Amerikan Rauta 4/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. AMERICAN CAR SHOW HELSINKI HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE PERFORMANCE & CUSTOM MOTOR SHOW ELMIA GASOLINE MOTOR SHOW SEINÄJOKI Rakkaudesta Rautaan • 4/2015 • 8,90€ 6 414887 002455 1 5 4 700 24 5-1 50 4 PAL VKO 2015-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUT A 04/2015 NRO 20 ”ETUOVIA JA TK OIN 27 SENTTIÄ, JO TT A NE SAA TIIN ALKUPERÄISEN K AKSIOVISEN MITTOIHIN. Rambler Rebel ’67 Chevrolet 2D Sedan ’30 Chrysler New Yorker ’39 Chrysler Newport STW ’64 Plymouth Business Coupe ’48 Chevrolet Impala Convertible ’63 LISÄKSI ESITTELYSSÄ LINCOLN ’50 CHEVROLET CORVETTE LS1 ’82 Petun Baby Linc Pirteästi päivitetty SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI LS-SWAPPI TEKNIIKKA O SA 2 ASENNAMME ILMAJOUSET MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. TAK AKYLJET TEHTIIN OSIN SUORAST A PELLIST Ä” , PETU KERTOO. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh
/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2 . 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh
Kun oma Cutlass jäi maalausaikataulun venymisen vuoksi pussittamatta ennen ensimmäistä näyttelyä, sitä seuraavan talven tultua huomasikin, ettei hommaan ollutkaan ylimääräistä rahaa. Kymmenisen vuotta takaperin olin viemässä Americania näyttelyyn, ja tarkoituksena oli laittaa ennen näyttelyä alle 18-tuumaiset kromivanteet ihan vaan siksi, ettei sellaisia ollut Ramblereiden alla nähty. Ja vaikka Linc on omistajansa mielestä edelleen keskeneräinen, on se jo saanut useampia palkintoja tapahtumista. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että parempi auto näyttelyssä vähän korkeana, kuin koko osallistumisen peruminen. Pääkirjoitus veimmissä tapauksissa innokas rakentaja on ehtinyt aloittaa kunnianhimoisen projektinsa pilkkomalla hyvän aihion rälläkällä paloiksi, joiden yhdistely ei käykään enää ihan käden käänteessä. Toisinaan sillä viitataan auton esittelemiseen lehdessä, toisinaan ylipäätään oman laitteen tuomiseen esille jossain. Ja se uuden luominen on tietysti monille yksi tärkeimmistä jutuista autonrakentelussa. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Viime vuonna taas Fairlanen keula oli jousien pienestä lyhennyksestä huolimatta törkeän paljon perää ylempänä, muttei sille enää ennen näyttelyä ehditty tehdä mitään. Jos taas puhutaan hutaisten tehdystä maalauksesta, huolimattomista pohjatöistä tai puutteellisesta listoituksesta, herää kysymys, kuuluuko auto näyttelyyn ollenkaan. Matkan varrella suunnitelmat ovat muuttuneet ja auto on nähty jo monissa eri ilmeissä, mutta motivaatio touhuun on säilynyt, kun autolla on joka kesä ajettu. Nimimerkillä kokemusta on. Olen huomannut, että usein omat kaverit ovat sittenkin hyviä tuomareita siinä, milloin laite on riittävän valmis esiteltäväksi julkisesti. Jos itselle sattuu tulemaan vauhtisokeus, tuttavat palauttavat helposti maan pinnalle, mutta toisaalta usein kaverit pitävät autoa hienompana kuin omistaja, joka tietää kaikki piiloon jäävät, merkityksettömät asiat, jotka saattavat tuntua isoiltakin virheiltä. Nehän edustavat monesti jopa näyttelyhallien kiinnostavinta päätä. HirSitä sanotaan, ettei pitäisi aina ajatella vain päämäärää, vaan osata nauttia myös matkasta sitä kohti. Lopulta on todella vähän niitä, joiden monivuotiset, tauottomat projektit valmistuvat suunnitelmien mukaisesti edes joskus. Näissä ympyröissä törmää nimittäin usein kommenttiin, että ”kun nyt saisi tuon ensin valmiiksi”. Vuosien mittaan tuon kaltaisia esimerkkejä on nähty vaikka kuinka paljon. Siitäkin on omakohtaista kokemusta. Usein tilanne on kuitenkin se, ettei ajan ja budjetin puitteissa kaikkea saada tehdyksi yhdessä talvessa, enkä pidä hirveän pahana huijauksena sitäkään, jos kevään ensimmäisessä näyttelyssä auto ei vielä olekaan oikeasti ajokuntoinen. Tiedän, yllättäviä takaiskuja tulee kaikille. Kesällä taas piti ajella, ja näin siitä ensiesittelystä näyttelyssä ehti vierähtää kaksi ja puoli vuotta ennen kuin homma hoidettiin siltä osin loppuun. Sen verran monta mieltä vaivaavaa asiaa autossa on muutenkin, että voi olla, ettei autoa vielä tällä vuosikymmenellä olisi näyttelyhalleissa nähty, jos lopullista valmistumista olisi jääty odottelemaan. Tämän numeron kannessa komeileva Petu Lahden baby-Linc on hyvä esimerkki siitä, miten auto voi edistyä vähitellen. Sitten on tietysti myös niitä, jotka eivät osaa nauttia enää valmiista lopputuloksesta, vaan myyvät sen heti eteenpäin hankkiakseen uuden, entistä huonomman aihion näperreltäväksi. Tarkoitukseen varattujen vanteiden offset vaan ei sittenkään ollut lopulta sopiva, ja auto oli hallissa alkuperäiskuntoisena, joskin ihan siistinä, olihan se MR-kilpinen laite. On toisaalta totta, että selvästi keskeneräisten vehkeide näkeminen näyttelyssä on joskus vähän turhauttavaa, ellei kyse sitten ole jostain oikeasti massiivisesta projektista, jonka vaiheita halutaan tarkoituksella esitellä jo matkan varrella. Se pätee autoharrastuksessa harvinaisen hyvin. Pahimmillaan auto jää vuosikymmeniksi seisomaan jonnekin latoon, aitan taakse tai myydään lihalaatikoissa eteenpäin. Joku huomaa projektin paisuneen yksinkertaisesti liian työlääksi, jollekin ehtii tulla eteen muita projektia vaikeuttavia muutoksia elämässä ja joku vaan ehtii kadottaa koko hommaan motivaation matkan varrella. Keskeneräisenä näytille. Huipputilanne on tietysti se, että resurssit ja kärsivällisyys riittävät oman luomuksen saamiseen näytille ensimmäistä kertaa aivan valmiina. Jos sitä lopullista valmistumista jää odottelemaan, siinä saattaa nimittäin mennä vuosia
Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03-2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 4/2015. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
Tervetuloa koko perheen iloiseen ja ilmaiseen päivätapahtumaan! Lisätiedot ja ilmoittautuminen kilpailuun: www.tuuri.fi/tapahtumat Tiedustelut: tuning@tuuri.fi Tapahtuma on yleisölle ilmainen! Miljoona Tuning -kilpailu MaxBOOM -äänenpainekilpailu Jenkkiautojen kokoontuminen Jari Mäki Oy Rodeohärkä Latela Axe-tytöt JA PALJON MUUTA HAUSKAA!. TUURI 6.6.2015 klo 10 alkaen Menossa mukana Tapahtuman huipennuksena klo 16 supersuosittu STIG Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Kyläkaupan piha-alueella nähtävillä uusimmat tuning-viritykset sekä nostalgista Amerikan meininkiä jenkkirautojen kokoontuessa Tuuriin
36 Plymouth Business Coupe ’48 Kun Jokisen Mika karauttaa El Plymoticolla leirintäalueelle munavaunun kera, on siinä kanssakaravaanareilla ihmettelemistä. 24 Chrysler Newport STW ’64 Kari Aaltonen elvytti 40-vuotispäiviensä kunniaksi vanhan harrastuksensa, josta on nyt innostunut jälkipolvikin. Kannessa: Lincoln ’50 Nro 20. 18 Chevrolet Corvette ’82 Mika Lehtisen late-C3:n koreiden kuorien kätköistä löytyy modernia tekniikkaa. 54 Chrysler New Yorker ’39 Jari Pekkanen löysi Amerikan reissultaan patinoidun, mutta ryhdikkään art deco -ajokin. 60 H-D Sportster ’98 Karkkilalainen Heidi Cini rakennutti Harrikan omien mittojensa ja mieltymystensä mukaan. 42 Chevrolet Impala Convertible ’63 Ola De Blue on pala itänaapurimme lowrider-kulttuuria, joka on jäänyt pimentoon meistä useimmille. 30 Chevrolet 2-door Sedan ’30 Kari Kinnarin pirteä Chevy-rodi värittää raikkaalla olemuksellaan Tervakosken autokantaa. 4/2015 60 H-D Sportster ’98 24 Chrysler Newport STW ’64 12 6 AMERIKAN RAUTA 4/2015. 48 Rambler Rebel 550 ’67 Tomi Olli päätti rakentaa itselleen lauluauton, mutta lopputuloksesta ei tullutkaan linttaa. ESITTELYSSÄ 12 Lincoln ’50 Pikku-Linc on muuttunut Petun käsissä neliovitolpasta matalakattoiseksi, kaksioviseksi hardtopiksi
96 Kutjan kuva Neliovisten kustomeiden teema jatkuu ’48 Chevrolet Stylemasterilla. 88 LS-Swappi, osa 2 Moottoriprojektimme toisessa osassa annamme eväitä sähköpuolen muutoksiin. ARTIKKELIT 84 Ilmajousien asennus Ilmajousitukset yleistyvät kaiken aikaa, mutta niiden asennuksen suhteen on paljon epätietoisuutta. 88 LS-Swappi, osa 2 84 Ilmajousien asennus 18 Chevrolet Corvette ’82 64 Kevään tapahtumat 7 AMERIKAN RAUTA 4/2015. 77 Gasoline Motor Show Seinäjoen näyttely järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä. 94 Puuhanurkka Kimmon Corvetteen tehdään taas yksi koneremontti. 10 Pelit ja vehkeet Ajankohtaisimmat tuoteuutuudet amerikanpaavoille. 70 Harrasteautohuutokauppa ACS:n yhteydessä järjestettiin Suomen oloissa poikkeuksellinen huutokauppa. 92 Muumio muistelee Olli muistelee edesmenneen ystävänsä Kimmo Laakson legendaarista Ranch Wagonia. TAPAHTUMAT 64 American Car Show Perinteikäs pääsiäisnäyttely sai uuden alun, joka luo toivoa tulevaan. 72 Hot Rod & Rock Show Tampereen näyttelyssä nähtiin ennätysmäisen paljon ruotsalaista kalustoa. Näin se käy. VAKIOT 8 Rauta-annos Konsepti-Jeeppejä, uusio-Mustangeja ynnä muuta mukavaa. 80 Bilsport Performance & Custom Motor Show Ruotsalaisten kevään päänäyttely veti Elmiaan yli 76 000 katsojaa
Pontiacin superharvinainen Bansheekonseptiauto 1960-luvun puolivälistä huutokaupataan toukokuun 30. GT:n myyntilukuihin nämä eivät välttämättä vaikuta, mutta ovatpahan makeita. Hiekanruskea, erittäin armeijahenkinen Jeep Staff Car pohjautuu nelioviseen Wrangleriin, josta on hukattu ovet ja jonka katto on korvattu kankaisella toteutuksella. Autoja on valmistettu kaikkiaan kaksi kappaletta, kyseinen hopeanvärinen coupé ja toinen, valkoinen avomalli, ja ne säilyivät aikoinaan vain siksi, että Pontiacin työntekijät tahtoivat jemmata ne säilöön mahdolliselta murskaamiselta. Kumpikin kuvien autoista kulkee 3,6-litraisen Pentastarveekuutosen turvin, ja niistä kyllä näkee, kuinka paljon Jeep luottaa klassiseen mallihistoriaansa. Banshee huudettavana Ford fiilistelee uuden GT-mallin muotoilua julkistamalla saman suunnittelutiimin toteuttamia näyttelyesineitä, joista kieltämättä vakuuttavin on tämä Ford Design -sähkökitara. Toinen varsin erikoinen kärry oli myöskin Wrangleriin perustuva Jeep Chief, josta on saatu melko 1970-lukuisen näköinen. John Z. vuotuisessa Jeep Safarissa mielenkiintoisia konseptiautoja, joista ei ensivilkaisulla uskoisi niiden perustuvan nykytekniikkaan. GT-skeba 8 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Myytävä Banshee on ajokuntoinen yksilö, ja sitä kuljettaa Pontiacin 230-kuutiotuumainen kuutonen nelivaihteisella manuaalilaatikolla. Soittimen lisäksi Milanossa pidettävillä huonekalumessuilla esitellään GT:n kanssa samanhenkisiä esineitä, kuten esimerkiksi hifikaiuttimet, pöytäfutis sekä kilpapurjevene. DeLoreanin johtamana suunniteltu Banshee kun oli turhan lähellä tulevan C3-Corvetten linjoja, ja tuotantohaaveet jäivät pöydälle; tiettyjä yhtäläisyyksiä voi havaita myös Opel GT:n kanssa. päivänä Dragone Auctionin kautta Greenwich Concours -tapahtumassa. Alla ovat 16-tuumaiset peltivanteet Firestonen NDT-renkailla. Hopeisesta harvinaisuudesta on arveltu saatavan jopa 650 000 dollaria. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Konsepti-Jeepit Jeep esitteli keväällä Moabin 49. Ocean Blue / French Bread -värisävyissä kulkeva Chief näyttää sopivasti vanhalta Cherokeelta ja Wagoneeriltä, ja kromivanteet täydentävät paketin. Lapioilla ja kirveillä täydennetty ajokki on kojelautaa lukuunottamatta pelkistetty niin paljaaksi, kuin mahdollista, ja korotetulla alustalla sen luulisi kapuavan rankassa maastossa kohtuullisen hyvin
Pellin alla on polttoaineensuihkutuksella varustettu 302 Windsor -kasi, josta tuotetaan 265 hevosvoimaa. Uusio-Mustangit Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Esimerkiksi yhdysvaltalainen autosivusto Jalopnik nosti El Kamina -nimeä kantavan Chevyn takaisin etusivulleen, kirjoitettuaan ajokista alunperin jo vuonna 2011. Viisilitraiseen kasikoneeseen on niitattu Whipplen remmiahdin, jonka myötä pyörätehoksi on dynotettu 630 hevosvoimaa. Toinen ääripää on Revology Carsin toteuttama, uudelleenkoritettu ja modernisoitu ’64 1/2–66 -mallin Mustang, joka on tuotu lähelle nykypäivää monessakin suhteessa. Lahti Cruising Ace Corner, Lahti 13.6. 1 500 työtuntia vaatinut häkäpönttö-El Camino on vuosimallia 1987, ja se kulkee lavalle asennetun pöntön vetämän puupilkkeen voimin parisensataa kilometriä. Drag Race Week Alastaro 27.6. Jussicruising Vaasa 26.-28.6. Do-Dads Reunion Tammela 27.6. Vaihteistovaihtoehtoina ovat viisivaihteinen manuaali tai neliportainen automaatti, ja jousitus on vaihdettu etupään MacPhersoniin ja takapään monivarsituentaan. Räyskälä Vintage Drags Räyskälän lentokenttä, Loppi 2.–5.7. Nitro Nationals Alastaro T apah tuma t Mustangeista kiinnostuneille on tällä hetkellä tarjolla kaksi varsin mielenkiintoista lähestymistapaa uudenveroiseen ajokkiin. 6.6. Kamiina-Camino Thunderdome 9 AMERIKAN RAUTA 4/2015. WCSC 1/8 Mile Alavus 20.6. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Suomalaisten projektiautojen huomioiminen kansainvälisesti on aina merkillepantavaa, ja hiljattain keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilän viime vuosikymmenellä rakentama häkäpönttötoiminen El Camino uutisoitiin eduskuntavaalien jälkipöhinöissä uudelleen eri automedioissa ympäri maailmaa. Toinen vaihtoehto on automuotoilija Henrik Fiskerin visioima Galpin Rocket, joka on tämänvuotiseen Mustangiin perustuva, uudelleenmuotoiltu ja piristetty unelma. Revologyn uudesta restomod-Mustangista saa pulittaa ainakin 120 000 dollaria, joten edullisin reitti räätälöityyn poniin se ei ole. Alunperin tarkoitus oli säilyttää maakuoppa miltei sellaisenaan ja vain vakauttaa rakenteet, mutta turvallisuussyistä museo päätyi toiseen ratkaisuun. Kentuckyn kertaalleen osaksi romahtaneen Corvette-museon Skydomehalliin rakennetaan erityinen ”Thunderdome”-näyttelytila, joka kertaa viimevuotista, Corvetteja tärvellyttä onnettomuutta. Rauma Street Race Isometsäntie, Rauma 13.6. Sisustus on käyty läpi ja päivitetty lähemmäksi nykyauton varustusta, mutta fiilis on silti tarpeeksi lähellä alkuperäistä. Multimediaa ja erikoistehosteita hyödyntävä Thunderdome antaa kävijälle vaikutelman siitä, miltä tuntui olla paikalla lattian ja autojen kadotessa maan sisään
Vannepesun aktiivinen vaahto-ominaisuus auttaa nopeasti poistamaan kaikentyyppistä likaa ilman hankausta. Hinta 214,90 €. Hinta 11 €. Hinnat alkaen 185 €. www.hakalaperformance.fi Jakajia Mopareihin Kaasariklassikot Tehokas ja turvallinen vannepesu Tuoteuutuudet Johdotusratkaisuja Puusta käsin tehty Treezer-kylmälaukku on tyylikäs ja laadukas, työkalulaatikolta näyttävä tuote vaikka pickupin lavalle tai klassikon konttiin picknick-reissulle. www.presco.fi, www.laatukemikaalit.fi American Autowire valmistaa helposti asennettavia täydellisiä johtosarjoja merkkikohtaisina vakioautoihin sekä yleismallisina, jotka ovat helposti asennettavissa lähes mihin tahansa autoon. Mitoitus on sikäli nokkela, että sisälle mahtuu juuri sopivasti 24 tölkin olutlaatikko sekä mukana seuraavat neljä kylmäkallea. www.uspartsperformance.fi Trade Partsilta löytyy varastosta laaja valikoima kunnostettuja 1-, 2ja 4-kurkkuisia alkuperäiskaasuttimia Rochesterilta, Carterilta, Autolitelta, Motorcraftilta, Holleylta sekä Edelbrockilta. Hinnat alkaen 79 €. Saatavilla on myös erilaiset asennustarvikkeet. Sarja sisältää kärjettömän jakajan, sytytysboksin, johtosarjan ja etuvastuksen. www.sjrs.fi Treezer-kylmälaukku 10 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Toimittanut: Kimmo Janhunen US-Parts on ottanut valikoimiinsa laadukkaat Proform-jakajapaketit Moparin isoja pikkulohkoihin. Kylmälaukkuihin saa asiakkaan logon, tekstin tai kuvan. sulakerasian osalta ja sisältävät mahdollisuuksia eri lisälaitteille. Syväpuhdistusominaisuus auttaa uudistamaan vanteiden kiillon ja palauttaa alkuperäisen värin myös renkaille. Valikoimasta löytyy myös erilaisia osittaisia OEM-sarjoja, kuten kojelauta-, valotai moottorisarjoja, sekä muutos ja täydennyssarjoja, kuten Fuel Injection Wiring joko GM:ään tai Fordiin. Kaikki sarjat on rakennettu nykyajan vaatimukset täyttäviksi mm. www.tradeparts.info Ma-Fran vannepesuaine toimii nopeasti ja suojaa samalla hapettumiselta
Tässä tapauksessa Supernatural ei tarkoita yliluonnollista, vaan pikemminkin superluonnollista. Mallistossa on kaikkiaan viisi erilaista kantta, kaikki yhtä näyttäviä sisustuselementtejä. Pidemmällä toimitusajalla kuoria saa myös muihin iPhone ja Samsung Galaxy -malleihin. Kaikki värit ovat korkealaatuisia kaksija kolmikerrosvärejä, joiden pohjasävyinä voidaan käyttää liuotinpohjaisia automaaleja merkistä riippumatta. Hinta 62,10 €. Tämä autovaha ei nimittäin sisällä mitään keinoteikoista, ei hajusteita eikä väriaineita, vaan pelkästään parhaan mahdollisen lopputuloksen kannalta oleellisia ainesosia ja tavanomaista huomattavasti suuremman määrän ehtaa 1-luokan carnaubaa. www.jarimaki.fi Merkkikuoret kännykkään 11 AMERIKAN RAUTA 4/2015. www.autodude.fi Wet look -vaha Jari Mäellä on myynnissä jenkkiautojen merkein varustettuja kännykänkuoria iPhone 5/5S ja Samsung Galaxy S4 -malleihin. Car Paint Center on aloittanut KustomCanzspraymaalien ja Inspire-kynäruiskuvärien maahantuonnin. Halkaisija 58 cm. Erikoisefektimaalien saatavuus spray-pulloissa madaltaa huomattavasti kynnystä kokeilla vaikkapa candy-, flaketai helmiäismaalausta itse. Hinnat alkaen 20 €/purkki. Hinta 20 €. www.lahdesmaki.fi Candya tai helmiäistä spray-pullosta Tallinsisustajalle Tontitetun auton moottoriswappi saattaa tyssätä siihen, ettei moottorinostin mahdu auton alle, ovathan nostimet alkuperäisinä varsin korkeita. Janne’s Garage valmistaa itse suunnittelemiaan moottorinostinten ”madallussarjoja”, jotka helpottavat huomattavasti matalien autojen kanssa työskentelyä. Hinta 120 €/sarja. www.carpaintcenter.fi Lähdesmäki Oy:n öljytynnyrinkansitaulut ovat vintagea parhaimmillaan. www.jannesgarage.com Moottorinostin matalalle autolle Dodo Juice Supernatural V2 -autovaha on 100 % täyttä tavaraa. Hinta 79,90 €. Lisäksi valikoimasta löytyy myös neonvärejä, pimeässä hohtavia sekä kameleontteja
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä LINCOLN ’50. Petun Baby Linc 12. Petun käsissä viimeisten 11 vuoden mittaan vähitellen neliovitolpasta matalakattoiseksi kaksioviseksi hardtopiksi muokkautunut pikku-Linc on osoitus siitä, että vaikka sitä hiukan vähätellen sanotaan usein itse tehdessä tulevan sitä, mitä sattuu tulemaan, niin joskus tulee myös hyvä
Petun Baby Linc 13
Haaveilin ’49–51 Mercurystä jo rakennellessani sitä Fordia ja jossain vaiheessa totesin, että mitä minä tätä paskaa rakennan, kun ei tästä omannäköistä kuitenkaan tule. ”Aloitin sen rakentelun pikkuhiljaa ja joulukuussa totesin, että tämähän pitäisi saada ensi kesäksi ajoon. Vedin kanisterista suoraan pumpulle letkun, ja eka starttauksesta se lähti suoraan käyntiin, ja jäikin pyörimään nätisti tyhjäkäyntiä. Kannet oikaistiin ja venttiilit läpättiin, ja konetta HT-katon linjojen innoittajana toimi ”Wolf” Christianssonin Mercuryn katto. Lainasin kaverilta sen päälle jonkun Hollikan ja korjailin tarvittavat rottien jyrsimät sähköt. Vasemmalla auto Petulle tullessa. ”Ostin tämän vuonna 2004”, Petuna tunnettu Petri Lahti aloittaa kertomuksen siitä, miten jutun Lincolnista tuli sellainen mikä tuli. ”Mulla oli neliovinen ’54 Ford, jonka choppasin ja johon sovittelin Cadillacin puskurit. Puoli vuotta siinä meni, kun hitsailin ruosteet ja vaihdoin tekniikan”, Petu jatkaa tarinaa. ”Ainakin omasta ja kyytiläisen mielestä se meni ihan perkeleen lujaa, kun eihän siinä ollut jarrujakaan”, Petu nauraa. Kaverit nauroivat, että meinaatko tuota vielä elvyttää, ja minähän pyörittelin sitä konetta ja vaihdoin siihen öljyt. Kesäksi ajoon. Minähän taas porasin ihan oikeasti itseäni keskelle kämmentä, kun kaaduin pora kädessä ollessani töissä paikallisella VW-merkkikorjaamolla, ja siinä tuli monta viikkoa sairaslomaa, jolloin sain yhdellä kädellä korjailla autoa. ”Siellä oli keulalla semmoinen ruosteinen kökkäre, 337, jota on käytetty Fordin kuormaautoissa sekä GM:n Hydramatic, jota Ford käytti 50-luvun taitteessa lisenssillä, kun ei omaa automaattia firmalla vielä ollut. ”Ostin käyttöautoksi yhden piilofarmari-Fordin, jonka päätin purkaa osiksi heti, jos se hajoaa. Viimeisessä kuvassa on käynnissä HT-muutos. Moottori remontoitiin täysin, vanhaa jäi vain lohko ja kampiakseli, jotka nekin koneistettiin. Toisessa kuvassa auto on jo kaksiovinen, mutta vielä kovalla alustalla, kolmannessa tehdään runkomuutoksia alkutalvella 2008. Ikkunanreunalistat tehtiin rosterista ammattikoululla, jossa Petu työskentelee. Lincoln ’50 14. ”Sähköjä tehtiin kaksi 16-tuntista päivää, ja Ipi poltti siinä touhussa kolvilla kätensäkin, kun nukahti kesken homman. Runko oli virheetön, mutta esimerkiksi takakontin pohja oli ruostunut pois.” Petu jatkaa. Tippalistat ovat irrotettavat pohjatöiden helpottamiseksi, värihän saattaa vaihtua vielä useampaankin kertaan... ”Hyvinkääläinen Bäckin Timo laittoi ilmoituksen, että Amerikoista oli tulossa tällainen, joten totesin, että minä otan sen. Näppäränä miehenä ajattelin ensin, että rakennan sen vanhan loppuun, mutta sitten huomasin tähän menevän kaikki omat ja lainatut, joten päädyin myymään sen eteenpäin.” Lincoln oli kuulemma löytynyt floridalaisesta ladosta, jonne se oli autosta löytyneistä kolikoista päätellen hylätty jo 70-luvulla. Piti olla rakennellessa koko ajan jauhesammutin vieressä, kun se sideharso meinasi ottaa tulta, kerran se syttyikin liekkeihin.” Toimintavarmempi tekniikkakin Linciin löytyi kätevästi Petun käyttöpelikseen hankkimasta piilofarkusta. No sehän hajosi seuraavana päivänä. Ilmoitin sitten pokkana sen Ford Freakien Freak Raceen, että sinne tullaan uuden tekniikan kera. Ei kun auto saman tien tallille ja purkuun. ”Siitä oli kunnosteltu tai ainakin räpelletty jotenkin ilmeisesti silloin, mutta rotat olivat syöneet sisustuksen auton seistessä ja jonkun verran oli ruostettakin. ” Uskoi kohtaloon tai ei, lienee ollut jonkin sortin johdatusta, että Petulle tuli mieleinen sämpylä vastaan ennen kuin hän ehti saada astetta uudemman aihionsa valmiiksi. Kaverit meinasivat pudota pallilta, kun auto vielä lähti liikkeellekin, kun laitoin pykälän päälle.” Eihän siinä auttanut kuin lähteä koeajolle, vaikkei Lincoln oikein liikennekelpoinen ollutkaan. Yksi hermorata siinä meni poikki, ja sitten se piti leikata, ja käsi oli sen jäljiltä pitkään kääreessä
