100 sivua! Amerikan Rauta 04/2013 ”Candyväri tuo muodot esille selvästi aiempaa tummanpuhuvaa sävyä paremmin.” Vanha s u o la esta Rautaan • 4/2013 • 8,90€ Rakkaud Chevrolet Malibu ´65 Yad Al-Jauza Rodi vetten päällä Lincoln Zephyr Kustom ´41 LISÄKSI Esittelyssä: Ford Roadster Hemi ´32 • GMC sierra ´91 • Rambler super ´60 Dodge Charger Hemi ´69 • Plymouth Valiant ´66 • H-D Bobber ´98 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-35 Viipale mediat 6 414887 002455 13004 700245-1304 NRO 6 Uusi lehti amerikanautojen ystäville! Alkukesän Cruisingit LA Mission, osa 3 – seikkailu Amerikassa jatkuu!
Liput ennakkoon www.lipputoimisto.fi AJANOTTO RIVERSIDE TIMERS RY www.koni.fi. OSALLISTU OMALLA AUTOLLA TAI MOOTTORIPYÖRÄLLÄ VARTTIMAILILLE kiihdytys PÄIVÄ 1/4 MILE 2013 21 .7. KLO 11–18 • MOTOPARK MOTOPARK 19.-21.7. PIEKSÄMÄKI VIRTASALMI YHTEISTYÖSSÄ Lisäksi FDO Drifting AllStar Pro-, Prostreet- ja Street-luokat
Vilpittömät kehut ansaitsee Golden Classics Cafen ja Weird Antiquesin muodostama kokonaisuus Jätkäsaaressa, joka tuntuu tuoneen pääkaupungin cruisailuun kaivatun leppoisamman kiintopisteen. Siksi keskityimme mielenkiintoisesti rakenneltuihin tavallisempiin autoihin – tai ylipäätään autoihin, joilla on tavalla tai toisella erityisen hyvä tarina. Enkä sano tätä kapinoinnin takia, vaan puhtaasti henkilökohtaisena mielipiteenä, joka ei tietysti välttämättä ole ainoa oikea. Olemme jälleen saaneet lehdestä paljon palautetta ja suhtaudumme siihen samalla tavalla kuin tähänkin asti. Hatunnosto Jätkäsaaren systeemin aikaansaaneille ukoille on paikallaan. Itseni toistamisen uhallakin täytyy vielä todeta, että myös tässä lehdessä nähtävän Oulun American Car Show´n kattaus yllätti todella positiivisesti – huikea taso näyttelyssä. Pääkirjoitus Cruisailua K esäkuun cruisingeista kotiin päin ajettaessa liikennevaloissa tuli vierelle ´65 Letukka täynnä hilpeää porukkaa. Toisissa tai kolmansissa valoissa tuli vanhanaikaista viivalle haastamisen meininkiä, ja Chevy poistuikin viereltä varsin hätäisesti. PS. Onhan se vaihtelua liian täydessä kauppatorin parkissa seisoskelulle tai kumien poltolle kaljakeilakujassa jäähallin parkkiksella, mutta jotenkin monta kertaa illassa järjestettävät aikataulutetut cruisingletkat eivät iske, ellei kyse ole jostain retkeilyajosta tai yksittäisestä paraatista. Tätä numeroa tehdessä minulle tuli vahva tunne, ettei tämä ehkä ole kaikkien aikojen paras kotimainen jenkkiautolehden numero. Silti aina erityisesti ilahduttaa nähdä tosissaan rakennettu Rambler tai Valiant. Eikä voikaan aina vaikuttaa. Ei, en lähtenyt kisaan. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUTA 4/2013 3. Kuuntelemme kiinnostuneina, muttei se välttämättä vaikuta mitenkään lehden sisältöön. Moni tykkää varmasti noista letkoista, ja kaikki kunnia niille, jotka jaksavat järjestää jotain uutta. Siihen se jämähti taas mahalleen Kauppatorin kynnykselle. Verrattain helpon pysäköinnin lisäksi siellä saattaa katsella pientä autonäyttelyä, ihmetellä Miken ja Törkkiksen outoja antiikkilöytöjä tai ihan vaan istua terassilla meren äärellä. Toisaalta tosiasia on sekin, että tietyt mallit ovat muodostuneet koko alan ikoneiksi, eikä meillä ole tarkoituksena niitäkään sivuuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi tässä numerossa nähtävät ´32 Ford ja ´69 Charger. Minulle on riittävästi aikataulutusta siinä, että on erillisiä cruisingiltoja, jolloin näkee keskitetysti enemmän harrastekalustoa liikkeellä. Se pistikin miettimään, että sitä on todellinen cruising. Jotenkin minun ajatusmaailmaani ei sovi se, että cruisaillessa pitää kytätä kelloa kuin bussipysäkillä, jotta pysyisi aikataulussa. Ei se Cutlassin putken nosto niin lähelle pohjaa kuin mahdollista riittänyt. Se saattaa silti olla paras tähän mennessä. Täytyy myöntää, että mieli olisi tehnyt, ja kaasu kävi jo hetken pohjassa, kunnes tajusin nopeuden olevan riittävä kaupunkialueelle ja Letukka katosi vähitellen näkyvistä. Paikka ei ollut oikea, eikä tuollainen lowrider-tyylinen laite ole muutenkaan katukiihdyttelyyn rakennettu. Enkä tarkoita järkeä vailla olevaa kiihdyttelyä liikennevaloista toisiin vaan spontaaneja kohtaamisia ajellessa vailla päämäärää. Tohinan rauhoittuessa Kauppatorin suunnalla on helppoa lähteä katsomaan, keitä on Tyynenmerenkadulla. Koko hommahan lähti siitä, että jutut pilkuntarkasti entisöidyistä ison rahan klassikoista ovat parhaimmillaankin puuduttavan tylsiä
4/2013 12 Kannessa: Lincoln Zephyr ’41 Esittelyssä 12 Lincoln Zephyr ’41 Herstin Timppa muistetaan monista rakentamistaan autoista. 32 GMC Sierra ’91 Teemu ja Heidi Tourusen Meksiko-henkinen pikkis on niin kaukana lähtökohdastaan, ettei sitä tahdo enää tunnistaa. 58 Yad Al-Jauza Harrastepelissä ei ole pakko olla neljää pyörää, eikä edes kahta. 38 Dodge Charger Hemi ’69 Jussi Forsströmin Charger kuulostaa hauskalta. 52 Plymouth Valiant ’66 Miki Suojasalon Valiant vie vanhemman polven edustajat nuoruudenlähteen äärelle. Rodi-ideologiaa voi toteuttaa myös vesillä. Kun rodin aika koitti, oli sekin varustettava Hemillä. 18 Chevrolet Malibu ’65 Takaa-ajotunnelmia Liperistä à la Tero Niemeläinen ja 406 cid pikkulohkolla varustettu Malibu. 26 Ford Roadster ’32 Danny Hagen on omistanut elämänsä aikana toistakymmentä Hemi-Moparia. 62 Harley-Davidson Fat Boy ’98 26 Alasalmen Jussin bobberi on pokkaillut palkintoja pitkin kevättä ja kesää. 46 Rambler Super ’60 No nyt on sympaattinen sliipperi! Tuomisen Mikon turkoosi Rämpylä on suorastaan rajun petollinen. Nro 6. Sen pellin alle on näet sovitettu moderni norsumoottori ilokaasuilla. Ford Roadster ’32 4 Amerikan Rauta 4/2013 46 Rambler Super ’46. Yksi ikonisimmista on tämä Zephyr. Lue artikkelimme, etkä enää ihmettele miksi
Kävimme tsekkaamassa fiilikset. 66 American Car Show, Oulu 86 Hitsaus- ja pellinmuotoilukurssi 80 LA Mission, osa 3 Tapahtumat 86 Hitsaus- ja pellinmuotoilukurssi 66 American Car Show, Oulu 90 Soodapuhallus Äitienpäiväviikonloppuna järjestetty Oulun näyttely kuului kevään kovatasoisimpiin. 10 Pelit ja vehkeet Kaasareita, kirjoja, kiilloketta ja kustom-taidetta. Hellävarainen puhdistusmenetelmä hankalillekin materiaaleille. 32 GMC Sierra ’91 Amerikan Rauta 4/2013 5. Tsekkaa myös kesän tärkeimmät kinkerit. Melko legendaarista. 77 Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Perinteistä rompetoritunnelmaa ja löytämisen riemua tarjoiltiin Jokimaan raviradalla Lahdessa. Emme mekään. Vakiot 8 Rauta-annos ja tapahtumakalenteri Elokuva-autoja ja Gumball-pöhinää. 94 Kutjan kuva Näkemys neliovisesta unelma-autosta. 85 Iranin jenkit Tiesittekö, että myös Iranissa harrastetaan jenkkiautoja. 78 Kouvolan Swap Myös Kouvolan raviradalla kävi kuhina Swap & Meetin merkeissä. Englanninpyöräilyä ja kaasuhitsausta Jämsän ammattiopistolla. 92 Muumio muistelee Tulevat muumiot muistelevat menneitä. Cruisailemaan pääsee siis kolme kertaa kuussa. 71 Pääkaupunkiseudun cruisingit Helsingin Kauppatorille sijoittuvien Stadin Cruisingien lisäksi jenkkiautoilijat kokoontuvat eri viikonloppuina myös Espoossa ja Vantaalla. ArtikkeLit 80 LA Mission, osa 3 Kuskina Bill Hinesille. 96 Puuhanurkka Kimmo remppaa kun muut cruisaa
Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 6 Amerikan Rauta 4/2013. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Janne Kutja, Janne Lepola, Jani Kunnari, Billy Laitila Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Toimitus Tilaajapalvelu Puh
Laivaukset joka viikko. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com TA AMERIKANRAU alennusta koodilla 10 % n asti pp vuoden lo uu ksista. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. www.finn-us.com Hal-Mari International Logistics Inc. Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. to os an up ka netti Verkkokauppa e l l e s i Jokotaakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI
Etujousitus on rakennettu uusiksi, ja siellä on madallettu ja vahvistettu coilover-setup. Se on pihatiellä ja näyttää ihan hirveältä. Nitrokittikin löytyy, mutta sepä ei ole toimintakuntoinen. Ainoa kosmeettinen vaurio oli musta silmä – rekan renkaasta lentänyt kivi näet pimensi yhden etuvaloista. Vararenkaalle tuli käyttöä Liettuassa, kun toinen takarengas alkoi ravistaa. Auton omistaja ja kuski Mika Kosola herättelee yleisössä Gumball Spiritiä. Valitettavasti Fieron alkuperäisen Iron Duke -moottorin kohtalosta ei ole tietoa, eikä siitä onko moottoria alettu käyttää veneen ankkurina. Lasikuituisella keulapalalla varustettu ja tummanharmaaksi maalattu auto on ehdotonta elokuvahistoriaa, oli sitten elokuvan fani tai ei. Vanteina ovat Schmidtin 8x17”:t Goodyearin F1-renkailla, ja joka nurkassa on levyjar- 8 Amerikan Rauta 4/2013 rut. Elokuvassa esiintynyt ”hero car”, eli pisimmälle rakennettu, lähikuvia varten tehty sankariauto on huutokaupattu toukokuussa jämäkkään miljoonan dollarin hintaan. ”Minulla ei ole sille käyttöä, joten eroon on päästävä kuin olisi jo. Cinema Vehicle Servicesin ja Steve Sandfordin rakentama, valmistenumeroltaan 7R02C179710 oleva auto aloitti vieläkin kovana puhkuvan Eleanor-trendin Mustangien kanssa. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen Kesäinen Fiero-vene Gumballerit Suomessa Lyhytsanainen Craigslist-myyjä pohjois-Phoenixista, Arizonasta kertoo saaneensa tämän vene-Fiero-yhdistelmän omaisuudenjaossa mieheltään, ja haluaa siitä pikimmiten eroon. Life style -rallin määränpäänä oli Monacon F1-viikonloppu. Black Bull Power Team ja ’67 Shelby GT 500. Ohjaus on tehostettu hammastanko-ohjaus, ja apurunko on vahvistettu. Auto toimi hienosti, eikä isompia teknisiä murheita ilmennyt. matkalla Tukholmasta Pietariin. Gumball-karavaani poikkesi Suomeen 20.5. Kunnoltaan miljoonan dollarin Mustang on elokuvakuntoinen, mutta kuvauksissa tulleet pienet tällit on fiksattu kuntoon – vaikka rankinta kohtelua tämä lähikuva-auto ei varmasti saanut. Oleellisinta on, ettei kyseessä ole mikään pahvista rakennettu autolavaste, vaan ammattimaisesti suunniteltu toimiva ja rivakka muskeliauto: pellin alla on 400-hevosvoimainen 351 crate engine ja laatikkona nelivaihteinen manuaali, mukaanlukien ”Go Baby Go” -shifteri. Perässä toinen tyylillä rakennettu Camaro, jota ohjasti Team Northern Lights. Vaikka suurin osa kalustosta koostui eksoottisista superautoista, oli matkassa myös kourallinen maukkaita jenkkejä. Vain nouto.” Perämoottorisella, punaisella Fiero-veneellä on maltillinen 1250 dollarin pyyntihinta, mikäli tällainen on pakko saada. Kotimaassa suurimman huomion sai ansaitusti kaksikko Mika Kosola & Harri Hakala, jotka suoriutuivat 3000 mailin mittaisesta road tripistä ’67 Shelby Mustangillaan ilman ylinopeussakkoja tai muutakaan viranomaishässäkkää, toisin kuin monet kanssakilpailijat. Miljoonan dollarin Eleanor Vuonna 2000 teattereissa nähdystä Puhallettu 60 sekunnissa -elokuvasta tutuksi tullut ’67 ”Eleanor” on varmastikin monen jenkkiautomiehen unelmaMustang. Päihittää, ken voi.. Mitä viime aikoina myytyihin Mustangeihin tulee, viime numerossa esitelty Shelby Super Snake toi kotiin vielä Eleanoriakin kovemman hinnan: 1,3 miljoonaa dollaria. Ruotsalainen alppihiihtäjä Jens Byggmark kisasi Gumballissa reippaasti levitetyllä Camarolla
FoMoCo Freak Race Nokian testirata ja Viinikanniemi Camping 29.6.-7.7. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@ amerikanrauta.fi 17.-18.8. Sweden Rockabilly Festival Skara, Ruotsi 28.-30.6. Oldtimer Run Visulahti, Mikkeli 29.6. Drive-In & Rock Hyvärilä/Bomban lava, Nurmes Amerikan Rauta 4/2013 9. päivänä Santa Monicassa, ja on elokuvan räväkämpää versiotaan huomattavasti rauhallisempi ja arkisesti käyttöautoksi sopivampi vaihtoehto. EC Car Show Jäähalli, Mikkeli 6.-7.7. Joutsa Chopper Show Joutsa 13.7. Vihreät ajovalosuojat ja customvanteet antavat silti tällekin mukavan ilmiasun. Rautaa Rajalle Tunturihotelli, Saariselkä 24.8. Jotkut tahot ovat jo huudelleet produktion kopioineen harrastajien projektiautoja millilleen, sillä ohjaaja Michael Bayn julkaiseman promokuvan perusteella yhtymäkohtia muihinkin restomod-Camaroihin on helppo löytää, Audin ovenkahvoista ja aero-peileistä lähtien; toivottavasti ainakin lopputeksteistä löytyy hatunnosto tätä Bumblebeetä inspiroineille autoille. Ford Nationals Alastaro Circuit, Virttaa 13.7. Riverside Kustom Day Vanhan sillan lähialue, Kokemäki Espoon Automuseo, Espoo 26.-28.7. 21.7. FSRA Street Rod Nationals Kuopio 9.-10.8. CCOF Corvette Meet Hotelli Puijonsarvi, Kuopio 10.8. Mikäli elokuvien hero car -autot ovat mieleesi, etkä ehtinyt kaivella taskusta miljoonaa dollaria tarpeeksi nopeasti Eleanor-Mustangia varten, kannattaa tutustua heinäkuussa huutokaupattavaan Green Hornet -Imperialiin. Turku Kustom Show Turun Urheilupuisto Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. F-Body Club Summer Meet Kalliojärvi, Orismala/Isokyrö 17.8. Vuoden 2011 filmatisointia varten laadittu, elokuvassa tehtäviä muutoksia edeltävää kuntoa edustava Black Beauty Imperial menee nuijan alle heinäkuun 26. Big Wheels Bumblebee is back Kulttuurikeskus Poleenin puisto, Pieksämäki Tältä näyttää tulevan Transformers 4:n Bumblebee-Camaro. Corvette Show & Meet Tykkimäen huvipuisto 18.-21.7. Nostalgia Festival Ronneby/Karlskrona, Ruotsi 4.-6.7. Naisten Automobiiliajot 20.7. Savonlinnan Vauhtikisat Savonlinna 16.-18.8. Burnout Party Kiikalan lentokeskus 10.8. Cape Fear Atrain Camping, Riistavesi 26.7.-3.8. Rockin’ by The River Villatehdas ja Wanha Areena, Hyvinkää 12.-18.7. Speed Week Tierp Arena, Ruotsi 13.7. Koljonvirta Camping, Iisalmi 28.-29.6. Restomodattu ’67 Camaro SS on tehty viimeisen päälle trendien mukaan, hiilikuituisilla levikkeillä, etusplitterillä ja todella syvän näköisillä vanteilla. Rautalankaa ja jenkkiautoja Mobilian Autokylä, Kangasala 30.-31.8. Power Big Meet Västerås, Ruotsi 6.7. Historic Grand Race Ahvenisto Race Circuit 23.-25.8. Liberty Bike Fest Motel Road 66, Kotka 29.6. LinnaCruising Satulinna, Hattula 11.8. Classic Motor Meet Haaparanta, Ruotsi 14.7. Kouvola Night Cruising Prisma, Kouvola 4.8. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Autolla on ajettu tietojen mukaan alle 50 000 mailia, ja 340-hevosvoimaisen V8:n pitäisi tarjota kepeät kyydit. Power Hot Rod Reunion Malmby/Strängnäs, Ruotsi 19.-21.7. Classic Car Week Rättvik, Ruotsi 27.7.Pistohiekka Rock’n’Roll Cruise Pistohiekan tanssilava, Puumala 3.8. European Street Rod Nationals Bredsten, Tanska 19.-20.7. 1965-mallista autoa on alunperin kaupattu eBayssä huhtikuun tietämillä 18 000 dollarin hintaan, mutta nyt edessä on kookkaampi kauppa-areena ja sitä mukaa hintakin saattaa nousta. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 8.-11.8. Southern Rock & BBQ Fest - American Cars & Bikes Picnic Tapahtumat Green Hornet 28.-29.6
www.one-pro.fi Tuplapumppu manuaalisella rikastimella Holleyn Ultra Double Pumper -kaasuttimet ovat nyt saatavissa myös manuaalikäyttöisellä rikastimella. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Uutuusvanteita Hakalalle Hakala Performance on lisännyt valikoimiinsa Lexani Custom Luxury Wheels -vanteet (www.lexani.com) sekä pickupeihin, truckeihin ja katumaastureihin tarkoitetut tylyt Rolling Big Power -vanteet (www.rollingbigpower. Laitteen suositushinta on 280 €. www.kustomkulture.fi 10 Amerikan Rauta 4/2013 Varkaiden varalle ONE-PRO on kehittänyt yhteistyössä EUROTACTyhtiön kanssa edullisen GPS-GSM Tracking Pager -laitteen, joka sopii erinomaisesti harrasteautoihin. Vaihtoehtoisesti sisustustaan voi piristää vaikkapa amerikkalaisen Max Grundyn hot rod -aiheisilla taideprinteillä. Uutuusmallit on suunniteltu tarjoamaan nopea ja helppo kylmäkäynnistys. Holleyn Ultra Double Pumper -kaasuttimet tarjoavat runsaasti ominaisuuksia, kuten kevyen alumiinirakenteen, mekaaniset toisiokurkut ja hyvän suorituskyvyn. Laite aktivoidaan tekstiviestillä, minkä jälkeen se lähettää säännöllistä paikkatietoa aktivoitua laitetta liikutettaessa. www.usparts.fi. USPartsin valikoimissa ovat myös jo ennestään tutut sähköisellä rikastimella varustetut Holley Ultra Double Pumper -kaasuttimet. Laitteessa on ajoneuvon varkauden, hinauksen tai liikuttelun tunnistava GPS-paikkavalvonta. Vanerista sahatun ja käsinmaalatun art piecen saa omakseen hintaan 20 €. www.hhp.fi Kustomtatsia sisustukseen Flying Eyeball -ovisilmässä on sopivasti kustomasennetta alan harrastajan kotioveen. Laitteeseen voidaan kytkeä myös muita lisähälytyksiä, esimerkiski hälytys oven aukeamisesta tai valoista. com). US-Partsin valikoimista löytyvät 650 cfm ja 750 cfm -mallit mustalla viimeistelyllä. Lisäksi Hakalalla on nykyään myös Forgeline-vanteiden edustus (www.forgeline.com)
Born Free 4 kertoo Mike Davisin ja Grant Peterson pienestä ponnistaneesta, Etelä-Kaliforniassa järjestettävästä kustom-moottoripyörätapahtumasta, joka on noussut yhdeksi alan suurimmista tapahtumista tuhansine pyörineen. Lisätietoa kirjasta löytyy osoitteesta www.paulmurphy.se sekä Facebookryhmästä nimeltään Raggari Story. Pätkä kestää tunnin ja mukana on bonuslevy, jolla on yli 100 moottoripyörävalokuvaa. Hinta 28 €. www.usparts.fi Yhden raggarin kertomus Paul Murphylta on ilmestymässä uusi kirja, joka kertoo amerikanautokulttuurista 70- ja 80-lukujen Suomessa ja Ruotsissa. Jos vaahtomuovilaikka hyppii ja pomppii tai takertelee kiillotuksen aikana, on syynä usein se, että pintaa yritetään ajaa liian kuivana. DVD-uutuuksia Mad Fabricators Societyn seitsemäs raina vie katsojansa matkalle halki Teksasin hot rod- ja kustompyhättöjen. Paul kertoo kirjassaan omakohtaisia kokemuksia ajalta, jolloin 50-luku palasi nuorisokulttuuriin. Esittelimme pumpun ja sen asennusvinkit jo numerossa 2/2012, mutta nyt se on vihdoin saapunut Suomen markkinoille. Tärkeimpiä tekijöitä kirjassa ovat musiikki, jenkkiautot ja ulkonäkö. Sarja voidaan asentaa tankkeihin, joiden syvyys on 6–15 tuumaa (15–38 cm) ja se sisältää kaiken asennuksessa tarvittavan. Tarinoissa pyöritään muun muassa Hurriganesin ja Sleepy Sleepersin matkassa. Spray ’N Shine poistaa näppärästi sormenjäljet, siitepölyn ja näyttelypölyn ja toimii myös sisätilojen kevyessä puhdistuksessa. www.presco.fi Tehokkaampaan bensansyöttöön Aeromotive Phantom 340 Stealth Fuel System on tankin sisäinen bensapumppu, joka voidaan asentaa lähes minkä tahansa auton polttoainetankkiin, myös vakiotankkeihin. Phantom sopii sekä kaasutin- että ruiskumoottoreihin, eikä vaadi ulkoista bensapumppua. Tuotetta voi suihkauttaa myös kuivauksessa käytettävään mikrokuituliinaan tai säämiskään, jolloin se liukuu tehokkaammin pitkin kuivattavaa pintaa. Pieni sumutus Spray ’N Shinea ohittaa kyseisen ongelman. Tapahtumapuolella muun muassa Lone Star Round Up ja The Revolution. Kahden levyn setti tarjoaa katseltavaa lähes kahdeksi tunniksi. Phantomin teho riittää ahdetulla ruiskumoottorilla 700 hevosvoiman ja ahdetulla kaasutinmoottorilla 1000 hevosvoiman huipputehoille asti. Hinta 28 €. www.kustomkulture.fi Amerikan Rauta 4/2013 11. Puhdistava viimeistelykiilloke Presta Spray ’N Shine kannattaa pitää lähettyvillä silloin, kun auton maalipinnan näyttävyys halutaan maksimoida
m a e r Dar C n i t s r He 12 Amerikan Rauta 4/2013
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen, M al li: Sara h Vartiainen Lincoln Zeph yr ´41. Ahkerana rakent ajana tunnettu Timppa oli saanut vastikää n valmiiksi ´53 avo-Buickin ja ´50 Cadillaci n, kun vanha ka veri Esa Mikkonen suostui lu opumaan jo joku sen vuoden hänellä vuoroa an odottanees ta Lincolnista. Kotim aan kustomra kärkeen kuulu kentelijoiden van Herstin T ehdottomaan im p an vajaan kym nykyasuuns menen vuode a jalostama n aikana Z e p h y r hakee maass Toisaalta, mit amme ver tais ä muuta voi o dottaa kaveril t aa n . Ei ollutkaan mikään ihme, et tä hollantilaislä htöisen muotoilija John Tjaa rdan Dream Ca r -konseptin innoittamana m uotonsa saanut entry luxury -luokan Lincoln sai myös nimek seen Zephyr. Amerikan Rauta 4/2013 13. Samaisen Tjaa rdan poika To m tunnetaan muuten DeTom aso Panteran m uotoilijana. hn D´Agostin o O n vaikeaa keks iä sopivampaa autoa miehelle , jonka ihoa ko ristaa Recycler s-tatuointi, kuin länsituulen ja uu den heräämisen jumalan Zeph yruk sen muk aan nimensä saanut Zephyr . Esal la oli Lincolnin suhteen selvät suunnitelmat, mutta hänellä oli myös työn alla pitkä Cadi llac kustomprojekti, joten aikaa Zephyrin rakenteluun ei ollut ihan he ti näköpiirissä. Samaa nimeä kantoi myös Bu rlington Zephyrinä ylei sesti tunnettu vuonna 1934 liikennöintinsä aloittanut Kans as Cityn ja Lincolnin välil lä liikennöiny t nopeusennätyksiä tehnyt st reamliner-juna . Auto oli tullut m aahan jo joskus 1990-luvun alkupuolella, mut ta seissy t monen muun mielenkiintoisen aihion tapaan vu osikaudet sellaisenaan ed esmenneen Es ko Ra hkosen laanilla Lahdes sa. tituleeraa Kin ta, jota itse Jo g Timoksi. Siellä kun aihioita oli loppujen lopu ksi yhdelle mie helle paljon enemmän kuin tarpeeksi
Kierrätystä jatkettiin myös etujarrujen parissa, ne ovat nimittäin kotoisin siitä Timpan kustomoimasta ´50 Cadillacistä. Eikä lättäpäähän perustuva V12 mitenkään erityisen luotettavana tunnettu voimanlähde olisi ollutkaan. ´41-vuosimalliahan rullasi tehtaan linjalta yleisimmän totuuden mukaan kolmeikkunaisena coupena kaikkiaan vain 972 kappaletta. Koska alkuperäinen voimalinja 292-kuutiotuumaisine V12-moottoreineen ja manuaaleineen oli jäänyt matkan varrelle, ei senkään suhteen ollut mitään alkuperäisyyteen liittyviä rasitteita. Kori ruiskutettiin Tehdasuusi GM Goodwrench -pikkulohko sai päälleen kolme kappaletta klassisia Strombergin 97:ja. Zephyrin tapauksessahan kori makaa kiinteästi hitsattuna ja niitattuna rungolla, joten sen nostaminen peltitöitä varten ei onnistunut samaan tapaan kuin tavallisesti. Sanomattakin on selvää, että monennäköistä sovittelua ja hitsailua tarvittiin, ennen kuin tuoreemmat palikat saatiin istumaan paikoilleen. Rivoitetut venttiilikopat ja ilmanputsareiden kuoret vanhentavat ilmettä mainiosti yhdessä Speedwayn pukinsarvien kanssa. Vähän koomista kyllä, harvinaisesta mallista rakennettuja tunnettuja kustomeita on paljon – omansa myös rytmimusiikin parissa kunnostautuneilla Metallican James Hetfieldillä ja Alice Cooperilla. korkeapainepesurilla peltipuhtaaksi, minkä jälkeen se tuettiin huolellisesti sisäpuolelta, jottei muoto pääsisi muuttumaan kantavia rakenteita laikkailtaessa. Caminosta hyödynnettiin myös takapään rungonpätkät akselin kiinnityspisteineen. Jatkokseen 350 sai TH350-askin ja 80-lukuisesta El Caminosta lähtöisin olevan takaakselin nelipistetuentoineen. V iimein oli choppauksen aika. Alkuperäisen Henry Ford -raudan korvannut etuakselisto oli jäänyt ´53 Buickista ylimääräiseksi modernimman putkitukivarsirakenteen tieltä. Timppa päätyikin rakentamaan tekniikan hyväksi toteamallaan kaavalla. Tehostettu simpukka tuli Caminosta samoin kuin koko rattiputki. ”Caddyn rummut piti vaihtaa siksi, etteivät Buickin rummut mahtuneet Cadillacin vanteiden taakse ja haluamiani Caddyn Sombrerokapseleita taas oli hankalaa kiinnittää muihin vanteisiin”, Timppa selventää naurahtaen. Lopulta uusiksi menivät helmat, kylkien alaosat ja kaikki korin kantavat rakenteet. Auton alkuperäinen vaihteisto päätyi Vennu Björkmanille, moottorin sijainnista ei ole tietoa. Lincoln Zephyr ´41 ”Olin ihastellut jotakin Amerikassa rakennettua Zephyr-kustomia jo joskus 90-luvulla Rod & Customista, mutta eihän tätä aihiota ollut silloin vielä tiedossa”, Timppa selittää. Moottoriksi tuli Trade Partsin sponsoroimana tehdasuusi 290-hevosvoimainen GM:n Goodwrench-pikkulohko, jonka päälle kiinniteltiin Edelbockin Tri-Power-imusarja kolmine 97-Strombergeineen. Harkittu choppaus. Nostalgista teemaa jatkettiin Speedway Motorsin pukinsarvipakosarjoilla ja Smittysin vaimentimin varustetulla itse tehdyllä tuplaputkistolla. Lincolnin kohdalla tarvittiinkin 14 Amerikan Rauta 4/2013. Ei se aihio ollut lopulta mikään toivoton, jos ei hyväkään. E i Timpallakaan ollut heti aikaa käydä Zephyrin kimppuun sen hankittuaan vuonna 2004. Ei V12-konetta
Amerikan Rauta 4/2013 15. Todella komean monitoimimittarin V-12 -merkintä muistuttaa siitä, mikä voimanlähde Lincolnia alun perin liikutti. Kojel audan ja ikkunankarm it on ootrannut Timpan vaimo Helen, ko jelaudan Art De co -nupit ovat SO-C AL Speed Shopin ta varaa. Takapenkkiä tässä yksilössä ei ole koskaan ollutkaan, joten etusohvan takaa löytyy vain levy, johon on kiinnitetty kaiuttimet. Kojelaudan keskellä olevan ritilän taakse kätkeytyvät lisämittarit sekä CD-soitin. Sohvan ja ovipah vien upea verhoi lu on Lasse Vänttisen käsialaa. Sen verhoili etupään mukaisesti Helen, joka on myös verhoilija. Vihreän ja beigen sävyjä yhdistelevä sisustus on aistikas
ä y v ä s a a v u tummanpuh 16 Amerikan Rauta 4/2013. Lincoln Zephyr ´41 o muodot Candyväri tu aiempaa esille selvästi paremmin
Joka nurkkaan asennettiin 2-makkaraiset palkeet, säätö hoituu manuaaliventtiilein kojelaudan vasemmassa kulmassa olevasta vivusta. Seitsenvuotisuudistuksen myötä Timpan entuudestaan upeasta Dream Carista tuli ehdottomasti vielä astetta hienompi. Moottori: GM Goodwrench 350 CID V8, Edelbrockin Tri-Power-imusarja, Stromberg 97 -kaasarit, Speedway Motorsin pukinsarvipakosarjat, itse tehty tuplaputkisto Smittysin vaimentimin. Alkuperäisten valojen siivoaminen pois takalokasuojista lisääkin auton kustom-ilmettä todella huomattavasti korostaen uskomattoman pitkää luiskaperää ja saaden ovaalin takaikkunan näyttämään todellistakin pienemmältä. Vaan Timppaa taitaa vaivata se monien muiden kovien rakentelijoiden tauti, että valmis auto alkaa kyllästyttää ja ideoita pitää päästä toteuttamaan jo seuraavaan. Viime syksynä, hieman ennen X-treme Car Show´ta Timppa laikkasi etulokarit auki ja sovitteli uudet ´40 Mercuryn valot paikoilleen. Ilmaa takakonttiin sijoitettuun kotikompuran säiliöön pumppaa pari Viairin pikkukompressoreita. Ratti lainattiin ´40 Fordista, sohvan ja ovipahvit verhoili vihreällä ja kermanvaalealla nahalla Lasse Vänttinen. Onko ukolla niiden lisäksi vielä joku muu ässä hihassaan, jää nähtäväksi. Itse asiassa Zephyrin sai jo tehtaalta joko kahvoilla tai ilman, mutta tässä autossa vetimet alun pitäen olivat. E ntisöinniltä välttyi myös matkustamon puoli. Sain vähän myöhemmin hankittua eBaystä sellaiset, mutta ne makasivat hyllyssä useamman vuoden”, Timppa kertoo. Dream Car. Voisikin ajatella, että nyt se ei varsinkaan olisi tullut koskaan myyntiin. Tässä tapauksessa ongelmana ei olleet niinkään liikaa madaltuvat sisätilat kuin kyljen ja katon suhteen säilyminen sopivana. Alkuperäisten lamppujen poisto takalokasuojista siisti ilmettä huomattavasti. Ovet avautuvat nykyisin painonapeilla, erilliset kahvat on poistettu. Alusta: El Caminon tehostettu ohjaus, ´53 Buickin etuakselisto, El Caminon 4-link takana, 2-makkaraiset palkeet joka nurkassa, manuaaliventtiilit, kotikompurasta tehty painesäiliö, 2 x Viairin kompressori. Uudet, vihreäsävyiset ikkunat teki keravalainen Pika-Lasi. ”Etuvalomuutos oli tarkoitus tehdä heti, mutta ’40 Mercuryn lokasuojanpäitä ei ollut silloin saatavilla, joten alkuperäiset lamput saivat jäädä paikalleen. Vanteet: 15” peltivanteet, ´50 Cadillacin kapselit. 6x9-tuumaiset kaiuttimet sijoitettiin etusohvan taakse. Keulalle ei tehty ensimmäisessä vaiheessa mitään muutoksia, paitsi että etupuskuri jätettiin pois. Candyväri tuokin Lincolnin muodot esille selvästi aiempaa paremmin. tavallistakin enemmän harkintaa ja säätöä, jotta streamliner-muoto saatiin säilymään oikeanlaisena. Timpan vaimo Helen nimittäin ootrasi kojelaudan ja ikkunakarmit alkuperäiseen tyyliin. Lisää kustomhenkeä saatiin SO-CAL Speed Shopin Art Deco -nupeilla, lisämittarit ja nykyaikainen CD-soitin piilotettiin kojelaudan keskellä olevan ritilän alle. Ensimmäisellä kertaa auto sai pintaansa Fordin tummanvihreän Jewel Green -sävyn. Renkaat: Firestone 7.00-15 miljonäärivalkosivut. Joka suuntaan kaarevan perän muotojen pilaaminen olisi oikeastaan ollut hyvin helppoa, eikä madallusvaraa alkuaankin matalalasisessa korissa edes kovin paljoa ollut. Niin, ja toki myös etulokasuojat hitsattiin saumattomasti koriin kliinimmän ilmeen nimissä. Maskit kuten muutkin kromiosat toimitettiin Krom-Teknikiin Eskilstunaan uudelleen käsiteltäviksi, samoin kuin Zephyrin peräpään muotoihin sovitettu ´50 Mercuryn takapuskuri. Samassa yhteydessä keulalle asennettiin myös uudelleen kromautettu alkuperäinen puskuri, jota auton oli sittenkin huomattu kaipaavan. Tai ei nyt täysin. Takapuskurin käpyihin upotettiin klassiseen kustomtyyliin ´59 Caddyn valot. Timppa oli rakentanut jo pariin aiempaan kustomiinsa ilmajousituksen, joten sellainen tehtiin myös Zephyriin. Sellaisenaan Timppa ehti ajella Lincolnilla seitsemän kesää, kunnes tuli aika toteuttaa muutokset, jotka olivat jääneet ensimmäisellä kertaa tekemättä. Tiedossa on ainakin se, että häneltä löytyy jo työn alla olevan ´38 avo-Buick kustomin lisäksi ainakin ´57 avo Bel Air -aihio. Sisusta: Verhoiltu kauttaaltaan uudelleen nahalla, ´40 Fordin ratti, kojelauta ootrattu, SO-CAL Speed Shopin Art Deco -nupit. Jarrut: ´50 Cadillacin rummut edessä, El Caminon rummut takana. Amerikan Rauta 4/2013 17. Myös sisustan rakentelua jatkettiin, kun Helen ompeli etuosan tyyliä mukailevat verhoilut myös ohjaamon takaosaan. Voimansiirto: TH350-automaatti, El Caminon 10-bolt perä 3,23:1 -välityksellä. Sen käpyihin Timppa upotti puolikkaat ´59 Caddyn valot. Kyseltäessä, mitä miehellä on nyt mielessä, Timppa tyytyy myhäilemään hiljaa. F aktat Lincoln Zephyr ´41 • Omistaja: Timo Hersti, 49 • Paikka: Tuusula. Kori: ´40 Mercuryn ajovalot, katto chopattu, ovenkahvat poistettu, peräpää sheivattu, ´50 Mercuryn takapuskuri muokatuin ´59 Cadillacin lampuin, maalattu SEM:in Candy Mint Green -vihreällä. Maalipinnassa alkoi olla myös sen verran käytön jälkeä, että sen uusiminen oli jo tarpeen. Tällä kertaa Timppa ruiskutti pintaan aiempaa kirkkaamman SEM:n candyvihreän, joka vedettiin kullanväriselle pohjalle
18 Amerikan Rauta 4/2013
Olihan se, joten ei kun lähimmästä puhelinkioskista kokeilemaan vastaisiko kukaan. Näin kävi joka tapauksessa Tero Niemeläiselle ja Malibulle, vaikka mies kertaalleen erehtyikin myymään auton pois, ja joutui lopulta ostamaan sen yli 15 vuoden päästä takaisin. Eihän siinä auttanut kuin alkaa kysellä puskaradioperiaatteella, kuka ostaisi Pontiacin, että matkan saisi rahoitettua. Tai jotain sinne päin. Mikäs siinä oli ajellessa, olihan alla nyt harvemmin nähty vanhempi ht-jenkki. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Tero Niemeläinen hankki Malibunsa ensimmäisen kerran Los Angelesista yli 20 vuotta sitten. Armeijaan meno sai hänet myymään autonsa varsin pian, mutta vanha suola jäi janottamaan sen verran, että viitisen vuotta sitten auto palasi takaisin. Amerikan Rauta 4/2013 19. Myöhemmin illalla asia alkoi vaivata sen verran, että piti lähteä katsomaan, oliko auto edelleen siellä. ”Elettiin syksyä ´90 ja olin Hesan viimeisessä cruisingissa ´84 Caminolla liikkeellä, kun jäähallin parkissa sattui silmään ´65 Pontiac Grand Prix 2d HT, jonka ikkunaan oli kirjoitettu epäselvästi myydään ja puhelinnumero. Vaan Teron mielessä kyti edelleen ajatus omasta ´57 Chevystä. Olin aiemmin kesällä tutustunut häneen autokuvioissa, ja silloin lähti puheeksi, että hän olisi lähdössä Kaliforniaan autoa etsimään. Sehän menikin äkkiä naapurikylään nyt jo edesmenneelle Barrikselle suoralla kaupalla, ja auton etsintä rapakon takaa saattoi alkaa.” Varsin pian kävi selväksi, ettei budjetti riittäisi mieleiseen viisseiskaan, vaan oli järkevämpää alkaa katsella muita vaihtoehtoja. Pete kysyikin, lähtisinkö reissuun mukaan. ”Kotiin päästyäni kävin Kiihtelysvaarassa Sepposen Peten luona. Pian omistaja tulikin paikalle ja vaihtokaupat syntyivät, joten pääsin ajelemaan Pontiacilla Joensuuta kohti syksyn sateessa kaikki ikkunat huurussa”, Tero kertaa tapahtumia reilun parinkymmenen vuoden takaa. S itä sanotaan, että minkä nuorena hankkii sen vanhana omistaa
Autorahat vaihtoivat omistajaa tuntemattomalle henkilölle toiselle puolelle maapalloa noin viikossa. Reissulle mukaan pakatut vaatteet taisivat mahtua käsimatkatavarakassiin, eikä kummallakaan matkamiehistä ollut hajuakaan, minkä näköinen kaveri kentällä olisi vastassa. Laittoman kokoinen musta mies siellä tiskin takana vaan mulkoili meidän kantamia osia ja osoitteli, että tuo kasa on kympin ja anna tuosta vitonen.” Nykyisten kääntyvien erillispenkkien alkuperää Tero ei enää muista varmaksi, mutta arvelee niiden olevan peräisin 70-luvun Monte Carlosta. ”Auton maalasi Losissa uudelleen suomalaisperäinen Antti tietenkin paikalliseen tapaan yöllä pihamaalla ja hyvä tuli hinta/laatu-suhteessa. Tero löysikin puuttuvat sisustan osat paikallisilta purkamoilta ja aftermarket-liikkeistä, ja mukaan tarttui myös kasa ylimääräisiä osia. Malibukin oli juuri sellainen kuin oli odotettukin, joten Tero saattoi alkaa sen ehostelun saman tien Kaliforniassa. Uuden sisäkaton verhoilun asensi myös eräs kaliforniansuomalainen, jonka nimeä en enää muista, mutta hyvin homma onnistui.” Paluu Suomeen. ”Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja auto pakattiin täyteen kaikenlaista tavaraa kotiin tuomisiksi. Chevrolet Malibu ´65 Ilmajousituksen ansiosta Malibun saa laskettua melkoisen alas. Virttyneen valkoinen hardtop. 20 Amerikan Rauta 4/2013 Välittäjänä toiminut Ahvo kun lupasi tulla kavereita vastaan. T erolle löytyikin pian sopiva ´65 2d HT, jonka välittäjä osti valmiiksi odottelemaan noutajia kaukaa Suomesta. Siellä myös takapuskuri sai pintaansa uuden kromin. Ahvo ajoi ensimmäisenä vanhalla Mer-. Pankissa tuli asioitua niin usein, että virkailijat tulivat tutuiksi ja halusivat nähdä keväällä, mitä Amerikasta kävin hankkimassa”, Tero kertoo. Kääntyvät etupenkit lienevät kotoisin jostain 70-luvun Monte Carlosta. Nelisatasesta pikkulohkosta ja TH375-automaatista sekä 12-pulttisesta perästä koostunut tekniikka oli kunnossa, eikä korissakaan ollut ruosteongelmia. ”Keräsin noita paksuja kallistuksenvakaajiakin kasan, samoin kuin lasinlistoja ynnä muuta. Emme kyllä välttyneet ruuhkalta siltikään. Ajattelimme lähteä satamaan seuraavana aamuna ajoissa välttyäksemme aamuruuhkalta, joten starttasimme aamuneljältä. ”Majoitus oli nykyään ajateltuna kummallinen, asuimme nimittäin myyjän luona kaksi viikkoa, ja kolmannen kävin sisäisellä lennolla Oregonissa serkkuja tapaamassa.” Ne kaksi viikkoa paikan päällä kuluivatkin nopeasti uusia, televisiosta tuttuja maisemia ja paikallisia tapahtumia ihmetellessä. Ajokorkeuskaan ei silti ole maasturimainen, vaan lähempänä vakiomaavaraa. Askia käskytetään B&M:n shifterillä. Valkoinen maalipinta sen sijaan oli nähnyt parhaat päivänsä, ja sisustasta puuttuivat kokonaan esimerkiksi ovipahvit. Kojelaudasta löytyvät tarpeellisimmat lisämittarit. ”Silloin kaupankäynti ja rahan siirrot olivat hieman eri lailla hoidettuja, valuutta siirrettiin pankissa konttorilla eikä niin helposti kuin nykyään. Lopulta Los Angelesissa asuvan suomalaisen välittäjän Linnalan Ahvon kanssa sovittiin, että hän etsisi Terolle ´65 tai ´64 Malibua ja Petelle ´70 Malibua
Lopulta kaverit pääsivät kuitenkin satamaan saakka, minne Malibu jäi odottelemaan lastaa- mista laivaan. Kun sitten huomasin, että kavereilla olivat autot ja paperit ristissä, niin suhtautuminen helpottui heti, ja saimme siirtää Malibun Joensuuhun tullattavaksi.” Kotona Tero otti auton heti työn alle. 406-pikkulohko pitää sisällään muun muassa Speed Pron männät ja Lunatin nokan. Oli aika hauskan jännää ajella siellä 19-vuotiaana ruuhkassa, jossa etenee kuusi kaistaa suuntaansa, eikä ollut mitään hajua minne mennään, jos eksyy tien näyttäjästä”, Tero selittää jälkikäteen tilanteelle naureskellen. Kaikesta tietämättömänä ja kokemattomana tullin pompottelu luukulta toiselle tuntui hieman turhalta, mutta selvisihän se kaikki ajallaan. ”Tein tarvittavat katsastusmuutokset, muutin jarrut kaksipiirisiksi, verhoilutin penkit ja kasasin muut verhoilut sekä lisäsin paksut vakaajat Tästä konehuoneesta et ylimääräisiä sähköjohtoviritelmiä löydä. ”Taisi olla huhtikuuta, kun auto saapui Helsinkiin ja sitä lähdettiin kaveriporukalla hakemaan kotiin. uden omistajan u n li u u k n u k in o ll si Jo hti, alkoi auton o k a ti o k n a ev el tt su a ka myyminen harmittaa.” curyllä, joka oli myös tulossa Suomeen ja Pete tuli Malibullaan viimeisenä, koska se jäi vielä Kaliforniaan käyttöpeliksi. Amerikan Rauta 4/2013 21. Kun kontti saatiin auki, niin siihen tuli kaksi nuorta virkaintoista tullivirkailijaa katsomaan, mitä sieltä löytyy. Kannet ovat reilusti portatut Sportsman II:t. No, se Mercury tulikin samassa kontissa, ja kun paperit ja runkonumerot eivät täsmänneet, niin virkailija kohotti ääntään ja oli sitä mieltä, että ollaan tekemässä jotain rikosta
-imusarja kaksitasoisella Summitin RPM-kopiolla, joka kohdistettiin kansiin. Iskunvaimennus ei myöskään saa olla liian jäykkä, ilmajousi ei tarvitse läheskään niin kovaa vaimenninta kuin jäykkä rautajousi, tai muuten kaikki montut ynnä muut tuntuvat kovana pamauksena ja ilmajousituksen perusidea häviää.”. Lopulta 17 vuoden päästä tulikin soitto, että jos haluat sen niin päätä heti, koska Makella oli kaiketi veneen vaihto mielessä ja auto jouti pois.” Eihän siinä muu auttanut kuin hakea vanha kaveri kotiin. Malibu oli sellaisenaan sinä kesänä Roukalahden keäteatterissakin Turvetta ja timantteja -näytöksessä Hakkaraisen autona. Malibu ei ollut kuitenkaan teknisestikään entisellään. Chevrolet Malibu ´65 406-kuutiotuumaiseksi poratun pikkulohkon kerrottiin tuottavan 430 hevosvoiman tehot. No, se 454 kerkesi mennä ennen kuin rahoitus oli kunnossa, joten minulla olikin pihassa Malibu ilman moottoria. ”Ajattelin, että vaihdan korin ja rungon väliset kumit ja siitähän se sitten lähti, kori pois rungolta. ”Samalla tietenkin jousen kiinnikkeet menivät aina uusiksi. Erilaisia harraste- ja käyttöjenkkejä Terolla ehti olla vuosien mittaan parisenkymmentä, mukana esimerkiksi uudempi Vette-koneinen ´79 Malibu, mutta se vanha Malibu vain painoi aina vaan mieltä. Vauhdin nälkä kuitenkin kasvoi, ja entinen 400:nen kone otettiin pois nokalta, kun tiedossa oli 454-isolohko, ja vanha piti ensin saada rahapulan takia myytyä. ”Ajattelin, että en tarvitse autoa armeija-aikana, joten myin sen tutulle Makelle. Katsastus sujui hienosti, ottaen huomioon silloisen amerikanautovastaisuuden Joensuun konttorilla, mutta satuinkin saamaan nuoren inssin, joka ilmeisesti tykkäsi autosta.” Rekisteröintiä varten piti vielä todistaa, mikä moottori keulalla oli, ja löytyihän sitä huomautettavaakin oikeasta yläpallonivelestä. 406-kuutiotuumaiseksi poratun pikkulohkon oli kyseistä klassikkoa varten rakentanut mikkeliläinen ´68 Camarolla Pro Modified -luokassa kiihdyttelevä RP-Racing, ja sen kerrottiin tuottavan 430 hevosvoiman tehot. Uusi, täysin remontoitu moottori löytyi Veijalaisen Arin ´56 Chevyn nokalta. ”Yhdessä teatterinäytöksessä katkesi vaihdevaijerikin, mutta onneksi tuli rankkasadekuuro ja näytös oli keskeytettävä muutenkin”, Tero kertoo nauraen. Keulalla oli toinen, entistä kireämpi 350-kone ja TH375:n tilalla todella korkean stall speedin 10” turbiinilla varustettu TH350-laatikko, joten auto oli hyvin epämiellyttävä ajaa. ”Vaihdoinkin turbiinin piakkoin 2200:seen, jotta autolla pärjäsi normaaliajossa paremmin. Joulun pyhinä korin pohja hiekkapuhallettiin ja siitä hitsattiin ylimääräiset pulttien reiät umpeen samoin kuin kaareen tehty haava, jolla oli yritetty leventää pyöräkoteloa.” Runko puhallettiin myös, minkä jälkeen se kuten korin pohjakin maalattiin mustalla, ja kaikki koottiin uusien puslien ja nivelten kera. Sitten laitoin eteen turpoavat bägit, jotka olisivat olleet pehmeät, mutta niitä ei saanut mahtumaan tukivarren jousen aukkoon, joten nyt on paikallaan toiset 6-tuumaiset, jotka eivät turpoa täyttyessään. ”Täytyy sanoa muillekin ilmajousituksen rakentamista suunnittelevalle, ettei toimivaa pakettia saa aikaan ihan niin vain. Perälle ei tehty muuta kuin välityksen vaihto, koska vanha piti ääntä, olihan autossa 12-pulttinen perä lukolla valmiina”, Tero listaa. ”Illalla kun vaimo tuli töistä ja kyseli, että mitä ollaan tehty päivällä, niin lapset hihkuivat innosta – käytiin ostamassa hieno valkea auto! Silloin oli hetken sellainen aika jännittynyt tilanne, kun enhän tietenkään ollut ”muistanut” kertoa vaimolle aikeistani hankkia uutta harrasteautoa talouteen”. ”Moottorin perään tilasin Koskiselta TH700R4laatikon, joka tehtiin Corveten mallin mukaiseksi, jotta se toimisi juuri riittävän sporttisesti normaaliajoon. ”Ja sillähän ajettiin. K esän aikana kypsyi päätös Malibun läpikäymisestä koko22 Amerikan Rauta 4/2013 naan. Laajempi vetoalue mielessä silloinen Cranen nokka mekaanisine nostimineen korvattiin Lunatin Voodoo 705:lla ja tuuman spacerilla varustettu Edelbrockin Victor Jr. eteen ja taakse. Tartuntanopeus oli itse asiassa niin korkea, että laatikon öljyt tuppasivat kiehumaan matka-ajossa, eikä auton kunto muutenkaan vastannut Teron näkemystä ajoautosta. ”Ajoittain soittelinkin, että saisiko auton ostettua takaisin, mutta kyselyt olivat tuloksettomia. Kevään Joensuun näyttelyä varten Tero ajatteli tehdä Malibuun pienen ja nopean fiksin, kun olihan siitä edellisestä maalauksesta ja laittelusta jo melkoisesti aikaa. Ensin paikallaan olivat jotkut ilmeisesti kuorkin kopin jousitukseen tarkoitetut palkeet, jotka olivat tosi kovat. Vastaus oli aina sama – se on maksettu eikä myynnissä. Samalla täytyy olla tarkkana jousen pituudesta, jotta se toimii oikein halutussa ajokorkeudessa eikä myöskään vaurioidu ylä- tai ala-asennossa.” Takana kävi samalla tavalla kuin edessä – ensin palkeet olivat liian kovat, sitten kokeiltiin 7-tuumaisia ja nyt paikallaan ovat viiden tuuman rullapalkeet, jotka toimivat tähänastisista parhaiten. Sopivia kun ei tuntunut löytynyt valmiina mistään siihen hätään.” Kesän mittaan Tero teki myös konehuoneen sähköt uusiksi, sielläkin kun oli melkoisesti ylimääräisiä ja kovettuneita johtoja, eikä toimintavarmuus ollut ihan sitä mitä piti. Valkoinen maalipintakin kun oli vuosien varrella alkanut kuplia useammasta kohtaa. Samalla Malibuun päätettiin rakentaa ilmajousitus. Ainoa murhe sen kesän aikana oli HEI-jakajan puolan rikkoontuminen. Jo silloin kun kuulin uuden onnellisen omistajan kiihdyttelevän sillä kotia kohti, alkoi myyminen harmittaa.” Vanha suola . Kumpaankin asiaan löytyi lääke paikallisesta GM-liikkeestä Timosen Autosta, ja jo parin tunnin jälkeen Tero oli taas konttorilla ja ajolupa saatiin kuntoon. Sitten asioita alkoikin tapahtua ihan niin kuin vahingossa. Kone olikin selvästi ajatuksella rakennettu, mutta Teron makuun hieman liian ylävireinen katuautoon, joten sitä päädyttiin miedontamaan hiukan. Tässäkin on nykyisin jo kolmannet pussit joka nurkassa, ennen kuin alustasta tuli mieleinen. Kesän aikana vaihdoin vielä pakoputkiston hiljaisempaan Marteliuksen versioon ja rakensimme Veijalaisen Arin kanssa aidoista kiinalaisista pakosarjoista autoon vähemmän roikkuvat peltisarjat. Tilalle kammettiin sopivasti löytynyt 350 ja innostus koko autoon hiipui.” Syksyn tullen Terolle tuli aika lähteä suorittamaan kansalaisvelvollisuuksiaan valtion leipiin. Oltiin mukana Joensuun ja Kuopion näyttelyissä, ja käytiin kaikki Hesan cruisingit ynnä muut. Täydellinen läpikäynti
Tero suositteleekin tutustumaan aiheeseen tarkasti autokohtaisesti etukäteen auton paino ja käyttötarkoitus huomioiden ennen tarpeiden ostamista, ettei tule eteen rautajousien asentaminen takaisin. Vanteet: American Racing Torq Thrust 7x17” edessä ja 8x17” takana. Renkaat: 205/55 R17 edessä, 215/45 R17 takana. Pitäisi uusia kojetaulun pohja, maalata mustat pinnat ja rakentaa keskikonsoli, jotta radion saa omalle paikalleen ja mittarit siirrettyä keskikonsoliin. Ideoita riittää. Alusta: Slam Specialtiesin 6” makkarapalkeet edessä, Firestonen 5” rullapalkeet takana, 6 mm linjat palkeille, säiliölle 10 mm, venttiilileille 8 mm, kompressori, digitaalinen paineensäätö, paksut kallistuksenvakaajat edessä ja takana. Kiitos: Erikoiskiitos perheelle, kiitos Ville-Veikolle. Sittemmin Tero on parannellut jälleen kerran etujarruja, nyt siellä ovat ´98 Camaron kaksimäntäiset alumiinisatulat ja isommat levyt, joiden avulla pysähtymisteho parani taas huomattavasti. Joka tapauksessa kuulostaa vähän siltä, että tekemistä maatalouskonehuoltoa leipätyökseen pyörittävällä Terolla riittää jatkossakin. ”Seuraavaksi mielessä olisikin ruiskun rakentaminen ja sisustan tekeminen uudelle tasolle. Sisusta: Grantin puuratti, B&M:n shifteri, Monte Carlon kääntyvät erillispenkit edessä, musta keinonahkaverhoilu, Malloryn rundari, Autometerin lisämittarit kojetaulussa. Punainen savu ei ole mikään trikki, vaan alla ovat tosiaan punasavurenkaat, jotka tarkemmin katsottuna ovat väriltäänkin hieman punertavat. F aktat Chevrolet Malibu ´65 • Omistaja: Tero Niemeläinen, 42 • Paikka: Liperi. 400 hv. Voimansiirto: Corvette spec TH700R4, alkuperäinen 12-bolt lukkoperä, 3.73:1 -välitys. Moottori: 406 cid V8 (.030 ylikokoon porattu 400 cid), kansitasot plaanattu, Speed Pro Hypereutectic .030” männät, ARP kiertokangen pultit, alakerta tasapainotettu, pitkä vesipumppu, Lunati Voodoo 705 284/292-asteinen nokka (nosto 0.525/ 0.546), Cranen työntötangot, Cranen rullakeinut 1.52 -suhteella, Milodon rullajakopää, Hi Volume -öljypumppu, reilusti portatut World Products Sportsman II 220 -kannet muotoilluilla palotiloilla (68 cc, puristussuhde 11:1), kovat istukkarenkaat, 2.02/1.60 Manley Race Flo -rosteriventtiilit, pronssiohjaimet ja Comp Camsin teflon-venttiilivarrentiivisteet, Crane # 99882-16 -tuplajouset, Comp Camsin jousikupit, teräsretainerit ja lukot, Comp Camsin guide platet, kansiin kohdistettu Summitin RPM-tyyppinen 2-tasoinen imusarja, Edelbrok 700 cfm -tuplapumppukaasutin, Hei jakajai, muokatut peltisarjat, Marteliuksen putkisto. Kori maalattiin varsin kohtuullisten pohjatöiden jälkeen tällä kertaa hopeanharmaaksi mustin SS-raidoin. Teho: n. ”Eteen asensin vielä levyjarrut mallia uudempi Camino tai Malibu, ja sittenpä olikin jo juhannus lähellä, joten katsastukseen teki mieli. Jarrut: Muutettu 2-piirisiksi, ´98 Camaron levyt edessä, alkuperäiset rummut takana. ”Varmaankin olisi taas hyvä laittaa perheelle erikoiskiitokset reilun puolen vuoden aikana tehdyn projektin ajankäyttömahdollisuudesta sekä Ville-Veikolle kaikesta avusta ja hyvistä ideoista jousituksen suhteen.” Malibu kestää katselun myös pohjasta päin. Amerikan Rauta 4/2013 23. Jousitukseen on suunnitelmissa asentaa samanlainen automaattinen tasonsäätö kuin Impalassa, ja sitten pitäisi laittaa äänieristeitä ja verhoilla peräkontti sekä vaihtaa nopeampi ohjaussimpukka näin alkajaisiksi.” Niin, tuo mainittu Impalahan on tosiaan se sama LS1-koneinen auto, joka koristi ensimmäisen Amerikan Raudan kantta, ja löytyy edelleen Teron tallista. Todella jämäkät kallistuksenvakaajat yhdessä yllättävän tanakan jousituksen kanssa tekevät autosta todella hyvän ajettavan. ”Minullakin ne oli jo kaivettu varastosta esiin, mutta vielä jäivät hyllyyn”, Tero tunnustaa. Tällä kertaa kotiin vietäväksi tuli myös pokaali. E dellisen omistajan syystä tai toisesta takakonttiin siirtämä tankki palautettiin alkuperäiselle paikalle, samoin akku. Leimakin heltisi muutoskatsastuksineen kerrasta.” Seuraavana keväänä Tero sai viedä uudistuneen Malibunsa Joensuun näyttelyyn jo kolmatta kertaa
2 3 4 3. Tarinan takana Toinen kerta Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Tero Niemeläinen Vaikka Tero Niemeläisen Malibu ei ollut toisellakaan kertaa mitenkään huono aihio, paisui häiritsevien kohtien fiksailu nopeasti täydelliseksi läpikäynniksi, jonka yhteydessä vaihtui niin väri kuin tekniikkakin. Ruosteongelmia autossa ei onneksi vieläkään juuri ollut. Siitä se ajatus sitten lähti. Malibu oli ”kuvankaunis”, mutta joka puolella näkyi tarkemmin katsoessa ajan hampaan jälkiä. Tässä ilmapalkeiden kiinnikkeitä. Mustan maalipinnan sai myös korin pohja. Runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin mustaksi. Koska Tero halusi Malibusta matalan, mutta sillä piti päästä ajamaan huonompiakin teitä, hän päätyi rakentamaan autoon ilmajousituksen. 1 1. 6 5 5. 6. Tästä se alkoi toisella kertaa. 4. Alun perin Malibussakin etuiskarit ovat kierrejousien sisällä, joten makkarapalkeiden asennuksen myötä iskarien kiinnityskohtaa oli siirrettävä sivummalle. 2. Maalipinta kupli, eikä tekniikkakaan toiminut kuten olisi pitänyt. Yksi asia johti toiseen, ja pian kori oli irti rungolta ja kyljellään vartaassa. 24 Amerikan Rauta 4/2013
7 7. Puskuri puuttuu ja alla ovat vielä Bemarin maalausvanteet, mutta muuten alkaa näyttää jo melko valmiilta. 11 12. Koria lasketaan takaisin rungolle. 14. Tässä Malibu odottelee lähtöä maalaamoon. Kun kerran auto maalattiin kauttaaltaan, päätyi Tero vaihtamaan alkuperäisen valkoisen värin hopeanharmaaseen. Kone myös maalattiin uudelleen oranssilla. Peräänsä kone sai Vette-speksisen TH700R4:n. 11. 16 15. Edellinen omistaja oli vaihtanut bensatankin tavaratilaan asennettuun Ladan tankkiin, mutta Tero ei pitänyt ratkaisusta, joten siltä osin autoa entisöitiin. Pakoputkiston taka-akselin ylitysmutkaa jouduttiin kasvattamaan melkoisesti, jotta putki ei ottaisi jousituksen ala-asennossa akseliin kiinni. Moottorin vetoaluetta pyrittiin laajentamaan uudella Lunatin nokalla ja RPM-tyyppisellä imusarjalla. Ja paljon muuta pientä. 10. Tässä kiikutetaan koria tallista toiseen rungolle laskua varten. Uusi väri pinnassa, vain moottori puuttuu. Tässä alkuperäismallinen tankki uudessa maalissa. 10 8 9 9. 15 Amerikan Rauta 4/2013 25. 13 12 14 13. 16. 406-kuutiotuumainen valmiiksi rakennettu moottori löytyi kaverin ´56 Bel Airin nokalta. 8. Luukkujen ja lokasuojien sisäpinnat Tero maalasi itse mustiksi. Ja laseja
n o k u i m e H oadster R 26 Amerikan Rauta 4/2013
Danny Hagenin tapauksessa lopputulos kestää kovemmatkin katseet. Amerikan Rauta 4/2013 27. Kun toistakymmentä hemi-Moppea omistanut kaveri päättää hankkia rodin, on sanomattakin selvää, miten siinä käy. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Roadster Red Ram Hemi ´32
Vaikka ruotsinkielisella Pohjanmaalla oltiinkin, ei homma mennyt kuin Strömsössä. Kone jouduttiin siis tekemään kokonaan uudestaan. Jokaisella Chrysler-konsernin merkillä oli 1950-luvulla oma Heminsä. Ford Roadster ´32 Etupäästä löytyy tätä nykyä Kugel Komponentsin erillisjousitettu akselisto sekä hammastanko-ohjaus. Peräpäässä ajettavuutta on parannettu Jaguarin akselistolla coilovereiden kera. Joitakin vuosia sitten mieheen iski kuitenkin armoton rodikuume, ja merkkiuskollisuus sai tehdä tilaa rodien Graalin maljalle, ´32 Ford Roadsterille. Auton uusi voimanlähde löytyi Ruotsista, Malmön lähistöltä. Syynä moiseen oli se, että myyjä arvosti koneen turhan hintavaksi. Yhteensä eri versioita oli jonkun matkaa toista kymmentä, eikä juuri mikään osa ollut niissä keskenään vaihtokelpoinen. Hankaluuksia Hemin kanssa. Varhaisempia näistä olivat Oldsin Rocketit ja heti niiden jälkeen Hemit. Hemi-koneita on asennettu rodeihin niin kauan kuin niitä on ollut saatavilla, ovathan ne paljon kehittyneempää teknologiaa kuin Fordin sivuventtiilikone, jonka juuret ovat 1920-luvun lopulla. ik p n y v e h C a ll u t ahde 28 Amerikan Rauta 4/2013. tsista, se oli o u R a s n to u a i t s Kun Danny o varustettu ja n e e k n e h a is k n vu rakennettu 60 -lu kulohkolla. Kun Danny kävi ostamassa autonsa Ruotsista kolme vuotta sitten, se oli rakennettu 1960-luvun kisahenkeen ja tunnettiin Blown Hurricane -nimellä. Homma laitettiin seis ja päätettiin kurkistaa koneen sisuksiin. Kun kampiakselin päähän pultattiin kiinni vetopeltiä ennen koneen paikoilleen asennusta, siinä tuntui outo liikahdus. Tietenkin sen voi varustaa Early Hemi -koneella, niin katu-uskottavuus ei koe suuria kolhuja. Toisena syynä oli ostajan vahva visio Early Hemi -tyyppisestä ratkaisusta. Chrysleryhtymän Hemeillä oli myös omat nimensä, Chryslerilla Firepower, DeSotolla Firedome ja Dodgella Red Ram eli punainen pässi. Tämä tekee osien ja varsinkin virityspalikoiden hankinnasta lievästi ilmaistuna haasteellista. J os intohimona ovat Mopar-tuotteet, niin ´32 Ford Roadster on melkoinen poikkema trendiin. Ainoastaan jotkut virranjakajan sähköosat kävivät enemmän kuin yhteen koneeseen. Sieltä käytiin hakemassa ´54 Dodgen nokalla taipaleensa aloittanut 241-kuutiotuumainen ”täysrempattu” kone. Kaupat tehtiin kuitenkin ilman konetta, joka oli ahdettu Chevyn pikkulohko, kuten auton nimestäkin saattaa päätellä. Sieltä löytyikin alikokoon hiottu kampiakseli ja standardikokoiset laakerit, eikä myöskään kansille oltu tehty mitään. Kun sodan jälkeen tuli uusiin autoihin suhteellisen kevyitä kansiventtiilikaseja, löysivät ne heti tiensä roddarien talleihin. Pietarsaarelaisella Danny Hagenilla on ollut pitkä liuta amerikkalaisia autoja, jotka ovat tosiaan olleet enimmäkseen Mopar-tehtaiden tuotannosta. Plymouth sai legendojen legendaksi nousseen 426 Heminsä vasta vuonna 1964. Lista pitää sisällään toistakymmentä Hemi-autoa, joista kolme on tullut legendamoottorilla jo tehtaan liukuhihnalta: Chrysler 300D ´58, Dodge Charger ´66 ja Plymouth GTX ´68
Vaikka sellaisen ampeerimäärä ei päätä huimaa, niin se riittää mukavasti perusrodiin, jossa ei montaa sähkötoimista vempainta ole. USA:sta löytyy onneksi Hot Heads Research & Racing inc, jolta näitä harvinaisia osia saa. Auton alla olleet akselit Danny halusi vaihtaa mukavampiin ja parantaa samalla ajo-ominaisuuksia. Britanniasta tavaraa tilaamalla saatiin myös kulut pysymään vaatimattomampina, siellähän muualla harvinaisia ja kalliita E-tyypin osia on paremmin tarjolla. K un koneen sovitus oli kunnossa, käytiin konttorilta hakemassa Suomen kilvet ja oli aika kysellä ohjeita muihin muutoksiin. Keraaminen pinnoitus on kuitenkin oiva vaihtoehto kromille, se on helppohoitoisempi eikä lainkaan niin herkkä värjäytymiselle. Tämä taas aiheuttaa vesipumpun sovitusongelman, jonka Danny ratkaisi asentamalla Letukan pikkulohkon pumpun, jolle on saatavilla valmiita adaptereita. Niihin saa myös säädettäviä suuttimia, jollaiset Dannykin on laittanut omaansa. Red Ram -tekstit sekä ympäri autoa taiteillut straipit ovat Mannermaan Peksun ja Tinin käsialaa. 241-konetta ei tehdas ole myöskään katsonut aiheelliseksi varustaa värähtelynvaimentimella eli damperilla, mikä heikentää lisää pienikaulaisen kampiakselin kestävyyttä. Vaihteistona säilyi TH350, joka oli alla ostettaessa ja adapterin sen kytkemistä varten sai myös Hot Headsiltä. Akseliswapin bonuksena molempiin päihin tulivat levyjarrut, eteen Wilwoodin ja taakse Jaggen omat, sekä tietenkin hammastanko-ohjaus. Headersit tilattiin Sandersonilta, hinta tosin ei tässä tapauksessa taannut laatua. 241-koneeseen ei ollut saatavana viritysnokkaa, joten jouduttiin soveltamaan 270-koneen keppiä, joka ei ole suoraan vaihtokelpoinen. Koska koko koneen etupää meni uusiksi, tehtiin samalla kiinnikkeet pikkuiselle vaihtovirtalaturille, joita käytetään monissa muissakin rodeissa. 241- ja 270-koneet ovat pienempikaulaisella kampiakselilla, joten ne eivät ole koskaan olleet virittäjien suosikkeja kuten serkkunsa Chryslerin 392, johon tänäkin päivänä löytyy yhtä ja toista aftermarket-osaa. Nuo kaasarit olivat aikanaan suosittuja kilvanajopiireissa, koska suuttimet pääsi vaihtamaan ulkopuolelta purkamatta koko kaasutinta. Etelä-Suomesta loytyi Jaguar XJS:n akseli, jonka osia yhdistelemällä E-tyypin osiin saatiin aikaan toimiva kombinaatio. Danny onkin sovittanut omaansa 270-koneen damperin, joka sopi paikalleen pienellä koneistuksella. Sitä on piristetty kireämmällä nokalla, Offenhauserin imusarjalla, kolmella Strombergilla sekä Sandersonin keraamisesti pinnotetuilla peltisarjoilla. Red Ramin alkuperäiset vesipumput ovat myös harvinaisia, joten tämä ratkaisi senkin ongelman. Auton alla putkisto jatkuu koko matkan rosterisena. JarrupääAmerikan Rauta 4/2013 29. Tällä ratkaisulla saatiin joustovarat siedettävälle tasolle kuitenkaan tinkimättä auton mataluudesta. Ainoastaan yksi reikä sopi kanteen ja kaikkia muita joutui modifioimaan. Ajettavuus ja ulkonäkö kuntoon. Jäykkä Super Bell edessä ja 9” akseli takana saivat tehdä tilaa Kugelin erillisripustetulle etupäälle ja Jaguarin erillisjousitetulle takaakselille. Dodgen 241 cid Red Ram Hemi on täydellisesti auton henkeen sopiva nostalgiamoottori. Sieltä ovat kotoisin myös Dannyn Roadsterin kolmen kaasarin repro-imusarja ja venttiilikopat. Kansiin vaihdettiin lyijytöntä polttoainetta kestävät ohjurit ja seetit sekä rosteriventtiilit, ja nokka-akseliksi asennettiin kiihkeämpi keppi. Uuden nokan kanssa ei voi käyttää mekaanista bensapumppua, mutta sen kanssa sopii alumiininen jakopään koppa, jota taas 241-koneeseen ei muuten saa käymään. Koneen päälle istutettiin kolme uutta Strombergin 97-kaasaria, mikä on legendaarinen patteristo hot roddingin alkutaipaleelta
30 Amerikan Rauta 4/2013 Lokarin shifterin nuppi kohoaa Duvall-tyylisen tuulilasin alalaidan tasolle. Korimuutokset: Lokarit poistettu, Speedwayn Duvall-tuulilasi. Rodin myynnin myötä uudet Mopar-aihiot saavat lisää resursseja: niihin lukeutuvat ´39 Dodge Opera 5W Coupe ja ´63 Polara 2d HT, johon on tarkoitus sovittaa koko tekniikka ´08 Challenger SRT:sta. Danny ei olisi aito moottoripää ja petrokemiallisten tuotteiden sekakäyttäjä, jollei uusi projekti olisi jo hautumassa. F aktat Ford Roadster ´32 • Omistaja: Danny Hagen • Paikka: Kokkola. Renkaat: 15” vyörenkaat. Kyllä, siinä on tietenkin 6,1-litrainen uuden polven Hemi. Ratti on reproversio ´40 Fordin ruorista. Voimansiirto: GM:n TH350-automaatti, Jaguarin perä. Ford Roadster ´32 Akseliswapin bonuksena molempiin päihin tulivat levyjarrut, jotka ovat edessä Wilwoodit ja takana Jaguarin omat. Niin siinä vain kävi, että pian näyttelyn jälkeen auto vaihtoi omistajaa, ja se tullaan varmasti näkemään monissa kesän tapahtumissa eteläisemmässä Suomessa. Näin vältytään rumilta teknisilta yksityiskohdilta alkuperäisessä tulipellissä. Sisustasta on menossa jo toinen versio, joka teetettiin tutulla verhoilijalla Ruotsissa. Jarrut: Wilwoodin levyt edessä, Jaguarin levyt takana. Tuulilasin kehykseksi on vaihtunut chopatun alkuperäisen tilalle Speedwayn Duvall-kopio, jonka lähetyskulut olivat ajaa projektin selvitystilaan. Todella kovatasoisessa Gasoline Kustom Show´ssa Seinäjoella auto oli ensimmäistä kertaa näytteillä vasta valmistuneena, ja se noteerattiin kakkospalkinnon arvoiseksi. Mittarit ovat pysyneet samoina Mooneyeseina kuin ostaessa. Klassiset Halibrand-kopiovanteet vyörenkain kruunaavat kokonaisuuden. Alusta: Kugelin erillisripustettu etuakselisto, Jaguarin erillisjousitettu taka-akselisto. Auton ulkoasu on sitten Ruotsin päivien kokenut melkoisen muutoksen, eikä yksin värityksen osalta. Umpimessinki kun ei ole keveimmästä päästä oleva materiaali rahdattavaksi lentokoneessa. Sisustan ruskehtavan punainen sävy sopii hyvin yhteen korin Meadow Brook Green -värin kanssa. Sisusta: ´40 Ford -tyyppinen ratti, Lokarin shifteri, sisustus verhoiltu nahalla.. Kun dynaaminen straippariduo Peksu ”Wizz” Mannermaa ja Tini tekivat maalausiskun lähiseudulle Löfbackan Lincin kimppuun, sopi Danny samalla oman autonsa maalauksen. Ruotsi-version kirkuvanvärinen fleikkimaalaus korvattiin hillitymmällä ´51 Fordin Meadow Brook Green -värillä. Moottori: Dodge 241 cid Red Ram Hemi, kireämpi nokka, 270 Hemin damper, Hot Headsin imusarja, 3 Stromberg 97 -kaasaria, Sandersonin pakosarjat, rosteriputkisto. Onneksi viivalla ei ole metrihinnoittelua, joten lopputuloksesta tuli hillitty ja tyylikäs. sylinteri siirrettiin samalla alkuperäiseltä paikaltaan lattian alta kojelaudan alle, minne se mahtuu sen ansiosta, että uusi Kugel Komponentsin sylinteri on 90 asteen kulmassa riipputyyppiseen polkimeen nähden. Ohjeekseen taiteilijat saivat toteuttaa itseään sydämensa kyllyydestä. Vanteet: 15” Halibrand-tyyppiset. Ratti on vaihtunut ´40 Ford -replikaan, joka on halkaisijaltaan pari tuumaa alkuperäistä pienempi ja shifterinä on Lokar
Hitsaajankuja 2, 04500 Kellokoski Ark. polttoaine korkki 39e 67-68 Camaro-ss-rs-tav-lukittava Rättikaton tiivisteet 270e Thundebird 58-60, GM- A-body 68-72, B-body 66-70 F-Body 67-92, Mustang/Cougar 64-70 ... Vanne 050 series kiillotettu/ musta 17*5 tai 5,5 175e/kpl 20*8,5” 8-6,5” 295e kpl Vanne 058 kiillotettu series 5-6 tai 8 pulttiset 15 tai 16” 185e kpl Vanne 140 series kiillotettu 16 tai 17” 8-6,5 tai 8-170mm 162e kpl Vanne 327 series Kromi 20” 5-108 /115mm + 40mm 239e kpl . mukaan • Puh. Phone. ... ______ Special Mustang 1968-70 Tehostettu hammastanko ohjaus SB 1499e Jäähdytin Mustang 79-93 alumiini alkup kaltainen 257e Jäähdytin Nova BB-HD 68-71, Dart 70-72 SB-HD 350e. Katon reunatiivteet 2D/coupe 89e Fairlane/Comet 66-67, GM B-body 61-62/69-70 Nova 66-67, Galaxie 63-64 Mopar B-body 65-67 ... On The Road Again. Kattoverhous 225e F-body 82-92 –musta tai harmaa Sivulasi- harjasarjat 2 ja 4 oviset 99e/8 sarja. yms. Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Maalaus suoritetaan ympäristöystävällisesti uudessa maalauskammiossa, autoille säilytystilat lämpimässä hallissa. AUTOMAALAAMO OVERPAINT • Automaalaustyöt • Kolari- ja muovikorjaukset • Entisöinnit ja kustomoinnit • Ylimaalaukset • Asennukset • Vahinkotarkastukset EXIDE-akut ja -varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! • Takuutyönä kaikki merkit ja kaikkien vakuutusyhtiöiden työt ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi Käytämme vain huippuluokan tuotteita ja menetelmiä. yms. yms. 040 912 8272 www.overpaint.fi • Facebookissa: OverPaint Finland ROAD IS HOT! TäSTä ApuA pulmIIn Jarru tehostaja kello 310e/ Torino 6972, corvette 77-82, mopar 65-72. yms. yms. (05) 3557 289 myynti@tradeparts.info tai tradeparts428@gmail www.tradeparts.info. Jarrutehostin sarja-sis pääsyl+ventttiili 395e Mustang 64-72, F-body 67-69, Chevelle/Nova 64-86, Cadillac 61-63, Fairlane 57-66… Olkaakselit 214e/pr 49-54/55-57 vakio ja 64-74 Chevelle-camaro-nova 2” drop. polttoaineanturit 70/60e Mopar A-body 62-76,B-body 68-73, Chevelle 65-72 GM pick up 47-72, impala 65-66, Camaro 70-73 yms. 8-17 tai sopim. Tuuletusikkuna tiiviste GM P-UP 47-87 55e/pr Tuuletusikkuna GM A-B body 58-72 80e/pr
N o i c u l o v A e N R MEXICA 32
Viva la revolución! 33. Meksikon rikkaasta ja värikkäästä kulttuurista poimitut graafiset elementit yhdistettynä ilmajousiin, mattaväriin ja Escaladen keulaan luovat kiinnostavan kokonaisuuden. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen GMC SIERRA ’91. Juttumme pikkiksen mehikaanomeininki on seurausta sen rakentajan vahvasta kiinnostuksesta tätä Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella sijaitsevaa maankolkkaa kohtaan
Tai ainakin lopputulos näytti siltä. Alustan korkeutta säädellään kojelautaan sijoitetuilla kytkimillä, joilla saa nostettua keulan ja perän erikseen. Ilmajousivehkeitä Tonylla ei ollut aiemmin ollut, mutta tällä kertaa auto piti saada oikeasti alas. Tonylla oli jo ennalta kokemusta vastaavanlaisesta projektista, sillä hän oli rakentanut itselleen yhden Chevyn 454 SS Pick-upin. Vauriot korjattiin kuntoon, minkä jälkeen kori hiottiin puhtaalle pellille. Lopulta hän päätyi mattaruskeaan, jonka suihkautti pintaan JL Autohoito Hollolassa. ”Siinä asiassa käännyin Lowtoysin Tomi Ollin puoleen, jolle tarvittavat runkomuutokset auton saamiseksi ihan kirjaimellisesti tonttiin olivat tuttu juttu. Kuskin näkökenttään asennettiin myös mittarit alustan ilmanpaineiden tarkkailua varten. Ilmajousia tuohon autoon ei kuitenkaan koskaan asennettu. Viimeinen niitti projektille oli alkuperäisen diesel-padan leviäminen sen seurauksena, ettei huoleton kaveri ollut muistanut tarkistaa, onko koneessa öljyä. Auto oli tehty koko lailla samalla tyylillä mitä tämänkin projektin osalle kaavailtiin. Kun auto oli tekniikaltaan kunnossa, Tony kävi sisustan kimppuun. Vuosien varrella tulleet lommot oiottiin ja vanhat kitit putsattiin pois kunnollisten pohjatöiden tieltä. Väriksi Tony halusi autoonsa jotain muuta kuin ne tavallisimmin nähdyt musta tai valkea. Kompura, painesäiliö ja magneettiventtiilit piilotettiin lavan alle. Pellit suoriksi ja runko mutkalle. Alkuperäinen takapuskuri on korvattu sileällä, pellistä taivutetulla rolled panilla. Kliiniä modernia lookia täydensi maukas sisusta Bemarin kojetauluineen ja Subarun jakkaroineen. G GMC Sierra ’91 emsun työura hyötyautona päättyi viime vuosikymmenen loppupuoliskolla kun lahtelainen, yli 20 vuotta tatuointiartistina toiminut ja television HelsINK-ohjelmastakin tuttu Tony Raita sai sen haltuunsa pyöräkauppojen myötä. Luottamus siihen mieheen oli sataprosenttinen”, Tony toteaa. ”Viihtyvyyttä kabiinissa lisättiin 2DINsoittimella ja paremmilla kaiuttimilla, mutta takaseinään hankkimani Pioneerin aktiivisubbari jäi niin ikään asentamatta.”. Kori oli pelleiltään suhteellisen hyvässä kunnossa, sanottavaa löytyi ainoastaan hytin takakulmista ja lavan takakyljistä, niistä normipaikoista, joista ruostepeikko alkaa näitä tämän ikäluokan pikkiksiä ensimmäiseksi nakerrella. Hytti ja lava nostettiin pois rungolta, Pitkä, sileäkylkinen lava tekee pickupista entistä matalamman ja linjakkaamman näköisen. Tonyn eno verhoili sohvapenkin uudelleen punamustaksi, minkä jälkeen ovipahvit, keskikonsoli ja kojelauta teipattiin kestävällä autojen yliteippausteipillä, johon printattiin ensin Meksiko-aiheista grafiikkaa. Muutoksen jälkeen asennettiin rullapalkeet ja nelipistetuenta. Sisäkattoon teipattiin koko katon kokoinen luurankoaihe, joka mukailee La Calavera Catrinan ja Día de Muertosin aihepiiriä. Auto oli siihen saakka ollut eräällä hänen kaverillaan, joka oli hiljalleen aloitellut sen asennekasvatusta teettämällä siihen Escaladekeulakonversion ja asentamalla Belltechin madaltavan alustasarjan. Meksikoa sisustaan. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2013 ja alkuperäinen, parhaat päivänsä jo aikapäiviä sitten nähnyt sisusta purettiin pois. Annoin siihen yhden chopperin vaihdossa”, Tony muistelee. Sinnekään hän ei halunnut mitään perusratkaisuja, vaan jotain persoonallista. ”Kojelauta oli tarkoitus vaihtaa kuten edellisessä pikkiksessänikin tehtiin, mutta se jäi lopulta tekemättä”, muistelee Tony. Jossain vaiheessa homma ajautui kuitenkin hiukan väärille raiteille ja auto maalattiin telalla valkoiseksi. Tomi notchasi takarungon, eli muokkasi runkopalkkeja siten, että ne nousevat taka-akselin kohdalta muuta runkoa ylemmäs. Auto purettiin ensin palasiksi. ”Siinä vähemmän houkuttelevassa kunnossa auto siirtyi minulle syksyllä 2010. ”Olen aina diggaillut meksikohenkisyyttä niin tatuoinneissa kuin muissakin jutuissa, joten sitä päätettiin laittaa sisälle oikein reilusti”. Jumissa ollutta dieseliä Tony ei edes suunnitellut korjaavansa, vaan hankki tilalle 350-kuutiotuumaisen bensaveekasin, jonka jatkeeksi pultattiin ylivaihteella varustettu TH700R4automaatti. Rungon nostamisen myötä myös lavan pohjaa piti nostaa akselin kohdalta ylöspäin. Aihetta jatkettiin lopulta auton ulkopuolellekin, missä teipattiin vanteiden puolat sekä palaset maskin ja ajovalojen välistä. uoden 2011 aikana Tony rakensi GMC:n koV konaan uuteen uskoon. Alkuperäiset eturipustukset korvattiin putkitukivarsilla, joiden väliin asennettiin makkarapalkeet
Jopa sisäkatosta löytyy henkeen sopiva kuva. t meksikolu il a g ig d a in a n Ole ätettiin ä p ä it s n te jo , tä henkisyyt in reilusti. e ik o e ll ä is s a ta lait Meksikoteemainen grafiikka jatkuu kaikkialle sisustaan. 35
Tällä hetkellä tallissa odottelee vuoroaan ’61 farmariChevy, johon on niin ikään tulossa ilmat alle. RENKAAT: 245/45 R20. Teemulle ilmajousivehkeet olivat jo valmiiksi tuttuja, hän kun asensi ensimmäiseen omaan autoonsa 36 AMERIKAN RAUTA 4/2013 asensi pussit jo vuonna 2006. Lava on jätetty taka-akselin kohdalta notchatun rungon päältä avoimeksi, jolloin nelipistetuenta ja rullapalkeet ovat kaikkien nähtävillä. Lopulta Tony teki Tourusille tarjouksen, josta he eivät voineet kieltäytyä ja autot vaihtoivat omistajia. F aktat GMC SIERRA ’91 • OMISTAJAT: Heidi ja Teemu Tourunen • PAIKKA: Vantaa. Kyseessä oli Teemun rakentama, vuonna 2009 valmistunut pronssinsävyinen ’31 Ford Coupe, joka ei itse asiassa edes ollut Teemun, vaan hänen vaimonsa Heidin. GMC oli esillä X-treme Car Show’ssa, jossa lähinnä rodeistaan ja prätkistään tuttu Teemu Tourunen iski siihen silmänsä. Tonyn tokaisu ei johtanut vaihtokauppoihin saman tien, mutta asia jäi jotenkin salakavalasti hautumaan. ”Teemu kehui mulle, miten siisti autosta tuli ja vastasin hänelle, että voin mä sen sun rodiin vaihtaa”, Tony kertoo. Kyseessä oli ’41 Chevy Coupe, josta myöhemmin jalostui ”Justiina” Tomi Kankaan käsissä. Tourusen perhe on näet jälleen kasvamassa, eivätkä pikkiksen tilat enää riitä koko poppoolle. ”Heidi ei aluksi innostunut vaihdosta lainkaan, mutta vähitellen hänkin alkoi tottua ajatukseen. Olen rakentanut niin paljon vanhoja vehkeitä, että tällainen tuntui välillä ihan kiinnostavalta”. Stepsidea en olisi halunnut. Syy siihen, että viimeisimmät suunnitelmat jäivät toteuttamatta on se, että autolle löytyi yllättäen uusi omistaja. VOIMANSIIRTO: TH700R4-automaatti. Varsinkin sileäkylkisenä ja pitkälavaisena. VANTEET: 20” kromivanteet Meksiko-henkisillä mustavalkeilla grafiikoilla. Ensimmäinen valmiina ostettu. Varsinkin sileäkylkisinä ja pitkälavaisina. En tiedä vaikuttiko siihen se, että heitin jossain vaiheessa ilmoille ajatuksen Escaladen hankkimisesta perheen käyttöautoksi”. Niistä tulee todella linjakkaita kun ne vetää aivan tonttiin. SISUSTA: Alkuperäinen sohvapenkki verhoiltu mustapunaiseksi, ovipahvit, keskikonsoli, kojelauta ja sisäkatto teipattu Meksiko-aiheisilla printtikuvioilla.. Näin ollen Teemu kohdistaa katseensa jo edellä mainittuun ’61 farmariin, jossa tilaa riittää, vaikka pesue kasvaisi entisestäänkin. GMC Sierra ’91 Meksikoa löytyy myös keulaan istutetusta Cadillac Escaladen maskista sekä 20” kromivanteista. MOOTTORI: 350 cid V8. ”Meille oli pian syntymässä esikoinen ja rodin tilat olivat käymässä liian pieniksi”, Teemu selittää. ALUSTA: Edessä putkitukivarret, droppiolka-akselit ja makkarapalkeet, takana notchattu runko, nelipistetuenta ja rullapalkeet, ilmajousien kompressori, painesäiliöt ja magneettiventtiilit lavan alla. Sen lisäksi Teemu on asentanut ilmat muun muassa ’60 El Caminoon, jonka hän omisti myöhemmin. ”Mulle pickupit ovat aina olleet kova juttu ja niistä tulee todella linjakkaita, kun ne vetää aivan tonttiin. Mun mielestä pickupit on aina ollut kova juttu. Teemun aiempi kalusto on siis koostunut lähinnä vanhemmista laitteista, joiden parissa mies on viettänyt lukemattomia rakentelutunteja. ”On kieltämättä hiukan outoa ajaa jonkun toisen rakentamalla autolla, mutta mä tykkään pickupeista”, toteaa Teemu yksiselitteisesti. KORIMUUTOKSET: Cadillac Escalade -keulakonversio, takapuskurin tilalla sileä rolled pan, mattaruskea väri Meksiko-henkisillä mustavalkeilla grafiikoilla. Kuinka hän sitten innostui uudemmasta vehkeestä, joka oli vieläpä valmiiksi rakennettu. Teemu on pyöritellyt päässään rakenteluvisioita muun muassa sisustan ja maalaamisen suhteen, mutta voi olla, että auton jatkojalostus jää seuraavan omistajan harteille
UUDISTUNUT PUHELINMYYNTI USA-VARAOSAT TARVIKKEET HUOLTO YLI 20-VUODEN KOKEMUKSELLA TOIMITUKSET POSTI JA MATKAHUOLTO KAIKKI MERKIT JA MALLIT SUPERCARS OF CALIFORNIA LLC INFO@SUPERCARSCA.COM • Puh: 044 502 8859 • USA: 1-714 608 3144 WWW.SUPERCARSCA.COM PUHELINMYYNTI 05-535 4519 WWW.PARTSGARAGE.FI MYLLYKOSKEN AUTOTARVIKE OY. 02-648 6677 (arkisin 9-17) Pori AUTOMAATTIVAIHTEISTOJEN KORJAUS, HUOLTO JA VARAOSAMYYNTI. Maakuljetukset kaikkialta USA:sta. Voit myös itse tilata autot ja osat meidän toimipaikkaamme. WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pekka Nätkin Puh. s@ rt n.pa Email: america www.american-parts.net Supercars of California RAHTIPALVELUT JA HUOLINTAPALVELUT LOS ANGELES - HELSINKI • NEW YORK - HELSINKI Autot, mp:t veneet ja muutot joka viikko Los Angelesista. Autamme ebay- ostoissa, julkisissa ja dealereiden huutokaupoissa. USA VARAOSAT Uusikaarlepyy Pl 19 • 66901 17 Puh 06-72215 multi.
& ä l l i m e H okaasuil l I 38 Amerikan Rauta 4/2013
Mihinkään entisöintilinjalle ei auton kanssa ollut tarkoitus ryhtyä, vaan alusta lähtien ajatuksena oli toteuttaa uutta tekniikkaa vanhoissa kuorissa. VAIN HEMI KELPAA. T ämä juttu piti tehdä jo viime vuoden puolella, mutta loppusyksyllä tapahtunut kohtalokas, päähän kohdistunut tapaturma vei Jussin useaksi kuukaudeksi sairaalahoitoon, eikä koomasta heränneen ja muistinmenetyksestä kärsineen potilaan haastattelua voinut kuvitellakaan. a l il Teksti ja kuvat: Veli Vartiala Dodge Charger 472 Hemi ´69. Katuautokisailu jäi polttelemaan nuorta vauhtiveikkoa ja vuonna 1998 hän pokkasi ensiyrittämällä Suomen mestaruuden Cluokassa keltaisella ´67 Chevrolet Camarolla. Jussi sai hankittua ensimmäisen jenkkinsä 17-vuotiaana vuonna 1983. Vuonna 1966 lanseeratun Chargerin korimallihan uudistui vuonna 1968, ja tuota koppaa edustaa myös Jussin ´69, joita tuupattin tehtaalta liki 90 000 kappaletta. E i enää letukoita, AMC:stä puhumattakaan, Jussi tuumi, kun muskeliaikakauden Moparit alkoivat kiinnostaa yhä enemmän 2000-luvun puolessa välissä. Parhaaksi ajaksi kirjattiin 9,269 loppunopeuden ollessa 228,52 km/h. Teksasista löytyikin vuonna 2007 ajokuntoinen isolohkoinen ´69 Charger, joka rekisteröitiin ilman murheita pian sen saavuttua Suomeen. Tosin Amerikassa 1980-luvun alussa pyörineessä tv-sarja ”The Dukes of Hazzardissa” autostunttien seurauksena tuhottiin suunnilleen yksi ´69 Charger per jakso, ja sarjaa tehtiin seitsemän tuotantokautta, joten Amerikan Rauta 4/2013 39. Isokorisen ´65 Ford Galaxien jälkeen seurasi hurahtaminen AMC Horneteihin, joilla ajettiin varttimaililla 12 sekunnin aikoja. Camaro vaihtoi kauden jälkeen omistajaa ja Jussi keskittyi sen jälkeen töiden hoitamiseen osaksi omistamassaan firmassa, autohommien kytiessä koko ajan taustalla. Kaikki näyttää nyt kääntyneen hyvin päin, toipuminen entiselleen näyttää toteutuvan ja paluu keskeytyksissä olleen tärkeän harrastuksen pariin on taas alkanut. Kouvolan kupeessa Myllykoskella vaikuttaa Jussi Forsström, jonka huolella tehty huvittelulaite tuo iloa niin omistajalleen kuin ympäristölleen
Tosin kaava noudatti pitkälti Chargerin omaa alkuperäistä kuviointia, mikä näkyy hyvin nahalla tehdyissä päällisissä. Chargerin sisustus oli alun perin vihreä, mutta mustalle ulkokuorelle maukkaamman vastakohdan tarjoaa punainen verhoilu niin istuimissa kuin kaikessa muussakin matkustamon tiloissa. Eikä tietenkään sovi unohtaa punaista Grantin rattia. Nyström, jossa Charger vietti vain reilun kuukauden päivät. Tarrasta tehty perän punainen poikkiraita jäljittelee tehtaan alkuperäistä mallia ja Jussi suunnitteli sen molemmille puolille Hemi-tekstillisen ristin oloisen kuvion. Ensimmäinen operaatio oli purkaa auto oikeaoppisesti palasiksi, jonka jälkeen hylsy pultattiin grillivartaaseen ja se painepestiin peltipuhtaaksi muiden korin osien kanssa. Takapenkiksi kelpasi vanha sohva. Melko rivakkaan tahtiin edennyt askartelu kulutti kaikkiaan noin 500 tuntia. Dodge Charger 472 Hemi ´69 siitä voi varovaisesti laskeskella pelkästään siinä romuttuneiden Chargereiden määrän. Tuoreeseen hankintaan piti siis löytää oikea moottori, ja siihen oli vain yksi vaihtoehto – uustuotanto-Hemi. Jussi ruiskutti itse ennen maalarille vientiä kaikki pintapeltien alle jääneet alueet, loppusilauksen hoiti kouvolalainen Automaalaamo S. Hookerin peltisarjat aiheuttivat aluksi pientä vaivaa, mutta se pulma poistui, kun tilalle laitettiin TTI:n sarjat. 40 Amerikan Rauta 4/2013. Siellä mustapohjaiset Ahdasta on. Norsumoottorin sovittamisessa konehuoneeseen ei ollut juurikaan ongelmia. Moottori oli vasta matkalla Suomeen, mutta 472-kuutiotuumaisen Hemin valikoituminen Chargerin voimanlähteeksi oli sysäys aloittaa rakentelu pikku hiljaa. Kyseinen merkki juontaa juurensa Jussin armeija-ajoilta ja sen värisävy vastaa uusiksi tehtyä sisustaa. VALKOISET MITTARIT. Ihan kaikkea ei kuitenkaan muutettu punaiseksi. Ja kuten asiaan kuuluu, koritinaa käytettiin pohjatöissä mieluummin kuin kittiä. päivänä vuonna 2009 alkanut projekti kesti reilut puoli vuotta. Chargeria sai uutenakin mustana, joten valinta kunnioitti tässä kohtaa orkkista. Peltitöitä paljastui yllättävän vähän, mutta pieniä kolhuja oli taas sitäkin enemmän silitettäväksi. Niiden verhoilun hoiti paikkakuntalainen Aulis Uotila Jussin kaavojen mukaisesti. Korkeapainepesulaitteilla varustettu kuormaauto parkkeerasi Jussin tallin pihalle ja kun vartaassakin oli pyörät, niin pihalle työnnettyä Chargeria oli helppo pyöritellä ja käännellä puhdistuksen aikana. Jussin tallipäiväkirjasta selviää, että tammikuun 3. Alkuperäiset etupenkit vaihtuivat Bemarin 325 Coupen sähköllä toimiviin, korkeaselkänojaisiin istuimiin. Mustaan väriin päätyminen oli pitkällisen pohdinnan tulosta. Sellaisesta onnistuttiin tekemään kaupat, kun US-Partsin asioilla ollut Ilkka Ruoppa käväisi Jussin kotikulmilla. Sivuverhoilut ja kojelauta on maalattu ja jotta punaista on tarpeeksi, niin lattiamaton ja kattoverhoilunkin kuuluu olla samaa sävyä. Ensin piti löytää oikea moottori Chargeriin, ja siihen oli vain yksi vaihtoehto, uustuotanto-Hemi. Yksi auton hienoimpia yksityiskohtia teetettiin Amerikassa
Potentiaalia 472-kuutiotuumainen kone kyllä tarjoaa. Vaiva hoidettiin laittamalla imusarja tiivistemassalla kiinni ja nyt pata hengittää 3,5 tuuman putkien läpi hienosti. Myös kardaani ja kasikolmevarttinen taka-akseli ovat autossa kiinni olleet. Muutokset piti tehdä jo menneen talven aikana, mutta alussa mainittu tapaturma muutti aikataulun ja jätti palikat hyllyyn. Ennen tehonmittauksia Hemi oli ollut jo ajossa ja kun kone lämpeni, putkista tuprutti öljynsekaista tavaraa. Kun ilokaasut laitettiin peliin, teholukemat olivat lähes 100 oria enemmän. Amerikan poikien laittama liian paksu korkkitiiviste ei istunut kunnolla Hemin kansia vasten, jolloin se päästi koneen sisuksista höyryt imukanaviin. Siitä pitivät huolen muun muassa CPP:n jarrut, joihin kuuluivat 12 tuuman levyt edessä Alkuperäisen Nascar-henkisen bensatankin korkin alta syöttöputki jatkuu tavaratilan poikki kisahenkisesti suoraan tankille. mittarit muutettiin valkopohjaisiksi ja samalla myös nopeusmittarin näyttö vaihtui maileista kilometreiksi – nyt taulun isoin lukema on 240 km/h. Tuo luku ei taida ihan riittää Hemin tarjoaman vauhdin ilmaisuun, mutta vähissä ovat paikat, missä tuollaista nopeutta pääsee edes kokeilemaan. Ongelma paikantui vasta Kotkassa kun imusarja otettiin irti. Eagle Racing Kotkassa dynotti koneesta yhdellä 850 cfm Holley-kaasuttimella varustettuna 536 heppaa. Perän välitys on 3,23:1 ja se on varustettu levylukolla. Suurimmat tehot tulivat 6000 kierroksen paikkeilla, minkä jälkeen tehot alkoivat pienentyä. PYÖRÄ IRTI MOTARILLA. Vaikka kyse oli uudesta moottorista, se savutti alkuun. Hyvin Charger kyllä käyttäytyi hieman vähemmänkin rakennettu. Alustaa parannettiin ehkä alkuun hieman liian köykäisesti, mutta siihenkin on luvassa parantelua isompien SSBC:n jarrujen, paksumpien Hotchkisin vakaajien, QA1:n tukivarsien ja Unisteerin hammastanko-ohjauksen muodossa. Takavanteet on levitetty 11-tuumaisiksi ja niillä auto näyttää seisovan tukevasti. Amerikan Rauta 4/2013 41. Leveät takavalot kätkevät taakseen ´68 Mercury Cougarin vaeltavat vilkut. Hemin jatkeena on Helsinki Automatic Centerissä Jaakko Husson Hemi-käyttöön remppaama Chargerin oma TorqueFliteautomaattilaatikko. Jussi arvioi, että 700 hevosvoimaa siitä saisi, jos haluaisi. Kolme lamppua syttyy peräjälkeen keskeltä alkaen kääntymissuuntaan päin
Ja ne äänet. Hieno tulee varmasti olemaan miehen seuraavakin hankinta. Bemarin sähkötoimiset etupenkit ovat varustettu 4-pistevöillä, joiden yläkiinnityspaikat ovat takapenkin takana. Sen verran Kekkosen ajasta on menty eteenpäin, että katsastajakin saa olla innoissaan konttorille tuodusta autosta. KIITOS: Automaalaamo S. Valkopohjaiset mittarit teetettiin Amerikassa ja samalla mailinäyttö vaihtui km-mittariksi. Pisin reissu on suuntautunut Viroon, missä porukat tuntuvat olevan enemmän ihmeissään kuin koto-Suomessa, voima ja hieno auto tuntuvat kansaa puhuttelevan. Vanteiksi valikoitui harmaapuolainen Boss 338 -malli. Dodge Charger 472 Hemi ´69 ja 10 tuuman levyt takana sekä Konin iskarit kaikissa kulmissa. SI- SUSTA: BMW 325i Coupen sähköpenkit edessä. Nyström Ky, Helsinki Automatic Center Oy, Verhoomo Aulis Uotila.. Jussin Hemi-Charger on toteutettu hyvin pitkälti etukäteen tehtyjen suunnitelmien mukaan ja lopputulokseen on tyytyväinen niin omistaja kuin moni ohikulkijakin. 42 Amerikan Rauta 4/2013 JARRUT: Kuvaushetkellä CPP:n 12” levyt edessä ja 10” levyt takana, nyt SSBC:n 13” levyt edessä ja 11” levyt takana. Valkopohjaiset mittarit. ALUSTA: Kuvaushetkellä Konin iskunvaimentimet, nyt myös Hotchkisin kallistuksenvakaajat edessä ja takana, QA1:n ylä- alatukivarret, Unisteerin hammastanko-ohjaus. Sitten lähti pyörä ja auton Chargerille tyypilliseen tyyliin ajovalot ovat luukkujen alla piilossa. Hemi-Charger on käytetty leimalla kerran vuodessa kehujen kanssa. Ilokaasupullo löytyy takapaksista. KORIMUUTOKSET: Takalamppujen sisällä ´68 Cougarin vaeltavat vilkut. Kuskin onnistui kuitenkin pitää auto tiellä ja pysäyttää se. Jonkin verran autolla on myös ajettu. Vuoden 2010 American Car Show´n paluumatkasta meinasi tulla katastrofi, kun Porvoon moottoritiellä kuskin puoleinen takapyörä irtosi satasen vauhdissa. Voin laittaa pääni pantiksi, että Hemin energiaa löytyy myös siitä. Takana vastaavat koodit ovat 11x18 tuumaa ja 315/30 ZR18. Leveä rengas ja vannekin säilyivät ehjinä, mutta pyöräaukon takareuna kärsi pienen kolhun. Onneksi kukaan ei loukkaantunut, vaikka irtopyörä vieri vastaantulijoiden suuntaan. RENKAAT: Michelinin Pilot Sport 245/40ZR18 ja 315/30ZR18. VOIMANSIIRTO: Kolmivaihteinen TF727-automaatti, Mopar 8¾ perä, 3,23-välitys, levylukko. Hän kuuli ensin kummallista ääntä, mikä ilmeisesti johtui siitä, kun mutterit lähtivät. Takapenkki alkuperäinen. Melko keskelle asennettujen pienten pyöreiden huomiovalojen ansiosta isoja heittimiä ei tarvitse käyttää päiväsaikaan. Työn alle on tulossa Ruotsista viime vuonna ostettu ´71 Plymouth Cuda. Kerran katsastaja jopa lupasi ostaa Chargerin, jos sattuisi voittamaan lotossa. F aktat Dodge Charger ´69 • Omistaja: Jussi Forsström, 46 • Paikka: Kouvola MOOTTORI: 472 Hemi ja ilokaasut, TTI:n peltisarjat. VANTEET: Harmaapuolainen 18” Boss 338, leveys edessä 8” ja takana 11”. Edessä vannekoko on 8x18 tuumaa, päällään Michelinin Pilot Sport 245/40 ZR18 -renkaat. Verhoiltu punaisella nahalla, kuviointimalli on Chargerin alkuperäinen. takapää pomppasi. Takavanteita ei saanut 11 tuumaa leveinä, joten ne on levitetty huomaamattomasti sisäänpäin 9,5 tuumaa leveistä vanteista. Charger matkasi näyttelyyn trailerin kyydissä, mutta Jussi halusi ajaa paluumatkan kotiin. Pyöränmutterit olivat yksinkertaisesti unohtuneet kiristää talven jäljiltä kiireellä tehdyn näyttelyyn lähdön seurauksena
09-302 847, Fax 09-340 1073 6900€ Dodge Polara -72 318+automaatti 13800€ Chrysler 300 2DHD -66 aj. 383+727 8-3/4 ruosteeton projekti. LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA! Puh. 4L-80E KORIN SEKÄ TEKNIIKAN OSIA LAIDASTA LAITAAN, MOOTTOREITA, VAIHDELAATIKOITA JA PALJON MUUTA! TER OY HELSINKI AUTOMATIC0CEN Vantaa, Rajakylä Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 0128 jaakko.husso@pp.inet.fi Puh. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. 170€ vuodessa. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI kokemuksella! Myös varaosat, MP:t jne. (06) 364 1406 www.west?x.. 6-kone, nappiautomaatti. LISÄÄ AUTOJA: Työmiehentie 24, 18200 Heinola • puh (03) 715 2581, 0400 494 659 • Avoinna ma-pe 9:00-17:30 • teijo.lavio@usaosa.fi • www.usaosa.fi. Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti! | USA CARS & TRUCKS OY | Tuusula AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! • Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. 9200€ GMC Savana -97 aj. IT JA PERÄT USA-MOOTTJAOR PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit kset, Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjau sekä Electroniset vaihteistot esim. Todella näyttävät pinnavanteet alla CHEVY 6.5 MOOTTORIT! Kunnostetut ja käytetyt. • Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. TL-Audio HIGH-END KOTITEATTERI TARVIKKEET AUTOJA AMERIKASTA Autojentuontiliike WWW.USA-CARS.FI Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Automaatti | WWW.USACLASSICPARTS.FI • 0400-477 488 • PENA@USACLASSICPARTS.FI 16800€ 9800€ Dodge Polara Avo -67 383+autom 6.6L , Auton alusta on hiekkapuhallettu. Uusi maalaus. 040 506 9008 Ota yhteyttä sähköpostilla: arto@usa-cars.fi Yli OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN! 30v. Ja kauppa käy vilkkaana. Juuri katsastettu! 13800€ Signet 200, juuri katsastettu, Auto käyttöentisöity, tarvittaessa MR-kilpiin. Tuotu juuri Marylandista. 60000km, Auto myydään museokatsastettuna. 12800€ Chrysler New Yorker 4DHT -78 aj. Katto uusittu. 60000km, Myydään katsastettuna. AUTOMAATTI EISTOT VAIHT KKI MERKIT VARAST ON SIIVOUS ! CLASSIC KAI ’50–’00-LUVUN USA-AUTOJEN VARAOSIA TARJOLLA LAAJASTI. | west?x@netikka.. 0500-789 692 • 03 6171 018 Tähtiportinkatu 18. 16900€ Chevrolet Monte Carlo -72 Pomminvarma Chevy 350 kone, automaattilaatikko. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. Istumapaikat seitsemälle. Auto on juuri maalattu! USA-OSA OY Plymouth Valiant -64 Chrysler Newport -64 Auto on museorekisterissä. Myös osina esim. 273000km, Matkailuauto, liikennevakuutus vain n. • Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. Myydään asiakkaan lukuun. lohkot, kampiakselit, kannet ym. Soita tai tule käymään. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Arto Seppänen: Puh. 6950€ Dodge Charger 500 -71 Kuka ehtii ensin tähän hintaan
5 6 5. Mustapohjaiset mittarit lähettiin Amerikkaan valkaistavaksi. Tehtaalla Charger oli varustettu 383-kuutiotuumaisella koneella, joka oli myöhemmin vaihdettu vielä pykälää isommaksi, eli keulalta kaivettiin pois 440. 3 4 2 2. Suomen kilpiin se saatiin ensi yrittämällä. 6. 4. Jussi ruiskutti punaisen pohjamaalin kaikkiin piiloon jääviin paikkoihin. Myös mailit vaihtuivat sillä reissulla kotimaisiksi. Ja kun on vielä pyörät, niin on vielä helpompaa. 1 1. Kori puhdistettiin korkeapainevesipesulla peltipuhtaaksi. 44 Amerikan Rauta 4/2013. Viileä kevätsää saa aikaan näyttävän sumun. Teksasista vuonna 2007 saapunut auto oli päälle päin suhteellisen siisti. Kun on intoa, niin puolessakin vuodessa syntyy näyttävää jälkeä. Tyhjää koria on helppo pyöritellä työskentelykohdan mukaan. Ja se oikeahan oli tällä kertaa 472-kuutiotuumainen tehdasuusi Hemi. 3. Tarinan takana 500 TUNNIN RUTISTUS Teksti: Veli Vartiala, kuvat: Jussi Forsström Jussin Chargerin muutostyöt lähtivät käyntiin pian sen jälkeen, kun oikeanlainen moottori oli löytynyt
Peltipuhdas paketti lähdössä maalaamoon keväällä 2009. 10 10. 13 14. Valmis punainen takasohva ja sivuverhoilut sovituksessa. Testipenkissä Hemistä rutistettiin yli 500 heppaa, ilokaasuilla yli 600. Chargerin oma kasikolmevarttinen perä on vielä vailla vetoakseleita, joihin tulivat uudet laakerit ja stefat. 13. Kojetaulun alle on mukava alkaa tehdä asennuksia, kun paikat ovat kuin tehtaalla. Reilun kuukauden kestäneen maalausmatkan lopputulos on huikaisevan kiiltävä keväisessä auringonpaisteessa. 8. Suorastaan uutta vastaavat peltivalmiit ovet odottavat sisäpuolen pohjamaalausta Jussin tallilla. 9 9. 14 Amerikan Rauta 4/2013 45. 7 8 7. 11. Konin iskarit säihkyvät uutuuttaan mustassa alustassa. Näistä BMW:n nahkaisista sähköpenkeistä saatiin uudelleen verhoilemalla Jussia miellyttävät istuimet. 11 12 12
s a r u k u S 46 Amerikan Rauta 4/2013
e t si Teksti ja kuvat: JVL Rambler Super ´60. Amerikan Rauta 4/2013 47. Mikko Tuomisen perintö-Rambler on elävä esimerkki siitä, kuinka ei-halutustakin aihiosta saa tehtyä näyttävän täysiverisen sleeperin
Teknisesti rankasti muuteltu auto on ulkoisesti kapseleita myöten pitkälti alkuperäisasussa. Aikaisemmin se oli palvellut Haarlan paperitehtaan työnjohtajan autona ja jäänyt pois liikenteestä vuonna 1984 seisomaan maapohjaiseen varastoon vuosi- kausiksi. Tässä vaiheessa oli selvillä myös auton tuleva luonne eli Sleeper isolla ässällä! Jos kaiken joutuu tekemään uusiksi, niin kannattaa tehdä heti kerrasta kunnolla. Ja sitä tarvittiinkin aika paljon, eikä ihan pelkästään pohjaan. M ikko Tuominen Kangasalta eli tuttavallisemmin Mikkis sai kuulla edesmenneeltä appiukoltaan, että hänellä olisi isältään perintönä saatu Rambleri. Alustassa on takana Helixin Triangle-nelilinkit Konin coiloverein, ja etupäästä löytyy FoxMustangin tehostet- Auton mukana tuli paljon huoltodokumentteja sekä ohjekirja ja esitteitä. Nolla-deckissä oleva Windsorin pikkulohko saikin sisäänsä Edelbrockin RPM-nokan, Proben takomännät, päälleen World Productsin alumiinikannet ja ruttua riittävästi. Konehuoneeseen saatiin pienestä tilasta huolimatta mahtumaan vielä Mustang GT:n peltisarjat. Väriä pintään. Olikin aika alkaa pohtia tulevaa värimaailmaa. Toisaalta mikä voisi olla parempi väri koriltaan alkuperäisen näköiseen autoon, jonka varsinainen luonne paljastuu vasta kun väri vaihtuu liikennevalotolpassa. Aikaa menee paljon, kun ei osta kaikkea kaupasta, vaan tekee itse. Auto haettiin tietysti äkkiä pois, mutta tallilla sitä purettuaan Mikkis totesi vehkeen olevan kattoa myöten mätä. Perä on polkuautokäyttöön sopivaksi kavennettu Ford 9” kitkalevylukolla, paremmilla vetareilla ja 4,11:1 -välityksellä. 48 Amerikan Rauta 4/2013 tu hammastanko-ohjaus. Vaihteistona toimii Fordin T5-manuaali, Spec Stage 2+ -paketilla ja hydraulikytkimellä. Sitä bensaa männän päälle annostelee Holley Street Avenger RPM-imusarjan kautta. P rojekti jäi muhimaan tallin nurkkaan kymmeneksi vuodeksi, kunnes vasta alkutalvesta 2011 Rambler sai uutta peltiä päälleen. A uto alkoi valmistua vihdoin täksi kevääksi. Henry Ford tarjosi tekniikan. Mikkis maalasi alkuaan vaaleansinisen Ramblerin kotitallissaan jäämurtajamaalilla turkoosilla sävyllä, josta ensimmäisenä tulee mieleen vanha piironki. Jotta sen renkaan sitten saa vaivattomasti pyörimään, täytyy koneessakin olla muutakin kun bensaa männän päällä. Kysymys kuului, kiinnostaisiko projekti Mikkistä. Hidastamisen hoitavat edessä levyt ja takana 11” rumpujarrut. Rambler Super ´60 Keulasta löytyy paljon vaikutteita muista automerkeistä. Ajan mittaan oli tullut selväksi, että nurkkiin jääneet Ford-osat korvaisivat hyvin aikaansa jäljessä olevan putkikardaanitekniikan. Kattoon Mikkis veti kuitenkin pitsikangasta apuna. Siihen oli siis näköjään omat syynsä, miksi myös useampi mobilisti oli tuominnut laitteen toivottomaksi projektiksi
Itse luokittelisin tämän Superin siihen jälkimmäiseen luokkaan. Kromiosien siistimiseksi riitti kiillotus. Keulastakaan ei kovaa peltiä helpolla löytynyt. 2. 4. ajaa vai hienoa ajaa. Superia ajaa. Etupään ripustukset ovat hammastanko-ohjausta myöten kotoisin Fox-Mustangista. Koneessa riittää vääntöä alhaalta asti ja kumi palaa vaivattomasti vaikka liikkeelle lähtisi kakkosella. Nelilinkki ja coiloverit pitävät Fordin 9-tuumaisen autossa kiinni. Auton ensimmäinen omistaja lähdössä hiihtämään. käyttäen jotain ihan muuta kun hillittyä linjaa. Toinen etulokasuoja jouduttiinkin tekemään ´59-mallisesta aihiosta. Jo aikanaan on selvästi ollut jotain enteitä tulevasta, sillä hanskalokerosta löytyi vanha Fomocon krominkiillotustahnatuubi sekä Motorcraftin tulppa. Jopa alkuperäiset pillerikapselit olivat tallessa. Lattia oli paikka paikoin kadonnut kokonaan ja se ei itsekantavassa korissa ole hyvä juttu. 3. 1 2 3 Takomännillä ja alukansilla varustettu Fordin pikkulohko pyörittää renkaita vaivattomasti. Amerikan Rauta 4/2013 49. On eri asia, onko autolla hyvä Keulan Rambler-teksti on toteutettu mielenkiintoisesti irtokirjaimin. Jotain auton tarkasta huollosta kertoo myös sen mukana Mikkikselle saakka seurannut tukku kaikennäköisiä huoltokirjoja ja muita esitteitä. 4 1. ”Toi ny oli tommonen kokeilu” toteaa mies itse, mutta kyseinen katto ei häpeilisi yhtään vaikka olisi vedetty suoraan meksikolaisten lowrider-Impalaan! Kromiosat olivat auton muuhun kuntoon nähden ihmeen hyvässä kunnossa, eikä mitään ole kromattu uudelleen, vaan kaikki on vain kiillotettu huolella
Ratti on suuri, mutta ohjaus on nykyaikainen, eli ei tule mitään onnenpyöräefektejä, vaikka välillä pito häviääkin. Tuskin tarvitsee koskaan tankata yksin, vaikka olisi keskellä yötä jossain Peräkylviön kylmä-asemalla – aina riittää juttuseuraa. Voimansiirto: 5-vaihtei- 50 Amerikan Rauta 4/2013 nen Borg Warner T5-manuaali, Spec Stage 2+ -kytkin, kavennettu Fordin 9-tuumainen perä 4.11-välityksellä, kitkalevylukolla ja vahvemmilla vetareilla. Alusta: Fox-Mustangin etupää, hammastanko-ohjaus, taka-akselilla Triangle Helix four-link ja Konin coiloverit. F aktat Rambler Super ´60 • Omistaja: Mikko Tuominen, ikä • Paikka: Kangasala. Vanteet: 15” mustat peltivanteet pillerikapselein. Alusta on jämäkkä ja voimansiirto pitää oman ujelluksensa. Rambler Super ´60 Viisivaihteisen laatikon takia kierroksetkin pysyvät kurissa isoimmillakin teillä. Moottori: Ford Windsor V8, Proben korkeapuristeiset takomännät, World Productsin alukannet, Edelbrock RPM -nokka, Edelbrock RPM -imusarja, Holley Street Avenger -kaasari, Mustang GT:n peltisarjat, tuplaputkisto. Ja miksei maittaisi. Mikon appiukoltaan perimän Ramblerin kyyti maittaa myös seuraavalle sukupolvelle. Jarrut: Edessä Mustangin levyt, takana 11” rummut. Kiitos: Teppo, Jone, Ville Sievers, lastenhoitajat ja rouva, sekä kaikki projektissa apuna olleet.. Lowrider-tyyliin pitsimaalattu katto tuo muuten hillittyyn autoon rutkasti asennetta. Vaikka Ramblerin luonne onkin rajun petollinen, ei ulkokuorikaan jätä ketään kylmäksi. Jotta ei Mikkiksellä jatkossakaan tulisi aika pitkäksi, vaikka Rambler vaikuttaakin kovin valmiilta, vartovat rakenteluvuoroaan jo seuraavat projektit, ´38 Dodge ja ´26 Buick
Tuotamme palveluita niin . UUSI VERKKOKAUPPA www.jenkkiosat.com Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Örninkatu 8, 24100 Salo Ma–pe 9.00–17.00, La–su suljettu p. yksityisille kuin yrityksillekin Hiukan erilainen verkkokauppa. 050 919 5968 WWW.CARCLEANINGCENTER.FI. 045 202 1536 myynti@jenkkiosat.com WWW.MVE-ONLINE.COM MOBITIVE Automotive Tools and Techniques Meiltä myös Gulf voiteluaineet USA-autojen osat & varusteet Huoltokorjaamo Muutostyöt Webasto- ja Defa -asennukset Nopeudenrajoittimet Ilmastoinnin huollot Renkaat, vanteet LÄHDEMME USA-HANKINTAMATKALLE PIAKKOIN OTA YHTEYTTÄ! Myymälä avoinna ark. WWW.COVERLINEFILMS.FI Puh. (06) 422 9888 WWW.CARKOIVISTO.COM www.jarimaki.fi CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM CAR CLEANING CENTER Car Cleaning Center on oitoon moottoriajoneuvojen pintah erikoistunut yritys. 8-17, la 9-14 puh
Monen 60- ja 70-luvulla syntyneen ensimmäinen oma jenkkiauto oli Valiant. Hypätkäämme Suojasalon Mikin matkaan, ja palatkaamme hetkeksi takaisin harrastuksen juurille. Neliovinen ja niukasti varusteltu, kuten Suomeen tuodut autot tuppasivat olemaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 52 Amerikan Rauta 4/2013. Nuoruuden vimmalla Plymouth Valiant ’66. Onneksi katu-uskottavuutta saattoi kohottaa sivuputkilla tai rouhealla peränkorotuksella
Sen omistaneella nuorukaisella oli ennen ajokortti-ikää kova maine Monkey-virittäjänä, ja monet mopopojat katsoivat tätä pitkätukkaista hurjapäätä hiukan ylöspäin. On helppoa kuvitella, että Nahkelassa asuvan Mikan pihamaa on ollut vuosien varrella samanlainen autoista kiinnostuneiden pikkupoikien nähtävyys kuin edellä mainittu paikka omassa kotipuolessani. Kalusto vaihtuikin siihen tahtiin, että välillä piti ihan varta vastenkin pyörähtää katsomassa, miltä pihamaa näytti. Kun siihen yhdistettiin riivattu kaasujalka ja itse väännetyt sivuputket – sellaiset, joista niiden pintaan sudittu musta kiuasmaali jo halkeili hiukan irti – niin äänimaailma sai nuoret pojanklopit huutelemaan perään, että ”Sudita, sudita!” Ai että ne äänet olivat hyvät. Siellä täällä oli muutenkin harmaalla primerilla suojattuja peltipaikkoja. Amerikan Rauta 4/2013 53. Sen ulkoasu oli suorastaan rujo. Hänen isällään oli aikoinaan ollut ’66 Plymouth Fury III, eikä omena ollut päässyt putoamaan kovin kauaksi puusta. Niin se Valiant, se oli suoraa jatkumoa niille mopoille, eikä sekään tainnut ihan vakiona pysyä. Jenkit olivat kiinnostaneet häntä pienestä pitäen, ja kuten niin monilla muillakin amerikanautoja ihannoivilla, nuoruusvuodet menivät edullisten neliovisten a-bodyjen ratissa. Auto ei millään muotoa, ei ulkoasultaan eikä sisustaltaan, nauttinut suuren yleisön ihastelevista katseista 1980-luvun alun Suomessa, vaikka se poikkesikin melkoisesti normaalista autokannasta. Hän on kuitenkin siitä poikkeuksellinen tapaus, että vaikka matkan varrelle on mahtunut kalustoa laidasta laitaan, ei kiinnostus toisten syrjimiä huokeita neliovisia malleja kohtaan ole vielä näihinkään päiviin mennessä laantunut. Perheen pää, joka siihen aikaan laskettiin jonkin sortin elämäntapaintiaaniksi, oli nimittäin hurahtanut jenkkeihin. Itse en oikein ymmärtänyt mopojen päälle, mutta sotkiessani polkupyörällä heidän taajamatonttinsa ohi, piti siinä aina jarruttaa nähdäkseen, millaista autokalustoa pihassa seisoi sillä kertaa. Isiltä pojille. S iihen aikaan, kun itse vielä ajelin fillarilla, oli Suojasalon Mikalla jo ajokortti taskussa. Omalla kohdallani koukuttavin tekijä tässä kyseisessä Valiantissa olikin ulkoasun sijaan sen äänimaailma. Rohkeimmat veivät omat moponsa hänelle välitystenvaihtoon sun muihin vauhdinkasvatustoimenpiteisiin, joita kuolemattomat nuorukaiset tuolloin suosivat. Vuosimalliltaan ’65, mikäli en aivan väärin muista. Mika on aina vaihtanut autoja tiuhaan tahtiin, ja näihin päiviin mennessä hänen kauttaan on kulkenut reilusti yli 500 jenkkiä. J os omasta lapsuudesta pitäisi nimetä yksi kotikylillä pyörinyt ja erityisen hyvin mieleen jäänyt auto, olisi se nimenomaan Valiant. Autossa kun ei ollut sitä halvimpien mallien suoraa kuutosta, vaan 273-kuutiotuumainen V8, joka juuri vuonna 1965 oli tehnyt Valiantista maailman edullisimman veekasikoneisen automallin. Mattamustan auton ruostuneet tai kolhitut etulokarit oli korvattu uusilla, vähän suoremmilla, mutta maalia niihin ei ollut punaisen pohjamaalin lisäksi tuhlattu
Koneen jatkeena on 727 TorqueFlite ja 8 3/4 -perä. Näin lopulta kävikin. 54 Amerikan Rauta 4/2013. Toimarin entinen. Valiantin alkuperäinen suora kuutonen on väistynyt 318-kuutiotuumaisen veekasin tieltä. Miki näyttää seuraavan vahvasti isänsä jalanjälkiä, sillä parikymppinen nuorukainen ehti jo ennen ajokortti-ikää omistaa ’90 Chevrolet Sportsiden ja ’89 Camaron. Plymouth Valiant ’66 Tällä hetkellä Suojasalojen perheessä on yhteensä seitsemän eri vuosimalleja edustavaa Dartia ja Valiantia. Oikealla Mikin ’66 Valiant, keskellä Larin ’65 Dart ja vasemmalla uusin hankinta, ’64 Valiant. Toisaalta, harrastuksen periytyminen lienee melko luonnollista, kun pojat ovat pyörineet isän kanssa tallilla vaippaikäisestä alkaen. Juuri ennen ajokortin saamista hän hankki ’69 Cadillac Coupe De Villen, joka vaihtui jonkin ajan kuluttua ’80 Corvetteen. Valiant on tuotu Suomeen uutena ja se on palvellut alkuaikansa Turussa erään toimitusjohtajan käytössä. Pojista nuoremman, Mikin, kesäautona toimii vahvasti 1990-lukua henkivä chopattu neliovinen ’66 Valiant, johon luomme nyt hiukan tarkemman silmäyksen. ’66 Valiantin Suojasalot hankkivat loppuvuodesta 2011. Isä-Mika oli seuraillut sen hinnan tippumista Nettiautossa jo jonkin aikaa, kunnes hän päätti soittaa Turun seudulla asuvalle myyjälle ja tehdä tarjouksen. Valusarjojen perässä on kolmen tuuman putkisto. Eikä Miki pelkästään omistanut autoja, vaan myös rassasi niitä. lojen Tällä hetkellä Suojasa perheessä on yhteensä a edustavaa ej ll a m si o u v i er n ä m seitse Dartia ja Valiantia. Varsin pian Miki innostui chopatusta neliovisesta siinä määrin, että kysyi isältään, voisiko vaihtaa Corvettensa Valiantiin. Hänen omistusaikansa Osa Suojasalon perheen tämän hetkisestä kokoelmasta. Mika vastasi myöntävästi ja kävi hakemassa auton kotiin vielä samana iltana. Jos mikään ei ollut vikana, saattoi hän purkaa jonkin paikan ihan vain tsekatakseen osien kunnon. Mika on saanut myös molemmat parikymppiset poikansa kiinnostumaan näistä perusamerikkalaisista kansanautoista, vaikka toinen kuuleman mukaan olikin alkujaan enemmän tuningvehkeiden perään. Vanhemmalla pojalla, Larilla on tällä hetkellä kaksiovinen ’65 GT Dart, ja kovia ajohaluja hillitsee ainoastaan parhaillaan käynnissä oleva varusmiespalvelus. Auton silloinen omistaja oli MC Hehkun jäsen ja tiedusteli, tapahtuisiko kauppa käteisellä ja nopeasti
Keulalle oli vaihdettu Dartin etukelkka ja Aspenin levyjarrut. Samalla joka nurkalle oli Amerikan Rauta 4/2013 55. jälkeen auton historiassa on suuri musta aukko, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen sen majapaikka oli siirtynyt Varsinais-Suomesta Etelä-Karjalaan. Auton nykyinen ulkoasu on peruja vuodelta 2008, jolloin sen silloinen lappeenrantalaisomistaja choppasi kattoa niin edestä kuin takaakin kuusi senttiä kallistaen samalla takatolppia eteenpäin. ”Hän lähetti minulle koko joukon projektikuvia, joista paljastui, että myös takakaaret ja pohjan ruostevauriot oli korjattu samalla ja ennen maalausta auto oli ollut puhtaalla peltipinnalla. Uuden mustan maalipinnan lisäksi Valiant oli saanut punaisen keinonahka/vinyylisisustan ja Centerlinen billet-vanteet. ”Tiedustelin auton historiaa Overdriven keskustelupalstalla ja löysin kaverin, joka choppauksen oli tehnyt”, Miki muistelee. Valiant oli kuulemma ollut hänen vaimonsa käyttöauto, joka sitten joutui ensimmäisen choppauksen harjoituskappaleeksi”. Madallus oli onnistunut varsin hyvin ja yritteliäisyydestä kertoo se, että homma oli viety loppuun saakka muokkaamalla myös sisäkaton verhoilut samalla sopiviksi. Flake-ratti ja kasipallomatot kuuluvat asiaan. Myös alkuperäinen slant six oli saanut kyytiä ja auto oli muutoskatsastettu 318-kuutiotuumaiselle kasille, jonka jatkeeksi oli asennettu 727 TorqueFlite ja isolohko-Moparin 8 ¾ perä. Miki korvasi alkuperäisen mittariston AutoMeterin Pro Comp -mittareilla ja lisäsi kojelaudan alle rundarin sekä liudan tarpeellisia lisämittareita. Punainen keinonahka-vinyylisisusta luo sopivan kontrastin mustalle ulkoasulle
Vanteet: 16” Centerline billetvanteet. Hänellä ei ollut ihmeempää tekemistä, joten hän tuli avuksi ja paria tuntia myöhemmin olimme saaneet punnerretuksi perän paikalleen”. Nuoruus hukkaan. kyvää ja toimivaa tulosta. Suojasalon perheessä hyvän harrastuksen jatkuvuus on selvästikin taattu. Harvalla nuorella miehellä on tuossa iässä yhtä varmaotteista tekemisen meininkiä, joka vieläpä tuottaa nä- Mikillä oli selkeä kohde intin ruhtinaallisille päivärahoille. Jarrut: Edessä Aspenin levyjarrut, takana vakiot. Varusmiespalvelu rajoitti hiukan projektin etenemistä, mutta ainakin Mikillä oli selkeä kohde ruhtinaallisille päivärahoilleen. Mustat venttiilikopat vaihdoin myös vähän nätimmiksi”. Talven aikana Valiant sai myös uudet sähköt ja MSD:n sytkäkamat. Tästä on hyvä jatkaa jo isän valitsemalla, hyväksi todetulla tiellä. Kulahtaneet kromipuskurit ja maskin hän maalasi mustiksi niin ikään ensimmäisten hommien joukossa. ”Alkuun autoja tuli vaihdettua melko tiuhaan tahtiin, mutta Valiantin kohdalla ei ole vielä kertaakaan tullut vaihtoaikeita mieleen”, Miki toteaa ilmeisen tyytyväisenä autonsa nykyasuun. ”Imusarjaksi vaihdoin Torker II:n ihan siitä syystä, että piti saada Edelbrock. utossa oli kuitenkin pieniä ehostuskohteita, A joihin Mikin sormet syyhysivät päästä heti käsiksi. Kolmelta aamuyöllä joulupäivän puolella remontti oli valmis”, Mika nauraa. Tallissa oli jo jonkin aikaa lojunut keskeneräinen kytkinremontti, kun Miki sitten ehdotti, että lähdetääs faija laittamaan se kuntoon. Ensimmäiseksi hän etsi autoon uuden takaikkunan, sillä ostohetkellä se oli säpäleinä. Mikin isä kertoo hieman vastaavanlaisen tapauksen eräältä joululta. V aliantin kone kävi ja kukkui ostohetkellä ihan hienosti, mutta tottahan Mikin piti sinnekin päästä kurkkaamaan sisälle. Remonttia kelloon katsomatta. Isoreikäiset valusarjat saivat jatkeekseen kolmen tuuman putkiston Flowmaster Super 44 -äänenvaimentajilla ja peräkonttiin asennetun peltisen bensatankin Miki korvasi 12 gallonan turvatankilla. Korimuutokset: Kattoa chopattu 6 cm, takatolppia kallistettu eteenpäin, maski ja puskurit maalattu korinvärisiksi. Purkaessaan perän Miki maalasi taka-akselin punaiseksi. Samalla kysäisen, onko hänen isänsä lukuisista autoista joku jäänyt lapsuusvuosina aivan erityisesti mieleen. ”Joku oli nakannut siitä kaljapullon läpi. Löysin uuden lasin Pohjois-Suomesta muutamalla kympillä, mutta särkyvän paketin toimittaminen linja-autorahtina tänne etelään triplasi sen hinnan”, Miki harmittelee. Line lockinkin nuori mies on autoonsa asentanut ihan vain itseään viihdyttääkseen. Sisustaa Miki ehosti maalaamalla valkoisen sisäkaton mustalla vinyylimaalilla ja verhoilemalla hattuhyllyn punaisella keinonahalla, jota jäi sopivasti yli eräästä isän projektista. ”Yhtenä iltana purin perän tarkistaakseni sen kunnon ja laskeakseni välitykset. Sisusta: Punainen keinonahka-vinyyliverhoilu, AutoMeter Pro Comp -mittarit.. Voimansiirto: TorqueFlite 727 -automaatti, 8 3/4 perä. ”Oli jouluaatto ja olimme juuri tulleet kotiin mummolasta. ”Billyn Packard on ehdottomasti sellainen ja jostain syystä myös ’68 Charger ja eräs avoGalaxie ovat jättäneet lähtemättömän jäljen”. En kuitenkaan malttanut jättää hommaa kesken, vaan soitin yhdelle kaverille. Sitten kun rupesin laittamaan sitä paikalleen, niin tajusin, että eihän se yksin onnistu millään. Iltavapailla Miki soitteli isälleen, mitä osia autoon tarvitsisi ja lomilla niitä sitten asenneltiin paikoilleen, öitä myöten. Maalasin samalla murikan ja taka-akselin punaisiksi. Valiantin keulalle tyrkätty Toyotan syylari sai lähdöt Mikin hankittua Racers Placesta sen tilalle Allstarin alumiinisyylarin paisuntasäiliöineen. ”Sieltä löytyi Mopar Performancen loivahko, mutta hyvin vääntävä Purple Shaft -nokka”, selvittää Miki. 56 Amerikan Rauta 4/2013 F aktat Plymouth Valiant ’66 • Omistaja: Miki Suojasalo • Paikka: Nahkela Moottori: 318 cid V8, Mopar Performance Purple Shaft -nokka, Edelbrock Torker II -imusarja, 3” putkisto Flowmaster Super 44 -vaimentajilla. Kojelautaan hän viritteli uudet Auto Meterin ProComp-mittarit ja viimeisimpänä toimenpiteenä hän on venytellyt ja saksinut uusista, Jenkeistä tilaamistaan ’67 Valiantin lattiamatoista omaan ajokkiinsa sopivat. Nuoruuden vimman kiteyttää Mikin tokaisu, kun cruisingeista lähtiessä joudumme pysähtymään hetkeksi punaisiin valoihin: ”Tässä se menee taas nuoruus hukkaan”, tokaisee Miki ja painaa kaasua vähän reippaammin, kun valot taas vaihtuvat vihreiksi. Iltavapailla hän soitteli isälleen, mitä osia autoon tarvitsisi ja lomilla ne asenneltiin paikoilleen. Alusta: Koniiskunvaimentimet. Ajattelin ensin, että ei nyt sentään jouluaattona, mutta sitten mietin uudestaan, että mikä ettei, kunhan hommaa ei jätettäisi kesken, vaan tehtäisiin ihan valmiiksi saakka. Hänellä kun ei ole ollut tapana usuttaa poikia talliin, vaan antaa heidän mielenkiintonsa ja inspiraationsa herätä ihan omaan tahtiin. Kuvaussession päätteeksi hyppään Mikin ja hänen kaverinsa kyytiin ja suuntaamme Valiantilla kylälle tsekkaamaan Keskari-Cruisingit. Kello oli kaksitoista yöllä, kun soitin veljelleni, mutta hän ei enää jaksanut lähteä avuksi. Plymouth Valiant ’66 asennettu uudet Konin iskarit
kirjallisuutta Valkosivuisina ja mustina T:MI SAMI LASSILA Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varawww.samilassila.com osakirjoja, myyntiesitteitä ym. Valkosivuisina ja mustina KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin. 0500-848879 Kun m?tat, Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. kirjallisuutta Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. 0500-848879 www.samilassila.com ke?o myös mei?e. Tilaajapalvelu: puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi Lataa ilmainen näytenumero!. Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. www.jamant.fi Suomen tuorein tuninglehti nyt myös iPadissa
Laivalla työskennelleellä miehellä oli kohtalainen käsitys veneiden rakenteista ja kun tietokoneen käyttökin sujui, teki hän kaaripiirustukset itse cadilla. Homma lähti liikkeelle suunnittelusta, jonka pohjana Inksu käytti vuodelta 1936 peräisin olleita veneenpiirustuksia. Veneissä käytettiin V8- tai jopa V12-moottoreita ja kaikkein hurjimpiin laitteisiin niitä asennettiin. Yksi edellä mainitun kaltainen tilanne johti Yad Al-Jauzan – Chevyn pikkulohkolla varustetun, 20-luvun amerikkalaisia kilpaveneitä mukailevan mahonkiveneen syntyyn. Inksu oli ollut aikoinaan myös mukana korjaamassa purjeveneitä, joten konkreettista kosketuspintaa löytyi sekä materiaaliin että sen kohteeseen. V eneen vaatimaton omistaja ei halua nimeään tuotavan julki, mutta käyttäkäämme hänestä nimeä Inksu. Siitä kun sai rakentaa juuri sellaisen kuin halusi. Jos suomalaiset autonrakentelusäännökset ahdistavat tai tuntuvat liian rajoittavilta, niin rakenna vene. n e tt e V i d Ro Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Eero Vilmi Yad Al-Jauza. Esikuvina veneelle toimivat pitkäkeulaiset Hacker-Craftit ja Gar Woodit, joilla ajettiin kilpaa ja rikottiin nopeusennätyksiä 1920-30-luvuilla. Moottoripyöriä rakennelleen miehen haaveena oli jossain vaiheessa rakentaa itselleen rodi, mutta koska rakentelusäännökset eivät Suomessa ole luovien toteutustapojen suhteen kannustavimmasta päästä, hän päät- 58 Amerikan Rauta 4/2013 tikin tehdä veneen
Kyseessä oli vanha hytillinen matkavene, jonka takaosassa oli pressukuomu. Inksu ei suunnitellut veneestään minkään tietyn mallin kopiota, vaan lainasi siihen viitteitä useammista kyseisen aikakauden ja tyylin edustajista. Veneen aihio vietti Eeron verstaalla kaiken kaikkiaan kolme ja puoli vuotta, minä aikana hän työsti sitä eteenpäin sikäli kun muilta töiltä jäi aikaa. päällä useampia. Ainoastaan kansi kaipasi uusia linjavetoja. Novan sydän. Kun pohjapuoli oli työstetty valmiiksi, kävi Hentun Jukka Fiskarsista lasikuiduttamassa sen vesirajaan saakka. Projektin päästessä käyntiin Eero otti ohjat käsiinsä ja Inksu hoiteli itse lähinnä apumiehen hommia. Avukseen projektiin hän pestasi Eero Vilmin – jo 90-luvulla huonekalupuusepäksi ja sen jälkeen venepuusepäksi kouluttautuneen puuntaitajan. Näin suunnitelmat jalostuivat töiden edetessä ja lopputuloksesta tuli valmistuttuaan kerralla erinomainen. Kuultuaan Inksun suunnitelmista eräs tuttu perämies totesi, että hänellä olisi joutavana muodoiltaan ja rakenteeltaan hiukan samankaltainen vene, joskin parhaat päivänsä nähneenä. Toisin sanoen aihio oli kaukana siitä, miltä se nykyään näyttää, mutta Inksu pani merkille sen potentiaalin ja totesi, että siitä saa tehtyä juuri sellaisen kuin hän halusi. Sen jälkeen hän käänsi aihion katolleen ja ryhtyi työstämään pohjaa, johon piti uusia emäpuu, muutamia kaaria sekä koko köli lukuun ottamatta keulan pystyosaa. Eero lähti liikkeelle perän tukirakenteista ja uuden peräpeilin teosta. Eeron kyvyistä kertoo jotain se, että hän on valmistanut muun muassa toimivan kellonkoneiston kokonaan puusta. Inksu lähti katsomaan sitä ja varsin pian katsominen muuttui ostamiseksi. Harjaantunut silmä näki surulliseen kuntoon päässeessä veneessä oikean rungon muodon. Pohjan laudoista hän uusi puolet. Tämä toimenpide vahvisti ja Amerikan Rauta 4/2013 59. Eero kiittelee jälkikäteen sitä, ettei Inksulla ollut kiire, vaan projektin kanssa ehdittiin tuumailla ja ottaa aikalisiä. Eero kuvailee homman olleen hänelle siinä mielessä helppo, että suunnittelu oli tehty hyvin pitkälle valmiiksi ja hänelle jäi ainoastaan tekeminen ja yksityiskohtien hiominen. Puuseppä saa pestin. Ensimmäisen vuoden aikana Inksu purki veneen ja kartoitti, mitkä osat olivat uudelleenkäytettävissä ja mihin tarvittiin uutta materiaalia
Pintakäsittelyssä suureksi avuksi osoittautui Inksun lentäjäkaveri, joka toi New Yorkista hänen tilaamansa geelimäiset pintakäsittelyaineet – vastaavat, joita myös ChrisCrafteihin käytetään. Pohjapuolelle uusittiin emäpuu, muutamia kaaria sekä koko köli lukuunottamatta keulan pystyosaa. Kansi on tehty kokonaan uusiksi Amerikan malliin. 60 Amerikan Rauta 4/2013 4. Voiman tuottaa 350 cid V8 ja välittää potkurille Borg Warner Velvet Drivet 72C.. Kansi on kokonaan uusi Amerikan malliin tehty konstruktio. Yad Al-Jauza on Orionin tähtikuvioon kuuluvan Betelgeusetähden arabiankielinen nimi. Pintakäsittelyn Inksu ja Eero tekivät kimpassa. Pakokaasut ohjattiin poistumaan suorinta tietä kylkiin tehtyjen aukkojen kautta alumiinisten pakosarjojen välityksellä. Ainetta oli kahta sävyä. Koneeseen tulivat Edelbrockin alukannet, jotka saivat päälleen nostalgiset Offenhauserin kopat. Kuidun päälle vedettiin vielä epoksi, joka viimeistään varmisti sen, että vesi tulee pysymään veneen alapuolella. Veneellä pitää tietenkin olla nimi, ja mikä sopisikaan paremmin kuin ensimmäinen navigointitähti, jonka merikapteeniksi itsensä lukenut Inksu on aikoinaan oppinut taivaalta tunnistamaan. 3. 60-luvun lopulla Chrysler näet osti Rootes Groupin, joka valmisti Sunbeamia, Talbotia ja Simcaa. Pohja kuidutettiin vesirajaan saakka lasikuidulla, jonka päälle vedettiin epoksi. jäykisti pohjaa uutta tekniikkaa silmälläpitäen, olihan tuleva voimanlähde oleva jotain aivan muuta kuin alkuperäinen muutaman hevosvoiman prutku. 6. Alun perin Inksu suunnitteli veneensä voimanlähteeksi brasilialaista lättäpäähemiä. 5. Lopulta hän päätyi varustamaan veneensä 350-kuutiotuumaisella, alkujaan ’72 Chevy Novaa kuljettaneella veekasilla, jonka teki Seppäsen Jokke. Lähtökohta oli vanha mahonkinen matkavene, jonka rungon muodoissa oli potentiaalia. 2. Luit aivan oikein. Kaaria on tuplamäärä alkuperäiseen verrattuna. Voiman kuljettaa potkurille hydraulinen Borg Warner Velvet Drive 72C, joka pyörittää potkuria samaa vauhtia kuin kone kiertää. Rakenteisiin lisättiin koko veneen mittainen konepeti. Valmiissa pinnoissa näkyy Inksun oma kädenjälki, sillä hän hioi sekä kannen että kyljet sinnikkäästi sileiksi huolimatta ulkona vallinneesta, hien virtaamaan saaneesta 25 asteen helteestä. 1. Kaikkein tummimmat kohdat saatiin aikaiseksi sävyttämällä ainetta mustalla pigmentillä vielä tummemmaksi. Kun vene käännettiin oikein päin, teki Eero kaaret loppuun. Yrityskaupan myötä syntyi myös hyvin erikoinen hemi-kansilla varustettu Fordin lättäpäämoottori, joka tunnetaan nykyään nimellä Emi-Sul. Nimi tähtikartasta. Nykykonstruktioon niitä laitettiin tuplamäärä alkuperäiseen verrattuna. Veneen rakenteisiin lisättiin koko veneen pituinen konepelti ja runkoa vahvistettiin tulevaa moottoria varten. Inksu onnistui paikallistamaan yhden edellä mainituista koneista, mutta eksoottisuutensa ja harvinaisuutensa vuoksi sen hinta nousi melkoisen kovaksi. Mies opetteli taidon varta vasten tätä projektia varten. 5 6 Ei uskoisi, mutta peräpeilin Yad Al-Jauza teksti kuvioineen ja lehtikultauksineen on Eero Vilmin ensimmäinen straippaustyö. Yad Al-Jauza 1 2 3 4 Alun perin Inksu suunnitteli veneensä voimanlähteeksi brasilialaista lättäpäähemiä
Jäljestä ei todellakaan uskoisi, että asialla ollaan oltu ensimmäistä kertaa. Amerikan Rauta 4/2013 61. Vauhdin huumaa. Inksu kuvailee Yad Al-Jauzan kulkevan veden päällä kuin juna ja nousevan plaaniin vaivattomasti. Takaosan kulmapalat ja moottorin päällä olevan pahkan naputteli rosteripellistä VooDoo Metalin Jussi. Puolipyöreät rosterilistat löytyivät saksalaisesta venekaupasta. Alkuaan niitä oli vain kaksi, mutta Inksu teetti niitä neljä lisää ja kromautti ne uudelleen. Valmiin veneen työnjälki on upeaa katseltavaa. Mies ei ollut koskaan ennen straipannut puhumattakaan lehtikultausten teosta, mutta hän päätti opetella samassa yhteydessä molemmat taidot. Pintakäsittelyaineet, joilla vene on sävytetty, on tuotu varta vasten Jenkeistä. Tyyliin sopivia ja aikakaudelle ominaisia pisteosia on haalittu ympäri maailman. Pronssivalua olevat pienet skuupit löytyivät aikoinaan VR:n makasiineilla pidetyltä kirpputorilta. Mittaristo on ’59 Century-veneestä ja pilssipumppua käytetään ’20 Cadillacista peräisin olevalla vivulla. Eero teki rattiin uuden puukehän palapeliliitoksilla. Parhaillaan hänellä on työn alla tyyliin sopiva jenkkimallin traileri ja pitäähän sille lopulta tehdä myös vetoauto. Eero itse tyytyy toteamaan, että kun on ikänsä tehnyt asioita käsillään, niin uuden oppiminen ei ole enää niin hankalaa. Inksu paransi rodikuumettaan veneellä, mutta resepti ei kuulemma toiminut aivan aukottomasti. Inksu halusi, että veneen nimi maalataan näkyvästi peräpeiliin, ja tässä kohtaa Eero astui jälleen mukaan kuvioon. Kuulostaa siltä, että muutaman vuoden päästä maamme teitä koristaa yksi aivan poikkeuksellisen hieno veneen ja vetoauton yhdistelmä. Aikakauden tunnelmaan sopivien pisteosien hankinnassa amerikkalainen Glenwood Marine toimi hyvänä lähteenä, mutta satunnaisia heloja Inksu on metsästänyt monesta eri osoitteesta. Ratin spindeli on ostettu Forssan Pick-Nickistä ja se on alkujaan kuulunut ’23 Dodgeen
r u g i r a l a a M 62 AMERIKAN RAUTA 4/2013
Vuosien mittaan Jussi oli täydennellyt eri swapeistä pyörän osapuutteita, joten suuria hankintoja ei ollut tiedossa – vain työ odotti tekijäänsä. Jussi tuli aikanaan hankkineeksi sen Kaliforniasta huutokaupasta kolaroituna. Erikoismaalarina ja autonrakentelijana paremmin tunnettu Jussi Alasalmi otti uuden autoprojektin innoittamana työn alle vuosia tallissaan seisseen kolaripyörän, josta syntyi yksi maan näyttävimmistä uutuuspyöristä. r e b b o B run Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Tuukka Erkkilä H-D FAT BOY ´98. Yleensä miehen omat projektit ovat olleet nelipyöräisiä, mutta mukaan mahtuu joku kaksipyöräinenkin. Jussi on maalannut vuosien saatossa monia pohjoismaisten huippurakentelijoiden pyöriä ja samalla pitänyt AMERIKAN RAUTA 4/2013 63. Vuosituhannen alussa hän rakensi näkemyksensä uudesta Triumphin Speedmasterista, joka silloin esiteltiin näyttävästi alan julkaisuissa. Nyt oli taas aika palata kaksipyöräisten pariin, tällä kertaa ´98 H-D Fat Boyn mer- keissä, jos kohta projekti sai kimmokkeen uudesta autohankinnasta. A lasalmen Jussi on harrastepiireissä hyvin tunnettu autonrakentaja, taiteilija ja maalari. Kyseinen pyörä oli ollut Jussilla tallissa jo viitisen vuotta ilman, että mitään ihmeitä oli tullut sille tehtyä. Samalla tuli mieleen tallissa seissyt H-D – olisiko viisasta aloittaa uutta suhteellisen mittavaa projektia, kun pyörä vielä odotti rakentajaansa. Samalla Suomeen tuli pari muutakin kolaripyörää, jotka olivat jo jatkaneet matkaansa muiden rakentelijoiden hoteisiin. 50-luvun alun shoebox-Fordeihin mieltynyt Jussi hankki viime syksynä itselleen kauan haaveilemansa ’50 Convertible-aihion ja alkoi kartoittaa projektia
Entinen omistaja oli ruuvannut siihen kiinni lähes kaikki saatavilla olleet vakuumipakatut valukotkat, joten odottaa saattoi, että koneen sisälläkin olisi parannuksia. Tankinpuoliskot hitsattiin yhteen ja polttoaineen täyttökaula siirrettiin keskelle. Olisihan sitä tietenkin Lopulliseen väritykseen tuli kuutta eri sävyä, kolmea eri flakea ja candyä. Tämä oli Jussin ensimmäinen Tighitsausharjoitustyö. Jussin parikymppinen poika touhusi myös mukana projektissa antaen nuoruuden innolla faijallekin motivaatiota saada monivuotiseksi venähtänyt työmaa kunnialla päätökseen. Flakea ja candyä. Ylimääräiset kiinnikkeet poistettiin ja erityishuomiota sai osakseen Softail-rungon alue, jossa takaswingi liittyy runkoon. Alkuun pyörä tietysti purettiin. Samassa yhteydessä poskiin hitsattiin kiillotetut rosteririvat. Sen myötä oli asennettu myös rullakeinuvivut. Laatikkoonkaan ei tarvinnut kajota ja alkuperäinen ensiöveto kelpasi koppineen. H-D Fat Boy ’98 myös silmänsä auki rekisteröiden erilaisia rakentelukikkoja ja teknisiä yksityiskohtia, joita hän päätti käyttää hyväkseen oman pyöränsä suunnittelussa. Stroukkikittiä koneesta ei kuitenkaan löytynyt, mutta kasaus voitiin hoitaa samoin komponentein. Varsinkin kohta, johon alkuperäinen satula tulee, ei tehtaan jäljiltä ole mitenkään viimeistelty, eikä sitä ole tarkoitettukaan näkyviin. Kolarissa kärsinyttä bensatankkia modifioitiin upottamalla posket molemmin puolin hieman syvemmälle tankkiin – variaatio alkuchopper-kikasta, jossa posket irrotettiin ja käännettiin kupera puoli sisäänpäin. Aluksi valittiin pääväri, jonka ympärille kokonaisuus suunniteltaisiin. Sen suhteen ei jouduttukaan pettymään. Omalla pajallaan Jussi keskittyi rungon kaikinpuoliseen siistimiseen. Kun lopputulosta tarkastelee, ei jälkeäkään sellaisesta ole havaittavissa. Samalla Jussi tilasi Andylta uuden repro-springerin, siis sellaisen 30–40-luvun mallisen, eikä sitä uudempaa. Välimäki Alavudelta hoiti alakerran kokoamisen ja omistaja loput. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2013 voinut helpommastakin aloittaa, mutta lopputulosta ei huomaa harjoituskappaleeksi. Poskiin hitsatut rosteririvat ovat mainio idea, joka tuo pyörään vanhaa ilmettä. Lopulliseen väritykseen tuli kuutta eri sävyä, kolmea eri flakea ja candya. Rajoittuneilla tiedoillani maalaustekniikoista en yritäkään selostaa asiaa tarkemmin, mutta Jussi kertoo mielellään yksityiskohtia, kun häneen jossakin tapahtumassa törmää. Lopputulos onkin hyvin onnistunut, eikä mikään riko klassisia linjoja. Siipeensä saanut runko joutui Flying Choppersin penkkiin, jossa se vedettiin suoraksi. Samalla otettiin käsittelyyn myös tankit. Osiksi. Hän sorvasikin pikkuisella kiinansorvilla kaikki tarvittavat pikkunippelit, jalkatapit ynnä muut. Pyörässä oli jo ostettaessa alla 80-vanteet ja valkosivut, jotka saivat jäädä, koska ne sopivat hyvin kokonaisuuteen. Männät oli vaihdettu takoversioihin ja nokka kiihkeämpään. Siirtosarjat, takalokkarin ja muut isommat osat Jussi teki itse. Satulan Jussi valmisti merialumiinista pakottamalla ja niittaamalla sekä kiillotti sen lopuksi. Yleensä ratkaisuna on tilata kromattu peitepelti, mutta sille tielle Jussi ei halunnut lähteä. Muutenkin tankeista poistettiin kaikki ylimääräiset ulokkeet ja öljytankkiinkin lisättiin samanlaiset rosteririvat kuin bensatankissa. Tyyliin sopivan satulan Jussi teki itse merialumiinista. Sen ympärille suunniteltiin muut värit, jotka ensi kuulemalta vaikuttavat siltä, että lopputulos ei voisi olla mitään muuta kuin riitasointuinen. M aalaus on tämän pyörän varsinainen juju – onhan rakentaja alan huippumiehiä maassamme. Lopuksi molemmat tankit vielä testattiin paineilmalla vuotojen varalta. Näillä eväillä oli tämän kevään näyttelyissä Jussille pyttyjä jaossa, eikä suinkaan syyttä. Pitkään kaavailuissa pysyi mukana kaljapullonruskea, joka kuitenkin hylättiin liian tavanomaisena ja kuvien turkoosi vei voiton. Onhan kyseessä etenkin maalauksensa osalta ehdottomasti yksi näyttävimmistä ja tyylikkäimmistä pyöristä, mitä Suomessa on valmistunut toviin.
AMERIKAN RAUTA 4/2013 65. Jos on maalaus moitteeton, ei viimeistelyn laadussa ole muutenkaan juuri sanomista. Senhän ei ole alun perin näissä malleissa edes tarkoitettu jäävän näkyviin. Jussi kiinnitti erityisesti huomiota Softail-rungon takaswingin kiinnityskohdan siistimiseen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy joka puolelta tarkemmin tutkiessa
American Car Show Oulu American Car Show Oulu Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Oulussa järjestettiin äitienpäiväviikonloppuna yksi tämän kevään kovatasoisimmista näyttelyistä Suomessa. Ensiesittelynsä Oulun näyttelyssä tehnyt Marko Mäenpään ’77 Pontiac oli varustettu ’73 keulapalalla ja 17” vanteilla, jotka ovat kopiot alkuperäisistä Rally Wheelseistä. Se on melko vähän tämäntasoiseen tapahtumaan, jossa kuitenkin parhaina vuosina on vieraillut 10 000 henkeä. ”Siihen tullaan panostamaan vielä kovemmin”, toteaa Mika Tapio, joka on yksi monista näyttelyn puuhamiehistä. Omistajien Pentti ja Jari Ylä-Outisen mukaan tämä on ainoa yksilö Suomessa. Ensi vuonna on vuorossa 35-vuotisjuhlanäyttely. Auto valittiin oikeutetusti 70-luku Top 3:een. Kotimaisen kaluston lisäksi mukana oli näytteilleasettajia Ruotsista ja nyt myös ensimmäistä kertaa kolme autoa Norjasta. Näitä ´79 Chrysler Cordoba 300 Coupeja on valmistettu vain 335 kappaletta. Lauantai-iltana omistaja antoi paikallaolijoille kunnon hypytysnäytöksen. O ulun näyttelyn leppoisa ilmapiiri sai kiitosta niin yleisöltä kuin näytteilleasettajiltakin. Näyttelyyn tutustui viikonlopun aikana noin 4000 kävijää. Jarmo Finnig Raahesta oli saanut valmiiksi kolme vuotta työn alla olleen ’55 Chevrolet Bel Air 2d Sedanin. Moottorina on Chevyn 396:ksi stroukattu pikkulohko, jonka perässä on TKO600-manuaaliaski. Vieraita viihdytti viikonlopun aikana myös kolme bändiä ja nähtiinpä siellä lauantai-iltana myös Burleski show. Pellin alla lymyilee kierrosherkkä 327-pikkulohko. 66 Amerikan Rauta 4/2013. Vaikuttaa siltä, että ensi vuoden äitienpäivänä kannattaa ottaa suunnaksi Ouluhalli! Näin iloisesti tervehti näyttelyvieraita heti sisäänkäynnin edessä Thomas Johanssonin Lowrider Impala
Teija Kostekiven ja Matti Kajauksen ensimmäiseltä omistajalta ostetulla autolla on ajettu vain 92 000 mailia. Mika Tiikkalan Hudson Wasp oli saanut ylleen pirteän väriyhdistelmän juuri ennen näyttelyä. Vantaalaisen Anni Merilän Ford 5W Coup en konehuoneessa lepäilee Corvetesta otettu LS2-m oottori. Mallia on valmistettu näyttelykyltin mukaan 110 kappaletta, joista tämä on ainoa jäljellä oleva yksilö. Teemu Ojan Mustangin mattamusta pinta on toteutettu teippaamalla. Viime kesänä varttimaili taittui katurenkailla aikaan 12.39! Tänä keväänä Ouluun rantautunut ´58 Buick Limited löytyi Quebecista Kanadasta. Auto valittiin Hot Rod -luokan Top 3:een. Best In Show -palkinto meni Raimo Tuomisen ’34 Lincoln Victoria Coupe Street Rodille. Varusteina muun muassa tehostimet, levyjarrut, ilmastointi ja premium- nahkaverhoilu. Tekniikkana on 460 cid ja automaatti. Amerikan Rauta 4/2013 67. Tekniikkana on luotettava letukan pikkulohko ja automaatti
Jarrut ovat myös vaihtuneet nestetoimisiin. Auto oli yllättävän hyvässä kunnossa, ja esimerkiksi ruostekorjauksiin riitti neliö peltiä. 68 Amerikan Rauta 4/2013. ’49 Nash oli tullut kontin täytteenä Amerikasta Seinäjoelle, mistä Tapio kävi sen hakemassa. ” Tunnen hankaussähköä, kipinöitä munissa…” Best Bike in Show -palkinto matkasi Esa Vanhasen mukana Tuusulaan. HD 1200cc Shovelhead muokkautuu joka talvi Reijo ”Rezi” Liiaksen käsissä uuteen muotoon. ’29 Ford Roadster on alkuperäinen Suomi-auto, joka löytyi projektikuntoisena Kajaanista. Torniolaisen Marko Salmen viime talven luomus: HD 1200cc Sporster Chopper vuosimallia 1989. Lättäpää-8 vaatii isomman jäähdyttäjän, minkä vuoksi autossa on ’32:n maski. Nyt isoimmat muutokset olivat kohdistuneet keulaan ja maalaukseen. American Car Show Oulu Jos tämän ITM V8 Monster Triken virranjakaja sattuisi lyömään kipinää läpi, niin voisi siinä ajellessa laulella Leevi and the Leavingsin kappaletta Unelmia ja toimistohommia. Oululainen pitkän linjan harrastaja, Tapio Lopakka, oli tuonut näyttelyyn kaksi vasta valmistunutta autoa
Omistaja Pauli Harju Imatralta. Tonneau Coverilla varustettu ’61 T-bird palkittiin 60-luku Top 3 -pokaalilla. GM Cruisersien osastolla oli esillä Timo Salon ’58 Chevrolet Sedan Delivery ja Juha Liljamon ’66 Chevrolet STW. People’s Choice, Ladies Choice, Kustom Top 3 ja Somistus Top 3. Tämä ’57 Fuel Injection Corvette etsi ainakin näyttelyn aikana uutta omistajaa. Somistus ja valot tuovat auton hyvin esille harmaalta betonilattialta. Kerhon puheenjohtaja Thomas Aasa saikin vastaanottaa Special Awards -palkinnon pisimmästä matkasta. Autoista näyttävin oli Kjell Ivar Seipasjärven uskomattoman hienosti viimeistelty ’57 Chevrolet Bel Air. Näyttelyn palkintoharava oli Pekka Kropsun Buick Super Sedanette, jonka perässä oli samoihin sävyihin maalattu Constructamasuntovaunu. IS-Automotiven kautta maahan tulleita autoja oli esillä useita. Norjasta tuli näyttelyyn kolme autoa. Pat Musilta tilatussa 555 cid ruiskukoneessa on tehoa noin 900 hevosvoimaa, ja ajokorkeutta voi säädellä ilmajousituksella. Amerikan Rauta 4/2013 69. AMCar Vadsö on maan pohjoisin jenkkiautokerho, josta matkaa Ouluun kertyi edes takaisin 1640 kilometriä. 50-lukuisten Top 3 -autoja tämäkin
American Car Show Oulu Mustangin keulalta lähtöisin oleva 4,6-l itrainen moderni Cobra Supercharger ’72 Corvette 400:lla, remmiahtimella ja sivuputkilla toimii aina! Koneen ruokinnasta vastaa kaasareiden sijaan ruisku. Entisöinnin taso on huikea, minkä huomasi myös palkintoraati. Nyt oli valmistunut candymaalauksella ja pinnavanteilla varustettu vuoden 1960 T-Bird. Luleåsta tuli näyttelyyn tämä ’59 Imperial Crown 2D HT. Ei Oulun näyttelyä ilman Rojolan Teron uutta luomusta. 70 Amerikan Rauta 4/2013 -tekniikka vauhdittaa Marko Junttilan Power Big Meetissäkin palkittu ’58 Corvette sai Oulustakin kotiin vietäväksi palkintopokaalin luokasta 50-luku Top 3. Auton omistaa Pertti Huotari Kuhmosta. Ei ole väliä onko auto kaksi- vai neliovinen, kun se vaan on hyvällä maulla rakennettu. Tästä hyvä esimerkki on Lasse Tapion ’58 Chevrolet Biscayne .. ´67 Mercury Montereyn menoa. Kovatasoisessa 50-lukulaisten luokassa Top 3 -palkinto
g n i s i u r c n o o E sp Espoon cruising Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Espoossa cruisaillaan kesäisin jokaisen kuukauden toinen perjantai. Parkkipaikka ei ole suuren suuri, minkä vuoksi paikalle ei mahdu samanlaista väenpaljoutta kuin Helsinkiin tai Vantaalle. Onko se itse Stuntman Mike. Pirteä Grabber Orange -värisävyinen ’70 Fastback Musse saapui Espooseen naapurikunnasta Vantaalta. Amerikan Rauta 4/2013 71. Ei sentään, mutta viehkeän neidon kuljettama ajokki muistutti erehdyttävästi Tarantinon Death Proof -leffassa esiintynyttä Novaa. Kokoontumispaikkana on Niittykummun Snacky, ja yleensä jengi alkaa kerääntyä paikalle jo iltaseitsemän aikoihin. Jarmo Jätyrin kolmekakkonen saapumassa tontille. Chevrolet Apache – hyötyautojen aatelia. ’51 Pontiac Catalina kylpee iltaauringossa. Tunnelma on silti kohdallaan. Heiskasen Tompan ’72 Vette on teipattu nostalgiseen Owens Corning Teamin kisaväritykseen
Maukas pronssinsävy hehkuu C3 Corveten kurveissa kilpaa auringon kanssa. Tilaa on paljon, ja suora tienpätkä houkuttelee paikalle myös renkaidenlämmittelijöitä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Amerikanautoilijat kokoontuvat Heurekan parkkiksella joka kuukauden kolmas perjantai. ’69 Oldsmobile Cutlass Convertible kelpaisi mainiosti allekirjoittaneenkin kesäcruisailuihin. Tomi Valasvuon ’58 Chevrolet Delray on reissureki tyylikkäimmästä päästä. Tässä tapauksessa aika montakin. Stadin Kauppatorin ahtaus ja turistipaljous on tehnyt Vantaan cruisingista kenties pääkaupunkiseudun suosituimman kokoontumispaikan. Vantaan Cruising g n i s i u r C n a a Vant Sateenkaaren päästä löytyy kuulemma aarre. 72 Amerikan Rauta 4/2013 Huhtamäen Jani poistuu paikalta klassisella ’50 Mercury-customillaan.
Myös SS Camaro jätti lähtemättömän jäljen. Näitä maailma tarvitsee lisää. Amerikan Rauta 4/2013 73. Kolmen auton verran Mopar-muskelia. ’66 Dodge A100:n renkaa t eivät päässeet jäähtym ään viilenevässä illassa. Musta väri toimii autossa kuin autossa. Sanna Lehojoen matala ’53 Cadillac Series 62 Convertible kuskaa cruisailijoita paikalle. Hudson Motor Car Companyn legendaarisimpiin malleihin kuuluu ehdottomasti ensimmäisen sukupolven Hornet. ongelmaa ’62 avo-Galaxiella ei liene pienintäkään een. ytim n ilikse ailufi cruis päästä todellisen Trouble trouble! ’31 Ford 5 W Coupe tuli ravistelemaan Heurekan parkkiksen maaperää. Kliiniäkin kliinimpi ’78 Chevrolet Monza Wagon
Hyvät oli löylyt!. Tälle kesälle cruisailuun oman mausteensa ovat tuoneet aikataulutetut letkat ja Golden Classics Cafen sekä Weird Antiquesin yhdistelmä, joka muodostaa mahtavan taukopaikan kaduilla kiertelyn lomassa. 74 Amerikan Rauta 4/2013 Torilla saattoi myös saunoa. Golden Classics Cafen terassilla pyörähtäessä säpsähdimme härskinkuuloista dragsterimaista karjuntaa, joka kuului talon toiselta puolelta Tyynenmerenkadulta. Tämä löylyhuone löytyi lehmäkuviolliseksi maalatusta Transitista, jonka toimitus kävi luonnollisestikin testaamassa. Tapahtuma Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen, Kimmo Janhunen Vaikka Stadin cruisingilloille ovat jo vuosikausia olleet leimallisia ruuhkat ja liian ahtaat parkkipaikat, touhu elää ja voi hyvin. Äänen lähde oli tämä Gemsu, joka on todellinen susi lampaan vaatteissa
Nämä ovat olleet ison veden takana haluttuja harrasteautoja jo pitkään, eikä T-Top-katto tee autosta ainakaan vähemmän kiinnostavaa. Amerikan Rauta 4/2013 75. Aistikas ruskea pukee Bruno Lindholmin ´77 Z28:aa. Näitä kutsuttiin vielä kymmenen vuotta takaperin pizzaraasereiksi. Ripa Luukka oli lähtenyt ulkoiluttamaan ´85 SS Monte Carloaan. Ei ihme, että vähän hymyilyttää, kun alla on näin mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa. Kuurottaista kesäsadetta ei pelännyt Terhon Petrin upea ´48 Cadillac, joka puhdisti palkintopöydän pääsiäisenä. Kyllä, ne ovat Iroc-vanteet – mutta 18-tuumaisena American Racingin kromattuna versiona. Häijyn mattamusta S10 on se sama yksilö, joka nähtiin takavuosina kipittämässä karkuun tummanvihreänä kiukkuisen 383:n turvin. Modernit vanteet sopivat Timo Jäntin ´32 Roadsteriin hienosti. Sinne pääsyä helpotti ilmajousitus. Nyt ne ovat ihan oikeita muskeliautoja. Neidot lepuuttivat jalkojaan Ikosen Letukan konepellillä. Kauppatorille on mukavaa tulla rentoutumaan rankan peltotyöpäivän jälkeen. Nykyisen omistajan käsissä auto on saanut uuden värin ja 300-heppaisen 350-tekniikan
Tällaista sammalpintaa ei voi jäljitellä. La Bombita. Raine Nymanin ´47 Buick Sedanette. Kari Markun ´55-farkku on ilahduttanut pääkaupunkiseudun katukuvaa tämännäköisenä jo vuosikaudet. Vaikka vuodet ovat päässeet puraisemaan maalipintaa, ei ´58 Buickin dollarihymy ole himmentynyt. Kansa kumartaa, kun ´60 Impala lipuu torille. Tapahtuma Mikä auto. Komea laite, johon vuodet eivät pysty. Se on Tuomo Honkalan ´67 Valiant, jonka 225 Slant Sixiä on kutiteltu turbolla ja tietokoneohjatulla ruiskulla. Pitäisikö tämän Mustangreliikin pesemistä jo välttää. Komeaa letkaa vetää Mikko Salosen ´34 Tudor.. ’59 Fairlanet mieltää jostain syystä aina retractableksi, mutta kyllä tässä yksilössä oli ihan kiinteä kovakatto. Erikoisennäköinen imusarja on omatekoinen kuten moni muukin osa, mutta paketin toimivuudesta kertoo se, että kyseessä on Tuomon ympärivuotinen käyttöauto, jolla reissattu Italiaa myöten. 76 Amerikan Rauta 4/2013 Kauppatorin jonossa ei auta hermoilla. Kesäkuun cruisingin mielenkiintoisin rodiuutuus oli ehdottomasti tämä tuoretta amerikantuontia edustava ´32 5w Coupe
Harrasteautoille pyhitetty radanvarsiparkki tarjosi lisäksi monenlaista nähtävää vaihtuvan kaluston muodossa. Pari eri näkemystä Fordin rakentamisesta. a tt e p m o ! R a tt e p m o r Jokimaan rompetori Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Päijät-Hämeen Mobilistien 25.–26.5 Jokimaan raviradalla Lahdessa järjestämät rompemarkkinat tarjosivat jälleen kerran erinomaisen tilaisuuden hankkia tavaraa, jota ei tiennyt tarvitsevansakaan. Pyyntihinnat pyörivät 70–80 €:n tuntumassa. Ja laitetaanko Holleyta, Edelbrockia vai Offenhauseria. Allekirjoittaneen matkaan tarttui Rod & Custom vuodelta 1959. Näistä ohjauspyöristä on turha hakea nykyajan mukavuuksia. Fiilistä sen sijaan löytyy senkin edestä. Agente Interpolin radio-ohjattavalle Fordille löytyi vielä alkuperäinen myyntipakkaus. Lauantaina näitä oli ollut tarjolla kokonainen laatikollinen, sunnuntaina jäljellä oli enää tämä. Asennetta molemmissa! Ahtimella riivattu Valiant kaviourall a. Sekalaista hoppaosaa niin rodiukoille kuin pussihousuillekin. Amerikan Rauta 4/2013 77
Raviradan edustajien ns. Aiemmat yhdeksän tilaisuutta pidettiin lopulta pieneksi käyneellä kaupungin vanhan varuskunnan Paraatikentällä. Lättäpään kyydittämä ´23 tuli Lahdesta. Jussi Hämäläinen tuli paikalle Lapinjärveltä. Aina hilpeyttä herättävillä T-bucketeilla on jotain yhtäläisyyttä Fordin T-mallin roadsteriin vuosilta 1915–27. Se lukeutui ansaitusti palkittavien joukkoon.. Kouvolan Swap & Meet Kouvolan Swap & Meet Teksti ja kuvat: Veli Vartiala Kouvolan raviradalla toukokuun lopulla kolmatta kertaa järjestetty harrasteajoneuvotapahtuma veti paikalle runsaasti kalustoa. hevosmiehen valinta osui osuvasti country-henkiselle ´58 Chevrolet Apachelle. Järjestäjät olivat painattaneet tälle vuodelle 650 ajoneuvolappua, jotka loppuivat iltapäivällä kesken. Kuskin paikalla vaimo Thelma tai Louis 78 Amerikan Rauta 4/2013 Jouni Rouhiainen ajeli paikalle Loviisasta avonaisella ´71 Dodge Challengerilla. Caterpillarin 14,7 litran konetta kehtaa esitellä. korialaisen Harri Pokan ´66 Ford Thun e. Myös ilmaiset rompetoripaikat houkuttelivat paikalle sopivasti kaupustelijoita. kuin moottoripyöriä, kaukaisin kävijä tuli Savonlinnasta. Aurinkoisten ja helteisten hetkien mainosautona toimii kuusankoskelaisen Jyri Hyttisen ´70 Plymouth Fury III. Mukana oli niin autoja Kouvolan isointa kalustoa edustaa Jari Mannisen näyttävä ´87 Peterbilt 359 EXHD. V aikka kyseessä oli vasta kolmas kerta raviradalla, oli tämänkertainen miitti järjestyksessä jo kaikkiaan 12. paikalle Tuulahduksen elokuvamaailmasta toi derbird
klo 11.30–17.00 22.00– 03.00 Jytäjyrsijät Brandy Rockers Brandy Rockers Doctor’s Order 2 PÄIVVÄN ÄN DRIVE-IN -PAKETIT ALK. yläpalvelut (vain Bom rialueella sekä liput Drive-In balla), liput -esitykseen) p. 020 1234 908 5==C91H*65*) 86368069-48Hì FFFH86368069-48HìS069-4419SC:758 DH . 98€/hlö (sis. . 2N013 urmes Bomba-Hyvärilä Pe 30-0.83.0.0 klo 17.00 DJ Nite´s Vinyl Mania Jussi Syren & Groundbreakers King Drapes The Krekers (RUS) Matchbox (UK) Oy alue La 31.8. . . > 30.–31.8. majoitus pe-su, aamiaine n, kylp AA JUOONNTTAAA 1 8. 331.8 LLAA 318 RASTIAJO HARRASTEAJONEUVOILLE Hyvärilässä La klo 21 Drive-In -näytös: KL ASSIKKO yli 100 m jättiscreeni! elokuvana 2 Nurmeksen kaupunki www.nurmes.
HINNAT LIPUT JAn lippu 18 € Perjantai Lauantain lippu 14 € Koko viikonloppu (pe-la) 25 € Drive-In 10 €/autokunta (ennakkomyynti vain majoituspaketeissa). ?G 0=;)714) C:75-8 Hì FFFH0=;)714)Hì tapahtumiin Bomban festa Jussi & The Boys Marko Haavisto Teppo “Jiihaa” Nätttililä lä & Poutahaukat Poker Run > lis > ät i=0 ie :0; to 2( ja 9, : 30( i
80 AMERIKAN RAUTA 4/2013 tontilla asusti opossumi ja haisunäätäperhe. DeSoto sellaisena kuin se tuli minulle... Eläimetkin olivat jotenkin vilkkaalla päällä: kaikkien kissojen lisäksi Bill on aina ollut valmis opettamaan taitojaan myös muille. Billin pajan etupihallekin oli autojen väliin ilmestynyt hetkessä mun mittaisia trooppisen näköisiä rikkakasveja, semmoisia joita suomalainen kastelisi ylpeänä olohuoneessaan. LA Mission LA MISSION Teksti ja kuvat: JVL Tällä kertaa paluu Amerikkaan tapahtui nopeammin kuin aikaisemmin, koska kustomoijalegenda Bill Hines tarvitsi kuljettajan tapahtumaan, jonne oli matkaa yli 2?500 kilometriä! O li hienoa mennä ensi kertaa Kaliforniaan kesällä, koska kaikki paikat vihersivät. Kysyin Tranny Johniksi kutsutulta kaverilta sopivaa autoa, koska hän tunsi paljon porukkaa. Naapurilla olikin saksanpaimenkoira juurikin kyseisestä syystä omalla pihallaan. Yhdessä vaiheessa ihmetystä herätti ulkokissojen ruoankulutus, mutta pian syy sitten selvisi. Pitkän tutkimisen ja kuu-. K oska olin edellisillä reissuillani ollut ostamassa muille autoja ja auttamassa autokaupoilla, oli aika hankkia joku oma pikku projekti. Autokuumetta... Tässä Anna tinaa. ...ja tässä pikku muutosten jälkeen. Kriteerit kuuluivat, että 40–50-luvulta sen pitää olla ja halpa, ihan vaan sellainen, jota voisi iltaisin viillellä aikansa kuluksi. Ei mennyt kauaa, kun tulikin jo muutama vaihtoehto tyrkylle: ´58 Edsel, ´51 Packard ja ´50 DeSoto, kaikki alle tonnin autoja
Pienehkö auto täyttyi äkkiä kylmälaukuista AMERIKAN RAUTA 4/2013 81. Bill ja minä tien päällä. Kuuma keli ja sopiva määrä yleisöä loivat sopivat paineet työskentelyyn. Ennen kuin auton kimppuun kunnolla edes kerkesi, piti lähteä reissuun, joka vei melkein viikon. massa laaksossa vietetyn päivän jälkeen päädyin viimeisimpään. Rivieran kattoa on cho- pattu maltillisesti, keulaan on laitettu isot irralliset ajovalot ja perään siivet. Auto oli seissyt pitkään, mutta ainoa osa, jonka jouduin vaihtamaan ennen ajoon ottamista, oli laturi. Pientä korvausta vastaan sain vielä ”kotiin” kuljetuksenkin järjestymään. Päästäisitkö sinä tämän näköiset miehet autosi kimppuun voimatyökalujen kera. Sen hyviä puolia olivat suhteellisen ruosteeton kori, tallessa olevat pisteosat ja korimallina kaksiovinen coupe. Reissuun lähdettiin kolmisin: minä, silloinen tyttöystäväni Anna sekä Bill. Get your kicks on route 66. Onneksi ei sada vettä. R eitiksi oli valittu I-40, joka on juuri se tie, joka tuhosi Route 66:n ja teki monista pikkukylistä aavekaupunkeja, joten reitillä riitti nähtävää. Eräs nuori sankari oli tuonut keskeneräisen Chevynsä näytille. Keskellä ei mitään ja Lil´Bat hajosi. Peruskorjattu GM:n laturi kaverin alennuksilla maksoi noin 28 taalaa! Autolla ajettiin arkiajoa ennen matkaa, jotta siihen mahdollisesti tulleet viat tulisivat esille. Halusin, että auto jätettäisiin portin ulkopuolelle paristakin eri syystä: ensinnäkin, ettei auto olisi tiellä jo ennestään ahtaassa pajassa ja toisekseen kunnioitan Billin näkemyksiä kustomoinnin saralla, mutta halusin tehdä auton omalla tyylilläni. Auto sai ansaittua kiitosta. Matkaan lähdettiin Lil´ Batiksi nimetyllä ´80 Buick Rivieralla, jonka Bill oli kustomoinut 90-luvun alussa
Maa vilisi erilaisia mönkiäisiä – enimmäkseen keskisormen kokoisia heinäsirkkoja. varmaan näkee tankata. 1956 El Caminoko. Siellä palvelu oli hyvää, ja nainen puhelimessa kertoi missä lähin päivystävä hinurikuski asuu. LA Mission Route 66:n varrella on kaikkea mielenkiintoista nähtävää. Se taas tarkoitti sitä, että joka ainut ötökkä sadan mailin säteeltä oli tullut myös sinne! Avasin oven ja ääni oli kuin olisi astunut kananmunan kuorien päälle. Yhdessä kohtaa matkaa takaa alkoi kuulua matala kasin jylinä ja vierelle ilmestyi isolohko pauhaten rivitalon kokoinen motorhome. Vauhti putosi niin paljon, että oli pakko ajaa sulkuviivan toisella puolella. Hetken päästä horisontissa kajahti valo. Koska yksi ajopäivä oli mennyt hukkaan, ajettiin loppumatka yhtä soittoa niin, että kun vanha mies nukahti, nousi viisari normaalimmalle kohtaa mittaria. Alkuun oli hankalaa tehdä mitään, koska tunne oli sellainen, että joku kyttäisi kun koittaa kusta, mutta päivän mittaan alkoivat hommat jo. Jos jossain tuntuu matkanteko hitaalta niin aavikolla ajaessa luotisuoraa tietä kävelyvauhtia. Kuuttakymppiä kohti Kansasia. Ensimmäisen yön yövyimme Kingmannimisessa kaupungissa. Infopaikalle valui mitä maukkaampia laitteita ympäri Amerikkaa. Rekatkin ajavat lujempaa. Kerkesi tulla melko kuuma, eräs Billin fani ja lopulta pimeäkin ennen kuin hinausauto saapui paikalle. Kustomit Koolla Kansasissa . Aja vaan, oli Billin mielipide asiaan, ja parin pysähdyksen jälkeen päästiin Mojaven ohi, jolloin matka alkoi takkuilla oikein kunnolla. Bill halusi, että matkavauhti pidettäisiin 60 mailin eli sadan kilometrin pinnassa, mikä on 15 mailia vähemmän kuin rajoitus monessa kohtaa. 82 AMERIKAN RAUTA 4/2013 Early Hemillä ja pelkillä peltisarjoilla oli saatu äänimaailma kohdilleen. Bensa olikin jo vähiin päin ja valo tuli tarpeeseen. Pimeän saavuttua oltiin jossain päin Texasia, luotisuoralla tiellä, eikä edessä tai takana näkynyt ainuttakaan valonlähdettä. Kaiken lisäksi kyseessä oli siis kylmäasema ja nykymaailmassa ei niistä saa käteisellä bensaa eikä Billin kortti sinne käynyt. Bensa-asema oli valaistu suurilla ja kirkkailla valoilla niin, että Ihmeen tarkka kuva tuli, vaikka koko maailma tärisi tämän käydessä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus aloittaa näytösluontoinen shoppaus ´51 Mercuryyn. Aamulla auto meni paikalliseen korjaamoon, jossa selvisi, että kyseessä saattoi olla vain bensalinjan keittäminen, joka on yleistä aavikolla tienpinnan lämpötilan noustessa hullunkurisiin lukemiin. Lopulta kulku lakkasi kokonaan ja Bill käski soittaa tiepalveluun. Ennen kuin olin kunnolla saanut mikkiin kaasupullon kiinni, oli jo katsomossa porukkaa. ja matkatavaroista. Kohdalla se heitti vielä isompaa pykälää sisään ja samassa huomasin, että sen perässä oli puomilla kiinni Suburbani! Siinä kohtaa rupesi vähän hymyilyttämään, että se kaveri varmaan selittää bensa-asemalla, kuinka paljon säästää hotellihuoneitten hinnoissa samalla kun tankkaa hirviötään. Jo heti ensimmäisillä vuorilla auto alkoi nykiä ja puutua. Aamun koittaessa mentiin ajoissa paikalle kasaamaan sinne tuotuja työkaluja. Tapahtuma oli vasta alkamassa, kun saavuttiin paikalle, mutta ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua
´69 Plymouth Fury Convertible tavallisten autojen seassa purkaamolla on hyvä esimerkki kultturieroista. Jätkiä harmitti, kun hieno tiiliseinä oli maalattu turhaan valkoiseksi… Tyylikkään ´50 Plymouthin omistaa taitava verhoilija nimeltä Johnny Torres. Isokoriset näyttävät maukkailta matalana, tässä Buickissa se taas todistetaan. AMERIKAN RAUTA 4/2013 83. ...joten siihen oli käytävä yöllä salaa maalaamassa tiilikuviot. Alexander Brothersin ´60 Pontiac on vanha showauto ajalta, jolloin ei kyse lty muiden mielipiteitä muutoksien suht een. Hillitty mutta tyylikäs ´55 Ford. Ron ja minä. Yleensä ei KustomMercuryissä näe kapeita valkosivuja, mutta tähän ne sopivat
Purkaamokierroksella tuli kylmiä väreitä, kun oli taas vanhoja ehjiä autoja purussa. Illalla hotellin pihassa olevaan baariin kokoontui porukka rennommassa ilmapiirissä. Ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen heittää roskiin suoraa ja ruosteetonta ´69 avo-Furyä. Nähtäväksi jää, mitä huominen tuo tullessaan... Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle jo kahdeksannen kerran. atkan jälkeen menin takaisin MastersoM nin pajalle. Bill seurasi sivusta tilannetta, kirjoitteli nimmareita ja Brad kaasuhitsasi henkareilla tolppia heppiin. Olin just aikaisemmin kävellyt sen kanssa parkkiksen halki autoja arvostellen ja tiesin, että Gene on siellä baarissa. Kun on kierrellyt osavaltioita ristiin rastiin ja nähnyt eri kaupunkeja, Los Angeles tuntuu yhä vaan paremmalta paikalta. Paikan vuokrahinta on murto-osa asunnon vuokrasta ja jos ei pikku keinuminen haittaa, niin mikäs siinä on nukkua. Satamassa yllätyin siitä, kuinka moni asuu veneissä, mutta miksi ei – siellä venepaikan vuoraan sisältyy rannalla suihku ja vessatilat. JO 32 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. Paluu arkeen ja Lynwoodiin. Ennen kuin piti lähteä, oli Brad järjestänyt meille purjeveneajelun, mikä oli aika jännää hommaa sekin. Heti satama-altaassa oli joukko hylkeitä, jotka kuulostivat ihan siltä kuin iso mies olisi humalassa matkinut rekan torvea. USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5440 PUH. Päivisin auto oli peitettynä ja illalla lensivät kipinät. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. 8 . On mahtanut se vihaisen näköinen kiinalainen olla kummissaan kun on töihin mennyt. Kuumuus meinasi vaan välillä ottaa tajun pois päästä. Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! 23. Törmäsin yhteen lupaavaan nuoreen rakentajaan, joka rupesi selittämään, kuinka hienoa olisi nähdä Gene Winfield. Brad tarjosi DeSotolle paikan sisältä ja homma alkoi edetä haluamallani tavalla. -25. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET 8th Annual Rautaa Rajalle 23.-25.8.2013! Niissä vain on enemmän autoa. Testataan kalustoa varttimaililla. Oli hienoa nähdä, kuinka nuori sankari meni ihan pähkinöiksi, kun kävin sanomassa Genelle, että kaveri haluaisi tulla morjestamaan. 016 681 501 | e-mail: saariselka@santashotels.fi www.tunturihotelli.fi 84 AMERIKAN RAUTA 4/2013 3 01 2 . LA Mission sujua. Kun merelle päästiin, se purtilo meni ihan kyljellään, ja tunsi ihminen taas ittensä pieneksi kun oli iso meri ympärillä. Tapahtumassa oli myös Kustom Kemps of American Hall of Fame -illallinen ja siellä näki paljon pitkän linjan rakentajia. Varaukset ja tiedustelu: p. Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan ja syödään hyvin. Yhtenä yönä jätkät saivat idean, että paikallinen viinakauppa näyttää liian tylsältä, ja kävivät salaa maalaamassa valkoiseksi maalatun tiiliseinän taas tiilen näköiseksi
Autot ovat tosi siistejä, mutta kun maa on vielä saarron alla, voi varaosien hankintakin olla aika hankalaa. Pari Jeeppiä näytillä. AMERIKAN RAUTA 4/2013 85. 2 x Z28. Hatunnoston arvoinen suoritus näiltä urheilta cruisaajilta. Lukijoidemme iloksi saimme nähtäväksi muutaman kuvan harrasteajoneuvokokoontumisesta Ishafanin kaupungin liepeillä. Ensimmäisen polven Broncojakin löytyy. Aikoinaan edellisen hallitsijan aikaan 1970-luvulla Chevroleteja ja Cadillaceja kokoonpantiin Iranissa. Mielenkiintoiset lisäjäähdytysaukot ´56 Letukassa. ´64 Letukka nauttii keskipäivän lämmöstä. Iranin jenkit AMERIKAN RAUTAA LÄHI IDÄSSÄ Teksti: Mano Pahkajärvi Suomessa asuva Muhammed, nimi muutettu, kävi viime kesänä veljensä luona Iranissa lomailemassa. K alustoa oli paikalla monia eri merkkejä, mutta tässä keskitytään Made in USA -laitteisiin. Muhammed, nimi muutettu, parin isokorisen Letukan välissä. Hellettä oli pitkälti yli 40 astetta, mutta paikalliset ovat tottuneet siihen. Ilman mitään poliit- tisia tai uskonnollisia mielipiteitä voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa on jenkkirassien harrastaminen tämän päivän Iranissa. Näitä ei suola ole raiskannut. Näyttävää kalustoa
A stuttuani luokkahuoneeseen edessäni oli varsin 86 Amerikan Rauta 4/2013 sekalainen sakki. Tässä herkullisen erilaisia lähtökohtia edustavassa 15 hengen porukassa me sitten aloittelimme kolmipäiväistä opintaivalta aamukahvin merkeissä. Lisäksi Jämsässä järjestetään kolmen päivän mittaisia lyhytkursseja, joilla saa hyvän alustuksen pellinmuokkaukseen ja eri hitsausmenetelmiin. Väitti leiponeensa itse, mutta kaupan muovipussissa ne olivat. Oppilaiden erilaiset taustat ja lähtökohdat aiheuttavat epäilemättä kurssin vetäjille jonkin sortin haasteita. Ossi oli kaukonäköisenä pestannut hommaan Antero Flanderin, entisen skapparin, joka saisi puolustusvoimista perimillään otteilla jannun kuin jannun ruotuun. Ossi kannusti tulemaan ennakkoluulottomasti mukaan, sillä liikkeelle lähdettäisiin nollasta, vaikka mukana olisikin porukkaa, jolle perusteet ovat tutut. Vuosikymmeniä pellintaivuttelua harrastaneen konkarin opetusmenetelmät eivät sisältäneet lainkaan simputusta ja ammattitaidon määrä kävi selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän esitteli tehneensä englanninpyörällä niinkin vaativia hankkeita kuin Helsingissä sijaitsevan Uspenskin katedraalin kaikki yhdeksän kullanhohtoista kupolia. Kun Ossi kertoi, että kurssilla hitsataan old school -tyyliin kaasulla, heräsi muutamalla TIGja MIG-hitsauksiin tottuneella kaverilla epäusko. Ja esittelipä mies myös valokuva-albumin, johon oli taltioitu järvenpohjassa vuosikymmeniä maanneen kanttiauton ylösnosto ja entisöinti. Paluu koulunpenkille. Myös harrastustaustaa oli monenlaista; jenkkiautomiestä, museoautoharrastajaa, kuorma-autokeräilijää, historic-kilpamoottoripyöräilijää ja paljon muita. Se kun on tunnetusti hitsausmenetelmistä se haasteellisin, eikä edus-. Mukana oli vanhaa konkaria ja hiljattain koulusta valmistuneita nuorukaisia (jotka muuten kurssin edetessä osoittautuivat melkoisiksi peltivelhoiksi). Toki mukana oli myös ihmisiä, jotka eivät omistaneet harrastekalustoa. Peltikoulu Hitsaus- ja pellinmuotoilukurssi Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Jämsän ammattiopisto on kunnostautunut vanhojen ajoneuvojen kunnostukseen liittyvien opintojen saralla. Omalla kohdallani arvelutti aluksi vaadittujen pohjatietojen ja -taitojen määrä, hitsauskokemukseni kun oli varsin lähellä nollaa ennen kurssille osallistumista. Käsityöntekijän ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa on keskitytty korikorjauksiin ja muihin entisöintitoimenpiteisiin käyttäen oppimateriaalina mm. Hiljaiseksi veti. Näin minä sitten tein. Jos sanon ikähaarukan olleen 18–80 vuotta, niin en valehtele ihan hirveästi. Jämsän ammattiopisto ei tarjoa kurssejaan pelkästään pussihousuisille museoautomiehille, vaan niille ovat tervetulleita kaikki, joita kädentaidot, itse tekeminen ja oman osaamisen kohentaminen kiinnostavat. ’28 Ford Tudoria. klo 9:00. Rehellisesti sanottuna Anteroa parempaa opettajaa olisi tuskin voinut kuvitellakaan. Pakkasin itseni ja työhaalarini autoon, ja ilmoittauduin opistolla torstaiaamuna 4.4. Juttu alkoi luistaa Ossin tarjoillessa karjalanpiirakoita. Luit aivan oikein. Kävin sellaisella kokeilemassa, tarttuisiko oppia vielä omaankin päähäni. Ensimmäinen aamupäivä vietettiin luokkahuoneessa käyden läpi työturvallisuusasioita, englanninpyörän historiaa ja teoriaa sekä hitsaustekniikan perusteita. I lmoittauduin huhtikuun alussa pidetylle kurssille juteltuani ensin hankkeen puuhamiehenä toimineen Ossi Kattilakosken kanssa helmikuisessa Kustom Kulture Show’ssa
Kattilakosken Ossi perehdyttää kaasuhitsauksen saloihin. Sopiva liekki on kaiken a ja o. Rullien virheetön pinta on tärkeä, sillä virheet monistuvat työkappaleen pintaan ja lisäävät jälkityötä. Englanninpyöriä on erilaisia, mutta kaikille niille on yhteistä iso suora ylärulla sekä sitä vasten painettava pieni alarulla. Kaasuhitsauksen harjoittelua pellinpaloilla. Hitsisaumoissa on eroa riippuen, millä menetelmällä ne on tehty. Antero Flander näyttää oppilaille englanninpyörän toimintaperiaatetta. Levynpalasen rullailu aloitetaan keskeltä edeten järjestelmällisesti kohti reunoja. Englanninpyöräharjoittelua varten leikattiin sopivat palaset suorasta pellistä. Rullat on valmistettu työkaluteräksestä ja karkaistu yli 50 HRC kovuuteen, minkä jälkeen niiden pinnat on viimeistelty kiillottamalla. Ei näytä helpolta, eikä se ensikertalaiselle sitä ollutkaan. Amerikan Rauta 4/2013 87. Vertailun vuoksi kokeiltiin myös MIG- ja TIG-hitsausta. Englanninpyöriin on erilaisia alarullia, joita vaihdellaan käyttötarkoituksen mukaan. Vasemmalla kaasulla, keskellä TIG:illä ja oikealla MIG:illä hitsattu sauma
Levyihin hitsattiin ensin hepit riittävän pienin välein, minkä jälkeen palat hitsattiin yhtenäisellä saumalla kiinni toisiinsa koko matkalta. Jos liekki oli pienenkin hetken liian kauan yhdessä kohtaa, paloi levyjen väliin suurempi reikä, jota ei saanut umpeen kuin täytelangalla. Tällä tavalla 290 euron kurssimaksullekin sai konkreettisen vastineen, minkä arvoa saattaa jopa lisätä se, että se on korjattu tai valmistettu aivan omin kätösin. Löi sen lekalla oikein kunnolla lommolle! Mietin hiljaa itsekseni, että taitaa sillä sittenkin piillä vielä takaraivossaan laiskojen alokkaiden ruotuun saattamisen edellyttämä simputusmeininki, mutta siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Antero valitsi aluksi hommaan suhteellisen loivan alarullan, joka vastasi halutun muodon kaarevuutta. Toisekseen, minulla on tapana ajatella, että kun jonkin asian aloittaa hankalimman kautta, niin se antaa hyvät lähtökohdat helpompien menetelmien opetteluun. He, joilla ei ollut mukana omien harrastevekottimiensa osia, valmistivat suorasta pellistä harjoitustyönä esimerkiksi moottoripyörien lokasuojia. P ellinmuokkaus alkoi leikkaamalla suorasta pellistä suorakaiteen muotoinen pala, josta oli määrä muokata lokasuojan kaltainen käikäle käyttäen englanninpyörää ja kutistuskonetta. Itse kuuluin tässä vaiheessa jälkimmäiseen. Uutta eloa loihdittiin muun muassa autojen lokasuojiin ja konepelteihin, mopojen tankkeihin ja traktorin maskiin. Iso ylärulla on kiinteä ja puristuspainetta säädellään pienemmällä ruuvikiristeisellä alarullalla, joita on eri muotoisia eri tarkoituksiin. Pelti nöyrtyy. hitsin edetessä sulan kohdan etenemään tasaisesti ja yhtäjaksoisesti muodostaen kauniin ja pitävän sauman. Silti sen käyttö vaatii harjoitusta, jotta ymmärtää, mikä aikaansaa minkäkinlaisen vaikutuksen työstettävään kappaleeseen. Ensimmäinen puolisko lähti Anteron kanssa taivuttelemaan peltiä ja toinen Ossin mukaan hitsaamaan. Palavana kaasuna käytetään asetyleenia, johon sekoitetaan hitsauspolttimessa happea palamisen tehostamiseksi. Suurin osa osallistujista viihtyikin hyvillä työkaluilla varustetulla pajalla tunteja varsinaisen opetuksen jälkeenkin. Vertailun vuoksi kokeiltavana olivat myös MIG- ja TIG-hitsivehkeet. Ja kolmanneksi, minä vaan jostain selittämättömästä syystä saan kiksejä kaikesta menneen maailman meiningistä. Rullailun hän aloitti tottunein ottein ja yleisö seurasi suut auki, kuinka tasainen pellinpala muuttui kuperaksi. Antero halusi vain demonstroida, miten erinomaisesti englanninpyörä soveltuu kuperassa pellissä olevien kolhujen oikaisuun. Tällöin puristuspaine on vain pidettävä pienenä, ettei levymateriaalin muokkautumista tapahdu. Kaasun virtaus säädettiin sopivaksi kiertämällä polttimen varressa olevia venttiilejä, ja kun sopiva liekin huntu löytyi, päästiin asiaan. Osasyy kaasuhitsauksen suosimiseen kurssilla on se, että menetelmän tuottama sauma on muokattavissa helposti englanninpyörällä. Kuulostaa helpolta, mutta oliko se sitä. Kaasuhitsauksen ominaispiirre on se, ettei siinä välttämättä käytetä lainkaan ulkoisia täyteaineita, vaan vedetään palaset kiinni puhtaasti kaasuliekin lämmöllä. Yksi yleisimpiä aloittelijan virheitä on hätäillä ja käyttää liian suurta puristuspainetta, mihin kieltämättä sorruin itsekin. Noh, hiukan lohdutti se, ettei homma sujunut kaikilta muiltakaan merkittävästi paremmin, ainakaan heti aluksi. Ja mitä tekikään Antero, kun ensimmäinen oppilas sai aikaan kelvollisen kappaleen. Hommassa voi olla apua siitä, että pyytää toisen tarkkailemaan omaa hitsaamista ja kertomaan, missä kohtaa menee pieleen. Itse puolestaan myhäilin tyytyväisenä. Saatuamme ”lokasuojat” valmiiksi rälläköimme niihin neliskanttiset reiät, leikkasimme sopivat paikat, hitsasimme ne kaasulla paikalleen ja lopulta rullailimme ne englanninpyörällä osaksi alkuperäisiä kappaleita. Materiaalikovuudet kun ovat suhteellisen yhteneviä. Perehdyttyämme kaasupulloihin, paineensäätimiin sekä takaisku- ja takatulisuojiin, oli edessä sopivan liekin hakeminen. Jengi jaettiin kahtia. Harjoittelukappaleita onneksi riitti ja kolmantena päivänä tein jo paikoitellen ihan kelvollista kaasuhitsisaumaa. Englanninpyörä on niin yksinkertainen laite, että sen toimintaperiaate on lähes nerokas. Englanninpyörä ei ole koriprässi, joka tekee yhdellä iskulla valmista jälkeä. Kaasuhitsauksessa on tarkkaa, että liekin kuumin kohta on levyn pinnan tasolla ja liekki kallistettuna sopivaan noin 20 asteen kulmaan. Hitsi vieköön. Kaasulla hitsatessa vaan näytti olevan pirun tarkkaa, että kiinnitettävien palasten reunat kuumenevat tasaisesti ja että polttimella tehtävä pieni liike on juuri oikea. Ensinnäkin olin ainakin jossain asiassa muiden kanssa samalla lähtöviivalla. Ongelmana oli silti edelleen se, että hitsi ei ulottunut kauttaaltaan läpi asti palojen toiselle puolelle. Ja mitenkäs tämä työ sitten sujui. Niin opettajat kuin kanssaopiskelijatkin jakoivat auliisti neuvoja ja kokemuksia, mikä sai aikaan mukavan yhteisöllisen oppimiskokemuksen. Viimeistään tässä kohtaa oma kunnioitus kasvoi niitä seppiä kohtaan, jotka saavat 88 Amerikan Rauta 4/2013 Englanninpyörä on niin yksinkertainen laite, että sen toimintaperiaate on lähes nerokas. Kaikessa yksinkertaisuudessaan englanninpyörä on käsikäyttöinen levyvalssi, jonka teräsrullien välissä peltiä puristetaan ja mankeloidaan ohuemmaksi. Tietoa tulevista kursseista löytyy osoitteesta http://vanhatajoneuvot.blogspot.fi.. Osa kurssin mielenkiinnosta syntyi siitä, että mukaan kehotettiin ottamaan omia projekteja, joita sai muokkailla ja korjailla niin sanotun pakollisen kurssiohjelman päätteeksi. Onnistunut lopputulos vaatii siis kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja aikaa. Nooh, ihan kohtalaisesti. No ei. Omien osien kimppuun. Tällaisia olivat muun muassa tinaus, lommojen oikaiseminen kuumentamalla, käsityökalujen käyttäminen oikaisussa sekä pistehitsin käyttö. Liekin opin kyllä säätämään sopivaksi ja heppaaminenkin onnistui mainioksi, mutta nättiä hitsisaumaa ei vaan tahtonut syntyä. Harjoittelimme ohuilla teräslevyillä, jotka aseteltiin ensin sopivasti lukkopihdeillä kiinni toisiinsa. Peltikoulu ta lainkaan nykypäivää. Taitavissa käsissä kappale oli ennallaan hetkessä. Omia töitä tehdessä tuli eteen sellaisiakin menetelmiä, jotka eivät varsinaisesti kuuluneet kurssin aihepiiriin, mutta myös niihin opastettiin ja kannustettiin. Hyvää tulosta ei saa aikaiseksi nopeasti kovalla paineella, vaan runsaalla liikkeellä ja vähemmällä voimalla, jolloin kappale venyy tasaisemmin ja muoto on helpompi pitää hallussa. Päättäjäiskahveja juotaessa monella olikin pöydällään valmis osa ja kova syyhy päästä mallailemaan sitä omaan harrasteajokkiinsa. Sitä hän ei halunnut, koska seuraava työvaihe oli kutistaa niitä entistä supumpaan kutistuskoneella, jotta lopputulos muistuttaisi mahdollisimman paljon lokasuojaa, jonka reunat kääntyvät sisäänpäin jyrkentyen reunaa kohden. Maestro rullaili levynpalasta ensin keskeltä edeten järjestelmällisesti reunoille, muttei kuitenkaan niiden yli, sillä tällöin myös reunat olisivat venyneet
Harjoitustöiden jälkeen oli omien töiden vuoro, joita jokainen sai tuoda kurssille mukanaan. ”Lokasuojaa” tehtäessä yksi keskeinen työvaihe oli kutistaminen, joka tehtiin jalalla poljettavalla kutistuskoneella. Siellä sikkikoneen käyttöön perehdytään tarkemminkin. Pari kappaletta kurssilla syntyneitä moottoripyörän lokasuojia. Samalla saatiin ohjeistusta muun muassa käsityökaluilla oikaisuun, joka niin ikään kuuluu vasta jatkokurssin aihepiiriin. Kaasuhitsattu sauma on kiitollinen englanninpyörällä rullailuun, sillä materiaalikovuudet ovat suhteellisen yhteneviä ja sauman saa siloitettua varsin hyvin. Mopon tankki oikaistiin kuumentamalla ja painelemalla sitä suoraksi sisäpuolelta tankinkorkin reiän kautta. Oikaisun jälkeen pienet rypyt korjattiin tinaamalla. Kurssin päätteeksi Ossi nykäisi sikkikoneella hätäisen liekkikuvion houkutellen oppilaita samalla myös jatkokurssille. Kun lokasuojan muoto oli valmis, siihen rälläköitiin reikä, joka puolestaan paikattiin kaasuhitsaamalla siihen sopivaksi muotoiltu pellinpala. Halukkaat pääsivät kokeilemaan myös pistehitsausta. Samalla saatiin hiukan esimakua kurssin seuraavan osan annista. Tässä paikan saa Hupmobilen etulokasuoja. Amerikan Rauta 4/2013 89. Varsinaisen opetuksen jälkeen monet jäivät pajalle työskentelemään omien projektiensa parissa
Soodapuhalluksen voi suorittaa joko kuivana tai vesisoodaseoksella, jolloin pölyäminen saadaan minimoitua. Soodapuhallus Soodasta on moneksi Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Hiekka- ja lasikuulapuhalluksen rinnalle tullut hellävaraisempi soodapuhallus soveltuu moniin eri käyttötarkoituksiin ja erilaisille pintamateriaaleille. Taitava puhaltaja voi poistaa peltipinnalta vanhat lakka- ja maalikerrokset vaikka yksitellen. Sooda ei riko lasia, alumiinia, lasikuitua, kromia, muovia tai muita vastaavia herkkiä pintoja.” Osaavissa käsissä soodalla pystytään poistamaan auton pintakäsittelyt kerroksittain: ensin lakka, sitten väri ja lopuksi pohjamaalit, joiden alta löytyykin puhdas pelti. Tässä muutamia vinkkejä harrasteautoilijoille. Hellävaraisuutensa ansiosta soodapuhallus sopii hyvin monille eri pinnoille. Sipoon Soodapuhalluksen Petri Rajala näkee soodapuhalluksessa autoharrastajan näkökulmasta monia etuja: ”Sen lisäksi, että työ on nopeaa ja hellävaraista, voidaan vaivaa säästää sillä, ettei autoa tarvitse purkaa kokonaan. Lisätietoa soodapuhalluksesta löytyy osoitteesta www.sipoonsoodapuhallus.fi. Lisäksi soodalla Soodapuhalluksessa käytettävä natriumkarbonaatti eli ruokasooda on huomattavasti hienojakoisempaa kuin puhallushiekka. Se jättää pellin alkuperäisen passivoinnin ehjäksi, eikä pelti näin ollen ala ruostua kovinkaan helposti, vaikka kaikki maalit on poistettu. 90 Amerikan Rauta 4/2013. Sooda ei hio, lämmitä tai venytä peltiä. Työ on nopeaa ja hellävaraista. Puhallusjätettä syntyy vain 1/6 hiekkapuhallukseen verrattuna, ja sooda liukenee vedessä luontoon. Soodalla puhallettaessa työstettävä alue on näet rajattavissa varsin tarkasti”, Rajala kertoo. S oodapuhallus on menetelmänä samanlainen kuin hiekkapuhallus, mutta puhdistettavalle pinnalle ruiskutettava materiaali on natriumkarbonaattia eli ruokasoodaa. Metallipintojen lisäksi soodalla voidaan puhdistaa esimerkiksi kromipintaa, lasikuitua, muovia, kumia, vinyyliä, puuta tai jopa lasia ja posliinia. Isommassa kalustossa, kuten kuorma-autoissa, soodapuhaltamalla voidaan puhdistaa pikeä, nokea ja öljyyntyneitä pintoja. onnistuu vaikkapa graffitin poisto tiiliseinästä, mikäli vandaalit ovat iskeneet spray-pulloineen yön pimeinä tunteina. Sen lisäksi, että se on huomattavasti hiekkaa hellävaraisempi puhallusmateriaali, on se myös siistimpi ja ympäristöystävällisempi. Lisäksi sillä voidaan palauttaa laakerit, tiivisteet ja hydraulisylinterit sekä moottorin osat alkuperäiseen loistoonsa. ”Sooda ei hio, lämmitä eikä venytä peltiä
Erityisen kätevä menetelmä on kuvioitujen osien kohdalla. Lähikuva puhdistetusta lasikuitupinnasta osoittaa, kuinka hellävarainen menetelmä on kyseessä. Soodapuhallus soveltuu myös lasikuitupinnoille jättäen pinnan ehjäksi ja valmiiksi pohjamaalia tai pinnoitetta varten. Vielä yksi osoitus soodan hellävaraisuudesta. Oikea puoli on hiekkapuhallettu ja rakeet ovat takoneet tölkin muodottomaksi. Menetelmä toimii yhtä lailla puuosien kanssa, eikä se riko lasiakaan. Kun kyseessä on kunnolla ruosteeseen päässyt metallipinta, on hiekkapuhallus sopivampi menetelmä. Amerikan Rauta 4/2013 91. Vahvassa pintaruosteessa ollutta tunkkia puhallettiin keskeltä hiekalla ja oikeasta reunasta soodalla. Uriin ja syvennyksiin tahtoo jäädä likaa liinalla ja puhdistusaineella hangattaessa, mutta soodapuhallus puhdistaa pinnan kauttaaltaan. Menetelmä on osoittautunut toimivaksi jopa pinttyneiden nahkapenkkien puhdistamisessa. Soodapuhalluksella voidaan puhdistaa jopa verhoilumateriaaleja, kun paine säädetään tarpeeksi pieneksi. Sooda sopii myös kumiosien, kuten renkaiden, tiivisteiden tai hihnojen, puhdistamiseen vahingoittamatta haurastunuttakaan pintaa. Juomatölkin vasen, soodalla puhtaaksi puhallettu puoli, on virheetön. Soodalla saa puhdistettua myös pinttyneet sisustan vinyyliosat
Vai miten se nyt oli. Muumio muistelee Kasaria ja ysäriä Teksti ja kuvat: Tomi Eronen ja Kimmo Janhunen Tällä kertaa kaivelimme nuoremman polven albumeita, joista löytyi muutamia mielenkiintoisia räpsyjä 80- ja 90-luvuilta. -Tomi Vuonna 1987 Miami Vice oli kova juttu, joten vaatteiden piti olla valkoiset, ja saattoi poseerata omistajan elkein candypunaisen Corveten edessä Savonlinnan näyttelyssä. -Tomi 92 Amerikan Rauta 4/2013 Varoitus, kuvassa saattaa näkyä tissit! Edesmennyt Jan Larkman maalaa Saritaa todennäköisesti Helsingin näyttelyssä, mahdollisesti vuonna ´96. Alla oli serkkupojan ´63 Olds 88. Kaikista meistä tulee joskus muumioita. Ennen näyttelyt olivat isompia, kalusto hienompaa, eikä halleihin ainakaan tungettu uusia autoja... –Tomi Juhannus ´92 oli niin kylmä, että katto alhaalla ajettaessa sai pitää rottatakin kaulukset tiukasti pystyssä. ”Mega” American Car Show Helsingin jäähallin katsomosta käsin vappuna 1991. -Tomi
-Kimmo Amerikan Rauta 4/2013 93. Olisi mukava kuulla, mitä autolle kuuluu nykyään. Neljä ovea ja irtovalkosivut, joita ei ollut riittänyt kuin takarenkaisiin. Silloin ihan asiallisen näköinen auto lienee nykyisin jo pelastuskelvoton, viimeksi näin sen lehmäksi maalattuna ja purettuna. -Kimmo Näin toisaalla tässä lehdessä esitellyn Niemeläisen Teron Malibun ensimmäistä kertaa samana kesänä, kun auto tuli Suomeen. Kuvassa kyseinen ZZ-Top -paitaan ja huonosti istuvaan farkkutakkiin sonnustautunut nuorukainen poseeraa Motoparkin kiihdytysradalla. Tämä muistuttaa niistä eniten isäukon Faikkua. -Kimmo Jos en aivan väärin muista, niin Riikosen Simon maalaama Warrick-Camaro oli varikkoalueella esillä Motoparkin radan avauskisoissa vuonna 1987. Reissut rahoitettiin pullojen keruulla. -Tomi Olen takuulla ottanut kuvan jokaisesta ´61 fullsize-Fordista, joka on tullut Suomessa vastaan. -Kimmo ”Iskä, äkkiä U-käännös ja auto parkkiin!” Näin kuului nuoren miehen tomera komento, kun perhereissulla ajoimme huoltsikan pihaan parkkeeratun vahvasti kustomoidun C2 Corveten ohi. -Tomi Kun Savonlinnassa järjestetyissä tractor pulling -kisoissa tuli vastaan tämä osallistujakaartiin kuulunut Camaro, niin yhtäkkiä traktorit eivät enää kiinnostaneetkaan. -Kimmo Ensimmäinen oma jenkkini oli 18 vuotta sitten hankkimani ´66 Classic Cross Country. Teroa en vielä silloin tuntenut. -Kimmo Ajankuvaa 90-luvulta. Kuva on Forssasta 90-luvun puolivälissä. Kun kymmenkesäinen kaveri näki tuollaisen auton livenä, niin maailmahan siinä mullistui. MT Lasin eteen huolettomasti parkkeerattu Impala edusti oman aikansa edullista jenkkeilyä. Kuva on Joensuun American Car Show´sta vuodelta ´91. Levitykset, liekit ja scallopit olivat todellista silmäkarkkia. -Kimmo Outlaw ’35 runnoi autonraatoja Savonlinnan kevätmessuilla joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla. Vieläkään ei ole tiedossa, keneltä jäi takapenkille se koru, joka roikkui sittemmin aina auton peilissä. Hitlerin kosto oli kova sana Kuplalla itsekin autoilu-uraansa aloittaneelle nuorukaiselle. -Tomi Mikkelin kaduilla 90-luvulla pyörinyt roimasti chopattu ’60 Ford Courier jätti lähtemättömän jäljen
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 94 Amerikan Rauta 4/2013. Kutjan kuva Neliovinen unelma Lincolnin Zephyr on mainio kustom-aihio, joten miksi se ei olisi sitä myös neliovisena
Janne choppasi ´39 Zephyrin kattoa sekä poisti C-pilarissa olleen sivuikkunan. Hintaero 2- ja 4-ovisten Zephyr-aihioiden välillä on kuitenkin huima, mutta silti useimmat Zephyr-kustomit on rakennettu coupesta. Samassa yhteydessä auto muokattiin nelioviseksi hardtopiksi. Amerikan Rauta 4/2013 95. Keulakoriste, konepellin etureunan lista ja moottoritilan sivuissa kylkilistan alla olevat vaakalistat sekä Zephyr-merkki poistettiin. Siksi nyt haluttiinkin tehdä tutusta aiheesta toisenlainen versio. Taakse lisättiin yhdistävä pelti korin ja puskurin väliin, ja kokonaisuus viimeisteltiin arvokkaan tummalla värillä, miljonäärivalkosivurenkailla ja 10 vuotta tuoreemman Lincolnin pölykapseleilla. Saman kohtalon kokivat ovenkahvat sekä saranat, jotka piilotettiin. T oisaalla tässä lehdessä esitellään Timo Herstin Zephyr, joka on omasta korimallistaan erittäin tyylikäs toteutus
Uusi kardaani ja kytkin odottavat jo nurkissa samoin kuin poljinsatsi sun muut hilppeet, mutta asennus on näiltäkin osin vielä edessäpäin. Moottoriin valittujen Keith Black Hypereutectic -mäntien ylemmissä männänrenkaissa oli käytetty liian pientä 0,018” päittäisvälystä, joka on varsin yleinen tavallisten valu- ja takomäntien kohdalla. Silloin aiheeseen ehtii paneutumaan paremmin, kun työt eivät häiritse harrastustoimintaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, over and out.. Vikaa paikallistettaessa näet selvisi, ettei männän96 Amerikan Rauta 4/2013 Kun kasaat konetta, niin muista riittävä männänrenkaiden päittäisvälys, ettei käy näin. Kasaustyö suoritettiin tuolloin toisaalla, mikä osoittautui huonoksi valinnaksi. Kun männät korvataan samanlaisilla, ei ole tarvetta edes uudelleentasapainotukselle. Jos teetät kokoonpanotyön ulkopuolisella, niin varmista varsinkin hypereuteettisten mäntien kohdalla, että asentajalla on selkeä käsitys oikeista välyksistä. Koneen poisnostamisen yhteydessä irrotimme myös ongelmaiseksi osoittautuneen TH350automaatin. Jännä nähdä, ehtiikö tänä kesänä ajamaan lainkaan, mutta ainakin yritys on kova. Kokoonpano ja moottorin paikalleen asentaminen on vielä edessäpäin, mutta se on jo iso askel eteenpäin, ettei vahingon aiheuttajaa tarvitse enää arvuutella. Siinä sitä sitten aloiteltiin rakentelukautta, kun muut jo puunasivat autojaan vappuajeluille, vaan eipä ole tarvinnut tallihommissa palella. Alun perin kaavailin korvaavani sen Tremecin kuusivaihteisella T-56:lla, mutta sitten eteen tuli sopivasti saman valmistajan viisiportainen TKO600, joka on varsin passeli laatikko hieman yli 400-hevosvoimaisen 383-stroukkikoneen jatkoksi. Kun vanhempi asentajaguru kokoaa konetta, ei hän tietenkään lue ohjeita, vaan tekee homman samalla tavalla kuin se on ennenkin tehty. Kimmo 3-vaihteinen TH350automaatti väistyy koneremontin yhteydessä 5-vaihteisen TKO600manuaalin edestä. Jos joku ei muista tapausta, niin viime syksynä ajokauteni päättyi siihen, että hiljattain kokoonpantu kone oksensi öljyt ulos ja alkoi huohottaa varsin voimakkaasti. Lumien vihdoin kadottua Vette siirrettiin toiselle tallille, jossa käytössä oli moottorinosturi ja muutenkin vähän väkevämmät työkalut. Onneksi pian on edessä pieni kesäloma. Kun männänrenkaiden päät olivat käytännössä jatkuvasti kiinni toisissaan, eikä riittävää katkosrakoa jäänyt, kävi koneen kuumentuessa niin, että lämpölaajenneet renkaat vääntyivät kieroiksi tuhoten samalla männät. Ei ihme, että vähän huohotti! Onni onnettomuudessa oli se, että kannet, nokka ja öljypumppu eivät olleet saaneet siipeensä. renkaiden riittävästä päittäisvälyksestä ollut huolehdittu. Kahdeksasta sylinteristä seitsemän oli käyttökelvottomassa kunnossa. Puuhanurkka Corveten keulan kanssa oli pitkäkärsäinen norsu tarpeen. Näin ollen hommasta selviää uusilla männillä ja männänrenkailla sekä satunnaisilla stefoilla, tiivisteillä ja pikkuosilla. Valitsemiemme mäntien kanssa olisi kuitenkin pitänyt käyttää valmistajan ohjeistamaa 0,026” välystä, sillä hypereuteettinen alumiiniseos luovuttaa lämpöä huomattavasti tavallista nopeammin. Saatuamme väännettyä koneen ulos moottoritilasta toimitimme sen purettavaksi ja analysoitavaksi Racers Placelle, joka oli alkujaan myös simuloinut moottorin nykykokoonpanon ja toimittanut siihen käytetyt osat. Tällä kertaa seuraukset olivat kohtalokkaat. Chevrolet Corvette Stingray ’76 Toiset cruisaa, minä remppaan Corvetteeni suunnitellun koneremontin aloittaminen siirtyi pitkälle kevääseen siitä yksinkertaisesta syystä, että tallin eteen parinkymmenen metrin matkalle kasautuneet kinokset eivät millään meinanneet ottaa sulaakseen. Tällöin päittäisvälys pitää viilata väljemmäksi, etteivät männänrenkaat leikkaudu kiinni
Eräänä päivänä sillä ajellessa sattui se klassinen typeryys, että bensa loppui, kun mittari ei näyttänytkään oikein. No, kun oli Cutlassin katsastusremonttia ja työkiireitä, en ehtinyt asiaan enempää perehtyä, vaan otin ajoon Mintuksi ristityn S15:n. Olen yrittänyt ottaa tänä kesänä kiinni ne kilometrit, jotka jäivät viime suvena ajamatta, kun Oldsi oli maalattavana. Tätä kirjoitettaessa valkoinen S10 odottaa kytkinongelmien selvittelyä Kimmon pihassa, Minttu taas uutta akkua tuossa ikkunan takana. Valkoiseen S10:een tuli ihan oikea vika, sen kytkin nimittäin lakkasi syystä tai toisesta irrottamasta kunnolla. Ei avolavoilla ole tullut muutenkaan kesällä juuri ajettua, kun työajotkin ovat hoituneet pääasiassa Cutlassilla. Akku oli tyhjentynyt, joten ei auttanut kuin kaivaa kaapelit esiin. Luulen, että tiedätte jo miten kävi. Sehän on selvää, että sitten kun se bensa kerran – sen ainoan viiteentoista vuoteen – loppuu, se tapahtuu tietysti keskellä vilkasta liikennevaloristeystä. Opinpahan ainakin sen, että Mintun bensamittarin neulaa ei parane päästää laskemaan alle neljännestankin. Viime viikolla ajattelin sitten ottaa ajoon välillä Mintun, koska kiiltäväkylkistä autoa ei huvita markettien ahtaisiin parkkihalleihin viedä. Tai miten sen nyt ottaa, valtaosa on ollut enemmän liioitellun huolettomaan käyttöön liittyviä pikkuoikkuja. Autot on tankattava joskus, jos ei muuten niin vaikka keskellä risteystä! 4.8.2013 PILVENMÄKI FORSSA Amerikan Rauta 4/2013 97. Ykköstä ei saa päälle auton ollessa käynnissä ollenkaan, ja muutkin vaihteet menevät päälle pahasti takerrellen. Tuo kun on siitä erikoinen yli 25-vuotias jenkki, että siinä periaatteessa toimivat kaikki mittarit ja mittarivalot. Eipähän siinä muuten mitään ihmeellistä olisi ollut, mutta kun optimistina uskoin auton starttaavan parin tunnin ajeluiden jäljiltä seuraavana aamuna, kun oli sovittu meno kahdeksaksi. Tomi GMC S15 ´87 & Chevy S10 ´92 Pikkuharmeja Niinhän siinä kävi, että juuri kun pääsin kehumasta näitä pikkupikappeja maailman parhaiksi käyttöautoiksi, niihin ilmestyi vikoja. Kunhan tämä lehti on painossa, taitaa olla aika välillä huoltaa noita käyttövehkeitä
Janne Mäki-Petäjän ’71 De Tomaso Pantera vei meidät matkalle 80-luvun Kanuunankuularallielokuvien hengessä. Kulmikkaan korimallin asenne on muuttunut jyrkästi sopivalla madalluksella ja isommilla vanteilla. Idän raivo Kesän tapahtumat Raportit tien päältä Powerista Forssan Pick-Nickiin. Mopar-tekniikalla varustettua chopattua neliovista on muokattu vuosien varrella useamman sepän toimesta, mutta nyt auto on vihdoin jalostunut valmiiksi paketiksi. u t i o m Kusto räselkä kytty Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 19.9.2013 Pete Leinosen ’35 Ford Tudor Humpback on alkuperäinen Suomi-auto. 98 Amerikan Rauta 4/2013. Plymouth Fury ´68 Otsikko saattaa luoda kuvan toisenlaisesta idän uhasta, mutta tässä tapauksessa kyse on joensuulaisen Juha Kainulaisen Furystä
KLO 11–18 • MOTOPARK MOTOPARK 19.-21.7. PIEKSÄMÄKI VIRTASALMI YHTEISTYÖSSÄ Lisäksi FDO Drifting AllStar Pro-, Prostreet- ja Street-luokat. Liput ennakkoon www.lipputoimisto.fi AJANOTTO RIVERSIDE TIMERS RY www.koni.fi. OSALLISTU OMALLA AUTOLLA TAI MOOTTORIPYÖRÄLLÄ VARTTIMAILILLE kiihdytys PÄIVÄ 1/4 MILE 2013 21 .7
100 sivua! Amerikan Rauta 04/2013 ”Candyväri tuo muodot esille selvästi aiempaa tummanpuhuvaa sävyä paremmin.” Vanha s u o la esta Rautaan • 4/2013 • 8,90€ Rakkaud Chevrolet Malibu ´65 Yad Al-Jauza Rodi vetten päällä Lincoln Zephyr Kustom ´41 LISÄKSI Esittelyssä: Ford Roadster Hemi ´32 • GMC sierra ´91 • Rambler super ´60 Dodge Charger Hemi ´69 • Plymouth Valiant ´66 • H-D Bobber ´98 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-35 Viipale mediat 6 414887 002455 13004 700245-1304 NRO 6 Uusi lehti amerikanautojen ystäville! Alkukesän Cruisingit LA Mission, osa 3 – seikkailu Amerikassa jatkuu!