100 SIVUA! Kasari- esta Rautaan • 6/2014 • 8,90€ Rakkaud n y tt e P INSPIROIMA CHEVROLET MONTE CARLO SS 468 ‘86 PLYMOUTH SAVOY 413 WEDGE ‘62 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Ford ’31 • HD Bagger ’03 • Cadillac Superior Hearse ’62 Plymouth Barracuda Hemi Convertible ’71 Chevy Delray LS1 ’58 • Chevy ’38 Limousine Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-40 Viipale mediat 6 414887 002455 14006 700245-1406 NRO 14 AMERIKAN RAUTA 06/2014 ”AJATTELIN ALUKSI ENTISÖIDÄ AUTON MUSEOKUNTOON, MUTTA TYÖKIIREET VEIVÄT JA SE UNOHTUI SEISOMAAN 18 VUODEKSI.” OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVAA PUUHANURKKA: TURVAVYÖT UUSIKSI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! KUSTOM KULTURE FOREVER • DO-DADS FORSSAN PICK-NICK • POWER BIG MEET
(FIN) FRANCINE (SK) EIGHT BOMB (SWE) THE TROUBLED TREE (FIN) TUPELO HIGHSHOT Josefine Jonaaon Photo (EE) BOOGIE COMPANY (FIN) LOULOU D’VIL (SWE) ELEGY ELLEM (UK) MISS MIRANDA
Väen mieliala on helppo arvata, kun poliisilla on tuttava kiinniotettuna, ja sitten tullaan estämään myös kokoontuminen. Vantaalla kiinniotettu oli tiettävästi kyseisen tapahtuman aktiivikävijöitä, ja häntä kuuluu puhutetun myös siitä, onko hän sen järjestäjä. Nyt olisi syytä välttää ylilyöntejä puolin ja toisin. O ikeastaan pitäisi kiittää viikon takaisessa Criminal Cruisingissa hälinän aiheuttaneita, heidän ansiostaan kun tälle kirjoitukselle löytyi helppo aihe. Ei minulla mitään kumin polttoa vastaan ole, ja selvästi sille on suuri sosiaalinen tilaus, kun katsoo sudittelevien autojen ympärille kerääntyvän yleisön määrää. Siinä mielessä on erityisen ikävä ajatus, että muutamien hölmöilyn takia tuhannet ihmiset joutuisivat kärsimään, jos viranomaispuoli alkaisi järjestään pyrkiä estämään perinteiset järjestäjättömät cruisingit. Tuosta perjantai-illasta oli joka tapauksessa suoremmin tai vähemmän suorasti seurauksena se tunteiden kuumeneminen lauantaina Vermossa. Poliisi- se on uhka meidän kaikkien harrastukselle. Voin muuten kokemuksesta kertoa, että tuntuu vähän hölmöltä ajella poliiseja karkuun ympäri kaupunkia, kun ei ole ollut mitään pahaa tekemässä. Eikö olisi kuitenkin järkevää käydä laputtamassa ensimmäiset sudittelijat varoittavana esimerkkinä, ja sitten antaa muun porukan jatkaa illanviettoaan rauhassa. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUTA 6/2014 3. Pelko on varmasti aiheellinen, sikäli villiksi meno on paikka paikoin mennyt – mutta ei onneksi kovin monilla. Nyt kävi niin, että sudittelu sai jatkua, kunnes poliisi otti ilmeisesti osin ihan muista syistä kiinni yhden kuminpolttajan, ja sen jälkeen käski muiden, täysin rauhassa parkkipaikalla jutelleiden harrastajien käynnistää autonsa ja poistua paikalta. auto ja -moottoripyörä odottivat burnissuoran takana olleessa mutkassa kaikessa rauhassa tilanteen kehittymistä, vaikka kulman takana burnattiin täyttä päätä. Ja jos virkavalta pystyi siihen monta kertaa Suomen kokoisessa kaupungissa, pystyy se siihen myös täällä, eikä siinä nettiuhoaminen auta. Poliisiautojen heiluttelusta ja kilpien varastamisesta kummunnut julkisuus on saanut monet pelkäämään, että kohta kaikki cruisailu ja kokoontuminen ilman järjestäjää ja viranomaislupia kielletään. Niin, se pääkirjoituskuvassakin äkynyt Scottsdale tuli sitten hetken mielijoh n teesta myytyä pois. Pääkirjoitus Kriminaalit kruisaamassa. Mitä ilmeisimmin virkavalta oli jo etukäteen päättänyt estää Criminal Cruising -väen kokoontumisen, ja monilta porukan aiemmin käyttämiltä kokoontumispaikoilta kuuluu löytyneen partioita jo valmiiksi alkuillasta. Ajattelin sen silloin olleen osoitus virkavallan pelisilmästä, mutta näin jälkikäteen en ole toimintamallin järkevyydestä ihan varma. Joukossahan viisaus tunnetusti tiivistyy. Turha rähinä voi saada aikaan sen, että kaikki kielletään, ja poliisi tyhjentää kadut ihan vain varmuuden vuoksi, kuten kävi aikoinaan Los Angelesissä. Tilalle löytyi viikon sisällä uusi projekti, mutta siitä lisää seuraavassa numerossa. Viime kuussa Vantaan cruisingeista pois- En puolustele yhtään moista toimintaa, tuessani huomasin ihmeellisen asian. Virkavallan kanssa taistelu on aivan turhaa, siinä jäädään varmasti häviölle, eikä poliisikaan voi olla puuttumatta kuminpolttoon ja paikalta kuuluvaan meteliin, jos siitä joku heille ilmoittaa. Poliisi tekee siinä vain työtään kansalaisten hyväksi. Jälkimmäisen riski on hyvin todellinen esimerkiksi Suomen suurimpiin kuuluvassa Vantaan cruisingissa, kun jotkut eivät malta lopettaa kiihdytystä siinä yleisön edessä, vaan jatkavat enemmän tai vähemmän hallitun näköisesti luisutellen yleistä tietä kohti Tikkurilan keskustaa. Kerroin koko tarinan, jotta sen molemmat puolet tulisivat esille. Niin minä kuin monet muutkin ovat kuitenkin kauhulla odottaneet, tai ehkä olisi parempi sanoa pelänneet, koska joku auto karkaa käsistä ja luisuu yleisön joukkoon tai törmää vastaantulevaan autoon
Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Kari B. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Mikkonen, Veli Vartiala, Isto Ikonen, Janne Kutja, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
(03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET destaautaan RakkauR www.facebook.com/amerikanrauta. (03) 318 5440 PUH. JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT
Nro 14. Pellin alta kun löytyy pikkulohkon sijaan yli 600-hevosvoimainen isolohko. 6/2014 12 Kannessa: Plymouth Savoy ’62 ESITTELYSSÄ 12 Plymouth Savoy ’62 Seinäjoella asuvan Kari Alangon aloittama muuttumisleikki tuotti tulokseksi replican NASCAR-kuski Richard Pettyn kauden 1962 kilpurista. 38 Chevrolet Master Limousine ’38 Savonlinnalaisen Åke Kainulaisen limo on rodimiehen perhevankkuri, joka kuljettaa tapahtumiin koko pesueen. 56 H-D Bagger ’03 6 AMERIKAN RAUTA 6/2014 18 Chevrolet Monte Carlo SS ’86. 24 Ford Model A Coupe ’31 Jani Huhtamäki halusi kustom-Mercurylleen sporttisemman kaverin ja toteutti visionsa Rolling Bones -henkisestä räyhärodista. 50 Chevrolet Delray ’58 LS1-moottori ja ilmajousitettu alusta tekevät Klaukkalassa asuvan Timo Salon maukkaasti patinoituneesta Delraysta sopivasti modernisoidun. Se on muovautunut nykyiseen asuunsa kuin itsestään. 56 H-D Bagger ’03 Ilmaiskareilla ja isoilla etuvanteilla varustetut baggerit ovat olleet Jenkeissä suosittuja jo vuosia. 32 Cadillac Superior Hearse ’62 Useamman autoharrastajan käsissä vuosien varrella kiertänyttä ruumisautoa ei ole oikeastaan rakennettu lainkaan. 44 Plymouth Barracuda ’71 Sulkavalaisen Mopar-harrastajan, Heikki Kontisen tallin uusin tulokas on Hemillä ruuditettu ’71 Barracuda Convertible. Vähitellen niitä alkaa näkyä meilläkin. 18 Chevrolet Monte Carlo SS ’86 Heikki Virtasen G-koppaisella Monte Carlolla ei tarvitse nöyristellä
10 Pelit ja vehkeet Uutuustuotevinkit keskelle kesää. 92 Puuhanurkka Tomi päivittää turvavöitä ja Kimmo detaljoi. 70 American Beauty Car Show Viron sympaattisessa Haapsalun pikkukaupungissa järjestetty tapahtuma keräsi koko joukon suomalaisia autokuntia. 44 Plymouth Barracuda ’71 60 Stadin Cruising 63 Power Big Meet TAPAHTUMAT ARTIKKELIT 60 Stadin Cruising 30 Tarinan takana – Ford Model A Coupe ’31 Amerikan Rauta cruisaili Kauppatorilla kesäkuun ensimmäisenä perjantaina. 86 Forssan Pick-Nick Kotimaamme komeimpiin kokoontumisiin kuuluva Pick-Nick veti Pilvenmäen raviradan totuttuun tapaan pullolleen. Janin rodiaihion kuvia katsellessa voi vain todeta, ettei aikaa ja vaivaa ole säästelty. 78 Kustom Kulture Forever Saksanmaalla pidettiin Euroopan suurin kustomkulttuurin juhla, johon kokoontui myös joukko suomalaisia alan taiteilijoita. 74 Ruukki Picnic Strömforsin ruukkialue Ruotsinpyhtäällä tarjosi harrasteautoilulle komeat puitteet. Samoin uusi Mad Max -elokuva. 80 Do-Dads Reunion AMERIKAN RAUTA 6/2014 7. 80 Do-Dads Reunion Duudädit ja ramalamamamat kohtasivat jälleen vanhan kuninkaankartanon maisemissa Tammelan Mustialassa. 63 Power Big Meet Maailman suurin jenkkiautotapahtuma tarjosi valtavasti nähtävää tänäkin vuonna. 94 Muumio muistelee Papa Lopez muistelee lähes 40 vuoden taa ajoittuvaa ’59 Letukan hankintaa. VAKIOT 8 Rauta-annos Maailman tehokkain tuotanto-V8 on pian keskuudessamme. 76 Big Wheels Peksämäellä koeteltiin jälleen kerran Poleenin rantapuiston kapasiteettia. 96 Kutjan kuva Janne revitteli uusiksi 60-luvun alun pikku-Ramblerin. 68 Lintta Meet Kahdeksatta kertaa järjestetty Lintta Meet remuttiin tällä kertaa Keuruun Nyyssänniemen leirintäalueella
Uusi Mad Max-elokuva, Fury Road jyristelee teattereihin vuonna 2015. Vuonna 1993, BAD ASP -rekisterikilvet saanut Cobra voitti Carroll Shelby Award -palkinnon Nor Cal Mini Nats -tapahtumassa. Näin edullisesti ei 707 hevosvoiman käskijäksi aivan heti pääse, ja rahasumman kääntäminen euroiksi jo jopa harmittaa. Tuota seurasi huutokauppa, jonka jälkeen auto palautettiin takaisin loistoonsa. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen Cobra huutokaupassa Aikoinaan rankan elämän kokenut ja siitä noussut Shelby Cobra 427 Roadster kaupataan elokuussa Montereyssä. Mad Max palaa Kauan sitä on odotettu, mutta nyt se on tulossa. Mustassa autossa on musta sisusta ja musta turvakaari, uudet Halibrandit, 42 gallonan tankki, sivuputket ja kilpakojelauta. Cobran on arveltu menevän kaupaksi 1 100 000–1 350 000 dollarilla, joten legendalla on hintaa. Ohjaaja on edelleen George Miller, mutta pääroolissa nähdään Mel Gibsonin sijaan muunmuassa Inception-elokuvasta tuttu Tom Hardy; ykkösosan nähneitä kiinnostanee se, että Toecutterin roolissa ollut Hugh Keays-Byrne on mukana myös nelos-Maxissa. Hellcat hinnoiteltu Rahalla saa ja hevosella pääsee. Tämän voi päätellä siitä, että tuossa osassa tuhoutunut musta Ford Falcon XB GT ”Pursuit Special” on mukana juonessa. CSX3172-numeroa kantava Cobra pokkasi Shelby-kerhon palkintoja ja saavutti luokkavoittoja autocross-kilpailuissa 70-luvulla, ja restauroitiinkin jo tuolloin kertaalleen. 8 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Huikeat 707 hevosvoimaa kehittävällä, maailman tehokkaimmalla tuotanto-V8:lla varustettu, remmiahdettu SRT Hellcat maksaa edullisimmillaan 59 900 dollaria, johon toki sitten lasketaan toimituskuluja ja muita maksuja jonkin verran päälle. H evosista kun on puhe, on uusin Dodge Challenger -tehoversio Hellcat hinnoiteltu kotimarkkinoillaan. Jenkkiautoista ja rapaisista rottarasseista aikaisempien elokuvienkin myötä kiinnostuneille riittää varmasti nähtävää, ja rakennelmat ovat taatusti yhtä huimia, kuin ennenkin. Esimerkkinä vaikkapa tämä ”Gigahorse”, eli traktorin pyörillä kulkeva kahdesta ’59 Caddystä yhdistelty järkälemäinen mörkö. 80-luku oli autolle kovaa kyytiä Cobran kulkiessa omistajalta toiselle, ja vuonna 1990 se päätyi huumepoliisin takavarikoimaksi. Elokuva on jonkinlainen sarjan ”reboot”, eli todennäköisesti se sijoittuu jonnekin kakkososan eli Road Warriorin paikkeille. Siitä lähtien se on ollut hyvällä pidolla, ja nyt myytäessäkin auto on hienokuntoinen
Rockin’ & Cruisin Party Uusikaupunki 6.9. Tavarantäyteisissä hallitiloissa lepäilee myös Charger ja pari muuta vanhaa projekti-rautaa, mutta niiden kuulumisesta kauppaan ei ole mainintaa. Jenkkiautonäyttely Lahti Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Hamtramckin pikkukaupungissa, jota Detroit ympäröi, on mahtavannäköinen mahdollisuus tarjolla: 99 900 dollarilla saa vanhan 1930-lukuisen huoltoaseman itselleen. Silti, Detroitin suunnalla tarjottavista myyntikohteista tämä on kenties sieltä mieleisimmästä päästä. Rautalankaa & Jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 23.8. Jos Hamtramck muuten kuulostaa tutulta, on General Motorsilla sielläkin päin toimintaa: Hamtramckin tuotantolinjoilla valmistetaan esimerkiksi Chevrolet Voltia, Cadillac DTS:ää ja Buick Lucernea, Aikoinaan siellä on tehty jos jonkinsorttista Cadillacia, muunmuassa Allantea ja 80-luvun lopun Sevilleä ja Eldoradoa. AMERIKAN RAUTA 6/2014 9. Ketju ja kartaani, autojen ja moottoripyörien cruising Oulusta Haukiputaalle Linnanmaan Prisman parkkipaikka klo 19. Drive-In & Rock Bomba-Hyvärilä, Nurmes 22.-24.8. Emolahti Meeting Emolahden leirintäalue, Pyhäjärvi 16.8. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@ amerikanrauta.fi Oma huoltis Detroitista Miltä kuulostaisi muutto Detroitiin. 16.-17.8. Historic Grand Race Ahveniston moottorirata 22.-23.8. Itse kaksivärinen huoltoasema on kuin suoraan pikkukaupunkiunelmasta, vaikka siinä siivottavaa riittääkin. Kahvila sijaitsee Avesta-Krylbon rautatieasemalla noin 70 kilometriä Västeråsista pohjoiseen. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Perinteisen huoltoasemanostalgian lisäksi nähtävää riittää muun muassa menneiden aikojen parturinurkkauksen muodossa. Eikä siinä vielä kaikki: kauppaan kuuluu myös viereinen kaksikerroksinen talo. Portage Garage-nimistä huoltista on jo hiukan ehditty remontoidakin, mutta työsarkaa vielä varmasti riittää. Turku Custom Show Urheilupuisto, Turku 16.8. www.56anscafe.se 14.-16.8. Mainitsemisen arvoisia ovat myös lukuisat pienoismallit ja dioramat, joissa seikkaillaan Mel’s Drive-Inissä, BP:n huoltiksella ja Sibyllan nakkarilla. Paikka näyttää jämähtäneen vahvasti 50-luvulle niin miljöönsä kuin kalusteiden ja rekvisii- tankin osalta. No Speed Limit - huippunopeuden mittauspäivä, Taivalkosken moottorikerho Pudasjärven lentokenttä 23.8. Real Gone Weekender Ellivuori, Sastamala 16.8. Jos cruisailet Ruotsissa , niin 56´ans Café on paikka, johon kannattaa vaikka koukata hiukan reitiltä ja pysähtyä levähtämään kahvikupposen äärelle. Rautaa Rajalle Saariselän Tunturihotelli 23.8. Kiihdytys/testipäivä, Taivalkosken moottorikerho Pudasjärven lentokenttä 4.-5.10. WHRA Summer Meet Sundomi, ravintola Grillo Tapahtumat Täällä kannattaa käydä 16.8
Tuumacid Oy on maahantuonut ja rakentanut moottoreita Schneiderin nokilla jo vuosia ja ne on todettu toimiviksi ja tehokkaiksi. Hinnat alkaen 199 € ja mallit saatavilla useimpiin merkkeihin. Jari Mäen valikoimaan ovat tulleet 150 cm leveät kumimatot, joita on saatavilla mm. Ja lisää on tulossa! www.jarimaki.fi MILODONIA MONEEN LÄHTÖÖN Trade Partsilta löytyvät Milodonin öljypohjat ja -pumput, loiskelevyt, koneen pultit, jakopään kopat, ratas-/rulla jakopäät sekä paljon muuta. Voit valita haluamasi profiilit Schneiderin nettisivuilla näkyvistä valikoimista tai niiden ulkopuolelta; määrittelemme käyttötarkoituksen, halutun imu- ja pakonokan arvot sekä LSA:n, minkä jälkeen Schneiderilta tulee ehdotus sopivasta nokasta moottoriisi. Heillä on paljon nokkaprofiileja ja niistä hiotaan nokat asiakkaan tarpeiden mukaan. Kustomnokka on käytännössä saman hintainen kuin Scheiderin nettisivulla esitellyt mallinokat. www.tuumacid.com tai www.schneidercams.com Mustang 50 vuotta Mustangin 50-vuotisen taipaleen kunniaksi Jari Mäen myymälään on saapunut kasoittain ”Mustang 50 years” -tavaraa: baarituoleja, hajustimia, avaimenperiä, mukeja sekä t-paitoja. Hinta 79,95 €. www.jarimaki.fi. www.tradeparts.info Hyvästit rekkamiehen hymylle Dickiesin haalarit ovat ehdoton tallivaruste jokaiselle autoharrastajalle. Tsekkaa yksityiskohtaisempi saatavuus ja kilpailukykyiset hinnat netistä, puhelimitse tai poikkeamalla paikan päälle. Värejä löytyy useita. Ford, Dodge, Chevy ja Harley-Davidson -teemoilla. Hinta 55 €. Taskuja on ympäri ämpäri ja vaate on miellyttävä päällä. Ei näy persvako, kuten maahantuoja asian osuvasti ilmaisee! Haalareita löytyy tuumakoossa välillä 30-42”. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen NOKKAAKSELIT JOUSTAVASTI SCHNEIDERILTA Schneider Racing Cams on hionut nokka-akseleita San Diegossa jo 50-luvulta lähtien varsinkin kiihdytyskäyttöön. www.jukkatukku.net 10 AMERIKAN RAUTA 6/2014 YKSI MATTO TAKAJALKATILAAN Enää ei tarvitse ostaa amerikanraudan takalattialle useampaa pikkumattoa, sillä yksi riittää
Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi AUTOMAATTIEN myytävät AMMATTILAINEN autot! Jenkki a Tsekkaa nettisivuillamme • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 02 648 6677 S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat utoja www.backf alt.fi • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Jokaisella autolla on tarina. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 ackfältin autohuolto & autopurkaamo WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Verkkokauppa e l l e s i Jokotaakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI
PETTYN 12 AMERIKAN RAUTA 6/2014
Vajaat kymmenen vuotta sitten aloitetun muuttumisleikin myötä auto on nykyään elämänsä kunnossa tehden kunniaa kaikkien aikojen kovimmalle NASCAR-kuskille, Richard Pettylle, hänen kauden 1962 kilpurinsa muodossa. PERINTO Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä PLYMOUTH SAVOY ’62. AMERIKAN RAUTA 6/2014 13. Jutun Savoy on majaillut Seinäjoella asuvan Kari Alangon tallissa jo 30 vuoden ajan
Kari päätyi Savoyn omistajaksi puolivahingossa, kun auto tuotiin korjaamolle koneremonttia varten. Sen sijaan hankin siihen ehjemmästä lähtökohdasta rakennetun ’64-vuosimallin 383-moottorin. 14 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Seinäjoen Alangoille. Ideahan oli mitä mahtavin! Kyseinen kausi kun oli vielä ehkä se menestyksekkäin Richard Pettyn nousukasvuosilta. Kun kauan odotettu syntymäpäivä koitti 2. Muutimme majaa siinä ajassa kolme kertaa ja osatkin olivat lopulta ihan levällään ympäri maailmaa. Kisaura jäi kuitenkin lyhyeksi, kun autojen rassausviettiä pääsi tyydyttämään työn puolesta. Kun auto siirtyi minun omistukseeni, niin ajattelin aluksi palauttaa siihen manuaalilaatikon ja entisöidä auton museokuntoon, mutta työkiireet vei- vät ja auto unohtui seisomaan 18 vuodeksi. Tietotaidon karttuessa Richard sai jo koltiaisena osallistua käytännössä kaikkeen muuhun kuin ajamiseen, joka nuorukaista tietysti kiinnosti kaikkein eniten. Kiinnostus koko laitteeseen oli aika ajoin ihan nollassa, mutta säilytin sen kuitenkin itselläni”, Kari tarinoi. Eikä aikaakaan, kun pihassa oli neljä tuliterää Furya. Reilua kuukautta myöhemmin Richard ajoi autolla ensimmäisen kisansa ylittäen maaliviivan kuudentena. Hypätäänpä NASCAR-nostalgiasta hetkeksi kotimaahamme ja tarkemmin sanottuna Seinäjoelle. Sen seurauksena Lee antoi pojalleen oman, jo kisoissa hiukan ryvettyneen ’57 Oldsmobilensa. Ikää ei vaan ollut vielä tarpeeksi, sillä isä vaati poikaansa odottamaan 21-vuotiaaksi, minkä jälkeen hän sai itse päättää ryhtyäkö kilpailemaan vai ei. Niinpä Kari ja Jarmo laittoivat tuumasta toimeen ja ryhtyivät rakentamaan ratakilpurikloonia. ”80-luvulla tuli kokeiltua vähän kilvanajoakin, kun kiihdyttelin varttimailikisoissa kaverin silloisella Swingerillä”, Kari muistelee nuoruusvuosiaan. Parin Olds-kauden jälkeen Lee kuitenkin tuumi, että kevyempi auto olisi paikallaan, ja otti yhteyttä entiseen talliinsa, missä vastaanotto oli lämmin. Plymouth Savoy ’62 R ichard Pettyn ura oli luonnollista jatkumoa hänen isänsä, NASCARpioneerinä tunnetun Lee Pettyn kisakarriäärille. Hänen isänsä Lee oli joutunut jättämään kilparadat taakseen kolaroituaan edelliskaudella rajusti John Beauchampin ’61 Chevroletin kanssa, joten Leen numerolla 42 ohjastama Plymouth siirtyi historiaan ja oli 43:n vuoro. Pian sen jälkeen kun isästä ja pojasta tuli ratojen parivaljakko, he siirtyivät käyttämään Plymouth-tuotteita, eikä paluuta muihin merkkeihin enää ollut. Yhteen kaikkien aikojen legendaarisimmista kisavärityksistä Kari sai vinkit suoraan itseltään Richard Pettyltä. Kuinka ollakaan, omistajalla ei ollut rahaa maksaa tehtyä työtä, joten Kari päätti lunastaa Savoyn itselleen. Kari aloitti hitsaushommia itse pohjan osalta, kunnes Jarmo ehdotti, että teetettäisiin korityöt ja maalaus Liettuassa. Kaikkien aikojen NASCAR-voittaja tuli kuitenkin hänen pojastaan Richardista, joka jo nuorena kollina kiersi kisoja isänsä kanssa toimittaen varikolla erilaisia virkoja osaamisensa mukaan. Lisäksi vasemmassa kyljessä oli kolarivaurio, joka teki ulkoasusta entistä poloisemman oloisen. Alkuperäiskuntoinen, mutta parhaat kilometrinsä nähnyt auto oli maalattu jossain vaiheessa uudelleen tehtaan sinisellä ”Luminous Blue” -sävyllä, josta ruostekukkaset kuitenkin puskivat läpi paikoitellen varsin vahvasti. Suurimpana savottana edessä olivat peltityöt, joiden osalta tilanne ei ollut ainakaan helpottunut liki parikymmenvuotiseksi venähtäneen seisotuksen myötä. Hän kun oli työkuvioidensa myötä tullut tutuksi paikallisten peltivelhojen sekä maalareiden kanssa, ja hintataso oli vähintäänkin edullinen Suomeen verrattuna. Karikin innostui autojen kanssa pelaamisesta jo nuorena miehenä siinä määrin, että lopulta siitä tuli hänen ammattinsa. Lee oli ajanut Plymoutheilla kilpaa aiemminkin, mutta loikannut välillä Oldsille. Richard otti Petty Enterprisesin ohjat hienosti käsiinsä ja näytti kykynsä viimeistään vuoden 1962 Daytona 500 -kisassa, jossa hän ajoi Savoynsa maaliviivan yli toisena aivan ”Fireball” Robertsin ja hänen Super Duty 421:llä varustetun ’62 Pontiacinsa vanavedessä. Liettuaan peltitöihin. Nykyään, yli 30 vuoden työuran jälkeen, hän työskentelee edelleenkin mekaanikkona autokorjaamolla. ”Lopulta tuo kyseinen pata ei mennyt enää koskaan autoon kiinni. kesäkuuta 1958, Richard lähestyi isäänsä oman kilpa-auton ja uran aloittamisen tiimoilta. Sillä välin Chrysler Corporationin plakkariin ei ollut kertynyt ensimmäistäkään kisavoittoa. ”Emmin asiaa hiukan, mutta sitten ajattelin, että vaikka auto jäisi sille tielleen, niin eipä. Vuonna 1959 Richard veti läpi ensimmäisen kokonaisen kautensa ja Lee nappasi itselleen kolmannen mestaruuden voittaen myös legendaarisen Daytona 500 -kisan. 318-moottori oli vaihtunut matkan varrella 383-kuutiotuumaiseen ja alkuperäinen manuaalilaatikko oli korvattu 727-automaatilla. Venttiilit ja männätkin olivat akuutin uusimisen tarpeessa. E lettiin 2000-luvun puolta, kun Kari alkoi herätellä Savoyta jälleen eloon pitkiksi venähtäneiltä unilta. Hänen ajatuksensa pyörivät edelleen auton entisöimisessä, kunnes tallikaveri Jarmo Rantanen väläytti, että miksei tehtäisi autosta NASCAR-replicaa, jollaisella Richard Petty ajoi kaudella 1962. Lee, joka itse aloitti varsinaisen kilpailun soraradoilta ollessaan jo 35-vuotias, voitti lajin mestaruuden kaikkiaan kolmesti. Auto oli unohdettu joskus pakkaseen, minkä seurauksena moottori oli päässyt jäätymään ja lohko oli poksahtanut halki. Onhan juttumme sankari kuitenkin Seinäjoella asuvan Kari Alangon ’62 Plymouth Savoy, joka on ollut miehellä aina vuodesta 1984 saakka
Ajattelin aluksi entisöidä auton museokuntoon, mutta työkiireet veivät ja se unohtui seisomaan 18 vuodeksi. Sisuskaluja Kari on päivittänyt korkeampipuristeisilla männillä ja H-profiilisilla kiertokangilla. Pellin alla on kahdella 600 cfm vakuumikaasarilla ja yläkautta kulkevilla pakosarjoilla varustettu 413-kuutiotuumainen Max Wedge. AMERIKAN RAUTA 6/2014 15
Richard Pettyn veli Maurice, joka toimi tallissa mekaanikkona ja lopulta crew chiefinä, totesi kuitenkin, ettei valkoista maalia ollut riittävästi auton ylimaalaamiseen. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2014 lienee yksi tunnetuimpia kisavärejä kautta aikojen. Kari peräänkuuluttaa alkuperäisiä Savoyn etupenkkejä, joita ei ole onnistunut lukuisista yrityksistään huolimatta paikallistamaan. ”Petty Blue” -värisävy Sisusta on verhoiltu uudelleen alkuperäistyyppisesti. Monesti sanotaan, että parhaat asiat syntyvät vahingossa – niin myös tämä kyseinen sininen, jonka syntytarina juontaa juurensa vuoteen 1959. Tuijotettuaan hetken merkityksellisesti toisiaan, veljekset kippasivat molemmat maalit yhteen isoon astiaan ja auto maalattiin sekoituksella, joka jämäpurkeista syntyi. Vein auton itse Somerolle, mistä se lähti duunarin trailerin kyydissä kohti Baltiaa. Pettyn sininen. En käynyt itse paikan päällä kertaakaan, mutta sain välillä kirosanojen sävyttämiä sähköposteja työn etenemisestä”. Saadakseen asiaan aukottoman varmuuden hän päätti kysyä asiaa kunnianhimoisesti suoraan Richard Pettyltä itseltään. Tiimi joutui kauden loppupuolella rakentamaan uusiksi yhden ’59 Plymouthinsa, mikä edellytti myös auton uudelleenmaalaamisen valkoiseksi. Harrastettuaan aikansa salapoliisin työtä Jarmo onnistuikin löytämään vanhan staran kontaktin ja sai NASCAR-legendan puhelinlangan päähän. Richard löysi sattumalta tummansinistä väriä, mutta sitäkään ei ollut riittävästi koko autoon. Sillä välin kun Liettuan pojat pakersivat peltien parissa, selvitti Jarmo oikeaa ”Petty Blue” -värisävyä. Plymouth Savoy ’62 siinä hyvää häviäisi. Nykyiset ovat Coronetista. ”Hyväntuulinen Petty osoittautui avuliaaksi ja totesi lopuksi, että kyllä siellä kaukana Suomessa asuu kummallista porukkaa”, Kari nauraa. Ulkomaan kisareissulta kotiin palannut isäpappa Lee
Palataksemme jälleen Karin Savoyhin, auto ruiskutettiin Latviassa siniseksi Richard Pettyn antamien eväiden perusteella. AMERIKAN RAUTA 6/2014 17. SISUSTA: Musta nahkaverhoilu. Sehän on juurikin sitä motorsporttia. Tuumaa korkeamman lohkon ja kahden rinnakkaisen ilmanputsarin kanssa tilaa ei jäänyt yhtään liikaa, mutta Kari sai kuin saikin paketin mahtumaan pellin alle. Kaudella 1960 kaikki Petty Enterprisesin autot olivatkin jo sinisiä ja väristä tuli heidän tavaramerkkinsä. ”Löysin itselleni 413-koneen Vaasasta. Sisusta verhoiltiin uudelleen alkuperäistyyppisesti mustalla nahalla. Turbiini on vähän riskimpi ja perä kartiolukollinen 8 ¾.” Tehostamattomalla ohjauksella ja jarruilla varustetun auton ohjastamisessa on oma fiiliksensä ja harjoitusta saavat niin käsivarsien kuin pohkeidenkin lihakset. Kevyet Wedgeillä varustetut Plymouthit ja Dodget dominoivatkin tuoreeltaan kiihdytyskisoja, eikä niillä jäänyt hännän huipuksi ovaaleillakaan. F aktat PLYMOUTH SAVOY ’62 • OMISTAJA: Kari Alanko, 58 • PAIKKA: Seinäjoki. kehui lopputulosta suorastaan sähköiseksi, mikä johti siihen, että Richard ja Maurice joutuivat setvimään värisävyn mahdollisimman tarkan sekoitussuhteen tulevaisuuden varalle. VANTEET: 15” peltivanteet, leveys edessä 7” ja takana 7,5”. JARRUT: Tehostamattomat rummut. KIITOS: Jarmo Rantanen, Sami Toppari, Hannu Kalliomäki. Tuossa vaiheessa autoon tipautettiin vielä sama 383+727-yhdistelmä, joka siinä oli paikallaan ennen peltisavottaa. Kyseisen mallin Savoyn penkkejä kun ei ole tullut vastaan. Plymouthin konehuone osoittautui moottorille liian kapeaksi, jolloin joku insinööreistä keksi kierrättää pakosarjat yläkautta. Käytännössä Chrysler Corporationin insinöörit kehittivät koneen vuonna 1959 markkinoille tulleen B-Block 383:n pohjalta korottamalla lohkoa ja kasvattamalla sen iskutilavuuden uusille lukemille. Valmistumisen jälkeen hän on ajeluttanut Savoyta jo lähes 40 000 kilometrin verran ilman suurempia murheita. Konetta ruokkivat Holleyn 600 cfm -vakuumikaasarit. Silloin hankin MSD:n jakajan ja ongelmat hävisivät.” Tänä kesänä Karille on tullut eteen taas hiukan työntötankojumppaa ja kuulemma jossain vaiheessa olisi mukava päivittää alustaakin ajettavammaksi, eli kehitystyö täydellisen paketin eteen jatkuu edelleen. ”Jarmo kyseli Pettyltä myös oikeanlaista teippausteemaa, mutta maestro kertoi sen vaihtuneen lähes kilpailu kilpailulta. Kesällä 2007 Kari teki Savoylla Ruotsinreissun, jolla osa 383:n työntötangoista tuli tiensä päähän ja auto palasi kotiin hinaus- köyden jatkeena. VOIMANSIIRTO: 727 TorqueFlite -automaatti kilpa-auton koneistolla ja käännetyllä kaaviolla, kartiolukollinen 8 ¾ perä. Rakensin koneen Max Wedgen mallilla ja ostin siihen Mancini Racingiltä Wedge-kannet, -imusarjan ja -pakosarjat. Tästä tuli yksi Max Wedge -koneen leimallisimmista tunnusmerkeistä. Kari kertoo kyytien olevan kuitenkin mieluisat ja aiheuttavan ajoittaista poikamaista leikkimielisyyttä. Juuri markkinoille tullut Max Wedge oli tuolloin uusinta uutta ja kahdella 659 cfm Carter AFB -kaasarilla se tuotti aikalaisekseen tymäkät 410 hevosvoimaa. ”Viime kesänä ajelin katselemaan Kalajoen kisoja ja ihmettelin, kun kone alkoi pupeltaa. Hyväntuulinen Petty osoittautui avuliaaksi ja totesi lopuksi, että kyllä siellä kaukana Suomessa asuu kummallista porukkaa. Koneen jatkoksi oli saatavilla kolmivaihteista manuaalia sekä TorqueFlite-nappiautomaattia, joista jälkimmäinen osoittautui yllättäen nopeammaksi vaihtoehdoksi varttimailimittauksissa. Luulin, ettei se saa tarpeeksi bensaa ja vaihdoin kaasariin isommat suuttimet, mutta lopulta vika löytyikin virranjakajasta. MOOTTORI: 413 cid V8 Max Wedge-kansilla, -imusarjalla ja-pakosarjoilla. Vanhaa jäi käytännössä vain lohko ja kampiakseli”, Kari selvittää. Karille itselleen jäi tekniikan paikoilleen asentaminen, mikä sujui rutiinilla. ALUSTA: Vakio. Auto rekisteröitiin uudelleen liikenteeseen vuonna 2006 ja vuotta myöhemmin Alasalmen Jussi Mainosvarikolta teippasi siihen kisalookin. Takapenkki on originaali, mutta ostohetkellä paikallaan olleet Volvon penkit Kari korvasi Coronetin etujakkaroilla. Wedgeilyä. Samalla myyjällä olisi ollut nappiautomaattikin, mutta sitä hän ei suostunut myymään. Sisälle tuli muun muassa korkeampipuristeiset männät ja H-profiiliset kiertokanget. Näin ollen poimimme ohjenuoraksi kirjoista ja netistä löytyneitä referenssikuvia, joita sovellettiin sopivasti ajan hengessä”, Kari kuvailee. Puolivuotisen peltityö- ja maalausurakan jälkeen auto palautui Suomeen, eikä lopputulosta ole tarvinnut hävetä. Siitä lähti ajatus hankkia autoon vielä se oikeaoppinen 413-kuutiotuumainen Max Wedge, jolla Pettykin kamppaili kanssakilpailijoitaan vastaan vuonna 1962. ”Vaihteistona on edelleen sama 727-automaatti, tosin Sami Topparin AMX-varttimailerissa aiemmin palvelleella koneistolla ja käännetyllä kaaviolla. RENKAAT: 235/70 R15
Intimidato Teksti ja kuvat: Tomi Eronen, Malli: Tanja Myllynen CHEVROLET MONTE CARLO SS ’86. G-koppaisessa Monte Carlo SS:ssä on uhmakasta nöyristelemättömyyttä, jonka turenkilainen Heikki Virtanen saattoi uudelle asteelle asentamalla sen pikkulohkon tilalle yli 600-hevosvoimaisen 468-isolohkon. 18 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Sen perän Intimidator-teksti ei tosiaan ole vailla katetta
tor AMERIKAN RAUTA 6/2014 19
Uusi, muo- 80-lukuinen viininpunainen kangasverhoilu edustaa aikakautensa tyyliä puhtaimmillaan. Niin sanottuina diileriasennuksina kolmeviiskymppejäkin Monte Carlojen keulalle vaihdettiin, joten sikäli on teoriassa mahdollista, että tämänkin yksilön keulalla olisi ollut sellainen jo uudesta. ”Olin ostanut jo aiemmin yhden isolohkoCorvetten Virosta, ja huomasin sitten tämän Monte Carlon myytävänä Auto24.ee -sivustolla. Tehtaallahan 350-pikkulohkoa ei neljännen sukupolven Monte Carlon keulalle koskaan asennettu, vaan SS:t varustettiin tehtaalla 305HO -koneella, jossa käytettiin Cross Fire Injection -moottorin kansia ja L-81-Corvetten nokkaa. Hieman arvelutti se, ettei itsellä ollut tuolloin vielä kokemusta auton ostosta Virosta, ja auton 350-moottori ei selvästikään ollut alkuperäinen, joten minusta ei tullut Monten omistajaa. Ne mies vaihtoikin South West Tradelta hankkimiinsa leveisiin mustiin peltivanteisiin. Tälläkin hetkellä tallista löytyy Super Comp -luokan Camarokilpuri. Sisältäkin Monte Carlo oli alkuperäisessä kunnossa erillispenkkeineen ja lattiashiftereineen, ulkonäössä tehdasasusta poikkesivat erityisesti aluvanteet, jotka olivat 90-lukulaisen näköiset ja Heikin makuun turhan kiiltävät. Se oli ilmeisesti tätä autoa uudempi ja ollut alun perin ruiskukone, mutta muutettu kaasarille jo ennen kuin auto tuli Suomeen.” Vaihteistona oli tuolloin vielä ilmeisesti auton alkuperäinen TH200R4-automaatti ja peränä lukollinen 3.73-välitteinen. Ei sentään alkuperäinen Eesti-auto. ”Tämä kulki oikeastaan tosi hyvin silläkin tullessa paikallaan olleella 350:llä. Chevrolet Monte Carlo SS ’86 H arvan 80-lukulaisen auton olemuksessa on samanlaista uhmakkuutta kuin Monte Carlo SS:ssä. Muovikeulaa ja kuplalasia. käyttökunnossa, ja ruostetta oli vain takahelmoissa, jotka Heikki korjaili kovempaan kuntoon. Meillähän oli jo silloin tuo ’01 Monte Carlo SS Dale Earnhardt Edition, ja mallin suosio Jenkeissä oli tiedossa.” Ei Heikki muutenkaan mikään vasta-alkaja amerikanautojen parissa ollut, olihan mies kiihdytellyt kilpaa vuosikaudet. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Mustanpuhuvaa ulkonäköä korostamaan Heikki asensi ajovalojen päälle tummat GTO-pleksit, jotka tulivat auton mukana irrallaan. Se oli syy myös minun ihastumiseeni tähän Monte Carloon, kun törmäsin siihen ensimmäisen kerran eestiläisellä autonmyyntifoorumilla. Erityisen sporttiseksi sitä ei voi luonnehtia. Monte Carlo oli nimittäin malli, mallipolven Monte Carlo oli ihan asiallisessa Parhaimmillaan Monte Carlo on juuri sellaisena kuin Heikillä – se on nopea ja suorastaan ilkeän näköinen. stettaessa tämä viimeisen takavetoisen O vinen aero-keula tuli Monte Carlo SS-malliin vuodelle 1983, eikä ihan pelkästään kaupallisista syistä. Siitä taitaa olla nyt viisi vuotta, kun olin etsimässä itselleni G-korista coupea, ja yllättäen löysin ehjän näköisen mustan SS:n varsin järkevällä hintapyynnöllä paikasta, josta en sellaista odottanut löytäväni. Turenkilainen Heikki Virtanen kuitenkin löysi saman ilmoituksen, eikä arkaillut käydä hakemassa harrastepeliä Suomenlahden eteläpuolelta
Monsterirundari on pellin alle valjastetun lisävoiman myötä tarpeen. Rally-tyyppistä mittaristoa lukuun ottamatta Monte Carlo SS on sisustaltaan aika arkinen. AMERIKAN RAUTA 6/2014 21
”Cowl Induction -pahka konepeltiin löytyi käytettynä Tampereen rompetorilta. Cartoonin toteamus omasta Monte Carlo SS:stään – too gangsta for TV.. Sininen tiputettiin syystä tai toisesta pois. Isolohkolle sopivat kiinnikkeet löytyivät valmiina Jenkeistä, joskin apukuskin puoleinen oli lopulta tehtävä uusiksi, jotta moottori mahtui järkevästi paikalleen. Tekniikasta voimaa ei sittenkään löytynyt ulkonäön lupaamaan malliin. SS-Carlon juuret olivat siis kisakentillä ja ulkonäössäkin oli muskelia varmasti tarpeeksi, ainakin kokomustassa värityksessä. Seuraavana vuonna viistolasisia valmistui vielä reilut 6500 kappaletta, mutta jostain syystä niiden tuotanto lopetettiin reilusti ennen GM:n jossain yhteydessä mainitseman 20 000 kappaleen rajan täyttymistä. ”On siinä ainakin niin paljon ruttua, että Ford-avolavan(!) keulalta poimittu 468-isolohko on rakennettu sisuskaluiltaan valmiiksi Jenkeissä, ja sen kerrottiin tuottavan 650 hevosvoimaa – ihan varmasti riittävästi kohtuullisen kevyen korin siirtelyyn. Varmasti osan suosiosta selittää juuri Nascar-yhteys, keskikokoinen coupe kun maksoi enemmän kuin vaikkapa farmari-Caprice. ”Kardaani tehtiin pätkäisemällä se Fordissa kiinni ollut kardaani ja hitsaamalla siihen Chevyn perän ristikkoon sopiva loppupää.” Moottorinvaihdon yhteydessä myös ulkokuori sai annoksen lisää muskelisuutta konepeltiin sovitetun pahkan muodossa, mikä toi samalla kaivattua lisäkorkeutta konehuoneeseen. Chevrolet Monte Carlo SS ’86 jolla Chevrolet taisteli Nascar-mestaruudesta, ja kun pahin kilpailija Ford toi radoille uuden, liukkaammin muotoillun Thunderbirdin, oli Chevroletin vastaus uusi, aerodynaamisempi keula. Viiston takalasin kerrottiin tuovan kilparadoilla jopa 5 mailia lisänopeutta, joten siitä tuli uusi ase Chevroletin taistelussa Fordin aerodynaamisemmin muotoiltua Thunderbirdiä vastaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama keula kuin Montessa, vaan koripaja joutui muotoilemaan keulaa uudelleen, jotta se istui kunnolla Malibusukuiseen El Caminoon. Hyvä asia oli kuitenkin se, että ajokuntoisessa autossa kiinni olleen tekniikan pääsi kunnolla testaamaan ennen sen irrottamista pickupista.” Jenkeissä valmiiksi rakennetun isolohkon tarkempia sisäisiä speksejä ei ollut tiedossa, mutta moottori tuntui toimivan hienosti, eikä luvattu 650 hevosvoiman huipputehokaan tuntunut yltiöoptimistiselta, joten Heikki päättyi siirtämään tekniikan sitä avaamatta Monte Carlon keulalle. Sellaisenaanhan ’96-mallista autoa ei olisi saanut kilpiin millään, mutta ostin sen ihan tekniikan takia. Isolohkovoimaa patin alle. Siihen sopii täydellisesti maailmankuulun tatuoijan Mr. Nascar-luokittelua varten mallia oli valmistettava katuliikenteeseen vähintään 200 kappaletta, ja tuo määrä Aerocoupea vuonna 1986 tehtiinkin. Aika monissa siellä näkee ylikokovanteita ja jopa korotettuja alustoja, mutta parhaimmillaan SS on ainakin kirjoittajan mielestä juuri sellaisena kuin Heikillä – se on nopea ja suorastaan ilkeän näköinen. Alkuun Monte Carlo SS:ää sai muuten vain valkoisena ja sinisenä, mutta vuonna 1985 värivaihdoehdot lisääntyivät, ja saataville tulivat valkoisen lisäksi hopea, tummanpunainen ja tietysti musta. 22 AMERIKAN RAUTA 6/2014 vakiostartilla kone vain potki taakse päin, ja liian helposti sen saa sutimaan slikseilläkin.” Monte vanha pikkulohkokaan ei jäänyt joutilaaksi, vaan sille löytyi käyttöä Heikin Peltosen Jykältä hankkiman rodin keulalla. Suhteellisen kovasta hinnastaan huolimatta Monte Carlo SS myi sinällään uutena hyvin, ja esimerkiksi vuonna 1986 niitä valmistettiin yli 40 000 kappaletta. ”Kuulin yllättäen, että Lembergin Janilla oli halvalla myytävänä reilusti viritetyllä Chevyn 468-isolohkolla ja TH400:lla varustettu Fordin pickuppi. Jotain kansalaisten mieltymyksestä aerokeulan muotoiluun kertoo kuitenkin se, että Choo Choo Customs -paja alkoi tehdä El Ca- minoon samannäköistä keulaa, jota tarjottiin uusiin autoihin suoraan GM-diilereiden kautta. Varsinaisten sporttimallien ostajille Chevroletilla oli tarjolla Camaro ja Corvette. Sinällään isolohko meni Monte Carlon keulalle kohtuullisen helposti. Eikä Monte SS-kirjaimistaan huolimatta mikään urheiluauto ollut, vaikka huippunopeus kipusikin kahdensadan tuntumiin ja auto sentään kiihtyi nollasta sataan reilusti alle 10 sekunnin. Samasta käytännön tarpeesta syntyi myös muutamaa vuotta myöhemmin erikoisenmallisella lasitakaluukulla varustettu Aerocoupe, joka jäi neljännen polven Monteista harvinaisimmaksi. Sen yli teipattin hiilikuitukuvioiset raidat, jotka reunustin punaisella teipillä, kun tässä yksilössä kerran oli muutenkin punaiset teippaukset.” Viimeiset takavetoiset Monte Carlot ovat jo vuosia kuuluneet kotimantereellaan haluttuihin rakentelukohteisiin, ja erityisesti SS-versioiden hinta nousee koko ajan. Viime syksynä Heikki päätti korjata tilanteen. Pakosarjoissa riitti apukuskin puolen ensimmäisen mutkan pieni muotoilu
Eturenkaiden tekstit vievät ajatukset Nascar-maailmaan. VANTEET: Mustat 8x15” SWT-peltivanteet. Pirteän isolohkon vaihtaminen G-bodyn keulalle sai aikaan melkoiset pitovaikeudet lukkoperästä ja 295-millisistä kumeista huolimatta. KORIMUUTOKSET: Tummat GTO-pleksit ajovalojen päällä, Cowl Induction -pahka konepellissä. Heikki Virtasen tallista löytyy myös samanvärinen ’01 Monte Carlo SS Dale Earnhardt Edition. VOIMANSIIRTO: TH400-automaatti, alkuperäinen 10-bolt lukkoperä 3.73:1 välityksellä. RENKAAT: 235/60 R15 edessä, 295/50 R15 takana. JARRUT: Levyt joka nurkassa. MOOTTORI: 468 cid BB V8, Holleyn imusarja, Demon 850 cfm kaasutin, jyrkempi nokka, Accelin HEI-jakaja ja Super Coil -puola, Holleyn sininen bensapumppu, Malloryn papaineensäädin, Hooker Competition -peltisarjat, tuplaputket, isompi jäähdytin säh- köflektillä.TEHO: 650 hv. F aktat CHEVROLET MONTE CARLO SS ’86 • OMISTAJA: Heikki Virtanen • PAIKKA: Turenki. Suomeen tullessa alla olleet kromivanteet saivat vaihtua paljon paremmin kokonaisuuteen istuviin mustiin peltivanteisiin. AMERIKAN RAUTA 6/2014 23. KIITOS: Avopuoliso Sari Jokinen, poikani Eetu Virtanen sekä Juha Kanerva ja Juha Vuorinen. SISUSTA: Vaihtovalollinen kierroslukumittari
’ n i l l o R 24 AMERIKAN RAUTA 6/2014
Muutama vuosi takaperin Jani Huhtamäki rakensi itselleen klassisen ’50 kustom-Mercuryn, mutta tallissa tuntui olevan tilaa vielä toisellekin jenkkiautoikonille. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD MODEL A COUPE ’31. AMERIKAN RAUTA 6/2014 25. Kuten Jani itse asian ilmaisee, Mercurun rinnalle piti saada jotain ”sporttisempaa”. Tämän kesän hän onkin kurvaillut Rolling Bones -vaikutteisella ’31 coupella
Ritilöiden päälle tulevan kattolevyn saa taitettua kahtia, jolloin se mahtuu säilöön penkkien selkänojien taakse. Ford Model A Coupe ’31 J ani haki taannoin Mercuryn aihion Ruotsiin suuntautuneella perhereissulla, jonne hän melko varmoine ostoaikeineen otti mukaan trailerin. KhreliX Designin tikkailema punainen sisäverhoilu on aitoa nahkaa. Myös ovien alareunat ja helmat piti uusia, mutta sen suurempaa työnsarkaa peltityöt eivät hänelle aiheuttaneet. Ruosteinen neliovisedan muovautui hänen käsissään kaksioviseksi chopatuksi ja ilmajousitetuksi tinareeksi, joka vilisee klassisia kustomkikkoja. John D’Agostinoltakin kiitosta saanut lopputulos syntyi lautakasasta ja kevytpeitteestä kyhätyssä ahtaassa, etäisesti tallia muistuttavassa laitoksessa, mutta kun Jani sai lopulta rakennettua itselleen kunnolliset rakentelu- ja säilytystilat, oli elämässä tilaa myös uudelle projektille. Loppupeleissä kasa osoittautui suhteellisen laadukkaaksi kokoelmaksi erilaisia metallinpalasia ja palkinpätkiä. Ruostepeikon jälkien paikkailujen lisäksi Jani suoritti pakollisen choppauksen, jottei tulevassa urheiluvaunussa olisi niin paljoa ilmanvastusta. Kattoritilät ja muut sisustan puuosat on uusittu. 26 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Jani kokosi auton osaset yhteen ja totesi, että se näyttää ihan samalta kuin kaikilla muillakin. ”Rodiaihio löytyi kätevästi kotimaasta. Jani teki koriin kokonaan uuden lattian ja hitsasi sen isoimmat reiät umpeen. Ja se taas ei käynyt päinsä.. Pellintaivutusta ja hitsattavaa riitti kuitenkin ihan mukavasti”, Jani aloittaa. Oikeastaan se oli ennemminkin kasa irrallisia osia, mutta esimerkiksi kori oli kohtalaisen hyvä
Todellinen urheilualusta siis! Tekniikan ajantasaistus. Rintapeltiäkin piti muokata ja tuoda kolme tuumaa sisäänpäin, jotta moottori sai tarvitsemansa lisätilan. Siinäkään kohtaa ei löytynyt sopivaa valmista ratkaisua, mutta SO-CAL Speed Shopin rosteristen lamppujen ja iskunvaimentimien jalkoja yhdistelemällä Jani sai tehtyä etuvaloille sopivat kiinnikkeet. Lukemattomia tunteja ja tuhansia kuvia myöhemmin muutokset kaikkine yksityiskohtineen alkoivat loksahdella kohdilleen. O sakasan mukana tuli standardikokoinen 283, jonka piti olla remontoitu, mutta perehtyminen asiaan osoitti sen aivan projektikuntoiseksi ja vaativan totaalisen läpikäymisen. Henry Fordin suunnittelemaa coupen kattoa laskettiin nelisen tuumaa ja lisälinjakkuutta haettiin peittämällä moottori konepellillä sivupelteineen. Jani kokosi auton osaset yhteen ja totesi, että se näyttää ihan samalta kuin kaikilla muillakin. Aisat sisään. Koria ja maskiakin kun tiputettiin rungolla noin neljä tuumaa. Päädyimme tyylisuunnassa mahdollisimman kliiniin Rolling Bones -henkiseen ulkoasuun.” Korista siivottiin pois kaikki ylimääräinen ilmeen yksinkertaistamiseksi. Ja se taas ei käynyt päinsä. Nopeuden voi päätellä kierroksista. Peltivanteille pyöräytetyt Firestonen mustat ristikudosrenkaat ovat edessä kokoa 4.50/4.75x16 ja takana 7.50x16. Siitä huolimatta pakosarjojen ja putkien kanssa oli todella ahdasta. ”Ajattelin ensin, etten jaksa ryhtyä moiseen hifistelyyn, mutta lopulta totesin, että kerranhan se vain kirpaisee. Niiden istuttaminen linjoihin vaati kuitenkin sen, että rungon etuaisat piti saada maskin sisäpuolelle. ”Pohdimme yhdessä Kutjan Jannen kanssa, mihin tyylisuuntaan rodia ryhdyttäisiin jalostamaan. Runkomuutokset X-palkkeineen, boksauksineen ja muine pikkukorjailuineen aiheuttivat melkoisesti lisätöitä. AMERIKAN RAUTA 6/2014 27. ”Se koneremontti oli tehty ihan puhtaasti maalilla”, Jani toteaa. Olin ajatellut laittavani kokoonpanoon mekaanisen bensapumpun, mutta kaikkien muutosten jälkeen ei ollut toivoakaan löytää sellaiselle tilaa.” Edellä mainitut muutokset veivät aikansa ja niiden kanssa tuskastelu saattoi lyhentää elinikää muutamalla vuodella, mutta lopputuloksesta tuli todella linjakas. Etuakselistoa dropattiin neljä tuumaa yksilehtisellä jousella ja rengasvalinnalla saatiin aikaan aggressiivisempi ilme sekä sopiva etunoja. Mittaristossa on vain kaikkein olennaisin, eli kierrosluku, öljynpaine ja veden lämpötila. Pyörienripustus hoidettiin takana nelilinkeillä ja vaimennus säädettävillä coilovereilla. Lopulta se kirveli kyllä koko kevään, sillä sen jälkeen mikään ei enää mennyt paikoilleen. Keulan ilme viimeisteltiin asentamalla valot mahdollisimman alas
Ford Model A Coupe ’31 Firestonen rättirenkaat, mustat peltivanteet ja punaisin tekstein varustetut pillerikapselit ovat juuri sopiva yhdistelmä race-henkiseen rodiin. Sisustan Jani antoi KhreliX Designin verhoiltavaksi, samoin kuin Mercurynkin kohdalla aikoinaan. Rungon etuaisojen kääntäminen sisäänpäin aiheutti tilahaasteita, mutta Jani teki lisää tilaa muokkaamalla rintapellin uusiksi ja siirtämällä sitä 3" kohti ohjaamoa. ”Kyllä pysähtyy noilla jarruilla… taitaa kumeista loppua pito ensin”, Jani toteaa tyytyväisenä myhäillen. Verhoilujen värin hän poimi moottorin lohkosta, joka suihkutettiin koneremontin yhteydessä punaiseksi. ”Kokeilin aluksi 3.00-välitystä, mutta sen kanssa ykkösellä pystyi vetämään 120 km/h ja vitosella 350 km/h”, nauraa Jani. ”Se oli vähän turhan harva”. Mies ynnäilee ajelleensa rodillaan tänä kesänä kolmisentuhatta kilometriä, eli käytännössä saman verran kuin Mercuryllä on tullut ajettua koko auton omistusaikana. Laakeroinnin yhteydessä vaihtui myös välitys, joka on nyt 3.70 Yukon-lukolla. Etujarruiksi asennettiin SO-CAL Speed Shopin Hot Rod Brakes -setti, joka näyttää erehdyttävästi rumpujarruilta, mutta sisältää Wilwoodin 11" levyjarrut. Jani on keksinyt aurinkolipan rei'ille ainakin yhden konkreettisen hyödyn - niiden kautta näkee liikennevalojen vaihtumisen, mikä ei chopatussa autossa ole lainkaan itsestäänselvyys. Ne ovat kaksi hyvin erilaista autoa, toinen on leppoisa ja toinen urheiluhenkinen”, mies pohdiskelee, mutta taitaa aistia pienen epäuskoni rodin urheiluominaisuuksia kohtaan. Laatikkoon vaihdettiin vielä Centerforcen kytkin. Kevään näyttelyissä Peksu straippasi autoon kyljen linjan katkaisevat punaiset raidat, joiden sävy on sama kuin moottorissa ja sisustassa. 28 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Vaihteisto kokoonpanosta puuttui kokonaan ja urheiluauton kohdalla invalaatikko ei tullut kysymykseen. Luntamon Jussilla tulikin sopivasti myyntiin Keislerin preppaama Tremecin 5-vaihteinen manuaali, joka sai uuden kodin rodin runkoaisojen välistä. Kojelauta sai uuden mittariston ja hapantuneet puuosat korvattiin uusilla, jotka saivat ylleen kolme kerrosta sävytettyä lakkaa. Auton mukana tullut Fordin 9” perä oli Heavy Duty -mallia, mutta siitäkään ei lopulta jäänyt jäljelle kuin kuoret ja vetarit. Valmistumisensa jälkeen auto on ollut Janilla ahkerassa käytössä aina kun työt ovat antaneet aikaa ajella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne tuovat korin muotoja kauniisti esiin ja piristävät ilmettä. Korin suhteen vaihtoehtoina oli aluksi kirkkaan pellin väriä muistuttava hopeanharmaa sekä puuosien sävyä lähellä ollut ruskea, mutta lopulta Jani päätyi Henry Fordinkin suosimaan aina muodikkaaseen mustaan. ”Rodi on jostain syystä paljon helpompi ottaa tallista kuin mörkö. Takana on Fordin omat 11-tuumaiset rummut paineensäätimineen. Pikkulohkokasin perässä on Tremecin 5-vaihteinen manuaalilaatikko. ”Ihan totta, se on hyvä ajaa ja sillä pystyy vetämään aika kovaa mutkaankin”, hän vakuuttelee ja poistuu paikalta renkaiden iloisesti vingahtaen, ikään kuin sanoakseen viimeisen sanan.
MOOTTORI: 283 cid V8. KORIMUUTOKSET: Kattoa chopattu 4”, koria laskettu rungolla 4”, rintapeltiä otettu 3” sisäänpäin, rei’itetty aurinkolippa, ’37 Fordin takavalot. Ihan totta, se on hyvä ajaa ja sillä pystyy vetämään aika kovaa mutkaankin, Jani vakuuttelee. KIITOS: Juuso Turunen, Janne Kutja, Jari Kaiponen, ”Juice", Petri Tuila, Santtu Turunen. RENKAAT: Firestonen risti- kudosrenkaat, edessä 4.50/4.75-16 ja takana 7.50-16. AMERIKAN RAUTA 6/2014 29. ALUSTA: Boksattu runko X-palkilla, runkoa lyhennetty 7 cm ja etuaisat käännetty sisäänpäin, edessä SOCAL Speed Shopin iskarit, takana nelilinkit ja coiloverit. VOIMANSIIRTO: Keislerin preppaama Tremecin 5-vaihteinen manuaali, Centerforcen kytkin, Fordin 9” perä 3.70-välityksellä. JARRUT: Edessä SO-CAL Speed Shopin Hot Rod Front Brake Kit, takana Fordin 11” rummut. F aktat FORD MODEL A COUPE ’31 • OMISTAJA: Jani Huhtamäki, 48 • PAIKKA: Tuusula. SISUSTA: KhreliX Designin verhoilema punainen aito nahkasisusta. VANTEET: 16” peltivanteet
Sen lisäksi, että kaikki olemassa olevat osat piti kunnostaa, suoritti Jani myös melkoisen määrän muutostöitä ihan vaan saadakseen autosta mieleisensä. Irrallinen kasa osia on roudattu omalle tallille. Hahmoteltuaan osat autoa muistuttavaksi kokonaisuudeksi Jani totesi lopputuloksen näyttävän liian perinteiseltä. 2 1 1. 7. 2. Koritöiden alkajaisiksi Jani pellitti uudelleen koko pohjan. Ovien alalaidat kaipasivat niin ikään tervettä peltiä. Pitkällisten pohdintojen jälkeen rodia ryhdyttiin jalostamaan sulavalinjaisemmaksi ja kliinimmäksi Rolling Bones Hot Rod Shopin tapaan. 6. Tästä se alkoi. Tarinan takana KASASTA KADULLE Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Jani Huhtamäki Lähtökohta, josta Jani Huhtamäki aloitti Ford Model A Coupensa rakentamisen, saa työtä vieroksuvat haukkomaan henkeään. Henry Fordin suunnittelemaa sinällään ihan linjakasta kattoa tipautettiin nelisen tuumaa alemmas. 30 AMERIKAN RAUTA 6/2014. 7 5 6 5. Rungon etupäät on katkaistu, jolloin ne jäävät piiloon maskin taakse. 3 4 3. Lähemmässä tarkastelussa kori osoittautui pelleiltään varsin kelvolliseksi lukuun ottamatta lattioita. 4
9. Moottori läpikäytiin, minkä jälkeen se ruiskutettiin punaiseksi. 9 8. 14 15. 12 14. Kori pohjamaalissa. Vaihteistoksi Jani hankki Keislerin preppaaman Tremecin 5-vaihteisen manuaalin. 13 13. Auton luonne muuttui melkoisesti. 17. 15 16. Jani halusi etulamput mahdollisimman alas, mutta sopivaa valmista ratkaisua ei löytynyt. X-palkilla varustettu ja boksattu runko maalattuna muutostöiden jälkeen. Taka-akselille Jani sommitteli nelilinkkituennan ja säädettävät coiloverit. Muutosten jälkeinen koekasaus osoitti visioinnin onnistuneeksi. Maalattu kori nostettuna rungolle ja penkit mallailtuna paikoilleen. 16 17 AMERIKAN RAUTA 6/2014 31. Lopulta kiinnikkeet syntyivät SO-CAL Speed Shopin rosterisia lamppujen ja iskunvaimentimien jalkoja yhdistelemällä. 11 11. Tekniikan asentaminen rungolle kävi kätevästi ennen korin nostamista päälle. Uudet puuosat värjättiin tummemmiksi kolmella kerroksella sävytettyä lakkaa. 8 10 10. 12
32 AMERIKAN RAUTA 6/2014
Sain sitten luvan ajaa auton Veniceen. New Yorkista matkustin ensin länsirannikolle ja sitten sieltä edelleen Floridaan”, Kopteri-lehteä luotsaava Mala Malk muistelee yli parinkymmenen vuoden takaista matkaansa. Olin siellä Los Angelesin suunnalla silloin useamman viikon, ja katselin itselleni autoa. Kävin katsomassa yhtä flatroof ’59 Letukkaa, jonka hylkäsin sen kutoskoneen takia”, Mala naurahtaa päätökselleen jättää hieno Chevy ostamatta ja hankkia sen sijaan outo ruumisauto. Meitä olikin lopulta auto täynnä erimaalaisia nuoria, mutta perillekin päästiin, vaikka kerran meidät pysäytettiin auton savuttamisen takia.” Kesällä 1991 auto saapui sitten Suomeen, ja ensimmäisinä vuosina sillä liikuttiin kohtuullisen paljon. ”Silloinen naapurini oli perheenlisäyksen vuoksi tarvinnut tilavampaa autoa ja vaihtanut Corvettensa eurooppalaiseen, mistä minä jenkkifanaatikkona en tietenkään kovin ilahtunut ollut. ”Varmaan Recycleristä bongasin tämän El Miragesta. Kopteri-lehteä luotsaava Mala toi 90-luvun alussa Jenkeistä vanhan ruumisauton, jota on tällaisena valmistettu auton nykyisin omistavan Hannu ”Hank Jacob” Jaakkolan mukaan vain tämä yksi kappale. En edes muista, koska auto oli viimeksi katsastettu, mutta rankasta savutuksesta huolimatta sillä jokunen aika saatiin rauhassa raggaroida, AMERIKAN RAUTA 6/2014 33. Poliisi ihmetteli, että kuinka ihmeessä tulin ostaneeksi vanhan Hearsen. Bändihommissakin sitä jonkin verran käytettiin, siihen kun mahtui paljon porukkaa”, Mala muistelee ja jatkaa: ”Minähän lähdin sille Amerikanreissulle Ruotsista, mutta sen reissun jälkeen muutin takaisin Suomeen. ”Laitoin sen hostellin ilmoitustaululle lapun, että olen menossa sinä ja sinä päivänä San Franciscoon, ja että bensakuluihin osallistumalla pääsee mukaan. Tätä autoa ei ole rakennettu, se on vain muokkautunut nykyiseen kuosiinsa vuosien varrella! ”O lin alkutalvella 1991 kolme kuukautta Amerikanreissulla, jolla kiersin joka puolella USA:ta. RELIIKKI Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CADILLAC SUPERIOR HEARSE ’62. Malalta se kulkeutui aikanaan ruoveteläiselle tatuoijalle Iivu Asunnalle, jonka reissuilta tarinaa riittäisi enempäänkin kuin yhteen lehtijuttuun. Caddy oli tullut aikoinaan Kaliforniaan Oregonista, ja oli sisältä ja päältä hyvin siistissä alkuperäisessä kunnossa.” ”Kaupat tehtyäni lähdin viemään sitä sieltä Veniceen, jossa minulla oli nuorisohostellissa huone. Aikani vittuiltuani hermostui naapuri ja tokaisi, että haetaan sit se! Ei siitä sen enempää, kuin että hyvinkin pian auto oli nimissäni. ”Kone oli vähän heikossa hapessa todennäköisesti paljon seisomisen takia. No, poliisit pysäyttivät auton kilvettömyyden takia matkalla, mutta sain selitettyä, että olen viemässä tätä Suomeen. Hoidinkin Caddyyn eräänlaisen siirtoluvan, koska minun oli tarkoitus ajaa Caddy Friscoon tuttavien luokse, joiden oli tarkoitus laivata auto Suomeen.” Tuo matka San Franciscoon rahoitettiinkin vähän normaalista poikkeavalla tavalla. U uden omistajan Hearse löysi Ruovedeltä tatuoijana ja Fucking Freaks MC:n keulakuvana tunnetun Iivu Asunnan hoteista. ”Oklahomasta tuli minulle silloin ’55 Buick Roadmaster Coupe, Kaliforniasta tämä, ja Floridasta yksi H-D. Vastasin, että I’m a collector, sir. Näyttelin sitten kuvia vanhalla ystävälläni Malalla myytävänä olleesta tilaihmeestä, ja vakuuttelin sen paremmuutta perheautoksi. ”En enää muista tarkkaa päivää, koska se minulle tuli, mutta mulla on kyllä tuossa valokuva siltä päivältä”, Iivu jatkaa Cadillacin tarinaa. Se savutti ja vei paljon bensaa, mikä verotti nuorenmiehen ajomaileja jonkin verran. Sitten me aloitettiin Kopteri-lehden teko vuonna 1992, ja silloin oli taloudellisesti aika tiukkaa, joten joskus ’94-95 päädyin myymään Caddyn pois.” Stadista Ruovedelle
34 AMERIKAN RAUTA 6/2014 virkavalta kun varmaan ajatteli, että moisen ilmestyksen pakko olla kunnossa, tuskin sillä muuten kukaan ajella uskaltaisi. ”Parista, eli tästä ’62 Superiorista sekä ’64 S&S:stä olen joutunut luopumaan, mutta vielä ovat jäljellä kuuskymppisen lisäksi viiskasit Miller&Meteor ja Hess&Eisenhardt, sekä koko viime talvenkin jokapäiväisenä käyttöautona toiminut ’96 Krystal Coach LT1. Edesmenneen Jokivarren Auton avittamana tuo sitten Suomeen saapuikin, ja on hallussani vieläkin, nyt vihdoin liki valmiina liikenteeseen. Seisoopa pihassa vielä ajokuntoinen, pientä hitsausta odottava ’74 S&S high top -ambulanssi.” Paikallinen kuuluisuus. Toi oma ruumisautoharrastushan on lähtöisin siitä, kun paikallinen hautausurakoitsija joskus 80-luvulla uhosi vaihtavansa Letukkansa johonkin Volvoon tai vastaavaan. Hannulle tullessa sisusta oli kamalassa kunnossa, eikä autossa ollut lattiamattoakaan, joten Hannu hankki sellaisen ja asensi Caddyyn ’93 Lincolnin nahkapenkit. Kuuskymppiseen olin kuitenkin jo aiemmin teettänyt täyden konerempan, ja mosaswapin jälkeen vaunu menikin eka näyttämällä ilman moitteita leimasta läpi, kuten joka vuosi sen jälkeenkin. Toisekseen, en minä ruumisautoista muuten sen kummempia fiboja saa, mutta olen aina tykännyt, että mitä isompi, sitä parempi! Siispä lähettämään postia Kaliforniaan, ja Hearse, mieluiten ei-ihan-tuore Caddy hakuun. Ja tähän päivään saakka on sovittu, että se on tämä auto. Cadillac Superior Hearse ’62 Pari näissä ympyröissä vahvasti profiloitunutta kevyen musiikin ja moottorivehkeiden harrastajaa oli syvästi järkyttyneitä siitä, että Kekkonen vietiin Volvolla hautaan. ”Suht siistihän se vielä Malalta haettaessa oli, mutta kuten muilla Fucking Freaks MC:n jäsenillä on tapana sanoa, niin nopeasti pääsi tuokin ajoneuvo ”iivuuntumaan”. Hämäläisetkö muka hitaita?” Ruumisautot kolahtivatkin Iivulle niin lujaa, että lisää oli saatava. Sen seurauksena he sopivat, että jäljelle jäänyt huolehtii, että ensin poistunut haudataan Cadillacillä. Eipä autolle sitten seuraavina vuosina mitään tehdä tarvinnutkaan kuin esitellä baanaa, ja sitä sitten tulikin nähtyä sen verran, että usiammat novellit niistä reissuista kirjoittaa voisi, mitään liioittelematta, eivätkä ketkään muut kuin matkassa olleet uskoisi tarinoiden olevan tosia.” Hankinnan aikoihin otetusta kuvasta käy selvästi ilmi, että ihan alkuun Caddy oli varsin siisti ja pitkälti yksivärisen metallinhohtosininen. Insinööri jopa kehui autoa, mitä nyt mutinasta selvää sain: ”Kaikenmoisia linttoja tännekin näytille roudataan, mutta täähän on oikeesti hyvä”. Olin jo liki unelmani unohtanut, kun sieltä lämpöisestä osavaltiosta saapui pari kuvaa ’60 Eurekasta, ja olin heti myyty, kuten kyseinen autokin. Kuuskakkosella Iivu liikkui aikoinaan kaikkein eniten, jopa niin paljon, että siitä tuli jo jonkinasteinen paikallinen kuuluisuus. Kojelaudan päällä olevasta pahkasta kytketään kylki- ja sisävalot. ”Baarin tytöt aina tiesivät kevään saapuneen, kun Iivu ottaa kesämökkinsä käyttöön.. Parhaimmillaan niitä seisoi pihassa seitsemän kappaletta. Alhaalla näkyvästä paneelista käytetään takapään ilmastointia. Minä päätin, ettei viimeistä reissuani millään itäautolla tehdä, kun jenkeillä olen liikkunut siitä asti kuin kortin sain
Joka kadunkulmassa hurrattiin, ja kanssa-autoilijat yhtä Bemaristia lukuun ottamatta näyttivät peukkua. Joitakin kymmeniä kilometrejä sitten tuota monopolivapaata nestettä syylarissa ajettuamme tuli vastaan ensimmäisiä asutuksen merkkejä. AMERIKAN RAUTA 6/2014 35. Olihan autoon varattu pitkää ja kuumaa matkaa varten laatikkokaupalla sihahtavaa juomaa. Suomessa autolla liikuttaessa herätimme yleensä pahennusta, mitä nyt muutamat vanhat herrat kunnioittavasti lakkejaan nostelivat. Ilo vaan oli loppua lyhyeen, kun paikalliset poliisit ohjasivat sivukujalle, ja rupesivat tivaamaan että heillä on auton pinnassa sallittua maksimissaan 3x3 cm ruostelaikku. Mukana ollut ensikertalainen alkoi olla paniikin partaalla, kun kuvitteli, että joku tuleva arkeologi siellä joskus satojen vuosien kuluttua tutkii kalvenneita luitamme. ”Keväisin sitten, kun vaunulla ensimmäiset lenkit heitettiin, oli aina mahtava fiilis katsella kun alkuperäismaalin palasia lenteli! Yksi muistettavimmista matkoistamme oli Viroon, vierailulle paikallisen moottoripyöräkerho Iron Horsemen MC:n bileisiin. Kymmenet, jos ei jopa sadat yöt siinä tuli todellakin nukuttua, ja kaikenmoista hauskaa tuli ohikulkijoiden suusta kuultua, kun eivät voineet kuvitellakaan kenenkään siellä makoilevan. Kansainvälistä TV-näkyvyyttä. Tällä reissulla ilmeni lieviä, Caddylle liki outoja ongelmia. Autoa ei haluttu maalata, mutta ulkopuolen listat irrotettiin kiillottamista varten. Ajomäärästä kertoo jotain se, että ’62 oli Iivulla joskus talviajossakin, vaikka seisoikin useimmat talvet tallin puutteessa pihassa lumikasojen alla. Tallinnassa taas oli vastaanotto täysin toista. ”Onkohan toi kunnanjohtajan auto”, pähkäiltiin kerrankin, kun oli päässyt bensa loppumaan kunnantalon rappusten eteen. ”Toisella Viron matkalla taas pääsimme oikein paikallisiin televisiolähetyksiin, kun Latvian rajakaupungissa Valgassa osallistuimme cruisingiin. Jossain täysin tuntemattomalla tiellä, keskellä niinyhtikäs-ei-mitään, rupesi kone käymään turhan kuumana. ”Minä kun niin olin odottanut, että pääsen tutustumaan aikanaan Suomen kauneimmaksi valittuun kirkonkylään, mutta mikä onkaan ensimmäinen näkyni! Ravintolan edessä kammottavan näköisestä ruumisautosta nousee vielä kammottavamman näköinen ja hajuinen hippi! Kulttuurikipinäni ja ruokahaluni menetin!”. Autiolta vai- Hannu kunnosti ensi töikseen Hearsen alustan ja jarrut, sekä vaihtoi alle sopivasti aikaa nähneet pinnavanteet G78-valkosivurenkain. Sekin oli ikimuistoista, kun kaverini sukulaistäti oli tullut tutustumaan Ruoveden kulttuuripitäjään. Jostain syystä sielläkin vaunumme kiinnosti ihmisiä huomattavasti enemmän kuin nuo kaikki kiiltävät vehkeet. Ystäväni Jalin, muun muassa Sveavägenit kokeneen vanhan liiton raggarin kanssa emme taas paljon kokeneina (kenties humalatilastamme johtuen) osanneet stressiä ottaa. No, taisi siinä tukku Eestin kroonejakin mennä taskusta toiseen.” Iivu jatkaa. Eihän Caddyssa ollut juuri jäljellä noin kattavaa maalilaikkuakaan! Tilanne kuitenkin selvisi, kun selitimme, että auto juurikin toisessa EU-maassa katsastettu
Cadillac Superior Hearse ’62 kuttaneen talon pihassa oli sopivasti kaivo, ja tietysti olimme tyytyväisiä, että saimme nauttia oluemme itse, jenkkipelille kun vesikin kelpaa. Oli tosin niin hurja reissu, että sopimuksemme on siitä vaieta, eikä se stoori näin konservatiiviseen lehteen sopisikaan. Parempi tietysti siellä kuin ulkosalla, kuten itse niitä säilytin. Vaihdossa tuli museoleimattu ’68 T-bird 429, jonka tosin mielelläni vaihtaisin taas suurempaan…” Iivu vinkkaa ruumisautojen omistajille. Siellähän tuo ojan pohjalla tupakkaa kyseli. Siitä sitten ihme kyllä selvittiin ihonsiirroilla, mutta sen vuorokauden tapahtumat ansaitsisivat vähintään lyhytelokuvan, niin uskomaton oli sekin reissu! Autosta jäi itselle pelkkiä hyviä muistoja, enkä olisi siitä muuten luopunut, mutta Hannu juotti minut humalaan ja lupasi pitää autosta hyvän huolen vannoen, että ulkokuosi pysyy ennallaan. No, eipä talo täysin asumaton ollutkaan, vaan kohta kuului huuto: ”Ruki ver!”. Ei siinä sen kummempaa, mutta autossa oli niin monta henkeä, etteivät poliisit osanneet päälukua laskea, vaikka heitä paljon olikin. Ihmetyttää vaan Jaakkolan fetissi entisiin kuuskakkosiini, hänen hallissaan kun seisoo myös kaksi ennemmin omistamaani saman vuoden Imperial Crown 2d hardtopia. 36 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Sattumoisin ajoimme nakkikioskille, jonka pihassa oli juuri kuvaus käynnissä. Vaikka emme venäjää osanneetkaan, niin sen verran kulttuuria tullut seurattua, että elokuvista tuttu oli sanojen tarkoitus. Sitä olen kyllä ihmetellyt, että Jaakkola on malttanut olla choppaamatta ja flakettamatta tätä Hearsea.” Takatila on ulkokuoreen verrattuna nykyisin yllättävän siisti. Keloarkku on tehty nykyisen omistajan omien mittojen mukaan. Sillä kertaa naapurimaan valuutta kenties pelasti henkemme.” Pääsi Iivu Cadillaceineen televisioon Suomessakin, silloin tosin oli kyse Poliisi-TV:stä. ”Niin, ei Caddy juuri reissuilla vahingoittunut, mutta toisin kävi Petelle, joka satasen vauhdissa sekaantui kaapparioven kahvoissa, ja pyöri sitten kymmeniä metrejä tiellä ja ojassa. ”Nykyisellä omistajalla on myös omakohtaisia muistoja Superiorin raggariajoista, kun Seinäjoella käytiin. Takanatulijat olivat soittaneet paikalle hälytysajoneuvot, ja paikalle tullessaan kyselivät, missä ruumis. Kotimaanmatkailusta mieleen on jäänyt myös pari kolaria, toisessa pizzataksi Seinäjoella lyheni nokastaan puolisen metriä, ja Vir- roilla joku japanilainen perästään metrin, eikä kummallakaan kerralla Caddy juurikaan haavoittunut, kuten ei silloinkaan kun ajoimme Provinssirockiin metalliaidasta läpi, saati silloin kun Ruoveden laivarantaan mentäessä varoitin kuskia tiellä olevasta puomista. Emmää mitään puomeja näje, virkkasi kuljettana toiminut Silli, ja painoi kaasua”, Iivu kertoo nauraen. ”Ohjelmaan kuvattiin Tampereen yöelämää
RENKAAT: G78-15 valkosivut. VANTEET: 15” pinnavanteet. VOIMANSIIRTO: Jetaway-hydramatic-automaatti. Kertaalleen matkan varrella joutui töihin Kuttilan autolasikin, jolla teetettiin ympäri auton uudet ikkunat. MOOTTORI: ’60 390 cid V8. F aktat CADILLAC SUPERIOR HEARSE ’62 • OMISTAJA: Hannu Jaakkola • PAIKKA: Virrat. Iivu Asunnalle tullessa Caddy oli varsin siistin näköinen, mutta ”iivuuntui” varsin nopeasti kovassa käytössä. Ensimmäisessä kuvassa poseeraa Iivun kanssa toinen Fucking Freaks MC:n jäsen, kutsumanimeltään Koira. AMERIKAN RAUTA 6/2014 37. SISUSTA: ’93 Lincoln Town Carin tummanpunaiset nahkapenkit
R E P 38 AMERIKAN RAUTA 6/2014
I D O R E H ER Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen CHEVROLET MASTER LIMOUSINE ’38. AMERIKAN RAUTA 6/2014 39. Savonlinnalainen Åke Kainulainen vaihtoi näyttelykuntoisen A Tudorinsa paremmin perheautoksi soveltuvaan rodilimusiiniin, joka muuntui uuden omistajansa käsissä paremmin miehen omaa makua vastaavan näköiseksi
Auto oli kymenlaaksolaisen Kossun rakentama, mutta jäänyt kilvittämättä. Tudor oli kunnoltaan lähes virheetön näyttelyauto, joten suurempia projektointeja se ei vaatinut. Ahkeran harrastajan jenkkiautoilu juontaa juurensa aina vuoteen 1990, aikaan jolloin Åke palveli isänmaata puolustusvoimien kustantamalla lomaleirillä Suomen luonnossa. Mieli teki harrastuksessa eteenpäin, sillä vuosien ajan ajatuksissa oli hautunut haave omasta rodista. ”Kunnoltaan Cuda oli siisti, eikä vaatinut nuorelta harrastajan alulta suurempia ponnisteluja perushuoltoja lukuun ottamatta”, Åke muistelee. Samoihin aikoihin myös Olds hukattiin omakotitalon hankinnan yhteydessä. Tudor kiinnosti siinä määrin, että avo-Caddy sekä H-D myytiin pois ja rahat sijoitettiin Tudoriin. Varsin pian uusi omistaja ilmaantui noutamaan Fordin pihalta ja Åkella alkoi Kolmekasin mittasuhteet ovat onnistuneet korin jatkamisesta huolimatta. Ei siihen aikaan näillä leveysasteilla paljoa jenkkiautoja pyörinyt”, hän nauraa. Itikoita Hesarilla hätistellessä miehen silmiin osui ilmoitus Etelä-Suomessa kaupan olleesta ’65 Plymouth Barracudasta. arrastuksen lomassa perheen koko kasvoi ja H se asetti harrastimille aivan uuden haasteen. Varsin pian autokuume otti kuitenkin Åkesta niskalenkin ja Ariel vaihtui ’62 avo-Cadillaciin. 40 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Kasi Pasi loihti limoon komeat pinstripet liekkien rajauksen yhteydessä Kouvolan Swap&Meetissä.. Ja vaikka koko bändi olisi kyytiin sopinut, ei takapaksi tarjonnut riittävää rahtitilaa kaikille perheen tavaroille. M uutaman vuoden cruisailun jälkeen Åken Barracuda vaihtui brittipyörään, ja talliin tuli ’52 Ariel. Tilalle oli saatava jotakin isompaa. Harrastus jatkui aluksi pyörien voimin, Arielin rinnalle tuli H-D. Enemmän kuljetuskapasiteettia. Lukuisten dokumenttien ja useamman konttorilla vierailun jälkeen leima kuitenkin paperiin heltisi ja kilvet ruuvattiin paikalleen. Rautaa rakastamatta Åke pisti ’29:n myyntiin kesällä 2011. Sitä suurempi urakka oli auton kilvitys. ”Kyllä se ihan hyvä kissapyydys oli. Lomien koittaessa auto vaihtoi omistajaa löytäen uuden kodin Itä-Suomesta. Chevrolet Master Limousine ’38 K ainulaisen Åke on jenkkiharrastaja viimeiseen asti. Uusi hankinta oli ’62 avo-Oldsmobile 394 cid koneella, josta niin ikään tuli tuttu näky kotikaupungin kaduilla. Auto oli varustettu tutulla ja turvallisella 318-koneella, jonka jatkona oli 904-laatikko sekä lukollinen perä. Autojen ohella miehen harrastuskohteisiin kuuluvat myös vanhemmat brittipyörät ja Harrikat. Harrastuksen alkuhuuman pyörteissä pihaan hankittiin toinen jenkki muutamaa kuukautta myöhemmin. Rodi, haaveista suurin. Henkilöiden kuljetuskapasiteetti osoittautui muutoin hyvin rakkaan Tudorin kompastuskiveksi. Toiveita haaveen toteutumisesta saatiin vuonna 2005, kun myyntiin ilmaantui lähes valmis Ford Tudor vuosimallia ’29
Kuten aina, kotitallimaalaukset tehdään viikonloppuisin ja mieluiten yöllä silloin, kun mikään liike ei varmasti ole auki. Auton historiasta myyjällä ei kauheasti tietoa tuntunut olevan, mutta paikan päällä laite osoittautui erittäin asialliseksi ja toimivaksi. Sisusta autossa oli lähes valmiiksi tehty ja verhoilujen osalta uuden veroinen, ja mikä parasta istuimia löytyi kolmessa rivissä, keskimmäiset ovat piiloon taitettavat. AMERIKAN RAUTA 6/2014 41. Koska maalauksessa käytettiin kontrastikikkana mattamustan perusvärin päälle tehtyjä, kiiltäviksi lakattuja liekkejä, päädyttiin koukeroiden rajaus tekemään straippaamalla, joka hävittäisi lakkapintojen välistä rajaa. Ulkoisten muutosten osalta limo oli säilytetty hyvin alkuperäisenä lukuun ottamatta flippikeulamuutosta. Liekitystyö lankesi jälleen allekirjoittaneen harteille, minulla kun oli aiheesta jo jonkinlaista kokemusta. Väritys ei oikein istunut Åken visioon, joten väri piti vaihtaa, ja halvalla. Maalaus päätettiin tehdä omin ja kaveriporukan voimin kotitallissa. Paikallisen automaalaamon värikarttoja selatessa päätös liekkien sävystä syntyi parissa minuutissa, kun silmiin osui räväkkä ja varsin erottuva Hyundain metallivihreä sävy. Tekniikka oli vaihdettu tuoreempaan Chevyn pikkulohkoon ja TH350-laatikkoon sekä lukolliseen, rumpujarrulliseen 10-pulttiseen perään. Lapset kehuvat rodin tilavuutta. Pirteää perusväriä koristamaan haluttiin loihtia custom-tyyliset sirot lieskat, joiden tuli kiemurrella pitkin auton kylkiä. Siispä värit kainaloon ja menoksi. Niinpä liekkien värin hankinta tehtiin perjantaiaamuna unihiekat silmissä, pikku kiireessä töihin mennessä. Takapaksissakin oli kokoa riittävästi. Sen verran menneestä oli tiedossa, että oletettavasti korimuutos limousineksi on tehty uutuuttaan, ja auto on palvellut isompien pomojen kuljettimena jossakin päin. Chevyn hotroddausta oli sopivasti jo aloitettu edellisellä omistajalla ollessa. Ruiskutusvastuu lankesi allekirjoittaneelle Åken vastatessa pohjatöistä. Varsinainen värisävyn valinta tapahtui hetken intuitiosta. Kuin tilauksesta roddari bongasi netistä Lahdessa myynnissä olleen Chevrolet Master Limousinen vuodelta ’38. Maalausta varten pääväriksi hankittiin riittävä määrä mattamustaa automaalia netin kautta. Alustaa oli päivitetty edessä ’70-luvun alun Camaron erillisjousituksella levyjarruin. Muutaman kommelluksen jälkeen lopputuloksesta tuli kohtuullisen onnistunut olosuhteet ja aikataulun huomioiden. Liekkien väriksi päätettiin auton verhoiluun sopiva vihreä. Lopputuloksen kruunaavatkin taidokkaat pinstripe-rajaukset ja muutamat Limousinen takaovet ovat kaapparimallia ja keskimmäinen penkkirivi on piiloon taitettava. jälleen uuden kohteen etsintä. Samalla hitsarina työskentelevä roddari korjasi itse hieman puutteellisesti kasatun flippikeulan sekä muutaman ruostekohdan helmoista. Pirteä mattamusta. Aihio oli juuri sellainen, jota Åke oli hakenut, joten pikaisten hintaneuvotteluiden jälkeen Chevy vaihtoi omistajaa. Jossakin kohtaa limo oli saanut ylleen varsin erottuvan metallivihreän sävyn liekkeineen. Niin tälläkin kertaa
Viime talvena Åke avasikin koneen, minkä yhteydessä kannet vaihdettiin virtaavampiin ja alakerta hoonattiin, rengastettiin sekä laakeroitiin. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti, Chevyn 10-bolt perä. ”Ajo-ominaisuuksiltaan limo on hyvä ja kulkee nätisti myös perään hankitun munavaunun kanssa”, Åke kertoo. Toinen niistä on ’29 Ford Roadster, jota Åke oli viemässä juttua kirjoitettaessa katsastukseen. Jarrut: ’70-luvun alun Camaron levyt edessä, tuoreemman Letukan rummut takana. Joka tapauksessa Åke lupaa perheineen olla osana tulevankin kesän rientoja limon ja munanvaunun kanssa. F aktat CHEVROLET MASTER LIMOUSINE ’38 • OMISTAJA: Åke Kainulainen • PAIKKA: Savonlinna. RENKAAT: 205/65 R15 edessä, 235/65 R15 takana. Åken sivuprojekti Ford Roadster ’29:kin alkaa olla melkoisen valmis. Flippikeulan alla lymyää perusluotettavaa Chevyn pikkulohkotekniikkaa. Pelkkää hymyä. Korimuutokset: flippikeula, puskurit poistettu, teardrop-takavalot. Näin limoon saatiin maukas rodietukeno. Kahden kesän sinällään ongelmattomien ajeluiden jälkeen hopan huomattiin ruvenneen nauttimaan jonkin verran öljyä fuskaavien venttiilinohjureiden kautta. Eturenkaiksi asennettiin 205/65 R15-kokoiset, vastaavasti takana koko on 235/65 R15. ”Myyntiin laittamisesta ei edes keskustella”, Åke tuumaa. Jos aika antaa myöten sivuprojektien osalta, on Åkella lähiaikoina tarkoitus viimeistellä limousinen sisusta puuttuvan kattoverhoilun osalta. Chevrolet Master Limousine ’38 koristekoukerot, jotka Kasi-Pasi taiteili myöhemmin Kouvolan Swap & Meetissä. SISUSTA: Grantin kumiratti, penkit ja ovipahvit verhoiltu vihreällä keinonahalla.. MOOTTORI: Chevy SB V8, Mikki-kannet siistityin kanavin, Edelbrockin imusarja ja kaasutin, jyrkempi nokka, peltisarjat. Alle pyöriteltiin Chevyn maalatut peltivanteet kromikehin ja Baby Moon -kapselein varustettuna. Kesäkäyttiksen statuksesta ja poikkeavasta korin mitasta huolimatta Chevy on saanut osakseen paljon positiivista huomioita erilaisissa tapahtumissa. Ensi metreistä asti seitsemänpaikkainen limo on osoittautunut juuri oikeaksi harrastimeksi perheen tarpeisiin. ALUSTA: Camaron etuakselisto kier- 42 AMERIKAN RAUTA 6/2014 rejousin, takana pitkittäiset lehtijouset. Kainulaisen perhe on tykästynyt limousineen tosissaan ja auto on hankittu perheeseen pysyvästi. Auto valittiin muun muassa Mikkelin Old Timer Runissa People’s Choice -luokan kolmoseksi viime kesänä. Toinen on harvinainen ’39 Suomi-Ford Lahden koripoikien tekemällä hytillä ja lättäpää-V8:lla varustettuna. VANTEET: 15” le- veät peltivanteet kromikehin ja Baby Moon -kapselein. Huomiota limousineltä vievät tällä hetkellä Åken sivuprojektit, joita on työn alla kaksin kappalein. Suunnitelmissa on myös vaihtaa kovat jouset ilmapusseihin, joilla asennetta lipumiseen saadaan vielä roppakaupalla lisää. T ekniikan osalta Chevy osoittautui olevan kohtalaisessa harrasteiskussa, joten sille riitti pelkkä perushuoltojen tekeminen sekä jarrujen läpikäyminen
irto-osat ja vanteet. • osien maahantuontiin, myyntiin • muutostöihin, entisöintiin • asennuksiin huoltoihin + T VARRAVOIKSKA EET JA TA EN 33 VUUOKD SELLA KOKEM 1# Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. kaasuttimet. 0400-439 741 • t.kettunen@kolumbus.fi Hakala Performance on erikoistunut Mustangien & Muskeliautojen ym. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. www.american-parts.net. HINNAT ALK. Esim. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. HINNAT ALK. Esim. Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. OSAT PUHTAAKSI.
44 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Sulkava tunnetaan vireänä jenkkiautopitäjänä, mutta harva tietää kuinka monta mahti-Moparia pienellä kylällä on rakennettu. Hemillä terästettyä muskeli Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen • Malli: Anu Pekonen PLYMOUTH BARRACUDA CONVERTIBLE ’71. Viimeisimpiä on Heikki Kontisen omistama, vuosi sitten valmistunut ’71 Barracuda Convertible Hemillä ruuditettuna
lia AMERIKAN RAUTA 6/2014 45
Challengeriin annettiin vaihdossa Dartti ja kasa kahisevaa. Alkuperäistä lisävarustelistaa noudattaa myös takaluukun kanteen hankittu siipi, joka ei kuulunut automaattisesti mihinkään Barracuda-malliin vuonna ’71. Kokenut harrastaja ei sortunut heikkokuntoiseen romislöytöön, vaan päätti hankkia oikeasti hyvän aihion. Sopiva, täysin ajokunnossa ja edelleen liikenteessä ollut auto löytyi South Carolinasta vuonna 2010. Menneistä muskeleista mieleisimpiä ovat vuosien varrella olleet rakentajalle itselleen Heikki K:lle mennyt isolohko-Challenger, punainen ’71 avo-Challenger, jonka nokalle kammettiin kivasti kutiteltu 440 cid isolohko sekä vinyylikattoinen ’71 Plymouth Duster, joka oli Ruottisen ensimmäinen jenkkiauto. Aikanaan Barracudat jäivät näet valmistusmääriltään reippaasti sisarversiota, Dodge Challengeria pienemmiksi. Sulkava on pieni paikkakunta ja ihmiset tuntevat siellä toisensa, niin myös Heikki Kontinen ja Heikki Ruottinen ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa. Kuin yhdestä suusta kaverukset tuumaavat, että toistaiseksi ei yhtään Fordia ole kummankaan pihassa ollut. Vauriot korjattiin uusilla korjauspaloilla, kuten asiaan kuuluu. Se koki useamman koneswapin ja sai lopulta keulalleen rivakan 440-isolohkon. Chrysler kun valmisti aitoja Hemi-avoja vuonna ’71 vain yhdeksän kappaletta. Korikorjauksen aikana Ruottinen käytti kopan pariin otteeseen robotissa, koska halusi varmistua hylsyn mittojen virheettömyydestä. 46 AMERIKAN RAUTA 6/2014 itselleen Hemi Cuda. Arvata saattaa, ettei näitä osia myöskään ole käytetty muissa mallisarjan autoissa ja niiden metsästäminen vaatii aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Se herätti nuoremman Kontisen innostuksen sporttisempien autojen pariin. Kontiselle Barracuda on järjestyksessään kahdeskymmenes jenkkiauto, joista osa on ollut Mopareita ja osa GM:n tuotteita. Menneet muskelit. J enkkikuume puraisi Harrastuksen huipentuma. Ruottinen pistää harrasteautojen määrässä hitusen isommalleen. Plymouth Barracuda Convertible ’71 B arracuda on avoversiona harvinainen näky. Barracuda oli ollut koko ikänsä osaavissa käsissä ja kunnoltaan hyvä. Hemi Cudassa pitää ehdottomasti olla legendaarinen Shaker-scooppi. Kontisen kurvaillessa tyytyväisenä isolohkoChallengerilla vaihtui kalusto ahkeraan Ruottisen pihassa, projekti toisensa jälkeen. Mopareista tämä on kuitenkin miehen ensimmäinen Plymouth. Peltisarjatkin olivat race-malliset, jotka härskisti törröttivät auton alla”, hän muistelee. Kori vahvistettiin tukevin lisäjäykistein ja kiikutettiin hiekkapuhallukseen jo pari päivää saapumisensa jälkeen. Molempien jenkkiautoharrastus juontaa reippaan parinkymmenen vuoden taa, jopa pidemmälle. Olisikin melkoinen onnen potku saada sellainen käsiinsä, joten myös Kontisen Heikin Cuda on saanut Hemin peltinsä alle kunnostuksen yhteydessä. Koska tarinamme sisältää kaksin kappalein Heikkejä, kutsumme herroja jutussa pääasiassa sukunimillään. ”Kerran aloin laskea ja kuudenkymmenen kohdalla lopetin”, mies nauraa kahvia hörppiessään. Pian Kontisen pihaan hankittiinkin pirteän keltainen ’72 Dodge Dart Swinger, jonka liikkumisesta vastasi 383 cid isolohko. Jälkimmäinen Heikeistä on siis auton rakentanut muskelikonkari. P rojektin alkumetreiltä saakka oli selvää, että konehuoneen tulee täyttämään aito Hemi–moottori. Heikille Cuda tuli hiljattain suoraan sen rakentajalta, Ruottisen Heikiltä. Siitä kipinän saaneena mies aloitti jenkkien harrastamisen ajokortti-iässä. Niille tunnusomaista ovat kidukset lokasuojien sivussa. E-bodyt ovat tunnetusti tarkkoja mitoistaan rajallisen pyöränkulmien säätömahdollisuuden vuoksi. Konehuoneessa pauhasi tuolloin alkuperäinen 318 cid pikkulohko. Autojen ohella on nyt menossa myös kuudes Harrikka. Samaan aikaan Ruottisten tallissa oli työn alla aito vuoden ’70 isolohko-Challenger, avona tietenkin. muskelin jälkeen Ruottisen Heikille koitti vihdoin tilaisuus toteuttaa haave siitä kaikkien puhumasta muskelien kuninkaasta ja rakentaa Takaspoileri ei sisältynyt mihinkään optiopakettiin, vaan oli aina erillinen lisävaruste, samoin kuin takakyljen peittävä ”Bill Board” -teippi. Kaikkiaan sulkavalaisella on ollut viisi kappaletta Ekoppaisia avoja vuosilta 1970-71. Näitä on toki saatavana edullisempana lasikuituisena uustuotanto-osana, mutta Ruottinen halusi Cudaansa aidon Hemi-. Projektia seuraillessa Kontisen kiinnostus aitoa isolohkolaitetta kohtaan kasvoi niin suureksi, että siitä alettiin hieroa kauppoja. ”Siihen aikaan ei saanut oikein mitään osia, vaan kaikki oli sovellettava itse. Tuohon aikaan Ruottisen Heikki puolestaan oli jo ehtinyt kurvailla muutaman vuoden isolohkomuskeleilla. Hitsaamista löytyi vain takajalkatiloista ja peräkontin pohjasta. Peltitöiden yhteydessä etulokasuojat vaihdettiin Cuda-lisävarustepakettiin kuuluneisiin versioihin. Aitoa Hemi-osaa. Auton saavuttua Suomeen Ruottinen ei kauaa aikaillut, sillä auto purettiin yksiin muttereihin vajaassa vuorokaudessa. Monen Kontisen Heikkiä jo kymmenen vanhana, kun Lappeenrannan reissulla ohi murisi makea muskeli, jonka takapaksia koristi teksti ”Cuda”. Miehiä yhdistää yhteinen intohimo vuosien ’70 ja ’71 muskeleihin, joita kumpaisellakin on ollut useampia. Ensimmäisenä pihaan tuli Chevy Blazer 6,2 dieselillä. ”Kyllä nämä meidän laitteet on hyvin kylillä tunnettu, turhaan kun ei isolohkojen tehoja ole piiloteltu”, miehet hymyilevät. Tämä nosti rakentamisen vaatimustasoa huomattavasti, koska Hemi-malleissa on lukuisia pisteosia, jotka poikkeavat perusmalleista. Vieläkin harvinaisempaa on nähdä siinä Hemi konehuoneen täytteenä
Tehdasuusi Crate Hemi sai ylleen paremmin tyyliin sopivat alkuperäiset mustat venttiilikopat. tä saakka Projektin alkumetreil oneen oli selvää, että konehu emi-moottori H o it a n ä ä m ä tt y tä e tule oopilla. Hemi-koneen korkealle ulottuvat, leveät venttiilikopat vaativat erityisen jarrupääsylinterin tehostimineen sekä kulmavaihteellisen pyyhkijänmoottorin, joka on asennettu yläviistoon. sc er k a h S a ll se ri a a d n lege Todellisuudessa 530 heppaa ulos puskeva Hemi ei kaipaa NOS-ruisketta. AMERIKAN RAUTA 6/2014 47
”Isokokoinen Hemi kiinnittyy kokonaan toisenlaiseen etupalkkiin, jonka metsästys sekin on oma tarinansa”, Ruottinen toteaa hymyillen. K orikorjausten ja osamuutosten jälkeen Cuda toimitettiin pohjatöitä ja maalausta varten Janhusen Juhalle. ”Muita harvinaisia Hemi-palikoita ovat aito jarrupääsylinteri tehostimineen, joka on perusmallista poiketen sijoitettu hivenen ylemmäs Hemin suurten venttiilikoppien takia. Se vaatii runsaasti tietotaitoa ja asiaan vihkiytymistä. scoopin. Osa löytyi vihdoin Amerikoista pitkän etsinnän jälkeen ja halpa se ei ollut. Alkuperäiset eturumpujarrut vaihtuivat paremmin Hemin tehoja vastaaviin levyihin. Hemin vaihto pellin alle ei ole mikään viikonloppuswappi. Voimalinjassa moottorin tehot kulkevat Koskisen preppaaman 727-automaatin läpi ja välittyy tiehen auton mukana tulleen 8 3/4” perän kautta. Näin ollen myös pyyhkijänmoottori on kulmavaihteellinen ja tulipellin suuntainen yläviistoon”, rakentaja tarkentaa. Kojelaudasta kattoon. ”Auton rakentamisessa on käytetty lukemattomia Hemiin kuuluvia detaljiosia, jotka on ensisijaisesti pyritty hankkimaan aitoina NOS-osina. ”Osan hinnasta kertonee se, ettei myyjä suostunut tekemään kauppoja minkään Paypalin välityksellä. Paikallinen tuttava joutui ajamaan paikan päälle ja tekemään tilisiirron myyjän pankissa”, Ruottinen kertoo. Saatavissa olleita moottorivaihtoehtoja kartoittaessaan hän päätyi tilamaan kokonaan uuden niin sanotun Crate Hemin. Uustuotanto-osiin on sorruttu vain pakon edessä”, hän sanoo. Etujarrut päivitettiin levyihin ja kaikki takajarrujen sisuskalut uusittiin. Kauhtunut kojelauta uusittiin ja mittaristo muutettiin Rallye-malliseksi alkuperäisosilla. Moottorin mukana seurannut dynolappu kertoo karua kieltään 472–kuutiotuumaisen Hemin voimista. Projektin aikana perä sai kuitenkin uudet sisuskalut 3.55:1-välityksellä ja lukolla höystettynä. Tämä tarkoittaa tehdasuutta moottoria, joka toimitetaan testattuna ja valmiiksi säädettynä laatikossa, eli cratessa. Cudan Shaker scooppi on aito ja alkuperäinen Hemi-osa, eikä lasikuitujäljitelmä. Crate Hemi. Pintaan valittiin ruiskutettavaksi alkuperäinen Etulokasuojien kidukset kuuluivat vain Cuda-optioon. Plymouth Barracuda Convertible ’71 Auton rakentamisessa on käytetty lukemattomia Hemiin kuuluvia detaljiosia, jotka on ensisijaisesti pyritty hankkimaan aitoina NOS-osina. Yhdellä nelikurkkuisella kaasarilla ja vakioennakoilla moottori puskee ulos kunnioitettavat 530 heppaa. Moottorin mukana tulleet kromatut venttiilikopat eivät vastanneet rakentajan näkemystä Hemistä, joten mies hankki tilalle aidot mustalla röpelömaalilla pinnoitetut kopat. 48 AMERIKAN RAUTA 6/2014
AMERIKAN RAUTA 6/2014 49. VOIMANSIIRTO: Koskisen preppaama TF-727 -automaatti, 8 3/4” perä 3,55:1-välityksellä ja levylukolla. Dodge Charger ’71 383 cid isolohkolla tuo seuraa Hemi Cudalle. ”Minulle kalusto on tullut aina suht valmiina. Kylkien muotoja korostamaan Ruottinen tilasi alkuperäisen lisävarustelistan mukaiset mustat Bill Board -kylkiteipit. Hyväkuntoisen aihion mukana tullut maski oli lähes virheetön, kromipuskurit puolestaan olivat parhaat päivänsä nähneet ja ne korvattiin uusilla. Parkkivaloista oikean puoleinen kaipasi uutta lasia, joka löytyi aitona NOS-osana pitkän etsinnän jälkeen. B arracuda valmistui vuosi sitten keväällä. Mistään trailer queenistä tai pölynkerääjästä ei Cudankaan kohdalla voi puhua. Aurinko oli tehnyt tehtävänsä myös ovipahveille, joten niiden tilalle hankittiin siistikuntoiset alkuperäisosat coupe-mallista. RENKAAT: Michelin 245/45 R17. KORIMUUTOKSET: Shaker-scooppi, alkuperäinen lisävarustetakasiipi, Cuda-mallin kidukselliset etulokasuojat. Niistä varmaan suurin oli viimetalvena tehty isolohkon istutus tuon ’71 Chargerin keulalle. Samalla siihen tuli Koskisen preppaama 727-laatikko ja etupäähän vaihtuivat levyjarrut sekä uudet nivelet”. MOOTTORI: Tehdasuusi 472 cid 530 hv Hemi, vaihdettu alkuperäiset Hemin mustat venakopat, yksi nelikurkkuinen Carter 800 cfm kaasutin, TTI:n keraamipinnoitettu ja kiillotettu pakosarja sekä putkisto. Etu- ja takarungot yhdistetty sub-frame connectoreilla. ”Minä taas hoidan cruisaamisen mieluummin kuin rakennan”, Kontinen huikkaa vierestä ja jatkaa. Rallye Red -väri. Jos joku nyt ajattelee, että näiden muskelimiesten tarpeet on tyydytetty ja jatkossa Sulkavan maine isolohko paikkakuntana alkaa hiipua, tuli tehtyä virhearvio. Alkuperäinen kattomekanismi ja kattokangas olivat erittäin hyväkuntoiset ja todennäköisesti hiljattain Amerikassa uusitut. Muun verhoilun osalta uusimisen tarpeessa olivat lattiamatto ja istuinpäälliset. SISUSTA: Rimblow–lisävarusteratti, Rallye– mittaristo, lattiaverhoilu ja istuinpäälliset uusittu, Coupen oviverhoilut. Minulle harrastuksen ydin on saada toteuttaa omia visioitaan. Koska Kontinen tunsi auton perinpohjin, oli kaupat helppo tehdä. Takakontin pohja on uusittu kokonaan ja luukkua koristaa alkuperäinen tunkin käyttöohjetarra. Rättikatto vaati ainoastaan uudet nostosylinterit. Rakentaja itse ehti nauttia muskelimaileista varsin rajallisesti, kun projektia sivusta seurannut, naapurissa asuva Kontisen Heikki ilmaisi kiinnostuksensa ostaa Cuda itselleen. ALUSTA: Edessä Hemin jäykemmät vääntösauvajouset, takana alkuperäistä vastaavat lehtijouset ja kallistuksenvakaajat. ”Ajamista varten nämä on tehty”, hän tuu- maa lähtiessään takarenkaat savuten pihatien liittymästä. VANTEET: Boss 8 x 17” alut. Toimittajaa ei näet päästetty pihassa olevan tallirakennuksen kaikkiin sopukoihin, mutta vihjailujen perusteella rakenteilla on uutta muskelia malliltaan Road Runner. Sähköjärjestelmäksi autoon hankittiin Year Onen Hemi-mallin sähkösarja, joka sekin poikkeaa hieman vakiosta. Sulkavalaisella Heikki Kontisella on muskelia omiin tarpeisiin. Charger tuli Sulkavalle Tohmajärveltä parisen vuotta sitten ja kilometrejä on kertynyt mittariin mukavasti Kontisella ollessa. tekniikkaswappeja. Hän oli haaveillut jo kauan omasta Hemi Barracudasta ja palaset loksahtivat paikalleen kun rakentaja ilmaisi halunsa luopua autosta sen päästessä hyvään kotiin. Myyty valmistuessaan. Toki pieniä parannuksia olen tehnyt ja joitakin F aktat PLYMOUTH BARRACUDA CONVERTIBLE ’71 • OMISTAJA: Heikki Kontinen • PAIKKA: Sulkava. Auringon polttama kojelauta kunnostettiin ja varustettiin Rallye-mittaristolla, joka sekin on kasattu alkuperäisosilla. Siitä huolimatta jokainen auto rakennetaan itselle, eikä myyntitarkoitukseen”, Ruottinen perustelee auton myyntiä. Voi vain arvailla, onko kyseisen yksilön vuosimalli ’70 vai ’71. ”Olen aina ollut enempi rakentaja kuin cruisailija
m o o h r e V r u k k n a v 50 AMERIKAN RAUTA 6/2014
Patinapinta kätkee sisälleen modernin ruiskutekniikan ja ilmajousituksen. AMERIKAN RAUTA 6/2014 51. o m i r u Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET DELRAY ’58. Klaukkalalaisen Verhoomo Salon nimeä kyljissään kantava ’58 Delray on paitsi firman profiiliin sopiva työkalu, myös persoonallinen harrasteauto
”Ihmeteltyämme sitä aikamme sovimme, että tehdään kaupat”. 52 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Kannatin siirtyi muistaakseni noin 16 senttiä taaksepäin. ”Ilmajousethan siihen piti saada. Ja ne, mitä lopulta löytyi, olivat aivan kamalia. Verhoilumateriaaleista syntyi myös tyyliin sopiva kotelo keskikonsoliin sijoitetuilla ilmajousituksen mittareille. 40 vuotta tuoreempi tekniikka. Vajaat pari vuotta sitten Timo kuitenkin päätyi ’58 Delrayn omistajaksi. ”Olin etsimässä ’56 Deliveryä, mutta sellaisia ei kerta kaikkiaan tuntunut löytyvän. D elray saapui Suomeen lokakuun lopussa. K un Timo alkoi miettiä Delrayn jousitusta, niin vaihtoehtoja toteutuksen suhteen oli tasan yksi. Timo hankki Hersti Autoshopilta uuden Rebel Wiren johtosarjan ja yhdisteli piuhat paikoilleen tekniikan myyneen kaverin ja korjaamokäsikirjan avustuksella. ”En lyhentänyt kardaania etupäästä, kuten yleensä tehdään, vaan takapäästä. Pohjaan on laitettu jo tehtaalla kumimatto, jonka alla kosteus pääsee muhimaan ja tekemään tuhojaan kaikessa rauhassa”, Timo selvittää. Mitään tunnistimia ei ole. Lattiat sen sijaan olivat huonot ja ne piti uusia. Projekti oli hänen mukaansa sikäli helppo, että moottori istahti paikalleen sellaisenaan, eivätkä esimerkiksi öljypohja tai laturi vaatineet minkäänlaisia muutostöitä tai uudelleenjärjestelyjä. Autoa myi miehen leski ja rekisterikilven verotarran mukaan sillä oli ajettu viimeksi vuonna 1992. Setti oli ihan aidosti bolt on -tyyppinen, eli hitsata ei tarvinnut lainkaan. Kuutosella ja manuaalilla varustettu farmari oli pelleiltään kova ja muutenkin ryhdikkään, vaikkakin ryvettyneen näköinen. Myös 4L60-laatikko mahtui kardaanitunneliin ilman muutoksia, mutta koska se on alkuperäistä pitempi, piti kardaania lyhentää. Kardaanin takapäässä on teleskooppiliuku”, Timo havainnollistaa. Alun perin hänen suunnitelmissaan oli pitää kuutoskone ja vaihtaa vain manuaalin tilalle automaatti. Mielestäni se on siinä mielessä hyvä ratkaisu, että sain kannatinlaakerin suunnilleen keskelle, jolloin se antaa paremman tuen. ”Moottori oli osiltaan ihan täydellinen ja kaikki alkuperäiset nippelit oli tallessa ilmanputsaria myöten, joten laitoin sen säilöön. Pussien korvakkeet pultattiin kiinni ja ne vieläpä sopivat paikoilleen ihan hyvin.” Kompura on Viairin 480C, joka mahtui yhdessä 5 gallonan alumiinisäiliön kanssa varapyöräkoteloon tavaratilan lattian alle. Tuolloin elettiin kesä-heinäkuuta 2012. Lopulta lähdimme tapaamaan Pyykköä samalta istumalta”. Vähänkin rakennetut taas maksoivat ihan hurjia summia”, jatkaa hän alustustaan. ”Sanoin sitten heti, että ostan koko paketin pois automaattilaatikkoineen kaikkineen.” Tekniikannuorennusoperaation Timo suoritti itse saatuaan Trans Amin sisuskalut tontilleen. Historiasta paljastui, että se oli aikanaan kuulunut lainvalvojalle, joka oli pitänyt auton itsellään aina kuolemaansa saakka. Los Angelesissa majaillut auto oli täysin alkuperäinen. Koneelle piti tehdä vain uudet kiinnityskorvakkeet runkoon. Trans Amin tekniikan mukana tuli myös piuhat ja tietokone, jota oli jo valmiiksi muokattu poistamalla käynnistyksenesto ja muuttamalla perävälitykset. ’99-vuosimallin Trans Amista peräisin olevan ruiskukoneen oli määrä päätyä hänen El Caminoonsa, mutta lopulta hän ei raaskinut vaihtaa Caminossa ollutta 348-konetta pois, kun se oli alkanut toimia liiankin hyvin”, Timo nauraa. Sekarengastuksella varustettu ja maavaraltaan korkea auto ei herättänyt Timossa erityistä omistamisen halua ja näin ollen hän meinasi aluksi sivuuttaa koko tapauksen. Sana siitä, että hänellä oli haussa tilava Classic Chevy, oli kantautunut Hyvinkäällä amerikantuontia harjoittavan Kari Pyykön korviin ja eräänä päivänä sähköpostissa oli liuta kuvia kyseisestä autosta. Ylhäältä alas. Mulla oli itselläni yksi 283-pikkulohko ja suunnittelin sen laittamista, kunnes eteen tuli sattumalta kaveriltani Mikalta ylimääräiseksi jäänyt LS1. Lokasuojien kaarista oli nimittäin palanut maalia pois, mikä jäljet huomioon ottaen viittaisi siihen, että perä Alun perin Timon suunnitelmissa oli pitää kuutoskone, mutta se oli niin jumissa kuin voi vaan ikinä olla. Hän syventyi niihin hiukan tarkemmin, näki auton potentiaalin ja sai minutkin innostumaan siitä. Sen olemus ei tosin ollut ihan sitä, mitä nykyään. Chevrolet Delray ’58 ”E i mun pitänyt ostaa tuollaista”, selvittää Timo Salo heti alkajaisiksi istahdettuamme kahvikupin ääreen. ”’58 Impalan omistava harrastajakollega Sauli Vesala sattui käymään meillä silloin, kun kuvat olivat tulleet sähköpostiini. Timo detaljoi sisustaa tekemällä ovipahveihin ”LS1 Delray” kohotekstit. ”Luulen, että autossa on joskus ollut hyvin erilainen stance kun nykyään. Mies kun toteaa itsessään piilevän myös hiukan sähkömiehen vikaa. Patinoituneen ruskean maalipinnan alla ollut kori osoittautui juuri niin hyväksi, miltä se kuvissa näyttikin, eikä vaatinut lainkaan peltitöitä. ”Sehän on noissa miltei perusvika. Delray ei ollut vielä tullut Suomeen, mutta lisätiedot vakuuttivat Timon siitä, että aihio oli hyvä. Ostin halvan mekaanisen sarjan, jossa ainoastaan kompura vaatii sähköä. Linjat ovat varttituumaiset, joilla järjestelmästä ei tullut erityisen nopea, mutta sitä ei haettukaan. Säädöt on kaikille pyörille erikseen, mutta paineet pitää tarkkailla ihan itse. Kone oli kuitenkin niin jumissa kuin voi vaan ikinä olla, eikä pyörinyt mihinkään
Delrayn alkuperäinen kuutoskone on korvattu ’99 Pontiac Trans Amista peräisin olevalla LS1:llä. Lattiamatot ja kattoverhoilu tulivat valmiina rapakon takaa. AMERIKAN RAUTA 6/2014 53. Verhoilijamestari on tikkaillut penkit ja ovipahvit uusiksi itse. Sen perässä on niin ikään Trans Amista adoptoitu 4L60-automaatti
Delrayta ei näet saanut uutena tehtaalta kuin mustana tai valkoisena. Suutarin lapsen kengät. ”Sellaisia ei saa mistään muuten kuin tekemällä”, Timo kertoo uniikista yksityiskohdasta. Auton patinoituneen ruskea maalipinta on vanha, muttei kuitenkaan alkuperäinen. Myyntihetkellä autossa oli kokoelma erilaisia renkaita ja vanteita, joiden tilalle Timo hankki 15 x 7” -kokoiset peltivanteet ja Generalin mustat munkit kokoa 225/70. Penkit ja ovipahvit Apukuskin puoleinen etusivuikkuna on halkeillut ja eräs iot metsästäjätuttava tunnisti vaur haulien tekemiksi. Delrayta kun sai uutena tehtaalta ainoastaan mustana tai valkoisena. ”Kari B. Nostalgiset mainostekstit ovat Kari B. ”Halusin laittaa numeroon 949-alun, jottei se ole liian itsestäänselvyys, mutta ei se tunnu jengille avautuvan. S isusta oli ostohetkellä ihan räjähtänyt ja auto oli täynnä romua liikennemerkeistä lähtien. Tosiasiassa niihin kätkeytyy Verhoomo Salon puhelinnumero. Mikkosen käsialaa. Chevrolet Delray ’58 on ollut joskus todella ylhäällä ja renkaat ovat olleet melkoisen leveät. Vaikka pinnassa on aidosti vanha patina, niin ruskea ei ole auton alkuperäinen sävy. ”Siellä oli myös listoja ja kehyksiä, jotka eivät kuulu Delrayhin, mutta en ole vielä saanut selvitettyä, mistä ne ovat peräisin.” Timo tilasi Jenkeistä uuden lattiamaton ja kattoverhoilun. Vanteet maalattiin mustiksi ja simppelin toimivaa kokonaisuutta piristämään asennettiin kromatut pillerikapselit, joihin kiinnitettiin erään Timon kaverin laserilla polttoleikkaamat Delray-tekstit. Mikkonen kävi maalaamassa auton kylkiin verhoomon mainostekstit ja arveli samalla omaan kokemukseensa pohjaten, että ruskea väri olisi vedetty pintaan jo 60-luvulla.” Kari maalasi samalla myös etulokasuojien kantavuus/kokonaispaino/akselipaino -lukemat, jotka luovat tunnelmaa vanhasta Suomi-autosta. Sovitus on ollut niin tiukka, että renkaan kantti on päässyt ottamaan paikoitellen kiinni kaareen”, visioi Timo mielikuvaa auton taannoisesta olemuksesta. Olen kuullut joissakin tapahtumissa vanhempien mobilistien kinastelevan, että nuo ei kyllä pidä paikkaansa”, Timo hekottaa pussihousujen mielikuvituksen puutteelle. 54 AMERIKAN RAUTA 6/2014
Takalasi oli yksi harvoista osista, joka autosta puuttui, mutta Timo onnistui metsästämään eBaysta kokonaisen uuden yläosan laseineen. RENKAAT: 225/70 R15. En viitsi edes miettiä liikaa, ei se ainakaan enää haise raadolle.” F aktat CHEVROLET DELRAY ’58 • OMISTAJA: Timo Salo, 44 • PAIKKA: Klaukkala. ”Sävykään ei ole oikea, vaikka sen piti olla tehtaan alkuperäistä vastaava. Onhan kyseessä kuitenkin poliisin vanha ajokki. Vaan mistäpä sen tietää, vaikka se olisi ammuttu hajalle. Takapuskurissa on edelleen myös piiskaantennin kiinnike. Varmaan mennyt murusiksi joskus kun luukku on lyöty kiinni oikein voimien takaa. Kantavuus/ kokonaispaino/ akselipainolukemat eivät pidä paikkaansa, vaan kätkevät itseensä Verhoomo Salon puhelinnumeron. AMERIKAN RAUTA 6/2014 55. ALUSTA: Ilmajousitus, Viair 480C -kompressori, 5 gallonan alumiinisäiliö, ¼” linjat. Olisi pitänyt vain katsoa malli vanhasta ja tehdä uusi kokonaan itse”, Timo tuumii verhoilutöitä työkseen tekevän käsityöläisen tarkkuudella. Se ei tunnu nykyisellään asettuvan paikalleen millään ja enää sitä ei saa ehjänä pois, kun etupää on jo liimattu kiinni. ”Kattoverhoilun etuosan kiinnitys meni hyvin, mutta takaosa osoittautui huonoksi. VOIMANSIIRTO: 4L60-E, 4-vaihteinen automaatti, perävälitys 3,55. JARRUT: Edessä levyt, taka- na rummut. ”Olen joskus miettinyt, että tekisi mieli hioa maalit pois, jotta näkisi, löytyykö kyljistä tähtiä tai vastaavia, mutta toisaalta ei viitsi, kun patinoituneen maalipinnan saaminen takaisin autoon on hankalampi homma. Onhan se saattanut olla jonkin sortin siviiliauto, ehkä sillä on kuskattu koiria tai jotain tavaraa, ties vaikka ruumiita. KIITOS: Putti ja Mika. VANTEET: 15 x 7” peltivanteet pillerikapseleilla. MOOTTORI: 5.7 LS1 V8. Se on ommeltu väärin ja kun kyseessä on noin pitkä katto, niin ompeleissa ei tarvitse olla suurta mittavirhettä, kun homma alkaa mennä pieleen. Kuutoskoneinen farmari on tuskin ollut mikään takaa-ajoauto, mutta harvinaisempiin varusteisiin kuuluvat peruutusvalot ja etukallistuksenvakaaja viittaavat siihen, että auto on palvellut oikeutta tavalla tai toisella. Pinnan pitäisi olla kiiltävämpi hopeankaltainen eikä tuollainen harmahtava”, hän jatkaa valmiiden uustuotantoverhoilujen suomimista. SISUSTA: Verhoiltu uudelleen alkuperäistyylisesti. hän verhoili alkuperäistyyppisesti uudelleen. ”Se lasihan on farmareissa karkaistua. Apukuskin puoleinen etusivuikkunakin on halkeillut ja eräs metsästäjätuttava tunnisti vauriot haulien tekemiksi.” Pillerikapseleiden uniikit Delraytekstit on polttoleikattu laserilla
56 AMERIKAN RAUTA 6/2014
o N imit L Teksti ja kuvat: Tomi Eronen H-D ELECTRA GLIDE ULTRA CLASSIC ’03. Vantaalaisen Jyrinä MC:n presidentin virkaa hoitavan Jannen käsissä perusmusta laukkupyörä muotoutui tämän päivän amerikantyyliseksi ilmajousi-baggeriksi, joka ei takuulla jää huomaamatta, missä ikinä sitten liikkuukin. AMERIKAN RAUTA 6/2014 57
58 AMERIKAN RAUTA 6/2014 tarkoita epämukavuutta. Koska kokonaisuudesta piti saada eheä, tuli etupäähän vanteen tyyliin sopiva jarrulevy Performance Machinen puristimen kera, ja pakoputkista saatiin mieleisen näköiset Bassanin Reversed Scallop -vaimentimilla. Pyörä odottikin maalarilla kuukausia inspiraatiota, kunnes Janne tinki joistain vaatimuksistaan, ja antoi Jeppelle vähän vapaammat kädet. Olikin heti kättelyssä selvää, että FAW D-signin Jeppen kanssa sen pyörän parissa alkanut yhteistyö saisi jatkua myös baggerin kohdalla. Pelkistetyt, isot sivuposket ovat Bad Dad -tavaraa, tankki on seitsemän gallonan Fat Bagger. Teknisesti pyörä oli vielä tämän kesän ensimmäiset reissut vakiokunnossa, mutta juhannuksen jälkeen alkuaan 88-kuutiotuumaiseen Twin Cam Evo-koneeseen asennettiin H-D:n tehtaan oma big bore kit. Niin on tainnut käydä vantaalaisen Jyrinä MC:n perustajaseitsikkoon kuuluvalle Jannellekin, joka hankki jutun Ultran uudeksi rakentelukohteekseen syksyllä 2012. ”Kyllä minulla olivat suunnitelmat selvillä jo heti alkuun. Graffitien pohjalta löytyy duotone-tyyliin maalattuna kasinoaiheisia motiiveja rulettipyörästä dollareihin. H-D Electra Glide Ultra Classic ’03 N iin auto- kuin pyörärakentelijoillekin tuntuu kovin usein käyvän samalla tavalla kuin tatuointeja otettaessa. Oli paljon asioita, joita Janne pyörään ehdottomasti halusi, eikä niiden yhdistämiseen onnistuneesti tuntunut löytyvän tapaa. ”Pääasia oli kasinoteema, johon liittyvä kuva löytyy minulta iholtakin. Suurimman osan tavaroista tilasin Titan Cycle Customsilta Teksasista, ja haluamani osat olivat kasassa keväällä 2013”, Janne jatkaa. Lopulta päädyimme yksinkertaiseen pronssinhohtoiseen pohjaan, jonka sävy poimittiin entisestä kännykästäni”, Janne selittää naurahtaen. Kun saa yhden valmiiksi, pitää niitä saada aina vain lisää. ”Ei se minulla ajopyöränä koskaan ollut, vaan ennen tätä baggeriä rakensin oululaisen Pata MC:n Jonnen rakentamasta ”Slave Bitch” -pyörästä oman näköisen.” Eikä uudelleenrakentaminen mitenkään huonosti onnistunutkaan, nimittäin sillä pyörällä Janne pokkasi viime vuoden Helsinki Bike Show’sta parhaan maalauksen palkinnon. Aloinkin purkaa pyörää ja tilailla mieleisiä osia Jenkeistä.” Baggerin uudet muodot rakentuivat pitkälti Arlen Nessin lokasuojien ja laukkujen sekä CamTechin yläkatteen varaan. Vajaan kymmenvuotias Electra Glide oli tehtaan jäljiltä musta, ja muutenkin siinä kunnossa, jossa se oli tehtaalta lähtenyt vuosien jättämiä merkkejä lukuun ottamatta. ”Molempiin kylkiin sen päälle maalattiin. Perä piti saada pudotettua ihan maahan, joten sinne ruuvattiin Legendin ilmaiskarit, joilla korkeutta saa säädettyä yli 10 sentin verran. Eteen Janne hankki tämän päivän laukkupyörätyyliin 26-tuumaisen Penthouse-vanteen, ja Spok Motorin Juho Rouhu muokkasi Hernesaaressa rungon mieleisempiin mittoihin. ”Arlen Nessiltä tulivat myös alapamput ja haarukansuojat. HHI-keulamuutoskitillä keulakulma saatiin kasvamaan yhdeksällä asteella alkuperäisestä 35:stä 44 asteeseen. Mataluus ei siis tässä tapauksessa Kivilaakson Jeppen taiteilema maalaus on todella upea. Kokonaan oma lukunsa on maalaus, johon Jannella oli niin selkeät toiveet, että se sai kokeneenkin maalarin lukkoon. Siitä piti tulla nykytyylinen American Style baggeri 26-tuumaisella etupyörällä. ”Vaihdossa tähän meni tuo Buell, joka on edelleen samassa kerhossa”, Janne selittää ja osoittaa tallin perällä parkissa olevaa pyörää
Pyörän nimihän on sama kuin veneenikin.” Maalaus onkin lähempää tarkasteltuna uskomattoman hieno, ja sen totesivat myös Helsinki Bike Show’n tuomarit, jotka noteerasivat Jannen baggerin Best Paint -palkinnon arvoiseksi. pyörän nimi, No Limit graffitityylillä pyörän nimi, No Limit, jonka sisällä kasinoteema noppineen ja pelimerkkeineen jatkuu. AMERIKAN RAUTA 6/2014 59. Satulan suhteen verhoomo TiCaBo sai vapaat kädet, ja Janne on lopputulokseen tyytyväinen. Ja kyllä, baggerin selässä on tilaa myös matkustajalle. Arvatkaapas muuten, mitä tekee päivätyökseen mies, jonka pyörään on maalattu valtavan kokoiset graffititekstit. Äänenvaimentimet ovat Bassanin Reversed Scallop -tyyppiä. Se jatkaa linjoiltaan ja värisävyiltään tarkasti pyörän yleislinjaa, ja siitä löytyy jopa punainen timantti. Perää saa nostettua tarvittaessa kymmenkunta senttiä ylemmäs ilmaiskareiden ansiosta. Kyllä tässä satulassa viihtyy, kuten Jannen paremman puoliskon Tanjan ilmeestä näkee. 88-tuumaisesta Evo Twin Camistä löytyy tätä nykyä tehtaan oma big bore kit. Samasta näyttelystä tuli tallille kuskattavaksi myös Custom I ja Peoples Choice -pokaalit. No, poistaa tietysti graffiteja. aalattu isolla Baggerin kylkiin on m . Kyllähän baggerissä nyt stereot pitää olla. Huonosti ei mennyt Norrtäljen kovatasoisessa näyttelyssäkään, josta Janne sai Suomeen tuotavaksi Modified-luokan kakkospytyn. Kullanväriset tupet ovat Riverside Customin tavaraa, tankki 7-gallonainen Fat Bagger
rttusen Antti Ka n -pikkis o rd o F ’34 öisk ty u tt varuste ja tancella tuvalla s anteilla. -v Salt Flat Mustang Mach I kanttaamassa Kauppatorin takakaarteeseen. Kesäkuun cruisingeissakin jouduimme irrottamaan yhden pakoputken tunkin varassa tien pientareella, kun katukivetyksen reuna koitui kiinnikkeiden kohtaloksi. Pakko sinne on silti jostain syystä mennä, kerta toisensa jälkeen. Jaska Vuorenmaan matala ’66 Caddy on herättänyt viime aikoina ihmetystä jenkkilää myöten videolla, jossa auto raapii maata jättäen kipinävanaa peräänsä. ”Drag a lac”. No ’57 Volvohan se siinä omintakeisen näköisellä peräratkaisulla. 60 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Stadin cruisingeissa on ahdasta, turistit nojailevat kysymättä autoihin, kytkinjalka kramppaa ruuhkassa seisoessa eivätkä kivikautiset mukulakivikadutkaan tee ajosta yhtään nautinnollisempaa. Mikäs business coupe se tämä on. Jaska on nimennyt auton Lowdillaciksi, mutta maailmalla sen nimiehdotukseksi heitettiin mm. Osuva sekin
’63 Buick reilulla annoksella ratakarismaa. Ruuhkaisimpaan aikaan piskuisen torin kiertäminen saattoi viedä autolla puolisen tuntia muiden autojen ja ihmisten välissä pujotellessa. Pitkäkattoisissa Classic Chevyissä vaan on sitä jotakin. ’68 Plymouth GT X kantaa kunniak ka nish Mopar Asso ciationin kärkiau asti Finton kilpeä. Timo Herstin upea La Salle lepäili rauhallisemmalla sijainnilla Havis Amandan patsaan kupeessa. Asiallinen ’72 Chevelle, jonka pellin alta löytyy 402-isolohko. Seuraavana aamuna kun oli lähtö Lappeenrannan mailiajoihin ylittämään 200 mph. Nevalaisen Kimmon ’65 Vette korjasi kesäkuun cruisingien katu-uskottavuuspisteet jarruvarjolla ja kahdella NOS-pullolla. Ja tässä oli lisäksi pirteän poikkeuksellinen väritys. AMERIKAN RAUTA 6/2014 61. Nätti avo-Fury lähdössä kiertämään toria ympäri. Kauppatorin huimin kokoero nähtiin, kun 16-litraisella koneella varustettu American LaFrance sai rinnalleen pienen ja matalan brittisportin, Lotus Europan. Laivat satamassa Keisarinnan kiven juurella – ’69 Chrysler 300 ja ’59 Cadillac Sedan De Ville
Stadin Cruising ’72 Buick Skylark oli teipattu Espoossa sijaitsevan Bada Bing -ravintolan mainoskärryksi. Kesäkuukausien ensimmäisinä parjantai-iltoina Kauppatoria ympäröivän katuverkoston autokanta vanhenee melkoisesti. Juhani Törnqvistin ’60 Dodge Phoenixissä on puhuttelevan kaunis alkuperäissisusta. Tässä yksi toteutus, joka jää takuulla mieleen. 62 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Rivieran voi rakentaa monella tapaa
Vuosi toisensa perään Power Meetissä huomaa, että romppeiden kiertämiselle pitäisi varata kokonaan oma päivänsä. Jopa liikenteenjakajat ovat tupaten täynnä retkituoleilla istuvaa piknikporukkaa, eikä mallasjuoman roolia ilonpidossa voi olla huomaamatta. Me saimme kulumaan viiden kilometrin etappiin leppoisat puolitoista tuntia, vaikka liikkeelle lähdettiin hyvissä ajoin ennen porttien aukeamista! Ei ihme, että monikin ajokki haukkoi lisähappea raotetun konepellin kautta. Esimerkiksi perjantaiillan virallista paraatiajoa ja sitä seuraavaa vapaamuotoista kadut täyttävää kruisailua seuraa tuhatmäärin ihmisiä pitkin teiden varsia. Ruuhka on lievä ilmaisu kuvaamaan vaikkapa perjantain siirtymää päätapahtumapaikalle Johannisbergin lentokentälle. AMERIKAN RAUTA 6/2014 63. Onneksi sää muuttui totaalisesti tarjoten perjantain ja lauantain pääpäiville hellettä hipovaa aurinkoa. Unohtumaton kokemus on myös kiitoradat peittävä, viiden kilometrin mittainen myyntikojutarjonta. Voit törmätä harvinaisuuksiin, helmiin ja muihin märkien unien autokaunottariin vaikka kauppareissun lomassa. Eivätkä jamit suinkaan rajoitu päätapahtumapaikan hämmästelylle. r e w o P ig Mee t B Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa Västerås 3.-5.7.2014 Maailman suurin jenkkiautojen ulkoilmanäyttely tarjosi tuttuun tapaan valtavasti nähtävää tänäkin kesänä. Koko Västeråsin kaupunki lähitienoineen muuttuu kolmeksi päiväksi autoharrastajan mekaksi. Tällä kertaa käsikirjoituksesta lipsuttiin torstain osalta, aloituspäivän alkuillasta koettiin jopa poikkeuksellisen runsaita sateita. Amerikanrautaa huristaa vastaan näyttelyhallien sijaan arkiliikenteessä. Odottelu palkittiin silmänkantamattomiin siintävällä ja jatkuvasti lisääntyvällä autopaljoudella. Power Meetin suuruutta on vaikeaa kuvailla. Illaksi on syytä siirtyä kaupungille, ja välillä voi olla paikallaan koukkaista Erikslundin valtavalle ostoskeskusalueelle. Kuinkahan monta eri automallia saisi kirjattua, jos lähtisi bongausasenteella liikkeelle. Monipuolisesta ja toinen toistaan puhuttelevammasta tarjonnasta piti huolen lähes 22 000 ajokkia ympäri maailmaa! T ilastojen lämpimässä valossa Västeråsin Power Big Meetiä hellivät pääasiassa nätit kesäkelit. Avatkaa nyt se Impalan konepelti, daami kynsii hienon maalipinnan ihan piloille! Lauluautokulttuuri elää ja voi hyvin Ruotsissa. Tunnin kestänyt rankin monsuuniropina sai keskustan kadut lainehtimaan, itse tapahtuma-alueen nurmikenttä muistutti hetkellisesti riisipeltoa. Mikäli vesimassat olisivat ajoittuneet päivää myöhemmpään tai sadetta olisi riittänyt pidempään, olisivat puitteet mutapainitantereelle olleet erinomaiset. Ratin takaa valtava automäärä konkretisoituu Västeråsin tieverkoston osittaisena tukkoon jämähtämisenä
Aamupäivästä löytyy vielä reilusti tilaa. Harvinainen ’46 De Soto S11 kaupan tarjousten perusteella. Tässä lähtötunnelmia Olympiaterminaalin laivajonosta. Näyttävää rekkakalustoa edustaa tässä Norjasta saapunut isohampainen Peterbilt. 64 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Värityksestä ei voi kyllä millään ilveellä arvata tämän ’57 Ford Fairlanen kotimaata…. Power Big Meet Suomesta saapuu aina vahva osanotto Power Meetiin. Ei välttämättä olisi yhtään pöllömpi idea, jos kemut jatkuisivat klo 18 sijaan vaikkapa 20 asti. Jos oli sisäänajossa ruuhkaa, niin tovin sai ulospääsyäkin jonotella. Jännä... Kaupungin kunnossapitotoimi tykkää, kun sosialisoidaan kotikylän kyltit mukaan miittiin! Joka tapauksessa nätti patina tässä Pohjois-Ruotsista saapuneessa ’65 Impalassa. Luodinreikäkään ei ole mitään tuningputiikin tarratavaraa. Harrastepelin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös sen suomiin löhöilymahdollisuuksiin. Näin G20 Chevy Van taipuu pickupiksi. Jatkuva autojen saapumisvirta ohjattiin järjestelmällisesti tapahtuma-alueen laajalle nurmikentälle
Torstain rankkasateet olivat seuraavana päivänä enää tällainen mutamuisto. AMC Gremliniä ei näe turhan usein. Kun ’70-vuosimallin aidon R/T SE 426 Hemi Challengerin matkamittariin on kertynyt vaivaiset 9 000 mailia, kannattaa konepellin sokat korvata munalukolla uteliaiden kurkistelijoiden tai peräti pitkäkyntisten torjumiseksi. Tuomaristolla oli mittava urakka arvioitavanaan. Pirteän oranssi C3Corvette valittiin mukaan viimeisten joukossa perjantaiillan paraatiajoon. Omistaja antaa Mercury Marauderilleen vielä viimeiset kiillotukset ennen tärkeää tehtävää. Paraatiautojen joukko majoitettiin omaan karsinaansa. Miksi kävellä, kun mukaan sattui ajettava kylmälaukku. AMERIKAN RAUTA 6/2014 65. Tässä tarkastelun alla raikuvat aplodit kerännyt Kirkkonummen ”tappaja-auto”. Tätä räyhää ’74 yksilöä oli vielä maustettu kylkiputkilla! Näyttävä lisämittaripahkan toteutus
66 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Molempien puolien kojut kiertämällä saa taivaltaa viitisen kilometriä. Muutama aari GM-osia. Tänä vuonna sellaisen sai 6 000 ensimmäistä autokuntaa. Power Big Meet Powerin ”ostoskaduilla” riittää vilinää ja tutkittavaa. Kojelaudalla hyvä valikoima 2000-lukua. Tältä kojulta tuliaisiksi tarttui 60-luvun maantiekarttoja Jenkkilästä. Kapseli poikineen! Power Meetin rekkarikilvet ovat haluttua keräilytavaraa. Niklas Jonssonin Futurlinerin kunnostussavottaa on saanut seurata Powerissa jo usean vuoden ajan. Tältä tilanne näytti nyt. Kannattaa varata aikaa yhteensä noin kuudensadan myyntikojun kiertämiseen
No, kulkee se matala Mercury työntämälläkin! Paraatissa oli mukana myös harvinaisen siisti ’58 Oldsmobile Eighty Eight Convertible. AMERIKAN RAUTA 6/2014 67. Mateluvauhdissa saa varautua lämmönnousuihin. Jumiutuneessa liikenteessä voi vaikka pistää tanssiksi. Paremmat kesäkelit, pirtulla lantraamaton halvempi bensa, isommat autotapahtumat ja ennen kaikkea nätimmät lainvalvojat! Kyllä ruottalaisten kelpaa… Vastaisku jättiautoille! Scootacar – kolme pyörää ja pillimehun kokoisen pytyn tuottamat 8,5 heppaa. Tulilintu ja kuumat kissat kylänraitin illanvietossa. Perjantaitunnelmia Sjöhagsvägeniltä
Sosiaalisessa mediassa kuitenkin muistuteltiin etukäteen, että vaikka paikka olisi uusi, niin meininki olisi samanlaista kuin aikaisempinakin vuosina, eli koko viikonlopun kestävä harrasteajoneuvotapahtuma USA-valmisteisille menopeleille. LINTTA MEET Teksti ja kuvat: Isto Ikonen 6-8.6.2014 jo kahdeksatta kertaa järjestetty Lintta Meet sijaitsi tällä kertaa Keuruun Nyyssänniemen leirintäalueella. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan ekologisen takapuskurin, jossa on myös korkea kotimaisuusaste. K errottakoon, että allekirjoittanut oli nyt toista kertaa kyseisessä tapahtumassa ja syy miksi halusin välttämättä tulla uudestaan, oli tapahtuman huikean hieno fiilis. Todellisuudessa Lintta Meet on kuitenkin rento ja Jokaisen mökin ja leirin kohdalla vastaanotto oli samanlaista. Pörsä Rebels Iisalmesta voitti kilpailun kirkkaasti.. Ensikertalainen voisi edellisvuosien kuvia katselessa olettaa, että tapahtuma on ”yliaktiivinen” ja testosteronin täytteinen äijien mittelö. Hätätapauksessa sisään pääsi muillakin ”romuilla”. Voiko enää rennompaa ja parempaa porukkaa ollakaan. Vaikka tapahtumasta pois lähtiessä peilistä tuijottikin melko kalpea ihmisen varjo, niin ehdottomasti ensi vuonna uudestaan – tule sinäkin! Joukkuelajeissa kamppailtiin muun muassa renkaanpyörityksessä yhden joukkueenjäsenistä ollessa renkaan sisällä. Osa porukasta jammaili esiintyvien bändien tahtiin ja kun rokit oli rokkailtu, niin leireissä kierreltiin moikkailemassa tuttuja ja tehtiin tuttavuutta uusien naamojen kanssa. 68 AMERIKAN RAUTA 6/2014 hyväntuulinen häpeninki. Aamulla Pitäähän paikalta edes yksi V8-grilli löytyä! jos naapurileirissä oli huonovointisia, niin sinne kiikutettiin kivunlietystä nestemäisessä muodossa, eli kaikenkaikkiaan leirielämää parhaassa muodossa ja ennenkaikkea todella upeiden, vai pitäisikö sanoa karmeiden jenkkilinttojen ympäröimänä. Virtasen Vesan ’65 Ford Country Sedanin kyydissä pääsi sujuvasti siirtymään seuraavan kohtaan leirialuetta ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Siinä kun istuskelin oman auton konepellillä ja katselin mitä alueella tapahtuu, niin porukkaa istuskeli nuotioiden äärellä, grillaillen, tsillaillen, nauttien itseään paremmasta seurasta ja mallasjuomista
Mainittakoon, että paisuntasäiliön virkaa hoiti tässä autossa pappatunturin bensatankki. jälkeä tuli. Tero Kinnusen ’67 Rambler Rebelin liekit on piste i:n päälle kapinahenkiselle lintalle. Näin auton ulkonäkö on alkanut istumaan entistä paremmin linttakulttuuriin. Auto on vanteit a myöten patinoitunut todella hienosti ja tasaise sti. Ja tässä tanssissa ei ollut väliä, olivatko kengät hävinneet matkan varrella vai ei. Pääasia, että jalka nousi. Kosti Kirjavaisen ’64 For d Galaxie:ssa on kaikki kohdallaan. Erkki Korhosen ’86 Kenworth W9000:sta uskalletaan varmaan sanoa, että se oli paikalla edustamassa rahtareiden linttaa. Kaikkien autoon tehtyjen muutosten jälkeen sitä on pidetty juuri oikealla tavalla. Lauantain live-musiikin aloittanut Barley Malt sai miesten ja naisten jalat liikkeelle. Petra Vesterisen ’60 Chevrolet Biscayne on saanut ajan kanssa kuoreensa todella hienon patinan ja pitää sisällään varmasti monta hienoa tarinaa ja muistoa. Kosti Kettusen ’62 Chevrolet Bel Air edusti perinteistä linttatyylisuuntaa ryhdikkäästi. Tässähän näkyvät jo melkein vuosirenkaat. sti let Malibu hoiti mallikkaa Iiro Laukkasen ’64 Chevro ja tasaista isen aam lan tien een alu monttuisen leirintä e hommiin ensi suvena. Kari Kylmäniemen ’64 Ford Custom 500:n kyydissä ei hyvää meininkiä lannistanut pieni vesisadekaan, vaan positiivinen asenne jatkui koko tapahtuman läpi. Mikko Mäkisen ’70 Plymouth Valiantissa on asenne kohdallaan. AMERIKAN RAUTA 6/2014 69. Vai mitä olette mieltä. Lemminkäisell Aleksi Lahdenmäen ’67 Chrysler Town & Country oli yksi monista pitkäkatoista, joita taisi olla enemmistö näissä kemuissa, mutta nehän on hyviä ihmisten kuljettimia
Ja jos kiinnostaa, niin siihenkin löytyy camping-alue aivan tapahtuman pääpaikkana toimivan linnoituksen vierestä. Paikkakunnan hotellit varautuvat täyteen jo hyvissä ajoin, minkä vuoksi yöpymisen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli telttailu ei kiinnosta. Vastaan tulleet rekat eivät juurikaan vaivautuneet hiljentämään. Suuri osa suomalaisista autokunnista lähti matkaan perjantaina 10:30 lautalla, mutta itse päädyimme varaamaan lippumme jo 7:30 star- 70 AMERIKAN RAUTA 6/2014 tanneeseen purteen. Matka oli loppuunmyyty ja iso jenkkiautojen letka koottiin yhteen jonoon, josta kaikki ajatettiin alemmalle autokannelle. Tallinnasta Haapsaluun vievällä pääväylällä oli tänä vuonna 20 kilometrin pituinen tietyö, josta järjestäjä varoitteli autoilla saapuvia etukäteen. H aapsalu on noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta sijaitseva pieni ja idyllinen kaupunki, jossa lähes kaikki on kävelymatkan päässä. Vaihtoehtoista reittiäkin tarjottiin heidän puolestaan ja mehän tartuimme täkyyn. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna 18.-20.7. Me kun olimme viemässä autojamme näyttelyalueelle. Näin ollen olimme perillä hyvissä ajoin ja vältyimme ruuhkilta niin paikalle saapuessa kuin pesupaikallakin. Kun saavuimme perjantaiaamuna Helsingin Länsisatamaan, niin saimme todeta lähtijöitä riittäneen aikaiseenkin lauttaan. Me kokosimme tänä vuonna kasaan oman konklaavimme ja kävimme tsekkaamassa, onko siellä niin mahtava tunnelma ja toimivatko järjestelyt todella niin upeasti, kuin aiempien vuosien kävijät hehkuttavat. Kun kiirettä ei ollut, oli pienempiä teitä ihan mukava edetä halki pikkukylien, vaikka öljysorateiden päällysteiden töyssyisyys vähän ihmetyttikin. American Beauty CAR SHOW Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Haapsalussa, Virossa järjestettävä American Beauty Car show kerää joka vuosi suuren kävijämäärän Suomesta. Ilmeisesti autolauttojen henkilökunta on jo oppinut, ettei matalia harrastevehkeitä kannata ajattaa yläkannelle, jossa luiskan kulma ottaa helposti pitkällä akselivälillä varustetun tai muuten matalan auton pohjaan kiinni aiheuttaen omat aikaa vievät sompailunsa ja pahimmillaan turhat, kaikille osapuolille kiusalliset vauriot. Noh, ainakin nopeudet pysyivät maltillisina
Opasteita linnoitukselle ei ollut, mutta pienessä kaupungissa suuren linnan löytäminen ei tuottanut mainittavampia haasteita. Sumuisessa Helsingin Länsisatamassa oli perjantaina jo kukonlaulun aikaan pitkät jenkkiautorivit jonossa lauttaan. Määrä saattaa kuulostaa pieneltä, mutta ei pidä unohtaa, että muurien ulkopuolelle jäi autoja monin verroin enemmän. AMERIKAN RAUTA 6/2014 71. Sää oli kuuma ja nestehukan karkotukseen nautittujen virvoitusjuomien seurauksena pääkoppaa tuntui lauantaiaamuna takovan pari kupariseppää. Saavuttuamme iltapäivällä hotellille, oli meitä vastassa rivi tuttua kotimaista kalustoa. Jokaisen 80-luvun pojanklopin unelma, K.I.T.T. Saavuimme Haapsaluun ensimmäisten joukossa ja suuntasimme markettiostosten jälkeen kohti tapahtumapaikkaa. Päivä meni leppoisasti vanhojen ja uusien tuttujen kanssa päättyen Uriah Heepin rokki- Painoipa siellä paikalliset Ladallaankin meidän 90 km/h edenneen letkan ohi, jotta kivet vaan pöllysivät. vauhtiaan vastaantulevien kohdalla, mutta koukkasivat sen sijaan pientareelle lennättäen vastaan melkoisen hiekkapuhalluksen. Ja painoipa siellä paikalliset Ladallaankin meidän yhdeksääkymppiä edenneen letkan ohi, jotta kivet vaan pöllysivät. Tilanne korjaantui kuitenkin vajaan kilometrin kävelyllä hotellilta linnoitukselle raikkaassa merenrantasäässä. Suomalainen ’51 Chevypikkis näyttää jääneen paikallisen ”Melrose Policen” haaviin. Bändit aloittivat tapahtuman säestyksen jo hyvissä ajoin ovien auettua klo 12. Portti putkautti linnanpihalle kaikki 130 näyttelyautoa, jotka sinne tänä vuonna oli valittu. Monet tuntuivat jättäneen autonsa ilmoittamatta varsinaiseen näyttelyyn, jotta lauantaina oli kulkine paikallisten tienoiden kiertelyyn ja vapaaseen cruisailuun. paitsi näytti aivan aidolta, myös puhui oikealla äänellä. Ajaessani sisään kapeasta linnanportista omalla, melko pienikokoisella autollani tuumin, ettei samasta aukosta ole mitään asiaa full-size-vehkeillä, mutta ilmeisesti metrien paksuiset kiviseinät loivat illuusion todellisuutta ahtaammasta välistä. Herrojen lentokone oli myöhässä, minkä vuoksi keikka viivästyi hiukan, mutta asiasta tiedotettiin hyvissä ajoin. Lähestyessämme tapahtumapaikkaa mieltä lämmitti kovasti, että tiet oli jo paria korttelia ennen varsinaista kohdetta suljettu muilta kuin amerikkalaisilta autoilta. Varsinainen tapahtuma alkoi jo perjantaiiltana, jolloin esiintyi toinen tapahtuman pääesiintyjistä, brittiläinen Matchbox. Perjantaina suljetuilla kaduilla järjestettiin muun muassa naisten cruising, jossa ratin taakse ei ollut asiaa kuin kauniimman sukupuolen edustajilla
Harkitsenko meneväni Haapsaluun myös ensi vuonna. Nigol Sobolev oli unohtanut kiillotusvermeet kotiin. Solmun auettua letka soljui perille mukavasti teiden varsien ollessa tupaten täynnä iloisen 72 AMERIKAN RAUTA 6/2014 innostunutta väkeä. dinosaurusten konserttiin. Lauttamme lähti takaisin Suomeen klo 19.30 ja lauttarannassa piti olla hyvissä ajoin, joten käänsimme nokat kohti kotia kellon näyttäessä kolmea ja ajojen ollessa vielä kesken. Se ei silti estänyt ’64 Mercury Cometia edustamasta linnanpihalla. Virolaisen Erkki Joonin ’40 Chevrolet Master ja viime numeron kannessa esiintynyt Mika Sinkkosen ’38 Plymouth Deluxe, joka voitti Mequiarsin jakaman palkinnon parhaasta maalauksesta. Leirintäalueella saattoi törmätä vaikka nelioviseen ’65 Corvairiin. ”This is a thing I’ve never known before, it’s called easy living…” Sunnuntain ohjelmana oli kokoontuminen letkaan, joka suuntasi kulkunsa muutaman kilometrin päässä sijainneelle Kiltsin vanhalle sotilaslentokentälle ja siellä järjestettyihin kiihdytyskisoihin. Kiihdytyskisoissa pärjänneille jaettiin yhteensä 10 000 taalaa, mikä aiheutti radalla tiukkaa vääntöä. Virolainen Janno Pärt osoitti, että Eleanorreplica voi toimia muissakin, kuin alkuperäisessä värissään. Ehdottomasti!. Ohjattua kokoontumista paraatiin ei juuri ollut, mistä seurasi pienen paikan kapeilla kaduilla melkoinen avohärdelli. Parinkymmenen kilometrin tietyöosuudesta huolimatta matka Tallinnaan kesti vain hiukan reilun tunnin. American Beauty Car Show Kristjan Tõnsteinin ’72 isolohko-Chevellessä on rohkea, mutta tyylillä toteutettu sisusta. No mutta oliko se tapahtuman tunnelma niin hyvä kuin kehuttu. Kyllä. Paluumatkalla päätimme kokeilla valtaväylää tietöistä huolimatta ja väitän sen olleen kokonaisuutena huomattavasti tasaisempi reitti
People’s Choice -palkinto meni tänä vuonna virolaisen Per Nordqvistin ’80 Excaliburille. Top Gun Valiant pistää tiukasti kampoihin kilpakumppanilleen. Liettualaisen Klaudijus Stelmokaksen ’55 F-100:n pellin alla oli tuoreemman työjuhdan luovuttama remmiahdettu 5,4-litrainen V8. Samoin jenkkiviirit, -banderollit, -hatut, -housut, -paidat ja -mekot, noin muutamia mainitakseni. Mies kertoi käyttäneensä autoaan ahkerasti neljän vuoden ajan, mitä ei uskoisi millään, kun näki sen virheettoman maalipinnan, sisustan ja lavan puuverhouksen. Sunnuntain letka-ajossa oli ahdasta, mutta Superbirdejä ei tule koskaan vastaan liikaa. AMERIKAN RAUTA 6/2014 73. Kanadalaisvalmisteinen ’75 Bricklin SV-1 kuuluu suomalaiselle Harry Lehtovuorelle. Loikkasen Timo ja Marjo kaartoivat Klaukkalasta Haapsaluun ’51 Chevrolet Styleline Deluxellaan. Kotimaista kiihdytysnostalgiaa virolaisella radalla. Jenkkiliput olivat Virossa kova juttu. Miksipäs ei, onhan miekan nimeä kantava auto linnanpihalla kuin kotonaan. Näitäkään kummajaisia ei liikaa näe. Masa Martikaisen HOT30 näyttää kokeneen muodonmuutoksen entistä gasserimaisempaan suuntaan
Miedosti, mutta hyvällä maulla kustomoitu ’51 Buick Super saapui Ruukkiin pääkaupunkiseudulta. Mikäli suosio tästä vielä jatkuu, joutuu talkooväki varautumaan ensi vuonna viikatteilla ja niittämään ruohokenttää laajemmaksi. Idyllisellä Strömforsin ruukkialueella pidetty tapahtuma sai kiitosta myös siitä, että ympäristössä on muutakin katseltavaa kuin autoja. Järjestäjät laskivat tapahtumassa vierailleen reilusti yli 400 autoa, toistasataa moottoripyörää ja lähes 3 000 vierasta. RUUKKI PICNIC Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 28. Strömforsin ruukkialueen historiallinen miljöö on oiva ympäristö harrasteautotapahtumalle. Hillityn tulinen ’62 Ford Ranch Wagon. Letkutornin juurella kelpasi Hudsoninkin levähtää. 74 AMERIKAN RAUTA 6/2014. 10-vuotisjuhliaan viettänyt tapahtuma oli turvoksiin asti täynnä kalustoa heti aamusta alkaen. kesäkuuta järjestetty Ruukki Picnic toi auringon sateisen alkukesän keskelle
Tämä nuorukainen sen sijaan on aloittanut jo hyvissä ajoin. ’31 Ford-pikkis jonottamassa alueelle pääsyä. Barn fresh -tyyppistä maalaismeininkiä kanoineen kaikkineen. ’Operation Rocking Piggy -kuvien takaa tutun Isto Ikosen ’70 Chevy C10 Panel Van taipuu ajoittain mitä ihmeellisempiin asentoihin. Näyttävällä flake-maalauksella suihkittu ’77 H-D Sportster kulkee osuvalla nimellä 77 Special. Tuomarit valitsivat tapahtuman parhaaksi autoksi Jukka Mattsonin ’72 Ford Gran Torinon. Sanotaan, että rock’n’roll pidentää murrosikää. Jonot olivat pahimmillaan sietämättömän mittaiset. ’51 Chevrolet Styleline Deluxe näyttää hyvältä jo pienilläkin muutoksilla. Oikeasti iso farkku, eikä ihan tavanomaisimmasta päästä – ’72 Plymouth Satellite Custom STW. Tuimailmeinen muskeliaatelinen, ’71 Dodge Charger Super Bee. Paras teema -palkinnon voitti lavan edustalle leiriytynyt joukko asiaankuuluvasti sonnustautuneita Rockin’ Chixejä. Hillitty väri toimii peltivanteiden, pillerikapseleiden ja sopivan madalluksen kanssa. AMERIKAN RAUTA 6/2014 75
Omintakeista muotoilua kummankin keulassa. Fiiliksen nostatti kattoon hienon sään lisäksi runsaslukuinen yleisö, jota laskettiin vierailleen alueella reilun 13 000 henkilön verran. järjestettyä Big Wheelsiä kehuttiin tunnelmaltaan aiempiakin vuosia paremmaksi. Airstream, asuntovaunujen aatelinen, saa varmasti eväätkin maistumaan paremmalta. BIG WHEELS Uusiseelantilainen Anna Lee fiilisteli upeaa kesäpäivää Mustang-rivistön edessä. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Joy Licious Pieksämäellä 19.7. Harrasteajoneuvoja tapahtumaan osallistui 1 150 kappaletta ja jälleen kerran paraatireitin varrelle oli kerääntynyt tuhatpäinen yleisö. Oman lisänsä tunnelmaan toivat myös samaan aikaan järjestetty Savo Vintage sekä jäähallilla järjestetty Big Wheels Rock’n Roll Party. Iso pyörä tuntuu pyörivän vuosi vuodelta kovemmilla kierroksilla. ’41 Oldsmobile Coupe ja lähes parikymmentä vuotta tuoreempi Plymouth Fury. 76 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Plymouth Prowler mätsäävällä perävaunulla ei ole ihan jokapäiväinen näky.
Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta allekirjoittaneen mielestä tämän ’62 Valiant neliovisedanin perä oli ehdottomasti yksi Big Wheelsin kauneimpa. Soratie sopii ’34 Ford Roadsterin alle kuin nenä päähän. JTT-Maalauspalvelut liikkuu tyylillä. Mainosautoksi on valjastettu ’60 Ford F-100. ’50 sämpylä-Ford lepäilee puiden katveessa. Ensi vuonna Big Wheels järjestetään 18.7. ’59 Edsel Villagerin takaluukkua voi käyttää vaikka retkipöytänä. ’57 De Soto Firedome on Pieksämäen kalustoa. AMERIKAN RAUTA 6/2014 77. People’s Choice -palkinto meni tänä vuonna ’34 Ford Roadsterille, joka tulee koristamaan seuraavan vuoden tapahtumalogoa. Ja mukaan mahtuu vähän reilummankin picnic-seurueen eväät. paikallista ’65 Fastback Mustang on saanut keulaansa shelbymäistä ilmettä. ’60 De Soto ja kappale kauneinta patinaa. Cruising-paraatin alkutahteja Poleenin rantapuistossa
Vakiovieraiksi ovat muodostuneet mm. Keikkaa taiteilijalla riittää koko viikonlopuksi. Uusi paikka löytyi hieman pohjoisempaa Hertenistä, 1800-luvulla perustetun Zeche Ewaldin upealta vanhalta kaivosalueelta. Kaksi erillistä bänditelttaa, surmanajotynnyri sekä törmäilyautorata, jossa ei promillerajoja tunnettu ja tietenkin olutta ja hyvää fiilistä. Eikä itse aluekaan kovin hyvään kuntoon sellaisten allasbileiden jälkeen jää, joten jälkien korjaaminen aiheutti kohtuuttomia lisäkustannuksia. Sen vakiovieraiksi on tullut myös joukko suomalaisia alan taiteilijoita, kirjoittaja mukaan lukien. 2015 tapahtuma järjestetään 5.-6.6. Nyt mukana oli yli 250 autoa ja noin 200 moottoripyörää. Järjestäjälle pitää lähettää kuva ja tiedot autosta ja jos se hyväksytään sisään, tulee meilissä kutsu ja lippu alueelle. Flying Choppersin Andy ajoi chopperillaan kaatosateessa koko matkan ja oli muitakin urhoollisia matkaajia liikenteessä eri puolilta Eurooppaa. Nopea ja helppo vaihtoehto tutustua tapahtumaan on lentää Dusseldorfiin ja ottaa vuokrabiili kentältä. Kaatosateet tekivät viihtyisästä nurmialueesta kamalan kuralammikon, jossa jengi rypi polviaan myöten märkänä ja kalusto oli sen näköistä. kustomkultureforever.com Japanilainen Mr.G on tapahtuman vakiovieraita. Cole Foster, Kutty Noteboom, Max Grundy, Keith Weesner, Ma78 AMERIKAN RAUTA 6/2014 koto, Mr.G, Dan Collins ja tietenkin Arctic Pinheadsin straippariedustus. Tapahtuma tunnettiin aiemmin nimellä Bottrop Kustom Kulture, mutta nimi muuttui pitopaikan vaihtuessa. www. Suosio on kasvanut niin suureksi, että varsinaiselle show-alueelle ei enää pääse ihan noin vain. Toki alueen ulkopuolella on myös paljon asiallista kalustoa. Oman lisänsä tapahtumaan tuovat 40 taiteilijaa eri puolilta maailmaa omassa isossa artistiteltassaan ja sisällä yhdessä alueen rakennuksista järjestettävä tatuointitapahtuma. Pisimmän matkan palkinnon pokkasi Jussi Alasalmi, joka ajoi tapahtumaan ja takaisin Ruotsin läpi Seinäjoelta saakka. Kristuspatsaat ja Neitsyt Mariat ovat suosituja aiheita straippareiden keskuudessa.. Tapahtuman nimi muutettiin myös uuden sijainnin myötä Kustom Kulture Foreveriksi, joka järjestettiin nyt siis jo toista kertaa tehdasmiljöössä. Viikon reissuhan siitä väkisinkin tulee, menee sitten laivoilla Saksaan tai ajamalla Ruotsin kautta. M O T S KU R E V E R O F E R U T L KU Teksti ja kuvat: Marco Planting Euroopan suurin kustomkulttuurin juhla järjestetään alkukesästä Saksanmaalla. Sitä kaikkea tarjosi jälleen KKF. J ärjestäjät kypsyivät Schwarze Heiden lentokentän kupeessa olevan alueen ongelmiin pari vuotta sitten. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi, jos etsit retkikohdetta Euroopasta
Tapahtuman hot rodien ja kustomien vuosimalliraja on 1965, mutta vanilla pääsee sisään vielä ’79-vuosimallilla, kunhan se on tarpeeksi cool. Maalaus on Von Mazen käsialaa. 50-luvun puolivälin Caddy ei vaadi ihmeellisiä muutoksia näyttääkseen täysiveriseltä kustomilta. ’65 Impala 2d HT on aina komea, varsinkin näin hienosti rakennettuna. Stepparin lavalla on hyvä paistatella päivää, kun kyytiinnousemiskynnys on tehty riittävän matalaksi. AMERIKAN RAUTA 6/2014 79. Myös 13-tuumaiset pinnavanteet ja hydraulisetupin akut oli maalattu korin värillä. Tapahtuman järjestäjän Intake Miken upea juuri valmistunut Chevrolet. KeskiEuroopan rodikalusto on moninkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana ja tyylejäkin löytyy ihan laidasta laitaan
Erno Komulainen, H-D ’56 Tänä vuonna jo kymmenettä kertaa järjestetty Do-Dads sai Reunionlisänimensä oltuaan joitakin vuosia tauolla. Pet ri Lah ti, Lincoln ’50 Best Late 50’s Kustom: .....Janne Bodin, For d F-10 0 ’55 Best 60’s sty le Custom : ....Jonas Gålin, For d Thu nderbir d ’65 Bes t Hot Rod: ....................... Tomi Nor dman Sunday Kustom Life Sho w: Best of Show: ....................... Todella härski laite, yhtä kaikki. Unu ja Ode Vinhav a, For d Roadst er ’31 Best Street Rod: ................ ..Sakke Pennanen, For d ’34 Best Cal Look VW: .............. Kar i Tak amäki, Restolo oker ’70 Best Paint: ............................ ...Er no Komulainen, H-D ’56 Koolest Daddy-O: ................ Mik a Kun ttu For d A Cou Best traditional Kustom pe : .. S D A D DO ION N U RE Teksti ja kuvat: Tomi Eronen DO-DAD S PAL KIT UT: Koolest Kustom:............. Mik a Kankaanranta , H-D Chopper Best Bobber:....................... 50-luvun taitteen luiskaperän keulailmettä on nuorennettu ’55 Chevyn lampunkehyksillä ja ’54-mallin maskilla.. Harri Puheloisen ’59 Bel Airia tekisi mieli sanoa sleeperiksi, mutta mikä sleeper se sellainen on, jossa pumppu on noin selvästi esillä. Ennen taukoahan tapahtuma tunnettiin nimellä Offbeat Weekend. ....Mika Kun ttu, For d A Coupe Koolest Bike: ..................... 80 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Kai Aholahti tuli Chevyineen Tammelaan Hyvinkäältä. Tapahtumapaikka vanhan kuninkaankartanon maisemissa Tammelan Mustialassa oli mahtava, ja niin oli myös tunnelma – ja sääkin oli kuin Kaliforniassa. ...Tapio Prusi, H-D ’48 (Early Shovel) Best Classic Custom: ......... Kylmäniemen Karin flakekattoinen ’58 Fairlane on yksi kesän mielenkiintoisimpia uutuuksia. Jonatan Ber gst röm, Eds Bikes: el ’58 Best Chopper: ....................... .....Jask a Velin, Lincol n ’56 Hot test Hot Rod:............. Ulkokuoren muutokset on toteutettu hyvin hienovaraisesti. Lopullinen väri on vielä mietinnässä, mutta komea laite on jo tässä vaiheessa
Heikuran Ollin Adler kuuluu niihin laitteisiin, joita täytyy tutkia tarkemmin, että ymmärtää, miten harkittu kokonaisuus on. Auton runko on ’96 S10 Blazeristä ja moottorina 292 cid kutonen. Twang-O-Tunes -bändissä vaikuttavan Juha Rislakin ’38 Chevyä vahvasti muistuttava tuotos kantaa nimeä HellVrolet. Jonatan Bergströmin ’58 Edsel sai parhaan maalauksen palkinnon, mitä ei tarvinnut yhtään ihmetellä. nkaunis custom. Ruotsalaisen Jonas Gålinin ’65 T-bird palkittiin parhaana 60-luvun tyylisenä customina, vaikka olisi sen voinut palkita parhaana lowriderinakin. Niihin kuului myös tämä Lake pipeseilla ja chrome reverseillä varustettu ’60 avo-Impala löytyi John Jäderholmin leiristä. AMERIKAN RAUTA 6/2014 81. Maalari ei suostunut kertomaan, kuinka paneelien lankamaiset kiemurat oli toteutettu. Tyyli oli joka tapauksessa kohdallaan. Ruotsista tuli paikalle useampi karamelli Buick ’57. Ja se myös kulkee
Ilmajousitetun kimppaauton pellin alta löytyy LT1. Tatu Raatikainen ajoi ’60 Flättäri-Oldsillaan omien sanojensa mukaan possujunaa alueen ympäri koko lauantaipäivän. Kojun tavarat tulivat tontille ’61 Chevyn lavalla. Do-dads Reunion Haran ’55:n pinnassa on todella tyylikäs patina. Kankaan Tomin ja Anna-Stinan villakoiran päähän sidottiin kotimatkaa varten huivi, joka estää korvien irtoamisen tuulen tuivertaessa moottoritienopeuksilla. Gasser-henkinen laite toimii miehen kesäisenä käyttöpelinä. Koostumukseltaan vaihdellut rytmiryhmä ajeli ympäri aluetta vasta valmistuneella ’46 Cadillac Hearsella. Jenkkiautonäyttelyn takana olevat Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi sekä Do-Dadsin puuhamiehiin kuuluva Mikkosen Esa. 82 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Dickiesin vaatteita maahantuovan turkulaisen Jukka-Tukun kuljetuskalusto sopii tyyliin täydellisesti
Koolest Kustom Award annettiin tänä vuonna Jaska Velinin ’56 Lincolnille. AMERIKAN RAUTA 6/2014 83. Lauantaina päivällä ajettiin letkassa halki Forssan Minkiön höyryfestivaaleille. Petu Lahden ’50 Lincoln palkittiin sunnuntain Kustom Life Show’ssa parhaana perinteisenä kustomina. Pasi Puntasen ’53 Letukka majailee Mikkelin suunnalla. Tekniikka on ohjausta myöten modernisoitu ja 383 stroker siirtää sämpylää mukavan rivakasti. Didon uutuusrakennelma ’41 Plymouth Business Coupe kätkee patinapintansa alle tuoreemman GMtekniikan. Alustasta löytyvät ilmapalkeet ja Supreme-vanteet kruunaavat kokonaisuuden
Ajamalla Hemillään paikalle tullut Kuntun Mika sai peräti kaksi palkintoa – Hottest Hot Rod ja sunnuntain näyttelyn Best of Show. Figure-8 race pysyi leikkimielisenä jo radan vaikeuden takia. Juspe jammaa. ’58 Rancheroa ei liian usein näe. Tämän yksilön stance oli aika lailla kohdallaan. Tätä korimallia näkee turhan harvoin. Pienenä yllätyksenä moottoripyörille suunniteltu rata sopikiin lopulta paremmin rodeille, kuten Pekkasen Jallu ja Äikään Tommi tässä näyttävät. Upeasti patinoitunut ’54 Pontiac oli tosiaan kilpensä ansainnut. Do-dads Reunion Forsbergin Teemu tuli paikalle tällä nätin kanariankeltaisella Econolinella. 84 AMERIKAN RAUTA 6/2014
TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi/kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi. n a a t u a R a t s e d u a k Rak NRO 14 AMERIKAN RAUTA 06/201 4 ”AJATTELIN ALUKSI ENTISÖIDÄ AUTON OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVA A 100 SIVUA! Kasari- Rakkaudesta Rautaan • 6/2014 • 8,90€ MUSEOKUNTOON, MUTTA TYÖKIIREET n y tt e P INSPIROIMA CHEVROLET MONTE CARLO SS 468 ‘86 PLYMOUTH SAVOY 413 WEDGE ‘62 VEIVÄT JA SE UNOHTUI SEISOMAAN 18 VUODEKSI.” LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Ford ’31 • HD Bagger ’03 • Cadillac Superior Hearse ’62 Plymouth Barracuda Hemi Conv ertible ‘71 Chevy Delray LS1 ´58 • Chevy ´38 Limo usine PAL VKO 2014-40 Viipale mediat 6 414887 002455 14006 700245-1406 Suomal aista työtä • www.am erikanra uta.fi PUUHANURKKA: TURVAVYÖT UUSIKSI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! KUSTOM KULTURE FOREVER • DODADS FORSSAN PICK-NICK • POWER BIG MEET Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
86 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Ainakaan perinteisiä ruuhkia ei portilla ollut, ja paikka autolle löytyi päivälläkin kohtuullisen helposti. N A S S R O F Pick-Nick Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Liekö syynä ollut pitkään jatkunut helle vai mikä, mutta vuodesta toiseen kasvanut ja kasvanut perinteikäs Pick-Nick näytti tänä vuonna hiljaisemmalta kuin vuosiin. Tyylikäs, ilmajousitettu ’61 Olds olisi ollut myös myytävänä. Sen kerrottin olevan ainoa kyseisen vuosimallin six-window hardtop Suomessa. Silloin Terolla ei tosin ollut vielä tätä autoa. Niemeläisen Tero oli lähtenyt ensimmäisen Amerikan Raudan kannesta tutulla LS1-koneisella ’66 Impalalla Forssaan ensimmäistä kertaa vuoden 1991 jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että väestä tai autoista olisi ollut puutetta, ei sinne päinkään. Salon Timpan tallista löytyy tässä lehdessä esitellyn ’58 Delrayn lisäksi myös tämä ’72 Chevelle, johon mies on niin ikään vaihtanut LS-tekniikan
Rompetorin kiinnostavimpia kamppeita oli lahtelaisen Toni Rikströmin kauppaama ’31 Roadster ’51 Mercuryn 255 cid lättäpäällä. Pasi Hyökin ’66 Colony Parkissa on asianmukainen patina. ’70 Fury ei ole avomallina mikään yleinen näky, niitä valmistettiin alle 2 000 kappaletta. Päkä, Heidi, Rami ja Jenna Porista tulivat piknikille ’57 Fordilla ja ’58 Letukalla. AMERIKAN RAUTA 6/2014 87. Riihimäkeläisen Toni Hallikaisen muserorekisteröidyn yksilön kokomusta väritys korostaa auton pelkistettyä massiivisuutta hienosti. Tällasta mulla ei vieläkään ole. Kai se aika kultaa asioita, kun viimeisen aallon C3-Vetet alkavat näyttää vuosi vuodelta paremmillta, erityisesti harvemmin nähdyissä alkuperäisväreissä. Tätä aihiota tarjottiin viidellä tonnilla. V-Twin Cityn tontilla oli kaupan tämä todella komea ’42 WLA, josta hintaa pyydettiin karvan alle 9 000
Gulf-väritystä en ole aiemmin G20 Vanissa nähnyt, eikä tuo näyttänyt ollenkaan hassummalta. Taakse on jäänyt aika, kun tämän ikäluokan vanit ohjattiin tylysti yleisöparkkiin. Ylivieskalaisen Ville Myllymäen ’84 Caprice Classic on hienoin pitkään aikaan vastaan tulleista lajissaan. Vorssa Ink. Forssan Pick-Nick Tämä mielenkiintoinen tuuliohjain löytyi ’73 New Yorkerin keulalta. Toisaalta mitäpä näitä muut luokittelemaan, kun omistaja on tyytyväinen. Jos pitäisi lyödä vetoa siitä, mikä auto nostaa tulevaisuudessa hintaansa parhaiten, olisi 1980- ja 1990-luvun taitteen Trans Am GTA kirjoittajan arvauslistan kärkipäässä. 88 AMERIKAN RAUTA 6/2014. Perän hotrod-teksti johtaa ehkä vähän harhaan, kyllähän kyseessä on enemmänkin lowrider bomb. Näidenkin hintakehitys on viime vuosina ollut melkoisen nousujohteista
Jere Niemisen ja Sami Savikon remmiahdettu ’65 avo-Signet on varmasti härskein ikinä lajissaan. Tarjolla oli myös korjaamokirjoja laidasta laitaan. Cadillac Clubin puheenjohtajana toimiva Sami Heteaho oli liikkeellä Eldoradollaan kerhon sihteerinä toimivan Ninnin kanssa. Samin kanssa tuli ihmeteltyä sitä, kuinka aikaisin väki kiiruhtaa pois kentältä, tänä vuonna jonoa ulos radalta alkoi muodostua jo kahden aikoihin. Sämpyläkorista Oldsmobile Custom Cruiseria ei valmistettu kuin vuosina 1991 ja 1992. AMERIKAN RAUTA 6/2014 89. Mickey Thompsonin rivoitetut kopat Fordin FE-koneeseen olisi saanut 90 eurolla. Yksi isoimmista yksityisten rompetorivalikoimista oli varmasti Jäderholmin Johnilla. Toisin kuin tunnetumpia sisarmallejaan Capricea ja Roadmasteria sitä ei siis koskaan saanut toisen polven veekaseilla, ja malli onkin melkoisen harvinainen näky
Anderssonin Riikka viisyseineen on tuttu näky tapahtumissa todella pitkältä aikaa. Riikka hankki tämän saman Impalan ensimmäiseksi omaksi autokseen 18 vuotta sitten. Parolalaisen Martti Tulisalmen ’70 1/2 Camaro on saanut modernia maustetta kultakeskiosaisilla STR 514 -vanteilla, jotka sointuvat hienosti yhteen auton sinisen värin kanssa. Yenkohan oli mies, joka onnistui tekemään tehtaalta erikoisia COPO-tilauksia, joiden myötä valmistui esimerkiksi 28 kappaletta 427-moottorisia uusia Novia. Forssan Pick-Nick Helteessä oli hyvä välillä tuuletella. Kirjainyhdistelmän alkuperästä väitellään edelleen runsaasti, tässä yhteydessä se tarkoittaa Yenko Super Caria. Vähintäänkin mielenkiintoiseksi voisi kutsua myös tämän Novan kuosia. Tuolla 375-heppaisella voimanlähteellä Novan kerrotaan kulkeneen 0-60 mph alle neljän sekunnin.. ’66 avo-Letukan keulalla oli jotain odottamatonta, nimittäin matkalaukkukutonen! 90 AMERIKAN RAUTA 6/2014 SYC ovat kirjaimet, jotka kielivät Don Yenkon kutittelemasta versiosta
’58 Buickeja oli tänä vuonna paikalla poikkeuksellisen runsaasti. Punasivurenkaat luovat joensuulaisen Pasi Poudan punasisustaiselle ’65 Mustangille herkullisen viime silauksen. Choo-Choo Customs valmisti aikoinaan tällaista Monte Carlo SS -tyyppistä muovikeulaa viimeisen polven SS El Caminoihin, joihin sitä asennettiinkin melkoisen runsaasti uutena vuosina 1984-1987. Tämä lupaavan näköinen ’36 Chevy tuli Lohjalta. AMERIKAN RAUTA 6/2014 91. Häijyn näköisen Torinon kilven viesti oli myös selkeä – GT ’71. Peltipuhtaista lokareista näki selvästi, kuinka niitä oli hitsailtu. Vaaleansininen ”Razzle Dazzle” kuuluu vanhoihin tuttuihin vuosien takaa
Kävi ilmi, että kyseinen yritys, Turvavyö Oy, on ilmeisesti ainoa kotimainen firma, jolla on lupa ommella turvavöitä. Hyvä idea saada näköä rakennellun auton sisustaan. Samalla kelat puhdistettiin, mikä sai ne toimimaan huomattavasti aiempaa liukkaammin. Sopivanvärinen hihna löytyikin hyllystä, ja valikoimassa olisi ollut myös erikoisempia värejä kirkkaanvihreästä kirkkaanpunaiseen. Ensi alkuun mietin, löytyisivätkö jostain helposti ehjät käytetyt samanlaiset, mutta päädyin nopeasti kielteiseen vastaukseen. Tavallisten, autotehtaiden käyttämien vyövärien lisäksi tarjolla on myös kirkkaita sävyjä, kuten punaista, sinistä ja vihreää. Cutlassin katsastuksen yhteydessä tuli vastaan uudenlainen ongelma. Hintaa kahdelle uudelle hihnalle taisi tulla 170 euroa. Asia, johon en ollut aiemmin edes kiinnittänyt huomiota oli se, että vöissäkin on erityyppisiä raidoituksia ja kuviointeja, tämä valittu oli lähinnä aiempien vöiden kuviota. Puuhanurkka Tomi Cutlassin vanhat etuhihnat olivat aika pahasti rispaantuneet, joten auto ei läpäissyt katsastusta. 92 Hihnojen vaihdon yhteydessä puhdistettiin myös kelat, minkä seurauksena ne toimivat paljon aiempaa paremmin. Koska meiltä matkaa Kannelmäkeen ei ollut kuin parikymmentä kilometriä, päätin mennä käväisemään paikan päällä. Soitin sinne ja kuulin, että toimittamalla vyöt rullineen sinne saisin uudet hihnat jo seuraavaksi päiväksi. Värivalikoimaa on runsaasti. Katsastusmies totesi nimittäin etuturvavyöt niin rispaantuneiksi, ettei niitä voisi hyväksyä enää katsastuksessa. AMERIKAN RAUTA 6/2014 Oldsmobile Cutlass Supreme ’81 En halunnut vaihtaa etuvöitä erivärisiin, ja kaikkien vöiden vaihtaminen tuntui liian työläältä. Ei vika minulle mikään yllätys ollut, vyöt olivat rispaantumiensa takia jumitelleen takaisin kelaamista jo monta vuotta. Tämä kuuluu niihin korjauksiin, jotka olisi hyvin monesta syystä kannattanut tehdä jo paljon aiemmin.. Sitten muistin kuulleeni jossain vaiheessa Konalan tai Kannelmäen suunnalla toimivasta firmasta, joka pystyisi korjaamaan vöitä. En halunnut lämmitellä niitä sytkärillä tai yrittää epämääräisiä patentteja, joten toimitin vyöt kaikkine hiluineen Turvavyö Oy:lle korjattavaksi. Pitkäovisessa autossa on myös hyvin pitkät vyöt, joissa on vanhanaikainen automaattikiristys. Sopivanväriset uudet hihnat löytyivät hyllystä
Tekstin koukerot olivat liian ohuet, jotta niihin olisi voinut hitsata korista läpi menevät kiinnitys- tai kierretapit, mutta 3M:ltä löytyi tarkoitukseen sopiva kaksipuolinen Emblem Adhesive -tarra, jonka liimapinnan saa tartutettua helposti ohuisiinkin kohtiin. Itse olen perfektionismini kanssa ihan sinut, mutta varmasti joidenkin mielestä tuota harrastevekotinta tulee hierottua turhankin suurella antaumuksella, ainakin silloin kun aika ja raha kuluu yksityiskohtiin, jotka useimmilta jäävät huomaamatta. CAD-mallinnusta hyödynnettiin myös konsolin kannen suunnittelussa, mistä kiitokset Janne’s Garagelle. Tupakansytyttimiä laitettiin kaksi sekä symmetrian että käytännöllisyyden vuoksi. Valmis lopputulos näyttää auton etulokasuojassa tältä. Konsoliin käytetyt osat: valmiiksi leikattu alumiinikansi, vaihdekepille ommeltu suojapussi ja sen juureen tuleva kehys sekä eBaysta löytynyt billet-alumiinista sorvattu mukiteline. Manuaalilaatikon vaihdekeppiä oli tuotu vasemmalle, jotta se osui alkuperäisen automaattilaatikon kepin aukon kohdalle. Lopputulos oli leikkuupinnoiltaan hiukan karkea, mutta kun päälle vedettiin pulverikromi ja pulverilakka, siloittui pinta riittävän tasaiseksi antaen pinnalle samalla kiillotettua alumiinia muistuttavan pinnan. Viime vuoden SEMA Show’sta minulle jäi mieleen erityisen räyhä Valiant, jonka kylkiä koristivat kustomina tehdyt ”Pissed Off Valiant” -kylkitekstit. Keskikonsolin kannessa oli autoon tehtyjen modausten jälkeen paljon turhaa. Toinen askartelun kohde on ollut uusi keskikonsolin kansi. Konsolista veivät suotta tilaa A/C-säätövipstaakit ja automaattilaatikon vaihteenosoitin, vaikka kesällä on huomattavasti enemmän käyttöä vaikkapa mukitelineelle, johon voi cruisaillessa laskea kädestään kylmän virvoitusjuoman. Vasemmalla ylhäällä olevassa aukossa oli alkujaan ilmastoinnin säätö ja oikealla alhaalla automaattilaatikon vaihteenosoitin. Vaihdekeppi asemoitiin uudelleen keskelle konsolia ja Sipoon Soodapuhallus pulverimaalasi alumiinikannen mustaksi ennen asennusta. Veten kanssa on saanut touhuta tänä kesänä yhtä sun toista, mutta tässä kohtaa palstatilan saa juuri tuo edellä mainittu näpertely. Tämän jälkeen teksti mallinnettiin CAD-softalla. Tekstiä tehtiin kaksin kappalein, molempiin kylkiin. Teksti vesileikattiin 5 mm alumiinista. Myös tuhkakuppi oli turha, sillä autossa ei ole tarkoitus sauhutella. Kustom emblemin työstäminen lähti liikkeelle sillä, että muokkasin ”Stingray” -tekstin kuvankäsittelyohjelmalla muotoon ”Stingrace. Epäilin aluksi sen pitävyyttä, mutta useamman painepesun jälkeen voin todeta, että toimii. Tästä heräsi ajatus hiukan vastaavista spessuteksteistä omaan ”Stingrace” -nimen omaksuneeseen Corvetteeni. Kyseistä tarraa myy ainakin Stirwell. Valmis konsoli näyttää nältä. Alkuperäinen kun ei yksinkertaisesti ollut enää käytännöllinen ilmastoinnin poiston ja automaattilaatikon manuaaliksi vaihtamisen jälkeen. AMERIKAN RAUTA 6/2014 93. Virtaa saa nyt samanaikaisesti vaikkapa navigaattoriin ja puhelimen lataukseen. Kimmo Chevrolet Corvette Stingray ’76 Olen todennut olevani sen luonteinen mies, että kiinnitän erityistä huomiota pieniin ja uniikkeihin detaljeihin. Detaljoinnin nimissä teetin konsolin kanteen myös siihen alkujaankin kuuluvan engine data platen oman moottorini tilavuus-, teho- ja vääntötiedoilla. Lisäsin kannen reunaan ohuen kromilistan, jotta se näyttää samalta kuin kojelaudan alkuperäinen soittimen ja pikkumittareiden kehys. Mallinnettu kuva lähti suoraan tietokoneelta pajalle, jossa kappale leikattiin millin murto-osan tarkkuudella 3 mm vahvuisesta alumiinilevystä
S iispä suunnittelemaan auton siirtoa. 94 AMERIKAN RAUTA 6/2014 sin himaan ja soitin auton omistaneelle Esalle. Etsintä jatkukoon... Takalasi oli ehjä, mutta siitä taaksepäin kaikki oli tohjona. Vanhempi pariskunta avasi oven ja kertoi vanhan auton olevan odottamassa korjausta. J onkin ajan kuluttua olin kävellen matkalla Koivuhovin junaseisakkeelle. Esan kanssa sovittiin, että saisin kyydin himaan. Ajatukset olivat varsin sekavat, voisiko se todellakin olla jenkkiauto. Kori hyväpeltinen lukuunottamatta peräosaa, joka oli kohdannut tolpan. Etuvalon kehys näkyi juuri ja juuri. Takaluukusta-jäsenlehti avasi uuden luvun etsintään, toivoa siis oli. Muumio muistelee LOKINSIIPIÄ METSÄSTÄMÄSSÄ Teksti ja kuvat: Kari B. Kesti tovin ennenkuin sain Chevyn itselleni ja syystäkin, Esa ei tohtinut luopua heti autostaan. Mitä muuta enää tarvitaan. Jaa miksikö. Kuljin oikotietä tutun talon ohi, kun auringossa välähti jokin ladon takana lumihangessa. Aurinkoinen talvipäivä ja ’59 Chevy Bel Air. Omistajakin löytyi kilpien perusteella, vaan ei ollut tuolloin myynnissä. Ruotsalaisia ja jenkkilehtiä selatessa näkyi toinen toistaan komeampia tuon vuosikerran Letukoita. Aikaa kului ja Letukkaa ei tuntunut löytyvän. Homma oli pulkassa siltä osin. Väri vihreä ja orkkis kunto. Pressua nostellessa sain näkyviin koko komeuden. Matkalla sovittiin kaupat ja hintakin, 500 markkaa. Siispä etsimään sellaista... Kaverini näytti kuvaa valkoisesta ’59 Coupesta vauhtishow’sta. Tallin ja metsän välissä kärrynpyörien takana oli auto peitettynä hangessa. Kumpi on mielestäsi mukavampi omistaa, 500 markkaa vai ’59 Bel Air, vaikkakin kolaroitu. TÄÄLTÄ TULLAAN NEWHILL. Peittelin belaruksen pressun alle ja menin pihan poikki taloon koputtelemaan ovea. Peräänkolaroitu ja kovaa... Tällä välin liityin FHRA:n jäseneksi. Myöhästyin muuten junasta. Vaihtoehtoja ei tuntunut olevan, oli löydettävä ’59 Chevy. Kolarivaurio ei nuorta miestä hidastanut tai haitannut. Tavattiin Letukan luona ja juteltiin niitä näitä. Tämä lokinsiipinen GM-tuote iski kovaa ja syvälle. Se todellakin oli jenkkipeli, ja se oli ’59 Chevy Bel Air. Näytti kauempaa hyvinkin auton etuvalon kehykseltä. JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT. Pihan läpi ja metsän reunaan oli suunta. Varsin nopeasti selvisi, että useampioviset olisivat ehkä löydettävissäkin. Bel Airin korin etuosa ei ollut lainkaan hullumpi.Siivet ja perä sen sijaan vaativat jo huumorintajua. Matkasin takai- Koko komeus esillä. Mikkonen Tällä kertaa Papa Lopez muistelee erään ’59 Letukan hankintaa lähemmäs 40 vuotta takaperin. Lumihangessakin voi liikkua bootseilla ripeästi jos on tarvis, ja nyt oli. Hopeanharmaa auto harmaalla sisustalla. Ajamalla. 7 0-luvun puolessavälissä alkoi kuva unelmajenkistä kirkastua takaraivoon. Kun kuusi oli kierretty, näkyi auton peräpää pressun alta. Puheyhteys oli saatu ja ihmetys suuri, ”miten ihmeessä löysit sen?” Esa lupasi miettiä myymistä. Selvisi että auto oli liukkaalla lähtenyt lapasesta ja törmännyt perä edellä tolppaan. Kerran Stadista kotiin kulkiessani Töölössä kadunvarressa seisoi ’59 Bel Air 4d Sedan parkissa. Kerroin asiani ja sain puhelinnumeron Letukan omistajalle. Viikon parin päästä puhelin soi, ja kauppaa ruvettiin hieromaan toden teolla. ’59 oli löydetty ja saatu ostettua, vielä oli yksi homma edessä, auton siirto Newhilliin, jonne olin juuri muuttanut
Tontille oli tullut myös Hämeenlinnan romikselta haettu ’60 Chevy Delivery. Nyt olisi löydettävä varaosa-auto, josta saisi peräosan kaikki peltiosat kerralla. Kanadan Impala sai luovuttaa peräosansa Bel Airiin. Tässä kohtaa Letukka alkoi vaappua oudosti keskellä risteystä. Tein kaupat Kanadassa tehdystä 4d Impalasta, hintaan 500 mk, ja ostin myös poliisi-Biscaynen osat ja kolmannen jo puretun irtoromut. Etenimme rauhallista cruisingvauhtia, vetoauto kun taisi olla kevyempi kuin vedettävä. Kanadassa valmistettu Impala 4D Sedan purettiin varaosiksi. Kättä lippaan, kun ohitimme vanhan Elannon ja kolarimutkan Kauniaisten ja Viherin välissä. Letukan kutosen osia oli turha kysellä mistään ja niitä V8-moottoreita ei tarjolla ollutkaan. Varaosat ja haalitut rojut jaettiin tarpeen mukaan Mikan kanssa. Siispä matkaan kohti Riihimäen romista. Kotiin pakattiin tuliaisiksi romuja mukaan pakuun ja kärryyn. Mikan Bel Air liikkui aikoinaan punavalkoisena. Heiluttelin vetoautoon viestejä ja karavaani pysähtyi kadun varteen. Olin muuttanut Newhilliin vuosi takaperin ja tutustuin nopeasti rokkariporukoihin. Varsin nopeasti selvisi, että ’59 Bel Air tarvitsi runsaasti varaosia tullakseen liikkuvaksi. Renkaita täytettiin ja jarruja herkisteltiin. Tontin nurkkaan oli tehty tilaa ’59 Letukalle ja sinne se työnnettiin. Siinä oli onnellinen ja hämmen- Tolppa tunkeutui miltei takalasiin asti.Tarkkasilmäinen voi havaita FHRA:n näyttelytarran. Varaosa Impala purettiin osiksi ja peräosa leikattiin irti. Pekan kanssa asiaa ihmetellessä ilmestyi letkan perään hopeinen ’63 2-ovinen Letukka. Mika oli myös jo vuosia etsinyt nimenomaan ’59 Chevyä. Näin siis Newhillissä rock´n’roll soi ja tötterötukat cruisailivat. Mikaan tutustuin heti ja yhdessä etsimme ’59 romuja. Siinä puupöllillä istuessa katselin hankkimaani projektia. Kuski kysyi oliko hätä suuri, ja ongelmamme kuultuaan toi hän meille viisi kappaletta vanhoja pyöränmuttereita, tunkin ja ristikkoavaimen. Vaihdoimme kuulumiset ja kiristelimme pyöränmutterit. Uskomatonta oli myös kulutusosia vaikea saaminen. ’60 Deliverystä tiedättekin jo, ’59 Biscaynesta joskus lisää. Jenkkiautoja kylillä oli useitakin sekä rock´n’roll-bändi nimeltä Newhill Cruisers, siitä joskus lisää. Paikka oli miltei sama, jossa poliisi pysäytti meidät ’60 Nomad-farmarin työntöoperaation yhteydessä reilua vuotta myöhemmin. Bel Airin takakyljen listat olivat kiven alla. tynyt nuori mies vanhan Letukan kanssa. Vanhasen Pekka Voortilla lähti hinaamaan Letukkaa kohti Newhilliä. Mikan pitkä etsintä oli päättynyt, enkä itsekään jäänyt ilman ’59 Chevyä. Biscayne oli niin mätä, että purettiin paikan päällä osiksi, jotta kuljetus helpottuisi. Oma Biscayne puhallettiin ja pohjamaalattiin. Matkareittimme oli sama, jonka Chevy oli viimeksi tehnyt kolaripaikalta säilytyspaikkaan. Paikalta löytyi pari kokonaista ’59 Chevyä ja parit puretut osat, joten olimme oikeassa paikassa. Matka jatkui Vanhalle Turuntielle ja kohti Leppävaaran Maximarkettia. Rodas tiputti ’59 Impalan takapihallemme odottamaan tulevaa purkua. Oli aika suunnitella näiden kahden ’59 yhdistämistä yhdeksi. Olin nimittäin saanut ostaa ’59 Biscaynen, joka oli toiminut poliisiautona. Matkamme jatkui hissukseen kohti Newhilliä. Helsingistä sai jenkkipeliin osia Autoset Oy -liikkeestä, jos tarvitsi kiiltävää tarvikeosaa. SUUNNANMUUTOS. Impalan kotiinkuljetusta alettiin suunnitella. Keulaan kolaroitu ’59 Impala oli romiksen takanurkassa pukeilla. Kori oli hyvä ja miltei ruosteeton takaoviin asti, tästä taaksepäin kaikki olisi vaihdettava. Näin saa- tiin omat aarteet kyytiin ja matkalle kotia kohti. Matka Newhilliin sujui rauhallisesti. Siipipeltien heiluessa hauskasti ylös ja alas saavuimme Pitäjänmäkeen ja vilkku vasempaan kohti Konalaa. Paikka oli tuttu Mikalle, joka oli hakenut ’58 Chevy Delrayn niiltä nurkilta. AMERIKAN RAUTA 6/2014 95. Tätä voisi kutsua hyväksi tuuriksi. Saimme vihjeen Herajoen teollisuusalueella olevasta romiksesta, jossa oli pari-kolme ’59 Chevyn raatoa. Tackar ja pockar auttajallemme, kuka olitkin. Bel Air työnnettiin mäeltä alas Muskettitielle ja peräosa kannettiin kundien kanssa samaan osoitteeseen. Ensimmäistä kertaa tuli tutkittua hankintaa sillä silmällä kaikessa rauhassa. Lopussa oli pari tosi tiukkaa mutkaa, jossa hinausköyttä piti lyhentää, mutta perille päästiin. Chevy oli hyväkuntoinen ja miltei täydellinen. Loikkasin ulos ’59:stä ja ihmettelin vinossa olevaa eturengasta, jossa oli jäljellä yksi pyöränmutteri. Asiaa harkittuani päätin luopua Chevystä Mikan hyväksi, autohan päätyisi hyvään kotiin. Vihdoin oltiin valmiit matkaan. Tässä vaiheessa Mika, joka oli touhunnut ’58 Delrayn parissa, ilmoitti olevansa kiinnostunut ostamaan Bel Air -projektin. homma ei hoituisi, joten hinaaminen tulisi olemaan vahva vaihtoehto. ’59 Bel Airia purettiin pikkuhiljaa ja puuttuvia osiakin saatiin haalittua kotinurkkiin. Ahdasta oli ja kiire päästä kotiin, joten lainasimme purkamon trukkia, jonka piikit ajettiin Studen kyljestä sisään ja peli nostettiin ’50 Mercuryn viereen. VARAOSIA, ONKO NIITÄ?. Peltiosia varastosta löytyi ainakin kolmen auton osat, mutta pienempiä pisteosia etsittiin edelleen. Ainoa este oli edessä seisova Stude Coupe 60-luvulta. Kylillä asuva autoilija Rodas lupasi hakea Letukan ja loppuromut kotiin, jälleen kerran
Kutjan kuva El Americano Tällä kertaa Janne Kutjan mielikuvitusta kutkutti 60-luvun alun pikku-Rambler, joka sai Jannen käsittelyssä avolavan. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2014
J anne ei tyytynyt ’61 Americanin uudelleenmuotoilussa pelkästään tekemään autosta lavamallia, vaan samalla myös kattoa chopattiin linjakkaamman kokonaisuuden saavuttamiseksi. Samaa maskiverkkoa käytettiin myös ylämaskissa. Avolavakonversio olisi helpointa toteuttaa farmarimallisesta aihiosta, jolloin on helpointa hyödyntää valmiita luukkuja ja pilareita. Alustaa madallettiin reilusti ja alle tulivat Astro Supreme -vanteet kapein valkosivurenkain, jotka eivät näin pienessä autossa voi olla 15-tuumaiset. AMERIKAN RAUTA 6/2014 97. Lopputuloksessa on samanlaista linjakkuutta kuin erään suuremman valmistajan henkilöautoon perustuvassa lavamallissa, joten auton nimeksi sopisi hyvin ”El Americano”. Samassa yhteydessä myös tuuletusikkunat jätettiin pois. Puskurin pystykoristeet parturoitiin myös, ja puskurin alapuolelta siivottiin maskin aukkoa muuttamalla se yhtenäiseksi ja siirtämällä parkit maskiverkon taakse. Etuvalot frenchattiin ja kahvat sekä alunperinkin vähäiset merkit sheivattiin pois
Pariskunnan käsissä se sai keulalleen kiukkuisen Fordin 289:n ja kokonaan uuden ilmeen, joka tuo vahvasti mieleen japanilaiset showrodit.. Raine Kitusen Torino on harvemmin rajusti viritettynä nähty malli. 451 Clevor -moottorillaan nätti muskeli kulkee varttimailin 10,9 sekunnissa, joten ihan joka vehkeellä ei kannata lähteä sen kanssa viivalle. Joensuulaisen Kari Matikaisen Le Mans on saanut annoksen tuoretta ilmettä madalluksella ja 18-tuumaisilla Keskinin vanteilla. HARVEMMIN LIA E K S U M Ä Y T H Ä N Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 02.10.2014 Ford Torino ’70. MODERNIA OTETTA AllLong Summer Linnacruising, A-Bombers Old Style Weekend ja paljon muita loppukesän tapahtumia! Pontiac Le Mans ’67. Tomi ja Anna-Stina Kankaan rodipickis tuli joitakin vuosia takaperin tunnetuksi notskipannunuskeana raakana rakennelmana. Psycho s s e r p x E 98 AMERIKAN RAUTA 6/2014 Studebaker Crew Cab ’27
(FIN) FRANCINE (SK) EIGHT BOMB (SWE) THE TROUBLED TREE (FIN) TUPELO HIGHSHOT Josefine Jonaaon Photo (EE) BOOGIE COMPANY (FIN) LOULOU D’VIL (SWE) ELEGY ELLEM (UK) MISS MIRANDA
100 SIVUA! Kasari- esta Rautaan • 6/2014 • 8,90€ Rakkaud n y tt e P INSPIROIMA CHEVROLET MONTE CARLO SS 468 ‘86 PLYMOUTH SAVOY 413 WEDGE ‘62 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Ford ’31 • HD Bagger ’03 • Cadillac Superior Hearse ’62 Plymouth Barracuda Hemi Convertible ’71 Chevy Delray LS1 ’58 • Chevy ’38 Limousine Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-40 Viipale mediat 6 414887 002455 14006 700245-1406 NRO 14 AMERIKAN RAUTA 06/2014 ”AJATTELIN ALUKSI ENTISÖIDÄ AUTON MUSEOKUNTOON, MUTTA TYÖKIIREET VEIVÄT JA SE UNOHTUI SEISOMAAN 18 VUODEKSI.” OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVAA PUUHANURKKA: TURVAVYÖT UUSIKSI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! KUSTOM KULTURE FOREVER • DO-DADS FORSSAN PICK-NICK • POWER BIG MEET