LISÄKSI Esittelyssä: Plymouth Fury ´68 • Chevy Sportside ´88 • Ford ´49 Supercharged DeTomaso Pantera ´71 • Olds Cutlass Supreme ´79 • H-D Panhead ´57 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-46 Viipale mediat 6 414887 002455 13005 700245-1305 NRO 7 tutkimatta paras jenkkiautolehti! Yli 30 sivua tapahtumia! Power Big Meet, Forssan Pick-Nick, Big Wheels, Jokers Car Show, linnacruising ja paljon muuta!. Amerikan Rauta 05/2013 ”Päätin hankkia firmalle työkalun, joka herättäisi ihmisissä positiivisia mielikuvia.” e n i h s n o o M s s e r p Ex esta Rautaan • 5/2013 • 8,90€ Rakkaud 100 sivua! FORD Tudor ´35 kup ´57 ic P d e b g n o Chevy L Mitä kuuluu Esa Salolle
norjalainen “Emotion” Avoinna: La 10-19, su 10-16. 046 8782 479 CUSTOM hot rod muscle retro PATINA jenkkirekat pin-up VINTAGE pinstriping racing Vans trucks 12.-13.10.2013 Lahden Messukeskus MUISTA MYÖS: X-TREME CAR SHOw 26.-27.10.2013 TAMPEREEN MESSUKESKuksessa corvette 60-v NÄYTTELY ja cruising after party: CLUB CHICAGO, 12.10. Liput: la 20€, su 15€, 7-12 v 10€ Perhelippu (2 aik + 2 lasta 45€) Jenkkiautojen VIP-parkki. Tiedustelut: Email: lahti@x-treme.fi puh. Suomen suurin amerikkalaisten ajoneuvojen näyttely Esillä Jenkkiautoja ulkomailta, mm. ESIINTYMÄSSÄ MM: www.jenkkiautonayttely.fi facebook.com/jenkkiautonayttely
Ison veden takana niiden suosio kasvaa koko ajan, mutta kotimaasta on yksinkertaisesti vaikeaa löytää esiteltäväksi niin montaa siististi rakenneltua farmaria kuin haluaisi. Palautteen mukaan lehti oli myös ”tiettyyn tyylilajiin erikoistunut”. Autosta olikin tullut niin mieleisen näköinen, että ehdotin ostavani sen itselleni. Toinen oli kuitenkin klassinen Hollywood-kustom ja toinen nykymausteilla höystetty pikkumuskeli – sekin omistajansa ihan itse omassa tallissaan rakentama. Olen muutamaankin otteeseen pyydellyt palautetta lehden sisällöstä, ettemme vain päätyisi kulkemaan alkuajan kehuista innostuneina laput silmillä väärään suuntaan. Sitten samainen serkku kertoi aikovansa myydä C10:nsä, jota oli rakennellut viimeisen parin vuoden mittaan. Lopulta päädyimme siihen, ettei serkkupojan tarvitse siitä kokonaan luopua, ja C10:stä tuli kimppa-auto. Eipä sitä kielteistä palautetta kuulunut juuri ensimmäisen numeron ilmestymisen jälkeenkään. Amerikan Raudan 1-vuotissynttäreiden aikaan on mukavaa päästä kertomaan hyviä uutisia. Pääkirjoitus Vuosi täynnä V aikka maa on vielä märkä eilisiltaisen sateen jäljiltä ja ikkunasta puhaltaa jo syyskuisen aamun viileä tuuli, ei voi kuin ihmetellä, kuinka hyvä kesä harrasteautoilijoille on ollut. Se oli kuitenkin alun perin mobilisteille liian huono aihio, jolle mies oli tehnyt sisustan verhoilua lukuun ottamatta kaiken itse. Palautteen lähettäjää tuntui harmittavan, että lehdessä on niin paljon isolla rahalla rakennettuja autoja kuten Timo Herstin Lincoln. Sitä kun on tottunut siihen, että ylpeys käy lankeemuksen edellä ja omaan tekemiseen tyytyväiset on yritettävä pudottaa maan pinnalle hinnalla millä hyvänsä. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä negatiivistakin palautetta saa lähettää, sen kauttahan lehteä kehitetään. Mikä lienee se yksi ja sama tyylilaji, jota edustavat esimerkiksi viime numeron Zephyr ja Malibu. En minä osannut siihen palautteeseen vastata. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 5/2013 3. Olen ihan samaa mieltä. Ehkä kaveri oli vain oikeasti tilannut itselleen väärän lehden. Nuohan ovat nykyisellään arkipäivää Cutlassilla ajellessa. Myytyäni serkkupojalleni valkoisen S10:n tulin laittaneeksi myös S15:n myyntiin, ja sekin meni kaupaksi parissa päivässä. Autojen suhteen viesti on ollut toistuvasti sama: sisältö on hyvä, ja on hienoa, että lehdessä on paljon lava-autoja, mutta farmareita saisi olla enemmän. Taisin itse olla se, joka taannoin yllytti pudottamaan tuota Scottsdalea reilusti ja hankkimaan alle kiiltävät 17” Torq Thrustit kontrastiksi muuten autenttisen nuhjuiselle shop truck lookille. Jotta palaute olisi ollut mahdollisimman hämmentävä, sen kirjoittaja ilmoitti päättävänsä lehden tilauksen, koska seuraavassa numerossa on ”tienposkeen jäänyt italialainen romu”, jolla hän lienee tarkoittanut Janne Mäki-Petäjän Cannonball Run -hengessä kuvattua DeTomaso Panteraa. Farmarit ovat paitsi käytännöllisiä myös monesti hauskan näköisiä, ja ovat usein edustaneet malliston kalleinta päätä. Viime numeron pääkirjoituksessa tulin esittäneeksi sen verran kovan omakehun, että odotin siitä ainakin tulevan palautetta. Kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu tietysti teille lukijoille, jotka olette osoittaneet tällaiselle julkaisulle olevan aidosti kysyntää kovin kilpailluilla markkinoilla. Muutama viikko sitten näytti jo siltä, että perheestä ei löytyisi pian yhtään pick-upia. Ja onhan sillä kyllä mukavaa vetää, kun ei tarvitse huolehtia naarmuista, ovenavauskolhuista tai siitä, että auto jäisi pohjastaan kiinni johonkin kynnykseen. Siinä vaiheessa oli tiedossa, että jo ennen ensimmäisen lehden ilmestymistä tuhatkunta rohkeaa oli tilannut uuden julkaisun, joten uskoa markkinoilla ainakin oli – tai ehkä pitäisi puhua toivosta. Ensi vuonna lehti nimittäin ilmestyy kahdeksan kertaa, mikä on kaksi enemmän kuin kuluvana vuonna. Tunnustettakoon, että olin yllättynyt siitä, että palautteista vain yksi oli negatiivinen. Nyt oli vain kyse palautteesta, josta oli vaikeaa hahmottaa, mitä sen antaja oikeastaan halusi. Eikä se tietysti aina väärin ole. Yli 20 asteen lämpötiloista on saatu nauttia pitkälle syyskuulle, ja on kerrankin syytä uskoa, että vielä on kesää jäljellä. Itse huomasimme kuitenkin muutamia kehittämiskohteita aika pian, ja esimerkiksi juttujen leipätekstin kokoa pienennettiin asteen verran tämän vuoden puolella, jotta kuville saatiin hiukan lisää tilaa. Yllätyin myös iloisesti siitä, että useammalta naiselta tuli palautetta siitä, että lehden pin-uphenkiset kuvat on otettu tyylikkäästi ja hyvällä maulla. Syystäkin jännitti, millaisen vastaanoton uusi lehti saisi. Täytyy myös myöntää, että se yksi kielteinen palaute oli hämmentävä. Ja mitähän ne viime numeron Valiant ja Rambler sitten olivat – tai se 90-luvun alun GMC-avolava. Eihän kukaan oikeasti voinut silloin lehteä tilatessaan tietää, mitä se lopulta pitäisi sisällään. Näinä päivinä tulee täyteen vuosi siitä, kun ensimmäisen Amerikan Raudan laatikoita kannettiin painosta
46 Plymouth Fury ´68 Joensuulaisen Juha Kainulaisen komea Fury on tehty nimenomaan kovaan ajoon. Janne Mäki-Petäjälle se oli oma Pantera. 54 Harley-Davidson Panhead ´57 Kaj Kokkinen hankki Pannunsa koko lailla valmiina, mutta teki siitä itse kokonaan omannäköisensä. 28 DeTomaso Pantera ´71 Meillä kaikilla on lapsuuden unelmamme. 40 Ford Custom Club Coupe ´49 Ari Korven typpijousitettua shoeboxia liikuttaa remmiahdettu lättäpää jatkonaan 5-lovinen manuaali. 50 Chevrolet Sportside ´88 ”Seuraavaksi sä teet iskä mulle tollasen auton, etkä aina vaan ittelles”, totesi Sportsiden nykyinen omistaja taannoin. 74 Forssan Pick-Nick 4 Amerikan Rauta 5/2013 28 DeTomaso Pantera ´71. 20 Ford Tudor ´35 Lepsämäläisen Petri Leinosen humpback alkoi jalostua nykyasuunsa jo 1989, mutta valmistui lopulta vasta tälle kesälle. 34 Oldsmobile Cutlass Supreme ´79 Purkuun menossa olleesta autosta jalostui lapualaisen Marko Valkosalon käsissä tyylikäs lowrider. 5/2013 12 Kannessa: Chevy 3200 Pick-up ´57 Esittelyssä 12 Chevy 3200 Pick-up ´57 Kellontekijä Stepan Sarpanevan teknisesti modernisoidussa stepparissa ei ole kätketty metallin sielua. Nro 7
84 Big Wheels Poleenin rantapuisto täyttyi jälleen komeasta kalustosta. Camaro, jolla ajetaan katollaan. ArtikkeLit 90 Suomikustomlegenda Esa Salo Mitä kuuluu Esa Salolle tänään. 79 Linnacruising Maan suurimpien joukkoon noussut Hämeenlinnan miitti kokosi yhteen eri tyylien vaalijat. 74 Forssan Pick-Nick Miten voikin olla, että Forssassa paistaa aina aurinko. 93 Tatuointikisa on käyty! Voittaja on löytynyt, ja on aika esitellä kisan kärkeä. 62 Power Big Meet Kunnon kuvapaketti maailman suurimpiin kuuluvasta ulkotapahtumasta. 96 Kutjan kuva Jannen käsittelyssä ´64 farmari-Letukka. 68 Leadparking 2013 Power Meetin aikaan Skultunassa järjestetään Custom of Swedenin oma kokoontuminen, joka on nimensä mukaisesti kohdistettu juuri kustomeille. 10 Pelit ja vehkeet Miltä kuulostaisivat valupakosarjat LS-koneeseen. 70 Power Hot Rod Reunion Malmbyssä kumi käryää ja nostalgia on voimissaan. Amerikan Rauta 5/2013 5. 89 Turku Kustom Show Sääarvonnassa ei käynyt tuuri, mutta kotimaan kustomkärki saapui silti tontille. Vakiot 8 Rauta-annos ja tapahtumakalenteri Mukana mm. 94 Muumio muistelee Paluu korinvaihtojen 80-luvulle. Kalajoen hiekoista on tehty laulujakin, joten ei ihme, että siellä onnistuu myös jenkkitapahtuman järjestäminen. 82 Oldtimer Run Mikkelin suurta on järjestetty jo vuodesta 1990. 73 Pistohiekka Rock´n´roll & Cruise Puumalassa tahtia löivät rokkibändien ohella amerikanmoottorit. 86 Mopar Meet Mopar-miehet ja -naiset valtasivat Ristiinan Heimarin kesäkuun alussa. 46 Plymouth Fury ´68 62 90 Power Big Meet Tapahtumat 87 Guuts Meinings 58 Jokers Car Show 88 Sea´n Sand Run Tiettävästi viimeistä kertaa järjestetyssä näyttelyssä ei ollut havaittavissa lopun ajan tunnelmaa. Suomikustomlegenda Esa Salo Lappeenrannan tiistaitapaamisessa on tosiaan hyvä meininki
Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 6 AMERIKAN RAUTA 5/2013. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Janne Lepola, Janne Kutja, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com Jäähdyttimet-HD =20% tehokkaampi Chevelle-malibu SB66-67, Nova 63-67 SB 339€ Chevelle 68-72 BB -HD 379€ Mustang/cougar 67 ja 68-70 FE HD 410€ Ford 34 chevy koneella HD-high effy 499€ Mustang 64-66ja 67-69 SB alumiini OE style 325€ Ford Galaxie 65-66 FE 399€ Pontiac Bonneville 61-64 389 425€ Vesipumppu high flow ford ja chevy SB 85€ Vesipumppu ford 429/460 Chevy BB 89€ Polttoaine tankki alumiini kiillotettu 19-38L 219€ Vaihteisto jäähdytin alu ISO tai PIENI 69€ Alu sylinteri kannet pari-täydet! Ford 351C 2V 220cc-tyhjät 850€ Ford 429/460 CJ 75/300cc 1299€ Chevy SB CNC 68cc/190cc 900€ Chevy SB tyhjät 190cc 500€ Chevy BB 119/320cc 2,25” 1399€ Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Phone. Laivaukset joka viikko. Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. (05) 3557 289 myynti@tradeparts.info tai tradeparts428@gmail www.tradeparts.info. www.finn-us.com Laadukkaat pakosarjatulpanjohto-äänieristeet, ilokaasulaitteistot pakosarja nauha 1” musta tai vaalea 35€/15m pakosarja nauha 2” musta tai vaalea 55€/15m tulpanjohdoille suoja sarja (musta-pun-sinin) 99€/kit Kysy BOOM MAT äänieristeistä tarjousta Hal-Mari International Logistics Inc
Rod & Custom -teemahallissa nähdään mm. Totuus on toinen. Nebraskan Piercessä sijaitsevan Lambrecht Chevroletin ovet sulkeutuivat jo vuonna 1996, ja nyt on aika tyhjentää varasto. Uusia Chevyjä vuosien takaa Yhdysvaltalaisen, vuosia sitten suljetun Chevrolet-liikkeen unohtunut autovalikoima huutokaupataan syyskuussa. Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen & Antti Kautonen Jenkkinäyttely Suomen Chicagoon 2015 Mustang Uusi, kuudennen sukupolven Mustang on tarttunut salakuvaajan kameraan testiradalla. Paristasadasta ajoneuvosta koostuva kalusto täyttää neljä messuhallia, jotka on teemoitettu rodeille & kustomeille, performancelle, vintagelle ja lifestylelle. Autoja on huikea nelisensataa kappaletta, mukaanlukien paljon varaosaa ja moottoreita. Joistakin on käyty yön aikana nyysimässä irtilähtevää ja tarpeellista osaa. tämä Jenkeistä hiljattain Norjaan ostettu Engine No 13. ’42 Cadillac Coupen choppausta. VanDerBrinkin järjestämä huutokauppa pidetään syyskuun 28. Omistaja Ray Lambrecht, syystä tai toisesta, keräili maatilalleen ajamattomia tai vähän ajettuja ns. Vaikka suurin osa autosta on yhä peitetty, on sen keula miltei maskeeraamaton ja aggressiivinen ilme hevoslogoineen on selkeästi nähtävissä. päivänä paikan päällä Piercessä. Nyt vasaran alle menee harvinaisuuksia 50-luvulta lähtien, ja näistä joillakin on mittarissaan vain alle kymmenisen mailia ja penkeissäkin vielä alkuperäiset tehtaan muovit. Niille, joita päivän tarjonta ei vielä riitä tyydyttämään, on illalla cruising-ilta ja jatkobileet Club Chicagossa kera Tailshakersin. street rodi. Lisäksi pihalla on harrasteajoneuvojen oma parkki- ja myyntialue. KGP Photographyn julkaisemat kuvat paljastettiin elokuun lopulla Mustang6g.comissa. ylivuotisia autoja, joista ei sitten koskaan tehty kauppaa eikä kysyttäessä suostuttu luopumaan. Rod & Custom -seminaarissa puhuvat John D’Agostino (Celebrity Customs) sekä Jimmy Shine (So Cal) ja Performance-hallin live-työnäytöksissä nähdään mm. Tapahtuma perustuu puhtaasti amerikkalaisiin autoihin ja niihin liittyvään harrastamiseen ilman tuningia ja motorsporttia. Kuulostaako ihanteelliselta. Nähtäväksi jää, nouseeko Lahden Jenkkiautonäyttely amerikanautoharrastajien syksyn uudeksi kohokohdaksi, mutta ainakin sillä tuntuisi olevan siihen kaikki edellytykset. American Showstandillä on viihteellistä oheisohjelmaa, kuten Blues Brothers Believers. 8 Amerikan Rauta 5/2013. Autoja on säilytetty erittäin huonosti, ladoissa ja jopa ulkotiloissa, ja moni on ruostunut ja tärveltynyt täysin pilalle vuosikymmenien aikana, pääsemättä koskaan huristelemaan suoraa tietä näkymättömiin
Lakeside Cruising Meanwhile Repairs & Customs, Siuntio (lähtö klo 13:45) - Shell Karjaa - Unkan Baari, Karjalohja - ST1 Saukkola - Lohjan tori Tapahtumat Kattokerhon Camaro 27.-29.9. FHRA Swap Vermon ravirata 5.10. Sivletto lienee enimmäkseen vaatekauppa, mutta lisäksi sen tarjontaan kuuluvat lehdet, kirjat, levyt sekä tikitavara ja muut sisustusesineet. Kieltämättä olisi ollut hillitöntä nähdä UDC – Upside Down Camaro – ylösalaisin kääntyneenä radan sivussa. Silloinhan se olisi loppujen lopuksi ollut oikein päin. Kun kaikki tämä on vielä paketoitu kotoisaan 50-luvun huonekaluja ja mitä mielenkiintoisinta rekvisiittaa pursuvaan tilaan, on tunnelma mitä aidoin. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Aikaisemmilla uutispalstoilla on esitelty oudoimpia toteutuksia yhdysvaltalaisesta 24 Hours of Lemons -kilpasarjasta. Biketoberfest Daytona Beach, Florida 1.-3.11. SEMA Show Las Vegas Convention Center, Nevada, USA Lifestyle De Luxe Tukholmassa vieraileville lehtemme lukijoille vinkiksi, että Södermalmilla sijaitseva Sivletto on niitä putiikkeja, joissa kannattaa ohimennen poiketa. Jenkkiautonäyttely Lahden Messukeskus 17.-20.10. Nyt on vuorossa kenties pimein kilpa-auto pitkään aikaan: ylösalainen Chevrolet Camaro. If I Can Dream, Elvis-muistotapahtuma Hotelli Scandic Rosendahl, Tampere 12.10. Puhelin: +46 8 643 39 72 Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. October Swap Meet Teivon ravirata 12.10 Gene Winfield and Larry Watson Custom Car Gathering 2013 Winfield’s Custom Shop, Mojave, Kalifornia 12.-13.10. Liikkeen sisällä on shop-in-shop-tyyppinen fiftariparturi ja saattaapa siellä törmätä Von Svenin kustom-taiteeseenkin. Ajokki nähtiin Lemons-kilpasarjan Real Hoopties of New Jersey -osakilpailussa, ja sen rakensi Speedycopina tunnettu harrastajasankari, jonka kädenjälkeä ovat olleet muun muassa BMW:n dieselmoottorilla kulkenut Maailman Huonoin Ford Thunderbird sekä Cessna-lentokoneesta ja Toyota LiteAcesta tehty hirvitys. Rauhallisen sivukadun varrella sijaitsevan Sivleton ulko-ovi on pienine yläpuolelle ripustettuine liikekyltteineen miltei huomaamaton, mutta kun ovesta astuu sisään ja laskeutuu ahtaita kierreportaita pohjakerrokseen, avautuu siellä uusi maailma. Festivahan tunnetaan tällä puolen rapakkoa Mazda 121:nä, ja se lienee kulkupuoleltaan jonkin verran V6-Camarojakin rauhallisempi. Corvette ja F-Body ratapäivä Alastaron Moottorirata 5.10. FMA Ajokauden päättäjäiset Lappeenranta 5.10 Tuning Sucks Cruising Kuopio 5.10. Tekniikanluovuttaja oli 250 000 mailia rullailtu 1,3-litrainen yksilö, ja se kesti maaliin saakka – 228 kierrosta rankkaa kestävyysajoa. Scandinavian Motor Show Bella Center, Kööpenhamina, Tanska Kuva: Phil ”Murilee Martin” Greden 5.-8.11. Malmgårdsvägen 16, Tukholma. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 5/2013 9. H-DCF Ajokauden päättäjäiset Top Camping, Kalajoki 28.9 Lapinlahti Kruisinki Neste, Lapinlahti 29.9. 90-luvun lopun Camaron koppa on käännetty katolleen, ja aseteltu Ford Festivan perustan päälle. 21.9
Vintage Cool 180 on tarkoitettu erityisesti antiikkisille harrasteajoneuvoille, joiden jäähdytysjär10 AMERIKAN RAUTA 5/2013 jestelmissä käytetään paljon messinkiä ja huokoista valurautaa. USA-radion muuntosarja on kätevä uutuustuote jenkkiautoihin, joihin ei haluta vaihtaa alkuperäisen radion tilalle tarvikesoitinta. Hinta 38 euroa. Classic Cool 180 sopii parhaiten aikakauden 1930–1990 autoihin, joiden moottoreissa on edelleen paljon valurautaa mutta myös alumiinia. Opus sisältää 192 toinen toistaan komeampaa sivua. Evans-jäähdytysnestettä valmistetaan useina eri versiona, joiden lisäainekoostumus vaihtelee käyttökohteen mukaan. Tämä tuote korvaa perinteiset pakkasnesteen ja veden sekoitukset moottorien jäähdytysjärjestelmissä. www.kaasutinexpertti.fi. Power Cool 180 puolestaan sopii parhaiten nykyaikaisille kevytmetallimoottoreille ja suorituskykyisille autoille, joiden moottorit ovat pääosin alumiinia. Valurautaisten pakosarjojen etuna on niiden pidempi käyttöikä ja parempi äänenvaimennus peltisarjoihin verrattuna. Suomesta mukaan ovat päässeet Pekka ”Wizzzard” Mannermaa ja Robin Backman. Kolmannessa osassa esitellään tuttuun tapaan straippareita ympäri maailmaa. Radion antennijohdon ja soittimen väliin asennettava helppokäyttöinen muuntosarja virittää kuuluville myös eurooppalaiset kanavat. www.kustomkulture.fi Eurokanavat kuulumaan Jenkkiautojen alkuperäisradioiden yleinen ongelma on se, ettei niillä pysty kuuntelemaan eurooppalaisia parillisia kanavanumeroita. Hooker 8501 -pakosarjojen muotoilu helpottaa LS-moottorin asentamista ahtaampiin moottoritiloihin sekä mahdollistaa pakoputken viennin läheltä auton pohjaa, mistä on etua mm. www.uspartsperformance.fi Straippareiden planeetta Pinstripe Planet -kirjasarja on saanut jatkoa. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Valurautaiset Hookerit Hooker Headers #8501 -valurautapakosarjat on suunniteltu GM LS-moottorinvaihtoprojekteihin (LS1-LS6). Joissakin uudemmissa jenkeissä soittimen vaihtaminen on vieläpä tehty mahdottomaksi, tai ainakin hyvin hankalaksi koodauksen tai ohjainlaitteen avulla. Sarjan parihinta on 275 euroa. www.jarimaki.fi Vedetön jäähdytysneste Jo yli 20 vuoden ajan USA:ssa markkinoilla ollut vedetön Evans-jäähdytysneste tulee nyt Suomeenkin yleiseen myyntiin. Sarjan hinta on 245 euroa. madalletuissa autoissa
Maakuljetukset kaikkialta USA:sta. Hinta alk. Ovelta ovelle -palvelu. Avustamme ajoneuvoien etsimisessä. Voit myös itse tilata autot ja osat meidän toimipaikkaamme. SUPERCARS OF CALIFORNIA LLC INFO@SUPERCARSCA.COM • Puh: 044 502 8859 • USA: 1-714 608 3144 WWW.SUPERCARSCA.COM Unelmilla ei välttämättä ole siivet... Päivärinteenpolku 3, 04600 Mäntsälä www.americar.. Meiltä myös alkuperäiset GM-varaosat! Automallistoomme ja vaihtoautoihin sekä lisävarustetarjontaan voit tutustua nettisivuillamme www.americar.?. 79.900,00 sis.alv Automyynti: Veli Kärkkäinen 040 555 8733 Varaosamyynti: Jari Rieppo 0400 415 530. Autamme eBay-ostoissa, julkisissa ja dealereiden huutokaupoissa. 60’ 56’ 59’ 60’ 60’ 60’ 60’ 60’ 61’ 61’ 61’ 61’ 61’ 61’ 61’ 62’ 62’ 62’ 63’ 63’ 64’ 65’ 67’ 67’ 67’ 70’ 70’ 71’ 71’ 72’ 73’ 73’ 73’ 75’ Chrysler 300 F Chrysler 4Dr Plymouth Sport Fyry 2Ht Chrysler New Yorker 4 Ht Chrysler New Yorker STW 4 Ht 3 penkkirivi Dodge Pioneer Convertible Dodge Pioneer Ht Chrysler Windsor 4 Sd Chrysler Newport 2 Ht 2Kpl Chrysler Newport Convertible Chrysler Newport 4 Sd pw, ac 2 Kpl Chrysler New Yorker4 Ht Chrysler New Yorker 4 Sd New Yorker STW 4 HT 3 penkkirivi lmperial 4 Ht Chrysler 300 2 Ht Chrysler 300 H lmperial 4 Ht Chrysler New Yorker 4 Ht Chrysler 300 2 Ht Chrysler 300 Convertible Chrysler Newport Convertible Dodge Coronet Convertible Dodge Coronet R/T Dodge Monaco 2 Ht Dodge Polara Convertible Dodge Challenger Convertible Dodge Super Bee Dodge Charger R/T 2 Kpl Dodge Charger SE Dodge Charger 340 Magnum Dodge Charger 4 Kpl Ford Custom P-U Ford P-U 75’ 76’ 79’ 79’ 02’ 06’ Plymouth Fyry Custom 3 penkkirivi Ford Ranchero GT Chrysler 300 Ford Ranchero GT Chrysler Seebring Convertible Mustang GT V8 5 Speed Purkuautot: 61’ Chrysler Newport 4 Sd 62’ Chrysler 4 Sd 63’ Chrysler 300 4 Ht 65’ Chrysler Newport 2 Ht 67’ Dodge Coronet 2 Ht 67’ Cadillac Dewille 2 Ht 72’ Dodge Charger SE 73’ Dodge Charher Brougham 68’ Lincoln 2 Ht 72’ Ford Thunderbird 73’ Plymouth Fyry 77’ Ford Ltd Stw 95’ Mustang GT Supercars of California RAHTI- JA HUOLINTAPALVELUT Autot, mp:t, veneet ja muutot joka viikko Los Angelesista ja New Yorkista. vaan renkaat! Americar Oy on erikoistunut Chevrolet Wildhawk -vanien myyntiin ja maahantuontiin
12 Amerikan Rauta 5/2013
e n i h s n o o M s s e r p x E Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä • Malli: Venla Savikuja Chevrolet Series 3200 Pickup ´57. Kellontekijänä laajalti tunnettu pitkän linjan moottorimies Stepan Sarpaneva päätti rakentaa firmansa käyttöön vähän erilaisen työkalun, joka noudattaa viimeistelyllään miehen kelloista tuttua huolitellun raakaa tyyliä. ”Ensimmäiset omat kelloni tein vuonna 1999”, Stepan kertoo. ”Amerikkalaisia vehkeitä on ollut laidasta laitaan, alkuperäi- Amerikan Rauta 5/2013 13. Kellosepäksi valmistuttuaan Stepan päätyi opiskelemaan lisää kelloalan kultamaahan Sveitsiin, missä hän teki myös töitä esimerkiksi maineikkaalle Piaget-kellomerkille. Unohtaa ei sovi sitäkään tosiasiaa, että miehen vuonna 1999 suunnittelema Time Tramp -kello perustui juuri Harrikan kickstartin pinion-rattaaseen. Toisena vaihtoehtona olivat kellosepän opinnot, ja siellä tärppäsi. Tuore kellontekijä tulikin pian tunnetuksi autojen ja moottoripyörien maailmasta lainatuilla yksityiskohdillaan, ja tilauksia kelloista alkoi kertyä siihen malliin, että vuonna 2003 Stepan perusti oman Sarpaneva Watches -yrityksensä, jonka kotipaikaksi tuli Helsinki. Lukio meni miten meni, joten jatkokoulutuspaikkaa ei voinut varsinaisesti valita. Autoja ja prätkiä mies olikin rakennellut jo vuosia. Stepanin isä Pentti Sarpaneva oli korusuunnittelija, joten äitinsä yllyttämänä Stepankin päätyi hakemaan kultaseppäkouluun, minne ei kuitenkaan päässyt. K ellomiesten keskuudessa maailmanlaajuisesti tunnetulle Stepan Sarpanevalle kävi aikoinaan niin kuin niin monille meistä
”Auto oli myös ajettu johonkin tolppaan sillä seurauksella, että sekä puskurissa että katossa oli lommo. 14 Amerikan Rauta 5/2013 Tehty ajettavaksi. Tämä 3200:han on yhtä pitkä kuin 3/4-tonniset kuormaautomaisemmat 3600:set.” Vaikka pituutta on melkein puoli metriä tutumpaa 3100-stepparia enemmän, on pitkälavainen tosiaan perinteinen puolen tonnin paku. Alkuperäinen etuakselisto korvattiin hammastanko-ohjauksella varustetulla Heidtsin Mustang II -tyyppisellä apurungolla, joka sisälsi myös 11-tuumaiset levyjarrut. Pari vuotta takaperin sopiva aihio laitettiin hakuun. Ei idea mitenkään yhtäkkiä Stepanin päähän pälkähtänyt, vaan haave 50-lukuisesta avolavasta oli kytenyt mielessä jo parinkymmenen vuoden ajan. Penkki verhoiltiin kuitenkin tuck´n´roll tyyliin punaisella aidolla nahalla ja Vänttisen Lasse taiteili myös sisäkattoon penkin värisen koristetikatun verhoilupaneelin. ”Mulle ei ollut niin väliä, vaikka se olikin vähemmän haluttu pitkä malli. Firman käytössä olevan ´98 Transporterin mittariin oli kertynyt kuitenkin jo puoli miljoonaa kilometriä, joten päätin hankkia firmalle työkalun, joka herättäisi ehkä jotain positiivisempia mielikuvia ihmisissä”, Stepan selittää. ”Pick-upin rakentaminen lähti siitä, että minulle tulee näiden kellojen tekemisen kanssa työajoa 15 000 kilometriä vuodessa. ”Täysin remontoitu ja blueprintattu moottori löytyi yhdeltä tuttavaltani, ja se koottiin ensimmäisessä vaiheessa kaasarin kera. Chevrolet Series 3200 Pickup ´57 Päätin hankkia firmalle työkalun, joka herättäisi ehkä ihmisissä positiivisia mielikuvia.” sistä kustomeihin, ja aikoinaan oli myös korinvaihto-Kadettia ynnä muita eurooppalaisiakin rakennelmia.” Allekirjoittaneelle Stepanin autoista on jäänyt parhaiten mieleen 90-luvun alkupuolella näyttelyissä nähty huikean komea ´55 Imperial, joka näytti joka puolelta juuri tehtaan liukuhihnalta rullanneelta. Tulevaisuudessa koneeseen on tarkoitus asentaa takaisin sen alkuperäinen TPI-ruisku Megasquirtin ohjaamana ja samalla moottori muutetaan flexifueliksi. ”Alkuun se olikin enemmän alkuperäisyyden kunnioittamista ja museoautoja, myöhemmin rakennetut alkoivat kiinnostaa enemmän. Sekä hytti että lava puhallettiin soodalla ja ruosteisemmista kohdin hiekalla. Lavasta jätettiin siinä olleet lisälaidat pois, ja lavan pohjan lankut uusittiin. Sikälihän olen onnekas, että voin tehdä näitä kelloja Suomessa, vaikka iso osa niistä päätyy Aasiaan. Ajokuntoiseksi kutsutussa aihiossa ei ollut jarruja, mutta se oli alkuperäinen V8 ja manuaaliauto, ja osiltaan täydellinen. Oli minulla yksi ´52 Chevykin, johon Kari B Mikkonen teki aika villin maalauksen.” Toisenlainen työkalu. Sopiva, tummanvihreä ´57 Chevy Pickup löytyi varsin nopeasti US-Tradingin kautta. Ilmeisesti tolppa on kaatunut auton päälle”, Stepan naurahtaa. Täytyyhän sitä vähän ympäristöäkin ajatella”, Stepan selittää. Uusitut kromiosat tuovat hienon kontrastin peltipuhtaaksi puhalletulle pinnalle. Sisusta käytiin läpi 50-luvun hengessä alkuperäisyyttä kunnioittaen. Niitä tuli- kin kohtuullisen paljon, koska Stepan halusi autosta nimenomaan päivittäisessä ajossa toimivan käyttövehkeen. ”Pitkästä lavasta on oikeasti hyötyäkin, tohon menee moottoripyörä suoraan kyytiin”, Stepan toteaa. Eteen asennettiin myös madaltavat olka-akselit, jotta auto saatiin lähelle katua ilman ilmajousia. V iimeistelyn suhteen Stepanilla oli selvät sävelet. Käyttövarmuutta ja parannusta taloudellisuuteen haettiin myös muulla tekniikalla, joka koostuu ´84 Corvetten vakiokuntoisesta 350-pikkulohkosta ja 80-luvun puolivälin Vanista kotoisin olevasta nelivaihteisesta automaatista. Runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin, ja siihen tehtiin tarpeelliset muutokset ajettavuuden modernisointia ajatellen. Metallin sielu. Paikattavaa löytyi myös ovien alareunoista, astinlaudoista sekä takalokasuojien etuosista. ”Halusin säilyttää shifterin rattipylväässä senkin takia, että autoon piti jäädä istuinpaikat kolmelle. Kaikille asennettiin myös uudet turvavyöt.” Vaikka hytti vaikutti hyväkuntoiselta, kyllä siitäkin puhallettaessa mätää löytyi. Vastuu Letukan rakentelusta annettiin Hersti Auto Shopille, joka purki auton ensi töikseen osiin. Vaihteenvalitsin säilytettiin rattiputkessa, jonka päähän kiinnitettiin uudelleen maalattu alkuperäisratti. Takapäähän Fordin 8-tuumaista perää tukemaan tuli nelipisteputkituenta ja QA1:n coiloverit. ”90-luvulla tuli vietettyä autotallissa aika paljon aikaa, nyt totesin järkevämmäksi etsiä projektille toisen tekijän ja keskittyä omiin töihini”, Stepan jatkaa tarinaa Letukan rakentamisesta. Uusiksi menivät myös kaikki kumiosat sekä kromipinnat, kuten puskurit, ovenkahvat, maski ja lampunkehykset – oikeastaanhan autossa ei kyllä hankittaessa juuri kromipin-. Etulokasuojat vaihdettiin uusiin, samoin hytin tyypilliseen tapaan ruostuneet alakulmat
Alkuperäishenkisenä säilytetty ohjaamo on maalattu kojelautaa myöten kiiltävänmustalla. Penkin ja sisäkaton verhoili punaisella aidolla nahalla Lasse Vänttinen. Amerikan Rauta 5/2013 15
Pakosarjat ovat myös perinteistä pukinsarvityyppiä. 16 Amerikan Rauta 5/2013. Chevrolet Series 3200 Pickup ´57 Lavan lankut on tehty uusiksi ja käsitelty mehiläisvahalla, koska lakkapinnan arveltiin halkeilevan kosteudesta. Moottorina on blueprintattu ´84 Corvatten 350, joka on tosin toistaiseksi varustettu monipisteruiskun sijaan kaasuttimella. Kun puhtaase en metalliin ved etään maali päälle, siitä ikään ku in katoaa sielu” , Stepan selitt ää
´57:han eroaa sinällään edellisistä vuosimalleista selvimmin juuri äveriäämmän näköisellä maskillaan. Stepanin kelloissakin kun toistuvat puhtaat, välillä raa´ankin näköiset metallipinnat. Vanteet: Wheel Vintiquesin 18x8” Rally Wheelsit. Netissä kuitenkin kirjoiteltiin, että nuo Wheel Vintiquesin isot Rally Wheelsit olisivat huonolaatuisia ja lähtökohtaisen kieroja. Amerikan Rauta 5/2013 17. Jarrut: Wilwoodin 4-mäntäiset satulat ja 11” levyt edessä, isot rummut takana. ”Ensin päälle vedettiin kirkas lakka, joka ei näyttänyt hyvältä, joten päälle ruiskutettiin mattapinta. Miten sen nyt ottaa – onhan se, tavallaan.” F aktat Chevrolet Series 3200 Pickup ´57 • Omistaja: Sarpaneva Watches • Paikka: Helsinki. Heti alkuun minulla oli mielessä, että autoon pitää saada 18-tuumaiset peltivanteet. ”Uudet sävylasit eteen ja taakse toimitti Kuttila. Moottori: ´84 Corvetten 350 CID V8, pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto. Alusta: Heidtsin Mustang II -etupää putkitukivarsilla ja hammastanko-ohjauksella, droppiolka-akselit, takana 4-link ja QA1-coiloverit. Sisusta: Tuck´n´roll -verhoiltu alkuperäinen sohvapenkki, uusi tilttirattiputki. Ostin silti sellaiset huhuista välittämättä, ja tasapainotettaessa kävi ilmi, että ne olivatkin hyvin suorat – ihan samaa luokkaa kuin uusien autojen alkuperäisvanteet.” Kun on nähnyt Sarpanevan suunnittelemia kelloja, ei ratkaisu jättää kori peltipuhtaalle pinnalle ihmetytä yhtään. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, Fordin 8” perä. Ihan puhtaasta peltipinnasta ei kuitenkaan ole Pickupin tapauksessa kyse, vaan puhallettu pelti on suojattu lakalla. Metallipinta on sinällään komea, mutta kun puhtaaseen metalliin vedetään maali päälle, siitä ikään kuin katoaa sielu”, Stepan selittää ja jatkaa: ”Ihmiset tulevat usein kokeilemaan pintaa ja huoltoasemalla joku kysyi äskettäin, että onko pinnan patina aito. Renkaat: 235/55 R18. toja ollut, vaan puskurit ja maski oli maalattu korin värillä
Penkin verhoilua ei voinut juuri verhoiluksi kutsua. Tarinan takana KORI PELLILLE, UUTTA MAALIA RUNKOON Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Stepan Sarpaneva Auton rakentelu on lehtijutussa helppo saada kuulostamaan kovin helpolta ja yksinkertaiselta. 2 4 5. Takapää notchattiin reilua madallusta silmällä pitäen. 5 18 AMERIKAN RAUTA 5/2013. Ostettaessa pickis oli tummanvihreä ja sen puskurit sekä maski oli maalattu mustalla. 4. Tässä paikallaan on jo Heidtsin Mustang II -tyyppinen etuakselisto Wilwoodjarruineen. Projektikuvista käy sitten ilmi, kuinka paljon työtä homman eteen on oikeasti tehty. 1 1. 3 3. 2. Ei se nyt ihan ruosteetonkaan ollut. Kun hytti ja lava olivat poissa rungolta, se puhallettiin ja maalattiin. Kori puhallettiin pahimmista paikoista hiekalla ja hyväkuntoisista kohdista soodalla peltipuhtaaksi, minkä jälkeen se mattalakattiin. Kuvassa lavan pohjakin on jo uusittu ja lasit paikallaan, joten alkaa näyttää jo valmiilta. Uusiksi menivät kynnyksien ja hytin takakulmien ohella esimerkiksi molemmat etulokasuojat
On The Road Again. os an up ka tti ne. EXIDE-akut ja -varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi Verkkokauppa e l l e s i a Jokotakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI TA AMERIKANRAU alennusta koodilla 10 % uun asti pp lo vuoden toksista
20 Amerikan Rauta 5/2013. Sen jälkeen tämä uutena Suomeen rekisteröity kyttyräselkä on muuttanut muotoaan monen tekijän käsissä, eikä nyt esiteltävässä lopputuloksessa liene jäljellä yhtään koskematonta osaa. Petri Leinosen Humpbackin rakentelutarina alkaa jo vuodesta 1989, jolloin hänen veljensä pelasti auton maatumiselta. e p u s k Pa Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Ford Tudor Humpback ’35
erä Amerikan Rauta 5/2013 21
Kun mies oli saanut työnsä loppuun, auto jatkoi matkaansa Vantaankoskelle VanHan tallille, missä se vietti 90-luvun lopun. Ensimmäiset Fordista otetut projektikuvat ovat vuodelta 1990. Nykyinen taka-akseli oli jo tuolloin paikallaan, samoin kuin peltivanteet, jotka oli takana levitetty 10-tuumaisiksi. ”Edellisen omistajan tytär myi kolmevitosen aluksi yhdelle kaverille, joka puolestaan myi auton veljelleni”, Pete kertoo. P eten veli otti ensi töikseen käsittelyyn rungon, joka hiekkapuhallettiin ja boksattiin. Cossu choppasi kattoa ja muutti auton neliovisesta kaksioviseksi jatkamalla etuovia. ”Broidilta auto päätyi minun omistukseeni nelisen vuotta sitten”. 22 Amerikan Rauta 5/2013 taan. Tolpat olivat sisällä ja lattiat puhkiruostuneet. Sinä aikana autolle ei tapahtunut yhtään mitään, mutta kuivan ja suojaisen säilön ansiosta sen kunto ei myöskään päässyt rapistumaan. Näin ollen runko leikattiin osittain auki ja muokattiin sopivaksi manuaalilaatikolle. Samalla hän teki paksusta pellistä uudet astinlaudat. Tekniikaksi Moparia. Auton aktiivipalvelus jatkui aina vuoteen 1958 saakka, kertovat Petellä edelleen tallessa olevaan alkuperäiseen rekisteriotteeseen rustatut merkinnät, lääninhallituksen leimat ja veromerkit. Paikka piti saada tyhjäksi romuista, kun uutta Pikku-Huopalahden asuinaluetta alettiin rakentaa, joten kaverit hakivat autot talteen. Peten veli jatkoi auton jalostamista hankkimalla siihen uusia osia, mutta vähitellen auton rakentelu jäi työasioiden vuoksi vähemmälle. Totaalisen haperoitunut lattian takaosa tehtiin uusiksi ja tulipeltiä muokattiin tekemällä siihen hiukan kolhon näköinen kolo virranjakajaa varten. Toimenpiteen seurauksena korkeudesta hävisi kuutisen senttiä. Tämän jälkeen Ford jäi vähitellen unholaan ja päätyi jossain vaiheessa seisomaan Helsingin Ruskeasuolla sijainneelle romiskeskittymälle yhdessä kahden vuotta vanhemman Fordin kanssa. Vuoden 2007 paikkeilla Peten veljen kiinnostus projektia kohtaan palasi kiireisemmän elämänvaiheen jäätyä taakse ja hän vei Fordin korin Saarelan Kart-. Ne eivät luonnollisestikaan mahtuneet Fordin alkuperäisten takalokareiden sisään, joten Cossu levitti lokareita lisäämällä niihin seitsemän sentin peltisuikaleet. Runkokin oli repsahtanut ristikon kohdalta. Cossun kosketus. Haperoiden paikkojen tilalle Cossu leipoi tervettä peltiä. Vuonna 1989 Peten veli kavereineen sai vihiä näistä sijoilleen seisahtaneista vanhuksista, jotka maatuivat hyvää vauhtia katottoman kaarihallin uumenissa. Auto siirtyi VanHan tallilta seisomaan Elimäelle kuivaan latoon, jossa se majaili vuoteen 2007 saakka. Niistä näkee, että lähtökohta oli todellakin metsäautoluokkaa. Vuoteen 1995 mennessä koria oli saatu harsittua kasaan sen verran, että se toimitettiin Elimäellä vaikuttaneelle Cossu’s Customsille muokattavaksi katu-uskottavampaan suun- Peten veli sai vihiä sijoilleen seisahtaneista vanhuksista, jotka maatuivat hyvää vauhtia katottoman kaarihallin uumenissa. Ford Tudor Humpback ’35 P eten rodin Suomi-historia alkaa jo vuodesta 1935, jolloin etelä-hämäläinen autoilija hankki tämän alkuaan sinisen vaunun uutena itselleen. Kattoa viipaloitiin moneen suuntaan ja takalasia kallistettiin eteenpäin. Autoa kasaan riipiessä hänellä oli vahva visio siitä, että siihen tulisi käsihämmenteinen vaihteisto. Esimerkiksi etulokasuojien selkäosat piti tehdä uusiksi
Pakoputket kulkevat runkopalkissa olevien reikien läpi päätyen takana keskelle autoa. salle ehostettavaksi. Kartsa teki tuulilasin alla olevan ilmanottoaukon pokkauksineen, fiksasi vesikourut, pellitti uudelleen takaluukun ja takalasin välisen alueen sekä sovitti ovet istumaan hyvin paikoilleen. Pete oli muuttanut 2000-luvun alussa Lepsämään ja rakentanut pihapiiriinsä tallin, joka valmistui samoihin aikoihin. ”Kun sain tallin valmiiksi, mietin, että jotain siellä pitäisi tehdäkin. ”Tässä vaiheessa ehdotin broidille, että voisin alkaa tilailemaan autoon uusia osia Jenkeistä. Rattipylvään Pete poimi piilofarmarista, ja vaikka konehuoneessa alkoi olla ahdasta, mahtui ohjausakseli kuin ihmeen kaupalla suoraan paikalleen. Näin ne saatiin siirrettyä lokasuojien ulkoreunoilta sisäsyrjälle. ”Halusin ulostulot keskelle, enkä mitään kottikärryn kahvoja auton reunoille”, Pete selittää ratkaisuaan. Eteen hän hankki uudet Wilwoodin levyjarrut, taakse jäivät Moparin alkuperäiset rummut. Peten kaveri oli rakentanut aikoinaan ’65 GT Dartin, jonka myi sen sittemmin ilman konetta eteenpäin. Amerikan Rauta 5/2013 23. Sähköt tehtiin ’65 Valiantin sähkökaavion pohjalta. Myös mittaristo on peräisin ’65 Valiantista, mikä on sikäli kätevä ratkaisu, että mittariston antureiden lähettämää sanomaa lukevat saman tehtaan mittarit. Se oli aikanaan pohjamaalattu sprayllä, mutta siihen oli alkanut ilmaantua kevyttä pintaruostetta, joten Pete päätti putsata sen uudelleen. Hän oli itse ollut alusta alkaen automaattivaihteiston kannalla, ja nyt hänen veljensäkin jo hyväksyi ajatuksen. Auto oli silloin vielä hänen, mutta ajattelin, että mikäli hän päättäisi myydä sen, niin saisin omani pois. Takavalot ovat peräisin ‘37 Fordista, mutta ne on asennettu siten, että oikean- ja vasemmanpuoleinen vaihtoivat paikkaa. Pete adoptoi sen 273-kuutiotuumaisen koneen rodiinsa ja hankki sen kaveriksi läpikäydyt A904-TorqueFliten sekä 8 ¾ perän. Sitten homma karkasi ja lopulta minä vaan rakensin, rakensin ja rakensin.” Lopulta runko oli kasassa ja akselit paikoillaan. Perään taiteiltu Fat Ass -teksti on Pekka ”Wizzzard” Mannermaan käsialaa. Paketin täydensi uusi jarrutehostin/pääsylinterisetti. Pete uusi suurimman osan korin kromikilkkeistä. Näin ollen hän muokkasi rungon takaisin automaatille ja rakensi niin koneelle kuin laatikollekin uudet kannakkeet. Samalla hän siloitteli rungosta kaikki ylimääräiset kolot ja reiät pois. Aluksi hän otti tallilleen pelkän rungon. Tästä kiitos kuuluu pikkulohko-Moparin yksinkertaisille ja vähään tilaan tyytyville valupakosarjoille. Laatikon kylkeen tulleen käsijarrusysteemin samoin kuin shifterinkin Pete tilasi Lokarilta. Perä on matkatavarakyhmyineen sekä levitettyine lokasuojineen ja vanteineen kieltämättä muhkeimmasta päästä. Eturenkaiden tuenta toteutettiin päällekkäisillä kolmiotukivarsilla ja taakse jäi alkuperäinen jäykkä taka-akseli poikittaisella lehtijousella. Kun Kartsa sai korimuutokset valmiiksi, päätyi korikin Peten tallille. Aluksi tilasin muun muassa Vegan ohjaussimpukan sekä muuta tingeltangelia. Ehdotin broidille, että voisin alkaa pikkuhiljaa fiksailla Fordia kuntoon”, Pete muistelee
Lopulta eräs maalarin tuntema pläkkäri teki siihen muutaman pienan uusiksi ja poisti jonkun jossain vaiheessa räkäisesti hitsaileman kammen reiän kohdan. Maski oli puolivälin alapuolelta aika tohjona, mutta juuri tähän vuosimalliin ei tuntunut löytyvän korvaavaa maskiritilää mistään. Rodihengen kasvattamiseksi päätettiin vielä maalarin kanssa lisätä punainen raita, minkä jälkeen tajusin värimaailman olevan aika lähellä San Fransisco 49ers -jenkkifutistiimin värejä”, Pete naurahtaa. Lisäsimme rodihengen kasvattamiseksi punaisen raidan, minkä jälkeen tajusin värimaailman olevan aika lähellä San Fransisco 49ersin värejä. Etupenkit Pete hyödynsi Ford Fiestasta, mutta takapenkin runko on kokonaan hänen omaa käsialaansa. Ajatuksia vaihdettiin pitkin projektia, mikä näkyy viimeistelyn tasossa – kompromisseja ei ole tarvinnut tehdä. Onnistunut sisusta on Peten ja verhoilijan yhteistyön tulosta. Kaveri hitsasi tulipellin kiinni ja tinasi sen saumat. Lastausaukko kun on varsin vaatimattoman kokoinen.. Kaikki pohjan hitsisaumat viimeisteltiin niin ylä- kuin alapuoleltakin korikitillä, minkä jälkeen niiden päälle vedettiin musta ruosteenestopohjamaali. ”Ostin itselleni sikkikoneen ja katselin amerikanlehdistä mallia. Kun kaikki lopulta löysi paikkansa, hän purki rakennelman vielä kerran, minkä jälkeen runko pulverimaalattiin. Maalauskunnossa Ford oli alkuvuodesta 2011. Koria nosteltiin pois rungolta ja takaisin useampaan otteeseen. Pete koekasasi auton monta kertaa varmistuakseen siitä, että kaikki mahtuu paikalleen ja toimii. Kardaanitunnelin pellin taivututin eräällä pajalla ja lopuksi kaverini vielä naputteli, hitsaili ja tinaili joitakin korin viimeistelyjä kuntoon ennen kuin kuskasin auton Saurun Karille Palojoelle maalattavaksi”. ”Alun perin olin tekemässä autosta kokonaan lokasuojien väristä, kun taas broidin alkuperäinen visio oli ollut kokovalkoinen. Kun maalari kiinnitti korin grilliin, Pete kävi vielä sipistelemässä alapuolelta lattian saumoja, joita hän ei ollut saanut kyllin siisteiksi maatessaan selällään auton alla. Päädyin sitten kaksiväriseen kompromissiin, joka kuitenkin sellaisenaan vaikutti vähän mobiililta. Ford Tudor Humpback ’35 Fortyninersin väreihin. 90-luvulla tehty tulipelti ja lattia näyttivät siinä vaiheessa Petestä niin kauheilta, että hän päätti tehdä ne uusiksi. Lattiabiitit tein itse. Lopuksi hän uusi poikittaiset kromilistat ja sai lopputuloksesta varsin moitteettoman näköisen. Pisteeksi i:n päälle Bob Drakelta löytyi sattumalta juuri oikeansävyistä terenauhaa lokasuojien saumaan. Alkuvuodesta 2011 Pete laittoi vireille moot24 Amerikan Rauta 5/2013 Pirteän punainen värimaailma toistaa korin punaisen raidan sävyä. Vaikka peräkontissa on hyvin tilaa, ei siellä suuria matkalaukkuja kuljeteta. Syntisen punaista nahkaa. Kun kori oli putsattu, ruiskutettiin pohjalle epoksit, mitä seurasi kittaus- ja hiontasavotta. ’65 Valiantin mittarit istuvat kojelautaan hienosti sopivilla väreillä sävytettynä. Sekä uudempia että vanhempia malleja oli saatavilla uustuotantonakin, mutta juuri kolmevitosta ei. V iimeistelyvaiheessa Pete tilasi Jenkeistä kosolti uusia osia, kuten listat, konepellin keskisaranan, keulamerkin, kahvat, sisäpeilin, tiivisteet sun muuta pientä yleisilmettä huolittelevaa osaa. Samalla hän korjasi myös astinlautojen linjoja. Huhtikuun puolivälissä 2011 auto oli viimein värissä
Voimansiirto: A904 TorqueFlite, 8 ¾ perä. F aktat Ford Tudor Humpback ’35 • Omistaja: Petri Leinonen, 51 • Paikka: Lepsämä. ”Ajatuksissa on käynyt hammastankoohjauksen ja erillisjousituksen hankkiminen. Kiitos: Perhe: Nita, Joanna, Jamilla ja Jasper, Sami Leinonen, Micke Salenius, Kari Sauru, Pete Koponen, Make Ilvesniemi, Mika Tuiskunen. torinvaihtohakemuksen saadakseen luvat kuntoon. Pete ratkaisi muutoksen tilaamalla Speedway Motorsilta uuden bolt-on-setin. Pete teki itse ovipahvit, katon kaaret ja takapenkin rungon, minkä jälkeen TiCaBo hoiti loput. Moottori: Mopar 273 cid V8. Rengaskoko: Edessä 195/65R15, takana 275/60R15. Jarrut: Edessä Wilwoodin 10,25” levyt, takana Moparin alkuperäiset 10” rummut. Cal Custom -venakopat ovat haluttuja vanhan koulukunnan vauhtikauppavarusteita. Käsittely Trafilla kesti kokonaiset 18 kuukautta, vaikkei asiassa suurempia epäselvyyksiä ollutkaan. Korimuutokset: Kattoa chopattu n. Rekisteröintiprosessin yhteydessä myös kolmiotukivarret piti vaihtaa nelilinkkeihin. Oltuaan yhteydessä tikkaajamestari-Tiitiin hän saikin kosolti hyviä vinkkejä jo ennen kuin ryhtyi varsinaiseen sisustustyöhön. Sisustan värimaailma toistaa ulkokuorta – harmahtavat lattiamatot toimivat hyvänä kontrastina punaisella nahalla verhoillulle sisustalle. Ohjausta hän moittii hieman jäykäksi ja kääntösädettä nelilinkeillä suureksi. Kesän mittaan Pete on ulkoiluttanut uutukaistaan 3000 kilometrin verran, eikä suurempia lastentauteja ole ilmennyt. Kokonaisuus valmistui sopivasti kahta päivää ennen tämän vuoden American Car Show’ta. Amerikan Rauta 5/2013 25. Vanteet: Levitetyt 15” peltivanteet, keskiöt muokattu ’73 Rally Wheelsien navoista. Sisusta: Punaisella nahalla verhoillut ratti ja Ford Fiestan etupenkit, keskikonsoli ja muu sisustus samanväristä keinonahkaa, ’65 Valiantin mittaristo, Lokarin shifteri ja käsijarru. Kliinin konehuoneen kätkössä on ’65 Dodge Dart GT:ssä alkujaan palvellut 273 cid V8. Samalla tosin pitäisi poistaa alkuperäinen etukelkka kokonaisuudessaan ja uusia koneen korvakkeet, mutta eihän se mikään ylivoimainen homma olisi”, Pete toteaa vaikuttaen vahvasti siltä, ettei tallitöistä vieroittuminen ole käynyt ihan kädenkäänteessä auton valmistumisen jälkeen. 6 cm, muutettu 4-ovisesta 2-oviseksi, takalokasuojia levitetty 7 cm puoleltaan, uudelleen muotoillut astinlaudat, ’37 Fordin takavalot. Kyseltyään tuttavapiiristään hyvän verhoilijan perään Pete sai suosituksia TiCaBosta. Alusta: Boksattu runko, kallistuksenvakaajat edessä ja takana, nelilinkit
2 1 1. Rekisteriotteen välissä säilyneen autoveromerkin mukaan etelähämäläisen autoilijan uutena hankkima Ford oli käytössä vuoteen 1958 saakka. Boksaamisen lisäksi se muokattiin sopivaksi manuaalilaatikolle, joka autoon oli tuolloin suunnitteilla. 26 AMERIKAN RAUTA 5/2013. 3. Otokset Peten projektialbumista antavat hiukan osviittaa työn laajuudesta. Katoton kaarihalli ei paljoa suojaa tarjonnut. Vuoteen 1989 mennessä auton kunto oli päässyt lohduttomaan jamaan (yläkuvassa vasemmalla). 90-luvun puolivälissä auto muuttui Cossun pajalla kaksioviseksi. 3 4 2. 4. Tarinan takana METSÄAUTOSTA NÄYTTELYHELMEKSI Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Petri Leinosen albumi Vaikka Peten rodiprojekti sai alkunsa jo yli 20 vuotta sitten, on siitä talletettu projektikuvia aina löytökunnosta saakka ja otettu lisää työn kulloinkin edetessä. Runko oli ensimmäinen työn alle päätynyt kohde. Katto leivottiin umpeen ja sitä chopattiin kuutisen senttiä
Uusi keskikonsoli sovitettuna paikalleen ennen verhoilua. ’65 GT Dartista peräisin oleva 273-kuutiotuumainen moottori asennettuna rungolle. ilmanottoaukon tuulilasin etupuolelle. 12 11. Lokasuojat ja luukut maalattiin irrallaan. Maalatut osat odottamassa kokoonpanoa Peten tallin pihalla. 13. Runko muokattuna takaisin automaattivaihteistolle ja laatikko koesovitettuna paikalleen. 8 9. Pohjan hitsisaumoihin vedettiin molemmin puolin korikitti ja ruosteenestopohjamaali ennen pintamaalikerrosta. Pete teki pahvit kyynärnojineen itse saatuaan hommaan ensin sopivat vinkit verhoilijalta. Valmis runko pulverimaalattuna. Ford Fiestasta peräisin olevat etupenkit ja Peten itse tekemä takapenkin selkänoja verhoiltavana TiCaBolla. Tulipelti oli muokattu kertaalleen uusiksi jo 90-luvulla, mutta Pete halusi siitä siistimmän ja teki uuden. 11 10. Hankittuaan sikkikoneen ja muut tarvittavat välineet, Fordiin syntyi uusi lattiapellitys. 7 6. AMERIKAN RAUTA 5/2013 27. 13 15 14 12. 17. Pete sai auton omalle tallilleen vuonna 2007. 14. 5 6 5. 7. 2000-luvun puolivälin jälkeen kori kävi Saarelan Kartsan käsittelyssä ja sai mm. 17 16 16. Suurikokoiset, ikkunan ympäröivät ovipahvit olivat perinteisiä pahveja työläämmät valmistaa. 10 9 8. 15. Kori maalattavana. Vietyään auton Saurun Karille maalattavaksi, kori kiinnitettiin grilliin ja Pete viimeisteli sen pohjan
28 Amerikan Rauta 5/2013
lk u ’7 ä a p r e lä t ie n v a De Tomaso P aso Panteran ja m o T e D a ta teja, jotka is in m o o is a n k r e jo d , o ta m is suomalais enut hillittyjä k o k n o i r ir . Kissim vämpää. ä tt y ll ie m in sitä ahkerasti osta entistäk te n a tk a m t e ovat tehne Kimmo Teksti ja kuvat: Janhunen, Malli: Anna Kiviharju Amerikan Rauta 5/2013 29. har voista tä s ii n i s k y n äki-Petäjä o M e n n a oiluttaa J 1
”Kyseessä on kuitenkin käyntiäänineen kaikkineen sen verran radikaali vehje, että sitä voi verrata täytekakkuun – ajoittain ja sopivissa määrin nautittuna se on todella hyvää, mutta liika on liikaa.” Mustangiharrastuksen myötä unelman tavoittelu alkoi vähitellen konkretisoitua, kun Janne tajusi, että Panterassa on Fordin tekniikka ja vieläpä sama perusmoottori, jota on käytetty monissa Musseissa. Välittäjänä toimi rouvan vävypoika, joka ei kuitenkaan ollut halukas myymään autoa ulkomaille. Välikäden kautta. Tarjoaisitko sinä auttavaa kättäsi nähdessäsi tämän kaksikon pulassa tienpäällä. Se, halusiko vävy oikeasti auton jäävän Jenkkeihin, vai oliko kaupanteko ulko-. Tällä hetkellä se on road race -tyyliin rakennettu katuauto dominaattorilla ja yksitasoimusarjalla varustetulla 408-stroukkipikkulohkolla, Tremecin 6-vaihteisella T-56 Magnumilla sekä Baerin jarruilla. Se vain alkoi tuntua saavuttamattomalta unelmalta, joten vuonna 1999 Janne hankki ’69 Sportsroof Mustangin, jonka hän on vuosien mittaan rakentanut jo useampaan otteeseen. Kabiiniin rakennetut turvakaaret muistuttavat villeimmistä vuosista. P ian Janne bongasi jenkkiläiseltä myyntipalstalta mielenkiintoisen yksilön, jota leskirouva kauppasi aviomiehensä kuoltua. Alkuperäiset penkit on vaihdettu 80-luvun Corveten penkkeihin, jotka tarjoavat yparemman M sivuttaistuen. Kun hän muutama vuosi sitten joutui muuttamaan Tampereelta pää- kaupunkiseudulle ja myymään asuntonsa, jäi käteen yllättäen hiukan ylimääräistä. ”Ajattelin, että jos en nyt hanki unelmaautoani, niin se saattaa jäädä tavoittamattomaksi haaveeksi lopullisesti”. Originaali pystyyn asennettu Beckerin radio toimii, samoin kuin ilmastointikin. De Tomaso Pantera ’71 usta nahkasisusta on laadukkaan tuntuinen ja näköinen. Ratti on Lecarran valmistama. 30 Amerikan Rauta 5/2013 ”Sen kanssa on tullut tyydytettyä rakenteluviettiä”, Janne toteaa. J o pojannassikkana Jannen pikkuautolaatikossa oli yksi ylitse muiden – valkoinen De Tomaso Pantera keltaisella takaritilällä
Näin 351 Cleveland sijoittuu tavaratilan alle. Moottorin jatkeena oleva ZF-transakseli sisältää sekä perän että 5-vaihteisen laatikon. Kaltaistensa seuraan. Amerikan Rauta 5/2013 31. Vastattuani myöntävästi Peter laittoi amerikkalaisen agenttinsa asialle ja soitti kolmea päivää myöhemmin, että auto on minun”, Janne muistelee. Miehet eivät kuitenkaan jääneet seisomaan tumput suorina, vaan ilmasivat kytkimen paikan päällä ja kävivät ostamassa uuden akun. Janne oli jo heittää toivonsa, mutta otettuaan asian puheeksi hyvinkääläisen Peter Mustosen kanssa, alkoivat asiat rullata. J anne ei enemmälti ujostellut uutta tulokasta, vaan alkoi välittömästi suunnitella road trippiä, jolla kaksikko tulisi varmasti toisilleen tutuiksi. Auton oli sanottu olevan hyvässä kunnossa, niin ajattelin vain ajaa sen kotiin.” Pantera ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin ihan suorilta käsin. Peterillä itsellään on Pantera ja lisäksi hän on tehnyt paljon kauppaa Amerikasta Suomeen. ”Vaikka olenkin touhunnut paljon vanhempien autojen kanssa, niin lähdin liikkeelle hiukan ylioptimistisella asenteella. Pitkillä reissuilla Janne on pakannut eteen työkalut sun muut huoltotarvikkeet. Huoltoja varten siihen pääsee käsiksi etukautta matkustamon puolelta. maisen ostajan kanssa vain hänelle uutta ja arveluttavaa, jäi epäselväksi. ”Kun kerroin Peterille, että homma meni mönkään, hän kysyi, haluaisinko hänen hoitavan kaupan puolestani. Sen jälkeen Pantteri murahti henkiin ja yhteinen taival saattoi alkaa. Panterassa on hyvin tavaratilaa keskimoottoriseksi urheiluatoksi. Taakse mahtuu helposti teltta ja viikon matkatavarat. ”Olin aika äimistynyt.” Pantera pakattiin laivaan, ja kun se saapui Kotkan satamaan, lähti Janne yhdessä Peterin kanssa sitä hakemaan. Akku oli täysin tyhjä ja kytkimestäkin nesteet pihalla. Jo pojannassikkana Jannen pikkuautolaatikossa oli yksi ylitse muiden valkoinen De Tomaso Pantera keltaisella takaritilällä
Modernimmat vanteet sopivat Jannen yksilöön hyvin, kun se ei muutenkaan ole täysin alkuperäinen, vaan sisältää muutamia hiukan tuoreempia juttuja. Ensi talven aikana hän on kuitenkin alustavasti suunnitellut nostavansa koneen ja laatikon pois paikoiltaan ihan vain katsoakseen, mitä ne ovat syöneet. Perä ja 5-vaihteinen laatikko on keskimoottorisessa Panterassa yhtä pakettia. Kotiuduttuaan Janne uusi kytkimen pääsylinterin, työsylinterin ja kaikki letkut. 15-tuumaisia renkaita suurilla nopeusluokituksilla on suhteellisen hankala löytää”, Janne selventää. Originaali pystyyn asennettu Beckerin radio toimii, samoin kuin ilmastointikin, jonka puhtia on tehostettu uudemmalla kompuralla. Ajattelin, että ainakin orggis-Clevelandin heikkolaatuiset venttiilit voisi vaihtaa parempiin”, Janne tuumii. ”Minun mielestäni se on luksusta, että 40 vuotta vanhassa autossa voi laittaa toimivan ilmastoinnin päälle. Vaikka loppumatka oli jo tuskallista, auto kesti yhtenä kappaleena kotiin saakka. K oneena Jannen Panterassa on alkuperäinen, suhteellisen vakio 351 Cleveland. Auto lähtee aina käyntiin, kylmänäkin, ja pysyy käynnissä”, Janne naurahtaa. ”Paitsi että nykyiset vanteet ovat mielestäni paremman näköiset, niin myös renkaiden kanssa on helpompaa, kun kokoja löytyy paremmin. De Tomaso Pantera ’71 Eikä suunnitelmissa ollut mikään lähipitäjien kiertely, vaan Euroopan Pantera-harrastajien järjestämä viikon mittainen reissu Ranskassa. Matkan pää oli Le Mans Classic, jonne Pantera-porukka leiriytyi katsomaan kisoja. Virranjakajakin sai hieman huomiota osakseen. Keskimoottorivehkeessä tulee lämpimillä kesäkeleillä aika kuuma, kun aurinko porottaa suuren tuulilasin läpi suoraan syliin ja moottori käy kuumana selän takana.” Ajotuntumaa voi verrata mikroautolla ajamiseen, sillä auto ei kallistele ja etenee kuin kiskoilla. Esimerkiksi alustaa on päivitetty Carreran coilovereilla sekä jämäkämmillä puslilla ja vakaajilla. Sisusta on alkuperäisasussa lukuun ottamatta 80-luvun alun Corveten penkkejä, jotka ovat alkuperäisiä mukavammat istua ja tarjoavat paremman tuen. ”Puuhasin koko kevättalven auton kanssa ja kävin läpi kaikki normijutut. Lopulta heinäkuun alkuun ajoittunut reissu koitti ja Janne lähti matkaan rohkein mielin. Apua ja osia on hyvin saatavilla” Janne selvittää. 32 Amerikan Rauta 5/2013. Jannen auto toimi koko matkan Le Mansiin ilman mainittavia murheita, mutta kotimatkalla kytkimen kanssa alkoi tulla ongelmia. Pääsylinteri alkoi väsähtää, muttei onneksi niin totaalisesti, että matka olisi tyssännyt kokonaan. Niiden verhoilu on ajan hengen mukainen, eivätkä ne riitele pahasti muun sisustuksen kanssa. Suurin osa käyttöön liittyvistä kohteista, kuten startti, laturi ja jäähdytin olikin modernisoitu jo aiemmin. Viikko vierähti tutustuessa Loiren laakson vanhoihin linnoihin, upeisiin maisemiin ja ranskalaiseen patongin ja Pinot noirin värittämään elämänmenoon. Pantera on sikäli helppo tapaus, että harrastajat ovat maailmanlaajuisesti melko hyvin järjestäytyneitä. Kilometrejä reissulla kertyi kaikkiaan reilut 5000. Vanteet eivät ole auton alkuperäiset, vaan modernimman Pantera SI:n versioiden kiillotetut aftermarket-kopiot. Saksalaisvalmisteinen ZF-transakseli on sama, jota on käytetty Ford GT40:ssä ja Maserati Borassa. ”Vakiokoneessa on muutamia juttuja, jotka eivät ole aivan ideaaleja reippaaseen grand touring -tyyppiseen ajoon. Miedosti modernisoitu. Kovemmissa nopeuksissa tuntuma vain paranee. Sitä ennen hänen oli kuitenkin varmistuttava uuden tulokkaan varmatoimisuudesta. ”Olen saanut pahimman räppäysvietin purettua Mustangin kanssa, joten tätä ei ole tarkoituskaan lähteä suuremmin virittelemään. Orkkisvanteet ovat kooltaan 15-tuumaiset, kun nykykokoonpanossa on edessä 17- ja takana 18-tuumaiset. Alkuperäistä luksusta. ”Nyt kaikki tyypilliset kuluvat ja hankalat paikat on päivitetty”, hän toteaa. Vakiokone on mukava, kun se toimii niin luotettavasti ja on miellyttävä ajaa
Sadanviidenkympin nopeudessa ohjauskin alkaa tuntua miellyttävän kevyeltä. Sisusta: C3 Corvetten penkit, Lecarran ratti. Amerikan Rauta 5/2013 33. hullut kuskit kaahasivat aikansa superautoilla Yhdysvaltain rannikolta toiselle. Monille miehille pätkistä on jäänyt mieleen ulkoisiin avuihinsa vahvasti luottanut naiskaksikko, joka välitti vähät nopeusrajoituksista ja sekoitti konstaapelien päät vetäisemällä ajokorttinsa esiin, mistäpä muualtakaan, kuin piukesta povestaan. F aktat De Tomaso Pantera ’71 • Omistaja: Janne Mäki-Petäjä, 42 • Paikka: Lohja. Jarrut: Vakiot. Renkaat: edessä 235/40 R17, takana 295/35 R18. ! pohjaan u s aa K Panteran kuvaukset tehtiin 80-luvun alun Cannonball Run (Kanuunankuularalli) -elokuvien hengessä. Sääntöjä ei ollut, eikä suoranainen sabotointikaan ollut kiellettyä. Kovemmissa nopeuksissa tuntuma vain paranee. Auto on napakka, eikä helise mistään. Vanteet: PI Motorsports Le Mans 4, edessä 17” ja takana 18”. Vanhaksi rakkineeksi sanoisin Panteran olevan yllättävän modernin tuntuinen ajaa.” Ilmeisesti Panteran keskimoottorirakenteen suunnittelusta vastannut Dallara Automobili todella osasi asiansa, ja Kissi olisi mainio mobiili Kanuunankuularalliin vielä tänäkin päivänä... Janne on itse 188-senttinen, mutta löytää Panterasta itselleen mukavan ajoasennon, eikä pääkään osu kattoon. Hal Needhamin ohjaamien kaahauskomedioiden näyttelijäkaartiin kuuluivat mm. Ajotuntumaa voi verrata mikroautolla ajamiseen, sillä auto ei kallistele ja etenee kuin kiskoilla. Jalkoja ei ollut mitään toivoa saada mahtumaan ratin alle.” Panterassa ajoasento on sikäli erikoinen, että voimakkaasti sisään tulevan lokasuojan vuoksi jalat osoittavat hiukan oikealle, mutta rattiputki puolestaan on vinossa vasemmalle. Leffoissa seurattiin maailman suurinta, nopeinta ja hulluinta autokilpailua, jossa pähkä- Italialaista tyylittelyä löytyy joka puolelta, jopa alustasta. Tunnelma on melkein kuin ajaisi vanhempaa Mersua. Kiitos: Peter Mustoselle kaikesta avusta auton han- kinnassa ja yhteisistä touhuista suomalaisen Pantera-porukan elävöittämiseksi. Moottori: 351 cid Cleveland V8. Alkuperäinen ohjauspyörä oli samantyyppinen kuin Ford Caprissa. Special Thanks to Mike Drew for all the support provided with knowledge and parts, as well as Charlie McCall for the continuous work to unite Pantera owners in Europe in very positive spirit! Big Thanks also to Ron Southern (Pantera) and Steve Liebenow (Mangusta) for welcoming me to “test fit” your cars. ”Kävin ennen Panteran hankintaa koeistumassa De Tomaso Mangustaa, mutta se oli niin pieni, etten oikein sopinut siihen. Burt Reynolds, Dom DeLuise, Farrah Fawcett, Roger Moore, Jackie Chan, Dean Martin ja Sammy Davis Jr. Teho: 330 hv. ”Vanhojen autojen kanssa olen tottunut siihen, että pienet räminät ja kolinat kuuluvat asiaan. Panteran keskimoottorirakenteen suunnitellut Gian Paolo Dallara on työskennellyt myös Ferrareiden, Maseratien ja Lamborghinien parissa. Voimansiirto: 5-vaihteinen manuaali, ZF-transakseli. Jannen Panteraan on vaihdettu Lecarran valmistama ratti, joka on jenkkien tekemä kopio englantilaisesta Moto-Litasta. Panteran kohdalla asia on kuitenkin toisin. Pitkän miehen on tosin mentävä kyytiin kaasujalka edellä. Alusta: Carreran coiloverit, jämäkämmät puslat ja vakaajat
Paalaukselta pelastettu 34 Amerikan Rauta 5/2013
Monet niistäkin yksilöistä, joita ei ole liotettu pilalle arkiajossa talvisilla suolateillä, ovat päätyneet jonkinlaisiksi elimenluovuttajiksi rodi- ja kustom-projekteihin. Marko kuitenkin pelasti hyväkorisen coupen ja rakensi siitä silmäänsä miellyttävän lowriderin. Kaksiovisen coupen tuotanto kipusi eri varustetasot yhteen laskettuna tuona vuonna kaikkiaan 450 000 kappaleen tuntumiin. Mallihan ei missään nimessä ole maailmanlaajuisesti harvinaisimmasta päästä, vaan niitä tehtiin vuonna 1979 reilusti enemmän kuin muita Cutlass-malleja yhteensä. Niin oli käydä myös jutun Cutlass Supremelle, vaikka kyseessä on meikäläisittäin harvimmin nähty kaksiovinen coupe. G M:n A- ja G-bodyt, kuten Cutlassit ja Caminot, ovat kärsineet vuosikaudet yleisen mallin syndroomasta, ja niiden tuoreemman pään edustajia on turhan usein kohdeltu kaltoin. Marko Valkosalon Cutlass oli jo hyvää vauhtia menossa kohti paalia, kun sen tekniikkaa himoittiin 40-lukuiseen sukulaiseen. Tämä saa oikeat mittasuhteet otettaessa huomioon, että sitä Talbotiksikin haukuttua 2-ovista Amerikan Rauta 5/2013 35. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´79
”Ensin mietin uudeksi väriksi kultaa, mutta sitten huomasin komeanvärisen Mazda 2:n, josta bongasin tämän vihreän sävyn. Dieselkasilla oli varustettu uutena Markonkin Supreme, ja vieläpä sillä harvinaisemmalla 4,3-litraisella ja vain 90-hevosvoimaisella versiolla. Olin aina tykännyt näistä A- ja G-koppaisista etenkin lowridereiksi rakennettuna, joten tiesin heti, mitä autolle piti tehdä. Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´79 luiskaperää valmistettiin samaan aikaan alun toista kymmentä tuhatta – ja Broughamina vain 3 617 kappaletta. ”Se sitten jäi vähän niin kuin vahingossa käsiin. ”Siksi tätä tulikin tehtyä jälkikäteen ajatellen vähän väärin päin. Vastuun värinvaihdosta sai kurikkalainen Automaalaamo Pasi Seppänen, joka on maalannut myös esimerkiksi Plosila/Savioja -parivaljakon huikean hienon Pro Rollsin. Lowrider-tyyliä. Minulla oli silloin sellainen aikoinaan korinvaihtona tehty ´67 avo-Belvedere, joka päätyi kaverille, minä taas sain rakenneltavakseni Cutlassin. ”Siinä mielessä tämä on ollut harvinainen auto, ettei siinä ole ollut missään vaiheessa teknistä laittoa, joten sikäli remonttipuheisiin saattaa uskoa”, Marko toteaa. Jo vuonna 1897 perustettu ja tehokkaista Rocket-moottoreistaan tunnettu Oldsmobilemerkki sai Suomessa takavuosina vähän ansiotta huonon maineen kehnojen diesel-moottoriensa takia. Parin vuoden ikäisenä muuttoautona maahan tulleeseen Cutlassiin oli joskus 90-luvulla vaihdettu alkuperäisen pikkudieselin tilalle 307-bensakone, joka oli remontoitu täysin ennen Cutlassin tuloa Markon kaverille. J o heti alkuun oli selvää, ettei Marko autolla sellaisenaan suuremmin ajelisi. Sen päälle vedettiin vielä Old School flakea ja lakkaa tuli kaikkiaan 10 kerrosta.” Ennen maalausta kori hiottiin peltipuhtaaksi ja kolhut oiottiin, ruostetta siinä ei käytännössä ollutkaan – ei edes Landau-tyyppisen puolivinyylikaton alla. Kun auto oli kotipihassa Pohjanmaalla, mies kuitenkin totesi sen olevan liian hyvä purettavaksi. ”Olivat minua aina jenkit kiinnostaneet, ja ensimmäinen oma oli 23-vuotiaana hankkimani ´91 Firebird. Sitten on ollut Corvettea ja käyttö-Neonia”, Marko kertaa taustaansa amerikanvehkeiden parissa. Entinen diesel. Tuossa kiteytyykin karulla tavalla se tosiasia, että usein harvinaisuus tarkoittaa sitä, että malli ei kiinnostanut uutenakaan ketään tai sitten se oli yksinkertaisesti suurelle asiakaskunnalle liian kallis. Cutlassista tuli kuitenkin Markon ensimmäinen varsinainen projektiauto. Jenkeissähän näissä on tapana käyttää 13-tuumaisia, joiden myötä ei myöskään pyöränkoteloissa tee tiukkaa vaikka liikerata olisi mikä. Joka tapauksessa viime vuosikymmenen vaihteessa oltiin tultu siihen tilanteeseen, että Marko Valkosalon tuttava hankki tämän jutun kohteeksi päätyneen siistikorisen tummanruskean coupen purkaakseen siitä 40-lukuiseen Olds-projektiinsa kaipaamansa osat. Toinen asia sitten on se, etteivät myöhemmät DX-versiot olleet yhtä kehnoja kuin ne ensimmäiset, mutta eipä niistäkään juuri lauluja ole tehty. Ansiotta sikäli, että moottorit olivat ihan yhtä kehnoja muidenkin samanikäisten GMtuotteiden keulalla, mutta syystä tai toisesta noita voimanlähteitä tuli tänne suhteellisen – tai suhteettoman – paljon juuri Oldsien nokalla. Jos olisi ihan oikein tehnyt, niin olisi pitänyt nostaa kori rungolta, jotta olisi saanut senkin kunnostettua ja maalattua.” 14-tuumaisista vanteista huolimatta Cutlass tippuu ala-asennossa hyvin lähelle maata. Suunnitelmat jalostuivat loppukesän 2009 mittaan niin pitkälle, että talven tullen oli aika kuskata Cutlass maalaamolle. 36 Amerikan Rauta 5/2013. Pitkän aikaa kyllä mietin, kannattaako minun vaihtaa toimivaa avoautoa tuollaiseen aihioon”, Marko muistelee
Sen verran autoa voisi vielä siistiä, että mielessä on ollut puskureiden oikominen ja kromauttaminen uudelleen. Alustaremontin yhteydessä uusittiin myös pallonivelet ja puslat. Valmistuttuaan Cutlass on ollut vähäisessä kesäkäytössä, kun ei Marko sitä ole ihan arkiajoissaan raaskinut käyttää. Hämähäkinseittikuvioinen billet-ratti on Colorado Customsin mallistosta. Sieltä tulivat myös NOS-kynnyslistat ja lukot. Ei auttanut kuin pistää vanteet kiertoon ja tilata uudet standardioffsetilla. Cutlass meni työpaikkani kyydillä muiden autojen mukana Helsinkiin, enkä itse missään vaiheessa edes käynyt paikan päällä, mutta kaikki sujui hienosti. Vihreän flakepinnan sai myös ilmajousituksen painesäiliö. ”Katsastus meni ongelmitta, kun esitti mukana tulleet paperit osien oikeellisuudesta tähän autoon. Viimeisen silauksen ulkoasulle toivat Tapio ”Pineman” Mäntysen taiteilemat kullanväriset pinstripet ja kylkien lyöntimetalliraidat. Hän kun osti osiksi toisen, huonomman vastaavan, josta purin myös listoja ja muita pisteosia.” Kaivattuihin osiin lukeutui myös uusi etupuskuri, alkuperäinen kun oli ruostunut puhki pitkältä matkaa. Asennus on todella laadukas, eikä vuoda lainkaan. Esmeralda Verde ”Maalauksen aikana tilasin uuden lattiamaton ja verhoilutin penkit uudelleen Ylimäen Harrilla. Talviseisonnan jälkeenkin 5 gallonan säiliössä on vielä ilmaa”, Marko kehaisee ja jatkaa: ”Ajomukavuuskaan ei kärsinyt, kuten moni puhuu ilmajousitettujen autojen pintakovuudesta verrattuna kierrejousiin.” Kun kerran autoon tuli ilmajousituksen myötä uutta elektroniikkaa, vaihdettiin laturi uuteen 100-ampeeriseen, ja asennettiin keulalle toinenkin akku, vanhassa dieselissä kun sille oli paikka valmiina. Tomi asensi autoon G-bodyyn tarkoitetun Air Riden valmissatsin iskareineen päivineen. Matalia vehkeitä saisi päinvastoin tulla lisääkin perheeseen. Markolla oli Cutlassia varten jo hankittuna 14-tuumaiset käännetyn offsetin pinnavanteet, mutta kun auto laskettiin ilmajousineen tonttiin, eivät ne mahtuneetkaan uppoamaan kaariin. Yksi kesä meni etsiessä uusia maskeja. ”Auton vihreää smaragdia tarkoittavan Esmeralda Verde -nimen keksin katsellessani uutuuttaan auringossa sädehtinyttä maalipintaa”, Marko selittää. Amerikan Rauta 5/2013 37. ”Tulevaisuuden haaveena olisi 60–70-luvun avolava, matalana tietenkin!” Olen aina tykännyt tästä korimallista, varsinkin lowridertyyliin rakennettuna”, Marko selittää. Sen kupeesta löytyvät magneettiventtiilit sekä Viairin kompressori. Tilasin uudet A- ja C-pilarien muovit ynnä muuta sisustan osaa Gbodypartsilta. ”Joka viikko sillä ajetaan, mutta ei sillä muutamaa tonnia enempää ole tullut toistaiseksi ajettua. Ja toisaalta uuden pikkulohkon hankintakin välillä kutkuttaa, vaikkei tuossa nykyisessäkään mitään vikaa ole.” Matalalla lipuvan Oldsin kyyti maittaa automyyjän hommia leipätyökseen tekevälle Markolle sikäli hyvin, ettei hänellä ole aikomustakaan laittaa sitä myyntiin. Runkoa pitikin hitsailla muutamasta kohdin, ja ylätukivarret olivat niin mädät, että ne menivät vaihtoon. Suurimman työn alustan parissa teki Lowtoysin Tomi Olli, jonka tehtäväksi Marko antoi ilmajousituksen asentamisen. Lopulta sain ehjät ostettua samalta kaverilta, jolta ostin autonkin. Penkit on verhoiltu uudelleen alkuperäistyylisin värein. Ilmalinjoista tehtiin tavallista isommat ja kompuraksi tuli Viairin 380C. Ohjaus hoituu Airliftin automaattisella painetunnisteisella tasonsäädöllä.” Ilma-alustan rakentamisen yhteydessä tuplaputkisto jouduttiin muotoilemaan uudelleen, jotta auton sai pudotettua makaamaan pohjaanlyöntikumien varaan. ”Ensin meinasin itse tilata Jenkeistä ilmajousia, mutta sitten päädyin kuitenkin käyttämään Lowtoysin palveluita. Uudet Showtime Hydraulicsin vanteet toimitti Lowtoys. Kaikki kumitiivisteet uusin samalla
Moottori: 307 CID V8. Vanteet: 14x7” 100 spoke -pinnavanteet, STD offset. Teho: 140 hv. Sisusta: Uudelleen verhoiltu, Colorado Customsin billet-ratti. Voimansiirto: 3-vaihteinen automaatti, alkuperäinen 10-bolt perä. -nimi tuli sen kimaltavanvihreäs F aktat Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´79 • Omistaja: Marko Valkosalo, 37 • Paikka: Lapua. Kiitos: Automaalaus Pasi Seppänen, Tapio ”Pineman” Mäntynen, Harri Ylimäki, Lowtoys/ Tomi Olli.. Renkaat: Hankook 185/75 R14 ohuella valkosivulla. ava Esmeralda Verde Auton vihreää smaragdia tarkoitt tä flake-pinnasta. Korimuutokset: Brougham-mallin vinyylikatto ja helmalistat poistettu, maalattu Mazda 2:n vihreällä ja Old School flakella, Tapio ”Pineman” Mäntysen tekemät pinstripet ja lehtikultaukset. Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´79 Komeat lehtikultaukset ja pinstripet on taiteillut Tapio ”Pineman” Mäntynen. Alusta: Air Ride -ilmajousitus, Firestone 2500 -makkarapalkeet edessä, Firestone 9000 -rullapalkeet takana, Ridetechin iskarit joka nurkassa, 10 mm linjat, 5 gallonan painesäiliö, Viair 38 Amerikan Rauta 5/2013 380C -kompressori, Airliftin automaattinen EasyStreet-tasonsäätö
Alvin 8600€ GMC Savana -97 aj. 273000km, Matkailuauto. www.jarimaki.fi 5900€ Dodge Polara -72 318+automaatti 1950€ Chrysler Grand Voyager -97 aj. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 ackfältin autohuolto • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 & autopurkaamo Stirwell Oy Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. www.jamant.fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Jenkki autoja www.backfa lt.fi S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat 68410 ALAVETELI • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. Museorekisterissä. 5900€ Dodge Charger Super Sport Special -74 Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Ford Econoline -03 Moottori 7,3 TD, Power Stroke, manuaalilaatikko. LISÄÄ AUTOJA: Työmiehentie 24, 18200 Heinola • puh (03) 715 2581, 0400 494 659 • Avoinna ma-pe 9:00-17:30 • teijo.lavio@usaosa.fi • www.usaosa.fi. Ollut lähes ajamattomana tähän päivään saakka. (06) 364 1406 www.west?x.. Museorekisterissä. • Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. 290000km, ABS, Lokilämmitin, Vakionopeuden säädin, automaatti ym. 15800€ 12750€ Dodge Polara Avo -67 383+autom 6.6L , Alusta on hiekkapuhallettu. 3950€ Volkswagen Baja Beetle -70 Kilpa-auto, 280HP. Ajokunnossa. myös osina. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! Myymälä avoinna ark. Automaattivaihteisto ja tehoakin 250hv. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi AUTOVERHOILUT USA-autojen osat & varusteet Huoltokorjaamo Muutostyöt Webasto- ja Defa -asennukset Nopeudenrajoittimet Ilmastoinnin huollot Renkaat, vanteet KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! • Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. Uusi maalaus. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. lohkot, kampiakselit, kannet ym. | west?x@netikka.. Myydään asiakkaan lukuun. HIENO! Myydään asiakkaan lukuun. CHEVY 6.5 MOOTTORIT! Kunnostetut ja käytetyt. Korinvaihto. 8-17, la 9-14 Korsnäs Bil- och Båtinredning puh. Hinta sis. 14800€ 400 Magnum + 727. Huom! Myyd. Myös osina esim. 6-kone, nappiautomaatti. USA-OSA OY Plymouth Valiant -64 Signet 200,Auto käyttöentisöity. (06) 422 9888 Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. 12800€ Chrysler Newport -64 Auto on museorekisterissä. • Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita
m m e r n o k t o R 40 Amerikan Rauta 5/2013
Remmiahdettu lättäpää. Ari Korven remmiahdetulla lättäpäällä varustetussa kenkälaatikossa on miehen itsensä mielestä yksi paha vika – sillä on niin mukava ajaa, että prätkällä kurvailu jää turhan vähiin. Moottoripyöriä olen oikeastaan rakennellut enemmän, tuo ´52 Triumphin Speed Twin mulla on ollut vuodesta 1994, kun muutin kotipaikkakunnaltani Kemistä Turkuun. s i tt ä mil Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Custom Club Coupe ´49. Kelpasihan se, joten miehestä tuli Club Coupen omistaja. Olenkin ajatellut verhoiluttaa penkit uudelleen vähän hengittävämmällä materiaalilla.” Autossa jo hankittaessa alla olleet 14-tuumaiset pinnavanteet mies miettii myös vaihtavansa peltivanteisiin valkosivuin, tai vähintäänkin hankkivansa nykyisille vanteille valkokylkiset kumit. ”Auto on ollut hyväpeltinen, hitsattavaa korissa on ollut vain takakontissa ja helmoissa. Kysyin vain, missä kunnossa pohja on. Alle katsomatta. Mielenkiintoisinta koriltaan käytännössä alkuperäiskunnossa olevassa Club Coupessa on kuitenkin tekniikka. Selän takana on pidettävä pyyhettä, jottei paita ole koko ajan litimärkä. ”Vuodesta 1990 vuoteen 1995 minulla oli ’74 Chevelle, joka oli entinen ruumisauto. ”En ymmärrä, miten joku pystyy istumaan helteessä tuollaisilla keinonahkapenkeillä. Oikeastaan hainkin 30-luvun lopun laitteita Jenkeistä, kun sitten tämä tuli vastaan. Toinen Amerikasta katselemistani vaihtoehdoista oli ’70 tai ’71 isolohko-Chevelle.” Kun netissä tuli eteen Viialassa kaupan ollut siistin näköinen ´49, Rotko otti saman tien myyjään yhteyttä, josko Powerwagon kelpaisi vaihdossa. Ei homma silti ihan niin kivuttomasti lopulta mennyt, Rotko nimittäin onnistui sulattamaan Dodgen laatikon juuri ennen kaupan tekoa, joten siihen oli tehtävä kallis remontti. Se kommentti riitti minulle, eikä autoa tarvinnut takaisin viedä.” Alkuaan vaaleansininen auto tuli maahan Arizonasta romiskuntoisena viitisen vuotta takaperin, ja sen Rotkolle myynyt edellinen omistaja kävi sen kokonaan läpi. Sitten on ollut Blazeria ja Dodgen Caravania. ”Mulla oli peltivikainen Dodge Powerwagon ’71, jonka tilalle piti saada joku sellainen, jossa olisi mahdollisimman vähän tekemistä. Myyjä totesi, että jos on jotain vikaa, tuo takaisin. ”Alkuperäisestä lättäpäästä on Amerikan Rauta 5/2013 41. ” Kun näin miten siististi Ford oli yleisesti rakennettu, en edes katsonut auton alle. Jarrut oli myös kokonaan uusittu, joten tyydyin herkistelemään ja tarkistelemaan ne.” Läpikäynnin yhteydessä puskurit ja kaikki lasit takaikkunaa lukuun ottamatta oli uusittu ja kori oli saanut pintaansa 2000-lukuisen Hiacen metallinvihreän sävyn. ”E n minä mikään Fordmies ollut, vanhakoppainen Escort oli oikeastaan ainoa Ford, joka minulla oli ennen tätä ollut”, tuttavien kesken Rotkona tunnettu Ari Korpi tunnustaa. Sisusta oli niin ikään uusittu kojelaudan kromiosia myöten, joskaan Rotko ei ole Amerikasta tilattuihin valmisverhoiluihin kovin tyytyväinen. Arkipyöränä minulla on tuoreempi Harrikan Night Rod Special”, mies jatkaa. Viime syksynä oltiin kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että Rotko totesi viisaimmaksi hankkia itselleen harrasteautoksi mahdollisimman valmiiksi rakennetun laitteen. Ensi töikseni maalasinkin helmojen taustat mustaksi, jotta ne pysyisivät hyvänä jatkossakin
Lättiksen jatkona oleva 5-lovinen T5-manuaali tuo kierrokset järkevälle tasolle moottoritienopeuksillakin ja tekee vaihtamisesta paljon alkuperäistä miellyttävämpää.. T5:t lättiksen perässä alkavatkin olla niin suosittuja, että käytettyjen askien hinnat ovat nousseet melkoisen korkealle. ”Vitosella auto ei pidä mitään älytöntä meteliä moottoritienopeuksillakaan, ja vaikkei se nyt mikään raketti ole, on sillä hauskaa hämmästyttää Bemarikuskeja, kun matkanopeutena 42 Amerikan Rauta 5/2013 4-71 blower on harvinaisempi näky lättäpään päälle asennettuna. Nuo muutokset huomasikin selvästi auton kulussa.” Lättäpään jatkoksi on pultattu reilusti tuoreempi Borg Warnerin T5-manuaali, joka 5-vaihteisena tekee matka-ajosta ihan toisenlaista kuin alkuperäisen 3-pykäläisen kera. Ford Custom Club Coupe ´49 hyödynnetty vain lohko, kaikki sisuskalut on uusittu. Siinä on Offenhauserin uudet kisakannet ja 4-71 blower, imusarja on edellisen omistajan omaa tekoa. Niin ovat myös peltisarjat, jotka on tehty todella hienosti”, Rotko kehaisee ja jatkaa: ”Putket vaihdoin 2,5-tuumaisiksi yhden vaimentimen kera, ja ilmanputsarin vaihdoin isompaan, koska se oli suhteettoman pieni
”Ensitöikseni vaihdoin joka nurkkaan uudet iskarit, vanhat kun olivat aivan loppu, vaikkei niillä ikää hirveästi ollut. Eteen tulivat A-Asconan Monroen kaksitoimiset kaasuiskarit, taakse Volvo 240:n kaasut. välisäiliötä vaan ainoastaan 20 litran 300 barin komposiittinen typpipullo. Kyselin ensin tarjouksia kompuroista ja säiliöistä, kunnes tajusin, ettei sellaisia välttämättä tarvita. Ilmajousiasennukseen liittyykin auton toinen erityisen mielenkiintoinen juttu – siinä ei ole kompressoria tai minkäänlaista Takajousitukseen liittyy yksi auton mielenkiintoisimmista jutuista – ilmakompuran ja säiliön sijaan kontista löytyy vain 20 litran typpipullo. Rotkolla on suunnitelmissa kuitenkin korvata ne valkosivukumeilla, ja ehkä vaihtaa samalla pinnavanteetkin kapseleilla varustettuihin peltikiekkoihin. Koska Ford oli jo ostettaessa pitkälti valmis paketti, on Rotko saattanut keskittyä sen käytännön ajettavuuden paranteluun. Liian mukava ajaa. Typen etuna ilmaan nähden on sekin, että kumiosien kuten palkeiden käyttöikä pitenee merkittävästi hapen ja kosteuden puuttuessa järjestelmästä.” Ihmetellessä sitä, kuinka kauan typpipullo sitten riittää, Rotko kertoo koko kesänä pullosta kuluneen vasta viiden prosentin verran. Toimiva hakuvalo löytyi ihan lähistöltä tallinaapuri Tompalta, lippa sen sijaan tilattiin ison veden takaa. Yritin ratkaista iskareilla perän pompottamista nopeammissa lähdöissä, mutta se loppui vasta, kun taka-akselille asennettiin traction barit.” Peräpäähän Rotko rakensi myös korkeudensäädön poistamalla takajousista norrat yhtä lukuun ottamatta, ja varsinaisen jousen tehtävää hoitamaan lehden ja rungon väliin asennettiin Dunlopin 3x6-tuumaiset makkarapalkeet. Mustakylkiset renkaat tuovat shoeboxiin muskelitouchia. Pullon perässä on normaali hitsauspaineensäädin, ja hytistä käsin korkeutta saa säädettyä ruuvilla. Alkuperäiset peilit on korvattu oven yläkulmiin asennetuilla ”peep mirroreilla”. ”Koska työskentelen kaasumyyjänä, laitoin huvin vuoksi pulloksi hienoimman mahdollisen digitaalisella näytöllä varustetun, mutta normaali pullokin tarkoitukseen sopisi ihan hyvin. voi ihan hyvin pitää sataakuuttakymppiä.” Typpijousitus. Välissä on tietysti normaalit magneettiventtiilit, mutta mitään ylimääräisiä ja kalliita sähköosia ilmajousituksessa ei ole. P ääasiassa Rotko onkin kuluneena kesänä keskittynyt nautiskelemaan Coupellaan ajamisesta ihan niin kuin oli tarkoiAmerikan Rauta 5/2013 43
Vanteet: 14” pinnavanteet. Jarrut: Vakiojarrut, tehostin. Kiitos: Edelliselle omistajalle hyvästä työstä ja loistavasta aihiosta omannäköiseksi rakentamiselle, Kipparille palkeiden asennuksen kanssa ja AGAlle kaasuratkaisusta. Miehen musiikkiharrastuksesta ohikulkijoille viestii kipsin läpi isketty rumpukapula… Sisustan vihreä verhoilu on siisti, mutta niin hiostava, että Rotko suunnittelee tekevänsä sen uusiksi. Voimaa olisi toisaalta mukavaa saada lisää, mutta jännittää pilata toimivaa pakettia. ”Sehän tässä onkin harmittanut, että tällä on niin mukavaa ajaa, ettei tule ajettua prätkillä. Mikäli kaasu palkeiden nostajana kiinnostaa, autan mielelläni: ari.korpi@fi.aga.com. Ford Custom Club Coupe ´49 tuskin, vaikka pieniä parannuksiakin mies on ehtinyt autolle tehdä. Toimivan hakuvalon löysi tallinaapuriltani Tompalta.” Ajomukavuutta lisää merkittävästi koleina kesäöinä ja -aamuina myös auton lisävarusteinen alkuperäislämmityslaite, jonka edellinen omistaja oli hankkinut valmiiksi kunnostettuna. Ilmajousituksen kompuran ja painesäiliön korvaa konttiin asennettu näytöllä varustettu typpipullo. Voimansiirto: 5-vaihteinen Borg Warner T5-manuaali, vakioperä, 10,5” järeämpi kytkin. ”Hattuhyllyllä oleva kipsi on muistona MP-messujen jatkobileistä, joissa katkaisin kaatuessani jalkani parista kohtaa”, Rotko kertoo jälkikäteen tapahtuneelle naureksien. Sisusta: Uudet tummanvihreät keinonahkaverhoilut. Takaikkunalla oleva kipsin läpi on isketty rumpukapula, joka muistuttaa Rotkon musiikkiharrastuksesta. Harkitsin Fultonin lippaa, mutta se oli järkyttävän kokoinen, joten päädyin lopulta tähän. Nyt auto menee hienosti ja vie matka-ajossa vain kympin luokkaa”, Rotko kehuu. CD-soitin on kätkössä kojelaudan alla ja kolme kaiutinta on myös piilotettu katseilta. Alusta: Edessä ly- 44 Amerikan Rauta 5/2013 hyemmät kierrejouset, Monroen kaasuiskarit, takana ylimääräiset norrat poistettu, Dunlopin makkarapalkeet, kaasuiskarit, 20 litran 300 barin näytöllinen typpipullo. ”Aurinkolipan tilasin Jenkeistä. Renkaat: 205/75 R14. F aktat Ford Custom Club Coupe ´49 • Omistaja: Ari Korpi, 43 • Paikka: Riihimäki. Rumpuja Rock’n’Roll Mojo -nimisessä bändissä soittavan Rotkon piti tietysti asentaa autoon myös jonkinlaiset rokkikoneet. Moottori: 239 CID Flathead V8, Edelbrockin 4-kurkkuinen kaasari, custom-imusarja, Offenhauserin kannet, 4-71 -remmiahdin, custompeltisarjat, 2,5” tuplaputkisto
Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. kaasuttimet. 045 202 1536 myynti@jenkkiosat.com Meiltä myös Gulf voiteluaineet. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI UUSI VERKKOKAUPPA www.jenkkiosat.com Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Örninkatu 8, 24100 Salo Ma–pe 9.00–17.00, La–su suljettu p. HINNAT ALK. 050-5595061 • t.kettunen@kolumbus.fi ALKUPERÄIS- JA TARVIKEOSAT AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN MM. OSAT PUHTAAKSI.. irto-osat ja vanteet. Esim. Esim. HINNAT ALK
Tummanpuhuvaa raivoa 46 Amerikan Rauta 5/2013
Edellinen omistaja oli hankkinut auton Amerikasta huutokaupasta paria vuotta aiemmin. J uha Kainulainen ei osaa sanoa, mikä hänet alkujaan ajoi amerikkalaisten autojen pariin, mutta epäilee syyn löytyvän niiden upeasta muotoilusta, lähtemättömän muistijäljen jättäneestä äänimaailmasta sekä ylipäätään jenkkien ympärille rakentuvasta elämäntyylistä. Moottori koki eräänlaisen elimensiirtooperaation, kun Juha vaihtoi sen tahdistimena toimineet Amerikan Rauta 5/2013 47. Ainoastaan peräkontti vaati hitsipillin kultaista kosketusta. ”Kyllä nauratti ja kuvotti samaan aikaan. Neljännen sukupolven full-size Mopar on vaikuttava koko perheen käyttöharrasteauto. Ennen juttumme pääosan esittäjää Juhalla oli lähinnä hyötyajoneuvoiksi ainakin alkuperäiseltä tarkoitukseltaan laskettavia amerikkalaisvalmisteita; raksa-autona palvellut Dodge Dakota, GMC Sierra ja nelivetoinen Chevrolet Blazer. Tekniikan luovuttajaksi Juha löysi edullisen 318-kuutiotuumaisella koneella varustetun Dodge Ramin, josta siirtyi Furyyn myös kolmipykäläinen automaattivaihteisto. F uryn Juha osti tuttavaltaan kolaroituna vuonna 2008. Tekniikka tosin oli irrallaan ja siihen Juhan rahkeet eivät sillä hetkellä riittäneet. Nelipyöräiset ovat vieneet miehen siinä määrin totaalisesti, että hän ansaitsee elantonsakin autojen korikorjaajana. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Tuukka Erkkilä Joensuulaisen Juha Kainulaisen Fury on tehty kovaan ajoon, jota tahdittaa Dodge Ramista adoptoitu tekniikka. Terveiset kampukselta. Pienen tarkastelun jälkeen Juha kuitenkin totesi korin olevan kova ja peltienkin pääpiirteissään verrattain suorat. Auto oli siis ostohetkellä kolaroitu, minkä lisäksi sen sisusta oli monilta osin rikkinäinen. Näin ollen hän päätti tyytyä rullaavaan aihioon. Meni lattiaverhoilut uusiksi.” Projektin aloittaminen venähti rahan ja ajan tilapäisen vajeen vuoksi syksylle 2011. Oston alkuperäinen syy on jäänyt Juhalle pimentoon, mutta hänelle siirtyessään auto oli täsmälleen samassa kunnossa kuin Suomeen tuotaessa. ”Fury oli ilmeisesti ollut Jenkkilässä jonkun college-pojan ajossa, kun kojelaudalla lepäili edelleen kampuksen pysäköintilupa ja lattiamaton välistä löytyi käytetty kortonki”, Juha virnuilee. Ei siis mitenkään toivoton projekti, tuumasi koritöitä ammatikseen tekevä Juha
Hidasteiden ylittäminen tarjoaa myös välillä melkoisia haasteita”, Juha kertoo. Alkuperäinen metallinhohtoinen hopeanharmaa sävy vaihtui tummemman harmaaseen väriin. ”Ja silloin kun ei itse olla ehditty autolla ajamaan, niin sisko on ottanut sen mielellään ulkoilutettavakseen. ”Kyseinen moottori oli alun perin tarkoitettu vain väliaikaisratkaisuksi, mutta aika näyttää tuleeko se vielä joskus päivitettyä isompaan. Tehoista ei ole sen enempää tietoa kuin että enemmänkin saisi olla, mutta nyt mennään näillä mitä on annettu, eikä tällä alustalla rehellisesti sanottuna enempää tarvitse.” Alusta on siis vakio ja siinä mielessä erinomainen, että vääntösauvoista saa pyöräyttää keulan juuri sopivaan korkeuteen – eli mahdollisimman alas. Penkkien osittaisessa kunnostuksessa Juha käytti paikallisen verhoilijan apua. Maata nuolevaa stancea Juha täydensi Trade Partsin valikoimasta löytyneillä REV Wheelsin vanteilla, jotka ovat American Racingin lisenssitavaraa. Alkuperäishenkistä ulkoasua ryhdistävät 17-tuumaiset REV Wheelsin Classic 100 -vanteet. Uudet lattiaverhoilut hän tilasi kokonaisuudessaan Jenkeistä, minkä lisäksi myös kattoverhous tikkailtiin täysin uusiksi. 48 Amerikan Rauta 5/2013. Ram luovutti Plymouthiin myös 3-vaihteisen automaattivaihteiston. Plymouth Fury III ’68 ruiskulaitteet pois ja ruuvasi tilalle perinteisen kaasuttimen. Furyn voimanlähteeksi adoptoitiin Dodge Ramin 318 cid V8, jonka ruiskulaitteet korvattiin kaasarilla. Uuden värin auto sai pintaansa keväällä 2012 Joen Korimestarit Oy:ssä, jossa Juha toimii toisena osakkaana. Juha kiikutti Furyn leimalle kesäkuussa 2012 ja heti heinäkuussa seurasi koeajolenkki Power Big Meetiin Ruotsin Västeråsiin. Niin pohjatyöaineissa kuin väreissä ja lakoissakin Juha luotti hyväksi kokemiinsa Standox-tuotteisiin. Kahdessa kesässä Furyn mittariin on kertynyt reilusti maileja, sillä välillä se on ollut Juhan perheen ainoa kulkupeli. ”Tasaisella tiellä autoa voi kehua jopa miellyttäväksi ajettavaksi, mutta raidevälin leveydestä johtuen uraisella asfaltilla ajaminen on melkoisen työlästä. Ajamista vartenhan nämä on tehty eikä tallissa piiloteltaviksi.” ”Mukavin kokemus Furylla on toistaiseksi ollut reissu Ruotsiin heti valmistumisen jälkeen. S isustaltaan Juha on pitänyt Furyn alkuperäistä vastaavana. Koon suhteen hän tyytyi maltilliseen 17x8-tuumakokoon kautta linjan. Oviverhoukset ja kojelauta olivat sen verran hyväkuntoiset, ettei niille tarvinnut tehdä muuta kuin huolelliset puhdistukset ja suojakäsittelyt. Kolarivaurioiden korjauksen Juha suoritti kotitallissaan samalla rysäyksellä tekniikan sovittamisen yhteydessä. Samana kesänä autolla pyörähdettiin myös Pieksämäen Big Wheelsissä. Kieltämättä jännitti, että mistä asti sen joutuu hinaamaan tai minne asti sillä ylipäätään Kojelaudan päällä lepäili kampuksen pysäköintilupa ja lattiamaton välistä löytyi käytetty kortonki. Ajamista varten tehty
Alusta: Vakio. Kojelauta on täysin alkuperäisessä asussaan. Jarrut: Vakiot. Nähtäväksi jää, kumpi pääsee työn alle ensimmäisenä. F aktat Plymouth Fury III ’68 Omistaja: Juha Kainulainen, 32 Paikka: Joensuu. Kiitos: Vaimolle ja lapsille siitä, että jaksavat, kun ”iskä on aina tallissa” ja Joen Korimestarit Oy:lle maalausprojektista. Rengaskoko: 235/45R17. Alkuperäiseen sisustaan on uusittu lattiamatot ja kattoverhoilu. Penkit on kunnostettu osittain ammattiverhoilijaa apuna käyttäen. Tämänkään jälkeen Juha tuskin pääsee kärsimään vapaa-ajan ongelmista, sillä uutta tulemistaan odottavat sekä ´65 SS Impala että ´79 Silverado. Moottori: Dodge Ramin 318 cid V8, ruisku vaihdettu kaasariksi. Sisusta: Alkuperäisen kaltainen, uudet lattia- ja kattoverhoilut. pääsee, mutta ainoastaan yhden kerran jouduimme työntämään, kun se kiehautti bensat tullikopilla paluumatkalla Ruotsin satamassa.” Niin, Juhan sisko on mieltynyt Furyyn siinä määrin, että mies on luvannut luovuttaa sen hänelle. Vanteet: REV Wheels Classic 100. Voimansiirto: 3-vaihteinen automaatti. Korimuutokset: Vakio, kolari- ja ruostevauriot korjattu ja maalattu uudelleen tummanharmaaksi. Amerikan Rauta 5/2013 49
Poja sta p o para lvi nee 50
Manun ainoat kriteerit autolleen olivat, että sen tuli olla väriltään vaaleansininen ja siinä tuli olla paljon tarroja. Lähimpänä isän sydäntä ovat vanhat S-mallit, joita talliin on kertynyt jo muutamia. Cragarin peltivanteet täydentävät kokonaisuutta mainiosti. Amerikan Rauta 5/2013 51. Ihan oikea auto. Manu ei ole tyytynyt vain seuraamaan vierestä isänsä autonrakenteluja, vaan on halunnut osallistua ja liata samoissa hommissa myös omat pienet näppinsä. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Otsikko kuulostaa pahimmanlaatuiselta kliseeltä, mutta osuu Vanhasten perheessä harvinaisen hyvin kohdalleen. Lisäksi ajettavana on ollut mopoja ja mönkkäreitä. M anu on seurannut pienestä pitäen vierestä isänsä autoharrastusta, joka nykypäivinä keskittyy enimmäkseen Mersuihin. Mesen rinnalla Manu on autoillut vastaavalla tekniikalla varustetulla hot rodilla ja tuorein hankinta on niin ikään Jaakkolan tallilta ohikulkumatkalla mukaan tarttunut Lokari-Corvette. Kulutettuaan aikansa Disneyn Autot-elokuvaa DVD-soittimessa, Seuraavaksi teet iskä mulle tollasen auton, etkä aina vaan ittelles”, Manu totesi päättäväiseen sävyyn. Manun tallissa on nähty muun muassa 560SL Lokari-Mersu, joka isän piti aktiivisena merkkiharrastajana ostaa Virroilta Jaakkolan Hannun tallilta miltei puoliväkisin. Iän hiukan kartuttua polkuautoja seurasivat Lokari-autot. Mika yhdisti Autot-elokuvaa fanittavan Manun toiveet Nascar-tyylisen pickupin muodossa. Isä-Mikan jalanjälkiä tiukasti seuraava Manu-poika näet ehdotti jo 8-vuotiaana isälleen ensimmäisen oman jenkin hankkimista, ja isähän suostui. Mika ja Manu – isä ja poika, jotka ovat molemmat hurahtaneet harrasteautoiluun nuorella iällä. Toki isä on hiukan johdatellut poikaansa hyvän harrastuksen pariin – hankkihan hän ensimmäisen polkuauton Manulle jo pian pojan kotiuduttua synnytyslaitokselta. Nuorella iällä isä oli kovasti jenkkien perään ja hankki itsekin ensimmäisen autonsa varsin varhain, 16-vuotiaana ostettu ’55 Plymouth Belvedere on Mikalla edelleen Mersujen rinnalla. Isän erikoisten autojen keskellä varttuminen johti lopulta siihen, että Manukin vaati saada itselleen täysikokoisen harrastepelin
k s u ja n e n i ä yhten. Seuraavina viikkoina Manu vietti ahkerasti iltoja tallissa isänsä kaverina seuraten tarkkaavaisena vierestä ja osallistuen niihin työvaiheisiin, joihin pystyi. Jokainen tarra valmistettiin varta vasten ja niiden paikat suunniteltiin huolella. Haalistunut metallinhohtopunainen väri oli luotaantyöntävä, mutta pellit sen alla olivat säilyneet yllättävän ruosteettomina. Chevrolet Silverado Sportside ’88 Manu päätti ottaa asian esille. Kilpurifiilistä. Moni isä ei olisi lotkauttanut moiselle korvaansakaan, mutta Mika näki asian toisen puolen. Tässä apuun tuli hänen tuttavansa Olli Korpela, joka myös Teippi-Ollina tunnetaan. Viininpunainen sisusta sen sijaan oli kuin pommin jäljiltä. Hänen ehdottomien toiveiden listansa kun koostui ainoastaan vaaleansinisestä väristä ja suuresta määrästä tarroja. K un Mika ja Manu saivat auton kotiinsa Alavudelle, he purkivat yksissä tuumin lavan pois paikaltaan rungon hiekkapuhallusta ja maalausta varten. Aikansa tuumittuaan Mika päätti tehdä Nascar-henkisen laitteen autenttisen oloisine kisateippauksineen ja leveine peltivanteineen. Sähköt olivat hukassa ja bensatankki nostettu lavalle. ”Seuraavaksi teet iskä mulle tollasen auton, etkä aina vaan ittelles”, Manu totesi päättäväiseen sävyyn. Peltityöt sujuvat Mikalta itseltään, ja korroosion koulimat paikat saivat väistyä terveen pellin tieltä. Ehkäpä jälkikasvun voisi tosiaan saatella varhaisella iällä jo ihan oikeiden autojen ropaamisen maailmaan. Manun vaatimukset eivät sinällään olleet ylivoimaisia toteuttaa. Kun hommat alkoivat uuvuttaa, Manu kiipesi autonsa lavalle ja otti siellä pienet tirsat. Kun ruostepeikko oli karkotettu, oli auto valmis maalaukseen ja sen vaatimiin pohjatöihin. Sopivan aihion, ’88 Chevrolet Silveradon, Mika bongasi Nettiautosta. Sanomattakin oli selvää, että jonkinlainen yhteys autolla piti olla Manun suurimpaan idoliin, Salama McQueeniin. Manulle mieleinen. Rujosta yleiskunnostaan 52 Amerikan Rauta 5/2013 Räjähtänyttä sisustaa ehostettiin verhoilemalla penkki uudelleen aidolla nahalla. Mika ei halunnut lätkiä uutena kiiltelevän maalipinnan päälle satunnaisia tarroja, vaan kokonaisuudesta piti saada yhtenäinen ja uskottavan näköinen. Ollilla on oma mainosteippauksiin keskittynyt yritys ja hän otti ilomielin vastaan Autot-elokuvan kilpureita mukailevan Nascarteippauksen suunnittelun ja toteutuksen. Korissa oli ruosteen alkua normipaikoissa, eli hytin takanurkissa ja pyörien aukoissa. Mikan kittaillessa ja hioessa pohjia kuntoon, Manu pääsi valitsemaan sopivaa vaaleansinisen sävyä. Tällä kertaa maalarille kuskaamiseen ei tarvittu traileria, sillä Mikalta löytyy harrastekäyttöön rakennettu maalauskammio omalta tontiltaan. levän Uutena kiilte lle ei ä ä p n a n n i p i l maa rroja, a t a i s i a n n u t sa haluttu lätkiä iti saada p a t s e d u u s i a vaan kokon ottava. M ika totesi Chevyn tekniikan, 350-kuutiotuumaisen veekasin ja TH700-automaatin, olevan hyvässä käyttökunnossa, joten niihin ei koskettu perushuoltoja lukuunottamatta. Kyseessä oli Helsingissä kadunvarteen seisomaan unohdettu auto, jonka käyntikunnosta ei ollut tietoakaan
Vanteiksi hän hankki mustat halkaisijaltaan 15-tuumaiset Cragarin peltivanteet 10 tuumaa leveinä. Amerikan Rauta 5/2013 53. Penkit, samoin kuin ovipahvitkin, saivat ylleen mustalla ja sinisellä nahalla toteutetun verhoilun, jonka viimeistelevät siniset terenauhat. Alusta: droppispindlet, madallusjouset, madallus 6” ja 4”. Renkaat: Stinger Radial GTS, koko 295/50 joka nurkassa. Voimansiirto: TH700R4-automaatti. Kyseiseen reissuun liittyy myös Manun toistaiseksi ikimuistoisin kokemus autonsa kanssa: ”Hienointa oli se, kun pääsin hakemaan pokaalin Jone Nikulalta!” F aktat Chevrolet Silverado Sportside ’88 • Omistaja: Manu Vanhanen, 8 • Paikka: Alavus. Räjähtänyttä alkuperäissisustaa paikkailtiin vanhalla sohvapenkillä, johon Mika yhdisti 124-Mersun niskatuet. Alustaa Mika pudotti 6”/4” droppiolka-akselein ja matalammin jousin. Kun alkuperäinen ohjauspyörä korvattiin keltamustalla ralliratilla, vaihdekepinnuppi pääkallolla ja tuulilasille lai- tettiin killumaan imukuppikiinnitteinen Salama McQueen, oli Manu sisustukseen tyytyväinen. Korimuutokset: Vaaleansininen väri ja kisateippaukset. Moottori: 350 cid V8. Sisusta: Sinisellä ja mustalla nahalla uudelleenverhoiltu sohvapenkki ja ovipahvit, ralliratti, vaihdekepissä pääkallonuppi. Miehenalku itse on päässyt kokeilemaan autolla ajamista omassa pihapiirissä, mutta kun Chevyn nokka suuntautuu ulos portista, hyppää hän isänsä tieltä apukuskin paikalle. Manun Nascar-pikkis on jo tuttu näky Rengastien Autotarvikkeen jokavuotisilla kevätpäivillä, jossa sen lava lastataan leveillä kesärenkailla, kuten Luigin ja Guidon rengaskaupassa ikään. Ja vierailivathan Manu ja Mika autolla myös X-treme Car Show’ssa, jossa se valittiin Van & Pick-up -luokan voittajaksi. Sen lisäksi, että auton stance parani merkittävästi, oli madalluksella myös perusteltu käytännön syy. Vanteet: 15” Cragar-pel- tivanteet, leveys 10”. Niiden päälle hän valitsi valkotekstiset Stinger Radial GTS:t 295/50 -koossa joka nurkkaan. Yleisillä teillä ajellessa Manu tarvitsee kuskia vielä monta vuotta, mutta omalla pihallaan miehen alku on jo päässyt kokeilemaan, miltä oman auton puikoissa tuntuu. Rengasasiat Mikalta hoituvat jo ihan työnsä puolesta, sillä hän työskentelee Seinäjoella Rengastien Autotarvikkeessa. Huviajeluissa, kuten uimareissuilla, Chevy on Manun mielestä aivan ehdoton kulkuväline, sorateiden kuningas. Nyt Manu yltää kipuamaan kabiiniin helpommin omin avuin. huolimatta autolla oli ajettu vasta 140 000 kilometriä
Joka t e a t t i n e e t t esta. n e s i kk o K u n n Pa t ää n s ä k l e k se t p u t a j a i edoissa t i t h o a j k o k i Ha r r i otsikk a t s o ä kisen J k k . m s i m y m puu k a i t s s o , ei pai i Lehtinen ä iden vu t e s n ä r n e ö m py uvat: Oll eksti ja k T 54 Amerikan Rauta 5/2013. l o 7 ä 5 K n ´ j a nhead ulla oll rtoo Ka e a n i k P s a a D n a i t netusta H t r n a a e t a k s ä a , r n m aittoo essa tä ioittaen s n k n u u a ruoanl k p a n tyyliä
Vaihteensiirrosta Amerikan Rauta 5/2013 55. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, vaan vain ne osat, jotka ovat pakollisia pyörän liikkumisen kannalta sekä minimalistiset valot, jotka laki vaatii. Vaikka termiä kuulee nykyään käytettävän minkä tahansa jalkakytkimen yhteydessä, se tarkoittaa oikeasti ainoastaan autotyyppistä poljinta, joka ei itsestään pysy auki-asennossa. Sitä tämä pyörä puhtaasti edustaakin. Kokonaisuuteen ei ole lisäilty mitään tingeleitä, vaan pikemminkin poistettu niitä. Jäykkä runko, lyhyt teleskooppikeula, pieni tankki ja kapea etuvanne ovat kaiken perusta. Jockey shift ja itsemurhakytkin. K un kysyin Kaitsulta teemaa kirjoittaakseni pyörästä jutun, kuului yksinkertainen vastaus: ”hyvä fiilis”. Ei mitään ryppyotsaista tai pakotettua, vaan pelkkää fiilistä. Yhdistelmä, joka näytti olevan kotonaan jo 60-luvulla, eikä ole vielä tänäkään päivänä kärsinyt inflaatiota. Rankimmalla kädellä on karsittu hallitsimia, alkuperäispyörän monimutkainen jalka- tai käsikytkin on pelkistetty itsemurhatyyppiseksi ratkaisuksi. Kaitsun pyörän valmistusvuonna jäykkä runko oli viimeistä vuotta tuotannossa ja myös vuosimallin rengastus, 18” takana ja 21” edessä, on klassinen chopper-yhdistelmä. Maalauksella sekä muutamalla muulla pikku yksityiskohdalla on haettu näyttävyyttä menneitten vuosikymmenten hengessä
Latauspuolelle asennettiin elektroninen säädin ja voltit nostettiin kahteentoista. Keravalainen Tuomas Harjunpää ruiskutti flaket tankkiin ja lokariin, minkä jälkeen Platu Lyhyt keula, edessä 21” ja takana 18” vanne, ei etujarrua. Ulkoasu koki täydellisen muutoksen. Ruotsalaisen kaasarigurun jäljiltä oli Linkert M-74 koottu tavalla, jolla sen ei olisi lainkaan kuulunut toimia, mutta eteenpäin kuitenkin päästiin. Siinä ainekset klassikkoon, joka tänä päivänä näyttää yhtä hyvältä kuin ensimmäiset tällä tavoin kustomoidut laitteet 50-luvulla.. Nimi juontaa laukkaradoille, missä jockeyt eli kilparatsastajat vauhdittivat hevosiaan raipoilla käsi samantapaisessa asennossa. on myös karsittu kaikki ylimääräinen ja keppi on kiinni suoraan laatikon kannessa. Laatikon oli jo Teemu uusinut, remmiveto taas on jonkun aikaisemman omistajan peruja. Tällaista toteutusta nimitetään ”jockey shiftiksi”. Järvenpääläinen Kaj Kokkinen on muutenkin ollut hyvän fiiliksen haussa koko moottoriharrastuksensa ajan. Harley-Davidson Panhead ´57 Tekijämiehelle on kova paikka ajaa toisen tekemällä laitteella, joten ulkoasu meni uusiksi. Kaverin ensimmäinen jenkki oli ´58 DeSoto-farmari, joka viipyi tontilla vuosia. Ulkoisesti uusiksi. Pannupää tuli Kaitsulle kaveriltaan Tourusen Teemulta, joka oli hankkinut sen pohjoisemmasta Suomesta. Kaitsu paransi myös öljynkiertoa lisäämällä letkujen väliin vaihdettavan öljynsuodattimen, jollaista ei alunperin pyörässä ollut, vaikka sen on aikoinaan saanut lisävarusteena. Vaikka Kaitsu diggaili paljon Teemun versiota, piti pyörään saada kuitenkin omaa tatsia. Kaitsun tekemiä osia ovat esimerkiksi tankki korkkeineen, takalokari, takarauta ynnä muuta pienempää. Onhan tekijämiehelle kova paikka ajella jonkun muun tekemällä laitteella – se on vähän niin kuin tyttöystavän jakaisi. Kuparinhohtoisen fleikkimaalauksen päälle Platu teki kultaukset ja straipit omistajan suunnitelmien pohjalta. Knucklehead-tyyppinen ilmanputsari on asennettu osoittamaan alaspäin. Etujarrun puuttuminen eliminoi jarrukahvan tarpeen, joten stongassa ei ole muuta hallitsinta kuin kaasukahva – ohjauksen ohella. 56 Amerikan Rauta 5/2013 Hyvää fiilistä. Kaikki uusittiin laakereita ja mäntiä myöten, myös ´65-malliset viimeiset Pannun ”outside oiler” -tyyppiset kannet käytiin läpi. Harley käytti tällaista voitelutapaa viimeksi Knuckleissa, ja koko Pannu-ajan öljyt kulkivat sylinteriin poratussa kanavassa tätä viimeistä vuotta lukuun ottamatta. Näissä kansissahan tulee lohkosta ulkopuolinen öljyputki, joka haarautuu molemmille kansille. Nykyään tallin jutun Pannun kanssa jakavat jo aikaisemmin hankittu Evo bobber ja 40-luvun alun Chevy. Kaitsu kokosi kaasarin uusiksi, ja samalla tehtiin myös täydellinen koneremontti. Se on alumiinista valettu tarvikeosa, alkuperäinen oli prässättyä peltiä
straippasi ja teki kultaukset Kaitsun suunnitelmien pohjalta. ja pienempiä Amerikan Rauta 5/2013 57. Hänen töissään ei yksityiskohdista ole pulaa. Nahkataiteilija on perinyt työkalunsa, taitonsa ja silmänsä suvultaan. Satula on Chanceyn kädenjälkeä. Lokari on saman pajan tuotteita. vinnut r a t e l o i e n i i Kot in, vaan s ä k n i j h y t a tull isompia u t t e n n a n o i tuomisiks pystejä. Sen ovat huomanneet myös muut näyttelyissä – kotiin ei ole tarvinnut tulla tyhjin käsin, vaan tuomisiksi on annettu isompia ja pienempiä pystejä. Kaitsu väänsi täksi kaudeksi uuden takaraudan, edellinen oli hieman korkeampi. Satulan nahan käsitteli Chancey, jonka käsistä on lähtenyt monia muitakin upeita taideteoksia lehmännahkaan ikuistettuna. Näillä eväillä pyörästä on syntynyt fiilislaite, jonka ulkonäköäkään ei tarvitse hävetä
58 Amerikan Rauta 5/2013. Jokers Car Show Teksti ja kuvat: Janne Kutja Vaikka tunnetun ruotsalaisen Jokers Car Clubin näyttely järjestettiin kuuleman mukaan viimeistä kertaa, ei ilmassa ollut tippaakaan lopunajan tuntua. Paljon vähemmällä ei kustomia tehdä. Haastava aihio. Jotenkin vahvasti tuntuu siltä, ettei ole turhaa suunnitella matkaa näyttelyyn ensi vuodelle... ´53 Buickin rakentaminen on aloitettu jo vuonna 1955 Amerikassa, mutta se valmistui nykyasuunsa vasta nykyisen omistajan Bengt Sjöbergin ostettua auton Ruotsiin 1979. Nash Coupe kustom ´46. Harvoin nähtyjä aihioita edustaa myös tämä 40-luvun Chrysler ’48 Cadillacin maskilla. En muista nähneeni aikaisemmin vastaavan mallista kustomoinnin kohteena. Bozio Buick oli liikenteessä ensi kertaa sitten vuoden 1990. Hyvin mietoja kustomeja edusti tämä ’62 T-bird, jossa on madallus kera Chrome reverse -vanteiden ja kapeiden valkosivujen
Liekkimaalattu ´56 Chrysler Windsor lienee tullut maahan vastikään Jenkeistä. Toinen paikalla olleista ’55 Gassereista. Toinen erityispiirre tässä EteläAmerikantuonnissa on oikeanpuoleinen ohjaus. Dick Arvidssonin Oldsin vesiputousmaskilla varustettu ”Miss Mae” Mercury kustom ´47 palkittiin Best 40’s -tittelillä. Vihreä ’62 Bonneville valittiin joitakin vuosia sitten samaisessa näyttelyssä parhaaksi kustomiksi, eikä syyttä. Amerikan Rauta 5/2013 59. Fredrik Westergrenin ´41 Club Coupessa on hienoimpia choppauksia mitä tähän korimalliin on tehty (ikinä). Todella komea! Ilmajouset, Supreme-vanteet sekä valkoista karvaa sisustaan olivat ainoat muutokset patinoituneessa alkuperäismaalissa olevaan ’63 Buick Wildcatiin. Ainakin ylempi ’28 RPU -laatikko löysi omistajan Suomesta. Aulankosken Kaitsu esittelee ruotsalaisen myyjän aikakaudenmukaista pienoismallitarjontaa. Le Beefin Knuckle-koneinen uutukainen oli viimeistelyä vaille valmis. Perusasiat kohdallaan. Se toinen härskimpi poistui sen verran hätäisesti 427:n voimin paikalta, ettei keula enää mahtunut kuvaan. Harmi kun kaikkea ei voi ostaa, vaikka pitäisi
Toisen sukupolven Econoline täydellisesti oman aikakautensa hengen mukaisesti rakennettuna. 60 Amerikan Rauta 5/2013 Viime numerosta tuttu Tourusten GMC toimi tällä kertaa moottoripyörän kuljettimena, tosin jo menomatkasta hajonnut vaihdelaatikko mahdollisti menon vain kakkosvaihdetta käyttäen. ’61 Ford Country Sedan tontitettuna ja sopivasti siistittynä. Valkosivut voisivat olla pykälää kapeammat tämänikäisessä, mutta muuten tyylikäs ilmestys. Tämä ´51 Ford Victoria kuuluu belgialais Scrapers-kerhon Jerrylle. uvaa ’32 Jokersien Jimmy opastaa portille saap Roadsteria. Jokers Car Show Tunnelma kohdallaan lämpimänä kesäiltana norjalaisen ’32:n ympärillä. en land Norjan Coupe Devilsien Ole Kristian Espe outh saapui paikalle pienen budjetin ´50 Plym laikka-avolla.. Hieno ’64 Cadillac riittävän pitkillä pakoputkilla varustettuna
Amerikan Rauta 5/2013 61. ’51 Chevrolet reseptillä parturointi ja madallus. Varmaan voisi täälläkin ajella ihan rauhassa johonkin mobilistitapahtumaan juuri kenenkään huomaamatta muutoksia. Tällaiseen olisi aihoita tarjolla Suomessakin kohtuullisen edullisesti. Jokers-ryhmään kuuluva Tobias Andersson on rakentanut tämän 2-ovisesta tolppamallista. Tällä kertaa se palkittiin parhaasta automaalauksesta. Ei tosin kovin pitkältä, sillä esimerkiksi syylari puuttui kokonaan. Coupe Devilsien Kasper Kårbon ´49 Fordissa on jatketut takalokasuojat, ja myös valojen paikkaa on siirretty alemmas sekä takapuskuri käännetty ylösalaisin. Etupuskurina edullisesti tarvikeenakin löytyvä 1955-57 Chevyn truck-malli, maskinaukko 1949–50 Mercurystä. Charles Swordsonin ”Solid Gold” Roadster on rakennettu jo 20 vuotta sitten rakentajan ollessa reilu parikymppinen! Rankasti muutettu aakkonen palkitiin Best hot rod -tittelillä. Vanteet ovat tuoreemmasta yksilöstä, 35:ssä oli alun perin pinnavanteet. Chopattu ja madallettu ´35 Ford Roadster ei paljon muuta tarvitse ollakseen mainio kustom. Harvoin nähtyjä ratkaisuja shoeboxissa. Lisäohjelmanumerona oli Lowrider-pomputtelua Capricella, mitä varten auto tosiaan ajettiin paikalle. Uskomaton Model A Pick-up The Juxtapod on taideteos, jossa esimerkiksi bensatankki on kristallia. Tapahtuman parkkipaikalta bongattu tämä käyttökuntoinen ’62 Letukan kustom, hyvä vaihtoehto sille karuimalle linttameiningille. Tämä teknisesti ei-kovin-perinteinen A-Tudor oli varustettu Cumminsin turbodieselillä
Hautamaan Petterin vuodentakainen Big Meet -artikkeli (AR 1/2012) oli kokonaisuudessaan niin kattava selviytymisopas tähän maailman suurimpiin kuuluvaan harrasteautotapahtumaan, että tällä kertaa keskitymme kuvatarjontaan ja välitämme tunnelmat lukijoillemme niiden kautta. 62 Amerikan Rauta 5/2013 60-luvun alun Buick Riviera ilmajousilla ja isoilla vanteilla – jackpot!. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Powerissa oli totuttuun tapaan hurjasti kaikkea. Tien päällä kun voi nähdä melkein mitä vain. Jo reilun sadan kilometrin automatka Tukholmasta Västeråsiin on mielenkiintoinen. t e e M g i B r e Pow Hydrauleilla varustetut lowriderit olivat elementissään lipuessaan illalla pitkin Västeråsin katuja
Powerissa nähtiin näyttäviäkin toteutuksia. Amerikan Rauta 5/2013 63. Välillä piti huilata. ’50 Mercury, tinarekien kruunaamaton kuningas, on yksi harvoista automalleista, joiden hinnat voivat kohota kustomoituina alkuperäiskuntoisia yksilöitä korkeammalle. Näiden Chevrolet 3100 ja Ford F-100 -pikkisten kohdalla tekisi mieli sanoa ”ihania”, mutta tyydyn kuitenkin vain toteamaan, että niissä on moni asia kohdallaan. Kaksi asiaa, jotka on vaikea mieltää kuuluvaksi samaan autoon – pitkä continental kit ja massiivinen remmiahdin. Mikäs se tämä on. Pitkät päivät kävivät voimille ja helle vei monesta mehut. Poikkeuksellisempi rodi-aihio, jossa näyttäisi olevan kaikki kohdallaan. Ne kuitenkin yhdistyivät tässä ’60 Cadillacissa. Mahtaisiko lähtökohta olla Taunus Coupe. Keulalla ainakin luki Ford. Uusien Mustangien rakentelu on pysynyt Suomessa hillittynä
Kotitekoisen näköinen ’59 Cadillac pickup. 64 Amerikan Rauta 5/2013. Saks paikalle Checker-taksi on joutunut eläkepäivi llään ruotsalaisten raggareiden kyyditsijä ksi. ui Limenvihreä Dodge Charger SRT-8 saap asta. Modernia muskelia perinnevivahteilla. Pontiac Grand Prix Pennzoil Racing -kisavärityksessä. Upeasti viimeistelty ja modernisoitu hi-techPlymouth 30-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. John Löfbackan uusin luomus, kevään näyttelyissä ihastusta herättänyt Slimcoln vaihtoi Powerreissulla omistajaa ja jäi Ruotsiin. Tähän ei pysty kuin ruotsalainen. Patinasta päätellen tehty aikapäiviä sitten. No Ramblerihan se siinä. Power Big Meet Tunnistatko auton. Ajatonta muotoilua yhdistettynä ralliruutuihin. Pysäyttävä näky, jonka kohdalla ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Voi poloista
Ruotsalainen raggarikulttuuri näyttää elävän ja hoivan hyvin. Tuiman näköinen Super Bee cruisailemassa ulos tapahtuma-alueelta. etka ing-l cruis Chev y-pikkis liin ja vaaleansininen sävy ylsi aina taka-akse ka. Ford Fairlane harvemmin nähdyssä valko-oranssissa väriyhdistelmässä. istelty Viimeistäkin mutteria myöten viime n Auto ssa. Amerikkalaisesta ja englantilaisesta lähtökohdasta rakennetut rodit voivat olla kovin erinäköisiä. saak ariin kaas Amerikan Rauta 5/2013 65. Hei äkkiä joku, päästäkää Elvari ulos kontista. Sen käsi vihertää jo
Republic Tool and Die -yhtymän valmistama taaperoikäisen C2 potku-Corvette on nykyään harvinainen ja haluttu leikkikalu. Vanhat virvoitusjuoma-coolerit ovat nykyään kovaa valuuttaa. Kyllä ne vaan ovat kolmipyöräisetkin Amerikassa ihan eri maata kuin meillä. 66 Amerikan Rauta 5/2013 Lankapuhelin ’59 Cadillacin takasiivillä ja -valoilla. Myyntikojualue on niin laaja, että mikäli sen haluaa kiertää kokonaan ja huolella, kannattaa siihen varata kokonainen päivä. Ruotsissa käsintehtyjä, yksilöllisiä tuuliviirejä löytyi lukemattomista eri automalleista. Myyjänä toiminut neitokainen kertoi hänen isänsä valmistavan ne omassa tallissaan. Jokaisella pitäisi olla oma Pepsi-automaatti. Huvipuiston törmäilyauto allekirjoittaneelta vielä puuttuu. Harmi, ettei ollut peräkärryä mukana. Huoltoasemien vanhoja bensapumppuja löytyi niin patinoituneina kuin entisöityinäkin.. Niitäkin oli tarjolla, mutta hinnat ovat kivunneet harmillisen koviksi. Power Big Meet Powerin swappitärpit Jos harrasteautostasi puuttuu harvinainen pisteosa tai tallisi kaipaa rekvisiittaa, jota naapurilta ei löydy, suosittelemme lämpimästi Power Big Meetin rompetorin penkomista. Vaihtoehto niille, joille peruskapselitarjonta ei riitä. Chevy-miehen työkalupakki. Autosta pyydettiin 2750 kruunua
GM, Dodge, Ford Tekninen neuvonta 0600 134 33 (1,30 € min+ pvm) AUTOT, VENEET, RIPYÖRÄT MOOTTOmen opelit. www.dtech.. Verhoilujen korjaukset ja uudelleen verhoilut. Voimakatu 17, 20520 Turku (Itäharjun teollisuusalue) Avoinna ma-to 07-15.30 pe 09-14.00 • Puh: 02-2370354 • myynti@niklaamorautio.fi WWW.NIKLAAMORAUTIO.FI SEURAAVA HANKINTAMATKA MARRASKUULLA, OTA NYT YHTEYTTÄ! WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM. WWW.COVERLINEFILMS.FI Puh. Myynti/orders +358 40 502 0587 Kauttamme amerikkalaisten autojen diesel-laitteet sekä viritystarvikkeet. 044-577695 sa Myös Facebookis KAIPAAKO AUTOSI ENTISÖINTIÄ. ym. CAR CLEANING CENTER Car Cleaning Center on oitoon moottoriajoneuvojen pintah erikoistunut yritys. www.autoverhoomocustom.webs.com Kuriirinkatu 8 Lahti 2 Mika Volanen puh. Lastutukset ja ohjelmoinnit Alfasta Volkkariin Tunerit Suuttimet Turbot Pakoputkistot Siirtopumput Syöttöpumput EGR Deletoinnit Partikkeli suodattimen poistot/DPF Deletointi jne. 050 919 5968 WWW.CARCLEANINGCENTER.FI Tiedustele tarpeidesi mukainen paras vaihtoehto autoosi joko puhelimitse (Ark 8-17, La 10-14) tai ota yhteyttä sähköpostitse. Tuotamme palveluita niin . 60 vuoden kokemuksella Kromaus, niklaus, kuparointi, kultaus, sinkitys, keltapassivointi, mustapassivointi, antiikkipatina sekä erillinen hiomo ja hiontaan sekä kiilloitukseen kuuluvat palvelut. yksityisille kuin yrityksillekin Hiukan erilainen verkkokauppa
Näitä aihioita luulisi Suomestakin löytyvän. Olisiko aika ottaa sukset ja matkalaukut pois katolta. Maalatut louversit suorastaan hyppäsivät silmille tässä F-100 Fordissa. Kokoontumisen uusimmasta päästä oli tämä ´63 avo-Galaxie. Customs of Sweden: leadparking 2013 Teksti ja kuvat: JVL Power Big Meetin yhteydessä Skultunassa järjestettävä kustom-tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta ja autojen taso on todella kova. Ihan alueen perälle sisäpihalle on parkkeerattu pääsääntöisesti pelkkiä kustomeja, mutta silti seula ei ole turhan tiukka, joten sinne voi tulla muillakin kuin rättikumeilla varustetuilla ennen vuotta 1957 valmistetuilla autoilla – isot vanteetkin tuli bongattua ja mikä parasta, tapahtumassa on todella lämminhenkinen ja rento tunnelma. 68 Kromattu kojelauta on tyylikäs, mutta ei kaikkein vähiten tuulilasiin heijasteleva. Amerikan Rauta 5/2013. Mukaan on mahdutettu myös rodit, klassikot, prätkät ja kilvanajolaitteet, ja vanha tehdasmiljöö sopii mainosti tapahtuma-alueeksi. Andreas Åberg on ottanut paljon vaikutteita Barriksen aikanaan tekemästä Buster Litton Panoramic Fordista, ja voitti myös isoimman pystin. Tässä taas hyvä esimerkki, miten oikeanlainen rengastus ja maavara tekevät kummia alkuperäiskuntoisellekin autolle. On hienoa, että auto tuodaan peltipuhtaana näytille, jolloin ihmisillä on mahdollisuus nähdä miten ja mistä sitä on muutettu
´59 Fordista oli saatu tyylikäs mild kustom Watson-tyylisillä scallopeilla ja alustan madalluksella. Paikalla oli myös muutama vanhempi kustomi. Cadillacin keulaan on saatu paljon asennetta pelkästään poistamalla alun perin hämmästynyt ilme lampuista. Amerikan Rauta 5/2013 69. Tästä V8:lla varustetusta trikestä tuli jotenkin Ed Rothin luomukset mieleen. Early Hemi Blowerilla on aina näyttävän näköinen, varsinkin ´32 Roadsterin konehuoneeseen sijoitettuna. Hienoa, että näitä ennakkoluulottomia rakennelmia on säilynyt edelleen ihasteltaviksi. Suomesta tullut ´50 Mercury oli iloinen yllätys takaovineen. Suomi oli hyvin edustettuna monen auton voimin. Tässä Juha Virolaisen ´55 Mercury. Mattakultaiseen Oldsmobileen sopivat hienosti Packardin takavalot. Alueelle pääsi myös alkuperäiskuntoisella autolla, mutta Hudsonin ei tarvinnut yhtään hävetä oloaan kustomien seassa
kertaa. Näiden seasta löytyy nostalgia-aarteita ahdetuista isolohkoista ja dieselkoneista harvinaisempiin kilparuiskuratkaisuihin. Ullakolta löydetty, hyvin pölyinen aihio, johon oli ajoja varten istutettu kilpa-auton tekniikka, omatekoisella gasseriakselistolla ja talvigumeilla (edessä). Strängnäsin Malmby on jopa Västeråsia lähempänä, eikä yhtään hullumpi vaihtoehto Ruotsinreissulle. Silmiinpistävää kaikessa on, että tapahtuman tunnelma on hyvin nostalginen, asenne on kuljettajilla suorituskykyäkin tärkeämpää, eikä yleisö vaadi mittavia ravintolapalveluita, sillä tapahtumaan saavutaan omilla herkullisilla ”smörgåsenilla”. Suomalaiset tuntevat hyvin reitin Västeråsin Big Meetiin, mutta harvemmat ovat toistaiseksi löytäneet tiensä Strängnäsiin. J otenkin aina tuntuu rakkaan länsinaapurimme Ruotsin kesätapahtumissa käytyä, että miten oikeassa voikaan olla hän, joka aikoinaan oivalsi sanonnan ruohon vihreydestä aidan toisella puolella. Herrat tapahtuman takana ovat Kjelle ”Power Meet” Gustavsson ja Johan”Bug Run” Grape, joten parivaljakolta löytyy annos rautaista kokemusta, mutta myös Hot Rod Reunion ”Brain Pain”. Tapahtuma on kaksipäiväinen, alkaa perjantaiaamulla ja loppuu lauantai-illan bileisiin.. Iloista kaasuttelua jatkui aamusta iltaan. Tapahtuman ideologia on koota rodiharrastajat kiihdyttelemään käsilähdöillä ilman ajanottoa, polttamaan kumia, tekemään donitseja (ei taikinasta), katselemaan ja kuuntelemaan livebändejä sekä pitämään hauskaa ympäri vuorokauden. Ja homma toimii. Syntyykö Tudorin katto ensi talvella vai ei ollenkaan. Malmbyn vanhalla lentokentällä järjestettävässä Power Hot Rod Reunionissa voi törmätä mitä ihmeellisimpiin vehkeisiin aina rod-traktoreista jet-moottorilla varustettuihin kulkimiin sekä jenkkirekkoihin, mutta yleisimpiä näkyjä ovat muskeliautot tai Rat Rod -henkiset viritelmät. Vuosien varrella pienestä kokoontumisajosta on rakennettu megatapahtuma, johon löytävät myös muut harrastajat sekä suuri yleisö. 70 Amerikan Rauta 5/2013 ymmärrys hauskanpidon yksityiskohtiin. Power Hot Rod Reunion Teksti ja kuvat: Mikael Forsman Vain kivenheiton päässä Tukholmasta, Malmbyn pienessä kylässä, järjestettiin suuritehoinen Hot Rod & Custom -tapahtuma heinäkuun puolivälissä jo 13. Onko ruotsalaisten pellintaivutuskurssi jäänyt kesken. Katuautojen sekaan mahtuu myös oikeaoppisia Gassereita sekä entisajan nostalgiakilpureita. Nälkäisen näköiset rakennelmat jonottamassa omaa kiihdytysvuoroaan. Tälle teorialle antaa käytännössä pohjan ruotsalaisten pidempi autoharrastamisen historia. Vaikka Suomenkin kesä on täynnä hienoja autotapahtumia, on niitä myös Ruotsissa. Ja se näkyy. Kulki kyllä kiitettävästi
Samassa kuosissa kuin silloin kun se rakennettiin vuonna 1968. Performance By Racing. Patinavehkeiden tuonti Amerikasta tuntuu aina vain kasvavan. 426 Hemillä varustettu B-korinen hävisi stripillä ”Hanky Panky” Barracudalle, jonka pellin alta löytyy vastaava Mopar-norsumoottori. Meno jatkuu 2013. Johan ”Bug Run” Grape on tapahtuman isä, joka sai myös Kjelle Powerin innostumaan hauskasta tapahtumakonseptista. Sama pätee 4-ovisiin tolppamalleihin, jotka ovat ruotsalaisissa tapahtumissa olleet jopa harvinaisempia kuin 2-oviset tai avomallit. Matalan patina-Chevyn ahdettu pata taisi yllättää kanssakilpailijat. Nousevaa Gasser-kuumetta oli aistittavissa, kuten näkyy myös tästä viiskutosesta. Ainakin Reunionissa oli todella paljon erityylisiä patinaversioita liikkeellä. Amerikan Rauta 5/2013 71
72 Amerikan Rauta 5/2013. Virallista ajanottoahan paikalla ei ollut. Power Hot Rod Reunion Jenkkikuormurit ovat viime aikoina olleet yleistymään päin myös Ruotsissa. Tämän A-Fordin kustomointi sai alkuunsa omistajan löydettyä romutorilta ´58 Edselin maskin. Pekka ”Wizzzard” Mannermaa maalauspuuhissa. Hej, jag heter Smörgås! Yksi tapahtuman silmämääräisesti nopeimmista autoista oli tämä lasikuituinen ´32-kilpaversio. Jos rakennat liian pienen rodin, varmistu siitä että, sinulla on tarpeeksi iso kattoluukku, jotta näkyvyys eteen säilyy. Viivalla niitä nähtiin juhlavat kahdeksan kappaletta
Massiivisen edustava 300-sarjalainen avo-Chrysler vuosimallia ’70. Raggarikin rauhoittuu riittävän intensiivisen katsekontaktin edessä. Amerikan Rauta 5/2013 73. Kouvon Tatun ’58 Ford Country Sedanissa on patinan tuomaa karismaa. a k k e s i u e Cr i & l l o R ’ h n ’ k c o o R t s i P Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Saimaan rannalla Puumalassa sijaitsevalla Pistohiekan tanssilavalla on järjestetty Rock’n’Roll & Cruise -tapahtumaa vuodesta 2009 saakka. Tänä vuonna autoletka starttasi takavuosien legendaariselta tanssilavalta klo 18 suunnaten matkansa Puumalan kirkonkylälle, josta palattiin myöhemmin takasin nauttimaan tanssien tahdeista. Mikko Seppäsen upea ilmajousitettu ’60 Chevrolet Impala ja Jani Hämäläisen ’57 Lincoln Premiere odottamassa omistajiensa paluuta tanssilavalta. Joni Leppikankaan ’64 Galaxie takanaan Kaljusten poppoon ’56 Buick Special Lappeenrannasta. Rytmiä löivät Twangtones, King Rebel & Rambler, Rockhouse Strutters sekä Trailblazers. Isojen kaksiovisten avojen lippua piti korkealla myös tämä ’70 Cadillac DeVille. Imatralta paikalle pyörähtänyt kaksiovinen ’61 Chrysler Newport Cabriolet kuului Pistohiekan parkkiksen aatelisiin
Markus Salinin ´51 Chevy valmistui viimeisimpään asuunsa heinäkuussa. Jaa-a, oliskohan siellä puola rikki... 74 Amerikan Rauta 5/2013. Ei mattamustan tarvitse aina olla häijy. Forssan Pick-Nick Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Kimmo Janhunen Pohjois-Euroopan suurin yksipäiväinen miitti kokosi tänäkin vuonna huikean autokatraan Pilvenmäen raviradalle. Janne Vepsän matta-pickiksen sokkokeula on saanut pintaansa hauskan kukkakoristuksen. Luiskaperä on kokenut maalarimestarin käsissä pitkän kehityskaaren raaemmasta kutoskoneisesta kustomista nykyiseen karkkiviimeisteltyyn pikkulohkokasilla ja modernisoidulla alustalla varustettuun versioon. Sen sijaan astetta siistimpää laulu- ja soittihenkistä kalustoa riitti. Sitä edusti tämäkin zombi-Caprice. Tuttuun tapaan keli oli helteinen, ja voi vain kuvitella, millaisen määrän nestettä kulutti 2500 autolla paikalle saapuneet 30 000 kävijää – autoista puhumattakaan. Perinteistä linttaosastoa ei tällä kertaa juuri tontilla näkynyt
Harrikalleen tekee Rajalan Pete tässä Amerikan Rauta 5/2013 75. Jari Vasaraisen kiukkuinen Dodge Van ei ehkä herätä heti huomiota, mutta lukeutui varmasti teknisesti tapahtuman mielenkiintoisimpiin autoihin. Ar vostelujon osallistuneiden ke ksia, kuten au un pu ä isi me vii jää aikaa tehdä . inen, tumana siitä eriko Pick-Nick on tapah osteluun arv n ee ks eri n taa että palkinnot jae ossa sken. Selkeästä kauppanimestä huolimatta näiden isojen kromipyörien soveltuvuus jäi epäselväksi. Flake-maalattu Hornet toi mukanaan tuulahduksen 80-luvun alusta. Tarjolla olisi ollut myös sarja 13” pinnavanteita hyväkuntoisin renkain 550 eurolla. Etummaisena Timo Harjunpään matching numbers Cuda, jonka kilpi ei valehtele. Olikohan erittäin siisti maalipinta tosiaan 30 vuotta vanha. Mopar-harrastajien ei ainakaan tarvinnut kärsiä E-vitamiinin puutteesta. Slot Magit ja tekstirenkaat tuovat A-body Barracudaan sopivasti hot rod -asennetta
Olisiko näitä nyt neljä Suomessa, kun Banana Hauler muutti aikoinaan takaisin ulkomaille. Vanteet antoivat vahvoja viitteitä patinoituneen ´62 Impalan tulevasta rakentelutyylistä. 76 Amerikan Rauta 5/2013. Umpikylkinen ´58 Delray on aina mukava näky. Caminon lavalla saa kätevästi kujetettua picknickiin vaikka puutarhakaluston. Ilmeisesti varsin tuoretta Kaliforniantuontia edustava Caddy kirjaimellisesti mahallaan. Janakkalalaisen Heikki Virtasen mustanpuhuva ´86 Monte Carlo SS tuli taannoin maahan Virosta. Hauska yhdistelmä, Dodge Lancer ja Austin Healey Sprite sävy sävyyn väritettynä. Jenkeissä jo keräilyauton asemassa olevia SS:iä saa vielä paljon Regal GN -serkkua halvemmalla, ja mallista saa helposti todella nopean. Myös alustan parannuspalikkaa G-bodyyn löytyy kutakuinkin rajattomasti. Häijynharmaassa ´63 Sport Furyssä on jotain hyvin puhuttelevaa – juuri tältä sen pitää näyttää. Forssan Pick-Nick Ison Plymouth-farkun konepelti toimii hyvänä korokkeena kuvien ottoa varten
Kotiin vietäväksi tuli Rock´n roll cars -luokan kakkospalkinto sekä Järjestäjien valinta -pokaali. ´65-66 Monacot eivät kaksiovisena ht:nä ole olleet koskaan Suomessa yleisiä. Ihana patina ja juuri oikea stance. Yksi tapahtuman komeista luiskaperä-Letukoista oli joensuulaisen Jarkko Kinnusen ´49 Fleetline. Koska viimeksi näit näin siistin puukylkiBuickin. John Jäderholmin ´59 Caddy oli yksi Pick-Nickin komeimmista uutuusautoista. Toni Ojamaan ´63 Impalan miljonäärivalkosivurenkaat sopivat hyvin yhteen patinamaalipinnan kanssa, vaikka periaatteessa eivät olekaan aivan period perfect -ratkaisu. Amerikan Rauta 5/2013 77. Silti niitäkin näkyi tänä vuonna Pilvenmäellä useampia, äkkiseltään puuttumaan taisi jäädä tiedossa olevista vain yksi valkoinen ja yksi vaaleankeltainen yksilö. Tästä ei perä paljoa kaunistu
´57 Bel Air neliovisena hardtopina on piristävä poikkeus. Arvosteluluokkajako onkin asia, jota Forssassa olisi hyvä kehittää – kun 80-lukulaisille ei ole vieläkään omaa luokkaa, laitettiin täysin alkuperäiseltä näyttänyt C4-Vette Tuning & Performance -luokkaan yhdessä rajusti viritettyjen ja rakenneltujen autojen kanssa. Laikka on soinut jos johonkin suuntaan. Tämännäköisiä valmistettiin aikoinaan kaikkiaan viitisenkymmentä kappaletta. Ja niinhän kuvasta näkyy. Caballista-prototyyppi ei ehkä ole perus-Vetteä kauniimpi, mutta harvinainen kylläkin. Kyllä, siellä on alla C3-Corvette. Viimeistelemätön pinta kertoi karua kieltään korimuutoksien määrästä. 78 Amerikan Rauta 5/2013. Moderniin tyyliin rakennettu Hakalan Timpan Nash Lafayette ´36 -rodi sai Rod & Custom -luokan kakkospalkinnon. Juspe Lehtovirran pirteänoranssin rebel rodin tulipellin tähdet on stanssattu peltiin, ei pelkästään maalattu. The closest thing to a Vette yet, mainostettiin toisen mallipolven Camaroita aikoinaan. Perään valmistui tälle kesälle komeaksi entisöity SMV-vaunu. Kaviouralta löytyi myös allekirjoittaneen vanha ´65 American. 17-tuumaiset Torq Thrustit sopivat kokonaisuuteen mainiosti. Forssan Pick-Nick Foliohattu auttaa suojautumaan vieraan vallan valvonnalta. Luokan voitti hyvin miedosti kustomoitu ´51 Letukka, muita osallistujia ei tällä kertaa ollut, koska monet kustomit olivat Rock´n roll car -luokassa
Konan 90-luvun alkupuolella rakentama Hellfire Ford on vuosien mittaan ehditty jo entisöidä tähän 90-lukuiseen kuosiinsa. Nastolalaisen Osmo Salmisen ´35 Fordin väri ei sinällään ehkä ole niitä kauneimpia, mutta pukee hillittyä rodia täydellisesti. a n n Licruising Aika kiva. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Olli Lehtinen Ihan alkuun on syytä tunnustaa, että kyseessä oli minulle ensimmäinen kerta Linnacruisingissa. Amerikan Rauta 5/2013 79. Vaikkei niin armeijanvihreästä tykkäisikään. Siksi tapahtuman suuri koko olikin todellinen yllätys ja ilmassa oli vanhan kunnon rokkijuhlan tuntua, eikä tunnelmaa tuntunut ihmeemmin laskevan edes parkkialueiksi varatut niityt huolella kastellut sade
80 Amerikan Rauta 5/2013. Ei-niin-tyypillisiä harrastekohteita – 60-luvun lopun täysikokoinen coupeChrysler, 70-luvun puolivälin Lincoln Town Car, viimeisen polven täysikokoinen avo-Eldorado sekä neliovinen Corvair. Tomi Koskelinin Novan puskurin alta kurkkiva välijäähdytin vihjaa imupuolen ylipaineesta. Kolmannen polven Falconin perä on oikeasti tuon muotoinen. Ei, perää ei ole lyhennetty, eikä tämäkään ole optinen harha. Anna Vähäsöyringin Galaxie on myös entuudestaan tuttu Amerikan Raudan sivuilta – muistatko mistä. Ram on oikeasti todella korkea. Linnacruising Tämä ei ole optinen harha... Javelin, johon on vaikeaa keksiä mitään lisättävää tai muutettavaa. ...eikä tämä. Linttakulttuuri oli vahvasti edustettuna
Tällä kertaa ratissa oli tosin kauniimman sukupolven edustaja, joka antoi Caminolle kenkää niin kovaa, että korkokin irtosi! Moparin siipifarmareissa on jotain kiehtovaa. Roopen Pontiac Grand Safarin muskelit eivät jää pelkästään väriin, vaan sen 455-isolohkoa on ruuditettu blowerilla. Amerikan Rauta 5/2013 81. 80-luvun Capricet ovat jo pitkään olleet harrasteautoiässä. Rock´n´ roll is here to stay. Mörkömoottorisen ´57 GMC:n pinnassa oli ihana patina. Burniskisan voiton vei tänäkin vuonna Heman El Caminollaan. Kuminpolttokisa keräsi melkoisesti yleisöä. Erityisesti keltaisena. Useampaan otteeseen väen hermoja koetellut sadekaan ei onnistunut latistamaan pikniktunnelmaa
Vaunun eteen viritetty telttakatos toimi tarpeen tullen roadsterin sateensuojana. Oldtimer Run Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Savon seudun suurin harrasteajoneuvotapahtuma järjestettiin Mikkelin Visulahdessa kesäkuun viimeisenä lauantaina. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2013 Akseli Simosen ilmajousitettu ’67 Bel Air Savonlinnasta.. ’61 Bubble Top Impala scallopeilla ja lake pipeseilla. Åke Kainulaisen konklaavi saapui paikalle kahden auton ja munavaunun voimin. ’65 GMC pikkis ajalta, jolloin työkalutkin olivat kuin karkkia. Jo vuonna 1990 alkunsa saanut Oldtimer Run kokosi tänäkin vuonna yhteen monipuolisen kattauksen hyvinvoivaa kotimaista autoharrastusta
Kaksipyöräisten parkkialueeksi oli tänä vuonna valjastettu tenniskenttä. ’60 Bonnevillelle ei enää iltapäivällä tahtonut löytyä parkkiruutua. Tyylipuhdas bomb-rakentelusuuntauksen edustaja – ’48 Chevrolet Fleetline Aerosedan. Aahhh… näin sen juuri kuuluu olla. Turkoosi ’56 Bel Air kuuluu Mika Kujalalle ja räyhäluonteinen ’57 Jussi Hämäläiselle. Maailman ainoa 100 % aukoton turvajärjestelmä. ”Here comes da Judge!” ’69 Pontiac GTO sytyttää joka kerta. SS Nova ajalta, jolloin öljykriisi oli jo tehnyt selvää kovimmasta muskelimaniasta. ’59 avo-Cadillac kahdella sävy sävyyn sonnustautuneella neidolla. AMERIKAN RAUTA 5/2013 83. ’34 Chevrolet Sedan rottalookissa. Etualalla Jarno Kianderin ’46 Dodge ja takana Tomas Pöntisen ’38 Chevrolet. Classic Chevyt väijyvät puskissa. Seiskanelosen olisi saanut omakseen hintaan 12 900 euroa. Business Coupe -kokoontumisajo. Kalusto oli monipuolista ja sitä oli paljon. Modernilla resto mod-otteella rakennettu ’67 Camaro oli allekirjoittaneen päivän valinta
Rantapuisto oli sateen uhasta huolimatta täynnä autoja ja niitä ihastelevia kanssaharrastajia sekä vuosittaisen kesätapahtuman omakseen ottanutta paikallisväestöä. Big Wheels Big Wheels Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pieksämäellä 20.7. Pieksämäellä on siis oivallettu, millaisen mahdollisuuden tämän kokoluokan harrasteautotapahtuma tarjoaa matkailun kehittämisen kannalta. Cruising-kulkuetta seurasi järjestäjän laskelmien mukaan noin 4500 hymyilevää ja vilkuttelevaa pieksämäkeläistä, minkä lisäksi kaupunki toivotti tapahtumaan osallistuneet tervetulleiksi sallimalla monille erikoisliikkeille ja ruokakaupoille tavallista pidemmät aukioloajat lauantaille. Suosikikseen kävijät valitsivat tällä kertaa Jarmo Malkamäen ’64 Fleetsiden, joka esiteltiin Amerikan Raudan numerossa 2/2013. Vettäkään ei loppujen lopuksi tullut pisaraakaan, joten myös säiden herra oli suotuisa. Mikkeliläisen Tomas Pöntisen ’38 Chevrolet Business Coupen konehuoneeseen on istutettu GM:n moderni 430-heppainen crate-moottori. Auto sai toiseksi eniten yleisöääniä. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2013. Alueella las- kettiin vierailleen yli 8500 henkeä, eikä sekaan meinannut enää lauantai-iltapäivän puolella enempää mahtua. kerran. B ig Wheels on oiva osoitus siitä, miten harrasteautotapahtumasta voi luoda koko kaupungin yhteisen jutun. järjestetty Big Wheels kokosi Poleenin rantapuiston täyteen amerikanautoharrastajia jo 12. Työnjälki oli ihailtavan siistiä kautta linjan. Tapahtuman kylkeen nivotut Savo Vintage -messutkin pidettiin jo kolmatta kertaa. IS Automotiven maahantuomassa ’71 resto mod Corvetessa on 572 cid isolohko, josta ei voima ja vääntö lopu kesken. Tästä sietäisi muidenkin ottaa mallia
Allekirjoittaneen ’76 Stingray pääsi toistaiseksi pisimmälle reissulleen, kun nokka suunnattiin kohti Pieksämäkeä. AMERIKAN RAUTA 5/2013 85. Rautaa oli liikkeellä melkoisesti. ’62 Chrysler Newport Nascar-henkisellä teemalla. Reitin pituus oli 14 kilometriä, ja kun ensimmäinen auto saavutti päätepisteen, ei viimeinen ollut vielä edes startannut. Joensuulaisen Pasi Poudan ilmajousitettu ’47 Chevy-pikkis on tuotu hiljattain Jenkeistä. Big Wheels on myös vintage-karavaanareiden suosiossa ja paikalla saattaa nähdä mitä erilaisimpia upeita yhdistelmiä. Tälläkin kertaa niitä oli paikalla toistakymmentä. Big Wheelsistä puhuttaessa ei voida ohittaa jenkkirekkoja. Kilometrejä, vai pitäisikö sanoa ilometrejä, kertyi mittariin kahdessa päivässä noin 800. ’62 Ford Thunderbird ilma-alustalla – nam! Cruising-paraati oli pidempi kuin koskaan aiemmin ja teiden varret olivat paikoitellen tupaten täynnä katsojia. Auto on tarkoitus läpikäydä tulevan talven aikana, mutta upeaan patinaan ei kosketa. Kari Konttijärven Australiassa valmistettu ’52 Chevrolet Coupe Utility saattaa olla ainoa laatuaan koko Euroopassa. Viikonlopun viileimmät lasit, no doubt! Jari Räsäsen hilltyllä otteella kustomoitu ’62 Mercury Monterey
Tapahtuman People´s Choicen vei Juhani Törnqvistin hieno ´60 Dart Phoenix 4D HT. Massasta erottuvista Hemi-rakennelmistaan tunnettu Kari Sauru saapui Ristiinaan hänelle harvinaisen alkuperäisasuisella ´63 New Yorkerilla.. kesäkuuta Ristiinan hotelli- ja koulutuskeskus Heimarissa. Mopar Meet Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: FMA Vuoden 2013 Finnish Mopar Associationin Mopar Meet pidettiin 8.-9. Ohjelmaan kuului cruisingin ja kokoontumisen ohella illanvietto bändeineen, ja paikalle saapui kaikkiaan 55 autokuntaa. Sitä edustaa tässä tuore Challenger ja ehkä sitäkin harvemmin nähty Chrysler Crossfire -avo. Valittiin myös tapahtuman Top 5:een. Myös tuoreempi kalusto oli tervetullutta tapahtumaan. Pieksämäkeläisen Artsi Nyyssösen ´57 DeSoto Firedome kuului Top 5 -palkittuihin. 86 Amerikan Rauta 5/2013 Tommi Salmenhaaran ´72 Monaco 2D HT lukeutuu niihin harvemmin nähtyihin muskelikauden Mopareihin
Amerikan Rauta 5/2013 87. Guutsi-letka saapumassa Nuijamaalle etunenässään ’65 Pontiac Parisienne. Tällä kertaa kohteena toimi näyttelijä Ville Haapasalon itärajan tuntumaan Nuijamaalle avaama ravintola Ville’s Mayak. Takavuosien avomallista urheilukalustoa Ameriikan malliin. Guutseja on järjestetty yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa. Viikonpäiväksi valittiin nimenomaan tiistai siitä syystä, että sen katsottiin olevan viikon turhin päivä. Viime aikoina lähtökokoontumispaikkana on toiminut AD Varaosamaailman piha, jossa pidetään kerran kuussa myös takakontti-swappi. ’74 Newportin konepeltiä koristaa Kotiteollisuuskuvitus. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Reilut neljä vuotta sitten lappeenrantalainen harrastaja-aktiivi Jari Pekkanen alkoi lietsoa paikallisia jenkkiharrastajia jonkin sortin yhteistoimintaan. ’55 Mercury Monterey patinapinnalla. Matkalla kohti määränpäätä roadsterin anopinjakkaralla. Puuhamiehenä tuontihankkeessa toimi kukas muukaan, kuin Pekkasen Jari. Lappeenrannassa kannatetaan paikallisia. Lopputuloksena syntyi Guuts Meinings -nimellä kulkeva tiistaitapaaminen. Reijo Laihasen GMC-pikappi on uustuontia muutaman vuoden takaa. Guutsit alkavat perinteisesti tapaamisella jossain ennalta sovitussa paikassa, josta cruisaillaan letkassa kohti vaihtelevaa määränpäätä
Teksti ja kuvat: Markus Kärkinen Kalajoella 10.8. Illalla kiihdyttelyä jatkettiin old school -hengessä vain amerikkalaiselle kalustolle tarkoitetussa kiihdytysajossa. Sami Alasimin miedosti kustomoitu ´53 Chevy saanee tulevan talven mittaan ripauksen lisää kustomtatsia. SEA ’N SAND RUN Auringon laskiessa tunnelmat jenkkikaluston valtaamalla lentokentällä olivat mukavat. Tapahtuma keräsi päivän mittaan tuhatkunta kävijää ja 83 auton cruisingletkan. Hiekkasärkkäin maisemissa ajettu cruising keräsi komeaa kalustoa letkaan. Etualalla Jani Aholan ´28. 88 AMERIKAN RAUTA 5/2013. ohjelma alkoi kaikille osallistujille ja ajoneuvotyypeille avoimella kadunmiehen kiihdytystestipäivällä. Päivän mittaan cruisailtiin Hiekkasärkkien alueella, ja tarjolla oli myös rompetori sekä männänheittoa ja lohkonnostoa. Ensimmäistä kertaa Sea ´n Sand Runin yhteydessä järjestetyllä romutorilla oli vain muutama kauppias, mutta myyntiartikkelit olivat sitäkin asiallisempia. ´51 Ford Custom haastaa 90-lukuisen Firebirdin, joka ei osaa oikein päättää, minkä värinen olisi. Gasser-shoebox antoi muiden käydä rauhassa kauppaa ja keskittyi virnuilemaan harvahampaisena
People´s choice • Jani Väisänen – H-D Shovelhead Tämä melkoisen harvinainen kaksiovitolppaPlymari on Turun vanhemman harrastajapolven hallussa. Marko Koskisen Mynämäeltä saapunut traikki ylsi palkinnoille, eikä suotta – olihan se tasapainoinen ja maukas rakennelma. Rengas- ja vanne valinta oli tehty huolella, juuri paremmin ne eivät voisi pyöränaukkoja täyttää. Classic 1. Tomppa Leinonen – ´47 H-D Knucklehead 2. Janne Yliaska – ´54 H-D Panhead 3. Markus Raunio – ´76 H-D Shovelhead Custom 1. Marko Koskinen – ´02 H-D Softail Trike 2. Raiza Raitio – ´93 H-D Fatboy 3. Mika Lindgren – ´76 Volkswagen 1300 Bobber 1. Kai Kokkinen – ´57 H-D Panhead 2. Kari Kartimo – ´91 H-D Sportster 3. Jens Larssen – ´69 H-D XLCH Ironhead Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Turun kustompäivä vietettiin tällä kertaa sankassa sateessa, joka karkotti paikalta monet rodeista ja varmasti jokusen prätkänkin. Ulkoasultaan retro rod -henkeen tehty laite piti sisällään pikkulohkotekniikan. Chopper 1. Ali Varis – H-D omavalmiste 2. Henkka Grönlund – H-D ´38 3. Mikko Kaltto – ´76 Honda CB 500 Hot Rod 1. Marko Orenius – Ford A-model 2. Jarkko Lehojoki – ´42 Dodge 3. Pasi Korhonen – Erskine Kustom Car 1. Petri Terho – ´48 Cadillac 2. Marko Tuunanen – ´55 Cadillac ”Sugaree” 3. Riku Inkinen – ´55 Lincoln Turun omaa kalustoa edusti Kujalan A-Coupe. Amerikan Rauta 5/2013 89. w o h S m o t s u K u k r u T TURKU KUSTOM SHOW 2013: palkitut Bicycles 1. Hannu Nivala 2. Oka Laine 3. Rami Pajula Riku Inkisen nätti ´55 Lincoln Kustom sai kustom car -luokan kolmospalkinnon. Chopper-luokan kirkkain pytty jaettiin tälläkin kertaa Alpo Varikselle – kuten melkein kaikissa tämän kesän rakennettujen pyörien tapahtumissa Ruotsia myöten
Esa Salon tallissa mikään ei ole oikeastaan muuttunut: hienoja jenkkejä syntyy entiseen malliin, vuodesta toiseen. Suomalainen kustomlegenda Esa Salo Kotimaassamme on monta taitavaa ja palkittua autonrakentajaa, mutta monille vanhemmasta polvesta on yksi nimi jäänyt erityisesti mieleen. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman 90 Amerikan Rauta 5/2013. Nimeen liittyvät autot, jotka aikoinaan putsasivat palkintopöydät pokaaleista
Esan ja hänen veljensä Iken rakentamat lahtelaiset customit huomattiin kautta maan niin kadulla, kokoontumis- ja kiihdytysajoissa kuin autonäyttelyissäkin. Autot rakennettiin hyvin, ja vaikka ne ovat jääneet vuosien varrella seisomaan pitkäksi ajaksi, kun eteen ovat tulleet uudet projektit, ne ovat tänäkin päivänä päällisin puolin näyttelykunnossa, Esan näin halutessa. Laikka ja hitsipilli olivat ahkerassa käytössä, kun neliovisista leivottiin kaksiovisia avoversioita. Suomi-ikonien rakentaja. Kaupungin laidalla, maaseudun rauhassa, on viljapeltojen keskellä suomalainen ranchi, jossa Esa Salon showautot ovat saaneet alkuunsa. Autoista tuli sen ajan rocktähtiä, jotka olivat mukana myös Hurriganesin keikoilla ja Sleepy Sleepersin musiikkivideoilla. Kaupungilla on vankka historia jenkkiautoharrastuksessa sekä moottoripyörien rakentelussa. Amerikan Rauta 5/2013 91. Ankeus paistoi läpi monessa, eikä vähiten maan autokannassa. S uomen Chicagona tunnetulla Lahdella on monet syyt kutsumanimeensä, mutta yksi ulottuvuus on vahva kiinnostus Amerikkaan ja jenkkiautoihin. Autot rakennettiin ajan showhenkeen, johon kuului värikkäät flake-maalaukset ja runsas määrä kirkaslakkaa, napitetut plyyshisohvat, custom-ratit ja kromivanteet tekstirenkailla. Kerholla on tällä hetkellä 35 jäsentä eri puolilla Skandinaviaa. Esa Salon isän perustamalle korjaamolle päätyi ajan mittaan useita siipi-Mopareita, joiden osista Esa alkoi visioida ja koota autoja, joita ei muuten ollut saatavilla. Kaluston Mopar-voittoisuus johtuu kuulemma ihan siitä, että niitä oli aikoinaan parhaiten saatavilla ja niihin pystyi helposti soveltamaan vieraita osia muista Mopar-tuotteista. 70-luvullahan ei Suomessa ollut tämän päivän varaosakauppiaita, eikä myöskään nettiä, jonka kautta tilatut osat saapuvat Jenkeistä kotiovelle muutamassa päivässä. Sillä aikaa kun takavuosien customit seisoivat tallissa, Esa keskittyi rakentelemaan moottoripyöriä. Nuo Suomi-ikonit nousivat aika ajoin esille keskusteluissa, mutta monille niiden kohtalo oli epäselvä. Tässä Esan rakentama ´60 DeSoto Adventurer näyttelykunnossa pitkän tauon jälkeen. Salaisuuden verho aukesi vuosi takaperin, kun lähes 30 vuotta tallien kätköissä maanneet customit kaivettiin esille X-treme Car Show´n näyttely-yleisön ihailtavaksi. ”Choppereitakin on tehty miltei joka talvi, ja luku niissä nousee lähemmäs viittäkymmentä uniikkia kappaletta”, Esa kertoo. 1 970-luvulla Suomessa elettiin Kekkosen aikaa. Liian monta laskettavaksi. Kerho on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka todistetusti omistavat näyttelyauton, jonka rakentamisesta on kulunut vähintään 30 vuotta. Harva Salojen rakentelemista autoista on kuitenkin jäänyt heille omaan säilöön, poikkeuksena 80-luvun tunnetuimmat showautot DeSoto Diplomat ´57 -avo, De Soto Adventurer ´60 sekä rättikattoiset Dodge Phoenix ´60 ja Plymouth Fury ´59. Salon tallilla vieraili myös John D´Agostino, kun Esalle myönnettiin Kings of Customs -kerhon kunniajäsenyys. Esa Salo sai samalla kunniajäsenyyden hiljattain perustettuun Kings of Customs -yhdistykseen. Se taisi ollakin Esan aikoinaan rakentamista autoista ainoa tehtaan alkuperäinen avoversio. Harvassa olivat kaksioviset coupet ja avomallit, eikä liikaa ollut tarjolla neliovisiakaan jenkkejä. Virkatehtävistä poistettuja edustus-, poliisi- ja ruumisautoyksilöitä oli sentään tarjolla, joten niitähän sitten oli rakenneltava. Samassa asussaan ne saavat myöskin jatkaa olemassaoloaan seuraavia sukupolvia varten. Hyvät pohjatyöt, paksut lakkapinnat ja alustamassaukset ovat olleet noiden takavuosien showautojen pelastus, ja ne ovatkin edelleen lähestulkoon samassa kuosissa kuin showkiertueiden jälkeen vuonna 1983 ennen vuosikymmenien seisontaa. ´57 DeSoto Diplomat -avo on jo mallina maailmanlaajuinen erikoisuus. Esa kertoo rakentaneensa 40 vuoden aikana korjaamollaan niin monta autoa, että niiden tarkkaa määrää on vaikeaa edes muistaa. Ne olivat merkittävä osa amerikkalaisen kulttuurin tuloa Suomeen, kun maahan alkoi ilmestyä hampurilaisravintoloita ja tähtilippua hyödynnettiin näyttävästi esimerkiksi Beavers-farkkujen markkinoinnissa. Vanteet on vaihdettu uusiin, mutta muuten kokonaisuus on sama kuin silloin 80-luvulla. Vaikeinta niihin oli löytää kattomekanismit, jollaiset kuitenkin lopulta löytyivät Ruotsista. 1980-luvun alussa Esan autot kiersivät menestyksekkäästi näyttelyitä Ruotsia myöten, kunnes katosivat suuren yleisön näkyviltä talliin vuosien pölykerroksen peittoon. Huolellisen pesun ja kiillotuksen jälkeen 30 vuotta seisseet autot palasivat entiseen loistoonsa viime vuoden X-treme Car Show´ta varten
Tuoreimmat omat projektit ovat Ford Skyliner 500 Retractablet vuosilta 1958 ja 1959. Ensin mainittu on tuotu joitakin vuosia sitten Amerikasta ja kokenut täydellisen läpikäynnin Salojen tallissa. Vain autolaseissa ja kromin pinnoituksessa tarvitaan pajan ulkopuolista apua. ”Autotallin valo palaa jo kukonlaulun aikaan, sillä aamulla saa parhaiten vaativampia työosuuksia tehtyä. Jos satut näkemään Esan paikalla, tervehdi toki miestä, joka mielellään vaihtaa aina sanan tai pari jenkeistä. USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Toinen Esan tuoreista ylpeydenaiheista on musta Fairlane 500 Retractable ´58. Salon Fordeista löytyykin lääkkeet niin kiillon kaipuuseen kuin huolettomaan käyttöön – toisella voi mainiosti hoitaa kesän arkiset matkat ja toisella kurvailla juhlavampiin tilaisuuksiin, kuten Lahden jenkkiautonäyttelyyn, jossa avot ovat ensimmäistä kertaa julkisesti esillä – tätä lehteä lukuun ottamatta. Ruutia löytyy vaikka muillekin jakaa, mutta kromin kiilto rauhoittaa”, kertoo Esa. Kuitenkin vain amerikkalaiset autot saavat Esan pulssin kohoamaan, ja nimenomaan 50-luvun mallit. Kaksi tuoreinta tuotosta ovat peltikattoiset avo-Fordit, joita hänellä oli työn alla kerralla kaksin kappalein. Kun nuo showautot jäivät seisomaan, moni alkoi ihmetellä, mitä Esa Salolle kuuluu – onko tunnettu autonrakentaja enää voimissaan. Salon tallissa ei siis oikeastaan olla merkkiuskollisia, vaan vuosien varrella on rakenneltu myös GM-kalustoa ja Fordeja. Toinen on vuotta uudempi Retractable, jota sitäkään ei ole lähdetty pilkuntarkasti entisöimään, vaan autolle on annettu ripaus omaa ilmettä. JO 32 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. Kustomlegenda Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta Esa ei ole tyytynyt lepäämään laakereillaan. (03) 318 5440 PUH. Valkoisessa peltikattoavossa taas on isoine vanteineen aistittavissa se, ettei mies ole jämähtänyt paikalleen vaan tekee autoistaan mieleisiä niillä osilla, mitä kulloinkin on saatavilla noudattamatta orjallisesti mitään tietyn ajan linjaa. Kyllä, Esa rakentelee autoja edelleen. Lahden alueella monet ovat tienneet tilanteen, mutta muulle Suomelle Esan kohtalo on ollut pitkälti suuri arvoitus. Niiden rakentelu onkin Esalle hyvin tuttua puuhaa, ja jos jotain osaa ei tunnu löytyvän, niin se tehdään itse perinteisiä yksinkertaisia työkaluja käyttäen. Vaikka auto on ollut jokaista ruuvia myöten osina ja kunnostettu pienintä yksityiskohtaa myöten, ei Esan mielestä autoista saisi tehdä liian hienoja, vaan niitä pitäisi saada ja uskaltaa myös käyttää, jotta into harrastukseen säilyy. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET. Kromin kiilto rauhoittaa
”Halusin yhdistää toisen lapseni nimen ja syntymäajan hot rod -taiteeseen. Koska työskentelen laivalla, mukaan otettiin myös merihenkinen pin-up-tyttö.” Sami Terrin yläselän peittävään tatuointiin ei liity erityisempää tarinaa, mutta siinä kiteytyvät hänen mukaansa elämän suolat, kun on autoja ja vetävän näköinen tyttönen. Kati Bergman sai idean Blues Brothers -tatuoinnista jo vuosikymmen takaperin, mutta kuva hakattiin ihoon vasta viime kesänä. ”Rock’n’roll pidentää murrosikää”, toteaa Lissu itse. AMERIKAN RAUTA 5/2013 93. Mikolle palkinnoksi lähtee Camo Tattoon 350 euron lahjakortti, jolla hän pääsee teettämään rintaansa tämän vuoden tammikuussa syntyneen poikansa nimen. ”Tuosta elokuvasta lähti kiinnostukseni rock’n’rolliin ja jenkkiautoihin, eikä se ole vuosien saatossa hiipunut”, Kati kertoo. Hämeenkoskelaisen Lissu Laaksosen Elvistatuointi on niin aidon oloinen, että se näyttää suorastaan kolmiulotteiselta. L.O.W.-kirjaimet viittaavat sekä hänen tyttärensä nimiin että lowridereihin, Neitsyt Marian kuvalla taas Mikko osoittaa kunniaa rakkaalle vaimolleen. Heini Torkkelin käsivartta koristavan kuvan on luonnostellut Timo ”TiN” Nieminen. Tätä omaperäistä tatuointia toimitus harkitsi pitkään voittajaksi. Toimituksen valinta kohdistui kajaanilaisen Mikko Schroderuksen koko selän tatuointiin, jossa yhdistyy hyvä kuva ja tarina. Timo Mäkinen tatuoitti selkäänsä Cadillacin vaakunan saatuaan hankittua autojen kuninkaana pitämänsä ´69 Coupe DeVillen. ”Siitä riittääkin jokunen tarina, mutta ne eivät ole painokelpoisia”, mies tyytyy toteamaan salaperäisesti. VOITTAJA! Kajaanilaisen Mikko Schroderuksen 2011 hakatussa koko selän peittävässä tatuoinnissa yhdistyy perhe ja harrastus. Vanhemmat ovat Mikon ensimmäinen oma auto ´72 Monaco sekä ´69 Impala, jota Mikko haikailee takaisin. Tatuointikisa on käyty! Teksti: Toimitus Kolmosnumerossa julistettu tatuointikilpailu on saatu päätökseen, ja voittaja on valittu. Idea uuteen tatuointiin on siis jo valmiina. Selän alalaidasta löytyy kaksi Mikon entistä autoa sekä nykyinen ajopeli ´95 Roadmaster
Tästä aloitettiin kolmen päivän puurtaminen. Kahvitaukojen keskustelut pyörivät autojen ympärillä, eikä ainoastaan spekuloitu vaan myös tehtiin kaikenlaisia huimia suunnitelmia. Silloin oli pinnalla sellainen tukitalletusskandaali ja päätimme käyttää Työporukan autotkin pääsivät yhteispotrettiin. Tällä miehityksellä keksimme esimerkiksi järjestää ekan linttameetin. Ei kuitenkaan siitä enempää tällä kertaa. Emme pysähtyneet poimimaan sitä. Samojen kavereiden kanssa rakenneltiin myös autoja – välillä duunipaikan pihallakin. Unelma-autoistakin tietysti puhuttiin, ja sitten sellaisista, jotka olisivat meidänkin saavutettavissa. Muumio muistelee Paskahommia ja korinvaihtoja Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Olin 80-luvun alussa painamassa Kemiran vientisäkkejä Uudessakaupungissa. Autoa käytiin Stadissa katsomassa ja ruvettiin funtsimaan, miten persaukinen sellaisen saisi ostettua. O ltiin kaikki jenkkiautomiehiä, Kimmo ”paskanen” Laakso, Röntti ”raato” Rantanen, Loiri ja minä. Oikeassahan siinä oltiin ja homma sai meidät yllättäneen suosion ja tapahtumaa järjestettiin neljä tai viisi kertaa. Etummaisena Kimmon ´64 Custom AYL-60, vieressä Röntin ´66 Bel Air tässä vielä valkoisena, sen takana Loirin ´65 Buick ja minun ´74 El Caminoni. Yksi rekkakuski joka toi välillä kamaa meille kertoi, että hänellä oli ylimääräisenä ´65 Buick Special. Avon katto on, kuten kuvista näkyy, Floridan auringon kovettama ja myöhemmin se lensikin ajoviiman kaappaamana lähes yhtenä kappaleena tienposkeen. Kaikenlaisia muita autotapahtumia oli jo silloin viljalti Suomessa, mutta meidän mielestämme täältä puuttui pilsnerbiltyyppinen juttu. Duunina se oli kauniisti sanottuna sieltä minne aurinko ei paista, mutta työkaverit olivat hyvänä vastapainona työn monotonisuudelle. Loirilla oli nuorimpana harrasteautohomma vielä alkutekijöissään ja alla oli Ford Anglia, mutta kova polte saada jotakin rapakon takana tehtyä. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2013
Viimeksi syttyi radioon valo ja ääntäkin rupesi kuulumaan – kuinka sattuikin, että kanavakin oli sellaisella taajuudella, jolta tuli ohjelmaa. Kun lainarahat olivat Loirin tilillä, mekin saatiin omat tilimme takaisin. Kohta seisoi 300-koneella ja manuaalilla varustettu metallinhohtovaaleansininen Buick pihalla. Tehtiin töitä kolme pitkää päivää, Bel Airista siirrettiin Impalaan kaikki liikkumisen kannalta tarpeellinen sekä keulan pellit ynnä muuta prosenttiosaa. Avo valmiina tien päällä. Sitä ei enää tehty kamikazetyyppisesti muutamassa päivässä vaan rauhassa talven aikana. Itselläni oli ollut lähinnä lavakalustoa, mutta avoauto oli saatava. Loiri vaihtoi pankkia ja kun tilipäivä koitti, laitoimme kaikki kolme ukkoa rahamme sen tilille, minkä jälkeen herra marssi johtajan puheille pyytämään lisää rahaa. Auto saatiin valmiiksi kolmannen päivän illalla, jolloin pääsimme vihdoin koeajolle. Voittoakin jäi sen verran, että sillä rahoitin seuraavaa korinvaihtoa, ’66 coupe Impalaa ’65-mallin keulapelleillä. Tutkimme tarjontaa ja yritimme etsiä niihin sopivia kanta-autoja, mutta mitään mainittavaa ei osunut kohdalle, kunnes Röntti kyllästyi Bel Airiinsa ja siitä ruvettiin kaupoille. Kauniina alkukesän päivänä seisoivat sitten kanta-auto ja avokori rinnakkain firman pihalla ja Kimmon kanssa aloitettiin urakka. Syksy alkoi kuitenkin painaa päälle, pankin deadline läheni ja auto laitettiin myyntiin. AMERIKAN RAUTA 5/2013 95. Koko se kesä nautittiin ”three day Letukasta”, kuten se nimettiin. Takana 80-lätkä, joka silloin vaadittiin tuoreelta kuskilta. Olen silloin tällöin nähnyt avoa Stadin cruisingissa, coupen sen sijaan olen nähnyt viimeksi kun paimiolainen kaveri sen kävi ostamassa. Mahtaako tappaja-auto Christinessä olla jotakin perää. Huomaa takaikkunalla ruotsalaistyyliin kotisterkkojen kaiuttimet. Perän mataluus johtuu jousien silpomisesta. Loirillakaan ei enää ole Buickia vaan Mercury, jonka hän osti pian sen jälkeen, sekä muita autoja ja pyöriä. Siihen aikaan ei lainaa niin vaan herunut, mutta kun paperilla näytti, että substanssia löytyy, niin lainakin irtosi ilman nikotteluja. Röntti oli pitkään poissa pelistä ja on nykyään palannut autoharrastuksen pariin. Kuskina tuoreen kortin omannut neitokainen. Ensin juuri mikään sähkövehje ei toiminut, mutta pikkuhiljaa alkoi lamppuja syttyä ja muutkin systemit pelata. hyväksi hiukan samansuuntaista metodia. Samaan aikaan Peterillä oli tarjolla ´66 avo-Impala. En ollut ainoa, jolla avoautokuume oli kova, vaan Impala vaihtoi pikaisesti omistajaa pyydettyyn hintaan. Seuraava kesä menikin sillä pyöriessä. Reissuja tehtiin Power meettiin, Forssaan, Hankoon sekä moneen muuhun paikkaan. Takajousia ei maltettu jättää alkuperäiseen mittaansa, vaan niistä ajan muodin mukaan pätkittiin puolitoista kierrosta. Aikanaan auto katsastettiin ja muutoskatsastettiin. Ainoa rajoittava tekijä oli valuuttapuoli, eli rahavarojen vähäisyys. Nuoria miehiähän ei tunnetusti vaivaa liiat hillitsimet, joten käytiin pankissa tekemässä vekseli (=kolmen kuukauden pikalaina, jossa oli suht´ kova korko), eikä muuta kuin keula kohti Nummelaa. Jos joku kertoisi minulle tällaisen tarinan, väittäisin, että ei ole mahdollista, mutta kun sen on omin aistein kokenut, niin uskottava se on. Kuten AYL–60-tarinan lukeneet muistanevatkin, Laakson Kimmo on ollut haudassa jo toistakymmentä vuotta. Korhosen Sampo mukana kuvassa Bel Aireineen. Nordströmin Peter pyöritti Nummelassa C.A.R.S.-nimistä maahantuontiliikettä, jonka valikoimiin kuuluivat käytettyjen moottorien ynnä muiden lisäksi autojen korit juuri tähän tarkoitukseen. Käytössa oli kaksi firman trukkia, mikä helpotti hommaa huomattavasti. Rönttikin kävi Porissa ostoksilla ja toi tullessaan ´66 Bel Airin, jossa ostajan sanoin oli ”laari täynnä bensaa”, kone tosin oli suhteellisen loppu. Mies täyttää ammatikseen eläimiä. Uustuontiin olivat 60-lukulaiset silloin vielä liian uusia, eikä 25 vuoden ikäraja täyttynyt, joten vaihtoehdoksi jäi korinvaihto. Coupella vappuna Helsingissä
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 5/2013. Ei sellainen silti hassummalta olisi näyttänyt vuosimallissa 1964 – ainakaan sopivasti muuteltuna. Kutjan kuva Myöhempien aikojen umpikylki Chevrolet ei tehnyt henkilöautoistaan umpikylkisiä Deliveryjä enää vuoden 1960 jälkeen
L ähtökohtana Jannen tämänkertaiselle kustomoinnille oli tehdä linjakas Delivery-malli hieman samaan tapaan kuin vuonna 1958. AMERIKAN RAUTA 5/2013 97. Kallistuksen myötä C-pilari muotoiltiin uusiksi siten, että siitä tuli koko matkalta yhtä paksu, kun se on alun perin kiilamainen ja kapenee alaspäin. Ovenkahvat ja joitakin merkkejä poistettiin myös. Vanteiksi valittiin klassisen tyylikkäät 14-tuumaiset Astro Supremet kapeiden valkosivujen kera. Alustaa madallettiin reilusti X-runkoisille tyypilliseen tapaan – niin paljon, että se käytännössä edellyttäisi ilmajousien tai hydraulien käyttämistä. Aihiona on käytetty neliovista farmarimallia, kaksiovisia farmareita kun ei tehtaalta enää vuoden 1960 jälkeen tullut full-size-kokoluokassa. Korimuutoksista takaikkunoiden poiston ohella huomattavin on C-pilarin reilu kallistus, tämänikäisissähän takalasi on tehtaan jäljiltä hyvin pysty. Janne pidensi etuovia, joina voisi todellisessa elämässä käyttää myös kaksiovisen ovia
Joni Seppälän Buickin Nailheadistä voimansa ammentava roadster on kokenut täydellisen muodonmuutoksen nykyisen omistajansa käsissä, mutta se roddattiin ensimmäisen kerran kotimaassa jo vuosikymmeniä sitten. a e p o Se n BUICK REGAL GRAND NATIONAL ´87. Y VIIMEISTELUTUS KOKONAIS Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 28.11.2013 SEMA Show Las Vegas & o t u a i kk Jen i t h a L y l e tt näy yn raportit syks t e is o k o k n u Reil merikasta ja A a t is m u t h a tap go s t a . Nykyinen 60-luvun alun showrodeille kunniaa tekevä ilme syntyi pääpiirteissään myös jo useampia vuosia takaperin, mutta viimeisteltiin tähän kuosiin vasta kuluneena keväänä ja kesänä.. Suomen Chica AITO SUOMIRODI 98 AMERIKAN RAUTA 5/2013 CHRYSLER WINDSOR ´50. HUDSON ROADSTER ´30. Vain kokomustana valmistettu GN opittiin tuntemaan aikansa nopeimpana GMtuotteena. Auton rakentelussa ei olekaan säästetty omia työtunteja missään vaiheessa, vaan kaikki mahdollinen on tehty itse. Vesankalaisen Esa Hytösen Windsor on yksi korkeatasoisimmin viimeistellyistä Suomikustomeista kautta aikojen. Nopeista nopein oli harvinaiseksi jäänyt GNX, joka oli vielä hieman GN:stä kutiteltu versio. Mika Ylitalon GN:n pellin alta löytyvät viritykset yhdessä parannellun alustan kanssa tekevät siitä vielä GNX:ääkin ripeämmän
Tiedustelut: Email: lahti@x-treme.fi puh. 046 8782 479 CUSTOM hot rod muscle retro PATINA jenkkirekat pin-up VINTAGE pinstriping racing Vans trucks 12.-13.10.2013 Lahden Messukeskus MUISTA MYÖS: X-TREME CAR SHOw 26.-27.10.2013 TAMPEREEN MESSUKESKuksessa corvette 60-v NÄYTTELY ja cruising after party: CLUB CHICAGO, 12.10. ESIINTYMÄSSÄ MM: www.jenkkiautonayttely.fi facebook.com/jenkkiautonayttely. norjalainen “Emotion” Avoinna: La 10-19, su 10-16. Suomen suurin amerikkalaisten ajoneuvojen näyttely Esillä Jenkkiautoja ulkomailta, mm. Liput: la 20€, su 15€, 7-12 v 10€ Perhelippu (2 aik + 2 lasta 45€) Jenkkiautojen VIP-parkki
Amerikan Rauta 05/2013 ”Päätin hankkia firmalle työkalun, joka herättäisi ihmisissä positiivisia mielikuvia.” e n i h s n o o M s s e r p Ex esta Rautaan • 5/2013 • 8,90€ Rakkaud 100 sivua! FORD Tudor ´35 kup ´57 ic P d e b g n o Chevy L Mitä kuuluu Esa Salolle. LISÄKSI Esittelyssä: Plymouth Fury ´68 • Chevy Sportside ´88 • Ford ´49 Supercharged DeTomaso Pantera ´71 • Olds Cutlass Supreme ´79 • H-D Panhead ´57 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2013-46 Viipale mediat 6 414887 002455 13005 700245-1305 NRO 7 tutkimatta paras jenkkiautolehti! Yli 30 sivua tapahtumia! Power Big Meet, Forssan Pick-Nick, Big Wheels, Jokers Car Show, linnacruising ja paljon muuta!