Amerikan Rauta 5/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

NRO 13 Oikeasti enemmän luettavaa 100 sivua! esta Rautaan • 5/2014 • 8,90€ Rakkaud t e j i n d p u o b m n e m n FORD Mustang GT 306 ´88 Plymouth Deluxe Six ´38 i Pi e Amerikan Rauta 05/2014 ”Oli tosi mukavaa, että sai American Car Show’n People’s Choice -palkinnon neliovisella autolla, jota ei ole tosiaankaan tehty isolla budjetilla.” POLICE interceptor LISÄKSI Esittelyssä: Viva Las Vegas! Ford ’28 ”Hyperventilator” • Chevrolet Corvette 509 ’68 Chevrolet Malibu ’64 • Chevrolet ’38 • Dodge Charger 500 ’70 H-D ’81 • Chevrolet C10 Vortec 4800 ’87 • Ford Country Sedan ’58 PAL VKO 2014-33 Viipale mediat 6 414887 002455 14005 700245-1405 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi American Car Show Oulu Gasoline Motor Show
Pepper -limsamainos, jonka sanoma oli ihailtavan rehellinen – toiset tykkää, toiset ei. Yleensä kärkkäimpiä katsomaan muiden harrastamistapaa kieroon ovat tyypit, jotka ovat vasta hankkineet ensimmäisen autonsa. Kaikissa niissä on omat juttunsa, jotka eivät lopulta poikkea niin hirveästi toisistaan. Tulin joku aika sitten miettineeksi samalta kantilta omaa automakuani ja huomasin sen edenneen aika loogista aikajanaa. 1960-luvun alussa sämpylämallien muuttuessa vähitellen siipiautoiksi ja sitten laatikkomaisemmiksi, tulivat Larry Watsonin maailmankuuluiksi tekemät lähinnä maalaamalla ja madaltamalla kustomoidut autot, joita kutsutaan nykyisin myös Bellflower-tyylisiksi. Luulen, että pointti tuli selväksi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 5/2014 3. Karjalainen. Eniten ihmisiä on puhuttanut purppuranvioletti väri, joka tuntuu olevan joko yksinkertaisesti mahtava tai ihan hirveä ja tyttömäinen. Sama juttu tulee välillä eteen myös lehteä tehdessä. Edelleenkin, kun ei minulla sitä kristallipalloa ole, yritän koota lehteen sellaisia juttuja, jotka itse haluaisin lukea, ja näyttäisi siltä, että niistä ovat tykänneet monet muutkin. Vaikka kuinka pyrkisi miellyttämään mahdollisimman monia, menee lopputulos aina joltakin ohi. Sosiaalisessa mediassa tuo makuasioitten vastakkainasettelu tulee eteen ehkä kaikkein huvittavimmalla tavalla. Sitä joko tykkää tai ei. Nykyään tykkään kaikista tuolta väliltä olevista tyyleistä. Mainosbiisin teki muuten kuulemma J. Ja silloin lopputulos on väistämättä se, että toiset niistä tykkää, toiset ei. Käytännössä niistä jalostuivat 70-luvun lowriderit, jotka taas korimallien uudistuessa kehittyivät nykytyylin lowridereiksi. Mutta niin se vain on asiassa kuin asiassa. Tästä päästäänkin siihen, että olen huomannut kokemuksen tuovan suvaitsevaisuutta toisten rakentelun suhteen. Pääkirjoitus Toiset tykkää, toiset ei 8 0-luvulla televisiossa pyöri Dr. Joidenkin automallien kohdalla on tosin niin, ettei niitä ole sopivan näköisinä meille tullut toistaiseksi edes tarjolle. Vuosien mittaan omakin tyyli muuttuu, ja samalla sitä alkaa ymmärtää muidenkin tyyliä. Yhteistä on ainakin se, että niissä mennään matalalla, ja kaikkiin kuuluu vahvasti pyrkimys tehdä autoista oman näköisiä. Olen tässä lähipäivinä seurannut Facebookista sitä, mitä ihmiset tuumivat Lowrider Magazinen tällä viikolla julkaisemasta ’81 Cutlassini kuvasta. Sitten tuli uuden muotoisia korimalleja, ja ulkonäköorientuneesti rakennettuja laitteita alettiin sanoa kustomeiksi, Barrisin mukaan kovalla koolla. Oli aika, jolloin käytännössä kaikkia rakenneltuja autoja kutsuttiin hot rodeiksi. Kaikkia ei voi miellyttää. Alkuunhan koko lowriderilla tarkoitettiin matalalla ajavaa ihmistä, ei autoa. Lisäksi yksi kommentoija oli melko varma, että auto on ’73 Monte Carlo. ielipiteensä voi toki kertoa, mutta on melko M turhaa odottaa auton omistajan maalaavan autoaan toisen väriseksi saadun palautteen vuoksi tai ehdottaa Dr. Pepperin muuttamista Jaffan makuiseksi. Kaikkien meistä on jostain aloitettava, eivätkä tunnetuimpienkaan rakentajien ensimmäiset autot ole useimmiten olleet maailmanluokkaa. Moni väriä inhonnut kertoi, että sen pitäisi olla sininen eikä pinkki(!). Emme tosiaan halua tehdä juttuja vain kaksiovisista ja avoista, vaan kaipaamme enemmän siististi rakennettuja neliovisia ja farmareita, ja myös 80-lukuiset ovat tervetulleita. Viimeksi katsoessani siitä oli tykännyt noin 40 000 ihmistä ja kommentoitu yli 300 kertaa
03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Veli Vartiala, Petteri Hautamaa, Janne Lepola, Janne Kutja, Markku Pahkajärvi, Jussi Löppönen, Kari B. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Materiaali: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 4 Amerikan Rauta 5/2014. Mikkonen, Pasi Kekarainen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
46 Chevrolet Malibu ’64 Kuopiolaisella Iiro Laukkasella on lintoiksi luokiteltavia laitteita enemmänkin, mutta yksi niistä on ylitse muiden. Nykykokoonpanoon kuuluu muun muassa Vortec 4800 -ruiskutekniikka. 28 Dodge Charger ’70 Petty Blue -värisävyn mukaisesti Smurffi-Chargeriksi nimetty isolohko-Mopar oli Tanja Hautamaan pitkäaikainen haave. 5/2014 Kannessa: Plymouth Deluxe Six ’38 Esittelyssä 12 Plymouth Deluxe Six ’38 Mika Sinkkosen näyttelyvoittaja on rakennettu pienellä budjetilla ja suurella oman työn osuudella. 40 Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’68 Tarina Jari Mäkelän Merlin-moottorisesta Vetestä, joka nousi tuhkasta kuin feenikslintu. Ford Mustang GT ’88 58 Chevrolet Business Coupe ’37 Tomi Pöntinen eläköityi varttimailihommista ja siirtyi säyseämmän auton ratin taakse, mutta eipä sieltä pellin alta vieläkään ihan perustekniikkaa löydy. 52 Ford Country Sedan ’58 Kouvon Tatun ”Kantri Kotvanen” on paljon nähnyt Suomi-auto, jonka keulalla on nähty koneita Yblockeista Perkinsin dieseliin. 64 Chevrolet C10 ’87 Jari Karppi uudisti hänelle vahingossa päätyneen hyötyajokin kauttaaltaan. 34 Ford A Roadster ’28 Jari Pekkasen ”Hyperventilator” ylläpitää suolaaavikkoideologiaa suomalaisittain. 70 H-D Shovelhead ’81 Chain Cruiser on bobberin ja cruiserin sekoitus, jonka juju on avoimeksi jätetyt ketjut. 64 Chevrolet C10 ’87 6 Amerikan Rauta 5/2014 22. 22 Ford Mustang GT 306 ’88 Sami Viitasen tummanpuhuva Fox-Mustang on päivitetty nykypäivän standardeihin. 12 Nro 13
Kromaus Vakiot 8 Rauta-annos Hankkeita Uuden Lastensairaalan hyväksi ja muutama mielenkiintoinen juttu maailmalta. 78 Gasoline Motor Show Seinäjoki Areenalla sai mukavasti vastinetta rahalle. 82 American Car Show Oulu Oulun 35-vuotisjuhlanäyttely tarjoili totutun laadukasta ja monipuolista kalustoa. 86 Kromaus Löppösen Jussi kävi metsästämässä mystistä kiiltoa ja selvittämässä, mikä siinä on niin vaikeaa. kerran järjestetty rockabilly-viikonloppu on paljon enemmän kuin autotapahtuma tai festari. 94 Muumio muistelee Kari B. No aika aistikkaan ’60 Cadillacin. 92 Puuhanurkka Petterin Chargerin päivittelyä ja Ollin C10 Cheyenne -projektin kuulumiset. 34 Ford A Roadster ’28 Amerikan Rauta 5/2014 7. 52 Ford Country Sedan ’58 74 86 Viva Las Vegas Tapahtumat 90 Toisenlainen konttori Tällä kertaa emme vierailleetkaan toisenlaisella tallilla, vaan toisenlaisella katsastuskonttorilla Kurikassa. ArtikkeLit 18 Tarinan takaa: Plymouth Mikan Plymouthin matka surkeasta aihiosta näyttelyvoittajaksi projektikuvien muodossa. 96 Kutjan kuva Mitäs se Janne on tällä kertaa piirrellyt. 74 Viva Las Vegas Vegasissa jo 17. 10 Pelit ja vehkeet Kesän kovimmat tuoteuutuudet alan kotimaisilta vaikuttajilta. Mikkosen muistelmat jatkuvat Sedan Deliveryn tiimoilta
Nykyisellään Shelby-historiaa on päässyt tutkiskelemaan vaikkapa Las Vegasissa sijaitsevassa Shelby Heritage Centerissä, mutta tuleva vierailukohde Kaliforniassa on ehkä oikeammin museomaisempi. Jo ”tavallisessakin” SRT-Challengerissa on jatkossa 485 hummaa, mutta IHI-remmiahdettu Hellcat-versio on yli 600 hevosvoiman tehoinen. Aulassa vierailijoita tervehtii neljä ja puoli metriä korkea kobra. 200 mph -kerhoon liki 50-vuotiaalla autolla Kimmo Nevalainen o nnistui vihdoin ja viimein yrityksessään rikkoa 200 mailin tuntinopeus ’65 Corvetellaan, jonka esittelimme tämän vuoden ensimmäisessä numerossamme. Se tosin on vanhentunut jo marraskuussa ’64.. Valmistenumeroltaan 6844 oleva auto kaupataan vielä alkuperäisen omistajan Chevronbensakortin kanssa. Harrastajapiireissä saavutuksen tekee erityisen hatunnoston arvoiseksi se, että Kimmo ajoi autonsa pääkaupunkiseudulta Lappeenrantaan, nykäisi tutkaan huikean tuloksen ja ajeli autolla sen jälkeen kotiin. Jenkkimarkkinoilla kiukkuista kisua pääsee tilailemaan tämän kesän aikana. Melkein nelituhatneliöinen halli rakennetaan nykyisin ja jatkossakin toiminnassa olevan Shelbyn moottoritehtaan viereen. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään trailer queen. Täällä kannattaa käydä Virittäjälegenda Carroll Shelbylle pyhitetty uusi museorakennus avataan Kalifornian Gardenassa ensi vuonna. Myyntiin on nyt tullut Thompsonin oma henkilökohtainen vuoden ’63 Corvette Z06, joka huutokaupataan kesäkuun puolessavälissä Seattlessa. ”Tulos syntyi kolmannella yrittämällä. Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen ja Antti Kautonen Uudistunut Challenger Uudistunut, 2015-mallin D odge Challenger lyö huippumallinsa myötä kovat lukemat pöytään. Tapaus on sikäli merkittävä, että tiettävästi kukaan ei ole pystynyt samaan maailmanlaajuisestikaan. Muilta osin auto on samassa kuosissa kuin lehtijutussakin”, Kimmo kommentoi huojentuneena. Sisempien ajovalojen läpi ilmaa haukkova Hellcat on saatavilla joko kuusivaihteisella Tremec TR6060 -manuaalilla tai kahdeksanpykäläisellä Torqueflitellä. Pääasiallisesti Carroll Shelbyn omaa autokokoelmaa esittelevässä museossa pääsee ihastelemaan Cobra-, Chrysler- ja Mustang-kausien Shelbyjä, viimeisimpiin tuotteisiin asti. Talven aikana autoa päivitettiin pakoputkiston osalta ja lisäksi fiksasin vaihteistoa siten, että sain vaihdot nopeammiksi. Lappeenrannan lentokentällä 7.6. Rengastesteissä ja vannevalokuvissa esiintynyt Z06 on varustettu 360-hevosvoimaisella ruisku-327:lla ja vaihteistona on kireäksi välitetty nelivaihteinen M20-manuaali. järjestetyissä mailiajoissa tutkaan tallentui lukema 322 km/h. 8 Amerikan Rauta 5/2014 Thompson-Vette Aikoinaan ensimmäisenä amerikkalaisena 400 mailin tuntinopeuden ylittänyt Mickey Thompson ajoi kilpavuosinaan myös Z06-optioituja Corvetteja
FHRA Nitro Nationals (FIA, FIN, SM, CUP) Alastaron moottorirata 4.7. Drive-In & Rock Bomba-Hyvärilä, Nurmes 22.-24.8. FHRA Summer Nationals (SM, CUP) Kalajoen lentokenttä 20.7. Drag Race Week (SM, CUP) Alastaron moottorirata 3.-5.7. Kahta samanlaista ei kuulemma maalata. Backseat of a Mustang VOL 2:een ovat lupautunut mukaan Manse-rokin kuuluisimpien yhtyeiden solistit, mm. H-DCF International Rally Saariselkä, Inari 12.7. Kopteri British & Classic Bike Day Ace Corner, Lahti 28.-29.6. Rautaa Rajalle Saariselän Tunturihotelli Amerikan Rauta 5/2014 9. Erilaisia toteutusideoita ja -toiveitakin otetaan vastaan. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 3.8. Näsin S-Market, Porvoo 28.6. 17th Annual Ford Nationals Alastaron moottorirata 19.7. Pistohiekka Rock’n’roll Cruise Pistohiekan lava, Puumala 1.-3.8. Bilsport Classic Summer Meet Mantorp, Ruotsi 8.-9.8. SCTA Land Speed Racing Event El Mirage Dry Lake, Kalifornia, USA 18.-20.7. Porvoon Cruising Kustomjääkaappi tallille – rahaa Lastensairaalalle Sipoon Soodapuhallus maalaa erän jääkaappeja erilaisilla amerikanautoiluun liittyvillä teemoilla ja huutokauppaa ne sen jälkeen omalla Facebook-sivullaan. 26.7. Levy äänitetään kesän aikana ja yhtyeet ovat itse saaneet valita esittämänsä kappaleet. 10th Annual Ruukki Picnic Strömforsin Ruukki, Ruotsinpyhtää Tapahtumat 28.6. Power Big Meet Västerås, Ruotsi 3.-6.7. ”Eräänä hiljaisena päivänä aloin jatkojalostaa ideaa ja ostin erän vähänkäytettyjä kaappeja, jotka soveltuvat erinomaisesti tallijääkaapeiksi, ja miksei ihan keittiöönkin.” Pete päätti lahjoittaa kunkin kaapin lopullisesta myyntihinnasta 20 prosenttia Uudelle Lastensairaalalle, joten mikäli tallistasi vielä uupuu jääkaappi, niin nyt voit hankkia uniikin yksilön ja tehdä samalla hyvää. Wheels Nat’s Stockholm Tukholma, Ruotsi 3.8. Do-Dads Reunion Mustialan maatalousoppilaitos 25.-27.7. Levyn tuotot lahjoitetaan lyhentämättömänä uudelle Lastensairaalalle. Naisten Automobiiliajot Vehoniemen Automuseo, Kangasala 25.-27.7. ”Idea sai alkunsa siitä, kun maalasin meidän firmalle yhden kaapin ja se alkoi herättää kiinnostusta”, kertoo Sipoon Soodapuhalluksen Pete. American Car Show, Norrtälje Norrtälje, Ruotsi 13.7. West Coast Street Cup Porin lentokenttä Mustang-rockia Lastensairaalan hyväksi Ford Mustang Owners’ Club of Finland ry on saanut Henry Fordin säätiöltä 15 000 euron apurahan hyväntekeväisyysalbumin tekemiseen. Riverside Truck Meeting Kokonhalli, Porvoo 28.6. Riverside Kustom Day Kokemäki 19.7. Liberty Bike Fest Motelli Route 66, Kotka 10.-13.7. LinnaCruising Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna 9.8. No Speed Limit, huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 19.-20.7. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@ amerikanrauta.fi 10.8. Huutokaupan etenemistä voi seurata sivulla www. AMCCF Cruising & Camping Aulangon leirintäalue, Hämeenlinna 2.8. Big Wheels & Savo Vintage Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 19.7. 25th Oldtimer Run 28.6. Burnout Party (1/4 mile) Kiikalan lentokeskus Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Classic Car Week Rättvik, Ruotsi 26.7. 15th Cape Fear Meeting Atrain Camping, Riistavesi 25.7.-2.8. Power Truck Show Powerpark, Alahärmä 8.-10.8. Pate Mustajärvi, Olli Lindholm, Pauli Hanhiniemi ja mukana on myös Eppu Normaali. Emolahti Meeting Emolahden leirintäalue, Pyhäjärvi 22.-23.8. Visulahti, Mikkeli 28.6. Luvassa on ainakin Chevrolet, Harley-Davidson, Route 66, Elvis, Marilyn ja huoltoasema-aiheisia kaappeja. Pomona Swap Meet Pomona, Kalifornia, USA 16.8. facebook.com/sipoonsoodapuhallus ja lisätietoa kaapeista saa Peteltä numerosta 09-27901600. F-Rockers ry Maisema Ruise Forssan Autokeitaan sorakenttä 2.8. Finnish Street Rod Nationals Hotelli Heimari, Mikkeli 9.8. Kiihdytys-/testipäivä Pudasjärven lentokenttä 12.7. Corvette Meet XXI Hotelli Kumpeli Spa, Heinola 8.-10.8. Corvette Show & Meet Tykkimäen huvipuisto, Kouvola 13.7. Joutsa Chopper Show Valkoinen kartano, Joutsa 12.7. Turku Custom Show Urheilupuisto, Turku 16.8
Vaimentimen toisessa päässä on pulttikanta, jota kääntämällä pyöräytetään sisäpuolella olevaa kartiota. www.hakalaperformance.fi 10 Amerikan Rauta 5/2014 Tahraton näyttö Navigaattorit ja muut kosketusnäytöt ovat yleensä täynnä sormenjälkiä ja rasvatahroja, jotka eivät lähde pelkällä kostealla pyyhkeellä, ja liuottimien sekä voimakkaasti emäksisten puhdistusaineiden käyttöhän on kyseisille kohteille ankarasti kielletty. Saatavilla myös A- ja F-korit. Vaimentimia saa sekä aluminisoituna että rosterisena. www.tradeparts.info Säädettävä performance-vaimennin BBK:n Varitune-äänenvaimennin on suorastaan nerokkaan yksinkertainen uutuus. XD818, kuten muutkin KMC:n XD-sarjan vanteet, on suunniteltu erityisesti maastureihin ja uudempiin pickupeihin. www.crcind.com. Kartion asennosta riippuen pakokaasut pääsevät kulkemaan joko suoraan tai kiertämään pitemmän lenkin äänenvaimennusmateriaalin kautta. Tulossa piakkoin USPartsin varastoon. Hinnat alkaen 195 €/kpl. CRC Screen Cleaner on erityisesti nykyaikaisille litteille näytöille suunniteltu puhdistusaine, joka poistaa vaikeatkin tahrat turvallisesti herkkiä materiaaleja vaurioittamatta. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Tummanpuhuva uutuusvanne KMC XD818 eli Heist on XD-sarjan 10-puolainen vanne näyttävällä satiininmustalla viimeistelyllä. Kyseessä on vesipohjainen puhdistusvaahto ilman liuottimia, alkoholia tai ammoniakkia. Putket on siis äärimmäisen helppo säätää suoriksi esimerkiksi ratapäiviä varten ja takaisin vaimennetuiksi normiajoon. Trade Partsin varastosta löytyy paljon korin tiivisteitä, esimerkiksi Camaro/Firebird ’67-69, ’70-81 ja ’82-92, Full Size ’64-72 sekä Chevelle/El Camino ’64-72. www.usparts.fi Kori kuntoon OER-tuotteilla Original Equipment Reproductions tuottaa laadukkaita GM-lisensioituja jälkituotantovaraosia. Hinnat alkaen 160 €/kpl. OER:n korin pusla- ja pulttisarjoilla saa korintuennan alkuperäiseen jäykkyyteensä. Hintaesimerkkinä ’68-69 Camaron ovenrungon normaalitiiviste 80 €/ pari ja lateksitiiviste 160 €/ pari. Tällä hetkellä saatavuus rajoittuu uudempiin Mustangeihin, mutta pian valikoima laajenee vanhempiinkin muskeleihin, myös GM- ja Mopar-tuotteisiin. Vanteen kokovaihtoehdot 16 x 8” - 20 x 10”. Varastossa on esimerkiksi ’61-64 full size -avokorin puslasarja hintaan 90 € sekä pultti- ja prikkasarja puslille 50 €. Saatavilla on myös OE-tyylisiä lateksikorintiivisteitä. Tuotteen hinta on 6,50 € ja sitä saa CRC-jälleenmyyjiltä
pickupien lavoihin. Levittämiseen käytetään helmamassaruiskua. Tuote on erittäin helppokäyttöinen, eli lisää kovettaja, ravista ja ruiskuta. Parannettu virranhallinta edistää jauheen leviämistä syvennyksiin ja tarttumista korkeisiin kohtiin sekä varmistaa tasaisen kerroksen laajemmilla alueilla. Kestävä pinnoite eristää ääniä ja värinöitä, sekä suojaa kosteudelta, ruosteelta, suolalta ja lämmöltä. Maaliruiskujen hinnat alkaen 159 €, Dual-malli 229 €. Modernein työkaluin ja tarkalla suunnittelulla syntyi Twisted Wedge 11R -alumiinikansi, jonka venttiilikulmat on käännetty entistä pystympään ollen nyt 11 astetta imupuolella ja 13 astetta pakopuolella. www.stirwell.fi, www.nettimaalikauppa.fi Eastwood Hot Coat -järjestelmää on laajennettu säädettävällä ohjausmoduulilla varustetulla jauheruiskulla. www.jarimaki.fi Alumiinikannet Fordin pikkulohkoon Trick Flow suunnitteli täysin uuden sylinterikannen maineikkaan Twisted Wedge -kansiperheen jatkoksi. Trick Flow on tunnettu hyvästä työnjäljestä ja laadukkaista komponenteista, joten voit huoletta asentaa Trick Flow’n sylinterikannet moottoriisi ”suoraan paketista”. Saatavilla kahta kokoa: pieni (41 x 19 x 21 cm) 155 € ja iso (61 x 22 x 26 cm) 185 €. Truck Bed Liner -settiä on saatavilla Stirwell Automaalikaupasta hintaan 140 €. Pakin kannessa on tukeva kantokahva ja kansi pysyy kiinni metallisoljella. www.tuumacid.com Amerikan Rauta 5/2014 11. 11R–kannet on saatavilla 190 cc- ja 205 cc imukanavilla, kahdella eri palotilan koolla ja useilla eri venttiilikoneiston konfiguraatiolla. Eastwood Hot Coat -järjestelmä on yhteensopiva useimpien värijauheiden kanssa. Käyttämällä alhaisempaa jännitettä varmistetaan tasaisempi levitys ahtaisiin paikkoihin, monimutkaisiin kenno- ja kotelorakenteisiin sekä pienosiin. Tuotteesta on saatavilla myös sävytettävä versio. Hinnat sisältävät verkkomuuntajan. www.mve-online.com Tuhdit työkalupakit Kiillotetusta alumiinista valmistetut pakit ovat näyttävä ja toimiva vaihtoehto työkalujen kuljetukseen, suojaamiseen tai säilyttämiseen. Pinnoite pikkiksen lavalle Hot Coat Dual -maalijauheruisku U-Pol Truck Bedliner on kaksikomponenttinen pinnoite mm. Niiden virallisena maahantuojana toimii Tuumacid Oy Riihimäellä. Setti riittää isommallekin pinnalle, sillä sen riittoisuus on 12-13 m². Kanavat, palotila ja kannen näkyvät osat ovat CNC–koneistetut. Maalattavan osan alhaisempi varaus vähentää myös haitallisen staattisen sähkökentän vaikutusta lopputulokseen. Yhdessä tehokkaan palotilan kanssa optimoidut kanavat mahdollistavat enemmän tehoa moottorista. Trick Flow’n tuotevalikoimissa on sylinterikannet myös muihin Ford– ja Chevrolet–moottoreihin, sekä paljon muita laadukkaita tuotteita autoharrastajille
Pienen budj 12 Amerikan Rauta 5/2014
Amerikan Rauta 5/2014 13. djetin pommi Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Plymouth Deluxe Six ’38. Lohjalainen Mika Sinkkonen rakensi pikkuhiljaa matalalla budjetilla lohduttomasta aihiosta tyylikkään bombin, joka pokkasi pääsiäisen American Car Show’sta Top 10 ja People’s Choice -palkinnot
”Ostin Vihdistä piilofarmarin, josta ajattelin ottaa tekniikan. Plymouth Deluxe Six ’38 ”S e oli kyllä ihan sattuma, että tuo auto tuli minulle. 14 Amerikan Rauta 5/2014. ”Vilkki käytti myös aika paljon aikaan noiden lasien sovitteluun. Sitten tuo Welho’s Customin Vilkki totesi, että tehdään vaan nyt kunnolla, ja sovittiin, että he maalaavat sen.” Samalla sovittiin, että ammattilaiset hoitavat myös varsinaiset pohjatyöt, jotta lopputuloksesta tulisi sellainen kuin he halusivat siitä tulevan. Mika ei kuitenkaan kuulu niihin kavereihin, jotka mätävikaa kohdatessaan jäävät sohvan pohjalle harmittelemaan aihion huonoutta ja alkavat etsiä vähitellen uusia osia ympäri Amerikkaa. Se tuettiin tässä pitkittäisin lehdin runkoon. ”Ihan ensimmäiseksi jatkoin tuota autotallia viiden metrin verran. Naapurilta kuulin, että se voisi olla myynnissä. Rungon boksasin ja vahvistin sen x-kohdat, ja lopuksi maalasin sen raskaan kaluston mustalla.” Meksikolaisia mausteita. A lkuun Mika haeskeli itselleen halpaa hot rod -aihiota, mutta suunnitelma muuttui oikeastaan saman tien kun Plymouth tuli vastaan. Niillä mennään, mitä löytyy. ”Se oli elokuuta 2006, kun kävin sen hakemassa. Aihio näytti kyllä lopulta paremmalta kuin oli. Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tehdään siitä vaan mattaruskea, kun ei siitä kuitenkaan saa minun budjetillani niin hienoa tehtyä. Minullahan oli joskus 2000-luvun taitteessa ’67 Camaro, jonka läpikävin pelleiltään. Harvahan jälkikäteen auton nähdessään kysyy ensimmäisenä, kuka teki pohjat, kyllä se lopputulos yleensä maalarin niskaan jää. Vähän jännitti, kun haettaessa varaosafarmarin syyläri oli umpijäässä, mutta ihan ehjä kone se oli. Äkkiseltään kohtuullisen siistin sinisen patinapinnan alla olikin hirveät kerrokset lasikuitupakkelia ja esimerkiksi lattia ja lokasuojat oli leivottava kokonaan uusiksi. ”Ensin auton ostettuani ajattelin tehdä siitä oikein hienon. Kävin siitä Hintakin nousi perillä, kun ruotsinkielinen myyjä ei selvästi tykännyt suomea puhuvista. Varmaan osittain läheisen sijaintinsa takia se tänne päätyikin”, Mika Sinkkonen käy läpi kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia. Ruotsalaisilta tehtailta ovat kotoisin myös levyjarrut, jotka löytyvät nykyisin joka kulmasta. Nelivaihteisen automaatin sain myös siitä autosta. ”Ihastuin tuohon helmiäisruskeaan väriin silloin heti auton hankittuani, kun näin sen jonkun uuden Bemarin pinnassa. ”Pienistä tilkuista sitä joutui tekemään. Sitten löin auton muttereiksi ja aloin korjailla ja muokata runkoa.” Plymouthin x-mallinen runko olikin todella mätä, ja sitä oli korjailtu perisuomalaiseen tapaan niillä raudanpaloilla, joita oli nurkista joskus löytynyt. Tekijämiehenä Mika sen sijaan alkoi hitsailla mätiä paikkoja kasaan käyttämällä korjauspelteinä niitä suurin piirtein käypäisen mallisia osia, joita tuli sopivasti – lue halvalla – vastaan. Kaasarin, virranjakajan ja vesipumpun uusin käyttövarmuuden tähden, mutta muuten en avannut siitä muuta kuin öljypohjan, joka oli hiertynyt puhki asennusvirheen takia. Rakentelu ei päässyt kuitenkaan alkamaan ihan heti, kun ensimmäisenä piti hoitaa rakennustilaongelma kuntoon. Takalokarit olen tehnyt kokonaan itse, takahiekkapelti on tehty Kuplan etuhelmasta. Se oli maalattu joskus todennäköisesti ruiskulla siniseksi, mutta valumat oli tasoiteltu pensselillä. Hintakin nousi vähän perillä, kun ruotsinkielinen myyjä ei selvästi tykännyt suomea puhuvista, mutta ostin auton silti. ”Neliovisuus rajoitti vähän sitä hot rod -tyyliin pyrkimistä, joten mieleen tuli rakentaa se Meksiko-maustein. Se oli naapurin tutulla ladossa Karjaan Antbyssä jemmassa. Perä lienee sekin jostain 80-luvun farmariletukasta, akseli on ollut alun perin kierrejousilla varustettu. Se oli aika kolaroitu, ja purin sen grilliin ja se maalailtiin uudestaan ympäriinsä.” Näissä hommissa on kaikkea muuta kuin harvinaista, että vanha suola alkaa janottaa, vaikka harrastus olisikin ollut jonkin aikaa tauolla. Varsinaisia korin muutoksia olivat korin laskeminen noin 15 senttiä rungolle ja lokarien levittäminen suunnilleen viidellä sentillä”, Mika kertoo. Kone oli kuitenkin tarkemmin tutkittuna lähtöisin ’76 Chevellestä tai Malibusta. Etu- ja takalasithan ovat liimalla kiinni. Lokasuojat rakentuivat Kuplan lokareita yhdistelemällä, astinlautoihin taas saatiin ainekset tuttavan varaosa-Transitin katosta, jossa oli valmiina jopa sopivat vahvikepokkaukset. Tai myyvät koko projektin todettuaan sen toivottomaksi. Volvon ohjauspalikoihin Mika päätyi myös pitkälti siksi, että ne olivat halpoja ja helppoja löytää. Korin huono kuntokin kävi aika nopeasti ilmi. Alunperin tiivistelasille sopivien lasinaukkojen reunat vain tinattiin liimaukseen sopiviksi.” Värin suhteen kävi mielenkiintoinen sattuma, jota voisi tuuriksikin nimittää. Matalat autot ovat aina miellyttäneet, joten ei sitä tyyliä tarvinnut kauaa miettiä”, Mika selittää. ”Oikeastaan idea tuohon 140-Volvon etupalkkiin tuli Karvan kirjoitteluista Overdrivefoorumilta.” Erillisjousitetun keulan myötä autoon tuli myös Volvon tehostettu hammastanko. Myyjä oli ostanut auton 1991, eikä se ollut ollut kilvissä ainakaan vuoden 1966 jälkeen. Mika kävikin innolla hankkimansa aihion kimppuun
Astinlaudat on tehty samasta Transitin kattopellistä kuin gangsterilippakin, takaluukun messinkisaranat taas löytyivät Rahkosen laanin viimeisistä romukasoista. Erittäin siisti työnjälki jatkuu myös konehuoneessa, eikä kiiltävissä osissa ole säästelty. Hienoa lopputulosta katsoessa ei ensimmäisenä tulisi mieleen se, että nyt kyseessä on pienen budjetin rakennelma. Paljon alkuperäistä kutosta tehokkaampaa 305 cid pikkulohkoa varten oli haettava muutosluvat Trafilta. Amerikan Rauta 5/2014 15
Eikä Mika vitsaile, vaan kyse on tässä tapauksessa oikeasti siitä, ettei autoon ole voitu rajattomasti rahaa hakata, kun ei sitä miljoonaperintöä ole tilillä lojumassa ollut. Siksi asiat on tehty niin hyvin, kuin ne realiteettien puitteissa on ollut mahdollista tehdä. Plymouth Deluxe Six ’38 värimallinkin, mutta sitten se unohtui. Tilttiratkiputki on kotoisin Dodge Ram Vanista, rattina taas on perinteinen Grantin kumipintainen. Sitten mietittyäni auton maalaamista mattaruskealla annoin lopulta Welho’s Customin pojille täysin vapaat kädet värityksen suhteen, ja sattumalta he päätyivät juuri samaan väriin.” Yleisön suosikki. Soitin on piilotettu hansikaslokeroon. ”Sisusta on vielä Ohjelmoitavan mittariston ansiosta kaikki mittarit saatiin toimimaan ongelmitta. tavallaan vaiheessa, ovipahvit tein vain nopeasti näyttelyyn, eikä penkkienkään verhoiltu varmasti lopullinen ole. ”Esimerkiksi puskureita ei kromattu, ne on vain kiillotettu kunnolla ruostepilkuistaan huolimatta. Koska koria laskettiin rungolle sen 15 senttiä, piti myös etupenkkiä madaltaa niin paljon kuin mahdollista”, Mika kertaa. Ovien nyrkkirautakahvat Mika muotoili itse vingulla. 16 Amerikan Rauta 5/2014. Kickpaneeleista löytyy Signatin erillissarja, takakontista taas vahvistimet sekä subbari. ”Hanskalokeron kannen tein itse alumiinistä, nykyiset sisäkahvat taas askartelin lattaraudasta vingun kanssa.” Ohjelmoitava mittaristo tuli Summitilta, ja on siitä kätevä, että sen ansiosta autossa ei tarvita nopeusmittarin vaijeria ollenkaan, ja kaikki mittarit saatiin toimimaan ongelmitta. Dodgen mataluus on saatu aikaan laskemalla koria runkoon nähden peräti 15 senttiä. Nuo takaluukun saranat ja ulkopuoliset ovenkahvat löysin Rahkosen laanille autojen viennin jälkeen jääneestä romuläjästä. Joustovaraa alustassa on siis edelleen mukavasti, ja Mika kehuukin autoa paremmaksi ajettavaksi kuin hänen aiemmin rakentamansa ’67 Camaro. ”Halvin, joka löytyi”, Mika kuittaa. Eivät ne mitkään virheettömät ole
Ja kyllä tuo Plymouth on hammastanko-ohjauksineen parempi ajaa kuin se Camaro oli. Sitten tuohon Meksiko-henkeen sopivia espanjankielisiä sanoja mietittiin, ja lopulta siihen tuli ”Marron”, joka tarkoittaa sekä ruskeaa että paskaa hommaa”, Mika itse täydentää nauraen. Vanteet: S80 Volvon 15” vanteet, takana levitetyt 240 Volvon vanteet, Shannon Cones -kapselit ja kromikehät. Mies oli sen takia viikon verran tehohoidossa, mutta on nyt taas ihan kunnossa.” Mutta mitä ihmettä tuo kyljen motiivimaalaus teksteineen kuvastaa. 15 cm, tuulilasi ja takalasi liimattu kiinni, omatekoinen gangsterilippa, Sami Yrjölän tekemät motiivimaalaukset. Se ohjausgeometriakin onnistui ihan tsägällä tosi hyvin.” Oli tosi mukavaa, että sai American Car Show’n People’s Choice -palkinnon neliovisella autolla, jota ei ole tosiaankaan tehty isolla budjetilla.” F aktat Plymouth Deluxe Six ’38 • Omistaja: Mika Sinkkonen, 38 • Paikka: Lohja. Amerikan Rauta 5/2014 17. Renkaat: American Classic 195/70 edessä, 235/75 takana. ”Konepellin scallopit tulivat myös ihan siinä loppuvaiheessa. Vaikkei kaikki yli kuuden vuoden rakentelun aikana sujunutkaan ihan onnellisten tähtien alla, on Mikalla hyvä syy olla lopputulokseen tyytyväinen. Koska Plymouth tosiaan rakennettiin ajettavaksi, piti sen muuttamiseen tuoreemmalle veekasitekniikalle ja Volvon akselistolle hammastanko-ohjauksineen hakea poikkeuslupa. Lopulta kaikki muutokset kuitenkin myönnettiin, kunhan ensin olin tehnyt kaivatut lisäselvitykset.” Ihan nopeasti lupaprosessi ei siis edennyt, vaan muutosluvan tulemisessa kesti kaikkiaan 22 kuukautta hakemuksen jättämisestä. ”Kun minä toissa keväänä lupahakemuksen jätin, niin viime heinäkuussa tuli Trafilta ensimmäinen yhteydenotto. Kori: Etulokarit kantittomat, lokareita levitetty, koria laskettu rungolle n. Moottori: Chevy 305 cid SB V8, peltisarjat. Ne on koottu kavereiden nurkkiin jääneistä tavaroista, joista Mika sai aikaan ihan asiallisen paketin. Jarrut: Volvo 240:n jäähdytetyt levyt edessä, Volvon levyt ja Saabin puristimet takana, japanilainen tehostin, Nissanin pääsylinteri. Sieltä löytyi myös parempi takaluukun merkki.” Autosta löytyy myös ihan nykyaikaiset, kunnolliset stereot vahvistimineen ja subbareineen. ”Ensimmäisellä kerralla autoa käynnistettäessä kaveri oli antamassa autolle ryyppyä, kun kaasarissa leimahti ja koko kaveri paloi lopulta tallila soihtuna. Eikä projekti muutenkaan ihan mutkitta edennyt, matkalla ehdittiin tarvita ambulanssiakin. ”Kylkiin haluttiin vielä vähän lisämaustetta, ja Mikaa kuvastava sika paksi sigge huulessa sopi kokonaisuuteen hyvin”, maalausta suunnittelemassa ollut Sami Yrjölä naurahtaa. Kiitos: Kaikille, jotka tietävät auttaneensa projektissa jollakin tavoin. Alusta: Volvo 140:n etuakselisto, Volvon tehostettu hammastanko, runko boksattu, x-kappaleet vahvistettu kolmiotuilla, pitkittäiset lehtijouset takana. Lähinnä sieltä haluttiin kuvia etuakseliston kiinnityksestä, laatikon kannatinpalkista ja lisäselvitys etujousitusgeometriasta. Sisusta: Penkit ja ovipahvit verhoiltu, Grantin kumiratti, Dodge Ramin tilttirattiputki, Lokarin shifteri, tarvikemittarit, JVC:n CD-soitin, JBL:n ja Autostudion vahvistimet, Signatin 6,5” erillissarja edessä, JVC:n 6x9” takana, Infinityn subwoofer. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, Chevyn 10-bolt perä. ”Se oli tosi mukavaa, että sai American Car Show’n People’s Choice -palkinnon neliovisella autolla, jota ei tosiaan ole tehty isolla budjetilla
Alkuperäisestä etuakselistosta onnettomine jarruineen päätettiin aika lailla heti kättelyssä luopua. Kylkien Marron-tekstit viittaavat miehen oman kertoman mukaan paskaan hommaan, mutta ei vuosien työ ainakaan hukkaan mennyt. 6 5 18 Amerikan Rauta 5/2014 6. 1 1. 2. Ostettaessa auto näytti ryhdikkäältä ja varsin täydelliseltä. 2 3 4 4. 5. Mitenkään huippukunnossa ei ollut säilynyt runkokaan.. Ei auttanut kuin käydä irrottelemaan ja leikkelemään mätiä osia autosta. Kuten kuvasta näkyy, ruoste oli päässyt nakertamaan peltiä pahasti. Tarinan takana Paska homma. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Mika Sinkkonen Ei Mika Sinkkonen pitkään seissyttä Plymouth-aihiota ostaessaan huippuhyvää kuvitellutkaan saavansa, mutta silti auto oli lopulta odotettua huonompi. Patinoituneen oloinen sininen pinta paljasti kuitenkin altaan melkoisen määrän kittiä ja ruostetta. 3. Lokasuojatkin olivat kadonneet olemattomiin paksun kittikerroksen alta
8. Netistä selvisi, että Volvo 140:n etuakselisto voisi sopiva tämäntyyppiseen käyttöön kohtuullisen helposti. Plymouth koottiin ensimmäistä kertaa mattaharmaassa pohjavärissä, ja Mikalla oli mielessä vetää sen pintaan mattaruskea sävy. 19. Eroa alkuperäiseen ei mitenkään hirveästi onneksi ollut. 8 9 7 7. Sopiva moottori löytyi 80-lukuisen Letukan piilofarmarin keulalta, mutta olikin tarkemmin tutkittuna lähtöisin ’76 Chevellestä. Moottoria ei avattu, mutta se huollettiin ja siistittiin päällisin puolin esittelykelpoiseksi. Mika hankkikin Plymouthiin sellaisen hammastankoineen päivineen. 14 13 15 14. Sellaisena sillä käytiin kesän 2012 LänsiUusimaa Cruisingissa. Ruostekorjausten yhteydessä runko boksattiin ja sen X-osan liitoskohtia vahvistettiin. Vanha akseli vielä paikallaan. 11 12 13. Sitä varten kori tuettiin kunnolla sisäpuolelta. 11. Tässä käynnissä on leveyden mittailu. Etulokasuojat koottiin lukemattomista pienistä paloista Kuplan lokasuojia hyödyntäen. 17 18 19 18. Amerikan Rauta 5/2014 19. Ihan helposti ei syntynyt myöskään takalokasuojien muoto. 16 16. 9. 10 12. Runkoa oli jossain vaiheessa paikattu teese-itse-miehen tyyliin. Tässä 305 valmiina uusine kiiltävine hihnapyörineen ja kromattuine latureineen. Yläpuolella Volvon akseli valmiina kiinnitettäväksi. Mika päätyi tekemään koko lattian uusiksi. 17. Tässä runko alkaa olla valmiina odottamassa maalia päälleen. Lokasuojien sopiva leveys haettiin uuden etuakseliston mukaan. 15.Tilttirattiputken Mika lainasi Dodge Ram Vanista. Hitsisaumaa tuli melkoinen matka. 10. Kuvassa näkyy selvästi myös kokonaan uusiksi tehty lattia, joka on alkuperäistä viitisentoista senttiä ylempänä
Konepelti näytti yksivärisenä jotenkin paljaalta, joten siihenkin maalattiin lopulta vastaavat scallopit kuin ovissa. 28 29 28. 26 27 24. Oviin hahmoteltiin Watson-tyyliset scallopit. Scallopien väliin oviin päätettiin taiteilla vielä kuviot kynäruiskulla. 20 21. Sitten olikin loppukokoamisen vuoro. 22 23 24 25 22. Plymouth oli valmis pääsiäisen näyttelyyn. 27. 25. 29. 20 Amerikan Rauta 5/2014. 26. Ikkunoiden kehykset tinattiin uuteen muotoon, koska lasit päädyttiin kiinnittämään liimaamalla alkuperäisten tiivisteiden käyttämisen sijaan. Tässä lakka on jo pinnassa ja suojaukset on poistettu. Kun auto päädyttiin lopulta maalaamaan kiiltävällä värillä, sai vastuun uuden värin vedosta pohjatöineen siuntiolainen Welho’s Custom, jolla Mika antoi täysin vapaat kädet. Tarinan takana 21 20. Sitten päästiin ruiskuttamaan BMW:n kartasta poimittua helmiäisruskeaa pintamaalia. Pohjatöiden jälkeen oli aika vetää osien päälle ensin happoväri ja sitten tumma hiontaväri. Welho’s Customin tiloissa autosta purettiin jälleen lokasuojat ja muu tarpeellinen maalausta varten. 23
M/T street comp 275/40 R18 1095€/4kpl .... 750€/4kpl 5253 MTZ 33/12,5/R15 .................... 190€/4kpl Vanne teräs* musta/reiät 15*8/10” 6-5,5- 5 *5,5” 249/4kpl Vanne teräs* musta/reiät 16*8 8-6,5” ........... ..... ..... ... . 580/4kpl Vanne Eagle 111 kiillotettu 15*7 tai 8 5-4,5”...... 899€/4kpl 5165 ATZ plus 305/70/16 ............... 199€/kpl M/T street comp 255/45 R18 .......... /1q 9€ D4 tai D6 autom öljy .............. 12q/99€ Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. COOorLHOT . . 199€/kpl ..... (05) 3557 289 ja 0400 755 098 myynti@tradeparts.info tai www.tradeparts.info. 499/4kpl Vanne alu eagle 058 15*7/8/10 5*5” .............. 599€/4kpl Vanne teräs*/truck valk 15*6 5*4,5” .............. Phone. .. ... 5374 ATZ 285/70/15 ..... 11€ /1L 13€ SHOCK proof light/super light .... t i e m a n you THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING LAADUKKAAT ALKUPERÄISEN MITTASET JÄÄHDYTTÄJÄT HARRASTE AUTOIHIN Buick Skycark sb v8/l6 ....310€ Dart/Valiat 67-69 l6/v8 ....329€ Charger bb66- .............369€ + monta muuta special deal VsApeNciaTlTdEeaIlTA H W E E L S ALLOYS Vanne alu eagle 058 15*7/8/10 5*4,5” ........... ..... R RPM X 1000 /1L Racing ATF vaiht öljy .............. ..... 279/4kpl * ei sis keskikuppia TM INLAND EMPIRE DRIVELINE R VALMIIT KARDAANIT mustang 64-73 ja F-body 67-69 ...........349€/sis yoke S M/T ES EL TY R RMAN FO CE PE R SUPER DEAL & WH E ..
Police Inter 22 Amerikan Rauta 5/2014
Amerikan Rauta 5/2014 23. rceptor Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford Mustang GT 306 ’88. Kuten korimallista huomaa, Sami Viitasen ripeä Fox ei ole mikään vanha Highway Patrol -auto, mutta se sopisi nykykunnossaan huomattavasti rajumpiin takaa-ajoihin kuin ne alkuperäiset LX-poliisiautot
Ford Mustang GT 306 ’88 F ox-Mustangit edustavat Suomessa useimmille harrastajille edelleen sitä etuveto-Escortin näköistä Mustangmallia, joka ei useimpia tosiharrastajina itseään pitäviä kiinnosta. ”Hain oikeastaan tekniikaltaan valmiiksi rakennettua porrasperäistä LX-versiota, muttei sopivia Losin ympäristöstä löytynyt. Monet muutkin muistanevat Kovaa peliä Bostonissa -nimellä Suomessa esitetyn Spencer for hire -sarjan, jonka päähenkilö ajeli Mustangeilla, loppupään jaksoissa kaksiväriharmaalla GT:llä. Osia saa loputtomasti, eikä korimalli ainakaan kirjoittajan mielestä ole tietystä muovisuudestaan huolimatta mitenkään hassumman näköinen. Mussen 90-luvulta saakka omistanut vanhempi herra Alan Lipsky oli läpikäynyt auton kauttaaltaan Coast High Performancen 306 Street Fighter -kone pitää sisällään esimerkiksi Proben SRS -männät, Trick Flow -nokan ja rullakeinut. Ja nyt, kun uusimmatkin Foxeista ovat jo yli 20 vuotta vanhoja, ovat niiden hinnat erittäin harrastajaystävällisiä. Siinä on jotakin samanlaista 80-lukuisen pullistelevaa sympaattisuutta kuin Stallonen Rocky-leffoissa. Muutaman vuoden sillä ajeltuani myin sen pois ja hankin tilalle MR-kilpisen ’65 Thunderbirdin. T-5-manuaalin vaihdekeppi tekee tuoreempine Cobra-nuppeineen käärmemäisen mutkan. Vaikka Foxeja saikin myös niillä lähinnä noloilla neloskoneilla, eivätkä alkupään turboversiot ahtimestaan huolimatta liikkuneet oikeiden muskeleiden tahtiin, unohtuu monilta se tosiasia, että loppupään kasikoneiset versiot olivat ihan täysiverisiä jenkkisportteja. GT LX:n sijaan. Tämän GT:n ostin 2011 Los Angelesin lähistöltä”, Sami selittää. ”Ensimmäinen oma autoni oli ’72 El Camino vuonna 1993. 24 Amerikan Rauta 5/2014. 1980-luvulta ja television maailmasta tuoreemman pään Fox-kori jäi allekirjoittaneenkin mieleen. Ohjaamo on sporttipenkkeineen, nelipistevöineen ja kromattuine turvakaarineen melkoisen race-henkinen. Sami Viitaselle jutun ’88 GT ei ollut ensimmäinen jenkki eikä ensimmäinen amerikan-Fordikaan, mutta ensimmäinen Mustang se oli. Annoin auton etsimisen sitten tehtäväksi yli 30 vuotta Kaliforniassa asuneelle Jarmo Paloselle ja hänen Suomessa asuvalle veljelleen Arille, ja he löysivätkin pian Craigslistiltä sopivan ehdokkaan, joka ei minulle ollut tullut nettihauissa edes vastaan.” Auto olikin korimallia lukuun ottamatta juuri sellainen, mitä Sami oli etsinyt
Maximum Motorsportilta ovat lähtöisin etupään säädettävät yläpäät ja perän säädettävä panhard-tanko, takapään ylimmäiset pitkittäistukivarret ovat Hotchkis-tavaraa. Alemmat tukivarret on vaihdettu punaisiin MAC:in versioihin. Imusarjana on BBK:n SSi ja läppärunko on 75-millinen Accufabin tekemä. Ei mennyt kovin kauaa, kun Sami halusi tehdä auton ulkonäölle muutamia muutoksia. ”Auto itse asiassa myytiin minulle mustana, mutta värin ”muuttuminen” matkan varrella sopi minulle erinomaisesti, sillä harmaa sattuu olemaan lempivärini”, Sami toteaa. Koko boksi meni vikatilaan aina kidettä käytettäessä riippumatta siitä, minkä kiteen laittoi paikalleen. laatuosin, eikä sillä ollut ajettu sadekeleillä koko hänen omistusaikanaan. Moottorista oli jarrutettu Swanson Performancella 321 hevosvoiman pyörätehot.” Koska teho oli melkein tuplaantunut alkuperäiseen nähden, oli myös T-5-manuaalivaihteisto remontoitu ja vahvistettu. Jarrut on päivitetty joka nurkassa SSBC:n levyihin, jarruletkut on vaihdettu Russelin teräspunosversioihin. ”Ensimmäisenä kesänä autoa vaivasi ajoittainen sytytysjärjestelmän vikurointi, veto alkoi pätkiä noin 4000 kierroksessa selittämättömästi.” Sama mystinen ongelma häiritsi myös varttimailikokeiluja, joista parhaaksi tulokseksi tuli 13,6 sekunnin aika 170 kilsan loppunopeudella. Kytkin, alumiinivauhtipyörä ja niin ikään alumiininen kardaani oli tilattu Ford Racingiltä, samoin lukkoperä, jonka välitys on 3.55:1. ”Potentiaalia autossa selkeästi olisi korkeisiin 12 sekunnin aikoihin”, Sami kuittaa. Uudelle tasolle oli saatettu myös alusta. Edessä on Steedan jäykempi kallistuksenvakain, ja korirakennetta on jäykistetty konehuoneen poikkituennalla sekä yhdistämällä apurungot. Tummakeskiöiset SVE 10th Anniversary -vanteet kuuluvat tuoreimpiin auton ulkonäön muutoksiin ja sopivat kokonaisuuteen paljon vanhoja Cobrakromivanteita paremmin. Amerikan Rauta 5/2014 25. Ulkonäköä oli jo Alanin aikana ehostettu vaihtamalla konepelti Cervinis’in Mach 1 -tyyliseen lasikuituiseen ja maalaamalla alkuaan musta auto ’07 Mustangin värikartasta löytyneellä grafiitinharmaalla. ”Alan oli vaihtanut autoon vuonna 2007 alkuperäisen 5-litraisen tilalle kalifornialaisen Coast High Performance -firman rakentaman 306-kuutiotuumaisen alumiinikantisen Street Fighter -koneen, joka pitää sisällään esimerkiksi Proben SRS-männät, Trick Flow -nokan ja Scorpionin rullakeinut. Pääasiassa ostos vastasikin odotuksia varsin hyvin. Vika oli MSD-boksin kyljessä olleessa kierrosluvunrajoittimen kiteessä. Pienenä miinuksena oli maalipinnan himmeys, joka saatiin kuitenkin fiksattua kunnollisella myllytyksellä. Nopea suorilla ja mutkissa. ”Lopulta syksyllä 2012 se pätkimisongelmakin ratkesi. Ilman kidettä auto alkoi rokata jälleen täysillä ja vetoja löytyä normaaliin malliin.” Police Interceptor
Samalla logolla kuvioituna hankittiin myös uudet kangasmatot. ”Vaihtoon menivät kaikki valot, jotka korvasin tummemmilla auton värisillä versioilla. Autolle on mitattu nollasta sataan 4,6 sekuntia, ja se menee kovaa myös mutkiin... Samaa teemaa jatkettiin myöhemmin maskin taakse sijoitetuilla hälytysvaloilla, jotka ovat vain näyttelykäytössä. Kromatut puolikaaret ja Corbeaun nelipistevyöt oli autoon niin ikään asennettu jo herra Lipskyn aikaan, mutta Sami jatkoi detaljointia vaihtamalla vaihdekepin nupin ’03-04 Cobran versioon ja kynnyslistat sekä poljinkumit 5.0-logoilla varustettuihin. Yhtä aikaa hillityn siisti ja voimaa uhkuva kokonaisuus saikin meidät kuvaamaan Mustangin CSI Tampere -hengessä rikospaikkamaisemissa, mukanaan kaupungin kovin naisetsivä, joka ei halunnut paljastaa nimeään julkisuuteen. Cervinis’in lasikuituisen konepeiton scooppien yläpinnat on teipattu mattamustiksi. Kauaa eivät miellyttäneet myöskään tullessa alla olleet 17” Cobra R -kromivanteet. Tehoa on mitattu 321 heppaa takapyöriltä. Kansina ovat AFR:n alumiiniset, näyttävä imusarja on BBK:n SSi ja 75-millinen läppärunko on Accufabilta. ”Ensin vaihdoin etuvanteet tuumaa kapeampiin, mikä poisti ärsyttävän vetelyn ja uraherkkyyden, ja viime talvena hankin sitten niiden tilalle paremmin tummaan yleisilmeeseen sopivat SVE-juhlamallivanteet.” Ohjaamosta löytyi jo Kalifornian aikoina asennetut Hunsakerin kangasverhoillut sport- 306-kuutiotuumainen moottori on läpikotaisin uudelleen rakennettu. Taakse hankin uudet harmaasävyiset LX-takavalot, kun eivät ne vanhat punaiset enää oikein sopineet tumman ilmeen kanssa yhteen.” Samassa yhteydessä Sami vaihtoi keulalle ’93 Cobran isoaukkoisen maskin. Autolle on nimittäin mitattu kiihtyvyydeksi nollasta sataan 4,6 sekuntia, ja se menee kovaa myös mutkiin…. Ford Mustang GT 306 ’88 Ei Mustangia nykyvireessä ihan helposti karkuun pääsisikään. 26 Amerikan Rauta 5/2014 tipenkit, jotka Sami vaihtoi selälleen paremmin sopiviin X-Racereihin. ”Näyttelyinnostuksen siivittämänä intouduin myös maalaamaan auton alustan ja käsittelemään kaikki pyöränkaaret ja jarruosat”, Sami kertoo. Ja kyllähän Samin Mustang sopisi hyvin rajumpiinkin Bullitt-takaa-ajokohtauksiin, eikä sitä ihan helposti karkuun pääsisikään. Tummanpuhuvasta ilmeestä tuli häijyydessään jotenkin poliisihenkinen, ja vähän niin kuin tribuuttina 80-luvun Highway Patrol -käytössä olleille LX-Mustangeille Sami päätyi tilaamaan autoon Police Interceptor -logot. Mattapinta jatkuu myös takaspoilerissa
F aktat Ford Mustang GT 306 ’88 • Omistaja: Sami Viitanen, 40 • Paikka: Tampere. Renkaat: Nokia 245/45 R17 edessä, Nitto 275/40 R17 takana. Jarrut: SSBC -jarrut edessä ja takana, Hawk-jarrupalat ja Russell-teräspunosjarruletkut. Vanteet: 10th Anniversary SVE wheels, edessä 9”, takana 10”. Voimansiirto: vah- vistettu BW T-5 -manuaali, Steeda -vaihdevälinlyhennin, Ford Racing -alumiinivauhtipyörä ja Ford racing HD -kytkin, Ford Racingin alumiinikardaani Ford Racing -lukkoperä 3,55-välityksellä. Alusta: Eibachin madallusjouset, KYB GR2 -iskarit, Maximum Motorsportin säädettävät camber/caster plates, Hotchkisin säädettävät ylimmäiset pitkittäistukivarret, MAC:in alemmat tukivarret, konehuoneen poikkituki ja täyspitkät apurunkojen yhdistäjät, Steeda -kallistuksenvakaajantanko edessä, Prothane -puslat, Maximum Motorsportin säädettävä panhard-tanko. Amerikan Rauta 5/2014 27. Kori: Tummat DOT-hyväksytyt ajovalot, tummat sumuvalot, ’93 Cobran maski, Cervinis’ Mach 1 -tyyli- nen lasikuitukonepelti, LX -malliset harmaat takavalot, takaspoileri ja tankinluukku maalattu puolikiiltävällä mustalla. Kiitos: Spinning Wheels-SC/ Victor & Diane, Rami K, Eki P, Mika K, Marko H, FMOC:n väki ja vaimolle kärsivällisyydestä + avusta. ”Jos se on riittävän tärkeää piiloteltavaksi, meidänkin on tärkeää tietää siitä.” Yksikään kivi ei jää tältä tutkijalta kääntämättä. Moottori: CHP Street Fighter 306 cid -lohko, Probe SRS -männät, AFR 185cc -alumiinikannet, Scorpion -rullakeinut, Trick Flow Stage 1 -nokka-akseli, Canton-öljypohja, BBK SSi -imusarja, Accufabin 75 mm läppärunko, BBK cold air intake, 73 mm MAF, Ford Racing #24 bensansuuttimet, EEC-V Auto logic 2002 -lastu, Walbron bensapumppu, Kirban bensapaineensäädin, Accelin virranjakaja, MSD-sytytysosat, Ford Racing -tulpanjohdot, BBK-peltisarjat, 2.5” off road x-putkisto Magnaflow’n rosterivaimentimilla, alumiininen jäähdytin, Edelbrockin hi-vol-vesipumppu, Cantonin alumiininen paisuntasäiliö, Mishimoton jäähdyttimen silikoniletkut, Smog pump poistettu, PA Performancen High Torque -startti ja laturi, Optima Red Top -akku. Vanteet mustat kiillotetulla lipalla. Sisusta: Grant Corsa GT -ratti Mustang -keskiöllä, X-Racer-sportpenkit, Corbeaun 4-pisteturvavyöt, kromiset puoliturvakaaret, ’03-04 Cobran vaihdekepinnuppi, Ford Racingin kierroslukumittari + Autometer -öljynpaine- ja moottorinlämmönmittarit, 5.0 -logolliset lattiamatot, 5.0 -logolliset kynnyslistat ja polkimien kumit, UPR:n sisustan alumiiniosia
Kolmen vuoden näpertelyn tuloksena Puuhanurkka- sivuiltammekin tuttu 440-koneinen on viimein esittelykelpoisessa kunnossa. SmurffiTeksti ja kuvat: Petteri Hautamaa Dodge Charger 500 ’70. Tanja Hautamaa haaveili vuosikaudet omasta Chargerista, nimenomaan toisen sukupolven sellaisesta. 28 Amerikan Rauta 5/2014
-Charger Amerikan Rauta 5/2014 29
Ne vaihtuivat Centerlinen huomattavasti tyylikkäämpiin klassisiin 15-tuumaisiin kromeihin, edestä hieman ajettavammassa leveydessä. Toukokuussa tärppää. Jari vaihtoi tutuilla rutiineilla näihin uudet korjauspalat, samoin kuskin ovi meni vaihtoon. Takaluukun pohjakaan ei ollut yhtään taidokkaampi työnäyte, sillä sen kantavana voimana palveli kilokaupalla kittiä ja erinäisiä peltipalavirityksiä. Niiden korimuotoilu, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa, hipoo Tanjan mielestä täydellisyyttä. Tanjan Charger-haaveet. Myöhemmin autokatraan täydennykseksi tuli vielä ’69 Pontiac GTO. Melkoinen sillisalaatti muskeleita, mutta eri konsernien ajokeista löytyy omat mielenkiintoiset tutustumisen arvoiset piirteensä. Yhtä aitoa museokuntoista ’70 R/T Coronettia harkittiin jo vakavissaan, mutta hinta ylitti budjetin. Myöhemmin Jari tutkaili korin kuntoa tarkemmin. Oikea takalokari koostui kanaverkosta ja paikoin peräti 10 cm pakkelikerroksesta. Mustasaarelainen Jari Seppä hankki vuonna 2008 Ylihärmästä pirteän oranssin ’70 Chargerin. Järkihintaisesta ja myyntikuvien perusteella asiallisen oloisesta ’68 pikkulohkoChargerista Tanja ei halunnut edes kysyä mitään. Eräs edullinen, mutta huolestuttavan pakkelivoittoinen General Lee -kopio käytiin hylkäämässä. Unohtamatta tietenkään silloisia jälleenmyyntidealereiden muutaman tuhannen dollarin listahintoja, että saisi varmasti harmitella autonkuljetuskapselilla varustetun aikakoneen puuttumista. Pikkukorjailuja ja viimeistelyä on mukava puuhastella hissukseen, mutta massiivisiin mätäsavottoihin ei taidot, tilat ja mielenkiinto riittäisi. Amerikan mantereelta Härmälän takamaille se oli uinut kontissa vuotta aiemmin Voltin Janin toimesta. Tanjan yksilön merkit rakentuivat ostohetkellä sähkömiehenteipistä. Tästä Jarin vasta valmistuneesta pelistä Tanja innostui Klassinen vannevalinta toimii Chargerissakin. toden teolla ja pyyteli kuvia plus muita tietoja ruokkiakseen autokuumetta entisestään. K eväällä 2011 Tanja etsi B-koppaa jo toden teolla. (Huom. Sitten jatkolistata seikkaperäisesti valmistusmäärät ja niihin tarjotut moottori-, vaihteisto- ynnä muut vaihtoehdot kaikkine erikoisimpine lisäoptioineen. Auto laitettiin valojen ja jarrujen osalta katsastuskuntoon, ensimmäinen kesä meni ihan sellaisenaan ajellessa. Lomailin itse juuri ulkomailla ja suhtauduin hieman skeptisesti. Kauppaa kotiovella ja kaukomailta. Saman on toki huomannut moni muukin ja se selittänee joltain osin mallin suurta suosiota suomalaisissa ja ulkomaisissa harrastajapiireissä. Hakusessa oli ensisijaisesti Charger, mutta myös kaksiovinen ’68 Coronet olisi mainiosti kelvannut. Tässä vaiheessa tyrkylle tuli mielenkiintoinen ’68 Charger pääkaupunkiseudulta. seuraava kappale sisältää hintapaljastuksia) Kellokoskelainen Tanja Hautamaa ei muista koska hänen Charger-innostus alkoi. Mikäli Mopar-riippuvuutesi sattuu olemaan sitä pahemman sorttista lajia ja halajat aitoa R/T:tä, niin räjähtäneestä uudelleenrakennusta vaativasta yksilöstäkin saa latoa tuohta uuden käyttöauton verran. Dodge Charger 500 ’70 J os kirjoittaisimme tyyppiesimerkillisen, suorastaan oppikirjamaisen jutun Dodge Chargerista, niin alkuun tulisi ehdottomasti mainita kaikki viittaukset Bullit -elokuvaan. Toinen suosittu traditionaalinen lähestymistapa olisi kerrata kunkin kolmen 60-70-luvun Charger-sukupolven keskeisimmät ulkoiset erot. Reilun vuoden kuluttua näpertelyintoa purettiin Amerikan Raudassakin 30 Amerikan Rauta 5/2014 esiteltyyn ’70 Dusterista rakennettuun ’71 Demon -klooniin. Päällisin puolin siisti auto oli lähtenyt tehtaalta alunperin 500-mallina, bright blue -sinisenä, 318-kuutiotuumaisella pikkulohkolla, erillispenkeillä ja keskikonsolilla. Lukuisten lukemiemme muskeliartikkelien pohjalta kyseinen kulttipätkä on antanut sykäyksen vähintäänkin joka toisen Chargerin hankinnalle. Samantyyliset löytyivät myös Tanjan ensimmäisestä harrastejenkistä. Toisaalta juuri valmistunutta omaa luomusta kohtaan ilmeni ostohalukkuutta, joten Jari oli valmis luopumaan siitä uuden projektin rahoittamiseksi. Tämän takia Tanja ei jenkkiharrastuksen alkuaikoina edes realistisesti katsellut Chargerien perään myyntipalstoilla. Hemiauton kohdalla on parempi laittaa kämppä lihoiksi. Tosin Tanjan mieltymykset ovat kokoajan vahvemmin suuntautuneet pentastar-tuotteisiin. Jutun juurta olisi mukava repiä huippuharvinaisesta puoli-ilmaiseksi haalitusta latolöydöstä tai täysin uudelleenrakennetusta modernin tekniikan turboahdetusta näyttelyvoittajasta, jossa nappulaa ei säästelty. Ei kylläkään tällä kertaa esitellylle, sillä omistajalta Bullit on tyystin näkemättä, auton värivalinta heittää aika lailla, eikä vuosimallikaan täsmää. Kruisailunautintoa häiritsivät lähinnä silmää miellyttämättömät 17-tuumaiset bling bling -vanteet, eikä ajettavuutta mitenkään helpottaneet suorareunaiset vauhdissa hakevat 275/40-kumit jokaisessa nurkassa. Vaatimuslista piti sisällään isolohkon, terveet pellit ja asiallisen maalipinnan. Varmaa on ainakin se, että hinku on nimenomaan pinttynyt toisen polven ’68-70-vuosimalleihin. Toukokuussa Overdriven B-body -palstalta osui eteen juuri valmistunut, viimeistelyä vailla oleva ’70 Charger 440 kuutiotuuman isolohkolla. Kaupan hieronta eteni ja pian oltiin ihan vakavissaan autoa testaamassa. Harrastetuntuma haettiinkin veljen (eli kirjoittajan) kanssa yhteisomistuksessa olleella ’72 Mustangilla. Tanjalla ei ollut budjetoituna tarvittavaa summaa ihan jokaista pennosta myöten, mutta kyseli tuttuun tapaan velipoikaa, eli allekirjoittanutta mukaan autokimppaan. Auto oli vielä ns. Auto sai vielä ajokauden alkuun mennessä R/T -skuupit oviin ja uuden maalin niskaansa. hiljaisessa myynnissä. Mustasaaren Mopsu. Varmasti jokainen kyseistä kiesiä himoinnut on joutunut ahdistumaan saman ongelman edessä. Entä mitä mielenkiintoista kätkee tämänkertainen smurffinvärinen tavismalli. Mahdollisesti kipinä on perua säännöllisiltä American Car show’n kiertelyiltä, missä kyseinen malli on osunut silmiin ja jäänyt salakavalasti kummittelemaan kaukaisena haaveena. T arinaan liittyy toinenkin Mopareihin hurahtanut harrastaja. Chargerin kohdalla haaveen toteuttamista on pitkään rajoittaneet niiden tähtitieteelliset hinnat. ’70-vuosimallin Chargerin paras tunnistuskeino on kromipuskurin kehystämä maski. Chargerin ulkoinen sipistely lähti liikkeelle takavalopaneelin kunnostuksella ja bumble bee -raidan asennuksella. En tuntenut mitään ”pakko saada” -hinkua Chargereita kohtaan, harrasteautoja oli muutenkin kertynyt yli oman tarpeen.. Tanja korostaa, että toki hieno muotokieli toistuu myös muissa saman aikakauden B-bodyissa, mutta juuri Chargerin jokainen yksityiskohta on hioutunut täydellisesti silmää miellyttäväksi. Molemmat ovat tärkeä osa tämän Mopsun ulkonäköä. ’70 R/T Chargerit varustettiin tällaisilla koristeoviskuupeilla
Auton tullessa Jarille se oli kohtuullisen siistin näköinen. Vanteet eivät kuitenkaan sopineet suunnitelmiin... Chargerin korilinjojen erikoisuus näkyy hyvin ylhäältä päin. Amerikan Rauta 5/2014 31. Katto on ikään kuin astetta liian pieni muuhun koriin nähden. ...ja pinnan alta löytyikin aika paljon tekemistä. Peltejä ehostellessa värikin sai vaihtua siniseen. Chargerin aiemmin omistanut Jari Seppä toteutti peltityöt yhden talven aikana
Dodge Charger 500 ’70 Nyt ehdotettu hankinta olisi kallein tähänastisista, vaikka halutun automallin kohdalla kyse olikin ihan mukiin menevästä summasta. Huonosti pelanneet ovien lukot menivät vaihtoon. Auton sisään istahtaessa sieraimiin tulvahti vieno katku, aivan kuin joku olisi heittänyt ryynit lattiamatolle. Eikä näitä muutenkaan ole tullut vastaan tähän hintaan”. Yksikään mittari ei toiminut kunnolla ja hanskalokerossa vastaan tupsahti järkky piuhaviidakko. Kun lopulta sain Tanjan kiinni, oli auto jo meidän omistuksessa. Tanja heilui juuri imurin kanssa pölyistä sisustaa puunaamassa ja hänen miehensä korjaili sähkökytkentöjä kuntoon. Jotta kokonaisuus saatiin pelaamaan kunnolla, piti lukkonupin vivustoja säätää ja vääntää melkoisesti. Aika pian tuli myös uudelleenmaalattua maskia kiertävä kehä sekä pohjamaaleille jätetty kontin sisätila. Soittoa ei koskaan kuulunut. Jerrykannu hankittiin ensimmäisestä bensan loppumisesta viisastuneena. Tästä johtuen Charger sai minulta liikanimen ”Tanjan teepannu”. Pikkupuuhalla paremmaksi. Olihan onnistunut ensikohtaaminen! Kun virtakaapelit oli saatu akusta irti, aloimme miettiä etenemissuunnitelmaa projektille. Ulkonäköä petrattiin vielä eriparirengastuksen uusimisella Cooper Cobran valkoteksteihin. Saimme varmuuden vuoksi vartoa pariin otteeseen tien poskessa jäähdyttelemässä. Konepellistä poistettiin siinä olleet sinisävyiset erikoisella fontilla toteutetut 440 cid -teippaukset. Tanja jatkoi sisustan totaalista pesua ja itse nappasin ensi töikseni takavaloja ympäröivän paneelin mukaan kunnostettavaksi. Alkuperäisenä ääninäyttelijänä hääräsi kukas muu, kuin herra itse! Vastaavasti suomalaisversion ”Kunkun” äänenä toimi osuvasti Tilavassa takakontista löytyy alkuperäisen tyylinen ruutumatto. R eissusta palattuani suuntasin välittömästi systerin tallille katsastamaan tuoretta kimppahankintaa, josta Tanja ei oikein puhelimessa kiemurrellen suostunut mitään kertomaan. Meitä myös häiritsi hajonnut sähköantenni, joka sai tarpeettomana lähtöpassit. Auton tarinaa on seurattu aktiivisesti puuhanurkassa, joten jääköön suuremmat seikkaperäiset kertaukset. Chargerin tsekkaus oli ollut siinä mielessä harvinaislaatuinen, että yleensä meillä on ollut tapana reissata jonnekin puoleen väliin suomea ostosta ihmettelemään. Siinä ’70 Plymouth Superbird, siis menestyneen Nascar-kuljettaja Richard Pettyn tunnetuksi tekemä kilpuri esiintyi nimellä The King. Tanja selitti jälkeenpäin, että ”olisit kuitenkin vetäytynyt kaupasta, joten ostin Chargerin, vaikka siinä pieniä puutteita olikin. Ensimmäinen yhteinen kesä oli tajuttoman kuuma. Ratkaisu ei todennäköisesti ole ikuinen. Samalla auton ulkoinen habitus muuttui monelta yksityiskohdalta Tanjan haluamaan suuntaan. ne kylkiskuuppien merkit. Näin siinä paljon potentiaalia, lisäksi upeat vanteet puhuttelivat, sen värivalinta oli loistava ja R/T-lookki houkutteli. Tämä tuli kätevästi Jarin mukana trailerilla kotiovelle, samalla kun hän haki uuden projektinsa. Pellin mustat osat maalautettiin uudestaan tutulla maalarilla. Nyt naurattaa, kun muistelen ensikohtaamistani auton kanssa. Pyysin soittamaan auton luota, kun he olisivat sitä tarkistamassa. Ulkonäköä muuttivat merkittävästi takaosaan asentamamme musta Bumble Bee -raita sekä konepeiton alkuperäisenmukainen valkoinen 440 -teippaus. Kosketin pahvinpalan päälle kyhättyä sulakesettiä epäuskoisesti ja se rupesi savuamaan suitsukkeen lailla. Konetila tarjoaa mahtitehojen ja häikäisevän näyttelykiillon sijaan taloudellista käyttövarmuutta. Juniorilukijamme tunnistavat smurffinsinisen värin todennäköisimmin Disneyn Autot -piirroselokuvasta. Muutamilla fiilistelyajoilla elohopea kipusi hellerajojen yli, aiheuttaen lämmön nousua koneessakin. Ensimmäiseksi silmiini osui teipistä askarrellut R/T-merkkikyhäelmät kyljissä. Petty Blue. Ehdotin Räyhäsmurffiakin, mutta Tanjan mukaan nykyisellä tekniikalla on aivan turha puhua mistään räyhästä. Systeri ei tietenkään tähän nimeen tykästynyt! Lisäksi pian selvisi lämpömittarin näyttäneen yläkanttiin, joten piti keksiä uusi lempinimi. Auton erikoisen värin mukaisesti aloimme puhua smurffi-Chargerista. Lähtisin mukaan, jos auto täyttäisi omat tiukat hakukriteerini. Osa ikkunannostimista rutisi välillä tyhjää, ongelma ratkesi hitsaamalla muutamaan rattaaseen uudet pykälät. Vastaavaa pikkuviilaamista riitti tarmokkaille ensikuukausille. Laitoin pitkän listan tavaraa tilaukseen Yearonelle, mm. 32 Amerikan Rauta 5/2014
T osiaan vuosi takaperin Charger siirtyi kokonaisuudessaan Tanjan omistuksiin. Sävy oli saatavilla erikoistilauksesta vuonna 1971. kaasari Holleyn nelikurkkuiseen. Edestä tiputettiin kaksi tuumaa ja takaa yksi, jolloin ajoasentoon tuli lievä etukeno. Pannu lienee muuten vakiokunnossa, mutta jo Amerikan päässä imusarja on vaihtunut korkeampaan Edelbrockiin ja Sisusta on pitkälti alkuperäiskuosissa muutamaa lisämittaria, poppikonetta ja vaihdettua rattia lukuun ottamatta. Vanteet: 15 tuuman Centerlinen Auto Dragit, leveys edessä 8 ja takana 10”. Moottoritoiveita. Jarrut: eteen vaihdettu levyjarrut, taka- na 10x2½” rummut. Renkaat: Cooper Cobra valkotekstiset, edessä 235/60 R15 ja takana 295/50 R15. Tanjan toiveissa olisi löytää ’69-70 vuosien alkuperäisenmukainen HP-kone tai vastaavan aikakauden piristetty pannu sekä järeämpi lukollinen perä, jotta autossa olisi muutakin road/trackia, kuin muutama kiiltävä merkki ja hienot teipit. Jari mainitsee, että oikean värisekoituksen löytyminen Chargeriin osoittautui hankalaksi. Se juontaa juurensa 80-luvulta, kun mulla oli käyttiksenä Mitsubishi Celeste (Plymouth Arrow). F aktat Dodge Charger 500 ’70 • Omistaja: Tanja Hautamaa, 32 • Paikka: Kellokoski. Luotettavia ja maltillisen bensankulutuksen suomia kilometrejä se on kuitenkin tarjonnut. Pettyn ajokeista tunnettu väri kantaa alun perin nimeä ”Petty Blue”. On väläyttelyissä esiintynyt six pack -kaasaripakettiakin, mutta katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Mitsun väri oli lähellä Pettyä ja sen kyljissä komeili numerot 43! Autossa oli turvakaaretkin varmuuden vuoksi, olihan huiput sentään 220 km/h”. Korimuutokset: R/T-scoopit ovissa, R/T-merkinnät. Mika Häkkinen. Samalla äänenvaimentimet ja suurin osa putkistosta vaihtuivat. Juuri ennen kuvauksia ulkoasua viimeisteltiin räyhempään suuntaan säätämälle autoa hieman alemmas Tanjaa häirinneestä ”traktorimaisesta” vakiokorkeudestaan. Pellin alla toistaiseksi lepäävä isolohko on jostakin maantielaivasta napattu saastenormien mukainen 440-kuutiotuumainen, sen valukoodit juontava vuoteen 1978. Putkiston virtaukset ja äänimaailma muuttui viime syksynä äreämmäksi, kun Tanja uusi kulahtaneiden peltisarjojen tilalle Flowtechin sarjat. Voimansiirto: TF 727 -automaatti, 8 1/4 perä. Tanjan mukaan auto tullaan ehkä varustamaan vinyylillä, mutta ei todellakaan valkoisella! Jari halusi lähettää vienon toiveensa, ettei mustakaan vinyyli oikein pukisi kokonaisuutta. Sisusta: Grantin kumiratti. Vuonna 1972 ja myöhemminkin se, tai ainakin hyvin samantyyppinen väri oli saatavilla standarditarjonnassa, Dodgen värikartasta se löytyi nimellä Blue Sstreak. Jari ei ainakaan myönnä Disney-piirretyn vaikuttaneen värivalintaan, saatikka minkään piilevän smurffifanituksen. Vaasalainen Ståren autoväri onnistui saamaan tismalleen oikean värikoodin PPG:n johtajalta ruotsista. Vitsinä ollaan Tanjan kanssa välillä heitelty valkoista vinyylikattoa, joka kruunaisi täydellisen smurffilookin. Amerikan Rauta 5/2014 33. Moottori: 440 cid BB V8, Edelbrockin korkea imusarja, Holleyn nelikurkkuinen kaasutin, Flowtechin peltipakosarjat, 2,5” tuplaputkisto. Saa nähdä mihin Tanja päätyy. Näin hän valottaa valinnan taustoja: ”Petty Blue on aina ollut mun suosikkiväri. Hankin siihen Jenkeistä 2,6-litraisen nelosen ja viisivaihteisen laatikon sen aikaisesta Chargerista. Tanja pitää Chargerinsa ulkonäön lisäksi sen hyvästä ajettavuudesta. Alusta: Madallettu edestä 2” ja takaa tuuma
34 Amerikan Rauta 5/2014
Amerikan Rauta 5/2014 35. Suomessa kuivuneet järvenpohjat ovat harvassa, mutta perinnettä pidetään yllä järvenjäällä, pelloilla ja sorataipaleilla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Ford A Roadster ’28. Lappeenrantalaisen Jari Pekkasen roadsterilla on aito suola-aavikkokilpuritausta
Kotitallilla Jari sitten alkoi ihmetellä, mitä oli tullut ostettua. En tiedä riittääkö virta, aika ja talous koskaan niiden tekemiseen, mutta eipähän ole ainakaan tekemisestä pulaa, jos nuo muut kriteerit täyttyisivät.” Unohdettu aakkonen. Kasan kuntoa voisi kai kuvailla parhaiten sanalla karmea, mutta tärkeimmät osat olivat kuitenkin tallessa.” Runko, moottori, vaihdelaatikko ja akselistot olivat paikoillaan, ja korikin oli säilynyt olosuhteet huomioiden hyvänä. Hyperventilaattorin rengastuksena on Firestonen Dirt Track -setti, jossa eturenkaat ovat kokoa 5,60x15” ja takarenkaat kokoa 8,60x15”. Auto. Ensimmäinen oma V8-vehkeeni oli rahoituksen ontuessa hankittu Ford Granada Coupe, johon oli vaihdettu 289 ja FMX-automaatti. Liekö vanhojen muistelu ottanut koville. Tällä hetkellä Jarin tallissa on roadsterin lisäksi ’36 Nash, jonka hän teki aikanaan Impalan pohjalle saadakseen leimattua siihen ahdetun isolohkon. Ajattelin, että alan hyperventiloida ja nimi tuli kirjoitettua itselle muistiin heti herättyäni.” Aitoa hotroddausta. Auto oli jäänyt aikoinaan seisomaan taka-akselin rikkouduttua, ja kun saataville oli tullut kansiventtiilikoneita, oli flathead alkanut tuntua vanhanaikaiselta. J Ford A Roadster ’28 ari on monelle itäsuomalaiselle harrastajalle tuttu hahmo rodien ja muiden ennakkoluulottomien laitteiden rakentajana, mutta mistäs kaikki onkaan saanut alkunsa. ”Projektiliiterissä odottelee puolisenkymmentä eri-ikäistä aihiota. ”Amerikkalaiset ajoneuvot alkoivat kiehtoa minua jo pienestä pitäen. Yhtäkkiä hän vain kysyi, että ostatko pois. Ajelin siinä unessa aavalla kentällä, ajolasit lensivät takaraivolle ilmavirran voimasta ja hengittäminen kävi aina vaan vaikeammaksi, kun nopeutta kertyi pikkuhiljaa lisää. Kone oli vaihdettu vuonna 1949 ja se oli peräisin lähes uutena katolleen käännetystä Lincolnista. Jutut kääntyivät pian rodiharrastukseen ja hetkeä myöhemmin Jari rohkeni kysyä, tietäisikö herra vanhemman ikäluokan kalustoa, joka olisi parhaillaan myytävänä. Isäntä pyysi käymään kotonaan tapahtuman jälkeen. Vuosien varrella autoja tuli ja meni Vaneista Corvetteen ja kaikkeen siltä väliltä, mutta rodihommat veivät mukanaan. Eihän siinä auttanut kuin latoa taalat tiskiin, kunhan ensin keräsin kavereilta kolehdin, jotta sain summan kasaan.” Auto rahdattiin trailerilla Lake Worthiin, jossa merikontti jo odotti, ja survottiin muiden tuliaisten kanssa peltipenaaliin. ”Menin sinne ja aikamme tonttia kierrettyämme hän vei minut tallinsa takana olevaan katokseen. ”Isäntä kertoi rakentaneensa Roadsterin suola-aavikkokilpailuja varten, mutta tarkempaa historiaa hän ei oikein halunnut valottaa. J ari löysi Roadsterin ollessaan Daytonan Turkey Run -tapahtumassa ja alettuaan jutella romutorilla muuta mielenkiintoista tavaraa kaupanneen isännän kanssa. ”Vuonna 1993 ostin ekan rodini, ’37 Chryslerin, joka muuttui muutamassa eri rakenteluvaiheessa chopatuksi 2d coupeksi. 36 Amerikan Rauta 5/2014 Lopulta auto hautautui unholaan. Vanteet ovat Wheel Vintiquesin Smoothiet varustettuina kauneuskehillä ja pillerikapseleilla. Vaihdoin FMX:n tilalle manuaalin saadakseni ajoon enemmän urheiluhenkeä. Pressujen alta paljastui sinne jo vuosikymmeniä sitten seisomaan jäänyt A-Roadster. Laiva saapui Suomeen kovimpaan pakkasaikaan, kuinkas muutenkaan. ”Auton nimi johtuu muuten unesta, jonka näin auton ollessa vielä tulomatkalla. Lähtökohtahan oli tietysti neliovinen Suomi-rysä”, Jari muistelee
taan säädettävät coiloverit ja panhard-tanko. oadsterin taka-akselilla on kahteen suunR Avaruusalusta muistuttava ilmanputsari on Jarin omaa käsialaa. Etuakseli on 4” dropilla oleva malli ja sen heilumisen mahdollistavat poikittainen lehtijousi sekä kromatut hot rod -mallin iskarit. Moottori ja vaihdelaatikko sen sijaan näyttivät yllättävän hyviltä. Sen tilalle Jari sommitteli Camaron 10-pulttisen, 3,55-välityksellä olevan akselin, joka sopi leveytensä puolesta suunnitelmiin mainiosti. Boxauksen yhteydessä syntyneet kotelot hölväsin runsaalla kotelosuoja-aineella seuraaviksi 50 vuodeksi”, Jari kiteyttää projektin kulkua. Ajelin aavalla kentällä, ajolasit lensivät takaraivolle ilmavirran voimasta ja hengittäminen kävi aina vaan vaikeammaksi, kun nopeutta kertyi lisää. Sanoisin, että melko luotettavia laitteita silloin aikoinaan on tehty. Niiden ajomäärä lienee ollut melko vähäinen. Kuten kuvasta näkyy, niin tämä katiska on Lappeenrannan kalastusviranomaisten hyväksymä. Lincolnin oma sähköisellä ylivaihteella ja vapaakytkimellä varustettu kolmivaihteinen manuaali tekee ajosta joustavaa ja melko miehekkään kytkimen käyttö rajoittuu lähinnä liikkeelle lähtöihin. Runko, kori ja akselit kaipasivat ruostekorjauksia sekä muutaman vanhan, ilmeisesti polttopillillä tehdyn muutoksen korjaamisen. Tuulilasista, katosta tai muistakaan mukavuuksista ei ollut tietoakaan. Kone vaikuttaa avaamattomalta edelleen.” Ostohetkellä auto oli varsin askeettinen. ”Hitsausvalokaaren viimein hiivuttua maalasin korin pihalla siten, että se oli pystyssä tulipeltinsä varassa trukkilavalla, kun taas runkoon vetäisin jäänmurtajamaalia sinkkipohjamaalin päälle. ”Ajan itse paljon juuri tällaisessa lookissa, mutta perheen kanssa matkusteluun olen tehnyt muutamia myönnytyksiä. Näihin kuuluvat rosterisen kehikon päälle tehty kevyt rättikatto sekä tuulilasin kromattu kehys. Auton mukana tulleet laadukkaan oloiset tukivarret Jari käytti sellaisinaan ja hitsasi niille akseliin sopivat korvakkeet. ”Jarruiksi asensin levyt joka nurkkaan, sillä pitäähän auton myös pysähtyä, jos sillä joskus innostuu vaikka vähän lennättämään pellolla tai jäällä, kuten viime talvena tehtiin Suur-Saimaalla piikkipyörien Amerikan Rauta 5/2014 37. Turhaa painoa oli siis kevennetty ajan hengen mukaan. Myös lokarit, astinlaudat ja konepellit loistivat poissaolollaan. Se syntyi ’56 Fordin parkkivalojen kehyksistä ja sopivaan muotoon leivotusta, millin paksuisesta köykämiinistä. Sen jälkeen voi vaihtaa niin isommalle kuin pienemmällekin pelkästään kaasua hölläämällä. Moottoria ja laatikkoa ei tarvinnut sen enempää korjailla. Katon takaosan voi jättää auki niin sanotuksi bikini topiksi.” Lincolnista periytynyt lättis on osoittautunut käytössä mainioksi hyvän alavääntönsä ja nöyrän luonteensa ansiosta. Taka-akseli oli kokenut jonkunlaisen ydinräjähdyksen ja oli roskistavaraa. Suola-aavikkoa suomalaisittain. ”Kärjet viilasin ekana kesänä ja 30 000 kilometriä myöhemmin alkoi tulla käyntihäiriöitä, jotka johtuvat ilmeisesti kärkien palamisesta. purkautui vähitellen päreiksi ja lopulta siitä tuli ihan kokonaisvaltainen projekti
38 Amerikan Rauta 5/2014. Ratti on Neville Steering Wheelin valmistama Fatman vuodelta 1918. Ford A Roadster ’28 Sisusta on alumiinia ja penkkinä on Voyagerin kavennettu takasohva, johon Jari tikkaili itse Brotherin koneella päällisen keinoeläimen nahasta. Rumble seatin pehmusteiden alla on vaneripohjat
Kiitos: Suurkiitos projektin onnistumisesta ymmärtäväiselle vaimolleni Satulle ja pikkuapureina häärineille lapsilleni Jasulle ja Saralle! Amerikan Rauta 5/2014 39. Rengastus muodostuu Firestonen Dirt Track -setistä, jossa takarenkaiden koko on 8,60x15” ja eturenkaiden 5,60x15”. ”Kyllä tuolla uskaltaisi lähteä vaikka Euroopan turneelle, jos vaan lompsa kestää bensalaskun. Jari pyrkii ajamaan kaikki mahdolliset kesäajonsa Roadsterilla ja kilometrejä onkin kertynyt kymmenisentuhatta per kesä. Vanteet ovat Wheel Vintiquesin Smoothiet, joita koristavat kauneuskehät ja pillerikapselit Ford-teksteillä. Se on minun mielestäni elämän tuhlausta kuluttaa aikaa auton puunaamiseen, kun senkin ajan voi rävistellä menemään vaikka pieniä hiekkateitä ja antaa lättiksen hiukan hengittää.” Se on minun mielestäni elämän tuhlausta kuluttaa aikaa auton puunaamiseen, kun senkin ajan voi rävistellä menemään pieniä hiekkateitä ja antaa lättiksen hengittää. Vaihtoehtorengastuksena Jarilla odottavat tallissa leveät Magnum 500 -slottivanteet 10,0 cheater slikseillä ja eteen kapeat 5,60-kokoiset ET:t valkosivutulikivillä. Käyttöystävällisyyden aion joka tapauksessa säilyttää. Kiitokset muuten Imatran suuntaan vanhoista Lappi-piikkipyöristä. Moottori: Lincolnin Flathead V8. kanssa. Korimuutokset: Lokarit, astinlaudat ja konepellit poistettu, rosterikehikon päälle tehty kevyt rättikatto, joka toimii bikini topina. sisusta: Neville Steering Wheelin valmistama Fatman-ratti vuodelta 1918, Voyagerin kavennetusta takasohvasta tehty penkki, keinonahkaverhoilu. Alusta: Boksattu runko, etuakseli 4” dropilla, edessä poikittainen lehtijousi ja kromatut hotrod-mallin iskarit, Camaron taka-akseli. Lisäksi hänen vaimonsa ulkoiluttaa rodia mielellään kauppareissuillaan ja muksutkin tykkäävät anopinistuimesta. Pisimmät työmatkat ovat suuntautuneet Lappeenrannasta Kajaaniin. F aktat Ford A Roadster ’28 • Omistaja: Jari Pekkanen • Paikka: Lappeenranta. Auto on nyt melko mieleisen tuntuinen, mutta eihän nämä koskaan ole valmiita. Renkaat: Firestone Dirt Track, koko edessä 5,60x15” ja takana 8,60x15”. Viikkoa myöhemmin olimmekin samassa paikassa jo veneellä”, Jari fiilistelee. Vanteet: P15” Wheel Vintiques Smoothie, kauneuskehät ja pillerikapselit. Kevät oli jo sen verran pitkällä, että ranta oli aika pehmeä ja itse jäälle pääseminen melko työlästä. Jarrut: Levyjarrut joka nurkalla. Voimansiirto: Lincolnin 3-vaihteinen manuaali sähköisellä ylivaihteella ja vapaakytkimellä, 10-pulttinen perä 3,55-välityksellä. Liekö auton fengshui, vai mikä, mutta piti päästä ottamaan valokuvia järven jäälle, joka muistutti kaukana häämöttävine saarineen ja valkoisena hohtavine lakeuksineen melkoisesti suola-aavikkoa
Selviytyjä 40 Amerikan Rauta 5/2014
jä Tekst ja kuvat: Kimmo Janhunen Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’68. Auto oli talvisäilössä pirkkalalaisessa tallissa, jossa roihahti sähkökaapista alkunsa saanut tulipalo. Talli meni remonttiin ja osa kalustosta lunastuskuntoon, mutta muutama onnekas selviytyi. 509-isolohkolla varustettu Vette nousi tuhkakerroksen alta entistä ehompana, kuin feenikslintu ikään. Jari Mäkelän Corvetelle oli käydä huonosti. Amerikan Rauta 5/2014 41
R ungoltaan ja koriltaan Vette oli niin hyvä, ettei Jyrki edes suunnitellut korin nostamista rungolta missään vaiheessa. Pakoputkiksi päivitettiin Hookerin isolohkolle mitoitetut sivuputket. Alustan kuluvat osat päivitettiin ja ohjaustuntumaa tarkennettiin Steeroidsin hammastangolla. ”Lopulta laitoin niihin isoimmat Hookerin vaimentimet, mutta kyllä ne silti ahdistivat selvästi tyhjiin putkiin verrattuna. ”Päätin, että teen kerran elämässäni juuri sellaisen auton kuin haluan”. Tutkailtuaan eri vaihtoehdot läpi kaverit käänsivät katseensa US-Partsin myymiin World Productsin valmiisiin moottoripaketteihin. Hyvästit museokilville. Onnistunut heräteostos. Yhteen katsastukseen viritin putkien sisään puolen litran oluttölkeistä tehdyt vaimentimet. ”Ostin auton itselleni Suonenjoelta museokatsastettuna tammikuussa 2006. Putkissa oli kuitenkin painetta sen verran, että vaikka ruuvasin ne alapuolelta kiinni, niin konttorin pihassa tölkit törröttivat putkien päistä ulkona”, Jyrki nauraa. Koneessa oli sen verran korkeat kopat, että kotelon kulmasta piti napata pala pois.” Koneswapin yhteydessä Jyrki uusi kaikki apulaitteet ja vaihtoi kokoonpanoon Centerforcen 11” DS-kytkimen ja Tremecin 5-vaihteisen TKO600-manuaalin. Jyrki valitsi niistä itselleen 509-kuutiotuumaisen, Merlinin rautalohkolle pohjautuvan isolohkon, josta löytyivät muun muassa Scorpionin keinut ja Eaglen veivit. Se oli jo silloin maalattu keltaiseksi, mutta tekniikkana oli pikkulohko ja automaatti. Lämmityslaitettahan autossa ei ollut, eli siinä oli karvahatulle ihan oikeasti tarvetta”, Jyrki kertaa auton hankkimista. Villaa väliin ja ohuemmat huilut sisään. Tehtaalta auto oli lähtenyt manuaaliaskilla, mutta joku aikaisemmista omistajista oli vaihtanut käsinhämmennettävän tilalle automaatin. ”Aluksi minulla ei ollut putkissa mitään täytettä ja saundit olivat melkoiset, kun autolla päästeli kaupungilla korkeiden talojen välissä. ”Asensin koneen paikalleen poikani kanssa omassa kotitallissa ja melkeinpä yllätyin siitä, kuinka vaivatta se mahtui nokalle. Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’68 T ulipalossa Corveten pelastukseksi koitui sen sijainti sekä peite, joka suojasi sitä tulikuumalta tuhkalaskeumalta. Museoautoilu ei kuitenkaan ollut Jyrkin juttu. Museoinnilta auto sen sijaan oli pelastettu jo vuosia aiemmin sen edellisen omistajan, pitkän linjan Vettemiehenä tunnetun espoolaisen Jyrki Wegeliuksen toimesta. harrastajakollegansa Vesan kanssa. Jarruihin uusittiin satulat ja jarrutehostin vaihdettiin Hydroboostiin, jolla jarruteho lisääntyi Jyrkin mukaan tuntuvasti. 42 Amerikan Rauta 5/2014 sekä HD-vetareilla ja riittävän jäähdytyksen varmistamiseksi keulalle pultattiin kookas alumiinisyylari. Ostopäivänä oli melkein 30 astetta pakkasta, mutta toin sen ajamalla kotiin Espooseen. Mies haikaili isolohkon perään ja koneen vaihdolle antoi lisäpontta se, ettei tässä yksilössä ollut museoinnista huolimatta matching numbers -tekniikkaa, vaan joku 70-luvun Capricesta poimittu kone. Vesa haukkasi vielä astetta suuremman palan ja ruksasi tilauskaavakkeeseen 540-kuutiotuumaisen alumiiniversion. Lisätilaa piti siivota ainoastaan konehuoneen apukuskin puoleiseen takareunaan, missä sijaitsee ilmastointilaitteen lasikuitukotelo. Vesalla kun oli tallissaan ’73 Corvette, joka niin ikään kaipasi konekuitunsa sisään uutta puhtia. J yrki alkoi pohtia uusia tekniikkavaihtoehtoja yhdessä Päätin, että teen kerran elämässäni juuri sellaisen auton kuin haluan. Voimansiirron kestävyydestä huolehdittiin tuhdimmalla kardaanilla L-88-mallinen keskeltä korotettu konepeitto antoi pelivaraa isolohkon kanssa
Vöiksi asennettiin Sparcon nelipistevyöt, joiden lisäksi vaihdoin kiekkamittarin vaihtovalolliseen Auto Meteriin. Samalla sivuttaistuki moninkertaistui ja painoakin säästyi aika lailla. Sisustaan Jari kaipasi kuitenkin enemmän race-fiilistä, joten hän vaihtoi alkuperäiset nahkapenkit Kirkeyn alumiinipenkkeihin. Välissä oli parkissa Camaro ja Mustang, jotka kokivat synkemmän kohtalon, tosin sinnikkäät omistajat aikovat palauttaa nekin vielä aikanaan liikenteeseen. Sisusta jäi alkuperäiseen asuun lukuun ottamatta rattia, Flaming Riverin rattiputkea sekä kierroslukumittaria. ”Ei voi muuta kuin lähettää erittäin suuret kiitokset palon huomanneelle henkilölle sekä palokunnalle ripeästä toiminnasta. Vuonna 2010 Jyrki alkoi potea vahvaa avoautokuumetta, minkä seurauksena hän laittoi ’68:n myyntiin kotimaisten Corvette-harrastajien portaali Finnsharkiin. Jos autossa Mustan sisustan race-henkeä lisäävät Kirkeyn valmistamat, ohuella toppauksella varustetut alumiinipenkit, nelipistevyöt sekä kookas kierroslukumittari. Ulkoisesti auto päivittyi L88-mallisella, keskeltä korkeammalla konepeitolla, jonka Jyrki maalautti kontrastin luomiseksi mustaksi. Nykyisellään tarkoitukseni on käyttää aika muihin projekteihin ja nautiskella Corvetesta tällaisenaan. Sanojen takeeksi mainittakoon vielä projektiasteella oleva ’52 Porsche sekä vesileluksi valjastettu 350-kuutiotuumaisella V8:lla varustettu entinen kilpajettivene. Sieltä auton bongasi sen nykyinen omistaja Jari Mäkelä, joka on niin ikään tunnettu fiilispohjaisista, ilman järkiperusteita tehdyistä kulkuvälinevalinnoistaan. Nousu tuhkasta. poljintuntuman pysyessä kuitenkin pehmeänä ja mukavana käyttää. Vanteiksi hän hankki American Racingin 17-tuumaiset Hopsterit. Vette oli talvisäilytyksessä pirkkalalaisessa hallissa, jossa roihahti selittämätön sähkökaapista alkanut tulipalo. ”Totaalituho oli todella lähellä”, Jari toteaa. Normaalia kesäajoa ja omien poikien kanssa tapahtumissa käyntiä”, Jari summaa. Corvette oli noin seitsemän metrin päässä kaapista, jonka kohdalta liekit löivät suhteellisen korkean hallin katosta läpi asti. Vaihdekaaviokuva on Jyrkin ideoima ja teettämä. ”Nähtyäni myynti-ilmoituksen sain päähäni lähteä koeajamaan Jyrkin auton ja kun hän vielä suostui ottamaan minun silloisen C4sukupolvea edustaneen Vetteni vaihdossa, niin löimme kättä päälle. Helmikuussa 2013 nautiskelulle oli kuitenkin tulla loppu. Amerikan Rauta 5/2014 43. Auto oli hienossa kunnossa ja vastasi täsmälleen Jyrkin kuvausta.” Paljoa tehtävää Jyrki ei ollut Jarille jättänyt. ”Vaikka penkit näyttävät äärimmäisen ohuine toppauksineen epämukavilta, niin käytössä ne ovat hämmästyttävän hyvät pitkilläkin reissuilla. Rehellisesti sanottuna se oli aika heräteostos, mutta mielettömän hyvä sellainen. ”Bensaa kuluu, mutta sitä saa onneksi vielä mittarilta”, Jari kiteyttää
Asetin tavoitteeksi laittaa auton paloa edeltävään kuntoon tai vieläkin paremmaksi kevään Hot Rod & Rock Show’hun.” Kuumuus ei onneksi ollut tehnyt pahojaan kuitukorille ja peite oli suojannut maalipintaa kuumimmalta tuhkalta. Lattiamatto ja sisusta pestiin, minkä jälkeen sisustalle tehtiin 2,5 vuorokauden otsonointikäsittely lisäpuhaltimella hajujen pois saamiseksi. Lisäpuhaltimen käyttö takasi sen, että otsonoinnin vaikutus tunkeutui varmasti joka paikkaan. Korimuutokset: L88-konepeitto. Moottori: World Products Merlin 509 cid V8. Renkaat: Bridgestone 255/45 R17. Kiitos: Jyrkille auton rakentamisesta, IFille hienosta vakuutuspalvelusta, JM Garagelle tekniikan viimeistelystä sekä Ilefixille maalipinnan kunnostuksesta ja sisustan puhdistamisesta.. Korin maalipinta saatiin kuin saatiinkin entiselleen huolellisella pesulla ja kiillotuksella. Alustan ja konehuoneen osien puhdistaminen osoittautui todella työlääksi, mutta vaurioituneita osia oli loppujen World Productsin 509-kuutiotuumainen Merlin mahtui Corveten konehuoneeseen yllättävän helposti. Kahta kuukautta myöhemmin auto oli Tampereen näyttelyssä Vette-kerhon osastolla aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myös ovipahvit irrotettiin ja ovet putsattiin sisältä. Peitteestä huolimatta hienojakoinen tuhkapöly oli kuitenkin levinnyt kaikkialle konehuoneesta sisustaan. Voimansiirto: 5-vaihteinen Tremec TKO600-manuaali, Centerforce DS 11” kytkin, HD-vetoakselit. Palavassa hallissa mustunut auto oli sammutustöiden jälkeen todella lohduttoman näköinen, eikä moni uskonut, millaiseksi se osaavissa käsissä saataisiin ehostettua. Muille harrasteautoilijoille hän heittääkin seuraavan suosituksen: ”Ottakaa paljon kuvia harrastevehkeistänne. Jarrut: Levyjarrut, Hyd44 Amerikan Rauta 5/2014 roboost-jarrutehostin. Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’68 olisi ollut ikkunat tai ovet auki, tai jos päällä ei olisi ollut peitettä, niin harasoo.” Palon kuumuutta kuvaa hyvin se, että peite suli kiinni auton kromipuskureihin jättäen niihin pysyvät varjomaiset jäljet. Paikoitellen sähköpalokaasut tai palokunnan sammutusaine oli vienyt maalit joistakin osista. lopuksi varsin vähän. Niiden kanssa on suoraviivaisempaa käydä korvauskeskusteluja vakuutusyhtiön kanssa, kun pystyy näyttämään mahdolli- simman monilta osin, missä kunnossa auto oli ennen vahinkoa. Ainoastaan ilmastoinnin lasikuitukoteloa jouduttiin muokkaamaan hiukan, koska venttiilikopat nousivat niin korkealle. Vanteet: 17” American Racing Hopster. Alusta: Steeroids-hammastanko-ohjaus. Bensalinjat vaihdettiin ihan varmuuden vuoksi uusiin. Sisusta: Flaming River -rattiputki, Kirkey-alumiinipenkit, Sparco-nelipistevyöt, kierroslukumittari vaihtovalolla. ”Vakuutukset olivat onneksi kunnossa ja puhdistus- sekä kunnostustöille löytyivät asialliset tekijät. Tulipalo ja sen aiheuttaneen työn määrä oli Jarilla kuitenkin tuoreessa muistissa. Kenenkään kohdallehan vastaavaa ei toivo, mutta kenen tahansa kohdalle se voi osua.” F aktat Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’68 • Omistaja: Jari Mäkelä, 42 • Paikka: Tampere. Nykyään ne ovatkin ainoat muistot läheltä piti -tilanteesta, sillä auto puhdistettiin ja puunattiin entistäkin prameampaan kuntoon heti tapahtuneen jälkeen työtunteja säästämättä
Meiltä nyt myös MEGUIARS- autonhoitotuotteet. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi. Stirwell Oy Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh
Lintallaa 46 Amerikan Rauta 5/2014
Varhaisina vuosinaan tämän uutena Suomeen tulleen auton matkan varrelle on osunut myös kultivoituneempaa kulttuuria, eikä hävittäjäteemainen maalauskaan ole aivan tuulesta temmattu. aan Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Chevrolet Malibu ’64. Iiro Laukkasen Malibu on puhdasverinen linttakulttuurin edustaja, vaikkei pintaan olekaan spreijattu sitä perinteistä mattamustaa. Amerikan Rauta 5/2014 47. Myöhemmät vaiheet puolestaan ovat silkkaa legendaa
Loppukesästä 2009 Malibu päätyi Kuopioon Iirolle, joka oli juuri vapautunut armeijan harmaista. Chevrolet Malibu ’64 M alibun hankki uutena itselleen muuan helsinkiläinen palopäällikkö. Päinvastoin, nehän vain kasvattavat auton luonnetta. Silloin ei ollut rahaa ja auto meni Nilsiään yhdelle kaverille, jolta minä sitten ostin sen muutamaa vuotta myöhemmin pois. Takakyljet ja lokasuojankaaret taivuttelin ja hitsailin suorasta pellistä. Pääasiassa autossa oli hitsattavaa, joka on onneksi miehelle mieleistä puuhaa. Koneeseen Iiro asensi Edelbrockin tehdaskunnostetun 600 cfm kaasarin ja peltisarjat. Peräkontin pohjaan uusin korikiinnikkeiden kohdat. Nykyasussa on vaikea kuvitella, että auto on toiminut hillityn, slipoveriin pukeutuneen ruutuhoususanterin kirjankuljettimena, mutta näin todella on. Matkan varrelle on mahtunut Capricea, Fairlanea, Customlinea, Galaxieta, Bel Airia, Scottsdalea, Coronettia ja Parisiennea, ihan vaan muutamia mainitaksemme. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ne kaikki ovat aitoja Suomi-autoja lukuun ottamatta Catalinaa, joka on tuotu Suomeen vuonna 1991. Syöksykierre oli ohi, tai no… miten sen nyt ottaa. 7 neliötä uutta peltiä. S isustalle Iiro ei ole tehnyt mitään lukuun ottamatta huoletonta laulamista. Iskarit korvattiin kaksipalkeisilla pusseilla. Elintenluovuttajana toimi uudempi lankkukylki. Rattimieheksi ei taida oppia kirjoja lukemalla. Vuonna 1999 eräs karstulalainen autoharrastaja vihdoin pelasti unohdetun Malibun ja kunnosti sen ajokuntoon pitkän seisomisen jälkeen. Huoleton ulkoasu jalostuu reissu reissulta, eivätkä pienet kolhut matkaa hidasta. Se roikkua repsotti aina tötterötukassa kiinni ja häiritsi näkökenttää, joten revittiin se irti.” Musiikit soivat kojelautaan sijoitetusta CD/USB-soittimesta käsin ja sävelet raikavat ulos oviin ja hattuhyllylle asennetuista 6x9” kaiuttimista. ”Kerran menimme huoltoasemalle kahville, ja katsoin, että nyt tulee VW Vento aika kovaa kohti. Kunnostaja ajeli autolla itse pari vuotta, minkä jälkeen se siirtyi hänen kaverilleen, mutta palasi takaisin vuonna 2002. Eihän sitä rahaa armeijan jälkeenkään liiemmin ollut, mutta nähtyäni ilmoituksen netissä tarjosin vaihdossa työjuhta-Hiluxia, jokkis-Escortia, pylväsporakonetta, kompuraa, vanteita ja vielä muutamaa euroakin. Malibun myymiseen liittyi kuitenkin pari myyjän sanelemaa ehtoa. Paljon oli nähty, mutta paljon oli vielä edessäkin. Innoittajana toimi sen silloinen rekisterikilpi BT-52. ”Yhtenä talvena hiiret olivat syöneet takapenkit, niin nyt sieltä näkyy pelkät raudat. Ihan niin kuin tätä autoa. Tuolloin kesätyörahat riittivät juuri ja juuri ’78 C-Kadettiin, mutta se antoi alkusysäyksen loputtomalle autojen vaihtamiselle ja päivittämiselle, mikä puolestaan on johtanut mielenkiintoiseen nykytilanteeseen. Rungon osalta työtä oli vain etuosassa. Edellinen omistajahan oli nimenomaan vannottanut, ettei autoa saa maalata uudelleen. Myyjä suostui ja kaupat syntyivät”, Iiro naureskelee. Helppoa ylläpitoa. Suomiautojen päätepysäkki . ”Olin katsellut Malibua jo ammattikouluaikoina, kun se oli Kuopiossa eräällä autoliikkeellä 48 Amerikan Rauta 5/2014 myynnissä. ”Tein kattotelineen riimusta, ihan metritavarasta, ja vanhoja ylijäämäpätkiä yhteen hitsaamalla. Kattoverhoiluakaan ei enää ole. Malibulla siirreltiin kansien väliin painettuja tarinoita vuoteen 1973 saakka, jolloin kauppias tuuppasi sen Karstulassa metsään kontti täynnä opuksia. ”Tein uusiksi kaikkien ovien pinta- ja sisäpellit sekä alareunat. Lisäksi tein takasisälokasuojat kokonaan uusiksi ja hitsasin ne suoraan kylkiin kiinni. M alibu-kaupat lyötiin lukkoon kuopiolaisella huoltoasemalla, minkä jälkeen Iiro ajoi auton kotiin. Jälleennäkemisen riemu johti Malibun uudelleenmaalaukseen ja se sai pommikoneteemaisen ulkoasun. Päinvastoin, nehän vain kasvattavat auton luonnetta. Pari kesää meni ilman suurempia vikoja, mutta keväällä 2013 manuaalilaatikko hajosi ja vaihdoin tilalle aikaisemmin korjauttamani TH700-ylivaihdeautomaatin. Kaikkiaan Iiro laskee omistaneensa tähän päivään mennessä noin 35 eri jenkkiautoa. Kuutoskoneen tultua tiensä päähän Iiro vaihtoi syksyllä 2010 sen tilalle 305-pikkulohkokasin 3-vaihteisella manuaalilla. Viairin 380-kompura, 5 gallonan säiliö ja venttiilit sijoitettiin konttiin selkänojan taakse, missä ne vievät vähiten tilaa ja ovat helpot huoltaa tarpeen vaatiessa. Pohjan tein makkaranpaistoritilästä. Kerran kun pesin sisustaa talvisäilytyksen jäljiltä ladossa seisomisen jälkeen, niin rotta juoksenteli autosta vedenpaisumusta karkuun”, muistelee Iiro kohtaamistaan luontokappaleen kanssa. Hänen käytettyään autoa joitakin vuosia arkiajokkinaan, alkoi sen historian kenties kulttuurikeskeisin kausi – auto näet siirtyi kirjakauppiaan omistukseen. C-pilarinkin paikkasin, koska siinä oli reikä, ja helmakotelot pellitin kokonaan uusiksi”, Iiro kertaa peltisavottaansa. Uudesta uljaasta, viimeisintä häivetekniikkaa edustaneesta maalauksesta huolimatta auto sai jatkaa pian matkaansa päätyen Kajaaniin. Tällä hetkellä hänellä on Malibun lisäksi neliovinen’62 tolppa-Bel Air, ’65 Pontiac Tempest STW, kaksiovinen ’60 Pontiac Catalina sekä kaverin kanssa kimppa-autoksi hankittu ’62 Ford Country Sedan. Kunnostuksen alkaessa auton peräkontti oli vielä täynnä 70-luvun kirjallisuutta. Näin jäivät pois ne alkuperäiset kurankerääjätaitokset, jotka yleensä hapettavat kaaren ja kyljen rei’ille. Auto täräytti suoraan kylkeen ja sisältä nousi nuori poika todeten, että näin ei olekaan käynyt pitkään aikaan. Katolle Iiro on sijoittanut lisäämyreiksi vanhat LP-soittimen kaappikajarit. Hän vaihtoi alkuperäisen, seisonnan jumittaman 230-kuutiotuumaisen moottorin 292-kuutiotuumaiseen kuutoseen, maalasi auton puolikiiltävällä vihreällä ja katsasti sen. Ei hätää, Iiron emäntä Titta, maalasi korjatut kohdat uudelleen ”entisöiden” niihin tarkasti samat värit ja kuviot. Takalasin kehykset olivat hävinneet ja takakonttiin valui vettä, joten koko lasin ympärys oli tehtävä uusiksi. Virtalukon sulettua autoon tuli myös nappistartti. Laitatin laatikkoon shift kitin ja uusin vaihdon yhteydessä myös turbiinin ja laatikon lauhduttimen.” 2012-2013 välisenä talvena Iiro laskeskeli käyttäneensä Malibun rakenteluun viitisensataa työtuntia korin, rungon ja ilmajousituksen parissa. Siitä alkoi syöksykierre pitkin maakuntia; Iisalmea, Kuopiota ja Nilsiää. Osa lukijoista takuulla huolestui luettuaan, kuinka paljon uutta peltiä autoon tuli. Sisältä piti laittaa taka- ja etujalkatilat. Ovat kuulemma kätevät illanistujaisissa. Iirolla ei ollut ongelmia kummankaan ehdon noudattamisen suhteen. ”Sisusta on helppo pitää, pesee vaan suoraan painepesurilla penkit ja ovipahvit. Ilmajousituksen Iiro rakensi yhdessä kaverinsa kanssa leipätyön ohessa valmiista Air Liftin ”pulttaa kiinni” -paketista. Iiro teki molemmat puolet uusiksi ja vahvisti lisäksi kiinnityskohtia. Autojen harrastamisen Iiro aloitti jo 15-vuotiaana. Linjat ovat puolituumaiset ja jokainen kulma on säädettävissä erikseen hanskalokeroon sijoitetulla ohjaimella. Runko oli poikki tulipellin kohdalta ja korikiinnikkeet puuttuivat kokonaan. Ensitöikseen hän teki hiukan sähköhommia tuumattuaan, että syksyn pimeneviä iltoja varten autossa olisi hyvä olla valot. ”Tein moottorinvaihdon yhteydessä jakopään rempan ja perushuollon, eli uusin muun muassa jakajan, startin ja öljyt. Epäonnisen ohjausvirheen jälkeen auto päätyi seisomaan 25 vuodeksi paikallisen kyläsepän pihamaalle. Joka tapauksessa auto päätyi sitä arvostaviin käsiin. Ensinnäkään autoa ei saisi myydä kuin hänelle takaisin, ja toisekseen sitä ei saisi ikinä maalata toisen väriseksi. Kehikko on pultattu sakkeleilla kiinni peruskattotelineisiin.” Huoleton ulkoasu jalostuu reissu reissulta, eivätkä pienet kolhut matkaa hidasta
Ilmajousituksen säiliö, kompura ja muut nippelit on sijoitettu peräkonttiin. Tankkaaminen tapahtuu ”mattolaituriin” leikatun luukun kautta. Iiro ei tuhlaa rahojaan verhoilunpuhdistusaineisiin tai silikonispray-pulloihin. Rottien popsimat kangasverhoilut on paikattu huolettomasti meksikovilteillä. Amerikan Rauta 5/2014 49. Vanhat kaappikaiuttimet luovat tunnelmaa illanistujaisissa
Malibusta painui takakylki sisään, mutta sen sai potkittua kontin puolelta suurin piirtein kohdilleen. Saranat katkesivat ja ovi tuli kyljellään mukana kaiutinjohtojen varassa. Cape Fearissa auto on saanut ansaittua huomiota ja voittanut kakkospokaalin sarjassa ”Rumin auto”, mutta osaako virkavalta arvostaa Iiron näkemyksiä. Linttaa liikuttaa 305-kuutiotuumainen kasi Edelbrockin kaasarilla ja peltisarjoilla. Malibun myyntiehtoihin kuului, että auton hävittäjäteemainen maalaus tulee säilyttää. Korimuutokset: Eletyn elämän tuoma patina, hävittäjämaalaus. Olipahan reissu! Kytkinvivusto irtosi paluumatkalla jossain Tampereella. Voimansiirto: TH700R4-automaatti. 50 Amerikan Rauta 5/2014 Moottori: 305 cid V8, Edelbrock 600 cfm kaasari, peltisarjat. Toisella reissulla taas tippui vänkärin ovi, kun oli niin huono tie ja ovi oli ilmeisesti jäänyt vähän raolleen. Niin ja käytiinhän tällä vuonna 2010 Vammalan Rock’n’Roll -jamboreillakin asuntovaunu perässä. Sen jälkeen ovi ei enää istunut kunnolla paikalleen, joten hitsasin siihen säpin. Viimeksi katsastusinssi kysyi sisään istuessaan, että karhuko täällä on riehunut. Moottorin jatkeena on TH700R4-automaatti. Ei ollut herkkua siinä helteessä, kun juhlinnastakaan ei ollut vielä päässyt toipumaan. Mittavien peltitöiden jälkeen ne ”entisöitiinkin” tarkasti alkuperäiseen asuunsa. Katsastusmiehet sen sijaan ovat olleet aina mukavia ja suhtautuneet Malibuun huumorilla. Oli tainnut jäädä sisusta sillä kertaa siivoamatta.” F aktat Chevrolet Malibu ’64 • Omistaja: Iiro Laukkanen, 25 • Paikka: Kuopio. Malibu on asianmukaisesti rekisterissä ja kaikki muutokset löytyvät otteesta. Sanoin sille, että korjauta oma autosi, kun siitä särkyi etupuskuri ja valojen pesuri. Sisusta: Autenttinen lauluautosisustus. Kiitos: Pete/ vaihdelaatikko, Tuomo/ ilmajousitus, Titta/ ”entisöintimaalaus” ja ruosteenesto, Jari/ asennuskaverina toimiminen, tallikaverit, jotka ovat jollain lailla auttaneet projektin kanssa.. Chevrolet Malibu ’64 Cape Fearissa auto on saanut ansaittua huomiota ja voittanut kakkospokaalin sarjassa ”Rumin auto”. ”Nooh, välillä paikallinen poliisi on järjestänyt maantiekatsastusta, rekisterikilpien poisottoyrityksiä ja uusintakatsastuksiin määräilyä, mutta olen todennut heille, että auto on katsastettu, eli eiköhän anneta niiden kilpien olla paikoillaan. Vanteet: 15” Mangelsit. ei olisi huomannut. Alusta: Air Lift -ilmajousitus. Jarrut: 2-piiriset tehostetut rumpujarrut
• Suomen ensimmäinen Dickies -myymälä Turussa. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET Yksilöidyttteet o Dickies tuille ja kerho ! ?rmoille dickiesturku.. AMERIKKALAISTEN AUTOJEN ERIKOISKORJAAMO JA VARAOSATALO Korjaamme ja huollamme kaikki amerikkalaiset autot 50-lukuisista nykypäivään huippuluokan testereillä Maahantuontikatsastusmuutokset, nopeudenrajoittimet, TYVhyväksynnät. Toimintaa jo vuodesta 1986 Noudot, sijaisautopalvelut, kolarikorjaukset, VERKKOKAUPPA 24h US Center OY Lamminkatu 11, Loimaa 02 – 555 1500 • www.uscenter.. (03) 318 5440 PUH. USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Toimitamme tarvike- ja alkuperäisvaraosat edullisin hinnoin myös postimyyntinä Hoidamme rekisteröinti- ja vuosikatsastukset. JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH
i t s e s i ll a v a Tutt e n a v t o K 52 Amerikan Rauta 5/2014
Monenlaista kokenut miljoonan ajettu Suomi-auto päätyi sattuman kaupalla sinisen ovaalin miehenä jo vuosien ajalta tunnetulle Tatu Kouvolle, joka valjasti sen keulalle tuoreemmat hevoset. Amerikan Rauta 5/2014 53. n e n Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Country Sedan ’58
K otkasta Kotvanen myytiin helsinkiläiselle mattokauppiaalle, jolta se kulkeutui sekalaiseen laulukäyttöön Lahteen. Ford Country Sedan ’58 S uomi-auton kivinen polku on monille tuttu, ja kotimaan liikenteen kuluttavuus johti vielä 60-luvulla usein siihen, että autot poistuivat liikenteestä alle kymmenen vuoden ikäisinä. Tämän omistajanvaihdoksen yhteydessä alkuperäiset UU-39-kilvet vaihtuivat ajan tavan mukaan läänin vaihtuessa Kymen läänin RT-102-tunnuksiin. Kojetaulu on huhujen mukaan ollut 70-luvulla flake-punainen, joten jonkinlaista roddausta siellä on harrastettu”, Tatu jatkaa tarinaa Kotvasen historiasta. Silloin 70-luvun puolella, ilmeisesti samaan aikaan kun väri on vaihtunut metallinhohtovihreäksi, keulalle on päätynyt perimätiedon mukaan ’57 Thunderbird Special 312 cid veekasi. Siinä auto on nimittäin kuitenkin jo metallinhohtovihreä. Tuona aikana, tai todennäköisesti jo ennen sitä kori on nostettu pois rungolta ja auto on täysin läpikäyty.” Ihan tarkalleen ei ole tiedossa, mitä osia Aution aikaan Fordiin on vaihtunut, mutta on luultavaa, että silloin moottoriksi on päätynyt pienempi perus-y-lohko. Se minulle on jäänyt epäselväksi, koska on otettu se kuva, jossa auto on hirveässä kunnossa kivitettynä ja luodinrei’illä romiksella makaamassa. Tai sitten koko tarina. on kirjattu huomautus ammattiauton häpeällisestä yleisilmeestä, ja huhtikuussa 1968 se on poistettu rekisteristä.” Värinvaihtoja. Niin kävi myös jutun tähdelle, Kantri Kotvasena Kymen läänin alkuasukkaille tutuksi tulleelle Country Sedanille. ”Metallinhohtovihreänä autolla on käyty muun muassa ensimmäisessä Ruisrockissa vuonna 1970. ”Vanhalalla oli ilmeisesti suunnitelmissa ajaa Fordilla taksia Kotkan tolpalta käsin, mutta farmarikorinen vehje ei sinne kelvannut, joten sillä ajettiin lopulta koulukyytejä kotoa käsin. Siellä auto kuitenkin ehostettiin ensimmäiseen kertaan läpikotaisin. ”Vuonna 1968 katsastuksessa otteeseen Alkuaan punainen Country Sedan on saanut keltaisen värin pintaansa tiettävästi 80-luvun loppupuolella. ”Sieltä sen oli ostanut Neuvottomassa asuva Sampsa Autio, jolla auto on ollut rekisterissä vuodesta 1984 vuoteen 1996. En tiedä, voiko tuota sitten uskoa, kun ei kai noita Thunderbirdin koneita ollut hirveästi silloin tarjolla.” Vaan niin siinä vain jälleen kävi, että keikkaauto päätyi joskus 70-80-lukujen taitteessa hylätyn oloisena pellolle seisomaan. Alkuperäisen moottorin kerrotaan olleen 240-hevosvoimainen Interceptor-malli, jonka tilalle oli vaihdettu 3,6-litrainen Perkinsin diesel jo joskus 60-luvun alussa. ”Vanhemmat harrastajat muistavat sen Kantri-Kotvasena jo ainakin 70-luvulta. Tarina kertoo, että 70-luvulla kojetaulu olisi ollut flake-punainen! 54 Amerikan Rauta 5/2014 Vuoden 1968 katsastuksessa otteeseen on kirjattu huomautus ammattiauton häpeällisestä yleisilmeestä ja huhtikuussa se on poistettu rekisteristä. En ole tuota tietoa alkuperäisestä koneesta tullut edes tarkistaneeksi, mutta yleensähän nämä Suomi-autot olivat Y-lohkolla.” Ei ole tiedossa, montako kertaa mittari ehti taksikäytössä pyörähtää ympäri, mutta kuuden vuoden ajon jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että katsastusinsinööri vihelsi pelin omalla tavallaan poikki. Väri vaihtui punavalkoisesta metallinhohtoiseen vihreään. Viikonloput auto on Perkinsdieseleineen toiminut humppabändin keikkaautona. Liekö nimi tullut siitä verkkaiseen autoa siirrelleestä alitehoisesta dieselkoneesta, kun onhan siinä varmaan kotvanen mennyt kiihdytellessä. Ambulanssina taipaleensa Kekkosen Suomen teillä aloitttaneen farmarin löysi vuonna 1962 helsinkiläisestä vaihtoautohallista vielä hälytyslaitteineen kymiläinen taksiautoilija Pentti Vanhala
”Sen jälkeen rakensin ’28 Tudorin. Joskus viime vuosikymmenen puolivälissä minulla oli vähän aikaa myös ’64 Comet sekä ’60 Falcon-farmari, joka meni lopulta takaisin sen aiemminkin omistaneelle Ismo Pyyköselle Kajaaniin. Y-lohkosta olivat kuitenkin männänrenkaat poikki ja vaihteisto oli osina, joten päätin jättää ne sikseen ja hankkia varaosa-auton, josta ottaisin uudemman tekniikan käyttöystävällisyyden nimissä.” Sinisen ovaalin mies. Vaikka Tatu edustaakin monien silmissä harrastajien nuorempaa polvea, on hän ahkerana rakentelijana tullut jo pidemmältä aikaa kotimaiselle harrastajaporukalle tutuksi. ”Sitten minulla oli ’67 Valiant, jossa oli samanikäisen Dartin keula. C ountry Sedanin hankinta tuli Tatulle ikään kuin jatkumona edellisen kesän käyttöpelinä toimineelle Tatulla ei ole tiedossa, koska nykyisenlaiset verhoilut ovat syntyneet. Siitä kielivät useat rekisteröintikatsastukset ja vähäiset vuosikatsastusmerkinnät. Varmaa sen sijaan on, että tällä autolla olisi monenlaista tarinaa kerrottavanaan.Jos se vain osaisi puhua... Sitten hankinkin tuon Roadsterin. ”Ensimmäinen autoni oli ’65 farmari-Rambler, joka on minulla edelleen”, Tatu kertaa omaa autohistoriaansa. Sitten tuli ’65 chopattu Comet, johon laitoin kasikoneen. NYG-37-kilpiin auto rekisteröitiin vuonna 1990, ja jo vuonna ’93 se on poistettu vanhan tavan mukaan kilvistä vuosipoistona. Hyvä, että se meni Takapenkki kääntyy harvinaisen kätevästi kahdessa osassa levyksi. Auto oli kaupan rullaavana siten, että tekniikan olisi voinut ostaa erikseen. 312-koneesta on vain legendaa. Amerikan Rauta 5/2014 55. ”Minä ostin tämän Risto Manniselta, joka oli hankkinut auton 2010. Vähällä käytöllä. Auto kuitenkin varsin harvoin paranee seistessään, ja syystä tai toisesta Kantri Kotvasen käyttö on jäänyt 90-luvun puolella vähiin. Sitten tuli se Holstilta ostamani amme, jonka kanssa minulla oli yhtä aikaa Lepolan Jannelta hankkimani ’61 Courier. Tatun rakentamista autoista tunnetuin on varmasti hänen LEM-1-kilpinen Roadsterinsa, joka esiteltiin Amerikan Raudassa viime vuoden alussa, ja hän on ollut mukana rakentamassa myös esimerkiksi edellisen numeron kannesta tuttua Kuntun Mikan Hemi-A:ta. Kotvanen on siis todellinen monikäyttöauto! kaupaksi, kun tuli velipoika Petterin kanssa hankittua taas yksi ’31 Tudor -aihio.” Kotvasen uusi koti. Sen vaihdoin toiseen farmari-Rambleriin, ’67, joka päätyi lopulta Ouluun. Vantaalainen Markku Vartiainen hankki auton vuonna 1996, ja hänellä se oli vuoteen 2008 saakka, mutta ainoan kerran auto on hänen omistusaikanaan normaalisti vuosikatsastettu vuonna 2005”, Tatu jatkaa. ”Seuraavan kerran se on rekisteröity JSFalkuisiin kilpiin 1995 ja vuonna 1999 siihen on hankittu vanhat RT-alkuiset mustat kilvet. Sehän meni myös myöhemmin Pyyköselle”, Tatu jatkaa. Varmaa sen sijaan on, että läpikäynnin yhteydessä väritys on vaihtunut nykyiseen keltavalkoiseen ja jo periaatteessa kahteen kertaan loppuun ajettu vanha vossikka palasi sen jäljiltä tien päälle taas varsin siisti näköisenä. Yhden alustaltaan valmiiksi tekemäni ’31 Tudorin annoin vaihdossa siihen Shoebox-Malibuun, joka puolestaan meni lopulta työkaverille. Ostin sen syksyllä 2007 ja myin valmiina 2009
”Kaikki sähköt olivat kunnossa, joten siihen ei tarvinnut laittaa muuta kuin uusi kone, laatikko ja kardaani paikalleen. Sen jälkeen, kun hankin auton viime toukokuussa, on mittariin kertynyt jo 14 000 kilometriä, mikä on yli puolet vuotuisista kilometreistäni. Tuossa trukkikoneessa oli se etu tässä tapauksessa, että siinä on vielä perinteinen kaasari ja kiilahihnapyörät.” Kotvasen palauttaminen tien päälle vaikuttikin helpolta. Siitä oli joku hionut kampiakselin kaulat, mutta koonnut moottorin vakiolaakerein. Venttiilitkin olivat aika rajun näköiset, joten päädyin tekemään kansiremontin uudelleen. Ajoin minä Kotvasella talvellakin sen minkä tarkenin, mutta kyllä se kovemmassa vauhdissa jäähtyy aika nopeasti, kun tuo miljoonan ajettu kori on kuitenkin jo sen verran vuotava joka puolelta.” Tatun perehdyttyä Fordin ruiskulaitteiden toimintaan hän on alkanut harkita sellaisten asentamista myös Kantri Kotvaseen. Hankin tekniikanluovuttajaksi ’84 Econolinen, josta sain myös ylivaihdeautomaatin. ’62 Oldsille. Viime kesänä kertyi pariin kuukauteen 4500 kilometriä.” Ja mikäs siinä oli ajellessa, eihän Kotvanen hassumpi matka-auto ollutkaan. Tässä konehuoneessa on majaillut perus-ylohkon lisäksi myös ainakin Perkinsin diesel ja huhujen mukaan myös 312 cid Thunderbird Special Y-Block. Vaikka kilometrejä on takana enemmän kuin puolella tusinalla nykyautolla tulee koskaan olemaan, on vahva tunne, että niitä on vielä reippaasti edessäkin. Samalla uusin männänrenkaat ja tiivisteet. Sopiva kardaani löytyi yllättäen GM-osista, ja lienee lähtöisin Delta 88:sta. Kaasarina on edelleen 2-kurkkuinen, johon laitoin korjaussarjan. Vaikka sillä on kilometrejä varmasti takana enemmän kuin puolella tusinalla nykyautoja tulee koskaan olemaan, on vahva tunne, että niitä on vielä reippaasti edessäkin.. ”Viime kesänä se meni 12 litraan satasella matka-ajossa. Ford Country Sedan ’58 Voimanlähteenä on nykyisin Tatun remontoima 80-lukuinen 302-pikkulohko, joka on lähtöisin Econolinen keulalta. ”Etsin taas kerran keväällä jotain halpaa Ford-merkkistä aihiota, jonka voisi laittaa nopeasti käyttökuntoon, ja ehkä myydä muutaman kuukauden päästä pois.” Myynti-ilmoitus ei antanut autosta kovin kummoisia tietoja, ja myyjän puhelinnumerokin oli väärä, mutta halpa hinta sai Tatun tekemään salapoliisityötä oikean numeron etsiäkseen. Vaan tulihan siinäkin mutka matkaan. 56 Amerikan Rauta 5/2014 ”Pitihän se vanin konekin ottaa auki kesken kesän. Soittaessaan myyjälle Tatu luuli kuitenkin kyseessä olevan lohduttoman Suomi-raadon. Yllätys olikin suuri, kun Tatu näki autosta muutaman vuoden vanhan cruisingkuvan, jossa se näytti ihan ryhdikkäältä
Aikanaan auto päätyi kuitenkin seisomaan pellonlaitaan hylättynä lasit rikki ja luodinreikiä takaluukussa. F aktat Ford Country Sedan ’58 • Omistaja: Tatu Kouvo, 34 • Paikka: Lemi Moottori: Ford 302 cid V8, Malloryn HEIjakaja. Vanteet: Moparin 15” peltivanteet, Lancer-kapselit. Renkaat: 205/75 R15 ohuilla valkosivuilla. Kantri Kotvasen patinoituneessa nykykunnossa on se hyvä puoli, että sitä voi käyttää säälimättä. Amerikan Rauta 5/2014 57. Orkesterin keikkabussinakin toiminut Kotvanen sai jossain vaiheessa metallinhohtovihreän pinnan, ja siinä värissä autolla käytiin ainakin kaikkien aikojen ensimmäisessä Ruisrockissa. Ajettavaksihan autot on tehty. Voimansiirto: 4-vaihteinen AODautomaatti, GM:n kardaani, 9” perä 3,7:1 välityksellä
a t t e r o Tu 58 Amerikan Rauta 5/2014
Kysymykseen ei luonnollisestikaan ole yksiselitteistä tai oikeaa vastausta, mutta GM Performancen modernilla, tehdasviritetyllä pikkulohkolla varustettu street rodi lienee aika hyvä vaihtoehto. Amerikan Rauta 5/2014 59. Millä ansioitunut kiihdytyskuski ajaa eläköidyttyään varttimailihommista. a i z z a t ta Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Chevrolet Business Coupe ’37
430, 430, 430. Myyjä oli rakentanut auton itse ja Tomin mukaan se oli 95-prosenttisesti valmis hänelle tullessaan. Kiihdyttelyä jatkui aina vuoteen 2010 saakka, kiihdytin vaihtui Camaroksi ja luokka Pro Modiksi. ”Itse innostuin laitteesta ennemminkin siitä syystä, että sen tekniikka on käytännössä sama kuin Camarossani lukuun ottamatta isolohkomoottoria. Lopulta kaverit päättivät kuitenkin eläköityä kiihdyttelystä ja jatkaa harrastamista hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Magsilta mittatilauksena,. Sama keltainen Camaro löytyy miehen tallista edelleen. Auto meni pois myynnistä, ja asia jäi kaivelemaan Tomia siinä määrin, että hän selvitti pienellä salapoliisityöllä Utahissa asuneen myyjän henkilöllisyyden ja lähetti hänelle suoraan sähköpostia. 60 Amerikan Rauta 5/2014 ”Etsin varmaan viitisen vuotta tuon tyylistä autoa. Hauskana kuriositeettina kerrottakoon, että moottorin ostajille toimitettiin myös omalla järjestysnumerolla varustetut ZZ430-takki ja -lippis. Jokainen moottori on numeroitu ja järjestysnumero löytyy venttiilikopasta. Teho ja vääntö on helppo muistaa – molempia löytyy 430 kappaletta, niin hevosia kuin jalkapaunojakin. ZZ430 syntyi, kun GM:n performance-väki vaihtoi kyseiseen koneeseen alumiiniset ”Fast Burn” -kannet, LT4-koneesta poimitun nokan, rullavipat sekä joukon muita tymäkämpiä yläkerran palikoita. Myöhemmin tiimin kokoonpanoon liittyi toki muitakin”, Tomi muistelee. ”Veikkaan, että amerikkalainen tosiharrastaja, joka on kyseisen moottorin ostanut, kiertelee kaikki tapahtumat ne vermeet päällä, satoi tai paistoi”, Tomi naureskelee. Silmäilin kuitenkin samalla Jenkkilän tarjontaa ja kun tämä tuli eteen, totesin hinta-laatusuhteen niin hyväksi, ettei kannattanut ryhtyä itse tekemään. Laatikko on TH400, perä Fordin ysituumainen ja lisäksi vielä levyjarrut joka nurkalla.” Mittatilausbillettiä. Auton ehkä mielenkiintoisin seikka on sen ZZ430-pikkulohko. Chevy oli myynnissä Ebayssa, mutta kauppaa ei kuitenkaan saatu siellä maaliin saakka. Moottori on erityisesti suunniteltu käytettäväksi autoissa, jotka on valmistettu ennen vuotta 1974. Chevrolet Business Coupe ’37 M ikkeliläinen Tomi Pöntinen ryhtyi ajamaan varttimailia 90-luvun alussa lyötyään hynttyyt yhteen toisen mikkeliläisharrastajan, Mika Räihän kanssa. Järjestysnumero, tässä tapauksessa 163, löytyy kuskinpuoleisesta venttiilikopasta. Business Coupen Tomi hankki toissa syksynä. Ensimmäiseksi kiihdytyslaitteeksi parivaljakko rakensi Mikan ’67 Novan, joka muutettiin neliovisesta kaksioviseksi. ”Meitä oli kaksi kaveria, joita kiinnosti sama asia, joten perustimme yhteisen tallin. Tuumimme, ettei ollut järkevää tehdä samalle paikkakunnalle kahta kiihdytysautoa, joten laitoimme resurssit yhteen. Vuosien mittaan siinä on ollut monta eri moottori- ja vanneversiota, mutta perusulkoasultaan auto on säilynyt samanlaisena. Alustaa oli vahvistettu ja eteen oli vaihdettu Heidtsin etupää hammastanko-ohjauksineen ja putkitukivarsineen. Hän tilasi billet-kiekot toissa talvena U.S. Aluksi autosta muotoutui Pro Street -laite, mutta vuonna 1996 se valjastettiin Outlaw-luokkaan. Viimeisin Pro Mod Camaro myytiin rullaavana eteenpäin ja sen tekniikka odottelee edelleen tallin nurkassa loppusijoituspaikkaansa. Perä on perinteistä mallia lehtijousilla, normi-iskareilla ja levyjarruilla, mikä soveltuu leppoisaan katukäyttöön ihan mainiosti. GM Performancen ZZ430 on tehdasviritetty moottori, jota on valmistettu vain 430 kappaleen sarja. Kyseessä on GM Performancen harrastelijoille valmistama sarja, jota on tehty vain 430 numeroitua kappaletta. Ennen varttimailikisoja hän ajoi katukiihdytysjuttuja ’67 Camarolla, jonka hän hankki ja rakenteli heti armeijasta päästyään. Minulle ei ole ratkaisevaa se, että auto on itse rakennettu. Minä ryhdyin kuskiksi ja Mika mekaanikoksi. Tomikin sai ne myyjältä mukaansa, mutta hänellä ne eivät päätyneet aktiivikäyttöön, vaan tallin seinälle koristeeksi. Ensin mietin, että hankkisin projektin ja rakentaisin siitä itse mieleisen auton ilman aikataulupaineita. Vanteet kun ovat noin isot, niin nykyiset jarrut näyttävät vähän vaisuilta.” Vanteet ovatkin näkyvin muutos, jonka Tomi on Chevyyn toteuttanut. ZZ430 perustuu 350-kuutiotuumaiseen ZZ4-pikkulohkoon, joka on ansainnut harrastajien keskuudessa luottamusta varmana ja luotettavana koneena, ja josta löytyy myös sopivasti puhtia. Jos joku muu on tehnyt työn hyvin, niin se kelpaa minulle mainosti”, Tomi selventää. Vähitellen miehet pääsivät yhteisymmärrykseen ja kaupat saatiin sinetöityä. ”Ajattelin vaihtaa jarrut jossain vaiheessa Wilwoodin settiin. Valmistajalla ei ollut minulle merkitystä, mutta halusin nimen omaan kyseisen korimallin. Edessä on Camaron levyjarrut ja takana Fordin 2-mäntäiset
Vanteet kun ovat noin isot, niin kykyiset jarrut näyttävät vähän vaisuilta. Ajattelin vaihtaa nykyiset levyjarrut Wilwoodin settiin. Amerikan Rauta 5/2014 61
Taannoisella Tampereen reissullakin kaveri toimi koko matkan deejiinä, ja soitteli biisejä omasta puhelimestaan”, Tomi fiilistelee. ”Soittimessa on bluetooth, eli sillä voi soittaa musaa vaikka puhelimen kautta Spotifysta. Jarrut: Levyjarrut joka nurkassa. Voimansiirto: TH400-automaatti, Fordin 9” perä. Vanteen halkaisija on 18 tuumaa niin edessä kuin takanakin, mutta leveämpi ja korkeampiprofiilinen kumi saa takarenkaan näyttämään suuremmalta. Muilta osin matkustusmukavuuden takaa Jenkeissä tehty valkoinen nahkasisusta, jota koristavat VDO:n Cockpit Royale -sarjan mittarit sekä Billet Specialtiesin ratti, rattiputken kiinnike ja joukko muita näyttäviä alumiinista sorvattuja nippeleitä. Penkin alta löytyi tila Pioneerin aktiivisubbarille. Sen asian ajaa Auto Meterin rundari. Hattuhyllyllä ja kickpaneeleissa sijaitsevat Sonyn 3-tiekaiuttimet olivat autossa jo ostettaessa. Renkaat: Edessä 215/40 R18, takana 255/45 R18. Tomi asensi Pioneerin soittimen kojelaudan alle sen verran syvälle, ettei sitä äkkivilkaisulla edes huomaa. Kun revittelyt on revitelty, niin voi nautiskella vähän loivemmista kyydeistä”, Tomi toteaa ja jatkaa rauhassa kaasutellen matkaansa. Vaikka Tomi onkin lopettanut aktiivisen varttimailiajelun, niin pitäähän entisen kiihdytyskuskin autosta kierroslukumittari löytyä. Hillitty billet-alumiiniosien käyttö tuo sisustaan laadun tuntua. Teho ja vääntö: 430 hv @ 6000 rpm, 430 ft. Chevrolet Business Coupe ’37 Valkoinen nahkasisustus luo rauhallisen ja klassisen kontrastin mustalle ulkokuorelle. Perän välitykset ovat sen verran tiheät, että olen alkanut harkita välityksen vaihtamista tai ylivaihdeaskin hankkimista. Hattuhyllylle on asennettu Sonyn 3-tiekaiuttimet. Moottori: GM ZZ430 V8. Penkin alle kätkeytyy Pioneerin aktiivisubbari. lbs. F aktat Chevrolet Business Coupe ’37 • Omistaja: Tomi Pöntinen, 42 • Paikka: Mikkeli. Mags. Sisusta: Valkoinen nahkaverhoilu, Billet Specialtiesin ratti, rattiputken kannake, vaihdekeppi ja viiksien nupit, VDO:n Cockpit Royale -sarjan mittaristo, Auto Meterin kierroslukumittari, Pioneerin soitin ja aktiivisubwoofer, Sonyn 3-tiekaiuttimet.. Harkitsin 19-tuumaista taakse, mutta minun mielestäni kokonaisuus olisi mennyt sitten jo liian rajuksi.” Toinen, ei ehkä niin näkyvä, mutta kuuluva muutos ovat musavehkeet. jolloin istuvuuden sai mitoitettua tarkalleen haluamakseen. ”Chevyä ei kuitenkaan ole tehty liian hienoksi, joten sitä tohtii käyttää ja ajella huoletta vaikka soratietä mökille. Ratti ja suurin osa nippeleistä on Billet Secialtiesilta, mittaristo puolestaan VDO:lta. Vanteet: 18” U.S. @ 4200 rpm. Alusta: Heidtsin eturunko, hammastanko-ohjaus, putkitukivarret, takana lehtijouset, Konin iskunvaimen- 62 Amerikan Rauta 5/2014 timet. ”Edessä on niin erikoinen offset, ettei siihen löytynyt oikein mitään valmiina
irto-osat ja vanteet. Esim. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. 09-302 847, Fax 09-340 1073 | Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 4L-80E TER OY HELSINKI AUTOMATIC0CEN Vantaa, Rajakylä Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 0128 jaakko.husso@pp.inet.fi Puh. 20,- Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. • osien maahantuontiin, myyntiin • muutostöihin, entisöintiin • asennuksiin huoltoihin + 1# WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM AUTOMAATTI TEISTOT VAIH KAIKKI MERKIT OSAT PUHTAAKSI.. 0400-439 741 • t.kettunen@kolumbus.fi. kaasuttimet. IT JA PERÄT USA-MOOTTJAOR PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT ..JA MAALAUSKUNTOON! VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit kset, Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjau sekä Electroniset vaihteistot esim. HINNAT ALK. Hakala Performance on erikoistunut Mustangien & Muskeliautojen ym. HINNAT ALK. Esim
t l aa tt u Ka tett s i d uu 64 Amerikan Rauta 5/2014
Amerikan Rauta 5/2014 65. Jari Karppi tuli rodiosia haaliessaan ostaneeksi rullaavan V6-pickupin raadon, joka sai täydellisen läpikäynnin yhteydessä keulalleen kolmannen sukupolven Vortec-kasin. n ltaa u tt Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Chevrolet C10 Silverado ’87
Jarilla on itsellään Monipelti Oy -niminen yritys, jonka puitteissa syntyy niin autojen kuin rakennuspeltejäkin, joten kokemusta alalta löytyy. Lavaankin vaihdettiin kokonaan uudet kylkipellit ja takaluukku. Halkeilleen kojelaudanpäällisen olisi saanut hankittua uutenakin, mutta Jari päätyi verhoiluttamaan vanhan verhoomo Priman Lassella. Vaihteistoksi tuli piilofarmista purettu TH700R4. Korin peltityöt eivät jääneet mittavuudessaan yhtään jälkeen rungolle. Auton valmistelaatasta kaivettiin esille alkuperäinen värikoodi, jonka mukaisen värin tuusulalainen Car Painting Service ruiskutti pintaan. Jarin Silverado on tätä viimeistä vuosimallia, joka oli samalla myös ensimmäinen vuosi ruiskutekniikalla, eräänlainen siirtymämalli siis. Jari Karpin ’87 C10 Silveradokin on jo ohittanut neljännesvuosisadan rajapyykin ja päässyt kevyempään puoliharrastekäyttöön. Ebaystä ostettiin ’99-vuosimallin 4,8-litrainen ja 255-hepoinen pickupin kone. Vaihteiston palkkia jouduttiin siirtämään saman verran ja kardaania lyhentämään. Takaosan ruosteet korjattiin ja hiekkapuhalluksen jälkeen vedettiin pintaan musta epoksimaali. Ensin nostettiin hytti ja lava syrjään ja kes- kityttiin runkoon. Vaikka meistä monesta vanhemmasta harrastajasta tuntuu, että vastahan nämä olivat uusia, on totuutta katsottava silmiin: Tämän korimallin ensimmäinen mallivuosi oli 1973. Samalla tehtiin myös uudet bensa- ja jarrulinjat. Toisen puolen etulokari meni myös vaihtoon, toisesta selvisi hitsaamalla. Chevrolet C10 Silverado ’87 C hevroletin kaikki sodanjälkeiset pickupit ovat päätyneet halutuiksi harrasteautoiksi, kun tarpeeksi aikaa niiden valmistuksesta on kulunut. Koneen muihinkaan kiinnikkeisiin ei joutunut tekemaan suuria muutoksia, LS-koneisiin saa adapterisatsia, joka siirtää koneenkorvia lähemmas kohtaa, jossa ne sijaitsevat vanhemmissa koneissa. Alkuperäiset pakosarjat olisivat sopineet pienellä rungon modifikaatiolla, mutta Jari paatti käyttää ’99 pick-upiin tarkoitettuja headerseja, jotka sopivatkin lähes suoraan. Myös kaikki pyörien jarruosat uusittiin, samoin perän laakereita ja stefoja. Jari hankki myös uudet ovet. Ebaysta ostettiin ’99-vuosimallin 4,8-litrainen ja 255-hepoinen pickupin kone, joka on periaatteessa LS-sarjaa, mutta numeroton. Vain pelkääjän puolen kollektoria joutui hieman säätämään, ettei se osuisi vaihteiston palkkiin. Jarin tarkoituksena ei kuitenkaan alunperin ollut tavara-auton hankinta, vaan se tuli vastaan kutakuinkin vahingossa Porin suunnalla kun hän teki kauppaa rodiosista. Näidenkin kanssa kone jää kuitenlin tuuman verran taakse päin verrattuna alkuperäiseen. Kojelaudassa olevalla katkaisijalla voi säädellä vaihteiston toimintaa ja tarpeen vaatiessa kytkeä ylivaihteen kokonaan pois päältä. Vuonna 1981 keulan pellit kokivat uudistuksen ja valmistusta jatkettiin vuoteen 1987 asti. Nämä eri vuosikymmenten tuotteet sopivat toisiinsa kiinni ilman adaptereita, vaikka koneessa on viisi pultinreikää ja laatikossa kuusi, turbiinia piti vain shimmata hiukan taakse päin. Nuo tavara-autojen moottorit tunnettiin numerojen sijaan yhdistelmällä Vortec ja moottorin tilavuus kuutiosentteinä. Jarruihin ei jäänyt muuta vanhaa kuin hyväkuntoiset takarummut. Homma myyjän kanssa toimi niin hyvin, että samasta lähteesta on myöhemmin tullut muutama muukin kone Suomeen. 66 Amerikan Rauta 5/2014. Varaosa-autoksi päätynyt pickup oli saanut luopua jo V6-tekniikastaan sekä monesta muusta osasta ja oli melko ruosteinen. Raskaimmilla alustoilla saman korimallin muodot säilyivät vielä pari vuotta pidempään. Chevy jatkaa lähes samalla vaihteistonkiinnityspulttijaolla, joka esiteltiin vuonna 1955. Asiaa edesauttaa suuret valmistusmäärät eli autojen hyvä saatavuus sekä osatarjonnan runsaus. P uuttuva tekniikka päätettiin samalla päivittää Chevyn uuden sukupolven osilla. Pyöränripustukset, jousitus ynnä muut maalattiin myös ja koottiin uusilla nivelillä ja pusllilla, joita hankittin pääasiassa Southwest Traden Hessulta. Vortec pellin alle. Hyttiin uusittiin hyvä osa lattiaa, sekä kynnykset, takakulmat, tuuli- ja takalasin alareunaa ja lämmityslaitteen koteloa molemmin puolin, eli näille autoille tyypilliset Suomi-ruosteviat, onhan auto Metro-auton uutena maahantuoma. Koska hinta oli naurettavan ja halvan välimaastossa, tuli ostos kuitenkin tehtyä ja auto tuotua kotipajalle Tuusulaan. Vaihteistoksi tuli piilofarmista purettu TH700R4
Koska laatikossa ei ole sähköistä nopeusanturia, antaa tietokoneelle Uudet kylkilistat ovat kiinni tarralla. Pakoputket tehtiin Motonetin metritavarasta ja valmiista käyristä 2,5 tuuman paksuisiksi, läpivirtausvaimentimet antavat autolle matalan, syvän murinan. Auton johdoista ei koneelle tule muuta kuin startin herätevirran sekä vedenlämpö- ja öljynpainemittarin piuhat. den kick-down-vaijeri on, kuten nimensäkin sanoo, tarkoitettu vaihtamaan pienempää vaihdetta täyskaasutilanteessa, ja sellaisen säätö on yksinkertainen toimenpide. Takaluukun leveä lista ja takapuskuri ovat alkuperäisosia, jotka on kiillotettu. Koska laatikko on vanhempaa vuosikertaa, on siinä vielä mittarivaijerin lähtö. Muutenkaan ECM ei tarvitse autolta muuta kuin virran ja maan sekä nopeus- ja jarruvalotiedon. TH700askin vaijeri sen sijaan säätelee koko laatikon toimintaa ja sen on oltava juuri oikein säädetty tai ylivaihde ei toimi suunnitellusti. Vanhempien laatikoi- Lavan tool box on kätevä korvike pidemmälle hytille. Vaijerin täysin väärä säätö voi aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia, joita seuraa täysremontti. Aikansa sen rattaita vaihdettuaan Jari sai nopeusmittarinkin näyttämään oikein. Amerikan Rauta 5/2014 67. Sähköpuolella tuli koneen kaveriksi Speartechin johtosarja valmiiksi prepattuine ECMeli moottorinohjausmoduuleineen. Alkuperäinen tankissa oleva pumppu vaihdettiin korkeamman paineen tuottavaan, ja samalla vaihdettiin viallinen mittarianturi uuteen. Se menee joko liian aikaisin päälle tai ei pysy päällä juuri lainkaan. OBD2vikakoodipistoke kuuluu myös sarjaan. Koska autossa ei alun perin ollut ilmastointia, voitiin konepaketista poistaa sen kompressori. Bensalinjoissakin oli jo valmiina paluupuoli. Tankki vain puhdistettiin sisältä ja maalattiin päältä. Sarjaan kuului myös bensapumpun releet. Polttoainetankin kohdalla selvittiin ilman isompia modifikaatioita, koska auto oli alun perin ruiskulla varustettu. Tämä onnistuikin näpparästi, koska sitä vetää oma erillinen remminsä, eikä koneen etupuolen serpentiiniasetelmaa ollut tarvis muokata. Pikku päänvaivaa tuotti laatikon säätövaijeri, jolle haettiin aikansa oikeaa välityssuhdetta kaasuvivun suhteen. Sinne saa piiloon ja säänsuojaan mukana pidettävät tavarat tai vaikka viikonlopun ruokaostokset, ja sen saa myös lukittua
ytti nostettiin rungolle uusien kumien päälle, H ja myös kaikki muu kumitavara hytissä uusittiin. Kaasuvaijerina on Lokarin tuote kuten myös vaihteenvälityksessä, uusi alumiinisyyläri hoitaa jäähdytyksen. Kaikki ikkunoiden ja ovien tiivisteet vaihtuivat uusiin kuten myös tuulilasikin. LMC Trucks -liikkeestä tilatut uudet sivulistat liimattiin paikoilleen ja samasta lähteestä tulevat etupään valaisimet kiinnitettiin vastamaalattuun koriin. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, takaveto. Vanteet: 15” Starcraft-alut. F aktat Chevrolet C10 Silverado ’87 • Omistaja: Jari Karppi • Paikka: Tuusula. Alkuperäiset puskurit kunnostettiin ja kiillotettiin kuten takaluukun leveä koris- Vortec-kone lepää konehuoneessa aivan kuin olisi aina ollut siellä. Sisustaan tuli uusi matto ja kattoverhoilu, ovipahvit kelpasivat pesun jälkeen. Maski löytyi Southwestiltä hyllystä. Muovinen imuilmatorvi on saanut tehdä tilaa rosteriselle tarvikeosalle. Moottori: ’99-mallin Vortec 4800 LR4 4.8 V8 Teho: 255 hv. Vaikka johtosarjassa onkin valmiudet sähköflektille, on koneen alkuperäinen tuuletin jätetty hoitamaan virkaansa. Onhan tällaisella ajelu myös hyvää pr:ää miehen firmalle, kun Jari saattaa ilmestyä tekemään katolle peltiremonttia lähes uudenveroisella youngtimer-lava-autolla.. Kesävanteiksi tulivat Chevy Vanin Starcraft-pakettiin kuuluneet 15” alumiiniset, talvivanteet ovat alkuperäiset tehtaan peltivanteet GMC:n kapselein. Ovenlaseiksi kelpuutettiin vanhat, ja myös avattava takalasi on auton alkuperäinen. Suomessa vaadittaville sivuvilkuille oli alkuperäisessä etulokarissa jo porattu Metro-Auton toimesta reikä, joten Jari teki sellaisen uuteenkin lokariin ja etsi reikiin sopivat ledivilkut. 68 Amerikan Rauta 5/2014 uudemman ruiskukoneen kuuluukin ja kulutuskin on luokkaa pari litraa vähemmän kuin tämän ikäkauden pick-upeilla tyypillisesti. Jari on ajellut Silveradollaan joka päivä sen valmistumisesta lähtien, eikä voisi olla tyytyväisempi kyyteihin, kone toimii kuten Kone toimii kuten uudemman ruiskukoneen kuuluukin ja kulutuskin on luokkaa pari litraa vähemmän kuin tämän ikäkauden pickupeilla tyypillisesti. Uudenveroinen youngtimer pick-up. telistakin. Penkkiä ei autossa ostohetkellä ollut, mutta Jari onnistui löytämään oikeanvärisen siistin käytetyn, joka kuitenkin on tarkoitus vielä verhoilla uudestaan. Chevrolet C10 Silverado ’87 nopeustiedon B&M:n lukkoturbiinin säädin, jolla pystyy myös säätämään ylivaihteen käyttäytymistä ja tarvittaessa kytkeä sen kokonaan pois päältä
kirjallisuutta Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varaTULOSSA osakirjoja, myyntiesitteitä2014! ym. 0500-848879 www.samilassila.com ackfältin autohuolto & autopurkaamo HANKINTAM ATKA JENKKEIHIN SYYSKUUSSA ! Everything from the land where everything is bigger Rahti- ja huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa WWW.FALCONT.COM PUH. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! American Classic Bias Look Radial -renkaat • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 T:MI SAMI LASSILA www.samilassila.com Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. 050-523 9955 • SEINÄJOKI ALKUPERÄIS- JA TARVIKEOSAT AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN MM. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi AUTOKA CHEVROLET CAPRICE CLASSIC STW 1991 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. 0500-848879 TA ERILAUIS PPAA! NÄITÄ EI ENÄÄ TEHDÄ! WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTO- JA KORJAUSPALVELUT. • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. Valkosivuisina ja mustina KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, Valkosivuisina ja mustina myyntiesitteitä ym. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313. Tilaajapalvelu: puh. kirjallisuutta Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Jenkki autoja S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat www.backf alt.fi • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI Kun m?tat, ke?o myös mei?e
C n i a h 70 Amerikan Rauta 5/2014 i u r C
Amerikan Rauta 5/2014 71. Chain Cruiserin ensiövetokoppa on jätetty ronskisti avoimeksi, mikä jättää ketjun näkyville ja tuo lopputulokseen tietynlaista rokkia. Jiposta tulikin koko projektin kantava ajatus, minkä seurauksena pyörän rakentanut Sami Hakkarainen nimesi sen ”ketjukruiseriksi”. e r s i u Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Harley-Davidson Shovelhead ’81
Toissa kesänä Sami päätyi vaihtamaan ketjukruiserin veneeseen ja pyörä laskeutui Kajaanista Itä-Savoon. Öljysäiliön runkona hän käytti Softailin tarvikesäiliötä, joka sai miehen käsittelyssä melkoisesti uusia muotoja. Samilla oli jo hankintahetkellä alustava visio siitä, miltä pyörän tulisi näyttää, joten hän poimi samalta keikalta mukaan myös Sportsterin tankin. Ja autona joku tuhannen markan Transit”, mies naureskelee. Sportsterin tankkia joutui modifioimaan jonkin verran, jotta sen sai istumaan nätisti Shovelin runkoon. Koneeseen on vaihdettu kansiremontin yhteydessä astetta rajumpi nokka. ”Mulla oli kaksi kiihdytysprätkää, ratapyörä, katupyörä, crossimönkijä ja crossipyörä. Sportsterin tankki on modattu sopimaan Shovelin runkoon. Napista starttaaminen ei tämän pyörän kohdalla tullut enää kysymykseen, olihan se jo muutenkin riisuttu turhista mukavuuksista. 72 Amerikan Rauta 5/2014. Bobbser. Pisteeksi i:n päälle hän avasi vetokopan jättäen etureunaan kuitenkin siron ketjusuojuksen, etteivät ajoviiman lepattamat lahkeet olisi heti ketjujen välissä. Perä muuttui jäykäksi ja eteen laitettiin risukeula. Keulakulma loiveni parilla tuumalla ja etujätön Sami arveli asettuneen 12 sentin tuntumaan. ”Tästä ei alun alkaenkaan ollut tarkoitus tehdä mitään matkapyörää, vaan lähinnä sellainen cruiseri, jolla voi käydä kioskilla pyörähtämässä”, perustelee Sami matkustusmukavuuteen vaikuttaneita ratkaisujaan. Alusta alkaen oli selvää, että pyörään tulisi Sportsterin tankki ja jäykkä runko”, Sami alustaa tuolloisia suunnitelmiaan. Uusi omistaja ei kuitenkaan päässyt sinuiksi Chain Cruiserin kanssa, minkä seurauksena se päätyi varsin pian uudelleen myyntiin. H-D Shovelhead ’81 C hain Cruiserin syntytarina juontaa juurensa vuoteen 2007, jolloin Kajaanissa sijainneen Purola Choppersin vaikutuspiiriin kuulunut Sami Hakkarainen oli lomareissulla Daytonassa. Loppusilauksen pyörälle antoi siro musta nahkapenkki sekä Harri Tirkkosen taiteilema maalaus, jonka hän loihti Samin hahmotelmien perusteella lisäten sekaan sopivasti omia visioitaan. Nokka-akselin Sami vaihtoi samaan syssyyn astetta jyrkempään. S ami rakenteli pyörää mieleisekseen parin talven ajan. Siinä vaiheessa kuvioihin astui pyörän nykyinen omistaja, Pete, joka on ollut nuorempana varsin aktiivinen pyörämies. Kuinka ollakaan, lomailun ohessa tuli ostettua alkuperäiskuntoinen ’81 lapiopää. Kone läpikäytiin ja siihen tehtiin kansiremontti. ”Piirtelin paperille alustavia hahmotelmia jonkinlaisesta bobberin ja cruiserin sekoituksesta. ”Vedin sitten yhdet lipat, minkä jälkeen oli keksittävä muuta tekemistä, joten aloin harrastaa amerikanautoja.” Ensihätään Pete hankki 454 SS pickupin, jota Ensiövetokoppa on leikattu auki ja siihen on muotoiltu pieni ketjusuoja. Olemukseen kuuluu terävän potkun ja napakan tekniikan vaatima kickstartti. Paluu juurille. Etulokari sai lähteä ja taakse Sami muovaili kynsimäisen lokasuojan haponkestävästä putkesta leikatusta aihiosta
Pete tunnustaa olevansa niitä miehiä, jotka pistävät kauniit muodot ja linjat käytännöllisyyden edelle niin autoissa, pyörissä kuin kaikessa muussakin mahdollisessa. Pyörä on helppo hallita ja mutkat menevät tosi nätisti. Pyörän siisteydestä kertoo se, ettei maalipinnasta löytynyt edes kiveniskemiä. Sen jälkeen ajot ovat jääneet vähemmälle, kun selkä muistuttelee asiasta vieläkin”, Pete kiroaa. Tämänkin pyörän kohdalla hän ihastui ensisijaisesti sen ulkonäköön. Jäykkäperäisellä reissaaminen ei kuitenkaan ole välttämättä niitä suositeltavimpia vaihtoehtoja huonoselkäiselle, varsinkaan liian kovilla rengaspaineilla. Kun hän sitten vihdoin suuntasi sillä Savonlinnan keskustaan veljensä polkaistua hänelle koneen käyntiin, niin pyörä jätti hänet sinne. "Hänellä oli aiemmin ollut napista startattava Honda ja tämän pyörän kohdalla hän oli ihastunut puhtaasti ulkonäköön aivan kuten minäkin. ”Se oli sopivan pelkistetty, eikä siinä ollut rikottu tyylejä liian radikaalisti. Kun Pete kävi koeajamassa pyörää, hänelle selvisi, ettei edellinen omistaja ollut ajanut pyörällä juuri lainkaan, koska ei osannut polkaista sitä käyntiin. seurasi muutama Corvette. Kun paikka lopulta koitti ja lähdin painamaan ohi, niin eikös takarenkaan kohdalle osunut terävä routatöyssy. Hän suunnitteli harjoittelevansa ajamista rauhassa omissa oloissaan nolaamatta itseään. Renkaissa oli maalatut valkosivut ja tekstit, mutta ne eivät oikein olleet mieleeni, joten nyt kumit ovat taas mustat.” Pete kertoo Chain Cruiserin olevan parhaimmillaan pienillä mutkaisilla asfalttiteillä, joilla nopeudet eivät nouse turhan korkeiksi. Alusta alkaen oli selvää, että pyörään tulisi Sportsterin tankki ja jäykkä runko. Nykyään tallissa majailee ’56 Chevy 3100, runsaalla kromilla ja isoilla vanteilla varustettu showpikkis, jonka kulusta vastaa niin ikään 454-isolohko. Chain Cruiserin maalaus on sen rakentaneen, Sami Hakkaraisen suunnittelema, mutta toteutuksesta vastannut Harri Tirkkonen heitti sekaan sopivasti omia mausteitaan. ”Vaihtelin joitakin muttereita sun muita pikkuhilppeitä viimeistellympiin ja siistin muutaman hitsisauman. Pete syynäsi pyörän läpi, kävi koeajolla ja totesi, että tehdään kaupat. Teemme duunipaikallani Sipoon Soodapuhalluksessa pakoputkien pinnoituksia, joten pinnoitin käsityönä tehdyt putket vielä uusiksi ja lisäsin niihin lämpöeristenauhat. Myyjä ei osannut kertoa pyörästä juuri muuta kuin että tässä se on ja tältä se näyttää. Peten silmään sattui kuitenkin joitakin viimeistelemättömyyksiä, joiden kimppuun hän kävi saman tien saatuaan pyörän tallilleen. Oman kertomansa mukaan hän ei ollut edes ostohetkellä koeajanut pyörää, koska vierasti sen käynnistämistä ja jäykkää kytkintä. Piirtelin paperille hahmotelmia jonkinlaisesta bobberin ja cruiserin sekoituksesta. ”Viime kesänä ajoin sillä Forssan Pick-Nickiin ja jumahdettuani hetkeksi yhden hitaamman tielläliikkujan perään aloin kärkkyä ohituspaikkaa. Polkaisutuntumaa kun ei omasta pohkeesta löytynyt”, Pete kertaa edellisen omistajan kanssa käymiään keskusteluja. Ei ollut esimerkiksi laitettu väkisin leveintä saatavilla olevaa takarengasta, mikä on nykyään ihan liian yleistä”, Pete selventää omia mieltymyksiään. Amerikan Rauta 5/2014 73. Chain Cruiserin Pete hankki kun takavuosien prätkäinnostus nosti jälleen rumaa päätään ja Savonlinnassa ilmaantui myyntiin omistushaluja herättänyt, valmiiksi rakennettu pyörä. Tekniikkalaji
Kiellettyjen listalla olivat muun muassa billet, hi-tech rodit ja muskeliautot. Tunnelman tapahtumaan kuitenkin tekivät itse vieraat – tuhannet vintage-kulttuuria palvovat rasvanäpit ja kellomekkoihin sonnustautuneet neidot aurinkovarjoineen. T apahtumapaikkana toimiva The Orleans Hotel & Casino tarjoili vieraille tänä vuonna muun muassa Guitar Geek Show’ta, Pin-Up-kisoja, Tiki Pool Partya, keilausta, burleskibingoa, ja kun Vegasissa ollaan, niin luonnollisesti myös mahdollisuuden avioitua autonäyttelyssä. kerran. Tapahtumaa on hankala kategorisoida, sillä se on paljon enemmän kuin festari tai autonäyttely. Esiintyjiä neljään päivään mahtui kymmenittäin. Tuohon kyseiseen näyttelyyn muuten hyväksyttiin vain autoja, jotka on valmistettu ennen vuotta 1964 ja rakennettu aikakauden hengen mukaisesti. Kriteerit olivat tiukat, mutta ne täyttäneitä ajokkeja oli paikalla noin 800 kappaletta. Suomalaisille heistä tunnetuimpia lienevät Crazy Cavan ja Imelda May. Ehkä sitä voisi kutsua eräänlaiseksi elämäntapaviikonlopuksi. ’37 Chevrolet Sedan Delivery on kotoisin Moss Landingistä, Kaliforniasta ja tunnetaan nimellä ”Farmer Boy”. vietetty Viva Las Vegas järjestettiin jo 17. 74. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Juspe Lehtovirta 17.-20.4. Patinoituneen GMC-pikkiksen maski oli saanut uutta ilmettä Buickin hampailla
Herra näyttävässä shortsiasussaan on Matthew Contreras. Billetiä ja hi-techiä ei toivotettu tervetulleeksi näyttelyyn. Patina sen sijaan oli sallittua, jopa suotavaa. Chevrolet 3100 oli valjastettu Budweiser Expressiksi. De Soto Parking Only ja mehikaanot lounastamassa. Perinteisten kustomkikkojen seasta nousevat esiin kekseliäät takavalot. Amerikan Rauta 5/2014 75. ’56 Fairlane ja scallop-maalaus kohtalaisen hyvällä huomioarvolla. Pinup Persuasion -blogin takaa tuttu Jessica Meloche löysi kuvaustaustan sävy sävyyn. Kruunukorkin muotoinen ilmanputsarin kotelo on nokkela detalji. Pinup Girl Clothingin osastolla edusti Doris Mayday (oik.) ja Bayley Bombshell (kesk.). Tämä ’50 Mercury oli nimetty ja värjätty Creamsicle Delight -cocktailin mukaan. ’57 Rancheron olisi voinut ostaa matkamuistoksi, jos taskussa olisi ollut 20 000 taalaa ylimääräistä
vietti Viva Las Vegasissa 10-vuotisjuhliaan. Nämä neidot saapuivat edustamaan kerhoaan Road Demonsia Edmontonista, Kanadasta. 76 Amerikan Rauta 5/2014 Danny Koker yritti taannoin tv:ssä ostatella tätä ’60 Cadillaciä 50 000 dollarilla, mutta ostotarjoukset kaikuivat kuuroille korville.. Viva Las Vegas Pinup-valokuviin erikoistunut Mitzi & Co
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. Jokaisella autolla on tarina. kailu- ja N Nurmes Hyvärilän Mat Runsaasti kalustoa ja myyjiä, paljon ohjelmaa! Tervetuloa! www.kuhmonmobilistit.fi Verkkokauppa e l l e s i Jokotaakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI. 4 1 0 2 Ä L L Ä S E T K E A M M S Ä VARAO KEET JÄRJEST JA TARVIK EN 33 VUUOKD SELLA KOKEM Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. Kuhmo Tuupalan koulu VO-, ANTIIKKI JA HARRASTUSAJONEU HTUMA ROMPEMYYNTITAPAuorisokeskus 8.–10.8. www.american-parts.net HTUMA ROMPEMYYNTITAPA JA VO EU N O AJ US HARRAST n kenttä 18.–20.7
Näyttelyn järjestäjillä oli homma hallussa ja yleisön seasta kantautui korviin laajalti kiitosta siitä, että näyttelyn taso ja kaluston määrä ylittivät odotukset. Ainoa esille tullut kehitysehdotus oli se, että näyttely olisi avoinna lauantain lisäksi myös sunnuntaina, mutta ymmärrettävästi kaksipäiväisyys kasvattaisi myös tapahtuman kustannuksia. Mika Knuuttilan ’70 Dusterin tekniikka koostuu luvuista 340 +727 +8 3/4. 78 Amerikan Rauta 5/2014 Niclas Rehnfeldtin ilmajousitettu ’63 Chevrolet ”Greenpala” valittiin kärkikymmenikköön. Yhdistelmän omistaa Tuomo Pesonen. Konepellin alta löytyi 413 cid V8.. Kari ja Riitta Alangon ’62 Plymouth Savoyn pintaa koristi Richard Pettyn tunnetuksi tekemä maalausteema. Teemaksi oli tällä kertaa valittu 50-luvun autot, mutta nähtävää riitti laidasta laitaan. Auto oli yksi Järjestäjien valinta -palkinnon saaneista. Munavaunun peräänsä saanut ’59 Cadillac Coupe oli eniten yleisön mieleen ja palkittiin People’s Choice -pystillä. GASOLINE Motor Show Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Seinäjoki Areenalla sai mukavasti vastinetta 15 euron sisäänpääsymaksulle 3.5
Amerikan Rauta 5/2014 79. Näyttelyssä heidän osastoltaan saattoi löytää esimerkiksi aitoja vanhoja coolereita, kylttejä ja paloposteja. Masin Chevellestä sellaiset kuitenkin löytyy ja alin asento on sitä luokkaa, että lootan öljypohja alkaa olla vaarassa. Penkit ovat peräisin uudesta SRT8-Challengerista. Oranssi väri on Lamborghinin värikartasta ja kaverikseen se on saanut hillityn mustan, joka toistuu niin raidoissa, sisustassa kuin konehuoneessakin. Miehen uusin luomus on ’70 Chevelle, jonka tuplaturbotetusta Chevyn 406:sta huhutaan mitatun pitkälle toistatuhatta hepoa E85:lla. Olari Vainokivi toi Tallinnasta näytille ’59 Plymouth Suburbaninsa. Konetta ruokkii kolmen Bosch 044 -pumpun patteristo. Billet Specialtiesin ratin keskiöön Masi askarteli digitaalisen vaihteiden näytön. Myös ’64 Ford Galaxie poliisiauto kuuluu Timo Viitalalle. Gasoline Motor Show’ssa myös juniorit liikkuivat asiaankuuluvalla tyylillä. Pohjanmaalla kun ollaan, niin puukot kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Rapakon takana modernien muskeliautojen varustaminen ilmajousilla on ollut suosittua jo vuosia, mutta Suomessa toteutukset ovat harvassa. Kevään maukkain muskeliuutuus Alavetelissä vaikuttava Masi Isohanni on ollut jo vuosia tuttu nimi äärirajojaan hakevien muskeliautojen rakentajana. Timo Viitala toi Korva Garagelta näytille useamman auton. Kauhavalainen puukkotehtailija Iisakki Järvenpää käyttää ”Puukkomopiilinaan” isolohkolla varustettua ’55 F-100 Fordia. Falcont on järjestänyt rahdin Jenkeistä yhdelle jos toisellekin kotimaiselle harrasteautolle. Yksi niistä oli hänen ’63 Buick Rivieransa, jonka matkamittariin on kertynyt vain 38 000 mailia. Laatikkona on PG ja sitä ohjataan keskikonsoliin istutetulla nappishifterillä, joka muistuttaa erehdyttävästi nyrkkirautaa. Hälytysmajakka on sitä kokoluokkaa, että ei varmasti jää pitkäkyntisiltä huomaamatta. Detaljoinnissa monia osia on anodisoitu mustiksi. Näyttelyssä Chevelle valittiin Top 10 -joukkoon, kuten arvata saattoi
Mittarissa on vaivaiset 31 000 mailia. Lapualainen Antti Orhanen omistaa tämän ’62 Mercury Cometin, jolla on ajettu Stocholm Openia 80-luvulla. Anneli Rasimus toi Oulusta näytille ilmajousitetun ’66 Pontiac Bonneville Convertiblen. Taustalla Jani Rasimuksen vastaava katollisena versiona. Robert Lappalaisen entinen kilpa-auto, ’72 Chevrolet Camaro Z28, löytyy nykyään Seinäjoelta Risto Takalan tallista. Yksi sulavalinjaisimmista kajakeista, joita on hetkeen nähty. V-M Backmanin ja Irene Kokon karavaani saattaa herättää hämmennystä leirintäalueilla. Sopivasti mustalla huumorilla höystetty parivaljakko sai kotiin viemisiksi yhden Järjestäjien valinta -palkinnoista. Harrasteparkissa saattoi törmätä vaikka “Beast Patrolin” sopivasti patinoituneeseen Fordiin. 50-lukulaisia edustivat muun muassa Tapio Mäntysen ’56 Mercury Monterey ja Risto Kankaan ’59 De Soto Fireflite. 80 Amerikan Rauta 5/2014. Kari Kolehmaisen ’58 Buick Limited on täysin koskemattomassa alkuperäiskunnossa. Oululaisen Piritta Mertalan ’59 Chevrolet El Camino palkittiin Dollarihymy-palkinnolla, joka myönnettiin kaikkiaan viidelle autolle. Jari Luoma Kurikasta on rakentanut ’76 Saabistaan kustomin, joka tottelee nimeä Helga. Gasoline Motor Show Seppo Iivosen 383-kuutiotuumaisella koneella varsutetun ’79 Veten kulkua vauhdittaa remmiahdin. Näyttelykunto oli ”barn fresh”
Opastus Suomusjärveltä. Hyvinkää 20.7. Streetrace Cup 14.6. www.riversidecruisers.fi. Katso www.riversidecruisers/streetrace Ravintola Burnout Pub & Cafe tarjoilee virvokkeita sekä elävää musiikkia. E18 Kiikalaan tai 110-tie Helsingistä 87 km / 27 km Salosta. Liput 10e, maksuton pysäköinti. Jos et vielä ole kokenut Micats-orkesterin tomeraa stray cats -meininkiä, on sekin jo hyvä syy saapua paikalle. Do-Dads Reunion 2014 Mustiala, Tammela 25-27.7 Kustomviikonloppu Mustialan kartanon mailla Burnout Party 9.8.2014 klo 10.30 Pe 14.00 - Su 17.00 - osallistu viikonloppuun ilmoittaututumalla www.do-dads.fi - Yli 200 sisämajoituspaikkaa - oma panimo - lauantaina Kustom Crusade ja barbecue - Ladolla lauantaitanssit - Go-Getters, J Tex roots music Kiikalan lentokeskus m - Sunnuntaina yleisötapahtuma klo 11.00 - 17.00 - Figure-8 takaa-ajokisa pyörille - Kustom Life outdoor show arvosteluineen luokat: Classic Kustom vuoteen - 54, Late 50’s kustom, 60’s style customit valkosivurenkailla, Lowriderit Hydrauleilla - Hot rodit ristikudosrenkailla, street rodit nykytekniikalla - Moottoripyörät: Bobber, Classic Custom, Chopper. /micats. Motopark 9.8. Kiikala BOP on osa 3 kilpailun sarjaa. -V-Dubs: Classic Cal Look, Volksrod liput sunnuntaina 5,00/hlö www.do-dads.fi Muutokset mahdollisia Burnout Partyn kilpaluokat • A=alle 4 l • B=yli 4 l (alle 4 l ahdetut, neliveto sallittu) • C=pikkulohko • D=isolohko • Nostalgia Bracket • ET Bracket Lisäksi: • Streetman(autot ja MP:t), jossa ajetaan kertalähtöjä kilpaluokkien niin salliessa
Andy Vaittisen nostalgiaa huokuva Plymouth-rodi sai kotiin viemiseksi Best In Show -palkinnon. Nyt näyttelyssä vieraili noin 4300 henkilöä. näyttely paikalle taittui trailerilla Mass 82 Amerikan Rauta 5/2014. Tämä järjestely saikin kiitosta niin näytteilleasettajilta kuin maksavalta yleisöltäkin. Näytillä oli laaja kattaus harrastuskalustoa laidasta laitaan, joten varmaankin jokaiselle oli tarjolla jotain kiinnostavaa. Sunnuntai oli sitten perhepäivä ja meno tietenkin rauhallisempaa. Amerikan Raudan osastolla oli näytillä Piritta Mertalan ’59 Chevrolet El Camino ja messutyttönä toimi upea Tii Alasimi. Lauantai oli suunnattu enemmän aikuiseen makuun, kun esiintymislavalla nähtiin alusvaate- ja burleskishow, unohtamatta lavalle nousseita bändejä. aama kusk isen Torv Risto la nähdään tulevana kesänä radal ey Fergusonin perässä. American Car Show Oulu Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Oulun 35-vuotisjuhlanäyttely oli takuuvarmaa laatua, johon Pohjois-Suomessa on totuttu. Positiiviseksi voidaan laskea myös se, että yleisömäärässä oli huomattavissa pientä nousua. y II Olsbon legendaarinen ”Koti-Pizza” Chev Tallin kätköissä 15 vuotta majaillut Vesa a Oulun keskustasta Matk na
Maalaus on yhdistelmä metallihohtomustaa ja oliivinvihreää, jonka päälle on laitettu mattalakka. Omistaja Olli Aho Rovaniemeltä. Ilpo Varosen huippuviimeistellyt Mustangit saivat mukaansa tällä kertaa somistus- ja Special Awards -palkinnot. Tummansinisestä väristä korostuvat hienosti lukuisat messinkiosat. Tämä Sabertooth Wildcat oli Saksasta ostettaessa väriltään sininen ja kromilla kyllästetty, mutta Salmen Maken käsittelyssä se sai paremmin tänne pohjoiseen sopivan ”Kaamos lookin”. Jälleen kerran kerho oli nähnyt vaivaa somistuksen teossa, mikä myös palkittiin Top 3 -sijoituksella. Yli 100-vuotias auto on täysin ajokuntoinen. Kummankin maalipinnasta näkee, että Tuomo työskentelee automaalarina. Näin laitetaan autot esille, jos halutaan, että ne jäävät yleisön mieleen. Kahden päivän kiillottelun tuloksena vahaa oli pinnassa vähintään riittävästi. Näyttelyn vanhin auto oli laukaalaisen Markus Honkalan T-Ford vuodelta 1911. Moottori on Ford Racingin 302 cid, josta irtoaa noin 350 hevosvoimaa. Vihreät scallopit piristävät hyvin Raimo Kinnisselän ’29 Ford A Tudorin satiininmustaa maalipintaa. Menosta vastaa 239 cid flathead. Taivalkosken Moottorikerhon osastolla oli esillä Teppo Niskasaaren ’67 Pontiac GTO Sport Coupe. Autoglymin tuotteiden esittelyssä testialustana toimi Rasimuksen Janin candypunainen Pontiac Bonneville. Amerikan Rauta 5/2014 83. Tuomo Tuohinolla oli Datsun 260Z:n lisäksi näytillä tämä miehen itse rakentama lasten sähköauto
No nytpä näit ja rakentelusta on vastuussa Juha Määttä Oulunsalosta. Entisöinnin tasosta kertoo se, että Las Vegasissa järjestetyssä autotapahtumassa se sai tuomareilta 98 pistettä 100 mahdollisesta. Yksi hienoimmista 50-lukulaisista tällä kertaa oli seinäjokelaisen Jaakko Kurun De Soto vuodelta 1959. 84 Amerikan Rauta 5/2014 Tämä ’58 Buick Super on ollut Kari Ollilalla jo 26 vuotta. Nyt käskettävänä on yli 800-hevosvoimainen CroMo-runkoinen Chevrolet Cobalt ja tähtäimessä SPET-ryhmän kärkikahinat.. Ilmajousituksella ja isoilla vanteilla varustetuttu ’60 Buick Invicta -avo saapui paikalle Jällivaarasta. Jarno Huttusen Chevellen konehuoneessa majailee BluePrint Enginesiltä tilattu 632 cid isolohko, jossa tehoa on kuulemma tarpeeksi. Kari ”Supo” Laitinen uusi kilpakalustonsa täksi kaudeksi. Hieno ja harvinainen auto sai ansaitusti Top 3 -palkinnon 70-lukuisten luokassa. Milloin viimeksi olet nähnyt siipi-Mersun Chevyn kireällä V8-koneella, 4-linkeillä ja Hoosierin katuslikseillä. Auto oli myös arvosteluraadin mieleen ja niinpä mukaan tarttui Top 3 -palkinto 50-lukulaisten luokassa. Petteri Kanon Kemistä on muokannut ’69 Camaron omaan makuunsa sopivaksi SS / RS lookiksi. People’s Choice ja valinta Top 3:een 40-lukulaisissa. Mika Mäki toi viime syksynä Ruotsista Suomeen tämän aidon AAR Cudan. Vanteissakin riittää kokoa, edessä 18” ja takana 20”. Viime talvena auto sai ylleen uuden tyyliin sopivan kaksivärimaalauksen. Heti sisääntulon vieressä näytillä ollut Pekka Kropsun vuoden 1947 Cadillac Club Coupe oli yleisön mieleen
Mild Kustom ta! torilla käynnistä vierähtänyt jo 49 vuot samalla viikolla, olihan edellisestä kont ssa. Lisää tietoa jousituksesta löytyy firman facebook-sivuilta. sytmatFord Crestline Victoria suoritti ”neit Oululaisen Jari Väätäjän vuoden 1954 rekisterikilvet sai o i-aut Suom tu nnet rake iin -tyyl kansa” Ouluhallille. Amerikan Rauta 5/2014 85. uoka om-l Kust Ansaittu Top 3 -sijoitus Vuonna 1979 tuotiin Suomeen kaksi Cadillac Fleetfood limusiinia, joista toinen tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkoselle ja tämä kuvassa oleva Neuvostoliiton suurlähetystölle. Tallikiireet ei taida tähän loppua, nimittäin sen verran on Tommilla kalustoa pihassa. Tämä Plymouth Road Runner oli kiertänyt projektina useammalla harrastajalla, kunnes se kulkeutui Siltalan Tommille Oulaisiin. ASA Custom Ride Ab toi Kiirunasta näytille ’65 Chevrolet Impalan. Vaikka takapenkillä on varmaan vodka välillä virrannut, niin auto on säilynyt hienossa alkuperäiskunnossa. Parin vuoden ahkeran rakentelun tulosta saivat nyt ihmiset ihailla näyttelyssä
Kromausta voi pohjustustöiden merkityksen osalta verrata auton maalaukseen. 86 Amerikan Rauta 5/2014. Eri materiaalien käyttäytyminen oli tullut tutuksi samoin kuin menetelmät ja pelisilmä kiillon aikaan saamiseksi. Tallilla – Projekti Mystisen kiillon metsästys Teksti: Jussi Löppönen, kuvat: Jussi ja Valtteri Löppönen Autoharrastuksen eräs suurimmista myyteistä on kromaus. Vaikka koin omaavani jonkinlaiset harrastustaidot, ei rohkeus ollut vielä riittänyt kromauksen ottamiseen harrastuksen peruselementiksi. Jos magneetti tarttuu osaan, on se pääsääntöisesti terästä tai valurautaa. Kulmavinku erilaisine laikkoineen osoittautui erittäin hyväksi työkaluksi pienien osien raakahiontaan ennen kiillotusta. Kuten moni muu harrastaja, olin vuosien saatossa lukenut useita tarinoita kromauksesta ja sen epäonnistumisesta, pohjatöiden käsittämättömästä työnmäärästä ja siitä, kuinka kromaamot pääsääntöisesti tuntuivat tuhoavan harrastajan osat kerta toisensa jälkeen. Tunnistukseen kätevä konsti oli magneetti, jolla kokeilin pinnoitukseen suunnitellut osat. Olipa osia liuennut kromausaltaan syövereihinkin, kustannuksista puhumattakaan. Kromausta peläten olin kehitellyt vaihtoehtoisia menetelmiä, joista tavaksi oli muodostunut valmistaa osat alumiinista tai rosterista ja kiillottaa ne. Kuten moni rosteria hangannut tietää, ei se aineena ole niitä helpoimpia kiillotettavia. Kaikki maali tuli poistaa kaikista osien koloista kromausta varten. Pohjatyöt alkuun. Kynnys kromaamiselle oli suuri. Tuo häikäisevän kiillon tuoja on jotakin, mihin vain kokeneimmat ja rohkeimmat autoharrastajat uskaltavat ryhtyä. Tästä rohkaistuneena päätin ottaa härkää sarvista ja vihdoin kokeilla teräsosien kromauttamista menneen talven aikana. Tarkkana kannattaa kuitenkin olla, koska jotkin rosterilaadut ovat myös magneettisia, mutta niiden kromaaminen ei silti onnistu useimmissa kromaamoissa. Kynnys oli tuolloin matalampi, koska mainittujen pehmeämpien materiaalien kiillottamisesta oli aikaisempaa kokemusta. Ennen osien irrottamista halusin varmistua niiden materiaalista turhan työn välttämiseksi. Kromaukseen ryhdyttäessä materiaalien tunnistaminen on erittäin tärkeää, koska eri aineiden kromausprosessit poikkeavat toisistaan. Ennen työhön ryhtymistä piti selvittää muutamia perusasioita kromauksesta ja pohjustustöistä. Toisaalta ratkaisu oli vääjäämätön, jos mielin saada konehuoneeseen lisää näyttävyyttä. Teräsosien kohdalla tilanne oli toinen. Jotakin pientä kokemusta aiheesta olin hakenut aikaisemman projektin aikana, kun päädyin uittamaan kiiltoaltaassa muutaman alumiini- ja messinkiosan. Oma harrastus saavutti vihdoin pisteen, jossa kromausta ei voinut enää vältellä! O lin jo vuosia ihaillut autoharrastajia, jotka kromauttivat projektiensa osia ennakkoluulottomasti saaden harrastamisen tasolle, josta itse pystyi vain haaveilemaan. Omatekoisia osia hangatessa oli matkaan tarttunut muutama niksi kiillottamisesta ja koin olevani siinä jopa kohtalaisen hyvä. Sitä vastoin teräksen ja raudan, kuparin, messingin sekä sinkkipainevaluosien kromaamiseen löytyi useampiakin yrityksiä. Pikaisen selvityksen pohjalta ilmeni alumiinin kromaamisen olevan lähes mahdotonta maassamme. Huonoille pohjille ei saada kunnollista pintaa, ja siksi kaikki Osa kromattavista osista oli uusia pinnoitettuna sinkillä tai maalattuja. Rohkeutta rosterista
Vahaa lisätään tasaisin välein kiillotuksen aikana, koska se toimii hiovana aineena. Seuraava työvaihe oli osien kiillotus. Myös käsien vammautuminen on mahdollista. Isoille pinnoille suhteellisen pieni hioma-alusta tahtoo tehdä ”laineita”. Pylväsporaan asensin perinteisen työkalukaupasta ostetun pienen rättilaikan. Amerikan Rauta 5/2014 87. Onnistumisen edellytyksenä oli riittävän tiedon hankkiminen muutamasta eri lähteestä. Osa neuvoista tuli kokeneemmilta harrastajilta, osa netistä ja viimeisimmät detaljit suoraan valitusta kromaamosta. Työkaluvalinta osoittautui erittäin toi- Viimeistelykiillotukseen käytin pylväsporaa, rättilaikkaa ja vihreää kromille ja teräkselle tarkoitettua tankovahaa. Alkupohjien jäljiltä osiin jäi sileä ja jopa hieman kiiltävä, kaunis hiottu pinta. Samalla halusin välttää turhaa työtä mitättömien lillukanvarsien ympärillä räpistelyssä. Koneessa käytetään eri karkeuden omaavia niin sanottuja roloc-laikkoja. Varsinaisen työn aloitin pesemällä osat huolellisesti rasvasta ja liasta, jonka jälkeen puhdistin osanumerostanssien ja muiden terävien urien pohjat pylväsporakoneeseen kiinnitetyllä teräsharjasudilla. Kiillotus eteni osa kerrallaan, perinteiseen tapaan portaittain alkaen karkean Teräviä särmiä ei saa asettaa pyörimisliikettä vastaan, muutoin osa haukkaa ja lentää kauas. Hionnan aikana huomasin kuitulaikkojen toimivan hyvin jopa pienten ruostesyöpymien poistamisessa. Silmäsuojat, hyvä hengityssuojain, hattu ja napakat nahkaiset työkäsineet sekä kuulosuojaimet tulee olla. mivaksi varsinkin pienien osien kohdalla, joissa ei ollut suuria tasopintoja. kolmessa erivaiheessa perustuen rosterin kiillottamisesta saatuun kokemukseen. Tässä kohtaa haluan muistuttaa henkilökohtaisista suojavälineistä, jotka ovat ehdottoman tärkeät jo esihiontavaiheessa. Pitääkseni kustannukset kurissa, päätin kuitenkin tehdä pohjatyöt itse. Toisaalta osien sijainti puolsi osaltaan päätöstäni, koska syöpymät jäisivät lähes näkymättömiin. Kannattaa muistaa, että hionnassa syntyvä pöly on erittäin hienojakoista ja sisältää ei-toivottuja aineita, jotka voivat hengitysteiden ohella kulkeutua elimistöön ihon läpi esimerkiksi päänahasta. Erityisesti suurempien osien kohdalla tämä on ymmärrettävää. Ahtopaineputki oli yksi pahimpaan kuntoon päässeistä osista. Rankempaa hiontakarkeutta tarvittiin lähinnä pahasti syöpyneissä osissa, kuten ahtopaineputkessa. Kiiltoa pintaan. Laikkoina käytin aikanaan Amerikasta tuotuja Zephyrin valmistamia, keltaista AirWay-laikkaa, joka sopii karkeaan alkukiillotukseen sekä keskikarkeaa violettia AirWay-laikkaa. Laikkakarkeuksia vaihdellen aina P40-hiomalaikasta viimeistelyhiontaan tarkoitettuun kuitulaikkaan sain alkupohjat tehtyä varsin vaivattomasti ja nopeasti. Siistin maalipinnan alta paljastui osin pahojakin syöpymiä. Alkukiillotukseen käytin penkkihiomakonetta ja kahta eri karkeuden kiillotuslaikkaa. Nopean kokeilun perusteella kiillotusvahaksi valitsin vihreän kromin, teräksen ja ruostumattoman kiillotukseen tarkoitetun tankovahan, koska lopputuloksessa en huomannut merkittävää eroa useamman vahayhdistelmän käytössä. Hiontavälineiksi valitsin keskikokoisen penkkihiomakoneen sekä pylväsporakoneen. Hionnan aikana oli tärkeää tunnistaa kappaleen vaatima hiontakarkeus. Kiillotuksen päätin toteuttaa Vasemmalla uusi sinkitty osa, keskellä karkeahiottu ja oikealla valmiiksi kromausta varten kiillotettu akkulaatikon kahva. Tätä seurasi alkuhionta, jonka päätin tehdä paineilmatoimisella, niin sanotulla kulmavingulla, laitteen virallisempi nimi lienee karalaikkahiomakone. Joidenkin osien kohdalla, kuten turbon öljyputket, en uskaltanut hioa kaikkia syöpymiä kokonaan pois, koska pelkäsin osien menevän liian ohuiksi. Saadut ohjeet pähkinänkuoressa olivat: osissa ei saa olla maalia tai lakkaa, se estää kromin tarttumisen; ei irtoruostetta ja pohjustetun pinnan pitää olla virheetön ja peilikiiltävä, koska kromaus vain korostaa pinnan virheitä. Samaisessa osassa käytin myös eri karkeutta olevia lamellilaikkoja ja pylväsporakonetta riittävän hiontavoiman aikaan saamiseksi. kromaamot eivät suostu kromaamaan asiakkaan itse pohjustamia osia. Oli turhaa hioa jo lähtökohtaisesti hyviä osia liian karkealla, koska se olisi lisännyt työn määrää turhaan. Penkkihiomakoneeseen asensin kaksi eri karkeutta olevaa kiillotuslaikkaa
Loisteputkivalo on perinteisesti aika armoton hiontanaarmuille. Pahasti syöpyneet, isommat osat hion pylväsporassa lamellilaikkojen avulla aloittaen karkeudesta P60 ja päätyen karkeuteen P320, jota seurasi hionta viimeistely lamellilaikalla ennen kiillotusta. Pakkauksessa käytin auton maalipinnan kiillotukseen tarkoitettuja liinoja, joiden 88 Amerikan Rauta 5/2014 lisäksi käärin osat vielä sanomalehteen. Kauhutarinat mielessä päätin tehdä huolellista työtä ja dokumentoida kaikki lähettämäni osat. Tosin ei edelleenkään häiritsevästi ottaen huomioon osien sijainnin. Muutamaa päivää myöhemmin sainkin soiton, tosin toiminta oli ollut odotettua rivakampaa ja osani olivat jo valmiina odottaen lähetystä takaisin. Kappaleiden hankaaminen ja valmistelu vei ensikertalaiselta aikaa parin-kolmen viikon illat ja viikonloput, jota seurasi säihkyvien osien pakkaaminen. kyseessä olevan öljyn, rasvan tai vahan aiheuttama ilmiö, joka saattoi johtua osan huokosiin imeytyneestä epäpuhtaidesta, joka ei syystä tai toisesta ollut lähtenyt kappaleesta pois. Pienemmät osat on turvallisempaa kiillottaa alusta loppuun pylväsporassa. Odottelin noin viikon yhteydenottoa kromaamosta, kunnes soitin perään. Näin halusin varmistaa, ettei kuljetuksen aikana kosteus tai tärinä aiheuttaisi osiin mitään vaurioita. Hiontasuunta vaihtui jokaisen karkeuden kohdalla. Kiillottamisessa tärkeintä on tarkkailla osan kiillotuksen laatua joka vaiheen jälkeen. Soitto kromaamoon paljasti kään ylitsepääsemättömänä haasteena varsinkaan pienempien osien kohdalla, joista kokemusten hakeminen mielestäni kannattaa aloittaa. Oman kokemukseni mukaan putkimaisissa kappaleissa viimeinen kiillotus tulisi tehdä vaipan suuntaisesti. Paras lopputulos löytyy rohkeasti kokeilemalla ja tutkimalla osia erilaisessa valossa. Kromatut osat. Osat olivat saapuneet ja kromaaja lupasi palata asiaan, kun olisi tutkinut ne. Osat saapuivat takaisin noin kahden viikon kuluttua lähetyksestä, mikä oli positiivinen yllätys kaikkien kauhutarinoiden jälkeen. Ei ihme, että niiden kromauttaminen maksaa.. Hienoinen negatiivinen yllätys olivat osiin jättämäni ruostehuokoset, jotka näkyivät kromauksen jälkeen paljon selkeämmin kuin kiillotuksen jälkeen. Itse pyrin kiillottamaan useaan eri suuntaan ja aina hiontasuuntaa vastaan. Toinen negatiivinen kokemus liittyi muutamassa osassa olleisiin pintavirheisiin, jotka muistuttivat hieman maalipinnan kiehumista, eräänlaisia teräviä harjanteita. Lannistumisen sijaan voin sanoa kokeneeni herätyksen ja kromaaminen tulee varmasti olemaan jatkossa isompi osa omaa harrastustani. Loppuun lisäsin pyynnön kustannusarviosta. Kromauksen pohjatöitä en näe miten- Ensi kerralla olen vieläkin tarkempi ja tiedän joitakin kompastuskiviä, joita välttää. Valokuvasin jokaisen osan ja niiden sijainnin autossa, numeroin ne sekä tein jokaiseen kuvaan kirjallisen selvityksen osasta ja laatuvaatimuksesta. keltaisen laikan ja vihreän vahan yhdistelmästä, siirtyen violettiin laikkaan ja vihreään vahaan sekä lopuksi viimeinen kiilto osiin pylväsporaan kiinnitetyllä rättilaikalla ja samaisen vihreän vahan avulla. Voin vain kuvitella, mikä työmäärä ja osaaminen vaaditaan vaikka suurten puskureiden tai etumaskin pohjatöihin. Kromauksen laatu vastasi pitkälti odotuksiani. Väitän oman kokemukseni perusteella teräksen kiillottamista huomattavasti helpommaksi kuin ruostumattoman. Tässä kohtaa on oltava tarkka ja itselleen kriittinen, on löydyttävä nöyryyttä palata edelliseen vaiheeseen, jos jälki ei miellytä. Hattua nostan kuitenkin niille harrastajille, jotka saavat isommat kappaleet pohjustettua omin avuin. Sen tarkempaa erittelyä en tosin saanut, vaikka se olisi ollut mielenkiintoista oman oppimiseni kannalta. Virheistä viisastuneena ensi kerralla olen vieläkin tarkempi ja tiedän joitakin kompastuskiviä, joita välttää. Kokemuksia. O masta mielestäni ensimmäinen kromauskokeiluni onnistui vähintäänkin kohtalaisesti. Tallilla – Projekti Kierteet ja urien pohjat on kätevä puhdistaa teräsharjasudilla pylväsporassa. Kromaamosta kerrottiin, että osia oli käyty läpi minun pohjien jäljiltä. Joidenkin osien kohdalla on merkitystä kiillotussuunnalla, erityisesti hiontajälkeen nähden. Omia osia kiillottaessa olin tietoinen niihin jäävistä pienistä virheistä, koska en katsonut tarpeelliseksi hangata osia enempää jo kerrotun osien sijainnin vuoksi
Kierteiden osalta kromaus ei aiheuttanut ongelmia, eikä kromia tarvinnut niistä poistaa. ”On päivänselvää, että jos teräksinen osa laitetaan väärään al- taaseen, perusaine syöpyy rajusti”, Malka tietää. Kuparin päätehtävä on suojata osaa korroosiolta. Syanidikuparilla saatiin selkeästi paksumpi kerros helpommin. Korroosiokestävyyden lisäksi kuparilla voidaan täyttää pieniä hiomanaarmuja ja huokosia, mutta meillä pyritään tekemään peruspohjat jo niin, ettei kuparilla täyttöä vaadita. ”Seuraavaksi osa pinnoitetaan nikkelillä, joka on aavistuksen kellertävää. Huonokuntoisesta ahtopaineputkesta tuli todella hieno. Osat kromattuina. Ihmetystä aiheutti muutamiin osiin ilmestynyt rypyläisyys, joka muistutti maalin kiehumista. ”Kyllä meilläkin on tiedossa paljon kauhutarinoita ja olemme joutuneet korjaamaan toisten tekemiä virheitä. ”Moni luulee, ettei Suomessa käytetä kuparia kromin alla, mutta me laitamme sen aina. Kromikerroksen paksuus kokonaisuudessaan on 30 – 40 µ. Kromipinnoite koostuu kolmesta eri kerroksesta – kupari, nikkeli ja kromi. Kromaamo kertoi syyksi öljyn tai rasvan aiheuttaman reaktion. uomessa korkea hinta muodostuu usein välistä vetäjistä, jotka välittävät kromaus- tai hiontapalveluita, mutta eivät tee niitä itse. Paksumpi kupari maksaa aina enemmän. Amerikan Rauta 5/2014 89. Maineen takia emme yleensä kromaa osia asiakkaan tekemille pohjille kuin erikoistapauksissa.” Vanhan kromin poisto eli irtikeitto on Esan mukaan tarkkaa työtä. Nikkeli saa osan kiiltämään. Kuparoinnin jälkeen osat aina kiillotetaan”, Esa lisää. ”Osasyynä on varmasti virheellinen tieto kotimaisesta kromaamisesta, Esa pohtii. Perinteinen sinkkipinnoitus ei ole haitaksi kromaukselle”, Esa kertoo. Esan mukaan Suomesta löytyy osaamista kromaukseen, eikä hän oikein ymmärrä, miksi harrastajat lähettävät osiaan ulkomaille, missä vahingon sattuessa asioiden selvittely on kotimaata hankalampaa. Kolmas vaihe on kromi, joka laitetaan suojaamaan pehmeämpää nikkeliä mekaaniselta rasitukselta. Kromatut turbon öljyputket, öljytikku ja ahtopaineputki tuovat paljon lisää näköä moottoriin. ”Toinen hankala materiaali on pakoputkissa käytetty alumiinisinkki, joka on kokemattoman vaikea tunnistaa kappaleen pinnalta. Tarkka kustannusarvio vaatii tosin aina osan näkemisen”, Malka toteaa lopuksi. Nykyään samaan lopputulokseen päästään, jos altaassaoloaikaa kasvatetaan. Kromauksen pahin painajainen on loimaalaisen mukaan rasva ja öljy. Osa harrastajista sekoittaa nykyisen kuparoinnin vanhaan syanidikupariin, josta monet kromaamot, kuten mekin, olemme luopuneet ympäristövaatimusten takia. Oppimisen paikka tässäkin ensi kertaa ajatellen. Kiilto on hyvä. ”Kustannuksia pohtiessa kannattaa ottaa yhteyttä suoraan kromaamoon, niin pohditaan mikä on paras ratkaisu. Kauhutarinat osien liukenemisesta altaaseen ovat saaneet alkunsa väärän irtikeittomenetelmän käytöstä. Kromaajan suusta Esa Malka Loimaan Kromaamo Oy:stä kertoo kromauksen vaativan kokemusta. Kiillotuksen jälkeen nämä ruostehuokoset eivät käytännössä näkyneet, kromaus toi ne esille selvemmin. Näin ollen harrasteautokäytössä kupari ei olisi välttämätön. Kromikerros on aavistuksen sinertävä tehden osaan säihkyn”, Malka sanoo ja jatkaa. Varaosanumeron pohjalla oleva tumma väri on uraan jäänyttä maalia, joka olisi pitänyt poistaa huolellisemmin. Osat valmiina odottamassa pakkaamista. Ero syanidikuparilla ja nykykuparilla on käytännössä kerrospaksuudessa
Asemalla oli ollut aikoinaan kolme huoltohallia, mutta rasvamontut oli täytetty jo 90-luvulla ja niihin oli valettu kannet päälle. 90 Amerikan Rauta 5/2014. Suurin osa katsastettavasta kalustosta on luonnollisestikin tavallista arkiautoa, mutta Sami lupaa, että erikoisempienkin harrastevehkeiden suhteen jaetaan neuvoja ja etsitään ratkaisuja rakentavassa hengessä. K urikan Konttorin takaa löytyy mies nimeltä Sami Hyväkkä, pitkänlinjan amerikanautomies, joka toimi ennen oman firmansa perustamista 13 vuotta katsastusinsinöörinä Seinäjoella. ”Ajatus omasta toimipaikasta kyti mielessä pidemmän aikaa ja aluksi kaavailin vuokraavani tilat. Sami kävi sananmukaisesti pohjamudissa, kun vanhat montut kaivettiin auki ja valjastettiin uusiokäyttöön. Konttorin avajaisia vietettiin 25. huhtikuuta, jolloin katsastuksessa kävi liuta erilaisia harrasteautoja. Nostalgisen ilmeen takaa löytyy joukko asialleen omistautuneita autoharrastajia, mikä näkyy niin halliin kuin odotustilaankin kootusta vintage-autoiluun liittyvästä rekvisiitasta. Jonossa nähtiin perätysten esimerkiksi ’56 ja ’57 Lincolnit. ”Olen kerännyt kaikenlaista rekvisiittaa vuosikausia ja kokosin tänne aiheeseen parhaiten sopivaa tavaraa, minkä maltoin kotoa luovuttaa. Lopulta aloin kuitenkin miettiä, että onko järkeä tehdä vuokrakiinteistöön kallista remonttia, ja päädyin hankkimaan omakseni vuonna 1971 rakennetun entisen huoltoasemarakennuksen”, Sami summaa. Hallin puolella häärää Hyväkän Samin lisäksi pitkän linjan Ford-miehenä tunnettu Sami Harju sekä muun muassa turbovehkeisiin ja maastureihin sekaantunut monilahjakkuus Ville Ranta. Ajattelin, että saatan hyvinkin ansaita tässä elantoni koko lopun ikäni, niin miksen tekisi paikasta viihtyisää ja mielekästä.” Konttorilla on tällä hetkellä viisi työntekijää. Toisenlainen konttori Kurikan Konttori Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ”Pikkuusen paree katsastusasema – reilua katsastusta rennolla otteella”, lupaa Kurikkaan hiljattain avatun katsastuskonttorin mainoslause. takana palvelee kaksi Maria. Silmiinpistävin seikka Konttorilla on kuitenkin vanha tallirekvisiitta, joka on päässyt esille arvoiseensa ympäristöön. Tiskin Kurikan Konttorin graafinen ilme on Mainosvarikon Hannu Nivalan käsialaa. Eivätkä montut olleet se ainoa työnsarka, vaan koko halli tehtiin käytännössä uusiksi samalla, kun sen pituutta kasvatettiin kymmenellä metrillä ja korkeuttakin tuntuvasti. Tietotaitoa tämän katon alta löytyy takuulla. Konttorin kotisivut löytyvät osoitteesta www.konttorille.fi
Sami Hyväkkä toteutti haaveensa omannäköisestä katsastuskonttorista. Saarela entisöivät sen nykyiselleen. Jopa vessan opastekyltti on toteutettu asiaankuuluvalla hartaudella. Teema jatkuu aina saniteettitiloihin saakka. Läpinäkyvässä munanmallisessa eilispäivän puhelinboksissa on yleisönetti. Palautelaatikon hän teki Nesteen vanhasta 2-tahtibensapumpusta, joka löysi tiensä Samille Buschin Timpan kätköistä. 90-luvulla sama keula oli paikallisen Samuelin Pubin oven yläpuolella. Odotustilassa asiakkaat ottaa vastaan ’59 Cadillacin keulasta tehty pöytä, joka on huhun mukaan saanut alkunsa Cossu’s Customs -pajalla. Päästömittauslaitteet on piilotettu vanhaa huoltoaseman bensamittaria muistuttavaan kaappiin, joka on teetetty varta vasten puusepällä. Sami paikallisti reliikin ja Rust Racing sekä Autofiksaus M. Seinällä oleva Chrysler-teksti löytyi Petri Plosilalta, mutta oli turhan suuri kotitalliin. Vanha ajovalojen suuntauslaite on päässyt eläkkeelle Konttorin odotustilaan. Amerikan Rauta 5/2014 91. Peili on tehty halkaistusta ristikudosrenkaasta ja sen päällä roikkuu koukkuun kiinnitetty työvalo. Saatan ansaita tässä elantoni lopun ikäni, niin miksen tekisi paikasta viihtyisää
Viime kesän lopussa Konalassa säädettiin Chargerin käynti asiallisemmaksi. Selvästi museoajokkimme asenne oli muuttunut! Maaliskuun kevätaurinko tarjosi mainiot puitteet korkata ajokausi korjaamokäynnillä. Puuhanurkka Ajokausi tuli korkattua korjaamokäynnillä epätyypillisessä kelissä jo maaliskuun alussa. Kaasarin 92 Amerikan Rauta 5/2014 Dodge Charger ’70 vivusto oli hieman vääränlainen, oikealla Chryslerin sovitteella toiminta saatiin sellaiseksi kuin pitää. Ajattelin yrittää hoitaa asian kuntoon heinäkuun Västeråsin reissuun mennessä, mutta Murphyn lait tiedostaen taidan lykätä toimenpidettä. Lämpimien epätalvisten ilmavirtausten kolkutellessa kevään merkiksi oli pakko myöntää tosiasiat: alatukivarsien työläät puslanvaihdot eivät onnistuisi omin avuin ahtaassa tallissa. Päällisin puolin läjässä olleen siistin laitteiston toiminnasta ei nimittäin ollut hajua, eikä myyjäkään ollut paneutunut sen elvytysmahdollisuuksiin. Petteri Nosturilta on kätevä tarkistaa lähemmin alustan kuntoa. Tietäähän sen millaisen kesäsään ja reissukelit saa aikaiseksi, jos ilmastoinnin laittaa toimimaan.... Hommahan eteni mukavasti varaosapuljuun asti, ja pian tarvittavat palikat pyörivät jo kontinpohjalla sopivaa talvista motivaatiopuuskaa odotellen. Isompien vahinkojen välttämiseksi kyseinen murheenkryyni kiristettiin tehtaan arvoihin. Sen verran viime kesän maltaan makuisista tallitalkoista löytyi sanottavaa asiantuntevan silmän alla, ettei TSI-työkalulla vaivoin ähelletty yläpallonivel ollutkaan riittävän tiukalla. Aurauskulmat ja muut etuakseliston säädöt hiottiin vielä lopuksi tiptop-kuntoon. Päätin ottaa yhteyttä osaavaan pajaan asioiden vauhdittamiseksi, luottokorjaamoksi muodostunut American Servicehän on ennenkin pelastanut pinteestä. Camber-kulmat säädettiin tehtaan ohjearvoista poiketen hieman negatiivisiksi. Kun sytytysennakot oli vielä säädetty ja tyhjäkäynti korjattu 800 kierroksen paikkeille, siirryimme koeajolle Vihdintielle. Kevätcruisailujen perusteella voisi ajettavuuden kehua olevan nyt mallillaan, joten jospa ne rengastukset saisi kesän aikana kulutettua balanssiin. Hassua, kuinka tekosyiden varjolla puuhastelu lykkääntyi. Halusimme kevään pajakäynnillä myös pikaisen diagnoosin simahtaneen ilmastoinnin nykykunnosta. Nyt ne ovat kaikki reilassa aina reaktiotangon heloja myöten. Nyt etuakseliston osalta asiat pitäisi olla reilassa. Viereisen kaistan virolais-Bemari otti rakettimaisen lähtömme jonkinlaisena haasteena ja teki kovasti duunia pysyäkseen kintereillä. Sytytysennakkojen ja tyhjäkäynnin säätö loppusuoralla Moparvelho Aaltosen toimesta. Vähän noloa myöntää, mutta talven ”tallitalkoiden” tai siis tallinvälttelyn ainoa oma kädenjälki näkyi taakse asennetussa turvaistuimen vyössä sekä takalasin sisäpuolen alanurkkien puuttuneissa listoissa. En listaa yksitellen jokaista etuakseliston vaihdettua puslaa. Hyvä syy vältellä toimeen tarttumista. Ilmastoinnin kompura todettiin American Servicessä ehjäksi. Tilaa piisasi vähemmän kuin edesmenneen Finnjetin Budget-luokan hytissä. ”Jaa miten niin?” tuumasi kuski ja sitten singahdettiin valoista moottorin jyrinän saattelemana. Tähän asti väljien (lue pois murentuneiden) alatukivarren puslien takia säätötyöt olivat menneet harakoille renkaiden sojottaessa ajaessa milloin mitenkin. Sen säätökytkimestä löytyi putsaamisen tarvetta ja kylmäaineet odotetusti uupuivat, mutta muuten valoa näkyy tunnelin päässä. Jotenkin se tallikin oli täyttynyt erinäisellä krääsällä ääriään myöten auton ympäriltä. Mutisin ratissa istuneelle Aaltoselle, että vehkeemme lähtee melko veltosti liikkeelle. Meidän Mopsumme saattaa hyvin olla Suomen ainoa B-koppa, jon- ka etupyörät ovat poikkeuksellisesti jauhautuneet miltei slikseiksi takananakkien koreillessa uutuuttaan. Tarkkaavaisimmat lukijat saattoivat aistia edellisestä projektiraportista orastavaa vitutusta etuakseliston rapisseiden puslien parissa
Tarkoitus oli korjata se käyttäen varaosina monessa palassa olevaa Suomi-maskia, jonka kaveri minulle lahjoitti. Tulokseen voi olla tyytyväinen, väri osui silmämääräisesti kohdalleen. Kaiken muun löysin kotoa, mutta putki, jossa startin johdot kulkevat pelkääjän pakosarjan alta olikin kovempi rasti. Pickupin keulalle hankittiin tehdasuusi Goodwrench crate-kone. Jos joku olisi minulle aikanaan väittänyt, että tulisin entisöimään saastelaitteet ilmapumppuineen, niin hulluna olisin pitänyt, mutta nyt moinen on kuitenkin tapahtunut. Uusi crate-kone tuli US-Partsista haettua, ne ovat nykyään sellaisissa hinnoissa, että muut vaihtoehdot eivät ole kovin kilpailukykyisiä. Kaikki auton listat ovat suoria, mutta aika on harmaannuttanut eloksoidun alumiinin. Alkuperäinen oli kuitenkin saanut Kalifornian lämpöä sen verran, että se oli todella hauras. Uusia kiinanlistojakaan ei viitsisi laittaa, kun autossa ei muutenkaan ole juuri kyseisen maan tavaraa. Tavoitteena on museoleima, joten kyseiset vehkeet pitää tämänikäisessä autossa olla paikallaan. Pick-up-projekti on pikkuhiljaa edennyt, hyvin minimaaliset peltityöt on tehty ja päälle on ruiskutettu kilikalipullossa hankittua oikeaa väriä, joka sävytettiin Stirwell-liikkeessa karttojen mukaan. On muuten Olli Chevrolet C10 Cheyenne ’78 sellainen osa, jota kukaan ei ota talteen. Vielä vannehopeaa päälle ja rosterilistojen kiillotus, niin ollaan lähellä auton valmistetarrassa lukevaa “chrome grilleä”. Juteltuani listakiillotusekspertin kanssa selvisi, että tilanne on vaikea korjata, eikä hyvää lääkettä oikein taida olla. Auton mukana tuli alkuperäinen maski, joka oli murtunut useammasta kohtaa. Akkuporalla öljypumppua pyörittämällä nostettiin öljyt koneeseen. Puhelimen muistin läpi soittaminen ja fb-etsintäkuulutuskaan ei tuonut tulosta, mutta onneksi eBay pelasti. Amerikan Rauta 5/2014 93. Suunnitelma meni uusiksi, ja liimasin Suomi-maskin paloista Sikaflexillä yhteen käyttäen auton omaa korjauspaloiksi. Lieköhän jokin tuotesuojajuttu. Uusi maskikaan ei olisi paljon maksanut, mutta tähän vuosimalliin ei saa alkuperäistä uutta Chevyn logolla, ainoastaan ilman. Minulla oli hyllyssä samanvuotisesta piilofarmarista purettu kone, josta sain kaikki tarvittavat apulaitteet ja niiden kiinnikkeet, joten ei tarvinnut kuin pultata kiinni uuteen koneeseen. Laahaavanokkaiseen koneeseen kannattaa myös laittaa sinkkiä sisältävää lisäainetta, joka pidentää nokka-akselin ikää. Jää nähtäväksi, onko se seisonnan aikana saanut siipeensä, ja joutuuko hankkimaan toisen, remontoidun Quadrajetin. Jännityksen aihe on kaasari, joka oli piilofarmarin koneen päällä ja joka itsellä toimi silloin käytössä hyvin. Jarrutkin kielivät vähistä maileista, ne näyttävät täysin koskemattomilta, takajarrusylinterit olivat tosin ruvenneet vanhuuttaan vuotamaan, joten uusin ne sekä varmuuden vuoksi myös jarruletkut. Autoa tutkiessani olen varmistanut, että sillä ei tosiaan ole ajettu kuin 50 000 mailia, alkuperäinen penkki on ehjä ja polkimen kumit hyvin vähän kuluneet, viimeinen verotarra vuodelta 1990 ynnä muuta pikkujuttua
Kohteliaasti asiani kerrottuani, kaikissa paikoissa todettiin, ettei heillä moista vaunua ole palveluksessa. Siispä ostin Chevyn ilman renkaita. Jutellessa muistelimme Nomadin liikkeitä stadissa. Pekka oli tosi kova touhuamaan jenkkimoottorien kanssa jo silloin ja tänä päivänä pro. Kyllä, mustat II-111... Niinpä Rodas komensi koko konkkaronkan Bedfordin hyttiin, missä syötiin voileivät ja nautittiin kahvit. Teksti ja kuvat: Kari B. Sedan Delivery seisoi ruohikossa portin vieressä lohduttoman näköisenä, onneksi renkaillaan sentään. Kaikki hauturit myös kertoivat voivansa palvella laadukkaasti uudemmalla kalustolla, amerikkalaisella tottakai... Chevy oli poistettu rekisteristä jo aikapäiviä sitten. Kohteliaasti kieltäydyin ja kerroin, ettei kyyti olisi itselleni, vaan tuo auto kiinnosti ennemminkin. Tiedustelu Hämeenlinnan jenkkiautoharrastajille paljasti, ettei siellä tiedetty arkkumanusta mitään. Makasin varaosa-Oldsin etupenkillä ja ruuvasin muttereita auki. Seuraavaksi soitto tuttaville Hämeenlinnan seudulle ja pyyntö etsiä puhelinluettelosta kaikki seudun hautaustoimistot. Pekka sai Oldsin osat ja minä ’60 Deliveryn. Delivery oli joskus avattu ikkunapaketiksi ja ikkunat oli rikottu. Tämä kyseinen auto oli tarkalleen ottaen Chevrolet 1170 Sedan Delivery. Jokunen niitä löytyikin ja eikun soittamaan. Tässä kohtaa meinasi mennä nuttu nurin ja pullat väärään kurkkuun... Delivery oli ollut eläkkeellä jo pitkän tovin, se oli helppo havaita. Lopulta farkku oli kiinni puomissa ja puomi kuormurissa. Kierros auton ympäri, onko rekisterikilpiä. Siinä se oli, musta ’60 Chevy-farkku, kaksiovinen ja ikkunallinen hauturi. Mukaan ilmoittautuivat Mika ja Kimi. Olimme sopineet, että romiksella Chevy nostettaisiin trukilla kuormurin kyytiin. Ei huono retki, kotimatka alkakoon. Alkoi hämärtyä ja letkamme eteni Vanhaa Hämeenlinnantietä. Oli aika koota iskuryhmä Deliveryn kotiinhakuun. Hämeenlinna go-go. Siinä se oli etsimäni ruumisauto ihka elävänä, tai ei ihan. Saavuimme Hämeenlinnaan puolenpäivän pintaan, aikaa olisi mainiosti touhuta ennen hämärää. Oikea ovi oli painunut ja koko komeus oli ruohikkoon uponneena. Pekka oli aikaisemmin ostanut 60-luvun 94 Amerikan Rauta 5/2014 alun Oldsin, sellaisen 4d ht:n. Kerroin löytäneeni aarteen, josta tulin neuvottelemaan. Arkkumanu seisoi liikenteestä poistettuna jossain ja olisi miltei mahdoton löytää – vai oliko. Nouto oli sovittu lauantaiksi ja lähdimme liikkeelle aamusta. Pelastakaa II-111. Jutussa oli vielä pieni mutta – jonkun piti ohjata hinattavaa autoa. Autoilija Rodaksella oli pilkkihaalarit, meillä muilla nahkarotsit, farkut ja spittarit. Siinä osia irrottaessa katselin ympärilleni ja takavasemmalla näkyi ’59-60 GM:n Apilarin kulma... Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen. J onkun viikon päästä ajelimme kaverini Pekan Ford Fairlanella kohti Hämeenlinnaa ja romista. Pekan hieroessa osista kauppoja lupasin mennä irrottelemaan kelloa kojetaulusta. Tenttauksen jälkeen päätös vahvistui, II-111 oli löydettävä keinolla millä hyvänsä. Seuraavalla viikolla sovin projektin noudon ja yllättäen sain tarjouksen renkaista todella edullisesti. Siispä teimme sotasuunnitelman ja päätimme hinata Chevyn puomilla Newhilliin. Työkalut jäivät jalkatilaan, eikä edes kylmä haitannut, kun spittareissa hiihdin Chevyn luokse. Mika ja Kimi halusivat ohjastaa Deliveryn Newhilliin, siispä nousin kuormuriin. Oldsin kojelaudasta puuttui kello sun muuta pikkuroipetta ja romiksella piti olla vastaava purkuauto ja olikin. Deliverin etsintä tuntui tyssäävän alkuunsa. Se oli nähty 60-70-luvun vaihteessa liikenteessä erikoisilla II-111-rekisteritunnuksilla. Astuimme kuormurista jaloittelemaan, hengitys höyrysi ja yöllä oli satanut hienoa pakkaslunta. Rokkareiden vuosikertavaatetus ei ollut kuitenkaan se suurin ongelma, vaan kiinni oleva romis! Paikalla ei ollut ketään. Ahtauduimme Petterin hyttiin, siis kolme tötterötukkaa ja autoilija Rodas. Jotta tilanne selkenee, täytyy palata ajassa muutama kuukausi edellisestä osasta taakse päin... Mittareiden ovaalimuodot olivat kerta kaikkiaan hienot. Muumio muistelee Nuoret miehet vanhoissa autoissaan, osa 2. Sattumalta sivulauseessa tuli maininta samanmoisesta ruumisautosta jossain Hämeenlinnan korvilla. Siis radalle jengin kanssa Luigin Valtterilla. Lunta satoi kevyesti, vaan eipä tuo enää haitannut. Koska atk-tiedostoja ei ollut, puhumattakaan valokuvasivustoista, oli manuaalihaun paikka. Oli miten oli, tuli perjantai-ilta ja tilin juuri sain. Aluksi hinta tuntui kohtuuttoman kovalta kuntoon nähden, kunnes selvisi, että auton alla olleet 205-14-renkaat olivat kuulemma arvokkaat. K un olin ostanut Chevy Nomadin, niin tapasin Fiskiksen kartsalla. Kylmä kohmetti miehet ja ajatukset. Oli satanut lunta ja oli pirun kylmä. Juoksin romiksen konttoriin, missä Pekkakin oli ja ilmoitin, että joutuu ehkä irrottamaan kellon itse. Great, autossani oli siis myös renkaat ja orkkis peltivanteet. Mikkonen Tarkkakorvaiset kuulijamme ehkä muistavat viime numerosta, että ’60 Nomad -farmari tuli myytyä 2-ovisen Chevyn alta pois. Rodas ymmärsi nuorten miesten ja vanhojen autojen liiton, olihan Bedfordilla tuotu Newhilliin tuotu jenkkiprojekti jos toinenkin. Hyvät kahvit ja parempi mieli, sanotaan. Pekka irrotteli kellon sun muut tavarat ja minä hieroin kaupat hauturista. Tärkein tekijä oli autoilija Rodas Bedfordeineen. Oli muuten kylmä... Menomatka sujui lupsakasti jutellessa romuistamme
Rodas komensi, että eiköhän lähdetä pojat kotiin. J uuri kun homma eteni sujuvasti, tie täyttyi kipinävanoista, raudan valittavasta soundista ja kaaoksesta. Kimpassa saatiin pultattua rengas vanteineen vetarilaippaan kiinni. Mitä voisi edes tehdä ilman tämänlaisia frendejä. Kuormurin hytin lämpimässä matkattiin kohti Newhilliä. Mitä oli tapahtunut, olivatko kundit kunnossa. Deliverystä oli irronnut toinen takarengas. Kiitos ja anteeksi... Chevrolet Sedan Deliveryssä ei ole turhia koristelistoja. Autoilija Rodas toimi kylmän viileesti, veti Chevyn suoraan ja hidasti vauhtia. Takakulman ikkuna on erikoinen yksityiskohta. Uutena umpinaisena ruumisautona toiminut, kakkosvirkansa ikkunapaketiksi avattuna flower carina tehnyt ja lopulta kukkakaupan kuljetuskalustona palvellut auto. Oli hiljaista ja pimeää. Siipilistat ovat hyvin erikoiset, vain tässä mallissa käytetyt. Lavan reunassa oleviin koukkuihin laitettiin nostoliina, joka oli pujotettu puskurin kiinnitysrautoihin rungon päähän. amusta kokoonnuttiin Rodakselle. Lähdin Rodaksen kanssa etsimään kadonnutta takarengasta, joka löytyikin 30 metrin päästä. Jälkeenpäin kelasimme, että olisi voinut kundeille ja autollekin käydä huonosti. Terveiset Sakelle. Minulla A oli mukana viisi kappaletta 10 millin pulttia ja mutteria. Arkkukiskot ovat vielä paikoillaan. Ojensiko Fontsi Rodakselle kahvikupin. Takana olivat penkinrungot ilman verhoilua arkkukiskojen alla. Nyt Chevyssä oli kuitenkin jälleen kaikki neljä rengasta paikoillaan. Kaikki tuntui menevän kuten pitikin. Mika ja Kimi olivat karmeassa flunssassa, mutta ei niitä poiskaan saanut pysymään. kohti Espoota. Niin se lopulta löytyi kadonnut II-111. Pellit olivat hyvässä kunnossa ottaen huomioon seisonta-ajan. Vielä kun sidottiin ratti keskiasentoon, homma oli hoidossa. Hyppäsimme ulos kuormurin hytistä tsiigaamaan kuinka kundeille kävi. 1170. Mitä oli tapahtunut, olivatko kundit kunnossa. Mika ja Kimi komennettiin Petterin hyttiin lämmittelemään ja hörppäämään kahvit. Lavaa laskettaessa ylitys toimi vipuvartena ja niin se nousi rengaspuolikulma ylös ja irtorengas tungettiin perän alle. Alunperin umpinaisena maahan tullut Chevrolet Sedan Delivery typ. Tässä kohtaa kuuluu kertoa Mikan kommentti matkasta Deliverissä istuessa: ”Siinä miltei ikkunattomassa Deliverissä oli kylmä, ihan pirun kylmä. Lopuksi Rodas kuskasi yhdistelmän vielä pihallemme, jonne oli kuskanut romun poikineen aiemminkin. Yhdessä totesimme toisen takarenkaan puuttuvan jarrurumpuineen. Mika ja Kimi olivat osin toipuneet horkasta ja mietimme, miten ihmeessä saisimme Chevyn Newhilliin saakka. Sama homma uusittiin ja vihdoin Delivery roikkui takaperin lavan reunassa takapyörät ilmassa, ja nyt saattoi jo naureskellakin. Deliveryn ohjaimissa istui kaksi kylmänkangistamaa jenkkiharrastajaa hampaat kalisten. Matkavauhti oli rauhallinen, koska Chevyhän ei ollut liikunut vuosiin paikaltaan. Tässä konttorissa ei ole turhia mukavuustekijöitä, ei tehostimia, ei sähkölaseja, ei sähköpenkkiä eikä radiota. Jälkeenpäin ikkunalliseksi avattu ja lasit rikottu auton jäätyä seisomaan. Ilta hämärtyi ja tunnelma oli aavemainen tumman farmarin kulkiessa ilman valoja kuormurin perässä. Naureskellen pyöritin meidät ohittaneen eläimen auton luo ja nostin sen takakonttiin. Laite liukui tangon päässä edestakaisin kahta kaistaa ja tuntui kuin sydän olisi pysähtynyt. Jokin eläin ohitti meidät. Lopulta pysähdyttiin ja ei kun kässäri päälle. Kylkikoriste on yksinkertainen ”lintu” ilman muuta tavaraa. Kyllähän se meille vaan kävi. Miehet rautaa, autot Letukoita. Vaan eipä ohittanutkaan. Rodas peruutti kuormurin Chevyn perän taakse ja nosti lavan pystyasentoon. Näitä tuli uutena Suomeen umpinaisina ainakin kolme ruumisautoa. Laite liukui tangon päässä edestakaisin kahta kaistaa ja tuntui kuin sydän olisi pysähtynyt. Amerikan Rauta 5/2014 95. Kaikki lienevät tallessa muodossa jos toisessakin edelleenkin, myös tämä minun aikoinaan omistamani yksilö. Mika sai järkyttävän flunssan ja Kimi keuhkoputkentulehduksen. Jarrulaipasta puuttui miltei puolet ja jarrukengät olivat kateissa. Ja vielä voileivän perään. Perille tultiin iltapimeällä, ja Chevy jätettiin roikkumaan lavanreunaan aamuun asti, jolloin päätimme tutkia vauriot tarkemmin. Varusteina oli luotettava, erittäin suora 235 six ja kolmivaihteinen manuaali ilman mitään ylimääräisiä lisävarusteita. Joopa joo...” Eikä tässä ollut katkeruutta mukana, se todettiin 35 vuotta tapahtuman jälkeen. Matala, matalampi, kipinöillä. Varusteisiin kuuluu lämmityslaite, kuljettajan aurinkolippa ja kippaavat erillispenkit. Moni miettii varmaan, miksi Chevyä ei otettu lavalle, mutta Bedford oli siis kippilavallinen eikä vaihtolavalla varustettu. Illan hämärtyessä näkyi kuormurin hyttiin hyvin sisävalon palaessa
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 Amerikan Rauta 5/2014. Kutjan kuva Let’s rumble! Tällä kertaa Janne Kutjan käsittelyyn päätyi kotimaisesta Rumble-leffasta tuttu ’60 Cadillac, josta muokkautui aistikas custom
Etupuskuri on laskettu alkuperäiselle korkeudelle, ja etulokareiden päällä olevat listat sekä valojen yläpuolella oleva poikittainen lista on poistettu. Alustan korkeus on sitä luokkaa, että autoa tuskin pystyisi käyttämään ilman ilmajousitusta. Elokuvan autostahan puuttuivat myös kylkilistat, joten ne jätettiin pois siistitystäkin versiosta. Sitten kun siihen saisi vielä tilattua sen Dillinger-pizzan... Amerikan Rauta 5/2014 97. Avon kattoa on chopattu miedosti puolestatoista kahteen tuumaa, ja rätti on korvattu irrotettavalla Carson Topilla. Janne halusi muokata Letukan 502-isolohkolla varustetusta porukan reissuautosta astetta siistimmän version. K yseinen ’60 avo jäi vaivaamaan Jannea hänen nähtyään mainitun suomalaisen road movien, jonka pääosan esittäjiin kuului VesaMatti Loiri. Alla ovat Cadillacin pinnavanteet ja 2 1/2” valkosivuilla varustetut renkaat ja värinä tumma candypunainen
Aikaa vierähti ja välillä koko projekti unohtui niille sijoilleen, mutta nyt, vihdoin ja viimein, Alankojen tallissa on 413 Wedge -koneinen kilpuriklooni yhdella aikakautemme legendaarisimmista väriteemoista. Cadillac Hearse ’62. Reliikki Chevy Master Limousine ´38. Kesän tapahtumaekstra Perherodi Raportit kovimmista kesätapahtumista niin Suomesta kuin ulkomailta. Kun harrastajakaveri ehdotti, että autosta tehtäisiinkin replica Richard Pettyn vuoden 1962 mainetta niittäneesta NASCARkilpurista, niin suunnitelmat muuttuivat. Seinäjoella asuva Kari Alanko hankki 80-luvun puolivälissä Savoyn, joka oli alun perin tarkoitus entisöidä. Malalta se kulkeutui ruoveteläiselle tatuoijalle Iivu Asunnalle, jonka reissuilta tarinaa riittäisi enempäänkin kuin yhteen lehtijuttuun. Savonlinnalainen Åke Kainulainen vaihtoi näyttelykuntoisen A Tudorinsa paremmin perheautoksi soveltuvaan rodilimusiiniin, joka muuntui uuden omistajansa käsissä paremmin miehen omaa makua vastaavan näköiseksi. Pettyn inspiroima Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 14.08.2014 Plymouth Savoy 2D 413 Wedge ’62. Tätä autoa ei ole oikeastaan rakennettu, se on vain muokkautunut nykyiseen kuosiinsa vuosien varrella! 98 Amerikan Rauta 5/2014. Kopteri-lehteä luotsaava Mala toi aikoinaan Jenkeistä vanhan ruumisauton, jota on tällaisena valmistettu auton nykyisin omistavan Hannu ”Hank Jacob” Jaakkolan mukaan vain tämä yksi kappale
NRO 13 Oikeasti enemmän luettavaa 100 sivua! esta Rautaan • 5/2014 • 8,90€ Rakkaud t e j i n d p u o b m n e m n FORD Mustang GT 306 ´88 Plymouth Deluxe Six ´38 i Pi e Amerikan Rauta 05/2014 ”Oli tosi mukavaa, että sai American Car Show’n People’s Choice -palkinnon neliovisella autolla, jota ei ole tosiaankaan tehty isolla budjetilla.” POLICE interceptor LISÄKSI Esittelyssä: Viva Las Vegas! Ford ’28 ”Hyperventilator” • Chevrolet Corvette 509 ’68 Chevrolet Malibu ’64 • Chevrolet ’38 • Dodge Charger 500 ’70 H-D ’81 • Chevrolet C10 Vortec 4800 ’87 • Ford Country Sedan ’58 PAL VKO 2014-33 Viipale mediat 6 414887 002455 14005 700245-1405 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi American Car Show Oulu Gasoline Motor Show