” GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW 6 414887 002455 1 5 2 700 24 5-1 50 2 PAL VKO 2015-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi DODGE CORONET 440 ‘68 Dart-miehen B-body Pe tt äm ätön patin a CHEVR OLET 3100 THRIFTMA STER PICKUP ‘47 Ford Ranchero ‘59 • Chevrolet Kustom ‘48 • Ford Econoline ‘04 • H-D Road King ‘05 Chevrolet Chevelle LS1 ‘71 • Plymouth Fury 4D ‘76 • Dodge Brothers 8 ‘30 SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ:. Rakkaudest a Rautaan • 2/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 02/2015 NRO 18 ”K AUNIISTI K AUHTUNEE SEEN ORANSSIIN K OPP AAN EI OLL UT K OSKETTU L UKUUN O TT AMA TT A MUUT AMAA RÄK ÄSAUMAIST A K ORJAUST A
numero ilmes y tiistaina 17.3.2015 Lähde mukaan ensimmäisestä numerosta alkaen!. Tilaa lehti ennakkoon: www.suomenhistoria.. Kuva: SA-Kuva Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehtipisteissä kautta maan 17.3.2015 Uutuslehti kotimaamme historiasta Viipale mediat UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ Suomen Historian 1
Erityisesti kaipailisimme avustajia Jyväskylän pohjoispuolelta, välimatkat kun ovat pitkät ja sää ehtii muuttua moneen kertaan, ennen kuin ollaan kuljettu pääkaupunkiseudulta maan puoliväliin. Tiedän lähiajoilta useamman tapauksen, jossa 20-30 vuotta liikenteestä pois ollut, periaatteessa täydellinen auto on vihdoin saanut uuden omistajan, joka palauttaa sen tien päälle. Mainitun kaltaiset löydöt saavat miettimään, Vanhoja valokuvia selaillessaan ei monesti voi välttyä kysymästä itseltään, missähän tämäkin on nyt. Kävin joitakin vuosia sitten myös tallissa, jossa oli varmasti puolenkymmentä 90-luvun alussa maahantuotua hienokuntoista autoa, jotka eivät koskaan olleet saaneet Suomi-kilpiä. noille autoille on tapahtunut. Onko maamme talleihin ja latoihin hiljalleen syntynyt uuskadonneiden valtakunta. Monet varmasti muistavat ajan, kun lehtien myyntipalstat olivat pullollaan uustuontiaallon huipulla maahantuotuja hardtopeja ja avoja, jotka yhtäkkiä eivät vaikuttaneetkaan enää kultaakin kalliimmilta. Saapa nähdä, mikä tulee hinnaksi. Unohtuuko autoja käytön puutteessa seisomaan samaa tahtia kuin uusia tuodaan maahan. Niin uskomattomalta kuin se tuntuu, niin on muuten tapahtunut minullekin ’61 Ramblerin kohdalla, mutta siitä lisää Puuhanurkka-sivulla. On tietysti aikoja ja tilanteita, jolloin harrasteautolla ajaminen jää syystä tai huonommasta vähiin, ja joskus joku auto jopa suorastaan unohtuu. Muistan jopa vähän hämmästelleeni sitä, kun kaverin faija osti museorekisteröidyn ’65 avo-Mustangin mainitulla 50 000 markalla, kun ei se mitenkään halvalta kuulostanut. että tuleekohan vielä päivä, jolloin ”Hemi in the barn” -tyyppiset latolöydöt ovat totta Suomessa. Jos kynä pysyy kädessä tai paremminkin sormet näppiksellä ja kuvaaminenkin luonnistuu, niin ota rohkeasti allekirjoittaneeseen yhteyttä, tuntuupa omalta osa-alueelta sitten tekniset jutut tai autoesittelyjen tekeminen. Yksittäisten autojen kohdalla on tietysti luonnollista, ettei samaan autoon välttämättä enää törmää vuosien mittaankaan toista kertaa, mutta ottaen huomioon vaikkapa ’61-64 Impaloiden tai samanikäisten Cadillacien uustuontimäärän, ei voi kuin ihmetellä, mitä Uuskadonneiden valtakunta Pääkirjoitus Onko maamme talleihin ja latoihin hiljalleen syntynyt uuskadonneiden valtakunta. Vähäiset Suomi-yksilöt ovat luku sinänsä. Tuntuuko sinusta , että sinulla olisi jotain annettavaa Amerikan Rauta -lehdelle. En ainakaan haluaisi uskoa, että ne olisi myyty vuosituhannen taitteessa Ruotsiin, mutta välillä tuntuu, että maa lienee ne niellyt. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi eräs ’60 El Camino ja ’58 Ford Custom 300. Ajat ovat muuttuneet, ja myös hinnat – se on selvää. Teorialle on myös tositaustaa. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Rekisteröinnistä puheenollen tällä tietoa ensi vuoden alusta olisi todella mahdollista saada autoon vapaavalintaisilla kahdeksalla merkillä varustetut tunnukset, jolloin nykyisten kaltaisten CVY-57 -kilpien ohella olisivat mahdollisia vaikkapa KUSTOM tai CADDY61 -tunnukset. Olisihan se mukavaa saada autoon tyylinmukaiset laatat. Kummallista asiassa on kuitenkin se, mihin nuo lukemattomat 80ja 90-lukujen taitteessa maahantuodut valtaosin juuri 60-luvun alkupuolen malleja edustaneet yksilöt katosivat. 60-luvun alun hooteen yleinen pyyntihinta oli 35 000 markkaa ja hyvän avon sai 50 000 nurkkaan. Ei, siinäkään ei ollut kyse omistussuhteiden tai papereiden epämääräisyyksistä, vaan jostain syystä autojen rekisteröinnille ei ollut ollut tarvetta
ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
48 Dodge Coronet 440 ’68 Jarkko Ojasen muskeli-Mopar on saavuttanut elinkaarellaan toisen evoluutioversion. 36 Chevrolet Chevelle ’71 Teemu Brotkin rakensi ensimmäiseksi jenkikseen tyylipuhtaan pro tourerin kaikilla tyylilajin edellyttämillä ominaisuuksilla. 30 Ford Econoline ’04 Pete Höökin piristetyllä Powerstroke-dieselillä varustetussa vanissa on häijyä bounty hunter -henkeä. Sellainen on myös Timo Jämsenin Dodge. 2/2015 42 Ford Ranchero ’59 30 Ford Econoline ’04 6 AMERIKAN RAUTA 2/2015. 42 Ford Ranchero ’59 Hannu Jaakkolan tallista löytyy autoja joka lähtöön. Samalla auto kätkee sisäänsä kosolti modernimpaa tekniikkaa. 22 Dodge Brothers 8 ’30 Ennakkoluulottomista aihioista syntyy poikkeuksellisia oman tiensä kulkijoita. 54 Chevrolet Aerosedan ’48 Toni Sirenin luiskaperä otti ensimmäiset askeleensa kohti nykyistä ilmettä jo toistakymmentä vuotta sitten. 66 H-D FLHR Road King Bagger ’05 Tony Raidan Road King jalostui kolarin jäljiltä himmeäpintaiseksi nykytyyliä edustavaksi baggeriksi. Nro 18. Kannessa: Chevrolet 3100 Thriftmaster Pickup ’47 14 ESITTELYSSÄ 14 Chevrolet 3100 Thriftmaster Pickup ’47 Pasi Poudan pikkiksessä patina saa sille kuuluvan arvon. Niihin lähtöihin, joissa tarvitaan riuskaa työvälinettä, on valjastettu Ranchero. 60 Plymouth Fury Custom 4D ’76 Atte Silventoisen mattapunainen Fury sisältää aimo annoksen 70-lukulaista asennetta
94 Puuhanurkka Ollin tallissa talvehtii Tomin naftaliinista kaivama Rambler, jonka rinnalla edistyy viime numerossa aloiteltu Sandrail-projekti. 76 Galpin Auto Sports Kaliforniassa, Van Nuysissa sijaitsevalla Galpin Auto Sportsilla on vaikuttava yksityinen autokokoelma. 80 Petrol Circus MP-näyttelyn yhteydessä järjestetty petroolisirkus esitteli rakenneltujen pyörien uutuudet. Jämsenin Timon Dodge ei ollut se kuuluisa ”helppo projekti”. 48 Dodge Coronet 440 ’68 70 Grand National Roadster Show 80 Petrol Circus 22 Dodge Brothers 8 ’30 7 AMERIKAN RAUTA 2/2015. 90 Muumio muistelee Kari B. 88 Toisenlainen talli Arto Nurmisen talli on kuin olohuoneen ja autokorjaamon onnistunut risteytys. 96 Kutjan kuva Cadillac Four Window Town Sedan muotoutui Jannen käsittelyssä 60-luvun Kaliforniaa edustavaksi kustomiksi. TAPAHTUMAT 70 Grand National Roadster Show Pomonan jättinäyttely on yksi parhaita tapoja uuden harrastevuoden starttaamiseen. 86 No Mad -projekti, osa 2 Työt on aloitettu purkamisella ja uusien korjauspeltien hankkimisella. ARTIKKELIT 28 Tarinan takaa: Dodge Brothers 8 ’30. 10 Pelit ja vehkeet Ajankohtaiset tuotteet niin kulkupuoleen, ajomukavuuteen kuin pysähtymiseenkin – korin kuntoa unohtamatta. VAKIOT 8 Rauta-annos American Car Show’ssa huutokaupataan harrasteautoja ja Tukholmassa järjestetään uusi näyttely suomalaisin voimin. 82 Kustom Kulture Show Kaapelitehtaan kustomkinkerit vietettiin jo kolmatta kertaa, eikä vauhti näytä lainkaan hidastuvan. kertoo Suomen meksikolaisimmasta autokerhosta, Latin Car Club Lopezista
Kuparinruskea Daytona on luonnollisesti numbers matching -yksilö, ja se on aikoinaan kiertänyt autonäyttelyitä varsin 1970-lukuisesti maalattuna. Tarkkaa kaluston määrää ei ole vielä tiedossa, koska haku on vielä käynnissä. Rungoksi löytyi sittemmin 1920-luvulta peräisin oleva, toistaiseksi tuntematonta alkuperää olevan pienen kuormurin runko, jonka päälle ajokkia lähdettiin kasaamaan käsin muokatuista alumiinipaneeleista tutun lentokoneenrakentajan kanssa. Spaden Dodge Oman autosi pääset ilmoittamaan huutokauppaan osoitteessa: www.americancarshow.fi/fi/ilmoittautuminen/huutokauppa/ 8 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Grasso päätti rakentaa oman versionsa Edsel Fordin autosta vuonna 2012, ja oikeanlaisen ’34-mallisen Fordin löytäminen aihioksi olisi ollut Italiassa melko hankalaa, ellei mahdotonta. Auto on palautettu nykyiseen vakiokuosiinsa jo vuonna 1988. Ennennäkemätön ajoneuvohuutokauppa American Car Show’hun Näyttelijä David Spade on satsannut kerralla melkoisen rahamäärän unelma-autoonsa: Wellborn-kokoelman huutokaupassa Floridan Kissimmeessä myyty 1969-mallin ruskea Dodge Daytona lähti ennätykselliseen 900 000 dollarin hintaan. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Edselin Speedster esikuvana Italialainen autokeräilijä ja harrastaja Riccardo Grasso on toteuttanut tarkan replikan Edsel Fordin vuoden 1934 Model 40 Special Speedsteristä. Viime vuosina tuo aiemmin punainen ja nykyisin musta unelma on kiertänyt huutokauppoja ja näyttelyitä, ja se on seuraavaksi esillä Indianapolis Museum of Artissa. Yksittäiskappaleena valmistettu, Bob Gregorien suunnittelema alumiinikorinen spesiaali rakennettiin tilaustyönä Edsel Fordille, ja se pysyi Fordin hallussa tämän loppuelämän ajan, vuoteen 1943 asti. Siispä pohjaksi hankittiin ensin ’51 Lincoln Cosmopolitan, josta päästiin kuitenkin hyödyntämään vain lättäpääkasi, Lincolnin runko kun ei kuitenkaan ollut mittasuhteiltaan sopiva. Projekti valmistui keväällä 2014, ja sillä on kierretty useita autonäyttelyitä, muunmuassa Milanon Autoclassica – ajamalla, ei trailerin kyydissä. Kohteet ilmestyvät Huutokaupat.fi -sivustolle jo etukäteen, ja vasaran alla on niin reilusti rakennettuja, museorekisteröityjä kuin vielä projektiasteella oleviakin laitteita ajatuksella ”jokaiselle jotakin”. Joka tapauksessa kaupan on ainakin Amerikan Raudan kannesta tuttu, Timo Herstin Watson-tyyliin kustomoima ’59 Thunderbird ja monta muuta mielenkiintoista laitetta. Vuonna 1969 valmistettiin 503 Daytonaa, joista vain 70 autossa oli 426-kuutiotuumainen, 425-hevosvoimainen V8 ja vain 20:ssa näistä oli nelivaihteinen manuaalivaihteisto. NASCAR-luokitusta varten rakennettu, aerodynaamisella keulapalalla ja huikean korkealla takasiivellä varustettu Daytona on huippuarvokas sijoitus näinä päivinä. Kyseinen summa on suurin legendaarisesta siipimallista koskaan maksettu, vaikka kyseessä onkin harvinainen yksilö. Mittasuhteet täsmäävät Edselin Speedsterin kanssa, mutta kooltaan Grasson versio on hieman suurempi – Grasson saamissa mitoissa kun kävi pieni kömmähdys, ja lähteissä mainittu 112 tuuman akseliväli osoittautuikin Edselin auton kokonaispituudeksi. Cosmopolitanin perävälitys ei aivan natsaa muun auton ajettavuuden kanssa, joten suunnitteilla on vaihtaa se toisenlaiseen. Huutokaupattavat ajoneuvot ovat esillä Helsingin Messukeskuksessa koko näyttelyn ajan, jolloin ostajaehdokkaat pääsevät tutustumaan niihin harvinaisen hyvin lämpimissä ja valoisissa sisätiloissa. Huutokaupan puuhamiehenä toimiva Jyrki Lehti kertoo, että tavoitteena on saada halliin 50-100 myytävää ajoneuvoa, joista saatu hinta maksetaan lyhentämättömänä myyjälle. Perinteikäs American Car Show tarjoaa tänä vuonna aivan uudenlaista sisältöä, kun FHRA järjestää suuren harrasteajoneuvohuutokaupan viimeisenä näyttelypäivänä, eli maanantaina 6.4
GT-legendaa Jeepin myynti Suomessa lähtee uudelleen käyntiin. Voittaja-auto, korinumeroltaan P/1046 kävi Le Mansin jälkeen New Yorkissa näytillä, jonka jälkeen sen osaksi tuli toimia vaihdelaatikkojen testipenkkiautona ja tulla kolaroiduksi Daytonassa vuonna 1967. Jeepvalikoimaan kuuluu kolme mallia, eli Renegade, Cherokee ja Grand Cherokee, minkä lisäksi Wrangleria saa tehdastilauksena tarpeen mukaan. Tämän lisäksi viisi yksityistiimiä ajoi kilpaa Mk1-mallin GT40:illä, jolloin 55 autosta kolmetoista oli GT-nelikymppisiä. Miles ei myöskään aikalaistietojen mukaan ollut Fordin suosikkikuljettajia, ja McLarenin ja Amonin auto vei voiton kahdeksan metriä muita edempänä. American Car Show Messukeskus, Helsinki 3.4. Voiton olisi ajosuoritusten perusteella tullut mennä Ken Miles – Denny Hulme -ajoparille, mutta tiimimääräys sai Milesin hidastamaan ajoaan niin, että kolme GT40:tä ylitti maaliviivan hienossa muodostelmassa. Mitä uudempiin GT-Fordeihin tulee, kotimaisen Black Bull Racing -tiimin Mika Kosola ottaa vastaan IS Automotiven toimittaman, kokonaan uudenmallisen 2016-vuosimallin Ford GT:n ensi vuonna. Edullisin Jeep on Renegade, jonka hinnat lähtevät karvan alle 25 000 eurosta; toinen ääripää on varustelluin Grand Cherokee 150 000 euron hintalapulla. 7.3. Espoo Cruising Snackyn parkkipaikka, Niittykumpu, Espoo 11.4. Koko näyttävä maaliintulo todennäköisesti järjestettiin Ferrarin härnäämiseksi, sen 330P3ja 275GTB -mallithan eivät sijoittuneet kilvassa mitenkään mainittavan hyvin. Stadin Cruising / Parking Kauppatori, Helsinki 10.4. Jeep is Back 9 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kolmas oli mainitun Holman-Moody -tiimin auto, kuljettajinaan Ronnie Bucknum ja Dick Hutcherson. FHRA Swap Vermon ravirata, Helsinki 29.3. Ford ajatti vuoden ’66 kisoissa kaikkiaan kahdeksaa kakkoskorimallin GT40:tä, joista kolme oli Shelby American -tiimin autoja, kolme Holman Moodyn ja kaksi brittiläiseltä Alan Mann Racingilta. Tulevat vuosikymmenet P/1046 vietti eri omistajilla vuoron perään käyden välillä osallistumassa kilpailuihin, ja nykyinen omistaja on vienyt sen New Hampshiressa sijaitsevalle Rare Drive -pajalle, jossa mittava kunnostustyö lienee jo aloitettu. Autosaloon Messukeskus, Turku Rodit ja kustomit Tukholmassa 9.5.2015 Tukholmassa järjestetään Stockholm Hot Rod Kustom Show toukokuussa 2015, 50 vuotta ensimmäisestä Tukholman Hot Rod Show’n järjestämisestä. T apah tuma t Ford restauroittaa vuoden 1966 Le Mansin 24 tunnin ajot voittaneen, Bruce McLarenin ja Chris Amonin ajaman Ford GT40:n takaisin uudenveroiseen kuntoon. Lahti Cruising Ace Corner, Lahti 18.–19.4. Forsman tunnetaan muun muassa syksyn Jenkkiautonäyttelyn ja X-treme Car Show’n järjestäjänä. Chryslerin ja Dodgen vetäydyttyä näiltä markkinoilta sotkuuntui myös uusien Jeepien kaupittelu, mutta tänä vuonna uusia Jeepejä taas saa – kiitos uuden maahantuojan, Fiat Group Automobiles Finlandin. Niinpä uuden uutukaista GT:tä pääsee bongailemaan myös Suomessa. Mikäli oman autonsa haluaa esille vanhan autotehtaan tiloihin, järjestäjätaho Mikael Forsmanin KK Productioniin tulee ottaa yhteyttä 31.3. Keskimmäisen Cherokeen saa alkaen 49 900 eurosta. Kunnostustyön on arveltu vievän parisenkymmentä kuukautta, ja auto valmistunee parahiksi voiton 50-vuotisjuhlistuksiin vuonna 2016. Romutori Vermon ravirata, Helsinki 3.–6.4. mennessä. Aikanaan se kiersi korjattuna maata ensin näyttelyautona, ja sittemmin se kunnostettiin tieliikenteeseen lailliseksi. Nacka Strandissa pidettävään show’hun tuodaan näytille hot rodeja, kustom-autoja, kilpureita, muskeliautoja ja rakennettuja moottoripyöriä
Useimmat sarjat saa joko alkuperäistyyppisillä sileillä tai rei’itetyllä levyillä ja nelimäntäisillä mustilla tai punaisilla jarrusatuloilla. KW:n ja Belltechin tuotekehitysinsinöörit ovat kehittäneet uuden Belltech -iskunvaimennintuotesarjan, Belltech Nitro Drop 2:n, joka tarjoaa suorituskykyisiä ja kestäviä iskunvaimentimia maastureihin ja pickupeihin kilpailukykyiseen hintaan 54,90 €/ kpl. www.hakalaperformance.fi Belltech Nitro Drop 2 Huohotinsäiliö kuivasumpulle Alkuperäisen näköiset jakajat nykytekniikalla Laadukkaat pakosarjan laipat Tuoteuutuudet Levyjarrut klassikkoon 10 AMERIKAN RAUTA 2/2015. www.jannesgarage.com, www.facebook.com/jannesgarage Wilwoodilta on tullut uusi Classic Series -etulevyjarrumuutossarja, jolla saa muutettua klassikkoautojen tehottomat ja epämääräisesti toimivat rumpujarrut edullisesti ja helposti nykypäivän vaatimukset täyttäviksi levyjarruiksi. Hinnat alkaen 299 €. www.usparts.fi Pertronix tarjoaa V8-moottoreille alkuperäisen näköiset virranjakajat nykyaikaisella tekniikalla varustettuna. www.tuumacid.fi Aeroflow AF77-1019 sopii erityisesti kuivasumpun huohotinsäiliöksi. Belltechin valikoimassa on luonnollisesti myös madaltavat olkaakselit, jouset ja riipukkeet. www.roadmachine.fi Omatekoiset pakosarjat suunnitelmissa. ”Stock look” -virranjakajat ovat saatavilla Chevrolet SB/BB, Chrysler LA SB ja Ford SB ja BB/385 -moottoreihin. Hinta 247,99 €. Saatavilla useimpiin 40, 50 ja 60-luvun GM-malleihin (myös Cadillaceihin) sekä Fordeihin. Teräslaipat 55 €/pari ja rosterilaipat 80 €/pari. Toimittanut: Kimmo Janhunen Hyvin toimivilla iskunvaimentimilla on suuri merkitys paitsi ajomukavuuteen, myös turvallisuuteen. Avattavan kannen alla on öljyn erottava ”sykloni” ja suodatinvaahto. Portit 2 kpl ORB-12, pohjassa ORB-6 tyhjennysreikä. Ignitor III:ssa on myös sisäinen kierrostenrajoitin sekä multi-spark-toiminto. Hintaesimerkkinä early-Mustangien sarjat alkaen 790 €. Ongelmana halpojen peltisarjojen vuotavat ja vääntyvät laipat?Janne’s Garage tarjoaa Suomessa valmistettuja laadukkaita pakosarjan laippoja, joita löytyy yleisimpiin kasikoneisiin sekä muihin moottoreihin tilauksesta. Jakajan rungot ovat alkuperäistä mallia mukailevaa valua ja sytytyksen ohjauksesta huolehtii kärjetön sytytysyksikkö, joko Ignitor I tai Ignitor III. Vakiopaksuus 10 mm. Kiillotettua alumiinia oleva säiliö on kooltaan 115 x 165 mm. Erityisesti madalletussa autossa vakioiskunvaimentimet eivät enää riitä takamaan riittävää vaimennusta erilaisissa ajotilanteissa
dual voice kaiuttimet, kick panel... PUI Interiors Ikkuna harja tiivisteet, verhoukset, kattoverhoukset 70-90;s GM kokonaiset custom utosound MANUF ACTURING. MADE IN US jäähdyttajat sopivuus-malli kuten alkuperäisessä, messinki tai alumiini saatavana useammalla pillilla jaahdytys teho parempi ...KYSY We turn back the clock. Isoja ja pieniä korin tiivisteitä.., pohjaanlyöntikumit, oven/quarter päädyt... Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 2.4.2015 mennessä.. custom utosound R Custom autosound oe style radio-soittimet, kaiuttimet. Laadukkaat oe style peltiosat, merkit, listat, alustan, sisustan osat MOTORSPOR TS W H E E L S ALLOYS Klassikko vanteet asialliseen hintaa... custom hot rod series kaiutin-vahvistin paketti... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INFO Moulded Parts Inc. INDUS T R I E S Parts & Accessories R ORI G I N A L REPRODUCTION EQUIPMEN T R Mopar A-E-B, GM F-B-X bodyt, truck, tri . Phone. SUORAAN SUORAAN VALMISTAJILTA! VALMISTAJILTA! THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin. INC. Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17. .com .com RUBBER PRODUCTS S by by tiivisteet, kojelaudat, sisustan osat-penkit, penkit.... laajasta valikoimasta laadukkaat peltiosat, tiiviste kitit, merkit, OER SPEKS OSAT.. Moulded Parts Inc. ve..
Pellit on prässätty alkuperäiseen malliin, mutta tuet ja pokkaukset on valmistettu alkuperäistä vahvemmasta materiaalista. Rancho MyRide -teknologia mahdollistaa yhdeksänportaisen säädön, jolla voi muuttaa auton iskunvaimennusta tarpeen mukaan. Hinta alkaen 72,90 €/kpl. Leveyksiä löytyy väliltä 7-10”. T-paitoja löytyy S-XXXXXL kokoisina, ja saatavilla on myös naisten ja lasten koot sekä vetoketjuhupparit. www.usparts.fi Peltitöitä helpottamaan Rancho 60 vuotta Barzetta America on viisipuolavanne, jonka klassinen muotoilu sopii vaikkapa muskeliauton rengastukseen. Ranchon perustajan, Clarence Shookin ideana oli tarjota yrityksen alkumetreiltä lähtien entistä nautinnollisempia ajokokemuksia maastoajoharrastajille. Nyt tästä legendaarisesta kustomista on saatavilla sen nimeä kantava paita. Hinta alkaen 139,90 €/kpl. RS9000XL-iskunvaimentimet ovat säädettävissä erilaisiin ajotilanteisiin. Hinta 129-139 €/kpl. www.tradeparts.info Vuonna 1955 perustettu Rancho viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlia. Monilla on omat muistikuvansa ja tarinansa tästä raa'asta laitteesta eri kuoseissaan. Scott Drakelta saa 1964-66 Mustangiin myös konehuoneen korjauspeltejä. Saatavilla olevat pulttijaot ovat 5x114,3 (4,5”), 5x120,65 (4,75”), 5x130,7(5”), 6x139,7 ja 8x165,1. Rancho RS5000 -sarjan iskunvaimennin on ollut ykkösluokan valinta maastureihin ja pickupeihin jo vuodesta 1985 lähtien. Toinen, erityisesti maastureihin ja pickupeihin sopiva uutuus on Jack Wheeler Rocky AT. Rancho iskunvaimentimia on saatavana sekä vakioihin että korotettuihin alustoihin. Kokolattian korjauspeltejä on saatavissa esimerkiksi 1967-69/1970-81 Camaroon, 1961-64 Impalaan, 1962-67 Novaan, 1955-57 Bel Airiin ja 1964-70 Mustangiin. Hinnat alkaen 415 €. Kyseessä on sekä maastoon että tielle soveltuva vahva teräsvanne, jota saa tuumakoossa 15-17”. Saatavilla on koko 8 x 17” ja pulttijaoista löytyy 5x114,3 (5x4,5”), 5x120,65 (5x4,75”) ja 5x128 (5x5”) -jaot. Värivaihtoehtoina hopea ja titaani kiillotetulla huulella. Hinta: 20 € (lasten 15 €/ huppari 40 €) www.jannekutja.com, janne.kutja@gmail.com Junkyard K kustom-paidat 12 AMERIKAN RAUTA 2/2015. www.vannetukku.fi Jenkkiuutuuksia Vannetukulta Packard Kustom on edustanut kustomautokulttuuria Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta. Hinta 82 €. Hinta 49-99 €/kpl. Pokkaukset ja kardaanitunnelin tuet ovat täsmälleen kuten alkuperäisissä. Väreinä musta ja valkoinen. Trade Partsista saa moneen lähtöön erilaisia korjauspeltejä, jotka ovat järkevä ja helppo vaihtoehto korroosion raiskaamien alkuperäispeltien paikkaamiselle. Rancho-iskunvaimentimet on suunniteltu erityisesti maastoja muuhun raskaaseen käyttöön, tinkimättä kuitenkaan maantieajo-ominaisuuksista
road.indd 1 2/06/14 8:59 AM WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 (03) 318 5440 www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH
Elettyä elämää Elettyä elämää 14
Patina määritellään kuvainnollisesti vanhuuden leimaksi, jossa elämän arvet, kuluneisuus ja jopa ruoste saa oman arvonsa. Yhdeksi alalajiksi on muodostunut rakentelutapa, jossa ulkopinta jätetään kuluneeksi, mutta sisustus, konehuone ja alusta modernisoidaan kliinin virheettömiksi. Tämän suuntauksen edustajiin kuuluu joensuulaisen Pasi Poudan ’47 Thriftmaster. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET 3100 THRIFTMASTER PICKUP ’47. 15. Aitoa patinaa ei rahalla saa, ja kenties juuri siksi erilaisten patinavehkeiden arvostus on viime aikoina kasvanut vahvasti
Niillä kun viitsii lähteä liikenteeseen vaikka huonommallakin kelillä. Uusvanhaa peltiä. Suunnattuaan katseensa rapakon taakse, hän kiinnitti aluksi katseensa nätisti ikääntyneeseen vihreään ’40 Fordiin, mutta se meni tehdystä tarjouksesta huolimatta ohi suun. Paluu autojen rakentelun pariin tapahtui nelisen vuotta sitten valmistuneen ’65 Mustangin entisöintiprojektin myötä. Alla oli Coysin kromivanteet edessä 18ja takana 20-tuumaisina. Etsin aihiota aluksi Suomesta, mutta tarjolla oli lähinnä valmiiksi rakennettuja autoja, joista puuttui se kaivattu patina”, Pasi selittää. Ulkoasultaan auto oli kutakuinkin sitä, mitä Pasi hakikin mataline alustoineen ja isoine vanteineen, mutta parantamisen varaakin kokonaisuudessa oli. Lisäksi piti korjata ne perinteiset ongelmakohdat, eli hytin alanurkat niin etukuin takapuoleltakin. Alusta oli ilmajousitettu ja runko oli notchattu takaa, jotta perä oli saatu pudotettua riittävän alas. Maalaamisen jälkeen lopputulos hiottiin kuluneen näköiseksi. ”Kuskin oven alareunaan piti vaihtaa 30 sentin korkeudelta uutta peltiä. Se tyydytti rakentelutarpeet hetkeksi, mutta sitten kun kärpänen taas puraisi, oli kiikarissa museoautoksi rekisteröidyn poniauton täydellinen vastakohta. Ovissa oli amerikkalaisomistajan ajoilta hänen maalauttamansa mainosgrafiikat puhelinnumeroineen, mutta Pasi halusi niiden tilalle omat ”Stone Beach Garage” -logot. Pasi kertoo olleensa koko ikänsä enemmän pyöräkuin automiehiä, mutta iän kartuttua mukavuudenhalu vei nelipyöräisten harrastevehkeiden pariin. Kaksipyöräisiä Pasi on rakennellut enemmänkin, mutta autojen modifiointi tyrehtyi pian ajokortti-iän jälkeen rakennettuun Angliaan, jolla tuli kiihdyteltyä varttimailisuorillakin. Eturenkaat eivät mahtuneet kääntymään kunnolla, vaan ottivat kiinni raidetankoihin. Ongelmakohtia löytyi myös alustasta, vaikka stance näyttikin päälle päin vakuuttavalta. ”Ryhdyin katselemaan patinapintaista pickupia, jota voisi käyttää ronskimmin, ja jolla voisi kuljettaa vaikka pyöriä. Autoon oli vaihdettu uudempi 350+350-tekniikka ja Mustang II -tyyppinen eturunko. Chevy löytyi lopulta Tennesseestä yksityiseltä autoharrastajalta. Pasi porasi levyihin 100 millin reikiä, joiden kautta hän sai kaikki letkut ja sähköt nätisti piiloon Chevrolet 3100 Thriftmaster Pickup ’47 16 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kauniisti kauhtuneeseen oranssiin koppaan ei ollut koskettu lukuun ottamatta paria räkäsaumaista korjausta, mutta se kaipasi muutamaa tervepeltistä paikkaa. Se mitä vanhoista grafiikoista jäi peltitöiden jälkeen jäljelle, hiottiin vesihiomapaperilla pois mahdollisimman vähän alkuperäistä maalia vahingoittamatta. Uusin myös tulipellin kokonaan, sillä siinä oli aika paljon reikiä, minkä lisäksi sille oli annettu lämpöä ja sitä oli paukutettu sisäänpäin, jotta 350-kone oli saatu mahtumaan paikalleen. Korjaustoimenpiteet aloitettiin sillä, että irrallaan ollut runko hiekkapuhallettiin, minkä jälkeen se boksattiin kolmen millin levyllä. Tässä Pasi on onnistunut poikkeuksellisen hienosti, sillä ainakaan allekirjoittaneen silmään ei satu minkäänlaista rajaa uuden ja vanhan välillä. Uudet grafiikat toteutti Esko Kuivalainen käyttäen apunaan tietokoneella tehtyjä sapluunoita. Rämpäti rämpäti. Peräpään ilmapusseissa taas oli pidettävä melkein täysiä paineita, jotta maavara riitti ajamiseen, mikä aiheutti rajua pompottamista pienissäkin töyssyissä. Jakajan kohdalta oli tehnyt erityisen tiukkaa.” Tulipeltiä lukuun ottamatta uusitut peltipinnat maalattiin auton sävyisellä oranssilla ja häivytettiin sekä vanhennettiin siten, ettei uuden ja vanhan rajaa näe
Hyttiä on korjattu niistä perinteisistä paikoista, eli etuja takanurkista sekä ovien alareunoista, mutta uudet pellit on naamioitu taitavasti osaksi vanhaa. Kauniisti kauhtuneeseen oranssiin koppaan ei ollut koskettu lukuun ottamatta muutamaa räkäsaumaista korjausta. Ronskit korjaukset ja pienet ruostereiät kuuluvat asiaan. 17 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Lavalaudoitus on kovaa käyttöä ja kosteutta kestävää iroko-puuta. rungon sisään. Tero kun päätti tehdä omaan autoonsa ahdetun LS1-koneen.” Jotkut saattavat muistaa kyseisen hopeanharmaan ’65 Malibun numerostamme 4/2013. Hauskoihin detaljeihin kuuluvat bensatankin luukkuna toimiva Upon valurautainen hellanluukku sekä Esko Kuivalaisen maalaamat grafiikat, joiden on kaikesta päätellen määrä tuoda hyvää onnea. ”Tekniikan suhteen ajattelin, että tyyliin kävisi enemmän sellainen rämpäti rämpäti -meininki. 406-moottori vaati aiempaa voimanlähdettä enemmän tilaa ja laatikkokin oli hiukan korkeampi asettuen entistä ylemmäksi, mutta tekniikkaswappi oli tiedossa jo siinä vaiheessa, Kippisysteemillä varustetun lavan alta löytyy ilmajousituksen painesäiliö ja kompressori, bensatankki sekä akku. Ensin suunnittelin, että rähinäkone olisi tehty autossa olleesta 350:stä, mutta sitten kaverini Tero Niemeläinen tarjosi hänen Malibustaan yli jäänyttä tekniikkaa. 18 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Lautojen väliset listat on tehty lattaraudasta. ”Mustangin etupää sai jäädä paikalleen, mutta muokkasin kallistuksenvakaajaa ja ilmapussien yläkiinnityspisteitä, jotta sain renkaille tarvittavan lisätilan. Reilut 400 hevosvoimaa tuottava moottori ei ollut kulunut Teron käytössä 5 000 kilometriä enempää, joten toimivaksi todettu paketti pultattiin paikalleen lähes sellaisenaan. Pasille siirtyneeseen tekniikkaan kuului niin ikään Malibun luovuttama TH700R4-laatikko. Vaimennusta kohensin QA1:n säädettävillä iskareilla”, Pasi listaa. Pakosarjoiksi Pasi valitsi Sandersonin Fat Fenderit keraamisella pinnoitteella. Taka-akseli adoptoitiin 80-90-luvun Camarosta ja perä varustettiin Eatonin lukolla. Putkiston hän teki itse Motonetin 2,5” osista ja Flowmasterin 40-sarjan vaimentimista. Tero oli hankkinut siihen asentamansa 406-kuutiotuumaiseksi poratun pikkulohkon mikkeliläiseltä RP-Racingiltä, joka ajoi varttimailikisoja Pro Modified -luokassa ’68 Camarolla. Vaihdoin eteen uudet Slam Specialtiesin palkeet ja taakse Firestonen rullapalkeet. Lisäksi asensin niin eteen kuin taaksekin asentotunnistimet, jotka pitävät säädetyn korkeuden vakiona huolimatta siitä, onko lavalla kuormaa vai ei. Neliskulmaiset mutterit ja kookkaat aluslevyt valmistettiin itse, koska tyyliin sopivia ei löytynyt. Lisätueksi runkoon hitsattiin myös pari poikittaista palkkia
Myös 406-kuutiotuumaisen moottorin lohko on ”vanhennettu”. ”Kiinnitin ohjaamon laudat rosteriruuveilla poikittain jättäen lautojen väleihin pienet raot. Jarrut puolestaan toimivat polkemalla ja ne on varustettu jarrupaineensäätimellä, kuten autoissakin. Pasi on aktiivinen moottoripyöräharrastaja ja pickupin hankkiminen lähti alun perin siitä tarpeesta, että pyörille piti olla kuljetusauto. Nyt hänen Stone Beach Garagellaan on asianmukainen ”shop truck”. Lisäksi hän varusti Ruosteinen unelma, kuten uusittuun tulipeltiin taiteillussa tekstissä todetaan. Iroko on kiinteä, rasvainen, sitkeä ja kova puulaji, joka tunnetaan pitkäikäisenä, koska se hylkii rakenteensa ansiosta lahosieniä ja toukkia. Sillä on paljon samoja ominaisuuksia kuin tiikillä ja se soveltuu erityisesti portaisiin, lattioihin, veneisiin ja jopa vedenalaisiin rakenteisiin. Kareliaparketilla on tehdas Tuupovaarassa ja sain sieltä aika edullisesti kakkoslaatuista irokopuuta”, Pasi selvittää. Olin maalannut jakajan kannen ruostemaalilla, niin se johtikin sähköä ja löi läpi vähän joka paikasta. Lautojen väliset listat syntyivät lattaraudasta. Sen esikuvana toimivat takavuosien lautaratapyörät, mutta tässäkin tapauksessa nostalgista ulkoasua on maustettu moderneilla osilla. Lähtökohta oli Jep Jepiltä hankittu, omavalmisteeksi rekisteröity laite vuodelta 1957, jossa oli ostohetkellä vain rullaava runko, moottori ja etupää. Jaloa puuta. ”Koneen laitoin paikalleen itse, mutta Tero tuli paikalle, kun oli aika lyödä se ensimmäisen kerran tulille. Tuliaiskassista löytyi muun muassa vanteet, jalkatappisarjat, jarrut ja hihnapyörät. Ratapyörien hengessä Thriftmasterin lavalla kuvauksissa matkannut moottoripyörä on joitakin vuosia sitten valmistunut projekti, jota Pasi rakensi kaksi talvea. Myös hytin lattia oli uusittavassa kunnossa, mutta siihen Pasi ei ryhtynyt sovittelemaan uutta peltiä. Jarruvoimasta menee 70% eteen ja 30% taakse. Kytkin ja kaasu toimivat kiertämällä, vaijerit tulevat tangon sisältä. 19 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Virranjakajan kannen maalaaminen ruostemaalilla osoittautui kuitenkin huonoksi ideaksi, sillä se alkoi johtaa sähköä ja heittää hajakipinää sinne tänne. Piti vaihtaa sitten vielä jakajan kansi”, Pasi nauraa. Riuskasta 2,1-litraisesta koneesta houkuteltiin 165 Nm vääntöä, joten kulkuhaluja laitteella on takuulla riittävästi. Pasi taivutti pyörään kokonaan uuden rungon yhdessä kaverinsa kanssa ja hankki siihen paljon osia Jenkkilän reissultaan. Rakoihin laitoin saumaeristeen ja liimatiivistemassat kahta puolen. Lopuksi hioin lattian tasaiseksi ja käsittelin sen Osmo Colorin vahalla silkinhimmeäksi.” Pasi teki lavan pohjan ja reunoja korottavat laidat samasta puutavarasta. ”Olen tehnyt aika paljon erilaisia puutöitä, joten päätin tehdä hytin lattian jalopuusta samalla kun uusin lavan laudoituksen. Toimivan kokonaisuuden kruunaa 1920-30-luvun pyöristä tuttu värimaailma, joka sopii komeasti yhteen myös Chevyn patinapinnan kanssa. kun Pasi teki uutta tulipeltiä ja lattiaa, joten hän osasi varautua ja jättää niille tarpeeksi tilaa
Lavan päälle puolestaan kiinnitettiin jämäkät kiinnitysrenkaat tavaran sitomista varten. Kun auto oli jo melkein valmis, kokeilin kolmannen kerran. ”Olin pariin kertaan kokeillut, miten auto lähtee uudella tekniikalla ja aina se kampesi oikealle. Ohjaus tapahtuu pienellä, irrallisella käteen sopivalla ohjainlaitteella, jota voi säilyttää kojelaudan lokerossa tai vaikka taskussaan. Pasi teki kaiken edellä mainitun yhden talven aikana ja pohtii jälkikäteen, että tahti oli ehkä hiukan turhankin tiukka. pohjan etureunasta saranoidulla kippisysteemillä, minkä ansiosta pääsee kätevästi käsiksi lavan alla sijaitseviin alustan komponentteihin sekä bensatankkiin ja akkuun. Hän ei halunnut modernia soitinta pilaamaan kojelaudan ulkoasua, joten ratkaisuksi valikoitui Custom Autosoundin Secretaudio SRMS -järjestelmä, jonka erillisen päätelaitteen sai sijoitettua penkin taakse. Näkyviin jääneille erillissarjan kaiuttimille tehtiin tyyliin sopivat kotelot leikkaamalla pellistä rinkulat ja hitsaamalla niiden päälle metalliverkkoa. Polkaisin lämiskän pohjaan paikaltaan ja auto suttasi pari-kolmekymmentä metriä. Auto tärähti etupyörä edellä sillankaiteeseen sillä seurauksella, että maski vääntyi ja jälkiä oli aina takalokasuojaan saakka. ”Paketissa tuli hyvät ohjeet ja kaikki tarvittavat kaapelit sekä letkut, joten asennus ei ollut erityisen hankala, mutta silti siinä sattui pieni työtapaturma. Hanskalokerossa oli ennen perinteinen CD-soitin, mutta se sai lähteä Vintage Airin ilmastointilaitteen tieltä. Siitä seurasi sitten aivan hirveä sotku. Se siis tarjosi käytännössä ainetta menemään väärään suuntaan – ei ihme, ettei toiminut”, Pasi päivittelee. Ohjaamon lattia on tehty iroko-puusta samoin kuin lavakin. Pasi purki penkin, laittoi siihen uudet jouset saadakseen istuinosaan lisää jäykkyyttä, ja valmisti siihen lopuksi vielä kokonaan uuden jalan. Kaiteen kautta valmiiksi. Sopiva löytyi yllättäen Chrysler Grand Voyagerista. Pasi valmisti mustasta raudasta itse puulaitojen tyyliin sopivat, kookkaat neliskulmaiset mutterit ja aluslevyt. Pasi halusi autoon hyvin soivan setin, jonka hän kokosi Infinityn erillissarjasta sekä Pioneerin vahvistimesta ja subbarista. 20 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Syy oikealle kampeamiseen löytyi lopulta Panhard-tangon taka-akselin puoleisesta kiinnityspisteestä, joka pääsi taipumaan rasituksessa. Mittasimme Heikuran Ollin luona painonjakauman tankki täynnä ja kuski kyydissä. Tulos oli varsin hieno – paino jakautuu kymmenen kilon tarkkuudella siten, että kullakin nurkalla on 440 kiloa”, kuittaa Pasi lopuksi silminnähden tyytyväisenä työjuhtaansa, jonka menohaluja, ajo-ominaisuuksia ja matkustusmukavuutta ei ulkokuorta katselemalla uskoisi todeksi. Uusia osia ei onneksi tarvinnut ostaa kuin etuvaloumpio. Oviin vaihdettiin uudet saranat, ikkunannostimet, lukot ja tiivisteet. Kun lopulta ryhdyimme katselemaan ohjeita, tajusin kiinnittäneeni kompuralle menevät letkut väärinpäin. Siivottuamme vaihdoimme venttiilin ja ihmettelimme, kun paketti ei toiminut vieläkään. Ja ettei homma käynyt liian vaivattomasti, järjesti hän itselleen hiukan lisähommiakin. Kääntyvän selkänojan taakse on piilotettu vahvistin, subbari ja Custom Autosoundin Secretaudio -järjestelmän päätelaite. Olimme juuri täyttämässä ilmastointia Teron luona ja ihmettelimme, kun kompura ei ala pyörimään ja jäähdytys toimimaan. Päivärutiinit koostuivat siitä, että ensin tehtiin leipätöitä neljään saakka ja sen jälkeen tallitöitä kymmeneen saakka. Kakkoselle vaihdettuani se sitten kampesi poikittain ja vauhtia oli sen verran, etten saanut enää oikaistua. Mukavuudet piiloon. Sohvapenkki on purettu ja varustettu uusilla jousilla. Ohjaamon sohvapenkki oli paikallaan jo auton tullessa, mutta sen jouset olivat kuoleutuneet ja useampi jousi puuttui kokonaan. Meillä ei ollut ihan tarkkaa tietoa järjestelmään laitetun aineen määrästä, joten lisäsimme sitä, kunnes yksi venttiili poksahti kojelaudan alla. Pasi vahvisti kiinnikkeet ja lisäsi taakse vielä kallistuksenvakaajan. Pellit sain paukuteltua suoriksi ihan omin voimin, mutta kyllä siihen muutama ilta meni”, Pasi kiroaa. Lavan takareunan alla sijaitsevan bensatankin täyttöluukuksi puolestaan valikoitui Upon vanha valurautainen hellan luukku, joka paitsi ajaa mainiosti asiansa, antaa lopputulokseen silauksen härmäläistä estetiikkaa. Penkin taakse mahtui myös vahvistin sekä matalan mallinen subbari. ”Nyt auto kulkee suoraan. Musavehkeitä ei eliminoitu kokonaan, vaan päinvastoin. Vaikka auto on ulkoasultaan raa’an oloinen, ei viimeistelyssä ole tingitty
Toiseksi ylimmässä kuvassa on tuhkakuppiin tökätty Secretaudion ohjainlaite, jolla käytetään penkin taakse piilotettua soitinta. RENKAAT: Edessä 225/35, takana 255/35. KORIMUUTOKSET: Peltityöt tehty patinaa vaalien, hytin ja lavan pohja sekä lavan kaiteet valmistettu iroko-puusta, lavan pohja saranoitu etureunasta. ALUSTA: Boksattu ja poikittaistuin vahvistettu runko, letkut ja sähköt vedetty runkopalkkien sisään, edessä Slam Specialtiesin 6” makkarapalkeet , takana Firestonen rullapalkeet, QA1:n säädettävät iskunvaimentimet, akku ja bensatankki siirretty lavan alle. VANTEET: Coys Wheels 5-puolaiset kromivanteet, halkaisija edessä 18”, takana 20”. KIITOS: Tero Niemeläiselle elinten luovutuksesta ja teknisestä tuesta, Esko Kuivalaiselle straippauksista, Sami Laitiselle hiekkapuhalluksesta ja alustan maalauksesta, BenzBoylle auton ja varaosien toimituksesta sekä vaimolle mielenkiinnosta harrastusta kohtaan. SISUSTA: ’40 Fordin 15” ratti, GM:n tilttirattiputki, B&M shifteri, sohvapenkki, Vintage Air -ilmastointi, Custom Autosound Secretaudio SRMS -järjestelmä, Infinity erillissarja, Pioneer vahvistimet ja matala subwoofer. Faktat CHEVROLET 3100 THRIFTMASTER PICKUP ’47 • OMISTAJA: Pasi Pouta, 46 • PAIKKA: Joensuu. 21 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Vaikka auto on ulkoasultaan raa’an oloinen, ei viimeistelyssä ole tingitty. VOIMANSIIRTO: TH700R4-automaatti, Camaron perä Eatonin lukolla. MOOTTORI: 406 cid V8 (.030 ylikokoon porattu 400 cid), kansitasot plaanattu, Speed Pro Hypereutectic .030” männät, ARP kiertokangen pultit, alakerta tasapainotettu, lyhyt vesipumppu, Lunati Voodoo 705 284/292-asteinen nokka (nosto 0.525/0.546), Cranen työntötangot, Cranen rullakeinut 1.52 -suhteella, Milodon rullajakopää, Hi Volume -öljypumppu, portatut World Products Sportsman II 220 -kannet muotoilluilla palotiloilla (68 cc, kovat istukkarenkaat, 2.02/1.60 Manley Race Flo -rosteriventtiilit, pronssiohjaimet ja Comp Camsin teflon-venttiilivarrentiivisteet, Crane # 99882-16 -tuplajouset, Comp Camsin jousikupit, teräsretainerit ja lukot, Comp Camsin guide platet, kansiin kohdistettu Summitin RPM-tyyppinen 2-tasoimusarja, Edelbrock 700 cfm -tuplapumppukaasutin, Hei-jakaja, Sanderson Fat Fender -pakosarjat keraamisella pinnoitteella, omavalmisteinen 2,5” pakoputkisto Flowmasterin vaimentimilla. JARRUT: Edessä Mustang II -tyyppisen eturungon mukana tulleet levyjarrut, takana Camaron rumpujarrut, jarrutehostin sijoitettu hytin lattian alle, nestetoiminen käsijarru. Detaljeja riittää aina tyyliin sopivaan sammuttimeen saakka
Tämän Dodge-rodin taustalta löytyvän Timo Jämsenin tapauksessa nimi on ihan aito, ja jotain hyvin aitoa on myös miehen paljaspintaisessa autossa. Timo Jämsen on vanhemman suomalaisen rytmimusiikin ystäville tuttu nimi, jonka takaa löytyi kuitenkin oikeasti Keijo Aholana tunnettu herra. Aito asia 22 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen DODGE BROTHERS 8 ’30
Ehkä mielessä oli myös, että kaikkea ei vättämaättä tarvitse tehdä juuri samalla lailla kuin kaikki muut, ja kun näkemystä ja taitoa riittää, voi poikkeavalla lähestymisellä erottua massasta. Ruosteet tulivat mukana kaupan päälle. Runko hitsattiin kuntoon Kartsan uudessa runkopenkissä. Kauppa karsi mallisarjoja ja tarjosi uusia konevaihtoehtoja. Paikalle saavuttua kyseinen auto löytyi, ja ikkunassa roikkui myytävänä-lappu numeroineen päivineen. Kyseinen yksilö oli ollut kauan purettuna ja kierrellyt tunnetuilla mobilsteilla ja hotroddareilla pääkaupunkiseudun liepeillä. Noin kymmenen vuotta sitten elettiin Suomessa ennennäkematöntä rodibuumia, lähes kaikilla ja sen kaverilla oli rodi tai ainakin rakenteilla sellainen. Timppa ei kuitenkaan ollut niin tarkka aihion merkista kuin monet muut, joten muutkin kuin Fordit otettiin huomioon. Myös Timo Jämsen innostui aiheesta ja aihio laitettiin hakuun. Kaverin vihjeen perusteella lähdettiin Vantaan Kelatielle katsomaan tunnistamatonta kanttiauton koria. Aikaisin kuvahavainto on 70-luvun alusta, ja siinä suurella todennäköisyydellä sama auto esiintyy helsinkiläisellä romiksella. Omana automerkkinään se aloitti vuonna 1915 ja vuonna 1927 se myytiin Chryslerille, veljesten kuoltua. Kotiin Tomahawk Townin tallille siirrettiin Dodgen maalliset jäännökset: korin peltiosat runkoineen sekä maski ja konepelti. Dodge Brothers -merkin juuret juontavat viime vuosisadan alkuun autoteollisuuden alihankintaan, tarkemmin sanottuna valimotoimintaan. Siitä selvisi myös auton merkki. Elettiin vuotta 2006 ja Timppa otti auton heti työn alle. Auton varhaisemmista vaiheista ei ole muuta tietoa, kuin että se on ollut Tammisaaressa taksina ja sen on uutena myynyt Nordell & Koskinen Salossa. Rottarodit mielessä. Samainen Nordellhan tuli myöhemmin kuuluisaksi Salora-nimisestä firmasta. Taakse Aito asia 23 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kutosja kasiversiot ovat olleet alustaltaan lähes identtiset. Puheluita soiteltiin suuntaan ja toiseen, kunnes kypsyttelyn jälkeen myyjä tuli ostajaa vastaan ja kaupat sovittiin. Timppa soitti auton omistajalle ja alkoi hieroa kauppaa, hintanäkemykset vain olivat melko kaukana toisistaan. 1930 onkin ensimmäinen vuosi, jolloin Dodgen on saanut tilattua suoralla, 220-kuutiotuumaisella 8-koneella
Y-lohko paloautosta. Se on lähtöisin ’55-mallisen Ford F-600 -paloauton nokalta, jonka päälle kaatui puu. Pakoputket on hitsattu kasaan tee-se-itse-miehille tarkoitetusta headers kitistä. Tässä kohtaa loksahtivatkin palaset paikoilleen kuin siellä kuuluisassa Strömsössä ikään. Jousena on poikittainen lehti. Samalla tehtiin alumiinista bensatankit, jotka sijoittuvat rungon ja X:n väliin. ’50 Pontiacin mittariston Timppa on kunnostanut siten, että kaikki mittarit toimivat. Alun perin 2-porttinen imusarja sai väistyä Offenhouserin alumiinisen kolmelle kaksikurkkuiselle tarkoitetun tieltä, jonka jutun kirjoittaja kiikutti kotiin Amerikan swapista. Kone kuitenkin jouduttiin ostamaan. Etuakselikin on omalta tallilta, Unun A Roadsterista, Argentiinasta tulleesta oikean puolen ohjauksella varustetusta autosta. Rungon keskelle tulivat 30-luvun lopun Fordin tyyppiset X-vahvikkeet. tehtiin korkea kick-up taka-akselia varten, sillä autosta oli tässä vaiheessa tarkoitus tulla matalampi kuin mitä se nyt on – rat rod -tyyppinen. Shifteri on Hurst, jota on modifioitu, jotta se osuisi sopivaan kohtaan lattiassa, alkuperäinen kun olisi tullut etupenkin alle ja liian lähelle kuskia. 50-60-luvun Petri-ohjauspyörää on yleensä totuttu näkemään vanhoissa Porscheissa, Karmann Ghioissa ja muissa VW-tuotteissa. Latvan Kake remppasi kolme kappaletta alkuperäisiä Strömbergin 97-kaasareita ja auttoi säätämään ne. Metallinhohtoinen ruskea keinonahka kermanvalkoisin terein ei näyttäisi huonolta, vaikka kyseessä olisi viimeisen päälle hierottu näyttelyauto. Etujarrut kelpuutettiin sellaisenaan, Argentiinan poika on modifioinut A-mallin jarrut nestetoimisiksi 40-luvun Chevyn sylintereillä ja toisin kuin voisi olettaa, ne toimivat moitteetta. Vaihdelaatikko löytyi omalta tallilta, se on ’55-57 Ford-henkilöauton 3-vaihteinen. Sähköhommat ovatkin hänellä hallussa paremmin kuin monella muulla. Samalla selvisi, että kannet olivat Y-lohkopiireissa halutut EZG-valunumerolla varustetut, isommilla venttiileillä varustetut, joita vielä portattiin. Kummankin tilavuus on noin 25 litraa ja niiden välissä on tasausputki, jolloin mitään tankinvaihtoventtiiliä ei tarvinnut laittaa. Alun perin tankki on sijainnut korin takareunan alla, suurimmaksi osaksi näkösällä, mutta sinne ei Timppa sitä halunnut. Rakentelun kantavana periaatteena on ollut, etta hyöynnetään mahdollisimman paljon nurkista löytyviä osia. Perä on Fordin 8-tuumainen 3.9-välityksellä ja 10-tuumaisilla jarruilla. Ripustus on 70-luvun alun Chevyn pick-upeissa käytetyn tyyppinen kahdella pitkällä vinottaisella tukivarrella, jotka on kiinnitetty laatikon hännän kohdalle. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Keulalle vaihdettiin myös Superslide-tyyppinen uusi jousi. Etuakselia varten tehtiin myös kiinnike ja runko vahvistettiin muutenkin. Timppa otti vähän ajetun koneen varmuuden vuoksi auki ja laakeroi ja rengasti sen. Kun alusta ja tekniikka oli suurin piirtein hahmossa, alettiin koria sovittaa Dodge Brothers 8 ’30 Kuten monessa muussakin maamme ykkösketjun autossa, on sisustus Lasse Vänttisen koneesta lähtöisin. Suicide-tyyppinen keula vaatii, etta raidetanko on akselin etupuolella, mikä saatiin aikaan kääntämällä akseli selkä menosuuntaan. Samalla siirtyi oikeanpuoleisen ohjauksen kääntövarsi Suomessa noudatettavan ajosuunnan mukaiselle puolelle, ja vain aurauskulma tarvitsi säätää uuteen järjestelyyn sopivaksi. Korin pariin
Laturina haluttiin pitää alkuperäinen tasavirtavehje ihan ulkonäkösyistä. Luntamon Jussi hitsasi pellit, eli koko lattian, takapyöranaukot ja ovien alareunoja, ja samalla poistettiin kaikki korin puuosat, jotka korvattiin profiiliputkella. Kori mitattiin kohdalleen ja sisään rakennettiin profiiliputkesta kehikko, joka piti sen muodossaan ja oikeassa kohdassa runkoon nähden. Dodge Brothers -logolla varustettu ’24-mallinen maski muistuttaa muita saman aikakauden autojen keuloja. Samaan kehikkon on pultattu rintapellin ulkopuolelle 60-luvun alun Chevy pick-upin tuplapääsylinteri, jossa toinen toimii kytkinsylinterinä. rungolle. Katosta ei sen sijaan otettu pois yhtään korkeutta. Cowlin sisään Timppa teki putkesta tukirakennelman, johon tulivat kiinni auton hallinnan välineet: ohjaus, jarru ja kytkin. Ohjausvaihde on 50-60-lukujen vaihteen Opelista, haasteellisinta hommassa oli löytää simpukka, joka 90 astetta kiepautettuna toimisi oikeaan suuntaan, eikä vaikuttaisi etupyöriin peilikuvan tavoin ratin kiertosuuntaan nähden. Tämä kaikki tapahtui samaan aikaan, kun pojilla oli rakenteilla ’46 Caddy hauturi (AR 1/15). Varsinaisesta channeloinnista ei voi tässä yhteydessä puhua, sillä korissa ei ollut lattiaa lainkaan. Vuonna 1955 Fordissa oli viimeistä vuotta 6 voltin järjestelmä, mutta onneksi laturin kuori on sama kuin seuraavan vuoden 12-volttisessa, joten konversio ei vaatinut muuta kuin uuden ankkurin ja kenttäkäämit, joita on vielä saatavana NOS-osina. Tuulilasi on alun perin yläreunastaan saranoitua aukeavaa mallia, joka on nyt asennettu kiinteästi. Alkuaanhan se oli ollut osin puuta. Takapenkki rakennettiin tyhjästä, kuten oviverhoilutkin. Kaikki auton lasit on uusittu, ja tehtävää helpotti se, että ne ovat kaikki suoria. 2013 talvella jatkuivat hommat Dodgen parissa. Varsinaisesta channeloinnista ei voi kyllä tässä yhteydessä puhua, sillä korissa ei ollut lattiaa lainkaan. Verhoilun teki Priman Lasse, etupenkin runko on auton alkuperäinen ja siihen tehtiin uudet jousipohjat sekä muu tarvittava. Katto täytettiin hitsaamalla siihen Chevy Vanista riistetty kattopelti. Saa näyttää vanhalta. Sähkötyöt Timppa teki Rebelwiren sarjaan perustuen, ja kaikki näkyvissä olevat johdot verhoiltiin antiikkisen näköisellä kangassukalla. 25 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Timppa teki tekniikan ja kokosi Jussin ’55 Chevy Handymanin vaihturina. Vaikka pellit nyt olivat kunnossa, ei se suinkaan merkinnyt, että auto olisi valmis, vaan Timpalle jäi vielä paljon puuhasteltavaa projektin ajoja katsastuskuntoon saattamiseksi. Dodge-projekti sai tässä kohtaa jäädä lepäämään muutamaksi vuodeksi ja Timppa keskittyi muihin harrastehommiin, kuten siippansa Ansun ’60 Impalan (esitelty AR 2/12) tekemiseen kulahtaneesta orggisautosta näyttelyvoittajaksi. Samalla sitä channeloitiin lievästi, noin parin tuuman verran. Samalla vaihtuivat uudet puslat laturiin. Polkimet ovat Ansen-tyyppiset, jotka on taivutettu kiertamään rattiakseli. Cowlin päällä ollut tuuletusluukku on hitsattu umpeen ja sen paikalla on bensantäyttökorkki
26 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Bensakorkiksi on hommattu varsinaisesti kaksipyöräisiin tarkoitettu Riverside Custom -tuote. Cowl steeringin Pittman-varsi keskiöineen on lainannut muotokieltään bensatankin korkilta, vaikka onkin valmistettu omalla pajalla. Siistit, tinatut kupariset bensalinjat viimeistelevät huolellisen vaikutelman, joka muutenkin henkii autosta. Pakoputket on valmistettu tee-seitse headers-sarjasta. Tankki ei kuitenkaan ole cowlissa, kuten A-mallissa, vaan lattian alla. Oman tallin varastoista löytyi ajanhenkeen sopiva lisäjarruvalo takaikkunalle, ei huono idea turvallisuuden kannalta. Dodge Brothers 8 ’30 Kun suurimmat ja vaativimmat kokonaisuudet oli saatu pois päiväjärjestyksestä, olivat vuorossa pienet mutta näyttävät yksityiskohdat. Koneen päällä on Offenhauserin 3x2 -imusarja, johon on pultattu rempatut 97 Strömbergit SPkansilla ja progressiivisella vivustolla
Kun Timpalta kysyy, onko auto valmis, saa hieman kiertelevän vastauksen. Mittarit ovat ’50 Pontiacin ja löytyivät samasta swapista kuin imusarja. SISUSTA: saksalainen Petri-ratti, penkit ja ovipahvit verhoiltu ruskealla keinonahalla, ’50 Pontiacin mittaristo. Konepellin vyöt on tehnyt Chanchey. Suunnitelmissa on palauttaa tämä ominaisuus, kun lattioilla ei ole minkäänlaista eristystä, on lisätuuletus tarpeen hellepäivinä. Syyläri teetettiin mittojen mukaan Raision jäähdytinpalvelussa, jonne lähettiin pahvimalli. Paluupostissa tulikin juuri toivotunlainen osa. RENKAAT: Edessä 6”, takana 7”. Sen lisäksi soitettiin puhelu, jossa selvitettiin vesiletkujen ja korkin sijainti. Projektille ei hänen mukaansa ole vielä lyöty lopullista pistettä, ja ainakin aiempana mainittu tuulilasimuutos on suunnitteilla, kuten myös lämmityslaitteen asentaminen. Maalauskin on mahdollinen, mutta siitä ei ole vielä varmaa kantaa muodostunut. VANTEET: Ford 16” pinnapyörät. Maski ja konepelti olivat auton mukana jo ostettaessa, vaikkeivät olekaan oikeaa vuosimallia. VOIMANSIIRTO: ’55–57 Ford henkilöauton 3-vaihteinen manuaali, Fordin 8” perä 3.9:1 välityksellä. Ikkunannostimet ja ovien lukot ovat auton alkuperäiset, ne uitettiin sitruunahapossa ja rasvattiin. Kaikki mittarit Timppa entisöi toimintakuntoisiksi. Faktat DODGE BROTHERS 8 ’30 • OMISTAJA: Timo Jämsen • PAIKKA: Vantaa. Tällä lailla saatiin melko synkän näköisistä osista täysin toimivat. KORI: Channeloitu 2”, ’24-mallin maski, ajovalot Stabilite, takavalot tarvike-bullet. Kun suurimmat ja vaativimmat kokonaisuudet oli saatu pois päiväjärjestyksestä, olivat vuorossa pienet, mutta näyttävät yksityiskohdat, kuten mittarit, lamput sun muut. Ratti on saksalainen tarvike 50-luvulta, ja niitä näkee yleisimmin Karmann Ghioissa ynnä muissa ilmajäähdytteisissä. Timpan kaveri löysi ne Pomonan Swapista, ja moisia on alun perin käytetty pienien valmistajien autoissa, kuten American Austinissa 30-luvulla. Takalamput ovat 40-50-luvun tarvike-bulletit, joiden linssit on maalattu candypunaisiksi, takaikkunan lisäjarruvalo on Unun kokoelmista ja ollut aikaisemmin linjaautossa. Isot, kromatut valonheittäjät ovat merkkiä Stabilite, eikä niissä ole etuosassa lainkaan erillistä rengasta, jonka irrottamalla pääsee umpioihin käsiksi, vaan lampun sisäkalut pujotellaan sisään etupuolelta. JARRUT: Edessä Ford A-mallin hydraulisiksi muutetut, takana Fordin 10” rummut. 27 AMERIKAN RAUTA 2/2015. MOOTTORI: ’55 Fordin 239 cid Y-lohko, portatut kannet, Offenhauser 3x2 alumiininen imusarja, kaasarit Strömberg 97 x3. ALUSTA: Edessä Ford A:n käännetty akseli, jousi Superslide, takana poikittainen lehtijousi ja pitkät vinotukivarret. Maski on ’24-mallinen ja konepelti tuntemattomalta vuodelta
Alkuperäinen myyntilappu ikkunassa. Kaasareina on kolme kappaletta legendaarisia Strömbergin 97:ja. Se, että Timppa sai valmiin auton tehtyä näinkin suuritöisestä lähtökohdasta, on sen sijaan temppu, johon kaikilla ei riitä kärsivällisyys. 3. 8. 6. 7. 5. Tämä ei ollut sellainen. Vaikka se näyttääkin melkoisen lohduttomalta, saatiin sieltä pelastettua yhtä ja toista käyttökelpoista, kuten etupenkin runko. Alkuperäinen lippa, jonka tilalle Luntamon Jussi väänsi linjakkaamman suorasta pellistä ja varusti sen upotetuilla kevennysrei’illä. 4. Kannet niissä ovat SP-tyyppiset tarvikkeet. Tässä auto on saatu jo omalle tallille ja kori erotettu rungosta, joten työt voivat alkaa. Uusi maali ja tiivisteet eivät myöskään haittaa menoa. Tarinan takana 1 2 3 4 6 8 EI MIKÄÄN HELPPO PROJEKTI 5 7 28 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Tällainen keko haalittiin tallille. Y-Block on lähtöisin Ford-paloautosta, ja se rengastettiin ja laakeroitiin varmuuden vuoksi, vaikkei kilometrejä todennäköisesti ole 20-30 000 enempää. 2. Kabiinikin oli nähnyt parhaat päivänsä jo ennen kuin suurin osa tämän lehden lukijoista oli edes syntynyt. Tuttua varmaan monelle. Imusarjaa jouduttiin etummaisen vesikanavan kohdalta hiukan hitsaamaan syöpymän takia. Ei mikään markkinointitaidon mestarityö, mutta kun tavara on tarpeeksi haluttava, se myy itse itsensä. 1. Teksti: Olli Lehtinen, kuvat: Timo Jämsen Myynti-ilmoituksissa esiintyy usein termi ”helppo projekti”. Uusiksi tehdyn rungon vahvistuksena olevat x-palat muistuttavat Fordin 30-luvun lopun toteutusta
Molemmin puolin runkoa on upotettu alumiiniset 25 litran tankit, jotka ovat yhteydessä toisiinsa väliputkella ja varustettu sähköisellä bensamittarilla. Käsityönä tehty ajovalon kiinnike, moni olisi tyytynyt valettuun alumiiniseen. Priman Lasse teki alkuperäiseen peltiseen etupenkin runkoon uudet verhoilut vanhan koulukunnan oppien mukaan. 9 10 11 12 13 14 15 16 29 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kori sovitettuna rungolle ja sisäpuolelta tuettuna mittoihinsa peltitöiden aloittamista varten. Runko kutakuinkin valmiina. 16. Koria sovitetaan sen päälle korkeuden määrittelemiseksi ja oikaisua sekä mittoihin saattamista varten. Cowlin sisään on kätketty ohjausvaihde ja sen vaatimat kiinnikkeet. Timpan projektia ei muutenkaan ole tehty aina se tavallisin ratkaisu mielessä. 11. 9. 13. 10. Samoissa putkissa on kiinni myös jarru-kytkinsylinteri sekä polkimet. Luntamon Jussin tekemät korjauspalat lattiaan ja takapyöränaukkoihin kestävät hieman kriittisempääkin tarkastelua. Rungossa näkyy taka-akselia varten tehty korkea kick-up, joka mahdollistaisi paljon matalamman asennon, kuin lopulta toteutui. 12. Cowlin päällä oleva tankinkorkki ei tässä tapauksessa tarkoita Ford A-mallin tyyppistä tankkia, vaan siitä lähtee putki, joka täyttää lattian alla olevat tankit. 15. 14
30
BOUNTY HUNTER 31. Häijy olemus on kiinnittänyt liikenteessä useasti virkavallankin huomion, mutta tässä tapauksessa kaikki on harvinaisen kunnossa. Pete Höökin piristetyllä Powerstroke-dieselillä varustetussa vanissa on Amerikan bounty hunter -henkeä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Anna Kiviharju FORD ECONOLINE E350 6.0 POWERSTROKE ´04
Ylellinen, nahkaverhoiltu ohjaamo runsaine puuosineen ja järeine stereoineen luo hauskan kontrastin ulkokuoren karuudelle – matkustusmukavuus on limusiinitasoa! Kyse ei ole sen paremmin pienestä mallista kuin kuvakulman tai linssin luomasta illuusiostakaan, vaan Econoline on oikeasti todella korkea. Ford Econoline E350 6.0 Powerstroke ´04 Maastureiden ja nelivetoisten avolavojen korottamisessa ja varustamisessa jättipyörillä ei ole mitään uutta. 32 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Ennen tätä Econolineähän minulla oli reilummin viritetty Dodge Ram pickup, joka oli myös kokomusta, korkea ja isoilla renkailla varustettu, mutta se ei oikein sopinut tuohon duunikäyttöön, kun siinä oli vain lavakate”, Pete selittää. Pete ei oikeastaan hakenut Ramin seuraajaksi varsinaisesti Ford Vania, vaan kertoo olevansa henkisesti enemmän Chevy-mies. Isoilla maastorenkailla varustetut, hurjan korkeat laitteet saattavat olla ison veden takana suositumpia kuin koskaan aiemmin, ja trendikkäintä rakentelutyyliä edustavat kokovalkoiset, kokomustat tai mustavalkoiset Jeepit ja pickupit isoine, jyhkeämuotoisine vanteineen. ”Se oli se meikäläisen visio, jonka halusin toteuttaa. 7 vuotta ajamatta. Tuohon tyyliin on jo pidemmältä aikaa mieltynyt myös päivätyötään ilmailun parissa tekevä Pete Höök, joka ei kuitenkaan lähtenyt viimeisimmän ajopelinsä kanssa sille helpoimmalle linjalle, vaan hankki rakentelukohteekseen maasturin sijaan perinteisen Econoline Vanin, joita ei hirveästi tähän tyyliin rakennettuna Jenkeissäkään näe
Siitä eteenpäin putki on 4-tuumaista ja loppupää 5-tuumainen.” Marteliuksen pajalla tehtiin myös haponkestävästä uusi imuputki, jonka päähän tuli alkuperäisen koteloidun ilmansuodattimen 33 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Paketissa tuli myös tuo ihan tarpeellinen ohjausiskunvaimennin.” Koska kromi ei ollut Peten makuun, tilattiin keulalle musta maski, ja myös kaikki muut alkuaan kiiltävät osat maalattiin mattamustalla. Pyöriksi tulivat perinteisille 15-tuumaisille mustille truck-vanteille asennetut 35-tuumaiset mutakumit. ”Autoon tehtiin isompi rosteriputkisto Marteliuksella käsityönä. Riittävästi vetoa. Käyttöönotettu auto kyllä tosiaan oli vasta 2009. Erikoista yksilössä oli se, että sen mittarissa oli vasta muutama sata kilometriä, vaikka auto oli jo seitsemän vuotta vanha. Letukan minä nytkin olisin oikeastaan halunnut, mutta tämä tuli sopivasti tarjolle.” 6-litraisella Powerstroke-dieselkasilla varustettu Econoline oli ostettaessa kiiltävänmusta ja matala, Starcraft-sisustalla ja astinlaudoilla varustettu normaali E350-paku. Jotain laseja tummennettiin myös heti alkuun.” Samaan aikaan, kun Econoline toimi Peten päivittäisenä työautona, sitä rakenneltiin vähitellen enemmän hänen makunsa mukaiseksi. Ensimmäisten satojen hevosten kohdalla se onkin Powerstroken tapauksessa varsin helppoa. Isojen pyörien pyörittämiseksi riittävän vikkelästi piti myös tekniikasta kutitella lisää voimaa. ”Turboa parannettin jo silloin kauppojen teon yhteydessä ennen kuin auto tuli minulle. Alustaa nostettiin Action One Suspensionsin korotussarjalla, johon sisältyivät Bilsteinin iskarit, pidemmät etujouset, peräpään korotuspalat u-pultteineen sekä nuo lisäpitkittäistuet. Autoa kaupattiinkin 2009-mallisena, vaikka tehtaalta autot vuosimallista 2004 eteenpäin olivat jo toisennäköisiä kuin vuodesta 1993 vuoteen 2003 valmistetut kolmannen polven Econolinet. Etuvilkut vaihdettiin kirkkaisiin, ja myös perävalot korvattiin siinä vaiheessa kirkkailla. Alun perin putki lähtee turbolta todella ohueksi puristettuna, nyt mutka on paljon avarampi, ja downpipe on 3,5-tuumainen. ”Mullahan on noita vanhakoppaisia 6,2-vaneja ollut vaikka kuinka monta. ”USA-Auto Loimaalla maalasi sen mattamustaksi ja samassa yhteydessä siihen asennettiin heidän toimittamansa lokasuojanlevikkeet
Eihän minulla mitään pelättävää ollut, korotuskin kun on muutoskatsastettu, mutta poliiseja tuntui hämmästyttävän se, miten tottuneesti suhtauduin ratsiaan.” Ei, kyse ei ollut Peten rikollisesta taustasta, vaan siitä, että kaulaa myöten tatuoitu mies on vain tottunut pysäytyksiin ja oudolta kuulostaviin kysymyksiin näyttävine autoineen. ”Mulla oli aiemmin, ennen sitä Ramia valkoinen, pitkä Duramax-vani, jossa oli mustat maltanristit kyljissä. Vaihteisto löi lukkoturbiinin päälle vasta pitkälti toistasadan vauhdissa, joten vein auton Husson Jaskalle, joka asensi tilalle tiuhemman 4.58 -välityksen. Jopa sikäli, että se on kiinnostanut virkavaltaa vähän liiallisessakin määrin. Laite mahdollistaa napin painalluksella neljän eri ohjelman käyttämisen vakiosta rajuun Raceohjelmaan. Varmaan tuo vaihteistokin pitää jossain vaiheessa vahvistaa. ”Vanissa oli alun perin 3,55:1 perävälitys, joka oli noin isoilla pyörillä järjettömän pitkä. EGR poistettiin ja moottorinohjaus päivitettiin H&S Performancen XRT Pro Tunerin avulla. Peten makuun vanteissa oli tosin liikaa kiiltävää, joten ne maalattiin kokonaan mattamustiksi ennen asennusta Econolinen alle. Firma väitti vielä, että kaikki on kunnossa, vaikka jouset vääntyivät ihan banaanille”, Pete ihmettelee. korvannut vapaammin virtaava kartiosuodatin. Eteen, kuoleentuneiden kierrejousien tilalle asennettiin Airliftin makkarapalkeet, takana samanlaisia käytetään apujousina alkuperäisten lehtien kanssa. ”Minä asensin ensin autoon itse jonkunlaiset stereot, mutten ollut sointiin tyytyväinen, joten päätin viedä sen SK-Autosoundille, missä etuovet vaimennettiin ja asennettiin kunnolla soiva paketti.” Peten Econoline-visio alkaakin olla hyvin pitkälti toteutunut. Sen lisäksi, että ajettavuus parani, eikä ongelmia kantavuuden suhteen ole, toi ilmajousitus sen edun, että auton voi tarvittaessa laskea alemmas ahtaiden oviaukkojen kohdalla tai parkkihalleissa. Käytössä on esiasetukset vakiosta niin sanottuun Extremeohjelmaan. On siitä ollut jo Jaskan kanssa puhetta, vaikkei se kyllä ole toistaiseksi mitenkään oireillut.” Häijyn näköinen. Ford Econoline E350 6.0 Powerstroke ´04 H&S Performancen XRT Pro Diesel Downloaderin ansiosta Powerstroke-turbodieselin moottorinohjaussoftan vaihto käy helposti. ”Tuossa oli tosiaan se Action One Suspensionsin 4” rautajousikorotus, joka ei kuitenkaan toiminut pidemmän päälle. Lowtoysilta löytyivät myös uudet 22-tuumaiset vanteet renkaineen, ja ne ovat itse asiassa samat, jotka Tomilla oli aiemmin oman valkoisen Raminsa alla. Sinällään nuo ilmasysteemit ovat tuolta työn puolelta tuttuja laitteita, mutta kun itsellä ei ollut paikkaa, missä rakennella, niin annoin homman Tomin tehtäväksi.” Sikäli vanha Action Onen sarja ei mennyt täysin hukkaan, että sen iskarit sekä pitkittäistuet olivat edelleen käyttökelpoiset. ”Kesällä minut ratsattiin ihan kunnolla, eikä kyse ollut mistään normaalista puhallusratsiasta. Etupää alkoi pikkuhiljaa pudota, kun jouset kuoleentuivat. Ja kyllä, vani tosiaan näyttää häijyltä. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Sitähän pysäyteltiin joka puolella, ja ensimmäinen kysymys saattoi olla, että koska olet ollut viimeksi meidän kanssa tekemisissä.” Peten tapauksessa edellinen kerta lienee ollut samantapainen, koko lailla turha ratsia – lentokenttäalueella jatkuvasti työskentelevällä kun taustojen pitää olla harvinaisen kunnossa. Ensin yritimme kyllä teettää takomossa uusia etujousia, mutta siellä koetettiinkin vain elvyttää vanhoja, eikä auto pysynyt ylhäällä edes useampaa päivää. Sen lisäksi, että auto on tehokas ja korkea, voi sillä edelleen hoitaa hienosti niin työkeikat kuin Lapin lomareissutkin. Nykyisellään turbodiesel tuottaa tehoa rankimmalla ohjelmalla varovaisestikin arvioiden yli 400 heppaa, puhumattakaan rajusta väännöstä. ”Sitten totesin, että ei siinä auta kuin rakentaa tähän ilma-alusta, ja aloimme suunnitella sitä Lowtoysin Ollin Tomin kanssa. Lämminkin se on kahden eri Eberinsä ansiosta – vesikiertoinen lämmittää moottoria ja ilmaversio sisätiloja
VANTEET: Fuel Hostage 22x11”, maalattu kokonaan mattamustiksi. Takapenkillä on lokoisat oltavat, kun voi kuunnella musiikkia hyvistä stereoista tai vaikka katsella ohjelmaa DVD:ltä kattonäytön kautta. VIRITYKSET: cold air intake, turboa parannettu, EGR delete, H&S Performancen XRT Pro Diesel Downloader, turbolta asti Marteliuksen rosteriputkisto yhdellä vaimentimella, 3,5” downpipe, 4” putki ja 5” loppupää. VOIMANSIIRTO: automaatti, takaveto, tiheämpi 4.58:1 perävälitys. Faktat FORD ECONOLINE E350 ´04 • OMISTAJA: Pete Höök, 46 • PAIKKA: Helsinki. ALUSTA: Lowtoys-ilmajousitus, Airlift Dominator D2600-palkeet, Dominator D2500-palkeet takana, Viair 444c-kompressori, SMCmagneettiventtiilit, 5 gallonan painesäiliö, Bilstein-korotusiskarit, Action One Suspensionsin pitkittäistuet ja 3” korotuspalat, ohjausiskunvaimennin. RENKAAT: Nitto 37x13,50 R22. KIITOS: Lowtoys/ Tomi Olli. 35 AMERIKAN RAUTA 2/2015. SISUSTA: Starcraft-nahkasisusta, Kenwoodin DVD-soitin etukameralla ja peruutuskameralla, kattonäyttö takapenkkiläisille, Alpinen digipääte, Focalin erillissarja edessä, Alpinen erillissarja takana, Alpinen 10” subbari, vesikiertoinen Eberi moottorille, ilma-Eberi takapenkin alla. KORIMUUTOKSET: Maalattu mattamustalla puskureita myöten, lokasuojanlevikkeet, maski vaihdettu ja siihen sovitettu X-Visionin ledilisävalot, kirkkaat sivuvilkut, punaisella lakatut tarviketakavalot, kaikki kromit poistettu. MOOTTORI: 6.0 Powerstroke Turbodiesel V8
Itse tehty Itse tehty Itse tehty 36 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Toiset taas ovat sitä mieltä, että kun itse tekee, niin saa mitä ansaitsee. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tapio Laaninen CHEVROLET CHEVELLE ’71. Suosittu sanonta kuuluu, että kun itse tekee, niin saa sellaista kuin sattuu tulemaan. Olipa niin tai näin, niin Teemu Brotkinin ensimmäinen jenkkiauto, suurella oman työn osuudella rakennettu Chevelle kelpaisi kyllä harjaantuneemmallekin harrastajalle. Itse tehty Itse tehty Itse tehty 37 AMERIKAN RAUTA 2/2015
”Muokkasin koria sen verran, että poistin siitä merkit ja takanurkkien äärivalot. ”Kun talli lähti alta, piti tyytyä siihen, mitä tilalle löytyi, vaikkeivät fasiliteetit ihan toimivat olleetkaan ja vuokraakin sai maksaa itsensä kipeäksi. Los Angelesin tuotantolinjalta valmistunut Chevelle oli majaillut koko historiansa Kalifornian suotuisassa ilmastossa, eikä pohjassa ollut ruostevikaa kuin muutaman pikkupaikan verran. Nyt projekti on kuitenkin loppusuoralla ja työ kiittää tekijäänsä. Overdriven antia. Päätin sitten hankkia LS-tekniikan, mikä tavallaan määritteli koko autolle hieman modernimman rakentelusuunnan. Moisesta siviilirohkeudesta voisivat ottaa oppia muutkin – kun halua on riittävästi, niin kyllä ne keinotkin löytyvät. 38 AMERIKAN RAUTA 2/2015. ’99 Camarosta peräisin oleva LS1 löytyi niin ikään Overdriven kautta ja haettiin Lahdesta jemmaan odottelemaan paikalleen asennusta.” Metallitöitä ja tekniikkajumppaa. Takaikkuna sen sijaan oli vuotanut, minkä seurauksena hattuhyllyn alapuoli oli päässyt huonompaan jamaan. Teemu tilasi molempiin kylkiin uudet korjauspalat ja vaihtoi ne itse. Teemu kertoo korkean oman työn osuuden selittyvän yksinkertaisesti sillä, ettei hänellä oikein ole tuttuja, jotka harrastaisivat autoja ja joilta olisi voinut pyytää apua. Siellä kori nostettiin pois rungolta ja tehtiin sekä rungon muutokset että peltityöt. Se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimasta projektikuntoista autoa ja rakentamasta sitä oman mielensä mukaiseksi. Hyvässä vauhdissa ollutta projektia ei kuitenkaan voinut jättää taivasalle. ”Mietin ensin, että olisin laittanut kuntoon autossa olleen 454:n, mutta lopulta myin sen pois. Kylkiä oli kolhittu ja vänkärin puoleinen takakylki vaihdettukin kertaalleen kittiä säästelemättä. Edellisen kerran olin hitsannut yläasteella jonkun vapatelineen, mutta harjoittelun myötä homma lähti luistamaan ja vaihdoin itse esimerkiksi molemmat kyljet.” Lisäksi Teemun rakentelua väritti tallipaikan jatkuva vaihtuminen. Teemu osti hiljattain Jenkeistä laivatun Chevellen Lahdesta tammikuussa 2010. Hän kävi rakentamassa autoa muutamana viikonloppuna saadakseen sen kilvityskuntoon. Välillä hommasta tulikin miltei pakkomielle ja käytännössä asuin viikonloput tallilla saadakseni auton mahdollisimman pian nippuun ja päästäkseni eroon kalliista vuokrapaikoista”, Teemu muistelee rakenteluaikaa, joka ei aina ollut erityisen auvoisaa. ”Niin, idea jenkkiauton hankkimiseen lähti tosiaan jostain poikavuosien fiilistelyistä. Luukkujen rakoja kaventelin myös, jotta sain pelChevrolet Chevelle ’71 Chevelle maalattiin GM:n värikartasta löytyneellä Cyber Gray -sävyllä, jossa on auton pro touring -luonteeseen sopivaa modernia twistiä. Ajattelin, että sellaisen voisi tuoda rapakon takaa ihan itse, kunnes eräänä sunnuntaiaamuna katselin Overdriven myynti-ilmoituksia ja silmiini sattui tämä ’71 Chevelle.” Ensimmäisen talven Chevelle vietti Varkaudessa, mistä nykyään Helsingissä vaikuttava Teemu on kotoisin. Aluksi katselin läpi perus-Challengerit ja Cudat, mutta lopulta hakukriteerit supistuivat ’68-69 Chevelleihin. Neljän vuoden aikana paikka vaihtui kaikkiaan kuusi kertaa. Kesän jälkeen Teemu muutti Järvenpäähän omakotitaloon ja sai Chevellen omaan talliinsa. Auto oli ollut edellisellä omistajallaan 24 vuotta, alkuperäinen maali oli auringon polttama ja konehuoneeseen oli vaihdettu isolohkotekniikka. Syystä tai toisesta rakentelupaikka lähti aina alta, ja projektille oli löydettävä uusi koti. Kone oli toimiva, mutta siinä oli joku helvetinmoinen nokka ja kone rallatteli siihen malliin, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. ”Perehdyin esimerkiksi hitsaamisen saloihin tämän projektin myötä. Ensimmäiseksi kesäksi Chevy tuotiin Helsingin Kivikkoon, mistä Teemu löysi sille pienen tallin
lit istumaan nätimmin. Pakosarjat ovat Hookerin 1 ¾” longtubet ja 3” rosteriputkisto muokattu sopivaksi Pypesin sarjasta. Alakerta jätettiin vakioksi, mutta yläkerran puolelle tuli uutta tavaraa runsaammanpuoleisesti. Ostoslistalla olivat muun muassa AFR:n 205 cc kannet, Mahlen takomännät, Comp Camsin nokka ja työntötangot, Cloyesin True Roller -jakopää sekä portattu Fastin 92 mm imusarja. Värivaihtoehtoja ei ollut muita kuin harmaa, mutta halusin, että sävystä löytyy nykyaikaista twistiä. Moottorinohjaus on GM:ltä ja säädöt hoidettiin kohdilleen Rasmus Speed Promotionsilla. Korotin sitä sitten sen verran reilusti, ettei mikään ota varmasti kiinni, kun autosta tehdään matalampi.” Kyberharmaata. Seuraavan kesän Chevelle vietti navetassa Kellokoskella, ja kun sillekin tilalle keksittiin tärkeämpää käyttöä, muutti auto Nurmijärvelle, missä Teemu sai lopulta tehtyä pohjatyöt kittaamisineen ja hiomisineen. Runko osoittautui hyväkuntoiseksi, eikä siinä ollut kuin paikoittaista pintaruostetta. Joitain pienempiä osia maalasinkin itse, mutta korin lopullinen hionta ja maalaus tehtiin Eskon Autopellissä Pieksämäellä. Moottorin paikalleenpudottamisen yhteydessä vedettiin myös uudet bensalinjat paluulinjoineen. Puskurit hiekkapuhallettiin, minkä jälkeen ne sovitettiin istumaan tiukemmin paikoilleen. ”Yksi maalarikaveri kävi vähän auttamassa ja näyttämässä mallia hiomisen kanssa. Teemu ripusti rungon tekemäänsä jigiin, jossa hän vahvisti sen kauttaaltaan kaverinsa avustamana. 39 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Oman talon talli jäi lopulta perhesuhteiden uudelleenjärjestelyn myötä yhden talven mittaiseksi mukavuudeksi. Etupuskuria lyhennettiin molemmista päistä noin tuuman verran ja takapuskuri pätkäistiin kolmeen osaan tarvittavien muutosten aikaansaamiseksi. Myös pulttien kannat poistettiin ja reiät hitsattiin umpeen. Teemu tilasi molempiin kylkiin uudet korjauspalat ja vaihtoi ne itse. Lisäksi runkoa jäykistettiin pitkittäisellä putkirunkorakenteella. Runkopalkit boksattiin koko matkalta ja takarenkaiden eteen tehtiin ylimääräinen poikkituki. 346-kuutiotuumaiselle moottorille tehtiin niin ikään uudet kannakkeet ja koko voimanlähdettä siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan taaksepäin. ”Halusin kliininnäköisen tulipellin, joten leikkasin vanhan pois ja tein kokonaan uuden. Ovien alareunoja en kuitenkaan uskaltanut lähteä tekemään, kun pelkäsin, että pelti lähtee vääntelemään”, Teemu toteaa. Mieleisimmäksi osoittautui GM:n Cyber Gray.” Chevellen stance ja ajettavuus hoidettiin nykyaikaisemmaksi Hotchkisin tukivarsilla ja Kylkiä oli kolhittu ja vänkärin puoleinen takakylki vaihdettukin kertaalleen kittiä säästelemättä. Myös kardaanitunneli tehtiin kokonaan uusiksi, sillä T56 tarvitsi korkeussuunnassa vähän enemmän tilaa. Vaihteistoksi Teemu hankki Tremecin 6-vaihteisen T56:n, jolle tehtiin samalla uusi kannatinpalkki aiempaa taaemmaksi
Jos on tuollaisen tehnyt, niin miksei sillä sahaisi menemään. Sittemmin olen vaihtanut eteen Baerin Track-4:t ja tekisi mieli vaihtaa samanlaiset taaksekin.” Rushforthin Trooper-vanteet Teemu tilasi Jenkeistä omilla spekseillään. Olen nimittäin fiilistellyt, jos laittaisi koneen kylkeen pienet tuplaturbot, kun eivät ole edes pahan hintaisia, mutta katsotaan nyt”, Teemu päättää. Sama sovittelu on toteutettu myös etupuskurille. En oikein näe järkeä pelkälle tallissa seisottamiselle. Laatikko menee läpikäytäväksi vielä ennen kevättä, sillä siinä tuntuisi olevan kolmosvaihteessa joku synkrovika. Lähetin heille tiedot omaan autooni tehdyistä muutoksista ja valitsemistani vanteista. Ahdettu tulevaisuus. Autosta karsittiin pois ylimääräinen kiilto ja puskurit päädyttiin maalaamaan uudelleenkromaamisen sijaan. He lähettivät paluupostissa todella hyvin tehdyn photoshopatun kuvan autostani, jonka alle oli istutettu heidän vanteensa haluamassani värissä ja koossa”, Teemu kiittelee. ”Rushforthilla oli hieno palvelu. Nahkaverhoilun lisäksi pitää teettää uusi lattiamatto ja ajattelin tehdä myös uuden keskikonsolin.” Tallin osoite vaihtui auton valmistuttua ajokuntoon vielä kertaalleen sijaiten nykyään Jokelassa, mutta enää siirtely ei tuota niin suurta tuskaa, kun auto liikkuu omin avuin. 40 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Viime kesän Teemu nauttikin työnsä tuloksista käyttäen Chevelleä melkein arkiautonaan. ”Baerin Iron-Sport-levyjarrut ostin jo ekan kesän aikana, kun totesin alkuperäisten olevan niin totaalisen huonot. Sisätilat ovat hiukan vaiheessa vieläkin, mutta repsottavat, hädin tuskin kasassa kestäneet etupenkit Teemu on korvannut Cobran erillisistuimilla. Samalla ajattelin vaihtaa nykyisen RAM Powergrip HD -kytkimen McLeodin RST Street Twin -kytkimeen, joka kestäisi vähän kovempia tehoja. Korvasin sen siistimmällä mustalla. Chevrolet Chevelle ’71 korkeussäädettävillä DSE:n coilovereilla. Eteen asennettiin Hotchkisin jäykkä kallistuksenvakaaja ja taakse Hellwigin säädettävä vastaava. Vanteet ovat edessä 19ja takana 20-tuumaiset, ja niiden gunmetal-sävyiset puolat sopivat hienosti yhteen Chevellen koruttoman ja vähäkromisen lookin kanssa. ”Koko sisustan nahkaverhoilu odottaa vielä rikastumistani. Sisusta puuttui ostohetkellä kokonaan lukuun ottamatta etupenkkien raatoja ja kohtalaista takapenkkiä. Takapuskuri on pilkottu kolmeen osaan, jotta se on saatu sovitettua tiukemmin istuvaksi. ”Ajoon minä sen tein. Kojelaudassa oli jo ostettaessa Autometerin Ultralite-mittaristo, mutta sen hiilikuitujäljitelmäinen kehys oli itse porattuine lisäreikineen kornin näköinen
VANTEET: Rushforth Trooper, edessä 8x19”, takana 10x20”. ALUSTA: Runko boksattu ja jäykistetty poikkituella sekä pitkittäisellä putkirunkorakenteella, Hotchkiss-tukivarret, SSBC-droppispindelit, Baer Trackers Bump Steer -kitti, Hotchkissin kallistuksenvakaaja edessä, Hellwigin säädettävä kallistuksenvakaaja takana, DSE:n korkeussäädettävät coiloverit edessä ja takana, DSE 600 -ohjaussimpukka. JARRUT: Edessä Baerin Track-4 ja takana Baerin Iron-Sport -levyjarrut, Wilwood Pedalbox, kardaanitunneliin siirretty Lokar-käsijarru. RENKAAT: Yokohama Advan Sport, edessä 245/35 R19, takana 285/30 R20. VOIMANSIIRTO: 6-vaihteinen Tremec T56 -manuaali, RAM Powergrip HD -kytkin, RAM billet-vauhtipyörä, PST:n 3,5” alumiinikardaani, Moser 9” perä True Trac -lukolla, 4,11-välitykset. 41 AMERIKAN RAUTA 2/2015. SISUSTA: Cobra-erillispenkit, Autometer Ultralite -mittaristo, Ididit-tilttirattiputki, Zoopsbilletratti, Painless-johtosarja. MOOTTORI: LS1 346 cid V8, AFR 205 cc kannet, kansitasot koneistettu, Cometic-kannentiivisteet, Mahle-takomännät, Comp Cams -customnokka, Comp Cams -työntötangot, Yella Terra 1,7 -keinuvivut, AFR 8019 -jouset, Melling-öljypumppu, Cloyes True Roller -jakopää, portattu Fast 92 mm -imusarja, Nick Williams 92 mm -kaasuläppä, Fast 36 lb/hr suuttimet, GM:n moottorinohjaus, Hooker 1 ¾” longtube -pakosarjat, Pypesin sarjasta muokattu 3” rosteriputkisto, Hooker Maximum Flow -äänenvaimentimet, AFCO Racing -alumiinijäähdytin. KORIMUUTOKSET: Merkit ja takaäärivalot poistettu, SS-trimmilliset takavalot, luukkujen raot kavennettu siisteiksi ja tasalevyisiksi, puskureita kavennettu ja istutettu sisempään, akku siirretty peräkonttiin, Rick’s Hot Rods -rosteritankki. KIITOS: Ekolle rungon hitsausavusta, Samille maalauksesta, Pekalle sekä Jokelan tallin porukoille. Faktat CHEVROLET CHEVELLE ’71 OMISTAJA: Teemu Brotkin, 36 • PAIKKA: Helsinki
Vanha n liiton duunar i 42
Vanha n liiton duunar i 43. Teksti: Kimmo Janhunen• Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD RANCHERO ’59. Vuosia painettu duuni on jättänyt jälkensä, mutta sydämeltään vanhus on edelleen vireä, varsinkin muutaman elinsiirron jälkeen. Hannu Jaakkolan Ranchero on kuin vanhan koulukunnan työmies, joka ei pelkää liata käsiään paskaisemmissakaan hommissa
Sitten keksin soittaa vanhoille kavereille Uuteenkaupunkiin ja yhdeltä vanhalta raggarikaverilta, jonka kanssa tuli aikoinaan ajeltua ainakin satatuhatta kilometriä, löytyi samanlainen laatikko rempattuna kotoa. Asiaa pohdiskeltuani totesin lopulta, että se oli varmasti hankittu jo uutena asuntovaunun veturiksi tai joihinkin vastaaviin towing-hommiin.” Olli ryhtyi etsimään laatikolle korjaajaa, mikä osoittautui aluksi yllättävän hankalaksi. Hän olisi antanut sen minulle, kunhan vaan olisin toimittanut omani tilalle korjattuna myöhemmin. Lopulta löytyi myös toinen herra, jonka isä on vanhoja raggareita, ja joka korjaa nykyään itse laatikoita. Jo kyytiin istuessa huomasi, että alusta on kivikova, sillä auto ei hievahtanutkaan aikuisen miehen kivutessa kuskinpukille. Laakson Kimmo-vainaalla oli ’59 Ranch Wagon vuonna 1981, kun mä lähdin inttiin, ja aina siitä saakka mä olen ollut vähän herkkänä noihin ’59 Fordeihin”, Olli paljastaa heikkoutensa. Saatuani auton tallilleni totesin olleeni oikeassa – loota oli alkuperäinen 3-vaihteinen Cruise-O-Matic”, Olli muistelee. Ford Ranchero ’59 Rancheroon oli valittu jo tehtaalta väkevin saatavilla ollut tekniikkapaketti, eli 352-kuutiotuumainen V8, 3-vaihteinen Cruise-O-Matic-automaatti ja lukkoperä. Auto oli ollut alun perin valkoinen, mutta maalattu syystä tai toisesta mustaksi jo melko uutena. ”Myyjä kertoi, että siinä olisi ollut C4-laatikko, mitä kyllä epäilin heti alkuunsa, sillä sellaista ei tietääkseni saa yhdistettyä FE-lohkoon oikein millään ilveellä. Sen jälkeen pinta oli kokenut vain kovaa kulutusta ja Kalifornian auringon paahdetta. Ruostetta korissa ei ollut etulokareiden takareunoja ja kynnyksiä lukuun ottamatta. 44 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Auto oli Suomeen tullessaan laatikkovikainen, mikä oli Ollilla tiedossa jo ostettaessa. ”Se ei ollut myyjälläkään tarkalleen tiedossa, milloin väri oli vaihdettu, mutta koska maalikerros ei kulu ihan hetkessä kauttaaltaan puhki, niin arvelen sen tapahtuneen jo 60-luvun alkupuolella”, Olli tuumii. Alusta herätti aluksi hieman hämmennystä, sillä sekä eteen että taakse oli asennettu apujouset. Olli teki korkeimman huudon ja kaupanteko järjestettiin siten, että San Fransiscon pohjoispuolella asunut myyjä toi auton Oaklandissa sijaitsevalle kontituspaikalle, missä hän sai rahat käteen ja luovutti vastineeksi auton papereineen. Suomeen Ranchero seilasi Bremerin Ykän kontissa. ”Mä olin itse asiassa halunnut semmoista pitemmän aikaa. Lisävarustelistalta oli poimittu lisäksi ohjaustehostin keventämään ratin pyörittelyä. Kovaan käyttöön hankittu. ”Edessä oli kaksinkertaiset kierrejouset ja taakse oli lisätty kierrejouset lehtien lisäksi. Tekniikaltaan auto olikin lopulta varsin kiinnostava, sillä siihen oli valittu uutena tehokkain saatavilla ollut kone, 352-kuutiotuumainen FE V8, ja sen perään vahvin saatavilla ollut automaattilaatikko sekä lukkoperä. Alkuperäiskuntoisen auton pinta oli mustavalkoisen kirjavaksi patinoitunut, mille löytyi ihan järkeenkäypä selitys. Ratin pyörittelyä keventämään optiolistalta oli ruksattu lisäksi ohjaustehostin. Rancheron taustalta löytyy, kukas muukaan, kuin lehtemmekin toimitukseen kuuluva Lehtisen Olli, joka löysi avolavan eBayn kautta Jenkeistä kevättalvella 2011. Ranchero näytti myynti-ilmoituksen kuvissa huonommalta kuin se oikeasti olikaan, mikä lienee syy siihen, ettei sen hinta kohonnut suomalaisen autoharrastajan saavuttamattomiin. ”Soittelin läpi vaikka ketä, mutta kaikki vain pudistelivat päätään, kun ei tahdo löytyä osia ja kun kyseinen loota on muutenkin vaikea tapaus. Hän totesi, että Cruise-O-Matic on ensimmäinen laatikko, Jo kyytiin istuessa huomasi, että alusta on kivikova, sillä auto ei hievahtanutkaan aikuisen miehen kivutessa kuskinpukille
Hannu kertoo iskeneensä silmänsä Rancheroon käydessään Ollin ranchilla Tuusulassa pian sen jälkeen, kun auto oli saapunut Suomeen. Kun osasi kysyä oikeilta miehiltä, niin yhtäkkiä tekijöitä alkoi olla enemmänkin”, Olli naurahtaa. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis jonka hän korjasi, ja kertoi laittavansa sen mielellään kuntoon tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Lopulta kävi kuitenkin niin, että ennen kuin Olli kerkesi tehdä asialle mitään, ilmestyi kuvioihin Jaakkolan Hannu, joka halusi välttämättä ostaa Rancheron itselleen. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. ”En voinut olla myymättäkään, kun sanoin hinnan ja Hannu maksoi sen, vaikka totta puhuen siitä autosta luopuminen on hiukan harmittanut jälkikäteen”, Olli päättää tarinan omalta osaltaan. Hank Jacob effect. Patinainen ’59 utility coupe alkoi kiinnostaa, kun Hannulta löytyi jo samaa vuosimallia edustava komeasti kauhtunut pickup. Asiat johtivat siihen, että miehet löivät kättä päälle tammikuussa 2012 ja auto matkasi Virroille. Kuvaushetkellä siellä matkasi Texacon ja Sinclairin jalostamia öljytuotteita sekä kuskille Jaffaa. Lava kertoo karua kieltään siitä, että töitä on tullut tehtyä ja tehdään edelleen. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Alkuperäinen penkki oli vaihtunut jo Amerikan aikoina punavalkoiseen sohvapenkkiin. Suomessa autoon on vaihdettu uusi musta lattiamatto ja ruudulliset ovipahviverhoilut. 45 AMERIKAN RAUTA 2/2015
”Kyseisen lootan kunnostamisen hankaluus oli siinä, että siihen ei ollut tarjolla valmiiksi koottuja korjauskittejä tai tiivistesarjoja, kuten GM:n TH-laatikoihin, vaan joka hiton osa oli tilattava erikseen. Matala ja entistä uhmakkaampi olemus viimeisteltiin korvaamalla autossa olleet kulahtaneet peltivanteet Boyd Coddingtonin 17-tuumaisilla viisipuolavanteilla. Alkuperäinen sisusta oli tullut tiensä päähän, joten sinne teetettiin uusi musta lattiamatto, minkä lisäksi Hannu verhoili itse ovipahvit ruudullisella villakankaalla. 46 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Hannu korjasi myös kynnysten ruostevauriot ja maalasi ne uudelleen samalla tavalla patinoituneen näköiseksi kuin kori on kauttaaltaan. Autoveroa siitä määrättiin maksettavaksi reilut 16 euroa”, Hannu tarinoi. Faktat FORD RANCHERO ’59 • OMISTAJA: Hannu Jaakkola • PAIKKA: Virrat. ALUSTA: Edessä lyhyemmät kierrejouset, takalehtijousipakasta poistettu yksi lehti ja asennettu droppipalat. RENKAAT: 225/45 R17. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen Cruise-OMatic-automaatti, lukkoperä. Tässä työläisessä tosin riittää edelleen virtaa poistua paikalta ripeämminkin – vaikka savupilven saattelemana. MOOTTORI: 352 cid FE V8. Ford Ranchero ’59 Vaihteisto tuli kuntoon ja sain auton leimattua. Hannu jalosti stancea edelleen poistamalla jousipakasta yhden lehden ja asentamalla droppipalat, jotka tipauttivat maavaran pienemmäksi. SISUSTA: Punavalkoinen sohvapenkki, ruudullisella villakankaalla verhoillut ovipahvit, musta matto. Taakse lehtijousien tueksi asennetut kierrejouset Olli oli ehtinyt jo poistaa. Hannu löysi Turusta laatikkosepän, joka otti Cruise-O-Maticin hoitoonsa ja hankki siihen tarvittavat uudet osat. Se on kuin työmiehen kovettuneet kädet mustine kynnenalusineen. Tavarat kuitenkin löytyivät, vaihteisto tuli kuntoon ja sain auton leimattua. Lavan pohja jätettiin tarkoituksella sen näköiseksi, että töissä on viihdytty. VANTEET: 17” Boyd Coddington American Republic. Sen lisäksi sanomista löytyi myös planeettapyörästöstä. JARRUT: Rumpujarrut. Laatikkoa vaivasi muun muassa pakin totaalinen puuttuminen, jonka syyksi paljastui katkennut pakkipanta. Autoveroa siitä määrättiin maksettavaksi reilut 16 euroa. Etupäästä löytyneet tuplajouset saivat niin ikään lähteä ja tilalle heitettiin lyhyemmät jouset sekä uudet iskarit. Penkki oli vaihtunut jo amerikkalaisomistajan aikoina. Nykyään Ranchero toimii Hannulla tavarankuljettimena, jonka pinta ei pikkunaarmuista pilaannu
Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu 040 5606 254 info@tuumacid.fi ww w.t uum a ci d.fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# +
Auringonla skun Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen DODGE CORONET 440 ’68. Keskellä kylmintä talvea on mukava katsella, kuinka Jarkko ”Jake” Ojasen kuparinoranssi Coronet hehkui kilpaa auringon kanssa elokuun hiljalleen viilenneessä kesäillassa. Kurkataan samalla, miltä tämä Stadin kaduilta tuttu muskeli-Mopar näyttää pintaa syvemmältä. Auringonla skun 48 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Auringonla skun ratsastaja Auringonla skun ratsastaja J akea pidetään virheellisesti vannoutuneena Mopar-miehenä – hänen autokalustonsa kun koostuu kuvissamme esiintyvästä Coronetista sekä ympärivuotisena käyttöautona toimivasta ’70 Dartista. Sen kanssa tuli sitten vietettyä parikymmentä vuotta. Kaveri tarjosi tilalle houkuttelevaa ’75 Dodge Swingeriä, mutta siihen budjetti ei kuitenkaan ihan riittänyt. ”Lähdin kiertelemään autoliikkeitä ja ensimmäisessä tuli vastaan Volare, jonka jälkeen muut vaihtoehdot eivät tuntuneet enää oikein miltään. Yhteistä taivalta varjosti vain se ikävä piirre, että vaikka auto oli vuosimalliltaan ’77, niin se oli rekisteröity vuoden 1978 puolella. Uusi moottori oli jo hankittuna, mutta sen remppaaminen ajokuntoon olisi vienyt liikaa rahaa, joten Jake päätyi myymään auton ja koneen erillään eteenpäin. Niinhän siinä kävi, että laatikkovikainen neliovitolppamalli vaihtoi omistajaa ja pääsin tutustumaan jenkkiautoiluun iloineen ja suruineen”, Jake muistelee. Neljä vuotta myöhemmin hän luopui Fordista, kun edessä olisi ollut mittava koneremontti. Lähimenneisyydestä löytyy myös ’77 Plymouth Volare, mutta siitä huolimatta hän painottaa, että yhtä lailla hänen autonsa voisivat olla GM:n tai Fordin valmisteita. Nämä nykyiset vaan ovat sattuneet kohdalle. Lopulta rohkaistuin ja jätin ikkunaan lapun, jossa kerroin kiinnostukseni autoa kohtaan. Kävin töissä telakalla ja työmatkan varrella katselin vuoden päivät paikalleen unohtunutta Faikkua. ”Ensimmäinen jenkkini oli ’67 Ford Fairlane, jonka hankin 19-vuotiaana. Niinpä sen rasitteena oli joutua tiukempiin 49 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Hitsaukset olivat niin pieniä pätkiä ja määrältään vähäisiä, että varmasti on tullut ensimmäisellä vedolla ongelmia matkaan.” Tiedossa olleita vikoja olivat lattiapeltien useat ruostereiät, joista myyjä oli maininnut jo ennen kaupantekoa. Moottorin kiinnityskorvakkeet olivat toiselta puolelta kiinni yhdellä pultilla ja toiselta puolellatoista. Kolmivaihteisen TF904-automaattilaatikon kiinnitys ei ollut paljoa napakampi, sillä sen kannatinpalkin kumipusla oli poikki. Auto vaikutti todella edulliselta, mutta tuntia ennen kaupan sulkeutumista joku tuli kisailemaan hinnasta. 318-kone kävi todella huonosti huomattavien imuvuotojen takia. Autosta ei myöskään Konepellin alta paljastuva 360-moottori palveli jo Jaken edellisessä harrasteautossa, Plymouth Volaressa. Lopulta Volare asetettiin ajokieltoon, koska se oli niin saastuttava ja vaarallinen”, Jake nauraa. Mies käänsi katseensa Ebayn suuntaan ja kertoo silmäilleensä siinä sivussa muitakin kuin edellä mainittuja malleja. Tuolloin elettiin alkuvuotta 2008. Kaiken kaikkiaan autosta huokui ”nopeasti kasaan ja myyntiin” -henki. Jaken kirjahyllyssä komeili useampi B-bodyn pienoismalli, joita hän hypisteli käsissään harrasteauton puutteen tuskissa. Kyllästyttyään iänikuisiin katsastuskikkailuihin auto meni kiertoon, mutta siinä olleen 360 crate-moottorin ja 727-automaatin Jake säilytti itsellään. ”Yksi erikoinen piirre oli takapuskuriin kiinni heftattu todella painava vetokoukku. ”Viat eivät sinällään yllättäneet, sillä en minä ollut täydellistä autoa ostanutkaan, vaan pikemminkin projektin. Huoliteltua vaikutelmaa lisäävät billet-hihnapyörät ja ohjaustehostimen säiliö. Lopulta tietokoneen ruudulla komeili kuitenkin ainoastaan kaverin vinkkaama, Etelä-Carolinasta löytynyt ’68 Coronet. Auto oli myyjän mukaan ollut ajossa, mutta näin jälkikäteen Jake aavistelee, että hän saattoi pelastaa sen paalaamiselta. Dodge Coronet 440 ’68 päästömittauksiin. Kun auto oli vihdoin saatu tallin suojiin, selvisi lähemmässä tarkastelussa, että esimerkiksi pakosarjat ja vesipumppu oli asennettu paikoilleen ilman tiivisteitä. ”Huutokauppaa käytiin aikaerosta johtuen kolmen aikaan yöllä. Vaihtoehdot rajautuivat lopulta Plymouth Satelliteen, ’68–70 Roadrunneriin tai ’68–69 Coronetiin. Kahdella puhelinsoitolla ja kolmella meilillä auto oli minulla tallissa huhtikuussa”, Jake kiittelee. Jake oli nähnyt Västeråsin Power Big Meetissä matalalla kulkevan mattamustan ’69 Coronetin, joka oli herättänyt aivan erityisen omistamisenhalun juuri kyseistä mallia kohtaan. Suomeen rahtaamisen hoiti hienosti ja vaivattomasti Cambria Motorsin Panu Virtanen. ”Muistan elävästi, kun ryhdyin siirtämään autoa kadun varresta talliin ja se sammui muutaman kymmenen metrin matkalla ainakin 30 kertaa”, Jake kertaa tuskaista alkutaivalta. Toisin sanoen toinen pultti oli paikallaan, mutta mutterista ei ollut tietoakaan. Kun hänen vaimonsa tokaisi, että miksei hankittaisi jotain tuollaista ihan täysikokoisena, niin miestä ei tarvinnut enempää houkutella. Tein kuitenkin lopulta korkeimman huudon ja autosta päästiin kauppoihin. Autoon oli vedetty uusi kuparinoranssi maalipinta, joka oli varsin kelvollinen, joskaan ei aivan priima. Jake on nähnyt vaivaa värikoodatessaan konehuoneen sisällön vastaamaan ulkokuorta. 50 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Alku aina hankalaa. Tilalle piti tietysti saada jotain muuta, ja vahingosta viisastuneena hiukan vanhempaa
Myös 15” Pacer Supreme -kromivanteet ovat Jenkkilän peruja. 51 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Jaken kirjahyllyssä komeili useampi B-bodyn pienoismalli, joita hän hypisteli käsissään harrasteauton puutteen tuskissa. Coronetin kuparinoranssi väri oli pinnassa jo auton saapuessa Amerikasta
Töihin käytiin siis heti ja mitä tiukimmalla intensiteetillä. 318-kuutiotuumainen moottori koki ensimmäisessä projektivaiheessa lähinnä pesun ja maalauksen. Rekisteröintikatsastus 52 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Odotin nimittäin, että käsiin jää kasa kittiä ja kanaverkkoa.” Myös yleinen ongelmakohta, takaikkunan alareunan pelti, osoittautui verrattain terveeksi. ”Olin epäileväinen myös lokasuojien ja helmapeltien kunnon suhteen ja suoraan sanoen pelotti hiukan, mitä maalipinnan alta löytyy. Pysäytystehoa päivitettiin jarrutehostimella ja joka nurkkaan asennetuilla levyjarruilla. Siinä hommassa tuli lisää harmaita hiuksia”, Jake sadattelee. Vetoakseleiden laakerit vaihdettiin kuitenkin uusiin. Omituisuuksista ominaisuuksiin. Aikaa oli näet vierähtänyt jo kolmisen vuotta kesästä 2008. Jake rälläköi irti matkustamon ja takakontin rapeat pohjalevyt, ja tilasi niiden tilalle korjauspalat US-Partsista. Evoluutio jatkuu. muuten yllättävän työlääksi hommaksi. Alustasta hän irrotti, putsasi ja maalasi kaikki osat, jotka saivat edelleen jatkaa palvelustaan. 8 ¾ perä oli lukoton ja varustettu 2,76-välityksellä, mutta toimiva, joten se sai jäädä käyttöön sellaisenaan. Puslat ja nivelet vaihdettiin uusiin ja toimimaton simpukka korjattiin. Edessä on samanlainen setti kuin Aspenissa, mutta levyt on vaihdettu C-korisen isompiin levyihin. Yllätyksekseni se oli aivan kova. Sen pari pientä ruostepaikkaa olivat lähinnä kosmeettinen vika. Shifteri on Turbo Action Cheetah SCS. Pultit olivat ruostuneet todella jumiin ja meni eräskin hetki, ennen kuin tajusin pulttikehällä olevan sekä oikeanettä vasemmankätisiä pultteja. Takasarjan Jake hankki uutena Jenkkilästä. Muilta osin voimanlähde sai jäädä vakioksi, sillä Jakella alkoi olla jo hiukan hinkua saada auto kilpiin. Saman puolen alatukivarsi oli vääntynyt, mikä kielii siitä, että kyseinen kulma oli tuupattu johonkin töyssyyn melkoisella voimalla. Kokoonpanon yhteydessä siihen uusittiin pakkasproput ja lisättiin erilaisia tiivisteitä puuttuvien tilalle. ”Takarenkaiden irrottaminen osoittautui Dodge Coronet 440 ’68 Kojelaudasta löytyy tärkeimmät mittarit Autometerin valmistamina. Ajo-ominaisuudet kohenivat Konin säädettävillä iskareilla, eteen asennetuilla säädettävillä putkimallisilla ylätukivarsilla, uusituilla takalehtijousilla sekä molempiin päihin lisätyillä kallistuksenvakaajilla. Aikataulu osoittautui mahdottomaksi jo siinä kohtaa, sillä osilla oli pitkähköt toimitusajat. Vääntyneen alatukivarren paikalle löytyi hyväkuntoinen, käytetty osa. Ainoa piilovaurio löytyi toisesta etulokasuojasta, jonka sisälokari oli irronnut saumastaan. Eräänä päivänä päätin ottaa asiasta selvää ja nykäisin takalokasuojan reunaa oikein kunnolla kaksin käsin. ollut tarkoitus tehdä alkuperäistä, ja hiukan huonomman aihion saattoi tärvellä paremmalla omallatunnolla oman makunsa mukaiseksi”, Jake virnistää. Jaken uskaliaimmissa visioissa Coronet oli liikenteessä jo saman vuoden kesänä
Jake korvasi huonokuntoisen alkuperäisen sohvapenkin paremman sivuttaistuen antavilla erillisistumilla, ja varusti ne nelipistevöillä asianmukaisine kiinnityksineen. KIITOS: Panu Virtaselle auton tuonnista ja Janne Lepistölle auton vinkkaamisesta sekä kaikille projektissa avustaneille. Rengastustakin olen ajatellut päivittää suuremmaksi, nykyiset 15-tuumaiset Pacer-vanteet olivat autossa jo sen tullessa minulle.” Jaken lista jatkuu ja rönsyilee asiaankuuluvasti isompiin levyjarruihin, sisustan ja sähköjen täydelliseen läpikäyntiin, stereoiden asennukseen sekä maalipinnan uusimiseen, kunnes hän saa uuden kuningasidean. Yksi asia johti toiseen ja nyt minulla on 5,7-litrainen Hemi tallin nurkassa odottamassa vuoroaan. Jake ei enemmälti perehtynyt vian aiheuttajaan, vaan nosti koneen laatikkoineen pois keulalta ja korvasi ne Volaresta jääneillä 360-kuutiotuumaisella koneella ja 727 Torqueflitellä. Ennen koneen paikalleenasennusta Jake maalasi lohkon korinsävyiseksi ja siisti myllyn kauttaaltaan edustuskuntoon siitäkin huolimatta, että tämä on hänen mukaansa vain välivaihe. VOIMANSIIRTO: A727 Torqueflite -automaatti, 8 ¾ perä. Suunnitelmissa on myös ylivaihdelaatikon hankkiminen sekä perävälityksen vaihto tiheämpään kiihtyvyyden ja lukon vuoksi. Eikös modernin ruiskukoneen laittaminen vanhaan muskeliautoon ole jo vähän nähty juttu?” 53 AMERIKAN RAUTA 2/2015. suoritettiin vuonna 2011. ALUSTA: Konin säädettävät iskunvaimentimet, edessä säädettävät putkimalliset ylätukivarret, takana uusitut lehtijouset, kallistuksenvakaaja edessä ja takana. Eräs kaverini sitten vastasi, että hänellä olisi sellainen ylimääräisenä. JARRUT: Levyjarrut joka nurkassa. Faktat DODGE CORONET 440 ’68 • OMISTAJA: Jarkko Ojanen, 49 • PAIKKA: Helsinki. ”Ehdin ajella Coronetilla tovin, kunnes eräänä iltana olin suuntaamassa keulaa kohti Espoon cruisingeja ja kone kadotti öljynpaineet.” Auto palasi takaisin telakalle. MOOTTORI: 360 cid V8. ”Toisaalta voisi olla coolimpaa laittaa se Hemi meidän nelioviseen käyttis-Dartiin. RENKAAT: Edessä 225/60 R15, takana 265/60 R15. Moottoriswapin yhteydessä uusittiin myös pakoputkisto. SISUSTA: Sohvapenkki korvattu erillispenkeillä, Scrothin sähköiset 4-pistevyöt, Autometerin mittarit, Turbo Action Cheetah SCS -shifteri. VANTEET: 15” Pacer Supreme, edessä 8x15”, takana 10x15”. Nykyasua hän kutsuu toiseksi evoluutioversioksi ja suunnitelmat kolmannen toteuttamiseksi ovat jo pitkällä. ”Kirjoittelin taannoin Facebookiin, että uusi ruisku-Hemi olisi hieno Coronetin pellin alla
VUODEN NOPEA PROJEKTI 54 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Viime numerossa esiteltiin Kotkan Devilstalli, jonka uumenissa on saanut nykyisen kuosinsa myös Toni Sirenin luiskaperä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen CHEVROLET AEROSEDAN ’48. Ensimmäiset askeleensa kohti nykyistä ilmettä se otti kuitenkin jo toistakymmentä vuotta sitten Tapanilan tallilla Helsingissä. VUODEN NOPEA PROJEKTI 55 AMERIKAN RAUTA 2/2015
”Tämän Letukan hankin jo vuonna 2004, mutta se oli mulla pitkään tallissa työn alla, kun tässä välissä on ehtinyt tulla kolme muksuakin”, Tonska selittää. ’48 Chevy oli kaupan verhoilijataiturina tunnetulla Vänttisen Lassella ja sitä oli jo rakenneltu melko paljon, mutta projekti oli syystä tai toisesta jäänyt kesken. Hankin sen tilalle Fordin 9-tuumaisen, johon tilattiin uudet sisuskalut Trade Partsilta. Tämänhän piti olla oikeastaan aika paljon parempi projekti, mutta etuakselistossa oli vähän kaikki huonona ja esimerkiksi olka-akselit olivat eri paria. Kori oli kyllä peltipuhdas, ja kaikki ruosteet oli hitsattu. Mutta se on ihan oman tarinansa arvoinen auto. ”Jo autoa rullaavana tallissa työnnellessä huomasimme, että siinä oli vikaa. ”Jarruosatkin tulivat mukana, ja esimerkiksi pääsylinteri oli uusi. Kuten arvata saattaa, oli Lasse ommellut autoon jo komeat, uudet verhoilut, mutta penkit ja ovipahvit seurasivat projektin mukana irrallaan. Korin runsaat ruostevauriot oli korjattu ja runkoon oli jo soviteltu pikkulohkokasi sekä TH700R4-automaatti, jotka eivät kuitenkaan olleet siinä vielä paikallaan. Se oli ensin suoraan sanottuna kakanruskea, sitten se chopattiin ja maalattiin mattamustaksi.” Tuo tyylikkäästi kustomoitu Premiere löytyy edelleen Devilsien tallilta, tosin nykyään sen omistaa tallikaveri Moppe. Muutosten jälkeen hiekkapuhallutin rungon ja maalautin sen tallin naapurissa olevassa hiekkapuhallusliikkeessä puolikiiltävällä mustalla.” Muu tekniikka oli ehjää, joten moottorin ja vaihteiston Tonska saattoi sovitella kutakuinkin sellaisenaan paikalleen. Premierellä ajellessaan Tonska alkoi haikailla siipiauton tilalle vanhempaa ja pyöreämpää laitetta, ja löysi Helsingistä mieleisen projektin. Sitten tuli se ’57 Lincoln, joka ehti olla minulla puolenkymmentä vuotta. ”18-vuotiaana hankin ensimmäiseksi autokseni Bluebirdin, jonka tilalle ostin muutaman vuoden päästä ’85 Dodge Ram pickupin”, Toni Siren kertaa historiaansa jenkkivehkeiden parissa. Osiltaan projekti oli myös aika täydellinen.” Tonska jatkaa. Takaakselikin meni pian vaihtoon, kun heti kättelyssä selvisi, että paikallaan ollut, ilmeisesti Camarosta peräisin ollut 10-pulttinen perä oli rikki. ”Kori oli ollut aika mätä. Runko oli auton minulle tullessa ehjä, mutta taka-akselia jouduttiin vähän kiksaamaan, jotta perä saatiin laskemaan alemmas.” Hienovaraisia korimuutoksia. ”Siihen en ole koskaan kiinnittänyt huomiota, onko tämä vanha Suomi-auto, mutta joka tapauksessa se oli ollut Suomen kilvissä alkuperäisellä tekniikallaan ennen kuin se oli otettu työn alle Tomahawk Townin tallilla. Tehostimesta en edes tiedä, mistä se on lähtöisin. ”Sen Ramin jälkeen tuli ’65 2D HT Polara ja suomenlippukattoinen ’61 Chevy Brookwood. ”Visionahan oli vaan kasata auto nopeasti ja ottaa liikenteeseen, mutta ei se ihan niin äkkiä käynytkään.” Vanhempi ja pyöreämpi. Tehostettu hammastanko oli myös paikallaan rungossa jo tullessa.” Vaikka jostain syystä mustan luiskaperän Kori näyttää äkkiseltään chopatulta, mutta katto on kyllä ihan alkuperäismitoissaan.” Chevrolet Aerosedan ’48 56 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Lattiat oli tehty kokonaan uusiksi ja ovetkin ainakin puoleen väliin
Billetbanjoratti tuli Trade Partsilta, penkkien verhoilut oli taiteillut valmiiksi auton aiempi omistaja Lasse Vänttinen. Tonska korvasi kojelaudan vasemman laidan neliskulmaisen mittarin kolmella pyöreällä Auto Meterillä, jotka sopivat hänen silmäänsä paremmin. 57 AMERIKAN RAUTA 2/2015
”Suunnitelmissa on ollut lisätä autoon enemmän vihreää, mutta toisaalta se näyttää aika hyvältä ihan mustanakin”, Tonska toteaa ja jatkaa: ”Voisihan tässä jonkun uuden hylsyn ostaa, että saisi jotain näperrellä, mutta tätä en ole kyllä ajatellut myydä pois. Kokoamisen yhteydessä auton kaikki lasit takaikkunaa lukuun ottamatta uusittiin. Nykyisen, kiiltävänmustan maalin Ipi ruiskutti luiskaperän pintaan viime keväänä. Ensimmäisessä vaiheessa ulkopinta sai ruskean pohjamaalin, jonka kera Tonska pääsi testailemaan autoa puuhakilvissä kesällä 2007. Suurimmat muutokset onkin tehty valoille. ”Pöydällä on jo Mustang II:n etupalkki, jos sen joskus vaihtaisi paikalleen. Sisustan suhteen Tonska pääsi melko helpolla. ”Paikallinen taiteilija suihki takaluukkuun sitten tuon Devils-kuvan.” Vaikka 10 vuoden rakentelun tuloksena luiskaperä onkin koko lailla valmis paketti, on Tonskalla sen varalle vielä mielessä kehitysideoita. ”Suurin piirtein kaikki kylkilistatkin ovat kyllä tallella, muttei niitä ole ainakaan toistaiseksi autoon asennettu.” Korin muutoksista vastasi tallin maalarimestari ja peltivelho Ipi. ”Vaakaan asennetut soikeat takavalot oli soviteltu perään jo Vänttisen aikana, etuvalot frenchattiin meidän tallilla.” Kotkassa saivat tehtävästään luopua myös alkuperäiset ovenkahvat, jotka korvattiin täysin mekaanisilla painonapeilla. Kun penkit ja ovipahvit olivat valmiina, kaipasi kajuutta lähinnä kokoamista ja maalailua. linjoista voisi luulla, että kattoa on chopattu, on se edelleen alkuperäisissä mitoissaan. Ovenkahvojen avausnapit toimivat täysin mekaanisesti ilman sähkövirtaa. Blue dotsein varustetut soikeat takavalot oltiin sovitettu peräpäähän jo Chevyn tullessa Tonskalle. Olen myös tilannut autoon uudet, samankokoiset Chrome Reverse -vanteet.” Värin lopullisuudestakaan Tonska ei ole aivan varma, vaikka pianomusta pinta upeasti kaarevalinjaista koria pukeekin. On sitä jo sen verran kauan rakenneltu.” 58 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Muuten kromit olivat ihan hyvässä kunnossa.” Enemmän vihreää. ”Vuotta tai kahta myöhemmin se maalattiin mattamustaksi, ja oikeat kilvet autoon ehdin hankkia vasta 2011, kun siinä välissä syntyi toinen lapsi, ja meni aikaa kaikkeen muuhun kuin auton laittoon.” Vanteiksi tulivat jo ensimmäisellä kasauskerralla nykyiset 14-tuumaiset kiiltävänmustaksi maalatut Smoothiet leveävalkosivuisine renkaineen. Chevrolet Aerosedan ’48 Sopiva madallus yhdessä listojen, kahvojen ja puskurinkäpyjen poiston sekä valomuutosten kanssa muuttaa auton ilmettä enemmän kuin uskoisikaan. Siinä kojetaulun vasemmassa laidassahan oli sellainen neliskulmainen mittari, joka oli oudon näköinen ja huonossa kunnossa, joten korvasin sen noilla pyöreillä Auto Metereillä.” Kiiltäväkehäisen banjoratin Tonska hankki Trade Partsin kautta, hyvin tyyliin sopiva kojelaudan alle asennettu Mark IV -ilmastointilaite sen sijaan tuli auton mukana. ”Kojetaulu ja sisäosat maalattiin jo alkuun vihreällä. ”Ipi myös hitsasi puskureiden käpyjen reiät umpeen ennen niiden kromauttamista
Faktat CHEVROLET AEROSEDAN ’48 • OMISTAJA: Toni Siren, 41 • PAIKKA: Kotka. Takaluukun kanteen on taiteiltu kynäruiskulla oman Devils-kerhon tunnus. ALUSTA: madallettu, runkoa notchattu takaa, takana ilmaiskarit, tehostettu hammastanko-ohjaus. VOIMANSIIRTO: TH700R4-automaatti, Fordin 9” perä. KIITOS: Ipille, jota ilman projekti olisi venynyt vieläkin pidempään. JARRUT: El Caminon levyt ja uudemman malliset satulat edessä, Fordin rummut, jarrutehostin. KORI: frenchatut etuvalot, puskurinkävyt ja ovenkahvat poistettu, soikeat takavalot blue dotseilla. MOOTTORI: Chevy SB V8, 12 voltin sähköt. RENKAAT: G78-14 miljonäärivalkosivut. SISUSTA: Billet-banjoratti, penkit verhoiltu vihreällä ja valkoisella keinonahalla, etupenkki sähkötoiminen, Auto Meterin lisämittarit. 59 AMERIKAN RAUTA 2/2015. VANTEET: 14” mustat Smoothievanteet
Furyn riivaama 60
Atte Silventoinen hankki itselleen ensimmäisen amerikanauton, josta muokkautui maukas mattapunainen katseenkääntäjä. Siinä tuntui olevan kaikki ne elementit, joita Atte halusi – Cokispulloa muistuttava kylkilinja, iso koppa ja neljä ovea käytännöllisyyttä lisäämään. ”Tarkoitus oli saada toimiva auto, jota voisi pikkusipistelyillä parantaa ilman suurempaa dramatiikkaa.”, Atte kiteyttää. Cokispullokylkinen neliovikoppa sai aimo annoksen 70-luvusta huokuvaa asennetta puolivahingossa. Kerimäkeläinen Atte Silventoinen sai ensi kosketuksen Amerikan autoihin monelle harrastajalle tuttuun tapaan kaverin innoittamana. Mikään muu ei kuitenkaan miellyttänyt. Yhtenä Furyn valintakriteerinä oli siisti yleiskunto. Fury olikin yleisilmeeltään varsin asiallinen ja myyjän kertoman mukaan pohja oli hiekkapuhallettu ja maalattu, joten ruostehommia ei siis olisi tiedossa… Luonteeltaan tarkkana kaverina Atte tutkaili uutta investointiaan tarkemmin ensimmäisen harrastekesän aikana. Jotenkin se kuskin jakkaran kippaileminen ei vaan tuntunut toimivalta ratkaisulta.”, Atte selittää. Isompi yllätys paljastui syksyllä lattiamaton alta. Virheettömäksi mainostettu pohja osoittautui lasikuidulla tilkityksi reikäjuustoksi ja konepeiton saranat olivat käytännössä irti ruostuneet tulipellistä. Ovien alalaidat Atte antoikin ammattilaisen huostaan, niihin uudet pellit vaihtuivat Silvarello Customsilla. Lopulta autokuume vei voiton ja kesäkuussa auto haettiin kotiin Luhtajoelta. Ainoa ero oli takapäässä, joka myytävässä autossa oli mallia sedan. Minun projektit karkaa aina isolleen. Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen keväällä 2008, kun myyntiin ilmaantui ’76 Plymouth Fury, jollainen kaverillakin oli. Furyn riivaama Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen PLYMOUTH FURY CUSTOM 4D ’76. Vaihtoon meni koko matkustamon lattia, molemmat helmat, takakyljet puolivälistä alaspäin, konepeiton saranoiden kiinnityspisteet, etuja takalasin kehykset sekä osa takakontin pohjaa. Ne oli tarkoitus ehostaa seuraavana talvena. ”Taas kävi toisin kuin olin ajatellut. Ikinä en ole päässyt sillä suunnitellulla pikkulaitolla.” Atte nauraa. ”Halusin auton, johon porukan on helppo tulla kyytiin ja poistua. Moni kakku päältä kaunis. Parin kesän ajan mies sai nauttia hieman kutitellun Plymouth Fury -farkun kyydistä, mikä oli oivallinen sysäys lopulliseen jenkkiautoihin repsahtamiseen. Atte purki korin osiin peltitöitä varten, kiinni jäivät vain akselistot. Furykin pysyi myynnissä useamman kuukauden ajan. Kävi ilmi, ettei Fury täyttänyt miehen laatuvaatimuksia, vaan huomio kiinnittyi pikkuvikoihin siellä täällä. Atte ihaili kaupan ollutta Furya useaan otteeseen muitakin vaihtoehtoja miettien. Ruostekorjausten lomassa 61. Kaikkiaan isoon koriin upposi peltiä reippaat kolme neliötä. Koppa vaati kuitenkin peltiä useampaan paikkaan kuin mihin Atte osasi varautua. Furyn kimppuun käydessään Atella oli aikaisempaa kokemusta peltihommista yhden auton verran
Alkuperäinen ajatus oli jättää lattiaverhoilut pois ja puhtaanvalkea pohjapelti näkyviin, mutta käytännöllisyys ja melutaso saivat luopumaan ajatuksesta.”, Atte muistelee. Pääväriksi Furyyn valikoitui Aten vahvan vision pohjalta VW:n värikartasta löytynyt punainen, joka päätettiin muuttaa mattasävyksi. Kopan maatessa maalarilla ensimmäisen projektitalven aikana kiikutti Atte alkuperäisen 360 cid moottorin kaverilleen Kinnusen Artulle – miehelle, jonka farkku-Furyn kyydistä kaikki oli alkanut. Katto puolestaan sai ylleen puhtaanvalkean kiiltovärin tuomaan kontrastia ja tuulahdusta 70-luvulta. Maalausurakasta sitten meinasikin tulla varsinainen murheenkryyni, homma ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Toisesta epäonnistumisesta hieman masentuneena Atte hylkäsi Furyn tallin uumeniin odottamaan uutta inspiraatiota. Peltipuhtaaksi ja kolmesti maalattu. Kahden auton pohjatyöt aikaisemmin tehneenä Atte leipoi pohjat itse käsin ja sähkökoneilla hiomalla. Toinen maalaamo teki työn sovitusti, mutta laatu ei ollut sovitun mukainen. Sivuhommina tehtynä maalauskuntoon saattaminen vei noin kuukauden päivät. Etuistuimen verhoilusta saatiin virheetön ratkennut sauma ompelemalla. Tehoa odotetaan löytyvän reilut 350 pollea. Peltitöitä seurasi ison korin puhdistaminen vanhasta maalista. Atte muokkasi konepeittoon tyylikkäät, toimivat scoopit, joiden avulla haluttiin välttää moottorin lämpöongelmia tulevaisuudessa. Peltitöiden yhteydessä konepeittoon ilmestyivät toimivat scoopit hillitsemään lisätehon tuomaa lämpökuormaa. Valtaosa takapaxin pohjaa vaati uutta peltiä. Koko alusta maalattiin valkoiseksi ja takajousituksen ryhtiä parannettiin ilmaiskarein. Perusteelliseen projektiin kuuluu tietenkin myös moottorin kunnostaminen, ja niin oli myös Furyn kohdalla. Terveysongelmien kanssa paininut ruiskumestari joutui lopulta vetäytymään työstä ja tilalle etsittiin toinen rahapussille sopivan hintainen tekijä nopealla aikajänteellä. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2015. ”Tarkoitus oli saada alustan kunnostetut ja maalatut osat nousemaan esille. Kireämpi kiuas. Sisustus on alkuperäinen lattiaverhoilua lukuun ottamatta. Aikaa ehti kulua reippaat puoli vuotta kunnes sisuuntunut harrastaja otti hiomavehkeet kauniiseen käteen ja valmisteli Furyn jälleen maalausta varten. Atte tarttui härkää sarvista ja työsti korin peltipuhtaaksi hiomalla ja maalinpoistoainetta käyttämällä sekä hiekkapuhaltamalla. Fury kiikutettiin maalaamoon sovitusti, missä se vietti aikaa reilun kuukauden ilman toimenpiteitä. Maalikerroksia kopassa oli onneksi vain kaksi ja kittiäkin hyvin maltillisesti – kori oli siis kolaroimaton, mikä lämmitti mieltä. Matto syntyi omin käsin. Sopivan suurta hiomatukea kun ei kaupasta tuntunut löytyvän, niin Atte valmisti työkalun omin neuvoin. Vanteiksi valikoituivat klassiset American Racingin Outlaw 2:t. Kolmas kerta toden sanoi ja lopputulos oli juuri sellainen kuin oli haettu. Pintamaalauksen jälkeen alustaan haettiin kontrastia maalaamalla e kauttaaltaan valkeaksi kulutusta kestävällä teollisuusvärillä. Peltipinnan suojaksi ruiskutettiin epoksi kauttaaltaan. Artulla oli kokemusta moottorihommista Attea enemmän ja hän oli hiljattain päivittänyt Plymouth Fury Custom 4D ’76 Pyöräkotelot maalattiin valkeiksi alustan tapaan. Moottori sai piristysruiskeen remontin yhteydessä sisältäen esimerkiksi alukannet ja kireämmän nokan
ohjelmoinnit (EFI live) Harrasteajoneuvojen huollot/korjaukset . 10-17 LIPUT: 5€ 7-11v / 10€ 12-17v / 20€ yli 18v / 25€ 2pvä AMERIC AN CAR CLUB OULU ACCO ULU. maalaukset Sipoo, puh. sähköt . 045 172 3111 www.jannesgarage.com AUKIOLOAJAT: LA 9.5. 167 -osainen* (K 25018) 349,00,98 -osainen* (K 25016) 209,00,Työkalusarjan* ostajalle Kamasa Tools -pipo ja minisarja K 7102 veloituksetta! K 25018 svh 567,K 25016 svh 390,K 7102 svh 59,Meidät löydät myös seuraavilta messuilta! American Car Show 3.-6.4 2015 Helsingin messukeskuksessa Hot Rod & Rock Show 25.-26.04.2015 Pirkkahallissa Classic Motorshow 2.-3.5 2015 Lahden messukeskuksessa Verkkokauppa Jokaiselle jotakin WWW.PAIMELANPARONITAR.FI JANNE’S GARAGE Pro touring & performance cars LS-moottorien swapit . Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta. peltityöt . alustat . 16-00 / SU 10.5. FI JÄRJ ESTÄ Ä LAUANTAINA ROCK’N ROLL -OHJELMAA JA SUNNUNTAINA PERHEOHJELMAA YHTEISTYÖSSÄ LouLou D’vil Maailmankuulu Burleski-show!. asennus
Faktat PLYMOUTH FURY CUSTOM 4D ’76 • OMISTAJA: Atte Silventoinen • PAIKKA: Kerimäki. Atte on ollut erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja kertoo auton toimineen hienosti ilman mitään ongelmia. Mattapunainen raivoaja on saanut paljon hyvää palautetta matkan varrella. Edelbrockin RPM -alukannet saivat täytteekseen myös rullakeinut. JARRUT: 2-piiriset, tehostetut levyt edessä ja rummut takana. MOOTTORI: Mopar 360 cid SB V8, porattu ensimmäiseen ylikokoon. Puskurin ja korin väliset filler-paneelit on tehty käsityönä pellistä. Pakoputkiston Atte rakensi 3” putkesta ja ulostulot viimeisteltiin rosterisilla päillä. Takana ilmaiskarit. Veivit säilyivät vakioina, samoin kampura, joka hiottiin. Helppo koota. Vanteet American Racing Outlaw 2, edessä 7x15”, takana 10x15”. Maalaamosta saapumisen jälkeen projekti alkoi edetä vauhdilla valmiiksi tehdyn tekniikan ansiosta. VOIMANSIIRTO: TF904automaatti, perä 9 1/4” lukolla. Tekniikan osalta muita päivityksiä ei tarvittu, sillä laatikkona oli jo valmiiksi rempattu TF904 ja perästä löytyi lukolla varustettu 9 1/4, jolle riitti pelkkä perushuolto. Liikkuvat osat toimitettiin tasapainotettavaksi Jyväskylään ennen moottorin kokoamista. 64 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Se vaati jäykemmät tuplajouset venttiilikoneistoon. KIITOS: Arttu Kinnunen, Silvarello Customs, Ari Silventoinen ja US-Parts. Aten Furyn moottori koottiin samoista perusnikaleista. Sytkästä vastasi edelleen Moparin vakio kärjetön jakaja, joka on osoittautunut toimivaksi myös Artun koneessa. omankin ajokkinsa motin varsin hyvin tuloksin. Lattiaverhoilu sitä vastoin oli aikansa elänyt ja uusi syntyi Aten työstämänä muuhun sisustaan sointuvasta punaisesta parvekematosta. Imusarjaksi valittiin niin ikään Edelbrockin valmistama Performer Air-Gap, jonka päällä kaasarina sai jatkaa motissa jo aikaisemmin palvellut saman valmistajan nelikurkkuinen 600. ”Voihan se olla, että jossakin kohtaa voimaa pitää saada lisää, kun eihän mikään koskaan riitä.” Atte tuumaa hieman ilkikurisesti. Artun farkku oli potkinut dynossa loivemmalla nokalla vakuuttavat 350 heppaa ja pitkästi yli 500 Nm vääntöä. Moottorin tehot ovat riittäneet hyvin huomioiden varsin epäsporttisen alustan, jolla eteneminen on pehmeän mukavaa, kuten mies asian muotoilee. Alustan osalta Mopar oli hyvässä iskussa, eivätkä alkuperäiset tehostetut jarrutkaan vaatineet suurempaa kunnostusta. Pakosarjoina jatkoivat Furyssä tulleet pitkät peltisarjat. Lohko porattiin ensimmäiseen ylikokoon ja reiät täytettiin Speed Pron 9,5-puristeisilla männillä. Jousitus säilyi vakiona takapään ilmaiskareita lukuun ottamatta, joilla perää pumpattiin hieman yläviistoon. Speed Pro 9,5:1 puristeiset männät; Edelbrock RPM alukannet, Comp Cams XE-274H -nokka-akseli, Edelbrock Performer Air Gap -imusarja ja Edelbrock 600 cfm kaasutin, pitkät peltisarjat. Hyvässä kunnossa ollut alkuperäisverhoilu vaati vain pientä kunnostusta kuljettajan kohdalta, missä muutama sauma oli ratkennut auki. Vaikka Fury on vahvasti 70-luvun henkeä huokuva, ei rakentaja myönnä tyylin olleen tarkoitushakuisesti siihen tähdätty, vaan syntyneen puhtaasti omia mieltymyksiä seuraten. Moottori-vaihteistopaketti laskettiin paikalleen, maalauksen ajaksi irti puretut pellit niputettiin ja Silvarello Customsin pellistä muovaamat puskurien filler panelit sopivat koloihinsa täydellisesti. Projekti venyi lähes kahden vuoden mittaiseksi ja valmistui sopivasti juhannukseksi 2010. Samalla kojelaudan alle syntyi keskikonsoli, johon upotettiin 5 tuuman kaiuttimet. ALUSTA: Alkuperäiset vääntösauvat edessä ja lehtipakat takana. Vaikka Fury on vahvasti 70-luvun henkeä huokuva, ei rakentaja myönnä tyylin olleen tarkoitushakuisesti siihen tähdätty. Tehoarvio 350 hv. Furyn cokispullomainen kylkilinja on muhkea. Vanteiksi Furyyn tuli American Racingin Outlaw 2:t, jotka edessä ovat kokoa 7x 15”, kumien ollessa BF Goodrichin 235/60, takana vanteella on leveyttä 10” renkaiden ollessa muhkeat 275/60R15. Aten koneeseen haluttiin panostaa vielä hitusen enemmän, joten poiketen Artun oman moottorin kokoonpanosta nokka-akseliksi valittiin hyvin katukäyttöön soveltuva Comp Camsin XE-274H. RENKAAT JA VANTEET: Kumit BF Goodrich, edessä 235/60R15, takana 275/60R15
ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Ammattilaatua verkkokaupasta! AUTOJA AMERIKASTA Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti! | USA CARS & TRUCKS OY | Tuusula Ota yhteyttä sähköpostilla: arto@usa-cars.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. -07 ja vanhempien autojen verot laskivat merkittävästi vuoden vaihteessa Myös varaosat, MP:t jne. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI. Autojentuontiliike WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen: Puh. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 040 506 9008 Tiesitkö, että yli vm. Yli 30 vuoden kokemuksella! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque
Kaikille joskus käy niin Kaikille joskus käy niin 66 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen HARLEY-DAVIDSON FLHR ROAD KING ’05. Kun on seissyt keulivan pyörän selässä enemmän kuin moni muu on istunut satulassa, voisi kuvitella, ettei normaaliliikenteessä voi sattua mitään. 67 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Sattui silti, ja sen seurauksena Tony Raidan Road Kingistä jalostui himmeäpintainen nykybaggeri
Takapyörä Pyörästä ei tätä nykyä paljoa kiiltäviä osia löydy. Kolme vuotta kului BMW:n tehdastiimin leivissä. Ei, vauhtia ei ollut kovin paljon, eikä liian tiukka mutka yllättänyt, mutta lopputuloksena Kingi oli ylösalaisin syvän ojan pohjalla. Osat pakoputkia ja keulaa myöten ovat saaneet satiininhimmeän mustan pinnan. Satulan muotoilusta ja verhoilusta vastasi paikallisen Autoverhoomo Customin Mika Volanen. Koeajo hoitui kätevästi siinä samalla, kun Tony ajoi Kingin yötä myöten kotiin Lahteen. Tuntemattomasta syystä. Sen sai huomata myös tv:stä tuttu tatuoija ja ammattitasolla moottoripyörästuntteja tehnyt Tony Raita. ”Ehdin ajella tuolla Kingillä sellaisenaan viime kesänä jonkun 3 000 mailia, kun eräänä iltapäivänä kaverin kanssa peräkkäin ajellessa se vain lipesi.” Tony kertoo. Tosiasia on kuitenkin se, ettei tien päällä kukaan ole koskematon, vaikka olisi kuinka hyvä ajopeli alla ja kuinka paljon kokemusta vaativammistakin olosuhteista. Jutun Road Kingin tarina juontaa juurensa viime kevääseen, kun Tony hankki Oulusta sen reissupyöräkseen, jolla voisi ajella mukavammin myös vaimonsa Ritan kanssa. H-D FLHR Road King ’05 Meille kaikille on helpointa käsitellä onnettomuuksia niin, että ajattelemme niiden sattuvan vain muille, eikä omalle kohdalle. Takaloksu laukkuineen tuli Baggerlandiltä, takavalot ovat universal-prätkäkamaa. ”Ärsyttävintä koko asiassa on se, että en oikeastaan edes tiedä, mitä tapahtui. Kotimaisiin pitkän linjan tatuointitaiteilijoihin lukeutuva Tony on pyörittänyt omaa studiotaan vuodesta 1994 saakka ja kiersi puolenkymmentä vuotta keulimassa ja kikkailemassa prätkillä erilaisissa esityksissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 68 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Rita kun ei aiempien pyörien kyytiin ole halunnut tulla. Harrikoitakin Tony on rakentanut useita niin itselleen kuin tuttavilleenkin, reilu vuosi takaperin yksi niistä esiteltiinkin Amerikan Raudan sivuilla, ja tuo pyörä on Tonylla edelleen
Moottorille Tony ei tehnyt mitään, pyörä kun oli jo hankittaessa yllättävän ripeäkulkuinen. Tai no, saihan se pyöräkin melko tällin osakseen. Vanne on Southern Motorcycle Worksin Elite Black Sabbath. Peräpäähän asennettiin korkeussäädön mahdollistavat ilmaiskarit ja vakioetupäähän 7-asteiset T-palat, mutta runkoa ei muutoin muuteltu. Vaurioituneet astinlaudat korvattiin sirommilla kokomustilla, ja mustan pinnoitteen saivatkin käytännössä kaikki pyörän alkuaan kiiltävät osat. Perässä ajanut kaveri tuumi jo, että nyt taisi lähteä henki.” Tony halusi tästäkin pyörästä hyvän ajettavan, joten etupyörän kooksi valikoitui maltillinen 23 tuumaa. Koska Tony halusi pyörän säilyvän asiallisena ajaa, valikoitui eteen 23-tuumainen pyörä – ei isompaa. Sitä voisikin kuvitella, että tulevana kesänä Tonyn ja Ritan olisi hyvä ajella komealla baggerillä auringonlaskuun. Kevyemmällä pyörällä olisin varmasti koko painollani saanut sen väkisin runtattua kallelleen, mutta tämä jatkoi matkaansa suoraan.” Perässä ajanut kaveri tuumi jo katsoessaan Tonyn pyörän liikkeitä ja nähdessään sen lentämisen ojan pohjalle, että nyt taisi lähteä henki. ”Luulen, että siinä on 95 big bore kitti, mutta eihän siitä voi olla aivan varma purkamatta konetta. Kun Tony sitten alkoi kivuta pystyyn äristen, että tule nyt auttamaan, äläkä vaan tuijota siellä, kun ei tätä pyörää saa täältä yksin nostettua, kaveri putosi shokissa polvilleen. Se, millainen pyörästä korjauksen jälkeen tulisi, oli Tonyllä siis pitkälti jo etukäteen selvillä, joten Tony saattoi käydä yhteistyössä Lahden MP-Servicen kanssa hommiin. Tankki vaihtui sulavalinjaisempaan malliin, jonka takapää jatkuu satulan alapuolelle saakka. Tony ei ensin huomannut kärsineensä rysäyksessä kovin suuria vahinkoja, mutta hänen ottaessaan kypärän päästä alkoi verta valua kasvoille. Otsassa oli iso vekki, jonka kypärä oli ilmeisesti jotenkin puristanut kiinni. Baggeri onkin kaupan, ja Tonylla on työn alla vastikaan Jenkeistä tullut H-D, jolla tullaan kuulemma keulimaankin – mutta vain omaksi iloksi. Pienempi etulokari ja massiivinen takaloksu laukkuineen tuli Baggerlandiltä, stongaksi Tony vaihtoi 12” apehanger-version. Ei kokonaan olemukseltaan muuttuneessa pyörässä voinut tietenkään käyttää enää alkuperäistä sohvaa, joten Tony toimitti penkin muokattavaksi lahtelaisen Autoverhoomo Customin Mika Volaselle. Istumapaikkojakin jäi edelleen kahdelle. Mutta tuskinpa vaan, kun eihän ihminen luonteelleen mitään mahda. Tony on niitä kavereita, jotka nähtyään työnsä tuloksen valmiina haluavat pian aloittaa uuden projektin, ja usein se edellyttää aiemman vehkeen myymistä koko homman rahoittamiseksi. Heinäkuussa sattunut onnettomuus muutti suunnitelmia, ja Kingi päätyikin suunniteltua aiemmin työn alle. Keula lampun koppineen on siis alkuperäinen, mutta värjätty mattamustaksi. 69 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Ojan pohjalta näyttelyyn. Ei se voi vakiona millään noin hyvin kulkea”, Tony selittää. ”Väri on maalarin itse sävyttämä ja mattalakalla”, hän täsmentää. lähti yhtäkkiä kesken mutkan alta ja sitten pyörä nousi pystyyn, enkä saanut sitä enää taitettua mutkaan. Väriksi tuli samantapainen kastanjanruskea kuin Tonyn naulapääkoneisessa A-Coupessa, mutta sävy ei ole kuitenkaan se sama. Tony antoi Mikalle verhoilun suhteen melko vapaat kädet, ja nopealla aikataululla mies loihtikin satulaan komeasti pyörän väreihin sointuvan käärmeennahkakuvioisen pinnan. Joka tapauksessa mies oli hengissä, ja pahimman kolhun taisi saada kokeneen kuskin ylpeys. Mattamustaakin väritykseen tuli laukkujen alareunoihin korostamaan laukkujen kylkien kaarevaa pokkausta. Southern Motorcycle Worksin 6061 billet -aluvanne on mallinimeltään Elite Black Sabbath, vaikkei siinä kyllä mitään Ozzyyn viittaavaa huomaakaan. Tonylla oli tarkoituksena ottaa pyörä joka tapauksessa syksyllä työn alle ja rakentaa siitä jenkkityylinen nykybaggeri
Se on hyvä tilaisuus nähdä, millaisia autoja maan huippurakentajat ovat saaneet aikaan ja päästä tutkimaan America’s Most Beautiful Roadster -kilpailijoita lähempää. Tämän vuoden erikoisteemana oli ’40 Fordin 75-vuotisjuhla. Käynti Pomonan Grand National Roadster Show’ssa on ehdottomasti yksi parhaita tapoja aloittaa vuosi harrastuksen parissa. Sen johdosta yksi halli oli täytetty kokonaan kyseisen vuosimallin Fordeilla. Uskomatonta, miten erilaiselta sama auto saadaan näyttämään erilaisella rakella, vannevalinnalla ja värityksellä. Lieneekö tämän ’40 Ford Pickupin omistava Bruce Bereiter uuden villityksen pioneerejä vintage-mikroautoineen. Niillä olikin täytetty yksi kokonainen halli, ja tyylisuunnissa löytyi laidasta laitaan. Toisaalta, jos luet tätä, olet luultavasti jo liian syvällä noissa ongelmissa. Tyyleissä löytyikin tail draggereista Halibrand-vanteilla ja liekkimaalauksella varustettuun. Vuosi 2015 tarkoittaa 75-vuotisjuhlaa ’40 Fordille. Teksti ja kuvat: Robert McCarter Suuren kansallisen roadster-näyttelyn nimi ei johda paljoa harhaan. Sanon tämän ehkä joka vuosi, mutten ole koskaan joutunut pettymään siihen, millaisia laitteita seitsemän näyttelyhallia pitää sisällään. Kuinkas olisi tällainen mikroauton kyyditsin. ROADSTER ROADSTER Show Grand National 70 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Jos yrität välttää tuhlaamasta kaikkia rahojasi autoon ja joutumasta ulkoruokintaan, kannattaa pysyä pois tästä näyttelystä. Tervetuloa kerhoon. Näyttely on tosiaan vuodesta toiseen suuri ja komea, tosin halleista löytyy kyllä rutkasti myös umpikorisia laitteita
Jos olet katsonut Chop Cut Rebuild -sarjaa televisiosta, niin tämä ’67 Chevelle saattaa olla sinulle tuttu. LS-koneella ja 5-vaihteisella manuaalilla varustetun auton etusohva on muotoiltu hauskasti paljon alkuperäistä tukevammaksi. Bramels Garagen ’65 C10:n madallus on raju, mutta muuten auto noudattaa kohtuullisen hillittyä linjaa. Luulen kyllä, ettei maalari ole miestä suuremmin kehunut noita 320 louversia hieroessaan. Henry Fordin cut-a-way rakennettiin alun perin vuoden 1939 New Yorkin maailmannäyttelyyn esittelemään uuden 1940-vuosimallin Fordin ominaisuuksia. Jopa sivupeilit ovat alkuperäistyyppiä. Auto on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja uutta 20” Rally Wheelseineen ja punaraitarenkaineen. Ross Meyerin ’36 Roadsterista ei puutu mitään, mitä hot rodissa pitäisi olla. Autossa on aikakaudenmukaista SVT-henkeä nostalgisine ilmeineen ja remmiahdettuine virikantisine lättäpäineen. Oli vaikeaa valita kaikista nelikympeistä yhtä suosikkia, mutta Ken Grossin coupe oli ehdottomasti sieltä kärkipäästä. 71 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Clyde Wooterin ’58 Chieftainissa on kaikki oikeat muutokset tuck’n roll -verhoiltuja pyöränkoteloita myöten. Weechie Weechin ’34 5-ikkunacoupe näyttää siltä, että se on valmis nostattamaan etutassujaan ilmaan hyvän matkaa lähtöviivan jälkeen. Toinen kirjoittajan suosikeista oli Darrell ja Dorothy Cimbaninin ’29 A Roadster. 72 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Victor Sevillan Tequila Sunriseksi nimetyn ’59 F100:n on maalannut itse Gene Winfield. 2,5” katon madallus ja ovenkahvojen poisto ovat vain alkusoittoa muutosten sarjassa. Normaalia pidempi keula ja channeloitu kori tuovat pickikselle juuri oikean asenteen. Bret Blackburnin ’32 pickupissa ei ole mitään ylimääräistä. Auto näyttää siltä, että se hakee rähinää. Punaisille teräsvanteille asennetut cheater-sliksit full moon -kapselein houkuttelevat kurkistamaan alumiinilla kuorrutettuun ohjaamoon. Autossa on paljon käsin tehtyjä osia. Grand National RoadsterShow En tiedä, kumpi olisi kiinnostavampaa, tämän auton historia vai sen omistajan nimi. Rivierat on aina tunnettu tehtaan customeina, mutta Kevin Anderson on tehnyt omastaan alkuperäistäkin upeamman
Se osoittaakin Allowayn autojen ajattoman tyylikkyyden. Larry Olsonin ’33 Roadster, jonka on rakentanut Bobby Alloway. John Lynchin tylyä ’32 pickistä liikuttaa Edelbrock-herkuilla varustettu lättäpää. Chopit Kustomin ’27 Roadster osoittaa, että yhdistelmä toimii. 73 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Ja AMBR-voittaja on... Jos kertoisit tuntemattomalle, että sinulla on keltainen auto punaisella sisustalla, saattaisit joutua katsotuksi vähän viistoon. Auto on nimittäin tribuutti Roadsterille, joka tuhoutui muutama vuosi sitten tulipalossa. Moni sanoi nähneensä auton ennenkin, mikä onkin puoliksi totta. Tämä on yksi niistä autoista, joiden muutokset on tehty niin tyylikkäästi, että ne jäävät melkein huomaamattomiksi
Mitä muuta voi odottaakaan, kun aihiona on 6244 mailia ajettu alkuperäisauto, johon Moal teki yli 100 muutosta. ’32 Ford. Grand National Roadster Show jatkuu iltaan saakka, mikä suo hienon mahdollisuuden kuvata ulkoalueen komeaa kalustoa hämärtyvässä illassa. Greg Zulimin ’31 A-mallin kattoa on muokattu reilusti, jotta se on saatu näyttämään erehdyttävästi uudemman mallin 5-ikkunakatolta. Grand National RoadsterShow Pinkee toi näytille vasta valmistuneen ’33 Coupensa, joka on nähty viime vuosina esillä monissa eri vaiheissaan. Huomaa mielenkiintoinen vaihteensiirron turvalukitus! 74 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Show’ssa riittää harvinaisia moottoreita. Alusta on jalostettu täysin mutka-ajoon soveltuvaksi ja voimanlähteenä on alumiininen Fordin 427-pikkulohko ultraharvinaisilla Gurney Weslake -kansilla. Tämä on yksi autoista, jonka yksityiskohtia tutkien voisin kontata sen ympärillä koko päivän. Tappavan täydellinen on termi, joka ei liioittele yhtään Bruce Canepan ’32 Ford Sedanin kohdalla. Vaan eipäs olekaan. Tänä vuonna joka puolella näkyi vanhoja nelipyttyisiä vakioista OHC-kantisiin ja monilla kaasareilla varustettuihin
Jokaisella menestyneellä rakentajalla on oma tavaramerkkinsä, ja Ryan Reedille sitä ovat yksinkertaisuus ja täydellinen työnjälki. Yksi niistä oli tämä ’36 Packard, josta paja on leiponut huikean ”Mulholland Speedsterin”. Tämä ’32 on yksi hieno esimerkki aiheesta. Hollywood Hot Rods toi näytille useamman vielä vähän keskeneräisen auton. ”Nickel 3” on aidosta Roadster-korista rakennettu rodi, jossa on liian paljon muutoksia tässä listattavaksi. Yritin laskea, kuinka monta niittiä apukuskin oveen oli isketty, mutta sekosin laskuissa. Pinkeen rakentama Rivet Roadster oli yksi huikeista AMBR-kilpailijoista tänä vuonna. Rankin niistä on kuitenkin täysin käsityönä pellistä tehty katto. Kaikissa hänen autoissaan on täydellinen stance eikä mitään ylimääräistä. 75 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Frank Galpinin vuonna 1946 perustama Galpin Ford on nykyään maailman suurin Ford-diileri ja yli 700 miljoonan taalan vuosimyynnillään Galpin on Kalifornian ykkösiä useiden muidenkin merkkien jälleenmyyjänä. He ovat luoneet tuotteelleen oman terminsä ”galpinizing”. Galpin Auto Sports Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kävimme tutustumassa Kaliforniassa, Van Nuysissa sijaitsevaan Galpin Auto Sportsiin sekä heidän yksityiseen autokokoelmaansa, joka tarjoili silmänruokaa ja henkeäsalpaannuttavia autolegendoja niin muskeleiden ja moottoriurheilun kuin kustomkulttuurinkin saralta. Mustangeja oli luonnollisesti laidasta laitaan, mutta myös paljon muuta. Ovet näet eivät ole auki suurelle yleisölle, mutta sisään pääsee, jos osaa pyytää. Ohjelmahan siirtyi viitoskaudellaan West Coast Customsilta Galpinin leiriin. Tarjonta ei rajoittunut pelkästään amerikkalaisiin autoihin, vaan esille oli kerätty esimerkiksi kattaus eurooppalaisia kääpiöautoja. Kulkineita oli todellakin laidasta laitaan ja esittelykyltteineen niihin perehtymiseen sai helposti kulumaan useamman tunnin siitäkin huolimatta, että osa kokoelman kalustosta oli viety näytille Las Vegasin SEMA Show’hun ja osa jo laivattu Japaniin Mooneyes Custom Show’ta varten. Jos ei moni tiennyt pajan pitkälle ulottuvasta historiasta, niin vielä harvempi tietää Galpin Auto Sportsin omasta kokoelmasta, joka sijaitsee pajan ja siihen kuuluvan myymälän välittömässä läheisyydessä. Hallin perimmäisellä seinällä oli huomattava kokoelma fantasiarodeja Ed ”Big Daddy” Rothin ja muiden hänen aikalaistensa ihmemaasta. Meidän tapauksessamme päädyimme ensin GAS:in myymälään, jonka tiskiltä asiaa tiedusteltuamme ystävällinen myyjätär soitti näyttelyhallin vahtimestarille ja neuvoi meidät eteenpäin. Heti sisään astuttuamme vastassa oli Ford GT sekä Shelbyn pajan tuotteita. TSEKKAA ITSE! GALPIN AUTO SPORTS 15500 Roscoe Blvd. Galpinilla tosin ei puhuta kustomoinnista sen enempää kuin tuunaamisestakaan. Kävelimme ohi hallien, joissa autoja rakennellaan, kunnes päädyimme ovelle, jossa meidät vastaanotti pukuun sonnustautunut vanhan ajan herrasmies. Van Nuys, Kalifornia, USA 76 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Firman leipiin vuonna 1953 palkattu Bert Boeckmann, joka nousi myöhemmin koko Galpinin johtoon, esitteli autojen paranteluun keskittyvän konseptinsa jo 60-luvun alussa ja loppu on historiaa lukuisine menestyksekkäine kilpureineen, kustomeineen ja elokuva-autoineen. Matkalla Galpin Auto Sportsille pysähdyimme paria korttelia aiemmin Galpin Fordin pihalla, jossa oli muun muassa näyttävä rivistö Boss 302 Mustangeja. Eri merkkejä ei ole suomalaiseen tyyliin koottu yhden katon alle, vaan joka merkille on omat edustavat myyntija näyttelytilansa suuren maailman malliin. Galpinin autoimperiumi on sanalla sanoen mykistävä. Moni ei kuitenkaan tiedä, kuinka kunniakas ja pitkä historia Galpin Auto Sportsilla on. Galpin Auto Sports, joka tunnetaan myös lyhenteellä GAS, on Galpinin oma autojen modifiointiin keskittynyt paja, joka on nuoremmalle väelle tuttu MTV:n Pimp My Ride -ohjelmien kautta. Peremmältä löytyi muun muassa nostalgista kiihdytyskalustoa, entisöityjä loistoautoja ja klassisia kustomeita. Lausuttuaan muutaman sanan tervetuliaisiksi hän päästi meidät tutustumaan kokoelmaan omaan vapaaseen tahtiimme
GAS:in myymälässä myydään viriosia, vaatetta ja matkamuistotavaraa. Myös Rat Fink oli saanut myymälästä itselleen kokonaisen osaston. Lee Iacocca esitteli Carroll Shelbyn Bert Boeckmannille jo 60-luvun alussa, mistä lähtien yhteistyö Galpinin ja Shelbyn välillä on ollut saumatonta. Punainen AC Cobra oli aito, sininen Daytona Coupe puolestaan erittäin hyvä replica. Matkalla myymälästä kokoelmahalliin pystyi kurkistamaan ovelta, mitä pajalla oli työn alla. Taustalla on viimeisen päälle entisöity yksilö. Boss 429 -koneinen ’70 Maverick funny car edusti nostalgiakiihdyttimiä. Gary Weckesserin rakentama, neljällä Ford 351 Windsorilla varustettu MACH IV oli suosittu näyttelyvetonaula vuosina 1969-75. 77 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Auto tottelee nimeä ”Plastic Fantastic”. Saatavilla on myös crate-moottoreita, kuten tämä poikkeuksellisen tyylikäs Roush Performancen 560-heppainen pikkulohko. Mooneyesin tuotteille oli oma kookas osastonsa ja tavarat olivat esillä asiaankuuluvaan tyyliin. Etualan ’65 Shelby GT350 on latolöytö, joka konservoitiin Galpinilla teknisesti toimivaan iskuun säilyttäen vuosien varrella karttunut patina. Galpinin sponsoroima auto rakennettiin ensisijaisesti showtarkoituksiin, mutta toimivasta kokoonpanosta kertoo seitsemän sekunnin varttimailiaika
Vuonna 1965 valmistunut ”Milk Truck” on Dan Woodin tekeleitä. Auto on entisöity kauttaaltaan Galpinin Dave Shutenin toimesta. Galpin Auto Sports Boss 351 Ford Ranchero on yksi GAS:in viimeisimpiä rakennelmia. Rähjäinen Pinto kummastutti aluksi näyttelyautojen rivissä. Dan Woodin ”Ice Truck” oli vuoden 1970 kenties merkittävin showrodi. Dan rakensi auton Ed ”Big Daddy” Rothin alaisuudessa, minkä saattaa jotenkin arvatakin. Tämä ’59 Impala on kustomoitu melkein uutena. Takana on vahvasti samanhenkinen Pizza Wagon. 78 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Auto on edelleen samassa asussa, johon sen rakensi vuonna 1961 Forrest Cutter. Tavoitteena oli tehdä suorituskyvyltään ja ajo-ominaisuuksiltaan nykypäivää edustava ’68 Ranchero. Matkalla toiseen näyttelyynsä auto naarmuuntui, mistä masentuneena mies hylkäsi auton seisomaan 45 vuodeksi. Showrodialueelle johdatteli Von Dutchin ”The Toad” – taiteilijan itsensä suunnittelema ja käyttämä kaksipaikkainen roadster psykedeelisellä dune buggy -vivahteella. Ed Rothin ”Tweedy Pie” on yksi maailman tunnetuimmista TBucketeista. Joku voisi pitää ratin sijoittelua hieman epäkäytännöllisenä. Lopulta selvisi, että kyseessä oli Bond-elokuvassa Kultainen ase esiintynyt lentävä yksilö. Siivet tosin olivat jääneet matkan varrelle. Auto on ’23 Ford Model T asennettuna ’32 Fordin rungolle
Entisöinnin suoritti Hatfield Restorations. Yksi kokoelman mielenkiintoisimpia modattuja Mustangeja oli tämä ’69 ”Green Machine”, joka rakennettiin nykyasuunsa livenä kolmessa päivässä 2009 SEMA Show’ssa seitsemän galpinilaisen toimesta. Sen tuotteisiin kuului tämä ”Muntz Jet” -niminen urheiluauto, jota valmistettiin alle 400 kappaletta. Kyseessä on Ed Rothin rakentama trike, jossa on 1800 cc Volkkarin kone. ’30 Packard Dual-Cowl Phaeton Cabriolet oli yksi näyttävimmistä alkuperäiskuntoisista klassikoista. Lil Redd Wrecker on George Barrisin käsialaa 70-luvun alusta. Gene Winfieldin vanha shop truck, ’35 Ford Pickup, katosi tietämättömiin vuonna 1965 ja löydettiin vuonna 2008. ’32 Edelbrock Special Highboy Roadster on kuulunut aikanaan Edelbrockin koneistuspajan johtajalle Bill Likesille. Pian löytymisensä jälkeen Hot Rod Magazine nimesi sen kaikkien aikojen latolöydöksi. Hiukan ’34 Ford Roadsteria muistuttava ”Globe Hopper” valmistui vuonna 1987. Autojen lisäksi Ed Roth tunnetaan eriskummallisista trikeistään, jollaiseksi voidaan laskea myös tämä vuonna 1976 valmistunut ”Great Speckled Bird” Taustalla näkyy miehen liikkuvana mainostauluna toiminut ’73 Honda 600 Coupe. Autossa on Bobby Meeksin preppaama lättäpää. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Pian sen jälkeen Revell valmisti tästä Ed Rothin rakennelmasta suositun pienoismallirakennussarjan. ”Mysterion” ensiesiintyi Rod & Customin kannessa syyskuussa 1963. Vuonna 1964 alkunsa saanut auto entisöitiin Galpinilla entiseen loistoonsa. ”Orbitron” löytyi huonossa kunnossa Meksikosta oltuaan kateissa lähes 35 vuotta. Madman Muntz oli Los Angelesissa ja New Yorkissa vaikuttanut automyyjä, joka perusti oman automerkkinsä, Muntz Car Companyn
Tälläkin kertaa messuhalliin oli saatu kerättyä komea kattaus kotimaista kalustoa. Petrol Circus Baggereitäkin oli hallissa useampia. Tankin kylkien ruoste on toteutettu onnistuneesti maalilla. Sitä sanotaan, että jos se ei kulje, kromaa se. Tämän maalauksesta löytyi tarkemmalla tutkiskelulla paljon yksityiskohtia, jotka eivät heti hyppää silmille. Juha ”Raiza” Raition rakentama ’94 Heritage Softailiin pohjautuva ”Eviloddity” on nimensä mukaisesti häijyn kummallinen sekoitus vanhan liiton kopteria ja dirttipyörää. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Samaan aikaan kun Helsingin Messukeskuksen päähallin täyttävät MP-Messut, on jo useamman vuoden ajan pienemmissä halleissa järjestetty Petrol Circus Custom Bike Show, jonne pääsee samalla lipulla. Kulmikkaat, kahvilapyörämäiset tankit tuntuvat olevan nyt muodissa. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Herculesin mielenkiintoisin jippo on kuitenkin sen neliskulmainen ajovalo, jollaisia ei ihan joka kulmalla tule vastaan. Peilikiiltävän V-Rodin voisi kuvitella kyllä myös kulkevan reippaasti turboahtimensa ansiosta
Servi-Car on aina mukava näky, erityisesti pirteänvärisenä. Tämä ’55 kuuluu Antti Björkstedtille. Harvemmin nähty teema pyörän pinnassa. Raition käsialaa on myös tämä Evildirt-nimen saanut ’96 Sportster. Lunkan Seahorse on tainnut napata pokaalin jokaisesta tapahtumasta, jossa on käynyt. En muista koskaan aiemmin nähneeni näin tyylikästä satapiikkiä. Ilkka Jantusen matalan, mutta pitkäkeulaisen ’76 Shovelin Marilyn-aiheisen maalauksen on toteuttanut Jori Jantunen. Tyylipuhtaan laitteen lähtökohtana on ollut ’73 Honda CB125. Eri kiiltoasteisten mustien pintojen yhdistely toimii erinomaisesti pelkistetyssä kokonaisuudessa. Petrol Circus Murdered out on termi, joka kuvaa hyvin tätä Rodia. 81 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Petri Marilan Triken vetoratkaisua jäi useampikin tutkimaan vähän tarkemmin, takavanne kun on yhtä avointa putkea ilman mitään näkyvää ripustusta. Hinnat alkavat 17 490 eurosta. Juha Vengasahon raikkaanvärisen kopterin stuukissa on jotain kovin 70-lukulaista. Uusien pyörien kiinnostavinta päätä edusti Indianmalliston halvemmasta laidasta löytyvä Scout. Kellokoskelaisen Davidsson Garagen näkemys Sporasta kantoi nimeä Garage Racer. Lahdesta, Jim Dandyn tallilta tuli Erkki Kaurasen ’62 ”Daytona Demon” bobber. Todella tyylikäs kokokonaisuus. Eikä syyttä. 1133-kuutioisella V-twinillä varustettu pyörä on vähän niin kuin yhdistelmä kilpailevan merkin useampia malleja
Tämän vuoden tähtiartistit olivat yhdysvaltalaiset David Lozeau ja Jeral Tidwell. Monstrosity Kustom Artin ständillä oli kummajaisia Draculasta Macheteen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kolmatta kertaa järjestetty KKS on vakiinnuttanut asemansa kotimaisena harrastekauden käynnistäjänä. Suomalaisilla on hyvä maine tapahtumanjärjestäjinä, mikä takaa sen, että kyvykkäiden kotimaisten artistien rinnalle saadaan vuosi vuodelta nimekkäämpiä ulkomaanvahvistuksia. Hyvä esimerkki suomalaisesta vieraanvaraisuudesta on se, että Platu pestasi Luntamon Jussin poimimaan vieraat lentokentältä viime lehdestä tutulla kustomoidulla ’46 Cadillac Hearsella. Siinä oli ihmettelemistä amerikanmiehilläkin. Kalusto oli harkitun korkealaatuista ja artistien kirjo entistäkin laajempi. Yksi taidokkaimmista työnäytteistä oli tämä Telecaster. Koska suomalaiseen tyyliin kuuluu, että jotain kritiikkiä ja napinaa on aina esitettävä, niin mainittakoon nyt lopuksi sitten ne kaljajonot. Paitsi, että tapahtumassa viihtyivät artistit, viihtyivät siellä myös vieraat, joita Kaapelitehtaan käytävillä liikkui ihan entiseen malliin, välillä jopa ruuhkaksi asti. Vieraista huolehtiminen ei ole miehen mukaan lainkaan itsestäänselvyys, vaan joissain paikoissa järjestelyistä on joutunut suoriutumaan omillaan kyyteineen ja yöpymisineen. Nahkaa työstäviä käsityöläisiä oli paikalla useampia. Maine on kiirinyt vähitellen ympäri maapallon ja Suomeen halutaan tulla kauempaakin. KKS:n järjestäjä Marco ”Platu” Planting kertoo pitävänsä kunnia-asianaan sitä, että vieraista pidetään huolta. Bändit tarjoilivat letkeää taustamusiikkia ja loppuillan burleskiesiintyjät erilaista silmänruokaa vastapainoksi taiteilijoiden tuotoksille. Molemmat määritelmät pitivät paikkansa tänäkin vuonna. Myös vieraita oli saapunut maamme rajojen ulkopuolelta ja eräskin espanjalaispariskunta kertoi tulleensa Suomeen varta vasten KKS:n vuoksi. Nehän on aina liian pitkiä. Platun oma Buick Riviera oli yksi odotetuimmista autouutuuksista, heitettiinhän sen valmistumisesta huhuja jo viime keväälle. Oli suorastaan käsittämätöntä, kuinka paljon erilaista osaamista ja taitoa saman katon alle oli saatu haalittua. Platu on vieraillut itse useissa ulkomaisissa alan tapahtumissa, joten vertailupohjaa riittää. Vieläkään auto ei ollut sataprosenttisen valmis, mutta varsin edustuskelpoinen. Tapahtumaa on kutsuttu muun muassa miesten käsityömessuiksi ja kaupungin parhaiksi bileiksi. Kustom Kulture Show 82 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Hi-Revsin tontilla koreillut Chevy pickup kuuluu ruotsalaiselle kustomkissalle, Hellcat Equilalle. Takana Alpon chopperi. Kasi-Pasina parhaiten tunnetun Pasi Korhosen ”Golden Touch” ’49 Oldsmobilen scallopeissa on ennennäkemättömän hienot eloksointia muistuttavat lehtikultaukset. Aki Hairetdinin ’55 Chevy on saanut tallikaverikseen harvinaisemman peltisen Willys pickup gasserin, jollaisilla neppailtiin 60-luvulla. Toteutus valittiin Dare to Be Different Awardin arvoiseksi. Kovan kysynnän vuoksi kyseistä koria saa nykyään myös kuttaperkkaisena. Saksalaisen Krazy Tiki Artin käsinveistetyt puiset tikipatsaat tekivät kauppansa. Auto äänestettiin People’s Choice -voittajaksi. Craftsmanship Award myönnettiin ansaitusti Veikko Sikiön WSA:lle. Tex Hänninen tunnetaan parhaiten Pupuankastaan, mutta miehen repertuaarista löytyy myös näyttävää autoaiheista grafiikkaa. Akia muistettiin tapauksen johdosta Attitude Awardilla. Lunkan ”Seahorse” pyörän juju on sen epäsymmetrisyydessä, mikä käy parhaiten ilmi yläpuolelta katsottaessa. 83 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Yksi tämän kevään kustomuutuuksista on joensuulaisen Helge Nygrenin ’51 Buick, jonka päivitetty ulkoasu alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Ovien määrän puolittamisen lisäksi autosta sheivattiin kahvat, ja takavalot vaihdettiin ’53 Lincolnin tuikuiksi. Uusi Samoa Orange -väri poimittiin Audin värikartasta ja sen ruiskuttamisen jälkeen uusittiin myös sisustan värimaailma. Vähitellen edellisessä elämässään varaosa-autona toiminut kasa muuttui kaksioviseksi ja katottomaksi kustomiksi. Helge kertoo nähneensä Buickinsa, tai pikemminkin hyvin mädän neliovisen aihion ensimmäisen kerran jo vuonna 1987, mutta itselleen hän hankki sen vuonna 2000. Kustom Kulture Show 2015 Tukholman yläpuolella vaikuttavan Hi-Revs CC:n osastolla nähtiin muun myös Jonathan de Beschen ’48 Chevrolet. Työlistalla on vielä rättikaton uusiminen ja suunnitelmissa on ollut myös bambuhyllyn asentaminen kojelaudan alle pienen lisäsäilytystilan saamiseksi. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Oven vieressä kustomkansaa tervehtinyt ’55 De Soto Diplomat kuuluu nykyään Mika Karille. Etukelkka ja taka-akseli adoptoitiin Malibusta. Sisusta oli punainen samoin kuin rättikattokin. Valkoiset ja ruskeat keinonahat tilattiin Espanjasta ja ne tikkaili paikalleen joensuulainen Verhoilupaja. Edellisessä asussaan Helgen Buick oli mattamusta ja sen keulalle oli taiteiltu liekkejä. Eski Haajasen Coupe oli somistuksesta päätellen vaihtanut väriään spraypullon avustuksella. Tekniikaksi asennettiin Chevyn 305, joka sai peräänsä TH350automaatin
Kuvataiteen lisäksi tarjolla oli välineitä vanhanmallisiin hiustenleikkauksiin sekä tatuointien poistoon. Punainen lauta on Timo Lindholmin ja sininen puolestaan Joni Koivulahden käsialaa. 85 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kustomfillaria löytyi niin herralle kuin rouvallekin. Kynäruiskutaiturointia onnistuneimmasta päästä. David Lozeaun kustomtaide ammentaa aiheensa meksikolaisten kuolleiden päivästä. Katar Kustom Kuitarsin osastolla oli käsintehtyjen kotimaisten kitaroiden lisäksi myös astetta spessumpia vahvistimia. Hyväntekeväisyyshuutokauppa pidettiin tällä kertaa syöpää sairastavien lasten hyväksi. Tarjolla oli välineistöä muun muassa jalkakäytäväsurffailuun. Mercy Maybelle ja Joy Licious loihtivat asiakkaistaan entistä vetävämpiä pin-up-henkisin meikein ja kampauksin. Toisenlaista tankkitaidetta
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen No Mad -projektimme on edennyt purkamalla autoa pienempiin palasiin, oikomalla käyttökelpoisia osia ja hankkimalla käyttökelvottomien tilalle uusia. Samalla on todettu, että eri valmistajien tuotteissa on selkeitä laatueroja. Runkopalkit ovat osoittautuneet koviksi lukuun ottamatta kuskinpuoleista takapäätä. Arvatenkin korroosio on kohdellut kaltoin myös niitä, mutta kuntoa kartoitetaan purkamisen edetessä ja lopullinen tuomio saadaan hiekkapuhalluksen jälkeen. Ruosteisia lattiapeltejä poistettaessa on lähtökohtaisesti säilytetty niiden alla olevat alkuperäiset tukirakenteet. Autosta irrotettiin alkajaisiksi keulan pellit, ovet ja takaluukku, minkä jälkeen päästiin helpommin käsiksi uusimisen tarpeessa oleviin pohjaja kynnyspelteihin. Projektia edistettäessä on syntynyt myös visio eturungon korvaamisesta toista sukupolvea edustavan Camaron etukelkalla, mutta nähtäväksi jää, toteutuuko suunnitelma sellaisenaan, vai muuttuuko se vielä matkan varrella. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Tallilla – Chevrolet Nomad ’56 Kelvottomaan kuntoon päässeiden lattiapeltien poistaminen on aloitettu. Runko itsessään on osoittautunut kovaksi, kuten arvelimmekin, lukuun ottamatta kuskinpuoleista takarenkaan taakse jäävää palkinpäätä, joka oli mätä. Peltien ja palkkien kanssa painimista riittää vielä toviksi, minkä jälkeen vuorossa on ruosteisten osien puhaltaminen puhtaaksi. Ne ajateltiin käyttää kokonaan, vaikkei akuuttia tarvetta terveelle pellille olisi käytännössä kuin alareunassa. Purkamisen ohessa on tehty myös ajatustyötä tulevien toimenpiteiden ja ratkaisujen toteuttamiseksi. Parhaissa korjauspaloissa pokkaukset ja prässäykset ovat teräviä ja juuri oikeilla kohdillaan, minkä lisäksi ne on käsitelty ruostumisen estämiseksi weld through -tyyppisellä pohjamaalilla. Oviaukkojen etureunojen karmipalkkeihin löytyi sattumalta korjauspalat, jotka yltävät helmasta noin 40 sentin korkeudelle. Osa lattian tukipalkeista saadaan varmasti hyödynnettyä auton mukana tulleesta ylimääräisestä lattiasta, joka on kunnoltaan hiukan alkuperäistä parempi. Terveempien pintapeltien puhdistamisessa ajateltiin kokeilla raspikonetta, jonka toivotaan tarjoavan apua myös joidenkin peltien alapuolelle ruiskutettujen ja vuosien saatossa todella tiukasti kiinni jämähtäneiden massojen poistoon. Toisissa osissa prässäykset taas ovat hiukan summittaisia ja pinta muistuttaa pajavasaralla taputeltua. Uusittavien peltiosien joukossa on käytännössä koko lattia tulipellistä taaksepäin, ja valtaosa tarvittavista korjauspelleistä on saatu jo haalittua kokoon
Kotelo on prässäyksiltään terävä ja mitoiltaan tarkka, kun kyljeksi kaartuva osa puolestaan vaikuttaa pikemminkin kotiverstaalla pajoitetulta. Sen kimppuun käydään paineilmakäyttöisen raspikoneen avustuksella. Samalla uudesta tankista voisi tehdä suuremman. Lattiaan on hankittu korjauspalat tulipellistä taaksepäin. Yhtenä vaihtoehtona on pohdittu 90-luvun Vanin tankkia, joka vaikuttaisi syöttöputkineen olevan tarkoitukseen melko sopiva. Palkki suoristui kuumentamalla, prässäämällä ja moukaroimalla, ja osoittautui samalla todella kovaksi pinnan syöpymistä huolimatta. Konepellin alapuolelle on ruiskutettu jossain vaiheessa suojamassa, joka tuntuu olevan kiinni erittäin tiukasti. Alkuperäinen bensatankki on tullut tiensä päähän. Varapyöräkotelosta on päätetty luopua kokonaan ja sen tilalle on suunniteltu tien päällä tarvittavien työkalujen kuljettamiseen sopivaa lokeroa. Lattiapeltien alla olevat tukirakenteet ovat säilyneet vaihtelevasti. Hiekkapuhallus paljastaa, kuinka paljon niitä joudutaan lopulta uusimaan. Rungon takaosan mutkalle rutattu poikittaispalkki saatiin oikaistua olemassa olleisiin reikiin kiinni pultattua omavalmisteista työkalua käyttäen. Matkustamon lattiapellit ovat kahdessa osassa, mikä helpottaa niiden asentamista paikalleen. Tämä kuva osoittaa hyvin, millaisia eroja eri valmistajien korjauspaloissa on. Kun ruostuneet pultit saadaan irti ja saranat puhdistettua, pintakäsiteltyä ja varustettua uusilla tapeilla ja rasvoilla, jatkuu saranoiden elinkaari ties kuinka pitkälle. Toinen vaihtoehto on teettää uusi tankki mittojen mukaan. Tervettä peltiä on hankittu muun muassa kylkipalojen, kynnyskoteloiden, varvaspeltien ja lattian alle tulevien tukipalkkien muodossa. Pelteihin on prässätty limitys kardaanitunnelin päälle. Takaluukun saranat ovat kestäneet korroosiota ympäröiviä metalliosia paremmin. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kuvassa on oven takapuolelle jäävä kylkipala, joka yhdistyy kynnyskoteloon
Vieressä seisovan talon ulkoasuun sointuva puurunkoinen ja harkkoverhoiltu tallirakennus rakennettiin vuonna 2000. Arton talli on sanalla sanoen siisti. ”Siihen voi ajaa vaikka telakaivinkoneen ja se kestää. Itse asiassa se on paljon parempi paikka kuin olohuone, löytyyhän sieltä perinteisten olohuoneviihdykkeiden lisäksi nosturipaikka ja kaikki tarvittavat työkalut vaikkapa tekniikkaswappiin. Eräänlaisen peruspilarin tallityöskentelylle luovatkin hyvät työkalut, ja niitä Artolta löytyy nosturista ja paineilmatyökaluista lähtien liki joka tarpeeseen. Valaistuksessa panostettiin siihen, että valoa on saatavilla riittävästi ja että se toistaa värisävyt oikeanlaisina. Meillä on muutaman kilometrin päässä hallitilaa, jossa voi tehdä karkeampia ja likaisempia hommia, niin pyhitimme kotitallin siistimmäksi tilaksi”, Arto kertoo. Parhaillaan tallilla on työn alla isän ja pojan yhteinen junior dragster -projekti, jolla 12-vuotias Tomas alkaa kilpailla tulevana kesänä. ”Siitä purettiin käytännössä ihan kaikki pois ja rakennettiin uudestaan”, hän kiteyttää mittavan projektinsa. Öljy ja muu helposti pinttyvä lika lähtee helposti rätillä pyyhkäisemällä”, Arto kiittelee. Samanlaisia loistevaloputkia käyttävät esimerkiksi kirjapainot ja automaalarit. Jottei siisteys synnyttäisi väärää käsitystä, niin tehtäköön selväksi, että tallissa paitsi viihdytään, myös ropataan autoja hyvin aktiivisesti. ”10-vuotiaalla tyttärellänikin olisi jo kova hinku ajamaan junnudragsteria. Arto on ajanut ’98 Corvetellaan varttimailin 10,047 sekunnissa ja autolle on mitattu maililla nopeudeksi 317 km/h. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Arto Nurmisen autotalli on kuin toinen olohuone. Osa seinistä tapetoitiin tiilikuvioisella tapetilla ja hyllyjen eteen asennettiin ketjukäyttöiset, palonkestävästä kankaasta tehdyt markiisityyppiset verhot. Arto on toteuttanut nosturipaikalla esimerkiksi oman C5 Corvettensa päivityksen moottorin sekä voimansiirron vaihtoineen, alustan päivityksineen ja sisustan uusimisineen. Lattiaan vedettiin konepajateollisuudessa käytetty AcryliCon-hiertomassa, joka kestää todella hyvin kulutusta eikä ime itseensä lainkaan likaa tai öljyä. Arto toimii drag racing -kuvioissa Suuntala Racingin päämekaanikkona, joten ruuvaaminen on tuttua. Se on sitä sanan molemmissa merkityksissä – sen lisäksi, että tila on hieno, se on myös puhdas. 88 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Silloin tavarat löytyvät helposti ja täällä on kivempi tehdä töitä. Mulla olisi sopiva moottorikin jo valmiina, mutta katsotaan nyt, miten asiat etenevät”, Arto päättää. Saman olen opettanut myös jälkikasvulleni, joka viihtyy täällä omien projektiensa parissa. Lämmin osa modattiin kolmisen vuotta sitten uusiksi jäsentämällä tiloja tarkoituksenmukaisemmiksi ja sisustamalla ne viihtyisämmiksi. Auto siis todella myös kulkee. ”Pyrin pitämään paikat hyvässä järjestyksessä. Lämmintä tilaa on noin 100 neliötä, minkä lisäksi takana on noin 70 neliötä kylmää tilaa. Kaikelle on paikkansa ja kaikki on paikallaan
Jääkaapin vieressä sijaitsevasta oviaukosta päästään erilliseen pikkuverstaaseen, jonka voi sulkea verholla muusta tilasta. Näin ollen se on omiaan esimerkiksi porausja hiontatöihin, joista tulee helposti leviävää, hienoa pölyä. Viihtyvyyttä lisäävät riittävänkokoinen televisio ja nostalgiset peltikyltit. 89 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Hyllyt saa katseilta piiloon markiisikankailla, jotka liikkuvat ketjukäyttöisesti. Myös nesteytyksestä on huolehdittu. Smegin jääkaappiin on tehty rosterinen jalka, joka nostaa sen lattiatasolta ylemmäksi. Tallin yleisilme on siisti ja kaikki työkaluista varaosiin on omilla paikoillaan. Toisen puolen nurkkauksessa on työpöytätilaa ja lisää hyllyjä, joissa nippelit säilyvät jämptissä järjestyksessä
Mikkonen Mankasta raikaa Trini Lopezin La Bamba, joku laulaa mukana. Latin Car Club Lopez Kesällä ’86 retkellä San Migueliin. Chevy etenee määrätietoisesti eteenpäin lukuisista pohjakosketuksista huolimatta, kipinät sinkoilevat ja rauta valittaa. Muumio muistelee Olipa kerran... Nuotion savunhaju tuntuu jo kaukaa – tervetuloa Lopez-leiriin.... taas! Viimein saavumme paikkaan, jossa maan rajassa lipuvat bombat ovat täynnä sombreroja, Lopezeja ja koiria. Kuva on Mama Lopezin käsialaa. Tästä se kaikki alkoi... Lopez-leiri Kiskossa myös kesällä 1986. Taidetta Takkulan toimiston seinältä. Teksti ja kuvat: Kari B. Takapenkin gringo ilmoittaa, että olemme juuri menettäneet kylkiputken viemärinkanteen... 90 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Sombrerot heiluvat ja virvokkeet maistuvat
Koiria ja hevosia olikin muutama kappale, ja tietysti parikymmentä sombreropäätä. Takkulan talli. 91 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Samalta kesältä on tämäkin kuva Mama Lopezista Unun ’64 Impalan kanssa. Takaisin Delta-Houseen palattuamme meitä ruvettiin nimittämään Lopez-perheeksi – Latin Carclub Lopez oli syntynyt. Uudessa tallissa hommat hoituivat helpommin kuin Delta-Housen pihalla ja ja valmistakin tuli urakalla. Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1986 Itä-Helsingissä, Delta-Housessa, pyöri joukko reippaita ja äänekkäitä cruisingnuoria. Tallilla rakennettiin, kokoonnuttiin ja viihdyttiin, ja valmistakin tuli urakalla. Lumien sulettua jengi lähti liikkeelle reissuilleen ympäri Suomen ja eräänä päivänä ryhmä otti suunnan itään, San Migueliin, Clay Bay Cruisersien vieraaksi. Vierailun aikana ilostutimme ihmisiä kaupungin torilla, ruokapaikoissa ja öisillä kaduilla. Perheen cruisingkalusto oli matalaa, mutta erittäin käytännöllistä. Harrasteena olivat jenkkiautot, cruisailu ja hauskanpito ennen kaikkea. Kyllä ’64 avo-Impalaan mahtuu parikymmentä Lopezia, usko pois... Saimme samaan paikkaan autot, ihmiset ja eläimet. Autot olivat usein avomallisia tai farmareita, kummassakin korimallissa kun on etuna ”step in” ominaisuus. On syytä muistaa, ettei tuolloin ollut edes tapoja nostella autoja tarvittaessa. Unun ’64 Impala kunniakierroksella Forssassa, kyydissä parikymmentä Lopezia. Oli aika etsiä perheelle talli. Latin Carclub Lopez toi mexicano-tyylin liikkua jenkkiautoilla hitaasti ja matalalla Suomeen. Ali-Takkulan tilan alueella sijaitsevassa tallissa oli tilat projekteille, talli hevosille ja kokoontumistilat perheelle. Nämä Takkulan maantiehöylät raapivatkin tienpintaa ympäri Suomen maata. Ilmapussit olivat tulevaisuutta ja hydraulit laittomia, joten ei auttanut kuin sahata jousia. Tallilla rakennettiin, Olipa kerran... Lopez-tyyliin jenkit laskettiin jousia sahailemalla ja laskupaloja rakentamalla. Jäykkä lasku on ehkä helpoin tapa tiputtaa auto maantasoon, mutta käyttöä se ei helpota. Sinne jäivät kylkiputket viemärinkansiin ja pohjasta massat asfaltin pintaan... Ali-Takkulasta Espoon pohjoislaidalta löytyi sopiva paikka perheen käyttöön. Lopez-osasto Salon näyttelyssä kesällä ’87. Virkavalta saattoi Lopezit Forssan Pick Nickiin Manon Chevelle-farmin johdolla. Tässä saattoivat olla Lopezin perheen syntyraapaisut. Kalusto oli cruisailuun rakennettua, mutta tyylikästä, eivätkä autot olleet linttoja, vaikka käyttö aika kuluttavaa olikin
Kävi joskus niinkin, että Kiskon leirintäalueen saunanpitäjä kysyi alkuviikosta, että pitäisikö teidän välillä käydä kotona... Papa Lopezin Lepakkofarmari, Rebel ’67. Lähettiläs kertoikin omistavansa 360-Swingerin, joka seuraa häntä aina uuteen asemapaikkaan – jenkkiautomiehiä siis hänkin. Lopez-röpöttely kesti lopulta vain pari-kolme vuotta. Ali-Takkula oli Lopez-perheelle mitä mainioin majapaikka, sieltä lähdettiin retkille ja sinne myös palattiin sunnuntaisin retkien jälkeen. Päätimme lähteä Meksikon suurlähetystöön sombreroineen ja pontsoinemme. Muumio muistelee kokoonnuttiin ja viihdyttiin. Joka vuosi heti lumien sulettua Lopezit lähtivät liikkeelle. Autonkuljettaja saapui limolla hakemaan sitä ja juhlatkin saatiin pidettyä – näin se yhteistyö toimi puolin ja toisin. Leksan ’62 Impala ja Masan ’58 Yeomanfarmi Takkulan tallin pihalla. Hetken mietittyään hän kysyi, haluaisitteko tavata suurlähettilään, ja mehän halusimme. Jos olimme Etelä-Suomessa, meidät löysi todennäköisimmin Hangosta ”koneen” leiristä tai Kiskon leirintäalueelta. 92 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Teimme yhteistyötä useammankin yllättävän tahon kanssa, radioasemien juontajat tekivät lähetyksiä retkiltämme autoistamme ja lehdet olivat kiinnostuneita elämäntavastamme. Lopezeja kutsuttiin myöskin nimellä Latin Carclub Lopez. Ja näinhän tuo näyttäisi sujuvan tänä päivänäkin. Pari viikkoa Pick-Nickin jälkeen sihteeri soitti ja ilmoitti, että he tarvitsisivat lippua viralliseen juhlaan. Niin uskomatonta kuin se olikin, juttelimme tovin jenkkiautoista, cruisailusta, Meksikon huonoista oloista ja kerhostamme. Meillä löytyi myös olohuone ja keittiö viereisestä Grilli Nissestä. Saimme myöhemmin pienemmän Meksikon lipun perheen käyttöön ja se on tallella vieläkin. Kävelimme sisään ja kerroimme ongelmamme sihteerille. Suurlähettilään tapasimme jonkun kerran jälkeenpäinkin. ”Kotiin” palattua perhe kokoontui tilan päärakennukseen lounaille ja muutenkin tapasimme aina kun oli joutilasta aikaa. Meksikaaneilta peritty tapa liikkua matalalla ja hitaasti kelpasi muillekin. Tässä Lopez-leiri Kiskon leirintäalueella kesällä 1987. Näillä ympäri Suomea suuntautuneilla retkillä tutustuimme moniin autoharrastajiin, ja monet näistä ystävyyksistä ovat kestäneet kaikki nämä vuodet. Kuljettaja tervehti etupenkiltä käsin toista kuskia ja samassa tumma takalasi laski hiukan ja käsi tervehti meitä. Kerran cruisailimme Rebel-farmarilla Manskulla kun lähetystön limo ajoi rinnallemme. Saisimme lainaksi lähetystön lipun Forssan keikalle. Meitä ei siis ollut unohdettu. Lopezien leireissä viihtyivät muutkin autoharrastajat – kaikki olivat tervetulleita, ruokaa ja juomaa riitti kaikille. Forssan Pick-Nickiin tarvitsimme leiriimme oikean Meksikon lipun, vaan mistä se löytyisi. Yhteistalli on voimavara ja sosiaalisesti tärkeä lenkki myös mexicaaneille. Viva Lopez. Tämä nimi ei ollut itsemme keksimä, joku ulkopuolinen sen väänsi, vaan kelpasi tuo meille. Leirielämä oli olennainen osa touhua. Teimme yhteistyötä esimerkiksi New Hill Cruisersien, HaKiSän, Clay Bay Cruisersien, Nailheadsien ja Riverside Cruisersien kanssa. Lopulta selvisi myös lippuongelmamme. Lopez-perhe ammensi voimaa juuriltaan Meksikosta, joten perheen tiehöylät cruisailivat tietysti Meksikon lipun alla. Sen jälkeen tuli Matta Bros, Tomahawk Town ja muuta hauskaa... Nisse ymmärsi meitä hyvin ja palvelu pelasi aina kun oli tarvis
ALKAEN! Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA PUH. 02-7347 673 60 vuoden kokemuksella Kromaus, niklaus, kuparointi, kultaus, sinkitys, keltapassivointi, mustapassivointi, antiikkipatina sekä erillinen hiomo ja hiontaan sekä kiilloitukseen kuuluvat palvelut. S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. 09-302 847, Fax 09-340 1073 | jaakko.husso@pp.inet.. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Perämiehenkatu 20, Salo • Puh. u uua, kero myös meill Tilaajapalvelu: puh. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Teemme USA autojen maalauksia käyttiksestä näyttelyautoon Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Puurtajantie 15, 60510 Seinäjoki Rahtija huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa Everything from the land where everything is bigger HANKINTAMATKA AMERIKKAAN 18.3. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. 040 7062 369 • www.meriniitynautomaalaamo.. KAIPAAKO AUTOSI ENTISÖINTIÄ. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. WWW.NIKLAAMORAUTIO.FI Katso täysin uudet kotisivut: Voimakatu 17, 20520 Turku (Itäharjun teollisuusalue) Avoinna ma-to 07-15.30 pe 09-14.00 • Puh: 02-2370354 • myynti@niklaamorautio. KUUSJOKI • Puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?
Sehän ehti seistä ajamatta 35 vuotta, ennen kuin se kilvitettiin uudelleen muutamaksi vuodeksi. Hämmästyttävän ruosteeton auto kyllä on, ja ajettu vasta reilut 70 000 kilometriä. Näyttelyn jälkeen olikin jo sen verran viileät kelit, etten viitsinyt turhaan käynnistellä autoa yöpakkasten jäljiltä, vaan ajoin sen ennen SEMA Show -reissua suoraan Ollin talliin odottelemaan kevättä. Kun huomasin, ettei kyseessä ollutkaan pelkkä bolt-on-operaatio, piti ottaa muutaman viikon pituinen inspiraation keruutauko. Kuplan ohjauspylvään mukaan tuli myös virtalukko avaimineen sekä ralliratti. Sandrailiin ei ole kovin paljon tullut koskettua, mutta pikkuisen kuitenkin. Kai sillä ainakin voisi pitkästä aikaa ajella, kun se kerran on taas leimattukin. Simpukan kiinnitys piti tehdä kokonaan uusiksi, koska se osui juuri toisen rungonpään kohdalle, lisäksi sitä piti kääntää alemmaksi, koska ohjausakseli tulee eri suunnasta kuin henkilöautossa. Pian tehdas palasi kuitenkin perinteiseen rautalohkoon mitä ilmeisimmin konstruktiossa esiintyneiden ongelmien myötä. Se on nyt niin hyvässä linjassa, etten ajatellut laittaa edes niveltä, vaan alkuperäinen rättinivel saa riittää. Pittman-vartta piti lämmittää ja taittaa hieman alemmas, jotta raidetangot osuisivat runkoputkien välistä, Kuplassahan ne kulkevat rungon pään yläpuolella. Penkin kiinnikkeetkin tuottivat työtä, vaikka lasikuitukuppien mukana tulikin putkikehikot, johon ne on pultattu kiinni. Muistan kyllä elävästi, kun kävin ostamassa auton Keravalta kymmenkunta vuotta sitten, mutta en enää muistanut, hainko sen lopulta itselleni vai faijalle. Viime syksynä, vähän ennen näyttelyä, auto kaivettiin esille tallista, eikä siihen tarvinnut kuin vaihtaa öljyt ja herkistellä jarruja viisivuotisen seisonnan jäljiltä. Vuoden 1961 Rambler Classic oli ensimmäinen sarjavalmisteinen auto, jossa oli alumiinilohko. Näin kävi ’61 Classicin kohdalla. Rambler Classic ’61 Kun on omistanut jonkun vehkeen riittävän kauan, voi näköjään jopa unohtaa, kenen se on. Vuosien pölyt pesin pinnasta Lahden Messukeskuksen pihalla, ja toisaalta olisi tehnyt mieli viedä auto halliin sellaisenaan. Jarrupääsylinterille piti tehdä kokonaan uusi kiinnike, koska railissa on alun perin ollut yksipiirinen sylinteri erilaisella kiinnikkeellä. Lisäpalalle tuli mittaa melkein metri, tosin se korvasi noin 30 cm pitkän kokoonpainuvan osan, jollainen Kuplassa on vuonna 1970 jo ollut. Vähän mietittyäni totesin, että voisin tuodakin, mutta ei se kyllä mikään näyttelyauto ole – kaukana siitä. Laitoin somen romuryhmään ilmoituksen penkkien kiskojen tarpeesta, ja vielä samana iltana kävin Sipoosta hakemassa Opelin kiskot penkkeineen. Siihen sai tehdä kokonaan uuden kiinnikkeen ja polkimia tai oikeastaan niiden kiinnikelevyä sai työstää ennen kuin kaikki pedaalit toimivat suunnitellusti. No, rekisteriotteestahan se selviäisi. Puuhanurkka Oll i Simpukkaa joutui siirtämään hieman sisallepäin ja Pittman-vartta taivuttamaan, että raidetangot eivät ottaisi runkoputkiin. Saas nähdä, saisiko sille jotain aikaan jo tänä keväänä. Pelkääjän penkkiin ei tulekaan mitään säätöjä. Samalla kun kulma muuttui, tarvitsi myös pidempää raidetankoa lyhentää 5 senttiä, lyhemmässä riitti säätövaraa. Samalla pidensin rattiakselin saumattomalla 22 millin hydrauliputkella. VW Sandrail Tallissa on tullut omien projektien osalta vietettyä hiljaistalvea. Ramblerilla ei oltu ajettu vuosiin, kun Forsmanin Mikael soitti ja kysyi, toisinko sen näytille Lahden Jenkkiautonäyttelyyn. Sen jälkeen työt lähtivät rullaamaan, ei nyt joutuisasti, mutta kuitenkin. Kuskin penkki piti pojan koon takia saada säädettäväksi. Pitkästä aikaa leimassa, ja varmasti ensimmäistä kertaa näyttelyhallissa. Seuraavaksi on vuorossa vaihdelaatikon asennus, vaihteensiirtimen lyhennys ja jarruputkituksen teko valmiiksi. Etupään putket on nyt hitsattu siihen malliin, että etuakselinkin saa kiinnitettyä. Kuskin penkki tosin tuli niiden rakenteen vuoksi hiukan liian ylös minulle, mutta pojalle ajoasento on mitä parhain. Penkin kiskot tuovat istuimen hiukan liian ylös aikuiselle, joten voi olla, että niitä pitää vielä modifioida. Sen jälkeen ovat edessä vielä konehommat ja sähkötyöt. Autoa kuvastaa paremmin termi ”survivor”, eikä edes virheettömänä selvinnyt. To mi 94 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Jarrupääsylinterikään ei sopinut, vaan sen kiinnitys oli vaihtunut kokonaan, kun se oli päivitetty 2-piiriseksi. Rattipylväs avaimineen ja ratteineen kaikkineen kuului kanta-auton kauppaan ja sille tein kiinnikkeen sopivaan kohtaan kuskin eteen
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. 80-LUVUN TYYLIÄ Digimittaristo teki viisareista kerralla vanhanaikaisia KILPAKA SI Triumph TR7 ’79 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 01/15 • Hinta 8,90€ Klassikkoesine Kuvat suoraan kamerasta Särkyneet unelmat Urheiluhenkeä ja klassisia linjoja Italiasta Hirvosten halleilla Automuseo Myllyn Vanhat Autot VW 1600 LE ’70 Pirteä porrasperä 01/15 368480-1501 • P AL VKO 2015-10 6 41 48 83 68 48 08 15 00 1 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Austin Mini ’66 • Fiat 127 Stella ’83 • Honda Prelude ’80 • Mercedes-Benz 280 SE ’76 • Peugeot 404 Coupé • Triumph TR7 V8 ’79 • Volkswagen 1600 LE ’70 Jokaisella autolla on tarina
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja Tällä kertaa ’62 Cadillac Four Window Town Sedan muotoutui Jannen käsittelyssä samanlaiseksi miedoksi kustomiksi, jollaisia nähtiin paljon 60-luvun Kaliforniassa. Melko luksusta Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 2/2015
Bellflower-tyylisiksikin kutsutuissa autoissa lähinnä väri ja madallus olivat tuomassa haluttua efektiä muutamaa vuotta aikasemmin suosiossa olleiden mittavien korimuutosten sijaan. Etuja takaluukkujen koristeet on parturoitu, ja takasiipien valot poistettu ja siirretty takapuskuriin hieman samaan tapaan kuin ’60 Eldorado Broughamissa. 97 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Watsonilla itselläänkin oli tällä kaavalla toteutettu ’57 Cadillac Eldorado Brougham – kyllä, todella se harvinainen luksusmalli. Tyylin isänä pidetty Larry Watson yhdistetään usein villeihin scallop-maalauksin, mutta hän teki erittäin suuren määrän myös näyttäviä yksivärisiä helmiäisja candymaalauksia monesti aivan uusiin autoihin. Kokonaisuuden kruunaavat jo vuonna 1964 tarjolle tulleet Astro Supreme -vanteet kapeilla valkosivuilla. Town Sedanin ovenkahvat on poistettu, ja etuovien avaus muutettu sujumaan peilistä kääntämällä
Tommi Äikää rakensi harvemmin nähdystä aihiosta omaleimaisen gasserin, johon ei tarvittu amerikanbudjetteja, mutta lopputulos on silkkaa vanhaa Amerikkaa isolla A:lla. Uudestakaupungista kotoisin olevan Max Helpiön läpikäymän pickiksen pellin alta löytyy remmiahtimella ruuditettu pikkulohko, joten tavara liikahtaa tarpeen tullen varsin ripeästi. Chevrolet C10 ’80. Voimavaunu Another night on Crenshaw 98 AMERIKAN RAUTA 2/2015. Kuinka kävi tällä kertaa. Janne Salosen perhefarmarin klassinen ilme Astro Supremeineen ja valkosivuineen sai väistyä, kun pirteätekniikkaiseen farmariin kaivattiin parempia ajo-ominaisuuksia ja pysähtyvyyttä, eivätkä uudet levyjarrut yksinkertaisesti enää mahtuneet 15-tuumaisten vanteiden taakse. Chevrolet 210 Townsman STW ’56. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 16.04.2015 Viime kerralla South Los Angelesin cruisingeista selvittiin lopulta joutumatta pidätetyksi tai ryöstetyksi. Rotta-Gasser Blower-pickis Studebaker Commander ’41
Kuva: SA-Kuva Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehtipisteissä kautta maan 17.3.2015 Uutuslehti kotimaamme historiasta Viipale mediat UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ Suomen Historian 1. numero ilmes y tiistaina 17.3.2015 Lähde mukaan ensimmäisestä numerosta alkaen!. Tilaa lehti ennakkoon: www.suomenhistoria.
Rakkaudest a Rautaan • 2/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 02/2015 NRO 18 ”K AUNIISTI K AUHTUNEE SEEN ORANSSIIN K OPP AAN EI OLL UT K OSKETTU L UKUUN O TT AMA TT A MUUT AMAA RÄK ÄSAUMAIST A K ORJAUST A. ” GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW 6 414887 002455 1 5 2 700 24 5-1 50 2 PAL VKO 2015-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi DODGE CORONET 440 ‘68 Dart-miehen B-body Pe tt äm ätön patin a CHEVR OLET 3100 THRIFTMA STER PICKUP ‘47 Ford Ranchero ‘59 • Chevrolet Kustom ‘48 • Ford Econoline ‘04 • H-D Road King ‘05 Chevrolet Chevelle LS1 ‘71 • Plymouth Fury 4D ‘76 • Dodge Brothers 8 ‘30 SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ: