ON SE SITTEMMIN LEPPYNYT .” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI Nostalgiahengessä Blowed A Body x 3 PLYMOUTH BARRACUD A ’64, VALIANT ’64 & VALIANT SIGNET ’64 RUN TO THE SUN CHICAGO AUTORAMA SOUTH CAROLINAN KEVÄÄN AVAUS Ford Mustang ’67 Chevy 210 Wagon ’56 Chevy C10 Blower ’80 Studebaker Gasser ’41 Lincoln Continental ’69 H-D ”Daytona Demon” ’62 Chevrolet Kustom ’41 ”Justiina” LISÄKSI ESITTELYSSÄ: TOISENLAINEN TALLI: Tomahawk Town LAHDEN IHMEKOLMIKK O FORD ’29 A ROADSTER. Rakkaudest a Rautaan • 3/2015 • 8,90€ 6 414887 002455 1 5 3 700 24 5-1 503 PAL VKO 2015-22 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUT A 03/2015 NRO 19 ”AIHION MYYNYT JASK A VANNO TTI, ETTEI LAIKK A -A VOA SAA TEHDÄ, KUN NE OV AT NIIN HIRVEIT Ä
64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. numer o • 1/2015 Suomen Historia 1/2015 Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414888 002355 1 5 1 800 235 -1 50 1 PAL VKO 2015-19 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina “Suomen p onnistus oli melk oinen – neu volatoiminta v altiollist et tiin so dan aik ana ja sitä la ajennet tiin r ajusti heti sen jälk een. “ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.
Päätimmekin ensimmäistä kertaa julkaista tässä numerossa lukijoiden postia. Niistä on tullut aivan lehden alkumetreiltä saakka paljon hyvää palautetta, mutta myös joitakin todella myrskyävän vihamielisiä moitteita. On mielenkiintoista nähdä, miten asia etenee. Tosiasia kuitenkin on se, että vastaavia kuvia on julkaistu amerikkalaisissa hot rod ja custom -alan lehdissä kautta aikojen – ja nykyisissä kustomkulttuurijulkaisuissa entistäkin enemmän. Nykyinen päätös kun vaatii selvityksen vain ”tarvittaessa”. Liikenneja viestintäministeriö antoi 1.1.2015 voimaan tulevalla ajoneuvolain muutoksella Liikenteen turvallisuusvirastolle valtuudet antaa määräyksiä, ja tätä kirjoitettaessa aiemman rakennemuutospäätöksen korvaava määräys on lausuntokierroksella. Erityisesti Amerikan Raudan facebook-sivuilla on tullut ilmi, kuinka paljon tunteita autojen kanssa poseeraavat mallit herättävät puolesta Kiintoisaa keskustelua Pääkirjoitus taisiin rakennemuutospäätökseen verrattuna. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Myös moottorin vaihtamiseen liittyviä kohtia yksinkertaistetEletään taas sitä aikaa vuodesta, kun sitä miettii koko ajan, joko olisi aika ottaa auto tallista talvisäilöstä. Moottorin painon muutoksen rajoista luovuttaisiin, iskutilavuuden muutoksen vertailun tilalle otettaisiin vääntömomentti, jolle sallittaisiin sama 20 % kasvatus kuin teholle. Ajatuksena oli hakea ainakin yksi auto ajoon pääsiäiseksi, mutta eilisen aamupäivän hetkeksi maahankin jäänyt lumisade sai miettimään, onkohan sittenkään aika. Lehden teossa se tarkoittaa myös siirtymistä ulkomaisten tapahtumien raportoinnista kotimaisiin kinkereihin, talvella kun meikäläisissä ympyröissä on aika hiljaista. Toisaalta se sopii hyvin myös rakentelurytmiin, kun talven mittaan voi poimia uusia ideoita ja katsella esimerkiksi sopivannäköisiä vanteita ulkomaisista rakennelmista, ja sitten seuraavana kesänä saattaakin jo bongata lehden sivulta oman autonsa valmiina tai vähemmän valmiina, mutta kuitenkin jälleen liikenteessä. Mukavaa onkin ollut huomata se, että myös kauniimpaa sukupuolta edustavilta lukijoilta on tullut kehuja hyvällä maulla toteutetuista mallikuvista, jotka on kyllä aina pyrittykin toteuttamaan auton yleisfiilistä tukien. Viime numerossa kyselin niiden uuskadonneiden autojen perään, ja lukijoilta tulikin postia, joka vahvisti sen, etteivät monet aikanaan uustuodut ja sittemmin liikenteestä kadonneet mielenkiintoiset autot ole oikeasti kadonneet täysin eivätkä poistuneet maasta. Se talviajoon parhaiten soveltuva harrastepeli kun odottaa peräpäähän ilmaiskareita toisesta, johon taas pitäisi alkaa rakentaa ilmajousitusta. Lukijoiden negatiiviset palautteet otetaan aina vakavasti, mutta näissä tyttökuvia koskevissa palautteissa on ollut sellainen erikoinen puoli, että palautteen antajat ovat erikseen maininneet, etteivät lue koko lehteä. ja vastaan. Vähäpukeisuus ei ole koskaan ollut itsetarkoituksellista, eikä toisaalta 50-luvun kermakakku-pin-upia ole väkinäisesti yhdistetty 70-lukuiseen tai tuoreempaan autoon, niin nättiä kuin tyyli parhaimmillaan onkin. Kulahtaneen farmarin kanssa on poseerannut kirvestä pitävä ruutupaitainen lumberjill, ja Fox-Mustangin kanssa nykypäivän amerikkalaiseksi rikosetsiväksi puettu malli. Kotimainen näyttelykausikin on aluillaan, joten monissa talleissa paiskitaan tällä hetkellä ympäripyöreitä päiviä auton saamiseksi valmiiksi ajoissa. Ratkaiseviin muutoksiin nykyiseen nähden kuuluu esimerkiksi se, että määritelmiin tuotaisiin tyypin ja siihen rinnastettavan mallisarjan määritelmän lisäksi myös mallisarjan sukupolven määritelmä, jolla pyrittäisiin selventämään, milloin ajoneuvot kuuluvat samaan tyyppiin. Tässä numerossa noita ideoita voi poimia vaikka Myrtle Beachin Run to the Sun -jutusta tai Chicago Autorama -näyttelystä, jossa Timo Hersti kävi. Olennaisia parannuksia nykyiseen nähden ovat harrastajan kannalta seuraavat: Teho-iskutilavuussuhteeltaan alle 30 kW/dm3 moottorin polttoaineensyöttölaitteiston tyypin merkintää rekisteritietoihin ei katsottaisi tarpeelliseksi, ja jo alunperin tehokkaille autoille omamassan suhde moottorin nettotehoon saisi olla minimissään 5 kg/ kW nykyisen seitsemän kilon sijaan. Toisaalta rakennemuutoksiin lisättäisiin myös moottorin ohjausyksikön ohjelmistomuutokset ja kaasuttimen korvaamisen polttoaineen suihkutuksella katsoittaisiin nostavan tehoa 20 % nykyisen 10 % sijaan, ellei muuta osoiteta. Määräys on tavoitteena saada voimaan tulevana kesänä, mutta ennen sen voimaantuloa aloitetut rakennemuutokset saadaan tehdä vuoden 2017 loppuun mennessä vanhan rakennemuutospäätöksen mukaisesti. Myös akseliston osien ja akselistorakenteen muutososien soveltuvuudesta ajoneuvoon, hitsauslisäaineista ja hitsaustyöstä sekä muutettujen rakenteiden ja omavalmisteisten kiinnikkeiden lujuudesta tulisi määräyksen mukaan esittää poikkeuksetta selvitys
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2015. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Tapio Laaninen, Isto Ikonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
veloituksetta) Ennakkoon: Lippupalvelu. Paikka: Lahden Messukeskus Avoinna: la 9-17 su 10-17 Liput:18 € (alle 12 v
Miehen tuorein projekti on ilmajousitettu mattamusta jättiläinen, jonka pellin alle piti tietysti myös hankkia mörkömoottori. 22 Ford A Roadster ’29 Helsinkiläisen Rekan A Roadster sai aimo annoksen nostalgista ilmettä kermanvaalealla kisahenkisellä maalauksellaan. 60 Lincoln Continental ’69 Mika ”Powerking” Salonen tunnetaan kaverina, jonka alla kulkevat kovaa niin moottoripyörät kuin dieselpickupitkin. 34 Ford Mustang ’67 Turkulainen Triangle Motor tunnetaan parhaiten korkealuokkaisista entisöinneistään, mutta firman tiloissa on valmistunut myös useampi kovan luokan pro touring -auto. 66 Chevrolet Kustom ’41 Aiemmin Silvet Bulletina tunnettu, Jokers-kerhon hallussa muodonmuutoksensa aloittanut taildragger muuttui Heath Garagella fadeawaymaalatuksi pullantuoksuiseksi Justiinaksi. 50 Studebaker Commander ’41 Lappeenrantalainen Tommi Äikää rakensi pilalle pilkotusta aihiosta raa’an gasserin, jollaisia ei liiemmälti ole Suomen teillä nähty. 40 Chevy C10 Scottsdale ’80 Uusikaupunkilaisen Max Helpiön mattamustan blower-pickiksen ehostus riistäytyi, ja lopputuloksena on täysin läpikäyty ja koko lailla uutta vastaava kaksivärinen avolava. ESITTELYSSÄ 14 Blowed A-Mopars Remmiahdettu A-body ei ole mikään yleinen näky, mutta lahtelaiset Juha Ahokas, Jere Nieminen, Sami Savikko rakensivat samalla kaavalla ’64-mallisia peräti kolme – yhden avon, yhden kovakattoisen sedanin ja yhden Barracudan. 28 Chevrolet 210 Wagon ’56 Janne Salosen klassikkofarkun konehuoneesta löytyy puhtia, ja myös alusta on rakennettu sellaiseksi, että 7-paikkainen perheauto pärjää mutkateilläkin. Nro 19. Sellainen on myös jutun 460 cid pikkulohkolla varustettu fastback. 72 H-D ’62 Eki Kauranen rakensi projektikuntoisena hankkimastaan epämääräisestä aihiosta tyylipuhtaan klassisen bobberin, jonka maalauksen innoittajana toimivat vanhat sotakoneet. 3/2015 22 Ford A Roadster ’29 66 Chevrolet Kustom ’41 6 AMERIKAN RAUTA 3/2015
ARTIKKELIT 46 Tarinan takana: C10 Mattamustan pinnan vetoa seuraava vaihe pickupin elinkaaressa on usein paalaaminen. 86 LS-swappi LS-moottoreista on tullut suosittu vaihtoehto perinteisen kaasaripikkulohkon korvaajaksi, mutta mitä kaikkea swappi vaatii. 58 Tarinan takana: Studebaker Gasser Kuvat kertovat omaa kieltään siitä, kuinka syntyi puhtaasti kotimainen Gasser. 94 Puuhanurkka Petteri paini akun vaihdon kanssa ja Jussi päätti alkaa itse verhoilijaksi. 80 Chicago Autorama Tuulisen kaupungin vuodesta 1962 saakka järjestetty World of Wheels -näyttely keräsi halleihin peräti 700 autoa, joten myös tyylisuunnat olivat edustettuina ihan laidasta laitaan. TAPAHTUMAT 76 Run to the Sun South Carolinassa tuotiin kalusto kevään kunniaksi aurinkoon ja katseltavaa riitti. muistelee Tomahawk Town -tallin alkuaikoja. 84 Just another night on Crenshaw Kun kerran oli South Centralista selvitty ongelmitta, niin pitihän meininkiä käydä katsomassa toisenkin kerran. 92 Tomahawk Town Olli kävi katsomassa, mitä purku-uhan alla olevalle maineikkaalle tallille kuuluu juuri nyt. VAKIOT 8 Rauta-annos Katsastus-leffan Dodge kävi kaupaksi hurjaan hintaan ja Classic Motor Show’ssa nähdään tänä vuonna tavallista enemmän jenkkikalustoa. 86 LS-swappi 80 Chicago Autorama Kannessa: Blowed A-Mopars 14 28 Chevrolet 210 Wagon ’56 7 AMERIKAN RAUTA 3/2015. 12 Pelit ja vehkeet Tarjolla tavaraa LS-koneenkorvakkeista puusankaisiin aurinkolaseihin ja matalan auton pakoputkilaippoihin. Nyt ei käynyt niin. 10 Postia lukijoilta Päätimme jakaa mielenkiintoisimpia lukijapalautteita sellaisenaan muillekin lukijoille. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Janne otti työn alle ’51 Mercuryn, neliovisena. 90 Muumio muistelee Kari B
Kaikkien aikojen kesäduuni Yleisradio myi vanhoja rekvisiitta-autojaan pois nettihuutokaupassa. Myös punakeltaiseksi maalattu ’80-mallinen ambulanssi-Chevy Van meni kaupaksi, tuoden Ylelle reilut kolme tonnia. Matkan tarkoitus on promootion lisäksi löytää parhaat moottoripyöräilyreitit ympäri Eurooppaa, ja tuottaa videomateriaalia yhteistyössä tarkoitusta varten järjestetyn kuvausryhmän kanssa. Discover More -kiertue starttaa toukokuussa 2015, ja haettavalta kuljettajalta edellytetään sekä edustushommia, että reittisuunnittelua 20 maan halki kulkevalla turneella. Kiertuekuljettajalle korvataan myös kaikki matkan aikana syntyneet kulut. Alunperin tarkoitus oli pitää tavanomainen huutokauppatilaisuus, mutta suuren kiinnostuksen takia myynti siirtyi nettiin. Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen Uutispalsta Tämänvuotinen Classic Motorshow Lahdessa on teemaltaan ”Erilaisuus kunniaan”. Katsastus-elokuvassa nähty Dodge Seneca meni 8 340 eurolla ja 30-lukuinen tummansininen Chevrolet 11 140 eurolla. Skylinerin ”juju” on takakonttiin taittuva metallinen kattoratkaisu, jonka toteuttamiseen vaadittiin muunmuassa 190 metriä sähköjohdotusta. Vuosina 1957-59 valmistettiin yhteensä vajaat 50 000 Skylinermallin Fairlanea, ja teemaosastolle tuleva yksilö tulee viikko näyttelyn jälkeen huutokauppaan myyntiin. Erilaisuus kunniaan Harley-Davidson hakee sopivaa motoristia ajamaan Euroopan halki kahden kuukauden mittaisella kiertueella. Katto meni kiltisti alas 40 sekunnissa, eikä se osoittautunut vikaherkäksi. toukokuuta. Lahden Classic Motorshow järjestetään 2-3. Jos arpa osuu kohdalle, kyseinen onnekas saa reissun lisäksi pitää itsellään kiertueella ajamansa Harley-Davidson Street Glide -moottoripyörän, ja palkkiota kolahtaa tilille 25 000 euroa. Kaikki arkisesta ja normaaliudesta poikkeavat kulkineet kääntävät katseita Lahden Messukeskuksessa, ja yksi tämänlaisista autoista on esitteille tuleva vuoden 1958 Ford Fairlane Skyliner. Ylen lavastejenkit 8 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Yksi sarjassa seurattavista autoista on Uho-Juhon tälle kaudelle valmistuva Mustang, jota on työstetty Janne’s Garagella kiivaasti pitkin kevättä. Gasoline Motor Show Seinäjoki 9.5. Drag Race Life -tuotannolle on myös oma YouTube -kanava, josta voi käydä seuraamassa kaikenlaista aiheeseen liittyvää lisämateriaalia. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Suomalaisen Corvette-rakentaja Kimmo Nevalaisen ’65-mallin Vette on kutsuttu näytteille Bowling Greenissä sijaitsevaan Corvette-museoon, siihen samaan, jonka lattian taannoisesta romahtamisesta on lehdessämmekin uutisoitu pariin otteeseen. Drag Race Life telkkariin 9 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Nyt remontoituun museoon pääsevä, yli 300 km/h kulkeva maailman nopein C2-kopan Corvette viettää tulevan talven syntymäkaupunkinsa museon lämmössä. Hakala Performancelle uusi toimipiste Järvenpäähän Suomi-Vette Bowling Greenin Corvette-museoon Macho Grande Kesäkaudella televisiossa näytettävä Drag Race Life -sarja väläyttää kiihdytysajoja harrastajan näkökulmasta käsin. FHRA Spring Nationals Motopark, Virtasalmi T apah tuma t Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. American Car Show, Oulu Ouluhalli, Oulu 16-17.5. Uusi Järvenpään liike palvelee osoitteessa Vanha Yhdystie 17. www.hakalaperformance.fi Yhdysvaltalaisen autonrakennus-show Roadkillin maskottimainen Macho Grande, eli ’73 GMC Suburban on myyty suomalaiselle Jukka Virralle. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. 454-isolohkolla ja TH400-laatikolla varustettu Suburban on nähnyt amerikkalaista valtatietä jo 350 000 mailin verran, joten kenties sen vuoro on seuraavaksi niellä suomalaista kestopäällystettä. American Car Show, Kokkola Urheilutalo, Kokkola 18-19.4. Ikaalisissa oleva toimipaikka jatkaa toimintaansa entiseen malliin ja sinne on keskitetty huoltoja korjaustyöt sekä asennukset. Classic Motorshow Messukeskus, Lahti 2-3.5. Uutisoimme numerossa 7/2014 Hakala Performancen laajentamisesta pääkaupunkiseudulle. Sopivasti patinoitunut Macho Grande on osa YouTube-historiaa, ja on kieltämättä jännä ajatella sitä suomikilpien välissä. 18.4. Järvenpäähän avattu myymälä palvelee tuotemyynnissä ja näyttelytilana maanantaista keskiviikkoon. Hot Rod & Rock Show, Tampere Messuja urheilukeskus, Tampere 2-3.5. Auto Saloon, Turku Messukeskus, Turku 25-26.4. Tuolloin uusi liike oli tarkoitus avata Vantaalle, mutta kuinka ollakaan, suunniteltu liiketila meni nenän edestä ja uusi tila löytyi Järvenpäästä. 12-jaksoisessa sarjassa tutustutaan ihmisiin, talleihin ja autokalustoon, ja kotimaisesta kiihdytysurheilusta riittänee varmasti paljon kerrottavaa
Oikein hävettää kun ei autoilla ajeta... Sekin takki kääntyi joku vuosi sitten ja nyt on menty Moparin sävelien soidessa. Saattoi olla, että se käännyttiin hakemaank in. Mercury jäi minulla toistaiseksi ainoaksi jenkki-Ford-t uotteeksi lukuisten harrasteide n keskittyess ä silloin GM:ään. Itse löysin juuri vuoden ‘62 Chevrolet Impalan hyvässä alkuperäiskunnossa, maalia myöten. Ihmettelin omituisen repsikanpuo len peilin olevan kuvassa paikallaan – muistelin kaverin räplänneen sen irti matkatessam me (ei tietenkään yli 80:tä) Kouvolasta Kausalan suuntaan... Koin huikean flashbackin leijaillessan i ajassa yli 20 vuotta taaksepäin 90-luvun alkumittelö ihin. Auton tekee mielenkiintoiseksi se, että uutena sen on ostanut itse Curt Lincoln johtamansa, isänsä perustaman yrityksen, Nino Lincoln & co:n nimiin Oy Nikolajeff Ab:ltä. Oheisista kuvista voi tarkkanäköin en päätellä Mercuryn suoneen harrastamis en riemua sen kaikilla osa-alueilla . Pontiac Firebird avo ‘67, Camaro ‘76, harvinainen avo-Buick (muistaakseni Invicta) ‘60 ja oma ‘69 alkuperäinen isolohko-Corvette. Minulle auto tuli tammikuussa 2015, kun Martinsaari oli myynyt Impalan ystävälleni marraskuussa 2014. Kuitenkin SE juttu, jonka halusin kertoa on; Meidän maastamme löytyy myös lukuisia todellisia ”survivoreita” mielenkiintoisella tarinalla. Lincolnilta auton osti hammaslääkäri Björn Köhler, jolta auton on ostanut 4.6.1968 4 000 markan kauppahintaan herra Jaakko Martinsaari. Postia lukijoilta Uuskadonneiden valtakunta Moi Tomi, Pääkirjoituksesi uuskadonneiden valtakunnasta antoi herätyksen laittaa sinulle pari riviä näin sähköpostilla. -Tomi 10 AMERIKAN RAUTA 3/2015. -Tomi Mercury Bongasin lehdestänn e kovin tutun oloisen Colony Parkin, varsinkin rekisteritun nus NFP-78 tuikkasi näköelimee n, tosin ei kyseistä mallia niin hurjasti Suomen teillä ennenkään näkynyt. Auto on 4-ovinen tolppa, 6-koneella, 3-v manuaalilla, ilman tehostajia, mutta sähkölaseilla ja keskuslukituksella :). Siellä on mm. Ensinnäkin uuskadonneita ystävien autoja (ja omakin) löytyy vuokraamani tallin kätköistä. Nyt jäädään mielenkiinn olla odottelemaan, onko kenelläkään tietoa auton myöhemmis tä vaiheista. Ja sitten tärkein; kiitokset alan parhaasta kotimaisesta julkaisusta. Kaikki joko hienossa kunnossa tai vähintäänkin hyvässä käyttökunnossa. Tämän hetkinen kulkineemm e on 1970 avo-Fury. Muistelen nähneeni sen kaksivärisek si maalattuna Mikkelissä luultavasti keväällä 1995. Martinsaari on säilyttänyt auton lähes alkuperäiskunnossa ja edellisen katsastuksen suorittanut vielä vuonna 2006. Auto on ollut sen jälkeen ainoastaan kahdella (oikealla) omistajalla. Perheestämme löytyy Corveten ja Impalan lisäksi myös Cadillac DeVille avo ‘70, Chevy ‘48, tyttären oma prokkis El Camino ‘80 ja työvuoroaan odottava Lincoln Mark VIII, joten perheessämme on varmaan jonkinlainen sitkeä sairaus :) Ystävällisin terveisin Kai Laakso Tervehdys ja kiitos positiivisesta palautteesta! Teillähän kuulostaa olevan komeaa kalustoa, ja varsinkin tuo Impala olisi ehdottomasti oman esittelynsä arvoinen. Ystäväni ei onnekseni ole niin kiinnostunut tällaisista vanhoista amerikanautoista. Ystävällismi elisin terveisin: Karri Pulkkinen Terve vaan, Niin se maailma on pieni
Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.
www.teollisuustyokalut.fi 12 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Pyörimissuunnan saa vaihdettua helposti yhdellä kädellä. 90-luvulla aloittaneen merkin nykyvalikoima on laaja ja osa malleista on suunniteltu sopimaan kypärän alle. www.jukkatukku.net Black Flys -aurinkolasit Tuoteuutuudet Gulfin Classic-sarjan voiteluaineita oli saatavilla jo viime kesänä, mutta suuren kysynnän vuoksi tavara loppui kesken. Hinnat alkaen 199 €. Paineilmakäyttöinen kone on pienestä koostaan ja keveydestään huolimatta suorituskyvyltään ammattilaistasoa. Traction-Masterin tarkoitus on eliminoida jäykän taka-akselin kiertyminen ja ehkäistä sen hyppiminen lisäten pitoa renkailla. www.presco.fi, www.laatukemikaalit.fi 3-toiminen verhoilupuhdiste Näppärä mutterinväännin IDG-Tools on lanseerannut pienikokoisen ½” Stubbymutterikoneen. Gulf Classic -tuotteet ovat korkealaatuisia mineraaliöljyjä ja niissä on huomattavasti korkeampi sinkkipitoisuus kuin nykyaikaisissa moottoriöljyissä. www.usparts.fi Gulf Classic -voiteluaineet Alkuperäiset Traction-Master -tangot on valmistettu Los Angelesissa jo 50-luvulta lähtien, ja valmistetaan edelleen. Mallikohtaisia tankoja on saatavilla Fordeihin ja Chevroleteihin, mutta tarvittaessa niitä voi soveltaa moniin muihinkin autoihin. Omimmillaan se on ahtaissa paikoissa, kuten vaihdelaatikko-, moottorija eturipustustöissä. Hintahaarukka 59-199 €. Öljyt on pakattu nostalgiseen, 5 litran metalliastiaan, jota koristaa 1950-luvulta peräisin oleva Gulf-logo. Nyt niitä taas saa. www.tuumacid.fi Taka-akselin tueksi Ma-Fran valmistama verhoilujenpuhdistusaine desinfioi, syväpuhdistaa ja poistaa tahrat. Vuonna 1965 ne kuuluivat esimerkiksi Mustang Shelby GT 350:n vakiovarusteisiin. Hinta 49 €/ 5 l. Hinta 459 € + alv. Säädettävä momentti kiristykseen ja täydet tehot aukaisussa. Tehokas ainekoostumus poistaa muun muassa virvoitusjuomaroiskeet, jäätelötahrat ja kaikentyyppiset rasvajäljet. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kaliforniasta tulevat Black Flys -aurinkolasit ovat kova sana chicanoiden ja surffareiden keskuudessa. Sen vaahtoominaisuus auttaa nostamaan lian kangasmateriaaleista, minkä lisäksi se eliminoi epämiellyttävät hajut ja nikotiinijäämät. Kalleimpien mallien pokat ovat kokonaan puuta. Hinta 12 €
Saatavat koot 2-3”. www.hakalaperformance.fi Yoket joka lähtöön Janne’s Garage valmistaa 8 mm teräksestä tai rosterista pakoputkenlaippoja, jotka vievät vähemmän maavaraa ja tilaa kuin 3-pulttiset. www.jannesgarage.com Matalan auton pakoputkenlaipat Taka-akselin tueksi Red Line RL-600 on huippuluokan DOT 4 -jarruneste. Hinta 155 €/pari. Hinta 28 €. Tarvittaessa järjestyy myös täydelliset kardaanit joko kromi-molybdeenisinä tai alumiinisina. Jenkeissä valmistettujen hihnojen leveys on noin 5 cm ja pituus on säädettävissä. Black Flys -aurinkolasit Jari Mäki on lisännyt jenkkiautoaiheisten tuotteiden listalleen kitaranhihnat, joita löytyy Dodgen, Chevyn ja Fordin logoilla. Hinta 24,79 €/473 ml. www.tradeparts.info 13 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Laipat ovat myös tiiviimpiä kuin perinteiset 3-pulttiset. Testeissä ei havaittu jarrujen häipymistä tai höyrylukkoja. www.roadmachine.fi Jarruneste vaativaan käyttöön LS-koneen kiinnikkeet Jos päätät vaihtaa perinteisen pikkulohkon LS:ään, tarvitset koneen kylkeen uudet kiinnityskorvakkeet. Hakala Performancelta löytyy operaatioon Strangen rakennustarvikkeita – vaihteiston slip yoket, kardaani-yoket, perän pinion yoket sekä ristinivelet, myös kromi-molybdeenisinä. CPP:n valmistamilla, säädettävillä LS1moottorikiinnikkeillä ja uretaanikorvakkeilla homma hoituu. Hinta alkaen 12 €/pari. Red Line on suorittanut kisakuskeilla sokkotestejä, joissa kuljettajat pitivät erityisesti RL-600 -nesteen poljintuntumasta, koska se lisää ABS-jarrujen syklimäärää. Sen kiehumispiste on kuivana 318°C ja märkänä 204°C. www.jarimaki.fi Merkkiuskollisille kitaristeille Tehoja kasvatettaessa voimansiirtoa voi joutua muokkaamaan uutta kombinaatiota vastaavaksi
A BLOWED Lahden ihmekolmikko 14 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Sen sijaan se, että samassa tallissa on kolme samanvuotista, samanväristä ja vastaavalla tekniikalla varustettua remmiahdettua A-body Moparia, on kova juttu. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tapio Laaninen PLYMOUTH BARRACUDA ’64, PLYMOUTH VALIANT ’64 & PLYMOUTH VALIANT SIGNET ’64. AMOPARS 15 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Se, että jollain on kovin samannäköinen Hemi Orange -värinen Challenger tai Plum Crazy -sävyinen Cuda kuin jollain toisella, ei ole vielä mikään uutinen, ihan niin kuin ei sekään, jos samassa kaupungissa on kaksi punavalkoista ’57 Letukkaa
Ruostettahan tässä ei tosiaan ollut oikeastaan kuin yksi reikä runkopalkissa.” Peräksi tuli kavennettu ja levylukolla varustettu kasikolmevarttinen, ja kun Jussi keksi laittaa 318:n päälle Weiandin 6-71:n, piti askin jatkoksi asentaa korkeamman tartuntanopeuden turbiini. Se olikin haasteellinen löytää, mutta lopulta sopiva tuli vastaan. Siinä oli 318 cid ja nelilovinen manuaali, ja muuten tekniikka koostui pikkuperästä, perusrumpujarruista ja normaalista 273-auton tavarasta. ”Auto oli silloin ostettaessa suhteellisen orkkiskunnossa, ja sillä tuli ajettua toista kymmentä vuotta sellaisenaan. Enää piti selvittää, kenen se oli ja mikä oli sen tarina. Väri oli silloin vähän kirkkaampi punainen ja alla oli Slot Magit. Samin avon takavanteet ovat tosin pari tuumaa kapeammat kuin Jussilla ja Jerellä, koska Jussi tilasi ne alun perin vahingossa Barracudansa etuvanteiksi. ”Niinhän siinä kävi, että pikkuprojekti laajeni käsiin, ja viimeiset neljä vuotta tätä on käyty läpi.” Homma alkoi tavalliseen tapaan. Peräpäähän tehtiin tilaa leveämmille renkaille, runkopalkkeja vahvistettiin ja kardaanitunnelia kasvatettiin. ”Se mikä näissä remmivehkeissä kiehtoo, on nimenomaan se ääni”, Jussi virnistää. Oli minulla yksi toisenmerkkinen jenkki ollut aiemmin vähän semmoisena työautona, mutta ei siitä sen enempää”, Jussi naurahtaa ja jatkaa: ”Sitten sain kuumeen, että Barracuda oli saatava, ja aloin haeskella nimenomaan tällaista. Auto oli käyty jo kertaalleen läpi, ja maalattu paria vuotta aiemmin. Kun palasin kierrokselta takaisin teltallemme, oli myyjätytöllä minulle viesti. Viime kesänä, helteessä pöllyävää Pilvenmäen ravirataa kamera kädessä kierrellessä sisääntuloportin kohdalla ohitseni meni härskin näköinen punainen avo-Valiant, jonka konepellistä törrötti blower. ”Pohjakin puhallettiin puhtaaksi ja maalattiin kaksikomponenttimaalilla. ”Mulla on ollut tuo ’64 Barracuda vuodesta 1996”, kerhon ydinkolmikkoon kuuluva Juha Ahokas kertoo. Totesin heti, että tuo auto täytyy saada lehteen. Mutta mistä kaikki alkoi. Ensimmäisessä versiossa moottori oli alakerraltaan vakiokunnossa, ja Jussi rakenteli sen päälle ahtimelle sopivan Blowed A Mopars Sitten sain kuumeen, että Barracuda oli saatava, ja aloin haeskella nimenomaan tällaista.” Kaikkiin kolmeen autoista hankittiin samanlaiset Cragarin Smoothiet. 16 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Ensin kori purettiin hylsyksi, sille tehtiin vähäiset tarpeelliset ruostepaikkaukset ja sen hitsaussaumoja vahvistettiin. Varapyöräkotelo ja alkuperäistankki on poistettu ja lehtijousenkorvat on tuotu runkolinjaan. Takakonttiin on asennettu kisatankki, ja alkuperäinen kaatuva väliseinä on korvattu kiinteällä kolmen millin pellistä tehdyllä jäykisteellä.” Jussi valaisee. Hän päätyi B&M:n 3500 kierroksen versioon ahtimen tuoman alaväännön vuoksi. Kerhon punainen. Koska tekniikka oli tarkoituksena korvata järeämmällä, suurennettiin myös kardaanitunnelia, jotta 727-aski mahtuu kunnolla paikalleen. Apurungot Jussi yhdisti RHS-putkella, ja runkopalkitkin tehtiin neljän millin tavarasta uusiksi kokonaisuuden jäykistämisen nimissä. J ussin auton muodonmuutos alkoi siitä, kun pressutalli romahti sen niskaan talvella, ja sen seurauksena piti vaihtaa tuulilasi. Joku kaveri oli pyytänyt ottamaan yhteyttä, jos kiinnostaisi esitellä heidän autojaan. Selvisi myös, että kyseessä oli rekisteröity yhdistys nimeltään Blowed A Mopars. Siitä tämä ystävyys alkoi, ja eiköhän se jatku hamaan hautaan asti.” Barracudasta se alkoi. Tallista löytyisi kuulemma sellainen punainen, remmiahdettu avo-Signet sekä kaksi muuta blower A-bodya! Puhelinsoitto paljasti, että tuo talli oli – missä muuallakaan – kuin Suomen virallisessa Mopar-kaupungissa Lahdessa – d:llä tai ilman kirjoitettuna. ”Itse olen tehnyt kaikki peltityöt
Poikkipalkki irtoaa pulteilla, iso alumiininen jäähdytin puolestaan ihan ylöspäin vetämällä. Kukkilassa toimivan JL-Autohoidon tehtäväksi jäi itse maalaus. ”Kori vedettiin peltipuhtaaksi, kaikki pohjatyöt olen tehnyt itse. SISUSTA: Grant-kumiratti, B&M:n shifteri, penkit verhoiltu punaisella plyyshillä. VOIMANSIIRTO: TF727-automaatti, B&M:n turbiini 3500 stall speedillä, kavennettu 8 3/4 perä levylukolla. Siinähän oli kittiä parhaimmillaan viisi milliä, nyt ei ole kuin korkeintaan milli. Sen päälle kiinnitettiin blower ja pari Edelbrockin 500 kuutiojalan kaasareita. RENKAAT: Edessä 195/60 R15, takana 295/50 R15. Kaikki alustan puslat uusittiin ja eteen ja taakse tuli jäähdytetyt levyjarrut tehostimen kera. JARRUT: SSBS:n jäähdytetyt levyt edessä ja takana, tehostin. ”Ahtimen kunnostin ja laakeroin itse”, Jussi kertoo. Jussin Barracudan keulasta on tehty pikairrotettava, minkä ansiosta moottorin irrottaminen nokalta hoituu tarvittaessa helposti. ”Barracudahan meni maalaamoon suunnilleen kuukautta tuon avon jälkeen, vaikka tämän PLYMOUTH BARRACUDA ’64 OMISTAJA: Juha Ahokas, 54 MOOTTORI: 318 cid V8, Weiandin 6-71 -ahdin, muokattu Offenhauserin imusarja, Edelbrockin 500 cfm kaasarit, Fenderwell-peltisarjat, tuplaputkisto, Griffinin alumiininen jäähdytin sähköflektillä. ALUSTA: Alkuperäiset vääntösauvat edessä, apurungot yhdistetty RHS-putkella, runko vahvistettu, takana lehtijousien kiinnikkeet nostettu runkolinjaan. VANTEET: Cragar Chrome Smoothie 6x15” edessä, 10x15” takana. Faktat 17 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Tuohan vedettiin 60-luvun värikartasta haetulla työkonemaalilla”, Jussi selittää. ”Sähköt tehtiin myös kokonaan uusiksi Herstiltä hankkimaani rodijohtosarjaa hyödyntäen, ja Sami sitten sähkömiehenä kopioi johtosarjan omaan autoonsa.” Mielenkiintoisena ratkaisuna Jussi muutti etupalkin pultattavaksi siten, että koneen ja laatikon saa helposti irrotettua tarvittaessa. imukannen Offenhauserin alumiiniversiosta
Jeren Valtterit. KIITOS: kiitokset tallikavereille ja yhteistyökumppaneille. Tästä punaisesta tuli tämmöinen kerhon väri, sillä on vedetty tuon pikkupojan polkuautokin. Elettiin vuotta 2011, kun työn alla olikin sattuman saattelemana jo kaksi A-bodyä yhtä aikaa. VANTEET: Cragar Chrome Smoothie 6x15” edessä, 10x15” takana. Auto oli ilmeisesti viettänyt nuoruutensa jossain Rovaniemen suunnalla, minkä ansiota lienee sen ruosteettomuus”, Jere Nieminen kertaa. ”Paikallaan oli jo valmiiksi kavennettu kasikolmevarttinen taka-akseli. ”Minähän olin hakemassa osia tuohon Jussin Barracudaan, kun korjaamonpitäjä kertoi, että tuossa olisi tuollainen Valiantti, osta se pois. Eihän minulla ennen tätä ollut mitään jenkkejä ollutkaan, mutta autoja olen rakennellut koko ikäni jokkiskilpureista Sierroihin.” Tuolloin mitään kerhoa ei vielä ollut olemassakaan – eihän autojakaan ollut kuin yksi. Barracudan tapaan ’64-mallinen 2-ovinen sedan oli osittain purettu, mutta koriltaan päällisin puolin hyvässä kunnossa. PLYMOUTH VALIANT ’64 OMISTAJA: Jere Nieminen, 26 Faktat Minähän olin hakemassa osia tuohon Jussin Barracudaan, kun korjaamonpitäjä kertoi, että tuossa olisi tuollainen Valiantti, osta se pois.” 18 AMERIKAN RAUTA 3/2015. RENKAAT: Edessä 195/60 R15, takana 295/50 R15. Väri oli semmoinen haalistunut, mutta kori oli täysin ruosteeton. Blowed A Mopars rakentelu alkoi näistä kolmesta ensimmäisenä. Siihenkin on tulossa ahdin, kunhan keretään asennella”, hän heittää naurahtaen. SISUSTA: Grantkumiratti, B&M:n shifteri, penkit verhoiltu mustalla ja valkoisella keinonahalla. KORIMUUTOKSET: Peltinen flippikeula, muutettu avoksi, putkikehikko. 273 siinä oli ollut keulalla. ALUSTA: Alkuperäiset vääntösauvat edessä, takana Cal Tracin traction barit ja ilmaiskarit, lehtijousien kiinnikkeet nostettu runkolinjaan. Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin auto oli läpikäynnin jälkeen ajossa. ”Silloin meille – minulle ja Jussin tyttärelle – syntyi myös tuo vesseli, niin siinä sitten MOOTTORI: ’92-mallinen 360 cid V8, porattu .030 ylikokoon, Iconin takomännät, Weiandin 6-71 -ahdin, muokattu imusarja, Edelbrockin 650 cfm kaasarit, Fenderwell-peltisarjat, tuplaputkisto. Kaikki pisteosat olivat kunnossa ja paikallaan. VOIMANSIIRTO: TF727-automaatti, B&M:n turbiini 3500 stall speedillä, kavennettu 8 3/4 perä
Jeren auton taka-akselilta löytyvät myös Cal Trac traction barit sekä ilmasäätöiset iskarit. Jeren projektin mukana tulleesta ’92 vuoden 360 cid blower-koneesta tuli myös idea kaikkien autojen varustamiseen remmiahdetulla pikkulohkolla. Kaikkien kolmen auton 8 3/4 taka-akselia on kavennettu, jotta on saatu tilaa 295-millisille renkaille. 19 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Jere hankki Valiantinsa Jussin jo rakennellessa Barracudaansa, mutta se valmistui kolmikon ensimmäisenä
Minulla ja Jussilla on vanteet edessä 6x15” ja takana 10x15”, mutta Samilla on takana 8-tuumaiset, kun Juha vahingossa tilasi sellaiset eteen, eivätkä ne sinne mahtuneet.” Näyttikin siltä, että Valiantista tuli nätti ja ripeä ajopeli helpolla. Vielä samana keväänä oli sen maalauksen aika. ”Tai eihän se avo ollut, vaan vihreä, kovakattoinen rullaava kori, jonka kylkiäisinä tuli ’66 Signet. Se oli jotenkin hoonattu pieleen siten, että männätkin joutui uusimaan. Viimeisimpänä parannuksena vaihdoin ne kaasarit isompiin ja ne 500:t taas menivät Samin autoon”, Jere päättää puheenvuoronsa. Olin kuitenkin päässyt muutamaan kertaan lauluporukkaan Jeren Valiantin kyytiin, ja lopulta kerran pääsin tuota ajamaankin. Siitä sitten totesin, että käydään hakemassa minullekin kori aihioksi.” Jaska oli hakenut Valiantin varaosa-autokseen Pohjanmaalta, mutta päätynyt sitten laittamaan koko kasan myyntiin. ”Minulla itselläni ei ollut jenkkitaustaa, vaan olin harrastellut nimenomaan off road -vehkeitä. Syy, miksi halusin tehdä auton tästä, oli Aihion myynyt Jaska vannotti, ettei laikka-avoa saa tehdä, kun ne ovat niin hirveitä. Kaasareina oli aluksi 500 cfm Edelbrockit ja joku hand-made -imusarja, pakosarjat tehtiin itse rodisarjoista soveltamalla. Se oli ihan valmis se kone.” Jere harmittelee. Pojan toiseksi nimeksikin tuli Valtteri.” Jere teki Valiantiin uudet takapyöränkaaret, takakontin lattian ja kardaanitunnelin, jota suurennettiin samaan malliin kuin Barracudassa. Siitä saatiin tarpeelliset osat yhden ehjän auton kokoamiseen, ja niistä ’66:n loppurippeistä tuli sitten palju.” Jaska, jonka Lowdillacina tunnettu avoCaddy esiteltiin viime joulukuussa Amerikan Raudassa, on myös aktiivinen off road -harrastaja, ja metsäpolut olivat vanhastaan tuttuja myös Samille. Muita peltitöitä ei kaivattukaan, joskin takatuentaa parannettiin Cal Tracin traction bareilla. Koko lattiaa oli nostettu viitisen senttiä. Samin Signet. Ratti vaihtui Grantin kumipintaiseen ja shifteriksi tuli B&M – ihan kuten Jussin ja Samin autoihinkin. ”Lohko porattiin .030 ylikokoon ja siihen tuli uudet Iconin takomännät. ”Avo tuli minulle 16. On se sittemmin leppynyt.” Samin Signetin avomuutos on onnistuttu tekemään ilman näkyvää turvakaarta ohjaamoa kiertävän lujan putkikehikon ansiosta. Muuten riitti laakerien uusiminen. isyyslomalla tätä Valiantia rakentelin. tammikuuta 2013 Jaska Jokusenakin tunnetulta Vuorenmaan Jaskalta Helsingistä”, Sami Savikko aloittaa. Edellinen omistaja oli tehnyt myös perän valmiiksi ja hankkinut uuden 727-askin.” Yhteinen tyyli. Lomalla ollessa Jerellä oli hyvin aikaa rakennella Valiantia, joka etenikin hyvää vauhtia. Äkkivilkaisulta autoa ei laikatuksi edes huomaa. ”Ahdettu ’92-mallinen rullajakopäällä varustettu 360-kone tuli irrallaan kaupan mukana, ja se taisi olla pieni kipinä siihen, että muistakin tuli ahdinautoja, mikä taas johti tämän kerhon perustamiseen. Oli autossa jotain hyvääkin: ”Takapyöränkaaret oli leikattu, mutta lattiat oli jo tehty. 20 AMERIKAN RAUTA 3/2015. ”Ei se kone kestänyt kuin puoli kesää, heinäkuussa jo jouduin tekemään sen uusiksi. ”Tässä oli jo hankittaessa nuo Smoothiet alla, ja samanlaiset hankittiin sitten kaikille. Myös vannemalli kolmikkoon valikoitui Jeren Valiantin pohjalta. ”Pohjat teimme itse, ja auto maalautettiin kevättalvella 2011 Saksalan Automaalaamossa.” Penkit oli joskus verhoiltu beigellä plyyshillä ja verhoilu oli niin siistissä kunnossa, että se sai kelvata sellaisenaan. Vaan tulihan siinä sitten kuitenkin mutkia matkaan
Tällä kertaa avomuutos toteutettiin harvinaisen asiallisesti. ”Avo maalautettiin samalla värikoodilla kuin Jeren Valiantin luultiin maalatun, mutta tallilla selvisi, että todellisuudessa Jeren auton pinnassa olikin maalaamon itse sekoittama sävy, joten autoista ei tullutkaan ihan samanvärisiä.” Istuimet verhoiltiin itse mustavalkoisiksi, mikä ei kuitenkaan Samin mukaan tule olemaan lopullinen ratkaisu, vaikka ihan hyvin ne ovat parin kesän ajelut kestäneetkin. RENKAAT: Edessä 195/60 R15, takana 295/50 R15. 21 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Koria jäykistämään tehtiin tukeva turvakehikko, joka kiertää keulasta aina takapenkin taakse, eikä yhteen aikaan laikka-avojen pakolliseen varustukseen kuulunutta näkyvää turvakaarta tarvinnut laittaa kokonaisuutta rumentamaan. ”Jere oli sitten menossa naimisiin, ja koska Jeren oma Valiant oli ollut hänen siskonsa hääautona, hän totesi, että 29.6. Kerhon jäseneksi pääsyn edellytyksenä on se, että omistaa remmiahdetun Moparin, tai omistaa ahtimen, jonka on aikeissa laittaa Mopariinsa.” PLYMOUTH VALIANT SIGNET ’64 OMISTAJA: Sami Savikko, 30 Faktat MOOTTORI: 318 cid V8, Weiandin 6-71 -ahdin, muokattu imusarja, kireämpi nokka, Edelbrockin 500 cfm kaasarit, Fenderwell-peltisarjat, tuplaputkisto. VANTEET: Cragar Chrome Smoothie 6x15” edessä, 8x15” takana. ALUSTA: Alkuperäiset vääntösauvat edessä, takana lehtijousien kiinnikkeet nostettu runkolinjaan. ”Koneelle tehtiin kevyt remontti hoonauksineen ja laakerointeineen. Että kiitos vaan Jaskalle.” Sami toteaa nauraen. Tiesin ex-appiukon autopurkaamolla olevan yhden Weiandin 6-71 -ahtimen, jonka piti alun perin olla vara-ahdin Jerelle, ja kävin sitten lunastamassa sen tähän.” 11-tuumaiset jäähdytetyt ja tehostetut levyjarrut tulivat Racers Placelta, Jere kavensi kasikolmevarttisen taka-akselin oman autonsa akselin mittojen mukaan ja Samin autoon tehtiin samanlaiset lehtijousen kiinnikkeet kuin Barracudassa. On se sittemmin leppynyt.” Hääautoksi. ”Jaskan ilmoituksen teksti, että osta tästä kaksi paskaa ja myy sielusi paholaiselle, piti hyvin paikkansa. JARRUT: 11” jäähdytetyt levyt edessä, rummut takana, tehostin. ”Tämä oli tullessa leimattu 318-koneelle, ja sellainen tulikin eurolavalla auton mukana.” Lavalta löytyi myös useampi eri nokkaakseli, joista jyrkimmän ja ehjimmän näköisen kaverukset valitsivat autossa käytettäväksi. Olihan se ajatuksissa jo aiemmin, muttei sitä kukaan ehtinyt perustaa. Nyt näitä Mopareita on jo viisi. Signet-merkit ovat tarroja. VOIMANSIIRTO: TF727-automaatti, B&M:n turbiini 3500 stall speedillä, kavennettu 8 3/4 perä. pitää Signetin olla valmis, koska hän ei aio mennä samalla autolla naimisiin kuin sisko.” Siitä tulikin rakenteluun uutta vauhtia, ja niin vain avo saatiinkin valmiiksi tavoitepäivämäärään mennessä. SISUSTA: Grant-kumiratti, B&M:n shifteri, penkit verhoiltu beigellä plyyshillä. ”Peltiflippi itsessään on ihan näiden kahden käden työtä”, Sami naurahtaa ja jatkaa: ”Jaska vannotti vielä, ettei laikka-avoa saa tehdä, kun ne ovat niin hirveitä. kuitenkin se, että tässä oli papereissa flippikeula, jota on nykyään vaikeaa otteeseen saada.” Niin, nimenomaan papereissa. Sellaista ei nimittäin autossa paikallaan ollut. Meillä on Jeren kanssa puoliksi se ’66 Signetin raato, sitten minulla on 250-Rami, ’70 Swinger-projekti, ’72 Duster ja vielä Jussin kanssa puoliksi kerhon edustusauto, Nokian aikoinaan omaksi edustusautokseen teettämä 350 Ram Van. Samin avon peltiseen flippikeulaan on tehty samanlainen konepellin takareunan nosto kuin kerhon muissakin ’64 A-Bodeissa. ”Blowed A Mopars -kerhokin perustettiin virallisesti 2014 huhtikuussa
Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen • Malli: Saija Sihvola FORD ROADSTER ’29. Rekan Roadster 22 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Autoa muutaman vuoden koristanut musta väri sai viime talvena väistyä kermanvaalean maalauksen tieltä, jonka myötä autoon tuli ihan uudenlaista race-henkeä. Rekan A valmistui ensimmäisessä vaiheessa neloskoneisena, mutta pian pellin alle hankittiin pirteämpi pikkulohkotekniikka automaatin kera
23 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Tekniikka ei kuitenkaan Rekalla ollessa päässyt auton nokalle, vaan Reka myi kaapin serkulleen, joka vaihtoi siihen tekniikan, ja jonka tallissa auto on tänä päivänäkin. Etujarruiksi tuli TCI:n levyjarrukitti ja takana on Caminon rummut. Kojelautaan Siisti viininpunainen sisustus sopii ainakin yhtä hyvin auton nykyiseen ilmiasuun kuin edelliseen kiiltävänmustaan versioon. Kun auton omistajakin saapui paikalle ja kertoi myyntipuheessaan, että Roadster on lähimpänä moottoripyörää, mitä neljällä pyörällä pääsee ja mukaan mahtuu vähän perhettäkin, niin kuinka ollakaan, myyntipuhe toimi, ja auto vaihtoi omistajaa. Peten maalaamat logot eivät ole suoria kopioita mistään vintagejutuista, vaan taiteilijan oma mukaelma niistä. Kaupat Roadsterista tehtiin alkuvuodesta 2007 ja Reka ajeli alkuun jonkin aikaa nelostekniikalla, mutta pian alkoi vauhtivarvasta kutittaa ja Herstin kanssa sovittiin alustan ja voimanlähteen täydellisestä päivityksestä. Fordin alkuperäinen alusta kunnostettiin niin, että sillä kehtaisi mennä katsastukseen. Lattian alla sijaitsee tehostettu 2-piirinen pääsylinteri, toisin sanoen koko jarrujärjestelmä on tehtaalla suunniteltu samaan autoon. Homma tehtiin monesta muusta kotimaisesta A-mallista tutulla reseptillä: 305+350 ja Caminon perä. Myös Harrikoita on ollut useampia 90-luvulta lähtien. Ei Rekan eka. Ratti on tarvikebanjo, jonka esikuva on ’39 Fordin klassinen sompa. Runko vahvistettiin boxaamalla se kauttaaltaan ja lisäämällä siihen putkesta poikittaispalkki, joka kannattelee muun muassa vaihteiston takapäätä. Surkeita lokasuojia ja astinlautoja ei katsottu aiheelliseksi korjata, vaan niiden kohtaloksi tuli päätyä romumiehen lavalle, sillä olihan enemmän kuin todennäköistä, että auto päätyisi roddattavaksi. Ford Roadster ’29 Pihlajamaan Pete houkutteli Rekan Herstin Timpan pajalle katsomaan ’29 Fordin Roadsteria, joka oli myynnissä. Etuakselina pysyi jäykkä tanko, jota vain dropattiin 4 tuumaa. Nelosesta kasiin. Homma alkoi 70-luvun lopussa ’60-mallisella DeSoto -kaapilla, joka oli entinen poliisimaija. 24 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Myös etujousen silmukat käännettiin lisämadalluksen saavuttamiseksi. Laatikkoa käskee Lokarin shifteri ja käsijarrua saman firman mekanismi kahvoineen. Taka-akselin ripustus muutettiin koilikoille ja tukivarsia tuli neljin kappalein, joista pari viistoon (triangulated fourbar), millä säästyttiin Panhard-tangon asentamiselta. Reka ja Pete olivat olleet kavereita Harrikka-ympyröistä niiltä ajoilta kun Pete oli Järvenpään Saken H-D-lafkassa töissä ja tiesi, että miestä voisi kiinnostaa hot rod -aihio. Olkatapit sekä raidetangonpäät uusittiin samalla. Tarkoitus oli vaihtaa Sotoon kutosen ja kolmilovisen tilalle 383 Magnum ja automaatti, jollaiset käytiinkin Ruotsista ostamassa. Harrasteautoja Rekalla on ollut tämänkin jälkeen. Vuosikymmeniä seissyt kone saatiin elvytettyä käyntikuntoon ilman isompia korjauksia, vain sytkäpuolta, kaasaria ja vuotavaa vesipumppua joutui elvyttelemään. Putkikauppias Rekalla on tanakka jenkkiautotausta, vaikka välillä perheen perustaminen ja yrityksen pyörittäminen onkin vaatinut oman aikansa ja harrastamiseen on tullut taukoa. Parikymmentä vuotta tallissa on majaillut ’57 Ford Fairlane 2d HT ja tuorein hankinta on ’54 avo-Caddy. Etujarrusarja perustuu 80-luvun GM:n A-bodyn jarruihin. Simpukka on Vegan peruja ja ohjauspylväs Limeworksin kiillotettu rosterinen, kuten vilkkukatkaisija ja column droppikin. Vielä kun hankittiin sopivat renkaat, saatiin autoon leima ensi kertaa 50-luvun lopun jälkeen. Tässä vaiheessa Suomi-taustan omaava auto oli jo käyty hakemassa parempaan talteen Turun puolesta. Roadsterin kori oli haettaessa melko kehnossa kunnossa, mutta Timppa oli hitsaillut sen kasaan nykyään saatavissa olevilla uustuotantopeltiosilla ja vetänyt pintaan pohjaväriä
Kun auton omistaja saapui paikalle ja kertoi, että rodi on lähimpänä moottoripyörää, mitä neljällä pyörällä pääsee, niin auto vaihtoi omistajaa. 25 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Samalla konetta kutiteltiin lievästi, viranomaisen sallimissa rajoissa. Pitkä luparuljanssi. American Racingin vanteet sopivat mitä mainiommin kokonaisuuteen, vaikka ensin näytti, että ne eivät oikein sopisi yhteen uuden värin kanssa. Kun logot ilmestyivät autoon, niin tilanne muuttui ratkaisevasti. Uuden ulkoasun ja pikkuparannusten myötä Rekan Roadster on saanut uutta potkua ja näyttävyyttä ja tullaankin näkemään tämän kevään päänäyttelyissä kotimaassa. Ford Roadster ’29 istutettiin kaksi Moonin isoa mittaria, joista toisessa on nopeus ja toisessa neljä pikkumittaria: öljynpaine, voltit, koneenlämpö ja bensamäärä. 26 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Kokonaisuudessaan viranomaispainiin vierähti 7-8 kuukautta, mutta vihdoin ajokaudeksi 2010 kaikki oli kunnossa ja tuore leima papereissa. Samalla se täyttää myyjän antaman lupauksen 4-pyöräisestä moottoripyörästä. Kori maalattiin kiiltävänmustaksi ja sisus verhoiltiin viininpunaisella keinonahalla. Uusi ilme. Tarkoituksena oli myös vaihtaa alle väliaikaispeltivanteet, sillä kun auto tuli maalaamosta, eivät aluvanteet näyttäneetkään oikein kuuluvan tyyliin, mutta kun tekstejä maalattiin kylkiin, korjaantui tämäkin asia. Niiden väreissä päätettiin pitäytyä jo autossa olleissa viininpunaisessa ja mustassa. Vanteiksi tilattiin American Racingin Salt Flatit taakse 6” ja eteen 4" leveinä, ristikudosrenkaat tulivat Cokerilta. Reka ajeli autollaan muutaman vuoden mustana, mutta alkoi viime syksynä olla kypsä muutokseen. Hän päätyi vaaleaan kermankeltaiseen mattaväriin ja oviin maalattaviin numeroihin, jotka samalla paljastavat vuosimallin. Vaikka tallissa majailee muitakin harrastepelejä, on tämä omistajansa mielestä se kaikkein hauskin. Vaikka tallissa majailee muitakin harrastepelejä, on tämä omistajansa mielestä se kaikkein hauskin. Salt Flatit sopivat nyt loistavasti kokonaisuuteen, mutta peltivanteet ovat edelleen varastossa ja voidaan ehkä nähdä tulevaisuudessa Roadsterin alla. Killer Coating ruiskutti värin ja Pete teki vankalla mainosmaalarikokemuksellaan logot, numerot ynnä muut. Auton alkuperäiset johdot ovat kunnossa ollessaankin vain viitteelliset nykypäivän standardeilla mitaten ja niiden luonnonkumieriste oli jo aikoja sitten muuttanut olotilaansa valkoiseksi jauheeksi, joten koko sarja vaihdettiin vaarallisten oikosulkujen välttämiseksi uuteen Rebel Wiren settiin. Koska vanteiden toimitusaika oli melko pitkä, oli väliaikaisratkaisuna alla viininpunaiset peltivanteet. Muutostöitä seurasi myös tarve hyväksyttää tekniikka leimarilla, ja tätä varten oli Trafilta haettava luvat muutoksille. Auton ostoon osin syypää Pete sai tehtäväkseen tekstittää sen kylkiin tyyliin sopivia race-tekstejä. Reka sai malliksi kaverin hakemuksen, joka jo oli hyväksytty kyseisen instanssin toimesta, mutta homma ei silti ollut mikään läpihuutojuttu, vaan sähköposteja vaihdettiin melko taajaan ennen kuin homma oli maalissa. Konepellin sivut jätettiin pois ja tilalle hankittiin klassisissa kilpureissa käytetyt jousikuormitteiset nahkahihnat. Samalla kerralla käytiin käsiksi tuulilasiin, jota chopattiin ja tolpat modifioitiin niin, että ne kääntyvät enemmän taakse päin vauhdikkaamman vaikutelman aikaansaamiseksi
KORIMUUTOKSET: Guide-ajovalot, SoCalin rosteriset lamppujen ja iskarien kiinnikkeet, kallistettu tuulilasi, ’50 Pontiacin takavalot, Pete Pihlajamaan maalaamat race-tekstit. SISUSTA: Limeworksin ohjauspylväs, vilkkukatkaisija ja column droppi, Mooneyesin mittarit, Lokarin shifteri ja käsijarrumekanismi, penkki ja ovipahvit verhoiltu viininpunaisella keinonahalla. 27 AMERIKAN RAUTA 3/2015. VANTEET: American Racing Salt Flat, edessä 4x15” ja takana 6x15”. Faktat FORD ROADSTER ’29 • OMISTAJA: Reka • PAIKKA: Helsinki. 4 tuumaa dropattuun akseliin on porattu kevennysreikiä – kikka, jota kilvanajajat ovat käyttäneet ikimuistoisista ajoista. KIITOS: Hersti Autoshop, Pete Pihlajamaa. ALUSTA: Edessö 4” droppiakseli kevennysrei’illä, käännetyt jousen silmät, takana 4-link ja coiloverit, Vegan ohjaussimpukka. Etupäässä on sopivasti yhdisteltynä mustaa ja kiiltävää. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti, El Caminon 10-bolt perä 3.08-välityksellä. RENKAAT: Cokerin ristikudosrenkaat. Roadsterissa riittää yksityiskohtia: jousikuormitteiset konepellin hihnat, alumiiniset koneen kiinnikkeet, Speedwayn valurautaiset pukinsarvipakosarjat sekä nostalgiset rivoitetut venttiillikopat. MOOTTORI: 305 cid SBC V8, Speedwayn pukinsarvipakosarjat. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut, tehostin
viboja Moderneja 28 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Cemile Kiukas CHEVROLET 210 WAGON ’56. Ne eivät kuitenkaan mahtuneet matalan auton alla kunnolla pyörimään, joten Janne päätti muuttaa suunnan, ja lisäsi autoon annoksen moderneja mausteita samalla kun paranteli mutka-ominaisuuksia rutkasti. 29 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Janne Salonen haki alun pitäen klassikkofarmariinsa perinteistä surffityyliä, ja hankki sen alle Supreme-vanteet paksuin valkosivurenkain. Voimaahan löytyi mukavasti jo ennestään..
”Ainoa vika niissä oli se, etteivät ne kääntyneet tuolla korkeudella tappiin. Sellaisethan kuuluivat Bel Airin vakiovarustukseen, mutta ne on saanut uutena tilattua myös Two-Teniin.” Bel Air -mallista tuttuja alkuperäislisävarusteita ovat myös etulokasuojien päällä olevat lentokonetta muistuttavat koristeet. Elettiin kesää 2012, kun keskimmäistä 210-varustetasoa edustanut farmari saapui Jannen kotipihaan. ”Supreme-vanteet ostin vielä silloin ensimmäisenä syksynä Kaireniuksen Mikeltä.” Vanteet sopivatkin farmariin kuin nenä päähän, mutta pyörimään ne eivät ihan ongelmitta mahtuneet nykyisellä ajokorkeudella. Tyyliin sopivan Betty Boopin kuvan maalasi takaluukkuun Jannen vanha tuttu V-P Heinäaho. No, myy pois chopatun ja ilmajousitetun ’53 Letukkansa ja hankkii tilalle rodiprojektin. 30 AMERIKAN RAUTA 3/2015. ”Mistähän minä aina löydän nuo erillispenkkiautot. Mielessä Jannella oli heti alkuun tehdä autosta surffityylinen, joten siihen oli saatava alle 15-tuumaiset Supremet. Kun lupahakemushomma oli mitä oli, ja meitä on kuitenkin perheessä seitsemän, niin totesin lopulta, että ei siitä kaksipaikkaisen auton kanssa olisi tullut yhtään mitään.” Janne laittoi Coupen myyntiin, ja sille olikin jo tiedossa yksi suoran kaupan ostajaehdokas, kun kiinnostava vaihtotarjous tuli eteen. Siinä ’53 Chevyssähän oli myös minulle tullessa erillispenkit.” Lisää kiiltoa. Minä hankin ’28 Ford Coupen, jota löin vähitellen läjään. ”Harjavallasta soitti Riku Inkinen, joka oli uittanut tämän farmarin edellissyksynä maahan. Chevrolet 210 Wagon ’56 Mitä tekee automies, joka tietää hyvin, ettei koko perhe mahdu kulkemaan kaksipenkkirivisessä autossa, oli siinä sohvia tai ei. Tuoreempi pikkulohko on rakennettu sisuskaluiltaan kokonaan uusiksi, ja siinä on myös tuntematon kireämpi nokka ja portatut rautakannet. ”On siinä sen verran puristuksia, että 99-oktaanisen bensan kanssa joutuu käyttämään oktaaniboosteria”, Janne tyytyy toteamaan salamyhkäisesti. ”Chevy on ollut alun perin punainen, ja se on maalattu viimeksi joskus vuosituhannen taitteessa Jenkeissä.” Mustavalkoisen auton tyyli henki kaikilta osin 70-luvun Kaliforniaa kokomustia keinonahkapenkkejä ja nose down stancea myöten. Seitsemänpaikkaisuutensa lisäksi se kiinnosti erityisesti siksi, että se oli ’56. ”Matalan auton alla oli Rally Wheelsit ja kokonaisuus oli yleisen nuhjuinen. Heti alkuun kiillottelin sen kauttaaltaan ja vaihdoin etuparkkien lasit uusiin. ’55:ttä en olisi edes ottanut.” Huonona puolena Jannen tarpeiden kannalta autossa oli tosin se, että siinä oli edessä erilliset, vanhat tarvikepenkit. Takavalojen alle lisättyjä vaakunoita käytettiin sen sijaan vuonna 1956 vain Nomadissa. Jos oli asento katukilpurimainen, niin samaa henkeä löytyi myös tekniikasta. Surffityylistä modernimpiin viboihin. ”Se Kutjan Jannen choppaama Chevy meni Karin Mikalle, ja sen nimeksi tuli myöhemmin Queen of diamonds. Alusta oli sinällään Janne harkitsi farmariin myös ilmajousia, mutta päätyi sitten rakentamaan siihen menohaluja vastaavan mutka-alustan. Taakse hankin blue dotseilla varustetut lamput”, Janne luettelee ja jatkaa: ”Vaihdoin myös peilit, kylkien Chevroletmerkit ja hankin Herstin kautta helmoihin uudet rosterilistat. Potkuakin on sen verran, ettei uusilla perusautoilla kannata lähteä kokeilemaan liikennevaloissa onneaan
Kauniin kuoren alla piilee enemmän voimaa kuin äkkiä osaisi kuvitellakaan. Perävalojen blue dotit Janne lisäsi myös heti auton hankittuaan. Takakontin surffiaiheisen Betty Boop -kuvan taiteili Jannen vanha tuttu V-P Heinäaho. Tämän klassikkofarmarin kanssa ei kannata lähteä perus-Audilla liikennevalokisoihin. 31 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Ostin itse nuo Coysin C5:t Jenkeistä, ja ne tulivat maahan riihimäkeläisen Petri Jormalaisen kontissa.” Ei myytävänä. Vaihdoin sinne viime talvena Richmond Gearin 3.08-välityksen, joka oli harvin, mikä sai noihin alkuperäisen perän kuoriin sisään”, Janne selittää. Chevrolet 210 Wagon ’56 Sisustus henkii 70-luvun alkua keinonahkaisine tarvikepenkkeineen ja lattiashiftereineen. Puntaroin pitkään, että laitanko ilmajouset, vai teenkö tästä vähän tämmöisen erilaisen. Sitä ihmettelin niitä vaihdellessa eniten, ettei mikään paikka ollut jumissa.” Kun alustasta tuli nykyaikaisen Pro Touring -henkinen, alkoi Janne katsella vanteidenkin suhteen modernimpia vaihtoehtoja. Harmi kyllä, tätä ei kuulemma saa enää rekisteröityä 8-paikkaikseksi, vaikka näitä on tehtaalta 9-paikkaisenakin tullut. 32 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Näitä viiskutosia farmareitahan taitaa ylipäätään olla Suomessa vain neljä, joista kolme on huvittavaa kyllä tullut Jenkeistä samasta tallista.” Tri-five Chevyjen roolin kaikkien suosikkimallina on Jannekin saanut nähdä monta kertaa, kun auto halutaan ostaa väkisin pois. Eihän se tietysti samalla tavalla paikaltaan lähde kuin aiemmin, mutta ei tätä suditteluun olekaan rakennettu.” Jannen Two-Ten onkin siitä harvinainen harrastepeli, että siihen mahtuu koko 7-henkinen perhe kyytiin. Halusin stancen olevan enemmän perä ylhäällä, joten ratkaisin sen hankkimalla taakse tuumaa suuremmat vanteet kuin edessä. Taka-akselille asennettiin myös traction barsit. Kojelaudassa komeilee John D’Agostinon nimikirjoitus. Moottori on uusittu sisuskaluiltaan täysin, ja jo kireä pakoääni kertoo, ettei ole kyse ihan putkiviritteisestä vehkeestä. ”Kävi minulla mielessä peltivanteidenkin asennus rättirenkaineen päivineen, muttei niillä olisi ollut oikein mitään tekoa tuon jäykän alustan kanssa. ”Alkuun siinä oli 4.1-perävälitys, joka oli ihan kamala, kun se huusi kolmevaihteisen askin kanssa maantieajossa niin paljon. ”Tässähän on oikeasti takana leimattu lisäpenkki, ja ensi kesäksi autoon on tulossa myös ’55 Chevyn etusohva. En halunnut myöskään kokokromattuja, ettei tulisi liikaa bling-blingiä. varsinkin edestä aivan loppu, puslat olivat tosi väljät. Sitten totesin, että tarvitsen tavaratilaa, joten en halua sinne mitään ylimääräisiä säiliöitä.” Janne päätyikin tilaamaan eteen putkitukivarret ja QA1:n täysin säädettävät coiloverit, taakse droppilehtijousien kaveriksi tulivat niin ikään QA1:n jäykkyyssäädettävät iskarit. ”Nyt sillä on hieno ajaa, koska 90 kilsan vauhdissa kierroksia on noin 1800. ”Eckler’siltä tuli täydellinen polyuretaanipuslasarja, ja hankin niin eteen kuin taaksekin Addcon Heavy Duty -vakaajat. Päädyin sitten tuohon gunmetal-harmaaseen kiillotetuilla huulilla, enkä ole kyllä sitä katunut. Katselin sopivia isompihalkaisijaisia malleja kauan, kun en halunnut Torq-Thrusteja, joita tuntui olevan kaikilla. ”Viime kesänäkin tuolla Itä-Suomessa käydessä joku alkoi hieroa kauppaa siitä kihlattuni kanssa, ja tarjosikin sinällään ihan järkevän hinnan, mutta edelleenkään auto ei ole myynnissä.” Konehuone ei ole näyttelykunnossa, mutta potkua pikkulohkossa riittää. Surffistuukista muistuttaa kojelaudan Havaiji-tyttö
ALUSTA: Performance Onlinen putkitukivarret ja QA1:n täysin säädettävät coiloverit edessä, QA1:n säädettävät iskarit ja droppilehtijouset takana, Addcon 7/8” Heavy Duty -vakaajat, polyuretaanipuslat, traction barsit. MOOTTORI: Chevy SB V8, korkeat puristukset, uudet sisuskalut, Carter AFB 650 cfm kaasutin, alumiini-imusarja, kireämpi nokka ja portatut kannet, Doug’sin keraamisesti pinnoitetut peltisarjat, 2,5” tuplaputkisto rosterivaimentimilla. Myös takapenkki on verhoiltu etupenkin malliin mustalla keinonahalla. 33 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Takakontin meksikoviltin alla on penkki sikaosaston matkustajille, autohan on tosiaan rekisteröity 7-paikkaiseksi. Faktat CHEVROLET 210 WAGON ’56 • OMISTAJA: Janne Salonen, 38 • PAIKKA: Vantaa. VANTEET: Coys C5 7x17” edessä ja 8,5x18” takana. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti shift kitillä ja korkeamman stall speedin turbiinilla, alkuperäinen perä 3.08-välityksellä. RENKAAT: Nankang NS-2 215/55 R17 ja 245/40 R18. JARRUT: Jäähdytetyt levyjarrut edessä, alkuperäiset rummut takana. Keulan korkeudensäätökin on helppoa coilovereiden ansiosta. SISUSTA: Erillispenkit edessä, alkuperäinen takapenkki, verhoiltu mustalla keinonahalla, Hurstin shifteri, Sunpron kierroslukumittari. KORIMUUTOKSET: Etulokasuojien koristeet, rosteriset helmalistat, Nomadin vaakunat ja Blue dotit takana. Nose down stance on saatu aikaan käyttämällä edessä tuumaa pienempiä vanteita kuin takana
Sliipattu ja riivattu 34 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Turussa toimiva Triangle Motor Co. 35 AMERIKAN RAUTA 3/2015. tunnetaan parhaiten tinkimättömistä harrasteautojen entisöinneistä, mutta kuinka moni tiesi, että heidän pajaltaan putkahtelee ulos myös nykysuuntauksen mukaisesti modernisoituja pro-touring-autoja. Yksi edellä mainituista on asiakastyönä rakennettu ’67 Fastback. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD MUSTANG FASTBACK ’67
Nämä kyseiset paikathan ovat tyypillisiä tämän ikäisen Mustangin ruostepaikkoja. Alkuperäiseen, sileään konepeltiin harkittiin aluksi saman tyyppisiä sieraimia kuin Maserati Ghibli SS:ssä, mutta lopulta konepelliksi valittiin vuoden 1967 alkuperäispeltioptio, jossa on valmiina sieraimet ja vilkkuindikaattorit. Kokoonpano on suunniteltu yhdessä Bill Mitchell Productsin kanssa. Jopa takakylkien alle jäävät tukirakenteet vaativat huomiota osakseen. Ensimmäinen Trianglelta tilattu pro-touringtyyppinen auto valmistuikin jo vuonna 2002. Takakyljet, sisälokasuojat ja ovet oli harsittu kasaan pienillä paloilla korjaten. Korin värikombinaatiota mietittiin pitkään ja hartaasti. Periaatteessa pellit olivat ”katsastuskunnossa”, mutta kori haluttiin vahvaksi ja viimeistely aikaa kestäväksi, joten pellit puhallettiin puhtaiksi ja ne korjattiin, kuten asiaan kuuluu. Jutussamme esiteltävä Mustang kuuluu Trianglen vanhalle asiakkaalle, joka ei halua tuoda itseään julki, mutta hänen omien mieltymystensä mukaan rakennetussa autossa riittää esiteltävää senkin edestä. Helmojen profiilia muutettiin hieman ulkoneviksi ja takavalot upotettiin yksinkertaisemman ulkonäön saavuttamiseksi. Ford Mustang Fastback ’67 Konehuoneessa on World Productsin valmistama, 351W-tyyppinen 460-kuutiotuumainen moottori, jonka perustana on Man O’War -täysalumiinilohko. Hopeaa ja karamellioranssia. Peltitöiden yhteydessä tehtiin myös muutamia korimuutoksia. Aihe kun on useammalle työntekijälle tuttu ja kiinnostava. Autoon jouduttiin tekemään mittavat peltityöt kattaen helmat, lattiat, takakyljet, iskunvaimennintornit ja apurungot. Trianglea ei perinteisesti yhdistetä modernisoituihin muskeliautoihin, vaan pikemminkin entisöityihin ja arvokkaisiin klassikoihin, mutta kun asentajista löytyy kavereita, jotka itse harrastavat viritettyjä jenkkiautoja, niin olisihan se lyhytnäköistä olla hyödyntämättä kaikkea talon katon alle kiteytynyttä osaamista. Kyljissä olevat ”valesieraimet” poistettiin ja niistä tehtiin takajarruille toimivat Ram-Air-tyyppiset jäähdytysilmanotot. Auto oli pajalle tullessaan ajokuntoinen, edellisen omistajan mukaan jopa viimeisen päälle entisöity, mutta tarkemmassa syynissä se osoittautui kuitenkin kolaroiduksi ja ruosteiseksi – suoraan sanoen amatöörimäisesti korjatuksi yksilöksi. Takatolpista poistettiin ritilät, jotta kylkilinjasta saatiin alkuperäistä kliinimpi. Auto oli pajalle tullessaan ajokuntoinen, mutta tarkemmassa syynissä se osoittautui kuitenkin kolaroiduksi ja ruosteiseksi. 36 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Kojelaudan päällinen tikkailtiin mustasta nahasta ja verhoilua korostettiin valitsemalla langanväriksi ulkoasun raitateemaa toistava oranssi. Moottorin toimittaja asensi kokoonpanoon Fastin monipisteruiskun ja dynotti moottorin haluttuihin Kojelaudan päällinen on aitoa nahkaa ja sen tikkauksiin käytettiin ulkoasun oransseihin raitoihin täsmäävää lankaa. Kojelauta viimeisteltiin JME:n valmistamalla mittaripaneelilla, joka varustettiin Autometerin mittarein. Mittaripaneeli on JME:n valmiste ja se on varustettu Autometerin mittarein. Voimanlähteenkään kohdalla Mustangissa ei tingitty. Matto on uusi, mutta alkuperäistyyppinen. Sama teema jatkuu A-pilarien verhoiluissa ja lisätoppauksilla varustetuissa aidolla nahalla verhoilluissa penkeissä. World Productsin valmistamaan, 351W-tyyppiseen 460-kuutiotuumaiseen Man O’War -täysalumiinilohkoon perustuva moottori speksattiin ja suunniteltiin yhdessä Bill Mitchell Productsin kanssa. Täysvarusteltu sotaratsu. Samalla Peksu maalasi takapaneeliin luonteikkaan Fast Back -tekstin. Sisustasta osa uusittiin ja osa kunnostettiin, ja ennen paikalleenasennusta koko kabiini vuorattiin äänieristematolla. Katto on modernia harmaata kangasta ja se varustettiin muokatulla lisävarustekattokonsolilla. Lopulta pääväriksi valittiin Mersun värikartastosta löytynyt McLarenin hopea, johon tehtiin oranssit tuplaraidat House of Kolorin kandyllä. 37 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Loppusilauksena kojelautaan asennettiin nostalgisen näköinen, mutta modernia tekniikkaa sisältävä RetroSoundin soitin. Peräkonttiin tehtiin pohjalevy ja sivupaneelit, jotka verhoiltiin mustalla matolla. Esimerkiksi nokka-akselin geometriassa huomioitiin auton paino ja välitys. Raitojen reunastraippausten väriksi valittiin hämmästyttävän hyvin kokonaisuuteen sopiva sininen, jonka taiteili siveltimellä Pekka ”Wizzzard” Mannermaa. Käytännössä kaikki pinnat käytiin siis läpi tavalla tai toisella
Vanteet ovat Gragarin 17” klassikot. Tunnetta, mikä auton ratissa syntyy, voisi kuvailla jopa hiukan oudoksi, tosin varsin positiivisella tavalla. Sen tarkoitus on toimia omistajansa satunnaisena kesäharrasteautona, jolla voi yhtä lailla ajaa matka-ajoa, käydä cruisingeissa tai pyörähtää stripillä. Kuin poni olisi kasvatettu kilpaoriksi sallittuja lisäaineita säästämättä. 70-90 km/h matkavauhtia ajaessa auto kulkee eleettömästi kuin mikä tahansa uudempi auto, mutta pienikin oikean jalkaterän heilautus herättää moottorin todellisen luonteen. Hiljaisuus ja alustan käyttäytyminen on suorastaan ihailtavaa. Auton rakentamiseen käytettiin kaikkineen yli 2 000 työtuntia, mikä kielii siitä, että missään ei tingitty. Taka-akselissa on Strangen vetoakselit ja case sekä Yukonin välitys. Kilpa-automaiset komponentit yhdistettynä massiiviseen äänieristykseen ja auton keveydentavoitteluun luovat erikoisen ajotuntuman. Korskea käytökseltään. Iskunvaimentimet toimitti Varishock ja jarrutehoa parannettiin Wilwoodin jarruosilla. Ensikäynnistystä asentaja kuvailee virnistellen jopa pelonsekaiseksi. Ominaisuuksia ei luonnollisestikaan voi edes verrata alkuperäisiin, sillä ne ovat aivan eri maailmoista. Tunnelma on varmasti tuttu kaikille, jotka ovat rakentaneet autoa pitkän aikaa ja siitä tulee käynnistäessä ikään kuin elävä olento. Takavalot on upotettu paneeliin ilman kehyksiä ja takatolpista on poistettu alkuperäiset ritilät. Ford Mustang Fastback ’67 Pienikin oikean jalkaterän heilautus herättää moottorin todellisen luonteen. Kaksilla äänenvaimentimilla toteutetun 3” custom-putkiston valmisti Martelius. 38 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Vaihteistoksi asennettiin manuaalitoimiseksi muutettu C4-automaatti, joka vahvistettiin vastaanottamaan moottorin antamat selkäsaunat. spekseihin. Shifteri ja turbiini otettiin B&W:ltä. Tarkempi perehtyminen konehuoneeseen paljastaa useita uudelleensuunniteltuja ja omavalmisteisia osia. Kuin poni olisi kasvatettu kilpaoriksi sallittuja lisäaineita säästämättä. Alustaa kohennettiin vaihtamalla eteen putkitukivarret ja taakse nelilinkkituenta, jotka molemmat poimittiin Chassisworksin valikoimasta samoin kuin vakaajat ja hammastanko-ohjaus. Moottoriin ajettiin ohjelmaa läppärin kanssa, kunnes sytytysja syöttökäyrät saatiin synkronoitua. Näihin kuuluvat esimerkiksi paisuntasäiliö, pissapojan säiliö sekä todella matala ilmansuodatin
RENKAAT: Edessä Michelinin Pilot Street 3 koossa 235/45 R17, takana Mickey Thompson Street Comps 275/40 R17. ALUSTA: Chassisworksin putkitukivarret, nelilinkkituenta, kallistuksenvakaajat ja hammastanko-ohjaus, Varishock-iskunvaimentimet. Ne ovat Pekka Mannermaan käsin maalaamat samoin kuin perän Fast Back -tekstikin. MOOTTORI: 351W-tyyppinen täysalumiininen 460 cid V8, Fastin monipisteruisku, MSD:n sytytysjärjestelmä, Marteliuksen 3” custom-putkisto kaksilla vaimentimilla. • PAIKKA: Turku. KIITOS: Kaikille projektissa mukana olleille. Faktat FORD MUSTANG FASTBACK ’67 • RAKENTAJA: Triangle Motor Co. VANTEET: 17” Cragar SS. SISUSTA: Musta nahkaverhoilu oransseilla tikkauksilla, muokattu lisävarustekattokonsoli, JME:n mittaripaneeli Autometerin mittarein, Retro Soundin soitin. 39 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Hopean ja oranssin saumaan tehtiin siniset straippirajat, jotka korostavat värien kontrasteja entisestään. KORIMUUTOKSET: Takatolppien ritilät poistettu, ovien takana olevista valesieraimista tehty toimivat Ram-Air-tyyppiset jäähdytysilmanotot takajarruille, helmojen profiilia muutettu ulkonevammaksi, takavalot upotettu takapaneeliin, vuoden 1967 optiokonepelti sieraimilla ja vilkkuindikaattoreilla, hopea McLarenin värisävy House of Kolorin candy-oransseilla raidoilla ja sinisillä reunastraipeilla. JARRUT: Wilwoodin levyjarrut. VOIMANSIIRTO: Vahvistettu ja manuaalitoimiseksi muutettu C4-automaattivaihteisto, B&W:n turbiini, Strangen vetoakselit ja case, Yukonin välitys
Blo wer-pickis 40 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Uudestakaupungista kotoisin olevan Max Helpiön läpikäymän pickiksen pellin alta löytyy remmiahtimella ruuditettu pikkulohko, joten tavaraliikahtaa tarpeen tullen varsin ripeästi. Blo wer-pickis Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen CHEVROLET C10 SCOTTSDALE ’80. 41 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Hyttiin vaihdettiin koko lattia helmoineen sekä Chevrolet C10 Scottsdale ’80 Masin oli tarkoitus ottaa auto kutakuinkin sellaisenaan pikkufiksien jälkeen ja leikkiä nokalla olleella blower-tekniikalla ja 5-vaihteisella manuaalilla. Tämäkin yksilö oli alunperin varustettu 5,7-litraisella Oldsmobilen lohkoon perustuvalla dieselillä. Yleisin väriyhdistelmä aikoinaan oli sinivalkoinen ja kuparivalkoistakin näkyi melko paljon. Suomi on varmasti ainoa maa maailmassa, jossa kyseisiä koneita on ollut käytössä muutamaa vuotta pidempään. Jos kyseessä olisi ihminen, puhuttaisiin saattohoidosta. Kahden viikon projektiksi tarkoitettu juttu venähtikin sitten pariin vuoteen, tosin vain puolet siitä oli aktiivista rakentelua. Vaihdossa sinne vietiin ’90-mallinen Chevy pick-up ja kotiin tultiin jutun autolla, joka ostohetkellä oli terminaalivaiheen mattamustassa värissä. Sähköjohdot vaativat kuitenkin välitöntä huomiota, joten niitä ruvettiin selvittämään. Matka kohti viimeistä määränpäätä on alkanut. Auto on todennäköisesti ollut melkoinen kiertopalkinto, kuten monet muutkin saman tuontierän laitteet, ja raatanut erilaisissa toissa maanrakennustyömailta hartiapankkirakentajan parhaaksi ystäväksi. Avolava oli tullut uutena Suomeen yhtenä Metro-auton maahantuomista yksilöistä, joita vuonna 1980 oli yli 800, suurin osa diesel-koneisia. 42 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Samalla huomattiin, että jarruputket olivat melko ruosteisia, ja vain tuntia myöhemmin oli hytti nostettu pois rungolta. Kuten monessa muussakin kiertopalkinnossa, olivat eri omistajat lisäilleet omia virityksiään ja tehneet lähes läpitunkemattoman viidakon kojelaudan alle. Kotimaiset Pelle Pelottomat kuitenkin pääsivät pikkuhiljaa perille koneen saloista ja niitä opittiin jalostamaan niin, että sitkeimmät sissit ajoivat satoja tuhansia aina seuraavan vuosituhannen puolelle. Konehan sai jo uutena täyden suden maineen, ne kun lähes poikkeuksetta hajosivat hyvissä ajoin ennen kuin sata tuhatta kilometriä tuli täyteen. Pellit näissä suolassa ikänsä lionneissa pikureissa ovat yleensä melko heikossa kunnossa, eikä tämäkään yksilö tehnyt poikkeusta. Masin oli tarkoitus ottaa auto käyttöön kutakuinkin sellaisenaan pikku fiksailujen jälkeen ja leikkiä nokalla olleella blower-tekniikalla ja 5-vaihteisella manuaalilla, joiden takia auto oli pitkälti tullut hankittuakin. Edestä Masin pikuria on laskettu 2” ja takaa 4”, jolloin alkuperäinen lievä etunoja on vaihtunut vaakasuoraan asentoon. Se niistä pikkufikseistä. Poikkeavaa tässä yksilössä oli väritys, ulkopinnan vihreävalkoinen ei ollut yleisin vaihtoehto, eikä varsinkaan sisustan vihreä, johon ei nykyään saa mitään uustuotantoverhoiluja. Osaltaan tähän vaikutti ehkä se, että maassamme niitä kaupattiin nimenomaan peräkärryn vetokyvyllä, kun taas Jenkeissä varoiteltiin moiseen ryhtymisestä. Toisin kuin ihmisen kohdalla, ei tuomio autolle ole yhtä peruuttamaton, vaan se voidaan tuoda vielä takaisin viimeiseltä rajalta, kuten on käynyt Max Helpiön Scottsdalelle. Auton varhaisvaiheista ei ole mitään tietoa, mutta arkeologisten tutkimusten yhteydessä maalikerroksia löytyi mattamustan alta seuraavasti: punaista, hopeaa, valkoista ja eri vihreää kuin alkuperäinen. Masi osti Scottarinsa syksyllä 2012 Loimaalta. Uudessakaupungissa onkin kavereilla sanonta: kun muut vielä miettivät, on Masi ehtinyt jo tehdä viisi virhettä. Kun auton pintaan ilmestyy mattamusta väri, on kyseessä sama ilmiö, kuin silloin, kun vanhaan liikerakennukseen avataan kirpputori. Surullisenkuuluisan dieselin jatkona on Masinkin autossa ollut kolmiportainen TH350automaatti ja kymppipulttinen 2.77-välityksellä oleva perä sekä tehostajat – vakiovarustus näille toiseksi keskimmäisen mallisarjan autoille. Tiputus ei kuitenkaan vaikuta auton käyttöön rajoittavasti
43 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Weiandin ahdin on profiililtaan melko matala, joten sen vuoksi ei ole tarpeellista tehdä konepeltiin ylimääräisiä reikiä tai pahkoja. Siisti ilmiasu ei rajoitu vain ulkokuoreen, vaan myös auton alusta sietää lähemmänkin tarkastelun. Koneen huonoa alipaineen tuottoa ei ole tarvinnut kompensoida millään, koska autossa on jo uutena ollut Hydroboost-jarrutehostin
Lopullinen kokoaminen suoritettiin uusien Alkuperäisen perävälityksen kanssa huippunopeus olisi ylivaihdelaatikolla ollut hyvän matkaa yli 300 kilometriä tunnissa. Runko taas oli hyvässä kunnossa varmasti rakenteensa ansiosta, avoin u-profiili kun ei kerää millään rapaa ja suolaa itseensä ja tuulettuu koko ajan. Uutta peltiä tilattiin LMC Trucksilta, ja uusina tulivat ovet, lokarit, syylärinkehys, lavankyljet ym. Peltitöiden jälkeen uuden maalin veti pintaan Rautasen Sami, jolla itselläänkin on pari tämän mallin pickupia, toinen sillä aikaisemmin mainitulla 5,7 dieselillä. Auton työkaluluonteeseen kuuluu, että sillä voi kuljettaa yhtä ja toista. Sen päällä on Weiandin 144-remmiahdin sekä Edelbrockin 650 cfm kaasari. 1986 tai uudempi 305-kokoinen crate-motti, johon oli vaihdettu matalampipuristeiset männät, Lunatin blower-nokka ja ratasjakopää. Muutenkin Uudenkaupungin nurkille on kertynyt ’73-87 Chevy pickupeja peräti kymmenisen kappaletta, joista suurin osa on harrastekäytössä. Jarrut uusittiin myös täysin, uutta tulivat niin rummut, levyt, putket, letkut, sylinterit, satulat kuin vaijeritkin. Kaukana parin tonnin raadoista. Myös irrallaan olevat ripustuksen osat saivat saman käsittelyn ja kokoamiseen käytiin kokonaan uusin osin. Sille riittikin hiekkapuhallus ja maalaus. Työkalulaatikko on kätevä tarvike, jossa voi kuljettaa vaikkapa sidontaliinoja sateelta suojassa, myös ostokset kulkevat kotiin ilman, että appelsiinit ovat pitkin lavaa. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Kone pysyi kuitenkin samana kuin ostettaessa. Pihalla seisovista varaosa-autoista napattiin myös yhtä ja toista. Myös tuulilasin alareunaa jouduttiin korjaamaan melko mittavasti. Joka ainoa pusla, nivel ja muut kuluvat osat vaihdettiin uusiin, ja samalla tehtiin kevyt madallus: takaa 4 tuumaa ja edestä kaksi. Uudeksi välitykseksi tuli urheilulliselta kuulostava 4.11 lukolla. Perävälitykseen puututtiin samalla, alkuperäisen kanssa ylivaihdelaatikolla olisi laskennallinen huippunopeus ollut hyvän matkaa päälle 300 kilometriä tunnissa. Takana siirrettiin jousen kiinnityspisteitä ylöspäin Belltechin sarjalla ja eteen tulivat droppispindlet. 5-vaihteinen manuaali sai lähteä ja tilalle tuli Tonterin Karin preppaama TH200-4R. Harvemmin nähty vihreä sisustus oli ostaessa hyvässä kunnossa ja vain matto on uusittu, muu on vain pesty perusteellisesti. Mittaristoon on lisätty ahtopaineja bensanpainemittarit. Alun perin auto oli pienessä etunojassa, joten näillä arvoilla se saatiin vaakasuoraan maahan nähden. Blower-koneella ja dieselillä on yksi yhteinen ominaisuus – ne eivät kumpikaan tuota mainittavia määriä alipainetta, joten uutena autossa tullut Hydroboost-tyyppinen jarrutehostin oli tarpeellinen, se kun tuottaa tarvittavan tehostuksen hydraulisesti samasta pumpusta, joka antaa voimaa ohjaukselle. Chevrolet C10 Scottsdale ’80 tietenkin takakulmat
Auton takakilpi tulee kiinni peräkoukun reikään työntämällä pikakiinnityksellä. MOOTTORI: 305 CID crate-lohko, matalapuristeiset männät, Lunatin ahdinkäyttöön suunniteltu nokka, ratasjakopää, Weiand 144 -ahdin, Edelbrock 650 cfm kaasari. Tällaisella pelillä kelpaa kurvailla ja vetää veneitä veteen. Masin auto lienee ensimmäisiä, joka on käynyt läpi näin mittavan kunnostuksen, eikä sen hinta varmasti liiku enää tonnin-parin haarukassa, johon näiden kohdalla loppuun nautittuna on totuttu. SISUSTA: B&M:n shifteri. Muut sisustuksen osat olivat hyväkuntoisia, ja perusteellisen pesun jälkeen ne voitiin ruuvata takaisin sellaisenaan. Tuoreen maalin päälle kiinnitettiin kaikki uudet kiiltävat listat ja uudet “show quality” -puskurit. Faktat CHEVROLET C10 SCOTTSDALE ’80 • OMISTAJA: Max Helpiö, 25 • PAIKKA: Uusikaupunki. kumiosien kera, ovien ja ikkunoitten tiivisteet vaihdettiin kaikki ja ohjaamoon asennettiin uusi musta matto, koska vihreää ei ole tarjolla. Alkuperäinen maski oli sen verran hyväkuntoinen, ettei sitä tarvinnut vaihtaa. Auton alla pyörivät klassiset Chevyn 15-tuumaiset Rally Wheels -vanteet, takana 10” ja edessä 8” levyisenä. 45 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Näidenkin laitteiden harrasteautopotentiaaliin ollaan pikkuhiljaa meillä heräämässä, onpa niitä tullut jo uustuontinakin maahamme. Kuvien oton jälkeen Masi on ripeäliikkeisenä kaverina tehnyt jatkojalostussuunnitelmia auton suhteen, ja seuraavassa vaiheessa nokalle on tulossa LS-perheen kone. Jos lehtemme esittelisi vesikulkuneuvoja, näkyisi saman rakentajan tuotoksia enemmänkin sivuillamme. Kun takapuskuriin on vielä asennettu vetokoukku ja molemmat takapyörät raapivat, on sen kanssa hyvä vedellä veneitä, jotka ovatkin miehen toinen intohimon kohde. RENKAAT: 235/75 R15 edessä, 295/50 R15 takana. VOIMANSIIRTO: Kari Tonterin preppaama TH200-4R, 10-Bolt-perä 4.11 välityksellä ja Eatonin lukolla. VANTEET: Rally Wheels, edessä 8x15” ja takana 10x15”. ALUSTA: Belltechin 2” droppiolka-akselit edessä, Belltechin 4” madalluspalat takana. Tosin uskomme, että autojenkin kohdalla hänestä tullaan kuulemaan vielä. Vieno hymy omistajan huulilla on enemmän kuin ansaittu. Paikallisen poliisin kannan mukaan riitää, että hinattavassa peräkärryssä on kilpi näkyvillä
2. 7. Vaikka peltiä jouduttiinkin hitsaamaan, on pahempiakin nähty. Tuttua katseltavaa sellaiselle, joka on erehtynyt tekemään samaisen toimenpiteen vanhalle Suomi-autolle. Lattiaa ja helmoja hitsailtiin mittavasti. Hytistä pois leikattuja paloja. 4. Uusia korjauspaloja sovitettuna paikoilleen. Hiekkapuhallettua runkoa ei tarvinnut hitsata lainkaan, se oli tuulettuvan rakenteensa ansiosta selvinnyt kotimaan suolakylvyistä pienilla pintasyöpymillä. 6. Tuulilasin alareuna on hyvin tyypillinen ruostepaikka näissä. Tästä alotettiin. 8. Uksi asia johti toiseen ja näin sai “nopea projekti” alkunsa. Tarinan takana 1 2 3 4 5 UUDELLEENSYNTYMÄ 6 7 8 46 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Maisemaa hiekkapuhalluksen jälkeen. 5. Tilanne näytti tältä vain tunti sen jälkeen, kun piti vain hiukan katsella sähköjä. Lava oli kokonaan osina, ja sen pohjaa jouduttiin myös hitsaamaan. Pikurissa oli jo pinnassa mattamusta väri, joka jää monen auton viimeiseksi ennen romumiestä. Kokoaminen tapahtui kokonaan uusilla takakyljillä. Teksti: Olli Lehtinen, kuvat: Max Helpiö Mattamusta väri on monelle pickupille lopun ennusmerkki, mutta tämän C10:n kohdalla se johti uuteen alkuun. 3. 1
Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Minkä tahansa Kamasa Tools paineilmatyökalun ostajalle Kamasa Tools Piké -paita veloituksetta! Max. www.svh.. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info tai www.tradeparts.info NEW TRADEPARTS.INFO Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta. Phone. vääntö: 610 Nm Pituus: 122 mm Paino:1 300 g K 9827 179,00,“nysä” mutteriväännin Puh: 010 470 9860 Verkkokauppa Jokaiselle jotakin WWW.PAIMELANPARONITAR.FI
Vanhan ja uuden välityksen lautaspyörät vierekkäin. 12. Maalauksen jälkeen oli miellyttävä koota hyttiin kiinni kaikki kunnostetut ja maalatut komponentit. 10. Takapäätä on madallettu Belltechin madallussarjalla, joka muuttaa jousien kiinnityspisteitä runkoon nähden. Paljoa tämän vähemmillä mutkilla putkien teko tuskin onnistuu muissakaan autoissa. 13. 9 10 11 12 13 14 15 16 17 48 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Mittaristoon tuli uusi lasi, yksityiskohta, joka vaikuttaa enemmän kuin uskoisi. Liika ääni ja kuumuus eivät ole ajomukavuuden kannalta toivottavia juttuja. Chevy pick-upin alustassa on loistavasti tilaa pakoputkille. Maalattuun alustaan tuli uutta kaikki jarruosat, kuten putket, levyt ynnä muut. 11. 17. 9. 15. 16. Uusia listoja soviteltiin kylkeen teipin avulla. Samea vanha lasi kun huonontaa koko auton yleisilmettä. Melkoinen ero paksuudessa, vastaavasti ovat eripaksuiset pinionrattaakin. Puhdasta, puhallettua ja maalattua runkoa on ilo käsitellä varsinkin kun käytettävissä oli nosturikin. Puhtaaseen, maalattuun lattiaan oli hyvä kiinnittää uudet eristeet. Tehtaaltakin ne tulevat teippiasennuksena, vain päissä on kiinnikkeitä tai ruuveja. Bensanja ahtopaineen mittarit lisättiin myös. 14
09-302 847, Fax 09-340 1073 | jaakko.husso@pp.inet.. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin. www.americanpower. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 03 652 3380 GSM 0400 813 297 americanpower.oy@gmail.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna www.jenkkiautohuolto. Puh. Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 2.4.2015 mennessä.. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus
Teksti: Tommi Äikää • Kuvat: Kimmo Janhunen STUDEBAKER COMMANDER COUPE ’41. 50 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Annetaanpa miehen kertoa auton tarina ihan itse. Tommi Äikään pajalla syntynyt Stude on sikäli erikoinen tapaus, että kyseessä on Suomessa puhtaasti härmäläisin voimin rakennettu gasseri. Gasserit ovat eksoottisia laitteita suomalaisessa harrastekentässä, mutta viime aikoina autokantaamme on saatu muutamia piristäviä yksilöitä
51 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Bensiinin ollessa ainut sallittu polttoaine, vapaastihengittävät moottorit alkoivat jäädä tehossa jälkeen ja 1959 ahdetut autot hallitsivatkin sekä dragsterien että vakiokoristen autojen luokkia. Tällä Painonsiirron tehostamiseksi autoja korotettiin mahdollisimman paljon, jopa turvallisuuden kustannuksella. Aluksi autot olivat käytännössä vakioautoja, joihin oli lisätty ahdintekniikka. Suolajärvillä muutamat kuljettajat käyttivät ahdintekniikkaa, mutta 50-luvun puoleenväliin mennessä drag race -kuljettajat eivät juuri käyttäneet ahtimia voiman lisäämiseen moottoreihinsa. Sodan jälkeen monilla roddareilla oli kokemusta ahdetuista lentokoneen moottoreista, mutta vaikka ahtimien edut tunnettiinkin, ne eivät yleistyneet autokäytössä. Gasserismin abc. 1960 NHRA erotti ahdetut coupet omaksi luokakseen, mikä synnytti Supercharged Gas Coupes -ryhmän. General Motorsin huuhtelupumppuja taas oli saatavilla runsaasti armeijan ylijäämävarastoista, mutta sellaisen asentaminen ei ollut mikään bolt-on-juttu imusarjojen, vetolaitteiden ja muiden vastaavien puuttuessa. Rahat laitettiin moottoriin ja itse auto oli mahdollisimman halpa. Ryhmä oli jaettu A/ GS, B/GS ja C/GS -luokkiin iskutilavuus/ painosuhteen perusteella. Vuonna 1957 NHRA kuitenkin kielsi turvallisuussyistä sen käytön, minkä seurauksena ahtimien käyttö lisääntyi voimakkaasti. Takalokasuojat ovat '38 Lincolnista ja loput on taivuteltu suorasta pellistä. Saatavilla niitä oli McCullochilta ja Italmeccanicalta, mutta ne eivät oikeastaan soveltuneet kilpakäyttöön matalan ahtopaineensa takia. Kiitos muun muassa Don Garlitsin, NHRA joutui kumoamaan kieltonsa vuonna 1963 ja pääsemme nauttimaan nykyäänkin nitrokäyttöisistä kiihdyttimistä. 52 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Studebaker Commander Coupe ’41 Kun Stude tuli Suomeen, sen peräpää oli katkaistu takaikkunan takaa ja kontin tilalle oli sovitettu halkolaanilla käytetty klapisirkkeli. Euroopassa ahdetut kilpa-autot hallitsivat ratoja jo 20-luvulta alkaen, mutta uudella mantereella vannottiin enemmän iskutilavuuden nimeen. Blowerien käyttö oli lapsenkengissään ja käytetyn ahtopaineen, puristussuhteen, ajoituksen ynnä muiden opettelu päättyi usein monelle niin tutulla tavalla; männät löytyivät öljypohjasta, kannentiivisteet pullahtivat pihalle, kampiakseli lähti maata kiertävälle radalle… Sen sijaan kemiallinen ahtaminen, eli nitrometaani, oli sen ajan moottoripäille huomattavasti tutumpaa
”The Big Fouria”, eli K. 53 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Luokka nosti drag racingin suuren yleisön tietoisuuteen, koska se sai paljon julkisuutta sen ajan medioissa. Auto oli tuotu Suomeen jo toistakymmentä vuotta aiemmin, minkä jälkeen se oli kierrellyt usealla omistajalla tulematta kuntoon, paitsi huonompaan. Tehoa alettiin saamaan moottoreista varsin nopeasti enemmän kuin sen ajan renkaat pystyivät välittämään rataan ja kilpailijat ryhtyivät parantamaan pitoa erilaisilla konsteilla. Aluksi autoina oli lähinnä Fordeja, Chevyjä ja Studebakereita, mutta nopeasti valtamerkiksi nousi Willys. Halkolaanilta drag stripille. Pittmania, John Mazmaniania, George Montgomerya ja Stone-Woods-Cookia voitaneen pitää historian ensimmäisinä ammattilaiskuskeina. samalla tutulla kaavallahan koko hot rodding on saanut alkunsa ja moni suomalainenkin on aloittanut kiihdytysuransa. Lyhyt akseliväli ja korkea painopiste tekivät autoista vaikeita ajettavia ja lähdöt olivat viihdyttävää katsottavaa. Varmaan suurimpana syynä auton alakuloon oli se, että sen takaosa oli leikattu pois jo Jenkeissä. 60-luvun puolivälin paikkeilla renkaat ja alustat olivat kehittyneet niin paljon, että autot alkoivat madaltua, eivätkä enää näyttäneet gassereilta sellaisina kuin useimmat meistä ne mieltävät. Erinäisten vaihtokauppojen jälkeen päädyin kuitenkin kasan omistajaksi, kun ei se kenellekään muulle kelvannut. Jo 60-luvun alkupuolella parhaat autot kulkivat varttimailin alle kymmenen sekunnin loppunopeuden ollessa yli 240 km/h. Autoissa oli lisäpainoa jopa 700 paunaa ja kiihtyvyys vain parani, mitä enemmän painoa oli. Willyksessä oli kolme hyvää puolta – se oli kevyt, edullinen ja saatavilla. Hinta tai sen suhde aihion lohduttomaan kuntoon nähden piti auton kuitenkin poissa tontilta. Takapuskureina käytettiin vesijohtoputkea, joka valettiin täyteen lyijyä. Fenderwell-pakosarjat ovat niin ikään omatekoiset. Näkyvin osa siitä oli alan lehdistössä käyty nokka-akselivalmistajien välinen taistelu, jossa Howard, Iskenderian, Engle ja muut vastaavat merkit kehuivat kilpaa akseliensa paremmuutta. Lyhyt akseliväli ja korkea painopiste auttoivat tekemään siitä kilpailijoiden ykkössuosikin. Tätä Studea olin katsellut ”vähän sillä silmällä” useamman vuoden, kun se oli tässä meidän kylillä. Mainokset toivat lajille näkyvyyttä ja rahaa, joka houkutti uusia kilpailijoita ja menestyksen noidankehä oli valmis. 24”). Alkuperäinen etuakseli on korvattu suoralla akselilla, joka on siirretty jousien alapuolelle riittävän takakenon aikaansaamiseksi. Myös rungon takaosa ja vararengas saatettiin täyttää lyijyllä. NHRA salli 100 paunan lisäpainot, jotka sijoitettiin taka-akselin takapuolelle, samoin kuin akku tai akut. Soppatykkeinä on kaksi Holley 600:sta. S. En tiedä oliko asia Moottorina on Chevyn pikkulohko, jonka perässä on TH350-laatikko. Painonsiirron tehostamiseksi autoja korotettiin mahdollisimman paljon, jopa turvallisuuden kustannuksella ja NHRA joutuikin rajaamaan sitä (kampiakselin korkeus maasta max. Luokka oli hyvin suosittu ja tarjosi jännittäviä hetkiä sekä katsojille että kuljettajille. Itse olin miettinyt gasserin rakentamista jo vuosia, mutta käypää aihiota, aikaa tai rahaa ei vain sattunut milloinkaan olemaan sopivasti. Koneen päälle pultattiin 6-71-ahdin, jonka vetolaitteet valmistettiin itse
Puolustukseksi voi sanoa, että nyt kyllä remmin vihellys kuuluu paremmin. MOOTTORI: 0579 JA 0593 JA 0592. Takaosan ja muut hitsatut kohdat maalasin pensselillä mallin mukaan sävytetyllä värillä. KYLKI: 0547 SISUSTA: 0565, 0576, 0570, 0572 JA 0573. Moottorin päälle pultattiin 6-71-ahdin ja kaksi 600 cfm Holleytä. Alkuperäisenä nämä Studebaker coupet on tarkoitettu istuttaviksi takapenkilläkin silinterihattu päässä, ja kattolinja nousee taaksepäin mentäessä. Seuraavaksi piti käydä korin kimppuun. Takasivuikkunat muotoilin niin ikään uusiksi. Sitten maalasin vähän raceAlkuperäisenä nämä Studebaker coupet on tarkoitettu istuttaviksi takapenkilläkin silinterihattu päässä, ja kattolinja nousee taaksepäin mentäessä. Kaikki jarrut uusittiin ja eteen vaihdettiin levyt. 54 AMERIKAN RAUTA 3/2015. DETALJIT: 0556, 0557, 0559, 0562, 0575 JA 0596. Mietin pitkään vedetäänkö pintaan candy, flake, metallihohto, joku kirkas perusväri vai jotain muuta. Häivytystä helpotti se, että auton edellinenkin ylimaalaus oli suoritettu pensselillä. Kun alusta oli valmis, nostettiin keulalle Chevyn pikkulohko ja TH350. Alkuperäinen etuakseli korvattiin suoralla akselilla, joka siirrettiin jousien alapuolelle riittävän takakenon saamiseksi. Studebaker Commander Coupe ’41 AVAUSKUVA: 0523. Onneksi katumuspalat olivat kuuluneet kauppaan, joten korotin tuulilasin takaisin alkuperäiseen korkeuteensa. Takalokasuojista oli jäljellä etummainen neljännes, jonka jatkoksi sopi hyvin ’38 Lincolnin vastaavan takaosa. Takapäähän piti laittaa tuuman madalluspalikat suurien 10.00-15 cheater slicksien vuoksi. Katto oli heppailtu paikoilleen 4” choppauksen jäljiltä ja auto näytti mielestäni pannukakulta. -KIMMO auton tuojalla tiedossa, vai tuliko yllätyksenä, että auto oli katkaistu takaikkunan takaa ja kontin tilalle oli tungettu klapisirkkeli. Fenderwell headersit hitsasin kasaan tee-se-itse-sarjasta, ja ruuvasin päihin pienet vaimentajat. Sisälokasuojat bongasin kaverin roskalavalta, ne olivat aiemmin majailleet ´57 Chevyn alla ja niiden väliin oli hyvä rakentaa loput suorasta pellistä. Ahtimen vetolaitteet tein itse, kun uudet ovat niin törkeän hintaisia. Pohjatöiden laajuuden ja rahapussin pienuuden vuoksi päätin kuitenkin säilyttää alkuperäisen patinan. Sitten vain vaihdetta silmään ja klapeja pätkimään. Rungon ja alustan osat puhallettiin, maalattiin, uusittiin, kunnostettiin ja niille tehtiin tarvittavat muutokset. Sitä on varmaan tullut liian vanhaksi, kun ei jaksa enää kuunnella paukutusta. Ja onhan se myös hienon näköinen. Peltiä uuteen uskoon. Varsinaisia ruostekorjauksia ei tarvinnut paljoakaan tehdä, ainoastaan helmakotelot piti uusia. TAKAVIISTO: 0539. Takaosan kohdalla päädyin 3” choppaukseen ja samalla lyhensin kattoa reilusti saadakseni lisää coupemaisuutta. Hain keon talliini kesällä 2013 ja sitten alkoi se normaali homma. Alun perin suorat räystäät ja ovenkarmit muutin hieman kaareviksi, kuten myös b-pilarit. Että on sitä osattu muuallakin kuin Suomessa! Jalostus oli jatkunut kotimaassa. Auto oli purettu täysin osiin, joita oli myyty ja hävitetty, kattoa oli aloitettu choppaamaan ja vuosien säilytys oli jättänyt oman jälkensä osiin. Samoin katto on yllättävän pitkä coupeksi. Auto oli nähtävästi aikoinaan ajettu halkolaanille ja tunkattu toinen takapyörä ilmaan siten, että se otti kiinni sirkkeliä pyörittävään rissaan
JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. KORIMUUTOKSET: Kattoa lyhennetty ja chopattu takaa 3”, räystäät, ovenkarmit ja b-pilarit muutettu kaareviksi, takasivuikkunat muotoiltu uusiksi, takalokasuojia jatkettu ’38 Lincolnin vastaavilla, oranssit pleksilasit. Jarruilla auto pysähtyy ja kaasulla kiihtyy, jopa aivan riittävästi. Hankintahetkellä katto oli heppailtu paikoilleen 4" choppauksen jäljiltä ja lopputulos oli pannukakkumainen. Kun kaasun painaa pohjaan, niin kyllähän siinä maisema vaihtuu, vaikkakaan ei ihan drag race -tyyliin. No tehot vähän putosivat. Ikkunat tuulilasia lukuun ottamatta tein oranssista pleksistä, kun se vaikutti jotenkin niin 60-lukulaiselta. Enää sähkö-, jäähdytysja polttoainejärjestelmät, alumiinisisusta ja muuta pientä, niin auto alkoi olla valmis. Rojut löytyivät ojasta, mutta eihän niitä saatu takaisin paikoilleen, kun pultit olivat katkenneet dampperin sisälle. Kuvausten jälkeen auto on katsastettu Suomen tieliikenteeseen hieman miedommalla tekniikalla ja ilman ahdinta. Auto on ollut kirveen alla viime vuoden lopulta saakka ja tekniikan lisäksi myös sen ulkoasu tulee kokemaan pieniä muutoksia, mutta patinakuosin Ari aikoo kuitenkin säilyttää. Moottori jäi vakiokuntoiseksi lukuun ottamatta ahdinta, joka sekin on reilusti alivälitetty ja ahdot jäivät alle puolen kilon. Korkealla istuessa olo on vähän kuin kuorma-autossa ja ohjaustuntumakin on hiukan vastaava. Auton mukana tuli onneksi katumuspalat, joilla tuulilasi saatiin korotettua takaisin. No, ei auttanut kuin ajaa loput 160 kilometriä ilman laturia, vesipumppua ja ahdinta, ja uskomatonta kyllä, ei ollut mitään ongelmia. Ainoa takaisku reissussa oli, kun kampiakselin hihnapyörät päättivät lentää lepikkoon. Takaa kattoa on lyhennetty ja laskettu 3". Oranssit pleksilasit tuovat kokonaisuuteen 60-luvun henkeä. Faktat STUDEBAKER COMMANDER COUPE ’41 • RAKENTAJA: Tommi Äikää, 45 • PAIKKA: Lappeenranta. henkisiä tekstejä ja liimailin tarroja, ja sehän alkoi muistuttaa gasseria. RENKAAT: Edessä 195/75 R14, takana 10.00-15 cheater slicksit. ALUSTA: Alkuperäinen etuakseli korvattu suoralla akselilla, joka on siirretty jousien alapuolelle, takana tuuman madalluspalikat. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti, 10-pulttinen perä. Lopulta päädyin kuitenkin myymään auton eteenpäin toiselle pitkän linjan harrastajalle, Ari Talukselle, joka jalostaa sitä edelleen. Ensimmäinen koeajo suuntautui rodinatikoihin Ristiinaan, semmoinen mukava sadan kilometrin ajelu kumpaankin suuntaan. Ajattelin, että hihnapyörät olisi voinut vaihtaa jossain vaiheessa toisinpäin ja katsoa, mitä reilun kilon paineilla tapahtuu, ja kun kone sitten olisi ollut pitkin asfalttia, olisi voinut rakentaa ihan oikean kilpamoottorin ja käydä vaikka jossain nostalgiakapinoissa kokeilemassa, kuinka kovia luita ne 60-luvun hurjapäät oikein olivat. 55 AMERIKAN RAUTA 3/2015. SISUSTA: Alumiiniovipahvit, B&M:n shifteri, Sunpron lisämittarit. Sen perusteella laite oli yllättävän hyvä ajettava, suorilla aivan kuin mikä tahansa vanha auto, mutkaisilla teillä varsinkin oikealle kaartuvat mutkat olivat vähän ongelmallisempia huonon näkyvyyden vuoksi. MOOTTORI: Chevyn 350 cid V8, 6-71-ahdin, omavalmisteiset ahtimen vetolaitteet, kaksi Holley 600 -kaasutinta, fenderwell-pakosarjat. Alumiiniovipahvit ja kabiinin karu yleisilme puolestaan kilpurimaista tarkoituksenmukaisuutta. VANTEET: Peltivanteet, edessä 6x14”, takana 8x15”
Kattoa oli chopattu 4 tuumaa ja akselit, tekniikka, puskurit sekä listat olivat hävinneet matkalle. 2. Muutamaa tuntia myöhemmin aihio oli kirjaimellisesti pilkottu palasiksi. Tässä Tommi on juuri saanut läjän tallilleen. 1. KLAPISIRKKELISTÄ KILPURIKSI Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Tommi Äikää Studen matka halkolaanilta nostalgiakilpuriksi oli kivikkoinen, eikä klapisirkkeliksi valjastettu vanhus tahtonut kelvata kenellekään. 3. Tarinan takana 1 2 3 56 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Auto oli muilta osin suhteellisen ehjän näköinen, mutta takaosa oli silvottu ja siihen oli asennettu puukouru sekä sirkkeli klapien pätkimistä varten. Vuosituhannen vaihteen tienoilla Suomeen tuotaessa Studebaker näytti tältä. Väri oli vaihdettu tuontihetken punaisesta tummemmaksi pensselillä. Äikään Tommi ei onneksi hätkähdä hiukan puutteellisemmistakaan projekteista
• Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. Osat ja palvelut Säännölliset osatoimitukset USA:sta Huippumerkit Asennuspalvelu osille Moottori– ja autoprojektit Asiakaslähtöinen palvelu Hyvä sijainti Riihimäellä 040-5606 254 info@tuumacid.fi www.tuum a ci d.fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. KAIKKIEN HARRASTEAJONEUVOJEN MAALAUKSET OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS Ruostepaja Oy Parrutie 14 • 80100 Joensuu 045-154 4014 www.ruostepaja.?
Teknisesti auto kokee rekisteröinnin vaatimia muutoksia ja myös ulkoasuun tulee pieniä päivityksiä. Tuulilasi korotettiin alkuperäiseen mittaan mukana tulleita ”katumuspaloja” hyväksi käyttäen. Kontin kansi tehtiin suorasta pellistä ja harmaat osat poimittiin ’38 Lincolnista. 11. Tommi lyhensi runkoa ja koria ovien takaa noin 200 mm Champion-mallin akselivälille. Kokonaisuutta hahmoteltuna kasaan muun muassa teippiä käyttäen. Lokasuojassa on nähtävissä konkreettisesti kolmen omistajan käsialaa: Esko Rahkosen, Tommin ja Arin. 8. Tässä auto on valjastettu Turku Kustom Show’n puuhamiesten järjestämän peräkonttiswapin maskotiksi. Ari jalostaa autoa edelleen. 4. Räystäs oli suora, mutta Tommi muutti sen hiukan kaarevaksi. Katto madaltui takapäästä lopulta kolme tuumaa. 7. Katto lyheni kaikkiaan noin 400 mm. Madalletun takatolpan teko käynnissä. 10. 4 5 6 7 8 9 10 11 12 58 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Stude vaihtoi vuodenvaihteessa omistajaa päätyen Ari Taluksen talliin. 6. Katon sivuista piti ottaa siivu pois. Ensimmäinen hahmotelma ei miellyttänyt Tommin silmää, joten kattoa ja takasivuikkunaa lyhennettiin vielä 200 mm. Takatolpissa näkyy yhden tuuman anti-choppaus. 5. 9. Tästä näkee hyvin, kuinka olematon peräpää rakentui kasaan. 12
DICKIESSHORTSIT 44,95 € LAAJA VALIKOIMA HIUSJA PARTATUOTTEITA BLACK FLYSLASIT 59–199 € PUISET, POLARISOIDUT 199 € Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# + WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. (03) 318 5426 (03) 318 5440
MURHATTU 60 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Kyseinen reki kuuluu Mika Saloselle ja palaa lähiviikkoina kadulle entistä tylympänä. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Isto Ikonen LINCOLN CONTINENTAL ’69. MURHATTU 61 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Pääkaupunkiseudun katukuvaan ilmestyi viime kesänä isoilla billet-vanteilla varustettu, mustaakin mustempi Lincoln, jonka synkästä ulkoasusta amerikkalaiset käyttäisivät termiä ”murdered out”
Lopputuloksena oli 1500-heppaisella dieselkoneella varustettu rankaisija, joka jätti taakseen useimmat itseään puolta kevyemmät autot tanakan voimasavupilven saattelemana. ”Suomen ennätys on voimassa edelleen.” Autopuolella hänen mieleenpainuneimpia laitteitaan on ollut vuonna 2007 valmistunut ”The Punisher” – Duramax-dieselillä varustettu nelivetoinen ’01 Silverado, jonka mustaa pintaa elävöittivät liveliekit. Auto oli aluksi tekniikaltaan vakio arkiauto, mutta eräänä päivänä yhden eurooppalaisen Tupperware-kipon päihitettyä Mikan asiat saivat uuden suunnan. Niinpä tietysti, PowerKingin tallilla kahvissakin on normaalia rajummin ytyä. Mika kaataa meille kahvit ja varoittaa samalla tisleen olevan sitä luokkaa, että miestenhuonetta voi alkaa etsiä valmiiksi. Sen toimituspäivämäärä vain on hieman kauempana tulevaisuudessa. Itse asiassa Lincoln on oikeastaan vasta mun toinen jenkkiprojekti. Any10 Race Teamin perustajiin kuuluva Mika on ansainnut kannuksensa prätkäpuolella, missä hänen toistaiseksi kovimpiin saavutuksiinsa kuuluu noin 600-hevosvoimaisen turbo-Kawasakin rakentaminen. Kun on tehnyt jonkun asian kertaalleen, niin se alkaa vähitellen muistuttaa työtä kun toistaa sen uudelleen”, Mika avartaa nöyrää rakentelufilosofiaansa. Autojen virittäminen oli Mikalle vieraampaa, mutta hän haastoi itsensä ja opetteli asiat kantapään kautta. ”Lincoln on jatkuvan kehitystyön alla. Sarja on varustettu Onhan se edelleen hirveä ajaa, mutta kai se on nyt niin hyvä kuin 46 vuotta vanha amerikkalainen 2300 kiloa painava auto voi olla. ”Kyseinen tulos oli paitsi Suomen, myös Euroopan ennätys ja maailmanlistalla sillä yllettiin neljännelle sijalle”, Mika suhteuttaa. Jostain vaan tuli pakkomielle, että tuollainen on saatava”, Mika kertoo. Vatsahaavan kiitettyä sille tarjotusta kupposesta pääsemme asiaan. Lincoln Continental ’69 Lincoln oli alun perin kermankeltainen ja varustettu vinyylikatolla. Käyttöautostatuksella niitä on toki ollut enemmänkin. ”Koko setti asennettiin paikalleen auton ollessa lattialla, mikä ei välttämättä ollut se vaivattomin tapa, mutta tulipahan todistettua, että onnistuu se niinkin. ”Autohistoria mulla on aika paljon kaksipyöräisiä snadimpi. Pimeä puoli esiin. ”Ei se mikään kallis ollut, mutta ei myöskään mikään kukkanen. Kaveri tutkaili itsekin lähiseutujen tarjontaa ja vinkkaili Mikalle aina kun jotain sopivaa osui kohdalle. ”Mun mielestä ’67-68 olisi ollut maskiltaan vähän paremman näköinen, mutta valinta kohdistui lopulta ’69-vuosimalliin siitä syystä, että siihen oli jo uutena saatavilla isolohkotekniikka, mikä teki tulevan moottoriswapin helpommaksi. Aikaisemmin halusin Cadillacia, mutta mieli muuttuu ja mielitekojen kohteet vaihtuvat. Hän alkoi etsiä sopivaa aihiota Craigslististä Kalifornian seudulta, sillä siellä asui eräs kaveri, joka saattoi tarpeen tullen käydä tsekkaamassa autot paikan päällä. Kori oli ylimaalattu jossain vaiheessa ja pakkelia oli käytetty varmaan kolme paljullista. Astuessamme Mikan tallin ovesta sisään, silmiini osui ensimmäisenä moottoripukissa lepäävä, uutuuttaankiiltelevä Ford Racingin isoisolohko, jonka hän kertoo vaihtavansa Lincolnin pellin alle tulevaksi kesäksi. Uusi, synkempi ulkoasu syntyi yhden päivän maalauskeikalla, jota ennen paikattiin vinyylin alta sekä muualta korista löytyneet ylimääräiset reiät. Kyseisellä landspeed-pyörällä ajettiin kesällä 2012 Joensuun lentokentällä seisovalle mailille yli 420 km/h huippunopeus. Päätin, että auto pitää saada keväällä tien päälle ja jatkan rakentelua taas ensi talvena.” Arvatenkin tallilla on myös niitä tehokkaan oloisia kaksipyöräisiä ja perimmäisessä nurkkauksessa juttumme pääosan esittäjä, joka näyttää äkkivilkaisulla puolittain puretulta. Tämä on vielä vähän tällaista opettelua, mutta siksi mä tätä teen, että saan harjoitella uusia juttuja. Ovenkahvat oli hitsattu umpeen ja laitettu sähkötoimisiksi, mutta muuten se oli käytännössä ihan vakio.” Saatuaan auton Suomeen Mika tilasi Jenkeistä perässä vielä kyseiseen malliin tarkoitetun ilmajousisarjan, joka löysi paikkansa viime keväänä. ”Rupesin katselemaan 60-luvun lopun Lincolneja Jenkeistä toissa syksynä tuumittuani, että sellainen olisi ainoa neliovinen, jonka voisin hankkia. Mika Salonen tunnetaan laajalti lempinimellä ”PowerKing”, mikä kuvaa hänen ajoneuvoharrastamistaan harvinaisen osuvasti ja ytimekkäästi. Hakukriteerit tarkennettiin siis isolohkolla varustettuun ’69 Continentaliin ja lopulta kohdalle osui halutunlainen yksilö sopivalla hinta-laatusuhteella. Eteeni avautuneella työpöydällä lepäili lisäksi tuhdinkokoinen remmiahdin, jolla on sama osoite. Uuden moottorin osathan olin tilannut jo ennen kuin auto oli ostettu, samoin kuin blowerisetinkin”, Mika avartaa rakentelun lähtökohtia. Suunnitelmat elävät koko ajan ja olen yrittänyt vähän toppuutellakin niitä, koska tiedän, että kun alan tehdä viittä asiaa samaan aikaan, niin motivaatio saattaa lopahtaa. 62 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Olisi pitänyt ottaa sentin pienemmällä offsetilla, niin rengas olisi jäänyt hiukan sisemmäksi ja takana olisi ollut paremmin tilaa pyöriä. Päälle on mallailtu myös ahdinta, jonka lopullinen sijoittaminen jää ensi talven hommiksi. Listat ja puskurit saivat kaikki päälleen saman mustan värikerroksen kuin korikin. Pohjia ei tehty käytännössä ollenkaan, mutta se saikin jäädä vähän tuollaiseksi lommokyljeksi. Alustan päivityksen jälkeen kermankeltainen Lincoln maalattiin pikamaalauksella mustaksi. Saapuessaan Suomeen autossa oli alla hapettuneet 17” viisipuolavanteet, jotka Mika korvasi loppukesästä Intron 20” billet-vanteilla. ”Se oli hyvin nopea, yhden päivän maalauskeikka. Kai se on periaatteessa nyt niin hyvä, kuin 46 vuotta vanha amerikkalainen 2300 kiloa painava auto voi olla.” Alkuperäinen sisusta on varsin hyvässä kunnossa ja penkitkin miltei priimat. Leveyttä niissä on edessä 8,5” ja takana 10”. korkeusantureilla, eli se pitää säädetyn stanssin kuormasta huolimatta. 63 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Siitä kun oli muutenkin tarkoitus tehdä tekniikanvaihdon ja muun laiton jälkeen suhteellisen tyly laite.” Toisenlaista savua. Korkeuteen saa asetettua kolme esiasetusta, minkä lisäksi sitä voi tietenkin säätää myös manuaalisesti”, Mika selvittää. ”Onhan se edelleen hirveä ajaa, mutta riippuu tietysti, mihin vertaa. Väri tosin on väärä, joten ne vaihtuvat jossain vaiheessa mustiksi. Ilmajousien asennuksen yhteydessä alustaa päivitettiin vaihtamalla takalehtijousien tilalle nelilinkit ja eteen putkitukivarret. Osittain värjäystoimenpiteet on jo aloitettu, mikä johti yllättäen peltihommiin. Maton alta näet löytyi sen verran reikää, että Mika päätti vaihtaa kuskinpuoleisen etulattian kokonaan uuteen. ”Sen leveämmät eivät olisi mahtuneet paikalleen muokkaamatta. Katosta poistetun vinyylin alta löytyi muutamia reikiä, jotka paikattiin vanhojen antenninreikien ohella ennen maalarille kärräystä. Uusilla osilla kokoonpantu Ford Racingin isolohko on menossa Lincolnin pellin alle tulevaksi kesäksi. Mahtuvat ne nytkin juuri ja juuri, mutta yhtään liikaa tilaa ei kyllä jää. Ilmasarjan myötä alusta jämäköityi ja parani ajoltaan paljon, vanhat iskarit kun olivat aivan kuolleet. Eturenkaita ei tarvitse ala-asennossa paljoa käännellä, mutta yläasennossa ne kääntyvät hyvin.” Viime kesänä Lincoln oli ensimmäistä kautta ajossa uudessa lookissaan
MOOTTORI: Ford Racing isolohko-V8. Alkuperäinen sisusta on kunnoltaan melkein priima, mutta väärän värinen. Siinä vaiheessa ei enää ole niin väliä peilaako kyljet vai ei”, Mika päättää pirullisesti nauraen. Sillä pakettia saadaan pikkuisen matalammaksi, mutta konepeltiin tulee silti reikä”, Mika kertoo tulevaisuudensuunnitelmistaan. Alkuperäiset 460-isolohko ja C6-vaihteisto on nostettu pois ja Ford Racingin uusi isolohko odottelee paikalleen asentamista. ALUSTA: Ilmajousitus, edessä putkitukivarret, takana nelilinkit. VOIMANSIIRTO: Vahvistettu TH400-automaatti, 9” perä. Peräänsä se saa TH400-vaihteiston, joka on speksattu siten, että tehonkestoa on noin 1000 heppaa. Tälle kaudelle moottori tulee vaparina ja kaasarilla, mutta ensi talvena askartelen siihen vielä blowerin, jonka kanssa kuvioihin tulee myös ruisku ja CDI-sytkä. ”Tällä kierroksella päivitän sisustaa myös Ididitin ratilla ja rattiputkella, joka on kätevä vaihtaa nyt, kun konehuone on tyhjillään. SISUSTA: Alkuperäiset penkit, Ididit ratti ja rattiputki. Jossain vaiheessa päivittyvät myös vakiojarrut, jotka koostuvat takana rummuista ja edessä suht' isoista levyistä. Faktat LINCOLN CONTINENTAL ’69 • OMISTAJA: Mika Salonen, 48 • PAIKKA: Sipoo. ”Viime kesänä oli vähän tuskaista, kun väljää konetta rääkätessä ainoa savu tuli pakoputken päästä, ja sekin oli sinistä. Lincolnin kohdalla voidaan puhua ennemminkin uudesta kuolemasta. Autojen rakentelun yhteydessä puhutaan monesti, että autoille on annettu uusi elämä. VANTEET: Intro Imperial, edessä 8,5x20”, takana 10x20”. ”Se on hyvä ja vahva perä, mutta sen ongelma on siinä, ettei siihen ole saatavilla oikein mitään osia. Lopulta sain selville, että 9” murikka käy sen keskelle, joten tilaan siihen koko murikan ja vetarit, jolloin entiselleen jäävät ainoastaan kuoret.” Autojen rakentelun yhteydessä todetaan monesti, että autolle on annettu uusi elämä. Alkuperäinen lukoton 9 3/8 perä on purettu ja se on parhaillaan puhallettavana. KIITOS: Sinivaaran perhe Kaliforniassa, Racers Place Tuusulassa, Janne's Garage Sipoossa sekä kaikki kaverit, joilta on sadellut hyviä tai vähemmän hyviä neuvoja. Mikan Lincolnin kohdalla voidaan ehkä puhua ennemminkin uudesta kuolemasta, sillä auton murhaava nykyasu on kuin suoraan Tuonelasta. Mikan visioissa sisusta tulee olemaan täysin musta, ja osittain värjääminen on jo aloitettukin. Asia korjaantunee jo tälle kesää, mutta viimeistään sitten kun saadaan tötteröt läpi konepellistä. Olisin laittanut siihen vaan lukon, mutta sopivaa ei löytynyt mistään. KORIMUUTOKSET: Kahvat poistettu, maalattu kauttaaltaan mustaksi. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. RENKAAT: Edessä 285/45 R20, takana 325/45 R20. Lincoln Continental ’69 64
www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 175/70R13 185/70R13 165/65R13 205/75R14 185/70R14 195/70R14 205/70R14 155/65R14 175/65R14 185/65R14 54,95 € 59,95 € 49,95 € 79,95 € 59,95 € 64,95 € 74,95 € 59,95 € 59,95 € 59,95 € 205/75R15 215/75R15 225/75R15 205/70R15 215/70R15 225/70R15 185/65R15 195/65R15 205/65R15 215/60R16 89,95 € 99,95 € 99,95 € 84,95 € 84,95 € 89,95 € 64,95 € 69,95 € 74,95 € 89,95 € Ammattilaatua verkkokaupasta! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. NETISSÄ MYÖS VANHOJA JENKKEJÄ MYYNNISSÄ!. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 ERILAISTA AUTOKAUPPAA! JUURI KATSASTETTU 5.2.2015, SAA AJAA B-KORTILLA! HUMMER H3 MPV 3.7 AUT. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Hopunkatu 7 38200 Sastamala Puh. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Harrasteajoneuvojen renkaat edelleen Vammalasta Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. 050 465 1100 timo.keskinen@retrorenkaat.. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna
Mausteita monelta suunnalta 66 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Tomi ja Anna-Stina Kankaan käsissä nykyisen ulkoasunsa saanut taildragger on saanut mausteita harvinaisen monelta eri rakentajalta Suomenlahden kahta puolta. 67 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Lapualla auto sai myös perisuomalaisen Justiinanimen, joka erottaa sen paitsi useimmista muista kustomeista, myös muista Heath Garagen rakentamista autoista. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET SPECIAL DELUXE ’41
Kankaan Tomi vaimonsa Anna-Stinan kanssa kuuluu niihin autorakentelijoihin, jotka tekevät, kun toiset vielä puhuvat. Etupäähän Teemu vaihtoi ’68 Firebirdin apurungon ja samalla myös etupäähän tulivat ilmapalkeet, jotka Ruotsin-aikoina olivat olleet vain peräpäässä. ”2004 valmistui se ’28 Tudor. Tomilla olivat jo suunnitelmat auton varalle selvillä. Takaakseliksi kustomiin tuli Fordin 8-tuumainen. Ensimmäisellä kerralla primer-pintaisen auton osti Ruotsista Suomeen vuonna 2004 Teemu Tourunen, joka keskittyi parantelemaan sen alustaa. Jokers-aikana myös etulamput moldattiin ja ovenkahvat sekä takavalot poistettiin. Chevrolet Special Deluxe tuli 1990-luvun alussa alkuperäiskunnossa Jenkeistä Ruotsiin, missä se päätyi tämän vuosituhannen puolella tyylikkäistä rakennelmistaan tunnettuun Jokers-kerhoon kuuluvan Mikael Anderssonin käsittelyyn. Mikael teki myös valtaosan korimuutoksista, joista suuritöisin oli choppaus. Mikael kiksasi takarungon ja uusi takalattian sen seurauksena, tekniikaksi vaihtui tuoreempi 283-pikkulohko TH350-automaatin kera. Chevy sai myös uuden nimen, ”Silver Bullet”. Tai valmiina ja valmiina, melkoisen läpikäynninhän sekin lopulta koki. ”Kyllä se mattahopea piti heti peittää, ja ajatus candypunaisesta tuli samantien.” Candynhän olisi periaatteessa voinut vetää vanhan hopeanvärisen massan päälle, mutta Chevrolet Special Deluxe ’41 Sisusta on verhoiltu ympäriinsä valkoisella makkaratikatulla keinonahalla, joka sopii herkullisesti yhteen candypunaisen kanssa. Jukka ei tunnetusti kauaa samalla autolla tapahtumia kiertele, ja niin kävi tämänkin kustomin kohdalla. 68 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Lahden puolelta toiselle. Ensimmäinen autonihan oli kyllä Falcon, jonka hankin jo 13-vuotiaana, vuonna 1986. Ratin keskeltä löytyy vanteiden tapaan iso bullet. Pari vuotta myöhemmin John ”Jukka” Löfbacka ja Max Lassander ostivat auton Teemulta ja maalasivat sen hopeanväriseksi. Alkuvuonna 2008 auto vaihtoi jälleen omistajaa ja muutti takaisin Ruotsiin, tällä kertaa Jukan luottoväkeen kuuluvalle Emil Fahlgrenille, joka pyörittää Uumajan kupeessa Metal Madness -nimistä pajaa. 2009 valmistui sitten Justiina candypunaisena.” Justiinaksi nimetty ’41 Letukka poikkesi Kankaan autoista siinä, että se tuli talliin jo monelta osin valmiina. ”2005 valmistuikin H-D Mexican Chopper, seuraavana vuonna ’37 Ford Pickup, 2007 tuli se hopea flake-pintainen Pontiac RPU ja vuotta myöhemmin ”Stuart Little” T-Ford. 19-vuotiaana sain sen leimattua, ja sitä harrasteltiin aina siihen saakka, kunnes se vuonna 2001 jäi konevian takia seisomaan. Siitä omaa kieltään kertoo Kankaan tallilta – englanniksi Heath Garagelta – valmistuneiden kansainvälisen tason huippuautojen sarja, joka alkoi 11 vuotta sitten liekkimaalatulla candypunaisella karamellirodilla. Silloin minulla oli jo se Tudor, ja joitakin Harrikoitakin siinä sivussa rakentelin”, Tomi Kangas selostaa. Eroon mattapinnasta. Tämänkertainen Ruotsinreissu jäi aika lyhyksi, nimittäin vielä saman vuoden puolella Letukka palasi taas Suomeen, tällä kertaa Kankaan perheen hoteisiin
Niiden keskikapselit olivat ihan liian nykyaikaisen näköiset, joten laitoin niiden keskelle isot bulletit.” Tomia eivät Letukan ulkonäössä miellyttäneet myöskään sheivatun perän takapuskurin päälle asennetut valot. Kyllä se mattahopea piti heti peittää, ja ajatus candypunaisesta tuli saman tien. Tomi päätyi samalla tekemään joitain peltitöitä aiempaa paremmin. Maata raapivan taildragger stancen mahdollistaa tässäkin tapauksessa ilma-alusta. Samalla kun kone oli poissa, maalattiin myös konehuone candypunaisella.” Kankaille tullessa Chevyn alla olivat peltivanteet perinteisin customkapselein, ja Tomi vaihtoi ne varastossa kohdetta odottaneisiin 15” pinnavanteisiin, jotka toivat autolle D’Agostinon kustomeista tuttua ilmettä. Tomi päätyi samalla tekemään joitakin peltitöitä aiempaa paremmin. Ne vanhat olivat niin ohuet, ettei ne lepattivat ajossa, eikä niitä saanut oikein tukevasti kiinni.” Talven mittaan remontoitiin myös moottori ja vaihteisto. Takalokasuojien saumat hän hitsaili uudelleen umpeen ja parkkivalot frenchattiin, jonka tuloksena ne sopivat paremmin yhteen upotettujen ajovalojen kanssa. Sillä oli ajettu Ruotsissa ilmeisesti vähän liian vähillä nesteillä, joten moottorista oli palanut kansipahvi. Vaihteistossa taas jurrasi ykkönen niin paljon, ettei sillä uskaltanut kauaa ajaa, joten Suojasen Timo teki siihen remontin. 69 AMERIKAN RAUTA 3/2015. ”Sylinterit hoonattiin ja koneeseen asennettiin uudet männänrenkaat sekä tiivistesarja. Omasta varastosta löytyneillä 15-tuumaisilla pinnavanteilla valkokylkirenkain Justiinaan tuli D’Agostinon kustomeista tuttua ylellistä henkeä. ”Vanteet tulivat minulle joskus ’37 Ford-projektin mukana. ”Minä tein nuo fenderit myös uusiksi paksummasta pellistä
”2010 Falcon rakennettiin uudelleen Gasseriksi, 2011 valmistui El Choco ja 2012 se punavalkoinen ’51 Pickup, joka meni sitten Jaakkolan Hannulle. Joka tapauksessa lisääkin komeita laitteita on varmasti Kankaan tallista tulossa. Käytännössä se vaan tarkoittaa sitä, että välillä on jostain myös luovuttava. Vaikka seuraavaksi on valmistumassa Lahden näyttelyyn tuo ’30 Coupe, niin seuraavaankin autoon on jo osat valmiina. Samillahan on jo entuudestaan pari mielenkiintoista ruosterodia, mutta niistä lisää omassa tarinassaan… Justiinan peräpää on puhdaslinjaisen pyöreä. Kojetaulu maalattiin, ja minä vaihdoin kaikki muut lasit paitsi takalasin.” Tomi jatkaa. Tomi poisti takapuskurin päälle asennetut prätkän valot, ja upotti puskuriin alkuperäistyyppiset lamput. Vaikkei tällaisessa autossa konehuoneen esittely olekaan se olennaisin juttu, on sekin maalattu candypunaisella värillä ja yleisilmeeltään siisti. ”Pyöränkoteloihin tehtiin myös valkoiset keinonahkaverhoilut, jotka ovat kestäneet käyttöä yllättävän hyvin.” Pian candypunainen pullukka sai jäädä kuitenkin taka-alalle, kun Kankaan tallissa otettiin työn alle kunnioitettavaan tahtiin uusia projekteja. ”Mähän olen huono myymään autoja, mutta tähän ei ollut sellaista henkilökohtaista sidettä, kun se tuli puolivalmiina itselle, joten se sai joutaa”, Tomi selittää. Äitee ne ompeli. ”Mähän keräilen itselleni koko ajan osia näihin projekteihin. Vastikään luopumisvuoron sai Justiina. ”Penkit ja osa oviverhoiluista on tehty ilmeisesti jo Tourusen Teemun aikana, ja etupenkkikin on vaihdettu Suomessa. 70 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Tomi teki itse remontin jo Ruotsissa auton nokalle vaihdetulle 283-pikkulohkolle, jurinaa pitäneen vaihteiston kunnostuksen hän jätti Timo Suojasen harteille. Meillähän on työn alla myös ’52 siipi-Custompikappi, ’32 Sedan, ’53 Cadillac, ’64 Falcon Van, ’41 Pontiac ja Anna-Stinan ’31 Roadster-projekti. Jotenkin tuo Justiina näytti minun mielestäni tylsältä yksivärisenä, joten päätimme uudistaa sitä, ja Anna-Stina ruiskutti sitten siihen tuon Gene Winfield -tyylisen fadeaway-maalauksen.” Sen valmistuttua pariskunnan huomiosta suurimman osan sai Jaakkolalta tullut ’27 Studebaker, joka muuttui Heath Garagen käsittelyssä muutama numero sitten kanttamme koristaneeksi Psycho Express show rodiksi. Chevrolet Special Deluxe ’41 ”Poistin ne prätkän takavalot, kun en niistä tykännyt, ja upotin takapuskuriin alkuperäisen kaltaiset valot. Nyt on seuraavaksi 10 vuodeksi projektit valmiina.” Saapa nähdä, pitääkö päätös. Paapalta perin aikoinaan myös ’81 Scottsdalen, johon mulla on jo hankittuna bensakonetta ja laatikkoa. Me asensimme uutta kattoverhoilua ja lattiamattoa sekä kickpaneelia. Justiina-nimi tuli siitä, kun auto yksinkertaisesti näytti jotenkin sellaiselta pullantuoksuiselta Pekka Puupään emännältä.” Verhoilu myös pyöränkoteloihin. Justiina on vielä toistaiseksi Heath Garagen tiloissa talvehtimassa, mutta sen ratin takaa löytyy jatkossa vaasalainen Sami Koskela. Nuo takapuskuriraudat ostin muistaakseni joskus Hot Carsilta, eturaudat tein itse alumiinilevystä. Siitä pitäisi kiksata runkoa ja rakentaa se nykypäivän Amerikanmalliin”, Tomi listaa tulevia urakoitaan ja kuittaa: ”Olen päättänyt, ettei yhtään uusia osteta ennen kuin entiset ovat valmiit
ALUSTA: ’68 Firebirdin apurunko ja etuakselisto, takana, 2-makkaraiset palkeet joka nurkassa, manuaaliventtiilit, 30 litran ilmasäiliö, Viairin kompressori. MOOTTORI: 283 CID V8. RENKAAT: BF Goodrich 6.70-15 miljonäärivalkosivut. JARRUT: Firebirdin rummut edessä, Fordin rummut takana. KORI: Moldatut ajovalot, frenchatut etuparkit, katto chopattu, ovenkahvat poistettu, peräpää sheivattu, takapuskuriin upotettu alkuperäistyyppiset valot, fadeaway-maalaus. SISUSTA: Verhoiltu kauttaaltaan uudelleen. Faktat CHEVROLET SPECIAL DELUXE ’41 • OMISTAJA: Heath Garage • PAIKKA: Lapua. VANTEET: 15” pinnavanteet, kapseleihin lisätty bulletit. Justiina on vielä toistaiseksi Heath Garagen tiloissa talvehtimassa, mutta jatkossa sen ratin takaa löytyy vaasalainen Sami Koskela. Justiinan klassisen fadeaway-maalauksen toteutti Kankaan pariskunnan kauniimpi puolisko Anna-Stina, joka tekee erikoismaalauksen ohella myös tatuointeja. 71 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Voimansiirto: TH350-automaatti, Fordin 8-tuumainen perä
Daytona Demon 72
73. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen HARLEY-DAVIDSON ’62. Lahtelaisen Eki Kaurasen hävittäjäteemaan maalattu jäykkäperä edustaa klassista bobber-tyyliä puhtaimmillaan
Kymmenkunta vuotta sitten hän hankki ensimmäisen H-D:nsä, joka ei sitten jäänyt viimeiseksi. Paljon käsityötä. 16-tuumaisten pyörien kanssa stuukki on sama kuin ensimmäisen vuosimallin, eli 1948 pannupäässä – siis paras mahdollinen bobberiin. Vasta USA:sta maahantuotu ’62-mallinen pyörä oli ostaessa mallia kootut teokset, ja mattamusta väri peitti jollakin Softtailin keulalla ja Sportyn tankilla varustettua laitetta. 16-tuumaisten pyörien kanssa stuukki on sama kuin ensimmäisen vuosimallin, eli 1948 pannupäässä. Myös pellit edustavat samaa aikakautta. Jatkoa seurasi 2012, jolloin hän osti jutun pyörän JepJepiltä täytenä projektina. Takalokari on saranasta katkaistu alkuperäismalli ja tankit 3,5 gallonan fat bobit. Niitähän on tänä päivänä saatavilla monilta eri valmistajilta. Eki kertoo kyseisen kerhon olleen hänelle erityisen mieluinen, koska jäsenistö koostuu osaavista pyörähemmoista, joille tärkeintä on rakentelu ja ajaminen, mikä sopii hänelle paremmin kuin hyvin. Stongan riserit ovat umpimessingistä työstetyt, mallina ovat olleet Flanders-tyyppiset, tänä päivänä himoitut vanhat tarvikkeet. Mittaripaneeli on messinkipellistä taivutettu ja hitsattu ja siihen on upotettu MMB-mittari, Harley-Davidson ’62 Työkalukotelon kiinnikkeeseen on pultattu kiinni nopeusmittarin anturi, joka on sijoitettu sopivalle etäisyydelle vanteeseen liimattuihin magneetteihin nähden. Ensiövedoksi vaihtui 1,5" remmi ja kuivakytkin. Kaurasen Ekillä on ollut motukoita jo hyvän matkaa päälle 30 vuotta, brittejä, itäpyörä ja yksi BMW, muttei ainuttakaan japsia. Runko ja kaikki kiinnitysosat pulverimaalattiin ja myös se mikä lie Softtail-keula sai vauhtia ja tilalle hankittiin alkuperäispituinen uusi, laadukas Springer. Vanhaa jäi vain lohkot ja kannet, kaikki muu vaihtui uusiin ja kannetkin rempattiin. Kuutiotilavuuteen ei kajottu, vaikka se tässä vaiheessa olisikin ollut helppoa, vaan se jäi alkuperäiseen 1200 kuutioon. Lentokoneteemaan kuuluu öljytankin kyljen suomalaisen koneen OH-tunnus. Se, että ne ovat Softtailista, ei näy päälle päin. Sehän oli vuosimallin mukainen jousiperäinen malli, joten rungon takaosa irrotettiin ja tilalle hitsattiin tarkalleen alkuperäisillä mitoilla ja valukappaleilla oleva jäykkä perä, jolla runko saatiin vastaamaan tehtaan ennen vuotta ’57 käyttämää versiota. Pyörää tarkastellessa pistävät silmään messinkiset yksityiskohdat sekä tietenkin maalaus. Käynnistinpoljin, venttiilikopat, ilmanputsarin upotus ja lukuisat sorvatut kupumutterit ovat kaikki messinkisiä yksityiskohtia, osa ostettuja ja osa itse tehtyjä. Stonga ja mittaripaneeli ovat kumpikin kyseisen sepän käsistä, muu on toteutettu ryhmätyönä. Vaihteiston kunnosti täysin tallikaveri Purujärven Jussi uusin Andrewsin rattain, akselein ja laakerein. Siinäkin jatkuu messinkiteema. Kun perusasiat oli saatu kohdalleen, käytiin teknisten yksityiskohtien kimppuun. Ensimmäisenä käytiin rungon kimppuun. Nokaksi tuli laajavääntöisempi Andrewsin J. Kone oli suurin piirtein yhtä kootut teokset -tyyppinen kuin muukin pyörä, ja se kunnostettiin perinpohjin. Viime aikoina hän on kuitenkin asettunut Lahteen ja sinne Jim Dandy MC -moottoripyöräkerhoon. 74 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Sitä oli toisin sanoen jo rakenneltu, mutta lopputulos ei ollut mitenkään silmiä hivelevä näky, vaan tyypillinen Amerikan sekajuna. Eki on kotoisin Kajaanista, mutta sieltä hän on ollut poissa jo pitkään, ja kierrellyt Suomea ja maailmaa töiden perässä. Tavoitteenahan ei ollut mikään raaseri, vaan sivistynyt bulevardicruiseri ja matkapyörä. Eki on itse messinkiosien takana yhdessä kajaanilaisen seppä Markku "Nasakka" Karjalaisen kanssa
Lahden näyttelyn parhaan MP:n pytty lämmitti niistä erityisesti hänen mieltään. Messinkiset venttiilikopat on ostettu valmiina saksalaiselta tarvikevalmistajalta, pakoputkisto taas on tehty itse osittain valmiita mutkakappaleita hyödyntäen. Messinkiä ja kuparia on käytetty myös koneen öljyputkissa ja systeemiin on lisätty ulkopuolinen öljynsuodatin, joka on alun perin ollut lisävaruste. Sähkövehkeetkin päivitettiin samalla tälle vuosituhannelle tai ainakin 80-luvulle, laturiksi tuli 12-volttinen tasavirtageneraattori 6-volttisen tilalle ja virranjakajaan asennettiin kärjellisen korvaamaan elektroninen sytytys. Jarrut on päivitetty edessä levyjarruun, mutta takana haluttiin säilyttää rumpujarru. 75 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Ekin pyörä on hyvä esimerkki siitä, että vanhallakin reseptillä saa maittavan lopputuloksen, kun ehjään tyylikokonaisuuteen lisäilee hieman uusia ja odottamattomia mausteita samalla huolehtien, että jokaisella osalla on joku funktio. Maalauksen toteutti iisalmelainen Pasi Paananen ja hänen firmansa KE-LE Design. Myös muihin amerikkalaisiin kaksipyöräisiin niitä on uutena asennettu. Springer-keulan risereiksi on koneistettu umpitangosta messinkiset Flanderstarvikkeita jäljittelevät riserit. Penkki on tarkka kopio Mesingerin istuimesta, joita H-D käytti jo varhain. Maalari saikin tämän työn yhteydessa yliannostuksen niitinkantojen maalaamisesta. Daytona Demon on Ekillä ollut ajossa jo viime kesästä lähtien, ja se on ehtinyt vierailla muutamassa näyttelyssäkin, joista on tullu pari pokaaliakin kotiin tuomisina. Etujarrun pääsylinteri ja kahvojen tyyppi tulee vielä muuttumaan. Ajovalo on alkuperäisen springerin guide-valon mukaelma. Nopeustiedon antavat takavanteen sisäkehälle asennetut magneetit, joiden lukemiseen on alkuperäisen työkalukotelon kiinnikkeeseen ruuvattu anturi. Idean maalaukseen Eki kehitteli parin asian yhdistelmästä: Vietnamin sodan ajan lentokoneen maalauksesta sekä Suzi Quatron biisin nimestä. Etujarruihin on vielä tarkoitus asentaa piilossa oleva pääsylinteri, jonka veto tulee vaijerilla sekä vaihtaa molemmat kahvat keveämpiin "lihakoukkumalleihin". Toinen jatkojalostussuunnitelma on poistaa näkyvillä oleva virtalukko ja korvata se vanhalla teollisuuskytkimellä. joka toimii sähköisesti. Satulana on laadukas alkuperäisen Mesingerin replica, valoa yöhön tuo edessä Springerin alkuperäisen Guide-lampun uusversio ja takana Fordin A-mallin lamppu. Pyörän maalaus jäljittelee lentokoneen niitattua alumiinipintaa. Pasi totesikin urakan jälkeen, että vierähtää tovi, ennen kuin hän seuraavan kerran suostuu maalaamaan yhtään niitinkantaa
Maaliskuun lopussa talvi vaihtuu kevääseen, ja tuskinpa lienee parempaa keväänaloitusta kuin autotapahtuma rannalla – hyvä syy ottaa ajokit ulos talviteloilta, puhdistella paikat ja hävittää hämähäkinseitit. Tekniikkana 440 cid, 727 TorqueFlite ja 8 3/4 Posi-trac 4.1-välityksellä. vuotuinen Run to the Sun toi talvisäilytyksessä olleet helmet taas ihmisten ilmoille. Teksti ja kuvat: Robert McCarter Myrtle Beachin 27. Tämänvuotinen Run to the Sun oli parhaasta päästä, ja sieltä löytyi autoja jokaiseen makuun, sekä reippaasti kaupankäyntimahdollisuuksia nykyisten tai tulevien projektien osia ajatellen. Mark Gilleyn ’64 Plymouth Sport Fury on valmis mailille. South Carolinan Myrtle Beachin Run to the Sun Show on siihen juuri täydellinen. 76 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Ehdinpä jopa kärähtää tämän vuoden ensimmäisen kerran auringossa. Chris Thompsonilla on joko iso perhe tai paljon kavereita; joka tapauksessa matalassa ’72 Suburbanissa on paljon tilaa. Muutamana viime vuotena show on pidetty tyhjällä maaläntillä pari korttelia pääkadulta sivussa, rannan lähettyvillä, jolloin se on prikulleen sopivan kävelymatkan päässä hotelleista, ravintoloista ja nähtävyyksistä. Run to the Sun Tässä pikkuisessa Chevy II Sedanissa on reippaasti löylyä pellin alla, kiitos 454-isolohkon
Rusty Quesenberryn ’57 Ford 300 on viivasuora ja pilkuntarkasti rakennettu. Doyle Thomasilta onnistuu uuden ja vanhan sekoittaminen. ’51 Ford on koriltaan tehdaskuntoinen, mutta keulalla on remmiahdettu SVT 5.4. Alkupään perusmallisissa autoissa vain on sitä jotakin. 77 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Run to the Sun David ja Suzie Framptonin vastikään valmistuneessa ’67 Nova SS:ssä on TCI:n etuja DSE:n takajousitus, ja ilmapussien avulla se laskeutuu nätisti katuun
Run To The Sun Harvemmin nähty pro touring -aihio, superkliini ’75 Duster modernilla 5.7 Hemillä. Vaatiikohan Larry Stauter täyttämään vastuuvapauskaavakkeen ennen kyytiin ottamista. 78 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Randy Bishopin ’40 Ford Sedan rastittaa jokaisen ruudun. Konehuone oli äärimmäisen hienosti toteutettu. Autosta löytyy niin candymaalaus, ilmajousitus kuin täysin kromattu Ram Jet 502 isolohkokin. 302:lla varustetussa ’59 Angliassa matkustaminen on varmaan villi kokemus
79 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Kenny Baxterin ’46 Ford Sedanin katolla oli kaikki mahdollinen ja mahdoton. ’73-’87-vuosimallien laatikkomaiset Chevy-lavamallit alkavat saada aina vaan enemmän suosiota. Nämä kaksi katuun madallettua näyttivät syyn siihen 22-tuumaisine vanteineen. Nokalla täysin läpikäyty lättäpääkasi ja alla valkosivurenkaat ’56 Oldsmobilen pölykapseleilla. Tämä ’34 Ford roadster olisi herättänyt aikanaan kovastikin kateutta alan miehissä. 22-tuumaisilla vanteilla istuva ’71 Dodge oli niin matalalla, että se näytti tuplapituiselta normaaliin verrattuna. Mites tämä parivaljakko. Vierekkäin miltei alkuperäiskuntoinen ’51 Mercury ja pitkälle muokkailtu ’50-mallinen rankalla choppauksella, frenchatuilla ajovaloilla ja kustom-maalauksella
Art Morrisonin rungossa on Corvette C6:n etuja takajousitukset ja Wilwoodin levyjarrut. Korkeine kattoineen se oli kuin suoraan lasten lelulaatikosta. John ja Peggy Sieffertin Mocha Crème Brulee -värinen ’64 GTO on huikea kokonaisuus. Chicago World of Wheels 80 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Timo Hersti Osana maanlaajuista Autorama-kiertuetta järjestetyllä tuulisen kaupungin World of Wheels -näyttelyllä on harvinaisen pitkät perinteet, tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1962 saakka. Pirteänkeltainen Delivery edusti Members Only -kerhoa – kyllä, se on todella tuon niminen. Tekniikkana on nykytyyliin LS3. Stephens Convention Centerin halleihin oli koottu esille tällä kertaa peräti 700. Pitkiä juuria kuvastaa myös kaluston määrä, autoja Donald E. Kurt Gudenkaufin Hemi-koneinen ’26 T-Coupe Gasser oli todella härski näky
Niinpä sellaista haluava on joutunut laikkaamaan kattonsa itse. Tässä uudessa Chevy pickupissa oli uskomattoman hieno ruskea verhoilu kermanvärisine terenauhoineen. Kojelaudan keskellä lukee Plymouth, mutta kyllä tämä näky on ’30 A-Coupen ohjaamosta. Cragarin S/S -vanteet viimeistelivät nostalgisen kokonaisuuden. Kuvan ’57 Buick oli surullinen esimerkki epäonnistuneesta kustomoinnista. Perinteiset näyttelysomistukset peileineen ovat Amerikassa edelleen suosiossa. ’68 Bel Airia ei kovin usein 2-ovisena tolppana tule vastaan, vielä harvemmin 427-koneella. Uudempia lowridereita edustanut Caddy lowrider oli varustettu genressä harvemmin nähdyillä Voguen kelta-valkoraitarenkailla. Perinteisten lowridereiden lippua heilutti korkealla tämä upea mintunvihreä ’58 Impala Sport Coupe. LS3 löytyi myös tämän huikean ’56 210 Sedanin keulalta. 81 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Gene Winfieldin kustom-osastolla chopattiin näyttelyn kuluessa shoebox-Ford. Tällaistahan tehdas ei koskaan valmistanut, vaan malli on syntynyt yhdistelemällä Edselin osia Ford Rancheroon. Ja mikäs tällaista alustaa on esitellessä. G-korista Cutlass Supremea ei tehdas koskaan valmistanut avona. Mikään koskemattomana säilynyt klassikko ei ole kyseessä, vaan autosta kerrottiin irtoavan 445 hevosvoiman tehot ilman ilokaasuja. Hyvä väriyhdistelmä! Retarded Sparks -kerhon osastolla näytillä ollut ’58 Edsel Ranchero on toteutettu todella hyvällä maulla. Tämän ’65 GTO:n omistavat Craig ja Mickey Miller halusivat juhlistaa auton 50-vuotispäiviä. Perästä tuskin tarvitsee sanoa enempää, mutta keula jatkoi samaa linjaa 80-lukuisine turvapuskureineen
Pellin alta löytyy tietysti LS, tarkemmin ottaen Lingenfelterin LS3. Jeff Kinseyn ’32 Fordin keskitolpan poisto on mielenkiintoinen detalji. Tolppa on oikeastaan liitetty kiinteästi takaoveen. Auto myös kulkee rivakasti ZZ 454 -koneensa ansiosta. World of Wheels GS 572:ksi kutsutun ’68 Skylark-avon viimeistelyssä ei juuri ollut moitteelle sijaa. Puskurit ja kaikki kromiosat ovat pinnaltaan harjatun teräksen näköiset. Mothersin ’59 on tehty vastikään kokonaan uusiksi. 82 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Atomic Bombiksi nimetty ilmajousitettu ’63 SS Nova on huikea näky 18” Schott Axiom -vanteineen ja Atomic Orange -väreineen. Joka puolelta todella upea ”Goodwin Speedster” ’32 Roadster oli yksi näyttelyyn kutsutuista Top Twenty -autoista. Tehokkaalta näytti myös tämä ’64 Fairlane, vaikka sen tarkemmat speksit jäivätkin arvoitukseksi
Kuvassa Larrya jututtaa Jenkkiautonäyttelyn taustahahmo Mikael Forsman. Richard ja Penny Weissin ’55 T-Bird näyttää erehdyttävästi entisöidyltä, mutta on oikeastaan kaikkea muuta. Erikoinen se ainakin on. 83 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Kuitukorinen gasser oli toteutettu todella hienosti. Heti ei huomaa esimerkiksi sitä, että pinnavanteet ovat 16-tuumaiset. Juustokaupan mainosautoksi valjastettu ’40 Plymouth Sedan Delivery on rakennettu jatketulle ’76 Corveten rungolle. Esillä oli myös runsaasti modernimman tyylisuunnan edustajia, kuten tämä Top Twenty -autoihin kuulunut Mustang. ’32 kolmi-ikkuna-Coupen väritys oli ainakin erilainen ja viimeistely moitteetonta. Jos jätän tän nyt vaan tähän. Pintaan oli jopa feikattu huonosti hitsattuja paikkauksia. Buickin maalaus oli yhdistelmä pellille hiottua ja kirkaslakattua sekä candyhäivytystä. Suomessa viime syksynä vierailleen näyttelyn custom-osaston puuhamies Voodoo Larryn aiemmin hopeanvärisenä nähty Cadillac oli saanut perinteisen erikoismaalauksen
Crenshaw 84 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Lowrider-väkihän kokoontuu muun muassa näille Crenshaw’n varrella oleville tutuille paikoille viikottain. Tarkoituksenahan oli mennä neljäksi lähelle Crenshaw’n ja Rodeo Roadin risteystä. Sunnuntai-iltapäivällä vähän kolmen jälkeen suuntasimme siis kohti ”The Shaw’ta”. East LA:ssä sijaitsevaan Felixin Chevy-liikkeeseen viittaavat Felix-kissalogolla varustetut kilvet ja kilvenkehykset ovat haluttua rekvisiittaa. Cruisailu on Los Angelesissakin siinä määrin spontaania toimintaa, ettei kokoontumispaikoista tai niiden vaihtumisesta juuri ilmoitella kuin yksityisissä viesteissä. Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään pihaa, jossa oli useampia eritasoisessa kunnossa olleita Mustangeja ja lisäksi yksi early-Mussen ja Rancheron mielenkiintoinen sekoitus. Tiedättehän sen kohtauksen, jossa päähenkilö kävelee kohti tuimana, kädet ristissä rinnan päällä tuijottavaa latinojengiä. Seuraavalle paikalle. Kuinka kävi tällä kertaa. Yksityiskohdat ovat hyvin tärkeitä, eikä oivaltava detaljointi tarkoita aina tuhatta työtuntia vaativaa maalausta. Kuten olimme itsekin nähneet, pitää poliisi koko touhua ongelmana, ja hajottaa kokoontumisen ennemmin tai myöhemmin. Tämän Malibun tapauksessa omaperäisiä ratkaisuja olivat korin kirkkaanpunaisella maalatut vanteiden reunat ja lampunkehykset. Kääntyessämme takaisin Washington Boulevardille kysäisin Kimmolta, tiesikö hän missä ollaan, ja ei ollut kuulemma aavistustakaan. ’63 ja ’64 Impalat kuuluvat lowrider-rakentelun kulmakiviin. Jatkoimme matkaa itään kohti Crenshaw’ta, joka leikkaa Washingtonin Downtownin itäpuolella. Jätimme vuokra-automme – tavallisen uuden 300C:n – valkoisten Impalojen jonon taakse ja lähdimme kävelemään kohti väkijoukkoa autoineen. Siellä täällä autojen vieressä seisoi porukoita juttelemassa keskenään, ja lähestyessämme erästä meksikolaisten ryhmää tuli tunne, että olemme osa elokuvaa. Tuijotus jatkuu yhtä tiukkana ja tuimana, kunnes olemme autonmitan päässä porukasta, ja muutama meksikaanoista nyökkää meille vähäeleisesti, juuri ja juuri havaittavasti – meidät on hyväksytty porukkaan… Just another night on Kattoluukku on lowrider-piireissä hyvin arvostettu varuste. Vuosi sitten kerroin ensimmäisestä reissustamme Crenshaw Boulevardin sunnuntaicruisingeja katsomaan, ja tottahan on se, ettei ensimmäistä kertaa saa uudestaan. Tunnustautumatta rasistiksi, täytyy sanoa, että vaikka toisaalta South Centralissa tuntee olevansa harrastuksen kannalta juuri oikeassa paikassa, niin toisaalta paikka tuntuu välillä ihonvärin suhteen harvinaisen väärältä – vähän kuin lumiukolla hellepäivänä. Siellä tuli kuitenkin niin sanotusti mutka matkaan – risteys ja katu koko seuraavan korttelin matkalta oli suljettu tietöiden tähden, eikä levikkeillä Crenshaw’n molemmin puolin näkynyt ketään. No, kiersimme korttelin ja jatkoimme matkaa kohti Leimert Parkia. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Viime kerralla South Los Angelesin sunnuntaicruisingeista selvittiin lopulta joutumatta pidätetyksi tai ryöstetyksi. Viime kerralla niin kävi kolmesti tai neljästi, ja vain kerran siihen oli olemassa näkyvä syy – kuminpoltto. Kun kuitenkin Los Angelesissä taas oltiin, niin pitihän meidän lähteä katsomaan, millaista touhu olisi tällä kertaa
90-lukuiset Lincolnin Town Carit ovat myös suosittuja lowlow-aihioita, ja niistä saakin pikku muutoksilla näyttävän näköisiä laitteita, joilla pystyy myös oikeasti ajamaan kaikki kesäkauden ajot. ’70 Cutlass oli saanut alleen isot, koottavat USW Forged Blaze 2.0 -vanteet. G-korinen Cutlass Supreme oli aikoinaan Yhdysvaltain myydyin ja varastetuin auto. Tässä ’87-88 mallin niin sanotulla euro-keulalla varustettu yksilö. Tämän ’68 Impalan tyylistä voi olla montaa mieltä, mutta huomaamatta se ei jää. 85 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Tämä kliini yksilö oli Imperials Car Clubin kalustoa. Sittemmin siitä on tullut eräänlainen ghettoikoni. Tässä ’63 Impalassa on mielenkiintoisesti valkopinnaisiksi maalatut vanteet sisustan sävyyn sointuvin nipoin. Joka tapauksessa se kuuluu viimeisiin perinteisiin takavetocoupeihin, ja on ollut rakenteljoiden suosikki uudesta saakka. Viime vuodelta tuttu Original Ridaz -kerhon Roc saapui myös paikalle ’72 Impaloineen. Just another night on Vaikka Leimert Park on vaarallisenakin pidetty vahvasti musta lähiö, saapuu sinne harrastajia ympäri maailman lowridereita ihmettelemään. Viimeiset täysikoriset takavetoiset Fleetwoodit ovat suuressa suosiossa lowrider-piireissä. City II City Car Club on ottanut vihreän suuntauksen tosissaan. Euro-osiksi kutsutut facelift-mallin yhtenäiset ajovalot ja osittain korinväriset puskurit ovat haluttua tavaraa Caddy-harrastajien keskuudessa Jenkeissä. Tämä runsailla lehtikultauksilla ja muilla lyöntimetalloinneilla kuorrutettu kultamaskinen yksilö oli alkuperäinen Cartier Edition, joka edusti malliston kalleinta päätä. Erikoista kyllä, siellä missä näkee lowridereita, näkee aina myös donkeja. Paljon näkyy myös uudempaa, ’98 markkinoille tulevaa Town Caria
Projektimme jatkuu seuraavassa numerossa, jossa perehdymme johtosarjan muutoksiin ja käymme läpi moottorin ohjelmointiin liittyviä seikkoja. Autosta riippuen laatikolle voi joutua tekemään lisätilaa kardaanitunneliin ja kardaanin joutuu lyhentämään käytännössä aina. Tehoraja kun tulee uudemmissa moottoreissa vastaan aika nopeasti. Vuodesta 1998 lähtien LS1-moottoreita asennettiin myös F-Bodyihin; Camaroihin ja Trans Ameihin, ja 2000-luvun puolella muun muassa GTO-Pontiaceihin. Tehdasuudesta LS9:stä joutuu toki pulittamaan paksun pinkan taaloja, mutta käyttökelpoinen LS-kone voi löytyä yhtä lailla romuttamolta, jolloin hinta on murto-osan uuden hinnasta. Projektimoottorimme laatikkona on Tremecin 6-vaihteinen T-56-manuaali. LS-MOOTTORISWAPPI YHTEISTYÖSSÄ Janne’s Garage www.jannesgarage.com www.facebook.com/jannesgarage 86 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Lisäksi on hyvä varmistaa, että ilmamassamittarit sun muut kuuluvat mukaan. Eri autoista peräisin olevat LS-moottorit eroavat toisistaan apulaitteiden järjestyksen sekä öljypohjan osalta. Yksi huomattava ero on myös se, että Corveten moottorit on yleensä varustettu sähkökaasulla ja muut vaijerikaasulla. Öljypohjaa puolestaan on muokattava, jotta ohjausakselille saadaan tilaa. Ensimmäisessä osassa keskitymme pääsääntöisesti mekaanisiin muutoksiin, joihin LS-moottorin sovittamisessa on syytä varautua. ”Ihan ensimmäiseksi kannattaa selvittää, mikä on omaan autoon paras vaihtoehto katsastuksen ja asennuksen kannalta. Lisäksi vaihteistolle on tehtävä uusi takakannake, koska sen pituus poikkeaa alkuperäisestä. Tuumasta toimeen. LS-moottorille tarvitaan omat kiinnikkeet, jotka pultataan koneen kylkeen sen ollessa irrallaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen LS-moottoreista on tullut suosittu vaihtoehto vanhempienkin harrasteautojen voimanlähteiksi. Määrätyissä autoissa vaihdettavien osien listalle joutuu myös jarrutehostin, joka tulee hyvin lähelle LS-moottorin taaimmaista kuskinpuoleista puolaa. Muokkausta vaativia kohteita ovat yleensä öljypohja ja pakosarjat, mutta mikäli niiden modaustarpeesta ei ole varmuutta, voi konetta mallata paikalleen kiinnikkeiden asennuksen jälkeen. Muutoksia vaatii myös polttoainejärjestelmä, johon on hyvä vaihtaa uusi polttoainelinja. Kun moottori on saatu pajalle, alkaa työ yleensä sillä, että siitä puretaan pois kaikki ylimääräinen, kuten apulaitteet, saastelaitteet ja kiinnikkeet, minkä jälkeen irrotetaan johtosarja. Useimmat tuottavat käytetyt moottorinsa Yhdysvalloista, mutta sopivan voi löytää Suomen markkinoiltakin. Sellaisiakin keissejä on matkan varrelle sattunut, että koneen mukana ei ole tullut lainkaan tietokoneboksia”, evästää LS-moottoreiden asennuksiin erikoistuneen Janne’s Garagen Janne Mäkinen. huuhtovat polttoainekiskot, tarvitaan myös paluulinja. LS-moottorin alkuperäisten pakosarjojen ongelma on niiden leveys, jonka vuoksi ne eivät tahdo mahtua paikoilleen sellaisenaan edes fullsize-korisessa autossa. Nem volendae. Myöhemmin markkinoille tuli lisäksi samaan rakenteeseen perustuva valurautalohkoinen truck-moottori. General Motorsin LS-moottoreiden voittokulku alkoi vuonna 1997, jolloin LS1 esiteltiin Corveten voimanlähteenä. Tallilla – LS-moottoriswappi Rerchit aut omnimi, quam laborumquod ulpa ped ma nimus. Vanha linja ei näet välttämättä kestä ruiskun polttoainepainetta. Pahkan uudelleenmuotoilun lisäksi täytyy muokata myös öljypohjan imuputkea sekä loiskelevyä. Mitä moottorin valinnassa sitten kannattaa ottaa huomioon. Muita huomionarvoisia seikkoja ovat esimerkiksi erilaisilla päillä varustetut ohjaustehostimen letkut, ilmanottoputken valmistaminen sekä flektien asennus. Lecabo. Nykyään LS-moottoreita löytyy jo varsin hyvin käytettynä, eivätkä niiden hinnat ole perusharrastajan ulottumattomissa. Nykyaikainen ruiskutekniikka tarjoaa kaasarikoneeseen nähden tasaista toimintavarmuutta eikä jää kakkoseksi tehontuotannossakaan. Tässä artikkelissa emme kuitenkaan keskity LS:n virimahdollisuuksiin, vaan käymme läpi, mitä modernimman moottorin swappaaminen alkujaan kaasarikoneiseen autoon vaatii. Tekniikkapaketit myydään monesti siten, että moottorin mukana tulee myös vaihteisto. Jos moottoriin halutaan vaihtaa ns. Vaihtoehtoja selaillessa kannattaa valita mahdollisimman siististi irrotettu kone, jonka johtosarjaa ei ole pätkitty sivuleikkureilla. None pre. Corveten moottorin tehoksi ilmoitettiin tehtaalta 345 hevosvoimaa ja F-Bodyissa listatut teholukemat pyörivät 305-325 hevosvoiman välillä
Pakosarjat ja päällä ollut ilmapumpun putkisto on poistettu, mutta piuhasarja on vielä kiinni koneessa. Johtosarjan purkaminen käynnissä. EVAP-venttiilin, eli bensahöyryjen kierrätyssysteemin voi poistaa ja nakata roskakoriin, ellei keksi sille hyötykäyttöä jossain toisaalla. Pajalle saapuessaan LSmoottori voi näyttää vaikka tällaiselta kääröltä. Perässä on 6-vaihteinen T-56-manuaalivaihteisto keppeineen kaikkineen. 87 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Ensimmäisellä kerralla voi olla syytä merkata kukin piuha irrotusvaiheessa, jotta muistaa jatkossa, mikä on mikäkin. Vakuumitulppia tarvitaan EVAP-venttiilin reiän ja autoon lähteneiden alipaineliitäntöjen tukkimiseen. Mikäli projektimoottori on hankintahetkellä vielä kiinni autossa, kannattaa sen purkamisessa olla sen verran huolellinen, että piuhasarjan saa irti kokonaisena ja mahdollisen kaasuvaijerin mukaan ehjänä. GTO:n LS1-Moottori irrotettuna
Kuvassa alkuperäiskiinnike on korvattu pikkulohkosovitteisilla uretaanikorvakkeilla. Kuvassa Holleyn LS Retrofit -öljypohja paikalleen asennettuna. Uretaanikorvakkeilla koneen heiluminen tasoittuu alkuperäiseen nähden, mutta riski on silti olemassa. LS-koneen puolia suojaava muovikuori ei tällöin mahdu paikalleen. LS1-moottorin alkuperäinen öljypohja näyttää tältä. Pahka on muotoiltava uudelleen siten, että ohjaukselle saadaan tarvittava liikkumatila. Alkuperäisen jarrutehostimen koko aiheuttaa ongelmia, sillä se tulee hyvin lähelle taaimmaista puolaa. 88 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Perinteisen Chevy-pikkulohkon moottorinkiinnikkeet eivät sovellu käytettäväksi LS-moottorin kanssa. Käytännössä kaikki alle 9-tuumaiset tehostimet mahtuvat paikalleen ongelmitta. Kuvassa on käytetty halkaisijaltaan 7-tuumaista. Päälle päin näkyvän muutoksen lisäksi on modattu myös imuputkea sekä loiskelevyä. Hyväksi todettu vaihtoehto on myös Autokraftin LS1/LS2-öljypohja. Muokattuna öljypohja näyttää tältä. Tallilla – LS-moottoriswappi Mikäli öljypohjaa ei halua muokata itse, löytyy ongelmaan myös tehdastekoisia ratkaisuja. Tiedossa on tapauksia, joissa tulpanjohdon lähtö on iskeytynyt poikki tehostinta vasten. Näin jätettäessä on myös suuri riski, että taaimmainen puola vaurioituu osuessaan tehostimeen koneen täristessä käynnissä ollessaan. Ongelma voidaan ratkaista käyttämällä pienempää tehostinta. Lohkoon kiinni tulevat säätöraudat ovat Janne’s Garagen omaa valmistetta, mutta niitä saa myös muilta valmistajilta
Valurautapakosarjoja suosiville löytyy esimerkiksi Hookerin valmistamia LS-satseja, joita saa erilaisilla viimeistelyillä. Sen etuihin kuuluu lisäksi hiljaisuus. Ongelma poistuu vaihtamalla tilalle tarkoitusta vastaavat pakosarjat, joita on saatavilla niin peltisinä kuin rautaisinakin. Imuputken teossa kannattaa huomioida, että ennen ilmamassamittaria olisi hyvä olla 30 cm suoraa, jotta ilma ehtii vakautua samansuuntaiseksi. Halutessaan voi käyttää myös AN-liittimiä ja teräspunosletkua. Vakiopakosarjojen kanssa tilanahtautta aiheuttaa niin ikään ohjauslaitteisto, eikä tilaa ole muutenkaan liikaa. Jos ruiskukoneen kanssa käytetään kaasaritankkia, on polttoaineen loiskuessa riski, että ruiskulle imeytyy ilmaa. Etualalla alkuperäinen vaihdelaatikon takakannake ja takana Janne’s Garagen valmistetta oleva T-56-vaihteistolle käyvä kannake. LS-moottorin alkuperäiset rautasarjat kun ovat malliltaan hyvin leveät. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Kuvassa Janne’s Garagen omavalmisteiset LS-swappeihin suunnitellut peltipakosarjat paksuilla laipoilla. Oksamallinen muotoilu ei ole virtausteknisesti parhaasta päästä, mutta ratkaisu on varsin passeli moottoreihin, joita ei ole tarkoitus virittää. Ennen tämä ongelma ratkaistiin käyttämällä kahta polttoainepumppua ja kerääjäsäiliötä, ja voi sen toki tehdä niin vielä nytkin, mutta Aeromotivella on niille myös näppärä korvaaja, jota tässä projektissa käytettiin. LS-peltisarjoja saa myös muilta tunnetuilta valmistajilta. Kuvassa näkyvät myös ohjaustehostimen letkut, jotka toteutettiin tässä tapauksessa yhdistämällä moottorin päästä tulevat letkut putkiin helmiliitoksella. Phantom Stealth on tankkiin asennettava sisäinen pumppu, johon kuuluu myös keruupussi
Alkuperäisasukkaat kunnostivat ’59 Cadillac-projekteja myyntiin ja yrittivät näin pysyä hengissä. 90 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Syntyi Tomahawk Town -yhteisö. Täällä ei turhaan ihmetelty maailmanmenoa, vaan kustomoitiin jenkkiautoja kovalla kädellä. Helsingin Tapanilassa oli sentään paikka, jossa oleili joukko Newhill Cruisersien ja Lopezien jäseniä sekä liuta rock´n’roll-ihmisiä. Vuonna 1991 Tapanilaan, vanhan tapettitehtaan tiloihin syntyneessä harrastetallissa rakennetMuumio muistelee Kirveskylän kaverit Tallilla viihdyttiin muutenkin kuin rakentelun merkeissä. Oliko todella näin. Tiloista löytyi autonosturi, maalaamo, varastoparvi ja korkeaa tilaa. Paikan nimi oli Tomahawk Town. Oli saatu aikaan kimppatalli, jollaisesta oli aikaisemmin vain unelmoitu. Esa Mikkonen, Leksa Hakkarainen ja kumppanit tekivät 90-luvun vaihteessa valtavan työn etsiessään pääkaupunkiseudulta harrastetiloja reilulle kymmenelle pitkän linjan jenkkiautoharrastajalle. Tehtävä ei ollut helppo, mutta se onnistui lopulta. Teksti ja kuvat: Kari B. Meksikaaniväestö muutti Kaliforniaan unelmien perässä ja Suomessa rokki oli kuulemma kuollut ja kuopattu. Kuva pihalta eräiden grillibileiden aikaan joskus 90-luvun alkupuolella. Mikkonen Vuonna 1991 Amerikan intiaanit kärvistelivät reservaateissaan myyden verovapaata tupakkaa ja häränsarvia pysähdyspaikoilla. Valtava urakka oli myös tilojen kunnostus rakenteluun sopivaksi, eikä tehdyn talkootyön määrää voinut kuin ihailla
Tapanilan tiloissa touhuaa vahvasti jo toinen sukupolvi, eli tulevaisuus lienee turvattu. Baari ja Lassen verhoomotilat kärsivät suurimmat savuja vesivahingot. tiin alusta asti jenkkiautoja old school -tyyliin ilman sen kummempia rajoituksia. Välissä istuva daami ei ollut kuulemma kenellekään tuttu. Tomahawk Town on toiminut miltei 25 vuotta, ja nykyään Tuusulassa on sen yksi sivuhaara ja Turussa toimii toinen. 91 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Jo 1990-luvun aikana monenlaiset vesivuodot ja vahingot olivat arkipäivää ja 2000-luvun alussa koettiin suurempi kriisi, kun tulipalo vaurioitti tallin pihan puoleista matalaa osaa. Täystuholta säästyttiin vain hyvän tuurin ja ukkojen periksiantamattomuuden takia. Viime numerosta tuttu ’48 Chevy ja onnellinen silloinen omistaja. Hakkaraisen Leksan ’42 Caddy saa mustaa väriä ylleen. Tomahawk Townin tiloissa on työskennellyt myös monia harrastukseen liittyviä tekijöitä. Pääpaino oli 50-luvun kustomeissa, mutta oli tallissa sekä vanhempaa että uudempaakin kalustoa. Ehkäpä suurimpana saavutuksena Tomahawk Townille voidaan kuitenkin pitää Do-Dads -kustomtapahtuman järjestämistä. Vänttisen Lasse pyöritti verhoomo Primaa alkuvuodet Mosassa, minä maalailin jenkkejä ja Peksu Mannermaa taiteili tekstit ja raidat laitteisiin. Salorannan Masa muutti ’58 Chevynsä ht:ksi Thunderbirdin osilla. Suunnilleen tässä kunnossa auto seisoo edelleen jossain Vaasan suunnalla. Tallina ja tiiminä Tomahawk onkin ollut hyvin aktiivinen alusta asti. Tämä perinteeksi noussut kustommiitti oli hetken tauollakin, mutta legenda elää jälleen. Auton piti olla hyväpeltinen, mutta sen lasikuituiseen pohjaan oli tehty jopa pokkaukset kitillä, joten pellit menivät pitkälti uusiksi ikkunoiden alareunaan asti. Tapanilassa on järjestetty rokkibileiden lisäksi kustomtapahtumia ja grillipartyja. Järjestävä ydinryhmä ei ole suuren suuri, joten tekemistä riittää. Vaikka aika ajoin väki onkin tallissa vaihtunut, pysyi perusporukka pitkään samana. Useimmiten autot olivat matalakattoisia ja maata raapivia – perinteet velvoittivat – kunnes 2000-luku toi sitten rodit ja patina-customit kuvioihin. Tomahawk Townin vaikutukset kotimaiseen kustomrakenteluun 90-luvun alusta eteenpäin ovat olleet kiistatta vahvat. Melkein identtiset neloset ABomber-viikonloppureissulla. Kirveskaupungin uumenissa on vuosien mittaan touhunut moni kustomäijä autoineen, ja sikäli talli jatkoi edellisissä numeroissa muisteltujen Newhill Cruisersien ja Lopezien perinnettä, että niistä tuttuja ukkoja oli tallissa useampi. Tämän jälkeen auto maalattiin persikanoranssiksi. Suurimpiin projekteihin on kuulunut FHRA:n American Car Show’n kustomosaston rakentaminen monena vuonna. Tapahtuma on valtava ponnistus niin rahallisesti kuin työtunneissakin mitattuna. Tämä kaikki mahdollisti projektien läpiviennin tallin sisällä hyvin pitkälle. Kirveskylän kaverit Unun Olds ensimmäisen choppauksen jäljiltä. Tämän kokoisen harrastetallin pyörittäminen ei ole pikkujuttu, ja suuri valkoinen päälikkö Esa piti tomahawkin hanskassaan alusta aina vuoteen 2013 saakka, jolloin vetovastuu siirtyi niin ikään jo vuodesta 1991 tallissa mukana olleelle Unulle. Keep on cruising – seuraavat 25 vuotta. Tallista löytyi omiin tarpeisiin peltiseppä, parturi, lukkoseppä sekä monipäinen muusikkojoukko. Alkuvuosina kalusto Mosan tallissa oli vahvasti 50-lukuista, mutta 40-lukuisia GM-rekiäkin löytyi useita, sieltä mallisarjojen paremmasta päästä. Tulvat, tulipalo tai lumivyöryt eivät Tomahawk Townin toimintaa ole kyenneet lopettamaan, saa nähdä pystyykö siihen puskutraktori ja purkuporukka. Vänttisen Lassella oli 90-luvun alussa ”Almost Grown” -nimen saanut ’58 Buick. Mosan tallin historiassa on ollut synkkiäkin hetkiä. Yhdistäviä asioita porukalla oli vahva jenkkiautotausta, rock´n’roll ja mexikaanielämäntapa. Siinä onkin ollut isona etuna se, että omasta tallista on valmistunut tasaiseen tahtiin uutta kalustoa näytille. Palomiesten kielloista huolimatta kalusto saatiin pelastettua ulos ja turvaan. Ja eipä työtä ilman huvia, Tomahawkin rokkibileet olivat suosittuja, ja niissä viihdyttiin aina aamuun asti
Onko sinulla toisenlainen talli. Tapanila-seura on valittanut asiasta, mutta huonoimman skenaarion mukaan rakennus voidaan purkaa jo ihan lähitulevaisuudessa. Talli on pysynyt elinvoimaisena uusienkin jäsenten kera, vaikka alkuperäisjäsenistä ei tätä nykyä rakentele Tapanilan tiloissa kuin Unu Vinhava. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Tomahawkien pian neljännesvuosisadan hallussaan pitämä tallimiljöö on nyt purku-uhan alla, mutta rakentelu jatkuu entiseen malliin. Kävipä asiassa miten vain, niin Tomahawk Townin toiminta tulee varmasti jatkumaan toisissakin tiloissa. TOMAHAWK TOWN Jos tällainen miljöö mennään purkamaan, on vaikea kuvitella, että tunnelmallisempia tiloja löytyisi tilalle. Ne, jotka ovat seuranneet alan lehtiä pidempään, eivät ole voineet olla törmäämättä Tomahawk Town -tallin nimeen. Kuvia ja tarinoita voi lähettää osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi 92 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Nyt Sanduddin vanhan tapettitehtaan, jossa talli sijaitsee, olemassaolo on vaakalaudalla. Sieltä on aikojen kuluessa tullut useita upeita laitteita, jotka ovat olleet esillä näyttelyissä ja lehdissä. Vuosien mittaan tallin tiloissa on tehty kaikkea ajoneuvokulttuuriin liittyvää ja sieltä on rullannut auringonvaloon monta aikanaan harrastepiireissä huomiota herättänyttä autoa – Leksa Hakkaraisen ’42 Caddy, Kartsa Saarelan Golden Pakara, Unu Vinhavan Ford A Roadster, Esa Mikkosen ’48 avo-Caddy ja Ansu Kallin ’60 Impala, vain muutamia nimetäkseni. Se on Helsingin kaupungin elimissä saanut jo purkuluvan. Tallia on käytetty myös mainoskuvauksiin ynnä muuhun vastaavaan. Kerro siitä meille. Rodipuolta edustaa Kossu Kososen A Roadster pick-up. Muutama vuosi sitten siellä otti amerikkalainen David Perry kuvia omaan Hot Rod Pin-Ups -kirjaansa. Kartsalla on hallin seinille ripustettuna myös melkoisen komea pölykapselikokoelma, josta kuvissa näkyy vain osa. Samassa rakennuksessa on ollut jo 80-luvulta alkaen paljon muutakin ajoneuvokulttuuriin liittyvää toimintaa, ja toiminut monia muitakin autoja pyörätalleja. Tapanilan tallin purku olisi paha takaisku koko maamme autoharrastukselle, joten toivokaamme, että suojelupyrkimykset saavat tuulta alleen
Vuosien aikana seinille on kertynyt monenlaista rekvisiittaa. Myös Amerikan Raudan toisessa numerossa esitelty Ansun ’60 Impala majailee tallissa. Tallin baarin koko paljastaa, että rakentelu on etusijalla, eikä niinkään sosiaalinen elämä. Saarelan Kartsan viimeisin kustomprojekti on vanha SoCal kustom Ford aidolla Carson topilla. Moottorilegenda odottaa pääsyä kustomin nokalle. Unun Olds-kustomprojektin keulaan on moldattu Caddyn uudelleenkromatut dagmarit. Kuvienottopäivänä paikalla oli vierailevana tähtenä Mika Karin ’55 DeSoto kustom. 93 AMERIKAN RAUTA 3/2015
Vanha patteri pois alustaltaan ja uusi tilalle. Suosimani virtakatkaisulla varustettu akunkenkään kiinnitettävä malli on mitoiltaan melkoinen möhkäle, ilman sitä paketti olisi ollut laakista kasassa. Puuhanurkka 94 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Äkkiä mylly sammuksiin ja sähköt pois. Tämän talven laiminlyötyjen tallisessioiden yhtenä hommana oli vaihtaa GTO:n viimeisiään vetelevä akku. Tarpeellinen gynekologin sorminäppäryyskin puuttui, joten toteutin korjauksen banaanikimpuillani sopivasti yksinkertaistettuna ”väliaikaisratkaisuna”. Akunkenkien kanssa alkoi sitten se sähläävä alamäki. Tarrojen poiston jälkeen konetilassa komeili kliinin ajaton musta möhkäle. Jätän tästä seuranneen akuankkamaisen osanhakusession seikkaperäisen selostuksen sikseen. Ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun talliaika menee surkuhupaisasti iltapäiväruuhkassa kaikkia autotavarataloja edestakaisin suhaten. P etteri Ju ssi Ahtaus akun ympärillä aiheutti pientä askartelua miinuskaapelin saamiseksi napaan. Samaan eivät ole päässeet edes 2000-luvun käyttikseni. Teoriassa noin niin kuin viiden minuutin juttu. Hyvin natsasi mitat ja kiinnitys, ylimääräistä lääniä ei meinaa ympärillä ollut, kuin muutama hassu sentti. Viiden käyttövuoden aikana tiikerin alle ei ole tarvinnut ryömiä montaa kertaa, siis jos öljynvaihtoja ei lasketa. Sen sai hoidettua nopeasti ilman ainuttakaan voimasanaa, ja se on harvinaista! Toisen kerran työkalupakkia kaivettiin Västeråsissa 2012, silloinkin kyseessä oli vain jonkun mutterin löystyminen vaihdevivustossa. Tosiaan, jouduin bensaletkustoa ja suodatinta uusimaan aika tarkalleen vuosi takaperin. Uudet klemmarit olivat vaivihkaa päässeet löystymään tai sitten kiristys oli jäänyt puolitiehen, ja uudelleenkiristelyjen jälkeen pääsin vihdoin korkkaamaan ajokauden. Lopulta tallille palaten ja taas uusintakierrokselle lähtien… Kun viimein sain palapelin osaset tyydyttävästi paikoilleen ja rykäisin koneen käyntiin talviunilta, tulvahti sieraimiin bensan katku. Ei hemmetti, polttoainesuodattimen juuresta suihkusi iloisesti lientä pihalle. Uusi akku löytyi helposti ensimmäisestä putiikista, toki jonkun tovin piti tarkastella mittoja ja etsiskellä muodoiltaan museoauton habitukseen istuvaa vähemmän riemunkirjavaa yksilöä. Takaiskarit ja -jouset uusittiin kerran, mutta operaatio meni aivan läpihuutojuttuna. Akun piti sointua ulkonäöltään konehuoneen alkuperäiseen yleisilmeeseen. Pontiac GTO ’69 Kaikista omistamistani harrasteautoista pirteänoranssi ’69 GTO on ollut ehdottomasti luotettavin ja kestävin. Alkuperäinen sijoittelu olisi vaatinut joogagurun notkeutta. No on siinä jotain sähköjuttuja ja puhaltimen fiksailuja ollut, kun nyt oikein pinnistää muistia, mutta vielä ihan mukavan puuhastelun rajoissa
No nyt tilanne on se, että moni muu kaivelee jo kalustoa naftaliinista kevätauringon lämmittäessä, mutta minäpä vasta puran ongelmakohtia, jotka olivat nätisti piilossa kulahtaneen verhoilun alla. Kylkeen taiteilin Old School -henkiset viivat. Onnistuivat kokemattomalta ihan mukavasti, kun alkujännityksestä pääsi eroon. Verhoilutöiden makuun päästyäni päätin vielä purkaa muutaman muunkin kohdan, ihan vaan helppoa siistimistä varten. Vaikka toisaalta viime hetken paniikki on usein ollut se paras kannustin johtaen luovimpiin ratkaisuihin vuosien varrella. Tämän päälle listalla odottaa muutama tekninen komponentti uusimistaan ja pitäisi vielä löytää uudelleen se sisäinen pinstraippaaja vetelemään raidat toiseenkin kylkeen. 95 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Oviverhoilut siistiytyivät kummasti liuottimella ja painepesurilla sekä palasilla punaista keinonahkaa. Napitetut osat ovat omaa designia. Työ eteni vaiheeseen kaksi, eli omatekoisten pinstripe -viivojen vetelyyn. Tähän kun yhdistetään toinen tyypillinen minun projektejani varjostanut piirre, hommien paisuminen, on soppa valmis. Aikani tärpättirätillä ja siveltimellä vuorotahtiin hankailtuani alkoi pintaan syntyä aloittelijalle siedettävää viivaa. Ju ssi Takaseinään halusin jotakin erilaista pinstraippausta, ja ajatus häränpäästä kumpusi auton historiasta. Olihan se ensimmäinen kerta, kun button tuck –verhoilua väsäilin. Homma alkoi etumaskin ehostuksella ja sen ruttuisten rosterilistojen oikaisulla, mikä onnistuikin yli odotusten pienten asesepän vasaroiden ja jyrsinkoneenpöydän avulla. Entisen tallikaverin lyödessä löylyä mielessä pyöri, ettei tässä raaserissa isoa vahinkoa maalipinnalle tapahdu, vaikka suhrut pitäisikin hangata lopulta pois. Ajatus alkoi lentää ja sisustaan piti saada rekkagenreen tyypillisiä elementtejä, kuten punaisia tunnelmavaloja, takaseinään napitettua paneelia ja siihen valaistua pääkalloa – kuulostaapa ihanan kliseiseltä. Himo kokeilla viivojen tekemistä oli kytenyt vuosia ja nyt siihen oli oivallinen kohde, koska ei muutakaan sopivaa pintaa ollut tarjolla. Ylemmät koukerot taiteili tallikaveri Mika. Siitä innostuneena vetelin punaista hiusraitaa sinne ja tänne, tulipa hopeaakin johonkin. Kauaa ei nokka tuhissut, kun oviverhoilut olivat mäellä ja puolet muusta verhoilusta osin irti revittynä. GMC General ’86 Tänä talvena oma rakentamistyylini on noudattanut vuosien takaa kiihdytystiimistä tuttua meininkiä, toisin sanoen suunnitelmat ovat kovat, vain aikataulutus ontuu. Huomion kuitenkin vei ajatus verhoilujen ehostamisesta sekä rokkikoneen päivityksestä. No asiaan, vakaa aikomus oli vain hieman sipistellä GMC Generalia sieltä ja täältä. Alkuinnostus sai lisäpontta, kun visio ovipahvien uudesta ilmeestä alkoi hahmottua ja onnistuikin ihan kivasti. Niin kävi tälläkin kertaa
Neliovinen Coupe Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Tällä kertaa lähinnä kattoon keskittyvän muutoksen huomaa selvimmin, kun lähtökohta on vieressä. Voitaneen jopa puhua neliovisesta coupesta. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja Neliovisia kustom-Mercuryjä on toki näkynyt, mutta harvemmin näin linjakkaana
97 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Sivuikkunalinja on saatu aikaan liittämällä etuovenkarmi koriin omalle paikalleen ja muokkaamalla loppuosa kokonaan uudelleen loivaan kulmaan. Takapuskuri on takakyljessä olevaaan pokkaukseen asti ulottuva ’51 Baby Lincolnin malli, hakuvaloina klassiset Appletonit ja pölykapselit ovat ’53 Cadillacistä. Ison alueen peltiä muutoksessa joutuisi vaihtamaan myös C-pilarien ja takalasin yläpuoliselle alueelle. Mittaus on tehty pystysuunnassa, eikä lasien suuntaisesti. anne käytti muutoksensa pohjana Ulf ”Wolf” Christianssonin coupe-mallia, jota on chopattu noin 3” edestä ja viitisen takaa. Muita ulkonäkömuutoksia ovat ’51–52 Buickin etupuskuri ja ’52 Mercuryn lampunkehyksiä hyödyntäen frenchatut ajovalot. Alkuperäinen takalasin aukko on hyödynnetty levitettynä ja hieman eteenpäin siirrettynä, jotta se olisi mahdollista istuttaa kokonaisuuteen toimivasti, kallistustakin lopputuloksessa on reilusti
Jos joku on nähnyt auton liikenteessä useammassa eri asussa, niin se johtuu siitä, että Petun mukaan autolla täytyy ajaa joka kesä, oli se valmis tai ei, tai muuten rakentelumotivaatio katoaa. Keulalta ei nimittäin löydy pikkulohkoa, vaan piristetty 235 cid Stovebolt Six. Petri Lahti on jalostanut baby-Linciään nykyasuun pikkuhiljaa. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 28.05.2015 Jättiraportit kevään avausnäyttelyist ä. Tervakoskelaisen Kari Kinnarin Chevy-rodi on pirteä väriläiskä paitsi massasta erottuvan maalauksensa, myös epätavallisen tekniikkansa ansiosta. Chevy Sedan ’30. Auto tuli Suomeen 11 vuotta sitten 4-ovitolppamallina, mutta muuttui sittemmin 2-oviseksi ht:ksi. America n Car Show & Hot Rod & Rock Show Väriläiskä Lincoln ’50. Lowtoys-ilmajousifirmaa pyörittävä Tomi Olli päätti viime kesänä rakentaa itselleen perinteisen lauluauton, sellaisen ihan vain hauskanpitoa varten tehdyn, eikä liian siistin. Aihioksi löytyi kautta vuosikymmenten rytmikkäässä käytössä suosittu Rambler Rebel, mutta lopputulos on aika kaukana siitä perinteisestä laululintasta. Toisenlainen lauluauto Pe tun Baby Linc 98 AMERIKAN RAUTA 3/2015. Rambler Rebel ’67
03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. numer o • 1/2015 Suomen Historia 1/2015 Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414888 002355 1 5 1 800 235 -1 50 1 PAL VKO 2015-19 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina “Suomen p onnistus oli melk oinen – neu volatoiminta v altiollist et tiin so dan aik ana ja sitä la ajennet tiin r ajusti heti sen jälk een. “ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!
Rakkaudest a Rautaan • 3/2015 • 8,90€ 6 414887 002455 1 5 3 700 24 5-1 503 PAL VKO 2015-22 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUT A 03/2015 NRO 19 ”AIHION MYYNYT JASK A VANNO TTI, ETTEI LAIKK A -A VOA SAA TEHDÄ, KUN NE OV AT NIIN HIRVEIT Ä. ON SE SITTEMMIN LEPPYNYT .” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI Nostalgiahengessä Blowed A Body x 3 PLYMOUTH BARRACUD A ’64, VALIANT ’64 & VALIANT SIGNET ’64 RUN TO THE SUN CHICAGO AUTORAMA SOUTH CAROLINAN KEVÄÄN AVAUS Ford Mustang ’67 Chevy 210 Wagon ’56 Chevy C10 Blower ’80 Studebaker Gasser ’41 Lincoln Continental ’69 H-D ”Daytona Demon” ’62 Chevrolet Kustom ’41 ”Justiina” LISÄKSI ESITTELYSSÄ: TOISENLAINEN TALLI: Tomahawk Town LAHDEN IHMEKOLMIKK O FORD ’29 A ROADSTER