Amerikan Rauta 1/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI MOONEYES SHOW EKENS GASSERS SWAP YOKOHAMAN KUSTOMKATTAUS 6 414887 002455 1 5 1 700 24 5-1 50 1 PAL VKO 2015-10 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Ford Roadster ’34• Cadillac Hearse ’46 Pontiac Star Chief 4D ’59 • Ford F-100 ’66 Chevrolet Bel Air 4D HT ’56 • H-D ”Jaybird” ’50 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: TOISENLAINEN TALLI: Devils Kotka CHEVROLET CAMARO Z28 ’79 Kilparadal ta kadulle Customfarkku FORD COUNTRY SEDAN ’64 -PROJEKTI ALKAA! Tilaa lehti ennakkoon: suomenhistoria.. Kuva: SA-Kuva Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehtipisteissä kautta maan 19.3.2015 Viipale mediat No Mad. Rakkaudest a Rautaan • 1/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 01/2015 NRO 17 ”NAP AKK AA 400-KUUTIO TUUMAIST A PIKKUL OHK OA OLI TUO TU TAAKSEP ÄIN P AREMMAN P AINONJAK AUMAN SAA VUTT AMISEKSI JA SEN JA TKEEKSI OLI PUL TA TTU TH700-LAA TIKK O JA LUKK OPERÄ
www.colornet.fi. colornet Kannattavaa kumppanuutta pintakäsittelyyn
Harmillista kyllä, auto oli tullut Suomeen vähän liian myöhään, joten siihen saanut enää asentaa sitä Starcraft vaneista tuttua kovaa takapenkkiä. Pääkirjoitus mukavaa istua ole, eikä sille lätkällekään järkiperusteita ollut. Onneksi viimein näyttäisi siltä, että asiaan on tullut järki. Monissa niistä säilytettiin aikoinaan jopa alkuperäinen takapenkin verhoilu, mutta mistähän löytyisi sopivia runkoja. Nuo lukuisat aikoinaan maahantuodut vanit ja sen alussa mainitun Colony Parkin kaltaiset piilofarmit vain jäivät vähän väliinputoajiksi, niitä kun ei pystynyt palauttamaan ennalleen maksamatta niiden maahantuontihetken mukaista veroa, joka oli autojen arvoon nähden pahimmillaan monikymmenkertainen. Yhden faijalle tutun jobbarin pihalla oli parkissa kaksivärisininen 80-luvun alun Econoline, jonka varapyöräkoteloon oli maalattu punainen ruusu. Sittemmin auton maahantuontipykälät ovat muuttuneet moneen kertaan, ja jo vuosia maahan on pystynyt tuomaan järkevämmillä veroilla myös käytettyjä pikkubusseja sekä farmarihenkilöautoja. Econolinen mukana tuli alkuperäinen pehmeä takapenkki, jota ei kuitenkaan uskaltanut autoon kiinnittää toistasadantuhannen markan Piilojameksesta oikea farkku. 1.1.2015 astui voimaan lakimuutos, jonka ansiosta autosta, joka on tuotu maahan verovapaana, mutta jonka verovapauden edellytykset eivät enää täyty, ei enää kanneta autoveroa uusarvon mukaan, vaan saman verran kuin vastaavasta autosta verotushetkellä maahantuotaessa. Lakihan muuttui 15.6.1990, eikä sen jälkeen verovapaiden pakettiautojen varustaminen lisäistuimella enää entiseen tapaan onnistunut. Ei se kasikympin lätkä tai viiden sentin vaneripenkki korimallia mihinkään muuttanut, mutta eipä sellaisella tuolilla järin Se oli kai syksyä 1991, kun syystä tai toisesta kiertelimme autoliikkeiden pihoja eräällä teollisuusalueella. Faija, joka tunsi autokauppiaan pidemmältä aikaa varmisti, että hänelle olisi ok, jos me alkaisimme käydä liikkeen pihassa kauppaa autosta. Omistamatta kristallipalloa ennustan, että siistikuntoisten lankkukylkien kysynnässä tapahtuu selvä muutos – niistä kun suuri osa on jo museoautoiässä. Yhtään veropäätöstä ei tätä kirjoitettaessa ole vielä tiedossa, mutta voisi kuvitella useimmissa tapauksissa sen olevan satoja euroja tuhansien sijaan. Vaikken mikään pussihousu erityisesti olekaan, surullisinta asiassa on se, että monia noista meillä ”liian tavallisina” pidetyistä 80-luvun puukylkifarmareista on valmistettu yllättävän vähän – ei kymmeniä tuhansia, vaan tuhansia kappaleita. Kyseessä oli Mark III Conversions -varusteltu luksusvani korkeine ikkunoineen ja sälekaihtimineen. Vanien osalta tilanne ei lopulta ollut niin katastrofaalinen, vaikka noiden alkuaan luksusbusseiksi rakennettujen vehkeiden käyttö pitkälti tavarankuljetuksessa, usein huonolla ylläpidolla, olikin omiaan alentamaan niiden arvostusta. 80-lätkällisten farmareiden kohtalo oli karumpi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Muistikuvani mukaan välirahaksi sovittiin 6000 markkaa, ja saatoimme poistua paikalta Econolinella. verojen pelossa. Kyllä, aiheesta vitsailtiinkin tuolloin paljon, mutta tosiaan lompakon kannalta turvallisempaa oli kuljettaa tavaratilassa irtonaista sohvaa kuin mennä kiinnittämään se, ja kärsiä veroseuraukset. Ihmisten kuljettaminen tavaratilassahan oli lain mukaan säälittävissä tapauksissa tilapäisesti sallittua. Eipä tuo haitannut, kun ei liikkeestä ollut miehelle sopivaa vaihdokkia löytynyt. Mekin päädyimme kuljettamaan auton takaosassa kotivuodesohvaa, jonka päältä oltiin valmiina laskeutumaan lattialle, mikäli poliisi sattuisi meidät pysäyttämään. Käänsimme tummanharmaan ’79 Colony Park -piilofarmarimme pihaan, jossa kävi ilmi, ettei vani ollut liikkeen autoja, vaan omistaja oli tullut vaihdattelemaan sitä johonkin halvempaan ajopeliin
Mikkonen, Janne Kutja, Tapio Laaninen, Markku Pahkajärvi, Jussi Löppönen, Marco Planting Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 1/2015. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Kari B. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
DESIGN ENGINEERIN G, INC. DESIGN ENGINEERIN G, INC. Yli 30 vuoden kokemuksella! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. DESIGN ENGINEERIN G, INC. I N C . I N C . -07 ja vanhempien autojen verot laskivat merkittävästi vuoden vaihteessa Myös varaosat, MP:t jne. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. (05) 3557 289 myynti@tradeparts.info tai www.tradeparts.info APUJA MOOTTORIREMONTTIIN Sylinterin kannet, alum vesipumput, imusarjat, pakosarjat, johtosarjat, jatkuu... DESIGN ENGINEERIN G, INC. Moottorin osat, polttoaine/vesi pumput TODELLA vanhaankin... DESIGN ENGINEERIN G, INC. I N C . I N C . ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 040 506 9008 Tiesitkö, että yli vm. Soita tai tilaa verkkokaupasta! UUSIA TUOTTEITA JOKA PÄIVÄ 24H-VERKKOKAUPASSAMME! AUTOJA AMERIKASTA Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti! | USA CARS & TRUCKS OY | Tuusula Ota yhteyttä sähköpostilla: arto@usa-cars.. DESIGN ENGINEERIN G, INC. DESIGN ENGINEERIN G, INC. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. DESIGN ENGINEERIN G, INC. ELECTRONICS Cheklist Automaatit, turbiinit, kopat ja manuaalit... I N C . I N C . www.tradeparts.info R Pakoputkistot, rst vaimentimet, pakosarjat... T E C H N O L O G Y T E C H N O L O G Y T E C H N O L O G Y T E C H N O L O G Y T E C H N O L O G Y T E C H N O L O G Y T E C H N O L O G Y DESIGN ENGINEERIN G, INC. DESIGN ENGINEERIN G, INC. DESIGN ENGINEERIN G, INC. Crankshafts Crankshafts R Käytetyt/koneistetut lohkot, korjatut sylinterin kannet, hiotut k-akselit, hihnapyörät, kunnostetut veivit... I N C . DESIGN ENGINEERIN G, INC. DESIGN ENGINEERIN G, INC. K-akselit, veivit, dampperit, stroker sarja, hihnapyörät, vetolevyt... Autojentuontiliike WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen: Puh. DESIGN ENGINEERIN G, INC. V E H I C L E S P A R T S R A S I N G R FEL-PRO FEL-PRO V E H I C L E S P A R T S R A S I N G R FEL-PRO FEL-PRO V E H I C L E S P A R T S R A S I N G R FEL-PRO FEL-PRO V E H I C L E S P A R T S R A S I N G R FEL-PRO FEL-PRO V E H I C L E S P A R T S R A S I N G R FEL-PRO FEL-PRO V E H I C L E S P A R T S R A S I N G R FEL-PRO FEL-PRO Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Phone. Kulutusosat, Mopar voiteluaineet ja kemikaalit. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.
ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Camaro Z28 ’79 Saimaanharjulaisen Harri Kempin nätti Z28 on palautettu kisakunnosta katukuosiin, mutta liikahtaa edelleen rivakasti. Kannessa: Chevrolet Camaro Z28 ’79 Nro 17. 46 Ford Roadster ’34 Vanha Suomi-Roadster palasi pitkän odotuksen jälkeen tien päälle lappeenrantalaisen Tommi Äikään ansiosta. 24 Chevrolet Bel Air 4D HT ’56 Vanha suola alkoi janottaa Jari Muukkosta sen verran pahasti, että aikoinaan myydyn klassikkosedanin tilalle oli hankittava toinen samanikäinen. 1/2015 30 Ford Country Sedan ’64 24 Chevrolet Bel Air 4D HT ’56 12 6 AMERIKAN RAUTA 1/2015. 18 Ford Country Sedan ’64 Kotkalaisen Olli Valtosen miedon customin pellin alla on tavallista tulisempi FE-pata. 58 H-D Jaybird Chopper ’50 Jaybird on Raven MC -kerhossa vaikuttavan Juha Koivun kunnianosoitus 70-luvun samalla nimellä kutsutuille hipeille. 40 Pontiac Star Chief ’59 Kuusamolainen Ali Koski rakenteli tähtipäällikköään nykykuosiinsa hiljalleen peräti 11 vuoden ajan. 30 Ford F-100 Custom Cab ’66 Tarina siitä, mitä projektin edetessä saattaa paljastua, ja mitä siitä parhaimmillaan seuraa. 52 Cadillac Miller Hearse ’46 Tomahawk Townin talliporukan yhteisprojektina vanhasta hauturista syntyi nykytekniikalla varustettu ympärivuotiseen käyttöön soveltuva reissuvankkuri
82 Muskeleilla Nürburgingille, osa 2 Viime numerossa kerroimme matkasta muskeli-Mopareilla Saksanmaalle. TAPAHTUMAT 62 Mooneyes Custom Show Yokohaman yksipäiväinen suurnäyttely esittelee japanilaista kustomkäsityötä parhaimmillaan. 10 Pelit ja vehkeet Tänään ei ole tarjolla Hassisen konetta, mutta kotimaisia moottorimaaleja ja paljon muuta löytyy. Tällä kertaa on itse legendaarisen radan kiertämisen vuoro. 89 Kutjan kuva Tällä kertaa Janne innostui piirtämään perinteiseen tyyliin kustomoidun neliovisen ’37 Letukan. ARTIKKELIT 70 Toisenlainen talli Tutustumme Suomen komeimpiin kerhotalleihin kuuluvaan Kotkan Devilsien vanha meijeriin. 68 Ekens Gassers Swap Reissusta tukholmalaisen Ekens Gassers -kerhon loppusyksyn swapiin on tullut suomalaisille harrastajille jo pikkujouluperinne. 78 Muumio muistelee Kari B. 74 Nothingista Nomadiksi Uusi projekti alkaa. 62 Mooneyes Custom Show 74 Nothingista Nomadiksi 40 Pontiac Star Chief ’59 30 Ford F-100 Custom Cab ’66 7 AMERIKAN RAUTA 1/2015. ja Mika Malinen kertovat tarinan kerhosta nimeltä New Hill Cruisers. 87 Puuhanurkka Talven pimeydessä Olli alkoi rakennella pojalleen perinteistä Sandrail-hiekkalelua. VAKIOT 8 Rauta-annos Uutisia automuseo Mobilian Cadillac Eldorado Biarritz -projektin etenemisestä ja vähän muustakin
Tässä kohtaa historiankirjoitus tekee mielenkiintoisen loikan: sen sijaan, että Shorty olisi tuhottu, kuten Dearborn Steel Tubingin kokeilumalleille usein kävi, ottikin auton alunperin suunnitellut Vince Gardner niinsanotusti oikeuden omiin käsiinsä, ja muurasi auton vuokraamaansa talliin. Myyjäliikkeiden omintakeiset koristeelliset nimilätkät ja pienet rapakontakaisesta käytöstä viestivät detaljit ovat muistuttaneet auton käyttäjää sen aiemmasta elämästä amerikkalaisella asfaltilla, vielä Suomen pyryissä ja nietoksissa asti – ja onpahan auton tuomisen kynnystä madaltanut maltillisempi verotuskin. Huutokauppatalo Auctions America vie Shortyn vasaran alle maaliskuussa, ja se on jo nyt arvioitu 400 000 600 000 dollarin arvoiseksi. Muuttoautot muuttuvat 8 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Mad Max -elokuvasarjalle on odotettu neljättä jatko-osaa taikka uusintaversioita jo 1980-luvulta lähtien, ja alkukesästä fanien toiveet viimein täyttyvät. Varastetusta autosta maksettiin Fordille vakuutusrahat, ja auto päätyi välikäsien kautta ohiolaiselle keräilijälle. Neljäs Mad Max kesäksi teattereihin Moni katukuvassa kulkeva jenkkiauto on laivattu Suomeen alunperin muuttoautona. Aikaisemmalla palstalla Mad Max: Fury Road -elokuvan autokalustoa on jo ennakoitu mielenkiintoiseksi, ja kenties se tärkein auto on mainoksien ja trailereiden perusteella mukana räiskeessä: tuttu taisteluarpinen Ford Falcon XB GT ”Pursuit Special”. Muuttoautojen aiempi verotuskäytäntö on kuitenkin nyt päättynyt vuodenvaihteeseen, ja autoa Suomeen rekisteröitäessä sitä kohdellaan kuin tavallista tuoreeltaan hankittua tuontiautoa. Moottorin kaveriksi valikoitui vahvistettu automaattilaatikko, Valmiiksi saatua ”Shorty”-Mustangia esiteltiin Ford-liikkeissä, Custom Car Caravan -kiertueella ja Henry Fordin museossa vuonna 1965, jonka jälkeen sille ei varsinaisesti ollut enää käyttötarkoitusta. Veromuutos ajoittuu samaan hetkeen kuin taksiautojen autoverohelpotuksen puolittaminen aikaisempaan nähden. Kymmenennestä valmistuneesta prototyyppiMustangista, vuosimallia 1964 1/2, päätettiin laatia 16 tuuman verran lyhennetty, lasikuitukorinen kaksipaikkainen kokeilumalli näyttelytarkoituksiin, ja auton tekniikaksi kehiteltiin 302-kuutiotuumaiseksi porattu 260 V8 kolmella kaasuttimella. Veronalennuksen katto on viime vuosina ollut 13 450 euroa, joten suunnattomia summia muuttoauton kanssa ei ole säästänyt. Fordin alihankkija, Dearborn Steel Tubing valmisti Fordille pieniä testija näyttelyautojen sarjoja 1960-luvulla. Muutakin todella kiinnostavaa rautaa Fury Roadin trailereista voi bongailla, ja autoharrastajalle elokuva lienee vuoden merkkiteoksia. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Shorty-Mustang Maailma on täynnä erikoisen näköisiä Mustangeja, mutta tämä lienee oudommasta päästä – ja onpahan se vielä miltei tehdastekoinenkin. Tämän hallussa Shorty on ollut nyt 47 vuotta, se on kertaalleen kunnostettu ja toimii täysin. Gardnerin nyysimä pätkä-Mustang ehti olla säilössä vain puolisen vuotta, jonka jälkeen tilan vuokrannut taho löysi sen epähuomiossa
Mobilian Cadillac-proggis etenee Huutokauppakeisari Burt Reynolds Kuvat: Mobilia 9 AMERIKAN RAUTA 1/2015. NAIAS / North American International Auto Show Cobo Center, Detroit, Michigan 30.1-1.2. Lukemattomien työtuntien jälkeen autot saatiin onnistuneesti yhdistettyä keskenään, ja lopputuloksen kruunaa 2009-vuosimallin Corveten metallinharmaa väri. Huutokaupan huomioitavin esine lienee vuoden 1977 Pontiac Trans Am, jota käytettiin Konna ja koukku -elokuvien promokiertueella ja joka lahjoitettiin sittemmin Burtille itselleen; auto ei siis esiintynyt yhdessäkään elokuvassa, mutta liittyy silti filmihistoriaan tavalla tai toisella. Ohjaus on tehostettu ja ilmastointi puhaltaa kylmää. Chicago Auto Show McCormick Place, Chicago, Illinois T apah tuma t Wisconsinilainen peltiseppä on yhdistänyt kaksi varsin erilaista ajoneuvoa, ja lopputulos on mielenkiintoinen. 6,6-litraisesta Trans Amista arveltiin alunperin saatavan 6080 tuhatta dollaria, mutta lopullinen myyntihinta oli huikeat 450 000. 6th Ladybug Rock ’n’ Roll Weekender Vesileppis, Vokkolantie, Leppävirta 14-15.2. Tekniikaksi ja alustaksi valikoitui vuoden 1985 MercedesBenz 300D turbodiesel, joka käy ja kukkuu käytännössä sellaisenaan, mutta Ford-avolavan kori yllään. Cadillac-projektin tarkasti dokumentoitua edistymistä voi seurata Mobilian Facebook-sivuilla, osoitteessa facebook.com/mobilia.fi Näyttelijä Burt Reynolds huutokauppasi kerralla leijonanosan vuosien varrella kerryttämästään tavarasta ja filmimemorabiliasta, jolle ei enää hiljattain ole löytynyt järkevää sijoituspaikkaa saati käyttöä. Punapenkkinen siipiunelma on saapunut alunperin Suomeen kasarihuumassa vuonna 1988, ja 90-luku autolta on kulunut harrastekäytössä cruisaillessa. 12-25.1. MP15 Petrol Circus Custom Bike Show Messukeskus, Helsinki 31.1. Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 14-22.2. Lavapakun dieselöinti Kangasalla sijaitseva automuseo Mobilia restauroi pajallaan vuoden 1957-mallista, valkoista Cadillac Eldorado Biarritzia. Ponun lisäksi kovaan hintaan huudettiin myös aito, kakkosleffassa pidetty punainen Trans Am – Bandit -takki, josta maksettiin yli 34 000 dollaria, ja Trans Amin mukaan mallailtu karting-auto, jonka hinnaksi tuli melkein neljätoista tonnia. Työsarka alkoi hankkimalla vuoden 1961-mallinen Ford F-100 -lavapaku, josta hyödynnettiin koppa. Central Florida Winter Run Garlits Museum of Drag Racing, Ocala, Florida 7.2. Joka pyörässä on levyjarrut ja vanteet ovat Mercedekseen tarkoitetut Lorinserit. Sisusta on suoraan Mersusta, mutta kojelaudan pinta on verhoiltu uusiksi ja istuimet vaihtuivat aikanaan kuppipenkkeihin. Koko laitos on tällä hetkellä eBayssä myynnissä noin 20 000 dollarin hintaan, ja toista vastaavaa ei vastaan tule, ellei itse tee. Jo alkuaankin asiallisen näköinen Caddy-yksilö otettiin Mobiliassa työn alle vuonna 2012, ja sen jälkeen kori on käynyt peltipuhtaana, runko on kunnostettu ja irralleen otettu tekniikkakin on saanut huomiota osakseen
Magnaflow’n Short Tube -pakosarjamallisto on tervetullut uutuus uusien muskeliautojen harrastajille. Lisäksi varastosta löytyy erilaisia kolmija nelipuolaisia malleja sekä ketjurattia. Sprayta on saatavilla punaisena, mustana ja hopeana. Toimittanut: Kimmo Janhunen US-Parts on ottanut uudelleen myyntiin suositut Street Demon -kaasuttimet. Suomeen sarjoja tuo kokkolalainen O&I Määttälä Ky. Hinta 189 €. Malleja löytyy useita ja kokoja haitarilla S-4XL. Nykyään ne valmistaa Holley entisen Barry Grantin sijaan. Hinta 135 €. Saman valmistajan Wrinkle-ryppymaali puolestaan sopii esimerkiksi moottorin osien, kuten lohkojen, venttiilikoppien ja ilmanpuhdistinkoteloiden maalaamiseen. www.maattala.fi, www.magnaflow.com Magnaflow’lta sarjoja moderneihin muskeleihin Car-Rep-moottorimaalit kestävät erinomaisesti lämpötilan vaihteluita, polttoaineita, kemikaaleja ja sään vaikutuksia. www.us-parts.fi Jari Mäki on lisännyt valikoimaansa Grantin ratit, joista esimerkkinä halkaisijaltaan 15-tuumainen Pontiacin klassikkomalli rosteripuolilla ja mustalla kumikehällä. Tuotetta saa punaisena, mustana, sinisenä, hopeana ja vihreänä. Keraamisesti pinnoitettuja sarjoja saa Firebirdeissä, Camaroissa ja Corveteissa käytettyihin LS1, LS2 ja LS3moottoreihin, 300C:ssä, Chargerissa ja Challengereissa käytettyyn 5,7-litraiseen Hemiin sekä Mustangin 4,6ja 5,0-litraisiin koneisiin. www.carpaintcenter.fi Kotimaisia moottorimaaleja 10 AMERIKAN RAUTA 1/2015. www.jukkatukku.net Feeling lucky. 625 cfm kaasareiden hinta on 309,90 €, 750 cfm puolestaan 329,90 €. Hinnat alkaen 700 €/pari. www.jarimaki.fi Street Demoneja uudelta valmistajalta Klassikkoratteja Tuoteuutuudet Laadukkaat ja kovaakin käyttöä kestävät Lucky 13-takit ovat saapuneet Jukka-Tukkuun
Vältä turha räpeltäminen käyttämällä magneettista Busted Knuckle -sormisuojaa. www.simex.fi Musaa puhelimesta autostereoihin 11 AMERIKAN RAUTA 1/2015. www.jenkkiosat.com Magneettinen sormihanska Jos sinulla on autostereot , joissa on USBportti, mutta ei bluetooth-ominaisuutta, on Caliberin valmistama USB dongle kätevä lisävaruste. Valikoimasta löytyvät erikokoiset ja eri moottoreille tarkoitetut pakosarjat useilla eri pinnoitusvaihtoehdoilla sekä pakoputkistot peltisarjoista tai vakiovalusarjoista taaksepäin. www.tuumacid.com, www.trickflow.com TTI, Tube Technologies Inc , on tunnettu Mopareihin keskittyvä pakosarjaja pakoputkitoimittaja. Vaihteistojen kannakepalkkien hinnat 169 €. www.tuumacid.com, www.ttiexhaust.com. Yritys valmistaa tuotteensa itse Kaliforniassa USA:ssa ja on kuuluisa osien laadukkaasta viimeistelystä sekä sopivuudesta autoihin. T5-mallin adapterin hinta 164 € ja TKO-mallin 180 €. Tuotteen suositushinta on 19,90 €. Laatikkoswappeja helpottamaan heidän valikoimastaan löytyy mm. Trick Flow Powerport 240 -kannet Moparin isolohkoon julkaistiin SEMA Show’ssa 2014 ja ne tulevat näillä näkymin jakeluun vuoden 2015 aikana. Trick Flow on avaamassa uuden välilehden markkinoilla ja tuottaa ensimmäisen kansimallinsa Moparmoottoreihin. 1964-73-vuosimalleihin tarkoitettua adapterilevyä vaihteiston ja alkuperäisen kytkinkopan väliin. Finger Glove toimii hyvin ahtaissa paikoissa, joihin eivät muut työkalut mahdu. www.tradeparts.info, www.calponycars.com Mopar-kansia Trick Flow’lta Mustangien laatikkoswappeihin Moparien pakoputkitaivas Kuinka monta kertaa olet onkinut pudonnutta mutteria tai pulttia paikasta, mihin sen ei olisi pitänyt joutua. TTI:n tuotteita maahantuo riihimäkeläinen Tuumacid Oy. California Pony Cars on valmistanut Mustangien osia ja varusteita yli 30 vuoden ajan. Vaijerikytkinsarja 5,0-litraiselle Foxkopalle 299 €. Hinta 19,20 €. Tyrkkäämällä sen soittimesi USB-porttiin saat kuunneltua musiikkia langattomasti älypuhelimestasi. Vaihdekeppi 1964-66/1967-68 Mustang T5-shifteriin 132 € ja 5-speed-nuppi OE-shifteriin 42 €. Saatavilla ovat myös Hja X-putket, kiinnitystarvikkeet ja putkenpäät
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET CAMARO Z28 ’79. Kilparadalta katukäyttöön 12 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Kotiuduttuaan Suomeen se palautettiin kadulle, mikä ei suinkaan hillinnyt menohaluja. Sen sijaan nyt autolla voi ajaa kovaa vaikka mutkaan. Harri Kempin Camaro oli edellisessä elämässään virolainen varttimaileri
Kilparadalta katukäyttöön 13 AMERIKAN RAUTA 1/2015
”Kaverini rakensi vuoden 2008 tienoilla itselleen ’67 Camaroa ja ajattelin, että oli otollinen hetki hankkia itsellenikin uusi projekti. Nelipuolainen nahkaratti on Grantilta. Uskokaa pois, ei mene montaa vuotta, kun late 2-gen Camaro-aihioita ei löydykään myyntipalstoilta puoli-ilmaiseksi. Bandit Trans Amithan ovat olleet keräilijöiden kiikareissa jo vuosia. Camaron jäätyä julkisuudessa Trans Amin lyttäämäksi koki se toisen kolauksen ihan omien tuotekehittelijöidensä toimesta; Berlinetta-mallin esittelyssä mentiin metsään unohtamalla Camarolle kautta sen historian tyypillinen teho-orientoituneisuus ja yrittämällä myydä sitä hienostuneella muotoilulla. Yhdysvaltoja horjutteli toinen öljykriisi, mutta McDonalds piti kansakunnan mielialan korkealla esittelemällä Happy Mealin. Kuutiotuumat koskettivat amerikkalaista tyyliä syvemmältä. Valmis Viron autokaan ei kuitenkaan ollut, tai ei ainakaan siihen käyttötarkoitukseen, johon Harri sitä suunnitteli. Sitten törmäsin vahingossa Virossa myynnissä olleeseen yksilöön, joka oli huomattavasti valmiimpi, ja ostin laiskuuttani sen”, Harri naurahtaa. Auton näet omisti Viron varttimailimittelöistä tuttu Taavi-Erkki Vitsut, joka oli rakentanut sen lähinnä nopeita neljänsadan metrin rykäisyjä varten. Sain siitä muun muassa Alkuperäissisusta on verhoiltu uudelleen mustalla nahalla, jolle antavat särmää hopeanharmaat terenauhat ja detaljit. ”Päädyin sitten ostamaan myös sen Kuopiossa myynnissä olleen projektin, sillä se ratkaisi käytännössä kaikki puuttuvia osia koskeneet ongelmat. Viitteitä niiden markkina-arvon kohoamisesta on jo nähty; Hot Rod Magazine valitsi ’79 Camaro Z28:n projektiautokseen etulinjassa vuonna 2011, Transformers-elokuvien Bumblebee antoi mallille oman buustauksensa ja Las Vegasin SEMA Show’ssa on nähty myös monia muita yksilöitä, joita voidaan pitää jonkin sortin suunnannäyttäjinä. Alustaa ja jousitusta oli muokattu parempaa vetopitoa ja hyviä lähtöjä silmällä pitäen. Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, Chevy myi enemmän Camaroita kuin koskaan aiemmin. Taavi-Erkin jäljiltä Camarossa oli alumiinikojelauta Autometerin mittareilla, sääntöjen vaatimat turvakaaret ja kuppipenkit. Valkokankaille rymisteli Mad Max ja telkkarissa debytoi Dukes of Hazzard. 70-luvun lopulla Camarolle pisti oikeastaan kampoihin vain Pontiac Trans Am, jonka facelift-mallin Burt Reynolds ja Hal Needham siivittivät eläväksi legendaksi saman tien Smokey and the Bandit -elokuvan julkaisun myötä 1977. Se ei siis ollut mikään hylsy, joka piti tehdä alusta alkaen uusiksi, mutta toisaalta sitä oli rakennettu hiukan liikaakin. Firebirdiin sen sijaan tarjottiin edelleen 400-kuutiotuumaista konetta, ja peli oli sillä selvä. Olin tykästynyt tuohon kymmenisen vuotta tuoreempaan korimalliin ja katselin aluksi erästä Kuopiossa myynnissä ollutta ’81-mallista Z28-projektia, jonka pellin alle oli vaihdettu 400-kuutiotuumainen pikkulohko. Harri kun halusi autoonsa esimerkiksi vakiosisustan. 14 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Auton kanssa oli tehty paljon ajatustyötä ja siihen oli laitettu kiinni hyvää palikkaa. Nyt, reilut 35 vuotta myöhemmin, 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kuminaama-Camarot kärsivät edelleen jonkinasteisesta arvostuksen puutteesta. Lähtökohta oli kuitenkin sikäli mainio, että korityöt oli jo kertaalleen tehty. Kaksi aihiota. Chevrolet Camaro Z28 ’79 Vuonna 1979 Billboard Top 100 -listaa hallitsi los angelesilainen rokkikvartetti Knack uutta aaltoa edustavalla power pop -biisillään My Sharona. Tarkalleen ottaen 282 582 kappaletta, joista Z28-mallejakin oli peräti 84 877. Harri puolestaan haki varmatoimista ja siistiä katuautoa. Napakkaa 400-kuutiotuumaista pikkulohkoa oli tuotu taaksepäin paremman painonjakauman saavuttamiseksi ja sen jatkeeksi oli pultattu vahvistettu TH700-laatikko ja 10-pulttinen lukkoperä. Lappeenrannan lähellä sijaitsevalla Saimaanharjulla asuvan Harri Kempin ’79-vuosimallin Z28 on hyvä osoitus siitä, kuinka paljon vastusta Camarosta on Trans Amille, kun se rakennetaan ja varustellaan oikein
15 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Napakkaa 400-kuutiotuumaista pikkulohkoa oli tuotu taaksepäin paremman painonjakauman saavuttamiseksi ja sen jatkeeksi oli pultattu TH700-laatikko ja lukkoperä
Yksi silmäänpistävimpiä muutoksia Camarossa ovat vahvasti pro touring -henkeä lisäävät mattamustat 19-tuumaiset TSW:n Donington-vanteet, jotka ovat edessä 8 ja takana 9,5 tuumaa leveät. ”Siinä kohtaa halusin hiukan rikkoa alkuperäistä tyyliä ja tuoda kokonaisuuteen isojen jarrujen kanssa hyvin yhteensopivat ratahenkiset vanteet”, Harri perustelee. Kun automaattilaatikon, perän ja vetareiden todettiin olevan jo valmiiksi napakassa iskussa, saatiin sekä voiman tuottaminen että sen välittäminen asfalttiin ruksata pois tehtävälistalta. Pohjatöiden yhteydessä tsekattiin ruostekorjauksien tarve, mutta tässä projektissa peltiseppä jäi ilman hommia. Antti laittoi uuteen kokoonpanoon Pro Compin 210 cc alumiinikannet, rullanostajat ja -keinut sekä Edelbrockin kaksitasoisen Air Gap -imusarjan. Jottei kokonaisuudesta tullut mustaakin mustempi, tikkailtiin tummanpuhuviin penkkeihin hopeanharmaat terenauhat antamaan niille ryhtiä. Harri aloitti Camaron purkamisen irrottamalla koneen ja toimittamalla sen läpikäytäväksi kotimaiselle äkkilähtökonkarille, Antti Kivinummelle. 16 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Käyttötarkoituksen muutos. Alustaa päivitettiin katukäyttöä katsoen tarkoituksenmukaisemmaksi jäykistämällä sitä Hotchkissin paksuilla kallistuksenvakaajilla, jotka pultattiin niin eteen kuin taaksekin. Kiihdytyskäytössä pehmeät takalehtijouset auttoivat takarenkaita tarraamaan asfalttiin lähdön hetkellä, mutta Harri totesi niiden olevan turhan veltot, erityisesti silloin, kun takapenkillä oli kyytiläisiä. Pintaan ruiskutettiin Fordin värikartassa komeillut Performance Red -sävy, jonka sekaan lyötiin aavistus helmiäistä ja päälle reilusti lakkaa. Lopuksi lehtijousipakkoja taottiin sen verran, että perä tipahti 2,5 tuumaa lähemmäs maata. Sittemmin myin sen eteenpäin ja tietääkseni auto on tällä hetkellä Lappeenrannan seudulla valmistumassa kovaa vauhtia kadulle”, Harri kertoo. Jarruiksi Harri hankki 14-tuumaisilla jäähdytetyillä levyillä varustetut Wilwoodit, joiden etusatulat ovat 6-mäntäiset ja takasatulat 4-mäntäiset. Punaisesta otettiin siis irti kaikki mahdollinen. Lopulta pinta kiillotettiin peilikiiltäväksi kuin pianossa konsanaan ja siihen teipattiin uudet, raikkaasti omaa aikakauttaan henkivät Z28-grafiikat. Etupäätä laskettiin saman verran lyhyemmillä jousilla, ja kun alusta vielä varustettiin kauttaaltaan polyuretaanipuslilla, oli Harrilla käsissään huomattavasti aiempaa ajettavampi Camaro, jolla saattoi vetää huoletta mutkaankin. Varaosa-auton luovuttama sisusta oli ehjä, kokonainen ja suhteellisen ryhdikäs, mutta kaipasi uutta verhoilua, varsinkin kun sen rinnalle tuli uutuuttaan kiiltelevä ja priima maalipinta. Ja vielä koittaa sekin aika, kun kolmossukupolven bulevardisporteista tulee haluttua tavaraa, puhumattakaan Fox-koppaisista Mustangeista ja puukiilamaisista C4-Corveteista. Chevrolet Camaro Z28 ’79 alkuperäisen kojelaudan, penkit, ilmastoinnin ja lämppärin. Kantavuutta ja jämäkkyyttä saatiin lisää Vallilan Takomon valmistamilla lisälehdillä. Sanokaa minun sanoneen, kasariestetiikka tulee takaisin. Korostettua ajan henkeä. ”Ajattelin, että annan sen suorilta käsin ammattilaisen tehtäväksi, ettei tarvitse murehtia kuinka kauan kisoissa piinattu kone kestää ajoa. Alkuperäiskojelauta sai kaverikseen Grantin nelipuolaisen nahkaratin, joka sopii kokonaisuuteen saumattomasti. Lopuksi voin vain toivoa, että 70-luvun lopun ja 80-luvun alun Camaroiden rakentelu ottaisi yhä kovempaa tuulta purjeisiinsa. Camaron kori oli hankintahetkellä punainen, mutta jo hiukan reissuissa rähjääntynyt, joten Harri päätti maalauttaa sen uusiksi. Ensimmäisen sukupolven edustajia on näkynyt välillä kyllästymiseen saakka ja viime vuosina kovassa nosteessa olleiden varhaisten kakkosgennereiden hinnat alkavat olla pikkuhiljaa pilvissä. Valmiista paketista mitattiin penkissä 430 hevosvoimaa.” AMW Dyno Servicen Juha Martikainen valmisti Camaroon X-putkella varustetun rosteriputkiston, joka pultattiin keraamisesti pinnoitettujen pakosarjojen perään. Antti Kivinummen läpikäymässä 400-kuutiotuumaisessa koneessa on Pro Compin 210 cc alumiinikannet, rullanostajat ja -leinut sekä Edelbrockin kaksitasoimusarja. Näitä Harrin Camaron edustamia kakkossukupolven myöhempiä kromipuskurittomia malleja saa vielä toistaiseksi järkihintaan ja kuten tämäkin juttu osoittaa, niin niissä on potentiaalia vaikka mihin. Niinpä Harri verhoilutti koko sisustan uusiksi aidolla mustalla nahalla Lappeenrannan paikallisin voimin
SISUSTA: Musta nahkaverhoilu, Grantin nelipuolainen ratti. RENKAAT: Edessä 245/40 R19, takana 275/40 R19. 17 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Faktat CHEVROLET CAMARO Z28 ’79 • OMISTAJA: Harri Kemppi, 48 • PAIKKA: Saimaanharju. VANTEET: 19” TSW Donington, leveys edessä 8” ja takana 9,5”. Puolien takaa pilkottavat Wilwoodin 14” jäähdytetyillä levyillä varustetut jarrut. Modernia pro touringia edustavat vanteet ovat TSW:n Doningtonit ja halkaisijaltaan 19”. MOOTTORI: 400 cid V8, Pro Compin 210 cc alumiinikannet, rullanostajat ja -keinut, Edelbrockin kaksitasoinen Air Gap -imusarja, keraamisesti pinnoitetut pakosarjat, X-putkella varustettu rosteriputkisto. ALUSTA: Hotchkissin paksut kallistuksenvakaajat, 2,5” lyhyemmät etujouset ja matalammaksi taotut takalehtijouset, polyuretaanipuslat. Ne teipattiin helmiäisellä korostetun, Fordin värikartasta poimitun Performance Red -sävyn päälle. KORI: Maalattu Fordin Performance Red -sävyllä, johon sekoitettu hieman helmiäistä, Z28grafiikat. Z28:n grafiikat kuvastavat iloisesti aikakautensa henkeä. JARRUT: Wilwoodit jäähdytetyillä 14” levyillä, 6-mäntäisillä etuja 4-mäntäisillä takasatuloilla. VOIMANSIIRTO: Vahvistettu TH700R4-automaatti, 10-pulttinen lukkoperä. TEHO: 430 hv. Pohjatöiden yhteydessä tsekattiin ruostekorjauksien tarve, mutta tässä projektissa peltiseppä jäi ilman hommia
18 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Haminalaisen Olli Valtosen miedosti kustomoitu farmari kätkee konehuoneeseensa yllättävän tulisen tekniikan. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD COUNTRY SEDAN ’64. 19 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Elämäntilanteen muuttuessa, asuntokauppojen myötä jäi kätöseen muutama euro, joille tallin väki tiesi oivan sijoituskohteen. Sekin vaihtoi lopulta tallin sisällä omistajaa valmistumatta koskaan.” Näin myöhemmin Olli myöntää itsekin menneensä siihen samaan lankaan kuin monet kokemattomat harrastajat, ja haukanneensa parissa ensimmäisessä projektissa resursseihin nähden liian suuren palan. Hyvinkäältä löytyi projektiksi C6-loota, jonka elvytti ammattilainen pääkaupunkiseudulta.” Pikkuhiljaa myös ulkoasu läheni Ipin visiota. Sillä reissulla oltiin tällä samalla Country Sedanilla, jonka silloin omisti Ipi.” Olli Valtonen kertaa Country Sedanin hankkimiseen johtanutta sattumien sarjaa. Alkuperäinen 9” perä vaihtui Ipillä syystä tai toisesta tuoreempaan 8,8-tuumaiseen. Ipin kädenjälkeä oli myös sähkömoottori takaluukun lasille ja kätketty polttoainetankin täyttöluukku. Kori kävi poissa rungolta, joka puhallettiin samalla alustan osia uusien.” Myös sähköt rakennettiin täysin uusiksi, mutta tekniikkana säilyi vanha ja virttynyt 352FE tekohengitettynä. Autohan oli Kotkaan tullessa hyvin vaalean vihreä, ja sen sisusta oli tehty nykyiseen malliin jo viime vuosituhannen puolella Uudellamaalla. Pohjamaalissa ollut kori sai talvella 2005-2006 kattoonsa uuden maalipinnan, alaosa sai vielä toistaiseksi olla väliaikaisessa värissä. Ipi myös poisti konepellin etureunan paksun kromilistan ja jatkoi itse pellin etureunaa sekä lyhensi kylkilistoja, jotka ulottuivat alun perin perään saakka. ”2006 kesän riennot ajeltiin vielä vanhalla tekniikalla, uusi paketti valmistui syksyksi. Vuosien 2002-2004 kuluessa, Devils-tallin perustamisen ohessa, Iippolainen teki Kantriin paljon. Ei Olli Fordia kuitenkaan heti tuon Dodgen myytyään ostanut. ”Vanha omistaja käytännössä johti edelleen projektin etenemistä, kun ajatus oli kerran valmiina. Tästä alkoi nykyisen 390:n moottorin uusi tuleminen ja vuosia jatkunut kehitys.” Lohko kiikuttettiin Lahden kansityöhön koneistuksien toivossa ja samalla alkuperäiset koneen pyörivät osat tasapainotettiin. ”2003 hankin punaisen 70-luvun lopun Dodge pickupin, joka oli varmaankin sen yhden kesän ajossa, kunnes vaihtui tallin sisällä Gulf-väriseen ’64 Valiantiin. Nykyiselle omistajalle Ford ajautui siis syksyllä 2004, ja maantieteellisesti sijainti muuttui vain yhden talliruudun verran. MSD-sytytysboxi rajoitti kierrokset aluksi 3000:een ja lysti loppui niin sanotusti lyhyeen nilkkaa oikaistessa.” Seuraavan talven myötä loppu autokin sai uuden värin. 20 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Kori hangattiin pellille ja kaikki luukut käväisivät happokylvyssä. ”Minun jenkkiharrastukseni alkoi varsinaisesti vähän toista kymmentä vuotta sitten eräältä Porin-reissulta, kun matkan varrelta Lahdesta tarttui mukaan ’59 Dodge, jonka sittemmin myin keskeneräisenä eteen päin. Hänen mukaansa maalipinnasta tuli osittain heikko huonon valaistuksen vuoksi, mutta maalija lakkapinta on kuitenkin edelleen ihan samassa kuosissaan.” Uuden, käyttökustomiin ihan riittävän kiiltävän maalipinnan myötä Olli hankki alle uudet CragaFord Country Sedan ’64 Nykyiselle omistajalle Ford ajautui syksyllä 2004, maantieteellisesti sijainti muuttui vain yhden talliruudun verran. Koneeseen tulikin uutta oikeastaan kaikki muu lohkoa ja kampuraa lukuun ottamatta. Tuon reissun aikana Fordissa ilmeni moottorimurheita, jotka syksyllä 2001 johtivat siihen perinteiseen projektin karkaamiseen lapasesta. ”Jouluna 2000 Iippolainen hankki Kantrin itselleen lahjaksi käyttökuntoisena mild kustomina. Ruostevaurioita siunautui korjattavaksi hyvin nimellisesti ja kevääksi 2005 vankkuri saatiin pohjamaalissa liikenteeseen”, Olli jatkaa. Ipillä alkoi jo olla niin paljon kalustoa, että farkku oli ensimmäisenä lähdössä, joten korjasin sen talteen.” Yhden talliruudun muutto. Toisin kuin saattaisi kuvitella, kyseessä ei ollut tämän auton alkuperäinen tekniikka, vaan tehtaalta farmari on tullut kutosella ja manuaalilla varustettuna, ilman tehostimia. Seuraavan alkukesän vankkuri toimi miehen käyttökulkineena ja sillä piipahdettiin muun muassa Porin suunnalla erästä ’63,5 Galaxieta vilkaisemassa, ja siltä reissulta ostin sen siipi-Dodgen. Samoihin aikoihin Uudeltamaalta Kotkaan kulkeutuneen Country Sedanin rakentelu kuitenkin eteni vasta perustetulla Devils-tallilla Ipin käsissä. Hauskana pikku yksityiskohtana 3-lovisen automaatin öljypohjasta löytyi ”ihan paska”-tyyppinen raapustus maalikerroksen alta. ”Haminan paikallisen Ford-kauppiaan kautta tilailtiin kaikenmoista palikkaa, kenties mainittavimpina alumiinikannet. 460-isolohkoakin soviteltiin keulalle, mutta viimeistään seuraavan omistajavaihdoksen kohdalla tämä ajatus unohtui. Tuoretta voimaa pellin alle. ”Kauppojen kylkiäisenä oli seurannut pari lihalaatikollista FE-rautaromua. ”Ipillähän oli auton värityksestä valmis idea mielessä jo ennen kuin auto tuli minulle, ja konehuone oli jo maalattu vihreällä. ”Ymmärtäkseni se 352, loota ja ohjaustehostin olivat AYL-60:stä lähtöisin. Ipin käsissä muutoksia oli kokenut maski, jota oli jatkettu samalla kun sisemmät umpiot oli poistettu. Ensimmäiset tahdit ja kyydit olivat toki mairea kokemus, mutta tässä vaiheessa kokematon harrastaja ei vielä ymmärtänyt säätöja muutostyön vasta alkaneen
Nykyinen verhoilu on tehty tiettävästi jo viime vuosituhannen puolella pääkaupunkiseudulla. C6-automaattia käsketään Hurstin Promatic 2 räikkäshifterillä. Kojelaudan pääkallo on matkamuisto Kreikasta. 21 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Ford Country Sedan ’64 rin 15-tuumaiset Smoothiet Cokerin valkosivurenkain. Nostoja .581/.561 ja .050 asteita 225/235. Kahden tonnin vankkurissa kolmosen perällä ei ole ihme, että kuski kiihtyi laitetta nopeammin.” Olli kertoo. Ei vaan enää ole varaa ajella. Koneen rakentamisen yhteydessä FE:n kyljille oli pultattu Sandersonin valmiit kaupalliset sarjat, mutta ne olivat primääreiltään varsin lyhyttä mallia. 22 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Tuo nokkamuutos laahurista rullaksi oli hanurituntumalla merkittävä. Moottori on saanut mild customin voimanlähteeksi harvinaisen paljon huomiota osakseen. Pitäisiköhän siihen sijoittaa taloudellinen 302-pikkulohko tai kenties letukkakonsernin kokonaisedullinen 350. Ulkonäkö passaa minun silmiini tällä yhdistelmällä, mutta ajokki jää varsin korkeaksi. ”Vanteet viimeisteltiin korin värisiksi keskiön osalta. Vaihtui siinä se starttikin kuumemman termostaatin, jakopään, työntötankojen, 4-reikäisen välilaipan ja rullanostajien lisäksi. 2014 kesän kokemuksiin perustuen keksintö myös kulkee ihan letkeän vauhdikkaasti perheautoksi. ”Tosin sydän tuntuu tuohon vanhaan farmariin juurtuneen, joten hetkittäiset myyntiaikeet on toistaiseksi kyetty ohittamaan vahingoitta. Portatuilla alukansilla, 10-puristeisilla takomännillä ja rullanokalla varustettu 390 FE tuottaa nykyvireessään yli 400 hevosvoimaa, joten farkku myös liikahtaa rivakasti tarvittaessa. Aikanaan myös välitys muuttui 3.07:sta 3.73:een. ”Kärsäksi valkkautui Cranen hydraulinen rolleri maltillisilla arvoilla. ”Yhtenä vaihtohtona puntaroitiin kiiltävien puskureiden rakentamista paksusta merialumiinipellistä. Toisaalta voisi laittaa myös 545 BBF strokerin, mutta se ei varmaan tee aviosiippaa yhtään tyytyväisemmäksi.” Olli toteaa virnistäen. Eräänä pienenä yksityiskohtana vauhtia paransi, kun kaasuvivustoa muokatiin siten, että 750 Speed Demonin läpät aikeavat kokonaan.” Parantelua joka puolelle. C-Clip eliminatorsarja ruuvattiin vetoakseleiden päihin, koska niillä clipeillä on taipumuksena pettää, kun voimaa on reilummin.” Olli jatkaa. Piti saada pidempää, kun sitten kuulemma kulkisi kovempaa... Maalaus on kokonaisuudessaan oman tallin maalarimestari Ipin käsialaa. ”2008 talvella elettiin jännittäviä hetkiä, kun 390FE-tekniikka pultattiin hetkeksi kotkalaisen kiihdytyspuljun dynoon. Uusitun tekniikan myötä vauhti oli myös ihan mukavaa, mutta jotenkin kulku ei silti vastannut odotuksia ja monenlaista jatkojalostusajatusta juohtui mieleen. Puskurit olivat jo auton tullessa Kotkaan maalattu korinvärisiksi ja kromausaihioina ilmeisen toivottomat. ”Mustangin upousi polttoainetankki löysi tiensä paksin pohjaan. Yhtenä kurimuksena oli Edelbockin RPM-nokka, joka mainosvetoalueestaan 1500-6500 huolimatta pääsee oikeuksiinsa vasta 3000 kierroksen ylittyessä. Katto sai vihreän flake-pinnan jo ennen muun korin maalaamista nykyisellä sävyllä. Perinteiset ovenkahvat korvattiin itse tehdyillä painonapeilla etuovissa, takaovien osalta tyydyttiin vain poistamaan alkuperäiset. Tuloksena paperille piirtyi käyttölupsakkaa nelosella alkavaa voimaa. Sisintä lämmittävistä penkkituloksista huolimatta suorituskyky ei suoranaisesti säväyttänyt edelleenkään. Lattiapellit rapsuteltiin puhtaaksi ja maalailtiin uudestaan, ja perään ilmestyi lukko. Sittemmin sarjoja väänneltiin vielä tuoreempikin pariskunta keskenään samanpituisten primäärien toivossa.” Syksyllä 2012 startin vaihdon yhteydessä asiat alkoivat taas niin sanotusti rullaamaan omalla painollaan. Sitä virkeyttä kun ei tuntunut vieläkään olevan riittävästi. Perävälitys korvattiinkin tiheämmällä ja kuin vaivihkaa auton ulkoasukin ehostui koko ajan. Asiaa on kyllä pyöritelty, mutta toimintabudjetin puitteissa tämä rengastus on ratkaisuna paras kompromissi. 2012 kesällä se mainittu C6-loota antautuikin kuminpoltossa, ja tilalle löytyi jälleen tallin sisältä ehjä vastaava.” Kaikkiaan Country Sedaniin on vuosien mittaan tehty Devilsin tallin uumenissa jo niin paljon kaikenlaista, että se on saanut Ollin välillä miettimään, olisiko jo aika tähystellä toisaalle harrastamisen suhteen. Tähän ei kuitenkaan ehditty, kun Tampereen seudulta löytyi hyvinkin edustuskelpoinen puskuripari orkkiskromeissaan ja nyt vankkurissa on molemmissa päissä puskurit kuten kuuluukin.” Letkeän vauhdikasta kyytiä. ”Koska hitsaaminen oli taitona täysin vieras – ja on kyllä edelleen – mutta vakava tekemisen puute vaivasi, päätin vääntää itse uudet peltisarjat. Penkissä ilmeni sytytyksen olleen melko vahvasti liikaa ennakolla, mutta siinähän sekin korjautui. Lopputuloksena kannet kävivät Eagle Racingin pajalla kairattavina ja samalla venttiilijouset uusittiin tulevalle nokalle sopivammiksi. Nykyisiä voimavaroja ei ole mitattu, mutta vääntö alakierroksilta lähtien on saanut ajoittain kumin suhahtamaan
Taisi vaimolla olla niille uusi käyttötarkoitus jo etukäteen tiedossa. Chrome Reverse -vanteiden keskikupit on tehty Ikean rosterisista sitruspuristimista, jotka Olli sai joululahjaksi vaimoltaan. KIITOS: Suurimmat kiitokset kotiväelle ja Ipille, ja kiitos toki muillekin tapahtumiin tavalla tai toisella sekaantuneille tahoille. KORI: Konepeltiä jatkettu ja sen etureunan kromilista poistettu, sisemmät valot poistettu, jatkettu maski, ovenkahvat poistettu, kylkilistat lyhennetty ja niiden etupäiden väliosat maalattu korin värillä. MOOTTORI: .030 ylikokoon porattu C5AE 390 CID FE V8, Speed Pron 10.0-puristeiset takomännät, 750 cfm dp Speed Demon -kaasari nelireikäisellä alumiinilaipalla, Edelbrock Performer RPM kohdistettuna kansiin, portatut Edelbrock RPM -alumiinikannet, Cranen hydraulinen rullanokka, itse tehdyt peltisarjat, Jim Doven alumiinivesipumppu, MSD:n alipainekelloton jakaja ja MSD:n sytkäboksi, Powermasterin startti, Ford Racingin jakopää, 3” putkisto Simonsin vaimentimilla. JARRUT: Uudemman LTD:n levyjarrut edessä, 11” rummut takana, Dodgen tehostin. VANTEET: Cragar Smoothie, edessä 6x15” ja takana 7x15”. TEHO: yli 400 hv. RENKAAT: Cokerin puolivyörenkaat G78–15. SISUSTA: Täysin uusittu keinonahkasisusta, Hurst Promatic 2 -räikkäshifteri pidennetyllä tangolla, mittaristoon istutettu 2 5/8” Autometerin rundari, FMI:n seossuhdemittari. Toisaalta keulalle voisi laittaa vaikka 545 BBF strokerin, mutta se ei varmaan tee aviosiippaa yhtään tyytyväisemmäksi." 23 AMERIKAN RAUTA 1/2015. ALUSTA: lyhennetyt isolohkojouset edessä, madallettu. Peep mirror -pisarapeili, takavalojen välinen kromilista poistettu. VOIMANSIIRTO: C6-automaatti, B&M Holeshot 2500 stall speedillä, 8.8” perä lukolla ja 3.73-välityksellä, C-clip eliminator-sarja. Faktat FORD COUNTRY SEDAN ’64 • OMISTAJA: Olli Valtonen, 38 • PAIKKA: Hamina
Vanha suola 24 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Muutama vuosi sitten vanha suola alkoi janottaa, ja lopputulos on tässä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Laura Mielonen CHEVROLET BEL AIR SPORT SEDAN ’56. Jari Muukkonen omisti 80-luvun alkupuolella nätin viiskutosen neliovitolpan, joka muuttui hänellä ollessaan kaksioviseksi katukiihdyttelypeliksi, ja joka myytiin aikoinaan pois vakavamman kiihdyttelytouhun tieltä. Vanha suola 25 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Pontiac meni muutaman vuoden päästä Ruotsiin, kun läksin näihin karavaanihommiin, eikä noihin vanhoihin jenkkeihin juuri ollut kiinnostusta.” Jaska jatkaa. ”Se oli punavalkoinen neliovitolppa, ja löytyi EH-Auto-nimisestä autoliikkeestä Hyrylästä. Minähän sittemmin tutustuin siihen autokauppiaseen niin hyvin, että olin siellä vuoden töissäkin. Se oli museoleimassa, ja kävi se näytillä American Car Show’ssakin. En montaa kertaa sitä autoa viikonloppuna itse ajanut.” Jari Muukkonen naurahtaa ensimmäistä ’56:staan muistellessaan. Sen kanssahan kävi niin, että eräs H-D-harrastaja tilasi pyörän vahingossa nettihuutokaupasta, kun ei huomannut sitä Yamahaksi. Sen koneen sisuskaluista ei tullut missään vaiheessa tarkempia tietoja, mutta voimaa oli.” Jaska selittää. Voitin sillä Suomenmestaruudenkin vuonna 1994. Nykyään auto on Ruotsissa, ja olisi taas myytävänä ihan järkevällä hinnalla”, Jaska kertoo vähän siihen tyyliin, että se saa miettimään, ettei vaan vanha suola vähän janottaisi… Museoauton kautta matkailuvaunuihin. ”Joskus vuosituhannen vaihteessa ostin ’64 Le Mans -avon, jonka maalautin myös Timpalla uudelleen. Aktiiviset pojat touhusivat sen kanssa – no, aktiivisia asioita. Se ’56 oli siistissä kunnossa, vasta läpikäyty ja siinä oli 350 ja 3-vaihteinen manuaali, joka hajosi heti.” Manuaalin tilalle asennettiin automaatti ja taas meno saattoi jatkua. Se olikin ensimmäinen auto, jonka Timppa minulle maalasi. Jaska myi viiskutosensa Herstin Timpalle ja hankki 1980ja 1990-lukujen taitteessa Jenkeistä tilalle ’64 Chevelle farmarin, jolla ajoi Stockia puolenkymmentä vuotta. Tähän yksilöön oli jotehtaalta tilattu harvinainen kojelaudan lisäpehmuste, joka uusittiin myös. ”Olihan minulla kyllä noita prätkiä, vieläkin on isolla apehangerilla varustettu 1600 Jammu. 26 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Ensimmäisen oman jenkkini hankin ’84, mutta en enää edes muista oliko se ’64 Ford vai ’68 Barracuda. Minulta se Chevelle meni sitten 1996 Pällille ja siitä edelleen Mannisille, jotka ajoivat sillä useamman vuoden menestyksekkäästi. Joka tapauksessa suunnilleen vuotta myöhemmin tuli ensimmäinen Classic Chevy. 10 tuhannen markan koneella ajettiin 12,6 sekunnin varttimaileja sellaisenaan. ”Eihän siinä kauaa mennyt, kun auto muutettiin ajan tavan mukaan kaksioviseksi ja Komun Harri hankki siihen Jenkeistä uuden tekniikan. Viiskutosen piristymisen myötä kiihdyttelytouhu alkoi kiinnostaa koko ajan enemmän, ja vähitellen se veikin oikeastaan koko miehen mennessään. ”Tämä hommahan alkoi, kiitos Timo Herstin, jo silloin 80-luvun alussa. ”Sen autonhan suomalaiset kaverit kolaroivat jo Jenkeissä, kun ajoivat kiihdytysradalla keskenään pikku kolarin, joten Suomessa päästiin heti oikomaan ja maalaamaan se uudelleen. No, se päätyi pian myyntiin, ja Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’56 Herkullisen värisen sisustan Jaska on jo uusinut käytännössä kokonaan, alkuperäinen kun oli kauttaaltaan auringonpolttama. Tuon Chevellen myynnin jälkeen harrastamisessa tulikin useamman vuoden tauko, kunnes Jaska hankki harrastevehkeekseen pitkästä aikaa täysiverisen katuauton
Tuumasin, että neliovitolppa ’56:n voisin ostaa, ja tämän myynti-ilmoitus tuli vastaan.” Tolpattomuudestaan huolimatta auto oli juuri halutun vuosimallinen ja neliovinen, ja tottahan hardtop on todellisuudessa karmillista versiota arvokkaampi, vaikkei sellainen ensimmäisenä Jaskan mielessä ollutkaan. ”Bel Air oli seissyt ajamattomana ilmeisesti vuodesta 1991, joten sille piti tehdä melkoisen täydellinen huolto. Auton piti olla todella vähän ajettu, mutta uskoo ken uskoo. Ilmoituksen mukaan auto oli todella vähän ajettu ja myytävänä ensimmäisellä omistajallaan Kaliforniassa. Timppa maalasi sen sitten mandariinicandyllä ja siitä tulikin aika hieno.” Eivätkä ne autotkaan mihinkään kokonaan unohtuneet, vaikka matkailuvaunukauppa tuntui vievänkin enimmän ylimääräisen energian. Menin sitten Hassisen Harrin tallille Mäntsälään käymään, ja siinä ohimennen aloimme katsella autoja netistä, kun tuo kuume tuli puheeksi. Lopulta jouduinkin maksamaan 500 dollaria yli pyyntihinnan, jotta sain sen. Vaihdelaatikko siihen piti myös hankkia, koska entinen omistaja oli lainannut tai myynyt sen naapurilleen silloin. ”Vähän itseltänikin salaa katselin myöhäissyksyllä 2011 autoja, lähinnä ’60-61 siipiChryslereitä, joista olen aina tykännyt. ”No, lähetimme saman tien tutun välittäjän, Ilolan Kimmon, katsomaan autoa, ja oli hyvä, että Kimmo oli silloin länsirannikolla, koska joku muukin oli kovasti kiinnostunut Bel Airista, ja luvannut maksaa siitä täyden hinnan. Ilmoituksen mukaan auto oli vieläpä todella vähän ajettu ja myytävänä ensimmäisellä omistajallaan Kaliforniassa, joten esitiedot olivat harvinaisen lupaavat. Salvatore kertoi Chevystä saamillaan rahoilla ostavansa itselleen loppuikäisen auton, mikä ei tietysti tuolla iällä enää mikään mahdottomuus olekaan. 27 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Vähitellen Jaska alkoi katsella taas vanhempia jenkkejä, vaikkei asiaa oikein itselleenkään halunnut myöntää. On joitakin asioita, jotka puhuvat vähäisen ajomäärän puolesta, mutta on myös juttuja, jotka ovat sitä vastaan.” Ensimmäiseltä omistajalta. Joka tapauksessa totta oli se, että Huntington Beachillä asunut Bruno Salvatore, joka oli päälle 80-vuotias herra, oli Bel Airin ensimmäinen omistaja. ostin sen itselleni
Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’56 Sitä vanha herra ei nimittäin enää pystynyt muistamaan, oliko aski lainassa, mutta tuskin se oli enää takaisin tulossa.” Sopiva Powerglide löytyi tuttavalta, ja Herstin Timppa sai tehtäväkseen asentaa sen paikalleen. Tuntuu siltä, että monesti juuri ne oikeat autot tulevat kohdalle aivan väärään aikaan. No, oikealle omistajallehan se meni, ei minun kärsivällisyyteni riitä sellaisen elektroluminenssimittariston räpläämiseen sun muuhun pikkutarkkaan hommaan.” Kun Chrysler päätyi sittenkin saman tien kiertoon, oli taas viime talvena aikaa jalostaa Chevyä mieleisemmäksi. Jarrutehostinhan tässä oli jo tehtaan jäljiltä. Silloin tehtiin myös koko sisusta uusiksi. Se ensimmäinen ’56 joskus 80-luvun alkupuolella. Fenderit tulivat myös viime talvena.” Niin, Bel Air tosiaan madaltui sen verran reilusti, että ulkonäkö on juuri kohdallaan, mutta käytännön ajettavuus heikkeni useamman pykälän, kun nykyisin joutuu oikeasti 28 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Sisustan osat tulivat TradePartsin kautta, kaikki muut uudet osat on hankkinut Timppa.” Lisää kiiltoa. Vain ovipahvit jäivät vaihtamatta, kun uusien kiinnikkeet eivät osuneet kohdalleen vanhoihin reikiin. Vaikka Bel Airin patinapinta onkin komea, eikä Kalifornia-autossa ole ruostetta käytännössä ollenkaan, suunnittelee Jaska auton maalauttamista uutuuden loistoonsa. ”Timppa uusi autoon myös kaikki jarrut ja nivelet sekä pakoputket, jotka jäivät sinne pihalle Kaliforniaan.” Noilla eväin käytännössä ruosteeton auto saatiinkin keväällä 2012 Suomen kilpiin ja takaisin liikenteeseen pitkän tauon jälkeen. ”Viime talvena eteen vaihdettin levyjarrut ja droppiolka-akselit ja samalla ohjaus muutettiin tehostetuksi. Perään asennettiin Connie kit ja katolle gangsterilippa, joka on muovinen ja huonolaatuinen bolt on -osa. Ensimmäisen Suomi-kesän ajelut jäivät kuitenkin vähän kesken, kun vaihteisto antautui. Ajan hengen mukaisesti auto muutettiin kaksioviseksi ja moottori vaihdettiin virkeämpään nopeampia varttimaileja ajatellen. Se oli oikeasti susi, mutta Timppa sai sen maalattua aika hyvin autoon sopivaksi. En kuitenkaan ehtinyt kuin tuoda sen Hyrylään, kun Jätyrin Jati halusi ostaa sen pois väkisin. ”Bongasin Mikkelistä pitkään himoitsemani 2-ovisen ’61 Suomi-Chryslerin, josta sovin saman tien kaupat. Kiihdytystouhu veikin tuolloin Jaskan vuosiksi mukanaan. Taakse tulivat uudet 3” droppilehtijouset, joiden myötä piti tehdä hienosäätöä, että kardaani mahtuu pyörimään. Auto oli vastikään läpikäyty ja kaikin puolin asiallisessa kunnossa, vaan eihän se pitkään sellaisenaan miellyttänyt. ”Laatikon remontoi Pälli sitten seuraavana talvena. Niin kävi keväällä 2013 myös Jaskalle, joka oli vastikään saanut hankittua toisen niistä eniten mieltään kutkuttaneista malleista
29 AMERIKAN RAUTA 1/2015. SISUSTA: Täysin uusittu alkuperäistyyppinen verhoilu. Kesälomilla tehtiinkin taas tekninen huolto, ja kone vaihtui 283:een. Käytännön ajokelpoisuutta haittasi myös vanhan 265-koneen tukkoisuus. RENKAAT: 15” miljonäärivalkosivut. Jos joku väittää, että klassikolla voi oikeasti ajaa tuota alempana, niin valehtelee.” Jaska toteaa. Se tuli kaverin ’60 Impalasta, johon vaihdettiin LS-sarjan moottori. Olen vakavasti miettinyt myös auton maalauttamista, vaikka tuo patina onkin omalla tavallaan hieno. KIITOS: Timo Hersti/ Hersti Autoshop Faktat CHEVROLET BEL AIR SPORT SEDAN ’56 OMISTAJA: Jari Muukkonen, 49 • PAIKKA: Hyvinkää. Koneen mukana tuli myös ehjä aski.” Kuvien ottamisen jälkeen Bel Air on saanut lisää kiiltävää Bellflower pipesien muodossa, ja lisää kiiltoa on tulossa. MOOTTORI: 283 CID V8. VANTEET: Alkuperäiset 15” peltivanteet ja kapselit. ”Syksyllä löysin myös alkuperäiset puskurin lisärivat, jotka maksoivat 700 dollaria, mutta ei auttanut kuin maksaa, koska halusin ne, eikä sellaisia uustuotantona saa. Suunnitelmissa on myös hankkia oikea peltinen aurinkolippa tuon lasikuituisen tilalle. ALUSTA: 2” madaltavat olka-akselit ja 2” madaltavat jouset edessä, 3” droppilehtijouset takana. miettimään, mistä voi ajaa. JARRUT: Levyjarrut edessä, alkuperäiset rummut takana. KORIMUUTOKSET: Lasikuituinen gangsterilippa, Fender skirtit, Continental kit, Swamp cooler. VOIMANSIIRTO: Powerglide-automaatti, alkuperäinen perä. ”Se oli niin tukossa, että kävi koko ajan liian kuumana. ”Ollaan mietitty jo, että pitäisikö sitä nostaa vähän. Tähän on kuitenkin kertynyt jo niin paljon uutta osaa, että tuntuu, että ne menevät vähän hukkaan tuon patinapinnan kanssa.” Jos joku väittää, että klassikolla voi oikeasti ajaa tuota alempana, niin valehtelee.” Herstin Timppa onnistui patinoimaan lasikuituisen ja huonolaatuiseksi havaitun aurinkolipan erehdyttävästi auringonpolttamaa kattopeltiä muistuttavaksi
REAL CUSTOM CAB 30 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Vanha hyötyajoneuvo kun on kustomoitu kauttaaltaan 2000-luvun mittapuun ja nykyisen omistajansa mieltymysten mukaiseksi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD F-100 CUSTOM CAB ’66. REAL CUSTOM CAB 31 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Vaikka juttumme F-100:n ovea koristava ”Custom Cab”-teksti viittaakin alun perin auton varustelutasoon, voidaan se tässä kohtaa katsoa erityisen osuvaksi toisessakin merkityksessä
Voimanlähteen perustaksi valittiin 0,030” ylikokoon porattu ja jenkeissä CNC-prepattu 351 Windsor -lohko, jonka iskutilavuus on 418 kuutiotuumaa. Tässä tapauksessa käyntikortin piti liikkua liukkaasti, joten sen väsynyt FE-sarjalainen 352-isolohko päätettiin korvata viriilimmällä moottorilla, joka saisi peräänsä uuden 5-vaihteisen manuaaliaskin. 32 AMERIKAN RAUTA 1/2015. ”Lähtökohtana oli tehdä sen tilalle uusi, varmatoiminen ja luotettava cruisailukone, johon piti kuitenkin saada vähän voimaakin”, Teppo alustaa. Ruostepeikon pesä. Puristussuhteeksi saatiin 10,3:1, sytkäkamat poimittiin MSD:ltä ja peltipakosarjat BBK:lta. Auto näytti päällisin puolin siistiltä, kiitos aiemman omistajan toteuttamien koritöiden ja maalauksen, joiden todellinen laita tosin paljastui vasta myöhemmin. Auto oli vuotta aiemmin laivattu Atlantin takaa Suomeen ja se näytti päällisin puolin varsin siistiltä, kiitos aiemman omistajan toteuttamien koritöiden ja maalauksen, joiden todellinen laatu tosin paljastui vasta myöhemmin. ”Tutkittuani autoa puolelta ja toiselta jouduin lopulta toteamaan, että kori vaikutti aika hemmetin mädältä ja että se kannattaisi tehdä Musta-oranssi värimaailma vie ajatukset Harley-Davidsoneihin. Todellisten peltitöiden määrää ei kuitenkaan kukaan osannut aavistaa vielä tässäkään vaiheessa. Ford F-100 Custom Cab ’66 Porissa autoliikkeessä myynnissä ollut F-100 päätyi tuusulalaisen autoharrastajan talliin vuonna 2010. Pakoputkistoksi hankittiin 2,5-tuumaisilla rööreillä varustettu Spintechin Side Exhaust Kit, jonka ulostulot sijaitsevat takarenkaiden etupuolella. Kiinnostavuutta lisäsi vielä se, että kyseessä oli alv-vähennyskelpoinen pakettiauto, jonka saattoi hankkia yrityksen liikkuvaksi käyntikortiksi. Tekniikkaswapin yhteydessä ajateltiin hoitaa kuntoon myös tulipellissä kummitellut ruostevaurio. Kokoonpanosta mitattiin Sämpy Santalan tehodynamometrissä riittävät 475 hevosvoimaa ja varsin mukavat 759 newtonmetriä. Scatin stroukkisarjan Teppo suunnitteli itse valiten siihen sopivan kampiakselin, Chevy LS1:n kiertokanget ja Proben takomännät. Kuinka ollakaan, auton omistajalla on myös samalla väriyhdistelmällä maalattu kaksipyöräinen. Vaihteistoksi valittiin Tremecin TKO600 ja kytkimeksi Superiorin Kevlar, joka varustettiin Quick Timen teräskytkinkopalla ja -vauhtipyörällä. Lohkoon sujautettiin mieto mekaaninen rullanokka, kansiksi valittiin Trick Flow’n CNC-koneistetut alumiinikannet 205 cc imukanavilla, imusarjaksi Edelbrockin kaksitasoinen RPM ja kaasariksi Holley Street HP 750 cfm tuplapumppu. Näihin toimenpiteisiin F-100 toimitettiin Riihimäelle Tuumacidille, missä Inkisen Teppo päästi alkuperäisen koneen ansaitulle eläkkeelle. Koneen poisnoston yhteydessä kokonaisuudessaan paljastunut tulipelti oli antanut osviittaa siitä, että tervettä peltiä saatettaisiin tarvita paria pientä paikkaa enemmänkin
Listojen alta paljastui vanha mustavalkoinen pintaväri, eli uusi punainen sävy oli ruiskutettu pintaan huolettomasti listoja irrottamatta. Bossin 18” 338 -vanteita täydennettiin spinnereillä. Lavan kulmat olivat niin ikään kadonneet ja lavaa oli korjailtu todella roisin näköisellä hitsisaumalla. Jarrut poimittiin Baerilta. Mittaristo on hankittu Classic Instrumentsilta ja sovitettu mallikohtaiseen reprokehykseen. Nyt nekin olivat jo ruostuneet puhki. ”Siinä kohtaa matkaan tuli vielä yksi mutka. Peltitöiden yhteydessä lavaan päätettiin kuitenkin hankkia uusi luukku saranoineen ja heloineen. Omistaja oli onneksi samoilla linjoilla ja tuumasi, että tehdään pois”, Teppo muistelee. Korjaus oli levittänyt luonnollisesti myös hytin takakulmien helmoja, minkä jälkeen ovien alareunat olivat jääneet ikään kuin syvennykseen. Kolmipuolainen puukehäinen ratti on Grantin klassikko. Perälauta osoittautui nimittäin liian leveäksi istuakseen aukkoon. Hyttiä kannattelevan poikittaisvahvikkeen päissä oli paikkaa paikan päällä samoin kuin hytin etukulmissa, jotka oli muotoiltu käytännössä melkein pelkällä bondolla. Jalkatilat olivat ruostuneet puhki joskus vuosia sitten, jolloin niiden päälle oli pultattu uudet peltiarkit. Jäähdytetyt levyt ovat edessä 13” ja takana 11”. Lavastahan 33 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Siitä taas oli selvitty leipomalla niitä pakkelilla paksummiksi. Nopeusmittarissa on kilometriasteikko. Lavan perälauta loisti poissaolollaan ja se oli korvattu verkolla. Purku aloitettiin tammikuussa 2011 nostamalla hytti ja lava pois rungolta. tässä vaiheessa kokonaan. Ikävimmät yllätykset löytyivät kuitenkin vasta hiekkapuhalluksen yhteydessä. Kitin alta paljastuneista ovenkarmeista ei ollut paljoa jäljellä. Hytin takakulmien korjauspalat oli hitsattu vanhan, ruosteisen pellin päälle ja oikaistu reilulla määrällä kittiä. En tiedä, oliko joku joskus kaventanut lavaa, vai oliko se kaventunut esimerkiksi kolarin seurauksena, mutta joka tapauksessa perälauta ei mahtunut enää paikalleen. Pohdittuamme asiaa peltisepän kanssa tulimme siihen tulokseen, että lavan ollessa valmiiksi palasina, oli helpompi homma levittää lavaa kuin kaventaa luukkua
Etuvanteet tilattiin 8 tuumaa leveinä ja Aluksi alustaakaan ei pitänyt lähteä jatkojalostamaan, vaan ajatuksena oli niputtaa se suhteellisen vakiona. Hytin paikkaili eräs vanhempi peltivelho ja lavapeltihommat hoiti maalari apupoikineen. Vanteiden malliksi valittiin 18-tuumainen Boss 338, joka on poikkeuksellisen kliini viisipuolavanne. Eteen vaihdettiin Baerin Track4-jarrut 13” levyillä ja taakse 11” levyillä varustetut Baerin Ironsportit, jotka ovat käytännössä 1994-2004 SN95 Cobra Mustangin takajarrut. Ford F-100 Custom Cab ’66 uusittiin korjauksen yhteydessä koko lattia. Valitsimme jälkimmäisen, jonka etupään kiinnikkeelle tehtiin tukipalkki runkoaisojen väliin”, Teppo selvittää. Kannet ovat Trick Flow’n alumiiniset 205 cc imukanavilla, imusarja Edelbrockin kaksitasoinen RPM ja kaasari Holleyn 750 cfm tuplapumppu. Moottorin perustana on 0,030” ylikokoon porattu 351 Windsor -lohko, jonka iskutilavuus on 418 kuutiotuumaa. Sarjaan kuului myös hammastanko-ohjaus, coiloverit ja 11-tuumaiset levyjarrut. Valmis runko maalattiin lopuksi auton pintamaalilla kiiltävän mustaksi. Taka-akselin housing on auton oma, mutta se varustettiin Currien alumiinikuorisella 9” murikalla ja saman valmistajan vetareilla. Aluksi alustaakaan ei pitänyt lähteä jatkojalostamaan, vaan ajatuksena oli niputtaa se suhteellisen vakiona. TCP myy niitä kahta mittaa; Mustangiin tarkoitettua 33-tuumaista ja pidempään Cougariin tarkoitettua 36-tuumaista. Bensatankki otettiin kuskin selän takaa pois ja se sijoitettiin lavan alle, millä saatiin korjattua avolavoille ominaista etupainoisuutta. Takapäähän vaihdettiin alkuperäisten lehtijousien paikalle ’65-73 Mustangin jousipakat, joiden korvakkeiden paikkoja muutettiin hiukan, jotta taka-akseli saatiin tarkasti kohdalleen. Sen lipassa kun ei ole lainkaan olaketta, vaan se on sileä reunaan saakka. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Uuden, profiiliteräksestä valmistetun tukipalkin sai myös Tremecin laatikko, minkä lisäksi runkoa jäykistettiin boksaamalla se konehuoneen matkalta. Löysin tankille myös sopivan täyttökorkin, joka tuotiin läpi lavan puolelle. ”Takapään tueksi piti aluksi laittaa traction barit, mutta lopulta päädyin kuitenkin torque armiin, joka painaa mukavasti perää alas, kun kaasupoljinta polkaisee hiukan reippaammin. Sisuskaluista löytyvät Chevyn LS1:n kiertokanget, Proben takomännät ja mekaaninen rullanokka. Tässä operaatiossa takapuskurin korvannut lasikuituinen roll pan jäi liian kapeaksi, mutta se korvattiin uudella, joka taivutettiin pellistä.” Peltikorjauksia tehtiin hissun kissun muiden töiden ohella 2011 syksyn ja 2013 talven välisenä aikana. Kaikki muut osat hyödynnettiin sellaisinaan, mutta jarrut myytiin eteenpäin. ”Mallasin taakse runkoaisojen väliin ’65 Mustangin tankkia ja kuinka ollakaan, se sopi sinne hienosti, kun rungon C-profiilia vain pikkuisen trimmattiin. Irrallinen runko oli kuitenkin kuin tyhjä canvas, joka odotti taiteilijan siveltimen vetoja. Ajettava alusta avolavaan. Alkuperäistäkään tankin täyttökorkkia ei poistettu, vaan siihen tehtiin pissapojan säiliö.” H-D:n värimaailmaa. Runkoon soviteltiin paketin mukana tulleet moottorin kiinnityskorvakkeet sekä kallistuksenvakaaja ja putkitukivarret kiinnikkeineen. ”Lopulta päädyimme tilaamaan siihen Mustang II -tyyppisen etupään, jonka myötä koko alustakokoonpano sai uuden suunnan.” Etupää liitettiin hiekkapuhallettuun runkoon, joka paljastui hytin ja lavan kunnon huomioiden varsin terveeksi. Perässä on TrueTrac -lukko ja sen välitys on 3,25
Uusia kehityskohteita. VOIMANSIIRTO: Tremecin 5-vaihteinen TKO600-manuaali, Superior Kevlar -kytkin Quick Timen teräskytkinkopalla ja -vauhtipyörällä, mittatilauskardaani, Currien alumiinikuorinen 9” perä TrueTrac -lukolla ja 3,25-välityksillä, Currien vetoakselit. Alusta on nyt paljon jäykempi ja tukevampi, ohjaus on tarkka ja kulkuhaluja on riittävästi, ja voimakin välittyy tien pintaan kiitettävästi, eikä vain katoa savuna ilmaan. Kun valmiilla pikkiksellä on ehditty ajaa noin 3 000 kilometriä, on muutosten todettu onnistuneen hyvin. Seuraavaksi sen konehuoneeseen aletaan suunnitella paremman käyttäjäystävällisyyden nimissä ruiskutekniikkaa. Rattiputki on Ididitin aftermarket-kamaa ja isokehäisen alkuperäisratin korvannut puukehäinen ohjauspyörä Grantilta. Ajettavuudessaan se hakee vertaistaan jo nykyisellään. Mittaristot hankittiin Classic Instrumentsilta ja kokonaisuuden kruunasi nimenomaan tähän automalliin ja tälle mittarisarjalle tarkoitettu musta reprokehys, jota löytyy markkinoilta tasan yhdeltä valmistajalta. Väri osoittautui hyväksi ja alusta sai samalla yleisilmeeseen sointuvan väriläiskän”, Teppo avartaa. Kokonaisuutta kustomoitiin lopuksi korvaamalla vanteiden mukana tulleet matalat keskikupit spinnereillä. Lavaan on tehty massiiviset peltityöt, kuten koko autoon. Sama koski ikkunalistoja, joihin vaihdettiin vain uudet tiivisteet ja run channelit. Lavan takareunassa on polttoaineen täyttökorkki. Mustan ja oranssin väriyhdistelmä tuo etäisesti mieleen Harley-Davidsonin, eikä ensivaikutelma edes mene pahasti puihin, sillä omistaja päätyi siihen, koska häneltä löytyi jo ennestään samoilla väreillä ruiskutettu kaksipyöräinen. MOOTTORI: 418 cid V8, 0,030” ylikokoon porattu ja CNC-prepattu 351 Windsor -lohko, Scatin Custom Stroker Kit, mekaaninen rullanokka, Trick Flow’n 205 cc alumiinikannet, Edelbrockin 2-tasoinen imusarja, Holley Street HP 750 cfm tuplapumppukaasutin, Cantonin öljypohja, MSD:n sytkäboksi, BBK:n peltipakosarjat, Spintechin 2,5” Side Exhaust Kit. Kaikki ohjaamon napit ja nupit uusittiin, ja Riihimäellä toimiva verhoomo tikkaili uusiksi sohvapenkin ja sisäkaton. ALUSTA: Runko vahvistettu, edessä Mustang II -tyyppinen etukelkka, hammastanko-ohjaus, kallistuksenvakaaja, putkitukivarret ja coiloverit, takana ’65-73 Mustangin lehtijouset ja TCP:n 36” torque arm. takavanteet 9,5 tuumaa leveinä. Ensimmäisessä visiossa värit tosin olivat toisin päin, mutta oviin suunniteltujen firman logojen arveltiin erottuvan paremmin vaaleammalta pohjalta. ”Testasimme maalarin pienistä värimalleista valitun kuparinsävyn toimivuutta isommalla pinnalla maalaamalla sillä kardaanin, joka oli hiukan naarmuuntunut toimituksessa. SISUSTA: Classic Instrumentsin mittaristo kilometrimittarilla, Ididitin rattiputki, Grantin puuratti, uudelleen verhoiltu sohvapenkki ja sisäkatto, alkuperäinen takalasi korvattu avattavalla pleksi-ikkunalla. TEHO: 475 hv, vääntö 759 Nm. RENKAAT: Edessä 245/40 R18, takana 275/35 R18. Visioissa on vilahdellut ajatus myös polttoainelinjojen ja -pumpun vaihtamisesta, jotta koneesta voisi tehdä etanolikäyttöisen. Aika näyttää, loppuuko tämän Custom Cabin kehitystyö koskaan. Lopuksi ohjaamon alkuperäinen takalasi korvattiin avattavalla pleksilasilla. JARRUT: Edessä Baerin Track4 13” levyillä, takana Baerin Ironsport 11” levyillä. Kylkilistat ja puskurit olivat niin hyväkuntoiset, että ne saatiin puhdistettua ja kiillotettua liki uudenveroisiksi. Harrasteautot ovat omistajiensa mielestä harvoin täysin valmiita, vaikka vieraan silmään näyttäisivät ja tuntuisivat kuinka hyvältä. VANTEET: 18” Boss 338 kromattuna, leveys edessä 8” ja takana 9,5”, keskikupit korvattu spinnereillä. KORIMUUTOKSET: Bensatankki siirretty penkin selkänojan takaa auton taakse runkoaisojen väliin, vanhalla bensatankin korkin paikalla pissapojan täyttökorkki, takapuskuri korvattu sileällä roll panilla. Sähköt uusittiin kokoonpanovaiheessa EZ Wiringin 18-sulakkeisella ja 21-piirisellä setillä. Kun yksi osa-alue on saatu toimivaksi, otetaan työn alle seuraava, jota ryhdytään jalostamaan entistä pitemmälle. Sama koskee myös tätä F-100:sta. Lavan pohja on tehty käytännössä kokonaan uusiksi suorasta pellistä. Faktat FORD F-100 CUSTOM CAB ’66 35 AMERIKAN RAUTA 1/2015
3. Moottorin korvaaminen uudella olikin ensimmäinen toimenpide, johon auton kanssa ryhdyttiin. Sisusta oli hiukan nuhjaantunut ja parhaat päivänsä nähnyt sohvapenkki oli peitetty viltillä. 4. Uuden moottorin lähtökohtana oli 418-kuutiotuumaiseksi stroukattu 351 Windsor, joka varustettiin Trick Flow’n 205 cc alumiinikansilla, miedolla mekaanisella rullanokalla ja kaksitasoimusarjalla. 1. 5. Konehuoneessa majaili alkuperäinen FE-sarjan 352-isolohko, vuotava vanha luuska, kuten Teppo sen kunnon osuvasti kiteytti. 2. Kun hytti ja lava nostettiin syrjään massiivisten peltitöiden ajaksi, tarjoutui hyvä mahdollisuus myös alustan ja rungon updeittaamiseen, muusta tekniikasta puhumattakaan. Sämpy Santalan penkissä siitä mitattiin 475 hv tehoa ja 759 Nm vääntö. Pintapuolisesti ja erityisesti valokuvissa auto näytti varsin ryhdikkäältä yksilöltä. Autoa piti aluksi uudistaa viriilimmäksi vain moottorin ja vaihteiston osalta, mutta purkutöiden edetessä siitä löytyi akuuttia korjattavaa, jota ei voinut sivuuttaa. Tarinan takana 1 2 3 4 CUSTOM CABIN JATKOAIKA 5 36 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Lavan peräluukku loisti poissaolollaan ja sen tilalle oli asennettu verkko. Kesällä 2010 F-100 näytti tältä. Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Teppo Inkinen F-100:n peli oli monelta osin pelattu, kunnes Tuumacidin Teppo Inkinen tarttui tuumasta toimeen ja paitsi pelasti vanhuksen, myös päivitti sen nykyaikaan
14. Pitsiä ja kadonnutta peltiä löytyi myös lavan kulmista ja reunoista. 9. Kuskin jalkatila oli paikattu joskus pulttaamalla päälle uusi pelti. 7. Hytin takakulmat olivat epäilyttävän siistit, tosin niissä näkyi oudot pullistumat. 7 10 11 12 13 8 6 6. Kitin alta paljastuneista karmipalkeista toinen oli käytännössä poikkiruostunut. Korjauspalat oli hitsattu vanhan pellin päälle ja saumakohta oli tasoitettu reilulla määrällä kittiä. Hiekkapuhallus paljasti karun totuuden. 12. Hyttiä kannattelevan poikittaisvahvikkeen päässä oli niin ikään paikkaa paikan päällä. Pois nostetusta hytistä paljastui mittavia ruostekukkasia ja kylkilistojen alta löytyi vanha, eri värinen maali, mikä kieli siitä, että punaista väriä ruiskutettaessa ei ollut vaivauduttu irrottamaan listoja lainkaan. Hiljaiseksi vetää. 10. Sitä oli korjattu paikoitellen, mutta räkäisestä hitsisaumasta päätellen asialle ei ollut palkattu kylän kovinta ammattilaista. Mitä pitemmälle purkutyöt etenivät, sitä paremmin valkeni myös työmaan laajuus. Lavan kohdalla ei päästy paljoa helpommalla. Hytin runkokannakkeet olivat siinä kunnossa, että pultit mahtuivat melkein tulemaan läpi aluslevyineen. Näkyvimmät ruostevauriot löytyivät jalkatiloista, joista päivä paistoi läpi paikoitellen jo melko kirkkaasti. 8. 11. Hytin etukulmasta hiekkapuhalluksen jälkeen paljastunut ”korjaus”. Korjauspalat ulottuivat ovien takareunoihin saakka pullistaen myös sivuhelmoja normaalia ulommaksi. Siitäkin oli kadonnut jo melkoinen osa. 13. 9 14 37 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Näin ollen oviakin oli jouduttu paksuntamaan alhaalta mojovalla kittikerroksella, etteivät ne jääneet sisemmäksi. Tämä oli hytin takakulmien lisäksi yksi harvoja kohtia, joihin löytyi valmiit korjauspalat. Suurin osa mittavista peltikorjauksista leivottiin suorasta tavarasta
Tremecin 5-vaihteiselle TKO600manuaalille valmistettiin kannatinpalkki profiiliteräksestä. 17. Taka-akseli jousituksineen, vaimentimineen ja tuentoineen asennettuna paikalleen. Konin iskunvaimentimet asennettiin aluksi kuvassa näkyvällä tavalla kallelleen, mutta yläkiinnikkeet siirrettiin lopulta runkopalkin ulkopuolelle, koska ne osuivat pohjatessaan runkoon. Takalehtijousipakat ovat ’65-’73 Mustangista. 19. Taka-akselin tueksi suunniteltiin aluksi traction bareja, mutta lopulta päädyttiin torque armiin. Taka-akselin housing on auton oma, mutta siinä on Currien alumiinikuorinen 9” murikka ja saman valmistajan vetoakselit. Sovittelujen jälkeen runko ja joukko irto-osia maalattiin kiiltävänmustalla automaalilla. Runko hiekkapuhallettiin, minkä jälkeen siihen sovitettiin Mustang II -tyyppinen etupää. Tarinan takana 15. Paketin mukana tuli uudet moottorin kiinnityskorvakkeet, jotka soviteltiin paikoilleen pajan nurkasta löytynyttä 351 Windsorin lohkoa apuna käyttäen. 21. 22. 20. Uusi moottori mallattuna uusille korvakkeille. Mustang II -etupää sisälsi myös putkitukivarret ja coiloverit sekä niiden runkokiinnikkeet. ’65 Mustangin bensatankki sopi taakse runkoaisojen väliin kuin mitoitettuna. Kuvassa näkyy myös konehuoneen matkalle tehty rungon boksaus. Myös torque armin etupään kiinnitystä varten hitsattiin poikittaispalkki runkoaisojen väliin. 18. Näin saatiin tasoitettua myös painonjakaumaa, kun tankki siirtyi kuskin selän takaa auton perälle. 15 16 17 18 19 20 21 22 38 AMERIKAN RAUTA 1/2015. 16
Pakoputkisto on Spintechin Side Exhaust Kit 2,5” rööreillä. Setin mukana tuli myös 11-tuumaiset levyjarrut, mutta ne korvattiin jäähdytetyillä Baerin 13-tuumaisilla. TCP:n valmistama tuenta on 36-tuumainen ja mitoitettu Mercury Cougariin. Sivuille päättyvät ulostulot on toteutettu äänenvaimentimilla, joissa on kaksi lähtöä samaan suuntaan. Valinta osoittautui oikeaksi ja alusta sai samalla yleisilmeeseen sointuvan väriläiskän. Kaksivärinen maalaus tehtiin Automaalaamo Antsan Pajalla Riihimäellä. 23 24 25 26 27 28 29 30 39 AMERIKAN RAUTA 1/2015. 28. 24. Alaosan pronssi maalattiin ensin, minkä jälkeen se suojattiin ja ruiskutettiin mustat osat. 29. 26. Mustang II -etupääsettiin kuuluivat hammastanko-ohjaus ja kallistuksenvakaaja, jotka ovat tässä asennettuina paikoilleen. Lopuksi autoon asennettiin myös se puuttunut perälauta. 23. Tämä kuva havainnollistaa hyvin torque armin toimintaperiaatteen ja kiinnityspisteet. 30. 27. 25. Erikoisvalmisteinen kardaani oli saanut lähetyksessä naarmuja, joten siihen päätettiin testata ulkokuoreen valittua pronssin sävyä. Sähköt uusittiin kokoonpanovaiheessa EZ Wiringin 18-sulakkeisella ja 21-piirisellä setillä. Uutena hankittu lauta osoittautui aukkoon hiukan liian leveäksi ja aiheutti lisää tehtävää entisestään työläisiin peltitöihin
TÄHTITãhtiPããllikkõ 40 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Ali Kosken ’59 Pontiac Star Chief vie meidät kyydissään reilun 50 vuoden taakse – aikakaudelle, joka tunnetaan nimellä space age. TãhtiPããllikkõ 41 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Tuolloiset avaruusteknologian saavutukset nostivat amerikkalaisten itsetunnon sanalla sanoen tähtiin ja toivat rakettien inspiroiman muotoilun kaikkien ulottuville. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä PONTIAC STAR CHIEF ’59
Sen taru alkoi vuonna 1954, jolloin GM:n Pontiac-divisioona pullautti markkinoille Streamlinerin seuraajan. Tähtipäällikkö oli Pontiacin ylellisin malli, kuten ehkä nimestäkin jo saattoi arvata. Star Chief on mainio automalli tarkasteltavaksi space age -aikakauden valossa. Kuvittajien piirroksissa ne jättivät jälkeensä sinistä radioaktiivista vanaa, mikä oli kerrassaan hienoa. Pontiac Star Chief ’59 Star Chiefin tunnuksenomaisimpia piirteitä ovat kromatut tähtikoristeet, joiden sijoittelu ja lukumäärä vaihteli vuosimallista toiseen. Tähtisädettä. Mainittakoon näistä esimerkiksi Ford Mystere, Cadillac Cyclone, Lincoln Futura ja GM:n Firebirdit I-III, jotka jo nimillään viittasivat avaruuteen. Autoihin muovattiin virtaviivaisia linjoja, teräviä siivekkeitä ja turbiinimaisia ulokkeita. Logoissa ja mainoksissa alkoi vilistä sädehtiviä tähtiä, liitäviä satelliitteja ja lennokkaita bumerangeja. Entistä leveämmät tiet täyttyivät autoista, joilla oli mahtipontiset nimet, kuten Star Chief – Tähtipäällikkö. Sputnik aloitti kuitenkin idän ja lännen kiivaimman kamppailun avaruuden herruudesta saavuttaen lakipisteensä Yhdysvaltojen Apollo-ohjelman ja miehitetyn kuulennon myötä. lokakuuta 1957, jolloin Neuvostoliitto laukaisi Maata kiertävälle radalle ensimmäisen keinotekoisen satelliitin, Sputnik 1:n. Valtakunnallisen valtatieverkoston kiivas kehitys synnytti uusia ilmiöitä, kuten näyttävät billboard-tienvarsimainokset sekä drive-in-ravintolat ja -elokuvateatterit. Keulakoristeessa komeilivat kuitenkin vielä kirveellä veistetyt intiaanipäällikön Logoissa alkoi vilistä sädehtiviä tähtiä, liitäviä satelliitteja ja lennokkaita bumerangeja. 50-luvun alussa Yhdysvalloissa oli 25 miljoonaa rekisteröityä ajoneuvoa, mutta vuoteen 1958 mennessä niiden määrä oli kasvanut jo 67 miljoonaan. Usko ydinenergiaan oli vahva ja uskaliaimmat herkuttelivat ajatuksella, että autotkin kulkisivat tulevaisuudessa atomivoimalla. 42 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Space Age oli todennäköisesti esteettisin aikakausi, mitä autojen elinkaarella tullaan koskaan näkemään. Ja mitä autoistumiseen tulee, niin se kulki teknologisen kehityksen kanssa samaa valonnopeutta. Realistit ymmärsivät, että turistilennot avaruuteen vaativat vielä vuosikymmenten kehitystyön, mutta siitä huolimatta aiheella oli nastaa fiilistellä lentäviltä lautasilta näyttävillä rakennuksilla ja raketteja muistuttavilla autoilla. Eikä linjakkaan futuristinen muotoilu suinkaan rajoittunut pelkästään autoteollisuuteen, vaan siitä tuli erottamaton osa tavallisen amerikkalaisen arkipäivää. Toista maailmansotaa seurasi laupias materialismi, jonka myötä joka kuudennen työtä tekevän amerikkalaisen laskettiin olevan joko suoraan tai epäsuorasti autoteollisuuden palveluksessa. Orastavaa avaruusvillitystä oli havaittavissa sämpylämallisen auton maltillisissa takasiivissä, joihin oli sijoitettu nimen veroisesti kolme kromitähteä kummallekin kyljelle. Avaruustutkimus oli toki ollut julkisuudessa ennen sitäkin toimien pohjattomana innoituksen lähteenä sarjakuville, televisio-ohjelmille, huonekalujen muotoilulle ja arkkitehtuurille, puhumattakaan autoista. Haittavaikutuksia kun ei vielä osattu pelätä. Jos avaruusajan alkamiselle pitäisi lyödä päivämäärä, se olisi mitä ilmeisimmin 4. Autoihin muovattiin virtaviivaisia linjoja, teräviä siivekkeitä ja turbiinimaisia ulokkeita. Mallit uudistuivat vuosittain ja niihin ympättiin uskaliaita ratkaisuja konseptiautoista, jotka olivat kuin puoliksi autoja ja puoliksi raketteja. 50-luvun lähestyessä loppuaan niin rakennukset, ajoneuvot kuin elektroniset laitteetkin saivat avaruusalusten ja -asemien muotoja
Ehkä asiaan Tähtikuvioita löytyy myös upeasta sisäverhoilusta, jonka on palauttanut nykyasuunsa verhoilijamestaritar Tina Nordberg. Malli oli ajalleen tyypillisesti astetta laatikkomaisempi ja tähtirivistö oli siirtynyt siipien kärjistä etulokasuojiin ja oviin. Vuonna 1959 näet tyrkättiin markkinoille jo neljäs generaatio. Takakylkien ohjusmainen lista oli entistä hallitsevampi ja tähdet loistivat kirkkaina. Markkinahumu mallin ympärillä ei kuitenkaan ollut enää aivan yhtä sädehtivä, sillä Bonneville valtasi Pontiacin malliston top of the line -paikan tiputtaen Star Chiefin toiseksi korkeimmalle korokkeelle. Silti se oli edelleen yksi ylväimpiä Pontiac-lipun kantajia, ja malliston korskein neliovinen. Samalla markkinoilla nähtiin jo kolmas Star Chief -sukupolvi. Uuteen ”Star Flight” -designiin kuului takaosastaan ohjusta muistuttava, aiempaa leveämpi kylkilista. Toinen sukupolvi rynnisti markkinoille heti seuraavana vuonna. Vuonna 1958 USA sai avaruuteen ensimmäisen oman satelliittinsa, Explorerin. Ehkä kyseessä oli vain sattuma, mutta Neuvostoliitto lähetti saman vuoden alkupuoliskolla onnistuneesti matkaan maailman ensimmäisen mannertenvälisen ohjuksen, R-7 Semyorkan. Koko design oli uusittu ja malli oli entistä pidempi ja matalampi muistuttaen melko lailla saman vuoden Chevrolet Bel Airia. 43 AMERIKAN RAUTA 1/2015. kasvot, mikä muodosti mielenkiintoisen linkin kansakunnan historian ja tulevaisuuden välille. Vuoden 1956 mallissa tähdet loistivat poissaolollaan ja kylkitrimmi oli vaihdettu liukkaammaksi seivästä muistuttavaksi listaksi. Penkille huolettomasti unohtunut komentajan koppalakki on teemaan sopivaa rekvisiittaa. Star Chief on sikäli erikoinen malli, että sen historiassa mahtuu viiden vuoden sisään neljä eri sukupolvea. Seuraavana vuonna keulan intiaanipäällikkö sai lähteä ja tähdet palasivat takaisin entistä runsaslukuisempina
Vuonna 1965 koitti kuudennen ja viimeisen sukupolven vuoro. Auto oli katsastettu viimeksi vuonna 1961, minkä jälkeen se oli jäänyt seisomaan. Vuosien varrella autoa oli osittain purettu ja sen maalipinta oli pahoin auringon polttama. Suuren osan työvaiheista hän toteutti omin voimin, mutta sisustan hän antoi kokonaisuudessaan Ruotsin Kolsvassa toimivalle verhoilijamestarittarelle Tina Nordbergille, joka hankki projektiin alkuperäisiä vastaavat nahat ja kankaat sekä toteutti uuden verhoilun mallien mukaan. ALUSTA: Alkuperäinen kunnostettuna uusilla putkilla, letkuilla, puslilla ja nivelillä. Joka tapauksessa uusi, ensimmäisiä ”Wide Track” Pontiaceja edustava ’59 Star Chief oli tyystin erilainen kuin edeltäjänsä. Se oli jo selkeästi uudella vuosikymmenellä. Vuoden ’59 Star Chief oli vahva aikakautensa edustaja. Konehuoneesta löytyy päällikön arvovallalle passeli 389-kuutiotuumainen kasi, jonka perässä on Hydra-Matic-automaatti. Sen huomasi myös Kuusamossa asuva Ali Koski, joka muistelee saaneensa kipinän kyseiseen automalliin nähtyään kuvan sellaisesta kolmisenkymmentä vuotta sitten. Vaikka muotoilu oli modernimpaa, oli mallissa säilytetty tunnusomaiset takakyljen kromitähdet, jotka saivat huomiota uudella tavalla, kun niiden taustana toiminut leveä lista oli poissa. Peräkontin pohjan uusimiseen löytyi sattumalta alkuperäismallista profiilipeltiä Tanskasta. Pinta oli niin paistunut, että siitä hädin tuskin erotti alkuperäisen vihreän värin. VOIMANSIIRTO: 4-vaihteinen Hydra-Maticautomaatti. 44 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Syy vain parin vuoden ikäisen auton heitteille jättämiselle ei ole vielä näihin päiviin mennessä selvinnyt, eikä ehkä selviä koskaan. RENKAAT: 235/75 R15 valkosivurenkaat. Tähtipäällikkö oli tullut tiensä päähän. Kori nostettiin pois rungolta, minkä jälkeen runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Lahovikaa ei kuitenkaan ollut juuri muualla kuin peräkontin pohjassa. Siivet olivat kaksisakaraiset ja maskissa oli uusi, tuimempi ilme – kuin päättäväinen irvistys Neuvostoliiton Luna-saavutuksille. Siipien kärjet olivat terävimmillään ja ilme kromikylläisen kirkas. KORI: Maalattu uudelleen alkuperäisellä Jademist Green -sävyllä. Seuraavana vuonna se nimettiin Star Chief Executiveksi, mikä ennusteli koko mallinimen eläköittämistä, ja kuinka ollakaan, seuraavana vuonna Star Chief pudotettiin kokonaan pois. JARRUT: Rumpujarrut. Joka tapauksessa seuraavan kerran auto rekisteröitiin Kuusamossa vuonna 2009 ja paria vuotta myöhemmin se museokatsastettiin. Peltitöiden jälkeen pintaan suihkutettiin alkuperäinen Jademist Green -värisävy. KIITOS: Tina Nordbergille verhoilutyöstä. Oman autoharrastuksensa hän aloitti 14-vuotiaana Fiat 600:lla samoihin aikoihin, kun Apollo 11 -lento saavutti päämääränsä vieden aluksen miehistöineen kuun pinnalle. Ali ei ole pitänyt auton kanssa kiirettä, vaan laskeskelee käyttäneensä sen entisöintiin noin 11 vuotta. ”Resists the Years – Beautifully”, kuten Star Chiefin printtimainoksessa jo vuonna 1959 todettiin. Kaksisakaraiset siipienkärjet, puskurin terävät alakulmat, pitkä tähtirivistö, linjakkaasti kaartuva kylkilista ja jälkipolttimia imitoivat takavalot edustavat kaikki avaruusajan uljasta muotokieltä. VANTEET: 15” Smoothie-kromivanteet. Takaisin tähtiin. Kuusamon Seudun Mobilisteihin kuuluvalla Alilla on ollut vuosien varrella kaiken kokoisia ja näköisiä jenkkejä, mutta Pontiac oli ensimmäinen, joka tuntui alusta alkaen pitämisen arvoiselta. Faktat PONTIAC STAR CHIEF ’59 • OMISTAJA: Ali Koski, 50+ • PAIKKA: Kuusamo. Päällikön loisto katosi vuosien varrella, mutta nyt sen tähdet loistavat kirkkaampina kuin koskaan. SISUSTA: Verhoiltu uudelleen alkuperäisen mallin mukaan. Niin, ja autohan oli muuttunut mainoksen kuvituksessa punaista vanaa takavaloistaan jättäväksi lentoalukseksi, jonka kyydissä matkusti moderni amerikkalaisperhe. Rumpujarrut läpikäytiin ja kunnostettiin, samoin kuin 389-kuutiotuumainen kone, nelivaihteinen Hydra-Maticlaatikko ja orkkisperäkin. Pontiac Star Chief ’59 MOOTTORI: 389 cid V8. Space Race jatkui aina 70-luvulle saakka, mutta Star Chiefin taru päättyi vuoteen 1966. Alustan kaikki putket, letkut, puslat ja nivelet vaihdettiin uusiin alkuperäisosiin. Alin tanskalainen, USA-osien rompetorikauppiaana toiminut tuttava paikallisti aihion rapakon takaa 90-luvun puolivälissä. Nykyisellään liki virheetön Star Chief vie kyytiläisensä aikamatkalle, joka henkii space age -kautta runsaimmillaan. Aivan kuten asiaan kuului. Vuonna 1961 Pontiac julkisti jo sen viidennen sukupolven – kolme kromattua tähteä sinnitteli edelleen mukana kuvioissa sijoitettuina molempiin takakulmiin ja erottaen Star Chiefin Catalinasta. vaikutti se, että edellisvuonna mallin myynti tipahti melko dramaattisesti, lähes 60 prosenttia
Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu 040 5606 254 info@tuumacid.fi ww w.t uum a ci d.fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# +
46 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Roadster on ollut jollain tavalla työn alla jo 80-luvun alkupuolelta saakka, ja Tommin päästyä Roadsterin kimppuun siitä tuli vihdoin toimiva laite. 47 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Teksti ja kuvat: Pekka Hästbacka FORD ROADSTER ’34. Lappeenrantalaisen Tommi Äikään Ford Roadster on aito Suomi-auto
Tuulilasin karmi on Tommin itse tekemä Duvall-tyyppinen. Takarenkaat ovat Firestonen 7.50 x 16 -kokoiset ja edestä löytyy saman valmistajan 5.25 x 16 -kumit. Ohjauksesta vastaa ’38 Fordin poikittaisohjausimpukka uusilla hiluilla. Se hiekkapuhallettiin kauttaaltaan ja maalattiin joka paikasta. Suomen Hot Roddingin Grand Old Man Vennu Björkman löysi Roadsterin aihion edesmenneeltä Esko Rahkoselta Lahdesta jo vuonna 1982. Miehen muut kiireet kuitenkin hidastivat auton valmistumista, joten lopulta Vennu laittoi projektin myyntiin. Koppa kuntoon. Esimerkiksi verhoilu oli jo valmiiksi tehty auton ollessa Vennulla. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät ja Vennu keräili vähitellen osia Roadsteriin. Taka-akseliksi kelpasi auton alkuperäinen banjoperä, joka ripustettiin niin ikään alkuperäisellä poikittaisella lehtijousella ja nykyaikaisilla putki-iskareilla. 48 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Tommi osti auton häneltä vuonna 2002. Sen jälkeen runko niitattiin uudestaan kasaan. Esimerkiksi verhoilu oli jo valmiiksi tehty Vennulla ollessa. Tommi porasi itse asiaan kuuluvat kevennysreiät akseliin ja se tuettiin split wishbone -ratkaisulla ja varustettiin nykyaikaisilla putki-iskareilla. Karmi on rosteria ja leikattu pahvimallin avulla suorasta pellistä. Talot ja autot vaativat hyvän perustuksen, joten Tommi purki vielä kerran lähes valmiina olleen rungon. Kori oli Vennun jäljiltä hyvässä kunnossa, eikä vaatinut juurikaan hoitoa. Yksinkertainen ja toimiva resepti! Ostohetkellä auto oli jo hyvällä mallilla ja mukaan tuli paljon sellaisenaan kelpaavaa tavaraa. Lopuksi Tommi hitsasi kulmapalat karmiin Ford Roadster ’34 Perinteinen hot rod -stuukki on hoidettu 7,50 x 16” takarenkailla, 5,25 x 16” eturenkailla ja liekkimaalauksella. Vanteet varustettiin vielä kromatuilla pölykapseleilla. Etupäässä Tommi jatkoi hyväksi todetulla perinnelinjalla ja etuakseliksi valikoitui 4” dropattu rauta. Tommin sanoja lainaten: ”Ei menny enää montaakaan kymmentä tuhatta ennen kuin sen sai valmiiksi” Perustukset ensin. Taka-akseli antautui parin vuoden rankan käytön jälkeen ja nyt alta löytyy vastaavanlainen ´37-mallin akseli. Jarrut ovat nestetoimiset ja poikkeuksellisesti rummut ovat Fordin isolla wide five -jaolla. Ostohetkellä auto oli jo hyvällä mallilla ja mukaan tuli paljon sellaisenaan kelpaavaa tavaraa
Erikoinen ratti on kotoisin ’57 Ford Thunderbirdistä. Alkuun keulalla komeili Fordsonin maski, joka oli paikoillaan muutaman vuoden. Voiko perinteiseeen hot rodiin kuvitella muuta voimanlähdettä kuin lättäpääkasin. Tarvittaessa lättäpään pakosaundit saa ilmoille vaimentamattomina irrottamalla pakosarjan päätylaipat. Konepellissä on 90 kappaletta louverseja, joita Tommin itse tekemästä takaluukusta löytyy peräti 160! Tommihan teki itselleen louvers-prässin, ja omiin projekteihin sitäkin puuhaa oli hyvä aluksi harjoitella. ”Ihan kiva oli sekin, mutta kyllä alkuperäinen on aina parempi”, Tommi naureskelee. Ensimmäinen maalaus oli mustan ja oranssin yhdistelmä, ja muutama vuosi sitten Tommi maalasi auton kokonaan mustaksi ja taiteli keulalle liekit. kiinni, hioi saumat ja kiillotti koko komeuden – ja lopputulos on upea! Lasi on luonnollisesti laminoitua turvalasia. ”Eihän ollut kovin edullinen, mutta eipä tarvinnu hakea naapurikylää kauempaa”, Tommi kuittaa. Toinen lättäpää keulalla. 276-kuutiotuumaista moottoria ruokkii kolme Strombergkaasutinta. Etuvalot ovat alkuperäiset lyhdyt asennettuna hieman alkuperäistä matalammalle. Konepelti on vuosimallia 1933 ja saranoitu keskeltä. Hyvin se sopii reilut 20 vuotta vanhempaankin Fordiin! 49 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Naapurikylän roddari Pekkasen Jallu löysi sattumalta alkuperäisen ’34:n maskin Sveitsistä kesälomareissullaan. Muu verhoilu on säätä kestävää tekoeläimen nahkaa. Tällä laskukaavalla päästään Pakosarjat ovat ruostumatonta terästä. Sisustasta löytyy ’57 Thunderbirdin ratti ja Autometerin Classic-sarjan mittaristo. Poraus on 3 5/16” ja kampiakselina on ’51 Mercuryn tuote 4” iskulla. Moottori on tätä kirjoitettaessa versio numero kaksi. Nykyinen kone on Mercuryn valmistama 24-pulttinen lättäpää vuodelta 1939
VANTEET: 16” vanteet kromatuin kapselein. Duvall-tyylinen tuulilasin kehys on Tommin itse tekemä. SISUSTA: ’57 T-birdin ratti, Autometerin Classic-sarjan mittaristo. 276 cid kokonaisiskutilavuuteen. Pääsipä Roadster jopa Haapsalun 2008 tapahtuman mainoksen ja ohjelmalehtisen kansikuvaan. Vaihteistona on 30-luvun lopun Fordin 3-vaihteinen manuaaliaski. Olis ollut hieno tallin seinällä”, harmittelee Tommi. Kisanokasta, joka ei jenkkien mukaan sovi katukäyttöön, huolimatta vääntöä on sen verran, että kolmosella voi lähteä liikkeelle. RENKAAT: Firestone 5.25 x 16 ja 7.50 x 16. ALUSTA: 4” droppietuakseli split wishbone -tuennalla ja nykyaikaisilla putki-iskareilla, ’38 Fordin poikittaisohjaussimpukka, ’37-mallin takaakseli nykyaikaisin putki-iskarein. Uusia kujeita löytyy Tommin tallista tälläkin hetkellä, ja eiköhän niitäkin nähdä Amerikan Raudan sivuilla lähitulevaisuudessa. Roadster valmistui jo kesäksi 2005 ja eka pidempi reissu oli Uuteenkaupunkiin Do-Dadseihin, joissa Tommi osallistui mäkikisaankin heti tuoreeltaan! Muita pidempiä reissuja on heitetty muun muassa Ruotsiin ja Viron Haapsaluun, jossa Tommi perheineen kävi kaksi kertaa, vuosina 2007 ja 2008. Tulisihan tuota reissattua enemmänkin, mutta nykyään tulee nuo perhelomat hoidettua enimmäkseen muilla vehkeillä”, Tommi harmittelee Roadsterin ahtautta. VOIMANSIIRTO: 30-luvun lopun 3-vaihteinen manuaali, 3.76-välityksinen perä. JARRUT: Nestejarrut Fordin wide five -jakoisin rummuin. Ford Roadster ’34 MOOTTORI: ’39-mallin 24-pulttinen lättäpää-V8, ’51 Mercuryn kampiakseli (4” isku), Edelbrockin kannet, Iskenderian Junior 400 -nokka, Strombergin kaasuttimet, itse tehdyt rosteripakosarjat. 3,76:1 perällä ja isoilla takarenkailla huippunopeus on vanhan sanonnan mukaan riittävä, eli enemmän kuin uskaltaa ajaa. ”Harmi vaan, kun ei tullut otettua yhtään julistetta mukaan. Konetta ei ole penkitetty, mutta tehoa tuntuu olevan ihan mukavasti. Faktat FORD ROADSTER ’34 • OMISTAJA: Tommi Äikää • PAIKKA: Lappeenranta. ”Tulisihan tuota reissattua enemmänkin, mutta nykyään tulee nuo perhelomat hoidettua enimmäkseen muilla vehkeillä, kun Roadsterin kuljetuskapasiteetti on hieman pieni neljälle. 50 AMERIKAN RAUTA 1/2015. TEHO: Riittävä. Valmis. Kehys on hitsattu ruostumattomasta teräksestä ja kiillotettu. Alumiiniset sylinterinkannet ovat legendaariset Edelbrockit, ja Tommin itse tekemiin rosteripakosarjoihin palokaasuja syöttää kolme kappaletta Stromberg-kaasuttimia Iskenderian 400 Junior nokka-akselin määräämässä tahdissa. Katottomuuskin on tietysti hieman ongelmallista joskus sadesäällä”, hän lisää. KORIMUUTOKSET: Duvall-tyylinen tuulilasi, lasketut valot, ’33-mallin konepelti, paljon louverseja. Näillä kaluilla lättäpään soundit ovat erittäin asialliset
WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. www.svh.fi 167 -osainen* (K 25018) 349,00,98 -osainen* (K 25016) 209,00,Työkalusarjan* ostajalle Kamasa Tools -pipo ja minisarja K 7102 veloituksetta! K 25018 svh 567,K 25016 svh 390,K 7102 svh 59,Kaikki tilaukset rahtivapaasti 20.12. (03) 318 5426 (03) 318 5440 Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta. 2014 saakka! Rahtivapaa toimitus! Verkkokauppa Jokaiselle jotakin WWW.PAIMELANPARONITAR.FI WWW.USACLASSICPARTS.FI CLASSIC 0400 477 488 USA PURKUAUTOJA BENSIINIJA DIESELMOOTTOREITA, TEKNISIÄJA KORINOSIA. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH
52 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen CADILLAC MILLER HEARSE ’46. Saattaa olla toisinkin, mutta komean kirkkaanpunaisen sisustuksen mattapintansa alle kätkevä arkkuauto toimii tätä nykyä eläväisemmän väen reissupelinä – ympäri vuoden! 53 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Kimppaprojektina syntynyt ilmajousitettu Hearse saattaa huhujen mukaan olla sama auto, jolla Buddy Holly kuljetettiin hautaan
Myyjä antoi kuitenkin ostajan yhteystiedot ja mittavan sähkopostiväsytyksen jälkeen uusi omistaja suostui myymään Caddyn Suomeen. Etukelkka oli sellaisenaan liian leveä, joten sitä kavennettiin sopivan raideleveyden saavuttamiseksi. Hän laati myös budjetin, joka on tähän mennessä pitänyt hyvin, vain sisustus on ollut odotettua kalliimpi. Hommassa pääsi kuitenkin käymään pikku työtapaturma ja ennen kuin Suomen pojat saivat kaupat hierottua valmiiksi, ostikin paikallinen sen heidän neniensä edestä. Hän oli muun muassa tehnyt hieman peltitöitä ja muuttanut ohjauksen hammastangolle. Kommentti jäi nakertamaan kimpan jäsenten takaraivoon ja kun he saivat Plymarista vanhalta tutulta tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä, oli edessä uuden aihion etsintä. Heidän lisäkseen tulivat mukaan Timo Jämsen, Jate Haro ja Jarkko Lehojoki. Silti olisi mukavaa joskus olla liikkeellä isommalla porukalla samoilla pyörillä. Elinluovuttajksi hankittiin ’87 Buick-piilofarmi muutamalla satasella. Hienompi aihio. Jussi Luntamo, Harri Leskinen ja Lasse Sandström, jotka olivat jo Plymouth-kimpassa, jatkoivat edelleen Caddyn parissa. Autoharrastuksessa oli tultu vaiheeseen, jossa nuoruuden lauluauto-osastolta oli siirrytty vakavamman harrastamisen pariin ja kaveripiirissä olevat autot alkoivat olla liian hyviä tai epäkäytännöllisiä moiseen puuhaan. Luntamo toimi uudessakin projektissa vetäjänä, ja hänen johdollaan alettiin töihin. Vastaan tuli netin halvin neliovinen Plymouth, ja kun se sijaitsi vain viiden kilometrin päässä pizzeriasta, lähdettiin autoa katsomaan siltä istumalta. Kun ne istutettiin Plymariin, oli tuloksena hyvä ja luotettava reissureki. Kuten yleensä, halpuus houkutti ja kaupat syntyivät. Auto oli samalla kulkeutunut 1000 kilometriä kauemmas rannikosta ja saanut nokalleen dieselkoneen. Olihan auto isompi ja kalliimpi, joten omistuspohjaakin piti laajentaa. Siitä käytettiin molemmat akselistot ripustuksineen, ohjauspylväs sekä jarrupääsylinteri tehostimineen. Ensinnäkin autoon piti tehdä mittavat peltityöt, joihin kuului esimerkiksi koko rintapellin uusiminen. Luntamon Jussi ja Leskisen Harri istuivat pizzalla ja selailivat ajankuluksi Nettiautoa. Seuraavaksi vaihdettiin tekniikka ja tämä ei tarkoita vain konetta, varaosiksi hankittiin 90-luvun alun Dodge Ram vani, joka sai luopua koneestaan, laatikostaan, perästään sekä sähköjohdoista ja mittaristosta. Saarisen Vesa löysi HAMB-sivuston kautta jutun päätähden, ’46 Cadillac-hauturin, jonka on alunperin Miller-koripaja tehnyt commercialalustalle. Kun myyjä kuuli kaavaillun aikataulun, hän pudisteli päätään ja lupasi mallaspalkkion, jos raato liikkuisi seuraavan vuoden sisällä. Kutjan Janne seuraili poikien touhua ja ihmetteli ääneen: samalla vaivalla olisi voinut tehdä jonkun hienommankin auton. 54 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Jutun ’46 Cadillac Miller Hearsen tarina ei oikeastaan ala kyseisestä autosta, vaan jo parin vuoden takaa ’67 Plymouth Fury 3:sta. Kimppaan liittyi vielä pari herraa ja kunnostustöihin alettiin tarmolla. Ilmaletkut sen sijaan ovat vain 6-milliset. Hinurin lavalle vinssatessa huomattiin, että hammastankokonversio ei ollut mennyt aivan kuin Strömsössä – kun rattia käänsi oikealle, keula suuntasi vasemmalle. Nokileka jäi suosiolla myyjälle ja keulapellit saatiin koottua muutamalla ruuvilla kuljetuksen ajaksi, silti maarahti tuli maksamaan rutkasti enemmän kuin laivamatka. Auto oli Suomessa Heinäkuun lopussa 2013 ja sitä lähdettiin hakemaan Hämeenlinnasta. Samaa koria käytettiin myös ambulanssina, ja joissakin pikkukylissa samaa autoa voitiin jopa käyttää molempiin tehtäviin. Tällaistakin tiedetään Cadillac Miller Hearse ’46 Hommassa pääsi käymään pikku työtapaturma, ja paikallinen ehti kertaalleen ostaa auton suomalaisten nenien edestä. Ostos tehtiin heinäkuussa ja jo lokakuussa poikien kädessä komeili uusi ote leimoineen, joten myös luvattu palkkio saatiin nauttia porukalla. Toivomuslistalla oli joko vanha limo, ambulanssi tai hauturi, ja netin suomia mahdollisuuksia käytettiin täysimääräisesti hyväksi. Tämä siksi, että nostot ja laskut tapahtuvat hillityn rauhallisesti ilman, että kenelläkään jää sormia tai varpaita auton ja maan väliin. Kyseisellä Furylla oli takanaan jo yksi elämä raggarikäytössä 80-luvun alussa Etelä-Suomessa, mutta nyt se oli surkea näky ilman tekniikkaa kauan seisseenä ja ruosteisena. Tekniikka uusiksi. Vaikka aikaa ei paljoa kulunutkaan, se ei tarkoita, että homma olisi ollut jotenkin helppo. Samalla asennettiin ilmapussit, joiksi valittiin suurimmat mahdolliset, jotka sopivat kiinni. Heppu, jolla auto oli myynnissä, oli ostanut sen 25 vuotta aikaisemmin suoraan arkkukäytöstä ja alkanut laitella sitä pikkuhiljaa
Etupenkin runko on auton alkuperäinen, kaikki muu on tehty metritavarasta. Mittaristo ja kojelauta ovat alkuperäiskuosissa, vain ratti on vaihdettu 1950 Fordin versioon. Upea, kaksivärinen art deco -vaikutteinen sisustus on syntynyt omistajaporukan ryhmatyönä. Takapenkkien rungot ovat vaneria, johon on kiinnitetty kierrätyshuonekalujen jousipohjia. 55. Alun perin auton takatilassa on ollut vain kiskot arkulle tai paareille, ambulanssiversiossa myös jonkinlainen istuin hoitohenkilölle. Kattoverhoilu puuttuu vielä, mutta se tehdään vasta suunnitellun choppauksen jälkeen
Vetovastuuseen päivitettiin SBC ruiskulla ylivaihdeautomaatin kera. Cadillac Miller Hearse ’46 kustomautopiireissa sattuneen. Myös helmat hitsattiin kuntoon, ja ulospäin näkyvämpänä takaoven alla oleva hiekkapelti tehtiin uusiksi. Sähkötyöt olivat Jämsenin erikoisalaa, koneen vaatimien tietokoneiden ynnä muiden lisäksi autoon tuli valmis hot rod –sähkosarja. Järjestelmän vaatimat säiliöt tehtiin vaahtosammuttimien yhteen hitsatuista kuorista ja ne saatiin piilotettua rungon ja helmojen väliin, jolloin ne eivät vie tilaa matkustamossa tai tavaratilassa. Mitään työtä ei jouduttu teettämään ulkopuolisilla. Kaikki tekivät kuitenkin kaikkea, mikä osaltaan mahdollisti projektin pikaisen valmistumisen. Tavoitteessa onnistuttiinkin ja ajo-ominaisuuksissa ei ole juuri eroa reippaallakaan miehityksellä. Näin putket välttyvat maakosketuksilta, joita olisi suurella todennäköisyydellä luvassa takaakselin takana. Tämä oli välttämätöntä, sillä onhan akseliväli melkoinen. Pakoputket on vedetty ulos helmasta takalokarin etupuolelta, vaikkei kyseessä olekaan mikään nopeusennätysauto. Lehojoki hoiti ilmapussi osastoa, olihan hänelle kokemusta jo omasta pussitetusta Dodge pick-upistaan ja Jussi teki pellit. Töitä vaihdeltiin kolhoosin sisällä, eikä hommien pikaisesta loppumisesta ollut pelkoa. Peltilattialle. Kaikki kimpan jäsenet osallistuivat projektiin kykyjensä mukaan, ja kykyä porukassa piisasi. Kaikki kimpan jäsenet osallistuivat rakenteluun kukin kykyjensä mukaan ja kykyä porukassa piisasi. Itse asiassa siihen paloi kaksinkertainen määrä tunteja Caddyyn verrattuna, sillä hitsattavaa riitti. Kaikki penkinrungot kääntyvät ylös, ja niiden alle on kätketty tarpeellista tekniikkaa, jonka ei haluttu olevan näkosällä. Ilmapussit ovat oiva tapa kompensoida lastia, sillä yhdeksän henkilöä painaa melkoisesti enemmän kuin pelkkä kuski. Samalla saatiin lattiasta tehtyä sileä ilman korkeaa kardaanitunnelia. Suurin työmaa oli auton lattia, joka koripajalta lähtiessä oli puuta. Näitä ovat esimerkiksi kaiuttimet, akku, lämmityslaite ja työkalut. Caddyn tekniikasta käytettiin vain kardaani, jossa on keskellä nivel ja kannatinlaakeri. Peltitöiden jälkeen Timppa kokosi auton, ja samalla kaverukset tekivät myös Timpalla useita vuosia projektina olleen Dodge-rodin maalausta vaille valmiiksi. Koko homma vedettiin läpi noin vuodessa, vaikka samalla Jussi teki ohessa omaa ’55 Chevy Handyman -farmariaan, joka ei työmäärässä jäänyt Caddylle. Tilalle tehtiin kokopeltinen. Tällä tavalla koko lattiapinta on matkustajien käytössä. Kori oli melko hyvässä kunnossa, ovien alareunoja sekä muuta pientä oli ehditty hitsata. 56 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Tapanilan tallin porukka on kimpassa saanut jo tähän mennessä aikaan ehkä kaikkien aikojen näyttävimmän kotimainen retkireen, eikä se pärjää mitenkään huonosti kustomkategoriassakaan, vaikka kompromisseja on tehty pitkin matkaa useastikin. Samalla tehtiin penkkien sisään säilytystilaa, johon kätkettiin poppivehkeet, akut, työkalupakit sekä muu tarpeellinen, jota ei välitä katsella lattialla pyörimässä. 57 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Talviajoa silmälläpitäen runko ja koko alusta on maalattu korroosiota estävällä epoksimaalilla. Ai niin, siitä Buddy Holly -tarinasta vielä. SISUSTA: ’50 Fordin ratti, pitkälti itse rakennetut penkit, verhoiltu punaisella ja valkoisella keinonahalla. Tolpat poikki. RENKAAT: 15” valkoraitarenkaat. Aina riittää ympärille ihailijoita ja muita uteliaita. Kiitokset myös kaikille muillekin projektin eteenpäin viemisessä avustaneille. Väritys olisi mieluummin pitää haluttu patinalinjalta, mutta Amerikassa oli jo ehditty vetää päälle harmaa pohjaväri, joten se jäi vain haaveeksi. Vanerista nikkaroitiin rungot, joihin sovitettiin kierrätyshuonekaluista jousipohjia. Käyttökokemusten perusteella voidaan todeta, että havaijipaidassa tarkenee hyvin auton sisällä vielä pikkupakkasella, kylmempää keliä ei tätä kirjoittaessa ole vielä ollut tarjolla. Ensi talvena on tarkoitus tehdä pari ulkonäköön vaikuttavaa modifikaatiota, isoimpana choppaus, jota ei kuitenkaan tehdä perinteisellä tavalla, vaan tarkoituksena on saada tuulilasin yläpuolella oleva otsapahka poistettua ja sivuikkunoiden korkeus maltillisemmaksi. Faktat CADILLAC MILLER HEARSE ’46 • OMISTAJAT: Jussi Luntamo, Harri Leskinen, Lasse Sandström, Timo Jämsen, Jate Haro ja Jarkko Lehojoki. VANTEET: 15” peltivanteet. MOOTTORI: 350 CID SBC ruisku-V8. Vaimot ja tyttöystävät ovat kannustaneet miehiään tallille, jotta Cadillac liikkuu varmasti kesällä. KIITOS: Hemmolle, Vesa Saariselle ja Mika Grönbergille. Takaluukkuun ja siinä olevaan ainoaan kaarevaan lasiin ei myöskään kosketa. ALUSTA: ’87 Buick-farmarin kavennettu etuakselisto, ’87 Buick-farmarin taka-akseli, ilmapussijousitus edessä 7” ja takana 8” makkarapalkeilla, 6 mm ilmaletkut, 30 litran ilmasailiö, 1 iso Viair-kompressori, 8 manuaaliventtiliä. VOIMANSIIRTO: nelivaihteinen 4L60E-automaatti, ’87 Buick-farmarin perä, välitys noin 3.00:1. Sille ei ole mitään faktataustaa. Komea sisustus. Paikalle saapuu Suomen nuoremman polven kustomrakentajien kermaa muun muassa Kotkasta, ja choppauksen jälkeen tehdään vielä puuttuva kattoverhoilu. paikkeilla. Molemmat ovat haarukkatrukkeihin tarkoitettuja tarvikkeita, joista toinen lämmittää edessä ja toinen takana. Olipa väri mikä vain, Caddyn pinnassa se ei tapahtumissa jää muiden laitteiden varjoon. Alunperin hauturin sisätilossa ei ole muuta kuin etupenkki ja lavetti arkkua varten, joten koko sisusta piti tehdä alusta alkaen. Upeat kustomverhoilut syntyivät porukan ryhmätyönä. Fender skirtsit ja pölykapselin lisätään myös kuluvan talven aikana. Lisäksi kiitos jokaisen jäsenen kotiväelle taas kerran ymmärryksestä tällä vakavalle sairaudelle. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut, tehostin. Kyyti tulisi näin olemaan mukavampaa kuin pelkillä superlon-pehmusteilla. Etupenkki oli tallessa ja siihen riitti verhoilu, takapenkit tehtiin runkoja myöten tyhjästä. Näin ollen tuulilasiin ei tarvitse kajota lainkaan, vaan muutoksessa keskitytään katon keskiosaan. Auto onkin liikenteessä vuoden ympäri ja sillä on keritty ajaa yli 7 000 kilsaa pitäen sisällään yhden kesäisen Ruotsin reissun, jossa se sai osakseen ansaittua huomiota. Koska kabiinissa on kuutioita melkoisesti enemmän kuin normiperheautossa, päätettiin lämmityslaitteita asentaa kaksin kappalein. Choppaus on tarkoitus tehdä workshop-tyyppisenä tapahtumana talviviikonloppuna
58 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Jaybird on oma versioni Captain America -tyylisestä chopperista. Jaybird 59 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Teksti: Juha Koivu • Kuvat: Olli Lehtinen HARLEY-DAVIDSON ’50. Tämä on myös kolmas versio kyseisestä pyörästä, joka on ollut Raven MC -kerhossa jo vuodesta 1991
Autokauppiaana tunnettu Papsu kun ei ollut varmaan koskaan omistanut mitään rautaa näin pitkään, vaan vuosi oli ollut yleensä maksimiaika. King & Queen -istuimen verhoilu on Satula-Ilkan käsialaa ja stonga on käsityönä tehty Jopo-kopio. 14 vuotta myöhemmin Papsu raaski myydä pyörän minulle. Viime talvena tankki sai Tero Ilmosen ruiskusta lisää vanhan tyylisiä kuvioita pintaansa. Rungon peräosaa kavennettiin ja yläputket väännettiin kaareviksi. Kuten moni meistä on varmaan Harley-Davidson ’50 Niin jalkatapit kuin hoijakkakin ovat kotimaista käsityötä. Manne kiitti ja ’78 Shovel-kone tehtiin uusiksi Hot Biken toimesta. 60 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Pitäähän sitä rakentaa entisestään, jos oikein Ruotsiin näytille oltiin viemässä. Pyörän piti olla myös kapea koko pituudeltaan. Asiaa helpotti tieto siitä, että chopper pysyy perheessä. Missä muualla yli puolet kansasta juoksee ilkosillaan kuumasta saunasta järveen pitkin kesäiltaa, puhumattakaan talvesta! Jaybird on myös osa Raven MC:n historiaa ja vieläkin yksi kerhon ajopyöristä. Tämä jos joku kuvaa meitä suomalaisia ulkomaalaisten silmissä. Osia on tehty myös ihan kotikonstein ystävien avustuksella. Chopperin nimi Jaybird eli Närhi ei vain kuvaa kaunista lintua, vaan on osa 70-luvun hippikulttuuria. Papsu kustomoi pyörän omaan kuosiinsa ja sen väriksi tuli candypunainen. Toisaalta tällä chopperilla ajetaan mahdollisimman paljon, joten kuusimäntäinen ISR-ratasjarru ja Barnett -kytkin olivat tervetulleita parannuksia. Alkujaan se oli musta, ja takana oli autonrengas. Oma ideani oli tehdä Captain America -tyylinen pyörä, mutta lisätä siihen aimo annos hippiä ja muuta pientä. Alun perin tarkoitus ei ollut rakentaa niin paljon kuin loppujen lopuksi kävi. Halusin, että siinä on myös paljon alkuperäisiä osia tai niiden replikoita, jotta 70-luvun perusasiat näkyisivät. Kiitos siitä heille. Takavalot sen sijaan ovat valmisosia. Joutsasta Jenkkeihin. Yksi heistä, Papsu, joutui myymään hienon Camaronsa saadakseen tämän chopperin. Kellokosken koneistamossa siihen tehtiin muun muassa säädettävät T-kappaleet sekä rosteriputket. Tämä tarkoitti sitä, että vaijerit jäävät näkyville – ei käsivaihteita, ei flake-kahvoja tai -jalkatappeja ynnä muuta sellaista. Vanha lohko kaipasi kunnostusta ja päädyin ostamaan uuden S&S:n lohkon. Olin onnekas, kun sain vielä hankittua Tollen säädettävät Mid-Glide T-kappaleet. Ei flakekahvoille. Nämä työt ovat ehkä paras osa rakentamista. Käsimatkatavaralle tuli painoa ja jalkatila oli vähissä lennolla Denveristä Köpikseen. Nudismi nosti päätään hippien joukossa ja näitä alastomia hippejä alettiin kutsua Jaybirdhipeiksi. Soitto Moorelle ja osa oli tilattu. Näin pitkästä pumppukeulasta tuli kapea 41 millin putkilla. No, tuumasta toimeen ja kovalla kiireellä valmiiksi. Runko on muokattu 80-luvun Paughco-osasta. Samalla tuli tunnetuksi sanonta ”Naked as a Jaybird”. Projektin lähestyessä loppua kaverit totesivat, että kyllä pyörä pitäisi Norrtäljeen viedä näytille. Tapasin Herra Tollen Norrtälje Bike Show’ssa, ja hän kertoi, että yhdet löytyvät vielä varaston perukoilta. Kerhon viisi perustajajäsentä sai alleen ensimmäiset Harrikat 1980-luvulla
Ilmanputsari on omaa designia. Viime talvena pyörä sai taas uuden maalin pintaan. Tähän lopetin liian kiillottamisen ja säiden seurannan. Juha on kavereineen käynyt jo useampaan kertaan amerikanturneella pyörineen, ja ensi kesän suunnitelmissa on taas USA:n reissu idästä länteen etelävaltioiden läpi. Tuleva talvi korjaillaan virheitä ja ensi kesänä on edessä taas USA:n reissu idästä länteen etelävaltioiden läpi. Kesän aikana on ajettu mahdollisemman paljon, suunnittelun ”kukkaset” löytyvät parhaiten ajamalla. Siellä kun on sentään enemmän ajopyöriä. Tämän lisäksi suunniteltiin uusi ilmanputsari sekä ryyppy S&S E -kaasarille. Ja niinhän se on, että niin pitkään kuin chopper on perseen alla, jatkuvat myös projektit. Itse heitin huumorilla, että ehkä se Joutsa Chopper Show’n kolmas sija olisi realistisempi tavoite. Vanhoja kuvioita lisättiin, eli punaista ja vihreää tuli lisää. 61 AMERIKAN RAUTA 1/2015. ’78 Shovel-kone koottiin uuden S&S -lohkon ympärille Hot Bikellä. Toinen sija ja kohmelo olivatkin Joutsan tuomiset kotiin. kokenut, aika siinä loppui kesken. Vein pyörän näytille Tampereen Hot Rod & Rock Show’hun, mistä tulikin Chopper-luokan voitto. Kesän aikana on ajettu mahdollisimman paljon, suunnittelun ”kukkaset” löytyvät parhaiten ajamalla. Ja kuten arvata saattaa, eihän se siihen jäänyt
Näin suurelle tapahtumalle kun ei oikein korvaavaa paikkaakaan löydy. Teksti ja kuvat: Marco Planting Japanin custom-tapahtumien lippulaivan tulevaisuus oli tänä vuonna meluvalitusten vuoksi katkolla, joten niin näytteilleasettajia kuin näyttelyvieraitakin pyydettiin olemaan messuhallin ympäristössä hissukseen. Ostajan menehdyttyä 1969 ei auton sen jälkeisistä vaiheista ole mitään tietoa. Gene Winfield rakensi vuonna 1962 Fordille Custom Car Caravaniin uudesta Econolinesta kustomin. `92 T-birdin tekniikka, Mustang II:n keula ja ilmapussit takaavat hyvät kyydit. Shige tiimeineen teki ahkerasti töitä koko vuoden ja levitti ”Be Calm, Not Loud” -tarroja ja kampanjoi sen eteen, että kaikki osallistujat ymmärtäisivät asian tärkeyden. Ymmärtäähän tuon, Yokohama Pacifico näyttelyja tapahtumakeskus sijaitsee kaupungin ytimessä ja naapureina on hotellien lisäksi korkeita asuintaloja. Paljon myöhemmin Gene yritti pitkään löytää autoa, mutta tuloksetta. “Ollaan hissukseen, eikä metelöidä” oli tapahtuman mottona tällä kertaa. Mooneyes Custom Show 62 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Ja näin myös tapahtui. Mooneyesin Shige Suganuma aloitti Hot Rod & Custom Show’n järjestämisen 23 vuotta sitten ja nyt oli kaupungin asukkailla tullut mitta täyteen. Näytteilleasettajat työnsivät pyöränsä kuljetusajoneuvoista sisään, ja näyttelyvieraiden parkkipaikka oli järjestetty hieman kauemmas ja sieltä oli bussikuljetus. Tapahtuman jatkaminen oli nyt katkolla ja kaupungilta oli annettu mahdollisuus vielä tämän kerran osoittaa, että näyttelyn järjestäminen ilman ”melusaastetta” on mahdollista. Kun “The Pacifica” kävi Fordille tarpeettomaksi, se myytiin. Gene sai ystävältään syntymäpäivälahjaksi toisen Econolinen, jotta mies voi leipoa replikan! Ulkoisesti se muistuttaa melko täydellisesti esikuvaansa, tekniikkapuolella on sitten enemmän tätä päivää. Siinä onnistuttiinkin niin hyvin, että näyttelyperinne saa tällä tietoa jatkua. Kun itse näyttelyssä on yli 200 autoa, 600 moottoripyörää ja parkkihallissa ainakin 1 000 moottoripyörää, on pörinä aikamoinen, kun nuo kaikki saapuvat sinne ja poistuvat kaupungista yksipäiväisen näyttelyn päätteeksi. Kasin tai V2:n jylinää ei juurikaan kuulunut hallin ulkopuolella, puhumattakaan kuminpoltosta. Kukaan ei halunnut vaarantaa show’n tulevaisuutta
Toki Amerikanvieraita on nykyäänkin. Darryl Hollebeckin psykedeelinen maalaus, upea sisusta ja verhoiltu tuliseinä, yli kaksituhatta kromattua osaa, siniset akryyli-ikkunat ja konepellin sivut, sekä monet muut hienot ykstyiskohdat tekevät autosta todellisen 60´s showstopperin! Auto rakennettiin kahdeksassatoista kuukaudessa Detrioit Autoramaan kilpailemaan Ridler Award-palkinnosta, jota se ei kuitenkaan voittanut. Prepattu 427 huolehtii siitä, että laite myös liikkuu ja käyntiäänet olivat korvia hivelevät kun ”Iron Orchid” ajettiin kunniakujaa pitkin sisään näyttelyhalliin. Farkun straippaukset ovat Suomessakin vierailleen Makoton käsialaa. Tällä kertaa kerhon osastolla oli kaksi autoa, Mr. Tsutsuin ’61 Pontiac GP ”Grand Blue”, joka sai Fly Wheels Magazinen palkinnon ja ’59 Impala 4d Wagon ”Pontiki”. Strongers Car Club on vuonna 2001 perustettu japanilainen kustom-kerho. Kuvan `71 Camaro lowrider oli mukana näyttelyssä jo viime vuonna, mutta oli nyt saanut lisää koristusta maalipintaansa. Kun uskomattomaan kalustomäärään lisätään vielä yli kaksisataa yritysosastoa ja 70 taiteilijaa, on siinä nähtävää ja koettavaa yhdelle näyttelypäivälle! 63 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Valituksia ei ole tullut ja tapahtuma järjestettäneen jatkossakin! Näyttelyn kattaus on muuttunut vuosien saatossa japanilaisemmaksi. Teräsvaari Gene Winfield oli tuonut näyttelyyn Pacifica-replican ja rodikattauksen ykkösvetonaulaksi oli hankittu GAS:n ’34 Ford coupe ”Iron Orchid”. Shige oli asiasta jälkeenpäin niin liikuttunut, että puhkesi melkein kyyneliin. Moottoripyöräpuolella kutsuvieraita oli useampia, kuten Kutty Noteboomin villi trike ja Born Free -tapahtumassa parhaaksi pyöräksi valittu Brent Rogersin ’46 H-D Knucklehead. Nykyään kustomointipajoja sekä roditalleja on Japanissa paljon ja melkein kaikki näyttelyn ajoneuvot ovat Japanissa tehtyjä. Tuloksena parhaan maalauksen palkinto, joka on varmasti yksi Yokohaman näyttelyn halutuimpia ja arvostetuimpia pystejä. Toinen USA hot rod oli Walden Speed Shopin ’32 3-ikkunacoupe. Alkuaikoina esiteltiin paljon japanilaisten USA:sta ostamia valmiita kustomeita ja rodeja. Pyöräpuolella tunnettuja verstaita on ollut jo kauemmin ja japanilainen tyyli sekä viimeistely onkin maailmankuulua. Todella viimeistelty ’34 5w coupe on Galpin Auto Sports -yrityksessä työskentelevän Dave Shutenin rakentama firman pomolle Beau Boeckmannille. Maalaukset niin autoissa kuin pyörissäkin jaksavat hämmästyttää taidokkuudellaan ja omaperäisyydellään. Yksi odotetuimpia show-autoja oli ”Iron Orchid”
Paljon kromia ja tyylikkäät straippaukset lehtikultauksineen. Maalauksesta vastaa Proud Auto Custom ja straippaukset on tehnyt Ken The Flattop, yksi kovimmista japanilaisstraippareista. Kuten monessa muussakin japanilaisessa kustomissa ja lowriderissa, katon maalaukseen oli käytetty sitten hieman enemmän rajausteippiä. Hevosvoimia riittävästi… Takahatan ’78 Thunderbird on melko pirteän värinen. Myös muskeliautoja Yokohamasta löytyy. Barbien kesäauto kantaa nimeä ”GlassBird 78”. 64 AMERIKAN RAUTA 1/2015. ’68 Chargerin konehuonetta täytti 528 Hemi ahtimella. Tuloksena tyylikäs reki, joka oli saanut nimekseen ”Rain Angel”. Hieman erilaista maski-ideaa kustomiin – tee se puusta! Muutama metri on mennyt rajausteippiä tätäkin Cadillacia maalatessa… Mooneyes Custom Show ’53 Chevrolet Bel Airissa oli käytetty takuuvarmaa mild kustom -reseptiä. Japanilaiset yhdistelevät rohkeasti eri sävyjä, kauneuspisteet ovat sitten katsojan päätettävissä
Viisi tuumaa chopattu valas oli ensiesittelyssä Yokohamassa jo 2008, mutta kääntää päitä edelleen. Toyota Crown ”Kudzzilla” on Japanin tunnetuimpia kustomeita. Taiteilija Max Grundy valitsi tämän ’29 Fordin omaksi suosikikseen. Kuten tässäkin rankasti kustomoitu reki, ’80 Mitsubishi Debonair. Takashiban ´51 Mercury. Sehoji. Nagase sai tyylikkäällä autollaan myös Dan Collinsin palkinnon. Yksi näyttelyn ehdottomista helmistä ja myös kovimmista palkintoharavista oli tämä Mr. 65 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Valley Auton ’34 Ford Coupe valittiin tapahtuman parhaaksi hot rodiksi. Mr. Persoonallisen roadsterin on rakentanut J-Motorsin Mr. Wheels Unlimited on nagoyalainen vanneja rengaskauppa, jota pyörittävät Sakuragin veljekset. Japanissa näkee paljon sellaisia autoja ja malleja, joita ei muualla näyttelyissä tule vastaan. Heillä on useita hienoja kustomeita, joista yksi on tämä Gene Winfieldin rakentama ’53 Chevy pick-up, ”Gold Digger II”. Mr. Auton muutostöistä vastaa Auto Body N. Tämä sämpylä sai sen k:lla alkavan ja myös Burnout Magazinen sekä Gene Winfieldin palkinnon. ”Wolf Hounds” Iwamoto liikkuu ahkerasti tapahtumissa, mutta kandy-maalauskin on säilynyt hienossa kunnossa nämä vuodet. Näyttelyssä palkittiin paras kustom ja custom. Moderni Toyotan 1JZ-GE–moottori antaa riittävästi potkua, korkeutta säädetään hydrauleilla ja alusta on modernisoitu täysin
Tämä race-henkinen ’02 Honda XL320 sai ”Best Motorcycle Domestic” -palkinnon. Kurosu vei kotiinsa parhaan moottoripyörän palkinnon ja rakennelma oli myös Low Ride Magazinen ja Retro Classic Cyclesin valinta. Yokohaman näyttelyssä moottoripyöräverstaat todella panostavat osastoon ja esillepanoon, vaikka kyseessä on vain yksipäiväinen tapahtuma. Born Free -tapahtumassa USA:ssa Knuckle palkittiin Best in Show-pystillä. Mr. Mooneyes Custom Show Brent Rogersin ’46 H-D Knucklehead on todellinen namu! Pyörän on rakentanut Californiassa Kiyo´s Garage ja maalauksesta vastaa legendaarinen kiihdytyskalustomaalari Bill Carter. Kuudensadan moottoripyörän joukosta palkintoharavaksi nousi tämä Cherry´s Companyn upea ´75 H-D Shovelhead. 66 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Wedge Paint Factory on tokiolainen moottoripyörien maalausja kustomointifirma. Juuri ennen sulkemisaikaa käytävillä alkoi olla hieman väljempää
Katto oli jo saanut huimat raidoitukset ja verhoilu vie ajatukset vuosikymmeniä taaksepäin. Maukas sukkula oli vielä hieman keskeneräinen. Sakain auto palkittiin Walden Speed Shopin valinnalla. Tämänkin ´70 Plymouth Roadrunnerin kaikki grafiikat oli käsin tehty. Varmasti ensi vuonna saamme nähdä tämänkin kustomin täysin valmiina. Tässä aika maukas Japanissa rakennettu ’29 Dodge 5w coupe. 67 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Ja niitä oli paljon! ’53 Chevy 210 wagon oli saanut nimekseen Old Rusty, vaikka ei se niin kovin ruosteiselta näyttänyt. Mr. Aika komean näköinen lopputulos, miten lie tuo silkinhimmeä pinta kestää kelejä ja kulutusta. Lauta katolle, mimmit kyytiin ja biitsille! Grounded Magazine ojensi oman palkintonsa tälle Mr. Kaikki hot rodit eivät ole Fordeja. Vannuys Automotiven rakentama ’64 Dodge Dart on kokenut niin paljon muutoksia, että lähtökohtaa ei juurikaan tunnista. Mr. Japanissa on sen verran paljon taitavia maalareita ja heidän osaamistaan arvostetaan, että teippauksia ei kovin monessa autossa ole. Chiban autolle. Otchin ’62 Thunderbird kantaa nimeä El Borrachobird. ’59 Impalan näyttävä kolmiulotteinen pinta oli tehty teippaamalla. Nitou pokkasi kustomillaan Galpin Auto Sportsin palkinnon. Vihreät ajovalokuupat antavat persoonallista ilmettä
Suomestakin on perinteisesti ollut Tukholmassa mukana vahva miehitys, matka kun on samalla toiminut rodiporukan epävirallisena pikkujouluna. Nytkin samalla laivalla oli viitisenkymmentä alan miestä ja naista. Jos autoonsa kaipasi 60-luvun showmaalausta hileineen, oli swäpissä tarjolla sopivat aineet sitä varten. Tämä International Pick-up kuuluu swäpin vakiovierailijoihin. Pihamaalle kerääntyy myöhäissyksyisestä ajankohdasta huolimatta melkoinen autonäyttely, jota huono kelikään ei juuri tunnu hillitsevän. Tavaraa kukin hankki oman tarpeen mukaan, ja jotkut sortuivat heräteostoksiinkin. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Ruotsin pääkaupungissa, suomalaisille niin tutun lauttamatkan takana majapaikkaansa pitävän Ekens Gassersin loppusyksyn swap-reissusta on tullut kotimaisille harrastajille jokavuotinen pikkujouluperinne. Tavaratarjonta tapahtumassa on rodipainotteinen, kuten on järjestävän kerhon autokalustokin. Lemillä asuva pitkän linjan rodimies teki nostalgisen paluun juurilleen ja hankki ’56 Crown Victorian jatkamaan aikoinaan omistamansa 2 d ht Fairlanen perinnettä. Rodien lisäksi kerhon kalustoon kuuluu tosin myös nostalgisia etumoottoridragstereita. Tänäkin vuonna pitkät perinteet omaava tukholmalainen autokerho Ekens Gassers järjesti myös pitkät perinteet omaavan swappinsä. Mukaan kimppaan hän sai molemmat tyttärensä, joilla on herkkiä muistoja isän 80-luvulla rakentamasta autosta. Tänä vuonna tosin aurinko näyttäytyi hetkittäin. Neliveto auton alla ei ollut alkuperäinen, vaikka niin olisi helposti voinut luulla, vaan peräisin uudemmasta Chevroletista. Ekens Gassers Swap 68 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Viikonloppu oli perinteisesti sama, jona amerikkalaiset viettävät kalkkunajuhliaan eli marraskuun viimeinen
Ostajan mukaan alustaa tullaan muokkaamaan alkuperäisempään suuntaan, mutta entisöinnistä ei kuitenkaan ole pelkoa. Vasemmanpuoleinen uudempi Chevy on Gasolinelehden väreissä, joten trendistä puhuminen ei ole perusteetonta. Tämänkin imusarjan voi helposti kuvitella etumoottoridragsterin nokalle. Crown Victoria ’56 joka jatkoi matkaansa Suomeen. Aihio ei ole sieltä yleisimmästä päästä. Buick Coupesta rakennettu gasser. Muutenkaan eivät tapahtumaan osallistuvat pyörät olleet sitä viimeisintä vuosimallia. Tällä pöydällä oli sulassa sovussa tarjolla kaikkea kiiltävää rodeista Classic Chevyihin ja kilvanajoon. Näitä ei ennestään ole maassamme kumpaakaan valmistettua vuosimallia kuin pari-kolme, onpa yksi lasikattoinen myyty ulkomaillekin. Auto on ollut jo pitkään tässä kuosissa, keulalla Hemi ja flippi. Länsinaapurissakin ratsastetaan nostalgiavanitrendin aallonharjalla. Myyntipöydillä oli tarjolla asteen eksoottisempaa viriosaa kuin kotimaisissa swäpeissä. Konetta oli tarjolla sekä 50että 100-kuutioisena. Kuvan patinaIndian kuului vanhemmalle herrasmiehelle, joka kertoi ostaneensa ensimmäisen Inkkarinsa jo vuonna 1961 25 kruunulla. Paikalla oli myös myyjä, jolla oli kaupan polkupyörän uusia apumoottoreita sekä pari mallia siitä, millaisen kulkimen sellaisesta saa rakennettua. Ekens Gassers Swap 69 AMERIKAN RAUTA 1/2015. 1652
Vanhassa osuusmeijerissä majailevalla Devils-kerholla eivät kuitenkaan komeile kyltissä sellaiset, vaan lepakon siivet. Devils Kotka 70 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kotkan pojista ja niiden siivistä riitti tarinaa jo varttuneemmalla polvella
71 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Devils Kotka Kuvassa vasemmalta Petu Lahden Baby-Linc, Herrasen Jussin Buick, Toni Sirenin ’46 Chevy, Mopen ’57 Premiere ja A-Tudor, Forsbergin Teemun Econoline ja Valtosen Ollin Country Sedan
Tallilta löytyy myös todennäköisesti kaupungin suurimpiin kuuluva baari. Kierrellessä kerhon omistaman vanhan meijerin tiloissa ei voi kuin ihmetellä, milTilaa autojen säilyttämiseenkin tallilla riittää. Määrätietoisuutta tarvittiinkin, sillä ne saatiin lyötyä lukkoon vasta vuoden neuvottelujen jälkeen, hintakin tosin putosi matkan varrella puoleen alkuperäisestä pyynnöstä. Auto valmistuu paraikaa uuteen tulemiseensa LS-tekniikalla, kuka tietää minkä värisenä. Tässä vuoroaan työn alle odottaa Kari-Pekka Leirin Baby-Linc. ”Hieroin edellisen omistajan kanssa kauppaa vuoden verran näkemättä häntä kertaakaan”, Moppe naurahtaa. Herrasen Jussin Buick totuttiin näkemään takavuosina omaperäisen vaaleansini-pinkkinä. Kavereilla kävi sikäli harvinaisen hyvä tuuri, että kotiseudulta löytyi joutilaana seissyt vanha meijerikiinteistö, jonka he saivat vuokrattua tallitiloikseen. Toisella puolen tallia tapahtuu vähän enemmän. Pakkohuutokauppa peruuntui vain viittä minuuttia ennen sen alkamista, kun kiinteistön silloisen pitäjän sihteeri toimitti ulosottomiehelle 20 000 euron maksukuitin.” Sen jälkeen kaverit alkoivat määrätietoisesti hieroa kauppoja kiinteistöstä. 72 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Omissa tiloissa syntyvät kätevästi myös kaikenlaiset korjauspellit. ”Kerho perustettiin 2003, ja kokoonpano on pysynyt läpi vuosien pitkälti samana. Vuonna 1956 Kymenlaakson Osuusmeijerin käyttöön rakennetussa kiinteistössä oli toiminut viime ajat hyvin sekalaista yrittäjää, eikä sen kunnosta ollut käytännössä pidetty minkäänlaista huolta. Tosin kaverit kertovat, että niitä on viime vuosina ollut yhä harvemmin, kun ikää ja perhettä on jäsenille kertynyt enemmän. Niin sai joka tapauksessa vanha meijerikiinteistö jatkaa elämäänsä kerhotallina sen sijaan, että siitä olisi tullut aiemman omistajan kaavailujen mukaisesti leirintäalueen keskipiste. Omalla tallilla onnistuvat kaikki työt maalausta ja verhoilua myöten. ”Ensin olimme tässä vuokralla, kun se oli mennä vasaran alle. Tallin omistaa yhdessä kuusi kerhon jäsenistä, minkä lisäksi kiinteistössä on kymmenkunta kerholaista vuokrapaikoilla. ”Sinänsä vähän erikoinen ajatus tehdä leirintäalue tämmöiselle paikalle junanradan viereen”, Moppe toteaa, ja täytyy myöntää, että kyllä ympäristö enemmän tavalliselta teollisuusalueen laidalta vaikuttaa kuin perinteiseltä leiriytymispaikalta vehreine niittyineen. Metallintyöstökoneissa löytyy laidasta laitaan. Kaikki olivat entuudestaan tuttuja jo tuolloin, joten porukka tiedettiin asialliseksi”, Moppena tunnettu kerhon perustajiin kuuluva Samuli Petro kertoo. Kuvissa näkyvän tilan takana on suurikokoinen ”tanssisali”, jossa bändit soittavat silloin, kun kerholla on isompia tapahtumia
Alkuunhan tänne kasattiin kerrostalon vanha öljylämmityskattila, jolla sinniteltiin viime talveen saakka. Forsbergin Teemun pickupin lava on tehty kokonaan alumiinista. Yläkerrasta puolet on varastokäytössä, minkä ansiosta itse rakentelutallia ei ole tarvinnut tukkia täyteen erilaisilla jemmaosilla. Chevy jää päällisin puolin patinakuosiin, mutta runko ja tekniikka on käyty kokonaan läpi. Yläkerrassa on tehty myös tatuointeja. ’46 avo-Cadillac ei kuulu niihin tavallisimpiin kustomaihioihin, vaan eipä Linnasen Juhan toteutus ole kovin tavallinen muutenkaan. En siis tarkoita hulppealla kristallisia kattokruunuja, vaan aidosti toimivia tiloja, joista löytyy kutakuinkin kaikki mahdollinen auton rakenteluun tarvittava. Niin, onhan tallissa tietysti oma baarikin, joka sekin on yökerhokokoluokkaa esiintymislavoineen päivineen. Saksanrodin rakenteluinto tuli yllättäen siitä, kun tavaroita piti siirtää eri paikkaan, ja osat pysyvät varmimmin tallessa, kun ne niputtaa autoon paikalleen. Mutta mistä kerhon nimi juontaa juurensa, ei kai sentään kateellisten puheista. Lisäksi toisessa kerroksessa on Anna Maja -nimisen verhoilijan työhuone, joten Devilsin voi todella sanoa toimivan vahvasti omavaraistaloudessa, ehkä leipäviljaa ja panimoa lukuun ottamatta. Keulalle jää poikkeuksellisesti kutoskone. En muista koskaan, missään, nähneeni kerholla kaiken kaikkiaan yhtä hulppeita tiloja. Ja on tämänkokoisessa rakennuksessa paljon sellaisia tiloja, jotka kaipaavat vielä kunnostusta. Noin 2000-neliöisen rakennuksen alakerrasta löytyy maalauskammion lisäksi pienemmän konepajan metallintyöstövälineet, ja rakentelutilaa varmasti riittävästi. lainen tuuri porukalla on käynyt. Auton olisi tarkoitus olla tien päällä tulevana kesänä. Tämänkokoisessa tilassa kun tuota lämmitysöljyä palaa melkoisesti. Yläkerrassa on Anna Maja -nimisen verhoilijan työhuone sekä Ipin konttori, jossa syntyvät kerhon maalarimestarin suunnitelmat sekä pinstripeteokset. Ipi sitten maalasi nimen lepakon kuvan kera tuonne katolle, siellä kun oli valmiina sopivan kokoinen mikä lie mainoskyltin taustavaneri paikallaan.” 73 AMERIKAN RAUTA 1/2015. ”Se tuli yksinkertaisesti äänestämällä. Meillä oli kyllä useampia muitakin ehdokkaita, joista tämä voitti. Silloin kun tulimme vuokralle rakennukseen, siellä olivat vesiputketkin monin paikoin jäätyneet halki, joten on tähän paljon kaikenlaista jouduttu tekemäänkin.” Ennen kuin kateuden piru saa kenessäkään vallan, mainittakoon alkuperäisen kauppasumman olleen samaa luokkaa kuin omakotitalotontin hinta vähän Kehä III:n ulkopuolella. Tämä ’53 pickis on Mopen tuorein projekti. Valiantista jalostuu muutamien kerholaisten yhteisprojektina pikkuhiljaa rankka gasser. Edestä löytyy jo lehtijousitettu jäykkä akseli, ja tekniikaksi on tulossa suurennettu pikkulohko Tunnel Ram -imusarjalla. Sami Antikaisen ’40 Buick -kustomprojekti odottaa tällä hetkellä vuoroaan, Sami kun rakentelee ’39 Taunusta. Caddyn keulalta löytyy jo Moparin isolohko ja levyjarrut, mikä kielii siitä, että tätä kustomia rakennetaan ajettavaksi. ”Itse tilat alkavat olla nyt jo kokonaan maksettu, uutta velkaa olemme ottaneet maalämmityksen rakentamiseen
Kori vaikuttaa ensi silmäyksellä, ja vielä toisellakin, varsin rapealta, joten peltitöitä on luvassa useamman talvi-illan ratoksi. Projektin ensimmäisessä osassa käymme läpi aihion kuntoa, kartoitamme puutteita ja raotamme verhoa rakenteluvisioiden suhteen. Jotta työmäärälle saadaan jonkinlaista mittakaavaa, niin käydäänpä peltitöitä läpi hiukan perinpohjaisemmin. Tuonnista vastannut henkilö oli hankkinut auton itselleen palauttaakseen sen ajettavien kirjoihin, mutta lopulta tontilla jo ennestään vuoroaan odottaneiden aihioiden määrä sai miehen myymään raadon eteenpäin. Jos jatkaisimme sanaleikkiä toteamalla, ettei lähtökohta ole kunnoltaan yhtään hullumpi, saattaisi moni pitää meitä hulluina. Ruostevaurioita Nomadiin on kertynyt sen verran, ettei enää voida hyvällä tahdollakaan puhua pelkästä patinasta. Hitsipillille töitä. Jalkatilat ja kynnyskotelot ovat kadonneet lähes kokonaan, mikä kielii siitä, että auto on maannut pitkän aikaa kostealla maaperällä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 74 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Positiivista on kuitenkin se, että koko työnsarka näkyy päälle päin. Toivottavasti projekti ei kuitenkaan aja hulluuden partaalle sen enempää meitä kuin ketään sen rakentamiseen osallistuviakaan. Nomad on suhteellisen tuoretta jenkkituontia edustava aihio, joka päätyi nykyiselle omistajalleen vähän puun takaa, kuten hän itse asian ilmaisee. Tavaratilan pohja on yhtä huonossa jamassa ja peräluukun Tallilla – Chevrolet Nomad ’56 Uuden vuoden alkajaisiksi pääsemme seuraamaan ’56 Chevrolet Nomad -projektia, joka sai heti alkumetreillään työnimekseen No Mad. Maalipinta ei peitä alleen kittiyllätyksiä, eikä tässä projektissa joudu korjailemaan toisten huonosti tekemiä peltitöitä
Ruostevaurioita löytyy myös katosta, erityisesti tippalistan kohdalta. Nomadin moottori oli jäänyt matkan varrelle, mutta alkuperäinen Powerglide on edelleen paikallaan. Alkuperäisestä sisustasta on jäljellä vain takapenkin istuinosa. Apukuskin puoleinen bpilari on melkein poikki ruostunut. Pohjapellin kunto on melko raju. Etulokareissa on liekkireliikit jostain raisuilta vuosilta. Rungon takapään poikkipalkki on vääntynyt todennäköisesti sen seurauksena, että autoa on yritetty vetää väärästä kohdasta. Lokasuojat itsessään osoittautuivat varsin hyväkuntoisiksi, vaikka joku trukkikuski olikin onnistunut tökkäämään ajovalojen yläkulmat ruttuun molemmin puolin laivauksen yhteydessä. Peräluukku tuli mukana, mutta sen alareuna on ruostunut kokonaan pois. Helmakotelot ja suurin osa lattiasta on ruostunut pois. Käytännössä paikallaan on enää kardaanitunneli. Tavaratilan lattia on yhtä huono kuin matkustamonkin. 75 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Sekin saa väistyä projektin edetessä tuoreemman tekniikan tieltä
Ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että romutorilta löytyisi täydellinen setti Nomadin listoja ja vieläpä järkevään hintaan. Tällä kertaa kyseessä ei ole projekti, joka on ehdottomasti saatava valmiiksi kevään näyttelyihin, vaan päinvastoin, sen etenemiselle ei aseteta turhan tiukkoja aikarajoja. Tekniikaksi on määrä istuttaa Chevyn 350+350-parivaljakko, koska sellainen sattuu olemaan nurkissa toimettomana. Asiat voisivat silti olla huonomminkin, sillä Nomadissa on hyväkuntoisiksikin osoittautuneita osia. Mitä tuleman pitää. Yksi kiusallisimpia puutteita on listojen puuttuminen, sillä Nomadin listat poikkeavat muista malleista varsinkin sisustan listojen osalta. Auton omistaja aikoo tehdä peltityöt itse niin pitkälle kun vain suinkin pystyy. Seuraamme etenemistä ja raportoimme siitä lukijoillemme sitä mukaa kun kerrottavaa on. Näihin lukeutuvat ovet, konepelti sekä etulokasuojat, joiden käyttökelpoisuus helpottaa peltiurakkaa melkoisesti. No Mad -projekti tullaan viemään läpi maltillisella budjetilla ja mahdollisimman suurella oman työn osuudella. Tässä vaiheessa visiot ovat vielä sen verran jalostumatta, että aika näyttää. Katossa on hitsattavaa tippalistan kohdalla. Myös etulokarit olisivat uusimisen kannalta hankalat, sillä ’56-vuosimalliin ei valmisteta uustuotantolokasuojia, vaikka ’55ja ’57-vuosimalleihin niitä saakin. alareunasta on jäljellä vain muisto. Myös maalauksen pohjatyöt ja pintavärin ruiskuttaminen samoin kuin sisustan verhoilu on tarkoitus toteuttaa omin voimin. Sisustan osat puuttuvat miltei kokonaan lukuun ottamatta takapenkin istuinosaa. Nomadin ovet kun poikkeavat muiden samanvuotisten Chevyjen ovista, eikä niiden tilalle olisi helppoa löytää toisia. Tähän palaamme seuraavassa numerossa. Lopputulokseen voi osaltaan vaikuttaa myös löytyvien listojen kunto ja se, pidetäänkö listat kromattuina vai käsitelläänkö ne jotenkin. Ensimmäinen suuntaviiva on se, että autosta tulee matala. Malliston huipulla komeillut Nomad kun oli astetta juhlallisempi ja näin ollen myös koristeiltaan runsaampi. Listat on toki mahdollista löytää, sillä Nomadeja harrastetaan Jenkeissä aktiivisesti ja osia liikkuu jonkin verran. Pohjan läpi pilkottava runko vaikuttaa jopa hämmästyttävän kovalta ja akselistotkin vaikuttavat siltä, että ne ovat pelastettavissa. Tallilla – Chevrolet Nomad ’56 Vaikka helmakotelot ovat poissa, niin ovet ovat kohtalaisen hyvät. Ensimmäinen työvaihe on luonnollisesti peltityöt, jotka startataan kartoittamalla, millaisia pellinpalasia autoon löytyy valmiina ja mitä on taiteltava suorasta tavarasta. Ei ole lainkaan mahdoton ajatus, että väreiksi palautettaisiin alkuperäiset Adobe Beige ja Sierra Gold, mutta toisaalta visioissa on vilahdellut myös rajumpia yhdistelmiä, kuten tumma grafiitinharmaa ja oranssi. Se, toteutetaanko madallus kovilla vai ilmajousilla, on vielä auki, mutta turha maavara tullaan kuitenkin eliminoimaan. Powerglideautomaatti on paikallaan, mutta sen käyttäminen ei kuulu tulevaisuudensuunnitelmiin. Tällä kertaa kyseessä ei ole projekti, joka on ehdottomasti saatava valmiiksi kevään näyttelyihin, vaan päinvastoin. Myös moottoria ympäröivät peltiosat ovat sieltä auton parhaasta päästä. Ennen kuin kori voidaan nostaa pois rungolta, se on tuettava sisälle hitsattavalla ristikolla, jotta hutera koppa saadaan pysymään kasassa ja edes suunnilleen mitoissaan. Muutama seikka on kuitenkin päätetty jo kalkkiviivoilla. Mukana tuli jopa ovien listat niin ulkokuin sisäpuolellekin. Millainen autosta sitten tulee. Konehuone on pelleiltään matkustamoon nähden varsin terveen näköinen, mutta moottori loistaa poissaolollaan. Suurempia korimuutoksia ei ole suunnitelmissa, mutta takasivuikkunat saatetaan peittää. 76 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Maalauksen suhteen tässä vaiheessa on varmaa vain se, että kaksiväriteema säilytetään. Niiltä osin, kun runko näkyy, se vaikuttaa yllättävän kovalta. Auto valmistuu omaa tahtiaan sen mukaan, kuinka budjetti pitää ja voimavarat riittävät. Arvatenkin myös hyvien alkuperäislokareiden löytyminen olisi melkoinen onnenkantamoinen
Sisälle oli pakattu melkoinen määrä sekalaisia pisteosia, joista vain murto-osa osoittautui oikeanmallisiksi tai muuten käyttökelpoisiksi. 77 AMERIKAN RAUTA 1/2015 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Takalamput kuuluvat niihin harvoihin käyttökelpoisiin osiin. Nopeusmittari on nähnyt parempiakin päiviä. Auton mukana tuli sen alkuperäiset puskurit, mutta jää nähtäväksi, saadaanko niistä riittävän hyvät. Mukana tuli myös toiset lattiapellit, mutta vaikka ne olivat selvästi alkuperäisiä paremmat, ei niidenkään kunto ollut hääppöinen. Myös se on saanut jossain vaiheessa elinkaartaan pintaansa liekkejä. Konepelti on suora ja kunnoltaan asiallinen. 09-302 847, Fax 09-340 1073 | jaakko.husso@pp.inet.?. Osa ikkunalaseista on säpäleinä, mutta Kuttilalta löytyvät kuulemma muotit tähänkin tapaukseen
Jenkkiauton omistaminen olikin edellytys kerhon jäsenyydelle. Niin helppoa se oli. Kekkoslandiassa kaikki oli muuttunut ja rokki soi... Sitä harrastettiin myös kotimaassa jo ennen niin sanotusti virallisia Länsiväylän Unionin cruising-iltoja. Amerikkalaiset 50-luvun siipijenkit olivat numero 1. 70-luvun fiftareita. Ryhmämme edusti fiftarityylin rokkareita niittiliiveineen. Salmen Ollin ’57 Chevy-projekti aluillaan Lintuvaarassa. Vaikutteita saimme varmastikin Sha Na Naa -bändistä, jenkkiläisestä Dukeskerhosta ja Pharaos-kavereilta American Graffitistä. Vuonna 1978 olimme kerholiiveinemme ja jenkkiautoinemme kummaksuttuja jopa ”oikeiden” rokkareiden silmissä. Siltasen Ilen ’61 Galaxie ja Fontsin ’60 Premiere Newhillissä ’83. Joskus onni suosi, useimmiten meni cruisailuksi ja hauskanpidoksi. Kaikki bändin jäsenet eivät harrastaneet jenkkiautoja, joten bändi ja autokerho olivat osin eri miehityksellä. 78 AMERIKAN RAUTA 1/2015. NHC:tä saattoi kutsua suljetuksi kerhoksi ja sellaisena se myös haluttiin pitää. Sen perusti pieni, samoilta kulmilta ollut porukka, jotka kaikki harrastivat vanhoja jenkkejä ja kuuntelivat rock’n’rollia. Jäseniksi pyydettiin sopiviksi katsotut jenkkiautoharrastajat, jotka pyörivät kanssamme. kertoo tarkemmin. Tuon ajan kekkoslandiassa tulimme usein leimatuksi raggareiksi. Eihän 70-luvun lopulla porukka hirveästi liikkunut oman kaupungin ulkopuolella, mutta onneksi tilanne muuttui 80-luvun puolella. Näin oli myös Espoon New Hillissä, missä syntyi bändi nimeltä New Hill Cruisers. Cruisailimme jenkeillä paljon ympäri Eteläja Keski-Suomea, toki usein viikonloppuna pidimme majaa Lintiksen Kinoluxilla, saattoihan siellä esiintyä jopa New Hill Cruisers -orkesteri! Monasti lähdimme perjantai-iltana liikenteeseen ja palasimme, kun kaljat ja bensa loppuivat. Kyllä muuntajan kulmilta löytyi hengailemasta koko jengi, oli sitten jenkkiauto tai skitta. Muumio muistelee New Hill Cruisers Mäkelän Sepi ja DeSoto Diplomat ’60 olivat tuttu näky Newhillin muuntajalla. Mikkonen ja Mika Malinen Kuten kaikki tiedämme, alussa oli cruising. Kerhon jäsenet olivat ystäviä keskenään ja henkilösiteet olivat vahvat. Bändi keikkaili esittäen rock’n’rollia Lasse Liemolasta Elviksen kautta Sleepy Sleepersiin, siis suoraa rokkia tyylillä. Usein yhdistimme huvin ja hyödyn viikonloppuretkillämme. Halusimme kannustaa ja tukea jokaista jäsentä harrastuksessaan rock’n’rollin ja jenkkiautojen parissa. American Graffiti pyöri Suomen leffateattereissa, Hurriganes jyräsi rockin voimalla ja Sleepy Sleepers toi Lahdesta nuorisokulttuurin, jollaista ei oltu aikaisemmin nähty tai kuultu. Newhill Cruisers, American rock’n’roll car club syntyi vuonna 1978 suorana jatkona bändistä. Yksi näistä varhaiscruisailijaporukoista oli New Hill Cruisers, jonka tarinasta Kari B. Missä vaan liikkuikin, saattoi teiden varsilta bongata jenkkirautoja ja fiftarityylistä jengiä niittiliiveineen. Stadissa oli Götillä ollut pyöräpuolella kerholiivit ennen meitä. Kuuntelimme 50-luvun rokkia, käytimme 50-luvun kledjuja ja rakentelimme 50-60-luvun jenkkiautoja. Teksti ja kuvat: Kari B. Vuosina 1974-75 viiskytluku ja rock’n’roll tekivät comebackin kolmen tahdin voimin. Etsimme 50-60-lukuisia jenkkiautoja saatujen vihjeiden perusteella. Ensimmäisenä autokerhona otimme käyttöön kerhotunnuksella varustetut farkkutai nahkaliivit, niiteillä tai ilman. Aina letkaamme ei suhtauduttu landella suopeasti
Vesterlundin Kimin Caddy Korsossa ’84 Fontsin ja Sirkun pihassa. Kuvassa Jyrki, Sirkku, Fontsi, Mika, Kirsi ja Masa, autot Fontsin Lincoln, Mikan DeSoto ja Masan ’65 Fairlane. 79 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Kesällä ’83 retkellä Felkan tallilla Fontsin ’60 Lincolnilla ja Mikan ’59 DeSotolla. Breikki Malminkartanossa joskus vuonna 1983. Piha täynnä Caddy Hearsea. Masa huoltaa vanhaa ruumisvankkuria, Dodge Coronet STW:tä. Olli nojailee tallin oveen Lintiksessä, taskussa ’57 Chevystä sahatut tolpanpalat. Leksa ja Oski Hangossa Betty Boopin kanssa. NHC:n toimistolla Sirkku, Tarja ja Mika sekä vuonna 1983 Jenkeistä saatu autojen myyntilehti
80-luvun puolella autotilanne alkoi muuttua, kun siipiprojektit alkoivat valmistua. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Vuosina 1983-85 siipiautoja oli kerhossa jo aika paljon, oli ’59 Mercury, ’60 Linkki, ’59 DeSoto, ’60 DeSoto, ’62 rätti-Chevy, ’61 Ford Galaxie, ’70 Coronet STW, ’55 Chevy sun muuta. Viikottaiset kokoontumiset olivat ensin Vallikallion Shellillä ja myöhemmin Leppävaaran Essolla. NHC:n jäsenluettelo, kuva Luigin käsialaa vuodelta 1984. Kun kännyköitä ei ollut, oli aina tehtävä kierros kylillä osien löytämiseksi. Moni asia oli muuttunut, moni asia oli ennallaan. Mustissa huoparotseissa oli mustat nahkahihat ja Newhill Cruisers selkäteksti. Betty vielä harmaassa pohjavärissä, mutta se ei menoa haitannut. Cruisingeissa käytiin letkassa ja tapahtumissa aina mahdollisuuksien mukaan. On the road again. Vaikka ajojenkkimme olivat reilun kymmenen vuotta vanhoja perusjenkkejä; Valiant, Dart, Rämpylä, Buikki ja Letukka, eivät ne uudenveroisessa kunnossa enää olleet. Mukana Mika, Leksa ja Aisha. Muumio muistelee Suunnannäyttäjä. Kiitos kuului Billy’s Gangin Karille ja Oskille. Ensimmäisinä valmistuivat Mikan ’59 Chevy ja Sepin ’60 DeSoto, ja samaan aikaan ’64 Chevyistä sahattiin jousia ja Olli viritteli Caminoaan. Newhill Cruisersin jenkkiautot olivat 50-60-luvun kalustoa, joista ajokalusto oli 60-lukupainotteista ja projektit vastaavasti vanhempia siipijenkkejä 50-luvulta. Myöskin naiskauneutta kerhosta löytyi, naisjäseniä eri vuosina olivat ainakin Kirsi Männistö, Pirjo ja Tarja Pulkkinen, Sirkku Rajala ja Eija Haili. Usean vuoden ajan yritimme sellaista löytää, mutta turhaan. Vihdoinkin oli mahdollista tuoda jenkkiauto ulkomailta järkevällä verolla, joten sitä mahdollisuutta mekin hyödynsimme. Useimmiten löytyi käyttökelpoinen osa tai vanha saatiin korjattua ja cruisailu jatkui. NHC:n rekisteröimistäkin mietittiin parin vuoden ajan mutta siitä luovuttiin. Jäsenmäärä oli yhdeksän äijää jenkkeineen aina vuoteen 1983 asti, jolloin joukkoomme liittyi pari Ford-harrastajaa. Alla Luigi ja Leksa, Rony toimii työnjohtajana. Mika ja Ile ’59 DeSotolla radalla. Suurin ongelma oli kimppatallin puute. Tämähän oli aikaa, jolloin järjestettiin ensimmäinen cruising Lepakko-Unskalla. New Hill Cruisersin ajokalusto oli 60-lukupainotteista ja projektit vastaavasti vanhempia siipijenkkejä 50-luvulta. Kuva on vuodelta 1982. Luigin Coronet huollossa. Tässä kohtaa oli apua oman kerhon kundeista. Vuonna 1984 teetimme kerhojäsenille omat kerhorotsit. Uusia kulutusosia oli vaikea löytää ja vanhat oli ajettu loppuun jo aikapäiviä sitten. Betty Boop on the road. Usein jouduttiin remppaamaan laitteita isostikin, että päästiin viikonloppuisin liikkelle. Vuoden 1982 alusta teimme jäsenlehteä aina vuoteen 1985 asti
PEKKA HOFFRÉN Aapakatu 4 15950 Lahti • Puh. Jenkki Pickupit • Uudet osat • Purkuosat FORD • DODGE • CHEVROLET • GMC Myynti: Jyrki 040 503 0528 I Mikko 040 503 0526 Huolto: Aku 050 372 8329 WWW.USANET.FI Autojen ja veneiden verhoilut Moottoripyörien satuloiden verhoilut Rattien uudelleen verhoilu Kangaskattojen vaihdot Nahkamaalaukset Kojetaulujen nukkaukset Yksilöllinen ja laadukas sisusta autoosi ja muihin ajoneuvoihin Kiskokatu 3 Tampere 041 535 9006 JÄLKEEN ENNEN Ammattilaatua verkkokaupasta! America 17” 5 x 4,5” 5 x 4,75” 5 x 5” ET: 119,95 € Autojen, veneiden ja huonekalujen verhoilut ym. WWW.HOFFREN.WEBSITES.FI TALVITARJOUS! NYT ON HALVEMPAA TEHDÄ KUIN KEVÄÄLLÄ! ALKUPERÄISJA TARVIKEOSAT AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT MM. alan työt. OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. 050 0716 960 • 03 7538 080 • pekka.hoffren@phnet.. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI
muskeleilla nurburgringille, osa 2 .. Olimme jo ravintolaan tullessa sopineet, että taksichaufferimme tulisi noutamaan meidät puolen yön aikaan. Kyllä se autoilukin on aika raskasta, vaikka olikin mukavat, hyvin toimivat Moparit alla. Pyysimme häntä näyttämään hieman ”Ringin” ympäristöä, jotta paikat olisivat hieman tutumpia, kun seuraavana päivänä pitäisi tulla paikalle omin nokkineen. Pakkauduimme kameroiden ja kassien kera Ollin avo-Challengeriin ja suuntasimme nokan kohti rataa. Sisäänpääsyliput oli hankittu jo etukäteen Suomessa, ja menimme radan päätykatsomoon, josta oli mainio näköyhteys koko varikkoalueelle, lähimpänä historic-kilpurit 50-luvulta vuoteen 1981 asti. Kierrosaika näillä liikkui 8-12 minuutin välillä, ennätys on nykyään jo alle seitsemän minuutin. Aikamme tätä seurattuamme siirryimme varsinaiselle varikkoalueelle, missä pääsi lähietäisyydellä näkemään, haistelemaan ja jopa keskustelemaan näitten harvinaisten kilpureiden omistajien ja kuljettajien kanssa. Sinne oli ilmoittautunut yli 300 kilpuria 12 eri kategoriaan, joissa kaikissa ajettiin niin sanotulla uudella formularadalla. Perjantaipäivä valkeni mukavan lämpimänä ja aurinkoisena. Taksikuskille annoimme ohjeeksi vain, että mennään johonkin hyvään ruokamestaan. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Oldtimer Grand Prix. Perjantai oli uudella radalla varattu kaikkia Näkymä katsomosta rataja varikkoalueelle. Etualalla autot valmistautumassa aika-ajoon Nordschleifen 21 kilometrin vanhalla radalla käytävään neljän tunnin kilpailuun. Parkkipaikka löytyi noin kilometrin päästä. Se tulikin kohtuu nopeasti, mikä oli mainio asia, koska olimme erttäin nälkäisiä. Hän kiitti ja painoi Rellussa kaasun pohjaan, täytyy sanoa, ettei voisi millään uskoa, miten tila-auto taipuu. Teksti ja kuvat: Jouko Hakkarainen, Jaakko Husso, Olli Manninen ja Roland Dahl Pitkä ajomatka on takana, ja on vihdoin itse Nürburgringin kierroksen aika! Hotellimme sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä radasta. Vietyämme autot hotellille buukkauduimme sisään ja tilasimme taksin pikaisen siistiytymisen jälkeen. Ensimmäinen päivä meni todella vauhdikkaasti varikolla ihmetellessä tätä suuren maailman meininkiä. Legendaariselle radalle. Kyseinen Nürburgringin tapahtuma oli jo 42. Yön pimeydessä vilahteli silloin tällöin historic-kilpureita, eikä kaikilla ollut välttämättä rekisterikilpiäkään. Nopeutta oli varmasti reilut 100 km/t, eikä me vielä oltu kilparadalla! No, kyllä siitä hengissä selvittiin ja jonkin kukkulan laelta löytyi erittäin suosittu ja hyvätasoinen ravintola, jossa saimme vatsamme täyteen useamman viinin ja oluen höystämänä. Ne osallistuivat Nordschleifella, eli vanhan noin 21 kilometrin pituisella ja arviolta noin 194 mutkaa sisältävällä radalla tapahtuvaan neljän tunnin mittaiseen kilpailuun
Oli tietysti Porscheja ja Ferrareita, runsaasti Japanin riisipusseja, niin ja oli siellä joku jenkkikin meidän kolmen lisäksi. Niin, ravintolassahan oli myös iso ulkotarjoilutila, ja koska illat olivat lämpimiä eikä satanut, niin siellä viihtyi muuten mukavasti paitsi, että ampiaisia oli häiriöksi asti. Lievää jännitystä havaittavissa. Se yleensä johtaa paikallisten hyvin tuntemaan Nürburgin keskustassa olevaan ravintolaan nimeltä Paddoc. Meillähän oli radan kiertämiseenkin oikeuttavat liput hankittuna jo etukäteen. Muskeleilla Nordschleifelle. Hieman siinä radalle pääsyä odotellessa jalkapohjat kutisivat ja kämmenetkin taisivat kostua. Tarjoilijat kantoivat selkä vääränä sapuskaa, olutta ynnä muuta pöytiin. Viimeiset tarkistukset ennen Nürburgringin vanhan radan koitosta. Niitä viuhtoessa tarjoilijakin saapui hyvin usein kysymään saako olla jotain, ja saihan sitä. Radalle pääsyä odotteli kymmenittäin kahdella eri parkkialueella olevia nopean näköisiä autoja. Klo 22 varikolla alkaa hiljaisuus, mutta jotkut rohkeat ottavat kilpurit alleen ja lähtevät kruisailemaan ympäristöön. Lopulta noin kello 14 aikaan portit avattiin ja pääsimme aivan alkupäässä porukkaa radalle. Lauantaina aamiaisen ja huolellisten autojen kuntotarkastusten jälkeen olikin suuntana Nordschleife, jota kutsutaan myös ”vihreäksi helvetiksi”. Kyseinen paikka oli hyvin täynnä joka ilta, ja tietysti meidänkin oli sinne mentävä. muskeleilla nurburgringille, osa 2 luokkia koskevaan aika-ajoon ja lauantaina sekä sunnuntaina oli varsinaiset kilpailut, joten tapahtumaa riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tyylinäytteemme doseeratussa Karusell-kaarteessa, jossa kallistus on päällystetty betonilla, ikuisti Roland Dahl -niminen saksalainen kuvaaja. Jaska ja Jokke pääsivät matkaan 83 AMERIKAN RAUTA 1/2015
Sieltä näki kohtuullisen hyvin lähtösuoran sekä ekan mutkan jarrutukset. Jaska paineli porukan ekana ja meinasi päästä Jokelta karkuun, kun puolessa välissä rataa olikin mutkia liian tiuhassa ja jarrut alkoivat kummasti haihtumaan. Esimerkiksi Jim Clark, Dennis Hulme, Jack Brabham, Johen Rint ja Niki Lauda muuten vetelivät jo 60ja 70-lukujen taitteessa noita seitsemän minuutin aikoja, jopa alle. Vanhoja kilpureita katselemaan. Jonkin aikaa jaksoimme katsella tätä, mutta sitten Jaska ja Jokke halusivat lähteä ihmettelemään varikkopilttuissa olevia vanhoja Formula 1 -autoja lähempää. Olimme nimittäin aamulla tuoneet automme lähelle rataa, jotta pääsisimme sujuvasti lähtemään kotimatkalle ennen pahinta ruuhkaa. Kyllä sitä vauhdin hurmaa pääsi maistelemaan viimeisellä runsaan kahden kilometrin suoralla mittarin näyttäessä parhaimmillaan noin 140 mp/h ja kierrosten ollessa yli 6000:n. Kyseiseen lähtöön osallistui myös pari Daytona Cobraa, tässä ruotsalaisen Thomas Henryssonin yksilö. Sateessa ei ole näillä autoilla ollut koskaan mukava ajella, joten otimme alun hyvin rauhallisesti. Olli halusi tarkistaa myös matkamuistomyymälät ja mennä sen jälkeen varsinaisen katsomon puolelle seuraamaan näiden Formula 3:sten ja 1:sten kilpailua. Lähtöhinnat alkoivat sadasta tonnista. Samaa jarrujen häipymistä valitteli myös Olli. Arvoklassikoita huutokaupassa. Huomaa alkuperäiset työkalut ovitaskussa! ’65 ja tuoreemmat urheiluautot lähtötunnelmissa. Jaskalla ongelmia ei samalla tavalla ollut, hänellä kun ovatkin alla Baerin levyt ympäri auton. Sunnuntai oli tämän tapahtuman viimeinen kilpailupäivä, ja menimme varikon ylätasanteelle seuraamaan itse kilvanajoa. Jokke oli varannut etukäteen huoneet, ja saatuamme autot 84 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Kuinka ollakaan ohitettuamme Kölnin, sade lakkasi ja saatoimme ajaa kohtuullisessa liikenteessä kohti Hammnimistä pikkukaupunkia. Sovimme, että tapaamme radan ulkopuolella parkkipaikalla noin klo 15. Muskeleilla Nürburgringille Historic-kisavarikolla oli paljon ainutlaatuista nähtävää. Kilpurin moottorina on 8-litrainen mekaanisesti ahdettu rivi-6. Uskallusta olisi kyllä ollut, mutta kun sitä oli tarkoitus ajaa näillä autoilla vielä kotiinkin. Kyllä jokainen meistä oli sitä mieltä, että nuo kierrokset olivat parasta, mitä tällaisilla autoilla voi tehdä housut jalassa. peräkkäin, mutta Olli komennettin jonosta ulos, kun eivät tykänneet Challengerin konepellin pinneistä. Iltapäivällä alkoikin sitten hieman satelemaan ja pelkäsimme, kuinka Ollin auton pyyhkijät mahtaisivat toimia, kun olivat kuulemma aikaisemmin hieman rykineet. Gerry Leumannin ’27 Bentley 6.5/8 on aito vanha Le Mans -voittaja. Täytyy kyllä sanoa, että ovat ne aikoinaan olleet hurjia vesseleitä nuo formulakuskit, kun istuvat noin 30 sentin korkeudella asfaltista, vauhtia on yli 200 km/t ja rata kääntyy oikealle ja vasemmalle ja välillä nyppylältä putoaa niin nopeasti, että auto on hetken ilmassa. Kuvassa saksalaisen Michael Röderin ’55 Ferrari 500 Mondial. No, sitten hänkin pääsi matkaan ja kehui kovasti yrittäneensä saada Jaskaa ja Jokkea kiinni, mutta eihän se nyt 318 onnistu mitenkään kahta isolohkoa tavoittamaan. Meille kyllä riittivät tuollaiset 12-13 minuutin kierrokset, kas kun tuo radan tuntemus oli hieman vajaata. Edessähän oli vielä parisataa kilsaa seuraavaan väliyöpymispaikkaan. No, muutama kilometri mentiin pelkällä moottorijarrutuksella, jolloin ajoviima sai jarrut elpymään ja Jokke sai jälleen Jaskan kiinni. Kyllä ne sittenkin toimivat toivotulla tavalla, joten ei kun paxi poskeen ja jälleen autobaanalle. Ne piti varmistaa puuhateipillä, vaikka niissä on tukevasti kiinni olevat vaijerit
Ykkösenä BMW M1 ja kakkosena Corvette. ’69-80 urheiluautojen palkintojenjako. Formula 3 ’65 ja tuoreemmat tarkastuksessa ennen kilpailua. 85 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Historic GP -luokkavoittaja, englantilaisen Stephen Shoosmithin ’31 Bugatti T51. Kotiin päin pitäisi lähteä, mutta mahtavatkohan Ollin auton pyyhkijät toimia. Tässä taas Formula 1:t vuosilta 1969-80 sunnuntain kilpailun starttiruudukossa
Saman pisti merkille isäntä, jonka kanssa oli juttu alkanut luistaa erinomaisesti. Azerbaidzanilaisen ravintoloitsijan kanssa vietettiin viimeinen rento ilta Saksassa pikkutunneille asti. Edellisessä ei nimittäin ollut kuin yksi. Tämä jälkimmäinen näytti ainakin ulkoa päin erittäin asialliselta, olihan siellä sentään neljä asiakasta ennen meitä. Kilometrejä Saksan maalla kertyi runsaat 2 000, minkä aikana jouduimme ainoastaan uusimaan Jokelle yhden sytytystulpan sekä lisäämään kolmeen autoon yhteensä kokonaisen litran moottoriöljyä. Välillä taisi käydä niin, että hän oli asiakkaiden puolella ja joku meistä tarjoilijan paikalla, joka tapauksessa juttu luisti pikkutunneille asti. Hetken aikaa ihmeteltyämme menimme rakennuksen kulmassa olevaan ravintolaan kyselemään, josko sieltä löytyisi apuja. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä! Auringon laskiessa, lämpimässä myötätuulessa, jälleen monta kokemusta rikkaampana oli mukava palata koti-Suomeen. Hänpä päätti heittää esiliinan pois ja pyysi meitä siirtymään baaritiskin ääreen. Jälleen kamat huoneisiin, vaatteet vaihtoon, ja etsimään kylästä jotain sopivaa illallispaikkaa. Söimme hyvän illallisen oluineen ja viineineen, ja illan hämärryttyä siinä kymmenen aikoihin huomasimme olevamme ainoat asiakkaat. Valinta osui erittäin onnistuneeksi, ravintoloitsijana, kokkina, kassana ja siivoojana oli 40-50 tienoilla oleva miellyttävä azerbaitsanilainen kaveri. No, mehän päätimme tuottaa molemmille pientä bisnestä. Oli pitänyt tätä kapakkaa jo noin 10 vuotta ja kierrellyt kokkina eri puolilla Eurooppaa. Jo tullessamme hotellin lähelle meidät oli bongannut kymmenen vuoden paikkeilla ollut tyttölauma ja taisi siinä olla pari vesseliäkin. Viimeiset reilut tankkaukset ja evästykset kotimatkaa ajatellen, ja heitettiin sitä vielä takapenkillekin jotain tuliaisia. Siitähän juttu lähti oikein rönsyilemään oluen ja Southern Comfortin myötä. Sisään päästyämme saapui unisen oloinen, yli seitsemänkymmenen oleva pappa tervehtimään ja opastamaan meitä. No löytyi hyvinkin, tarjoilija tiesi hotellin käytännön – avaimet oli jemmattu postilaatikon taakse. Siihen jouduimme täydentämään, että olemme itse ne saaneet näin toimiviksi. Ekassa otimme parit bisset ja toiseen lähdimme rohkeasti katsomaan, mitä siellä olisi tarjolla. Matkan aikana saimme erittäin positiivisen kuvan saksalaisista, ja suhtautuminen ajoneuvoihimme oli automekaanikon ammattimaista tyyliin, että ehkä ne amerikkalaisetkin osaavat tehdä autoja. Lapset tiesivät kertoa, että kylässä, jota he kutsuivat kaupungiksi, oli tasan kaksi ravintolaa. He olivat äärimmäisen kiinnostuneita autoistamme ja taisi siellä jokunen käydä koeistumassakin. Muskeleilla Nürburgringille parkkiin lähdimme hotellille, jossa kuitenkin ilmeni, että kaikki ovet olivat lukossa. Jossain vaiheessa totesimme, että olisi parasta heittäytyä bunkan pohjalle, olisihan meillä vielä aamulla edessä viimeinen ajomatka, eli runsas 400 kilsaa Travemündeen. Heppu oli omien sanojensa mukaan ollut Suomessakin hommissa. 86 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Bensamääristä puhutaan sitten seuraavalla reissulla... Southern Comfortia
No, tämä on hyvinkin tuttua rodirakentelusta, mikään ei sovi ilman modausta. Suomesta aloitettiin tekniikan etsintä. VW Sandrail Nuorempi poika on kovasti innostunut tutkimaan netin autoilmoituksia ja näyttää minulle jatkuvalla syötöllä uusia ostokohteita. Toinen ongelma oli Suomi-alustan kaikki kiinni jämähtäneet liitokset. Enimmäkseen murtumia oli turvahäkin liitoskohdissa. Puuhanurkka Olli Tällaisena Kalifornian auringon ruskeaksi paahtamana runko rantautui Suomeen. Kaikki vanhat korjaukset saivat lähteä ja uutta putkea tulee tilalle. Alf saa valita värit ja yhteistyössä valitsemme sopivat renkaat ja vanteet, käytetyt sellaiset. Etuakseli ei mennytkään lapsellisesta toiveajatteluista huolimatta suoraan kiinnikkeisiin, vaan niitä joutuu modifioimaan. Moisen projektin saisi toteutettua pikkurahalla ja työllä verrattuna 60-luvun lopun muskeliin ja sillä voisi päästää pojankin ilman isompia murheita ajelemaan pellolla. Onneksi on kaasuhitsivehkeet. Vaikuttaisisi siltä, että kyseisellä lelulla on pitkä historia hiekkaleikeissä takanaan. Huusin siis paljaan rungon itselleni ja Benkku kävi sen noutamassa Kalifornian erämaasta ja kiikutti konttiin. Aluksi oli tarkoitus ostaa joku läpimätä raato, josta saisi tekniikan osat. Ilmeisesti palloniveltyyppisen etuakselin, joka tuli Kuplaan ’66, putket ovat etäämmällä toisistaan kuin vanhemman olkatappityyppisen. Putkirungossa on tosin olut aikaisemmin 60-luvun alun tai vanhemman Kuplan akselistot, mikä tietää hiukan modifikaatioita. Ajattelin kuitenkin, että olisi mukava tehdä jotakin yhdessä. Tuollainen laite ei paina juuri mitään, joten sen kuljettamiseen käy jarruton peräkärry, ja jos intoa ja aikaa riittää, voisi sellaisenkin väsätä jostakin vanhasta omavalmisteesta. Saarelan Kartsalta sain lunastettua hänen rantakirppuprojektistaan yli jääneet lasikuituistuimet sekä käärmeenpesäpakoputkiston. Säästyihän siinä purkamisen vaivalta, hinnat vaan olivat aivan jotakin muuta kuin 70-luvulla (nyt ymmärrän mobilisteja, jotka eivät halua maksaa A-Fordin osista 2000-luvun hintoja). Keulaputkien korjausta varten kiinnitettiin pakoputkenpätkät, jotka pitävät irrotettavat akselinkiinnikkeet oikeassa linjassa. Kuplan uudet varaosat taas ovat nykyään suhteessa halvempia kuin silloin 70-luvulla, mikä hiukan helpottaa tilannetta. Tutkimukset paljastivat siitä muutamia väsymismurtumia, joten sitä on ilmeisesti käytetty pitkään ja innolla ennen seisomaan jäämistä. Sellaista lähdettiinkin Nummelaan katsomaan, mutta samalla miehellä oli paperiton täydellinen pohjalevy tarjolla sopivasti sekä myös rempattu 1500-kuutioinen kone, joten päädyimmekin ostamaan ne. Hitsailin murtumat kuntoon migillä ja poikani Alf hioi itse saumat. 87 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Bensatankkina voisi käyttää 20 litran oluttynnyriä, joka on sopivan pitkä ja kapea sekä valmistettu rosterista, joten sen saa kiiltämään. Itselläkin on kuplataustaa 35 vuoden takaa, olihan ’63-mallinen 200 markan kupla eka autokin. Sitten satuin törmäämään eBayssä halpaan sandrail-putkirunkoon, jota tarjosin pojalle, ja hän innostui. Enää puuttuvat turvavyöt, bensatankki ja valot. Myös etupäässä oli murtumia, jotka oli huonoilla hitseilla syljeskelty kehnosti kasaan. Alf testailee Kartsan rantakirppuprojektista yli jääneiden kuppipenkkien sopivuutta. Yleensä ne ovat linjalta kalliit ja vielä kalliimmat muskeliautot. Tarkoituksena on koota auto kokonaan ajovalmiiksi ja sen jälkeen purkaa se maalausta varten. Vieressa elintenluovuttaja, ’70-vuosimallin Kuplan alusta. Putkirunko rantautui Suomeen syksyllä ja kiikutettiin omaan talliin. Kun runko ja tekniikka on jo hallussa, niin isompaa ostettavaa ei onneksi ole
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja Neliovisia 30-luvun lopun kustomeita näkee harvemmin varsinkaan oikein huolella tehtyinä. Janne innostui piirtämään ’37 Chevrolet 4d Sedanin täysiverisessä 50-luvun kustomasussa. Neliovinen kustom Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 1/2015
89 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Astinlautojen alue on tehty kokonaan uudestaan ja uudelleen muotoillut ”astinlaudat” on moldattu koriin. Janne choppasi Chevyn kattoa miedosti, noin kahden tuuman verran. Tippalistan tilalle hitsattiin tankoa, joka muodostaa eräänlaisen poimun tippalistan kourun sijaan. Peräpäästä löytyvät teardrop-tyyppiset fender skirtsit. Kategorisestihan kaikki lowriderit ovat toki myös customeita, mutta kaikki customit eivät ole lowridereita. Rengastukseksi Janne valitsi 15-tuumaiset miljonäärivalkosivut Cadillacin Sombrero-kapselein. Puskurit ovat myös alkuperäiset, mutta ilman mitään käpyjä tai koristeita. Lisäksi niiden kulmia on pyöristetty liitoskohdissa. Alkuaikojen kustomit ja lowrider bombit olivat varsin lähellä toisiaan, ja ensin mainitut erosivat lowrider-genrestä runsaammilla korin muutoksilla ja pelkistettyydellä. Etuvaloja on laskettu noin 5 tuumaa ja ne on moldattu etulokareihin. Ovenkahvat poistettiin, mutta tällä kertaa ulkopuoliset saranat jätettiin paikalleen, mutta nekin toki voisi poistaa, jos virtaa riittää
Ajatusmalliin sopii myös auton moderni LS-tekniikka. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 05.03.2015 Amerikan meininkiä Bounty Hunter Chevrolet Chevelle ’72 Teemu Brotkinin häijyn harmaa Chevelle edustaa koko olemuksellaan tämän päivän amerikkalaista Pro Touring -meininkiä. Auton 406-kuut iotuumai nen kone on muuten jo entuudes taan lehtemm e sivuilta tuttu... Ihana patina Kustom Kulture Show 90 AMERIKAN RAUTA 1/2015. Ford Econoline ’04 Pete Höökin piristetyllä Powerstroke-dieselillä varustetussa vanissa on bounty hunter -henkeä. Chevrole t Pickup ’47 Joensuula isen Pasi Poudan patinapic kiksen kauniin kulahtan ut kuosi kätkee alleen täysin läpikäyd yn tekniika n. Mattamustan auton korotus on hoidettu ilmajousilla, minkä ansiosta sillä mahtuu myös ajamaan normaaleihin parkkihalleihin
colornet Kannattavaa kumppanuutta pintakäsittelyyn. www.colornet.fi
Rakkaudest a Rautaan • 1/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 01/2015 NRO 17 ”NAP AKK AA 400-KUUTIO TUUMAIST A PIKKUL OHK OA OLI TUO TU TAAKSEP ÄIN P AREMMAN P AINONJAK AUMAN SAA VUTT AMISEKSI JA SEN JA TKEEKSI OLI PUL TA TTU TH700-LAA TIKK O JA LUKK OPERÄ. Kuva: SA-Kuva Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehtipisteissä kautta maan 19.3.2015 Viipale mediat No Mad. ” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI MOONEYES SHOW EKENS GASSERS SWAP YOKOHAMAN KUSTOMKATTAUS 6 414887 002455 1 5 1 700 24 5-1 50 1 PAL VKO 2015-10 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Ford Roadster ’34• Cadillac Hearse ’46 Pontiac Star Chief 4D ’59 • Ford F-100 ’66 Chevrolet Bel Air 4D HT ’56 • H-D ”Jaybird” ’50 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: TOISENLAINEN TALLI: Devils Kotka CHEVROLET CAMARO Z28 ’79 Kilparadal ta kadulle Customfarkku FORD COUNTRY SEDAN ’64 -PROJEKTI ALKAA! Tilaa lehti ennakkoon: suomenhistoria.