100 sivua! Amerikan Rauta 03/2014 ”Halusimme auton näyttävän tehdastekoiselta, ikään kuin Mopar olisi tehnyt SRT-malleja jo vuonna 1966.” esta Rautaan • 3/2014 • 8,90€ Rakkaud i p m ä v e äk a i r e Vip v FORD A Coupe ´28 Toisenlainen talli: Road Pilots Imperial Crown 4d HT 8,3 ´66 Simpukasta hammastankoon LISÄKSI Esittelyssä: Chevrolet Caprice 9C1 ´94• Ford Mustang Fastback ´65 Plymouth Suburban STW ´58 • Chevrolet Aerosedan ´47 H-D Sportster 1200 ´92 • Ford Business Coupe ´50 • Chevy Pick-up ´62 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-20 Viipale mediat 6 414887 002455 14003 700245-1403 NRO 11 Oikeasti enemmän luettavaa LA MISSION Seikkailu Amerikan länsirannikolla jatkuu AUTO NÄYTTELYKUNTOON
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! Ammattina Sankari –kampanjan suomalaiset yhteistyökumppanit etsivät jo neljännen kerran Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankari: www.ammattinasankari.fi. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset palkitsemaan hänet juhlallisesti vuoden 2014 Ammattina Sankari -gaalassa. A T! N N NY ri.fi A I ISI nka M IL AR tinasa K mat N SA w.am ww KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN
MATCHBOX (UK) KIIHDYTYSKILPAILUN PALKINTOPOTTI PETE ANDERSON & THE SWAMP SHAKERS (LV) AMARANTHE (SE/DK) ARCH ENEMY (SE) ILMOITA AUTOSI NÄYTTELYYN, VOIT LÄHETTÄÄ MEILLE SÄHKÖPOSTIA abc?@america?.e?, TAI TÄYTTÄ LOMAKE KOTISIVULLA www.america?.e?. Laivaukset joka viikko. / Estoni. autoje. Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Elävää musiikki. j. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. suuri. www.finn-us.com 18.-20.07.2014 Haapsal. Hal-Mari International Logistics Inc. kiihdytysaj. amerikkalaiste. näyttel?, kokoontumine. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. tapahtum. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com Balttiamaide. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa
Siltikin puuttuminen asiaan yli 10 katsastuskerran jälkeen tuntuu pikkusieluiselta ja kertoo omaa kieltään kotimaisesta katsastustoiminnasta ja sen mielivaltaisuudesta. Se taas tarkoittaa sitä, että ensi talven ohjelmaan taitaa tulla Oldsin tekniikan päivittäminen seuraavan sukupolven versioon. Ei, en minä koskaan hankkinut siihen S15:een niitä erillisiä sivuvilkkuja. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin, jos asia oikeasti etenee. Onneksi ylimääräiseen jälkitarkastuksilla rahastamiseen saataneen kuri kesällä, kun tulee mahdolliseksi suorittaa jälkitarkastus eri asemalla kuin ensimmäinen katsastusyritys. Ja kelpasihan tuo. Museotarkastukseen mieliville usia mahdollisuuksia lupaa työn alla oleva u museoajoneuvotarkastajille luovutettava konservointiohjeistus. Harrasteautojen katsastuksesta onkin tullut viime vuosina taas mielenkiintoista leikkiä, kun ikinä ei voi tietää, mitä uutta autolta tällä kertaa vaaditaan. Sillä on tarkoituksena määrittää suuntaviivat sille, millä edellytyksin kuluneessa alkuperäiskunnossa oleva Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 3/2014 5. Tämä vuosi on siis pilottivaihetta. Ympärivuotisten käyttövehkeiden kanssa siinä ei olisikaan mitään kummempaa ongelmaa, mutta usein vappuun saakka talvisäilössä olevien autojen katsastuksen kanssa tulee aina kiire. FHRA:n ja Trafin pilottihankkeen tarkoituksena on luoda järjestelmä, jossa FHRA:n nimeämät tarkastajat voivat antaa lausunnon harrastajan suunnittelemasta poikkeuslupakäsittelyä vaativasta rakennemuutoksesta. Katsastusasioihin on luvassa muitakin harrastajan kannalta hyviä muutoksia. Ymmärrän kyllä sen, ettei ole toisen katsastajan syy, jos joku muu ei ole jotain puutetta huomannut. Onneksi. Niin, saatoin muuten ostaa eilen auton ihan vain tekniikan takia, kun sopiva löytyi yllättäen tuttavan pihalta. Aidosti liikenneturvallisuuteen vaikuttavat asiat ovat aihe erikseen, eikä niistä ole syytä tinkiä. Hyvä esimerkki tästä oli se, kun viime vuonna S15-pickistä katsastettaessa vaadittiin sivuvilkkuja lokasuojiin. Auto oli seissyt samoilla sijoillaan jo pitkään, mutten ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota, kunnes asia tuli puolivahingossa puheeksi. Vastaus oli vain, että pitäisi olla, ja paperiin teksti ”hylätty”. Menettelyä voidaan soveltaa myös muutettuna maahantuodun auton poikkeuslupakäsittelyn jouduttamiseen, ja tarkoituksena on saada se täyteen vauhtiin vuonna 2015. Vilkut asennettiin maskin päädyissä oleviin sivuvaloihin, joihin hankin uudet oranssit lasit. Sitä kun eivät katsastusmiehet tunnu osaavan etsiä ikinä oikeasta paikasta, ja kieltämättä merkintöjen tekijät ovat olleet sikäli luovia, että paikkaa on välillä vaikeaa muistaa itsekin, kun autoja on useita. Käytännössä uusi malli koostuu rakennetarkastuksesta ja auton valmistuttua suoritettavasta koeajosta, jolla varmistetaan auton toimivuus käytännössä. Normaali keskustelunaihe katsastuksessa on myös auton valmistenumeron meistos rungossa. Puoltava lausunto ja huolellisesti laadittu lupahakemus taas nopeuttavat lupakäsittelyä. Ihmeissäni osoitin kaverille autoa, että ei siinä nyt ainakaan 15 vuoteen ole sellaisia ollut, eikä niitä näytä kukaan tähän saakka ihan tässä samassa maassa vaatineen. Erikoista konservointiohjeistuksen luonnoksissa on kyllä ollut se, että siellä on mainittu muun muassa, että konservoitavan kulkupelin pitäisi olla ”mieluummin Suomi-ajoneuvo” ja ”mieluummin vähintään 50-vuotias”. Pääkirjoitus Kevät ja katsastukset O len onnistunut jollain ihmeen tuurilla hankkimaan vain autoja, joiden katsastusaika on toukokuussa. Ehkä tällaisia rajoituksia ei lopulliseen ohjeistukseen kuitenkaan kirjata, ainakin sitä saattaa toivoa. laite voidaan hyväksyä museoajoneuvoksi
MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Janne Lepola, Janne Kutja, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 6 AMERIKAN RAUTA 3/2014. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
169€ Puskuri Camino 68-72 taka ............... 199€ Puskuri Chev-Camino etu 68-69......... LASTENPÄIVÄ Kengurumeininki Aina pääsiäisenä. . 155€ Puskuri chevy p-up 73-80 fleets ei stipe etu............................ 629€ PPAR .SALESTI … Sails panel 69-70 FB mustang/musta ........................50€/pr Sails panel 63-64 Galaxie FB/musta ..........................42€/pr Sails panel Mopar charger..71-73 valk ........................45€/pr Sails panel 69-70 cougar/musta ...............................55e/pr Sails panel F-body 67-69-bedf/ musta ......................45€/pr Rättikatto galaxie 67-68,parklane-monterey valk .......299€ Penkin verhous sarja 66 Mustang FB sininen ..............189€ Katto verhous 69-70 Mustang FB musta tai valk ..........47€ Ovipahvit 71-73 Mustang STD /ruskea .........................89€/pr Aurinkolippa 63-64 Impala /musta...........................89€/pr Kojelauta 64-65 Mustang OE tool/sininen...................189€ Kattoverhous 71-73 Mustang FB-cpe-musta tai valk ......47€ Aurinkolippa Mustang 64-73 –avo-hr-fb valk/musta ....50€/pr Trade Parts, Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 159€ Puskuri Camaro RS etu ..................... 149€ Puskuri Chevelle 68 taka .................. (05) 3557 289 ja 0400 755 098 myynti@tradeparts.info tai tradeparts428@gmail www.tradeparts.info. 140€ Puskuri P-up fleetside 67-72-GM taka .. HELSINGIN MESSUKESKUS Yksi lippu - kolme näyttelyä! Heaven Su 20.4. R E B M U N B A E A N T A S M A U T O S S I R U S S I CH S A I S A K I U S N K N U A AR ANN SALE R INCORPORATED R INCORPORATED O R IGI N AL EQUIPMEN T R I N D U S T R I E S REPRODUCTION R Parts & Accessories R INCORPORATED O R IGI N AL EQUIPMEN T R REPRODUCTION I N D U S T R I E S R I N D U S T R I E S .. Kaikille. .AU R IN K O .. 159€ Puskuri Camaro 67-68/69/70-73 taka.... 159€ Puskuri NOVA 63-72 etu tai taka .......... Phone. NAISTENPÄIVÄ Scandinavian Hunks Ma 21.4. PA IS TA A J O Puskuri ford p-up 78-79 etu ............. 199€ R Parts & Accessories Parts & Accessories R INCORPORATED PUSKUREITA SAATAVANA MYÖS UUS KROMATTUNA Puskuri Cougar 69 ja 70 etu ..............
Kanadalaiset Scarfen veljekset näyttävät Tyrantillaan ennakkoluulotonta esimerkkiä. 58 Chevrolet Caprice 9C1 ’94 9C1 on poliisimallioption kirjainyhdistelmä. 70 H-D Sportster ’92 Amerikkalaispajojen teemapyörät ampuvat yleensä pahasti yli. 46 Chevrolet Aerosedan ’47 Mika Siveniuksen Aerosedan on puhdasverinen vanhan koulukunnan lowrider bomb. 64 Chevrolet Pick-Up ’62 Matalaliitoista mattamustaa mustalaisromantiikkaa Janne Vepsän tyyliin. 40 Ford Mustang Fastback ’65 Mustang täyttää 50 vuotta. 26 Ford A 5-Window Coupe ’28 Jani Aholan nykyisin omistaman rodin tarina todistaa, että harrasteautolla voi ihan oikeasti olla ihmismielelle eheyttävä vaikutus. Kari Lehtosen harrasteena onkin LAPD:n käytössä palvellut poliisiauto. Pekka Anttilan Fastback puolestaan kaikki odotukset, mitä pro tourerille voi asettaa. 34 Plymouth Custom Suburban ’58 Hank Jacobin kartano-Plymarissa yhdistyy patina ja surffimeininki. 3/2014 16 Kannessa: Imperial Crown ’66 ESITTELYSSÄ 16 Imperial Crown ’66 Oletko koskaan miettinyt, miltä näyttäisi 60-luvun fullsize-Mopar GT-henkisenä ja Viperin tekniikalla. Nro 11. 40 Ford Mustang Fastback ’65 8 AMERIKAN RAUTA 3/2014 46 Chevrolet Aerosedan ’47. 52 Ford Business Coupe ’50 Jussi Alasalmi on hakenut liukkaaseen liikemiescoupeensa tehdaskustom-lookia. No kukapa olisi. Masa Martikaisen Captain Amerika -spora sen sijaan on rakennettu hillityn hyvällä maulla
74 LA Mission Lepolan Janne palasi Losiin ja toi tuliaisina uusia matkakertomuksia. 74 LA Mission 84 Simpukasta hammastankoon ARTIKKELIT 22 Tarinan takana – Imperial Crown ’66 Tyrannin työläimpiä vaiheita oli kokonaan käsin tehty runko. Lisäksi autossa on monia todella pikantteja yksityiskohtia. 88 Toisenlainen talli Helsingissä sijaitseva Road Pilots kuuluu pääkaupunkiseudun perinteikkäimpiin kimppatalleihin. 34 Plymouth Custom Suburban ’58 AMERIKAN RAUTA 3/2014 9. 13 Pelit ja vehkeet Tarpeellista tavaraa harrasteautoilijalle stroukkisarjasta stetsoniin. 94 Muumio muistelee Olli Lehtinen palaa muisteluissaan juhannukseen 1985. 80 Auto näyttelykuntoon 84 Simpukasta hammastankoon Tehdasvalmisteiset Mustang II -tyyppiset hammastankosysteemit ovat suosittuja, mutta asian voi ratkaista toisellakin tapaa. 80 Auto näyttelykuntoon Janne Mäkinen näyttää hyväksi toteamillaan keinoilla, kuinka talviseisonnasta herätetty harrasteauto laitetaan edustuskuntoon. Tarinoita ja tavaroita riittää! VAKIOT 10 Rauta-annos Nyt on ison maailman meininkiä: Ridler-voittajaa, Gumballeria ja Vette-museon pelastuspartiota. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Jannen visiot saivat alkunsa pari numeroa sitten esitellystä Hudsonista. Tällä kertaa selviää muun muassa se, miksi hän tuntee juuri LA:n henkiseksi kodikseen. 32 Tarinan takana – Ford A 5-Window Coupe ’28 Tylsänharmaasta A Coupesta muovautui Hannu Nivalan käsissä pirteän erilainen ”Twistin’ 28”, jonka mainosmies tietenkin brändäsi. 92 Puuhanurkka Olli sortui nettiostokseen ja Tomi näpertelee Fairlanen parissa
Muistin virkistämiseksi, maan sisään vajonneet autot ovat seuraavanlaiset: 1993 ZR-1 Spyder, ZR1 ”Blue Devil”, musta 1962-mallin Corvette, 1984 PPG Pace Car, miljoonas Corvette (1992), 1993 Ruby Red 40th Anniversary Corvette, Mallett Hammer Z06 Corvette sekä 1 500 000:s Corvette (2009).. Mullasta maan Laajalti uutisoidun, Bowling Greenin Corvette-museossa tapahtuneen lattiavajoaman selvittely etenee. Auto on yhdistelmä eri vuosien Riviera-malleja: vaikkakin lähtökohta on ’64-mallin yksilö, siinä on myöhemmän ’71-mallin ”boat tail”-perä ja kattolinja. Viimevuotinen, omalla budjetilla kuljetettu osallistuja-auto oli Shelby GT500 Mustang, joten pientä panoksien korotusta on havaittavissa tänä vuonna. Ensimmäisenä maan pinnalle palasi 2009-mallin ZR1 ”Blue Devil”, joka työmiesten ja harrastajien iloksi lähti käyntiin miltei välittömästi nostamisen jälkeen, ja kyettiin ajamaan pois paikalta. J.F. Emoyhtiö General Motors tarjoutui pian restauroimaan vaurioituneet autoharvinaisuudet, joista kukin on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Edinburghista Lontoon, Pariisin ja Barcelonan kautta Ibizalle kulkeva ajoreitti on pitkä pätkä, mutta eiköhän se Cobran ratissa taitu mallikkaasti. Tiimistä kiitellään IS Automotiven korvaamatonta apua Cobran kilvitysprojektissa. Helmikuisessa onnettomuudessa kahdeksan Corvettea romahti museon lattian läpi onkaloon ja pinoutui toistensa päälle, hiekan ja kivien sekaan. RIDLERRIVIERA Detroit Autorama -näyttelyssä jaettava, erittäin tavoiteltu Ridler Award -palkinto on tällä kertaa mennyt kirkkaankeltaiselle vuoden 1964 Buick Rivieralle. Launierin J F Kustomsin rakentama ”Rivision” on noin 20 000 työtunnin ja 300 000 dollarin panostuksen tulos, ja mielettömän hienolta se näyttääkin. Tapahtuman muistoksi Corvette Museum on julkaissut erityisiä t-paitamalleja, joissa kahdeksaa autoa ja romahduksen päivämäärää muistellaan tekstillä 2-12-14: InSPIREd From The Ground Up. Pellin alla on vakioasuinen 5,4-litrainen kasi, joka on vain 10 heppaa seitsemänlitraista konetta tehottomampi voimanlähde. Auton musta-kultainen teippaus puolestaan on Mainos-Hietalan käsialaa, ja Cobran kurvikkuuden takia kuulemma lähes mahdoton projekti – silti toteutettu. Hurja laite. Autojen nostotyö 10 AMERIKAN RAUTA 3/2014 vaurioituneen, jatkuvasti vahvistettavan lattian sallimissa puitteissa aloitettiin pikapuoliin. Sisusta on vedetty nahalla kokonaan uusiksi ja keulilla istuu tuplaturbottu 6,2-litrainen LS-kasi, josta on kutiteltu noin 850 hevosvoimaa. Lähtöpaikalla on oltava kesäkuun 7. Battery Energy Drinkin sponsoroima tämänvuotinen auto on ensimmäinen Suomessa kilvitetty Cobra 427. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta COBRALLA GUMBALL 3000:EEN Mika Kosolan Black Bull Power Team osallistuu vuoden 2014 Gumball 3000 -ralliin ’66-mallin Shelby Cobralla. Näistä erityisesti jälkimmäinen on pahasti säpäleinä takaosastaan. Blue Deviliä huomattavasti vaurioituneempia autoja ovat ”Ruby Red” 40-vuotisjuhlamallin C4 vuodelta 1993 sekä 1984-mallin PPG Pace Car
Georgialaiselle myyjäliikkeelle uutena toimitettua Corvairia ei koskaan myyty, vaan se säilyi näytteillä vuoteen 1980 asti. Koneesta kilahti 5 000 dollaria, kunnioitettava summa tuolloin. Hillroad Garage maisemacruising & tallikinkerit Pori 24.5. Salon MaisemaCruising #7 Salo 18.5. FIA Main Event, Santa Pod Santa Pod Raceway, Iso-Britannia 25.5. Gasoline Motor Show Seinäjoki Areena, Seinäjoki 3-4.5. Viva Las Vegas Las Vegas, Nevada 18-21.4. American Car Show Messukeskus, Helsinki 18-21.4. Alkuperäinen ikkunatarra hintatietoineen seuraa yhä Corvairia, ja sininen sisustus on ehdottoman hieno. Mercurykin on ollut niin vähäisellä käytöllä, että jopa sen alla olevat valkosivurenkaat ovat vielä tehtaan peruja. Huutokaupan tietojen mukaan kukaan muu ei ole koskaan ajanut autoa, eikä repsikan paikallakaan ole koskaan istunut ketään. McNamara ajeli Corvettellaan vain muutaman kuukauden ajan, kunnes auto katosi katukuvasta. Mainittu Marauder on myöskin kuin siitä kuuluisasta pakasta vedetty, ja sitä seuraavat alkuperäiset ostodokumentit ja build sheet. Västerås Custom & Hot Rod Show Västerås, Ruotsi 13.4. FHRA Kouvola Swap&Meet Ravirata, Kouvola 24.5. Lokki Vappu Cruising Ace Corner, Lahti 3.5. Porvoon Cruising Porvoo 30.4. Tampere Bike Show 12-13.4. Liekö halu pitää auto virheettömänä ollut suurempi kuin maantien kutsu, sillä vasta Donin mentyä manan majoille vuonna 2011, löytyi auto kotitalon lämpimästä tallista, jossa se oli uinunut vuosikymmeniä. Pomona Swap Meet Pomona, Kalifornia 16-20.4. Parkanon Seudun Mobilistien perinteinen rompetori Parkanon Seudun Automuseo 17.5. Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköping, Ruotsi 26-27.4. Erityisesti Corveten tarina on melkoinen. American Car Show/Kokkola Kokkola, Urheilutalo 12-13.4. FHRA Spring Nat’s Motopark, Virtasalmi 17.5. Pirkkahalli, Tampere Tapahtumat Koskemattomat jenkit 11-13.4. Taivalkosken moottorikerhon kiihdytys- ja testipäivä Taivalkoski 17-18.5. Yhdysvaltalaiset huutokauppatapahtumat o vat mielenkiintoista seurattavaa myös senkin takia, että esille nousee toisinaan lähes ajamattomia autoja niiden kunnioitettavasta iästä huolimatta. Hot Rod & Rock Show Pirkkahalli, Tampere 26.4. Kysyjille Don vastasi, ettei autoa ollut enää hänellä. Maininnan arvoisia ovatkin esimerkiksi nämä Houstonissa huhtikuussa myytävät autoyksilöt: alle 3 000 mailia ajettu 1967-mallin Corvette ja 3 853 mailia kulkenut Mercury Marauder vuodelta 1965. American Car Show, Oulu Ouluhalli, Oulu 11.5. Mies päätti sijoittaa rahat uuteen Corvetteen, ja oikeanlaisen tilaaminen juuri tuolla rahamäärällä kesti tovin, mutta toukokuussa 1967 tuo punaisella raidalla ja punaisella sisustalla koristeltu valkoinen 427-Vette toimitettiin Donille. Pernaja Swap&Meet, Porvoo Harabackantie, Porvoo 17.5. Aikanaan se päätyi teksasilaiseen autoiluhistorialliseen museoon, ja nyt se on löytänyt tiensä huutokaupattavaksi. Melkein ajamaton, 390-hevosvoimainen auto on täysin virheetön ja alkuperäinen joka suhteessa. Mustang 50th Anniversary Celebration Charlotte Motor Speedway, Pohjois-Carolina & Las Vegas Motor Speedway, Nevada 17-20.4. Rauma Rock’n Roll Cruisin’ Rauma 23-26.5. Ungern Car & Bike Show Ungernin linnake, Loviisa AMERIKAN RAUTA 3/2014 11. Silti, kaikkein lähimpänä uutta autoa lienee 15 mailia ajettu 1969-mallin Chevrolet Corvair Monza Coupe. Classic Motor Show Lahti, Messukeskus 10-11.5. Merijalkaväestä kotiutunut, coloradolainen Don McNamara oli vierailemassa Vegasissa ensimmäistä ja viimeistä kertaa, ja onni potkaisi kiitettävästi yksikätistä rosvoa kokeillessa
Stirwell Oy Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. Hyvä asiakaspalvelu on meille kunnia-asia. Meiltä nyt myös MEGUIARS- autonhoitotuotteet. Yli 20 vuoden kokemuksella! Varaa aika nyt! Michael's Garage Oy Dodge Chevrolet Jeep Corvette Hummer Cadillac Buick Ford GMC Oldsmobile Chrysler Myntinsyrjä 3 A 1, 02780 ESPOO Puh. 050 532 3220 • michael.harry@michaelsgarage.fi www.michaelsgarage.fi. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi JENKKI KORJAA JENKKEJÄ Espoon Kauklahdessa Michael’s Garage huoltaa ja korjaa kaikkia autoja, mutta erikoisosaamisaluettamme on jenkkiautojen huolto ja korjaus
www.crcind.com Halibrandia Cragarilta US-Partsin vannevalikoimaan on lisätty Halibrand-tyylinen Cragar Series 390C Chrome Street Pro. www.tradeparts.info Amerikan Rauta 3/2014 13. Hinta 73,50 €. Lisäksi Scatin stroukkisarjoissa on aina kestävät ARP Cab Srew -pultit. Materiaalivaihtoehtoina kustannustehokas aluminoitu teräs sekä ferriittinen ruostumaton AISI 409. Vaahtoava aine sumutetaan renkaiden kylkipinnoille ja vaahto hoitaa loput. www.martelius.com Helppoa kiiltoa kumille CRC Tire Shine o n kumipintojen puhdistus- ja suoja-aine, joka antaa uutta vastaavan kiillon sekä likaa hylkivän suojaavan pinnan. Sarjoja saa joko H-Beam-veiveillä ja teräsakselilla tai Pro Stock -veiveillä ja valuakselilla. Valikoimista löytyvät 4” ja 5” putkistot turbolta taakse useimpiin Ford, GM ja Dodge diesel-truckeihin sekä cat-back putkistot bensakoneisiin. Accel Super Coil on virityskäyttöön tarkoitettu puola, jossa on lyhyt varautumisaika, ja joka antaa tehokkaan sekä pitkäkestoisen kipinän. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Viripuola LS-koneisiin Accel 140043 -sytytyspuola s oveltuu Chevroletin LS2, LS3 ja LS7 -moottoreihin. www.uspartsperformance.fi Stroukkisarja Laadukkaat ja viimeistellyt S cat Crankshaft Stroker -sarjat on nyt saatavissa Trade Partsista. www.uspartsperformance.fi Jenkkiröörejä Martelius o n ottanut maahantuontiohjelmaansa amerikkalaiset MBRP-putkistot. Hinnat alkaen 990 €/sarja. Renkaiden käsittely käy käden käänteessä. Tuotetta saa kaikilta CRCjälleenmyyjiltä hintaan 5,90 €. 2-osaista komposiittivannetta saa joko kromatulla tai alumiinisella keskiosalla
Käyttövalmis liuos on myrkytön, pH-neutraali, vesipohjainen ja biohajoava. Liuosta voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Kovettunut aine pysyy joustavana ja vaimentaa lisäksi ääntä. Kaikki ovat leveävalkosivuisia, DOT- ja ECEhyväksyttyjä. www.jarimaki.fi Kiveniskuruostesuoja Eastwood Rubberized Rust Encapsulator toimii sekä ruostesuojamaalina että kiveniskusuojana. Hinta 108 €. Näin se pysäyttää ruostumisen ja toimii pitkäaikaisena korroosiosuojana. Rust Encapsulator on läpäissyt 1000 tunnin suolakammiotestin ja menestynyt siinä paremmin kuin monet 2-komponenttipinnoitteet. Käytetyn liuoksen voi kaataa viemäriin. Imukuppikiinnitteisestä Mobi-ajoneuvotallentimesta voi olla hyötyä esimerkiksi kolaritilanteessa, mutta kiinteällä virransyötöllä laite toimii myös parkkivahtina liiketunnistimen käynnistäessä tallennuksen auton ympärillä tapahtuvan liikehdinnän seurauksena. Hinnat alkaen 258 €. Lierin reunaan on ommeltu ohut metallivanne, jonka avulla sen voi muotoilla haluamansa malliseksi. www.samilassila.com Ole oman elämäsi John Wayne Mikä on amerikkalaisempaa kuin huopahattu. Aine sulkee rakenteen tiiviin kalvon alle eristäen hapen ja veden metallin pinnasta. Valkosivuvyörenkaita Turvallista ruosteenpoistoa Evapo-Rust on käänteentekevä ruosteenpoistoaine. Evapo-Rust on saatavilla aluksi 1 gallonan (3,8 l) kannussa, joka poistaa noin 0,5 litraa kuivaa ruostetta eli melkoisesti! Hinta on 39,90 €. Hinta 22,90 €. Epoksivahvistettu aine on väriltään satiinimusta ja päällemaalattavissa useimmilla väreillä. Toiminta ei perustu happoihin vaan kelaatioon. Laitteen mukana toimitetaan katseluohjelma, joka näyttää ruudulla samanaikaisesti kameran kuvan, liikevoimat sekä GPS-pohjaisen nopeuden ja sijainnin Google Maps -kartalla. Saatavilla mm. www.kaha.fi. Kokovalikoima tulee käsittämään seuraavat koot: 6.50R13, 7.50R14, 8.00R14, 5.60R15, 6.70R15, 7.10R15, 7.60R15, 8.00R15 ja 8.20R15. Väritys on valmiiksi kulutetun näköinen. Aine toimii parhaiten upottamalla kappale liuokseen, mutta suuret pinnat voi käsitellä kastelemalla rättejä liuoksessa ja asettelemalla ne ruosteisten kohtien päälle. www.roadmachine.fi Cooper Tire Corporation tuo tänä vuonna markkinoille sarjan ulkonäöltään ristikudosrenkaan kaltaisia, ”vanhankokoisia” korkeaprofiilisia American Classic Bias Look Radial Wide White -vyörenkaita. Motonetista. No John Wayne -huopahattu! 100-prosenttista villahuopaa olevia John Wayne Collection by Resistol -hattuja saa vaaleana ja mustana. www.mve-online.com 14 Amerikan Rauta 3/2014 Parkkivahti Toisinaan harrasteauton jättäminen yksikseen voi arveluttaa. Ensimmäisenä tulee valmistukseen koko 6.70R15 ja muita seuraa sitä mukaa kuin muotit valmistuvat. Made in Texas
• Vähentää öljynkulutusta. Kestää moottorin iän. Pienempi kulutus. Dieselpolttonesteen tehoaineet. Ei vahingoita kumiosia. Ei jähmety pakkasella. 050 523 89 51. Jähmepiste -60°C, ei jäädy. Kuusi erilaista 20W50 öljylaatua. • Palauttaa puristuspaineet. Venttiilinsuoja-aineet ja oktaanitehostimet. Voimansiirtoöljyt GL-1, GL-3, GL-4, GL-5. PULSTAR RESURS PULSSISYTYTTIMET SYTYTYSTULPPIEN TILALLE METALLINPINNOITUSAINEET MOOTTOREIHIN JA VOIMANSIIRTOLAITTEISIIN • • • • Vahvempi kipinä. Suomen Kaasutinexpertti Oy www.kaasutinexpertti.fi • kurki-suonio@kolumbus.fi • Puh. käytön mukaan. Kiehumispiste 180°C, ei painetta. • Vaimentaa mekaanista ääntä. Yksiasteöljyt SAE 30,40,50. MC-1600 MONIKÄYTTÖINEN JARRURASVA • • • • Kestää 1000°C. Etanolin suoja-aineet. Voimansiirtoöljyt. Parempi käynnistys. Parempi teho. Voi lyhentää jarrutusmatkaa 7 %. Seisonnan suoja-aineet. Raudat maalaa CarVision Kolarikorjaamo · Maalit · Custom Autot ja moottoripyörät Meidät löydät Facebookista Lukkoilantie 28 42100 Jämsä, 040 755 4544, www.carvision.fi, heikki@carvision.fi Verkkokauppa e l l e s i a k Jo otakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI TOIMITUS KAIKKIALLE SUOMEEN! EVANS MILLERS OILS MILLERS OILS VEDETÖN JÄÄHDYTYSNESTE KLASSIKKOAJONEUVOIHIN POLTTONESTEIDEN LISÄAINEET VOITELUÖLJYT KLASSIKKOAJONEUVOIHIN • • • • • • • • • • • • Ei vettä, ei ruostu
a v h a v i k Vä 16 Amerikan Rauta 3/2014
Amerikan Rauta 3/2014 17. i nn a r y t a v Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Michael Clark Imperial Crown 4d ht ´66. Kanadalaiset Tyler ja Dawn Scarfe rakensivat HPI Customs -firmoineen 60-luvun maantielaivasta tyylikkäästi modernisoidun GT-auton, joka myös liikahtaa liukkaasti ahdetun Viper-tekniikkansa kyydittämänä
”Vaikka kävimme pitkään läpi listaa tyypillisistä full size -autoista, ei mikään noussut muita kiinnostavammaksi uniikkiin rakennelmaan. Etupäästä löytyy Speedtech Performancen yleismallin apurunko hammastankoohjauksineen ja alumiinisine olka-akseleineen, peräpäästä taas firman legendaarinen vääntösauvajousitus, jonka Watts-tuenta on meidän valmistamamme.” Jarruiksi joka nurkkaan asennettiin isot Wilwoodin levyt, ja saman firman valikoimista tuli myös poljinasetelma ja pääsylinteri. 18 Amerikan Rauta 3/2014. ”Tunteja ja tunteja vietettiin kiertelemällä auton ympäri tallissa ja piirtelemällä skissejä muunnoksista. Siitä tiimi saikin idean tehdä amerikkalaisen 60-luvun vastineen BMW M5:lle. ”Alkuperäinen runko painoi ilman olka-akseleita ja takanapoja 450 kiloa, uusi taas alle 150 kiloa, joten painonpudotus oli melkoisen reilu. Runko on kokonaan Tylerin omaa käsialaa, ja siinä ovat alkuperäisen kanssa yhteistä vain korin kiinnityspisteet. Tarkoitukseen sopiva ´66 Imperial löytyi Albertasta, mistä se vietiin ajamalla Manitoban Beausejouriin. Rakentelun myötä se näyttikin voimansa kadonneiden ja hankalasti löytyvien osien ja jopa verenvuodatuksen merkeissä”, Tyler kertoo pilke silmäkulmassaan. Sitten piti löytää sopiva aihio. ”Jopa takaovien ulkopellit ja alaneljännekset piti muotoilla itse”, Tyler selittää. Uusissa autoissa tarjontaa olisi kyllä ollut reilusti, kun koko ajan tuntuu tulevan markkinoille lisää neliovisia sporttimalleja. Sen myötä autoon tulivat myös Corvette ZR1tyyppiset takanavat. HPI Customs teki muutenkin paljon käsityötä Imperialin osien parissa. Imperial Crown 4 d ht ´66 K oko homman idea lähti siitä, että HPI Customsin asiakas halusi muskeliauton, jolla koko perhe voisi ajella yhdessä. GT-alusta. Peräksi hankittiin Speedtech Performancen 9-tuumainen full floater, joka tunnetaan nimellä Chicayne. Sitten näimme kuvia Green Hornet -leffan konepistoolein varustetusta Imperialista, ja totesimme, että malli oli löytynyt.” Pahoja enteitä. Hänellä oli jo monta autoa, jotka olivat kuitenkin siihen liian ahtaita, Corvetteissa ja El Caminoissa ei ollut takapenkkiä ollenkaan ja Firebirdin sisätilatkin ovat lopulta melkoisen pienet. ”Mielessä kävi Lincoln Continental, mutta se sivuutettiin nopeasti, koska tuntui siltä, että se menisi helposti 22-tuumaiset ja ilmapussit -kategoriaan, jolloin hukattaisiin koko projektin pointti”, HPI Customsin Tyler Scarfe kertoo. Yksi ulkokuoren huomaamattomista muutoksista on keulaan tehty kylmänilmanotto, Halusimme auton näyttävän tehdastekoiselta, ikään kuin Mopar olisi tehnyt SRT-malleja jo vuonna 1966.” Kokonaisuus kunnioittaa alkuperäistä muotokieltä, mutta pienet muutetut yksityiskohdat, kuten takaluukun spoileri, putkiston ulostulot ja ledivalot tekevät lopputuloksesta täydellisen. Keulalla oli bensaa ryystävä 440 ja alla vanhat rättiren- kaat. ”Vähän niinkuin enteenä tulevista haasteista trippimittari oli jumiutunut 666,6 mailin kohdalle. Moottori sai jatkokseen TCI:n 6X-automaatin, joka on GM:n 4L80E:hen perustuva kuusivaihteinen aski. Lopulta Ben Hermancen avustuksella saatiin laadittua mallinnus autosta ja päästiin oikeasti töihin.” Oli siis aika kääriä hihat ja purkaa auto muutoksia varten. Muutenkin autosta tuli mieleen joku diktaattori tai sodanlietsoja, jolla on tekemistä pahojen voimien kanssa, joten aloimme kutsua sitä Tyranniksi. Tarkoitukseen sopivaa autoa ei oikein tullut edes mieleen. ”Halusimme auton näyttävän tehdastekoiselta, ikään kuin Mopar olisi tehnyt SRT-malleja jo vuonna 1966.” Tekniikka päätettiin uusia täysin, ja moottoriksi valikoitui projektin henkeen täydellisesti sopiva kolmannen sukupolven Viperin 8,3-litrainen V10, josta haettiin lisää tehoa Paxtonin ahtimella, ilma/vesivälijäähdyttimellä ja avarammalla putkistolla. R akentelun innoittajina toimineiden eurooppalaisten superautojen tyyliä löytyy myös alustasta, johon kohdistuivat Imperialin suurimmat muutokset. Ei auto ruosteetonkaan ollut, muttei se tässä tapauksessa haitannut, kun niin paljon oli menossa joka tapauksessa uusiksi
Kojelauta on kokonaan HPI Customsin omaa työtä. Sieltä on turhaa hakea kullattuja tai kiillotettuja osia yhtä paljon kuin virheitäkään. Vaihteiden vaihto sujuu ratin juuressa olevista läpistä. Amerikan Rauta 3/2014 19. Nahkaverhoillut sporttipenkit ovat kotoisin Dodge Magnum SRT8:sta. Konehuoneen viimeistelyssä on tavoiteltu tehdastyyliä
”Siitä tuli herrasmiehen kilpa-auto irrotettavaa harness baria myöten. 20 Amerikan Rauta 3/2014 viää, ajetaanko Sport-moodilla, onko päällä manuaali tai vakionopeussäädin sekä myös se, jos vesi/metanolitankki alkaa olla tyhjä. Autosta löytyvät myös nykyaikaiset päiväajovalot sekä Lexuksesta lainattu nappistartti.” Kuten Tylerin kertomasta voi ymmärtää, on lopputulos huikea. Modernia luksusta. CNC-koneistuksia tehtiinkin kaikkiaan yli 150 tunnin verran, mukana niin konehuoneen pikkuosia kuin lokasuojien ilmanpoistoaukot ja mittaripaneeli. Istuimet verhoiltiin aidolla nahalla, sisäkatto taas mokalla. Tyrannissa yhdistyvät modernit mukavuudet, häijyn näköinen mutta silti hienostunut 60-lukuinen kori ja täysin ratakelpoinen alusta. Ilmaiseksi tulosta ei toki saatu, vaan projektiin upposi yli 3500 tunnin työ. Verhoilutyöt hoiti Sew Fine Interiors. Se tosiaan myös kulkee.. Tyylikkäitä yksityiskohtia ovat myös ledivalot sekä takaluukun päälle muotoiltu pienen pieni spoileri, joka sopii kokonaisuuteen täydellisesti. K oska auton olemuksen haluttiin säilyvän tehdastyylisen edustavana, valittiin ohjaamoon kisapenkkien sijaan tuoreen Dodge Magnum SRT8:n sähkösäätöiset sporttipenkit sekä kaatuvaselkänojainen takapenkki. Ja tehoakin löytyy, Tylerin arviot pyörivät 1200 hevosvoiman tuntumassa. Isotta-tarvikeratti asennettiin Flaming Riverin putkeen, johon Missing Link Machine valmisti säädettävän adapterin vaihteenvalitsinläpille. Kyllä, luit oikein. Tankohan on kiinnitetty korin sisään piilotettuun putkikehikkoon, ja sen voi laittaa talteen takakonttiin normaalien ajelujen ajaksi.” Ei ole ihme, että rakentaja on itsekin lopputuloksesta selvästi ylpeä. Näiden hallinta onnistuu keskelle sijoitetusta Sport Mode -katkaisijasta. Kun korimuutokset olivat valmiit, sai Auto Resurrection -niminen maalaamo tehtäväkseen vetää Imperialin pintaan Lexuksen värikartasta poimitun Rose Red -helmiäisen. ”Kojelaudan informaatiokeskuksesta sel- Kylkiin tehdyt ilma-aukot on toteutettu niin tyylikkäästi, että niiden voisi kuvitella olleen Imperialissa jo tehtaalta. Yhdessä HPI Customs -firmansa väen kanssa mies on onnistunut muokkaamaan 60-luvun raskaasta maantielaivasta teknisesti nykyaikaisen superauton, joka on nykyisellään kaikista mukavuusvarusteistaan huolimatta yli 450 kiloa alkuperäistä kevyempi. Imperial Crown 4 d ht ´66 jota varten konepellin etupuolelle on tehty suorakulmaiset reiät. Missing Link Machinen työstämiä osia ovat myös esimerkiksi ovenkahvat ja lukkonupit sekä shifteri
Voimansiirto: TCI 6x (4L80E) 6-vaihteinen automaatti, TCI:n Billet-momentinmuunnin, Coan Racingin vaihteistoadapteri, B&M -vaihteistoöljynjäähdytin tuulettimella, Bear´sin chromo-kardaani. Vanteet: Schott Vector 3-osaiset, 9x19” ja 11x20”. Alustassa ei ole alkuperäiseen oikeastaan muita yhtäläisyyksiä kuin korin kiinnityspisteet. Keulan ksenonvaloissa on BMW-tyyliset enkelinsilmät. Teho: Yli 1000 hv. Renkaat: Nitto Invo 255/40 R19 ja 315/35 R20. Amerikan Rauta 3/2014 21. Jopa ne on saatu istumaan kokonaisuuteen saumattomasti. Kaikki muu on modernisoitu. Kori: Custom-konepeitto, keulapellin läpi hengittävä cold air intake -systeemi, HID ksenon -ajovalot, ledipäivävalot, DigiTailsin lediparkit, custommaski, muokatut puskurit, custom-tulipelti ja sisälokasuojat, custom-lattiapellit, CNCkoneistetut lämmönpoistoaukot lokasuojissa, DigiTailsin custom-leditakavalot, käsin muotoiltu takaspoileri, Auto Resurrectionin maalaus. F aktat Imperial Crown 4 d ht ´66 • Rakentajat: Tyler ja Dawn Scarfe/ HPI Customs • Paikka: Manitoba, Kanada. Alusta: HPI Customsin custom-runko, Speedtech Per- formancen etuakselisto hammastanko-ohjauksella, ATS:n AFX-spindelit, Speedtech Performancen vääntösauvajousitus custom cro-mo-vääntösauvoin takana, Speedtech Performancen “Chicayne” full floater -perä ZR1-Corvetten navoin, Strange Engineeringin alumiininen perävälitys, HPI Customsin Watts-tuenta, Billet-korikiinnikkeet. Jarrut: Wilwood WS6 -levyjarrut edessä ja WS4-levyjarrut takana, Wilwoodin poljinasetelma ja pääsylinteri. Moottori: Gen III 8,3 l Viper V10, Paxtonin ahdinsarja, ilma-vesi-välijäähdytin, Snow Performancen vesi/metanoliruiskutus, Gibsonin SRT10:n pakosarjat, 3 tuuman rosteriputkisto x-putkella, Magnaflow´n vaimentimet, Vibrantin resonaattorit, Hotwiren johtosarja ja ECU:n ohjelmointi, Ricks Tanksin custom-bensatankki sisäisellä pumpulla, ahtopaineesta aktivoituva custom dual booster -pumppu, Aeromotiven regu, Afcon tuplajäähdytinsetti, Optimaakku takakontissa. Tyrannissa yhdistyvät modernit mukavuudet, häijyn näköinen mutta hienostunut 60-lukuinen kori ja täysin ratakelpoinen alusta. Sisusta: Flaming Riverin rattiputki, Isotta-ratti, custom-vaihtoviikset, Sew Fine Interiorsin nahalla verhoilemat Dodge Magnum SRT8:n sähköpenkit ja kaatuva takapenkki, Impactin 5-pistevyöt, irrotettava harness bar, custom-kojelauta, Dodge Challengerin keskikonsoli, mokalla verhoiltu sisäkatto, Mersu-tyyppinen lattiamatto, CNC-koneistettu mittaripaneeli, Speedhutin Custom-mittarit, New Vintagen varoitusvalopaneeli, Dakota Digitalin puhaltimen ohjain ja cruise control, Afco Racingin kaasupoljin, sähköinen E-Stopp-käsijarru, Clarionin soitin, Kickerin vahvistimet ja kaiuttimet
Uudesta rungosta tuli kevyempine tukivarsineen ja perineen yli 300 kiloa alkuperäistä kevyempi. 3. Tältä auto näytti hankittaessa. Tyler Scarfen omaa käsialaa oleva runko poikkeaa alkuperäisestä hyvin monin tavoin, mutta korin kiinnityspisteet ovat alkuperäiset. 4 7 6 22 Amerikan Rauta 3/2014 6. Tuntikausien suunnittelun tuloksena oli tämä Ben Hermancen piirtämä skissi, jonka pohjalta Tyrannia lähdettiin rakentamaan. Eteen asennettiin Speedech Performancen yleismallin hot rod -apurunko hammastanko-ohjauksineen. Tyler päättikin tehdä rungon kokonaan uusiksi, säihin kun on vaikeampi vaikuttaa. Reilun kokoinen tuplaputkisto rakennettiin kulkemaan tiukasti rungossa niin, ettei se raapisi turhaan maahan auton kulkiessa matalalla.. 4 ja 5. Imperial oli osiltaan täydellinen, muttei mistään kohdin erityisen hyvä. 5 2. Niistä suurin on ehdottomasti kokonaan uusiksi tehty runko, mutta projektikuvista selviää myös monta muuta mielenkiintoista ratkaisua. 1 2 3 1. Speedtechin tavaraa ovat myös putkitukivarret ja alumiiniset olka-akselit sekä coiloverit. Runko oli kuin perinteisestä Suomi-autosta, eikä sääkään paljon kotimaisesta poikkea. 7. Tarinan takana Tyrannin synty Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Tyler Scarfe Hienosti viimeistelty lopputulos kätkee kuorensa alle monta jälkikäteen huomaamatonta, mutta työlästä muutosta
Tekniikaksi valikoitui kolmannen sukupolven Viperin 8,3-litrainen V10 Paxtonin ahtimella terästettynä. Etulokasuojiin hitsatut ilmanottoaukot valmisti Missing Link Machine -niminen paja. 13 15 14 16. Pyörännavat ovat Corvettetyyppiset. Kaikki tehtiin siihen tyyliin kuin Chryslerin tehdas olisi voinut tehdä. 14, 15. 12. 16 Amerikan Rauta 3/2014 23. Tässä kuvassa kori on jo laskettu rungolle. 13. Vaihteisto on TCI:n 4L80E:hen perustuva 6-vaihteinen 6X. Peräpäähän asennettiin 9-tuumainen Chicayne full floater -perä. 10 11 12 11. 8 10. 9. Viileän ilman saanti ratkaistiin tekemällä keulapeltiin reiät. Jopa pakoputkiston riipukkeet on tehty tinkimättä viimeistelystä. Kuvissa runko tekniikoineen pyörillä odottamassa korin laskua päälle. Alustassa aivan kaikki on uutta. Konehuone pellitettiin kauttaaltaan uusiksi. 9 8. Pieni takaspoileri syntyi käsityönä pellistä
18. Nyt nopeusmittarin luvut ovat paremmin suhteessa auton nykyisiin kulkuhaluihin. Amerikan Rauta 3/2014. 20 21 21. Koska kyseessä ei ole Viper, teetettiin korin värillä maalattujen venttiilikoppien päälle Tyrant -logot. Pakoputket tuotiin ulos takapuskurin päädyistä. Auto Resurrection -paja sai vastuun maalauksesta. Väriksi valittiin Lexuksen tumma, vähän violettiin taittava Rose Red -helmiäinen. Konehuone pitkälle valmiina. 25 24 24. 18 17 19 19. tästä kuvasta hahmottaa selvästi, kuinka ram air -systeemi on toteutettu. Kojelauta tehtiin myös kokonaan itse pellistä uusiksi. Konepeltiin muotoiltiin scoopit, joiden tarkoituksena on poistaa lämmintä ilmaa konehuoneesta. Keulalla ei enää nykyisin ole erityisen väljää, vaan kaikki tila on käytetty tarkasti hyödyksi. 26. Tarinan takana 17. 23. 23 22 26 24 25. Puskurin alaosan maalaaminen tummanharmaalla mattavärillä toi Imperialiin sopivasti modernia ilmettä ilman, että auto näyttäisi liian tuunatulta. Laatat saivat kokonaisuuteen paremmin sopivan tumman pinnan. 20. Vaihteen valinta tapahtuu ratin juureen asennetuista viiksistä. Mittariston kehys on komea. Tarkan suunnittelun ansiosta on onnistuttu säilyttämään auto ulkoisesti erehdyttävän vakion näköisenä. 22. Ilmansuodattimen pinta-alan luulisi riittävän
A UT asta A N R kaup aan A K i k RI nett mu TE! E AM illa eille TUO od n S ko tilan ONU B HOUSUJA ALK. 54,95 € n a a t u a R a t s Rakkaude 59,90 Kestotilaus 8 nume roa TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5440 PUH. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET. JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä • Malli: Mercy Maybelle Ford A 5-Window Coupe ’28. Projektin aikana uudistui paitsi kohteeksi joutunut A Coupe, myös sen rakentaja. 26 Amerikan Rauta 3/2014. Tämä tarina todistaa sen, että rodien parantava vaikutus on todellista ja konkreettista
Amerikan Rauta 3/2014 27
28 Amerikan Rauta 3/2014. Ei voinut kuitenkaan antaa periksi. Ajattelin itsekseni, että ei se voi olla tämän värinen, mutta en voinut lopettaakaan. ”Hain auton tallille joulun välipäivinä ja asetin fokuksen Tampereen näyttelyyn.” Kori- ja runkomuutokset oli tehty jo edellisen omistajan aikaan ja ne miellyttivät Hannua sellaisinaan. Runko oli maalattava loppuun. Muilta osin sisusta on jätetty racehenkisesti peltipinnalle. Aavistuksen siniseen vivahtavan lasin sävyn huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun ikkunan avaa. Kun se lopulta oli valmis ja sain akselit renkaineen ja vanteineen paikoilleen, vein sen lumihankeen pihalle. ”Päätin heti alkuunsa, että mustia ja punaisia rodeja on nähty riittävästi, eikä keltaisessakaan olisi mitään uutta. Teollisuudessa käytetyt sävyt olivat auton henkeen sopivia – puhtaita ja simppeleitä. Mattahopeanharmaa maalipinta sen sijaan oli maalarin silmään ankea. ”Itse asiassa se oli aikamoinen järkytys, kun vedin rungon siniseksi. Useamman kuukauden unettomien öiden ja masennuksen jälkeen lekuri kielsi menemästä töihin, mutta kehotti sen sijaan tekemään sellaisia asioita, joista tykkään. Eräänä päivänä olin matkustamassa A-junalla Leppävaarasta Helsinkiin. Rodin sohvana palvelee mustaksi verhoiltu Suburbanin takapenkki. Auto Meterin mittarikokonaisuus kuuluu viimeisimpiin päivityksiin. Lopulta hän oli siniseen niin tyytyväinen, että hankki myös ikkunalasit sävy sävyyn. Kollegoiden koristelema. Se on tuossa se sävy!” Lopputuloksesta tuli hiukan kirkkaampi sininen kuin junavaunun peräseinässä, mutta henki on peräisin sieltä. Niinpä päätin laittaa rodin palasiksi ja tehdä siitä itseni näköisen”, Hannu valottaa projektinsa taustoja. Ford A 5-Window Coupe ’28 P instriping Finland -nimen takaa tuttu straipparivelho ja -opettaja Hannu Nivala hankki juttumme rodin itselleen 2008-2009 välisenä talvena. ”Sitten mulle tuli burnout, enkä nyt puhu rengassavuista. A Coupen tekniikka oli jo hankintahetkellä silkkää Geeämmää – koneena Camaron 305, laatikkona TH350 ja Se oli aikamoinen järkytys, kun vedin rungon siniseksi. Istuin yhdessä vanhoista vaunuista ja tuijottelin sen vanhahtavan sinistä päätyseinää, kun asia valkeni minulle. Ajattelin itsekseni, että ei se voi olla tämän värinen, mutta en voinut lopettaakaan. Sävyt hän poimi teollisuusvärikartasta pyr- kien välttämään kaikenlaista muotikikkailua, mitä autovärikartoista löytyy. Väri näytti ihan smurffinsiniseltä. Päätin tehdä homman loppuun ja vaikuttaa lopputulokseen muilla sävyillä”, Hannu tarinoi. Sinisen kaveriksi Hannu valitsi tulipeltiin ja vanteisiin beigeä. Sipoon suunnalla vaikuttanut myyjä oli rakentanut auton pääpiirteissään niihin linjoihin, joissa se on nykyäänkin, ja Hannu ehti ajella autolla pari kesää sellaisenaan. Katselin sitä siinä pitkän aikaa ja minulla meni varmaan puolitoista päivää miettiessä, voinko jatkaa. Mulla oli mieleinen työ, mutta se kävi yksinkertaisesti liian raskaaksi
Paanasen Pasin kanssa mietimme yhdessä numeroiden muotoja ja kun design oli selvillä, hääräilin itse mukana apumiehenä vaikuttamatta kuitenkaan lopputulokseen. ”Lopulta siitä meni kärjettömästä sytkästä puola. Race-lookin nimissä Hannu ei halunnut autoon minkäänlaisia kapseleita. Yksi pisimmistä reissuista suuntautui Ruotsiin. Uusia kuvioita kehiteltiin niin intensiivisesti, ettei harrasteau- tolle enää tahtonut jäädä aikaa. Juttu meni niin täydestä, että jotkut tulivat kyselemään, milloin tavaraa saa kaupoista”, Hannu nauraa. ”Mulla oli periaate, että omaa autoani en koristemaalaa itse, joten ei muuta kuin kaverit siihen ympärille siveltimineen. Sen ikkunassa keikkui For Sale -kyltti, mutta kukaan ei tart- Kattoa on chopattu hillityt kolme tuumaa, minkä ansiosta karmin alta näkee vielä vaivatta uloskin. Coupe toimi melkeinpä käyttöautona ja sitä ulkoilutettiin paljon. Laitoin syttyvehkeet kuntoon ja vaihdoin uuden Demonin kaasarin, mutta sen syvemmälle en koneeseen koskenut. Paljaat peltivanteet kun ovat silkkaa painonsäästöä. Entinen työpaikka samoin kuin loppuun palaminenkin olivat menneen talven lumia. Eikä Hannulla ollut sille omaa säilytyspaikkaakaan. Syksyn aikana Hannu muutti Seinäjoelle ja lyöttäytyi Alasalmen Jussin kanssa kimppaan uuden mainosalan yrityksen, Mainosvarikon, tiimoilta. ”Ajattelin, ettei rautaan pidä rakastua ja päätin pistää sen kiertoon. Auton ollessa vielä Hannulla hän käytti sitä ajoittain Pinstriping.fi-mainostarkoituksissa. Näyttelyviikonlopun aikana sekalainen taiteilijakollektiivi maalasi auton kylkiin grafiikat ja straipit. Yksi kyseisistä keikoista ajoittui Alahärmän Power Truck Show’hun, jossa Coupe toimi Hannun ja Jussin osaston vetonaulana. Lohko maalattiin ja kone siistittiin muiltakin osin.” Auto valmistui kuin valmistuikin kevään Hot Rod & Rock Show’hun, vaikkakin sähköhommat olivat tuolloin vielä hiukan vaiheessa. ”Kun vein auton syksyllä X-treme Car Show’hun, niin sain jostain ajatuksen, että sen voisi ikään kuin brändätä. Amerikan Rauta 3/2014 29. Toisaalta voidaan sanoa, että ilman taannoista huonoa oloani autoa ei olisi ehkä koskaan syntynyt, ainakaan juuri tuossa asussa. Projektin myötä tajusin, että pitää tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä”, Hannu kertaa rodin eheyttävää vaikutusta. Selostin, millainen visio minulla oli ja totesin, että tehkää mitä haluatte. perä S-10 Chevystä. Toimintavarmuus oli hyvällä tasolla lukuun ottamatta löysiä abico-liittimiä sun muuta pientä sähkövikaa. Auto oli tehnyt tehtävänsä, rahaa oli mennyt, mutta terveys oli tullut takaisin. Ei rakkautta rautaan. Tuon reissun ajan kartturin paikalla istui Kumannon Eero. Ajatus Twistin’ 28 -teemaan lähti Lindholmilta, joka on musiikkimiehiä.” Kesän aikana Hannu ajoi uudistuneella rodillaan viimeisetkin burnoutin rippeet pois. Vähitellen syntyi idea Twistin’ 28 Sparkling Soft Drinkistä ja valmistimme rekvisiitaksi aikakauden hengen mukaisen mainostaulun sekä erän omilla etiketeillämme varustettuja juomatölkkejä. Kumannon Eero teki straipit cowlin päälle ja Lindholmin Timo peräluukkuun
Viime kesän aikana Jani kertoo ajelleensa Coupella muutaman tuhat kilometriä ja on sen perusteella ostokseensa varsin tyytyväinen. Kaupat tapahtuivat niin helposti ja nopeasti”, Hannu päivittelee. Samalla Jani saa myös bensamittarin toimimaan asentamalla paikalleen mittarin mukana tulleen anturin. Pari kertaa ehti käydä jo niin, että bensa loppui kesken matkan, mutta varakanisteri oli onneksi mukana”, Jani kertoo totuttelustaan auton tapoihin. Tulipelti muokattiin rakentelun aikana uusiksi, sillä koneen sovitus oli hiukan liian tiukka. Autossa ilmeni 90 kilometrin tuntinopeuden jälkeen pientä vapinaa, mutta sekin korjautui pelkällä renkaiden tasapainotuksella. Hän halusi tulla katsomaan sitä jo seuraavana päivänä, joten sovimme treffit Lapualle Kaukolan Juhan tallille, missä auto oli säilytyksessä. Tallissa on entuudestaan edellä mainittu ’56 F-100 päivitetyllä ruiskutekniikalla ja elantonsa mies hankkii perinteikkäässä Haapajärvellä sijaitsevassa autokorjaamossaan, joka pyörii jo kolmannessa polvessa. Tällä hetkellä menovesi tankataan kontissa olevaan venetankkiin. Jani kävi koeistumassa auton ja otti siitä kylmät tyypit, mutta aika kaupanhieromiselle ei ollut vielä kypsä. Ehkä sen voisi jossain vaiheessa vaihtaa vaikka 302:n ja AOD-laatikon yhdistelmään.”. ”Siinä oli ostohetkellä vain kierroslukumittari, joten hankin siihen Auto Meterin kokonaisuuden, jossa on nopeus-, polttoaine-, öljynpaine- ja lämpötilamittarit. Tekniikka on muiltakin osin Geeämmää. Jani kierteli sitä aikansa, vaikka oli tainnut tehdä ostopäätöksen jo ennen tuloaan. ”Niin, onhan siinä kokonaan väärän merkkinen tekniikka. Uusi tankki on mitoitettu sopimaan penkkien taakse, mikä vapauttaa tilaa konttiin. ”Demonin kaasari on meinannut ajoittain vähän tulvia, mutta en tiedä onko se vika vai ominaisuus. Hannu antoi Coupen mukaan uuden bensatankkiaihion, joka odottaa vielä asennustaan. Pitäisi avata ja putsata se, josko se vaikka auttaisi”, Jani toteaa ja lipsauttaa samalla harkinneensa myös hiukan suurempaa remonttia. Coupe ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta ainakaan Haapajärvellä korjaamoa pitävältä Jani Aholalta, joka oli Power Truck Show’ssa omalla ’56 Ford pickupillaan. Juhan kanssa olimme äimänä vielä Janin lähdettyäkin, että mitäs tässä oikein tapahtui. 30 Amerikan Rauta 3/2014 Hyvään hoivaan. A Coupelle teki tilaa ’67 Fastback Mustang, joka jatkoi kiertoaan seuraavalle harrastajalle. Jani haki rodin Juhan tallista, kun ajokelit kevään mittaan koittivat. Akuuttia korjattavaa autossa ei enää Hannun jäljiltä ollut, mutta pientä jatkojalostusta Jani on kuitenkin tehnyt. Ford A 5-Window Coupe ’28 tunut tarjoukseen vielä tapahtuman aikana. Janille vanhat autot eivät ole mikään uusi juttu. Asia jäi kuitenkin otsalohkoon hautumaan ja talvella Jani otti Hannuun yhteyttä. ”Tuumasin Janille, että auto on edelleen kaupan. Joimme tallikatselmuksen päälle kahvit, minkä aikana Jani ehdotti voivansa laittaa puolet kauppasummasta tilille saman tien kännykällään. Coupen alkuperäinen moottori on saanut väistyä Camaron 305-kuutiotuumaisen tieltä
F aktat Ford A 5-Window Coupe ’28 • Omistaja: Jani Ahola, 38 • Paikka: Haapajärvi. Korimuutokset: Chopattu noin 3”. Voimansiirto: TH350-automaatti, Chevrolet S10:n perä. Moottori: Chevy 305 cid SB V8. Renkaat: Firestone, edessä 5.00/5.25-16, takana 7.50-16. Sisusta: Penkkinä 80-luvun Chevrolet Suburbanin takapenkki, muualta peltipinnalla, Auto Meterin mittaristo. Vanteet: ’40 Fordin 16” peltivanteet. Alusta: Boxattu runko, edessä 4” droppiakseli, takana rungossa 4” zetaus, edessä ’39 Fordin jaettu V-tukivarsi, Vallilan Takomossa teetetty lyhyempi ja suorempi takanorra. 31. Jarrut: Edessä ’40 Fordin ja takana Chevyn rumpujarrut
Uuden tulipellin muoto haettiin pahvimallien avulla. Pellin sovitus oli niin tiukka, ettei venttiilikoppia saanut irti. 1 1. 4. Lopuksi pelteihin särmättiin tuuletusventtiilit. Myös entinen ulkoasu koristeltiin kaveriporukasta kootun taiteilijaryhmittymän voimin. Pätkäistyjen runkoaisojen päät pyöristettiin. Tarinan takana Burnoutille kyytiä Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Hannu Nivala Vaikka Hannu kertoo vaatimattomaan sävyyn vain stailanneensa A Coupen uusiksi, niin projektin varrelle mahtui monta muutakin savottaa kuin pelkkä värinvaihto. Tulipellin suhteen edelliselle omistajalle oli käynyt suunnitteluvirhe. 7 5. 2 3 5 4 2. Valoumpiot hakeutuivat keulassa uusille paikoille eteen ja alas. Samalla korjattiin myös penkin asentoa ja sille tehtiin uudet kiinnikkeet. 3. 6. Väri oli hiukan suunniteltua silmiinpistävämpi.. 8 6 32 Amerikan Rauta 3/2014 7. Lattia pellitettiin ja vaihdelaatikolle tehtiin uusi kuori. Kori sai muun muassa uuden lattian ja tulipellin. Niin, ja mistäs se keulakoriste olikaan peräisin. Hannu on tykästynyt Rolling Bonesin suola-aavikkohenkiseen rakentelutyyliin ja katkaisi rungon etuaisat samaan tyyliin, kuin heidänkin tekeleissään on tehty. Tässä kuvassa auto on pääpiirteissään siinä asussa, jossa se tuli Hannulle. Maalattuaan rungon siniseen sävyyn Hannu oli kahden vaiheilla, jatkaako vai ei. Kun Hannu hankki auton, sen lattiat oli tehty vanerista. Konehuoneen sivupeltien sovittelua. 8
Näyttelysomistukseksi koottiin takavuosien olohuonemainen interiööri, johon Hannu saattoi kuvitella itsensä 5-vuotiaana. 17 15. Vanteisiin maalattiin koristeraidat alkuperäistä mallia mukaillen. Kuvassa kaksikko on parkkeerannut yksityisen nostalgiamuseon takapihalle. Art deco -tyylinen keulakoriste mukailee straippisiveltimen muotoja. 9 10 9. 16 18 17. Hannun visio sivellintyöläisen keulakoristeesta sai alkunsa sekalaisista rosteriaihioista. 18. Amerikan Rauta 3/2014 33. Kesällä Hannu heitti Kumannon Eeron kanssa Ruotsin turneen, jolla kaasuteltiin pois viimeisetkin burnoutin rippeet. 16. Jalustan kupu ja varsi syntyivät soppakauhoista, joiden lisäksi tarvittiin lattarautaa ja pyörötankoja. Tigillä yhteen liitetyt kappaleet kiillotettiin peilipinnalle. Pintaväri päällä. Pölykapselit eivät kuuluneet race-henkiseen ulkoasuun. X-treme Car Show’hun Hannu brändäsi auton nimen mukaisen virvoitusjuoman. Kori hiomavärissä ja valmiina pintavärin ruiskuttamiseen. Oulun näyttelyssä Coupe esiintyi teemalla ”Li’l Boys Dream”. 14. Oviin taiteiltujen numeroiden kultausta suoritettiin Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa kolmen teollisen muotoilijan voimin. Timo Lindholm hahmottelemassa takaluukun straippeja. 13 12. 10. 12 14 15 13. 11 11. Kuten Hannu asian ilmaisee, myös museomiehiä täytyy miellyttää
Patinasur 34 Amerikan Rauta 3/2014
Silti lopputuloksessa on jotain hyvin om intakeista ja omistajansa tyylille usko llista. Plymouth Custom Suburban ’58. Teksti: Kimm o Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä rffari Amerikan Rauta 3/2014 35. Hannu Jaakkolan Suburban issa yhdistyy kaksi maailmalla suositt ua tyyliä – patina ja surffimeininki
Tätä autojen tyylin mukaan jalostettua kalustoa nähdään monesti hänen näyttelysomistuksissaan. Olin irrottamassa alkuperäistä bensatankkia, kun sen sisältä kuului kolinaa. ”Auto oli käyntikuntoinen, vaikkakin sen alkuperäinen ”Dual Fury” V8 kävi vain kuudella pytyllä. Hannu päätti heti alkuunsa, ettei siihen kosketa. Vaihdoin siihen 318-kuutiotuumaisen ryppiskoneen. Jo pelkästään Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa Hannu on käyttänyt kymmeniä kulkuneuvoja. Hannu tunnetaan paitsi autoistaan, myös niiden tyyliin sopivasta rekvisiitasta, jota saadaan ihastella monesti hänen näyttelysomistuksissaan. Kolinaa tankissa. Kolmivaihteinen manuaali on edelleen alkuperäinen.” Kori oli kauhtunut, haalistunut ja paikoitellen vahvassa pintaruosteessa, mutta ryhdikäs ja kovapeltinen. Ajattelin, että mitä hittoa sinne on työnnetty, Kori oli kauhtunut, haalistunut ja vahvassa pintaruosteessa. Osa listoista ja merkeistä sen sijaan puuttui. ”Ne löytyivät lopulta vähän yllättävästä paikasta. Kirkkaiksi kiillotetut listat luovat hyvän kontrastin patinoituneen pinnan kanssa. Viime vuoden Tampereen näyttelyyn Hannu oli saanut kalustolleen kokonaan oman osaston, jonne hän raahasi viisi autoa sekä melkoisen määrän muuta rekvisiittaa. Ainakin amerikanautoihin keskittyneiden autonäyttelyiden vieraille hänen nimensä on tuttu useammista autojen infokylteistä. Alkuperäisestä jäi jäljelle ainoastaan kardaanitunneli. ”Se tuli minulle Hämeenlinnasta vaihdossa yhteen Triumph-bobberiin”, Hannu alustaa. Runko oli kuin ihmeen kaupalla säilynyt täysin terveenä, eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Autoon oli tilattu jo tehtaalta vihreät sävylasit, jotka olivat auton muuhun kuntoon nähden hämmästyttävän siistit ja naarmuttomat, suorastaan virheettömät aina alas veivattavaa takaikkunaa myöten. Yksi Tampe- reella esiintyneistä autoista oli ’58 Suburban. 36 Amerikan Rauta 3/2014. Helmoja korjattiin paikoitellen ja lattia tehtiin uusiksi. Plymouth Custom Suburban ’58 H annu ”Hank Jacob” Jaakkola on niitä miehiä, jotka eivät enää juuri esittelyjä kaipaa. Ensimmäiset hänen autonsa nähtiin näyttelyssä 90-luvun puolivälin paikkeilla. Sen lisäksi, että hänen tallistaan löytyy tällä hetkellä kasapäin autoja, on hän tunnettu myös moottoripyörien, mopojen, fillareiden sun muun aiheeseen liittyvän tavaran haalimisesta. Hannu päätti heti alkuunsa, ettei siihen kosketa. Ja sitä miehellä riittää. Viime vuonna Hannun näyttelykalusto koostui lähes yksinomaan patinalaitteista, joissa ruoste ja ajanhampaan nakerrus on nostettu kunniaan
Verhoilun hoiti 70-vuotias, 15 vuotta sitten hommat lopettanut verhoilijakonkari, jota Hannu kutsuu omaksi hoviverhoilijakseen. Niitä ei tällä kertaa heitetty huolettomasti penkkien selkänojille, vaan tikkailtiin paikoilleen ihan oikeaoppisesti. Penkit ja ovipahvit on verhoiltu värikkäillä meksikovilteillä, joita on nähty Hannun autoissa ennenkin. Sittemmin hän verhoilutti kirkkaammilla ja värikkäämmillä vilteillä pari vuotta sitten valmistuneen, Hankwoodiksi nimetyn ’58 Brookwoodinsa. niin joku oli jemmannut sinne talteen ne irrotetut rosteriosat. Se oli iso vaneritehdas, joka valmisti muun muassa autojen sisustan osia. Toteutuksesta vastaa vanha verhoilijamaestro, jota Hannu kutsuu omaksi hoviverhoilijakseen. Eläköitynyt herra kun ei verhoile enää kenellekään muulle kuin Hannulle. Nehän ovat sikäli erikoista verhoilutavaraa, että kahta täsmälleen samanlaista ei löydy.” Ennen kuin verhoilija pääsi työhönsä, oli alkuperäiset penkit kunnostettava. Kaikki rosterilistat ja -merkit kiillotettiin peilikirkkaiksi, mikä luo yhdessä täyskiiltävien vanteiden kanssa hyvän kontrastin patinoituneelle korille. Matskua oli useita eri Amerikan Rauta 3/2014 37. Reilusti materiaalia. Alkuperäisistä jäi jäljelle vain rungot, jotka saivat uudet sisustat ja toppaukset. Mies kun on lopettanut päivätyöt ajat sitten, eikä verhoile lainkaan muille. Se on pirun hyvälaatuista homesuojattua huopaa ja minulla sattui olemaan sitä useampi tuhat metriä. Ensimmäisen kerran kyseinen toteutus nähtiin Hannun viitisen vuotta sitten rakentamassa hävittäjä-Packardissa, tosin musta-valko-harmaana. ”Uudet lattiamatot tein hattuhyllymateriaalista, jota on käytetty Porscheissa ja Saabeissa. Ajattelin, että eipähän tarvitse olla koko ajan ostamassa, ja löytyy myös vähän valinnanvaraa. Suburbanin kohdalla hän kuitenkin turvautui jo aiemmin hyväksi totea- maansa penkinpäälliseen – meksikovilttiin. Putsauksen jälkeen niistä tuli ihan priimat.” Sopivan surffiautostancen Hannu sai aikaan vaihtamalla eteen matalammat jouset ja asentamalla taakse 4” droppipalat. Hannun autoissa on totuttu näkemään poikkeuksellisia ja kekseliäitä verhoilumateriaaleja. Minulle tarjottiin sattumalta isompaa erää, joka oli löytynyt toimintansa lopettaneelta Visuveden sahalta. Alkuperäisille rumpujarruille tehtiin perushuolto ja vanteiksi vaihdettiin viisipuolaiset 17” American Racingit. ”Ryijyjä meni kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Minulla oli niitä sopivasti jemmassa, kun ostin taannoin 40 kappaletta kerralla
Sitä sai kärrätä pakettiautolla aika monta rundia”, Hannu nauraa. Me ei säästelty kuluissa ja ostettiin ihan oikeat välineetkin. Moottori: 318 cid V8. ”Homma on helppoa, kun sen kanssa pääsee sinuiksi. ”Huhhuh, tässähän ei ole aikaa jäljellä kuin kuusi viikkoa”, Hannu huolestuu kesken haastattelun. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali. Tämäkään toimenpide ei ollut Hannulle mitään uutta, olihan hän ootrannut jo edellä mainitun Hankwood-Chevyn läpeensä aina jarrurumpuja myöten. Minulla oli Suburbanin kanssa samaan aikaan työn alla ’90 pick-up, johon tein ootraamalla puukyljet. Vedin farmarin sisäosat siinä samoilla lämpimillä. Vanteet: 17” American Racing Torq Thrust II. Alusta: Eteen vaihdettu lyhyemmät jouset, takana 4” droppipalat. Siinä syntyy sellainen määrätynlainen erektio.” Tarkoitatko reaktiota. ”Onneksi se on kuitenkin päivinä paljon enemmän”, tokaisee mies huojentuneena ja painelee pitkin askelin kohti talliaan ja siellä odottavia keskeneräisiä projekteja. Valaanrasva voisi myös olla kova sana”, Hannu innostuu. Sisusta: Meksikovilttiverhoilu, kontti, pilarit ja ikkunalistat ootrattu. Aika näyttää, matkaako Hannu jo tulevana kesänä Norjan rannikolle valasjahtiin. ”Pitäisi käsitellä se kuumalla mehiläisvahalla. ”Joo. Vedin farmarin sisäosat siinä samoilla lämpimillä.” Patinoitunut ulkokuori ei paljoa vahaa kaipaa, mutta Hannulla on konstit senkin suojaamiseksi. Viimeistelyyn candyä ja päälle reilusti lakkaa. Bauhausista hankittu kuminen ootrauskampa maksoi ainakin kolme euroa.” Hannu kertoo, että puun kuviota muistuttava jälki syntyy kerroksittain mustalla, oranssilla ja ruskealla maalilla, joiden kuvioinnissa voi käyttää pensseleitä, lastoja, kankaita tai vaikka jääkiekkoa. Renkaat: 225/45 R17. Kiitos: Vaimolle suuresta kärsivällisyydestä ja kaikille muille projektiin osallistuneille. Puusepän hommien sijaan hän päätyi metalliosien ootraukseen, eli puupintaa mukailevaan maalaukseen. Ennen kesää vuorossa on kuitenkin taas Tampereen näyttely, jonne Hannu laskee tällä kertaa vievänsä neljä autoa sekä yhden prätkän, Monkeyn ja polkupyörän. F aktat Plymouth Custom Suburban ’58 Omistaja: Hannu Jaakkola, 45 Paikka: Virrat. Kori: Ajan patinoima. Minulla oli Suburbanin kanssa samaan aikaan työn alla pickup, johon ootrasin puukyljet. 38 Amerikan Rauta 3/2014. V ärikkäiden meksikovilttien kaveriksi Hannu halusi jalopuuta. Opettelimme homman kantapään kautta Hautamäen Simpan kanssa. Takasiipien Suburban-tekstit olivat kateissa, kunnes Hannu kuuli kolinaa bensatankista sitä irrottaessaan. Plymouth Custom Suburban ’58 värejä, ja ostin kaikki pois. Joku oli keksinyt merkeille hyvän jemman. Konstit on monet. Suburbanin kohdalla ootrattiin koko peräkontti luukkujen sisäosineen sekä lisäksi pilarit ja ovien ikkunalistat. ”Ootrausinnostus sai alkunsa jo niihin aikoihin, kun rakensin ’27 Studebakeria. Olen kuullut, että se sulkisi pinnan ja lopettaisi ruostumisen. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut
03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. Fax (03) 514 2942 www.vammalanrengaspalvelu.fi. www.american-parts.net Everything from the land where everything is bigger Rahti- ja huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa PUH. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Puurtajantie 15, 60510 Seinäjoki HHHHHHHHHHH Tiedustelut: INFO@RUSTYCO.FI Jälleenmyynti: SALES@RUSTYCO.FI 019-614959 WWW.RUSTYCO.FI HHH Vammalan Rengaspalvelu Ky Hopunkatu 12, 38200 Sastamala Puh. (03) 514 2660. T A S O A R A V IKKEET JA TARV EN 33 VUUOKD SELLA KOKEM Kun muutat, kerRo myös meillE Tilaajapalvelu: puh
n o g n a t S 40 Amerikan Rauta 3/2014
Me juhlistamme synttäreitä Pekka Anttilan pirteänkeltaisen, rata-alustalla ja Cobran ruiskukoneella varustetun pro tourerin kera. Amerikan Rauta 3/2014 41. s d i o r e t ns Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Ford Mustang Fastback ’65. Paljon onnea vaan! Amerikkalaisiin ikoneihin kuuluva poniauto täyttää tänä vuonna kunniakkaat 50 vuotta
Kerran vielä uusiksi. Ovet eivät istuneet kunnolla, kuten eivät muutkaan luukut. Kun yhteyshenkilö paikallisti Kaliforniasta alkuperäiskuntoisen ’65 Fastback Mustangin, päätti Pekka laittaa rahansa likoon. Kun yhteyshenkilö ja kuviot olivat toteuttamista vaille valmiina, niin päätin lähteä hänen kelkkaansa. Ford Mustang Fastback ’65 S en sijaan, että kertaisimme Mustangin mallihistorian sukupolvesta toiseen, keskitymme yhteen yksilöön, joka on nykyasussaan esittelemisen arvoinen viimeistä mutteria myöten. Hankkiessaan autoon tarvittavia osia Pekka tutustui Hakala Performancen Harriin, joka kävi välillä ohjeistamassa projektin etenemistä. Lähtökohtana oli aluksi hankkia harrasteauto omaan käyttöön, mutta myös sitä mahdollisuutta pidettiin avoinna, että kysyntää ilmaantuessa autoja voisi tuoda myytäväksi saakka. Autoa rakennettiin Lopella hartaasti, mutta välillä Pekasta alkoi tuntua, etteivät asiat edenneet oikein haluttuun tahtiin. Peltityöt tehtiin ja auto ehdittiin maalatakin uudelleen Pekan valitsemalla keltaisella sävyllä. Harri totesi, että osa korjauksista vaati jatkojalostusta. ”Minun ja Mustangin yhteinen tarina sai alkunsa siitä, kun veljenpoikani innostui ajatuksesta, että tuotetaan Jenkeistä auto tai vaikka useampikin. Tehtaan speksien peräkkäin lateleminen ei ole Pekan auton kohdalla siksikään mielekästä, että autossa ei ole alkuperäisestä jäljellä juuri muuta kuin korea ulkokuori ja sekin uudelleen värjättynä. Olisi ollut vähemmän työtäkin, kun ei olisi joutunut ensin purkamaan huonosti tehtyjä korjauksia”, Pekka myöntää. Koko auto oli käytännössä tehtävä uudelleen. Tästä seurasi se, että autoon tehtiin uudelleen mittavat peltityöt, joiden aikana kaikki luukkujen raot mitoitettiin tasalevyisiksi. Koskematta jäivät ainoastaan katto ja ikkunoiden karmit. Pekka vei auton fiksauksia varten Lopella sijainneelle autonrakentelijalle, ja sitä mukaa kun autoa purettiin, niin työmaan laajuus alkoi vähitellen selvitä. Mätiä paikkojakin löytyi useampia. Asiaa pureskellessaan Pekka tuumi, että mitä jos sen rakentaisikin siten, että se olisi tekniikaltaan ja ajettavuudeltaan mahdollisimman pitkälle modernia autoa vastaava. Jousituksen geometria on verrattavissa nykyautoihin. ”Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut fiksumpaa ostaa joku 10 000 euroa halvempi raato ja lähteä tekemään siitä. Pellit istuivat huonosti, mitä ei kuvien perusteella huomannut, ja pohjatöissä ei ollut kittiä säästelty. Lopulta asiat ajautuivat siihen pisteeseen, että Pekka päätti siirtää koko projektin Harrin pajalle Ikaalisiin. 42 Amerikan Rauta 3/2014 Mitä jos sen rakentaisikin siten, että se olisi tekniikaltaan ja ajettavuudeltaan mahdollisimman modernia autoa vastaava. Ajatus oli kaunis, mutta ei kuitenkaan toteutunut. ”Ajattelin, että ei muuta kuin auto Suomeen ja suoraan ajoon.” Mustangin alusta on nykyisellään kilpaautomaisen tarkka ja herkästi reagoiva. Auto vietti pajalla pari vuotta, projekti laajeni laajenemistaan ja suunnitelmissa oli lopulta jopa alkuperäisen 289-koneen korvaaminen 460-isolohkolla. Autosta oli satakunta kuvaa, joiden perusteella burgundinpunainen yksilö näytti virheettömältä niin päältä, alta kuin sisältäkin. Auto kun osoittautui pinnan alta ihan joksikin muuksi. Korjaukset ulottuivat niin laajalle, että lopulta koko kori maalattiin uudelleen.. Ensin hän toi yhden auton itselleen ja kun homma tuntui toimivan, niin ryhdyimme katselemaan autoa minullekin”, Pekka kertoo ajautumisestaan vanhojen jenkkien pauloihin
Kojelaudan päällys on alcantaraa. Paljoa helpommalla Harri ei kuitenkaan itseään päästänyt ehdottaessaan Pekalle ’01 Cobra Mustangin alumiinilohkolla ja neliventtiilikansilla varustettua 4,6-litraista modulaarikonetta. Sisustan lasikuituiset sivupaneelit lovettiin sopivasti kaarien kohdilta. Työn sai tehtäväkseen Autoverhoilu.fi, joka tekikin upean alkuperäisjohdannaisen sisustan. ”Meillä meni päivätolkulla aikaa uusien tekoon, niitä kun ei saa uutena mistään”, Harri kertaa. Peräkontissa sijaitsee ATL:n turvatankki. Tiukkaakin tiukempi sovitus. Harri harmitteli sitä, että matkan varrelle oli kadonnut paljon hyödyllisiä osia, kuten verhoilujen kiinnitysosat. Tämä erinomaisen teho/paino/ Amerikan Rauta 3/2014 43. Uusiin ovipahveihin tikkailtiin alkuperäistyyppiset kuvioinnit ja modernit kuppipenkit saatiin istumaan nätisti muuhun sisustaan verhoilemalla kaikki uudelleen mustalla ja keltaisella nahalla. Sen sovittaminen ’65 Mustangin keulalle olisi nimittäin ollut suhteellisen haastava toimenpide. Harri kiitteli sitä, ettei 460-isolohkon kampeamista keulalle ollut ehditty aloittaa. Kojelauta päällystettiin mustalla alcantaralla. Lisäksi sisälle sovitettiin Total Controlin valmiiksi taivutettuna toimitettu turvakaarisetti, jonka takakiinnitys ulottuu lähelle takalehtijousien kiinnikkeitä jättäen takapenkin vapaaksi. Sisusta oli toimitettu verhoiltavaksi jo auton ollessa Lopella. Ennen sisustan asennusta kori vuorattiin Dynamatilla. Ohjaamoon istutettiin hyvän sivuttaistuen antavat kuppipenkit ja koko sisusta verhoiltiin uudelleen. Tila kun ei tahdo riittää millään, eikä auton kilvittäminenkään olisi ollut sen jälkeen ihan läpihuutojuttu. Bensalinjat muokattiin ruiskukoneen myötä paluulinjallisiksi. Penkkien ja ovipahvien materiaaliksi valittiin aitoa nahkaa
tilavuussuhteen omaava kone kun on ulkoisilta mitoiltaan 429-kuutiotuumaisen luokkaa. Cobran alkuperäiset pakosarjat kelpasivat niin ikään kokoonpanoon sellaisinaan. Kauttaaltaan moderni. Mittatilauksena valmistetun jäähdytinjärjestelmän Harri kehitteli itse yhteistyössä Erikoishitsaus Raatikaisen kanssa. Pekka halusi autoon toimivan lämmityslaitteen, jonka moottoripakettia jouduttiin siirtämään taaksepäin, jotta koneelle tuli riittävästi tilaa. Kytkinkopassa ei ollut tilaa vaijerikytkimelle, joten kytkinakselille asennettiin Ramin valmistama hydraulinen työsylinteri. Ford Mustang Fastback ’65 Moderni voimanlähde on peräisin ’01 Cobra Mustangista. Modernisoidulle ohjaukselle passeli konversioöljypohja löytyi Canton Road Racelta. Ei kompromisseja. Moottorin sovittaminen keulalle vaati uuden rintapellin tekemisen sekä ylätukivarsien kiinnityskohtien poistamisen konehuoneesta. Myös tähän ongelmaan löytyi ratkaisu RRS:ltä, jonka valikoimissa on kojelaudan sisälle hyvin tiukalla sovituksella poikittain asennettava kytkinpääsylinterin, tehostimen ja jarrupääsylinterin kokonaisuus. Piuhaa kun oli Harrin mukaan pikkuista. Vetoakselit ovat Strangen katalogista. Öljynsuodatin siirrettiin Moroson remote kitillä konehuoneen oikeaan etukulmaan, sillä se ei mahtunut jäämään alkuperäiselle paikalleen kallistuksenvakaajan kiinnikkeen vuoksi. Xputkellinen pakoputkisto sen sijaan tehtiin auton mukaan 2,5” putkesta. RRS:ltä sai projektiin myös valmiit moottorikiinnikkeet ja loveamispalat. Peräkonttiin asennettiin ATL:n turvatankki ja bensalinjat muutettiin paluulinjallisiksi. ”Jäähdytin on niin suuri kuin runkopalkkien väliin suinkin mahtuu. ”Niinpä ajattelin, että rakennetaan tätä nyt niin paljon kuin rahkeet riittää.” Näin ollen RRS:ltä tilattiin myös tehostettu hammastanko-ohjaus ja taakse 3-linkki coilover-kitti. Toteutuksessa hyödynnettiin myös RRS:n poljinasetelmaa. Jäähdytinnesteen kierto on toteutettu samaan tapaan kuin Cobrassa alun perinkin”, Harri selvittää. Yksi erittäin työlääksi osoittautunut vaihe oli sähköjen rakentaminen. Seuraava haaste oli jarrutehostimen ja pääsylinterin sijoittaminen, sillä niillekään ei jäänyt tilaa konehuoneen puolelle. Liittimet ja paineensäätimet Harri poimi Aeromotivelta. Voimansiirtopuolelle asennettiin Tremecin 5-vaihteinen TKO600-manuaali Ram-kytkimellä. Alumiinilohkoisen 4,6-litraisen modulaarikoneen mahduttaminen Fastbackin konehuoneeseen vaati mielikuvitusta. Kuinka ollakaan, se mahtuikin paikalleen millintarkasti aivan kuin 44 Amerikan Rauta 3/2014 se olisi mitoitettu nykykombinaatioon. ”Kun koneeksi valittiin modernia tekniikkaa edustava ruiskukone, niin eihän sen kanssa oikein voinut jättää muutakaan vanhaa”, Pekka muistelee. Käytännössä siinä on patti toisessa päässä kuin alkuperäisessä. Eteen toteutettu RRS:n pyöräntuenta vaati myös RRS:n jarrujen käyttämistä, mutta taakse laitettiin Wilwoodit. Taka-akseliksi asennettiin Total Controlin FAB9-paketti 9” perällä, 4,11-välityksellä ja Truetrack-lukolla. Pyörientuenta ratkaistiin australialaisen RRS:n MacPherson -tyyppisillä coilovereilla, joiden kavereiksi asennettiin Total Controlin alatukivarret. Cobran alkuperäisen ilmansuodatinputken kanssa Harri oli jo varautunut siihen, että sitä joutuu muokkaamaan
Jarrut: Edessä RRS 13” Phase 3 Brake Kit, takana Wilwood 12,19”, RRS Under Dash Booster Kit. Korimuutokset: Va- kio, sisällä Total Controlin turvakaaret. Pekan auton kohdalla perspektiiviä luo fakta, että pelkästään Hakala Performancella auton rakentamiseen käytettiin lähes 1000 työtuntia. Alusta on välyksettö- mien metallinivelten ansiosta kilpa-automainen ja jousituksen geometria on verrattavissa nykyautoihin. Muokattujen ja poistettujen listalla ovat esimerkiksi väyläyhteys mittaristoon, käynnistyksenesto sekä bensalinjan ja vaihtuvanopeuksisen bensapumpun valvonta. Vanteet: 18” Eagle Alloys 212. Alusta: Edessä RRS MacPhersoncoiloverit, Total Control -alatukivarret, takana RRS 3-Link Rear Coilover Kit, RRS Rack & Pinion Kit. Sen asian ajavat Eagle Alloysin 18” billet-vanteille pyöräytetyt 40-sarjalaiset matalaprofiilirenkaat. Tietokone ohjelmoitiin uudelleen siten, että kaikki, mitä moottori ei tarvitse, jätettiin pois. Alusta ei pääse oikeuksiinsa ilman sopivan terävästi käyttäytyvää rengastusta. Kun tähän lisätään yli 7000 kiertävä kone ja 4,11-perän sopiva välitys, niin kokonaisuus tarjoaa ajonautintoa isolla A:lla. Moottorinohjaus ja releet sijoitettiin hanskalokeroon. Lehtijutun perusteella moni asia kuulostaa tavattoman helpolta ja yksinkertaiselta. Amerikan Rauta 3/2014 45. Voimansiirto: Tremec TKO600 5-vaihteinen manuaali, RAM-kytkin hydrau- lityösylinterillä, Quick Time -kytkinkoppa, Total Control FAB9 taka-akseli, Ford 9” perä, 4,11 välitys, Truetrack-lukko, Strangen vetoakselit. Se ei lyö käsille, vaan saa auton taipumaan mutkiin puskematta. Ecu kävi Jenkeissä uudelleenohjelmoitavana ja koko sähköjärjestelmä käytiin läpi komponentti komponentilta. Moottori: ’01 Mustang Cobran 4,6 DOHC 32V Modular V8, Canton Road Race -öljypohja, Moroso Remote Filter Adapter, ATL-turvatankki, bensalinjasto muutettu paluulinjalliseksi, Hakala Performancen ja Erikoishitsaus Raatikaisen toteuttama jäähdytinjärjestelmä, mittojen mukaan valmistettu 2,5” pakoputkisto. F aktat Ford Mustang Fastback ’65 • Omistaja: Pekka Anttila, 54 • Paikka: Vantaa. Ajo-ominaisuuksiltaan lopputulos on hyvin tarkka ja herkästi reagoiva. Projektissa käytettiin Painlessin korijohtosarjaa sekä Cobran omaa moottorinjohtosarjaa, jota tosin jouduttiin modifioimaan varsin rankasti. Renkaat: 225/40 R18. Kiitos: Hakala Performancen Harri ja muu henkilökunta sekä kaikki muut pitkää ja vaikeaa rakennusprojektia edesauttaneet. Yhtään ongelmaa ei sivuutettu, vaan kaikkiin haettiin kestävät ratkaisut. vaille paljon. Sisusta: Keltamusta nahkaverhoilu, kojelaudassa musta alcantara-verhoilu, MP Gauges –mittaristo, Dynamat-äänieristeet. Kun koneeksi valittiin modernia tekniikkaa edustava ruiskukone, niin eihän sen kanssa oikein voinut jättää muutakaan vanhaa
a b m o B Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Anastasia Donina CHEVROLET AEROSEDAN ´47. Kangasalla asuva Mika Sivenius kyllästyi räyhämoottoreihin ja hankki cruisailupelikseen entisöidyn luiskaperän, josta jalostui hänen käsissään puhdasverinen vanhan koulukunnan lowrider bomb. 46 AMERIKAN RAUTA 3/2014
Olin silloin 16, ja niihin aikoihin tuli kuunneltua vähän asiaan kuuluvaa musiikkiakin, mutta sitten se tyyli jäi taka-alalle, kun piti saada vuoroin mahdollisimman iso auto tai paljon tehoa”, Mika selittää. V iime vuosisadan alkupuoliskolla, aikana jolloin yleisesti tunnettu custom-kulttuuri oli vasta muotoutumassa, latinojuurinen väestö alkoi madaltaa autojaan. Näillä alas pudotetuilla 30- ja 40-lukuisilla vehkeilä kruisailtiin suorituskykyorientoituneen hot rod -touhun vastapainona hitaasti ja matalalla. ”Mullahan oli ennen tätä Aerosedania kymmenkunta vuotta Herstin Timpan vanha ´49 Fleetline. Mika Siveniuksen kohdalla mieltymys matalalla lipuviin laitteisiin sai alkunsa 80-luvulla hänen käydessään perheensä kanssa Yhdysvaltain länsirannikolla. Sillä tarkoitetaan perinteisiä lowridereita – malleja, joilla ajettiin matalalla ennen hydraulien ja 60-luvun mallien suursuosiota. Latinoväestön keskuudessa syntyi käsite bomba, josta on sittemmin muodostunut angloamerikkalaistunut versio lowrider bomb. Sitten tuli ´61 Cadillacin Coupe DeVille ja sen jälkeen ´64 avo-Galaxie”, Mika jatkaa tarinaa autojensa tyylin vaihtelusta. ”Siellä pyöri paljon lowrider-Impaloita, jotka olivat komeita. ”Jossain kyti kuitenkin ajatus AMERIKAN RAUTA 3/2014 47. Siihen tuli rakennettua 383-stroukkikone, ja muutenkin tehtyä autoa mieleisemmäksi.” Timpan 90-luvun alussa aika modernin tyyliseksi rakentama Fleetline sai Mikan käsissä tehokkaamman moottorin lisäksi keulalleen perinteiset liekit sekä lisäkromia, Timpan aikoina kun kiiltäviä osia ei autosta juuri löytynyt. Usein se tehtiin yksinkertaisesti hiekkasäkkien avulla, kun jousien madaltamiseen ei ollut työkaluja tai taitoja. ”Kun sain ajokortin vuonna 1988, toimm e i s ä n kanssa maahan GMC Vanduran, minkä jälkeen hankin Dusterin, jonka läpikävin kokonaan. Vaihdoin sen kuitenkin jo kolme kuukautta valmistumisesta ´73 454 Impalaan
Suurin työ oli löytää 6-pulttiset adapterit näille pinnavanteille, joten tilasinkin vanteet itse suoraan tehtaalta.” Vaikka pinnavannemerkkejä on vähintäänkin kymmeniä ellei satoja, on Daytonista tullut niiden symboli, eikä syyttä. En minä rodia halunnut, vaan vähän toisentyylisen laitteen. Halusin nimenomaan vanhemman Letukan, jolla voisi ajella hiljaa ja arvokkaasti.” Teksasissa entisöity. Tricon alipainetoiminen tuuletin on itse asiassa hieman autoa vanhempi. Nimenomaan hain tällaista Bomb-tyyliä. 48 AMERIKAN RAUTA 3/2014 miin sopivammat vanteet. Tunnen TiNin jo armeija-ajoilta, joten annoin straippien tekemisen tietysti hänen vastuulleen.” Madallusta ja lisäkiiltoa. ”Daytonin 100-spoket tilasin jo silloin 2011 puolella, mutta alla ne olivat ensimmäistä kertaa kesällä 2012. Jo siinä vaiheessa, kun autosta oltiin tehty kaupat, aloin haalia siihen kaikennäköisiä osia eBaystä. Kojetaulun päällä oleva mystisen näköinen häksätin on Mikan mukaan oikeasti toimiva varuste, joka heijastaa liikennevalot kuljettajan näkökenttään, niitä kun ei ison lipan takaa muuten kovin hyvin näe. ” Kesällä. Työnlaatuerojen lisäksi merkittävin konkreettinen ero halpisvanteisiin lienee se, että Daytoneiden pinnat ovat rosteria, kun useimmissa muissa ne ovat mitä lie putkea. ” Kun sitten näin tämän yksilön, tiesin heti, millainen siitä pitäisi tulla. Tämähän löytyi 2011 Teksasista, missä se oli entisöity 2009, ja sen piti olla valmis suoraan ajoon.” Aerosedan olikin siisti niin sisältä kuin päältäkin. Renkaiksi Mika hankki Cokerin kolmen tuuman valkosivuilla varustetut American Classic -vyörenkaat. Tehtaan jäljiltä kun auto oli ollut musta. Chevrolet Aerosedan ´47 Lopulta kyllästyin kovaan meteliin ja räyhäämiseen, ja halusin nimenomaan vanhemman Letukan, jolla voisi ajella hiljaa ja arvokkaasti." vanhemmasta näyttävästä autosta, ja lopulta kyllästyin kovaan meteliin ja räyhäämiseen. ”Takaluukun ensimmäiset straipit TiNi veti jo 2011, ja sen jälkeen joka kesä on tullut jotain lisää. Laturi on vaihdettu 12 voltin vaihtovirtaversioon ja akkuna on Optiman hyytelömalli. Sen vanteita ovat käyttäneet myös monet arvostetut autotehtaat, ja Daytonin valmistamat vanteet olivat muuten myös Charles Lindberghin lentokoneessa. Se oli läpikäyty Teksasissa moottoria lukuun ottamatta kokonaan vuosina 2009-2011, ja oli kutakuinkin alkuperäisessa asussa lukuun ottamatta tummanharmaata metalliväriä. ”Kun auto tuli maahan, siinä ei ollut minkäänlaisia vilkkuja, joten ne oli rakennettava heti kättelyssä.” Saman tien pantiin hakuun myös suunnitel- Voimanlähteenä on alkuperäiskuntoinen kutonen, jota Mika on koristellut muutamilla kromiosilla. En halunnut ajaa sillä edes ensimmäistä kesää ilman, että alkuperäiskuosista päästiin eroon.” Pikkunäpertelyä olikin edessä heti, kun Aerosedan saapui Suomeen. Käyttövarmuuden vuoksi syylärinä on iso Griffinin alumiininen sähköflektillä varustettuna. ”Latinojuurinen myyjä asui itse Houstonin alueella, ja lupasi ajaa auton Halmarin kotipihaan, mikä kertoi siitä, että luottamusta sen toimintaan oli
2012 Power Meetiin mennessä kone leikkasi kiinni moottoritiellä vähän toista kymmentä kilometriä Tukholmasta. ”Ajattelin alkaa tekemään koneremonttia, kun löysin Kaliforniasta remontoidun moottori-vaihteisto-yhdistelmän, joka oli muuten samanlainen kuin alkuperäinen, mutta vuosimallia ´42. TiN on koristellut straipeillaan Letukkaa vähän kerrallaan jo useampana kesänä. Sen asennuksen yhteydessä vaihdoin alumiinisyylärin sähköflektillä, uusin sähköistykset ja vesiletkut kokonaan, ja tulihan AMERIKAN RAUTA 3/2014 49. Satamassakaan apua ei ollut tarjolla, vaan jouduimme tuuppaamaan rullaavan auton perheen voimin laivaan. Takaa tuli sitten sellainen 2000-luvun taitteen Golf, joka tarjoutui hinaamaan auton lähimmälle huoltoasemalle. Siinä sitten 5-6 tuntia varrottiin hinausautoa ja peruttiin hotellia ja siirrettiin lauttamatkaa”, Mika kertoo tarinaa epäonnistuneesta Powerireissusta. Suomen päässä sentään homma sujui hienosti, kun turkulainen hinausautoyrittäjä haki Letukan suoraan laivasta kotiin.” Sen kesän ajelut olivat siinä, ja oli aika miettiä jatkotoimenpiteitä. ”Kun hinuri sitten viimein saapui paikalle, autoa kyytiin lastatessa rikkoutuivat takapuskurin kävyt, pakoputken päät sun muut. Rekisterikilven kehys tilpehööreineen kiteyttää meiningin
”Edestä katkaisin kierroksen jousista, takaa poistettiin ylimääräiset lehdet ja tuettiin norrat ilmapalkeilla. On meillä lisäksi ´71 avo-Chevelle, jota rakennan vaimolle käyttöautoksi.”. Pieniä myönnytyksiä modernille tekniikalle ovat ledeihin vaihdetut mittarinvalot sekä kojelaudan alle asennettu Pioneerin CD-soitin ja piilotetut kolmitiekaiuttimet. Heitin kontista vararenkaan mäkeen ja asensin sinne 2 gallonan ilmasäiliön sekä Viairin 360:n kompuran.” Talven mittaan myös kaikki valot ajovaloja lukuun ottamatta vaihdettiin ledeihin. Apukuskin ikkunanpieleen kiinnitettyä Thermador swamp cooleria mies sen sijaan kehuu oikeasti toimivaksi, vaikkei se nyt tietysti nykyilmastointien veroinen ole. Alustaa madallettiin, vanteet vaihdettiin ja katon etureunaan asennettiin Fulton-tyyppinen lippa. Chevrolet Aerosedan ´47 Sisälle Mika on hankkinut melkoisen määrän aikakauden mukaisia tingeltangeleita. siihen koneeseen vähän lisäkromiakin, kuten venttiilikoppa ja nostajakammiopelti.” Seuraavana talvena auto muuttui muutenkin enemmän. Kojelaudan alla oleva nykyaikainen soitin syöttää ohjelmaa piilotetuille kolmitiekaiuttimille. Sen myyminen ei ole kuitenkaan mielessä, ennemminkin Mika voisi hankkia toisen vastaavan. Tällä hetkellä Mikalla ei ole Aerosedanin varalle mitään suurempia muutossuunnitelmia, ja miksi olisikaan. Halusin minimoida sähkönkulutuksen, millä hain parempaa käyttövarmuutta, koska tällä nimenomaan ajetaan. Siellä vartoo myös Fentonin kahden kaasarin imusarja sekä pakosarja kahdelle putkelle. Sehän on jousitettu, ja kääntyy tarvittaessa pois edestä, jotta takaluukun saa avattua.” Lisää kiiltoa saatiin myös vaihtamalla alkuperäiset maalatut ajovalonkehykset kromattuihin versioihin ja hankkimalla dummy-hakuvalot, curb feelerit sekä kävyt puskureihin. Samoin takapuskurin keskellä oleva käpy, joka on alun pitäen auton 50 AMERIKAN RAUTA 3/2014 työntämistä varten. Bomba. ”Tallista löytyy edelleen tuon ´47:n alkuperäinen laatikko ja kone, jotka tulevat kyllä takaisin paikoilleen, kunhan aika on oikea. Ja onhan siellä lisäksi nuo 11 sentin madalluspalat. Viime kesänä pääsin perille asti Power Meetiinkin”, Mika naurahtaa. ”Edessä asensin umpioiden sisään ledivilkut, takavalot muutettiin kokonaan ledeiksi. ”Minullahan oli neljä kesää käyttöautona entisöimätön neliovinen ´52 Letukka, jonka tilalle hankin sitten ´64 Impala-farmarin, mutta sekin ostettiin väkisin pois. O lennainen osa bomb-rakentelua on kaikenlaisten lisävarusteiden ja kiiltävien koristeosien keräileminen, ja sen eteen Mika on totisesti nähnyt vaivaa. Parempikuntoista keulakoristetta olen metsästänyt kissojen ja koirien kanssa, kun tuon vanhan muoviosa on jo niin monin paikoin halkeillut, mutta eipähän priimaa ole tullut toistaiseksi vastaan.” Ohjaamon puolella ehkä erikoisin varuste on 40-lukuinen alipaineella toimiva Trico-tuuletin, jonka Mika kertoo olevan hyödyllinen lähinnä tyhjäkäynnillä. ”Puskurinpäät ovat alkuperäisiä lisävarusteita, eivät reproja. Tälle kun löytyisi kaveriksi neliovinen ´47 tai ´47-52 avo, niin se olisi siinä”, Mika toteaa. Sehän on komea ja puhdas- verinen bomba sellaisenaan. Niin päältä kuin sisältäkin löytyy reilusti erikoisia varusteita, jotka ovat monet vieläpä aitoja vanhoja osia. Kävyt jouduin kromauttamaan uudelleen Loimaan kromaamossa, muuten kiiltävät osat ovat puunailuja lukuun ottamatta siinä kunnossa kuin ne ovat olleet minulle tullessa. Niin päältä kuin sisältäkin löytyy reilusti erikoisia varusteita, joista monet ovat vieläpä aitoja vanhoja osia. ”Tässä ei ollut tullessa niitäkään
KORIMUUTOKSET: Lisävalot, kromiset lampunkehykset, lipat ajovaloissa, joissa ledivilkut, puskurin päät, dummy spot lights, curb feelerit, Fulton-tyyppinen lippa, takana vilkuilla varustetut ledivalot, Thermador swamp cooler, TiNin tekemät straipit. VOIMANSIIRTO: ´42-vuosimallin 3-vaihteinen manuaali. ALUSTA: Etujousia madallettu kierros, takana 11 sentin madalluspalat ja Ridetechin ilmajouset, 3/8” linjat, 2 gallonan painesäiliö ja Viairin 360-kompura. SISUSTA: Ledimittarivalot, Pioneerin CD-soitin, Pioneerin 120 mm kolmitiekaiuttimet kojetaulun ritilän alla. F aktat CHEVROLET AEROSEDAN ´47 OMISTAJA: Mika Sivenius, 44 • PAIKKA: Kangasala. JARRUT: vakiot. MOOTTORI: ´42-vuosimallin 216 cid R6, Griffinin alumiininen syyläri 16” sähköflektillä, 12 voltin sähköt. VANTEET: Daytonin 7x15” 100 spoke -pinnavanteet. RENKAAT: American Classic 215/65 R15 3” valkosivulla. AMERIKAN RAUTA 3/2014 51
tä ö y t n o lj a pinnaa ja p vaatii pitkää ss Coupe, e in s u B n e in har vina i l m a st a a a m i e a i s i jolla p p a le t t a a k a a t n o m löydy. Pe Teksti ja kuvat: 52 kka Hästbacka Amerikan Rauta 3/2014. s a k a j n i L m i e sm e k i i l Alasalmi on i s s u J n e in k pe ´50. Seinäjo u o C s s e in rittäjä. Jussin s y n la a n e Ford Bu s fi a ttoripää ja gra o o m n ustomista ja C n d r li o n F e v a a pitkä h den takainen o u v n e n e m m Tuloksena on vajaan ky
i ll ma Amerikan Rauta 3/2014 53
Hakureissu veisi kuitenkin useamman päivän ja yksityisyrittäjälle sellaisen vapaan järjestäminen olisi hankalaa. Jussi paineli Seinäjoelta junalla sinne Miaa ja autoa vastaan. Jussin kaveri Pasi Paavola oli siihen aikaan töissä lähellä Moraa ja sattumalta toinen kaveri Mia Marttinen oli menossa Pasin luokse kylään ja samalla Rättvikin Classic Car -viikoille. Edellinen viisykkönen oli myös musta ihan niin kuin tämä uusi ostoskin”, Jussi naureskelee. Tuolloin elettiin vuotta 2007. Ikävä kyllä auton hakemiseen ei meinannut löytyä oikein aikaa. Alun perin Jussin oli tarkoitus tehdä ”temput” edelliselle viisykköselle, mutta auton mentyä kaupaksi menivät suunnitelmatkin uusiksi. E sikuvana auton korimuutoksille toimi ZZ Top kitaristin Billy Gibbonsin Kopperhead Ford Kustom. Koska Jussin suunnitelmat Coupen ulkonäön suhteen olivat olleet päivänselvinä Kantavana ajatuksena oli tietynlainen tehdaskustom-look, eli muutokset pyrittiin tekemään niin, ettei tavallinen tallaaja edes huomaisi niitä. Muutama viikko kaupanteon jälkeen Jussi osti hetken mielenhäiriöstä ruotsalaisen Wheels Magazinen, josta sitten kyseisen auton myyntiilmoitus löytyikin. Heti seuraavana viikonloppuna oli vielä rodinatikat Mikkelissä, joten Ford pääsi heti maistamaan kotimaisia maanteitä ihan kunnolla. Auto oli kaupan Morassa, noin 300 kilometriä Tukholmasta luoteeseen. Ford Business Coupe ´50 J ussin tietojen mukaan Coupe rantautui Ruotsiin 2000-luvun alussa San Franciscosta. Jussi sai sovittua, että myyjä ajaa auton Rättvikiin, jossa Pasi ja Mia saavat tutkia sen. ”Hauskinta Rodinatikoissa oli se, että suurin osa harrastajakavereista ei edes tajunnut, että kyseessä on eri auto. Sattuma kuitenkin sai asiat järjestymään paremmin kuin hyvin. Hänen edellinen autonsa oli samanmerkkinen ja -mallinen, mutta vuotta uudempi, 1951. 54 Amerikan Rauta 3/2014. Ruotsin aikoina autoon vaihdettiin ikiluotettava Chevroletin 283 cid ja Powerglide-automaatti. He ajoivatkin Jussin tuoreella ostoksella heti A-Bombersien bileisiin toiselle puolelle Ruotsia! Reilun viikon kuluttua kaupoista Mia kotiutui Ruotsinretkeltä Fordilla Turkuun. Auto tulikin Jussille osittain vahingossa. Auto osoittautui lupausten veroiseksi ja Jussi pääsi heittämään heti ensimmäisen pitkän reissun Lahden kautta Seinäjoelle. ZZ Top. Silloin autossa oli alkuperäinen veekasitekniikka, eli lättiskasi ja manuaalivaihteisto. Tuttu katsastusmies Sami Hyväkkä halusi ostaa auton lähes väkisin ja loppujen lopuksi siinä onnistuikin. Jussi laittoi myyjälle saman tien rahat tilille ja auto joutui Pasin ja Mian mukaan. Fordin tutkimisen jälkeen Pasin kommentti Jussille oli, että anna palaa vaan. Taka-akseliksi oli niin ikään jo silloin vaihdettu pomminvarma uudemman Fordin 9”. On siinä tekemistä, mutta ei se ole mikään toivoton keko
Kitit kuivuivat suunnilleen puolisen vuotta ja pohjatyöt jatkuivat taas keväällä. Jussi aloitti pohjien tekemisen jo edellisenä syksynä hiomalla korin mahdollisimman suoraksi. Kattoa on chopattu etuosasta 3 tuumaa ja takaa hieman enemmän. Vanhojen, ruosteisten puskureiden kanssa painiminen ei ollut kiinnostava vaihtoehto. Jopa etujarru- Alkuperäiseen yhdistelmämittariin on liitetty GM:n vaijeri ja kuoristaan puretut tarvikemittarit. Jussi ruiskutti pintaan mustaa maalia ja pitkällä hiomatuella hiomisen jälkeen Jussi huomasi taas kitin vetäytyneen paikka paikoin. ”Taisi olla vissiin tiistai, kun autosta oli katto jo sahattu irti”, Jussi muistelee. Alkuperäiset jarrut käytiin myös tarkasti läpi. Ensiesiintyminen tapahtui seuraavan kevään Helsingin American Car Show´ssa teknisesti vielä keskeneräisenä, mutta päälle päin valmiina. Samalla takarunkoon tehtiin reilu ”kiksaus”, jotta kulkukorkeus tulisi mahdollisimman matalaksi. S amalla alusta meni myös uusiksi. Jussi halusi tehdä Fordin mahdollisimman lähelle esikuvaansa. ”Uudet kromiosat eivät aivan tolkuttomia maksa ja niitä on hyvin vielä saatavana”, Jussi perustelee. Ikävä kyllä se kostautui myöhemmin. Kantavana ajatuksena oli tietynlainen ”tehdaskustom-look”, eli muutokset pyritiin tekemään niin, ettei tavallinen kadun tallaaja välttämättä huomaisi eroa näkemättä vakiomallia vierellä. Lattiamaton ja työlään kattoverhoilun Jussi teki itse. Maalipinnan Jussi ruiskutti itse työpaikallaan, jossa on maalauskammio. Ovien jatkopala on otettu takakyljestä. Ensimmäinen maalaus tehtiin vuonna 2008 ja kuinka ollakaan – hieman kiire meinasi tulla. ”Työmäärä oli iso, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Samalla pintaan maalattiin tyylikkäät, itse suunnitellut scallopit ja rajat straipattiin yhdessä yhtiökumppani Hannu Nivalan kanssa. jo pitkään, Jussi ajoi Fordin talliin heti Mikkelin Rodinatikoista tultuaan. Eteen ja taakse tuli valmis ilmajousitussarja ja taka-akselin tuennaksi Jussi rakensi nelilinkin. Ilmajousitus. Paljon muutoksia. ”Muutenkin mun tapa rakentaa on yleensä sellainen, että kun on joku deadline tiedossa, niin kummasti se inspiraatio sitten iskee ja jostain kumman syystä nuo vehkeet on aina valmistuneet määräpäivään mennessä, vaikka on se joskus täpärälle on mennytkin”, Jussi kuvailee. En mä silti ehkä enää lähtisi noin isoon savottaan”, Jussi tokaisee. Amerikan Rauta 3/2014 55. Vuoden 1995 Rod & Customissa oli syväluotaava artikkeli Kopperheadista, ja siitä olikin helppo saada tarvittavat tiedot ja mitat korimuutoksia varten. Vaihtolistalle joutuivat jarrukengät-, -letkut, ja -putket. Joihinkin paikkoihin laitettiin hieman lisää kittiä ja jostain sitä hiottiin pois. Samalla Jussiin iski tyypillinen rakenteluväsymys tiukan ja työntäyteisen rypistyksen jälkeen. Jussi uurasti korimuutosten kimpussa ahkerasti ja jo syyskuun alussa suurin osa niistä oli tehty. Ovia on pidennetty 10 tuumaa. Ford saikin maata melkein vuoden tallissa lähes koskemattomana ennen kuin inspiraatio taas iski. Kromiosat, kuten maskin sekä etu- ja takapuskurin Jussi tilasi suosiolla Amerikasta. ”Vaikka tämän päivän kitit ovat hyviä, niin ei se ole kuitenkaan täysin huuhaata tuo kitin vetäytyminen”, Jussi korostaa. Harmittavat kittivetäytymät rupesivat haittamaan Jussin silmää ja maalaus tehtiin vielä kerran uusiksi keväällä 2013. Kyljen muoto on hieman erilainen ovista taaksepäin ja jatkopalaan joutui tekemään aika monta viiltoa ennen kuin ovesta tuli sopusuhtaisen näköinen korin takakyljen kanssa. Penkin ja ovipahvit sai verhoiltavakseen nurmolainen Veli Laitila
Sen aikainen kombinaatio ei tosiaan houkutellut suurin ylinopeuksiin”, Jussi muistelee. Hän viritteli maalarinteipillä rosterista tehdyt kattoverhoilun tangot paikoilleen ja teki sen jälkeen varsinaiset kaavat kattoverhoilusta. Toinen kattoverhoilun versio tehtiin keinonahasta, joka venyi riittävästi. Jäykkä lattiamatto ei yleensä juurikaan taivu erilaisiin muotoihin kovin helposti, mutta Jussi keksi kokeilla maton muotoilemista englanninpyörällä! Lattiamattojen terenauhat viimeistelivät mattojen ulkoasun. Pakoputkien loppupätkät ovat rosteria, joka antaa pakoäänelle omanlaisensa kirkkaan vivahteen. Moottoria on piristetty alukansilla, -imusarjalla jyrkemmällä nokalla ja tuplaputkistolla. ”Öljyt voin vielä laatikkoon vaihtaa, mutta muut hommat jätetään suosiolla paremmille jätkille”, Jussi toteaa. Ford Business Coupe ´50 rummutkin uusittiin. Useinhan juuri kattoverhoilu jää chopattuihin laitteisiin asentamatta työn vaikeuden ja kalleuden vuoksi. Nokka-akseli on vain hieman alkuperäistä kireämpi, mutta sen verran kuitenkin, että sopiva ränttätänttäkomppi koneestä löytyy. Moottorina Fordissa palvelee siihen jo Ruotsin aikoina istutettu Letukan 283 cid pikkulohko, joka on porattu .060” ylikokoon. Osahankinnat Jussi keskitti muutamaan amerikkalaiseen, pelkästään shoebox-Fordeihin erikoistuneeseen firmaan, ja parhaimmillaan osat olivat kotiportailla viikossa tilauksesta. Homma oli hidasta ja pelkästään kattoverhoilun kanssa Jussi paini melkein kahden viikon illat. Aika harva harrastaja suoriutuu kattoverhoilun asennuksesta ilman kokemusta, mutta Jussi päätti kokeilla sitäkin. Sisällä. Ideana on, että Jussi voi milloin vain lähteä ajamaan Utsjoelle tai Etelä-Saksaan ilman, että tarvitsee jännittää tekniikan toimivuutta. Maltillinen tekniikka takaa myös maltilliset kulutuslukemat ja matka-ajossa bensaa kuluu noin 13 litraa sadalla kilometrillä, mikä on yllättävän vähän. Nykyään myös takapää kulkee rautajousilla. Ensimmäinen versio ei ollut aivan täydellinen, sillä aluksi käytetty kangas ei ollut tarpeeksi venyvää ja jäi hieman pussille. Aika pian etupään ilmajousien tilalle tulivatkin perinteiset rautajouset ja pari tuumaa madaltavat olka-akselit. ”Ehkä sinne vois laittaa taakse vielä yhdet pöntöt, niin meteli vähän hiljenisi kabiinissa”, Jussi tuumaa. Näin pikkulohkon soundit pääsevät luonnollisina ilmoille. Vanteina pyörivät alkuperäiset 15-tuumaiset, ja myös kapselit sekä kromikehät ovat alkuperäistä Ford-tavaraa. Tuplaputkisto on tehty itse metritavarasta ja vaimentimina on vain jotkut tarvikekaupan ”läpikatsottavat” pöntöt. Konehuoneesta löytyvä tunnistelaatta kertoo, että voimanlähteenä on nykyisin GM-sukuinen 283-pikkulohko jatkonaan nelivaihteinen automaatti. Lisäksi rättirenkaat tekivät omia omituisia liikkeitään. Alkuperäiseen nopeusmittariin sovitettiin GM:n mittarivaijeri, joka sopi paikoilleen lähes Jäykkä lattiamatto ei yleensä juurikaan taivu erilaisiin muotoihin kovin helposti, mutta Jussi keksi kokeilla sen muotoilua englanninpyörällä. Yhtenä ajatuksen Fordin rakentamisessa onkin ollut tehdä auto mahdollisimman luotettavaksi ja varmatoimiseksi. Sisustuksessa penkeissä on käytetty aitoa nahkaa, oviverhoilut ja sohvien sivut sen sijaan on toteutettu keinoeläimen nahalla. ”Tietyllä korkeudella auto oli hyvä ajaa, mutta saman tien, jos laskit auton katuun, muuttuivat ohjauskulmat sen verran radikaalisti, ettei ajamisesta meinannut tulla mitään. Jussi hankki moottoriin USPartsista, joka muutenkin toimi koneen osalta hovitoimittajana, uudet alumiinikannet, uuden imusarjan ja Edelbrockin uuden kaasuttimen. Penkkien ja ovipahvien verhoilusta vastasi Nurmon Ylijoen Veli Laitila. Turvallista tekniikkaa. Vaihdelaatikkona toimii GM:n valmistama TH700R4 lukkoturbiinilla. ”Nyt sillä sentään pystyy ajamaankin, eivätkä moottoritienopeudet ole mikään ongelma”, rakentaja toteaa. Jussi teki itse myös kattoverhoilun ja lattia56 Amerikan Rauta 3/2014 Business Coupen tavaratilaan mahtuvat pidemmänkin liikematkan kamppeet.. Autoharrastuksessa on oikeastaan vain kaksi osa-aluetta, joihin Jussi ei suostu koskemaan: penkkien verhoilu ja automaattilaatikot. matot. Myös mittaristo joutui täydellisen remontin alle. Etupään ilmajousitus ehti olla paikoillaan pari kesää, kunnes Jussi kyllästyi ohjauskulmien muutoksien tuomiin ajo-omituisuuksiin. Aikoinaan hankittu teollisuusompelukone pääsi taas hyötykäyttöön ja sen avulla Jussi ompeli lattiamatot
Sekään ei kyllä haittaa, kun nopeudet on tarkistettu navigaattorin kanssa. Myös alkuperäinen ja äänekäs, melkein koko auton käräyttänyt kojelaudan kello pääsi Jussin käsittelyyn. Ei tuota säilytystilaakaan ole koskaan liikaa, joten vois tosta Fordista vaikka luopuakin…” F aktat Ford Business Coupe ´50 • Omistaja: Jussi Alasalmi • Paikka: Seinäjoki. Haittapuolena on pieni virhe nopeusmittarin näytössä. Jussilla oli tarkoituksena tehdä vastaava jo aiemmasta Fordistaan. Korimuutokset: Kattoa chopattu 3”, ovia jatkettu 10”. Alusta: ilmajousitus, takana 4-link -tuenta. Renkaat: 15” valkosivuvyörenkaat. Jussi teki itse niihin uudet mittaritaulut mukaillen alkuperäistä fonttia, ja uudet mittarit asennettiin itse tehtyjen adaptereiden kanssa paikoilleen. ”Ja kello toimii, vaikka autosta olisi akku tyhjä! Yllättävän pienillä kikoilla ja yksityiskohdilla noita pikkujuttuja saa fiksattua mieleisekseen”, Saksalaisen Kustom Kulture Forever Car Show´n tarra viestii siitä, millä ajatuksella shoebox on rakennettu. Amerikan Rauta 3/2014 57. Jussi on halunnut siitä sellaisen, että sillä voi lähteä koska vaan Utsjoelle tai Saksaan jännittämättä toimivuutta. Uudeksi koneistoksi löytyi pari euron arvoinen patterikello halpakaupasta. ”Vaikka alkuperäisten mittareiden korvaaminen uusilla ”itse tehdyillä” mittareilla saattaa kuulostaa suurelta urakalta, oli se kuitenkin yllättävän helppo operaatio”, Jussi kertoo. Voimansiirto: GM TH700R4-automaatti, Fordin 9” perä. Sisusta: verhoiltu kauttaaltaan uudelleen nahalla ja keinonahalla. Mittaritauluun Jussi tulosti uuden orkkistyyppisen kellotaulun. suoraan. Vanteet: 15” peltivanteet pil- lerikapselein. Jatkojalostussuunnitelmia Jussilla on oikeastaan vaan yksi: ”Etupäähän Mustang II-tyyppinen erilliripustus hammastanko-ohjauksella! Uusi eturipustus on kuitenkin aika kallis, ja jos auto menee myyntiin, ei se kuitenkaan vaikuta auton hintaan juuri yhtään”, Jussi miettii. Toimimattomat mittarit on korvattu Motonetin tarvikemittareilla, jotka Jussi purki alkuperäisistä kuoristaan. ”Uusi projekti nimittäin odottaa tallissa ja sen takia Fordin voisi laittaa myyntiin. Moottori: 283 Cid SB Chevy V8, porattu .060 ylikokoon, alumiinikannet, Edelbrockin 4-kurkkuinen kaasutin, alumiini-imusarja, tuplaputkisto. Alkuperäisessä yhdistelmämittarissa on nopeusnäytön lisäksi näytöt lämmölle, polttoaineen määrälle, öljynpaineelle ja lataukselle. Jussi naurahtaa. ”Tietenkin vaihdelaatikossa olevaa nopeusmittarin ratasta vaihtamalla senkin sais kalibroitua tarkemmaksi, mutta menee se näinkin” Jussi toteaa. Moni onkin luullut, että kyseessä on sama auto, mutta se edellinen oli vuotta uudempi. Orkkiskoneisto lähti romukoppaan ja Jussi leikkasi alumiinista uuden kellotaulun
r p a C t e l o r v e Ch ehtonen palautti L ri a K n e in la ri Po täysikokoisen n e lv o p n e is e m vii sauruksen o in id ll a im is li o p istoonsa alkuperäiseen lo steita myöten. t c e t o r P To o t d n a e v r e s 58 Amerikan Rauta 3/2014 n• Teksti: Olli Lehtine Kuvat: Kari Lehton en ice 9C1 ´94. ru a v ja ä ö k ä n o lk u
Amerikan Rauta 3/2014 59
9C1. 9C1-autoja ei periaatteessa myyty uutena siviliin, mutta jos sellaisesta halusi nauttia, oli sukulaismalli Buick Roadmaster varustettu samalla tekniikalla. Chevrolet Caprice 9C1 ´94 C hevrolet ei ole pian pariinkymmeneen vuoteen valmistanut takavetoista sedania. Päälle päin koneet ovat täysin identtiset, ainoastaan valmistenumero kertoo eron – niin, ja tietysti kaasupoljin. Tehoa Capricen LT1-koneesta luvattiin 260 hv. Isompi LT1 oli sama moottori, jota käytettiin myös Camaroissa ja Corveteissa, niissä tosin alumiinikantisena. Viimeisen polven Capricea sai kahdella V-8-vaihtoehdolla: 4,3- ja 5,7-litraisella toisen sukupolven pikkulohkolla, joista pienempi tunnetaan nimellä L99. Jousitus poliisipaketissa oli aivan jotakin muuta kuin siviiliversioissa, hyvin epäamerikkalaisen oloinen, jämäkkä ja kallistelematon olematta silti Penkkien väliin Kari löysi netistä konsolin, johon istutettiin radiokalustoa ja muuta poliisirekvisiittaa. Paria vuotta myöhemmin, 1994, kajottiin myös tekniikkapuoleen ja nokalle tuli kokonaan uusi monipisteruiskukone, jonka tehokkain versio oli mallimerkinnältään LT1, väliviivaa lukuun ottamatta sama kuin 60-luvun lopun muskelipikkulohkossa. Se pitää sisällään esimerkiksi tukevamman rungon, vahvemmat vanteet, nelipyörälevyjarrut, hiljaisemman pakoputkiston ja tuplahakuvalot. Chevrolet esitteli uusikorisen Capricen vuonna 1991, ja vyötiäisnimityksen Suomessa saanut auto oli perustekniikaltaan käytännössä sama kuin 70-luvun lopulla esitelty edeltäjänsä. Viimeinen vuosi, jolloin linjoilta rullasi ulos perinteinen täysikokoinen kaara, pitkän jatkumon edustaja, oli 1996. P oliisimallioption tunsi kirjainyhdistelmästä 9C1. Hyvällä ilmanvastuskertoimella varustettu Caprice keräsi huippunopeutta LAPD:n testissä reippaasti yli 200 km/h ja majakka katollakin mentiin vielä yli tuon maagisen rajan. Sen lisääntyneet luxusvarusteet vain rankaisivat teho/painosuhdetta Capriceen nähden. Niiden vuosikymmenten aikana, kun kyseinen autotyyppi oli tuotannossa, se ansaitsi lainvalvojien keskuudessa vankan jalansijan ja oli kautta Amerikan mantereen suosituin poliisin työkalu. Suorituskyky ja alustaoptiot ovat pitkälle samat kuin samanikäisissä Impala SS:sissä, joskin lukkoperä SS:ssä on vakiona, mutta poliisiautoon se pitää erikseen tilata. 60 Amerikan Rauta 3/2014
Amerikan Rauta 3/2014 61. Eipä mikään ihme, että amerikkalaiset poliisit halusivat kynsin hampain pitää kiinni Capriceistaan senkin jälkeen kun tuotanto loppui. Jos 9C1-autoon ei hakuvaloa halunnut, piti se erikseen ruksata optioksi. LAPD:n viimeisiä. Normaalia korkeintaan viiden vuoden käyttöikää jatkettiin jopa tuplasti. Ostin sen eräältä trokarilta Losissa ja laivasin auton Suomeen. Monestihan vanhat poliisiautot jatkavat ammattikäyttöuraansa vielä takseina uudessa värityksessä. LAPD:n tarrat sai sen sijaan helposti ostettua netistä, joten sellaiset autoon hankittiin ja asennettiin. pintakova. Ensi töiksi katsas- Tässä yksilössä on varusteena molemmanpuoleiset hakuvalot. Ohjauskin on simpukkatoteutukseksi tarkka ja nopea olematta silti tunnoton. Se toimi perheemme käyttöautona lähes seitsemän vuotta. Sen uudella tekniikalla oli silloin ajettu 20-30 tuhatta mailia, ja auto oli viimeisiä poliisin käytössä olleita Capriceita. Alkuperäisten kaltaisia Los Angeles Countyn Sheriffin tarroja ei ollut helposti saatavilla. Jutun Caprice on viimeisiä poliisikäytössä olleita kyseisen ikäpolven yksilöitä, ja se myytiin siviilikäyttöön LAPD:n huutokaupassa vuonna 2004. Kun autoon oli tullut riittävästi maileja, se laitettiin peruskorjaukseen, jossa vaihdettiin tehdasuudet moottorit, vaihteistot ja perät, ja matka jatkui. K uvien Caprice on tällainen peruskorjausauto, joka myytiin LAPD:n huutokaupassa siviiliin vuonna 2004
Tämän ansiosta keittäminen ei ehtinyt rikkoa kansipahveja. Poliisiautointo sai aikanaan alkunsa, kun lehdessä esiteltiin Jari Mäen täysin varusteltu Ford. Kaverini, jolla oli tavallinen ´92 Caprice, koeajoi poliisimallini, ja totesi kiivetessään ulos, että kyseessä on tyystin eri auto, vaikka kuori onkin sama. Caprice ei ole Kapun ensimmäinen poliisiauto, vaan aikaisemmin tontilla on ollut NYPD-vani. Caprice laitettiin Nettiautoon myyntiin ja pian kaupat syntyivätkin porilaisen Kari "Kapu" Lehtosen kanssa, jonka luokse auto pääsi viettämään lykkääntyneitä eläkevuosiaan hellään ja arvostavaan ympäristöön. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja lähes 18-vuotias sotaratsu sai väistyä ympärivuotisen käyttöauton tehtävistä uudemman poliisimallin Crown Victorian tieltä vuonna 2012. Akselista lahti moottoritieajossa kulmat, mutta onneksi alakouluikäinen poikani huomasi, että lämpömittari pomppasi punaiselle, ja varoitti äitiään. Sen veto hoituu takapuolelta, missä nokka-akselin päästä tulee pieni, lyijykynän tyyppinen akselinpätkä jakopään läpi. tuksen jälkeen se sai ruostesuojan pohjaansa, sillä ei olisi ollut mitään järkeä pilata suolassa täysin ruosteetonta autoa. Auto oli ollut tehtaalta tullessaan kokovalkoinen, ja keula sekä perä on maalattu mustalla ennen poliisikäyttöön ottoa. Mittaristovika on muuten näille autoille tyypillinen, piirilevyihin on johonkin kohtaan jäänyt kylmäjuotos, joka toimii aikansa, mutta ennen pitkää aika ja lämpötilanvaihtelut saavat virheellisen kytkennän pettämään. Kilometrejäkin kertyi tuona aikana useampia kymppitonneja. Puujäljitelmät, hattuhylly, ovipahvit ja kojelaudan päällinen vaihdettiin ehjiin ja samalla myös kaikki ovissa olevat katkaisimet. Poliisivarusteet takaisin. Oston jälkeen käytössä kulahtanut auto purettiin maalausta varten ja pintaan ruiskutettiin uusi mustavalkoinen väri. Harrasteautoksi. Myös vesipumppua 62 Amerikan Rauta 3/2014 joutui ruuvailemaan pariin otteeseen. Kapu selvitti auton historiaa, ja se oli ollut LA County Sheriffillä, mutta vain LAPD-tarrat olivat saatavilla, joten sellaiset tilattiin eBaystä ja liimattiin oviin. Ainoa varuste, mitä autoon joskus toivoi, oli vakionopeudensäädin, silla moottoritiellä hyvissaäolosuhteissa luki nopeusmittarissa helposti 150 km/h, jollei keskittynyt asiaan. Samalla uusittiin matto entisen kumisen tilalle, ja myös muuta sisustusta fiksailtiin ja uusittiin. Samalla. Parikymppiselle jenkkiautoja harrastavalle nuorukaiselle se iski kuin miljoona volttia ja synnytti päätöksen, että moinen laite on joskus saatava. Ostohetkellä auto oli musta, mutta jo ensimmäisessä painepesussa lähtivät ovien mustat maalit, vain siinä kohtaa, missä tarrat olivat olleet, pysyi väri. Varmaa lukua ei saa enää selville, koska digitaalinen mittaristo antautui, ja sen tilalle vaihdettiin toisen auton mittaristo, jossa olivat tietysti sen mailit. Hakuvalot oli poistettu, joten eBaystä hankittiin uudet. Auto ei ole hänelle ensimmäinen poliisiauto, vaan aikaisemmin tontilla on ollut NYPD-vani. Meillä auto oli pääasiassa vaimon ajossa, ja hän piti siitä kovasti. Chevrolet Caprice 9C1 ´94 Katolla on vielä tässä kuvassa uudemman tyyppinen ledimajakka,.Nyttemmin Kari on hankkinut oikean ikäisen, joka tulee ensi ajokaudeksi paikalleen. Caprice toimi hyvin jokapäiväisessä ajossa, ainoa isompi remontti oli vaihteisto, joka pääsi hieman liian kuivaksi
Kapu on pitänyt netissä blogia, jossa kaikki käydään perinpohjin läpi. Sisusta purettiin täysin ja siivottiin perusteellisesti lapsiperheen käytön jäljiltä. Se on mallia, joka tulee huomaamattomasti kiinni taustapeiliin ja kuvaa HD-tasoista videota automaattisesti, kun virta on kytkettynä käynnistysavaimesta. Se on toiminut myös mainiona tietolähteenä korjatessa erilaisia sähkölaitteisiin liittyviä pikkuvikoja, sillä ovathan nämä viimeiset alansa jättiläiset keränneet Valloissakin melkoisen suosion harrastajien keskuudessa. Myös äänipuoli palautettiin virka-aikojen tasalle sireeneineen päivineen. Siellä on myös tarjolla videoita, joissa näkyvät kaikki lamput, sireenit ynnä muut toiminnassa. Jos sinua kiinnostavat yksityiskohdat aiheesta, voit mennä osoitteeseen: lapd9C1.blogspot.fi. Varsinkin valoihin ja sireeneihin liittyvä askartelu olisi tullut melko kalliiksi, jos se olisi tarvinnut teettää ulkopuolisella. Vanha muovimatto sai kyytiä, ja tilalle tuli sininen tekstiilimatto. Täyteen toimintavalmiuteen. alkoi myös poistettujen poliisivarusteiden metsästys. Ensin hankittu majakka oli uudempaa matalaa mallia ledeineen, mikä ei kuitenkaan paikoilleen asennettuna pidemmän päälle tyydyttänyt Kapua, vaan aikansa eBayssä väijyttyään hän löysi oikeantyyppisen, jonka hintakin sopi budjettiin. Kustannuksia on saatu myös osaltaan pidettyä aisoissa tilaamalla suurin osa elektroniikasta eri toimittajilta netin kautta. ”Tekniikkaa sai sitäkin parsia käyttöautovuosien jäljiltä, itse kone ja laatikko olivat kunnossa mutta uusittavaa oli. Uusiksi menivät jarrupalat, -letkut, -levyt, iskarit, jouset, perän stefoja, pyöränlaakereita, vaihteiston tyyny ja kallistuksenvaimentimen kumit, sekä ohjaustehostimen pumppu.” Kapu kertoo. Isojen kunnostusten jälkeen auto on nyt valmis harrastekäyttöön. Tässä kuosissa auto rantautui Poriin kesällä 2012. Lähes kaiken Kapu on tehnyt itse parin kaverinsa avustuksella, vain joitakin harvoja hommia kuten perän stefojen ja laakerien vaihto on annettu ammattimiesten harteille. Poliisiautoissa on jo jonkin aikaa ollut dash cam, joka kuvaa videolle asiakkaiden edesottamukset, joten myös sellainen hankittiin. Muutkin verhoilut pestiin ja kunnostettiin kuten kaikki ovissa olevat sähkökatkaisijatkin. Maskin sisään, takaikkunalle ja tuulilasin yläreunaan tulivat uudet strobot ja katolle uusi villkkumajakka. Pohjatyöt ja maalauksen Kari teki ryhmatyönä kavereidensa kanssa. Uusi majakka on saanut osakseen päivityksen ja asennetaan paikalleen piakkoin. Caprice toimiikin myös Kapun valokuvausliikkeen rekvisiittana esimerkiksi hääkuvauksissa. Vain poliisitarrojen päälle maalattu musta väri ovissa kesti painepesun. Kapu hankki erillisten etupenkkien väliin konsolin, johon istutettiin poliisiradio ynnä muut varusteet, ja myös puuttuvaa valokalustoa korvattiin uudella. Amerikan Rauta 3/2014 63
´6 p U kic P Chevrolet odun pick upin, josta tu ta as ni or if al K 10 20 keväällä atalalla liitävä m t nu tu au k k uo m n on sen jälkee heti vastaan tule. ta is to ei a st ai ll jo o, ut käyttöa 64 Amerikan Rauta 3/2014. a l a t Mus Teksti ja kuvat: JVL • Malli: Siiri Kosonen Vepsä hankki e n n Ja 2
u s u u aisr Amerikan Rauta 3/2014 65
Tämä kuva kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paljon vaivaa Janne on nähnyt, että auto on saatu tippumaan riittävän alas, ja sillä voi todella myös ajaa alhaalla. 66 Amerikan Rauta 3/2014. ´62 pick-up oli perusharmaa amerikkalainen käyttömuuli, johon oli vaan joku heittänyt ilmapussit, eli kunto oli karu ja oikomista ja laittoa riitti ennen kuin auto meni ensimmäistä kertaa elämässään leimalle. Ratti on myös Janne luuli moottoria ensin vakioksi, mutta avattaessa kävikin ilmi, että kyseessä oli 383-stroukkipata. Maskin aukkoa syvennettiin, jatkettiin alaspäin ja puskuri sovitettiin uudelle paikalle. Kaikki lasit on myös uusittu. Ja kun etupään tiputtaa näillä menetelmillä alas, on selvää, että lattia, laatikon palkki ja takarunko jouduttiin myös muokkaamaan matalaa elämää silmällä pitäen. Maskin ilmettä miettiessään Janne sai idean kokopeittävästä grillistä, mutta tavanomaisesta putkimaski-ideasta luovuttiin ja rivat päädyttiin tekemään rosterista niin, että ensin laserleikattiin aihiot, jotka sitten kantattiin muotoonsa, mankeloitiin hieman kaarelle ja vielä lopuksi kiillotettiin. Chevrolet Pick-Up ´62 J otain miehestä autorakentajana kertoo se, että aikansa kutistaja-levittäjää katseltuaan hän valmisti sen itse tyhjästä! Kun tähän lisätään vahva visuaalinen näkemys asioista ja uskallus olla erilainen, syntyy varmasti hyvää jälkeä. Hyvä puoli 60-luvun alun Chevy pick-upeissa on se, että niihin saa osia helposti ja esimerkiksi kaikki tiivisteet ovat uusia alkuperäismallisia. Kaikki puslat ja nivelet uusittiin myös. Penkki on alkuperäinen, ja toistaiseksi vain peitetty perinteisellä Meksiko-viltillä. Valokikkailua. Äkkiseltään pelkistetty sisusta sisältää hyviä oivalluksia. Öljypohjien suojaksi on kahden millin rosterista kantattu iso pohjapanssari, joka kestää kovempaakin iskua. Pakosarjat ovat myös tee-se-itse-malliset. Tuulilasin oli vaihtanut jo edellinen omistaja, ja loput tehtiin karkaistusta sävylasista. Jannella oli työn alla ’52 4D Chevy, josta oli kovaa vauhtia tulossa kaksiovinen kustom, kun hän vaihtoi Rallye B-Kadettinsa ’94 Chevyavolavaan. Eturunko vaihtui tuoreempaan ’84 Chevy-avolavan version, joka on zetattu runkoon paremman jousitusgeometrian aikaansaamiseksi silloin kuin autolla ajetaan matalalla. euraavaksi kesäksi auto maalattiin mattaS mustaksi. Syksyllä lähtikin sitten mopo käsistä, ja koko laite meni paloiksi. Niin sanotut ovipahvit ovat mallissa alkuaankin peltiä, ja ne on maalattu ulkokuoren väriteemaa noudattaen. Se taas vaihtui välirahan kanssa jutun autoon. Koska eturunko on suhteellisen ylhäällä autoon nähden, piti konetta laskea alaspäin, ja se taas edellytti muutoksia poikittaispalkkiin ja ohjausniveliin. Mattamustaksi ja matalammaksi. Ilmajousia päivitettiin, amerikansähköt tehtiin uusiksi ja Capricesta poimittiin harvempivälityksinen taka-akseli tiheän trukkiperän tilalle. R uostehommia ei ollut kuin vähän ovissa, mutta keulan sisäosat väännettiin uusiksi, jotta renkaat mahtuvat pyörimään ala-asennossakin. Keulassa Janne näki paljon vaivaa matalan ilmeen aikaansaamiseksi. Se oli käytössä täysipäiväisesti ja sillä kierrettiin myös ahkerasti alan tapahtumia
Koska näit viimeksi tämänvärisen lattiamaton. Amerikan Rauta 3/2014 67. Katon vihreä sävy jatkuu myös sisällä kabiinissa aina rattia ja Meksiko-viltin raitoja myöten
Alkujaan Janne luuli keulalla olleen moottorin olevan vakio, mutta avatessa selvisikin, Jannen autolla ajaminen muistuttaa enemmänkin 80-luvun Camarolla kuin vanhalla avolavalla ajamista. Paikallinen Chevrolet-asiantuntija kävi kesken ruumiinavauksen tunnistamassa osat, ja sanoi niiden olevan hintaluokan yläpäästä, ja että niiden kannattaa antaa olla. Ensikäynnistys kone-. Mittaristo on valot sammuksissa ollessa musta, mutta kun sytyttää valot, laserleikattuun levyyn ilmestyy tarunhohtoisia numeroita. Ajopeliksi tehty. Kukat ja koristukset on maalannut Satu Tabel art work. Myös katto hohtaa, koska se on maalattu valoa keräävällä fluorivärillä. Imusarjana on tuttu ja Lava ei ole mataluuden edellyttämien runkomuutosten jäljiltä enää kovinkaan syvä. 68 Amerikan Rauta 3/2014 turvallinen alumiininen Edelbrock Performer sen jatkona on uusi 700 kuutiojalan Holley. Lankkulattia kestää kyllä raskaammankin käytön. että kyse on stroukatusta virikoneesta. Radio on piilotettu VHS-videoista leikatun ritilän taakse ja hohtaa sieltä samassa hengessä kuin muu mittaristo. Chevrolet Pick-Up ´62 alkuperäinen, mutta maalattu vihreäksi ja sen keskelle on laitettu lukuvalon bulletti, jossa on punaisia reikiä, joihin tulee valo! Vaihteenvalitsin on tehty rälläkästä ja uunin nupista, joka välittyy vaijereilla laatikkoon samalla lailla kun vääntäisi hellan levyn päälle. Kannet vaihdettiin uudemmanmallisiin, alakerralle riitti peruskunnostus. Kaikki bensalinjat ja -pumppu on kuitenkin rakennettu niin, että kaasarin tilalle voi joskus helposti vaihtaa ruiskun
Vanteet: 15” Capricen peltivanteet. ”Sen jälkeen tuli huolettomia ajokilometrejä päivittäin aina lumen tuloon saakka”, Janne muistelee viime kesän ajeluita. Alusta: ´84 pick-upin etuakselisto, runko notchattu, edessä 8” ja takana 6” Firestonen ilmapalkeet Viairin kompressorit. Renkaat: American Classic 215/70 R15. Syyksi selvisi onneksi vain vääränlainen öljypohjan loiskelevy, mutta ääni oli pelottava. Se ei kolise tai rämise, ja stroukatun koneen ansiosta alavääntöä on kiitettävästi, mikä tekee liikkumisesta kevyttä ja vaivatonta. Ja vaikka auto on matala, se ei turhaan raavi tai hankaa missään vaiheessa, koska se on nimenomaan rakennettu menemään matalalla. Kun auto saatiin taas ajoon, alkoi koneesta kuulua ääniä, mutta vain ylämäissä ja kiihdytettäessä. Vaihteisto: TH400-automaatti, Capricen taka-akseli. Moottori: 383 cid SB V8 (stroukattu 350 cid), center bolt-kannet. Edelbrock Performer –imusarja, Holley 700 cfm kaasutin, peltisarjat ja tuplaputkisto. F aktat Chevrolet Pick-Up ´62 • Omistaja: Janne Vepsä, 28 • Paikka: Tampere. Ei auttanut muu, kuin avata taas kone. Stroukkikone kun vaatii enemmän tilaa öljypohjassa kuin vakio... Innolla jään odottamaan, kuinka auto kehittyy jatkossa, ja minkälaisia villejä visioita siihen ’52 Chevyyn tulee, kunhan mies saa auton takaisin talliin työn alle. Amerikan Rauta 3/2014 69. remontin jälkeen oli pelottava kuten aina. Tällä kertaa syynä oli vääränlainen nokka-akseli, ja ongelmasta selvittiin laittamalla vanha nokka takaisin paikalleen. Peli seis ja mosa auki. Paljon 50-, 60- ja 70-lukuisilla pickupeilla ajaneena voin kertoa, että Jannen autolla ajaminen muistuttaa enemmänkin 80-luvun Camarolla ajamista. Oli suoritettava nokan sisäänajo, ja heti kun kone lähti käymään, kuului hirveä kalkatus
Kapteeni A 70 Amerikan Rauta 03/2014
Amerikka Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen H-D Sportster 1200 ´92. Amerikan Rauta 03/2014 71. Espoolainen Juha-Matti ”Masa” Martikainen rakensi 90-lukuisesta Sporastaan Captain America -teemaisen jäykkäperäisen laitteen, jossa on aimo annos vanhojen hyvien aikojen henkeä
Toinen vaatimus listalla oli 5-vaihteinen laatikko, jolla ei ole vanhemman nelivaihteisen hajoamistaipumusta tiettyjen kilsojen jälkeen. Syyt tähän olivat varsin perustellut, sillä retrofleikin kanssa sopii paremmin perinteisempi vetotapa, joka ei heti kavalla pyörän 90-lukulaista taustaa. Samalla Sportyn kömpelön oloinen vetorattaan koppa poistettiin ja jakopään kopasta leikeltiin Kunto ei saanut olla liian hyvä, jottei olisi joutunut maksamaan turhasta, kun rakentelukohdetta oltiin ostamassa. Niitä olivat vuosimalli, kuutiotilavuus, vaihteiden lukumäärä ja tietenkin pyörän kunto. Kuntokaan ei saanut olla liian hyvä, jottei maksaisi turhasta. Kone on lähes vakio, nokat Masa on vaihtanut Andrewsin N4:iin ja sytytyksen Screaming Eaglen boksiin. Tarkoitus oli tehdä pienehköllä budjetilla aihiosta, jota kaikki eivät pida vakavati otettavana Harrikkana vaan aloittelijoiden ensiaskeleena kyseiseen merkkiin, hauska ja katseita kestävä bobber. Alkuperäinen remmiveto on saanut vaihtua ketjuihin. Vuosimalliksi valittiinkin tätä silmällä pitäen vanhempi kuin 1993, sillä silloin kiristyivät vaatimukset varsinkin pakoputkistojen suhteen. Erilaisen valmistustekniikan vuoksi niistä puuttuu prässätylle peltivanteelle tyypillinen olake rengasta vastaan. Kimi Pettisen toteuttamaan Captain America -fleikkimaalaukseen kuuluu olennaisena osana saman teeman mukaan maalattu avokypärä. Se ei uutta omistajaa pelottanut – päinvastoin, toimeen tartuttiin innolla. Kuutiotilavuudesta ei myöskään haluttu tinkiä, vain alkuperäinen 1200-kuutioinen kelpasi. Keulaksi asennettiin -2” DNA -tarvikespringeri eBay-ostosetujarrulla ja z-bar-stongalla. ’92-mallinen tonnikaksatanen oli USA:ssa nähnyt kovaa ajoa ja huonoa huoltoa, ja oli ainakin kertaalleen käytetty kyljellään. H-D Sportster 1200 ´92 M asa hankki Sportsterinsa tarkat speksit mielessään. Runko modattavaksi. T yöt aloitettiin purkamalla pyörä saman tien ja kiikuttamalla runko Turusen Tompalle muutoksia varten. Alusta asti oli selvää, että ulkonäkö tulisi muuttumaan merkittävästi ja suuri osa alkuperäispalikoista korvattaisiin tai niitä muokattaisiin kovalla kädellä. Etupään alkuperäinen ruma peltiverhoilu emäputken juuressa modifioitiin paremmin silmään sopivaksi, ohjauskulmiin ei kuitenkaan kajottu. Suurin homma oli takapään muuttaminen jäykäksi, samalla akseliväliä pidennettiin neljä tuumaa, jotta patteri mahtuisi takapyörän eteen. Näiden sileäpintaisten pinnavanteiden kehät ja navat ovat kiillotettua alumiinia, ja yhdistelmä on harvemmin nähty. 72 Amerikan Rauta 03/2014. Kumeina on molemmissa päissä 5/16” valkosivuilla varustetut. Kaikki nämä kriteerit täyttänyt pyörä löytyikin Tampereelta. Tuoretta Floridan-tuontia ei ollut vielä ehditty rekisteröidä Suomeen, kun se päätyi Masan talliin Espooseen. Sportyn vähemmän glamouriset valupyörät vaihtuivat Road Kingin Smoothie-vanteisiin ja napoihin
Amerikan Rauta 03/2014 73. Tailgunner-pakoputkenpää pyörii koneen käydessä kuin Gatlin-konekivääri. Settiin sopiva kypärä on myös saman miehen ruiskun jäljiltä. Yhtenä vaihtoehtona on ollut pelkästään mainittujen osien kiilloittaminen ja ajan mittaan kertyvän patinan odottaminen. Näyttävin osuus pyörässä onkin sen maalaus, jonka toteutti Kimi Pettinen Tapanilasta. Enää ei olla kaukana tuon haaveen toteutumisesta. Jalkatapit ja hallitsimetkin ovat alumiinia, ja ne olivat jo pyörässä kiinni jo sen saapuessa maahan. Pää on osa, jota harvemmin näkee Harrikoissa. Kapteeni Amerikka. M uitten suuntaviivojen lisäksi ajatuksena oli alusta asti toteuttaa flake-maalattua Captain America -teemaa. Jos haluat rakentaa oman näkemyksesi legendaarisesta merkistä, on se nyt helpommin saavutettavissa oleva haave kuin koskaan aikaisemmin. Pyöriä on tullut maahan niin paljon, etta hinnat ovat tulleet roimasti alaspäin ja osia on saatavilla runsaasti. kaikki ylimääräinen pois. Masalla on vielä suunnitteilla tehdä kuvien King Sportster -tarviketankin lisäksi toinenkin tankki ja takalokari ihan jollakin muulla teemalla. Tarviketakavalo tuo fiiliksiä kauan sitten menneiltä vuosikymmeniltä. Satula on LaRosan Alligaattori, alumiiniset jalkahallitsimet oli pyörään vaihdettu jo aikoinaan USA:ssa. Eräs choppermies haaveili 80-luvulla ajasta, jolloin vanha Harrikka voisi löytyä hylättynä ladosta kuin Jawa, ja niitä saisi jokamiehenbudjettiin sopivilla hinnoilla. Muita yhteisiä nimittäjiä niillä ei ole kuin materiaali ja se, että ne miellyttävät omistajan silmää. Vaihtamalla tankin ja lokarin, saisi helposti koko pyörän ulkoasun muutettua toiseksi vain muutaman ruuvin vääntämisellä, idealla 2-in-1. Öljytankki, suppilomainen ilmanputsari ja luodin muotoinen mittarikotelo ovat kaikki eBay-ostoksia. Martikaisen Masa on sen huomannut ja tehnyt halvalla hankkimastaan Sportystä mieleisensä pyöran, jota pystyy myos katselemaan, eikä ajo-ominaisuuksissakaan ole vikaa, vaan tätä sporttia on kiva heitellä mutkiin. Pikkuosien hankinnassa on eBay ollut isona apuna, sieltä on löytynyt niin öljytankki, mittarikotelo kuin E-hyväksytyt vilkutkin. Hänellä on paljon kokemusta motiivimaalauksesta, mikä myos näkyy lopputuloksessa
Nyt oli sopiva hetki mennä katsomaan, että mitä tarvitsee tehdä, ja samalla näkisi, mitä tuli ostettua. Perille päästyä oli pimeää ja heti kun astui koneesta pihalle, kuumuus iski naamalle kuin kostea rätti. Poika oli aluksi peloissaan, kun sille maailman turvallisimpaan paikkaan oli sen nukkumisen aikana tullu vieras tyyppi, mutta meistä tuli sitten loppujen lopuks iihan hyviä kavereita. 74 Amerikan Rauta 3/2014 Olin eräänä päivänä autovara-osaliikkeessä ja kun kyseessä oli ennalta suunnittelematon käynti, niin mulla ei ollut mitään muistilappua mukana. Se ei yksi ilta tullut kotio ja mies sanoi, että herätä, jos ulkoa kuuluu ääntä. Kaveri oli vastassa, vaikka kone olikin monta tuntia myöhässä. Mut tää oli varmaan yhtä vanha kuin se talo, jossa se asuu, ja siitä on muutenki glamouri kaukana, muistuttaa lähinna hylättyä nukkea. Kuvittele ittes sellaseen paikkaan, jossa on sopivan lämmintä, ihmiset mukavia, kaikki halpaa ja sun harrastus/ intohimo olis osa arkee... LA Mission Teksti ja kuvat: JVL Multa on usein kysytty, että ”millasta siellä oikein on. Talo jossa majoituin, oli 1800-luvun lopulta ja sisälsi miehen lisäksi raskaana olevan naisen, pikkupojan (1,5 vuotta, ei puhu), koiran ja muutaman kissan. T ällä kertaa menin kuukaudeksi kaverille nimeltä George, jonka olin jo ekalla reissullani tavannut. On hyvä, että myyjiä on monenlaisia, kun ei kaikki aina kysele vaan pelkkiä ksenoneja... Yks kissa siellä oli tainnu kuluttaa jo ainaki kahdeksan elamäänsä, se oli vaalea rotukissa, jolla on tummempi naama. Lento Lontoosta Losiin sujuin ihan pakasta vedetyllä koneella ja niin, että vieruspaikka oli tyhjä. Se tajusi heti vihjeiden perusteella, että kyseessa oli rag-joint. Aika kuluikin uusimpia leffoja kattellessa ja nukkuessa. Se oli auttanu mua ostamaan ’70 Cadillac Fleetwood Broughamin ja olin jo aikaisemmin luvannut auttaa sitä ’58 Rancheron ajoon saamisessa. Eikä menny kauaa, kun kuulin sen kissan äänen, mutta oli vaikeaa sanoa,. Siinä tiskin ja kielimuurin yli kun koetin kysyä rättinivelen hintaa selittäen, että ”se ainoo periksi antava ja pehmeä osa koko ohjauksessa”, niin nuori nappikorviksilla varustettu tumma tyyppi heti veti hanskat tiskiin ja alko huutaa ”Hey, Old School! Old school!” Sit sieltä hyllyjen välistä laahusti vasten tahtoaan paikalle sellainen rasvatukkainen latino, jolla oli Buddy Holly -lasit. Jos se olis ollut piirretty, niin se olis varmasti muita parempi ja ehkä vähä v*ttumaine. Sellanen on Los Angeles mulle
Kyseessä on vieläpä joka lauantainen tapahtuma. Amerikan Rauta 3/2014 75. Huntington Beachillä aamukuudelta alkava cruising oli erikoinen näky kellonaikaan nähden. Yllä oleva Cord oli ensimmänen etuvetoinen amerikkalainen auto ja on todella harvinanen näky varsinkin mattamustana skirtseillä varustettuna. Bomb-tyylisuunta tuntuu olevan nousussa, eikä se ole ollenkaan huono juttu. Pakollisiin poikkeamispaikkoihin kuului Bob´sin keskiviikkocruising Downeyssa
Aamulla se makasi autotallin edessä auringossa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan… Kävin pitkästä aikaa cruisingissa, ja ne, jotka ei tiedä, niin siellä se tarkoittaa dinerin pihassa paikallaan oloa. Ennen kuin kerkesin akun navan laittaa paikalleen, olikin poitsu jo kuskin paikalla. Ja kuten aikasemmista kerroista olin oppinut, että jos on pilviä, ei kannata edes mennä, mutta jos on hyvä keli, siellä kannattaa olla ajoissa. Kyllähän se nyt vähän omistajaa hymyilyttää vielä reilun 40 vuoden päästäkin. Niin sai se pikkupoikakin osansa, kun George tuli sen kanssa kotiin ja huomasi, että olin ajanut autoni portin toiselle puolelle. En ihan hirveän montaa kertaa jaksanut leikkiä sitä piippauspeliä, kunnes rikoin laitteen paljain käsin niin, että jos se olis vielä pitänyt ääntä, mua olis alkanu jo pelottaa. En ymmärrä, miten se muka siellä vaikuttaa, mutta eniveis yksi oli tullut kultaisella kustom pick-upilla parin tunnin 76 Amerikan Rauta 3/2014 Ei Cadillacin tarvitse pitää ääntä. Menin sen viereen ja vaihdekepista kiinni pitäen laitoin sen käyntiin, ja siitäkös vasta pikkuiselle riemu nousi, ku rattia jaksoiki oikeesti käännellä ja se kuuli, että auto kävi kun kaasuttelin. mistä se tuli. Asia, joka muuten tarvii muuttaa tulevaisuudessa – ei Cadillacin tarvitse pitää ääntä. Heti kun laatikossa oli muutakin kuin atmosphereä, auto alkoi liikkua ja kivasti liikkuikin! Terve 472 eli 7,7-litrainen kone jaksaa liikuttaa tommosta rivitalon kokoista lullaa todella vaivattomasti. Se on vähän sama kuin jollain olisi tosi tyylikäs puku päällä, mutta se huutaisi koko ajan.” ajomatkan päästä. Siinä sitten kaks aikuista miestä etsitään kissaa perjantaiyönä ulkona bokserit jalassa. Mut ei se kumminkaan ihan niin simppelisti menny. Vaikken paljoa ajanutkaan, oli olo taas kuin pikkupojalla. Loppujen lopuksi tultiin siihen tulokseen, että se vanha kissa oli talon alla ja huuteli muuten vaan. Kaikkia yhdistää palava himo kustomeihin, joita jokaisella onkin vähintään yksi. ’70 Cadillac Fleetwood Brougham oli mallisarjan kallein auto ennen limusiinia. Mää menin takaisin sisälle ja George haki housut ja lähti kattomaan paremmin, mistä se ääni tuli, ja taas kuulin sen entistä selkeämmin. No sitten uusiksi kokeilemaan ja pikku kaasun lipsuttelujen jälkeen se hörähti käymään ja kävi niinku loistoauton kuuluukin. Sitten vaan rengas soikeena pakulla hakemaan litkua laatikkoon. Mies oli mukava ja jutteli, vaikka menin vain katsomaan sen autoa. Cadillacin henkiin herätys ei vaatinut kuin virtaa ja lootaan liukastetta. Purkaamoilla on tavallisten autojen seassa välillä vanhempaakin herkkua kuten kuvan suora ’67 avo-Galaxie. Autoja oli jo muutama paikalla siinä syödessä ja ikkunasta asiaa seuratessa kuvio tuli harvinaisen selväksi. Ensin paikalle tulevat eläkeläiset ja turistit, sitten työläiset ja ihan viimeisenä yleensä tulee nuoria. Katsoin sängyn alle ja samassa mun niskaan osui joku! Se olikim toinen kissa, joka vaan innostui leikkimään kaiken tuon touhun jälkeen. Ensinnäkin sen akkulaturin saanti kesti viikon. Sitten kun akku oli ladattu, nostin sen hiljaisena aamupäivänä paikalleen ja heti kun vähänkin osoitin akunkengällä edes akkuun päin alkoi varashälytin huutaa! Muistin nähneeni hankalokerossa kaukosäätimen, se sieltä, mutta sama homma, huuto ei loppunut kuin hetkeksi. LA Mission George, Dave ja Tranny John. Korkeatasoisia autoja oli ihan kivasti, vaikka onki talvi. Se on vähän sama kuin jollain olisi tosi tyylikäs puku päällä, mutta se huutaisi koko ajan.. Ja meninkin sinne jo heti kolmen jälkeen
Ja tosiaan skaala on laaja – omistit sitten moottoripyörän tai auton, valmistusmaasta riippumatta siihen saa osaa ja herkkuja Moonilta. Aikani katselin, mitä uutta sieltä löytyy, ja hetken myyjän kanssa juteltuani se sanoi, että käy katsomassa siellä pajan puolella, onko mitään uutta. Menin pajalle, eikä siellä viime näkemästä hirveästi ollut mikään muuttunut. Nyökkäsin vaan, ja se alkoi selittää. Mies muisti mut monen vuoden takaa. Poikkesin purkaamolla , nimittäin isolla purkaamolla... Mooneyesin kauppa on paikka, jossa jokaisen autoista tai pyöristä pitävän olisi hyvä poiketa. Tehtävänä oli hakea puskuri, jonka oli aikaisemmin siellä nähnyt. Ne ei inahtanutkaan, oli kuin ne olis pultattu maahan! Kyse on siis tasosta, jossa on takana auton renkaat ja edessa pienemmät pyörät, jotka kääntyy, ja tässä neljästä renkaasta toimi yksi niin kuin piti. En ole ennen kiinnittänyt huomiota purkaamon kokoon, kun olen mennyt siellä autojen seassa miten sattuu, mutta nyt tuli koko kerrasta selväksi. Mies sanoi, että ei saa, sen ikäisiin GM:iin saa vain rosterisia. Ja tosiaan skaala on laaja – omistit sitten moottoripyörän tai auton, valmistusmaasta riippumatta siihen saa herkkuja Moonilta. Heti ekojen autojen luona oli kuitenkin yksi, ja kun ketään ei näkynyt, nappasin kahvasta kiinni, ja sillä sekunnilla valkeni, miksi ne olivat vielä siinä. Kannoin puskurin takaisin kärryille, ja siinä vaiheessa oli jo niin kuuma ja kädet meinasi irrota, että ihan iloisena työntelin sitä vaunua ja puskurin paino helpotti menoa, kun sai sen vaan balanssiin. Katselin hetken paikkoja, ja sisälle tuli eri Moonin mies turistiperheen kanssa. No, pakko ne oli ottaa, kun matkaa oli paljon ja oli tullut selväksi, että kantamalla en puskuria saa tuotua niin pitkää matkaa. Kun itse olin tuon kokoinen, oli huippua olla ihan perusjenkkiautotallilla ja jotkut taas pääsevät näkemään heti kaiken. Opin esimerkiksi, että vaikka firma onkin vanha, kuuluisa ja osia toimitetaan ympari maapalloa, sillä on vain yhdeksän työntekijää. Voi harmi, ja maksoki kaikki 15 dollaria… Ja vaikka kauppa onkin maailmankuulu, niin silti se on erittäin maanläheinen ja palvelu on hyvää. Tyyppi huomasi mut ja kysyi haluanko myös kuulla esittelyn. Sain puskurin irti ja aattelin, että kai sen nyt sinne portille kantaa, mutta kun sain sen pois autojen seasta käytävälle, olin jo ihan poikki. Hetken selitettyään se lopetti, katsoi mua ja kysyi ”etkös sinä ole ollut täällä ennenkin?” Sanoin, että joo. Mooneyesin kauppa on paikka, jossa jokaisen autoista tai pyöristä pitävän olisi hyvä poiketa. Mietin vaan, että mitähän siitäkin tulee isona. Silti painesorvin käyttäjä ker- Amerikan Rauta 3/2014 77. Olisin ennemmin ottanut luodin mahaan kuin toistanut ton kaiken heti perään, oli niin turpaan saanut olo. Toinen takarengas oli tyhjä, toinen oli vinossa ja otti välillä runkoon kiinni ja se toinen eturengas oli nii jumissa, ettei se pyörinyt ollenkaan. Hyvä esimerkki oli se, kun katselin hyllyssä, että siellä oli niitä tarvikeratin alle tulevia paloja kromisena, kun ne on yleensä mattamustia, ja kysyin, että saako 80-luvun GM:ään vastaavaa. Tää taisi olla se sama tyyppi, joka esitteli silloin aikoinaan varastot ja kaikki. Ei muuta kuin tönäisin sen yhden Cadillacin alle piiloon ja lähdin kärryä hakemaan. Portille päästyäni siellä ei ollut ainuttakaan vaunua jäljellä. Se turistiperhe oli Ranskasta, ja niillä oli mukana noin 10-vuotias pikkupoika, joka oli kammannut oikein tukan taakse. Auto sattui olemaan melkein viimeisellä rivillä. Kumminkin, aina kun se ”opas” oli selittänyt asian, mies tulkkasi sen perheelleen, ja samalla tää Moonin tyyppi puhui mun kanssa muuta. Puolessa välissä loppui niitten kärryjen työntäminen, kun oli jalat jo niin hapoilla, joten kävelin loput
Samassa tajusin, että on parempi mennä vessaan, koska se laiva ei aja enää mun takia uusiksi rantaan. Sitten on muistettava, millä askeleella pimeän olohuoneen keskellä natisevassa puulattiassa on sellainen iso metalline ritilä, josta tulee lämmintä, ettei astu siihen kun se kanssa kolisee ihan kivasti. Sitten se tervehti ja alkoi puhua, ja samassa kun sen suu aukesi, tajusin että se on se ranskalainen sieltä Moonilta! Asiallisen oloinen tyyppi ja oli mukava jutella jonkun kanssa, joka on autokulttuurillisesti huonommista oloista kun itse. Tälläkin miehella oli vanha lava-Citroen, josta oli jonkin sortin rodia tehny. Mitäs siinä voi muuta kuin kannustaa jatkamaan samaan malliin. Tuli poikettua Pomonan romutorillakin. Esimerkiksi yksi kerta alkoi sataa ja koetin unipäissäni kattoa, että varmaan valuu huoneeseen vettä jostain, mutta se kuului vaan ulkoa niin selkeästi, ja luulin jo hetken että mun kaikki kamat kastuu. Heti portille mennessä meni sai huomata, että porukkaa ei ole kuten yleensä ja myyntipaikoistakin oli ainakin joka toinen tyhjä. Mukava oli ajaa, kun ei juurikaan ollut liikennettä. 78 Amerikan Rauta 3/2014. Se menee sillai, että ensin on avattava huoneen ovi nopealla nykäisyllä, muuten sen 300 vuotta vanhat saranat huutaa kaikki hereille. On ne vaan melko kummallisen muotoisia autoja suurin osa. Vois kai sitä huonompiinkin ääniin havahtua kesken unien. Nyt ollaankin jo tosi lähellä, enää kaksi vanhaa ovea makuuhuoneitten vieressä, joista toinen kolahtaa ja toisesta saattaa irrota kahva. Vessaan meno vanhassa talossa on kuin Indiana Jonesin seikkailu. Se oli ekaa kertaa Pomonassa ja ihan innoissaan kaikesta, kerroin sille, että jos olisi hyvä keli, niin paikka olisi niin täynnä että hyvä kun sekaan mahtuisi. Pomonan Swap in hienoin kustom oli ehdo ttomasti tämä ’55 Chev y. Oli luvattu huonoa ilmaa, mutta kun aikaa on rajallisesti, niin on pakko mennä silloin kun jotain tapahtuu. Yhdessä vaiheessa siitä mun ja Studejen välistä ajoi lava-auto hitaasti traileri perässä, ja siellä kyydissä oli 70-luvun alun Corvette, ja kun sen hitaasti veti siihen eteen, nii ei oo Corvette hetkeen miellyttäny silmää niin paljoa. Hetken paikallani oltuani mua kohti alkoi kävellä mies, joka oli jotenkin tutun oloinen, mutta ei sytyttänyt yhtään kuka se oli. Keli vaan oli suhteellisen synkkä ja olin perillä 7:30, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka olikin huono keli, niin jouduin parkkeeraan auton ihan hevon v¤ttuun. Se ujeltaa melkoisesti varsinkin ku annetaan kunnolla happea. Oli saanut yhdeltä suomalaiselta Amerikan Raudan ja oli lukenut mun juttua. Puolilta päivin alkoi olla jalat sen verran pehmeät, että oli pakko istua hetkeksi, ja menin sellasin ison tolpan juureen, joka oli sopivasti istumakorkeudella. Ritilän jälkeen maassa oikealla nukkuu koira, joka ei väistä, mutta jos sen päälle astuu, se herää ja säikähtää. Mun edessä oli Studebaker-kerhon kalusto ja kaikella kunnioituksella kyseisen merkin harrastajia kohtaan, mutta sen firman juomavedessa on ollut jotain vikaa. Ei se nyt niin haitannut, kun rahaakaan ei ollut liikaa mukana ja tarkoitus oli enemmänkin katsella ja kuvata. Niin se romutori! Laitoin kellon herättämään ja kauas sängystä, mutta heräsin 6:20, eikä kello ollut soinut! Oliko se sitten eri aikavyöhykkeellä tai jotain. Mies totesi, että en varmaan muista, mutta se haki multa auton vuosi sitten Amerikassa. Miks rodin pitää olla aina mattamusta. Niin, ja tee tuo kaikki vielä puoliunessa! Että sitä varten ensin katsoo himoiten tyhjää muovipulloa sängyn vieressä ennen kuin lähtee seikkailemaan riskinä huutava lapsi. Kannelle noustuani heräsin ja huomasin olevani Amerikassa. Koetin mennä oikein ajoissa nukkumaan, mutta ei nukkumatti meinannut tulla ollenkaan. Ranska on meinaan aikas annelista lakiensa ja muitten systeemeitten suhteen. Kerran siitä veti täysillä ohi joku, jolla oli ratasjakopää. Ja kaikkihan sen nyt tietää, etten ollut ekaa riviä mennyt, kun oli jo takavalot kassissa! Kysyin ostotapahtuman jälkeen, että miksi hinta oli niin halpa ja tyyppi vaan totesi, että en tee niillä mitään ku myin sen auton. Näin unen , että olin Ruotsinlaivalla ja ne joutuivat ajamaan sen kesken kaiken takaisin rantaan, kun mulla oli kusihätä. Sillä pienellä kadulla ajetaan melko kovaa, sen huomaa parhaiten silloin kun makaa hiljaa ja kun on vanha talo, niin kaikki kuuluu tosi hyvin. LA Mission kesi nukkumaan kesken päivän, Moonin mies vaan ihmetteli, että mihin se nyt meni, kun hän olisi halunnut näyttää miten laite pelaa, niin sitten se huomasi, että heppu vaan nukkui siellä takana. Ei mullakaan sellasta autoo oo, mut ei oo kyllä sellastakaan, johon niitä en halutessani kiinni saisi. Kuljeskelin ajatuksissani ja katselin kojuja, kun yhtäkkiä viereeni tulee mies ja toteaa, että: ”Moro!” Sanoin vaan moi, ja tuijotin tyhmänä, niin kuin hyviin tapoihin kuuluukin. No, siitä vaan nopeitten aamutoimenpiteitten jälkeen autoon ja kohti Pomonaa. Samassa tajusin, kuka se oli, ja sitten juttua riittikin hetken aikaa
Samaan aikaan tuli joukko latinomiehiä katsomaan ’59 avo-Impalaa. Se on ihan hyvä, koska paikka on monille pyhinvaelluskohde menneisyytensä takia. Silti perjantai-ilta The Savoysin bänditreeneissä oli jotain ihan muuta... Muuten oli taas tosi kiva vaihtaa kuulumisia vanhan tutun kanssa. Ukko tulee siihen hetken päästä ja kysyin, mitenkäs se auto. Daven auto oli edennyt näkyvästi viime kerrasta, siellä oli siivottu isolla kädellä ja panostettu nostalgiseen tyyliin. Kohta saapuikin basisti, joka toi ruokaa mukanaan – KALAtacoja. Annoin niiden asioida rauhassa ja katselin samalla paikkoja. No, se on muualla, kun on asioita hoidettavana. Sitten ne veti enemmän kaikua ja oli parempi niidenkin mielestä. Masterson Kustomsillakin tuli poikettua. Sitten kun aloin tarkemmin kysellä papereista, niin siihen ei ollut kaikkia, jotka tarvittais Suomeen lähettämiseen, mutta ne saisi kuulemma lisämaksusta. Sanoin vaan, että mun mielestä olis kivempi, kun ääni jäisi kaikumaan aina niihin tyhjiin väleihin. Sitten se vielä alkoi kysellä, että saisko rahaa, vaikka puolet summasta. Perille ajessa tuli erikoinen fiilis, sellainen puolihaikea, kun se seutu on NIIN huonoa ja karua. V*tutti niin, että kurkussa tuntui. Homma alko haista heti alussa, kun mies ei suostunut kertomaan osoitettaan, vaan sanoi, että soittele lähempänä keskustaa. Itte en soita mitään , mutta oon ollut ennenkin musiikin kanssa tekemisissä. The Savoys -bändi oli positiivinen yllätys! Koetin käydä kaverille katsomassa autoa, jonka olin romutorilla nähny ja alustavasti tingannu. Siihen ei kyllä ollut mitään tarvetta, ne osas oikeesti rokata ja lujaa vetivätkin! Niillä PA-kamoilla olis pyörittanyt hyvin isompiakin tallibileitä ja nyt puhuttiin kymmenen neliön kopista! Ekan biisin jälkeen basisti sanoi, että tarvii laittaa lujemmalle, kun se ei tunne kunnolla, missä mennaan. No kai sitä nyt sinne kumminkin ennemmin menee kuin kattoo telkkaria. Kun päästiin perille, alue oli siistiä ja selvästi parempaa, mikä tuki tätä ukkoontumisteoriaa vielä enemmän. Takaisin olis taas jossain kohtaa päästävä... Jos oltais oltu Esson pihassa, niin olisin varmaan pidelly sitä pahoin. Hetken päästä mentiin ulos katsomaan toista avo-Impalaa ja siellä oli uusia koiria, jotka oli ihan sekopäitä. Biisit oli just sellasia, joita kuulee paljo amerikkalaisissa kustom/ rodivideoissa. Eka setti meni kuin elokuvissa, mutta sitten alkoi uusien biisien hiominen ja yhtä biisiä kun ne hieroi edestakaisin, niin ihan puun takaa kysyttiin mun mielipidettä asiasta. Toi olis ollut ihan hirveetä, jos ei tykkäis lujasta musiikista tai punk/garagerockista ylipäätään, mutta oon aina tykännyt, kun musiikki tulee lujaa ja reissuillani muutenkin saanut melko perusteellisen pohjustuksen tolle musiikkityylille. Biisi oli niitten mittapuussa hidas, ja siinä oli aina silloin tälloin sellasia pysähteleviä kitarakohtia. Jesse sai inasen kuria niihin, mut mun valkonen teepaita oli jo siinä vaihessa mennyttä kalua. Ne ei muuta olis halunneet kuin leikkiä, ja mitä lujempaa otti niskasta kiinni, sitä enemmän ne vaan innostui. Huoneen koosta kertoo jotain se, että samalta istumalta olisin voinut nypätä kitarasta piuhan irti, säätää basson uuteen vireeseen ja vielä tuupata jalalla mikin rumpusettiin. Bradin mielesta oli huippua, että olin laittanu Amerikan Rautaan sen kun ne maalasi salaa sen viinakaupan seinän valkosesta takaisin tiilenväriseksi. Ja tottahan se on paljolti niistä nurkista lähtöisin koko kustomtouhu, varsinkin K:lla kirjoitettuna. Kuukausi meni taas kerran liian äkkiä, ja paljon tärkeitä ihmisiä jäi tapaamatta. Itse katselin kuvia, joita oli seinillä. Kerran harhaan ajettuani ja puhelun toistettuani löysin määränpäähän, joka oli kaupungin ulkopuolella. Auto oli eri kuin viimeksi, mutta heti tiesi tulleensa perille. Kalapuikkohenkinen kalanpala vahvasti friteerattuna salaatin ja jonkun kerman kanssa pehmeessa taco-kuoressa. Perillä vartos tuttu näky, kustomoitu Mercury vinoparkissa väärällä puolella ajorataa. Amerikan Rauta 3/2014 79. Niin suoralta kusetukselta se tuntui. Takaisin ajaessa oli tarkoitus käydä katsomassa Jesseä siellä ensimmäisellä pajalla, jolla olin 2010. Jesse Castillo on kurjien kulmien kustomguru. No, ajoin keskustan liepeille, missä söin aamupalan urheiluhenkisessä ravintolassa, joka tutisi kun rekat meni ohi. Siellä taas sama kolikkopuhelinhomma, ja nyt se käski mun varrota bensa-asemalla. En ole yleisesti kalan kaveri, mutta nää oli mahtavia! Siis nyt täytyy tarkentaa, että niillä ei sitten ollut mitään tekemistä kalaruuan eikä tacojenkaan kanssa. Ulkoa soitin kolikkopuhelimesta sille tyypille, ja sain epäselvät ajo-ohjeet metelin keskellä. Paikalla oli talon omistaja, ”rumpali”, joka esitteli uutta miksausohjemaa Georgelle. Kun suupielet oli pyyhitty, basisti sano vaan, että Let´s rock… Huone jossa ukot soitti, oli pieni ja mun piti mennä oven sisäpuolelle istumaan, kun ne alkoi soittaa, jotta se ovi saatiin kiinni. George kysy mua et kiinnostasko tulla mukaan ja selitti, että tää on vaan sellanen vanhojen ukkojen juttu, ollaan kaikki perheellisiä ja käydään välillä soitteleen..
Sen lisäksi, että auto on viimeistelty huolella jo rakenteluvaiheessa, Janne panostaa melkoisesti jokaiseen esiintymiseen. Tallilla – Auto näyttelykuntoon Tallipölystä parrasvaloihin Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kevät koittaa ja näyttelysesonki on ovella. YHTEISTYÖSSÄ Stirwell www.stirwell.fi, www.nettimaalikauppa.fi Janne’s Garage www.facebook.com/jannesgarage Talviseisonnan jälkeen ”Black Widow” ei ole hehkeimmillään. Maanantait Janne on varannut kalenterista hiljattain perustamansa oman firman pyörittämiselle. 80 Amerikan Rauta 3/2014. Tällä hetkellä hän työskentelee neljä päivää viikossa Stirwell-automaalikaupassa, jonka valikoimaan kuuluvat myös autonhoitotuotteet sekä maalipinnan kiillotustarvikkeet. Samat opit pätevät kaikille harrasteautoa talviseisonnasta herätteleville, vaikkei näyttelyitä olisi tiedossakaan. Maanantai-iltana ehdin pestä ja kuivata auton, tiistaina kiillottaa maalipinnan ja vahata sen, keskiviikkona puunata vanteet ja torstaina putsata sisustan sekä pakkailla kamat viikonlopun reissua varten. Menestys ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi. Mustaa maalipintaa peittää pölylaskeuma. Janne’s Garage on performance-autoihin keskittynyt paja, joka toimii Sipoossa, miehen omassa pihapiirissä sijaitsevassa, vanhaan navettarakennukseen pystytetyssä nykyaikaisessa korjaamotilassa. Tällä kertaa seurasimme, kuinka näyttelykonkari puunaa silmäteränsä suoraan talviseisonnasta esittelykuntoon itse hyväksi toteamillaan tuotteilla. Liian tiukka Janne ei performance-määritteensä kanssa ole, sillä kuvauspäivänäkin työjonossa oli sämpyläkustomia ja pinnavanteista neliovi-hardtopia. Näyttelyhallissa vedän pintaan vielä nopean näyttelyvahan”, Janne kertoo. Janne Mäkinen muistetaan Amerikan Raudan kannessakin esiintyneestä ”Black Widow” Camarosta, joka on niittänyt mainetta useissa näyttelyissä ja tapahtumissa. Paitsi, että Janne on aktiivisen harrastuneisuutensa ansiosta oikea ihminen opastamaan auton ehostuksessa, löytyy häneltä siihen myös ammatillista taustaa. Paksuin pölykerros ja irtolika lähtee vesisuihkulla. ”Jos viikonloppuna on tiedossa näyttely, niin aloitan valmistelut yleensä jo saman viikon maanantaina – ainakin mikäli olen päivät töissä ja ehdin puunata autoa vain iltaisin
3M:n tuotteet ovat paitsi laadukkaiksi todettuja, myös käyttäjäystävällisiä, sillä kiillotusaineiden ja niiden kanssa käytettävien laikkojen valinta on helppoa värikoodauksen ansiosta. Kun auto on kuiva, voidaan sen maalipintaa ryhtyä kiillottamaan. Kun auto on pesty kauttaaltaan, se huuhdellaan uudelleen. Tällöin maalipinta naarmuttuu mahdollisimman vähän ja liina imee paremmin, kun sitä ei paineta kädellä pintaa vasten. Tasaisilta pinnoilta kuivaus käy kätevästi asettamalla liina pinnalle ja vetämällä se leveänä alas. Kuivaus vie monesti enemmän aikaa kuin pesu. Pesuun Janne käyttää Meguiarsin NXT Generation Car Wash -autoshampoota ja lampaankarvakinnasta. Mikäli käytössä on painepesuri, ei kinnasta tarvita välttämättä lainkaan. Lopuksi vanteet huuhdellaan reilulla vedellä. Vanteiden pesuun käytetään Meguiarsin Hot Rims All Wheel Cleaneria ja mikrokuituhapsuista kinnasta. Amerikan Rauta 3/2014 81. Vaahtoava pesuaine pysyy pystysuorilla pinnoilla ja puhdistaa vanteet hyvin pinttyneestä liasta ja jarrupölystä. Janne pesee moottoritilan samaan tapaan kuin koko korin. Luukkujen välit ja konehuone kuivataan perinteisellä mikrokuituliinalla. Vohvelikuvio auttaa rikkomaan veden pintajännitystä ja suuri koko antaa liinalle paljon pintaa johon imeä. Vedellä lotraamisessa kannattaa olla tarkkana, mikäli herkkiä sähkökomponentteja on näkyvillä. Janne käyttää kuivaamiseen isoa mikrokuituista kuivausliinaa. Pelkkä vaahdon suihkuttaminen ja huuhtelu voi riittää. Mikäli vanteen puolien takana on syvenne, johon vesi jää seisomaan, saa veden pois työntämällä puolien välistä kuivauspaperimytyn ja antamalla sen imeä veden itseensä. Polymeeripohjainen pesuaine liuottaa tehokkaasti pois sitkeimmänkin lian vahausta vahingoittamatta. Tuuhealla lammashanskalla saa maalipintaan reilusti pesuainevettä, eikä se naarmuta maalipintaa. Mustan lesken kohdalla näin ei ollut, joten moottorin voi huuhdella reilulla vesisuihkulla
Kiillotusta jatketaan vähemmän leikkaavalla keltaisella Extra Fine -kiillotusaineella, joka kiillottaa ja poistaa pieniä naarmuja tekemättä uusia pyörrejälkiä. Tallilla – Auto näyttelykuntoon Janne suosii kiillotuksessa munakennokuvioisia vaahtomuovilaikkoja. Kyseessä on melko karkea myllytystahna, joka on tarkoitettu poistamaan maalipinnan syvimpiä virheitä. Maalipinta ei saa kuumentua, ettei ole pelkoa kiillotusaineen palamisesta kiinni. 82 Amerikan Rauta 3/2014 Kolmannen ja viimeisen myllytysvaiheen Janne tekee sinisellä Ultrafina SE Polish -hologramminpoistoaineella, joka poistaa viimeisetkin pyörrejäljet ja pienet naarmut tehden pinnasta virheettömän. Kunkin myllytysvaiheen jälkeen poistetaan kiillotusainejäämät mikrokuituliinalla, minkä jälkeen nähdään, kaipaako pinta lisää samaa käsittelyä. Pieni määrä riittää, jolloin vältytään myös aineen roiskumiselta pitkin poikin koneen lähtiessä pyörimään. Vaikka maalipinta voi näyttää pesun jälkeen ihan siistiltä varsinkin hämärässä tallivalaistuksessa, niin kohdevalolla saadaan totuus esiin. Kohdevalo paljastaa pinnan olevan toisen käsittelyvaiheen jälkeen jo varsin kiiltävä. Ennen vahan levitystä maalipinta pyyhkäistään puhtaalla mikrokuituliinalla. Tässä vaiheessa maalipinnassa näkyy yleensä vielä pyörrejälkiä. Autoglymin High Definition Wax on astetta tyyriimpi vaha, mutta Janne on todennut sen vuosien varrella syvimmän ja pitkäkestoisimman kiillon antavaksi tavaraksi. Samaan tarkoitukseen soveltuu myös esimerkiksi Meguairsin Ultimate Compound -vaha. Työstämiseen ei välttämättä tarvitse muuta kuin puhtaan liinan ja hartiavoimia.. Janne aloittaa maalipinnan käsittelyn naarmuisimmista kohdista vihreällä Fast Cut Plussalla. Käsittelyn suhteen Janne ohjeistaa, että laitetta ei saa painaa juuri lainkaan ja kierroksia tulee laittaa vain sen verran, minkä pystyy handlaamaan. Black Widow’n vanteissa on pinnoittamaton alumiinihuuli, jonka kiillottamisessa Mothers Mag & Aluminum Polish on aivan ehdoton aine. Vahan kuivumista odotellessa Janne aloittaa vanteiden kiillotuksen. Vahan voi levittää kerralla vaikka koko auton päälle. Lampaanvillalaikkoihin hän ei ole ihastunut, koska niissä on usein kova pohja, jolla saa helposti maalipinnan kulmat rikki. Jannenkin auton pinnassa oli melkoisesti pientä hankausnaarmua. Monet annostelevat kiillotusainetta laikalle aivan liikaa. Kiillotuskone on säädettävänopeuksinen
Kun vaha on kuivunut kauttaaltaan auton pintaan, on kiillottamisen aika. Sama aine soveltuu mainiosti myös kromille, vanteille ja ikkunoille. Siihen Janne käyttää mikrokuituista kiillotusliinaa. Kiillotuslaikan kiinnitysmutterin päälle kiinnitetty huopakangaspala on näppärä vinkki. Myös sisustan osiin Meguiarsilta löytyy nopea ja kätevä aine. Parhaaksi metodiksi on osoittautunut se, että levittää aineen pintaan poikittaisin liikkein ja kiillottaa sen lopuksi puhtaalla liinalla pitkittäisin vedoin. Jos kiillon kanssa haluaa oikein hifistellä, voi Mag & Aluminum Polishin jälkeen käyttää vielä Mothers Billet Metal Polishia, joka antaa pinnalle parhaan mahdollisen kiillon. Tire Gelillä voi käsitellä myös muut kumiosat, kuten konehuoneen letkut. Aine aikaansaa todella syvän mustan pinnan, joka vieläpä kestää viikkokausia. Näyttelyhallissa pinta viimeistellään Meguiarsin Ultimate Quick Detailerilla. Janne haluaa vanteisiin peilikirkkaan kiillon ja säästää hartiavoimiaan käyttämällä porakoneeseen kiinnitettyä rättilaikkaa. Kyseessä on sumuta ja pyyhi -tyyppinen aine, joka muodostaa maalipinnalle syvän kiillon nimensä veroisesti. Vanteen puolaan osuessaan mutteri raapaisisi välittömästi maalin pois. Renkaat pyyhkäistään mustiksi Meguiarsin Endurance Tire Gelillä, joka levitetään vahanlevityssienellä. Amerikan Rauta 3/2014 83. Porakonekiillotuksen jälkeen Janne kiillottaa vanteen huulen vielä käsin. Quick Interior Detailer soveltuu kaikille muille sisäpinnoille, paitsi kangasverhoiluille
Aurauskulman sääti auton omistaja tallissaan vaihdettuaan ensin uudet ilmajouset. Tämä taas johtui siitä, että 225/75 R15 -vyörengas on paljon lihavampi kuin alkuperäinen 7.20-15 -rättirengas. Esimerkiksi tässä ’46 Buickin tapauksessa tehdas ei ole käyttänyt apusimpukkaa ja saman pituisia raidetankoja, vaan simpukan kääntövarsi on kytketty pitkällä raidetangolla matkustajan puoleiseen pyörään ja lyhyellä tangolla kuskinpuoleiseen pyörään. Yleisin tapa sen tavoittamiseen on käyttää tehdasvalmisteista Mustang II -tyyppistä etuakselistoa hammastankoineen, mutta onnistuu se toisellakin tavalla. Tallilla – Projekti Simpukasta hammastankoon Teksti: Jyrki Pykäri, kuvat: Jyrki Pykäri, Olli Lehtinen ja Timo Hersti Monet haikailevat autoonsa hammastanko-ohjauksen tarkkuutta. Siksi myös raidetangon sisempien päiden tulisi Buickin tapauksessa olla lähellä toisiaan. GM on käyttänyt hammastankojen yhteydessä samanlaista Saginaw-pumppua kuin simpukkaohjauksessa, tosin pumpun tuotossa ja paineessa saattaa olla hienoisia eroja. dettava lyhyempiin, jotta kääntösäteestä saadaan riittävä. Päätös päivittää ohjauslaitteet kypsyi, kun katsuri vaati liki uutta valkosivurengasta vaihdettavaksi, kun raidetangon pää oli hangannut renkaan kylkeen. Työn suorittajaksi valittiin Hersti Autoshop, koska heillä oli vastaavasta muutoksesta jo aiempaa kokemusta. Sopiva hammastanko on Delco 36-16318, jollainen löytyy muun muassa seuraavista malleista: 1987-98 Buick Skylark, 1987-96 Chevrolet Beretta/Corsica/ Cavalier, 1988-91 Olds Cutlass ja 1987-98 Pontiac Grand-Am. Hammastangon ”iskunpituus” eli raidetankojen liikerata on huomattavasti lyhyempi kuin simpukalla, joten 40-lukuisten autojen alkuperäiset kääntövarret on yleensä vaih- Keskellä runkoa sijaitsevat kiinnityspisteet ovat lähes kiinni toisissaan, aivan kuten Brooke Shieldsin kulmakarvat. Nyrkkisääntönä raidetangon tulisi olla kokolailla saman suuntainen ja saman pituinen kuin alatukivarren. V anhemmissa autoissa suurin syy haluun suorittaa muutoksia ohjauslaitteisiin – tehostamattomuuden ohella – on niiden puutteellinen ohjausgeometria. 1946 Buickin ohjaus oli jo valmiiksi muutettu tehostetuksi reilut kymmenen vuotta sitten käyttäen GM:n ”Saginaw” ohjaustehostimen pumppua ja ”605” simpukkaa. Buickin tapauksessa onnistuttiin hyvin, sillä aurauskulma muuttui vain 0,7 astetta jousituksen ääriasennosta toiseen. Tällöin kyseessä on ”pomppuohjaus” (engl. Tähän tarkoitukseen piti siis löytää hammastanko, jossa raidetangot kiinnittyvät poikkeuksellisesti hammastangon keskelle eikä päihin, kuten yleensä. Buickin kohdalla ongelma ei ollut paha, mutta ohjauksen tietty epämääräisyys kismitti. Ylevä tavoite on, ettei aurauskulma muuttuisi yhtään koko jousituksen liikematkalla, mutta siihen on vaikeaa päästä. Buickin tapauksessa oli joka tapauksessa helppoa päästä parempaan tulokseen kuin tehdas. Kulmat kunnossa. Aurauskulma säädettiin siten,. Tästä seuraa, että pyörien aurauskulma muuttuu jousituksen korkeuden muuttuessa. bump steer). Käytännössä, jos aurauskulman muutos on suuri, auto saattaa esimerkiksi sopivassa moottoritien heitossa hyökätä arvaamatta mihin suuntaan tahansa. Uudemmissa autoissa kääntövarsi on integroitu olka-akseliin, mutta ainakin GM:n merkeissä ohjausvarret olivat kahdella pultilla kiinni olka-akselissa pitkälle 70-luvun alkuun saakka, joten ne ovat vaihdettavissa. Buickin tapauksessa kääntösäteestä jouduttiin silti hiukan tinkimään, vaikka Impalan kääntövarsi onkin huomattavasti alkuperäistä lyhyempi. Tässä tapauksessa sopivat lyhyemmät kääntövarret löytyivät 1958-64 X-runkoisesta Impalasta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos raidetangon pää yltää vain vanteen reunan tasalle, kääntövarsi on riittävän lyhyt, mutta jos se yltää renkaan kylkeen, se on liian pitkä. Sukulaismalleista soveltamalla . Pumpun löydyttyä piti rakentaa hammastangolle kiinnikkeet runkoon, 84 Amerikan Rauta 3/2014 valmistaa raidetangot ja niille kiinnike hammastankoon, ja lopulta lisätä ohjausakseliin yksi nivel, jonka avulla saatiin väistettyä jarrutehostin. Kun raidetangosta tekee hiukan pidemmän kuin alatukivarsi, voi ainakin olla varma, että ääriasennoissa mennään aurauksen eikä harituksen puolelle, mikä on toivottavaa. Ainakin näissä vanhemmissa GM:n merkeissä on todella pitkät alatukivarret, ja niiden keskellä runkoa sijaitsevat kiinnityspisteet ovat lähes kiinni toisissaan, aivan kuten Brooke Shieldsin kulmakarvat (vanhemmat jermut muistavat). Simpukkaohjaus on eilispäivää, ja nykyautoihin tottunut kuljettaja kaipaa hammastangon tarkkuutta ja välyksettömyyttä
Raidetankojen sisäpään kiinnitys. Rumpujarrut oli muutettu levyiksi jo aiemmin. Impalan kääntövarren mallailua paikalleen. Amerikan Rauta 3/2014 85. Huomaa, kuinka raidetankojen päät ovat sunnilleen samassa linjassa, tai hiukan lähempänä toisiaan kuin alatukivarsien nivelet, ja raidetangot ovat yhdensuuntaiset alatukivarsien kanssa. Mikään osa ei tunkeudu liiaksi pyöräkoteloon, eikä siis ota kiinni renkaaseen. Näissä vanhemmissa autoissa ohjauslaitteet sijaitsevat etuakselin takapuolella. Hammastanko hankittiin US-Partsista, raidetangot ovat Herstin valmistamat. Öljypohjan vaatiman tilan takia hammastanko jouduttiin viemään hiukan edemmäs kuin muuten olisi ollut tarpeen. Paikallaan oli jo valmiiksi uudempi tehostettu simpukka, joka korvattiin tehostetulla hammastanko-ohjauksella. Tässä mallaillaan hammastangon kiinnityskorvaketta paikalleen. Kääntövarsien vertailua (1946 Buick, 1959 Impala). Impalan kääntövarsi on lyhyempi ja se tuo raidetangon pään etäämmälle renkaasta. Kuvassa vanha simpukka ja raidetangot on jo purettu pois tieltä. Matkustajan puolen kiinnityskorvake
Ackermann-kulma riippuu täysin valitusta kääntövarresta, ja kulma on säädettävissä ainoastaan koneistamalla kääntövarren kiinnityspinta vinoon tai taivuttamalla kääntövartta, mikä on riskialtista puuhaa. Loppu on trigonometriaa. Myös Ackermann-kulma olisi hyvä mitata. Sisäkurvin puoleisen pyörän pitää kääntyä jyrkemmässä kulmassa kuin ulkokurvin puoleisen. Aurauskulma mitattiin kätevästi kiinnittämällä jarrulevyihin 90 cm pitkä profiili (katso kuva) ja mittaamalla metrimitalla profiilien etäisyys toisistaan niiden eri päissä. Kilpakäytössä tällä voidaan säätää auton halukkuutta ”leikata” kurviin, yhdessä aurauskulman kanssa. Kun kulma 86 Amerikan Rauta 3/2014 on kohdallaan, kumpikaan pyörä ei ”pane hanttiin” kääntäessä. Ohjausnivelet tulevat aivan pakosarjojen viereen. Tehostimen liittimien kanssa tuli melko ahdasta. Tarvittavat nivelet ja DD-akselin Hersti hankki omia kanaviaan hyödyntäen.. Itse raidetangot tehtiin ainesputkesta. Tallilla – Projekti Aurauskulman mittaus tehtiin perinteisellä metodilla. Profiiliputken on oltava vaakasuorassa, ja etäisyydet on mitattava aina samalta puolelta pfofiilia. Kulman voi mitata vetämällä luotilangan taka-akselin keskeltä alemman pallonivelen tai olkatapin keskelle, kun pyörät ovat suorassa, jolloin raidetangon pään tulisi osua samalle linjalle. Myös Ackermann-kulma olisi hyvä mitata. Ohjausakselin kanssa ilmeni haasteita, ja lopulta siihen piti lisätä yksi välinivel, jotta saatiin väistettyä sekä pakosarja että jarrutehostin. Ackermannkulman käytännön merkitys tällaisessa kustomissa jää pieneksi, eli vaikka se ei olisi aivan optimaalinen, sen vaikutus peittyy muiden puutteiden alle. Hammastangon kiinnikkeet Hersti asensi pulttaamalla runkoaisoihin, joten ne voi tarvittaessa irrottaa. Ideana on, että sisäkurvin puoleisen pyörän pitää kääntyä jyrkemmässä kulmassa kuin ulkokurvin puoleisen, koska se kulkee lyhyemmän matkan. Hersti koneisti hammastangossa olevaan kiinnikkeeseen kartiot Fordin raidentangon päille, koska heillä oli siihen sopiva työkalu. Pohjaanlyöntikumien varassa maatessa aurausta on tuo 0,7 astetta ja ajokorkeudella puolestaan 0,3 astetta. Ohjausakseliin piti lisätä ylimääräinen välinivel, jotta saatiin väistettyä sekä pakosarja että jarrutehostimen säiliö. Ulommat raidetangon päät ovat Buickin omat, ja kierre on molemmissa sama. että jousituksen yläasennossa renkaat ovat suorassa. Buickin tapauksessa kulma ei ollut optimaalinen ennen eikä jälkeen muutoksen. 90 cm pitkällä profiililla 0,7 asteen auraus tarkoitti, että profiilit olivat takapäästään 22 mm etäämmällä toisistaan kuin edestä mitattuna. Hammastangon metriset O-rengas/ AN-liitinadapterit toimitti Road Machine Oy. Kuskin puolen korvake lopullisessa muodossaan
HINNAT ALK. Cruising klo 15-16 . Sauna klo 17-20 . irto-osat ja vanteet. Perjantaina: Saunomista, grillausta seurustelua . • Hotelli Cumulus • Hotelli Kuntosumppu OSAT PUHTAAKSI.. HINNAT ALK. Ohjelmassa: . 1.6. Katukiihdytyskisa, 200m, katsastus klo 9:00, kilpailu klo 10-14, osallistuminen 20€ /kilpailija . Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 6.6. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. Esim. Esim. 0400-439 741 • t.kettunen@kolumbus.fi Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 205/75R14 89,95 € 225/75R15 109,95 € 225/70R15 99,95 € WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM. • Hotelli Raumanlinna: 2hh 86€/yö, varaus viim. Iltabileet klo 22 Dominossa Majoitusmahdollisuudet Raumalla: • Poroholman leirintäalue, mökit, huoneet, -20% normaalihinnasta, varaus viim. kaasuttimet. Lauantaina:
Syy oli se, että tuossa yläkerrassa oli pankki ja heidän kassaholvinsa sijaitsi aivan meidän seinän takana. Ennen tallin perustamista paikalla oli Arengon rengasliike ja nykyiseksi takahuoneeksi valjastettu pommisuoja toimi bändien treenikämppänä. Road Pilots Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Road Pilots on perinteikäs helsinkiläinen kimppatalli, joka on monella tapaa erikoinen, vaikka jäsenet kutsuvatkin itseään ihan tavallisiksi ”amerikanpaavoiksi”. Kaikki tallin jäsenet asuvat karkeasti kymmenen kilometrin säteellä tallilta. ”Jake muutti luiskaperä-Letukkansa kanssa sinne, ja kysyi, voiko hän pysyä edelleen jäsenenä. Alkuaikoina ovi kävi tiheämmin, mutta nykyään porukka on melko vakiintunut. ”T alli perustettiin 90-luvun alussa Jaren, Ismon, Karin ja kumppaneiden toimesta”, muistelee tämän hetken pitkäikäisimpiin jäseniin kuuluva Sami, joka on itse ollut kuvioissa mukana 23 vuotta. ”Ollaanhan me laajennuttu Joensuuhunkin”, Hara huudahtaa väliin. Jenkeissä vaikuttanut alkuperäinen Road Pilots toimi tiettävästi Albuquerquessa New Mexicossa ja koostui vanhoista pommikonelentäjistä, jotka ajoivat Bonnevillen suola-aavikolla.” Yksi Road Pilots -tallin ominaispiirteitä on seiniä ja hyllyjä peittävä nostalginen rekvisiitta, joka on kerääntynyt tiloihin vuosien varrella. ”Ne eivät kuitenkaan natsanneet. Road Pilots -niminen vanha jenkkikerho tuli lopulta esille selailtuamme vuoden 1949 Hot Rod Magazinea, ja omaksuimme nimen sieltä itsellemme. Nykyään elo on rauhallisempaa ja jälkikasvu viettää tallilla aikaa yhtä luontevasti kuin vanhempansakin. ”Nimeä ei ollut vielä tallia perustettaessa. Vuosien varrella porukka on vaihtunut ja pari jäsentä on siirtynyt autuaammille tallipaikoille. Kun joskus parikymmentä vuotta sitten aloimme keksiä sopivaa nimeä, niin ehdotuksissa pyöri muun muassa pommisuojasta johdettu Pommari sekä paikan sijainnista Ruskeasuolla kielivät Rusa ja Brown Swamp”, Sami kertoo. Sana hyvänhenkisestä ja kuvauksellisesta tallitilasta on kiirinyt ulkopuolis-. Tiettävästi siellä on rummutellut itse Remu, jonka lisäksi paikalla ovat treenanneet ainakin Topmost ja Renegades. Yksi tallin uusimpia tulokkaita on Sarin ’50 Mercury Monterey, jossa on pirteä ja suhteellisen harvinainen tehtaan väricombo. Joka kerta, kun joku porasi seinään vaikka taulukoukkua, niin se laukaisi hälyttimet ja poliisit ampaisivat paikalle tarkistamaan, mitä täällä touhutaan”, Sami nauraa. Takkiin ommeltiin Road Pilots -tekstin alle paikkakunta Joensuu, eli toimimme siis virallisesti kahdella paikkakunnalla.” Mistä porukan nimi ”Road Pilots” sitten sai alkunsa. ”Aikoinaan, kun sisustimme takatilaa, niin täällä kävi aika useasti poliiseja. Talli sijaitsee kerrostalon alakerrassa vain muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tällä hetkellä vuokraa maksavia talliaktiiveja on kahdeksan; Sami, Sari, Hara, Retu, Jare, Lauri, Jake ja pitkätukka-Jake. 88 Kun tallin jäsenillä ei vielä ollut perheitä, vietettiin otollisella paikalla sijainneella tallilla railakkaita juhlia ja jatkoja. Erikoisiin varusteisiin kuuluvat myös tehtaalla asennetut madalluspalat
Takahuoneen vanha kirjahylly on ollut tiloissa alusta saakka. Heistä osa, kuten John D’Agostino, jopa useampaankin kertaan. Baarijakkarat ovat Rokkimäkin ylijäämätavaraa. Hallin ja takatilan välistä tilaa on kutsuttu Euroopan pienimmäksi Ford-museoksi. Alkuaikoina siihen suunniteltiin paria kerrossänkyä pitkämatkalaisten vierasmajaksi. Amerikan Rauta 3/2014 89. Tallilla on vieraillut monia amerikkalaisia harrastajaguruja. Baaritiski on roskalavalta pelastettu pankin palvelutiski, jonka yläosa on rakennettu tallilaisten voimin
Seiniltä löytyy muun muassa vanhoja julisteita, esitteitä ja lukuisten taiteilijoiden alkuperäistöitä. Tila joudutaan tyhjentämään kaikesta tavarasta, mutta kun piina on lopulta ohi, pääsevät he palaamaan takaisin entistä ehompiin tiloihin. Yksi tallin erikoisuuksista on Sarin kaatopaikkatuomiolta pelastama kaappi, joka on täynnä vanhoja, mutta käyttämättömiä autojen avainaihioita. Yksi vaikuttuneimmista vieraista oli Mooneyesin nykyinen omistaja Shige Suganuma, joka muistaa edelleen Saria kortilla vähintään kerran vuodessa. Hallipuolella Road Pilotseilla on tilaa 138 neliötä ja lisäksi noin 80 neliötä viihtymiseen tarkoitettua oleskelutilaa. Pian piloteille koittaa yhdeksän kuukauden remppatauko, kun taloyhtiössä aloitetaan putkiremontti ja hallitila valjastetaan remonttimiesten käyttöön. Jos joku alkaisi rakentaa autoa a:sta ö:hön, niin olisihan tuo tila vähän erinäköinen. Hyllyt ovat täynnä nostalgisia esineitä, joista jokaisella on tarina. Kerro siitä meille. ”Yhteen amerikkalaiseenkin ohjelmaan meitä käytiin kuvaamassa”, toteaa pätkässä itsekin esiintynyt pitkätukka-Jake. Tallin rekvisiittaa on käytetty toisinaan näyttelyosastoilla. tenkin korviin, minkä seurauksena tilassa on kuvattu musavideoita, kalentereita ja pariakin eri tv-ohjelmaa. Takatilan seinien nykyinen väri on poimittu Shellin öljypurkista. Artikkeleita Suomen 90 katupiloteista on kirjoitettu kotimaisten aviisien lisäksi ainakin ruotsalaiseen, englantilaiseen, saksalaiseen ja belgialaiseen alan julkaisuun. Kookas Ford-mainos on palvellut 30-luvulla jälleenmyyjäliikkeen katolla. Vuoden 2011 American Car Show’ssa Road Pilotsin osasto palkittiin somistusten ykköspalkinnolla. ”Hallissa voi tehdä käytännössä kaiken tarvittavan, mutta jos joku alkaisi rakentaa autoa a:stä ö:hön, niin olisihan tuo tila vähän erinäköinen. On siellä joskus jopa maalattu autoja, mutta nykyään rempat ovat pienempiä ja enemmänkin ylläpitä- viä”, Sami toteaa. Kuvia ja tarinoita voi lähettää osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi. Myös Esson maskotti viihtyy. Lisäksi tallilla on vieraillut niin kansanedustajia kuin amerikkalaisia alan konkareita autonrakentajista taiteilijoihin. Onko sinulla toisenlainen talli
• Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. kirjallisuutta WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Tarvitseeko harrastuksesi rahaa. 02 648 6677 Valkosivuisina ja mustina KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, Valkosivuisinaym. Uuden vaihtoauton löydät sivuilta tasoautot.fi AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN MM. Hakala Performance AUTOVERHOILUT on erikoistunut Mustangien & Muskeliautojen ym. 0500-848879 www.samilassila.com AUTOSIRAHAKSI.FI Tsekkaa nettisivuillamme TasoAutot Tulossa huhtikuun aikana mm. (06) 364 1406 www.west?x.. KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! • Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI myytävät autot! Jenkki autoja S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT CLASSIC www.backf alt.fi • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 ackfältin autohuolto & autopurkaamo VARASTON SIIVOUS JATKUU! 0400 477 488 WWW.USACLASSICPARTS.FI Jenkkirenkaat suoraan varastosta! Esim: 215/70R15 235/60R15 255/60R15 275/60R15 295/50R15 255/60R17 255/45R17 79,95 € 89,95 € 99,95 € 119,95 € 139,95 € 109,95 € 114,95 €. Ostamme autosi reilulla kaupalla! Loppuvelan lunastus, noutopalvelu ALKUPERÄIS- JA TARVIKEOSAT OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. | west?x@netikka.. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 0500-848879 T:MI SAMI LASSILA www.samilassila.com Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. ja kirjallisuutta mustina myyntiesitteitä American Classic Bias Look Radial -renkaat Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 2013 vuoden Mustang Coupe GT ja Avo-mallit. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! + • osien maahantuontiin, myyntiin • muutostöihin, entisöintiin • asennuksiin huoltoihin 1# Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varaTULOSSA osakirjoja, myyntiesitteitä2014! ym
Muutamaa vuotta myöhemmin ostin ’74-mallisen, joka oli melko mätä. Tarjolla on napalukot sisältävieä kittejä, joilla jakolaatikon saa muutettua osa-aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan uusia osia tarvitsee hankkia melko minimaalisesti. Ilmastoinnista puuttuu tiettyjä osia, joita onneksi saa uutena. Ostin viimeisimmän kuvien perusteella LA:n Craigslistilta. Mittarissa on 50 tonnia, jonka uskon olevan kaikki, mitä autolla on ajettu. Konepelti oli todella mätä, mutta ruostetta tuulilasin reunassa oli melko maltillisesti. Auton kilvessä viimeinen maksettu verotarra on 90-luvun alusta, maali on tehtaan jäljiltä ja sisusta todella ehjä. Se vaatii kuitenkin tuulilasin poiston ja hitsauksen. Minulla kyseisen mallisilla pikureilla on pitkä historia. Tuttu suomalaiskaveri junaili kaupan ja hoiti auton konttiinlastauspaikkaan. Pickis on muuten nsäilynyt koriltaan eri sa, nos kun a omaisess mutta konepelti on ihmeen mätä. Otin sisustuksen pois hitsauksen ajaksi ja lattia oli kokonaisuudessaan kiiltävän maalin peitossa, mikä on melko outo näky Suomi-autoihin tottuneelle. Tarkoituksena on pidemmän päälle ehostaa Chevy museokatsastuskelpoiseen kuntoon mahdollisimman vähän tarvikeosia käyttäen. Voi olla, että sellaiset tuleekin asennettua, mutta se on vuorossa vasta sitten, kun muut hommat on tehty. Takakulmat, etulokasuojien alareunat ja ovet ovat yhtä hyvässä kunnossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei puuhaa riittäisi. Myöhemmin minulla oli myös ’84 lyhytlavainen. Konepellin tilalle sain Suomesta hankittua ehjän samanvärisen kuin auto. Tarkoitus onkin saada auto jossakin vaiheessa museokatsastettua mahdollisimman vähillä tarvikeosilla. Pick-up saapui viimein kevään kynnyksellä Suomeen ja pääsin tutkimaan sitä. Puuhanurkka Chevrolet C10 Cheyenne ´78 Olli Sorruin loppusyksystä nettiostokseen, ’78-malliseen Letukan pick-upiin. Itsellä sattuu olemaan samanvuotisesta farmarista purettu kone, jossa on kaikki mahdolliset kiinnikkeet ynnä muut oikeanvuotiset tilpehöörit, joten konehuoneen saa näyttämään tehtaan alkuperäiseltä, joka ilman näitä osia olisikin työlästä toteuttaa. Ensin on tietysti edessä tuulilasin reunan hitsaus, jonka olen jo aloittanut. Niitä tuli uutena Suomeen, ja silloin tuli haettua liikkeestä brosyyrit, resurssit tosin eivät riittäneet itse auton ostoon. Konepuolella on vakavassa harkinnassa hankkia uusi 350, sillä näin hyvään aihioon ei välttämättä kannata laittaa mitä sattuu 305:ttä. 92 Amerikan Rauta 3/2014. Alun perin näissä on ollut automaatin kanssa jatkuva neliveto, joka tunnetaan melko bensasyöppönä ratkaisuna. Muuta ruostetta ei sitten olekaan. Kaiken kaikkiaan lähtökohta on niin hyvä kuin vain voi toivoa tässä hintaluokassa. Kuvista kävi ilmi, että konepellissä ja tuulilasin alareunassa oli hieman ruostetta ja kone oli poissa, 305 tosin kuului kauppaan. Sisustus ei vaadi kuin maton pesun ja takaisin asennuksen, listat pitää kiillottaa ja hankkia uusia kiinnikkeitä ja maali täytyy hinkata parempaan kiiltoon. Optiopuolelta löytyy ilmastointi, vakionopeussäädin, tuplatankit ja avautuva takaikkuna. Auto on lyhytlavainen, suorakylkinen neliveto-Cheyenne, joka kyseisenä vuonna oli toiseksi paras mallisarja. Autossa ei ollut yhtään ylimääräistä johtoa eikä muutakaan viritystä. Kaverilla oli samoihin aikoihin ’80, jolla pörrättiin paljon
Tässä sisustan tilanne tällä hetkellä. Tomi Ford Fairlane 500 ´61 Kuten viime numerossa kerrottiin, Fairlanen penkit ja ovipahvit olivat valmiina asennusta odottamassa. Google löysi samalla tuotenumerolla erään toisen kotimaisen kaupan sivulle, ja soitinkin sinne heti seuraavana päivänä firman avauduttua. Sain myös ohjeen mitata lasin paikallaan siten, että lisäisin molempiin mittoihin karkeasti 15 milliä, koska lasi jää yleensä noin 7 milliä tiivisteen sisään. Koska tiesin, ettei mikään ole niin yksinkertaista ja helppoa kuin kuulostaa, päätin aloittaa tilaamalla ne tavarat, jotka varmasti tarvittaisiin. Vastaus oli, ettei noin halpaa osaa kannata asiakseen lähteä etsimään toisesta varastosta. Lasin suhteen asia ei selvinnytkään ihan niin helpolla. Niitä olivat se jarrusylinteri sekä tuulilasi, joista ensimmäinen löytyi US-Partsin hyllystä. alan liikkeeltä loppu. Sitä myydään rumpujarrun automaattisäädön korjaussarjassa, jotka olivat kuitenkin sieltä suurimmalta Kävin hakemassa vanhan maalin mukaan sävytettyä spraytä, jolla suihkittiin sisustan peltiosat. aik si at hierot tiin peltipuht Ennen maalaust a list spraypullon den kah lin tte Aja lla. Otin yhteyttä Vantaalla toimivan TKP-Palveluiden Paukkuseen, joka kertoi ilman muuta hoitavansa homman. varaisin hommaan kol Amerikan Rauta 3/2014 93. teräsharjalaika mutta toisella kerralla riit täv än näihin hyv in, mannenkin. Näillä mitoilla Kuttilan Autolasista löytyivätkin juuri oikeanlaiset muotit, ja lasi saatiin tilattua. Olin vähän tyrmistynyt, mutta totesin, että näköjään Suomessa joillakin yrittäjillä menee vielä liian hyvin, kuten olin huomannut jo tuulilasia kysellessäni. Kolmas kotimainen kauppa saikin toimitettua uuden sylkän vielä samalle viikolle. Ja se oli kuulemma hankala homma, eivätkä halunneet ottaa riskiä auton jäämisestä heidän halliinsa seisomaan, jos tulisikin vahingossa väärä lasi. Lehden sivulla hommiin meni siis rivin verran tekstiä. Onhan tässä näyttelyyn aikaa vielä muutama viikko… Tuulilasin leveys mitataan leveimmästä kohdasta lasin yli, ei siis alareunaa myöten. Edessä oli enää pari pientä juttua ennen kuin auton voisi viedä näyttelyyn. Pyöräsylinteriä asennettaessa katkesi sitten automaattisäädön vaijeri. Ensimmäinen lasiliike lupautui tilaamaan ja vaihtamaan lasin, mutta kieltäytyikin työstä väittäen, että olemassa on samaan autoon kolmea erimallista lasia, ja että varmistua voitaisiin vain irrottamalla lasi ja ottamalla siitä sitten paperimalli tai vastaava. Näihin pieniin juttuihin kuului esimerkiksi autoa talliin vietäessä ilmaantuneen lataushäiriön selvittäminen, pyöräsylinterin vaihto, uuden tuulilasin hankkiminen, alustan korkeuden säätö kohdalleen ja sisustan peltiosien maalaaminen. Kojetaulun päälle tehtäneen uusi keinonahkaverhoilu, tähän yksilöön kun oli tehtaalta tilattu turvallisuutta lisäävä kojelaudan pehmuste, josta oli kylläkin jäljellä lähinnä muisto. Tätä kirjoitettaessa alustahommat on tehty, valtaosa sisustan osista on maalattu ja kiinnittelyä vailla, ja virtalukon pohja tulee toivottavasti tämän päivän postissa. Vaikka äkkiseltään tuntui, että eihän niitä maalattavia listoja nyt niin montaa ollut, niin aikamoinen kasa niistäkin kertyi
Jykä ja Tero nukkuivat Mercuryssa jalat ulkona ikkunasta, eikä mitään laitonta ollut näköpiirissä. N uoren miehen elämässä juhannus oli 80-luvulla vuoden suurimpia kohokohtia, joten sitä suunniteltiin ja valmisteltiin antaumuksella. Me jäimme sivusta seuraamaan, mitä tulemaan pitäisi. Autolle saavuttua virkavallan ensimmäinen toimenpide oli käydä nukkuvien jalkapohjiin voimallisesti käsiksi pampuilla. Muumio muistelee s u n n a h u j n a Olipa kerr Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Juhannus kuuluu niihin kansanjuhliin, jolloin tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Näytti siltä, että moisen voimakeinon käytöstä oli jo pidempiaikainen kokemus. Juhannuspäivä valkeni kauniina ja kukin heräili ja puuhaili omiaan. Poliisit siirtyivät pyörineen kankaalle, jolla oli meidän lisäksi paljon muitakin leiriytyjiä, ja ajelivat leiristä toiseen kuin etsien jotakin. Poliisit laskeutuivat pyörien päältä ja lähtivät pamput tanassa kohti nukkuvaa seuruetta. 94 Amerikan Rauta 3/2014 Minä ja Kari kävelimme lähimaisemissa, koska dagen efter -fiiliksissä ei auton rattiin arvannut tarttua. Ehdimme ennen kyttiä leiriimme ja totesimme, että tilanne oli rauhallinen. Caminolle saavuttua järkeilimme sen verran, että sillä ei. Lähdimme kävelemään Caminolleni, joka oli lavan sisäänkäynnin lähettyvillä. Ajattelimme, että kyseessä oli alkoholiratsia ja päätimme mennä varoittamaan kavereita. Ensimmäinen ilta kului virvokkeiden ja kauniimman sukupuolen merkeissä. Seuraavaksi pojat raahattiin kovakouraisesti ulos autosta naamalleen konepellille, jalat haralleen ja raudat ranteisiin, eli täysimittainen amerikanpidätys. Samalla ensimmäinen poliisi saapui paikalle ja pysähtyi kuin sähköiskun saaneena nähdessään auton. Saman tien ilmestyi mikrofoni käteen ja kut- suttiin partiokaveri paikalle. Olimme tehneet autojen ympärille leirin tien toiselle puolelle tietä lavasta, kuivaan kangasmetsään, jota käytettiin yleisesti leiriytymiseen. Olimme Karin kanssa todella ihmeissämme, mutta itsesuojeluvaisto kertoi, että nyt oli parempi vaihtaa maisemaa. Itselle on jäänyt kaikkein vahvimmin mieleen juhannus vuonna ’85. Jotkut lähtivat Pyhäjärven uimapaikalle uimaan, toiset jonnekin muualle. Vuonna ’85 oli sovittu muiden autohenkisten Uudenkaupungin poikien kanssa, että mittumaari vietettäisiin nyt jo edesmenneelle Eenokin lavalla Säkylässä. Jutussa esiintyvä “Niilo Heikki Celsius Kakkonen” El Camino kotikaupungin torin laidassa. Emme ensin arvanneet mitään erikoista liittyvän asiaan, sillä olihan se melko tavallista partioida isonpuoleisessa kansanjuhlassa. Tanssipaikan lähellä liikkuessamme huomasimme pari moottoripyöräpoliisia liikkeellä. Hyvissä ajoin lähdimmekin ajamaan paikan päälle minun ’74 El Caminolla ja AKG-1 Mercurylla, joka silloin vielä oli Teron omistuksessa
Välillä tuli pyöräpoliisi vastaan ja meidät ohitettuaan höllasi kaasua. Kun paikallaolijoita oli kuultu, oli eräs oman kaupungin neito, jolle emme olleet suostuneet jakamaan matkavirvokkeitamme, osoittanut meidät syypäiksi. asemiinsa, vaan pääsimme hedelmälliseen kompromissiin, jossa juomat palautettaisiin meille poistuessamme paikkakunnalta ja sakkolappujen kirjoittelu unohdettaisiin tältä erää. Paikallinen vanhan ajan kyläpoliisipäällikkö jutteli poikien kanssa. Rullasimme nahkarotsit kainaloon turhan huomion välttämiseksi ja lähdimme matkaan. Paikalle saapuessa oli tunnelma rennon vapautunut ja LP:n tyypit olivat poistuneet paikalta. Mercurykin oli poliisin toimesta ajettu aseman pihalle, vaikka vaihteisto vaati vartin verran lämmittelyä ennen kuin vaihteita rupesi löytymään. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, tai jotakin sinne päin totesi jo Paasikivi aikanaan, eika poliisipäällikkökään jähmettynyt Pojat raahattiin kovakouraisesti ulos autosta, jalat haralleen ja raudat ranteisiin, eli täysi mittainen amerikanpidätys. Vaikka tapahtumat aikanaan olivat melko epämiellyttäviä, niin aika on kullannut muistot, ja niiden ansiosta kyseinen juhannus on jäänyt mieleen ehkä parhaiten aikojen takaa. Jonkun ajan kuluttua joku ohi ajanut tiesi kertoa, että Uudenkaupungin pojat polttelivat tupakkaa Säkylän poliisiaseman pihalla. Tämännäköistä sakkia oli mukana viettämässä ikimuistoista juhannusta Eenokilla. Emme kuitenkaan kurkistaneet taaksemme, joten selvisimme perille tyttöjen teltalle. Suuntasimme ison tien vieressä olevaa pyörätietä kohti parin kolmen kilometrin päässä olevaa Pyhäjärven leirintäaluetta, jossa tiesimme tuttujen gimmojen pitävän leiriä. Nappasimme siis vain rotsit matkaan ja löimme ovet lukkoon. Setäpoliisi kertoi, että olisimme vapaita poistumaan, vain keskiolutvarantomme jäisi poliisin huostaan ja sakkoja jaettaisiin aiheesta ”alkoholijuoman hallussapito yleisen huvipaikan välittömässä läheisyydessä”. Myöhemmin Eenokilla tuli pyörittyä useamminkin, ja aina paikalliset viranhaltijat nostivat iloisesti kättään automme tunnistaessaan ja vaikka kyydissä oli välillä melkoisesti porukkaa, saimme ajella aivan rauhassa. Raumalaiset lähtivät taas ystävällisesti kyydittämään meitä. Porukalla putkaan. Nyt alkoi myös selvitä, mistä oli kyse: joku juhlija oli ryöstetty, ja hän oli myös saanut jonkinasteisia viiltohaavoja tapahtuman yhteydessä (oikein arvattu tekijän tausta). Caminoni vieressä seisoi mp-poliisi melkoisen kuumissaan ja piti vahtia, muutenkin poliiseja oli liikkeellä runsaasti Turun liikkuvasta. Minun oikeuskäsitykseeni ei moinen menettely sopinut, vaan vedin sheriffin sivuun ja otin puheeksi tavan, jolla mp-poliisit olivat kohdelleet nukkuvia miehiä, unohtamatta mainita, että toiminnalla oli reilusti silminnäkijöitä. Ei tosin sen vartioineen poliisin kannalta. He lupasivat lähteä kanssamme tiedustelumatkalle. Pakkasimme leirin autoon, haimme poliisiasemalta juomat ja palasimme rannikkokaupunkiimme. Amerikan Rauta 3/2014 95. olisi viisasta lähteä liikkeelle, koska myös sitä voitaisiin etsiä. Asia onneksi selvisi muutamassa tunnissa, ja pojilla oli kuulemma ollut putkassa hauskaa, koska kaikki olivat rajallisten tilojen vuoksi samassa kopissa, jossa oli yhteislauluna laulettu Sleepparien putkabileitä sekä P-biisiä. Piilottelimme teltalla jonkun aikaa ja rupesimme puheisiin raumalaisen seurueen kanssa, joka oli liikkeellä ’64 Malibulla. Katsoimme parhaaksi palata tyttöjen leiriin ja suunnitella seuraavaa liikettä. Tätä seurasi edellä kuvailtu poliisioperaatio. S amaan aikaan oli pidätetty monia, joiden tiedettiin kuuluvan porukkaamme. Joku pojista oli kuullut poliisiauton kyydissä seuraavan radioviestin ”Löytynyt Niilo Heikki Celsius kakkonen, sininen El Camino, pistetään mies vartiomaan.” Ainoa positiivinen asia vartioinnissa oli se, että Camino oli parkkeerattu aurinkoon ja lämpöä oli lähemmäs 30 astetta. Kyyristelimme Letukan takapenkillä ja ajoimme tanssipaikan ohi. Eikä moinen käytös virkavallan taholta ollut niihin aikoihin mitenkään yleisestä linjasta poikkeavaa nuoria autoharrastajia kohtaan, ja se ei varmasti ollut tilanne vain omalla paikkakunnalla vaan yleisimminkin Suomessa. Kimmo-vainaa ja muutama muu oli poimittu uimarannalta, jolla pojat olivat uimassa vaatteet päällä, Sege ja eräs toinen kaveri pääsivät luikahtamaan liftaamalla Uuteenkaupunkiin, tosin sällit nukkuivat Hinnerjoen urheilukentän korkeushyppypatjoissa yön
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 Amerikan Rauta 3/2014. Janne piirsi autosta päivitetyn version, jos vaikka Joni joskus innostuisi rakentamaan siitä taas kustomin. Kutjan kuva Entisöity omin maustein Viime vuoden viimeisessä numerossa esiteltiin Joni Seppälän Hudson, joka oli kertaalleen kustomoitu Suomessa jo vuosikymmeniä sitten
Kovin suuria muutoksia Janne ei halunnut tällä kertaa kokonaisuuteen tehdä, sillä tarkoituksena oli säilyttää alkuperäinen kustom look. Joitakin säätöjä linjoihin oli silti paikallaan tehdä. Lasia myös kallistettiin hiukan lisää taaksepäin. Korista parturoitiin ylimääräiset härpäkkeet, kuten etuvilkut, ilmanottoaukot, keulamerkki, konepellin sivujen koristeet ja ovenkahvat. Amerikan Rauta 3/2014 97. ’30 -mallinen Hudson Roadster palautettiin Jannen piirroksessa pääpiirteissään sellaiseksi, kuin se aikoinaan rakennettiin. Pyöriksi tulivat leveillä valkosivuilla varustetut rättirenkaat Cadillacin Sombrero-pölykapselein. Samalla saranat piilotettiin kliinimmän kokonaisuuden nimissä. Etuvaloja laskettiin alaspäin ja tuulilasin karmia chopattiin hiukan. Auton aiemmin hieman sekavaa olemusta muuttavat melkoisesti takapyörän aukkojen teardrop fender skirtit. Ehkäpä tuulilasin karmikin jäisi koskematta oikeassa versiossa. Väriksi Janne valitsi erittäin tumman violetin aiemman punamustan kaksivärimaalauksen sijaan
Juspe Lehtovirta omistaa nykyisin tämän maan tunnetuimpiin laitteisiin kuuluvan silkkipintaisen edustusauton, jonka salaisuuksien verhoa raotamme seuraavassa numerossa. Aito asia 98 Amerikan Rauta 3/2014 DeSoto Limousine ´52. Jykä kertoo itse auton tarinan USA:n suurlähetystössä työskennelleen William H. Isoilla vanteilla rullaavasta surffifarkusta löytyvät tietysti myös järeät poppikoneet. n a l o h U e S limo & Hot Rod & Rock Show Reilun kokoiset raportit kotimaisista suurnäyttelyistä. Byrdin käytöstä nykyisenlaiseksi ränttätänttänokalla ja fenderwell-peltisarjoilla varustetulla Y-lohkolla kulkevaksi vehkeeksi, joka henkii koko olemuksellaan nostalgiaa.. Siilinjärveläisen Jari Tissarin tämän päivän amerikantyyliä kuvastavan farmarin mataluuden mahdollistaa Ridetechin säädettävällä iskunvaimennuksella varustettu ilma-alusta. Ford Freak Clubin perustajiin kuuluva Jykä Peltonen on omistanut Country Sedaninsa jo vuodesta 1980. Siististi cool Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 15.05.2014 American Car Show Chevy Biscayne STW ´62. Ford Country Sedan ´57
Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset palkitsemaan hänet juhlallisesti vuoden 2014 Ammattina Sankari -gaalassa. A T! N N NY ri.fi A I ISI nka M IL AR tinasa K mat N SA w.am ww KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankari: www.ammattinasankari.fi. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! Ammattina Sankari –kampanjan suomalaiset yhteistyökumppanit etsivät jo neljännen kerran Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi
100 sivua! Amerikan Rauta 03/2014 ”Halusimme auton näyttävän tehdastekoiselta, ikään kuin Mopar olisi tehnyt SRT-malleja jo vuonna 1966.” esta Rautaan • 3/2014 • 8,90€ Rakkaud i p m ä v e äk a i r e Vip v FORD A Coupe ´28 Toisenlainen talli: Road Pilots Imperial Crown 4d HT 8,3 ´66 Simpukasta hammastankoon LISÄKSI Esittelyssä: Chevrolet Caprice 9C1 ´94• Ford Mustang Fastback ´65 Plymouth Suburban STW ´58 • Chevrolet Aerosedan ´47 H-D Sportster 1200 ´92 • Ford Business Coupe ´50 • Chevy Pick-up ´62 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-20 Viipale mediat 6 414887 002455 14003 700245-1403 NRO 11 Oikeasti enemmän luettavaa LA MISSION Seikkailu Amerikan länsirannikolla jatkuu AUTO NÄYTTELYKUNTOON