Amerikan Rauta 5/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Rakkaudest a Rautaan • 5/2015 • 8,90€ Stardust AMERIKAN RAUT A 05/2015 NRO 21 ”MINUNHAN OLI TARK OITUS K ATSAST AA JA REKISTERÖIDÄ SE SUOMEEN SAMAN TIEN, MUTT A KUN HUOMASIN, MITEN MÄ TÄ SE OLI, P ÄÄ TIN HAKEA SIIRTOKIL VET KE SÄKSI. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. ” AMERICAN CAR SHOW OULU STOCKHOLM HOT ROD KUSTOM SHOW KUSTOM WEEKEND ITALY 6 414887 002455 1 5 5 700 24 5-1 505 PAL VKO 2015-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Ford Truck ’37 Chevy Fleetline ’49 Essex Super Six ’27 Chevy C15 Apache ’61 Dodge Charger 503 Hemi ’71 FORD Mustang GT Convertible ’97 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Stadin cruisingit FORD FAIRLANE 500 ’58 BUICK SPORTWAGON ’69 SPORTWAGON SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm
numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2 . 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.
Sen huomioiden syksyn Jenkkiautonäyttelyltä on lupa odottaa paljon, vaikkei Lahden messukeskus ihan miljöönä Nacka Strandin vanhoille tiilihalleille vertoja vedäkään. On olemassa patina, eli esineen vuosien myötä saavuttama käytön ja eletyn elämän kosketus. Sitten on feikkipatina, joka on vain yksi maalaustyyli, ja toisinaan aika hyvännäköinen sellainen. Siitä puheenollen täytyy erikseen kehua Tiedättekö muuten, minkä takia amerikanautoilijoilla on niin usein monta autoa. Muutama vuosi sitten Las Vegasissa paikallinen tuttavani halusi järjestää meille yllätyksen, ja vei meidät paikalliseen ulkoilmanäyttelyyn, josta emme etukäteen olleet edes tietoisia. No sen täytyy tulla alitajuisesti siitä, että on joku, jolla liikkua, kun muut ovat rikki. Sikäli onkin hyvä, että suurimmat kotimaiset kesätapahtumat järjestetään loppukesällä, jonne parhaat säät tänä vuonna toivon mukaan ajoittuvat, ulkoilmatapahtumien onnistuminen kun on aika pitkälti säistä kiinni. On ihan eri asia, onko auto auringonpolttama ja sieltä täältä hinkkautunut ruostejäljille, vai huonosti ratsupaikkailtu ja epämääräisesti kittailtu. Kierreltyämme aikamme teollisuushallin pihalla, jolla näyttely järjestettiin, kaveri kysyi, olemmeko ennen nähneet mitään sellaista. Yhtä kaikki, noita hetkiä, kun usko on vähissä, tulee varmasti meille kaikille. Ylipäätään asia, joka tapahtumissa käydessä helposti unohtuu on se, että loppujen lopuksi suuri kävijämäärä on usein merkittävä osa onnistunutta tapahtumaa paitsi tietysti järjestäjän kannalta, joka toivoo toiminnalle jatkuvuutta, niin myös ihan yleisen tunnelman kannalta. Kesä on lähtenyt käyntiin vähän hitaanlaisesti, helteitä ei ole juuri näkynyt, ja epävakaisten säiden takia autojen kuvauskin saatiin käyntiin kunnolla vasta kesäkuun alussa. Tykkäsi siitä tai ei, patina on uusi mattamusta. Tungos ei tietysti ole mukava sekään, mutta kyllä se porukka vaan tuo fiilistä. Vian syykin selvisi kyllä pian, eikä se ollut tekniikan rakenteellinen heikkous, vaan aiemman remppaajan turaus. Kun auto poiki ajettuani sillä katsastuksen ja liikenteeseenoton jälkeen reilut 100 kilsaa, tilanteessa kieltämättä helpotti se, kun oli toinen auto, jolla ajella sillä aikaa, kun Oldsi oli levällään. Mätäviat eivät ole patinaa, eikä keinonahka patinoidu, se vain kuluu rikki. Vähän samaan tapaan huolimattomasti viljellyn patinamääritelmän kanssa korvaan särähtää sanan survivor käyttäminen sellaisten autojen kohdalla, jotka on kertaalleen entisöity ja maalailtu vaihtelevalla menestyksellä. Patinalla ei Motivaatiosta ja vähän muustakin Pääkirjoitus Mikael Forsmanin tiimeineen Tukholmassa toukokuun alussa järjestämää Hot Rod Kustom Show’ta, joka ei ollut näyttelynä valtavan suuri, mutta laadullisesti huikea valaistusta ja yleistä toteutusta myöten. Kun jotain on rakentanut kauan, ja sitten se antautuu heti kättelyssä, motivaatio on helposti koetuksella. Tosiasia kun on se, että hyvällä säällä jo normaalissa Helsingin cruisingillassa on paljon enemmän autoja, ja jopa enemmän todella hienoja sellaisia kuin tuolla Vegasin paikallisshow’ssa. Hetken tuumattuani päätin olla rehellinen ja vastasin, että kyllä olemme. Netissä on keskusteltu kovasti patinaövereistä, ja kieltämättä patinan trendikkyys alkaa saavuttaa jo vähän ärsyttäviä piirteitä. Tällaisen johtopäätöksen tein, kun Oldsista alkoi yllättäen vuotaa kansipahvi pari viikkoa takaperin. Kuten pintamuotiasioissa monesti, trendikkyydestä saattaa tulla tyyliä tärkeämpää. Suomessa. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Monesti patinana käsitellään oikeastaan kolmea ihan eri asiaa. sen sijaan ole juurikaan tekemistä vastaruiskittujen primer-pintojen tai huolimattoman viimeistelyn ja epäsiistin kokonaisolemuksen kanssa. Mietin vähän, miten asettelisin sanani
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2015. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Tapio Laaninen, Marco Planting, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh
46 Ford Mustang GT Convertible ’97 Hakala Performance muokkasi nelossukupolven Mustangista komean rataraaserin, joka toimii myös kadulla. 5/2015 28 Essex Super Six ’28 & Ford Truck ’38 46 Ford Mustang Conertible ’97 12 6 AMERIKAN RAUTA 5/2015. 60 H-D Bagger ’07 Iivo Inveniuksen baggeri edustaa rakentelutyyliltään uudempia trendejä. ESITTELYSSÄ 12 Ford Fairlane 500 ’58 Kari Kylmäniemen 60-luvun alun henkeen rakennettu ”Stardust” on kauden kovimpia kotimaisia kustomuutuuksia. Kannessa: Ford Fairlane 500 ’58 Nro 21. 34 Buick Sportwagon ’69 Masi Isohannin ’68 Buick on Sportwagon isolla ässällä. 52 Chevrolet C15 Apache ’61 Jukka-Tukun työjuhtana toimii pirteän rautakauppamaisen ilmeen omaava old school-pikkis. 22 Dodge Charger ’71 Jouni Heinäsen 503-monsteri-isolohkolla varustettu Charger on jalostunut nykyasuunsa 15 vuoden ajan. 28 Essex Super Six ’28 & Ford Truck ’38 Tuplapatinaa! Sami Koskelan rakentama Essex ja Ford -parivaljakko ei kiillolle kumartele. 40 Chevrolet Fleetline ’49 Road Pilotseihin kuuluvan Jake Kinnusen luiskaperä on tehty ajamista varten. Sen takaa 540-kuutiotuumainen isolohko
82 Kattoverhoilu kuntoon Roikkuva kattoverhoilu pilaa helposti siistin ilmeen. 96 Kutjan kuva Janne versioi toisen näkemyksen lehdessä esiintyvästä Kinnusen Jaken luiskaperästä. ARTIKKELIT 20 Tarinan takaa: Ford Fairlane 500 ’58 Fairlanen tarina kohti tähtisumua alkoi sankasta ruostepilvestä. 82 Kattoverhoilu kuntoon 76 Stadin Cruising 34 Buick Sportwagon ’69 7 AMERIKAN RAUTA 5/2015. 86 No Mad-projekti, osa 3 Kevätkiireet ovat lykänneet projektin edistymistä, mutta paikoitellen on päästy jo primeroimaan. Tällä kertaa vuorossa Tomin Oldsi. 88 Toisenlainen talli Vanhan omakotitalon alakerrasta löytyvä ”Toy Room” on perheen poikien yhteinen harrastepyhättö. VAKIOT 8 Rauta-annos Arkkuautoja, ensimmäinen Camaro, cruiserifillareita ja pirun nopea pikappi. 72 Kustom Weekend Suomalaiskonklaavi kävi kustomkulttuurimatkalla Italiassa. Asian voi hoitaa kuntoon kotioloissa. muistelee kaiholla vähän ajettua, vuonna 1986 hankkimaansa ’54 Chevy Sedania. 68 American Car Show, Oulu Oulun näyttelyn tarjontaan kävi tutustumassa kuutisentuhatta jenkkiautojen ystävää. 94 Puuhanurkka Toimituksen tämän kesän harrasteautoilut alkoivat kansiremonteilla. TAPAHTUMAT 64 Stockholm Hot Rod Show Tukholman Hot Rod -näyttelyn 50-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin komea show suomalaisvoimin. 10 Pelit ja vehkeet Keskikesän tuotetärpit niin harrasteautoille kuin niiden omistajillekin. 76 Stadin Cruising Vaikka Kauppatorilla on ahdasta, on siellä myös oma käsinkosketeltava tunnelmansa. 58 Your Old School Clothing Store Turkulaisen Jukka-Tukun valikoimasta löytyy kledjut niin kadulle kuin töihinkin. 92 Muumio muistelee Kari B
Rennon hirtehisellä huumorilla silattu pitkäkattoisten mustien autojen porukka virittelee taas uutta intoa kokoontumisajoihin, ja seuraava arkkupekka-autojen tapaaminen pidetään Turengissa, MotorCafe Suvirannassa heinäkuun 11. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Arkkuautot koolla Miltei jokaiselle autotyypille löytyy uskollinen harrastajansa, ja myöskin ruumisautoille eli raatovankkureille on Suomessakin olemassa oma Ruumisauto.fi -harrastajaryhmänsä. Kynnelle kykeneviä, aiheesta kiinnostuneita toivotaan järjestäjätaholta mukaan toimintaan ”ilman ryppyotsaisuutta”. Detroitin Belle Isle Camaro Museumissa majaileva, valmistenumeroltaan #100001 oleva 1967-mallin Camaro on varustettu 3,7-litraisella suoralla kuutosella ja kolminopeuksisella manuaalivaihteistolla. Autoa näytettiin yleisölle uuden 2016-mallin Camaron julkistustilaisuudessa. Electric Cruz 8 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Lataukseen menee kaksi tuntia aikaa. Vaikka niillä ajeluun ei kuulu hiki hatussa polkeminen, vieläkin vähemmällä pääsee, jos on tarve: Vintage Electric valmistaa sähköavusteisia Cruz-nimisiä cruisereita. fi:n kavalkadiin. General Motorsin kokoelmiin kuuluu luonnollisesti myös ensimmäinen koskaan valmistettu tuotantomallin Camaro. Autoa esiteltiin jo elokuussa 1966, hieman ennen Camaron virallista myyntiintuloa. Camaro-harrastaja Corey Lawson, joka omistaa myös esituotantosarjan Camaron, osti ykkös-Camaron vuonna 2009, ja se kunnostettiin näyttelykuntoiseksi GM:n suosiollisella avustuksella. Tämän luokan autoissa on jenkkiautoilla ollut Suomessa aina vankka edustus, joten Capricea ja muuta kasikoneista, arvokasta kulkijaa kuulunee Ruumisauto. Ei siis mikään raketti, mutta ensimmäinen laatuaan. Sopivasti Art Deco-henkinen sähköpyörä kulkee melkein 50 kilometrin matkan täydellä latauksella, ja huippunopeus ”Race Mode” -toiminnolla on suorastaan älytön 57 km/h. Ykkös-Camaron elämä ei kumma kyllä ole mennyt museossa, vaan auto myytiin aikoinaan oklahomalaisen autodiilerin kautta eteenpäin, ja se ehti jonkin aikaa palvella kiihdytysautonakin 80-luvulla. päivänä kello kahdesta eteenpäin. Kuvan ”Iron Maiden” -Caprice Jenkeistä antanee suuntaviittaa siihen, mihin ruumisauto rivakimmillaan pystyy. Camaro #1 Cruiserit ovat suurella todennäköisyydellä kaikkein makeimpia fillarimalleja. Vintage Electricin Cruzmallilla on Yhdysvalloissa hintaa noin viisi tuhatta dollaria, ja sitä saa kolmessa värissä: klassisen punaisena, pikimustana ja pastellin sinivihreänä
27-28.6. WHRA Summer Meet Vaasa, Sundom T apah tuma t Keltaiset taksit ovat monelle kenties se ensimmäinen asia, joka New Yorkista tulee mieleen. Eenokki Cruise & Rock Säkylä 18.7. Hämeenlinnan harrasteautotapaaminen Virvelirannan Rantakrouvi, Hämeenlinna 15-16.8. Summer Nationals, Kalajoki Kalajoen lentokenttä 25.7. 16th Cape Fear Meeting Viihdekeskus Hojo Hojo, Tuusniemi 25-26.7. Pistohiekka Rock’n’Roll Cruising Pistohiekka, Puumala 1.8. Lahti Cruising Ace Corner, Lahti 11.7. August Nationals Motopark, Virtasalmi 15.8. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. WHRA Midnight Cruising Vaasa 24-26.7. Mittariin kertyi miltei miljoona mailia, mutta juuri ennen vuosituhannen vaihdetta se ei enää läpäissyt kuntotarkastusta. Caprice Classicit vaihtuvat nykyisin tila-autoihin, mutta se aito, ikoninen Nykin taksi on varmastikin Checker Marathon. Linnacruising Rantasipi, Hämeenlinna 11.8. Loppunopeuskilpailu 1 mile Kauhava 14.7. Viimeinen koskaan aktiivipalveluksessa ollut aito New Yorkin Checker-taksi, Janienimeä kantanut auto huutokaupattiin toukokuun lopulla Greenwich Concours D’Elegance -tapahtumassa, ja se meni kaupaksi kenties yllättävänkin alhaiseen 7 000 euron hintaan. Horse Power Meeting Hotelli Pyhäsalmi, Pyhäjärvi 27.6. Vuonna 1978 valmistettu Janie oli käytössä vuoteen 1999 samalla taksikuskilla, ja tuona aikana nokalla kävi kolme moottoria. Viimeinen mohikaani Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@ amerikanrauta.fi Kasikympin lätkä on varmaankin kohtuullisen turha varuste tämän Chevylavapakun perässä. Nitro Nationals Alastaro 11.7. Hanaa ja lavaa 9 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Toukokuun lopulla järjestetyillä Lappeenrannan ilmailupäivillä vauhtia mailin matkalla kertyi tuplaturbotetun 383-pikkulohkotekniikan myötä huikeat 311 kilometriä tunnissa, ja varttimaili taittui aikaan 12.185. Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 7.-9.8. Siltikin, lajinsa viimeisenä käytöstä poistettuna edustajana se myytiin heti tuolloin varsin jämäkällä 134 500 dollarin summalla, joka on melko lailla enemmän kuin auton viimeisin myyntihinta – vaikka kunto onkin jotakuinkin sama. Räyskälä Vintage Drags Räyskälä, Loppi 2-5.7. AAC Summer Meet Pietarsaari 25.7. Hämeenlinnan harrasteautotapaaminen Virvelirannan Rantakrouvi, Hämeenlinna 18.7. MaisemaCruise Autokeidas, Forssa 2.8. Alkuperäisistä 1960-luvun puolivälin malleista nämä loppupään Checkerit eroavat vain vähän, suurimpia eroja on suoran kuutosen vaihtuminen GM:n V6-moottoriin. Mikko Wihisen Twin turbo -avolavalle on hatunnosto ehdottomasti paikallaan. Drag Race Week Alastaro 27.6
www.jarimaki.fi Jukka-Tukku on tunnettu streetwearvaatteistaan, mutta nyt valikoimaa on laajennettu myös työvaatepuolelle. Erityisesti PST:ltä kannattaa poimia vaikkapa etupään nivelja tukivarsisarjat, joita on saatavilla eri tasoisia. Hinta 18 €. Myös heidän polyuretaanipuslasarjansa ovat kattavia ja puslan kuivumisongelma on saatu poistettua ainutlaatuisen Polygraphitemateriaalin ansiosta. Wilwoodin 570 Hi Temp Racing/Performance -jarruneste on niin ikään hyvä valinta vaikkapa harrasteautoon, jossa alamittaisten jarrujen nesteet joutuvat usein todella koville. Nesteiden lisäksi Hakala Performancelta löytyvät myös Wilwoodin jarrusarjat, tarvikkeet, palat, letkut, paineensäätimet ja pääsylinterit. Näin ollen se soveltuu kaikkein vaativimpaankin käyttöön. Hinnat 90–490 €. Kokoja löytyy noin 40 cm leveästä aina 175 cm leveään saakka. 355 ml/16 €. Työvaatteita Dickiesiltä Tuoteuutuudet Jarruneste korkeimmalla lämmönkestolla Jari Mäeltä saa aitoja teksasilaisia Long Horn -sarvia, joita hurjimmat stetsonipäät kiinnittävät Cadillaciensa keulakoristeiksi. Hinta-laatusuhteeltaan hyväksi todettuja tuotteita on saatavilla useimpiin amerikkalaisiin automerkkeihin. www.jarimaki.fi Texas Long Horn Performance Suspension Technology tuottaa erilaisia päivityspalikoita mm. Dickiesiltä löytyvät niin haalarit, työhousut kuin turvakengätkin tarvittaessa omilla painatuksilla tai brodeerauksilla. Polygraphite on kuin puslan materiaalin sisään lisätty voiteluaine, joka estää puslan kuivumisen ja siitä aiheutuvat kulumisja kitinäongelmat. www.tuumacid.fi Vikuroiva alusta kuntoon 10 AMERIKAN RAUTA 5/2015. www.hakalaperformance.fi Oletko Dirty Harry vai Blues Brother. alustaan, ohjaukseen ja jarruihin. Suomessa nimismies saattaisi olla asiasta eri mieltä, mutta Jari Mäen myymät tuotteetpa onkin tarkoitettu ainoastaan seinäkoristeiksi. Jos kumpikaan edellä mainituista hahmoista ei sytytä, voit valita perinteisemmät, mutta yhtä legendaariset The Original KD’s aurinkolasit, joita saa keltaisilla, sinisillä ja mustilla linsseillä. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kesällä voit olla oman elämäsi leffatähti ja piiloutua vaikka Dirty Harry tai Blues Brothers -tyyppisten pleksien taakse. www.jukkatukku.net Wilwoodilta on tullut uusi EXP 600 Plus Super Hi Temp Racing -jarruneste, jolla on markkinoiden korkein lämmönkesto. 500 ml/28 €. Molemmissa on mustat muovisangat ja UV400-suoja
Mustangiin, Galaxieen, Fairlaneen, Camaroon, Chevelleen ja Impalaan. Helppo käyttää, vaikea mokata. Koot S–XXL. Mighty Mite tarjoaa erinomaisen suorituskyvyn esim. Silloin osaa arvostaa kunnossa olevaa rättikattoa. Tuote sopii kaikille lasipinnoille, niin auton sisälle kuin ulkopuolellekin. Kesäsetti sisältää verkkoperälippiksen, hihattoman paidan sekä collegeshortsit mukavan viileään 35 euron yhteishintaan. Kompakteista ulkomitoistaan huolimatta ne ovat suorituskyvyltään suuria. Sylinterit alkaen 180 €, letkusarjat alkaen 170 € ja moottorit alkaen 399 €. Holley, Demon sekä Edelbrock -kaasuttimien kanssa. Paketti sisältää polttoaineensuodattimen sekä asennustarvikkeet. www.tradeparts.info Suomen kesässä cruisaillessa ei ole lainkaan tavatonta, että sade yllättää. Alkoholipohjaisena se ei jätä lasiin raitoja, vaan tuloksena on täysin kirkas lasi. www.autodude.fi Takuukirkkaat lasit Sähköisiä Holley Mighty Mite -polttoainepumppuja ei kannata arvioida pelkän koon perusteella. www.tradeparts.info Stuntman hoitaa kesävaatteet niin rantaleijonille kuin maakravuillekin. www.usparts.fi Pippurinen polttoainepumppu 11 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Hinta 9,90 €/500 ml. Hinnat alkaen 290 €. Trade Partsilta saa kokonaisten rättien lisäksi takalasit, moottorit, sylinterit ja letkut sekä muut asennukseen tarvittavat kilkkeet mm. www.stuntman.fi Hurstin shifterit ja asennussarjat Rätin ehostamiseen Mussemiehen kesäsetti Dodo Juice Clearly Menthol on toimivaksi todettu lasinpuhdistusaine. Holley Mighty Mite on hiljainen, helppo asentaa ja toimii niin bensan, dieselin kuin etanoliseoksenkin (E85) kanssa, ja sitä voidaan käyttää myös siirtopumppuna. Varastossa on myös harvinaisia sarjoja, joita ei enää löydy Hurstin mallistosta. Valikoimasta löytyy passeleita vaihtoehtoja myös muiden merkkien harrastajille. Trade Partsilla on laaja valikoima Hurstin shiftereitä ja asennussarjat manuaalivaihteistoihin, kuten T-10:een, Toploaderiin, Munchieen ja Saginawiin. Hinta 51,90 €
Stardust 12 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Viialalaisen Kari Kylmäniemen 60-luvun alun henkeen rakennettu custom kuuluu ehdottomasti kauden kovimpiin kotimaisiin uutuuksiin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD FAIRLANE 500 ’58. Stardust 13 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Projekti sai alkunsa perinteiseen malliin kantapään kautta, kun New Jerseystä näkemättä ostettu hyväkuntoinen yksilö osoittautuikin pian joksikin ihan muuksi, ja pelkästään ruostekohtien parsimiseen meni pari talvea
Ford Fairlane 500 ’58 Stardust-nimi löytyy myös hattuhyllystä. Kattoon upotetut scoopit ovat lähtöisin ’58 Caddyn etulokasuojista. Etsin niin Suomesta kuin ulkomailtakin, muttei sopivaa tuntunut löytyvän”, hän muistelee viiden vuoden takaista auton hakua. ”Helmat löytyivät Heteahon Samilta Suomesta, takalokasuojien alareunat ja etulokasuojien takapäät taas eBayn kautta Jenkeistä. Kesän testailujen jälkeen olikin aika ottaa korin ruostevauriot työn alle. Sen auton myin joskus 1990-luvun lopulla jonnekin Iisalmeen, ja samalla kaverilla se on siellä vieläkin. Metallinhohtovihreä maalipinta näytti kyllä kuvienkin perusteella olevan jo elämää nähnyt, mutta muuten auto vaikutti ryhdikkäältä ja osiltaan täydelliseltä. ”Sitten minulle tuli yksi ’64 Country Sedan, johon se FE-tekniikka sitten päätyikin. Myyjän mukaan piti olla vain vähän ruostevaurioita rungossa, mutta totuus oli jotain muuta. ”Ensimmäisenä talvena Fairlane hiekkapuhallettiin, ja siinä hävisikin puoli autoa. En minä ketään edes lähettänyt sitä katsomaan, vaan ostin sen sellaisenaan esitietojen perusteella, kuten muutkin ulkomailta ostamani autot.” Jos Karilla olikin aiempien autojen kohdalla käynyt hyvä tuuri, niin onni ei ollut myötä tällä kertaa. Niitä korjaillessa meni sitten seuraavakin talvi. Se meni lopulta Saksaan”, Kari jatkaa kuusnelosten listaa. ”2006 tienoilla hankin sitten sen punaisen ’63 1/2 viistoperän, jonka myin pois ennen tämän hankkimista. ”Minähän hain oikeastaan ’58 Rancheroa, tai ’57–59-mallit olisivat käyneet kaikki. Jutun Fairlane oli tosiaan kuvankaunis ja vihreä, kun se löytyi alkutalvesta 2011 New Jerseystä Google-haun perusteella. Ensimmäisenä tuli mieleen, että peräpäähän voisi sovittaa lisää valoja. ”Minunhan oli tarkoitus katsastaa ja rekisteröidä se Suomeen saman tien, mutta kun huomasin, miten mätä se kittikerroksen alla oli, päätin hakea siirtokilvet kesäksi. Auton edellinen rakentaja oli nimeltään Phillip Morris, ei kuitenkaan tainnut olla se kessukeisari”, Kari naurahtaa. Tai se ehdittiin jo myydä välissä Jenkeistä Ruotsiin, mutta sitten minulle tuli siihen sellainen pakkomielle, että ostin sen puoliväkisin sieltä Ruotsista suoraan tullista itselleni. ”Kun serkku oli kolme vuotta aiemmin kuollut, oli auto jäänyt lesken hoteisiin seisomaan ja päätynyt sitten lopulta liikkeeseen myyntiin. Se taisi olla 1999, kun hankin kaksiovisen tolppa-kuuskolmosen, josta tuli sellainen vaaleanlila ja 460:llä varustettu. Muut poisruostuneet osat, kuten ne etulampun pahkat, taittelin polven päällä suorasta pellistä.” Mätäpaikkojen korjailun myötä alkoi myös jalostua kuva siitä, millainen autosta tulisi valmiina. ”Auto oli myynnissä C&C Auto Sales -nimisessä liikkeessä ja oli kuulemma myyjän serkun vanha. 14 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Keulalla ollut 390-kone kuului olevan remontoitu ja puskuritkin näyttivät olevan kromattu uudelleen. Etulokasuojien lampun alla olevat pahkatkin lähtivät irti, kun vähän kovemmin nykäisi. Sitä sanotaan, että moni kakku on päältä kaunis, vaan saattaa olla jotain muuta sisältä. Kari Kylmäniemi sai kuvien perusteella ostamansa Fairlanen kanssa huomata, että se pätee joskus hyvin vahvasti myös autoihin. Ford Freak Club of Finlandin puheenjohtajanakin toiminut Karihan on pitkän linjan Ford-mies, joka on tunnettu erityisesti ’64-mallisten täysikokoisten harrastajana. Onhan minulla vieläkin yksi musta patinapintainen ’64 viistoperä, jonka hankin vähän hetken mielijohteessa ruotsalaiselta sivustolta. Minunhan oli tarkoitus katsastaa ja rekisteröidä se Suomeen saman tien, mutta kun huomasin, miten mätä se oli, päätin hakea siirtokilvet kesäksi. Oli siinä varmaan useampi päivä kulunut, kun niitä oli leivottu pakkelista.” Puskurinmetsästystä. Olin vähän ihmetellytkin sitä, kun ensimmäisenä kesänä kumia polttaessa tuli niin paljon savua sisälle, mutta hiekkapuhallus paljasti, ettei takapyöränkoteloissa paljoa peltiä jäljellä ollut. ”Ensimmäinen autonihan oli kyllä ’62 Bel Air, joka meni sitten vaihdossa tuohon keltaiseen kuusneloseen vuonna 1988.” Keltaisella kuusnelosella Kari viittaa Hot Shot -nimiseen vihreillä liekeillä koristeltuun avoon, joka oli hankittaessa vielä tavallinen FE-koneinen Suomi-neliovitolppa. Eihän siinä auttanut kuin alkaa etsiä korjauspeltejä ja taivutella itse niitä paloja, joita ei valmiina saanut. Ja ostinhan minä tämän ’58:n rakenteluaikana vielä yhden ’64:n Florida-auton, kun kaljapäissäni eBayssä ollessani tein siitä myyjälle mukamas todella pienen tarjouksen, ja sehän perhana myikin auton minulle.” Kuvankaunis. Ne uudelleen kromatut puskuritkin olivat jo pintaruosteessa, kun auto tuli Suomeen”, Kari selittää nyt jo asialle naureskellen. Kun auto saapui maahan pääsiäisen aikoihin, selvisi heti, ettei siitä ihan sellaisenaan cruisailulaitteeksi olisi, vaikka tekniikka tosiaan toimikin ihan niin kuin piti
Takapäähän tulikin kaikkiaan 10 kappaletta ’59 Caddyn bulleteja, ja takavalojen alla olevat ritilät leikattiin alkuperäisestä maskista. ”Soton puskurin haku alkoi jo tuntua toivottomalta, joten ostin Suomesta ’59 Soton puskurin, joka ei kumminkaan miellyttänyt ja sai mennä eteenpäin. Kuinka ollakaan, rahtifirma oli yrittänyt Karin oman virheen vuoksi toimittaa puskuria väärään osoitteeseen ja lopulta toimitti sen takaisin lähettäjälle, kun ei vastaanottajaa tavoitettu. Keulalle Kari päätti vaihtaa ’57 DeSoton puskurin, jollaista ei ihan niin vain löytynytkään. BigMpurkaamo lähettikin puskurin sitä varten Los Angelesiin, missä Jannen piti hoitaa se kromaukseen. Sitten hankin USA:sta ’59 Thunderbirdin etupuskurin, ja muutama päivä siitä löysinkin sen havittelemani ’57 Soton puskurin Lepolan Jannen avulla BigM Automotivelta Kalifornian Williamsista.” Eivät ongelmat puskurin kanssa kuitenkaan siihen loppuneet. ”Johonkin vanhaan 60-luvun alun ’58 Fairlane kustomiin oli sovitettu perään neljä lamppua per puoli, joten pitihän niitä nyt enemmän laittaa. No, puskuri lähetettiin uudelleen Los Angelesiin ja saatiinkin lopulta kromattuna Takakontissa huomion kiinnittävät Viairin kompressorit sekä ilman virtausta ohjaavat 1/2 tuuman magneettiventtiilit. 15 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Bellflower pipesit on varustettu tyyliin sopivasti flamethrowereilla. Siitähän se ajatus sitten lähti”, Kari naurahtaa. Sehän piti saada vielä kromattua ennen Suomeen rahtaamista
”Ilmajousien asentamista taka-akselille hankaloittivat tietysti takana lehtijouset, mutta niihin pystyi norran lisäksi jättämään myös yhdet pitkät lehdet, minkä ansiosta takapää ei elä ihan levottomasti kiihdytykPunaisesta flake-keinonahasta ja mustasta keinonahasta ommelta tuck’n’roll -verhoilu on Marianne Majaveden käsialaa. Uudelleen kromattu takapuskuri löytyi Born Again Classicilta, ja se asennettiin paria tuumaa alkuperäistä lähemmäs koria. Muiden peltitöiden ohessa etulokasuojien alareunat ja konepellin etupuolelle jäävä pelti jouduttiin muotoilemaan uudelleen, jotta ne saatiin sopimaan yhteen DeSoton puskurin kanssa. Helposti huomaamatta jäävä muutos on lokasuojien kärkien muotoilu nuolimaisemmiksi. Eihän siinä kauaa mennyt, kun rautajousienkin paikalle oli tilattu ilmapussit, jotka tulivat WheelsNpartsilta Jenkeistä. Ilmajousien säätimiksi on asennettu tyylikkäästi kojelautaan sulautuvat sähköikkunoiden kytkimet, joilla autoa pystyy keikuttelemaan myös sivusuunnassa. Tähtisumua. Helposti huomaamatta jäävä muutos on lokasuojien kärkien muotoilu nuolimaisemmiksi. Ovipahvit Kari verhoili itse puolisonsa Ninan kanssa. Tuommoiset uudemman Rancheron jarruthan käyvät näihin vanhempiin suoraan muuten, vain alapallon reikää täytyy suurentaa”, Kari jatkaa tarinaa Fairlanen rakentelusta. Ford Fairlane 500 ’58 Suomeen. ”Nuo levyjarruthan ostin Peltosen Jykältä tähän pitkälti sen takia, että niiden mukana tulivat uudemman mallin olkaakselit, joiden myötä keula tippui pari tuumaa. 16 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Mielenkiintoinen detalji ovat myös kattoon upotetut scoopit, jotka ovat lähtöisin ’58 Cadillacin etulokasuojista. Kari vaihtoi alkuperäisen mailimittariston kilometriversioon
Vaaleat reunastraipit tuovat hyvän kontrastin candypunaisten liekkien ja hopeanhohtoisen flake-pinnan väliin. Antennien upotus on mielenkiintoinen detalji. Ovipahvit Kari teki yhdessä puolisonsa Ninan kanssa alkuperäisiä malleja mukaillen. ”Se vaan tuli siinä mieleen, ja sittenhän piti lähteä heti katselemaan eBaystä, josko samannimiseen vanhaan kasinohotelliin liittyvää rekvisiittaa löytyisi.” Löytyihän sitä. Kari keksi käyttää säätiminä tavallisia sähköikkunoiden katkaisijoita, jotka saikin istutettua nätisti kojetaulun keskelle. Kojetaulu säilytettiin muuten alkuperäisenä, mutta Kari vaihtoi siihen kilometrimittarin. En edes laskenut, kuinka monta kerrosta lakkaa tuli, mutta kyllä sitä aika reilusti on”, Kari kertoo. Kari onkin tyytynyt siistimään konehuonetta ja vaihtamaan nokan jyrkempään Comp Camsin Thumpriin. Ironista kyllä, tuo Las Vegasin tunnettuihin maamerkkeihin lukeutunut kasinohotelli räjäytettiin maan tasolle 13.3.2007, mutta sen nimi elää uudessa samannimisessä lomakeskuksessa. Muuten pinnassa oli vielä harmaa pohjaväri. Edelleen hallusta löytyy avoksi muutettu keltainen ’64 ja patinapintainen samanikäinen viistoperä. Supreme-vanteet olivat jo alla, mutta renkaina olivat vielä mustakylkiset tilapäiskumit. Alle tilattiin tuuman valkosivuilla varustetut uudet renkaat ja Kari alkoi puuhastella lopullista maalausta yhdessä TiNin kanssa. Kari on tullut tunnetuksi erityisesti ’63-64 fullsize Fordien harrastajana, ja niitä miehellä onkin ollut monta. TiNin tehtäväksi jäi myös taiteilla candypunaiset scallopit straippeineen sekä auton nimi, Stardust, jonka Kari keksi nähdessään auton kimaltelevine flakepintoineen päivänvalossa. Aikansa pohdittuaan Kari päätyi sittenkin vetämään koko korin alaosan karkealla flakella, jonka TiNi ruiskutti pintaan. 17 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Fairlanen avaimenperänä killuu nykyisin hotellin logolla varustettu, ja kieltämättä heinäkuun 2. Ratti tuli ’59 T-birdistä, ja sisustan metalliosat maalattiin candypunaisella vanhan liiton flaken kera. Tänä keväänä oli sitten aika vihdoin viimeistellä auto. Vähän samanlaisen reinkarnaationhan on kokenut myös Karin Fairlane, josta tuli sentään alkuperäisiin kuoriin rakennettuna – usean vuoden uurastuksen tuloksena – komeampi kuin koskaan. sissäkään.” Valmiissa paketissa tuli kaikki muu, ilmapöntön Kari teki kuorma-auton painesäiliöstä. päivä – vuonna 1958 – avatun paikan nimi sopii Karin autolle täydellisesti. ”Ensimmäiset lakkakerrokset ruiskin itse omassa tallissa, viimeinen kerros vedettiin hionnan jälkeen oikeassa maalaamossa. Moottorin remontista tuli paperit auton mukana, ja se on porattu .030 ylikokoon, laakeroitu ja kannetkin on käyty läpi. ”Kulmaa on sen verran, että hyvin rätkyttää.” Ensimmäiset koeajot Kari ehti tehdä Fairlanella viime kesänä, jolloin vasta katto oli maalattu flake-punaisella. Punamustan tuck’n’roll -tyyppisen verhoilun toteutti Marianne Majavesi
18 AMERIKAN RAUTA 5/2015. TEHO: 300 hv. Tekniikan kohdalla on riittänyt konehuoneen siistiminen ja nokan vaihto rajumpaan. MOOTTORI: 390 CID FE V8, porattu .030 ylikokoon, Holley 750 cfm 4-kurkkuinen kaasutin, alumiini-imusarja, Comp Cams Thumpr -nokka. SISUSTA: Marianne Majaveden uudelleen verhoilema, ’59 Thunderbirdin ratti, kojetauluun vaihdettu kilometrimittari. KORI: ’57 DeSoton etupuskuri, keula muotoiltu sopimaan sen kanssa yhteen, alkuperäispeilit siirretty katonkulmaan, kattoon upotettu ’58 Cadillacin etulokasuojien kromiscoopit, peräpäähän sovitettu 10 ’59 Cadillacin valoa, takavalojen alla olevat ritilät leikattu alkuperäismaskista, takapuskuria viety pari tuumaa lähemmäs koria, TiNin flakemaalaus candypunaisin scallopein ja straipein. JARRUT: Uudemman Rancheron levyt edessä, alkuperäiset rummut takana. VOIMANSIIRTO: C6automaatti. KIITOS: Nina, JVL, Brad Masterson, Tom Kitchen, Ville Karaila, Timo Valmio, Treen Colornet, Custom Paint Limited UK ja kaikille, jotka ovat jollain tavalla edesauttaneet projektissa. RENKAAT: Vitour 205/65 R15 tuuman valkosivulla. Konehuoneen Jack Daniels -pullosta ei kannata ihan ensimmäiseen janoon alkaa juomaan. Faktat FORD FAIRLANE 500 ’58 • OMISTAJA: Kari Kylmäniemi, 44 • PAIKKA: Viiala. ALUSTA: Madaltavat uudemman Rancheron olka-akselit, makkarapalkeet joka nurkassa, Viair 444C -kompurat, 1/2” magneettiventtiilit, tuplaneulamittarit, kuorma-auton painesäiliöstä tehty pönttö. VANTEET: Cragar Supreme 6x15”
25€ Puskuri etu/taka 64-70 Mustang ........................... 27€ Takakulmapalan Mustang 64-70 ......................... 23€ Kahva käsijarru 64-68 ...................................... 5€/pr Takalasi 69-70 Cougar ............................ Moulded Parts Inc. Phone. 189€ Ulko peili 64-66 Mustang/Ford .................... 49€/pr Pulttisarja puskurin 64-70 Mustang/Ford .................... Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 59€/pr HT ikkuna GM a-kori 64-67-teräs ................ 22e Vararenkaan kiinnitys osat 64-73 Ford/Must ......................... 80€/pr Oven 61-62 GM 2d ht ........................ 11€ Paksi Cougar 67-70/cpe ....................... 65€/4kpl Ikkunaharjasarja ulompi F-body 1971-81 ......................... KAIKKEA TIIVISTEET. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TR ADEP ART S.INF O LAADUSSA ERO! ON SE EDULLISESTI! Takavalon pohja FOMOCO 65-66 Mustang ................ 88€/pr Moulded Parts Inc. 32€ Takavalon lasi 64-66 Mustang FOMOCO ............... 25€/pr Ikkunaharjasarja F-body 1971-81 ......................... 55€ Takaovi G10-30 van .............................. 69€/pr Oven corvette 84-96 ........................ 85€/pr Oven 1968 GM-a-kori ht-avo .............. 30€ Katonreuna mustang 64-68 Cpe ................... 26€/pr Takavalon kehys 64-66 Mustang .......................... 22€/sarja Keinu jousen/tukivarren väliin 64-73 Mustang/Ford ....................
Kotiin saavuttua totuus alkoi paljastua, eikä Kari edes yrittänyt leimata autoa sellaisenaan. 3. Syksyn tullen Kari otti korin työn alle, ja työtä ruosteiden kanssa riittikin pariksi vuodeksi. 4. Jälkimmäinen pitikin paikkansa. Kumia polttaessaan Kari ihmetteli alkuun sitä, kuinka paljon savua tuli sisälle. Peltiä olikin vaihdettava melko paljon. Myyjän Amerikasta lähettämissä kuvissa Fairlane näytti varsin ehjältä, ja sen tekniikan piti olla remontoitu täysin. Nähdessään pyöränkoteloiden kunnon Karia ei enää ihmetyttänyt. 2. Tässä Faikku vuoden 2011 Freak Racessa rinnakkain Karin ”Hot Shot” ’64:n kanssa. 20 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Kari Kylmäniemen albumi Kari Kylmäniemen Ford on niitä autoja, jotka vaikuttivat ostettaessa erittäin paljon todellista paremmilta. 5. Tarinan takana 1 2 RUOSTEPÖLYSTÄ TÄHTISUMUUN 3 5 4 1. Heti kättelyssä kamalannäköiset aluvanteet vaihdettiin kuitenkin teräsvanteisiin miljonäärivalkosivurenkain
8. Peräpäähän sovitettiin alkuperäisten neljän soikean lampun tilalle peräti 10 ’59 Caddyn valoa. 13 21 AMERIKAN RAUTA 5/2015. 10. Tässä ollaan jo muutenkin voiton puolella, ja pinnassa on pohjamaali. Lokasuojien alaosat ja puskurin yläpuolinen osa jouduttiin myös muotoilemaan uusiksi, jotta ne saatiin istumaan yhteen ’57 DeSoton puskurin kanssa. Verhoilumallin niistä toki olisi vielä saanut. 13. 6 7 8 9 10 11 12 6. Antennit upotettiin perinteiseen kustomtyyliin lokasuojaan. Tällainen popniittipatentti löytyi takahelmasta. 7. Siellä, missä ei ollut mätää, oli epämääräisesti tehtyjä korjauksia. Kari naputtelikin polven päällä uudet pellit lokareiden kulmiin. Takakaaret vaihdettiin uusiin samoin kuin helmat, joihin Kari onnistui löytämään valmiit korjauspellit. Myös straipit ovat TiNin käsialaa. 11. TiNin tehtäväksi jäi laskea pintaan karkea flake sekä punainen candy, jolla maalattiin katon lisäksi myös scallopit. Keulasta puolestaan tuli tämännäköinen, kun kitistä leivottu kulma irtosi. Eipä niistä verhoiluistakaan paljoa jäljellä ollut. 9. 12
22 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Vuosien varrelle on mahtunut muitakin harrasteautoja, mutta lopulta kaikki tiet ovat johtaneet tavalla tai toisella tämän 503-kuutiotuumaisella Hemi-monsterilla varustetun mahti-Moparin valmistumiseen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen DODGE CHARGER ’71. 23 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Orimattilan Myrskylässä asuva Jouni Heinänen osti Chargerin itselleen syntymäpäivälahjaksi 15 vuotta sitten
503-kuutiotuumainen Hemi on Pro Street Ky:n Tomi Rantakarin taidonnäyte. ”Parin-kolmen vuoden päästä ryhdyin kyselemään itseltäni, että tässäkö tämä harrastus nyt sitten on. Ennen paikan päälle lähtöä Jouni soitti myyjälle ja tinkasi hinnan 43 000 markasta kaksi tonnia alaspäin. Joitakin vuosia Chargerin hankinnan jälkeen Jouni osti kakkosautoksi Coronetin, mutta se osoittautui läpimädäksi. Paketti Dodge Charger ’71 Laitoin sen talvella pihalle käymään tarkoituksenani ajaa se pajalle, niin kuului vain kova rysähdys, kun moottori putosi maahan. Palaset loksahtivat kohdalleen ja niistä rakentui seuraava harrasteautoni. Kaupan kohdetta lähti arvioimaan tuttu katsastusmies, autoharrastaja itsekin. Charger oli tuotu vuonna 1989 Kaliforniasta Ruotsiin, mutta länsinaapurissa se oli viipynyt vain vuoden päivät. Kyseessähän oli ihan siisti lähes alkuperäiskuntoinen auto, jota käytin joskus 2004 paikkeilla American Car Show’ssakin Mopar-kerhon osastolla. Samalla autoon vaihdettiin myös levyjarrut. Välivaiheita. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2015. ”Kun täytin 40, sanoin vaimolle, että nyt mä rupean harrastamaan ja menen ostamaan itselleni syntymäpäivälahjan. Aivan kylmiltään hän ei lahjakaupoille lähtenyt, sillä Närpiöstä oli huolellisen etukäteisvalmistelun tuloksena paikallistettu pari samalla myyjällä kaupan ollutta Chargeria. Törmäsin Lahden cruisingeissa kaveriin, joka oli myymässä Dartia ja Jalasjärvellä puolestaan sattui eteen kaveri, joka myi uusista osista kasattua, 6-71 Kölnin ahtimella varustettua 360-konetta, jota ei ollut vielä koskaan laitettu edes käymään. 318-tekniikka vaihteistoineen meni Maskuun Jounin kaverin samanlaiseen Chargeriin, jonka kone oli alkanut oikutella. ”Siitä se lähti ehostumaan pikkuhiljaa. Kiinnityskorvakkeet olivat ruostuneet kokonaan pois”, Jouni päivittelee. Lopulta autosta adoptoitiin vain 400-kuutiotuumainen kone, tai oikeastaan siitäkin pelkkä lohko, josta tehtiin Chargerin uusi voimanlähde. Jäähdytyksestä huolehtii Moparin alkuperäismallinen, 3-rivinen alumiinijäähdytin sekä Audi A3:n flekti/ puhallin-systeemi, josta on poistettu elektroniikka, Kummatkin flektit toimivat eri lämpötilojen mukaan ja toisessa on vielä pakkosyöttö. Sen jälkeen se oli myyty Suomeen, missä uusi omistaja oli maalauttanut auton uusiksi ja laittanut siihen uuden vinyylikaton. Vihreä maalipinta on lähtöisin Matti Sairolan ruiskusta. Siihen saakka oli menty pitkälti nelipäisen jälkikasvun ehdoilla, rakennettu kotia ja tehty ahkerasti töitä, mikä tietysti kuuluikin siihen elämänvaiheeseen”, Jouni muistelee. Sieltä lähtiessä tosin vannoin, että seuraavan kerran auto nähdään näyttelyssä vasta sitten joskus, kun se on tehty kokonaan uusiksi ja läpikäyty kauttaaltaan.” Tuo päivä koitti vuonna 2015. Puskureista hiekkapuhallettiin kiilto pois, minkä jälkeen ne maalattiin korinsävyisiksi. ”Laitoin sen talvella pihalla käymään tarkoituksenani ajaa se pajalle, niin kuului vain kova rysähdys, kun moottori putosi maahan. Se oli ikimuistoista ajoa. Pellin alla oli 318-kuutiotuumainen perusmotti, jota oli koetettu piristää imusarjan vaihdolla sekä uudella bensapumpulla
”Ihmiset valittavat yleisesti, kuinka hankalaa amerikkalaisen auton myyminen on. Dekit oikaistiin nollaan mäntien korkeuden mukaan. 472 on yleinen koko, johon löytyy listamäntiä, kun se tehdään 4,15”-iskuisella stoukkiakselilla, mutta 4,375” iskulle ei moisia löytynyt, joten uudet, 11,0:1-puristeiset männät teetettiin Rossilla. Ensin visioissa oli RT-kloonin tekeminen, mutta lopulta hänelle valkeni karu totuus, ettei RT-osia olekaan saatavilla ihan noin vain. Tomi totesi, että iskutilavuutta kannattaisi kasvattaa, jolloin kierrosaluetta saataisiin alaspäin. Saatuaan rahansa Jouni teki moottorinrakentamisesta diilin Pro Street Ky:n hiljattain perustaneen Tomi Rantakarin kanssa. Kiertokangiksi Tomi valitsi 7,100” pitkät, H-profiiliset veivit Chevyn mitoilla ja ARPoli yllättävän varmatoiminen ja ihmiset kylällä ihmettelivätkin, miten Heinäsen Dartti voi olla aina ajossa, kun toisilla tuntuvat laitteet hajoavan vähän väliä. Kaikki meni hienosti siihen asti, kun jobbari ryssi tehdyn tilauksen. Toisaalta häntä kuumotteli ajatus siitä, että siitä saaduilla rahoilla voisi rakentaa Chargerin vihdoin mieleisekseen. Heiltä löytyi kyseiset osat, mutta ovien hintalapussa luki 2 500 taalaa ja konepellistäkin olisi pitänyt pulittaa 1 900 taalaa. Kun lopulta soitin hänelle, niin kaveri oli suorastaan onnesta soikeana.” Vastoinkäymisiä. Joku jenkkikaveri kun sattui olemaan sopivasti rahapulassa Hemi-moottorinsa kanssa. Lohko porattiin, stressihoonattiin ja linjahoonattiin koneistamolla. 25 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Lohkona päätettiin käyttää jobbarin tuottamaa Mopar Performancen jälkituotanto-Hemi-lohkoa, joka vastaa mitoiltaan alkuperäistä 426 Hemiä. Autoahan ei ole koskaan tarvinnut hitsata mistään. Projekti venähti siinä vuodella. Tavaroista tuli alle puolet ja rahojen takaisinsaannissa kesti aikansa. Paketin mukana tulleet Indy 426-1 -kannet olivat hieman ylimitoitetut ja alun perin kaavaillulla 472-tilavuudella koneesta olisi tullut katukäyttöön turhan ylävireinen. Se meni Poriin auton viidentoista vuoden takaiselle omistajalle, joka oli kuolannut monesti sen perään tapahtumissa. Nokka on mallia mekaaninen laahuri. Minä tein yhden puhelinsoiton ja Dartti oli myyty. Noin puolitoista vuotta takaperin Jouni alkoi pohtia Chargerin rakentamista nykyasuun. Koneessa oli heppoja noin 550 ja pääsin sillä varttimaililla 11 sekunnin puolelle pariinkin otteeseen.” Lopulta suhdanteet muuttuivat siihen suuntaan, ettei kahden harrasteauton pitäminen tuntunut mielekkäältä. Jounin päätöksen sinetöi se, että jo edellä mainittu Maskun kaveri kiinnostui nelisatasesta ja osti Jounilta kaiken siihen liittyvän syylarista pakoputkeen saakka. ”Etsin ovia, konepeltiä ja takahiekkapeltiä puolen vuoden ajan, kunnes Jenkeistä löytyi erityisesti ’71 RT-malleja harrastava porukka. Rantakarin taidonnäyte. RT:n Keltaisiksi kalvotettujen H4-ajovalojen sävyn mukaiset tarrat ideoitiin ja toteutettiin Jopimainoksessa Orimattilassa. penkit olin jo ehtinyt hankkia, mutta jos olisin tiennyt, ettei autosta tulekaan kloonia, olisin hankkinut ennemmin jotkut hyvät kuppipenkit, joihin saa nelipistevyöt.” Voimanlähteen suhteen Jouni pohti aluksi nelisatasen stroukkaamista, mutta lopulta erään Jenkeissä toimineen suomalaisjobbarin myyntipuheet vakuuttivat siitä, että pienellä lisäpanostuksella saisi tuotua Hemin. Siinä vaiheessa aloin miettiä, onko RT sen väärti, varsinkaan kun omat osani eivät olleet huonoja, vaan pikemminkin priimakuntoisia. Tilavuutta kasvatettiin valitsemalla kampiakseli, jossa on pitempi 4,375” isku. Jouni päätti myydä Dartin eteenpäin, vaikkakin pitkin hampain
Epäilin asiaa hiukan muiden vastoinkäymisten jälkeen ja vein sen yhdelle laatikkogurulle, joka katsoi, mitä loota on syönyt. Kaasariksi valittiin riittävästi soppaa tarjoileva Quick Fuelin Q-1050-AN, jota Tomi sorvasi sopivammaksi muuttamalla emulsionpiiriä, IFR-piiriä, powervalvea ja kaikkia air bleedeja sekä poraamalla ensiöläppiin reiät. Kromimolykardaani teetettiin mittatilauksena ja varustettiin molempien päiden kromimoly-yokeilla sekä isoilla 1350-sarjan ristikoilla. Taka-akseli on Dana 60:een pohjautuva Strange S60, joka teetettiin auton speksien mukaisesti. Se rupesi näkymään käyrässä jo 5800 kierroksen kohdalla ja 7100 kierroksen jälkeen tehot putosivat suoraan alas. ”Siihen on kuitenkin vielä matkaa, sillä toistaiseksi en ole vielä montaakaan kertaa uskaltanut painaa kaasupoljinta pohjaan saakka”, Jouni nauraa räkättää silminnähden tyytyväisenä. Olihan sitä pikkuisen kiristetty ja laitettu siihen joku lisäpanta, mutta siinä se. ”TF727-laatikko tuli niin ikään Jenkeistä, ja sen piti olla vahvistettu noin 1000 hepalle. Oikeilla jousilla olisi voitu päästä arviolta 750 hevosvoiman paremmalle puolelle, mutta niillä kone jäi penkittämättä. Jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että tehoa kaivataan lisää, niin nyky-setupilla sitä on otettavissa melko helposti. Tomin mukaan nokka-akselin vaihdolla, imusarjan muuttamisella ja tuplakaasareilla päästäisiin jo ihan uusille lukemille. Potentiaalia reservissä. Alkuasetukset osuivat kohdalleen, minkä jälkeen kaasarista säädettiin ensimmäisten testien jälkeen vain bensanpinnat, tyhjäkäynti ja kiihdytyspumpun toiminta. Ennen paikalleen pudottamista kone käytettiin Santalan penkissä, ja kun auto sen jälkeen koottiin ajokuntoon, elettiin näyttelyviikkoa edeltänyttä lauantaita. Se pitää sisällään 35-rihlaiset S/T-vetarit, 4,10-välityksen sekä Strangen S-Trac Helical -lukon. Laatikossa on CRT:n manuaalikoneisto käännetyllä kaaviolla, jonka mukaisesti myös Slap Stick -shifteri on muokattu toimimaan. Sisustaltaan auto on suhteellisen alkuperäisen oloinen lukuun ottamatta lisämittareita ja vöitä. Dodge Charger ’71 2000-pulteilla. Tomin kanssa tilasimme siihen sitten billettirumpua ja lisää levyjä, joilla loota saatiin todella vahvistettua vastaamaan auton tehoja”, Jouni kertoo. ”Kun Tomi rupesi tekemään tekniikkaa, annoin hänelle sellaisen deadlinen, että autolle on varattu paikka pääsiäisen näyttelyyn. Kannet ja Indy 426-2 -mallinen imusarja kävivät hipisteltävinä Tomin porttauspöydällä. 26 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Dynoreissulla tuloksiksi saatiin 735 hv/7000 rpm ja 875 Nm/5200 rpm. Turbiini on 9,5-tuumainen PTC Custom 4000+ stall speedillä. Alkuperäinen shifteri on muokattu käänteiselle kaaviolle. Venajousissa eivät riittäneet seetipaineet, vaan venttiilit rupesivat kellumaan hieman ennen aikojaan. Tomin hyllystä löytyi kuitenkin jouset, joilla saatiin 15 paunaa lisää seetipainetta ja tilanne korjattiin niillä ennen koneen asentamista paikalleen. Sohvapenkki on korvattu RT-mallin erillispenkeillä
Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. VANTEET: Magnum 500, edessä 7x15”, takana 10x15”. SISUSTA: RT-mallin erillispenkit edessä, käänteiselle kaaviolle muokattu alkuperäinen Slap Stick -shifteri. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. MOOTTORI: 503 cid Hemi V8, 4,280” poraus, 4,375” isku, 7,100” H-profiiliset kiertokanget BBC-mitoilla, Rossin 11,0:1-puristeiset custom-männät, mekaaninen laahurinokka, Indy 426-1 Legend -kannet, Indy 426-2 -imusarja, Quick Fuel Q-1050-AN -kaasutin, MSD:n ohjelmoitava sytkäboksi ja crank trigger. TEHO: 735 hv/ 7000 rpm, vääntö 875 Nm/ 5200 rpm. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. 27 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Faktat DODGE CHARGER ’71 • OMISTAJA: Jouni Heinänen, 54 • PAIKKA: Orimattila. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Tilaa kuvatekstille. RENKAAT: Edessä Maxxis 225/75 R15, takana Mickey Thompson 28/12 R15. Facip enit volortion. KORIMUUTOKSET: RT-mallin spoilerit, SE-mallin tyyliin maalatut puskurit, Hemi-scooppi vihreillä sisälle asennetuilla ledeillä. Tilaa kuvatekstille. VOIMANSIIRTO: Vahvistettu TF727, CRT-manuaalikoneisto kaannetyllä kaaviolla, 9,5” PTC Custom -turbiini, 4000+ stall speed, mittatilauksena valmistettu kromimolykardaani, isot 1350-sarjan ristikot, kromimoly-yoket molemmissa päissä, Strange S60 -perä, 4,10-välitys, Strange STrac Helical -lukko, 35-rihlaiset vetoakselit. Jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että tehoa kaivataan lisää, niin nykysetupilla sitä on otettavissa melko helposti. ALUSTA: Etuja takarungot yhdistetty, Konin säädettävät iskunvaimentimet, Superstock-jouset. JARRUT: Edessä levyt, takana Strangen rummut. KIITOS: Pro Street Ky:lle/ Tomi Rantakarille tekniikasta, Matti Pikkaraiselle verhoilusta, Matti Sairolalle maalauksesta ja vaimolle pitkäpinnaisuudesta ja hengessä mukana olemisesta. Facip enit volortion. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi
Patinaparival jakko 28 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Kun kohdalle sattui komeasti patinoitunut Essex, oli alusta saakka selvää, ettei pintaa pilata maalaamalla. Myöhemmin remmiahdettu patinarodi sai rinnalleen samaa tyylisuuntaa edustavan Ford Truckin, sillä pitäähän joka pojalla kuorma-auto olla. Merikaartolaisen Sami Koskelan tallissa on rakennettu autoja 20-luvun laitteista 60-lukulaisiin ja myös tyylillisesti laidasta laitaan. Patinaparival jakko 29 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä ESSEX SUPER SIX ’27 & FORD TRUCK ’37
Nokka on vaihdettu jyrkemmäksi ja männät taotuiksi. Sami boksasi rungon ja vahvisti sitä keskeltä X-palkein. Essex on nyt ajossa kolmatta kesää ja sillä on tullut koluttua katuja aina Ruotsin Västeråsia myöten. Essexin kohdalla visiot sen sijaan olivat alusta alkaen ihan toista ääripäätä – patinakuosi ja remmiahdin nokalle. Koneen kanssa ei ollut tarkoituksena repiä älyttömiä tehoja, sillä siinä vaiheessa säädöksetkin olisivat alkaneet rajoittaa rakentelua. Pisteosat olivat irrotettuna samoin kuin akselistot ja Katon puuosien lahoamisaste oli sitä luokkaa, ettei niiden kohdalla voitu enää puhua patinasta. ”Se päätyi minulle seinäjokiselta autoharrastajalta Jukka Liukulta. Jarrupääsylinteri on mallia tehostamaton. Taakse puolestaan napattiin Chevroletin taka-akseli 10-pulttisella, 8,5-tuumaisella perämurikalla. Renkaiksi tulivat tietenkin leveät valkosivut”, Sami kertoo rodin ulkoasun pienimuotoisesta päivittämisestä. TH350-laatikko vahvistettiin ja varustettiin shift kitillä. Verhoilusta vastasi Alavudella toimiva Verhoomo-ompelimo Tiina Koskela. Alkuperäisen etuakselin hän korvasi ’36 Fordin akselilla, joka on jousitettu poikittaisella lehtipakalla. ”Katosta tuli vesitiivis ja kaiken lisäksi sen saa laitettua paikalleen todella nopeasti ja kätevästi”, Sami kiittelee. Männät vaihdettiin ahdinkäyttöön soveltuviksi takomänniksi ja nokka-akseli hieman jyrkemmäksi, mutta kampiakseli ja kiertokanget säilytetiin vakioina. Power Big Meet -reissulle perään liitettiin vielä pisaravaunu, jolla saatiin riittävästi tavaratilaa isommallekin rytmiryhmälle. Kaveriksi kuormuri. ”Ahdinkoneena tämä oli minulle ensimmäinen. Kori oli ostohetkellä hyvässä kunnossa, eikä kaivannut paikkailua, mikä puolsi osaltaan ajatusta siitä, että ulkoasun saattoi jättää sellaisekseen, eikä sitä missään tapauksessa peitettäisi maalilla. Auto kun oli miltei museoitavissa. Sen kunto oli kuitenkin mobilistiluokkaa, niin en raaskinut lähteä silpomaan ja purkamaan sitä. Sami löysi sen sattumalta eräältä harrastajalta, joka oli säilönyt sitä hallissaan vuosikausia. Hyttiä Sami tipautti rungolla noin kolme tuumaa alaspäin. Kattokangas tehtiin niin ikään uusiksi ja sen tueksi lisättiin kolme rosteritankoa. Tavoitteena oli pikemminkin räyhä olemus ja rempseä käyntiääni. Pääntilaa oli pienennetty noin 2,5 tuumaa ja tuulilasia oli kallistettu taaksepäin. Penkit mies suunnitteli ja valmisti itse alumiinista. ”Nähtyäni auton siitä piti ryhtyä hieromaan kauppoja heti, sillä minulla oli kytenyt jo pitemmän aikaa ajatus patinoidusta rodista. Turbiini puolestaan vaihdettiin korkeammalla stall speedillä varustettuun. Väri oli mieluisa ja Sami tuumi heti auton nähtyään, että se olisi mainio kaveri Essexille. Akselin runkokiinnitys hoidettiin nelilinkeillä ja jousto coilovereilla. Hän oli tehnyt autoa pääpiirteissään jo aika pitkälle ja samalla määritellyt suunnan koko projektille.” Hytti oli käynyt korjattavana ja chopattavana Lapualla Kankaan Tomilla. Essex Super Six ’27 & Ford Truck ’37 voimansiirtokin, mutta hytti oli yhtenä palana. ”Kuvien ottamishetkellä Essexissä oli vielä peltivanteet, mutta täksi kesäksi hankin eteen 16” Fordin pinnavanteet ja taakse 15” vastaavat leveämmillä kehillä. Kun talven talli-iltoihinkin piti saada jotain tekemistä, ei hankintaa tarvinnut kauaa harkita. Lopuksi hyttiä oli tiputettu rungolla Chevyn pikkulohko on saanut imusarjansa päälle 6-71-remmiahtimen ja kaksi Edelbrockin kaasaria. Lopulta päätin jättää sen alkuperäiseksi Four Bangeriksi hyvin pienillä ja maltillisilla muutoksilla”, Sami alustaa. Edessä vauhtia hidastavat Camaron levyjarrut ja takana rummut. Autossa kun ei ollut verhoilua, niin penkitkin jätettiin verhoilematta. Olin rakentanut aikaisemmin ’28 A-Fordin ja alun perin minulla oli ajatuksena lähteä tekemään rodia siitä. Niinpä ne korvattiin alkuperäisten mukaan veistetyillä uusilla. Essex on aito Suomi-auto, joka on pyörinyt aktiivisen palvelusaikansa Pohjanmaan seudulla. Nykyajalle annettiin periksi sen verran, että alkuperäisen mittariston taakse vaihdettiin uudet mittarit. Fordin ’37-vuosimallin kuorma-auto tuli sopivasti Samin eteen pari vuotta sitten, kun Essex oli jo valmistunut ja todettu toimivaksi. Moottoriksi valittiin helppo ja varma Chevroletin pikkulohko, jonka imusarjan päälle nostettiin 6-71-remmiahdin ja kaksi Edelbrockin kaasaria. Ruutia remmillä. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Katon puuosien lahoamisaste oli sitä luokkaa, ettei niiden kohdalla voitu enää puhua patinasta. Sain onneksi tietoa ja osaamista kavereilta, mistä heille suuret kiitokset”. Essexin moottorin Sami kokoonpani omalla tallillaan
Ratti ja shifteri ovat Jukan suunnittelemia ja niin ikään omavalmisteisia. Sohvapenkin runko on omavalmisteinen ja tehty autoon mittojen mukaan. Voimansiirto oli ehditty asentaa paikalleen jo ennen kaupantekoa, laatikkona oli TH350 ja takapäässä kuorma-auton akselistoon kuulunut, ylivaihteella varustettu perä. Keula oli saatu sopivan matalaksi siirtämällä etuakseli maskin eteen. Koneen oli rakentanut Timo Suojanen Kitinojalta. Penkin ja ovien antiikkikeinonahkaiset verhoilut tulivat myös valmiina auton mukana. Omavalmisteisia osia. Kuormurin koneena on pääpiirteiltään vakiokuntoinen Chevyn 305. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Suorat putket takaavat sen, ettei auton lähestyminen jää huomaamatta. Jousituksen hoitaa edessä poikittainen lehtijousi ja takana ilmapalkeet. Vanha rengastus oli huonossa kunnossa, joten hankin alle uudet kuorma-auton renkaat”, Sami kertoo. Kone jätettiin hengittämään pelkillä pakosarjoilla suoraan koneen sivuilta, mikä takaa sen, ettei auton lähestyminen jää takuulla huomiotta keneltäkään. Kuormurin oma järeä runko oli kiksautettu taka-akselin kohdalta ylemmäs ja runkopalkit oli boksattu niistä kohdin. reilusti alaspäin. Lavan kylkiin piti saada jotain täytettä, niin sijoitin niihin vielä varabensakanisterit. ”Ainoat puuttuneet palikat olivat sähköt, lasit, valot ja takalava. Lopuksi ratti on kiinnitetty vanhaan rattikeskiöön, jonka pienat on maalattu valkoisiksi. Ratin ulkokehä on läpinäkyvää pvc-putkea, joka on taivutettu ohjauspyörän muotoon kuumentamalla ja taivuttamalla. Sisälle on pujotettu piikkilanka. Valmistin itse lavan ja kokosin auton ajokuntoiseksi talven aikana. Moottori koostui pääpiirteissään vakio-osista, ainoastaan nokka-akseli oli hieman alkuperäisestä poikkeava ja kaasuttimeksi oli asennettu nelikurkkuinen Edelbrock. Kuormurin lavalla matkannut fillari on Samin nelisen vuotta sitten vanhimmalle pojalleen tekemä custom cruiser, jolla on sittemmin opetellut pyöräilemään myös nuorempi veljes. Auto vaihtoi omistajaa rullaavana, mutta pakettiin kuului myös juuri kasattu Chevroletin 305, jota ei ollut ehditty vielä koekäyttää
Eatti ja luurangon käsivartta muistuttava vaihdekeppi ovat omaa valmistetta. Fordin hyttiä on pudotettu rungolla tuntuvasti, minkä vuoksi lattiaa on pitänyt nostaa. ”Autoa tullaan varmasti kuulemaan ja näkemään, kunhan se saa viimeisen silauksensa”, Sami arvelee. Muut kiireet painoivat päälle ja valmiita harrasteautoja oli valmiina kilvissä, mikäli mieli lähteä pidemmille reissuille. Alumiinista muotoillut lattialevyt saivat rinnalleen antiikkikeinonahkaiset verhoilut. Tällä hetkellä kuormuri ei ole siis enää Samilla, vaan se kulkeutui Lohjalle eräiden veljesten omistukseen. Ja ainahan se on hienoa rodilla ajella, oli se sitten ajoltaan hyvä tai huono”, Sami veistelee. Saatuaan kuormurin valmiiksi Sami ei ehtinyt ajaa sillä kuin pienet testilenkit. ”Ensimmäinen ajokokemus oli kuitenkin yllättävä. Essex Super Six ’27 & Ford Truck ’37 Shifteri on tehty lattaraudasta hiomakonetta ja pientä vinkua käyttäen. Heidän suunnitelmissaan on tehdä ajettavuuteen vielä päivityksiä, kuten tehostettua ohjausta ja aurauskulmien muutoksia, ja mitä ilmeisimmin pakettia täydennetään tehostetulla jarrupääsylinterilläkin. Ensimmäinen ajokokemus oli yllättävä. Ohjaus oli paikallaan ollessa todella jäykkä, mutta liikkeessä huomattavasti kevyempi ja helpompi ajettava kuin kuvittelin. Viimeistely on hoidettu valkoisella maalilla. Ohjaus oli paikallaan ollessa todella jäykkä, mutta liikkeessä huomattavasti kevyempi ja helpompi ajettava kuin kuvittelin. 32 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Ne jätettiin ilman verhoiluja, koska sellaisia ei löydy muualtakaan sisustasta. Essexin alumiinipenkit ovat itse suunniteltu ja valmistettu
JARRUT: Alkuperäiset rumpujarrut, tehostamaton pääsylinteri. KORIMUUTOKSET: Koria tiputettu noin 3” rungolla, omavalmisteinen kattokangas ja tuet. SISUSTA: Omavalmisteinen penkin runko, antiikkikeinonahkaverhoilut, omavalmisteinen ratti pvc-putkesta taivutetulla kehällä, omavalmisteinen shifteri. VANTEET JA RENKAAT: Metallivanteet 6,5 x 20”, kuormaauton renkaat, takana paripyörät. KORIMUUTOKSET: Hyttiä chopattu noin 2,5”, tuulilasia kallistettu taaksepäin, hyttiä tiputettu rungolla, omavalmisteinen lava. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti. SISUSTA: Omavalmisteiset alumiinipenkit, alkuperäisen mittariston taakse vaihdettu uudet mittarit. ALUSTA: Runko kiksautettu ja boksattu taka-akselin kohdalta, etuakseli siirretty maskin eteen, edessä poikittainen lehtijousi, takana ilmapalkeet. JARRUT: Edessä Camaron levyjarrut, takana rummut, tehostamaton jarrupääsylinteri. Faktat FORD TRUCK ’37 33 AMERIKAN RAUTA 5/2015. VOIMANSIIRTO: Vahvistettu TH350-automaatti shift kitillä. MOOTTORI: Chevy 305 cid V8, 4-kurkkuinen Edelbrockin kaasutin, suorat putket. VANTEET JA RENKAAT: Vanteet ja renkaat: Peltivanteet, edessä 5,0 x 15”, takana 6,2 x 15”. ALUSTA: ’36 Fordin etuakseli poikittaisella lehtijousella, GM:n taka-akseli 10-pulttisella, 8,5” perällä, nelilinkit, coiloverit. Faktat ESSEX SUPER SIX ’27 • OMISTAJA: Sami Koskela, 36 • PAIKKA: Merikaarto. MOOTTORI: Chevy 350 cid V8, takomännät, ahdinkäyttöön soveltuva nokka, 6-71-remmiahdin, kaksi Edelbrockin kaasutinta
SPORTwagon 34 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä BUICK SPORTWAGON ’68. Masi Isohannin alkuperäiskuntoiselta näyttävä lasikattofarmari on susi lampaan vaatteissa. SPORTwagon 35 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Sen pellin alta löytyy 540-kuutiotuumainen isolohko jatkonaan nelilovinen tietokoneohjattu automaatti, ja myös sen alusta on rakennettu kokonaan uusiksi ajettavuutta silmällä pitäen
”Ensimmäinen lehdessä näkynyt auto oli ’73 El Camino, joka oli toinen omistamani auto ylipäätään ja minun ensimmäinen jenkkiautoni. Mittarissa on nyt noin 80 000 mailia, mikä on oletettavasti koko ajomäärä, koska esimerkiksi sisusta on säilynyt hyvässä alkuperäiskunnossa.” Ulkoisesti Masi on pyrkinytkin säilyttä90-luvun alusta astihan minä olen näiden kanssa värkännyt”, Masi vastaa kun kysyn, mistä homma hänen kohdallaan alkoi. ”Muutama vuosi sitten mulla oli ’65 tuplaturboMalibu, joka meni 8,4 sekuntiin varttimailin. Voimaa on silti aika paljon alkuperäistä enemmän. Vaikka Masi tunnetaan pro touring -autoistaan, on hänellä ollut jenkkejä aika lailla laidasta laitaan. Masi Isohanni Isohanni tuli kotimaiselle näyttely-yleisölle hyvin tutuksi viimeistään rakennettuaan ’71 Chevellensä uudelleen, jolloin vuotta vanhemmalla keulalla varustettu auto sai tuplaturbomörkömoottorin ja oranssin helmiäisvärin. Buick Sportwagon ’69 Konehuone on hämmästyttävän alkuperäisen oloinen, vaikka tekniikka poikkeaa alkuperäisesta rankasti. ”90-luvun alusta astihan minä olen näiden kanssa värkännyt”, hän vastaa, kun kysyn, mistä homma hänen kohdallaan alkoi. Sitten oli matala ’47 Pontiac, jonka myin lopulta Ruotsiin.” Perustekniikkainen lowrider bomb oli siistissä kunnossa, mutta se vaan ei sittenkään ollut sellaisenaan Masin mieleen, siihenkin kun olisi pitänyt vaihtaa tehokkaampi moottori ja muutenkin tehdä autosta ajettavampi. ”Olisko se ollut ’63. Ilmanputsarikin on rakennettu yleisilmeeseen sopivaksi. Se oli kuitenkin lama-aikaa, eikä budjetti antanut lopulta periksi tehdä sitä valmiiksi, joten auto meni osiksi ja kori päätyi paaliin”, hän jatkaa. Sitten mulla oli ’65 kutoskoneinen farmari-Malibu ja ’39 Ford Pickup, ja Hummereitakin on ollut H1 ja H2:sia pari”, hän listaa autojen kirjoa. ”Näistä nykyisistä pisimpään minulla on ollut tuo kymmenisen vuotta takaperin ostettu Chevelle, ja onhan tuo ’68 Chargerkin ollut minulla jo vuodesta 2009. ”Tämähän oli 400:lla koneella ja TH400-laatikolla varustettu versio, joka meni alkuaankin kuudessa sekunnissa nollasta sataan”, hän selittää ja jatkaa: ”Auton oli tuonut maahan Bremerin Ykä joskus viime vuosikymmenen alkupuolella ja se oli entisöity Suomessa ihan täydellisesti. Kori oli nostettu rungolta ja kaikki vaikutti tehdyn hyvin kaikin puolin. Sitten oli yksi Buickin kustomi, mikähän tämä vuosimalli voisi olla”, Masi pohtii katsellessaan vanhojen autojensa kuvia. Sitten halusin tehdä itselleni siitä todellisen kilpa-auton, ja rakentelinkin sitä pari vuotta. Täydellisesti tämän päivän pro touring -henkeen rakennettu auto on saanut myös takuuvarmasti palkinnon, missä ikinä on näytillä ollutkin. Se oli nimeltään Fast Frog, ja ajoin sillä noita 201 metrin kisoja. Suomessa läpikäyty auto oli täysin alkuperäisessä kunnossa, ja sen alkuperäinen tekniikkakin tuntui kuljettavan harvinaista lasikattofarmaria ihan riittävän rivakasti. ”Vaihdoin sen kutoskoneisen ihan jatkuvassa käytössä minulla olleen ’65 Malibu-farmarin 2013 syksyllä tähän, ja ajelin tällä sinä talvenakin”, Masi kertaa alkutaivalta Buickin ratin takana. 2001 ostin sitten isolohkoisen kakkoskoppaisen Camaron, ja sen jälkeen autoja on ollut kymmeniä.” Vaikka kokopäiväinen muusikonura on jäänyt taakse, musiikki tuo tänäkin päivänä Masille leivän pöytään, mies kun pyörittää Studio57nimistä äänituotantoyhtiötään. ”Olihan mulla ’67 2-ovinen STW-Nova-kilpurikin, ja ’67 2-ovinen HT-Nova 632 cid koneella. Mulla on noita ikuisuusprojekteja, on yksi törmäilyautokin, joka pitäisi rakennella pojalle.” Sporttifarmari. ”Vuosituhannen vaihteeseen saakka koko harrastus oli tauolla, kun tuo muusikonhomma vei ajan ja ensimmäinen talokin tuli ostettua. Hän totesikin järkevimmäksi myydä sen eteen päin, ja toteuttaa mieltymyksiään paremmin siihen sopivien laitteiden parissa. 36 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Matkalaukkuun on kätketty Ground Zeron 6x9” kaiuttimet. ”Oikeastaan heti auton tultua minulle päivittelin ajettavuuden parempaan kuntoon. ”Vanteet vaihdoin myös jo heti silloin alkuun alkuperäisen näköisiin, mutta pari tuumaa isompiin US Magin aluihin.” Mitta täyteen. Tässähän oli Dominator ja korkea imusarja. Moottori rakennettiin ulkoisesti mahdollisimman alkuperäisen näköiseksi, tuo ilmanputsarikinhan on itse tehty.” Ei ainoa syy auton tekniselle päivitykselle ollut lopulta kuitenkaan voiman puute, vaikka siitä ennemmin tai myöhemmin olisi kokemuksen perusteella Masille ongelma muodostunutkin. Vaihdoin siihen tuon imusarjan ja kaasuttimet sekä nokan, koska halusin vääntöalueen laajemmaksi. Tilaa mukavaan matkantekoon löytyy isommallekin porukalle. ”Ajattelin rakentaa tähän LS-koneen, mutta erinäisten tapahtumasarjojen jälkeen minulle jäi tuo Worldin tehdasuusi isolohko, joka purettiin ja tarkastettiin sekä tasapainotettiin. ”Viime kesänä sillä kierrettiin Power Meetit sun muut tapahtumat, kunnes syksyllä tuli voimattomuutta mitta täyteen”, Masi toteaa. ”Mietin kyllä aluksi, että olisin lähtenyt siitä koneesta jalostamaan, mutta totesin sen Buickin koneen virittelyn turhan kalliiksi suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Painoahan kolmipenkkirivisellä autolla on yli 1900 kiloa, että se ei ole mikään kevyt vehje.” Eikä se Chevyn isolohko ihan heittämällä Buickin keulalle laskeutunut, vaan mitoitus Buickin lasikattoratkaisu on erikoisen näköinen. Minulla oli nuo alustan osat suurimmaksi osaksi jo hyllyssä varattuna sitä Malibu-farmaria varten, kun olin kaavaillut siihen myös täysalumiinista 555-isolohkoa.” Sportwagonista tulikin vähitellen entistä sportimpi, kun alustaa uudistettiin Heidtsin putkitukivarsilla ja olka-akseleilla, ja eteen asennettiin myös Ridetechin vakaaja. Siinä oli paikallaan kärjellinen sytytys ja alkuperäinen kaasari, joten voisi kauniisti sanoa, että auto vaati huoltotoimenpiteitä”, Masi selittää. 37 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Takaakselin Masi vaihtoi vahvistettuun Fordin 9-tuumaiseen 3.00-välityksellä ja Ford Motorsportin lukolla varustettuun ja jarrut päivitettiin joka nurkassa reilunkokoisiin levyihin. ”Muutenhan auto oli kuosiltaan aika hyvä, mutta tekniikan suhteen se oli vähän sikäli pussihousutyyppinen ratkaisu, että tekninen toimivuus ei ollut erityisen hyvä. mään siistin alkuperäisilmeen, mutta pinnan alla muutoksia alkoi tapahtua jo melkein heti kättelyssä
Komeakuosinen sisustus on hienossa alkuperäiskunnossa. Buick Sportwagon ’69 38 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Masi ei olekaan halunnut muuttaa sen ilmettä, vaan alkuperäisiin reikiin on asennettu RetroSoundin soitin ja lambda-mittari on piilotettu tuhkakuppiin
Siitä pitää kiittää AudioImportia. Jotenkin vaikuttaa siltä, että tässä tapauksessa omena ei kauas puusta ole pudonnut... Pääsiäisen Helsingin näyttelyynkin Buick tuli viileistä keleistä ja lähipäivien lumisateista huolimatta ajamalla. VOIMANSIIRTO: vahvistettu 4L80E-vaihteisto, custom-lukkoturbiini, TCI EZ-TCU -ohjain, 9” vahvistettu taka-akseli, Ford Motorsportin lukko, 3.00 välitys ALUSTA: edessä Heidtsin ylätukivarret ja olka-akselit ja Ridetechin vakaaja, Unisteeringin A-Bodyn hammastanko-ohjaus, 2-suuntaan säädettävät Viking coiloverit, takana Ridetechin tukivarret ja kallistuksen vakaaja ja säädettävät iskarit. Joudun tekemään pakosarjat vielä kerran uusiksi, koska ensimmäisellä kerralla tein sen väärässä järjestyksessä. ”Sisällä olen parannellut vähän äänentoistoa. 39 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Siinä on Retrosoundin soitin ja B-pilareihin on upotettu Rainbow’n keskiäänet ja diskantit. Vaan tämä museovanhus myös kulkee – liian kovaa useimmille nykyautoille. Lämppärikotelonkin jouduin tekemään itse, koska sitä oli pienennettävä, tässähän oli ilmastoinnin takia iso koppa alun perin.” Tekniikanvaihdon jälkeen alustaa päivitettiin myös Vikingin kahteen suuntaan jäykkyydeltään säädettävillä coilover-tolpilla. Penkkien alla on 8-tuumaiset litteät Ground Zeron Titanium -aktiivisubbarit, ja sitten XLR-liittimellä pakettiin kytketyn matkalaukun sisällä on Ground Zeron 6x9-tuumaiset kaiuttimet piilossa. Sportwagonilla kulkee ripeästi paikasta toiseen koko perhe. ”Siitä se on kyllä mahtava, että isollakin ryhmällä pääsee hyvin paikasta A paikkaan B”, Masi itse kiitteleekin. oli yllättävänkin tiukkaa. Alkuperäinen vaihteensiirtovivusto muutettiin ohjaamaan tuota 4L80E-vaihteistoa, jonka ostin ihan projektikuntoisena, ja Vanhasen Pekka muokkasi sen tuollaiseksi. ”Lambda-mittari on piilotettu tuhkakupin sisälle. Ja jos joku nyt ajattelee, ettei sillä kuitenkaan ajeta, niin kyllä ajetaan. SISUSTA: Retrosoundin MP3-soitin, Rainbown’n keskiäänet ja diskantit edessä, Ground Zeron 6x9” kaiuttimet takana, 8” Ground Zero Titanium -aktiivisubbarit penkkien alla. Alkuperäinen mittari toimii sähkömoottorilla, kaikki muu on hoidettu merkkivaloilla.” Hämäävän alkuperäisen näköinen. ”Polttoainelinjatkin on tehty uusiksi ja siihen on rakennettu paluulinjat, mikäli nälkä kasvaisi syödessä”, Masi naurahtaa. Mies tuntuu olevan sen verran tykästynyt Buickiinsa, että se tuskin ihan heti lähtee kiertoon, vaan jotenkin silti tuntuu siltä, että ennen pitkää sitä tehoa pitää hakea taas lisää. Eikä se Chevyn isolohko ihan heittämällä Buickin keulalle laskeutunut, vaan sovitus oli yllättävänkin tiukkaa. RENKAAT: 225/55 R17 ja BF Goodrich G-Force 255/50 R17. Asennukset on maalattu sisustan väriin. VANTEET: US Mag Rally Wheel 7x17” ja 8x17”. Faktat BUICK SPORTWAGON ’69 • OMISTAJA: Masi Isohanni, 43 • PAIKKA: Alaveteli. MOOTTORI: World Productsin lohko, poraus 4.500 ja isku 4.250, Eaglen pyörivät osat, takomännät puristus 10.25, hydraulinen rullanokka, Merlin 355cc alumiinikannet, Edelbrock Dual Quad RPM air gap -imusarja, 2x625 cfm Holley Street Demon -kaasutin, MSD e-curve sytytys, itse tehdyt pakosarjat, itse tehdyt 3,5”/ 3” putket, Griffinin iso alumiinisyyläri ja kaksi sähköflektiä, vaihteistolle lisäöljynjäähdytin. En halunnut edes kierroslukumittaria, koska halusin kaiken näyttävän alkuperäiseltä.” Ja siltähän auto tosiaan tavallisen kaduntallaajan silmiin näyttää. ”Moottoria oli siirrettävä eteenpäin tuon ylivaihdelaatikon takia, ja siihen piti tehdä jäykät koneenkorvakkeet, ettei se ota mihinkään kiinni. KIITOKSET: Pekka, Jouni, Juha, Mikko, Jari, AudioImport. ”Siihenhän laitettiin koneswapin yhteydessä tuo Unisteeringin hammastanko, joka tuon moottorin kanssa on melkein mahdoton yhtälö. JARRUT: 13” aftermarket-levyjarrut ja 2-mäntäsatulat edessä, 11” aftermarket-levyt 2-mäntäisin satuloin takana. Siellä samassa laukussa on matkoilla myös varaöljyt ja reissutyökalut.” Alkuperäistä ilmettä Masi halusi varjella myös siinä, ettei autoon asennettu yhtään näkyvää lisämittaria
Pelastettu museoinnilta 40 AMERIKAN RAUTA 5/2015
41 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Road Pilots -kerhon etäjäsen Jake Kinnusella on Joensuussa porukan tyyliin sopiva luiskaperä, joka on helppo bongata tapahtumista, missä päin Suomea sitten liikkuukin. Autolla kun tosiaan tehdään sitä, mihin maantiepilotin status velvoittaa – ajetaan. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET FLEETLINE ’49
Luullakseni tähän on vaihdettu täydellinen ’79 Camaron tekniikka jo joskus auton ollessa vielä Jenkeissä.” Ajelun lomassa Jake alkoikin parannella Letukkaa pikkuhiljaa. Kauppa tehtiin sitten FSRA:n risteilyllä”, Jake jatkaa. ”Arihan hieroi silloin kauppaa Saaren Arin ’30 pickupista, ja minä sitten kysyin, että myytkö tämän minulle. ”Siinä vaiheessa oli sellainen elämäntilanne, että mulla oli mahdollisuus ottaa tämä. 1.3.2010 tästä on näköjään tehty kaupat Holstin Sarin broidin kanssa, tai oikeastaanhan tämä oli Arin vaimon Mian auto”, Jake Kinnunen selittää, kun kysyn, koska hän Fleetlinen hankki. Chevrolet Fleetline ’49 Ilmajouset Chevyssä ovat olleet jo pitkään, ja ne on ehditty rakennella jo kertaalleen kokonaan uusiksikin. ”Kerhokaveri Holstin Samilla oli aikoinaan se REK-1 Mercury, jota pääsin ajamaan silloin aika useinkin, ja siitä jäi se erityinen mielenkiinto näihin sämpylöihin ja kustomeihin. Tämähän on minun ensimmäinen jenkkini, vaikka näissä touhuissa olen pyörinytkin mukana 30 vuotta aina Hangon katukisoista lähtien.” Kieltämättä tilanne on sikäli vähän poikkeuksellinen, että yleensä tuttavapiiri saa houkuteltua hankkimaan jonkun laitteen aiemmin, mutta joskus sen oikean löytyminen ottaa vähän kauemmin. En oikein luottanut auton tekniikkaan, joten laitoin sen S.E. 42 AMERIKAN RAUTA 5/2015. ”2011 teimme Tönö Tompan kanssa ilmajousihommat uusiksi vasemman puolen etupussin puhjettua ensimmäisenä. Ostin silloin Lowtoysiltä uudet säkit, jotka suoraan sanottuna räpelsin paikalleen, joten Tompan kanssa päädyimme tekemään etupään seuraavana talvena kunnolla uusiksi. Nelilinkeillä varustetun taka-akselin huomattiin samalla olevan vinossa, mutta sitä ei kuitenkaan ajan ja rahan puutteessa oikaistu. Jakekin on pyörinyt vuosikaudet helsinkiläisen vanhan liiton hot rod ja kustomkerho Road Pilotsin porukassa, joten painostus on varmasti ollut vahva. Tarinahan juontaa juurensa vuotta taaksepäin, kun Sari ja Sami alkoivat puhua minulle, että osta tuo Letukka. ”Täydellistä projektia en lähtenyt myöskään ostamaan, vaan halusin mieluummin valmiin pelin, vaikka kyllähän vanhaa autoa pitää koko ajan tehdä, että se pysyy kunnossa.” Pari vuotta Road Pilotsin tallissa Arilla ja Mialla ollut Fleetline on ilmeisesti rakennettu ulkoisesti nykyiseen kuntoonsa jo Jenkeissä, ja tuli maahan Ruotsista vuonna 2005. Samalla uusittiin letkut ja kompurat, ja lisättiin säiliöön vedenerotin ja ylipaineventtiili”, Jake listaa. Kiitos tästä innostumisesta tämän hankkimiseen kuuluukin Samille.” Puhjenneita palkeita. ”Taakse vaihdettiin sitten uudet Slamin pussit kesäkuussa 2012. ”Mercury olisi kieltämättä kiinnostanut, mutta ne olivat kalliimpia ja toisaalta niiden osien saanti olisi ollut vaikeampaa kuin Letukoiden”, Jake selittää. Se oli siis oikeastaan jo myyty minulle, ennen kuin Arin kanssa asiasta oltiin edes juteltu. ”Pitää vähän luntata, kun ei kaikkea muista, kun on vähän vanha jo. Saman vuoden elokuussa muutimme sitten yleistä kiirettä ja stressiä karkuun emännän kotiseudulle Joensuuhun. Kone kun oli periaatteessa toimiva, mutta jo väljä, enkä halunnut siinä muuttohässäkässä enää sitä, että auto jäisi jonnekin matkalle.” Vieraalla paikkakunnalla Jake tutustui nopeasti samanhenkisiin ihmisiin, ja pian kävi ilmi, Tämähän on minun ensimmäinen jenkkini, vaikka näissä touhuissa olen pyörinytkin mukana 30 vuotta aina Hangon katukisoista lähtien. ”Tämän autonhan osti Ruotsista hyvinkääläinen Okkolin, joka asennutti sitten siihen ilmajouset, kun se oli rautajousineen liian matala, jotta sillä olisi voinut ajella normaalisti. Kyllähän ne jätkät yrittivät saada minua ostamaan rodiakin, mutta en lähtenyt siihen kelkkaan. Mäkisen kyydillä itään. Taka-akselille rakennettiin nelipistetuenta jo ensimmäisellä säkkien asennuskerralla
Kojelaudan alle keskelle on saatu siististi sopimaan ilmajousituksen painemittarit, ohjain lojuu kuvassa sohvalla. 43 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Fleetlinen ikkunat näyttävät sisältä melkeinpä korkeammilta kuin ulkoa. Sisusta on verhoiltu uudelleen ilmeisesti jo Fleetlinen ollessa Jenkeissä
Konehuoneessa majailee tätä nykyä 350 cid Goodwrench -pikkulohko, jonka Jake hankki tehdasuutena kyllästyttyään väljään Camarosta kotoisin olleeseen voimanlähteeseen. Cadillac-tyylisen ilmanputsarin straippaukset ovat Eero Kumannon käsialaa. ”Nyt perjantaina vaihdoin siihen itse asiassa 50-lukuisen Volvon banjoratin, jonka talven aikana kunnostelin.” Näyttää siis vahvasti siltä, että Jaken miedosti kustomoitu luiskaperä on lopullisesti pelastettu museoinnilta. Samalla perä suoristettiin ja sitä siirrettiin keskemmälle.” Nykyiset etuvanteet löytyivät Tönö Tompalta, ja ne päätyivät alle siksi, kun Fiesta-kapseli ei käynyt vanhalle niittivanteelle. Ei minulla ollut homman kanssa niin kiirettä”, Jake tarinoi. ”Seuraavana talvena tulikin Karvisen Mikan kautta sen Camaron koneen tilalle tehdasuusi GM:n 350 Goodwrench -kone, johon tuli kaikki muu uutta, paitsi pakosarjat ja kaasari, jotka otin vanhasta koneesta. Ilmajousituksen osat on sijoitettu mahdollisimman tiiviisti tavaratilan etureunaan. ”Nuohan ovat samat kapselit, jotka olivat aikoinaan Holstin Samin vihreässä ’48 Letukassa, ja ne roikkuivat sen jälkeen vuosia tallin seinällä. Karvisen Mika vahvisti takapäässä ollutta alkuaan rodikäyttöön tarkoitettua nelilinkkiä, siellä on nyt tuplasti paksummat pitkittäistangot. Kori onkin tarkoitus pitää pelleiltään alkuperäiskuntoisena, ja jossain vaiheessa haluaisin vielä muuttaa maalauksen kaksiväriseksi. Chevrolet Fleetline ’49 ettei autoa tarvitsisikaan raahata entiselle kotiseudulle koneenvaihtoon talven tullen. Tarkoitus on ostaa Kartsalta jotkut niittivanteelle käyvät kapselit, jotta voin joskus ajaa myös ilman fendereitä. ”Heikuran Olli oli päämestarina sen koneenvaihdon kanssa, ja annoin hänelle sitten vanhan koneen vaihtopalkaksi. Siinä yhteydessä poistetaan varmasti osa listoista”, Jake miettii. Takana ovat edelleen alkuperäiset vanteet, jotka uppoavat hyvin fenderskirtien taakse. ”Mullahan ei ollut tänne mitään siteitä eikä mitään tuttuja täällä seudulla, mutta hyvin täällä on tutustunut autoharrastajiin ja nyt olen jo useampia vuosia ollut JHRD:n jäsenkin.” Kokonaan uusi moottori. 44 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Nygrenin Helge teki sähköt uusiksi ja auto tulikin lopulta vasta heinäkuussa 2013 liikenteeseen. Tulevaisuuden suunnitelmiin Jakella kuuluu säilyttää auto koriltaan alkuperäisissä muodoissaan, mutta kustomtatsia auto saa kaiken aikaa. ”Tää nyt on vähän tämmönen pappamalli, monet ovat luulleet tätä museoautoksikin, mutta kun tämän laskee maahan, niin kyselijät ymmärtävät, ettei tämä olekaan ihan alkuperäinen. Viime keväänä vaihdoin myös jo ikääntyneet Arin hankkimat rättirenkaat noihin 205/75-kokoisiin radialeihin, täällä kun matkat ovat pitkiä, ja auto on kyllä paljon ajettavampi näillä renkailla, vaikka jotkut kovasti rättikumien nimeen vannovatkin.” Jake kehuu
45 AMERIKAN RAUTA 5/2015. JARRUT: levyjarrut edessä, Camaron rummut takana, tehostin. VOIMANSIIRTO: ’79 Camaron TH350-automaatti, muokattu kardaani, ’79 Camaron taka-akseli. KIITOS: Tuula-vaimolle kärsivällisyydestä, Samille kipinästä tämän auton hankkimiseen. Gangsterilippa tuo luiskaperälle hitusen kustomilmettä. Jake käyttää välillä vanteilla Fiesta-kapseleita, välillä pelkkiä kromirinkuloita ihan fiiliksen mukaan. Tää nyt on vähän tämmöinen pappamalli, monet ovat luulleet tätä museoautoksikin. MOOTTORI: GM Goodwrench 350 CID V8, Holley 600 cfm kaasutin, Camaron valupakosarjat, tuplaputkisto, 12V sähköt. SISUSTA: uusittu alkuperäistyylinen. KORI: gangsterilippa, fender skirt it, blue dotit takavaloissa. Faktat CHEVROLET FLEETLINE ’49 • OMISTAJA: Jake Kinnunen, 50 • PAIKKA: Joensuu. VANTEET: uudemman Letukan 15” vanteet edessä, alkuperäiset takana, Olds Fiesta -kapselit. RENKAAT: American Classic 205/75 R15 2,5” valkosivuin. ALUSTA: ilmajousitus, Slam Specialties SS-6 -palkeet joka nurkassa, 3/8 linjat, Viairin kompressorit, nelilinkki takana
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD MUSTANG GT CONVERTIBLE ’97. My Little Pony 46 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Mitä tehdä, kun oven taakse ilmestyy vaaleaverinen ponityttö, joka tietää tarkalleen, mitä tahtoo. Hakala Performancen Harri selvisi neuvokkaana miehenä tästäkin haasteesta – osaahan hän toteuttaa vaativimmatkin toiveet, mitä poniautojen rakenteluun tulee
My Little Pony 47 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Roushin korisarja saattoi olla kova sana nousevan auringon maassa, mutta uuden omistajan silmissä se näytti liian teiniautomaiselta. Alkuperäiset ajovalot sen sijaan korvattiin moderneilla projektorivaloilla. Sisusta oli tehtaan jäljiltä yhdistelmä mustaa ja ruskeaa, mutta siitä haluttiin yksivärinen musta. Aihioksi hankittiin alkuperäiskuosinen, vain 150 000 kilometriä ajettu ’97 avo, joka oli tehtaan jäljiltä valkoinen, mutta vanhentunut vuosien varrella hiukan epäarvokkaasti kellertäväksi ja kuluneen oloiseksi. Vähitellen silmä tottui 90-lukulaisiin muotoihin. Lopulta päädyttiin Cervinis Stalker Body Kitiin, joka sisälsi etuja takapuskurin sekä helmat. Alkuperäiset beiget penkit oli istuttu loppuun ja saman sävyistä rättikattoa oli elvytetty maalamalla se valkoiseksi. Kadulle ja radalle . Auton omistaja oli näet saanut ratakärpäsen pureman Mustang-kerhon slaFord Mustang GT Convertible ’97 Teknisilta osin autoon piti saada lisää kulkua ja mummon kauppakassimaisista äänistä piti päästä eroon. Kyseinen yksilö oli uitettu Suomeen Japanista, mistä muistona olivat japaninmalleissa yleisesti käytetyt Roushin korisarja ja oranssit takavilkut. Alkuperäinen sisusta oli vinyyliosiltaan yhdistelmä mustaa ja ruskeaa, mutta siitä haluttiin yksivärinen musta. Takana oli Jenkkireissu ja laina-Mustangilla ajettu Route 66, joka oli jättänyt villiin sydämeen lähtemättömän jälkensä. Teknisiltä osin autoon piti saada lisää kulkua ja mummon kauppakassimaisista äänistä piti päästä eroon. Alkuperäiset rullavyöt korvattiin Sabeltin nelipistevöillä. Takapenkkiä varten aiottiin ensin tilata Englannista nahanvärjäysaineet, mutta lopulta penkki todettiin kunnoltaan niin kovettuneeksi ja kehnoksi, että ajatuksesta luovuttiin ja se päätettiin korvata uudella mustalla, kunhan sellainen sattuisi sopivasti kohdalle. Aluksi toiveissa oli muodokkaampi malli joko valmistushistorian vanhimmasta tai uusimmasta päästä, mutta niiden hinnat eivät mahtuneet budjettiin. Alkuperäiset etupenkit vaihdettiin säädettäviin, nahkaisiin sporttipenkkeihin. Vinyyliosat irrotettiin, pestiin kuumapesurin kanssa ja putsattiin silikoninpoistolla, minkä jälkeen niiden pintoihin vedettiin musta vinyylimaali. Siinä piti säilyttää käyttöautomaiset katuominaisuudet, mutta sillä piti voida haluttaessa kurmoottaa myös radalla. 48 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Muoviosat puhdistettiin ja maalattiin vinyylimaalilla. Kuski pysyy penkissä tiukemmissakin mutkissa Sabeltin nelipistevöiden ansiosta. Varsin helposti paikalleen asettunut sarja kiinnitettiin koriin, minkä jälkeen tehtiin muutamia pieniä paikkauksia, kunnolliset pohjatyöt ja kori ruiskutettiin kauttaaltaan uudelleen puhtaanvalkoiseksi. Etupuskurin sumuvalojen reikiin ei asennettu valoja, vaan niistä johdettiin jäähdytyskanavat jarruille. Jotenkin sarja vain oli eri paria auton kanssa. Niin lähtemättömän, että seuraava askel oli hankkia poniauto itselleen, vaikkei oman auton omistaminen ollut aiemmin tuntunut lainkaan välttämättömältä. Alkuperäiset etupenkit on korvattu säädettävillä, nahkaisilla sporttipenkeillä. Tamperelaisen vaaleaverikön haaveet ensiauton suhteen olivat harvinaisen selkeät. Valkoista ja mustaa. Muodoissa ei kuitenkaan haluttu palata aivan tehdaslinjoihin, joten ulkoasun päivittämiseksi läpikäytiin useampien eri valmistajien kyseiseen malliin tarkoitettuja valmiita korisarjoja. Rättikatto värjättiin aluksi mustaksi, mutta vaihdettiin lopulta kokonaan uuteen mustaan. Vaikka sarja on kooltaan reilu, se tukee paremmin Mustangin omia korilinjoja
49 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Ensinnäkin pakettiin vaihdettiin Motive Gearin tiheämpi 3,73-perävälitys, mutta lisäksi tasauspyörästöön laitettiin hiilikuituiset lukkolevyt, jotta se pitää varmasti kunnolla. Tässä kokoonpanossa ei haettu äärimmäistä mataluutta, joten alustan ominaisuuksia kohentamaan riittivät madallusjouset, KYB:n iskunvaimentimet, camber/caster-levyt ja uretaanipuslat. Taakse asennettiin leveämpien vanteiden lisäksi vielä puolen tuuman spacerit, sillä ’94-98 Mustangeissa takapään raideleveys on vakiona hieman etupäätä kapeampi. Vanteiksi valikoituivat tarkan harkinnan jälkeen mustat Saleen-vanteet, jotka ovat edessä 9x18-tuumaiset ja takana 10,5x18-tuumaiset. Voimansiirron suhteen auton omistajattaren speksit olivat hyvin selkeät. Sinä aikana on kokeiltu monenlaista setuppia, särjettykin ja opittu kantapään kautta”, Harri naurahtaa, mutta vakavoituu perustellessaan kyseiseen valmistajaan kohdistunutta valintaansa: ”Mustangin jousitus on hyvin tarkka siitä, kuinka paljon sitä voi laskea. BBK:lta poimittiin myös Cold Air Kit tarjoilemaan imupuolelle riittävästi takuuraitista ilmaa. Ensimmäiseksi otettiin työn alle rungon jäykistäminen, sillä varsinkin avona kyseinen malli on vakiona aika vetelä. Maximum Motorsports on yksi harvoista valmistajista, joilla geometriat säilyvät kunnossa. Ford Mustang GT Convertible ’97 lom-tapahtumassa ja ryhtynyt perehtymään mutka-ajoon toden teolla viettämällä iltoja Alastaron Moottoriradalla. Sillä piti pystyä polttamaan kumia kahdella renkaalla ja jauhamaan ympyrää paikallaan ilman ongelmia. Sen jälkeen alustaa ryhdyttiin jalostamaan Maximum Motorsportsin tuotteilla. Alkuperäiset etuvalot on korvattu paremman valotehon antavilla projektorivaloilla. Toimiva kokonaisuus. 18” Saleen-vanteiden puolien välistä pilkottavat Wilwoodin jarrusatulat ja 13” levyt. Näin ollen lähdimme liikkeelle rungon vahvistamisesta”, Harri evästää. Runkovahvikkeet tehtiin Hakalalla neljän millin seinämävahvuisesta 50 x 50 mm putkesta, josta valmistettiin auton alle lähes kaksimetriset jäykistyspalkit. Jos autosta haluaa todella matalan, mutta silti hyvän ajettavan, täytyisi aloittaa vaihtamalla etupalkki ja tukivarret”. 4,6-litraisesta voimanlähteestä puristettiin lisätehoja rajummalla nokka-akselilla sekä uudella imusarjalla ja plenumilla. Monesti ihmiset laskevat varsinkin edestä liikaa, jolloin autosta tulee ihan mahdoton ajettava. Ohjauksen tarkkuutta parannettiin Maximum Motorsportsin ohjausakselilla sekä hammastangon metallipuslakiinnikkeillä. ”Minulla on niistä jo 15 vuoden kokemus. Pakoilman poistumista vauhditettiin BBK:n peltipakosarjoilla, X Cat -putkella ja Magnaflow’n Cat Back -pakoputkistolla. Alustan hyvää toimivuutta ei haluttu pilata huonoilla kumeilla, minkä vuoksi renkaiksi 50 AMERIKAN RAUTA 5/2015. ”Vakioalusta ei sellaisenaan oikein salli jousituksen parantamista ja jäykistämistä. Lopputuloksesta tulee helposti sellainen, että kori notkuu entistä enemmän eikä jousitus siltikään toimi
”Ne ovat hyvät ja hiljaiset ajaa kadulla, mutta niillä voi tahkota huoletta myös rataa ilman pelkoa siitä, että kumit sulavat alle”, Harri ohjeistaa. Lopulta pakettiin päivitettiin Wilwoodin satulat ja 13-tuumaiset levyt, ja samalla asennettiin myös teräspunosletkut sekä paineensäädin. VOIMANSIIRTO: 4-vaihteinen automaattilaatikko ylivaihteella, Motive Gearin 3,73-perävälitys, tasauspyörästössä hiilikuituiset lukkolevyt. Jarruihin vaihdettiin aluksi vain paremmat palat, mutta eihän se ratahommiin oikein riittänyt. Se ratkaisee loppupeleissä kokonaisuuden toimivuuden”, Harri kiteyttää. Voimansiirron suhteen speksit olivat selkeät. Nykyisen kokoonpanon ja tehdaskuntoisen auton asettaminen samalle viivalle on kuin vertaisi yötä ja päivää. SISUSTA: Mustaksi värjätty vakiosisusta. ”Tällaisessa autossa kaikkien paikkojen täytyy olla tietyllä tasolla, tai koko paketti on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. Faktat FORD MUSTANG GT CONVERTIBLE ’97 • RAKENTAJA: Hakala Performance. Ero on paitsi silminnähtävä, myös käsin kosketeltava varsinkin rataolosuhteissa. valittiin Nitto 555:t. MOOTTORI: 4,6 Modular SOHC V8, BBK:n Cold Air Kit, rajumpi nokka-akseli, virtaavampi imusarja ja plenumi, BBK:n peltipakosarjat ja X Cat -putki, Magnaflow’n Cat Back -pakoputkisto. JARRUT: Wilwoodin satulat ja 13” levyt. 51 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Autolla piti pystyä polttamaan kumia kahdella renkaalla ja jauhamaan ympyrää paikallaan ilman ongelmia. VANTEET: Saleen, edessä 9x18”, takana 10,5x18”. ALUSTA: Hakala Performancen Xtreme-korijäykisteet, KYB:n iskunvaimentimet, Maximum Motorsportsin madallusjouset, camber/caster-säätölevyt, ohjausakseli, hammastangon metallipuslakiinnikkeet ja ½” spacerit takapyörissä. RENKAAT: Nitto 555, edessä 265/35 R18, takana 285/35 R18. KORIMUUTOKSET: Cervinis Stalker Body Kit
Syrjässä vilkkaista ostoskeskuksista sijaitseva myymälä luottaa toimitilan suhteen mieluumminkin vanhaan kunnon kivijalkameininkiin ja kuljetuskaluston kanssa ollaan samoilla linjoilla. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET C15 APACHE ’61. Jukka-Tukku on Turussa sijaitseva vanhan liiton vaatekauppa, joka ei prameista lasilinnoista perusta. Shop Truckin’ 52 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Shop Truckin’ 53 AMERIKAN RAUTA 5/2015
”Hän toivotteli tervetulleeksi katsomaan 54 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Yritysmuotokin on päivittynyt vuosien varrella osakeyhtiöksi. Nykyinen 90 neliön tila vanhassa rakennuksessa ja omalla pihalla sopii meidän ideologiaan paljon paremmin. Myyjä lähetti auliisti lisää kuvia ja lupaili kyseessä olevan hyvä yksilö. Kun kaveri lopulta totesi, ettei hän halua täyttää enää ensimmäistäkään alv-lappua ja pisti rukkaset naulaan, alkoi kävijäkunta ihmetellä, mistä ne vaatteet nyt ostetaan”, Jukka Laurila muistelee firmansa alkutahteja. Edelleenkään emme ole keskustassa, mutta keskeisellä paikalla kylläkin. Vaatteet valtasivat vuosi vuodelta enemmän neliöitä, kunnes puoti muutettiin puolitoista vuotta sitten täysin omaan liiketilaan. Yrityskuvan täydentäjä. Ensimmäiset merkit olivat DePalma ja Lucky 13. Tarkoituksena kun oli tosiaan rahdata lavalla vaatetta myymälään ja sieltä erilaisiin tapahtumiin sekä käyttää lavaa tarpeen tullen vaikka esittelyständinä”, Jukka perustelee. Periaatteessa farmarikin olisi voinut toimia, mutta sillä ei ehkä olisi saavutettu samanlaista näkyvyyttä eikä kuljetuskapasiteettiakaan, kuin lava-autolla. Chevrolet C15 Apache ’61 ”Mun kaverilla oli Turussa vaatekauppa, jossa olin usein itsekin töissä, ja siellä myytiin osittain samoja vaatemerkkejä, joita Jukka-Tukku myy nykyään. Vuonna 2009 startatun firman kanssa lähdettiin liikkeelle varovaisesti ja jalat maassa. ”Meidän nykyinen toimipisteemme sijaitsee vanhassa kivitalossa, joka on toiminut aikoinaan Pukkilan vanhana terveysasemana. Etsin nimenomaan pikkistä, sillä hain vähän sellaista rautakauppamaista vanhan liiton meininkiä. Reilua vuotta myöhemmin Jukka perusti oman vaatekauppansa, josta tuli enemmän vanhan koulukunnan street-vaatteisiin keskittyvä puoti, aivan kuten heidän mainoslauseensa asian kiteyttää, ”Your Old School Clothing Store”. Harrasteautoillakin on paljon mukavampi ajella tänne kuin keskustan ruuhkiin”, Jukka linjaa. Kun liike oli löytänyt veroisensa liiketilan, sille tarvittiin myös tyyliin sopiva kuljetusauto, joka toimisi samalla sopivasti huomiota herättävänä mainosvaununa. Saatavilla oli kuitenkin hieman erilainen kattaus kuin kaverin liikkeessä oli ollut. Kauppa oli syrjässä keskustasta eikä lainkaan näkyvillä, mutta suuriin kuluihin ei ollut varaa. ”Katselin sopivia ehdokkaita Nettiautosta ja Overdriveltä, kunnes tämä sitten löytyi jälkimmäisestä. Pitkällä fleetside-lavalla varustettu ’61 Chevy C15 Apache vastasi myynti-ilmoituksen kuvien perusteella odotuksia ja puhelu Kurikassa asuneelle myyjälle vahvisti tunnetta siitä, että kaivatunlainen kulkine oli saattanut löytyä. Toiminta aloitettiin toiminimellä pienessä, parinkymmenen neliön liiketilassa, joka lohkaistiin harrastetallin nurkasta
55 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Oheistoimintaa. Oviverhoilujen puute ei tarkoita sitä, että ohjaamon pitäisi olla karu ja ankea. Kun liike oli löytänyt veroisensa liiketilan, sille tarvittiin myös tyyliin sopiva kuljetusauto, joka toimii samalla sopivasti huomiota herättävänä mainosvaununa. Penkki on verhoiltu hiljattain uudelleen ulkokuoren sävyjä toistavilla keinonahalla ja alcantaralla. Teippaaminen ei tämän auton kohdalla tullut mieleenkään. Yhtenä lauantaina totesin kuitenkin miettineeni asiaa tarpeeksi. Paukkasimme Kurikkaan, kävimme koeajolla ja teimme sen jälkeen kaupat.” Auto oli lähtenyt tehtaalta kuutoskoneella ja manuaalilla, mutta tekniikka oli päivitetty jo Amerikassa hieman tuoreempaan 350+350-parivaljakkoon. Jukka-Tukulla ideoidaan koko ajan uutta, eivätkä vetäjät ole jämähVaaleansinivalkoinen sisusta on kuin raikas tuulenhenkäys tunkkaisena hellepäivänä. Työjuhta on osoittautunut kunnoltaan ja tekniikaltaan juuri niin hyväksi kuin myyjä mainostikin, eikä se ole kaivannut kuin kovaa ajoa. Korostaakseen kaksivärisen auton klassista ulkokuorta Jukka hankki siihen valkoraitarenkaat ja verhoilutti rispaantuneen sohvapenkin uusiksi korin vaaleansinistä ja valkoista toistavilla materiaaleilla. autoa paikan päälle, mutta kun välissä oli matkaa 400 kilometriä, niin en viitsinyt lähteä noin vain potkimaan renkaita ilman vahvoja ostoaikeita. Lopuksi hän maalautti Laineen Okalla oviin firman mainostekstit. Vielä 50 vuotta sitten työkaluissakin oli tyyliä
RENKAAT: American Classic 2” valkoisella raidalla, 235/75 R15. Nykyisellään kesäpäivät ovat vakiintuneet jokavuotiseksi, toukokuun lopulla vietettäväksi tapahtumaksi, jonka monet harrastajat ovatkin jo ottaneet omakseen. VANTEET: 15” kromivanteet kromatuilla trimmirinkuloilla. ”Me kehittelemme koko ajan uutta ja olemme pohtineet myös bändi-iltojen järjestämistä samassa hengessä. Pihamaalle mahtuu harrastekalustoa ja muidenkin kauppiaiden sekä erilaisten alan toimijoiden kojuja, jolloin Kesäpäiville saadaan enemmän toisiaan tukevaa toimintaa ja markkinameininkiä.” Toistaiseksi mukana on ollut enimmäkseen straippareita ja tatuoijia, mutta Jukka toivottaa tervetulleiksi muutkin alakulttuuriin tavalla tai toisella liittyvät tahot. Faktat CHEVROLET C15 APACHE ’61 • OMISTAJA: Jukka-Tukku • PAIKKA: Turku. Yksi hyvän vastaanoton saanut palvelu on talliporukoille ja muille harrastajaryhmille kerhovaatteiden teko omilla logoilla tai brodeerauksilla. JARRUT: Vakiorummut. SISUSTA: J-B Designin verhoilema keinonahka/alcantara-sohvapenkki. Toinen tapa palvella asiakkaita hieman perinteisestä poikkeavalla tavalla on Jukka-Tukun kesäpäivien järjestäminen. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti. Kun sitten päädyimme tähän nykyiseen liiketilaan, näin sen puitteissa mahdollisuuden tapahtuman kehittämiseen. Ensimmäisillä nykyisellä paikalla järjestetyillä Kesäpäivillä laskettiin vierailleen noin 250 kävijää, mutta viimeisimmässä jengiä oli jo nelisensataa henkeä. Toukokuun lopulla järjestetyillä Kesäpäivillä oli mukana muun muassa turkulainen StyleRide esittelemässä kustomfillarituotteitaan. ”Kesäpäivät lähtivät oikeastaan liikkeelle jo ihan ensimmäisinä kesinä ja olivat aluksi hyvin epävirallisia tapahtumia, joissa kaverit kävivät ostelemassa vaatteita ja juomassa kaljaa vähän grillijuhlaperiaatteella. KIITOS: Rengas-Turku, J-B Design, Oka Laine, MM-Tuning, Isäukko. ALUSTA: Vakio. Etsin nimen omaan pikkistä, sillä hain vähän sellaista rautakauppamaista vanhan liiton meininkiä. Chevrolet C15 Apache ’61 MOOTTORI: 350 cid V8. Tuotevalikoimapuolella taas olemme ottaneet street-vaatteiden rinnalle work-puolen, jossa keskitytään enemmän kestäviin ja perinteikkäisiin työvaatteisiin brodeerauksineen”, Jukka visioi. täneet pelkkään vaatemyyntiin. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2015
(03) 318 5426 (03) 318 5440 w.faceb k.com/amerikanrauta. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 2009 perustettu Jukka-Tukku on vanhan liiton vaatekauppa, jonka perinteikkäissä tuotteissa panostetaan kestävään laatuun. Myymälä pitää sisällään Suomen ensimmäisen Dickies Shopin, minkä lisäksi merkkikirjoon kuuluvat muun muassa De Palma, Lucky 13, Sailor Jerry, Surplus ja Blåkläder. Jukan poika Paavo liikkuu myös tyylillä. Your Old School Clothing Store 58 AMERIKAN RAUTA 5/2015. 1950–60-luvun vaunut on maalattu, verhoiltu ja straipattu Jukka-Tukun työjuhtana toimivan pickupin tyyliin. Vaatetuksen lisäksi valikoimasta löytyy myös hiusrasvat sun muut tuotteet kuontalon ojennuksessa pitoon. Jukka jakaa firman pyörittämisen nykyään Masi Saleniuksen kanssa, joka pyörittää puodin päivärutiineita Jukan keskittyessä suurempiin linjoihin ja uusien kujeiden keksimiseen. Hyllyiltä löytyy sekä katumuotia, työvaatteita kuin mainostekstiileitäkin. Valinnanvaraa on niin merkeissä, väreissä kuin materiaaleissakin. Tästä rekistä löytyy passeli ruutupaita moneen makuun
Niissä vain on enemmän autoa. 016 681 501 e-mail: saariselka@santashotels.fi www.tunturihotelli.fi 10th Annual Rautaa Rajalle 21.-23.8.2015!. Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle jo kymmenettä kertaa! Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan ja syödään hyvin. Testataan kalustoa varttimaililla. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! Varaukset ja tiedustelu: p. Osat ja palvelut Säännölliset osatoimitukset USA:sta Huippumerkit Asennuspalvelu osille Moottori– ja autoprojektit Asiakaslähtöinen palvelu Hyvä sijainti Riihimäellä 040-5606 254 info@tuumacid.fi www.tuum a ci d.fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne
Baddest Bagged Bagger 60 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Baddest Bagged Bagger 61 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Mikäs siinä, jos ne näyttävät tältä. Iivo Invenius on toteuttanut omaa näkemystään pyöriin jo 90-luvulta saakka, ja pyrkii omien sanojensa mukaan täyttämään maailman baggereillä. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen HARLEY-DAVIDSON ELECTRA GLIDE ’07
Laukut ja takalokari ovat samaa sarjaa, ja niitä on modifioitu osin ulkonäön ja osin mataluuden tähden. Electric Blue Candy -värin pohjahopea on marmoroitu muovipussimenetelmällä. Vuosimalliksi valikoitui 2007, koska se oli ensimmäinen vuosikerta, jossa käytettiin parannettua Twin Cam -konetta – 1999 kun tekniikka koki suuremman päivityksen, ja 88-kuutiotuumainen kone ja 5-lovinen vaihtuivat 96-kuutiotuumaiseen koneeseen ja 6-loviseen laatikkoon. Iivon pyrkimyksenä onkin hänen omien sanojensa mukaan täyttää maailma niillä. Takapäässä lisättiin swingin liikerataa niin, että se yläasennossa mahdollistaa maata nuolevan asennon. Enempää hän ei paljasta, vaan tyytyy toteamaan, että homma ei ole aivan yksinkertainen toteuttaa, vaan on vaatinut aikaa ja kokeiluja. Lähtökohtana uusimpaan rakennelmaan on ollut ’07-mallinen Electra Glide –matkapyörä, jonka hän huusi itselleen kolarihuutokauppa Copartista USA:sta. Asia ei Iivoa haitannut, sillä tarkoituksena oli joka tapauksessa rakentaa pyörä kauttaaltaan uusiksi. Laukkuja on jatkettu alaspäin kuusi tuumaa ja lokariin on tehty keskelle ylös korotus, jotta rengas mahtuu jousituksen sallimaan yläasentoon. Alkuperäisen peltitankin päällä on lasikuituiset posket ja keskikonsoli, joita on myös jouduttu muokH-D Electra Glide ’07 Katteen päällys oli Iivon mielestä liian iso tyhjä tila, joten siihen tuli somisteeksi tuningautopuolen scoopit. Iivo on tehnyt omansa yleisesti saatavilla olevista osista itse, ja kertoo hinnan jääneen näin kymppeihin. Pyörä oli kaadettu parkkipaikalla, joten sen vauriot olivat lieviä, mutta kalliita korjata, ja tämä näkyi myös ostohinnassa. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Pyörän katteet, laukut, lokarit ynnä muut ovat kokoelma eri valmistajien osia, eikä yksikään niistä ole sopinut paikalleen ilman välillä mittaviakin modifikaatioita. Bagger-projekti aloitettiin purkamalla alkuperäisosat ja modifioimalla runko ilmapusseille sopivaksi. Hieman pidempi keula yhdessä 26” pyörän kanssa on ajo-ominaisuuksien ja jätön kannalta oikeaoppisessa kulmassa. Pakoputken alkukayrät on hitsattu irtopaloista ja äänenvaimennin on vain hiukan modifiotu eBay-ostos. Taakse rautajousien tilalle tuli säädettävät ilmapussit ja eteen myös ilmajouset. 90-luvulla syntyneen modernin chopperin jälkeen hän on rakennellut baggereita, joita on syntynyt jo puoli tusinaa. Sivuposket tulivat Virosta ja ovat tarkoitettu kokonaan toisenrunkoiseen pyörään, joten niitäkin on joutunut muokkaamaan. Espoolainen Iivo Invenius ei ole koskaan tuntenut kyseistä tyyliä omakseen, vaan on koko H-Dharrastuksensa ajan keskittynyt luomaan omaa silmäänsä miellyttäviä laitteita. Etupään ilmajousisarjoja saa maailmaltakin ostaa kovaan hintaan, mutta silloin puhutaan nelinumeroisista luvuista. Pyörän Sickspeed-tankinmerkit ovat erään tuningosaa myyvän firman tunnukset, mutta sopivat paremmin kuin hyvin teemaan sekä vaihteiden lukumäärään. Etupäähän vaihdettiin 9 asteen t-kappaleet. Kaikille ei Harrikkamaailmassakaan old school ole se juttu, vaikka välillä voisi niin luullakin
Takalokasuojaan oli muotoiltava kohouma, jotta jousitus pääsee lepäämään yläasennossa. Bensapuolella oli jo tehtaan jäljiltä ruiskuvehkeet, jotka käytettiin sellaisenaan, vain ECU ja laajakaistalambdat vaihdettiin. Ebay-ostosyksityiskohtiin kuuluvat myös ilmanputsari ja kytkinkopan keskikoriste. Etujarrut ovat alkuperäiset, vain levyt on vaihdettu tarvikkeisiin. Kansiksi tulivat Screaming Eaglen 110”, jotka olivat jo odotelleet hyllyssä jonkin aikaa tositoimiin pääsyä. Satulan verhous on ainoa työ, joka on teetetty ulkopuolisella, muuten kaikki on omistajan omasta kädestä lähtöisin. Tällaiset tarinat lienevät peräisin rumpujarruvuosilta tai H-D:n ensimmäisen levyjarrun, niin sanotun banaanijarrun ajoilta. Harrikan oma moottorin ohjausyksikkö on melko rajoittunut ja yleensä sitä joutuu huijaamaan lisäpalikalla, joka tulkitsee signaaleja sen omien raja-arvojen ulkopuolella. Vahvassa jutut istuvat tietäjien suussa, vaikkeivät nämä välttämättä ole kyseisellä merkillä edes koskaan ajaneet. Sen jälkeen, kun Iivon tuorein bagger valmistui tänä keväänä ja ja katsastettiin Suomeen, sillä on ehditty käydä jo Lahden Helaride-tapahtumassa, josta tulikin kotiin vietäväksi Paras bagger -pytty ja Sponsorien Valinta -palkinto. Etupään hallitsevin elementti on iso etuvanne, jonka päälle on väännetty 130/50-kokoinen Monster-eturengas. Iivo kehuukin uusien Harrikoiden jarruja, vaikka jostain syystä motoristipiirien urbaanilegendoihin kuuluu tarina Harrikoiden huonoista jarruista. Stongan Iivo on vääntänyt itse hydrauliputkesta, käsihallintalaitteet ovat alkuperäiset. Samalla ajovalon päälle tulevaa lippaa jatkettiin hieman ilkeämmän ulkonäön aikaansaamiseksi. Nokkapuoltakin hilattiin radikaalimpaan suuntaan. Electran etukatteesta on sellaisenaan käytetty sisäosa, mutta ulkokuorta on leivottu kovemmalla kädellä. 63 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Electran etukatteesta on sellaisenaan käytetty sisäosa, mutta ulkokuorta on leivottu kovemmalla kädellä – muuttunut keulakulma ja pidempi keula vaativat katteen etuosan noin 20 sentin pidentämistä. Koneen mittavat 96 kuutiotuumaa eivät riittäneet, vaan S&S:n big bore -sylintereillä tilavuus nostettiin 107 kuutioon iskun pysyessä samana. Jousien vaatimat ilmavehkeet on piilotettu, kompressori takalokarin taka-osaan ja säiliö toisen laukun alle. kaamaan, koska ne ovat eri valmistajan, eikä niitä ole alun perin tarkoitettu yhteen. Koneen kromaukset on poistettu ja se on maalattu kiiltävän mustalla sekä muussa pyörässä käytetyllä Electric Blue candylla. Alkuperäiseen katteen sisäosaan on vaihdettu vain stereot ja ilmanpainemittari. Katteessa on korkeuden säätämiseen manuaaliventtiilit, yleensähän ilmahommissa käytetään sähköisiä solenoideja. Uskomme, että kiiltävät kotiintuomiset eivät rajoitu tähän, vaan palkintokaappi tulee täyttymään jatkossakin. Takana on laukkujen suojassa alkuperäiset vanteet, jarrut ja ensiöveto. Iivon vaihtama Thunder Max -moduuli on paljon hintavampi, mutta sen kanssa voi toimia niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja säätää sen haluamilleen arvoille läppäriltä, alkuperäiset suuttimet, benspumput sun muut kun ovat riittäviä tehokkaammallekin koneelle
Jens Madsenin tallista on tullut vuosien mittaan lukemattoman monta komeaa rodia. Hauskaa oli myös se, että näyttelyssä oli kätevää käydä Suomesta käsin tavallisella päivä Tukholmassa -risteilyllä. Tällä kertaa näytillä oli upean COE-kuorkin lavalla paikalle tuotu ’32 Roadster, joka osoitti, että kyllä se kirkkaanpunainen vaan edelleen toimii rodin pinnassa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, että näyttelyn onnistumisesta huolimatta toivomme, ettei sitä järjestetä ihan hetkeen uudelleen… Stockholm Hot Rod Kustom Show 64 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Kuvan pin-up-neitoset ovat suomalaiset Elisa Day (vas.) ja Sandra DeVille. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen ja Tomi Eronen Perinteikkään Tukholman Hot Rod -näyttelyn 50-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin 8.5. Suomalainen Mikael Forsman tiimeineen oli onnistunut kokoamaan Nacka Strandiin vanhan autotehtaan upeaan miljööseen todella komean läpileikkauksen ruotsalaista hot rod ja kustomrakentelua, ja mukana oli myös muutamia kotimaisia huippuautoja. yksipäiväinen show, joka oli suhteessa kokoonsa yksi komeimmista koskaan näkemistäni
Kankaan perheen Heath Garagen Hot Rod Circus esiteltiin myös näyttelyssä. 65 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Huikea laite, joka saikin ”Lil Daddy” Roth Awardin. Manfred Johanssonin nätin ’57 farkun Fuel injection -tekstit eivät johda harhaan, keulalla on nimittäin ’99-vuosimallin LS1. Tämä tosin ei ole ruotsalaista alkuperää, vaan rakennettu jo melko uutena Jenkeissä. Pro Touring -kaluston komeinta päätä edusti tämä ’66 Chevelle. Kyse on siis siitä, että kuvan coupe rakennetaan valmiiksi livenä yhden viikonlopun aikana Lahden Jenkkiautonäyttelyssä ensi syksynä. Mikael Aldbon ’30 Essexin puupyörät olivat todellisuudessa nykyaikaiset 20” aluvanteet, jotka oli naamioitu puupuolaisten näköiseksi. Puolien välistä pilkottavat Corvetten isot levyjarrut antavat vinkkiä perushoppaa paremmista menohaluista. Aitoja vanhoja kustomeita edusti myös Anders Jacobssonin ’55 Thunderbird. Best Patina -palkinnon sai strängnäsiläisen Jimmy Hedinin ’33 Plymouth. Claes Beck-Friisin Volvo PV on melkoisen mielenkiintoisen näköinen luomus. Auton tähän kuntoon rakentelun kerrottiin vieneen 2200 tuntia
Myös pinup-tähtönen Calamity Amelie oli paikalla jakamassa nimmareita. Ulkoalueella oli ihan oma näyttelynsä, kun oikeantyylisellä kalustolla paikalle tulleet saivat ajaa autojaan näyttelyhallin eteen. Stockholm Hot Rod Kustom Show Auburn Speedster on aina ollut komeannäköinen laite, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sellainen tuli vastaan ilmajousitettuna. Diivailun merkkejä herrasta oli turhaa hakea. 66 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Ulkomaantähtenä paikalle oli tuotu Dennis ”Lil Daddy” Roth, joka on ”Big Daddy” Rothin poika ja jatkaa isänsä polulla. Huikea näky. Kelpais varmaan sullekin. Vanhan autotehtaan miljöö oli upea. Pakalenin Jude toi mukanaan myös pyöränsä. Paikalla olivat myös Suomen tunnetuimmat pinstraipparit
Auto esiteltiin ensimmäisessä Tukholman Hot Rod Show’ssa vuonna 1965. Keijo Hokkasen Trasherbird sai järjestäjän oman Forsmans Choice -palkinnon. Autonrakentelu sai alkunsa Svenin 13-vuotiaana rakentamasta pienoismallista, jonka kaltaista hän alkoi rakentaa romuttamolta löytämästään aihiosta vuonna 1961. Paikalla oli myös Bob Falfa. Kylmäniemen Kari pokkasi näyttelystä Best Paint -palkinnon ”Stardust” Fairlaneineen. Sai auto sentään Street Rodien ykköspalkinnon. Huikean hienosti viimeistellyn ja aistikkaan värityksen saaneen auton tekniikkana on ’02 Corvetten LS1. LT1-tekniikkaisessa autossa oli lukuisia mielenkiintoisesti toteutettuja yksityiskohtia, kuten hienosti takapuskurin läpi tuodut pakoputkiston ulostulot. Västeråsista tuli paikalle Robert Pellbrink ’50 Buick Super Sedanetteineen. Jopa taustapeilin pääkallo oli paikallaan. Mikael Åstrandin ’36 Chevy Imperial bomb ”Duke” on harvoin nähty neliovinen avo. High Coast – LowLife lowrider-kerhon Christian Hansson-Böen ’64 Impala SS tervehti näyttelykävijöitä tassu ylhäällä. Korimallia tehtiin vain Antwerpenissä ja Tukholmassa. Jotain näyttelyn tasosta kertoo se, että Svenn Fossheimin kauttaaltaan moitteeton ’36 Dodge ”Emotion” oli vain yksi muiden joukossa. Näin täydellisiä klooneja Harrison Fordin esittämän Falfan American Graffitissa kuskaamasta ’55 Chevystä ei usein näe. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Sven Sandbergin ’32 Ford ”Glowing Coupe” on yksi Ruotsin tunnetuimpia rodeja kautta aikain. Auto sai Kustom-luokan ykköspalkinnon
Vain hienompi. Teksti ja kuvat: Tuukka Erkkilä Lähemmäs 6 000 kävijää saapui Ouluun ihastelemaan toinen toistaan hienompia Amerikan lahjoja autoharrastajille. Norjasta saapui tämä parivaljakko, ’29 Ford Tudor sekä 5,3-litraisella remmiahdetulla padalla varustettu ’55 Chevy 3100. AMERICAN CAR SHOW OULU 68 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Taisto Hollin ’69 454 RS Camaro on kuin uusi. Tunnelma oli mukava ja väkeä riitti hienosti läpi viikonlopun
Risto Ojasen H-D Heritage Softail ”Walhalla Warrior” on koristeltu hienoin kynäruiskumaalauksin. Jarkko Härmälän ’56 Chevrolet 3100 Panelin keulassa roikkunut kaveri on saattanut joutua 350 Vortecin syömäksi melkein luita myöten. Troubles Racing Teamin H-D odotteli kesän vetoja. Mika Suojasen ’78 Shovel on koristeltu Stray Cats -tunnelmaan. IS Automotive oli näyttävästi esillä useamman auton kera. Tomi Lajusen ’60 Impala Resto Modin keulan syövereihin on istutettu LS3-pata. 69 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Piia Ja Teemu Tuoman Cadillac DeVille ajanmukaisen asuntovaunun kera on näyttävä kokonaisuus
Ville ”Millhill” Myllymäen Chevrolet Caprice edusti tyylikkäästi rakentelukohteena hieman unohdettua yksilöä. American Car Show Oulu Vuodesta 1978 lähtien samassa perheessä kulkenut Jorma Peltoniemen Big Chief oli vuosien tallissa lymyilyn jälkeen saatu näyttävään ja varsin voimaa uhkuvaan asuun. 501-kuutiotuumaista konetta on piristetty remmiahtimella. Alla ovat 24-tuumaiset Noir Gambler -vanteet. Iikka Kukkosen 2010 RS Camaro edusti näyttelyn tuoreemman pään kalustoa. 70 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Mika Mäen ’71 Cuda. Paljaalle pellille raavittuun Raimo Tuomisen ’49 Packard Super Eight Resto Modiin on istutettu tuore, 5,7-litrainen Hemi
71 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Marja Varkoi-Pulkkisen säväyttävän candypunainen ’68 Firebird kestää tarkemman tutkimisen pohjaa myöten. Pekka Vesterisen ’59 Corvette oli kaunis näky. Sami Lyytisen ’69 Fastback on varustettu 408 stroker-koneella. Veli-Matti Backmanin ’30 Ford on koristeltu mafiateemaisilla kynäruiskumaalauksilla. Juho Erkkilän ’70 Coronet R/T 440 Magnum oli niinikään upea näky
Tapahtuman näyttämönä toimii hieman Firenzen alapuolella oleva Norcenni Girasole Club, joka on valtavan kokoinen lomakyläja leirintäalue Figline Valdarno -nimisessä kaupungissa. Puitteet lomaviikonlopulle samanhenkisten ihmisen seurassa ovat loistavat. Kustom Weekend on tapahtuma, joka järjestettiin jo kymmenennen kerran ja kolme pinstraipparia, kirjoittaja, Hannu ja Eero päätimme lähteä tutkimusmatkalle Toscanan kukkuloille. Kustom Weekend alkaa jo torstai-iltana, jolloin ohjelmassa on aperitiivien lisäksi bändejä. Amerikkalaisvalmisteisia harrastelaitteita paikalla oli muutamia kymmeniä, mutta tapahtumaan osallistui yli 500 ihmistä, joten tunnelmaa ja meininkiä riitti aamusta iltaan. Jos haluaa nauttia Italian auringosta, Toscanan herkuista ja Chiantin viineistä sekä viihtyä mukavien autoista ja rock´n´rollista pitävien ihmisten parissa, suosittelen tapahtumaa erittäin lämpimästi! We´ll be back! Kustomlomailua Italiassa v 72 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Kisa oli erittäin vauhdikas ja kisavehkeisiin oli todella panostettu. Palkintoina oli eri taiteilijoiden teoksia. Toki saapasvaltio on myös melko kaukana, jos aikoo lähteä reissuun omalla harrastepelillä. Alkuillasta jaettiin palkinnot autonäyttelystä ja mäkiautokisasta. Lauantai on tapahtuman pääpäivä. Siellä sai maistella viinejä ja tietenkin pöydät notkuivat täynnä pientä naposteltavaa. Jos haluaa nähdä paljon autoja, ei Kustom Weekendiin kannata lähteä. Taiteilijat pystyttivät teltat alueen keskipisteeseen ja lisää tapahtumaan osallistuvia ihmisiä saapui päivän mittaan paikalle. Palattuamme ajelulta kukin vietti iltapäivää miten tykkäsi, osa uima-altailla ja osa keräten energiaa illan juhliin päiväunilla. Tapahtuma on järjestetty aina samassa paikassa. Teksti ja kuvat: Marco Planting Kun suomalainen kustom/hot rod -harrastaja lähtee tapahtumiin Eurooppaan, suuntautuu matka usein Ruotsiin, Saksaan tai Englantiin. Perjantaina aamupäivän cruising-reitti kulki mahtavien maisemien läpi Castello D`Albola -nimiselle viinitilalle. Eikä vaarallisilta tilanteiltakaan vältytty. Ilta sujuikin alueeseen ja ihmisiin tutustuessa. Eero Kumanto oli väsännyt palkinnon mäkiautokisaan ja itse jaoin Primer Magazinen valinnan. Rokkibileissä käydään myös paljon Espanjassa. Italia ei ole kohteena ihan sieltä yleisimmästä päästä, eikä jenkkiautoharrastus maassa ole kovin suurta. Crazy Cruisers organisoi autonäyttelyn ja ohjelmassa oli myös odotettu Soap Box race, mäkiautokisa. Lauantaiksi kuka tahansa sai myös pystyttää ”kirppiksen” ja monen mökin edessä olikin rekkejä, jotka pursusivat tyylikkäitä vintage-vaatteita ja muuta tavaraa. Upeat maisemat, suussa sulava ruoka ja viini, sekä tietenkin mukavat ihmiset korvaavat autojen melko vähäisen määrän. Ilta jatkui taas bändien merkeissä yömyöhään
Lauantaina sai kuka tahansa laittaa pystyyn ilmaisen myyntipisteen ja kirppispöydät kiinnostivatkin kansaa kovasti. Mäkiautokisassa nähtiin hurjia taisteluita. Tämä paini päättyi toisen osalta päin puuta, onneksi kuski ei loukkaantunut. Taiteilija tutkimusmatkalla. Tapahtuman ainoa sämpylä-Mercury oli saapunut paikalle Sveitsistä. Kaksinkamppailu oli kovaa aina juuri ennen kuin väylä kapenee. 73 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Graffiti Cruisers saapui paikalle tyylikkäällä pikkiksellä. Gasserin dropattu etuakseli hieman hidasti menoa, kun se kolisi välillä kivetykseen. Myös nassikoilla oli asiallisia laitteita allaan. Mustalla kilpurilla ajava Chevy Garage voitti lopulta koko kilpailun. Mäkiautoihin todella panostetaan, jokunen tunti on mennyt tämänkin kilpurin väsäämiseen
Kustom Weekend Chopattu shoebox-Ford ei pärjännyt näyttelyssä, vaikka ihan siisti olikin. Sopiiko rengastus, kylkiputket ja dummy-hakuvalot juuri tähän autoon on makuasia… Fats Pinstriping työn touhussa. Monsterkandy maalaa pääasiassa kynäruiskulla, mutta on nyt alkanut harjoitella myös sivellinjuttuja. Rakentelutyylejä on monia. 74 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Tässä parissa Graffiti Cruisers veti pidemmän korren ja Sbarbari Klan joutuu katselemaan ”Little Fartin” kiitäessä kohti kapeaa loppusuoraa
75 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Sbarbari Klanin ”Shit Kebab” -kilpuri voitti yleisöäänestyksen ja herrat pokkasivat Crazy Cruisersin lahjoittaman Best Soap Box -palkinnon. Monet italialaiset kustomkulttuuritaiteilijat ovat naisia. Ennen kilpailua kaikki tiimit esiteltiin. People´s Choice -palkinnon ja järjestäjän valinnan pokkasi Paolo Wise Guys Car Clubista siistillä ’47 Fordillaan. Aryk on erittäin lahjakas maalari ja tekee muun muassa tyylikkäitä tekstauksia. Mr.Fez Barcelonasta oli tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Tikiveistokset kävivät kaupaksi todella hyvin ja mies saikin paukuttaa aamusta iltaan, että riitti myytävää. Todella aistikas laite, joka liikkui tietenkin lättäpään voimin. Auton runko ja kori on täysin omaa valmistetta, kuten myös lukuisat pikkuosat ja yksityiskohdat. Primer Magazinen valinta oli Ragnon rakentama ’30 Ford boat tail
Ei ihme, että Oden virnistys on leveä, kun alla on oma vastikään liikenteeseen saatu Duster. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen On totta, että pääkaupungin cruising on kasvanut sellaisiin mittoihin, etteivät mitkään keskustan parkkipaikat enää riitä, vaan Kauppatorin viereinen Mantan tonttikin oli kesäkuun ensimmäisenä perjantaina täynnä autoja jo iltakahdeksan aikaan. ”Ennen globaalia lämpenemistä kutsuimme niitä vuodenajoiksi”, julisti viimeisen lähdön Dartin turvapuskurin tarra. Kaksiovisia pikku-Fairlaneita ei tule liikaa vastaan. Silti Kauppatorin kokoontumisessa on jotain sellaista, mitä missään muissa kotimaisissa cruisingeissa ei ole. Stadin Cruising 76 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Kuljetettuaan melkein parinkymmenen vuoden ajan poikaa tapahtumasta toiseen on vihdoin Vinhavan Unun aika nauttia matkustajanpaikasta. Teemu Inhan ’63 on hyvä esimerkki siitä, miltä malli parhaimmillaan näyttää. ’66 Buick Wildcat -avo tuli Kauppatorille Nurmijärveltä
Tämän ikäluokan Caddyjen perään kyselin pari numeroa sitten pääkirjoituksessa, ja yhtäkkiä niitä alkoikin näkyä niin tapahtumissa kuin myyntipalstoillakin. Stadin Cruising Frans Wasström hankki GTS-Dartinsa Ruotsista korvaamaan isänsä aikoinaan omistamaa Suomiyksilöä. Maalaus ei kuitenkaan ole syntynyt Kaliforniassa auton ollessa uusi vaan Juden omissa käsissä Suomessa. Jussi Ikäläisen ’72 Cutlass on alkuperäinen isolohkoauto, jonka keulalta löytyy nykyisin 489 cid Chevyn isolohko. Matala stance taas on saatu aikaan ihan rautajousilla ja droppispindleillä. Linun ’60 Impalan pellin alta löytyy LS1. Tämä kivasti käytetyn oloinen Plymouth Coupe edusti tarrakilvistään päätellen tuoretta maahantuontia. Jude Pakálenin ilmajousitetun Rancheron stuukki on täyttä 70-luvun loppua. 11.5-puristeisilla männillä, Edelbrockin alukansilla Comp Camsin jyrkällä nokalla ja 1050 cfm Dominatorilla varustettu kone tuottaa 650 heppaa, joten muskeliselle ilmeelle on katetta. Sauli morjestaa ’61 Cadillacin seuruetta. Auringonsäteissä kylpevä Sari Holstin harvinaisella alkuperäisellä keltaisella vinyylikatolla varustettu ’50 Mercury Monterey ei juuri uutta häpeä. 77 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Kesäillan hiljalleen laskeva aurinko luo Kauppatorille aivan omanlaisensa tunnelman. Fransilla kuuluu olevan albumissaan joskus 70-luvulla otettu kuva, jossa heidän kotipihallaan ovat kaikki kolme uutena maahantuotua GTS:ää
Regis ei ole yleinen näky sekään. Koska viimeksi näit luukkulamppukeulaisen ’73 Monaco-farmarin. Harvemmin nähtyjen Moparien kirjo oli kesäkuun cruisingissa harvinaisen komea. Jellohan hankki Impalan Jenkeistä jo 80-luvun lopulla ruskea-valkoisena. 80-luvun puolivälin Chevrolet Capricet ovat Suomessa yleinen näky, samanikäisiä Pontiacin Parisienneja sen sijaan ei taida kovin montaa maasta löytyä. Pate Perkiömäen ’55 Chevy 210 ei ole vain nätti kuin karamelli, vaan myös auton tekniikka on täyttä asiaa stroker-koneesta Fordin 9-tuumaiseen perään. Stadin Cruising John Jäderholmin ’58 Impala kantaa nimeä ”Tijuana Rose”. Ennen nykyistä Bellflower-kuosiaan auto liikkui vuosia American Graffiti -stuukissa, jossa itsekin sen näin ensimmäisen kerran kai vuonna 1991. Auringossa paistatteli myös tämä ’59 El Camino. Tämä yksilö kuuluu helsinkiläiselle Jukka Mattssonille. ’56 New Yorker St. 78 AMERIKAN RAUTA 5/2015
’59 Sport Fury -avo on harvinainen näky, vaikka mallia valmistettiin aikakautensa Mopariksi oikeastaan yllättävän paljon, peräti 5990 kappaletta. Kimmo Nevalaisen maailman nopeimmaksi C2:ksi tituleeratulla ’65 Vettellä tosiaan myös ajetaan ihan normaaliajoja. 79 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Wasströmin Nikke sai tälle kesälle jo aiemmin 12 sekunnin varttimaileja kulkeneeseen isolohko-Chargeriinsa pumpputekniikan, jota oli lähdössä testaamaan stripille. Tästä kyljestä ei juuri suoraa kohtaa löytänyt. ’59 Caddyissä vaan on sitä jotakin, myös neliovisena, kuten Timo Itkosen hempeän vaaleansininen yksilö osoittaa. ’68 avo-Caddyn takapenkillä näytti ja kuulosti olevan varsin mukava matkustaa. Jarruvarjo kielii suorituskyvystä. Eipä tuo tainnut harmittaa etupenkkiläisiäkään. Hiukan miestä jännitti se, että joutuuko ajamaan itseään vastaan, kun oli aikeissa viedä radalle myös Cuda-kilpurinsa
Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. 80-luvun puolivälissä ’59-mallin Thunderbird oli jo täysi harrasteauto, miksei 90-luvun taitteen mallisarjan huippua edustanut Trans Am 5.7 GTA olisi sitä tänään?’ Tilaa kuvatekstille. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te con Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Met vel del et, quat adit euguer sequat. V-P Heinäahon vanha ’51 Ford pickis oli kulkeutunut Seppälän Jonille. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Tomi Olli osti viime numerossa esitellyn Rebelinsä tilalle Kouvon Tatulta ’62 Montereyn, jonka pudotti saman tien aivan maahan saakka. Tämän päivän jenkkityyliin rakennettu Ford F350 Super Duty oli todella korkea. Shelby-stuukki pukee autoa todella upeasti, ja on mukavaa nähdä se kotimaan liikenteessä. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te con Oman aikakautensa sportti-Coupet jäljetysten. Stadin Cruising Tilaa kuvatekstille. 80-luvun full-size-farkkuja näkee enää harvoin näin siistinä. 80 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Facip enit volortion. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. On vaikeaa keksiä nätimpää väritystä ensimmäisen polven Mustangiin. Facip enit volortion. Autolla pystyy todella ajamaan tuolla korkeudella! Tietämättä asiaa varmaksi uskaltaudun väittämään tämän olevan sama avo, joka tuli maahan joitakin vuosia takaperin Jenkeistä kuvankauniina, mutta todellisuudessa niin keskeneräisenä, että silloinen omistaja pettyi niin, että pisti koko auton myyntiin, kun ei motivaatiota valmiiksi tekemiseen ja osien uudelleensovitteluun enää löytynyt
Tmi Markku Karhi www.karhi.. 167 -osainen* (K 25018) 349,00,98 -osainen* (K 25016) 209,00,Työkalusarjan* ostajalle Kamasa Tools -pipo ja minisarja K 7102 veloituksetta! K 25018 svh 567,K 25016 svh 390,K 7102 svh 59,Pulttipyssy “nysä” 610 Nm K 9827 183,00 € Verkkokauppa Jokaiselle jotakin WWW.PAIMELANPARONITAR.FI Laadukkaat varaosat kaikenlaisiin USA-autoihin KAIKKI TUOTTEET LÖYTYVÄT SUORAAN VARASTOSTA Kuuma kesä on luvassa, ilmastointi kuntoon ajoissa! Ilmastoinnin sisäkennot, kompressorit, kuivaimet, lauhduttimet ja lämmityslaitteen moottorit. GSM 0400 950 388 lmastointikamppanja heinä-elokuun ajan -15% kaikista ilmastointilaitteiden hinnoista!. Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta
Kapeat ”säröt” korjasin kuumaliimalla jäykistäen niitä kartongista tehdyillä soiroilla ja sivureunat saivat ryhtiä kolmen millin vanerisoiroista, jotka nidoin nurjalta puolelta läpi vaneriin. Kankaan alta paljastui pahvin sijasta muottiin puristamalla eristevillasta valmistettu verhoilupaneeli. Superlonia ja liimaa. Yhtä yleinen kotikorjaus ongelmaan lienee hakaneuloilla kattoon kiinnitetty iso etelävaltioiden tai Yhdysvaltain lippu. Irrottelin kaikki verhousta kiinni pitävät ruuvit, konsolit ja kattovalon sekä aurinkolipat. Molemmissa tapauksissa edessä olisi ollut kohtalainen hiontasavotta sileän pinnan aikaan saamiseksi kankaan liimausta varten. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Roikkuva kattoverhoilu pilaa helposti muutoin siistin sisustan ilmeen. Aikaisempien kokemusten perusteella aavistelin kyseessä olevan iso työmaa, jossa todennäköisesti pitäisi kääntyä ammattiverhoilijan puoleen. Lopulta mielihalu vei voiton järjestä ja autoin maan vetovoiman väsyttäneen kankaan irtoamista. Lattialla kokonaisuutta tutkittaessa se osoittautui vielä surkeammaksi, miltä oli näyttänyt. Ensimmäisenä mieleen tuli kokeilla koko komeuden pinnoitus lasikuidulla. Pahimmin vaurioituneeseen nurkkaan laminoin vahvikkeeksi yhden kerroksen lasikuitua, samoin kahteen pahimpaan halkeamaan. Juuri näin olin itsekin ajatellut. Alkuperäinen oli sileä, Ryhtiä kattoverhoiluun Tallilla – Projekti Alkuperäinen verhous roikkui pahasti ja lisäksi siinä oli reikiä. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Siivoaminen johti oviverhoilujen kunnostukseen, josta saatiin mukava aasinsilta muihin ohjaamon verhoilupaneeleihin. Kolmas ongelma olivat villapuristeen halkeamat. Kyse oli budjettiprojektista ja tätä urakkaa vältelläkseni mieleen juolahti käyttää kankaan ja verhoilupaneelin välissä ohutta superlonia, joka samalla jämäköittäisi kokonaisuutta. Homma pitikin toteuttaa kaikilla jämäaineilla, mitä kaapeista löytyi. Kohta oli lattiaverhoilu revitty irti ja ainoana koskemattomana kohtana sisustassa loisti nuhruinen, pussilleen pudonnut kattoverhous, jota koristi muutama kaunis reikä. Sanomattakin oli selvää, mitä aika oli näille tehnyt. Näinpäs kävi taas. Ensin oli kuitenkin korjattava paneelin muut ongelmat. Usein uuden laitteen hankittua on ajatuksissa tehdä pientä sipistelyä parantamaan ajofiiliksiä. Korjausten onnistuttua kohtalaisesti edessä oli itse verhoilun toteutus. Toinen haaste olivat puuttuvat palaset, jotka piti jollakin konstilla rakentaa uudelleen. Tämän tehtyäni tajusin, mihin olin ryhtynyt. Projektin etenemisen kannalta oli välttämätöntä löytää ratkaisu niiden kunnostamiseen. Millä korjataan. Asialleen omistautunut rasvanäppi vaan kun on usein enemmän innokas kuin älykäs, niin helpot pikkuaskareet tuppaavat paisumaan. Kuin kissa kuumaa puuroa kiertäen koetin vältellä katseita kattoon. Mutta onko kunnollinen ja edullinen korjaus sittenkään mahdotonta tehdä kotiolosuhteissa. Seuraavana vaihtoehtona mietin villakaukalon ruiskuttamista ohuilla kerroksilla teollisuusepoxia. Homma olisi kuitenkin melko työläs, vaikka ideana toimiva. Varsinaisen Haasteen muodosti itse rakenne, puristettu eristevilla, jonka pinta oli alkuaan nurjalta puolelta vahvistettu ohuella harsokankaalla ja näkyvältä osaltaan pintaan imeytetyllä maalilla. Homma alkoi sisustan osalta perusteellisella puhdistuksella, kokeillen erilaisia verhoilun puhdistustököttejä imuroinnin lomassa. Muutamalla napakalla nykäisyllä paikalleen lähmäytynyt verhoilu irtosi etunurkkien murentuessa pölyksi. Ongelmaksi olisi ehkä tullut myös kankaan kiinnitys reunoistaan, joka oli tarkoitus tehdä nitomalla ja liimaamalla. Kyse oli kuitenkin budjettiprojektista, eikä aikomuksena ollut sijoittaa pelkkään kattoon kovinkaan suurta summaa. Komeuden kruunasivat runsaat halkeamat ja osin tomuksi murentuneet nurkat. Puuttuvat etunurkat valmistin rohkeasti kartonginpalasista, jotka kiinnitin kuumaliiman ja nitojan avulla. Ajatus oli käyttää vahvasti ohennettua seosta, jolloin se imeytyisi villan pintakerroksiin jäykistäen sitä. Suurin murhe olivat sivureunat ja etukulmat, jotka olivat vuosien saatossa kadonneet käytännössä kokonaan. Alkushokin laannuttua annoin mennä, kun kerran alkuun oli päästy. Projekti toteutettiin tietenkin pääsiäispyhinä, jolloin tarvikkeiden saatavuus oli minimaalista. Pussilleen pudonnut kattokangas on varsin yleinen vitsaus 80-luvun jenkkiautoissa koosta riippumatta. Urakka alkoi sopivan keinon keksimisellä pintojen uudelleen sitomiseksi kankaan liimaamista varten. Ainoa ajatus mielessä oli, että tähän ei pitänyt ryhtyä
pintaan liimattu keinonahka, jota uuden oli tarkoitus jäljitellä. Jos kyse olisi ollut pahvisesta verhoilupaneelista, olisi teräsharja ehkä toiminut paremmin. Perinteinen pensseliversio sitä vastoin tarttui kohtaisen tiukasti. Uutta materiaalia hankittaessa väri vaihtui samaan viininpunaiseen, josta napitkin oli tehty. Suunnittelin haluamani napituskuvion superlonin pintaan piirtämällä mittaviivat. Ainoa mahdollisuus edetä, oli purkaa jo tehty työ ja vaihtaa tilalle taipuisampi keinonahka. Haprakan verhoilupaneelin takia kiinnityskohtia piti vahvistaa leikkaamalla ohuesta vanerista palasia, joihin porasin myös reiät keskelle lankaa varten. Puhdistuksen jälkeen leikkasin reiluhkot superlonin palaset valmiiksi. Keinonahka, jonka olin hankkinut, oli jäykkää, eikä suostunut muotoutumaan nurkkiin siististi edes liiman ja kuumailmapuhaltimen avulla. Homma hoitui kätevimmin 30 millin kuppiporalla, josta keskiöterä on otettu pois, muutoin pehmike kiertyy terän ympärille. Tämä vaihe toistetaan jokaisen napin kohdalla, samalla kädellä ohjaillaan nappien välille syntyviä laskoksia tai ryppyjä niin, että niistä syntyy mahdollisimman symmetrinen kuvio. Rekkagenressä hyvin suosittu napitus tuntui oivalta ajatukselta varmistaa kiinni pysyminen. Samalla oli mahdollisuus käyttää paksumpaa kahden sentin superlonia, joka kätkisi muotovirheitä entistä tehokkaammin lisäten samalla äänieristystä. Tällä kertaa keinonah83 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Halkeamat korjattiin kuumaliimalla ja kartongilla. Pahimpiin kohtiin laminoin lasikuitua vahvikkeeksi. Varsinainen napitus tehdään asettamalla keinonahka paneelin päälle huomioiden nappien upotusten ja reunojen kiinnityksen vaatima kangasmäärä. Harmaata keinonahkaa irti repiessä myös superloni irtosi liimauksestaan, jolloin työ piti aloittaa lähes alusta uudelleen. Nappien kiinnitys aloitetaan paneelin keskeltä ulospäin työstäen riveittäin. Ennen superlonin liimausta pinta puhdistettiin harjaamalla ja imuroimalla se huolellisesti. Poratessa piti olla tarkkana, ettei hurauta läpi villakaukalosta. Kahdesti tehty. Koska kyseessä oli budjettiprojekti, tein puuttuvat palaset kartongista. Kiinityksen tein nitomalla langan tukivaneripalaan siksakkikuviota tehden. Erityistä huomioita kiinnitin nurkkiin, joihin taivutin superlonia käsin, samalla painellen sen huolellisesti kiinni. Epävarmuus siitä, tulisiko se kestämään kiinni pelkällä liimalla haprakassa villan pinnassa, johti miettimään erilaista loppuratkaisua. Molemmissa tapauksissa kiinnitys tulisi verhoilun läpi, muodostaen kerrosrakenteen. Tavallisesti tätä ehkäisemään käytetään vanua kankaan ja superloonin välissä, mutta sen liimaaminen kiinni tukevasti ei onnistu, joten se oli jätettävä pois. Ensin kokeilin liimausta spraypurkissa olevan kontaktiliiman avulla, joutuen toteamaan liimaustehon riittämättömäksi. tuli superloni poistaa jokaisen napin paikalta. Verhoilukaukalo korjattuna ja valmiina pehmusteen asennukseen. Napit vedetään langalla verhoilun läpi näistä rei’istä ja kiinnitetään takapuolelta joko sitomalla tai nitomalla. Lukuisten epäonnisten yritysten jälkeen oli pakko viskata pyyhe kehään ja myöntää tappio. Nappien paikat merkkasin viivojen avulla. Kun lankaa kiristetään, painetaan samalla sormella nappia mahdollisimman syvälle superloniin. Jotta nappien kohtiin saadaan aikaan laskokset. Liiman kuivuttua leikkasin reunoilta ylimääräisen pois mattoveitsen terällä. Jälkikäteen mietittynä tasoittamisessa olisi kannattanut olla huolellisempi, koska kaikki superlonin muotovirheet näkyvät pintakankaan alta. Kuten jo totesin, villan pinnan virheitä oli ajatus häivyttää ohuella superlonilla. Kattoverhoilun väriksi valitsin alkuperäisen vaaleanharmaan keinonahan, johon tulisi muualla verhoilussa käytetystä viininpunaisesta tehdyt napit. Superloni asennettiin reiluina paloina, joiden reunat leikattiin sopiviksi liiman kuivuttua. Päädyin napitukseen sen joustavamman olemuksen vuoksi. Kattoverhouksen etureunassa käytin ohuempaa sentin paksuista superlonia, koska verhoilu kiinnittyy sieltä listan avulla. Napit valmistin itse lainaan saaduilla välineillä. Porattujen poteroiden keskelle tein pienet reiät 6 millin poralla. Lanka pujotetaan läpi nurjalta puolelta paksun patjaneulan avulla, pujotetaan nappi lankaan ja lanka takaisin nurjalle puolelle. Nappien asennuksen jälkeen aikaansaannos näytti lupaavalta, kunnes aloin työstää kaarevia nurkkia. Superlonien saumakohdan hioin tasaiseksi karkealla lamellilaikalla. Liimauksen toteutin kahdessa osassa pitkittäisen keskilinjan suhteen. Toinen visio oli koristaa katto jonkinlaisilla koristelistoilla. Puristevillasta valmistettu kattoverhous oli osin murentunut olemattomiin ja siinä oli pahoja halkeamia. Superloni oli tarkoitus kiinnittää liimaamalla, jota varten harjasin kaukalon pinnan puhtaaksi vanhan tiskiharjan ja imurin avulla
Superlonin reunat ja rajakohdat hiottiin tasaiseksi karkealla lamellilaikalla. Vaikka valmiissa tuotteessa on joitakin virheitä, ei niitä paikalleen asennuksen jälkeen juurikaan huomaa. Lopputulosta verrattaessa syntyneisiin kustannuksiin on pakko olla tyytyväinen, hintaa projektille kertyi reipas 100 euroa kaikkine tarpeineen. Viimeisenä työvaiheena työstin tarvittavat aukot aurinkolipoille, kattovaloille ja konsoleille leikkaamalla kohdat auki ja kiinnittämällä reunat takapuolelle. Verhoilu valmiina paikalleen asennusta varten. Ennen ruuvien kiinnitystä on hyvä suurentaa neulalla tehtyä reikää vaikka pienellä ruuvimeisselillä, muutoin superloni tuppaa kiertymään mytyksi ruuvin ympärille. Napitus uudella keinonahalla lähes valmiina. Lopputulos näyttää hyvältä ensikertalaisen tekemäksi. Tallilla – Projekti Ensimmäinen yritys kilpistyi liian jäykkään keinonahkaan, jolla nurkkien tekeminen siistiksi oli mahdotonta. Takaisin asennuksessa oiva apuväline reikien paikantamiseen oli lukkopihteihin puristettu patjaneula, jolla kiinnitysruuvien paikat oli näppärä paikallistaa verhoilun läpi työntämällä. Halvalla hyvä. Lopuksi kiinnitin liepeet reunojen yli liiman ja nitojan avulla ja leikkasin ylimääräisen kankaan pois partakoneen terällä. Samalla kertaa kunnostettiin myös katosta irti otetut konsolit, listat ja muut pienet osaset. Sama pätee poraamiseen verhoilun läpi. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Lopuksi reunat trimmattiin partakoneen terällä. Liimauksen kauniin lopputuloksen kannalta tärkeää oli välttää liiman levitystä liian lähelle nappeja, koska silloin laskoksista ei tule siistit. Kaarevat nurkat ja reunat kiinnitettiin liimaamalla kontaktiliimalla. Nappien kohdista poistettiin pehmuste kuppiporalla poraamalla. Seuraavan kunnostus sujuisi jo paljon rivakammin. Erityisen positiivista oli huomata homman onnistuvan kohtalaisen hyvin ensikertalaiseltakin, kun on jonkinlaista aikaisempaa kokemusta kankaan käsittelystä. Reunoille on jätetty runsaasti työvaraa. ka suostui yhteistyöhön ja nurkkien teko onnistui ongelmitta liimaamalla se kiinni reunoilta ja kaarevilta pinnoilta. Suurin osa verhoukseen kuluneesta ajasta tuhrautui miettimiseen sopivan konstin löytämiseksi kuhunkin ongelmaan. Työjärjestyksen tarkka suunnittelu oli tärkeää onnistumisen kannalta. Lisääntyneestä materiaalista huolimatta verhous istui paikalleen ilman ongelmia. Aikaa kattoverhouksen kunnostus otti opettelu mukaan lukien kolmen tallipäivän verran, siihen päivä päälle irrotusja asennustyötä sisältäen listojen ja nippeleiden kunnostuksen. Työ oli aloitettava lähes alusta. Erityisen haasteen muodostivat vahvasti kaartuvat nurkat, joiden työstäminen kangasta liimaamalla vaati tarkkuutta ja hyvän työjärjestyksen suunnittelun onnistuakseen
Meiltä nyt myös MEGUIARSautonhoitotuotteet. | www.stirwell.. Stirwell Oy Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. 09-273 1343 myynti@stirwell.. | www.nettimaalikauppa.. Automaalit, automaalaustarvikkeet ja paras palvelu! SUOMEN PARAS TUNINGLEHTI! Lehtipisteissä kautta maan! Tilaa lehti kotiisi: www.tuning.?
Tehtaan jäljiltä kotelorakenteissa ja pintojen alapuolissa ei ollut minkäänlaista suojaavaa maalikerrosta, mikä on edesauttanut ruosteen pesiytymistä koriin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Nomadin kevät ja alkukesä ovat kuluneet rauhallisissa merkeissä ja projekti on edennyt varsin verkkaisesti, kiitos prioriteeteissa korkeammalle rankattavien arkiaskareiden kuten päivätöiden, joita on ollut tarjolla poikkeuksellisen runsaasti. Tallilla – Chevrolet Nomad ’56 Tulipellin seutu on saatu paikkailtua, minkä jälkeen pintaan on vedetty epoksipohjamaali. Sen kohdalla ei auta muu kuin täyttää reiät hitsaamalla yksitellen. Hytin etukulmat alkavat olla siinä kunnossa, että niiden päälle voi pian alkaa mallailemaan pintapeltejä sekä ovenkarmien ja kynnysten korjauspaloja. 86 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Jotain on kuitenkin saatu aikaiseksi. Liekö kyseessä ollut edullisen automallin kohdalla harkittu toimintatapa, vai onko tämän yksilön kohdalle vain sattunut huonoselkäinen maalari, joka ei ole viitsinyt kyykistellä. Sitä emme tiedä. Kojelaudan päällinen ja tuulilasin karmi ovat käyttökelpoisessa kunnossa, mutta niiden väliin jäävä räystäsmäinen kourukappale on ruostunut puhki useammasta kohtaa
2008 S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 03 652 3380 GSM 0400 813 297 americanpower.oy@gmail.com. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna www.jenkkiautohuolto. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 ERILAISTA AUTOKAUPPAA! BUICK ELECTRA STW 1984 CADILLAC BROUGHAM 1991 CHEVROLET 5D CAPRICE CLASSIC STW 1985 CHEVROLET CAPRICE ESTATE STW 1986 FORD EXCURSION-4X4 7.3TD 2000 FORD ECONOLINE E-35 1993 GMC SUBURBAN-4X4 1995 HUMMER 5D H3 MPV 3.7 AUT. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. Puh. www.americanpower. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus
Jatkossa siellä voi siis viettää aikaa talvisinkin. Yksi kulma pyhitettiin junioreiden nykyisille ja jo pieneksi jääneille ajokeille, ja niille rakennettiin arvoisensa ständi. Muilta osin tyhjät seinäpinnat täyttyivät erilaisesta vuosien varrella kerääntyneestä rekvisiitasta. Iso emaloitu Texaco-teksti on ollut mainostekstinä kuorma-auton lavan reunassa 1900-luvun alkupuolella. Oikeanpuoleinen pumppua muistuttava vitriinikaappi on perimätiedon mukaan Linnanmäen lelumuseosta ja palvellut sittemmin mm. Ulkoseinän tiilipinnan puhdistin ja jätin sellaisekseen. Neliöitä tallissa on noin 45 ja kunnoltaan se oli raaka ja suorastaan törkyinen. Takanurkkaan rakensin varaston, jonka naamioin Texacon huoltoasemaksi ja somistin vuosien varrella eBayn kautta hankkimillani aidoilla peltija emalikylteillä. Vasemmanpuoleinen bensapumppu on VR:n käyttämä Tokheim, jonka koneisto on korvattu hyllyillä sekä valoilla, ja etulevy on saranoitu. Vielä kattoon uusi maali ja lattiaan tasoitus sekä kaksikomponenttiepoksi, ja puitteet alkoivat olla valmiit. Toy Room Vanha sanonta kuuluu, että pojat erottaa miehistä lelujen koolla. Lähdin liikkeelle siistimmän tallin remontoimisella, joka oli arvatenkin myös työläämpi. Olin jo etukäteen päättänyt, että toisesta tallista tulee eräänlainen show room – siistimpi oleskelutila, ja toisesta likaisempi talli, jota voi soveltuvin osin käyttää erilaiseen remontointiin ja vaikka maalaamiseen. Lopuksi tallin alkuperäiset sähköt ja valaistus uusittiin kokonaan ja vesikiertoinen lämmitys ulotettiin tähän ennen kylmänä pidettyyn talliin kookkaan kolmilehtisen patterin avulla. Texaco-teemaa jatkoin maalaamalla tyhjäksi jääneeseen keskiseinään puolitoistametrisen tähtilogon. Peränurkkaan puolestaan sijoitettiin diner-tyyppinen sohvaryhmä sekä 50-luvun jenkkikaappi, jonka niin ikään kunnostin talliremontin yhteydessä. 88 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Nyt lelut ovat vihdoin saaneet ansaitsemansa tilan. Tilojen kunto ei ollut hääppöinen, mutta osasin visioida mielessäni, miltä ne saattaisivat remontoinnin jälkeen näyttää. Maapohjaiselle betonilaatalle rakennetun talon kanssa piti huolehtia kaikkien materiaalien hengittävyydestä, mutta oikeat tuotteet löytyivät aiheeseen perehtymisen myötä. Hämähäkkien häätämisen jälkeen pinnat käsiteltiin samaan tapaan kuin verstaallakin. Niinhän siinä kävi, että ostimme tuon kyseisen talon ja uudistettuamme pari vuotta yläkertaa ja pihaa, pääsin vihdoin alakerran kimppuun. Varsinaiset asuintilat sijaitsivat talon ylemmässä kerroksessa, ja kivijalassa oli talon molemmin reunoin kookkaat autotallit sekä niiden välissä takkahuone, verstaaksi soveltuva tila ja saunatilat. Tämä pitää paikkansa ainakin meidän perheessä, jossa perheen pää on jämähtänyt leikki-ikään pysyvästi ja jälkikasvu seuraa perässä samoja syviä uria. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kun joitakin vuosia sitten etsimme omakotitaloa, päädyimme katselmoimaan vuonna 1948 rakennettua vanhaa siirtomaatavarakauppaa, joka oli otettu asuinkäyttöön 90-luvun lopussa. Ensimmäiseksi remontoin noin 12-neliöisen verstaan, joka oli edellisellä asukilla ollut halkovarastona. Sen lisäksi, että koko rakennuksen historia kiehtoi, kiinnitin huomioni alakertaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin auto-, keräilyja rakenteluharrastustani silmälläpitäen. Seinien puhdistamisen, paikkaamisen, rappaamisen ja maalaamisen jälkeen paikka alkoi muistuttaa ihmiselle elinkelpoista tilaa. Primerin ständillä. Sen väriteema jatkuu läpi koko tallin esimerkiksi ikkunoiden ja ovien puitteissa. Viime talvena pääsin aloittamaan ensimmäistä talliremonttia
Takanurkkaan rakensin varaston, jonka naamioin Texacon huoltoasemaksi ja somistin vuosien varrella eBayn kautta hankkimillani aidoilla peltija emalikylteillä. 89 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Palvelutankkaajana vieraillut Honey B’Zarre ei kuulu tallin vakiokalustoon, valitettavasti
90 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Puolitoistametrinen Texaco-logo syntyi seinään piirtoheitintä apuna käyttäen. Erilaisia junioreiden ajokkeja on tullut rakennettua vuosien varrella useampia poljettavista moottoroituihin. Pöytälevy on verhottu pienillä peltisillä jenkkirekkareilla, joita amerikkalaislapset keräilivät muropaketeista. Sohvapöytä on omaa valmistetta. Ensin ääriviivat tussilla ja lopuksi maalia perään. Peräseinän ilmoitustauluna toimii vanha, Vallilan leikkipuistossa palvellut biljardipöytä. Myös niihin liittyvää rekvisiittaa on nurkat pullollaan
Vain sähköja putkityöt on teetetty ulkopuolisilla. Seinät ja hyllyt ovat täyttyneet rekvisiitasta myös ”work shopin” puolella. Reilu kymmenneliöinen pikkuverstas tarjoaa oivat puitteet pienimuotoiseen puuhasteluun. Lisäksi kompleksista löytyy toinen 45-neliöinen talli likaisempiin hommiin. Lähtökohta Lähtökohdat olivat paikoitellen luotaantyöntävät. Kun talli tyhjennettiin rojusta, paljastui alta varsin siivotonta pintaa. 91 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Satunnaisina iltahommina sain kulumaan tallin remontointiin puolisen vuotta
Lunta, räntää ja ’54 Chevy Turun tullihäkissä maaliskuussa 1986. Teksti ja kuvat: Kari B. Syötyämme eväät päätimme suunnata kohti Vantaata. Perille päästyämme saimme kuulla tullimiesten menevän lakkoon seuraavan aamuna. 92 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Räntäsade ennakoi jonkinlaista seikkailua... Letukka laivattiin Amerikasta Suomen Turkuun keskelle lunta ja räntää. Uskoisitko, että kuva on Stadin cruisingillasta 4.4.1986. Ja niille, jotka epäilivät aikeitamme, olimme tosissaan ajamassa Chevyä kesärenkailla loskassa Turusta Vantaalle. Bomba a’la Lopez. Matkan aikana teimme talviautotestin: voiko automaattivaihteisella autolla ajaa talvella. Papereita liikuteltiin suuntaan jos toiseen, ja lopulta Letukka oli tullattu ja ulkona häkistä. Tämä taasen tarkoitti sitä, että päivästä tulisi hemmetin kiireinen, ellei jopa kaaoottinen. Sisustus oli alkuperäiskunnossa, penkeissä oli 32 vuoden käytön jälkeen vielä muovit, ja mittarilukema 31 800 mailia. Olihan vasta maahantulleella autolla osallistuttava heti myös cruisingeihin. Matka kohti kotia saattoi alkaa, mikäli saisimme jostain renkaisiin ilmaa, Powerglideen hiukan automaattiöljyä ja itsellemme purtavaa. Kyllä voi, suurempi ongelma olivat valkosivuiset rättirenkaat talvikäytössä... Chevy oli tosiaan varustettu luotettavalla kutosmoottorilla ja Powerglide-automaatilla. Mittarissa reilut 30 000 mailia ja muovit penkeillä, joten aihio vaikutti hyvältä. Mikkonen Vuonna 1986 oli vihdoin mahdollista saada harrasteauto tuotua Amerikasta uustuontina miltei järkihinnalla. Kuvassa Letukan rinnalla Kanadassa valmistettu ’53 Pontiac. Seisseen auton talvikäynnistys oli todellista urheilua, mutta lopulta kutoskone höpisi vapauden riemusta uudessa kotimaassaan. Niinpä etsimme ’54 Chevy Sedania, ja löytyikin vähän ajettu ja orkkiskuntoinen. Jarrutai ohMuumio muistelee OLIPA KERRAN CRUISIN ' 54 Kahdeksan sentin lasku ja neljä lisähammasta maskiin jeesasi jo paljon, ja sitten vielä peili ylös, scallopit kylkiin ja auton nimi etulokasuojaan, ja johan oli kiva cruisailla. Kun auto vihdoin saapui kotimaahan, sitä lähdettiin hakemaan Turun tullihäkistä kevätauringon paisteessa, lumi maassa ja mieli korkealla
Kone oli tikissään, eikä vuotanut juuri mitään, kuluttikin vain bensaa. Jossain vaiheessa mietimme farmin hankkimista, ehkäpä 8-paikkaista, ja Cruisin ’54 vaihtoikin omistajaa mittarissaan jotain 50 000 mailia. Sen rakentelu on jo hyvällä mallilla ja alle taitaa tulla uudempaa voimalinjaa. Kerran sain ostettua Powergliden ja fenderit, mutta ne olivatkin ’51–52 Chevystä, joten myin ne eteenpäin. Tämä neliovinen gennie oli juuri sitä, mitä kaipasimmekin. Chevy oli tarkoitus laskea niin alas kuin mahdollista. Se ostettiin talteen Mäntsälään, jossa se vuorostaan seisoi tallissa pitkät tovit. Cruisin ’54 on hengissä vieläkin. Unun kanssa taiteilimme mataluuden lisäämiseksi helmojen alle järvipillit, jotka oli tehtävä kahteenkin kertaan, kun ensimmäisille kävi albumin tekstin kertomalla tavalla. Katon reunoja paikkamaalasin ja oikaisin oman kämmin jäljiltä, kun ajoin ne kiinni suojateltan koolinkeihin. Eipä se kruisailua häirinnyt. Talliimme haettiin ’67 Rebel 770 STW, juuri se aika hyvin tunnettu lepakkoauto. Chevyllä raavittiin asfalttia ympäri Suomenmaan lystiä pitäen. Siispä rautajousilla maanrajassa, be cool... Keep on cruuuising! Vanteiden reunat maalattiin punaisiksi, rättirenkaat vaihdettiin matalampiin ja kapselit poistettiin räyhäkkäämmän ilmeen saavuttamiseksi. Penkeissä oli paikallaan tehtaan suojamuovit, paksuudeltaan noin 2,5 milliä. Niiden tarkoitus on hyvä, mutta 32 vuotta muoveissa haurastuttaa kankaan, ikävä kyllä. Peili ylös ja auto alas, matka jatkui. Rautajousisella bomballa täytyy hiukan kierrellä kaikkea röökiboksia korkeampaa. Eräänä torstai-iltana maalasimme scallopit lokasuojiin ja kylkiin American Graffitin ’58:n tyyliin, ja hauskaa oli. Se seisoi osin purettuna Lahden motarin liepeillä vuosia pihalla. Auton ajotuntuma oli varsin vakuuttava madalluksen jälkeen, se ei juurikaan kallistellut mutkissa. Letukkaa rakenneltiin aina reissujen välissä Delta-Housin pihalla ja myöhemmin Lopez-tallilla Takkulassa. Takapään kanssa jumppasimme jonkin aikaa, mittasimme ja fundeerasimme. Näillä eväillä reki saatiinkin pudotettua liki asfaltin pintaan. Letukan omat pillerikapselit olivat jo siirtyneet Purssin ’59 Caminoon iloa tuottamaan. Asentamamme öljynjäähdytin ei enää auttanut asiaa. Chevyllä raavittiin asfalttia ympäri Suomenmaan lystiä pitäen. Vaikka laite oli matala, jäi helman ja asfaltin väliin liikaa vapaata tilaa, joten oli aika hankkia ”järvipillit”. Aluksi valkosivurättirenkaat myytiin Kaasisen Jonelle ’62 Chevyyn ja tilalle asennettiin matalammat misukat orkkisvanteille ja snobirenkaat kaveriksi. Eipä tuo paljoa auttanut, joten etupäätä rautasahan kanssa laskemaan ja laskihan se, ihan kumeille asti. Takavalojen yläosat maalattiin punaisiksi. Koriltaan auto oli upeassa kunnossa. Auto oli mitä mainioin lähtökohta rakentaa oldschool bomba a´la Lopez. Madallettu Letukka tarvitsi vielä jotain hauskaa ulkoasuunsa, joten hankimme maskiin lisää hampaita neljä kappaletta, joista yksi tosin oli väärän puolen. jaustehostimia ei ollut, eikä muitakaan hapatuksia lukuun ottamatta radiota. Korvaava kiertoputki ei ollut riittävä. Se valurautaglaidi oli vaikeampi tapaus, lämmetessään se alkoi luistaa ja tuoksu oli kuin Stadissa paahtimon nurkilla. 93 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Tehostamaton ohjaus ei laskuoperaatiosta keventynyt, taisi olla toisinpäin. Lopulta teimme laskupalat akselin ja lehtijousien väliin, taisi olla jotain neljä tuumaa. Kuskin etulokari sai Cruisin ’54 nimitekstin ja kruisailu jatkui. Eipä tuo kruisailua haitannut, kun piti tauon ja tarvittaessa huoltikselta letkulla vettä päälle vilvoittamaan. Tässä kohtaa oli tarvis teettää uudet u-pultit ja muuta kivaa. Vuosikausiksi seisomaan. Nyttemmin auto on siirtynyt uudellemaalle, Nurmijärvelle. Sisusta oli tyylikäs kolmivärivihreä ja räpeltämätön. Laatikon lämpöongelma lienee syntynyt jo jenkeissä lauhdutinlaatikon ruostuttua puhki. Nuoremmille lukijoille kerrottakoon ettei ilmapusseja vielä ollut, hydraulit olivat laittomia ja kiirunasysteemi vähintäänkin hankala. Unun kanssa touhusimme rosteriputkista näyttävät kylkiputket ja lopputulos oli loistava, hyvin matala! Kylkiputket rakennettiin kahteen kertaan johtuen San Miguelin retkestä, jonne jäivät viemärinkansiin ekat versiot. Valurauta-Powergliden korjauttaminen ei tahtonut onnistua 80-luvulla Suomessa, vaan olisi pitänyt lennättää laatikko Jenkkeihin ja takaisin, joten jatkoimme kruisailua. Toisella kierroksella valmistimme toisentyyppiset kiinnikkeet ja näillä putkilla mentiinkin loppukausi. Koeajon jälkeen totesimme, että autolla oli mahdollista cruisailla ajolinjat oikein valiten, sen mitä nyt seitsemän sentin maavara sallii. Kustomointi jatkui ja antenniin asennettiin ketunhäntä
Alkuun sisälle ei tullut lämmintä ollenkaan, mutta vähän ajan päästä lämpö palasi, ja luulin jo kaiken olevan sittenkin kunnossa. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että kesän ajelut saisivat jatkua normaalisti viikon tauon jälkeen. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2015. En koskaan saanut remontista mitään tarkempaa tietoa, eikä myyjä useammasta pyynnöstä huolimatta toimittanut minulle aiemman omistajan numeroa, joten syytä remontille ei ole tullut minulle tietoon. 70-luvun halutuista muskelivuosien kansista en tuolla aikataululla edes haaveillut, vaan ensisijaisena tavoitteena oli löytää 350-koneen isopalotilaisten 3A-kansien tilalle 307:sta lähtöisin olevat pienempipalotilaiset 5A:t. Ehdinhän itsekin ajaa sillä neljä kesää ilman mitään ihmeellisiä oireita. Oldsmobile Cutlass Supreme ’81 Aina ei käy niin kuin haaveillaan. Puuhanurkka To mi 70-luvun lopun 350-kone oli varustettu isopalotilaisilla 3Akansilla, joten kansipahvirempan yhteydessä päätin vaihtaa ne pienempipalotilaisiin, joilla saataisiin lisää puristusta. Niiden kun tiedettiin käyvän suoraan yhteen vanhojen pakosarjojen ja paikallaan olleen Edelbrockin Performer -imusarjan kanssa, ja laskennallisesti puristussuhteen piti niiden kanssa nousta suurin piirtein kasista ysiin. Venttiilinohjurin kumitkin jäivät kiireessä vaihtamatta, joten jostain syystä odotin, että auto vähintään pölläyttäisi käynnistettäessä. Oli sunnuntai-ilta, kun soitin luottokorjaamolleni Autohuolto Roihikselle Tuusulaan, jonka kanssa sovimme, että mittaisimme torstaina moottorista puristuspaineet, ja katselisimme, löytyisikö ongelmalle joku selkeä selitys. Lämmöt ovat – ainakin toistaiseksi – pysyneet hienosti termostaatinmukaisella tasolla, ja tehoakin tuntuu olevan enemmän kuin ennen, mikä ei olekaan mikään ihme, kun tietää, mikä yläkerrassa oli aiemmin vialla. Lähikuvasta näkyy, kuinka palaneet liekkirenkaat olivat. Melkein yhtä käsittämätöntä on se, että auto toimi niillä neljä kesää. Koko moottoria en halunnut vaihtaa, koska alakerta vaikutti hyväkuntoiselta, eikä auto ollut koskaan savutellut tai kuluttanut öljyä. Heti kättelyssä kävi ilmi, että yksi työntötanko oli vääntynyt jossain vaiheessa, ja pian selvisi myös syy reilulle kansitiivisteen vuodolle. Uusi ja vanha tiiviste päällekkäin. Vaan ei ollut, ei. Autohan ei varsinaisesti kuitenkaan keittänyt ajettuani moottoritienopeutta Lahdesta kotiin. Nipussa ja pyörii taas. Autoonhan oli tehty jonkinlaista kansiremonttia ilmeisesti vuotta ennen kuin se tuli minulle alkukeväällä 2010 – vai oliko se sittenkin 2009. Lopulta keskiviikkona löysin Vantaalta 5A:t, joiden piti olla ehjät, mutta jotka näyttivät pintaruosteineen aika rajuilta seistyään varastossa useamman vuoden. Alakerta oli onneksi edelleen kunnossa ainoa kansien ulkopuolinen vaurio näytti olevan yksi vääntynyt työntötanko, joka vaihdettiin ehjään. No, nyt tiedetään, että pieleen se oli mennyt. Vantaalta löytyi pari 80-luvun alun 307:sta kotoisin olevia 5A-kansia, ja luotin myyjään, joka kertoi niiden olevan kunnossa. Iloinen yllätys olikin se, että ei pölläytellyt, ja moottori tuntuu muutenkin toimivan hyvin. Vanhat kansitiivisteet olivat vuotaneet todella reilusti, ja hyvin pian huomattiin, miksi. Ajattelin optimistisesti, että ehkä nestettä oli valunut jotain kautta pois talven aikana, ja että ehkä lämppärin kennossa olisi jotenkin sen vuoksi ilmaa. Ei käynyt ainakaan tällä kertaa. Siinä vaiheessa ehdin jo kirota mielessäni sitä, että tulin myyneeksi tekniikanluovuttajaksi kaavailemani auton aiemmin talvella, ja ehdin jo miettiä sitäkin, että kuinka pitkäksi ajotauko saattaa venähtää, jos kansi onkin halki. Imusarjan noston jälkeen kävi ilmi, että sen tiivisteet olivat pitäneet kohtuullisesti, mutta koko imukansi oli ihmeellisen löysällä. Yön yli mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että käyn saman tien ostamassa moottoriin uuden tiivistesarjan ja koetan löytää torstaihin mennessä toiset, varmuudella ehjät kannet. Sitten olikin edessä yläkerran purkaminen. Monilla tutuilla oli kyllä ollut moottoriini sopivia kansia, mutta ne olivat kulkeutuneet jo jonnekin eteenpäin tarpeettomina. Edellinen remontoija oli asentanut moottoriin kokonaan väärän tiivisteen, jonka sylinterihalkaisija oli niin pieni, että liekkirenkaat olivat jääneet suurelta osin palotiloihin. Yläkerta koottiin uusien tiivisteiden kera toivoen, että venttiilit tosiaan pitäisivät, ja että kansitasot olisivat suorat. Ajoin autolla parina päivänä ehkä yhteensä 20 kilsaa, ja kaikki näytti tosiaan olevan kunnossa, kunnes kotipihaan tullessa huomasin pakoputkesta alkaneen tulla todella valkoista höyryä, joka haisi aivan selvästi jäähdytinnesteeltä. Tehonlisäysmielessä miinuksena olivat vähän pienemmät venttiilit, mutta ajattelin kansien vaihdon parantavan kuitenkin moottorin luonnetta, kun peränä on kuitenkin todella pitkä, 2,29-välityksinen. Olin nimittäin ajanut Oldsilla tänä keväänä vasta vähän toista sataa kilsaa, kun lämmityslaitteen suunnalta kuului kuplintaa muistuttava ääni. Niitä ei ollut edes tarkoitettu 350-kuutiotuumaiseen koneeseen, vaan niiden liekkirenkaat olivat jääneet suurelta osin palotiloihin. On käsittämätöntä, ettei edellinen remontoija ole huomannut asentavansa vääränkokoisia tiivisteitä. Tampereelta olisi löytyneet 6A-kannet, jotka kuitenkin olivat 7A-kansien tapaan liian pienillä kanavilla, joten niiden kohdistuksen kanssa olisi tullut suuria ongelmia. Seuraavana päivänä lisäsin 2-3 litraa vettä, ja pistin auton käyntiin. Tällä kertaa luottamus ei ollut aiheetonta. Lohdullista oli se, ettei purettaessa näyttänyt siltä, että nesteet olisivat menneet sekaisin, vaan glykolia oli yksinkertaisesti päässyt reilusti suoraan palotiloihin. Onkin oikeastaan ihme, että auto toimi sillä tiivisteellä näinkin kauan. Sepä ei ollutkaan ihan niin helppoa, kuin olisi luullut
HARRASTEAJONEUVOJEN HIEKKAPUHALLUS JA MAALAUS Lammin Hiekkapuhallus ja Maalaus Oy Kysy tarjousta! Jurvantie 72 16900 Lammi | Puh. Janne Aaltonen | 040 586 1778 info@lamminhiekkapuhallusjamaalaus.. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi. 03 4109 1793 www.lamminhiekkapuhallusjamaalaus.. Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# + Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 175/70R13 185/70R13 165/65R13 205/75R14 185/70R14 195/70R14 205/70R14 155/65R14 175/65R14 185/65R14 54,95 € 59,95 € 49,95 € 79,95 € 59,95 € 64,95 € 74,95 € 59,95 € 59,95 € 59,95 € 205/75R15 215/75R15 225/75R15 205/70R15 215/70R15 225/70R15 185/65R15 195/65R15 205/65R15 215/60R16 89,95 € 99,95 € 99,95 € 84,95 € 84,95 € 89,95 € 64,95 € 69,95 € 74,95 € 89,95 € AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 09-302 847, Fax 09-340 1073 | jaakko.husso@pp.inet.. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat Jokaisella autolla on tarina
Teksti ja piirros: Janne Kutja Otin vapaat kädet leikitellä ajatuksella, että toisaalla tässä lehdessä oleva Kinnusen Jaken luiskaperä voisi joskus tulevaisuudessa näyttää tältä. Paluu tulevaisuuteen Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 5/2015
Letukkaa on chopattu noin 4” ja tippalistat on poistettu. Samassa yhteydessä on siirrytty yksiosaiseen tuulilasiin, jollaista käytettiin samanikäisissä Oldseissa. Maskin aukko on muokattu ’49–50 Mercuryjen tyyppiseksi joko käyttäen jo harvinaiseksi käyvää Mercuryn aukkoa tai tekemällä vastaavan muotoinen itse. Lähdin käsittelemään aihetta Sam Barrisin Mercuryn hengessä, eli tyyliltään auto on aivan 1940–50-luvun taitteesta, jolloin perinteinen kustomtyyli oli ehkä pelkistetyimmillään. Maskin puola on myös erikoisvalmiste, jotain vastaavantyyppistä voisi saada aikaan ’51 Fordin osasta, jollaista käytettiin jo aiemmin mainitussa Barris Mercuryssä. Rengastus koostuu 6.70–15 Firestonen valkosivurenkaista ja teräsvanteista Cadillacin Sombrero-pölykapselein. Erikoisvalmistetakavalot on sijoitettu puskurinkäpyihin. Etuosastaan lyhennetty kylkilista on ’52 Letukasta ja fenderskirtsien reunaa on jatkettu hieman alaspäin. 97 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Etuvalot on frenchattu, mutta niitä ei ole upotettu
LEPAKKOAUTON SUKUA 98 AMERIKAN RAUTA 5/2015. Tuolloin näet valmistui hänen hankkimansa ’69 Coronet, jonka speksilistalta löytyy muun muassa 512-kuutiotuumaiseksi stroukattu 440 Magnum. Lincoln Premiere ’57 Mopen lepakko-Linc tuli Devils-kerhokaveri Tonskalle 1990-luvun lopulla vetelänruskeassa alkuperäiskuosissa, ja on sittemmin kokenut tallin tekijämiesten käsissä täydellisen muodonmuutoksen. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 20.08.2015 Raportit keskikesän cruisingeista ja kokoontumisista. Tämä, jo lähemmäs 30 vuotta sitten Jenkeissä chopattu ja ajan hengen mukaiseen showtyyliin rakennettu yksilö sai kuitenkin Heath Garagen hoivissa uuden, tähän päivään paremmin sopivan kuosin. Kesän tapahtumaekstra Raakaa voimaa Chevrolet Stepside ’51 Runsaastikin rakennetut avolavat on totuttu näkemään nykyään niin usein kulahtaneessa patinapinnassa. Dodge Coronet RT ’69 Jyväskyläläinen Pasi Heikkinen lopetti omasta Moparista haaveilemisen viime syksynä
/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2
Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Rakkaudest a Rautaan • 5/2015 • 8,90€ Stardust AMERIKAN RAUT A 05/2015 NRO 21 ”MINUNHAN OLI TARK OITUS K ATSAST AA JA REKISTERÖIDÄ SE SUOMEEN SAMAN TIEN, MUTT A KUN HUOMASIN, MITEN MÄ TÄ SE OLI, P ÄÄ TIN HAKEA SIIRTOKIL VET KE SÄKSI. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. ” AMERICAN CAR SHOW OULU STOCKHOLM HOT ROD KUSTOM SHOW KUSTOM WEEKEND ITALY 6 414887 002455 1 5 5 700 24 5-1 505 PAL VKO 2015-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Ford Truck ’37 Chevy Fleetline ’49 Essex Super Six ’27 Chevy C15 Apache ’61 Dodge Charger 503 Hemi ’71 FORD Mustang GT Convertible ’97 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Stadin cruisingit FORD FAIRLANE 500 ’58 BUICK SPORTWAGON ’69 SPORTWAGON SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla