Amerikan Rauta 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2/2012 . HoT ROD harvest Run Maata iva p aa R Ch evy Fleetside ´89 Tekniikkaa: Harrastepeli rokkaamaan watsonin jäljissä Klassinen mild kustom Ford Thunderbird ´59 Chrysler Le Baron Coupe ´78 . 8,90? Rakkaud 0 ! 10 UA SIV NRO 2 Uusi lehti amerikanautojen ystäville! 2 1 0 2 w o h S A M SE. Chevrolet S-10/ ZIL ´90 Suomalaista työtä . Ford Tudor Hot Rod ´28 . Chevrolet Im pala 2D HT ´60 . www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-05 Viipale mediat 6 414887 002455 12002 700245-1202 Amerikan Rauta 02/2012 ?Larry Watson kohosi korin linjojen parhaita puolia korostavilla scallop-maalauksillaan kustom kulttuurin legendaksi.? esta Rautaan . Plymouth Duster 340 ´70 Lincoln Sport Sedan ´49
En ollut, koska luulin kekkereiden olleen paria viikkoa aiemmin, kun itse olin Los Angelesissa. Kun sitten kävi ilmi, että niin ei ollutkaan ja että Mano olisi menossa sinne ´69 Country Sedanilla, päätin liittyä takapenkin delegaatioon. Sikaosasto olisi ollut vielä nostalgisempi paikka, mutta enpä siellä ole oikein koskaan tykännyt istua. teimme yksinkertaisesti lehden, jollaisen olisimme itse halunneet lukea. Silloin 90-luvun alussa oli ihan normaalia muistella vanhoina aikoina 70-lukua ja toisaalta parhaimmillaan . Joka tapauksessa tuossa yksilössä apukuskin paikka oli se epäkiitollisin, sillä sinne piti mennä kuskin puolelta, koska apparin ovi ei toiminut. Yhtä tankkausta ja monta maahanraapimista myöhemmin olimme perillä Jätkäsaaressa, missä bileet olivat jo täydessä vauhdissa. Eräs mukana olleista kuvaili paikkaa vahakabinetiksi. tai pahimmillaan . Tarinan ensimmäisen osan kertoja sen sijaan siirtyi parempien Ford-kokoelmien pariin jo aikaa sitten. Kyseisen neliovitolppa-Fordin kyydistä nauttineen rytmiryhmän värikkäitä vaiheita lukiessaan sai varmasti hyvät naurut yksi jos toinenkin . Kun vanhoissa tutuissa julkaisuissa ei tuntunut olevan enää luettavaa, piti yrittää tehdä itse sellainen jossa olisi. Ja toivoa, että joku muu olisi samaa mieltä. Muumio muistelee -palstan yhteydessä jouduin muuten taas miettimään omaa aikakäsitystäni uudelleen. kuultiin historian siipien havinaa puolenkymmentä vuotta vanhoissa tarinoissa. sopivia nimiä siihen kyllä riittäisi. Juhlissakin Amerikan Rauta toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kotimaiseen harrastelehtikenttään. Edellisen vuosikymmenen vaihteen Kerava-rockin kulta-ajasta oli jo ikuisuus, ja 70-luvun lopun lehdetkin tuntuivat melkoisen antiikkisilta, jos sellaisia jostain vielä löysi. Pääkirjoitus Ensimmäinen numero sai kehuja myös siitä, että siinä otettiin kotimainen harrastehistoria monilla tavoilla huomioon . Paikalla kieltämättä olivatkin kutakuinkin kaikki Suomi Hot Roddingin Kuka kukin on -kirjaan kuuluvat naamat. Nekin, jotka etukäteen ihan perustelluista syistä epäilivät uuden tulokkaan rahkeita vaikealla kentällä, ovat jälkikäteen todenneet, että eihän se hassumpi lehti ollut. Omaa kieltään vastaanotosta kertoo se, että useampi kymmenen tilasi lehden samana päivänä kun se oli netissä mahdollista tehdä, vaikka siitä ei ollut ilmoitettu missään. Tilaajia oli tuhatkunta jo ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä. Välillä ylitsevuotavaisen positiiviseltakin kuulostanut palaute on tuntunut erityisen hyvältä siksi, että ensimmäistä numeroa ei tehty markkinatutkimusten perusteella eikä siinä kopioitu mitään ulkomaista alan julkaisua . aihettahan sivuttiin paitsi Muumion muistikuvissa, myös Billyn vanhaa ?Junkyard K. Palaute onkin kaiken kaikkiaan ollut parempaa kuin uskalsimme edes odottaa. Meillä on kuitenkin toimituksessa kaveri, joka oli ainakin kertaalleen mukana pelastamassa autoa paalaamiselta silloin 80-luvulla. Hieno vastaanotto P ari viikkoa sitten Olli soitti ja kysyi olenko lähdössä käymään kotimaisen näyttelytoiminnan kulmakiviin kuuluvan Lupen masinoimissa Suomi Hot Roddingin 40-vuotisbileissä Golden Classics Cafella. eikä tapahtumista ollut silloin kymmentä vuotta. Tuo Custom on edelleen hengissä, tai se on vähän pitkä juttu. kunnes tajusin, että siitäkin on jo 20 vuotta. Kyseisessä Fordissa tosin jakkarat olivat poikittain, eikä selkä menosuuntaan, joten matkakokemus olisi ollut ehkä miellyttävämpi kuin Ramblerissa aikoinaan. Siitähän se ajatus lähti. Ehkäpä palaamme aiheeseen vielä talven mittaan paremmin, nyt kun aika on ehtinyt kultaamaan siihen liittyvät muistot. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUTA 2/2012 3. Kun Mano tarjosi tällä kertaa tarinaa 90-luvun alusta, se tuntui turhan tuoreelta . Packardia käsitelleessä jutussa. Tässä numerossa emme esittele yhtään vanhaa Suomi-kustomia, mutta monta sellaista autoa, jotka ansaitsevat tulla muistetuiksi vuosien päästä. 90-luvun alussa eräs kerholehti julkaisi hauskan kolmiosaisen tarinan kovia kokeneesta mutta kutakuinkin hengissä selvinneestä Suomi-autosta. En pystynyt välttymään miettimästä, miksei Suomessa vielä ole omaa Hot Rod Hall of Famea
Ansu Kallin eka oma auto on hänellä vielä yli kymmenen vuoden jälkeen, tosin paljon entistä komeampana. 26 Ford Tudor ´28 Raaka rotta-Tudor kulki pitkän tien keskilännestä Keski-Suomeen rodiaihioksi. 32 Chrysler LeBaron Coupe ´78 Lapualaisen Santeri Buschin rippilahjaksi saama coupe on jalostunut nuoren miehen hallussa lowrider-tyyliin. 38 Chevrolet Fleetside ´89 Jönni tykästyi tähän pikappikoriin jo teini-iässä. Nykyisin hänellä on yksi maan komeimmista yksilöistä lajissaan. 44 Plymouth Duster 340 ´70 Toimittajamme Petteri Hautamaa kertoo, kuinka hänestä tuli Dusterdemonin omistaja. 50 Chevrolet S-10/ZIL 157 ´90 Jari Turunen kertoo itse, miten pienestä jenkkiavolavasta ja venäläisestä kuorma-autosta saadaan yksi ehjä kokonaisuus. 58 Lincoln Sport Sedan ´49 Sastamalalaisen Miska Jalon ilmajousitettu Baby-Linc on todellinen reissureki. 66 Harley-Davidson Panhead ´57 Turkulaisen Jeren Pannun omaleimainen ilme syntyy runsaasta messinkiosien käytöstä. 66 HD Panhead ?57 4 AMERIKAN RAUTA 2/2012 16 Pelit ja vehkeet. 2/2012 10 Kannessa: Ford Thunderbird ?59 Timo Herstin kesäkäyttöauto tekee kunniaa maalarilegenda Larry Watsonille. ESITTELYSSÄ 10 Ford Thunderbird ´59 Timo Herstin kesäkäyttöauto tekee kunniaa maalarilegenda Larry Watsonille. 20 Chevrolet Impala 2D HT ´60 Impala on epätavallinen valinta nuoren naisen ensiautoksi. Nro 2
ja tietysti omaksi iloksi. 92 Muumio muistelee Muumion muisti on tarkka mutta epätäsmällinen. 38 Chevrolet Fleetside ?89 76 SEMA Show TAPAHTUMAT 76 SEMA Show Vierailimme Ameriikan ihmemaan jättinäyttelyssä. 82 X-treme Car Show 20 74 Ratkaisu bensankuljetukseen Chevrolet Impala 2D HT ´60 X-treme oli tänä vuonna yhtään liioittelematta selvästi paras kotimainen jenkkinäyttely. 86 Turku Kustom Show Pyörätapahtumana startannut Turku Kustom Show näyttää vakiinnuttaneen paikkansa kotimaan harrastekentässä. 88 Hot Rod Harvest Run Olimme mukana myös rodien syysajelulla. ARTIKKELIT VAKIOT 56 Näin tehtiin S-10/ZIL 8 Projektikuvat selventävät S-10:n reinkarnaatiota. 63 Tallikrääsä uusiokäyttöön Jäikö vanha konepelti lojumaan ylimääräisenä nurkkiin? Tässä muutama vinkki romun uusiokäyttöön. 70 Rokkia kabiiniin Kerromme, kuinka harrastejenkki saadaan soimaan kunnolla ilman, että se alkaa näyttää kaiutintelineeltä. 74 Ratkaisu bensankuljetukseen Aeromotive tuo markkinoille kätevän ratkaisun polttoainepumppuongelmiin. 90 Kouvolan jenkkejä 1970-luvun Kouvostoliitossa ajettiin melkoisen erikoisilla laitteilla. Rauta-annos + Tapahtumakalenteri Uutisia, joihin et törmää kaikkialla muualla. 16 Pelit ja vehkeet jouluekstra Keräsimme tuoteuutuuksia, jotka sopivat vaikka joululahjaksi . Meniköhän vuosi tällä kertaa oikein? 94 Arkipäiväunia Uudella palstallamme muotoilija Janne Kutja esittää uudenlaisia näkemyksiä tutuista malleista. 96 Puuhanurkka Kurkistus toimituksen omiin harrastuskohteisiin. AMERIKAN RAUTA 2/2012 5
ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 6 AMERIKAN RAUTA 2/2012. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa, Antti Kautonen Avustajat Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Janne Kutja, Jani Kunnari Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy PL 350, 65101 Vaasa Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa
Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Näiden tuotteiden edustus. Stirwell Oy www.kustomkulture.fi www.herstiautoshop.com Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Isokivenkatu 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. Laivaukset joka viikko. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. www.finn-us.com Hal-Mari International Logistics Inc. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com STIRWELL Automaalikauppa V anhojen autojen kaikki korityöt. Entisöinneistä vaativiin muutostöihin. Maalaustyöt Flakesta Ootraukseen sekä kaikki alusta- ja tekniikkatyöt. Mm. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa
Autoa testattiin samaan aikaan GT:n nopeusennätysajojen kanssa, ja tauluun lyötiin 252 mph:n eli 405 km/h:n lukema. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen & Olli Lehtinen GNX:t vasaran alla Vähänajetut Buick GNX:t t untuvat tulevan esiin kivien alta hitaasti, mutta tasaisin väliajoin. Usean kymmenen huudetun auton listalla parikin yksilöä näyttäytyy kahteen kertaan, ja numero #275 on kerryttänyt huutokauppojen välillä (2010-2012) ilmeisesti 200 mailia mittariinsa, eli selkeästi käyttöönhän nämä on tehty. Aiemmin mainittu, kuvan yhdeksänmailinen GNX #485 on uutena Miller-panimon työntekijöiden porukalla talteen ostama, ja sitä kaupattiin vuonna 2009 95 000 dollarin hintaan Craigslistissä. Tutut keltaiset taksit ovat olleet osa kaupungin katukuvaa aina Checkereistä Caprice Classiceihin ja nykyisiin Crown Victorioihin; mallisarjojen vanhetessa Crown Vicejäkin kuitenkin pyritään eläköittämään pikkuhiljaa ja korvaamaan uusilla Nissanin tila-autoilla, niin karmealta kuin se kuulostaakin. Vaikka viimeisimmällä huutokaupatulla autolla (Las Vegas 2012) on ollut taulussaan 53 tuhatta mailia, vähiten ajetulla, Palm Beachissa 2010 huudetulla autolla on ollut ajettu vaivaiset 9 mailia. Onhan totta, että virallisessa käytössä suositun automallin lähestyessä tuotannon loppua, niitä hamstrataan että niitä riittäisi vielä joksikin aikaa tulevaisuuteen. Kuitenkin, nämä 8 AMERIKAN RAUTA 2/2012 GT-voimaa Performance Power Racingin rakentama tuplaturbottu ?BADD. GNX oli iskulauseen mukaan ?A Grand National to end all Grand Nationals?, 547 kappaleen erä 276-hevosvoimaiseksi hieman alakanttiin ilmoitettuja 3,8-litraisia Garrettin turboahtimella ja Turbo-Hydramatic 200-4R -laatikolla varustettuja mustia coupeja, suorituskyvyn ollen kohtuuriittävä 4,7 sekunnilla 60 mailiin tunnissa ja 13,5 sekunnin varttimaili-ajalla. Ford GT riipaisi lokakuun 16. Ilmeisesti millerläisten kauppa kannatti, vaikka alkuperäinen 29 000 dollarinkin hinta oli iso potti jaettavaksi vuonna 1987. Yellow Cabmarines New Yorkin taksikanta on ollut jo tovin uudistuksien kourissa. GT:n tekniikka perustui vakio-5.4 V8:iin, jonka sisukset oli käyty kattavasti läpi. Veden alle jäi käyttöautojen lisäksi noin 15 000 varastoitua, vielä käyttöön ottamatonta uutta autoa . Normaalisti GT:n motti on remmiahdettu, mutta tehot saatiin kahdella turboahtimella nousemaan 550 hevosvoimasta kokonaiseen 1700 heppaan. Siis yhdeksän. Yhteistyössä American Specialty Carin ja McLarenin kanssa suunniteltu, vuonna 1987 esitelty Grand Nationalin rajoitetun sarjan erikoispainos oli jonkinlainen viimeinen dinosauruksen karjaisu tuolle Regalin G-Bodyn mallisarjalle, siinä missä tehomalleja siitä oli saatu aikaisemminkin. Toinen PPR:n kasaama mittatilaushirmu on nitroilla yli 600 hevosta pyöriltä puskeva Challenger SRT8, sekin kahdella föönillä. Aikaisempi katulaillisten autojen Guinness-varmistettu huippunopeusennätys oli Hennesseyn virittämän Ford GT:n nimissä, 263 mph:n eli 423 km/h:n tuloksella. iskemättömät, keltaisenkiiltävät Fordit mennevät varastoalueelta suoraan paaliin, sillä vaikka New Yorkin taksin arki olisikin rankkaa ja pahanhajuista, ei tällaista kylpyä voi sivuuttaa olankohautuksella. Associationin arviot myrskyn tärvelemien autojen lukumäärästä vaihtelevat 100 000 autosta 250 000 autoon, uutistoimisto Reutersin haarukoima luku on 266 000. Kuvassa näkyy, ettei autoissa ole vielä edes taksimajakoita katolla, vain pelkkä johdotus.. ja näihin valitettavasti kuului satama-alueella säilössä ollut iso sarja vielä ajamattomia taksi-Crown Vicejä, viimeisiä valmistettuja. päivänä katulaillisten autojen nopeusennätyksen NASA:n Kennedy Space Centerissä Floridassa. Paikaltaan lähtenyt GT saavutti mailin matkalla 283,232 mailin eli hieman yli 455 kilometrin tuntinopeuden, kovaa kyytiä siis. Varakas asiakaskunta selkeästi havaitsi auton tulevaisuuden keräilykappaleena, ja arvatenkin iso osa GNX:iä päätyi melkein ajamattomina talteen, pyyhittäväksi pölyhuiskulla ja kerran kuukaudessa käynnistettäväksi. Huutokauppayrittäjä Barrett-Jacksonin sivuston tietokannan perusteella yritys on käyttänyt vasaran alla aika monenlaista eri GNX:ää, erittäin pienillä ajomäärillä. Performance Power Racingin omistaja, Johnny Bohmer, oli itse Fordin puikoissa. Tähän saavutukseen toki tarvittiin myös 25% verran vakiolaitteistoa tehokkaampi polttoaineensyöttöjärjestelmä. Performance Power Racingiltä löytyy myös asiakastilauksena valmistettu, tuplaturboahdettu 2004-mallin Corvette, joka kehujen mukaan on ensimmäinen 250 mailin nopeuden ylittävä Vette. Tästä tuli huippunopeusennätyksen lisäksi standing mile -ennätys, ja Guinnessin edustaja oli kuin olikin paikalla kirjaamassa kiihdytyksen kirjoihin. Myös turkkilaisperäiset Transit Connectit näkynevät jatkossa Nykin katukuvassa, mutta kaupungin virallinen valinta on Nissan NV200-johdannainen keltainen sukkula. Tämä ei vaikuttaisi ihan niin apealta uutiselta, ellei itärannikkoa huuhdellut hurrikaani Sandy olisi tuhonnut mainittavaa osaa kaupungin autokannasta. National Automobile Dealers
Tarjolla on pienoismalleja, lehtiä, moottoriaiheista sälää ynnä muuta . Tällaisia Rampageja tehtiin tasan tämä yksi prototyyppi, ja vitriinissä esittelyn sijaan Street Fighterin kohtaloksi on koitunut eteläkalifornialainen romuttamo. 040 8139659) AMERIKAN RAUTA 2/2012 9. Chryslerin saralla Shelby on kutitellut mitä tahansa Omni/Horizonista lähtien, Daytonan kautta Dodge Lanceriin; toisin sanoen potkinut turbo-nelosen avulla reippaasti enemmän tehoa tavallisiin työmatkakippoihin kuin kukaan olisi 80-luvulla jaksanut kuvitellakaan. Auton pellin alla lepää vieläkin turbonelonen ja sen kaverina viisivaihteinen manuaali. Kaikki Shelbyn turboprojekteista eivät ole päätyneet tuotantoon, ja siinä missä Omni GLH ja GLH-S (kyllä, lyhenne ?Goes Like Hell & Some more?:sta) ovat muodostuneet niin klassikoiksi kuin mikään Talbot Horizonin sukua oleva vain voi olla, on Shelbyn historiassa useampikin tuotantomäärältään kertalaukaukseksi jäänyt ajokki. Esimerkkinä näistä lienee tämä uskomattoman hienosti nimetty Shelby Street Fighter Rampage, etuvetoinen VW Caddyn ja Subaru Targa Pickupin kaltainen pikkulava-auto. Mittarissa on 9000 mailia, papereita ei ole ja auton lunastaminen romuttamolta kokonaisena on Kalifornian byrokratian takia käytännössä mahdotonta; koska kun auto on kerran päätynyt junkyardille, auto on silloin DMV:n mukaan jo romutettu . Carroll Shelbyn tuotokset kaikkien tunteman Mustang- ja Cobrakaartin lisäksi ovat olleet moninaiset. Vapaa pääsy. Myyntipaikat maksavat 20 euroa, tiedustelut ja varaukset Martti Luosolta (puh. eikä sitä saa sieltä enää kadulle millään taikatempulla. Helpommaksi tulisi ajaa viereen vastaava ehjä perus-Rampage ja täyttää se kaikilla prototyypin osilla; esimerkiksi alumiininen, ei-lasikuituinen keulapala läppävaloineen on rutusta huolimatta melkoinen löytö. päivänä Golden Classics Caféssa Jätkäsaaren Tyynenmerenkatu 6:ssa Helsingissä. Harrastajat kiroilevat auton kohtaloa, yrittäen löytää porsaanreiän jolla Street Fighter saadaan pelastettua murskaimelta, mutta toistaiseksi tilanne ei näytä järin hyvältä. Paalaus todennäköisesti kutsuu tätä uniikkia Rampagea. ja lisäksi jouluaiheista tavaraa. Tapahtuma on auki kello 11-16, ja myös harrasteajoneuvoja on näytillä. Auton 265/50 R14 -kokoiset BF Goodrich-renkaat ovat ainoat nakit, jotka auton alla ovat koskaan olleet. Kuvan lähde: Turbododge.com 8.12.12 Motor-man X-mas Swap Tapahtumat Street F ighter Rampage Golden Classics Cafe, Tyynenmerenkatu 6, Helsinki 6.1.13 Swap Meet Bushnell, Florida 13.1.13 Swap Meet Pomona, Kalifornia 19.1.13 Botnia Swap Meet Ravirata, Seinäjoki 26-27.1.13 Swap Meet Turlock, Kalifornia 26-27.1.13 64th Grand National Roadster Show Pomona, Kalifornia 3.-5.2.13 Swap Meet Moultrie, Georgia 15.-16.2.13 Winter Extravaganza Bushnell, Florida 16.-17.2.13 Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 21.-23.2.13 Winter Autofest Zephyrhills, Florida 22.-24.2.13 Big 3 Swap Meet San Diego, Kalifornia 3.3.13 Swap Meet Pomona, Kalifornia 8.-10.3.13 Concours Car Show Amelia Island, Florida 14.-16.3.13 Run To The Sun Hot Rod Show Myrtle Beach, South Carolina 23.-24.3.13 Hot Rod Show Pleasanton, Kalifornia 30.3.-1.4.13 Swap Meet Daytona Beach, Florida Motor Man X-Mas Swap Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@ amerikanrauta.fi aikkien aikojen ensimmäiset Motor-Manin X-Mas Swap K -joulumyyjäiset pidetään joulukuun 8
n i n o s t Wa ä l l i j l jä 10 AMERIKAN RAUTA 2/2012
Kuv at: Olli Lehtinen Monien näyttelyvoittaj ien rakentajana tunne tuksi tullut Timo Herst sai puolivahingossa käs i iinsä yhden suosikkim alleistaan, joka jalostu samantien legendaa i riselle Larry Watson il le k unniaa tekeväksi käyttökustomiksi. AMERIKAN RAUTA 2/2012 11. Teksti: Tomi Eronen
Novaprojektin jälkeen kun niitä joutui tekemään tuttavillekin. Elettiin vuotta 1980, eikä rakentelu Suomessa ollut ihan yhtä helppoa kuin nykyisin. ?Ensimmäinen itse Amerikasta hakemani auto oli ?56 Ford, jonka ostin Kaliforniasta vuonna 1988. ellei sitten saanut järjestettyä tuttua noutajaa paikalle. Tuolloin maamme tiettävästi ainoa ´57 avo myytiin pian valmistumisensa jälkeen Savon suunnalle, ja Timppa kävi todenteolla vuoroaan odotelleen ´49-luiskaperän kimppuun. Se kieliikin vahvasta tyylitajusta, josta Timppa on tullutkin sittemmin laajalti tunnetuksi. Komea sarja. ?Siitähän se tahti sitten kiihtyi, ja autoja alkoi valmistua kovempaan tahtiin?, Timppa ynnäilee. Vähitellen rakentajille kehittyy väkisinkin oma tunnistettava tyylinsä, ja esimerkiksi niin Boydin kuin D´Agostinonkin Paneelimaalaus korostaa Thunderbirdin alkuperäismuotojen mielenkiintoisia yksityiskohtia. minulla oli Fordin, joten eihän se kestänyt?, Timppa selittää nauraen. Nimenomaan Letukkamies Timppa pitkään olikin, vaikka muunkin merkkisiä autoja pihassa kävi. ?Melkoisena raatona hankittu ´57 avo Bel Air oli ensimmäinen oikeasti iso projekti, jota ennen olin kyllä muuttanut useamman auton kaksioviseksi. Niin sitä sitten ajettiin läpi 12 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Amerikan F-100 köyden jatkona. Auto oli muutenkin niin mätä, että se kiersi useammalla harrastajalla ennen minulle tuloaan. Meitä oli kolme kaveria, ja lähdimme länsirannikolle kolmen viikon reissulle ostamaan autoja. ?57:sta oli konttiin lastattaessa sahattu lasin karmi irti, jotta auto saataisiin mahtumaan sisään, ja siinähän oli käynyt sellainen vahinko, että karmi olikin jäänyt Jenkkeihin. Oranssi-violetiksi maalatun auton sisustus verhoiltiin myös ?modernilla. Vuokrasimme sitten hinauskolmion, jotta olisimme voineet hinata viiskutosta kaverin ´53 pickiksellä. Sitä ei voinut kuitenkaan käyttää, koska veturin ohjauksessa oli niin paljon väljää, ettei sillä ajamisesta tullut sen kanssa yhtään mitään. Suunnitelmana oli hankkia autot ja ajaa ne sinä aikana mantereen halki Floridaan. Minä ostin ´56 Ford F-100:n, jonka kone hajosi jo osavaltion rajalla. Ajokortti-ikää odotellessa Letukka kuitenkin jalostui 350-pikkulohkolla ja 4-lovisella Munciemanuaalilla varustetuksi laitteeksi, jota käytiin testaamassa varttimailillakin Hangon ekoissa katukisoissa. Se oli myös tietysti neliovinen, Suomi-auto kun oli.? Siitä autojen vaihtumistahti kiihtyi, samoin kuin rakentelutahtikin, ja maahantuontipykälien muuttumisen myötä enemmän tai vähemmän vakiokuntoisia autoja kiersi TImpan käsissä liian monta lueteltavaksi. Erikoisempiin aihioihin. harmaalla tweed-kankaalla, mutta mitään Hondan kojetaulua Timppa ei sortunut Letukkaan asentelemaan. Tuloksena ollut 15,9 sekunnin aika oli itse asiassa ihan mukava silloin 20 vuotta takaperin, vaikka onkin nykymittapuulla lähinnä uusien työsuhdedieselien tasoa. Siitä kai Timppa innostuikin ottaessaan työn alle maan tavan mukaan neliveräjäisen ´66 Novan, jonka muutti kaksioviseksi. ?Siitä piti tulla jonkinlainen katukilpuri, mutta se jäi kesken, ja myin sen broidilleni?, hän muistelee. ?Sitten taisin ajella ´65 Malibulla, jonka tilalle hankin niihin aikoihin autokauppahommia aloitelleelta Niemen Kimiltä ´56 Packard Clipperin. Timpan kohdalla alku tarkoitti kuusnelosta neliovitolppa-Impalaa, jonka hän hankki kavereineen kimppa-autoksi ollessaan vasta 16-vuotias. Platu veti maalirajoihin straippia metrin poikineen.. Ensimmäisiä osia hankin Jenkeistä ?57 avoa rakentaessani, ja löytyihän se puuttuva karmikin listoineen sikäläisen klassikko-Chevy-kerhon kautta.? Nykyään tuokin kuulostaa aika helpolta, mutta silloin osia hankittaessa oli tilattava ensin kuvasto, minkä jälkeen yritettiin saada faksilla tavaraa tulemaan. Kaverin ?53 kesti kun siinä oli Letukan kone . ´49 rakennettiin ajan hengen mukaisesti Pro Street -tyyliin, kuitenkin ilman ylilyöntejä kuten Pro Stock -sliksejä katuautossa. Auto on vielä 20 vuoden päästä valmistumisestaan pääpiirteissään samassa asussa kuin silloin. Vastauksia saatiin odottaa viikkotolkulla, mitä tietysti tapahtuu toisinaan tänäkin päivänä. Mistään käytetyistä osista ei myöskään käytännössä saanut kuvia, vaan oli aina ostettava sika säkissä yleensä maksaen kaiken etukäteen . Ford Thunderbird ´59 T imo Hersti on tullut useimmille kotimaisille amerikanautoharrastajille tutuksi varmasti ainakin nimeltä, omaa Hersti AutoShopiaan Hyrylässä pyörittävä mies kun on ajanut yli 20 vuoden ajan näyttelyhalleihin toinen toistaan komeampia työnsä tuloksia. Jostakin meidän on kuitenkin kaikkien aloitettava
Sen jälkeen työn alle päätyi museokilpinen sämpylä-Mercury, jonka entisöinti vietiin niin pitkälle, että neliovinen Sport Sedan muuttui kaksioviseksi ja matalampikattoiseksi. Mercuryn jälkeen Timppa näperteli uuteen asuun Esa Mikkosen vanhan ´53 avo-Buickin, jota seurasi viininpunainen chopattu ´50 Caddy. oma tyylinsä. Vähitellen rakentajalle kehittyy toutumaan Timpan kohdalla linja alkoi muo ta. kuparinruskeasta ?59 El Caminos Ulkokuoren värit valittiin sopimaan yhteen erikoisenvärisen ja varsin siistinä säilyneen alkuperäissisustan kanssa. luomuksissa on ollut oma, tunnistettava yhteinen tyylinsä autosta toiseen. ?30 lavarodi jatkoi tyylillisesti Caminosta tuttua kaavaa Fiestakapseleineen ja tuttuine kuparinruskeine väreineen. Seuraava rakentelukohde oli edelleen Timpalta löytyvä ´41 Lincoln streamliner, jonka jälkeen hän rakensi kaksi matalaa Letukan pikappia, vihreän viisvitosen itselleen ja viininpunaisen Elviraksi nimetyn vaimolleen Helenille ? kaikki samalla tinkimättömällä tyylillä. ?Thunderbird tuli minulle viime syksynä sattumalta, vaikka olinkin aina tykännyt korimallista varsinkin Watson-tyyliin maalattuna mietona kustomina?, Timppa selittää. ?Sitä tarjottiin vaihdossa erääseen AMERIKAN RAUTA 2/2012 13. Timpan tapauksessa se linja alkoi oikeastaan värityksensä perusteella Copper-Jet -nimen saaneesta ?59 El Caminosta
Vasta parikymppinen, Von Dutchia esikuvanaan pitänyt Watson keksi 50-luvun lopulla kustomoida autoja maalaamalla ne siten, että scallop-maalaus korostaa korin linjojen parhaita puolia. Upea maalaus viimeisteltiin Platun taiteilemin straipein. ?Tein konepellin päälle ja kattoon raidat, joita Watsonin autossa ei koskaan ollut, vaikka mies niitä muiden autoihin ja hiukan myöhemmin rakentamaansa kuuluisaan ´59 Cadillaciin tekikin?, Timppa kertoo. Korimuutoksia hän ei Thunderbirdiinsä lähtenyt tekemään, mallihan on melkoisen kustomhenkinen jo tehtaan jäljiltä. Myöskään Bellflowerin tyyliin kuuluneita lake pipeja Timppa ei autoonsa halunnut, vaikka sellaiset Watsonin Ukkoslinnussa olivatkin jo sen ensimmäisessä asussa. ?Ostettaessa auton alla olivat tyhmältä näyttäneet Torq Thrustit ja valtavan isot renkaat, jotka vaihdoin peltivanteisiin. Pohjaväriksi hän valitsi kuparinoranssin ja kuviot sen päälle hän ruiskutti samppanjankullalla. Maalipintakin oli minulle tullessa alkuperäinen muutamia paikkamaalauksia lukuun ottamatta.? Eihän Timpalla toki ollut tarkoituksena sitä alkuperäismaalissa säilyttää, mutta aihio oli erittäin hyvä. Watsonin jäljille. Selvää oli heti alkuun myös se, ettei autoa lähdettäisi täydellisesti kopioimaan, mutta maalauksessa noudatettaisiin täydellisesti 14 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Watsonin oppeja. Uudesta Cadillac Broughamista haaveillut Watson hankki itselleen budjettinsa rajallisuuden vuoksi uuden ´58 Thunderbirdin, johon toteutti yhden varmasti maailman tunnetuimpiin kuuluvan maalauksen. Candypunainen ja hopeanvärisillä scallopeilla koristeltu auto sai ilmeisesti syvänpunaisen värinsä perusteella nimen Vino Pasiano, ja se sai jäljittelijän jo heti tuoreeltaan samoista ympyröistä. Joskus takavuosina Jenkeistä uustuotu T-bird oli varsin hyvässä ja räpeltämättömässä alkuperäiskunnossa, muttei kuitenkaan mikään museoauto. ?Se ei ole mätä mistään, eikä sitä ole myöskään hitsailtu. Kyllä, Bellflowerin seudulla liikkui 50-luvun lopulla toinenkin vastaavilla grafiikoilla varustettu Squarebird, joka kylläkin oli pohjaväriltään sininen. Sittemmin kopioita Watsonin autosta on rakennettu lukemattomia, ja herran oma autokin on palautettu alkuperäiseen komeuteensa. Maalauksella kustomoitu. Ford Thunderbird ´59 Kuparinoranssin ja samppanjankullan yhdistelmä on erityisen hyvin edukseen kesäillan auringon laskiessa. Larry Watson kohosi korin linjojen parhaita puolia korostavilla scallop-maalauksillaan kustom kulttuurin legendaksi. minulla olleeseen ´32-lasikuitukoppaprojektiin.? Koska malli oli ollut pitkään mieleisten hankintakohteiden listalla, hän päätti pistää eurot jonoon ja vaihtaa rodiprojektin kalliimpaan. Timppa poimi T-birdinsä uudet värisävyt oikeastaan auton erikoisenvärisestä, siistinä säilyneestä alkuperäissisustasta. M aalausteema oli heti selvillä, T-bird saisi ylleen legendaarisesta Larry Watsonin Vino Pasiano Thunderbirdistä tutun kuvioinnin hieman mukailtuna. Kyseinen herrahan kuuluu kustomkultturin legendoihin, ja häntä voitaneen hyvällä syyllä pitää syynä uusien autojen miedon kustomoinnin suosion kasvuun
Vuosi on vielä epävarma, mutta tarkoituksena olisi saada se valmiiksi kaudelle 2013. PAIKKA: Hyrylä. MOOTTORI: Thunderbird Special 352 cid FE V8, TEHO: 300 hv, VOIMANSIIRTO: CruiseO-Matic -automaatti, takaveto, ALUSTA: edessä jousia madallettu kierroksella, takana 2. No, ehkä ne lake pipet voisi vielä lisätä. Moonin Lancer-kapselein.? Vyörenkaat korvattiin myös sopivamman kokoisilla miljonäärivalkosivuisilla Goodyearin rättikumeilla, jotka viimeistelivät period perfect -ilmeen. Alkuperäinen 300-heppainen Thunderbird Special -nimellä tehtaan listalla kulkenut 352-isolohko ja Cruise-O-Matic -automaatti olivat hyvässä kunnossa, eikä Timpan ole toistaiseksi tarvinnut tehdä tekniikalle mitään huoltohommia kummempaa. Enempää Timppa ei kesäkäyttöautonaan toimivaan T-birdiinsä kaipaa, ja vaikeaa siihen olisi mitään keksiäkään ilman ylilyöntien pelkoa. Auton korkeus saatiin tyyliin sopivammaksi katkaisemalla etujousista kierroksen verran. ?Taakse laitoin 2-tuumaiset droppipalat, siellä kun on lehtijouset.? Mitään enempää Timppa ei T-birdiinsä kaipaa . Buickin väliprojektina kun Timppa tuli tehneeksi myös Lincolninsa päivityksen, johon sisältyi uusien etuvalojen ohella esimerkiksi värin vaihto candyvihreään? Alla olleet Torq Thrustit paksuin kumein Timppa vaihtoi sirompiin miljonäärivalkosivurenkaisiin ja peltivanteisiin Moonin Lancer-kapselein. F aktat FORD THUNDERBIRD ´59 . OMISTAJA: Timo Hersti, ikä 48 . Joskus asiat kuitenkin viivästyvät kokeneemmillakin rakentelijoilla, varsinkin jos tulee muita pienempiä projekteja väliin. droppipalat, KORIMUUTOKSET: Watson-tyylinen scallop-maalaus, VANTEET: 15? peltivanteet, Moonin ´57 Dodge Lancer -tyyppiset kapselit, RENKAAT: Goodyear 6.70x15? miljonäärivalkosivut AMERIKAN RAUTA 2/2012 15. Se ei siis ole myöskään myynnissä. Paraikaa Timpalla on työn alla monien mielenkiintoisten asiakasprojektien ohella ?38 avo-Buick, joka valmistuu keväällä. se on tällaisenaan mukava kesäkäyttöauto ja kunnianosoitus Watsonille
97:n muotoisia mukeja kotimaassa myy Hersti AutoShop, ja hintaa niillä on 22 euroa kipaleelta. www.herstiautoshop.com Kalenterit ensi vuodelle Autovalokuvaaja Miikka Antrellin kokoama kuuden valokuvaus-aktiiviharrastajan porukka laittoi loppuvuoteen mennessä viisaat päänsä yhteen ja sorvasi kasaan hienon amerikanrauta-aiheisen kalenterin. Drag Race -kalenteri taas on Berghällin kiihdytysautoilua kohtaan tunteman ?vanhan rakkauden. Tuotos on kuvaajien yhteistyön ensimmäinen hedelmä, ja ensimmäinen kalenteri siis laatuaan; tästä saadun palautteen perusteella kollektiivi ryhtyy ensi vuonnakin autoaiheisen kalenterin tekourakkaan jos tuuli on suotuisa. Kalenterille pyhitetty sivusto löytyy osoitteesta http://automotivecalendar2013.wordpress.com, josta löytyy tilauskaavake ikioman kalenterin saamiseksi. osoitus. Lisätietoja osoitteesta www.arialmainos.fi taikka Facebookista Hotrodkalenteria hakemalla.. Tuoteuutuudet Toimittanut: Tomi Eronen & Antti Kautonen, kuvat: Olli Lehtinen, malli: Vera Kuusela Tällä kertaa keräsimme Pelit ja Vehkeet -palstalle uutuustuotteita, jotka sopivat vaikka joululahjoiksi. Tunnusta väriä Kätevä keino näyttää m itä miehiä ollaan on hankkia autonmukainen vyönsolki. Stuntman tarjoaa tyylikkäitä solkia parinkympin hintaan muun muassa GTO-merkillä ja klassisella Chevy-logolla. www.stuntman.fi Putsipaketti talvi-iltojen iloksi Muki rodifriikeille Talven puuhasteluihin näppärä Meguiars Paint Restoration Kit sisältää Gold Class Wash -pesuaineen (473 ml), Smooth Surface Clay Bar -puhdistussaven (25 g), Quik Detailer -puhdistusaineen (300 ml), Ultimate Compound -kiillotusaineen (300 ml), Gold Class Carnauba Wax -vahan (175 ml), kaksi levitystyynyä ja kaksi mikrokuituliinaa. 57 euron hintaisella paketilla selviää siis putsista alusta loppuun. www.meguiars.fi Tosi rodiukko lipittää kahvinsa Strömbergin kaasarin muotoisesta mukista. Myös projektin valokuvaajat esittäytyvät sivustolla edukseen, ja taustakuvamateriaalia löytyy ladattavaksi. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Toinen huomionarvoinen vuodelle 2013 kalentereita toimittava taho on espoolainen valokuvaaja ja freelance-toimittaja Ari Berghäll. Berghäll on julkaissut vuodesta 2010 lähtien kotimaisista hotrodeista ja kustomeista koostuvaa kalenteria, ja nyt sen sisartuotteina on tarjolla myös hylättyjä huoltoasemia ja dragraceja esittelevät kalenterit. Huoltoasemakalenteri on kuvattu kesällä 2012 ympäri Suomea, Loviisasta Pohjanmaalle; siinä autioituneet asemat saavat ansaitsemaansa kunnioitusta
179 e. www.usparts.fi, (09) 25 131 900 Erilaista Gulf-rekvisiittaa Mielenkiintoinen yllätys Gulf-oheistuotteiden joukossa on naisten Gulf Diva-paljettitoppi. H. Lämpöä pakkasiin Tuo vahvasti Motorsport-henkisen Grand Prix Originals -vaatevalikoiman uutuuksiin kuuluva räväkänoranssi Gulfuntuvatakki. 39 e. www.usparts.fi, (09) 25 131 900 AMERIKAN RAUTA 2/2012 17. Tällainen tosi Le Mans -fanin kauniimmalla puoliskolla on oltava! H. Kokemuksesta voi todeta, että ovat oikeasti lämpimiä talvitakkeja, eikä hintakaan ole sen ihmeellisempi kuin marketin tylsillä topparotseilla
www.stuntman.fi Suosittu hot rod- ja kustomtapahtumiin keskittyvä dvd-sarja Vintage Torque on saanut jälleen jatkoa. Ei varmaankaan ole myöskään mahdoton ajatus jenkkiautoharrastajalle löytää juuri oma autonsa tästä opuksesta, sillä kuvia löytyy siihen malliin. Korkeus 75 cm ja hinta 99 euro per tuoli. www.jarimaki.fi 18 AMERIKAN RAUTA 2/2012. Jenkkiautot 2: 1960-2011 kuuluu Ajoneuvot Suomessa -kirjasarjaan, jossa on jenkkiautojen lisäksi aiemmin esitelty venäläis- ja brittiautoja sekä Sisu- ja Vanaja -kuorma-autoja. Kaikki mahdollinen, mikä on voinut mieltäsi askarruttaa jenkkiautojen eri kasteihin luokittelussa viimeisen 50 vuoden aikana, selviää tästä kakkososan jenkkiautoteoksesta. 55 e . Oikeaoppisen isoruutuisia paitoja on saatavana musta-valkoisen lisäksi ruskeasävyisenä. H. Hinta 59 e. Stuntmanin valikoimista löytyy myös mexicano-meininkiin tykästyneille sopivia Toxico Rednek Lowrider -paitoja. Pure jenkkikirja pukinkonttiin. Kirjaa saa esimerkiksi Apalin nettikaupasta, osoitteesta www.apali.fi. Jakkaroita jenkkimiehille Ja miksei naisillekin tarjoaa Jari Mäki. Amerikanraudoista kiinnostuneelle jälkikasvulle tämä lienee erinomainen hakuteos, ja se sisältääkin reippaasti triviatietoa. Tarkat speksit löytyvät joka pelistä, ja myös tuontimääriin kiinnitetään huomiota. Saatavilla kuvien Chevy- ja Dodgelogojen lisäksi myös H-D, Hummer H2 ja John Deere -logot sekä ralliruutukuvioinen jakkara. 28 euron hintainen kooste sisältää kiihdyttelyä ja hauskanpitoa, rodeja, kustomeita, pin-up kisaa ja minibikehurjastelua. www.kustomkulture.fi Jenkkiautot 2: 1960-2011 Tamperelainen Apali Oy o n julkaissut kattavan kuvateoksen jenkkiautojen historiasta 1960-luvulta aina näihin päiviin saakka. Jos rakentelufiilikset on hukassa ja vuoden pimein aika ketuttaa, on mukava istahtaa sohvalle, levy koneeseen ja volumet kaakkoon! Sarjan seitsemäs julkaisu sisältää kaksi tuntia vuosien 2010-2012 tapahtumia. Tuoteuutuudet Kustomkulttuuria DVD:llä Paitoja alan miehille Lebardi-paita on tosirokun valinta vuosikymmeneltä ja -sadalta toiselle. Compacteista aina paloautoihin, valtion edustusautoista Fisker Karmaan: kaikki on näiden kansien välissä kuvien kanssa esiteltyinä. Steady Classicsin aitoamerikkalaista teddyraidoilla varustettua kauluspaitaa on saatavana M- ja L-koossa
115 e Neonvalolla varustettu Weiand-seinäkello tuo tilaan kuin tilaan tuulahduksen 50-luvulta. Hintaa kellolla on 53 euroa. www.usparts.fi, (09) 25 131 900 AMERIKAN RAUTA 2/2012 19. Kellon kuva esittää legendaarista Tom Beattyä ahdettuine lättäpäineen tekemässä 211,144 mailin tuntinopeusennätystä Bonnevillessä 1955. H. Kaulaan ja seinälle Jämäkkä Gulf i-Pad Bag 2 suojaa iPadia sen kulkiessa mukana, mutta myös näyttää uskottavalta kaiken maailman kumisuojuksiin verrattuna
ä m m i s n e e S 20 AMERIKAN RAUTA 2/2012
Yhdelle se oli Lada, toiselle Kupla, monelle karvanoppaCorolla. Olipa se mikä hyvänsä, aina siihen ensimmäiseen liittyy tunteita, nostalgiaa ja hauskoja muistoja. Kaijalaisen Penalla AMERIKAN RAUTA 2/2012 21. Harvoilla kuitenkin on se ensimmäinen auto vielä tallessa vuosien jälkeen . yleensä se on korvattu jollakin pa- remmalla, kalliimmalla ja uudemmalla. Jos kuitenkin tekee kuten Ansu, ja hankkii heti ensimmäiseksi klassikkojen klassikon, ei välttämättä tule edes tarvetta hankkiutua siitä eroon. Huippuvuosien tuontia. Toistakymmentä vuotta myöhemmin auto on hänellä edelleen, mutta paljon komeampana. M uistatko vielä ensimmäisen autosi. n e n i ä Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Ansu Kalli tuli lunastaneeksi Impalansa puolivahingossa pelastaakseen sen ruotsalaisten lähentely-yrityksiltä. A nsulle Impalan osto oli melkoinen sattumusten summa, eikä suinkaan tarkan suunnittelun tulos
Ansu onkin lopputulokseen tyytyväinen . Ansu ja hänen silloinen poikaystävänsä olivat rokkareina innostuneet kyseisen aikakauden ajokalustosta ja matka suuntautui Nummelaan, missä autosta alettiin hieroa kauppaa. Näin säästyi valtion takaaman opintolainan turvin yksi klassikkoauto Svea-mamman poikien lähentely-yrityksistä huolimatta Suomen rekisterissä. Pikkuhiljaa paremmaksi. Ensiksi oli listalla maalaus. Siinä vaiheessa Ansu puuttui peliin ja totesi, että koska tämä oli perheen autoista toimivin, hän halusi ostaa sen mieluummin itselleen. Chevrolet Impala ´60 oli vuonna 1999 myynnissä ´60 Impala, joka oli tullut Suomeen jo kymmenisen vuotta aikaisemmin. Impala oli viettänyt suurimman osan iästään Kaliforniassa ja puskurissa onkin Air Forcen parkkitarra Travisin tukikohdasta, joka sijaitsee lähellä Napan viininviljelysmaita. Auto oli aikaisemmalla omistajallaan jäänyt seisomaan ilman leimaa heikkotehoisen käsijarrun vuoksi. paitsi erään vuoden Power Meet -reissulla, kun laturi antautui ja paluumatka jouduttiin tekemään peesaten lähituntumassa edellä ajavan valoissa. 2009 oli vihdoin aika aloittaa Impalan perinpohjaisempi kunnostus. Vuosien varrella vaihtui poikaystäväkin, mutta Impala pysyi ja toimi luotettavasti kuten aina . S euraavat kymmenkunta vuotta oli auto Ansulla jokapäiväisenä kesäkäyttöpelinä. Värjäyksen sai hoitaakseen JiiTee Sastamalasta. liian radikaalit ratkaisut tuovatkin monesti mukanaan ennalta arvaamattomia haittoja. Väri tupakkatopasta. Vaikkei käprikka neidolla palakaan, vei väri voiton edellisistä vaihtoehdoista. Homma ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen, vaan maalari ruiskutti kymmenkunta näytepalaa ennen kuin juuri se oikea sävy löytyi. alkuperäiset ikkuna- ja takakontintiivisteet kun eivät olleet pysyneet menossa mukana ja Suomen lyhyet ja vähälumiset kesät olivat päässeet tekemään tehtävänsä. Tallikaveri Kartsa hitsasi takaneljännekset ja poikaystävä Timppa lattiat, samalla kardaanitunnelin takapäätä nostettiin hieman, jotta se sopisi pyörimään myös jousituksen ollessa ala-asennossa. Kyljen valkoinen raita on sekin perinpohjaisen harkinnan tulos, sillä valkoisia on lukemattomia erilaisia, ja sävyn haluttiin olevan sopusoinnussa vihreän kanssa. Kun saatiin sovittua käsijarrun kunnostus ja katsastus, poikaystävä ostikin auton. Samana kesänä reissulla Ruotsin Power Meetiin auto yritettiin ostaa puoliväkisin. Ulkopintaa peitti ei-freeseimmästä päästä ollut valkoinen väri, mutta tekniikkana oleva pikkulohkoalumiini-PG -yhdistelmä ryyditettynä molemmilla tehostimilla vei aina luotettavasti perille. Samassa yhteydessä asennettiin F.B.S.S. 22 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Vaikkei käpräkkä Ansulla palakaan, poimittiin Impalan uusi värisävy tupakkatopan kupeesta.? Air Ride -pussisarja polttoleikattujen alkuperäisjousien tilalle. Jousia oli heti oston jälkeen hieman manuaalisesti madallettu vanhalla tutulla pillillä pätkä pois -menetelmällä ja keulalle oli maalattu mustia scallopeja. Vaikka auto oli kotoisin Kaliforniasta, oli korroosio päässyt hieman nakertamaan helmoja ja lattioita . Ohjauspyörä maalattiin samalla sävyllä.. Tarkoituksena ei ollut saada maksimipudotusta vaan parantaa ajettavuutta samalla päästen lähemmäksi maanpintaa. Tumman mintunvihreän pohjan päälle tuli suurinta hopeanväristä metallinhohtohilettä, koska Ansu ei ole koskaan ollut Mirran ystäviä. A nsu pohti pitkään värivalintaa ja ehdolla oli kirsikanpunaista, sähkönsinistä ja kuparia. Ne saivat kuitenkin tehdä väistyä, kun Tomahawk Townin baarista sattui käteen metallinvihreä Marlboro-rasia
Sävy sävyyn -valinta on taiteenlaji, jota kaikki kaksilahkeiset eivät välttämättä hallitse. AMERIKAN RAUTA 2/2012 23. 15-tuumaiset valkosivurenkaat on asennettu Uniquen Super Supreme -vanteille, jotka ovat klassinen ja varma valinta lähes autoon kuin autoon. Kyljen valkoinen alue ja ratti on maalattu samalla valkoisella
Parempia mild custom -sisustuksia ei ole juuri maailmallakaan näkynyt. Samalla väljien veivi-ikkunoiden tilalle Verhoomo Priman tekemä custom-sisusta on toteutettu alkuperäishengessa aidoilla vintage-materiaaleilla. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2012 vaihdettiin sähkönostimet. Chevrolet Impala ´60 Toissa talvena oli sisustuksen vuoro: Ansu valitsi materiaalit SMS Auto Fabricsin valikoimista. Tämä tosin tiesi hieman lisää vaikeusastetta sisustajan työhön, koska ne eivät joustavuudeltaan olleet lähellekään uusien luokkaa. Lisääntyneet sähkövempaimet saivat vanhan peruskorjatun tasavirtalaturin huutamaan hoosiannaa ja tilalle hankittiin vaihtovirtavehje. Näillä eväillä on irronnut pytty kaikissa näyttelyissä, joihin Impalalla on osallistuttu . Penkkien ja takakontin kanssa Vänttisen Lasse Verhoomo Primasta sai vapaammat kädet ja mies antoikin kokemuksen ja oman maun jyllatä. Ansun kanssa keskustelussa tulee esiin sana crate, mutta ai- van varmana ei asiaa voi vielä pitää, sillä myös muita vaihtoehtoja on mietitty.. arvokkaimpana ehkä Helsingin American Car Show´n Peoples Choice 2011. Konehuoneen kunnostus on kuitenkin vielä listalla, vaikka kone on matkan varrella ollutkin auki. Ansu antoi ovipaneeleihin ohjeeksi noudattaa pääpiirteissään alkuperäisiä muotoja ja säästää kromitilpehöörit. Kun ne saapuivat, oli melkoinen yllätys, että ne olivat aitoja vintage-kankaita
PAIKKA: Vantaa. MOOTTORI: 350 CID V8, VOIMANSIIRTO: Powerglide-automaatti. SISUSTA: Verhoomo Priman Lasse Vänttisen tekemä custom-verhoilu vintage-kankain. KIITOS: Kaikille projektissa auttaneille, erityisesti Timpalle AMERIKAN RAUTA 2/2012 25. RENKAAT: 15. valkosivut. Ansulle tullessa Impala oli kokovalkoinen ja ensin sitä koristettiin keulalle taiteilluin scallopein. Faktat CHEVROLET IMPALA 2D HT ´60 . ALUSTA: F.B.S.S. -ilmajousitus. VANTEET: Unique Super Supreme 15?. JARRUT: alkuperäiset. KORIMUUTOKSET: maalattu marlboronvihreällä metallivärillä. OMISTAJA: Ansu Kalli, 34
Auton suomalaisomistaja Mikaan pääsi moottorikuume iskemään jo nuorella iällä, ja varsinkin hot rodit ovat olleet. Tuolloin vasta vähän toistakymmentä olleen nuoren miehen haave toteutui Minnesotasta uitetun rodiprojektin muodossa. H AMB on mystinen kirjainlyhennelmä, joka tarkoittaa asiaan vihkiytyneille oikeastaan hot rod -maailman Facebookia. Se on Jalopy Journal -nimisen nettilehden keskustelufoorumi, jossa kirjoittelevat alan miehet ja naiset kautta maailman. i k s e K ä t s e n n ä l i k s e K Teksti: Olli Lehtinen . Suomeenkin on jo ostettu foorumin kautta useampi auto, kuvien ´28 Ford Tudor mukaan lukien. Kipinä Malmin Powerista. Lyhennelmä HAMB tulee sanoista ?hokey ass message board? ja suositun foorumin myyntipalsta on 26 Amerikan Rauta 2/2012 pikkuhiljaa muodostunut varteenotettavaksi kauppapaikaksi niin osille, projektiautoille kuin valmiillekin rodeille. Kuvat: Tuukka Erkkilä Jyväskyläläinen Mika tykästyi rodeihin toden teolla takavuosien Malmin Power Meetissä käydessään
-Suomeen Amerikan Rauta 2/2012 27
Sitä seurasi kahdeksan kuukauden intensiivinen tallisessio, jonka aikana rakentui kuvien kuosi. Ei niin mätä. Takavanteiden kehät on käännetty, yleinen konsti aikana, jolloin leveitä vanteita ei ollut nykyiseen malliin saatavilla. Kori oli säilynyt korroosion hampaalta seessä kohtuullisen hyvin ottaen huomioon, että ky auto. on Minnesotassa vuosikymmenet viettänyt ajatuksissa siitä lähtien kun hän vain hiukan toisella kymmenellä ollessaan vieraili Power Meetissä Malmin lentokentällä isoveljensä kanssa. Auto oli melko täydellinen osiltaan . Se vuorostaan oli hävinnyt lähes olemattomiin. Vain takapyörien syvennykset oli hitsattava ehjiksi. Tudor löytyi edellämainitun internet-sivuston kautta Minnesotasta, Yhdysvalloista, missä se oli seissyt ulkosalla vuosikymmenet, kunnes oli pelastettu talteen kymmenkunta vuotta sitten. konepellit ja takalokasuojat olivat aikojen saatossa siirtyneet enemmän tarvinneille, mutta alkuperäinen 28 Amerikan Rauta 2/2012 kone ja akselit olivat paikoillaan, joten omien pyörien varassa liikuttelu onnistui. Tudorin matka taittui Minnesotasta ensin New Yorkiin ja sieltä laivalla Kotkaan, mistä se haettiin kotitalliin Jyväskylään kevättalvella 2011. Ulkopellit olivat yllättävän hyvät, eikä edes cowlin sivuihin tarvinnut laittaa uutta peltiä. Ford Tudor ?28 GM alkuperäisvanteet ovat 14-tuumaiset ja renkaat 6.50-Nokiat, joihin on itse maalattu Miranolilla valkosivut. Vaikka Tudorin koti oli Minnesotassa, joka tunnetaan ruosteisista autoistaan, oli tämä yksilö säilynyt korroosion hampaalta kohtuullisen hyvin. Katto, joka on alunperin rakennettu pegamoidista (alkukeinonahkaa), kanaverkosta ja vanusta, oli ulkoseisotuksessa antanut periksi lumikuormille ja päästänyt ne lävitseen lattialle. Uusi lattia poikkipalkkeineen hitsattiin paikoilleen 12 senttiä korkeammalle kuin alunperin ja kori palautettiin kauttaaltaan oikeisiin mittoihinsa. Katon tolpista chopattiin kahdeksan senttiä ja pegamoidirätin reikä täytettiin Hiacen kattopellillä. Siellä oli tummanpunainen ´34 Tudor, joka teki nuorukaiseen pysyvän vaikutuksen ja sai hänet tekemään päätöksen hankkia oma rodi aikanaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin aika oli kypsä toteuttaa nelipyöräisen haaveen toteuttamiseen ja oman rodiprojektin hankkimiseen. Muuhun autoon ei ole tarkoitus myöhemminkään uutta väriä ruiskuttaa. Perusvarma voimalinja. A lkuperäiseen runkoon tehtiin U-palkista poikittaistuki, johon nykyinen vaihdelaatikko on tuettu. Alkuaanhan rungossa ei ollut kuin kaksi poikittaispalkkia, jotka toimivat myös. Katto on ainoa osa autosta joka on maalattu Suomessa, siihen ruiskutettiin 250 grammaa kullanväristä flakea ja viisi litraa lakkaa
Näin ollen ei tulipeltiin ole tarvinnut tehdä muita muutoksia kuin pieni syvennys jakajalle. Jousina ovat coiloverit. Yhdessä ylivaihteen kanssa tiheähkö perä on hyvä valinta, sillä maantienopeudessa moottorin kierrokset ovat jonkun verran alle parin tonnin, mutta liikennevaloista voi silti poistua rivakasti. T iiviin rakenteTekniikkana on perusvarma 80-luvun Malibun 305-pikkulohko jatkonaan nelivaihteinen TH200-4R -automaatti. lusession jälkeen päästiin ensimmäinen koeajo tekemään ilman tuulilasia ja sähköjä, minkä jälkeen oli aika väsäillä muut puuttuneet jutut valmiiksi. Mika onkin tehnyt lähes kaiken itse hyvien Amerikan Rauta 2/2012 29. Takapenkin runko on vaneria, etupenkin taas peltiä ja vaneria. Vaihteita vaihdellaan Lokarin 14-tuumaisella shifterillä ja rystyset osuvat kattoon aina nuppia tavoitellessa. jousien kiinnityspisteinä. Kone-laatikkopaketti riistettiin 80-luvun Malibusta, ja 305-pikkulohkon jatkona on nelilovinen TH200-4R -automaatti. Etu-akselisto on rodi-standardi, eli 4. Perä on 740-Volvon peruja 3,7 pinnassa olevine välityksineen ja levyjarruineen. Kone on tuotu niin eteen kuin mahdollista käyttämällä hyväksi 60-luvun pikkulohkoissa ollutta lyhyttä vesipumppua. dropattu Super Bell nelilinkillä ja Vegan simpukalla. Etulevyjarruja painellaan tehostamattomalla 2-piiripääsylinterillä. Lupia odotellessa. Lämmityslaite on Valmettraktorista, ja se on sovitettu 50-luvun letukan lämppärin kuoriin. Reikälevy on Mikan oma lisäys. Takavalot ovat ´59 Caddystä ja niitä on parittain toisin kuin alun perin, jolloin takana oli vain yksi tuikku, jossa tosin oli kehittyneesti jarruvalotoiminto. Ketjuun on tarkoitus riiputtaa kilpi, kunhan lupa- ynnä katsastusasiat ovat kunnossa. Mika on ripotellut hauskoja pikku detaljeja joka puolelle autoa. Sisustaa varten tilattiin netistä laatikollinen Mexicohuopia ja valjastettiin tyttöystävä ompelukoneen viereen manufaktuuriin
Renkaat: edessä Hankook, takana Nokia 6.5014 maalatuin valkosivuin. Vuodot kuitenkin tinailtiin umpeen ja vuotava mekaaninen bensamittari purettiin ja tiivistettiin. Viime kesän cruisailut ajettiin siirtolupa kerrallaan, sillä Trafista odotellaan vielä lupia moottorille ynnä muille muutoksille. Jos Mikan autoa haluaa välttämättä luonnehtia, tulevat helposti mieleen termit budjettirakennelma, rottarodi ja perinteinen rodi. Taustalla näkyvä ´60 Impala on Mikan tuttavan auto. F aktat Ford Tudor ?28 . Ford Tudor ?28 ystäviensä avustuksella . Alusta: Super Bellin 4. Voimansiirto: TH200-4R-automaatti, Volvo 740:n perä. droppiakseli edessä, takana coiloverit, Vegan ohjaussimpukka. Korimuutokset: Katto maalattu kullanvärisellä flakella, katon reikä hitsattu umpeen, lokarit poistettu, koria pudotettu alaspäin rungolla, ´59 Caddyn takavalot. Sisusta: kumiratti, Lokarin 14. Bensatankkina toimii alkuperäinen, jonka käyttöönotto tiesi hieman lisäjumppaa, sillä se vuosi kuten kaikki A-mallin tankit rattiputken kiinnikkeiden vierestä. vain sähkötöihin jouduttiin pyytämään ulkopuolista asiantuntija-apua. Tyylikäs kivijalkatalli toimi hyvin myös kuvauspaikkana. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse karsinoida, vaan oikeastaan on parempi vain todeta, että pääasia on että auto on omistajan toiveiden mukainen, sillä ketään muuta varten laitteita on turha rakentaa. Raa´assa Tudorissa toteutui Mikan pitkäaikainen haave. Paikka: Jyväskylä Moottori: 305 CID V8, peltisarjat, tuplaputkisto. shifteri, ovet, katto, ja omatekoiset penkit päällystetty Mexico-vilteillä. Kiitos: Mäkelän Topille, Hännisen Teemulle ja AO-Automaalaamon Orasen Arille. Vanteet: GM Rally Wheels 14?, ta30 Amerikan Rauta 2/2012 kakehät käännetty. Omistaja: Mika
Rekisterissä ja katsaste HUOLTO- JA KORJAUSPALVELUT. www.usaosa.fi ERIKOISIA VANHOJA AJONEUVOJA! 1980 5,7 TPI-V8 Aut.TH700 Chevrolet K-15 Suburban Silverado 4x4 renkaat. 6-kone, nappiautomaatti. 13800? Cadillac vm -63 -63 Avoauto, moottori V8, automaatti, ei katsastettu 6200? Chrysler 300 -00 aj. 040-0130 313 WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM. USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. lohkot, kampiakselit, kannet ym. LISÄÄ AUTOJA: Työmiehentie 24, 18200 Heinola . puh (03) 715 2581, 0400 494 659 . teijo.lavio@usaosa.fi . Juuri katsastettu! 12800? Humbaur -07 Humbaur autonkuljetustraileri, kantavuus 1900kg, hinta sisältää alv USA-OSA OY www.partimport.com Plymouth Valiant -64 Signet 200, juuri katsastettu, Auto käyttöentisöity, tarvittaessa MR-kilpiin. Uusi maalaus. Avoinna ma-pe 9:00-17:30 . Katto uusittu. Alla melkein uudet ttu 10/2011. leijonanmetsästysauto. 206000km, 3,5 l automaatti, ajettu 206 tkm, kats 13.11.2012 16900? Plymouth Belvedere -59 V8, automaatti CHEVY 6.5 MOOTTORIT! Kunnostetut ja käytetyt. Myös osina esim. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET PART IMPORT FINLAND Amerikkalaisten autojen varaosat Klassikkoautojen maahantuonti Meiltä Tuhansia korjausoppaita, omistajan käsikirjoja ja myyntiesitteitä KAIKKI tarvittava! 15800? Dodge Charger Super Sport Special -74 400 Magnum + 727, HIENO! Myydään asiakkaan lukuun Korinvaihto 7800? Dodge Charger -74 Moottori 440, kysy lisää! 6950? 16800? Dodge Polara -72 318+automaatti 3200? Dodge Polara Avo -67 383+autom 6.6L , Auton alusta on hiekkapuhallettu. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT . Entinen rakennusliikkeen Suomessa uudesta asti
eikä unohtaa sovi myöskään prätkiä. ?Poika havitteli itselleen tuunin-. Kuvat: Tuukka Erkkilä Lapualainen Santeri Busch rakensi rippilahjaksi saamansa kuusen alta pelastetun coupen puhdasveriseen länsirannikon tyyliin. M eillä kaikilla on syymme ja selityksemme harrastukselle. Jotain hommasta kielii se, että nyt 19-vuotias Santeri Busch sai jutun Coupen neljä vuotta sitten vanhemmiltaan rippilahjaksi. n o r a Loco B Teksti: Tomi Eronen . Yhdelle se on verenperimä, toiselle sattuma ja kolmannelle poikavuosien unelma. Santeri Buschin tapauksessa on kyse 32 AMERIKAN RAUTA 2/2012 ehkä vähän kaikista, mutta ainakaan tuota vahvaa muunnosta geeniperimässä ei käy kiistäminen. Santerin tatuoijana leipänsä ansaitseva isä Timo on pitkän linjan jenkkiharrastaja, jonka tallista löytyy ´31 Ford-rodi, ´50 Fleetline-kustomi, chopattu ´58 Kingsway sekä ´60 T-bird ja ´60 Brookwood
a t l a u n Lap AMERIKAN RAUTA 2/2012 33
80-luvulla kyllä tehtiin välillä hyvinkin ihmeellisiä korinvaihtoja, joissa Suomi-papereiden Voimanlähteenä on hyvin low&slow -ideologiaan sopiva pomminvarma mutta laiskanpulskea Aspenin Slant Six. Raju taildragger stance saa väistämättä uskomaan, että autossa olisi hydraulit. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2012. Silloinhan korinvaihto oli käytännössä ainoa tapa saada tuotua erikoisempia korimalleja käytettynä maahan?, Timo selittää. Muutos ei sinällään ole tässä tapauksessa ollut mitenkään ihmeellisen vaikea, LeBaron ja Aspenhan ovat teknisesti sisarmalleja, vaikka eri merkkiä edustavatkin. Harvinainen Coupe-mallin paroni syntyi ajalle tyypilliseen tapaan korinvaihtona joskus 80-luvun puolivälissä. ?Kori oli tullut aikoinaan Ruotsista Vaasaan eräälle kaivinkoneyrittäjälle, joka oli toteuttanut korinvaihdon nelioviseen Suomi-Aspeniin. Siisti ja ehjän oloinen auto kun näytti mätänevän niille sijoilleen ilmeisesti käytön ja rakentelumotivaation puutteen vuoksi. Chrysler LeBaron Coupe ´78 kivehjettä, ja päädyimme antamaan tuon sitten hänelle?, Timo selittää nauraen ?hienovaraiselle? ohjastamiselle nuoremman polven autovalinnan suhteen. Kuusen alta. Papereiltaan kyseessä on Suomi-auto, joskaan ei Coupe eikä edes LeBaron, vaan aikoinaan meillä yleinen Dodge Aspen. E nnen Buscheille tuloaan Coupe oli ehtinyt seistä kuusen alla jokusen vuoden ajan ennen kuin Timo ehdotti silloiselle omistajalle vaihtoa prätkään
Kultaisen vanhan liiton fleikkipinnan kattoon ruiskutti paikallisen TJ-Automaalauksen Jani Jokilehto. ?Vinyylin alta korjattiin samalla vähäiset ruostevauriot?, Santeri selittää. Kullanhohtoa tuli pian myös sisätiloihin Grantin pienen ketjuratin muodossa. ?Liimasin halkeilleen kojelaudan päälle valkoista enkelintukkaa, jota laitoin myös oviin ja hattuhyllyyn.? Tottahan lowriderissa pitää stereotkin olla, tuumi Santeri, ja asenteli paikalleen Kenwoodin CD-soittimen sekä uudet kaiuttimet oviin ja hattuhyllylle. ?Hattuhyllyn kuuskertaaysien päälle isä löysi eBaystä organ pipes -ritilät.? Santerin LeBaronista löytyy reppukaupalla harvemmin nähtyjä pikkukilkkeitä, jotka tuovat mieleen muistoja menneiltä ajoilta. AMERIKAN RAUTA 2/2012 35. L eBaronin nykyinen lowrider-tyyli sai alkunsa ihan sattuman kautta. ?Ostin siihen jotkin Lincolnin pinnapölykapselit, jotka näyttivät alla niin hyvältä, että keksin alkaa rakentaa sitä lowrider-tyyliin?, Santeri kertoo. Siitä alkoikin aktiivinen sopivien tavaroiden etsiminen internetin ihmemaan kauppapaikoilta. Ei mennytkään kauaa, kun Craigslistiltä löytyi todella edullinen sarja 13-tuumaisia käännetyn offsetin osittain kullattuja pinnavanteita kapoisin valkosivurenkain. ympärille rakennettiin korinvaihtosäännösten turvin aivan eri mallisukupolvea edustavia autoja. Buschien paronin kohdalla kanta-auto oli kuitenkin ´79 ja kori ´78, joten kyse oli juuri sellaisesta toimenpiteestä, jota varten koko korinvaihtopykälä lienee suunniteltu. LeBaronin tyyli oli siinä vaiheessa lukittu chicano lookiin. Kun Luxor-vanteet oli saatu koti-Suomeen ja LeBaronin alle, Santeri huomasi kullanvärin sopivan erinomaisesti yhteen korin vihreän kanssa, ja keksi maalauttaa myös alkuaan valkoisen Landauvinyylikaton kullanvärillä. Herrasmiesmäiseen lipumiseen voimalinja on kyllä ihan omiaan, onhan kulutuskin kohtuullinen, mutta täytyy myöntää että tämännäköisestä korista odottaisi löytävänsä isomman haaramoottorin. ?Ei tähän ole tehokkaampaa kaivattukaan?, kuuluu nykyisen omistajan vastaus, ja auton rakentelutyylin huomioiden se on varmasti tätä nykyä ihan totta. Paronin tullessa Buscheille sen alla olivat vakiokokoiset peltivanteet valkosivurenkailla ja Santerin omien sanojen mukaan rumilla Plymouthin kapseleilla. Myös pahka on maalattu kullanvärisellä karkealla flakella. Loco Baron. Kori oli sisustaa myöten harvinaisen siistissä kunnossa, jopa sen alkuperäinen kirkkaanvihreä metallinhohtoväri oli säilynyt siistinä. on kotoisin Cadillacistä, mistä myös pinnakapselin logo kielii. Hauskaa kyllä, ylellisen ja ehkä hieman urheilullisenkin näköinen coupe sai tekniikakseen pomminvarman mutta laiskanpulskean 225-kuutiotuumaisen Slant Sixin TF904-automaatin kera. puhtaanvalkoinen makkaratopattu nahkaverhoilu ei ole näissä mikään tavallinen näky. Sisällä siistimistä oli oikeastaan vain halkeilleessa kojelaudassa. Ostin siihen jotkin Lincolnin pinna pölykapselit, jotka näyttivät alla niin hyvältä, että keksin alkaa rakentaa autoa lowridertyyliin.? Takaluukun päälle asennettu ?varapyöräpahka. Sisustus oli Aspenia jo lähtökohtaisesti ylellisempään LeBaroniinkin harvinaisen hieno
A lashan se piti tietysti vielä saada. Takana palkeiden asennus olisi helppoa, mutta etupään muutosta vaikeuttaa se, että siellä on Mopareille tyypillisesti vääntösauvajouset. Santerin LeBaronin lowrider-tyylin viimeistelivät Antti Alasalmen paikallisen Gasoline Kustom Show´n yhteydessä taiteilemat straipit. ?Tein siihen myös 2,5 tuuman suoran putken. Sen verran maukas autosta on saatu jo hyvin pienillä muutoksilla ja budjetilla. F aktat CHRYSLER LEBARON COUPE ´78 . Teetin takalokareiden alalaitoja pitkin kulkevat Bellflower pipesitkin, mutten ole ehtinyt niitä vielä paikalleen asentaa?, Santeri toteaa. ?Nyt olisi tarkoituksena muutenkin ehostella autoa hiukan, kun osaamista on itsellekin karttunut enemmän. Valmistun nimittäin ensi keväänä autonasentajaksi.? Mitä paronille sitten jatkossa tapahtuukin, selvää on se, että näkemyksestä rakentelu ei ainakaan jää kiinni. PAIKKA: Lapua. MOOTTORI: 225 CID R6, 2,5. suora putki, Voimansiirto: TF904-automaatti, Alusta: Takana Mooneyesin madalluspalat lehtijousien välissä, Kori: Katto maalattu kullanvärisellä old school flakella, Antti Alasalmen tekemät 36 AMERIKAN RAUTA 2/2012 pinstripet, Vanteet: Luxor Wire Wheels 13x7? 100 spoke -pinnavanteet, Renkaat: 155/80 R13 ohuella valkosivulla, Sisusta: 10. Chrysler LeBaron Coupe ´78 Todella hienossa kunnossa säilynyttä puhtaanvalkoista sisustusta on ehostettu pimp daddy -tyyliin enkelintukalla. Hydrauleja eivät Buschit kuitenkaan lähteneet paroniin rakentamaan, vaan madallus hoidettiin vanhan koulukunnan oppien mukaisesti staattisesti. Taakse lehtijousien väliin asennettiin Mooneyesin droppipalat, etupää on jousituksensa osalta vielä vakiokorkeudessa. Auto kulkee kuitenkin jo nyt varsin matalalla, koska rengaskoon pienentäminen pudottaa sitä jo sinällään paljon lähemmäs tietä. OMISTAJA: Santeri Busch, 19 . Kullattu ketjuratti sopii kokonaisuuteen erinomaisesti. Panhuilumaiset 70-luvun lowlow-meiningistä muistuttavat rakennelmat saivat myös koristuksekseen kultaista flakea, joskin vain sisäpuolelle. Ebaystä löytyi myös välillä takaluukun päällä ollut Cadillacistä kotoisin oleva feikkivarapyöräkotelo. Rautajousilla. kullattu Grantin ketjuratti, katto, kojelauta, ovipahvit ja hattuhylly päällystetty valkoisella An- gel Hairilla, organ pipet hattuhyllyllä, Kiitos: Kenwoodin CD-soitin, 4. Taildragger stance on nykyisellään niin hyvä, että itsekin luulin auton ensi kertaa nähdessäni sen olevan valmiina Jenkeistä tuotu hydraulipeli. Ilmapussien asentaminen Buscheilla onkin ollut mielessä, koska LeBaron kulkee ehkä vähän turhankin matalalla ilman säätömahdollisuutta. koaksiaalit ovissa, 6x9. kaiuttimet hattuhyllyllä
00620 Helsinki . 050-5595061 . Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! WWW.BACKFALT.FI . Korjaamo: 06-8648 493 . kaasuttimet. Esim. 20,- Niittylänpolku 7 . Puh. 20,- lt.fi S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat 68410 ALAVETELI . (06) 422 9888 www.jarimaki.fi PUH. t.kettunen@kolumbus.fi. irto-osat ja vanteet. HINNAT ALK. 8-17, la 9-14 RAHTIJA HUOLINTAPALVELUA YKSITYISILLE JA YRITYKSILLE PYYDÄ KONTITUSPAI KAN OSOITE JA AL OITA TAVAROIDEN OSTO USA:STA! puh. USA-autojen osat & varusteet Huoltokorjaamo Muutostyöt Webasto- ja Defa -asennukset Nopeudenrajoittimet Ilmastoinnin huollot Renkaat, vanteet Myymälä avoinna ark. Automyynti: 040 8234 100 & autopurkaamo www.jamant.fi ..JA MAALAUSKUNTOON! Raepuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. Purkaamo: 040-7332 493 ackfältin autohuolto . HINNAT ALK. Esim. Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. . 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM 400 Yli purettua VOLVO henkilöautoa OSAT PUHTAAKSI.. Jenkki autoja www.backfa Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta
een T Dream Teksti: Tomi Eronen . Kuvat: Tuukka Erkkilä Matala 90-luvun taitteen Letukan pikappi oli Jönnille teiniunelma, joka toteutui kymmenkunta vuotta myöhemmin komeampana kuin 15-vuotias olisi koskaan edes uskaltanut unelmoida. 38 Amerikan Rauta 2/2012
Amerikan Rauta 2/2012 39
Joskus 2,5 vuotta sitten sain sitten hankittua tämän Fleetsiden. A lusta toteutettiin Lowtoysin Tomi Ollin hyväksi havaitsemalla reseptillä . Myös takalasin alareuna oli päässyt hapertumaan huolimattomasti vaihdetun lasin vuoksi. Loppusyksyn Jönni ajelikin pikapilla sellaisenaan, kunnes joulukuun alussa vei sen Herttoniemeen Lowtoysille alustan tekoon. Kardaanille oli myös tehtävä lovi poikkipalkkiin. Olka-akselit vaihdettiin myös pari tuumaa pudottaviin versioihin. Ilmajousituksen painesäiliö ja kompressori sekä magneettiventtiilit sijoitettiin lavan alle, taka-akselin takapuolelle jemmaan. Nykyinen jousituskokoonpanokin on. Kompuraksi tuli Viairin 480C ja ilman virtausta ohjaamaan kuusi magneettiventtiiliä. Miamista vuonna 2003 tuotu auto oli kaupan Pornaisissa, ja oli perusviininpunainen ja porattu täyteen reikiä. Lommoja oli myös paljon joka puolella?, Jönni kertaa auton kuntoa ostohetkellä. Suomessa harvinainen lyhytlavainen ja suorakylkinen Chevy oli varustettu sillä parhaalla malliin saadulla pikkulohkotekniikalla, eli ruisku-350:llä ja nelivaihteisella TH700-askilla. Jo autoa ostettaessa kun Jönnille oli ollut selvää, että ilmajouset siihen pitäisi saada, jotta sen saisi tippumaan riittävän alas. Alemmas ja nopeammin. Säätö hoituu käsin ja siten, että etu- ja takapäätä voi säätää erikseen mutta ei joka kulmaa. ?Ihan alunperin siitä ei pitänyt tehdä edes noin matalaa. Autokuumeen taudinkuva on sen sijaan käänteinen . Chevrolet Fleetside ´89 S itä sanotaan, että tavallinen kuume paranee itsekseen, kunhan muistaa levätä. eteen makkaratyyppiset bagit kolmiotukivarsien väliin ja taakse rullapalkeet sekä nelipistetuenta panhard-tangon kera. se tuppaa vain pahenemaan odottelun myötä, ellei sitten yllättäen mene ohi palatakseen pian pahempana. Jönni sai tartunnan 15-vuotiaana cruisingeissa mustaa 454SS:ää ihaillessaan. ?Silloin päätin hankkia samanlaisen itselleni, mutta aidot SS:t olivat lopulta liian kalliita aihioiksi. Käytännössähän pikappi kulkee kyseisellä tekniikalla samaan tahtiin kuin vakiokuntoinen 454SS, jos- 40 Amerikan Rauta 2/2012 sa on enemmän vääntöä mutta toisaalta kolmipykäläinen vaihteisto. ?Tarkoituksena oli löytää rungoltaan ja tekniikaltaan ehjä auto. Korilla ei ollut niin väliä, koska olen itse automaalari ja pikappi oli joka tapauksessa tarkoitus maalata. Sitten kävin kuitenkin sanomassa Tomille, että pudotetaan runko maahan.? Jotta Chevy saatiin putoamaan ihan kenttään, oli runkoon tehtävä niin kutsuttu c-notchaus, eli nostettava taka-akselin ylitystä ylöspäin. Yksilö oli vielä sopivasti Nettiauton halvin.? Runko olikin myös tarkemmin tutkittuna hyvä, mutta hytin takakulmat tavalliseen tapaan vaihtokunnossa. Edessä oli tarkoituksena vaihtaa kaikki tukivarret putkiversioihin, mutta alemmat säilytettiin lopulta alkuperäisinä
Koko kori hiottiin peltipuhtaaksi ja sitä askarteli Jönnin itsensä lisäksi kaikkiaan kolme peltiseppää. Takalasin alalaita hitsattiin ja hytin kulmat uusittiin, Amerikan Rauta 2/2012 41. Lommoiset etulokasuojat Jönni päätyi vaihtamaan uusiin, sellaiset kun sai järkihintaan South West Tradelta kotimaasta, eivätkä vanhat ihan ruosteettomatkaan enää olleet. Samalla takaluukun alareunaa oli jatkettava alaspäin, jottei väliin jäisi häiritsevää rakoa. Ihan alunperin siitä ei pitänyt tehdä edes noin matalaa. Sitten kävin kuitenkin sanomassa, että pudotetaan runko maahan.? oikeastaan jo kolmas, koska Jönni ei ollut tyytyväinen käytännössä myöskään alustan nopeuteen. Ensin putoamisnopeutta lisättiin ylimääräisellä tyhjennysventtiilillä, mutta kun Jönni kaipasi vielä lisää vauhtia, vaihdettiin ilmalinjat suurempiin. Ylimääräiset pois. Ylimääräisten ulokkeiden parturoinnin yhteydessä takapuskuri korvattiin rolled panillä. Kun runko oli vihdoin laskettavissa maahan saakka, oli aika käydä korin kimppuun. Pläkkäreiden määrä selittyy sillä, että Chevy oli työn alla Jönnin työpaikalla autopeltikorjaamossa, ja sitä väsäili vuorotellen kuka ehti
Ollin Tomin auki leikkaaman lavan keskiosan päälle tehtiin alumiinilevystä pahka, joka peittää taka-akselin. Sitten mietin kaksiväristä mattamaalausta kullan ja kuparin sävyillä, mutta Raidan Tonyn Escalade-keulaisesta Letukasta suunniteltiin jotain samantapaista, joten jatkoin värin miettimistä. Viimeiset vaihtoehdot olivat mattavaaleansininen ja mattaoranssi, joista päädyin jälkimmäiseen?, Jönni kertoo. Pintaan päätynyt kirkas mattasävy on Jönnin itsensä sekoittama, ja siihen päädyttiin useamman testilapuille ruiskutetun värimallin tuloksena. Samoin tehtiin kokoamisen yhteydessä kaikille tiivisteille. Seitsemän tuumaa isommat vanteet. isustan Jönni jätti täysin alkuperäiseen S kuntoon uutta soitinta ja aktiivisubbaria lukuun ottamatta. Lasikuituinen rolled pan tuli Lowtoysin kautta, etupuskurin päälle asennetun muovisen sileän kuoren Jönni tilasi itse rapakon takaa. Viimein oli Jönnin itsensä vuoro päästä ammattitaitoaan vastaaviin hommiin, eli maalaamaan. ?Kaikkiaan kori oli työn alla puolisen vuotta muiden kiireiden ja motivaation puutteen vuoksi. Monta kertaa ei hirveästi huvittanut jäädä työpäivän jälkeen jatkamaan samaa hommaa oman auton kimpussa, mutta tulivat ne pohjat lopulta valmiiksi.? Oikeastaan pohjatöiden helpottamiseksi Jönni päätyi myös muuttamaan väriä alkuperäisestä suunnitelmasta. ?Autosta piti tulla kiiltävänmusta, mutta kori oli sen verran kolhuinen, että piti keksiä toinen väri. Ovenkahvat poistettiin ja oviin asennettiin kauko-ohjattavat Autoloc-sähkölukot. Takaluukkua jatkettiin alaspäin viitisen senttiä, jotta se täyttää sen ja rolled panin välisen uran, takapuskuriahan autossa ei enää ole. Lava hiottiin myös pellille, ja pyöränkoteloita nostettiin 15 senttiä ylöspäin, jotta pyörille saatiin lisää tilaa. Lavan pintaan vedettiin kestävä Raptor liner -pinnoite. Viimeiset mielessä pyörineet värivaihtoehdot olivat mattavaaleansininen ja mattaoranssi, joista päädyin jälkimmäiseen.? ja etulokasuojiin tehtiin paikat Suomessa vaadituille vilkuille. Chevrolet Fleetside ´89 Myös lavan lattiaan oli tehtävä pahka rungon c-notchauksen vuoksi. Ohjaamo onkin säilynyt työkaluksi hämmästyttävän siistinä, ellei sitten penkkiä ole tosiaan joskus vaihdettu parempikuntoiseen. Tekniikan suhteen riitti myös täydelli42 Amerikan Rauta 2/2012. Mattaväriä tuli myös maskiin, johon vaihdettiin billet-ritilät. ?Lavan pohja maalattiin ensin oranssilla, minkä jälkeen siihen ruiskutettiin musta Raptor liner -erikoispinnoite, joka kestää käyttöä paljon maalipintaa paremmin.? Ilmeen kirkastamiseksi kaikki umpiot uusittiin
nen perushuolto. 5 cm, takapuskurin tilalla rolled pan, Vanteet: DIP Phoenix D36 9,5x22?, Renkaat: 265/35 R22. Kiitos: Tomi/ Lowtoys, Matti, Osku, Kimi ja Nikke/ Helsingin Rengaspalvelu. Amerikan Rauta 2/2012 43. Paikka: Helsinki. Moottori: 350 CID TBI V8, Edelbrockin peltisarjat, itse tehty putkisto, Voimansiirto: TH700R4 -automaatti, Alusta: Putkiylätukivarret, droppiolka-akselit ja Airlift D2500 -palkeet edessä, LRD 4-link panhard-tangolla ja Firestone 9000 -rullapal- keet takana, runko notchattu, Viair 480C -kompressori, 5 gallonan painesäiliö, 10 mm linjat, Kori: Etupuskurissa sileä kuori, maskiin vaihdettu billet-ritilät ja maski maalattu mattamustaksi, kirkaslasiumpiot, ovenkahvat poistettu, takalasin reunojen urat ja lavan kiinnityskoukkujen reiät poistettu, takaluukun alareunaa jatkettu n. Omistaja: Jönni, 27 . Sitähän ei sitten tiedä, mitä mielessä on keväällä... Sisusta on alkuperäiskuntoinen ja ikäisekseen hämmästyttävän siisti . Tai löytyi, mutta 22-tuumaisten pyörien hinnat hipoivat pilviä, eikä Jönnin budjetti venynyt kymppitonnin kiekkoihin, joita useimmat maahantuojat tarjosivat. ?Lopulta löysin nämä DIP:it netin kautta, mutta ei niille ollut Suomessa tuojaa, joten tilasin ne suoraan Jenkeistä. onhan kyseessä työkaluksi rakennettu malli. mustat ja symmetriset, eivätkä tunnu edes kuluvan millään?, mies naurahtaa. Niin siinä vaan monesti käy, että kun yksi haave toteutuu, sitä alkaa keksiä uusia asioita joista haaveilla. Tai no piti pakoputkisto tehdä kokonaan uusiksi rankan madalluksen myötä, ja siinä sivussa pakosarjat vaihdettiin Edelbrockin peltisiin. ?Konehuoneesta oli myös poistettava sisäpuoliset lokasuojat kokonaan ja paisuntasäiliötä nostettava, jotta nykyiset pyörät saatiin mahtumaan koloihinsa auton ollessa alhaalla.? Pyörien suhteen oli muutenkin päänvaivaa, kun ei sopivaa vannemallia tuntunut löytyvän millään. Ilmajousituksen säätö hoituu keskikonsolista löytyvillä yksinkertaisilla keinukytkimillä. F aktat Chevrolet Fleetside ´89 . Niille tulivat halvimmat löytyneet renkaat, jotka ovat ihan sellaiset kuin pitikin . Vähän niin on tainnut käydä Jönnillekin, vaikka vaikuttaa mietteisiin pick-upista luopumisesta myös se ikävä tosiasia, että hänen uudessa asunnossaan ei ole entisen tapaan parkkihallia, vaan Chevyä joutuisi säilyttämään kadunvarressa
Muskelipeto nimeltä Dem Toimittajamme Petteri Hautamaa kertoo, kuinka hankki siskonsa kanssa kimppa-autoksi ?Demskulin?, joka on muuttunut vuosien mittaan kutos-Dusterista 340-koneiseksi ja Demonin näköiseksi. 44 Amerikan Rauta 2/2012
Siskolikka kun sattuu vielä seurustelemaan automaailman MacGyverin kanssa, joten neuvoja ja niitä kaivattuja käsipareja vähän kinkkisempäänkin korjausongelmaan löytyisi taatusti. Lisäetuna kultakutrisessa auto-osakkaassa olisi vuosittaisen katsastuksen helpompi läpivienti. mskuli J enkkiharrastuksen alkumetreillä huomasimme sisareni Tanjan kanssa tutkivamme tahoillamme matalan budjetin kalustoa kesäajoihin. Silloin rakenteluun olisi useampi käsipari tarttumassa toimeen ja käyttökustannukset puolittuisivat. Menepä karvakuontalona öljyä valuvan nitisevän pirssin kanssa leimalle, ei paljoa silmien räpyttelyt auta. Jokainen vaahtosammuttimen kokoi- Amerikan Rauta 2/2012 45. Ongelmaksi muodostui, ettei halutunlaista muskelihenkistä hippivuosien ajokkia löytynyt sopuhintaan muuten kuin täydellistä läpi- Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa käyntiä vaativassa kuosissa, minkä on moni muukin saattanut huomata. Rankkaan savottaan eivät keltanokan taidot kerta kaikkiaan riittäneet vielä tässä vaiheessa, joten ehdotin valuuttavaraintojen sulauttamista kimppa-auton hankintaa varten
räyhä peli pitäisi saada ja tällä kertaa sellainen, johon voisi jo upottaa enemmän näppejänsä. Autossa oli yllättävän siistit kromipuskurit edessä ja takana, ja alla komeilivat uudet mustat rallye wheelsit pakasta vedetyillä valkoteksteillä. Dodge Demonissahan on samanlainen rivoitettu kromikehysteinen maski kuin vastaavanikäisessä Dartissa. Tämän yksilön maski oli kokonaisuudessaan maalattu mattamustaksi, jolloin ärjyn onnistuneessa ulkonäössä paistoi joitakin Cudan piirteitä. Alkuperäinen pikkukuutonen oli elon tiellä vaihtunut ilmeisesti jo moneen kertaan ja nyt ajovuorossa nökötti 318-kuutiotuumainen kasi. Toisaalta, kaupanpäällisiksi seuraavat rutkat ruostetalkoot latistivat mielenkiintoa siihen. Joensuussa oli myös kaupan mielenkiintoinen Dusterdemoni. Ei sillä halunnut revitellä ja sormet syyhysivät kokoajan pientä laittamista. Vuoden kuluttua taskujen pohjalla pyöri taas jonkin verran ylimääräistä tuohta, ja luonteva investointikohde löytyi ajoarsenaalin tuplaamisesta. Pohja oli suomiautoksi poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Myyjä oli vaihtanut koko taka-akselin . Myyjän mukaan kyseessä oli 70-vuosimallin Suomi-Duster, johon oli aikaisemmin vaihdettu sukulaismallin keula ja takavalot. Autoa vuoroteltiin ajajalta toiselle aina viikon välein, mutta alan tapahtumia kierrettiin yhdessä. Onneksi pikkusisko ei enää muistellut pahalla saksilla leikattua Sohvi-nukkea tai tarjoamaani tiskiaineella höystettyä mehulasillista, eräästä pulkkamäkiepisodista puhumattakaan? Yhteiseksi ensiautoksi valikoitui jenkkiautoihin enemmän perehtyneen kaverin huolellisen etsinnän tuloksena hyväkuntoinen Mustang. Konepellin alla oli kuulemma majaillut, tai oikeastaan törröttänyt läpi, myös isompi pata remmiahtimella. Jonkinlaisesta kisahistoriasta muistutti enää takaisin hitsattu pellin aukkopala. Sinisävyisessä sisustassa oli paljon hyvää sekä monia helposti siistittäviä nuhrumpia osia. Takapenkki komeili alkuperäisessä sinisessä kuosissaan, sen uudenveroisen plyysi-vinyyliverhoilun päällä ei ilmeisesti liikoja ole istuskeltu. Rattikarahka oli korvattu lattiavalitsimella, eikä millä tahansa vipstaakilla, vaan racehenkisellä räikkäshifterillä. Suurin piirtein kaikki toimi, ainakin ne tarvittavimmat elementit. Myyntipalstojen selaaminen oli laajentanut käsitystä tarjonnasta ja hintahaitarista, ja myös autotietämys oli kasvanut melkoisesti ja sitä kautta hakukriteerit tarkentuneet. Muskelimieltymys ei ollut kadonnut minnekään, päinvastoin . kipinä pitkäaikaiselle harrastukselle leimahti kuin pipariksi mennyt bensatankin paikkaus. Kisahenkinen valkoinen 340-kuutiotuumaisella varustettu seiskakymppinen pöllyttäjä kiinnosti tekniikkansa puolesta. Kaiken lisäksi pellit vaikuttivat terveiltä, paria pikkukukkaa ja keljua takakylkilommoa lukuun ottamatta. se oli aivan liian siisti, lähes näyttelykuntoinen. Mustin myötä perushuollot ja pienimuotoinen rakentelu tulivat tutuiksi . Moparin 46 Amerikan Rauta 2/2012 kompaktin kokoluokan A-koppaiset Dusterit näyttivät pöllyttävän järkevimmässä hintatasossa katujen karstaa, eikä muotoilukaan yhtään pöllömmältä näyttänyt. Hakureissu perinteisellä kaavalla. Plymouth Duster ´70 Myyjä kertoi etukenosta asennosta vähän niin kuin häpeillen, muttei vanhan liiton rake Petteriä ja Tanjaa häirinnyt. Kuvassa Demonin ratissa Tanja ja vieressä puoliso . Auto oli leimassa, hinta kohdillaan ja asiallinen tumma metallinsininen maalipinta oli ruiskutettu paria vuotta aiemmin. Autokuume muodostui loppukesästä 2009 aivan mahdottomaksi täpinäksi. Mustangin löytänyt autokaverimme hääräsi taas arvokkaana apuna ja selvitteli loppumetreillä kahden mielenkiintoisen mopsun taustoja. Petteri niin ikään. sena sisarusparven legopalikoista riidellyt pitää tietysti tällaista sisko-veli-autokimppaa tuhoon tuomittuna ajatuksena, melkein kannattaisi ennemmin ryhtyä ex-anopin kanssa autoja ropaamaan. Miinuksena 8 ¾ lukkoperä piti pahaenteistä ääntä, mutta myyjä lupasi ottaa sen saman tien työn alle. Kattavat myyntikuvat sekä omistajan kertomukset enteilivät hyvää ja ostosreissulle lähdettiin heti, kun varmistus perärempasta tuli. Villihevosessamme ei ollut kuin yksi vika . poissa olivat vikinät, vaan eipä ollut toivottua levylukkoakaan enää. Niin kuin edelliselläkin vuoden takaisella hakumatkalla, liikkeelle lähdettiin sekunnin varoitusajalla, alkuillasta, eikä mihinkään lähipitäjään (lue yli 400 km päähän) ja. Alkuperäinen etusohva oli heivattu pois ja tilalle napattu erillispenkit samanikäisestä Chargerista
Lisäksi mailimittariston vieraus yhdistettynä peltipoliisien runsaslukuisuuteen pakotti varovaisuuteen, tili oli niistetty ihan nollille muutenkin. Mitään kuolonvarmaa kärrystämme ei löytynyt, turvavyötkin uupuivat. Yhtäläisyytenä kulttielokuvan Novaan voisi mainita lähinnä ärjyn ilmeen sekä milloin tahansa päälle tai pois räpsähtävät valot, jotka saattoivat pimeässä luoda vastaantulijalle illuusion Stuntman Miken häijyilyistä. Oma kesäloma alkoi kuin tilauksesta, oli siis hyvää aikaa pistää tärkeimmät suunnitelmat työn alle. Kotikulmilla oltiin silmät ristissä, juuri sopivasti aamuruuhkan alkuun. Tehään itte (vaikkei osatakaan?). otimatkalla ideoita auton laittoon synK tyi tulvimalla. Tosiaan kaikille mattomaakareille vinkiksi: älkää sutiko liimaa litratolkulla, mattoa ei tarvitse kiinnittää forever-meiningillä tapetin tapaan, se pysyy paikoillaan ilmankin. Sisustan ehostukseen kuului myös muutama uudelleen maalattu sisäpuolen paneeli ja kuskin nahkapenkin paikkaommel. Konetilasta vaihtoon menivät tulpanjohdot sekä tiensä päähän tullut laturi. Hienon alkuperäispatinan omaavat jakkarat heräsivät eloon mehiläisvahakäsittelyllä. kuten Tanja sitä kutsuu . Laikukas pelti muuntui . on tehty itse lasikuitupakkelista. Amerikan Rauta 2/2012 47. MacGyveria tarvittiin puhaltimen henkiin herättämiseen, ja myös oikukas valokatkaisija vaati osakseen ihmemiehen taikasormia (Sveitsin armeijan linkkuveitsi ei tähän riittänyt). Näillä mentiin talviunille asti. Talviteloilla Demskulin . suihkepulloilla tosin, Tarantinon elokuvan mukaisesti pääkallosomisteiseksi. Hattuhylly sai päällensä vinyyliverhouksen ja tyhjät kaiutinreiät täytettiin asiaankuuluvilla soittopeleillä vahvistimen kera. Sen alkuperäinen maali oli suurimmaksi osin vielä hyvässä hapessa. Alkuperäinen nännimankan aukko oli täysin ehjä. Kaupat tehtiin ja erinäisten mutkien kautta paluumatkalle startattiin vasta vuorokauden vaihduttua. Aikataulu pissi pahemman kerran, eikä tuntemattomalla autolla oikein uskaltanut päästellä urku auki. Ärjyt tuplaputket räväyttivät ilmoille mureat saundit (mitäpä muuta sitä parin oluttölkin kokoisilta vaimentimilta voisikaan odottaa, eikä itse putkistokaan ollut mistään mehupilleistä taiteltu). Kulahtanut likaisenharmaa, mistä lie vohvelikankaasta kyhätty tiukasti liisteröity lattiantekele revittiin pois ja tilalle ympättiin uusi musta orkkismatto. Pientä pintaruostetta hiottiin jalkatiloista pois ja tilalle suihkittiin uutta maalia. Syyläri on alumiininen Griffin. Tanjalla työn alla flektin propellin vaihto. Alemman kuvan ?nyrkkirauta. sisustaa riisuttiin ja pohjan kunto todettiin asialliseksi. Sitä ei haluttu tuhota eurosoittimen kiinnitykseen, joten mankka viritettiin kojelaudan alle. Pisteosien maalaamista sinne Scooppeja yritettiin ensin tehdä itse kuidusta, mutta lopputulos oli se, että oli järkevämpää tilata Jenkeistä valmiit alkuperäisen kaltaiset. Moottoritila viimeisteltiin Mopar Performancen putsarilla, California Customin venttiilikopat olivat paikallaan 340-koneessa hankittaessa. Ei me suinkaan perää alas haluttu, etukeno sai Mopsun näyttämään tosi aggressiiviselta. Koekierroksella valot oikuttelivat, mutta muuten auto vaikutti asialliselta. Joensuussa oli kaupan mielenkiintoinen Dusterdemoni. Myyjän mukaan auto oli ´70 Suomi-Duster Demonin keulalla ja perällä.? tietty odottavaa aamutyövuoroa vasten. Vatsassa kutkutti mukava odottava jännitys. Säkkipimeässä saavuimme tummanpuhuvan asennetta huokuvan auton vierelle. Perä kohosi taivaisiin kasarimeiningillä, mikä ei meitä haitannut. Kaverin visio oli rykäistä kotikutoisen näköisestä paukkupullo- konepellistä Death proof -henkinen. Talviseisotus onkin mitä mainioin hetki antaa mehiläisvahan imeytyä ajan kanssa nahkaan, käsittely kannattaa toistaa vuosittain. Moottoritilassakin pysyttiin pelkässä sipistelyssä. Joku hanurissamme roikkunut valpas pullakuski soitti vielä virkavallan peräämme, sen verran ?alkoholin vaikutuksen alaiselta? epäilyttävän joukkiomme meno vaikutti. Puhaltelujen päätteeksi matka jatkui läpi yön
Lopussa kiitos seisoo? Tai no, seisoo ja seisoo, pitäähän autossa vähän oman käden jälki näkyä! Jarruista ei löytynyt sanottavaa, mitä nyt tehostinta olisi välillä kaipaillut. Tyrkylle tuli jos jonkinlaista rakennettua kisamyllyä, mutta ei meillä ollut viittä-kuutta tonnia pistää budjettiauton koneeseen kiinni. tuotokset, joista maalari ehkä saisi jotain aikaiseksi. Kevään aikana vanha tekniikka kaivettiin pois ja korvattiin uudella hankinnalla. Nyhersin iltapuhteena askarteluveitsillä parhaani mukaan alkuperäisen tyyliset vauhtiviivat valokuvan pohjalta. Vaikka Aspenista elimensiirtona kulkeutunut nuhapumppupata päästi miehekästä murinaa, ei sen voimavaroja voinut paatunein palturinpuhujakaan ylistää. No sellaiset Demskuliinkin tarvittiin. Erona se, ettei Demonin skuupeissa käytetty kuutiotuumiin viittaavia numerodetaljeja. Lisävarusteena saatavaa takaspoileriakin harkittiin samaan pakettiin, mutta jotenkin lintulauta-ajatus ei istunut onnistuneeseen korin muotoiluun. ...Ja konehuoneeseen. Talvipuhteena peittoa hiottiin peltipuhtaaksi pihalla passelissa 20 asteen pakkasessa, mukava helmikuinen puuha vei viikon illat erinäisiä laikkoja kulutellessa. Mukana tulleita peltipakosarjoja ei millään saatu ängettyä konetilaan, joten tilapäisratkaisuna vanhat rautapakosarjat kunnostettiin. H eittona lähtenyt ajatus konevaihdosta otti tosissaan tuulta purjeisiin overdrive-nettisivustolle laitetun ostoilmoituksen myötä. Tuttu ammattimaalari varmisti siistin mattamustan maalipinnan, samalla korjautui vikalistalle kirjatut takakyljen lommo ja pari helmojen ruostekukkaa. Demoniin oli mahdollista tilata lisävarusteena molemmin puolin konepeltiä sijoittuvat skuupit. Hakuun laitettiin 340-pikkulohko 60-70-luvun taitteen tehovuosilta. Konepeitto sopi paremmin makuuhuoneen seinälle (ei tosin tyttöystävän mielestä), joten toinen Dartin pelti laitettiin hakuun. Sellainen järjestyi helposti, vieläpä sopuhintaan, pitikin vain ostaa se ensimmäinen ja rujoin yksilö. Lasikuitutöistä ei ollut veneen kotitarvepaikkausta enempää kokemusta. Pari viikkoa vierähti, kunnes pakkelien hiomapölyn laskeuduttua edessä ?komeilivat. Kyllä Demskulla tätiohjasteisten toyotayaristen liikennevirrassa mainiosti pärjäsi, mutta tiedättehän sen tehonnälän joka saa helposti vallan. Plymouth Duster ´70 tänne, sekä uudet kromiset tarvikeputsari ja -venakopat luomaan siistimpää yleisilmettä. Sähköliitäntöjä putsattiin ja piuhavyyhdit niputettiin vielä asiallisemman näköisiksi. Alkuperäiset lisävarusteena saatavat, kylkilinjaa koko matkalta myötäilevät teippaukset, olisivat kustantaneet muutaman satasen. Jos aikaisemmin aamuinen moottorinmurina herätti vain tonttinaapurit, niin nyt koko kortteli saa kaivella korvatulppia yöpöydän laatikoista. Tekniikka tarkistutettiin Konalassa American Servicen hoivissa. Ohjauksen varustuksiin kuului onneksi tehostin. Kerran sen letkut laukesivat kesken tiukan mutkan ja vääntely parkkihallista liemet pihalla ei tosiaan yhdellä kädellä sujunut. Hauska takalasin tarra, etenkin kun pihamaalla sattui asustamaan myös Mustang ja Chevy Vani. 48 Amerikan Rauta 2/2012 Lisämuskelia ulkonäköön... Voi sitä pään pudistelua... Asiallisesti ammattimies homman onneksi eteensä otti, jo viikon kuluttua noudettavana odottivat kelpo yksilöt. Uusi peitto viritettiin skuupeilla ja kotikutoisilla kiinnikkeillä. Ihan ok lopputulos viiden metrin etäisyydeltä ihastellessa, mutta kuukauden päivät niitä tuulilasin takaa tiukasti tuijotettua tilaukseen lähtivät sittenkin alkuperäisversiot. Tismalleen samanlaiset, kuin vaikkapa ´69 ja ´70-vuosimallin Dodge Coroneteihin tai Swingereihin oli saatavissa. Takaakselissa pysäytyksestä huolehtivat 10-tuumaiset rummut, mutta eteen oli vaihdettu jossain vaiheessa levyjarrut. Samassa alkuperäinen alimitoitettu syyläri meni vaihtoon ja tilalle asennettiin Griffinin alumiininen jäähdytin sekä vaihteiston öljynlauhdutin. Sytytyksen. Onneksi siedettävämpikin tarjous ilmaantui ja Lahdesta kyytiin noukittiin ´71-mallinen kone sekä pykälää järeämpi TF727-automaatti. Koneen myyjät muistivat Dusterdemonimme Lahden kaduilta ja tarkistus Trafin tiedoista varmisti demskulin viettäneen siellä peräti 12 vuotta samalla omistajalla. Operaatiota varten tallin kattopalkkiin rakentui talja moottorin nosteluun. Vielä kun köykäinen TF904-automaatti tarjosi järjestään löysiä kuminauhamaisia lähtöjä, oli syytä tehdä radikaalimpi muutos. Orkkikset kustansivat niin suolaisen hinnan, että oli ainakin pakko yrittää leipoa niitä ensin itse. Taas liuta nettikuvia avuksi ja piirustuksia kyhäämään. Kukkaronnyörit eivät millään auenneet loppukesän totaalityhjennyksen jäljiltä, joten niksipirkkamaisesti tilasin mustaa autotarraa metritavarana. Koneen mukana tulleet hienot rivoitetut California Customin venttiilikopat kokivat vielä hilseilleen maalin poiston ja uudelleenmaalauksen. Viimeisenä silauksena kojelaudan alaosaa täydennettiin parilla lisämittarilla öljynpaineiden ja lämpöjen tarkkailuun. Kulkupuoli oli luonnollisesti ihan uudella tasolla ja asiaankuuluvaa kuminkäryäkin pystyi jo aistimaan
jouset, iskunvaimentimet ja kallistuksenvakaajat olivat järeämpää tekoa, tehostetut rumpujarrut olivat perusversioita isompaa kaliiberia. Molempien ulkonäkö menee keulaa ja takavaloja lukuun ottamatta yksiin, akselivälikin on sama 108 tuumaa (3 tuumaa lyhyempi kuin muut Dartit tai Valiantit). Kori on kuitenkin säilynyt hämmästyttävän ruosteettomana. Faktat Plymouth Duster ´70 . Näillä luvuilla ?paholainen. Kukkaronnyörit eivät millään auenneet totaalityhjennyksen jäljiltä, joten tilasin autotarraa metritavarana.? ennakkojen säätelyä ja kaasarin ensiöneulojen vaihdon asianmukainen käynti vielä vaati. Vastine tuli tarjolle vasta mallivuodesta 1971 ja siihen törmää meillä huomattavasti harvemmin. Nimivaihtoehtona rohkeasti nimetylle Demonille oli kuulemma Beaver. Paikka: Vantaa/ Tuusula. Moottori: ´71-vuosimallin 340 CID V8, Teho: 275 hv. Liekö tämä syynä siihen, että logon sangen harmittoman oloisesta pirunveijarista luovuttiin jo kahden vuoden jälkeen. Vuosimallin 1971 Demoneja valmistettiin 69 861 kpl ja Demon 340 -malleja 10 098 kpl, sarvipäiden osuus Dart-sarjan myynnistä oli tuolloin 32%. Amerikan Rauta 2/2012 49. Dusterin huima myyntimenestys sai Dodgen jengin liikkeelle jälkijunassa. Optiolistalta järjestyi ruksattavaksi vielä muitakin herkkuja. Fastback-tyylinen Demon perustuu sisarmallinsa Dusterin tapaan Dartin/Valiantin alustalle. Tulevaisuudessa häämöttää myös lukkoperän hankkiminen ja muutamien alustan puslien uusiminen. Auton nykyinen asu on muotoutunut fiilispohjalta Demon-mallia väljästi mukaillen. Demskuli aiotaan säilyttää autokatraan pahana poikana (tyttömäisestä lempinimestään huolimatta?) ja ties vaikka koneen sisukaluihinkin kajottaisiin jossain välissä tehonlisäykset mielessä. Sisusta saatiin pienellä vaivalla siistiin kuntoon. Etupenkit ovat kotoisin Chargerista. Ostettaessa apukuskin takakylki oli lommolla ja konepellissä ammotti reikä autossa aikoinaan olleen blowerin jäljiltä. Tiheimmällä perävälityksellä (4,1:1) ja kolmipykäläisellä manuaalilla päästiin jopa nippanappa Scat Packiin vaaditun 14 sekunnin alle. Väite ei ollut pelkkää myyntipuhetta, sillä erinomaisella teho-painosuhteellaan Demon 340 pääsi jopa saman vuoden Dodgen Scat Pack -valiojoukkoon. Demonin ensimmäisessä vuosikerrassa kierrosherkästä 340-kuutiotuumaisesta irrotettiin nelikurkkuisella kaasarilla ja 10,5:1 puristussuhteella 275 heppaa. toki muiltakin osin: mm. pyyhälsi nollasta sataan 6,2 sekunnissa ja varttimailin 14,5 sekunnissa. Korimuutokset: keula ja perä muutettu vastaamaan samanikäistä Dodge Demonia, Demon ?340? -mallin scoopit ja kylkiraidat Vanteet: mustat 15. Lisäksi käsiin saatiin tärkeä lista pikkupäivitystä vaativista kohdista. Saman tien vaihdettiin alimitoitettu tuulettimen propelli. Kiitos: Petteri K., Miko, maalari Banju. Se oikea Demoni ?Suorituskyky on paljon enemmän kuin pintaan maalattu?, julisti Dodge Demon 340:n mainos vuonna 1971. Lisäksi varustuksesta löytyi myös tuplaputkisto, lukkoperä, erillispenkit, kierroslukumittari ja 150 mailin nopeusmittari. Nimi vaihtui mallivuodelle 1973 Dart Sportiksi ja se oli tuotannossa erinäisin muutoksin vuoteen 1976 asti. Demonia tarjottiin samoilla moottorivaihtoehdoilla, kuin Dusteriakin. Sisusta: Grantin puuratti, B&M:n räikkäshifteri, Chargerin mustat etupenkit, alkuperäinen takapenkki. 340 poikkesi ?hinnat alkaen -malleista. Omistaja: Petteri & Tanja Hautamaa . Voimansiirto: TF727 -automaatti, 8 3/4 -perä. Ensi talven työlistalle päätyi pakoputkiston alkupään muokkaaminen paremmin virtaavaksi ja pakosarjojen vaihto. peltivanteet. Demonin keula napattiin saman vuoden Dartista ja sen etupuskurit ovat huomattavasti Dusteria sirommat. Sisarusten takavalot ovat lainakaman sijaan persoonalliset: kun Dusterissa molemmin puolin lepää kaksi päällekkäistä pitkää valopalkkia vaakatasossa, on Demonissa vastaavasti kuusi pystykkäistä valonkaistaletta puolta kohden. Huhun mukaan Demonin takavalojen olisi alun perin pitänyt päätyä myös ´71 Dusteriin, mutta tuotannollisista aikataulusyistä näin ei käynyt. Plymouth tarjosi pöllyttäjäänsä jo mallivuodelle 1970. Majavamuskelia ei saatu, toisaalta sillä nimellä ainakaan uskovaisten piirien ei olisi tarvinnut vetää herneitä nenäänsä paholaisautosta. Tuolloin edullisen hintatason junior-muskelia päätyi karvalakkiversiona Suomeenkin hyvä siivu. 340-kuutiotuumaisen lisäksi löytyivät 318 kuutiotuuman pikkulohko sekä 170- ja 225-kuutiotuumaiset kuutoset
50 Amerikan Rauta 2/2012
Elettiin vuotta 1981, USA-auto- henkiset ihmiset alkoivat järjestäytymään ja Joensuuhunkin perustettiin Hot Rod -kerho. Kuvat: Tuukka Erkkilä Mitä tulee, kun yhdistetään Chevy S-10 ja ZIL 157. Raudassa on eroja Auto pyrittiin saamaan siihen kuntoon, että sillä voisi ajaa luotettavasti kolmanteen maailmansotaan ja sieltä takaisin. Alun alkaen metallia, josta 80-luvun puolenvälin jälkeiset Chevroletit on tehty, ei ansaitsisi Jarin mukaan kutsua raudaksi. Mikään etupään pelleistä ei ollut pelastettavissa. Zilin hytti taas oli ollut yli kymmenen vuotta romukasan päällä sään armoilla, eikä siinä ollut yhden yhtä ruostereikää. Teksti: Jari Turunen . Jari Turunen kertoo omien sanojensa mukaan hitsausharjoituksena rakentamansa kuvia kumartamattoman siperialaishenkisen rottarodin tarinan. E nsikosketukseni ZIL 157 -merkkiseen raskaaseen 6-vetokuormaautoon tapahtui vuonna 1980 Suomen Lapissa Rovajärven ampumaleirillä, jossa erään taistelun lomassa avautui mahdollisuus tarkem- min ihailla tämän tavallaan kauniin rumiluksen muotokieltä. Hot Rodiksi silloin luokiteltiin mikä tahansa amerikkalaisvalmisteinen auto, jonka perää oli korotettu ja takana oli leveämmät valkokirjaimiset pyörät Amerikan Rauta 2/2012 51. Sehän muistutti hyvinkin amerikkalaisia 30- ja 40-luvun kuorma-autoja. Sittemmin koko Zil unohtui vuosikymmeniksi
Ei myöskään mitään Mexico-tyyliä eikä ?Billy´s Towing Service? eikä Maltan ristejä ynnä muita kliseitä, vaan ehtaa siperialaista army-vaikutteista rottarodityyliä, jota taasen oikeasti ei ole olemassakaan . Toinen kuva oli Zilin hytistä ja kolmas, alimmainen kuva ´39 Ford Pick-upista, kertoen ikään kuin lähtökohdan ja lopputuloksen korinvaihdon jälkeen. Itse Zil jatkoi elämäänsä jonkin sorttisena traktorin peräkärrynä. Olin itse juuri hankkinut ´77 Dodge Pick Upin, jossa oli vieläpä varsin kireä 340:nen ja idea Zil-pikapista oli herännyt henkiin. Varsin äkkiä Dodgen hankinnan jälkeen tehtiinkin Hemin kanssa kaupat Zilin hytistä. Pihalla oli myös suuret määrät erilaista raskaskalustoprojektia ja tietenkin romua. No, sittemmin huomasin erään vuosikokouksen jälkeen olevani peräti puheenjohtaja, oikea pussihousujen nokkamusikka. Erilainen projekti. Tietysti mukana oli myös työselvitys ja arvio vaihdettavista komponenteista. Tässä vaiheessa tosin oli jo selvää se, että kiiltävää pintaa tähän pikkariin ei tule eivätkä ylipäätään autovärimyynti ja maalarit tai kromaamot tästä hyödy. Linttaa ja rottaa ei vielä käsitteenäkään tunnettu. Rakentelussakin mentiin erään autolehden lanseeraaman kliseen mukaisesti: ?Ensin auto purettiin atomeiksi, hiekkapuhallettiin, maalattiin ja sisustaan tuli punainen linjaauto-plyyshi.? No, kului reilut 25 vuotta kun Zil-aiheeseen palattiin uudestaan. Tässä välissä oli jo pari-kolmekymmentä harrasteautoa tullut ja mennyt, osa jopa jäänyt. Vuoden ajan S-10 toimi vielä peltoautona omassa pihassa ennen kuin sitä alettiin purkaa. Ennen purkuhommia laitettiin kuitenkin korinvaihtohakemus silloiselle AKE:lle vetämään. Hakemukseni alkoi kuvalla kyseisestä S-10:stä, ja lisäksi kerrottiin mikä auto on kysessä. tai siis on jos tämä lasketaan.. 70-luvun fullsize 4d Sedan Manhattanin siluetti takaluukussa ja Back Off-kuraläpillä keräsi jo suurta rispektiä. Mistään uustuonnista ei uneksittukaan, tai että autossa olisi näkyvää ruostetta, tai että autossa olisi jotain neuvostoliittolaista. Hytti jäi seisomaan Hemin laanille vielä pariksi vuodeksi, kunnes se rahdattiin oman tallin pihaan. 52 Amerikan Rauta 2/2012 Uudeltamaalta löytyi sitten juuri katsastuksessa hylätty, ajoaikansa menettänyt S-10-pikkari, joka oli vielä varustettu suurimmalla 4,3 litran TBI-kuutosella. Joensuulaisten harrastajien hyvin tuntema harrastaja ja monialayrittäjä Heimo Suihko piti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hyötyautojen vuokraamoa ja ti-hallia. Oma tyyli oli löytynyt lähinnä siipi-Mopareista. Chevrolet S-10 ?90/ZIL 157 Oli selvää, että kiiltävää pintaa tähän pikkariin ei tule, eivätkä ylipäätään autovärimyynti tai maalaamot tästä hyödy.? Katkaisijoiden muotokieli ja merkinnät ovat karun tarkoituksenmukaiset. Aukeaa ja menee kiinni, sen näistä ymmärtää ensi vilkaisulla. kuin edessä. Hinta tälle ruostepesälle oli myös kohdillaan, joten se käytiin hakemassa susirajalle. Kerran sinne sitten ilmestyi kasan päällimmäiseksi Zil 157:n hytti ja keulapellit. Tarkempi selvittely nimittäin paljasti, että alun alkaen Dodge oli tullut maahan dieselinä, joten prosentit olisivat sitten paukkuneet moottorillekin, vaikkei näitä vaihtoprosentteja otteeseen oltu merkittykään. Dodgen kanssa homma ei kuitenkaan onnistunut. Virgil Exnerin suunnittelun jäljeltä kun ei paljoa paranneltavaa jää, joten luonnollisesti ne rakennettiin alkuperäisyyttä kunnioittaen ja museokilpiin. Oli myös käytännöllistä liittyä mobilistikerhoon, kun niitä entisöintiprojekteja oli kuitenkin enempi
Jos kerran mobilistin pitää rodi rakentaa, niin tehdään sitten niin, että varmasti tulee sanomista kaikista leireistä. Sekin pintaruoste, joka hytissä oli, pyrittiin kyllä tarkoin vaalimaan, ettei se hioudu vahingossa pois. Luvat kouraan. S-10:n lattia siirtyi pala palalta Zilin hytin lattiaksi. P arin kuukauden päästä Hitsausharjoituksia. Pintaruostetta pyrittiin vaalimaan, ettei se hioutuisi vahingossa pois! Amerikan Rauta 2/2012 53. No, alun alkaenkin suunnitelmana oli käyttää kanta-auton komponentteja niin paljon, kuin se suinkaan on ruostevaurioilta mahdollista. Vastaukseni olivat ilmeisesti hyvinkin oikeaan osuneita, koska seuraavalla viikolla lupa oli jo noudettavissa postista, eivätkä sen ehdot olleet mitenkään ylitsepääsemättömiä. Purkuvaiheessa juuri yksikään pultti ei lähtenyt irti luontaisella tavalla vaan jouduttiin käyttämään mitä erilaisempia keinoja. Etupään pellit irrotettiin rautakangella, lekalla ja sorkkaraudalla ja sitten ihan vaan repimällä irti. Mikään etupään pelleistä ei ollut pelastettavissa, eikä lavakaan, vaikka siitä yritettiin saada pohja talteen. Lavan reunoihin otettu hiukan siipiautovaikutteita... S-10:n hytistä oli leikattu pois lattia ja tulipelti, ja niitä hyödyntäen palapeli alkoi: S-10:n lattia siirtyi Zilin hytin lattiaksi. Tekovaiheessa Zilin koppa ikäänkuin laitettiin leijumaan rungon päälle, oikea kohta sille löytyi noin 40 senttiä taaempaa kuin alkuperäinen hytti. Keskustelu meni hyvin rakentavassa hengessä ja käsittelijäkin komppasi, että sittenhän sen parhaiten tietää kun alkaa tekemään. Alun alkaen metallia, josta kyseinen Chevrolet oli tehty, ei ansaitsisi kutsua raudaksi. S-10:n hytistä oli leikattu pois lattia ja tulipelti ja niitä hyödyntäen palapeli alkoi. Rattiputki ja polkimet löysivät paikan uudessa kopassa sopivalla palalla tulipeltiä. S-10:n mittaristo istutettiin paikalleen ja jopa lämmityslaitteisto loksahti paikalleen. Ulkoyksikkö laitettiin tosin vaaka-asennon sijasta pystyyn. Runko oli myös hyvin rapeassa kunnossa, joten se roudattiin hiekkapuhallukseen. Lukuisten korjailujen jälkeen se maalattiin mustalla epoksilla, aivan kuten 80-luvun lehtijutut kannustivat tekemään. Z ilin koppa ikään AKE:n käsittelijä soitti. Hänellä oli hakemus käsissään ja hän halusi tietää kuinka kiinnitän hallintalaitteet, rattiputken, polkimet sekä penkin ja turvavyöt uuteen koriin. Maksoihan se lysti melkein saman verran kuin siipi-Moparin takavalon linssi. Takaluukku vaihtoprosentteineen jäi kanta-autosta, 4.3 litran lätkä peräpeilissä on kuin ei olisi moksiskaan. Vaikka ulkoasu kertoisi mitä, niin teknisesti auto kuitenkin pyrittiin uudistamaan sellaiseen kuntoon, että sillä voi ajaa luotettavasti kolmanteen maailmansotaan ja sieltä takaisin. Valmiiseen runkoon sitten pultattiin tekniikka ja hytti ja päästiin iitrailemaan lavan ja etupään istutusta. Kaikki jarrut laitettiin uusiksi, rummut, satulat, kengät, palat, letkut, putket, pääsylinteri... Pian kuitenkin S-10 oli pelkkä runko, joten Zilin hyttiä päästiin mallaamaan sen päälle. Zilin täysin terve lattia ja tulipelti leikattiin pois. Siinä käytetyn metallin rakenne oli mielenkiintoinen: vaikka hytti oli ollut viimeiset kymmenkunta vuotta täysin sään armoilla ulkona, ei siinä ollut yhtään ruostereikää. kuin laitettiin leijumaan rungon päälle, oikea kohta sille hahmottui noin 40 senttiä taaempaa kuin alkuperäinen hytti. Seuraavaksi tehtiin uudet pultattavat korikiinnikkeet runkoon. Lattian pellitys alkoi 2 mm paksuisella levyllä, jolla hytin reunat yhdistyivät korikiinnikkeisiin
Tämän jälkeen alkaa iloinen vilkutus hymy korvissa. Lämpimillä keleillä kone toimii myös etanolilla, ilmojen kylmetessä kuitenkin kannattaa siirtyä bensiiniin . Oman turvallisuuden takaamiseksi hytin sisään tehtiin turvakaari ja hytin lavan puolta vahvistettiin, vaikkei niitä vaadittu korinvaihtoluvassa. Sisusta: Chevrolet-mittaristo ja lämmityslaitteisto, turvakaaret Kiitos: Matsomix Oy. Vanteet: Chrome Reverse Baby Moon -kapselein. Autolla kerettiin ajamaan ilman mitään ongelmia toista tuhatta kilometriä kesän aikana. Hytin pyöreän täydelliset muodot kuitenkin pilaantuisivat ja lopputulos voisi olla lyttyyn polkaistun näköinen . Putket menivät uusiksi, samoin katalysaattori ja lambda-anturi. Jäähdytin löytyi IHK:n luettelosta kohdasta ?Massey Ferguson. Teho: 160 hv Voimansiirto: Chevroletin TH700-4R -automaatti, takaveto. Työvalo Fergusonista. Alustaankin meni uutta helaa ja palloniveltä. Polttoainejärjestelmä meni myös uusiksi. Moottoriin tehtiin pelkkä huolto, ja laitettiin uudet tulpat ja tulpanjohdot. ja sen jäähdytysteho on vähän liiankin hyvä. Zilin hytti muistuttaa hyvin paljon ´41 Internationalin hyttiä . Nykyisellään pään päälle jää 30 senttiä tyhjää tilaa, joten pieni choppaus voisi olla perusteltua; siihen ei kuitenkaan lähdetty. Jarrut: S-10:n vakiolevyt edessä, rummut takana. L ava tehtiin niin sanotusti omasta päästä, tarkennettuna etupäässä rautakaupan 20x40-profiiliputkesta ja millisestä pellistä. Lavan reunojen takaosaan vaikutteita haettiin sieltä siipiautopuolelta, minkä tarkkasilmäinen voi huomata. Chevrolet S-10/ZIL 157 S10:n mittaristo, ratti ja jopa lämmityslaitteisto löysivät paikan Zilin hytistä. Takaluukku vaihtoprosentteineen jäi kanta-autosta, samoin kuin takavalot jotka asennettiin vaakaan. Alusta: Chevrolet S-10. Kori54 Amerikan Rauta 2/2012 muutokset: ZIL 157:n hytti ja keulapellit sovitettu Chevrolet S-10:n rungon päälle, etulokasuojat ?37 Chevrolet, takalokasuojat Ford, lava omavalmiste Chevroletin takaluukulla. Lambda-anturi oli seonnut pitkästä seisotuksesta, muutoin kaikki oli OK. Lavalla oleva laatikko on tullut Karjalasta evakkoreen mukana ja työvalo on kotoisin Fergusonista. Takalokasuojat ovat jostain 30-luvun puolivälin Fordista ja etulokarit ´37 Chevystä. Maskin ritilät löytyi Rahkosen laanilta ja etupuskuri saatiin lahjoituksena Nurmeksesta. Matkamuistoksi tuli Västeråsista sumuvalo ja ajovalot Pomonan swapista. Puutavara oli todella vanhaa varastoa, joka vielä käsiteltiin rautavihtrilillä. Piti myös hioa siistejä maalipintoja epäsiisteiksi, ja kaikki Faktat ChevRolet S-10/ZIL 157 . Löytyneet osat kun olivat liian siistejä, niinpä muun muassa lavan suoria peltejä piti naputella lommoille, sivupeilejä liottaa hapossa ja rautajauhossa sekä jättää maaliin paljaspeltisiä kohtia, että niihin tarttuisi ruoste. Da! Osia Fordista, Chevystä ja omasta päästä. Paikka: Joensuu Moottori: Chevrolet 4.3l TBI V6, etanoli/bensiini. tosin vain muistuttaa. Hytti on massiivinen verrattuna esikuviinsa, se on oikeasti 3-hengen hytti. Kiitokset Matsolle! Projektissa oli osien suhteen monesti käänteinen ongelma. Omistaja: Jari Turunen . Kun uusi lambda ruuvattiin paikalleen, puhalsi Siperian Hurtta pyöreät nollat happi ja häkämittariin. Jonkin verran rekvisiittaa tuli myös Varustelekan käynnillä. Paljon pientä rautatavaraa, lattaa, putkea, peltiä ynnä muuta sponsoroi Matsomix Oy Ylämyllyltä. Turvallisuuden takaamiseksi hyttiin tehtiin turvakaari, vaikka kolmen hengen hytti onkin järeän massiivinen. Lavalla ollut laatikko on tullut Karjalasta evakkoreen mukana. Jossain välissä on tarkoitus lisätä vahvistukset vielä oviinkin. uudet pultit, prikat sekä mutterit kävivät sitruunahapossa, että niistä liukenisi sähkösinkitys pois ja ne nappaisivat ruosteen. Kosmeettisesti piti niin sanotusti ?ryssiä?, että lopputulos olisi uskottava. Ainoa kiiltävä osa, joka oli jo alkuvaiheen suunnitelmissa, olivat vanteet. No, mitään bling bling -pyöriä ei tarvinnutkaan hommata, kun käytin alla eräästä Moparista jääneitä Baby Moon -vanteita, jotka saivatkin sitten jäädä. Keväällä 2012 oli sitten käyttöönoton ja katsastuksen paikka. kun mitään eco-boxia ei ole käytössä, niin kylmänä kone ei oikein meinaa saada tarpeeksi kakkua. Zil saa liikenteessä paljon huomiota osakseen, ylös nostettuja peukaloita ja ihan verbaalisiakin kehumisia. Venäläiset turistit yleensä katsovat ensin huulet ja silmät pyöreinä, kunnes huomaavat konepellin ja ovien tekstit. En halunnut lavasta tyypillistä kantti-kertaa-kantti-mallista, vaan halusin siihen vähän pyöreitä muotoja kuten hytissäkin. Myös puuta käytettiin lavan somisteena. varsinkin kun auton keula on pitkä ja sitä leveyttä löytyy myös
13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI CLASSIC WWW.USACLASSICPARTS.FI SI-1 ARSTAN POISTAA K IN IN JA ESTÄÄ BENSI SEISONNASSA EN IS M TU IN SI HART BOOKISSA! S FACEne E MYÖ finland dli OLEMM re m/ .co www.facebook www.roadmachine.fi info@roadmachine.fi . Puh. Ja kauppa käy vilkkaana. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN! LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA! Puh. 0500-789 692 . TL-Audio HIGH-END KOTITEATTERI TARVIKKEET Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 03 6171 018 Tähtiportinkatu 18. 040-5678 924 USATUONTIA MITTATILAUSTYÖNÄ WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM I .F G IN C A R A H U A .K W ?
Tekniikanluovuttajaksi pilkottiin laho ´90-mallinen Chevy S-10. Hytti ja lava jäivät pääpiirteissään käyttämättä. 2 2. Tässä taas ZILkuorma-autosta hyödynnetyt osat. Jari piti projektia lähinnä hitsausharjoituksena, visionaan 30-40-lukujen taitteen muodot. 3. Koska kuvat kuitenkin helpottavat monien mielestä projektin hahmottamista melkoisesti, paneudumme oheisen kuvakoosteen myötä S-10/ZILhybridiin tarkemmin. 1 1. Tarinan takana Chevyn vieraat vaatteet Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Jari Turunen Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. S-10:stä liitettiin ZIL:in hyttiin koko lattiapelti, jotta hytin kiinnittäminen runkoon olisi helpompaa. Tässä vaiheessa Jarille kävikin ilmi, kuinka paljon parempilaatuiselta venäläinen pelti tuntui, kun S-10:n pelti rätisi ja paloi jatkuvasti puhki hitsattaessa. Kuvasta näkyy myös valmiiksi S-10:n mittaristolle kojelautaan leikattu paikka.. Hytti oli mitoiltaan yllättävän sopivan kokoinen sotakuorkkia reippaasti pienemmän S-10:n rungolle, joka sentään oli säilynyt kohtuuhyvänä. 3 4 56 Amerikan Rauta 2/2012 4
Koko tekniikka tuli Chevystä ohjausakselia myöten. Tukeva palkki tuli myös yhdistämään runkoaisojen loppupäät keskenään. 10. Ylijäämätavaraa kertyi ZIL:in armeijahistoriaa kunnioittavaan tapaan paljon. Amerikan Rauta 2/2012 57. Myös S-10:n tulipellin jarru tehostimen kohta leikattiin sellaisenaan ja hyödynnettiin tehostimineen päivineen ZIL:in hytissä. 7 6. Alkuperäiset ovenkahvat poistettiin ja ovenavaimeksi tuli ovipellistä pilkistävä mekaanisesti toimiva nuppi. 11. 5 6 5. Rungon takapään tyypillisesti lahoavat, pitkittäisiä palkkeja ohuemmat poikkipalkit korvattiin lujalla suorakulmaprofiiliputkella. Runkoaisoja jatkettiin eteenpäin, jotta maskille ja etupuskurille saatiin tehtyä kunnolliset tuet. 8. Maski tulikin todella lujasti kiinni runkoon. 10 11 12 9. Etulokarit ovat kotoisin ´37 Chevystä, takalokasuojat tehtiin 30-luvun puolivälin Fordin aihioista. 12. Tässä S-10:n rattiputki jo paikallaan. 8 9 7
k e r u s s i e R 58 Amerikan Rauta 2/2012
Kuvat: Tuukka Erkkilä Miska Jalon Baby-Linc on todellinen reissukustomi. Ilmajousitettua autoa liikuttaa tehdasuusi Chevyn pikkulohko jatkonaan nelivaihteinen automaatti, joten ajamista ei rajoita ainakaan tekniikan ylläpidon hankaluus. Amerikan Rauta 2/2012 59. ki Teksti: Tomi Eronen
Mallin valtaisa suosio näkyy myös hinnoissa, ja tietysti tekee sen toisaalta vaikeammaksi rakentelukohteeksi . Kun Lincoln tuli sitten uudestaan myyntiin, olin eh- Presidentillinen kustomaihio. ksi vaihtoehto oppikirjakustomeiden Y massasta erottumiseen on Mercuryn sisarmerkki Lincolnin Sport Sedan, joka vastaa korinsa takaosalta hyvin pitkälti Mercuryn samannimistä korimallia. Kirkkaanpunainen kajuutta on houkuttelevan näköinen.. Toisaaltahan rakentelu on sitä helpompaa mitä enemmän on valmiita malleja nähtävillä, mutta kun koko kustomkulttuurin perusaatteisiin kuuluu yksilöllisyyden tavoittelu, on se esimerkiksi sämpylä-Mercuryiden kohdalla jo rehellisesti sanottuna vaikeaa epäonnistumatta täysin. Silloin se ei jostain syystä mennyt kaupaksi, joten auton tuolloin omistanut Äikään Tommi päätti rakennella sitä lisää ja veti sen pois myynnistä. Faktahan lienee kuitenkin se, ettei tuohon korimalliin sopivia uusia kustomkikkoja voi enää kukaan keksiä. Olin katsellut tätä samaa autoa jo aiemmin, kun se oli myytävänä vielä erilaisessa kuosissa. Lincolnin erikoisen näköisellä keulalla ja Mercuryn perällä varustettu malli tunne- 60 Amerikan Rauta 2/2012 Kaappariovet luovat tunnelmaa. Harrastuksen synnyinsijoilla ison veden toisella puolen Baby-Lincejä näkyy kustomoituna aina vaan enemmän, ja viime vuosina niitä on alkanut rantautua meillekin täydentämään hyvin vähäistä Suomi-aihioiden kantaa. Sastamalalainen Miska Jalo hankki oman pikkupresidenttinsä pari vuotta takaperin mieluiltuaan omaa klassista kustomia jo vuosien ajan. ?Ostin tämän 2010 loppukesästä. Lincoln Sport Sedan ´49 Baby-Lincejä näkyy kustomoituna aina vaan enemmän, ja viime vuosina niitä on alkanut rantautua meillekin.? K un puhutaan kustomeista kovalla koolla, tulevat useimmille meistä varmasti ensimmäisenä mieleen ´49-51 Mercuryt. Ei sen tarvitse silti olla ongelma, tehdäänhän samoilla sointukuluilla uusia hittibiisejäkin vuodesta toiseen. taan yleisesti Baby-Lincolnina ?oikeita? Lincejä kuten Cosmopolitania pienemmän akselivälinsä vuoksi. tai miten sen nyt haluaa ajatella
Niin päätinkin, etten toista kertaa anna auton mennä käsistä?, Miska selittää. ?Itse asiassa hain aluksi ´49-54 Letukkaa, muttei mieleisiä ollut kaupan.? Mieltymys matalakattoisiin . Ei Lincoln Miskan ensimmäinen jenkki suinkaan ollut, vaan hyvin tutuiksi hänelle ovat tulleet jo mantereen autojen ohella milwaukeelaiset konepyörät. Itse asiassa autoja mies laskeskelee omistaneensa jo toista sataa, ja pyöriäkin jo mukavan määrän. ?On noita matalakattoisiakin ollut jo useampi: ´64 Comet ja ´73 Dart olivat molemmat chopattuja neliovitolppia, ja jossain vaiheessa minulla oli myös ´64 laikka-avo Bel Air. Sinällään nostalginen lättäpää sai väistyä tehdas- Sisusta on verhoiltu Suomessa punaisella keinonahalla tuck´n roll -tyyliin. Kojelaudan keskellä oleva luukku kätkee alleen CD-soittimen. Amerikan Rauta 2/2012 61. Madallus onnistui varsin hyvin, eivätkä auton linjat menneet mitenkään pilalle. tinyt harmitella vuoden verran sitä, että se jäi ostamatta. Sitten siinä menikin useampi vuosi moottoripyörien parissa. Pitopyöränä on edelleen tuo ´79 Shovel, mutta monia muitakin on tullut harrasteltua?, Miska luettelee. Lincoln tuli Suomeen kotimaastaan alkuperäiskuntoisena puolenkymmentä vuotta takaperin, ja se sai nykyisen olomuotonsa itärajan tuntumassa lappeenrantalaisen Tommi Äikään käsissä. Kattoa chopattiin reilusti ottamalla joka tolpasta samanlainen siivu. Ovenkahvat poistettiin ja ovien avaus muutettiin sujumaan kauko-ohjaimesta käsin sähkö solenoidien avulla. Joka nurkasta löytyvät samankokoiset makkarapalkeet, ja takatuenta on toteutettu säilyttämällä yksi alkuperäisistä lehtijousista, jolloin ilmapalkeet toimivat ikään kuin apujousina. Speedway Motorsin yhdellä kompuralla varustettu valmissarja säätyy kustomille sopivasti vain etu- ja takapää erikseen, eli siinä ei ole lowridertyyppistä joka kulman säätöä. Etupäässä on lisäksi tehty vanhan liiton droppi kääntämällä olka-akselit puolelta toiselle. Yhden kesän Tommi ajeli Lincolnilla lättäpään tahdittamana, kunnes päätyi uudistamaan tekniikan täysin. Kokonaan sähköisiksi muutettiin myös alkuaan sähköhydrauliset ikkunannostimet, joita ei mitenkään erityisesti tunneta toimintavarmuudestaan. Ulkokuori viimeisteltiin perinteisellä mattamustalla, jonka päälle taiteiltiin maukkaat punaiset liekit. Alustan madallus hoidettiin nykytyyliin ilmapalkeilla
Ja on se kiinnostanut muitakin. ?Noin kuukausi auton hankinnasta eräs vanha kisakuski oli jo halukas ostamaan auton pois, mutta totesin, ettei auto ole myytävänä. 350 sai jatkokseen käytetyn nelivaihteisen TH700-4R-automaatin, joka varustettiin uudella turbiinilla. Auton aiemmin omistanut Tommi verhoilutti myös sisustan tuck´n roll -tyyliin punaisella keinonahalla. ?Ovipahvien ja hattuhyllyn verhoilut Tommi oli tehnyt itse?, Miska jatkaa. 12 voltin sähköt mahdollistivat myös nykyaikaisen äänentoiston asentamisen. CD-soitin piilotettiin kojelaudan keskellä olevan ritilän alle, ja oviin sekä hattuhyllylle asennettiin uudet kaiuttimet. Reissureki. Omistaja: Miska Jalo, 33 . Leimalle piti vaihtaa apusimpukka, loppuun ajetut takaiskarit vaihdoin myös uusiin ja perän pitkään vuotaneen stefan sain viimein äskettäin vaihdettua uuteen.? Kotimaassa toteutettu katon choppaus on tehty tyylikkäästi ilman, että auton linjat olisivat ainakaan kärsineet yhtään. Myös vanhan liiton liekit ovat harvinaisen maukkaat. Faktat Lincoln Sport Sedan ´49 . Tai ei se Tommia ollut kuulunut häiritsevän, mutta itse en siitä tykännyt. Vika oli onneksi vain askin throttle valvessa, jota säätämällä lootan sai toimimaan nätimmin?, Miska selvittää. Mitään varsinaisia yllätyksiä ei kotimaasta löytyneen auton kohdalla tullut vastaan, vaan Miska saattoi olla ostokseensa täysin tyytyväinen. Lincoln Sport Sedan ´49 uuden GM:n Goodwrench-pikkulohkon tieltä. miljonäärivalkosivut, Sisusta: Punainen tuck´n roll keinonahkasisusta, tuoreemman farmarin sähköikkunat, CD-soitin kojelaudan luukun alla piilossa, kaiuttimet ovissa ja hattuhyllyssä. K oko lailla siinä kunnossa Miska lunasti Lincin itselleen. Haussa- han hänellä oli ollutkin mahdollisimman valmis auto. ?Laatikko ei kylläkään toiminut normaalisti, vaan rytkäytti vaihtaessa häiritsevästi. Eikä ole vieläkään.? Miska ajeli reissureellään välillä työmatkojakin, ja kilometrejä Lincolnin ratin takana on parissa vuodessa kertynyt alun toistakymmentä tuhatta. ?Käyttöä rajoittaa tällä hetkellä lähinnä se, että noilla lähinnä kynttilää muistuttavilla sealed beam -lähivaloilla ei viitsi ajella enää myöhempään syksyllä aamuisin töihin?, Miska kuittaa nauraen. ?Hyvin pienillä remonteilla on kyllä päästy. Paikka: Sastamala. Moottori: GM Goodwrench 350 CID V8, tuplaputkisto, 12V sähköt, Voimansiirto: GM TH700R4, muokattu kardaani, alkuperäinen perä, Alusta: Speedway Motorsin ilmajousitus, olka-akselit käännetty puolelta 62 Amerikan Rauta 2/2012 toiselle, makkarapalkeet joka nurkassa, Jarrut: yksipiiriset tehostamattomat, Kori: Katto chopattu, konepeltiin tehty louverseja, ovenkahvat poistettu, kauko-ohjattu sähköinen ovenavaus, Vanteet: alkuperäi- set 15?, Renkaat: 15
Illallisvieraille voi sitten ylpeänä mainostaa mopsun isolohkosta poimittuja urbaaneja salaattitarpeita. Tulisikohan näppärä baarikaappi, kun tekisi vielä saranoidut luukut venttiilinkopista. Periaatteessa niillä koristaa sisätilojakin, mutta laminaatit ja parketit tykkäävät äkkiä kyttyrää, kun satakiloista rautajärkälettä siirtelee paikasta a paikkaan b. On muuten persoonallinen ryytimaa, kun ruohosipulit, rucolat ja kuusi muuta yrttiä nousevat sulassa sovussa omista koloistaan. Jos kukka-ajatus tuntuu turhan hipahtavalta, niin entäpä hyötykasvit. Emme ole Amerikan Raudassa hyppäämässä naistenlehtien tontille! Olkaa siis arvon lukijat, samoin kuin Suuri käsityö -lehtikin ihan rauhassa. Tässäkin tapauksessa vain mielikuvitus on rajana! Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! Tämän Moparin 318-pikkulohkon valukoodit johtivat tehovuoteen 1970. Amerikan Rauta 2/2012 63. Tykötarpeita nimittäin lojuu monella ihan omasta takaa. Jenkkiautoilijan sisustuksessa on usein nähtävissä viitteitä harrastuksesta, joten tuunaamalla tallikrääsää saa taas aikaiseksi vähän kaverin huushollista poikkeavaa uniikimpaa ilmettä. Lopputilin saaneista moottorinlohkoista on kyhätty jos jonkinlaista miehekkäämpääkin käyttöesinettä, kuten grilli. Tässä vihreämmässä visiossa sylintereihin voi istuttaa niitä samaisia kukkia, joita emäntä survoo piharuukkuihin. Ruukkukukat voi asettaa sylintereihin auttavasti omissa ruukuissaan, mutta kestävämpi ratkaisu syntyy tunkemalla sylintereihin multaa kunnon kasvualustaksi istutuksille. Mikäli päädyt rakentamaan siitä olohuoneen pöydän (oikea muuttomiehen unelma), niin laita pohjaan jotain pehmikettä, kuten mattoa. Lohkosta on aineksia myös autotallin sisustukseen: ainakin sylinterinreiät tarjoavat säilytystilaa erinäisille työkaluille ja pulloille. Tallikrääsä uusiokäyttöön Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa Ei! . Ehjälle puhdistetulle pinnalle riittää karhennus ja ylimaalaus. Moottorilohkojen käyttöä rajoittaa julmettu paino. Tulppaa tällöin reikien alaosa esim. Sopivasti näin kaamoksen pimeinä iltoina ja joulun alla saattaisi kuitenkin olla mukava herätellä lukijan sisäistä askartelijaa. Jotta jälki kestää katsomisen, täytyy ainakin vanha hilseilevä maali poistaa. soveltuvat hyvin. Imusarjan voi jättää, jolloin ulkonäkö on enemmän moottoriksi tunnistettava. Toki lohko on hieno pihakoriste sellaisenaankin ja tarvittaessa, vaikka vain anopin vierailun ajaksi, sitä voi somistaa tilapäisesti muovikukkasin. Nyt joudun hieman loikkaamaan puutarhalehtien reviirille, vaikken aiheesta mitään tiedäkään. Vapise Teuvo Loman! Viherpeukalon moottorilohko P yöriikö tallinnurkissa hylätty ja riisuttu moottorinlohkonraato? Kasikoneesta saisi aikaiseksi kylän komeimman kukkapenkin! Mikäli ajatus kuulosti aivan absurdilta tai peräti pyhäinhäväistykseltä, niin hyppää suosiolla eteenpäin. Seuraavaksi suoritetaan kunnon putsaus. tyhjällä viilipurkilla tai muulla sopivanlevyisellä esineellä. Ensi alkuun lohkosta riisutaan ylimääräiset osat, kuten kannet pois. Lohkolle ei välttämättä tarvitse muuta tehdä, mutta usein lähtöpassit saaneet yksilöt kaipaavat ainakin tuoretta maalia pintaansa. Tässä tapauksessa Miranolit sun muut metallipinnoille tarkoitetut ?kätköjen ylijäämämaalit. Ulkokäytössä kuumakeston sijaan oleellista on säänkesto
Kovin kuperat muodot tosin haukkaavat helposti liikaa tilaa. Jotain helppoa siluettityylistä kuvaa tai tekstiä voi yrittää tehdä itsekin, esimerkkinä Death Proof Novan konepeltiä mukaileva maalaus. Koko pelti piti suojata, ennen kuin figuurit ruiskaistiin mattavalkoisella. Kunhan sen keskelle on porattavissa reikä, josta viisarikoneiston upottaa läpi. saa helpolla uutta ilmettä. Jälkeenpäin totesin, että helpommalla olisi päässyt, kun olisi teettänyt valkoiset tarrat kuviosta. Amerikan rauta on paksua ja raskasta, konepeitot painavat moninkertaisesti vaikkapa nykypäivän käyttiksien luukkuihin verrattuna. Tallikrääsä uusiokäyttöön Ilmanputsarista aikarauta A skarteluputiikeissa, kuten Sinoopereissa myytävät kellonkoneistot mahdollistavat kustomoidun ajannäyttäjän rakentamisen. Mikäli teipin reunat pääsevät falskaamaan, voidaan reunoja terävöittää tussin avulla. Ilmanputsarikotelossa on itsessään kiinnitysreikä, johon koneisto kiinnitetään kiristämällä pakkauksen muttereilla. Se tehtiin suihkimalla ensin mattamusta pinta paukkupulloilla. Tarrat ovat omiaan ilmanputsarin sileään pintaan, niillä tekee vaikka kellotaulunnumerot. Itse värkättyyn kellotauluun saa viimeisteltyä ilmettä tarroilla tai pinstraipeilla. Kellokoneiston voi ujuttaa monenlaiseen esineeseen, vain mielikuvitus on rajana. Sopii se konepelti seinällekin K uitupeltivaihdoksen jäljiltä tai muusta syystä nurkkiin jäänyt konepeitto vie melkoisesti tilaa. Tallin seinään nojatessaan ja sopivasti kumoon kellahtaessaan se saa pahimmillaan tuhoa aikaiseksi. Betoniseinässä pultit pysyvät hyvin, mutta puu- tai levyseinässä täytyy hakea kiinnityskohdat koolingeista. Laajalle kuvalle on eduksi, jos työstettävä konepelti tarjoaa runsaasti sileää pintaa, tai ainakaan pokkausten ei tulisi olla kovin massiivisia. Toki seinälle sopii muukin peltiosa, kuten takaluukun kansi tai ovi. Tuossa kohta esittelenkin yhden ruiskumaalauksen ammattilaisen. Jos väri ei miellytä, niin ammattilainen loihtii siihen vaikka näyttävän kuvan toiveesi mukaan. Pellin taustaan kannattaa laittaa vielä muutama pehmike, ettei seinään jää painaumia tai muita jälkiä. Death Proof- teemainen seinä viimeisteltiin konepellillä.. Varsinainen suodatinosa täytyy mallista riippuen kiinnittää koteloon vaikka liimaamalla. Taitava kaveri höystää kellotaulun pintaa pinstraipeilla, tämä temppu toimii etenkin näyttävään pölykapseliin tehtynä. Hyviä ja usein edukkaampia pöläriaihioita löytää rompetorien yksittäiskappaleista. Myös tarroilla . Itsellä ei oikein säilytystila anna myöten, joten olen niitä ripustanut asunnon seinille killumaan taulujen tavoin parikin kipaletta. Nätissä maalissa oleva pelti näyttää hienolta sellaisenaankin. Siirtely ja ripustus vaatii apukäsipareja, eikä seinään kiinnitys luonnistu millään taulukoukuilla. Lähtökohdaksi kelpaa etenkin ylimääräinen tarvikeilmanputsari, pölykapseli, vinyylilevy tai mikä tahansa litteänsorttinen näyttävä kapine. joita voi muuten teettää lähes minkälaisia tahansa, unohtamatta tapahtumien myyntikojujen tarratarjontaa . Teippaus vie 64 Amerikan Rauta 2/2012 aikaa ja siinä vaaditaan huolellisuutta, muuten menee vituralleen. Pellin nurjalle puolelle kannattaa kiinnittää ketju tai köysi, josta ripustus tapahtuu seinään porattuihin tukeviin pultteihin, ruuveihin tms. Välihionta erittäin hienolla märkähiomapaperilla parantaa kotikutoista laatua kummasti. Lopuksi pintaan taiteiltiin teipillä rajaamalla pääkallo ja salamat
Ikänsä kuvittajana työskennellyt miekkonen on kerinnyt taiteilla tuhansia lähes valokuvantarkkoja ruiskumaalauksia mm. Myös asiakkaan toiveista tai omista kuvista paitoja voi loihtia. Käsityönä ruiskutetun paidan omistajaksi pääsee 50 eurolla. Persoonallinen sisutuselementti on Veskun suunnittelema vanerinen vinyylilevyn kansi, josta levy pilkistää ulos. rekan nuppeihin, autoihin, perävaunuihin ja motskareihin. Hurriganesin kansia ja Zeppelinin ensilevy. Johnny Cash koristaa Veskun oman auton konepeltiä. kynäruisku on työkaluna sen verran sydäntä lähellä. Näitä voi tilata haluamallaan maalauksella. Erilaisia ruiskumaalattuja T-paitoja. Nopeimmin työn saa teetettyä, kun tuo maalattavan peltiosan irrotettuna ja pohjatyöt tehtynä. Seinämaalauksia Vesku ruiskii myös mielellään tilauksesta. Kokoa levykansitaululla on metri kanttiinsa ja kuvaksi onnistuu ruiskuvärein melkeinpä mikä tahansa oikea levynkansi. Koko valikoima löytyy Veskun nettisivuilta. Vesku taitaa ruiskumaalauksen T austalaiselta Vesa Lempiäiseltä eivät ideat lopu kesken. Tällä hetkellä mallistossa on 40 vaihtoehtoa ja lisää syntyy koko ajan. Automaalauksia rajoittaa Lisätietoja ja hyviä esimerkkikuvia tuotekavalkadista löytyy nettiosoitteesta www.kolumbus.fi/vesa.lempiainen. Voit myös soittaa Veskulle suoraan numeroon 041 5065124. Amerikan Rauta 2/2012 65. Ajokkien maalaamisen ohella kuvia syntyy kankaalle, vanerille ja seinille . Hinta määräytyy kuva-aiheen vaativuuden mukaan, mutta noin 300 eurolla onnistuvat useimmat. Musiikkia harrastavan ja puusepän kädentaidot omaavan Veskun repertuaariin kuuluvat myös käsin tehdyt ja asiakkaan toiveiden mukaan maalatut sähkökitarat. Luonnollisesti countryvaikutteisen muu- lämmitettyjen maalaustilojen pienuus, niitä tehdään toistaiseksi vain kesäisin. Pienet irto-osat onnistuvat toki muulloinkin. isoimmat luomukset ovat olleet peräti kymmenmetrisiä jättejä. sikon auton konepeltiä koristaa kuuluisa kuva keskisormea heristävästä Johnny Cashista. Vastaavankokoisen maalauksen hinta on pohjatöiden määrästä riippuen noin 300 euroa. Mies ja yksi lukuisista valmistamistaan kitaroista. Isoimmat luomukset ovat tähän asti olleet peräti kymmenmetrisiä jättejä. Nyt leipä raavitaan erilaisista tilaustöistä, ja monenlaista myyntiartikkelia Veskun repertuaarista löytyykin! Viimeisimpänä ideointina Vesku loi tpaidat, joihin hän taiteilee tekstiilivärein käsittämättömän hienon mustavalkomuotokuvan muusikosta, näyttelijästä tai vaikkapa moottorista. oikeastaan lähes minne tahansa. Artistien kuvien ohella autoihin taiteillaan mitä asiakas vain haluaa. Aina helpompi toteuttaa, jos tilaajalla on selkeä idea, kuvahahmotelma tai jopa valmis kuva toiveestaan. Vesku kunnosti 80-luvulla Taustan vanhan kansakoulun asuin- ja verstastiloikseen. Kun työ siirtyi tietokoneen ruudulle, se ei enää napannut . Tilauksesta on taiteiltu mm. Taiteilijalla on takanaan 30 vuotta uraa mainospiirtäjänä. Olisiko tänä talvena hyvä hetki uudistaa tallin tylsä valkoinen seinä vaikkapa jenkkiautoteemalla. Kuvia syntyy kankaalle, vanerille ja seinille
i k n i s s e M u n n a p 66 Amerikan Rauta 2/2012
Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Turkulaisen Jeren ajettavaksi tehdyn Panheadin omaleimainen tyyli syntyy runsaasta messinkiosien käytöstä. T urussa vanhalla VR:n rahtialueella sijaitsee motukkatalli nimeltään Wastarannan Kiiski, ja kerhon kellarissa pitää harrastemajaansa myös Mäntsälän Jere. Työkseen Jere kiertää maailmaa korjaamassa ja huoltamassa suomalaisen konepajateollisuuden tuotteita. Eräällä Kaukoitään suuntautuneella työmatkalla äijä kulutti vapaa-aikaansa paikallisilla toreilla, joilla myydään kaikkea mahdollista rantarolexeista alkaen. Merkkitavaroiden kopiot eivät kuitenkaan juuri houkutelleet, vaan katse kiersi meriantiikin parissa. Ja Amerikan Rauta 2/2012 67
H-D Panhead ´57 Messinginhohtoa löytyy jopa käynnistyspolkimesta, jota ei tosin tarvinnut tehdä itse. Voimanlähteeksi Jere hankki kokonaan uuden S&S -koneen, koska vanhan korjaaminen ei onnistunutkaan ihan hetkessä toisen puolen lohkon vaurioiden vuoksi. kun reissusta palattiin, olikin tuomisina erilaista vanhaa laivarekvisiittaa. Messinki on tämäntyyppisen tarpeiston yleisin valmistusmateriaali sen suolaiseen ympäristöön sopivien ominaisuuksien ansiosta. Messinkisiä yksityiskohtia on melkoisesti, kaikki on omistaja itse valmistanut tai soveltanut muihin tarkoituksiin tehdyistä tarvikkeista. Messinkiä on myös ajovalossa, joka ei sentään ole omatekoinen vaan eBayostos, ja on kuulunut alunperin tunnis-. Näin syntyi ajatus messingin hyödyntämisestä pyörän rakentelussa. ´57 Panheadin Jere osti, kun sellainen tuli sopivasti tutulla miehellä myyntiin. Ensimmäisen kesän ajelut päättyivät kuitenkin tylysti, kun venttiiliseeti korkkasi. 68 Amerikan Rauta 2/2012 Takajarrun puristimen kiinnike on myös omistajan omaa käsialaa. Kone päätettiin pistää samalla kokonaan osiksi, eivätkä löydökset olleet mukavimmasta päästä, koska toisen puolen lohko osoittautui liian huonoksi jatkokäyttöön. Seuraavaksi kesäksi Jere hankki kokonaan uuden S&S-koneen ja alkuperäinen jäi odottamaan sopivan lohkon löytämistä. Uusi kone tosin oli varustettu pidemmällä ulostuloakselilla, mikä vaati myös laatikon pääakselin vaihtamista pidempään. Koska laatikossa ei kuitenkaan ollut tukilaakeria, jonka pidempi akseli vaatii, Jere piirsi ja koneistutti tukilevyn, joka ajaa saman asian. Suuritöisin yksittäinen messinkiosa oli keulan ylä-t-kappale, johon stonga kiinnittyy. Lähtökohtana oli melko massiivinen pala pyörötankoa, josta koneistamalla useampi kilo pois syntyi tarvittavan muotoinen osa. Ainoa messingin haittapuoli on se, että sen kiiltävänä pitäminen on melkoisen työn takana. Kadonneiden numeroiden metsästystä . Korroosio ei messinkiin pysty ja se patinoituu ja tummuu kauniisti, ja kiillottaakin sen voi vaikka peilipinnalle jos haluaa näyttävyyttä. Uudesta koneesta taas seurasi, että virkavalta puuttui peliin ja siirsi rekisterikilven katsastuskonttorille, koska pyörästä ei löytynyt valmistenumeroita. Alunperin ne nimittäin ovat vanhemmissa Harrikoissa vain koneessa, muualla pyö- rässä ei ole mitään merkintöjä asiasta. Tarvittavat selvitykset esitettyään Jere sai kuitenkin ruuvata uudet mustapohjaiset kilvet paikoilleen. Messinkipannu. P yörä on ollut Jerellä koko ajan käytössä, kesät on ajettu ja talvet rakenneltu
Myönnytyksenä nykyajalle lampussa loistavat ledit. Tuntemattomasta 20-luvun autosta oleva valonheitin ja itse väännetty stonga antavat tatsia, jota ei katalogien osista loydy Amerikan Rauta 2/2012 69. Tarrojen päälle vedettiin vielä muutama kerros lakkaa. Hyvät ideat ja oma työ ovat usein korkeammassa kurssissa kuin valmiit ratkaisut kaupan hyllyltä. Tankkien tekstit hän suunnitteli itse koneella ja leikkautti sabluunat tarrafirmassa. Vaatimattoman miehen mielestä osa kiitoksesta kuuluu myös Kiisken tallille. Yksityiskohta kuin suoraan vanhasta aluksesta: tummaa puuta ja messinkiä. 30-lukuisen tyylinen takavalo on yksi harvoja pyörän valmisosia. o ajan käytössä, k o k ä ll re Je t u ll o n o Pyörä kenneltu. ra et lv ta ja u tt je a n o kesät Turvallisuuden nimissä mukana kulkee aina sammutin, joka tosin on valittu enemmän materiaalinsa kuin sammutuskapasiteettinsa vuoksi. tamattomaan 20-luvun autoon. Mittari taas on kotoisin ´28 Buickista ja kertoo kuskille latauksen ja öljynpaineen tilan. Uudet kilvet saivat vanhan mattamustan värin näyttämään aikansa eläneeltä ja Jere ruiskuttikin spraypullosta uudet värit pintaan. Tämä huomioitiin myös viime Turku Kustom Show´ssa, jossa Jeren pyörälle annettiin pokaali osoituksena onnistuneesta kokonaisuudesta
Tallilla . oma musiikkimakuni kun ulottuu countrystä meksikolaiseen räppiin. Vanhoja laitteita ei tarvinnut tässä Alkuperäisenä suunnitelmana oli jättää oviverhoilun alalaita rikkomattomaksi, joten sen päälle alettiin muotoilla sopivaa koteloa. Ovikoteloiden pohja- ja päällyslevyt sahattiin pahvimallien mukaisiksi 9 millin MDF-kuitulevystä, joka on hyvin tukevaa ja soveltuu siksi tarkoitukseen hyvin.. Fakta on kuitenkin se, että harrasteautot itsekään eivät kuulu tien päällä liikkuvista vehkeistä äänettömimpiin . Haasteeksi muodostuvat rajalliset asennuspaikat, ellei haluta rikkoa autoa ja sen alkuperäisilmettä. Ohjelmalähteiden suhteen nykyaika on tuonut lukuisan määrän toimivia tapoja piilottaa liian modernin näköinen soitin näköpiiristä. Kauko-ohjaimet ja erilaiset massamuistisoittimet kuten iPod tekevät siitä helppoa. Vahvistinten kohdalla ei tule myöskään suurta ongelmaa, ne voi henkilömalleissa sijoittaa piiloon tavarati- laan. vaikka moottori ei metelöisikään, yleensä vähintään ikkunatiivisteet suhisevat sen verran, ettei musiikkia ihan hiljaisella pysty kuuntelemaan. Ovipahvin muotoilu on G-korisissa kunnollisen äänentoiston kannalta hankala, sillä alareunaan mahtuu korkeintaan 4x6-tuumainen soikea kaiutinelementti, jota ei saa kiinnitettyä ovipeltiin kunnolla, joten yläbassotoisto jää väkisinkin vaatimattomaksi. Pahvimalli helpottaa mitoituksessa ja muotojen hahmottamisessa kummasti. 70 Amerikan Rauta 2/2012 Tässä kohtaa onkin syytä oikaista virheellinen ajatus siitä, että lisäbassoa tarvittaisiin vain jumputusmusiikille. Hyvällä laitteistolla soi kaikki musiikki hyvin, vaikka tietysti eri lailla äänitetyssä jutussa korostuvat eri asiat. Yksinkertaisuus on valttia. Takapenkin alle sijoittamista ei voi kaikissa tapauksissa suositella, koska siellä vahvistin ei välttämättä pääse jäähtymään kunnolla. Kunnollista äänentoistoa mielivän kannattaa käyttää erilistä vahvistinta, monesti kun laadukkaat kaiuttimet eivät ole niitä herkimpiä saatavilla olevia, eikä äänivaroja useinkaan ole liikaa ollut. Halusin järkevän hintaisen paketin, jota ei huomaa ikkunasta vilkaisteistessa, mutta joka soi hyvin musiikilla Johnny Cashistä Tres Delinquentesiin . Mahdotonta se ei silti missään nimessä ole, vaan onnistuu vieläpä ihan kohtuukustannuksin. M eistä useimmat haluaisivat kuunnella kruisaillessa myös musiikkia, eikä sen laadukas toisto varmasti haittaa ketään. S iinä olivatkin lähtökohdat myös Cutlassin stereoiden rakentamiseen. Rokkia Kabiiniin Rokkia kabiiniin Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Jani Mikkonen Hyvän äänentoiston saavuttaminen auton yleisilmettä pilaamatta ei ole aina helppo juttu
Siitä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, koska Cutlassin tapauksessa tila sielläkin on hyvin ahdas ja sieltä oman tilansa verottava seisontajarrun poljin sekä valonvaihdinpainike. Huolellinen asennus kannattaa. En halunnut käyttää erillissarjaa monestakaan syystä. Ensinnäkin silloin olisi pitänyt keksiä hyvä paikka erillisille diskanteille ja toisekseen niiden ja midbassoelementtien väliin jäävä matka aiheuttaa monissa tapauksissa häiritsevän vaihevirheen. Hyvänä puolena ovat myös monipuolisesti säädettävät jakosuotimet, sekä helppo subin jakotaajuuden, vaiheen ja tason säätö suoraan soittimesta. Vahvistinpuolella päädyin yhteen kohtuullisen pienitehoiseen nelikanavaiseen, joka asennettiin tavaratilan puolelle takapenkin selkänojaa vasten. Etuoviin päätettiin asentaa merkin parhaan Power-sarjan kaksitiekaiuttimet. Virtajohdoksi tuli vahvistintehoon nähden hieman ylimitoitettua 20-neliömillistä samoin kuin tietysti maajohdoksikin. Väliin laitettiin toki myös sulake, joka sijoitettiin konehuoneeseen aivan akun viereen, jotta se toimii oikein mahdollisessa oikosulkutilanteessa. Virtajärjestelmässä säästäminen muutenkin kostautuu paitsi häiriö- ja vaurioherkkyytenä, myös aikaisempana Yläreunan sisäpinta viistottiin, jotta kotelo saatiin istumaan tiiviisti ovea vasten. Kotelo muotoiltiin jatkumaan kyynärnojan alta jatkuvan pokkauksen alapuolelta suorana alas asti, jotta siitä saataisiin mahdollisimman alkuperäisen näköinen. Kotelon kyljet muotoiltiin pahvisoirojen avulla. Päällys- ja pohjalevyt liitettiin yhteen MDF:stä sahatuilla tuilla. Tarvittava jäykkyys ja tiiviys kylkiin saatiin lasikuidun avulla. Sitten päästiin sovittelemaan karkeasti hiottua koteloa oveen paikalleen. Amerikan Rauta 2/2012 71. Amerikkalaisen Rockford Fosgaten edullisimman Prime-sarjan 4x50-wattiseksi ilmoitettu vahvistin tuottaa todellisuudessa useimpien nykypäätteiden tapaan tehoa jonkin verran luvattua enemmän. Asennuksiin nimittäin kannattaa panostaa, ja itselläni tuppaa tulemaan jossain vaiheessa kiire, mikä johtaa oikaisuun. Alkuun vaihtoehtona etukaiutinten sijoituk- selle olivat myös kickpaneelit. Hommassa auttoi se, että olin joskus 1990-luvulla jopa käynyt hifikisoissa silloisine autoineni, joten en uskonut kaikkiin myyntipuheisiin. Halusin setin olevan mahdollisimman yksinkertainen, mutta laadukas. Soittimeksi valitsin Kenwoodin edullisemman pään digitaalisella signaaliprosessorilla varustetun mallin, jolla onnistuu tarvittaessa taajuuskorjaus ja viiveiden säätö. Rockarin Power-sarjan 6,5-tuumaisissa kaiuttimissa diskantit on lisäksi suunnattu kiinteästi hieman kuulijoiden päitä kohden. Mitään kilowattiluokan päätteitä en kokenut tarvitsevani äänivarojenkaan suhteen, saati että haluaisin jännittää autoa hetken parkissa kuunneltuani sitä, lähteekö se vielä yhdellä akulla käyntiin. Vahvistimen kaksi kanavaa kytkettiin soittamaan pääkaiuttimia, joiden kohdalla päädyin niin ikään Rockford Fosgaten tuotteisiin. Kilowattiluokan vahvistimet hylättiin, koska autoa piti pystyä kuuntelemaan parkissa yhdellä akulla.? tapauksessa paljoa riisua, niitä kun ei alkuperäisradiota lukuun ottamatta ollut. Vastuun asennustöistä sai vanha tuttu, minullekin hyvällä menestykselle stereoasennuksia toteuttanut SK-Autosound
Tinkiä ei kannata myöskään virtajohtojen mitoituksessa, eikä kunnollisissa kaiutinkaapeleissa. Pari tuumaa suun- niteltua suurempi elementtikin saatiin siihen mahtumaan juuri ja juuri suurentamalla elementin reikää. Ja se soi. Yksinkertainen järjestelmä on myös helpoin säätää ja asentaa. Toinen asia on se, että signaalia vievissä RCA-kaapeleissa ei kannata tinkiä . Ensinnäkin mitä yksinkertaisempi sitä parempi . Koteloratkaisu on tietysti makuasia, mutta itse olen kuulevinani refleksikoteloissa usein ylimääräisiä huminoita ja soundissa tiukkuuden puutetta. Tallilla . ensinnäkin ne jäävät useimmiten häiritsevästi näkyville, minkä lisäksi midbasson ja diskantin välinen pitkä etäisyys aiheuttaa vaihevirhettä. 72 Amerikan Rauta 2/2012 Kotelot kiinnitettiin ovipahveihin takaa päin ruuveilla.. V aikka en halua esiintyä minään kultakorvana tai ylitietäjänä, tässä pari nyrkkisääntöä omien kokemuksien pohjalta. Yleisesti käytetyissä 5,25 tuuman ja 6,5 tuuman elementeissä on yksinkertaisesti todella paljon enemmän iskuvoimaa kuin 4-tuumaisissa, jotka kylläkin mahtuvat moniin vanhempiin autoihin piiloon tai vakiopaikoille. Niin, mitenkö Cutlass soi. Täytyy sanoa suoraan, että juuri niin kuin haaveilinkin. Laadukkaat elementit eivät ole ulkonäöltään mitenkään erikoiset, mutta niiden poikkeuksellisena puolena ovat epäkeskeiset, yläviistoon suunnatut diskantit, joiden ajattelin korvaavan erilliset, ylemmäs oveen sijoitettavat diskanttielementit. Sellaisia en autoon halunnut kahdesta eri syystä . Rokkia Kabiiniin äänen säröytymisenä virran loppuessa esimerkiksi musiikin bassopiikkien kohdalla. Myös alkuperäisiin ovipahveihin tehtiin reiät, jotta kaiuttimet pääsevät hengittämään oven sisään hyödyntäen sitä kotelona. Häiriöiden minimoimiseksi on tapana myös kuljettaa signaalijohdot ja virtajohdot eri puolilta autoa. Tässä käynnissä raakakittaus. pääse vuotamaan sen vierestä, vaikkei varsinaista koteloa takana olisikaan. Viimeinen, muttei vähäisin fakta on se, että en muista kuulleeni ensimmäistäkään oikeasti kunnolla soivaa järjestelmää, jonka midbassot ovat alle 5-tuumaiset. rajallisella budjetilla saa laadukkaamman paketin vähemmillä komponenteilla kuin isosta kasasta tavaraa. Sinällään normaaliasennuksissa ei tarvita isoja latureita, lisäakkuja tai virtakondensaattoreita, kunhan perusasiat ovat kunnossa. Etuoviin kaavailtujen pääkaiuttimien toistoa tukemaan halusin 12-tuumaisen subbarin, ehdottomasti suljetussa kotelossa. Räminän ehkäisemiseksi ovipelteihin lisättiin vaimennusmattoa, joka parantaa myös bassotoistoa käytännössä hämmästyttävän paljon. Tässä taas pinnassa hienokitti. Pääkaiuttimiksi valitsin Rockford Fosgaten Power-sarjan 6,5-tuumaiset kaksitiekoaksiaalit. 12 tuumaa ei sinällään tee tässä tapauksessa mitenkään autuaaksi, vaan markkinoilla on erittäin laadukkaita ja riittävän kovaa soivia 6-tuumaisiakin lisäbassoja. se kostautuu häiriöherkkyytenä. Täytyy muistaa, että koko paketin ohjehinta oli alle 800 euroa. Ja kyllä, se sopii kaikenlaiselle musiikille, soi siellä sitten letkeä läskibasso tai modernimpi G-funk -groove. Kun muoto oli valmis, oli aika tehdä reiät kaiuttimille. Niiden kooksi riittää kyllä vallan mainiosti 2x2,5 neliömilliä. Kolmas tärkeä juttu on se, että vuotava kotelo ei soi, ja kaiutin toimii aivan eri tavalla jo silloin kun ääni ei Kittaukset tehtiin koteloiden ollessa ovissa paikallaan. Tällä kertaa valinta osui kuitenkin pääkaiuttimien tapaan Rockford Fosgate -merkkiseen 12-tuumaiseen Punch P2 -elementtiin, joka edustaa tehtaan mallistossa keskitasoa. Elementti päädyttiin asentamaan 10-tuumaisella bassolle suunniteltuun pieneen valmiskoteloon, joka oli kooltaan Oldsin hattuhyllyn ja taka-akselin ylityksen väliin juuri oikean korkuinen. Ylä-äänet ovat kirkkaat, mutta rasittamattomat, lauluäänet soivat riittävän puhtaasti ja bassoissa on yllättävän paljon voimaa läpi koko äänialueen
Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. . 05-215369 speed.corner@kymp.net Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. Asennus kuuluu myös meidän palveluun! Korsnäs Bil- och Båtinredning Ruuvikatu 3, 48770 Karhula GSM. 05-215 349 . 66901 17 Puh 06-72215 n.parts@multi.? Email: america Huollot USA, Japsi ja Euro Tuulilasinvaihdot Vara- ja viritysosat Maahantulokatsastukset Ikkunantummennukset WWW.AMERICAN - PARTS.NET AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! . Keinoeläimen nahan etuna tässä käytössä on se, että se venyy helposti hankaliinkin paikkoihin. Lopputulos oli juuri sitä mitä pitikin . Kyllä, se sopii kaikenlaiselle musiikille countrysta G-funkiin. Lopuksi kotelot verhoiltiin kojelaudan alkuperäisväriä mukailevalla tummanruskealla keinonahalla. | west?x@netikka.? WWW.SPEEDCORNER.FI Amerikan Rauta 2/2012 73. Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. . Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. . Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. . kotelot näyttävät kaiuttimineen alkuperäisiltä ilman järkyttävää työtä ja kokonaan ovien muotoilua kokonaan uudelleen. Ja kyllä, ne soivat vähintään sata kertaa alkuperäisiä kojelautakaiuttimia paremmin. USA VARAOSAT Uusikaarlepyy Pl 19 . Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. . 050-498 8898 Puh. Fax. (06) 364 1406 www.west?x.
Aeromotive tarjoaa kätevän ratkaisun, jolla tuotto saadaan kasvamaan ripeämmällekin tekniikalle riittävälle tasolle. R iittävä polttoainejärjestelmä on aina kuulunut virittämisen kulmakiviin, ja erilaisten modernien polttoaineenruiskutusjärjestelmien myötä pumppujumppa on tullut tutuksi yhä useammille. Tämän päivän juttu ovat ehdottomasti uuden sukupolven moottoriswapit, kuten perinteisen pikkulohkon päivittäminen GM:n LS-perheeseen, Fordin Modulariin tai Moparin uuteen Hemiin. Se täytyy jättää tuumasta puoleentoista tankin syvyyttä korkeammaksi. Phantom-pumpun asennuskauluksen paksun tiivisteen ansiosta sen voi asentaa epätasaisillekin pinnoille, mutta toki kannattaa etsiä mahdollisimman tasainen paikka pumpun reiälle. jolloin lopullinen toimivuus saattaa olla ihan tuurissaan. Aeromotive tarjoaa uutena vaihtoehtona sähköpumpullisen tankin hankkimiselle tai ulkoisen lisäpumpun käytölle helposti käytännössä tankkiin kuin tankkiin asennettavaa Phantom Stealth -pumppua, jonka kapasiteetti riittää jopa 1000-hevos- voimaiselle moottorille. Paikan pitää olla tankin syvimmässä kohdassa. Helpointa on käyttää 3,25-tuumaista rasiaporanterää. Moottoriswapin tai aftermarket-ruiskupäivityksen yhteydessä polttoainepuolelle tarvitaan käytännössä poikkeuksetta paluulinjojen ohella uusi sähköinen pumppu, ja hankalimmillaan se tarkoittaa useampaa erillistä linjaan kytkettyä pumppua . Tallilla . Projekti RATKAISU BENSANKULJETUKSEEN Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Aeromotive Polttoainejärjestelmässä tinkiminen kostautuu autoa rakennettaessa aina, ja tuoreempaan ruiskutekniikkaan siirryttäessä joudutaan ratkaisemaan bensankuljetus tankilta uudella tavalla. Pumppuun kuuluvan keruupussin ansiosta ei tankissa tarvita myöskään erillisiä loiskelevyjä, vaan polttoainetta riittää tyhjemmälläkin tankilla myös mutkissa. Fiksu paketti sisältää kaiken asennukseen tarvittavan, ja on toimiva ratkaisu moneen tarpeeseen. Muista tarkistaa, ettei kohdalla kulje täyttöputkea tai muita tielle tulevia rakenteita. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Vaahtomuovi leikkautuu siisteimmin terävällä veitsellä.. Tankin sisäisen pumpun avulla vältetään bensan lämpenemisongelmat ja mahdolliset kaasuuntumisen aiheuttamat ilmalukot polttoainelinjassa. 498 euron hintainen sarja on saatavilla tammikuussa US-Partsilta. Seuraavaksi mitataan oikea vaahtomuovilieriön korkeus
Tämän jälkeen on tärkeää muistaa puhdistaa tankki metallinpuruista ja muista roskista. Fiksu paketti sisältää kaiken asennukseen tarvittavan. Imuputken tukirauta katkaistaan hieman lyhyeksi, sen ei tarvitse ulottua tankin pohjaan saakka. Kun reiät on porattu, voidaan loiskelevyn tehtävää hoitava pussi vaahtomuoveineen pujottaa suoraan asennusrenkaan läpi tankkiin. Sitten onkin aika sovitella reiän ympärille tiivisterengas, jossa asennuspultit ovat valmiiksi kiinni. Pumppu kiristetään paikalleen nylonlukkomutterein ja muoviprikoin. AMERIKAN RAUTA 2/2012 75. Seuraavaksi mitataan tankin syvyys, jotta tiedetään, minkä mittaiseksi imuputki tukineen on katkaistava. Phantom-pumppupaketin mukana tulee asennustyökalu, joka toimii sapluunana pultinreikien poraamiselle
Las Vegas SEMA Show 2012 Teksti: Tomi Eronen . 4,5 tuumaa korotetun auton keulalta löytyy Cumminsin 5,9-litrainen turbodieselkutonen. Honest Charleyn porukka rakensi tämän ?62 T-Birdin kulahtaneesta aihiosta tähän kuntoon 48 tunnissa. Ja tietysti, onhan siellä niitä tyttöjä, joista voisi tehdä oman tarinansa. siellä on kaikkea, ja siellä ovat kaikki alan merkittävimmät henkilöt. Tälläkin kertaa näyttelystä saattoi bongata yhdessä kävelemästä John D´Agostinon ja George Barrisin, ja eri osavalmistajien osastoilta löytyi nimimiehiä Chip Foosesta Troy Trepanieriin. Sema Show . Yritämme silti keskittyä nyt autoihin. ICON D200 -nimeä kantanut Dodge pickup oli hieno yhdistelmä ´65 pickiksen miedosti modernisoitua koria ja uuden Ramin tekniikkaa. No, kiire näkyi kyllä riisutussa sisustassa, mutta onhan homma tuolla aikataululla hatunnoston arvoinen suoritus. Korea ?64 Impala lowrider edusti tunnetusti kovatasoista Lifestyle Los Angelesin kalustoa. Overhaulin-ohjelmasta tutun Fuller Hot Rodsin Bryan Fullerin rakentama hopeanvärinen ´60 Cadillac-farmari kantaa nimeä Thundertaker. Meguairs-vahamerkin osastolla esillä ollut huikea ?69 Camaro tuli näyttelyyn Australiasta saakka. Kuvat: Tuukka Erkkilä Las Vegasin SEMA Show on tapahtuma, jota on vaikeaa kuvailla lyhyesti . Kam Motor Trimmingin rakentaman auton Weiandin 8-71 -ahtimella ruuditetusta 400-kuutiotuumaisesta rullanokkastrokerista arvioitiin irtoavan 950 hevosvoiman vetopyörätehot! 76 Amerikan Rauta 2/2012
Kaavaa noudattavia laitteita löytyi Semasta valehtelematta kymmeniä. Seman uskomattomuus kiteytyy siihen, että siellä voi tavata sattumalta kenet vain. Keskihallin aulassa vastaan tuli kustomoijalegenda George Barris. Kaikki ovat nähneet pinnavanteita kromipintaisina ja kullattuina, mutta Player Wire Wheelin osastolla esillä ollut kuparinväri on vieraampi näky. Mopar-osaston mielenkiintoisimpiin näkyihin lukeutui ehdottomasti 70-luvun lopun legendamallille kunniaa tekevä Lil Red Truck, josta löytyivät teemaan kuuluvasti toki myös pystyputket. American Racingin osastolla luotettiin katseenvangitsijana TV Tommynäkin tunnetun Tommy Ivon hemikoneiseen etumoottori-dragsteriin. Ulkoalueella oli esillä kaarti Optima Ultimate Street Car -tittelistä kisailevia autoja. Kutsukilpailussa olikin vastakkain kalustoa todella laidasta laitaan jenkkimaastureista japsisportteihin. Näihin RBP:n maskeihin kiteytyy tämän päivän korkeiden pikappien rakentelutyyli. Kilpailu pitää sisällään muun muassa Autocross sekä kiihdytys- ja jarrutusosiot, minkä lisäksi arvioidaan myös ulkonäkö. Väriksi musta tai valkoinen, reilu korotus, alle isot mustat vanteet ja keulalle tämäntapainen maski. Ovatko ne tulossa takaisin? Amerikan Rauta 2/2012 77
Todella härskiä uutuuskonetta tullaan myymään ensi alkuun vain kokonaisena pakettina, ja saatavilla on myös 351-H -isoveli. Yksi komeimmista isoista pikapeista oli ehdottomasti Keldermanin ilmajousiosastolla esillä ollut kullanhohtoinen Ram . Esillä oli niin mittareita ja sisustusosia kuin myös kokonaan uusi peltikorinen ´40 Ford. 78 Amerikan Rauta 2/2012 Mikä tämä on. Se on Carroll Shelby Engine Co:n 289-H, eli alumiininen 289-pikkulohko hemikansilla. Sema Show . Huikean tyylikkään auton konehuone on siivottu kaikesta ylimääräisestä, ja työnjälki kautta linjan 100-prosenttista. Jotain todella rumaa ja todella kaunista yhdistämällä saattaa saada aikaan onnistuneen lopputuloksen, kuten tämän myrkynvihreän Grinch-Camaron kohdalla. Upean laitteen hiilikuituisen konepeiton alta löytyi Wengerin 600-heppainen LS3 jatkonaan Bowlerin 5-lovinen manuaali. Ja äkkiä se koulunpenkki alkoikin taas houkutella... Fordin osastolla panostettiin muutenkin vanhoihin merkin tuotteisiin. niin, ilmajousilla.. Las Vegas Allekirjoittaneen ehdottomiin suosikkeihin tänä vuonna lukeutui Alloway´s Rod Shopin rakentama ?Great White?, ´67 Fairlane Boss 429 -koneella
Liekö siinä syy siihen, ettei ainakaan allekirjoittaneelle voitosta ilmoitettu. Kun ilmapalkeita esittelee tämännäköinen ihminen, saattaa huomio kiinnittyä johonkin muuhun kuin Chassis Techin uuteen tablettiohjaukseen, vaikka senkin esillepano oli varsin selkeä. Terry Hudsonin ´37 Chev y oli mielenkiin toinen yhdistelmä klassista ja modernia. Myöhäisempiä lowridereita edusti DUBosastolla esillä ollut Fleetwood, jonka kaltaisia näkisi mielellään Suomessakin. Lähes 600-heppaisella tuplaturbokasilla varustettu ´68 Lincoln oli valjastet tu esittelemään Chassis Techin ilmajousia. Härskin laitteen valtava koko korostuu mataluud en myötä. Amerikan Rauta 2/2012 79. Itse liittyminen oli kyllä tehty harvinaisen vaikeaselkoiseksi. Sekin arvottiin, joskin osall Tämän komean ´65 Mustangin olisi voinut voittaa itselleen liittymällä Craftsman Clubiin netissä. Chrysler haulin live show, jossa rakennettiin uutta Tapahtumassa oli nähtävillä myös Over alaisuutta. kans n USA: ittiin vaad oissa isehd istum 300C:tä
Ilmajousitettua autoa on chopattu melkoisesti ja se on muutettu neliovisesta kaksioviseksi. Tekniikkana on moderni LT1 ja 4L60E -paketti. Ebay Motorsin tarjontaa edusti myös todella siisti Hot Rod Van, eli ensimmäisen polven Chevy Van aikakauden kisahenkisin maustein.. Sema Show . Detroit Street Rodsin ja Champions Moton on tarkoitus rakentaa myyntiin 12 kappaletta näitä 5-litraisella ja 625-heppaisella Coyote crate-koneella ja 6-vaihteisella manuaalilla varustettuja kaunokaisia. Tälle vuodelle Foose päivitti auton asun täydellisesti, ja värikin vaihtui punaisesta syvänsiniseen. Bryan Fullerin rakentamassa yksinkertaisen oloisessa bobberissa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia joka puolella. Semassa alkaa näkyä se, että perinteisillä rakentelukohteilla massasta erottuminen on erittäin vaikeaa, kun taso on kaikilla korkealla. Siksi joukkoon mahtuu vuosi vuodelta enemmän harvinaisempia kohteita, kuten Detroit Autoraman osastolla esillä ollut nätti Corvair-farmari. Automiehenä tunnettu ZZ Topin Billy Gibbons oli myös saapunut paikalle esittelemään Fordin omalla tontilla olleen So Cal Speed Shopin ´32 Roadsterin. Las Vegas Tämä Eldorodiksi nimetty ´48 Eldorado oli ensimmäinen Chip Foosen suunnittelema kustomi, joka julkistettiin aikoinaan Boyd Coddingtonin nimen alla vuonna 1998. Hinnaksi arvioitiin vaivaiset 175 000 dollaria. Ebay Motorsin osastolta löytyi Team Lowriderin eBay Challengea varten rakentama ´66 El Camino. Huutokohteena olleen auton tuottojen kerrottin menevän SEMA Memorial Scholarship Fundille. OER:n osastolla oli tarjolla Impalan maski poikineen. 80 Amerikan Rauta 2/2012 Mielenkiintoinen kustomaihio on myös Keith Charvonian ´51 Kaiser ?Drag´n?
Kuvassa sen edessä Ford Racingiä Suomessa edustavan US-Partsin Ilkka sekä Ford Racingin Wayne. Vasta 16-vuotiaan Bridget Kavanaughin hieno Chevy Nova ?Surf Wagon. Alkuperäismaalissa olevan auton sisällä kulkevat sävy-sävyyn verhoillut turvakaaret. Lloyd Matsin uutuustuotteita olivat nämä erittäin siistin näköiset mallikohtaiset kangasmatot, kaikki valmistettu autovalmistajien luvalla. Amerikan Rauta 2/2012 81. Ja kyllä melko rankka oli taustalla näkyvä remmiahdetulla 383:lla varustettu ´66 Chevellekin. Tämä todella tyylikäs C10 tuli paikalle Fresnosta. Koska viimeksi näit Pro Touring -tyyliin rakennetun AMX:n? Fordin osaston kiinnostaviin uutuuksiin kuului myös aiemmasta poiketen kahdella turbolla ylipaineistettu kiihdytyskilpuriprototyyppi. Ei lisättävää. Melkoinen peto. on petollisen alkuperäisen näköinen. No sehän on kaikille tuttu Dodge Dart. Pellin alta löytyy 430-heppainen E-Rod LS3 ja alusta on rakennettu täysin uusiksi Detroit Speedin osilla. 60-luvun lopussa kansikuvakaunotar purettiin osiin ja se katosi maailmankartalta lähes 40 vuodeksi, kunnes se pelastettiin vuonna 2007 ja rakennettiin täysin uudelleen alkuperäistyyliä noudatellen. Laid-Back -vaatemerkin tyylikkään osaston anteihin lukeutui myös ihanasti patinoitunut Woody. Mitäkö tämä täällä tekee. Sylvester III -nimeä nykyisin kantava ´32 Roadster on jo 50-luvun puolivälissä työn alle päätynyt rakennelma, joka valmistui nykyisen tyyliseen ilmeeseensä puoli vuosisataa takaperin
Nähtävää oli aidosti joka makuun niin Suomesta, Ruotsista kuin Virostakin, ja olihan paikalle rahdattu myös kaksin kappalein John D´Agostinon rakentamia jenkkikustomeita . Joka tapauksessa tämäntasoinen show ansaitsisi moninkertaisen kävijämäärän. Yksi kustomkujan ei-kotimaisista poikkeuksista oli uumajalaisen Janne Lundellin ´53 Sunliner. 82 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Dodgen Li´l Red Express Truck oli oman aikansa tehtaan hot rod, joka näyttää vuosi vuodelta sympaattisemmalta. Pikappihan kuului myös aikansa rivakimpiin vakiojenkkeihin! Lapualaisen Kankaan pariskunnan ´41 Chevy ?Justiina. X-treme Car Show Teksti: Tomi Eronen . Kuvat: Tuukka Erkkilä Syyskuun alun X-treme Car Show oli ehdottomasti tämän vuoden paras kotimainen jenkkiautonäyttely. Yleisöä olisi kuitenkin kaivattu lisää. oli saanut pintaansa uuden fade-away -maalauksen.. Piste. liekö kotimaassa nähty koskaan vastaavaa kustomkattausta. Onko niin, että näyttely kantaa edelleen alkuvuosiensa tuning show´n leimaa, vai onko ajankohta yksinkertaisesti huono
taisi saada nimensä vietyään kertaalleen melkein oman henkensä. LS1-tekniikkainen laite valmistui sinisenä pari vuotta takaperin, mutta putosi ennen ensiesiintymistään näyttelyssä ojaan sillä seurauksella, että koko homma meni uusiksi. Työnjälki kesti lähemmänkin tutkimisen joka puolella. Jarmo Jätyrin ´61 Newport on uskomattoman hienossa kunnossa säilynyt Suomi-auto, joka on ollut samassa asussa jo yli 30 vuotta. Muskelipuolen kutkuttavinta päätä edusti Jouni Gröndahlin mattakeltainen ´68 Satellite.. Räyhäkäs ´73 Duster koristaa normaalisti Muhoksen katukuvaa. Yksittäisistä rakentajista eniten taisi olla esillä Herstin tallissa syntyneitä autoja, eikä suotta. Lohtua tuonee se, että auto on paljon entistä hienompi! Tästäkin lisää luvassa sivuillamme jatkossa... AMERIKAN RAUTA 2/2012 83. Kyllä, luit oikein . Tämäkin jo aikaa sitten omistajaa vaihtanut ´50 Caddy kuuluu kotimaisten kustomien ehdottomaan eliittiin. Näyttelyn todellinen ekoyllätys oli tämä Country Sedan. Auto nimittäin kuluttaa polttonestettä ihan kuskien janon mukaan. Peoples Choice meni kuvan kaunokaisista takaalalle jäävälle Christopher Björkin Superbird the Kingille, joka olikin varmasti pikkuväen silmissä näyttelyn ehdoton ykkönen. Lowrider-sarjan ykköspokaalin vei ansaitusti ruotsalaisen Emil Benyaminin ´64 Impala SS. se kulkee lihasvoimalla, mutta ilman työntöapua. Benny Järuddin huikea Fordyhdistelmä noteerattiin Näytteilleasettajien valinta -luokan ykköspalkinnon arvoiseksi. Paha on väittää vastaan. Janne Mäkisen ´68 Camaro ?Black Widow
Raju. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Esa Salon vanhoja avo-Mopareita oli esillä useampia. Tässä niistä kenties kaiken kaikkiaan erikoisin, ´57 DeSoto Diplomat Convertible. Petri Plosilan ja Raine Saviojan työnjälkeä edustava huikea Pro Street Rolls voitti Muscle Car -luokan.. Tässä ?Egyptian. Osastolla olivat esillä myös ykkösnumerosta tuttu Mikko Vikmanin F-100 ja valokuvaajamme Tuukan Sportster. Kimmo Nevalaisen ´65 Vette ei ole vain nätti vaan myös erittäin nopea. ´58 Oldsmobile. Rune Jonssonin ´42 Chevrolet COE muodostaa tankkikärryineen huikean näköisen yhdistelmän. Tämä rankka ´29 pickis tuli näyttelyyn Boråsista. On se. 427-pikkulohkoineen auto on saavuttanut seisovalle mailille 289,5 km/h nopeuden! Näyttelyn ehdottomiin vetonauloihin kuuluivat itsensä John D´Agostinon ohella herran luomistyötä edustavat kustomit, joita oli esillä kaksin kappalein
Hieno laite, josta on luvassa lisää tarinaa Amerikan Raudan sivuilla! Tämäkin ´55 Packard on käytännössä nykyisistä kilvistään huolimatta laskettava suomalaisiin kustomeihin. Golden Pakaraksi aikoinaan ristitty autohan on Kartsa Saarelan käsialaa. Suomi-legendoja edusti tavallaan myös HEM-1 Cuda, joka majailee tätä nykyä Pornaisissa. AMERIKAN RAUTA 2/2012 85. Auto sai myös Näytteilleasettajien valinta -luokan kolmospytyn. Herstin Timppa sai ´41 Lincolninsa uuden kuosin valmiiksi juuri ennen näyttelyä. Uutta on keulailmeen ohella candyvihreä väri. Kellokoskelaisen Marko Oreniuksen ´31 edustaa 100-prosenttisesti tämän päivän trendejä. John Löfbackan Hudzzon on perävaunuineen hurja kokonaisuus, tai olisi se kyllä hurja ilman kärryäkin. X-tremestä kotiin vietäväksi lähti Näytteilleasettajien valinta -sarjan kakkospalkinto. Amerikan Raudan omalla osastolla katseita vangitsivat kuvaa kauniimmat messutytöt Sini, Katri ja Sari. Erikoisimpiin rodiluomuksiin kuului ehdottomasti Sami ja Harri Laurin omavalmiste Woodster
Taisto Salo / ?Holister? miler Shovel 3. toiseksi viimeinen vuosi, jolloin neliovista ikkunatonta avoautoa oli tarjolla. Lahtelaisen Tomi Rikströmin ´31 Ford Roadster tuli maahan USA:sta valmiina rodina.. John Löfbacka / Hudson ry ´50 2. Jarkko Lehojoki / Dodge Tudor ´29 d For / n aine kar Hak i Jyrk 3. People?s Choice Aki Koskinen / Shovel Johanna Seijarin Sportster katsottiin pytyn arvoiseksi. Katri Ojala / Jytäjammu Custom 1. Jari Kallio / Ford Coupe p-u ´42 2. Johanna Seijari / Sportst er 3. w o h S m o t s u Turku K Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Entisen pääkaupungin ulkoilmatapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa maan kärkimiittien joukossa. T urku Kustom Show oli alunperin moottoripyörätapahtuma, joka houkuttelee nykyään mukaan myös laajan otannan maamme eturivin rodeja ja kustomeita. Neljättä kertaa Turussa järjestettyä tapahtumaa vietettiin tänäkin vuonna rennoissa merkeissä sään suosiessa anteliaammin kuin monena muuna viime kesän viikonloppuna. Petri Ruusunen / Honda Kustom Car ´51 1. Raitza Raitio / Evo Sof ttail 3. Samuli Kaivola / Shovel ´78 2. Bändit soittelivat lavalla ja illalla juhlittiin samojen bändien säestyksellä Vaakahuoneella. Rikhard Kautola / Jawa Bobber 1. John Jäderholm / Impala Hot Rod ´30 1. Mikko Isokangas / Geo 2. Jere Mäntsälä / Panhea d ´57 Cho ppe ät r yör kup Pol 1. Rami Pajula 2. Jude Packalen / BSA 1. Jani Huhtamäki / Mercu ´58 3. Ari Autio / Flathead 2. Ara Kinnunen / ?Star Dragster? 2. Junnu Turakka 3. Juha Markkula 3. Ehkäpä aikeet irrottaa Turku Suomesta ovat kuitenkin ennenaikaisia ja liioiteltuja. PALKITUT Classic 1. Kuparinvärinen mirra sopi hyvin vanhakantaiseen ulkonäköön. Uudestakaupungista oli paikalla ´60 Chevy Biscayne. Kaksiovinen sedan on yleensä harvinainen korimalli Chevroletilla, paitsi jostain syystä kyseisenä vuonna. Mattavärissä ja kromivanteilla se on oiva kruisailuväline. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Tamperelainen rodirivistö, ensimmäisenä Ranen Ford Phaeton ´35
Mieheltä on totuttu näkemään luomuksia isolla L:llä, eikä pettymään jouduttu tälläkaan kertaa. Mannermaan houkuttelemana. Heti karkeloitten jälkeen vuonna ´63 auto jäi seisomaan. ja ilman muuta palkintonsa ansainnut. Myös polkupyöriä oli paikalla aina itänaapuria myöten. Tämä venäläinen poljin oli koottu pitkälti military-osista, voi tosin olla ,että niitä ei alunperin ole tarkoitettu tähän kayttöön. AMERIKAN RAUTA 2/2012 87. Heidän Ford Cabriolet ´36:nsa oli toiminut aikoinaan ylioppilasautona, johon myytiin mainoksia paikallisille yrityksille. Nyt se on entisessä ulkoasussaan kokenut ison teknisen kunnostuksen ja päässyt ulkomaille asti. Balttivahvistuksena paikalle saapui klassikkotekniikalla varustettu Harrikka, jonka runkoa ei voi luonnehtia sanalla ?klassikko?. Tammisaaren Ara on ennenkin päässyt nousemaan palkintokorokkeelle pyöränäyttelyissä. Uusimmassa laitteessa on käytetty hyväksi hänen kisapyöränsä tekniikkaa, joten katteen numerot eivät ole pelkkää rekvisiittaa. Aivan kaikki autot eivät olleet rodeja tai kustomeita. Pari norjalaista herrasmiestä oli saapunut paikalle P. Vaikka nykytrendeille on viitattu kintaalla, on pyörä tyylipuhdas ja viimeistelty teos . palkinto. ´56 Chevy on poistettuine listoineen, merkkeineen, kahvoineen ja maalattuine maskin ympärystöineen enemmän katukisahenkinen. Tälle pyörälle jaettiin People?s Choice -pytty. 30-luvun tyyppinen maalaus, 40-luvun rungolla ja keulalla pitää sisällään 70-luvun tekniikan, eli makupaloja monelta vuosikymmeneltä. Turkuun jäi Petri Ruususelle Chopperin 3
Tällainen oli tämän vuoden Harvest Run. T änä vuonna oli lähtöpaikaksi vaihtunut Hersti Autoshopin pihamaa, josta suunnattiin Sipooseen Kekäläisen ja Kaireniuksen Weird Antiques -liikkeeseen. Seuraavakaan pysäkki, Kai Laineen talli Pornaisten pohjoispuolella, ei ollut aivan tavallisemmasta päästä. Matkan loppurastina oli Nummisten kyläkauppa ja baari, jossa kolmisen- kymmentä autokuntaa nautti virvokkeita, sapuskaa ja harrasti vapaata kanssakäymistä. Kai Tarvainen valitsi ?34 Ford -kokoelmastaan Deliveryn ajelua varten. Cabriolet ja 5-ikkuna jäivät kotiin. Kari Tanskanen on vaihtanut patina-Fordorinsa kuvan pick-uppiin, henkilömäärä putosi parilla mutta sylinteriluku pysyi ennallaan. 88 AMERIKAN RAUTA 2/2012. Harvest Run Harvest Run Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Joka vuosi kesän juuri kääntyessä syksyksi, järjestetään ajelu, johon osallistuu pääasiassa rodeja ja kustomeja ja jonka reitti kulkee Uudenmaan maisemissa
Monien mielestä parhaita pick-up-maskeja, joista onkin lainattu hampaita lukuisiin kustomeihin. Saarion Jarmon ?34 pick-up on tuttu näky tapahtumissa. Tampereelta oli myös tämä palkintoja monessa näyttelyssä saanut 5-ikkuna. V-P Heinäahon laskettu auto on pk-seudulta. Mika Salon Roadster oli myös matkassa mukana, tosin ei omistajansa ajamana. Niemistön Kaitsu osti sen USA:sta tässä kuosissa, vain kyljen maalaus on Suomessa tehty. Laineen Kain moottoriromanttinen puuhamaa piti sisällään joitain satoja nelioitä muistoja autoilun eri vuosikymmeniltä. Kilpi on hommattu siipan nimiin. Tampereen rodiosasto oli edustettuna, kuten aikaisempinakin vuosina. Sodan jälkeen ensimmäisen uuden polven Ford Pick-Up esiteltiin 1948. 1951 se sai uuden maskin, joka oli tuotannossa kaksi vuotta. Huomattavassa osassa olivat 20- ja 30-lukujen eriasteiset Lincoln-projektit ja niiden osat. AMERIKAN RAUTA 2/2012 89
Jyrkiin tutustuin kadun varressa jenkkejä päivystäen ja sitä kautta pääsin pikku hiljaa lähemmäs autoja, joita kokoontui Seppälän parkkipaikalla 90 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Yksi onnistuneimmista kuvistani noilta ajoilta on tämä Jussi Mannisen ´55 DeSoto Firedome Sportsmanista otettu yökuva. Ajankohta oli 1970-luvun puolivälissä ja se liittyi jotenkin naapurikylässä järjestettyyn Koria roll -festariin. Jenkkiautolla liikkuvia ei siihen aikaan aina katsottu suopein silmin. Pysäyttivät. Molemmat olivat kanssani samaa ikäluokkaa. Takana näkyy Maarit Simosen ´63 Chevrolet Impala. käytännössä joka ilta. Ensimmäisiä kuvia Kouvolan jenkeistä muistelen kuvanneeni 16-vuotiaana vuonna 1978 isäni Voigtländer-kameralla. Ei se mikään järkkäri ollut, mutta siihen laitettiin ihan oikean kokoista filmiä ja kaikki tehtiin käsisäädöillä. Siinä sivussa tuli harrastettua myös kaitafilmaamista ja näin jälkikäteen kyllä harmittaa, ettei tullut kuvattua paljon muuta kuin drag race -kisoja, vaikka Kouvolan kaduilla olisi ollut taltioitavaa. Antti Tevaniemen ´59 Chrysler New Yorkerin keulamaskin takana oli rock´n´rollia kaikelle kansalle soittavat kaiuttimet. E nsimmäiset omat muistikuvani Kouvolan jenkkiautoista liittyvät jonkin sortin kokoontumiseen Marjoniemen tyhjällä hiekkakentällä. Petri oli samalla luokalla ja hän oli yksi Mannisten veljeksistä, jotka olivat jo rikastuttaneet Kouvolan autoelämää. Kouvolan jenkkejä Teksti ja kuvat: Veli Vartiala Olen kuullut kerrottavan, että amerikkalaiset autot viihde- ja vapaaajankäytössä olivat melko vähissä Kouvolassa ainakin 1960-luvulla. Onneksi edes muutamiin otoksiin ovat henkilöt unohtuneet paikoilleen jopa tunnistettavasti. Epämääräistä porukkaa. Eikä puhettakaan, että mobilistit ja hottentottiukot olisivat mahtuneet samaan kortteliin. Oman paikkakunnan autojen lisäksi väkeä oli tullut hienoilla vehkeillä ainakin Helsingin suunnasta. Amerikanrautojen pariin johdattamisesta voisi mainita Petri Mannisen ja Jyrki Kekin nimet. Sotossa on alla joskus viikkorahoillani ostamani Plymouthin uudet pölykapselit. Sakkoja on kirjoitettu niin renkaan syöksyttämisestä kuin liian lyhyistä kuraläpistä. Tilanne muuttui hyvinkin paljon jo 1970-luvun alussa, kun moponvirittäjät alkoivat olla ajokortti-ikäisiä. Siihen aikaan pakolliset roiskeläpät nimittäin tuppasivat olemaan helposti sääntöjen vastaisia, kun sitä perää piti nostaa. Kaitafilmikamera oli sen ajan videokamera, kolmen minuutin rulla filmiä ei ollut ihan halpaa ja elävä kuva lähetettiin vielä Ruotsiin kehitettäväksi. Toinenkin harmituksen aihe löytyy siitä, kun autot olivat niin tärkeitä, että ihmiset häädettiin pois niiden läheltä. Ehkä sillä tavalla yritettiin matkia alan lehdistä omaksuttua kuvaustapaa, jossa auto on pääosassa. Poliisin hampaissa sai olla milloin mistäkin syystä. Aika monen kohdalla ison auton makuun pääsi kimppa-auton parissa. Yökuvat otettiin vielä jalustan kanssa pitkällä valotuksella. Oma heräämiseni amerikanrautoja kohtaan ajoittuu 1970-luvun lopulle, jolloin niiden aktiivinen valokuvaaminenkin alkoi. Seppälän parkki oli yksi jenkkiautojen vakiokokoontumispaikoista Kouvolassa. Olihan siinä varmaan jonkinlaista kapinaakin, kun touhu ei ollut kaikkien mieleen
Vyyryläisen Unskin ´56 Ford Fairlane ystävineen legendaarisessa Seppälän parkissa. Huorahaaviksikin joskus nimitelty ´66 Pontiac Grand Prix hääautona juuri maalarilta tulleena ilman helmalistoja. Jukka Värrin GP oli varustettu 421-kuutiotuumaisella koneella, kolmella kaksikurkkuisella kaasarilla, 4-vaihteisella manuaalilla ja lukkoperällä 4.11-välityksellä. Kari Leskinen osti ´70 Cudan oman paikkakunnan autoliikkeestä. Kuvaamiseni lisääntyi seuraavalla vuosikymmenellä ja niin lisääntyi myös harrastus entistä hyväksyttävämpään suuntaan. Esa Reinmanille vauhdin hurmaa tarjosi ´57 300:n jälkeen ´67 Chevrolet Camaro. Myöhemmin Jyrkin osuuden osti Petrin veli Jarkko ja pickupista tuli yksi Suomen hienoimmista. ´70 Dodge Super Bee maksoi vuonna 1978 noin 20 000 markkaa. Lukkoperä taisi olla liikaa, mutta savua piti kuitenkin saada. Jyrki Kekki ja Petri Manninen ostivat yhdessä vanhan ambulanssin, joka oli tehty ´62 Ford F100 avolavasta. Moni auto oli niin alkuperäinen kuin vain voi olla ja osa jopa tämänkin päivän mittapuun mukaan kovan luokan kamaa. Camarolla käytiin kokeilemassa myös varttimailin ajoa Räyskälän kisoissa. Nipa Niemen ´68 Dodge Dart GTS 273 ei jaksanut polttaa rengasta ilman, että takapäätä kevennettiin käsivoimin. Muunneltu auto liikkui 327:lla ja 4-lovisella Muncien manuaalilla. Dodge oli hitusen nopeampi ja Chevyn häviöstä riitti irvailtavaa moneksi viikoksi. Ohessa pieni otanta Kouvolan kalustosta 1970-luvun lopulta. Jarkko Manninen vaihtoi alkuperäiset Magnum-vanteet pikaisesti tarvikepyöriin. Harvinainen otos siinä mielessä, että kuvassa on paljon ihmisiä. Dodge oli Kouvolan nopeimpia autoja piristettyine 383-koneineen. AMERIKAN RAUTA 2/2012 91. Cudaa kokeiltiin Keimolan katuautokisojen lisäksi Standard-luokan kilpurina 383-kuutioinen Super Commando keulalla. ne poliisit välillä vääriäkin autoja, kun eivät erottaneet samanvärisiä toisistaan. Yöllisiä paremmuusmittelöitä ajettiin kaupungin laidalla sijainneella teollisuusalueella ja myös pikkutunneiksi hiljentyvällä maantiellä kaupungin itäpuolella. Muistan kerran, kun viivalle syksyn pimeydessä asettui Esa Reinmanin ´67 Camaro ja Jarkko Mannisen ´70 Super Bee
Viikkoa myöhemmin Skegnesissä oli rauhallisemmat humpat pojilla tarjolla. Münchenin juhlissa yleisö koostui lähinnä paikallisista sekä Alppien ympäröivistä maista kotoisin olevista juurimusiikin harrastajista. Siinähän oli paikallisilla rokuilla ihmettelemistä Pohjolan urho- Eliminatorvaikutteinen Plymouth-rodi oli Saksasta . Kööpenhaminassa ajoimme vahingossa ratsiaan, Matkalle lähdössä vanhan Walkka MC:n edustalta. jossa Galaxien maskissa olleet Texastyyliset sarvet aiheuttivat keskustelua virkavallan kanssa. Myöhemmin keväällä joukkoon mukaan ilmoittautui vielä Jussi. Tulihan lauantaina paikalle myös ryhmää Keravalta, Ritun ´60 avo-Impalalla. Näistä jälkimmäinen piti aivan sairaan kovan shown. Autohan oli rekisteröity viidelle, kaksi edessä ja kolme takana. Oltiin hoikkia poikia siihen aikaan. Alkumatka matkattiin laivalla Turusta Tukholmaan ja moottoritietä halki eteläisen Ruotsin, tylsää. Muumio muistelee euroopankiertue 91 Teksti ja kuvat: Mano Pahkajärvi Talvella 1990?91 alkoi neljän ystävyksen, Konan, Kätsyn, Maken ja allekirjoittaneen välillä pohdiskelu rockabillybileisiin menemisestä Saksaan ja Englantiin. Kotimaisia rokubileitä olikin nähty jo aika paljon. Kaksipäiväisten juhlien päätähtinä olivat muun muassa Sleepy La Beef ja Crazy Cavan & The Rhythm Rockers. Tuloksena oli sarvien kärjen suuntaaminen alaspäin, ennen kuin matka saattoi jatkua. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli München ja sen lähellä vietettävä International Rockabilly & Rock´n Roll Meeting. Olisi siis mukava käydä tyylillä selvittämässä Euroopan menot. R eissuvälineeksi valikoitui Konan ´62 Galaxie XL -avoauto. on rodeja sielläkin. Tämä rytmiryhmä tyylikkäine ´59 farmari-Dodgeineen oli tullut paikalle Zürichistä. Me ja Oski Edseleineen tien päällä. 92 AMERIKAN RAUTA 2/2012 Ranskassa tutustuimme myös paikalliseen ruokakulttuuriin, joka on kuulemma maailman paras.
Heillä kun ei Detroitin tuotteita juurikaan ollut. Ainoastaan Sveitsissä katkennut pakoputkisto aiheutti korjaustoimenpiteitä. Eivät ne kauan kestäneet, mutta niitä kyllä riitti. Kannattiko tämä retki. Maailman suurin Bugatti-kokoelma, mutta ei yhtään amerikanrautaa, koska perustajaveljekset inhosivat niitä. Olivat todella outojaoutoja miehiä. Jopa Ferrarilla ajavat tervehtivät retkuettamme, mitä ei koskaan ole tapahtunut Suomessa. Matkamme jatkui Alppeja seuraten länteen päin kohti Ranskaa. Missähän mahdoitte olla, kun Bill Haley & His Comets tuli ekan kerran Lontooseen. Muutama yö meni matkustajakotitasoisissa paikoissa, sillä suihku on helteessä mukava asia. Auton tekniikka toimi aika hyvin tällä reissulla. Vielä ennen lauttasatamaan menoa kävimme Sheffieldin suunnalla nauttimassa Fish & Chipsit. Taisitte vain olla kiilto isin silmässä. Avoautolla Alpeilla on mukavaa matkustella, kun ei tarvitse erikseen pysähtyä katsomaan maisemia. Hyvän sään vallitessa vain taivas on kattona. Kelien ollessa edelleen suotuisia, jatkui matkamme rätti alhaalla kohti Amsterdamia. Paikalliseen kulttuuriin tutustumisen jälkeen suuntasimme matkan kohti Hoek van Hollandia ja laivarantaa. Englannin valloitus alkoi totuttelemalla tien väärällä puolella ajamiseen. Lopulta pääsimme seuraavaan juhlapaikkaamme, itärannikolle The Skegness Rock´n Roll -festivaaleille. Tämä Erkki Junkkarisen näköinen äijä kyseli seuraavaa: Vai on pojat kauankin harrastaneet rokkijuttuja. Toki muutama amerikanrautakin nähtiin. Taas oli paikallisilla rokuilla ihmettelemistä, kun Suomesta oli paikalle tullut kaksi avojenkkiä, me ja Oskin Edsel ´58. Me pojat mentiin aika hiljaisiksi, kun vanhempi herrasmies vaimoineen tuli jutulle meidän kanssa. Paikka-aineena käytettiin tyhjiä kaljatölkkejä. Mulhousessa, Ranskassa sijaitseva automuseo oli mielenkiintoinen kokemus. Laivamatka Englannista Ruotsiin oli todella tylsä, ei mitenkään verrattavissa meidän ruotsinlaivoihin. Siitä tungoksesta on olemassa filmimateriaalia tallella. Rokkijuhlien jälkeen suuntasimme Lontoon yöhön, jossa meni par päivää vauhdikkaasti. Niitä riittääkin Englannissa, aina metrin halkaisijasta todella suuriin. Lauantaipäivällä pidettiin juhlapaikan lähellä olevan hiekkarannan parkkipaikalla pienimuotoinen harrasteajoneuvonäyttely. Kalusto oli pääasiassa englantilaisperäistä Vauxhall- ja Anglia-kalustoa, joiden konehuoneesta löytyi useimmiten Roverin kasikone. Siellä esiintyi Crazy Cavanin lisäksi myös vastikään Suomessa vieraillut The Jets. Yhteen asiaan tuli kiinnitettyä huomiota; Euroopassa tuli peukkua todella paljon meille muilta maantiellä kulkijoilta. jen meiningistä. Ainoastaan liikenneympyröistä poistuminen toi päänvaivaa. Tämä hemmo oli kuulemma ollut Lontoossa juna-asemalla vastassa. Kyllä, sillä seuraavana vuonna menimme uudestaan. Göteborgista suorin reitti Tukholman lauttasatamaan menee Oslon kautta, joten 12 eri maata saatiin plakkariin tällä reissulla. Yöpymiset reissussa tapahtuivat pääasiassa leirintäalueilla kupoliteltoissa. Mutta siitä myöhemmin lisää. Fiilistelyä avoauton takapenkillä Itävällan Alpit taustalla. Tarinassa esiintyvä Erkki Junkkarinen ruusuineen. Ohjelmalehtinen rokkijuhlista. Jopa Ferrarilla ajavat tervehtivät retkuettamme, mitä ei koskaan ole tapahtunut Suomessa. Kyllä, oli siellä sitä rokkiakin. AMERIKAN RAUTA 2/2012 93
Piirros: Janne Kutja 94 AMERIKAN RAUTA 2/2012. Kutjan kuva Arkipäiväunia Uudella palstallamme kansainvälisestikin mainetta saanut muotoilija Janne Kutja esittää näkemyksiään tutuista ja ehkä epätavallisemmistakin rakentelukohteista laatikon ulkopuolelta. Teksti: Tomi Eronen
Nätti se on. AMERIKAN RAUTA 2/2012 95. Ovenkahvat ja merkit parturoitiin pois ja hiekkapeltiä tuotiin hieman alaspäin. Samalla siihen lisättiin pystypuolat. Alustaa madallettiin ja vanteiksi valikoituivat American Racingin Shelby Cobra -alut 17-tuumaisina. E nsimmäisen kuvan kohteeksi sai kunnian päätyä meikäläisittäin tavallistakin tavallisempi kohde, se niin monien harrastajien ensimmäinen auto, ´64 Valiant. Janne choppasi kattoa miedosti, reilun tuuman verran parantaakseen auton linjakkuutta. Samalla tuuletusikkunat poistettiin etuovista. Etulokasuojan alempi kanttaus poistettiin pyöränkaaren yläpuolelta. Takapyöränaukkoa on korotettu kylkilinjan keventämiseksi, sillä fenderskirtmäinen lokasuoja olisi näyttänyt tässä tyylisuunnassa oudolta. Samalla tietysti jouduttiin tietysti työstämään hiukan lokarin kulmaa
Siinä ei ole mitään hienostelua eikä tingeltangelia, vaan se on pelkästään mahdollisimman yksinkertainen halvimman mallisarjan työjuhta. Vajaat kymmenen vuotta sitten pyysinkin Bremerin Ykää pitämään silmänsä auki GM:n ´65?67 keskikorisen 2-ovisedanin va- ralta. Yleensä näissä hommissa on mopo karannut... Kontti on maassa aivan marraskuun lopussa, pysykää kuulolla. Petteri Chargerin sisustaa siistimmäksi Kuinka ihanaa auton osien tilaaminen nettiaikana voikaan olla: pari hiiren klikkausta ja tilipussi imeytyy piuhoja pitkin kauppiaalle. Sitten seuraakin pidempi vartomissessio sormia naputellen, yleensä maailmalta tilatut nippelit eivät ilmesty suinkaan samalla salamannopeudella tallin perukoille. No, tuplaamalla luvattu aika ja lähettämällä parit sähköpostit ollaan jo lähempänä kovasti kaivattujen pakettien avaamista. Charger-projektimme ostoslistalle joutuivat tällä kertaa muun muassa uudet oviverhoilut ja lattiamatto. johtuisikohan sen konstailemattomasta käyttölaiteluonteesta. Chevelle 300 ´65 Harrasteautoiluni ensiaskeleissa 70-luvun loppupuolella olivat vahvasti mukana 60-luvun puolenvälin GM:n keskikokoiset, kaverien ´66 Acadian Beaumont ja ´65 Chevelle 300 Deluxe, molemmat tietysti useampiovista mallia. Puuhanurkka Olli Köyhimmän mallin sedania ei ole maalailtu, vaan kaikki on reilusti näkyvissä. Uusi löytö . Väri sekä sisältä että päältä on Aqua. Auto on myyjän mukaan varastokoppilöytö (Storage Wars), ja siinä on säilynyt kuin ihmeen kaupalla alkuperäinen paperitavara Protect-o-plateineen, josta käy ilmi ensimmäinen omistaja. Suunitelmissa on ainakin jarrujen ja etunivelten remppa, sekä ruostuneitten etu- ja takalasin reunojen korjaus. Custom on minulla vieläkin. Viime kesänä sitten eBaystä löytyi sopiva ´65 Chevelle. Autossa komeilleet amerikanaikaiset kippuraiset ja repsottavat omavalmisteet oli ?taidokkaasti. Nyt sitä sitten odotellaan saapuvaksi Suomeen. Chevelle 300 on mallisarjan kaikkein halvin versio, eika kyseisen yksilön kohdalla tekniikallakaan ole herkuteltu: Keulalta löytyy kutonen ja 3-lovinen manuaali, eikä autossa ole tehostimia. Ensin löytyi ´65 Ford Custom ja sitten ´65 Bel Air, jotka eivät olleet ihan mitä hain, mutta hauskoja laitteita kumpikin. 80-luvulla itsellänikin oli ´64 Chevelle 2D farmari, ja jostakin syystä tuo kaksiovinen korimalli on aina ollut toivelistoillani . Saman soveltavan linjan mukaisesti oviskuuppeja ostohetkellä koristaneet R/T-merkit oli kyhätty punaisista sähkömiehenteippisuikaleista ja viimeistelty mustalla tussilla... Että siitä vinkkiä maksimaalisen säästöbudjetin talkoisiin. 96 AMERIKAN RAUTA 2/2012. kiinnitetty oviin lukuisilla peltiruuveilla. Seurasin huutokaupan loppuun, enkä pystynyt vastustamaan kiusausta ottaa yhteyttä myyjään, kun auto ei mennyt kaupaksi. Ainoa ruksattu optio on alkuperäinen radio, lämmityslaite sen sijaan on tässä vuosimallissa jo vakiovaruste. Autoa ei ole koskaan maalattu, vaan kaikki ongelmat ovat reilusti näkyvissä. Mukana tulivat kaikki osat takalokasuojien Chevelle 300 -merkkejä lukuun ottamatta (ei siis Deluxe), joten sellaisia saa tarjota, jos on jäänyt nurkkiin
Olisikohan seuraavaksi vuorossa lohduton piuhaviidakko ja vuotava ohjaussimpukka... enkä varmasti ole vaihtamassa sitä ihan lähiaikoina. eikä niitä paljoa tarvita. (Hittoako kaiken harrasteautoihin liittyvän pitää maksaa hunajaa!) Kuten arvata saattaa, näyttivät takatilojen pahvit tämän jälkeen entistäkin rujommilta, joten alkuperäisen kaltaiset uustuotantoverhoilut piti sinnekin hankkia heti perään. Ovien ilme viimeisteltiin upouusilla sisäaukaisukahvoilla ja lukkonupeilla. Pientä mutinaa kaukoitäkahvat aiheuttivat, sillä sellaisenaan ne eivät asettuneet paikoilleen. Ainakin käyttämiäni kiinnikkeitä kannatti ensin vääntää pihdeillä auki pahviin kiinnittämistä helpottaakseen ja puristaa aavistuksen kiinni oviin työnnettävän kärjen osalta (näin ovipahvien irrottaminen sujuu tarvittaessa kivuttomammin). Pakko mainita nuukuuden piikkiin laitettava kömmähdys: alkuaan vain ovien verhoilut lähtivät tilaukseen. Sisustan yleisilme koheni kummasti simppeleillä vaihdoilla. Tomi Lisää S-sarjan Letukoita Cutlass saatiin kuin saatiinkin kutakuinkin valmiina näytille X-treme Car Show´hun. Sen jälkeen se ehti olla ajossa pari viikkoa ennen jäämistään talliin talvehtimaan. Ehdin sentään käydä sillä yhdessä kesän cruisingissa, tuloksena irtiraavittu putki. Kyllä se ilmajousitus vaan olisi kätevä Helsingin monttuisilla mukulakivikaduilla. Niin, eikä siinä vielä kaikki. Pikkuavolava on näppärä käännellä ja täysikokoista helpompi ahtailla parkkipaikoilla, ei kuluta juuri mitään ja sen osat ovat puoli-ilmaisia . Se oli alkuviikkoa, kun tuli puheeksi, että hänkin voisi ostaa S-10:n, jos sopiva automaattivaihteinen tulisi tarjolle. Ilmeisesti maalauksen yhteydessä oli tullut ajettua tankki sen verran tyhjäksi, että siinä cruisaillessa myös kaasari meni niin huolella tukkoon, ettei auto käynyt tyhjäkäyntiä kaikilla pytyillä. dieselfarmarina tietysti, kun kilometrejä siihen kertyy vuodessa nelisenkymmentä tuhatta. Omaan käyttöautooni, ´92 S-10 pickikseen olen tykästynyt niin paljon, että olen kehunut auton toimivuutta ehkä liioitellunkin estottomasti kaikille tutuille, Näitä ei voi olla koskaan liikaa. AMERIKAN RAUTA 2/2012 97. On muuten jäykkää tavaraa jyystää saksilla eristevillojen kohdilta! Huolellisuus palkitaan asentamisessa, etenkin penkkejä paikoilleen survoessa on vielä riski saada matto kurtulle. Maalasimme ovien näkyvät sisäpinnat (alaosa ja reunat) ennen ovipahvien kiinnittämistä. Lisäksi se on vakuutuksiltaan varmaan halvin auto minulla ikinä. Viikko takaperin olin näköjään saanut vakuutetuksi minitruckin mainioista puolista faijankin. Nurjalta puolelta piti hioa melkoisesti ennen kuin muoto täsmäsi alkuperäisiin. Kaasarien korjaussarjojen myynti on muuten yleisesti tänä vuonna kasvanut hurjasti viime vuoteen nähden, mutta sehän ei virallisesti voi johtua muuttuneesta polttoainelaadusta? Syksyn tultua päätin myös vaihtaa perheen käyttöauton pitkään himoitsemaani Chryslerin 300C:hen . Kulahtanutta mattovanhusta ei enää kehdannut paikoilleen rullata. Sopuhintaan löytynyt uusi mallikohtainen kaksiosainen matto asettui hyvin paikoilleen pienellä hienosäädöllä lattiashifterin ja keskikonsolin kiinnikkeiden seudulta. Tosin uusi hankinta ei oikeastaan ole S-10 vaan jatko-ohjaamoinen GMC S-15, veekutosella ja automaatilla. Kun näitä pikkupickareita on alkanut kertyä tuttavapiiriin enemmän, ne ovat jo ehtineet saada uuden nimityksenkin. Naisen suusta kuullun totuuden mukaan ne ovat mopoautoja? Huolellisuus palkitaan mattojen asennuksessa. Oireilu oli sen verran vakavaa, että pidin jo todennäköisenä palanutta venttiiliä tai pyöreäksi kulunutta nokkaa, mutta tällä kertaa selvittiin uudella kaasarin tiivistesarjalla. Pahvit eivät vaatineet muuta fiksaamista kuin ikkunaveivien aukkojen puhkaisun. Ne napsahtivat uustuotantokiinnikkeillä helposti ja napakasti paikoilleen. Ei siinä lopulta kauan mennytkään, torstaina kävin sellaisen Itä-Helsingistä ostamassa
Ranfla Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 31.1.2013 CHEVROLET IMPALA CONVERTIBLE ?63 Uudenkaupungin kasvatti Pasi Salo mieltyi mataliin laitteisiin jo varhain, ja tuli maanlaajuisesti tunnetuksi parikymmentä vuotta sitten rakentamillaan ´60 Impala lowriderilla ja LO-57-kilpisellä ´57 klassikkofarmarilla. onko pitkä peltisarja oikeasti pukinsarvia toimivampi? FORD A ROADSTER Punaisen perunan mailta, amerikankielellä South Careliasta, tulee Tatu Kouvo, jonka suonissa virtaa fordinsininen veri. Hänen uusin laitteensa, Hallock-lasinen ja perinnetekniikalla varustettu Roadster edustaakin vanhan koulukunnan oppeja puhtaimmillaan. ä j ä ä r ä ä m n i Tahd orein ?Jukka. Hui spokaalin. Custom-luokan ykkö 98 AMERIKAN RAUTA 2/2012. Löfbackan tu hn Jo n se ai el ar sa ar et sä ER ´51 Pi än kauden näyttelyis m HUDSON PACEMAK tä in hd ta yt nn rä ää ukaisesti m Power Meetissäkin n äi itt kustom on nimensä m m ni i as kk po kean hieno laite Ruotsia myöten. Nykyisin Pasin pihaa koristaa myös chicano-henkinen ´63 räbä, joka ei pirteine värityksineen varmasti jää liikenteessä huomaamatta. SO CAR ROADSTER Pakosarjat testissä Vertailimme eri pakosarjatyyppejä moottoridynossa
www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-05 Viipale mediat 6 414887 002455 12002 700245-1202 Amerikan Rauta 02/2012 ?Larry Watson kohosi korin linjojen parhaita puolia korostavilla scallop-maalauksillaan kustom kulttuurin legendaksi.? esta Rautaan . Chevrolet Im pala 2D HT ´60 . 2/2012 . Chevrolet S-10/ ZIL ´90 Suomalaista työtä . 8,90? Rakkaud 0 ! 10 UA SIV NRO 2 Uusi lehti amerikanautojen ystäville! 2 1 0 2 w o h S A M SE. Ford Tudor Hot Rod ´28 . Plymouth Duster 340 ´70 Lincoln Sport Sedan ´49 . HoT ROD harvest Run Maata iva p aa R Ch evy Fleetside ´89 Tekniikkaa: Harrastepeli rokkaamaan watsonin jäljissä Klassinen mild kustom Ford Thunderbird ´59 Chrysler Le Baron Coupe ´78