100 sivua! Amerikan Rauta 06/2013 ”Miikka halusi rakentaa auton mahdollisimman pitkälti siten, kuin se olisi voitu tehdä jo 40-luvun lopun Kaliforniassa.” r e w Blo STW kustom n e r a a s a e Kork esta Rautaan • 6/2013 • 8,90€ Rakkaud DODGE BUSINESS COUPE ´36 PONTIAC Grand Safari ´74 LISÄKSI Esittelyssä: Buick Grand National ´87 • H-D EVO Oldsmobile Super 88 Convertible ´60 Hudson Roadster ´30 • Chrysler Windsor ´50 Chevrolet Corvette ´76 • Plymouth Valiant Turbo ´67 BILL HINESIN TAPAAN! TEKNIIKKAA: NÄIN VAIHDAT VIRTALUKON Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-03 Viipale mediat 6 414887 002455 13006 700245-1306 NRO 8 Pikkuisen enemmän tunnetta SEMA Show Las Vegas & Jenkkiautonäyttely Lahti
Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. 99€ Mustang/Cougar 64-73 vakio tai madaltava ETU ..... Phone. 210€ tekee entisöinnistä/kasuaksesta helpompaa pulttisarjat-pultit,kiinnikeet... (05) 3557 289 myynti@tradeparts.info tai tradeparts428@gmail www.tradeparts.info Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. alk. MOPAR A-B-E parts is here Alusta remonttiin..! Madallus-OE jouset, puslat, riipukkeet, kiinnike raudat,vakaajat… hinnat voimassa toistaiseksi Varastosta merkit, tehostajan/laturi raudat, merkit, tiivisteet, peltiosat... alk. 530€ Spoileri camaro taka 74-81 ............. 280-330€ Spoileri RS camaro 70-73 ............... Laivaukset joka viikko. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 298€ Spoileri challanger 70 taka T/A ...... 149€ Spoileri taka firebird 91-92 AERO .. 239€ Hanskalokerot..................... 29€ ovenkahvat ulko 63-74........ Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. alk. alk. www.finn-us.com Hal-Mari International Logistics Inc. Lattiamatot ......................alk. 410€ Spoileri taka mustang 69-73 ........... 425€ Konepelti mustang 64-70 .......... 19€ akkutelineet/kiinnittimet .... 119€ pr Impala-chevelle, f-body,truck 58-72 ETU.......109€ pr Taka vakio mustang-cougar, f-body ................................290€ pr HD-1”-2”madaltava, mono leaf ...........................345€ pr ETU ja TAKA vakaajat mopar-f-body, mustang, chevelle...........................179-215€ Muista ennakkotilaukset Korin osat/ korjaus pellit Mopar, Ford/mustang, Chevelle, F-body... 99€ ovitiivisteet ......................... Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com. Mustang 64-70 koko lattia ........................
Meidän kummankin oli hyvin vaikeaa ymmärtää, mitä se tuollainen talkoohenki on. Enää puuttui se talvisäilytyspaikka. Tuntemattomille avataan ovia, hissit täyttää hetkessä iloinen puheensorina ja kun joku räpeltää hetken puhelintaan keskellä hotellin aulaa jonottamatta mihinkään, häneltä kysytään heti, että onko teitä jo autettu. Nappasimme Fairlanen sohvat ja ovipahvit Tonyn pakuun, jolla ne saatiin näppärästi kuskattua verhoilijalle. Lokakuun viimeisenä keskiviikkona ajoinkin Faikun Kouvolasta Lahden kupeeseen talliin. Raidan Tony sitten kertoi tietävänsä mahdollisesti paikan, johon auton saisi talveksi. Kun yritin selittää, että kyllähän kulut pitää vähintään korvata, tuli puhetta muuttokeikasta, josta ”talkooavuksi” tulleet kaverit olivat ottaneet vastaan käteistä kaveriltaan. Siitä huolimatta täytyy sanoa, että Amerikan Rauta 6/2013 3. En pidä itseänikään minään työn sankarina, mutta opin armeijassa yhden asian – kun tekee ne vähän epämiellyttävät hommat kunnolla, saattaa välttyä kokonaan kaikkein ikävimmiltä nakeilta. Kyllähän työstä kuuluu saada palkkio, mutta ei kai meistä ole tullut sellaisia, että avunpyynnöt kuitataan kohauttamalla olkapäitä asenteella ”show me the money”. Siinä verhoilijan pihalla kyselin sitten Tonylta, miten voin korvata vaivannäön. Tiedän, on valtava määrä ihan oikeasti työttömiä ja sellaisia, joille ei ole tarjolla mielekästä työtä, mutta aina joukkoon mahtuu myös niitä, joista on vaan mukavampaa maata kotona. Alla olevassa kuvassa näkyvä ´62 farmariImpala on laite, jonka tuttavat tatuoijamestari Mr. Olisiko sittenkin niin, että kannattaisi uskoa hyvän kiertoon sen sijaan, että on kysymässä ensimmäisenä, mitä minä siitä saan. Liian usein tuntuu siltä, että vähänkin hankalalta tuntuviin juttuihin on vaikeaa löytää tekijää edes kohtuullista korvausta vastaan. Pääkirjoitus Antamista ja saamista T uossa kuukausi takaperin, samalla viikolla kun piti matkustaa ison veden taakse, oli aika hakea faijan Fairlane maalauksesta ja viedä sen penkit verhoiltaviksi Lahteen. Koska 60-luvun alun full size -auton sohvat ovat melkoisen isot, totesin kätevimmäksi viedä ne sinne auton sisällä, ja jättää auto talvisäilöön samaan kaupunkiin. Olihan siinä ajeltu tuntikausia pitkin maaseutua, ja taisi se työpäiväkin jäädä keikan takia kesken. Bueno ehti nähdä projektin nykykuosiin maalattuna, mutta sairaus vei miehen ennen kuin Impala saatiin valmiiksi. Aika tuntui käyvän tiukille, kun halusin auton säiltä suojaan ennen amerikanreissua. Sinälläänhän suhtauduin siihen palvelukseen lähinnä asenteella ”asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.” Amerikkalaisista puhutaan paljon pahaa , ja on totta, että small talk on vain pien- jollain tavalla siellä eletään kuten opetetaan. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi tä puhetta, olkoonkin että se on usein hyvin ystävällistä. Cartoonin johdolla rakensivat lowridertapahtumia ja autoja pitkään kuvanneelle, syöpään sairastuneelle Jae Buenolle ja hänen perheelleen. Kyselin niitä useammaltakin tuttavalta, mutta täydeltä kuulosti joka puolella. Mies kun oli omistanut koko elämänsä harrastukselle, muttei ollut koskaan saanut rakennettua omaa lowrideria. ”Faija opetti, että kun auttaa ihmisiä, voi joskus saada apua itsekin, kun sitä tarvitsee”, Tony kuittasi. Nyt sitä kierrättävät tapahtumissa hänen valokuvaajavaimonsa Stephanie ja heidän lapsensa. Silloin olisi helppoa myös tarvittaessa käydä irrottelemassa autosta muita pikkuosia, joita mahdollisesti pitäisi myös verhoilla. Paljon on ollut puhetta, että sama asenne näkyy työmarkkinoilla. Selityksiä löytyy laidasta laitaan, mutta jotenkin ne kiteytyvät sen ympärille, ettei kannata tai ei vaan jaksa
Hudson Roadster ´30 56 Oldsmobile Super 88 Convertible ´60 Turkista Rovaniemelle kulkeutunut siipiavo on Jykä Kosolan käsittelyn jäljiltä komeampi kuin koskaan. 62 Buick Grand National ´87 Marttilalaisen Mika Ylitalon GN alkaisi jo ansaita X-kirjaimen nimeensä. 26 Chrysler Windsor ´50 Vesankalaisen Esa Hytösen kaksioviseksi muuttamassa ja choppaamassa Windsorissa ei ole omaa työtä säästelty. 42 50 Plymouth Valiant Turbo ´67 Tuomo Honkalan ahdetulla ruiskukutosella varustama Valiant on miehen ympärivuotinen ajopeli. 26 Chrysler Windsor ´50 4 Amerikan Rauta 6/2013. 12 Nro 8. 42 Hudson Roadster ´30 Joni Seppälän pirteän Nailheadin liikuttama Hudson on aito vanha Suomi-rodi. 6/2013 Kannessa: Dodge Business Coupe ´36 Esittelyssä 12 Dodge Business Coupe ´36 Salmisen Miikan Dodge on ulkoisesti tyylipuhdas 40-luvun kustom, mutta sen ajettavuus on tuotu täysin nykypäivän tasolle. 20 Pontiac Grand Safari ´74 Kukkosen Roopen jättikokoinen blower-farmari ei varmasti jätä kylmäksi. 70 Harley-Davidson Evo ”Crazy Jazz” Esittelyssä Hannu Jaakkolan tuorein näyttelypeli. 36 Chevrolet Corvette Stingray ´76 Toimittajamme Kimmo kertoo, kuinka hänestä tuli Vette-mies hankittuaan sellaisen
92 Muumio muistelee Tällä kertaa muistellaan raggaritouhuja 80-luvun Eskilstunassa. 90 Virtalukon vaihto Virtalukko-ongelmat ovat jenkkivehkeissä kiusallisen yleisiä. 20 Pontiac Grand Safari ´74 Amerikan Rauta 6/2013 5. 10 Pelit ja vehkeet Tarjolla esimerkiksi kuminpolttoaiheinen kalenteri. Tämä on kustom legenda Bill Hinesin tapa. 80 SEMA Show Las Vegasin jättinäyttelyssä oli jälleen niin paljon nähtävää, ettei neljän päivän kiertely meinannut riittää. 80 SEMA Show 67 Choppaus Bill Hinesin tapaan 90 Tapahtumat Vakiot 61 Mid East Swap 8 Rauta-annos Kuudennen lähi-idän swäpin yhteydessä järjestettiin myös pieni sisänäyttely. Opastamme, kuinka sellaisen vaihto sujuu. Virtalukon vaihto Uutispalstalla käydään läpi muun muassa huutokauppojen saldoja. 96 Kutjan kuva Muutoskohteena yksi näteimmistä farmareista kautta aikojen – Ford Courier ´61. ArtikkeLit 67 Choppaus Bill Hinesin tapaan Katon laskemiseen on monia eri tyylejä. 94 Puuhanurkka Toimituksen näpertelyä Corvetten, Chargerin ja C10:n parissa. 74 Jenkkiautonäyttely Lahden näyttelyuutuus toi mukavan täydennyksen kotimaan showkartalle
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 6 Amerikan Rauta 6/2013. Materiaali: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Janne Lepola, Antti Kautonen, Veli Vartiala, Janne Kutja, Markku Pahkajärvi, Jussi Löppönen, Otso Pennala Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä
On The Road Again. EXIDE-akut ja -varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi Stirwell Oy Automa automa alit, ala tarvikke use ja paras t palvelu! Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula Avoinna arkisin 9-17 | Puh. 09-273 1343 myynti@stirwell.fi | www.stirwell.fi | www.nettimaalikauppa.fi
Twister Special oli kansasilaisten Ford-kauppiaiden erityisen rajattu versio, jota sai vain tuolla tornadoherkällä alueella. 39,50 euron hintainen kirja on erityisesti näistä merkeistä syttyvälle varsin mieluinen. Vertailun vuoksi, kalleimmat ensimmäisessä tapahtumassa kaupaksi menneet Lambrecht-ajokit olivat 140 000 dollarin hintainen vuoden 1958 Chevrolet Cameo -pickup 1,3 maililla, 11-mailinen kaksiovinen ’63 Impala 97 500 dollarilla, 80 000 dollarin hintainen viisi mailia ajettu ’58 Chevrolet Apache -pickup, ’78-mallin neljä mailia ajettu Indy Pace Car Edition Corvette myöskin 80 000 dollarilla sekä nelimailinen ’64 Impala 75 000 dollarilla. ce -nimisessä uudemmassa huutokaupassa edellisessä myyntitapahtumassa yli jääneitä tai maksamattomia autoja tarjotaan vielä uudemman kerran; vaikka edellisen kaupan karuimmastakin kalustosta tarjottiin loppujen lopuksi huimia summia, on mielenkiintoista katsoa mitä näistä saadaan – ja onko tarvetta vielä kolmannelle kaupittelulle. Autoja valmistettiin 96 kappaletta, ja moottorivaihtoehtoina oli mainitun Cobra Jetin lisäksi 351cid Cleveland-kasi. Loput Lambrechtiltä Kirjoitimme hiljattain Lambrecht Chevrolet -liikkeen vuosikymmenten aikana kertyneestä jäämistöstä. 428 Cobra Jet -tekniikalla olevalla, Grabber Orangen värisellä autolla on ajettu vain 9365 mailia, ja ajopeli on kauttaaltaan uudenveroisessa kunnossa. Jokainen auto varmasti kaipaa paljon aikaa ja vaivaa, ja on hankala kuvitella saisiko näitä kunnostettuinakaan kaupaksi kovaan hintaan, heitteillejättöhistorian tietäen.. päivän aikana. Aiemmin tänä vuonna vastaavasta, mutta Cleveland-koneella valitusta autosta saatiin 78 000 dollarin hinta. Nyt, 2nd Chan- tio, ja autot erotti oranssin värin lisäksi takakyljessä komeilevasta tornadotarrasta. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen Let’s twist again Pyörähistoriaa 1860-1960 Joululahjaideaksi käy hienosti vaikkapa Apali Oy:n kustantama amerikkalaisten moottoripyörien satavuotinen historiikki vuosilta 1860–1960, eli jotakuinkin niiden kultaajalta. Autoliikkeen omintakeisen omistajan haltuun oli jäänyt myymätöntä 8 Amerikan Rauta 6/2013 Joulukuussa Mecum-huutokaupan vasaran alle laitetaan ääriharvinainen vuoden 1970 Ford Mustang Mach 1 Twister Special. Asko Itkosen kirjoittama teos esittelee valmistajien mainoskuvien säestämänä amerikkalaispyörien suunnittelua, tuotantoa ja kehitystä, ja kirjan ytimessä ovat Harley-Davidson ja Indian. 15 vuotta myöhemmin tornadoviittaukset eivät olleet tuottaneet vielä tarpeeksi huonoa onnea, joten tarjolle tuotiin Twister II; taaskin vain Kansasissa saatava versio GT-Mustangista. Alusta oli Drag Pack -op- kalustoa, jonka sitten annettiin hapantua piloille keskinkertaisesti tai jopa huonosti säilytettyinä, ilman että mittareihin oli kertynyt maileja juuri lainkaan. Viimeisin Twister on toteutettu vuosimallin 2008 autoista. Nyt kaupattava ’70 Twister myydään joulukuun 5.–7
Siipiään levittävä lintu. Ja kyseessä ei ole mikään näytön vuoksi paikalleen ruuvattu koppa, vaan nämä on suunniteltu toimiviksi. päivänä 1963, ja viimeinen auto rullasi ulos saman kuun 20. Suosikkinsa kullakin, mutta mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti Moparin ”Shaker Hood”. Shaker Is Back Mikä mielestäsi on amerikkalaisen auton konepellissä hienointa. kuva: Ian Muttoo / Wikimedia 50 vuotta Studebakerin alamäestä Viimeinen valmistunut Studebaker, ‘66 Cruiser. South Bendin tehtaan sulkemisesta ilmoitettiin joulukuun 9. Indianan South Bendissä sijainneen tehtaan toiminnot päätettiin lopettaa tahmeasti kuluneiden viimeisten vuosien takia, varsinkin kun vuosimallin 1964 autojen myynti ei ollut lähtenyt kovinkaan kummoisesti käyntiin. Pari lisämittaria. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 6/2013 9. Valmista yksilöä sopii odotella huhtikuun paikkeilla. päivänä 1966. Kanadan puolen kokoonpanotoiminnot jatkuivat vuoteen 1966 asti, ja South Bendistä toimitettiin moottorinosia Ontarion toimintoja varten vuoden 1964 ajan. Sisustaan kuuluvat Recaron penkit ja koko kabiini tullaan verhoilemaan kauttaaltaan nahalla. Autonvalmistaja Studebakerin ovia ryhdyttiin sulkemaan 50 vuotta sitten, joulukuussa 1963. 60- ja 70-luvuilla oli mahdollista tilata konepellin läpi tehdystä aukosta komeileva irrallinen ilmanotto, joka tietysti liikkui koneen mukana. 37 990 dollarin perushinnan päälle tulee Yhdysvalloissa 2500 dollarin shaker-lisä, jos tätä herkkua haluaa. Jos porotokasta ei löydy tarpeeksi potkua, mutta lahjatavarat pitää saada kyytiin, on yhtenä vaihtoehtona yhdysvaltalaisen venerakentaja Strand Craftin kaavailema Shelby GT500 Sport Wagon. Farmarikorinen Shelby sopinee tavallista mallia paremmin tavarankuljetukseen, mutta pellin alla hyräilee valmistajan suunnitelmien mukaan 850-hevosvoimaiseksi kiusattu remmiahdettu kasi. Valitettavasti kuvassa komeileva auto on pelkän havainnekuvan tasolla, sillä töihin päästään vasta keväällä, mutta tuleehan se joulu ensi vuonnakin. Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Dodgen tulevan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tarjolle tulee tuhannen kappaleen rajoitettu Challenger R/T -sarja, jonka erottaa juuri näistä oikeanlaisista Shaker-mallin konepeltitoteutuksista. Strand S ’ tang Millähän ajokilla joulupukki ehtisi lahjareitilleen kaikkein parhaiten. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. päivänä. Merkin tarua piti tulevina vuosikymmeninä yllä eri pienyrittäjien lyhyinä sarjoina ja vaihtelevalla tekniikalla toteuttama Avanti-urheiluauto, jota Studebaker itse ehti valmistaa noin puolentoista vuoden ajan vuosina 1962–63. Lopullisesti Studebaker ajettiin alas maaliskuun 16
Myös Model Two -mallia saa isoilla painonapeilla, joiden uusimpana värivaihtoehtona on luunvalkoinen Ivory. www.audioimport.fi. Kokoja löytyy välillä M–XXL. www.stuntman.fi 10 Amerikan Rauta 6/2013 RetroSoundin radioista löytyy modernia tekniikkaa vanhoissa kehyksissä, jotka pitävät kojelaudan ulkoasultaan alkuperäistyylisenä. Fiinimpiin tilaisuuksiin miehille löytyy Steady Clothingin kauluspaitoja, joissa kokoja on aina XXXL:ään saakka. Lohkon yhteydessä voidaan käyttää 2-, 3- tai 4-venttiilikansia. Näin ollen radiolla voi soittaa musiikkia langattomasti puhelimesta. Zuman hinta on 319 € sisältäen automallikohtaisen kehyksen. Saatavana on t-paitoja, workereita, huppareita sekä lippiksiä. Ford Racing käyttää moottorissa vain parhaita osia, kuten Mahle-männät, Eagle-kampiakseli ja Eaglen H-profiili kiertokanget ARP:n pulteilla. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Äänentoistoa retrotyylillä Modular-alumiinilohko Ford Racing Modular (M-6009-A46X) alumiinilohko sopii lähtökohdaksi lukuisiin erilaisiin ja eritehoisiin moottoriprojekteihin. Uutuutena valikoimaan on lisätty isoilla painonapeilla varustettu Zuma Radio, jota saa kromattuna ja mustana. www.uspartsperformance.fi Ryysyi ja kledjui Hot Rod Hellcatille on tullut uusia rokkaavia tuotteita, jotka sopivat rasvanäppien vaatekomeroon kuin hirvelle kiikarit. Model Two on varustettu bluetoothilla, jossa on myös A2DP audiostriimaus. Se on alkujaan Fordin 4,6-litrainen lohko, joka on porattu ja stroukattu 5,0-litraiseksi. Lohkon hinta on 4950 €. Moottori voidaan myös ahtaa, jos haetaan isompia tehomääriä. Model Twon hinta on 399 €, joka niin ikään sisältää automallikohtaisen kehyksen
Session aito meininki kaikkine säröineen välittyy levyltä luonnollisina ja ilmavina soundeina. Hinta 20 €. Hinta 26 €. www.meguiars.fi Painettua sanaa Australialainen Hot Rodding International keskittyy street rod -tapahtumiin eri puolilla maailmaa. Yli 200-sivuinen laadukkaalle paperille painettu pehmeäkantinen julkaisu sisältää satoja kuvia sekä auto- ja taiteilijaesittelyjä. Metalliset käyntikorttikotelot ovat kooltaan 9,5 x 5,7 cm. Yleisön pyynnöstä toteutettu ”If We Can Dream” on äänitetty Kangasalan Pirtillä perinteiseen vanhan liiton tyyliin kerrasta purkkiin -periaatteella. Matt Porterin opus sisältää 100 sivua mustavalko- ja värikuvia hot roddingista. Biisit ovat Elviksen hengessä vedettyjä klassikoita bändin omina särmikkäinä sovituksina. Hinta 19,50 €. Nahkalompakon koko on suljettuna 10,5 x 8,5 cm, ja sitä löytyy useille eri merkeille. www.supersounds.fi aronmusic.info@gmail.com Amerikan Rauta 6/2013 11. Hinta 22 €. Kahvimukeja sekä juoma- ja shottilaseja löytyy niin ikään merkeittäin. Hinta 25 €. Throttle Merchants -kirjasarjan neljäs osa on ilmestynyt muutaman vuoden tauon jälkeen. Kirjaa on tehty vain 500 numeroitua kappaletta. www.orp.fi, info@orp.fi Suomen oma Elvis-tulkki Aron on tehnyt pitkäaikaisen keikkabändinsä Cool Companyn kanssa ensimmäisen joululevyn. Hinta 18 €. www.jarimaki.fi Rengassavua joka kuukaudelle Joulua Elvarin hengessä Operation Rocking Piggy on julkaissut kovanluokan kuminpolttokalenterin vuodelle 2014. Vinyylin, muovin ja kumin suojaksi Talven saapuessa on tärkeää suojata ja kyllästää autojen muovi, kumi ja vinyylipinnat, on sitten kysymyksessä tallissa seisova harrasteauto tai talvisen sään armoilla oleva käyttöauto. www.kustomkulture.fi Merkkiuskollisille Tietyn merkin tai mallin nimeen vannovalle ei enää riitä pelkkä t-paita, sillä todellinen fanaatikko säilyttää myös rahansa ja käyntikorttinsa tyyliin sopivasti. Kalenteri on kaksipuoleinen – toisella puolella etujarrun laahaamista harrastavat amerikan raudat ja kääntöpuolelta löytyvät pyörät samoissa puuhissa. Meguiar’s Ultimate Protectant antaa huomattavasti kestävämmän UV-suojan ja kiillon kuin perinteiset kirkasteet jättäen samalla syvän kiillon ja tummuuden sekä ulko- että sisäpintojen vinyyli-, muovi- ja kumipinnoille. Ennen joulua saataville on tulossa myös amerikanautoaiheisia joulukuusenkoristeita. Esimerkkinä neljän kappaleen Ford-juomalasipakkaus, hinta 29 € sekä termosmuki, hinta 14 €. Tuote soveltuu myös renkaille ja kuivuu nopeasti jättämättä rasvaista pintaa
t h g i n d i M earl P 12
Pikkuskloddista asti se oli kuitenkin mielessä, että joskus vielä hankin mieleisen, ja sitten siitä tehdään tosiaan sellainen kuin siitä haluan.” Dodgen parissa Miikka joutuikin opettelemaan monet hommat alusta pitäen. Dodge Business Coupe ´36. ”Se oli museorekisteröity kiertopalkinto, joka oli niin kutsutusti entisöity jossain Pohjois-Suomessa tultuaan maahan jo 80-luvun lopulla Kaliforniasta. Pari viikkoa vaaleankeltaisella coupella ajeltuaan hän purkikin sen osiin. Tai entisöity ja entisöity – sen verran, että se museoleima oli irronnut”, Miikka selittää. ”Jos kyseessä olisi ollut hienosti tehty museoauto, olisi säälittänyt alkaa rakennella sitä, mutta kun kaikki oli tehty enintään vähän sinne päin. Kuitenkin jopa vaativa choppaus on Miikan omaa käsialaa. Joskus parikymmentä vuotta takaperin oli minulla joku vanha Taunus, mutta muuten ei ole harrasteautoja ollut, kun ei ollut tallia eikä rahaakaan. ”T Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Olli Lehtinen • Malli: Katja Hakkarainen ää on nyt ollut minulla pikkuisen reilut kuusi vuotta”, Korkeasaaren eläintarhassa huoltomiehenä työskentelevä Miikka Salminen kertaa aikaansa kolmekutosen kanssa. Miikka Salmisen klassiseen Hollywood custom -tyyliin rakennettua coupea katsellessa ei heti uskoisi sen olevan miehen ensimmäinen autoprojekti. ”Se oli juuri hyvä kustomaihio, ja sellaiseksihan se hankittiinkin. ”Itse asiassa tämä on minun ensimmäinen jenkkiauto yleensäkin. Ei mies toki ensimmäistä kertaa työkaluja käteen ottanut, vaan rakentelukokemusta oli kart- 13. Korissa oli vain pintaruostetta, ja runko oli hyvässä kunnossa lukuun ottamatta pientä tulipellin kohdalta löytynyttä stressihalkeamaa.” Ensimmäinen autoprojekti. M iikan tarinoidessa projektista leppoisaan sävyyn ei voisi kuvitellakaan, että kyseessä oli miehen ensimmäinen kustomprojekti ja ylipäätään autoprojekti. Kojelaudan ootrauskin oli tehty niin, että oli ilo puhaltaa maalit pois.” Ei se epämääräinen kunto onneksi Miikalle mikään yllätys ollut
Jouduin rakentamaan myös skirtien kiinnityssysteemin kokonaan itse. ”Minä opettelin siinä vaiheessa vasta hitsaamista”, Miikka kertoo. Miggi löytyi duunista, Helsingin eteläisimmältä kustompajalta”, Miikka kertoo nauraen. Juuri tällaista vehjettä ei tietääkseni missään ole rakennettu.” Kori nostettiin rungolta, joka hiekkapuhallettiin ja maalattiin POR-15-ruosteenestomaalilla. Miikan mielessä oli rakentaa auto juuri sellaiseksi, kuin se oltaisiin voitu rakentaa Yhdysvaltain länsirannikolla 40-luvun lopulla. ”Ideana oli toteuttaa auto siten kuin ne siihen aikaan tehtiin. Homma alkoikin sopivien osien kartoittamisella ja muutosten huolellisella harkinnalla. Siinä ovat ne samat elementit, jotka näkyvät kaikkialla muuallakin elämässäni. Roudasinkin lokarit kolmeen kertaan työpaikalle hitsattavaksi, ja kävin vä- Keulalle on sovitettu ´37 LaSallen maski ja ´41 Chevyn valot. Eihän siinä auttanut kuin opetella pellin kutistaminen lämmittelemällä ja vasaroimalla, ja saatiinhan ne istumaan paikalleen. ”Juuri mitään työkaluja minulla ei ollut. Tottahan tuo kommentti sijainnista taitaa kyllä olla. Se yltiöpositiivinen suhtautuminen kaikkeen, mikä näkyy myös siinä, että tuolloin lähdettiin rohkeasti rakentelemaan halvoista lähtökohdista tuoreemman ja hienomman näköisiä. Noita samanlaisia Stewart Warnerin mittaristojahan on myyty 14 Amerikan Rauta 6/2013 eri nimellä veneisiin ja hot rod -käyttöön”, Miikka selittää. Samalla keulakoriste ja nokan listat poistettiin. Miikka hankki autoon ´38 Fordiin tarkoitetut fender skirtit, joiden kaari ei tietenkään ollut samanlainen kuin Dodgen lokareissa. Itse asiassa ensimmäisiä töitä, jonka autolle tein, oli kojetaulun käänteinen sektiointi, jotta sain hankkimani Hollywood panelin sopimaan siihen paikalleen. ”Fender skirtien pokkaukset ovat Timpan tekemät. Etulokareista poistin äänimerkkitötsät ja hitsailin saumat umpeen. Konepellin kyljet tehtiin uusiksi suorasta pellistä, jolloin niistä saatiin parturoitua alkuperäiset ilmanpoistoritilät. tunut aiemmin veneiden ja prätkien parissa. Dodge Business Coupe ´36 Runsaista korimuutoksista huolimatta Miikka halusi lopputuloksen näyttävän sellaiselta, että maallikko pitää Dodgea vain siististi säilyneenä vanhana autona. Kun itse olin noita veneitä harrastanut, se oli jotenkin tuttu juttu, joka oli heti saatava. Sheivatusta peräpäästä löytyvät ´39 Fordin klassiset teardropit.. Olen aina ollut kiinnostunut tällaisesta Atomic Age -arkkitehtuurista sisustusta ja taloja sekä musiikkia myöten. ”Kun tuon auton oli hankkinut, niin sitten sitä alkoi katsella samantyylisiä autoja esimerkiksi H.A.M.B:ltä. Siinä kaikessa ollaan matkalla avaruuteen tietyllä tavalla.” Itse chopattu. Alkuperäisten heinäsirkkalamppujen tilalle Miikka sovitteli ´41 Chevy pickiksen putkimalliset valot, joiden istuttamiseen lokareiden saumoihin tarvittiin paljon leikkelyä ja hitsiliimaa. Herstin Timppa sai tehtäväkseen sovittaa yhteen Dodgen maskin kehyksen ja ´37 LaSallen grillin. ”Enhän minä näitä juttuja itse keksinyt, vaan esimerkiksi Harry Westergardin aikoinaan Fordiin toteuttamia muutoksia sovellettiin Dodgeen