”Alustaan tilasin Sami Lassilalta Fatmanin dropatut etuolka-akselit ja raidepäiden pudotusraudat, ja sieltä tulivat myös uudet 8.20-kokoiset rättirenkaat. Joku heitti kyllä, että siellä ei varmaan ole ollut sitten muita kustomeita.” Runkomuutoksia. Sitttenhän se akseli alkoi hakata runkoon, joten siihen piti tehdä sellainen u-notko.” Paljon oli töitä myös korin pelleissä, kun kerran Petu tuli luvanneeksi muillekin sen muuttuvan kaksioviseksi katon madalluksen yhteydessä. Porukka naureskeli silloin Pistons Rumblessa, kun mittanauha kädessä pyörimme Ojalan Juhan alkuperäisen kaksiovisen ’51:n ympärillä, jotta sain oikean mitan tietoon. ”Syksyn koittaessa totesimme, että nyt laitetaan tähänkin ilmajouset, kun olimme tilanneet noita Airliftin valmiita sarjoja kymmenkunta kaveriporukalla”, Etuovia jatkoin 27 senttiä, jotta ne saatiin alkuperäisen kaksiovisen mittoihin. Keulaan tuli niin ikään Samin kautta Kanterilta kaikki uudet nivelet, vain ohjaussimpukka jäi vanhaksi.” Katto alas ja ovia vähemmäksi. ”Väänsin sitten suorasta pellistä ne takaikkunoiden muodot. Tuohan oli vakiona niin korkea, etten minä yltänyt pestä katon keskiosaa käsin ollenkaan, vaikka olen melkein 190-senttinen. ’51 Mercuryn mittarista loppuvat nykyisin lukemat kesken. Takakyljet tehtiin osin suorasta pellistä”, Petu kertoo. Otin kolme lehteä seitsemästä pois, niin johan tippui. Myöhemmin hankin tilalle 6.70:t, koska tuo välitys oli liian pitkä isojen pyörien kanssa. ”Ensimmäisenä talvena tein uudet helmojen ulkopellit pillien kanssa lämmittelemällä ja kutistelemalla, oikein vaikeimman kautta. Moottorin osat tulivat kaikki Trade Partsilta kuten myös kaikki jarruosat ja aika paljon muitakin pikkukilkkeitä.” Vaihteistoksi tuli samasta farmarista kotoisin oleva ylivaihdeautomaatti, joka yhdistettiin Lincolnin alkuperäiseen taka-akseliin. Olin jo edellisenä keväänä suurentanut takapyöränkoteloita ylöspäin, jotta sain pudotettua autoa reilusti alemmas. Perä putosikin lehtiä poistamalla niin paljon, että kun takakapselista näkyi ensin puolet, niin madalluksen jälkeen ei näkynyt koko kapselia ollenkaan. Petu piti Mercuryn kojetaulua aina paljon komeampana kuin baby-Lincin, ja saikin vaihdettua osat keskenään omistaessaan myös vuotta Lincolnia uudemman Mercuryn. Lopulta siihen tuli vain lakka peltipuhtaan korin päälle. Takalasin vain laitoin johonkin kohtaan, ja kun se näytti ihan hyvältä, niin hitsasin sen kiinni. Korin päämitathan autoissa ovat samat, joten kojelaudat sopivat suoraan paikalleen myös sisarmalliin. piristettiin vähän jyrkemmällä nokalla, air gap -imusarjalla ja peltisarjoilla. 15 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Takakontin hitsausmäärää vähensi se, kun laitoin sinne osaksi pohjaa uuden ’68 Mustangin tankin, joka löytyi Trade Partsista suoraan hyllystä.” Ulkokuori säilyi siinä vaiheessa vielä pitkälti vähentynyttä maavaraa lukuun ottamatta ennallaan. Se on muuten rättirenkailla mielenkiintoinen kokemus.” Jo heti ensimmäisenä talvena työn alle päätyi myös alusta. ”Aski kävi myös kunnostettavana, ja siihen asennettiin samalla joku mieto shift kit. Aikaa tapahtumaan oli enää kolme päivää, kun kysyin tallin maalarimestari Ipiltä, että millä tuo nyt sitten maalataan. Tapahtumassa auto voitti kuitenkin parhaan kustomin pokaalin. Perässä on sen verran pitkä välitys, että Lincoln kulkee tuon AOD:n kanssa yli 200. Takakyljet tehtiin osin suorasta pellistä ja osin alkuperäisiä takaovia hyödyntäen.” Petu jatkaa. Konepuolen hoiti tallikaveri, meidän moottorivastaava. Petu kertoo auton kulkevan ylivaihdeautomaattinsa ja kohtuullisen pitkän perävälityksensä kera yli kahtasataa. Ei niistä tullut ihan niin hyvät kuin olisi pitänyt, siinä tuli joku vauhtisokeus. 2007 Pistons Rumbleen, eli numero 3:een, olin taas uhonnut tulevani valmiilla chopatulla Lincolnilla. ”Alunperin auto oli ollut musta, mutta se oli maalattu joskus alaosasta kermanvalkoiseksi, ja yläosa oli sininen”, Petu selittää. ”Etuovia jatkoin 27 senttiä, jotta ne saatiin alkuperäisiin kaksiovisen mittoihin. ”2006 talvella keksin, että nyt se sitten muutetaan kaksioviseksi ja chopataan
Alkuperäisistä Takaosan tein katon puolivälistä takaluukun kanteen saakka itse englanninpyörällä.” Kojetaulun kulman M-kirjain muistuttaa siitä, mistä autosta osa on lähtöisin. Tilasin sitten triangulated four-link -valmissarjan, jonka hitsailin vanhojen lehtijousien tilalle. Myös ovien yläkantit piti tehdä edestä takaluukkuun asti oikeaan muotoon, jotta lasien tiivisteille saatiin suorat asennuspinnat.” Mielenkiintoiseen ratkaisuun Petu päätyi myös katon listojen kanssa. ”Kaikki mikä on piilossa, on kunnossa. Mercurystä ehdin kuitenkin ottaa sen itselleni mieleisen vesiputouskojetaulun. Päätin, ettei etutolppiin kosketa, koska tuulilasi oli sellaisenaan oikean kokoinen. ”Näin eräällä autonrakentajalla ilmajouset asennettuna lehtijousien päälle, ja päätin, ettei tule ainakaan sellaista. Heitin puoli kattoa romukoppaan ja tein sivulinjasta pahvimallin. ”Totesin lopulta, ettei katon reunojakaan voinut käyttää, joten leikkasin nekin pois. Keksin, että kun olen itse ammattikoulussa töissä, niin siellähän ne voivat harjoitustöinä taitella minulle rosteria, josta syntyivät HTlasien reunat. Alkuperäiset penkit sentään pystyi säilyttämään paikallaan, mutta takapenkin suhteen tuli kyllä ongelmia sitten vähän myöhemmin.” Kun muutokset olivat valmiit, runko sai uutta mustaa epoksiväriä pintaansa. ”Siinähän kävi sitten sillä tavalla, että 2012 talvella totesin, etten jaksa enää katsella sitä kattoa. Lincoln ’50 Petu kertaa. Kiitos niistä kuuluu Haminan ammiksen metalliopettajille. Runko ja auton pohja on hiekkapuhallettu ja maalattu epoksilla. Sitten se olikin mattamustana useamman vuoden. Sille katsoin oikean kohdan, kun oli selvinnyt, mihin katon linja johtaa taaksepäin mentäessä. Siinä tulikin mielenkiintoinen bonussektori, kun eihän se kori sitten sopinutkaan enää rungon päälle. Trade Partsin Saku teki myös Lincolnin sähköt niihin aikoihin oikein huolella uusiksi.” Katon linjat uusiksi. Kun kattopelti oli vihdoin suunnilleen muodossaan, piti tehdä sivuosat ja kattovahvikkeet uusiksi. Otin hitsailua varten korin rungolta pois kokonaan. 16 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Olin inhonnut koko ajan sitä ensimmäistä choppaustani, ja päätin tehdä sen lopulta uusiksi”, Petu selittää. Taka-akselin ylitystä joutui nostamaan lopulta 13 senttiä, jotta runko saatiin tippumaan maahan. Jouduinkin tekemään etupenkeistä taakse päin lattian kokonaan uusiksi. Takaosan tein katon puolivälistä takaluukun kanteen saakka itse englanninpyörällä, ja kyllä se siitä sitten vähitellen eteni. Ne tein 1,5 millin pellistä edestä taakse asti uusiksi kaiken maailman apuvälineitä käyttäen. Lincolnin kojetaulu meni sitten siihen Mercuryyn, kun myin auton eteen päin. Ratti sen sijaan on ehtaa Lincoln-tavaraa. ”Olin ihaillut ”Wolf” Christianssonin Mercuryn choppausta ja se mielessä kävin työhön. Sitten piti tietysti vielä laittaa takalasi paikalleen. Kas kummaa, metrin mittainen kattopellin paikallaan ollut pala laski taivuttamatta lasinkehystä sellaisen tuuman verran, kun sitä ei ollut tuettu mihinkään”, hän jatkaa erikoisen linjojen hakemistavan selostusta. Autostahan tuli siinä vaiheessa koriltaan valitettavasti mattamusta, vaikkei sellaista siitä pitänyt ikinä tulla – se väri vain osui ensimmäisenä kouraan. ”Totesin, että autossa pitää olla tippalistat, joten väänsin ne ohimennen siihen. Silloin 2008 hain Jenkeistä ’51 Mercuryn, jota suunnittelin rakentelevani tämän kanssa yhtä aikaa, mutta lopulta totesin kaksi samanaikaista projektia liian työlääksi ja kalliiksi. Joka kesä sillä ajeltiin, muttei sitä tullut rakenneltua juurikaan. Ipi sanoi, että niiden olisi hyvä olla irrotettavat pohjatöitä ajatellen, joten tein niistä kiinni pultattavat
VANTEET: alkuperäiset 15”. VOIMANSIIRTO: AOD-automaatti, Shift Kit, piilofarmarin kardaani, alkuperäinen 3,3-välityksinen perä (vaihtumassa 9” true-trac-lukolla). Nyt siinä on taas vauhti päällä, olen melkein jo saanut vaihdettua siihen ysituumaisen perän true-trac-lukolla, että saadaan molemmat pyörät lyömään joutavaa ja auto menemään nätisti sivuttain. ”Mulla on vielä monta ässää hihassa, kunhan tulee taas joku älytön älynväläys. Faktat LINCOLN ’50 • OMISTAJA: Petu Lahti, 44 • PAIKKA: Kotka. Takana ajattelinkin alkaa käyttää G78-renkaita, kun ne eivät vispaa kovemmassa sivuttainajossa samaan tapaan kuin 6.70:t. Keskeneräinen näyttelyvoittaja. Minähän suunnittelin, että kevään aikana tehdään Lincoln sitten valmiimmaksi, mutta en minä saanut mitään aikaiseksi. SISUSTA: ’51 Mercuryn kojelauta, ’66 avo-Oldsin etupenkki kippaavilla selkänojilla. MOOTTORI: Moottori: 302 CID V8, Holley 570 cfm Street Avenger, Air-Gap -imusarja, kireämpi nokka, peltipakosarjat, tuplaputkisto, Griffinin alumiininen syyläri, 12 voltin sähköt. RENKAAT: Firestone 6.70-15 leveillä valkosivuilla. karmeista pystyi käyttämään näkymättömiin jäävät veivimekanismit. ALUSTA: Airliftin ilmajousitus, Fatmanin droppiolka-akselit, runkoa muokattu takaa reilusti, triangulated 4-link. Kilometrejäkin kun on kertynyt sen verran, että nykyinen rengassarja on jo viides tai kuudes kierros.” Petun kommentti puhuu omaa vahvaa kieltään siitä, että tällä autolla myös tehdään sitä, mihin se on alun pitäen tehty. Meille jäi vielä tunti aikaa rentoutuakin ennen näyttelyyn lähtöä.” Petu naurahtaa ja jatkaa: ”Tosin unettomia öitä sitä oltiin tehtykin. ”Kävin siinä syksyllä 2013 ajelemassa ilman ikkunoita nollakelissä pilkkihaalarit päällä, ettei tullut välivuotta ajeluun. Jos ne oltaisiin rakennettu vitriiniin, ne oltaisiin voitu saman tien tehdä muovista ja jättää motorisoimatta. Turku Kustom Show’stakin tuli toinen palkinto, mikä oli jotain ihan käsittämätöntä, kun taakse jäi hienojakin autoja.” Niin, Petun baby-Linc ei tosiaan ole mattavärissäkään siksi, että väri on hieno, vaan siksi, ettei pintoja ole vielä saatu hierottua siihen kuntoon, että niihin voisi vetää kuka ties lopullisen, kiiltävän maalin. ”Kun oli vielä kaksi päivää aikaa Kustom Kulture Show’hun, niin tuumasin Ipille, että pitäisikö tämä maalatakin. KORI: Katto chopattu, muutettu kaksioviseksi hardtopiksi, ovenkahvat poistettu, ’39 Lincoln -tyyppiset painikkeet ovissa. Siinä vain lumi pöllysi, kun ajettiin Helsinkiin. Kyllähän sitä kinkereitä kierrettiin koko kesä, ja DoDadsissä voitin itsenikin yllätykseksi oikein palkinnon, täysin keskeneräisellä autolla, jossa puskurit ovat kromaamatta ja sisustassakaan ei ole oikein muuta kun penkit. Siitähän se Platu keksi, että auto pitää saada valmiina näytille Kustom Kulture Show’hun. Kun olin taivutellut listat sopiviin muotoihin, niin tuo meidän tallin Teemu hitsaili ne kasaan.” Katon uusiksi veistelyn yhteydessä Petu poisti ovista kahvat, jotka korvasi ’39 Lincoln -tyyppisillä mekaanisilla painonapeilla. JARRUT: yksipiiriset tehostamattomat. Ralliautoksihan nuo on tehty. KIITOS: Rakas vaimo, Trade Parts (tekniikka, jarrut, taka-akseli yms.), Sami Lassila (renkaat ja etupään osat), tallin pojille vähän kaikesta. Ipin tehtäväksi jäi kaikkien saumojen tinaaminen ja katon viimeistely, ja hän sitten pyyhkäisi pintaan tuon mattaharmaan. Moottorin luovutti 80-lukuinen Fordin piilofarkku, ja se remontoitiin täysin ennen Lincolnin nokalle asentamista. Griffinin iso alumiinisyyläri pitää reissuauton moottorin riittävän viileänä. 17 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Siitä alkoikin taas sellainen urakka, että kuka tahansa, joka tuli tallin ovesta sisään, joutui töihin.” Kuten hyvin on tiedossa, niin näiden projektien kanssa tuppaa tulemaan kiire, olipa deadlinena toimiva tapahtuma tai näyttely sitten koska hyvänsä
Retrofitted Retrofitted 18
Kiteytetystihän sillä tarkoitetaan uuden, modernin tekniikan ymppäämistä vanhoihin kuoriin. 19. Mika Lehtisen ’82 Corvette on oiva esimerkkitapaus termin avaamiseksi. Retrofitting on termi, johon törmää nykyään hyvin usein varsinkin yhdysvaltalaisissa harrastajaympyröissä. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tapio Laaninen CHEVROLET CORVETTE ’82
Tähän oli useita syitä, kuten takapyörien tuennasta huolehtimaan asennetut VBR:n tukivarret, joita ei ollut tarkoitettu lainkaan kyseiseen vuosimalliin ja kyseiselle perälle. Kumipuslat on korvattu uretaanisilla, väljien nivelien tilalle hankittu kasa uusia ja koko hoito käytetty nelipyöräsuuntauksessa. Taakse on vaihdettu oikeat VBR:n tukivarret ja järeämpi kallistuksenvakaaja alkuperäisen pikkusormenpaksuisen tilalle. Mikan Vette on myyty uutena huhtikuussa 1982 Kalifornian Santa Anaan. Ajo-ominaisuuksien lisäksi toinen murheenkryyni oli korin kunto. Moottorinohjauksesta puolestaan huolehtii Trans Amista peräisin oleva ohjainyksikkö”, Mika avartaa. Värinvalinnan vaikeus. ”Itse selailin Nettiautoa syksyllä 2011 ajatuksissani hankkia joku pieni ja kevyt, ratakelpoinen auto. Ajo-ominaisuudet, tai ehkä pikemminkin niiden puute, saattoivat olla C5 Corvetteen tottuneelle ostajalle vähän liikaa. Tuolloin auton ajo-ominaisuudet olivat lähinnä huono vitsi. Vuonna 2002 sen hankki itselleen muuan minnesotalainen Brent, joka ajeli sillä aikansa sellaisenaan. Nykyisin auton ajettavuus on kunnossa, mutta takana onkin iso määrä pieniä muutoksia ja korjauksia. Brentin pirtaan ei sopinut auton myyminen vajaakuntoisena, joten hän lykkäsi haavetta oman kalustonsa päivittämisestä C5 Z06 Corvetteen. Korin molemmissa päissä oli edelleen alkuperäiset uretaanipuskurit, joiden muodoissa ei ollut enää paljoakaan alkuperäistä jäljellä. Jo omalla kaistalla pysyminen oli kova suoritus. Huonosta vitsistä hyväksi ajettavaksi. Optioista oli rastiteltu miltei kaikki sähköpeilejä ja -penkkejä sekä lasikattoa myöten. Naisen rehellinen vastaus oli ei, mutta eihän siitä enää paluuta ollut. Niinpä Mika päätti pistää korin kuntoon ja maalauttaa auton uudelleen LS-tekniikka voidaan kategorioida melkein omavalmisteeksi, sillä paketti on koottu useista luovuttaja-autoista. Näihin spekseihin Vette-vanhus ei sopinut, ei sitten yhtään. Sen sijaan hän päätti toteuttaa vanhukseensa LSja 4L60E-swapin. Saatuaan auton valmiiksi Brent myi sen Suomeen talvella 2010–2011. LS1-moottori ja 4L60E-automaatti on adoptoitu Z28-Camarosta, ja lisäksi kokoonpanoon on löytynyt LS6-moottorin lohko ja imusarja. Chevrolet Corvette ’82 20 AMERIKAN RAUTA 4/2015. ”Brentin kokoonpanema LS-tekniikka voidaan kategorioida melkein omavalmisteeksi, sillä paketti on koottu useista luovuttaja-autoista. Ensimmäisen omistajan jälkeen auton historiassa on parinkymmenen vuoden musta aukko, jonka aikana myös auton väri muuttui mustaksi. Kaupat syntyivät viikkoa myöhemmin”, Mika muistelee. Edelleen tallessa olevan kauppakirjan mukaan auto maksoi tuolloin 18 371 taalaa toimituskuluineen kaikkineen. Alkuperäinen väri oli ”Corvette Gold Metallic”, kauniisti sanottuna erittäin 80-lukuinen sävy. Toisin sanoen takapään geometria oli isosti metsässä ja auto arpoi uuden suunnan jokaisen pompun jälkeen. Hän yritti myydä autoa vuonna 2009, mutta Crossfire-tekniikka ei osoittautunut erityisen kysytyksi, ja kuinka ollakaan, kannestakin alkoi kuulua naputusta juuri sopivasti ennen ensimmäisen ostajaehdokkaan saapumista paikalle. Lisäksi korissa oli halkeamia ja huonosti korjattuja pikkukolhuja. Klassinen Corvette-kaunotar yhdistettynä uuteen ja suorituskykyiseen tekniikkaan oli kuitenkin ohittamattoman puhutteleva yhdistelmä. Suomalainen ostaja ajoi autolla kesän ja pisti sen uudelleen kiertoon. Koeajon jälkeen kysyin silloiselta tyttöystävältäni, onko tuon ostamisessa mitään järkeä
Luonnossa metallimusta on kuitenkin enimmäkseen joko musta tai likainen musta. Moottoria ohjaa Trans Amin ohjainyksikkö. Pohtiessaan oikeaa oranssin sävyä Mika otti aluksi työpöydälle ”C3 period correct” -värejä, kuten Ontario Orange, Monaco Orange, Orange Metallic ja Orange Flame. Seuraavaksi huomasinkin pohdiskelevani mustia metallivärejä ja ajatusta vietiin niin pitkälle, että parilla vaihtoehdolla maalattiin koepalatkin. Lopulta hän päätyi takaisin oranssiin ja löysi oikean sävyn unohdettuaan aikakauden korrektit tehdasvärit. Värin valinta osoittautui yllättävän pitkäksi projektiksi. LS1-moottori ja 4L60-vaihteisto ovat alunperin Z28 Camarosta, mutta kokoonpanoa on päivitetty LS6-moottorin lohkolla ja imusarjalla. Värinvalinnassa pöydällä olivat ensin C3 Corvetten period correct -sävyt, kuten Ontario Orange, Monaco Orange, Orange Metallic ja Orange Flame, mutta lopulta myös värissä päädyttiin modernimpaan vaihtoehtoon C6 Corvetten Atomic Orangen muodossa. Lisäksi minulla oli jonkinlainen luotto siihen, että jos sävyn valitsee Corvetten värikartastosta, niin ei siinä kauhean pahasti voi mennä metsään. Valinta kohdistui C6 Corveten Atomic Orangeen. Amerikan Joe oli ehtinyt edelle tämänkin idean toteuttamisessa, joten rapakon takana otetuista kuvista saattoi todeta, että väri todella toimii. ”Se näytti yhtä hyvältä C3:ssa kuin C6:ssakin. Olen edelleenkin tyytyväinen 21 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Alustasta löytyy VBP:n “Rack Attack” -hammastanko-ohjaus, Spreader bar -etulinkki sekä saman valmistajan takatukivarret ja komposiittitakajousi. Muutenkin ajatus työläästä operaatiosta, jossa mustasta autosta tehdään uudelleen musta, ei oikein innostanut”, Mika kertaa pähkäilemistään. Samalla hän sai tilaisuuden vaihtaa huonojen uretaanipuskureiden tilalle paremmin muotonsa pitävät lasikuituiset ja vaihtaa alkuperäisen konepeiton himoitsemaansa muodokkaampaan L-88-peittoon. Johtopäätökseni oli se, että niissä netistä löytyvissä kuvissa, joissa metallimusta näyttää hemmetin hienolta, on juuri oikea valaistus tai kuvankäsittely. talvella 2012–2013. Metallittomaan mustaan taas ei huvittanut mennä, sillä se oli jo nähty. ”Pitkän nettisurffauksen jälkeen päädyin siihen, että esimerkiksi Ontario Orange toimii hyvin kromipuskureilla varustetussa C3:ssa, mutta ei välttämättä muovipuskurisessa late-C3:ssa
Lisäksi malli on klassisen kaunis, mutta aihiot ovat kuitenkin kohtuullisen hintaisia. ”Sen asentamiseen olen oikein tyytyväinen, sillä lopputulos on hyvin lähellä alkuperäistä ja murto-osalla uuden kojelaudan kustannuksista. Chevrolet Corvette ’82 värivalintaan.” Ylläpitoa ja viimeistelyä. Jos kyseessä olisi vaikka käsintehty eurooppalainen urheiluauto, joita on valmistettu vain joitakin satoja kappaleita, niin en välttämättä laittaisi siihen väärää moottoria, väärän vuosimallin konepeittoa tai täysin period uncorrect -värisävyä. Tiputin syylaria tuuman alemmas ja sijoitin massiivisen K&N:n ilmanputsarin syylarin alareunaan sen etupuolelle, josta menee air bridge syylarin yli suoraan läppärunkoon. Lopuksi Mika uppoutuu astetta syvällisemmäksi ja avartaa ideologiaansa harrasteautoilusta ja itselleen sopivan kohteen valinnasta: ”Pidän Corvettea mukavana harrastuskohteena, koska se ei ole mikään käsintehty harvinaisuus, vaan massatuotantoauto, josta voi hyvällä omallatunnolla tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Nopealla vilkaisulla sisusta vaikuttaa alkuperäiseltä, mutta sekin sisältää hillittyjä uudistuksia. ”Toki tekniikkaakin on pitänyt vähän sorkkia, puhutaanhan tässä nyt kuitenkin harrasteautosta. Edellisen omistajan aikaan hifilaitteistoon kuului myös Kenwoodin subbari, jonka Mika heivasi poijunpainoksi. Omaa yksilöäni en liikoja säästele, vaan ajan sillä kesäisin käytännössä kaikki ajoni, sillä ajettavaksihan nämä on tehty. Myös äänentoistossa on tultu lähemmäs nykypäivää Sonyn soittimella ja kaiuttimilla. Kiveniskuja ja käytönjälkiä tietty tulee, mutta mitä sitten?”, kiteyttää Mika tyhjentävästi. Corvetten kohdalla on kuitenkin muitakin lähestymiskulmia kuin pilkuntarkka alkuperäiskuosiin entisöinti. Penkit ovat kuitenkin peräisin C5 Z06 Corvettesta myönnytyksenä tälle vuosituhannelle, tosin niiden sähkösäädöt on kevennetty pois. Keskikonsoli on verhoiltu uudelleen ja halkeilleen sekä auringon polttaman kojelaudan päälle on liimattu sopivan väriseksi värjätty skini. Pistin kokonaan uusiksi esimerkiksi moottorin ilmanoton, vanha ratkaisu kun oli imeä moottoriin kuumaa ilmaa syylarin takaa konehuoneen yläreunasta. Liimaaminen edellytti lehmän hermoja; kojelaudan irrottamista autosta ja paljon aikaa vaiheittaiseen liimausoperaatioon, mutta työ palkitsi tekijänsä.” Ajettavaksi tehty. Samalla alkuperäinen ritilä-MAF vaihtui LS3/LS7:n korttimalliseen sensoriin. 22 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Moottorin ja vaihteiston osalta Mika on ollut tyytyväinen Brentin tekemään työhön, sillä kokoonpano on ollut erittäin huoleton. Penkit ovat peräisin C5 Z06 Corvettesta ja ratti vaihdettu Grantin tuotteeseen. Oppia on kertynyt matkan varrella runsaasti, enimmäkseen tietty kantapään kautta.” Auton nykysuorituskyvystä antaa jonkinlaista osviittaa varttimailitulos 12,793 sekuntia ja 179,28 km/h loppunopeus, jotka saavutettiin nykyisillä Kumhon M+S-renkailla. Näiden operaatioiden jälkeen vuorossa olikin EFILive-kapulan käytön opettelu ja uusien bensakarttojen ajaminen EFI:n ja laajakaistalambdan avulla. Sisustaltaan auto on pääpiirteissään alkuperäistyyppinen. Alkuperäinen ohjauspyörä on vaihdettu hyvin samantyyppiseen Grantin nahkarattiin
VOIMANSIIRTO: ’01 Z28 Camaron 4L60E-vaihteisto, pidennetty ja tasapainotettu kardaani, 3.07 perävälitys. SISUSTA: Grantin nahkaratti, C5 Z06 Corveten mustat nahkapenkit, Sonyn CD-soitin ja kaiuttimet. MOOTTORI: ’01 Z28 Camaron 5,7 l LS1 V8, jota päivitetty LS6:n lohkolla ja imusarjalla, portattu ja epoksoitu läppärunko, portattu MAF, Fast 36 lbs injektorit, kolmerivinen Champion Cooling -alumiinijäähdytin, ’01 Pontiac Trans Amin PCM, C5 Corvetten lyhyet pakosarjat, 2,5” True Dual -tuplaputket, C6 Corvetten X-putki, Magnaflow C4 Corvette SS -rosterivaimentimet. KORI: Lasikuituiset etuja takapuskurit, C6 Corveten Atomic Orange -värisävy. 23 AMERIKAN RAUTA 4/2015. RENKAAT: Kumho M+S, 255/60 R15. Pidän Corvettea mukavana harrastuskohteena, koska se ei ole mikään käsintehty harvinaisuus, vaan massatuotantoauto, josta voi hyvällä omallatunnolla tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Faktat CHEVROLET CORVETTE ’82 OMISTAJA: Mika Lehtinen • PAIKKA: Helsinki. KIITOS: Kimmo Nevalainen (tekninen tuki), Kimmo Saarela (moottorinohjaukseen liittyvä tuki), Tommi Kaukua (lasikuitutöihin liittyvä tuki), Car Painting Service/Kristian Ketonen (maalaus), Raskaskone.fi/Petri Rajala (soodapuhallus). ALUSTA: VBP “Rack Attack” hammastanko-ohjaus, VBP Spreader bar -etulinkki, takana VBR:n tukivarret, VBR:n 330lbs komposiittitakajousi, 7/8” takavakaaja, uretaanipuslat. JARRUT: 4-mäntäiset levyjarrut edessä ja takana, Hydroboost-tehostaja. VANTEET: Alkuperäiset 8 x 15” alumiinivanteet
Sukupolvelta toiselle 24 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Sen myötä hommasta on tullut koko perheen yhteinen harrastus, ja nykyään ratin takaa saattaakin löytyä Karin poika tai tytär. polvelta 25 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Perheen perustaminen vei aikoinaan Kari Aaltosen pois amerikanautojen parista, kunnes hän 40-vuotispäiviensä kunniaksi hankki jälleen itselleen harrasteauton. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Hanna Heinonen CHRYSLER NEWPORT TOWN & COUNTRY ’64
Kaveripiirissä niitä oli silloin uustuonnin ruuhkavuosina ja varsinkin eräällä Suomi-autolla, 8-hengen ’64 Impalalla, tuli tehtyä reissu jos toinenkin. ”Kullanruskean värin veti ylle kesällä 1997 Elimäen Lakiasuolla Koskisen Timo, eli Cossu’s Custom -firman pitäjänä tuttu kaveri.” Vahvasti Chrysleriin vuonna 1964 tarjolla ollutta metallinhohtoruskeaa muistuttava sävy löytyi vuoden 1991 USA-Fordien värikartasta, ja on nimeltään Mocha Frost Metallic. Lancer-tyyppiset kapselit Kari hankki Hersti Autoshopilta. ”Kyllähän vanhat STW:t ovat minulle kolahtaneet jo 80-luvulta lähtien. ”Itselläni oli ensimmäisenä jenkkinä aikoinaan ihan perus-Suomi-auto, ’64 Fairlane 4D 260:llä ja kolmilovisella askilla. Koeajon ja tutkimisen jälkeen ei silti vielä kauppoja tehty, vaikka auto kiinnostikin todella paljon. Myyjällehän sitä intoa ei saa koskaan näyttää, jos vähänkään meinaa hinnasta päästä tinkimään.” Kari Aaltonen selittää ensikosketustaan perheessä jo seitsemän vuoden ajan olleeseen farmariin. Vauhtia ja rokkenrollia piisasi vähintäänkin riittävästi. ”Netti-ilmoitus taisi olla jätetty samana aamuna, kun olimme jo kaverin kanssa tätä katsomassa Kotkassa. Larry Watsonille tunnusomaiseen tyyliin toteutetut scallopit ja liekit ovat Devils-kerhon Ipin käsialaa. Jäähallin aikaiset cruisingit, Hangon Regatat, Forssan Pick-Nickit ja kaikkea siltä välitä niihin vuosiin mahtui. ”Ostin Chryslerin vuoden 1995 keväällä Veikkolasta, siitä 1-tien alkupäästä. ”Noina aikoina tuli muutenkin kierreltyä todella paljon autoilla pitkin Suomea. Pian perheeseen syntyi toinenkin lapsi, tyttäreni Henna, joka on myös nykyisin varsin innokas USA-autojen harrastaja. Mukana on näihin päiviin saakka kulkenut jopa alkuperäinen ostokuitti. Tiettävästi vain kolmella omistajalla Jenkeissä ollut auto oli ehtinyt toimia jossain vaiheessa elämäänsä lentokenttätaksinakin, mistä on edelleen muistona kojetaulussa komeileva luku 94. Auto oli alkuperäisen valkoinen ja tekniikkana oli originaali 361 + nappi-727”, auton pitkälti nykyiseen kuntoon saattanut kotkalainen Juha Linnanen muistelee. Sehän oli helmikuuta 2008.” New Yorkerin kanssa saman hardtop-korin jakanut täysikokoinen farmari tosiaan on melkoisen harvinainen, kolmepenkkirivisenä niitä on valmistettu vain 3041 kappaletta. Hänellä auto ei ehtinyt olla kuin Chrysler Newport Town&Contry ’64 Auton mukana tulleista dokumenteista käy ilmi, että auto on viettänyt nuoruutensa Los Angelesissä. Sen Faikun perään oli pari Lincolnia, ’58 Premiere ja ’64 Continental”, hän muistelee. Tulihan siinä viikon työja muut ajelut hoidettua uudella autolla, vaikka talvikausi vielä olikin. Moparin tekniikkakin oli vähän vieraampaa, niin piti ottaa aikalisä, vaikka Chrysler kolahtikin täysillä heti sen myynti-ilmoituksen nähdessäni. Elettiin uustuonnin kovinta buumia, ja jenkkejä näkyi muutenkin katukuvassa todella paljon. Juha käytti Chryslerin vielä leimassa kaupanteon jälkeen ja muutaman päivän sisällä se ajettiin jo Keravalle omaan talliin odottelemaan ajokauden alkua. Elettiin 90-luvun alkupuolta, ja autoharrastus alkoi vähitellen hiipua, kun ylimääräisille rahoille ja vapaa-ajalle alkoi olla muutakin käyttöä. Siihen päälle vielä opinnot ja jatko-opinnot sekä työelämä omine kiireineen, niin siinä vaan tämä autoharrastus jäi sitten taka-alalle pitkäksi aikaa.” Kotkalaistunut kaliforniantaksi. Soitin Juhalle ja löimme kaupan kiinni. Sitten tuli kuvioihin perheen perustamiset ja ensimmäinen lapsi syntyi, eli Chryslerin nykyinen omistaja, poikani Tomi. Suomeen Newport tuli vuonna 1992 ja sen ensimmäinen omistaja täällä oli viialalainen Reijo Lahti. Se oli varmaan entinen taksi. Ihatsun Ekille vaan terveisiä, jos satut tämän lukemaan”, Kari tokaisee. 26 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Minua vähän arvelutti auton harvinaisuus, pieni valmistusmäärä ja mahdollisten pisteosien saatavuus tarvittaessa. Olisikohan minulla ajokortti ollut muutaman viikon verran, kun tuo Faikku tuli hankittua. ”Seuraava yö meni miettiessä, mitä tämän auton kanssa nyt tehdään, mutta kyllähän se ostopäätös aamulla oli jo varsin selvä. Fordin metallinruskean farmarin pintaan veti aikoinaan Cossu
Sit se katsoi muhun hölmö ilme naamalla kysyvästi, mutta ei sanonut mitään, johon mää tokaisin, että ne on noi napit tuolla ratin vasemmalla puolella. Lattiamatto on uusittu, mutta pääpiirteissään kokonaisuus on tehtaan jäljiltä. ”No nuo nappivaihteet, kun ne pitää saada nopeasti vapaalle, kun ajetaan dynamometrille.” Mää kerroin, että tää on 12 vuotta mulla leimattu, eikä toi oo koskaan ollut ongelma, sen kuin ajat vaan. Vihdoin rullille päästiin ja sen jälkeen suoritettiin normitsekkaukset ennen nosturia. Niiden ollessa ok katsuri totesi, että voisinko minä ajaa auton nosturille, kun se on niiiin iso. Ennen kuin dynolle lähdettiin, niin katsuri huomas ratin oikealla puolella samannäköiset napit kuin vaihdenappula ja totesi siihen, että mitäs nää ny sitte on, johon selitin, että ilmastoinnin ja lämmityslaitteen namiskathan ne. Kahteentoista vuoteen mahtuu kaikenlaista tarinaa ja tapahtumaa, joista osana nää katsastusepisodit.” Uudet voimat nokalle ja scallopeja kylkiin. Alkuperäinen verhoilu on säilynyt yli 50-vuotisen taipaleen varsin siistinä. ”Katsastuskonttoreiden yksityistämisen jälkeen, kun asiakas sai siemailla kaffetta auton ollessa katsastustoimen alaisena, useamman kerran sai kaffekuppi kourassa mennä koputtaan sivuikkunaan, että voiko auttaa jotenkin, kun auto käy, muttei liiku. 27 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Auto saatiin käyntiin, mutta sitten tuli hetken hiljaisuus ja toteamus, että nyt meillä on ongelma. Määhän menin. Farmarin ulkonäkö päivittyi pikkuhiljaa, ja moottorinkin Juha tuli vaihtaneeksi nostettuaan alkuperäisen isolohNappivaihteet ovat vuosien mittaan muodostuneet haasteeksi useammalle katsastusmiehelle, mutta normaalikäytössä ne toimivat ihan mainiosti. Siihen mää, että mikä ongelma. Tilaa kolmella penkkirivillä on valtavasti. Inssi hetken tuijotti niitä ja sanoi, että ei oo ikinä ajanut tällaista laitetta”, Juha kertoo nauraen. Milloin syy oli käsijarrun saannista pois päälta ja milloin vaihteita ei osattu käyttää. ”Monta lystiä hetkeä Chrysyllä oli katsastustoimen ohessa. Viimeinen ja sitä edeltävä katsastus olivat kyllä ehkä parhaat”, hän jatkaa. Seuraava, eli viimeinen katsastus suoritettiin 2008 tammikuun lopulla, kun Karille lupasin auton vielä leimata. Sen jälkeen käytiin kaikki kojelaudan vimpaimet vasemmalta oikealle läpi. Ekassa leimassa vuonna 1995 insinööri istahti sohvalle, ja käsi huitaisi tyhjää ensin ratin takana ja sen jälkeen lattialla. Kojelauta on kaikkine nippeleineen aika komea. ”Toiseks vikalla kerralla oli katsastusmiehenä ehkä hiukan vihreä kaveri, joka tiskillä tovin papereita luettuaan kysyi kuuluvalla äänellä, että kenen tämä tällainen auto on, ja kun viittasin, että mun, niin hän sanoi, että voisitteko te tulla mukaan, kun tässä autossa on niin erikoiset hallintalaitteet. Siihen tää toinen totesi, että ”ai sää katotkin ton, no hyvä, kun se viime kerralla oli niin vaikee”. vuoden päivät, kunnes kulkeutui Veikkolaan, mistä Juha sen sitten osti itselleen. Ekassa leimassa 1995 insinööri istahti sohvalle, huitaisi kädellään tyhjää ja katsoi muhun kysyvästi, muttei sanonut mitään”, Juha Linnanen muistelee. Mää ajoin ja leima tuli, eikä tullut mun aikana yhtään hylkyä. Tällä kertaa toinen tuttu katsuri kattoi mun papereita ja sanoi, että kattoo eka yhden toisen auton ja sit Chrysyn, mutta tässä välissä edelliskertainen katsuri pyyhkäisi toimistoon ja otti paperit jääden niitä tuijottamaan, kunnes toinen katsastusmies tuli selän takaa ja nappasi paperit sen käsistä
Minulle sattui vielä aika paha työtapaturmakin yhdessä välissä ja olin pitkään toipilaana sekä uudelleen koulutettavana, niin harrasteauton hankinnan joutui siinä vaiheessa taas lykkäämään vuosiksi eteenpäin.” Kun farmari sitten tuli hänen 40-vuotissyntymäpäiviensä kynnyksellä sopivasti vastaan, Kari totesi tilaisuutensa tulleen. ”Cadillac-projektin tieltä minä tämän myin silloin 2008 alkuvuodesta. Remppasin sen alakerran porautuksella, uusilla männillä, laakereilla ja hieman jyrkemmällä nokalla sekä kiillotutin 361:n orkkis takokampiakselin, minkä ansiosta ei tarvinnut painottaa turbiinia erikseen.” Juha kuuluu paikallisen Devils-kerhon pitkäaikaisiin jäseniin, ja kerhon oma maalarimestari Ipi taiteilikin Newportin pintaan oranssisävyiset scallopit sekä niiden kupeelle sinisiä liekkejä. Samoin auton sisään mahtuu 3,4 metriä pitkää jalkalistaa ilman, että tulee mistään luukusta ulos”, hän kiittelee vanhaa uskollista palvelijaansa. Siitä se ajatus sitten lähti, kun kone oli ylhäällä ja tallikaverilla joutilas 400. Kyllähän sen nopeasti huomasi koeajolla, että auto on ollut hyvässä ylläpidossa. Sehän tulee Chuck Berryn kappaleesta, jossa mies näkee ”tulevan vaimonsa” ja lähtee häntä seuraamaan, mutta tämä nainen aina onnistuu katoamaan jonnekin ennen kuin mies saa hänet ruuhkassa kiinni”, Newportin Juhalta hankkinut Kari jatkaa. ”Vaikka jenkkiharrastus olikin jäänyt vähän taka-alalle, alan lehtiä tuli kuitenkin luettua aktiivisesti ja jonkin verran näyttelyissä, cruisingeissa ja tapahtumissakin käytyä. Farkku ei kuitenkaan ollut tulevaa käyttöä ajatellen liian siisti. Kiinnostava auto ei mahtunut budjettiin, oli jo myyty uudelle omistajalle tai oli jotain muuta, joka esti hankkimisen. Sattumalta myös taustalla näkyvä Morris on ’64-mallinen. Sävyt sopivatkin kokonaisuuteen täydellisesti, ja scallopien myötä siihen saakka hyvin alkuperäiseltä näyttäneeseen autoon tuli aimo annos 60-luvun kustom-otetta. Tapahtumiin mennään porukalla aina kun töistä onnistun livistämään.” 28 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Pääosin vakio-osilla koottua moottoria on piristetty rajummalla nokalla, ja sen takokampiakseli on 361:stä, minkä ansiosta turbiinia ei tarvinnut tasapainottaa erikseen. ”Aina kun autokuume iski, niin jotain tuli siihen väliin. Takavanteiden kehäthän on käännetty, ja mun aikana oli vanteissa oli välillä Moparin pillerikapselit, välillä se oli kokonaan ilman kapseleita.” Juha selittää. Ruostettakaan ei pahemmin ollut, Kalifornia-auto kun on kyseessä. Siinä hankintahetkellä minua miellytti siistin ja erikoisen ulkonäön lisäksi auton hyvä käyttökunto. Siihen asti olin hieman skeptinen rättien ajo-ominaisuuksiin muutamia rättikumeilla varustettuja autoja ajettuani, mutta Ipi sai houkuteltua testaamaan Buickinsa fillareita ja olin myyty, koska ajo-ominaisuudet olivatkin loistavat, kun alusta oli kunnossa ja alla uudet kumit. ”Talvella ’99–00 päätin ottaa koneen ylös vaihtaakseni vuotavan kampiakselin takapään stefan. Pistin pariin ikkunaan pienet ”pelastettu museoinnilta” -tarrat ja se mielestäni kuvaa parhaiten koko auton käyttöfilosofiaa.” Sikaosastoksikin kutsutusta takapenkistä on tullut Karin perheessä juhlien sankarin oma kuljetuspaikka, oli kyse sitten ylioppilastai rippijuhlista. Niin, tolla muuten kulkee hyvin kuusi paalia vuorivillaa auton sisällä ja katolla 10 levyä EK-gyprocia sekä kuormalava. Takaraivossa oli se ajatus, että vielä joskus, kun sopiva sattuu kohdalle, niin… Ja tästä juontaa myös Chrysyn lempinimi ”Nadine”. Alkuperäinen 361 cid isolohko vaihtui Juhan aikana puolivahingossa 400:seen, joka remontoitiin täysin. Chrysler Newport Town&Contry ’64 Tämä harrastus on oikeastaan yhdistänyt koko perheen uudella tavalla. Esimerkiksi kattoverhoilu puuttuu, enkä ole sitä siihen kaivannut, koska katto on niin makeasti patinoitunut sisältä. ”Nykyiset valkosivut laitoin muistaakseni alle vasta 2006. Kuvauspaikkana toiminut Peltolan Paja on ollut toiminnassa jo ennen Chryslerin valmistumista. Nadine. ”Minulla oli oikeastaan tarkoituksenakin hankkia harrastepeli tuon merkkipäivän johdosta, kun lapset olivat jo isoja ja elämä muutenkin vakiintunut. Sisustustakin oli verhoiltu osittain uusiksi, lattiamatto ja ovipahveja vaihdettu. kon keulalta pikkufiksausta varten. Oman osansa siihen toi madallus, joka toteutettiin takana 50 millin pudotuspaloilla, edessä taas säädettiin vääntösauvoja suunnilleen saman verran ylemmäs
Chryslerillä on kuskattu myös omia ja suvun juhlavieraita, rippija lakkiaisjuhliin on menty aina sillä ja juhlittavan kuskaaminen viimeisellä penkillä on muodostunut perinteeksi. ”Jarrut tein kokonaan uusiksi putkia lukuun ottamatta vuonna 2009. Kybin iskarit edessä, takana säädettävät ilmaiskarit. ”Olen viimeiset kolme vuotta tehnyt pelkkää iltaja yötyötä, joka on ollut myrkkyä autoharrastuksen kannalta. VANTEET: 15” peltivanteet, takana kehät käännetty, Dodge Lancer -tyyppiset kapselit. ”Takalasin moottorin kanssa olen myös joutunut tappelemaan muutamaan otteeseen. JARRUT: Tehostetut rumpujarrut. Tapahtumiin pääsen nykyisin todella harvoin itse mukaan, mutta onneksi molemmat lapseni jatkavat perinnettä ja ovat yhtä lailla kiinnostuneita tästä hyvästä harrastuksesta kuin minä ja avovaimonikin. ”Auto on muutenkin ollut iso osa meidän perhettä näiden vuosien aikana ja tämä harrastus on oikeastaan yhdistänyt koko perheen uudella tavalla. VOIMANSIIRTO: alumiininen Torqueflite, 8 ¾ perä 2.76:1 välityksellä. Autohan siirtyi poikani käyttöön hänen saatuaan ajokortin muutama vuosi sitten, ja viime syksynä kortin saanut tytär tulee hänkin varmasti olemaan usein Chrysyn ratin takana ja hyvä niin”, hän jatkaa. ylikokoon, 361-koneen takokampura, vähän kireämpi nokka, 2-kurkkuinen Carter, kärjetön sytytys. Bensamittari ei nimittäin toimi – tai toimii, mutta heittoa oli sen verran, että pariin otteeseen matka pääsi katkeamaan kesken bensan loppumisen takia. KIITOS: Juha Linnaselle yhteydenpidosta ja hyvistä neuvoista myös kaupanteon jälkeen. ALUSTA: Vääntösauvajousitusta säädetty pari tuumaa alaspäin, takana lehtijouset ja 50 mm droppipalat. ”Pari pientä paikkaa on jo lattiaan pitänyt hitsata, vaikka pohja ja runko ovatkin yleisesti ottaen todella hyvässä kunnossa. RENKAAT: H78-rättirenkaat. Lähitulevaisuuden suunnitelmiin Karilla kuuluukin muutamien pienten ruostekohtien fiksailu. MOOTTORI: ’72-vuosimallin 400 Cid BB V8, porattu 1. Perä pitää myös avata ja tarkistaa, se kolahtaa vähän ilkeästi, kun vaihteen kytkee päälle”, Kari selittää. Alkuperäinen alkoi aika nopeasti kaupan teon jälkeen oireilla, mutta sain sen toimimaan vielä jonkin aikaa putsaamalla. 29 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Koko perheen harrastus. Samalla kun bensatankki oli irti hitsausta varten, niin tarkistin myös mittariston pään. Mittariston purin pois toissa talvena ja kävin hapettuneet kontaktipinnat läpi. Se oli kieltämättä aika haastava osa löytää, kunnes sitten rapakon takaa eräältä Mopareihin erikoistuneelta romikselta semmoinen löytyi. Jopa meidän koira on ihan myyty tuon kyytiin, eikä sitä tahdo saada autosta pois millään.” Faktat CHRYSLER NEWPORT TOWN & COUNTRY ’64 OMISTAJA: Tomi ja Henna Aaltonen • PAIKKA: Kerava. Ne ovatkin ainoita kertoja kun Chrysyllä on jäänyt tien poskeen.” Kari selostaa matkan varrella esiintyneiden murheiden vähyyttä. Vieläkin ihmettelen, miten vaikeata moottorin löytäminen oli, kun kuitenkin vastaava on todennäköisesti kaikissa 50-luvun lopun ja 60-luvun alkuvuosien isokorisissa Mopar-farmareissa.” Vaikka Newport on yleisilmeeltään siistissä kunnossa, ovat vuodet jättäneet sen maalipintaan jälkensä. Autolla on osittain hoidettu meidän viimeisin muuttokin, ja sillä on haettu terassilautoja ja muita rakennustarvikkeita. Takahelmat on siistitty alkaneen kukinnon alta, ne laitellaan ensi talvena lopullisesti kuntoon. Lisäksi kiitos kuuluu Autokorjaamo Peltolan Pajalle tilojen, työkalujen sekä tarvittaessa myös korjaamopalveluiden joustavasta saatavuudesta. Tapahtumiin mennään porukalla aina kun vaan pääsen töistä livistämään. Nyt siellä on jo ”uusi” moottori tilalla, kun se vanha kärähti lopullisesti
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET 2-DOOR SEDAN ’30. Puuhamaa omasta takaa 30 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Uhkoilan suuntaan navigoidessa saattaa törmätä esimerkiksi Kari Kinnarin puikottamaan Chevy-rodiin, joka toimii omistajansa henkilökohtaisena huvittelun ja puuhastelun kohteena. Tervakoski saattaa olla parhaiten tunnettu Puuhamaa-huvipuistostaan, mutta löytyy sieltä muutakin hauskaa
Puuhamaa 31 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Takarunkoon puolestaan Chevrolet 2-door Sedan ’30 Matkalaukkukuutosta on piristetty Rochesterin kaasareilla, Tattersfieldin imusarjalla ja Fentonin pakosarjalla. Täysi lasti. Moottoriksi oli istutettu Chevyn 235-kuutiotuumainen matkalaukkukuutonen, joka oli varustettu Fentonin pakosarjalla, kahdella Rochesterin kaasarilla ja Tattersfieldin imusarjalla. Chevyäkään hän ei ollut ehtinyt saada aivan valmiiksi asti, mutta paljon oli kuitenkin jo tehty. Voimanlähde oli lähtöisin ’56 Chevystä. Kuvausten jälkeen Kari on päivittänyt ulkoasua vielä kauan metsästämällään Offenhauserin venttiilikopalla. Jäykkä, neljä tuumaa dropattu etuakseli oli varustettu ’55 Chevyn rumpujarruilla. Runko oli boksattu ja siihen oli tehty ristikkäistuenta 2” pyöreästä putkesta. Vuonna 1992 ostin ’78 El Caminon, jolla tuli ajeltua kolme vuotta kesät talvet. ”Lähtökohtani olivat siinä mielessä monista muista poikkeavat, että auton piti olla ehdottomasti Chevy. Vaihteistoksi puolestaan oli vaihdettu GM:n kolmivaihteinen Saginaw-manuaali. Myyjän näyttämistä kuvista selvisi, että auto oli ollut aivan yksin paloin ja ilmeisen työläs projekti. Kari päätti lähteä koeajamaan auton paikan päälle. Kaupanteon yhteydessä myyjä selvitti tarkemmin auton rakentelun vaiheita. Aamulla otin yhteyttä myyjään, vaikka ajattelin, ettei hän välttämättä edes halua myydä autoaan Suomeen. Ruotsalaisroddarilla kun oli työn alla toinenkin samantyyppinen projekti, jonka saattaminen valmiiksi vaati budjettivajeen korjausta. Lähestulkoon kaikki puuttuvat osat oli jo hankittu ja ne sai kauppaan mukaan, joten uuden omistajan tehtäväksi jäi lähinnä auton lopullinen kokoaminen. Hän ei kuitenkaan pitänyt ajatusta lainkaan pahana, vaan osoittautui hyvin avuliaaksi ja laittoi pyydettyäni 20-30 lisäkuvaakin autosta.” Ruotsalaismyyjä oli uittanut rodin Jenkeistä vuonna 2007. ”Mä olin jo pitkän aikaa katellut rodeja, mutta kun ne ovat olleet niin ryökäleen hintaisia täällä Suomessa”, Kari muistelee vuodelle 2013 ajoittunutta rodin hankintaa. Lopulta vastaan oli kuitenkin tullut raha, tai pikemminkin sen puute. Syy sille löytyy harrastehistoriastani. Camino vaihtui usean moottoriversion jälkeen vuonna 1995 projektikuntoiseen C3 Corvetteen, joka oli omistuksessani kokonaiset 13 vuotta. 32 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Tuolloin se oli vielä väriltään punainen ja ulkoasultaan nykyistä alkuperäisempi konepelteineen kaikkineen. Koeajo todellakin onnistui, vaikka auto oli edelleen hieman keskeneräinen. Bensanpainemittari ja punaiset bensalinjat ovat Mooneyesilta. Sisusta puuttui ja sähköt oli vedetty vasta osittain, mutta moottori voimansiirtoineen oli paikallaan ja toimintakunnossa. Sen jälkeen oli vierähtänyt muutama vuosi ilman harrasteautoa, mutta paluu jenkin rattiin piti tapahtuman jälleen Chevyn ratissa.” Yhtenä lauantai-iltana tämä kyseinen auto tarttui sitten Blocketista silmään ja valvotti koko yön ajan
Sähköt oli muutettu 12-volttisiksi, mutta alkuperäiset mittarit jätetty käyttöön jännitteenalentimen avulla. ”Rakensin bensapuolen kokonaan uusiksi samoin kuin sytkäpuolenkin. Kone oli ajokuntoinen, joten sitä ei katsottu tarpeelliseksi avata. oli ympätty 760-Volvon taka-akseli perineen ja sen mukana myös Volvon kierrejouset ja iskarit. Sisustus on harmaa, muttei lainkaan ankea sellainen. Sen jälkeen hän laittoi puuttuneet palikat tilaukseen ja aloitti kokoonpanon. Salosta auto haettiin kotiin trailerilla. Lopputulokseen oli lisätty luonnetta teippaamalla kylkiin numerot ja perään kookas maltanristi. Ne nostettiin auton kanssa trailerille ja peräkontti samoin kuin Chevyn matkustamokin pakattiin pullolleen muuta mukaan tullutta osaa”, Kari muistelee. 33 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Kori oli maalattu valmiiksi RAL-värikartasta valitulla pastellinvihreällä ja lokasuojat pari astetta tummemmalla oliivinvihreällä. Penkit autoon oli tikkailtu jo valmiiksi, mutta muilta osin sisustan verhoilut olivat tekemättä. Taakse oli hankittu ’58 Chevyn rumpujarrut, jotka sopivat hyvin yhteen Volvon taka-akselin kanssa, kun pulttijako oli täsmälleen sama. ”Myyjä antoi kaupantekijäisiksi mukaan myös auton alkuperäisen moottorin ja laatikon. Uusi 12 voltin laturi pisti kuitenkin silmään sen verran kovasti, että Kari päätti maalata sen samanväriseksi lohkon kanssa. Puuttuvat palat paikoilleen. Kaupat syntyivät ja auton toimitti Suomeen Salossa autontuontia harjoittava AutoAgent. Tilasin Mooneyesilta sytkän osat, puolan telineineen, punaisia bensalinjoja, bensanpainemittarin ja paisuntasäiliön. Penkeissä käytettyä verhoilukangasta tuli mukana iso rulla, mutta kun kyseessä oli plyyshi, Yhtenä lauantai-iltana tämä kyseinen auto tarttui sitten Blocketista silmään ja valvotti koko yön ajan. Käytännössä koneen kaikki kiiltävät osat tulivat sieltä”, Kari listaa. Siitä pitävät huolen Mooneyesin pikantin punaiset yksityiskohdat sekä flake-kiiltoinen ratti. Konepelti sivupelteineen kuului mukaan kauppaan, mutta ne olivat edelleen alkuperäisessä punaisessa maalissa. Sähköjärjestelmä on päivitetty 12-volttiseksi, mutta alkuperäiset mittarit on jätetty toimintaan jännitteenalentimen avulla. Chevy ehti olla Karilla tallissa noin viikon, minkä aikana hän kartoitti mahdolliset puutteet ja listasi ne ylös
Kauppatorin cruising-reissulla opin, että bensa loppuu tankista, kun mittari näyttää jäljellä olevan vielä yhden neljänneksen. Lähimmälle huoltoasemalle ei ollut matkaa kuin 500 metriä, kunhan vain paikalliset kertoivat, mihin suuntaan kannatti lähteä kävelemään”, Kari nauraa hekottaa. Vaihteensiirto on vaihdelaatikon ulkopuolinen ja se oli onneksi seonnut siitä, eikä vaihteiston sisältä. ”Hyvähän se on, että verhoilukangasta on jemmassa, jos tulee joskus vaikka reikä penkkiin. ”Saginaw-laatikko on oikeastaan ollut ainoa asia, jonka kanssa on saanut vähän painia, kun sen vaihteensiirrossa on ollut hieman ongelmia. SISUSTA: Plyysiverhoillut penkit, Moonin ratti ja kierroslukumittari. RENKAAT: Valkosivuvyörenkaat, edessä 195/75 R15, takana 215/75 R15. Sen jälkeen se on toiminut harrasteja huvitteluvälineenä, joka ajoittain ratkaisee myös omistajansa vapaa-ajanvietto-ongelmia, aivan kuten asiaan kuuluu. ALUSTA: Boksattu ja ristituilla vahvistettu runko, 4” dropattu jäykkä etuakseli, takana 760 Volvon kierrejouset ja iskarit. Synkronoimaton laatikko on vaan luonteeltaan sellainen, että se vaatii rauhallisia vaihtoja, eikä sitä auta runnoa.” Välillä ajelu on ollut siinä määrin huoletonta, että kuski on unohtanut niinkin arkipäiväisen asian, kuin polttoaineen riittävyyden varmistamisen. Chevrolet 2-door Sedan ’30 MOOTTORI: 235 cid Stovebolt Six, Fentonin pakosarja, Rochesterin kaasuttimet, Tattersfieldin imusarja. JARRUT: Edessä ’55 Chevyn rumpujarrut, takana ’58 Chevyn rumpujarrut. jonka takana on vaahtomuovi, katsottiin sen olevan liian topatun näköinen sisäpaneeleiden verhoukseen. Kari sai auton hämeenlinnalaiselta verhoilijalta puolitoista viikkoa ennen pääsiäistä 2014, jolloin auto nähtiin American Car Show’ssa Helsingin Messukeskuksella. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Se on ainakin takuulla saman väristä, kun on samasta pakastakin”, Kari toteaa kauaskatseisesti. ”Kesällä Kauppatorin cruising-reissulla opin, että bensa loppuu tankista, kun mittari näyttää jäljellä olevan vielä yhden neljänneksen. Kerran, kun oltiin kylällä ajelemassa, sain kaksi vaihdetta yhtä aikaa päälle ja sehän löi tietysti takapyörät jumiin. Tähän Kari päätyi lähinnä jälkikasvun matkustusturvallisuutta silmällä pitäen. Faktat CHEVROLET 2-DOOR SEDAN ’30 OMISTAJA: Kari Kinnari, ikä 45 PAIKKA: Tervakoski. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen Saginaw-manuaali, 760 Volvon taka-akseli ja perä. KORIMUUTOKSET: Konepelti sivupelteineen poistettu. Rakensin vivuston uusiksi, minkä jälkeen se on tuntunut pelaavan. Penkit varustettiin lopulta vielä Moonilta hankituin lannevöin niin edessä kuin takanakin. Polttoaine loppui kesken matkan, mutta siitä selvittiin hyvällä tuurilla. Pisteeksi i:n päälle pultattiin Moonin ilmeikäs ratti ja rattiputken päälle sijoitettava kierroslukumittari. VANTEET: 15” peltivanteet pillerikapseleilla. Taidolla ja tuurilla
420€ 2kpl 3386-9934 VANNE ALU 18X9,5” 5X4,75” ET-4MM KROMI....... 53€ kpl 503-341 ISKUNVAIMEN ETU CADILLAC-OLDS 1985-90 ......................... 170€ 5045610 MOOTTORI TAKALASI PYYHKIJÄ SUBURBAN SUBUR-78-91 ................... 29€ NEWB593 J-KENGÄT 10 X 2 1/4” CHE C/K1500 88-92 YM .......................... 20€ kpl F37B-17D781-BB PUSKURIN PINTA TAKA-HARMAA RANGER-BRONCO II ................................................ 78€ pr 1228812 ECM GM TRUCK CORE 88-93 6.2D W/700R4 356€ .............. 42€ kpl PF52 ÖLJYSUODATIN 4,3 ASTRO-PICK UP YMS ............................. 45€ kpl F5TZ-7550EA KYTKIN LEVY FORD 11! 1 1/16” 10SPL ............... 345€ kpl MUUTAMIA!. 25€ NEWD856 J-PALAT CHR VOYAGER 01-03 ETU T/RUMMUT, JEE CHER ....................... 550€ 15-72275 PUHALTIMEN KATKAISIJA GM-SUBU 1995-02 ........................... 40€ kpl 20107271 TIIVISTE IKKUNA/OVI LHBOP 82-90ELECTRA, PARISIENNE 35€ pr 39014/ZIKF7.5-S-28 RATTAAT TASAUSPYÖRÄSTÖN FORD 7,5 ei IRS+keskitap ........................................... 20€ pr RENKAITA VANTEITA SEKALAISTA... 6€ 88961292 PYYHKIJÄN MOOTTORI GM 87-96 f -body 88-92/cutlas 87..... 19€ NEWD945 J-PALAT JEE GR CHE 99-04 (AKEBONO SATULAT 99-02) ...................... 100€ kpl NEWD623 J-PALAT PON TRANSPORT 9496 ETU + CAM/FIR 94-97 Y ................ 256€ 2kpl 90000001620 RENGAS 275/40R18 STREET COMP ............ 50€ kpl 0618-9987 VANNE ALU 18X9” 8X170MM ET-6MM MUSTA ... 20€ 15-72547 PANEELI PUHALTIMEN/OHJAIN GM SUBUR-TAH-PICK 1996 ................. 490€ 4kpl 5253 RENGAS MTZ 33/12,5R15 ................................... 5165 RENGAS BAJA ATZ PLUS 305-70/16 ....................... 5€ kpl MR487081/5291200 TÄYTTÖPUTKI MITSUBISHI GALANT 3-2,4l 01-03 .. 55€ kpl 580-4 ISKUNVAIM ETU GM cadillac-oldsm1991-93 pontiac 199 ........ 254€ kpl B-18124A/5758 ISKUNVAIM ETU FORD T-B 1961-62-muutettu monroe ok .... 25€ kpl DOR72196/72197 KORJAUS SRJ STARTIN ford sb 64-76/77-82 ......................... 24€ NEWD1059 J-PALAT CHR VOYAGER 4/01> 16”PYÖRÄ EUROMALLI ............................ 178€ KATSO LISÄÄ TRADEPARTS.INFO CHECK FACEBOOK TYKKÄÄ JA JAA! 4656071 ISKUNVAIMENNIN NEON 95-99 TAKA 23€ kpl 503-334 ISKUNVAIM ETU T-PORT 1990-96 ................................. 50€ kpl 3065M RENGAS MP 29/13-15” SLIKSI .......................... 200€ 2kpl 179481 vanne alu-musta side biter 17-9 +0 off 8-6,5” ... 62€ MSD7530T KIPINÄN VAHVISTAJA MSD 7 DIGITAL *NHRA* ...................... 22€ NEWB331 J-KENGÄT 10 X 1 3/4” MOP A/B-KORI TAKA ............................. 384€ 2kpl 3064M RENGAS MP 29/11-15” SLIKSI ........................... 15€ kpl 10076011 LISTA OVEN GM FARMARI 82-90 ...................... DOR72195 KORJAUS SRJ STARTIN GM 5MT suora kiinnitys ...................... 90€ 4kpl 1142H KYTK LEVY 11 1-1/4”10 SPLINES TRUCK 80-90 ........... 200€ 1pr 580-7 ISKUNVAIM TAKA CADILLAC 1KPL 508.10 e 1 50 ..................... 25€ kpl GF851 POLTTOAINESUODATIN VOYAGER 96-00 ............................... 19€ ACC257006S TULPANJOHTOSARJA FORD-FORD sb 90+ 135` Race .............. 33€ NEWB553 J-KENGÄT 200MM X 45MM GM FWD 85> TAKA ............................... 50€ kpl 15622577 TARRA 454SS ss on punainen oikea 1kpl ............ 19€ NEWD857 J-PALAT CHR VOYAGER 01-06 ETU *LEVYJARRUT TAKA ................................ 15€ kpl 15593376 RUNKO TUHKAKUPILLE.ASTRO SAFARI 87-9. 5€ kpl PGO-4011 ÖLJYN SUODATIN GM PF52 ....................................... 55€ PF1250 ÖLJYSUODATIN FORD MUST PROBE yms FL-820 ............ 41€ C7ZZ-2853-A K-JARRUV OE ETU 1967-68 MUSTANG-FORD B-TAI-AR ...................... 250€ 2kpl 0618-9998 VANNE ALU 18X9” 8X6,5” ET+20MM MUSTA .... 620€ 4kpl 168482 VANNE ALU-MUSTA classic 1 16*8” 8-6,5”0 0ff set ... 799€ 4kpl 1268482 VANNE ALU-MUSTA 16X8 8-6,5” CLASSIC II ........ 250€ 2kpl 3386-9834 VANNE ALU 18x8” 5X4.75” ET+2MM KROMI ..... 29€ kpl C5ZZ-1130-WBL KESKIÖKUPPI SRJ MUSTANG 64-66 S/S SININEN 4PCS ....................................................... ......... 23€ kpl ACC7541K SYT JOHTO SRJ 5MM ACCEL toine pää tehtävä toimii ................... 4€ ACC3010 SYT JOHDOT 7MM HIILI ACCEL 90/............................................ 24€ ALUSTAJARRUTHUOLTO OSIA SÄHKÖVIRITYS OSIA POISTOJA! MUSTANG/FORD-GM OLD OSIA C7ZZ-6506024-A OVI KONSOLI MUST 67 ONLY .................
Caravan El Plymotico 36 AMERIKAN RAUTA 4/2015
37 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen, Malli: Pussy C'Outure PLYMOUTH BUSINESS COUPE ’48 & SMV-ASUNTOVAUNU ’65. Kun Mika Jokinen karauttaa perheinensä leirintäalueelle, on peruskaravaanareilla ihmettelemistä. Sen takaa väreiltään yhteensointuvan Business Coupen ja munavaunun raikkaan klassinen yhdistelmä
Nettiautosta hänen eteensä sitten osui juuri Arizonasta Espooseen laivattu ’48 Plymouth, jota piti lopulta lähteä ihmettelemään paikan päälle ihan livenä. ”Auto näytti mielestäni hienolta sivulta ja perästä päin katsottuna, mutta nokka oli ruma”, Mika muistelee ensitapaamista. Plymouth Business Coupe ’48 Vaikka munavaunu on lähes 20 vuotta uudempi, sopii se muotokieleltään Plymouthin perään mainiosti. ”Corvette oli ollut haaveena niin kauan kuin muistan. Mieli avoimena on kevyt kulkea, vai miten se joku viisas joskus aikoinaan sanoikaan. Puskurien pystykoristeet oli poistettu, reiät peitetty ja puskimet kromattu uudelleen. ’77:n myötä sain kuitenkin haaveeni toteen”, Mika palaa ajassa taaksepäin. Rullaavana projektina hankittu vehje päätyi lopulta niin ikään museokilpiin. Niinpä ryhdyin katselemaan ensisijaisesti sitä 50-lukulaista pickupia.” Rokkicoupe. Lapsen myötä syntyi tarve tilavammalle harrastelaitteelle, joten Mika hankki Veten rinnalle ’64 SS avo-Chevellen. Hänen tavoitteenaan oli näet täyttää talliaan toisella harrasteautolla, jollaiseksi hän kaavaili ’55–57 Chevy pickupia. Kuskinpuoleiseen takalokasuojaan oli istutettu Hagan pisaranmallinen tankinkorkin luukku, etuvilkut oli upotettu ja maskia muokattu. Lopulta myös Chevelle lähti kiertoon jättäen talliin tyhjän ruudun. Ruostekorjauksia siihen ei ollut tarvinnut tehdä ikinä, ja pohjaa oli hitsattu vain siitä syystä, että autoon oli vaihdettu kookkaampi automaattilaatikko. Vaunun vanteet on vielä tarkoitus päivittää samanlaisiksi Torq Thrusteiksi kuin autossakin. Tuolla reissulla Mika koki herätyksen, ettei pickup ehkä ollutkaan ainoa vaihtoehto, ja ryhtyi katselemaan rodeja sillä silmällä. Toisaalta häntä kiinnostivat myös ’67–68 avo-Firebirdit, mikä jo kielii siitä, ettei mies suhtaudu harrastukseensa muutenkaan liian kapeakatseisesti. Joku saattaa hakea muskeliautoa, mutta huomaakin kohta omistavansa kustomin, rodia haikaillut puolestaan saattaa toteuttaa itseään pickupin ratissa. Mika ei kyllä rehellisesti sanottuna ole kangistunut kaavoihin missään vaiheessa autoharrastushistoriaansa. Joka tapauksessa sen tallipaikan vei lopulta ’48 Plymouth Business Coupe. Sen olen monesti todennut ihmisten kertomien autonhankintatarinoiden perusteella. Kunnoltaan auto oli kuitenkin houkuttelevan hyvä. Selittämättömiä ovat ostopäätösten tiet. Etuhiekkapeltiin oli lisäksi prässätty louverseja. Corvette-kuume nosti päätään uudelleen, minkä seurauksena ’77 meni myyntiin ja tilalle tuli ’69 avo-Vette, joka pitää toista tallipaikkaa edelleen. Tuumin, että kaksi harrastelaitetta pitää kuitenkin olla ja sain vision, että vanhempaan päin on mentävä. Kesällä 2012 rodinatikat osuivat Mikan naapuripitäjään, jonne piti tietysti lähteä autoja katselemaan. 80-luvulla ne vaan olivat vielä niin kalliita, ettei mahdollisuutta moisen hankintaan ollut. Jokisen Mika on suorastaan oppikirjaesimerkki siitä, että tarpeen saattaa täyttää aivan eri tuote, mitä alun perin ryhtyi hankkimaan. Alaikäisenä hankittu ’67 Kuplavolkkari chopattiin ja viritettiin, mutta sitä seuranneen, kasikone-swapin kokeneen ’66 kuutos-Dartin jälkeen vuorossa oli jo ensimmäinen museoentisöinti, jonka kohteeksi päätyi ’77 Corvette. Joskus tämä on saattanut selittyä tarjonnan rajallisuudella, mutta ei enää nykyään, kun väylät rapakon taakse ovat leveät ja saatavilla on käytännössä mitä tahansa. ”Tuumin, että kaksi harrastelaitetta pitää kuitenkin olla ja sain vision, että vanhempaan päin on mentävä. 38 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Korimuutoksia oli tehty takapyöränkaarien osalta ja rekisterikilpi oli upotettu peräkontin luukkuun. Kaipa ihmiset vain löytävät itsestään uusia puolia erilaisten autojen kautta
Kyseessä on penkiksi naamioitu subbarikotelo, joka soveltuu istuimeksi perheen pienimmille. Aikuinen saattaisi potea takapenkillä ahtaanpaikankammoa. Business Coupessa ei ollut tehtaalta lähtiessään lainkaan takapenkkiä, mutta Mikan autosta sellainen löytyy. 39 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Yleisilme muuttui myös vaihtamalla alla olleiden peltivanteiden ja miljonäärivalkosivujen tilalle American Racingin Torq Thrust D:t ja kapeammilla valkosivuilla varustetut renkaat. Pekka Mannermaa veteli autoon straipit American Car Show'ssa 2014. Se on näet ostettu jo vuonna 2007 Svenstavikistä, Ruotsista, ja sitä on vedetty jo Chevellen perässä. Plymouth Business Coupe ’48 Myös sisustus oli uusittu Amerikan aikoina. Näihin kuuluivat muun muassa ovenkahvojen ja nokkakoristeen palauttaminen takaisin. ”Äänentoistoon oli muutenkin panostettu aika lailla. Ruotsalaisvalmisteisen SMV:n munavaunun Mika hankki jo kauan ennen Business Coupea. Takapenkkiähän Business Coupessa ei ollut tehtaalta lähtiessään lainkaan, minkä vuoksi Mikakin luuli autoa aluksi Club Coupeksi, mutta lopulta selvisi, että penkki oli Amerikan poikien tekosia. Itse asiassa se oli penkiksi muotoiltu subbarikotelo, jonka päällä lapsi saattoi mahtua istumaankin. Itse en noista jutuista niin paljoa ymmärrä ja meinasin aluksi heivata ne kaikki pois autosta, mutta kuunneltuani totesin niiden soivan niin kivasti, että ne saivatkin jäädä.” Pioneerin soittimen, vahvistimen ja kaikkiaan kahdeksan kiinteän kaiuttimen lisäksi autossa oli vielä pitkien johtojen päihin kiinnitetyt 6 x 9” kotelot, joiden idea lienee ollut se, että ne voi nostaa autosta ulos parkissa ollessaan. Plymouth siis vaihtoi omistajaa ja täytti tyhjän paikan Mikan tallista. Maalauksen hoiti vankalla ammattitaidolla Äärelän Seppo – sama mies, joka oli maalannut aiemmin avo-Chevellenikin. Ennen maalausoperaatiota Mika poisti vielä etusivuikkunoista erilliset tuuletusikkunat. Edellisen omistajan musiikkimaun saattoi todeta CDvaihtajasta, joka oli edelleen täynnä hänen vanhoja rock’n’roll-levyjään. Peltitöitä ei edelleenkään tarvinnut tehdä. Loppukesän 2012 hän ajeli autolla sellaisenaan kartoitellen, mitä sille tarvitsisi tehdä. Alkuperäinen etupenkki oli muutettu sähkötoimiseksi samoin kuin ikkunat. Ensimmäisen talven aikana hän purki sisustuksen ja uusi kaikki sähköjohdot sekä osan katkaisijoista ja mittareista. Yhdessä tuulilasista poistetun pystytolpan kanssa tämä teki autosta entistä kliinimmän näköisen. Paikoitellen käytössä oli vielä alkuperäisiä 40-luvun johtoja. Autoon oli laitettu jo Amerikassa Corvetten levyt, mutta pääsylinteri oli yhä alkuperäinen, ja sijaitsi lattian alla. Myös osa maskin listoituksesta löysi tiensä takaisin, mikä muutti keulan ilmettä Mikalle mieluisampaan suuntaan. Ulkoisilta osin Mika otti ensimmäisenä käsittelyyn auton korinsävyisiksi maalatut rosterilistat, jotka hän palautti takaisin kiiltäviksi. Tuumin, että voisin viedäkin, mutta sitä ennen auto oli maalattava!” Syksyn tullen Coupesta purettiin kaikki peltiosat irralleen ja ne maalattiin erillään. Mika muutti polkimen ylhäältä roikkuvaksi ja vaihtoi pääsylinterin Corvetten kaksipiiriseksi. ”Parilla kaverillani oli tuollaiset SMV:t, joita 40 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Saman talven aikana hän uusi vielä jarrut. Väriksi valittiin vuoden 1948 Plymouthin värikartasta poimittu Balfour Green”, Mika kertoo. Lopuksi settiä täydennettiin vielä Corvetten tehostimella ja Wilwoodin jarrupaineensäätimellä. Samalla hän korjasi joitain muitakin Amerikassa tehtyjä muutoksia alkuperäisempään suuntaan. Ilmeisesti Arizonan kuiva aavikkoilma oli ollut sille mitä suotuisin ilmanala. Takaluukussa oli myös navat, joista pystyi syöttämään virtaa akulle. Mild custom look on syntynyt takarekisterikilven upotuksella, Hagan pisaranmallisella tankinluukulla, korvaamalla vilkut '59 Cadillacin albiinotakavaloilla ja prässäämällä etuhiekkapeltiin louversien rivistö. Astetta alkuperäisemmäksi. ”Siinä se talvi meni projektin parissa, mutta kyllä se näyttelyyn saatiin!” Muna perään. ”Kesällä 2013 Luppe Luoso kyseli Forssan Pick-Nickissä, toisinko auton American Car Show’hun keväällä 2014. ”Pohjatyöt tein parhaani mukaan itse maalarin ohjeistuksella
Se on yhä alkuperäisessä maalissaan etupään alaosaa lukuun ottamatta. Herra puolestaan värväsi kaupantekoon paikalle englantia puhuvan tyttärensä”, Mika kertaa kaupankäynnin sujumista. Ostohetkellä kaapit olivat täynnä vanhoja ruotsalaisia leirintätarvikkeita. Kohdistin etsinnät lähinnä Ruotsiin, jossa tarjontaa on luonnollisesti enemmän. RENKAAT: Cooper Lifeliner Classic, 205/75 R15. KIITOS: Seppo Äärelä/maalaus, Pekka Mannermaa/straippaus sekä oma perhe, jonka ansiosta harrasteautoja tulee käytettyäkin edes välillä, eivätkä ole vaan “pussi päällä” tallissa. Amerikan aikoina Plymouthin look oli astetta rockimpi. Faktat PLYMOUTH BUSINESS COUPE ’48 OMISTAJA: Mika Jokinen, 46 PAIKKA: Huittinen. Vaunu osoittautui oikeaksi löydöksi. VOIMANSIIRTO: 727-automaatti, Fordin 9” perä. KORIMUUTOKSET: Maskin paksuja ripoja korvattu ohuilla, osa merkeistä ja listoista poistettu, konepellin sauma hitsattu ja lista poistettu, upotetut etuvilkut, joiden linsseinä ’59 Cadillacin albiinotakavalot, etuhiekkapeltiin tehty louversit, tuulilasin pystytolppa poistettu, takaluukun kahvaa muokattu, jarruvalo poistettu, rekisterikilpi upotettu, takavalot laskettu ja muokattu ’40 Chevy -tyyppisiksi, takapyörien aukot muokattu pyöreiksi, Hagan pisaranmallinen bensatankin luukku. Siihen oli tullut kiveniskemiä, joten se maalattiin sävy sävyyn Plymouthin kanssa. Itse en taas oikein hallitse tuota toista kotimaista, niin juttu ei juuri edennyt. Myös alkuperäiset verhot ja verhoilut ovat tallessa, vaikkakin korvattu pirteämmillä oransseilla. Kun tämä vaunu tuli vastaan Blocket.se-sivustolla, soitin myyjälle saman tien ja minulle paljastui, että langan toisessa päässä oli vanhempi herrasmies, joka puhui vain ruotsia. Vaunun vanteet ovat vielä toistaiseksi samanlaiset Rally Wheelsit, jotka Chevellessä oli, mutta ne on tarkoitus päivittää sellaisiksi kuin Plymouthissa.” Karavaanarialueilla yhdistelmä herättää ansaittua huomiota ja tarinoida saa niin paljon kuin suinkin jaksaa yhtä lailla autosta kuin vaunustakin. VANTEET: 15” American Racing Torq Thrust D. katsellessa kiinnostus sellaista kohtaan nousi itsellänikin. SISUSTA: Grantin puuratti, Stewart & Warnerin pikkumittarit, Sunin kierroslukumittari, Lokarin shifteri ja polkimet, alkuperäiseen penkkiin lisätty sähköjalusta, Pioneerin soitin, 400 W vahvistin, kuusi kaiutinta, kaksi 10” subwooferia, omavalmisteinen takapenkki, joka toimii subbarikotelona. Vaunun alkuperäiset penkkien verhoilutkin ovat tallessa, vaikka ne onkin korvattu iloisemmilla oransseilla. 41 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Lopulta pyysin yhtä ruotsia puhuvaa kaveriani soittamaan perään, jotta saimme sovittua aikatauluista. Puurunkoisen ja alumiinipäällysteisen vaunun sisältä löytyy virheettömässä alkuperäiskunnossa oleva tiikkisisusta. Naisia se näyttää vetäneen ympärilleen jo silloin. Vaunun mukana tuli runsaasti alkuperäisiä tarvikkeita, kuten kerrossänky, astiat, potta ja lämmitin. Lopulta hän oli kuitenkin joutunut toteamaan, että käyttö jäi hyvin vähäiseksi ja pyytänyt tytärtään listaamaan sen myytäväksi. Vaunun kokonaismassa on vain 650 kiloa, joten se on katsastusvapaa, vaikkakin jarrullinen, ja helppo vedettävä. MOOTTORI: SB V8, Edelbrock Performer -imusarja, 600 cfm -kaasutin. Myyjä paljastui vasta vaunun toiseksi omistajaksi, ja hän oli hankkinut sen vetääkseen sitä virheettömällä PV-Volvollaan, jonka hän tietysti esitteli ylpeänä kaupanteon yhteydessä. Vaunun mukana tuli runsaasti alkuperäisiä tarvikkeita, kuten kerrossänky, astiat, potta ja lämmitin, joiden lisäksi kaapit olivat pullollaan vanhoja ruotsalaisia leirintätarvikkeita. ”Vedimme sitä tosiaan ensin avo-Chevellellä ja nyt Plymouthilla. ”Palaute on ollut pelkästään positiivista ja peukkua näytetään tien päälläkin, vaikka lähtökohtaisesti olenkin pyrkinyt välttämään teidentukkona olemista”, Mika kuittaa. JARRUT: Edessä C4 Corvetten levyjarrut, takana 11” rumpujarrut, Dual Booster -tyyppinen jarrutehostin, Corvetten 2-piirinen jarrusylinteri, Wilwoodin jarrupaineen säädin. ALUSTA: Edessä erillisripustus, kierrejouset, vakaaja ja nestetoimiset iskunvaimentimet, joiden yläkiinnityspisteet muutettu runkoon, takana ilmaiskunvaimentimet
Ola De Blue 42 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Niitäkin siellä silti on, kuten Non Grata -kerhon Vitaliy Malykhinin avo osoittaa. Itänaapurin autokulttuurista puhuttaessa eivät ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen lowriderit. 43 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Alessandro Brougham CHEVROLET IMPALA CONVERTIBLE ’63
Siinä, missä me muut saimme Suomesta lahjaksi radioohjattavia tai letkuohjattavia autoja, sai kaveri isältään tuliaisiksi letkuohjaimella varustetun panssarivaunun. Impalaan rakennettiin Venäjällä nopea ilma-alusta, jonka joka nurkkaa saa säädettyä erikseen. Täytyy myöntää, että ne olivat kylmän sodan aikaisten elokuvien tarinoiden lisäksi hyvin pitkälle se, mitä tiesin naapurimaastamme ollessani lapsi. Ilmajousille Venäjällä. Tuontiverotus on sellainen, että yli seitsemän vuotta vanhojen ulkomaisten autojen tuominen maahan on hyvin kallista, ja neuvostoajan autot taas ovat todella huonossa kunnossa, koska osia amerikkalaisiin ei silloin saanut.” Vanhan vallan aikaan olikin tavallista, että jo sinällään harvassa olleet amerikanautot varustettiin helpommin ylläpidettävällä oman maan tekniikalla – ihan niin kuin toisaalta amerikkalaiset ovat tehneet esimerkiksi monille Jaguareille. Tämän taustan huomioiden ei ihan ensiksi tulisi mieleen, että nyky-Venäjällä harrastetaan jotain niin periamerikkalaista kuin lowridereita, vaikka kyseessä tietysti onkin suuri maa, jonne mahtuu monenlaista. ”Nykyään Venäjällä on jo kolme tai neljä lowrider-kerhoa, joista tosin vain kahdessa on enemmän jäseniä. Juuri kun olin saanut sen muuten mieleiseksi, moottori alkoi kolista, ja tuumasin, että hitot, ja myin sen pois”, Vitaliy kertaa huonoa tuuriaan. Tekniikaksi oli vaihtunut ’91-mallinen 350-pikkulohko jatkonaan TH350-automaatti, kori oli saanut candysinisen erikoismaalauksen ja sisustakin oli verhoiltu Chevrolet Impala Convertible ’63 Villi, aaltomaisia kuvioita sisältävä candysininen maalaus on arizonalaisen Tino’s Customsin käsialaa. ’63 avo oli rakennettu lowrideriksi jo Jenkeissä, ja se oli läpikäyty joka puolelta. ”Seurasin eBaytä useamman kuukauden löytääkseni sopivan auton, kunnes yllättäen Alessandro heitti minulle linkin tähän Impalaan. Tuttua meille ovat venäläinen vodka ja maatuskat, ne puiset mummot, joiden sisällä on uusia mummoja. ”Impala ’63 oli minulle unelma, ja olin aina halunnut oman lowriderin. Ennen tätä minulla oli jo yksi Cadillac Fleetwood Brougham, jonka ostimme ystäväni Alessandron kanssa kamalassa kunnossa. Niin, tarkemmin ajatellenhan Volga on mittasuhteiltaan aika amerikkalainen, vaikka edustaakin teknisesti toisen vanhan suurvallan näkemystä kansalaisten ansaitsemasta tekniikasta. ”Venäläisiä aihioita, kuten Volgia kyllä riittää, mutta amerikkalaista projektia on todella hankalaa löytää, tai niin on kyllä valmiitakin jenkkiautoja. 44 AMERIKAN RAUTA 4/2015. ”Keksimme sitten, että tekisimme oman tosi-tv-ohjelman, joka kertoisi kahden auton rakentamisesta ja niillä USA:n halki ajamisesta. Erään hyvän ystäväni isä oli jo Neuvostovallan aikaan ahkera rajan takana kävijä, joka toi sieltä lopulta uuden vaimonkin. Itäinen naapurimaamme on meille monella tapaa niin tuttu ja monella tapaa niin vieras. Meidän vuonna 2010 perustamassamme Non Grata -kerhossa on yhdeksän jäsentä, joista kahdella on ’63 Impala, yhdellä ’53 Chevy, yhdellä ’56 Chevy, yhdellä ’93 Cadillac ja muilla lowrider-Volgat”, Non Gratan Moskovan chapteriin kuuluva Vitaliy Malykhin kertoo. Pistin heti huudon vetämään, ja sainkin lopulta tehtyä voittaneen tarjouksen kännykällä ruuhkassa seistessäni”, Vitaliy selittää. ”Valitettavasti noihin aikoihin kukaan Venäjällä ei ollut innostunut tukemaan projektia, joten päätin vain hankkia itselleni sen unelma-auton.” Kuten arvata saattaa, ei järkevässä kunnossa olevia projekteja Venäjältä niin vain löydy. Amerikkalainen unelma. Vähän Pimp My Riden tyyliin, mutta halusimme tehdä kaiken itse ja liikkua ohjelmassa eri puolilla Yhdysvaltoja”, Vitaliy jatkaa
