Amerikan Rauta 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2/2013 . Ford Tudor ´31 Lincoln Cosmopolitan Kustom ´50 H-D Shovelhead ?Unique 47? Mitä saa vakuutettua ja miten? Talvikoeajossa Dodge Dart ´73 JENKKIVANNEKATSAUS Suomalaista työtä . Shelby Cobra CSX ´65 Cadillac Sedan DeVille ´60 . www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-21 Viipale mediat 6 414887 002455 13002 700245-1302 NRO 4 Uusi lehti amerikanautojen ystäville! Grand National Roadster Show näyttelyraPORTTI AMERIKASTA. 8,90? Rakkaud Tyylipuhdas Chevrolet Impala SS ´62 LISÄKSI Esittelyssä: Spesiaalit: Chevrolet Pick-up ´64 . 100 sivua! Amerikan Rauta 02/2013 ?Tarina kertoo, että Impala olisi ajautunut Turun hylkyautovarikolle, josta sen pelasti Jäykkä-Arskana tunnettu pitkän linjan harrastaja.? GThang Oldsmobile Cutlass Supreme ´81 esta Rautaan
0500-801 199 Fax 02-4845 490 ks@partmaster.? KATSO MALLEJA: WWW.PARTMASTER.FI Supercars of California RAHTIPALVELUT JA HUOLINTAPALVELUT LOS ANGELES - HELSINKI . USA: 1-714 608 3144 WWW.SUPERCARSCA.COM. Maakuljetukset kaikkialta USA:sta. Autamme ebay- ostoissa, julkisissa ja dealereiden huutokaupoissa. Voit myös itse tilata autot ja osat meidän toimipaikkaamme. SUPERCARS OF CALIFORNIA LLC INFO@SUPERCARSCA.COM . 040 543 3295 Puh. Puh: 044 502 8859 . . NEW YORK - HELSINKI Autot, mp:t veneet ja muutot joka viikko Los Angelesista. LÄÄKKEET MEILTÄ! ! Y T T E IT R Ä Ä M A V U TAUDINK i ja toiveidesi mukaan. i mittojes Rakennuta unelma pyöräs ihin. Rahoitukset myös muutostö CUSTOMIT CHOPPERIT LOW RIDERIT BAGGERIT TRIKET HD-HUOLL OT ILMAN AJA NVARAUSTA ! YOU NAME IT... YOU NAME IT, WE MAKE IT PS. Toimitamme myös USAsta erikoisautot, -pyörät, triket, puolivalmisteet, työkoneet... Riiheläntie 7, Marttila (40km Turusta) www.partmaster.? Osat ja tarvikkeet: www.motoparts.
Tiedostavana nuorena miehenä joskus 90-luvun puolivälissä nauroin suureen ääneen, kun näin näyttelyssä maisemamaalatun auto . niin, henkilöauton, jonka pinnassa olivat rekoista tutut koko auton peittävät motiivit. Se nyt vaan yksinkertaisesti oli niin viime tiistain juttu. Joitakin vuosia myöhemmin motiiveista tuli suosittuja tuningpiireissä . Ehkä Chryslerin 300C sisarmalleineen voisi jatkaa tuota listaa . Pihan täyttävät nimittäin edelleen sitkeästi toistametriset lumikinokset ja lähialueen tietkin ovat kauttaaltaan valkoisen pinnan peittämiä. Se pisti miettimään, että tuon jenkkiharrastajien vuoden kotimaisen päätapahtuman ajankohta on oikeastaan varsin aikainen, kun pääsiäisen aika vaihtelee niin paljon, että joskus se on maaliskuun, joskus huhtikuun loppupuolella. näin taannoin yhden mattamustaksi maalatun tuoreen Kolmesatasen, jossa oli leveät valkosivut ja maalatut peltivanteet . Kromia piti olla paljon, ja kultaukset, helmiäiset ja candyt ne vasta olivat jotain. eikä näyttänyt yhtään hassummalta. Ehkä toivoa uusista aihiosta siis vielä on. Niin, niistä motiivimaalauksista vielä. Paikka ei järjesty yhtä helposti kuin pääsiäisenä, harrastajilla ei ole yleisiä neljän päivän vapaita ja järjestyshäiriöiden määrää kasvattaa helposti se, että on käynnissä yleinen juhla-aika. Siltikin hirvittää miettiessä niitä, jotka joutuvat hinaamaan autonsa näyttelyyn toiselta puolen Suomea jäisillä teillä. Joskus on hyvä nauraa myös itselleen. Etenkin silloin jos tajuaa olleensa vähän naurettava. Pääkirjoitus Näyttelyistä ja eri tyyleistä L askin aamukahvia juodessani, että tämänkertainen Helsingin American Car Show on minulle 22:s. Nyt motiivimaalauksia ei enää juuri näe tuningkalustossakaan, siellä on vallalla samantyylinen henki kuin 80- ja 90-lukujen taitteessa muskeliautojen rakentelussa. Tekniikkaa saa virittää, alustaa parannella ja vanteet vaihtaa, mutta ulkonäön on oltava lähellä alkuperäistä. American Car Show´han järjestettiin juuri vapun aikaan silloin, kun paikkana oli vielä jäähalli. Tiedän, vapussa on ajankohtana monet ongelmansa. Mielenkiintoisinta on se, että nuo näyttelyautot rakennettiin 5-20 vuotta vanhoista aihioista . Lopulta kun tärkeintä on se, että auto miellyttää omistajaa itseä. lauksiin tuttuja juuri tuon ajan lowridereista, vaikka täällä päin olikin tapana kulkea maan raapimisen sijaan perä pystyssä. vastaisi nykyään vuosimalleja ´93-08! Aivan, tuolla aikavälillä valmistettiin kovin vähän mielekkäitä rakentelukohteita, joten ongelma on kyllä ihan maailmanlaajuinen. Viimeiset harrastekelpoisiksi mielletyt jenkit GM:n F-bodyjä, Mustangeja ja Vettejä lukuun ottamatta olivat G-body Coupet, joiden valmistus loppui ´88 ja sämpylä-Caprice sekä takavetoFleetwood, joiden valmistus loppui ´96. Ajatuskin siitä, että roikkuisi auton ikkunasta pihalla herättäen pahennusta juppiautoilijoissa lähinnä puistattaa, ja niitä ei omaa itseä miellyttäviä laitteita näyttelyissä katsellessa yrittää enemmän arvioida työn laatua kuin makuasioita. Nyt minunkin autossani on sellaiset. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi olen mieltynyt suuresti lowrider-kulttuuriin. Jostain nostalgiasta siinä täytyy olla kyse, olivathan monet niistä 80-luvun alun Suomi Hot Rod -jutuista arkkusisustuksista jujumaa- Amerikan Rauta 2/2013 3. Sen jälkeen kun näyttely siirtyi jäähallilta messukeskukselle, on väliin jäänyt yksi kerta, olisiko ollut vuonna 2000 vai 2001. Asia tuli mieleen, kun aloin miettiä viitsisikö auton viedä ajamalla näyttelyyn, jos sää pysyy samanlaisena kuin tätä kirjoitettaessa. Muuntyyliset autot saatetaan nauraa ulos tapahtumasta. Kyllä se vaan taitaa olla niin, että ikä kasvattaa avarakatseisuutta. nehän olivat uusi juttu niille, jotka eivät olleet niitä 80-luvun alussa pahoinvointiin saakka katselleet. Ei tietysti ole mitään takeita, etteikö lunta voisi tulla vappunakin, mutta oikeasti kurjan kelin todennäköisyys on silloin paljon pienempi kuin maaliskuussa
Patric Backholmin Caddyä koristavat Road Kill Cafe -mainokset. 66 Harley-Davidson Shovelhead Tommi Niemelän Armeijanvihreää lapiopäätä ei ole rakennettu miellyttämään massoja. 44 Chevrolet C10 Long Bed Fleetside ?64 4 Amerikan Rauta 2/2013 20 Amerikanvanteita. Siitä otimme selvää Mika Kosolan sinivalkoisen pedon parissa. 56 Cadillac Sedan DeVille ?60 Musta huumori ja patina toimivat yhdessä. Nro 4. 2/2013 12 Kannessa: Chevrolet Impala SS ?62 Esittelyssä 12 Chevrolet Impala SS ?62 Ville-Veikko Räty antoi uuden elämän 15 vuotta taivasalla seisoneelle Impalalle. 26 Ford Tudor ?31 Marko Oreniuksen rajusti chopattu ja channeloitu Tudor on suicide-keuloineen harvinaisen härski laite. 32 Oldsmobile Cutlass Supreme ?81 Toimituksemme päällysmiehenä häärivän Tomin lowrider sisältää viitteitä niin itä- kuin länsirannikoltakin. 38 Lincoln Cosmopolitan Custom ?50 Jussi Puumalaisen poikkeuksellisella kustomilla on vaiettu valtiomiestausta. 44 Chevrolet C10 Long Bed Fleetside ?64 Jarmo Malkamäen pitkälava on kokenut muutoksia usean kotimaisen kustom-kasvon käsissä. 50 Shelby Cobra CSX ?65 Kuinka Cobra pärjää Suomen talvessa
Nam! 74 Petrol Circus Jo kolmatta kertaa järjestetty prätkätapahtuma kasvaa ja kehittyy. 76 Kustom Kulture Show Ensimmäistä kertaa järjestetty häppening paikkasi aukon kotimaisessa tapahtumatarjonnassa. ArtikkeLit 20 Amerikanvanteet Kokosimme yhteen kotimaisen jenkkivannetarjonnan kiinnostavimmat mallit. 62 Koeajossa ?73 Dodge Dart Talvinen koeajo neliovi-Dartin puikoissa nosti pintaan muistoja nuoruusvuosilta. 80 Pin Stripe -kurssi Kaikkea on kokeiltava. Tällä kertaa testasimme, miten toimittajan hyppysissä pysyy straippi-sivellin. 82 LA Mission, osa 1 Pin Stripe -kurssi Vakiot 8 Rauta-annos ja tapahtumakalenteri Tällä kertaa uutistoimisto työnsi eteemme mm. Petteri Hautamaa pohtii, kuinka valita vähiten huono vaihtoehto. Amerikan Rauta 2/2013 5. 32 Oldsmobile Cutlass Supreme ?81 70 Grand National Roadster Show 80 Tapahtumat 92 Tunnelmia takavuosilta Yleisön pyynnöstä julkaisemme lisää otoksia Billyn pohjattomasta kuvalaarista. 70 Grand National Roadster Show Kauden kovimmat kansainväliset rodit ja kustomit, mausteenaan hallillinen surffiautoja. kutistettuja kärryjä ja kilpiä. 10 Pelit ja vehkeet Toimivaksi todettuja uutuuskilkkeitä niin voiman tuottamiseen, ylläpitoon kuin siirtoonkin. 94 Kutjan kuva Jannen piirustuspöydältä putkahti ?55 Fordista muokattu period perfect -kustom. 96 Puuhanurkka Lehtisen Olli tutustuu perusteellisesti uuteen tulokkaaseensa, ?65 Chevelleen. 26 Ford Tudor ?31 Suomalaispoika pakkasi reppunsa ja lähti Los Angelesiin ihmettelemään paikallista jenkkiautoharrastusta. 87 Asiaa vakuutuksista Harrasteauton vakuuttaminen on kinkkinen paikka
Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 6 Amerikan Rauta 2/2013. Materiaali: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Olli Lehtinen, Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Janne Kutja, Billy Laitila, Jani Kunnari Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh
Laivaukset joka viikko. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. www.finn-us.com Hal-Mari International Logistics Inc. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com. Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa
Myyjän kommenttien mukaan ruttuinen ja ruskea Jimmy-Porsche kaipaa pientä näpertelyä, sillä valolaitteet ja vilkut eivät oikein pelitä, mutta tekniikka on kunnossa. Palkintojen määrä on kaikkien aikojen Autorama-näyttelyiden ennätys 64 vuoden aikana, ja John D?Agostinon kommentti, ?OH WHAT A NIGHT !!!?, pukee saavutuksen sanoiksi paremmin kuin hyvin. Internetin ihmemaasta Kutistetut kärryt Junior Central -sivusto kerää yhteen vanhoja 50- ja 60-luvun sähkökäyttöisiä leikkiautojen pienoismalleja. Polkuautojen kokoiset, lasikuituiset vanhat avojenkki-replikat ovat aikanaan olleet verrattomia autoliikkeiden myynninedistäjiä. Huomiota saaneen modauksen jälkeen Corvetteitalia kommentoi seuraavasti: ?Obviously ours is only a heavy provocation, but if the owners and enthusiasts comments will be positive... Miten reagoit, kun huomasit ettei uudessa ?14 Corvette C7:ssä olekaan tuttuja pyöreitä takavaloja aikaisempien Corvettejen tapaan. Osoituksena tästä on esimerkiksi tämä GMC Jimmyn alustalle aseteltu vuoden 1975 Porsche 914, joka ainakin erottuu parkkipaikalla mukavasti. Alunperin keskimoottorinen ja Volkswagen-tekniikalle suunniteltu Porsche on tällä haavaa etumoottorinen ja nelivetoinen kiitos Jimmy-symbioosin, ja pakettia kuljettaa Blazereistakin tuttu 4,3-litrainen V6. tämän ostamalla saa samassa konkurssissa molemmat. 8 Pyöreät valot uuteenkin Corvetteen. Vanhempien on ollut helppo poiketa myyjähenkilöstön pakeille, kun jälkikasvu on sillä välin päässyt kurvailemaan ympäri pihamaata täydellisellä Mustangin tai Edselin pienoiskokoisella replikalla. Autoja on myös arvottu harvoille onnellisille. Junior Centralin Facebook-sivulta löytyy mukavasti kuvia näistä laitteista, ja sinne päivitetään usein restaurointiprojektien kuvia. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen D?Agostino palkittiin Kuulun yhdysvaltalaisen kustom-velhon, John D?Agostinon rakentamat Sophia (?40 Cadillac) ja Ruby (?51 Lincoln) voittivat vastikään Sacramento Autorama -showssa miltei kaikki mahdolliset pokaalit ja pystit. Italialaisen Corvetteitalia.net-foorumin hahmot suivaantuivat palikkamallisista takavaloista niin, että kävivät piirustuspöydän ääreen ja suunnittelivat uuteen Corvetteen pyöreiden takavalojen peräpääkitin. Esimerkiksi Bernie?s Restoration -niminen yritys näyttää kunnostaneen useammankin minikokoisen klassikkoajokin, jotka vuosien saatossa ovat joutuneet ajan hampaan järsimäksi. www.jrcentral.com, facebook.com/jrcentraldotcom Craigslist-myyntisivustolla tulee silloin tällöin vastaan kaikenlaista mielipuolista. Koko litania on vaikuttava: Sam Barris Memorial Award, Joe Bailon D?Elegance Award, West Coast Customs Award, Custom D?Elegance Runner Up, King of Kustoms award. we will consider seriously the production of the kit!? Sarjalle on kaavailtu alustavasti 2800 dollarin hintaa kaikkineen.. Pakettiin kerrotaan kuuluvan C6-mallin takavalot, lasikuituinen peräosa, johdotus, polttimot ja ohjeistus. Asioista perillä olevat tahot kommentoivat takavalomodisarjan sivuuttavan uuden C7:n takavaloihin suunnitellun jäähdytysritelikön kokonaan, mutta Corvetteitaliasta kerrotaan, että tämäkin on huomioitu jättämällä 1,5 sentin ilmaraot C6-valojen yhteyteen. Ajokkia kaupataan jopa päivittäiseksi kulkineeksi, ja tämän hankkivalle nostan kyllä hattua. Sisustasta ei ole kuvia, ja yöunien säilyttämiseksi se lienee parasta. Pyyntihinta Arizonan Phoenixissa sijaitsevalla Jimmy-Porschella on vaivaiset 1350 dollaria, millä ei välttämättä aina saa kunnollista GMC Jimmyä eikä Porsche 914:ää
Roy A. Hot Rod & Rock Show Pirkkahalli, Tampere 3.-4.5. Edselin ei kuitenkaan tulisi antaa olla Roy A. Gasoline Kustom Car & Bike Show Seinäjoki Areena, Seinäjoki 4.-5.5. American Car Show Oulu Ouluhalli, Oulu 18.5. Pomona Swap Meet Pomona, Kalifornia 18.4. Brown on kuollut helmikuun lopulla 96-vuotiaana. Edsel oli tunnetusti varsin haastavan näköinen auto pystyllä etusäleiköllään, josta ?koninkaulus. Vasta Falconin ja Mustangin menestyksien pyyhkäistyä Edsel jonnekin historian hyllyille edellisen vuosikymmenen tekeleenä, Brown palasi takaisin kotipuolelle Atlantin valtamerta ja jatkoi myöhemmin suunnittelun johtotehtävissä Lincoln-Mercury-divisioonassa 11 vuoden ajan. Edsel on toki nyttemmin saanut osakseen ansaitsemaansa arvostusta, ja automallin harrastajat ovat osoittaneet samaa kohtelua Brownille. Classic Motorshow Messukeskus, Lahti 5.5. Auto Saloon 2013 Astrum-keskus, Salo 14.4. Aikaisempi kolmen kirjaimen ja kahden numeron sarja on Trafin mukaan käytetty loppuun, mutta käytännössä katsastuskonttoreilla lyhyitä kilpiä on vielä kaapit täynnä. Murphys Classic Car Cruise Night Murphys, Kalifornia 27.-28.4. Kilpi on siis reippaasti pienempi, kuin aikaisempi lyhyt valkopohjainen kilpityyppi (118 x 338 mm), ja uuden kilven mitat täsmäävät esimerkiksi amerikkalaismalliseen kilpeen passelisti. Brownin ainoa muistettava suunnittelutyö, sillä Brownin kynästä saivat myös alkunsa alkuperäinen Ford Cortina ja muita merkittäviä brittiFordeja kuten Consul, Zodiac ja Zephyr. Spring Turlock Swap Meet Turlock, Kalifornia 11.-12.5. Kuvamme Ford Mustang on tietojemme mukaan ensimmäinen uudenmalliset kilvet saanut auto. Uutta rekisterikilpeä voidaan myöntää sellaisille autoille, joiden kilpitilaan ei mahdu muita rekisterikilpiä: esimerkkinä vaikkapa jenkkiautot, joiden rekkarisyvennys takavalojen välissä on kovin kapea. Uudet pienet rekisterikilvet valmistetaan ilman kiinnitysreikiä, eikä niissä ole EU-tunnusta. Hyvä! 29.3.-1.4. Brown itse asiassa suunnittelikin nämä ollessaan Englannissa miltei maanpaossa Edselin myyntikäyrien jäätyä harmittavan mataliksi, Brown siirrettiin Ford-konsernissa ensin kuorma-auto-osastolle ja tämän jälkeen Britannian Fordille. American Car Show Messukeskus, Helsinki uomessa otetaan käyttöön uusi rekisterikilpityyppi: pieni valkoS pohjainen rekisterikilpi, jonka korkeus on 113 ja leveys 301 mm. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Tapahtumat Uudet pienet kilvet 28.-31.3. Juuri ennen lehden painoon menoa saimme Trafilta tiedon, että uudentyyppistä kilpeä tullaan suuren kysynnän vuoksi tekemään sittenkin myös mustapohjaisena. Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköping, Ruotsi 30.3.-1-4. Vintage Torque Fest Dubuque, Iowa 4.5. oli vain lievemmästä päästä sen haukkumanimiä. Swap Meet Daytona Beach, Florida 13.-14.4. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend Las Vegas, Nevada 29.3.-1.4. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 2/2013 9. Brown jaksoikin mielellään vierailla myöhempinä vuosina Edsel-tapahtumissa. Vinkkaa uutisaihe tai tapahtuma! Jos tormäät esittelemisen arvoiseen asiaan, ilmiöön tai tapahtumaan, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Air & Motor Show Live Malmin lentokenttä, Helsinki Roy A.Brown 1916-2013 Koko olemassaolonsa ajan mielipiteitä jakaneen Edselin pääsuunnittelija Roy A
Hintaa laturin ja tehostimen korvakkeella on 139 euroa, asennussarjojen hinnat alkavat 45,90 eurosta. Kysy lisää valtuutetulta Holley-maahantuojalta, www.usparts.fi, (09) 25 131 900 Scott Drakelta saattaa löytyä ratkaisu, jos ei sopivaa letkua tahdo muuten löytyä. Suodattimen tarkistusta ja puhdistusta varten ei tarvitse valuttaa yhtään jäähdytysnestettä, vaan ainoastaan avata kierrekorkki, jossa on O-rengastiiviste. Jyrki asentaakin talven aikana tuollaisen suodattimen, joten ensi kesänä ei pitäisi olla ongelmia! www.roadmachine.fi Kardaanit kuntoon Inland Empiren teräs- ja alumiinikardaaneja löytyy Trade Partsilta varastotuotteena. Trade Partsilta löytyy vuosimallien 1964-70 Fordin pikkulohkoihin sekä FE-moottoreihin tarkalleen alkuperäisen muotoisia ja pituisia tehostimen letkuja sekä heikosti tarvikkeena saatavia jarruletkuja. Letkujen hinnat alkaen 30?. Trade Parts, www.tradeparts.info (05) 355 7289, 0400 755 098 Suodatinta syyläriin Vanhoissa jenkkiraudoissa on yleinen ongelma, että moottorin vesitiloista irtoaa helposti kattilakiveä ja ruostetta, joka pikkuhiljaa tukkii jäähdyttimen sekä lämmityslaitteen kennon. Siinä on myös sisäkierteet AN16-liittimelle, mikäli teräspunosletku on mieleen. Peruspilliväli on 14 mm, Optimassa taas 8 mm, mikä tarkoittaa sitä että samassa tilassa saadaan kiertämään tehokkaammin vettä. Road Machinen Jyrki kertoo, että omassa ?46 Buickissaan on riesana juuri tuo jatkuva jäähdyttimen kennon tukkeutuminen. Road Machinella on tähän sopiva ratkaisu: tarjolla on moottorin ylävesiletkuun asennettava suodatin, joka estää ruostehippujen ja muun roskan pääsyn jäähdyttimeen. Saatavilla autokohtaisena, mittatilauksena tai aihiona tarpeen mukaan. Saatavilla myös niin sanottuja tripleflowjäähdyttimiä, joissa säiliöiden sisällä on välilevyt ohjaamassa veden kiertoa ja vesi pysyy mahdollisimman kauan jäähdyttimessä ennen paluuta moottoriin. Hinnat alkaen. Jotta modernin tekniikan asentaminen muskeliin, pikappiin tai rodiin kävisi helpommin, tarjolla on yleismalliset korvakkeet niin laturia, ohjaustehostimen pumppua kuin ilmastointiakin varten. OEM-laatuiset korvakkeet sopivat kaikkiin LS-perheen moottoreihin riippumatta vesipumppuvaihtoehdoista. Messinkisenä tai alumiinisena ja 2-4 rivisenä tarjottavan jäähdyttimen saa alkuperäistyylisen kennoston ohella High Efficiency ja Optima-versioina. Firman valikoimiin kuuluvat myös kardaanisilmukat ja yoket vaihteistoon sekä perään. Suodatin on kiillotettua billet-alumiinia, ja sopii 1.5 tuuman vesiletkulle. Erona näissä kennoissa on se, kuinka tiheästi niissä on ?pillejä?, joissa vesi kulkee. 299? Trade Parts, www.tradeparts.info (05) 355 7289, 0400 755 098 Helpotusta LSswappiin Tarjoaa Holley uusilla apulaitehihnapaketeillaan ja korvakkeillaan. Täydellisten kardaanien hinnat lähtevät 359 eurosta. Silmukat alkaen 50. Tuoteuutuudet Toimittanut: Tomi Eronen Lääkettä letkunpuutteeseen Moottori viileämmäksi US Radiatorin v almistamia jäähdyttimiä saa mallikohtaisena 1927-79-vuosimallien autoihin tai tilaamalla haluamiensa mittojen mukaan. ja yoket alkaen 60?. Trade Parts, www.tradeparts.info (05) 355 7289, 0400 755 098 10 Amerikan Rauta 2/2013. Tässä Aeroflow:n suodattimessa on irrotettava metalliverkko, joka pyydystää roskat
. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin? Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 4.4.2013 mennessä FHRA Tampereen seutu ry ( 03 ) 214 2599 | office @ fhra-tre.net. UUDISTUNUT PUHELINMYYNTI USA-VARAOSAT TARVIKKEET HUOLTO YLI 20-VUODEN KOKEMUKSELLA TOIMITUKSET POSTI JA MATKAHUOLTO KAIKKI MERKIT JA MALLIT TAMPEREEN MESSU -JA URHEILUKESKUS PIRKKAHALLISSA 27. 28.04.2013 PUHELINMYYNTI 05-535 4519 WWW.PARTSGARAGE.FI MYLLYKOSKEN AUTOTARVIKE OY Stirwell Oy Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Isokivenkatu 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh
k e s i ä m m i s n E Aika hyvä 12 Amerikan Rauta 2/2013
Kun auto oli seuraavan kerran myytävänä kesällä 2006, kyselin sitä ja lupasin palata asiaan, mutta kun sitten soitin uudelleen aikeissa mennä Impalaa katsomaan, oltiin siitä jo tekemässä kauppoja?, Ville-Veikko Räty muistelee huonoa tuuriaan Impalan ostossa. Vaan olipahan kyseessä oikeasti aika erikoinen tapaus . Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet Impala SS ´62 . Minulla on vie- Amerikan Rauta 2/2013 13. ei niinkään automallina vaan tarinaltaan. Impala oli tuotu Suomeen Jenkeistä vuonna 1988, mutta se oli poistettu rekisteristä vuosipoistona jo 1991. ?Kun ostin auton, se oli leimattu viimeksi 1989. ksi Teksti: Tomi Eronen . Liperiläisen Ville-Veikko Rädyn ensimmäiseksi jenkikseen hankkima Impala oli hankittaessa seissyt taivasalla 15 vuoden ajan. Tarina kertoo, että joku oli ostanut sen niihin aikoihin Turusta rahoituksella, mutta käyttänytkin rahansa ryyppäämiseen. Sitten rahoitusyhtiö oli ottanut Impalan takaisin, mutta sitä ennen se oltiin ehditty varastaa ja ajaa kahden puun väliin metsään niin tarkasti, että osumaa oli ottanut vain takapuskuri. Viiden vuoden läpikäynnin tuloksena autosta syntyi kuitenkin maata raapiva cruisailupeli, jota ei jo kertaalleen hylätyksi uskoisi. ? Piti ihan tarkistaa valokuvista, että se on ollut syksyä 2006, kun olen ostanut tämän. Sehän ei ollut ensimmäinen kerta kun yritin auton ostaa. Ensimmäisen kerran näin Impalan myytävänä jo keväällä 2005, mutta silloin se pääsi karkaamaan
Meni jonkin aikaa, kunnes minulle tuli Overdrive-foorumille yksityisviesti, että auto voisi olla myytävänä.? Lopultakin työn alle. Lattiakaukalot ja takakontin pohja piti autunut Turun Tarina kertoo, että Impala olisi aj sti Jäykkä-Arskana hylkyautovarikolle, jolta sen pela tunnettu pitkän linjan harrastaja.? Ville-Veikko on parturoi nut tulipellin amerikanmalliin kaikesta ylimääräisestä. Piristetty 283 liikuttaa Impalaa yllättävänkin ripeästi. 14 Amerikan Rauta 2/2013. Olihan ne ikimuistoiset kilometrit, kun pakosarjan ja kansien väliset tiivisteet puuttuivat kokonaan ja meteli tuli lämppärin aukon kautta suoraan sisälle.? Talven tullen alkoi purkaminen. ?Ihan se oli heti alkuun selvää, että tähän tulee ilmajouset ja isommat vanteet, ja uuden värinkin päätin jo heti hakumatkalla.? Vaikka Impalan pyörät painuvat hyvin syvälle koteloihin auton ollessa ala-asennossa, voi sillä todella myös ajaa alhaallakin. Kovempi kuin olisi uskonut. T ällä kertaa VilleVeikko ei antanut Impalan enää karata, ja siitä tuli hänen ensimmäinen oma amerikanautonsa. Ville-Veikolle tullessaan auto oli ajokuntoinen ja kutakuinkin täydellinen, mutta aika karussa kunnossa. ?Sehän siinä kiinnosti, että kyseessä oli alkuperäinen SS ja kaikki listatkin olivat tallella, mutta hinta oli suhteellisen edullinen?, Ville-Veikko selittää ja jatkaa: ?Hyvä puoli autossa oli se, ettei sitä ollut kukaan ehtinyt lähteä oikein rakentelemaan. Uudet alkuperäiskokoiset renkaat siihen joku oli ehtinyt jossain vaiheessa ostaa. Sakuhan oli juuri se, joka auton ehti edellisellä kerralla nenäni edestä ostaa. Kyselinkin sitä heti häneltä, muttei mies ensin ollut aikeissa Impalaa myydä. Ville-Veikko olikin varautunut heti alkuun läpikäymään Impalan ajan kanssa kokonaan. ?Otin sen ensin rivitalon katokseen pariksi viikoksi, kunnes sain siirrettyä auton tarrakilvissä seitsemän kilometrin päähän tallin pihaan. Hänellä se ehti olla 13 vuotta, suurimman osan puun alla odottamassa jotakin ? ehkä sitä aikaa parempaa. ?Soitin myöhemmin Jäykkä-Arskalle, eikä hänellä ollut kuulemma ollut autolle suuremmin käyttöä, kun se oli käynytkin ontuen?, Ville-Veikko jatkaa. Arskalta auton osti vuonna 2004 lapväärttiläinen Riku Aaltola, jolta se kulkeutui aikanaan Suomen toiselle laidalle Kouvolan kupeeseen. ?Minulle auto tuli Saku Vallasvuolta Kuusankoskelta. Oikeastaan auto näytti lopulta pahemmalta kuin mitä oli. Ilmeisesti auto on joskus amerikanaikoina kolaroitu toisesta kyljestä aika pahasti, koska hiottaessa tuli vastaan erivärinen lokasuoja ja ovi. Alunperinhän tämä on ollut väriltään Ermine White kullanvärisellä sisustalla, mutta minulle tullessa pinnassa oli lohkeillut ja kulunut beige.? Auto näytti aika lohduttomalta, eikä 15 vuoden ulkona lojuminen anna odottaa mitään erityisen hyvää peltien kunnolta. Chevrolet Impala SS ´62 läkin se päädystä revennyt puskuri tallessa.? Tarina jatkuu siten, että Impala olisi ajautunut sattumien summana lopulta kaupungin hylkyautovarikolle, jolta sen pelasti Jäykkä-Arskana tunnettu turkulainen harrastaja
Hitsaamista niistä vaati vain oikeanpuoleisen etulokasuojan takaosa. Etuiskarit siirsin alkuperäisiltä paikoilta tukivarsien takaosiin. Runko oli myös yllättävän ehjä, vaikka x-runkoisille on tyypillistä sen takaosan happaneminen. ?Konekin oli yllättävän vähän kulunut, ainoastaan jakoketju oli aika lailla lopussa.? Kullanruskea sisusta oli myös kohtuullisen ehjä, mutta kulunut ja halkeillut, ja kuskin penkki oli ihan riekaleina. ?Ensin hitsailin lattiat kuntoon ja tein eteen kiinnikkeet ilmapusseille. Korin ja rungon väliset kumityynyt uusittiin, samoin kuin kaikki muukin kuluva.? Varsinaisia muutoksia korin pelleille ei tehty, lukuunottamatta tulipellin parturoimista sileämmäksi amerikantyyliin. Ilmajousitus koottiin perusvarmoista osista . uusia, mutta pintapelleissä paikkaamista oli yllättävän vähän. eteen ja taakse tulivat 6x2. Lopulta maalasin pohjan kiiltävän mustalla ja vedin pintaan alustamassan. Painesäiliö mitoitettiin siten, että se saatiin juuri mahtumaan hattuhyllyn alle pyöränkoteloiden väliin. makkarapalkeet, joille ilmaa pumppaa Viairin 450-kompura. Sitten yhtenä yönä pikkutunneilla päätin askarrella hallitunkin varassa koko korin irti rungolta.? Runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin, ja sen jälkeen Ville-Veikko pääsi toden teolla korin kimppuun. ?Laitoin korin grilliin, jossa sain sen hitsattua kunnolla myös alapuolelta. Ilmalinjat Ville-Veikko teki peräti 12 millin nylonputkesta, jotta auto saatiin nousemaan ja laskemaan lowridermaisen nopeasti. ?Tyhjennyspuolelle olen laittanut pienet kuristimet, ettei auto tipahda ihan liian helposti rungolle.? Pirteämpi väri ja tekniikka. Itse yritin hieroa epätoivoisesti pohjia, kunnes maalari pudotti Amerikan Rauta 2/2013 15. ? Sitten tuli eteen muutto kimppatallilta omalle tallille, jonne auto siirrettiin trailerilla
hän sai vaihdettua omaa teknistä osaamistaan kaverinsa kanssa pohjatöihin ja maalaukseen. Viime kesäksi sitten ostin taakse Mannilan Tatelta puolitoista tuumaa leveämmät ja myin parin kapeampia eteenpäin.? Pikkuhiljaa hyvä tulee. Lohko porattiin ensimmäiseen ylikokoon ja kaikki veivejä ja kampuraa lukuun ottamatta uusittiin. Kampurakin kyllä hiottiin ja moottoria piristettiin samalla kairaamalla vähän kansia sekä asentamalla astetta jyrkempi nokka ja rullakeinut. Imusarjaksi hankin Edelbrockin Ilmajousituksen säätövivut löytyvät etupenkkien välistä. Auton keikuttelu onnistuu nurkka kerrallaan, ja suurten ilmalinjojen ansiosta vieläpä varsin vauhdikkaasti. 16 Amerikan Rauta 2/2013 RPM:n ja sen päälle 600:n kaasarin.? Koska Ville-Veikolla oli tarkoituksena tehdä kaikki kerralla kunnolla, myös jarrut käytiin läpi täydellisesti. ?Ne ovat toistaiseksi vakiot, joskin muutettu kaksipiirisiksi ja tehostetuiksi. Chevrolet Impala SS ´62 si Sisustan ehjääminen jäi viimeisek on operaatioksi, ja se onkin Ville-Veik mukaan vielä kesken.? maanpinnalle.? Rajallinen budjetti ei olisi ehkä sinällään kuitenkaan mahdollistanut kallista ammattimiehen maalausta, mutta Ville-Veikolla kävi siinä kohdin tuuri . Edes yhtään listaa ei oltu rutattu pilalle asti, vaikkeivät ne nyt ihan virheettömät olekaan. En uskaltanut heti alkuun ottaa leveämpiä, koska oikeaa offsetiä ei ollut tiedossa. Olisihan ne isot levyt komean näköiset tuolla vanteiden takana, mutta tähän käyttöön nuo rummutkin riittävät ihan hyvin?, hän toteaa. Isot, modernintyyliset vanteet hyvin matalaprofiilisin renkain tekevätkin paljon Impalan ulkonäölle. ?Ensimmäiset 18-tuumaiset Bossit tulivat Karvisen Mikan kautta. Kurvisen Mika hoitikin pohjatyöt loppuun ja veti pintaan C6-Corveten Torch Red -kirkkaanpunaisen. ?Oli hyvä, että tuli annettua pohjatyöt jollekin, jolla on enemmän silmää siihen. Omasta mielestä kun se olisi ollut muka hyvä jo ihan keskeneräisenä.? Samalla kun Mika viimeisteli koria, VilleVeikko rakenteli itse Impalan konetta uusiksi. ?Tämä on kyllä ollut uutenakin varustettu 283:lla ja Powerglidellä, mutta nykyinen kone ja laatikko on vuoden ´68 leimoilla, joten tekniikka on vaihtunut jossain vaiheessa. Laatikko olikin ihan kunnossa, enkä lähtenyt tekemään sille mitään, mutta moottoriin tehtiin täysremontti. Kolmiosaisista puskureista osa on auton mukana tullutta, osa on kotoisin Annele Sahalalta hankituista puskureista. Suorempi maski löytyi Tero Airissalolta, listoista taas sai kelvolliset ihan kiillottamalla,. K okoamisvaiheessa helpotti se, että auto oli hankittaessa osiltaan täydellinen
ja 9,5x18. tilojen lainasta ja ideoiden vaihdosta, Mika . takana, uudet iskarit joka nurkassa, Viair 450C kompressori, magneettiventtiillilohko (joka nurkka säädettävissä), linjat 12 millin nylonputkella, rosterinen 20 litran painesäiliö, itse tehty kaukosäätö, Jarrut: muutettu 2-piirisiksi ja tehostetuiksi. apukädet oli aina tarpeen, sekä kaikki, jotka tuntevat jollain tavalla auttaneensa rojektissa. Peräpäästä poistin keskeltä pakkivalot, eli kaikki kuusi valoa ovat nyt punaisia ja palavat yhtä aikaa?, hän selittää. Sisustan ehjääminen jäi viimeiseksi operaatioksi, ja se onkin Ville-Veikon kertoman mukaan vielä kesken. Lokarin shifteri, meksikoviltit, billet-polkimet, kierroslukumittari, Impala-kangasmatot, Kiitos: Tero . Muiden osien suhteen selvittiin maalilla. ?Tarkoituksena olisi tehdä siihen punainen keinonahkaverhoilu, nyt kun tarkoitukseen sopiva ompelukone saatiin vihdoin hankittua.? Siinä kiteytyykin se, että Ville-Veikko on saanut pidettyä kustannukset alhaalla tekemällä kaiken mahdollisen itse, mutta ymmärtänyt kuitenkin antaa itselleen vaikeat asiat kuten maalauksen sellaiselle, joka sen jo osaa. Ohjaamossahan tehtiin myös värinvaihto, jonka yhteydessä kattoverhoilu, lattiamatto ja kick-paneelit vaihdettiin uusiin punaisiin. makkarapalkeet edessä ja Firestonen 6. Tärkeimpänä Marika, joka jaksat ymmärtää tallissa olot ja likaiset kädenjäljet ympäri taloa. Amerikan Rauta 2/2013 17. Omistaja: Ville-Veikko Räty, 27 . Kori: kirkas- lasiumpiot, muutama merkki poistettu, Vanteet: Boss 338 8x18. Penkkien verhoilun rooli on langennut toistaiseksi Mexico-vilteille, mutta Ville-Veikon lähitulevaisuuden suunnitelmissa on ommella itse uudet punaiset verhoilut. Paikka: Liperi. Moottori: 283 cid V8, virinokka, rullakeinut, miedosti portatut kannet, Edelbrock Performer RPM -imusarja, 600 cfm kaasari, pukinsarvipakosarjat, tuplaputket yhdysputkella, Voimansiirto: Powerglide, alkuperäinen perä, Alusta: Slam Specialtiesin 6. Tällä metodilla valmistuminen ottaa kyllä aikansa, Ville-Veikollakin Impala ehti olla työn alla melkein viisi vuotta, ja jatkosuunnitelmia on edelleen mielessä, kunhan budjetti antaa taas myöten. ?Olen himoinnut myös ruiskutekniikkaa, mutta tuo pikkukone on kyllä yllättävän terhakka. Auto kulkee mittarin pohjaan ja kone tuntuu kiertävän enemmän kuin uskaltaa kierrättää?, Ville-Veikko kehuu. Viimeiset kaksi kesää Impala on toiminut Impalan laatikkomaisen jyhkeät muodot pääsevät oikeuksiinsa kun auto lasketaan kiinni tien pintaan. 18-tuumaiset Bossin vanteet sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. hänen käyttöautonaan, ja palvelihan se juhlakulkineena miehen omissa häissäkin. ?Pikkuhiljaa tulee väsäiltyä aina jotain lisää. Tein viime kesänä ilmajousitukselle kauko-ohjauksen, jolla auton saa nostettua ja laskettua avaimenperästä käsin, mikä tuntuu herättävän paljon ihmetystä markettien parkkipaikoilla?, Ville-Veikko naurahtaa ja kuittaa: ?On tämä hyvä harrastus, kun tämän parissa tutustuu aina uusiin ja erilaisiin ihmisiin.? Sisäväritys on vaihdettu kokonaisuudessaan alkuperäisestä kullanruskeasta kirkkaanpunaiseen. backspace 5,031?, Renkaat: Federal SS5959 225/40 R18 edessä, 245/40 R18 takana, Sisusta: 23. 23-tuumainen Lokarin shifteri nousee hurjan näköisesti kojelaudan yläpuolelle. F aktat Chevrolet Impala SS . backspace 4,517. joten tarpeen oli vain muutamien puuttuvien merkkien hankkiminen rapakon takaa. Heikosti valaisevat vanhat Sealed beam -ajovaloumpiot Ville-Veikko korvasi tarvikeliikkeestä löytämillään kirkaslasisilla Classic-umpioilla, jotka sopivat alkuperäisten tilalle täydellisesti. ?Myös niiden valoteho on hämmästyttävän hyvä, pirun hyvä on pimeälläkin ajaa. jaksoit hangata pohjat ja sutia mualit, Tony
Silti tekemistä riitti, kun auton kori nostettiin rungolta vartaaseen kunnolla läpikäytäväksi. 1 1. Tässä kuvassa näkyy, kuinka etupää tehtiin valmiiksi jo korin ollessa paikallaan. 5. Siinä se on, runko uudessa kiiltävässä maalissa. Se ei toki tarkoita, etteikö tekemistä olisi silti riittänyt. Niin lattia kuin takakontin pohjakin olivat pehmeitä joka puolelta. 5 4 4. Paikallaan ovat jo ilmajousituksen 12-milliset linjat. 18 Amerikan Rauta 2/2013. Hämmästyttävintä oli se, että pitkästä ulkosäilytyksestä huolimatta runko oli jopa X-runkoisten heikosta kohdasta, takapäästään, hyvässä kunnossa. Ville-Veikko päättikin nostaa korin pois ja puhaltaa sekä maalata rungon kokonaan. Pitkään haviteltu Impala vihdoin matkalla kotiin Liperiin. Pitkän seisomisen jälkeen ainoa muutos oli takakyljen maalaaminen pohjavärillä, muuten autoa ei oltu vielä ehditty mitenkään kunnostaa. 2. Vaikka auto oli kauttaaltaan virttynyt ja lohkeillut maali sekä runsas pintaruoste saivat kokonaisuuden näyttämään lohduttomalta, ei kori ollut lopulta mitenkään huonossa kunnossa. 3 2 3. Tarinan takana Grillin kautta baanalle Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Ville-Veikko Räty Vaikka Ville-Veikon Impala oli hankittaessa seissyt ulkona jouten toistakymmentä vuotta, ei se lopulta ollut niin huono aihio kuin olisi voinut kuvitella
Mika Kurvinen ruiskutti pintapelteihin C6-Corvetten tulipunaisen Torch Red -sävyn. 11. Sisäkuvista ei äkkiä uskoisi, että kyseessä on edes sama auto. Ulkovärin vaihdon myötä myös sisäsävyt vaihtuivat punaisiin. Etuiskarien yläpäät oli siirrettävä tukivarsien takapuolelle, koska alkuperäisten kierrejousien tilalle tulivat makkarapalkeet. Yläpäiden kiinnitystä varten runkoon hitsattiin omatekoiset kiinnikkeet. 7. Uudet vanteet alla ja kone tuoreessa maalissa keulalla. Ville-Veikko parturoi tulipellin amerikantyyliin ylimääräisistä rei´istä ja pokkauksista. 9 11 10. 7 6 6. Kori hiottiin kokonaan peltipuhtaaksi. Kun se oli kiinni grillissä, oli korjattu ja massattu pohja helppo maalata kiiltävän mustaksi. 8 10 8. Keulalla jo hankittaessa olleeseen ´68-vuosimallin 283:een uusittiin käytännössä kaikki liikkuva hiottua kampuraa ja veivejä lukuun ottamatta. Samalla sitä piristettiin hiukan miedolla kansien porttauksella ja jyrkemmällä nokalla. Kuvassa näkyvät hyvin uudet rullakeinut. 9. Kuvassa uusi matto on paikoillaan, punaisen kattoverhoilun kiinnitys sen sijaan on vielä vaiheessa. Amerikan Rauta 2/2013 19
20 Amerikan Rauta 2/2013
Vanteet tekevät auton Teksti: Tomi Eronen . Sen lisäksi, että markkinoille on tullut entistä suurempihalkaisijaisia vanteita, on erikoistilauksena omilla mitoilla saatavien vanteiden valikoima lisääntynyt hurjasti. Tästä lieneekin seurausta se, että amerikkalaiset eivät usein oikein edes vaikuta tuntevan käsitteitä offset tai backspace, vaan puhuvat enemmän takaveto, etuveto ja käännetystä offsetista. Malli: Marjo Mattila Vanha totuushan on, että vanteet tekevät auton. Näin esimerkiksi lowridereissa ja korkeissa off road -laitteissa käytetään usein negatiivisen offsetin vanteita. Keräsimme kokoon kotimaisen vannetarjonnan jenkkiharrastajan kannalta kiinnostavimman pään . Sitäkin rajoittaa useimmiten lokasuojankaarten muotoilu ja mahdolliset fender skirtit. Keräsimme esille kotimaisen jenkkivannetarjonnan kiinnostavimmat mallit. A merikkalaisten autojen vannetarjonta on muuttunut meilläkin viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisesti. Uudemmissa laitteissa, kuten monissa Corveteissa, käytetäänkin sitten erikoisempia offsetejä, eivätkä perinteiset reversed offset -mallit sovellu niihin ollenkaan. mukana vanteita niin vanhan ja uuden koulukunnan faneille kuin maasturimiehillekin. Amerikan Rauta 2/2013 21. Kyse ei siis ole pelkästään valtavan kokoisista blingbling-kromivanteista, vaan myös klassisen näköisissä malleissa on kokovalikoimaa melkoisesti ? hyvänä esimerkkinä American Racingin Torq Thrustin eri versiot. Valmistajalla on muutenkin saatavana laaja valikoima koottavia vannemalleja, joita saa hyvin laajalla koko- ja leveyshaitarilla. Perinteisissä takavetomalleissa offset ei ole kovinkaan kriittinen, vaan useimmat syväykseltään lähellä neutraalia olevat vanteet sopivat, kunhan leveys ei ole erityisen suuri. Kuvat: Olli Lehtinen ja valmistajat . Ongelma sekään ei ole, sillä näitä isojen offsetien vannemalleja on saatavilla hyvin suosituimpiin malleihin. Muistutuksena kerrottakoon, että suurempi offset ja backspace tarkoittavat aina enemmän pyöränkotelon sisälle menevää vannetta, pieni tai negatiivinen offset taas tuo pyörän ulospäin
330,-/kpl Burnout VN500 Torq Thrust D ? 7?, lev. - 18x11? American Racing American Racing American Racing American Racing 5-pulttiset jaot, backspace 1,50 10,00?, 2-osainen. - 17x11? 14x6. Kromattu, kiillotettu tai harmaalla keskustalla. 220,-/kp Black ?D. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, backspace 1,375 8,50?, 2-osainen. 6,5 - 12 14 - 1 338 16x8?, 17x8? 15x7. - 17x11? 15x7. Harmaa keskus, kiillotettu reuna. - 20x15? American Racing American Racing American Racing American Racing 5-pulttiset jaot, offset 0-38 mm, Satiini musta/kiillotettu Alk. 144,-/kpl Pulttijaot: 5x4,5?, 5x4,75?, 5x5?, 5x5,5?, 5x135 mm, 6 x5,5?, 8x6,5?, 8x170 mm, Kiillotettu Alk. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, backspace 1,50 9,00?, 2-osainen. 170,-/kpl Pulttijaot: 5x5?, 5x5,5?, 5x135 mm, 6x5,5?, 8x6,5?, 8x170 mm, Musta, Musta/Kiillotettu, Kromi, Kiillotettu Alk. Kokonaan kiillotettu tai harmaalla keskustalla. ?Vintage silver? keskus, kiillotettu reuna. 185,-/kpl 5x4,5?, 5x4,75?, 5x5?, 5x5,5?, 5x115 mm, 5x120 mm, Kromi, Kiillotettu/ Harmaa, Kiillotettu/Musta Alk. - 20x10? Hopster 15x4. 17x7. Kokonaan kiillotettu tai kromisella keskustalla. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. BLVD Classic Torq Thrust Torq Thrust SL Rally 15x4. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, offset -44-4 mm Kokonaan kromattu tai harmaa/ musta keskus Alk. Kiiltävä musta, kiillotettu. Kokonaan kiillotettu tai harmaalla keskustalla. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, backspace 3,25 12,50?, 2-osainen. 205,-/kpl 5-pulttiset jaot, backspace 1,375 10,50?, 2-osainen. - 20x15? 17x7. Musta keskus, osin kiillotettu. Window 22 Amerikan Rauta 2/2013 Soft 8 058 140. Kokonaan kiillotettu tai mustalla keskustalla. - 22x11? 14x6. - 17x9? 15x7. 93,-/kpl 5-, 6-, ja 8-pulttiset jaot, backspace 4,00 - 5,00?, Saatavana mustana tai kromattuna Black alk. 8 15x4. - 22x12? 17x7. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, backspace 1,375 - 10,50?, 2-osainen. 87,-/kpl, Chrome alk. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, backspace 1,25 9,00?, 2-osainen. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. Classic 200S 17x7. - 16x8? American Racing American Racing American Racing Boss 5-pulttiset jaot, backspace 1,50 13,00?, 2-osainen. - 20x15? Shelby Cobra 15x4. Hinnat lasketaan tapauskohtaisesti. 5-pulttiset jaot, backspace 3,50 13,00?, 2-osainen. - 17x9? Cragar Cragar Eagle Eagle 5-, 6-, ja 8-pulttiset jaot, backspace 4,00 - 5,00?, Musta teräsvanne Alk. - 20x10? Salt Flat Special - 10? 18 - 22?, lev
Amerikan Rauta 2/2013 23
160,-/kpl 5x4,5?, backspace 3,75 - 5,50? Musta teräsvanne Alk. - 24x12? 507 ? 17x8,5. - 15x10? Moto Metal Moto Metal Rev 100 Wheel Vintiques 5-, 6-, 7-, ja 8-pulttiset jaot, offset -12-30 mm Mattamusta/kiillotettu tai kromi Alk. 119,-/kpl MO956 15x4. 9-1 Rockstar 9,5? 15 - 22?, lev. 8 - 9? 17?, 18?, 20?, le ja 10? 18?, 20?, lev. 6 - MR 120 15x6. 70,-/kpl Gennie Bare 24 Amerikan Rauta 2/2013 Magnum 500 Smoothie. - 17x8? Classic 14x5. 198,-/kpl 5-, 6- ja 8-pulttiset, offset -24-18 mm, Kiiltävä musta/ kiillotettu Alk. 280,-/kpl 050 13-24? 511 -9,5? 20-26?, lev. - 20x9 G-C Helo KMC Motegi Racing Useimmat pulttijaot, offset -20-20 Saatavilla useina eri väriyhdistelminä Alk. 290,-/kpl Pulttijaot: 5x5?, 5x5,5?, 5x135 mm, 6x5,5?, 6x135 mm, 8x6,5?, 8x170 mm Musta Alk. 88,-/kpl 5x4,5?, backspace 3,75 - 5,50? Kromattu, musta keskus Alk. 330,-/kpl Pulttijaot: 5x5?, 5x5,5?, 5x135 mm, 6x135 mm, 6x5,5?, 8x6,5?, 8x170 mm Musta Alk. 159,-/kpl 5-pulttiset jaot, offset 24-79 mm (mm. 165,-/kpl 4-,5-,6-pulttisia jakoja, backspace 3,00 5,25?, Kromattu teräsvanne, saatavilla myös pohjamaalattuna Smoothie Bare -versiona Alk. - 20x10? HE868 0? 18-22?, lev. Corvette C5 & C6) Satiini musta Alk. 318,-/kpl 5-, 6-, 7-, ja 8-pulttiset jaot, offset -44-50 mm Mattamusta tai kromi Alk. 219,-/kpl Wires 17x8. 9 20x9? ja 18?, 20?, lev. v. 105,-/kpl, Smoothie Bare alk. - 18x5,5? MO965 14x6. 330,-/kpl 5- ja 6-pulttiset jaot, offset 15-38 mm, Kiiltävä musta/ kiillotettu Alk. 8,5 014 17x8. - 18x8? Chrysler Police Maahantuojat G-C Wheels G-C Wires Trade Parts Boss, Eagle, REV US-Parts American Racing, Cragar, Helo, KMC, Motegi, Moto Metal, Wheel Vintiques Wheel Vintiques Wheel Vintiques Wheel Vintiques 5x4,5/4,75 & 5x5/5,5?, backspace 2,00 - 5,25? Pohjamaalissa ( primered ) Alk. 9 10? Eagle Eagle Eagle Eagle Pulttijaot: 5x5?, 5x5,5?, 5x150 mm, 5x135 mm, 6x5,5?, 6x135 mm, 8x6,5?, 8x170 mm, Musta, Kromi, Musta/Kiillotettu Hinta vahvistamatta Pulttijaot: 5x5?, 5x5,5?, 5x135 mm, 6x5,5?, 6x135 mm, 8x6,5?, 8x170 mm Musta Alk. 259,-/kpl Pulttijaot: 5x4,5?, 5x4,75?,5x5?, 5 x5,5?, 5x100 mm, 5x110 mm, 5x127 mm , värit: Kromi, Kiillotettu, Kiillotettu/Harmaa Alk
(06) 364 1406 www.west?x.. Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. . Purkaamo: 040-7332 493 ackfältin autohuolto . (03) 318 5440 PUH. 0500-848879 www.samilassila.com USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. JO 32 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. . | west?x@netikka.? myytävät autot! 68410 ALAVETELI . 07990 Ruotsinkylä . Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. . puh. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET. kirjallisuutta Ruotsinkyläntie 5-9 . Korjaamo: 06-8648 493 . kirjallisuutta Valkosivuisina ja mustina T:MI SAMI LASSILA Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varawww.samilassila.com osakirjoja, myyntiesitteitä ym. Asennus kuuluu myös meidän palveluun! Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. 0500-848879 Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. Tsekkaa nettisivuillamme AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! . Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. . Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! WWW.BACKFALT.FI . Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. . Automyynti: 040 8234 100 & autopurkaamo WWW.CARKOIVISTO.COM www.jamant.fi lt.fi S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat USATUONTIA MITTATILAUSTYÖNÄ CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM Jenkki autoja www.backfa Valkosivuisina ja mustina KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin. Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista.
Sen seurauksena miehen tallista löytyy tällä hetkellä yksi maamme asenteikkaimmista rodeista. 26 Amerikan Rauta 2/2013. Marko Orenius vaihtoi kolmen Cadillacin jälkeen autoharrastuksensa suuntaa. Uusille urille Ford Tudor ?31
E nsimmäisen Cadillacinsa Marko hankki vuosituhannen vaihteen paikkeilla, kun kortti oli ehtinyt poltella taskussa vasta pari vuotta. Mies aloitti amerikanautoharrastuksensa varsin tyylikkäästi hankkimalla ensimmäiseksi jenkikseen ?57 Cadillacin. Mattamusta liekitetty lintta oli kokenut kovia edellisten omistajiensa aikana ja sama meininki jatkui myös Mar- Amerikan Rauta 2/2013 27. Autoa ei tullut koskaan museoitua, sillä myin sen Ruotsiin parinkolmen vuoden omistuksen jälkeen.? Viisseiskaa seurasi ?60 Caddy Flat Top Sedan, joka oli kunnoltaan edeltäjänsä vastakohta. Kuvat: Olli Lehtinen sen kotiin ajamalla. ?Otimme kaverini kanssa lennon Tornioon ja kaupanteon jälkeen hurautimme melkein 800 kilometrin matkan kertavedolla takaisin Espooseen. Sisusta sen sijaan oli nähnyt elämää. ?Uusin sisustan kokonaan kojetauluineen ja mittareineen, jotka eivät toimineet ostohetkellä lainkaan. Samalla tuli testattua, että auto oli teknisesti juuri niin hyvässä kunnossa kuin myyjä oli mainostanutkin?, Marko muistelee. Caddyn maalipinta oli niin hyvä, ettei museoleimaaminenkaan olisi jäänyt ainakaan siitä kiinni. Tuolloin Espoossa asunut Marko löysi auton Torniosta ja kävi hakemassa Teksti: Kimmo Janhunen . Eikä kyseessä ollut mikään rytökasa, vaan hyvin siistissä alkuperäiskunnossa ollut neliovinen sedan
Kun toinen kaveri vielä tuotti itselleen auton Jenkeistä BenzBoyn välityksellä ja kehui kuinka hyvin homma toimi, niin päätin itsekin suunnata katseeni suoraan rapakon toiselle puolen. Kyseessä oli kaveripiirissä pidempään vaikuttanut auto ja Marko halusi säilyttää legendaarisen reissureen tyyliltään ennallaan. Lopulta hän myi lintta-Caddyn eteenpäin varsin pikaisella aikataululla, sillä markkinoille ilmestyi ?51 Cadillac, joka täytyi saada. Flättäri jatkoi matkaa Markon kaverille, joka myi sen sittemmin eteen päin. Pakosarjoissa ei ole panostettu äänenvaimennukseen. kolla ollessa. ?Autolla oli joskus peruutettu bensamittarilla ovi auki tolppaan, minkä seurauksena saranat olivat menneet ympäri. Pian he jo rustasivat yhteistuumin Cadillacin ikkunaan For Sale -lappua. Auto ei mennyt kaupaksi vielä Forssan reissulla, mutta Marko jatkoi sen myyntiä viettäen yhä enemmän aikaa netissä selaillen eBayn roditarjontaa. ?Yhtenä osasyyllisenä innostukselleni pidän kaveriani Luntamon Jussia, joka rakenteli samoihin aikoihin itselleen Hilpeänä Hylsynä tutuksi tullutta rodipikkistä. Auto jatkoi matkaansa keväällä 2010, jolloin juttumme päätähti, ?31 Tudor, oli jo ilmestynyt tontille. Kaupat kotoa käsin. Taalan kurssikin oli tuolloin varsin suotuisa?, kertailee Marko. Tankkaus tapahtuu työntämällä pistooli takaikkunasta sisään, mikä aiheuttaa hämmästeleviä katseita huoltoasemilla.. Nykyään auto vaikuttaa tiettävästi Hämeenlinnan seudulla. ?Muistan viisykkösen olleen aikoinaan myynnissä Morrise-Autossa, josta se meni Kemin suunnalle. Rodikärpänen puraisi Markoa vuonna 2009 Forssan Pick-Nickissä ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta. Parikymppisenä hankittua valkoista orkkiskuntoista viisseiskaa seurasi liekitetty ?60 Flättäri, joka puolestaan sai väistyä kustomoidun viisykkösen tieltä. 28 Amerikan Rauta 2/2013 vuoro, ja auto osoittautuikin Markolle niin mieluisaksi, että se pysyi hänellä kokonaiset kuusi vuotta. Yhtäkkiä askeettiset ja lokasuojattomat kolkytlukulaiset vain alkoivat puhutella miestä, ja hän tokaisi vaimolleen Riinalle, että mitä jos laitettaisiin Caddy myyntiin. Toisessa kyljessä oli koko matkalla kaiteen kuva ja toiseen kylkeen tuli taksi kolmion takaa.? Marko oikoi autoa pikkuhiljaa, ja kun kyljet oli saatu suoristeltua, hän veti autoon uuden mattamustan maalipinnan ja sen päälle hiukan päivitetyt liekit. Kemiläisomistaja teki autosta yhden talven aikana mild customin jatkamalla takasiipiä parillakymmenellä sentillä, lisäämällä perään mattolaiturin continental kiteineen ja maalaamalla auton mustaksi punaisella katolla.? Orkkiksen ja lintan jälkeen oli siis kustomin Markon harrastehistoria aikajärjestyksessä ylhäältä alas. Ford Tudor ?31 Tudoria liikuttaa 283-kuutiotuumainen Chevyn pikkulohko Edelbrockin E-Street -alumiinikansilla ja näyttävällä kolmen kaksikurkkuisen kaasarin patteristolla
Ja kun auto saatiin käyntiin, niin pakkohan sillä oli ajaa pieni lenkkikin. Laitoin myös kojelautaan uudet vihreäpohjaiset mittarit. Takalasin Joseph oli jättänyt laittamatta kokonaan, sillä hän oli sijoittanut polttoainesäiliön hytin takaosaan siten, että täyttöaukko sijaitsee takaikkunan kohdalla. Jo menomat- Amerikan Rauta 2/2013 29. Kukaan ei vaan ollut muistanut kertoa minulle ja jännitin suotta kotona kaupan etenemistä.? Kun homma oli auton hakua vaille valmis, aiheutti luontoäiti vielä lisää jännitystä tuuppaamalla seudulle kunnon lumimyräkän. Oli muuten melkoinen pulkka lumella. Polttoaineen syötössä oli aluksi jotain häikkää, mutta pienen säädön jälkeen moottori hörähti käymään. Parin päivän viiveellä BenzBoyn kuski pääsi kuitenkin hakemaan auton myyjältä, ja se saatiin matkalle kohti Suomea. Marko hoiti siis itselleen rodin kätevästi kotoa käsin olematta missään vaiheessa itse yhteydessä myyjään. Olisimme Riinan kanssa halunneet vihreää, mutta sellaista ei löytynyt mistään. Ensi töikseen hän hankki valkosivuiset renkaat ja nosti keulaa parilla sentillä hieman ajettavampaan korkeuteen. Tuolloin elettiin helmikuuta, joten Marko katsoi viisaimmaksi varata mukaan trailerin. Putkirungon päälle oli tehty pohjalevy filmivanerista, joka oli jätetty paljaaksi. Mustanpuhuvan sisustan väripilkkuna on Joona Hammin maalaama siivekäs ja kruunupäinen silmä. Kun keula on viety niin pitkälle, niin moottorin painostakaan ei ollut paljoa apua pidon suhteen.? Kevättalven mittaan Markolla oli hyvää aikaa laitella Tudoria valmiiksi lähestyvää ajokautta varten. Tankkaus tapahtuu siis työntämällä pistooli takaikkunasta sisään, mikä aiheuttaa hämmästeleviä katseita kanssatankkaajissa huoltoasemilla. Olin yhteydessä BenzBoyhin, jonka kanssa oli jo alustavasti sovittu, että he hoitavat kaikki kaupankäyntiin ja tuontiin liittyvät muodollisuudet huutokauppatarjouksista lähtien. Matkaan lähtivät myös kaverit Jussi ja Lasse, joiden avustuksella auto saatiin kärrättyä Markon kotiin Kellokoskelle. ?Hämeenlinnassa maltoimme lastata auton kyytiin työntämällä, mutta kun se kotona saatiin trailerilta maan kamaralle, niin se oli pakko saada heti käyntiin. K olme kuukautta kaupanteon jälkeen Tudor oli noudettavissa Hämeenlinnasta. Ovipahvit puuttuivat kokonaan ja vanhat taittuvaselkänojaiset tarvikepenkit oli vain heitetty paikoilleen. Myös toinen reissu Tikkurilan cruisinkeihin sujui kunnialla. Kahden onnistuneen tapahtumavisiitin jälkeen he uskaltautuivat pidemmälle ja suuntasivat Tudorin nokan kohti Sastamalassa järjestettyä Do-Dads Offbeat Weekendiä. Marko ehti jo kirota kaupan menneen taas kerran mönkään, mutta tiedusteli asian laitaa vielä BenzBoylta. ?Yllättäen sieltä vastattiinkin, että auto on sinun. Myöhemmin hän kuiten- kin tavoitti auton myyneen Joseph Stuckeyn Facebookista, jossa hän pitää HotRods from Hicksville -sivustoa. He olivat olleet suoraan yhteydessä myyjään, joka oli hyväksynyt tarjouksen ja ottanut auton pois huutokaupasta. Kerroin heille hinnan suhteen oman ylärajani ja jäin odottamaan, kuinka käy.? Kun huutokaupan päättymiseen oli vielä pari päivää aikaa, katosi Tudor yllättäen myytävien listalta. Matalimmassa kohdassa maavaraa oli nimittäin vain 5,5 senttiä. Lisäksi Marko teki hieman ikkunaremonttia, kuskin sivuikkuna kun oli auton saapuessa säleinä ovikotelon sisällä. Toisaalta, eipä auto muutenkaan ole ihan tavallisimmasta päästä. Sisustaan Joseph ei ollut paljoa panostanut. Tudorin neitsytmatkan Marko ja Riina ajoivat varovaisesti, vaikka kohteena oli vain seitsemän kilometrin päässä heidän kotoaan järjestetty vapun silliaamiainen. Moottori savutti melkoisesti, mutta vei pariskunnan perille ja toi takaisinkin. Merkin ja mallin suhteen hakukriteerit rajoittuivat Sedan ja Tudor -mallisiin Aakkosiin. Yksi sopiva auto meni ohi suun, mutta toisella kerralla oli parempi tuuri. ?Löydettyäni New Yorkin Hicksvillestä sopivan oloisen suicide-keulalla varustetun reilusti chopatun ja channeloidun Tudorin ajattelin, että siinä se on. Vastaavaa taidetta on sisälle luvassa enemmänkin. Frankenstein-Elvis-vaihdekepinnuppi on Markon viimeisimpiä hankintoja. Auton ei tarvinnut olla viimeisen päälle, vaan haussa oli pikemminkin asenteikas rottalaite, jota ei tarvitse liikaa sääliä. Autossa ei ollut saapuessaan minkäänlaista mittaristoa lukuun ottamatta nippusiteellä kiinnitettyä veden lämpötilan mittaria.? Moottorimurheita. Nuori mies tuntuu olevan varsin ennakkoluuloton rakentelija, jolla on parhaillaan työn alla muun muassa 90-luvun F-Bodyn rungolle ja tekniikalle pohjautuva rodi. Tulokkaan kanssa tutuiksi. Markolle oli siis tiedossa myös sisustushommia. ?Tein vanerista uudet ovipahvit, jotka verhoilin mustalla angel hairilla. Vaneripohjan verhoukseksi hankimme vihreää parvekemattoa ja lopuksi pulttasin vielä penkit kunnolla kiinni pohjan läpi
Kun vaihdoimme laatikkoon öljytikkua sun muuta pientä niin huomasimme, ettei senkään pohjan muoto täsmännyt TH350-automaattiin, mikä sen piti olla. Kansista löytyi todella väljää osaa ja Marko päätteli koneen käyneen melkoisen laihalla seoksella. Lopulta se osoittautui vanhemmaksi Powerglideksi. 283-lohko oli kuitenkin kunnoltaan sen verran kelvollinen, että Marko päätti pitää sen tulevan voimanlähteen perustana. Alamäissä 30 Amerikan Rauta 2/2013 vauhti oli kaasu pohjassa maksimissaan 80 km/h ja ylämäet mentiin kahta-kolmeakymppiä koneen röpistessä, putkien jysähdellessä ja pakokaasujen pyöriessä avoimen takaikkunan kautta sisälle ohjaamoon. Vikaa näytti olevan sen verran, että Marko pestasi avuksi Tuusulassa toimivan ProMotorsin Kososen Tepon, jonka kanssa he kävivät koneen kokonaisuudessaan läpi iltahommina. Kuivailtuamme niitä aikamme kone tuntui käyvän hiukan puhtaammin ja pääsimme taas liikkeelle. Päätin, että ajetaan niin pitkälle kuin kone kestää, ja mennään loppumatka trailerilla. Ford Tudor ?31 Nykymitoissaan ja -stancessaan Tudor ei ole mikään huonoselkäisen auto. kalla kone alkoi käydä huonosti ja putkista läpi tulleet nesteet antoivat osviittaa siitä, että mylly alkoi olla tiensä päässä. Kun asiaa tutkailtiin porukalla niin paljastui, että kaikki tulpat olivat ihan öljystä märkinä. Kun starttasimme kotimatkalle, auto hyytyi ensimmäiseen ylämäkeen. Väkisin kaasua painaessa kone tuntui tukehtuvan, mutta huomasin, että pumppaamalla kaasupoljinta sain sen piristymään hiukan. Ja kuinka ollakaan, pääsimme kotiin saakka?, Marko muistelee. Reissusta palauduttuaan Marko alkoi syynäillä moottoria tarkemmin. Kannet olivat niin kuluneet, että uudelleenputkittamisen ja korjaamisen hinnalla sai uudet Edelbrockin. Yhteen pyttyyn oli joskus päässyt vettä, minkä seurauksena sieltä löytyi pikkuisen ruostetta. Lohkon numerot paljastivat sen olevan 283. Se kesti kuitenkin koko matkan Sastamalaan, missä Marko huomasi, että imusarjan poistopuolen pultti oli lennähtänyt matkalle. ?Kohteessa satoi kaatamalla vettä, ja pultin reikään heitettiin joltain löytynyt likimain vastaava estämään enimpien vesien valumista reiästä sisään. Eikä siinä vielä kaikki. Kolmesta Holleyn ysinelosesta koostuva kaasaripatteristo oli täynnä hiekkaa ja tulvi. Lopulta vanhasta ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin lohko. ?Josephin myynti-ilmoituksen mukaan Tudorissa oli Corveten 327 cid moottori, mutta koneremontin yhteydessä huomasimme, että vain kannet olivat kyseisestä koneesta. Homma hoitui koneistamossa ylikokoon poraamisella
Vanha imusarja ei enää sopinut uusien kansien kanssa, joten myös sen tilalle tuli uusi Edelbrockin malli. siitä kertovat lukuisat näyttelyistä pokatut palkinnot. ?Tästä autosta me ei luovuta, vaan jalostetaan sitä yhä pitemmälle. perä. Ainoastaan liikennevalojen piikkipaikka on paha, kun yläviistoon ei meinaa nähdä mistään. Marko ja Riina ovat siis löytäneet harrasteautoilulle omannäköisensä suunnan, eivätkä aio siitä tinkiä. Kerran tipahti myös etuvalon linssi ja kehys. Paikka: Mäntsälä. Tudorin kattoa on chopattu kuusi tuumaa ja koria channeloitu saman verran. Konetta ruokkimaan Marko hankki yhden uuden Edelbrockin kaksikurkkuisen 94-kaasarin. Näkyvyys eteenpäin on hyvä ja keulan ulottuvuuden näkee mainiosti, kun eturenkaat on aivan auton kulmissa. Aika ajoin olemme haaveilleet vanhemmasta kustomista, mutta se saa tulla Tudorin rinnalle sitten, kun sen aika koittaa?, Marko myhäilee ja vilkaisee vaimoaan, joka nyökkäilee hyväksyvästi vieressä. Amerikan Rauta 2/2013 31. Markon mukaan madalletun katon alta on hyvä näkyvyys eteenpäin, mutta liikennevalojen piikkipaikka on haasteellinen. Niin edessä kuin takanakin jousituksesta vastaa poikittainen lehtijousi. Iskarit eivät tähän malliin kuulu. F aktat Ford Tudor ?31. Maavaraa on pienimmillään noin kahdeksan senttiä. E-Street-alumiinikannet. Omistaja: Marko Orenius . Kiitos: Teppo Kososelle tekniikan henkiinherättämisestä ja kaikille muille, jotka ovat vähänkin auttaneet auton rakentelussa. tirenkailla varustetut leveät Cadillacit. Eletty elämä ja patina saavat näkyä. peltivanteet Turku Kustom Show?ssa, Forssan Pick-Nickissä, Porvoon Engine Festissä ja FSRA:n tapahtumissa. Nykymitoissaan ja -stancessaan Tudor ei ole mikään huonoselkäisen auto. Fordin ysituumainen takaakseli on vain sentin päässä rungosta, minkä seurauksena se kolahtaa terävissä töyssyissä koriin niin, että paikat tippuvat hampaista. Ikkunalasit helähtelevät ja useampaan otteeseen kyytiläiset ovat saaneet keräillä niiden paloja milloin mistäkin. Silti Marko kehuu sitä yllättävän hyväksi ajettavaksi kaltaisekseen. ?Renkaiden raideleveys on tiehen kuluneisiin uriin nähden sopiva, eikä auto vetele, kuten rät- Renkaat: Firestone Deluxe Champion valkosivuiset ristikudosrenkaat. Sisusta: matot vihreää parvekemattoa, ovien verhoilut mustaa angel hairia, mustalla nahalla verhoillut taittuvaselkänojaiset tarvikepenkit, rättikatto. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, Fordin 9. Sadan kilometrin ajon jälkeen korvat soivat, ahteria jomottaa ja matkalaisten on pakko nousta jaloittelemaan. Sen rinnalle hän jätti koristeeksi kaksi vanhaa Holleyta, jotta kolmen kaksikurkkuisen näyttävä kokonaisuus ei rikkoutunut. Jotta lopputulos ei olisi ollut kokonaisuuteen nähden sopimattoman kiiltävä, suhautti Marko uusien osien pintaan tyyliin kuuluvaa mattamustaa. Tyylillä ja tunteella. Vanteet: 16. Korimuutokset: kattoa chopattu 6?, koria channeloitu 6?. K oneen sisäänajon Marko ja Riina ajelivat Joutsa Chopper Show?hun, ja kokoonpano toimikin vallan mainiosti. ?Kaasariin voisi vielä tehdä pientä hienosäätöä, mutta pauke ja savuttaminen ovat tiessään.? Todettuaan voimanlähteen luotettavuuden pariskunta on vieraillut Tudorilla muun muassa Moottori: Chevroletin 283 cid V8, Edelbrockin E-Street-alumiinikannet, Edelbrockin imusarja ja kaksikurkkuinen 94-kaasutin. Huntin vauhdissa auto kulkee kuin juna ja jarrutkin toimivat hyvin. Alusta: osittainen putkirunko, poikittaiset lehtijouset edessä ja takana. Alusta on melko kova, sillä jousituksesta vastaavat ainoastaan vanhat ja kuoleutuneet poikittaiset lehtipakat. Iskareita ei ole. Cadillaceja ei ole tullut ikävä. Ja kyllä Tudor tuntuu muitakin miellyttävän
g n a h T G Nuthin but a 32 Amerikan Rauta 2/2013
Aloin katsella saman ikäluokan G-body coupeja, eli Regaleita ja Cutlasseja. Alkuperäiskunnossa autoa ei ollut tarkoitus pitää, mutta vaihtoehtoisia tyylisuuntia oli siinä vaiheessa kaksi . samanlainen kuin meillä oli perheautona 80-luvun alussa. Yhtään Caminoa en kuitenkaan ehtinyt käydä katsomassa, kun tajusin, ettei vaimoa ja kahta tytärtä saa sellaisen sohvalle mahtumaan. Teksti: Tomi Eronen . Vanteet olivat tulleet Japanista 90-luvun puolivälin Fleetwoodin alla, joten myyjä kaupitteli niitä nimenomaan Amerikan Rauta 2/2013 33. Kuvat: Tuukka Erkkilä Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´81 . Ensin mainitut olivat hämmästyttävän mätiä, jälkimmäisistä taas ei ylitarjontaa tuolloin ollut. Yhdestä Caddystä jäin kai 200 euron kiistalle, kun ei laiska jättiläinen kuitenkaan tuntunut ihan omalta. Vanteet ennen autoa. Regal GN -henkinen tummanpuhuva raaserityyli mustin Nascarvantein tai koristeellinen lowrider-meininki karamellivärin ja pinnavanteiden kera. Jälkimmäinen vei mielessä aika pian voiton, vaikkei sitä sopivaa aihiota ollutkaan tiedossa. Yksi autoa kaupitellut ei koskaan vastannut puhelimeen ja yksi Olds 88 Coupe osoittautui paljon odotettua huonommaksi, joten päädyin katselemaan neliovisia Caprice Classic Broughameja ja Cadillac Broughameja. Himoitsemani kultapulttiset pinnavanteet löysin uskomattomalla tuurilla jo kauan ennen auton hankkimista. Nauroimmekin jossain vaiheessa, että pitäisi soitella autojaan kaupitteleville, saadaanko tulla sovittamaan vanteita. Ne löytyivät eräänä sunnuntaiyönä, kun ihan arpana heitin Googleen haun sanalla pinnavanteet. Omasta autosta on jotenkin vaikeaa kirjoittaa, kun kaikki tuntuu liiankin tutulta ja läheiseltä. Homma meni suurin piirtein näin. S e, kuinka päädyin hankkimaan 80-luvun alun Cutlassin, olisi helpointa kiteyttää lausahdukseen ?se on pitkä juttu?. Viitisen vuotta takaperin ´61 Rambler Classicilla ajellessani totesin, että olisihan se hauskaa jos olisi harrasteauto, jolla oikeasti pystyy ajamaan koko kesäkauden pelkäämättä, että hajoaa jotain niin harvinaista, että osaa odotellaan kuukausia. Totesinkin, että oli aika hankkia pikkukoppainen El Camino
Kunnollisella pesulla auto siistiytyi melkoisesti, vahat sen sijaan eivät enää palaneeseen lakkapintaan pystyneet. eihän zhinghuntang voisi soittaa amerikanmusiikkia oikein. Niinpä Rockarin mallistosta valittiin myös 6,5 tuuman etukaiuttimet sekä 12-tuumainen subi, joka asennettiin takapenkin taakse konttiin. Himmeä maalipinta alkoi kuitenkin häiritä aina vain enemmän, ja myös latauksen kanssa oli yllättävän suuria ongelmia. Se kannatti, sillä aamulla kaveri lähetti puhelinnumeronsa ja samana iltana hain tavaran Porvoosta. Vakiokuntoiseen ´79?80-mallin moottoriin oli vaihdettu vähän aiemmin uusi Edelbrockin alumiini-imusarja ja nelikurkkuinen AFB-kaasari. Sovimmekin, että auto saa seistä tallissa siihen asti kunnes sen siirtäminen kotiin kesärenkailla onnistuu. Ulvontaa ja musiikkia. Oli kuulemma mieluummin vino kuin pysty, joten lupasin mennä katsomaan autoa Hyvinkäälle tunnin päästä. Oldsmobile Cutlass Supreme ´81 Daytonin osittain kullatut vanteet ovat ´97-vuosimallia. Ykkönen ja pakki ainakin tuntuivat löytyvän. Koska oli kiire, eikä autoa muutenkaan ollut pakkasessa pihalla mukavaa katsella, sovin meneväni maanantaina katsomaan vielä alustaa tallille, johon autoa oltiin viemässä. Ajattelin soittaa myyjälle heti aamulla, mutta sivulta ei löytynyt ollenkaan puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta. Viimein löytyi painike, josta pystyi lähettämään viestin sivuston ylläpitäjälle, ja kokeilin onneani. Alla olivat hapettuneet 15-tuumaiset American Racingin Outlaw-alut kovettunein kesärenkain, joten 34 Amerikan Rauta 2/2013 Olin haaveillut vuosikaudet lämpimän punavioletista kustomista, mutta kun sellaista ei ollut tullut rakennettua, tuli väri Cutlassiin. koeajolle ei voinut lähteä. Kori oli kutakuinkin suora, maalipinta sen sijaan oli aikansa elänyt, vaikka alkuun elättelinkin toiveita sen ehostumisesta kunnon kiillotuksella. Alkuperäisen soittimen paikalle sovitettiin Kenwoodin nykyaikainen signaaliprosessorilla varustettu MP3-soitin, jonka jatkoksi valitsin nelikanavaisen Rockford Fosgaten vahvistimen. Hifipuolella en pitänyt edes vaihtoehtoina muita kuin amerikkalaisia . Niiden knock off spinnerien kultaukset olivat kulahtaneet, joten kultaus ja niklaus poistettiin, minkä jälkeen messinkiset osat kiillotettiin peilipinnalle. Cadillaciin sopivina. Se, mistä sovittiin kaupat merkittöminä kiinanpinnavanteina, osoittautuikin perillä aidoiksi Daytoneiksi. Rosteripinnaisissa Daytoneissahan on huonekaluputkipinnavanteisiin verrattuna myös se ero, että yksi vanne maksaa uutena enemmän kuin sarja halpisvanteita. Itärannikon diesel-coupe. Vaikka hihnan kiristi kuinka tiukalle, se alkoi aina vaan uudelleen ulvoa. A lkukeväästä, eräänä perjantaiaamupäivänä sitten nettiin ilmestyi lyhyt, kuvaton ilmoitus ´81 Cutlassista. Soitin välittömästi myyjälle ja kysyin, oliko auto vinokeulainen, siis uudempaa mallia. Siellä aiemmin saamani kuva vahvistui, Cutlass oli osiltaan täydellinen ja rungoltaan hitsaamaton. Vikaa etsittiin ja etsittiin, eikä. Koska alusta oli säilynyt hämmästyttävän hyvänä, se pestiin huolella ja käsiteltiin kauttaaltaan öljymäisellä kotelosuoja-aineella Stop-Rustilla Helsingissä. Kovaa massaa pintaan ei haluttu, koska sillä on taipumusta tämänkaltaisissa tapauksissa koteloida vettä sisälleen, eikä tarkoituksena ollut kuitenkaan enää ottaa autoa talviajoon. Leimalle riitti kaasarin säätö laihemmalle. Sitten vain Daytonit alle: sopivat 175/70-kokoiset ohuella valkosivulla varustetut renkaat sain hankittua vanhalta tutultani Avellanin Iirolta, joka pyörittää G-C Wheelsiä. Varsinainen rakentelu alkoi stereoiden päivittämisellä, mistä kerroimmekin numerossa 2/12. Tehtaalla auto oli varustettu coupeen kummallisella 5,7 litran pahamaineisella dieselillä, joka oli jo 80-luvulla korvattu samankokoisella bensakasilla. Auto vastasi kuvausta, eli oli ehjän oloinen mutta maalipinnaltaan mattaantunut
amatööreinä uusimme tietysti kaiken muun ympäriltä ennen kuin löysimme vikakohteen. Lowrider-henkeä. Se päädyttiinkin purkamaan pois ja tilalle tehtiin vapaasti pyörivä rulla, joka vetää kokonaisuutta laturista poispäin . ja ulina loppui. Kesällä 2011 maalipinnan huonous häiritsikin jo niin paljon, että päätin kokeilla sen mahdollista keittämistä maalaamalla takakylkiin kilikalivärillä beiget ?paneelit?. Ajokin jäi aika vähälle edellä mainitun latausongelman vuoksi. Olihan porukassa myös useampi jenkkiharrastaja. Kaikki päätettiin tehdä alusta pitäen niin hyvin kuin järkevin kustannuksin oli mahdollista. Helmat, takapyöränkaaret ja ovien alareunat Auton katsojasta nähden vasemmalle puolen maalattiin Tupac Shakur Jenkkien länsirannikon maisemiin, oikealle puolelle toinen nuorena kuollut sankari, Notorious BIG, itärannikon tunnelmiin. Maalaukset tehtiin paneelien sisälle, ja konepeltiin tehtiin höysteeksi myös hiukan pitsimaalausta. Amerikan Rauta 2/2013 35. Syksyllä sovinkin auton maalauksesta Kouvolan Aikuiskoulutuskeskuksella kouluttajana työskentelevän tuttavani Pasi Kaunosen kanssa. Työ oli opiskelijoille iso, mutta toisaalta ilmeisen motivoiva. sitä löytynyt. Ja hävisihän kipinäkin viallisen jakajan pick-up-käämin vuoksi . Pasihan tunnetaan myös taitavana erikoismaalarina, ja hän halusi käyttää Supremea myös seuraavan kesän erikoismaalauskurssilla. Lopulta se oli uskottava: kolmelle hihnalle tarkoitettu Oldsin kone ei toimi oikein ilman kolmatta hihnaa. Ongelmana oli kuitenkin se, että ilmastoinnin kompura oli melkoisen jumissa. Laturikin vaihtui välissä alkuperäisestä 70-ampeerisesta HD-versiosta uuteen 120-ampeeriseen, mutta hihna ei silti pitänyt kuin pari päivää per kiristys
Perinteikkään rock´n rollin ohella suosikkimusiikkiani on 90-luvun hip-hop, jonka ikoneita ovat nuorena väkivaltaisesti kuolleet Tupac Amaru Shakur ja Christopher ?Notorious BIG. Miehet olivat hyviä ystäviä, kunnes riitaantuivat pahasti epäluottamuksen seurauksena, mikä johti suureen West Coast vastaan East Coast -rähinään. Siinä niin iskuja kuin luotejakin jaeltiin avokätisesti, kunnes keväällä 1997 kiistan keskipisteessä olleet lahjakkaat nuoret miehet olivat kuolleet . Lopulta päätin kysäistä ikään kuin viimeisenä oljenkortena puskuria Southwest Tradelta, missä kaveri lupasi tarkistaa asian ja soittaa takaisin päin. Pitkä pohdinta ilmajousien ja hydraulien välillä ei ollut johtanut mihinkään tulokseen, joten päädyin pudottamaan keulaa Belltechin droppispindleillä. Olin jo vuosia himoinnut purppuranviolettia kustomia, mutta kun sellaista ei ollut tullut rakennettua, tuli siitä Oldsmobilen uusi väri. Varsinaiset kuvat halusin huomaamattomasti värialueiden sisään siten, että ne huomaa vain lähempää katsoessa. Aiheet tulivat toisaalta auton historiasta ja tyylistä, toisaalta omasta musiikkimaustani. Cutlassinhan toi aikoinaan maahan muuttoautona itärannikon Long Islandilta sen sieltä uutena hankkinut suomalaisnainen, ja nyt sitä rakennettiin länsirannikon latinotyyliin. Yllätys oli suuri, kun Hämeenlinnan varastosta löytyi coupe-mallin takapuskureita kaksin kappalein. Seuraavaksi kokeiltiin soodapuhallusta, joka sekään ei juuri pintaan pystynyt. Osat päädyttiinkin vain hiomaan kunnolla, minkä jälkeen pintaan vedettiin House of Kolorin kromimaali. Hankittaessa auto oli pahasti mattaantunut, mutta hyväpeltinen ja osiltaan pahasti ruostunutta takapuskuria lukuun ottamatta täydellinen. 2. mieluiten violetin ja sinisen eri sävyillä. Eikä tuuri siihen loppunut, vaan toimitettu puskuri oli vieläpä suora ja uudelleen kromattu. Maskien kromipinta oli rapistunut, joten sitä yritettiin liottaa ensin pois lipeässä. Hiekkapuhalluksessakaan ei löytynyt suurempia yllätyksiä. turhaan. Niinpä vasemmalle eli länsipuolelle maalattiin Tupac länsirannikon maisemiin ja oikealle Biggie itärannikon tunnelmiin. Lisää hyvän tuurin löytöjä. Takakylkiin maalasin ensin hetken mielijohteesta kilikalipaneelit kokeillakseni vanhan värin keittämistä. 3. Alkuperäinen yönsininen oli ihan hyvä, mutta jotenkin tylsä, ja kaljapullonruskean sekä kullan sävyt hylkäsin myös liian alkuperäishenkisinä. Se ei ollutkaan ihan yksinkertaista, koska helmiäisillä ja ziralliceillä ei ihan ensi yrittämällä saatu aikaan sävyä, joka tummuisi ja vaalenisi valon mukaan kuin candy, mutta ei vaihtaisi väriä. Värimalleja taidettiinkin ruiskuttaa 15 ennen kuin mieleinen väri saatiin aikaan. Vaikka tarkoituksena oli maalata autoon motiiveja, halusin kokonaisuudesta sellaisen, ettei se näytä päälle oksennetulta. Nardin puuratti sopii hyvin yhteen alkuperäisten puukoristeiden kanssa. Toisen takakaaren kupliva kohta ei kaikkien yllätykseksi sen sijaan ollutkaan puhki. Iloinen yllätys odotti myös Landau-tyyppisen vinyylikaton alla, mistä paljastuikin ruostepesän sijaan kiiltävä maalipinta. Uuden värin valinta oli luku sinänsä. Kaiken huipuksi ehjän sai halvemmalla kuin mitä pyydettiin niistä nettikaupan jo vähän ruostuneista. Etsin ehjää pitkään eBaystä, mutta sielläkin tarjolla oli vain hieman kuplivia yksilöitä. Kauempaa auton piti siis näyttää yksiväriseltä. Beigereunaiset matot ovat Mika Volasen käsialaa. 1. Takaluukun kannen lisäksi hitsattavaa oli vain takahelmoissa. 4. Kattoon liimattiin uusi keinonahka ja puskurit sekä kaikki listat kiillotettiin lumppulaikalla ennen takaisin kiinnittämistä. Wallace. tykännyt kirjavista motiiveista, joten kuvat piti toteuttaa mahdollisimman vähin värein . Sävystä piti tulla mahdollisimman candymäinen, mutta tavallisilla vesiohenteisilla linjaväreillä toteutettuna. K un maalipinnasta tuli vihdoin kiiltävä, piti montaa muutakin kohtaa ehostaa. Takaluukun kannen reunojen ruosteisuus oli heti alkuun selvää, ja hitsattavaa paljastui hiekkapuhalluksen jälkeen myös takahelmojen koristelistojen alta. tai ainakaan 80-luvun puolivälin jälkeen . En myöskään ole koskaan . Peräpäähän vaihdettiin Cadillac-tyylinen Brougham-verhoilu on säilynyt suhteellisen siistinä. Takapuskurin molemmissa päissä oli nyrkinmentävät reiät, joten siitä ei enää oikein kalua saanut. Konepellin ja takaluukun paneeleista piirsin karkean kuvan, jonka lähetin Pasille. Ajovaloumpiot uusittiin myös kokoamisen yhteydessä. Ja pitihän auto saada alemmas. Ovenvälitkin hiottiin lopulta ennen maalausta pellille ihan varmuuden vuoksi, vaikkei vanha väri tuntunutkaan keittävän helposti. 36 Amerikan Rauta 2/2013. Oldsmobile Cutlass Supreme ´81 Yllätys oli suuri, kun Hämeenlinnan varastosta löytyi coupen puskureita kaksin kappalein. 1 2 3 4 hiekkapuhallettiin ja auto hiottiin peltipuhtaaksi varmuuden vuoksi. Ei onnistunut
subwoofer n. G-juttu on sikälikin osuva, että autohan on G-body, vaikka biisissä G tarkoittaakin gangstaa. Taas kävi uskomaton tuuri, Fihlmanin Jamilla oli hyllyssä Japanista auton mukana tullut puuratti, jota hän muisteli Nardiksi. 30 litran suljetussa kotelossa, Kiitos: Kouvolan Aikuiskoulutuskeskus, Pasi Kaunonen, Jami Fihlman, Petteri Kortelainen, Jani Mikkonen, HL Group/ Du Pont -automaalit, US-Parts/ Ilkka Ruoppa, SKAutosound/ Samu Kaunisto, Autoverhoomo Custom/ Mika Volanen, One-Pro Amerikan Rauta 2/2013 37. droppispindlet ja vakiojouset edessä, ´69 GTO:n lyhennetyt jouset ja Gabriel Hijacker -ilmaiskarit takana, Jarrut: vakiot, Vanteet: Dayton Wire Wheel 14x7. Kysyessäni hintaa Jami totesi vain ajatelleensa laittaa sen erääseen omaan projektiinsa, mutta että saisin tulla hakemaan sen jos se kelpaa! Tuuri jatkui keskiön etsinnässä, maahantuojan poistoläjästä löytyi vitosella viimeinen Oldsmobilen Luisi, joka sopi Nardin ratin kaveriksi hyvin pienellä muokkauksella. Niin, se nimi. Tärkeintä on kuitenkin se, että autosta tuli koko lailla sellainen kuin piti, vaikka yksi asia menikin pieleen. 100 spoke -vanteet kullatuin pinnamutterein, reverse offset, Renkaat: Hankook 175/70 R14 ohuella valkosivulla, Sisusta: Nardi Gara 3 -puuratti, Autoverhoomo Customin tekemät kangasmatot, Kenwood CD/MP3-soitin DSP-prosessorilla, Rockford Fosgate Prime 4-kanavainen vahvistin, Rockford Fosgate Power 6,5. Paikka: Nurmijärvi. Moottori: 350 CID Rocket V8, Edelbrockin Performer RPM -imusarja ja 600 cfm kaasutin, Teho: 170 hv, Voimansiirto: TH200automaatti, alkuperäinen 10-bolt perä, Alusta: Belltechin 2. G Thang tulee tietysti Dr. Dren kuuluisasta biisistä nimeltä Nuthin but a ?G. Monet mieltävät oikeaksi lowrider-ratiksi pienen ketjumallin, joka ei kuitenkaan oikeastaan 80-lukuisiin kuulu. Siitä tuli sittenkin niin siisti, ettei sitä viitsi markettien ahtaisiin parkkihalleihin kolhittavaksi viedä. F aktat Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´81 . Himoitsin nimenomaan legendaarista mahonki-Nardia, jotka ovat kuitenkin hyvin kalliita. Toisaalta Jenkeissä koko lowrider-touhua tosiaan pidetään edelleen vahvasti jengiläisten juttuna, eikä ajatus ole ihan tuulesta temmattu. koaksi- aalit etuovissa, Rockford Fosgate Punch P2 12. oikeaan korkeuteen prässätyt Hautamaan Petterin ´69 GTO:n vanhat jouset, joiden pariksi hankin mahdollisimman lyhyet Ford Aerostariin tarkoitetut ilmaiskarit. Vielä puuttui sopiva puuratti. Omistaja: Tomi Eronen, 34 . Thang, jonka videossa lowriderit ovat suuressa roolissa
Presidentillistä tyyliä 38
Legendan mukaan Jussi Puumalaisen kustomKosmo olisi ollut uutena presidentti Paasikiven käytössä. Koko homman taustalla oli tietysti se, että asiakkaat halusivat oman näköisillä autoillaan erottua massasta. 50-luvun Suomessa siihen riitti käytännössä mikä tahansa uusi auto, varsinkin jos oli kyseessä länsimainen sellainen. Perimätiedon mukaan isoja ´50 Lincoln Cosmopolitan Sport Sedaneja tuli uutena Suomeen kolme kappaletta, kaksi Vaasan Myllylle ja yksi valtioneuvostolle. Joka tapauksessa rekisterikil- ven ensimmäinen kirjain A kavaltaa vanhemmille harrastajille, että auto on ollut jossakin vaiheessa rekisteröity Helsinkiin, mikä tietysti tukisi valtioneuvostoteoriaa. Viimeksi mainitusta elää sitkeästi huhu, että auto olisi ollut presidentti Paasikiven henkilökohtaisessa käytössä. Piti tarina sitten paikkansa tai ei, on Jussin epätavallisessa kustomaihiossa ehdottomasti presidentillistä tyyliä. M onet kuuluisimmista 50-luvun kustomeista on tehty jo kun autot olivat uusia. Barriksen pajalta lähtikin useita hienoja autoja jo 40?50-lukujen taitteessa. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Lincoln Cosmopolitan ´50 . Varmaksi tiedetään ainakin se, että Paasikivellä oli paria vuotta vanhempi Lincoln käytössään, joten on hyvinkin mahdollista, että hän on ollut merkkiin mieltynyt. Puumalaisen Jussi, joka kyseisen yksilön nykyään omistaa, on yrittänyt selvittää asiaa Trafista, mutta arkistojen omistajatiedot eivät ylety niin pitkälle tai jos auto on ollut valtioneuvoston kirjoissa, ei tietoja vieläkään luovuteta eteenpäin. Myös 7 presidentin kuljettaja -kirjassa on maininta Lincolnista, jolla rouva Alli Paasikivi teki Euroopan-turneen aina Rivieralle asti. 39
Se kelpasi siis hänelle kustomaihioksi, vaikka tulikin hankittua hieman herätteenä. Kun Cosmo raahattiin Jussin tontille, oli suurin osa peltitöistä jo tehty. Suuren neliveräjäisen sämpylän pintaa peitti musta epoksi, muuten auto oli melko surkeassa kunnossa . Parin vuoden uurastuksen tuloksena Cosmo saatiin takaisin kilpien väliin ja leimaan ensimmäistä kertaa vuoden 1967 jälkeen. Samalla Kartsa sovitti paikalleen ´63 Cadillacin sähköikkunoiden mekanismit.? Etupenkki vaihtui ´62 DeSoton taittuvaselkäiseen malliin, jotta takapenkillekin tuli vapaa pääsy. ?Kattoa chopattiin edestä 10 senttiä ja takaa reilusti enemmän. ?2004 loppuvuodesta oli choppauksen aika. Penalla auto ehti olla yli 20 vuotta, kunnes Jussin tallikaveri Pete hankki Lincolnin itselleen 90-luvun loppupuolella. Rodiprojekti ajoi kuitenkin kustomaihion ohi ja ennen pitkää Jussi huomasi olevansa auton uusi onnellinen omistaja. Alun perin Loviisasta kotoisin oleva Jussi aloitti jenkkiautojen kanssa touhuamisen jo 16-vuotiaana, minkä jälkeen niitä on ehtinyt pyöriä nurkissa miehen oman laskeskelun mukaan pari-kolme tusinaa. ?Kustomit ovat aina olleet mieleen, varsinkin Sam Barrisin Mercury. tekniikkakin oli tiessään. Seuraavana kesänä maalasin Lincolnin uudella punaruskealla mattavärillä ja 2006 tehtiin ensimmäisen kerran ilmajousitus ja myös koneremontti.?. Hän choppasi Lincolnin erittäin ammattitaitoisesti ja siinä sivussa alkuperäisiin suunnitelmiin tulikin muutos, Lincolnista tehtiin kaksiovinen HT. olisiko se vieläkään noin valmis?. Lisäksi tiputin takapuskuria neljä senttiä ja muutos oli huomattava. Lincolneihin kuuluva Cos40 Amerikan Rauta 2/2013 mopolitan olikin peräpään ja matkustamo-osan muotoilultaan melkoisen erilainen kuin lähes kahdeksan tuumaa lyhempien baby Lincien kanssa saman korimallin jakava Mercury, oli se saman konsernin autona ja muotokieleltään tarpeeksi lähellä Jussin haavemallia. Myös jousitus laskettiin mahdollisimman matalalle. ?Ensimmäisellä versiolla kruisailtiin tyytyväisenä kolme kesää, kunnes tuli aika uusille tuulille.? Sitten seurasikin vähän enemmän muutostöitä. Kaksioviseksi hardtopiksi. Fordin piilofarmari sai luovuttaa Lincolniin 351W+C6 -tekniikan. Lincoln Cosmopolitan ´50 Cosmopolitanin ajovaloja voisi erehtyä luulemaan kustompajan tekemäksi modifikaatioksi, mutta totuus on, että auto lähti tehtaalta tällaisilla lampuilla. Ja jos tarina Paasikiven Cosmopolitanista pitää muilta osin paikkansa, on tämä mitä todennäköisimmin sen tarinan yksilö. Kustomaihioksi. Auto päätyi vannoutuneena Lincoln-harrastajana tunnetun Kaijalaisen Penan haltuun. Jussi miettii kehuen työn toteuttajaa. ?Kartsan ammattitaito ja silmä on ihan omaa luokkaansa. Jussi askarteli itse rosterista Linciin sopivat pakosarjat ja kylkiputket ilman vaimentimia. Toinen esikuva onkin lähempää, Jari Savolaisen punainen ´49 Ruotsista.? Vaikka ?oikeisiin. Olin ensin ajatellut tehdä homman itse, mutta onnekseni päädyin siihen, että Saarelan Kartsa tekee sen. Minulla ei ollut taloremontilta oikein ylimääräistä vapaa-aikaa ja lopputuloskin olisi varmasti ollut aika erilainen . O lipa Jussin auto mikä tahansa näistä kolmesta, päätyi se 70-luvulla heräävän jenkkiautokiinnostuksen myötä talteen otetuksi
Ö:tä tai Ä:tä ei ole sen koommin missään päin Suomea jaettu.. Lincolnin omat pölykapselit ovat mitä parhaimmat myös kustomiin. Ne henkivät menneen ajan tunnelmaa yhdessä neljä tuumaa leveiden miljonäärivalkosivujen kanssa. Amerikan Rauta 2/2013 41. Konehuoneessa majailevan Fordin tuoreemman 351Wkoneen vieressä pilkistää vanhan liiton puupääsireeni. Ilmanputsarina on Caddyn kustomklassikkomalli. Katon choppaus ja korimallin muuttaminen hardtopiksi on tehty niin tyylikkäästi, että on vaikeaa uskoa auton olleen joskus neliovinen tolppasedan. Kilven kirjainyhdistelmä paljastaa, että auto on ollut Helsinkiin rekisteröitynä 50-luvulla
Kaikki penkinjouset on esimerkiksi ommeltu sisään omiin kangaspusseihinsa, eikä muutenkaan missään ole fuskattu. 42. Lincoln Cosmopolitan ´50 Kojetaulu ja ratti ovat auton alkuperäiset, ratista on vain poistettu soittorengas. Shifteri on siirtynyt rattiputkesta lattialle ja saanut roimasti lisää mittaa. Helmiäisvalkoinen keinonahkasisustus on tuore lisäys. Penkit teki eläkkeellä oleva vanhan koulukunnan verhoilija
Omistaja: Jussi Puumalainen, 35 . Viitisen vuotta takaperin hän päätyi poistamaan sen ja muokkaamaan maskin aukon kokonaan uudella tavalla Mercuryn maskin aukon tyyliin. ?Laitoin myös puskurin kävyt paikalleen ja maalasin Lincolnin kiiltävällä punaruskealla värillä. Vaikka unelmien ´49 Mercury olisikin löytynyt, olisi sellaisen rakentaminen ollut paljon sidotumpaa aiheeseen, josta ollaan jo nähty kaikki mahdollinen. Gennie shifteriä jatkettu 4 tuumaa Amerikan Rauta 2/2013 43. Takavalot ovat myös tehtaan kustomoimat ja niitä voisi soveltaa moneen muuhunkin kustomiin ja rodiin. Ei ihme että Jussia vähän hymyilyttää. Heti kuvauksen jälkeen verhoiltiin myös sisäkatto, aurinkolipat ja käsikahvat samalla valkoisella keinonahalla kuin muukin sisusta.? Vaikka auto tulikin alunperin ostettua puolivahingossa, on se jo ollut Jussilla yli 10 vuotta, joten paha vikahankinta ei voi olla kyseessä. Tatuointi kädessä kertoo omistautumisesta kerholle. F aktat Lincoln Cosmopolitan ´50 . Nyt Lincoln tosiaan nuolee maata alimmassa asennossa.? Sitten Jussille tulikin ´60 Ford Starlinerin rakentamisen vuoro, eikä Lincolnia ole sen koommin juuri muuta kuin puunailtu. ?2012 loppukesästä laitoin kuitenkin Lincolnin alkuperäisen maskin paikalleen pienien modausten jälkeen. 4 tuuman valkosivuilla, Sisusta: Verhoiltu helmiäisvalkoisella keinonahalla, etupenkki ´62 De Sotosta, takapenkki alkuperäinen, 23. Lincoln on viimein siinä kunnossa, että voi keskittyä sen puunaamiseen ja ajeluun. Kun lähtee kustomoimaan harvemmin näissä ympyröissä nähtyä aihiota, on paljon paremmat mahdollisuudet erottua edukseen ja luoda uusia uria monilla lähes mobilismiksi muuttuneeseen kustomharrastukseen. Takapuskurin neljän sentin pudotus sopii mitä mainioimmin tinarekeen. Paikka: Vantaa. Moottori: 351 cid Windsor V8, itse tehdyt rosteripakosarjat ja putkisto, 12V sähköt, Voimansiirto: C6-automaatti, vakioperä 3.71-välityksellä, Alusta: dropattu etuakseli, taakse rakennettu nelilinkkituenta, Slam Specialtiesin ilmapalkeet joka kulmassa, 50 litran painesäiliö, kaukosäätö, Kori: muutettu kaksioviseksi HT:ksi, chopattu, maskin aukkoa muutettu, kori sheivattu, takapuskuria laskettu, Vanteet: 15? teräsvanteet alkuperäisin kapselein, Renkaat: Firestone 15. Sisusta verhoiltiin helmiäisvalkoisella keinonahalla tuck´n´roll -tyyliin?, Jussi selittää. Seuraavalle ajokaudelle päivitettiin ilmajousitusta paremmilla Slam Specialtiesin pusseilla, tehokkaammalla kompuralla ja isommalla säiliöllä. ?Tein myös runkomuutoksia ja lisäsin tilaa kardaanille, perälle ja renkaille. Kun lähtee kustomoimaan harvemmin näissä ympyröissä nähtyä aihiota, on paremmat mahdollisuudet erottua edukseen ja luoda uusia uria. Alkuaikoina Lincolnissa oli itse tehty maski, jonka Jussi oli tehnyt 90 asteen rosterikäyristä. Rakensin taka-akselille four-linkit, droppasin etuakselin ja vaihdoin jousitukselle siistimmän pienemmän kaukosäätimen
a e r o K o t r kie n e n i la 44 Amerikan Rauta 2/2013
Parinkymmenen ki- lometrin päässä Nyköpingistä Stigtomtassa vaikuttanut Undertakersin porukka ei ollut erityisen tunnettu viimeisen päälle sliipatuista autoista, vaan ennemminkin rouheista ja viimeistelemättömistä vehkeistä. Teksti: Kimmo Janhunen . Kun Amerikan Rauta 2/2013 45. Nykyasussaan auto tuntuu niin valmiilta paketilta, että on vaikea kuvitella, kuinka olemusta voisi vielä jalostaa. C hevyn muuntautuminen nykytyyliinsä alkoi keväällä 2006, jolloin ruotsalaiseen Undertakerskerhoon kuulunut Johan Eriksson hankki patinoituneessa kunnossa olleen avolavan itselleen tarkoituksenaan tehdä siitä parilla tuiki tarpeellisella kustomkikalla kohennettu käyttöauto. Näin ollen Johankin antoi aluksi Chevyn pitää kauhtuneen valkoisen alkuperäismaalinsa, johon ruostepeikko oli loihtinut oman pikantin lisänsä. Chevyn mallivuoden 1964 kookkaimman avolavan keulaa oli jo edellinen omistaja pudottanut kuumentamalla etujousia kasaan, mutta muutos oli Johanin mieleen aivan liian maltillinen. Auto piti saada kunnolla tonttiin, mikä vaati luonnollisestikin ilmapussit ja takarungon muokkaamisen. Juttumme pitkälavapikkiksellä on ehtinyt olla viiden Suomi-vuotensa aikana viisi eri omistajaa, joista useat ovat jättäneet siihen oman jälkensä. Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet C10 Long Bed Fleetside ?64
niin sisäkuin ulkopuolellekin . Myöhään yöhön venyneen iloisen näyttelypäivän päätteeksi Hannu huomasi vaihtaneensa auton Emililtä itselleen kahdella näytillä olleella moottoripyörällään. Emil vei Chevyn Kokkolan näyttelyyn, jossa siihen iski silmänsä Hank Jacobinakin tunnettu autorakentelija Hannu Jaakkola. Kontrastiksi kauhtuneelle ulkoasulle automaalarina elantonsa ansaitseva Johan vetäisi peltivanteisiin ja kattoon glitteriä kullan- ja vihreän sävyisten flake-kiteiden ja riittävän monen lakkakerroksen muodossa. mutta se katosi matkalla. raikkaan valkoisen sävyn. Luotettavaksi ja varmatoimiseksi osoittautuneen 283-kuutiotuumaisen moottorin lohko ja imusarja saivat pintaansa ulkoasun vihreän sävyn. Tail draggingiä parhaimmillaan!. L opulta nuori ruotsalaismies vakiotiimiin ja hänellä on ollut sormensa pelissä useiden kovien kotimaisten kustomeiden rakentelussa. Todellinen karamelli koneesta tuli, kun Johan tilasi siihen Atlantin takaa satsin harkittuja kromiosia, kuten Edelbrockin venttiilikopat. Kokonaisuuden viimeistelivät uudet kromatut peltisarjat sekä siistityt sähköt. Jenkeistä tullut paketti sisälsi myös uuden kromimaskin, takapuskurin, ikkunat ja kumitiivisteet luukkuihin. Chevrolet C10 Long Bed Fleetside ?64 paneelimaalauksen, Tomi Kangas suunnitteli autoon uskeat sävyt jonka tummanvihreät ja kullanr reistä. löytyivät katon flake-kiteiden vä auto raapi maata, Johan rengasti sen valkosivuisilla kumeilla. Tallikavereidensa esimerkistä huolimatta hän päätti tehdä Chevystä siistin ja kliinin näyttelykustomin. Aikaa mittavan projektin läpiviemiseen oli vain reilut neljä kuukautta, sillä seuraavan ajokauden alkuun mennessä auton piti olla iskussa. Pelleiltään kovan pickiksen pitkät kyljet ja muutkin peltipinnat oiottiin, minkä jälkeen Johan karsi niistä ylimääräiset listat ja kahvat. Lopuksi hän veti pintaan Fiatin värikartasta poimimansa metallinhohtoisen vihreän sävyn, jota korostamaan hän valitsi konehuoneeseen, kojelautaan ja ohjaamon yläosaan . Ohjaamossa musta makkaratopattu sohvapenkki sai kaverikseen mustavalkoiset ovipahvien verhoilut ja lava suojakseen valkoisen suojakatteen paikallisen satulantekijän käsissä. Kauhtuneesta karamelliksi. Emil kuuluu John Löfbackan Pietarsaaressa vaikuttavan Bilmålarservicen yhden kesän tuossa kuosissa Johan päätti viedä projektinsa seuraavalle asteelle. Chevy lähti Hannun mukana Virroille ja Emil sai vastineeksi lättäpää-Harrikan ja ?53 Triumphin. Ensi töikseen Hannu laittoi Chevyn Suo- Pohjanmaan tasaisilla lakeuksilla kelpaa ajella vähän matalammallakin maavaralla. Etupuskurinkin Johan tilasi, 46 Amerikan Rauta 2/2013 Vaihdon väline. A jeltuaan ei ajellut valmiilla pitkälavakustomillaan yhtä kesää kauempaa, kun hänelle tarjoutui mahdollisuus vaihtaa se Emil Fahlgrenin omistamaan ?31 roadsteriin. Kun ilmajouset ovat alimmassa asennossa, makaa perä kiinni maassa
Tomi halusi säästää Wizzzardin konepeltiin ja perälautaan taiteilemat straipit, joten niiltä osin maalipinta sai jäädä ennalleen ja hän häivytti uuden maalin rajan näkymättömiin. Lavan pitkät reunat aaltoilivat hiukan ja Tomin silmissä suuret yksiväriset pinnat näyttivät muutenkin orvoilta. Dido vaihtoi sen Tomi Kankaan siniseen meksikaanohenkiseen Harrikkaan ja Chevyn uudeksi kodiksi tuli Lapualla sijaitseva Heath Garage. Chevyssä alkoi näkyä jo pientä käytön jälkeä ja ovien alareunatkin olivat alkaneet kuplimaan alta puskevan ruosteen voimasta. Paneelimaalaus on Heath Garagen Tomi Kankaan tekemä. Sehän oli kuulunut jo alun perin Johanin suunnitelmiin. Käyttäessään Chevyä näyttelyissä Hannu työllisti maamme tunnetuimpia straipparivelhoja, jotka loihtivat auton ulkoasuun yksilöllistä sivellinviivaa. Häneltä Chevy jatkoikin matkaansa Turun suunnalle muun muassa Turku Kustom Show?ta järjestävän Kiertokanki ry:n riveissä vaikuttaneelle Jarmo ?Dido. Hansikaslokeron kannen pinstraippaukset ovat Platun käsialaa. Autossa on metritolkulla näyttävää koristeviivaa. Sen jälkeen Tomi maalasi lähestulkoon kaikki vihreät osat uusiksi. Muutama lommokin kylkiin oli ilmestynyt. Suuremmasta pin stripe -kokonaisuudesta vastasi Pekka ?Wizzzard? Mannermaa, jolta Hannu tilasi kaksiväriseen maalausteemaan sointuvat scroll-kuviot konepeltiin, perälautaan ja b-pilareihin. K esällä 2011 Chevyn oli jälleen aika vaihtaa maisemaa. Klemetille. Paikkailua ja paneelia. Marco ?Platu. Planting puolestaan straippasi omat kuvionsa hansikaslokeron kanteen. Hannun autokokoelma elää jatkuvasti miehen hankkiessa uutta kalustoa ja luopuessa sopivien tarjousten tullen vanhoista. Parin vuoden omistusaikanaan hän uusi autoon ilmapussit, startin, laturin ja valkosivurenkaat. Niinpä hän suunnitteli niihin paneelimaalauksen, jonka tummanvihreät ja Ohjaamo on hyötyajoneuvomaisen tarkoituksenmukainen, eikä pröystäile liioilla mukavuuksilla. men kilpiin. Tomi päätti hoitaa ongelmakohdat kuntoon kunnolla, mikä vaati niin hitsailua kuin kittailuakin. Näkyvin Hannun tekemä kohennus oli puuttuvan palan eli etupuskurin hankkiminen. Scrollit puolestaan ovat Pekka Mannermaan siveltimestä. Amerikan Rauta 2/2013 47. Musta sohvepenkki on ollut autossa Ruotsin ajoilta saakka
Chevrolet C10 Long Bed Fleetside ?64 kullanruskeat sävyt löytyivät katon flake-kiteiden väreistä. Yhtenä mielessä on ollut uuden tuck?n?roll-tyyppisen lavakatteen teettäminen. Jarmon teki mieli laittaa auto entiseen loistoonsa, mutta se olisi vaatinut suurehkoa remonttia uusine maalauksineen kaikkineen. Jarmolla on ehtinyt olla yhteensä parisenkymmentä eri jenkkiautoa, joista valtaosa on ollut eri-ikäisiä El Caminoja. Puntaroituaan vaihtoehtoja Jarmo päätti luopua viisykkösestä ja Sportsidesta, vaikkakin hieman pitkin hampain. Kokonaan auto ei ole saanut Jarmon huomiota itselleen, sillä mies osti hiljattain Kaliforniasta kaksiovisen ?64 Mercury Montclarin, joka on parhaillaan matkalla kohti Suomea, ja sitäkin varten on jo suunnitelmia valmiina. Aika näyttää, tuleeko Jarmosta Long Bedille pitkäaikaisempi isäntä, vai vieläkö sen kiertolaiselämä jatkuu. F aktat Chevrolet C10 Long Bed Fleetside ?64 . Paneelien maalaamisen makuunhan Tomi oli päässyt jo vuonna 2008 rakentamansa Stuart Little show-rodin parissa. Päivitys uudempaan. Renkaat: Ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla. Kyseinen auto oli rakennettu Amerikassa jo 80-luvulla show-tyyliin. Suomeen se oli kulkeutunut Matti Nykäsen managerin toimesta siihen aikaan, kun Matilla vielä hyppy kulki. Sisusta: Mustalla nahalla verhoiltu makkaratopattu soh- vapenkki, mustavalkoiset nahkaverhoillut ovipahvit, Platun pinstripe-maalaus hansikaslokeron kannessa.. Paikka: Lapua. Moottori: 283 cid V8. Vaikka Chevy on kaikin puolin valmis, on Jarmollakin pieniä suunnitelmia sen ulkoasun kohentamiseksi. Vanteet: Chrome Reverse. Teho: 195 hv. S amaan aikaan niin ikään Lapualla asuva Jarmo Malkamäki tuskaili ?51 Chevy-pikkiksensä rapistumista huonoon kuntoon. Vaakakupissa painoi kuitenkin lopulta enemmän se, että hän sai tilalle viimeisen päälle näyttävän ja toimivan näyttelypikkiksen, joka ei vaatinut osakseen kuin ajoa. Vaihtokauppa koitui myös ?51 pick-upin eduksi, sillä Kankaan Tomin käsissä siitä muovautui Heath Garagelle näyttävä shop truck. Kevään 2012 Hot Rod & Rock Show?ssa Tomin ?51 voitti pickup-luokan ykköspystin Jarmon ?64:n saadessa kakkospalkinnon. Toisin sanoen pickupit ovat tosiaan miehen sydäntä lähellä. Pohdiskellessaan eri vaihtoehtoja viisykkösen suhteen Jarmolle tarjoutui mahdollisuus vaihtaa se ja toinen pihassa lojunut avolava, ?89 Sportside, Kankaan Tomin ehostamaan ?64 Long Bediin. Muutamien mutkien kautta auto päätyi Jarmolle ja hän kiersi sillä näyttelyitä vielä 2000-luvun jälkipuoliskolla. Lopulta säilytysongelmat ajoivat siihen, että auto päätyi seisomaan ulkona kesät talvet, mikä alkoi näkyä sekä sen pinnassa että sisustassa. Korimuutokset: Listat ja kahvat poistettu, Tomi 48 Amerikan Rauta 2/2013 Kankaan paneelimaalaus, Pekka ?Wizzzard? Mannermaan straippaukset. Voimansiirto: Synchromesh-manuaali. Alusta: Ilmajousitus, joka kulma säädettävissä erikseen. Jarrut: Vakiot. Omistaja: Jarmo Malkamäki . Näyttelyssä Long Bedin rinnalla komeili Jarmon läskibasso, jonka Tomi maalasi sävy sävyyn auton maalausprojektissa ylijääneillä maaleilla. Viime kesän aikana Jarmo kiersi pikapillaan Suomen tapahtumia ahkerasti ja matkamittariin kertyi kuutisen tuhatta kilometriä. Mies kehuu autoa mainioksi reissupeliksi, jolla matka taittuu ongelmitta
Myös ajonestoavaimet. Lukitus- ja heloitustuotteet, hälytys- ja kulunvalvontajärjestelmät, avainpalvelu, kiinteistötarvikkeet ja kaikki alan työt. Asiantunteva suunnitelupalvelu. Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. EXIDE-akut ja varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi ONKO SINULLA ONGELMA LÖYTÄÄ AVAIMIA AUTOOSI. Autamme mielellämme! Valikoimassamme on avainaihioita useimpiin ajoneuvoihin. Tuote- ja asennustakuu. Hyrylänkatu 6, Tuusula | Puh. 09-274 4260 Avoinna: ma-pe 8-18, ja la 10-14 www.tuusulanlukko.fi
n i l ä v ä l l i S a ss e m o Su 50 Amerikan Rauta 2/2013
toukokuuta ja päättyy 3000 mailia möhemmin Monacoon. Autojen lisäksi Mika haastaa myös itseään. Kuluneen talven aikana hän haki omia rajojaan tehden kolmessa päivässä 850 kilometrin moottorikelkkareissun yksin Amerikan Rauta 2/2013 51. Melkoinen lumilinko. T eiskolainen Mika Kosola elää unelmaansa . Mainittakoon vielä, että tätä kirjoitettaessa Mikan uusin tulokas, ?12 Ford Mustang Shelby GT350 oli vielä kontissa matkalla kohti Suomea. Toisekseen Mika haluaa nauttia sijoituksistaan. Jutussamme esiintyvän Cobran lisäksi siellä majailee ?67 Ford Mustang Shelby GT500, ?07 Mustang Shelby Cobra GT500, radalle rakennettu ?96 Mustang Cobra SVT sekä ahdettu ?11 F-150 Raptor SVT -työjuhta. Kansamme maine on mennyttä viimeistään siinä vaiheessa, kun paljastamme heille, ettei kyseessä ole mikä tahansa Cobra, vaan 1000-hevosvoimainen superkäärme. Hän ei säästele yhtäkään autoistaan, vaan on tuttu näky erilaisissa ratatapahtumissa. Kilpailu starttaa 19. Sen sijaan hän on laittanut rahansa talliin, jonka sisältö onkin varsin vaikuttava. Ensinnäkään extreme-henkinen Mika ei usko kiinteistöihin tai osakkeisiin sijoituskohteina. talvellakin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Shelby Cobra CSX ?65 . Autoista on otettu iloa irti niin mutkaradoilla kuin varttimailin ja mailin suorillakin, burniskisoista puhumattakaan. Jotain Mikan asennoitumisesta kertoo myös se, että hän osallistuu juuri entisöidyllä ?67 Shelby GT500:lla tämän vuoden Gumball 3000 -kisaan. Hulluja nuo suomalaiset, mahtaa amerikkalainen ajatella nähdessään, että Cobralla ajellaan Pohjolassa keskellä kylmintä talvea
Tempusta suivaantuneena herra Shelbykään ei valmistanut täyttä sarjaa, vaikka oli varannut niille jo sarjanumerot. Autoja tehtiin tiettävästi 55 kappaletta. Sarjan loput autot jäivät unholaan ja olivat olemassa ainoastaan Shelbyn pajan arkistokaapissa, kunnes ne heräteltiin eloon 90-luvulla. Jotta auto voitiin laskea sarjatuotantoautoksi, niitä piti valmistaa vähintään 100 kappaletta. Shelby valmistelikin tehtäväkseen sadan kappaleen erän S/C Cobra 427 -mallia. Kuinka ollakaan, Ferrari ei valmistanut omasta vastaavasta sarjastaan kaikkia sataa kappaletta, vaan huhujen mukaan vain murto-osan. Paatuneena moottorinrakentelijana hänelle ei riittänyt ajatus pelkästä uuden tekniikan upottamisesta vanhaan autoon, vaan siitä piti ottaa irti nelinumeroinen luku hevosvoimia. Aitojen Shelbyjen rassaajana tunnetuksi tulleen pajan arvolle ei luonnollisestikaan sopinut ajatus replican tai rakennussarjan käyttämisestä, vaan auton piti olla aito Shelby Cobra. Shelby Cobra CSX ?65 keskellä Lapin lumisia erämaita pakkasen ollessa 30 asteen kylmemmällä puolella. ?If you don?t do what you wanna do, you?re just bullshitting yourself?, kuten Mika asian lontoonkielellä kiteyttää. Viiveellä valmistettu. M ikan Cobran tarina alkoi vuonna 1965, jolloin Carroll Shelby valjasti Cobraa Ferrarin kruununperijäksi World Sportscar Championship -kilpasarjan GT-luokkaan, eli tuotantoautojen keskinäisiin mittelöihin. Lähtökohdassa oli siis vanha 60-luvun identiteetti ja peruskonstruktio, jota oli hiukan päivitetty nykyvaatimusten tasolle esimerkiksi alustan osalta. 52 Amerikan Rauta 2/2013 Konepeittoa jouduttiin korottamaan hiukan, jotta monsterimoottori mahtui sen suojiin. Fordin 5,4-litrainen Modular täyttää konehuoneen melko tarkasti. Shelby löysi Kalifornian lainsäädännöstä sopivat porsaanreiät ja sai luvan valmistaa loput autot. Ilmanottoputki on sijoitettu Cobran kitaan, minkä ansiosta moottori saa nautittavakseen takuuviileää ilmaa. Moottorin kruununa komeilee Kenne Bellin massiivinen Mammoth Twin Screw -ahdin, kiillotettuna tietenkin. Kanadasta kajahtaa. Kanadalainen Sean Hyland Motorsport niitti 90-luvulla mainetta olemalla ensimmäisiä virityspajoja, jotka rakensivat onnistuneita tehokokoonpanoja vuonna 1991 markkinoille tuodusta Fordin Modular-moottoriperheestä. Leveyssuunnassa moottori mahtui paikalleen ongelmitta, mutta pituussuunnassa sille oli raivattava lisää tilaa tulipeltiä ja kardaanitunnelia muokkaamalla.. Loput olivat olemassa vain paperilla. Tässä vaiheessa nohevimmat lukijat saattavatkin jo hoksata, että pajalle päätyi aihioksi yksi edellä mainituista Shelbyn pajalla 90-luvulla valmistuneista ?Counterfeit Cobrista?, joiksi ilkeät mielet niitä toisinaan kutsuvat. SHM oli myös ensimmäinen valtuutettu Yhdysvaltojen ulkopuolella toimiva Shelby Mod Shop, ja toimii sellaisena edelleen. Tältä pohjalta tarkasteltuna oli vain ajan kysymys, milloin Sean Hyland, paikan omistaja ja hullu tiedemies, saisi päähänsä yhdistää Shelbyn 60-luvun ultrakevyeen Cobraan uuden Shelby GT500:n tekniikan. Toimenpiteeseen ajoi epäilemättä se tosiasia, että alkuperäisten 427 Cobrien hinnat olivat kolmessa vuosikymmenessä pompsahtaneet pilviin
Sinivalkoinen kori sai kaverikseen kirkkaanpunaisen nahkasisustan, joka ulottuu aina takakonttiin saakka. P rojekti lähti liikkeelle siitä, että yksi SHM:n varastossa lojunut uusi Shelby GT500 joutui luopumaan 500-hevosvoimaisesta ahdetusta 5,4-litraisesta moottoristaan ja Tremecin kuusivaihteisesta TR-6060-manuaalilaatikostaan. Hän tutustui samalla Sean Hylandiin, jolla oli sopiva yksilö myynnissä. GT500:n vakioosista kelpasivat nokka-akseli sekä kannet, jotka porttasi SHM:n oma tiimi. Kun moottoria ja vaihteistoa ryhdyttiin sovittelemaan Cobran sisuksiin, tuli eteen varsin konkreettisia tilanahtauskysymyksiä. Sen sijaan, että hän olisi käyttänyt rautalohkoa, hän korvasi sen pajansa alumiinisellä versiolla. Myös vakioahdin joutui hylkylistalle. Valmis auto esiintyi Sean Hyland Motorsportin osastolla Las Vegasin SEMA Show?ssa vuonna 2008. Tallipaikka Teiskosta. Sen tilalle Sean valitsi Kenne Bellin valmistaman Mammoth-tuplaruuvin. K esällä 2009 suomalaisen IS Automotiven Ilmo Saarela oli Pohjois-Amerikassa hankkimassa asiakkaalleen uutta Shelby GT500 Super Snakea. Uuden Shelby GT500:n moottorin lohko on valurautaa, ja sellaisenaan varmasti erittäin kestävä, mutta koska kokoonpano oli tulossa hyvin kevyeen autoon, päätti Sean pistää voimanlähteen painonpudotuskuurille. Kun yhteistyö syveni ja Sean sai Ilmon kautta vihiä Suomen markkinoista, Amerikan Rauta 2/2013 53. Suurimmat muutokset oli tehtävä tulipeltiin sekä vaihteiston ja kardaanin tunneliin, sillä modular-moottorin kytkinkoppa poikkeaa melkoisesti muotoilultaan verrattuna Cobran alkuperäiseen 427-kokoonpanoon. Jotta uuden moottorin öljypohja ei olisi raapinut jokaista töyssyä, sitä olisi pitänyt muokata rankalla kädellä. utui Uusi Shelby GT50 0 jo luopumaan ahdetusta ristaan ja 5,4 -litraisesta mootto lilaatikostaan. a a u n a m ta es is te ih a v kuusi Kun auto painaa noin 1200 kg ja siinä on tuhat heppaa, tarkoittaa se, että jokaista kiloa liikuttaa 0,83 hevosta. Liikkuvien osien sisäisen balanssin varmistamiseksi GT500:n kampiakseli tasapainotettiin samoin kuin Manleyn I-beam-kiertokanget ja JE Pistonsin 9:1-puristeiset männätkin. Mammuttiahdin mahtui konepeiton alle melkein, eikä vaatinut kuin pienen korotuksen peltiin. Sean päätti korvata sen kuivasumppujärjestelmällä, jossa öljysäiliö on erillään moottorista. Tunnelia oli levitettävä tuntuvasti, mikä aiheutti haasteita polkimien sijoittelulle. Kookkaista DOHC-kansista huolimatta ongelmista suurin ei suinkaan ollut moottoritilan leveys vaan pituus. Kiihtyvyydeltään Cobraa voisikin kuvailla lähinnä mielenvikaiseksi. Ja tottumattomissa käsissä myös vaaralliseksi. Modernia modulaaria. Säiliö sijoitettiin peräkonttiin, josta öljyä pumpataan moottoriin ja sieltä pois kahdella eri pumpulla. Lopputuloksena Cobraan tuli 334 kuutiotuumaa modernia modulaaria, joka painoi yli 90 kiloa vähemmän kuin alkuperäinen 427 FE ja tuotti mittauksissa maksimissaan 1000 hevosvoiman tehon ja 1250 newtonin väännön. Huikeat lukemat mitattiin E85-polttoaineella, eli kyseessä on suorastaan ekoteko! Painojakaumaksi autoon tuli ihanteellinen 50/50. Kun tekniikka oli saatu suorastaan tappavaan iskuun, viimeistelivät SHM:n kaverit auton ulkoisesti upeaksi. Uuden voimansiirtopaketin pituudesta kertoo se, että kardaaniakseli on nykyisellään noin 20 senttiä lyhyempi kuin originaali-Cobrissa. Pakosarjojen vääntely ja sovittaminen oli oma urakkansa, sillä pitihän Modularin pakokaasut saada ohjattua alkuperäisiin kylkiaukoista ulos tuleviin sivuputkiin
Näin ollen yksi kansainväliselläkin mittapuulla erikoislaatuinen Cobra löysi uuden kotinsa Suomesta. Toistaiseksi Mikan ja Cobran yhteiset hetket ovat rajoittuneet suljettuihin olosuhteisiin, sillä Cobran voimanlähde ei . Kosolan Mika oli kyllä noteerannut auton Helsingin näyttelyssä, mutta yhteydenotto Ilmoon jäi viime hetkille. Autolla ajaminen on osoittautunut yllättävän helpoksi nöyrästi toimivan ja vääntävän moottorin sekä pehmeän kytkimen ansiosta. Shelby Cobra CSX ?65 päättivät he yhteispelissä tuoda Helsingin American Car Show?hun näytille muutamia erikoisempia autoja keväällä 2010. Helsingin näyttelyn jälkeen auto piipahti myös Pietarin AutoExpossa, minkä jälkeen se palasi Suomeen. Näyttelyrupeamien jälkeen Ilmo ja Sean olivat jo vähitellen järjestämässä Cobralle paluukyytiä Kanadaan, kun ostajaehdokkaita ei ollut siunaantunut jonoksi asti. yllätys yllätys . Malttia ja itsehillintää sen puikoissa kuitenkin tarvitaan. Mika on suunnitellut yhdessä Ilmon kanssa Viimeistellyssä ja huolitellussa peräkontissa on kuivasumppujärjestelmän öljysäiliö. Mika kävi katsomassa Cobraa yhdessä vaimonsa Hannan kanssa, jonka välitön ihastuminen autoon helpotti myös Mikan päätöksentekoa. 54 Amerikan Rauta 2/2013. täytä suomalaisen tieliikenteen vaatimuksia. Yksi niistä oli tämä Cobra. Mika puntaroi auton hankintaa yhdessä Hakala Performancen Harri Hakalan kanssa, jonka kanssa hän on toteuttanut useampia autoprojektejaan ja joka toimii myös Gumball 3000 -kisassa Mikan co-driverina. Lopulta Mika kävi katsomassa Cobraa yhdessä vaimonsa Hannan kanssa, jonka välitön ihastuminen autoon helpotti myös Mikan päätöksentekoa
Säiliö vetää 42 gallonaa eli 185 litraa. man. Jarrut: Baer CSX4000. ja takana 10x15?. Normaalilla avaimella käynnistettäessä käytössä ovat rajoitetut tehot, mutta ?rata-avaimella. Normaalissa arkiliikenteessä kevyelle, alle 1200-kiloiselle Cobralle riittäisi mainiosti parikinsataa heppaa, mutta olisihan se pyhäinhäväistys hävittää kokonaan olemasta ne tarpeettomat 800 hevosta, jotka kieroutuneen kanadalaisen moottorigurun osaavissa käsissä ovat konepeiton alle päätyneet. F aktat Shelby Cobra csx ?65 . Pikanostokoukkuihin asetettavan putken avulla keulan ja perän saa tunkattua ilmaan keskeltä, jolloin esimerkiksi renkaanvaihto onnistuu kätevästi. Pohjapuolelta edestä otetusta kuvasta näkee, kuinka massiivista putkea Cobran runkorakenne on. Voimansiirto: Shelby GT500:n kytkin ja 6-vaihteinen Tremec TR-6060-manuaali, Dana 44 taka-ak- seli, 3,54 välitys. Vanteet: Halibrand Pin-Drive, edessä 8x15. auton tietokone ohjelmoi käyttöön koko hevoslau- Kirkkaanpunainen nahkasisusta on viimeistelty ja tuo kokonaisuuteen pirteää kontrastia. Tunnelin levittämisen vuoksi jalkatila kaventui niin kuskin kuin repsikankin puolelta. Kun pohjaa tarkastellaan takapuolelta, näkyy lähinnä massiivinen polttoainetankki. Ideoita on heitelty muun muassa uudessa Mustang Boss 302:ssa lanseeratusta TracKeyjärjestelmästä, jossa autoon on olemassa kaksi erilaista virta-avainta, toinen normaaliin katukäyttöön ja toinen radalle. Alusta: Cobra CSX4000 runko, jota muokattu moottoria ja vaihdelaatikkoa varten, coiloverit edessä ja takana. Moottorin edessä on lisäksi järeä X-tuenta. Pyöränripustukset ovat alkuperäistä Cobraa. Cobran rekisteröintiä ja sen vaatimia toimenpiteitä. Kiitos: Sean Hylandille tiimeineen auton rakentamisesta, Ilmo Saarelalle asioiden hoitamisesta Suomessa. Amerikan Rauta 2/2013 55. Paikka: Teisko. Moottori: Ford Modular 5,4 l (334 cid) 4-valve DOHC V8, alumiinilohko, Kenne Bell Mammoth Twin Screw -ahdin, tasapainotetut kampiakseli, Manley I-beam -kiertokanget ja JE Pistonsin 9:1-puristeiset männät, vakionokka, portatut vakiokannet, kuivasumppuvoitelu. Teho: 1000 hv, 1250 Nm. Käytetty polttoaine E85. Renkaat: BF Goodrich, edessä 235/60 ja takana 295/50. Omistaja: Mika Kosola
a j a k k n n i l l a o R Raad 56 Amerikan Rauta 2/2013
Paikallisesta myyntilehdestä löytyi lähes Norjan rajalla sijainnut Sedan DeVille, ja kun se oli sopivassa hintaluokassa, eikä muutakaan ollut haaviin tarttunut, päätti Patric käydä katsomassa auton paikan päällä. U uden tulokkaan kunto ei ollut parhaasta päästä, vaan korreloi suoraan hintaan. Ensivaikutelman perusteella näytti siltä, että vain neljä viikkoa aikaisemmin Ruotsiin tullut Caddy oli kotoisin jostakin lämpimästä osavaltiosta, sillä kaikki kumiosat, kojelaudan päällinen ja ratti olivat rutikuivia ja halkeilleita. Kunto ja hinta kuitenkin kohtasivat, mikä johti kauppoihin. Auto oli joka puolelta kulunut. Auto tuntui vähän ajetulta ja sorkkimattomalta, mutta pitkä seisotus oli vääjäämättä tehnyt tehtävänsä. Ostajaehdokkaita ei tungeksinut oven takana, ja mitä pidem- Amerikan Rauta 2/2013 57. Söisitkö sinä ravintolassa, jota mainostetaan tällä autolla. Patricilla oli jo ennestään harrasteautona ?65 avo-Impala, josta ei ollut kuitenkaan tarkoitus luopua, vaan Caddy oli tarkoitus laittaa pikaisesti myyntiin pienellä nousulla. Tallille asumaan. Patric Backholmin ?60 Cadillacin kulunut ulkoasu on osa auton karismaa, jolle Roadkill Cafe -teema antaa oman hirtehisen lisäsäväyksensä. K un Patric Backholm lähti syksyllä 2008 kyyditsemään kaverinsa traktoria Ruotsiin hinausautollaan, ei hänen ostoslistallaan ollut ?60 Cadillacia, mutta kun reissuun tuli lähdettyä, ei mies viitsinyt ajaa takaisin tyhjällä hinurilla. Sisusta oli räjähtänyt, lattia reikäinen, eikä Caddyllä ollut ajettu vuosiin tai ehkä vuosikymmeniin. nen Teksti: Olli Lehtinen, Kuvat: Tuukka Erkkilä Cadillac Sedan DeVille ?60
Jouset korvattiin Airriden ilmapalkeilla. Jarruilla oli ajoittain taipumusta jäädä laahaamaan, joten tehostaja purettiin ja sieltä löytyneet viritykset poistettiin. Samalla kalvot ynnä muut todettiin ehjiksi. Nyt virta riittää reippaasti ilmajousituksen kahdelle kompressorille, joiden edessä alkuperäinen tasavirtalaturi olisi joutunut liian koville. Sama operaatio tehtiin laatikolle. Kaasuttimeen asennettiin korjaussarja ja kaikki siistittiin ja maalattiin. Mittaristo ei vaatinut kummempaa kuin purkamisen ja putsauksen, ainoastaan kelloa ei saatu toimimaan. Koneeseen vaihdettiin kaikki tiivisteet, jotka olivat uusittavissa nostamatta moottoria pois paikaltaan. Aikaa oli jäljellä kolme kuukautta ja tekemistä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Jälkikäteen ajateltuna idea ei ehkä vaikuta kaikkein fiksuimmalta, mutta kaverukset ryhtyivät toimeen aikailematta. Mätään lattiaan upposi melkoinen pala uutta peltiä sekä tunti poikineen. Kaikki ovien ja ikkunoiden tiivisteet vaihdettiin niin ikään Ruotsista hankittuihin uusiin, minkä jälkeen ajossakaan ei enää kuulu ylimääräisiä suhinoita ja vesi pysyy siellä minne se kuuluukin. Sähköjohdot olivat alkuperäisessä kunnossa, eikä niitä ollut onneksi viritelty itse, kuten usein vanhusten kohdalla näkee tehdyn. Halkeillut kojelaudan päällinen verhottiin dash cap 58 Amerikan Rauta 2/2013 -tyyppisellä lasikuitukuorella, jonka moldasi paikalleen Korsnäsissä vaikuttava Westfix. Vaihtoehtona olisi ollut ostaa kokonaan uusi, jonka hinta oli Ruotsissa toista tonnia. Konehuone oli suhteellisen täydellinen, ainoastaan ilmanputsari ja lasinen pesurinsäiliö puuttuivat, mutta ne löytyivät käytettynä Ruotsista. Sisusta tehtiin kokonaan uusiksi: penkit ja ovipahvit verhoiltiin, kattoverhoilu vaihdettiin ja matto uusittiin. Väriksi valittiin alkuperäinen turkoosi, mutta muuten lopputuloksesta ei tehty orjallisesti alkuperäisen kaltaista. Muilta osin koria on lähinnä konservoitu WD-40:llä ja hiomapaperilla. Patricilla oli entuudestaan ´65 avo-Impala, joten Caddy oli tarkoitus laittaa pian myyntiin pienellä nousulla. pään auto seisoi tallissa, sen lennokkaammiksi muuttuivat ajatukset sen suhteen. Myös vuotavat takapyörien stefat ja laakerit uusittiin.. Esimerkiksi penkit ja ovipahvit tehtiin kokonaan keinonahasta. Myös halkeillut ratti kävi läpi täysentisoinnin, jossa raot kitattiin ja hiottiin, ja koko komeus maalattiin uudestaan. Cadillac Sedan DeVille ?60 Kylkien tyylikkään Roadkill Cafe -logot ovat Mannermaan Peksun käsialaa. Laturiksi vaihdettiin 90-ampeerinen vaihtovirtalaturi, jolle jouduttiin tekemään kokonaan uudet kiinnikkeet. Huhtikuussa Patric sai kaverinsa Johan Uddin kanssa idean, että Caddylla pitäisi osallistua seuraavan kesän Power Meetiin
Monella miehellä on paljon vähemmästäkin syystä avain lakannut sopimasta kotioveen. Myyntiaikeet muuttuvat. Vaikka se oli ollut nuoresta saakka hänen unelma-autonsa, ei päätöstä pyörtänyt lopulta enää mikään. Cadillacin 390-kuutiotuumaisen koneen ja Super Hydramatic -vaihteiston yhdistelmä on Patrickin mielestä mainio. Kaikki ´60-vuosimallin Cadillacin Sedan DeVillet olivat tolpattomia hardtop sedaneita. Maanläheisyys vain lisää ison siipiauton linjakkuutta. Tässä vaiheessa Patric oli miltei muuttanut asumaan tallilleen, ja jälkikäteen hän ihmetteleekin siippansa Jeanetten pitkämielisyyttä. Hänestä kun tuli käytännössä heidän parivuotiaan William-poikansa yksinhuoltaja. lopulta siinä määrin, että hän päätti pitää Cadillacin ja laittaa Impalan maailmalle. Avuksi tuli onneksi Patricin kaverin tuntema Kenneth Granqvist, jolla sattui olemaan samanlainen Cadillac. Näin ollen matka Poweriin saattoi alkaa. Reissu meni hyvissä fiiliksissä ja minne vain Caddy pysähtyi, oli sen ympärillä pyörimässä väkeä ja kamerat kävivät kuumana. Tässä vaiheessa Patricilla itselläänkin alkoi mieli muuttua . Moottori ei ole Sisustus on tehty kokonaan uusiksi alkuperäishengessä, joten meksikoviltti ei tässä tapauksessa ole rikkinäisen pinnan peitteenä. Reissuunlähtö oli jo niin lähellä, ettei uusia osia enää ehtinyt tilaamaan. Kardaanin puoliskot yhdistävä pultti oli päässyt löystymään ja epätasapaino aihetti haaverin. Vaikka kuvien kuski vaikuttaakin vähän kuivahtaneelta, ei Caddyllä ajaminen ole mitenkään tuskallista. Amerikan Rauta 2/2013 59. Lopulta äänen aiheuttaja selvisi, kun kardaanin nivel hajosi totaalisesti. Koeajolla auton alta oli kuulunut epämääräistä kolinaa, mutta se päätettiin jättää noteeraamatta. Pikainen puhelinsoitto ja ongelman kuvailu Kennethille tuotti tulosta, ja pian reilu heppu jo ruuvasi oman autonsa kardaania irti lainatakseen sen Patricille, jota ei lainkaan tuntenut entuudestaan. Hartaan rutistuksen jälkeen Caddy oli viimein katsastettu 27. kesäkuuta ja Power Meet häämötti jo horisontissa
Vanteet: ruostuneet peltivanteet ilman kapseleita. Renkaat: Leveät valkosivut. Kiitos: Jeannette, Johan, Alex sekä Zzzeaboy Customille inspiraatiosta.. Kuvia katsoessaan voi huomata, että tantereeseen on joutunut yliajetuksi eräs tietty hyvinkin tunnettu lintulaji. Kori: Patina look Peksu Mannermaan taiteilemilla kuvilla. WD-40:n ja hienon hiekkapaperin avulla. Roadkill Cafe -tekstit ja kuvat ilmestyivät Caddyn oviin vuonna 2009 Mannermaan Peksun pensselistä. Voimansiirto: Super Hydramatic -automaatti. Teho: 325 hv. Paikka: Pirttikylä. Moottori: 390 cid V8. Koriinkaan ei ulkonäön osalta ole tarkoitus kajota, toistaiseksi sitä on vain ?konservoitu. Alusta: Air ride -ilmajousitus kahdella kompressorilla ja 5 gallonan painesäiliöllä. 60 Amerikan Rauta 2/2013 Jarrut: Vakiot. Vuotava kompura kun päästää nykyisellään kaasut tiehensä melko pikaisesti. Alkuperäisillä vanteilla olevat valkosivuradiaalit näyttävät Patricin silmään hyvältä, eikä hän aio laittaa pölykapseleita paikoilleen, vaikka ne auton mukana tulivatkin. Sisusta: Verhoiltu uudelleen turkoosilla ja hopeanharmaalla keinonahalla. Ja tuskinpa siellä oikeasti tienvarsiraatojakaan tarjoillaan. F aktat Cadillac Sedan DeVille ´60 . Tekniikkaan ei siis ole suunnitteilla suurempia muutoksia, ainoastaan alkuperäinen ilmastointi on tarkoitus saattaa toimintakuntoiseksi. Kuvituksen myötä autosta tuli katsojien silmissä valmis ja kysymykset ovat siirtyneet muihin aiheisiin. Vuoden 2011 X-treme Car Show´ssa Cadillac palkittiin osuvasti Patina-luokassa, joten idea lienee valjennut suuremmallekin yleisölle. Roadkill Cafe on muuten olemassa USA:ssa ihan oikeasti, ei tosin sillä paikkakunnalla, mikä Caddyn ovessa lukee. Ajatus maalauksen toteuttamisesta syntyi, kun Patric sai jatkuvasti vastata kysymyksiin auton maalaamisesta. Onhan se kuljettanut seurueen jo neljänä vuonna Power Meetiin ja muihin alan tapahtumiin niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Omistaja: Patric Backholm, 39 . Idean takana saattaa olla kuittailu eräälle Patricin kaverile, jolla on kyseisen linnun nimeä kantava automalli. Cadillac Sedan DeVille ?60 Alkuperäisillä vanteilla olevat valkosivuradiaalit ovat Patricin mieleen, eikä hän aio laittaa kapseleita paikalleen vaikka ne auton mukana tulivatkin. Niin siinä vain lopulta kävi, että Patricin unelma-autonaan pitämä ´65 Impala sai väistyä ihanasti patinoituneen Cadillacin tieltä. järkyttävä bensasyöppö, ja kun laatikkokin toimii kuten sen kuuluu, on omistaja tekniikkaan totaalisen tyytyväinen
mukaan . Osien maalaukset . Esim. Kustomoinnit . t.kettunen@kolumbus.fi Vain paras on kyllin hyvää! Käytämme vain huippuluokan tuotteita ja menetelmiä. Maalaus suoritetaan ympäristöystävällisesti uudessa maalauskammiossa, autoille säilytystilat lämpimässä hallissa. . Tarvikkeet RAHTIJA HUOLINTAPALVELUA YKSITYISILLE JA YRITYKSILLE PYYDÄ KONTITUSPAI KAN OSOITE JA AL OITA TAVAROIDEN OSTO USA:STA! Hitsaajankuja 2, 04500 Kellokoski . Asennukset . (03) 514 2660 www.vammalanrengaspalvelu.fi PUH. irto-osat ja vanteet. OSAT PUHTAAKSI.. Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. HINNAT ALK. Puh. Ark. HINNAT ALK. Puh. Vahinkotarkastukset . MP-maalaukset . 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. Esim. 050-5595061 . 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Puurtajantie 15, 60510 Seinäjoki. 00620 Helsinki . kaasuttimet. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Niittylänpolku 7 . 040 912 8272 www.overpaint.fi ? Facebookissa: OverPaint Finland Toimimme muun muassa Michelin-, Camac-, Vredestein-, BF:Goodrich-, Firestone- ja Coker-merkkisten harrasteajoneuvojen renkaiden maahantuojana Hopunkatu 12, 38200 Sastamala . 8?17 tai sopim. Automaalaustyöt . Kolari- ja muovikorjaukset
Päätimme verestää muistoja ja ottaa asiasta selvää. 62. , Dodge Dart 73 Talvikoeajossa Kutos-Dart oli legendaarinen jenkkiharrastajan käyttöauto, mutta millainen se oikein oli normaalissa arkisessa talviajossa
Totesin, että lähdetään koeajamaan legendaarista amerikanautoilijoiden käyttöautoa Dartia. ? Oli aika jolloin ilta tuoksui tuntemattomalta, täyttymyksen pelko oli viedä jalat alta?. Ja auton 63. Silti kuskin penkille istuutuessa kaikki tuntuu ihan tutulta, kuin olisin istunut tässä juuri eilen. Jostain syystä nuo Kolmas Nainen -bändin sanat tulevat mieleen välittömästi, kun Dartin vienosti vihertävien mittarivalojen hento kajastus osuu silmiin siitä tietystä katselukulmasta, kuskin paikalta, ja nenäänkin tuntuu tulvahtavan tuoksu ajalta, jolloin talvet olivat lyhempiä ja autojen kojelaudoista löytyi ?Haista maista kesä. Kuvat: Kimmo Janhunen Bensa oli silloinkin kallista, yli viiden markan litra, mutta nykyisiä vanhan kympin ylittäviä litrahintoja ei olisi voinut kukaan kuvitellakaan. Toisaalta Dart kulki pitkän matkaa sillä ruttuisella Väinö Linnan kuvalla kirjaillulla setelillä, kunhan sen sai ensin ujutettua automaattiin. Uskomatonta kyllä, siitä on tosiaan kohta 17 vuotta, kun olen ollut viimeksi Dartin ratissa. Tosiasia kuitenkin on se, että edellisestä kerrasta kutos-Dartin ratin takana on pitkä aika, eikä minulla ole koskaan ollut Dartia talvikäytössä. Koko ajatus tähän koeajoon lähtikin siitä kun mietimme, mikä olisi sopiva Mopar-juttu tähän numeroon. Mieluiten vuosimallia 1970-1975, sitä isompaa mallia, josta jo saattoi löytyä tehostimiakin. Sohva tuntuu edelleen samalta, eikä Stray Catsin sointi ole muuttunut miksikään. Tunnustettakoon, että olen kyllä ajanut tässä välissä esimerkiksi Hautamaan Petterin Dusterdemonia, ja onhan tässä työkeikoilla tullut Dartejakin kuvattua. -kampanjatarra. Olin 18, kun minulla oli vähän aikaa samankorinen Dart, ja näin jälkikäteen sitä huomaa, kuinka moni asia oli silloin toisin. Teksti: Tomi Eronen
ennenhän sitä pidettiin mitä mainioimpana talviautona, mutta silloin vertailukohtia olivatkin Datsun 100A:t, Saab 96:t ja Kuplat. Nyt saavuimme Suojasalojen peltoaukioiden keskellä sijaitsevan omakotitalon pihaan puolenkymmentä vuotta vanhalla perheemme käyttöautolla, Chrysler 300C:llä, joka on Dartia isompi, ja edustaa kaikkine mahdollisine ajonhallinnanmuuntimineen aivan toista aikakautta. Tuusulan pelloilla tuiskuttaa, ja tuuli on hyytävä. Sää on siis talvikoeajolle mitä mainioin. 225-kuutiotuumainen Slant Six hyrisee luottamusta herättävän tasaisesti, ja tuusulalaisen Miki Suojasalon Dart on muutenkin harvinaisen ehjän oloinen yksilö. Olin nimittäin kolmevuotias, kun kävimme perheen kanssa Dartilla Norjassa, ja jotenkin pikkupojan mieleen syöpyi ikuisesti erityisesti tuon aikakauden Dartien erikoisen kovera takaikkuna, joka on mielenkiintoinen muotoiluyksityiskohta muuten kovin viivottimella piirretyssä korissa. Nyt ollaan kuitenkin 2000-luvulla, ja kullanruskea ´73 neliovitolppa lipuu läpi Hyrylän taajaman. Tehostamaton ohjaus on yllättävän täsmällinen, eikä ajettaessa vaadita mitään ylimääräisiä ohjausliikkeitä. Niin monethan näistä legendaarisen lujista laitteista ajettiin lop64 Amerikan Rauta 2/2013 Dart lähtee erittäin liukkaasta kelistä huolimatta risteyksistä vaivattomasti, eikä ajossa ole kuulalaakerin päällä olon tuntua. puun . Erityisen heikko kohtahan näissä uudemmissa olivat etulokasuojat, joiden saatavuus ehjinä oli vuosikaudet hyvin heikkoa. Harva auto herättää yhtä paljon omakohtaisia nostalgisia fiiliksiä kuin 1970-luvun alun Dartit. Dodge Dart ´73 Pyöreäreikäisine kromivanteineen Dart vaikuttaa siltä, ettei mikään ole muuttunut 30 vuoteen. Mielenkiintoista oli se, millainen Dart oikein on ajaa kurjimmilla talvikeleillä nykyautoihin verrattuna . Nykyaikaisten. Todellisuudessa auto on välissä ainakin maalattu. piti olla ehdottomasti varustettu kutosella ja manuaalilla. tai ilmaisu on ehkä vähän väärä, koska vaikeaa noita kutosia oli loppuun ajaa. Enemmänkin kyse oli siitä, että ympärivuotisella käytöllä ja vaihtelevalla ylläpidolla korit yksinkertaisesti ruostuivat pois
ihan niin kuin ei yleensä rattikarahkoissakaan. Tällä takapenkillä ei selvästikään ole juuri laulettu, tai jos onkin niin lähinnä kauniita lauluja. Hakkapeliittojen ja kasivarttisen lukkoperän turvin Dart lähtee erittäin liukkaasta kelistä huolimatta risteyksistä vaivattomasti, eikä ajossa ole vähääkään samaa kuulalaakerin päällä olon tunnetta kuin monesti talvella vanin ratissa. Vaihteensiirto sinällään on yllättävän täsmällinen, eikä keppi sentään käsille iske, mutta ykköseltä kakkoselle siirrettäessä kytkintä joutuu välillä käyttämään kahdesti. Maantienopeudessakin Dart on varsin hiljainen, eikä tekniikasta kantaudu ylimääräisiä hälyääniä. 110-hevosvoimainen moottori siirtää kohtuullisen kevyttä koria talviajoon ihan riittävän rivakasti, eikä moottori edes sammu kaasun nostaessa, kuten oli tapana sillä minulla aikoinaan olleella yksilöllä. Lämpöä piisaa ja lasitkin pysyvät kirkkaina, vaikka kyydissä on sentään kolme matkustajaa, eikä jarrupolkimen painaminenkaan aiheuta välitöntä vastaantulijan kaistalle tai ojan puolelle siirtymistä. Oman lisänsä fiilikseen tuo 1990-luvun alun kasettisoitin, joka tosin todellisuudessa toistaa musiikkia auton omistavan Mikin kännykältä. Musiikki on kuitenkin sitä samaa, jota kuunneltiin Dartien sohvilla jo yli 30 vuotta sitten, vaikka nuori mies syntyi pari vuotta ennen kuin minä hankin Dartini. Olen aina pitänyt Dartia useimpia täyskokoisia mukavampana ajettavana, eikä tunne ole mihinkään kadonnut. Kolmilovinen lattiamanuaali on yllättävän täsmällinen, mutta vaihteensiirtoa ei voi kehua erityisen sujuvaksi . Eikä tässä nyt sentään vielä ikämiespolvea edusteta. Mikilläkin on nuoresta iästään huolimatta ollut jo useampi jenkki, ja tallista löytyy pel- kästään kesäkäytössä oleva chopattu ´66 Dart pirteällä pikkulohkokasilla. ?Vaikka tämä ´73 onkin talvikäytössä, sitä pestään usein, ettei se pääsisi ruostumaan?, Miki toteaa ihan kuin lupauksena. Ja kieltämättä siistinä auto näyttää ainakin tämän talven ajoissa pysyneen. Niin soisi pysyvänkin, sillä nykyisellään Dart on paitsi ihan kelpo talvikäyttöauto, myös elävä pala lähihistoriaa, joka on jo yllättävänkin paljolti jäänyt muistoihin. eikä muuten uudempia Aspeneita sitäkään vähää. Niin, se jännittävä, tutuntuntuinen tuoksu. Se oli Wunderbaum. Amerikan Rauta 2/2013 65. Perä ei huuda, eivätkä sisämuovitkaan rämise. Kolmilovinen lattiamanuaali ei sen sijaan vasta remontoidusta kytkimestä huolimatta ole yhtään mainettaan parempi. Eihän siistejä Darteja enää kovin montaa arkiliikenteessä näy . Jousitus ei nyöki kuopissa ikävästi kulmasta kulmaan, kuten isokoristen pehmeillä alustoilla on monesti tapana ja suuntavakaus on hyvä tienpinnan epämääräisyydestä huolimatta
sellaisia joita ei saa rahalla ostaa eikä ilman vahvaa visiota edes keksi. 66 Amerikan Rauta 2/2013. a t s i l l a a l i t So pailuhenke l i k Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Tommin pyörä on niitä, jotka eivät ensi silmäyksellä juuri kiinnitä maallikon huomiota, ei ole kiiltäviä osia, ei näyttävää maalia, ei pitkää keulaa, eikä juuri muitakaan crowd pleaser -tyyppisiä ratkaisuja. Jos kuitenkin viivähtää sen vieressä tovin, rupeaa uniikkeja itse tehtyjä ratkaisuja löytymään
a keä Amerikan Rauta 2/2013 67
Esikuvina olivat viime vuosisadan alun board track -kilpurit, joiden hengessä visioita alettiin hahmottaa. Kun aloittaa puutteellisesta pyörästä, on rakentelukin vapaampaa, koska olemassa olevat osat eivät rajoita mielikuvitusta eikä niiden hylkäämisestä muodostu rasitetta budjetille (Laihialla kun ollaan). Runko on Harleyn 40-luvun tuotantoa ja alkuperäismitoissaan. Vaihdekeppikin on hitsattu kokoon kahdesta AGA:n pullon avaimesta. L H-D Shovelhead aihialainen Tommi Niemelä osti pyöränsä vajaat kolme vuotta sitten puutteellisena projektina purettuna pahvilaatikkoihin ja alkoi muovata siitä mieleistään. Voimanlähteenä Tommi käytti 70-luvun lopun Shovel-konetta, johon on asennettu S&S:n 1600 kuutiosentin stroukkisarja. Ohjaustanko on taivutettu kuusikulmaisesta tangosta ja se on epäsymmetrinen mahdollistaen sisäkurvin puolelle nojaamisen. jouset toisiinsa nähden eri suuntaisesti. Tommi on muuntanut ne teemaan sopiviksi tekemällä puolien väliin messinkipellistä levyt.. Omaa maustetta on kuitenkin lisätty kiertämällä yläpään Springer-keula on tehty itse mukaillen B&B-tuotantoa. Tuntematon virinokka liikuttelee venttiileitä, sytytys on Spyken kärjetön elektroninen ja kaasarina on S&S:n G-malli. Harleyn oma nelivaihteinen laatikko avattiin ja tarkistettiin, ja sen osalta selvittiin kevyellä tiivisteiden ja laakerien vaihdolla. Koneen ja laatikon välissä on käytetty perinneratkaisua eli 1,5. vähän eri mer- kityksessä kylläkin. Ajovalon kotelo on tehty kaasupullon hatusta, eikä nyt puhuta mistään grillikaasupullosta vaan happi- tai asettipullon suojakorkista. remmivetoa. Tämän jälkeen alkaa omavalmisteosuus kasvaa. Vaikka vanteet ovatkin Sportsterin 19-tuumaiset, on Tommi liittänyt niiden puolien väliin messinkipeltiset koristeet ja navat sekä akselit ovat kokonaan itse messingistä sorvatut. sen korkkina on hyödynnetty pienen retkikeitinpullon korkkia. Itse alumiininen säiliökin on kokonaan omaa tekoa, sen posket on prässätty koveriksi tarkoitusta varten valmistetulla työkalulla, minkä jälkeen tankki on hitsattu kokoon. Coffin-tyyppisen bensatankin kulmia on hie- Tommin siroutta ja jyhkeyttä yhdistelevä armeijanvihreä lapiopää on tosiaan Unique 47 -nimensä ansainnut. Tollen klassinen ratasjarru on ollut tuotannossa jo pitkään. Suoraan keulaan kiinnittyvä ohjaustanko on tehty kuusiokulmaisesta kangesta ja on epäsymmetrinen kuten esikuvissaan moottoripyöräkilpailujen aamunkoitosta. O-rengasketjut eivat vaadi rasvaa kuten perinteiset, mikä tekee yhtälön mahdollikseksi. 68 Amerikan Rauta 2/2013 Sekä edessä että takana on alunperin Sportsteriin kuuluneet vanteet. Tämäntyyppiseen profiiliin on enemmän kuin haastavaa tehdä kierrettävää kaasukahvaa, joten kaasuttaminen sujuu pienellä painokahvalla kuten mönkijöissä. Oma lähestymistapa. J os etsii yhtä yhdistävää tekijää pyörän itse tehdyille osille voisi se ollakin nimenomaan kaasu . Öljysäiliössä jatkuu sama teema . Niiden avaamiseen tarvitaan niin ikään itse valmistettua erikoistyökalua, jota vuorostaan käännellään ihan tavallisella kiintoavaimella. Keula on myös kokonaan omaa valmistetta ja periaatteessa B&B -keulan kopio
Messinkisen poljinosan pitää nahkeasti paikoillaan O-rengas, jota varten on koneistettu ura männäntapin reikään. reikälevystä. Myös itse tehdyn takalokarin kapea linja ja kevennysreiät kiinnikkeissä sekä harjassa lisäävät race-henkeä. Tommi olisi halunnut käyttää pyörässä niittokoneen valurautaista penkkiä, mutta sellaiset ovat kaikki liian leveitä ja rikkoisivat pyörän mahdollisimman kapeiksi tarkoitetut linjat. Maalauksen toteutti paikallinen maalaamo Suomen raskaan (puolustusvoimat) ajoneuvoihin tarkoitetulla värillä, ja kullanväriset nopan silmät tankin kyljessä kertovat tietenkin kilpailunumeron. Jos ensi kesän riennoissa törmäät Tommin pyörään, kannattaa tutkailla sen yksityiskohtia ilman isompaa kiirettä. Ajovaloumpio on tehty teollisuuskaasupullon korkista. Voihan olla, että jutussa on unohtunut mainita jokin pyörän pieni jippo tai sellainen on kuvien ottamisen jälkeen laitteeseen ilmestynyt. Ilmanputsarikaan ei ole mikään valmiina ostettu osa, vaan se muovailtu useammasta valmiista putkenmutkasta yhteen hitsaamalla. Amerikan Rauta 2/2013 69. Tommi on ottanut tähänkin uuden lähestymistavan ja käyttänyt tappeina ruuvattavaa mallia. Itse väännetyissä pakoputkissa on messinkiset suut ja käynnistyspoljinkin on uniikki. Sen vartena on käytetty Moparin Slant Sixin kiertokankea ja itse poljin on männäntapin reikään sopivaksi sorvattu messinkitanko. Poljin ei käänny syrjään ajon ajaksi kuten normaalisti, vaan työnnetään sisälle. Sen sisällä on nykyaikainen projektoriumpio. Istuimena oli tarkoitus käyttää niittokoneen penkkiä mutta sen leveys olisi ollut liikaa pyörän linjoihin, joten Tommi valmisti penkin itse reikälevystä. man pyöristelty ja siihen on lisätty alahelma, joka peittää puolan ja muita sähkövehkeitä, esikuvapyörissä kun ei niitä lainkaan olekaan. Tankinkorkki on sovellettu veneen messinkisestä vesisäiliön täyttökorkista. Jalkatappeina on käytetty chopper-rakentamisen kulta-ajoilta lähtien ratanauloja. Niissä hyvänä apuna on ollut Tommin tuttava Matti Ylimäki. Tällaisen ratkaisun voisi kuvitella kilisevän ja kolisevan sekä liikkuvan itsekseen, mutta kun välissä on o-rengas kiertokankeen tehdyssä urassa, on sovitus juuri sopivan nahkea estämään moiset ongelmat. Omaa tekoa on myös istuin, joka on tehty Käynnistyspolkimen suunnittelu ja toteutus oli Tommin mukaan yksi haastavimpia yksittaisiä kohtia. Ilmanputsarikin on omalta pajalta ja sen raaka-aineena on käytetty kolmea kappaletta valmiita putkenmutkia. Vaativaa metallityötä pyörän parissa onkin tehty melkoisesti
kerran. GNRS 2013 Aloha! Teksti: Kimmo Janhunen . Aiemmin myös Oakland Roadster Show?na tunnettu tapahtuma on tiettävästi maailman pisimpään yhtäjaksoisesti vuosittain sisätiloissa jär- jestetty autonäyttely. Kuten ennenkin, myös tänä vuonna paikalla olivat kaikki nimeä tekevät rakentelijat uusimpine luomuksineen, ja nähtävää riitti useammalle päivälle. Sisähalleissa oli yhteensä viitisensataa näyttelyajoneuvoa, joiden lisäksi ulkona Chick Koszisin musta, 392 Hemillä ja lakester-tyyppisillä pakosarjoilla varustettu Deuce suorastaan huutaa asennetta. Kuvat: Robert McCarter Grand National Roadster Show?n teemana oli tänä vuonna ?aloha?. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että yksi kokonainen näyttelyhalli oli pyhitetty woodyille, wagoneille ja muille surffiautoille. Pisteenä i:n päällä on Rodwellin viisto tuulilasi. 70 Amerikan Rauta 2/2013 näyttelyhallien väleissä ja välittömässä läheisyydessä kahdeksatta kertaa järjestettyyn Annual Grand Daddy Drive-Iniin, osallistui lauantain ja sunnuntain aikana vähintään saman verran rodeja, kustomeja ja muuta harrastehenkistä kalustoa. Tästä ?29 Roadsterista löytyi melkoinen lista haluttuja originaaliosia: ?32:n maski, ?37 Packardin kojelauta, ?45 lättäpää Evansin alumiinikansilla, ?39 Fordin vaihdelaatikko Zephyrin sisuskaluilla, Halibrand Culver City Quick Change -perä.... Teema näkyi myös osastojen somistuksissa. F airplexissä Pomonassa pidetty GNRS järjestettiin tänä vuonna jo 64
?Bubble Trouble. Vaikutus daamiin olisi varmasti taattu, mutta vielä ei ole Robaa onnistanut. Teemahalli oli täynnä puukylkifarmareita ja surffi-wagoneja. Tunnelmaa täydensivät lainelaudat, tiki-patsaat ja muu aiheeseen liittyvä rekvisiitta. nämä hillitysti muokatut ?50 Mercury ja ?42 Ford. Amerikan Rauta 2/2013 71. ?62 Bel Airin katosta on otettu juuri sopiva siivu channeloituun kylkilinjaan nähden. Jose Zendejas toi näyttelyyn hydrauleilla varustetun ?50 Chevyn, jonka puskureiden kaiverruksiin oli nähty melkoisesti vaivaa. John Robertsonin ?64 Plymouth Belvedere ?Mag Wagon. Woodyjä edustivat mm. Menopuolesta vastaa Roush 427 yhdistettynä viisivaihteiseen Tremec TKO600-laatikkoon. Rad Rides by Troy ei jättänyt montaakaan osaa koskematta rakentaessaan tätä vahvalla race-readyasenteella ryyditettyä ?69 Torinoa. on valjastettu Cirello Magnetos -esittelyautoksi tavaratilasta ulosliukuvine esittelytiskeineen. Harold & Tracy Chapmanin ?33 Roadsterin pronssiteema kantaa läpi koko toteutuksen aina moottoriin ja sisäverhoiluihin saakka. Tekniikkapuolelta löytyy 529-kuutiotuumainen ruiskukasi ja viisivaihteinen manuaali. Kuvaajamme Robert on yrittänyt kovasti saada Rick Bennettiä lainaamaan tummanpuhuvaa ?51 Mercuryaan deitti-iltojaan varten
Massiivisten sisähallien lisäksi ulkona on rutkasti vaihtuvaa kalustoa, kun paikalliset harrastajat esittelevät siellä omia autojaan. Australiassa vaikuttavan Justin Hills & Co. GNRS 2013 Mike Fillion on toteuttanut ?50 Mercuryynsä hiukan epätavallisemman maalausteeman. Harrasteparkkia Amerikan tapaan. -nimen saanutta kuplakattoa ei heti uskoisi ?55 Fordiksi. 72 Amerikan Rauta 2/2013 Älä anna viimeistellyn työnjäljen ja show-olemuksen hämätä. Autolla yllettiin 348 km/h loppunopeuteen. Tämä ?49 Chevrolet Fleetline todistaa sen, ettei maukkaan tail draggerin tekeminen vaadi välttämättä suuria korimuutoksia.. Kustomsin rakentama ?49 Buick Sedanette sisältää koko joukon klassisia kustomkikkoja toteutettuna mitä tyylikkäimmin. Paha pistää paremmaksi. Pinkies Hot Rod Shop toi uusimman luomuksensa näytille keskeneräisenä projektina. Vaikuttaa lupaavalta, jäämme innolla odottamaan auton valmistumista. Barris Kustoms stailasi tämän ?41 Fordin uusiksi Jack Stewartille. Huutokaupan metsästäjät -ohjelmasta tuttu keräilijäguru Barry Weiss on tunnettu kustomharrastaja, joka ei kaihda radikaalimpiakaan lopputuloksia. ?Beatnik. Mark ja Dennis Marianin ?34 roadster rikkoi Bonnevillessa viime vuonna kaksi nopeusennätystä
?29 Roadster lämpimiin kesäpäiviin ja chopattu ?40 Merury viileisiin iltoihin. H&H Flat Headsin osastolla oli tarjolla vaikuttava valikoima vanhaa vauhtiosaa. Richie Valles omistaa Unique Twist Auto Body and Paint Shopin Burbankissa Kaliforniassa.?Watusi? -nimen saanut ?55 Chevrolet Cameo on hänen oman pajansa tuotoksia. Huoliteltu kustomkikkojen kokonaisuus on viimeistelty valkovihreällä maalausteemalla ja runsailla pinstraipeilla. Squeeg?s Kustomsin täydellinen esimerkki, kuinka rakentaa moderni rodi tyylillä ja oikealla stancella. James Farley on onnistunut erinomaisesti kolmekakkosessaan. Kaksi autoa, joilla rodi ja kustomharrastaja pääsisi aika pitkälle. Roy Brizion tiimin aikaansaannos sisältää ääriharvinaisia alkuperäisosia, kuten Kinmontin jarrut, Schroederin ohjauksen ja Ardunin kansilla varustetun lättäpään. Fordin Modular-moottorit ovat toimiva ratkaisu myös rodeissa, mutta ulkonäöllisesti ne voivat olla hankalia sovittaa tyyliin. -iltamiin. Harkittu kokonaisuus. Amerikan Rauta 2/2013 73. John Mumfordin ?27 Track T Roadster sai arvostetun America?s Most Beautiful Roadster -palkinnon. Pellin alla oli linjaan sopien LS7. Rick Shindellin 392 Hemilla ja slickseillä varustettu ?32 Tudor on helppo kuvitella ?Friday Night Fun at the Drags
Vetonaulaksi oli Teksasista kutsuttu pyöränrakentaja Jesse James, joka jakeli nimikirjoituksia ja haastatteluja sekä palkitsi oman suosikkipyöränsä. Ruotsalainen Ola Stegegard työskentelee BMW:llä suunnittelijana. Varsin innovatiivinen ratkaisu on levystä leikattu runko, perinteisempää designia edustaa rivoitettu venttiilikoppa. Hipit ja kukkaset ovat ehkä tekemässä paluuta, vai löytyikö innoitus Flora-purkista ja niiden 70-lukuisista kukkatarroista? 74 Amerikan Rauta 2/2013 Messutytöt eivät jätä prätkäkansaa kylmäksi edes helmikuussa.. Petrol Circus Petrol Circus Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Kävijämääristä päätellen Helsingin helmikuinen petroolisirkus on vahvan nousujohteisella tiellä. P etrol Circus järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa nyt jo kolmatta kertaa. Tavarapalkinnotkin ovat merkittäviä. Petrol Circus tulee jatkossakin olemaan MP:n yhteydessä ja sen sisältöön tullaan panostamaan entistä enemmän. Tämän näyttelyn rinnalla onkin jo viety ensi vuoden tapahtumaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Sirkuksen palkinnotkin ovat omassa sarjassaan, rahana jaetaan yhteensa 10 000 euroa, josta puolet menee yhdelle pyorälle. Tapahtuman ajankohtaa on haettu keväästä syksyyn, ja tänä vuonna se oli MP-näyttelyn yhteydessä. Flying Choppersin Andy Niemi, jolla on on useampivuotinen sopimus tapahtuman järjestämisestä kertoo, että tämän vuoden yhteenlaskettu kävijämäärä ohitti parilla tuhannella viimevuotisen MP-näyttelyn, vaikka yksi päivä putosi pois. Voikohan hänen omasta pyörästään päätellä jotain tulevaisuuden Bemujen muotoilusta? Isto Kotavuopion Knucklessa oli raaka ja paljas meininki. Kirsikkana kakussa pilkistää S&S L-mallin kaasutin, joka nauttii melkoisesta kulttimaineesta. EMD-niminen ranskalaispaja valmistaa Sportster-osia
Edes pitkän linjan chopper-miehellä ei juuri löydy tässä parannettavaa. Patun metalliveistos ei ole aivan vielä ajokuntoinen. Odotamme mielenkiinnolla sen valmistumista ja raporttia tuplamankkujen toiminnasta ynnä säädöstä. Jesse James lehtemme standilla työskennelleiden Cennan ja Katrin välissä. Husqvarna on kunniansa päivinä tuottanut myös V-twin-pyöriä. Tässä näyttelyssä on palkintoja mitä jakaa, eivätkä voittajat joudu tyytymään halaukseen ja kromattuun muovipyttyyn. Pastori Tuusulasta toi näytteille uusimman hankintansa, joka tuli tällaisena Tanskasta. Tuotantomäärät eivät päätä huimanneet, mutta onneksi ainakin yhden on chopperoinut ruotsalainen Lasse Sundberg. Perinteinen baggeri on aina hyvännäköinen varsinkin madallettuna. Håkan Lindberg vei UCC-pyörällään himoitun Best in Show -palkinnon ja sen mukana tulevan 5?000 euron summan. Lienee siis syytäkin hymyyn. Amerikan Rauta 2/2013 75
Jep, oikeaan osoitteeseen meni.. järjestetty The Kustom Kulture Show oli alakulttuuritapahtuma, jollainen Suomesta vielä puuttui, ja jolle kysyntää tuntui riittävän. Roth. The Kustom Kulture Show oli ensimmäinen tässä mittakaavassa järjestetty suomalainen alan tapahtuma, ja sen takaa löytyy yksi kotimaisen pinstripingin pioneereistä ja kustom-kulttuurin puolestapuhujista, Marco ?Platu. Tapahtuma niputti sujuvasti saman katon alle auto- ja moottoripyöränäyttelyn, alan taiteilijoiden ja osaajien käsityömessut sekä sielukkaat bileet bändeineen ja esiintyjineen. K ustom-kulttuuri ei ole terminä kovinkaan yksiselitteinen. Varsin yksimielisesti kustom-kulttuurin suuriin nimiin lasketaan uraa omilla häpeilemättömillä tyyleillään uurtaneet straippiartisti Von Dutch sekä mielikuvituksellisten kustomautojen rakentaja Ed ?Big Daddy. Kustom Kulture Show Kulttuuriteko Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Helsingin Kaapelitehtaalla 16.-17.2. Laitteet voivat olla itäkin. candy-luomuksia kuin rottavehke Ruotsalainen Micke Öhman ansaitsi brutaalilla ?30 Ford Model A:lla näyttelyn Attitude Awardin. Yhden miehen junailemaksi tapahtumaksi Kustom Kulture Show oli melkoinen voimainkoitos, sillä lähtökohdat eivät olleet millään muotoa vaatimattomat. Sen juuret piilevät hotroddingin alkuajoilla, mutta tarkkaa evoluutioteoriaa sille on mahdotonta määritellä. Vaikutteita löytyy niin Barrisin pajalta kuin suola-aavikoiltakin, eikä kulttuuri rajoitu pelkästään autojen ja moottoripyörien rakenteluun . Jengi pääsee jaloittelemaan talleistaan ja hakemaan inspiraatiota projekteihinsa lähestyvää kevättä silmällä pitäen. Seuraava Kustom Kulture Show järjestetään samassa paikassa 14.-15.2.2014. Onnea matkaan Platu, asetit riman itsellesi melko korkealle. Kustom-kulttuurille on luonteen omaista eräänlainen rajayhtä lailla aidattomuus. Laitteet voivat olla yhtä lailla viimeisteltyjä candyluomuksia kuin primer-pinnalle jätettyjä rottavehkeitäkin. Siihen on uinut sujuvasti mukaan toisia alakulttuureita, kuten punk Amerikan Raudan ihastuttavat Sarah ja Katri vastasivat osaltaan näyttelyn silmänruuasta. 76 Amerikan Rauta 2/2013 ja psychobilly, jotka ovat jättäneet siihen oman lähtemättömän jälkensä. 324 Olds Rocket, 5,5? choppaus, turvakaaret ja bomber-penkit hävittäjälentokoneen turvavöin. siihen liittyvät yhtä lailla vaatetus, hiustyylit, musiikki, elokuvat, taiteilijat, tatuoinnit, pin-up-tytöt ja ties mikä. Kustom-kulttuurille on luonteenomaista eräänlainen raja-aidattomuus. Tapahtumassa vieraili kahden päivän aikana yli 3500 kävijää ja vastaanotto oli niin positiivinen, että jatkoa on luvassa myös ensi vuonna. Merkittävimpien kotimais- ten toimijoiden lisäksi Platu haali mukaan melkoisen kattauksen myös ulkomailta. Kotimaisessa tapahtumatarjonnassa Kustom Kulture Show oli sikälikin piristävä uutuus, että se sijoittuu kylmälle talvikaudelle. Planting
Kalu Kallion tyrmis sti tävä ?30 Ford 5w coupe edu . me iam art ika rod ista kotima Tattoo Your Bath on kehittänyt menetelmän, jolla kylpyhuonekalusteisiin saa uutta twistiä. Toisinaan ruoste, krakeloitunut maalipinta ja kulumat vain sopivat lopputulokseen. Janne Pihlaksen Sportsterissa on aitoa kilparadan runtelemaa karismaa ja voitontahdon fiilistä. Olli Erkkilän chopattu ja channeloitu rättisitikka palkittiin Dare to be Different -palkinnolla. Tuotto lahjoitettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitolle koulukiusaamisen vastaiseen työhön. Miia ?M-art. än Remmiahtimen ja lättäpä tytliitto. Ja mikä ettei, onhan autossa tuoretta otetta. Petri Pullin piirroksissa on veikeän omintakeinen tyyli. Marttisen näkemys Akseli GallenKallelan Bil Bol -automainoksesta. Tarjoilusta vastasi helsinkiläinen Kokomo-ravintola, joka oli pystyttänyt paikalle teemaan sopivan anniskelualueen. Hulalicious! Viereisellä lavalla nähtiin esiintyjiä bändeistä burleskiin. Amerikan Rauta 2/2013 77. Vantastista! Artistien työt tekivät kauppansa hyväntekeväisyyshuutokaupassa
Esimerkkinä Jyrki Valveen Sportster. Miehen visiot saivat alkunsa Daytonan Swapista löytyneistä vanteista. Miikka Salmisen ?36 Dodge Coupe valmistui Hersti AutoShopilta juuri ennen näyttelyä. Auton koko tarina on tulossa Amerikan Raudan sivuille myöhemmin. Näyttelyssä oli ilahduttavan paljon ennennäkemättömiä kaksipyöräisiä, mutta myös harkittuja poimintoja vuosien takaa. Jälkimmäiseen kategoriaan kuului Mr. Pellin alla inen Chevyn 400-kuutiotuuma ja laatikkona TH-350. Kustomfillareiden rakentelua rajoittaa vain mielikuvitus. Mooren ?The Glowin Dolphin. Miehen käsinmaalaamat kyltit pinstraippeineen ovat aitoja ja autenttisia.. Tämä yksilö toi mieleen poikavuosien banaanisatulaiset cruiserit. FCMA järjesti tapahtumassa rodeihin ja kustomeihin keskittyneen pienoismallinäyttelyn. 78 Amerikan Rauta 2/2013 Lehtikultaukset ovat tulleet show-maalauksiin Sami Lahtisen ?56 Panheadin tyyli on uniikki. jäädäkseen. Tapahtuma Rony Kaleniuksen Royal Enfieldin candy-maalaus on niin makea, että hampaita vihloo katsellessa. Toteutukselle myönnettiin Best Paint Award. Ruotsalaisen Erik Markin on suklaanruskealla ?34:lla lasuo en toin kiin mielen on aavikkohistoria. chopperi. Weird Antiquesin osastolla oli mukavan ennennäkemätöntä keräilytavaraa. Turkoosin 50-luvun prototyyppi auton historia oli kauppiaillekin osittain hämärän peitossa. Tukholmassa majaansa pitävä Von Sven on painotalojen ja teippifirmojen lähes sukupuuttoon ajaman sign painter -ammattikunnan ylväitä lipunkantajia
050-498 8898 Puh. Huollot USA, Japsi ja Euro Tuulilasinvaihdot Vara- ja viritysosat Maahantulokatsastukset Ikkunantummennukset ?W.KAUHARACING.FI Ruuvikatu 3, 48770 Karhula GSM. 040-0130 313 Yli Myös varaosat, MP:t jne. 30v. kokemuksella! Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti! | USA CARS & TRUCKS OY | Tuusula. Fax. 040 506 9008 Ota yhteyttä sähköpostilla: arto@usa-cars.fi MEILTÄ OSAT NEUVOSTO KONEISIIN JA JENKKEIHIN! WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTO- JA KORJAUSPALVELUT. 05-215369 speed.corner@kymp.net WWW.SPEEDCORNER.FI CLASSIC WWW.USACLASSICPARTS.FI ISTA ERILA UPPAA! AUTOKA AUTOJA AMERIKASTA Autojentuontiliike WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen: Puh. 05-215 349 . KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT
Kurssin agendalla oli sekä suoran viivan että scroll-kuvioiden kokeilu. sään. ä s s ä r e p ä d e V Straippikurssi unen mo Janh im kuvat: K Teksti ja Kun näin pienestä maasta löytyy niin suuri joukko taitavia straippareita, niin ei kai se viivanveto voi kauhean vaikeaa olla. Siveltimen kulmalla on tärkeä merkitys onnistuneen lopputuloksen kannalta. Tukea voi antaa toisella kädellä.. Oravankarvasta valmistettu litteä karvaosa on muotoiltu epäsymmetriseksi, minkä vuoksi on tärkeää kummin päin sivellintä pidetään. 80 Amerikan Rauta 2/2013 Siveltimen pitkä karvaosa toimii maalisäiliönä ja se upotetaan maalipurkkiin karvojen kiinnitysosaa myöten. Siveltimessä on sopiva määrä maalia silloin, kun yksittäiset jouhet eivät erotu, mutta maali ei myöskään valu kärjestä. Oikeaoppinen ote siveltimestä näkyy tässä. En ollut koskaan pitänyt straippisivellintä kädessäni, puhumattakaan siitä, että olisin erottanut erilaiset siveltimet toisistaan. Yhtä lailla avartavaa asiaa tuli maaleista, maalattavista pinnoista, sommittelusta ja työvälineiden kunnossapidosta. Ja mikä oli lopputulos. Onko se meillä suomalaisilla jotenkin verissä, sisäänrakennettuna. Tuhratessa ja putsatessa maalauspohjaa yhä uudelleen ja uudelleen koin kuitenkin pieniä henkilökohtaisia onnistumisentunteita, jotka saattoivat jättää kipinän kytemään. Ainakin se on varmaa, että jatkossa katselen ammattikunnan todellisten osaajien töitä hiukan eri silmällä. Mineraalitärpättiä tai 1Shot Reduceria tulee olla ainakin kahdessa eri astiassa. Ensimmäinen pidetään mahdollisimman puhtaana maalin ohentamista varten. Toinen taas toimii käytettyjen siveltimien parkkina vaikkapa taukojen aikana. En ollut koskaan pitänyt straippisivellintä kädessäni, puhu matta kaan siitä, että olisin erottanut erilaiset siveltimet toisistaan. Ensimmäiseksi harjoiteltuihin suoriin ja loivasti kaareutuviin viivoihin käytettiin Mack Sword Striper -sivellintä. Elävän viivan ja lennokkaan kuvion arvostus nousi ihan uudelle tasolle. Homman vaatiman käsityötaidon ja visuaalisen silmän määrää on vaikea kuvitella noviisipohjalta. Saadakseni itse asiasta jonkinlaisen kä- sityksen ilmoittauduin Pinstriping Finlandin muutaman tunnin mittaiselle lyhytkurssille ilman minkäänlaista pohjatietoa tai kokemusta. Kai sen oppii kuka tahansa, kun joku vaan kertoo niksit? L ehtijutuissa autojen ja moottoripyörien koristemaalaukset kuulostavat helpolta ja leppoisalta työvaiheelta. Maalari tuli aurinkoisena päivänä siveltimen ja pienen maalipurkin kanssa, vetäisi vapaalla kädellä muutaman kuvion, ehkä vielä tekstinkin, ja poistui sotkematta edes vaatteitaan. Omalla kohdallani voisin todeta, että suutari pysyköön lestis- Kurssin vetäjänä toimi jo 90-luvulla straippaamisen aloittanut maalarimestari Hannu Nivala. Aluksi perehdyttiin erilaisiin siveltimiin ja niiden käyttötarkoituksiin
Mineraalitärpätillä puhdistettu sivellin suojataan öljyllä, joka estää maalin kuivumisen sen kiinnitysosaan. Vakautta liikkeelle saa sillä, että koko vartalo liikkuu ja paino siirtyy jalalta toiselle. Scroll-kuvion maalaamisen haaste on siinä, että siihen saadaan syntymään paksujen ja ohuiden kohtien muodostama lennokkuus. Mestarin tyylinäyte. Juurestaan kovettunut sivellin ei juurikaan tottele maalarin kädenliikkeitä. Kun purkki on tyhjä, voi sanoa tietävänsä aiheesta edes vähän. Suojaöljyllä on tärkeä rooli siveltimien ylläpidossa. Kompastuskivinä olivat edelleen viivan siisti aloitus ja lopetus. Viivojen muodostaminen visuaalisesti miellyttäviksi kokonaisuuksiksi on oma taiteenlajinsa, eikä siihen varsinaisesti tällä kurssilla vielä edes perehdytty. Nopeudella ja varmuudella on suuri merkitys. Liian hitaasti vedettäessä viivasta tulee tasapaksua ja elotonta. Osaavissa käsissä scrollit siirtyvät siveltimestä alustalle kuin ajatus. ostamaan gallonan astian straippimaalia ja harjoittelemaan sillä pelkästään suorien viivojen vetoa. Pitkiä suoria viivoja vedettäessä ranne ja koko käsi pysyvät melko jäykkänä. Käden ja silmän yhteistyö on saumatonta. Vähitellen jälki tasoittui ja eri paksuistenkin viivojen synnyttäminen alkoi onnistua. Se tuli kuitenkin selväksi, että vaikka tekniikka olisi hallussa, vaatii linjakkaiden, tiettyyn suuntaan ohjautuvien kuvioiden luominen melkoisesti näkemystä. Pinstriping Finland on valmistanut maalareiden silmien tueksi erilaisia mittaviivainkalvoja, joilla maalattavan pinnan mittasuhteet saa hahmotettua itselleen helpommin. Kalvon avulla piirretty ruudukko toimii mitta-asteikon tavoin ja näin kuvion saa pidettyä symmetrisenä. Napakka karva voi olla esimerkiksi synteettistä keinokuitua tai oravan ja härän karvan sekoitusta. Kun vihdoin sain siveltimen omaan käteeni, olivat ensimmäiset viivat kuin majavanhännällä läiskittyjä. Jos siveltimessä on liikaa maalia, se leviää alustalle elottomaksi vanaksi. Huomasin varsin nopeasti, että itselleni luontevammalta tuntui sutia vaakatasolla eikä pystyssä olevalla telineellä. Ja ei kun uusiksi. Hyvin hoidetut siveltimet toimivat jopa vuosikymmeniä. Hannulla on edelleen aktiivisessa käytössään 90-luvulla ostettuja siveltimiä. Amerikan Rauta 2/2013 81. Hahmotteluapuna voi käyttää myös luonnostelukyniä ja kuvioiden siirtämiseen tarkoitettua Saral-paperia. Lennokkaiden ja rytmikkäiden scroll-kuvioiden tekemiseen käytetään karvaosaltaan symmetristä sivellintä, tässä tapauksessa Wizard Typhoon Scrollia. Amerikkalainen straippiguru Alan Johnson evästää aloittelijoita kirjassaan ?How to Pinstripe
M otellilla sain sitten taas kokea turistin kylmän kohtalon . No, pakko sinne oli kuitenkin jäädä, koska oli yö ja takana pitkä lento. ?Missä sun matkatavarat on?. Jesse kertoi, ettei ollut uskonut, että olin tosissani, kun lähetin Suomesta Kuvassa etualalla Letukka, jolla opet telin ajamaan Los Angelesissa. Voin kerto a, ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. 82 Amerikan Rauta 2/2013. oli ensimmäinen kysymys. Heti bussipysäkillä nainen yritti iskeä minua, nyt oltiin selvästi Amerikan ihmemaassa. En kyllä oikein lämmennyt kun se oli vanha, tummaihoinen ja sillä oli vähän partaa... Onneksi busseja kulki tiuhaan tahtiin ja pienen seikkailun jälkeen pääsin perille pajalle. Omistaja nimeltä Jesse oli portilla juttelemassa jollekin ja näki, että tulin kävellen paikalle. Kysyin respan kaverilta, että miksi hinta on netissä eri. Amerikan raitilla, osa 1 LA Mission Teksti ja kuvat: JVL Kun sitä on pienestä pitäen pelannut amerikanautojen parissa, tuli kolmeakymppiä lähestyttäessä fiilis, että tarvitsisi heittää silmään seuraava vaihde amerikanautoilussa. Aamulla heräsin poliisiauton ääneen niin kuin elokuvissa, pomppasin ylös ja lähdin liikkeelle. Ensimmäiseksi kohteeksi olin valinnut Lordz of Kustomz -nimisen paikan. Siitä se ajatus lähti, ja aloin kolme vuotta takaperin miettiä sopivaa kohdetta perehtyä touhuun entistä syvemmin. O lin seurannut paljon alan mediaa ja moni hyvä juttu päättyi kirjaimiin CA ja tarkemmin vielä Los Angeles, joten sinne oli päästävä. Ei siis muuta kuin laukkua pakkamaan ja menoksi. Maahantulotarkastus tapahtui New Yorkissa, jossa minut otettiin tietysti sivuun vähäisten matkatavaroitteni takia. Kerroin tulleeni Suomesta katsomaan millaista Amerikassa oikein on, ja silloin miehelle valkeni, kuka olen. Sen lisäksi, että siellä tuntui olevan paljon pajoja ja tapahtumia, on siellä myöskin Hollywood ja elokuvista kiinnostuneena se veti myös puoleensa määränpäätä valittaessa. Koska en tuntenut länsirannikolta ketään, aloitin pohjustuksen kyselemällä erilaisilta pajoilta, missä olisi niin santusti avoimet ovet -meininki ja etsimällä mielenkiintoisia kauppoja. Löysin kuitenkin muutaman suhteellisen halvan vaihtoehdon. Majoitusta katsellessa turhauduin siihen, että todennäköisesti sillä pienimmällä ja halvimmalla ei ole nettisivuja. hinta oli netissä alle 30 taalaa yö ja paikan päällä 55. Saatuani vuoron, esittelin itseni ja mies katsoi kummasti ja kysyi: ?Niin mitä sä myyt?. Seuraavaks ihmeteltiin, kun ei ollut muuta määränpäätä kuin motelli. ?Eikö sinulla ole sukua tai kavereita siellä, mikä on matkan syy?. Johon tympeä tyyppi vastasi ?se on internet.... Kerroin olevani menossa perehtymään autokulttuuriin ja että en tarvitse enempää kuin yhden kassin. Koska mitään oikeaa ongelmaa ei löytynyt, toivottivat viranomaiset onnea matkaan. Rannikkojenvälisellä lennolla vieressä istunut vanhempi mies osottautui Mustangharrastajaksi, mukava kaveri tarjosi vielä kyydin kentältä motellille. Sitä oikeaa Amerikkaa
Näin myös Darth Vaderin ja Yodan, elikkä sen pienen vihreän maahisen Star Warsista. Hienoja autoja oli kustomeista alkuperäiskuntoisiin klassikoihin. Cruising on Losissa paikallisten tapa nähdä toisiaan ja näytellä autojaan, eikä siis sisällä varsinaista ajelua letkassa ollenkaan. Unelmien kaupunki. Portaissakin soi jo Halloweenin tunnari! Siellä oli vaikka mitä kauhuelokuvakamaa ja vähän muutakin. Niin, ja se Rolssi? Kun sitten menin kellariin, niin tuli oikein kylmät väreet . No se ensimmäinen kerros oli aika peruskamaa . Se sanoi, että niillä on esitteillä jonkun Rolssi, että tulet varmasti tykkäämään näyttelystä. Ensi kosketuksen Lordz of Kustomz -pajaa pyörittävän Jessen takapiha oli melkoisen vaikuttava näky. Jessen oma käyttökustomi on erittäin tyylikäs ´49 Mercury, jonka rekisteritunnuksena on tietysti 49MERC1. aan Kerroin tulleeni Suomesta katsom ja millaista Amerikassa oikein on, .? silloin miehelle valkeni, kuka olen Hollywoodiin sain myös melko pian, Jessen perheen kera ja heti sen jälkeen bussillä yksin. Uskomaton kokemus. Paikka oli kuin jostain sadusta . Se oli myöhemmin kadulla ilman sitä vihreää naamaria, eikä se ollutkaan pikkupoika, kuten oletin ruuminrakenteesta. Ihmiset tuijotti sitä enemmän silloin kun sillä ei ollut sitä naamaria. Mutta kai se eli unelmaansa. Hodarikojulla ollessamme risteyksestä kaarsi matala chopperi, joka veti suorilla putkilla kaavion läpi niin että talojen välissä kaikui. Myöhemmin kysyessäni halpaa paikkaa majoittautua, hän tarjosi omaa motorhomeaan minulle. Paja sijaitsee huonolla alueella, jolla kodittomuus, rikollisuus ja köyhyys on osa arkea . Sitten nainen kysyi että tykkäänkö autoista. Näin kadulla Jacksonin lisäks Jimi Hendrixin, Chaplinin, kissanaisia sekä spaidermanin, jolla oli tullut jotain housuun. Hymyilin ja ajattelin, etten kyllä tänne oo mitään Rolssia tullu kattoon. Siellä oli tiskilla oikeasti varmaan satavuotias nainen, joka neuvoi, kuinka siellä kannattaa liikkua, kun oli monta kerrosta ja joulukuusia. Se oli kyllä tosi pieni, mutta melkein kalju ja vähän maahisen näköinen. Minulle neuvottiin heti, miten alueella tulee käyttäytyä ja ettei saa puuttua muiden asioihin. Opin myös, että jos myyjä pyytää tippiä, pitää todeta vaan että fuck off! Ensimmäinen cruisinki, jossa olin mukana, oli jokaviikkoinen tapahtuma. historiaa ja vahavaatteita ja semmosia meikkihuoneita. aamulla laulaa kukko ja illalla pistooli. Olinkin monelle varsinainen ihmettelyn aihe värillisine silmineni. Fontanassa käydessämme vierailimme myös Hudson-purkaamolla. Hirohata Merc ei jätä koskaan kylmäksi, oli kyse sitten kuinka monennesta kopiosta tahansa. Fiilis ensikertalaisena Jenkeissä oli mahtava, kun öisillä parkkiksilla saattoi nähdä vaikka mitä. Tämä Letukan steppari oli yksinkertaisesti aito. sähköpostia ja sanoin tulevani joku päivä poikkeamaan. sellainen aito dineri, eikä millään peltikylteillä tehty. niin hienoksi oli paikat laitettu. No joo... Toisaalta pakkohan niiden on olla hienoja, koska perusruuhkassa menee sellaista kalustoa, minkä vieressä joku suomalainen nojailisi ylpeänä vyölaukkunsa kanssa. Itse olin ihan kananlihalla, Jessen pikkutyttö totesi vaan että AWESOME! Totuus tulee Amerikassakin lapsen suusta. Hienoin paikka, jossa kävin siellä oli Hollywood-museo. Esimerkiksi sellaiset taulut, jotka muuttuivat ohi kuljettaessa kuolleiksi! Lisäksi siellä oli Hannibalin selli ja vaikka mitä muuta aiheeseen liittyvää. Lähdin kävelemään yläkertaan ja ajatte- Amerikan Rauta 2/2013 83
Pian kävikin ilmi, että kyseessä olivat Barrisin vanhat tilat, joten kustomhistorian siipien havina oli kuultavissa vahvasti. ?Missä palmupuut on puita vaan...? Tämä matala Thunderbird olisi ollut kaupan eräällä romutorilla. Kukaan Bemarimies ei muuten halua kuulla, mitä mieltä nämä kaverit oli asiasta. Yksi autokerholainen tuli tervehtimään kun seisoin yksin siinä ja kysyi: Toitko autosi tänne?. Mutta se maailman vanhin nainen oli kyllä oikeassa, se oli hieno paikka. Kerran Hollywoodissa seisoskelin ja katselin maailman menoa, niin samalla paikalle tuli poliisiauto renkaat ujeltaen ja vielä ihan siihen mun kohdalle. Selitin, että se oli kaverin auto. Kaistoja on useita ja usein tulee sama tunne kuin pienenä mennessä huvipuistossa putkimalliseen vesiliukumäkeen, kun ei tiennyt mitä siellä alhaalla on. Se on silti niin, että Losissakin voi mennä mihin vaan, kunhan on oikea mies mukana. Korjasimme kerran Jessen vanhimman tyttären BMW:tä, jossa oli kutonen ja automaatti. Monet rampit ovat Losissa samanlaisia: yhtäkkiä pudottaudutaan johonkin koloon, jossa on jyrkkä kallistettu mutka ja sitten pitääkin kelata taas sata tauluun kun ollaankin jo seuraavalla tiellä. Eka autonäyttely, jossa kävin oli pelkille lowridereille. Siina oli turistit lapsiperheineen kummissaan. Ei ehkä paras auto opetella ajamaan LA:ssä, varsinkaan kun siinä ei ollut automaatin lisäksi tehostimia, peilejä, tehoa, vilkkuja tai edes kunnon jarruja. Liikenne siellä on aika nopeatempoista, mistä kyllä tykkään, mutta olo oli kuin ois mennyt polkuautolla mikroautoradalle. Itse Jesse ajoi käyttökustom-Mercuryllaan, jossa on Chevyn ruiskutekniikka, joten sain tehdä kaikki kevätjuhlaliikkeet, että pysyin edes näköyhteydessä. Jäi sillä kertaa ostamatta. Paikallisissa katuautomittelöissä näkee melkoisen härskejä laitteita. lin, että tuon jälkeen minua ei enää säväytä mikään . niin eikös nää ole rontanneet Marilynin limusiini-Cadillacin sinne toiseen kerrokseen! Sellainen yhdeksän hengen henkilöauto on vaikuttava näky vaikka jäähallin parkkiksella, mutta kuvitelkaa sama museon toisessa kerroksessa! Kolmannessakin kerroksessa oli tietenkin Cadillac, mutta ihan tavallinen . rap84 Amerikan Rauta 2/2013 Kruisailu avorodilla Kalifornian lämpimässä yössä on kokemus, jota ei voi sanoin kuvailla. musiikkia, pomppivia autoja ja ne tummat tatuoidut tyypit isoine collegeasuineen. Taisin olla niitten illan kohokohta. Se oli kuin suoraan elokuvasta . Sitten mut vietiinkin katsomaan kokoontumisajoa, jossa niitä oli tusina, joka oli kuulemma vähän, koska oli sateen pelko. Se oli ulkoilmatapahtuma, mutta iso ja tasokas . Wanna see them?. Semmosta sakkia, että mut olis varmaan raiskattu, jos olisin ollut yksin. Sheriffi nousi voimallisesti autosta ja latasi yhella kädella pumppuhaulikon ja käveli reippaasti metrotunneliin... E räänä iltana Jesse kysyi: ?So you like lowriders... Amerikan raitilla, osa 1 Masterson Kustomsin paja vaikutti ensi näkemältä lähinnä kustom-museolta. Ne oli kuitenkin juuri niitä, jotka ovat tulleet kaupunkiin sitä Mikki Hiirtä katsomaan. Harrastamista. ollut vaan mukana elokuvassa. Tietysti jos pajan ainoa muu muovinen osa on vilkun linssi, voi se olla aika kammottava kapistus tuollainen uusi Bemarikin. Minut laitettiin ajamaan ´54 Chevyä yhteen tapahtumaan, kun muut eivät osanneet ajaa manuaalilla. autoja oli enemman kuin Pirkkahallissa ja nähtävää riitti. Olin varmaan tapahtuman ainoa, jolla oli paita housuissa. Teki mieli todeta isoon ääneen, että ?Welcome to LA!. Vähän huvitti kuunnella sitä kiroamisen määrää, siinä kirottiin välillä Saksaa ja välillä sitä että miksi auto on pitänyt tehdä muovista. Mutta musta se oli tosi hienoa, että vaikka olin kuin transvestiitti missikisoissa, niin silti joku muisti ja tuli juttelemaan. Sitten siellä oli joku meksikolaisten kansantanhu. Olin ihan ihmeissäni, että minkä auton ja sitten se selitti, että oli nähnyt mut siellä Thanksgiving cruisingissa. Pari naista ja pari miestä sellaisissa ihmissyöjä vetimissä veti inkkaritanssia samalla kun kaksi hakkasi patarumpuja. Sitten kun se loppui, niin yksi niistä alkoi suu vaahdossa selittämään seuraavasta biisista ihan kuin tyyppi olisi ollut vihai-
Se näytti ihan siltä että pikkutytto ois tehnyt isilleen tarhassa hienon hatun. Oma auto alle . rap-musiikkia, pomppivia autoja ja ne tatuoidut tyypit isoine collegeasuineen. nen meille kaikille. Sen päähine vaan oli niin koominen, että ei voinut oikein muuta kuin koettaa pysyä vakavana ja kuunnella. Siinä oli isosta mustasta pyrstöstä tehty lippa vähän niin kuin otsatukkana, sen päällä pääkallo (oikee?) ja sen yllä pieni kulho väärin päin ja pisteena iin päälle, papukaijan pää sen kaiken päällä. Sen jälkeen tyttö totesi, et mee ihmeessä käymään tossa pajalla. Siellä oli täysi meno päällä ja mies haukkui toista lujaan ääneen. Tavallaan täysi vastakohta sille, millä olin tottunut ajamaan siihen asti. Mooneyesin paja oli hienompi kuin luulin, jostain syystä siitä paikasta en paljoa odottanut. sinne siis. Mielenkiinto voitti ja menin peremmalle. Siinä katseltiin tauluja seinillä ja näin nyt jo edesmenneen erikoismaalari Larry Watsonin kuva ja sanoin, että häntä en koskaan päässyt näkemään. En oikein tiedä miksi, mut jotenkin vaan oli sellainen käsitys, että ne myy vaan tarroja ja teepaitoja. Kaiken takana vielä viuhka isoja sulkia. Mut vietiin katsomaan lowridereiden kokoontumisajoa, joka oli kuin suoraan elokuvasta . Olo oli kuin lintu olisi saanut siivet, kun pääsi liikkumaan ihan miten haluaa. Mies alkoikin selittää työvaiheita ja selvisi että osat käyvät välillä jossain kiillotettavana. Kun heppu tuntui niin mukavalta, kysyin että voisiko hän ottaa kuvan minusta sen kuuluisan kiihdytysauton vieressä ja sehän onnistui. Seuraavaksi sain vihiä paikasta nimeltä Masterson Kustoms . Sisälle astuttuani ensi fiilis oli, että tämä on joku museo. Kattelin paikkoja ja siellä oli kaiken näköisiä koneistusvehkeitä mutta rupesi hämäämään, että millä osat kiillotetaan. Kysyin varovasti siltä mieheltä, joka oli aikasemmin kironnut, että voinko kysyä... Sitten kaveri sanoi, että saadaan parempi kuva jos menen istumaa autoon ja otti ratin irti! Olisi ollut kiva tietää mikä pulssi oli kun istuin sinne, samaa tasoa kuin kolibrilla luulisin. Paikka on suhteellisen pieni, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Se suorastaa pursuaa leffajulisteita ja pienoismalleja muutamaa elokuva-autoa unohtamatta. Pelkkä paikka oli näkemisen arvoinen ja sitten se myymälä oli niin täynnä kaikkea, että meni varmaan puoli tuntia ihmetellessä. Pari tarraa ja kilven ympäryksen ostettuani sanoin likalle, että otas muovipussi ja pistä sinne kaikki, mikä täällä on ilmaista. Ja sehän laittoi. George on kuulemma aina osannut pitää show´ta yllä mitä erikoisimmilla konsteilla vaikka ajat ja tyylit ovat muuttuneet moneen kertaan miehen pitkän uran aikana. Kerroin, että oon törmännyt reissullani jo Barrisiin Amerikan Rauta 2/2013 85. tai melkein oma. nsimmäinen Jenkeistä ostamani auto oli E ´73 Chevyn pikappi yhdelle kaverille. Ja nimeä yllä pitää myös jälkikasvu, josta paremmin tiedän Georgen pojan Brett Barriksen. Siellä oli heti yksi etumoottori-dragsteri ja suola-aavikkoauto. Esittelin itseni ja sanoin tulleeni kaukaa, jolloin nuorehko kaveri alkoi selittää, että paikka on entinen Barrisin paja. O lin suunnilleen reissun puolivälissä ja aika meni lentämällä, oli siis aika jatkaa eteenpäin ja tutustua uusiin paikkoihin. Tämä on se sama vehje, josta on tarinaa, että ruotsalaiset olivat unohtaneet kertoa radan oleva puolta lyhyempi kuin yleensä ja arvatahan saattaa miten siinä sitten kävi. Jos tykkää kustomkulttuurista sekä elokuvista yksi pakollisista nähtävyyksistä on Barrisin paja. Eikä tuo nimen ylläpito tapahdu yhtään sen hienovaraisemmin kun ennenkään, nimittäin Brett ajaa tapahtumiin rankasti chopatulla Hearse-Cadillacillä. Mastersonin pajalle. Nyt tuntui muutenkin paremmalta, kun autossa oli norsunkorvahenkiset peilit, molemmat tehostajat, automaatti, maavaraa ja 454-isolohko
Perillä oli juuri sellaista kuin odotinkin, sillä erolla että kaikkea oli kolme kertaa enemmän. Eräänä iltana kun auto oli saatu ajoon ja oltiin Boydin pojan tallibileissä, Brad löi avaimet mulle käteen ja sanoi että kierrokset eivät saa nousta yli 2500:n, johon minä totesin, että ?I don´t understand English so good.... Maalikopissa oli ´59 Impala nimeltä Buddah Buggy! Mutta tästä miehestä lisää myöhemmin... Mastersonin paikka oli hyvää vaihtelua edelliselle, vaikka ei senkään sijainti ihan mikään paras mahdollinen ollut. On ihme, ettei kukaan kuollut. Autoin Bradiä myös tekemään itselleen käyttöautoa, joka oli varsin villi T-Bucket. Eli kahden istuttava lasikuituämpäri Chevyn pikkulohkolla ja manuaalilla. erona vaan se, että Hinesin pajalla ei lojunut dieselmoottoreita ja muovipuskureita vaan paljon osaa, mistä harva osaa edes unelmoida. ´49 Fordin pilkkominen osiksi. Kustom-legenda Gene Winfield oli myös pajallaan yhtä mukava ja lämminhenkinen kuin näyttelyissä, joissa olen hänet tavannut. ja Gene Winfieldiin. Haluatko nähdä? Joo! Mullahan ei ollut muuta kuin aikaa... Bill Hinesin paja oli äkkiseltään sekaisin ja ahtain paikka, jossa olin koko matkallani käynyt. Vähän niin kuin joku Reiskan korjaamo Suomessa . Sinne tuli mukaan myös Kutjan Janne, joka sattui näyttelyn takia olemaan nurkilla. Näytti paikkoja ja esitteli projekteja erittäin juurta jaksaen. Kolmessa kuukaudessa ehti tutustua moniin uusiin ihmisiin, kiertää tapahtumia ja upeita paikkoja sekä näkemään paljon näyttelyitä. Kustomeita, erikoisia luomuksia lasikuidusta, projekteja ja oma purkaamo. ´49 Fordin pilkkominen atomeiksi. Samoja huolia kuin ennenkin, tosin vähemmissä määrin, enkä ollut enää ainoa valkoihoinen Brad Mastersonin lisäksi. Matkalla maisemat olivat ankeat ja tuli villi länsi mieleen. Joku kyydissä ollut totesikin, että näyttää Pohjanmaalta. Ollut Vietnamissa helikopterikuskina ja oli erittäin kiinnostunut Suomesta. Ensimmäistä kertaa kun nähtiin, se kävi ostamassa ison pullon Coca-Colaa mulle, koska olin hyvä tyyppi. Sitten heppu kysyi: Et siis ole nähnyt Bill Hinesia. Silti aika loppui kesken ja takaisin oli päästävä ja pian... Jatkuu ensi numerossa.. Vartosin innolla auton valmistumista, koska vaikka maisema oli vaihtunut, mun kuskin rooli ei. Oli jotenkin 86 Amerikan Rauta 2/2013 Bradin hieno ´51 Chevy esiintyy myös Duane Petersin Voodoo Tramp -biisin musiikkivideolla. outoa ottaa mitään vastaan kodittomalta. Nimesinkin miehen myöhemmin maailman parhaaksi kodittomaksi. Erikoisimpiin hommiin, joissa olin Mastertonilla auttamassa mukana, kuului ehdottomasti ?Penny loafer. Amerikan raitilla, osa 1 Ikimuistoisimpia tehtäviä ensimmäisellä Amerikan-reissullani oli ehdottomasti pahasti kolaroidun ?Penny Loafer. Tutustuin yhteen kodittomaan nimeltä Billy, pitkätukkainen parrakas, vähän jotenkin suomalaisen oloinen mies. Jos joku voi olla hienoa, on pyyhältää avorodilla palmuilla reunustettuja bulevardeja lämpöisenä yönä Onko siellä hemi? vailla määränpäätä. Yksi paikka oli vielä käymättä: Gene Winfieldin aavikolla sijaitseva kustompaja, johon Brad järjesti matkan. Gene itse oli yhtä lämminhenkinen ja mukava kuin millaisena miestä oli näyttelyissä nähnytkin. Auto oli lähtenyt näyttelystä pokaali takapenkillä, kun kuski oli raskaan illan ja päivän jälkeen nukahtanut rattiin
Vakuuttamisen riemua? Teksti: Petteri Hautamaa . Yritämme osaltamme auttaa vertailun ja valintojen osalta. Amerikan Rauta 2/2013 87. Kuvat: Tuukka Erkkilä Kalliiden vakuutusten maksaminen on yksi harrasteautoilun varjopuolista
Samanaikaisesti niillä ei kuitenkaan voi päästellä liikenteessä ja muutenkin ajot ovat minimaalisia käyttöauton mittarilukemaan verrattuna. Todennäköisesti kuuntelet ensi alkuun vakuutusyhtiön puhelinpalvelussa jonotuspimputusta ja hermoja ?lepyttävää? nauhoitusta: ?valitettavasti asiakaspalvelussamme on ruuhkaa, palvelemme sinua mahdollisimman pian. Käytännössähän rahavirta valuu kankkulan kaivoon niin kauan kunnes jotain epämiellyttävää oikeasti tapahtuu. Kun autoa sitten komistaa viimeisen veemäinen parkkipaikkakolhu tai perään jysähti turvavälistä kuulematon bemarikuski, niin vakuutusyhtiön soisi hoitavan osuutensa tyylipuhtaasti. Valitettavasti asiat eivät aina lutviudu niin kuin tv-mainoksissa. Oikea näkökulma, sillä hartaasti laitetulla, omistajalle rakkaalla vanhemmalla kalustolla töpeksitään todella harvoin moottorin koosta riippumatta, eikä vanhempia harrasteautoja juuri löydä nokka rutussa ensilumien kolarisumista. ei olekaan. Hintavertailu todellakin kannattaa, sillä pikainen silmäys suurimpien vakuutusyhtiöiden tarjontaan tuotti maallikon silmissä käsittämättömiä eroja, vaikka eurojen kuvittelisi pyörivän suunnilleen samansuuntaisissa lukemissa. Ei soita bändi letkeitä säveliä samalla kun pirssi korjaantuu uudenveroiseksi silmänräpäyksessä. Vakuuttamisen riemua? V ähille kesäkilometreille tulee kaikenkattavan vakuutuspaketin myötä päätä huimaava hinta, jonka rinnalla kalliit bensagallonatkin tuntuvat pienemmältä pahalta. Sisältö on sama ostopaikasta riippumatta, joten ?halpaa ja huonoa. ? Anteeksi perin negatiivinen asenteeni, mutta useamman harrastepelin katraan vakuutuksista kertyy vuosittain iso lovi lompak- 88 Amerikan Rauta 2/2013 koon. Tällainen hinnoittelu soisi yleistyvän, ettei harrasteautoilijoilla maksateta kaikkien kauppakassien. Voit hoitaa asiasi kätevästi myös internetin kautta... If näyttää myyvän selvästi halvimmalla ja Tapiolan isokokoisia ja tehokkaita moottoreita lypsävä hinnoittelu antaa järjestäen muhkeimpia lukuja. Esim. Miltä kuulostaa se, että If tarjoaa ´73-vuosimallin 5,2-litraisen Dodge Dartin liikennevakuutusta 389 euron vuosihintaan, Pohjolan taksa on 608 euroa, Fenniassa hypätään jo 851 euroon ja vastikään LähiTapiolaksi muuntunut Tapiola tarjosi samaa 995 eurolla! Samansuuntaista hintaeroa näkyy vertaamalla monia muitakin yli 30-vuotiaita ajokkeja. Pakollinen vakuutus ei korvaa maksajalleen muuta kuin mahdolliset kolaritilanteen henkilövahingot, sen ensisijainen tehtävä on kustantaa syyttömän osapuolen viulut. Liikennevakuutuksen piikkiin ei siis voi itkeä hirvikolaria, ilkivaltaa tai omia ajotunarointeja. Ajotapa ja -kelitkin ovat usein nätimpiä harrasteautolla. Ainakin joka tankkauseurolle tulee välittömästi vastinetta, jos vakuutuksen pulittaminen tarjoaa jonkinlaista mielenrauhan ja vitutuksen sekaista tunnetta. Tästä huolimatta yksikään vakuutusyhtiö ei vahingossakaan myönnä avokätisiä paljous- tai harrasteautoalennuksia, en nimittäin laske sellaiseksi joidenkin prosenttien keskittämisalennuksia. Todettakoon vielä ihan alkuun se, etten pyrikään vertailemaan tässä vakuutusten hintoja aukottomasti, koska ne ovat lopulta niin tapauskohtaisia, vaan antamaan esimerkkejä hintaeroista ja asioista, joihin vakuutuksenottajan kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota. Hurjat hintaerot liikennevakuutuksissa. Liikennevakuutus on lakisääteinen, joten sellainen täytyy hankkia mikäli mielii yleisille teille. vuoden 1978 400 kuutiotuuman Pontiac Firebirdille saadaan sama hintajärjestys lukemilla 413, 486, 786 ja 1180 euroa. Kyselin taksoista Ifin vakuutusneuvojilta. Hinnoittelu perustuu kuulemma kolaritilastoihin sekä heidän näkökantaansa, jonka mukaan harrasteautoilijat koetaan liikenteessä vähemmän riskialttiiksi
Internetistä tilaaminenkin antaa lisäsäästöä ja yleensä voi kikkailla vielä omavastuiden summilla. Harva jättäisi parinkymmenen tonnin käyttistäkään pelkän liikennevakuutuksen varaan. Esimerkiksi Ifin laskurista ei saa hintoja vuotta 1965 vanhemmille ajokeille, mutta tällaisiinkin on heiltä mahdollista saada liikennevakuutus. Moottorin tilavuuden porrastus menee Ifillä karkeasti, ja aika moni harrastejenkki kuuluu suurimpaan yli 3,65 litran kategoriaan. Sama putiikki ei edes pysty välttämättä tarjoamaan kaikkia arjessa tarvitsemiasi vakuutuksia. Tämäkin muuten edellyttää kaikkien kodin vakuutusten keskittämistä heille. Tapiolasta järjestyy ainoana harrasteajoneuvoille ja museorekisteröidyille ajokeille räätälöity esimerkillinen vakuutus. Oman mällin tai pitkäkyntisen käydessä olisi aivan tyhjän päällä. Erilaajuisten kaskojen maailmasta löytyy palveluita aina hinaukseen ja pysäköintiturvaan asti. Palo-, ilkivalta- ja varkausturvat ovat varmasti tärkeimmät ja niistä voi lähteä laajentamaan palettia halutessaan. Vakuutuksenottajan muistilista ? Lue vakuutusehdot ajatuksella läpi, vaikka ne ovatkin äärimmäisen pitkäpiimäistä tankattavaa. ? Tarkista vakuutuksen kattavuus kysymällä kaikki mieleen juolahtavat epäselvät ongelmatilanteet vakuutusyhtiöstä. N etissä vakuutushintojen tarkistaminen on todella helppoa ja pikainen googlaus kotikoneelta maksaa vaivan. Fennialla hintalaskuriin tarvitaan rekisteri- tai valmistenumero, mutta Pohjolassa, LähiTapiolassa ja Ifillä voidaan syöttää ajoneuvon tiedot ilmankin. Huomaa, ettei nettilaskurien valikoista aina välttämättä löydy kaikkia automerkkejä tai vuosimalleja, joten silloin kannattaa tarttua luuriin tai kysellä sähköpostilla. Tapiolassa kysytään sukupuolikin, mutta sillä ei näytä olevan merkitystä hintalappuun. Toki erilaiset kampanjat, tarjoukset ja keskittäminen sekä bonuskertymä muokkaavat Vakuutusyhtiöt tyrkyttävät keskittämisetuja, ja osa jopa edellyttää muiden kodin vakuutusten siirtämistä ennen kaskon myöntämistä. viimeistä hintaa. Jos asustat lintukodossa ja nappaat silmäteräsi harvakseltaan lukitusta hallista sunnuntaiajelulle kohti pikkuteitä, ei potentiaalinen riski ja tarve kaikenkattavaan kaskokokonaisuuteen ole järin suuri. Useimmissa yhtiöissä teholukemat täytyy syöttää KW-muodossa, lisäksi vakuutuksenottajan asuinpaikkakunta ja ikä vaikuttavat hintaan. Tapiola ryhmittelee moottorit huomattavasti tarkemmin ja kustannukset kipuavat selvästi myllyn koon ja tehon kasvaessa. Tutkailemalla ja vertailemalla näistä löytyy omaan tarpeeseen järkevin. Omalla ajotavalla, ajokilometreillä ja pääasiallisella säilytyspaikalla on iso merkitys kaskovakuutusten tarpeeseen. Tarjouspyyntöjä kinuamalla luvut menevät usein yksiin nettilaskurien kanssa, joten niiden avulla hintaa ei näyttäisi saavan juurikaan tiputettua. S iinä vaiheessa kun harrasteautossa on paljon paaluja kiinni ja työtunteja takana, ei pelkkä liikennevakuutus välttämättä enää riitä. Mieluimmin valitsen parhaiten käyttööni sopivat, vaikkakin sitten useasta osoitteesta. Tässä jutussa käytetyt esimerkkivuosihinnat on laskettu vantaalaisen 33-vuotiaan miehen tiedoilla ja nollabonuksella joulukuussa 2012. Hyvä huomioida, että talviseisotuksella liikennevakuutusten hinnat puolittuvat. Näiden esimerkkien tuijottamisen sijaan on järkevintä tehdä itseä ja omaa kalustoa koskeva testikierros eri vakuutusyhtiöiden sivuilla. Harrasteautojen kaskoissa kehitettävää. Poikkeuksena kaikkien vakuutusten ja jopa pankkipalveluiden keskittäminen yhteen paikkaan. Vakuutusyhtiöt tyrkyttävät keskittämisetuja ja osa jopa edellyttää muidenkin kodin vakuutusten siirtämistä heille ennen kaskovakuutuksen myöntämistä. Suhtaudun kyllä skeptisesti keskittämisen hyötyyn. Kaskovakuutuksissa kiinnitä huomiota kattavuuteen ja sisältöön. Vakuuta arvoauto ennalta sovitusta summasta. kolhuja. Tapiolan hinnat perustuvat muun muassa merkkiin ja malliin, sylinteritilavuuteen ja tehoon, sekä ajoneuvon ikään ja painoon. Kilpailijan moninkertaisesti edullisempia vakuutuksia ei kommentoitu. Mikäli tarve on pelkälle liikennevakuutukselle, etenkin tilanteessa, jossa ajokki on jo parhaat loistonsa elänyt, eikä sen hankintahinta hirvitä tai ajo on vähäistä ja säilytyspaikkana palvelee turvallinen lukittu talli, niin sen enempää miettimättä päätyisin halvimpaan. Vertaile netissä. Säästä kaikki kuitit, pidä huoltokirjaa ja valokuvaa autoa ja siihen tehtyjä korjauksia kattavasti. ? Kartuta liikennevakuutuksen bonuksia ja siirtele niitä mahdollisuuksien mukaan parhaan hintahyödyn saamiseksi. ? Vertaile autovakuutuksia aika ajoin netissä tai tarjouspyyntöjä kysymällä. Etenkin liikennevakuutuksissa on moninkertaisia hintaeroja. ? Mikäli pärjäät pelkällä liikennevakuutuksella, niin valitse halvin tarjolla oleva. Esimerkiksi If ei enää anna kaskoa yli 40-vuotiaisiin autoihin, ellei auto ole museorekisterissä. Ole erityisen tarkka rakenneltujen autojen kohdalla. ? Dokumentoi autosi mahdollisia korvaustilanteita varten. Alle 40-vuotiaisiin autoihin eritasoiset kaskot sen sijaan löytyvät heiltä kattavasti. Fenniasta ei löydy kaskoa mihinkään yli 15-vuotiaaseen ajoneuvoon, ellei se ole museorekisterissä. Sen sijaan, jos tykkäät kaasutella harva se viikonloppu alan tapahtumia läpi aina ulkomaita myöten, on tilanne aivan toinen. Vanhojen autojen kohdalla törmätään tässä sellaiseen ongelmaan, ettei aina ole edes mahdollista ostaa kaskoa. Harrasteajoneuvon kriteerinä on vähintään 15 vuoden Amerikan Rauta 2/2013 89
Vertailun vuoksi samasta lystistä selviää Tapiolassa miltei kolmasosalla ja vieläpä paremmilla vakuutusehdoilla. Vastaavalla laskentatavalla leikittelemällä, eli 21 euron päivätaksalla, museorekisteröimättömän samasta summasta vakuutetun auton vuosikasko kustantaisi Ifillä 7665?! Näin se ei tietysti ole, mutta jotenkin tuo arvoperusteinen hinnoittelulogiikka on sittenkin epälooginen. Kaikenkukkuraksi kyseiseen tarjouspyyntöön tuli vielä lisäys, että kaikkien kaskovakuutusten ehtona on Ifillä keskittäjäasiakkuus, eli muitakin kodin vakuutuksia pitäisi ottaa samaan pakettiin. Nyt jos yhtään osaan tulkita rivien välistä, niin edellä mainitun hintaesimerkin ja Ifin netistä selviävien edullisten kaskojen hinnat alle 40-vuotiaille autoille eivät voi tuottaa kovin positiivisia yllätyksiä vahingon sattuessa. Jos 28 000 euron arvoiseksi vakuutetun auton päivävakuutus kustantaa 21 euroa, niin minkä arvoiseksi he laskevat sitten normaalilla täyskaskolla turvatun auton. Sitä ei kuitenkaan näytä olevan huomioitu hinnassa ensinkään. Itselläni on edessä hankala pohdinta, kun projekti-Chargerini pääsee ajoon. Museorekisteröidyistä autoista puhuttaessa hinnat pysyvät tällöin erittäin järkevissä rajoissa, vaikka kyseessä olisi korkeampikin vakuutussumma. Sääli, että Tapiolassa museorekisteröimättömän harrasteauton kohdalla liikennevakuutukset maksavat mansikoita. Kyseinen vakuutus vaatii hieman enemmän paperityötä ja kattavat valokuvat, mutta on oikeastaan ainoa varteenotettava vaihtoehto arvoautoille ja harvinaisuuksille. Muillakin vakuutusyhtiöillä saattaa olla tällaisia ?piilopalveluita?, mutta kyllä niistä pitäisi avoimesti kertoa netissä, jos kauppoja mielivät tehdä. En ollut erityisen vakuuttunut Ifin otteesta harrasteajoneuvovakuutuksiin, mutta seuraavanlaisen tarjouksen heiltä sain: Museoliikennevakuutus kustantaisi siellä 69- Pontiac GTO:lle 51 euroa, mutta kun pakettiin lisätään arvoperusteista kaskoa, hyppäävät hinnat aivan eri sfääreihin! Vai miltä kuulostaa 629 euron kustannus 30 päivän museoajot tarjoavasta täyskaskosta 28 000 euron arvolla. Ongelma ratkeaisi, jos liikennevakuutuksen ja kaskon voisi hankkia eri paikoista, mutta se ei onnistu. Pohjolalla on työn alla harrasteautovakuutus sekä museoautovakuutuksen parantaminen. Tätä kirjoittaessa niistä ei vielä saanut tietoja, mutta kuluvan kevään mittaan paletti pitäisi olla kasassa. Ifin tarjonnasta samansuuntainen vakuutus järjestyy, kun osaa tarpeeksi kysellä. Kotisivuilta siitä ei vaan löydy minkäänlaista mainintaa. Harrasteajoneuvovakuutuksen edellytyksenä on kuitenkin viiden kuukauden talviseisotus, jonka luulisi sulkevan pahimmat rytinäriskit pois. Säästänkö ottamalla Ifiltä 389 euron liikennevakuutuksen 90 Amerikan Rauta 2/2013 (kaskoa siihen ei sieltä saa) vai pelaanko varman päälle ja vakuutan sen arvonsa mukaisesti täyskaskolla Tapiolassa 1827 eurolla. Tutkailemieni Ifin täyskaskojen päivähinnat pyörivät nimittäin. Vakuuttamisen riemua? Kuva: Jari Vakuutuksen tulisi korvata auton kunnon palauttaminen vahinkoa edeltävälle tasolle, mutta näin ei aina käy. Kuinka palautetaan 50-vuotias patina kokonaisuuteen, jos vaikka ovi joudutaan kolhun seurauksena maalaamaan? ikä, muutosprosentti saa olla korkeintaan 35, ajoneuvo tulee olla rekisteröity ja sen pitää olla talvisäilytyksessä vähintään 5 kk vuodessa, minkä lisäksi ajoneuvo ei saa olla kilpailukäytössä. Nämä Tapiolan vakuutukset voidaan koota eritasoisilla kaskoilla, ja lisäksi autolle pystytään sopia arvo täystuhon varalta
Autonomistajalla itsellään on tärkeä rooli tarvittavien palikoiden metsästyksessä ja aika usein tällaisissa tilanteissa päädytään sopimaan rahallinen kertakorvaus. Pelaa bonuksilla ja talviseisotuksella. Rakennetuissa autoissa tuppaa olemaan aika paljon noihin kategorioihin kuuluvia juttuja... Tuossa aiemmin kritisoin Ifin arvoon sidotun kaskon hinnoittelua, jonka olisi luullut kattavan kuun taivaalta. Auto kannattaa pitää liikennevakuutuksessa vaaditun ajan, jotta bonuksia kertyy. Bonuksilla kannattaa joskus myös kikkailla ja vaihtaa niitä muihin samalle yhtiölle vakuutetuille autoille. Käytännössä maksat syyllisenä kaikki pienemmät kulut joka tapauksessa itse, oli autossasi kaskovakuutus tai ei. Säilytyspaikasta riippuen jonkinlainen vakuutusturva on usein paikallaan myös talviunien ajaksi. Jenkkiharrastajan lopullista kukkaronniistoa lievittää onneksi pitkä talviseisotusaika ja kokeneelle kuskille karttuneet bonukset. Liikennevakuutuksen bonukset nousevat vuosittain 5 prosenttiyksikköä vähintään 120 ajopäivän jälkeen, edellytyksenä tietysti, ettei ole tullut törttöiltyä. Osa vain valitettavasti ympäripyöreästi tai tulkinnanvaraisesti. Ehtoja ei aina jaksa rivi riviltä tulkata vaikka pitäisi, firmakohtaisia eroja nimittäin löytyy. Jos luulit vakuutuksen pelastavan tilanteessa kuin tilanteessa, niin luulit väärin. Eikä ole mitenkään syvää luottamusta herättävä tämäkään saman yhtiön ehdoista löytyvä lauseke: ?Vakuutusyhtiöllä on oikeus valita autokorjaamo?, mutta silti se erikseen ilmoittaa vakuutusehdoissa, ettei If vastaa korjaustyön laadusta. Varmin keino tarkistaa vakuutuksen toimivuus on listata epäilyttävien ehtojen kohdalla kaikki mieleen juolahtavat esimerkkitilanteet vaikka sähköpostilla vakuutusyhtiöön. Yleensäkin niin, että kalleimmassa vakuutuksessa on korkein bonus. Vaikkapa niin, että käyttöautoon siirtyneet korkeat bonukset laitetaan kesäksi hintavamman liikennevakuutuksen harrasteautoon ja talviseisonnan ajaksi taas käyttikseen. Jotkut ehdot pitävät sisällään tilanteita, joissa vakuutus ei päde tai kohteita joita se ei kata. kuskilta puuttuva ajo-oikeus tai ajoneuvon kunto. ? Pidä tankinkorkki lukittuna, sillä bensiinivarkaudet eivät kuulu vakuutusten piiriin. ? Palovakuutusten kattavuudet aiheuttavat paljon tulkinnanvaraisuutta. Esim. Vai tiesitkö, että yleensä kaskovakuutuksen piiriin eivät kuulu kilpailukäyttöön tarkoitetut varusteet ja rakenteet. Eivätkä liioin helmiäishohto-, koriste- ja muut erikoismaalaukset tai teippaukset. sähköjärjestelmästä syttynyttä paloa ei välttämättä korvata. ? Maalipintaa vahingoittaneet raekuurot, auton päälle kaatuneet puut, tuulen heittelemien esineiden tekemät vahingot ym. Mitä kalliimmasta autosta kyse, sen enemmän satsaisin hilloa vakuutuksiin. Kaskovakuutusten kohdalla ei missään nimessä pidä tuijottaa pelkkää hintalappua. Tällöin myös tulee entistä tarkemmin selvittää konkreettinen sisältö sekä vakuutusehtojen pikkupränttien porsaanreiät ja kiemurat, jotta vakuutus todellakin antaa vastinetta rahalle ja toimii luotettavasti kullekin tarpeellisissa tilanteissa. Korinvaihtoautojen ja muiden enemmän rakennettujen pelien kanssa törmää taatusti erimielisyyksiin korvausarvosta. Korvaussummien yhtenä suuntaviivana käytetty myyntipalstojen tarjonnan keskivertohinta ei välttämättä muodostu neliovisessa Coronetissa hääviksi, vaikka rungolla seisoisikin viimeisen päälle tehty R/T Charger isolohkolla. luonnonilmiöiden aiheuttamat tuhot eivät suinkaan automaattisesti sisälly kaikkiin kaskopaketteihin. ? Mikään vakuutus ei korvaa tunnearvoa. Kellekään ei liene yllätys, etteivät vanhempien kiesien peltiosat ole mitään Motonetin hyllytavaraa, vaan niitä voi joutua odottamaan pitkiä aikoja mantereen takaa tuotuna, jos niitä edes löytyy. Tällainen präntti löytyy vakuutusehdoista: . Selvitin asiaa Tapiolasta tarkemmin: vahinkoa arvioitaessa tarkastelun kohteena on, miten ajoneuvon sähkötöitä on tehty, ja korvaus voidaan siihen perustuen evätä tai sitä voidaan vähentää. Vakuutusfirmatkin ovat hyväntahtoisten äititeresoiden sijaan vain voittoa tekeviä finanssiyhtiöitä. Viimeistään korvaussummia setviessä muodostuu helposti mielipide-eroja vakuutustarkastajan ja auton omistajan kanssa. Ja tosiaan harvemmin niin päin, että pennosia tarvitsee tyrkytellä takaisin. Varmin keino todistaa auton arvoa, oli sitten kyseessä jälleenmyyntitilanne tai vakuutustarkastaja, on dokumentoida sen vaiheet hyvin. Säästä kuitit kaikista osista, pidä huoltokirjaa, ota projektikuvia ja valokuvaa auto muutenkin kattavasti. Vakuutusyhtiöstä riippumatta löytyy kummallisiltakin kuulostavia ehtoja, joilla yhtiöt antavat paljon valtaa itselleen tulkinnanvaraisissa tilanteissa. reilusta eurosta puoleentoista euroon. Satsaa arvokkaan auton vakuutukseen. Tapiolan vakuutusehtopumaska muotoilee asiaa näin: ?Palovakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut sähkölaitteissa tapahtunut oikosulku tai yhtäkkinen jännitteen muutos?. Mikäli autossa on nappulaa ja sielua kiinni, kannattaa se päätyä vakuuttamaan ennalta sovitusta summasta, jos suinkin mahdollista Korvaustilanteessa harvinaisten autojen osien kohdalla täytyy hyväksyä se tosiseikka, ettei vaurioituneiden osien tilalle löydy korvaavaa noin vain. Tällainen tekijä voi olla mm. Tarvittaessa vahinkotapahtuma ?on osattava muotoilla oikein?, ettei vakuutusyhtiö luikertele tilanteesta johonkin mystiseen pykälän sivulauseen momentin poikkeamaan vedoten. Palovakuutus aiheuttaa myös paljon tulkinnanvaraisuutta. Tulet huomaamaan, ettei sieltäkään osata aina suoralta kädeltä kysymyksiin vastata, tai vastaukset saattavat poiketa siitä, miten tulkitsit ne vakuutusehdoista. Tiesitkö tämän autovakuutusten kattavuudesta? ? Vakuutusten piiriin eivät yleensä kuulu kilpailukäyttöön tarkoitetut varusteet ja rakenteet, eivätkä erikoismaalaukset ja teippaukset. ? Ns. Kaskovakuutuksiin tarjotaan ostovaiheessa yleensä jo automaattisesti roimat 60-70% alkubonukset. Hyvä huomata, että sitten kun sattuu, niin sekä kaskojen, että liikennevakuutuksen bonukset ropisevat ainakin 20 prosenttiyksikköä alaspäin, eli vakuutuksen hinta nousee muutamaksi vuodeksi huimasti. Tällä lailla saa askarruttaviin riskitilanteisiin mustaa valkoisella ongelmien varalta. Moni autopalo saa alkunsa juuri sähköpuolelta, eikä vanhan auton piuhasto yleensä edusta priimatasoa. Erittäin kurja tilanne, jos vakuutus luistaa korvauksista sähköpalon sattuessa. Ifiltä löytyy taas tällainen huomio: ?Paloturvasta ei myöskään korvata ajoneuvon moottorin tai pakoputkiston sisällä tapahtuneesta palosta tai räjähdyksestä niille itselleen aiheutunutta vahinkoa?. Kaskovakuutus ei katkea samalla lailla kuin liikennevakuutus liikenteestäpoistossa. Harrasteautojen seisonta-ajan kaskosta saa yleensä automaattisesti alennusta muun muassa kolariturvan ja muiden ajamattomuudessa tarpeettomien turvien osalta. Outoja ehtoja pikkupränteissä. akuutuksenottajaa muistetaan muurahaisfonV tilla täyteen ahdetulla kirjasella, jossa kaikki vakuutusehdot on mainittu. Paras lisävakuutus onkin terve varovaisuus ja järjen käyttö, niin ajotavoissa, kuin auton säilytyksessäkin. Amerikan Rauta 2/2013 91. Jos vakuutuskirjaan on merkitty vakuutusmäärä tai vakuutusmaksuperusteeksi ilmoitettu arvo, ne eivät ole todistuksena käyvästä hinnasta?. Präntit onkin syytä tulkita viimeistään vahinkoilmoitusta tehdessä. suojeluohjeisiin vedoten vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä se kokonaan, mikäli sen katsotaan edesauttaneen vahinkoa. Kaikkein ikävintä olisi, että tällainen pykälä nousisi esiin korvaushetkellä, eikä sellaista olisi tullut villeimmissä painajaisissakaan ajateltua. Vaan ei
Mikäpä olisi heittää tällaisella cokista kauppoihin. Tällaiseenkin näkyyn saattaa törmätä koti-Suomen metsissä. Nyt sieltä löytyi tällainen kokoelma. No, kuvasta saa hieman väärän vaikutelman, Sakke Pulkkisen ´60 Chevy oli kyllä kuvanottohetkelläkin täysin hallussa, vaikka näyttääkin niille sijoilleen unohtuneelta. Kuvat ovat sieltä sun täältä ja tekstien totuusarvo voi olla toisinaan kyseenalainen. Tuo muistelu kun tuntuu olevan vaikea laji ainakin minulle. Punainen ´59 Eldorado Stadin yössä. Kuva lienee vuodelta 1985. Konalassa Helsingin laidalla oli Hartwallin varasto, jonka pihalla oli 25 vuotta takaperin usein kuvan International-kuorkki. Auto kustomoitiin jo 80-luvun alussa. 92 Amerikan Rauta 2/2013 -. Arkiston aarteita Arkistojen Aarteita Teksti ja kuvat: Billy Laitila eli valokuvia Billyn kokoelmista Viime lehdessä saitte vilkaista ensimmäistä kertaa Billyn arkistojen aarteisiin. Mikäs sen asiallisempaa kuin lipua Caddyllä ja kuvata toista kuvaajaa. FHRA:lla oli aikoinaan Pihlajistossa erittäin asiallinen yhteistalli, jossa rakennettiin useita mielenkiintoisia projekteja, kuten Rautauoman Olan ´53 Chevy kustomia
49? SPeCIAl SPeCIAl Camaro 1967-69 SB-BB desert(iso) cooler 339? 6466/67-68 mustang Potku paneeli kaiuttimella 135. sarja Värinänvaimentimet alk. Takana Oskin ´58 Edsel ja horisontissa Purujärven Anan Mercury Kustom. - U S A - A U to j e n vA r Ao S At j A h U o lto Made in USA Jäähdyttäjät OE style soittimet nykytekniikalla Mustang 64-66 v8 alk. 299? Mustang/Cougar oe style -67 Fe 390 355? Dodge Dart/Scamp 70-72 318-360 369? Nova 1963-67 283-350 335? USA-66 349? alkuperäinen radio mustang 64-66 USA-630 soitin camaro-chevellenova -fairlanegalaxie-cougar . Terveiset vaan sinne. Takavuosina seikkailimme kaikki Alabaman pikkutiet rämällä Mustangilla. 8000 SPeCIAl PRO CAR Classic oe tyylinen penkki Pony autot 60 luku musta 349. sis ipad-usb-mp3 240w soittimet 322? Etu kaiuttimet 60-70 luvun autoon, tupla 60w/ dual voice 140w alk. Herra Sipilä Lahdesta on pitkän linjan jenkkiautomies, joka laajakatseisena harrastajana omistaa myös rättisitikoita. Phone. Walkka MC on jo vuosia järjestänyt talliswappejään, joihin tullaan takaluukut täynnä aarteita ja pois lähdetään uusien löytöjen kanssa. Käkkylä etualalla oli muistaakseni Pietarsaaresta asti. kpl trade Parts rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. pr Kampiakselit-vetolevyt, stroukkisarjat, veivit, penkit, värinän vaimennin Chevy 350 kampiakseli 1 tai 2 pc takastefa 199? Ford 351W kampiakseli 355? Veivit alk 230. (05) 3557 289 myynti@tradeparts.info tai tradeparts428@gmail www.tradeparts.info Amerikan Rauta 2/2013 93. Silloin tällöin näköpiiriin saatiin näin romanttisia hylättyjä huoltamonäkymiä. Tämä kuva on jostain 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. 79? chevy 6 ¾
Piirros: Janne Kutja 94 Amerikan Rauta 2/2013. Kutjan kuva Sedän Sedanista oikea Kustom Aiemmissa numeroissa Janne Kutja on esittänyt näkemyksensä ankeiksi rakentelukohteiksi miellettyjen perusautomallien kustomoinnista. Tällä kertaa Janne päästettiin enemmän omalle mukavuusalueelleen, kun kohteeksi valikoitui ´55 Ford, neliovitolppana. Teksti: Tomi Eronen
Tämänkaltaisia rakennelmia saattoi nähdä aikakauden kustom-lehtien sivuilla etenkin lukijoiden lähettämissä autokuvissa. Fordin maskin aukkoon sovittettiin vuotta vanhemman Fordin maski, jota kavennettiin ja sen vilkut sekä keskikoriste poistettiin. Suuri, mutta hämmästyttävän silmille hyppäämätön muutos saatiin aikaan ´55 Pontiacin kylkilistalla, jonka mukaisesti rajattiin myös uusi kaksivärimaalaus. Korista poistettiin ylimääräiset merkit sekä ovenkahvat, ja poistolistalle päätyivät myös pienet tuuletusikkunat. Pölykapselit lainattiin ´57 Lincolnista, ja kellertävän sävyisille teräsvanteille tulivat leveillä, noin 2,5 tuuman valkosivuilla varustetut renkaat. M ieto kustomointi toteutettiin period perfect -hengessä 50-luvun lopulla suosittuun tyyliin. Mainittujen varsin vähäisten muutosten ja riittävän taildragger-madalluksen jälkeen 50-luvun perusauto näyttääkin jo ihan oikealta kustomilta, ja huomattavasti alkuperäistä menevämmältä. Amerikan Rauta 2/2013 95
Vuotava kenno on muutenkin hyvin yleinen vika Kaliforniaautoissa. Chevellejen kaikkein köyhintä 300-mallisarjaa edustava auto on todella askeettinen vehje, tekniikkana on 194 cid kutonen ja 3-vaihteinen manuaali, eikä autossa ole kumpaakaan tehostinta. Puuhanurkka Olli Tomppa paukutti Pullmaxilla takakopan pohjan paikkapeltiin sikit mallin mukaan. Chevrolet Chevelle 300 ´65 Chevelle saapui sitten maahan joulukuussa, mutta joutui odottelemaan pihassa tammikuun loppuun asti ´32 coupen koneenvaihtoprojektin ynnä muun säädön takia. jos silloinkaan. Halpismallissa on onneksi peltinen kojelaudan päällinen, joten säästyy 200 euroa kun ei tarvitse hankkia uutta. Chevellen mukana tuli alkuperäinen huoltokirja protect-oplate:ineen, josta käy ilmi auton uutena ostanut henkilö, moottorin ja laatikon numerot ynnä muut tiedot. Laitoin samalla uudet polttimot joka reikään. Pultit aukesivatkin ihan eri malliin kuin suolassa ajetuista. Tuulilasin kehys oli odotettua parempi, siihen ei tarvinnut tehdä kuin 15 sentin paikka pelkääjän alanurkkaan, ja sekin vain tukkeutuneen valumareiän takia. Myös Kalifor- Takaikkunan alalaita oli yllättävän pahasti ruostunut. 96 Amerikan Rauta 2/2013 nian auringossa kovettuneet oventiivisteet olivat murtuneet paikoin ja päästäneet vettä ohjaamon muovimaton alle, joten lattiaankin saa tehdä muutaman pienehkön paikan. Kytkin, vaihteisto ja jarrut tuntuvat toimivan mainiosti, mitä nyt lumessa pystyy päättelemään. Nyt on päästy jo purkamaan ja kartoittamaan tarvittavat tyot ja osat. Siitä oli kadonnut alareuna kokonaan ja vedet olivat juosseet takakopan pohjalle, missä muovimatto oli hauduttanut pellin kauttaaltaan melko pehmeäksi. Ainoat optiot ovat radio ja kello, joista ensin mainittua ei enää ole, mutta alkuperäinen antenni kavaltaa sen olleen valittu varustelistalta. Kone lähti helposti käymään, tosin siihen oli laitettu sähköinen bensapumppu, jonka ehdin jo vaihtaa mekaaniseen. Lämmityslaitteen kenno vuoti kuten arvasin, kun näin kuvissa, että letku teki uukkarin koneen kyljessä. US-Partsissa olikin uusia hyllyssä, eikä vaihto ollut kovin vaikeaa, kun irrotti sisälokarin ensin. Kun kattoverhoilu on paikallaan, voi uudella liimanauhalla asentaa vanhan takaikkunan ja uuden tuulilasin paikalleen. Rattiputken käytin irti ja purin, rasvasin ja säädin sen, jotta voin poistaa keskellä lattiaa sojottavan shifterin. Takaikkunan ympärys olikin sitten oletettua heikommassa vedossa. Kunto oli kutakuinkin odotusten mukainen, lähinnä pelleissä oli hieman yllätyksiä. Rattikarahkan vivut sain ostettua eBaystä. Vanha maali saa kelvata toistaiseksi, eikä tekniikkaankaan kajota ennen ensi talvea . Vuonna ´82 autolla on ollut ajettu vasta noin 30 tonnia ja nyt mittarissa on 13 000, joten olen varma muistakin käytön jäljistä päätellen, että sillä on ajettu vain hieman yli satatuhatta mailia. Kevät on tulossa kovaa vauhtia, joten laitan ensi alkuun vain välttämättömät kuntoon ja käyn leimalla. Penkit toimitin Kaasisen Ukille verhoiltavaksi. Samalla rassasin kuntoon lämpparin vivustot, jotka olivat käyttämattömyyden jumittamat. Bensatankin irrotin ja tyhjensin, sekä käytin mittarin anturin poissa uponneen kohon varalta, niihin kun on tullut silloin tällöin törmättyä. Mittaristonkin otin irti ja putsailin pölyt ja liat pois laseista sekä mittareista itsestään. Muualla esimerkiksi lokasuojissa, pyöränkaarissa, ovissa ja alustassa, jotka Suomi-yksilöissä ovat usein pehmeitä, ei ruoste pesinyt lainkaan. Sisusta meni odotetusti kokonaan uusiksi, uudet Aqua-väriset matto, ovipahvit ja sivuverhoilut on tilattu kuten vaaleansininen kattoverhoilukin. Malibun penkkeihin saisi valmiita verhoilusarjoja, mutta Chevelle 300:ssa on erilaiset verhoilut. Onneksi alkuperäisen kankaan sai tilaamalla SMS Fabricsilta Oregonista. Jarrurumpua irrottaessani törmäsin ihan uusiin jarrukenkiin, joten niillekään ei tarvitse tehdä mitään. Odotan innolla ensi kesän ajoja, fiilikset ovat kuin suoraan 70-luvulta, kun omista varastoista löytyi kasiraitasoitin, joka sopii kojelautaan. Enää ei puutu kuin Irwinin kasetti, jonka lainasin Reivosen Juhalle vuonna ´84. Takakonttiin valumaan päässyt vesi oli lahottanut kontin pohjaa. Pellillä siitäkin selvittiin. Tässä uutta peltiä jo paikalleen hitsattuna.
Ja kauppa käy vilkkaana. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN! LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA! KUUSJOKI . 02-7347 673 Puh. 0500-789 692 . Puh. Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. TL-Audio HIGH-END KOTITEATTERI TARVIKKEET Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. . 13130 Hämeenlinna USA VARAOSAT Uusikaarlepyy Pl 19 . 03 6171 018 Kuttilan Autolasi Oy WWW.TLAUDIO.FI TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Tähtiportinkatu 18. TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! . 050 919 5968 puh. 66901 17 Puh 06-72215 n.parts@multi.? Email: america www.american-parts.net CAR CLEANING CENTER Car Cleaning Center on oitoon moottoriajoneuvojen pintah ys. erikoistunut yrit Tuotamme palveluita niin . yksityisille kuin yrityksillekin USA-autojen osat & varusteet Huoltokorjaamo Muutostyöt Webasto- ja Defa -asennukset Nopeudenrajoittimet Ilmastoinnin huollot Renkaat, vanteet Hiukan erilainen verkkokauppa. Myymälä avoinna ark. 8-17, la 9-14 Puh. (06) 422 9888 WWW.COVERLINEFILMS.FI WWW.CARCLEANINGCENTER.FI P STO PERMANENTLY! Authorized Distributor WWW.MVE-ONLINE.COM MOBITIVE Automotive Tools and Techniques www.jarimaki.fi
Luokittelematon Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 23.05.2013 Kevään Suuret Näyttelyt Suuret näyttelyraportit Helsingin American Car Show´sta ja Tampereen Hot Rod & Rock Show´sta. Plymouth Coupe ´46 Lahtelaisen Jussi Purujärven Plymaria on vaikeaa laittaa mihinkään kategoriaan. Modernilla ruiskutekniikalla varustetun auton tyylikkyyttä ei kuitenkaan käy kieltäminen. Hankwood Chevrolet Brookwood ´58 Hank Jacobina tunnettu Jaakkolan Hannu ansaitsisi ehdottomasti Suomen tuotteliaimman rakentajan palkinnon. Toisella kerr rin häijy laite sai mustan vä , ja ja nimen Black Widow in lopputulos on entistäk komeampi. 98 Amerikan Rauta 2/2013. Yksi Jaakkolan tuoreemman pään rakennelmista on Hankwoodiksi nimetty farmari, joka jatkaa tyylikkäästi miehen ennakkoluulotonta linjaa. i k s e L a t s u M nne Chevrolet Camaro ´68 Ja inen Mäkisen LS-tekniikka kin Camaro valmistui joita ea n vu os ia si tt en up utta metallinsinisenä, m k in pä ät yi va in joiden an vi ik kojen pä ästä oj alla pohjalle
Puh: 044 502 8859 . . 040 543 3295 Puh. NEW YORK - HELSINKI Autot, mp:t veneet ja muutot joka viikko Los Angelesista. LÄÄKKEET MEILTÄ! ! Y T T E IT R Ä Ä M A V U TAUDINK i ja toiveidesi mukaan. i mittojes Rakennuta unelma pyöräs ihin. Rahoitukset myös muutostö CUSTOMIT CHOPPERIT LOW RIDERIT BAGGERIT TRIKET HD-HUOLL OT ILMAN AJA NVARAUSTA ! YOU NAME IT... YOU NAME IT, WE MAKE IT PS. USA: 1-714 608 3144 WWW.SUPERCARSCA.COM. 0500-801 199 Fax 02-4845 490 ks@partmaster.? KATSO MALLEJA: WWW.PARTMASTER.FI Supercars of California RAHTIPALVELUT JA HUOLINTAPALVELUT LOS ANGELES - HELSINKI . Maakuljetukset kaikkialta USA:sta. Autamme ebay- ostoissa, julkisissa ja dealereiden huutokaupoissa. Voit myös itse tilata autot ja osat meidän toimipaikkaamme. SUPERCARS OF CALIFORNIA LLC INFO@SUPERCARSCA.COM . Toimitamme myös USAsta erikoisautot, -pyörät, triket, puolivalmisteet, työkoneet... Riiheläntie 7, Marttila (40km Turusta) www.partmaster.? Osat ja tarvikkeet: www.motoparts.
2/2013 . Shelby Cobra CSX ´65 Cadillac Sedan DeVille ´60 . 8,90? Rakkaud Tyylipuhdas Chevrolet Impala SS ´62 LISÄKSI Esittelyssä: Spesiaalit: Chevrolet Pick-up ´64 . Ford Tudor ´31 Lincoln Cosmopolitan Kustom ´50 H-D Shovelhead ?Unique 47? Mitä saa vakuutettua ja miten? Talvikoeajossa Dodge Dart ´73 JENKKIVANNEKATSAUS Suomalaista työtä . 100 sivua! Amerikan Rauta 02/2013 ?Tarina kertoo, että Impala olisi ajautunut Turun hylkyautovarikolle, josta sen pelasti Jäykkä-Arskana tunnettu pitkän linjan harrastaja.? GThang Oldsmobile Cutlass Supreme ´81 esta Rautaan . www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-21 Viipale mediat 6 414887 002455 13002 700245-1302 NRO 4 Uusi lehti amerikanautojen ystäville! Grand National Roadster Show näyttelyraPORTTI AMERIKASTA