i Miikka halus n rakentaa auto pitkälti n a m m i s i ll o mahd voitu i s i l o e s n i u k siten, lopun n u v u l 0 4 jo tehdä . Kaliforniassa Amerikan Rauta 6/2013 15
Sitä chopattiin kolmen tuuman verran jatkamatta kattoa, takaikkunaa madallettiin vain puolentoista tuuman verran. H.A.M.B:n kautta kuulin sitten australialaisesta Pearlcraft-firmasta, jonne ratti toimitettiin käsiteltäväksi. ”En halunnut mitään ilmajousisysteemeitä, vaan kovat jouset ihan niin kuin 40-luvulla oli tapana. Onhan se haastava vetää, mutta auto oli kuitenkin melko suora, joten sen uskalsi tähän valita. 290-heppainen Goodwrench-pikkulohko tuli uutena Timpan kautta, ja sen perään pultattiin perinteinen TH350-automaatti. Samankaltaista speedboat-linjaa hain alkuperäisen kylkilistan säilyttämisellä. Takaakseliksi tuli Fordin kasituumainen versio, ja samalla takajarruihinkin tuli lisää tehoa. ”Sehän sitten iskettiin sorviin, kun tyyliin sopivaa ei ollut muuten tiedossa. ”Vähän niin kuin makustelin, millaista sillä olisi ajaa, mutta kyllä se sitten oli tehtävä kuitenkin uusiksi. Siinä on kuitenkin nyt pieni taildraggerstuukki, jota haettiinkin pitkään. Tuijottelin autoa ja mietin oikeita leikkauskohtia, ensimmäinen choppaus hiukan jännitti”, Miikka kertoo. Tuijottelin autoa ja mietin oikeita leikkauskohtia”, Miikka kertoo. ”Choppausta suunnittelin kaksi vuotta. 16-tuumaiset artillery-pyörät Miikka vaihtoi myös 30-luvun lopun 15-tuumaisiin vanteisiin. Etuakselisto vaihdettiin Fatmanin Mustang II -tyyppiseen, jonka myötä keulalle saatiin levyjarrut. Miikka kun nimenomaan halusi rakentaa autosta ajettavan. luksi Miikka kokosi auton kertaalleen alkuA peräisine tekniikkoineen ja ajeli sillä jonkin aikaa pari kesää takaperin. Kyllä se jo melko alkutaipaleelta oli selvä, että musta siitä tulee.” Musta ulkoväri mielessä Miikka antoikin Verhoomo Priman Lasse Vänttisen tehtäväksi uudet verhoilut. ”Mulla oli tähän kaksi värivaihtoehtoa, maroon-punainen ja kiiltävänmusta, joista jälkimmäisessä oli mielestäni enemmän vaaran tunnetta. C-pilareita oli tietysti samalla kallistettava eteenpäin. Lopulta ne istuivat paikalleen ja näyttivät hyvältä.” Peräpäästä poistettiin polttoaineen täyttöaukko ja takavalot korvattiin ´39 Fordin teardropeilla. Mustaa päälle, helmiäistä sisälle. Lopulta Miikka otti ja leikkasi katon irti. Dodge Business Coupe ´36 Voimanlähteeksi tuli käyttöystävällinen 290-heppainen Goodwrench-pikkulohko. Choppausta suunnittelin kaksi vuotta. Tuo kyljen takapään listan. Tarkoituksena sillä on kuitenkin ollut reissata ympäri Eurooppaa, ja tänä kesänäkin tuli 6 000 mailia mittariin.” Tuoreempaa tekniikkaa. Sähköt on myös muutettu 12-volttisiksi Painlessin sarjalla. Homma vain ei ollut niin hauskaa kuin sen olisi pitänyt olla.” 16 Amerikan Rauta 6/2013 Sehän tarkoitti sitä, että rakentelua oli jatkettava. Homma hoitui hienosti ja nopeasti. Halusin Tuck´n´rollin olevan melko sileää 40-luvun tyyliin, mutta muuten annoin Lasselle aika vapaat kädet, ja lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.” Rattiputken Miikka teki vaatenaulakon jalasta, jonka trumpettiosan huomasi tähän tarkoitukseen sopivaksi. Koska olen pitkän linjan rumpali, halusin siihen ja mittaripaneelin rumpumaisen pinnan. lillä mallaamassa niitä omalla tallilla. ”Penkkiin piti tulla kahden tuuman makkara, ja värimaailma oli myös heti selvä. ”Alun perinhän tästä piti tehdä tiukasti 40-luvun lopun tyylinen California custom, mutta sitten tekniikkamurheiden vuoksi päädyin modernisoimaan koko tekniikan. ” Viime talvena auto meni Herstin pajalle, missä tehtiin alusta ja tekniikka uusiksi”, Miikka kertoo. Lattiamatto on GM:n 50-luvun puolivälin Trinidad-malli, ja se on oikeastaan auton ainoa kosmeettinen tyylivirhe, se kun on ikään kuin astetta liian uusi”, Miikka selittää. Löytämässäni ´48 Dodgen ratissa oli hyvät kromiosat, mutta se oli muuten katuojasta poimitun näköinen
Miljonäärivalkosivuilla varustetut GoodYearin Super Cushion -renkaat Miikka oli nimittäin hankkinut alle jo aiemmin. pätkähän on lähtöisin konepellin kyljestä.”, Miikka selittää. ”Kapselit ovat itse asiassa viimeisin osa, jonka olen autoon hankkinut. Sisustan helmiäispinnat on teetetty Australiassa Pearlcraftillä. Sisusta: Verhoiltu kauttaaltaan uudelleen keinonahalla, Marine Pearl -helmiäisvalkoinen ´48 Dodgen ratti naulakonjalasta tehdyssä rattiputkessa, Lokarin shifteri, helmiäisvalkoiseksi käsitelty Stewart Warner ´48 Hollywood panel ja 40-luvun GM:n kojelaudan kello, Stewart Warnerin Wings-mittarit, 50-luvun GM:n Trinidad-lattiamatto Amerikan Rauta 6/2013 17. Renkaat: GoodYear Super Cushion 6.70-15 miljonäärivalkosivut. Herstin Timppa ruiskuttikin korin mustalla akryylivärillä, jonka päälle tuli reilu kerros lakkaa. Vanteet: 30-luvun lopun 15” peltivanteet, ´49 Lincolnin kapselit. Ja kyllähän autopiirit ovat vuosien saatossa tulleet miehelle tutuiksi aina Amerikkaa, Australiaa ja Japania myöten Miikan kierrellessä The Barnshakers -bändin mukana. ”Kyllä niitä autoja näköjään on jo ihan pikkukossista lähtien tullut chopattua ja erikois- maalailtua”, Miikka kertoo naurahtaen. Voimansiirto: TH350-automaatti, Fordin 8” perä. ”Bensatankki piti myös samalla tehdä uusiksi, koska vanha olisi jäänyt uuden akselin tielle.” Viimein oli aika vetää pintaan se kauan mielessä ollut kiiltävänmusta maali. Tiettyjen asioiden piti olla tehty juuri niin kuin minä ne halusin, vaikka toisaalta halusin rakentaa Dodgen niin, että maallikko pitää sitä vain siististi säilyneenä vanhana autona.” F aktat Dodge Business Coupe ´36 • Omistaja: Miikka Salminen, 45 • Paikkakunta: Kerava Moottori: GM Goodwrench 350 CID V8, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasari, Speedway Motorsin pukinsarvipakosarjat, Hersti AutoShopin tekemä tuplaputkisto Smitty´sin Glasspack-vaimentimilla. Alusta: Fatmanin Mustang II -etuakselisto, 4-link takana, QA1:n coiloverit joka nurkassa. Sen verran myönnytystä jousissakin tehtiin nykypäivän mahdollisuuksille, että joka nurkkaan asennettiin QA1:n täysin säädettävät kynätolpat. ”Tämä oli tietynlainen elämäntyö, jonka lähdin toteuttamaan tähän yhteen kärryyn. Jarrut: Wilwoodin levyjarrut edessä, tehostin, Fordin rummut. Sitten oli edessä vielä sopivien kapselien valinta. Trinidadmaton kimallus ei ole näköharha, vaan matto on oikeasti tuon värinen. ´49 Cosmon kapselit sopivat kokonaisuuteen myös sikäli, että sellaiset olisi työläinen tosiaan voinut 50-luvun taitteessa romikselta hakea.” Vaikka Miikka ei ollutkaan rakennellut täysikokoisia autoja ennen tätä unelmiensa kustomia, kävi hänelle joku aika sitten ilmi, että sitä autoharrastustaustaa löytyi sittenkin enemmän kuin mies oli muistanut, kun kellarin kätköistä löytyi kasa pienoismalleja. Toinen vaihtoehto olivat pillerit ja kromikehät, jonka Timppa tyrmäsi täysin, kun oli sitä mieltä, että kustomiin kuuluvat kokopeittävät kapselit. Verhoilut ompeli Lasse Vänttinen. Kori: ´37 LaSallen maski, ´41 Chevy pick-upin ajovalot istutettu lokareiden kulmiin, lokareiden saumat hitsattu umpeen, ovien kahvat sheivattu, sähköinen avaus, konepellin listat siirretty kylkilistojen jatkoksi, kattoa chopattu 3”, takaikkunaa chopattu 1,5”, ´38 Fordin muokatut fenderskirtit, bensatankin täyttöaukko siirretty konttiin, ´39 Fordin takavalot. Miikkahan on ollut yhtyeen rumpalina jo yli 20 vuotta. Siksi olin joidenkin tyyliasioiden suhteen ehdoton, vaikken itseäni minään puritanistina muuten pidäkään
5 2. 4. Katto on vielä alkuperäiskorkeudessaan, mutta konepellin sivut on jo tehty uusiksi ja takalokareihin sovitettu ´38 Fordin fender skirtit. Auto ei kuitenkaan ollut ajettavuudeltaan halutulla tasolla, joten Miikka päätyi rakentamaan sen uusiksi. Tarinan takana KORKEASAAREN KUSTOM Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Miikka Salminen Miikan Dodgen monet muutokset toteutettiin hänen työpaikkansa tallissa Korkeasaaressa, joka on tunnettu paremmin eläintarhana kuin autoharrastajien pesänä. Tässä Dodge on lähellä sitä kuosia, jossa se Miikalle tuli. Pian vakiokorkuinen katto alkoi kyllästyttää Miikkaa, joten hän päätti chopata auton itse työpaikallaan Korkeasaaressa, mistä löytyi MIG. 18 AMERIKAN RAUTA 6/2013. Ensimmäinen ”valmis” versio näytti tältä. 5. 3. Kori nostettiin rungolta eläintarhan maisemissa. Onnistuneeseen kokonaisuuteen vaadittiin hitsisauma jos toinenkin, mutta lopputulosta ei uskoisi ensikertalaisen tekemäksi. Keulalla ovat uudet valot ja LaSallen maski, jonka Herstin Timppa siihen sovitteli, kun Miikka vasta opetteli hitsaamista. 1 3 2 4 1
9 8. 7. Pearl craftin käsissä se sai uuden korean helmiäispinnan. Herstin Timppa veti koriin uuden kiiltävänmustan maalipinnan, joka Miikalla oli ollut pitkään mielessä. Moottoriksi tuli GM:n Goodwrench 350 -pikkulohko. 8 KH-COATING UUTTA SUOMESSA! UUDISTUNUT PUHELINMYYNTI USA-VARAOSAT TARVIKKEET HUOLTO YLI 20-VUODEN KOKEMUKSELLA TOIMITUKSET POSTI JA MATKAHUOLTO KAIKKI MERKIT JA MALLIT PUHELINMYYNTI 05-535 4519 WWW.PARTSGARAGE.FI MYLLYKOSKEN AUTOTARVIKE OY VESIPRINTTIPINNOITUS siirrämme printtejä kolmiulotteiselle pinnalle! Tulossa pian, kysy lisää! OLEMME ERIKOISTUNEET PINTAKÄSITTELYIHIN JAUHEMAALAUS RAL-sävyjen lisäksi meillä on erilaisia candy-, illuusio-, metallihohto- ja efektisävyjä sekä -lakkoja. 6 7 6. Tekniikan uusimisen yhteydessä myös artillery-vanteet vaihdettiin pienempiin peltivanteisiin levein valkosivuin. ´48 Dodgen ratti oli tässä kunnossa, kun Miikka sai sen käsiinsä. MEILTÄ MYÖS KERAAMISET PINNOITTEET Vaarankyläntie 66, 88300 Paltamo Kimmo Heikkinen 040-4130700 WWW.KHCOATING.FI AMERIKAN RAUTA 6/2013 19. Alkuperäinen etuakselisto korvattiin Mustang II -tyyppisellä, taakse tuli Fordin akseli nelipiste tuennalla. Runko puhallettiin ja maalattiin POR-15-ruosteen estomaalilla. 9
20 Amerikan Rauta 6/2013
Kun Kukkosen Roopen kaveriporukka kaipaa kyytiä, niin ykkösvalinta on aina iso keltainen. Ja mikä ettei, remmiahdetulla isolohkolla varustettu farkkuhan kuljettaa riuskasti paikasta toiseen isommankin köörin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pontiac Grand Safari ’74. Amerikan Rauta 6/2013 21
Kyseltyäni autosta tarkemmin sain tietää, ettei sen mittarissa ollut kuin 53 000 mailia. K un Roope otti Pontiacin. Takalokasuojaan ja varapyöräkoteloon piti hitsata hiukan paikkaa, mutta muuten farkku oli pelleiltään hyvä. Niin me teimme ja lopputuloksesta tuli ihan hyvä. Auton kunnostaminen oli aloitettu purkamalla, mutta homma oli jäänyt vaiheeseen. Kun siitä oli saatu ruiskutettua lokasuoja ja ovi, oli ilmassa niin paljon maalipölyä, ettei töitä pystynyt enää jatkamaan. Roope teetti penkkien päälle istuinsuojat, jotka ovat palvelleet näihin päiviin saakka. Kyljet olivat vinyyliteippien poistamisen jäljiltä yllättävän suorat, eikä korissa ollut muuallakaan suurempia kolhuja. ”Olen aina tykännyt isoista autoista ja tässä oli vielä orkkiksena 455-kuutiotuumainen kone. Lattiamatto uusittiin kokonaisuudessaan, sillä alkuperäinen oli aivan riekaleina. Hetken pähkäiltyäni totesin kuitenkin, että jos ei se maksa mitään, niin kokeillaan.” Ennen värin suihkuttelua oli kuitenkin tehtävä pohjat, joista Roope selvisi suhteellisen vähällä vaivalla. Samalla koko kori maalattiin kevyesti yli uudestaan. Kitin hieromisen jälkeen ruiskutettiin paksu epoksi. Sitten vaan auto käymään ja ajamalla Klaukkalaan kohti kotitallia. Homma eteni taas seuraavana päivänä siten, että jo maalatut osat peitettiin ja maalin suihkuttelua jatkettiin siihen saakka, kunnes pölyongelma tuli uudestaan eteen. Penkit olivat ehjät lukuun ottamatta kuskin penkin istuinosaa. ”Ihan viimeiset osat maalasimme erään baarireissun päätteeksi neljän jälkeen yöllä. Ehdotusta seurasi fakta, että värit saisi varmasti halvalla tai jopa ilmaiseksi. Koneremontti oli kuitenkin ehditty tehdä ennen innon laantumista ja kaikki irrotetut osat olivat edelleen tallessa. Lopulta kaveri ehdottikin Roopelle, että vedetään Pontiac keltaiseksi. Pontiac Grand Safari ’74 455-isolohkoa ahtaa Blower Shopin 8-71. Tipunkeltaiseksi. Totesin saman tien, että se on mun”, Roope muistelee. ”Me lyötiin auto nippuun ja käytiin hakemassa 10 litran kanisteri bensaa. Vaan kuinkas sitten kävikään. ”Siinä meni viikon päivät, jos ei vähän reipaskin”, Roope toteaa. Nykyinen konepeitto on lasikuitua ja teipattu hiilikuitua jäljittelevällä teipillä. Pahempia puutteita ei irrallisten osakasojen selvittelyn jälkeen ilmennyt ja esimerkiksi peräkontin avausmekanismi toimi moitteitta pelkän rasvailun ja herkistelyn jälkeen. Kaverin sedän hyllystä saatua keltaista oli kaikkiaan noin 12 litraa, ja ensimmäisellä maalauskerralla siitä kului noin kaksi kolmannesta. Bensatankki ei ollut paikallaan, joten iskimme kanisterin mustekaloilla kiinni konehuoneeseen ja vedimme siitä letkut pumpulle. Vuonna 2009 Roope korjaili maalipinnasta muutaman ruostekukkasen ja paikkaili kolhitun lokasuojan. Aluksi arvelutti hiukan, kun hänellä ei ollut juurikaan kokemusta autojen maalaamisesta, mutta lopputulos onnistui yli odotusten.” Auto maalattiin 30 neliön autotallissa. Seuraavalla viikolla hän meni katsomaan autoa Kirkkonummelle ja se osoittautui juuri sellaiseksi kuin Paddockin pöydässä oli mainostettu. Tahtia ahtimella. Roopen kaveri työskenteli setänsä puusepänliikkeessä ja muisti pajan hyllyllä iät ajat seisoneen keltaisen Sikkensin maalin. ”Ajattelin, ettei keltainen sovi isoon autoon, sillä se on mielestäni pikkuautojen väri. Vihreä puutarrakylkinen farmari oli jäänyt koneen hajottua seisomaan navettaan, jossa se lojui edelleen vuosikymmenen aikana ympärille kerääntyneiden romujen seassa. Kun kone oli vielä vapari ja autossa alkuperäinen konepelti, oli sen keskiosan kohouma teipattu mustaksi. Tulevaisuudessa istuimet on tarkoitus verhoiluttaa mustaksi tai harmaaksi noudattaen alkuperäistä verhoilumallia, mutta sekoittaen mukaan hillitysti keltaista penkkien sivujen, niskatukien tai tikkausten muodossa. ”Huonekalumaalarina työskentelevä kaverini suihkutteli niin epoksit kuin pintaväritkin. ”Ajatuksissa oli vetää auto mattamustaksi ja päästä nopeasti laulamaan”, Roope kertoo. Auto osoittautui myös pisteosien ja mekanismiensa osalta hyväksi ostokseksi. Bensa riitti Kehä III:lle, minkä jälkeen piti käydä lisää löpöä lähimmältä huoltoasemalta.” Roope aloitti auton pajoittamisen lähes välittömästi kaveriporukan avustuksella. Saimme kotiin tullessamme ajatuksen, että maalataan ne pois, niin herätessä olisi sitten kaikki valmiina. R oopen ja Pontiacin yhteinen tarina juontaa juurensa aina vuoteen 2001 saakka, jolloin Roope kuuli Alastaron kisoissa Paddockissa istuskellessaan naapuripöydässä käydyn keskustelun vuonna 1989 Suomeen tuodusta Grand Safarista, joka oli seisonut tallissa viimeiset 10 vuotta. Pohjaltaan Roope kertoo sen olevan edelleen liki uudenveroinen, vaik- 22 Amerikan Rauta 6/2013 kei sitä ole koskaan siltä osin korjailtu. Jälkikäteen ei pysty sanomaan, mitkä osat on maalattu baarikeikan jälkeen”, Roope nauraa. Vihreät sisustan vinyyliosat, kuten kojelaudan ja ovipahvit, Roope maalasi mustiksi
”Ajelin yhden kesän rikkinäisellä laatikolla, minkä jälkeen käytin sen Parolassa Päivisellä prepattavana. Ainoastaan sopiva imusarja puuttui, mutta sellaisenkin Roope paikallisti PDS:ltä Jenkkilästä. Loppumetreillä oli kuitenkin tulla pientä kiirettä. Sanoin haluavani laatikon, joka vaihtaa normaalisti ajettaessa nätisti, mutta ei saa reippaammin kaasua annettaessa miettiä sekuntiakaan. Ahtimen asennuksen yhteydessä ei koskettu lainkaan koneen sisuskaluihin, mutta varsin pian sekin tuli eteen. Mietin, millä saisin tehtyä sopivan, kunnes keksin unissani käydä kylpyhuoneesta tyttäreni kylpyammeen ja käyttää sitä sapluunana. Imusarjaa piti muokata monesta kohtaa, ennen kuin se asettui nätisti paikalleen, eikä kantanut mistään kohtaa. ”Mietin jo silloin kun ostin auton, että koneen päälle olisi saatava remmiahdin. Kun kone otettiin auki, Roope sai todeta seiskamännän haljenneen seitsemän sentin matkalta. Takatilassa mahtuu ottamaan vaikka nokoset, mikäli reissussa sattuu iskemään väsymys. Jatkoin ajelua, kunnes lopulta yhdessä reippaassa kiihdytyksessä lensi varmaan kaksi litraa öljyä joka puolelle konehuonetta.” Kun kone otettiin auki, Roope sai todeta seiskamännän haljenneen seitsemän sentin matkalta. Kumimattojen kuvitus toistaa ulkoasun pirteää väriteemaa. Ykkönen ja kakkonen pitivät vielä jotenkin, mutta kolmosella rupesi luistamaan. ajoon keväällä 2002, niin sen moottori kesti ajoa kokonaiset 500 kilometriä. Toiset ovat sanoneet, että osta kevyempi auto, niin on helpompaa, mutta pitäähän elämässä olla haasteita.” Ahtimen asentamisen myötä myös laatikossa alkoi ilmetä ongelmia. Vedenkiertokaan ei onnistunut vesipumpulta suoraan imusarjaan termostaattikopan alle johtavaa vesikanavaa pitkin, vaan jouduimme kierrättämään veden pumpulta imusarjalle ulkokautta hydrauliikkaletkulla.” Sorvattuaan hihnapyörien alle sopivia palikoita Roope sai tuotua ahtimen hihnaa niin paljon ulospäin, että ohjaustehostin ja laturi mahtuivat jäämään alkuperäisille paikoilleen. Päivinen vahvisti laatikon ja asensi siihen itse Grand Safarin sisusta oli alkuaan vihreä. ”Ajeltuani ensimmäisiä kertoja ahtimen kanssa kone pyrki huohottamaan. Loota oli ilmeisesti päässyt kuivumaan ihan totaalisesti, sillä se tokeni sillä, kun vaihdoimme ekan kesän aikana siihen öljyt 5-6 kertaa.” Laatikko pelasi hienosti aina siihen saakka, kun Roope löi isolohkon päälle mekaanisen ahtimen, mikä luonnollisesti pukkasi tehontuotannon aivan uusille lukemille. Sitten vain sahasin kuviosahalla reiän.” Vahvempia palikoita. Levyt olivat aivan loppu. Jatkossa Roope on suunnitellut jalostavansa alakertaa, jotta ahtoja voisi nostaa korkeammalle nykyisestä puolesta barista. ”Hakiessani autoa sen TH400-automaattilaatikko oli sellainen, että välillä se veti ja välillä ei. Alakerran laakerit ja männät uusittiin, minkä jälkeen Pontiac oli taas valmis kovaan ajoon. Amerikan Rauta 6/2013 23. Vinyyliosat on maalattu mustiksi ja penkit verhottu istuinsuojilla siistimpää yleisilmettä hakien. Imusarjan piti käydä ahtimelle suoraan, mutta todellisuudessa sen valut olivat vähän mitä olivat, eivätkä kiinnityspulttien reiätkään osuneet kohdilleen. Alakerran laakerit ja männät uusittiin, minkä jälkeen Pontiac oli taas valmis kovaan ajoon. Kun voimaa saisi sata heppaa lisää, niin Pontiac saattaisi olla mukavan köykäinen ajella. Kukaan ei oikein keksinyt asialle vedenpitävää selitystä, mutta vahingon epäiltiin aiheutuneen siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät öljyt olleet lähteneet kiertämään vuosikymmenen seisonnan jälkeen.” Roope nappasi koneen irti ja toimitti sen Patoharjun Simolle, joka teki alakerran kokonaan uusiksi. Kyselin asiasta tutuilta, mutta sain vastaukseksi vain, että totta kai se ahtimen kanssa vähän huohottelee. ”Reseptinä on vaihtaa vahvemmat kiertokanget ja kampiakseli sekä korvata nykyinen laahaava nokka rullaavalla. ”Lähtö oli perjantaiaamuna yhdeksältä ja aloin vasta kolmen aikaan aamuyöllä asentaa alkuperäisestä konepellistä muotilla tehtyä lasikuitupeittoa paikalleen. Roope sai ahtimen toimimaan kesällä 2012 juuri ennen ennalta sovittua reissua Pieksämäen Big Wheelsiin. Silloin ei kuitenkaan ollut tarpeeksi rahaa, ja kun sitä satunnaisesti tuli, niin se tuppasi menemään humppakuluihin.” Ahtimen aika koitti vihdoin vuonna 2012. Silloin siinä ei ollut vielä edes reikää. Sen jälkeen autolla on ajettu viitisentuhatta kilometriä kesässä ja kaikki on toiminut hyvin. ”Kone rupesi kolisemaan ja purkamisen jälkeen selvisi, että runkolaakeri oli pyörähtänyt. Elämäntilanteen rauhoituttua ja ajatuksen vuosi vuodelta muhittua, Roopelle tuli erään kaverin kautta eteen Blower Shopin 8-71, jossa oli kaikki tarvittavat hilppeet valmiina. ”Kuvittelin aluksi, että ahdin vain isketään koneeseen kiinni, mutta ei se lopulta ihan niin helppoa ollut
Korimuutokset: Puukylkiteippaukset ja kylkilistat poistettu. Kun kaverit tulivat takaisin, he tuumasivat, ettei Roopea voi herättää kesken unien. Turbiini teetettiin Naantalissa Niemisellä. Stall speediä nostettiin ja sitä vahvistettiin siten, että nykyisellään sen pitäisi kestää vääntöä yli 1000 Newtonmetriä.” Voimansiirrossa on edelleen yksi alkuperäinen komponentti, jota moni voisi kutsua heikoksi lenkiksi. Siitä huolimatta bensakulut ovat halpa hinta kokemuspisteistä, joita autolla reissatessa kertyy. Pelti nojaili koko viikonlopun leirimme vierellä ollutta mäntyä vasten. Monet haukkuvat kymppipulttista heikoksi, mutta minä en ole löytänyt siitä vielä heikkoa kohtaa.” Elämysmatkoja. ”Vuonna 2002 lähdimme Ruotsiin Poweriin heti sen jälkeen, kun kone oli saatu uusittua. Voimansiirto: Vahvistettu TH400-automaatti shift kitillä, 10-pulttinen perä. Se oli liikaa ruotsalaiselle virkavallalle, joka pysäytti matkanteon vaatien kiukkuisesti kattomatkustajaa alas. Sisusta: Vinyyliosat maalattu mustiksi, penkinpäälliset. Perä on GM:n alkuperäinen lukoton 10-pulttinen, jolle ei ole tehty mitään. Jarrut: Edessä levyt, taka- 24 Amerikan Rauta 6/2013 na rummut. Yksi kaveri totesi siihen, että on meillä ainakin kuorma asiallisesti sidottuna. Taas kerran oli hirveä kiire saada auto ajoon, eikä sitä ehditty koeajamaan lainkaan ennen matkalle lähtöä. ”Eräällä Power Meet -reissulla poikkesimme keskellä päivää paikalliseen markettiin hakemaan illaksi grillattavaa. En tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta koneen jäähtymisen suhteen, mutta niin me kovasti kuvittelimme.” Pitkät reissut tapaavat käydä jossain vaiheessa raskaiksi, jolloin yksi jos toinenkin kyytiläinen tarvitsee välillä spontaaneja päiväunia. K un kysyin Roopelta, millainen Pontiac on reissuautona, sain lyhyen ja ytimekkään vastauksen – helvetin makee. Moottori: 455 cid V8, PDS imusarja, The Blower Shop 8-71 remmiahdin. Vedet sisään, kone käymään ja Katajanokan terminaalille odottamaan lauttaa. Se sai poliisitkin repeämään remakkaan nauruun.” F aktat Pontiac Grand Safari ’74 • Omistaja: Roope Kukkonen • Paikka: Klaukkala. ”Olen sutinut sillä jo 12 kesää ilman minkäänlaisia ongelmia. Pontiac Grand Safari ’74 Kuva: Operation Rocking Piggy tekemänsä shift kitin. Vanteet: 15” American Racing Outlaw 2 pulverimaalattuna mustaksi. Renkaat: Cooper Cobra Radial G/T, edessä 245/50 ja takana 295/60. Sain sitten päähäni mennä autossa vielä silloin olleelle kattotelineelle ottamaan aurinkoa ja nukahdin. Sen sijaan he vetivät minut ilmastointiteipillä jaloista ja käsistä kiinni kattotelineeseen ja jatkoivat matkaa kohti leirintäaluetta. Hänen kirjanpitonsa mukaan auto vie ahtimen kanssa rauhallisessa maantieajossa 30-35 litraa bensaa ja nurkissa pyöritellessä kulutus nousee lähes tähtitieteelliselle tasolle. Lopulta saimme kuningasidean ottaa koko konepelti pois, jotta koneen lämmöt pysyisivät aisoissa. Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin halusin. Omat luomeni painoivat, joten pyysin poikia tuomaan minullekin jotain sillä välin, kun huilailisin Pontiacin takakontilla. Kiitos: Hannu Louhivuori/maalaus, Mara Tuomisto ja Olli Korkka/teippaus, Autohuolto Sundholm.. Silloin oli kuuma kesä, ulkolämpötila 30 asteen molemmin puolin ja auto tuntui niin kuumalta, että ajattelimme sen kohta palavan
WWW.COVERLINEFILMS.FI Puh. yksityisille kuin yrityksillekin Hiukan erilainen verkkokauppa. Voit myös itse tilata autot ja osat meidän toimipaikkaamme. Autamme eBay-ostoissa, julkisissa ja dealereiden huutokaupoissa. Avustamme ajoneuvoien etsimisessä. Ovelta ovelle -palvelu. Impala SS Dodge Coronet Convertible Dodge Coronet R/T Dodge Monaco 2 Ht Dodge Polara Conbertible Dodge Challenger Convertible Challenger R/T Convertible Dodge Super Bee Plymouth Cuda Convertible Dodge Charger SE 73´ 73´ 73´ 75´ 75´ 76´ 79´ 79´ 02´ Supercars of Dodge Charger 340 Magnum Dodge Charger 4 kpl. SUPERCARS OF CALIFORNIA LLC INFO@SUPERCARSCA.COM • Puh: 044 502 8859 • USA: 1-714 608 3144 a e ! an neill nää k i a n än un a tila m. 56´ 58´ 59´ 60´ 60´ 60´ 60´ 60´ 61´ 61´ 61´ 61´ 62´ 62´ 62´ 63´ 63´ 64´ 65´ 65´ 65´ 67´ 67´ 67´ 70´ 70´ 70´ 71´ 71´ 72´ Chrysler 4Dr Dodge P-U Plymouth Sport Fyry 2Ht Chrysler New Yorker 4 Tt Chrysler new Yorker STW 4 Ht 3 penkki rivi Dodge Pioneer Convertible Dodge Pioneer Ht Chrysler Windsor 4 Sd Chrysler Newport 2 Ht 2kpl. Chrysler New Yorker 4 Ht Chrysler New Yorker 4 Sd New Yorker STW 4 HT 3 penkki rivi Chrysler 300 2 Ht Chrysler 200 H Imperial 4 Ht Chrysler New Yorker 4Ht Chrysler 300 2 Ht Chrysler 300 Convertible Chrysler Newport Convertible Mustang V8-aut. Ford Custom P-U Ford P-U Plymouth Fyry Custom 3 penkki rivi Ford Ranchero GT Chrysler 300 Ford Ranchero GT Chrysler Seebring Convertible California RAHTI- Purkuautot: 61´ Chrysler Newport 4 Sd 62´ Chrysler 2 Sd 63´ Chrysler 300 4 HT 65´ Chrysler Newport 2 Ht 67´ Dodge Coronet 2 Ht 67´ Cadillac Dewille 2 Ht 72´ Dodge Charger SE 73´ Dodge Charher Brougham 68´ Lincoln 2 Ht 72´ Ford Thunderbird 73´ Plymouth Fyry 77´ Ford Ltd Stw 95´ Mustang GT JA HUOLINTAPALVELUT Autot, mp:t, veneet ja muutot joka viikko Los Angelesista ja New Yorkista. Tuotamme palveluita niin . j u k t y ulu upas EITA o J a TT k tti O ne USTU N BO WWW.SUPERCARSCA.COM Tsekkaa uudet nettisivut, mielenvikainen muuttomyynti joulukuun alusta! CAR CLEANING CENTER Car Cleaning Center on oitoon moottoriajoneuvojen pintah erikoistunut yritys. 050 919 5968 WWW.CARCLEANINGCENTER.FI WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM Lahjako myynni rtit nettika ssä u sammepas!. Maakuljetukset kaikkialta USA:sta
n i s ä k n i m n e Oo nne Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Chrysler Windsor ’50. Kaverin kiinnostuksen loputtua auto nimittäin päätyi Esalle itselleen jo melko varhaisessa vaiheessa, eikä pedantti mies voinut siinä tilanteessa muuta kuin hoitaa homman kunnialla loppuun. Kun Hytösen Esa lupautui 2000-luvun puolivälissä choppaamaan kaverinsa Chryslerin katon, ei hän arvannut, että edessä olisi seitsemän vuoden savotta. 26
Peräkontin Windsorissa on lukuisia kustomkikkoja, joita ei välttämättä ensisilmäyksellä huomaa. Miten siihen pisteeseen alun alkaen päädyttiin. Hyvä, mutta huono. Startin Bendixvapaakytkimessäkään ei näkynyt kulumisen merkkejä juuri nimeksikään. Kauneusleikkauksia. Sen jälkeen koko korikehikko hiekkapuhallettiin. Näin ollen kaikenlainen äijäily sai jäädä takaalalle ja autosta piti tulla yksityiskohtia myöten viimeistelty klassisen luonteikas laite lukuisine persoonallisine yksityiskohtineen. Sähköjohdot olivat hapertuneet käyttökelvottomiksi ja betoni paistoi lattiasta läpi, katsoi sitten mistä ovesta tahansa. Päällisin puolin auto näytti ehjältä, kuten aina, mutta harjaantumatonkin silmä olisi osannut erottaa, että hommia oli luvassa paljon. Kun kuulin, missä auto majailee, lähdin vaivihkaa katsomaan sitä siltä seisomalta.” Pressun alta paljastui osiltaan lähes täydellinen, vuosimallia ’50 edustava neliovinen Chrysler Windsor. ”Kartoittelin tulevaa työsarkaa ja mitä pidemmälle talvi eteni, sitä enemmän auto herätti erilaisia visioita. Etupuskurin toinen pää muistutti lähinnä propellia. Lupasin hoitaa homman talven kuluessa, mutta loppukesästä hän ilmoitti, että nyt riitti. Esalla oli kokemusta vanhojen vehkeiden haastavistakin laitoista, joten hän ei suuremmin hätkähtänyt projektin ottamista omille harteilleen. Runko oli kohtuullisen terve ja korikin hyvä polven korkeudelta ylöspäin – poikkeuksena katto, joka oli ruostunut irti a-pilareiden alapäästä”, Esa kertaa lähtökohtaansa. Aluksi oli tarkoitus laskea vain se katto, mutta kun alkuun päästiin, niin päätin tehdä autosta kaksiovisen.” Kyseessä oli siinä mielessä mukava lähtökohta, että kaikki oli orkkiskunnossa. Sisusta väistyi pois tieltä ensimmäisenä ja sitä seurasivat listat sekä muut pisteosat. Muilta osin auto ei sitten ollutkaan yhtä herkullinen. Lisäksi se oli kolaroitu takaluukkuun ja oikeaan helmaan. Osta koko paska pois”, Esa palauttelee mieleensä kahdeksan vuoden takaisia tunnelmia. Myös ’59 Caddyn takavalojen käyttö on yleistä, mutta Esa on vienyt toteutuksen pidemmälle ympäröimällä ne koriin kiinteästi istutetuilla kruunuilla, jotka ovat hänen itsensä suunnittelemat ja toteuttamat. S aatuaan ostoksen tallilleen Esa pääsi tutustumaan siihen huolellisemmin. ”Ensimmäisenä tein kynnykset kokonaan uusiksi, jotta sain korin pysymään jotenkin mitoissaan. Ikään kuin luodakseen hankkeelle vielä pienen sivujuonteen, hän päätti tehdä Chrysleristä vaimolleen mieleisen kustomin. Päällisin puolin se näytti auringon polttamalta ja syöpyneeltä. Mutta jos yksilössä oli paljon huonoa, niin myös jotain hyvääkin. Etu ja sivulasit olivat halki, sisusta oli kuin puukkotappelun jäljiltä ja kaikki kromiosat olivat enemmän tai vähemmän rupien ja syylien peitossa. Suorastaan ihailtavaa järjestelmällisyyttä ja kauaskatseisuutta. Kaukaa viisaana Esa teippaili osat kiinnikkeineen omiin pusseihinsa ja lajitteli ne eri osa-alueittain muistaakseen kasausvaiheessa, mikä kuuluu mihinkin. Tätä puolsivat lähes uudenveroiset jarrurummut, ovien lukot ja poljinkumit. Perinteisimpiin kuuluu klassinen antennin upotus. Lisäksi auto vaikutti varsin vähän ajetulta. Lattiat uusittiin lukuun ottamatta taka-akselin ylitystä. ”Se oli kaikin puolin surkea näky, jotten sanoisi. K oneistajan hommia työkseen tekevä Esa Hytönen ei onneksi ole työtä pelkäävä kaveri, sillä sitä miehelle todella oli luvassa siinä vaiheessa, kun Chrysler rantautui hänen tontilleen. ”Juttuhan alkoi niin, että kesäkuussa 2005 olin Jyväskylässä cruisingeissa ja kuulin sivukorvalla, että paikkakunnalle oli saapunut joku 50-luvun jenkki. Saatuaan auton purettua Esa kävi korin kimppuun ja hitsaili sisään jäykisteitä, jotta sen pystyi nostamaan pois rungolta. Suomeen auto oli saapunut vuonna 2003 Floridasta USA-Osan kautta. Amerikan Rauta 6/2013 27. Auton työstäminen alkoi tavalliseen tapaan purkamisella. Auto oli saapunut Esan kaverille Etelä-Suomesta, missä se oli kulkenut omistajalta toiselle lähinnä pölyä keräillen. ”Kaveri oli kerennyt jo aloittaa projektia ja pyysi jelppiä katon laskemisessa
”Katon laskeminen oli projektin varsinainen herkkupala. Katto siirtyi operaation myötä 6 senttiä eteen päin. Pissapojan säiliö on kiillotettu kenttäpullo. Halkaisin kattopellin reunoilta b-pilareihin asti, mutta jätin sen muuten leventämättä. Tupakkaikkunat Esa muokkasi sopiviksi Volvo Amazonista. Ovien helmat ja sisärungot hitsattiin uusiksi. Capricessa alkuaan palvellut 305-kuutiotuumainen V8 on muovautunut Esan käsittelyssä melkoiseksi karamelliksi. Takareunoista poistetut kiilamaiset siivut saivat aikaan luiskemman katon takapään muodon.” Uudet lasit leikkasi Pihlavamäki Muuramesta, tiivisteet tulivat Jenkeistä. Lokareiden uudelleenmuotoillut kaaret hän taivutti putkesta, samoin kuin alemmaksi lasketun maskin aukon reunat. Ovet silpoutuivat uuden lookin myötä ja takaovien etuosat luovuttivat palat peltiä etuovien takaosiin. ”En ollut koskaan aiemmin tehnyt maalauksen pohjatöitä epoksin päälle niin, ettei se rikkoontuisi. Chrysler Windsor ’50 pohja vaihdettiin kokonaan ja kontin sivut osittain.” Tässä vaiheessa Esa siirsi b-pilareita viitisen tuumaa taaksepäin. 28. Myös takalokasuojat saivat oman osansa ja niitä jatkettiin viisi tuumaa taaksepäin. ”Tämä työvaihe otti paljon aikaa, jotta sain kyljistä tasalinjaiset. Takaovien rungot poistettiin ja pelkät pintapellit päätyivät takaisin koriin. Edestä lähti 8 ja takaa 9,5 senttiä korkeutta. Kulmikkaat parkit saivat lähteä edestä ja niiden korvaajiksi Esa valitsi ’59 Cadillacin albiinovalot. Äänitorvet on siirretty maskin takaa näkyvämmälle paikalle ja varustettu omavalmisteisin jaloin. Keulan ilmettä Esa muutti poistamalla etulokasuojista listan alla olleen vaakasauman. Myös venttiilikopat ja pakosarjat ovat itse tehdyt. Pelti oli ihmeellisen kovaa verrattuna kylmävalssattuun kaupan peltiin. Työläs, mutta tietyt riskit pois sulkeva työvaihe.” Kori killui vartaassa koko pohjien hieromisen ajan, mihin Esalla vierähti kaikkinensa yli vuoden vapaa-ajat. Näköä tuli nimittäin rutkasti lisää kohtuullisessa ajassa. Saumat saivat tinapeitteen ja niiden päälle hän vetäisi teollisuusepoksin. Sisälokasuojat on muokattu uusiksi ja syylari on saanut itse tehdyn katteen. Antamalla vasaraa ja kuumaa sain pellit linjoihin.” Ovimuutoksen myötä karmit silpoutuivat seitsemään eri palaan per ovi. Lähes kaikki kirk ovat hänen itse työstämiään. Entisten takaovien karmit Esa laittoi samaan linjaan takapilareiden kanssa. Hiekkapeltiä piti muokata samassa suhteessa kohti puskuria. Korin muokkauksiin Esa käytti kaikkinensa noin 12 neliötä peltiä. Väriksi piti tulla ensin vaimon toivoma pinkki, Chryslerin kohdalla Esa asetti ien oppimisen tavoitteeksi koristeos kaat osat valmistamisen. Pisteeksi i:n päälle hän jyrsi teräksestä valoja kiertävät kruunut. Kunnon pohjat. Kallistin b-pilareita reilusti eteenpäin samoin kuin alkuperäistä kolmiosaista takaikkunaakin. Lisäksi hän taivutteli englanninpyörällä maskin aukkoon huulen
”Muut keulan osat ovat samaa matskua. Monet muistavat hänet ennakkoluulottomasti kustomoidusta ’67 Volvo Duett -pikkiksestä, jota luullaan edelleenkin toistuvasti Ford Motor Companyn tuotteeksi. Magneettiventtilejä on 8 kappaletta, mutta ne toimivat akselisto kerrallaan, mikä helpottaa oikean ajoasennon löytymistä”, Esa selvittää. Puskureiden päätyosat taottiin muotoon, minkä jälkeen luodit hitsattiin niihin kiinni. ”Kokosin ilmajousituksen eri toimittajien osista. Ongelma poistui, kun hän asetti sisälle terästuurnan, jonka päällä hän lopulta hitsasi luodinmallisen muodon. mutta lopulta sävyä muovattiin hieman hillitympään suuntaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Takalokasuojia on venytetty reilusti taaksepäin ja lokareiden kaaret muovattu uusiksi. Ovien lukumäärä on puolittunut ja katto madaltunut liki 10 sentillä. Hampaat pitää ruodussa niin ikään haponkestävästä teräksestä tehty tukikehikko”, Esa kertoo saaden asian kuulostamaan helpolta ja yksinkertaiselta. Rungon ja siihen kuuluvat osat hän pohjamaalasi laivaepoksilla ja pintamaalasi kiiltävällä uretaanilla. Laskin keulan kiiltävien osien valmistamiseen kuluneen kiillotuksineen noin 200 työtuntia.” Myös takapuskurissa olevat kulmapalat on sorvattu haluttuun muotoon, minkä jälkeen ne on pultattu altapäin paikalleen. Kuten jo edellä tuli asiaa sivuttua, Windsor ei suinkaan ole Esan ensimmäisiä reippaalla kädellä rakennettuja autoja. Kaikki pienet kohteet, kuten konehuoneen, kojetaulun sekä ovien ja luukkujen sisäpuolet maalasin kotitallissa. ”Hankalaa oli myös saada molemmat puskurit näyttämään samalta kokonsa puolesta. Isompien luotien kohdalla ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, että saumat vetivät materiaalin sisään. Chryslerin kohdalla Esa asetti oppimisen tavoitteeksi koristeosien valmistamisen. Komean ulkopinnan veti CarVisionin Heikki Vanhatalo Jämsästä.” Runkoa ja alustaa läpikäydessään Esa vaihtoi kaikki jarruosat ja alustan puslat sekä nivelet uusiin. Alkuperäisistä taksimaisista muodoista ei ole jäljellä paljoa. Ensiksi piti sorvata sopivat lestit omatekoiseen putkentaivuttimeen. ”Käytin kaikkiin valmistamiini kirkkaisiin osiin haponkestävää terästä. Säiliö on 24-litraisesta kompurasta ja kaikki venttiilit toimivat releohjauksen kautta.” Omavalmisteista kiiltoa. 29. Neljän tunnin vääntämisen jälkeen aihiot olivat valmiina. Maskin kohdalla hankin materiaalin kaverilta, joka työskentelee putkialalla. Se saa virtansa invertteristä. Vasta viides ja kuudes valmistettu luoti täyttivät tarkan miehen laatuvaatimukset. Ja nyt silmät ja korvat tarkkana; lähes kaikki auton kirkkaat osat ovat hänen itse työstämiään aina rattia, venttiilikoppia ja keulakoristetta myöten. Hillittömän rälläköinnin, viilaamisen ja hionnan jälkeen sen muodot alkoivat näyttää oikeilta.” Työläimmäksi yksittäiseksi osaksi Esa mainitsee puskurin, jonka luoteja hän suunnitteli pitkään. Listoitus on tehty 4d-listoista, joita on jatkettu hitsaamalla. Oma juttunsa oli valmiiden osien kiillottaminenkin. Sitä on kohtuullisen helppoa muokata ja hitsata. Saumoja kertyi 12 kappaletta per luoti. Windsorin eturunko on peräisin ’79 Oldsista ja sitä on notkautettu tulipellin kohdalta. Takana palkeet ovat tuumaa suuremmat. ”Lopputulos syntyi Colornetin Tapsan sekoittamasta, Spies Heckerin pohjalle tehdystä punaisesta massasta, jonka pintaan vedettiin ennen lakkausta vielä vaaleanpunainen helmiäispasta. Keskiosa on valmistettu kahdesta eri halkaisijalla olleesta putkesta. ”Kompressori on 240 voltin naulauskompura, josta on poistettu säiliö. Peltityöt ovat siis hänelle tuttua kauraa ja Duetin myötä hän tuli perehtyneeksi myös verhoilutöiden saloihin. Leikkaamalla kruununmalliset lovet hän sai taivutettua päät kohti kärkeä. Keulakoriste muokkautui litistetystä putkesta, lattaraudasta ja sorvatusta keulamolosta. Lisäksi eturunkoon on tehty tilaa 7-tuumaisille ilmapalkeille. Aluksi hän treenasi pienempien harjoittelukappaleiden kanssa ja saatuaan ne kasaan hän siirtyi isompiin luoteihin
Ovipahvit menivät vielä kohtuullisella harjoittelulla, mutta penkkien verhoilu oli ihan todellinen työmaa. Kaikki pumput, laturi ja startti uusittiin. Puolat on pultattu keskiöön kiinni ja kehä on taivutettu sorvissa kulkemaan tynnyrinmallisten päiden läpi. R atin mallin Esa haki jostain 50-luvun Fordin ruorista Sisustan neulominen oli avartava kokemus. Lopulta laskin kuluttaneeni sisustaan 21 keinonahkametriä, kilometrin lankaa ja puolentoista kuukauden illat. Samalla Esa siivosi moottoritilan kaikesta ylimääräisestä saadakseen lopputuloksesta yksinkertaisen ja viimeistellyn näköisen. Lisäksi hän avarsi venttiilipesät ja kohdisti imusarjan. Venttiilikopat olivat aluksi liekitetyt alumiinikopat, mutta lopulta Esa valmisti uudet itse tekemällä ensin sorviin kehikon ja sorvaamalla sitten sopivat koppien päälliset alumiinilaatasta. Ratin keskiö on sorvattu ja siihen on liitetty Volvon boori. Kaikki sähköt uusittiin Rebelwire-sarjalla ja akku siirrettiin peräkonttiin. Niiden muoto noudattelee pakosarjojen muotoa jäähdytysrantuineen. Valkoisella keinonahalla ja punaisella vinyylillä toteutettu sisustusverhoilu on Esan itsensä tikkaama. C hryslerin alkuperäisenä voimanlähteenä oli Spit Fire -lättäpääkuutonen, jossa oli iskutilavuutta kokonaiset 250 kuutiotuumaa. Polkimet jyrsin alumiinista oman mallin mukaan samoin kuin nappulat ja nupitkin.” Penkkeinä on käytetty Chryslerin alkuperäisistuimia lukuun ottamatta etupenkkien selkänojia, jotka ovat peräisin jostain 70-luvun vehkeestä. Ohjausakselit ovat niin ikään Vanista, samoin kuin jarrutehostinkin. 30. Pissapojan säiliö on kiillotettu kenttäpullo, johon Esa sorvasi uuden korkin. Torvien jalat hän työsti alumiinista. Pakosarjat Esa puolestaan sorvasi paksuseinämäisestä putkesta, johon liitettiin peltipakosarjojen laipat. Kaasariksi hän valitsi Edelbrockin viissatasen. ”Ensin piti rattikin kiillottaa, mutta vedin siihen lopulta luunvalkoisen maalin ihan käytännön syistä. Itse tehtyihin osiin kuuluvat muun muassa jarrunestesäiliöt ja bensansuodattimen kuppi. Mittaristo maalattiin ja muun muassa ampeerimittarin ja lämpömittarin koneistot vaihdettiin nykyaikaisiin. Moottori kävi lipeäpesussa, minkä jälkeen se kasattiin ja testattiin. Vanhoilla opeilla ta tehty tuck’n’roll oli haastava, mut mielenkiintoinen savotta. Takaakselin etupuolelle päättyvä pakoputkisto on halkaisijaltaan 2,5 tuumaa ja varustettu Simonsin läpivirtaavilla äänenvaimentajilla sekä lisäksi kahdella kiertävällä pöntöllä. lisäten siihen omia mausteita ja Moonin luotikeskiön. ”Sisustuksen neulominen olikin sitten avartava kokemus. Kaikki johdot pujoteltiin kulkemaan sisälokasuojien ulkopuolelle ja syylari sai katteekseen Esan muotoileman pellin. Penkin rungot hapotettiin ja maalattiin ennen verhoilua. Suosittelen samaa kaikille kaltaisilleni vasta-alkajille”, Esa vinkkaa vahva pilke silmäkulmassaan. Myös konehuone sisältää runsaasti Esan itsensä valmistamia osia, mikä tekee kokonaisuudesta yksilöllisen ja suorastaan majesteetillisen upean. Ilmanputsarin päällä makaa kiillotettu tunnistamattomaksi jäänyt pölykapseli. Vanhoilla opeilla tehty tuck’n’roll oli haastava, mutta mielenkiintoinen savotta. Uudeksi moottoriksi Esa nappasi ’84 Capricessa palvelleen 305-kuutiotuumaisen veekasin, joka purettiin ja peruskunnostettiin. Vaihteistona oli Fluid Drive -puoliautomaatti. Laatikko on 80-luvun Chevy Vanin TH700, jonka Pauli Purhonen kunnosti vahvalla ammattitaidolla. Ovipaneelit menivät kokonaisuudessaan uusiksi, mutta kojelauta sen sijaan on lähes alkuperäinen. Alkuperäisiä sisälokasuojia joutui muokkaamaan, jotta uusi moottori saatiin mahtumaan sisään. Lopuksi pakosarjat pinnoitettiin Cermakrome-pinnoitteella. Jakajaksi tuli perus-HEI”, Esa listaa. Apukuskin etuselkänojan jouduin ompelemaan useampaan kertaan, kun tuntui, ettei täytteitä saa pysymään sisällä millään. Yli 20 metriä keinonahkaa. Syylarin korkki, johon on ympätty Windsorin kruunu, on niin ikään sorvattu. Kaukosäädöllä toimivan hansikaslokeroon sijoitetun soittimen soundeja tuhdittaa aktiivisubbari. Konetta Esa ei lähtenyt isommin virittelemään, mutta varusti sen kuitenkin paremman väännön tuottavalla nokka-akselilla. Katkaisimet ovat peräisin Volvosta ja virtalukko on sopivaksi osoittautunut traktoritarvike. ”Kansihommat tein työkaverin käsi-Miralla ja tasot oikaisin jyrsimessä. Chrysler Windsor ’50 Kone kuin koru. Alkuperäiset ruuvit ja klipsut pääsivät uusiokäyttöön sinkkauksen jälkeen. Äänitorvet ovat alkuperäiset, mutta Esa siirsi ne maskin takaa näkyvämmälle paikalle oikean sisäloksun päälle. Takapenkin selkänojassa toistuu kruunuteema
Moottori: 305 cid V8, vääntävä nokka, avarretut venttiilipesät, kohdistettu imusarja, Edelbrock 500 cfm -kaasutin, omavalmisteiset venttiilikopat ja pakosarjat. Nykyisellään painonapeista säädetään alustan korkeutta. Ohjauspyörä, polkimet ja vaihdekepinnuppi ovat Esan itse valmistamia. Paikalleen asentaminen vei useamman tunnin, eikä Esa olisi omien sanojensa mukaan kyennyt siihen ilman vaimonsa korvaamatonta apua. Kattoverhoiluun Esa sai sopivan venyvää rapattua keinonahkaa vanhalta verhoilijatutultaan. ”Tämänkin auton kohdalla työ on opettanut tekijäänsä ja hommien suhteen ollaan oltu kaikkiruokaisia. Vaimo on- neksi muistutteli aika ajoin pitämään fokuksen pääprojektissa”, kiittelee Esa hyvää työnjohtoa. ”Ymmärrystä on tullut, vaikka vaikeaahan näille hommille on välillä järkisyitä keksiä. Kuluneen kesän aikana Hytösen poppoo heitti Chryslerillä reissuja pitkin kesää milloin minnekin. Vaimo on ollut usein auttamassa miestään mäestä ja talli on tullut tutuksi myös heidän tyttärilleen. Ohjaamossa ilmajousituksen säätimet on kytketty alkuperäisen putkiradion nuppeihin ja mittarit sijoitettu vanhan kanavanäytön ikkunan taakse. Voimansiirto: TH700-automaatti. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rummut. Takapakkia tuli silloin tällöin, mutta jotenkin sitä on aikaa myöten sitkostunut samaa kohdetta harrastaessa. Aina on joku romu levällään ja Chryslerinkin ohella tuli tehtyä useita pienempiä juttuja. ”Purin radion ja heivasin ylimääräiset romut kuutamolle. Tontilla nimittäin odottaa vuoroaan vetoauton aikakauteen sopiva asuntovaunu, josta arvatenkin syntyy kustomille komea jatke. Myönnettävä se on, kaikkeen ei mies yksin pysty. Renkaat: 205/75-15 valkoisella raidalla. 31. Sisusta: Tuck’n’rollkeinonahkaverhoilu, omavalmisteiset ratti, vaihdekepinnuppi, polkimet, ja nupit, kaukosäätöinen hansikaslokeroon piilotettu soitin aktiivisubbarilla, alkuperäiseen putkiradioon integroidut ilmajousituksen säätimet ja mittarit, lankamattolattiat. Operaatio oli kaiken kaikkiaan työläs, mutta eipähän ole lisämittareita näkyvissä.” Myös peräkontissa on tehty vastaavaa naamiointityötä, sillä kompura ja osa muista hilppeistä piiloutuu vanhan suurikokoisen Philipsin radion kuorien kätköihin. Kiitos: Kaikki mukana olleet. F aktat Chrysler Windsor ’50 • Omistaja: Esa Hytönen, 34 • Paikkakunta: Vesanka. Koira ei pääse karvoistaan. Esan perhe on ollut projektissa mukana tiiviisti ja kannustusta on riittänyt. Painemittarit puolestaan ovat pieniä purettuja koneistoja, jotka sijoitin alkuperäisen kanavanäytön ikkunan taakse. Lattiamatot ovat kumipohjaista talouskaupan lankamattoa. Esa onkin piilottanut ohjauspaneelin nerokkaasti alkuperäisen putkiradion nappien taakse. Ohjaamossa huomio kiinnittyy siihen, ettei ilmajousituksen säätimiä näy missään. Alusta: Muokattu ’79 Oldsmobilen eturunko, ilmajousitus, uudet puslat ja nivelet. Monena keväänä auton piti lähteä tien päälle, mutta olisiko se jäänyt sitten kesken ajoinnon ottaessa vallan, tiedä häntä”, Esa aprikoi. Vanteet: 15” Chrome Shoothie, kapseleiden keskel- le kiinnitetty bulletit. Ennen asennusta Esa vuorasi lattian pikimatolla ja asensi takapenkin alle äänieristemattoa hiljentämään pakoääniä. Peräkontissa sijaitseva ilmajousituksen kompura on kätketty vanhan Philipsin radion kuorien suojiin. K aiken kaikkiaan Windsorin valmistuminen nykyasuunsa vei seitsemän vuotta. Ja miksipäs ei, kustomkaravaaneja ei ole koskaan liikaa. Korimuutokset: Muutettu kaksioviseksi, kat- toa chopattu edestä 8 cm ja takaa 9,5 cm, takalokasuojia jatkettu 5”, etulokasuojien vaakasaumat poistettu ja kaaret uudelleenmuotoiltu, maski laskettu alemmas ja uudelleenmuotoiltu, alkuperäiset takavalot korvattu ’59 Cadillacin takavaloilla ja parkit vastaavilla albiinovaloilla, valoja kehystävät teräksestä jyrsityt kruunut. Esan mukaan autosta ei puutu enää kuin vetokoukku, josta saadaankin sopiva aasinsilta miehen seuraavaan projektiin
10. 1 2 1. 4. 2. B-pilari käännettynä etukenoon. 13 32 AMERIKAN RAUTA 6/2013 13. Chrysler noutohetkellä. 6. Cruise skirtsit muovattuna englanninpyörällä. 9. Etuhiekkapelti muokattuna.. Taksimainen olemus alkaa väistyä. Kojelauta alkuperäiskunnossa. Takavalon kruunumaisen kehyksen muodon hakemista. Takalokasuoja jatkettuna ja bensatankin luukku umpeen hitsattuna. 4 3 5 3. Etuoven jatko sisältä päin. Auto purettuna hylsyksi peltitöiden alkuvaiheessa. Tarinan takana SEITSEMÄN VUODEN SAVOTTA Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Esa Hytönen Seitsemän vuotta voi äkkiseltään kuulostaa pitkältä ajalta harrasteauton rakentamiseen, mutta kun lähes kaikki koritöistä verhoiluihin ja ilma jousituksesta lukuisiin koristeosiin on itse tehtyä, ei rakentelutahti enää tunnukaan niin pitkäveteiseltä. 11 11. Sisälokasuoja ennen korjaustoimenpiteitä. 12 12. Myös takahiekkapeltiä jatkettiin 5 tuumaa. Esan projektikuvat valottavat hiukan, millaisen matkan hän on Windsoria rakentaessaan kulkenut. 7. Matka kohti Jyväskylää ja Esan tallia on alkamassa. 7 6 8 5. 10 9 8. Kattopeltien uudet linjat heppailtuna muotoonsa. C-pilarin viistomman linjan hakeminen käynnissä. Etujalkatilojen ja lattiapeltien uusiminen meneillään
Puskurin päätyosan takapuolen saumaa. Pohjan saumojen hiontaa ja viimeistelyä. Ensimmäinen puskurikokeilu käynnissä. Sisälokasuoja kunnostettuna. Esa teki muutossarjan, jolla kässäri saatiin suoraan rumpuihin. 27. 17. Käsijarru sijaitsi alun perin kardaanin etupäässä. Maalauskammiossa juuri ennen pintavärin ruiskuttamista. 24. 21 19 20. 27 26 26. Taottua saumaa etupuskurin luodinkärkien muodossa. 17 18 16. Ovien sisäkarmit työn alla. Rungon kasaaminen käynnissä. 15. 21. 20 19. 23. 16 14 15 14. Ilmajousipalkeet ja droppispindlet asennettuna taka-akselille. Luotien tasoittelua sorvissa. 18. Lamppujen kehät sorvattiin ja sinkattiin ennen hitsausta. Kaikki pellit ja luukut paikoillaan odottamassa maalauksen pohjatöiden tekoa. 24 25 25. Kori maalattuna epoksilla päältä ja sisältä. Kiiltävän mustalla varmistettiin kotitallissa, että pohjat ovat ok ennen varsinaisen pintavärin vetoa. AMERIKAN RAUTA 6/2013 33. 23 22 22
31 30 Hakala Performance on erikoistunut Mustangien & Muskeliautojen ym. 050 0716 960 • 03 7538 080 • pekka.hoffren@phnet.fi WWW.HOFFREN.WEBSITES.FI OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN! LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA! Puh. Ja kauppa käy vilkkaana. Moottori kokoonpantuna juuri ennen ensimmäistä koekäynnistystä. • osien maahantuontiin, myyntiin • muutostöihin, entisöintiin • asennuksiin huoltoihin + 1# JOUS!IN KEVÄÄLLÄ! STAR SYYHA LVEMPAA TEHDÄ KU NYT ON TL-Audio HIGH-END KOTITEATTERI TARVIKKEET Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. PEKKA HOFFRÉN 34 AMERIKAN RAUTA 6/2013 Aapakatu 4 15950 Lahti • Puh. Autojen, veneiden ja huonekalujen verhoilut ym. 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI. Tarinan takana 28 29 28. Esan tyttäret Minttu ja Olga auttamassa lattiamaton asennuksessa. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. alan työt. Etupenkin selkänoja valmistumassa. Takapenkin hahmottelu vaiheessa. 0500-789 692 • 03 6171 018 Tähtiportinkatu 18
045 202 1536 myynti@jenkkiosat.com Meiltä myös Gulf voiteluaineet ALKUPERÄIS- JA TARVIKEOSAT AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN MM. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI AUTOLLESI PARASTA! www.jamant.fi • Pesut ja vahaukset • Kestopinnoitteet • Renkaat ja vanteet • Rengashotelli • Ikkunoiden kalvotus • Tuulilasien korjaukset • Kestopinnoite • Autolasipalvelut • Nahkapenkkien korjaus NYT ON P ARAS AIK A TUODA NA H KAPENKIT KORJATTA VAKSI! Tonttumuorinkuja 4 • 02200 ESPOO • Puh (09) 502 2124 GSM (0400) 842 941 • www.shiningcenter.com USA VARAOSAT Uusikaarlepyy Pl 19 • 66901 17 Puh 06-72215 s@ n.part multi.. • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. UUSI VERKKOKAUPPA www.jenkkiosat.com Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Örninkatu 8, 24100 Salo Ma–pe 9.00–17.00, La–su suljettu p. Email: america www.american-parts.net
36 Amerikan Rauta 6/2013
Auto oli ollut isän ja pojan yhteinen projekti ja siinä näkyivät selkeästi kahden eri sukupolven visiot. Amerikan Rauta 6/2013 37. Värien raja kulki korin saumaa mukaillen samaan tapaan kuten Owens Corning -tiimin autoissa. Hyvällä tahdolla lopputulosta saattoi kuvailla vaikkapa pro touring -henkiseksi, mutta visiot eivät kuitenkaan olleet sulautuneet kovin saumattomaksi kokonaisuudeksi. Kulmikkaiden sedanien ja möhkälemäisten pick-upien seassa Coca-Cola-pulloa mukaileva kylkilinja pitkine keulineen ja pullistuvine lokasuojineen alkoikin kiinnostaa yhä enemmän. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ajanjaksollisesti 70-luvun loppu tarjosi kuitenkin onnettoman vähän mielenkiintoisia malleja. En ollut ennestään millään muotoa Corvettemies. Autoa oli modernisoitu muun muassa C5-Corveteissa käytetyillä mustapuolaisilla 18” ZO6 Motorsport -vanteilla ja päivitetyillä jarruosilla. Omistaja jakoi auliisti lisätietoa ja toimitti minulle 230 valokuvaa ja muutaman videon autosta. Tein niiden perusteella tarjouksen, jonka hän lopulta hyväksyi. Rehellisesti sanottuna lasikuitupulkat eivät olleet sieltä jenkkiautojen kiinnostavimmasta päästä. Kilpurilookia lisäsivät alkuperäistä korkeampi L-88-konepelti ja kylkiputket. Vaikka lopputulos oli melkoinen sekasotku ja toteutus hiukan puolivillainen, oli kokonaisuudessa jotain viehättävää. Ja kieltämättä Corvette on aina edustanut minulle yhtä ikonisimmista amerikkalaisuuden ilmentymistä. Käytyäni katsomassa paria myynnissä ollutta yksilöä, joiden hinta ja laatu eivät alkuunkaan kohdanneet, päädyin selailemaan eBaytä. Pientä mystiikkaa auton ympärille loivat DT MAUL -rekisterikilvet, jotka viittasivat Tähtien Sota -elokuvissa Obi-Wan Kenobin ja Luke Skywalkerin pahimpana vihollisena esiintyneeseen punamustaan pahikseen Darth Mauliin. Joulukuussa 2009 ostin itselleni harrasteauton, joka oli valmiiksi rakennettu, eikä kaivannut silloisen omistajansa mukaan muuta kuin kovaa ajoa. Muutaman kiinnostavan alkuperäiskuntoisen yksilön yläpuolelle nousi pian Ohion Milfordissa myynnissä ollut punamusta ’76 Vette. Tekniikaltaan auto oli täysin vakio 350 + 350. Kaksivärinen maalausteema oli saanut vaikutteita 60-luvun lopun ja 70-luvun alun ratakilpureista. Korin takapala oli vaihdettu uudempaan, jossa oli mukana kiinteä takaspoileri. Myös Firethorn Red -sävyinen sisusta oli alkuperäinen, joskin varsin siisti. Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Kimmo Janhunen Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’76. K aikki lähti liikkeelle siitä, kun aloin loppuvuodesta 2009 fiilistellä ajatuksella, että olisi mukavaa omistaa harrasteauto omalta syntymävuodelta. Hoidettuani maksun Falcontin Jani Kankaanpää rahtasi auton Floridan kautta Suomeen hoitaen samalla kaikki tarvittavat paperityöt
Uusiksi vanteiksi valitsin US-Partsilta löytyneet viisipuolaiset American Racingin T70R:t, jotka toimitettiin Gun Metal -sävyisellä keskiosalla ja kiillotetulla lipalla. Halusin autoon lisää 70-luvun ratakisameininkiä ja sain päähäni sovittaa luukkulamppujen paikalle kilpureissa käytetyt pleksikuvut. Päätin kysyä Vintage Exoticsin päällysmiehenä toimivalta Jimiltä, onko hän koskaan kokeillut pleksien tummentamista joko kalvolla tai lakalla. M arkon loihtiessa uutta maalipintaa minulla oli aikaa visioida auton tulevaa ilmettä. Maalauksen pohjatöiden yhteydessä päätimme hifistellä myös kaikki luukkujen saumat kohdilleen ja istumaan siten, että raot ovat kaikkialla tasalevyiset. Työlääksi venähtäneen pohjatyövaiheen jälkeen Marko pääsi ruiskuttelemaan värit pintaan. Kuidut kuosiin. Pleksit on kiinnitetty koriin moottoripyörien katteenlasinpulteilla.. Päästyäni mallailemaan uusia etuvaloja paikoilleen Markon maalaamalle mustalle pinnalle totesin, että ne näyttäisivät häijymmiltä tummennettuina. Ensimmäiseksi päätin laittaa vaihtoon Z06-vanteet, jotka olivat makuuni liian modernit. Korista löytyi huonosti tehtyjä pohjia ja toista kymmentä halkeamaa, jotka vaativat kuiduttamista. Auto osoittautui melko lailla sellaiseksi kuin oli luvattu, mutta toki pientä sanomistakin löytyi. Näin heidän valikoimansa täydentyi Läpivärjätystä pleksistä kustomina valmistetut pleksikuvut kätkevät alleen FIA headlight kitin. Syksyn tullen pyysin Killer Coatingin Marko Taskisen katsomaan maalipintaa ja suunnittelemaan, kuinka sitä saataisiin ehostettua siistimmäksi parin tonnin budjetilla. Lisää racea. Kiikutin ne Killer Coatingille, 38 Amerikan Rauta 6/2013 missä Marko maalasi keskiosat mustiksi. Musta pysyi edelleen perusmustana, mutta punaisesta maalarimestari päätti ottaa kaiken irti sekoittaen joukkoon aavistuksen oranssia. Ajelin autolla kesän totutellen sen luonteeseen ja visioiden, mitä sille pitäisi tehdä. Muovipuskurisessa mallissa kylkiraidoitukset päättyivät keulan ja perän osalta kummallisesti. Luukut istuivat paikoilleen huonosti ja kun esimerkiksi ovet shimmailtiin kohdilleen, eivät raidat enää osuneet yhteen. Hän totesi, että ei ole, mutta ehdotti parhaan lopputuloksen nimissä, että he valmistaisivat erän läpivärjätystä materiaalista. Tässä vaiheessa ryhdyimme keskustelemaan koko auton ylimaalaamisesta, mikä puolestaan innoitti minut suunnittelemaan kokonaan uudenlaista väritysteemaa. Lopulta päädyin vuoden 1978 Indianapolisin 500 mailin kisoissa pace carina toimineen Corveten kaksivärimaalaukseen, joka toteutettiin alkuperäisen mustan ja hopean sijaan mustalla ja punaisella. Lopulta löysin Tucsonissa Arizonassa sijaitsevan Vintage Exoticsin, joka valmistaa edelleen uustuotantona C3-Corveten FIA-hyväksyttyjä valokupuja sekä niiden edellyttämiä alumiinikoteloita ja lamppujen pohjia, jotka korvaavat kokonaisuudessaan alkuperäiset valurautaiset luukkulamppumekanismit laskien valot syvemmälle upoksiin. Marko kuidutteli halkeamat kuntoon, minkä jälkeen niiden päälle vedettiin topcoat. Laitoin tilaukseen koko setin ja ruuvailin irti lamppujen luukut sekä niitä liikutelleet alipainesysteemit. Vaikka auton silloinen maalaus oli tavallaan ihan näyttävä, toimi Owens Corning -tyyppinen rajaus mielestäni paremmin vanhemmassa C3:ssa, jossa oli kromipuskurit ja pysty takapala. Värien väliin jätettiin valkoinen raita ja koko komeuden päälle suihkutettiin pari kerrosta kirkasta lakkaa. Halusin pitää auton edelleen kaksivärisenä punamustana ja säilyttää jonkinlaisen moottoriradoille ominaisen teeman. Niitä vaan ei saanutkaan ihan joka putiikista. Marko otti auton pimeästä tallistani pajalleen, minkä jälkeen hänellä oli minulle selkeä viesti – mikäli halusin maalipinnasta oikeasti hyvän, ei pari tonnia tulisi riittämään. Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’76 Kabiiniin piti saada rokkia, niin sanan kuvainnollisessa kuin varsinaisessakin merkityksessä. Lopputulos viimeisteltiin lisäämällä kiillotettuun reunaan punaiset raidat. Maalipinnassa oli lasikuidulle tyypilliseen tapaan kuplia ja kori oli halkeillut muutamista kohdin
tummennetuilla Smoked Covereilla, jollaiset löytyy nykyään ainakin Ted Jenksin ja Andy Porterfieldin C3 FIA-kilpurista. Molempien autojen korit kävivät Killer Coatingilla, jossa Marko suhautti niihin saman värityksen kuin isukin autoonkin. Tilasin Corvette Centralilta uudet mustat lattiamatot ja penkkien selkänojien taakse jäävän tavaratilan maton. Kun ulkokuori oli saatu kuntoon, oli aika vilkaista sisätiloihin. Go-kartin alkuperäisen nelitahtimyllyn kunnostuksessa avusti Briggsin maahantuojana toimiva Promotor, jonka takahuoneesta löytyneet sepät olivat silminnähden innostuneita siitä, että heidän vuosikausia vaalimilleen vanhoille varaosille löytyi vihdoin käyttöä. Jälkikasvu osallistui innolla purku- ja kunnostustalkoisiin. Pisteeksi i:n päälle toimitin koneen piskuisen pakoputken Marteliukselle Cermacrome-pinnoitettavaksi. Alkuperäinen punainen keinonahkasisusta puuviilutrimmeillä vaikutti elähtäneeltä ja kun SK-Autosoundin Samu ehdotti koko sisustan värin vaihtamista mustaksi, alkoi visio kirkastua. Vanhemmalle pojalleni löysin Ebaysta Ohiossa sijainneen American Custom Shopin vuonna 1982 valmistaman Corvette MiniCarin 3-hevosvoimaisella Briggs & Strattonin koneella. Kaukosäädöllä varustettu RetroSoundin soitin löytyy alkuperäiseltä soitinpaikalta. Nahkaa ja bassoa. Vette poikineen Kun perheestäni löytyy kaksi innokasta junioriharrastajaa, niin pitihän heille saada omat Corvetet. Penkin toppasi ja verhoili TiCaBo:n Tiiti, kuinkas muutenkaan. Tarkoituksenmukaista, mutta hiukan karunnäköistä, tuumasin minä ja kehittelin katuautoon sopivamman ja lopputulokseltaan siistimmän kiinnitystavan hyödyntäen moottoripyörissä käytettyjä katteenlasinpultteja. Meidän perheessä jokaiselle mihelle ja miehenalulle löytyy sopivan kokoinen Vette. Autosta oli selvästi pidetty ja sen kunto oli sen mukainen. Lisäksi korvasin lapiomaiset kromipeilit sporttimallisilla kupupeileillä, jotka Marko raidoitti asianmukaisesti. Kun auton ulkoasu kehittyi racempaan suuntaan, niin lisäsin vielä hiukan pökköä pesään. Lisäksi se oli seisonut vuosikausia säiden armoilla, mikä oli ruostuttanut peltivanteetkin osittain olemattomiin. Purin irti ovipahvit ja kaikki muut vinyyliosat, ja toimitin ne Markolle, joka maalasi ne mustiksi. Musiikki kuuluu matkavauhdissakin, kiitos Rainbow’n erillissarjan sekä Helixin vahvistimen ja subbarin. Kippimekanismilla varustetut penkit asennettiin alkuperäisille liukukiskoille, mutta sitä ennen ne saivat uuden ulkoasun TiCaBon Tiitin ja Henriikan käsissä. Tiiti suun- Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Alkuperäinen ratti sai väistyä Billet Specialtiesiltä tilaamani 15,5” Outlawratin tieltä. Sparcon R100:t pitävät matkustajat napakasti paikallaan. Kilpureissa pleksit kiinnitetään etureunasta alumiinilistalla ja takareunasta parilla Dzuspikakiinnikkeellä. Nuorimmaiselle löysin niin ikään Ebaysta muovikorisen Corvette Stingray -polkuauton, jota Grants-tavaratalo on myynyt aikoinaan hintaan 6,66 taalaa. Tilasin Huntsvillessä Tennesseessä toimivalta R & R Specialtiesilta C3-Corvetteen sopivan roller latch -tyyppisen bensatankin korkin, joita on käytetty esimerkiksi AC Cobrissa. Kabiiniin piti saada rokkia niin sanan kuvainnollisessa kuin varsinaisessakin merkityksessä. Amerikan Rauta 6/2013 39. Aluksi ajattelin säilyttää alkuperäiset penkit ja varustaa ne uusilla toppauksilla ja verhoiluilla, mutta kun kokeilimme sisään Sparcon R100 -sporttipenkkejä, totesimme ne kuin mittatilauksena Vetteen tehdyiksi. Valot sun muut detaljit taiteili kynäruiskulla FAW D-Signin Jeppe. Keskikonsolin engine data plate on valmistettu uusien speksien mukaan
Kontrastia kokonaisuuteen tuovat punaiset tikkaukset. Subbarille hän lohkaisi penkkien takaa koko tavaratilan levyisen tilan ja valmisti siihen sopivan kiinteän kotelon. Jäljelle jääneeseen tavaratilaan Samu askar40 Amerikan Rauta 6/2013 teli koko leveydeltä aukeavan kannen, johon vahvistin upotettiin siten, että kannen yläpintä jäi tasaiseksi. Saman miehen kätköistä löytyivät myös boksatut etutukivarret sekä säädettävät. Mitoitus harkittiin tarkkaan siten, että irrotettavat kattopalat mahtuvat vielä tarvittaessa kyytiin. Mietin ensin alkuperäiskoneen virittämistä, mutta lopulta päätin korvata sen kokonaan uudella. Ennen asennusta toimitin ne Marteliukselle Cermakrome-pinnoitettaviksi. Kyseinen loota löytyi tarpeettomana harrastajatoverini Tommin tallilta, jossa se myös asennettiin paikalleen hänen korvaamattomalla avustuksellaan. L opuksi oli aika uudistaa Veten kulkupuoli. Valitsin soittimeksi AudioImportin maahantuoman RetroSound Model One Radion, joka kävi sovittimen avulla suoraan Corveten alkuperäisen radion paikalle. Nokaksi valittiin astetta rajumpi Comp Camsin XR282HR ja hydrauliset nostajat tulivat samalta valmistajalta. Tämän jälkeen istuimet verhoiltiin mustalla ja punaisella nahalla. Auton mukana tulleet kylkiputket osoittautuivat laadullisesti kehnoiksi ja niiden kromi hilseili pois isoina paloina. Racer’s Placen Make Laakkonen simuloi kokoonpanon, jonka perustaksi tuli Summitin 383-stroukkilohko sekä hänen tasapainottamansa Scatin kampiakseli, Eaglen taotut I-Beam kiertokanget ja Keith Blackin hypereuteettiset männät. Moottorille tarjoilee evästä nelikurkkuinen Rochesterin Quadrajet. nitteli selkänojiin toppaukset, jotka mukailevat alkuperäispenkkien selkänojia. Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’76 Mietin ensin alkuperäiskoneen virittämistä, mutta lopulta päätin korvata sen kokonaan uudella. Soittimen jatkeeksi hankin 5-kanavaisen Helix Blue -vahvistimen, Rainbow’n erillissarjan sekä Helixin 12” subbarin. TiCaBo verhoili samalla tyylillä myös koko kojelaudan ja keskikonsolin sekä valmisti ovien puuviilujen tilalle trimmit punaisesta nahasta. Hän muokkasi kick panelit uusiksi sovittaen niihin sekä keskiääni- että diskanttielementit. Päätin korvata ne käytettynä löytämilläni, hieman halkaisijaltaan suuremmilla Hookerin putkilla ja settiin kuuluvilla pakosarjoilla, joiden primäärit ulottuvat auton sivuille saakka yhdistyen siellä suoriin 4” rööreihin. Imusarjaksi oli valittava matala malli, joka mahtuu Corveten konepeiton alle. Samu otti vastaan haasteen saada kaikki edellä mainitut komponentit sopimaan Veten pieneen ohjaamoon. Viimeisimpiä autolle tehtyjä toimenpiteitä on TH350-automaattilaatikon korvaaminen uudella Tremecin 5-vaihteisella TKO600:lla. Sen alta löytyy akkukotelo ja pieni säilytystila. Teknistä edistystä. Rullakeinuvivut poimittiin Scorpionin valikoimasta. Halusin luotettavan reissukoneen, jossa on sopivasti tehoreserviä. Alkuperäinen 350-kuutiotuumainen V8 ei ollut edes uutena vuonna 1976 mikään rakettimoottori, ja siinä vaiheessa kun auto päätyi minulle, tuntui tehtaankin puhdista olevan osa kateissa. Halusin autoon hifit, jotka kuulostavat kelvollisilta, mutta eivät pomppaa silmille. Sellaiseksi osoittautui Professional Productsin kaksitasoinen Power+Plus Cyclone. Lähtökohtana oli rakentaa luotettava reissukone, jossa olisi tarpeen tullen sopivasti tehoreserviä. Kansiksi valikoituivat Trade Partsilta hankitut Pro Compin alumiinikannet, jotka osoittautuivat testimielessä tehdyissä virtaus-, ohivuoto- ja kansitasomittauksissa laadukkaiksi edullisesta hinnastaan huoli- matta
Lopputulokseen olen pääpiirteissään hyvin tyytyväinen, mutta mielessä on vielä muutamia juttuja, joilla pro Roller latch -bensatankinkorkki on kehystetty punaisella rinkulalla. Amerikan Rauta 6/2013 41. Sisusta: Musta/punainen nahkaverhoilu punaisilla tikkauksilla, Sparco R100 penkit, Billet Specialtiesin 15,5” Outlaw-ratti, RetroSound Model One Radio, 5-kanavainen Helix Blue vahvistin, Rainbow’n erillissarja, Helixin 12” subwoofer. F aktat Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’76 • Omistaja: Kimmo Janhunen, 36 • Paikka: Klaukkala. Jos nyt aloittaisin projektin alusta, nostaisin korin pois rungolta ja kävisin alustarakenteet läpi kokonaisuudessaan siitäkin huolimatta, että runko näyttää silmämääräisesti harvinaisen terveeltä. touring -vivahteista race-henkeä voisi kasvattaa. Miettisin vakavasti myös lokasuojien levittämistä, jotta alle saisi leveät renkaat ja kunnon huulilla varustetut vanteet. Moottori: 383 cid V8, nelipulttinen rebuilt-stroukkilohko, JP-Performancen laakeroitu jakopää, Pro Comp 210 cc alumiinikannet, Scat kampiakseli, taotut Eagle I-Beam -kiertokanget, Keith Black Hyper Pistons -männät, Comp Cams XR282HR -nokka-akseli (230/236 @ 0,050”), Comp Cams hydrauliset nostajat, Scorpion-rullakeinuvivut, Professional Products Power+Plus Cyclone -imusarja, Rochester Quadrajet 750 cfm kaasutin, Mallory Comp SS -virranjakaja, Promaster-puola, MSD 6AL -sytkäboksi, Hookerpakosarjat ja 4” kylkiputket Marteliuksen keraamisella pinnoituksella. Teho ja vääntö: 408 hevosvoimaa, 480 Newtonia. Nyt mennään kuitenkin näillä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vanteet: American Racing T70R edessä 8x17”, takana 9x17”. Jarrut: Vakiot uritetuilla ja rei’itetyillä levyillä. Renkaat: Edessä 245/50 R17, takana 255/50 R17. Voimansiirto: Viisivaihteinen Tremec TKO600 manuaali, Eatonin lukko. Alusta: Boksatut etutukivarret, säädettävät strut barit. Auton väritysteema ulottuu 383-kuutiotuumaisen stroukkikoneen ilmanputsarin koteloon saakka. Sillä saralla on vielä tehtävää, ja vahvassa harkinnassa on ainakin takapään päivittäminen Dragvette-tyyppisellä 6-linkkisysteemillä. Kiitos: Jonna, Oliver & Jerry, Jani/Falcont, Marko/ Killer Coating, Jeppe/FAW D-Sign, Jim/ Vintage Exotics, Samu/SK-Autosound, Tiiti & Henriikka/TiCaBo, Make/Racer’s Place, Jukka/Trade Parts, Markus/Martelius Exhaust, Tommi/Poppa Speed Shop, FTT Garage, Finnshark, Promotor. Korimuutokset: L88-konepeitto, ’80-vuosimallin takapala, FIA-etuvalot, sporttipeilit, Le Mans roller latch -bensatankin korkki. Stingray-projektini alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että uskallan jo väittää selvinneeni rauskun pistoksesta. takapään strut barit, joilla aloitettiin alustan päivittäminen ajettavampaan suuntaan
a e k i O Suomi-ro 42 Amerikan Rauta 6/2013
Amerikan Rauta 6/2013 43. i d o Teksti ja kuvat: Tomi Eronen, Malli: Miranda Buckley Hudson Roadster 2+2 ´30 Joni Seppälän Hudson on sikäli aito Suomi-rodi, että se rakennettiin uuteen uskoon ensimmäisen kerran kotimaassa jo vuosikymmeniä sitten. Nykyinen 60-luvun alun showrodeille kunniaa tekevä ilme syntyi pääpiirteissään myös jo useampia vuosia takaperin, mutta viimeisteltiin tähän kuosiin vasta kuluneena keväänä ja kesänä
”Sitä tarjottiin lopulta broidin lankomies Kimille ostettavaksi. ”Se käytettiin sellaisenaan leimalla, mutta esimerkiksi jäähdytyksen kanssa oli ongelmia. Lokarit ja maski tallennettiin kuitenkin ehjinä, jos vaikka joskus tulisi mieleen tehdä autosta Kutjan Jannen 2006 piirtämien kuvien mukainen taildragger. ”Perä taisi olla Fordista”, Joni muistelee. Se oli leimattu viimeksi 1983 ja jäänyt seisomaan kylmään peltihalliin. 44 Amerikan Rauta 6/2013. Mittaripaneelin nimmari on West Coast Customsin Big Danen takavuosina vetämä. Oli sitä moni käynyt kyselemässäkin, mutta vanhempi harrastaja ei ollut sitä kenellekään suostunut myymään. Kehitystyötä vauhditti se tosiasia, että vaikka Hudson oli periaatteessa täydellinen, se oli kaukana oikeasti ajokuntoisesta. Uusi verhoilu on yhdistelmä helmiäisvalkoista ja metallinhohtosinistä keinonahkaa, aiempi enemmän auton värinen kun ei kestänyt käyttöä. Kaikki paikat olivat täysin jumissa ja muutenkin auto oli siinä kunnossa, mihin se oli Kimin faijalta aikoinaan jäänyt.” Pitkästä seisonta-ajasta huolimatta roadster oli oikeastaan varsin hyvässä kunnossa, eikä siinä ollut ruostetta nimeksikään. ”Meillä oli silloin projektina Vuojolahden vanha Tudor, mutta kun tämä tuli tarjolle, ostimme sen broidin kanssa kimppaan vuonna 2004. Pian veljekset aloittivatkin vuosia jatkuneen muutostyön. Kantikas kori sai tuoreemman ilmeen levitetyillä lokasuojilla, pyöreälinjaisella uudempien Hudsonien maskia muistuttavalla nokalla ja 30-luvun lopun ajovaloilla. Joni Seppälän saadessa vihiä autosta se oli kuitenkin ehtinyt seistä vuosikaudet tyhjän panttina tallissa. Hudsonin omistanut kaveri oli kuullut Kimillä olleesta ´64 Thunderbirdistä ja ilmeisesti todennut, että Kimi olisi roadsterille sopiva omistaja”, Joni selittää. Korityöt oli tehty ilmeisen hyvin, lokareiden linjat olivat puhtaat, eivätkä tuolloin hitsaillut osat ole vieläkään kuplineet muodottomiksi. Kimi ei kuitenkaan ollut autosta erityisemmin kiinnostunut, vaan tarjosi sitä Jonille ja hänen veljelleen Samille. Pelastettu museoinnilta. Keulalla oli Letukan 235-kuutiotuumainen Blue Flame -kutonen ja sen perässä 3-lovinen manuaali. Tai sillä kyllä pystyi ajamaan, mutta ei kunnolla eikä pitkiä matkoja. Myös alkuaan suoralinjaiset ovet korvattiin jostain toisesta autosta lainatuilla yläreunastaan kaarevilla. Keulalla oli peräkkäin kaksi Kadettin syylaria ja huonosti toimivat jarrut oli koottu sekalaisista AMC-osista”, Joni avaa kauniisti sanottuna epämääräiseksi osoittautunutta kokoonpanoa. Vaikka moni olisi saattanut ajatella auton olleen sellaisenaan konservoimisen arvoinen, ei se sopinut Jonin ja Samin suunnitelmiin. Hudson Roadster 2+2 ´30 H arvalla autolla on yhtä pitkää rakenteluhistoriaa kuin jutun Hudsonilla, joka rakennettiin koko lailla uuteen uskoon tiettävästi jo 50-luvulla – kyllä, ihan Suomessa
”Kesällä sillä käytiin Tartossa joissakin pippaloissa, mutta sitten menivät hermot niihin jarruihin.” Hermoja koetelleet etujarrut korvattiin SoCalin kromatuilla rummuilla, ja ensi vaiheessa ajettavuutta parannettiin vaihtamalla etuakseliksi pitkittäisillä jousilla varustettu Speedway Motorsin malli. Etuakselikin vaihdettiin taas, tällä kertaa Fordtyyppiseen poikittaisella lehdellä varustettuun. Se, että Joni päätyi hankkimaan uudeksi voimanlähteeksi Buickin Nailheadin, ei ollut mitään sattumaa. Olin joskus ’04-05 ostanut Moonin kaupasta Losista nuo takavalot, jotka upotettiin takalokareihin silloin maalauksen yhteydessä.” Kojelaudan keskelle oli tehty jossain vaiheessa epämääräisen muotoinen reikä, jonka Joni tilasi renkaiksi Hurstin custom Super Cushionit eteen kahdella ja taakse kolmella ohuella raidalla. Sitten hankin ’65 rätti-Electran, joka olikin mulla kauemmin. Sitähän sinne sitten piti tulla. Ajettavuutta parannettiin Vegan simpukalla ja samalla rattiputkikin vaihdettiin uuteen. Takajousiksi tulivat ensimmäisessä vaiheessa QA1:n coiloverit nelilinkin kera. Jos Pontiacin kasi olikin päätynyt keulalle ihan vain siksi, että se sattui löytymään oikeaan aikaan, ei se, että Joni päätyi hankkimaan uudeksi voimanlähteeksi Buickin Nailheadin ollut mitään sattumaa. Kori nostettiin pois rungolta, joka puhallettiin ja maalattiin hopeanväriseksi karkean vanhan liiton flaken kera. Ensimmäiseksi isokokoiset lokasuojat riisuttiin pois, ja norsun kärsää muistuttanut pyöreä keula vaihdettiin ´33 Ford Truckin maskiin lamppuineen. Alberto sen maalasi tuolla Ristikivessä. ”Ensimmäisen oman jenkkini hankin parikymppisenä 90-luvun alkupuolella. Niinpä se otettiin taas talven myötä työn alle. Vaikka auto olikin jo aidosti ajokelpoinen, ei se ollut sitä, mitä Joni halusi. Vanteina ovat nykyisin American Racingin suorapuolaiset TTO:t. Sininen sen piti olla. Moottoriksi keulalle nostettiin sopivasti löytynyt Pontiacin 400 jatkonaan nelivaihteinen TH700-automaatti ja Hiacen perä. Hiacen akseli kun oli niin kapea, että sen kanssa pyörät eivät olisi enää channeloinnin jälkeen mahtuneet pyörimään. Buickeja noista on suurin osa ollutkin, vaikka välissä on ollut esimerkiksi kolme Mopar-farkkuakin”, Joni se- littää tunnustaen mieltymyksensä Buickeihin. Se oli ’67 Fury III 2d HT, jolla reissattiin pitkin Eurooppaa. Pihalla olleesta purku-Oldsista poimittiin taka-akselille tukivarret. Ohjaus muutettiin toimimaan Volkkarin simpukalla. Nappasin Katilta palan keinonahkaa mukaan ja ajoin Stirwelliin hankkimaan värejä. ”Halusin autosta alun perinkin sinisen, ja sitten verhoilua mietittäessä verhoomo Napan Kati näytti minulle flake-sinistä keinonahkaa. Jonihan oli lunastanut rodin kokonaan itselleen voidakseen toteuttaa omaa luovuuttaan sen parissa paremmin. Vaihteisto sopi tähänkin kuvioon, mutta taka-akseliksi vaihdettiin Ram Vanin lukollinen 8 3/4. Amerikan Rauta 6/2013 45. ”Perässä on 4.10-välitys, joka lukkoturbiiniaskin kanssa sopii hyvin matka-ajoonkin”, Joni kiittelee ja jatkaa rakentelutarinaa. Sen jälkeen oli välissä ’70 avo-Cutlass, jonka rungon ja alustan ehdin käydä läpi ennen kuin auto vaihtui taas Electraan. Ennen rodin keulalle asentamista Joni remontoi naulapään täysin. J onkin ajan päästä veljekset päättivät vaihtaa värinkin mattamustaan, vaikka Joni toteaa itsekin jälkikäteen punaisen sopineen autoon paremmin. Väri säilyi samana viininpunaisena ja edessä saivat olla orkkisvanteet kapseleineen, taakse hankittiin Smoothiet miljonäärivalkosivuin. Saarelan Kartsan toteuttaman channeloinnin myötä kori saatiin putoamaan viisi tuumaa entistä alemmas rungolle
Peräpään coilovereiden jousijäykkyyden kanssa oli ongelmia, joten QA1:t vaihtuivat lopulta tänä keväänä Ridetechin Shockwaveilmajousiin, joiden täyttö hoituu rekisterikilven viereen asennetusta venttiilistä. Kaikki meni hyvin sinne päin ajettaessa, mutta takaisin tullessa 30 kilsaa ennen Ranskan rajaa turbiini kuoli rampin päässä ihan täysin. ”2007 keväällä tuli hinku päästä pidemmälle Eurooppaan, kun Jokersin bileissä Ruotsissa autolla oltiin jo käyty. Pelastajaksi löytyi Pitkän Tomppa, joka lainasi toisen askin, jolla päästiinkin se kesä loppuun. päälle Joni päätyi leikkaamaan mittareita varten levyn, johon Herstin Timppa teki sikkikoneella reunapokkaukset. Odottelimme siinä 5-6 tuntia hinausautoa, ja lopputulos oli se, että Hudson tuli Suomeen puoliperävaunulla.” Kun roadster tuli takaisin kotiseudulle, oli heinäkuu ja lomakausi parhaimmillaan, joten korjaajaa ei tietenkään löytynyt mistään. Talvella 2007 kaikki etuakseliston osat vaihdettiin kiiltäviin ja korin karkean flake-pinnan päälle vedettiin lisää lakkaa. Minä tykkään ihan yhtä lailla ajamisesta kuin rakentelusta”, Joni toteaa. ”Kokeilin neljää erilaista vieteriä, kunnes kyllästyin siihen leikkiin. ”Ensimmäinen verhoilu kesti hyvänä muutaman viikon, toinen vain pari päivää.” Reissurodi. Aina perä oli joko yksin ajettaessa liian jäykkä tai takapenkkiläisten kanssa liian löysä.”. Komeat rosteripakosarjat ovat omatekoiset. Mutta kyllä Hudsonilla on ajeltukin, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Siinä vaiheessahan alkoi olla jo kiire päästä taas nauttimaan ajelemisesta. Kun auto oli saatu nippuun, sisusta verhoiltiin itse asiassa pian toiseenkin kertaan tuolla samaisella flake-keinonahalla, joka ei kuitenkaan kestänyt uv-säteilyä ollenkaan. meni Joitakin vuosia takaperin Hudson ällä varttimailin Hyvinkään lentokent a oli useita 13,5 sekuntiin, mutta silloin teho kymmeniä heppoja vähemmän. Läpikäynnin yhteydessä pyöriksi hankittiin taakse Astro Supremet ja Firestonen valkosivuilla varustetut cheater-sliksit, eteen taas 4,5” leveät Torq Thrust D:t sekä Firestonen 6.20-rättirenkaat leveillä valkosivuilla. Yksi kerrallaan reissuun lähtijät vähenivät, kunnes Juhannuksen jälkeen läksimme lopulta kahdestaan Ansun kanssa 46 Amerikan Rauta 6/2013 Ruotsin, Tanskan, Saksan, Ranskan, Sveitsin ja Italian kautta Espanjaan. Lomien jälkeen Joni sai vihdoin oman askinsa takaisin paikalleen Turusta JN-Tradingiltä hankitun 2400 stall speedin turbiinin kera. Ajelun lomassa autoa myös paranneltiin ja tekniikkaakin piristeltiin. ” Minulla loppuu motivaatio auton kanssa touhuamiseen aika nopeasti, jos ei sillä välissä pääse ajelemaan. Hudson Roadster 2+2 ´30 Piristetty Buickin Nailhead on saanut melkoisesti kiiltävää ympärilleen
”Hyllyssä odottavat jo vanhat magnesiumvanteet, ja tuo iänikuinen rätti pitäisi myös tehdä uusiksi. Sitä ohjattiin moderniin tapaan Haltechin GM6-boksilla, ja kipinöiden jakelusta vastaamaan Joni hankki MSD:n kärjettömän jakajan. Hiuspohja siis tuulettuu varmasti riittävän hyvin kaikkien kurkkujen auetessa kunnolla. Keulasta auto näyttää nykyisin erehdyttävästi Fordilta. ”Sorvasin ruiskua pariinkin otteeseen paikalleen heikolla menestyksellä, kunnes Mäkisen Jannen ja Hurmerinnan Samulin kanssa se saatiin toimimaan. Kaikkea sitä ihminen suuhunsa kaataa”, Joni naurahtaa. Dekkitasot ajettiin nollaan ja myös kansista otettiin vähän pois puristussuhteen nostamiseksi. Tarkemmalla silmäilyllä kumit erottaa heti tavallisesta hyllytavarasta siitä, että etupyörissä on itse asiassa kaksi kapeaa valkoista raitaa ja takana kolme. Uusien rullakeinujen myötä vipusuhde saatiin muuttumaan 1,4:stä 1,6:een. Rivakka rullanokkanaulapää. Ajelin sillä pari kesää, mutta olisi se vieläkin hieromista vaatinut. Suunnitelmia tulevaisuudenkin varalle tuntuu miehellä riittävän myös niiden Weberien asentamisen lisäksi. ”Tallissa odottaisi Kringin imusarja ja Weberin 48 NOS IDA:t, jos joskus innostuisi asentamaan ne paikalleen.” Hudsonin kulkuhaluista kerrottakoon sen verran, että joitakin vuosia takaperin Hyvinkään lentokentällä se meni varttimailin 13,5 sekuntiin 168 km/h loppunopeudella, mutta silloin tehoa oli useita kymmeniä hevosvoimia nykyistä vähemmän, eikä lähtö ensikertalaisella mitenkään hyvin onnistunut. Joni hankki naulapään päälle Jenkeistä vanhan Hillbornin mekaanisen ruiskun, joka oli jo valmiiksi muutettu sähköisille suuttimille. Sehän on sama, joka lienee ollut paikallaan ainakin 70-luvulta”, Joni luettelee suunnitelmiaan. Se saatiin ratkaistua tekemällä väliin lämpöä eristävät bakeliittikappaleet, mutta varsinainen ongelman ydin oli yksinkertaisesti se, että ruiskun kaasuläpät ovat yhdellä pitkällä akselilla, joka pääsee kiertymään”, Joni selittää mekaaniselektronisen ruiskun monimutkaisuuksia. Ja niitä renkaitakin on uusittu useampaan otteeseen. Tämän vuoden uudistuksiin kuuluu myös kokonaan uusi ammeen sisäpuolen verhoilu, johon Joni hankki itse materiaalit Jenkeissä käydessään. Ja jos Hudsonissa joskus tekeminen loppuisi, niin tallin pihassa vuoroaan odottaa ´60 Flat top – Buick tietysti – jonka sisustan Joni on jo verhoiluttanut todella komeasti, ja joka odottaa hydraulien vaihtoa ilmajousiin. ”Myin ne sekasarjan vanteet pois ja ostin tilalle Torq Thrust Originalit Hurstin Super Cushion -renkain, jotka piti tilata customina, kun halusin ne valkosivuilla.” Alkuun takana olivat melkein kuviottomat Hurstit, nykyiset kuvioidummat moniraitaiset vaihdettiin alle loppukesästä. Ettei vaan se ajaminen pääsisi taas vaihteeksi käymään vähiin. Sen lisäksi, että se ei kestänyt luon- nonvaloa, sitä oli käytetty aika kovalla kädellä ja siihen läikkyi pariin kertaan bourbonia, joka sulatti keinonahan. Joni on ajellut Hudsonillaan säälimättä jopa vähän talvella, joten pientä käytön jälkeäkin autoon on tullut. Tuulilasi oli muutettu kaksiosaiseksi jo kauan ennen auton päätymistä Jonille. Ongelmana oli alkuun esimerkiksi se, että lämpö aiheutti niin suuren ruiskun läppärungon vääntymisen, että tyhjäkäynti nousi hullun korkealle. Eturummut ovat So-Cal -tavaraa. Toissa kesänä Joni päätyikin lopulta myymään eksoottisen ruiskun takaisin Jenkkeihin ja moottoria ruokkimaan asennettiin tavallinen 750 kuutiojalan Edelbrock. Nailheadia kutiteltiin sovittamalla kansiin rosteriventtiilit ja samalla kanavia siivoiltiin vähän. Amerikan Rauta 6/2013 47. ”Se vanha flake-verhoilu oli jo hirveässä kunnossa. Nokaksi tuli useamman kehitysversion jälkeen TA Performancen rullanokka saman firman nostimien ja jakopään kera
Vanteet: American Racing Torq Thrust Original 15”. Sisusta: Verhoiltu helmiäisvalkoisella ja metallinhohtosinisellä keinonahalla, Grantin flake-ratti, Lokarin pitkä shifteri, Auto Gagen mittarit kojelaudan keskelle tehdyssä levyssä. Moottori: Buick Nailhead V8, dekkikorkeus ajettu nollaan, kannet kevyesti siistitty ja madallettu, rosteriventtiilit, TA Performancen Stage III -venttiilinjouset, TA Performancen rullanokka ja nostimet, TA Performancen rullajakopää, Edelbrockin 750 cfm kaasutin, MSD:n kärjetön sytytys, itse tehdyt rosteripakosarjat. Ajettavaksihan se on tehty. Jarrut: So-Cal Speed Shopin kromatut rummut edessä, Moparin 11” rummut takana. Renkaat: Hurst Super Cushion -katusliksit. Tietysti myös seurasta niille kaikille kenen kanssa ollaan kesäisin juopoteltu läjän kyydissä maksat tärviölle.. F aktat Hudson Roadster 2+2 ´30 • Omistaja: Joni Seppälä • Paikkakunta: Helsinki. Voimansiirto: TH700R4-automaatti 2400 stall speedin turbiinilla, Moparin 8 3/4 perä 4,1:1 -välityksellä. Alusta: Vegan 48 Amerikan Rauta 6/2013 ohjaussimpukka, Ford-tyyppinen kromattu etuakselisto poikittaisella Posien lehtijousella, 4-link ja Ridetechin Shockwave-ilmajouset takana. Hudson Roadster 2+2 ´30 Hudrodilla on kierretty niin Suomea, Ruotsia, Tanskaa, Saksaa, Ranskaa, Italiaa kuin Espanjaakin. Kori: ´33 Ford Truckin maski ja ajovalot, kori channeloitu 5”, kaksiosaiseksi muutettu tuulilasi. Ja Jakelle lukemattomista kuskikilsoista ja venttatunneista. Kiitos: Samulille, Jannelle ja Ripalle Hilborn sessioista, Knullbergille ja muille sähläreille kaikesta avusta
Amerikan Rauta 6/2013 49. Seuraava versio oli mattamusta, jonka Joni itsekin totesi sittemmin punaista huonommin autoon sopivaksi. Tai ei nyt ihan tunnistamattomaksi, sen keula nimittäin oli muotoiltu muistuttamaan uudempien samanmerkkisten keuloja. Renkaiksi tulivat leveillä valkosivuilla varustetut ja keulalle Blue Flame -kutosen tilalle Pontiacin 400. Kuva on helmikuulta 2009, jolloin tuli testattua myös Hudsonin talviominaisuudet matkalla FSRA:n kelkkakisoihin. Hudson oli rakennettu pitkälti tunnistamattomaksi Suomessa jo vuosikymmeniä aiemmin. 2. Ensimmäinen 2000-luvun kehitysversio oli lokasuojaton ja Fordin maskilla varustettu, mutta edelleen punainen. Tarinan takana Monta versiota Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Joni Seppälä Hudson oli rakennettu uuteen uskoon jo kauan ennen sen tuloa Jonille, mutta sen jälkeenkin auto on saanut useamman eri ilmeen ja kokoonpanon. Kuva on otettu 12.6., minkä jälkeen auto saatiin vielä juhannukseksi nippuun, mutta lopulta jakajavika esti reissun Ellivuoreen. 2 3 5 4 3. 4. 5.Moottori Hillbornin ruiskun kera lopullisessa kuosissaan. 1 1. Joni tilasi valmistajalta oikeaa letkua, liittimiä ja holkkeja, jotta tietokoneohjatusta kokonaisuudesta saatiin saman näköinen kuin mekaanisissa toteutuksissa. Rungon näkyvät osat maalattiin hopealla flakella, moottoriksi vaihtui Buickin Nailhead. Viime vuosikymmenen puolivälissä Hudson läpikäytiin täysin
Ilmaiseksi saatu osakasa muuttui Tuomon käsissä ympärivuotiseksi pienen budjetin käyttöautoksi, jolla on kierretty Eurooppaa aina Nürburgringin rataa myöten. Tuomo Honkalalla ja hänen kymmenen vuotta omistamallaan Valiantilla on värikäs yhteinen historia. 50 Amerikan Rauta 6/2013. n e n o v t u k o b r u T Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Plymouth Valiant ´67. Maiseman vaihtumista vauhdittamaan Tuomo on varustanut piskuisen kuutosen ennakkoluulottomasti ruiskulla ja turbolla
Tuomo haki hylsyn kotiinsa ja sai mukaansa peräkärryllisen muovi- ja pahvilaatikoita, joihin osat oli purettu. Lisäksi etujarrut olivat kelvottomassa kunnossa. ”Papereita hän ei autolle siihen hätään löytänyt, mutta vakuutti niiden olevan tallessa ja lupasi toimittaa ne perässä muuttohässäkkänsä rauhoituttua.” Palapeli. 170-kuutiotuumaisen slanttikuutosen lohko oli porattu toiseen ylikokoon ja ajettu loppuun. Kuuleman mukaan siitä saattoi saada osia hyvin huokeasti tai jopa ilmaiseksi. Vaikka ’67-vuosimalli on ulkoisesti suurempikokoinen ja pelleiltään erilainen, totesi Tuomo auton olevan rakenteeltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan hyvin samankaltainen. ”Rupesin kartoittamaan osia ja mahdollisia puutteita, mikä osoittautuikin melkoiseksi työmaaksi. K esällä 2004 Tuomo Honkala sai Salossa asuessaan vihiä Halikossa sijainneesta ’67 Valiantin raadosta, jota uhkasi paalaustuomio omistajan joutuessa muuttamaan ja luopumaan auton säilytyspaikasta. Raato vaikutti kuitenkin varsin hyväpeltiseltä ja lopulta omistaja pal- jasti kaikkien purettujen osien olevan tallessa laatikoihin pakattuina. Leviteltyäni kamat tallin lat- tialle totesin kuitenkin, että melkein kaikki osat löytyivät.” Tuomo oli aiemmin purkanut nippeleiksi ja koonnut uudelleen ’65 Valiantin ja ’65 Dartin, joten homma oli tuttua ja hän pystyi päättelemään hyvin pitkälti pelkällä maalaisjärjellä mikä himmeli kuului mihinkin. Johtosarjat ja kaikki oli rympätty sekaisin epämääräisiin ryönäkasoihin. ”Kysyin, saanko viedä pois koko kasan ja omistaja vastasi, että siitä vaan”, Tuomo muistelee. Lisäksi hänen harrastusideologiaansa leimasivat pienet budjetit, suuri oman työn osuus ja peloton asenne. Ne löytyivät kyllä, mutta niiden jarrukilvetkin olivat puhkiruostuneet.” Amerikan Rauta 6/2013 51. Ikkunalaseja, keulapeltejä ja sisustaa ei näkynyt. Kaikki oli purettu pois ohjauslaitteita myöten. ”Entinen omistaja mainitsi, että kone oli mennyttä kalua, ja siinä hän oli täysin oikeassa. Huhu sai Tuomon kiinnostumaan, sillä A-bodyja harrastaneella miehellä oli tuolloin tallissaan paria vuotta vanhempi Valiant. Lopulta uusittavien osien lista typistyi varsin lyhyeksi. Mentyään paikan päälle Tuomoa oli vastassa hylsy, jossa ovet olivat paikoillaan, mutta lähes kaikki muu puuttui. Mitään ei ollut merkattu ja kaikki oli sullottu laatikoihin sikin sokin
Toiselta kaverilta sain ostettua edullisesti ’70 GT Dartin rumpujarrut. Lopulta selvisi, että edellinen omistaja oli ostanut auton Viikiltä osamaksulla ja jättänyt osan maksamatta, eikä hän siis koskaan ollut edes saanut papereita itselleen. Lopulta löysin Turun Jätti-Rätistä poistomyyntiin laitetun 15 metrin rullan leopardikuvioista teddykarvaa. Noin sadantuhannen kilometrin jälkeen kuskin penkki kului puhki ja lattiatkin alkoivat dunkkaamaan. Papereita ei vain ollut kuulunut edellisen omistajan lupauksista huolimatta. Ompelukoneen ajokortti kun oli tullut suoritettua erään aiemman Valiantin kanssa. 45 työtuntia myöhemmin ovipahvit, katto, lattiat ja penkit olivat saaneet kissaeläimen kuviota ylleen. Auton mukana seurasi tuolloin paksu nippu luovareita, joiden mukaan se oli vaihtanut omistajaa moneen otteeseen. Materiaali oli kakkoslaatuista, mutta se ei minua haitannut. Kyseessä ei ollut kylläkään Aspenin alkuperäinen kone, vaan ’75 Dartista adoptoitu kiertolainen. Aivan ilmaiseksi hän ei kuitenkaan halunnut papereista luopua. Kun putsasin pohjasta puhalluslampulla ja lastalla vanhat massat pois, niin alta paljastui ihan ehjää maalattua peltiä. Tuomo tuumi lohkon poraamista kolmanteen ylikokoon, mutta päätti kuitenkin korvata Valiantin alkuperäisen lohkon 225-kuutiotuumaisella, joka hänelle oli jäänyt eräästä Aspenista. Tämä herätti aluksi ihmetystä, kun VIN-kyltti vaikutti autenttiselta ja auton Suomi-historiakin oli tiedossa. Lopulta vaihdoin ne ’64 Valiantin osiin, joita minulle oli jäänyt peräkärryllinen.” Tuomo ei löytänyt runkonumeroa siitä kohdasta runkoaisaa, johon virallisena maahantuojana 70-luvulla toiminut Aro-Yhtymä ne löi. ”Rahaa tärkeämpänä Viik piti sitä, että näkisi auton vielä liikenteessä. Ajelin sillä sellaisenaan vuoteen 2009 saakka, kunnes päätin maalata sen kokonaan mattamustaksi. Liikenteestä se oli poistettu vuonna 1980, minkä jälkeen se oli ollut vuosikausia teillä tietämättömillä. Teddykarva osoittautui venyvyytensä vuoksi helpoksi materiaaliksi, eikä Tuomolla kauaa nokka tuhissut sisustaa uusiessaan. Laitoin vain uudet massat tilalle.” Maalausurakan yhteydessä Tuomo korvasi Valiantin alkuperäisen kolmivaihteisen manu-. Kunnostamisen sijaan Tuomo katsoi helpommaksi vaihtoehdoksi korvata ne Aspenin alkuperäispenkeillä, jotka menivät paikoilleen pienellä soveltamisella. Ainoastaan ylimaalaus ja tekniikkaswappi ovat aiheuttaneet ajoihin muutamien kuukausien katkokset. Materiaali osoittautui helpoksi, eikä nohevalla kaverilla mennyt hommaan kuin 45 tuntia. Arvelin, ettei sen nimisiä henkilöitä voinut olla kauhean montaa, ja ryhdyin jäljitystyöhön saadakseni selville papereiden kohtalon. Röyhkeintä hommassa oli se, että mies meinasi siis paalata auton, johon hänellä ei ollut omistusoikeutta.” Herra Viik osoittautui asialliseksi kaveriksi, joka yllättäen tunsi Valiantin historian aina 70-luvulta saakka. Siinä oli aika paljon pykälää, mutta ihan kelpo peli siitä tuli. Sen perusteella auto oli ostettu uutena Ruotsista ja tuotu lähes saman tien Suomeen. Ompelukoneen ajokortti kun oli tullut suoritettua erään aiemman ’64 Valiantin kanssa, johon hän verhoili itse lattiat, katot ja kojelaudan. ”Kovisteltuani myyjää papereista, hän möläytti pienessä hiprakassa nimen Veli Viik, jolta hän oli itse auton hankkinut. Tarkoitushan oli kuitenkin leikellä se palasiksi.” Verhoilijaa Tuomo ei sisustan tekoon edes harkinnut, vaan tikkaili menemään itse. Näihin päiviin mennessä yhteisiä kilometrejä on kertynyt jo yli 250 000. Lopulta Viik törmäsi autoon eräässä ladossa, tunnisti sen ja hankki sen itselleen. ”Kestävintä mahdollista materiaaliahan tuo ei ollut. 52 Amerikan Rauta 6/2013 ajokuntoon 3–4 kuukaudessa, minkä jälkeen oli aika tarjota sitä leimalle. Muuta hitsattavaa siinä ei ole ollutkaan. Eräs kaveri trokasi minulle ammattikoulussa oikaistun ja koneistetun kannen, joka tarvitsi vain pultata kiinni. Auto oli ollut melko uutena Halikossa jollain hänen tutullaan ja päätynyt sen jälkeen Turun suunnalle. Valiantin oli siis purkanut sen edellinen omistaja. V aliant on toiminut Tuomon käyttöautona siitä saakka, kun hän sai sen rekisteröityä syksyllä 2004. Hiekkapuhalsin kevyesti pohjan sekä helmat ja taittelin samalla uusiksi takahelmat sekä etujalkatilat. ”Sisustaan piti mielestäni saada jotain auton henkeen sopivaa kuosia ja lähdin kiertelemään kangaskauppoja sillä silmällä. Viikin ostaessa auton se oli ehjä ja kokonainen, jollaisena hän myös myi sen eteenpäin. Lopulta hän löysi papereita selaillessaan otteen takasivulle kirjatun merkinnän vanhasta ulkomaalaisesta rekisteriotteesta. Tuomo ahersi Valiantin Tuomo verhoili sisustan lattiasta kattoon leopardikuvioisella teddykarvalla. Rekisteriotteeseen merkitty maahantuontipäivä 3.3.1967 osoitti, että auto oli todella rekisteröity Suomeen varsin uutena. Uutena jouduin hankkimaan vain jotain pikkutarviketta, kuten jarruputkea ja letkua.” Penkeistä oli revitty verhoilut pois, mutta rungot, vieterit ja vanutäytteet olivat paikoillaan. Plymouth Valiant 1967 Verhoilijaa Tuomo ei sisustan tekoon edes harkinnut. Kiinalaista ahtoa. Verhoilen ne uudelleen heti kun ehdin.” Taustat tutuksi. ”Auto oli ennen laikukas tilkkutäkki, joka koostui pohjamaalista, mattamustasta ja ties mistä. ”Lohko hoonattiin ja rengastettiin
Heitettyäni Sepon satamaan ajoin yhtä kyytiä karvan alle 700 kilometriä Malmöön. ”Ajoin ensin kaverini Sepon kanssa länsinaapuriin, missä kiertelimme joitakin päiviä Tukholmassa ja sen lähiympäristössä. Näillä kilometrimäärillä ja bensan hinnoilla sekin painoi vaakakupissa.” Tuomo valitsi oman tietämyksensä mukaan sopivimman turbon kiinalaisen Wa-linen valikoimasta ja tilasi sen suoraan tehtaalta samoin kuin välijäähdyttimen ja läppärungonkin. Detaljit kielivät, ettei autoa säästellä ja sipistellä liikoja, mutta silti se pidetään jatkuvasti varmassa käyttökunnossa. Tuomo korjasi tilanteen asentamalla kuskinpuoleisen koneenkorvakkeen alle muutaman millin shimmilevyn, joka käänsi konetta hiukan pelkääjänpuolelle. Ruiskusysteemin osat, kuten suuttimet, anturit, liittimet ja johtosarjan, hän kasasi itse yleismallisista komponenteista. Ensimmäiseksi mies valmisti itse imu- ja pakosarjat, mitä seurasi muiden osien sovittelu sopiville kohdille. ”Turbotusajatus lähti siitä, että tykkään rakennella ja halusin jotain erikoisempaa. Moottorinohjauksen aivoina toimii MegaSquirt MS1. Tuolloin elettiin kesää 2011 ja mies päätti suunnata Valiantin keulan ensin Ruotsiin ja sieltä kohti Keski-Eurooppaa. Seppo päätti palata takaisin Suomeen, kun työt kutsuivat, mutta itse suuntasin kohti etelää. Tuomo aloitti turbotekniikan kehittelyn vuoden 2010 aikana ja keväällä 2011 kokoonpano oli valmis paikalleen heitettäväksi. Peräkontin luukussa on muistona Nürburgringin rataprofiilitarra korinväriseksi ylimaalattuna. Vuotta myöhemmin Tuomo suoritti varsinaisen tekniikkaswapin, jossa kuvioihin tulivat turbon lisäksi myös 727-automaatti ja 9 1/4-tuumainen perä. Rakensin paketin ahtimineen kaikkineen valmiiksi tallin lattialla olleeseen koneeseen, minkä jälkeen lopputulos soviteltiin Valiantin pellin alle”, Tuomo selvittää. ”Siellä se kiinalainen turbo on nyt pyörinyt 100 000 kilometriä ilman ongelmia. aalin ’80 Dodge Aspenin automaattilaatikolla ja päivitti pysäyttimiksi saman auton jarrut – eteen 11-tuumaiset levyt ja taakse 10-tuumaiset rummut. Toista heistä kutsuttiin nimellä Happy, koska kaveri oli aina niin onnellinen ja hyväntuulinen. Yövyin siellä ja soitin seuraavana päivänä Saksassa Kölnin lähellä asuvalle kaverilleni Alexille tiedustellen hänen aikataulujaan, jos piipahtaisin käymään. ”Saksassa tutustuin Alexin kavereihin kuuluneisiin veljeksiin, jotka työskentelivät faijansa autokorjaamolla. Minulla oli b-vaihtoehtona Dodge Vanin 318-kuutiotuumainen kasi ja nelivaihteinen automaatti, mutta luovuin siitä, kun suurin osa Valianteista on jo muutettu kasikoneille. Ajoin ensimmäisen vuoden normibensalla ja sen jälkeen kone säädettiin E85:lle.” Nilkka suorana baanalla. En edes tiedä hänen oikeaa nimeään, mutta hänen seurassaan päädyin legendaariselle Nürburgringin radalle, jolla Happy kävi ajamassa uudehkolla nelivetoisella Audi Quattrollaan yli 20 kilometrin Nordschleifen Amerikan Rauta 6/2013 53. Se mahtui kyllä paikalleen, mutta koneen hiukankin ravistaessa se olisi hakannut kiinni. Lisäksi kelailin, että ruiskuksi muuttaminen voisi tuoda vähän polttoainesäästöäkin. A jettuaan uudella tekniikalla vasta pari tuhatta kilometriä Tuomo laittoi sen todelliseen kestotestiin. Ruisku- ja turbotekniikan kokoonpanovaiheen ajan Valiant pysyi ajossa, sillä Tuomolla pötkötteli tallin nurkassa toinen vastaava 225-kone, johon osat saattoi mallailla yhtä lailla. Tuomo poikkesi kurvailemassa Nordschleifen pätkän Euroopan-reissullaan, jolla mittariin kertyi kilometrejä pitkälti toistakymmentä tuhatta. E85:lle säädetty kone kuljettaa autoa kesät talvet. Kokoonpano toimi muuten täydellisesti heti ensimmäisellä kertaa, mutta pakopesä jäi liian lähelle ohjaustehostimen öljylinjaa. Kaveri oli hiukan yllättynyt, mutta toivotti tervetulleeksi”, Tuomo naurahtaa. ”Otin pellin alta mittoja lohkosta koriin ja suunnittelin, mikä mahtuisi mihinkin ottaen huomioon sisälokasuojien pellit, jarrupääsylinterin, ohjaussimpukan ja muut vastaavat rajoitteet
Valiantin mittariin kertyi reissun aikana kilometrejä pitkälti toista kymmentä tuhatta ja auto kesti hienosti. E85:n kylmäominaisuudet ovat sen verran huonommat, että pakkasella starttaillessa se vaatii lyhyen lämmityskäytön ennen kuin voi iskeä vaihdetta silmään. Pakkanenkaan ei pysäytä. Tällä kertaa matka ei suuntaudu Eurooppaan eikä Amerikkaankaan, sillä Tuomo haluaa kokeilla rajojaan harvemmin kuljetuilla teillä. Saksassa oli hauskaa päästellä Valiantilla nilkka suorana niin paljon kuin sielu sieti, vaikka välillä kieltämättä mietitytti, mitä pannu sanoo. Kaasaritekniikalla auto oli suorastaan pomminvarma, mutta ruiskutekniikkakin on osoittautunut toimivaksi, kun Tuomo vain sai säädöt kohdilleen. V uosien varrella Valiant on osoittautunut luotettavaksi talviautoksi kovillakin pakkasilla. Homma jäi kaivelemaan ja seuraavana päivänä kävin tyrkkäämässä saman radan Valiantilla. Jos käynnistäessä tuntui, ettei kone saa tarpeeksi soppaa, lisäsin rikastusta muutamalla prosentilla ja kokeilin sen vaikutusta taas seuraavana aamuna. Sisusta: Leopardikuvioinen teddykarvaverhoilu. Moottoriteitä ajellessaan Tuomo mittasi keskikulutukseksi varsin kohtuulliset 10,7 litraa satasella. Lisäsin kaikkiin karttoihin sen verran, minkä jälkeen oltiin jo niin lähellä, ettei tarvinnut tehdä kuin pientä hienosäätöä. Autossa kun ei tuolloin ollut vielä nakutusanturia. Turbo, välijäähdytin ja läppärunko ovat Wa-linen valikoimasta, ruiskusysteemit, imu- ja pakosarja omaa valmistetta. Kiitos: Sille tyypille, joka Vallun mulle lahjoitti ja suuret kiitokset Viikin Velille papereista!. Sen sijaan hän suunnitteli 225-kuutiotuumaiseen kuutoseen ruiskutekniikan ja pakokaasuahtimen. Hauskinta oli katsoa Arabiemiraateista sun muualta saapuneiden ökyautokuskien ilmeitä, kun vedin vanhuksella radalla. ”E85-polttoaineeseen siirtyminen meni säätöjen puolesta aika vaivattomasti, sitä kun tarvitaan karkeasti noin 30 % lisää. Voimansiirto: TF727-automaatti, 9 1/4” perä. Plymouth Valiant 1967 Arpa on heitetty Tuomo rakentaa parhaillaan alun perin varaosa-autoksi 150 eurolla ostamaansa ’69 Valiant Signetiä, jonka hän aikoo valjastaa sen valmistuttua pitkälle road tripille. Lopulta hän ajoi alankojen maista PohjoisSaksan, Tanskan ja Ruotsin kautta takaisin Suomeen. 54 Amerikan Rauta 6/2013 Alusta: Vakio. Sillä konstilla sain homman lopulta toimimaan, eikä säätöihin ole tarvinnut sen jälkeen koskea”, Tuomo opastaa. Avoimesti seikkailunhaluinen mies aikoo näet lähteä Venäjälle ja ajaa aina Kiinaan saakka. Kävelin Valiantille, joka oli umpijäässä ja ukot huusivat perään, että turha yrittää, kun ei uudempikaan käynnisty. Ajaksi tuli 13,5 minuuttia, mutta se on toissijaista. Auton rakentelun etenemistä ja matkan valmisteluja voi seurata hankkeelle avatulla nettisivulla osoitteessa www.aleaiactaest.net. Varasin töihin lähtiessäni vartin ylimääräistä aikaa ja säätelin näpit huurussa läppäriltä starttauspulssin pituutta ja kylmärikastusprosenttia seuraten samalla jäähdytysnesteen lämpötilaa. Moottori: 225 cid Slant 6, Wa-linen turbo, välijäähdytin ja läppärunko, MegaSquirt MS1-ohjattu ruiskutekniikka, omavalmisteinen imu- ja pakosarja, säädetty E85:lle. Kun nousin autosta raapimaan laseja, niin ukot kirosivat kovaan ääneen, että ei voi olla totta. Vastasin, ettei minulla ole koko lohkolämmitintä, istahdin autoon ja lähdin töihin.” F aktat Plymouth Valiant 1967• Omistaja: Tuomo Honkala, 33 • Paikkakunta: Jyväskylä. Oli hauskaa päästellä Valiantilla nilkka suorana niin paljon kuin sielu sieti, vaikka välillä kieltämättä mietitytti, mitä pannu sanoo. Ainoastaan kaasuvaijeri piti vaihtaa kesken reissun. Tuomon mielestä Valianteihin on vaihdettu ihan tarpeeksi kasikoneita. radan suunnilleen 11 minuutin aikaan. Jarrut: ’80 Dodge aspenin 11” levyt edessä ja 10” rummut takana. En sanonut mitään, vaan kävelin autoon ja höräytin Valiantin käymään. ”MegaSquirt vaati ensimmäisenä talvena karttojen ja rikastuksien säätämisen kohdilleen, mikä oli aluksi aikamoista sahailua. Välillä kaivelin taukopaikoilla tulppia irti ja koetin katsella niistä, oliko kone vielä voimissaan.” Saksasta Tuomo jatkoi Belgiaan ja Hollantiin kierrellen kaikessa rauhassa kyliä ja kaupunkeja. Parkkipaikalla oli pari vanhaa starbaa, jotka yrittivät epätoivoisesti saada käyntiin lämmityspiuhan päässä ollutta 307-Peugeotia. Hämmästykseltään selvittyään he sitten arvelivat, että auto on ollut koko yön lohkolämmittimessä. Bensaa ei voinut antaa liikaa, jottei kastellut tulppia, sillä silloin se ei ainakaan olisi lähtenyt käyntiin. Kori: vakio, maalattu mattamustaksi. Renkaat: Edessä 185/65 R15, takana 215/65R 15. Se herätti kovasti hilpeyttä.” ”Saksassa oli muutenkin mukavaa ajella tieosuuksia, joilla ei ollut nopeusrajoituksia. Vanteet: US-Wheels Chrome Smoothie 7x15”. Normibensalla pykälän sai laittaa päälle saman tien ja lähteä menemään.” Jos Valiant herätti hämmästystä saksalaisella moottoriradalla, niin on se onnistunut samaan ihan koti-Suomessakin: ”Muistan erään aamun Salossa asuessani, kun pakkanen oli 30 asteen tuntumassa
• Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. Maalaus suoritetaan ympäristöystävällisesti uudessa maalauskammiossa, autoille säilytystilat lämpimässä hallissa. 8:LLE! CHEVROLET CAPRICE CLASSIC STW 1985. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. 8-17 tai sopim. NÄITÄ EI ENÄÄ TEHDÄ! Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! TA ERILAUIS PPAA! AUTOKA HENKILÖAUTO. (03) 318 5440 PUH. Ammattitaito, parhaat tuotteet, intohimo ja jatkuva kehitys takaavat parhaan lopputuloksen. 040 912 8272 • www.overpaint.fi • AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! • Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. JO 32 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. | west?x@netikka.. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 Facebookissa: OverPaint Finland Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Jenkki autoja S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat www.backf alt.fi • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. mukaan • Puh. Ota yhteyttä ja kerro kuinka voimme palvella sinua. REK. (06) 364 1406 www.west?x.. • Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTO- JA KORJAUSPALVELUT. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 ackfältin autohuolto & autopurkaamo. Sinä ja Premium-autosi ansaitsette ainoastaan parasta ja asiallisin kustannuksin. USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Terveisin Toni Sundström mies OverPaintin takana Hitsaajankuja 2, 04500 Kellokoski • Ark. • Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET ?w.faceb?k.com/amerikanrauta Laadukasta autonhoitoa • Automaalaustyöt • Kustomoinnit • Vahinkotarkastukset • Osien maalaukset • Kolari- ja muovikorjaukset • Asennukset • MP-maalaukset • Tarvikkeet Meguiars- ja automaalimyymälä avattu! Käytämme vain huippuluokan tuotteita ja menetelmiä
n i k r u T a i t n o tu 56 Amerikan Rauta 6/2013
Bosporin salmen rannikolta Kemijoen varrelle, eksoottisesta paikasta toiseen voi auton tie käydä. Näin kävi rovaniemeläisen Jyrki Kosolan Oldsmobilelle. Amerikan Rauta 6/2013 57. Teksti ja kuvat: Mano Pahkajärvi Oldsmobile Super 88 Convertible ´60
Omistuksessa on ollut muun muassa Ford Skyliner Retractable ´57, Pontiac Bonneville ´63 avo sekä Oldsmobile 88 avo vuodelta 1959. Se oli neliovinen Chevelle ´65, ajan henkeen tietenkin perä korkealla. On siinä vastaantulijoilla mahtanut olla ihmettelemistä, että mikä tuli vastaan. ”Tuohon peltikattoavo-Fordiin liittyy yksi kommelluskin vuosien takaa. T ällä hetkellä Jykän kesänautiskelut hoituvat jutun kohteella, eli ´60 Oldsmobile Super 88 -avolla. Turkista Napapiirille. Viikonloppureissussa Oulussa peltikatto oli juuri napsahtanut paikoilleen alas laskeutuessaan, kun takareunastaan saranoitu takaluukku jämähti yläasentoon jumiin. Nuoruuden vauhdikkaat käänteet neliovisten lauluautojen ja El Caminoiden jälkeen ovat muuttuneet iän myötä leppoisaksi cruisailuksi avoautoilla. ”Power Meetissäkin on tullut käytyä ajamalla Ruotsi läpi, Haaparannasta Västeråsiin ja takaisin”, Jykä kertoo. Auto tuli maahan jo vuonna 1986 VIP-Carin kautta niinkin oudosta paikasta kuin Turkista. Se oli silloin tumman metallinvihreä ja kohtuullisessa käyttökunnossa.. Nykyään neljän tytön perheenpäänä on välillä rauhoittavaa Lapin lyhyessä, mutta valoisassa kesässä laskea rättikatto alas ja antaa kesän tulla luokseen. Nuorempana sällinä Jykä tuli reippaine ystävineen etelän harrastajille tutuksi monilla reissuilla eri harrastetapahtumiin aina eteläistä Suomea myöten. Vanhat releet tulivat tiensä päähän.” Kohtalaisen ilmanvastuksen kera pojat 58 Amerikan Rauta 6/2013 Monien suomalaisten omistajien jälkeen Olssi siirtyi hieman puutteellisena Rovaniemelle vuonna 2002. Kojelaudan straippaukset ovat pellolaisen Marko Tuomaksen käsialaa. ”On mukavaa, kun voi ottaa koko pesueen kyytiin ja nauttia yhteisestä perheajasta.” Sitäkään kun ei aina riittävästi meinaa löytyä, Jyrkin työ kun vie hänet usein Lapin jokien latvoille erämaahan. Koskikadun uitto eli kulmilla pyöriminen vei viikonloput ajokortti-ikäisten kavereiden hoitaessa varsinaisen ajamisen. Oldsmobile Super 88 Convertible ´60 Raikkaan värinen sisustus on aitoa Naugahydeä. Vuosien mittaan Jyrkin käsien kautta on kulkeutunut monennäköisiä jenkkejä niin etelästä pohjoiseen kuin Suomesta Ruotsiin ja USA:sta Suomeen. ajoivat Raaheen asti, missä saivat korjausapua. J yrki Kosola on pitkän linjan amerikkalaisten autojen harrastaja, joka hankki ensimmäisen oman autonsa jo 16 vuotta nuorena
”Nämä laajat hitsaustyöt teki Niskalan Repe, mistä häntä ei voi kylliksi kiittää. ”Oldsmobile oli varsin mieluisa, mutta kovin työläs projekti. Esimerkiksi koko rättikattomekanismi oli hävinnyt vuosien saatossa. Ilmajousituksen avulla saavutettu matala stance, Astro Supreme -vanteet ja hillityt pinstripet tuovat Oldsiin juuri sopivasti kustom-otetta. Lisää avoja ja selkoa suunnitelmiin. Se sai toimia elintenluovuttajana varsin mittavien peltitöiden takia.” Turkin karut olosuhteet ja Suomen kovat talvet olivat väsyttäneet pellit heikolle hapelle. Liikehdintää helpottavat kunnostetut jarruja ohjaustehostimet. Näin Buickia ajelutettaessa pystyi rauhassa miettimään mitä muutoksia Oldsi saisi lähitulevaisuudessa kohdalleen. Maalauksen hoiti Kuoksan Markku Oulusta. ”Sisustan ompeli jo edesmennyt Heinäsen Arton muori.” Tästä sisustuksesta eivät turkistarhauksen vastustajat voi Jyrkiä moittia, sillä se on aitoa Naugahydeä. Toisen vastaavanlaisen käytetyn mekanismin Jykä sai hankittua Kaliforniasta. Pihalla tuulettuu upeakuntoinen Ramblerin Ambassador. Maltilliset straipit on taiteillut nuori pellolainen Marko Tuomas. Aikoinaan, jo 70-luvulla Björkmanin Vennulla ollut Buick siirtyi Rovaniemeltä lähtöisin olleelta ystävältä Jykälle. Jykän tallista löytyy myös Suomi-avo ´52 Buick sekä ´59 Pontiacin pitkäkatto. ”Kai se väri Kiasta on kotoisin”, Jykä muistelee. Kyseessä oli legendaarinen Buick ´52 avo, AJA–39, joka tunnettiin myös kutsumanimellä Kekkonen. Väriksi valittiin mieluisa vihreä pienten kokeilujen jälkeen. Ilmajouset tulivat hankintalistalle, koska niillä saa sopivasti säädettyä lipumiskorkeuden ajofiiliksien mukaan. voautokuume miehellä oli kuitenkin kova A Oldsin hankkimisen jälkeenkin, eihän tallissa keskeneräisenä makaava projekti sitä täysin poistanut. Muutama kimppatallin vaihto ja omakotitaloprojekti luonnollisesti hidastivat sen valmistumista”, Jykä kertoo. Amerikan Rauta 6/2013 59. ”Lisäksi varaosa-autoksi tuli haalittua saman vuoden 2D HT pääkaupunkiseudulta. Lääkkeeksi tautiin saatiin miellyttävä tilaisuus hankkia haltuunsa suomalaista harrasteajoneuvokulttuuria parhaimmillaan. Toki tekniikka oli myös puutteellinen, mutta onneksi vielä uusia ja käytettyjä varaosia löytyy internetin avustuksella, joten moottori ja vaihteisto saatiin remontoitua. Jykä päättikin tehdä siitä mild kustomin, eli auton omien muotojen ollessa melkoisen kohdallaan tyytyä vain siistimään korin ja sisustan sekä lisäämään muutamia ekstroja kokonaisuuteen. Vihreä sävy on alkuperäisen oloinen, mutta lienee Kian värikartasta. Nämä ajattomat kustomtarvikkeiden hankinnat toteutettiin rauhalliseen tahtiin, budjetin niin salliessa. Leveillä valkosivuilla varustetut renkaat kruunattiin loistavasti tyyliin sopivalla Astro Supreme -vannesarjalla. Lopulta Olds tuli leimakuntoon vuonna 2009. Monien suomalaisten omistajien jälkeen viimeiset vuodet ennen Jyrkiä lähinnä ulkosäilytyksessä ollut Olssi siirtyi hieman puutteellisena Rovaniemelle vuonna 2002. Liikkumispuolen Oldsissa hoitavat alkuperäinen 394-moottori ja Hydramatic-automaatti. Repe on ollut vanhan liiton raggari Ruotsissa, Södertäljen suunnalla jo 70-luvulla.” Sieltä hankittu tietotaito onkin auttanut monia rovaniemeläisiä auto- ja moottoripyöräharrastajia
Moottori: 394 CID Rocket V8. Kiitos: Repe Niskalalle peltitöistä, Markku Kuoksalle maalauksesta.. Mainittakoon vaikka 5000 asukkaan Överkalix, jonka paikallisessa jenkkiautokerhossa on 156 jäsentä. Hienoa on ollut huomata se, että suomalaista kädenjälkeä ja tyylitajua arvostetaan toisellakin puolen rajaa. ” Kesämökiltä lähellä Ruotsin rajaa on pohjoisen Suomen ja Ruotsin eri harrasteajoneuvotapahtumiin tullut monesti ajeltua, ja paluumatkalla on ollut mukava miettiä pokaaleille paikkaa tai käyttöä. Pakkasen paukkuessa nurkissa on sitten 60 Amerikan Rauta 6/2013 aikaa rakentaa uusia kujeita tuleville ajokausille. Kiirunan ja Jällivaaran kaivoskaupungeissa on hyvä työllisyys ja paljon kohtuullisen toimeentulevia autoharrastajia. Teho: 315 hv. Alkuperäiset penkkien suojamuovitkin ovat edelleen paikoillaan. F aktat Oldsmobile Super 88 Convertible ´60 Omistaja: Jyrki Kosola, 46 • Paikkakunta: Rovaniemi. Harrastajia ja korkealuokkaista kalustoahan varsinkin pohjoisessa Ruotsissa riittää. Sisusta: Uudelleen verhoiltu. Alusta: ilmajousitus. Tälläkin hetkellä kotipihalla ja talleissa on monenlaista kalustoa, josta osa on liikenteessä ja osa odottaa sopivaa hetkeä saadakseen TLC:tä, eli tender loving carea osakseen. Vanteet: Astro Supreme 14”. Hyttysten ininäkin katoaa korvien kuulumattomiin rokin säestäessä retkiä pitkin poikin Lapin lääniä. Oldsmobile Super 88 Convertible ´60 Lapin kesä on ehkä lyhyt, mutta fiilis avoauton ratissa on sitäkin parempi. Hyvin monet heistä omistavat avojenkin ja puukengät, jotkut jopa useampia.” Mutta eihän näitä autoja ole tehty pelkästään palkintosonneiksi, vaan niillä myös ajetaan ja nautitaan elämästä Lapin lyhyessä ja valoisassa kesässä. Voimansiirto: Jetaway Hydramaticautomaatti, alkuperäinen perä. Jykällä rättikattoja on kaksin kappalein. On ne muuten mahtaneet Nevadan lämmössä olla hiostavat istua – minkälaiset ne mahtavat olla Lapin pakkasissa. Pohjoisen erikoisuuksia. Jarrut: vakiot. Kori: maalattu Kian vihreällä, Marko Tuomaksen tekemät pinstripet. Tallissa vuoroaan odottaa Ruotsista ostetun SMVmunavaunun vetäjäksi Kaliforniasta hankittu Pontiac Bonneville STW ´59, jota voisi sanoa kohtuullisen harvinaiseksi täällä Suomessa, varsinkin Napapiirin korkeuksilla. Renkaat: BF Goodrichin rättirenkaat miljonäärivalkosivuilla. Pihalla tuulettuu kuivilta Nevadan aavikoilta Suomeen kulkeutunut huippukuntoinen Rambler Ambassador, jota vanha pariskunta oli pitänyt siellä kuin ruusua kämmenellä
Positiivista on tietysti se, että mummon vanhojen pitsien ja kaikenmaailman krääsän myyjät eivät tähän tapahtumaan kuulu. Tänä vuonna tapahtuma painottui väkisinkin enemmän Meetin ja Show´n puolelle. Sininen De Tomaso kuuluu pitkän linjan jenkkiharrastaja Mika Karviselle. Leviät donitsit ja hieno meininki. Amerikan Rauta 6/2013 61. Nostalgiaosastoa edusti Turusen Jarin ´58 Delivery, joka on ollut kutakuinkin samassa kuosissa jo 80-luvun puolivälin tienoilta. Museon tiloihin oli saatu mukava kokoelma erilaisia rodeja sekä muuta kalustoa. Myyntipöydät eivät olleet saavuttaneet suurinta suosiota, vaikka ilmakin suosi. Teksti ja kuvat: Otso Pennala Ylämyllyllä, Joensuun kaupungin kupeessa, järjestettiin 14.9.2013 järjestyksessään kuudes Mid East Swap Meet. Sitä sun tätä oli kuitenkin tarjolla ja olisipa paikalta voinut poistua vaikkapa ekstra-V8-koneen kera. Tänä vuonna vanhaan museoon oli järjestetty myös pienimuotoinen näyttely. Nygrenin Helgen Buickkustomi ensiesiteltiin näyttelyssä uudessa värityksessään. Musta ja härski Pro Street Ford Fairlane ´67 oli kyydinnyt Marko Juvosen paika lle. Heikuran Ollin Adler on vaikuttava näky
Marttilalaisen Mika Ylitalon Suomi-GN on kutiteltu kulkemaan legendaarisen nopean GNX-huippumallin tahtiin – ja pienellä ahtopaineen nostolla vieläkin rivakammin. 62 Amerikan Rauta 6/2013. a d n e el g Parannettu Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Buick Regal Grand National T-Top ´87
Amerikan Rauta 6/2013 63
Parannetun turbon, isomman välijäähdyttimen, päivitetyn moottorinohjauksen ja prepatun vaihteiston myötä mallille mitattiin kiihtyvyydeksi nollasta 60 mailiin 4,3 sekuntia ja varttimailille luvut 13,2 sekuntia. Mainittu Jukka Lamminen on paitsi pitkän linjan Buick-aktiivi ja turbo-Regalien raken- Ulkoisesti Mikan GN poikkeaa vakiosta pienen madalluksensa ja siihen hyvin sopivien mustakeskiöisten 17-tuumaisten alujen osalta. Merkit jätettiin pois ylimaalauksen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan malli on meikäläisittäin ajatellen hyvin ristiriitainen. Niitähän tuotiin maahan uutena, uskomatonta kyllä, peräti kymmenen kappaletta. Huipputehoksi GNX:lle kerrottiin 276 hevosvoimaa. Kyllästyttämättä tarkemmilla sepustuksilla Grand Nationalin mallihistoriasta on syytä muistuttaa siitä, että turboahdettuja Regal-malleja oli useita aivan erilaisia. Mallivuodelle 1986 GN sai välijäähdytyksen, jonka avulla teholuvut saatiin kasvatettua 245 hevoseen ja 481 newtonmetriin – samaan aikaan tehokkain G-bodyyn tarjottu V8 tuotti vain 180 konin voimat. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyseessä GNX – niitä kun ei tiettävästi Suomessa yhtään ole – vaan viimeisen vuosikerran Grand National. Ja loppupään turbo-Regaleitakin tehtiin useaa eri mallia – oli niin sanotusti tavallinen T-Type, oli Grand National ja oli eksoottinen erikoismalli GNX. Eikä siinä vielä kaikki. Hetken aikaa mietin, kunnes päätin lunastaa sen pois. Yksi kymmenestä. Tänä päivänä alkaa olla eksoottisempaa löytää uusi auto ilman turboa. Molemmilla ääripäillä on varmasti ajatuksiinsa hyvä syy. ”Malli on sinällään kiinnostanut minua jo jostain 80-90-lukujen taitteesta, kun näin sellaisen ensimmäisen kerran oikeasti Pomonassa.” Ylitalo hankki NOJ-49-kilpisen yksilönsä vasta tänä kesänä, joten on syytä antaa autoa enemmän rakennelleen helsinkiläisen Vili Hukkasen kertoa tarinasta enemmän: ”Olin kerran Lammisen Jukan Grand Nationalin kyydissä Kehä 3:lla, meillä kun oli eräs yhteinen tuttu. Kun auto löi kahdeksankympin vauhdista sutia reilusti ja kiihtyi hetkessä kahteensataan, kipinä jäi aika vahvasti elämään”, Hukkanen muistelee sitä, kuinka hän jäi Grand Nationalin koukkuun. Veikkaan, että yhtä lailla kuin nuo GN:n perään pahimmin kuolaavat kuvittelevat jokaisen turboBuickin kulkevan kuin GNX, pitävät nuo Grand Nationalin olankohautuksella ohittavat sitäkin vain yhtenä turbo-Buickeista. 64 Amerikan Rauta 6/2013. Buick Regal Grand National ´87 R akkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Tiettävästi kaikki uutena maahan tulleet autot oli varustettu T-Top -katolla, kuten marttilalaisen Mika Ylitalonkin omistama yksilö. Sekavaksi mallijakauman tekee se, että samalla tekniikalla sai Grand Nationalin lisäksi vuonna 1987 myös WE4-varustelukoodilla tunnettua Turbo T lightweight-mallia sekä LC2-koodin ”normaalinnäköistä” Regal Limitediä. Siinä missä alkupään kaasutinkoneiset yksilöt olivat lähinnä ekologisessa mielessä rakennettuja haaveita tulevasta, olivat GNX:t aidosti todella nopeita laitteita. 80-luvulla turboon sisältyi vielä lähtökohtaista eksotiikkaa. Ulkoisesti WE2-koodin Grand Nationalin erotti kuitenkin selvästi kokomustasta värityksestään – se oli ”murdered out” jo ennen kuin koko termi keksittiin. Yhtäältä se on puheissa legendaarisen nopea ”turbo-Buick”, toisaalta kasiukot eivät monesti tunnu pitävän sitä juuri minään. Siinä mielessä Regal Grand National on tyypillinen esimerkki aiheesta – sitähän kutsuttiin muun muassa Darth Vaderin autoksi. ”Se oli sellainen nopea päätös, kun näin tuon Nettiautossa myynnissä. Kun ensimmäinen tehtaan Grand National tuli markkinoille 1984, se ei oikeastaan eronnut vuotta aiemmin lanseeratusta T-Typestä suuremmin muuten kuin kosmeettisesti. En oikeastaan edes ollut ostamassa mitään autoa, kun olin juuri myynyt ´71 Challengerini”, Ylitalo selittää. Samana vuonnahan Regalin T-Type-versiokin sai sekventiaaliruiskun ja suorasytytyksen, joiden myötä 3,8-litraisen turbomoottorin tehon ilmoitettiin nouseen 200 hevosvoiman lukemiin. Ja ihan ensimmäinen Grand Nationaliksi kutsuttu Regal oli itse asiassa vain pienenä eränä valmistettu ”teippiviritys”, joten nuo autot eivät teknisesti poikenneet perus-Regaleista mitenkään. Se legendaarisin musta Regal on kuitenkin lightweight-versioon perustunut McLarenin kehittelemä GNX, joka oli – kuten arvata saattaa – huomattavasti muita turbo-Regaleita kalliimpi
”Kunnostin takapään jarrut ja peräkin tarkistettiin samalla. Erikoista kyllä, kaikki Suomeen uutena tulleet Grand Nationalit oli tiettävästi varustettu TTop -katolla. Se on alkuperäisen näköinen, mutta sen tuotto riittää 545 hevosvoimaan. Driftingmestarinakin tunnettu Mäkeläisen Ossi sääti mootAmerikan Rauta 6/2013 65. T uolloin elettiin maaliskuuta 2003, ja vaikka meillä harvinainen auto ei ollut mitenkään kaltoin kohdeltu, oli 15 vuoden käyttö jättänyt siihen jo merkkinsä. Kun auto löi kahdeksankympin vauhdista sutia reilusti ja kiihtyi hetkessä kahteensataan, kipinä jäi aika vahvasti elämään.” telija, myös mies, joka oli osasyyllinen siihen, että tällaiset autot alun pitäen edes Suomeen päätyivät. ”Alakerta oli ihan hyvässä kunnossa, mutta moottori purettiin ja hoonattiin sekä laakeroitiin viitisen vuotta takaperin. Olikin hyvä, että moottori tuli avattua, jakopää oli aika lopussa”, Hukkanen kiittelee. ”Vaimolla oli pieniä vaikeuksia alkuun hyväksyä käyttöauton vaihtoa tämmöiseen, mutta pian hänkin alkoi ymmärtää mistä autossa oli kyse.” Huippumallin lukemille. ”Aika pian aloin miettiä, mitä sille pitäisi sitten tehdä”, Hukkanen jatkaa tarinaansa. ”Kuulin sitten, että tämän auton aiemmin omistanut Miikka olisi valmis luopumaan siitä, koska oli muuttamassa Espanjaan. Ennen virityksiä moottori kuitenkin avattiin ja tarkistettiin, ja samalla sille tehtiin kevyt perusremontti. Auto oli merkkiliikkeessäkin korjattavana, mutta sitä rikottiin vain enemmän. Joitakin vuosia tuota Kehä 3 -kokemusta myöhemmin Vili saikin hyvän syyn tutustua Lammiseen paremmin. Myin 9-5-Saabini pois, ja hankin Regalin tilalle”, Vili Hukkanen muistelee. Myös välijäähdytin vaihdettiin isompaan. Polttoainepuolta päivitettiin Walbron pumpulla ja isommilla suuttimilla, moottorinohjauksesta vastaa nykyisin Big Stuff 3 -boksi. Hän kokosi palikat, joilla turbokutosesta saataisiin kutiteltua sopivasti lisää käyttökelpoisia hevosvoimia. ”Vaikka inhoan sähköhommia, sain heti BigStuffin toimimaan oikein. Alkuperäinen Garrettin T03-ahdin korvattiin Precision Turbon TA-49:llä, joka on yksi suosituimmista Regaleissa käytetyistä viritysahtimista. Jukalla oli valtavasti tietoa näiden rakentelusta, joten annoin kaikki vaativammat hommat hänen tehtäväkseen.” Lammisen johdolla myös moottorin tehonlisäys muuttui todeksi. Downpipe korvattiin 3-tuumaisella ja putkistosta löytyy kisakatti. Kansien kanavia portattiin kevyesti ja välykset tarkistettiin huolella. Lammisen Jukan kanssa asentelimme siihen Marteliuksen putket. Sisäväritys GN:issä on sporttisen musta-harmaa
Niillä pyritään siihen, että auto kiihdytettäessä pikemminkin nostaa perää ylöspäin kuin painaa alas, jolloin pito saadaan mahdollisimman hyvin takapyörille. Buick Regal Grand National ´87 torinohjauksen, kun en itse osannut noita tietokonehommia. ”2009-2010 kori hiottiin Kellokoskella peltipuhtaaksi ja maalattiin uudelleen alkuperäismustalla. Samalla konepellin, lokareiden ja takaluukun merkit jätettiin pois.” Sen jälkeen NOJ-49 onkin säilynyt melko lailla muuttumattomana oikeastaan lukuun ottamatta kansitiivisteiden vaihtumista metallisiin Cometiceihin. Hyvin Buick on toiminut, vaikka tuo turbo- ja ruiskutekniikka onkin itselle aika vierasta.” Mikan kommenttiin kiteytyykin tietyllä tavalla erinomaisesti koko mallin merkitys – vaikka turboautoja oltiin tehty Amerikan mantereella jo 1960-luvun alkupuolelta, ei pakokaasuahtamisen tehonlisäyspotentiaalia oltu hyödynnetty kunnolla ennen Grand Nationalia. Korimuutokset: Merkit poistettu. Käytin silti aika maltillisia ahtopaineita, 0,8 barilla auto antoi 347 hevosvoimaa ja 580 newtonmetriä vääntöä.” Hukkanen paranteli myös alustaa, pitihän sekin päivittää vastaamaan parantuneita menohaluja. Jouset vaihdettiin jäykempiin Hotchkiseihin, samoin kallistuksenvakaajat. Precision Turbon TA-49 -ahdin näyttää käytännössä aivan alkuperäiseltä, vaikka on tuotoltaan ihan eri luokassa. Pian sen jälkeen tulivat GMC:n nelivetohirmut Syclone ja Typhoon ja loppu onkin hyvin tiedossa. Sisusta: Autometerin lisämittarit, Alpinen soitin, vahvistin ja subbari.. Voimansiirto: prepattu TH200R4, alkuperäinen 10-bolt lukkoperä. Viimeisimpänä ehostuksena Hukkanen ylimaalautti auton. Etuiskarit tulivat Edelbrockilta, takapään vaimentimet taas Kybiltä. ”Onhan se kaikilla tavoilla ihan eri maailmasta kuin se pikkukoneinen Challenger. Detonointia vähentämään hankin Alky Controlin ruiskun, jossa käytettiin etanolia. Vanteet: 17” alut. ”Kyllä mä semmoisen 3 000 mailia olen sillä Konehuoneessa muutokset eivät ihmeemmin hyppää silmille. Onhan se kaikilla tavoilla ihan eri maailmasta kuin se aiempi pikkukoneinen Challenger.” tänä kesänä ajanut”, Mika Ylitalo ynnäilee. Jarrut: vakiot. Hotchkisin valikoimista tilattiin myös peräpään GNX-tyyppinen tuenta ladder barseineen. Moottori: 3.8 Turbo V6, K&N-filtteri, Precision Turbo TA-49 -turboahdin, Precision Turbon isompi välijäähdytin, Cometicin MLSkansitiivisteet, Big Stuff 3 -moottorinohjaus, 42 lbs/ h pa-suuttimet, Walbron bensapumppu, Alky Controlin vesi/metanoliruisku, 3” 66 Amerikan Rauta 6/2013 downpipe, kisakatti, Marteliuksen putkisto. ”Askin teki naantalilainen Mutaukko tai Mudracer, niin kuin mies foorumeilla tunnetaan. Teho: 347 hv, vääntö 580 Nm @ 0,8 bar. Moottori tykkäsi selvästi lisäennakosta”, Hukkanen muistelee säätöjen tekemistä. F aktat Buick Regal Grand National ´87 • Omistaja: Mika Ylitalo, 46 • Paikka: Marttila. Alusta: Hotchkisin madallusjouset, Edelbrockin iskarit edessä, Kybin kaasuiskarit takana, Hotchkisin vakaa- jat, Hotchkisin ladder barsit. Se vahvistettiin kestämään yli 600 humman tehot
Tämä on kustom-maailman grand old maneihin lukeutuvan Bill Hinesin tapa. Takalasin karmiin on hyvä hitsata kunnon tuet, jotta lasi sopisi paikalleen vielä kun hitsaukset on tehty. Tuulilasilla oleva tanko ei ole tuki vaan ainoastaan alaosasta autoon kiinni hitsattu merkki, josta näkee auton keskikohdan. Tallilla – Projekti Choppaus Bill Hinesin Tapaan Teksti ja kuvat: JVL Katon madallukseen on monia eri tapoja, jotka kaikki ovat soveltajiensa mielestä oikeita. Amerikan Rauta 6/2013 67. Huolellinen mittaus on kaiken a ja o. Vanha kustomguru Bill Hines selittää auton omistajalle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Brad Masterson on Billin vanha oppipoika ja on hyvin omaksunut vanhat työtavat. Hattuhylly leikattiin irti koko matkalta ikkunan karmista ja kulmista otettiin pois isot palat aivan takaluukun saranoiden vierestä, jotta ikkuna pääsee vapaasti laskemaan
Mestari tarkkailee, että linjat ovat kohdallaan. Keskitolpan alaosaa kallistettiin auton sisälle päin tekemällä viilto tolpan sisäpuolelle. 68 Amerikan Rauta 6/2013. Keskitolppaa piti tässä tapauksessa siirtää melkoisesti taaksepäin. Auton takaluukun kansi poistettiin katolle ylettymisen helpottamiseksi. Se helpottaa takaisin hitsausta ja vähentää täytepalojen tarvetta. Kaikki leikkaukset on syytä tehdä mahdollisimman suoraan. Kattotolpat on hyvä leikata pois niin, että pois otettava osa jää vielä autoon kiinni. Tästä kuvasta käy hyvin ilmi, kuinka takaikkunalle leikattu tila antaa sille vapautta liikkua varsin paljonkin, eli toimii, vaikka ottaisi vähän enemmänkin tolpista pois
Hyvä apuväline kattopellin pitkien saumojen hitsaukseen oli Billin tekemä pitkä lattarauta, jonka sai kiristettyä tukitangoilla kattoa vasten. Tallilla – Projekti Takalasi leikataan irti kaarevalta osaltaan alareunoista heti listan päältä, mutta jätetään kiinni keskiosastaan. Takatolpasta leikataan veen mallinen pala pois. Se mahdollistaa takalasin kallistumisen. Amerikan Rauta 6/2013 69. Katto kiinnitettiin aluksi vain etutolpista, jolloin näki paremmin, kuinka paljon seuraavia tolppia tuli siirtää. Piero De Luca kävi pajalla kuvaamassa materiaalia maailmalla hyvin menestyneeseen Mad Fabricators -sarjaan
ä i s i e r K a i s t a J 70 Amerikan Rauta 6/2013
Pyörän tekniik ka koostuu viimei sen vuoden Ev o-koneesta, jota on ry ydite tt y korkeapuris temännillä Amerikan Rauta 6/2013 71. H annu Jaakko autoja on näh lan ty Amerikan Raudan sivuil jo useampia. Välillä lopputulos on ollut mukiinm enevä ja välillä taas melko isen karmaise va. la Pyöriäkin m ie hellä on ollu kymmeniä, tä t ssä niistä tuo rein hankinta . Teksti: Olli Leht in en • Kuvat: Tuuk ka Erkkilä Harley-Dav idson Evo. O n ollut Pannua , Evolaa ja kaikkea siltä vä liltä. Hannun Evossa on musiikki-inst rumenttiteema saatu onnistuneesti sovitettua pyörän kokona isuuteen tava lla, joka ei hy ppää silmill e, vaan antaa vain sille oman uniik in leiman. Niihin on myös ym- pätt y kaik kea mahdollista re kvisiit taa rakentajan mie ltymysten muk aan. Harrikoita on rakennet tu va ikka minkälaisilla teem oilla. aakkolan Hann ulla, J joka myös Hank Jacobina tunn et aan, on vuos ien saatossa ollut kymmeniä Harr ikoita sen jälkeen ku n hän 90 -luvu n puolessavälissä ho mmasi 40 -luvu n seiskapuolikkaan. Viimeisin hankinta on täysiverinen palkintohaavi ja näyt telypyörä Evolut ion-tekniikalla
Harley-Davidson Evo Candypunainen lehtikullalla ja pinstripeillä sopii hienosti yhteen rungon kuparinsävyn ja moottorin kromipintojen kanssa. Kytkinkahva on rakentajan itsensä valmistama “lihakoukku”, sellaisia ei koskaan ole ollut Harrikoissa, vaan muun merkkisissä pyörissä maailmansotien välissä varsinkin Briteissä. Hannu oli ihaillut tätä pyörää jo pidempään sen näkyessä Pohjanmaalla paikallisissa tapahtumissa, ja tänä syksynä hän Öljynpainemittari on pyörän ainoa mittari. Pakoputki on rakentajan omaa tuotantoa ja visiointia, eikä toiseen samanlaiseen ole vaaraa törmätä – pakoputken päässä oleva tötterö on vanhan jazz-torven osa, joten öljytankkiin maalattu logo ei suinkaan ole tyhjästä tempaistu. Sen kertoma tieto onkin se, joka ratkaisee matkan jatkumisen. Soittimen osia on käytetty onnistuneella tavalla mausteena pyörässä, joka ei muutenkaan hukkuisi massaan. Vaihteet vaihtuvat jalalla ja kytkintä käytetään stongasta. Venttiilikopat on silattu messingillä sopusointuun pyörissä käytettyjen soittimen osien kanssa. ja viritysnokalla. Jaakkola kehuu pyörää hyväksi ajettavaksi, joten ohjausgeometria on kohdallaan. Kupariteema jatkuu myös koneen sylintereihin ynnä muihin pikkuosiin, ja kupariset kupumutterit vievät sitä eteenpäin. Pyörän rakensi Jyrki Hannila Lapualta, ja musiikkiteema juontaa juurensa hänen harrastuksistaan. Omaa otetta. Kun Jaakkola sai pyörän, oli sen kuparoitu runko jo ehtinyt jonkin verran tummua. Yleensä tämäntyyppiset pyörät ovat polkemalla käynnistettäviä, mutta tästä sellainen mahdollisuus on poistettu ja starttaus hoituu sähkön voimalla. Tarvittavat laitteet on piilotettu öljytankin alle, eikä niitä helposti asiaan perehtymätön huomaa. Laatikko on vakio 5-lovinen, ja näiden välissä pyörii 3-tuumainen remmi. Myös muualla se on huomattu, ja pokaaleja on eri näyttelyissä ehditty jo sille jakaa melkoinen määrä, mukana pari yleisön suosikkia ynnä muita ykköspyttyjä sen valmistumisen jälkeen vuonna 2010. Se ei varmasti jäänyt kyseisen pyörän viimeiseksi näyttelyksi, sillä Jaakkolan kalustoa on totuttu näkemään esillä melkein kaikissa. Keula on tarvike-Girder, satula tulee LePeralta. 72 Amerikan Rauta 6/2013 sai hankittua sen itselleen. Pyörä purettiin kiillotuksen edesauttamiseksi, mutta konetta ja laatikkoa ei irrotettu. Rengastus on choppereille perinteinen, 16 tuuman Avon takana ja saman valmistajan 21-tuumainen edessä. Perinpohjaisen kromitahnakäsittelyn jälkeen Mäntysen Tapion candypunaisella maalaamat, lehtikullalla ja pinstripeilla koristellut soitin- ja musiikkiteemaiset osat ruuvattiin takaisin kiinni ja lähdettiin Lahteen näyttelyreissulle
Pyöränsä kaveriksi Jaakkola on hankkinut ’39 Chevy pick-upin, ja niitä on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää näyttelyssä yhdistelmänä. Amerikan Rauta 6/2013 73. Ilmanputsariin on jo ilmestynyt nykyisen omistajan tunnus. Musiikki teema juontaa juurensa pyörän rakentajan, Jyrki Hannilan harrastuksista. LePeran satula on malliston perinteisemmästä päästä luonnollisen nahan värisenä. 3 tuuman hihna välittää voimaa koneelta laatikolle. Pyörän suhteen suunnitelmissa ei ole mitään suurempia muutoksia, korkeintaan jotain väritykseen liittyvää. Komeat jalkahallintalaitteet ovat nettihankinta, jonka valmistajan nimi ei jäänyt rakentajan mieleen. Suomessa järjestettävissä auto- ja pyörätapahtumissa. Miksi mennä hyvää sorkkimaan – tämän pyörän kohdalla on vaikea kuvitella muutoksia, jotka parantaisivat sen ulkonäköä ainakaan isommissa linjoissa. Onhan siitä jo todisteena kasa kotiin kannettuja palkintoja. Nuotteja on taiteiltu myös ensiövedon remmiin
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eron en, Kimmo Janhunen kosi Helsingin messukeskukseen ko ow Sh r Ca me tre Xen tin uo ev Viim okoelmista Suomessa. Eivätkä odotukset ljo pa taa ot od pa lu i ol ä ylt tel yt Jenkkiautonä olleet turhia. Auto tuli 80-luvun alussa tunnetuksi blower-pikkulohkolla varustettuna ajan hengen mukaisena hottentottina, mutta nykyisin astetta hillitymmän laitteen pellin alta löytyy 455.. Auto esitellään tarkemmin seuraavassa numerossa. 74 Amerikan Rauta 6/2013 Mikko Heimon Olds Cutlass S ´69 on vanha Suomi-auto. tok au a ist m im me ko n oje aik en yhden kaikki järjestäjien kokoamalta Lahden jen mo sa ös my n tae ot n ioo om hu Sen n. y l e t t y ä n o t u a i k k Jen Niko Aurasen ´62 New Yorker on mattapintaiseksi Suomi-Kustomiksi harvinaisen hyvin viimeistelty. Lahtelaisen Markku Mikkosen ´79 Aspen SE on jo korimallina harvinainen, mutta vielä mielenkiintoisemmaksi auton tekee keulalta löytyvä 390 cid stroker-kone
Amerikan Rauta 6/2013 75. a patin sen a kome a palkinnoille, mutt Norjalaisen Svein Thure Fossheimin ´36 Plymouth ”Emotion” voitti ansaitusti Show Cars -luokan. Halkaisijaa auton mustilla kiekoilla on 20 tuumaa. Amerikan Raudan osastolla oli esillä porvoolaisen Petri Niemen Pro Touring -henkinen ´71 Duster, jonka 12 tuumaa leveät Forgeline-takavanteet herättivät hämmästystä. Etualalla vasta valmistuneet nRetractable-Fordit, taaempana rake to. Shopin chopEsa Mikkosen ´39 Cadillac oli Hersti Auto eettomia aihioita ruost isia Tälla . talvea kasaa siihen kuntoon, että siihe Esa Salon avot oli koottu samalle tontille. Ja huikeahan auto on. Auto on luonnossa ihan yhtä upea kuin kuvissa. Hersti AutoShopin livepajalla hääri apum iehinä joukko roddariopiskelijoita. Täss ä opiskelijaporukka Timpan ja näyttelyn järjes täjä Mikael Forsmanin kimppaprojektin kimp ussa. John D´Agostin on valinta osui tällä kertaa Andreas Åb ergin Panoramic Ford iin. Kai meilä jokaisella olisi aina tilaa yhde lle 50-luvun alun COE-Fordille. tajan vanhat kustomit Dodge ja DeSo kertaa Ilma-alustainen Riviera ei päässyt tällä oli. eena pausnäytöksen koht tse leipoa kahta on mukavaa rakentaa, kun ei ensin tarvi n voi jotain hitsata
Fendereiden ja swamp coolerin mural-maalaukset ovat hieno detalji, jota ei kauempaa huomaa. Jouni Akujärven ´32 tuli taannoin maahan Englannista. Kotimaisia rodiuutuuksia edusti sälinkääläisen Kimmo Tyyskän nätti ´32, joka voisi olla suoraan ”how to build a traditional hot rod” -oppikirjasta. Amerikan Raudan tilauksia näyttelykävijöille myivät Lahdessa Nora ja Katja. ´57-vuosimallin 392 Hemi jatkonaan 727 76 Amerikan Rauta 6/2013. Jenkkiautonäyttely Timo Herstin ”Drifting on a Memory”, ´37 LaSalle bomb, tuli vastikään maahan Jenkeistä. nen daari legen rin Mopa on na iikka laitteen tekn ja 8 3/4 akseli. Patinaluokan kolmospalkinto. 60-lukulaisten ykköspalkinnon sai Patrik Jacobssonin ´64 paloauto-Letukka. Komea laite, joka ei suurempia rakenteluita kaipaa. Lauantai-iltana näy ttelyn pihalta starttasi cruisingletka, jok a kokosi peräti parisataa aut oa viileään syysiltaan. Janne Salosen ´56 farkku tuli näyttelyyn Vantaalta. kori ja runko Lars Björkqvistin Blacksmith Specialin Rajun ovat kokonaan omistajan omaa käsialaa. Rodiluokan kolmospalkinto
Näyttelyn tähtivieraina olivat So-Cal Speed Shopin Jimmy Shine ja Celebrity Customsia pyörittävä John D´Agostino. Retu Tiherin ´33 Fordor on todella tyylikäs kokonaisuus, jonka olennainen detalji taisi jäädä monilta huomaamatta. Pihalta löytyi myös Suomi-linttojen legendoihin lukeutuva AYL-60. Paimelan Paronilla nykyisin oleva Lindgrenin Mikan vanha Astro sai Van-luokan kolmospalkinnon. Tekniikkana on nimittäin sinisen ovaalin Thunder Jet. Janne Bodinin mattakulta F-100 pickis sai custom-luokan kakkospal kinnon. Vastikään chopatun Mercuryn katto oli vielä peltipuhdas. Harrasteparkista olisi voinut vaikka ostaa tämän Chevyn pikkulohkolla ja TH350:llä varustetun ´47 Tudorin. Pirteällä 305:lla varustetun auton alustasta löytyy nelilinkki ja ilmajousitus. Herstin Timpan oma ´37 Buick-projekti on vielä pitkälti vaiheessa, mutta antaa odottaa suuria. Linjat ovat ainakin todella komeat. Amerikan Rauta 6/2013 77. Työnjälki vaikuttaa varsin siistiltä
Petri Terho, Cadilllac Custom, 1949 Hot Rod 1. Jenkkiautonäyttely Palkitut: Jimmy Shine´s Choice Heath Garage, Ford Pick-Up ´32 ”El Choco” John D’Agostino´s Choice Andreas Åberg, Panoramic Ford 50-luku 1. Kimmo Tyyskä, Ford Roadster 1932 Motorsport 1. Alec Lic, Ford A Racer, Sweden Performance: 1. Vuoden 2013 Pin-Up Finlandiksi valittiin kuvassa keskellä poseeraava Rita Lee Divine. Tero Laukkanen, ProMod Mustang 2. Janne Bodin, Ford F 100 Pick Up, Sweden 3. Customs Creations / Jouni Tammelin, Cobra 1966 Street rod 1. Tommi Lilja, Camaro 1967 John D´Agostino lupautui Aaltolan Rikun kuusnelosen kuskiksikin, mutta ei tainnut löytää Letukkaa parkkikselta näyttelyn ovien sulkeutumisen aikoihin. Sampo Ahonen, Packard 1951 Retro 1. Rita Lee Divine 2. Ruskomäki Tommi, HD Fatboy 3. Veli-Matti Backman, Ford Hot Rod 1928 3. Jari Vasarainen, Dodge A 100 1969 2. Pekka Kropsu, Buick Super Sedanette 1947 & Constructam Coral 1965 Forsmans Choice Harri Saari, Dodge Challenger 1970 Yankee Car Show 2013 TOP 10 Leif Löfling, Chevy 57, Sweden Lars Björkqvist, Blacksmith roadster, Sweden Arto Junttila, Cadillac 1952 + Harley Davidson 1947 Pekka Kropsu, Buick Super Sedanette 1947 & Constructam Coral 1965 Heath Garage (3 autoa) IS Automotive (5 autoa) Timo Pelkonen (autoja ja moottoripyöriä) Lävi Avikainen (5 moottoripyörää) Esa Salo (mp + autoja) Sven Thore Fossheim, Plymouth 1936 Pin-Up Finland 2013 1. Kimmo Janhunen, Chevrolet Corvette 1976 2. Ari Pietilä & Team Muscle Car 1. Jouni Akujärvi, Ford Coupe 1932 Vintage 1. Mikko Saarinen, AAR Cuda 3. Robin Lamroth, Ford rat rod 1929, Sweden 3. Jari Manninen, Peterbilt 359, Catepillar 2. Perintöprinsessoiksi pääsivät Vivian Lamour ja Eleanor Von Dame.. Andreas Åberg, Ford Panoramic 1950, Sweden 2. Tony Persson, Packard 1939 2. Reijo Vienonen, Plymouth Fury 1959 60-luku 1. Komea osasto jäi tällä kertaa palkinnoitta, Kimmon isoin Vette sen sijaan sai 70-lukuisten ykköspalkinnon. Seppo Piki, Imperial Convertible 1960 2. Teijo Mäkelä, Dodge Charger 1970 70-luku 1. Custom Creations / Kimmo Hartikainen, Chevrolet Camaro Cab 1968 3. 78 Amerikan Rauta 6/2013 Patina 1. Mika Kosola, Team Black Bull 3. Paimelan Paroni, Chevrolet Astro 1986 Kimmon Corvetet olivat esillä Pieksämäen Big Wheelsin osastolla. Customs Creations / Jouni Hirvonen, Ford GT 2. Timo Hakala, Nash 1935 3. Timo Hersti: LaSalle 1937 Custom 1. Reijo Laihanen, GMC Pick Up 1956 Project 1. Esa ja Minna Liikanen, Chevrolet Hot Rod 1930 Truck 1. Lennart Zachrisson, Chrysler Convertible 1958, Sweden 3. Vivian Lamour 3. Johan Erikson, Dodge Viper, Sweden 2. Ford AA Sport Truck 1931 / E. Hersti Auto Shop 2. Janne Kauppi, Dodge Challenger Pace Car Bike 1. Markus Salin, Chevrolet 2. Mikko Heimo, Oldsmobile Cutlass 1969 3. Lennart Lindblad, Studebaker 1955 3. Eleanor Von Dame Lehdistön suosikki Karoliina Heart Yleisön suosikki Vivian Lamour Van 1. Dieckhoff Wolgang, V8 Trike Mad World, Sweden 2. Marko Seppänen, Kenworth 1979 Best Car Club Décor & Stand FVWA ry Best Private Stand Ossi Vainio, Sting Ray 1965 Best Décor Private 1. Pasi ja Cecilia Perälä, Kenworth 1984 3. Tapio Ikävalko, Pontiac Firebird Convertible 3. Joni Hämäläinen, Volkswagen Samba Bus 1957 3. Janne Mäkinen, Chevrolet Camaro 1968 2. Tony Johanssen, Ford C-Coupe 1923, Norway Sport car 1. Niklas Johnsson / JonssonPower, Hudson 3. Jan Fridberg, Dodge Polara 1960, Sweden 2. IS Automotive: Ford F100 Restomod 3. Viinikainen Bantam 3. Björkroth H & P, Dodge A 100 Pick Up 1966 2. Jens Madsen Ford 1932 Coupe 2. John Jäderholm, Cadillac 1959 Show car 1. Patrik Jacobsson, Chevrolet Fire Chief 1964, Sweden 2. Marko Väisänen, Oldsmobile Cutlass 1971 3. Teemu Forsberg, Triumph Classic 1. Svein Thore Fossheim, Plymouth 1936 2. Harri Saari, Dodge Challenger, 1970 3. Raimo Tuominen, Lincoln 1934 2. Phil Göran, Ford Dragster 1932 Best Company Stand Kemppi Oy Pick Up 1. Hannu Jaakkola, Cadillac Hearse 2
nrO 7 n a a t u a R a t s e d u Rakka 59S,9 TW0 NrO 8 U L U JO SSA! O L U T AmErIkAN rAutA 06/2013 ”Miikk a halusi rakentaa auton firm alle 013 ”Päätin han kkia AmerikAn rAutA 05/2 Kesto tA t100ilSIvau uA!s - tOlehti! 100 sivuA! Au ki nk je s rA pA tA At tutkim PIkkuISEN ENEmmäN tuNNEt Blower 8 nume roa e n i h s n o o s M s e r p Korkeasaaren Ex utaan • 5/2013 • 8,90€ udesta Ra Rakka FOrD tudor ´35 itiiv isia miel ikuv ia.” lisÄksi esittelyssÄ: un lopun kaliforniassa.” kuin se olisi voitu tehdä jo 40-luv ättä isi ihm isiss ä Pos mitä kuuluu le. h. 03-2251 9 bed PickuP ´57 tai pu Chevy long DODGE BUSiNESS COUPE ´36 LISäkSI ESIttELySSä: Viipale mediat 6 4148 87 0024 55 Turbo ´67 BILL HINESIN TAPAAN! ! ia m u t h a p ta a u v si TE 30 KN i IIKK Yl AAeel : NÄ s, IN VAIHDAT VIRT ALUKON ssan Pick-nick, Big wh n Muuta! Power Big Meet, For nacruising Ja PalJo Jokers car show, lin Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-03 Viipale mediat 6 414887 002455 13006 700245-1306 fi • www. merik tilaa A merikanra 48 a www. esA sAlOl kustom Rakkaudesta Rautaan • 6/2013 • 8,90€ PONtIAC GrANd SAfAri ´74 MahdollisiMMan pitkälti siten, työ kal un, joka her i: avinkk si! j h a l ä yv jak Tässä h an Rauta lah . Tilaajalahjaksi hieno metallinen avaimenperä, arvo 14,90€ Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi. amer ikanr auta. Suom alaist a työtä 13005 PAL VKO 2013-46 700245-1305 Buick GranSu National charg ´87ed • H-D EVO ´49 d per Oldsdmob Sportside ´88 • For ile Supe vy r 88 Che Conv • d ´57 ertible ´60 ´68 ea y nh Fur Pa D uth H• ´79 e Plymo em pr Huds Su on s Road las ster ´30 • Chrysler Wind • Olds Cut Chevrolet Corvette ´76 • Plymouth sor ´50 DeTomaso Pantera ´71 Valiant SEMA Show Las Vegas & JEnkkiAutonäyttEly Lahti Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. uta
Tehtaalta tavallisena 3,5 litran SXT:nä tulleen auton konehuoneesta löytyy täysin uusiksi rakennettu moderni 426 Hemi ylipaineistettuna Hellion Twin Turbo -sarjalla. Lifestyle Car Clubiin kuuluvan Luis Lemusin ´64 Impala SS:n maalaus on uskomattoman hieno, detaljeita on vaikka muille jakaa. 80 Amerikan Rauta 6/2013. Viime vuosina isotkin firmat ovat ottaneet osastoilleen perinteisesti haluttujen aihioiden sijaan paljon epätavallisempia rakentelukohteita, mikä antaa inspiraatiota uudenlaisten laitteiden rakenteluun. Mooneyesin osastolla nimikirjoituksiaan jakeli American Graffitista tuttu Candy Clark. Levitetty ´07 Charger saattaa näyttää vähän Hot Wheels -autolta, mutta kulkee ihan aikuisten oikeasti lujaa. Tehoa on mitattu takapyöriltä 815 heppaa. Tämänvuotinen näyttely oli sekä kävijämäärältään että yritysosastoiden lukumäärältä kaikkien aikojen suurin, joten sikäli toivo valoisammasta huomisesta alalla on vahva. SEMA Show Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen SEMA Show kokoaa vuodesta toiseen Las Vegasin messukeskukseen uskomattoman kattauksen autoja maailman huipulta. Tässä esitellään coilovereita, joiden päissä on hydrauliikalla toimiva parin tuuman korkeussäätö. Sillä voitettiinkin taannoin Pomonan Grand National Roadster Show´n Best Use of Paint -palkinto
suosikke ia neen yksi allekirjoittaneen ehdottom kattoon, eikä sisusta kalvennut ulkokuorelle tippaakaan. Amerikan Rauta 6/2013 81. 116-oktaanisella kisabensalla ja toisenlaisella ohjelmalla hienovaraisesti 6 tuumaa levitetyn auton luvataan potkivan 2000 hevosen voimin. een ja kylkiputkiPaikallista Chrome Gypsy Tattoota mainostanut ´64 Econoline oli Cragarein ulottui myös maalaus inen 60-lukula Upea ja. Chris Holstrom Conceptsin ´67 Novan konehuoneesta löytyy C6-Corvette ZR1:n ahdettu 6,2-litrainen LS9-pata. Peltipuhtaana näytille tuodun auton konehuoneesta löytyy 9,4-litrainen tuplaturbohemi, jota voi ajaa pumppubensalla 600-hevosvoimaisena. Nelson Super Carsin ´68 Charger kantaa nimeä Maximus. Lifestyle-kerhon kalustoa oli myös tämä Impala Lowrider, joka oli vangitsemassa katseita PPGmaalifirman osastolla. Mitä olisi SEMA ilman viehättäviä messutyttöjä. Tehoa moinen tuottaa tehtaan jäljiltä 638 hevosvoimaa
Weldin osastolta löytyi ehkä komein vanneuutuus. 82 Amerikan Rauta 6/2013. SEMA Show GM:n osastolla oli esillä tehtaan omilla performance-palikoilla paranneltu ´88 Monte Carlon alusta. Pellin alta löytyy joka tapauksessa 426 Max Wedge Hillbornin ruiskulla. Aistikkaasti modernisoidun´72 Dusterin pellin alta löytyi 426 cid Gen 3 Hemi jatkonaan TCI:n kuusivaihteinen automaatti. Tony Raineron Stark Hickey Mustang toimi uutena testialustana Boss 302 -moottorille. Rainero ajoi sillä Super Stock -luokkaa aina vuoteen 1974, jolloin myi auton eteenpäin. Ainakin John Creekmoren ´63 Polaran etupuskuri, -lokasuojat ja konepelti ovat aitoja alumiinisia lightweight-osia, muun auton tausta jäi vähän epäselväksi. Tehoa crate-koneen pitäisi tuottaa sellaisenaan ainakin 620 hevosvoimaa. Tilavuus johtaa ajatukset perinteisiin isolohkoihin, mutta kyllä LSX 454 on moderni Vortec-pata. Nykyisin auton omistaa Robert Wytovski. Chevrolet Performance Classic Truck Concept on päällisin puolin uuden veroinen ´78 Silverado, jonka tekniikkana on uusi 5,3-litrainen E-Rod Vortec sekä tietokoneohjattu 4L70Eautomaatti
Fox-Mustangeja saa vielä toistaiseksi hyvin järkevään hintaan. Muscle Mustangs & Fast Fords -lehden 600-heppaisella Kaase P-38 427:lla varustettu ”Hypersilver” ´88 GT on hyvä esimerkki siitä, millaisen pikkusportista saa. Enemmänkin muskeliautoista tunnetuksi tullut Ringbrothers toi näytille todella linjakkaan ´51 Studebaker Woody Fastbackin, jonka voimanlähteenä oli Edselin E-400. Glen ja Becky Martinin ´66 fastbackMusse ei juuri jättänyt toivomisen varaa. Persoonallinen mutta tyylikäs väritys, juuri oikeat vanteet ja 524-heppainen 397 Cleveland -pata muodostivat täydellisen paketin. George Poteetin ´34 Ford on tämän vuoden Goodguysin Hot Rod of The Year. Äkkiseltään ei ehkä näytä niin ihmeelliseltä, mutta kokonaisuus on erittäin hieno aitoine nahkaverhoiluineen ja Hillborn-ruiskulla varustettuine ´65 Buickin Nailheadeineen. Ringbrothersin osastolla katseita keräsi kokonaan hiilikuitukorinen ensimmäisen polven Mustang Fastback. Mielenkiintoisen epäsymmetriset raidat saaneen Camaron väriyhdistelmä oli herkullinen. Amerikan Rauta 6/2013 83
Yksiomistajaisen auton maalipinta on alkuperäinen, ei feikkipatinaa. Karl Vanderleestin ´81 Camaro osoitti, kuinka nätin tästäkin hieman hyljeksitystä korimallista saa pienillä muutoksilla. Yksi huikeimm ista esillä olleist a laitteista oli eh Troy Trepanierin dottomasti Mark Willmanill e rakentama ´56 ”Nailed”. Nuoremman polven rakentajista koostuva Kindig It on noussut pysyvästi kärkipajojen joukkoon. Alusta mä C6-Vetteä ja on yhdistelRidetechiä. Jonathan Wardin ´46 Lincoln Club Coupe ”Icon Derelict” on patinapintansa alla käytännössä täysin uusi auto. Kute n – just your basic rakentaja itse asian ilmaisi six stage dr y su mp twin turbo na ilhead. Dave Kindigin vetämän firman rakentamia autoja oli SEMA:ssakin useita, ja vielä useammissa oli joitakin Kindig Itin osia. Pickisrakenteluun erikoistuneen Juankyn patinaC10 on todella härski. Voimanlähteenä on 420-hevosvoimainen Fordin 5-litrainen Coyote. Sellaisiin lukeutuvat myös ´66 avo-Galaxien upotetut ovenkahvat. Tumm Buick akromipuskurein varustetun auto löyt yy nimen m n pellin alta ukaisesti 413-ku utiotuumainen den turbon ja ku Nailhead kahivasumppuvoite lun kera. SEMA Show Brian Hobaughin tyylikkäästi levitetty ´65 Vette voitti SEMA-viikonloppuna Vegasin kupeessa olevalla radalla ajetun Optima Ultimate Street Car -kisan. 84 Amerikan Rauta 6/2013 Commemorative Cadillac on melkoisen häijyn näköinen laite.
´65 GTO:n LS-kone oli myös sieltä näteimmästä päästä. Auton keulalta löytyy ahdettu Viperin V10, jonka kerrottiin tuottavan 1200 hevosvoimaa. Liekö lukkarinrakkautta, mutta tämä Blazer oli yksi kirjoittajan suosikeista! Vortechin osastolla näytillä ollut ´66 Imperial oli tuotu Vegasiin Kanadasta. Tämä pirteä näky löytyi Trufiberin osastolta, missä oli näytillä myös räväkänvihreä avo-Mustang. Keith Hathawayn ´94 Silveradosta ei taida muuttamatonta kohtaa löytää. Amerikan Rauta 6/2013 85. Kindig Itin rakennelmien viimeistelytaso ei jätä toivomisen varaa. CFR Performancen kiiltäviä konehuoneen kilkkeitä promotoimaan oli valjastettu´66 lowrider-Impala
Pirteän näköisen ´55 Gasserin tekniikka oli vähän erikoisemmasta päästä. avan tuott ttiin kerro jonka ta, hkos isolo ´66 Suburban oli saanut vahvasti surffihenkisen kuosin. Kilpa-autossahan ei ulkonäkö ollut niin tärkeää, eihän?. Samalta tontilta löytyi myös Persian prinssin entinen ´39 Bugatti, joka on mykistävä laite. SEMA Show musta ”Under Pressure” Gil ja Janet Losin virheettömän piano iarsin osastolla. Neil Youngin LincVolt on yhdistelmä ´59 Lincolnia ja modernia hybriditekniikkaa. GM-pikkulohkon sijaan voimanlähteenä oli Moparin 392 Hemi. 86 Amerikan Rauta 6/2013 Jet-Hot -pinnoitusfirman omistajan Gordon McGiltonin LS1-koneisen ´67 Novan ratin takaa löytyy useimmiten hänen firman markkinointia hoitava tyttärensä Cheryl Herrick, joka ajaa Novalla Autocrossia. Sisustasta löytyi kokonaisuuteen sopivasti reilusti punertavaa puuta. Nimensä Megu firma vaha illä näyt ´61 Impala oli asta 540-tuplaturbo ntam rake nin auto on saanut Mike Mora hurjat 2000 hevosvoimaa. Ja auto on ihan todistettavasti ajokelpoinen, ajoi nimittäin meidän ohitsemme matkalla Losista Vegasiin. Yksi ulkoalueen pick-up-herkuista oli Tootsie´sin ´67 C10
Madallus on hoidettu droppispindelein ja lyhyemmin jousin. Logistiikkayhtiö FedEx toi näy tille Freightlinerin keulalla ja Wabas hin erikoiskorilla varustetun Mobsteel-Ed ition -jakeluauton. Koot noudattelevat rättikumeista tuttua tuumamitoitusta. Ehkä näyttelyn komein nostalgiarodi oli Hot Rod Chassis & Cyclen rakentama Kosmic Outcast ´40 Ford Pick-Up. Yksi mielenkiintoisimmista osauutuuksista oli Cokerin uutuusrengas, joka näyttää tarkalleen rättirenkaalta, mutta on oikeasti nykyaikainen vyörengas. C7-Vettejä näkyi jo useammalla tontilla. Amerikan Rauta 6/2013 87. ´64 Chevelle STW oli mukava nostalginen paketti Chrome Reverse -vanteineen. Niistä ehdottomasti rankin oli DUB-osastolla eteläisen hallin edessä komeillut levitetty yksilö. Kyllähän tällä tavaraa mie likseen kuskailisi. Stroukatulla ja ahdetulla ´59 Oldsin 371 Rocketilla varustetusta laitteesta ei mielenkiintoisia yksityiskohtia puutu
Henry J ei ole Pro Touring -rakentelukohteista niitä yleisimpiä. SEMA Show Mike & Glenna Youngin ´40 Ford Pickup on vaikeaa sijoittaa mihinkään kategoriaan. Nätti se on silti. Ron ja Deb Cizekin ”Checkered past” ´40 Coupe voitti tänä vuonna arvostetun Ridler Awardin, eikä syyttä. 88 Amerikan Rauta 6/2013. Tämäkin auto oli ennen peruspunavalkoinen ja Cragarin S/S-vanteilla varustettu. Legacy Innovationsin osastolla esillä ollut ´58 Vette oli upea osoitus siitä, miten modernisoinnin voi tehdä tyylikkäästi. Ahdettu 6,2-litrainen moot sen lähtöisin uudesta Caddy CTS-V:stä, ja atti toma E-au 4L80 nen ihtei 6-va jatkona on nappishifterin kera. ut Robin ja Tom Inglen Ruby-nimen saan ajan ´29 Cadillac edusti ulkoisesti vanhan glamouria, mutta tekniikka oli kokonaan tori on tuoretta. Huikean hienohan auto on, vaikka moderni ulkonäkö ja remmiahdettu lättäpää ovatkin vähän outo yhdistelmä
Ken Mitsonin ´54 Wildcat II Re-creati on on huikean upea. Tähän mulla ei oo sanoja. Patinapintainen auto oli hienosti viimeistelty niin sisältä kuin konehuoneestakin, ja liikkumisesta vastaa 6,4-litrainen Hemi, jonka perästä löytyy 6-vaihteinen manuaali. Vaihteistona on 5-lovinen Tremec. Oudon näköinen C3-Vette oli hienosti viimeistelty, mutta kuva olisi ehkä jäänyt ottamatta ilman viehättävää neitoa. ”Red Deuce” on uudesta peltikorista rakennettu ´32, jota liikuttaa 347 cid Edelbrock crate. Darryl Starbirdin näkemystä edustava Star Shark Caddy jakaa mielipiteet vahvasti, vaikka rakentajana onkin todellinen kustomlegenda, joka on rakennellut kustomeita jo vuodesta 1957. Fordin osastolla oli esillä Snakebit pickup, joka yhdisteli varsin onnistuneesti Gone in 60 secondsin Mustangista tuttuja piirteitä ja ´56 F-100:n alkuperäislinjoja. Roy Brizio on tunnettu tyylipuhtaista rakennelmistaan, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Amerikan Rauta 6/2013 89. Nashvillestä kotoisin olevan Don Montgomeryn ´69 Valiant ”Pissed Off” antaa mallia A-bodyjen rakentajille. Shark-konseptin aihiona käytettiin nimittäin hyvää ´57 Eldorado Broughamia, jonka arvo entisöitynä kipuaa yli 200 000 dollarin. Kosmeettisesti se oli täydelline n kopio vuoden 1954 Motoramaa varten tehd ystä konseptiautosta, mutta tekniikkana oli paria astetta tuoreempaa Buickia
90 Amerikan Rauta 6/2013 4. Virtalukkoa ja sen pohjaa roplatessa on mahdollista, että virrat menevät epähuomiossa päälle tai auto jopa starttaa. Kyseisen rattiputken teleskoopp iominaisuus on poistettu aiemmin, mutta sama lukitusruuvi pitää edelleen paketin kasassa.. Manualisoinnin yhteydessä vipu tulee lukita parkkiasentoon eli ylös, jolloin avaimen saa normaalisti irti virtalukosta. Töötin painike lähti irti sormin vetämällä sitä ulospäin. Vika voi olla niinkin yksinkertainen, että säädettävä virtalukon pohja 1. Yhteistyössä: FTT Racing Garage 2. vaiheessa sä täs niin a, tta irro nut unohtu pää pääsee don joh jos ä, on luvassa meteli skiöön. Mikäli auto on muutettu automaatista manuaaliksi, on rattiputken varressa konehuoneen puolella park switch Tutkaillessamme tilannetta varmistimme virtalukon pohjan kunnon, mikä vaatii asentajalta taipuisuutta. Rattiputken yläpuolelle kiinnittyvä virta lukon pohja on tämännäköinen kapistus. Tällä kertaa pohja oli kuitenkin ehjä ja vika paikallistui itse virtalukkoon. Ennen kun ryhdyt toimeen virtalukon vaihtamisen suhteen, niin muista irrottaa akunkenkä. Mikäli kyseinen toimenpide jää laatikko-swapin yhteydessä tekemättä, voi virtalukko vioittua. 3. Lopulta avainpesä pyöri virtalukossa ympäri aivan holtittomasti. Varsinainen virtalukon vaih tot yö alkoi purkamalla ratti ja osa rat tiputken sisuskaluista pois tieltä. -vipu, jonka alkuperäinen tarkoitus on estää starttaaminen ja avaimen irtoaminen virtalukosta automaatin vaihdekepin ollessa muussa kuin P-asennossa. Se yhdistyy virtalukkoon mekaanisesti metallitangon välit yksellä. Virtalukon pohjan vaihtamisessa rahansäästö on itse tehtynä virtalukkoakin merkittävämpi, sillä siihen käsiksi pääseminen vaatii rattiputken irrottamista ja alas laskemista, jolloin työn määrä on suurempi. ei ole oikeassa kohdassa. Operaation työasennot eivät ole ergonomisimmasta päästä. Eliminoituamme töötin, pääsimme irrottamaan teleskooppiratin luk itusruuvin. töötin painikSeuraavaksi ruuvattiin irti akunnapa on äli Mik keen maadoitusjohto. Tallilla – Projekti Virtalukon vaihto Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Virtalukon vaihtaminen on niitä hommia, joissa autoharrastaja voi säästää selvää rahaa tekemällä itse. osumaan ratin metallike 5. Osa itsessään ei maksa montaa kymppiä. Myös seuraava asia on huomioimisen arvoinen virtalukkoon liittyviä ongelmia paikallistettaessa. Jos pohja on esimerkiksi säädetty liian lähelle, voi virtalukko startata liian aikaisin avainta käännettäessä. P otilaamme ’76 Corveten virtalukko tuli menneenä kesänä tiensä päähän. Osat kun eivät maksa montaa kymppiä, mutta työhön voi tuhraantua aikaa useampi tunti ulkopuolisella teetettäessä. Vika paikallistettiin varsin nopeasti itse lukkoon, mutta se olisi voinut olla hyvin myös erillisessä virtalukon pohjassa, joka sijaitsee kojetaulun alla kiinnitettynä rattiputken yläpintaan ja yhdistyy virtalukkoon mekaanisesti metallitangon välityksellä. Oireilu alkoi siten, että virta-avain ei palautunut starttausasennosta takaisin, vaan jäi ääriasentoon jättäen startin pyörimään
Ulosve rvitaan täjää voi käyttä ä, mutta samal varoa rikkomas la pitää ta herkempiä m uoviosia. Näin saim me irti jousikuormitteisen lukkolevyn, jok a on C-lukon takana. Täm ase- ja än jälkeen osat kootaan takaisi leen käänteise n paikoilssä järjest ykse ssä. Tällä kertaa uusi osa löytyi onneksi hyllystä ja hommat jatkuivat. osi Vilkun viiksi irt . joko Varsinainen virtalukko voi olla kiinni ruuvilla tai jousilevyllä, jota painetaan ä ohutkärkisellä ruuvimeisselillä. Amerikan Rauta 6/2013 91. 11. htaan Tähän tarkoitu ks een käytimme lukkoöljyä. Hylsyn mo Ratin keskimutterin irro sa aes vitt tar saa hin koi lemmin puolin näkyviin jen jolla ratin saa vedett yä kiinnitettyä ulosvetäjän, se irtosi ilmankin. Sitä paikalleen painettaessa ta voimaa. 9. Kootessa ka muistaa, että ra nnattaa ttilukkolev yssä on suhteellisen voimakas jousi. mällä vetä e lähte pesä ennen kuin lukko Ennen paikalle en asentamista uusi virtalukko taa voidella, va kannatikka niissä onki n jonkinlaiset te rasvat valmiina. Töötin pohjan alta paljast ui muovinen vilkun mekanism i palautusjousineen. Tällä Seuraavana vastassa oli muovinen horn contact retainer -eristerengas, joka oli niin rapeassa kunnossa, että se mureni käsiin. Joislenkkiavaimella iksi vi a iss le al m sakin en tk ipu tt käänty y ra nne se jo , lle le uo äp sis ein. 6. Vastaavat alkuperäiset muoviosat kannattaa hankkia uutena virtalukon yhteydessä, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin töiden seisahtuminen ja muutaman euron arvoisen osan tilaaminen perässä jälkikäteen. 7. Täss oa Lukk levy. Uusi virtalukko avaimineen. Vilkun liik kuvat osat kannattaa rasvata kasaus vaiheessa, kun niihin pääsee hyv in käsiksi. C-lukko ei ole välttämättä symmetrinen, mikä kannattaa huomioida kas ausvaiheessa. taa ker pois paikaltaan. tus käynnissä. 14. 10. Lukkolevyn alta tuli näky viin töötin pohja. 12. kiinnitt yy ruuv 13. Horn contact retainerin alta paljastui rattilukon lukkolevy, jota painettiin alaspäin ulosvetäjää apuna käy ttäen. jousi oli essä kyse ssa tapaukse irrotettaessa tulee huomioida, että virta a, avaimen täyty y olla tietyssä asennoss ulos. 8
Tutustuin paikalliseen heppuun, joka piti pienimuotoista romista lähettyvillä. Paikkaa pyörittänyt ikäiseni kaveri oli kuollut auto-onnettomuudessa. Eräällä toisella kaverilla oli ´65 Electra, vanha poliisipyörä, jota sain lähietäisyydeltä ihailla, ajamaan en tosin päässyt. Olin varma, että lentäisivät saman tien ulos, mutta sinne vain päästiin saunomaan. Kola oli pukeutunut pitkään valkoiseen tekoturkkiin, farkkuihin ja puukenkiin (ei siis paitaa), ja koska retkeä Eskilstunan ympäri oli kestänyt jo pidempään, olivat kledjut melko paskaisia. N oihin aikoihin jokainen jenkkiauton osa oli Suomessa kultakimpale, mutta Ruotsissa niitä riitti romuttamoon asti. Käytän kirjaa tänäkin päivänä silloin tällöin. Pian löytyikin sopiva kruisingpeli viileneviin iltoihin. Niinpä suuntasin Caminon lauttarantaan lavalla muuttokuorma, jossa oli kamat koneen peruskorjaukseen ja viritykseen. Paikallinen kruisingreitti kierteli kävelykeskustaa eri ravintoloiden ja folkets husin editse. Teoriaa seuraava ajokoe ei ollut ohi parissakymmenessä minuutissa, vaan siihen meni tunteja. joka kierteli kaupungilla ja ajeli lähitienoon maisemareittejä päätyen kauniille paikalle Sundbyholmiin Mälarenin rantaan. Tutustuin myös paikkakunnan suomalaisiin raggareihin: Finn-Lasseen, Inkkariin, Hämikseen ynnä muihin veikkoihin, jotka sitten vuorostaan tekivät vierailuja Suomeen. Myös Sleeppareita kuunneltiin, 92 AMERIKAN RAUTA 6/2013 varsinkin suomalaistaustaisissa porukoissa, joita metalliteollisuuspaikkakunnalla oli runsaasti. Operaatio oli tosin vaatinut peitetarinan sundsvallilaisesta rokkibändistä, joka on ollut kiertueella jo monta viikkoa. Vappupäivänä oli melkoisen vilkasta harrastetoimintaa ja kuin itsestään syntyi spontaani letka. Eräs näistä tuttavuuksista oli Kola, paikallinen kuuluisuus, joka vietti todellista raggarielämää. Vedin johdon suoraan akulta puolalle ja annoin ruuvarilla vauhtia solenoidille, jotta matka pääsisi jatkumaan, eikä ainakaan saman päivän aikana sitä virkavallan toimesta estetty. Olin hankkinut siihen mikkikannet ja 3-lovisen askin tilalle Saginawin 4-vaihteisen, mutta öljy koneelle kuitenkin kelpasi. Hintaa oli 17 000 kruunua. Olennaisena osana siihen kuului Drottninggatanin varrella oleva parkkipaikka, jossa kanssakäytiin muitten samanmielisten kanssa. Sain sillä jopa rikottua Saginawin, ja myöhemmin käytin samaa konetta ´64 2-ovifarmari-Letukassa ja viimeinen havainto siitä on laulukuntoisen ´63 avo-Caddyn nokalta.. Aina kun kaupungissa oli joku bändi, tuli rundiin mukaan Folkets park, joka sijaitsi kaupungin ulkopuolella. Muumio muistelee Raggarielämää Eskilstunassa Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Vielä 80-luvun alkupuolella Ruotsi oli vara-Amerikka monille suomalaisille. Tilaisuus käytettiin tietysti hyväksi ja ostoksia tehtiin. Maaliskuinen Eskilstuna oli melkoisen hiljainen kylä, varsinkin jos ei tuntenut ketään. Juttelin niitä näitä Uffen kanssa ja hengailin liikkeessä, ja häneltä sain myös erään parhaita lähdeteoksia mitä alalla on – Hansen Racing Stora katalogin. Siellä oli Impalan omistaja surullisen tarinan kanssa. Rupesin viihtymään kaupungilla enemmän, varsinkin viikonloppuisin kruisailtiin uusien kaverien autoilla ja välillä Caminollakin. Varaa remonttiin ei ollut, kun autostakin oli vielä liikkeelle velkaa (sen jälkeen en ole autoa pätkällä ostanutkaan). Paljon tuli pyörittyä erään herran (30 vuoden jälkeen en enää muista nimea) ´72 Mustangilla sekä Ninan ´63 2d ht Impalalla, joka oli jäänyt hänelle veljensä kuoltua. Sen takana on kaikkien vanhojen koneiden sytytysjärjestykset, kiristysmomentit sekä paljon muita hyödyllisiä tietoja. Urahaaveissa oli yhtenä etappina pyöriminen raggarina Ruotsissa, ja nyt pääsisi toteuttamaan tuota ambitiota. Kaupungilla pyöri lakkaamatta myös toinen auto, laulukuntoinen ´63 Impala 2d ht, jossa taisin joskus olla kuskinakin. ´65 Valiantiin tuli myös ostettua kamat, joilla sai Suomi-sedanin muutettua hard topiksi. Samalla sain koulutuksen raggariautokuskiksi: teoriaosan mukaan piti kuvitella piripintainen viinalasi konepellille, eikä siitä saisi läikkyä pisarakaan. Pikkuhiljaa harjoitteluaikani alkoi olla ohi ja tehdas, joka muuttaisi Suomeen, alkoi olla pakattu. Poliisit olivat kyllästyneet toimintaan ja varsinkin siihen, että kuskia myöten kaikki olivat kännissä, ja repineet autosta virtalukon irti. Jostakin herrat saivat idean mennä saunomaan kaupunginhotelliin, johon siihen aikaan ei raggareilla ollut asiaa. Kun kieli ei tuottanut ongelmia, Uffen tonteilla tutustuin pikkuhiljaa paikallisiin harrastajiin jotka kävivät hakemassa osia autoihinsa. Caddy kuulemma seisoo vieläkin jossain paikallisessa tallissa velkojen panttina omistajan lähdettyä maanpakoon epäselvissä merkeissä. Hänellä oli siellä jopa kaksiovisia, joista Suomessa vain haaveiltiin. Koneesta tuli hyvä ja aikansa mittapuulla melko tehokas. Pakkasin kamani ´74 El Caminoon ja suuntasin laivarantaan ja Ruotsiin. Kaupungilla hilluminen lisäsi edelleen tuttavapiiriä. Minäkin tulin lupautuneeksi joskus kuskiksi, ajeltiin pitkin kyliä sekalaista seurakuntaa kyydissä. Pitihän paikalliseen raggari elämään lähteä itsekin tutustumaan. Mukaani lähtivät paremmat mikkikannet, jotka eivät olleet veneestä kuten omani, eivätkä siis puhki. Jätin tyhjentyneen auton parkkiin ja joku muu kuski jatkoi saunomisen jälkeen. Palattuani Suomeen sain piakkoin kuulla suru-uutisia. Caminon olin ostanut pian intistä pääsyn jälkeen 1982 eli auto oli alle kymmenvuotias. Suomessa olisi niihin aikoihin lähtenyt koko autokunta pahnoille, mutta Ruotsin virkavalta uskoi pehmeämpiin metodeihin. Juhannukseksi tuli tyttöystäväni käymään Suomesta, enkä päässyt mukaan Västervikin raggarimittumaariin, josta Lektyr-lehti teki repparin. Matka oli katkennut siihen, mutta polte jatkaa pyhäpäivän viettoa oli kova. Lisää uusia tuttuja. Illat olivat kuitenkin viileitä, joten hän rupesi tutkimaan Gula tidning -lehteä, jollaisia ei vielä silloin Suomessa ollut. Juhannuspäivän aamulla tultiin oven taakse hakkaamaan. Eräässä kellarissa myi Uffe-niminen heppu jenkkiautojen osia, kaupan nimi oli muistaakseni Yankee shop Eskilstuna. Tukholmassa oli kaupan ´55 Bel Air avo, joka oli ollut purettuna 60-luvulta lähtien, mutta vain etupenkki ja puskuri puuttuivat. Olin silloin palailemassa Suomeen ja käskin ottaa yhteyttä, kun kaveri myy auton, mutta sitä soittoa ei valitettavasti koskaan kuulunut. Parkkeerasin valkoisen Caddyn respan eteen ja hurjan näköinen joukkio painui sisälle. Hänellä oli ´60 Caddyn 4d ht, tietysti pätkällä ostettu, joka pyöri kaupungilla jatkuvalla syötöllä eikä herraa todellakaan nähnyt koskaan ratin takana. Osia Suomeen. Vaikka Ganesin huippuvuodet olivat jo takana, soi se autoissa melko taajaan. K evättalvella 1984 sain harjoittelupaikan eskilstunalaisessa metallialan yrityksessä. Kevät eteni samalla niin pitkälle, että autoja rupesi näkymään liikenteessä
Käynnissä kaverin Mustangin pesu joenrannassa. Sama paikka päivänvalossa. Kola täydessä rokkibändivarustuksessa. Öistä notkumista keskustaparkissa. Vappuajelun päätepiste Sundbyholmin rannassa. Autot kokoontuvat yhteen lähikylän markkinoille letkassa lähtemistä varten. AMERIKAN RAUTA 6/2013 93. Suomalaisia raggareita Pasin Bonnevillessa. Sain koulutuksen raggariautokuskiksi, kun ajelimme pitkin kyliä sekalaista seurakuntaa kyydissä. Romis-Valtteri, jonka HT-kamat kulkeutuivat Suomeen
Virtalukko oli vetänyt viimeisen henkäyksensä, eikä jaksanut palauttaa avainta starttausasennosta takaisin, vaan jätti startin pyörimään. Chevrolet C10 ´78 – Surffikaupan tekstit kylkiin Tekstien maalaamisesta Scottsdalen kylkiin oli ollut jo pitkään puhetta. Sitähän sopiva koko joka tapauksessa edellytti. Puuhanurkka Kimmo Chevrolet Corvette Stingray ’76 – Life is good! Kesän mittaan tuli useampaan otteeseen todettua, kuinka hyvä fiilis se onkaan, kun auton saa parin vuoden remonttirupeaman jälkeen takaisin kadulle ja voi vieläpä todeta lopputuloksen toimivan. Valmiitahan nämä eivät koskaan ole, mutta kiitokset tässä vaiheessa kaikille, jotka ovat osaltaan edesauttaneet yhden unelmani toteutumista. Se hoitui kätevästi vesihiomapaperilla, joka samalla tasoitti koholla olleet kirjaimien reunat ja poisti ylimääräiset sumut. Ammattilaisella olisi varmaan ollut tekstin tekoon monta kätevää vinkkiä, mutta lopputulos on se, mihin pyrittiinkin, ja se riitti tällä kertaa. mutteri unohtuneen tilalle. Ajattelin ensin piirtää kirjaimet kalvolle, mutta sitten nopeuttaakseni hommaa 94 sijaitsevan akkukotelon luukun, oli vastassa tulikuuma ja pihisevä Optiman Red Top, joka hikoili rajusti vesihöyryä. Tätä kirjoittaessa ensilumet satelevat maahan ja ”Stingrace” lepäilee jo tallissa peiton alla. Aivan murheitta se ei minun kohdallani kuitenkaan mennyt. Maalin kuivuttua oli aika vanhentaa lopputulos. Helpointahan olisi ollut leikkauttaa jollain teipparilla valmiit sapluunat, mutta se tuntui jotenkin oikotieltä. Koska en halunnut tekstistä autoon nähden liian siistiä, enkä toisaalta liian 50-lukulaisen näköistä, päätin maalata tekstit itse. Tätä edelsi uudelleenkokoonpannun moottorin tipauttaminen konehuoneeseen, apulaitteiden asennus sekä Tremecin viisivaihteisen manuaalilaatikon, kytkinpolkimen ja vaihdekepin asentaminen. Kesäreissujen myötä sai hieman käsitystä siitä, mitkä työkalut kannattaa pitää aina varan vuoksi matkassa mukana.. Pieksämäen Big Wheelsissä eräs tarkkasilmäinen harrastajakaveri huomasi laturin alemman kiinnityspultin olevan irtoamaisillaan. Loppukesän cruisailut sujuivat ilman mainittavampia ongelmia ja kokonaisuutena Vette osoittautui juuri sellaiseksi, kuin pari vuotta sitten projektia aloitellessani visioin. Aluksi epäilimme virtalukon irronneen pohjastaan, mutta syy löytyi lopulta lukosta itsestään. Remontin loppusuoralla kesä oli jo kuumimmillaan ja halu kesätapahtumiin omalla harrasteajokilla kova. Ennen talviunia niin koneen kuin laatikonkin sisäänajoöljyt vaihdettiin uusiin ja tankkiin lorautettiin tilkka stabilointiainetta. Vette palasi alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa heinäkuun puolivälin paikkeilla, minkä jälkeen ehdin rullailla sen mittariin kolmisentuhatta lisäkilometriä. Ongelmana oli tekstin saaminen sopivalle kaarelle, joka onnistui lopulta kun logon teki kolmessa osassa. Moottori käynnistyi ja kävikin nätisti, mutta pienen sivuäänen saattelemana. Pohjatöinä sai riittää oven pyyhkiminen rasvanpoistoaineella, tässähän mahdollinen maalin irtoaminen olisi enemmänkin plussaa. Remontin aikana tyhjäksi päässyt akku saatiin ottamaan virtaa vastaan, mutta ilmeisesti sen sisällä oli tapahtunut jonkin sortin oikosulku. Samaisen kaverin autossa olleesta miljoonalaatikosta löytyi vielä kuin ihmeen kaupalla yksi sopivan kokoinen ja oikeilla kierteillä varustettu Amerikan Rauta 6/2013 tulostin ääriviivat valitsemallani fontilla kalvolle. Onneksi löytyi purkki punamullan väristä kilikalia, jolla sain taitettua kirjainten väriä hiukan. Kun olin leikannut kirjaimet irti askarteluveitsellä, oli aika käydä maalauspuuhaan. Eihän siinä auttanut kuin lähteä ostamaan kalvoa sapluunoiden tekoa varten ja alkaa askarrella. Myös akun kanssa ilmeni pienimuotoisia ongelmia. Niistä lisää visioiden täsmennyttyä. On paljon mahdollista, että unohdimme kasaushässäkässä kiertää sen päähän mutterin, mutta onneksi puute havaittiin ennen suuremman vahingon syntymistä. Onneksi huomasimme seikan ajoissa, emmekä käräyttäneet uutta starttia. Tulipahan askarreltua. Näiden suorituskykyisten ja tehokkaiden akkujen on kerrottu olevan herkkiä syväpurkautumiselle, mikä saattoi koitua tämänkin yksilön kohtaloksi. Tarkempi tutkimus jäi tällä erää tekemättä ja Optima korvattiin perinteisellä nesteakulla. Puolet tekstistä olikin heti valmiina mielessä, jonkin aikaa mietitytti kuitenkin se, tulisiko kylkiin teksti Speed Shop vai Surf Shop. Autohan näytti patinoituneine maalipintoineen ja lukemattomine lommoineen autenttiselta amerikkalaiselta shop truckilta, vaikka olikin oikeasti alun perin dieselkoneinen Suomi-auto. Vielä pahempi vaihtoehto olisi ollut tekstien teko teipillä – sehän on vähän niin kuin tekisi tatuoinnin lyijykynällä. Aivan rauhassa ei Vette saa kevääseen saakka huilia, sillä talven varalle on mielessä muutamia pienimuotoisia jatkotoimenpiteitä. Autolla oli kuitenkin ehditty ajaa jo kuutisensataa kilometriä pultin sinnitellessä reiässään pelkällä pyhällä hengellä. Avattuani ensimmäisen koeajolenkin jälkeen kuskin penkin selkänojan takana Tomi Manualisoinnin yhteydessä piti kairata keskikonsoliin reikä vaihdekepille. Maaliksi hain Tarjoustalosta purkin tummanpunaista spraytä, joka osoittautui kuitenkin astetta violetimmaksi kuin korkista olisi uskonut. Lopulta auton väritys kallisti vaa´an surffikaupan suuntaan. Ensimmäinen käynnistys on aina juhlallinen hetki. Kyseisessä mielentilassa voi helposti unohtaa jonkun pultin tai mutterin loppukiristyksen. Tremecin viisivaihteisen paikalleen asettelua
Auto oli kuitenkin kosmeettisesti tarkemminkin tutkittaessa siistissä kunnossa. Ainut vaihdettu peltiosa löytyi kontin pohjasta ja sen hitsaus oli toteutettu siististi. Yleisilmeen kannalta autossa oli hassuja puutteita, esimerkiksi sisälampun kupu ja polttimo uupuivat. Käytännössä purettavana on monenkokoista jämähtänyttä pulttia ja mutteria edessä lojuvissa muissa palikoissa, eivätkä kaikki tietenkään avaudu ilman erikoistyökaluja, joita ei tietenkään itseltä löydy. Työn alla irroitus omavalmisteisella työkalulla. Verkkokauppa e l l e s i Jokotaakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI 95. Ei pienintäkään toivoa fiilistellä rennosti luu ulkona, tämä vaati kahden käden paskajäykän kokoaikaisen keskittymisen. Lattia- maton alle vilkaisukin sai suupieliä hymyn puolelle. Kaamoksessa tallisessiot antavat rutkasti energiaa, mutta nyt v-käyrä nousi sitä mukaa kuin milloin mikäkin mutteri tai nivel ei suostunut aukeamaan. Pentastarin stanssilla varustetut orkkikset tallin hyllylle pölyyntymään ja kiiltävää kaukoitäpalikkaa tilalle – ei hemmetti, jossain välissä kromautan uudestaan alkuperäisosat! Toisesta Chargeristamme napattiin elinsiirtona priimakuntoinen ratti halkeilleen yksilön tilalle. Homman edetessä huomaa taas uutta vaihdettavaa ja osapuljuihin saa soitella yhtenään. Auto on kuulemma laivattu muutamia vuosia takaperin rapakontakaisesta autokokoelmasta, missä se olisi nököttänyt pidemmän ajanjakson paikallaan. Teoriassa moni osanvaihto kuulostaa simppeliltä toimenpiteeltä. Tähän asensin ensitöiksi mukana seuranneet alkuperäiskopat. Ohjauksen alkuperäiset väljät puslat ja nivelet nitisivät totaalisen loppuun ajettuina. Nöyrän kunnioittava hatunnosto vaan kaikille niille rassareille, jotka ovat purkaneet raatonsa atomeiksi ja vieläpä koonneet sen onnistuneesti katseiden kääntäjäksi. Tehostettuja rumpujarruja myyjä moittikin etukäteen surkeiksi, ja sitä ne totta tosiaan olivat! Vähänkin varomaton painallus löi systeemin lukkoon rankasti puoltaen. Olin odottanut ajokautta kuin varsa kevätlaitumille pääsyä, mutta kieltämättä kiesin ajo-ominaisuudet – tai niiden puute – pudottivat fiilikset lujaa asfalttiin. Petteri Dodge Charger ´70 – Monenlaista näpertelyä Alkuvuodesta hankkimastamme Chargerista on löytynyt monennäköistä pientä paranneltavaa tarkemmin tutkittaessa. Kiitokset vaan järjestäjille hyvästä tapahtumasta! Charger pääsi kesällä kokeilemaan myös esiintymistaitojaan, kun se pyydettiin sattumalta sivurooliin Jontte Valosaaren Tuleenmusiikkivideolle. Muinaiset mopsuinsinöörit eivät saaneet meidän syvintä kiitosta ja olalle taputtelua kaikissa teknisissä ratkaisuissa, mutta ylätukivarren viereltä löytyneet kätevät huoltoluukut ansaitsivat kyllä täydet pisteet. Olutta kului... Esimerkkinä vaikkapa nyt se ylätukivarren puslien vaihto. Yläpallonivelen kanssa taisteltiin muutama tallipäivä ja välissä piti tietty vaihtaa väärin myytyjä osia sopivampiin. R/T-kloonia aloimme muutenkin rakentelemaan vähän vapaamuotoisempaan vauhtisuuntaan museopelin rinnalle, joten siihen kelpasi mainiosti Grantin klassinen tarvikeruori. En voinut hyödyntää mukana seurannutta kaksikurkkuisen putsaria, mutta onneksi olin onnistunut hankkimaan oikeanlaisen jo aiemmin Overdriven kautta. Tilasin kympin kustantaneen kuvun, hain polttimon ja säädin ovikatkaisijan toimintaan. Vaihtaessani röpelöksi patinoituneita ovien sisäaukaisukahvoja, iski typertynyt olo. Halkeillut ratti vaihdettiin. Oikeiden työkalujen, raa´an voiman ja Pelle Pelottoman ominaisuuksien lisäksi tarvitaan suunnatonta kärsivällisyyttä – ja toki pitää vielä tietää mitä tekee. Matcing numbers 383-isolohkoon oli myöskin teetetty mittava remontti, ja samassa yhteydessä kaasari ja imusarja oli vaihtunut nelikurkkuiseksi. Pieni työ – iso parannus. Ensi alkuun konehuone päivitettiin vastaamaan paremmin tehdasasua. Ohjauskulmat sojottivat viturallaan, eikä kiesi tahtonut pysyä uraisilla teillä vähänkään vauhdilla ajaessa. Taistelu jatkuu! Joutaahan nämä jo pikkuhiljaa vaihtamaan... Olen erityisen tykästynyt auton vanteisiin ja täytyy sanoa, että hyviltä ne näyttivät videolla! Kesken kauneimpien lomakelien oli lopulta pakko ottaa kriittisimmät ohjauksen osat työn alle. Tukivarren tiukat pultit sai tarpeellisten tila-aukkojen kautta hyvin auki erinäisillä jatkovarsiviritelmillä. Etusohva poistettiin kiskojen kunnostusta varten. Nätin konehuoneen ilmanputsari ja venakopat oli edellinen omistaja vaihtanut kiilteleviin kromihilppeisiin, joille löytyi uusi koti toisesta Chargeristamme. Lisääntynyt työtila kannattaa hyödyntää vaikka kojelaudan alapuolen huoltohommiin. Jarrut paranivat kummasti pitkien herkistelysessioiden aikana ja aurauskulmien säätö auttoi meidät selviämään Ristiinan Moparmeettiin. Innostuin ostamaan vähän liikaakin uustuotanto-osia
Kutjan kuva Kustom-kuriiri Tällä kertaa Jannen muutoskohteeksi päätyi malli, josta on hämmästyttävän vaikeaa löytää edes kunnollisia kuvia, vaikka niitä onkin valmistettu sentään 12 000, ja niitä tuotiin jopa uutena Suomeen. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2013
Muutenhan viimeisen siipivuoden mallissa on harvinaisen vähän listoja jo vakiona. T oisinaan myös Ranch Wagonina tunnettu Ford Courier palveli Suomessa uutena yleensä hautausautona, mutta olisi siitä ollut äänekkäämpienkin matkustajien kyydittämiseen. Takaluukun lukko poistettiin, ovenkahvat sitä vastoin säilytettiin, sillä ne ovat jo tehtaan jäljiltä tyylikkäästi kylkilistan jatkona. AMERIKAN RAUTA 6/2013 97. Väriksi tuli vaalea candyoranssi häivytyksin, katosta tehtiin helmiäisvalkoinen. Janne pitäytyi nättilinjaisen kuusykkösen muutoksissa hillityllä 60-luvun lowrider/custom-linjalla. Kuka tekee tällaisen Suomessa. Sisusta on myös helmiäisvalkoinen tuck´n´roll-tyyliin topattuna. Alustaa pudotettiin reilusti ja pyöriksi tulivat 14-tuumaiset Cragarin S/S:t erittäin kapeilla valkosivuilla varustetuin F70-renkain. Kattoa chopattiin tuuman verran, mikä ei tosin olisi ollut välttämättä mitenkään tarpeellista
f r S u gon Wa 98 Amerikan Rauta 6/2013 Chrysler New Yorker ´62. Matkan varrella pellin alta on löytynyt monenlaista voimanlähdettä Peugeotin dieselistä early-Hemiin. Chevrolet Bel Air STW ´55. Ei mikään ikuisuusprojekti Pontiac Firebird Convertible ´68. Viimeistelty kokonaisuus Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 16.1.2014 a u l i a s i Cru haw´lla Crens Kun kotimaan tapahtumakenttä hiljeni säiden viilennyttyä, kävimme tsekkaamassa South Los Angelesin lowridermeiningit. Matin käsissä auto sai uuden pirteämmän ilmeen, pellin alta on löytynyt farkkua ripeästi siirtävä 327 jo pidempään.. Niko Aurasen Craisu on kulkenut pitkän tien Rikkihappo Oy:n edustusautosta mattaoranssiksi puhdasveriseksi kustomiksi. Tapio Ikävalko rakensi surkeahkosta aihiosta maukkaan pro touring -henkisen avon omin voimin ja lähes ennätysmäisen nopealla aikataululla. Matti Rauhala vaihtoi upeakuntoisen museo-Swingerin jo 80-luvulta maassa olleeseen Bel Air -farmariin, jossa työmaata olikin enemmän. Nykyisin ilmajousitettua laitetta liikuttaa piristetty 440-isolohko
Phone. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com. 210€ tekee entisöinnistä/kasuaksesta helpompaa pulttisarjat-pultit,kiinnikeet... 239€ Hanskalokerot..................... 530€ Spoileri camaro taka 74-81 ............. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. 99€ ovitiivisteet ......................... Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 119€ pr Impala-chevelle, f-body,truck 58-72 ETU.......109€ pr Taka vakio mustang-cougar, f-body ................................290€ pr HD-1”-2”madaltava, mono leaf ...........................345€ pr ETU ja TAKA vakaajat mopar-f-body, mustang, chevelle...........................179-215€ Muista ennakkotilaukset Korin osat/ korjaus pellit Mopar, Ford/mustang, Chevelle, F-body... Lattiamatot ......................alk. 410€ Spoileri taka mustang 69-73 ........... alk. 29€ ovenkahvat ulko 63-74........ 149€ Spoileri taka firebird 91-92 AERO .. Laivaukset joka viikko. 19€ akkutelineet/kiinnittimet .... alk. 425€ Konepelti mustang 64-70 .......... alk. www.finn-us.com Hal-Mari International Logistics Inc. Mustang 64-70 koko lattia ......................... Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. 298€ Spoileri challanger 70 taka T/A ...... Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. alk. 99€ Mustang/Cougar 64-73 vakio tai madaltava ETU ..... (05) 3557 289 myynti@tradeparts.info tai tradeparts428@gmail www.tradeparts.info Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. 280-330€ Spoileri RS camaro 70-73 ............... MOPAR A-B-E parts is here Alusta remonttiin..! Madallus-OE jouset, puslat, riipukkeet, kiinnike raudat,vakaajat… hinnat voimassa toistaiseksi Varastosta merkit, tehostajan/laturi raudat, merkit, tiivisteet, peltiosat..
100 sivua! Amerikan Rauta 06/2013 ”Miikka halusi rakentaa auton mahdollisimman pitkälti siten, kuin se olisi voitu tehdä jo 40-luvun lopun Kaliforniassa.” r e w Blo STW kustom n e r a a s a e Kork esta Rautaan • 6/2013 • 8,90€ Rakkaud DODGE BUSINESS COUPE ´36 PONTIAC Grand Safari ´74 LISÄKSI Esittelyssä: Buick Grand National ´87 • H-D EVO Oldsmobile Super 88 Convertible ´60 Hudson Roadster ´30 • Chrysler Windsor ´50 Chevrolet Corvette ´76 • Plymouth Valiant Turbo ´67 BILL HINESIN TAPAAN! TEKNIIKKAA: NÄIN VAIHDAT VIRTALUKON Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-03 Viipale mediat 6 414887 002455 13006 700245-1306 NRO 8 Pikkuisen enemmän tunnetta SEMA Show Las Vegas & Jenkkiautonäyttely Lahti