Amerikan Rauta 04/2014 ”Viime vuosikymmenen loppupuolella Mika rakensi ’31 Roadsterin, mutta koko ajan mielessä kyti ajatus erittäin matalasta coupesta.” n u K FORD A Coupe Hemi '31 100 sivua! e e p u K tun esta Rautaan • 4/2014 • 8,90€ Rakkaud Cadillac ´40 "SOPHIA" PAPA LOPEZ MUISTELEE LISÄKSI Esittelyssä: PUUHANURKKA: GMC Stepside ´56 • Dodge Ram ´02 • Dodge Monaco ´74 Buick Century ´55 • Chevy Biscayne STW ´62 • H-D FXE ´82 De Soto Custom Limousine ´52 • Ford Country Sedan ´57 Retrosoitin autoon Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-25 Viipale mediat 6 414887 002455 14004 700245-1404 NRO 12 Oikeasti enemmän luettavaa American Car Show Hot Rod & Rock Show
Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. A T! N N NY ri.fi A I ISI nka M IL AR tinasa K mat N SA w.am ww KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankari: www.ammattinasankari.fi. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset palkitsemaan hänet juhlallisesti vuoden 2014 Ammattina Sankari -gaalassa. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! Ammattina Sankari –kampanjan suomalaiset yhteistyökumppanit etsivät jo neljännen kerran Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi
On palkintoluokkia, joihin hädin tuskin riittää autoja joka pokaalille, mutta toisaalta esimerkiksi 80-lukulaisia ei huomioida erikseen oikein missään. Toisaaltahan niillekin oikeampi olisi ollut Custom-luokka. Vaikka miehen kustomeita on esitelty lehdissä kautta maailman jo vuosikymmenten ajan ja niiden tuoreinta päätä edustava Sophia on ainoa auto, joka on voittanut Grand National Roadster Show’ssa kolme tärkeintä palkintoa, on mies edelleen jokaisesta saamastaan palkinnosta ylpeä. Hallit eivät tuntuneet yhtä mystisen hämyisiltä, enkä jaksanut sirotella niitäkään peilinpaloja auton alle, kun ei siellä olisi ollut mitään nähtävää. Enkä aja takaa sitä, että sen minun 80-lukuisen Cutlassini olisi pitänyt saada mitään kiintiöpalkintoja, vaan sitä, että vaikkapa tuodessa huippuhienoa C4-Vetteä tai Fox-Mustangia kotimaiseen näyttelyyn on lopputulos tällä hetkellä palkintojen suhteen ennalta arvattavissa. Eikä se Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 4/2014 3. ole mitenkään mahdotonta olla yhtä aikaa nöyrä ja tyytyväinen omiin tekemisiin. Helsingin American Car Show’sta ei ollut Tampereen näyttelyyn edes yhtä kokonaista viikkoa, ja heti seuraavana viikonloppuna järjestettiin Gasoline Kustom Show Lapualla. Toinen niistä lapsuuden unelmista li viedä joskus oma auto näyttelyyn, niihin häo myisiin halleihin, joissa spottivalot heijastuivat autojen upeasti kiiltävistä maalipinnoista ja niiden alle asetelluista peilinpaloista. Yksi asia, joka saattaa vaikuttaa autojen näyttelyynvientimotivaatiota alentavasti, ovat palkintoluokat itsessään. Auton vieminen näyttelyyn saattaa olla myös työlästä, ellei auton toimivuutta ole ennen näyttelyreissua päästy varmistamaan liikenteessä kaikessa rauhassa. Pääkirjoitus Lapsuuden unelmia S e taisi olla Andy McCoy, joka sanoi, että ”sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen”. Kun olin pikkupoika, unelmani oli tulla autotoimittajaksi. Oli se auto silti paljon hienompi kuin viime kesänä, eikä vaivannäkö tuntunut tälläkään kertaa turhalta. Meillä ei ole ongelmana se, etteikö näyttelyissä palkitseminen olisi sinällään oikeudenmukaista. Tai no kyllä Taisteluparin ja Hollywood Beatin tullessa televisiosta taisin haluta etsiväksikin, mutta se haave kirjoittaa autoista kesti kyllä huomattavasti kauemmin. Toinen vaihtoehto olisi uudistaa palkintoluokkia niin, että uudet mallit saavat mahdollisuuden menestyä, jolloin kynnys tuoda uutta kalustoa näytille alenee. Yksi asia on tietysti se, että auton rakentaminen näyttelykelpoiseen kuntoon vie aikaa ja rahaa, ja niitä on harvoin riittävästi yhtä aikaa. D’Agostinon koko olemus tulvii sitä samaa intoa, joka itsellä oli lapsena, kun isä vei mukanaan amerikanautonäyttelyyn. Äitienpäivänä vuorossa on Oulun näyttely, ja siitä tapahtumakesä jatkuu vilkkaana. Lapsuuden unelma toteutui jälleen kerran – sen mitä todella halusin, myös sain. Maailmankuulu kustomguru John D’Agostino on hyvä esimerkki siitä. Siihen onkin tätä nykyä Suomessa tilaisuuksia paljon. Vasta pari viikkoa sitten, kun naapuri kyseli pihassa usein vaihtuvista autoista, tajusin useamman lapsuuden unelman toteutuneen. Kotimaan näyttelyistä suurimmassa, Helsingin American Car Show’ssa siirryttiin jo vuosia sitten palkitsemaan yksinkertaisesti Top 10. Kateellisten luvatun maan perinteet tuntien senkin tavallaan ymmärrän, mutta ei se enää nykyään ole häpeä myöntää saavuttaneensa jotain. Vaikka olihan se tietysti hiukan huvittavaa, että tuo karkkivärinen Cutlass lowrider ohjattiin viimevuotisessa Forssan PickNickissä Rock ’n’ Roll Cars -luokkaan yhdessä 50-lukuisten aidosti rock-henkisten kustomien kanssa. Ne ovat kuitenkin jo vähimmilläänkin 25 vuotta vanhoja, ja niiden menestymismahdollisuudet Top 10 -tyyppisessä arvostelussa klassikkomalleja vastaan ovat olemattomat. Vaikka on epäilemättä halvempaa ostaa itse tinatuopit hyllyynsä kuin rakentaa niiden saamista varten autoja, kyllähän meistä kaikista palkitseminen mukavalta tuntuu. Autossa tuntui olevan jotain sanomista joka puolella, ja olisi tehnyt mieli liimailla siihen keltaisia post-it-lappuja virheiden merkiksi. Näyttelykauden avauduttua pääsiäisenä on isoja hallinäyttelyitä riittänyt joka viikonlopulle. Ehkä siinä onkin miehen menestyksen salaisuus, josta meidän kaikkien olisi syytä ottaa oppia – John ei ole missään vaiheessa luopunut unelmistaan matkalla päämääriinsä. Minäkin vein taas tänä keväänä auton kahteen suurimpaan näyttelyyn. Ei kaikille autonsa tuoneille kuulu palkintoa antaakaan, mutta nykyinen palkintojen määrä on varsin vähäinen ja saattaa olla osaltaan tuomassa sitä tunnetta, ettei omaa autoa kannata näyttelyyn viedä, kun ei se kuitenkaan pääse kärkikymmenikköön. Ei, ei se tuntunut enää ihan niin hienolta kuin auton vieminen näyttelyyn ensimmäistä kertaa. Ehkä siinä on vähän sitäkin, että Suomessa vain ei ole tapana niin sanotusti kulkea takki auki. Silti tänä keväänä on ollut selkeästi huomattavissa se huolestuttava seikka, että näyttelytouhusta tuntuu monilla kadonneen se hohto, joka siinä joskus oli. Välillä tuntuukin siltä, että olisi viisaampaa palkita vanhanaikaiseen tapaan erikseen paras maalaus, paras konehuone, paras sisusta ja niin edelleen. Joku voi tietysti ajatella, että kyse on vain amerikkalaistyyppisestä pienestä puheesta, mutta nähdessään itse Johnin vilpittömän innostuneisuuden Sophiaa lehteen kuvattaessa ei sellaista tule edes ajatelleeksi
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Veli Vartiala, Petteri Hautamaa, Janne Lepola, Janne Kutja, Markku Pahkajärvi, Jussi Löppönen, Kari B. Mikkonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sami Valli: 050-4147539 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Materiaali: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 4 Amerikan Rauta 4/2014
Laivaukset joka viikko. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com. 150€/PR 67 Nova 1 ................. (05) 3557 289 ja 0400 755 098 myynti@tradeparts.info tai www.tradeparts.info Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. 19€ pr -66-67 Buick Riviera-GM -62-64 Impala -68-82 Corvette -67-69 F-body…. 599€/4kpl Fuel musta 18*9” 8-6,5” -12 ja 0 ............ WHEELS LETS MAKE IT DEAL to W H E E L S ALLOYS and PARTS O R IGI N AL EQUIPMEN T R REPRODUCTION TM I N D U S T R I E S R Parts & Accessories SPACERIT-MUTTERITKESKIKUPIT…. 65€/pr R EL TY M/T ES Tiiv/suoja tukivarsien ”paalle” ................. 1099€/4kpl Boss 313 series 20*8,5” kromialu 6-5,5 +38 .... 899€ 2+2kpl Eagle 058 15-7-8-10” alukiillotettu 5*4,5” . 449€/4kpl R ORMAN RF CE PE Tires LAMPUNKEHYKSET S 62-64/65 NOVA ......... 69€/pr 67-69/70-73 Camaro .. www.finn-us.com Hal-Mari International Logistics Inc. 70€/pr -55-56 Bel Air 4 sedan etu/taka -68-72 Chevelle 2d -F-body 67-92 & WH E HOT ROD R ELECTRONICS SALE MISC MSD 8552 jakaja Buick ready to run ...345e MSD 8529 jakaja OLDS ready to run ....369e MSD 8381 jakaja Chevy LT 1 93-94 .....486e Edelbrock imusarja 2601 Chevy SB air cap ...................219€ PRO COMP syl kannet chevy sb CNC 68/190cc ...................850pr/täydet PRO COMP imusarja vortec chevy sb 22028 ...................169€ Crane cams Keinu vivut/set Ford FE 34790-1 ..........................515€ Trade Parts, Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Ovitiivisteet .............. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. Phone. TIIVISTEET: Eagle 338 series harmaa tai musta 18” .......
58 Dodge Ram Sport ’02 Gröönin pässi on isompi ja äkäisempi kuin naapurilla. Tarinoita arvatenkin riittää. Tsekkasimme, mitä autolle kuuluu nykyään. 70 H-D FXE Super Glide ’82 Maarianhaminalaisen Conny Johnsin lapiopään kohdalla vähemmän on enemmän. 18 Cadillac Series 62 Coupe ’40 John D’Agostinon legendaarinen Sophia piipahti Suomessa ja pääsimme kurkistamaan siihen pintaa syvemmältä. Nro 12. 40 Dodge Monaco ’74 Pasi Aho on rakentanut käyttö- ja lauluautokseen ehdan Blues Brothers Monacon. 64 Buick Century ’55 Siinä on jotain taikaa, kun rähjäistä rottagenreä edustavan auton ratin takaa löytyy siro ja kaunis vaaleaverikkö. Cadillac ’40 52 Ford Country Sedan ’57 Jykä Peltonen on omistanut nostalgisen farkkunsa vuodesta 1980 saakka. 4/2014 12 Kannessa: Ford A Coupe ’31 Esittelyssä 12 Ford A Coupe ’31 Mika Kuntun Hemi-koneinen A on ehdottomasti yksi kauden kovimmista kotimaisista uutuuksista. 24 Chevrolet Biscayne STW ’62 Siilinjärveläisen Jari Tissarin farmarissa on klassista tyyliä modernein maustein. 46 GMC Pickup ’56 Reijo Laihasen Floridan reissulla sattui ja tapahtui, mutta tarttui sieltä matkamuistoksi myös nätti Gemsu. 58 Dodge Ram Sport ’02 6 Amerikan Rauta 4/2014 18. 30 De Soto Custom Limousine ’52 Uholan Limonakin tunnettu madallettu mattamusta De Soto on jäänyt vuosien varrille monille mieleen
Puuhanurkka 90 Toisenlainen talli Tällä kertaa pistäydyimme arkkitehdin suunnittelemassa tallissa Espoossa. 86 Hot Rod & Rock Show Tampereen näyttelytarjontaan päästiin tutustumaan viikkoa Helsingin näyttelyä myöhemmin. Elmiassa nähtiin paljon suomalaistakin kalustoa. 40 Dodge Monaco ’74 74 American Car Show 92 Tapahtumat 74 American Car Show FHRA:n pääsiäismessut käynnistivät ajokauden Helsingin Messukeskuksella. 24 Chevrolet Biscayne ’62 Amerikan Rauta 4/2014 7. 94 Muumio muistelee 70-luvulla vanhan jenkkiauton hankinta ei ollut Suomessa niin helppoa kuin nykyään, muistelee Papa Lopez. ArtikkeLit 36 Tarinan takana - De Soto Custom Limousine ’52 Uholan limon pitkä ja kivinen taival albumien aarteiden muodossa. 92 Puuhanurkka Näin käy RetroSoundin soittimen asennus harrasteklassikkoon, tässä tapauksessa Fairlaneen. 84 Vantaan Cruising Pitkäperjantaina cruisailtiin sankoin joukoin Heurekan parkkipaikalla. Vakiot 8 Rauta-annos Hemin ja Mustangin juhlaa, rahtimakasiinimyyjäiset ja tietenkin tapahtumakalenteri. 10 Pelit ja vehkeet Vaimennusta ja venttiilien hiontaa sekä muuta tarpeellista ja tarpeetonta. 80 Bilsport Performance & Custom Motor Show Samaan aikaan ACS:n kanssa messuiltiin myös Ruotsissa. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Jannen käsissä perinteinen neliovitolppamalli muuttui pro toureriksi
Kyseinen yksilö oli metallinkirsikanvärinen Alero. Kevät 2014 o n 50-vuotismerkkipäivien juhlistuksen aikaa. 10 vuotta Oldsmobilen lopusta Viimeinen valmistettu Oldsmobile rullasi tehtaan linjalta Michiganin Lansingissa kymmenen vuotta sitten, huhtikuun 29. Takapaneelissa on iso, klassikkomallin Mustangia jäljittelevä tankinkorkkia esittävä lätkä, ja takasivuikkunat on ritilöity. Autoja tullaan myymään syksyllä 2014. Oldsin museossa Lansingissa. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen & Olli Lehtinen 426 HEMI 50 vuotta 50-vuotispainos Mustangista Ford t uo uudesta Mustangista tarjolle 50-vuotisjuhlamallin, joka on tarjolla vain kahdessa värissä: alkuperäistä 1964 1/2 -mallia vastaava Wimbledon White ja Kona Blue, ja näitä värejä tulee saamaan vain kyseiseen juhlamalliin. ”Puoliviralliseksi” syntymäpäiväksi merkattiin huhtikuun 26:s, eli 4-26, tietenkin. Autot on hinnoiteltu 500 dollarista ylöspäin, ja parhaista yksilöistä halutaan noin kuutta-kahdeksaa tuhatta. NASCAR-johto toki kielsi moottorin käytön ajoissa vuonna 1965, sillä sille ei katumallistosta löytynyt vastinetta. Mielenkiintoista kyllä, ovat Oldsmobilen www-sivut yhä toiminnassa, ja niiden ulkoasu on vähintäänkin 2000-luvun alusta. 50 Year Limited Edition Mustangia valmistetaan 1964 kappaletta, moottorina on aina viisilitrainen kahdeksikko ja yksityiskohtatasollakin nostetaan hattua alkuperäiselle Mustangille. Street HEMI-moottorin esittely vuonna 1966 korjasi tilanteen. Vaihteistoja autoissa on kumpaakin sorttia, ja myyjältä löytyy myös hankalasti paikannettavia irto-osia, kuten kojelaudan päällisiä, spoilereita, etusäleiköitä ja niin edelleen. Osa on kuitenkin rullaavia koreja, joista saanee vielä jonkin verran varaosia. Sama moottori on myös punaisessa ’79 Sport Wagonissa.. Suurimmassa osassa autoja on 225 cid ”Slant Six”-tekniikka, ja ruosteisia autoja kokoelmassa ei ole montaakaan. Chryslerillä ollaan selkeästi innokkaita kääntämään huomiota 50-vuotiaasta Ford Mustangista yhtymän omiin tuotteisiin päin, ja toden totta: 426 kuutiotuuman HEMImoottori täytti huhtikuussa pyöreät viisi-nolla. Siinä tapauksessa kannattaa harkita tämän yhdysvaltalaiskokoelman haalimista itselleen, tai vähintäänkin lähteä shoppailemaan Mopar F-Bodyjä: Boisessa sijaitseva myyjä on päättänyt laittaa kaikki autonsa Craigslistiin myyntiin kerralla. päivänä 2004. Aspeneita kasapäin Ovatko Dodge Aspenit ja sisarmalli Plymouth Volaret erityisesti mieleesi. Yksityiskokoelmaan kuuluu yli kaksikymmentä Aspenia ja Volarea, joista suurin 8 Amerikan Rauta 4/2014 osa lähtee avaimesta käyntiin. Sivut ohjaavat asiakkaan nykyisten GM-mallistojen pariin. NASCAR-menestystä varten esitelty moottori repi heti palkintoja muunmuassa Richard Pettylle, ja Don Garlitsin dragsteri ylitti sen turvin 200 mph:n loppunopeuden neljännesmaililla. Ensimmäinen HEMI ei 426 ollut laatuaan, sillä aivan ensimmäinen sellainen oli jo aikoinaan toisen maailmansodan V16-hävittäjälentokoneessa ja 1950-luvulla samanmallisia palotiloja Chryslerillä oli mallistossaan laajalti käytössä, mutta 426 on kenties se legendaarisin Moparin HEMI-motti. Viimeinen Oldsmobile-auto on esitteillä Ransom E. General Motorsin päättäessä Oldsmobile-divisioonan tarun, oli 1897 perustettu Oldsmobile Yhdysvaltojen vanhin autonvalmistaja, ja Daimlerin, Peugeotin ja Tatran jälkeen maailman vanhin. Esimerkiksi mustassa vuoden ’78 R/Tmallissa on E58-koodin 360 cid V8, josta on saatu irti noin 220 hevosvoimaa
Supreme Diner Furnituren käyntiosoite Jätkäsaaressa puolestaan on Tyynenmerenkatu 6, makasiini L3. Rauma Cruising Rauma 24.5. Kaiken kaikkiaan hyvä uusi idea, joka varmasti tulee ottamaan tuulta siipiensa alle. Unger Car & Bike Show Ungerin linnake, Loviisa 6-8.6. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 4/2014 9. SAHK Retkeilyajot/Tervatynnyriajot Kokkola 14.6. Tapahtuman päivämäärät ovat tälle kesälle 3.5., 7.6., 5.7. Tapahtumat Classic Sale 17-18.5. , eli aina Stadin cruisingingia seuraavana lauantaina klo 12-18. Väärentämättömän 30-50-lukuisen tyylinen tarjonta on valmistettu Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja niitä voi selailla esimerkiksi Supremen nettikaupassa, www.retrokauppa.fi. West Coast Street Cup Lentokenttä, Alavus 28.6. Salon Maisemacruising Salo 24.5. Porvoon Cruising Porvoo 28.6. Riverside Truck Meeting Kuvat: Alf Lehtinen Kokonhalli, Porvoo 28.6. Rauma Street Race Isometsäntie, Rauma 14.6. West Coast Street Cup Lentokenttä, Pori 25.5. FHRA Spring Nat´s (SM & CUP Drag Race) Motopark, Virtasalmi 17.5. Big D Round Up, 10th anniversary party of Dashers Car Club Kaupungintalo ja Liimamäen lava, Karkkila 14.6. Classic Sale, Helsinki Jätkäsaari, Helsinki 13.6. Tyynenmerenkatu 6 on muodostumassa Helsingin autoharrastajien mekaksi. Cafe Cruising, Kerava Keravan tori, Kerava 13.6. Kouvola Swap & Meet Ravirata, Kouvola 24.5. Onhan paikka mitä parhain tulla paikalle vaikkapa koko perheen voimalla. ja 2.8. Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Jos haluat tietää lisää aiheesta, puuhamies Toniin saa yhteyden numerosta 041 507 6954. Drag Race Week(SM & CUP Drag Race) Alastaro 28.6. Vanhassa rahtimakasiinissa on kaikkea alaa sivuavaa toimintaa, viimeisimpänä Classic Sale. Lahti Cruising Ace Corner, Lahti 14.6. Tarkoituksena on myöhemmässä vaiheessa saada tapahtuma myos nettiin autojen ennakkoilmoittautumisineen. Linttameet VIII Camping Nyyssänniemi, Keuruu 6.6. Uusi tulokas ei ole mikään kiinteä kauppa tai liike, vaan tiettyinä ajankohtina järjestettävä harrasteautojen myyntinäyttely. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 7.6. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Paikalle on myös tervetullut myymään osia ja rekvisiittaa suoraan auton takakontista. Ruukki Picnic Strömforsin ruukki, Ruotsinpyhtää Dineria tilaukseen Mikäli diner-henkinen kalustus on sitä silmää miellyttävintä sisustustyyliä, tarjoaa tarvitsemiasi tavaroita esimerkiksi helsinkiläinen Supreme Diner Furniture -yritys. OneDay-hyväntekeväisyystapahtuma Atomin parkkipaikka, Riihimäki 14.6. Olipa erään paikalla olleen autonkauppaajan mukaan liikkeellä aivan oikeita ostajiakin. Toimitus kavi paikalla huhtikuun alussa järjestetyssä ensimmäisessä Classic Salessa, ja aikaisesta ajankohdasta huolimatta oli myytäviä autoja paikalla tusinan verran. Pernaja Swap & Meet Vol 2 Harabackankatu, Porvoo 17.5. Espoon Cruising / Parking Niittykumpu, Espoo 14.6. Ideana on parkkeerata 1980 tai vanhempi harrasteauto tontille ja laittaa ”for sale” -kyltti ikkunaan. Oldtimer Run Visulahti, Mikkeli 28.6
Noin 2-3 mikronin kerroksen aikaansaamiseksi tarvittava aika on 5-10 minuuttia. Työkäyttöön suunnitellut shortsit, kestävät kulutusta ja toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. Tason karkeudeksi saadaan Rz 3. Venttiilin ja sen istukan pinnan viimeistely tehdään ”koputuksella”, jossa venttiiliä painetaan istukkaansa vasten 5 - 10 kilon voimalla. Esimerkiksi kuvassa näkyvä 1,1 cm leveä lista hintaan 12 €/metri. www.tradeparts.info Venttiilien hionta Venttiilien tiiviyden merkitys k orostuu pakokaasupäästöissä ja moottorin suorituskyvyssä. Pienempiin naarmuihin ja himmentyneeseen umpioon riittää kiillotus PlastX-kiillotusaineella, vaikeammat vauriot poistetaan ensin hiomakiekoilla ja loppukiillotus PlastX :llä. ANF-tahnalla viimeistelty pronssipinta auttaa myös lämmön siirtämiseen venttiilistä istukkaan. Lopuksi pintaan lisätään UV-säteiltä suojaava aine, joka estää muovin kellastumisen ja pitää sen kirkkaana. Tavanomaista venttiilinhiontatahnaa kuluu noin 5 grammaa venttiiliä kohti ja käsin läppäyksessä aikaa tarvitaan noin 15 minuuttia jokaiseen venttiiliin. Tiivistyspintojen karkeuden vähentämiseksi venttiiliä voidaan hioa istukkaansa vasten hiomatahnan avulla. Setti sisältää Easy Buff -käsihiontatuen, kaksi hiomakiekkoa (karkeudet P1000 ja P3000), Easy Buff -kiillotuslaikan, PlastX-kiillotusaineen (118 ml), Headlight Protectant -suoja-aineen (118 ml) ja mikrokuituliinan. www.jukkatukku.net Boom Mat -äänieristeet Trade Partsin valikoimaan o n lisätty Boom Matin laadukkaat äänieristeet, jotka soveltuvat esimerkiksi lattiamaton alle, peräkonttiin tai kardaanitunneliin vaimentamaan sisälle kantautuvaa meteliä. Suositushinta 59,50 €. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Dickies-shortsit Dickies 13” multi-pocket workshortsit ovat kesän varmin valinta niin tallille kuin tapahtumiinkin. Kunnolla läpättyjen ja koputettujen venttiilien ansiosta korkeaviritteisen kaasutinmoottorinkin pakokaasupäästöt voivat olla hämmästyttävän puhtaat. Tulokset ovat kiistattomia. Viimeistelyn koputus tehdään pronssipitoisella ANF-tahnalla. 40 gramman Classic-putkilo maksaa 5 € ja ANF-viimeistelytahnaputkilo 5 €. VMP Auto Classic -nimisellä tahnalla yhden venttiilin hiontaan tarvitaan ainetta vain 0,2 grammaa ja työaika on vain kolmisen minuuttia venttiiliä kohti. www.jarimaki.fi. www.meguiars.fi Kromilistoja metritavarana Jari Mäeltä s aa korkealaatuisia, ammattilaiskäyttöön suunniteltuja 3M-liimapintaisia kromilistoja. Tavaraa löytyy varastosta sekä metritavarana että paloina. JukkaTukun mallistosta löytyvät myös klassiset Dickies paidat, hupparit ja housut. Tuloksena on pinta, jonka karkeus on Rz 20. Lisäksi saatavilla on myös eristeiden asennuksissa käytettävät työkalut ja liimat. Listoja on eri leveyksisiä ja niitä myydään metritavarana. Tuloksena on tavallisille bensiinimoottoreille hyvin riittävä karkeus Rz 9. Värivaihtoehtoina charcoal, desert sand, navy blue, lincoln brown ja monta muuta. www.kaasutinexpertti.fi 10 Amerikan Rauta 4/2014 Ajovalomuovien restaurointiin Meguiar’s Heavy Duty Headlight Restoration Kit on helppokäyttöinen järjestelmä naarmuuntuneiden ajovalomuovien kunnostukseen. Hinta 44,95 € ja koot 30-46”
Tällä kertaa asialla ovat saksalaiset ja niinpä tämä Kustom Car Magazine on myös saksankielinen. Suositushinta 26,00 €. www.jarimaki.fi Colat kylmään Tee naapurit kateelliseksi j a hanki kesän grillaushetkiin aitoa americanaa edustava Coca Cola -kylmiö. Eikö käytettävissä ole letkua, ämpäriä tai vettä. Kustom Car Magazinea kustantaa Paranoia Publishing, lehtitalo, joka on tuttu muutamista pyöräilyyn ja tatuointikulttuuriin liittyvistä lehdistä. Hinta 225 €. Käyttämällä kolmea tankoa yhtä aikaa tuki on jäykimmillään ja ilman tukitankoja Nostalgisia lukuhetkiä Espoon Automuseo julkaisee 35-vuotisjuhlansa kunniaksi juhlajulkaisun, jossa on tietoa ja muisteluita yli sadalta kotimaiselta ajoneuvoharrastajalta – pieniä ja isoja tietohippusia yli 120 ajoneuvosta. Kylmiön leveys on 90 cm, syvyys 39 cm ja korkeus 85 cm. www.espoonautomuseo.com, museokoordinaattori: outi.lahteenoja@wellender.fi mahdollisimman joustava. Ei hätää! Ultimate Wash&Wax Anywhere -pikapesuaine nostaa lian ja noen turvallisesti irti pinnasta sekä muodostaa vettähylkivän suojaavan kerroksen. AFS-hiomatuet ovat säädettävyytensä ansiosta monipuolisia työkaluja pintojen oikaisemiseen ja tasaamiseen. Dura-Blockeissa käytetään itseliimautuvaa hiomapaperia, jota on saatavana metritavarana rullassa. Yksi pullollinen riittää 3-5 keskikokoisen auton pesemiseen ja vahaamiseen. Pesu ja vaha missä vain Onko autosi liian likainen puhdistusainesprayllä käsiteltäväksi. Tuen pohjassa on suora teräslevy, johon kiinnitetään liimataustainen hiomapaperi. www.falcont.com Amerikan Rauta 4/2014 11. Dura-Block-sarjojen hinnat alkaen 69,95 €. Hinnat alkaen 19,60 €/kpl. www.mve-online.com Viileisiin iltoihin Jämäkät flanellitakit nepparinapeilla ja lämpimällä sisävuorella pitävät lämpimänä vaikka avoautoillessa. www.meguiars.fi Kustomkirja germaaneilta Kustomeiden ystävät ovat jälleen saaneet uuden lehden ihmeteltäväkseen. Ultimate Wash&Wax Anywhere sopii mainiosti käytettäväksi myös vanteisiin, sekä lasi- ja muovipinnoille. Saatavana kolme väriä: punainen, vaaleansininen ja monivärinen tumma (sini-puna-vihreä). Tukien profiilit ja muodot poikkeavat toisistaan, joten ne sopivat hyvin korin erilaisiin taitoksiin ja muotoihin sekä myötäilevät tarkasti pyöreitäkin muotoja. Tuotos on myynnissä Espoon Automuseolla hintaan 12 €/kpl. Eikä kannata antaa nimen hämätä, esittelyssä on myös rodeja. Materiaali on päältä 100 % puuvillaa ja sisältä 100 % nylonia. Kruunukorkilliset pullot avautuvat kätevästi kylmiön kyljessä olevalla korkinavaajalla. Kustom Car Magazinea saa Kustom Kulturesta hintaan 9,50 €. Tuotetta voi käyttää kevyesti likaiseen pintaan, jota ei voisi pyyhkiä pölyä poistavilla viimeistelyaineilla. Tukien jäykkyyttä säädetään kolmella irrotettavalla terästangolla. Jäitä sisään ja juomat perään. Vaikka ei kieltä osaisikaan, tekevät hienot isot kuvat ja tyylikäs taitto uutukaisesta ehdottomasti tutustumisen arvoisen. Kaikkiaan julkaisussa on yli 500 kuvaa vuosien varrelta. Vapaaehtoisvoimin tuotetun julkaisun vuoden 2014 myyntituloista lahjoitetaan puolet suomalaiseen ajoneuvoalan koulutukseen. Hinta 58 €. www.kustomkulture.fi Hiomatukia erilaisille pinnoille EVA-muovista valmistetut Dura-Block-hiomatuet ovat joustavia, myötäilevät hyvin pinnan muotoja ja soveltuvat keveytensä ansiosta niin yhden kuin kahden käden hiontaan
n u t n u K upee k 12 Amerikan Rauta 4/2014
Mika Kuntun matala Hemi-koneinen A on yksi ehdottomasti kauden puhutuimpia uutuusautoja Suomessa. n Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford A Coupe ’31. Amerikan Rauta 4/2014 13. Tuskin kukaan ihmettelee miksi
Se myös maalattiin eri väriseksi, mutta enemmän se oli semmoista kunnostuspuuhaa”, Mika kuittaa vähätellen. Kysyin sitten myyjältä niitä, ja alkuun mies vakuutti sellaiset Suomeen lähettäneensä, mutta löysi kuitenkin lopulta ne laatikosta itseltään.” Vastuun moottorin kokoamisesta sai Mikan tuttava Pekka Koskinen. Ei Mika näin jälkikäteen osaa sanoa, miten tosissaan hän silloin sitä suunnitteli, mutta kun sopiva aihio tuli vastaan, oli aika muuttaa suunnitelmat todeksi. Myös peräpään rumpujen päälle hankittiin Buick-kuoret. Kouvon Tatu siitä innostui ja vihjasi, että Bremerin Ykä olisi parasta aikaa Kaliforniassa. Eteen asennettiin So-Calilta hankitut Wilwoodin levyjarrut, jotka ovat piilossa Buick-tyylisten rumpusuojien alla. Kori oli ihan vakiomitoissa, eikä siinä ollut paljon lommojakaan. Suomeen ja työn alle. ”Sen jälkeen ostin neliovisen ’60 Bel Airin, johon vaihdoimme Kouvon Tatun kanssa kasikoneen ja automaatin. Se ensimmäinen oma amerikanpeli oli ’71 340 Duster, jonka hän hankki 17-vuotiaana. ”Sitten joskus Do-Dadseissä käytyä nuo rodit alkoivat houkuttaa. Pakettiin kuulunut early Hemi oli koneistettu jo valmiiksi Jenkeissä, mutta oli vielä osina. Se ehti olla jo paikoillaankin, mutta vaihdoin sen nyt keväällä varmuuden vuoksi parempikuntoiseen T5:een. Mukana tuli myös T5-loota, jossa oli klappia. ”Ei se koskaan ollut Hemillä ajossa ollut, vaan se oli enemmänkin rakennussarja. Varsinainen rakentelu alkoi rungosta, jonka muotoilun myötä tuli eteen pikkuhiljaa yksi jos toinenkin muutos. Ja varsinkin painavia! ”Kun aloimme koota moottoria, ei runkolaakeripukkeja löytynyt mistään. ”S iitä on nyt jo useampi vuosi, kun löysin HAMB:stä tämän coupen myynti-ilmoituksen ja aloin puhua kavereille, että siinä olisi valmiiksi Hemi ja kaikki. Kasa osia mahtui juuri ja juuri pakettiautoon siten, että koppa oli puoliksi ulkona.” Kuten arvata saattaa, ei coupe Mikan ensimmäinen jenkki ollut, eikä ensimmäinen rodikaan. Takakontista tuli channeloinnin tuloksena todella ahdas. Siihen oli jo hankittu uudet männät sekä vesipumpun siirtosarja, jolla koneeseen sai Chevyn pikkulohkon vesipumpun. Lommojakaan ei kovin paljoa ollut. Etuakseliksi tuli perinteinen SoCalin 4” droppiversio, peräpäähän Mika hankki triangulated 4-linkin ja QA1:n vaimennuksen jäykkyyssäädöllä varustetut coiloverit. Tatullahan oli se ja neljä tuumaa madallettu on minun silmääni liian neliömäinen”, Mika selittää. Vaikka niitä on ollut hyvinkin erilaisten Viime vuosikymmenen loppupuolella Mika rakensi ’31 Roadsterin, mutta koko ajan mielessä kyti ajatus erittäin matalasta coupesta. Helmat olivat ruostuneet puhki, ja sellaiset perusruostekorjaukset oli tietysti tehtävä, mutta kori oli kohtuullisen hyvässä kuosissa. Runkoa sweepattiin edestä 3,5 tuuman verran, ja takapäätä kiksattiin ylöspäin peräti 12 tuumaa, jotta perä saatiin riittävän alas. Nostalginen ulkonäkö ei aina tarkoita vanhanaikaista tekniikkaa. Muutaman päivän mietittyäni annoin Ykälle tehtäväksi hakea auton pois”, Mika Kunttu muistelee sitä, mistä tämän kevään ehdottomasti kovimman kotimaisen rodiuutuuden rakentelu alkoi. Kaikki luukut kasassa oli, mutta maski puuttui. ”Halkaisijaltaan 8-tuumainen bensatankkikin piti upottaa, kun ei sitä olisi muuten saanut konttiin mahtumaan.” Tulivoimaa keulalle. K un kontti saapui Klassiset Radirin Tri Rib -vanteet levein valkosivuin sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. ”Ei siitä kyllä siinä vaiheessa näin viimeisteltyä pitänyt tulla, ja tuo Hemikin tuli ihan onnellisen sattuman tuloksena, kun sellainen kerran löytyi. Satuin onneksi löytämään Jenkeistä 2,5 tuumaa chopatun uustuotantomaskin, vakiokorkuisen alareuna kun olisi jäänyt kohtuuttoman alas, jos yläosan olisi mielinyt saada tuohon tasoon, moottorien perässä, aika helposti ne saa muokattua sopimaan muihinkin. Halkaisijaltaan 8-tuumainen bensatankkikin oli upotettava paikalleen tilanpuutteen vuoksi. 14 Amerikan Rauta 4/2014 viimein Kaliforniasta Suomeen ja aihio saatiin raijattua tallille Lemille, Mika alkoi oitis hahmotella, mitä kasasta saisi aikaan. amme, jonka kyydissä rodikuume varmaan sai lopullisen kipinän.” Viime vuosikymmenen loppupuolella Mika rakensikin yhdessä Tatun kanssa ’31 Roadsterin, mutta koko ajan mielessä kyti haave erittäin matalasta coupesta. Erikoisesti kuvioidut takasliksitkin ovat DOT-hyväksytyt. Noiden aikaisten Hemien vesipumput kun ovat todella kalliita ja hankalia löytää. Tämän projektin tiimoilta olenkin oppinut aika paljon noista T5:sista, että mikä versio sopii minkäkin koneen kanssa yhteen. Kannet ovat vähän uudemmat kuin lohko, ja moottori on varustettu magneetolta näyttävällä HEI-jakajalla.. ”Mukana tullut 8-tuumainen perä jäi pikkuisen liian kapeaksi, mutta onneksi koneen kasanneen kaverin Mustangissa oli vähän liian leveä perä, joten vaihdoimme ne keskenämme. Kytkimeksi hankin McLeodin paketin hydraulisen painelaakerin kera, kun ei sinne muuta kytkinsysteemiä olisi mahtumaan saanut.” Tilanpuute toikin omat haasteensa, kun jo valmiiksi pienen kopan paikat kävivät alkuperäistä ahtaammiksi rajujen madallusten ja channeloinnin myötä. Autosta oli varmasti ajateltu lokarillista, koska mukana tulleissa lokareissa oli vielä hintalaputkin mukana. Ford A Coupe ’31 Etupään Buick-tyyliset rummut kätkevät alleen Wilwoodin nykyaikaiset levyjarrut
Pommikonetyyliset penkit ovat Mikan omaa käsialaa. Amerikan Rauta 4/2014 15. Mittarit ovat Stewart Warner -tavaraa, niiden paneeli ja vaihdekeppi tulivat Crafty B:ltä
Pikkuhiljaa olen hankkinut sen päälle riittävän määrän kromattuja vanhoja Strömbergejä. K oria muokattiin suhteellisen perinteisellä reseptillä. Värityksen Mika oli päättänyt jo auton hankittuaan, joten sen suhteen ei tarvittu kummempia pohtimisia. Sopivasti kiiltoa ja himmeyttä. Ehkä se Kouvola sopisikin paremmin nimeksi Lemille?. Rosteripakosarjojen ilmoille välittämiä ääniä ei voi sanoin kuvailla. Niitäkään kun myyjä ei olisi halunnut millään myydä ulkomaille, mutta lopulta suostui lähettämään ne, kunhan maksoin ne etukäteen.” Monia osia kromautettiin hyvällä menestyksellä Puolassa firmassa, jonka työnjäljestä monilla muillakin suomalaisilla oli hyviä kokemuksia. Siitä meinasi tulla kotona vähän sanomista”, Mika naurahtaa. Sävyksi tuli Viperin GT Blue mattalakalla. Kun kiillottelin tuota imusarjaa kaksiossa, jossa silloin asuimme, koko asunto oli välillä melkoisessa alumiinipölyssä. Ford A Coupe ’31 ”Jossain vaiheessa hankin Jenkeistä sellaisen neljän kaasarin imusarjan, joka hävisi matkalla. Töiden teettämistä helpotti lisäksi huomattavasti se seikka, että firmaa pyörittänyt Adam puhui itse suomea. Auton maalasi Janne Kouvo, ja hiontavärit veti Kouvon Jussi. 16 viestin, että sinne toimittamani takavalojen kehykset olivat valmiita. Kaikki olen itse remontoinut, ja yllättävää kyllä, ne eivät näytä edes vuotavan hirveästi. minultakin, sain tehdä hitsaukset pitkälti itse.” Kun autosta vähitellen alkoi tulla aina vain kiiltävämpi, päätyi Mika maalaamaan myös pulverimaalatun rungon näkyvät osat kiiltävämmällä maalilla. Keulalle löytyi Lime Worksin kromattu valorauta, johon Mika sovitteli ’36 Fordin umpiot. S isustan suhteen Värityksen Mika oli päättänyt jo auton hankittuaan, joten sen suhteen ei tarvittu kummempia pohtimisia. ”Se oli eräs torstai viime syksynä, kun sain Amerikan Rauta 4/2014 Asenne kohdallaan. Lopulta sain tiedon, että pari päivää sen jälkeen, kun olin saanut Adamilta viimeisen viestin, hän oli kuollut laskuvarjo-onnettomuudessa, joka pysäytti koko pajan toiminnan.” Onnekas puoli ikävässä tapahtumaketjussa on se, että tiettävästi kaikki osiaan kromaukseen toimittaneet suomalaiset saivat osansa takaisin joko valmiina tai keskeneräisinä. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Katon laskussa oli apuna Kouvon Tatu, joka autteli alkuun myös hitsaushommissa. Sävyksi tuli Dodge Viperin GT Blue mattalakalla ja höystettynä sopivalla annoksella valkoisia osia. Tuo nykyinen, jossa on kolme kaasaria rivissä, löytyi myös eBaystä projektikaasareiden kera. Sitä pudotettiin rungolle neljän tuuman verran, ja kattoa chopattiin puoli tuumaa enemmän. ”Takavalot löysin Ebaystä, ja aikamoisen tappelun jälkeen sain ne myös ostettua. Ei, eivät ole ainakaan läheistä sukua keskenään, eivätkä myöskään Tatun kanssa. Peräpäähän hän onnistui löytämään ’37 Chrysler Airflow´n valot, jotka eivät ainakaan ole niitä tyypillisimpiä hot rod -tarvikkeita. Se onkin ainoa tavara, joka on kadonnut tullessa. ”Sitten kun Tatu huomasi, että taitaa tuo sujua Triple nickel -kansilla varustettu early Hemi on kaikkine kiiltävine osineen ja kuusine Strömbergeineen komea näky. Sen jälkeen mihinkään viesteihin ei vastattu
Vaihdekeppi tuli myös sieltä, kun en valumuottia sitä varten ehtinyt enää itse värkkäilemään.” Nykyiset pakosarjat ovat omatekoiset, ja lukeutuvat niihin kuuluisiin viime hetken muutoksiin. Ja tuli tuo tenavakin välissä. Ongelmana niissä valmiissa olisi ollut myös se, että ne olivat kaikki 18 tuumaa leveitä, kun tähän mahtuvat kardaanitunnelin puolesta vain 16-tuumaiset. Moottori: Early Hemi V8 triple nickel -kansilla, Offenhauserin 6 kaasarin imusarja, kromatut Strömbergin 97 -kaasarit, Joe Huntin magneeton näköinen HEI-jakaja, itse tehdyt rosteripakosarjat, pa-linjat väännetty itse rosteriputkesta. Jarrut: SoCal Speed Shopin Wilwood-levyjarrut kromattujen Buick-rumpujen takana edessä, Fordin rummut Buick coverein takana, CNC-pääsylinteri ja työsylinterit. Kori: Limeworksin valorauta, 2,5” chopattu maski, ’36 Fordin ajovalot, joiden kiinnityskohta on siirretty etureunaan, koria channeloitu 4” ja chopattu 4,5”, lokarit poistettu, ’37 Chrysler Airflow´n takavalot. ”Mittaripaneeli tuli sellaisesta jenkkipuljusta kuin Crafty B. Siitä rakennetaan se perheauto.” Takapyöränkoteloiden verhoilut ovat vielä toistaiseksi säilyneet puhtaanvalkoisina. Sisusta: Superior 500 -ratti, Limeworksin rattiputki, itse tehdyt penkit, Stewart Warnerin Wings -sarjan mittarit, Crafty B:n mittaripaneeli ja vaihdekeppi, CNC-poljinasetelma, ’37 Fordin kromattu takavalo jarruvalona. Mikan suunnitelmat olivat myös selvät. Ne tehtiinkin vain vähän ennen auton ensiesittelyä alkukevään Kustom Kulture Show´ssa. Kiitos: Kaikille projektissa apuna olleille, tiedätte kyllä mihin olette syyllistyneet! Amerikan Rauta 4/2014 17. Sitten mittailtiin vähän paikkoja, ja kuuluihan tuo emännän takapuolikin tuohon 16-tuumaiseen mahtuvan, joten tein sen levyiset itse”, Mika nauraa. Niissä tavoiteltiin samaa henkeä kuin noissa Muroc-ilmanputsareissa.” Kuten edellä kirjoitetusta saattaa päätellä, ei Mikan coupe ihan käsiin valmistunut, vaan sen nykykuntoon saattamiseen meni monen vuoden työ. Sopivaa haitariputkea ei kuitenkaan löytynyt, joten emännän veli sitten sorvautti koululla rosterikiekot, ja serkku hitsasi rosterista nuo nykyiset sarjat kasaan. F aktat Ford A Coupe ’31 • Omistaja: Mika Kunttu, 34 • Paikka: Lahti. Vanteet: Radir Tri Rib 15”. Suurimman osan ajasta, jonka olen sen omistanut, olen asunut Lahdessa ja auto on ollut Lemillä, minne on matkaa 150 kilometriä suuntaansa. ”Kyselin jostain tuollaisia pommikonetyylisiä penkkejä, ja kaikki oli ihan ok siihen saakka, kunnes kuulivat, että ne olisi pitänyt lähettää Suomeen. ”Olihan tässä viivytyksiä. Renkaat: Fires- tonen 5.60-15, 2 ¾” valkosivulla edessä, Radirin DOT-hyväksytyt cheater -katusliksit takana. Alusta: runkoa sweepattu etupäästä 3,5 tuumaa, takaa kiksattu 12 tuumaa, So-Calin kromattu 4” droppiakseli, Chassis Engineeringin trianguled 4-link ja QA1:n coiloverit takana. Vastikään pitikin toinen A Coupe -projekti vaihtaa ’42 Coupeen, jossa on myös takapenkki. Voimansiirto: World Class BW T5 5-vaihteinen manuaali S10:n hännällä, McLeodin kytkin hydraulisella painelaakerilla, Fordin 8” perä 3,8:1 -välityksellä. Saa nähdä, kuinka käy, kun kilometrejä ehtii kertyä enemmän. ”Autoon oli varattu lake headersit, jotka alkoivat kuitenkin näyttää tylsiltä, joten aloin suunnitellla autoon samantyyppisiä haitarisarjoja kuin Atomic Punk -rodissa
18 Amerikan Rauta 4/2014
Cadillac Series 62 Coupe ’40. Tämän maailmanluokan showstopperin kohdalla osa kunniasta kuuluu kuitenkin suomalaisille, ovathan sen suunnittelun suuntaviivat konkretisoituneet Janne Kutjan työpöydällä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen, Malli: Karoliina Heart Amerikan Rauta 4/2014 19. John D’Agostinon ”Sophia” on niittänyt mainetta ympäri maailmaa ja haalinut arvostetuimmat pokaalit konttiinsa, missä ikinä on vieraillutkin. Tampereen Hot Rod & Rock Show’stakin italialaisen glamournäyttelijättären, Sophia Lorenin, innoittama tribuutti-Cadillac palasi kotiin neljää palkintoa rikkaampana
Auton kustomoi Art Himsl ja se voitti näyttelyssä ”Outstanding Custom” -palkinnon. Kyseessä on hyvin harvinainen malli, enkä muista törmänneeni vastaavaan, ainakaan rakenneltuun yksilöön, yhtään kertaa neljänkymmenen vuoden aikana, jonka olen aktiivisesti kiertänyt näyttelyitä. ”Joka kerta, kun ryhdyn rakentamaan autoa, pyrin tekemään siitä edellistä paremman. ”Synnyin ja vietin nuoruuteni Kalifornian Pittsburgissa, joka on jo lähtökohtaisesti inspiroivaa seutua, mitä kustomien rakenteluun tulee. Neitseellinen aihio. Maailmanluokan kustomkonkari ei liiemmin esittelyjä kaipaa, mutta kerrataan kuitenkin pikaisesti, mistä kaikki sai alkunsa. Kunnoltaan alkuperäinen ja osiltaan täydellinen auto oli maannut puun suojissa liki 50 vuotta. Edellä mainittujen lisäksi mies kertoo ihailleensa kovasti aikansa kovimpia kustomkäsityöläisiä Bill Hinesia, Darryl Starbirdia ja Larry Watsonia. Näyttelymenestys puolestaan alkoi vuoden 1970 Oakland Roadster Show’sta, johon John osallistui uutena ostamallaan ’70 Pontiac Grand Prixillä. Alkuaikoina tein kieltämättä itse enemmän kuin nykyään, ja vuosien varrella taidot ovat kehittyneetkin melkoisesti, mutta tällä hetkellä pidän itseäni enemmän suunnittelijana. S ophia ei ole Johnin ensimmäinen tribuuttiauto takavuosien kirkkaimmille tähdille, onhan hän tuottanut aiemmin muun muassa Marilynin ja Elviksen innoittamia laitteita. Johnin ensimmäinen oma kustom oli hänen high school -aikoinaan rakentama madallettu ’56 Chevy, jonka Frank DeRosa maalasi valkopurppuraksi. Saattoihan paikallisissa Hazel’s ja Panther drive-in-teattereissa törmätä 50- ja 60-luvuilla livenä vaikkapa George Barrisin, Joe Bailonin tai Gene Winfieldin rakentamiin autoihin”, John muistelee. Kauniit linjat, upea silhuetti ja näyttävä maalipinta ovat minulle kaikki kaikessa”, John kiteyttää. ”Tässä tapauksessa lähtökohtani oli rakentaa 40-luvun harvinainen luksusauto, joka olisi jollain tapaa tasavertainen Stardust-nimellä kulkevan ’40 Mercuryni kanssa ja yhtä elegantti kuin Sophia Loren. Mittaristo on alkuperäinen, mutta ratti on peräisin '47 Cadillacista.. Cadillac Series 62 Coupe ’40 J ohn D’Agostino on suurelle osalle meistä tuttu entuudestaan, onhan hän rakentanut autoja kauemmin kuin moni meistä muistaa ja vieraillut Suomen näyttelyissäkin kaikkiaan kahdeksan kertaa. Kun hyvä ystäväni Frank DeRosa Jr. Sai hankittua itselleen tämän kyseisen ’40 Cadillacin, olin myyty saman tien.” Frank osti auton vuonna 2007 yli 80-vuotiaalta vanhalta herralta, joka oli hankkinut sen uutena East Bayssa, San Fransiscossa sijainneelta diileriltä. ”Useiden yritysten jälkeen sain vihdoin Frankin ylipuhuttua myymään auton minulle syyskuussa 2009. k k i a k e ll u n i m 20 Amerikan Rauta 4/2014 Sophian verhoilut ovat Divine Custom Interiorsin käsialaa. Kun minulla on mahdollisuus käyttää maailman parhaita käsityöläisiä, niin miksi en sitä tekisi. Minulta kysytään monesti, kuinka paljon osallistun itse autojen rakentamiseen. John kuuluu niihin autonrakentajiin, jonka suosikkiauto on aina se viimeisin rakennelma. Jo tuon kyseisen Pontiacin alla pyörivät pinnavanteet, joita pidetään nykyäänkin D’Agostinon tavaramerkkinä. Itse asiassa , Kauniit linjat i ja upea silhuett ovat a t n i p i l a a m ä näyttäv i kaikessa. Herralle oli kertynyt autoja enemmänkin ja Frankin ystävineen oli siirrettävä kaikkiaan 17 kappaletta 30-50-lukulaisia autoja, ennen kun he pääsivät käsiksi kookkaan punapuun juurella teltan suojissa levänneeseen Cadillaciin
Amerikan Rauta 4/2014 21
Lopulta John ja Oz päätyivät House of Kolorin paletista sekoitettuun jäiseen helmiäisminttuun, johon on sekoitettu smaragdi-candyä. Minä kerroin ideoistani ja Janne alkoi hahmotella niitä paperille. Cadillac Series 62 Coupe ’40 kyseistä mallia ei ole Jenkeissäkään rekisterissä kuin kahdeksan kappaletta”, John innostuu. Kuviot Sophian suhteen alkoivat olla valmiit Johnin suunniteltua muutokset yhdessä fabrikaattorikaverinsa Oz Welchin kanssa. Kahvat, merkit, peilit ja vilkut sheivattiin, ja kylkeen suunniteltiin kliini ja yksinkertainen lista. Peräkontin kulmia pyöristettiin, konepeltiä jatkettiin ja ajovaloja tiputettiin alemmas. ”Olimme Jannen kanssa tuttuja jo entuudestaan ja otin näyttelyssä puheeksi voisiko Janne taiteilla paperille konseptikuvan, miltä Sophia tulisi valmiina näyttämään. Oz otti ohjenuorakseen Jannen piirroksen ja ryhtyi töihin. Oz tekee taikansa. Syksyllä 2011 John oli vierailulla Suomessa X-treme Car Show’n tiimoilta. Astinlaudat, lokasuojat, lamput ja konehuoneen sivupellit on hitsasttu kiinteästi koriin. V aikka John tunnetaan nykyään ahkerana kuntosalilla kävijänä ja voimailijana, jätti hän raskaan työn Kalifornian Orovillessä toimivalle Oz Customsille, jonka takaa löytyy hänen pitkäaikaiset tuttunsa Oz ja Kyle Welch. Puskurit Oz pilkkoi kolmeen osaan saadakseen istutettua ne tiukemmin kiinni koriin. Lopuksi Janne piirsi hahmotelmaan Appletonin hakuvalot ja istutti alle ’53 Cadillacin kapselit. Etulokasuojia levitettiin tuuman verran, takalokareita kaksi tuumaa. Lopputuloksen tuli muistuttaa samankaltaista toteutusta kuin esimerkiksi Nick Matrangan ’40 Mercuryssa Kori on täysin saumaton lukuun ottamatta aukeavien luukkujen ja fenderskirtsien saumoja. Sen jälkeen Caddy oli valmis siirtymään Johnin huostaan. 22 Amerikan Rauta 4/2014 ja Barrisin Hirohatassa. Mitään konkreettista ei vielä kuitenkaan ollut edes paperilla. Janne teki myös toisen version Johnin suosimilla kromatuilla pinnavanteilla, mutta kuinka ollakaan, tällä kertaa John valitsi toisin. Alkuperäinen tekniikka ei kuulunut Johnin suunnitelmiin, mutta kori ja runko hiekkapuhallettiin valmiiksi. Ozin pajalla Sophiaan asennettiin myös Ride Techin ilmajousitus, jolla leidi makaa ala-asennossaan sulokkaasti. ”Auton nokka näyttää äkkivilkaisulla vakiolta, mutta Oz käytti siihenkin melkoisesti tunteja”, John kertoo. Takapuskurin käpyihin istutettiin lisäksi sirot takavalot. Kutjan konseptoima. Sen vuoksi myös maskia oli muokattava, jotta kaikki istuu nätisti samassa linjassa.” Konehuoneen sivupellit hitsattiin kiinteästi koriin, mutta alkuperäiset venttiiliritilät saivat jäädä, ja vieläpä täysin alkuperäisille paikoilleen ikään kuin kunnianosoituksena alkuperäiselle suunnittelijalle. Lokasuojia levitettiin, etupyöränaukot muotoiltiin uusiksi ja takapyöränaukkoihin suunniteltiin fender skirtsit. Etupuskurin päitä muokattiin ja pystykäpyjen välinen keskiosa siivottiin. Lopulta istuimme yhdessä Jannen Tuusulassa sijainneen työhuoneen pöydän ääressä. John halusi korista täysin saumattoman, joten lokasuojat ja kustomina suunnitellut astinlaudat moldattiin koriin kiinteästi. ”Valoja tiputettiin ¾ tuumaa alemmas, minkä lisäksi Oz loihti konepellin etureunaan pienen eteenpäin taipuvan huulen. Tässä kohtaa kuvioihin astui Kutjan Janne. Kattoa tiputettiin edestä viisi ja takaa 6,5 tuumaa. Hattutemppu. Kun korityöt olivat valmiit, oli aika ruiskuttaa pintaan vaaleanvihreä väri, mutta kuinka ollakaan, täydellisen lopputuloksen tuottavan värikombinaation valintaprosessi venähti kolmen kuukauden mittaiseksi. Takasivuikkunat toteutettiin siten, että ne voi kätevästi poistaa, jolloin autoon saa kokonaan pilarittoman lookin laskemalla etusivuikkunat alas. Korista poistettiin ylimääräiset saumat ja jäljelle jää- neiden luukkujen istuvuus viimeisteltiin siten, että useimmat meistä voivat vain haaveilla moisesta oman harrasteautonsa kohdalla. Runkoon ruiskutettiin musta epoksi ja koriin pohjamaali estämään ruostumista. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän lähetti minulle valmiin kuvan perässä.” Janne piirsi Cadillaciin chopatun ja hardtopiksi muutetun katon sivuikkunoineen ja kaartuvine listoineen. Ostohetkellä John sopi, että Frank irrottaisi koneen ja laatikon sekä nostaisi korin pois rungolta. Katon uudelleenmuotoilun yhteydessä tehtiin myös uudet tippalistat. Väriksi John halusi vaaleanvihreän fadeaway-maalauksen
Näyttelyvieraiden antama tunnustus kuitenkin lämmitti mieltä, ja viimeistään siinä vaiheessa kun Johnille ojennettiin Early Customeiden ykköspalkinto, tiesi hän onnistuneensa jälleen kerran. Korimuutokset: Kattoa chopattu edestä 5" ja takaa 6,5", muutettu hardtopiksi irrotettavin takasivuikkunoin, etulokasuojia levitetty 1" ja takalokasuojia 2", etupyöränaukot muotoiltu uusiksi, takapyöränaukoissa omavalmisteiset fenderskirtsit, lokasuojat, astinlaudat, etulamput ja konehuoneen sivupellit istutettu koriin saumattomasti, peräkontin kulmia pyöristetty, konepeltiä jatkettu ja etureunaan muokattu huuli, etulamppuja tiputettu 3/4" alemmas, kahvat, merkit, peilit ja vilkut sheivattu, omavalmisteiset kylkilistat, puskureita kavennettu ja pystykäpyjen väliset keskiosat siivottu, takapuskurin käpyihin istutettu valot, House of Kolorin Icy Mint Pearl -väri, johon lisätty Candy Emeraldia. Detaljoinnista kertoo se, että jopa keulakoristetta on muokattu uuteen uskoon. Tulevista rakennelmistaan John ei paljoa puhu, mutta huhun mukaan miehellä on työn alla ’41 Caddy, josta on määrä tulla Sophian täydellinen vastakohta. vain tuuman verran maanpinnan yläpuolella. Sisusta: Devine Custom Interiorsin toteuttama valko/vihreä nahkaverhoilu, sävy sävyyn värjätyt English Wilton -matot, alkuperäinen mittaristo, '47 Cadillacin ratti. ”Siitä huolimatta auto saatiin valmiiksi käytännössä vain tunteja ennen vuoden 2013 näyttelyä.” Aikatauluongelmat tuntuvat siis olevan autoharrastajan arkipäivää paremmissakin piireissä. Täydellisen lopputuloksen tuottavan värikombinaation valintaprosessi venähti kolmen kuukauden mittaiseksi. Renkaat: BF Goodrich 4 1/8" valkosivuilla. Moottori: 500 cid V8. ”Triple Crown”, kuten John asian itse ilmaisee. Istuinten keskiosien vihreät makkaratoppaukset tikattiin diagonaalisesti ja samaa ajatusta jatkettiin ovipahvien ja katon verhoiluun saakka. Sisältä Sophia on yhtä kutsuva kuin ulkokuoreltaankin. Uransa kovimpana saavutuksena mies pitää saman vuoden Sacramento Autoramaa, jossa Sophialle myönnettiin Sam Barris Memorial Award, Joe Bailon Elegance Award ja King of Kustoms -palkinnot. Mittaristo on ’40 Cadillacin oma, mutta sähköt on päivitetty 12-volttisiksi. Vanteet: House of Wheelsin valmistamat peltivanteet, joilla '53 Cadillacin kapselit. Voimansiirto: TH400-automaatti. Kun oikeanväristä mattoa ei löytynyt mistään, värjäytti John itselleen erän English Wilton -mattoa haluamallaan sävyllä. Konehuoneen venttiiliritilät jätettiin alkuperäisille paikoilleen. Kone sai peräänsä samasta Cadillacista adoptoidun TH400-automaatin. Ajovalot ovat niin ikään alkuperäiset, mutta niitä pudotettiin 3/4 tvuumaa alemmaksi. Konepellin alle istutettiin ’70 Cadillacin 500-kuutiotuumainen kone, jonka Kalifornian Riverbankissa pajaansa pitävä Taylor’s Automotive tasapainotti ja blueprinttasi. ”Sophian oli alun alkaen tarkoitus debytoida jo vuoden 2012 Grand National Roadster Show’ssa, mutta kun aika ei tuntunut millään riittävän, siirsin deadlinea vuodella eteenpäin”, John selvittää. Alusta: RideTech-ilmajousitus, tuoreempi apurunko, modifioidut A-tukivarret, takapäässä c-notchit ja nelilinkit. Ehkä John on saanut Suomea ja Ruotsia kiertäessään vaikutteita pohjoismaalaisesta linttakulttuurista, kuka tietää. Amerikan Rauta 4/2014 23. Valkoisella ja vihreällä nahalla toteutettu sisusta on Pittsburgissa toimivan Divine’s Custom Interiorsin käsialaa. Ratiksi John valitsi ’47 Cadillacin ohjauspyörän, joka on suhteellisen harvinainen NOS-osa. F aktat Cadillac Series 62 Coupe ’40 Omistaja: John D’Agostino • Paikka: Discovery Bay, Kalifornia, USA
Sopivasti modernisoi 24 Amerikan Rauta 4/2014
Päällisin puolin siinä on säilytetty alkuperäiset jo tehtaalla napakymppiin osuneet linjat, mutta ulkokuoren alta löytyy detaljeja, jotka tuovat ajomukavuuden lähemmäksi nykypäivää pitäen kokonaisuuden silti klassisena. Amerikan Rauta 4/2014 25. oitu Chevrolet Biscayne STW ’62. Siilinjärvellä asuvan Jari Tissarin Biscayne on hyvä esimerkki tyylilajinsa edustajasta, jolle on tehty kaikki oikeat asiat ja lisäksi ne asiat on tehty juuri oikein
Jari alkoi hieroa Miken kanssa kauppoja Biscaynestä netin välityksellä alkuvuodesta 2010. 2000-luvun lopulla Jari alkoi haeskella kunnoltaan täysin päinvastaista seuraajaa lintalleen. Piuhojen hyvä jarjestys ja tasaiseksi siloiteltu tulipelti tekee konehuoneesta huolitellun tyylikkään. Lopulta rapakon takaa, Minnesotasta löytyi Biscayne, jota sen silloinen omistaja, Mike Kaulfuss, oli rakentanut itselleen useamman vuoden ajan. Tosin puhallin ei suostunut puhaltamaan mitään, eikä syyskuun lopulla ollut kovin lämmintä ajella vesisateessa. Otin taksin juna-asemalta kontinpurkupaikalle, jossa laitoin akun paikalleen ja ryhdyin kokeilemaan, miltä auto tuntui. Vaikka hymy pysyi huulilla koko reissun, niin loppumatkan yöpakkanen ei paljoa naurattanut edellispäivän jäljiltä vielä kosteassa autossa. Etsinnässä oli ensisijaisesti ’61 tai ’62 Chevy full size -farmari ja vieläpä mahdollisimman siisti ja ajovalmis paketti. Chevyn noudon Minnesotasta ja kontituksen Suomeen hoiti Falcont. En kerennyt tutkimaan enemmälti puhaltimen toimimattomuutta, kun sunnuntai-iltana oli jo startattava auto takaisin kohti Hankoa. A merikantuontien yhteydessä törmää harmillisen usein siihen, ettei kauppatavara ole ollut ihan niin kuranttia. Mikellä oli harrasteautoja enemmänkin, mutta jouduttuaan sairaseläkkeelle hän päätti luopua koko kokoelmastaan. Epäonninen auto koki pienimuotoisen sähköpalon ja Jari myi sen armeijan harmaisiin astuessaan tallikaverilleen J-P Pitkäselle. Luvattuakin parempi. Lähes 1000 kilsan koeajo. Laitoin tuuletusikkunat auki, että tuulilasi pysyi huurteettomana ja suuntasin nokan kohti Kuopiota, missä silloinen tyttöystäväni asui. Tiesin, ettei Chevyn akku pitänyt virtaa, joten pakkasin uuden akun ja siirtokilvet reppuun, ja lähdin junalla kohti Seinäjokea. Chevrolet Biscayne STW ’62 J arin matka kohti Biscaynen rattia alkoi 18-vuotiaana, jolloin hän juuri ajokortin saatuaan hankki ensimmäiseksi harrasteautokseen ’66 Plymouth Fury III:n. Se kuulosti hyvältä, näytti hyvältä ja vielä toimikin hyvin. ”Olin tuolloin Hangossa töissä, eikä siinä auttanut muu kuin ostaa junalippu lauantaiaamulle heti tultuani perjantaiyönä töistä. Pääsin kuitenkin hyvin perille Hankoon ja ensimmäisellä koeajelulla mittariin kertyi yli 900 kilometriä”, Jari muistelee sitä, kuinka helposti hän pääsi sinuiksi uuden tulokkaan kanssa. 26 Amerikan Rauta 4/2014 sen hakevansa, ei joutanutkaan juuri sillä hetkellä lainaan. Biscayne saapui Seinäjoella sijaitsevalle kontinpurkupaikalle nopeammin kuin Jari osasi odottaakaan, ja kuorma-auto, jolla hän suunnitteli Biscaynen moottorina on Chevyn 350-pikkulohko Vortec-kansilla, alumiinisella imusarjalla ja peltipakosarjoilla. Seuraavat kolme vuotta menivät ilman omaa harrastepeliä, mutta sitten kuvioihin tuli linttakuosinen, neliovitolppamallinen ’64 Chevrolet Impala. Auto kävi ulkopuolisella arvioijalla ja kun kaikki näytti selvältä, lyötiin kaupat lukkoon kesällä 2010. Senaikainen työ kun rajoitti ajallisesti auton rakentamista varsin tehokkaasti. Puhaltimen moottorin vikakin löytyi lopulta murtuneesta johdosta, joka oli jäänyt seisontajarrun polkimen väliin
Klassiset viisipuolavanteet ovat American Racingin Torq Thrust II:t. Ainoa Miken tekemä korimuokkaus on takakontin luukusta poistettu pyöreä ikkunan avauskahva. Tontitus tapahtuu ilmajousilla. Ylivaihdelaatikollinen auto sopii hyvin pitemmällekin matkalle ja toimiva ilmastointi pitää matkalaiset viileinä kuumallakin kelillä”, Jari kuvailee. Sitten mentiin normaalihuolloilla 2012 syksyyn asti. Ilma-alusta on pehmeä olematta kuitenkaan mikään lulla. Full size -farmarin pitkä kylkilinja korostuu entisestään, kun kori auto laskeutuu lähelle maankamaraa. Eturipustukset koostuvat Strong Armsin ylä- ja alaputkitukivarsista sekä Ridetechin jäykkyyssäädettävistä tolpista kaksimakkaraisilla ilmapusseilla. E-levelin hienous on automaattisäätöjärjestelmässä, joka perustuu pyöräkohtaiseen asennon tunnistukseen. kuin on mainostettu. Jottei homma olisi ollut liian suoraviivainen, niin kaikki mahdollinen oli saatava piiloon katseilta. Biscayne sen sijaan täytti, ja jopa ylitti siihen kohdistuneet odotukset. Amerikantuontien yhteydessä törmää harmillisen usein siihen, ettei kauppatavara ole kuranttia. Lisäksi sekä edestä että takaa löytyvät Hotchkisin kallistuksenvakaajat. Maalipintaan hänen ei tarvinnut koskea ollenkaan lukuun ottamatta pesua ja vahausta. Poppia piiloon. Lasi aukeaa nykyisin sähköllä. Biscaynessa oli ilmajousitus jo Miken jäljiltä, mutta päästyään tekemisen makuun Jari päätti päivittää sen hiukan kehittyneempään ja tyylikkäämpään systeemiin. Takana on Hotchkisin tukivarret sekä 7-tuumaiset kaksimakkaraiset pussit. Lisäksi siinä on kolme ohjelmoitavaa muistipaikkaa eri ajokorkeuksille sekä erikseen jokaisen nurkan säätö ja kaikki alas -toiminto. Biscayne sen sijaan täytti ja jopa ylitti siihen kohdistuneet odotukset. Laatikko on vahvistettu TH700R4 ja perä 10-pulttinen lukollinen. Auto ei kallistele kovemmassakaan ajossa kunnollisten vakaajien ansiosta ja e-Level paransi ajettavuutta ihan huomattavasti entisestään. Nyt keulalla on hiljaiset ja tehokkaat Flex-a-liten tuplasähköflektit. Tekniikkana Biscaynessa on 350-pikkulohko Vortec-kansilla, aluimusarjalla ja peltipakosarjoilla. ”Yllätyin siitä, että auto oli jopa paremmassa kunnossa, kuin Miken kertoman perusteella saatoin kuvitella. Minnesotassa suihkutettu, ”Surf Green” -sävystä johdettu spesiaalisävy oli jotakuinkin virheetön. ”Nykyisellään kuvailisin autoa erittäin mukavaksi ajaa. Jari kun ei halunnut Amerikan Rauta 4/2014 27. Seuraavan talven aikana päivitin jäähdytysjärjestelmää flektin osalta. Samalla vaihdoin koneen ja laatikon kumityynyt Energy Suspensionin polyuretaanisiin sekä askartelin konehuoneen kaikki mahdolliset piuhat kulkemaan piilossa.” Uudet ilmat. Konehuone oli jo ostettaessa hyvin siistissä kunnossa, Mike oli muun muassa siloitellut tulipellin kliinin tasaiseksi. Parantaakseen matkustusmukavuutta entisestään Jari otti tallikaverinsa Jari ”Ikis” Ikäkoivun kanssa projektiksi hyvän hifikokonaisuuden asentamisen Biscaynen matkustamoon. ”Ensimmäiseksi vaihdoin autoon matalaprofiilisemmat renkaat, jotta sain sen hiukan lähemmäksi maata. Joka nurkasta löytyvät korkeusanturit jakavat painon tasaisesti kaikille pyörille. Ei siinä voinut muuta kuin olla hankintaan todella tyytyväinen”, Jari kiittelee. Hän hankki AccuAirilta valmiin setin, joka sisälsi e-Level-ohjauksen, kaksi Viair 400 -kompuraa ja 5 gallonan säiliön
Ovissa on kolmitiekaiuttimet niin edessä kuin takanakin. Verhoilut olivat ostettaessa nykyasussaan lukuun ottamatta konttia. ”Vaikka aluksi vaikutti siltä, että kontin pohjalla on tilaa vaikka kuinka paljon, alkoi tila käymään ahtaaksi, kun sinne sovitettiin basson kotelo, telineet kahdelle vahvistimelle, kondensaattori ja ilmajousien säiliö kompuroineen. Nykyään Biscayne toimii Jarin kesäharrasteautona, jonka liikkumista ei sade haittaa. Chevrolet Biscayne STW ’62 nykyaikaisen näköisten laitteiden pilaavan harmonisen klassista sisustaa. Niiden kotelot verhoiltiin samalla keinonahalla kuin muukin sisusta. Äänentoistojärjestelmään Jari valitsi Alpine Type-R10 -subbarin, kaksi kappaletta Lanzarin vahvistimia sekä Lanzarin kondensaattorin, jotka kaikki piilotettiin peräkontin pohjalle luukun alle. Suurin homma oli saada kaikki virtapiuhat ja painelinjat piilotettua mahdollisimman hyvin.” Ilmaousituslaitteiden kytkeminen oli Jarin mukaan helppo ja yksinkertainen homma AccuAirin valmiilla piuhasarjoilla. Kun kaikki on huolellisesti aseteltu katseiden ulottumattomiin, näyttää auto äkkivilkaisulla sisustaltaan vakiolta. Billet Specialtiesin ratti tuo kokonaisuuteen aavistuksen modernimpaa otetta. Mike oli tilannut verhoilumateriaalina käytetyn keinonahan sävytettynä maalipinnan värin mukaan ja Jari hankki samaa tavaraa myös konttiin. Verhoilutyöstä vastasi Ikis. Paineilmasäiliö oli ostettaessa musta, mutta Jari kiillotti sen peilipinnalle. Suolatuille teille hän ei silmäteräänsä kuitenkaan vie. 28 Amerikan Rauta 4/2014. Biscaynen verhoilut noudattavat alkuperäisen kaltaista klassista linjaa. Viime kesänä ajot jäivät harmittavan vähälle, kun poliisi sattui tutkaamaan moottoritiellä kevään ensimmäisen kiihdytyksen, mutta jospa tulevana kesänä pääsisin ajelemaan vaikka senkin edestä.” Vaikka aluksi vaikutti siltä, että kontin pohjalla on tilaa vaikka kuinka paljon, alkoi tila käydä ahtaaksi, kun sinne sovitettiin subbari, kaksi vahvistinta, kondensaattori ja ilmajousien säiliö kompuroineen. Verhoilumateriaalina käytetty keinonahka on sävytetty maalipinnan mukaan. ”En ole pitänyt kirjaa kilometreistä, mutta kyllä sillä ajetaan mahdollisimman paljon
Takana Hotchkisin tukivarret ja kaksimakkaraiset ilmapussit. Ilmajousituksessa AccuAir E-level -ohjaus, kaksi Viairin 400 -kompuraa ja 5 gallonan säiliö. Renkaat: Edessä 215/50 R17, takana 275/40 R17. Alusta: Edessä Strong Armsin putkitukivarret, Ridetechin jäykkyyssäädettävät tolpat ja kaksimakkaraiset ilmapussit. Edessä ja takana Hotchkisin kallistuksen vakaajat. Amerikan Rauta 4/2014 29. Farmarin tavaratila näyttää päälle päin alkuperäiseltä, mutta kannen avaaminen paljastaa totuuden. Sisusta: Maalipinnan mukaan sävytetty keinonahkaverhoilu, Billet Specialties -ratti, Alpine Type-R10 -subbari, 2 Lanzarin vahvistinta, Lanzarin kondensaattori, 3-tiekaiuttimet edessä ja takana. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4-automaatti, 10-pulttinen lukollinen perä. Vaikka moderni tekniikka on sijoitettu piiloon katseilta, on asennus tehty huolella ja harkiten. Vanteet: 17” American Racing Torq Thrust II. Korimuutokset: Peräkontin luukusta poistettu pyöreä ikkunan avauskahva, sähköinen takalasin aukaisumekanismi. Jarrut: Edessä levyt ja takana rummut. F aktat Chevrolet Biscayne StW ’62 • Omistaja: Jari Tissari, 30 • Paikka: Siilinjärvi. Moottori: 350 cid V8, Vortec-kannet, aluimusarja, peltipakosarjat, Flex-a-lite -tuplasähköflektit
30 Amerikan Rauta 4/2014
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen De Soto Custom Limousine ’52. Katsotaan, mitä käteen jää, kun istutamme saman pöydän ääreen auton rakentajan ja nykyisen omistajan. Uholan limonakin tunnettu De Soto -limusiini kuuluu niihin autoihin, joiden matkan varrelle tarinoita on osunut hiukan normaalia enemmän. Auto on antanut siivet monelle juorulle ja huhulle, joista osa epäilemättä pitää myös paikkansa. Sanotaan, että jokaisella autolla on tarina. Amerikan Rauta 4/2014 31
Satamassa koettiin ennennäkemätöntä iloa ja ylpeyttä, kun samana vuonna käyttöönotettu, vertaansa vailla oleva rahtialus laski kanneltaan uutuuttaan kiiltelevän, vain 760 kappaletta valmistetun luksuslimusiinin. Kuusi päivää kuorman purusta auton maahantuonut Aro-Yhtymä luovutti De Soton Myllykosken Paperitehtaalle, jonka päämiehiä se kuljetti vuoteen 1956 saakka. 70-luvun alussa Lahden Venetsiassa asunut mobilisti bongasi auton saunanrakentajan tontin kulmasta ja lunasti sen itselleen. Ensiavuksi sitä paineltiin kauhalla takaisin sisään päin, mikä luonnollisestikaan ei tehnyt sen linjoille kovin hyvää. Åke saapui jutunteon tiimoilta auton nykyisen omistajan, Juspe Lehtovirran tallille Turenkiin, missä De Soto on majaillut vuodesta 2006 saakka. De Soto Custom Limousine ’52 K un Myllykosken Paperitehdas tilasi vuonna 1952 edustusautokseen uuden, kahdeksalle hengelle rekisteröidyn De Soto -limon, tuskin kukaan osasi kuvitella, että auto olisi käytössä vielä 60 vuotta myöhemmin, puhumattakaan siitä, millaisessa käytössä se olisi ja millaisen maineen se olisi vuosien varrella itselleen kerryttänyt. Jälleennäkeminen. Alamäki jatkui, ja lopulta Soto päätyi eräälle kylänmiehelle, joka aikoi tehdä sen rungon pitkistä juoksuista tynnyrisaunan alustan. Oli perjantai 11.7.1952, kun ruotsalaislaiva Monica Smith purki De Soton kuormastaan Suomen päässä. Alkuperäinen lättäpääkuutonen, sähköohjattu puoliautomaattinen laatikko ja taka-akseli oli kuitenkin ehditty jo hävittää. Osia kun ei ollut saatavilla samaan tapaan kuin nykyään. Kun autoa nostettiin, niin sen katto painui kasaan nousten keskeltä koholle. ä v y h n i i n , n isolohko 32 Amerikan Rauta 4/2014 Åken aivoituksia ovat saranoitu, bensatankin korkin alleen kätkevä takavalo sekä konepellin uusi saranointi, joka muutettiin pellin takareunasta etureunaan vanhoja Saabin saranoita hyväksikäyttäen.. Voi pojat, juuri sillä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoivuus kiteytyi De Soton 9-hampaiseen hymyyn. Kuinka ollakaan, koko sauna paloi ensimmäisen testilämmityksen myötä ennen kuin runko ehdittiin uhrata. Lepikko, jossa auto seisoi, oli kuitenkin isännälle niin arvokas, ettei sitä sopinut kaataa, vaan raato piti siirtää nosturiautolla taimikkoa tuhoamatta. Jälleennäkeminen sai vanhan starban kasvoille välittömästi hymynkaltaisen virneen ja kylmät tyypit limon kuskin paikalla alkoivat kirvoittaa mieleen takavuosien tarinoita. ”Mulla oli ennen De Sotoa sellainen ’66 Bel oton, S a u t t e t s o n i Sa tisöidä n e n i s a p u l n ku ton ,niin u a n i ä n n u k sen. Viimeinen sotakorvausjuna oli mennyt, Helsingin kesäolympialaiset olivat ovella ja Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi. Sinä aikana takapenkillä saattoi tuprahtaa sikari jos toinenkin, mutta neljän edustusvuoden jälkeen koittivat uudenlaiset ajat – De Soto alennettiin Auttoisiin koululaistaksiksi. Mobilistin omistuksessa raato seisoi ulkosalla aina 80-luvun loppuun saakka, kunnes siihen iski silmänsä lahtelainen ”Åke”. Ennen omistajien mehukkaita tarinoita luokaamme kuitenkin lyhyt katsaus auton aktiiviseen palvelusaikaan, vaikka se vähän lyhyeksi jäikin. Heti aa 10 t t o n u k a t s o tu tuumin, että a pellin alle a t it a l ja s i o senttiä p tulee. Tulevaisuuden lupauksia se kuljetti vuoteen 1958 saakka, kunnes siitä hajosi starttimoottori ja se unohdettiin seisomaan koulun takapihalle
Sopivat saranat löytyivät Saabista. Sitten kun se oli konehuoneessa ja katselin lopputulosta kaljapäissäni, niin en voinut muuta kuin siirtyä peilin eteen ja todeta, että onhan tyhmä jätkä. ”Eka tekniikka, jonka laitoin siihen oli ihan huuhaata. Mietin sitten itsekseni, ettei sitä voi sinnekään jättää, ja sain mobilistin myymään Soton mulle lupaamalla entisöidä sen. Runko oli kuitenkin säilynyt suhteellisen hyvänä ja korikin oli korjattavissa. ”Siihen ei kuitenkaan mahtunut tarpeeksi porukkaa kyytiin, mikä sai katselemaan jotain tilavampaa reissurekeä. Köyhällä pojalla ei ollut varaa ostaa Moparin Hemi-moottoria, mutta virkkasin sinne vähän kiusatun GM-isolohkon.” Katon mies sahasi irti ja choppasi sitä sen verran, että ikkunasta mahtui vielä kaljapullo ulos pystyssä lasin ollessa alhaalla. Madaltamisen vuoksi kattoa oli jatkettava hiukan keskeltä, sauma tuli etuoven kohdalle. Liimasimme siitä sisuuntuneena takalasiin tarrat ”Original is beautiful” ja ”Museoajoneuvo”, mutta mielenosoituksellisesti ylösalaisin.” Äkkilähtöhommat. ”Auton myyneelle mobilistille jäi kaupanteon hetkellä uusia maskin hampaita ja joitakin pisteosia sekä istumaton etupenkki, joiden piti kuulua kauppaan. Tosiasiassa mulla oli ihan toisenlaiset visiot. Katsastin sen sillä, mutta seuraavana talvena laitoin pellin alle jotain ihan muuta. Air -farmari, joka tunnettiin myös nimellä Judge. Miksi näin hieno auto piti pilata jollain pikkulohkotekniikalla. Kun hän näki, että pöljä poika oli raiskannut hänen autonsa, ei hän luovuttanut niitä minulle koskaan. Takavalot rakennettiin ’62 Mercuryn pohjista, joihin so- vitettiin ’59 Cadillacin linssit. Mua on iät ajat vituttanut kaikki pikkulohkotekniikka, mutta hankin kuitenkin aluksi 350-pikkulohkomoottorin. Kun tuulihaka ei enää ollut oikein ryhdissään, eikä maskin hampaat tukemassa runkopeltiä, pääsi kalkkunan nokkaa muistuttava pelti pomppaamaan pystyyn moottoritievauhdissa parikin kertaa. Heti kun näin auton, niin tuumin, että tuosta kun ottaa tolpista 10 senttiä pois ja laittaa pellin alle isolohkon, niin hyvä tulee.” Pelastettu entisöinniltä. Åken mukaan Soto oli ostohetkellä hirveä rytöläjä. Konepelti oli rutussa ja aikanaan niin kauniisti hymyillee- seen hammasrivistöön oli iskenyt pahemman luokan karies. Tarinamme ei kerro sitä vieläkään, mutta nätti mintunvihreäksi maalattu lohko siinä on. Ilmajousitetun limusiinin stance hakee vertaistaan, varsinkin kun takalokasuojien uumeniin oon upotettu 15,5” leveät slicksit. Suunnittelimme ensin, että ostettais se kimpassa, mutta hanke ei oikein saanut kipinää. Vuosien varrella moni on arvaillut, millainen mörkötekniikka limosta oikein löytyy. Auto on rekisteröity 8 hengelle, joten kyytiin mahtuu kunnon kööri ihan luvan kanssa. Amerikan Rauta 4/2014 33. Ongelma ratkaistiin vaihtamalla saranointi pellin takareunasta etureunaan. Maskin hampaita ei edes yritetty kiinnittää paikoilleen, ja kun etuvalot frenchattiin kiinteästi lokasuojiin, oli keulan uusi synkempi ilme valmis. Kiersimme sillä Eurooppaakin ylenkatsoen kaikkia muita autoilijoita”, Åke naurahtaa takavuosien tölväilyille. Konepellistä oiottiin enimmät rutut, mutta koska auto piti saada äkkiä liikenteeseen, tuli se tehtyä hieman puolivillaisesti. S aatuaan De Soton ajoon Åke kävi tarjoamassa sitä Hämeenkyrön lentokentällä järjestettyihin 200 metrin kiihdytyskisoihin. Siinä ei ollut varmasti tuumaakaan suoraa peltiä ja tavallaan se oli kai jonkin sortin esiisä nykyään valloilla olevalle linttameiningille. Lopulta Eikka kertoi huhua, että tällainen De Soto seisoi heinikossa Venetsiassa autokorjaamon takapihalla
Olihan sillä koettu jo kaikki mahdollinen ja jätetty pysyvä jälki lahtelaiseen harrasteautoilukulttuuriin. - Joo-o. Lähdettyään mukaan Hämeenlinnaan perustettuun jenkkiharrastajien Amiraali-talliin vuonna 2004, Juspe arpoi Soton hankkimista itselleen, mutta pähkäiltyään asiaa liian kauan Åke ehti myydä sen Hyvinkäälle Miikalle, joka niin ikään ymmärtää Suomi-legendojen päälle. Äijä käveli mun luo hiukan epäröiden ja kysyi, että meinasit sitten tällaisella panssarivaunulla osallistua ja vielä D-luokkaan. ”Se jäi harmittamaan, sillä pidin autosta nimenomaan sen identiteetin ja historian vuoksi. ”Vetarit tuntuivat aluksi olevan ihan kulutus-. Juspe houkutteli oriit takaisin pellin alle ja päivitti alustaa ilmajousituksella ja nelilinkeillä. En anna lupaa ajaa. Kaverin rynnättyä auton vierelle meidän keskustelu meni kutakuinkin näin: - Niin, sä oot taas täällä. Sanoin, että niin mä meinasin ja sain vastaukseksi, että painu vittuun täältä. Sanoin Miikalle heti, että soittaisi minulle, mikäli auto tulisi vielä joskus myyntiin. Kuukausi sen jälkeen menin Kiikalaan ajamaan varttimailia ja totesin, että hups heijaa, sama katsastusmies on täälläkin. ”Vedin katurenkailla ja savutin koko 200 metriä. Juspe muistelee ihailleensa matalalla lipuvaa, isolohkon jytinän saattelemaa De Sotoa erinäisissä tapahtumissa jo omina nuoruusvuosinaan, kun ”Uholan veljesten” uho oli vielä kovimmillaan. Vähän syssymmällä ajoin Virtasalmella 12,9 sekunnin ajan loppunopeuden noustessa 184 km/h paikkeille”, Åke muistelee. K un Soto kotiutui Juspen tallille, oli siinä edelleen isolohkotekniikka, vaikkakin osa hepoista oli jo siirtynyt eläkkeelle. ”Ei me puupäät mitään punaista lankaa tarvittu. Vetareiden väärinkäyttöä. Olin jonossa kolmantena kun alkoi tulla taivaan täydeltä vettä ja hyvä suunnitelma jäi toteuttamatta. - Ja osallistut D-luokkaan. - Onko sulla turvakaaret. Lopulta kuitenkin osallistuin ja tulin D-luokassa kakkoseksi”, Åke manaa. ”Siellä oli oikein FHRA:n katsastusmies tsekkaamassa autot. Lopulta he ehdottivat, että saisin ajaa ilmaiseksi näytöslähtöjä. Saunan lauteilla miehen suusta pulppuaa yksi jos toinenkin tarina, joka ei suoranaisesti sovellu perheen pienimpien korville. Toista kertaa se ei saisi mennä nenän edestä”, Juspe tarinoi. Sitten sain lunastettua Soton itselleni vuonna 2006”, Juspe tarinoi. ”Hyvää musiikkia” -kasetti soi ja hipit tykkäsi aiheuttaa hämminkiä kierrellessään pitkin maakuntia.” 2000-luvun puolella Åke alkoi tuumia, että aika aikaansa kutakin, ja laittoi De Soton kiertoon. Line upissa edellä mainittu katsuri tuli vielä tärkeilemään, että jos auto lähtee liiraamaan yhtään, niin se on sitten viimeinen veto. Jukka ”Åke” Ojala palasi hetkeksi De Soton ratin taakse lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Olan yli kurkkii auton nykyinen omistaja, Juspe Lehtovirta. Hyvinkään kautta Turenkiin. Menin sitten hakemaan järjestäjiltä rahat takaisin, kun olin maksanut ennakkomaksun. ”Aika hyvin pari tonnia painavalle paskahuussille”. De Soto Custom Limousine ’52 Juspe halusi penkkeihin jotain pirteää, joten hän verhoilutti ne sävy sävyyn moottorin lohkon kanssa. Mitattiin mulle siellä kuitenkin matala 13 sekunnin aika. Kuskin penkin takaa avautuu harvinaisen tilava sikaosasto. - Ei oo. He ihmettelivät, että mikä se sellainen auto on, ja että kulkeeko se mihinkään. Vedin kaksi köykäistä 34 Amerikan Rauta 4/2014 pyyhkäisyä ja päätin, että kolmannella vedolla laitan kaikki peliin. ”Miikka vastasi, ettei hän aio luopua autosta, kunnes myyntiin tuli toinen legendaarinen Suomi-jenkki – Billyn ”Junkyard K” Packard. On sanomattakin selvää, että limon historiaan kuuluu lukemattomia kostean ikimuistoisia reissuja, ehtihän auto olla Åken ja kumppaneiden kuljettimena kokonaiset 17 vuotta. Historian siipien havinaa. - Et aja! - Miksen aja. Kerroin, ettei se mikään kiivas laite ole, mutta kun he tulivat katsomaan autoa, niin taisivat ymmärtää yskän. - Joo-o. ”En jäänyt kinaamaan, vaan tuumasin, että oolrait, ei se mitään, pääsen aikaisemmin ottamaan kaljaa. - Mä näin Hämeenkyrössä, mitä tää sun paskas kulkee
Varsinkaan kun takarenkaina on 15,5” leveät slicksit.” Lopulta Juspe päivitti vetarit 35-boorisiksi, jotka ovat kestäneet hänen käyttöään ainakin toistaiseksi. 28-boorisia keppejä meni useampia, eikä autossa kestänyt sen paremmin amerikanteräs kuin Karpiolan tavarakaan”, Juspe muistelee totutteluaan hevosten kiivaaseen käytökseen. Onhan siinä paineita pitää auton mainetta yllä, mutta kovasti on yritetty. Sen jälkeen pellit naputeltiin suoriksi ja Niemisen Artsi kävi tinaamassa Åken aikoinaan tekemien korimuutosten saumat siisteiksi. tavaraa. ”Me ollaan reissattu sillä paljon pitkin Pohjoismaita ja lähitienoita, ja ainakin se on käynyt selväksi, että Suomen ulkopuolella poliisien suhtautuminen autoon on huomattavasti suopeampaa. Illan mittaan vanhat konkarit nuortuivat ja meno alkoi muistuttaa paikoitellen kultaista 90-lukua. Moottori: GM BB V8. ”Jengi alkoi puhua, ettei Juspen kestäviä vetareita ole tehtykään ja neuvoivat, ettei kumia poltettaessa kannata ottaa kymmentä henkeä kyytiin. Riikassa ajellessamme poliisi pysäytti meidät kolme kertaa saman päivän aikana, mutta jokaisesta stopista selvisimme maksamatta latin latia poliisien kehuessa erikoista autoa ja toivotellessa hyvää päivänjatkoa. Alusta: Ilmajouset, takana nelilinkki. Lopuksi Aallon Teppo sumutti pintaan uuden kerroksen mattamustaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kiitos: Southwest Trade Oy, Setälä Janne, Amiraali-tallin väki, BB-Motors, Racers Place, Hersti AutoShop, Aalto Teppo, Nieminen Artsi, Nieminen Veke, Salonen Sandy ja yksi tallilla pyörinyt ”hihhuli”. Jarrut: Levyjarrut. Korimuutokset: Katto chopattu, etuvalot frenchattu, ’62 Mercuryn takavalot, joissa ’59 Cadillacin linssit, konepellin saranointi muutettu eteen. Kolmannella kerralla lainvalvoja pysäytti meidät kiertäessämme kolmatta kertaa samaa korttelia ympäri etsiessämme reittiä hotellille. Renkaat: Edessä 195/65 R15, takana 29/15,5 R15. Yhden oli lähdettävä selvittämään.” Niin, ja kuinkas se ilta Åken ja kumppaneiden kanssa Turengissa jatkuikaan. 2009 vuoden lopussa Juspe otti työn alle De Soton korin, joka oli vuosien varrella saanut pintaansa arven jos toisenkin. Kerran kokeilimme limusiinin tilojen vetävyyttä ja saimme mahtumaan kyytiin 24 henkeä kerralla”, Juspe virnuilee. Saunomisen jälkeen De Soto lyötiin tulille, Åken mukana saapuneet auton vanhat tutut, Jantsu ja Jarkko, hyppäsivät kyytiin ja nokka suunnattiin kohti kyliä. ”Sotolla lauletaan edelleen, mutta ei ihan niin raa’asti kuin aikoinaan. Ensimmäisellä kerralla ajoimme tutkaan ylinopeutta ja toisella yksisuuntaista väärään suuntaan, vahingossa tietenkin. Jengi alkoi puhua, ettei Juspen kestäviä vetareita ole tehtykään ja neuvoivat, ettei kumia poltettaessa kannata ottaa kymmentä henkeä kyytiin. Olimme ohittaneet poliisiaseman kolmesti ja poliiseille oli syntynyt eripuraa siitä, minkä merkkinen auto oli kyseessä. Vanteet: Weld Racing Draglite. Lisäksi Juspe verhoilutti penkit uusiksi Sandy Salosella ja teetti Kuttilalla uuden tuulilasin ja takaikkunan, alkuperäiset kun olivat halki. Melkoinen aikakone! F aktat De Soto Custom Limousine ’52 • Omistaja: Juspe Lehtovirta, 40+ • Paikka: Turenki. Sisusta: Musta/mintunvihreä nahkaverhoilu. Voimansiirto: TH700R4, 9” perä Detroit Lockerilla, Strangen 35-booriset vetarit. Hylsyksi purettu koppa puhdistettiin teollisuuspainepesulla, joka vei pinnasta maalin ja ruosteen lisäksi myös kitit ja pakkelit. Amerikan Rauta 4/2014 35
4 ja 5. Entisen ja nykyisen omistajan toteuttamien rakenteellisten muutosten lisäksi ulkoasua on värittänyt myös vuosia kestänyt lauluautoilu. 7. Kuvassa näkyy etuovien takaosan kohdalla oleva rako, jonka verran kattoa jouduttiin jatkamaan madalluksen seurauksena. 8. Tältä De Soto näytti toimiessaan uutuuttaan kiiltelevänä Myllykosken Paperitehtaan edustusautona. Vuosien saatossa dollarihymy hyytyi. Katto kiinnitettynä uuteen korkeuteensa. Saatuaan auton tallilleen Åke oikaisi rutatun katon ja irrotti sen madallusta varten. Uuden elämän alku. Tarinan takana Väärin entisöity Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Åken ja Juspen arkistot Suomi-legendoihin kuuluva Uholan limo on kokenut edustusaikojensa jälkeen monia muutoksia, jotka ovat johtaneet sen nykyiseen identiteettiin. 1 2 1. 5 6 7 36 Amerikan Rauta 4/2014 8 6. Ilman tekniikkaa oleva raato lähdössä kohti Åken tallia vuonna 1988. 3 4 3. Takapilarit halkaistiin, jotta madallettu katto saatiin asettumaan auton muotoihin. 2. Tässä kunnossa Åke bongasi auton Lahden Venetsiassa toimineen autokorjaamon takapihalta. Takavalomuutos toteutettiin pellillä, ’62 Mercuryn takavalon pohjilla ja ’59 Cadillacin linsseillä.
Auton rakentanut Åke on kuvassa vasemmalla. 11 12. Nykyään limon takarenkaina pyörivät Mickey Thompson Sportsman Pro slicksit kokoa 29/15,5 R15. Pitoa luulisi löytyvän, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Toisinaan reissut kävivät rankoiksi ja piti ottaa tirsat. 11. De Sotolla reissattiin isolla porukalla pitkin poikin Suomea ja välillä sen ulkopuolellakin. Valmistuttuaan Uholan limo oli tuttu näky katukahinoissa ja välillä radallakin. Jossain vaiheessa keulalla taiteili minikokoinen moottoripyöräpoliisi kunnianosoituksena ahkerasti työtään tekeville lainvalvojille. 17 18 18. 15. 16. 10 9. Pätkittyään useammat 28-booriset vetarit auton nykyinen omistaja, Juspe, vaihtoi niiden tilalle Strangen 35-booriset. 16 17. 14. 12 13 14 15 13. Kaapparimallisilla takaovilla kyytiin saatiin napattua välillä myös hameväkeä. Alkuperäinen taka-akseli oli jokseenkin heppoisen näköinen. 9 10. Amerikan Rauta 4/2014 37. Kynnykset oli tehtävä kokonaan uusiksi, sillä maa oli niellyt alkuperäiset. Juspelle siirryttyään limoon asennettiin myös ilmajousitus
25. Tarinan takana 20 21 19. Takavanteet levitettiin 13” leveiksi. Kuvassa asennetaan paikoilleen uusia ikkunalistoja. 22. Artsi tasoitti senkin. Kori puhdistettuna painevesipesulla talvella 2010. 24 25 26 24. 22 23 23. Tässä kuvassa auto on jo pohjamaalissa ja sisäosiin on ruiskutettu pintaväriksi valittu mattamusta. Kuvassa katolla touhuaa Juspe. 26. Valmiiseen tinattuun ja hiottuun pintaan ei jäänyt paljoa kitattavaa. 19 21. 27. Nostalgiatapahtumaan kun ei ollut alumiinivanteilla asiaa. No ottaa tietysti kuvia!. Katto oli lontolla siellä pidettyjen juhannustanssien johdosta. Uddevallassa järjestettyä ABomber Meettiä varten Juspe laittoi limoon peltivanteet pillerikapseleilla. 27 38 Amerikan Rauta 4/2014 28 28. Konepellin vanha vaurio näytti puhdistuksen jälkeen melkoiselta kynnöspellolta. Niemisen Artsi tinasi etuvalomuutosten saumat, jotka oli Åken aikaan tasoitettu pakkelilla. Penkkien uusi verhoilu on Sandy Salosen käsialaa. 20. Juspen mielitietty Rea juuttuneena talviselle taipaleelle. Se oikaistiin ja myös choppauksen jäljet siistittiin. Juspe teetti uuden takalasin ja etulasit, koska ne olivat halki. Ja mitä tekee mies, kun nainen on pulassa
amerikkalaiste. Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! Varaukset ja tiedustelu: p. kiihdytysaj. KIIHDYTYSKILPAILUN PALKINTOPOTTI URIAH HEEP (UK) MATCHBOX (UK) ARCH ENEMY (SE/CA) AMARANTHE (SE/DK) www.america?.e. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. tapahtum. Elävää musiikki. suuri. Testataan kalustoa varttimaililla. 016 681 501 e-mail: saariselka@santashotels.fi www.tunturihotelli.fi. näyttel?, kokoontumine. Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan Grooving High Allstarsin tahtiin ja syödään hyvin. Balttiamaide. PETE ANDERSON AND THE SWAMP SHAKERS (LV) 9th Annual Rautaa Rajalle 22.-24.8.2014! Niissä vain on enemmän autoa. 18.-20.07.2014 Haapsal. j. autoje. Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle jo yhdeksännen kerran. / Estoni
Jaken & ELwOODIN i s k a Kunni 40 Amerikan Rauta 4/2014
Teksti ja kuvat: JVL Dodge Monaco ’74. On joitakin elokuvia, jotka nähtyään ihminen ei ikinä enää palaa ennalleen. Pitkän linjan amerikanautoilijana pidetylle Ahon Pasille se oli The Blues Brothers! Amerikan Rauta 4/2014 41
42 Amerikan Rauta 4/2014 Bluesbaarin eteen auto sopii kuin pappi kirkkoon... Kori oli pehmeä ja puskurit maalattu, joten auto sai lähteä kiertoon. Ensimmäisen ’74 Monacon mies hankki jo 90-luvun puolivälissä ja ehti vähän käymään läpi sen 440-tekniikkaa ennen kuin totesi auton olevan liian huono ollakseen se oikea. Jo seuraavalla viikolla oli auto käytetty maalaamossa, lokasuojien tekstit teetetty tarrafirmassa ja oviin maalattiin kilpaa paukulla tähtiä. Perille pääsyn jälkeen oli ongelmana se, ettei autolla kehdannut ajaa, ja koska tallipaikkaa ei ollut, vei Pasi auton enonsa maatilalle, missä alkoi tekniikan pikakunnostus ja pohjatöiden teko heinikossa. Voi olla, että jossain kohtaa Aho teettää koko sisustan kamelinväriseksi, kuten elokuvassakin oli.. Tekevälle sattuu. Ainoa hänen silmiinsä osunut plussa olivat 15-tuumaiset American Racingin vanteet, joita niitäkään ei tähän projektiin tarvittu. Pasi Aho muistelee nähneensä elokuvan ensimmäisen kerran 80-luvun lopulla ollessaan alle mopoikäinen. Eikä mennyt kauaa, kun kaupan pihassa vanhempi naishenkilö peruutti Nissanillaan suoraan takakylkeen. Sinne oli tarkoitus jättää vaihdossa 144-Volvo. ”Perille päästyä Volvo kävi jälkikäyntiä niin kauan, että melkein kerkesi röökin sytyttämään ennen kuin se kakominen loppui. Elokuvan autoissa on mailimittari, mutta hyvin se tässäkin mallissa siirtyy viisari sivuun... Kotimatka oli pitkä, ja heti kävi ilmi, että sellaisenaan autolla ei perille asti pääse. Tilannetta hankaloitti se, ettei rouvalle meinannut millään mennä jakeluun, että auto oli juuri maalattu, vaikka ei kiiltänytkään. Loppujen lopuksi tilanne hoitui käteisellä. I dea jäi kumminkin kytemään, ja elokuussa 2007 oli vuorossa taas yhden ’74 Monacon katsominen. Pasi kertoo myös kaa- Konehuone on yllättävän siisti ottaen huomioon, kuinka paljon autolla ajetaan. Aholla oli kuvien otto hetkellä myös 1974 Fury 4dht Myös NL-kilvillä erään huhun mukaan autot olisivat olleet uutena Neuvostoliiton suurlähetystön käytössä. Lasit oli tummennettu, pakoputket olivat kokoa liian isot ja etulampuissa oli oikein bemarityyliset fosforirinkulat!” Pasi selittää vieläkin kauhuissaan. Sen jälkeen pihan halki on kulkenut useita jenkkejä, joista eräs oli samanlainen Cadillac, joka samaisessa elokuvassa myös esiintyy. Toinen samanlainen. Mutta oli se Monacokin odotettua huonompi. 440:llä varustettu auto oli kaupan Kuopiossa. Kaupat kuitenkin tulivat, kun Volvon katolle jätti tarpeeksi rahaa. Pasi laittoi kaverinsa kanssa öljykellon tilalle sopivan pultin ja muutaman tulpan vaihdon jälkeen matkaan uskalsi lähteä, kun varaöljyä oli varattu mukaan riittävästi. Öljykello vuosi, samoin jakopään koppa, eikä kone edes käynyt kaikilla pytyillä. ”Joku siinä vaan oli, että sellanen on joskus pakko saada”, hän kertoo. Hinta ei siltikään päätä huimannut. Päähenkilöiden autosta on muodostunut samaan tapaan kulttikamaa kuin itse leffasta. Autoon oli tehty pohjat rälläkällä raapimalla ja sen päälle vedetty huonosti kiiltävän musta maali. Dodge Monaco ’74 N iille, jotka elokuvaa eivät ole nähneet kerrottakoon, että kyseessä on 1980 valmistunut musikaalinen komedia, jossa kaksi veljestä koettaa pelastaa orpokodin vararikolta blues-musiikin avulla, mutta matkaan tulee monta ongelmaa, joista useasta selvitään supervoimia omaavalla ’74 Dodge Monacolla nimeltä The Bluesmobile
Pari vuotta samalla laitteella ajettuaan Pasille riitti. Bensa-asemalle päästyä Audi-kuski seurasi perässä saadakseen tietää, mitä poliisiauton pellin alla oikein on. Autoon ei tullut jälkeäkään, vaikka rysäys kuulemma kuulostikin pahalta. Eräänä talvisena yönä kylällä ajettaessa joku uhkarohkea tien ylittäjä yritti potkaista Monacoa takakylkeen. Chrysler lentokenttäbussilla. Kolmas kerta toden sanoo. taneensa Monacollaan vahingossa kiviaidan pimeässä lähtiessään peruuttaen kaverinsa pihasta. Koko alakerta meni uusiksi ja sillä hetkellä käyttöautona olleesta farmari-Chrysleristä otettiin Monacoon TF727-laatikko. Hetken aikaa kivaa pidettiinkin ’66 Chrysler 300 avolla ja ’74 Tankkaus ei tapahdu kilven alta niinkuin monessa sedan-mallin jenkissä. Oli saatava avo, joten 2009 Monaco vaihtoi omistajaa ja muutti Turkuun. Suht vakion 440:n kulkupuolesta kertoo jotain se, että kerran kun Pasi oli liittymässä isolle tielle kiihdytyskaistalla, alkoi rinnalle osunut Audi-kuski kiihdyttää A6:llaan ja samassa Pasi heitti pienemmän silmään ja kiihdytti pois Audi-miehen jaloista. Amerikan Rauta 4/2014 43. Tekstit Pasi teetti aikanaan tarrafirmassa ennen kuin autoa oli edes maalattu. Vanhempi naishenkilö peruutti Nissanillaan takakylkeen. Mikään ei ollut neljässä vuodessa muuttunut, ja silloin ajatus Bluesmobilen loppuun viemisestä oli selvä. ”Kuskin shaoliinin munkin nopeat refleksit saivat auton stoppaamaan yllättävän nopeasti ja samassa eräs sankari pomppasi takapenkiltä ulos kuin jousi ja kaatui suoraan naamalleen hiekoitetulle jäälle! Johtuiko sitten nopeasta reagoinnista, huudosta vai verisestä naamasta, mutta joka tapauksessa kauas juoksi ilkivallantekijä kaveriensa kanssa.” Seuraavana kesänä Monacolla oli tarkoitus mennä Power Meetiin Ruotsiin, mutta laatikko antautui ja ajot keskeytyivät kuukaudeksi. Monaco toimi arkisin Pasin käyttöautona ja toisinaan lauluautona. Seuraavana kesänä auto vastusti Ruotsiin lähtöä alakerran kolkotuksella, eikä se laatikkokaan toiminut niin kuin olisi pitänyt. Pyynti oli enemmän, kuin millä Pasi oli sen myynyt, mutta reilu kaveri myi sen kumminkin samalla rahalla takaisin! Autoon istuminen oli kuulemma kuin kotiin olisi tullut. Keväällä 2013 tuli myyntiin eri omistajalla Lahdessa tuo sama Monaco. Laatikko teetettiin tuolloin ammattilaisella. Rouvalle ei meinannut millään mennä jakeluun, että auto oli juuri maalattu, vaikka ei kiiltänytkään. Puskuraudat ovat jykevää tekoa, eivätkä väänny heti, jos joku peruuttaa päin..
70-luvun Mopareilla, eikä Monaco ajettavuudeltaan mitenkään erotu porukasta. Kuten niin monesti harrastelaitteiden kanssa, ei tämäkään auto ole kuitenkaan vielä valmis, vaan muutamia Monacon alkuperäisiä pisteosia on vielä hukassa. Moottori: 440 cid BB V8, Edelbrockin alumiini-imusarja, Edelbrockin kaasutin. Voimansiirto: TF727-automaatti, 8 ¾” lukkoperä. Pasi ymmärtää myös muun elokuvaan liittyvän rekvisiitan perään. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, kun kaverin kätköistä löytyi aito amerikkalainen vanha hakuvalo kahvoineen ja alkuperäisessä paketissa ollut C-kasettisoitin! Pisteenä i:n päälle viimeisimmän kilpiuudistuksen myötä Monacoon tilattiin elokuvan mukaiset pienet BDR-529 kilvet vanhojen NL-kilpien tilalle. Melkein tunnottomaksi tehostettu ohjaus, letkeä alusta ja isolohkon matala soundi ovat tuttuja. Tarkoituksena ei ollut tehdä kloonia yhdestäkään tietystä, vaan kaikkien kompromissi niin, että tätä autoa olisi voitu käyttää elokuvassa yhtenä monista autoista. Ja se tärkein tekninen tieto: tupakinsytytin EI toimi!. 44 Amerikan Rauta 4/2014 Tämä kilpi on tilattu Amerikasta, ja on tarkka kopio alkuperäisestä. Dodge Monaco ’74 Kun Monaco alkoi olla teknisesti toimintakunnossa, oli vuorossa ulkokuoren siistiminen ja viimeistely. Renkaat: BF Goodrich 235/75 R15. John Belushin haamu. Jos joku kysyy, että oliko siinä leffassa käytetyssä autossa sitä tai tätä, Pasi tottuneesti vastaa: ”Missä niistä?” Elokuvassa nimittäin käytettiin 13 eri autoa, jotka muistuttivat enemmän tai vähemmän toisiaan. Pasi sanoo, että niitä ehtii etsiä matkan varrella. Hakuvalo tolpassa, C-kasettisoittimessa pauhaava Blues ja vieressä hiljaa istuva, hitaasti tupakkia polttava mies vanhan mallin Ray Banit päässä illan jo hämärtyessä saa ihon kananlihalle! Ehkä olen vaan katsonut itsekin liikaa Blues Brothers -leffaa, toista Bluesin veljeksistä näytellyt John Belushi kun kuoli huumeisiin jo vuonna 1982. ”Pääasia on, että auto toimii ja on hauskaa!” Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, kun kaverin kätköistä löytyi hakuvalo ja alkuperäisessä paketissa ollut C-kasettisoitin. Koska autolla oli ajettu huoletta kesät talvet, oli kuntokin sen mukainen. F aktat Dodge Monaco ’74 Omistaja: Pasi Aho • Paikka: Kangasala. O len ajanut paljon Hakuvalo on aito amerikkalainen, eikä mikään halpa valemalli. Vanteet: 15” mustat peltivanteet. Hitsattavaa ja oikomista oli jo useammassa kohtaa
54,95 € SIT DICKIES-SHORT 44,905-4€6” KOOT 3 ! PALJON VÄREJÄ Verkkokauppa e l l e s i a Jokotakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI ?w.faceb?k.com/amerikanrauta USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5440 PUH. JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. A UT asta A N R kaup aan A K i k RI nett mu TE! E AM illa eille TUO od n S ko tilan ONU B HOUSU JA ALK. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET
n i n i i V a t s i a n psuatiinia 46 Amerikan Rauta 4/2014
Ennen siipivillitystä autotehtaiden tuotantolinjat paukuttivat ulos toinen toistaan sympaattisempia pyöreäposkisia malleja, jotka tarjoavat tämän päivän autonrakentajille lähes rajattomat mahdollisuudet. Yksi onnistunut esimerkki on lappeenrantalaisen Reijo ”Repa” Laihasen Floridan reissulta mukaan tarttunut Gemsu. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: Jasilyn GMC Pickup ’56. 50-luku oli pulleiden pickupien aikaa. Amerikan Rauta 4/2014 47
Kesällä 2010 lappeenrantalainen harrastaja-aktiivi, kokenut Jenkkilän kävijä ja ennakkoluulottomista 48 Amerikan Rauta 4/2014 Kaksiväriteema jatkuu sisälle saakka. Lopulta kärsivällisyys palkittiin ja mies kurvasi kotipihalleen neliovisella ’57 Chevy 150 Sedanilla. ’57 Chevyjä oli kuitenkin tarjolla varsin niukasti, ja ne, jotka myyntipalstoilta löytyivät, olivat aivan liian kalliita Laihasen laihalle lompakolle. ”Noormarkussa oli myynnissä ’56 Ford Mainline, joka oli hinnaltaan paljon sopivampi ja malliltaankin tyydyttävä”, Repa kertaa ajautumistaan ensimmäisen oman amerikanauton omistajaksi. I GMC Pickup ’56 han ensimmäinen auto, johon Repa nuoruusvuosinaan ihastui, oli ’57 Chevy. Armeijan jälkeen hänen Chevy-kuumeensa nousi suorastaan vaarallisiin lukemiin ja sellaisen etsintä oli pakko aloittaa aivan toden teolla. Tiloista päätellen hänellä näet kiersi projekteja enemmänkin ja työjuhdan oli oltava tyyliin sopiva. Penkki oli verhoiltu mustalla nahalla, jota elävöittivät punaiset terenauhat, salmiakkiruutukuviointi sekä pinstripemaiset. Autoa oli kuitenkin pidetty siististi – maalipinta oli lähes virheetön ja kromiosat moitteettomat samoin kuin sisustakin. rakennelmistaan tunnettu Pekkasen Jari pyysi Repaa mukaansa Floridaan. Löytö matkan varrelta. Peters- burgiin katsomassa kolmea eri yksilöä. Ajatuksena oli lähteä katsomaan, millaisia tuliaisia tällä kertaa löytyisi, ja tsekata välietappina muun muassa Daytonan Turkey Run, tai törky run, kuten asia eteläkarjalaisittain ilmaistaan. ”Mainlinella ajelin seitsemän vuotta, kunnes talon rakentaminen alkoi syödä pankkitiliä rotan lailla ja Foordi oli laitettava myyntiin.” Vuoteen 2005 mennessä talonrakennuksen aiheuttama budjettivaje oli korjautunut ja Repa alkoi käydä uudelleen läpi ’57 Chevyjen myyntiilmoituksia tiheällä kammalla taltuttaakseen vuosiksi kytemään jääneen kuumeensa. Yksi haave oli toteutettu. Jari etsi itselleen Silveradoa ja kävi matkalla Fort Lauderdalesta St. Marraskuun lopulla miehet pakkasivat vaimot ja lapset mukaan, ja lähtivät matkaan kahden perheen voimin. ”Päivät kiertelimme ympäriinsä ja illat kuluivat läppärin äärellä etsien mielenkiintoista myytävää kalustoa. Mittaristo on uusittu Auto Meterin tuotteilla. Sillä välillä osuimme myös erään autoja sepitelleen kaverin tiluksille, jossa oli tämä GMC-pikkis.” Myyjä oli rakentanut tummanpunaisella, satiinimaisella maalipinnalla verhoillun auton itselleen ja veti sillä traileria
Punaiset terenauhat ja selkänojan pinstripetikkaus tuo kokonaisuuteen luksusta, jota työjuhdista ei uutena juuri löytynyt. Mustalla nahalla verhoillun penkin keskiosaa elävöittää salmiakkikuvioinen tikkaus. Myyjä oli rakentanut satiinimaisella maalipinnalla varustetun auton itselleen ja veti sillä traileria. Amerikan Rauta 4/2014 49
Ensimmäistä kertaa rekkaa ohittaessa konepelti pomppasi pystyyn ja näkyvyys oli hetken aikaa nollassa. Ei siinä suurempaa hämminkiä ollut, pistin vain pään ulos ikkunasta ja ohjasin auton parkkiin tienvarteen. Siitä jäi muistoksi edelleen konepellistä löytyvä lommo, joka aiheutui pellin kolahtamisesta vasten aurinkolippaa. V iimeisenä päivänä Repa ja Jari kävivät ajamassa ostokset konttiin, minkä jälkeen koitti joulukuun alkuun ajoittunut kotiinpaluu ja kontin odottelu. Etuparkit olivat myös pimeinä, mutta niiden korjaus osoittautui harvinaisen helpoksi hommaksi. Tekniikkana autossa oli alkuperäinen 3,9-litrainen kuutonen. Olimme ajamassa Daytonasta Miamiin, kun kaksi naikkosta ajoi rinnalle, avasi ikkunan ja huusi minulle, olisiko auto myytävänä. Detaljoinnista kertoo auton takaluukkuun eloksoidulla lyöntimetallilla ja straippiviivoilla taiteiltu GMC-teksti. Saatuaan auton ajoon ja Suomen kilpiin Repa ei ole nähnyt mitään tarvetta fiksata sitä enempää. Sympaattinen avolava tuntui miellyttävän kanssa-autoilijoitakin ja sitä yritettiin jopa ostaa vauhdissa. Lastatessamme ajoin GMC:n ensimmäisenä ihan kontin perälle, mutta kun ryhdyimme purkamaan kontin sisältöä, niin se oli vastassa heti ensimmäisenä”, Repa pähkäilee. ”Pickupit ovat olleet aina lähellä sydäntäni”, Repa toteaa. ”Minä olin myyty heti, mutta auto ei.” Tapahtumia moottoritiellä. ”Kello oli 11 illalla ja olimme juuri ehtineet kirjautua hotellille, kun puhelin soi. GMC Pickup ’56 Lavan takaluukkuun prässätty GMC-teksti on koristeltu eloksoidulla lyöntimetallilla sekä punaisilla ja kullanvärisillä straipeilla. Hytin sisusta ja ulkopuolen takaseinässä oleva sivuikkunoiden levyinen paneeli oli maalattu kirkkaammalla punaisella, mikä luo autoon hillityn two tone -värityksen. Lopulta suomalaiskonklaavi lähti kohti tiluksen isännän vinkkaamaa hotellia. Taiteilija on jäänyt tuntemattomaksi. Vaimot ja lapset olivat jo väsyneitä päivän seikkailuista, mutta Jarin kanssa emme malttaneet odottaa yön yli, vaan lähdimme hakemaan autoa saman tien”, Repa naurahtaa. Vastaukseni oli jyrkkä NOT.” selkänojan tikkaukset. Alustaa oli laskettu lähemmäksi asfalttia. Tarinoituaan aikansa myyjän kanssa Repa teki Gemsusta tarjouksen, mutta myyjä ei vastannut siihen suoralta kädeltä. Hetken aikaa sain kuitenkin ajella ihan yksin, jostain kumman syystä.” Konttiin ja kotia kohti. ”Olimme ajamassa Daytonasta Miamiin, kun kaksi naikkosta ajoi rinnalle, avasi ikkunan ja huusi minulle, olisiko auto myytävänä. Se on hyvä juuri sellaisenaan, ainakin toistaiseksi. GMC:n omistaja soitti ja kertoi, että kauppa on sinetöity. Repalle selvisi, että autoon oli vaihdettu uusi johtosarja ja parkkien liittimet olivat vain jääneet kiinnittämättä. Vastaukseni oli jyrkkä NOT.” Hieman ikävämpääkin sattumusta matkan varrelle mahtui. Hän tykästyi välittömästi pikkiksen ajettavuuteen ja eritoten ajoasentoon. ”En tiedä, mitä kontituspaikalla oli tapahtunut meidän poistuttua paikalta, mutta autojen järjestystä oli syystä tai toisesta muutettu. Paria kuukautta myöhemmin se seurasikin perässä. Etu- ja taka-akseli oli adoptoitu Mustangista, joten jarruttimina oli levyt joka kulmassa. ”Sen verran piti tulokasta kiusata heti keskellä talvea, että pyöräytin sen käyntiin ja siirsin ajamalla trailerille.” Saatuaan auton kotiin Repa vaihtoi öljyt ja asensi autoon siitä puuttuneet käsijarrun ja huurteenpoistajan, joita ilman katsastusmies ei heltynyt lyömään leimoja papereihin. Auto ei kaipaa kuin kovaa ajoa. ”Töissä joudun rullailemaan japseilla päivät pitkät, mutta tasapainotan tilannetta ajamalla vapaalla ollessani harrastekalustolla niin paljon kuin vain ehdin.”. Seuraavana aamuna retkueen matka jatkui 50 Amerikan Rauta 4/2014 ja Repa hyppäsi GMC:n puikkoihin suunnaten nokan kohti moottoritietä. ”Parempi puoliskoni oli silloin kyydissä ja alkoi huutaa kuin rajansiirtäjä
Amerikan Rauta 4/2014 51. Renkaat: 205/75 R15. Vanteet: 15" AWC Supreme. Jarrut: Levyjarrut joka nurkassa. Korimuutokset: Aurinkolippa, hytin takakulmaan upotettu antenni. Sisusta: Penkit salmiakkiruutukuvioitua mustaa nahkaa punaisilla terenauhoilla ja pinstripe-tikkauksilla, Auto Meterin mittarit. Moottori: 270-kuutiotuumainen suora kuutonen. F aktat GMC Pickup ’56 • Omistaja: Reijo Laihanen, 40+ • Paikka: Lappeenranta. Voimansiirto: Nelilovinen manuaali, Mustangin perä Alusta: Mustangin etu- ja taka-akseli. Kiitos: Jarille ja hänen perheelleen GMC:n hakumatkaseurasta
52 Amerikan Rauta 4/2014
Teksti: Jykä Peltonen • Kuvat: Olli Lehtinen Ford Country Sedan ’57. Amerikan Rauta 4/2014 53. Ford Freak Clubin perustajiin kuuluva Jykä Peltonen on omistanut Country Sedaninsa jo vuodesta 1980. Byrdin käytöstä nykyisenlaiseksi ränttätänttänokalla ja fenderwell-peltisarjoilla varustetulla Y-lohkolla kulkevaksi vehkeeksi, joka henkii koko olemuksellaan nostalgiaa. Jykä kertoo itse auton tarinan USA:n suurlähetystössä työskennelleen William H
T arina ei kerro, missä käytössä ja kuinka kauan auto palveli suurlähetystön henkilökuntaan kuulunutta Williamia, mutta rekisteritietojen mukaan auto siirtyi jossain vaiheessa Uudellemaalle rekisterinumerolle UT-851. Moottori paloautoon. Se teki autosta tavallaan erikoisen, sillä kaikki Fordin kautta maahan tulleet viisseiskat ovat olleet kasikoneella – mukaan lukien ne yhdeksän ambulanssifarmaria, jotka tulivat maahan tuolloin 1957. Samana vuonna Amerikassa Ford ylsi historiansa aikana ensimmäisen kerran suurempiin tuotantolukuihin kuin GM. 1979 allekirjoittanut sai vinkin autosta, ja seuraavan vuoden tam- mikuussa omistaja vaihtui. Autossa oli kohtalaisen vaatimaton varustetaso, 292-kuutiotuumainen Y-lohkoveekasi ja automaatti. Niin tai näin, paloauto sai uuden voimanlähteen, ja sille tielle jäi myös moottorin ja laatikon välissä ollut vetolevy. Vuonna 1965 auton hankki itselleen tamperelainen autoilija Väinö Paunu ja kuten siihen aikaan oli tapana, vaihtui 54 Amerikan Rauta 4/2014 Tarinat kertovat, että syynä farmarin liikenteestä poistoon olisi ollut erään Tampereen paloauton moottorin rikkoutuminen. Sain pitää Fordia navetassa talven yli, ja taisi siinä mennä vielä seuraavakin talvi ennen kuin auto siirrettiin vanhempien pihamaata koristamaan. Samaisessa navetassa oli säilössä myös Reiskan veljen, Timon, ’57 Fairlane 2D HT. Ford Country Sedan ´57 1 957 Laila Kinnunen levytti ensimmäisen kappaleensa ”Lazzarella”. Seuraavana syksynä nostettiin Auvisen Sepin ’60 Courierista kunnostettu, viritetty ja reilun kesän sisäänajettu Y-lohko pois FE:n tieltä ja se siirrettiin Merihaan verkkokellariin odottelemaan sijoittamista Countryn keulalle. Lisäksi nopeusmittarissa oli kilometrinäyttö. Jossain vaiheessa farkku siirtyi Paunun varikolla työskennelleelle asentajalle ja auton seistyä muutaman vuoden taivasalla, Reijo Bergström pelasti sen vuonna 1977 Seutulankylän Riipilässä olleeseen navettaan, joka toimi Reiskan ja erään mobilistin varastona. Seuraavana talvena alkoi auton tutkiminen ja keulapeltien purkaminen välillä 20:n asteen pakkasessa. Muuten auto tuli tehtaalta ilman tehostajia ja ylimääräisiä sähköheepeleitä, jollei kelloa ja radiota lasketa. Mukana kaupassa tuli samanlainen 9-hengen Country Sedanin raato ilman tekniikkaa ja taka-akselia. Suomi oli saanut edellisenä vuonna Porkkalan takaisin Neuvostoliitolta ja elettiin vielä sodanjälkeisen valuuttapulan ja autontuontirajoitusten aikaa. Harrastekäyttöön. myös rekisterikilpi lääninvaihdoksen myötä Halkuiseen, joten sitä perua on myös nykyään autossa oleva kilpi HZU-1. Tarinat kertovat, että syynä liikenteestä poistoon olisi ollut erään Tampereen palolaitoksen paloauton moottorin rikkoutuminen ja Paunu olisi sen kunnostuksen eduksi luopunut tekniikasta. Byrd tilasi itselleen 9-paikkaisen Ford Country Sedanin, joka oli valmistunut kesäkuun alussa Ford Motor Companyn Norfolkin tehtaan tuotantolinjalta, ja rahtasi sen saman tien Suomeen. Siinä oli ollut alun perin kuutoskone ja kolmilovinen manuaalivaihteisto. Tuon varaosa-auton historiasta ei kuitenkaan ole sen enempää kerrottavaa. Paunulla farmari palveli syksyyn 1971 asti, jolloin se poistettiin rekisteristä. Tässä vaiheessa tuli harjoiteltua. Näistä lähtökohdista ajatellen voi pitää lähes sattumana sitä, että eräs Amerikan suurlähetystössä Helsingissä työskennellyt William H. Kilparadoillakin tuli voittoja ja menestystä enemmän kuin tarpeeksi, kunnes samana vuonna AMA kielsi autonvalmistajien tukemat kilpatiimit
Lasikuituisten etulokasuojien takia eivät 1 2 3 1. Lisäksi normimaalauksesta poikettiin jättämällä katto vaaleaksi. Amerikan Rauta 4/2014 55. Kaikki etupään nivelet vaihdettiin ja takajousien sakkelit ja puslat uusittiin. Mennessä satoi vettä, eivätkä pyyhkijät tietenkään toimineet. Not Dirty Old Man -kilpi, jonka sain systeriltä 40-vuotislahjaksi. Jotkut erikoisempia kuin toiset. No tulipa edes yritettyä. Viehätysvoima puri sen verran, että neito tarkisti asian todeten, että heidän konttorillaan lyhyen kilven sarja loppui numeroon 56. Ehjänä päästiin perille. 3. Muutenkin aika vierähti mukavasti Pihlajistossa yhtenä hallivastaavista, joihin kuului myös Pitkä-Pekka Penttilä. Pihlajistossa vierähti pari-kolme vuotta, jonka kuluessa kori tiputettiin takaisin paikalleen ja ovien ja luukkujen sovitteluakin tehtiin. 2. Sytytyksestä vastaa MSD:n billettijakaja. Soppaa antaa 750 cfm Demon, jonka on "parannellut" Texasin Y-velho Ted Eaton. Korin peltihommia puuhailtiin myös ja takakyljen alaosat saivat uudet korjauspalat. Kaksisävyinen pastellisininen oli lähellä nelovisen sedanin väritystä, jollaista ei farmiin tehtaalta saanut. JPX-46 oli tunnuksena aika monta vuotta. Ihan Ruotsista asti ja takuulla oikealla koodilla tilatut palat olivatkin matkalla vaihtuneet Fairlanen vastaaviin, ollen melkein kymmenen senttiä pidemmät kuin vastaavan Custom-sarjan, johon myös Country Sedan kuuluu. Kesti vielä vuoteen 1997, kunnes tuli kiinnitettyä puuhakilvet ensimmäisen kerran autoon, ja melkein saman tien ajoimme Lohjalle viettämään kerhon 10-vuotisbileitä. lasikuituhommia ja erittäin hyvin hapantuneista etulokasuojista tehtyä muotit ja niistä sitten muoviset kurakaaret. Seuraavana kesänä kävin konttorilla hakemassa ne oikeat kilvet. Imusarjana on Blue Thunderin alkuperäistä paremmin hengittävä. Koska aikaa vietettiin paljon hallilla, tuli tietysti otettua tavalla tai toisella osaa muiden projekteihin, ja niinpä ennen kuin huomasinkaan, olinkin ruuvaamassa Pitkä-Pekan kilpureita ja oma projekti siirtyi telakalle edistymisen lopahdettua lähes täysin muutamaksi vuodeksi. Pitkä projekti. Korjauspalojen tilaamiseen liittyy pieni takaisku, joita siihen maailmanaikaan sattui enemmän kuin usein. 1987 syksyllä tuli oltua mukana perustamassa Ford-Freak Club of Finland ja 1989 kisahommat ja melkeinpä muukin harrastetoiminta keskeytyi talonrakennuspuuhien kanssa. Pihlajistossa kori nostettiin pois rungolta, tehtiin kohtuullisen mittavat rungon korjaushitsaukset ja runko hiekkapuhallettiin. Lisäpuuhaa siis peltisepälle. Takasivulasissa on tilaa tarroille. 1 984 muutimme Pitkä-Pekan kanssa yhteiseen tallikompleksiin Töölön vanhaan poliisitalliin Linnankoskenkadulle. Talven 1982 ulkosalla seisomisen jälkeen auto siirtyi juuri perustettuun FHRA:n Pihlajiston rakenteluhalliin. Hakuninmaalla katsastukset suoritettuna piti tietysti kysyä, että olisiko 57-loppuista kilpeä. Siellä Country eteni sen verran, että sisustan osat tuli verhoiltua ja melkein koko vuoden 1985 auto oli maalarilla, mistä syksyn tullen palasi takaisin uusi ehompi väri päällä. Vanteita on vaihdeltu vuosien saatossa. Moottoritilassa ei ole hifistelty. Cragarit takana sopivat 60-luvun lopun teemaan... Kokkarisen Iska tähysti satasen vauhdissa moottoritien reunaviivaa ja antoi ajo-ohjeita kuljettajalle
Ford Country Sedan ´57 etupään listat tässä vaiheessa ehtineet autoon kiinni. Ei sitten lähdetty Teivoon, vaan kunhan tunkin varrella oli ensin kammettu syylari moottorin pyörivistä osista irti, matka sai jatkua kotipihalle. Siivet ovat maltillisemmat kuin useissa muissa aikakauden merkeissä. Ehkä hyvä niin, sillä lähdettäessä 2000-luvun alkuvuosina syksyn Teivon swappiin, Country lipesi käsistä räntäsateen liukastamalla Mäkelänkadulla. Hippitunnelmaa jatkettiin kukallisella pitsimaalauksella.. Siellä suoritetun särkyneiden osien irrottamisen jälkeen matka jatkui Haagassa sijaitsevalle vuokratallille, jossa purku-urakka jatkui. Perää hallitsevat Fordille tyypilliset pyöreät takavalot. Alkuperäinen SF-kilpi kulkee edelleen mukana. Meikäläinen pyöräytti Countryn näyttävästi Mäkelänrinteen kohdalla ensin keula edellä ratikkapysäkin rautoihin, joista seurasi sujuva pyörähdys niin, että peräkin sai tuntea samaisen pysäkin aitatolppien tehon. Mäkelänkatu on kohtalokas ’57-mallivuoden Fordeille, Loirihan kolautti Laakso-vainaan Fordin Mäkelänkadun puihin joskus silloin ennen vanhaan. Näiden lisäksi toinen runkoaisa oli siirtynyt kuutisen senttiä sisäänpäin lähemmäksi toista aisaa. 56 Amerikan Rauta 4/2014 Katon maalausteema otettiin takalasin Fucking Hippies -tarrasta. Tappioiksi laskettiin hieman ruhjoutunut apparin puolen lokasuoja, keulakolmiopala, syylari, molemmat puskurit sekä alempi takaluukku
Toivottavasti sillä ei enää ole ainakaan edessä yhtä pitkiä seisotusjaksoja kuin silloin 80- ja 90-luvuilla. Taka-akselina toimivaan alkuperäiseen 3.56-välitteiseen lukottomaan 9-tuumaiseen on 80-luvun alkupuolella vaihdettu vetoakselin laakerit ja joskus myöhemmin se on kerran säädetty. Kari B. Katon muu kuviointi on saanut virikkeitä takalasin Fucking Hippies -tarrasta. Kiitos: Kaikille, jotka ovat joutuneet apua antamaan. Tilalle asennettiin Lokarin pitkä lattiakeppi. Laatikko vaihtui muutama vuosi sitten kolmeportaisesta Ford-O-Maticista C4:een ja samalla poistettiin rattivalitsin. Näillä eväillä reissattiin vuoteen 2010 asti, jolloin oli jo aika tehdä jotain farmarin ulkonäölle. Samalla kaikki listatkin löysivät oikeat paikkansa. Katto sai osakseen sekä flakea että pitsikuviota. Liekit pysyivät yllättävän hyvin ja seuraavana kesänä tuli taiteltua straippipensselillä samat viivat ihan oikealla maalilla. Muutenkin maalaukseen panostettiin, vuoden 2004 Cape Feariin retkeillessä Juize veti keulaan liekkien ääriviivat punaisella rasvakynällä. Kävi Sirkun kanssa toteamassa työmaan, ja 2011 keväällä Country Sedan sai hieman pirteämmän ulkokuoren säilyttäen kuitenkin perustyylisen kaksiväriteeman. Se oli muuten asia, joka häiritsi Ekiä enemmän kuin vinossa ollut runkoaisa. Moottoreita on aikojen saatossa vaihdeltu ja keulalla on viime vuosina ollut ’59-mallinen 292 tasapäämännillä, kohtuullisen kireällä nokalla ja fenderwell-peltisarjoilla. Renkaat: Edessä 195x65 R15, takana G60-14. Moottori: 292 cid Y-Block V8, Blue Thunder -imusarja, 750 cfm Demon-kaasutin, MSD:n billet-jakaja, kireä nokka, Fenderwell-peltisarjat. Jarrut: Torino/ Rancheron levyt edessä, vakiorummut takana. F aktat Ford Country Sedan ’57 • Omistaja: Jykä Peltonen, 55 • Paikka: Helsinki. Konepellin keulamerkki joutui kiillotuksen yhteydessä johonkin käsittämättömään piiloon, mikä ei ole vieläkään selvinnyt. Jossain kohtaa tallille olivat kulkeutuneet ehjemmät puskurit ja muitakin pisteosia. Hyllyssä odottaa levylukko ja uudet laakerit seuraavaa kunnostusta. Samainen pitsikuvio jatkuu myös listojen välissä ja eloksoidut alumiinipellit sai siirtää varastoon. Voimansiirto: C4-automaatti, alkuperäinen 9” perä 3.56-välityksellä. Amerikan Rauta 4/2014 57. Vanteet: 15” Slot Magit edessä, 14” Cragar S/S takana. Alusta: reilusti alkuperäistä jämäkämpi kallistuksenvakaaja. Miten Country Sedanin tarina jatkuu, jää nähtäväksi. Pellit suoriksi. Jossain kohtaa auto siirrettiin Parnilan Ekin hoteisiin. ”Alkuperäinen” vuoden ’60 Courierin 292-kone pattimännillä ja kohtuullisen kireällä nokalla toimi viime kaudella Hollow Head -alteredin vapaahengittävänä varamoottorina kilpurin turbo-Y:n räjähdettyä. Eki suoristi rungon, korjasi jonkun varaosakeulakolmioista ja istutti ovet paikalleen paremmin kuin ne ovat koskaan meikäläisen aikana siinä olleet. Parnilan Eki suoristi rungon, korjasi jonkun varaosakeulakolmioista ja istutti ovet paikalleen. Etupään rumpujarrut on vaihdettu Torino/Rancheron levyihin ja kallistuksia vaimentamaan asennettu alkuperäistä reilusti jämäkämpi vakaaja. Seuraavana keväänä auto niputettiin taas kulkevaan kuntoon ja ulkonäköä ehostettiin kilikalimaaleilla
N E N I Ä K Ä 58 Amerikan Rauta 4/2014
s s utorvet n ä a m a p t u a s n a u n t s u u s u k m n samalla terimpaan a s a n t s o i k m t a u t l p säkkäitä. Kuka on näet m t a t r h o u p j S ö y m t uautoja ja ä k e k r i p Ä . I SS Ä P EN a Erkkilä utta tätä m , ä d e i t n miestä. E a a t s t vuosi u u m n ä u ä t t k l u e u p ’02. ö a y o s Dodge Ra kyään se sietää var y ä N i . i y t n s a y i p r vuode s u o u l s nteet u a ja keski j u t n i sylkee jää l a t l oksi tiputtavat Teksti: K unen • Ku immo Janh vat: Tuukk Amerikan Rauta 4/2014 59
Pyöräily paremman puoliskon kanssa hoituu 1100 turbo-Gikserillä ja Yamaha Viragolla, eli valinnanvaraa todella riittää. Pähkäiltyään asiaa aikansa mies laittoi tilaukseen Skyjackerin 6” korotussarjan ja 37” Maxxisin Creepy Crawlerit. Grööni mietti, että pakko saada lisää korotusta, mutta kysymys kuului,. Musta ja vihainen 5,9-litraisella Cumminsin dieselillä varustettu ’02 Sport Ram. Sen jälkeen pihasta on löytynyt vain oikeita autoja, eli 60 Amerikan Rauta 4/2014 Pitäähän oman pässin olla isompi kuin naapurilla. ’03 Dodge Ram tuntui aluksi isolta henkilöautoihin verrattuna, kunnes eräänä päivänä tienoon täytti pientä maanjäristystä muistuttava mörinä. Ei muuta kuin paperit kuntoon ja kohti Ylöjärveä.” Kun oikean genren Ram oli saatu kotitallille, aloitti Grööni välittömästi suunnittelun sen korottamiseksi, sillä pitäähän oman pässin olla isompi kuin naapurilla. Pässin lisäksi siellä majailee ’64 Buick, ’10 Camaro SS, ’87 Caprice, ’02 Lincoln-limusiini sekä avovaimon ’96 Blazer. ”Minun rakkauteni isoihin jenkkiautoihin syttyi 16-vuotiaana, kun firman pihaan pärähti Ford F250, isoilla 35” kumeilla ja 3” korotuksilla oleva mörkö. Bemari tuli ja kahden päivän päästä lähti. Se oli siinä! Siitä päivästä lähtien tiesin, että vielä jonain päivänä omaan pihaanikin tulee iso, ruma mörkö”, Grööni muistelee. amerikkalaisia.” Pienempi kuin naapurilla. Grööni löi saman tien pikku-Ramin sarvet kohti Seinäjokea, missä auto sijaitsi, ja lähti oikean pässin hakuun. ”Perille päästyäni totesin, että siinä se nyt on. Säännön vahvisti luonnollisestikin poikkeus: ”Hommasin tyhmänä talviautoksi 750 BMW:n, kun 400 cid Malibulla ei kuulemma voinut ajaa talvea. Dodge Ram Sport ’02 H ihnatekniikkaa ja Villa Maria Limousinea Ylöjärvellä pyörittävän Gröönin tallista löytyy hyvä kattaus isojen poikien leluja. Kerran virheen voi antaa anteeksi, mutta ei toiste. 18-vuotiaana hänen ensiautonsa oli ’64 Chevy Malibu ja sen jälkeen kortit olivat selvät. Kotipihaan ei tulisi hankittua enää muita kuin jenkkivalmisteisia autoja. Ennen oman pässin löytymistä mies kokeili monia autoja. Setti on semmoinen, että lelupäivä saisi olla paljon useammin kuin kerran viikossa. Ilman miettimistä, kysymyksiä tai puhetta hyppäsin ulos autosta ja sanoin myyjälle, että minä otan tämän. Farkkujenrepijä. ”Kuuntelin, että mikä viddu tuolla lailla jyrisee ja totesin, että naapurin setä, ”Uazman” Klaus, tuli töihin isolla korotetulla punaisella pässillä. Siinä ei sitten tarvitse miettiä, kummalla puolella aitaa se ruoho olikaan vihreämpää. ”Niiden jälkeen oma pässini kasvoi isommaksi kun naapurin, mutta eihän se riittänyt, ei alkuunkaan”. Siinä ei sitten tarvitse miettiä, kummalla puolella aitaa se ruoho olikaan vihreämpää. P ässin käyttötarkoitus siirtyi pikkuhiljaa työautosta harrasteautoksi. Ensimmäisen oman pässin Grööni löysi Tampereelta. Tässä kohtaa alemmuuskompleksin kärsittyäni laitoin oman pikku-Dodgen myyntiin ja ryhdyin metsästämään vanhempaa korimallia.” Sopiva kohde löytyi aktiivisen ja pitkän Nettiauton seurailemisen tuloksena
Kontti auki, ja siinä ne rinkulat olivat. Vaikka Offroadtarvikkeen omistaja pitikin minua hiukan suuruudenhulluna, oli hän kuitenkin pohjimmiltaan aivan innoissaan pässiprojektistani.” Ikuisuudelta tuntunut odotus palkittiin lopulta eräänä aamuna, jolloin rekkakuski soitti ja tiedusteli, olisiko Grööni työpaikallaan. Vilkku vasemmalle ja kurvaus pihaan. ”Sen jälkeen auto rupesi jo näyttämään maasturilta. Useimpien mielestä se alkoi jo muistuttaa monsteriautoa, mutta ei minusta. Renkaat purettiin rekan kyydistä ja Grööni kiikutti ne viivana Rengas-Setille. Lisää piti saada. Lokariongelma ei kuitenkaan ratkennut, eivätkä renkaat edelleenkään mahtuneet paikoilleen kunnolla. Renkaat eivät mahtuneet kääntymään kunnolla. Grööni otti yhteyttä kyseiseen pajaan ja kertoi tarpeistaan. Amerikan Rauta 4/2014 61. Ongelmia oli, mutta niistä selvittiin, ja lopulta hän sai tilattua mieleisensä korotussarjan. S euraavaksi katseet suunnattiin jenkkifoorumeille, joilla gurut kertoivat pajasta, joka teki mittatilaustyönä isoja korotussarjoja. Samalla lähtivät myös astinlaudat ja pässille tuli erikoinen tapa rikkoa farkut ihmisiltä, jotka yrittivät nousta siihen”, Grööni valottaa. ”Asentajan kahden sormen murtumista lukuun ottamatta homma meni ihan niin kuin pitikin. Odotus oli päättynyt ja fiilis oli kuin lapsella jouluna. Voimasavut syöksyvät tavaalle viiden tuuman paksuisista pystyputkista. että miten. Ei tarvetta salikortille. ”Kyllä! Ei muuta kuin soittoa Offroadtarvikkeeseen ja isoja renkaita tilaamaan. Creepyt pois vanteilta ja Rockerit tilalle. Sekunnit tuntuivat tunneilta, mutta odotettuaan vesisateessa puoli tuntia alkoi horisontissa näkyä rekan valot. Puhelun päätyttyä Gröönin työnteko loppui siihen paikkaan. Juteltuaan viisaampien kanssa ja etsittyään netistä vinkkejä päätti hän asentaa edellä mainitun setin lisäksi 2,5” leveling kitin. Rockerit olivat saapuneet Ylöjärvelle. Vaikka farkkuja meni parhaimmillaan parit kappaleet kuukaudessa ja lisäksi naisystävällä hermot jouduttuaan parsimaan niitä kasaan, eivät astinlaudat palanneet. Se sisälsi kuvia minun korotussarjastani kasattuna samanlaisen pässin alle, kuin itselläni on, ja se oli hurjan ison näköinen. Ensimmäinen reaktioni oli, että oho, sehän kasvoi! Ajoin auton ulos hallista ja suuntasin koeajolle, mutta heti ensimmäisessä risteyksessä tuli ongelmia. Hänellä kun oli kyydissään 400 kiloa painava lava Amerikasta ja toimitusaika olisi 30 minuutin päästä. Ei muuta kuin pässi pajalle, lekaa, rälläkkää ja kaikkia muita kaluja, jotta lokareihin saatiin lisää tilaa. Vuoden odotus palkittiin ja korotussarja lähti kohti Suomea.” Grööni kertoo hurahtaneensa jenkkiautoihin jo 16-vuotiaana. Gröönillä oli onneksi asiaan helppo ja ainakin häntä itseään miellyttänyt ratkaisu: korotetaan! Keulalla pönöttävä pässi matkustaa nykyään huomattavasti korkeammalla kuin tehtaalta lähtiessään. ”Useiden kysymysten ja mittausten jälkeen Amerikasta saapui sähköpostia. Asiallisen palvelun tuloksena tilasin söpöt ”pienet” pyöreät Pittbull Rockerit. Netti auki ja miettimään korkeampaa kombinaatiota.” Lääkkeeksi valikoitui tällä kertaa isommat renkaat ja apu löytyi Offroadtarvikkeesta. Tällä hetkellä hänen tallissaan on Ramin seurana ’64 Buick, ’10 Camaro SS, ’87 Caprice, ’02 Lincoln-limusiini sekä avovaimon ’96 Blazer
”Vaikka pässiin onkin kulunut rahaa jo pie- nen omakotitalon verran, niin on minulla vielä suunnitteilla muutamia tuumia lisäkorotusta ja isompaa rengastakin”, Grööni kuittaa. Pässi on saanut massiivisemman mustan maskin, uusia alustan osia, isompaa turboa ja syöttöpumppua, isompia pakoputkia sekä pisteenä i:n päälle viisi kappaletta veneen sumutorvia katolleen. Moottori: 5,9 l Cummins-diesel. Dodge Ram Sport ’02 Kun sarja saapui Suomeen, alkoi sen ihmettely kaverin pajalla. Korimuutokset: Spider-valot, 5” pystyputket, levitetyt lokasuojat, astinlaudat poistettu, muovinen lavakaukalo. Kuvausten jälkeen tallissa on nimittäin taas vaihteeksi tapahtunut. Yhdeksän kuukauden odottamisen, rakentamisen, tappelemisen ja veren roiskumisen jälkeen pässi oli kuitenkin valmis ajoon.” Ensimmäinen ajokerta oli arvatenkin ikimuistettava. Alusta: Korotustarvikkeet ti- 62 Amerikan Rauta 4/2014 lattu mittatilaustyönä isosta maasta, Tuff Countryn tukivarret, 3” body lift (sen verran korkea, ettei kannata alle 3,2 m parkkihalleihin tai siltojen alle yrittää). ”Siitä alkoi sitten puuttuvien osien tilailu – tukivarsia, kardaanin pidennystä ja kaikkea muuta pikku sälää. Näin totesi eräs 190-senttinen ja 110-kiloinen voimanostaja. Teho: Aina liian vähän, mutta sen verran, että isommatkin pyörät saa kyytiä. Astinlaudattomaan autoon nouseminen kun vaatii vetreää liikkumista. Ihmisten ilmeet, osoittelu ja ihmettely saivat väkisinkin hymyn nousemaan Gröönin huulille, vaikka ajo-ominaisuudet olivatkin kamalat, meteli järkyttävä ja rattia sai vääntää kaksin käsin tosissaan. Olen itsekin keskivertoa pidempi, mutta ainoastaan hiusten harja yltää sivupeiliin maassa seisoessani.” Joku lukijoista on jo saattanut tehdä diagnoosin, että Grööni kärsii jonkin sortin suuruudenhulluudesta. siinä vielä kaikki. Kiitos: Isälle, Jannelle, Jarille, Janille ja naapurin sedälle Klaussille.. Heille todettakoon, että ei Tummanpuhuva sisusta on pääpiirteissään vakioasussa. Sisälle noustessa moni on repinyt pelihousunsa ihan kirjaimellisesti. ”Ei tarvitse salilla käydä, sillä kädet kasvaa kun tällä ajaa. Vanteet: Eagle Alloys 10x16”. Kyseessä oli tyypillinen bolt on -sarja: mikään ei mennyt paikalleen ilman väkivaltaa ja puolet osista puuttui. Isommatkin miehet näyttävät nykyään pieniltä pässin rinnalla. ”Ja todettakoon loppuun vielä, että värillä tai koolla ei ole mitään väliä, kunhan on iso ja musta!” F aktat Dodge Ram Sport ’02 • Omistaja: Grööni • Paikka: Ylöjärvi. Voimansiirto: Vahvistettu automaattilaatikko, neliveto. Renkaat: Vähän isommat Pittbull Rockerit
02-7347 673 TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Tiedustele tarpeidesi mukainen paras vaihtoehto autoosi joko puhelimitse (Ark 8-17, La 10-14) tai ota yhteyttä sähköpostitse.. GM, Dodge, Ford Tekninen neuvonta 0600 134 33 (1,30 € min+ pvm) www.dtech.. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. Kuttilan Autolasi Oy Myynti/orders +358 40 502 0587 Kauttamme amerikkalaisten autojen diesel-laitteet sekä viritystarvikkeet. | west?x@netikka.. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. • Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. • Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. KUUSJOKI • Puh. Lastutukset ja ohjelmoinnit Alfasta Volkkariin Tunerit Suuttimet Turbot Pakoputkistot Siirtopumput Syöttöpumput EGR Deletoinnit Partikkeli suodattimen poistot/DPF Deletointi jne. 050-523 9955 • SEINÄJOKI AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! • Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. Everything from the land where everything is bigger WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM PUH. (06) 364 1406 www.west?x.. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista
ä t l y d a Lneidille 64 Amerikan Rauta 4/2014
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Buick Century ´55. Tavallinen näky rottahenkisen laitteen puikoissa on karu äijä, mutta harvemmin ratin takaa löytyy nuori ja kaunis vaaleaverikkö. Amerikan Rauta 4/2014 65. Sulkavalainen Nina Rinkinen on piristävä poikkeus rottagenren kannattajana
Jossakin kohtaa Elizan kauppareissujen lomassa Buickin matkamit-. Ulkoasu oli lievästi Buick on ulkoasultaan täysin alkuperäinen, todennäköisesti maalipintaa myöten. 66 Amerikan Rauta 4/2014 Buickin verhoilu on alkuperäisasussaan. Nuoren naisen harrastuskuumeen pahenemisesta kieli rohkea urakka Volvon maalaamiseksi. Poikaystävä Mika Auvisen avustuksella Nina hioi Volvon peltipuhtaaksi. Papereiden perusteella auton on ostanut uutena Eliza Cash marraskuun 15. Moottorissa oli alkuperäinen 4-kurkkuinen kaasutin, jonka myyjä oli juuri kunnostanut. Ninan visio Buickista oli selvä, ja auto ha- ettiin parempaan talteen. Haave toteutui viimein 2010, kun neitokainen hankki itselleen 80-luvun Chevrolet Caprice -piilofarmarin perinteisellä 305 cid ja TH200 -paketilla liikkuvana. Helmojen paikkaus on tarkoituksella jätetty näkymään rottatyyliin kuuluvasti. Pihaan tuli Volvo Amazon vuodelta ’64. Hieman aikaisemmin neito oli myynyt rakkaan Mazoninsa pois sijoittaakseen saadut hynät jenkkirautaan. Buick oli tuotu maahan tammikuussa 2010 ja se liikkui omin voimin alkuperäisen 322-kuutiotuumaisen Nailheadkoneen voimin. päivä vuonna 1955 New Jerseystä. Jenkit mielessä. Rispaantunutta istuinverhoilua suojaamaan on viskattu väritykseen sopivat räsymatot. Ninan ensimmäinen käyttöauto oli ajan patinoima Opel Kadett B vuosimallia ’73. Omien sanojensa mukaan Nina pitää kuitenkin virallisena jenkkiautoiluun siirtymisenä heinäkuuta 2011. Nailheadin jatkona oli perinteinen Dynaflow–laatikko, jossa myyjä kertoi olevan lievän toimintahäiriön, joka ilmeni peruutusvaihteen uupumisena. Sitkeänä naisena Nina ei luovuttanut, vaan Chevyä työstettiin jälleen Mikan avustuksella uutta oppien. Ympärivuotisena käyttöautona Kadetti herätti runsaasti huomioita silloisen kotipaikkakunnan katukuvassa. ilmaistuna ajan patinoima, ja vaikutelmaa tuki myyjän kertomus siitä, että auto olisi alkuperäisasussaan. Vanhoista dokumenteista kävi ilmi neitokaisen olevan auton toinen varsinainen omistaja, jos välittäjiä ei huomioida. Buick Century ´55 N uoresta iästään huolimatta sulkavalainen neito on ehtinyt terottaa kynsiään autoharrastuksen parissa jo useamman vuoden. Ninalle tullessa Chevy oli hädin tuskin ajokuntoinen, ongelmia oli erityisesti polttoainepuolen kanssa. Niinpä hän selaili innokkaasti netissä olleita autojen myynti-ilmoituksia, kun katse osui Lapinjärvellä myynnissä olleeseen 2D ’55 Buick Centuryyn. Ulkoasu oli lievästi sanottuna ajan patinoima. Mazoniin tehtiin porukassa tarvittavat peltityöt ja pohjat, jonka jälkeen pintaan ruiskutettiin kaksivärimaalaus, alaosasta tuli mustaksi ja katosta valkoinen. Euroharrastimilla alkuun päässeen Ninan mielessä kyti kasvava halu omasta jenkkiautosta. K otona Nina penkoi auton mukana tulleita papereita. Hauska sattuma on, että myös auton alkuperäinen omistaja on ollut nainen. Reilua vuotta myöhemmin Nina otti harrastuksessaan harppauksen eteenpäin ja vaihtoi Kadettin astetta vanhempaan kulkineeseen. Cashin vanha. Kuvien perusteella auto näytti juuri siltä mitä Nina oli etsinyt. Kuvien perusteella auto näytti juuri siltä mitä hän oli etsinyt
Lämpö- ja laatikkohuolia. Syyläri jouduttiin päivittämään uuteen alumiiniseen lämpöongelmien selättämiseksi. Moottorin kehrätessä kuin kissa alkoivat lämpöongelmat, joita elvytettiin huuhtomalla ruosteen tukkima jäähdytysjärjestelmä useaan kertaan. Ruostetta olikin kertynyt sinne Nina ei pelkää sukeltaa konepeiton alle. Samalla koneen muukin yläkerta käytiin läpi. Remonttia helpottivat kaupassa mukana tulleet uudet jarruosat, joten ainoat hankittavat kilkkeet olivat uudet jarruputket. Buickin henkiin herättely aloitettiin ajo- ja katsastuskuntoon laitolla. ”Jokainen kilometri on nautinto”, Nina tuumaa. Voimanlähteenä on edelleen alkuperäinen 322 cid Nailhead nelikurkkuisella kaasuttimella. Kun hillitsimet olivat iskussaan, otettiin työn alle yskivä moottori. Peltitöitä seurasi täydellinen jarrujen läpikäyminen. Mineraaleiksi muuttuneita kohtia löytyi myös takajalkatilasta ja takapaksista sekä pyöränkoteloista. Projektoinnin toteutuksessa avuksi kutsuttiin jälleen avopuoliso Mika, jolla on astetta runsaammin kokemusta jenkkiautoista. Käyntihäiriötä myyjä oli arvellut pelkäksi säätöongelmaksi, mutta todellinen syy selvisi varsin pian sylinterinkansien irrotuksen jälkeen. tari oli pysähtynyt osoittamaan 74 000 mailia, mutta todellista ajomäärää voi vain arvailla. Venttiilinohjurit olivat irronneet muutamasta pytystä ja pudonneet alas estäen osaa venttiileistä sulkeumasta kunnolla. Ensimmäiseksi työn alle otettiin ruoistevauriot, joita tiedettiin olevan lähinnä helmoissa. Alakertaan ei koskettu, koska sylinterit vaikuttivat virheettömiltä. Projektin aikana tekniikka on tullut tutuksi. Etsinnöistä huolimatta Mika ja Niina eivät onnistuneet paikallistamaan tarvittavia osia, jolloin avuksi otettiin kikka B – paikallinen koneistajavirtuoosi lupautui korjaamaan vanhat ohjurit. Buick toimii kesäisin Ninan päivittäisenä käyttöautona. Amerikan Rauta 4/2014 67. Pintapelleiltään Buick oli kohtalaisen hyvä
Vuosien seisominen oli tehnyt tehtävänsä vanhaan jäähdyttimeen ja turhan korkeat moottorin lämmöt saatiin aisoihin vasta vaihtamalla keulalle uusi alumiinijäähdytin. Buickia päästiin tarjoamaan leimalle alkukesästä 2012, ja leima lävähti paperiin kerrasta, tosin lievien lämpöongelmien saattelemana. Moottori: 322 cid Nailhead V8. se mihin Nina autossaan ihastui, eikä mieli ole ainakaan vielä muuttunut. Voimansiirto: Dynaflow-automaatti. Samalla jousitus vaihtuu ilmapusseihin, jolloin ajokorkeus saadaan entistä asenteellisemmaksi, vaikka asennetta Buickissa piisaa jo nyt yllin kyllin. Alkuperäinen suunnitelma oli korjata Buickin alkuperäinen pakkivikainen laatikko, mutta varsin pian sen avaamisen jälkeen oli selvää, että tilanne korjautuisi vain vaihtamalla laatikko toiseen. 68 Amerikan Rauta 4/2014 Korimuutokset: Kori ajan muokkaama. Vanteet: Ruosteiset peltivanteet. Jarrut: Kunnostettu. Edellinen remonttireiska oli ilmeisesti kiinnittänyt pakin pannan lukkomutterin huolimattomasti ja se oli päässyt irtoamaan tehden täydellisen tuhon askissa. melkoinen määrä. Juuri rähjäinen ulkonäkö oli F aktat Buick Century ´55 • Omistaja: Nina Rinkinen • Paikka: Sulkava. Positiivisen palautteen määrä on runsasta ja uteliaita riittää. N ina ja Mika ovat erittäin tyytyväisiä rotta-Buickiin. Ninan Buick on niin sanottu nelireikämalli. Renkaat: Alla. Juuri rähjäinen ulkonäkö oli se, mihin Nina ihastui. Hyvä, käytetty vaihteisto on alkanut jälleen oikutella, eikä tilalle enää hankita kolmatta samanlaista, vaan tarkoitus on päivittää koko tekniikka perää myöten Chevyn osilla lähitulevaisuudessa. Tilalle etsittiin hyvä käytetty. Centuryn korilinjat ovat erittäin onnistuneet. Alusta: Vakio. Jos ulkoasu onkin tarkoitus säilyttää nykyisessä asussaan, niin tekniikkaan tullaan paneutumaan jatkossa isomman päivityksen merkeissä. Patina Buickissa on aitoa, minkä jäljitteleminen yhtä tyylikkäästi on lähes mahdotonta. Lokasuojan portholet ovat Buickin tavaramerkki. ”Tapahtumissa yleisimmin esitettyjä kommentteja ovat onko tuo tullut ajamalla tänne ja ettehän vaan aio maalata tuota”, Nina nauraa. Buickia ei ole tarkoitus maalata tai kunnostaa ulkoasultaan. Buick Century ´55 Buickin kromit ovat syöpyneet New Jerseyn sateissa melko syville kraatereille, mikä lienee säästänyt auton pussihousuporukan museontimietteiltä. Kyljen rosterilista korostaa ikkunalinjan muotoa.. Pään kääntäjä. Teho: 236 hv. Sisusta: On. Buickia ei ole tarkoitus maalata tai kunnostaa ulkoasultaan. Ajo-ominaisuudet ovat hyvät ja auto kääntää katseita missä ikinä liikkuukin
Nyt rohkeasti kokeilemaan! Tapahtumissa mahdollisuus vapaisiin kiihdytysvetoihin myös sarjan ulkopuolisille autoille sekä moottoripyörille. kAtU- KIIHDYTYSSARJA Stirwell Oy Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. KIIKALA BURNOUT PARTY, RIVERSIDE TIMERS Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi. Tällä kaudella myös nelivetoiset autot on sallittu B-luokassa (= alle 4-litraiset ahdetut). MOTOPARK RADALLE.COM FESTIVAL 9.8. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi 2014 3 perinteistä harrastekiihdytystapahtumaa yhdistää voimansa ja tarjoaa harrastajille rennon tavan harrastaa kiihdytystä. 14.6. Jokaisella autolla on tarina. HYVINKÄÄ NNC STREET SLIDE, NNC HYVINKÄÄ 20.7. Meiltä nyt myös MEGUIARS- autonhoitotuotteet
Verenpunain 70 Amerikan Rauta 4/2014
Amerikan Rauta 4/2014 71. Maarianhaminalainen Conny Johns rakensi ensimmäisen oman Harrikkansa 14 vuoden omistamisen jälkeen nykyiseen kuosiin, jossa se esiteltiin ensimmäisestä kertaa näyttelyssä manner-Suomen kamaralla. Se vakuuttikin niin Kustom Kulture Show´n yleisön kuin tuomaritkin. nen lapiopää Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen H-D FXE Super glide ’82
H-D FXE Super Glide ’82 M Oxblood red on mattamaalin sävyn nimi. Häränveren punaista ja kermaa. Edellinen Connyn käsissä valmistunut pyörä oli pitkälle viimeistelty ja näyttävästi maalattu sininen Sporty. Se ensimmäinen oma H-D. Tuolla Kustom Kulture Show -reissulla kuvasimmekin jutun Harrikan. L ähtökohtana rakentelussa toimi ’82-vuosimallin FXE. Kaiken kaikkiaan pyörä on nyt varmasti luotettavampi kuin tehtaalta rullatessaan, olivathan tuon ikäluokan Harleyt 72 Amerikan Rauta 4/2014 Keulana on omavalmisteinen springer WLA-sotapyörän modifioidulla stongalla. Se yhdistettynä kermanvalkoisiin vanteisiin ja pinstraippeihin luo hyvän kontrastin, jossa käsityön korkea aste erottuu näyttävästi. Pyörää ei ollut vielä silloin keretty rekisteröidä maahan, ja se oli kutakuinkin alkuperäisessä kunnossa. Oman mallin mukaan valettu satula ja vaihdekeppi ovat vain osa tämän pyörän uniikeista osista. Nykyinen ulkoasu on ollut valmiina vuoden päivät, mutta Kustom Kulture Show oli sen ensimmäinen näyttely. Conny teki itse niihin valumallit puusta ja muista helposti työstettavistä materiaaleista, ja ruotsalainen valimo toteutti lopulliset osat alumiinista. Kun hän lähti hahmottelemaan seuraavaa pyöräänsä, vaihtui kiiltävä maalaus yksinkertaiseen mattaväriin muun viimeistelyn jäämättä kuitenkaan unohduksiin. Satulan hän halusi myös valaa itse, mutta hyvät mallit olivat hakusessa, ja esimerkiksi maatalouskoneen penkit olivat tähän tarkoitukseen liian massiivisia ja epämukavia. Tästä voidaan katsoa alkaneen merkin uuden nousun. Rengaskoot ovat samat kuin pyörässä oli tehtaan jäljiltä.. Kyseessä oli ensimmäinen vuosimalli sen jälkeen kun tehtaan johto osti firman itselleen monialayritys AMF:lta. Ennen nykyistä stuukkia se on nähnyt jo yhden rakentelukuosin, jossa se oli ajossa viitisen vuotta. Vaihdelaatikko on rempattu hyviksi tunnetuilla vakiotyyppisillä osilla. Koska miehen ja kipsin välissä ei ollut muuta kuin ohut muovifolio, on sopivuus paras mahdollinen. T ekniikaltaan pyörä on melko vakio 80-kuutiotuumainen Shovel. Joskus vähemmän on enemmän, kuten tässä tapauksessa, ja yksinkertainen maalausteema tuo hyvin esiin rakentajan taidot ja näkemyksen. Samalla tuli havaittua, että kipsi kovettuessaan lämpenee melkoisesti. aarianhaminassa asuva Conny Johns on ollut rakennellut kaksipyöräisiä jo pidemmän tovin. Ensimmäisena pyörää katsoessa osuvat silmään sen monet alumiinista valetut uniikit osat. Tämä pyörä oli Connyn ensimmäinen Harrikka, jonka hän osti vuonna 1999 toiselta ahvenanmaalaiselta, joka oli tuonut sen Ruotsista. Conny on itse tehnyt koneen uusiksi Wisecon korkeapuristeisilla männillä ja jyrkemmillä nokilla, bensan ja kipinän saantia sekä öljynkiertoa on parannettu myös. Tänä talvena Conny teki kuitenkin ensimmäisen matkansa näyttelyyn manner-Suomeen. Muotinvaluvaihe sai aikaan myös sen, että asuinkumppanilla käväisi mielessä epäilyksiä Connyn mielenterveyden tilasta. Homma ratkesi tekemällä kipsimuotti ja istumalla sen päällä, kunnes se jähmettyi. Ahvenanmaa on tunnetusti pullollaan hienoja pyöriä ja autoja, ja nyt kun pää on saatu avattua, toivotaan että tulemme näkemään niitä entistä enemmän mantereen näyttelyissäkin
Satulan lisäksi näkyvimpiä valimossa tehtyjä osia ovat vaihdekeppi ja akun suojalevy. Valmistusmenetelmä ei ole valu, mutta materiaali on kuitenkin alumiinia. Tankin kyljessa olevat listat on myös valmistettu alumiinitangosta työstämällä kuten vaihdekepin nuppikin. Molemmissa päissä on 16” renkaat ja tarvikelevyjarrut. Runko on säilynyt myös melko vakiona, vain takaosa on muutettu jäykäksi ja etupää on kokonaan itse tehty springer-tyyppinen WLA:n (sotapyörä) modifioidulla stongalla. Niistä osoituksenahan hänellä oli näytillä samalla kertaa peräti kaksi harvinaisen hienoa pyörää. Satulan lisäksi näkyvimpiä valimossa tehtyjä osia ovat vaihdekeppi ja akun suojalevy. 73. Täysmatta oxblood red -väri kermanvärisillä pinstripeilla sointuu täydellisesti suurimmaksi osin luonnollisella pinnalla oleviin alumiiniosiin, eikä helposti tule mieleen parempaa yhdistelmää tähän pyörään. Myös ilmanpuhdistin on Connyn valmistama. Tankin kyljissa on merkit, joita tehdas käytti ’40-47, koristelistat niiden ohella olivat ohjelmassa ’41-47. Äänenvaimenninkin on alumiinivalua, muttei kuitenkaan samaa alkuperää kuin muut vastaavat osat pyörässä. ’33-mallisen Husqvarnan äänenvaimennin on kuin kotonaan Connyn itse valattamien osien seurassa. Akun suojakotelossakin on samantyyppistä poimutusta. Syytä olisi siis hieman leveämpäänkin virnistykseen. surullisenkuuluisia huonosta laadustaan. Täl- lainen ratkaisu ei riko stongan old school -ilmettä. Etujarrukahvan yhteyteen ei tullut normaalia jarrupääsylinteriä, vaan vaijeri, joka käyttää takapääjarrusylinterin yhteyteen sijoitettua etujarrusylinteriä. Se on nimittäin alkuperäinen Husqvarna-moottoripyoran osa vuodelta 1933. Tässä pyörässä listat on kuitenkin valmistettu alumiinitangosta itse. Kustom Kulture Show’ssa heltisi pytty rakentelun korkeasta laadusta. Myös Elmiassa on tullut Best in Show -pytty Connyn Sportylle. Tehtaan listoihin verrattuina ne ovat hieman pulleammat. Samaa mieltä oli myös Kustom Kulture Show’n jury, joka jakoi Connylle henkilokohtaisen Craftsman awardin poikkeuksellisen kattavista kädentaidoista. Jalkahallitsimet ovat kauttaaltaan omistajan valmistamat
Ulkonäkö ei valehtele, se on tosiaan Fuckin’ Hippiesin uusi keikkabussi, jonka väritys mukailee tarkalleen sen vanhan, reilusti isomman bussin maalausta maalattuja miljardöörivalkosivuja myöten. C ar Show Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen Vaikka boikotti-ilmapiiri oli vahvasti havaittavissa tämänvuotisesta American Car Show’sta etukäteen puhuttaessa, ei sen voi sanoa näyttelykalustossa näkyneen. Tietämättä autojen tarkkaa lukumäärää jäi vaikutelma, että niitä olisi itse asiassa ollut viimevuotista enemmän, eikä tasossakaan valittamista ollut. Näyttelykävijöiden määrään 30 euron hintaisella lipulla sen sijaan oli selvästi vaikutusta, ja ilmoitettu 56 000 kävijän määrä tuntuu vähintäänkin optimistiselta, kun väkeä näytti halleissa olevan korkeintaan puolet huippuvuosien määrästä. 526-kuutuituumaisella Keith Black Hemillä varustettu ”Mental Breakdown” VW -kilpuri kuuluu niihin laitteisiin, jotka eivät varmasti jätä ketään kylmäksi. Hauska seikka oli se, että koko projekti oli täydellinen yllätys sen ohjaimiin pääsevälle jälkikasvulle. 74 Amerikan Rauta 4/2014. Tämä ’32 roadster oli rakennettu 2007-mallisesta Honda-mönkijästä. ’90 Starcraft Vania liikuttaa tietysti bensakasi
Satiininharmaa pinta tekee Renne Kovalaisen ’72 Firebirdistä todella häijyn näköisen. Näyttelyn kovin yllättäjä oli varmasti lohjalaisen Mika Sinkkosen ’38 Plymouth Bomb, joka sai myös Peoples Choice -pokaalin. Mika ”Tulilanka” Virran ’64 Thunderbird sai näyttelyn mittaan lisää straippeja Platun pensselistä. Tämä ’59 Sport Fury Convertible kuuluu Jari Yliselle. ä edusti Jaska melkoisesti korkeuseroa. Alkuperäisiä Suomi-autoja edustava t Faikku ja Caddy oli laitettu samalle osastolle. Amerikan Rauta 4/2014 75. Pin-up -tyyliä oli ymmärretty hyödyntää myös työkalujen myynnin edistämisessä. Maalaus on siuntiolaisen Welho’s Customin käsialaa. Näiden vanteista alkoi aikoinaan lowrider ja kustom-väen pinnavannebuu mi. Matalaa päät Cadillac-kerhon osaston autoissa oli sen ’31 355A Coupe. Eikä todellakaan ansiotta. Tekniikkana on Chevyn pikkulohko nelipykäläisen automaatin kera. Viita ku Mark taas eaa kork -avo, ’66 Vuorenmaan ilmajousitettu Siipivuosien Mopar-avoja tuskin tulee koskaan niin paljon vastaan, että niihin ehtisi kyllä styä. Korkealla pahkalla varustetun pellin alle on tulossa lähiaikoina reilusti nykyistä kireämpi rullanokkapikkulohko, jonka myötä myös kuppipenkeille tulee varmasti tarvetta. Janne Mäkisen viime keväänä Amerikan Raudan kantta koristanut LS1-konein en ”Black Widow” Camaro valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Harvinaisia avoja edusti komeasti myös Juha Välimäen ’53 Skylark
Pellin alta löyty y sämp liikuttava 383 stroker. oikea n ellise ilme on jotenkin täyd än, tulokset ei tarvitse turhia pullistella ulkonäöllä ratkaisevat. 76 Amerikan Rauta 4/2014 et vanteet eivät Harri Höglundin ’50 Letukan kisahenkis ylää liukkaasti johda harhaan. ttoman vihreä Matti Viitasen ’69 Camaron koreilema hkoauton Isolo . Hieno oli joka tapauksessa. IS-Automotiven maahantuoma ’64 Fairlane Thunderbolt on huikean hieno laite, jonka erottaa alkuperäisestä vain toisesta takajousipakasta. American Car Show Teijo Mäkelän ’70 Chargerin kerrottiin olevan itsensä Richard Pettyn entinen. Komea pyörä. kuntoiseen ’48 Mika Jokisen koriltaan täysin alkuperäis yttä osuvalla äkky räyh asti sopiv saatu oli Plymouthiin vannevalinnalla.. Kuuluu siihen osastoon, jonka kohdalla se alkuperäisyys on lopulta sivuseikka – ei tosin tietenkään sijoitusmielessä. Harri Lahtelan ’81 Sporan maalauksen paneelit venyivät tankissa melkein scallopien muotoon. Omavalmiste kantoi nimeä Grand Canyon. Vanteetkin olivat amerikantyyliin takana pari tuumaa suuremmat kuin edessä. Aleksei Kozajevin Bagger on rakennettu Yamaha-tekniikan ympärille. Sakke Pennasen 408-pikkulohkolla varustettu ’72 Nova edustaa modernimpaa rakentelua. 427-koneineen Thunderbolt kulki varttimailin 60-luvun renkailla 10 sekuntiin, nykyaikaisilla kumeilla niille on mitattu jopa matalia 9 sekunnin aikoja
Patinaosastoa edustivat komeasti Timo Jämsenin ’28 Dodge ja Heikki Malisen Chevy Suburban ’49. Malisen auton kirkkaanvihreät vanteet ja hienosti hohtavat kromiosat viestivät patinapinnan petollisuudesta. AMC Clubin tontilla oli esillä kerhon osastoilla harvemmin nähtyä kalustoa, kun paikalle oli tuotu Yrjö Valliuksen AMC-tekniikkainen ’29 Tudor. Ubahan on myös ajanut varttimailia menestyksekkäästi saman konsernin tekniikalla, viimeksi Americanin kuorissa. Yksi hallin komeimmista rodeista oli ehdottomasti Eva-Maria Beutlerin todella matala ’29 Roadster Pickup, jota ei onneksi ollut maalattu mattavärillä. Ford-Freak Club of Finlandin osastolla oli esillä todella näyttävä kattaus ’66-67 Fordeja. Rokkirallivaikuttajana tunnetun Sheikin ’76 ruumisauto-Caddy oli saanut Junkers-tyyppisen kuosinsa toisen maailmansodan taistelulentäjien ja erityisesti Liperissä vuonna 1944 pudonneen pommikone Junkers JK-254:n miehistön kunniaksi. Amerikan Rauta 4/2014 77. Ville Sieversin ’66 GTA:n ja tämän paloauton lisäksi osastolla oli orimattilalaisen Kimmo Eirasen ’67 GTA, jonka 429 SCJ -pohjaisen koneen yhteydessä puhuttiin jopa nelinumeroisista teholukemista. Olennainen osa F-Body Clubin palkittua Garage-somistusta oli Panu Nuotion sopivasti patinoitunut ’73 RS LT Camaro
Aulis Hämeenkorpi toi näytille ’32 Roadstereita kaksin kappalein. American Car Show Raimo Tuomisen Hollywood-tyylinen ’34 Lincoln KA Victoria Coupe on ainoa ajokuntoinen 116 valmistetusta yksilöstä. Auto on rakennettu 50-luvun alun tyyliin käyttäen mahdollisimman paljon Ford-osia. Kyseessä on vieläpä total matching numbers -auto. Niin, ne valmiit autothan joutavatkin jo myyntiin. Amerikan Rauta 4/2014 Wasströmin Niken ripeä stroker-isolohkoinen Charger oli esillä Bee-One -osastolla. Sami Viitasen Fox Mustangin perästä löytyvä Police Interceptor -logo ei ole aliarvostetun ponimallin ainoa poliisivaruste. 78 Pääsiäisen mielenkiintoisimpiin uutu uksiin lukeutui kustom Mercuryn aiemmin rakentaneen Jani Huhtamäe n rolling bones -henkinen ’31 A Coupe, jonka kirkkaanpunainen sisustus tuo kiiltävänmustalle pinnalle herkullise n kontrastin. Todella mittavien peltitöiden ja täydellisen läpikäynnin tuloksena auto on nyt alustaa myöten todella hienossa kunnossa. Tekniikkakin sopisi takaa-ajokäyttöön mainiosti, keulalta löytyy nimittäin 306-kuutiotuumainen ja 390-heppainen pikkulohko. Tekniikkana on Chev yn 283 cid jatkonaan 5-vaihteinen Tremecmanuaali.. Maskin takaa löytyvät nimittäin myös poliisivalot. Luntamon Jussin ’55 Handyman tuli miehelle vaihtokaupassa niin sanotusti valmiina autona, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti sen olevan jotain aivan muuta. Suomi-nostalgiaosastoa edusti Jamppa Tolvasen vanha Valiant, jolla Jyrki Aukio aikoo ajaa tulevana kesänä tosissaan kilpaa. Etualalla näkyvä harmaa yksilö koki ensiesittelynsä näyttelyssä, ja valittiin myös Top 10:een. Ari Lius on pitkän linjan klassikko-Chevy-mies, joka toteutti taannoin pitkäaikaisen unelmansa, ja hankki vuosia omistamansa ’56 kaksiovitolpan tilalle huikean hienon avoversion. Moottorina on ’40 truckin lättäpää piristettynä Offenhauserin imusarjalla, kaasareilla ja lakester-pakosarjoilla
Kari Kinnarin ’30 Chevroletia liikuttaa saman valmistajan matkalaukkukutonen. Ari ”Bobby” Koskinen toi näytille hienosti entisöidyn 375-heppaisen Chrysler 300C:n ’57 Hemi -koneen. Viime numeron hammastanko-ohjausjutusta tuttu Jyrki Pykärin ’46 Roadmaster oli näytillä Jykän Roadmachine-firman osastolla. Hot rod -tyyppinen etunoja ja vanhanmalliset Torq Thrust -vanteet levein valkosivurenkain tuovat ilmeeseen sopivasti uhoa. Kyllä, miehellä on myös moottoriin sopiva auto. Euromaster Weird Antiques -putiikkia pyörittävän Kaireniuksen Miken ’56 Hudson Ramblerin vihreä kaksisävymaalaus sopii sympaattiseen korimalliin täydellisesti. Palkitut ACS TOP 10 Studebaker Commander ’50 Sean Rooney, UK Ford Phantom Tudor ’34 Rolf Lindblom Chevrolet Fleetline ’51 Markus Salin Cadillac Club Coupe ’47 Pekka Kropsu Chevrolet Camaro ”The Black Widow” ’68 Janne Mäkinen Ford Fairlane Thunderbolt 427 ’64 IS-Automotive Plymouth Satellite Sebring ’71 Pasi Rekola Ford Coupe ’31 Mika Kunttu Ford Thunderbird ’55 Pekka Kujala Ford Roadster ’32 Aulis Hämeenkorpi Pekka Rautakosken hopeanväriseen ’31 A Coupeen oli saatu nostalgista ilmettä slot mag -vanteilla, joilla oli vielä takana paksut valkosivurenkaat. Amerikan Rauta 4/2014 79. Amerikan Raudan osastolla silmänruokana oli Mika Kuntun kansikuva-coupe. GM-Cruisers 2. V8 MAGAZINE PRESSIPALKINTO Plymouth Satellite Sebring ’71 Pasi Rekola WEHNYN MUISTOPALKINTO Ford Coupe ’31 Mika Kunttu PEOPLE´S CHOICE MC HEAVEN H-D Panshovel ’58 Chopper Jörö Lindqvist PEOPLE´S CHOICE ACS Plymouth Six Deluxe ’38 Mika Sinkkonen Tervakosken suunnalta näyttelyyn tullut rodiuutuus oli pirteä poikkeus paitsi väritykseltään, myös merkiltään ja voimanlähteeltään. IS Automotive 3. Mikan coupe sai näyttelyn Top 10 -palkinnon lisäksi myös liian nuorena keskuudestamme poistuneen toimittaja Esa Vehniäisen kunniaksi jaettavan Wehnyn muistopalkinnon. Cadillac Club of Finland YRITYSOSASTOT 1. KERHO-OSASTOT 1. Monien silmää miellyttivät myös messutytöt Anna ja Nora. Radio City 2. JÄRJESTÄJÄN VALINTA Ford Phantom Tudor ’34 Rolf Lindblom Pekka Polvisen Studebaker Lark Coupea ei ehkä voi kuvailla klassisen kauniiksi, mutta jotenkin se vetää suupielet hymyyn. F-Body Club of Finland 3
Esillä oli uuden 302 Bossin ohella harvinaiset pace car Mustangit vuosilta ’64, ’79 ja ’94. Pääsiäisnäyttelyn Koolest Kemp -voittaja. Tapahtuma houkuttelee parhaita autoja ulkomaita myöten. Motor Show Teksti ja kuvat: Jerker Jokiniemi Pohjoismaiden suurin ja kaunein autonäyttely järjestetään pääsiäisenä Jönköpingin Elmiassa. Heath Garagen uusin luomus ”Psycho Express” Studebaker vakuutti uutuuksista ehkä eniten. Pääsiäisen suurnäyttelyn teemana olivat tällä kertaa muskeliautot ja rodit. Erillinen Mustang-osasto teki kunniaa legendaariselle Pony carille. Mustangin 50-vuotinen taival ei jäänyt Elmiassa huomiotta. 80 Amerikan Rauta 4/2014. Thomas Bengtssonin Willykselle heltisi Corvettesta lainatun padan turvin Best Engine -palkinto. Flake-maalattu vuoden 1955 Ford Thunderbird herätti vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Kävijöitä näyttely keräsi kunnioitettavat 70 000. Autosta ei löytynyt tarkallakaan tutkimisella mitään huomautettavaa. Monet Suomen kovimmista uutuuksista esiteltiin tänäkin vuonna Ruotsissa. Nostalgiaa. Esillä olikin rakennettuja autoja kaikista mahdollisista tyylisuunnista
Bengt Wilhelmssonin Ford Roadster on varustettu Audin V8-moottorilla, mittaristolla ja vaihteistolla. Happokylvyssä käyneet koripaneelit tekivät autosta sarjan kevyimpiä. Alusta vastaa nelilinkkeineen tätä päivää, joten ajettavuudesta ei tarvitse tinkiä. Kilpanumero 13 oli Yunickin tavaramerkki, ajettiin sitten kilpaa Mustangilla, Chevellellä tai Camarolla. Jopa vuoden ’68 Dodgen vanteet olivat omaa designia, takavanteen mitat ovat muuten 15x24”. Amerikan Rauta 4/2014 81. Lambda-anturit on muuten piilotettu pakoputkiin tehtyjen liekkien avulla. Eurorod-käsite jakaa mielipiteitä. 20 000 dollarin hintaan rakennussarja sisältää kaiken paitsi moottorin ja voimansiirron. Pitkä moottori toimii pitkän korin kanssa. Jenkki tai ei, tunnustusta on pakko antaa. Koko messujen härskeimmästä projektista vastasi Johan Eriksson. Larssonin auto oli yksi näyttelyn Runner Up -palkituista. Racerod 33 -nimeä kantava Street rod herättää kunnioitusta. Racerod 33 on valmis Factory Five Racingin rakennussarja. Vähintään riittävän kokoinen Fordin SVT-pumppu poistaa loputkin epäilyt. Trans Am -sarjaan Yunickin rakentamalla numerolla 13 varustetulla Camarolla kilpaili muun muassa Don Yenko. Psycho Express -nimeä kantava auto palkittiin odotetusti näyttelyssä. Eurorodi parhaimmillaan. Dodge Charger RTR herättää jo nyt huomiota ja Johanin autoilla on tapana valmistua. Autoille ominaista on eurooppalainen moottori ja vaihteisto. Kovimpiin suomalaisiin uutuuksiin kuului Heath Garagen paneelimaalattu ’27 Studebaker. Valmiit sovitteet löytyvät 302/351, 4.6L, 5.0L?Coyote sekä SB?ja LS?Chevy -moottoreihin. Smokey Yunick, Nascar-legenda, ajoi kilpaa Kent Larssonin Camaron esikuvalla. Ennakkoluuloton rodirakentaminen on suosiossa Ruotsissa, missä rakentelusäädökset sallivat rankatkin muutokset ja tekniikkaswapit. Osataan Suomessakin, Masi Isohannin huikea tuplaturbo-Chevelle näytti kaapin paikan yhdellä turbolla varustetuille kilpakumppaneilleen. Laatikon kiinnikkeet voi valita vaikka T5 tai AOD -vaihteistoa varten
Juhlan kunniaksi näyttelyyn oli rakennettu oma Bonneville-osasto.. Chevrolet Impala ’64 jäi uskomattomasta viimeistelystään huolimatta palkintojen ulkopuolelle. Maalaus sopii John D´Agostino Kustom D´Elegance Award 2014 -palkitun Hudson Hornetin muotoihin täydellisesti. Maalipinnasta huolimatta näyttelyvoittaja. Koneena palvelee tuore 6,1-litrainen SRT8 Hemi. Kauhtunut ulkokuori ei jatku viimeisen päälle maalattuun konehuoneeseen ja SRT8-istuimilla varustettuun sisustaan saakka. Rottalook voi pitää sisällään myös uudempaa tekniikkaa. Olisiko tänä vuonna ruotsalaisten vuoro. Auto oli muutenkin käsittämättömän hieno. Custom Motor Show Dodge Coronet SRT8. La Carrera Panamericana on voitettu viime aikoina Studebakereilla, voittajalistalta löytyy ratin takaa muun muassa Harri Rovanperä. Sisusta noudatti ulkokuoren teemaa krokotiilinnahalla verhoiltuja penkkejä myöten. 82 Amerikan Rauta 4/2014 Bonnevillen suola-aavikolla on ajettu kilpaa tasan sata vuotta. Konttori ainakin on kunnossa. Tyylipuhtaiden Gassereiden rakentamista Suomessa hankaloittaa niihin kuuluva putkityyppinen etuakseli, täällä kun ajoneuvon akseleita ei saa huonontaa. Karl-Johan Johanssonin autosta löytyi ehkä näyttelyn paras yksityiskohta. Turbomoottori tuo muskeliautokäsitteen ihan uudelle tasolle
T A S O A R A V T JA TARVIKKEE EN 33 VUUOKD SELLA Hakala Performance on erikoistunut Mustangien & Muskeliautojen ym. • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. 15.00 - 24.00 Su 15.6. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 ackfältin autohuolto & autopurkaamo Kun muutat, kerRo myös meillE Tilaajapalvelu: puh. 11.00 - 17.00 Liput 10,- 2pv 15,- Alle 12v ilm. + • osien maahantuontiin, myyntiin • muutostöihin, entisöintiin • asennuksiin huoltoihin KOKEM Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. Opiskelijat, Varusmiehet ja Eläkeläiset -50% Järjestäjä: HeMa Styling Ry hema.styling@16valve.net p. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi ALKUPERÄIS- JA TARVIKEOSAT AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN MM. 1# www.american-parts.net Loimaan Jäähalli, Kaunismäenkatu 15, 32200 Loimaa Aukioloajat: La 14.6. 040 585 7397 Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Jenkki autoja S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat www.backf alt.fi • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat
Auton hurjaa kokoa on vaikeaa hahmottaa näkemättä sitä livenä! 84 Amerikan Rauta 4/2014 Heurekalla näkyi useampia vehkeitä, jotka oli selvästi tuotu ihan lähiaikoina maahan. Niihin lukeutui myös tämä steppari. Autojen määrää se ei tuntunut missään nimessä verottaneen, ja aurinkoinen kevätilta keräsikin parkkikselle komean määrän amerikanvehkeitä. Niistä Ivy Green Metallic -värisiä lienee ollut alle 200.. ’65 Corvetten teippaus jäljittelee tarkasti vanhaa Sunray DX -kisatallin väritystä. Cudan kilvet kertovat olennaisen – kyseessä on tosiaan himoituimpaa päätä edustava ’70 AAR, joita valmistettiin kaikkiaan 2724 kappaletta. American LaFrance oli palo- ja pelastuskalustoon erikoistunut valmistaja, jonka toiminta loppui näillä näkymin viimeisen kerran kuluvan vuoden tammikuussa. Vesa Wikströmin Type 12 vuodelta 1919 edustaa hieman varhaisempaa tuotantoa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Huhtikuun Heurekan cruising osui tänä vuonna pitkäperjantaille, eli samaan ajankohtaan kuin Helsingin American Car Show
Valkoinen ’62 avo-Impala lipui paikalle Kellokoskelta. Tässä kumia polttaa ’58 Delivery. Tuomas Harjunpään viehättävän oliivinvihreän ’70 Dartin konepellin patti vihjailee, ettei keulalta ainakaan vakiokutosta löydy. Lauri Levonin ’32 voitti juuri Tampereen Hot Rod & Rock Show’n Hot Rod -luokan ja näyttää hyvältä myös tien päällä. ’65 Mercury Montclair kuuluu niihin automalleihin, jotka eivät mullistaneet automaailmaa millään lailla. Saattoihan kyse olla myös keväisen kolean asfaltin aiheuttamista pitovaikeuksistakin. Vaikkei huhtikuun puolivälissä useimmilla liene ollut syytä sulatella vanhoja kesärenkaita sileiksi, oli savumerkkien lähettäminen jälleen suosittua. Neito oli paikalla mainostamassa Jätkäsaaren Classic Sale -päiviä. ’55 Nomad ei ole liian yleinen näky katu a niitä olisi Eikä kyllä tuolla muotoilulla olisi, vaikk ona. Amerikan Rauta 4/2014 85. Härskiltä kuulostava hinuri myös kulkee härskin rivakasti. Askolalaisen Jari Paanasen omistaman laitteen pellin alta löytyy veekasi. Taaempi erikoisen näköinen auto on enimmäkseen ’75 Ford Pinto. kuvassa. Siitä huolimatta sen arkisissa viivottimella piirretyissä muodoissa on jotain viehättävää, etenkin kun värinä on jokin muu kuin musta. Super-Martin tekniikka puhutti jälleen. miljo tu valmistet Amerikan Raudan tek ijäkaartiin kuuluva Hautamaan Petteri oli tällä ke rtaa liikkeellä ’69 GT O:llaan. Kyllähän se nyt pistää hymyilyttämään, kun näin mukavan näköinen tyttö tulee jutustelemaan
Hieno mies! Mitä näyttelyyn muuten tulee, niin kalustoa oli totuttuun tyyliin niin meiltä Jönköpingissä asuva Thomas Bengtsson toi näyttelyyn Corveten LS3:lla ja 4L65Eautomaatilla varustetun ’41 Willyksensä, joka kulkee nimellä Swoopster Roadster. T ampereen näyttelyn suurin tähti oli tänä vuonna eittämättä John D’Agostinon Sophiaksi nimetty ’40 Cadillac, joka pokkasikin itselleen neljä pystiä. Suosiosta kertonee se, että käytävät ja harrasteparkki olivat ilahduttavan täynnä varsinkin lauantaina, eikä kalustoa tarvinnut sunnuntainakaan itsekseen ihastella. Se tuli näyttelyyn trailerilla Buickin toimiessa vetoautona. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pirkkahallilla tuttuun tapaan pidetty Tampereen näyttely ajoittui tänä vuonna viikkoa Helsingin pääsiäisnäyttelyä myöhemmäksi. John D’Agostino ja ”Sophia” oikealla, ruotsalainen Jimmy Engstedt ja ’47 Buick Super 8 vasemmalla. Kaksi peräkkäistä isoa näyttelyä antoikin harrasteajoneuvokansalle todellisen jump startin kesäkauteen. Näyttelyssä oli mukana myös vähemmälle huomiolle jäänyt amerikkalainen harrasteautoguru ja näyttelypromoottori John Buck, joka järjestää Jenkkilän kenties kahta komeinta tapahtumaa, Grand National Roadster Show’ta sekä Sacramento Autoramaa. kuin länsinaapuristakin ja taso oli kohdallaan. Näyttelyssä oli myös Jimmyn puoliso Marian ’29 Ford Roadster. Imatralaisen Kimmo Hartikaisen ’67 Camaro on mielenkiintoinen laite, eikä pelkästään pellin alla majailevan isoisoisolohkon ansiosta. D’Agostino palkitsi uurastuksen myöntämällä sille Kustom Mild Award -palkintonsa. 86 Amerikan Rauta 4/2014. Jimmy kertoi rakentaneensa Buickin mittavine peltitöineen kahdessa kuukaudessa oman työnsä ohella. Katto on irrotettava ja kontti ladattu hifillä
Viime vuonna Hannu Jaakkolan henkilökohtaisena teemana oli näyttelyautoissaan patina, tänä vuonna taas flake. Jä lki oli upeaa. Amerikan Rauta 4/2014 87. FSRA:n osasto lla saattoi tutu stua rodin sielunelämään. Jakelusta huolehtivat ihastuttavat Aino ja Heli. Lapualaisen Heath Garagen ’27 Studebaker ”Psycho Express” debytoi pääsiäisenä Elmiassa ja sai kotiintuomisiksi Runner Up -palkinnon. Esillä oli ’41 Ford in ru varustettuna re mmiahdetulla Ch nko ev yn pikkulohkolla ja TH20 0-laatikolla. Kaikkiaan miehellä oli näyttelyssä neljä autoa. Ruotsalaisen To tte Landbergin ’31 ”Hurry Roadster ” ja astetta enna kkoluulottomampa a keulan muoto ilua. Amerikan Raudan osastolla toimi lehtienkuljetusvankkurina viime lehdestä tuttu Janne Vepsän ’62 Chevy pickup. Markus Raunio n ’49 pannupää valittiin kaksipyöräisten Clas sic Custom -luok an voittajaksi. Tampereelta matkaan lähti Pick Up & Van -luokan ykköspytty. Sympaattisin niistä oli ’39 Chevy pickup mätsäävällä Honda Monkeylla
Yksi odotetuimpia näyttelyautoja oli Timo Herstin entinen ’41 Zephyr, joka muutti taannoin Ruotsiin. Auto on kuulunut aikoinaan Rollerz Only -kerhon jäsenelle eikä sen rakentamisessa ole säästelty sen paremmin aikaa kuin rahaakaan. 88 Amerikan Rauta 4/2014. Ruotsalainen viimeistely toi autolle Kustom Car -luokan kakkospystin ja John D´Agostino Kustom D´Elegance Award -palkinnon. Kunto vaan on päässyt harmillisesti rapistumaan. Hot Rod & Rock Show Kosti Turkin ’69 AMC Javelin SST ja Hannu Ristiharjun ’70 AMC Hornet SST AMCCF:n osastolla. John Löfbackan ’93 Buick Roadmonzzzter sisältää melkoisen liudan perinteikästä kustomkikkailua epätavallisen uudessa automallissa. F-Body Club of Finlandin osastolla oli Smokey and the Bandit -mallin Trans Am äärimmäisen houkuttelevalla värikombinaatiolla. Nykyinen omistaja, Janne ”Ludde” Lundell, on vaihtanut auton värin sisustaa myöten ruskeaksi ja nimennyt sen Carnelian Zaphiriksi. Pekka ”Wizzzard” Mannermaa sai korjattavakseen Hannu Jaakkolan nykyään omistaman ’77 Pontiac Grand Prix lowriderin kultaukset. Toteutus palkittiin Special Awardilla ja esillepano Decoration-luokan kolmospokaalilla
”Raw performance – no bling”, luvattiin ’70 Oldsmobile pro tourerin infokyltissä. Mika vei kotiinsa Street Car -luokan kakkospalkinnon. Palkittujen lista löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: www.hotrod-rockshow. Tommy Classonin ’61 Pontiac Catalina edustaa varttimailimuskelia hienoimmillaan. Rust Racingin uusi ase on Jukka Mattilan ’34 Ford 5W Coupe remmiahdetulla Chevyn pikkulohkolla. Mies näet rakensi samasta autosta katukilpurin ensimmäisen kerran jo 198788. Moottorina laitteessa on LT1 ja laatikkona TH700R4. Auto tottelee nimeä ”Slayer”. Marko Tuunasen ’65 Anglia on hauska tapaus. Jouni Ruoholan ’24 Indian Big Chief päätyi Classic Bike -luokan voittajaksi. Kokoonpanosta löytyy LS1, 4L60E, 9x18” XXR, 13” CCP sekä joukko muita asiaankuuluvia kirjainyhdistelmiä. Turbotettu moottorikin oli samansukuinen kuin nykyään, tosin tekniikka on hiukan kehittynyt vuosien varrella. Auto valittiin Street Rodien parhaaksi. Inkkarit ovat harvinainen näky liikenteessä jo sellaisenaan, mutta entäpä sivuvaunulla varustettuna. RS-keulainen ’70 Camaro aiheutti ankaraa omistamisen halua LSkoneineen, Tremecin 6-vaihteisine laatikkoineen, isoine jarruineen ja prepattuine alustoineen. Ykkösen pokkasi Marko Tuunasen Anglia. Mukaan lähti ansaitusti Race-luokan kakkospokaali. Puhumattakaan virheettömästä maalipinnasta, Recaron penkeistä ja toimivasta ilmastoinnista. Jani Hongiston ’32 Fordin ovet on hitsattu umpeen, mikä tekee laitteesta entistä ammemmaisemman. Tukholmassa vaikuttavan Martin Lundqvistin ’32 Ford oli onnistuneesti erilainen lukuisine harkittuine detaljeineen. Monet ovat luulleet koria lasikuituiseksi, mutta omistaja vakuuttaa sen olevan ehtaa peltiä. Mikkeliläisen Mika Räihän ’67 Chevy Novassa oli sopivasti pro touring -vivahdetta. com/winners2014.shtml Amerikan Rauta 4/2014 89
Rakennuslupa myönnettiin toukokuussa 2011, kuokka lyötiin maahan elokuussa ja tasan kolme kuukautta myöhemmin talli oli valmiina. Kain tallissa majailee 427-pikkulohkolla ja 5-vaihteisella manuaalilla varustettu ’69 Camaro sekä vasta muutamia viikkoja sitten Suomeen saapunut ’59 Corvette. Tallin sivuseinällä näkyvä punainen Corvette-logo on 3 x 4 -metrinen kankaalle printattu suurennos Kain ottamasta valokuvasta. Lopulta meni hermo ja kävin kaupunginvirastolta paperit rakennusluvan hakemiseksi”, Kai 90 Amerikan Rauta 4/2014 kertaa kesän 2008 tapahtumia. Kuljetusauto jätti 600 kiloa painavan nosturin pehmeälle kivituhkapihalle, mistä Kai ja Marika jumppasivat sen kahdestaan paikoilleen talliin. Talossa itsessään oli yhden auton talli, joka tosin osoittautui niin kapeaksi, ettei siellä mahtunut juuri ovia aukomaan. Ei voi kuin todeta, että maailma tarvitsee lisää tuollaisia naisia. Poikani vastasi heille tyynesti, että mun iskä rakentaa tallia”. Aikataulu on ollut kiitettävän ripeä ottaen huomioon sen, että tallin paikalta oli räjäytettävä ensin pois 20 kuorma-autolavallista kalliota ja siirtää vielä sähkötolppaakin. Siinä on epäilemättä tarvittu jonkin sorttista luonteen lujuutta ja ehkä hiukan kekseliäisyyttäkin. Louhinta ja maansiirtourakka maksoi varmaan yhden tallin verran, mutta täytyy sanoa, että oli ilo seurata pätevän panostajan työtä. ”Saimme painittua siellä vaimoni Marikan kanssa yhden Corveten sisustan kasaan, mutta korin kuidutushommia ei mahtunut 2,2 metriä leveässä tallissa tekemään millään. Kuvia ja tarinoita voi lähettää osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi. K ai muutti perheineen espoolaiseen 80-luvulla rakennettuun omakotitaloon reilut seitsemän vuotta sitten. Aluksi autoja harrastava ja aktiivisesti rakentava kaveri oli tyytyväinen siihenkin, olihan se hänen ensimmäinen oma tallinsa, mutta haaveissa siinteli kuitenkin kunnollinen talli, jossa olisi kaikki oikeat toiminnot ja riittävästi tilaa parillekin autolle. Talli tuli niin lähelle taloa, että räjäytys oli tehtävä pienillä paukuilla sarjassa ja siten, että kaikki tavara lensi poispäin talosta. Pauke kuului reilun puolen kilometrin päässä olevalle koululle, jossa lapset ihmettelivät, mitä oli tekeillä. Suoritin niitä sitten pihalla avotaivaan alla ja aina kun sain hartsin sekoitettua, alkoi sataa ja auto oli työnnettävä takaisin talliin. Onko sinulla toisenlainen talli. Kerro siitä meille. Tallin piirsi arkkitehti, joka hoiti myös muut paperityöt, Kai kun epäili oman päänsä kestävyyttä lupa-asioiden hoidossa. Ensimmäinen varuste, jonka Kai hankki, oli kunnollinen nosturi. ”Tämmöiset yhteiset urakat on kivoja mun mielestä”, huikkaa Marika väliin. Samaan syssyyn tehtiin myös erillinen katos käyttöautoille. Varsinaisen suunnittelun Kai laittoi alulle tammikuussa 2011. ”Kauheaa uhoamista ja rähjäämistä se byrokratia yhden tolpan siirtämisessä, mutta saatiinhan sekin tehtyä. Arkkitehdin kynästä Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen, Projektikuvat: Kai Engström Espoossa sijaitseva Kai Engströmin talli on harkittu kokonaisuus, joka sointuu ympäristöönsä ja pihapiiriinsä saumattomasti. Käytännössä talli on asianmukaisine välineineen ja nostureineen kuin oma henkilökohtainen korjaamo
Tallin ensimmäisiä hankintoja oli kunnollinen nosturi, jonka Kai jumppasi sa. Lattian raudoituksessa näkyvät tummemmat kohdat ovat nosturin tolppien paikat. Engströmien talli on luonteva ajanviettopaikka koko perheelle. Nurkassa on pieni avotoimisto tiskeineen ja tietokoneineen. Seinälle on päässyt Kain vanha, eläkkeelle siirtynyt sähkökitara, jolla hän soitteli aikoinaan aktiivisesti koulubändeissä. Kun runko alkoi hahmottua paikalleen, alkoi myös mielikuva omasta tallista konkretisoitua.. Niiden alle tehtiin kolminkertainen raudoitus. Kain tallin kohdalla hommaan on ihan kirjaimellisesti panostettu. Kallion lohkareiden määrä oli räjäytyksen jälkeen melkoinen. Idolista ei liene epäselvyyttä. Kain ja hänen vaimonsa Marikan lisäksi siellä viihtyvät myös Sebastian ja Samuel. Tallilta löytyy kaikki tarvittavat työkalut vähän isommankin remontin läpiviemiseen. Ennen sokkelin valua edessä oli louhintaa ja maansiirtoa. Talon muotokieleen sulautuva talli on kuin oma korjaamo pihan perällä suojassa katseilta. Louhintajätettä vietiin pois 20 kuorma-autolavallista. Lattian valu käynnissä. paikalleen kahdestaan vaimonsa kans Kun pohja oli saatu tasoitettua, alkoi sokkeli nousta ripeästi. Valun päälle vedettiin MasterTop-pinnoite ja Tikkurilan 2-komponenttinen Akvacoat-epoksimaali
Monestihan vielä 60-luvulla autoissa oli vain yksi kaiutinpaikka kojetaulun keskellä, joissain malleissa vastaava löytyi myös hattuhyllyltä tai takapenkin selkänojasta. Jos kojetaulua ei olisi jostain tuntemattomasta syystä soittimen kohdalta aiemmin yhtään pilkottu, siistein lopputulos olisi saatu aikaan ruuvaamalla soitin ilman erillistä etupaneelia suoraan alkuperäiseen reikään. Toisekseen yhden irrallisen pikkukaiuttimen toisto on väkisinkin varsin vaatimatonta, eikä ääntäkään useimmista riitä peittämään ajomelua. Toisinaan kuulee ongelman ratkaistun kytkemällä älypuhelin tai joku muu multimediasoitin irralliseen aktiivikaiuttimeen, mutta siinä tapauksessa ongelmia on useita. Mainion ratkaisun niin soitin- kuin kaiutinongelmaankin tarjoaa Retrosound, jolla on saatavilla perinteiseen tapaan kojelaudan takapuolelta kiinnitettäväksi tarkoitettuja pienikokoisia radiosoittimia sekä erityisesti vanhoihin autoihin tarkoitettuja kaksipuhekelaisia kaiuttimia. Koska nuppiradion reikien vierestä oli kuitenkin leikattu palaset peltiä, päädyttiin käyttämään yleismallista mustaa etulevyä, joka leikattiin oikean kokoiseksi. Retrosoundilta löytyy valmiita asennussarjoja kehyksineen ja kojelautaan sopivine nuppeineen hyvin moniin autoihin kuplaVolkkareista jenkkiavolavoihin. No käytännössä sen ansiosta vältytään soittimen oman vahvistinosan kärähtämisriskiltä, kun pystytään liittämään sekä vasemman että oikean kaiuttimen ulostulot yhteen ja samaan kaiuttimeen. Vaikka kehyksiä on Retrosoundilla kymmeniä erilaisia, ei yksikään ollut suoraan sopivan kovera kuusykkösen kojetauluun. Ääntä riittää kovemmassakin vauhdissa, ja yksi 6x9-tuumainen toistaa yllättävän hyvin myös bassoa, vaikkei nyt mistään hifikisameiningistä kannata tällaisen kokoonpanon yhteydessä puhuakaan. 92 Amerikan Rauta 4/2014. Fairlanen kohdalla tulikin vastaan yllätys, kun jopa saman ikäluokan Falconiin olisi ollut olemassa valmissarja, mutta tämänikäisiin isokorisiin sellaista ei saanutkaan. Yllättävän hyvin. Sinällään Retrosoundin soitin sopii hyvin runsaine liitäntöineen raskaampaankin kokoonpanoon, mikäli joku mielii sellaista vanhaan autoonsa rakentaa. Fairlanen tapauksessa päädyttiinkin käyttämään Retrosoundin Model One C -soitinta ja kojelaudan alkuperäispaikalle asennettua 6x9-tuumaista R-69Nkaiutinta, jolla saavutetaan jo jonkinlainen bassotoistokin toisin kuin noilta paikoilta yleensä löytyvillä pikkukaiuttimilla. Puuhanurkka RetroSound -tuotteet: AudioImport, www.audioimport.fi Tomi Ford Fairlane 500 ’61 Auton äänentoiston parantaminen ei nykypäivänä ole temppu eikä mikään, mutta entäpä jos se halutaan tehdä niin, ettei auton sisäilme muutu. Erittäin tyylikkäät mallikohtaiset asennussarjat löytyvät esimerkiksi klassikko-Chevyihin ja moniin muskeleihin. Toinen kaksipuhekelaisuuden etu on tietysti se, että samalla sille yhdelle kaiuttimelle saadaan enemmän vahvistintehoa. No miten se soi. Ai mikä kaksipuhekelainen. Monestihan vielä 60-luvulla autoissa oli vain yksi kaiutinpaikka kojetaulun keskellä. Ensinnäkin kyse on tilapäisvirityksestä, jollaiset eivät ainakaan omaan ajattelutapaani istu. Itse soitin otettiin kromipintaisena, vaihtoehtonahan olisi ollut myös musta
Säätönupit ovat irto-osia, jotka liitetään itse soittimeen johdoilla. Koska valmista sopivalla tavalla koveraa etulevyä ei ollut saatavilla, päädyimme käyttämään yleismallin mustaa muovista etulevyä, jonka leikkasimme sopivan kokoiseksi. Niin tehtiin tässäkin tapauksessa. Soittimen vasemmasta nupista säädetään äänenvoimakkuutta, sävysäätöjä tai sisäänrakennettua signaaliprosessoria. 299 euron Retrosound Model Onesta löytyvät myös kahdet RCA-lähdöt lisävahvistimien kytkemistä varten, mutta tällä kertaa ne jäivät tarpeettomiksi. Amerikan Rauta 4/2014 93. Periaatteessa tämäntyyppinen reunoilta vuotava asennus on bassotoiston kannalta akustisen oikosulkeutumisen takia surkea, mutta tähän tarkoitukseen sen arveltiin riittävän. Kaiutin mahtui helposti kojelaudan keskellä olevalle vakiopaikalle, joskaan kiinnikkeitä sille ei tietenkään ollut olemassa. Fairlaneen todettiin parhaiten sopiviksi mustat perusnupit kromialuslevyin. Niiden päissä on valmiiksi soittimeen sopivat liittimet. Valinnanvaraa on etupaneelien lisäksi runsaasti myös nuppien suhteen. Nämä liitännät löytyvät kätevästi johdon päästä, jolloin muistitikun tai muun multimediasoittimen voi sijoittaa vaikkapa hansikaslokeroon piiloon. Kaksipuhekelaisuus näkyy 89 euron hintaisessa Retrosoundin 6x9-kaiuttimessa fyysisesti siten, että siinä on kahdet eri kaiutinliitännät. Pakettiin kuuluu myös kaukosäädin. Musiikkia voidaan kuunnella paitsi RDS-radiosta, myös USB-liitännän kautta puhelimelta tai muistitikulta sekä muistikortilta. Hiukan jännitti myös bassotoisto, kun minkäänlaista koteloa kojelaudan alle ei oikeasti muodostu. Oikeanpuoleisella vaihtuu pyörittämällä kappale, jonka nimi juoksee näytöllä. Retrosoundin soitin koostuu mielenkiintoisesti pienikokoisesta näytöllä varustetusta keskusyksiköstä ja siihen ruuvattavista päätypaloista, joiden avulla sekä kiinnityspisteitä että säätönuppien paikkaa voi siirrellä monipuolisesti. Fairlanen kojelaudan alkuperäisen soittimen aukkoa oli toistaiseksi tuntemattomasta syystä leikelty, mikä torpedoi ajatukset soittimen asentamisesta paikalleen ilman erillistä etulevyä. 6x9 päädyttiin kiinnittämään päistään alumiinisistä taiteltuihin ”koukkuihin”
Purkuhommat olivat käynnissä ja listoja sekä peruutusvalot on kuvassa irrotettu. Vastapainoksi kiinnitettiin Ameriikasta saadut jenkkikilvet. E limme kesää 1978. Tekniikkana V8 ja automaatti! Farkku oli tuotu Suomeen ’60-64 välisenä aikana USA:n lähetystön käyttöön. Näin siis elettiin, rock´n roll soi ja jenkkiautoja rassattiin Newhillissä Espoossa. Kaikesta päätellen se oli seissyt jonkin aikaa paikallaan. Joka romulle (lausutaan projekti) löytyi ottaja ja rakentaja. Bensan hinta oli noussut huimasti, ja vanhat jenkkiautot olivat hyljeksittyjä romuja, joilla ei nähty olevan järkevää käyttöä. Muistan. Totta vai legendaa. Huomaa ajalle tyypilliset ”alikessuläpät”. Kaikkea sitä voi löytää ihan kotikulmiltaan.Tässä viimeisin kotiin työnnetty löytö. Farkku oli 70-luvulla vahvassa laulukäytössä aina vuoteen 1975 asti. Nyt oli saatu vinkki vanhasta jenkistä ihan kotikylillä. Huhuja oli kuultu mahdollisesta suomalaisesta hot rod / jenkkiautolehdestä, kuka tietää... Matkaa oli kaikkiaan vajaa kilsa. Monen kuntoisia aihioita kotiin raahattiinkin, jotkut saatiin jopa kunnostettua ja liikkuviksi asti. Tuolloin läppien puuttuminen aiheutti välittömästi ongelmia poliisin kanssa. 94 Amerikan Rauta 4/2014 Niinpä sen ajan jenkkiautoja etsittiin kaikin mahdollisin tavoin. Muumio muistelee Nuoret miehet vanhoissa autoissaan Teksti ja kuvat: Kari B. Muuttoauto oli ainoa keino saada jokin eksoottinen jenkkipeli Suomeen. 50-luku tuli takaisin kaikkine ilmiöineen. Aikanaan virkaura loppui ja siviilielämä odotti. Papa Lopez kertoo tarinan erään ’60 Nomadin hankinnasta. Kaikesta tästä huolimatta tai juuri siitä syystä tieto kulki harrastajalta toiselle. Pieni epäilys kyllä kävi mielessä, olihan moni jenkki osoittautunut lopulta Popedaksi tai Mosseksi. Ei kun nahkarotsi niskaan, Mikaa hakemaan messiin ja menoksi. Ainoita myynti- ja ostokanavia oli Takaluukusta-lehti, jos ei halunnut ilmoitella Hesarissa tai Maaseudun tulevaisuudessa. Jenkeillä ajavat olivat yleisen käsityksen mukaan rakkareita ja tähän ryhmään kuului myös meidän bändi ja autokerho nimeltään ”Newhill cruisers”. Täytyy muistaa, ettei kännyköitä tai atk-laitteita ollut, kaikilla ei ollut edes kotipuhelinta. Himassa porukat olivat tottuneet monen näköisiin projekteihin, eikä tämä ’60 Chevy Nomad ollut edes sieltä huonommasta pää stä. Tällöin siitä olivat parhaat mehut jo poissa. Mikkonen 70-luvun lopulla ei vanhan jenkkiauton hankinta ollut ihan niin yksinkertaista kuin nykyään internetaikana. Öljykriisi oli ollut muutama vuosi aiemmin ja synkkä pilvi killui tasavallan yllä. Uustuonnista tai verohelpotuksista ei edes uneksittu. Perillä odotti todellinen ylläri, ’60 Chevy Nomad -farkku. Väriltään valkoinen, punaisella sisustuksella
Valitettavasti tämä tarina on tosi. Miten se ei ollut aikaisemmin tullut mieleen. Vuokraemäntä antoi auton mukaan, olihan se maksettu. Ollaan muuten kavereita vieläkin... Oliskohan se Biscayne Sedan, jollainen Kimin vanhemmilla aikoinaan oli. Loppuillasta lähdimme Luigin kyytiin radalle juhlimaan uutta projektia. Homma oli selvää kauraa ja pienen väännön jälkeen olin ’60 Letukan uusi omistaja. Talon omistava vanha rouva kertoi edellisen alivuokralaisen omistavan tuon vanhan auton. Juuri ennen kehän siltaa ajoi rinnalle poliisi-Saab. Kotipihalla tutkimme ja purimme uutta hankintaa. Valiantin etupuskuriin ripustettiin jonkun jenkin penkin pehmusteet ja näin oli sydeemi valmis. Varoitus – älä kokeile tätä kotona. Korjauspalojen tilaaminen Jenkeistä tai yleensä mistään ei ollut mahdollista, vaan ne oli tehtävä ihan itse. Asian tarkistettuani päätin laittaa Nomadista myynti-ilmoituksen uuteen amerikanautolehteen. Siispä käsimerkistä Luigi hölläsi Valiantin kaasua, porukat loikkasivat alas konepelliltä Letukan eteen ja ottivat Nomadin huomaansa. Hatutti tosissaan, joten päätin lähteä katsomaan Kimin Letukkaa. Farmin kanssa touhuttiin pikkuhiljaa ja etsittiin puuttuvia pisteosia. Siispä touhuamaan. 283 cid kone ei lähtenyt käyntiin bensavuodon ja sähkövikojen takia. Letukan takaluukkuun sidottiin sähköjohdolla tyhjä autonrengas pehmusteeksi. Liike oli pysähtynyt ja oli hiljaista, liian hiljaista. Ilma suosi retkeämme, joten luu ulkona kruisattiin kohti Newhillin suoraa. Näin siis jatkui tämän ’60 Nomad-farmin tarina. Itse tutkailin jo seuraavaa ’60 Chevyä sillä silmällä, mutta siitä myöhemmin lisää. Pikainen tsekkaus ympäri Letukkaa – tää on saatava, heti... Vaan Luigin Valtterissapa ei ollut vetokoukkua. Oli aika istua alas ja funtsia siirtoa, eikä aikaakaan kun suunnitelma oli selvääkin selvempi. Seuraavana päivänä soittelin Luigille ja kyselin apuja siirtoon. Poliisi kysyi kohteliaasti, miten tämä etummainen auto pysähtyy tarvittaessa eli nyt. Seuraavaksi Nomad siirtyi Ouluun Saulin huomaan, missä viihtyikin pitkään ja matkasi sieltä edelleen Itä-Suomeen aikanaan. Luigi lupaili tulla jeesaamaan ja kertoi Kimin löytäneen myös jostain ’60 Letukan. Tuli aika siirtää Nomad Pitskusta kotipihalle. Letukkahan ei ollut ajettava eikä siinä ollut jarruja. Hieno homma, mietin itsekseni. Parin puhelinsoiton jälkeen selvisi, että Tuorin Tipi oli viimeinen rekisteriin merkitty omistaja. Parin päivän päästä palasin valmistelemaan hinausta, mutta Nomadia ei näkynyt missään. Enää puuttuivat vain jarrut. Istuimme alas ja joimme oluet. Toisen oluen jälkeen naureskelimme ja totesimme, että tää Letukka on pelastettu ainakin kaksi kertaa. Tuttu kaveri, Ola, osti auton projektikseen parin kaverinsa kanssa. Samalla hetkellä Saabin poliisiradiosta kuului ”riehumistapaus Jakomäessä.” Tämän seurauksena saimme ohjeet jatkaa matkaa Newhilliin ja pysyä siellä. Valiantilla työntäen lähdimme Pitskun mäkeä ylös ja sitten loiva oikea kohti Konalaa. Kuin ihmeen kautta pääsimme perille ehjinä ja ilman suurempia haavereita. Vielä tallella olleet listat irrotettiin ja putsattiin. Varsin nopeasti selvisi, että Letukka oli sama, jonka kadotin pari päivää aikaisemmin. Kori ei kuitenkaan ollut lainkaan huono. Letukka ei ole sittemmin uuskadonnut, vaan elossa on tai ainakin tallessa. Saabi lähti vilkut päällä Jakikseen ja me porukalla Newhilliin, kuten oli käsketty. Huutelin ikkunasta rinnalla ajavaan Saabiin, että Newhilliin mennään. Keula työn alla. Nomad vaihtoi omistajaa syksyllä 1978. Luovuutta siirtopuuhissa. Kimi oli saanut myös vinkin toista kautta Nomadista ja haki sen heti talliinsa talteen. Matka alkakoon Newhilliin... What the... Letukasta uupui joitain pisteosia ja sisusta oli paikoin kärsinyt. Amerikan Rauta 4/2014 95. Palasimme takaisin himaan. Pitskuun saavuttuani Kimme avasi tallin oven ja siellä seisoi ’60 Chevy Nomad. Joutui se jäähyllekin välillä odottelemaan tulevaa. Yllättäen sain kuulla kaksiovisesta ’60 Chevystä. Päätin yllättää muut ja olin hissukseen koko autosta. nyt. nähneeni sen stadin Vauhtishow’n parkissa pari vuotta aikaisemmin. Siispä tekemään hinauspuomia. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta meillä se oli juuri päinvastoin. Aikansa katsottuaan menoa, konstaapeli avasi Saabin ikkunan ja kysyi, minnes pojat on matkalla. Muutaman vuoden päästä Masa Lintiksestä osti Nomadin itselleen oman ’59 farkku-Letukkansa kaveriksi. Etu-ja takahiekkapellit olivat saaneet kipeää matkan varrella. Niin se pysähtyi käsijarrulla avittaen. Kaikki tutut haettiin paikalle ja istutettiin Nomadin konepellille. Talon omistaja kertoi, että alivuokralainen oli myynyt auton just pois – niin olikin, minulle
Kutjan kuva Päivitetty Suomi-auto Tällä kertaa Janne Kutja jalosti perinteisen Suomi-tolpan moderniksi Pro Touring Sedaniksi. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 Amerikan Rauta 4/2014
Amerikan Rauta 4/2014 97. 1 970-vuosimallin neliovitolppa-Satellite lähti jalostumaan ihan oikeasta suomalaisesta autosta piirretystä kuvasta. Korinvärisiä puskureita tuotiin lähemmäs koria ja niitä kavennettiin ja muotoiltiin siten, että niiden ja korin väliset raot saatiin hyvin pieniksi. Amerikantyyliin edessä vanteet ovat 18-tuumaiset ja takana 20-tuumaiset, mikä auttaa sopivan stancen haussa. Maskin ritilä korvattiin mustalla verkolla ja alustaa madallettiin reilusti. Muuten grafiitinharmaan auton konepeltiin tehtiin mattamustat leveät raidat, joita reunustamaan tulivat Mopar Lime Green -väriset kapeat kirkkaanvihreät viivat. Vastaavat raidoitukset tehtiin myös helmoihin. Janne päätti kokeilla sen muokkaamista modernimpaan tyyliin. Vanteiksi Janne valitsi isot viisipuolaiset huulivanteet tummalla keskiosalla. Kaikki ylimääräiset ulokkeet kuten kahvat parturoitiin pois
Sen osoitti myös American Car Show’n People’s Choice -palkinto. Police Interceptor Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 19.06.2014 Ford Mustang GT ’88 Tamperelaisen Sami Viitasen Fox-Mussessa on poliisimallien henkeä. Plymouth six Deluxe ’38 Lohjalaisen Mika Sinkkosen upea Plymouth kuuluu kauden kovimpiin uutuuksiin. viimein olla esittelykelp 98 Amerikan Rauta 4/2014. o t u a e v i o t Tanjan Tanja Hautamaa haaDodge Charger 500 ’70 a Chargerista, nimenveili vuosikaudet omast sellaisesta. Huonosta Suomi-raadosta rakennettu puhdasverinen lowrider bomb liikkuu pomminvarman pikkulohkokasitekniikan turvin. Lohjan lowlow American Car Show Oulu & Gasoline Kustom Show Näyttelykierros jatkuu pohjoisemmassa Suomessa. Kolmen omaan toisen sukupolven sena Puuhanurkkavuoden näpertelyn tulok 0-koneinen auto alkaa sivuiltammekin tuttu 44 oisessa kunnossa. Pellin alta löytyvä 390-heppainen 306 cid pata ja parannettu alusta tekevät diskreetin komeasta GT:stä laitteen, jollaisesta 80-luvun Highway Patrol Mustangeilla ajaneet saattoivat vain unelmoida
Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankari: www.ammattinasankari.fi. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! Ammattina Sankari –kampanjan suomalaiset yhteistyökumppanit etsivät jo neljännen kerran Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset palkitsemaan hänet juhlallisesti vuoden 2014 Ammattina Sankari -gaalassa. A T! N N NY ri.fi A I ISI nka M IL AR tinasa K mat N SA w.am ww KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle
Amerikan Rauta 04/2014 ”Viime vuosikymmenen loppupuolella Mika rakensi ’31 Roadsterin, mutta koko ajan mielessä kyti ajatus erittäin matalasta coupesta.” n u K FORD A Coupe Hemi '31 100 sivua! e e p u K tun esta Rautaan • 4/2014 • 8,90€ Rakkaud Cadillac ´40 "SOPHIA" PAPA LOPEZ MUISTELEE LISÄKSI Esittelyssä: PUUHANURKKA: GMC Stepside ´56 • Dodge Ram ´02 • Dodge Monaco ´74 Buick Century ´55 • Chevy Biscayne STW ´62 • H-D FXE ´82 De Soto Custom Limousine ´52 • Ford Country Sedan ´57 Retrosoitin autoon Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-25 Viipale mediat 6 414887 002455 14004 700245-1404 NRO 12 Oikeasti enemmän luettavaa American Car Show Hot Rod & Rock Show