”Auton oli ilmeisesti rakentanut Tino’s Customs Arizonassa. Myös sisustus on verhoiltu kokonaan uusiksi ja kaiuttimia löytyy joka puolelta. Alkuperäinen mittaristo on korvattu Dakota Digitalin kokonaan digitaalisella mallilla. Se oli erittäin hyvässä kunnossa verrattuna moniin Jenkeistä Venäjälle tuotuihin autoihin”, Vitaliy kehuu. Yleisesti vuosia aiemmin rakennettua lowrideria himoitseville varoituksen sana onkin paikallaan, autot kun saattavat olla aika lailla loppuun pomputettuja niin alustan nivelten ja puslien kuin rungonkin osalta, ellei sitä ole aikanaan vahvistettu. Sellaisia löytyi tästäkin autosta, vaikkei se mitenkään pahimmasta päästä ollutkaan. Helsingin Kauppatorin rannassa otetussa kuvassa rinnakkain Non Gratan helsinkiläisen jäsenen Larin candypunainen lowrider-Lada ja Vitaliyn Impala. Nyt jäseniä on jo yhdeksän. Non Grata on alun perin kolmen kaveruksen vuonna 2007 perustama kerho, josta tuli virallinen lowriderklubi vuonna 2010. kauttaaltaan uudelleen. 45 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Kuvankauniiden autojen viimeistely ei myöskään ole aina sitä luokkaa kuin kuvat antavat ymmärtää, vaan candyä vedetään joskus yllättävänkin huonoille pohjille. ”Impalassa ei ollut käytännössä ollenkaan ruostetta, ja maalikin oli siisti lukuun ottamatta muutamia lohkeamia, jotka korjasimme Venäläisiä aihioita kuten Volgia kyllä riittää, mutta amerikkalaista projektia on todella hankalaa löytää, tai niin on kyllä valmiitakin jenkkiautoja.” Itä ja länsi kohtaavat. Alkuperäinen mittaristo oli korvattu Dakota Digitalin modernilla versiolla ja autoon oli asennettu myös järeä hifisetti useamman vahvistimen, kahdeksan pääkaiuttimen ja neljän subbarin kera. Vanteina olivat OG Wiren seitsemän tuumaa leveät 13-tuumaiset käännetyn offsetin pinnavanteet – se perinteisin lowlow-vannetyyppi. Ja tosiasia on sekin, että kun autoa käytetään, siihen saattaa tulla naarmuja ja kolhuja, eivätkä pienet maalin lohkeilut usein näy myyntikuvissa
VOIMANSIIRTO: TH350automaatti, alkuperäinen perä. Hänhän kuuluu vielä siihen ikäluokkaan, joka ehti elää maassa, jossa ei amerikkalaisia tv-ohjelmia edes saanut katsoa. 46 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Auton maahantulossakinhan kesti puoli vuotta normaalin puolentoista kuukauden sijaan, koska teimme monta mokaa kuljetusjärjestelyissä ja lopulta sääolosuhteet viivästyttivät laivausta.” Vaivannäkö kuitenkin kannatti, sillä Vitaliy sai unelmiensa auton. Esimerkiksi hydraulialustan saa käytännössä asentaa ulkomaiseen autoon, muttei Venäjällä valmistettuun, joskaan miliisit eivät ole asiasta hirveän kiinnostuneita”, Vitaliy selittää. Faktat CHEVROLET IMPALA CONVERTIBLE ’63 OMISTAJA: Vitaliy Malykhin, 28 PAIKKA: Moskova, Venäjä. Pietarissa toimiva Long Island Customs rakensi autoon myös uuden, aiempaa käyttökelpoisemman ilmajousituksen.” Joka nurkkaan asennettiin Denominator D2600 -makkarapalkeet ja puolen tuuman magneettiventtiilien ansiosta jousitus on hydraulimaisen nopea. Lowrider ei ole lowrider ilman persoonallista nimeä, ja Vitaliy nimesi omansa kunnianosoituksena Olga-äidilleen OlaDeBlueksi, jonka hän kertoo tarkoittavan myös sinistä aaltoa. tietysti saman tien. ALUSTA: FBSS-ilmajousitus Denominator D2600-makkarapalkein ja 1/2” venttiilein. KIITOS: Non Grata Car Clubin jäsenille, Äidille, rakkaalle vaimolle ja kaikille eurooppalaisille lowridereille. Impalan nokalle oli jo Jenkeissä vaihdettu ’91-vuosimallin 350-pikkulohko, jonka perästä löytyy TH350-automaatti. Äidin mukaan nimetty. Dren ja muiden länsirannikon räppäreiden videoita, joiden autoja hän ihaili, vaikka ne tuntuivat kaukaisilta haaveilta. ”Ulkomaisten autojen rakentelua Venäjällä helpottaa se, että monet lait eivät koske muita kuin kotimaisia autoja. Jokainen kulma on erikseen säädettävissä ja auto nostaa tarvittaessa jopa yhden tassun ilmaan, mikä ei ole tavallista ilmapalkeiden kanssa. Kerhoplakaatin alareunassa näkyy jäsenen kotikaupunki. Chevrolet Impala Convertible ’63 MOOTTORI: ’91-mallin 350 cid V8. Nyt noita autoja näkyy maassa koko ajan enemmän. VANTEET: OG Wire 13x7” reverse offset. Minun täytyikin käyttää kiertotietä, muuten auton rekisteröintiin olisi voinut mennä kaksi vuotta. Siitä lähtien, kun kansainväliset musiikkikanavat alkoivat näkyä myös Venäjällä, Vitaliy katseli niiltä Dr. KORI: Tino’s Customsin candy-sininen erikoismaalaus. SISUSTA: Kokonaan uudelleen verhoiltu, Dakota Digitalin mittaristo, 2-DIN-kokoinen soitin, 8 pääkaiutinta ja 4 subbaria sekä vahvistimet takakontissa. ”Tämänikäisen auton tuonti Venäjälle ei ole kuitenkaan helppoa, koska maahan ei saa tuoda ollenkaan autoja, jotka eivät läpäise Euro 3 -päästöstandardia. RENKAAT: Uniroyal 155/70 R13
WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. (03) 318 5426 (03) 318 5440. Osat ja palvelut Säännölliset osatoimitukset USA:sta Huippumerkit Asennuspalvelu osille Moottori– ja autoprojektit Asiakaslähtöinen palvelu Hyvä sijainti Riihimäellä 040-5606 254 info@tuumacid.fi www.tuum a ci d.fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne
Erilainen lauluauto 48 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Aihioksi löytyi kautta vuosikymmenten rytmikkäässä käytössä suosittu Rambler Rebel, mutta lopputulos on aika kaukana siitä perinteisestä laululintasta. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen RAMBLER REBEL 550 ’67. 49 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Lowtoys-ilmajousifirmaa pyörittävä Tomi Olli päätti viime kesänä rakentaa itselleen perinteisen lauluauton, sellaisen ihan vain hauskanpitoa varten tehdyn, eikä liian siistin
Ilma-alusta päivässä. Toisaalta siisteys onkin rajoittanut käyttöä, eikä viihdekäyttöön sopivaa takapenkkiä ole löytynyt sen paremmin Chevy 454SS:stä, Dodge Dakotasta kuin Dodge Ramistakaan. Iskareiksi kelpasivat paikallaan olleet, kun ne kerran olivat ehjät. ”Selasin netistä sopivia lauluautoaihioita, ja tämä tuli sopivan lähellä vastaan”, Tomi vastaa, kun kysyn syytä juuri Rebeliin päätymiseen. ”Kun auto haettiin keskiviikkona, lauantaina Se tuli niin heräteostoksena, että en edes muista, mistä se rakenteluhomma oikeastaan lähti”, Tomi toteaa. En muista, ajattelinko heti silloin ostettaessa maalata sen vai en”, Tomi jatkaa. Se tuli niin heräteostoksena, että en edes muista, mistä se rakenteluhomma oikeastaan lähti, mutta ilma-alustan rakentaminen alkoi kyllä heti. Ramblerin tapauksessa työtä helpotti se, että siinä on joka nurkassa kierrejouset, jotka ovat jopa edessä valmiiksi iskarin vieressä, joten vaimentimiakaan ei tarvinnut siirtää sivuun samaan tapaan kuin kolmiotukivarsituennassa yleensä. Viihdekäyttöön ostettu. Mäntsälässä kaupan ollut auto oli osiltaan täydellinen ja periaatteessa ehjä, mutta leimaton ja jo moneen kertaan vuosien saatossa rakenneltu – ei siis mikään vähän ajettu papan silmäterä. Kovin yleinen Rebel ei oikeasti maailman tasollakaan ollut, neliovista halvimman varustetason 550-mallia valmistettiin mallivuonna 1967 vain 10 249 kpl, joka on suunnilleen saman verran, kuin uusia Toyota Corollia myytiin huippuvuosina pelkästään Suomessa. Ilmalinjoiksi vedettiin 10-milliset, joilla jousituksesta saadaan jo kohtuullisen nopea, ja nopeuden nimissä myös venttiileiksi valittiin manuaalisten sijaan SMC:n sähköiset, joilla ei kuitenkaan ohjata kuin etuja takapäätä erikseen. Muu paketti koostuu toimivaksi todetusta Viairin 444C-kompurasta ja vähän tavallista isommasta 7 gallonan rautasäiliöstä. Ilmajousitus rakennettiin tällä kertaa pienellä budjetilla, koska mitään näyttelyautoa ei oltu rakentamassa. Olihan iso amerikkalainen korskea näky pikkuautojen keskellä, mutta lopulta useimmat maahamme tulleet yksilöt edustivat kutakuinkin sitä vaatimattominta saatavilla ollutta varustetasoa. Sellainen oli myös jutun yksilö suorine kutosineen ja tehostamattomine ohjauksineen ja jarruineen. Tällä kertaa haussa oli nimenomaan neliovinen ja halpa aihio, jonka voisi iskeä maahan ja jolla voisi ajella huolettomasti riehakkaammankin ryhmän kanssa. 50 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Rambler Rebel 550 ’67 Kuten niin monet amerikkalaiset automallit takavuosina Suomessa, myös American Motorsin Rambler Rebel lukeutui niihin automalleihin, jotka olivat hinta-kokosuhteeltaan houkuttelevia. ”Se oli ollut punainen, mutta ostettaessa auto oli vihreä mustalla katolla. Siinä, missä isomoottoriset coupet päätyvät vanhemmiten halutuiksi harrastekohteiksi, on enemmän järkisyistä hankittujen mallien kohtalona ollut päätyä nuorison rytmimusiikin ja juovutusjuomien sävyttämään viihdekäyttöön, johon iso neliovinen tietysti sopii mainiosti. Ryhmä on helppo lastata isoille lavereille, ja bensakuluillekin löytyy monesti useampi maksaja. Eteen asennettiin Dominator D2500-makkarapalkeet, taakse Firestonen 9000-rullapalkeet, joilla perästä tiedettiin tulevan pehmeämpi kuin makkarapalkeiden kanssa. Vähän vastaavaan käyttöön haeskeli autoa vuosi takaperin myös ilmajousituskomponentteja maahantuovaa Lowtoys-firmaa pyörittävä Tomi Olli, jonka aiemmat omat autot ovat olleet hyvin siistejä ja näyttelykelpoisesti viimeisteltyjä
”Auto oli jollain telalla maalattu, joten kun hioi sen epätasaisen värin pois, siitä tulikin taas kokonaan punainen. ”Päädyin tuohon metallimattaharmaaseen, jonka ruiskutin itse. Ovenvälit ja kontin välit maalattiin myös, mutta konetta ei nostettu ylös. 10x20-tuumaiset takavanteet ovat melko härskin näköiset. Samalla poistin myös ovenkahvat. Härski metallinhohtoinen mattapinta mustine puskureineen ja valonkehyksineen vedettiin ihan käytännön syistä, kun Tomi oli sitä mieltä, etteivät pohjat sallisi kiiltävän värin vetoa. Moni olisi ollut toista mieltä. Olihan sitä kyllä tekemässä neljä jätkää, minä, Kuosmanen, Pasi ja Jussi”, Tomi selittää ja jatkaa: ”Siitä tuli oikeasti tosi hyvä ajaa.” Metallinhohtoista mattapintaa. Kaasarin ja sytkäosat jouduin vaihtamaan.” Automaattikin toimi hyvin, ja alkuperäinen peräkin oli kunnossa lukuun ottamatta kieroa vetaria, jonka tilalle Tomi ei onnistunut löytämään ehjää, joten se oikaisutettiin Kometilla. se oli jo pussitettu. Sille en tehnytkään muuta kuin perushuollon. Kaikki näkyvät ruosteet korjattiin ja näkyvät lommot oiottiin, mutta paksua kittikerrosta en lähtenyt hiomaan pois. Uusi värikin tuli ihan hetken mielijohteesta, kun tiesin, etteivät pohjat antaisi periksi tehdä kiiltävää”, Tomi valottaa. Aamulla aloitettiin, ja viiden aikaan iltapäivällä se ajettiin tallista ulos uusine jousineen. ”Tein välissä asiakastöitä, ja rakentelin tuota aina sitä mukaa kun oli aikaa. Menihän siinä kuukauden päivät ennen kuin se oli valmiina Pakoputki käännettiin päättymään takapyörän etupuolelle, millä säästyttiin loppupään uudelleenmuotoilulta ahtaissa väleissä. 51 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Kojetaulu on maalattu vaaleanbeigellä, joka tuli myös uuden lattiamaton väriksi. Kattoverhoilu on täyttä Suomi-nostalgiaa. Tomin itse säkkikankaasta harsima verhoilu on lauluystävällinen. Rambler Rebel 550 ’67 52 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Faktat RAMBLER REBEL 550 ’67 • OMISTAJA: Tomi Olli, 34 • PAIKKA: Helsinki. MOOTTORI: 232 cid R6. Jos eivät kyytiläiset huuda tarpeeksi, saadaan lisää ääntä kätevästi toisenlaisista torvista konepellin alta. Monen hetken mielijohteen summana syntyikin aika lailla massasta poikkeava lauluauto, joka tavallista siistimmästä ulkonäöstään huolimatta toimi viime kesänä moneen otteeseen ihan siinä suunnitellussa käyttötarkoituksessaan. VOIMANSIIRTO: Borg Warner M43 -automaatti, AMC-20-perä. Offsetiksi kävi joka nurkkaan sama nolla, jolla pyörät saatiin vähän lähemmäs kaaria kuin alun perin. Vaikka paketti oli toimiva, päätyi Tomi laittamaan sen myyntiin, mieli kun pyöri jo uudessa aihiossa. Kojelaudan alle ruuvattiin CD-soitin, ja takakonttiin löytyi käytetty vahvistin sekä 10” subbari SK-Autosound -autohifiasentamoa pitävältä tuttavalta Samulta. Monen hetken mielijohteen summana syntyi aika lailla massasta poikkeava lauluauto, joka myös toimi siinä suunnitellussa käytössään. Varsinaisiksi pääkaiuttimiksi saivat kelvata hattuhyllyllä valmiiksi olleet 6x9-tuumaiset. Säkkikangasta sisälle. ”Ovipahvit päädyin jonain kauniina kesäiltana päällystämään säkkikankaalla, jota hain Eurokankaalta.” Kojelaudan päällysmuovin Tomi maalasi beigeksi, ja lattialle asennettiin uusi Impalan matto, se kun löytyi suoraan tarvikeliikkeen hyllystä. Vaikka eivät kai mieheltä projektit muutenkaan kesken loppuisi, kun asiakkaiden autojen lisäksi tallia täyttää jo pikkuhiljaa etenevä ’73 Challenger -aihio. uudessa värissä. Rebelissähän vakiopeltivanteet jättävät pyörät poikittaissuunnassa melkein keskelle autoa vierekkäin. Koska auto oli hankittu musiikin tahdittamaa viihdekäyttöä varten, piti siihen tietysti asentaa riittävän äänekkäät musiikkilaitteet. Konehuoneessa alkuperäisestä poikkeaa vain torviosasto. RENKAAT: Nankang NS-2 225/45 R17 ja 275/30 R20. Takana oli uudet Torq-Thrustit uusin valkosivurenkain, edessä jotkut kapeat Moparin peltivanteet tavallisin mustakylkirenkain. SISUSTA: Ovipahvit päällystetty säkkikankailla, penkit verhoiltu vilteillä, CD-soitin, 6x9” kaiuttimet hattuhyllyllä, vahvistin ja 10” subbari. 53 AMERIKAN RAUTA 4/2015. ”Rebel piti myydä, koska halusin uuden lauluauton. Nuo vanteet päätin hankkia siinä väriä etsiessäni.” Tomin hankkiessa Rebelin sen alla oli melko erikoinen rengastus. VANTEET: Boss 338 8x17” ET0 ja 10x20” ET0. Senkin piti olla neliovinena, ettei kuskin tarvitse turhaan koko aikaa hyppiä paikaltaan matkustajien edestä.” Niin, paraikaa Tomilla onkin jo työn alla ’62 Monterey – aika matala sellainen. KORI: Ovenkahvat poistettu, kori maalattu metallinhohtomattaharmaalla, kaikki kiiltävät osat maalattu kiiltävänmustalla. ALUSTA: Airlift Dominator D2500 -makkarapalkeet edessä, Firestone 9000 -rullapalkeet takana, Viair 444C-kompressori, 7 gallonan rautapönttö, 4 x SMC 3/8” magneettiventtiilit, 10 mm linjat. Tilalle tulivat uudet Bossin 338:t tummanharmailla keskiosilla, ja kooksi Tomi valitsi eteen 8x17” ja taakse peräti kolme tuumaa suuremman ja kaksi leveämmän
Vesiputousmaskilla ja kyynelvaloilla varustettu New Yorker oli huomattavasti virtaviivaista Airflow-muotoilututkielmaa enemmän yleisön mieleen ja aiheutti ylitsepääsemätöntä omistamisenhalua myös lappeenrantalaisessa Jari ”Jallu” Pekkasessa – tosin vasta 75 vuotta valmistumisensa jälkeen. 30-luvun lopun New Yorkerit saattavat olla Chryslerin muotoiluosaston erikoisimpia luomuksia sitten markkinoilla flopanneen Airflow’n. 54 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHRYSLER NEW YORKER ’39
AJANPATINALLA 55 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Käveltyään jo jalat irti kropastaan Jallu laahusti läpi Car Corralia, jossa silmien eteen lävähti lopulta pysäyttävä näky kuin kangastus konsanaan. Jallu on samoilla linjoilla: ”Aivan ihana laitos! Kun tämän kyseisen yksilön tekniikka vielä osoittautui GM-äpäräksi, niin olin aivan myytyä miestä. ’39 New Yorker on tiettävästi hurmannut muotoilullaan myös maailman kenties tunnetuimman burleskitähden, Dita Von Teesen, joka hankki taannoin tämän Chryslerin yhtenä kaikkien aikojen dekoratiivisimmista luomuksista pidetyn kulkineen talliinsa ’65 Jaguarin rinnalle. Taka-akseli oli saanut kaverikseen kallistuksenvakaajan, joka oli tosin asennettu ilmeisesti auton ollessa nosturilla ja pyörät riipuksissa. Korporaation korskeimpia. Moottorina oli koulubussin keulalta poimittu Chevyn isolohko, jonka astmaista hengitystä oli paranneltu lievällä ylipainelaitteistolla. Chryslerkorporaatio on epäilemättä ratsastanut art deco -tyylisellä muotoilullaan 30-luvun lopun teollisen muotoilun korkeimmalla aallonharjalla. Normaalisti tuon ikäiset Mopar-tuotteet ovat Jallun silmään muotoilultaan luotaantyöntävän näköisiä laitoksia, mutta tässä mallissa ei ollut kyttyrää selässä, maskina oli vesiputous ja valoina kyyneleet. Modernisointi ei ollut tehnyt ajoominaisuuksille lainkaan pahaa, vaikka auto olikin uutena teknisesti monia aikalaisiaan edellä. Ja toimivathan kotelot auton linjoista erottuvina firman mainostauluina. Niiden liittäminen uuden auton varustelistaan selittynee ihan käytännön syillä. 56 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Molemmin puolin etulokasuojia sijoitettujen vararengaskoteloiden kuluneiden maalipintojen alta häämöttivät vielä selvästi luettavissa olleet betoniurakoitsijan logot. Sen etuakselina hääri siististi runkoon istutettu Camaron front clippi, jonka myötä ohjaus oli päivittynyt tehostetuksi ja jarrut levyllisiksi. Kotelot itsessään ovat melko harvinainen lisävarustelistalta poimittu erikoisuus, joihin tekstit antoivat oman historiallisen vivahteensa. Neidolla on selvästikin silmää kurvikkaille autovanhuksille antiikkisten teeastiastojen ja munakuppien keräilyn ohella. Autoa oli päivitetty myös alustan osalta. Myytävien autojen rivistössä seisoi ’39 Chrysler ryhdikkäässä 75 vuoden patinassa. Jallun ja New Yorkerin ensikohtaaminen tapahtui vuonna 2013 Daytona Turkey Runissa. Chrysler New Yorker ’39 Sisusta on alkueräinen niiltä osin, mitä siitä on jäljellä. Muinaisten betonitehtaiden pihamaat kun söivät todennäköisesti renkaita normiolosuhteita enemmän. Tapahtuma oli miehelle tuttu jo entuudestaan ja hän oli osannut varautua siihen, että tarjonnasta saattoi löytyä jotain mielenkiintoista kotiinvietävää. Poikkeuksellisten linjojensa lisäksi luksuskastiin kuuluneen automallin kanssa otettiin myös teknisiä edistysaskeleita, kuten Solar Spark -sytytysjärjestelmä, illuminoidut eli vaatimattomammin ilmaistuna valaistut mittaritaulut sekä hydrauliset jarrut. Puuttuvat palat on korvttu kahvisäkeillä ja Meksiko-vilteillä. Mahtavaa!”, mies yltyy tunteilemaan
Kuntoon ja kiertoon. 57 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Selvisimme episodista kuitenkin pienellä ympäristöteolla, joka käsitti lähinnä bensalinjojen sisällön puhaltelemista tienvarteen”, Jallu avartaa. Chrysler-korporaatio on epäilemättä ratsastanut art deco -tyylisellä muotoilullaan 30-luvun lopun teollisen muotoilun korkeimmalla aallonharjalla. ”Kun takakallistuksenvakaimen puolimetriset välitangot vaihdettiin noin 30 senttiä Kaksiosainen takaikkuna ja kaacppariovet ovat tyyliseikkoja, joista ei auta kiistellä. Rispaantumisestaan päätellen kauhukahvalle on ollut käyttöä. Kaverini osti samalta reissulta tuoreemman Newportin ja sitä puolestaan jouduimme elvyttämään kesken matkan, kun tankissa seisotuksen jäljitä ollut moska alkoi kulkeutua kaasariin. Aikanaan niin Jallu kuin Chryslerkin löysivät tiensä Pohjolan perukoille ja New Yorker pääsi niin sanottuun laajaan terveystarkastukseen uuden kotitallinsa suojissa. ”Ihmettelin koeajossa jäykkäperäiseltä tuntunutta autoa, mutta koska laitos muuten toimi, niin pääsimme siitä kauppoihin ja siirtoajo Daytonasta Miamiin saattoi alkaa. Akuutteja toimenpiteitä vaatineita yllätyksiä ei pahemmin löytynyt niiden vikojen lisäksi, jotka olivat tiedossa jo ostohetkellä. Auto toimi koko matkan hienosti lukuun ottamatta takapään rajua reagointia isompiin heittoihin
Tämä mahdollisti ajoneuvon säätelyn eri korkeuksiin tilanteen mukaan ja Jallu pääsi ryömimään Chryslerillä myös mökkitielle, kun alustan sai yläasentoon kätevästi kytkimestä säätämällä. ”Uusi omistaja ihasteli patinaa sekä tekniikkaa, ja nähtyään työn alla olevan ’49 Lincolnini antiikinruskean sisustan, hän tuumi päivittävänsä rispaantuneen alkuperäissisustuksen vastaavalla materiaalilla. MOOTTORI: isolohko-V8. KORI: 75 vuoden patina. Ylipitkät tangot olivat jo taittuneet mutkalle ihan omaa mahdottomuuttaan. Jallun tallissa on nähty monenmoista laitetta, mutta mies ei varsinaisesti ole rautaan rakastuvaa sorttia. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. KIITOS: Kiitokset Amerikalle hienoista tuotteista ja perheelle matkassa pysymisestä. Betoniurakoitsijan logoilla ja vanhoilla Wisconsinin kilvillä voisi olla monta tarinaa kerrottavanaan. Ikkunoihin hän kaavaili kevyttä tummennusta, mutta vakuutti, ettei ulkopintaan puututtaisi. Maailmalla on niin paljon mielenkiintoista kalustoa, että autot vaihtuvat uusiin sitä mukaa kun niille löytyy kiinnostuneita ostajia. VOIMANSIIRTO: TH400-automaatti. Se kuulosti mielestäni hyvältä suunnitelmalta. SISUSTA: Meksikovilttejä, kahvisäkkejä ja ajanpatinaa. Tiensä päähän tulleiden jousien tilalle ei hankittu uusia, vaan ne korvattiin joka nurkalle asennetuilla ilmapusseilla, joita käskytetään Viairin kompuralla. Takavalot puolestaan edustivat aikakautensa futuristisinta muotoilua. Faktat CHRYSLER NEW YORKER ’39 • OMISTAJA: Jari Pekkanen • PAIKKA: Lappeenranta. ALUSTA: Camaron etukelkka, ilmajousitus. Mielenkiintoisia yksityiskohtia on joka puolella. Etuakselistostakin löytyi katkennut kierrejousi, joka oli ”korjattu” kääntämällä sen kierteiden väliin alumiinisia korotuspalikoita”, Jallu listaa pikkuvikoja ja amerikkalaisen harrastajan kekseliäitä korjaustapoja. Chrysler New Yorker ’39 lyhyempiin, niin johan alkoi ajokin muuttua asiallisemmaksi. Näin kävi myös New Yorkerille. VANTEET JA RENKAAT: 15” uustuotantopeltivanteet nykykumeilla. 58 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Tuollaista patinaa kun ei saa aikaiseksi muulla kuin tooodella pitkän ajan ulkoruokinnalla otollisessa ilmanalassa.” Etuakselistosta löytyi katkennut kierrejousi, joka oli ”korjattu” kääntämällä jousen kierteiden väliin alumiinisia korotuspalikoita
EI KATUSLIKSEJÄ. 09-273 1343 myynti@stirwell.. | www.stirwell.. Meiltä nyt myös MEGUIARSautonhoitotuotteet. ja nuoremmat aikuisten kanssa ilmaiseksi Kisan osallistumismaksu 50,sis. Verkkokauppa Jokaiselle jotakin WWW.PAIMELANPARONITAR.FI Stirwell Oy Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. Räyskälän lentokentällä lippujen myynti alkaa 9.30 race time 11.30-16.00 Sisäänpääsy 20,-, 15 v. Automaalit, automaalaustarvikkeet ja paras palvelu! Mustiala, Tammela Forssan naapurissa Sisämajoitustilaa aamupalalla yli 200:lle huonevaraus: info@mustialanmatkailu.fi -Sunnuntaina 11.00 16.00 custom vehicle outdoor-show yleisölle, sisäänpääsy 5,Ilmoittaudu: www.do-dads.fi 1/8 mile Lippulähtö Luokat, vain 1962 ja vanhemmat Hot rod / street rod kustom street machine 1955-1962 Gasser old style altered front motor dragster motorcycle -62 pre 1984 kisanneet drag-laitteet iLMOTTAUDU KISAAN WWW.DO-DADS.FI www.olkdoolmag.com www.x-treme.. sisäänpääsyn Harrasteajoneuvoparkki MYÖS alkuperäiset muskeliautot vuoteen -72 ALKUPERÄISTYYPPISILLÄ VANTEILLA. | www.nettimaalikauppa.
Tulihevonen 60 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Tulihevonen 61 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Syyt eivät olleet pelkästään visuaalisia, vaan asiaan vaikutti myös pyöran helppo käsiteltävyys ja ajettavuus. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’98. Toiset tyytyvät valmiiseen kaupassa tarjolla olevaan tavaraan, toiset taas haluavat jotakin erikoista, jota muilta ei löydy. Karkkilalainen Heidi Cini halusi rakennuttaa Harrikan omien mittojensa ja mieltymystensä mukaan
Pakoputket on poikkeuksellisti vedetty ulos pyörän vasemmalta puolelta. Flying Choppers Turusta valikoitui tekijäksi rakennettujen pyörien saralla hankittujen mittavien näyttöjensä ansiosta. Spora mielletään usein naisten pyöräksi muita malleja pienemmän kokonsa ja mataluutensa takia, mutta sekään ei ollut tarpeeksi pieni Heidille. Runkoa Andy muokkasi satulaputken takaa halutun istumakorkeuden saavuttamiseksi. Nekin ovat käsityötä ja kromatut. Kaasari vaihtui S&S Shortyyn ja sytytys Dyna 2000 -tuplapuolasysteemiin. Pyörän hallitseminen olikin hankalaa, kun jalat eivät kunnolla ylettyneet maahan. Sporan 19-tuuH-D Sportster ’98 Pyörän maalauksessa ovat keskeisenä osana Andyn hahmottelemat ja Alasalmen toteuttamat kullanväriset straipit. Heidi halusi keulaksi springerin sen näyttävyyden takia ja Andyn tehtäväksi jäi sovittaa uusi tarvikeosa pyörään. Takavalo on nykyään saatavilla oleva kopio H-D:n 30-luvun valosta. Levyjarruakaan ei saanut valmiina pakettina valittuun keulaan, joten tarvikejarrun sovittaminen siihen vaati lisää muutoksia. Jos takalokarin straippauksia tutkii tarkemmin, löytyy niistä pyörän nimi. Into pyöräilyyn oli kuitenkin niin kova, että hän päätti rakennuttaa pyörän itselleen mittojen mukaan, ja merkistähän ei ollut epäselvyyttä. Kuume jäi oireettomana itämään vuosien ajaksi ja kun elämässä tuli eteen vaihe, joka salli harrastuksen aloittamisen uudelleen, ei valinta ollut vaikea, vaan Heidi palasi kaksipyöräisten pariin. Tankki on kokonaan käsityötä ja sen kyljessä kulkee harjanne, joka korostaa maalauksen värirajoja. Andy alkoi toteuttaa projektia ’98-mallisen 883 Sporan varaan. Nyt satula on vain noin 55 sentin korkeudella ja kuskin jalat osuvat maahan vaivatta. Spora mielletään usein naisten pyöräksi muita malleja pienemmän kokonsa ja mataluutensa takia, mutta sekään ei ollut tarpeeksi pieni Heidille, joka ei varreltaan ole kovin mittava, vain 150-senttinen. Ensimoottoripyöräkseen Heidi hankki vakio-Sportsterin, jolla hän ajelikin pari vuotta. Takaiskarit ovat Bitubon valmistetta – merkkiä, joka yleensä yhdistetään kilvanajopyöriin. Tekniikka sai jäädä kutakuinkin alkuperäiseen kuosiinsa, koneelle tehtiin vain perustsekkaus ja siistiminen. Heidillä oli nuorena tyttönä Honda Monkey, jolla hän päristeli ympäri kyliä. Sporaanhan ei suoraan ole springeriä saatavilla, ja sen emäputken mitat eroavat isoista pyöristä, joihin springerit on yleensä tarkoitettu. 62 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Alkuperäinen ensiövedon koppa on vaihdettu kromattuun ja mustan satulan tilalle on teetetty helmiäisvalkoinen, naisen pyörään hienosti sopiva istuin. Stonga on myös tilaajan mittojen mukaan putkesta käsityönä tehty. Sovitusoperaatio tuottikin pientä päänvaivaa ja modifikaatioita piti tehdä enemmän kuin hiukan. Mopo sai kuitenkin jäädä, kun ikää karttui hieman enemmän, ja samalla tuli pidempi tauko kaksipyöräisten maailmaan
Vanteet on pinnattu twisted spoke -tyyppisillä pinnoilla. Hän esitti toiveen mustasta ja kullasta, minkä perusteella Andy suunnitteli maalauksen ja lisäsi siihen viininpunaisen. Yleensä naiset käyvät ompelijalla sovittamassa uutta asua ylleen, mutta tässä tapauksessa Heidi reissasi Turkuun useampaan otteeseen melkein samassa tarkoituksessa – mallaamassa pyörän mittasuhteita omiinsa. Yleisen pakoputkimateriaali rosterin sijasta ne ovat kromattua putkea, sillä Andy ei pidä tavasta, jolla rosteri kellastuu lämmetessään. Molemmat tankit ovat täyttä käsityötä. Alasalmen Jussi ruiskutti microflaken ja straippasi Andyn luonnokset täyteen kokoon. maiset pyörat vaihtuivat samalla: taakse tuli 16” ja eteen 21”. Toinen toivomus oli nimetä pyörä Firehorseksi, joka on omistajan merkki kiinalaisessa horoskoopissa. Pyörää on moneen otteeseen jo yritetty ostaa omistajansa alta, eikä se olekaan mikään ihme, sillä naisille varta vasten rakennettuja pyöriä ei ole tarjolla – lieneeköhän tämä ainut laatuaan maassamme. Pakoputket ovat myös Andyn kätten jälkeä ja poikkeavat massasta jo ulostulonsa puolesta. Nimi onkin straipattuna takalokariin. Satula on naisen pyörään sopivaa valkoista helmiäistä, ja sen on verhoillut satula Ilkka Andyn tekemään pohjaan. Sekä bensaettä öljytankki on sovitettu seuraamaan pyörän linjoja kauniin sulavasti. Heidilla oli sormensa pelissä myös pyörän maalauksessa. Ainoana mahdollisena parannuksena hän mainitsee jalkatappien siirtämisen eteen. 63 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Heidi on ajellut pyörällään valmiina jo muutaman vuoden ja kertoo, että se herättää positiivista huomiota, minne hän sillä ikinä meneekin. Muiden mielenkiintoa tärkeämpää ovat kuitenkin omistajan tunnelmat pyörän suhteen, eikä Heidi voisi olla tyytyväisempi sen ominaisuuksiin: käsittely on kautta linjan helppoa kevyttä ja johdonmukaista, eikä ulkonäössäkään ole huomauttamista
Viimevuotisen selkeän yleisömääränotkahduksen jälkeen täytyy myöntää, että itseäkin jännitti koko maan suurimman harrasteautonäyttelyn tulevaisuus. Autojen tasossakaan ei ollut valittamista, vaikkei mitään selkeitä ulkomaanvetonauloja oltu näyttelyyn lähdetty roudaamaankaan. Etukäteen facebookissa oli polemiikkia siitä, onko Uho Juhon uuden kilpurin turbo Suomen suurin. Kari Saurun ’59 Dodge D100 pickis on kuin karkki, mutta tehty ajettavaksi. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen TOP 10 Marco Planting – Buick Riviera ’63 Helge Nygren – Buick Kustom ’51 Antti Asunmaa – Cadillac Coupe DeVille ’59 Veli-Matti Mäkinen – Buick Limited Convertible ’58 Jani Karttunen – Chevrolet Nova ’66 Masi Isohanni – Chevrolet Chevelle ’70 Kari Kauppinen – Oldsmobile Cutlass F-85 Convertible ’64 Jari Stenroos – Chevrolet Nova ’70 Erja Kukonlehto – Plymouth Cuda ’70 Keijo Osara – Ford A Roadster ’32 WEHNYN MUISTOPALKINTO Aki Hairedtin – Willys Pickup ’41 TOP 5 KOPTERI HEAVEN Jaakko Mäkelä – Honda CB 125 twin ’73 Alpo Varis – Honda Chopper CB 650 ’82 Markku Leskinen – Harley-Davidson Bobber ’53 Timo Pelkonen – Bruno Chopper ’05 Jussi Lundelin – Seahorse ’92 KOPTERI-LEHDEN TUNNUSTUSPALKINTO Erno Komulainen – Harley-Davidson Shovel Uusi alku Uusi alku FMA:n osastolla oli esillä myös tämä modernilla 392 Hemillä varustettu ’70 Charger. Järjestäjätaho oli kuitenkin nyt selvästi tsempannut, ja varmasti pienellä lippuhinnan laskullakin oli osuutensa siihen, ettei tänä vuonna tarvinnut katsella tyhjiä käytäviä. Olipa tai ei, niin iso Holsetin HX82 on joka tapauksessa. Tehoa Tatech 38 Pro -moottorinohjauksella varustettu 5,4-litrainen kasi tuottaa noin 1600 hevosvoimaa. Hammastanko-ohjauksella varustetun auton nelimonikymppi kiidättää pitkän perävälityksen kanssa pickupin kahdenpuolensadan kilsan nopeuksiin. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Pääsiäisestä jäi vahvasti se vaikutelma, että kyseessä oli uusi alku perinteikkäälle näyttelylle
65 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Top 10 -palkittuihin kuului myös FMA:n osastolla esillä ollut Erja Kukonlehdon koko lailla virheetön ’70 Cuda. Masin tuplaturboisolohkolla varustettu kansainvälisen tason ’72 Chevelle sai Top 10 -palkinnon, niin ikään todella komea ’69 Buick Sportwagon jäi tällä kertaa pokaaleitta. Auton N96 Shaker scooppi -optio on alkuperäinen, vanteet sen sijaan Year Onen pari tuumaa alkuperäisiä suuremmat alumiiniversiot. Auto valittiin myös Top 10:een. Koriltaan täysin alkuperäiskuntoisen farmarin tekniikkana on 700-heppainen 540 cid BBC jatkonaan 4L80E ja 9-tuumainen perä. Masi Isohanni toi näyttelyyn autoja kaksin kappalein. Bomber Magazinea luotsaavan Janne Uskalin vastikään perheeseensä hankkimaa ’85 Buick Grand Nationalia veikkailtiin jopa Bee-One Blacklistin ykköstykiksi. Viime syksynä Monte Carlon kanssa Amerikan Raudassa poseerannut Tanja oli näyttelyssä markkinoimassa Bomberia. Jouni Heinäsen ’71 Chargerin pellin alta löytyy tehokas 503 cid Hemi. Muiden Celebrity Customs -autojen tapaan Hollywood-henkisen Liz-nimen saanut Platun ’63 Riviera kuului tälläkin kertaa ihastelluimpiin autoihin
Petri Buchmanin patinapintaisessa ’66 C10:ssa oli monta hauskaa detaljia. American Car Show Kimmo Mattisen ’69 Dodge Charger ”Daytona” on todella rankka laite, jota ei ole tehty minkään classic muscle -oppikirjojen mukaan. 604-kuutiotuumainen KB Stage V Hemi ja tinkimätön viimeistely puhuvat omasta puolestaan. Nätti Maverick on toiminut Mustangilla kisaavan Juhon katuautona jo vuodesta 1996. Mika Raition nätti ’49 Mercury on mainio laite pidemmillekin reissuille. Ihan ansaitusti. Tekniikkakin on täyttä tavaraa, nokalta löytyy uusi ZZ427 crate-kone. Kauttaaltaan läpikäydyn auton tekniikka koostuu nimittäin tehostetusta hammastanko-ohjauksesta, 350-pikkulohkosta ja nelivaihteisesta automaatista sekä Fordin 9-tuumaisesta perästä. Upeasti on tehty myös Jari Stenroosin ’70 Yenko Nova -tribuutti. 66 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Markku Ilvesniemen ’64 avo-Dart on tiettävästi matching numbers -kutosella varustettu auto. Kylkien No Can Do Production -logojen humoristista linjaa jatkoivat kylkien Fleetside-logojen kaltaiset Leftside ja Rightside -tekstit. Kuva ei tee oikeutta hienolle työnjäljelle. Kautsi Kautsila sai metsälöytöBuickeineen parhaan somistuksen palkinnon. Entisöinnin taustalta löytyy Markun itsensä lisäksi Kari Sauru. Rivakasti liikkuu tämäkin, varttimaili vapaastihengittävän Windsorin voimin liikkuvalla laitteella on ajettu parhaimmillaan 10,5 sekunnin aikaan
Etualalla Cameo, taaempana Steppari. Jukka Kulmalan klassisen pelkistetyssä ’48 Pannussa on Indian-tyylinen lehtijousikeula. 50-lukuisten GM-pickisten tarjonta oli tällä kertaa harvinaisen komeaa. Hänen isänsä rakenteli Camaroaan jo yli 30 vuotta sitten, eikä Novaa tarvitse hävetä sen paremmin isän kuin muidenkaan rakennelmien vierellä. Tyylikkääseen Pro Touring -henkeen rakennettu auto edustaa tänä päivänä Amerikan mantereella niin suosittua rakentelutyyliä. Huikean komea laite! 67 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Tässä saksalaisen Max Stockin reliikkimäinen ’31 Coupe. Paikalla oli myös itse tohtori Edsel hoitamassa potilaita. Kotimaisesta nimestään huolimatta ruotsalainen Jani Karttunen on jenkkimies jo toisessa polvessa. Amerikan Raudan osastoa komisti tällä kertaa Timo Salon LS1-tekniikkainen ilmajousitettu ’58 Delray. 6587: Ulkomaisia rodeja oli tänä vuonna näytillä vain pari. Ford Freakien osastolta löytyi ’58 Edseleitä neljässä eri korimallissa, patinalla ja ilman. Mika Vesalainen toi vastikään Jenkeistä tämän aidon ’54 Bel Air california bombin
Luulen, että sinäkään et ole nähnyt tällaista aiemmin. Mekin erehdyimme alkuun luulemaan tätä ulkomaalaiseksi autoksi, mutta maukas 413-koneinen ’65 Belvedere tuli näyttelyyn ihan kotimaasta, Porvoosta. American Car Show 68 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Jos muisti ei petä, kyseessä on vanha suomalainen poliisiauto. AMCCF:n osastolla oli esillä Kristian Pollarin ihanan nostalgisen näköinen ’79 AMC AMX. Eestin E-bodyguru Erkki Ots toi näytille tehdastyyliin rakentamansa Changerin, joka oli saanut alkukipinän siitä, että Erkki tykkäsi Chargerin muotoilusta, muttei sellainen Challengeria pidempänä mahtunut hänen talliinsa. Niinpä miehen oli itse yhdistettävä mallien parhaat puolet. Porin suunnalla vaikuttavan Jari Tuuhan jo vuosituhannen alussa rakentama ’55 DeSoto Diplomat on kulkeutunut Mikkelin kautta pääkaupunkiseudulle Mika Karin haltuun
Kari itse kertoo kuitenkin rakentaneensa auton täysin oman makunsa mukaiseksi tarkemmista tyylisuunnista välittämättä. Aki sai Willyksineen myös liian varhain joukostamme poistuneen Esa ”Wehny” Vehniäisen muistopalkinnon. Myös auton verhoilu on kokonaisuudessaan miehen omaa käsialaa. Do-Dads -ryhmän osasto mainosti komeasti tämänvuotista Räyskälän nostalgia drag -kisaa. Valittiin myös Top 10:een. Viipurin Osuusliikkeen pitäjillä on ollut mielenkiintoiset nimet. 69 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Joni Hytin Salama McQueen -teipattu Viper oli lasten suosikki. Kari Kauppisen ’64 Oldsmobile Cutlass F-85 -avo on upeasti viimeistelty laite, jossa on sopivasti Pro Touring -mausteita. Mika Lehtisen ’82 Vetten konehuoneesta löytyy ’01-vuosimallin LS1-tekniikka. Viivalla olivat vierekkäin Aki Hairetdinin Willys Gasser sekä viime numerossa esitelty Rekan ’29 Roadster. Myös Atomic Orange -väri on uudemmasta Corvetesta. Puhdasverinen katuauto kulkee varttimailin kevyesti 9 sekunnin puolelle. Pekka ”Holo” Hakulisen ilokaasutettu ’72 Nova ei varsinaisesti näytä laiskalta, mutta on silti nopeampi kuin uskoisikaan. Julkkisosastoa edustivat näyttelyssä myös esiintyneen Jonne Aaronin ’56 Pontiac ja Ville Haapasalon amerikanreissullaan käyttämä ’63 Pontiac
Ruutulippua näet heilautettiin merkiksi kaupan toteutumisesta. Huutokaupattavat autot oli aseteltu nähtäville omaan halliinsa, jossa yleisö pääsi tutustumaan niihin koko näyttelyn ajan. Oranssi ’69 Charger herätti hieman hämmennystä, sillä autoa mainostettiin koriltaan virheettömäksi. Harmillisen monta kertaa ylös nousi punainen kortti, joka tarkoitti sitä, ettei myyjä hyväksynyt korkeinta tarjousta. Huutokauppatapahtumaa hän kuvasi siinä määrin onnistuneeksi, että jatkoa lienee luvassa niin ACS:n tiimoilta kuin muissakin yhteyksissä. Korkeimman tarjouksen tehneille annettiin kuitenkin myyjän yhteystiedot, ja näin mahdollisuus neuvotella hinnasta vielä kahden kesken. Molempien hinta nousi tonnin tuntumaan. Yksi myynnissä olleista autoista oli avustajamme Olli Lehtisen museorekisteröity ’63 Ford pickup. Silti pinnassa oli silminnähtävää ruostetta puolin jos toisinkin. Ääninäytteitä saatiin vain muutamista muskeliautoista. Monet myyjät olivat itse paikalla seuraamassa huutokaupan etenemistä ja saivat halutessaan poistaa hintavarauksen huutohinnan lähestyessä hyväksyttävää tasoa. huutokauppa HARRASTEAJONEUVO70 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Järjestäjänä toimineen Jyrki Lehden mukaan loppupeleissä jopa puolelle myynnissä olleista autoista löytyi uusi omistaja. Muutamia autoja oli jätetty myyntiin ilman hintavarausta, jolloin korkeimman huudon tehnyt sai auton itselleen tarjoamallaan summalla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen American Car Show’n yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa yleisölle avoin huutokauppa, jossa oli tarjolla reilut viisikymmentä harrasteajoneuvoa laidasta laitaan. Harrasteautojen huutokauppaaminen tai hankkiminen huutokaupasta on suomalaisille vielä verrattain vierasta. Lopullinen hinta kuitenkin määräytyi vasta huutokauppahallissa livenä tehtyjen tarjousten mukaan. Useimmat myydyt autot vaihtoivatkin omistajaa juuri tällä tapaa. Hinta kohosi 7735 euron nettitarjouksesta 9250 euroon, mutta hintavaraus ei ylittynyt. Autojen esillesaattamisessa oli kova työ, sillä suurin osa niistä tuotiin yleisön eteen työntämällä. Tätä näkyä ei montaa kertaa nähty. Useimmille autoille myyjä oli kuitenkin asettanut hintavarauksen, jonka jäätyä täyttymättä autoa ei tarvinnut myydä. Ehkä sillä saataisiin jopa piristettyä suomalaista harrasteautokauppaa”, Jyrki visioi. Salissa huutaminen aloitettiin siis korkeimmasta netissä tehdystä tarjouksesta. ”Palaute oli positiivista ja selkääntaputuksia tuli enemmän kuin pitkiin aikoihin mistään. Näin ollen pyrin jatkossakin totuttamaan suomalaisia autoharrastajia huutokauppaamiseen ja toisaalta siihen, että huutokaupasta voi saada hankittua edullisen harrastepelin. Ei numbers matching -yksilön hinta kohosi 26 500 euroon, mutta kaupat jäivät syntymättä. Monelle ei kuitenkaan näin käynyt, vaan tarjotut summat jäivät alakanttiin. Kaupoille päästiin silti huutokauppaa seuranneissa kahdenkeskisissä neuvotteluissa. FHRA:n huutokauppa järjestettiin siten, että autot listattiin etukäteen Huutokaupat.fi -sivustolle, jossa niistä sai jättää tarjouksia ennakkoon. Ennen autojen kauppaamista tunnelmaa nostatettiin myymällä pari vanhaa Flipperiä. Paikan päällä huutajien piti ilmoittautua ennakkoon, minkä jälkeen huutoja saattoi korottaa omaa lappuaan vilauttamalla
Kestotilaus 64,90 8 numeroa Rakkaude sta Rautaan • 2/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 02/2015 NRO 18 ”K AUNIISTI K AUHTUNEE SEEN ORANSSIIN K OPP AAN EI OLL UT K OSKETTU L UKUUN O TT AMA TT A MUUT AMAA RÄK ÄSAUMAIST A K ORJAUST A. Rakkaudesta Rautaan TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. ” GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW KUSTOM KULTURE SHOW 6 414887 002455 1 5 2 700 24 5-1 50 2 PAL VKO 2015-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi DODGE CORONET 440 ‘68 Dart-miehen B-body Pe tt äm ätön patin a CHEV ROLE T 3100 THRI FTMA STER PICKU P ‘47 Ford Ranchero ‘59 • Chevrolet Kustom ‘48 • Ford Econoline ‘04 • H-D Road King ‘05 Chevrolet Chevelle LS1 ‘71 • Plymouth Fury 4D ‘76 • Dodge Brothers 8 ‘30 SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ:
Muuten auton tyyli on muuttunut kokonaan paitsi limenvihreän maalipinnan väistyttyä, myös vanteiden vaihduttua 20-tuumaisista pinnapyöristä astetta pienempiin aluihin. Auto palkittiin hiukan hämmentävästi Styling Car -luokassa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tampereen näyttely on vuodesta toiseen kuulunut niihin maan suurimpiin ja komeimpiin ja ulkomaisten showstoppereiden osuus siellä on perinteisesti ollut vahva. Tänä vuonna erityisesti ruotsalaisia autoja oli äkkiseltään arvioiden suhteellisesti enemmän kuin koskaan, ja alkoi jo vähän mietityttää, että olisiko vähempikin riittänyt, jos sen avulla oltaisiin saatu halliin lisää kotimaista kalustoa. Jaakkolan Hannu toi näytille rankan Cadillac-tekniikkaisen ’37 Chevy pickupin, jonka patinamaalatun korin ja flake-maalatun moottorin kontrasti oli hauska. Ridetech-ilmajousituksella varustetun auton tekniikka on myös huomattavasti suorituskykyorientoituneempaa kuin aiemmin, pellin alta löytyy nykyään Chevrolet Performancen 440-heppainen ZZ454 jatkonaan TH700R4. Juvosen Jonin ’66 Fastbackin viimeistelystä ei suuremmin sanomista löydy. Hot Rod & Rock Show 72 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Pietarsaarelaisen Nicklas Rehnfeldtin ’63 Impalan aiemmasta värityksestä kielii vielä auton sisustus
Kiiminkiläisten Esa ja Minna Liikasen 426 Hemillä varustettu ’71 Challenger R/T on saanut moderneja mausteita. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 2140: Parkanolaisen Ari Kyöstin komea ’49 Chevrolet Deluxe Convertible palkittiin erilaisesta somistuksestaan. 73. Mika Jousmäen 340 Sixpack -yksilö edustaa mallia komeasti, ja vei myös New Classic -luokan kirkkaimman sijan. Amerikkalaiseen nykytyyliin takavanteet ovat halkaisijaltaan useamman tuuman etuvanteita suuremmat. Tomi Tulisalmen ’70 1/2 Camaro rakennettiin tämän vuosituhannen alussa ensin latolöydöstä siistiin hopeanväriseen kuosiin 396/402-tekniikalle, josta se on pikkuhiljaa jalostunut nykyiseen lagunansiniseen asuun. Amerikan Raudan osastoa komisti Kari Kylmäniemen upea '58 Fairlane 500. Japi Viinikaisen Standard Tudor on 17.7.1937 Multialle ensirekisteröity Suomi-auto, joka palautui liikenteeseen kesäksi 2014 seistyään 56 vuotta. Betonista oli tehty karjapuskurin tukipalkkien lisäksi myös ratti! ’70 Challenger T/A:ta mainostettiin aikoinaan ”Daytona rakella”, joka kuulemma paransi auton vakautta. Ruotsalainen Dodge M5771 Combat Board oli kuulemma vielä kesken, mutta kokonaisuus oli vaikuttava. Takapyörän eteen johdettu putkiston ulostulo kuuluu myös mallin tunnusomaisiin varusteisiin. Pellin alta löytyy ’07-mallin 6-litrainen LS2 jatkonaan 4L70E-aski. Auto oli esillä tyynyn päällä kuin koru. Moottorina on tätä nykyä 267 cid pikkulohko
