Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. " SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI 29 SIVUA TAPAHTUMIA! FORSSAN PICK-NICK • BIG WHEELS TRIBUTE TO SHERWOOD • POWER BIG MEET 6 414887 002455 1 5 6 700 24 5-1 506 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KASARIKANKKUNEN PONTIAC FIREBIRD ‘72 Ford Fordor ‘32 Harley-Davidson ‘51 Chevrolet Pick-up ‘51 Dodge Coronet R/T ‘69 Edsel Pacer Convertible ‘58 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Lepakkoauton sukua LINCOLN PREMIERE ‘57 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Rakkaudest a Rautaan • 6/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 06/2015 NRO 22 ”NÄIN HILJA TT AIN NETTIAUTOSSA YHDEN AIK A P ALJON SAMAN OL OISEN AUTON, JO TEN AL OIN MIETTIÄ, PIT ÄISIK Ö OMAST A AUTOST A VAIHT AA VAIKK A VÄRIÄ. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja
6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . 64,90€ Tutustumistarjous!. 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. Osta museosta tai Museot.fikaupasta. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh
Eihän siinä mennyt kuin viikko, kun pihasta löytyi jälleen uusi, entistä vanhempi auto. Mieleenpainuvin asia oli se, kun odotellessamme osaa porukasta grilliltä entuudestaan tuntematon heppu tuli kyselemään kyytiä 10-15 kilometrin päähän kotiinsa. Itse olen tullutkin siihen tulokseen, että kaupassa ja arkisilla asioilla käydään eri autolla kuin cruisingeissa ja tapahtumissa. Tarina tuli vain jotenkin mieleen tässä lehdessä esitellystä ’51 stepparista, jonka Kankaan pariskunta elvytti takaisin näyttelykuntoon. Vihreä Marlin Pääkirjoitus vajaat 30 kilometriä ennen Tammelaa, joten ei auttanut kuin ajaa auto paikalle niin puhtaana kuin se sattui pysymään. ”Saat viiskymppiä rahaa ja voin näyttää samanlaisen kaksiovisen, mulla on semmoinen tallissa.” Päässä alkoi raksuttaa, että samanlainen kaksiovinen – oliko kyseessä todella harvoin nähty kaksiovinen Classic, vai vieläkin harvinaisempi Marlin. Vartin päästä saavuimme vanhan omakotitalon pihalle. Olin aiemmin sitä mieltä , että en missään tapauksessa koskaan vie autoani mihinkään tapahtumaan esille likaisena, mutta sateinen keskikesä pakotti joustamaan siitä periaatteesta. Hämärässä tallissa lepäsi – kuka ties kuinka monetta vuottaan – oikein siisti metallinhohtovihreä Marlin. Tuskin kumpikaan, arvelimme alkuun. Aiemmin sellaisia varten pihasta löytyi avolavoja, mutta viime kesänä niiden paikan pihassa sai ’95 Buickin Roadmaster -farkku – kolmipenkkirivinen ihan niin kuin sen ensimmäinen Rambler siloin, kun Buick oli uusi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 6/2015. ”Saatte ampua, jos ei semmoista autoa löydy”, tuumasi tuo tuntematon kaveri. Päällisin puolin valmiin näköinen auto oli maalattu jo vuosia aiemmin ja sen 327-kone odotti osina vieressä kokoamista. Itse en nimittäin ennen jutun tekoa osannut yhdistää sitä samaksi autoksi, joka kiersi näyttelyitä purppuranpunaisena 90-luvun alussa, eikä Kankaan Tomi toisaalta muistanut autoa silloisessa asussaan. Mutta siitä lisää myöhemmin. Kaveri ei valehdellut. Mielikuvani mukaan tuo talo oli ikään kuin rinteessä, ja sen takapihalla oli tallin ovet. Koska perheessä oli kuitenkin toinenkin iso, tuoreempi amerikanfarmari, ei molemmille tuntunut riittävän käyttöä, ja päädyin laittamaan Buickin myyntiin. Ehkä se ei lopulta ole niin justiinsa. Aikaa tuosta on jo 20 vuotta , mutta en ole koskaan sittemmin nähnyt tuota autoa, enkä edes kuullut siitä. Siinä vaiheessa siitä bensarahasta ei enää ollut väliä, mutta pitihän se auto lähteä katsomaan, jos sellainen tosiaan oli olemassa. Useammin kuin kerran tänäkin kesänä olen hetken auton omistajan kanssa juteltuani saanut hämmästellä ääneen: ”Onko tämä se sama auto?” Keskikesän tapahtumien suhteen potin räjäytti Do-Dads Reunion, jonka osana järjestettiin tänä vuonna myös Vintage Drags -kiihdytyskisa Räyskälän lentokentällä. Se pistikin miettimään, kuinka moni, aikoinaan vahvasti mieleen painunut auto saattaa olla muka kadonnut, kun sitä ei vaan enää tajua siksi samaksi laitteeksi. Lentokentän parkkialue veti hyvinkin vertoja maan kovimmille sisänäyttelyille, ja oli hienoa nähdä radalla rinnakkain kalustoa, jota harvemmin kiihdyttelemässä näkee. Näyttelykelpoisessa kunnossa olevan harrasteauton käyttäminen arkiajossa on vähintäänkin hermoja rassaavaa, kun ahtaita parkkiruutuja on parempi karttaa kaikin mahdollisin keinoin, ellei halua kylkiään lommoille. Matkalla Do-Dadseihinkin sade yllätti Se oli näitä loppukesän iltoja vuonna 1995, kun olimme kavereiden kanssa ajelemassa kaupungilla samana keväänä hankkimallani kuuskutosella Rambler Classic -farmarilla. Samalla reissulla taidettiin törmätä jänikseen ja ajaa kilpaa XR3iEscortin kanssa, joka muuten kulki yhtä kovaa kuin kutoskoneinen Rambler, mutta ne olivat kuitenkin arkipäiväisempiä juttuja
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Kannessa: Pontiac Firebird ’72 Nro 22. 18 Ford Fordor ’32 Juspe Lehtovirran kolmekakkonen on kuin rodiversio Dukes of Hazzardin General Leestä. 6/2015 24 Dodge Coronet R/T ’69 12 30 Edsel Pacer Convertible ’58 6 AMERIKAN RAUTA 6/2015. 30 Edsel Pacer Convertible ’58 Tommi Lyytikäisen harvinaisessa avossa on menneiden vuosien raggarimeininkiä. ESITTELYSSÄ 12 Pontiac Firebird ’72 Renne Kovalainen päivitti kasariluukkiin jämähtäneen tulilinnun uudelle vuosituhannelle. 44 Lincoln Premiere ’57 Samuli Petron omistama lepakkoauton sukulainen on kokenut osaavissa käsissä täydellisen muodonmuutoksen. 24 Dodge Coronet R/T ’69 Pasi Heikkinen hankki mittatilauksena juuri sellaisen Mopar-muskelin, minkä on aina halunnut. 38 Chevrolet Stepside ’51 Heath Garage elvytti heitteille jätetyn pikkiksen jatkoajalle. 50 Harley-Davidson ’51 Japo Lehtonen on omistanut ison lättäpäänsä 80-luvulta saakka
58 Do-Dads Reunion 54 Tribute to Sherwood 78 Forssan Pick-Nick 36 Tompan vanhat autot 7 AMERIKAN RAUTA 6/2015. VAKIOT 8 Rauta-annos Kuulumisia kotimaiselta harrastekentältä, ja vähän kauempaakin. 70 Ruukki Picnic Amerikan itsenäisyyspäivälle tänä vuonna sattuneen Ruukki Picnicin suosio kasvaa kohisten. 10 Pelit ja vehkeet Vinkkejä niin autojen kuin niiden omistajienkin ehostamiseen. 84 Muumio muistelee Olli muistelee Bel Airin ostoreissua, joka olisi kannattanut jättää suosiolla hinausauton hoidettavaksi. järjestetty ulkoilmanäyttely teki kunniaa paikkakunnan rockabilly-historialle. 88 Kutjan kuva Janne muokkasi ’72 Impalasta hyökkäävän pro-tourerin. ARTIKKELIT 36 Tompan vanhat autot Harvalla meistä on ollut yhtä paljon mielenkiintoista kalustoa kuin toisaalla lehdessä esitellyn Edselin omistajalla, Tompalla. 64 Vintage Nostalgia Show Englannin nummilla järjestetty Vintage Nostalgia Show on takavuosista hullaantuneiden turvasatama. 78 Forssan Pick-Nick Pilvenmäen raviradalla kokoonnuttiin perinteiseen tapaan elokuun ensimmäisenä sunnuntaina. 72 Power Big Meet Jenkkiharrastajat ympäri Euroopan pyhiinvaelsivat Västeråsiin tänäkin vuonna. 58 Do-Dads Reunion Do-Dads tarjosi entistäkin enemmän nähtävää, kun lauantaipäivän ohjelmaksi järjestettiin Räyskälän lentokentällä ajettu Vintage Drag Race. TAPAHTUMAT 54 Tribute to Sherwood Keravan vanhalla torilla 13.6. 75 Hang ’Em High Vanhan koulukunnan laitteita suosiva Hang ’Em High järjestettiin Enköpingissä jo toista kertaa. 66 Big Wheels Pieksämäen megatapahtuma kokosi Poleenin rantapuistoon noin 18 000 vierasta ja 1 350 harrasteautoa. 86 Puuhanurkka Kansiremonttikesä jatkuu Kimmon Corvetten moottorin kokoonpanolla
com/katsastusdodge, taikka sen omilla sivuilla osoitteessa www. katsastusdodge.fi. Järjestäjän mukaan tähän koko perheen tapahtumaan kuuluvat rento piknik-tunnelma, sadat hienot jenkkiautot, letkeä livemusa sekä hyvä ruoka ja juoma. Rautalankaa ja jenkkirautoja R.I.P. Osastolla tullaan näkemään autorakentelun ohella yllätyksellistä ja sirkusteemaan sopivaa show-ohjelmaa. Huff oli paitsi suuri kustom kulttuurin ja rockabilly-musiikin sanansaattaja, myös seitsemän lapsen isä. Kohtuullisen rapsakan, mutta restaurointikelpoisen ja erityisesti käyntikuntoisen auton kunnostustyötä voi seurata joko Facebookissa, sivulla facebook. Senecaksikin kutsuttu Dodge onkin vuosimallin ’61 Dart Pioneer, joka oli viettänyt 28 vuotta käytännössä koskemattomana. SEMA Show’n viime vuosien graafisesta ilmeestä vastannut taiteilija Max Grundy. Illan lopuksi järjestetään vielä cruising-yhteislähtö Tampereen yöhön. Yksi vanhan koulukunnan kustomrakentajista ja -maalareista, legendaarinen Bo Huff, menehtyi 3.8.2015 syövän selättämänä. Clarksvillessa, Arkansasissa syntynyt Huff avasi ensimmäisen kustom-pajansa (Custom Car Shop) Orange Countyssa, Californiassa 60-luvun puolivälissä. Yrityksen taustahahmot Tomi ja Anna-Stina Kangas tiimeineen kasaavat paikanpäällä alusta loppuun A Ford rodin, joka on tarkoitus ajaa takaisin kotiin Lapualle tapahtuman päätyttyä. Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen Uutispalsta Katsastus-Dodge Uutisoimme jokunen numero sitten Yleisradion autohuutokaupasta, jonka myyntirivistöön kuului kulttimainetta saavuttaneessa Katsastus-elokuvassa esiintynyt musta Dodge. Lapualainen Heath Garage toteuttaa Suomessa ennennäkemättömän ja ainutlaatuisen liverakentelun, joka kulkee nimellä Hot Rod Circus ja huipentuu Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Auto päätyi huutokaupasta harrastajaporukalle, joka ottikin sen työn alle kevään kuluessa. Miehen perintöä on ylläpitänyt jo vuosien ajan hänen ”Jr Huff” -nimellä tunnettu poikansa. Elokuvassakin nähdyt kylkimaalausliekitkin on kaivettu jo esiin, eli eiköhän siitä vielä peli tule. Bo Huff 8 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Kovia kansainvälisiä nimiä Suomeen Heath Garage sirkustelee 22.8.2015 jo viidettä kertaa järjestettävä Rautalankaa ja jenkkirautoja -tapahtuma kokoaa jälleen jenkkiautoharrastajia Mobiliaan. Kustom Kulture Show 2016 -tapahtuman osallistujakaartiin on puolestaan vahvistettu mm. Amerikkalainen custom-autojen rakentaja ja suunnittelija, John D’Agostino osallistuu Lahden Jenkkiautonäyttelyyn 3.-4.10.2015. Viimeiset vuotensa mies vietti Utahissa, missä sijaitsee myös hänen Bo Huff Customs -nimellä toimiva liikkeensäkin. Viime vuonna paikalla oli 400 autoa, ja tänä vuonna paikalle odotetaan saapuvaksi vähintään yhtä paljon. Kustom Kulture Show 2016 järjestetään Helsingin Kaapelitehtaalla 13.-14.2.2016. Mies tulee jakamaan näyttelyssä kolme erikoispalkintoaan; John D’Agostino Kustom D’elegance -palkinnon, West Coast Kustoms -palkinnon sekä Styling Car Of the Year -palkinnon. Toinen saman tapahtuman suurista nimistä on sarjakuvamaisesta tyylistään ja pin-upeistaan tuttu Keith Weesner. Tapahtuman aikana järjestetään myös Vintagetori, jota on laajennettu viime vuodesta
H.A.M.B-palstalla on putkahtanut myyntiin varsin jännittävä laite, 187 mailin eli 300 kilometrin tuntinopeuteen pystyvä ’32 Ford Coupester 5-window. 21.8. Viipurin rautaa 9 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Suoraan suolasta Suomen autokanta oli vahvasti yhdysvaltalaisvalmisteista 1900-luvun alkupuoliskolla. Tästä hyvänä esimerkkiteoksena käy Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton SAHK:n www-sivuilta löytyvä selvitys Viipurin läänin autokannasta. Nykyisellä omistajallaan se on ollut vuodesta 2001, ja suola-aavikkokilvoissa sitä on käytetty 2008 alkaen. 10th Rautaa Rajalle Saariselkä/Ivalo 22.8. FHRA Finals, Alastaro Alastaro Circuit 29.8. Stadin Cruising/Parking Kauppatori, Helsinki 5.9. Nyt auto on myynnissä kuulemma taloudellisista ja terveydellisistä syistä. Hyvänilmanlintu valitsi voittajat Kovia kansainvälisiä nimiä Suomeen Heath Garage sirkustelee Kutittelisiko omistaa suola-aavikkokilpuri. Hämeenlinnan harrasteautotapaaminen Virvelirannan Rantakrouvi, Hämeenlinna T apah tuma t Viime vuoden puolella alkunsa saaneessa Gasumin Hyvänilmanlintu -hankkeessa on päästy loppuhuipennukseen, eli voittajien valintaan. Guuts Meinings Linnoitus/satama, Lappeenranta 28.8. Auto on alunperin modattu roadster-koriseksi jo vuonna 1955. Rakenteluohjelma Latelan virittelemän Firebirdin tähdittämä innovaatiokilpailu sai 130 erilaista ideaa osakseen, ja voitto meni BioGTS Oy:n ideoimalle uusiutuvaa biokaasutekniikkaa hyödyntävälle Bioboksille. PDFmuotoisen listauksen tuolla suunnalla liikkuneista autoista ja autoilijoista on koostanut Pertti Kolari, ja sen tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Sota-arkiston Viipurin suojeluskuntapiirissä jatkosodan aikana pakko-otettujen autojen kantakortit sekä Viipurissa säilyneet autoja ja autoilijoita koskeneet suomenkieliset luettelot. Pyyntihinta on 38 000 dollaria, josta kukin voi päätellä kuinka suolainen se on. Rautalankaa ja Jenkkirautoja Mobilian Autokylä, Kangasala 25.8. WHRA Cruising Vaasa 8.9. Suuntaa siis SAHK:n sivuille, osoitteeseen www.sahk.fi. Amerikanpäivä, Lahti Ace Corner, Lahti 29.8. Ammattitaitoisia jälkiasennuspalveluita kaasuautoille on raadin mukaan vain kourallinen tällä hetkellä, joten ”avaimet käteen” -tyyppiselle ratkaisulle on kysyntää. Jaetun 100 000 euron pääpalkinnon lisäksi kakkossijalle päässyt taho sai 25 000 euroa, ja kyseinen kunnia meni bensiinikäyttöisen auton kaasukonversiota kehittäneelle ProGas-projektille. Ajoneuvot ovat rekisterikilpijärjestyksessä, ja erityisesti vanhoista jenkkihyötyajoneuvoista kiinnostuneelle se voi olla mielenkiintoista selattavaa. Bastioni Cruising Bastioni, Hamina 4.9
Hinta 349,00 €/kpl. Mukana tulee näyttävä Mustang-keskikuppi. Hinta 5,00 €/putkilo. Kätevään 8 g putkiloon pakatut MC Dielectric Grease -silikonirasvat on suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen. Tasainen tai syvä pohja, kromattu tai alumiininen kansi, 2-4” suodatin. Hinta 20,00 €/kpl. Kokonaisuuden hinta alkaen 39,00 €. Ford, Mustang, Hemi ja Mopar -logoilla varustettuja kalvosinnappeja. Vannekoko eteen 19 x 9” ja taakse 19 x 9,5”. Paksumpi versio puolestaan on tarkoitettu katkaisimien kosketuspintojen sekä moottoritilassa ja vaihteistossa olevien anturien liitosten suojaamiseksi. Hinta 26,00 €/pari. www.jarimaki.fi Intohimoa juhlapukeutumiseen LS-koneen kiinnitykseen 10 AMERIKAN RAUTA 6/2015. www.tradeparts.info Kovimmat karvanaamat pitää parroistaan hyvää huolta. Mr Bear Familyn Shea-voista ja luonnollisista öljyistä valmistettu partabalsami kosteuttaa ja hoitaa niin ihoa kuin partaakin. Pelkät kannet tai pohjalevyt alkaen 16,00 €/kpl. Yhdistämällä sekaan vielä Beard Brew -partaöljyä saat leukajouhiisi ihan uudenlaista muotoa ja hohtoa. Notkeampi versio rasvoista on tarkoitettu johdinkimppujen liitoksiin, joihin se tunkeutuu avaamatta liitoksia. Vanne soveltuu myös autoihin, joissa on Mustang Performance Packin 6-mäntäiset jarrusatulat. Toimittanut: Kimmo Janhunen Silikonipitoisen eristysja suojarasvan avulla voidaan suojata ajoneuvojen sähköjärjestelmän liitokset ja katkaisimet kosteutta ja läpilyöntejä vastaan. Ne antavat hyvän eristyssuojan, niiden tartuntakyky on hyvä, ne estävät virtavuotoja ja kipinöintiä eivätkä ne päästä kosteutta sähköliitoksiin. www.kaasutinexpertti.fi Nyt voit itse koota 14” ilmansuodattimen eri osista saadaksesi juuri haluamasi lopputuloksen. Valikoimasta löytyy mm. www.usparts.fi Sähköliitosten suojaksi Kokoa putsari oman maun mukaan Partakarvat ojennukseen Tuoteuutuudet Vannetta uuteen Mustangiin Jari Mäen valikoimasta löytyvillä autoaiheisilla kalvosinnapeilla voit näyttää tyylikkäästi myös kesän juhlissa, minkä merkin nimeen vannot. www.jukkatukku.net Janne’s Garage valmistaa käteviä kiinnikelevyjä, joiden avulla LS-moottorin kiinnitys onnistuu helposti ja näyttävästi SBC-kumityynyillä käytännössä kaikkiin pikkulohkolla varustettuihin GM-autoihin. Kyseinen vanne (M-1007-M199S) on samannäköinen kuin Mustang GT Performance -pakettiin kuuluva, mutta vanteen värinä on Ford Performancen oma erikoisväri, Sparkle Silver. Hinta 50,00 €/pari. www.jannesgarage.com Vaikka uuden, ’15 Ford Mustangin saapumista Suomeen joutuukin hieman odottelemaan, löytyy US-Partsin varastosta jo aito Ford Racing -vanne tähänkin uutuuteen
Osat ja palvelut Säännölliset osatoimitukset USA:sta Huippumerkit Asennuspalvelu osille Moottori– ja autoprojektit Asiakaslähtöinen palvelu Hyvä sijainti Riihimäellä 040-5606 254 info@tuumacid.fi www.tuum a ci d.fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. I N C . Phone. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info OE STYLE SLIDE BAR RADIOT Mustang --, Cougar --, Corvette -, GM Truck ... custom utosound M A N U F A C T U R I N G . custom utosound R SLIDE BAR RADIO ON JOKO OEDIGITAALINEN Laadukkaat alkuperäiselle paikalle… KAIUTTIMET : dual voice-oe style -kaiutinvah vistin sarjat, kick panel kaiuttimet... Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00
Parin talven aikana auto on kuitenkin tuotu niin teknisesti kuin visuaalisestikin uudelle vuosituhannelle. Renne Kovalaisen tulilintu oli ostohetkellä sellaisessa 80-luvun hottentottilookissa, että se sai uuden omistajansa pahoinvoinnin partaalle. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tapio Laaninen PONTIAC FIREBIRD ’72. KASARIKANKKUNEN 12 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Pyöräilykypäristä ei ollut tietoakaan, eivätkä vanhemmat pystyneet seuraamaan jälkikasvunsa edesottamuksia kännyköiden GPS-paikantimilla. Kaikkein villeimmät maalasivat perämurikoihin sekä tankinpohjiin etelävaltioiden lippuja ja kylkiin motiivimaalauksia tai ainakin jotain komeasti auringossa välkehtivää. Vuonna 2009 hankittu projekti ei kuitenkaan edennyt suunnitellulla tavalla, kun Renne perusti Espooseen oman automaalaamon, joka ei jättänyt aikaa harrastamiselle. Tyylirintamalla seurattiin Bullitin, Vanishing Pointin ja Smokey and the Banditin vanavedessään luomia mielikuvia. Myin auton eteenpäin syksyllä 2012 ja nyt se jatkaa jalostumistaan toisaalla”, Renne kertoo. Se oli toissijaista, tuliko niistä savua. Siinä 13 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Jenkkiautot ne vasta hurjia olivat, osittain siksi, että niitä oli Suomessa verrattain vähän, mutta myös niiden rakentelutyylien vuoksi. Aina löytyy tietysti myös niitä, jotka haluavat viedä asiat hiukan pidemmälle. ”Laskin, että pelkästään peltitöitä olisi saanut tehdä noin 200 tuntia ja siihen vielä loput päälle, joten totesin, ettei aika yksinkertaisesti riitä. Pari vuotta sitten Renne myi firmansa pois ja siirtyi takaisin palkkatöihin. Hottentottia ja tingeltangelia. Olkatoppaukset peittivät puolet katukuvasta ja ihmisiä hukkui vesisänkyihin. Sellainen reliikki oli myös Rennen Firebird vielä joitakin vuosia sitten. Tulilintu-projektia edelsi kuitenkin Challengerin raato, jonka hän hankki saatuaan inspiraatiota Fast and the Furious -pätkistä, joissa Vin Dieselin esittämä Dominic Toretto ohjastaa ’70 Dodge Chargeria. Telkkarissa oli vain kaksi kanavaa, mutta se riitti, sillä sieltä tuli Ritari Ässä ja Ihmemies. 80-luvulla nämä autoharrastajat nostivat perän taivaisiin, verhoilivat sisustan kernillä tai syvillä napituksilla koristellulla plyysillä ja asensivat sivuputket – jos ei muuten, niin ihan vaan ulkonäön takia. 80-luku oli hurjaa aikaa. Ideoita ei etsitty Internetistä, koska sitä ei ollut vielä keksitty
Eikä se erityisesti Renneäkään miellyttänyt, mies kun vannoo enemmän modernin pro touring -touhun nimeen, mutta hän näki autossa piilleet mahdollisuudet. Ainoa jäänne hottentottisisustasta ovat hattuhyllyllä edelleen palvelevat JBL:n 6x9” kaiuttimet. 14 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Ekan kesän hankinnat rajoittuivat lähinnä Jenkeistä tilattuun etuspoileriin sekä 18-tuumaisiin BBS-kopiovanteisiin, joiden keskiöt Renne maalasi heti uutuuttaan satiininmustiksi. Konepeiton alta paljastuu 350-kuutiotuumainen Vortec, jossa on Edelbrockin alumiinikannet ja Comp Camsin hydraulirullanokka. ”Se oli sellainen kasarikuosinen nakkikoppi, joka oli uitettu Ruotsiin vuonna 1975. Hinta oli painunut markkinoilla suvantoon todennäköisesti juuri siksi, ettei huonosti aikaa kestänyt kasariluukki ollut niitä halutuimpia. vaiheessa hän alkoi haeskella itselleen myös uutta harrasteautoa. Stance korjattiin Konin jäykkyyssäädettävillä iskareilla, joiden kanssa keulaa tiputettiin Eibachin etujousilla ja perää Belltechin droppipalikoilla. Kernipenkkejä Renne ei kauaa katsellut. Seuraavaksi Renne siirtyi katselemaan tarjontaa Ruotsin puolelta ja löysi sattumalta Örebrosta passelin hintaisen Pontiacin. Ne heivattiin kuuseen ja korvattiin huokeilla sporttijakkaroilla, jotka ovat kuitenkin kippaavat, sillä pitäähän takapenkille päästä. Perä oli huutanut jo koeajolla, mutta Renne ei jättänyt sen takia kauppoja tekemättä. Tuttu kaveri remppasi lukollisen 10-pulttisen kuntoon heti auton saavuttua Suomeen. Perä oli luonnollisesti korkealla paljastaen valtavat, reilusti perän yli tulevat pakotorvet. Takapenkki maalattiin ensi hätään mustalla vinyylimaalilla ja toistaiseksi se on saanut jäädä siihen kuosiin. Kotimaisilta myyntisivustoilta mikään ei kuitenkaan pompannut muiden yläpuolelle. Merkillä ei sinällään ollut merkitystä, kunhan eteen vain olisi osunut jotain vastustamatonta. Kaikesta huolimatta ensimmäinen kesä meni lähinnä ajellessa ja omia visioita jäsennellessä. AlkupeAlkuperäinen konepelti oli vaihdettu jo Ruotsissa irrotettavaan kuitupeltiin, jonka keskelle oli tehty reikä korkealle ilmanputsarille. Pontiac Firebird ’72 Peräkontista löytyy turvatankki. Niinpä päädyin pitämään alkuperäiset vyöt ja lisäsin rullavyöt myös taakse, siellä kun matkustaa lähinnä jälkikasvu”, Renne selittää. ”Minulla kävi mielessä laittaa kiinteät jakkarat ja nelipistevyöt, mutta viimeksi mainittujen kiinnitys olisi käytännössä poistanut takapenkin käytöstä. Tekniikkana oli Chevyn 350+350-yhdistelmä, vanteina Centerlinet, edessä älyttömän kapeat renkaat ja takana yli-isot. Stealth Fighter. Korissa oli jokin helmiäistingeltangelväritys ja sisällä valkoiset kernijakkarat”, Renne päivittelee. Alkuperäisen tankin poistamisen ansiosta pakoputket saatiin vedettyä tuntuvasti ylempää ja perä laskettua lähemmäs maankamaraa. Myös ovipahvit ovat alkuperäiset, mutta suunnitelmissa on ollut race-henkisemmät alumiiniovipahvit
Keulalta löytyy 1gen Firebirdin etuspoileri sekä kirkasoptiikkaiset ajovalot. Takapuskuri on maalattu korinväriseksi, mikä sulauttaa sen paremmin auton muotoihin. 15 AMERIKAN RAUTA 6/2015
16 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Kerniverhoillut alkuperäispenkit korvattiin kippaavilla kuppipenkeillä. Siitä on tullut joiltakin sanomista, mutta enimmäkseen kehuja. Viime talvena oli moottoriswapin vuoro ja rautakantinen 350 sai väistyä uudemman voimanlähteen tieltä. Aloitimme urakan perjantaina ja viimeiset osat ruuvasimme takaisin kiinni saman viikon sunnuntaina. ”Kuitupeitossa oli alkuperäiset formulasnorkkelit ja mietin aluksi niiden silottamista pois, mutta lopulta päädyin ratkaisuun, jossa ne saivatkin jäädä paikoilleen. Pontiac Firebird ’72 Näin hiljattain Nettiautossa yhden aika paljon saman oloisen auton, joten aloin miettiä, pitäisikö omasta autosta vaihtaa vaikka väriä. Ulkoasuun piti saada Stealth-hävittäjämeininkiä, joka toteutettiin eliminoimalla krominkiilto sekä maalaamalla kori grafiitinharmaaksi ja viimeistelemällä pinta mattalakalla. Eräskin harrastaja otti yhteyttä ja halusi lainata konepeittoa tehdäkseen siitä muotin.” Ensimmäisen talven aikana Renne kartoitti kopan kuntoa tarkemmin ja totesi sen kohtalaisen hyväksi lukuun ottamatta joitakin pieniä ruotsinpoikain aikaisia jätöksiä. Paiskimme hommia melkein yötäpäivää, eikä homma olisi onnistunut ilman osaavaa apuvoimaa. ”Ruiskutin pinnat itse. räinen konepelti oli vaihdettu jo Ruotsissa irrotettavaan kuitupeltiin, jonka keskelle oli tehty reikä korkealle ilmanputsarille. Kolmipuolainen klassikkoratti on Grantilta. Ensimmäisen talven aikana Renne hankki kaveriltaan suoraanajo-Malibussa palvelleen lasikuitu-scoopin ja muovasi siitä kiinteän pahkan konepeltiin, jotta ilmanputsari saatiin sateelta suojaan. Renne rakentaa talvisin, mutta haluaa auton olevan ajossa aina kesäisin. Mittaristo on koottu Autometerin ja Apexin tuotteista. Takaspoileri oli modattu takaluukkuun kiinni ja se sai jäädä sellaiseksi. Pohjatöissä jeesasi kaksi kaveria, jotka ovat molemmat myös alan ammattilaisia. Iloista laulantaa. Olen tuntenut ne kaverit niin kauan, ettei meidän tarvitse kommunikoida keskenämme, kun tiedämme, mitä pitää tehdä”, Renne kuvailee värinvaihtotalkoita
”Sanotaan, että tuollaisessa autossa on simppelit sähköt. ALUSTA: Konin jäykkyyssäädettävät iskunvaimentimet, edessä Eibachin jouset, takana Belltechin droppipalat. Sehän ei olisi automaalarille temppu eikä mikään. 17 AMERIKAN RAUTA 6/2015. ”En aluksi keksinyt mitään järkevää ratkaisua putkiston takapäähän, kun alkuperäinen tankki oli tiellä. Faktat PONTIAC FIREBIRD ’72 • OMISTAJA: Renne Kovalainen, 35 • PAIKKA: Espoo. Jonkin sortin päivitystä on kuitenkin luvassa ensi talvenakin ainakin jarruille. Viime talvena otin sitten vaan puukkosahan käteen, leikkasin kontin pohjan auki ja teetin siihen mittojen mukaan uuden pellin. RENKAAT: Edessä 245/40 R18, takana 275/35 R18. ”Haluaisinhan minä kaikennäköistä, mutta se helpottaa, kun pyyhkii otsaa tyhjällä lompakolla. KORIMUUTOKSET: 1gen Firebirdin etuspoileri, takaspoileri modattu kiinni takaluukkuun, kuitukonepeitto modatulla Harwoodin scoopilla, kirkasoptiikk-ajovalot. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. Ostin siihen alumiinikannet, vähän tiukemman hydraulirullanokan ja rullakeinuvivut. Niin ne varmaan alun perin ovat olleetkin, mutta kun joukkoon on vuosien varrella lisäilty yhtä sun toista sokeripaloista lähtien, niin sekalaista sähkörojua kertyi pahvilaatikollinen. Alkuperäinen tankki sai väistyä takakonttiin sijoitetun turvatankin tieltä ja näin putkille tuli tilaa myös loppupäähän.” Välillä Renne on suunnitellut Vortecin kylkeen puhallintakin, mutta perheellisenä miehenä hänen on ollut vaikeaa perustella avovaimolle, miksi turboprojekti peittoaisi tärkeydessään esimerkiksi perheen yhteisen lomamatkan. ”Sain reilut vuosi sitten mahdollisuuden hankkia 350-kuutiotuumaisen Vortecin, joka oli käytännössä tehdasuusi. Kaikki johdot vedettiin sukan sisälle ja vielä haitariputken sisään.” Pakoputkia Renne leikkeli jo ensimmäisen talven aikana, sillä ne roikkuivat todella matalalla ja ottivat kiinni matalimpiinkin esteisiin. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti shift kitillä, 10-pulttinen lukkoperä. Uudet sähköt pyrittiin tekemään mahdollisimman siististi ja sisustaa purettiin sen verran, että piuhat saatiin oikeille reiteille. Uudet Hookerin peltipakosarjien jatkeeksi pultatut 3” putket vedettiin mahdollisimman lähelle kardaania ja varustettiin yksillä Simonsin pöntöillä. VANTEET: 18” BBS-kopiot. KIITOS: Avovaimo Tessalle mahdollisuuksista pitkiin talliviikonloppuihin sekä Henkalle, Kimille, Röpsylle, Janille ja kaikille kamuille avusta projektissa, joka jatkuu... Värivaihtoehtoja pyörii mielessä laidasta laitaan, esimerkiksi uuden Ford Focus ST:n jaffankeltainen voisi olla pirteä”, jää Renne visioimaan. Jotain pitää kuitenkin keksiä, ettei joka kesä tarvitse ajella ihan samannäköisellä autolla. Nenä voisi olla ehkä vähän miedompikin, sillä nykyisellään se lähtee vetämään kunnolla vasta 3 000 kierroksen paikkeilla, mutta laulaa kyllä iloisesti”, Renne kuvailee. Swappi meni sinällään aika heittämällä, kun Chevyn pikkulohkon tilalle laitettiin toinen Chevyn pikkulohko. Moottorinvaihdon yhteydessä heivattiin samalla irti kaikki vanhat sähköt, jotka korvattiin uudella Ron Francisin johtosarjalla. Näin hiljattain Nettiautossa yhden aika paljon saman oloisen auton, joten aloin miettiä, pitäisikö omasta autosta vaihtaa vaikka väriä. MOOTTORI: 350 cid Vortec V8, Edelbrockin ETech -alumiinikannet, Comp Camsin hydraulirullanokka, rullakeinuvivut, Edelbrock Performer Air-Gap -imusarja, MSD:n jakaja, Hookerin peltipakosarjat, 3” pakoputket. SISUSTA: Grantin ratti, Autometerin ja Apexin mittarit, sporttipenkit, B&M:n shifteri
18 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Juspe Lehtovirran kolmekakkonen on kuin rodiversio Dukes of Hazzardin legendaarisesta General Leestä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD FORDOR ’32. 19 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Koko auton jujuksi onkin noussut sen Etelävaltioiden lipulle kunniaa tekevä tulipelti, joka ei ole vain maalattu, vaan myös prässätty koholle
Erikoisratkaisuja. Kabiinissa oli ostohetkellä sähköpenkit ja tilttiratti, jotka eivät sopineet kokonaisuuteen sitten millään. Kun Tomppa oli saanut korin peltivalmiiksi, sitä ryhdyttiin valmistelemaan maalausta varten. Runko vahvistettiin keskeltä X-tuella sekä boksattiin etuja takapäästä, minkä jälkeen se maalattiin mustaksi. Ei virheettömältä, mutta hyvältä aihiolta. Juspe ei lannistunut näkemästään, vaan ynnäili yhteen niin taaloja kuin aihion kuntoon saattamiseen tarvittavia työtuntejakin. Takapenkki loisti kuitenkin edelleen poissaolollaan, ja kun sopivia vaihtoehtoja ei löytynyt valmiina, suunnitteli Juspe itse reunoille kaartuvan muhkean istuimen kahdelle. Tämä tehtiin 240-Volvon kattopellillä, joka käännettiin perä menosuuntaan. Kattoa chopattiin viitisen senttiä matalammaksi ja alkuperäisen kangaskaton reikä laitettiin umpeen. Oli niin tai näin, niin luodinreikien lisäksi korista löytyi myös muuta työnsarkaa, jonka Juspe antoi käsistään näppäräksi tiedetyn Pitkän Tompan tehtäväksi. Kuultuaan tällaistenkin mahdollisuuksien olevan auki Juspe piirteli Paint Brushilla valokuvaan tulipellin päälle Etelävaltioiden lippua etäisesti muistuttavia viivoja sekä tähtiä, ja ojensi sen Tompalle malliksi. Niemisen Artsi tinasi hitsaussaumat, minkä jälkeen Aaltosen Hemmo pääsi tekemään pohjia. Seuraavassa versiossa prässättyjen kuvioiden syvyys päätettiin jättää maltillisemmaksi, ja näin myös jäljestä alkoi tulla kelvollista. Eteen laitettiin pari tuumaa dropattu jäykkä akseli, taakse kavennettu 9-tuumainen akseli ja joka nurkkaan uudet rumpujarrut. Pakkelia pyrittiin käyttämään minimaalisen vähän. Se toista ääripäätä edustava hämmästyksen aihe onkin juuri näiden harrastajien kekseliäisyys ratkoa ongelmia, joihin oma osaaminen tai rahat eivät riitä. Todellisuudessa sen tavallisen amerikkalaisharrastajan arki on monesti ihan samanlaista kuin suomalaisenkin. Ei se siis voinut olla ihan toivoton tapaus! Auton rahtaamisen kontolleen saanut Jaakko Halmari kävi tsekkaamassa auton paikan päällä läpikotaisin, ja hyvä niin. JS-Customs (Janne Setälä) valmisti pakettiin koko joukon komeita billet-osia, kuten laturinkiinnikkeet, puolakotelon ja hihnapyörien pinnapultit. Peltivelho tuumasi, että toki sellainenkin onnistuu, vaikka saattaakin olla hiukan työläs ja vaatia alkuun harjoittelua. Vaikka kori oli paikoitellen mätä, niin se oli kuitenkin alkuperäisissä mitoissa ja pääpiirteissään asiallinen. Amerikkalaisten autonrakentelu on pienen suomalaisen silmissä monesti hämmästyttävää. Ford Fordor ’32 20 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Vanteiksi oli valittu kekseliäästi offsetiltään sellaiset, jotka veivät renkaat riittävästi sisemmäs ja saivat ne mahtumaan juuri ja juuri lokasuojien sisään. Prässättyjä tähtiä. Näin kaarevuudet ja muodot osuivat kohdalleen melko hyvin ilman suurempia muokkauksia. Vääntymien saaminen suoriksi ja siisteiksi olisi vaatinut rutkasti takomista ja silottelua, mikä todettiin turhan hankalaksi. Halmari lähetti Juspelle parisataa eri puolilta otettua valokuvaa havaitsemiensa faktojen takeeksi. Sillä mittapuulla, johon me Suomessa olemme tottuneet, nämä ratkaisut ovat toisinaan täysin käsittämättömiä tai jopa hengenvaarallisia. Telkkariohjelmien perusteella hämmästystä aiheuttavat työn nopeus ja uljas laatu, mutta tällöin tekijöinä on Chip Foosen tai Boyd Coddingtonin kaltaisia visionäärejä kymmenpäisine avustajakaarteineen. Viisimillisestä teräslevystä tehty lattia oli työnjäljeltään hirveä, mutta se olisi kestänyt vaikka toisen maailmansodan. Pohjavärin kanssa ei säästelty – pintaa maalattiin ja hiottiin ja maalattiin ja hiottiin niin kauan, että vuosien ruostuttamat kraaterit täyttyivät. Ebayn kautta Dallasista löytynyt kullanvärinen auto näytti kuvissa sopivalta lähtökohdalta omien visioiden toteuttamiseen. Ja kun myyjä oli lopulta samoilla linjoilla vaihdettavan rahasumman suhteen, päätti Juspe ostaa auton kaikkine vikoineen. Ensimmäisessä versiossa kuvioista yritettiin saada liian korkeita ja niitä prässätessä pelti vääntyi mutkille. Viinikaisen Eikalta löytyi ’37-39 Fordin etupenkin runko, josta saatiin kaventamalla ja muokkaamalla alkuperäisen kaltainen sohvapenkki. Katsojien silmien eteen päätyvä lopputulos viimeistellään editointipöydällä heittämällä sekaan rakentajien nauravia kasvoja sekä huoletonta jutustelua. Mustangin erillisjousitettu etupää oli vielä suhteellisen asiallisesti toteutettu, mutta takapään kolmilinkkijärjestelmä oli tehty itse V-palkista, jonka sisään oli hitsattu vahvikkeeksi harjaterästä. Sen runko tehtiin vanerilevystä Hyvärisen Henkan avustuksella ja penkkien verhoilun toteutti Akaan verhoomo. Juspen rodi oli Suomeen saapuessaan malliesimerkki juuri tällaisesta tapauksesta. Taka-akseliksi oli vaihdettu Fordin 9 ¼ kuorma-auton akseli, mutta sitä ei ollut kavennettu lainkaan. Pikkulohkokasi kunnostettiin, siistittiin ja varustettiin näyttävästi Tunnel Ramilla. Ja me täällä päivittelemme ruudun ääressä, että on se helppoa. Valtavirrasta poikkeavana kaverina Juspe halusi nimen omaan neliovisen Fordorin, jotta reissuille mahtuisi mukaan suurempi rytmiryhmä eikä auto näyttäisi samalta kuin kaikilla muilla. Rahat ovat tiukassa ja budjetit paukkuu. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että korin reikiä oli paikkailtu uretaanilla, josta oli veistelty pois ylimääräiset ja vedetty lopuksi maalia pintaan. Kohokuviointia varten oli tehtävä ensin tähtityökalu, jolla sai prässättyä sopivankokoisia tähtikuvioita peltiin. Viisimillisestä teräslevystä tehty lattia oli työnjäljeltään hirveä, mutta se olisi kestänyt vaikka toisen maailmansodan. Onneksi asiat olivat kuitenkin ostohetkellä tiedossa, eivätkä tulleet yllätyksinä. Netin syövereistä löytyi kuvia, joissa samainen auto komeili pin-up-kuvissa niukkaan leopardiasuun sonnustautuneen neitosen nojaillessa sen ikkunankarmiin. Kori soodapuhallettiin puhtaalle pellille, minkä ohessa takakulmasta löytyi luodinreikiä. Tomppa teki ensi töikseen kokonaan uuden lattian, minkä jälkeen hän muokkasi takalokasuojia Juspen toiveiden mukaisesti siten, että kaaria otettiin sisälle niin paljon kuin runkopalkit antoivat myöten. Tulipellin kohdalla Juspe sai mietittäväkseen tilatako Amerikasta uustuotanto-osan, vai antaako Tompan väännellä uuden pellistä. Kutjan Janne oli maininnut Tompalle joskus, että olisi kiva toteuttaa johonkin tulipeltiin kohokuvioituna esimerkiksi Nipponin nouseva aurinko tai jotain vastaavaa. Kaupat tehtiin joulukuussa 2009 ja auto seilasi Suomeen kevättalvella 2010. Juspe ilahtui visioidessaan auton toimineen takavuosina mafiosojen pirturässinä, vaikka yhtä hyvin se on saattanut olla vain poikain maalitauluna jonkin kyläpahasen soramontulla. Tulipeltiin valittu teema määritteli osaltaan autoon tulevat värisävyt, mutta Juspe ei kuitenkaan halunnut autosta Etelävaltioiden lipun pohjavärinä alun perin olevaa punaista, vaan ennemminkin General Lee -tyyppisen oranssin sävyn, joka taittaa sopivassa valossa punaiseen. No bolt-on
21 AMERIKAN RAUTA 6/2015
KIITOS: Tomi Pitkä, Veke ja Artsi Nieminen, Henkka Hyvärinen, Janne Setälä, Hemmo Aaltonen sekä Amiraalitalli, koti ja muut tukijoukot. Faktat FORD FORDOR ’32 • OMISTAJA: JUSPE LEHTOVIRTA, 43 • PAIKKA: TURENKI. Ovipahvien ja sisäseinien verhoilut odottavat vielä sisäpuolen ikkunalistoja. Kabiinissa oli ostohetkellä sähköpenkit ja tilttiratti, jotka eivät sopineet kokonaisuuteen millään. JARRUT: Rumpujarrut. ALUSTA: Boksattu ja X-palkeilla vahvistettu runko, 2” dropattu jäykkä etuakseli, kavennettu 9” taka-akseli. VOIMANSIIRTO: TH700R4-automaatti. Sivuille kaartuva, syvä ja muhkea takapenkki on omaa suunnittelua ja toteutettu vanerista tehdyn rungon päälle. MOOTTORI: Chevyn pikkulohko, Tunnel Ram -imusarja, peltipakosarjat ja sivuputket. Etusohva on muokattu sopivaksi ’37-39 Fordin penkistä. KORIMUUTOKSET: Kattoa chopattu 2”, takalokasuojien kaaria otettu sisälle runkopalkkeihin saakka, alkuperäisen kangaskaton reikä laitettu umpeen, kohokuvioitu Etelävaltioiden lippu -tulipelti. Ford Fordor ’32 Sähköt vedettiin kokonaan uusiksi Herstin Timpalta hankitulla sarjalla, minkä jälkeen putsattuun ja petsattuun puiseen kojelautaan soviteltiin Auto Meterin klassikkomittarit. VANTEET: Kromatut Babymoonit. 22 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Aika näyttää, tuleeko niiden koristeeksi tähtiä vai mitä, mutta jostain syystä minulla on fiilis, ettei niistä tule ne simppeleimmät ja perinteisimmät. Hiljattain hän onnistui kuitenkin paikallistamaan yhdet projektiin soveltuvat listat, minkä myötä työtkin ovat jo käynnistyneet suunnittelun osalta. Pehmustukset ja verhoilut ovat Akaan Autoverhoomon tekemät. SISUSTA: Banjoratti, ’37-39 Fordin sopivaksi muokattu etupenkki, omavalmisteinen takapenkki, Auto Meterin mittarit, B&M:n shifteri. RENKAAT: Edessä Silvertown, 185/70 R15, takana Firestone Dragster, 10.00-15. Sisusta on vielä osittain kesken, sillä sisäpuolen ikkunalistat tuntuvat olevan kiven alla, eikä Juspe ole kokenut mielekkääksi aloittaa ovipahvien tekoa eikä sisäseinien verhoiluja ennen sitä
AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. (03) 318 5426 (03) 318 5440. COMING SOON! DICKIESKENGÄT 109–159 € WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne
Mittatilausmuske li 24 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Aihiona ostettuun autoon sai valita osat mielensä mukaan, mikä takasi sen, että lopputuloksesta tuli juuri omistajansa näköinen. Pasi Heikkinen näki unelma-autonsa ostohetkellä ainoastaan mielikuvissaan. Mittatilausmuske li 25 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä DODGE CORONET R/T ’69
Siihen päälle laskettiin kiinteä summa kokoonpanotyölle ja auton lopullinen hinta määräytyi sen mukaan, millaisia osia valitsin autoon laitettavaksi”, Pasi selventää. Lopulta hän sai kaveriltaan vinkin Oulaisissa toimivasta HTS Importista, joka etsii ja tuottaa Jenkeistä muskeliautoaihioita sekä niiden osia, ja rakentaa niistä tilaustyönä asiakkaiden toiveiden mukaisia valmiita autoja. ”Coronetien lisäksi olisi kelvannut Charger tai Challenger, ja kävinhän minä katsomassa paria Cudaakin. Moottori, laatikko ja kardaani olivat tiessään, joten tekniikan suhteen päästiin lähtemään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Pojilla oli siinä valmiina yksi sähkönsininen Roadrunner, josta saattoi todeta, minkä tasoista työn jälkeä pajalla tehdään. Tänä kesänä tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun Heikkisen Pasi hankki ensimmäisen amerikkalaisvalmisteisen harrasteautonsa, ’83 Chevrolet El Camino SS:n. Kaikkiaan kiersin katsomassa puolenkymmentä autoa, mutta niissä kaikissa olisi ollut laittamista, lähinnä korihommia. Totesin kuitenkin, että jälki täyttää tiukemmatkin kriteerit ja tuumin, ettei näiden kavereiden jäljiltä varmasti tarvitsisi olla raapimassa autoa parin vuoden jälkeen uudelleen auki. 26 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Minä taas etsin valmista autoa, jonka kanssa voisi keskittyä ajamiseen”, Pasi pohjustaa. Ajatus omasta jenkistä oli pitänyt paikkansa miehen pääkopassa ja Pasi löysi itsensä kerta toisensa jälkeen Internetin ääreltä kartoittamasta tarjontaa. ”Aihiolle oli tietty hinta maalattuna ja vinyylikatto asennettuna. Kaveri itse oli hankkinut heiltä ’68 Coronetin, ja oli varsin tyytyväinen niin projektin etenemiseen kuin lopputulokseenkin. Sekin olisi ollut myynnissä, mutta minun toivomuslistallani ei ollut 383:sta ja sohvapenkkiä. Pohjalle otettiin 440-kuutiotuumainen lohko, johon hankittiin Dodge Coronet R/T ’69 Lasikuitukonepeiton alta löytyy 512-kuutiotuumaiseksi stroukattu isolohko, jota evästää Holleyn 870 cfm vakuumikaasari. HTS Importilla oli varastossaan useampia aihioita, joista valita. Parin-kolmen vuoden harkinta-ajan jälkeen kohde oli rajautunut isolohkoiseen Mopar-muskeliin. Ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet tärkeysjärjestyksessä lähellekään kärkisijoja. Vuodet vierivät ja autot vaihtuivat, eikä yrittäjän arjessa ollut kiireisimmillään puhettakaan siitä, että aikatauluun tai budjettiin olisi mahdutettu vanhojen autojen harrastamista. Pasin silmät osuivat rullaavaan ’69 R/T Coronetin hylsyyn, jossa oli paikoillaan vain akselit. Reilut parikymmentä vuotta Caminon hankinnan jälkeen aika alkoi kuitenkin olla kypsä omien unelmien toteuttamiselle. Kolarointijälkiä tai muita vaurioita ei näkynyt missään kohdin. Tarvittavat peltityöt oli tehty, eli käytännössä toinen etujalkatila ja peräkontin pohja oli vaihdettu kokonaan. ”Lähdin tapaamaan HTS:n Tommi Siltalaa ja Henri Suihkosta keväällä 2014. Imusarja on saman valmistajan Dominator. Niinpä ryhdyimme käymään toiveitani läpi perinpohjaisemmin.” Puhtaalta pöydältä
”Tehokäyrä lähti laskuun jo 5200 kierroksen kohdalla, mikä kielii siitä, etteivät kannet hengitä tarpeeksi. Lastentauteja. Hiukan ennen näitä lehtikuvauksia päätin testata autoa sen verran, että vedin tallin pihalle kolmet rannut. Korin pintaan vedettiin Lotuksen vuoden 2012 värikartastosta poimittu British Racing Green, joka on hyvin lähellä alkuperäistä tummanvihreää värisävyä, jollainen autossa on ollut jo tehtaalta lähtiessä. ”Kyllä alustan päivittäminenkin on käynyt mielessä, mutta tuntuu olevan ryökäleen kallista”, Pasi kiroaa. Konepeitto päivitettiin lasi27 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Loputon suo. Imusarjaksi valittiin Holleyn Dominator ja bensaa annostelemaan saman valmistajan 870 cfm vakuumikaasari. ”Minulle sattui ilmeisesti joku maanantaikappale, sillä vaikka laatikon pitäisi olla vahvistettu kestämään normaalia kovempia tehoja, niin ei se kestänyt. Vaihteistoksi valittiin Jenkeistä tilattu, kevyeen kisakäyttöön speksattu B&M:n 727-automaatti. Vakioperän sisälle laitettiin TrueTraclukko ja käytännössä vahvimmat palikat, mitä sellaiseen koppaan saa. Alusta on vakio, mutta kaikki on uutta puslia ja iskunvaimentimia myöten. Tommi diagnosoi vian aiheuttajan varsin pikaisesti ja loota lähti takaisin HTS Importille. Myös musta vinyylikatto kuuluu alkuperäisasuun. Väliaikaisratkaisuksi Tommi toimitti minulle itse kokoamansa, shift kitillä varustetun 727:n, eli huolto pelaa kuten pitääkin”, Pasi kiittelee. Samasta paikasta tilattiin myös alumiinikannet, männät ja nokka-akseli. Koneelta loppuu yksinkertaisesti happi. Kone osoittautui toimivaksi, mutta dynoreissu paljasti pullonkaulan, jonka eliminoimiseksi suunnitelmat ovat jo pöydällä. Kansien vaihdolla voitaisiin saada konepeiton alle reilunkokoinen pollelauma lisää”, Pasi arvioi. Vetoakselit ovat kuitenkin vakiot, ainakin toistaiseksi. Keulalle pultattiin kookas alumiinijäähdytin ja pakokaasujen ulosmenoreiteiksi Hookerin peltisarjat sekä X-palalla varustettu putkisto. Nevadassa toimivalta 440 Sourcelta 512 cid stroukkisarja. Ainoastaan lehtijouset ovat alkuperäiset. Edessä on tehostetut levyjarrut ja takana rummut. Pasin silmät osuivat rullaavaan hylsyyn, jossa oli paikoillaan vain akselit. Sen jälkeen laatikko ei vaihtanut enää lainkaan pakille ja vapaalle vaihdettaessa veto tuntui jäävän osittain päälle
Puukehäinen ratti on Grantin klassikko. Kun yksi osa vaihdettiin uuteen, oli viereinenkin pakko vaihtaa ja noidankehä oli valmis. Dodge Coronet R/T ’69 Sisusta on uusittu kauttaaltaan alkuperäisen kaltaiseksi. 28 AMERIKAN RAUTA 6/2015
kuituiseen scoopilliseen versioon, joka satiininmustaksi maalattuna tuo lopputulokseen hiukan ronskimpaa otetta. Faktat DODGE CORONET R/T ’69 • OMISTAJA: Pasi Heikkinen • PAIKKA: Vaajakoski. ”Kun yksi osa uusittiin, niin sen jälkeen oli uusittava viereinenkin”, päivittelee Pasi loputonta noidankehää. Kai se on loputon suo tämä harrastus”, Pasi nauraa. ”Kunhan pääsen eroon lastentaudeista, niin suunnitelmissa on parannella autoa vielä pikkuhiljaa esimerkiksi alustan osalta. JARRUT: Edessä tehostetut levyt, takana rummut. Kojelautaan hankittiin toimiva mittaristo, ja autoon uusittiin vielä kahvat ja ovien lukotkin. 29 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Penkkien rungot hiekkapuhallettiin ja maalattiin, minkä jälkeen niihin uusittiin pehmusteet ja verhoilija asensi uudet päälliset. MOOTTORI: 512-kuutiotuumaiseksi stroukattu 440 Magnum V8, 440 Sourcen alumiinikannet, männät ja nokka-akseli, Holley Dominator -imusarja, Holley 870 cfm vakuumikaasutin, kookas alumiinijäähdytin, Hookerin peltisarjat, X-palalla varustettu pakoputkisto. Nykyiset ovat 15-tuumaiset ja Police-mallia.” Alkuperäisistä sisustan osista ei käytetty lopulta juuri mitään, vaan koko kabiini tehtiin uusiksi. Uusien osien lista on pitkä; kojelaudan päällinen, ovipahvit, takasivuverhoilut, kattoverhoilu, hattuhylly, etupilarin muovit, kaikki tiivisteet, käsinojat, keskikonsolin teippaukset, lattiamatto, R/T-mattosarja Grantin ratti ja shifterin nuppi. Peräkontin päällä kulkevan mustan R/T-raidan ja mustan konepeiton kaveriksi autoon ei Pasin mielestä voinut laittaa kuin tasan yhdenlaiset vanteet. Korin vihreän värisävyn juuret ovat saarivaltiossa. SISUSTA: Kauttaaltaan uusittu vakiosisusta, Grantin puukehäinen ratti. Kiiltävät viisipuolaiset eivät vaan kerta kaikkiaan olisi sopineet kokonaisuuteen. Lienee tarpeetonta todeta, mutta myös puskurit ja muut ulkokuoren kromiosat uusittiin, ja tuloksena auto on kuin pakasta vedetty, ainoastaan hiukan parempi. KORIMUUTOKSET: Scoopilla varustettu lasikuitukonepeitto. VANTEET: 15” Police-mallin peltivanteet. Kyseessä on näet vuoden 2012 Lotuksen värikartasta poimittu British Racing Green. RENKAAT: Edessä BF Goodrich Radial T/A, 235/60 R15, takana Winston Winner G/T, 275/60 R15. Yksi harvoja alkuperäisiä osia on virtalukko, joka sai kaikin puolin toimivana jäädä. ALUSTA: Kauttaaltaan uusittu vakioalusta. KIITOS: HTS Import. VOIMANSIIRTO: B&M:n kevyeen kisakäyttöön vahvistettu 727-automaatti, vahvistettu vakioperä TrueTrac-lukolla, alkuperäiset vetoakselit. Sen ja peräkontin päällä kulkevan mustan R/T-raidan kaveriksi autoon ei Pasin mielestä voinut laittaa kuin tasan yhdenlaiset vanteet. ”Ehdottomasti mustat peltivanteet
Vanhojen aikojen raggarityyliä 30 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Ninka Vehmas EDSEL PACER CONVERTIBLE ’58. Riihimäkeläisen Tommi Lyytikäisen harvinaisessa avossa on sitä oikeaa vanhojen aikojen raggarityyliä. Vanhojen aikojen raggarityyliä 31 AMERIKAN RAUTA 6/2015
’89 hankimme silloiselle puolisolleni Edsel Rangerin, ja vuotta myöhemmin ostin ’57 avo-Belvederen projektikuntoisena Kaijalaisen Penalta. Penkit verhoili uudelleen Tompan kaverin puoliso kotonaan, mutta kotikutoisilta ne eivät näytä. Siinä menikin sitten puolenkymmentä vuotta ilman jenkkiä, kunnes hankin vuonna 2000 oranssin korinvaihto-Challengerin, joka oli minulla 13 vuotta useammassa eri asussa.” Paluu muskelikaudelta. Se farkku minulla sitten olikin monta vuotta, kunnes myin sen Lahteen, ja se on vieläkin siellä samassa kunnossa BAD58-kilpisenä”, hän jatkaa. Niin, ja lisäksi tietysti se metallinvihreä ’69 Charger R/T, joka on parasta aikaakin työn alla. Tommi Lyytikäisen kohdalla kyse on ehdottomasti jälkimmäisestä, ja se nahkaan hakattu mallilista on jo aika pitkä. Edselkin myytiin pois joskus ’94 paikkeilla, kun tuli omakotitaloa ja lapsia. ”Se oli vuosi 1988, heti intin jälkeen, kun ostin käyttöautokseni neliovisen ’67 Coronetin. Edselin ratin takana viihtyy myös Tompan tyttöystävä Ninka – ja miksi ei viihtyisi. Mähän tein sen kolmessa kuukaudessa valmiiksi, ja vaihdoin sen sitten taas Kaijalaisen kanssa ’58 Yorkeri-projektiin. Sen keulalta löytyy Suomessa rakennettu 800-heppainen 572 cid Hemi, jonka perään tulee 6-vaihteinen manuaali. 32 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Oikeastaan koko 2000-luvun Tomppa oli puuhastellut muskelimallien parissa, ja parhaimmillaan tallissa oli yhtä aikaa Sublime Green -värinen ’71 isolohko-Roadrunner, U-koodin Challenger ja 327 stroker-koneinen ’69 sportroof-Mustang. Vähitellen Tompalle ja hänen silloiselle vaimolleen alkoikin kertyä useampia autoja, joista se parikymmentä vuotta aiemmin rakennettu vaaleansininen ’58 Edsel Pacer jäi vaivaamaan Tompan mieltä niin kovasti, että parikymmentä Parikymmentä vuotta aiemmin rakennettu vaaleansininen ’58 Edsel jäi vaivaamaan Tompan mieltä niin, että hän päätti hankkia toisen samanikäisen. Olinhan minä noita autoja laitellut jo ennen armeijaa, mutta ne olivat pääasiassa Mazda Marelloja, se Belvedere oli minun ensimmäinen oma jenkkini”, Tomppa muistelee. ”Olihan siinä välissä ainakin ’59 El Camino 468 cid kisakoneella ja ´61 bubble top Chevy 461-isolohkolla, mutta sitten tuli myytyä koko kalusto pois. ”Siitä ’58 New Yorkeristahan tuli scallopmaalattu, ja ostin siihen Autiorinteeltä 452 stroker-koneen, johon vaihdoin tunnel ram -imusarjan. Edsel Pacer convertible ’58 Siinä vaiheessa, kun mies tatuoi ihoonsa autojensa merkit ja vuosimallit, on kyse joko tosihörhöstä tai tosiharrastajasta
”Saatuani sen farmarin ostettua, huomasin yllättäen netistä tämän Edselin tulleen myyntiin. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Tomppahan oli jo vuosia pyörinyt paljon myös Ford-porukoissa, joissa on paljon hänen kavereitaan, vaikka paremmin Mopareistaan tunnetuksi on aiemmin tullutkin. Auto oli kaupan Porissa kuolinpesällä, eikä sen historiasta ole minulla tarkempaa tietoa. ”Autoa oli käytetty leimalla edellisenä kesänä ja se oli pompannut apusimpukasta, eikä sillä ollut ajettu kuin leimalle ja takaisin. Ja yöllä sit mimmit työnsi korkkareilla kun gaso loppui taas vaihteeksi, autossahan ei toimi yksikään mittari.” Värimuutoksia – ja värinpoistoa. ”Ja lähdettiin myös katto alhaalla jatkamaan täys poka päällä vaikka lunta tuli ku esterin persiistä... Kerran se unohtuikin lumisateeseen katto auki”, Tomppa kertoo nauraen. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. vuotta sen myynnistä hän päätti hankkia toisen samanikäisen. Ilmeisesti se on ollut Suomessa jo pidempään, ja sen päälle oli kaatunut puu syysmyrskyssä 2006.” Teknisesti auto oli kuitenkin ihan kunnossa, vaikka mitä ilmeisimmin lähivuosien ajot sillä olivat jääneet vähiin. Kaasarin vaihdoin uuteen Hollikkaan parin kuukauden taistelun jälkeen, mutta muuten tekniikalle ei ole tarvinnut koko aikana tehdä mitään, vaikka Edselillä on ajettu jopa yksi talvi. Kiristin vaan käsijarrun ja etupyörän laakerin ja vein auton katsastukseen. 33 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat. Jo Tompalle tullessa Edseliä oli madallettu ja se oli väriltään ilmeisesti alkuperäisen valko-ruskea, Parikymmentä vuotta aiemmin rakennettu vaaleansininen ’58 Edsel jäi vaivaamaan Tompan mieltä niin, että hän päätti hankkia toisen samanikäisen. ”Pari-kolme vuotta takaperin olin juuri myynyt noita muskeleita pois, ja hankin Ruotsista reissuautoksi ’61 Ford Ranch Wagonin”, Tomppa selittää tilannetta ennen Edselin löytymistä. Monesti portsarit ihmettelivät, kun ajoimme 50-lukuisella avolla baarin eteen parkkiin
Valkoista pääväriä oli paikkailtu harmaalla sprayllä sieltä täältä, joten Tomppa päätti vanhentaa sitä lisää hiomalla sen paikoin puhki asti. En tykännyt yhtään siitä ihmeellisestä ruskeasta sävystä, joten maalasin nuo peräpään alkuaan sen väriset osat harmaalla, joka sopi yhteen vanhan katon kanssa”, Tomppa selittää. ”Perän vuodot korjailin viime talvena, ja samalla uusin kaikki pyöränlaakerit”, Tomppa jatkaa. Tarkoitus ei siis ollut mitenkään pilata autoa lopullisesti, vaan korostaa auton särmikkään patinoitunutta ilmettä maalaamatta sitä yli. Optio tunnettiin nimellä Teletouch. Keskimmäistä Pacer-mallisarjaa edustanut yksilö oli tehtaalta varustettu 361-kuutiotuumaisella ja 303-hevosvoimaisella FE-koneella, joka Edselin omalla kielellä tunnettiin nimellä E400. Jossain matkan varrella, ennen auton tuloa Tompalle, nappivalitsin oli kuitenkin ilmeisesti koettu niin ongelmalliseksi korjata, että shifteri on siirretty lattiaan. Automaatin vaihteiden valinta on alun perin sujunut vakiovarustukseen kuuluvan karahkan sijaan ratin keskiön painonapeista. tai mikä korallin väri se tummempi lieneekin. ”Takalokasuoja ja takaluukun kansi oli rutussa sen puun kaatumisen jäljiltä, joten ensi töikseni koputtelin ne suoremmiksi. Vaikkei muuten patinapinnan ystävä olisikaan, täytyy myöntää se tosiasia, että sellaisen kanssa eläminen reissatessa on melko paljon huolettomampaa kuin näyttelykiillon varjeleminen ahtailla parkkipaikoilla ja katujen varsilla. 34 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Vanhan ajan raggariauto. Edsel Pacer convertible ’58 Edseliä ehostetaan ja korjataan sitä mukaa kun ehditään, muttei siitä ole mitään tarvetta tehdä kliinisen siistiä näyttelyautoa, jota ei raaskisi enää käyttää
MOOTTORI: E400 361 CID FE V8. 35 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Vanha katto oli ilmeisesti itse keinonahasta tehty ja jo niin kehnossa kunnossa, että hän tilasi Edseliin myös uuden punaisen siihen tarkoitetun rätin, jonka asensi paikalleen Tapiolan Autoverhoomo. TEHO: 303 hv. VANTEET: Punaiset 14” peltivanteet. Tomppa on kirjaillut kulahtanutta valkoista pintaa meiningin kiteyttävillä teksteillä. RENKAAT: 205/75 R14 ohuella valkosivulla. Penkit verhoili tänä keväänä katon sävyyn sopivalla kirkkaanpunaisella keinonahalla Tompan kaverin puoliso kotonaan, muttei työn jälki kyllä häpeä yhtään isolla rahalla teetetyille sisustuksille. ”Tuon vaihdekepin tein itse rosterista, kun siinä oli semmoinen hölmö lyhyt tökö”, Tomppa selittää. Takakyljen ja takaluukun päälle oli kaatunut puu syysmyrskyssä vuonna 2006, minkä jäljet ovat näkyvissä vieläkin. SISUSTA: verhoiltu kirkkaanpunaisella keinonahalla, JVC:n CDsoitin, 6x9” kaiuttimet, Pioneerin putkisubbari takakontissa. ”Renkaat olen myös kertaalleen vaihtanut uusiin, mutta kyllä tämä muuten on ollut todella huoleton reissuauto.” Ja reissattu Edselillä tosiaan on. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen automaatti. Samaa pitkää karvaa mies veti myös ovipahveihin ja lattialle, kun kerran hommaan oli ryhtynyt. Vaikka sitä samaa kuosia nykyään kutsutaan patinoituneeksi, Tompan harvinainen avo edustaa sitä katoavaa vanhojen aikojen raggareiden lauluautotyyppiä, jota ei ollut tahallaan potkittu tai muuten pilattu, vaan jota eletty elämä saattoi muokata aina silloin tällöin. Edseliäkin ehostetaan ja korjataan sitä mukaa kun ehditään, muttei siitä ole mitään tarvetta tehdä kliinisen siistiä näyttelyautoa, jota ei raaskisi enää käyttää – hauskanpitoonhan nämä on hankittu. ALUSTA: madallettu. Sen myötä punaisen värin saivat myös kapselittomiksi jätetyt peltivanteet ja peräpään tummempi kaistale. Faktat EDSEL PACER CONVERTIBLE ’58 • OMISTAJA: Tommi Lyytikäinen • PAIKKA: Riihimäki. Riihimäen rasvatukat ovat edustaneet sillä ahkerasti kaikennäköisissä kinkereissä, ja täytyy myöntää, että pariin otteeseen siellä rätin päällä on ollut istumassa allekirjoittanutkin, vaikkei Suavea olekaan hiuksissa ollut 20 vuoteen. Samalla autoon vaihdettiin myös uusi lattiamatto. Kojelaudan pehmuste, jollainen tästä yksilöstä löytyi, oli painunut ja venynyt kamalaan kuntoon, joten Tomppa keksi päällystää kojelaudan valkoisella angel hairilla
Monet niistä ovat myös muuttuneet miehen käsissä melkoisesti. Tompan vanhat autot 90-luvun puolivälissä työn alle päätyi ’59 El Camino, johon Tomppa vaihtoi kisakäytöstä hankkimansa 468-isolohkon ja nelivaihteisen manuaalin. Avo meni kuitenkin pian vaihdossa ’58 Chrysler Town & Country -projektiin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tommi Lyytikäisen albumi Harvemmalla meistä on ollut yhtä paljon mielenkiintoista kalustoa, kuin Tompan käsien kautta on kulkenut. Muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2000 Tomppa osti oranssin 340 Challengerin, joka ehti olla kolmessa eri ilmeessä. Talvella 1989 Tomppa ex-vaimoineen hankki Edselin, joka käytiin heti läpi. 36 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Kuva vapulta 1990. Vain noin 700 kappaleen verran valmistettu farkku sai scallop-maalauksen ja tunnel ram -imusarjalla varustetun 452 cid stroukkikoneen. Samoihin aikoihin Tomppa hankki projektikuntoisen ’57 avo-Plymouthin, joka ei vuosimallille tyypillisesti ollut mikään aivan ruosteeton yksilö. Viimeinen T/A look syntyi 2010-2011 talvella ja siinä kuosissa auto myytiin myös eteenpäin. Auto on nykyisin Lahdessa samassa kuosissa, vain kilvet ovat vaihtuneet BAD-58-tunnuksiin. Kesäksi 1990 se kuitenkin valmistui. Tompan ensimmäinen jenkki oli vuonna 1988 hankittu ’67 Coronet viritetyllä 225 cid kutosella ja 3-lovisella manuaalilla
’69 Charger 440:llä tuli Tommille 2008 ja on parasta aikaa työn alla. ’74 pikkulohko-Charger tuli vaihdossa Tommille, ja pienten muutosten jäljiltä siitä tuli tällainen. Samoihin aikoihin Tomppa hankki autoliikkeestä Miamista ’70 GTX-kloonin, joka tuli Suomeen seuraavana keväänä seistyään varastossa Jenkeissä pari kuukautta. 71 Roadrunner tuli taloon 2005. Tällaisenä se tuli keväällä 2008, tekniikka oli silloin 351W ja 4-vaihteinen 9”. Tältä Edsel näytti Tompalle tullessaan. Talvella 2006 Tomppa hankki valmiina ’55 customMercuryn. Saman auton Tomppa myi lopulta kirkkaanvihreänä vuonna 2014. Sen keulalle on tulossa 572 cid Keith Black Hemillä jatkonaan 6-vaihteinen Tremec T56 Magnum ja Danan perä. ’55 Chrysler 2d HT löytyi Tampereelta 2004, ja pitihän sekin ihan heti madaltaa. Mustang Sportroof ’69 oli Tompalla 2008-2013, jonka aikana sitä tehtiin aika rankalla kädellä teknisesti uusiksi. Charger myytiin 2013. 37 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Joulukuussa 2012 ’68 museo-Chargeriin tuli vaihdossa alkuperäinen museorekisteröity ’70 440 R/T Challenger. Koneeksi tuli 438-hevosvoimainen 327 cid stroker. Välissä Tommilla kävi myös viritetyllä 455-koneella varustettu ’69 Cutlass, joka oli hänellä useamman vuoden, kunnes se meni kaverille. ’61 Chrysler tuli Bremerin Ykältä projektina talvella 2006-07, ja valmistui ajoon seuraavaksi kesäksi. Vuosituhannen alussa pihaan ilmestyi myös ’66 Chrysler 300 -avo 440:llä. ’64 New Yorker -farmarin Tommi hankki 2002 ex-vaimolleen yllätyssyntymäpäivälahjaksi. Tompan käsissä se muuttui ulkoisesti täysin alkuperäisen ’70 Boss 302:n näköiseksi
Pelastettu 38 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Heath Garage elvytti yli 25 vuotta sitten Jenkeissä chopatun ja ajan hengen mukaiseen showtyyliin rakennetun, mutta vähän heitteille jääneen pickiksen jatkoajalle. Pelastettu 39 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEROLET STEPSIDE ’51
Hyttiä oli chopattu 4,5 tuumaa ja kaikki ylimääräiset listat sekä ovenkahvat oli parturoitu pois. 40 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Sisustus oli rakennettu tuon ajan trendien mukaan melko moderniksi kangasverhoiltuine sohvapenkkeineen ja nahkaratteineen sekä uusine valkopohjamittareineen. Se oli kuitenkin vähän niin kuin jäänyt heitteille. Heath Garagella auto sai klassisemman ilmeen, johon vaikuttivat paljon valkosivurättirenkain varustetut Smoothie-vanteet. Avolava oli jo Amerikan mantereella läpikäyty, ja sen alkuperäinen kutosesta ja manuaalista koostunut tekniikka oli korvattu kromilla ja kiillotetuilla osilla kuorrutetulla 350-pikkulohkolla sekä TH350-automaatilla. Aikoinaan maahantullessa ohjaamo oli tummempisävyinen ja verhoilu oli samaa tyyliä kuin 80-luvun lopun uusissa autoissa. ”Se tuli meille vaihtokaupoissa siihen vihreään ’64 pickupiin, joka esiteltiin pari vuotta sitten Amerikan Raudassa”, Tomi Kangas kertaa sitä, kuinka ’51 viimein päätyi Heath Garagen hoteisiin. Siitä oli sisustus homeessa ja kaikki ulkopinnat halkeilleet”. Pickis olikin ehtinyt kerätä ison veden toiselle puolen useammankin näyttelypalkinnon ennen kuin se rahdattiin Suomeen Matti Nykäsen ja myöhemmin Topi Sorsakoskenkin managerina toimineelle Juhani Mansikkamäelle. Hankin niille sitten nämä vanhan ajan miljonäärivalkosivuiset rättirenkaat”, Tomi jatkaa. Niin kävi myös tarinan stepparille, joka rakennettiin näyttelyautoksi Jenkeissä 80-luvun lopulla ja päätyi Suomeen jo 25 vuotta takaperin, 90-luvun taitteessa, miamilaisesta autohuutokaupasta. Värikään ei ollut enää se Jenkeissä ruiskutettu candy, vaan vaaleampi tavallinen metallinhohtopunainen, mikä viesti siitä, etteivät amerikanpohjatyöt olleet kauaa Suomen ilmastossa kestäneet. Kaupassa tulivat irrallaan nämä 15-tuumaiset Smoothiet ilman kumeja. Katon 4,5 tuuman choppaus ja ovenkahvojen parturointi on toteutettu jo neljännesvuosisata takaperin auton ollessa Jenkeissä. Ulkokuoren kliinille yksivärisyydelle toivat kontrastia mustakylkisin renkain varustetut 15-tuumaiset pinnavanteet. ”Anna-Stina sitä sisustaa pesi ja hinkkasi Chevrolet Stepside ’51 Nykyinen verhoilu on Design Eugenin käsialaa ja se tehtiin auton ollessa kokonaan viininpunainen. ”Silloin tullessa alla olivat sellaiset billetalumiiniset pimppivanteet, mutta en ottanut niitä ollenkaan mukaan. Suurimmat muutokset oli kuitenkin kokenut kori. Pickup oli jäänyt seisomaan, koska ei ollut käynyt kunnolla, ja oli useamman talven ollut pihalla, minkä vuoksi se oli päässyt aika kurjaan kuntoon. Alustaltaan madalletun auton taka-akselikin oli vaihdettu tuoreempaan 10-pulttiseen. Vuosia taivasalla. Vuodet ovat joskus pitkiä ja raskaita kertaalleen näyttelykuntoon rakennetulle autolle – etenkin silloin, jos auto päätyy sattumien summana seisomaan ulkosalle vailla päämäärää. Takapuskurin roolissa oli suorakaideprofiiliputki, johon oli upotettu neljä pyöreää blue doteilla varustettua takavaloa, ja Letukka oli maalattu lämpimän purppuransävyisellä Romanesque Crimson Candyllä. ”Edellinen omistaja on aina kiertänyt autoillaan paljon, ja kierteli tälläkin. Hyvänä puolena oli se, että sisustuksen oli auton aiemmin pidempään omistanut Mika Raudasoja verhoiluttanut Design Eugenilla uudelleen. Sekin uusi sisusta oli tosin ulkona seistessä kärsinyt
Valkopohjaiset Classic Industriesin mittarit ovat muisto vanhasta näyttelytyylistä. Anna-Stina lehtikultasi aikoinaan mahonkilaudasta tehdyn kojetaulun. 41 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Pickup oli jäänyt seisomaan, koska ei ollut käynyt kunnolla, ja oli seissyt useamman talven pihalla, minkä vuoksi se oli päässyt aika kurjaan kuntoon
Suorakaideputkesta tehty puskuri on ollut paikallaan jo Amerikan ajoilta, mutta sen pakoputkien ulostulot kiertvävä helma on tehty Suomessa. Ei autossa vielä ruostetta ollut kuin muutama pikku reikä, mutta kaikki pinnat oli kitattava uudelleen”, Tomi listaa ehostusta vaatineita kohtia. ”Tarkoitushan oli vain ikään kuin pelastaa pickup ja elvyttää se uudestaan liikenteeseen. 383-kuutiotuumaiseksi stroukattu pikkulohko liikuttaa stepparia mukavasti. Tomi saikin siitä dynolaput, joiden mukaan tehoa oli mitattu kolmisensataa heppaa. 42 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Osa sisustasta oli tehty Alcantarasta, joka ei meinannut puhdistua sitten millään, vaikka sitä millä pesuaineilla käsitteli.” Moottori oli myös rakennettu uusiksi Raudasojan aikana, ja se oli varustettu stroukkialakerralla. ”Raudasojan aikana vilkut oli vaihdettu maskin väliin asennettuihin suorakulmaisiin tarvikelamppuihin, mutteivät ne onneksi paljoa näkyviin jääneet, joten ei sille mitään kummempaa tehty.” Uutta maalausta suunnitellessa Kankaan pariskunnalla ei ollut edes tiedossa, minkä Alkuperäisen ulkonevan bensakorkin tilalle on tehty siisti, kaareva luukku. Tarkoitushan oli vain ikään kuin pelastaa pickup ja elvyttää se uudelleen liikenteeseen. ”Lavan pohjan mahongilaudat olivat lahonneet ja turvonneet niin pahasti, että ne oli heitettävä menemään. ”Konekaan ei käynyt silloin meille tullessa ollenkaan, mutta sen suhteen selvisi jakajan vaihdolla ja kaasarin putsauksella ynnä muilla normaalihuolloilla.” Viime hetken elvytys. Päällä oli vuosia ollut alumiinipäällysteinen vanerikansi, joka oli vuotanut vettä lavalle, eikä vesi ollut päässyt poistumaan eikä haihtumaan minnekään. Konehuoneessa on vielä nähtävissä auton edellistä värisävyä. Pyöreät takavalot on varustettu blue doteilla. Se olikin aika lailla viime hetken elvytys ennen kuin työtä olisi ollut todella paljon.” Korille ei tehty mitään uusia muutoksia, etuvilkuthan oli poistettu Suomessa jo auton ollessa Raudasojalla. Chevrolet Stepside ’51 useampaan kertaan
Saatiin sitten siinä rakennellessa sellainen idea, että tehdään vähän niin kuin sellaiset scallopit, jotka vaihtavat väriä. Oli miten oli, niin jo pariin kertaan komeaan näyttelykuosiin rakennettu pickis sai taas uuden ilmeen ja ansaitsemansa jatkoajan. VANTEET: 15” Chrome Smoothie. ”Se valmistui meltä pääsiäisen 2012 American Car Show’hun ja oli sitten Tampereellakin näytillä. KORI: Kattoa chopattu 4,5”, ovenkahvat, listat ja alkuperäiset etuvilkut poistettu, pa-säiliön korkki korvattu luukulla, takavalot upotettu palkista tehtyyn puskuriin. RENKAAT: 15” miljonäärivalkosivut. ”Yksi kesä sillä ajettiin ja laitoimme sen sitten myyntiin. Sisusta oli kyllä jonkin verran homeinen ja nuhjaantunut, mutta ehjä, joten siitä saatiin vielä kelpo kunnollisella pesulla, eikä ohjaamoon tehty kummempia muutoksia. Faktat CHEVROLET STEPSIDE ’51 • RAKENTAJA: Heath Garage • PAIKKA: Lapua. Toiseksi väriksi tuli DeBeerin Kawasakin Red Candy ja scallopit maalattiin jollain perusbeigellä”, Tomi selittää. ”Olen kuullut, että se olisi lähtenyt sieltä kautta Englantiin”, Tomi kertoo. Siitä oli ollut jo silloin sen valmistuessa ruskeana puhetta, että Jaakkola tarjoaisi sitä sitten ensimmäiseksi meille, jos sitä alkaa myymään.” Kuten arvata saattaa, ei auto kovin kauaa kalustoaan tiuhaan uusivalla Hankilläkään ehtinyt vanhentua, kun se päätyi jälleen vaihtokaupoissa seinäjokelaiselle moottoripyöräkauppiaalle. 43 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tuo auto onkin varmasti kiertänyt todella paljon näyttelyitä, sillä Raudasojakin kiersi sillä niitä ahkerasti”, Tomi jatkaa. 300 hv. TEHO: n. ALUSTA: Edessä uudemman GM:n apurunko, takana flipatut lehtijouset ja ilmaiskarit. Tomi ja Anna-Stina halusivat uudistaa auton ilmeen kunnolla,, ja keksivät maalata pintaan väriä vaihtavat scallopit. VOIMANSIIRTO: TH350automaatti, 10-bolt perä. Lopulta se meni Jaakkolan Hannulle vaihtokaupoissa, ja meille tuli tuo Psycho Expressin aihio Studebaker. Anna-Stina lehtikultasi kojetaulun, jossa olivat edelleen kiinni samat Classic Industriesin mittarit kuin auton tullessa maahan yli 20 vuotta aiemmin. näköinen auto oli ollut aikoinaan Suomeen tullessaan, mutta selvää oli, ettei sitä ainakaan samalla värillä maalattaisi, joka siinä oli heille tullessa pinnassa. SISUSTA: Grantin puuratti, penkit, ovet ja katto verhoiltu nahalla ja Alcantaralla. MOOTTORI: 383 cid V8, nelikurkkuinen kaasutin, alumiini-imusarja, peltipakosarjat. ”Kokopunaiseksi sitä ei viitsinyt tehdä, kun sellainen se oli ollut ennenkin
Lepakkoauton sukua 44 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen LINCOLN PREMIERE ’57. Mopen lepakko-Linc tuli Devils-kerhokaveri Tonskalle 1990-luvun lopulla vetelänruskeassa alkuperäiskuosissa, ja on sittemmin kokenut tallin tekijämiesten käsissä täydellisen muodonmuutoksen. Lepakkoauton sukua 45 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Vaihdoin siihen sittemmin kokonaan Moparin tekniikan 360-koneineen ja vääntösauvajousituksineen. Ajoin sillä kaikkiaan pitkäle toista sataa tuhatta, pelkästään ensimmäisenä kesänä Mopar-tekniikalla tuli ajettua 22 000 kilometriä, ja sillä käytiin Suunnitelmiin ei sopinut auton alkuperäiskuntoisena säilyttäminen, vaan kori päätyi käsittelyyn melkein saman tien. Katon madalluksen ohessa poistettiin ovenkahvat ja ylimääräiset merkit. Lincolnin alustaa madallettiin edessä lyhentämällä jousia, taakse asennettiin lehtijousien väliin madalluspalat. Tonskan suunnitelmiin ei sopinut auton alkuperäiskuntoisena säilyttäminen, vaan kori päätyi käsittelyyn melkein saman tien. 1956 markkinoille tullut Premiere perustui vahvasti Lincolnin Futura-konseptiautoon, jota valmistettiin useimpien konseptiautojen tapaan vain yksi ainoa kappale. Siinä oli sitten vähän aikaa hiljaista kotona”, hän naurahtaa ja jatkaa: ”Minulla oli siihen asti chopattu ’53 Packard, jonka myin sitten Tampereen suunnalle. Tavallinen Premiere oli kuitenkin paljon konseptiautoa hillitympi luksusauto, joita näkee nykyisin useimmiten alkuperäiskuntoon entisöitynä. Sisustan Tonska verhoilutti jossain Kuusankoskella”, Premieren nykyisin omistava Moppena tunnettu Samuli Petro kertoo. Siellä Miimi sitten sanoikin, että pitäisikö siitä auton ostosta keskustella, niin totesin, ettei enää tarvitse. Minä sitten löin Tonskan kanssa kättä päälle, ja ajelin kotiin uuden auton omistajana. Sellainen jutun Premierekin oli, kun se päätyi Kotkaan 1990-luvun lopulla. Tuolloin elettiin vuotta 2004, ja Tonska oli hankkinut itselleen uudeksi projektiksi ’48 luiskaperä-Letukan, joka esiteltiinkin viime talvena Amerikan Raudassa. Huomaamattomampi muutos tehtiin takimmaisille kylkilistoille, joista poistettiin peräpään V-muoto. Lincoln Premiere ’57 46 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Sehän oli ensimmäinen harrasteautoni, jonka hankin 12 000 markalla aika karmeana romuna heti intistä päästyäni 1990. Alkuperäiset peltivanteet maalattiin kirkkaanpunaisiksi, eikä Tonska käyttänyt niillä ollenkaan kapseleita. Fleikkiä kattoon. Auto oli täysin alkuperäisessä kunnossa, väriltään kauniisti sanottuna erikoisen punertavan ruskea ja vieläpä varsin siisti Toni Sirenin hankkiessa sen itselleen. Ruostekorjauksia ei tarvinnut tehdä kuin akun pohjalle repsikan jalkatilaan. Sen kerrotaan tavalliseen amerikkalaiseen näyttelyautoaihiotapaan myydyn yhdellä dollarilla kustomoija George Barrisille, joka rakensi siitä 60-luvun puolivälissä sen alkuperäisen peltikorisen Batmobilen. ”Soitin saman tien kotiin, ja puolisoni Miimi sanoi, että sittenhän se pitää ostaa. ”Ipi choppasi auton hyvin pian hankinnan jälkeen, ja se maalattin kokonaan mattamustaksi. ”Olimme jo siinä vaiheessa samassa Devilsin tallissa, kun Tonska totesi, että tuo menee myyntiin”, Moppe muistelee
Hän sanoi purettaessa, että olisi kiva tietää tämän laatikon historia, koska hän ei ole koskaan niin hyväkuntoista cruise-o-maticia nähnyt. 47 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Sittenhän se kone menikin kokonaan uusiksi.” Haasteeksi muodostui se, ettei 368-kuutiotuumaiseen Y-lohkoon osia ihan joka varaosaputkasta saanutkaan. Senkin hoiti tallimme maalarimestari Ipi.” Toinen muutos ulkonäölle oli kaupassa mukana seuranneiden alkuperäisten kapseleiden laittaminen paikalleen. Kertyneet kilometrit saivat lopulta aikaan sen, että kolmisen vuotta takaperin tuli aika tutkia tekniikan tilaa tarkemmin. Samalla, kun Moppe rakenteli Tudor-rodiprojektiaan, toimi Premiere luotettavana reissupelinä, ja sillä ajeltiinkin varsin reippaasti. kokeilemassa ison auton ominaisuuksia Ahvenistollakin. ”Uutta nokkaa ei esimerkiksi saanut mistään, joten jouduin hankkimaan käytetyn, ja onnistuinkin kyllä löytämään tosi hyvän. ”Alla olleet valkosivuvyörenkaat olivat sellaiset pomppukumit, että vaihdoin ne rättirenkaisiin.” Kaikki männät halki. Sillä käytiin myös monet kerrat Ruotsin tapahtumissa.” Hyvällä maulla chopattu ja kaikin puolin ehjä Lincoln kelpasi Mopelle sellaisenaan, ja olihan miehellä siinä rinnalla monenlaista muuta projektia näperrettäväksi. Premieren muotoilu on melkoisen villiä jo tehtaan jäljiltä, erikoisia yksityiskohtia riittää. ”Jo inttiajoilta saakka olin pikkuhiljaa kasaillut osia tuohon Hemi-Tudoriin, joka valmistui – tai jonka sain ajokuntoon – viitisen vuotta takaperin.” Niin, on hyvä kysymys, valmistuvatko rodit ja kustomit lopulta koskaan. Kuvittelimme, että siitä on ehkä joku venttiili palanut, mutta kun Sepe otti kannet auki tutkiakseen tarkemmin, öljyjä laskiessa propun viereen ajautui männän palanen. Osallistuvien autojen kun pitää olla ’56-mallisia tai vanhempia, ja sanoin portilla tämän olevan kustomoitu viiskutonen”, Moppe kertoo nauraen. ”Vaihteisto kolautti joskus vaihtaessaan ja vuosi öljyä, joten teetin siihenkin samalla remontin tallin luottolaatikkokorjaajalla. Joka tapauksessa Mopen Tudor on ihan oman juttunsa ansainnut. Missään laakereissakaan ei ollut väljää.” Sen jälkeen Premiere onkin jäänyt vähemmälle ajolle, kun muut puuhat ja vähitellen valmistuvat projektit ovat vieneet enimmän ajan. ”Kerran sillä käytiin A-Bombersissakin, ja siitä tuli jälkikäteen vähän sanomista. Nykyään siihen saisi jotain virinokkiakin, mutta tämä rakennettiin silloin ihan vakioksi”, Moppe selittää. ”Kone kävi vähän omituisesti, ja loppujen lopuksi siinä oli kahdeksan mäntää tapin vierestä halki ja toinen kansikin oli halki. ”Katto maalattiin hopeanvärisellä flakella joskus silloin viime vuosikymmenen puolivälissä, auton ollessa jo minulla. Hopeanvärisellä flakella vedetty katto sopii tyylikkäästi yhteen sisustan samansävyisen keinonahan kanssa. Tuuletusikkunan tarra kiteyttää asenteen
SISUSTA: verhoiltu mustalla ja hopeanharmaalla keinonahalla. Lincoln Premiere ’57 MOOTTORI: 368 CID Y-block V8. Teknisesti moottori on vakiokunnossa, mutta se on saanut päälleen Cadillac-tyylisen ilmanputsarin. RENKAAT: 15” miljonäärivalkosivut. KORIMUUTOKSET: Katto chopattu, ovenkahvat ja merkkejä poistettu, takasiipien listojen V poistettu. Faktat LINCOLN PREMIERE ’57 • OMISTAJA: Samuli Petro, 44 • PAIKKA: Kotka. JARRUT: vakiot. 48 AMERIKAN RAUTA 6/2015. 368 Y-block remontoitiin täysin kolmisen vuotta sitten. VANTEET: 15” punaiset peltivanteet alkuperäisin kapselein. TEHO: 300 hv. Kokonaan uudelleen verhoillun sisustan makkaratoppaus jatkuu kojelautaan ja hattuhyllyyn saakka. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen TurboDrive-automaatti ALUSTA: Edessä jousia lyhennetty, takana laskupalat
ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela Kulkupeliä joka lähtöön! 0400 867 120 • paimelanparoni@gmail.com Verkkokaupasta lahjatarvikkeet Myös autoharrastajille! www.paimelanparonitar.. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque
Yleensä sen näki vain ajelemassa kauempana, joten bongauksesta ei voinut olla täysin varma. Kyseessä oli Jarmo ”Japo” Lehtosen jo 80-luvulta omistama pyörä. Japon iso lätyskä 50 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Huomasin jo pari vuotta sitten kesäkaupungissani Uudessakaupungissa liikkuvan ison H-D-lättäpään liikenteessä silloin tällöin. Sitten satuin näkemään sen parkissa kahvilan edessä ja havainto varmistui. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen HARLEY-DAVIDSON ’51
Japon iso lätyskä 51 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Pyörän omistaja, uusikaupunkilaistunut raumalainen Japo Lehtonen kertoo vaihtaneensa sen vuonna 1986 Ford F-350 -paloautoon vuosimallia ’65. Jäähdytysteho on enemmän kuin riittävä. Siksi pidinkin outona, että kyseisestä pyörästä ei ollut minulla tietoa. Japon pyörä on yksi viimeisistä vuosimalleista. Sylinterien väliin jäävä kuumana käyvä kohta on saanut lisäjäähdytyssysteemin, joka koostuu radio-ohjattavan lennokin propellista ja portaattomasti säädettävästä sähkömoottorista. Koneen alkuperäiset 74 kuutiotuumaa on kasvatettu stroukkaamalla 92:een. Alumiinikansilla on nostettu puristuksia ja nokkapuolelle on vaihdettu viriosaa. Siinä menivät vanhat lohkot heikkoon kuntoon. VT-Cycle Turusta hoiti konepuolen, vanhat lohkot kierrätettiin Saksassa Motortechnicilla Bill Knucksterilla, joka sai ne uudenveroiseen kuntoon. Isoa lättäpäätä valmistettiin vuosina 193748 eli yhtä aikaa Knucklejen kanssa. Öljypumppukin tulee samasta maasta ja on tehokkaampi kuin alkuperäinen, mutta VT:n Vesa on vielä parannellut sitä. Vähän ajettu, 4-ovisella tehtaan hytillä ja kotimaisella lavalla varustettu neliveto oli tullut hänelle suljetun tarjouskilvan kautta, kun Rauman palokunta poisti sen vanhentuneena vuonna 1984. Tänä kesänä sain vihdoin omistajan kiinni yhteisten tuttujen kautta ja paljastui, että pyörä olikin ainakin puheiden tasolla tuttu tapaus, josta eräs moottoriromantikko voisi käyttää termiä “uusunohtunut”. Harley-Davidson ’51 Isot lättäpäät eivät ole kovin yleisiä meillä eivätkä muuallakaan, mutta niillä on oma vakiintunut fanikaartinsa, jotka pitkälti tuntevat toisensa. ”Laitoin tankista tulevaan letkuun hanan, enkä tietysti muistanut sitä avata”, hän toteaa. Paluuletkun välissä näkyvä messinkiventtiili pitää sisällään kuulan, joka estää öljyn valumisen takaisin koneesen sen ollessa pysähdyksissä. Kauan alan lehtiä seuranneet arvaavatkin jo kenestä oli kyse. Kannet ovat VT:n omaa Japo tosiaan myös ajaa pyörällään, tänä kesänä kilometrejä on kertynyt jo 10 000. 80-luvulta tähän päivään Japon pyörä on nähty liikenteessä useampina eri versioina. Myös muuta öljynkiertoa on parannettu, koneen heikko kohta, männänhelman voitelun puute on korjattu skirt oilerilla. Uusin, kuvissa näkyvä tyyli on ollut valmiina viitisen vuotta, tosin sinä aikana kone on jouduttu tekemään kertaalleen uusiksi öljynkiertoongelmien vuoksi. Ne olivat Japon mukaan täysin omaa tyhmyyttä. Sitä tosin sai erikoistilauksena aina vuosimalliin 1952 asti ja kerrotaankin, että Keskija Väli-Amerikan poliisivoimille niitä olisi tilattu vielä kyseisinä vuosina. Öljyletkujen liittimet on tehty messingistä. Seuraava pyörä Billyllä olikin kuuluisa ’52 luurankopannupää. Pyörivät osat ovat Truett&Osbornen kamoja, joilla isku on kasvatettu viiteen tuumaan. 52. Kiertokanget ovat Carillon tavaraa ja sylinterit ruotsalaisen Flathead Powerin. Pari kesää hän kurvaili sillä ennen kuin vaihtoi sen Japon brankkariin. Pyörän oli Billy ostanut suoraan sen maahantuoneelta helsinkiläiseltä hepulta ja se oli aivan ensimmäisiä uustuotuja Harrikoita. Kerrottakoon kuitenkin nuoremmille lukijoille, että paloauton uusi onnellinen omistaja oli Jukka “Billy” Laitila, jonka kätten ja kameran töitä on näkynyt sekä maantiellä että lehtien sivuilla nyt jo viitenä vuosikymmenenä
Ensiövetoon on vaihdettu 1,5” remmi, laatikko on vakio 4-lovinen räikkäkannella. Sivulaukut ovat ruotsalaisen Lejonkulan valmistamat kopiot 30-luvun Harleyn laukuista. Lampunkiinnikkeen Japo on itse valmistanut, siinä ovat kiinni lisävalot sekä tuplattorvet. Moottorin osia, kuten sylintereitä, pinnoitettiin keraamisesti Laitilassa Marteliuksen pajalla. Vaikka putki muistuttaakin alkuperäistä, on äänenvaimentaja pidempi. Kun kaasarina vielä on Evoluutio-moottorin Keihin, kertoo omistaja, että pyörän menohalut ovat melkoisesti kasvaneet, eikä sillä tuota minkäänlaista tuskaa pysyä liikenteen tahdissa. Ne eivät ole alkuperäisen kopioita, vaan omaa designia ja ainoat maailmassa, jotka on dynotestattu. Systeemi riittääkin rakentajansa mukaan jäähdyttämään vieressäkin seisovan pyörän. Muutenkin rakentelussa on ollut johtoajatuksena käyttövarmuus. Toisen moottorin heikon kohdan Japo on korjannut rakentamalla sylinterien väliin propellisysteemin. Välityksiäkin on pitänyt tihentää, sillä lähes 200 kmh:n laskennallisella huippunopeudella ei juuri ole käyttöä. Satula on aito hevosen satula, joka löytyi eBaystä. Se työntää ilmaa sylinterien väliin kohtaan, joka normaalisti lämpenee melkoisesti. Ebay-ostoksena tulleesta hevosen satulasta on muokattu istuin, ja siitä jääneille ylimääräisillekin osille on Japolla suunnitelma, joka tullaan näkemään aikanaan. tuotantoa ja ne on valettu Raisiossa. Siihen vaikuttavat myös molemmissa päissä olevat levyjarrut ja 12 voltin sähköjärjestelmä. Vaikka näiden pyörien valmistumisesta on kulunut ihmisikä, on niillä vielä oma vahva harrastajakuntansa, ja jos tällaisella on joskus ajanut, on asia helppo ymmärtää. Suojus on tehty messingistä, laakeripronssista ja messinkiverkosta, potkuri on radio-ohjattavasta lentokoneesta, kuten sähkömoottorikin, jota voi säätää portaattomasti aina 30 000 kierrokseen asti. Kyseinen käsittely parantaa metallin lämmönluovutuskykyä reippaasti ja sitä käytetäänkin esimerkiksi NASCAR-autoissa. Muita itse tehtyjä yksityiskohtia on lamppujen alla oleva pelti, jonka kiinnityspulttien päässä on Mannerheimin suvun monogrammikirjaimet kunnianosoituksena Suomen vapauden puolesta taistelleille. Niitä on alkuperäisiin verrattuna hieman levennetty. 53 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tänä päivänä niihin on saatavilla osia todella hyvin verrattuna vaikkapa vuosituhannen vaihteeseen, joten ei ole mikään mahdottomuus, että jäljellä olevat yksilöt liikkuisivat vielä toisenkin ihmisiän kuluttua. Pakoputki on samalta pajalta ja käsitelty myös keraamisella pinnoitteella
Aurinkoinen sää veti paikalle runsaasti niin paikallista kuin kauempaakin saapunutta väkeä. Tarina on hyvä, piti se paikkansa tai ei. Kerava oli 70–80-lukujen vaihteessa jonkinasteinen kotimaisen jenkkikulttuurin keskus ja kaupunkia alettiin kutsua Sherwoodiksi sen ruotsinkielisen nimen ”Kervo” mukaan. Sherwood Tribute to Torin komeimpia alkuperäiskuntoisia klassikoita oli Jani Kuosmasen ’60 Cadillac Series 62 Convertible. Teddy & The Tigersin myötä vuosikymmeniä sitten herännyt keravalainen jenkkikulttuuri musiikkeineen sun muine lieveilmiöineen elää ja voi hyvin edelleen. Perinne elää edelleen vahvana ja iltaan saakka raikuneessa Sherwood Tribute Festivalissa nähtiin ja kuultiin kuutta keravalaista yhtyettä. 54 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Keravan vanhalla torilla 13.6. Legenda kertoo lempinimen syntyneen paikallisjunassa, jonka epämääräiseksi puuroutunut ruotsinkielinen asemakuulutus muotoutui matkustajien korvissa Sherwoodiksi. Keravalaisbändi Teddy & The Tigers oli rockabilly-buumin kuumimpia nimiä, ja ilmiön levinneisyydestä kertoo jotain se, että vuonna 1980 perustettuun Sherwood Teds Clubiin liittyi noin tuhat jäsentä eri puolilta Suomea. järjestetty ulkoilmanäyttely teki kunniaa Keravan rockabilly-historialle
Hood ride -asennetta kylvi Keravan torille Sami Vepsäläisen ’70 Cadillac DeVille. Hippipakut rivissä – hienon Suomi-historian omaava ’64 Chevrolet Corvair Greenbrier ja saman vuoden VW Sonderbus. Cruiserifillarin ei tarvitse olla alkukantainen ja huono ajettava. Linu Linjaman ’60 Impalan vakiohkoa ulkoasua koristavat hillityt vaaleanvihreät straipit. Tästä Ruff Cyclesin mallista löytyy myös levyjarrut niin edestä kuin takaakin. Niklas Viitasen ’65 Dartissa yhdistyy army-henkisyys ja rokkikulttuuri. Harri Paukun ’79 Pro Street El Caminon viimeistely on kilpuriksi kovaa tasoa. Ja ähiä löytyy! Tony Vermilän matala ’41 Dodge pickup on uudehko tulokas kotimaisessa harrasteautokentässä. 55 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Osia ei löydy nettikaupoista ja polttoainetta kulunee useamman ”normiharrasteauton” verran, mutta silti mies kiertää tapahtumissa ahkerasti. Mattavihreillä scallopeilla koristeltu ’52 Buick Riviera on Marko Kutvosen kustomreki. 56 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Pieniä muutoksia mm. Janne Mäkisen ’68 ”Black Widow” Camaro sai tuomariston liikuttavan yksimieliseksi. konepeltinsä alle talven aikana saanut auto noteerattiin ykköspokaalin arvoiseksi. Timo Pehkosen pirteän sininen, haamuliekitetty ’75 Pontiac Firebird Trans Am. 2nd Annual Kerava Car Show Kakkospokaalin pokkasi Vesa Vikströmin ’19 American La France -kilpuri, joka ei takuulla ole niitä helpoimpia harrastettavia. Kaksiovinen ’63 Plymouth Valiant harvinaisen ryhdikkäässä alkuperäiskunnossa. Sinivalkoinen neliovinen Dodge Kingsway seisoi ylväänä kävelykadun varressa
Patinainen ja matala ’41 Plymouth Recyclersin riveistä. Tämä ripeän näköinen yksilö on Toni Kivistön. Komea punamusta ’69 avo-Chevelle kuuluu Antti Koivuselle. Kai Engströmin ’59 Corvetten autenttinen henki herkisti tuomarit myöntämään sille kolmospalkinnon. Neutraali se ei ainakaan ole missään nimessä. Vesa Laineelle nykyään kuuluva liekitetty ’60 neliovi-Cadillac on cruisaillut pääkaupunkiseudun katukuvassa viimeksi vuonna 2007. Auto on kuin takavuosien takaa-ajoleffoista. Sittemmin auto on vaikuttanut Parolan suunnalla. Jaska Vuorenmaa on vaihtanut ”Lowdillac” Cadillacinsa ’30 A Fordiin. Ford Maverick ei kuulu niihin yleisimpiin harraste-Fordeihin. ’70 Oldsmobile Toronado GT:n omintakeinen keulan muotoilu jakaa mielipiteitä. 57 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Henrik Weckin pirteänkeltaisessa ’69 Oldsmobile Cutlass Convertiblessa on yhtä pirteä ja hienosti kokonaisuuteen sopiva keltavalkoinen sisusta
Herstin vanhanajan Bellflower-hengessä rakennettu ’58 Ranchero oli vielä vähän kesken, mutta tyylipuhtautta ei käy kieltäminen. Sadesuoja olikin todella tarpeen. Heikuran Ollin Adlerin taka-akseli herätti kiinnostusta, ja auto olikin saanut talven aikana uuden, entistä tehokkaamman tekniikan, joka poltti 109-oktaanista. 58 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Pintaakin peitti ensimmäistä kertaa maali. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Do-Dads Reunion tarjosi tänä vuonna entistäkin enemmän nähtävää, kun lauantaipäivänä ohjelmassa oli perinteiseen tapaan Räyskälän lentokentällä ajettu Vintage Drag Race. Lauantaiaamuun saakka vettä tuli tosiaan siihen malliin, että Kuntun Coupesta oli tulla amme. Se keräsikin sellaisen suosion, että on ihme, ellei perinne saa jatkoa. Paimelan Paroni osti tämän ’59 Oldsin omaksi leikkikalukseen American Car Show’n huutokaupasta ja ehti juuri maalauttaa siihen ruostejäljet, kun se haluttiinkin kuulemma ostaa pois väkisin. Kyllä, nuo ruskeat jäljet eivät ole oikeaa ruostetta, vaan tarkoituksella maalattuja! Vintage Drag -parkkis oli yksi komeimmista koskaan Suomessa nähdyistä. Do-Dads Reunion Hagle valmistautumassa lauantaiaamun letkaan
Hyvinkääläisen Kai Aholahden ’50 Fleetlinen keulaa on muutettu paljon enemmän kuin äkkiseltään edes huomaa. Välillä on tarpeen tehdä pientä remonttiakin. Uskomattoman hieno laite, tarkastelipa sitä mistä suunnasta hyvänsä. Poudan perheen ’52 Letukka palkittiin DD Kustom Life Show’n parhaana street rodina ja yhtenä Amerikan Raudan valinnoista. Lamput ja puskuri näyttäisivät olevan kotoisin ’55 Chevystä, maski taas ’54 Letukasta. Oskari Soinion tyylikäs ’50 Olds 98 piti sadetta puun katveessa. En muista koskaan aiemin edes nähneeni tällaista crew cab -versiota. Jari Pekkasen Hyperventilator oli uusine pyörineen entistäkin paremman näköinen. Vaahtiliiterin komeiden nostalgiakilpureiden vetoautokaan ei ollut hassumman näköinen. 59 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Do-Dads Reunion Lauantaiaamuna sää alkoi kirkastua, ja letka pääsi starttaamaan kohti Räyskälän lentokenttää lähes kuivilla teillä. Kaluston alkuperäiskuntoisempaa päätä edustivat Myllyojan Samin ’51 Chevy Fleetline ja Kimmo Hiltusen Kaiser Special ’51. Nygrenin Helgen Buickista antautui jakaja ihan Mustialan portin tuntumassa, mutta onneksi kaverilta löytyi seuraavaksi päiväksi ehjä tilalle
Parkkikselta löytyi myös Kaasisen Jonen vanha rodi, joka on edelleen huikean hieno. Juha-Matti Martikaisen ’30 Ford Roadster nähtiin Räyskälässä vielä aiempine pikkulohkokoneineen, kesäkuun jälkeen komean auton keulalle on vaihtunut vanhempi W-kone. Räyskälän rodikattaus oli todella komea. Etummaisena Aulis Hämeenkorven hieno ’32 Ford Cabriolet. Vintage Dragsin parkkipaikalla oli enemmän mielenkiintoista nähtävää kuin monissa näyttelyissä. 60 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tällä liikkuvat intergalaktiset puunrahtaajat. Moni ilmajousipeli tippuu rungolleen maahan, mutta Jukan Hudson makaa helmoja myöten maassa melkein koko auton pituudelta. Harvinainen näky on tämäkin. Yksi härskeimmistä tuttavuuksista oli tämä pumpulla varustettu poliisi-Plymouth. Korhosen Jorkki, Husson Jaska, Pekka Rautakoski ja Rapa-Ripa Luukka odottelemassa vuoroaan. Pekka Rautakosken ’31 palkittiin Hottest Hot Rodina ja Amerikan Raudan valintana. Do-Dads Reunion Kotimaisiin kiihdytyslegendoihin kuuluva Beaver Rocker Cortina oli paikalla vain näytillä, mutta olisi ollut hienoa nähdä se myös tositoimissa. Etumoottoridragsterit eivät jättäneet ketään kylmäksi
Jake Lähdeniemen ’53 Chevy kustom tuli tässä kuosissa Jenkeistä, ja Jakella on tarkoituksena tehdä sen sisusta uuteen uskoon ensi talven mittaan. Miki Helmisen peruskuosissa vähän pappamainen Galaxie on saanut ihan uudenlaista asennetta isoilla pinnavanteilla ja ilma-alustalla. 61 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Patinakuosinen ’59 Impala on harvinainen näky. Amerikan Raudan valinta -palkinnon sai myös Harri Puheloisen härski pumppukoneinen ’59. Joku taisi mainita, että tussia oli pidellyt kädessään ainakin Kutjan Janne… Huumoripohjalta tehty ”erikoismaalaus” poistui pinnasta hyvin pian tapahtuman jälkeen. Helgen Buick oli sunnuntain näyttelyssä jälleen täydessä iskussa. Vilenin O-P viittilöi tietä nätin näköiselle Swingerille, joka nähtiin myös kiihdytyssuoralla. ’60 avo-Impala tuli paikalle Nurmeksesta. Auto sai tapahtumasta myös Koolest Kustom -palkinnon. Kouvon Tatun juuri ennen tapahtumaa valmistunut Tudor sai viikonlopun aikana kylkiinsä liekit, joita voisi kuvailla vaikka sanalla alkukantainen
62 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tässä mittaa toisistaan ottavat Devils-tallikaverit Petu Lincolnillaan ja Ipi avolava-Letukallaan. Heikuran Olli voitti leikkimielisen 1/8 mailin kilpailun Adlerillaan rankoista pitovaikeuksista huolimatta. Kotten Tallgrenin legendaarinen Hitlerin kosto näytti kipittävän edelleen kovaa. On ne vaan hurjia laitteita. Kumpikaan ei ole ihan sitä miltä näyttää. Löfbackan Jukka otti vähän lepoa parkkipaikan nurkalla. Do-Dads Reunion Gasserit viivalla. Yksi päivän näyttävimmistä pareista oli ehdottomasti Aki Hairetdinin ”Brutal Bastard” ’55 Chevy ja Tomi Kankaan ”Speedy Gonzales” ’60 Falcon. Vastakkain Juspe Lehtovirta isolohkon turvin rivakasti liikkuvalla Uhola-limolla ja vanha FHRA:n kisapuuhamies Juha Rislakki Blazer-pohjaisella Hellvroletillaan. Toisaalta kun teho-painosuhde lähestyy kiloa, ei se ole mikään ihmekään
Sen huomasi myös tässä parissa, jossa ajoivat vastakkain Jaska Husso Challengerillaan ja Jorkki Korhonen ’34 Fordillaan. Tony Vermilän Dodge pickup käryytti kumia näyttävästi joka lähdössä. Autohan on se sama, jolla Jokke ajoi tosissaan kilpaa 1980-luvun alussa ennen siirtymistään astetta kovempien kilpurien pariin Monzan ratin taakse. Jokke Hakkaraisen Roadrunner nähtiin myös stripillä. Aitoa Suomi-nostalgiaosastoa edusti myös Jyrki Aukion kunnostama Jamppa Tolvasen vanha ’64 Valiant -kilpuri. 426 Hemillä ja remmillä varustettu auto on rakennettu neliovisesta aihiosta tarkasti samaan tapaan kuin Jenkkien A/FX -luokan kilpurit rakennettiin silloin, kun Belvedere oli uusi. 1/8 mailin matka ja liukas lentokentän asfaltti antoi selvästi etua rodeille ja muille kevyemmille autoille, raskaampien teho kului helposti sutimiseen. 63 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Mika Tannerin ’65 Belvedere toi Räyskälään vahvan tuulahduksen 60-luvun Amerikkaa
Ääripäitä edustavat sirkustaiteilijat ja antiikkikalustolla tehdyt lentonäytökset. 64 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Jotkut majoittuvat yöksi lähitienoiden majataloihin, mutta monet vieraista nukkuvat omissa VINTAGE NOSTALGIA Show Britit osaavat ottaa ilon irti elämästä. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Joy Licious Englannissa järjestettävä Vintage Nostalgia Show on lämminhenkinen kokoontuminen, jossa takavuosista hullaantuneet ihmiset kerääntyvät vuosittain omaan turvasatamaansa, keskelle nummea pystytettyyn massiiviseen leiriin, joka tarjoaa jokaiselle jotain, olit sitten 8-, 18tai 80-vuotias. Ihmiset ovat monesti yhdistettävissä ajoneuvoihinsa samanhenkisen pukeutumisen perusteella. Vanhat ajoneuvot ovat luonnollisesti läsnä näkyvästi ja niitä on laidasta laitaan – kaksipyöräisistä nelipyöräisiin, museoajoneuvoista rakenneltuihin ja viimeisen päälle hierotuista helmistä ruosteisiin patinalaitteisiin. Prätkän takaritsillä ilakoi yksi tapahtuman sponsorihahmoista, Sharon Holloway. Nummialueelta löytyy viikonlopun aikana vanhan tavaran kauppiasta, esiintymislavaa, ruokaa ja juomia tarjoavia anniskelupaikkoja, kauneussalonkia, vaatemyyjää ja kaikkea mahdollista vintage lifestyleen liittyvää. Sopivan hämyinen ja piiloisa, luonnonkaunis tapahtumapaikka on Wylye Valleyssa, joka sijaitsee Warminsterin ja Salisburyn välimaastossa. Vintage Nostalgia Show järjestetään käytännössä keskellä ei mitään
Besame Cosmeticsin kojulla nähtiin heidän mallikasvokseen maailmalle päätynyt suomalainen Honey B’Zarre (oik.) sekä englantilainen alternativemalli Raven Brookes. Kun mies haluaa kulke a tyylillä , mutta moott oritta, on hänen valint ansa Colum bia-po lkupyö rä kaikill a varust eilla. Tämän tyylikkäämpää aurinkolasien myyntitelinettä on vaikea kuvitella. Kuinka monta klassista kustomkikkaa löydät tästä kuvasta. Kaksipäiväinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna neljättä kertaa ja se keräsi yhteen noin 7 000 saman henkistä harrastajaa. Pajalla syntyy myös aistikkaita rodeja. Gourmet burgerit ja chipsit tarjoiltiin asiaankuuluvasti Airstreamista. Patina ja ruoste ovat suosiossa myös Briteissä. 65 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Pimeän tullen nummi muuttuu tunnelmallisesti valaistuksi festivaalialueeksi, jossa korviin kantautuu livemusiikki ja sieraimiin mitä herkullisimmat tuoksut erilaisista kojuista, jotka huolehtivat juhlakansan kylläisyydestä. High Wycombessa sijaitseva Nuts Kustoms on tunnettu maukkaista patina-pickupeistaan. Erilaisten tarjoiluvaunujen kirjo oli suuri. Jatkoa on luvassa taas ensi vuonna. Neliovinen ’58 Ford Fairlane edusti sitä puunatumpaa ja viimeistellympää päätä. Kyllä saarivaltiossakin osataan. Vanhaa matkaradiota ja tuuletinta oli myytävänä tyyliin jos toiseenkin. Eikä lainkaan sitä kuivaa brittiläistä. Yksi mielikuvituksellisimmista oli tämä puusta, alumiinista ja kuparista muovattu pisaravaunu, jossa oli hieman art decoa, ripaus steam punkia ja reilusti huumoria. leireissään, ajoneuvoissaan tai vaunuissaan. En osaa sanoa johtuuko se uudemmista vanteista, maskin osittaisesta mustaksi maalaamisesta, erikoisesta puskurivalinnasta, vaiko kenties niiden kaikkien yhteisvaikutuksesta. Monet niistä on toteutettu entisaikojen tapaan vanhojen autojen takapakseihin tai perävaunuihin. Tänä vuonna paikalla oli esimerkiksi liikuteltava puulämmitteinen kiviuunipizzeria sekä runsaasti perinteisempiä hodari-, burgeri-, kahvija herkkukojuja. Tämä ’40 Ford pickup on rakentelutyyliltään jollain tapaa hyvin brittiläinen. Tässä tapauksessa pinta ei ollut keinotekoinen, vaan aidosti ajan ja kyseenalaisen säilyttämisen muovaama. Takana ’55 Ford F-100
66 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tulevissa vuosissa onkin haasteita, jotta järjestelyt saadaan pysymään toimivina tapahtuman edelleen kasvaessa. Big Wheels ”Pitäiskö tuo Chevy Van -teksti irrottaa, ennen kuin suihkitaan liekit pintaan?” ”Ei, anna mennä vaan!” Barracuda näyttää hyvältä kaikissa väreissä, myös mustana, kuten Mika Jousmäen ’71:stä voi todeta. noin 18 000 vierasta. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat Kimmo ja Jerry Janhunen Pieksämäen megatapahtuma kokosi kaupungintalon ja Poleenin rantapuistikkoon 18.7. Harrasteautoja laskettiin olleen paikalla pyöreästi 1 350 kappaletta, minkä lisäksi osa jätti ruuhkan vuoksi autonsa tapahtuma-alueen ulkopuolelle. Paikalle osattiin odottaa edellisvuosien perusteella paljon väkeä, mutta tämänvuotinen suosio yllätti järjestäjätkin. Maukkaasti toteutettu sivuvaunukombo
Tekstit ovat Pete Pihlajamaan käsialaa, design puolestaan pitkälti auton entisen omistajan, Pastori Lounan. 400-kuutiotuumaisella koneella varustettu Dodge D 150 Adventurer on rakennettu astetta racemmaksi avolavaksi. Jouni Mikkosen ’70 Mustangin vannevalinta tuo kokonaisuuteen ratahenkeä. Tämän ’72 Cudan kauhtuneen autenttisissa kisamaalauksissa on sitä jotain. Thumbs up! Harvinaista Mercury-muskelia – Marko Heinosen ’68 Cyclone palkittiin USA Car Club Pieksämäen myöntämällä Special Award -pystillä. Ari Kaarakaisen ’68 Buick LeSabre ei vanteilla ujostele. Pimp-mobiilien aatelinen – ’77 Mercury Grand Marquis Coupe komealla kaksiväriteemalla. Ville Hasasen ’51 Chevy ”Pro Street Convertible” ajoi Pieksämäelle Sulkavalta. Tyylipuhdas kullalla maustettu ’60 Cadillac 2d HT saapui paikalle Kontiolahdelta. 67 AMERIKAN RAUTA 6/2015
68 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Big Wheels Savonlinnalainen Simosten perhe saapui paikalle kokonaisella karavaanilla, joka koostui ’39 Fordista sekä asuntovankkurin eteen valjastetusta Chevy-pikkiksestä. Kesäisen pirteällä väriyhdistelmällä maalattu ’29 Ford Pickup Roadster kuuluu mikkeliläiselle Janne Hyväriselle. Komeat jenkkirekkarivistöt ovat tapahtuman tavaramerkki. Steel Cowboy Award annettiin tänä vuonna laukaalaiselle Markus Kohvakalle ja hänen punaiselle 379 Peterbiltilleen. Matala, neliovisesta kaksioviseksi muutettu ’60 Chevrolet Biscayne lipui Poleenin rantapuistikkoon Konginkankaan suunnalta. Peoples Choice -palkinto meni tänä vuonna Esa Savolaisen ’51 Cadillacille, mikä tarkoittaa sitä, että auto esiintyy ensi vuoden tapahtumajulisteessa
Mikäli autot kuvastavat omistajiaan, niin tämän Dartin omistaja ei elämässään paljoa taakse katsele. Dodge Tradesman on piristävä poikkeus Chevy Vanien joukossa. ’56 Chevy oli leiriytynyt munavaunuineen aitiopaikoille jenkkirekkojen ja Gage Ridersin surmanajopallon välittömään läheisyyteen. Maukas kokonaisuus! Työjuhta kuin suoraan tehtaan linjalta – ’69 Dodge D200. Perheen pienimmille oli perinteiseen tapaan polkuautojen kokoontumisalue. ’77 GMC Palm Beach -matkailuauto on sympaattinen ilmestys ja tarjoaa takuulla hyvät matkustustilat isommallekin poppoolle. Kimmo Jokisen ’37 Chevy Coupessa on puhuttelevan linjakkaat muodot. 69 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Niko Rissasen ’57 Pontiac Superchief on jätetty pinnaltaan kauniiseen alkuperäiseen patinaan, mutta uusittu konehuoneen ja sisustan osalta viimeisen päälle
Tienvarret ja nurmialueet täyttyivät harrastekalustosta pitkältä matkaa ennen varsinaista tapahtuma-aluetta. ’61 Buick Invicta Convertible hehkui kilpaa auringon kanssa. Poikkeuksellisen kliini ’70 Ford Maverick. Joka tapauksessa se on erilainen, ja vain yksi auton lukuisista mielenkiintoisista detaljeista. Ruukki Picnic 11th annual 70 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Yksi suosiolla ulkopuolelle jääneistä oli Ola Rautauoman ’75 Chevellen rungolle rakennettu ’53 Chevy kustom. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Sopivasti Amerikan itsenäisyyspäivälle sattunut Ruukki Picnic oli yksi harvoista tämän kesän kotimaisista tapahtumista, joissa saatiin nauttia hellesäästä. Ruotsinpyhtäällä, historiallisella Strömforsin ruukkialueella järjestetty Picnic alkaa olla niin suosittu, että paikka suorastaan pursuaa, eivätkä kaikki halukkaat enää mahdu varsinaiselle tapahtumapaikalle. Mika Kaukon ’27 Tudorin korkea katto jakaa mielipiteitä – toiset tykkää, toiset ei
Auto on Ruotsinpyhtään paikallista kalustoa. ’58 De Soto Suburban on oikeasti iso farkku, jollaisia näkee aivan liian harvoin. Syvänsininen ’63 Impala kullanvärisellä katolla ja pinnavanteilla kuuluu Timo Kaartiselle. Kun varsinaisella tapahtuma-alueella oli ahdasta, niin luovaa leiriytymistä nähtiin pitkin ruukkialuetta. Ovissa mainostetaan ironisesti puunausja kiillotuspalveluita. Tässä ’74 Econolinessa oli jotain hyvin nostalgista; pyöreät takasivuikkunat, levitetyt lokasuojat ja kylkiputket. ’50 Chevrolet Stylelinen kuski oli osannut varautua ruuhkiin – auto parkkiin kauemmaksi ja matka jatkuu kattotelineelle nostetulla fillarilla. Kai Mattilan ’64 Stepparin satiininmustaa pintaa koristavat helmiäispunaisella taiteillut liekit. Yksi päivän korkeimmalla kulkeneita autokuntia. Jouni Paavolan ’69 Chrysler 300 -avossa on harvemmin nähty väriyhdistelmä. 11th annual John Anderssonin ’38 Chrysler Imperial vaurioitui joitakin vuosia sitten tulipalossa, mutta on palannut hiljattain liikenteeseen. 71 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Repsikan puolelle asennetulle Thermador Car Coolerillekin oli tällä reissulla käyttöä
eri luokassa. Kolmena päivänä peräkkäin tuhannet autot lipuvat nurmelle parkkiin. Eikä turhaan, sillä tämänkokoisessa tapahtumassa ei aina kaikki mene suunnitellusti, vaan tekniikka syystä tai toisesta saattaa pettää. Intohimoisimpien Big Meetin kävijöiden on vuodesta 2008 saakka ollut mahdollista mennä virallisesti vihille tapahtumassa Västeråsin kaupungin lehmusten alle toteutetussa Drive-In-kirkossa. Vuosittain useita kymmeniä pariskuntia vihitäänkin tapahtumassa. Ruotsin raggarikulttuuri on peräisin jo 50-luvulta ja se näkyy tänäänkin, ja olennainen osa maailmanluokan autotapahtumaa on lipua tyylillä hiljalleen ympäri kaupunkia ja nauttia kesäillasta ja yöstä kuin se ei koskaan loppuisi. Power-tapahtuman päänäyttämönä toimii Johannisbergin iso lentokenttä. Laivavuorot Suomesta Ruotsiin täyttyvät jenkkiautoista, ja harrastajia ympäri Euroopan saapuu ajaen yhä kauempaa ja kauempaa päästääkseen kolmepäiväiseen jenkkiautokarnevaalin huumaan Västeråsiin. Kyseinen yritys on myös tunnettu siitä, että siellä tehdään vaativampia muskeliautojen entisöintija viritystöitä. Teksti: Mikael Forsman • Kuvat: Kirsi Ojaniemi Kerran vuodessa kymmenettuhannet amerikanraudat sekä niiden omistajat ja kanssamatkustajat pyhiinvaeltavat Västeråsin kaupunkiin juhlan merkeissä, jossa kaikki pyörii jenkkiharrastuksen ympärillä. Västeråsin kaupunki on ymmärtänyt tapahtuman merkityksen, kaupungin resursseja on kiinnitetty eri tavoin tapahtumaan runsaasti tavoitteena tukea cruisailua ja sen sujuvuutta sekä oheistoimintoja. Tapahtuma ei kuitenkaan ole pelkästään kokoontumista, vaan alueella on lähes 600 Swap Meetiin tullutta myyjää ympäri maailman. Power Meetin aikana siellä on avoimet ovet, ja mahdollista vapaasi kiertää pajassa nähden työn alla olevia mielenkiintoisia projekteja samalla kun pihassa grillataan live-bändin säestyksellä. Aina se jaksaa ihmetyttää, mikä saa hotellit ja kaupungin vuosi vuoden jälkeen tupaten täyteen. Tapahtumia ja oheistoimintaa on jos jonkinlaista. Hällan ostoskeskuksessa puolestaan jättimäinen parkkipaikka on täynnä harrasteautoja eri maista ja paikalla voi myös käydä laillisesti polttamassa kumejaan katuun. Kun lentokentällä on vahva tarjonta varsinkin 50ja 60-luvun jenkkejä harrastaville, on kaupungille kehittynyt muunlaisista laitteista kiinnostuneemmille oheistapahtumia varsinkin iltaisin. Tämäkään vuosi ei ollut siitä poikkeus, ja helle kruunasi tapahtuman. Tapahtuma on kuin itsestään soittava piano, vetovoima piilee sen historiassa sekä tunnelmassa, jota haluaa kokea livenä. Se on jotain, mitä tuolimatkalla somessa ei voi saavuttaa. Arvosteltavaksi ilmoittautuneita autoja esitellään yleisön edessä ja päivän päätteeksi niitä palkitaan 11. Vuosien varrella Power Big Meet on laajentunut lentokentältä kaupunkiin ja sen ympäristöön. Power Big Meet Maailman suurin ja pähein autotapahtuma 72 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Rodeille järjestetään omat bileet, kustomväki kokoontuu Skulltunan lasitehtaan ympäristöön ja muskeliautoista kiinnostuneille on ohjelmaa tarjolla Autotec–yrityksessä, jossa tapahtuman ajan on muuten 24h service
Teksti: Mikael Forsman • Kuvat: Kirsi Ojaniemi Power Meetissä swappia on useita kilometrejä, ja tarjolla on paljon tarpeellista ja vaikeasti löydettävää sekä tarpeetonta tavaraa. Autotecin korjaamossa sai vierailla vapaasti vuorokauden ympäri ja seurata autojen huoltotoimenpiteitä tai pajan asiakkaiden vaativampia projekteja. Paikalla nähtiin myös erinäisiä viranomaisteeman autoja. Jos Ruotsissa pitäisi määritellä yleisin jenkkiauto, se saattaisi olla Chevrolet Impala 283-koneella. 73 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tanskalainen seurue joutui tekemään pitstopin Autotecin varikolle huoltoa varten, ja kun kulutusosat oli vaihdettu, saatettiin taas jatkaa menoa ympäri kaupunkia. Kaikkihan sen tietävät, että yleisillä teillä ei saa istua muualla kuin auton istuimissa, mutta Power Meetissä on sallittua istua vaikka lavalla, takaluukussa ja ovenkarmeilla, kunhan auton nopeus ei ylitä 10 km/h
Power Big Meet ”Finbilsparaden” -palkinnon voitti Suomessakin vieraillut Zacke hienolla yhdistelmällään. Sven Sandberg on aina rakentanut autojaan oman kaavansa mukaan. Hällan kauppakeskuksen parkkipaikalla on suora, jolla saa laillisesti polttaa kumia. Hersti Autoshopin vihreäksi rakentaman Zephyrin nykyinen omistaja Jan Lundell pokkasi autollaan Power Meetin isoimman kustom-palkinnon. Cruisingkaravaanin hienoin auto -tittelin saamiseen vaikutti todennäköisesti myös kuljettajan tyylinmukainen kampaus. Näissä muodoissa on jotain tuttua Suomesta. Siellä nähtiin mitä hauskempia erilaisia viritelmiä, joista monet tuotiin trailerilla ja ajettiin lähiparkista pelipaikalle. Mies täytti juuri 70 vuotta ja siitä on jo 50 vuotta, kun hän rakensi Glowing Coupen, oman aikansa edelläkävijän. Steven Järuddsin Coronet uudella SRT-tekniikalla nähtiin ensin patinaversiona, ja se kolaroitiin hirven kanssa viime syksynä. Ajoa Itävallasta avitti uudempi Olds Cutlass -tekniikka, jonka myötä akseliväli oli lyhentynyt alkuperäisestä noin 20 senttiä. Power Meetin isä, Kjelle Gustavsson, on luotsannut tapahtumaa jo 31 vuotta. Autoa ajettiin itävaltalaisilla siirtokilvillä Roadkillhengessä ja mukana oli parit Blazerit huolto-ja kuvausautoina. Kenties tämänvuotisen Power Meetin kuvatuin ja eniten huomiota herättänyt auto oli tämä ’56 Ford, joka oli onnistuneesti chopattu ja channeloitu. Auto ja vaunu saapuvat syksyllä Lahden Jenkkiautonäyttelyyn. 74 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Ilta-auringossa kaikki kaunistuu entisestään. Ikävä tapahtuma oli alku siihen, että autosta rakennettiin joka puolelta entistä hienompi. Miehen uusin rodi on Fiat Toplino uudella Fordin tekniikalla
Sanna Koistisen auto voitti Best Kustom -palkinnon, ja aivan ansaitusti. Täksi kesäksi uuden, kiiltävän värin edellisen mattavihreän tilalle saanut, mittavat muutokset kokenut ’52-54 Ford taisi olla kaupankin tapahtuman aikoihin. Hang ,Em Hi Viiskymppinen Coupe Chevy on ollut jo tovin tässä kuosissa, muistaakseni se on jonkun Jokers-kerholaisen rakentama laite. Mistään lynkkausbileistä ei ole kyse, vaikka eräänlaista villin lännen meinkiä paikalla harjoitetaankin. Saman viikonlopun launtaina on myös Ford V8-kerhon järjestämä All Ford Swap Meet Upsalassa, johon myös suuri osa tämän tapahtuman kävijöistä osallistuu. Tapahtumaan on toivotettu tervetulleeksi perinteiset rodit, kustomit, gasserit ja kilpa-autot sekä pyöräpuolella chopperit ja bobberit. ’54 Mercurysta saa maukkaan ja melko radikaalinkin kustomin säilyttämällä suuren osan auton alkuperäisistä elementeistä. Suositeltava aamutai päiväohjelma lauantaille, jos vanhemmat Fordit sekä niiden osat kiinnostavat, välimatkaa on viitisenkymmentä kilsaa yhteen suuntaan. Hang ’Em Hi järjestettiin kesäkuun alussa toista kertaa, aiemminhan samana viikonloppuna oli hieman etelämpänä järjestetty Jokers Car Show hyvin samalla kaavalla. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Enköpingissä järjestettiin toista kertaa Hang ’Em Hi. Palkintojen jaossa nähtiin suomalaisväriä, kun Lauri Levon voitti ’32 5W Coupellaan parhaan hot rodin palkinnon. Choppauksella saa tietysti lisää linjakkuutta. Järjestävinä kerhoina on Hi-Revs sekä Lynchmen. 75 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Kumpanakin iltana on bändejä, tälläkin kertaa yhteensä seitsemän yhtyettä. Ulkona toteutetaan myös kustomointia tapahtuman aikana, viime vuonna chopattiin shoebox-Fordia, tänä vuonna kahvojen ja merkkien poistoa aidosta lasikattoisesta ’56 Ford Crown Victoriasta! Tapahtumapaikkana on prätkäkerhon omistuksessa oleva vanha tanssilava-alue Motorgården Enköpingissä, joka on varsin siedettävän matkan päässä Tukholmasta, jos ei aina halua ajella pitkin poikin Ruotsia tapahtumien perässä
Koko etupenkin jälkeistä takalattiaa ei ollut ollenkaan, kardaanin pyöriessä aika lailla vapaasti. Hang ’Em Hi 76 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Ehkä pakoputket on vedetty hieman erikoisesti helman läpi. Tomas Alcen ei jäänyt nautiskelemaan enää lauantai-iltana oluita, jotka hän sai järjestäjälta erikoispalkintona tapahtuman cooleimmasta kustomista. toimii. Pölärit ovat kotoisin ’54-55 Oldsista. Reilusti madallettu So What Coupe on ilmeisesti tuotu Amerikasta Ruotsiin lähiaikoina ja aivan tällaisenaan. ’57 Ford mild custom, jossa oli merkkien parturoinnin lisäksi ilmeisesti omavalmisteiset custom-takavalot. 60’s style ’52 Bel Air. Parhaaksi moottoripyöräksi valittiin Martin Carlgrenin Panhead Chopper. Melko liukas ’51 Chevy Fleetline – huh! Ja katsokaa choppausta... Tämän neliovisen Buickin madallus oli (ilmeisesti lähtökiireessä) jäänyt hieman vaiheeseen. ’62 avo-Impala chrome reverseillä ja madallettuna, toimiva yhdistelmä
Jopa ’67 Pontiac Tempest nähtiin tontilla, hyvinkin vintage-etunojalla. Melkoinen hehku tässä punaisella mattametallihohdolla maalatussa 40-50-luvun vaihteen coupe-Pontiacissa. Karu Squarebird väijyi lammikon edustalla pikkukaloja. Se on moro! Ensi vuonna uudestaan! Ringögaragen moottoripyörävalinta osui Kustom Kulturessakin vierailleen Niklas Wallin ahdetulle Trumpalle. Perinteisiä lowridereitä edusti tämä valkoinen ’64 Impala, joka oli varustettu tyylinmukaisesti kattoluukulla ja ketjuratilla. A-mallin Phaetonia ei ole turhanpäiten modernisoitu tuoreempien vuosimallien pienemmillä pinnavanteilla. 77 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Matala ’58 Chevy, maskina saman merkin ’54 vuoden malli
Tässä Biscayne-versiona. 78 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tämän ’65 New Yorkerin olisi saanut 8900 eurolla. ’60 Coupe DeVillen perusmuotoihin on vaikeaa käydä suuremmin koskemaan, mutta jo sopivalla madalluksella ja maalauksella villisti muotoiltuun koriin tulee mukavasti kustomotetta. Sadetta ei sentään paikalla saatu, eikä autoja tarvinnut hinata vetiseltä nurmikentältä traktorilla, kuten monet pelkäsivät. ’58 Letukat ovat olleet viime vuosina selvästi yleistymään päin. Kaverukset olivat liikkeellä lowrider-projekti Caddyllä, jota he eivät kehdanneet ajaa alueelle sisään, koska eivät olleet löytäneet Forssasta pesupaikkaa. Useimmat Forssassa kaupan olleista näytti kyllä olevan jo kotimaisissa kilvissä. Tänä vuonna myyntilappuja näkyi autojen ikkunoissa poikkeuksellisen paljon. ’65 Bonneville 4D HT toi kylkiputkineen ja mirramaalauksineen tuulahduksen 80-luvun alusta. Jotenkin tuli vahvasti mieleen reilun parinkymmenen vuoden takainen aika, kun joka puolella liikkui vasta maahantulleen näköisiä jenkkejä for sale -lappu ikkunassa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Forssan Pick-Nickin aikaan on aurinko porottanut pilvettömältä taivaalta niin monta vuotta putkeen, että nyt oli vuoro synkkien pilvien leijua Pilvenmäen yllä pitkin päivää. Non Grata -kerholaiset Vitali ja Alex olivat tulleet Pietarista saakka katsomaan, millaista on meno Forssan Pick-Nickissä. Mykistävä lienee oikea sana kuvailemaan tätä rakennelmaa, joka lienee joskus ollut ’64-65 Dart
Plymouthfarkkuja valmistettiin kyllä tuona mallivuonna kaikkiaan yli 20 000, mutta ruoste karsi useimmat liikenteestä varsin pian. Lasikattoisen auton alla oli aiemmin isot Foosen kromivanteet ja keulalla tuplaturbo-440, nykyisin ulkonäkö on paljon ehjempi kokomustien vanteiden ansiosta ja voimaakin on paljon aiempaa enemmän Indy Cylinder Headsin rakentaman alukantisen 10-litraisen Hemi-koneen myötä. Marianna Harjunen ja Aku Ojala tulivat Pick-Nickiin Helsingistä Mariannan ’80 Caprice Classicilla. Tommi Pitkäsen 4-ovinen ’72 LTD Brougham on rakennettu harvinaisen hyvällä maulla. Tällaisiakin näkee aniharvoin. Riihimäkeläisen Jari Pääkön komeaan kuntoon rakentama ’58 Plymouth farkku kuuluu myös niihin malleihin, joihin ei kovin usein törmää missään päin maailmaa. Jani Prusila oli vastikään hankkinut Janne Niskan vanhan ’73 Chargerin. Tämän yksilön renkaiden suunnittelijalla näyttää olleen mielessä visio kultamaasta. ’61 300G kuuluu maailmanlaajuisestikin arvioiden superharvinaisuuksiin, avomallia valmistettiin nimittäin vain 337 kappaletta. 2-sukupolven loppupään Camaroita on alkanut näkyä aina vain enemmän museokilvissä. Pontiacin 4,9-litraisesta pikkulohkosta ei mitään niskojanaksauttavia voimia tuonaikaisella turbotekniikalla irti saatu, mutta karvan yli 200 heppaa luovuttanut Turbo Trans Am oli kuitenkin mallisarjan tehokkain versio vuosina 1980-81. Tämä Chevy Fleetside oli kaupan 6500:lla. Chryslerin alkuperäisiä kirjainsarjalaisia ei kovin usein näe. Ei se aina ole poikaystävän auto… 79 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Turbo oli kova uutuusjuttu 70-luvun lopulla, ja sillä yritettiin hakea lisätehoa veekaseistakin jo silloin
Rodeja oli tällä kertaa paikalla melko vähän, liekö osansa ollut samaan aikaan 100 kilometrin päässä pidetyissä Street Rod -natikoissa. 2-ovisia hardtopeja ja avoja oli useampi kumpaakin. 80 AMERIKAN RAUTA 6/2015. 10 vuotta myöhemmin Peksu osti auton takaisin ilmajousitettuna, ja vaihtoi alla olleet 17-tuumaiset vanteet paremmin kokonaisuuteen sopiviin Supremeihin. Tämä pikkurodi kuljettajineen taisi olla tapahtuman kuvatuimpia kohteita. Forssaan voi tulla isommallakin harrasteautolla. Mannermaan Peksu rakensi Rivieransa pääpiirteissään tähän ulkoasuun vuosituhannen vaihteessa, mutta myi auton pois 2004. Marko Räsäsen ’35 Tudorin keulalta löytyy harvemmin nähty voimanlähde, kolmella kaasarilla varustettu Dodgen Red Ram Hemi. Tässä rataa kiertää hämeenkyröläisen Jan Laineen ’78 Delta 88, jonka erittäin matalaprofiilisin renkain varustetut 17-tuumaiset Cragar Soft 8 -vanteet ovat varsin persoonallinen valinta. Hämeenlinnalaisen Harri Vendelinin Mach I:n värivalinta on massasta erottuva. Uskallan arvata sen olevan tuoreen Ford Focus RS:n Ultimate Green. Komea se olikin. En muista ihan hetkeen olleeni tapahtumassa, jossa olisi ollut yhtä monta ’65 Impalaa kuin tämän vuoden Pick-Nickissä. Tämä matkailuautojättiläinen tunnetaan nimellä Georgie Boy Cruise Air II. Forssan Pick-Nick Tällä kertaa kaviouralla ei tarvinnut kärsiä vuosien varrella tutuksi tulleista sankoilta pölypilvistä
Romutorilta olisi löytynyt peltisiä poliisiautoja moneen makuun. 81 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Tuoreen tuonnin hedelmiä edusti nätti kaliforniankilpinen ’54 Bel Air. Pappamaisen ruskea Valiant näytti nopeasti vilkaistuna entisöidyltä, tyypilliseltä kutosmanuaaliautolta. Luukan Ripan 90-luvulla rakentamaa ”Fat Air” ’56 Chevyä ei ole näkynyt tapahtumissa aikoihin. Tämä hienokuntoinen uustuotu Dodge Sportsman Royal oli ehtinyt museorekisteriin. Pysäyttävä on ensimmäisenä mieleen tuleva sana tammisaarelaisen Viktor Seleniuksen ’55 Dodge Kingswaytä kuvailtaessa. Siististi alaspäin taitetut tuplaputket ja isommat poliisimallin vanteet antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kyseessä saattaa olla todellinen sleeper. Auto näyttää olevan kuitenkin edelleen siistissä kunnossa, eikä muutoksia lookiin näy Ripan jäljiltä juuri tehdyn. Jostain syystä huomion kiinnitti tuo ’61 Ford… Varsinaista vanibuumia ei ole toistaiseksi kotimaassa ollut havaittavissa, mutta vanhemmat Dodge-vanit on vihdoin huomattu harrastajapiireissä. Tänä vuonna Forssassa saattoi helposti havaita sen, että isot vanteet ovat viimeistään nyt tulleet Suomeenkin
Noormarkkulaisen Ari Lahtisen ’84 STW:n keulalta löytyykin perus-5-litraisen sijaan 377 cid stroker-pata. I’m faster, luki neliovisen ’68 Cutlassin etukilvessä. 82 AMERIKAN RAUTA 6/2015. ’88 Dodge Ramin ilmettä oli onnistuttu vanhentamaan rutkasti sopivalla rengastuksella ja lavan puukehikolla. Tomi Hellstenin ’49 Kaiserin stance ei ole syntynyt pelkästään jousitusta madaltamalla, vaan myös koria on pudotettu rungolla kymmenisen senttiä alkuperäistä alemmas. Forssan Pick-Nick Olds Delta 88 Coupe näyttää jo tehtaan jäljiltä jotenkin chopatulta. Yksi koko tapahtuman viimeistellyimmän oloisista kokonaisuuksista oli tämä ’57 Chevy-steppari. ’63 Letukka vaihteeksi neliovisena ja Cragarin Eliminator-vanteilla. No turbo shit – just real V8 power, viesti Capricen takapuskurin tarra. Toimii. Konepellin läpi törröttäneistä Hollikoista päätellen saattaa hyvinkin olla useimmissa tapauksissa niin. American Racingin Hopster-vanteet sopivat autoon hyvin. Siitä voi olla toki montaa mieltä, onko harrasteautoalueelle pääsyn rajojen löystyminen pelkästään hyvä asia, mutta kyllä tämännäköisellä 300C-taksilla matkustaisi mieluummin kuin perus-Octavialla
-07 ja vanhempien autojen verot laskivat merkittävästi vuoden vaihteessa Myös varaosat, MP:t jne. 09-302 847, Fax 09-340 1073 | jaakko.husso@pp.inet.. Yli 30 vuoden kokemuksella! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 040 506 9008 Tiesitkö, että yli vm. Kestotilaus 64,90 8 numeroa Rakkaudesta Rautaan. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 175/70R13 185/70R13 165/65R13 205/75R14 185/70R14 195/70R14 205/70R14 155/65R14 175/65R14 185/65R14 54,95 € 59,95 € 49,95 € 79,95 € 59,95 € 64,95 € 74,95 € 59,95 € 59,95 € 59,95 € 205/75R15 215/75R15 225/75R15 205/70R15 215/70R15 225/70R15 185/65R15 195/65R15 205/65R15 215/60R16 89,95 € 99,95 € 99,95 € 84,95 € 84,95 € 89,95 € 64,95 € 69,95 € 74,95 € 89,95 € PUH. Autojentuontiliike WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen: Puh. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! AUTOJA AMERIKASTA Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti! | USA CARS & TRUCKS OY | Tuusula Ota yhteyttä sähköpostilla: arto@usa-cars.. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Tuottajantie 61, 60100 Seinäjoki Rahtija huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa Everything from the land where everything is bigger TYKKÄÄ MEISTÄ FACEBOOKISSA! Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# + S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat
Toinen mieleen jäänyt auto oli 50-luvun alun Chevy Sedan Delivery, joka olisi harvinainen auto tänäkin päivänä. Kesällä 1987 saimme turkulaiselta pitkän linjan harrastajalta vihjeen Naantalissa asuvista veljeksistä, joilla oli melkoinen kokoelma 60-luvun alun jenkkejä, joista jotkut olisivat jopa myynnissä talonrakennuksen rahoittamiseksi. En halua jäädä pekkaa pahemmaksi, joten nyt saatte lukea erään Bel Airin ostoreissusta. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Kimmo Laakson albumi Muut muumiot ovat jo aikaisemmin tällä palstalla muistelleet autonhakureissuja, jotka tänä päivänä jättäisi suosiolla hinausauton hoidettavaksi. Matkustimme Laakson Kimmon kanssa paikalle moista ihmettä katsomaan, se kun ei tosiaankaan ollut yleinen sen ajan Suomessa, emmekä joutuneet pettymään yhtään. Muumio muistelee PROOTTI Pröötti kohta hakureissun jälkeen pihallani, Toyotan kilvet vielä paikallaan. Autot olivat kaikki katon alla ja suhteellisen helposti elvytettävissä liikenteeseen. Tontin takaosassa oli myös romuttamo-osasto, jossa lepäilivät kaikki turkulaisten raggarien tuhoamat autot, tosin niitä ei siihen aikaan tuhottu tahallaan, vaan tyypillisesti autojen taival päättyi onnettomuuksissa tanssipaikkareissujen yöllisillä pikataipaleilla. Emme kuitenkaan olleet projektia hakemassa, vaan haussa oli ajokuntoinen auto, joten palasimme takaisin vajojen tiimoille tutkimaan tarjontaa. Ladoissa ja vajoissa oli tosiaankin kymmenkunta autoa, enimmäkseen GM-tuotteita vuosilta ’60-66. Kimmo myös itse kuvassa. Taisipa siinä olla pari Mopariakin seassa, sekä yksi ’62 Mercury. Yksi niistä jäi erityisesti mieleen, sillä siitä olin jo aikaisemmin kuullut tarinoita: 50-luvun lopun siipi-Mopar, josta olivat kesken yöllisen metsätaipaleen sammuneet valot, ja seuranneessa ulosajossa ja voltissa oli toinen takasiipi kääntynyt siten, että takaluukkua ei saanut auki. Takana Pahkiksen ’64 Tempest farmari, johon oli meneillään kansiremppa. 84 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Autossa oli nimittäin Powerglide-vaihteisto sekä jarrutehostin, tosin koneena oli tuttu matkalaukkukutonen. Käsijarru onneksi toimi, ja jumitimme sen räikkämekanismin niin, että sillä pystyi hieman jarruttamaan tarvittaessa. Kirsikkana kakun päälle ruuvasimme autoon kiinni mukanamme tuomat kilvet, sillä sen omat oli palautettu konttorille. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Meille oli jo kertynyt tietotaitoa ja osia Letukoihin, joten iskimme silmämme ’63 Bel Airiin. Veljeksillä ja isä-Sulolla oli toinenkin ’63 tai ’64 Bel Air, johon valitsemamme yksilö oli saanut luovuttaa osia. Omistin siihen aikaan tuon Turun suunnalla kuuluisan ’64 4D HT Impalan. Lainakilvillä liikenteeseen. Sitä ennen Kari B maalasi auton takaluukkuun sen nimen, joksi oli yksimielisesti valittu Pröötti, varmaan pakoputken soundista johtuen. Ennen kuin fiksailu pääsi täyteen vauhtiin, myi Kimmo auton Palelle, joka hieman meitä nuorempana oli usein kuskina ja Kimmon mielestä pojankin oli aika saada ikioma jenkki. Pröötti ja BIZ femma vierekkäin. Myöhemmin vaihdoimme sen Kimmon kanssa päittäin hänen ’59 Caminoonsa. Itse hyppäsin kuskinpukille ja Siivosen Kari pelkääjän paikalle. Kun ruuvasimme syylärin kiinni, huomasimme, että vaihteistoöljynjäähdytintä ei edes tarvittu, sillä kutosen takana olevassa PG:ssa oli ainoastaan ilmajäähdytys. Tosin kaikki moista kokeilleet tietävät, että sen voima on enintään marginaalinen varsinkin, jos on vähänkin vauhtia. Kesäisen noutopäivän aamuna lastasimme Kimmon ’59 Caminoon Bel Airin elvytystarvikkeet: Jakaja johtoineen, syyläri ilman vaihteistoöljynjäähdytintä, akku, rekisterikilvet, työkalut ynnä muuta tarpeellista ja ajoimme Naantaliin. Kiertoon. Ryhdyimme kuitenkin kaupoille, koska puuttuvat osat olivat tiedossa ja Kimmo saikin neuvoteltua molempia osapuolia tyydyttävän hinnan, markkamäärät ovat jo aikoja sitten päässeet unohtumaan. Sen jälkeen parkkeerasimme Bel Airin tontilleni ja aloimme pikkuhiljaa elvyttää sitä katsastuskuntoiseksi. Auto vedettiin katoksesta ja osia ruvettiin asentamaan paikalleen. Virkavaltakaan ei matkantekoomme puuttunut. Mustapohjaiset EAX-laput olivat puretusta Toyota Crown -farmarista, mutta sekään pikkuseikka ei meitä huolettanut. Jos olisimme aikoinaan tilanneet hinausauton paikalle hakemaan auton, ei nyt olisi paljon muisteltavaa – siitä, onko se hyvä asia, voi tietenkin olla eri mieltä. Jarruja valoremontin lisäksi ei tarvinnut kuin muurata tuulilasi paikalleen, hitsaushommia ei ihme kyllä ainakaan sillä kertaa tarvinnut tehdä. Inventaariossa totesimme, että autosta puuttui syyläri, jakaja, tuulilasin tiiviste sekä joka ainoa polttimo. Toinen seikka, joka puolsi ostoa, oli punainen sisustus, jota kumpikin Kimmon kanssa diggasimme. Olisihan se varmasti ollut turvallisempaa, mutta ei lainkaan niin hauskaa. Asiaa varmaan auttoi, että moinen röyhkeys tapahtui keskellä kirkasta päivää. Pale otti tositoimin katsastusremontin työn alle ja vielä samana kesänä sai haettua siihen uutukaiset kilvet. Palella Bel Air oli kolmisen vuotta ja siirtyi sen jälkeen erään toisen nuorukaisen ekaksi jenkiksi. Onneksi oli kaunis kesäpäivä, sillä meidän oli ajettava koko matka ikkunat auki ja pidettävä käsillä paikallaan tuulilasia, joka oli reiässään ilman tiivistettä. Matka Naantalista Uuteenkaupunkiin (6070 km) sujui ilman yllätyksiä, emmekä kotikaupunkiin saavuttuamme pystyneet vastustamaan paria kierrosta kaupungilla. Kimmo seurasi perässämme Caminollaan varmistuksena, edessä ei kannattanut ajaa ottaen huomioon Bel Airin jarrujen tilan. Saimme auton tulille ilman suurempaa tuskaa, ja koeajolla huomasimme, että jarrut olivat seisotuksessa kadonneet, mutta se ei nuoria miehiä erityisesti huolettanut. Auto oli ilmeisesti tullut aikoinaan Suomeen muuttoautona, sillä se poikkesi varustukseltaan maahantuojan myymistä
Vanhat jouset vaihdettiin Comp Camsin 977-16-tuplajousiin, joiden ulkohalkaisija on 1,460”, jousijäykkyys 441 lbs/in ja korkeus kasaanpuristettuna 1,195”. Hyvää kannatti odottaa, sillä Janne’s Garagen johdolla hoituneen moottorin kokoonpanon jälkeen sain nauttia pitkästä aikaa terveistä käyntiäänistä. Jousiremontin lisäksi kansista oikaistiin tasot ja ne kohdistettiin. Epäilimme aluksi, että akku olisi päässyt tyhjentymään useiden testistarttailujen myötä niin vajaaksi, ettei se jaksanut enää syöttää startille riittävästi virtaa. Kokoonpanon yhteydessä koneen ruokkijaksi päivitettiin uusi Holleyn nelikurkkuinen 670 cfm Street Avenger -vakuumikaasari, jota on kehuttu hyväksi vaihtoehdoksi niin säädöiltään kuin toimivuudeltaankin. Kun kone saatiin käymään, niin sen soundit voittivat niin valtavirran listahitit kuin kovimmat rokkenrolliränttätäntätkin. Sama juttu. Ihmeteltyäni asiaa varaosaliikkeen myyjälle hän vahvisti epäilyni, ja totesi uusien akkujen olevan sellaisia, että yksi syväpurkautuminen voi riittää saattamaan akun siihen kuntoon, että se on valmis ongelmajätelavalle. Apukuskin puolelta kuulunut hienoinen sivuääni paljastui kannen ja pakosarjan välistä vuotaneeksi pakokaasuksi, ja korjautui kiristämällä pakosarjan pultit uudelleen aloittaen keskeltä ja edeten reunoille. Noh, minun kanteni vierähtivät koneistettavina Helsingin Hernesaaressa toimivassa Hi-Carissa muutaman kuukauden, kun tulin maininneeksi viennin yhteydessä, ettei niillä ole kiirettä. Joku arveli ohimennen vian aiheuttajaksi myös virtalukon pohjaa, mutta koko virtalukko vaihdettiin uuteen vasta viime kesänä, ja sen jälkeen se on toiminut moitteitta, joten itse en heti epäilisi sitä. Sen setvimistä puitiin viime numerossa. Pohdimme aluksi beehive-tyyppisten jousien soveltuvuutta kokoonpanoon, mutta niiden hinnat ovat vielä toistaiseksi niin korkealla, että päädyimme lopulta kuitenkin Comp Camsin 977-16-tuplajousiin, joiden ulkohalkaisija on 1,460”, jousijäykkyys 441 lbs/in ja korkeus kasaanpuristettuna 1,195”. Tuliterä Holleyn nelikurkkuinen 670 cfm Street Avenger -vakuumikaasari valmiina palvelukseen. Kannen tiivistepinnat kannattaa puhdistaa huolella mahdollisista liimoista ja vanhoista tiivisteenrämmäleistä. Kaikki venttiilijouset vaihdettiin luonnollisesti uusiin. Siispä laitoin akun lataukseen yöksi ja kokeilin uudelleen seuraavana päivänä täydellä akulla. Puuhanurkka K imm o Tästä lähdettiin kohti yläkerran kokoonpanoa. Tämä tapahtuu napojen väliin liitettävällä kaapelilla, jonka varressa on punaisen, keltaisen ja vihreän valon sisältävä ilmaisin ja lisäksi päässä pikaliitin akkulaturia varten. Luottamukseni akkuun ei siis ollut vahva, mutta latauksen jälkeen se todisti olevansa edelleen täysissä voimissa. Pian neula alkoi kuitenkin taas pomppia ja sulosoinnut vaikenivat. Työpöydällä Hi-Carin koneistamat kannet ja uusi Holleyn kaasari. Oman Vetteni koneesta paljastui keväisissä tutkimuksissa katkennut pakoventtiilin jousi, mitä selvitinkin pari numeroa sitten. Eikä aikaakaan, kun Tomin Oldissa alkoi esiintyä niin ikään kansivikaa. Täydellinen hiljaisuus. Myös imusarjan ja pakosarjojen tiivisteet vaihdettiin luonnollisesti uusiin. Startatessa ei tapahtunutkaan enää mitään. Ei edes yrittänyt. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Selvitellään, kun ehditään. Aikaisempien kohtaloksi on koitunut totaalinen kuoleminen, kun ne ovat päässeet kertaalleen tyhjentymään esimerkiksi sisävalon päälle jäämisen vuoksi. Corvettessa akku sijaitsee hankalassa paikassa, kuskin selkänojan takana kannen alla, ja akun tarkkailu helpottui huomattavasti, kun ilmaisimen ja laturin töpselin sai tuotua silmien ja käsien ulottuville. Sekin tarkistettiin, että startti saa herätevirran, minkä jälkeen syyttävä sormi alkoi kohdistua itse starttiin tai sen solenoidiin. Saatesanoihini peilaten pidän aikaa ihan kohtuullisena, sillä joissakin paikoissa nämä ”ei kiirettä” -tapaukset tuntuvat pölyttyvän hyllyillä maailman tappiin saakka. Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’76 Tämä kesä tullaan muistamaan Amerikan Raudan toimituksen keskuudessa kansiremonttikesänä. Ostin näet tämän kansiremontin yhteydessä autooni jo viidennen uuden akun, eli käytännössä niitä on mennyt noin akku per vuosi -tahdilla. Mikäli pakosarjan laippa on aavistuksen kiero, niin näin kiristettäessä se saadaan istumaan kantta vasten mahdollisimman tiiviisti. Tässä kohtaa nappasin putiikista mukaani myös akkuun liitettävän Comfort Indicatorin, joka näyttää selkeästi akun varaustason. Tai mistä näistä tietää. Aluksi luulin kyseessä olevan pelkästään Optiman lyijyakkujen ominaisuus, mutta nyt samoin on käynyt jo kahdelle normaalille nesteakulle. Tähän väliin pari sanaa akuista, jotka ovat aiheuttaneet omalla kohdallani jo useamman harmaan hiuksen. Kannet asennettiin paikoilleen uusien tiivisteiden kanssa
Imusarjan tiivistesetissä tuli mukana erilliset tiivistepalat lohkon päihin, mutta tässä tapauksessa ne olivat kansien laskun vuoksi liian korkeat, joten päiden tiiviys varmistettiin ainoastaan pursotettavalla tiivisteellä. Kansien edellisessä kokoonpanossa oli käytetty ARP:n kannenpultteja, jotka voitiin käyttää huoletta uudelleen kunnollisen puhdistuksen jälkeen. Kannenpultit pitävät kannen ja sen alla olevan kannentiivisteen oikeassa puristuksessa lohkoon ja ne tulee kiertää oikeaan, valmistajan ilmoittamaan momenttiin. Kiristäminen tehdään portaittain, eikä pultteja vedetä kerralla lopulliseen momenttiin. Laite on erityisen näppärä, mikäli akku sijaitsee paikassa, johon on hankala päästä käsiksi. Vesitilaan menevien pulttien kierteisiin pyöräytettiin tiivisteliimaa. Ctekin akkuun liitettävä Comfort Indicator on kätevä apuväline, joka näyttää akun varaustason ja sisältää myös pikaliittimen akkulaturia varten. Myös imusarjan asennuksessa kannattaa noudattaa valmistajan ohjeistamia kiristysmomentteja. Mikäli sytytysjärjestys ei ole tuoreessa muistissa, onnistuu tarkistaminen talliolosuhteissa näppärästi vaikka älypuhelimen avulla. Nostajille suoritettiin valmistajan ohjeiden mukainen esikiristys. Mikäli pakosarjan laippa sattuu olemaan aavistuksen kiero, niin näin kiristettäessä se saadaan istumaan mahdollisimman tiiviisti kantta vasten. Uusien tiivisteiden pinnoille pursotettiin lisäksi tiivisteliimaa. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Pakosarjan pulttien kiertäminen tulee aloittaa keskeltä edeten reunoille
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja Pro Touring -aihioina suosituimpia ovat poniautot ja keskikokoiset mallit, mutta on tyyliä toteutettu 60-lukuisiin Impaloihinkin. Janne muokkasi ’72 Impalaa siihen suuntaan. Pro Touring -jätti Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 6/2015
Maskin keskellä pystyssä oleva puola poistettiin, samoin etukulmien vilkut, joiden paikat tasoiteltiin. Suuntamerkki näytetään huomaamattomilla led-vilkuilla. Kotimaassaan myös uudemmat Impalat kuuluivat suosituimpiin lowrideraihioihin suoraan kaupasta tultuaan, eikä niitä edes siellä ole juuri muuhun tyyliin rakenneltukaan. Takapyöränaukkoja kasvatettiin pari tuumaa ylöspäin ja ovenkahvat ja merkit poistettiin. Impalat ovat kautta valmistusaikansa olleet suosittuja lowrider-piireissä, vaikkei termiä kyllä taidettu vielä mallin tullessa ensimmäistä kertaa markkinoille suuremmin tunteakaan. Meillä Suomessa 70-lukuiset Impalat olivat useimmiten uutena edustusautoja, joista tuli vanhemmiten linttoja. 89 AMERIKAN RAUTA 6/2015. Impalan maskinaukkoa kasvatettiin nostamalla yläreunaa ylöspäin samalle tasolle etuvalojen yläreunan kanssa hieman samaan tapaan kuin edellisvuoden mallissa, joten muutos saattaisi onnistua käyttämällä vanhemman vuosimallin kehystä. Värinä on hillitynoloinen vihreä, jota voisi ruudittaa vielä helmiäisellä efektin lisäämiseksi. Alustaa madallettiin sopivasti ja vanteiksi tulivat edessä 17ja takana 18-tuumaiset American Racingin Cobrat. Janne päätti jalostaa mallia vähän toiseen suuntaan
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 08.10.2015 Raportit muun muassa rodinatikoista, Linnacruisingista, Turku Kustom Show’sta ja Tukholman cruisingeista. Ford Roadster Pick-up ’29 Mikkeliläisen Janne Hyvärisen A Roadster Pick-up on aito Suomi-auto, jonka aktiiviliikennöinti loppui 70-luvun alussa. Siitä lähtien auto kiersi omistajalta toiselle ollen hetken aikaa myös laulaja Esko Rahkosen tiluksien koristeena. Oldsmobile 88 ’49 Kasi-Pasinakin tunnetun Pasi Korhosen Oldsmobile sai nimen Golden Touch, eikä suotta, sillä sen mittavan työn vaatineet lehtikultakoristeet yltävät aina vanteiden keskiöistä mittariston taustaan saakka. Auto kun on saanut viidessä ensimmäisessä tapahtumassaan kolme People’s Choice -palkintoa sekä kaksi Top 10 -sijoitusta. Nyt rahti-Ford on saanut totaalisen läpikäynnin seurauksena uuden elämän. Loppukesän tapahtumat Yenko-tribuutti Suomi-RPU Chevrolet ”sYc” Nova ’70 Jari Stenroosin Nova on rakennettu ulkoasultaan Yenko Tributeksi, mutta tekniikkapuolelta löytyy persoonallisempia ratkaisuja. Palapelistä syntyi kolmessa vuodessa koko perheen harrastekäyttis, joka tuntuu miellyttävän muitakin. Konehuoneessa pitää majaansa ZZ 427 cratemoottori, ja niin voimansiirto kuin alustakin on päivitetty lähemmäs nykypäivää. Kultainen kosketus 90 AMERIKAN RAUTA 6/2015
” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . Osta museosta tai Museot.fikaupasta. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 64,90€ Tutustumistarjous!
Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. " SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI 29 SIVUA TAPAHTUMIA! FORSSAN PICK-NICK • BIG WHEELS TRIBUTE TO SHERWOOD • POWER BIG MEET 6 414887 002455 1 5 6 700 24 5-1 506 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KASARIKANKKUNEN PONTIAC FIREBIRD ‘72 Ford Fordor ‘32 Harley-Davidson ‘51 Chevrolet Pick-up ‘51 Dodge Coronet R/T ‘69 Edsel Pacer Convertible ‘58 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Lepakkoauton sukua LINCOLN PREMIERE ‘57 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Rakkaudest a Rautaan • 6/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 06/2015 NRO 22 ”NÄIN HILJA TT AIN NETTIAUTOSSA YHDEN AIK A P ALJON SAMAN OL OISEN AUTON, JO TEN AL OIN MIETTIÄ, PIT ÄISIK Ö OMAST A AUTOST A VAIHT AA VAIKK A VÄRIÄ. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.