Klassisen näköinen ulkokuori kätkee alleen nykyaikaisen 350 TPI -ruiskutekniikan. Kustom Car -luokan ykkönen. Jouni Akujärven patina-32:n takakilven kehys julistaa: ”This ain’t no Brookville shite.” Komea coupe sai Hot Rodien kolmospokaalin. Nicklas Berglundin ’32 Roadster saattaa olla jonkun makuun jo liiankin karamellimäinen, mutta on joka tapauksessa huikean hieno. Bengan ja Marie Holmbergin ’40 LaSalleen sopii hyvin kuvaus resto mod. Ahvenanmaalta tullut ’32 Roadster jäi tällä kertaa palkinnoitta. Street Rodien ykkönen, ansaitusti. 74 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Klassisiin kustomkikkoihin lukeutuivat myös ’56 Packardin takavalot. Se kertookin siitä, ettei tuomareilla ollut tällä kertaa rodien suhteen mikään helppo tehtävä. Nämä loppupään 2Gen Camarot näyttävät aina vaan paremmilta. Hot Rod & Rock Show Johan Löfgren toi Ruotsista näytille komean ’49 Buick Sedanettensa, jonka on itse chopannut. Tämä F-Body Clubia edustanut ’81 Camaro Z28 tuli Porista
Make Ahosen omavalmiste sai prätkien Classic Custom -luokan ykköspalkinnon. Joakim Liewendahlin Iron Cobra liikkuu Roverin 3,5-litraisen veekasin voimin. Caddy vei ansaitusti Old Classic -luokan ykköspytyn. Jussi Rautojan ’48 Fordin kohdalla kuva ei hämää, vaan Pro Street -meininkiä henkivä kokonaisuus on todella kliini. Stalin-Leninson -logot kylkiinsä saanut itänaapurin ylpeys oli rakennettu melkoiseen Frankenstein-stuukkiin. Juicen ’72 Shovel edusti komeasti Kiisken tallia, jonka rakennelmat ovat tunnetusti herättäneet posiitiivista huomiota missä niitä ikinä onkin nähty. Huikean hieno Caddy Eldorado ’55 tuli myös Ruotsista, tarkemmin ottaen Eksjöstä. Lauri Levonin upea ’46 Indian Chief nappasi Classic Bike -luokan toisen palkinnon. Bee-One Blacklistiä edusti lupaavan näköinen Coronet-projekti. 75 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Toisinaan autot näyttävät näyttelyvalaistuksessa kuvissa todellista komeammilta
Davidsson Garage Oy, Kellokoski 3. Ford Coupe ’32, Antti Viljanen HOT ROD 1. Cadillac Series 62, ’55, Jari Avikainen, Tampere 3. Buick Sedanette ’49, Johan Löfgren, Ruotsi 2. Ford Coupe ’32, Jouni Akujärvi, Villähde KUSTOM CAR 1. H-D Seahorse ’92, Lunkka, Alies MC, Helsinki 3. Ei ole oikeastaan mikään ihme, että tämä yksilö kätkee kuoriinsa helpommin ylläpidettävän Oldsin 350-tekniikan. Omavalmiste ’83, Make Ahonen, Helsinki 2. WSA Type F ’14, Veikko Sikiö, Juupajoki 2. Chevrolet Deluxe Convertible ’49, Ari Kyösti, Parkano 2. Chevrolet Nova ’67, Thomas Bengtsson, Ruotsi 2. Ford Sunliner Kustom ’53, Janne Lundell, Ruotsi TUNING CAR • Toyota BB, Ville Kaukonen, Vaasa • Lexus IS 200, Pasi Pietilä, Ylöjärvi • VW Kupla ’57, Arto Linden, Vantaa STYLING CAR 1. Oldsmobile Hurst ’72, Jaakko Kuru, Seinäjoki STREET CAR 1. Ford Mustang ’66, Joni Juvonen, Helsinki 3. Suomen Mercedes Benz Klubi, Pirkkala 2. Ford F-150, ’06, Marjo Juvonen, Helsinki RACE 1. Buick Sedanette ’49, Darren Chapman, Ruotsi 3. Cordhan oli aikanaan teknisesti hyvin edistyksellinen etupään erillisjousituksineen ja etuvetoineen, ja automaattivaihteistokin oli nelivaihteinen jo 30-luvun lopulla. Ford 3 W Coupe, Jan-Olov Ödahl, Ruotsi 3. Pro Mod Cuda, Reckless Racing, Mellilä RACE TEAM • SPS Hyundai + Pro Mod projekti, Pro8 Oy, Forssa SPECIAL AWARDS, CARS • Dodge M5771 Combat Board, Björn Carlström, Ruotsi • Gentleman Racer ’30, Inkki, Lojo • Ford 5 W Coupe ’32, Robert Holm, Mariehamn • Buick Super ’51, Helge Nygren, Joensuu • Chevrolet Impala ’63, Nicklas Rehnfeldt, Jakobstad • LaSalle Coupe ’40, Bengan & Marie Holmberg, Ruotsi • Ford Fairlane ’58, Kari Kylmäniemi LADIES CHOICE • Buick Electra 225 convertible ’62, Jukka Jokinen, Tampere BEST BIKE • WSA Type F, ’14, Veikko Sikiö, Juupajoki BEST CAR • Chevrolet Nova ’67, Thomas Bengtsson, Ruotsi PEOPLE CHOICE • Mercedes Benz Actros Highway Hero ’14, Kuljetus Auvinen Oy, Helsinki Juvosen perheen ’06 Ford F-150 pickup on melkoisen komea veturi Mustangille, ja saikin Pick-Up & Van -luokan kolmospalkinnon. H-D ’72, Antti Vehviläinen, Turku CUSTOM BIKE 1. Ford Dearborn Deuce ’32, Nicklas Berglund, Ruotsi 2. Chevrolet Belair ’55, Anders Tångklev, Ruotsi STREET ROD 1. Triumph Tiger ’52, Flake, Joutsa 2. Pasi Hämäläisen ’37 Cord 812 Beverly Sedan on koriltaan alkuperäisasussa, mutta vanteet antavat viitteitä siitä, että pellin alta voi löytyä jotain muuta kuin alkuperäinen 289 cid Lycoming. Chevrolet Coupe ’39, Josef Sommarkrans, Ruotsi 3. Spirit of Douglas, Anssi Kantonen, Jyväskylä 2. Dodge Challenger T/A ’70, Mika Jousmäki, Seinäjoki 2. 76 AMERIKAN RAUTA 4/2015 PALKITUT DECORATION 1. Ei muuten tule tätä korimallia usein vastaan.. Chrysler New Yorker ’61, Jari Turunen, Niittylahti NEW CLASSIC 1. H-D omavalmiste, Pasi Pouta, Onttola CLASSIC CUSTOM 1. Toyota Celica ’05, Eloranta Racing, Nokia 2. Atom Nucleus ’14, Segu, Porvoo CHOPPER 1. Chevrolet Nova “Yenko” ’70, Jari Stenroos, Tuusula 3. Ford Mustang ’65, Henri Parkko, Luumäki 3. Reteko Oy, Jyväskylä 2. Mitsubishi Galant VR4, Harri Aulaskari, Kerava TRUCK • Mercedes Actros ’14, Kuljetus Auvinen Oy, Helsinki PICK UP & VAN 1. Honda CB 650, Alpo Varis, Helsinki 3. Oldsmobile ’49, Kasi-Pasi Korhonen, Kouvola VENDORS 1. V8 Magazine, Helsinki CLUBS 1. Volvo Amazon Hemizon, Mikael Fredriksson, Ruotsi 3. Cadillac Eldorado ’55, Robert Kosel, Ruotsi 2. H-D Brainshaker ’81, Upi´s Garage, Vaasa 3. H-D ’78, Katri Ojala, Turku SPECIAL AWARDS, BIKES • Kustom Fillarit, Marjaana Heino ja Juha Markkula, Pori • H-D ’56, Erno Komulainen, Tuusula • H-D ’02, Vellu Vakkari, Liikkala MOBIILIT • 326B Volvo PV444 A-malli ’47, Heikki Huhdanpää, Tampere OLD CLASSIC 1. Dodge M5771 Combat Board, Björn Carlström, Ruotsi 3. Volkswagen Karman ’59, Kari Kittilä, Kemi 2. Kai Laakson ’48 Fleetline Aerosedan on rakennettu nykyiseen asuunsa jo vuonna 2001. Harjavaltalaisen Veijo Ketosen ’64 Rambler American STW:n stuukki henki 80-luvun alkua. Chevrolet 3600 Pick Up ’56, Erkki Kaikkonen, Vantaa 2. Indan Chief ’46, Lauri Levon, Kirkkonummi 3. Ford Cabriolet ’32, Sören Christoffersson, Ruotsi 2. Ford Ranger ’69, Kai Niemistö, Sastamala 3. Toijalan Seudun Autokerho ry, Akaa CLASSIC BIKE 1. Modernihko tyyli on kestänyt aikaa paremmin kuin monen muun rakennelman kohdalla
’06 H-D Sportster on muuttanut matkan varrella muotoaan melkoisesti. Taustalla Timo Viitalan ’53 Packard ja Kari Ollilan ’58 Buick. Yksi näyttelyn häkellyttävimpiä laitteita oli Heidi Taipaleen sarjakuvamaisen mafiahenkinen ’35 Dodge Brothers De Luxe Touring Sedan. Komea pyörä kuuluu Johanna Seijarille. Komeaa 50-lukulaisten rivistöä. Punaisella katolla ja sisustalla varustettu ensimmäisen sukupolven ukkoslintu kuuluu Timo Viitalalle. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Seinäjoen näyttely järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä. Toni Ojamaan ilmajousitettu ’63 Impala – aitoa chicanomeininkiä Oulaisista. 77. 8/2014 -numerossa esittelemämme Jani Hongiston ’32 ”Olive Bomber” Ford on saanut keulalleen kookkaammat ja alemmas sijoitetut lamput, jotka muuttavat auton ilmeen totaalisesti. Areenalla nähtiin totuttuun tapaan kauden kovimpia uutuuksia, mutta myös harvemmin nähtyä Pohjanmaan paikallista kalustoa. Gasoline Motor Show Vaasalaisen Upi’s Garagen ”Brain shaker” on saanut alkunsa ’81 H-D Shovelista. Etualalla olevan Derick Joutsin ’59 Cadillacin erikoisuuksiin kuului 60-luvun Motorola-puhelin
Italialais-amerikkalaisena yhteistyönä syntynyt De Tomaso Pantera on aina yhtä piristävä näky. Gasoline Motor Show 78 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Tämä 455:lla ja TH400:lla varustettu komea ’72-mallinen yksilö kuuluu Jaakko Kurulle. Uljas ’59 Ford Galaxie 500 Skyliner on vaasalaisen Seppo Metsälän silmäterä. Tämän Tudorin stuukissa oli kaikki kohdallaan. Lapualaisen Mika Mäen ’71 Cudan kunnossa ei ollut moitteensijaa. Pekka Mannermaan aikoinaan omistama ja Carrera Panamericana -teemalla maalaama ’49 Oldsmobile oli kaivettu naftaliinista vuosien jälkeen. Hurst/Oldsista on muodostunut muskeliväen laajalti kunnioittama käsite, jonka tunnetuin mainoskasvo lienee Miss Hurst, Linda Vaughn. Klassista Fordmuskelia edusti Mika Wiikin ’71 Torino. Tämä ’73-vuosimallinen yksilö saapui paikalle Ilmajoelta. Jens Lönngrenin Tudor nostalgisella kaksivärimaalauksella ja 302:lla. Auto kuuluu nykyään Raine Saviojalle
Seinäjoki Areenalla nähtiin useita alkuperäiskuntoisia muskeliklassikoita. Sami Toppari luottaa Super Stock -ryhmässä American Motor Corporationin hyökkäysvoimaan. Yksi niistä oli teuvalaisen Henri Vesalan ’70 Challenger 440 Sixpackillä. 79. Heath Garagella oli tällä kertaa ulkoilutusvuorossa Speedy Gonzales -gasseri. Joonas ”Rotta” Hämäläisen ’61 Brookwoodin kuntoa voisi kuvailla omistajansa nimen veroiseksi. Hannu Jaakkolan tunnetuimpiin rakennelmiin kuuluva ’52 Packard on saanut peräänsä maalausteemaan sopivan Thomson T-Line -asuntovaunun vuosimallia ’75. Väriyhdiste lmä oli täysi kymppi. Seinäjoen paikallista kalustoa edusti mm. Sami Hyväkän race-henkinen ’51 Ford Business Coupe Kurikasta. Pasi Lammin miedosti kustomoitu ’49 Mercury. Yhdistelmän omistaa nykyään Frank Forsman. Pekka Liukun ’67 Chevrolet C10 täydellisellä patinalla. Tomas Sundqvist toi ’54 Bel Airinsa näytille Pietarsaaresta
Autossa oli kiillotetut, ilmeisesti rosteritai alumiinipellistä tehdyt tuck’n roll -oviverhoilut. Nyt väriksi oli valikoitu mahdollisimman lähelle peltipinnan sävyä muistuttava sävy. Henrik Larssonin ’28 Chevy esiintyi peltipuhtaana pari vuotta sitten AR:n Elmia-reportaasissa. Ei nimi silti näyttelyä pahenna, vaan kävijöitä halleihin kerääntyi tänä vuonna peräti 76 310. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Jo vuodesta 1976 saakka pääsiäisenä järjestettyä Ruotsin ykkössisänäyttelyä on viskattu nimihirviöllä Bilsport Performance & Custom Motor Show, minkä johdosta tapahtumasta puhutaan ihan vain Elmiana sen järjestämispaikan mukaisesti. Elmia 2015 80 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Tämä saattoi olla koko näyttelyn matalin pick-up! Postipaten vanha Touaregin W12-koneella varustettu VW Fridolin Type 147 ’69 tuli Alankomaista. Tapahtuman erityispiirteisiinhän kuuluu se, että autojen kohdalla Jury tekee omat palkintovalintansa erikseen halleittain, joita on kaikkiaan neljä
Johan Erikssonin Hot Wheels-vaikutteinen ’68 Charger on tehty tarkoituksella hieman karikatyyriseksi. Elmiassa monella osastolla on hienot somisteet: ’49 Buick STW oli sijoitettu aurinkoon beachille. A-bombers oli osastojen ykkönen. Stephan Håbetin valkoinen kuusykkönen noteerattiin myös juryn valintoihin. Jatkoa on luvassa... Auto kätkee sisuksiinsä tuoreempaa Modular-tekniikkaa. Erittäin hienoja kolmekakkosia tuntui näyttelyssä riittävän. 81 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Magnus Viktorssonin GT 40 Replica ollut rakenteiilla jo lähes kymmenen vuotta. Anders Ekis Ekelundin oli sieltä hienosta päästä. Isolta ja vaivaa nähden rakennetulta osastolta löytyi Speed Shop sekä Big Dicks’s Auto Works! Pirteä Corvair-kaksikko saapui Norjasta. Brown Sugariksi ristitty auto omasi hieman tavanomaisesta poikkeavaa muotoa konepelleissä
Mats-Ola Larssonin norsumoottorilla varustettu ’59 Impala keräsi huomattavan palkintosaaliin useastakin luokasta. Osastolta se ajettiin näyttelyn päätteeksi palkintojenjakolavan eteen. Penguin Speed Shopin ’32 Pick Up tuli näyttelyyn Brittein saarilta. Patrik Söderbergin rakentama ’55 Chevrolet Handyman oli varustettu Detroit Steel Wheelin 20-tuumaisilla peltivanteilla, joiden päälle oli laitettu Diamond Back Classic Tiresin ehdat valkosivurenkaat! Myös tekniikkapuolta oli modernisoitu varsin runsaasti. Kuten moni varmaan arvasikin, allekirjoittanut on ollut mukana projektin tässä vaiheessa. Elmia Tämä Jocarin korilla varustettu ’32 Roadster rakennettiin/ koottiin osakasasta ajokuntoiseksi autoksi näyttelyn aikana. 82 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Plymouth Pick-up ’41 aika poikkeavasti Bemarin kutosella ja turbolla. Andreas Åbergin ’36 Ford Roadster oli näytillä projektina, taustalla suunnitelma siitä, miltä lopputulos näyttää muutaman vuoden kuluttua. Vapaa pääsy osastolle, mutta kuitenkin jatkuva päivystys takasi, että projektista kiinnostuneita riitti osastolla lähes tauotta koko neljän päivän ajan. High Coast – Low Life -osastolla oli esillä lowridereita, joita myös käytettiin ulkonäytöksissä näyttelyn aikana moneen otteeseen
’69 Mustang Norjasta ja stance erittäin kohdallaan, kuten Moldestuket-firman prinsiippeihin kuuluu. Moldestuket-osaston ’67 El Camino noudatti samaa tyylikästä linjaa. Cadillac Eldorado Heaven 1953-60 -teemaosastolla olivat avoja kaikki tyynni. Yli 20 000 työtuntia vaatinut urakka sai ehkä arvostetuimman palkinnon, mitä tämäntyyppisellä autoilla voi voittaa; Detroit Autoramassa jaettavan Ridler Awardin 2014. Auto jakaa mielipiteitä, mutta joka tapauksessa se sisältää paljon hienoja yksityiskohtia ja innovaatioita. Steven Järuddin Dodge Coronet SRT ’68:ksi nimetty auto kätkee sisäänsä tuoreempää Hemi-tekniikkaa, kuten nimestäkin voi päätellä. The Rivision on kanadalaisen JF Launierin omistama ja rakentama, hyvin radikaalisti muutettu ’64 Rivera. 83 AMERIKAN RAUTA 4/2015. ’61 Chevy mild custom -farkun yhteydessä oli hieno Chevrolet Kustom Division -somistus. Mattias Andersson Rakensi tämän ’60 Duo Gliden Born Free 5 -tapahtumaan kutsuttuna rakentajana. Nytkin Elmian edessä tehtiin näyttävät piruetit ennen sisälle ajoa (suljetulla alueella tietenkin). Lowridereita ja kustomeita löytyi myös pienemmässä koossa sekä polkuettä mikroautoversioina. Sitä myös käytetään tarpeen tullen, mikä on melko harvinaista näissä
Autojen madaltamisen tultua latinoväen lisäksi muotiin myös muun autorakentelukansan keskuudessa syntyi tarve saada auton korkeutta säädettyä tien päällä. Näin FBSSjärjestelmä on helposti hallittavissa, eikä tehdasvalmisteisen venttiilirungon kanssa jää niin monta potentiaalista vuotokohtaa kuin erillisiä venttiileitä yhdistelemällä. Eivät ne amerikkalaiset niidenkään kanssa yleensä iskunvaimennusta käytä, mutta ne mahdollistivat tekniikallaan paljon hydrauleja paremman ajettavuuden, ja erinäköisillä pikkujipoilla niilläkin saadaan auto hyppäämään ja kulkemaan vaikka kolmella pyörällä. Kun tavoitellaan nopeutta, tarvitaan 3/8 tai 1/2 tuuman magneettiventtiilejä, vähintään 10 millin linjoja ja 200-300 psi:n järjestelmäpainetta. Manuaaliventtiileitä käytettäessä pärjätään jopa kahdella. FBSS eli front-back-side-side-ilmajousituksellahan tarkoitetaan sellaista jousitusta, jonka joka kulmaa voi säätää erikseen. Ohjaimeksi tuli fiilissyistä perinteinen 10 katkaisijan läpinäkyvästä akryylistä varustettu lowrider-boksi, jonka voi pitkän johtonsa ansiosta ottaa helposti vaikka auton ulkopuolelle leikkimistä varten. Ilmat alle PROJEKTISSA MUKANA Lowtoys (ilmajousikomponentit), www.lowtoys.com 84 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Pihalla – Projekti Homma päätettiin aloittaa keulasta, koska siellä oli odotettavissa enemmän sovittelutyötä. Ratkaisu löytyi lentokoneissa käytetyistä hydraulipumpuista, joilla autoa pystyi jopa hyppyyttämään. Normaaliajossa mukavin ratkaisu ongelmaan on ilmajousitus, jonka avulla auton voi laskea parkissa alas, ja nostaa nopeasti ylös hankalampia ajomaastoja varten. Myös järjestelmäpaine on tällaisissa jousituksissa alempi, usein maksimissaan 150 psi:n tuntumissa. Nopealiikkeinen jousitus on näyttävä, mutta toisaalta rasittaa paikkoja ihan eri tapaan kuin hidas, ja on lisäksi monesti vaikea säätää haluttuun ajokorkeuteen. Oldsiin ei haluttu mitään digitaalista automaattiohjausta, vaikka niihin onkin helposti esiasetettavissa useita eri korkeuksia. Kustompiireissä suositumpia ovatkin hitaat ilmajousitukset, joihin riittävät manuaaliventtiilit ja kuuden millimetrin ilmalinjat. Varjopuolena oli pomppuisan ajettavuuden ohella se, että hydraulit söivät hurjasti virtaa, mikä taas tarkoitti melkoista akkuarsenaalia takakontissa. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Mika Lindgren Mataluus tuo näköä, mutta sen kääntöpuolena on pahimmillaan se, että ajoreitit pitää suunnitella kokonaan maavaran ehdoilla. Etukäteen oli tiedossa, että ilmajousienkin kanssa voitaisiin käyttää edelliskesänä uusittuja Belltechin madalluskäyttöön tarkoitettuja iskareita. Jenkkityyppinen nopea ilma-alusta liikkuu ääriasennosta toiseen alle sekunnissa, mikä tarkoittaa sitä, että ilman automaattiohjausta vipujen kanssa saa olla todella tarkkana. Cutlassin tapauksessa tehtiin eräänlainen kompromissi näiden väliltä. Käytännössä nuo akut on myös ladattava ulkoisella laturilla ennen ajamaan lähtöä. Järjestelmän maksimipaineeksi valittiin 200 psi ja linjat päädyttiin tekemään 10/8 mm putkesta, mutta 1/2 tuuman venttiileiden sijaan autoon asennettiin Accuairin venttiilirunko, jonka liitännät ovat 1/4-tuumaiset, mutta virtaus vastaa käytännössä 3/8”. Temppukäytössä lisäpainetta haetaankin esimerkiksi ilmajousitukseen lisätyllä ylimääräisellä typpipullolla, ja nopeutta haetaan myös sijoittamalla venttiilit takakontin sijaan lähelle pyöriä. 1990-luvulla jalansijaa hydrauleilta alkoivatkin saada raskaan kaluston piiristä tutut ilmajouset. Tällaiseen järjestelmään tarvitaan yleensä kahdeksan venttiiliä, neljällä saadaan säädettyä erikseen keulaa ja perää
Tässä näkyy selvästi, minkä verran palje taipuu yläasennossa. Letkuille tehtiin reiät bracketien kylkeen, ja letkut kuljetettiin takakonttiin asennetulle venttiiliryhmälle runkopalkkien sisällä. Asennuksessa käyttämämme 10/8 mm letku kun ei taivu kovin jyrkkiin mutkiin menemättä lyttyyn. Alapään sovittaminen on sinällään yksinkertaista, joskin ennen kiinnikkeen hitsaamista tukivarteen kannattaa katsoa tarkasti, että yläpäähän jää riittävästi tilaa jousituksen koko liikeradalla. Letkun liitosten suhteen täytyy miettiä etukäteen, mihin suuntaan letkun täytyy lopulta taipua. Käyttämämme Slam Specialtiesin SS-6 -makkarapalkeet eivät turpoa juurikaan, mutta taipuvat kyllä jonkin verran joustomatkan varrella. Etupäähän hankittiin tehdasvalmisteiset bracketit, jotka toimitetaan käytännössä aina ilman pintakäsittelyä. Tukivarsikulman mallailussa kun olisi saattanut tuhraantua niin monta työtuntia, ettei tuntipalkalle oltaisi päästy. 85 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Esimerkiksi Airliftin Dominatorpalkeiden kohdalla täytyy huomioida myös se, että palje pullistuu selvästi täyttyessään vaatien samalla enemmän tilaa. Liittiminä käytettiin perinteisiä kiristettäviä, huomattavasti helpommin saatavilla olevat pistoliittimet kun tuppaavat vuotamaan usein kotitekoisissa liitännöissä, eikä niitä tahdo saada ehjänä irti. Etupäähän päädyttiin tekemään pidemmät pohjaanlyöntikumit rajoittamaan liikettä, palje kun itsessään sallisi pyörän menon syvemmällekin koteloon. Makkarapalkeen keston suhteen olisi hyvä, että palje olisi suorassa ala-asennossa ja mahdollisimman suurella osalla liikeradastaan, koko matkallahan se on päällekkäisten kolmiotukivarsien kanssa mahdotonta toteuttaa. Cutlassin kohdalla rajoittavaksi tekijäksi mataluuden suhteen muodostui se, että pyörällä ei yksinkertaisesti ollut enää tilaa mennä ylöspäin pyöräkotelossa. Pystysuunnassa tilaa olisi ollut vielä helppoa tehdä lisää, mutta kun tila kävi ahtaaksi sivuttaissuunnassakin, en kokenut kaarien muokkailua mielekkääksi
86 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Takapään alakiinnike maalattuna. Tehdasvalmisteisen venttiilipaketin etuna oli paitsi tietysti yksinkertaisempi johdotus, myös se, että mahdollisia vuotavia omatekoisia liitoksia tulee vähemmän. Painekytkin käynnistää kompressorin 165 psi:n paineella ja sammuttaa sen 200 psi:ssä. Tässä mallaillaan takapään Firestone 9000 -rullapaljetta alkuperäisen jousipahkan päälle. Ilmaa pumppaamaan tuli yksi Viairin 444C-kompressori ja painesäiliöksi 5 gallonan rosterinen valmispönttö. Taka-akselin päälle tehtiin itse kiinnikeraudat hyödyntäen valmiina ostettuja pyöreitä kiinnityslaippoja. Alkuun oli ajatuksena toteuttaa järjestelmä kahdeksalla erillisellä 1/2 tuuman magneettiventtiilillä, jolloin jokaista nurkkaa voisi säätää erikseen. Virta saatiin tällä kertaa kätevästi vahvistimen paksuun virtajohtoon liitetyltä jakoblokilta. Iskareina takapäässä käytettiin Belltechin Nitro Drop 2:sia, jotka on tarkoitettu madalletun G-korisen takapäähän. Lowtoysin hyvien kokemusten perusteella päädyin kuitenkin lopulta Accuairin VU4-venttiilirunkoon, jota pystyy ohjaamaan niin Accuairin e-Level-automatiikalla kuin perinteisillä kytkimilläkin. Firestone 9000 -rullapalje on selvästi vastaavaa makkarapaljetta ohuempi, joten pakoputki ei pääse lämmittämään sitä vaarallisesti. G-korisen taka-akselilla on nelipistetuenta ja kierrejouset, joten ilmajousien asentaminen sinne on helppoa. Pihalla – Projekti Taka-akselilla pystyttiin käyttämään alkuperäisiä paikkoja, edessä sen sijaan oli siirrettävä iskarit jousen sisältä uuteen paikkaan. Peräpäässä liikevaraa rajoittaa akselin ottaminen runkoon, joten ala-asennossa akseli lepää alkuperäisten pohjaanlyöntikumien varassa
Ohjaimeksi valittiin perinteinen 10 kytkimen lowriderboksi, jolla voi ohjata joka nurkkaa erikseen, molempia päitä yhdessä ja erikseen, kylkiä erikseen ja nostaa tai laskea koko autoa kerralla. Koska G-koristen etuakselilla iskunvaimentimet olivat alun perin jousien sisällä, ne oli siirrettävä toiseen kohtaan. Ilmanpainemittareiksi tulivat Viairin mustapohjaiset kaksineulaiset. Säätövara on varsinkin takana varsin mukava, ja myös ajomukavuus on ihan toista luokkaa kuin jäykillä ja lyhyillä rautajousilla. Kahdeksan venttiilin ansiosta autoa pystyy keikuttelemaan joka suuntaan. Valmista iskarinsiirtosarjaa hyödyntämällä vaimentimille hitsattiin uudet kiinnityspisteet tukivarsien takareunan kohdalle. Vaimennin ei myöskään saisi jäädä kovin vinoon, koska silloin se ei ehkä toimi toivotulla tavalla ja pahimmillaan kestoikä voi lyhentyä paljon, kun varteen kohdistuu suunniteltua suurempi sivuttaisrasitus. 87 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Tuplaneulojen ansiosta neljää nurkkaa pystytään valvomaan kahdella mittarilla
Näin vältetään liittimen rikkoutuminen. Maadoitusjohto ja lambda-anturi irrotettuna. Tallilla – LS-moottoriswappi Puolien liittimessä on varmistushakanen, joka tulee irrottaa varovasti ennen irrottamista. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Projektimme ensimmäisessä osassa keskityimme LS-moottoreiden sielunelämään lähinnä swapin edellyttämien rakenteellisten muutosten osalta. Liittimet sen sijaan purimme projektissamme varsin tylysti, sillä niille ei ole uusiokäyttöä. Toisessa osassa annamme eväitä johtosarjan muokkaamiseen, ohjausyksikön ja sulakerasian sijoitteluun sekä ohjelmistomuutoksiin. Johtosarja ohenee yleensä huomattavasti kun siitä karsitaan pois ylimääräiset, minkä jälkeen on mielekkäämpää käyttää sopivampia uusia liittimiä. 88 AMERIKAN RAUTA 4/2015. LS-MOOTTORISWAPPI osa 2 YHTEISTYÖSSÄ Janne’s Garage www.jannesgarage.com www.facebook.com/jannesgarage Johtosarjan irrotusta sivusimme jo viime numerossa, mutta näytettäköön vielä esimerkki johtosarjasta, jollaisia kannattaa välttää. Moottorivaihtoehtoja puntaroidessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että koneen johtosarja on irrotettu siististi eikä pätkitty sivuleikkureilla, sillä se tietää huomattavasti lisää työtä
Piuhasarja irrotettuna. Kun ECM:n (Engine Control Module) liittimestä puretaan pois lukitukset, päästään käsiksi sen sisällä sijaitseviin pinneihin. Myös suojasukkaa voi käyttää, mutta sen kanssa kaikista johdoista on irrotettava ensin liittimet pois päistä, mikä puolestaan lisää virheiden riskiä. Oikeaoppisesti tehtäessä ylimääräiset johdot irrotetaan suoraan ECM:stä, millä voidaan välttyä jatkossa epämääräisiltä häiriötiloilta. Muokattu piuhasarja päällystettiin uudelleen kangaspintaisella eristysnauhalla. Kampiakselin asentotunnistimen anturi sijaitsee startin takana hiukan haasteellisessa paikassa. Teipit kannattaa poistaa vasta sitten kun alkaa oikeasti ottamaan piuhoja pois välistä. Jos reikiä ei täytä, niin ne todennäköisesti hapettuvat ajan saatossa. Muuten niiden jako menee tottumattomalta helposti pieleen. Liittimet kannattaa nimetä oman muistin tueksi, niin ne osuvat varmimmin oikeisiin vastakappaleisiin kokoonpanovaiheessa. Muokkaaminen lähtee liikkeelle siitä, että piuhojen suojana olevat kuoret puretaan pois tieltä. 89 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Ylimääräiset reiät voi täyttää varan vuoksi esimerkiksi silikonilla, mikäli ECM sijaitsee moottoritilassa sellaisella paikalla, että se voi altistua kosteudelle tai roiskeille
Puolat voi suojata joko alkuperäisellä suojakuorella, tai jos mielikuvitusta ja taitoa riittää, niin suojaksi voi taiteilla juuri sellaisen kopan kuin haluaa. Rasian suojakansien alta paljastuvat Boschin releet ja sulakkeet. Tallilla – LS-moottoriswappi Piuhasarjan muokkaamisen jälkeen se asennetaan takaisin moottoriin vastakkaisessa järjestyksessä kuin purkaessa. Alumiinikotelo, jossa puolat pilkistävät tiheän metalliverkon takaa, on Janne’s Garagen omaa tuotantoa. Piuhat paikoillaan ja puolat paljaana. Moottorin piuhasarja kytkettiin kuvan lisäsulakerasiaan. Kaasun asentotunnistin ja ohiilmaventtiili menossa paikalleen. Piuhasarja vedettiin läpiviennistä apukuskin jalkatilaan, jonne ohjausyksikkö tässä tapauksessa sijoitettiin. 90 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Projektiautoomme asennettiin Speedhutin lisämittarit (bensa, voltit, öljynpaine ja vedenlämpö), joista kahteen viimeisimpään on ohjelmoitavissa merkkivalotoiminto. Kyseisen valmistajan tuotteet ovat hyvin laajalti kustoimoitavissa omiin tarpeisiin. Tällainen välipohjarakenne vie jalkatilasta ainoastaan kahdeksan senttiä syvyyttä. Mikäli auto on varustettu automaattivaihteistolla, täytyy myös nopeustieto määritellä oikeaksi. Päälle pultataan alumiininen kansilevy, jolloin ohjausyksikkö ja sulakerasia ovat suojaisassa paikassa, mutta niihin on kuitenkin helppo päästä tarvittaessa käsiksi. Sisääntulevia tietoja oli tässä tapauksessa kaikkiaan lähes 400 kappaletta, joten hiirikäden kanssa saa olla tarkkana. Kun piuhat ja sähkökomponentit ovat paikoillaan, on jäljellä ohjelmointi EFILive-skannerin ja tietokoneen avulla. Jälkimarkkinamittareiden asentaminen alkuperäiseen, putkimaiseen mittaristoon osoittautui nimittäin ongelmalliseksi. 91 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Ohjausyksikkö ja sulakerasia sijoitettuna jalkatilaan, jonne niille tehtiin oma kiinnitysalusta. Speedhutilta hankittiin myös nopeusja kierroslukumittarit, joiden kiinnitystä varten tehtiin alumiininen taustalevy. Käytännössä auton ohjelmistosta eliminoidaan poistettujen antureiden ja saastelaitteiden tiedot, jotta ne eivät tuota turhia vikakoodeja. Myös ajonesto täytyy muistaa ottaa pois päältä, sillä muutoin moottoria ei saada käyntiin. Poistettavia vikakoodeja oli parisenkymmentä
1977–78 olin Amerikassa vaihto-oppilaana, ja kun palasin, oli jenkkiautokärpänen päässyt puraisemaan oikein kunnolla. Aikanaan tuo Valiantti päätyi sitten myyntiin ja Kimmo rupesi katselemaan tilalle jotakin muuta. Vanhojen kavereiden jutut eivät enää kiinnostaneet samassa määrin kuin ennen ja rupesin roikkumaan enemmän Kimmon kanssa, joka oli myös autohullu, ja puhui siten samaa kieltä. Hintaa en enää muista, mutta osamaksulla kauppa syntyi, kun Kimmo oli jo telakalla töissä. Ylioppilaskeväänäni vuonna 1981 Kimmo osti ’59 Ford Ranch Wagonin Niemisen Jokelta Turusta. Kutonen on haudattu sen verran syvälle, että remonttimies uhkaa pudota konehuoneeseen. Vakuutuskorvauksella hän osti ’65 4-ovisen Valiantin, joka vei reippaasti öljyä ja lämmityslaitteen kennokin vuosi sisälle autoon. Räyskälään piti päästä kiihdyttelyä katsomaan, ja sinnehän lähdettiin Raision kautta ajelemaan. Sillä pyörittiin talvella Lallintalolla, Kalannin urheilutalolla ja Alisellakadulla. Vaihdelaatikko oli jo valmiiksi rikki, ykkösen rattaassa ei ollut hampaita ja kone savutti miehekkäästi, mikä ei kuitenkaan fiilistä haitannut, kun nuoret miehet suuntasivat maantielle. Kun olimme melkein perillä huomasimme, että mukaan varattu öljymäärä ei ollut riittävä ja punainen valo Muumio muistelee Kimmo vainaan Ranch Wagon Auto ja omistaja kesällä 1981. Tunsin Kimmon jo keskikouluajoilta, vaikka hän olikin minua pari vuotta vanhempi ja asui kaupungin ulkopuolella. Poissa ollessani Kimmo oli saanut jo kortin ja ’64 Malibun, jonka hän kolaroi kotikaupunkimme Uudenkaupungin Rantakadulla lunastuskuntoon. 92 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Vanhalla ystävälläni Laakson Kimmolla oli monia autoja, mutta 22-vuotiaana hankkimaansa Ranch Wagonia hän ei eläessään myynyt, vaikka auto jäikin jo muutaman vuoden päästä seisomaan sen kunnostusprojektin osoittauduttua odotettua suuremmaksi. Ford oli tullut Tampereen seudulle muuttoautona Jenkeistä ja tekniikkana oli 223 cid Mileage maker kutonen ja 3-lovinen manuaali
Kun Kimmo halvaantui moottoripyöräonnettomuudessa, projekti jäi lopullisesti hänen kohdaltaan kesken. Oli jo myöhä, eikä muita uijia ollut paikalla, joten Kimmo ajoi Fordin tasaiselle hiekkarannalle pyörät veteen ja takaluukku auki. Tuon illan jälkeen Kimmo ja Pia aloittivat seurustelun. Siihen aikaan oli täysin normaalia vainota ihmisryhmiä auton valmistusmaan perusteella. Samalla nokalle nostettiin Y-lohko ja automaatti, mikä ei mennyt aivan putkeen – automaatti oli susi ja Kimmo saikin syyn käyttää yhtä kuolemattomista aforismeistaan “aina ei voi onnistua, mutta aina ei pitäisi epäonnistua”. Simuloitu tilanne. Seuraava Ford Kimmolla oli ’64 Custom, AYL-60, johon Ranch Wagon sai toisinaan toimia varaosa-autona. Olimme tekemassä T-paitaa, johon tuli kuva Fordin takapäästä. Kun Kimmo halvaantui moottoripyöräonnettomuudessa 1989, projekti jäi lopullisesti hänen kohdaltaan kesken, muttei hän kuitenkaan eläessään sitä myynyt. Ford on vieläkin samassa kaupungissa toisella Kimmolla, joka vaalii sitä kuin Torinon käärinliinoja. Viat, jotka tänä päivänä korjattaisiin käden käänteessä, olivat siihen aikaan ylittämättömiä esteitä, koska osia tai tietotaitoakaan ei ollut samaan tapaan kuin nykyisin. Pimeässä mutta lämpimässä heinäkuun yössä soi Roadstar-mankasta Beach Boys. Keulalle on jo kammettu Y-lohko vasyneen kutosen tilalle. Räyskälän kentän lähellä olevan pikkukaupan pitäjä saatiinkin avaamaan putiikkinsa, vaikka olikin pyhä. Haimme mukaan tyttöystäväni sekä neidon, jonka kanssa Kimmolla oli orastavaa sutinaa. Ajoimme grillin eteen ja kiipesimme ulos tekemään tilausta. Tässä Ranch Wagon projektina. Samaisten neitojen kanssa tuli tehtyä myös Naantalin reissu, sieltä kun sai eräältä grilliltä herkullisia öljymakkaroita, joita piti sunnuntai-illalla päästä maistamaan. Olen kuulemma ainoa, jolle hän voisi edes harkita sen myyvänsä. Kuitenkin, jos siitä jotakin otettiin, niin se palautettiin mahdollisimman pian takaisin, kunhan osa Customiin jostakin muualta saatiin hankittua. Kimmo ajeli Fordilla vielä joitain viikkoja, kunnes kakkosvaihteella lähdöistä rasittunut kytkinlevy räjähti. 93 AMERIKAN RAUTA 4/2015. RIP Kimmo Antero Laakso 1959–2000. Kaljaa hän olisi meille myynyt, mutta öljyä ei ollut tarjolla. Monta muutakin reissua tuli sinä kesänä tehtyä, kunnes heinäkuun lopulla minua kutsuivat maanpuolustustyöt Upinniemessä. kojelaudassa paloi useammin kuin oli sammuksissa. Kimmo purki autoa ja alkoi tehdä siihen peltitöitä, joiden yhteydessä kävi ilmi, että farkku oli jossakin vaiheessa kolaroitu melko pahasti ja ruostettakin piisasi. Pikku neuvottelun jälkeen saimme kuitenkin luvan syödä ensiksi eväämme. Rantapoikia Roadstarista. Ajelimme ympäriinsä ja kun kerran oli lämmin heinäkuinen ilta, päätimme lähteä järvelle. Emme olleet vielä saaneet ruokaa käsiimme, kun paikalle porhalsi 96-Saabilla Naantalin asenneongelmainen nimismies Totti Karpela, joka käski tiukkaan sävyyn yksinkertaisesti poistua pikimmiten paikkakunnalta. Kävimme kesällä usein uimassa Kalannin Särkijärvellä, ja yksi kerta on jäänyt erityisesti mieleen. Autoa oli joskus kolaroitu kuskin kylkeen takapyörän eteen. Palavan merkkivalon kera ajoimme kentälle ja saimme joltakin tutulta tai tuntemattomalta ostettua täydennysöljyä
Kansien kokoamisvaiheessa ilmeni vielä, että pakoventtiilien ohjurit olivat turhan väljät. Epämääräisen käytöksen aiheuttajaa ryhdyttiin hakemaan poissulkemalla helpoimmin testattavia osa-alueita. Väljää oli sen verran, ettei ongelmaa lähdetty korjaamaan holkittamalla, vaan hankkimalla uudet ohjurit. Moottori aloitti oireilun heti viime ajokauden alussa. Vika alkoi yksittäisinä pamauksina, mutta paheni loppukesää kohden muuttuen yhtäjaksoisemmaksi röpötykseksi kaasupoljinta painettaessa. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt aiheuttaneen muita vaurioita. Pakosarjoista mitatuissa lämmöissä ilmeni korkeampia arvoja kakkosja nelospyttyjen kohdalla, mikä kieli niiden käymisestä muita laihemmalla, mutta johtolangat syyn aiheuttajan paikallistamiseen olivat vähissä. Chevrolet Corvette Stingray ’76 Se on taas Corvetten vuosittaisen koneremontin aika. Tällä kertaa pääsimme alakerrasta yläkertaan. Imuventtiilien puolella väljyyttä ei ilmennyt. Edellisellä kerralla, kuten joku saattaa muistaakin, ongelman aiheuttaja löytyi liian pieniksi jätetyistä männänrenkaiden päittäisvälyksistä, minkä seurauksena lämpölaajenneet renkaat vääntyivät kieroiksi tuhoten samalla seitsemän mäntää. Koneistajan kanssa päädyimme siihen lopputulokseen, että tuplajouset korvataan muotoilultaan ylöspäin suippenevilla beehivejousilla ja kun kannet kerran ovat irrallaan, niin ne myös kohdistetaan ja portataan kevyesti niiltä osin, joissa virtausta on parannettavissa. En tiedä, vaivaako Vetteni tekniikkaa paha karma vai mikä, mutta jokaisella ajokaudella eteen tuntuu tulevan ainakin yksi perustavaa laatua oleva ongelma. Imuvuodotkin tsekattiin, ei löytynyt. Se, oliko kyseessä vika vai kiinalaisten kansien ominaisuus, ei selvinnyt, mutta asiaan päätettiin joka tapauksessa puuttua samalla. Bensan riittävä saanti varmistettiin kokeilemalla isompaa kaasaria ja säätämällä käyntiä rikkaammalle, mutta käytös ei korjautunut silläkään. Ja onhan se jo pieni voitto viimekesäisen taistelun jälkeen, että ongelmille löytyi selkeä syy, joka nyt saatiin työn alle. Turhautuneisuus kasvoi jokaisella testilenkillä, jonka jälkeen oireet olivat ennallaan. Lopulta laitoin auton aikaistettuun talviseisontaan ja keskityin talvikaudelle ajoittamaani talliprojektiin. Toimitin kannet koneistamolle, jossa taas kerran todettiin, että vaikka kyseessä ovat kiinalaisvalmisteiset Pro Comp -kannet, niin ne eivät häpeä valujäljeltään, virtaukseltaan tai muotoilultaan yhtään vastaavia länsimaisia tuotteita. Nelospytyn tulpan kärjessä näkyi lisäksi vaalea täplä, joka kieli käymisestä laihalla, vaikka muut tulpat näyttivät pikemminkin käyneen rikkaalla. Puuhanurkka K imm o 94 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Aika näyttää, kuinka paljon tästä ajokaudesta vietetään kone levällään, mutta onneksi on muutakin tekemistä. Ensin vaihdettiin tulpat, johdot ja lopulta virranjakaja sekä puolakin, mutta vikaa ei löytynyt kipinäpuolelta. Taudinkuvaan kuului puhditon olemus ja kaasuttaessa ilmennyt pauke, joka kantautui sivuputkista korviin varsin selvänä. Pientä ihmetystä herätti se, että pakoventtiilit näyttivät kutakuinkin siltä kuin niiden kuuluukin, mutta imuventtiilit olivat huomattavan karstoittuneet. Ja sieltähän se vikakin löytyi, tai ainakin yksi niistä. Kuutospytyn pakoventtiilin ulompi jousi oli poikki, tai tarkemmin sanottuna neljässä osassa. Kun lumet alkoivat väistyä maasta ja puihin tulla silmuja, potilas vaivutettiin talviunilta entistä syvempään koomaan ja koneesta irrotettiin kannet
03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. Rocky AT 49,95 € S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA 5 x 4,5” 5 x 4,75” 5 x 5” 5 x 5,5” 6 x 5,5” 8 x 6,5” ET: -44 +13 alk. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! u uua, kero myös meill Tilaajapalvelu: puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# + Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Harrasteajoneuvojen renkaat edelleen Vammalasta AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja Viime numeroiden Kutjan kuvien teemana ovat olleet nelioviset kustomit. Tällä kertaa vuoron sai ’48 Chevy Stylemaster, jolle saatiin reilusti kustomilmettä kattoa pilkkomatta. Pilkkomatta paranneltu Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 4/2015
Korimuutokset rajoittuvat tuuletusikkunoiden poistoon, alkuperäisten valojen frenchaukseen sekä ovenkahvojen ja merkkien parturointiin. Alustaa tässäkin on madallettu reilusti, mikä tietenkin aiheuttaa omat toimenpiteensä tämänikäisissä autoissa. ’48 Chevyn väriksi valikoitui keväinen Candy apple green ja vanteiksi klassiset 14” Astro Supremet käännetyllä offsetilla ja kapein valkosivuin varustetuilla renkailla. Hyvä puoli tässä on se, että paketin saa toimimaan hyvin myös neliovisessa ja chopaamattomassakin korissa. 97 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Neliovisten kustomeiden sarjan neljännessä osassa Janne halusi osoittaa, että myös 40-lukuisen auton voi rakentaa kustomiksi 60-luvun tyyliin, vaikkei sellaisia kovin paljoa toistaiseksi olekaan näkynyt
Chevy Fleetline ’49 Pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Road Pilots -kerhon etäjäsen Jake Kinnusella on Joensuussa porukan tyyliin sopiva luiskaperä, joka on helppo bongata tapahtumista, missä päin Suomea sitten liikkuikin. Ford Fairlane 500 ’58 Viialalaisen Kari Kylmäniemen 60-luvun alun henkeen rakennettu custom kuuluu ehdottomasti kauden kovimpiin kotimaisiin uutuuksiin. BELLFLOWERIN TYYLIIN 98 AMERIKAN RAUTA 4/2015. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 25.06.2015 American Car Show Oulu & Stockholm Hot Rod Kustom Show Näyttelyhumua: SportWagon Maantiehävittäjä Buick Sport Wagon ’69 Masi Isohannin pro touring -lasikattofarkku on todella sportwagon-nimensä ansainnut. Autolla kun tosiaan tehdään sitä, mihin maantiepilotin status velvoittaa – ajetaan. Mutka-alustalla varustettua farmaria liikuttaa nimittäin 700-heppainen 540 cid BBC, jonka voimat välitetään tienpintaan 4L80E-automaatin ja 9-tuumaisen perän avulla. Projekti sai alkunsa perinteiseen malliin kantapään kautta, kun New Jerseystä näkemättä ostettu hyväkuntoinen yksilö osoittautuikin pian joksikin ihan muuksi, ja pelkästään ruostekohtien parsimiseen meni pari talvea
03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2 . 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.
040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. AMERICAN CAR SHOW HELSINKI HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE PERFORMANCE & CUSTOM MOTOR SHOW ELMIA GASOLINE MOTOR SHOW SEINÄJOKI Rakkaudesta Rautaan • 4/2015 • 8,90€ 6 414887 002455 1 5 4 700 24 5-1 50 4 PAL VKO 2015-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUT A 04/2015 NRO 20 ”ETUOVIA JA TK OIN 27 SENTTIÄ, JO TT A NE SAA TIIN ALKUPERÄISEN K AKSIOVISEN MITTOIHIN. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Rambler Rebel ’67 Chevrolet 2D Sedan ’30 Chrysler New Yorker ’39 Chrysler Newport STW ’64 Plymouth Business Coupe ’48 Chevrolet Impala Convertible ’63 LISÄKSI ESITTELYSSÄ LINCOLN ’50 CHEVROLET CORVETTE LS1 ’82 Petun Baby Linc Pirteästi päivitetty SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI LS-SWAPPI TEKNIIKKA O SA 2 ASENNAMME ILMAJOUSET MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. TAK AKYLJET TEHTIIN OSIN SUORAST A PELLIST Ä” , PETU KERTOO. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta