Amerikan Rauta 7/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AMERIKAN RAUTA 07/2014 ”STUDEBAKER UUDISTUI KAUTTAALTAAN JA TINKIMÄTTÄ YHDESSÄ TALVESSA HUOLIMATTA SIITÄ, ETTÄ PARISKUNNAN HELMOISSA PYÖRII NYKYÄÄN PARI TENAVAA.” Kympin katuauto esta Rautaan • 7/2014 • 8,90€ Rakkaud PSYCHo xpress E FORD TORINO 451 ‘70 STUDEBAKER CREW CAB ‘27 ESITTELYSSÄ JAY LE NON GALAXIE ‘66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Chevy Bel Air LS1 ’57 • Ford Fordor ’35 Chevrolet Camaro ’69 • Pontiac Le Mans ’67 Ford Custom Deluxe ’50 • H-D FLT ’83 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-49 Viipale mediat 6 414887 002455 14007 700245-1407 NRO 15 OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVAA 100 SIVUA! Jay Lenon tallilla! LOPPUKESÄN TAPAHTUMAT LINNACRUISING • TURKU KUSTOM SHOW A-BOMBERS OLD STYLE WEEKEND JA MONTA UUTA! M
409€ .......229€ käyt 85pr ...... Estää taka-akselia kääntymästä ja näin ollen parantaa pitoa takarenkailla. Phone. fi www. .. KYSY Mopar A-B-E bodyt ... KYSY S L A E D R E P U S P TIVE GROU AUTOMO Ä AUTON MUSEOKUNTO Säädettävät tukiraudat perän ja lehtijousen etusilmän välille. ...........115€ .. .. Lisätietoa: facebook.com/crcfinland CRC Industries Finland Oy • Puh. pla ...... (05) 3557 289 ja 0400 755 098 myynti@tradeparts.info tai www.tradeparts.info info www.tradeparts. 305€ Jarrutehostin-pääsyl-kiinnikerauta .............. F-body 67-81............ Käyttökohteet: Aseet, automobiilit, traktorit, työvälineet, ketjut, kotelot, saranat, koneistetut osat, laivat, varastointi, museointi ja kuljetussuojaus. Suojaa kausisäilytyksessä moottorit sisältä ja ulkoa. TM Kasari- 700245-1407 NYT MEILTÄ AMERIKAN RAUTA 07/2014 ”STUDE BAKER UUDISTUI KAUTTAALTAAN JA TINKIMÄTTÄ YHDESSÄ TALVESSA HUOLIM ATTA SIITÄ, ETTÄ PARISKUNNAN HELMO ISSA PYÖRII NYKYÄÄN PARI TENAVAA. Suojaa ja voitelee pulttien kierteet ja koneen osat helpottaen asennusta ja purkamista. • työtä a Suom alaist Ford Custom 14006 xeS‘50 • H-D FLT ‘83 -DAD DODelu PAL VKO 2014-40 KULTURE FOREVER • Viipale mediat 100 SIVUA! K ympin katuauto n y tt e PSPIROIM PAYC T VEIVÄT JA SE UNOHTU Trade Parts utaan • 6/2014 • 8,90€ udesta Ra Rakka ON, MUTTA TYÖKIIREE Mustang 64-73.......... ..299€/pr V8 8 -6 64 rja Pakosa .............. TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi/kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi. .................. 019-32 921 • www.crcind.com I.” CRC:n uusi kunnossapitoöljy valloittaa maailman I SEISOMAAN 18 VUODEKS SISU IN CHEVROLET MONTE CARLO SS 468 ‘86 Rakkaudesta Rautaan • 7/2014 • 8,90€ S CHo 6 4148 87 0024 55 ! 30 SIVUA TAPAHTUMIA KUSTOM • POWER BIG MEET FORSSAN PICK-NICKSuomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Viipale mediat PAL VKO 2014-49 6 414887 002455 14007 FORD TORINO 451 ‘70 s s e r p x E PLYMOUTH SAVOY 413 WEDGE ‘62 ESITTELYSSÄ JAY L PUUHANURKKA: ENON LISÄKSI ESITTELYSSÄ: G A LA ’62 rse XIE TU‘6R6VAVYÖT • Cadillac Superior Hea Ford ’31 • HD Bagger ’03 UUSIKSI ‘71 le tib Hemi Conver LISÄ Plymouth Barracuda KSI ESIT TELYSSÄ: vy ´38 Limousine Chevy Delray LS1 ´58 • Che Chevy Bel Air LS1 ’57 • Ford Fordor ’35 Chevrolet Camaro ’69 • Pontiac Le Man s ’67 amer ikanr auta. IA IM T S O H E T U R R JA 410€ Jarrutehostin kello FORD/Mustang-Torino/Fairlane/ Falcon 57-73 Mopar A-B-E body 63-73 OE ........ Nova ..................... SION S RAC ING SUS PEN ABS Power Brake, Inc. Cougar 67-70 ............ .... .. Voitelee ketjut ja saranat paremmin kuin monitoimiöljy. Hipo .......... Nyt kolme kertaa pidempi suoja kosteutta vastaan. ” BETTER BRAKE BOOSTER SION S RAC ING SUS PEN ETTAVAA 100 SIVUA! LU N Ä M EM EN I ST OIKEA OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVA A NRO 15 GOOD GRIP 700245-1406 SION S RAC ING SUS PEN ALUKSI ENTISÖID TA 06/2014 ”AJATTELIN NRO 14 AMERIKAN RAU n a a t u a R a t s e d u a k Rak “ NOSHAKE” TracTion Bars STUDEBAKER CREW CAB ‘27 Jay Lenon tallilla! LOPPUKESÄN TAPAHTUMAT LINNACRUISING • TURKU KUSTOM SHOW A-BOMBERS OLD STYLE WE EKEND JA MONTA MUU TA! Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. ......99€/pr tu V8 D ST i tk H pu HD/AC 6/67-70 V8/BB/ 5€/pr Etujouset 64-6 us 64-70 ..30 ut tip 1” en tin h le 5 Takajousi 4, KYSY GM tehostimia/OE style /tarvike Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00
Oma lukunsa on se, että Trafin ohjeistukset joidenkin arvioiden mukaan saattavat ylittää käytännön katsastustoiminnassa lain, mitä ne eivät voi tehdä. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kuinka virheellisestä päätöksestä voi valittaa ja mikä on katsastajan vastuu – olisin voinut lähettää ruosteisiksi väitetyt levyt Trafille, joka olisi aikanaan, ehkä muutaman kuukauden kuluessa tarkistanut ne, ja sitten olisin voinut saada parhaimmillaan katsastusmaksun takaisin. Kyseinen katsastusmies on onneksi tiettävästi jo toisella alalla. Uusi ote jäi tulostamatta, ja tarkastuspöytäkirjaan tuli merkintä ”keskeytetty”, kun pyörät olisivat vaatineet muutoskatsastuksen. Pohja oli tuoreessa maalissa, ja kaikki näytti viimeisen päälle hyvin tehdyltä. Yli sadasta omistamastani autosta vain yhden muistan vaihtaneeni siksi, että se oli yksinkertaisesti niin huono. Vaikkei sitä ollut tarkoituksena myydä, ja vaikka miehellä pitäisi kyllä aina yksi avolava olla, ei meillä ollut sellaiselle kovin paljoa tarvetta. Sitä pois vaihtaessakaan en yrittänyt peitellä sitä, miten loppuunajettu auto oli, vaikka mukana ollut kaveri yrittikin auttaa vähättelemällä sen huonoutta. Kertomalla rehellisesti jo puhelimessa, millaisesta laitteesta on kyse, säästää kaikkien aikaa ja vaivaa. Kun mies sitten rupesi tulostamaan uutta paperia merkiksi hyväksytystä katsastuksesta, osui silmään rekisteriotteeseen merkitty rengaskoko, joka oli selvästi alla ollutta kapeampi. Eikä niistä voi käytännössä valittaa minnekään, ja konttorille jokainen hylkäys tuo vain lisäpisteitä, kun Trafi katsoo sen merkiksi katsastuksen laadusta. Se oli ’75 Dodge Dart, joka päätyi minulle vaihtokaupan tuloksena vuonna 1996. Tiedän tuon valittamisen hyödyttömyyden siitä, että minulta hylättiin kerran aidosti erinomaisessa kunnossa ollut käyttöauto sen takia, että takajarrulevyjen pinnassa oli ruostetta, vaikka jarrut ottivat tasaisesti. Talviajoon sitä ei ollut mielekästä ottaa, ja alkukesästä tuli ajettua enemmän Cutlassilla ja faijan Fairlanella, joten toisaalta… Loppu lienee sanomattakin selvää. Romu on romu, ja sillekin löytyy silti yleensä ottajansa. Se, hyväksytäänkö vai hylätäänkö joku auto katsastuksessa riippuu enemmän katsastajasta ja siitä, millä tuulella hahmo sattuu olemaan. S anotaan, ettei se vaihtamalla parane. Toivottavasti oikeus toteutuu, mitä valitettavasti on vaikeaa uskoa. Kuulin taannoin tarinan katsastusmiehestä, joka päätti huonoina päivinään hylätä kaikki autot, jotka ajavat toiselle katsastuskonttorin ovelle, kuin hän osoittaa. Liian monta kertaa olen lähtenyt katsomaan autoa, joka on ollut kaukana siitä, mitä on luvattu. Yhtä turhaa kuin on kaupata tavaraa, jolle ei itsekään tiedä hintaa, on kaupata tavaraa, joka on jotain ihan muuta kuin väitetään. Ja kansalainen sopeutuu, kun ei muuta voi. Enpä usko, että katsastuspäätöksistä reklamoidaan kovin usein. Kaikki, jotka ovat joskus kokeilleet laskea silmämääräisesti tarkan reikäleivästä leikkaamansa viipaleen prosenttiosuuden, tietävät arvion summittaisuuden. Kun autoa sitten käytettiin kuukauden päästä eri konttorilla, ei letkusta löytynyt halkeamia, vaan ensimmäiselle katsastajalle oli vain sattunut virhe. Onko niin, että Liikenteen turvallisuusvirasto kokee ikään kuin ylemmän hallinnon hiljaisella hyväksynnällä voivansa tehdä ihan mitä halutaan. Kerran halliin oli ”väärästä” ovesta ajanut täysin läpikäyty avojenkki, josta ei yksinkertaisesti tuntunut tarkemmallakaan tutkimisella löytyvän perustetta hylkäämiselle. Miten moisen osoittimen vaatija voi ajaa manuaalivaihteista autoa ollenkaan, jos vaihdekepin nupissa ei ole vaihdekaaviota merkittynä. Koko tarinan voit lukea tämän numeron Muumio muistelee -jutusta. Tällä hetkellä kuitenkin maallikon silmään näyttää vahvasti siltä, että Trafi tietoisesti rikkoisi Liikenteen turvallisuusvirastosta annetun lain 2 § 1 momentin 8 kohtaa, jonka mukaisesti oikeussääntöjen antaminen vaatii aina erikseen säädetyn valtuutuksen. Suomalainen katsastustoiminta kun on erittäin kaukana mistään yhtenäisestä ja tasapuolisesta tarkastustyöstä. Tuo mainittu Scottsdale hylättiin tänä kesänä katsastuksessa yhtenä syynä se, että etujarruletku oli halkeillut. Niin kävi sen ’78 Scottsdalen kohdalla. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUTA 7/2014 3. Trafilta erikoisiin päätöksiin ei lakiin pohjautuvia perusteluja kuulu saadun, eikä linjaa muuteta niin kauan kun Trafi yksinkertaisesti ”katsoo” asian olevan kuten nyt. Katsastaja alkoi jo turhautua, kun aamulla tehty hylkäämispäätös ei näyttäisi pitävän. Yhtä hämärästi auton kunnon määrittävä tekijä kuin kuvaus ”hyvä” on muuten se, että vehje on juuri katsastettu. Tähän saataneen selvyys, kun erään autovarustelualan yrittäjän valitukseen hallintooikeudelle saadaan vastaus. Turvallisuus on asia erikseen, ja ruostevauriot sekä ohjauslaitteisiin tai jarruihin liittyvät ongelmat on ihan oman terveyden kannalta syytä ottaa vakavasti. Ja silloin kun sitä ei tule, tietysti joku haluaa väkisin ostaa auton. Sen sijaan valitukset automaattivaihteisen auton vaihteen osoittimen toimimattomuudesta luen turhaksi kitinäksi, joka kielii korkeintaan katsastajan kyvyttömyydestä ajaa autoa ylipäätään. Tosiasia on kuitenkin se, että säännöissä on niin paljon tulkinnanvaraa, että lähes jokaisen auton voi halutessaan hylätä. Koska ruostetta oli oikeasti aika vähän, ja se johtui siitä, että auto oli seissyt pihassa ajamatta pari viikkoa, otin yhteyttä Trafiin selvittääkseni katsastajan ratkaisun oikeellisuuden. Pääkirjoitus Katsastus kunnossa. Jos en väärin muista, ruostetta sai ohjeiden mukaan olla korkeintaan kolmasosalla levyn pinnasta. Silti noiden autojen kohdalla tulee vain aina uudestaan ja uudestaan vastaan se vaihtelun tarve
03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Janne Kutja, Jussi Löppönen, Kari B. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mikkonen, Anders Odeholm, Markku Pahkajärvi , Isto Ikonen, Tapio Laaninen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2014. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja aLehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty
Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi MOPAR-mies tai -nainen: Haluamme Sinut! M Liity Joukkoon! www.moparkerho.net. Jokaisella autolla on tarina
26 Chevrolet Camaro SS 383 ’69 Kun käytössä ei ole rajatonta budjettia, pitää tinkiä aihion tasossa. 20 Ford Torino ’70 Raine Kitusen etanolilla kulkeva Torino kuuluu siihen harvaan joukkoon, joka ajaa todistettavasti vartilla kympin aikoja, mutta suoriutuu myös leppoisasta kaupunkicruisailusta. Ensin neliovisedan muuttui notskipannupikkikseksi ja lopulta psykedeeliseksi show-rodiksi. Nro 15. Kari Matikaisen piti ostaa Camaro, mutta talliin päätyi Le Mans. 58 H-D FLT ’83 Hujo on elänyt chopperielämää yli 30 vuotta. Viimeisimmän pyöränsä kohdalla hän poikkesi totutusta kaavasta. 7/2014 12 Kannessa: Studebaker Crew Cab ’27 ESITTELYSSÄ 12 Studebaker Crew Cab ’27 Heath Garage on rakentanut kansikuva-automme uusiksi jo kahteen otteeseen. 52 Pontiac Le Mans ’67 Toisinaan harrasteauton hankinta pohjautuu puhtaasti sattumaan. 20 40 Chevrolet Bel Air ’57 Tanskalainen Niels Vendelbo-Larsen on harrastanut ’57 Chevyjä niin paljon, että viimeisimmästä rakennelmasta on turha etsiä tyylirikkoja. 64 Ford Galaxie 500 ’66 Jay Leno halusi jakaa lukijoillemme yhden suosikkiautonsa tarinan. Ford Torino ’70 46 Ford Fordor ’35 Kuopiolainen Eskö Kähkönen tarjoili punaista habaneroa Puijon Tornin juurella. 34 Ford Custom Deluxe ’50 Silvennoisen Timon brutaali shoebox huokuu rottahenkistä rokkiasennetta. Roope Lundströmin Camaron valmistuminen vei kahdeksan vuotta, mutta lopulta työ palkitsi tekijänsä. 26 Chevrolet Camaro ’69 6 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Ärhäkän Galaxien hankkimisen ja rakentamisen juuret juontuvat vääräleuan lapsuuteen
32 Tarinan takana: Chevrolet Camaro ’69 Roopen Camaroa oli kötöstelty edellisen omistajan toimesta kaikella mahdollisella sanomalehdistä lasikuituun. 72 Street Rod Nationals Rodinatikat päristeltiin tänä vuonna Mikkelin Heimarissa, joka tarjosi tapahtumalle leppoisat puitteet. Niin tälläkin kertaa, mutta tunnelmaa se ei latistanut. 62 Toisenlainen talli Tällä kertaa piipahdamme poikkeuksellisesti Jenkkilässä kurkistamassa, mitä maailman hauskimman autoharrastajan talliin kuuluu. Tällä kertaa hänen muistojensa syövereissä palataan autokaupoille liki 20 vuoden taakse. 10 Pelit ja vehkeet Syksyn uutuudet niin autoille kuin kuskeillekin. 94 Muumio muistelee Päätoimittajan muumioituminen on hyvässä vauhdissa. Ollin C-10 puolestaan palasi ajokuntoisten kastiin. 82 A-Bombers Old Style Weekend Ruotsalaisten rodiharrastajien vanhan mallin viikonloppu pysyy tunnelmaltaan pienenä, vaikka kävijämäärä kasvaa vuosi vuodelta. 74 LinnaCruising 12. Psykedeelisen sienienkuljetusvankkurin muuttumisleikki neliovisesta henkilöautosta jatkohytilliseksi pickupiksi. Kävimme tsekkaamassa paikallisen rottaroditapahtuman. VAKIOT 8 Rauta-annos Toimituksen kootut nyyssit meiltä ja muualta. kerran järjestetty LinnaCruising uusiutui. Tapahtuma kotiutui Ahveniston Moottoriradalle ja mukaan tuli rompetori. 64 Ford Galaxie 500 ’66 74 LinnaCruising 82 A-Bombers Old Style Weekend TAPAHTUMAT ARTIKKELIT 69 Roadster Run 18 Tarinan takana: Studebaker Crew Cab ’27 Knuutilan kartanolla järjestettiin vanhoille avokeille kohdistettu kokoontuminen asianmukaisine ajoineen. AMERIKAN RAUTA 7/2014 7. 87 Rat Fink Reunion Håkan Mooneyesin jäsrjestämä rodi- ja kustomtapahtuma sijoittui tänä vuonna idylliselle Näs Brukin tanssiladolle, jossa pidettiin samalla myös Pinup Scandinavia -finaalit. 96 Kutjan kuva Janne ideoi Thunderbirdin liukkaampaan kuosiin olemassa olevaa laikka-avoprojektia silmällä pitäen. 92 Puuhanurkka Tomin Scottsdale vaihtui Roadmasteriin. 90 Kerava Cruising – Summer’s End Party Keravalle menestyksekkäästi elvytetyt cruisingit päätettiin komeasti keskustan kävelykadulle kootulla ilmaisella autonäyttelyllä. 70 Turku Kustom Show Turussa sataa Kustom Show’n järjestämisen aikaan perinteisesti vettä. 79 RatCityRukkus Las Vegas vaikuttaa loisteliaine mainosvaloineen jättikokoiselta ruotsinlaivalta, mutta kaupungilla on rosoinenkin puolensa
Ulkomuodostakaan ennalleen ei ole jätetty kuin tuulilasi, sivulasit ja sivupeilit. www.carpaintcenter.fi facebook.com/carpaintcenterhelsinki oita, ja maalasi sekä viimeisteli GS90:n takaisin näyttelykuntoon kuukaudessa. Muut viisi autoa ovat liian huonossa kunnossa restauroitavaksi, joten ne jätetään nykyiseen asuunsa.. Steve Winterin virittämästä moottorista irtoaa 475 hevosvoimaa, ja halvaksi GS90 ei uutena tullut: 134,500 dollaria tuli pulittaa jo hankitun 72,200 dollaria maksaneen aihio-ZR1:n lisäksi, eli koko potti maksoi 200,000 dollaria! Mitä maan sisään vajonneihin Corvetteihin tulee, vain kolme näistä kahdeksasta autosta tullaan kunnostamaan. Car Paint Center sijaitsee lähellä US-Partsia ja Autoracingia, ja sen hyllyistä löytyy mm. Myös auton maalauttaminen ”avaimet käteen” -periaatteella on mahdollista. Ennen Car Paint Centerin perustamista hän pyöritti Stirwell -automaalikauppaa, joka jatkaa Tuusulassa toimintaansa vanhaan malliin pitkäaikaisen työntekijänsä, Jani Vainikan vetämänä. ”Monelle asiakkaistamme tehon ja ajettavuuden saaminen autoon on tärkeää, mutta juttelemalla kanssamme paikan päällä toimipisteessä on helpompaa löytää keinot auton parhaaseen paranteluun vain osien tilaamisen sijaan”, Harri Hakala toteaa. Harrasteautokuvioissa Ripa tunnetaan hyvin pro street -henkisestä ”Fat Air” ’56 Chevystään. Museo on nyt restauroittanut huippuharvinaisen Guldstrand GS90 -Corvetten, yhden kuudesta koskaan valmistuneesta autosta. Kilpa-autoilija Dick Guldstrandin lempilapsi, GS90 on käytännössä uudelleenkoritettu vuoden 1994 C4-Corvette ZR1, joka henkii hieman vanhempien Grand Sportien tunnelmaa. Autot ovat 2009-mallinen ZR1-proto, miljoonas valmistunut Corvette vuodelta 1992 ja 1962-mallin musta Vette. Tähän asti vain Ikaalisista käsin operoinut yritys on syys-lokakuusta lähtien löydettävissä myös Vantaalta. Liikkeen taustalta löytyvät Risto ”Ripa” Luukka ja Maiju Sammalvaara, joilla on ammattitaitoa autojen maalaamisesta yhteensä 50 vuoden ajalta. PPG:n ja Mipan automaalit. Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen & Antti Kautonen Hakala Performance laajentaa Vantaalle Mustangeihin erikoistunut, mutta muitakin muskeliautoja myyvä, korjaava ja rakentava Hakala Performance on avaamassa uutta toimipistettä pääkaupunkiseudulle. Yritys myös laajentaa Mustangeista ja muskeleista leveämmälle muiden klassikkoautojen suhteen. Morgantownin Final Finish hioi auton paljaaksi ja korjasi lasikuituun vuosien myötä tulleita vauri- 8 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Car Paint Center avasi Helsingin Roihupellon teollisuusalueelle , Pulttitie 12:een on avattu alkukesästä uusi automaalien ja maalaustarvikkeiden erikoiskauppa, Car Paint Center. Alunperin kulahtaneessa kunnossa ja ilman moottoriakin esitelty GS90 oli tarkoitus myydä, mutta suunnitelmat muuttuivatkin museon lattiaan ilmestyneen reiän myötä; kunnostetusta GS90:stä saataisiinkin hieman positiivista nostetta museon ilmapiiriin. Ensi alkuun Hakala Performancen Vantaan yksikkö on auki alkuviikon päivät, mutta toiminnan edetessä aukioloaikoja tarkistetaan. www.hakalaperformance.fi facebook.com/hakala-performance Guldstrand kuntoon Viime aikoina National Corvette Museum on ollut otsikoissa vain museon romahtaneen lattian ja sitä mukaa tärveltyneiden autojen myötä, mutta onpa museo saanut hiljattain muutakin aikaan. Perussävyjen lisäksi valikoimassa on candy-, flake- ja helmiäismaaleja, erikoisvärejä, kumipinnoitteita sekä vinyyli- ja nahkavärejä
Lisätietojen saamiseen tarjoutuu oiva mahdollisuus Jenkkiautonäyttelyssä, jonne Kimmo saapuu kertomaan suunnitelmistaan. Vauhti on silti jatkunut sen jälkeen niin mailan varressa kuin ratin takanakin. ”En ole vastannut siihen vielä. Kimmohan ylitti kyseisen haamurajan autollaan 7.6. Jenkkilän suunnalta autosta on ehditty tekemään jo ostotarjoustakin, mutta Kimmo pitää päänsä kylmänä. AMERIKAN RAUTA 7/2014 9. Viimeisimpiä kiinnostuneita on ollut saksalainen VOX-televisiokanava, joka haluaisi tulla Suomeen tekemään autosta ohjelman. ”Ajatus lähti puhtaasti siitä, että lähdetään näyttämään, kun eivät usko”, Kimmo kiteyttää. Yksi auto sieltä nousee kuitenkin hyvin esille ja se on Teemun eka jenkki, ´61 Lincoln Continental, joka on Teemulla edelleen. Texasin mailiajoihin auto on jo ilmoitettu ja hyväksytty. Kyllä minä olen sille paluukyydinkin varannut.” 4.10. Lahden Cruising, End of Season Party Lahti Tapahtumat Jenkeille jauhot suuhun 4.-5.10. Jenkkiautonäyttely & X-treme Car Show Lahti, Messukeskus 11.10. Hanke sai alkunsa siitä, kun amerikkalaiset eivät virallisista tuloksista huolimatta usko, että ’65 vuosimallin Corvetella voidaan ylittää maaginen 200 mailin nopeus seisovalla maililla. SIX-5 Corveten ratin takaa tuttu Kimmo Nevalainen valmistelee parhaillaan autonsa laivaamista Jenkkilään ensi kesäksi. Rock’n’Roll Nights Hyvinkää, Rantasipi Sveitsi 4.-7.11. ”Itse asiassa heitin jenkeille haasteen, että lähdetään ajamaan varttimailia Drag Weekille, mailia Texas Milelle ja rataa Optima Ultimate Street Car -kisaan, mutta vielä ei ole löytynyt yhtäkään halukasta vastustajaa osallistumaan kaikkiin kolmeen.” Kimmo aikoo kuitenkin toteuttaa suunnitelmansa, vaikkei kilpakumppania löytyisikään. Kimmo laski, että siirtymätaipaleita kertyy noin 3500 mailia ja ne on tietenkin tarkoitus matkata Corvetella ajamalla. Ultimate Street Car Association on jo lähettänyt Kimmolle virallisen kutsun ja toivottanut hänet tervetulleeksi Jenkkilän kovimpien pro touring -ratavehkeiden sarjaan ja Drag Weekin järjestelytkin ovat jo hyvässä vauhdissa. Lappeenrannan lentokentällä. Osansa saa myös Teemun kolarointi rallitesteissä vuonna 1999. Ikävässä vahingossa suojelusenkelit pelastivat ainakin siviiliautolla liikkuneen Kalervo Kummolan hengen, ehkä Teemunkin. Toistaiseksi menossa on jo mukana Kendall. Auto on herättänyt ansaittua huomiota ympäri maailmaa ja sitä on kuvattu mm. Pääpaino on luonnollisesti jääkiekossa ja Teemun urassa perheen ja kavereiden kera. Speedhuntersin sekä venäläisen MonsterAuton toimesta. OPTIMA Ultimate Street Car Invitational Las Vegas, Nevada, USA Teemu-kirja Ari Mennanderin yli 300 sivuinen uutuuskirja kaikkien aikojen suomalaisesta jääkiekkoilijasta Teemu Selänteestä on iso ja painava niin kuin pitääkin. Jos autosta tarjotaan riittävästi, niin toki se täytyy myydä, mutta en minä sen takia autoa Jenkkeihin vie. Reissusta syntyy luonnollisesti kuluja, joiden kattamiseen Kimmo etsii parhaillaan sopivia sponsoreita. SEMA Show Las Vegas, Nevada, USA 8.11. Intohimoisena automiehenä tunnetun Selänteen harrastus ei ehkä pääse siinä laajuudessa esille, mitä se oikeasti on. October Swap Meet Tampere, Teivon ravirata 11.10
Suoja-aika metallipinnoille tällä ns. Kun puristuneen välysnauhan leveyttä verrataan pakkauksen mukana tulevaan mitta-asteikkoon, nähdään laakerin välys sekä metrisenä että tuuma-asteikolla. Holley on nimittäin tuomassa valikoimiinsa uudet yksija kaksitasoiset imusarjat kaasutin- ja EFI-käyttöön. SISU on suunniteltu pääasiassa metallipintojen pitkäkestoiseen voiteluun ja suojaamiseen. www.crcind.com 10 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Ei metallisilppua öljypumppuun Aeroflow’n kuivasumpun imusuodatin estää metallisilpun pääsyn öljypumppuun konerikon sattuessa. Pitkälti suomalaisen kehitystyön tuloksena siitä on tehty erityisesti pohjoismaisiin olosuhteisiin ja käyttötarpeisiin sopiva tuote. www.tuumacid.com LS-imusarjoja kaasari- ja EFI-käyttöön Kaasuttimen asennus C hevy LS-moottoriin on jatkossa entistäkin helpompaa. Hinta 123,99 €. Uutuutena on saatavilla myös malleja mustaksi anodisoituna sekä 8-uraiselle moniurahihnalle. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen ä ri ö y p a n ih ih n ii m lu a ia is ll u d E CVF Racing valmistaa edullisia, mutta laadukkaita V-urahihnapyöriä ja -sarjoja sekä apulaitetelineitä alumiinista. Plastigauge leviää puristuksessa laakerivälyksen paksuiseksi. 10 kappaleen pakkausten hinnat alkaen 12,95 €. Sopivan paksuinen välyslanka asennetaan tarkistettavan laakerin pintaan, laakeripukki tai -holkki asennetaan paikoilleen ja kiristetään hetkeksi valmistajan ilmoittamaan momenttiin, minkä jälkeen kohde avataan ja suoritetaan mittaus. www.usparts.fi Pitkäaikaiseen voiteluun CRC Industries Finland Oy on tuonut markkinoille ensimmäisen todellisen kunnossapitoöljyn, purkitetun sisun. SISU tarjoaa tehokkaan voitelun ja kestävän korroosiosuojan niin käytössä olevalle kuin varastoidulle ja kuljetuksessa olevalle kalustolle. Kuvan hihnapyörät, laturin ja ohjaustehostimen pumpun telineet ja universaali laturin tuuletin yhteensä 399 € (Chevy small block long water pump). www.mve-online.com. Hintaa 405 ml aerosolipurkilla on 10 €. Kuivumaton sekä metallipintoihin hyvin tarttuva ja tunkeutuva aktiivinen pinnoite voitelee pidempään kuin tavanomaiset monitoimiöljyt. Tuotteita on saatavilla Chevrolet-, Ford-, Chrysler-, Pontiac-, AMC-, Buick-, Jeep- ja Toyota FJ40 -malleihin. Kierrosalue 2 500-7 000 rpm. Moniurahihnakonversiot alkaen 375 € (SBC, long WP, ALT only). synteettisellä tervalla on 6 kk taivasalla ja 24 kk katetussa tilassa. www.roadmachine.fi Laakeriväpulyrsiten mittausa Plastigauge on helppo ja mittatarkka menetelmä laakerivälysten mittaamiseen. Kaikki mittaukset voidaan suorittaa naarmuttamatta laakeripintoja ja pehmeitä seosmetalleja. Suodatin on mustaksi anodisoitua billet-alumiinia AN-12-lähdöillä. Yksitasoiset LS-imusarjat soveltuvat piristettyihin moottoreihin, myös ilokaasulla tai ahtimella varustettuihin. Kaasutinkäyttöön tarkoitettu kaksitasoinen imusarja tarjoaa enemmän vääntöä alakierroksille ja laajan vääntökäyrän 6 500 rpm asti, ja sopii siten loistavasti katukäyttöön. CVF Racingin tuotteet maahantuo riihimäkeläinen Tuumacid Oy. Plastigauge-mittauksen tarkkuus on 1/1000 mm
www.jarimaki.fi Pin-upeimmille mimmeille Kauniimman sukupuolen iskemätön tyyli syntyy Collectifin pallokuosisella Dolores -topilla (hinta 35 €) ja rokkaavalla Dora Gingham -mekolla Molempia on saatavana eri kuoseina. Kokonaisuuden täydentää Sourpussin laukku (hinta 59 €), jota saa kolmena eri värinä. www.blackgroup.fi Laatikkoleikkeihin Race-rotseja Syksyn viilenevissä illoissa cruisaajan pitää lämpimänä genuiinin nahasta tikkailtu rotsi. Variaatioita löytyy mehiläisvahaa sisältävästä ja erittäin voimakkaasti pitävästä Uppercut Monster Holdista paksuun, mutta pehmeään Royal Crown Pomadeen, jonka kerrotaan olleen itsensä Johnny Cashin käytössä 50-luvulla. www.stuntman.fi Vaihteiston swappaaminen ei ole enää rakettitiedettä ja esimerkiksi automaattilaatikon vaihtaminen moderniin manuaalilaatikkoon käy kokoonpanosta riippuen hyvin pienillä modifioinneilla. Väreistä löytyy harmaata, ruskeaa, sinistä, vihreää, oranssia ja klassista metsurinpunaista. Koot S-XXXL. Hinnat 8-20 €. Onneksi Jukka-Tukulla on hyllyt piukassa uusia Dickiesin flanelleja. www.tradeparts.info AMERIKAN RAUTA 7/2014 11. Hyviä vaihtoehtoja useisiin eri käyttötarkoituksiin ovat Borg-Warnerin T5 ja Tremecin TKO -vaihteistot, joita löytyy Trade Partsin varastosta niin uusina kuin kunnostettuina käytettyinäkin. Saatavuus suoraan varastosta ja hinnat 55-89 €. OSX:n syksyn uutuuksiin kuuluvat race-henkiset mustat nahkatakit valko-puna-sinisillä (hinta 259 €) sekä beigeillä (299 €) raidoilla. www.jukkatukku.net Merkkivöitä Jari Mäeltä saa eri automerkein kuvioituja nahkavöitä. Saatavilla mm. Mustang, Chevy ja Dodge. Kunnostettujen vaihteistojen hinnat alkaen 890 €, uudet alkaen 1290 €. Vyöt ovat kaikki samaa kokoa, mutta kätevästi leikattavissa oikean mittaiseksi. Valikoimasta löytyy myös ”turvavyö”vöitä ei merkeillä. Tukka hyvin, kaikki hyvin Klassista flanellia Jukka-Tukun valikoimaan kuuluvat nykyään myös hiusvahat, joita on hyllyssä noin 15 erilaista. www.jukkatukku.net Talvi tulee eikä tallissa enää pärjää t-paidalla
12 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä AMERIKAN RAUTA 7/2014 13. PSYCHoss re p x E STUDEBAKER CREW CAB ’27. Heath Garagea Lapualla pyörittävä Tomi Kangas on rakentanut jutussamme esiintyvän Studebakerin jo kahteen otteeseen, ensin tilaustyönä ja lopulta omien visioidensa mukaisesti. Raadosta kuoriutui ensin nokipannun värinen rotahtava laite ja viimeisimpänä versiona psykedeelisen värikäs showauto
Sisätilat pienenivät niin ylhäältä kuin alhaaltakin katon choppaamisen ja lattian nostamisen myötä. Pitkittäisten lehtijousien varassa lepäillyt etuakseli dropattiin, jolloin myös keula laskeutui perään nähden samalle tasolle. Tässä vaiheessa kuvioihin astui Tomi, joka sai hahmoteltavakseen alkuperäisen korin pilkkomisen. Kun rullaavana kasana Heath Garagelle saapunut henkilönkuljetusvaunu oli kokenut identiteettimuutoksensa lavamalliksi ja saanut toimivan tekniikan, matkasi se takaisin Virroille Hannun hoteisiin. Kunnoltaan tämä vanha pirtutaksi ei ollut kummoinen varsinkaan peltiensä osalta, mutta runko oli kova. Vaikka Studebakerin taannoinen muodonmuutos olikin pitkälti Tomin omaa käsialaa, totesi hän sen olevan teknisesti epäkelpo ajoautoksi. Korin muokkaaminen alkoi takaovien poistamisella. Takana pyörien ripustus on hoidettu nelilinkeillä. Myös toinen amerikanvieras, nuorempi hot rod -velho Jimmy Shine palkitsi El Chocon viime syksynä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Edessä olleet pitkittäiset lehtijouset korvasin yhdellä poikittaisella”, Tomi aloittaa. Tomi sovitti sen paikalleen laatikkoineen ja ratkaisi samalla myös ohjattavuusongelman korvaamalla vuosien varrelle jääneen ohjaussimpukan tuoreemman Fordin hammastangolla. Etuovien perään Tomi yhdisti pätkän alkuperäistä hytin takaosaa, jolloin lopputuloksesta tuli eräänlainen jatkohytti, eli crew cab. Thamesin vanha lättäpääkään ei mahtunut Tomin uusiin kuvioihin. Heath Garagelta on totuttu näkemään uusia näyttelyautoja vuosittain, parhaimpina vuosina useitakin. Sillä ei ollut käytännössä koskaan ajettu, vaikka Hannu oli saanut sen kilpienkin väliin. Peltivalmiin korin maalaaminen jäi Hannulle, joka halusi pinnan muistuttavan erätulilla patinoitunutta nokista kahvipannua. Tuolloin Stude ei ollut pickup, vaan neliovinen henkilömalli. Monipuolinen Maalauksessa ei ole säästelty fleikkihippuja, candyä tai rajausteippiä. H annu kierrätti Studebakeria näyttelyissä aikansa, mutta lopulta muut projektit veivät voiton. ”Hankin Falconin jo vuonna 1986 ja rakentelin sitä pitkään ja hartaasti, kaikkiaan kuusi vuotta. Hytin taakse syntyi suorasta pellistä lava, jonka kuljetuskapasiteetti tosin jäi varsin vaatimattomaksi. Sen sijaan hän kaivoi hyllystään Fordin 289-kuutiotuumaisen koneen, joka oli alkujaan kuulunut hänen ensimmäiseen autoonsa, ’60 Ford Falconiin. Osiltaan vajavaisesta aihiosta oli puuttunut kokonaan moottori, mutta Hannu oli paikannut puutteen hankkimalla Virtain paloautona aikoinaan toimineen Thamesin keulalla palvelleen, trukkikansilla varustetun lättäpääkasin. ”Auton kunto oli ihan virheetön. Lopputuloksen viimeisteli Alasalmen Jussi straipeilla yhdessä poikansa Antin kanssa. Hannun jäljiltä autossa ei ollut nestejarruja, vaan alkeelliset tankojarrut, joiden pysäyttämisvoimaan Tomi ei hyvällä tahdollakaan voinut luottaa. Runkoa lyhennettiin takaa ja palkit notchattiin siten, että stuukista saatiin sopivan matala. Yksi uniikeimpia ratkaisuja auton tuolloisessa asussa olivat sen vanteet, jotka olivat sekoitus alkuperäisten puupyörien napoja ja tuoreempia peltivanteita. ”Ihan ensimmäiseksi purin koko auton palasiksi ja otin rungon työn alle uudelleen. Etuakseliksi vaihtui ’35 Fordin akseli, johon Tomi prässäsi viiden tuuman droppauksen itse omalla pajallaan. Viimeisen vuosikymmenen varrella mieliin ovat painuneet muun muassa Hot Candy, Stuart Little, Speedy Gonzales ja Justiina – kaikki omissa genreissään äärimmäisyyksiin vietyjä showautoja. Ajettavampaan suuntaan. Reilu vuosi sitten auto päätyi vaihtokaupoissa takaisin Lapualle pääurakoitsijanaan aikanaan toimineelle Tomille. Toteutus yhdistelee japanilaista auringonlaskua pitsipaneeleihin ja pisarakuvioihin. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2014 taiteilijatar tunnetaan paitsi kynäruiskutöistään ja straippauksistaan, myös koruseppänä ja viimeisimpänä aluevaltauksenaan tatuoijana. Virroilla omia autokuvioitaan pyörittävä Hannu Jaakkola näet hankki auton itselleen Joensuusta syksyllä 2006. Yhteistyö oli tuottanut todella makean hedelmän, joten lähtökohdat seuraavan projektin läpiviemiselle olivat mitä mainioimmat. Halutunlaisen kaltainen tulos saavutettiin ruskealla metallivärillä, jonka päälle suihkutettiin sataprosenttinen mattalakka. Heath Garagen rakentamat autot eivät ole koskaan olleet erityisen massaansulautuvia, mutta siinä vaiheessa kun Anna-Stina astui kuvioihin, kasvoi vauhti entisestään. Työnjakokin on selkeä Tomin keskittyessä peltitöihin ja teknisiin ratkaisuihin, AnnaStinan puolestaan viimeistellessä ulkokuoret maaliruiskuillaan ja siveltimillään. Meillä oli vaimoni Anna-Stinan kanssa alun perin tarkoitus vain päivittää tekniikka ajettavammaksi ja tehdä Studesta ajoauto, mutta toisinhan siinä kävi”, Tomi pohjustaa. Lopulta koko läjä alkoi olla enemmän tai vähemmän kahdessa osassa, mikä sai Hannun miettimään sen muuttamista pickupiksi. Vaihdoin sen alkuperäisen kuutoskoneen tilalle tämän kyseisen 289-moottorin,. Koska levyjarrut näyttivät päälle päin liian hitekiltä, rakensi Tomi niiden päälle rumpumaiset peitteet vanhoista Fordin jarrukilvistä. Boksasin palkit ja lisäsin X-vahvikkeen, mikä tukevoitti sitä huomattavasti. Aivan, kyseessä on juuri sama Falcon, josta muovautui jo edellä mainittu Speedy Gonzales -niminen gasseri kevääksi 2010. Sisustuksen verhoilut hoidettiin tummahipiäisen enkelin tukalla, jota paiskattiin pintaan aina katosta lattiaan lukuun ottamatta penkkejä, jotka päällystettiin valkoisella keinoeläimen nahalla. Studebaker Crew Cab ’27 K un Tomi iski ensimmäisen kerran kätensä Studebakerin raatoon, ei hänellä ollut aavistustakaan siitä, että tulisi jonain päivänä omistamaan sen. Lopputulos on sirkusmaisen psykedeelinen. Tyylille uskollisesti akseli rei’itettiin ja asennettiin aiemmasta kokoonpanosta poiketen maskin etupuolelle. Kun autoa lastattiin trailerille, tuntui puukehikon päälle naputeltu kori antavan periksi vähän joka suuntaan. Ensimmäinen Tomin ja Anna-Stinan yhdessä visioima ja rakentama auto oli El Choco -nimen saanut, runsaalla lehtikullalla viimeistelty ’32 Ford pickup, joka pokkasi vuonna 2011 palkinnot kaikissa vierailemissaan näyttelyissä niin kotimaassa kuin maamme rajojen ulkopuolellakin. Toisaalta parivaljakko oli myös asettanut riman itselleen varsin korkealle. Kun kaksi toimeliasta ja rohkeita visioita omaavaa käsityöläistä lyövät päänsä yhteen, tulee lopputuloksista uniikkeja ja loppuun saakka vietyjä. Match made in heaven. Iskunvaimennus hoidettiin Pete & Jakesin kromatuilla iskareilla. Näin ollen hän asensi eteen Camaron levyjarrut ja taakse rummut. ”Käytännössä tein autoon silloin kaikki korityöt, runkomuutokset, uuden lavan sekä tekniikan sovittamisen paikalleen”, Tomi kiteyttää. Kaikkein eniten pariskunnan mieltä lämmitti amerikkalaisen vanhan polven kustomgurun, Gene Winfieldin, Elmian näyttelyn yhteydessä myöntämä kunniapalkinto
Pakosarjat ja -putket ovat Tomin itse vääntämät. AMERIKAN RAUTA 7/2014 15. Stude on niin karamelli, että pelkkä kuvien katseleminen saa hampaat vihlomaan. Katon sisäpinta on peltiä, mutta ulkopinta on pehmustettu makkaratoppauksin. 289-kuutiotuumaisen koneen lohkokin on silkkaa flakea ja candya. Autossa ei ollut nestejarruja, vaan alkeelliset tankojarrut, joiden pysäyttämisvoimaan Tomi ei hyvällä tahdollakaan voinut luottaa. Eteen asennetut Camaron levyjarrut on kätketty Fordin jarrukilvistä tehtyjen peitelevyjen taakse
Toinen huolittelua vaatinut kohta oli maskin alareuna, joka oli aiemmassa versiossa vain rälläköity suoraksi ja peitetty Moonin tankilla. Vaihteistona toimii Heath Garagen varastoista löytynyt C4-automaatti, joka varustettiin shift kitillä. Autoon uusittiin tekniikan päivittämisen yhteydessä myös sähköt, minkä otti hoitaakseen Tomin ”hovisähkömies” Jarkko Eklund. Lopuksi Tomi väänsi itse vielä rosteriset vesiputket, pakosarjat ja perälautaan saakka ulottuvat pakoputket. Sisuskaluihin päivitettiin lisäksi jyrkempi nokka sekä Boss 302:n kiertokanget. ”Kyllä se tuota kevyttä koria lennättää ihan mukavasti”, tokaisee Tomi Studen nykyisestä suorituskyvystä. Peränä on lukollinen pikku-Dana. Kannet ovat alkuperäiset, mutta niitä avarrettiin paremmin virtaaviksi. ”Lavan asento oli Hannun aikoina nykyistä pystympi. Öljypohjaa syvennettiin ja imusarja poimittiin AC Cobrassa palvelleesta koneesta. Omintakeinen kiinteä penkki muistuttaa kahden istuttavaa sohvaa, jonka keskellä on istuimet erillisiksi erottava konsoli. Varsinainen kojelauta on peräisin 50-luvun Skodasta, mutta sitä on muokattu siten, että se sulautuu reunoistaan yhteneväksi ovipahvien muotoilun kanssa. Lavalle sijoitettu bensatankki sulautuu maalausteemaan. Jollain tapaa toteutus tuo mieleeni vanhat huvipuistolaitteet, joissa istujan on pysyttävä napakasti penkissään vaikka ilman vöitä tai turvaa tuovia kaaria. Ja jos joku lukijoista ei vieläkään ole saanut päähänsä, minkä vuosimallin Studebakerissa on ollut tuollainen maski, niin voitte lopettaa hiustenne repimisen. Loppusilaukseksi Tomi asensi sen ritilään niittejä tuomaan kokonaisuuteen 60-luvun show-meininkiä. josta hajosi sitten mäntä varttimailikokeiluilla. Uusi alareuna pyöristyksineen syntyi Tomin käsissä suorasta pellistä. Pellistä väännettyjä istuimia ei ole pehmustettu lainkaan, mutta lattiat sen sijaan ovat. Korin linjoista Kiinteät, pellistä väännetyt penkit ovat Tomin itsensä visioimat ja toteuttamat. B&M:n shifterin kotelo on sulautettu näppärästi osaksi keskikonsolia. Ikkunalasit on sävytetty keltaisiksi tuulilasia lukuun ottamatta. Konsoli jatkuu penkin keskeltä kojelautaan ja sen muotoihin on istutettu paikka B&M:n shifterille. Kilometrimittarilla varustettu kojelauta on palvellut alkujaan 50-luvun Skodassa. Maskin aihiona on näet toiminut 50-lukulaisen Fiat-traktorin maski, joka tosin on kokenut yhden jos toisenkin uudistuksen. Pistää ihmettelemään, mistä tämä pariskunta oikein saa kaikki ideansa. Eikä niin hurjaa visiota tunnu tulevan, etteivätkö he osaisi sitä myös toteuttaa.. Peltiä meni useampi neliö myös auton sisustaan, joka koki melkoisen muutoksen enkelinkarvapesästä muotoilullisempaan suuntaan. Pata oli odotellut kaapissa vuoroaan vuodesta 2000 saakka, kunnes tuli sopiva mahdollisuus palauttaa se kadulle Studebakerin keulalla.” Kone läpikäytiin ja siihen uusittiin männät, renkaat, laakerit ja muut kuluvat osat. 16 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Tomin silmään sattui muutama epäkohta, joihin hän katsoi tarpeelliseksi puuttua. Peltivelho elementissään. Ratti on peräisin 50-luvun veneestä. Studebaker Crew Cab ’27 Psycho Express oli alun perin 4-ovinen henkilöauto, mutta muuttui Tomin käsissä pickupiksi. Korjasin sitä siten, että lavan yläreunan linja mukailee korin kylkipokkausta”, Tomi selventää
Urakka lähti liikkeelle vetämällä koko kori ensin hopeaan vivahtavalla kromiflakella, minkä jälkeen sitä ryhdyttiin värjäämään keltaisella, oranssilla ja vihreällä candyllä erinäisiä tekniikoita hyödyntäen. F aktat STUDEBAKER CREW CAB ’27 • OMISTAJA: Heath Garage • PAIKKA: Lapua. Se kantaa hyvin tuvalta tänne saakka”, kuittaa Tomi ikään kuin vakuuttaakseen, ettei seesteisempiä aikoja ole autojen rakentelun suhteen luvassa jatkossakaan. Studebaker uudistui kauttaaltaan ja tinkimättä yhdessä talvessa huolimatta siitä, että pariskunnan helmoissa pyörii nykyään pari tenavaa. Ehkä sen voi ajatella palvelleen huuruisella 60-luvulla vaikka sienien kuljetusautona.” Auton värittäminen kävi Anna-Stinalta kätevästi Heath Garagen omassa maalauskammiossa, mutta visiot olivat sen verran moniulotteiset, että kokonaisuuden hallussa pitämiseksi sai pysyä todella skarppina rajausteippien ja maaliruiskujen kanssa. KORIMUUTOKSET: Kattoa Chopattu n. ”Anna-Stina ehdotti, että tekisimme oranssin auton, koska meillä ei ollut vielä koskaan ollut sellaista. ”Meillä on nykyään tallilla itkuhälytin ahkerassa käytössä. Ajattelin, että sehän sopii hyvin tähän meidän sekalaiseen sirkusteemaan”, Tomi naurahtaa. AMERIKAN RAUTA 7/2014 17. ALUSTA: Boksattu ja X-vahvistettu sekä takaa notchattu runko, edessä poikittainen lehtijousi ja 5” dropattu ’35 Fordin etuakseli olkavarsineen, kromatut Pete & Jakes -iskunvaimentimet, takana nelilinkit. Studebaker uudistui kauttaaltaan ja tinkimättä yhdessä talvessa huolimatta siitä, että pariskunnan helmoissa pyörii nykyään pari tenavaa. SISUSTA: Pellistä muotoillut istuimet ja keskikonsoli, helmiäisvalkoisella keinonahalla verhoillut lattia, ovipahvit ja takaseinä, 50-luvun Skodan kojelauta, 50-luvun veneen ratti, B&Mshifteri, katon sisäpinnassa Rat Fink -kynäruiskumaalaus. Yksi kikka, jota Tomi ja AnnaStina kokeilivat Studebakerissa ensimmäisen kerran, oli vesipisaroiden käyttö. Pisaroiden päälle suihkutettiin toiselta puolen tummempaa ja toiselta puolen vaaleampaa sävyä. VOIMANSIIRTO: C4-automaatti shift kitillä, lukollinen Dana 44 -perä. Pitsiä, paneelia ja pisaroita. ”Kun pohjaväri oli maalattu, niin roiskimme paikoitellen pintaan vettä. 10 cm, muutettu 4-ovisesta henkilöautosta jatkohytilliseksi lavamalliksi, maski tehty ’53 Fiat-traktorin maskista, poikittain asennetut ’39 Fordin takavalot, flake/candypaneelimaalaus. Loppusilaukseksi Anna-Stina taiteili katon sisäpuolelle kookkaan Rat Fink -hahmon kurvailemaan Studebakerilla paksun savupilven saattelemana. Tämän jälkeen pisaroiden annettiin kuivua pois ja lopputuloksesta tuli kolmiulotteisia pisarakuvioita sisältävä pinta, aivan kuin pinnan päällä olisi vettä”, Tomi avartaa. VANTEET: 15” American Racing Torque Thrust D harmaalla keskiosalla. Vielä El Chocon rakentamisen aikoihin Tomi ja Anna-Stina saivat keskittyä puhtaasti autoihin jälkikasvun ollessa vasta pilke isän silmäkulmassa. Ideahan oli yhdistää japanilaistyylisisiä auringonlaskukuvioita pitsiä sisältäviin paneeleihin ja tuoda kokonaisuuteen vielä hiukan lowrider-tyyppistä runsautta. Paneelimaalaus ulotettiin sisustaan ja aina moottorin öljypohjaan saakka, minkä jälkeen Heath Mamanakin tunnettu Tomin äiti tikkaili sisustan verhoilut helmiäisvalkoisella keinonahalla. RENKAAT: Edessä BF Goodrich Silvertownit, takana McCreary cheater sliksit. MOOTTORI: 289 cid V8, jyrkempi nokka, Boss 302:n kiertokanget, avarretut kannet, syvennetty öljypohja, AC Cobran imusarja, omavalmisteiset rosteriset vesiputket, pakosarjat ja pakoputket. JARRUT: Edessä Camaron levyjarrut, takana rummut. Kuten jo aiemmin todettu, niin Heath Garagella ei käytetä aikaa peukaloiden pyörittelyyn. ”Kun väritysteema alkoi hahmottua melko psykedeeliseen suuntaan, ja kun auto oli vieläpä tullut muutettua kuljetusautoksi, niin päätimme yksimielisesti nimetä sen Psycho Expressiksi. KIITOS: Yleismies Vesa Mäki, sähkömies Jarkko Eklund, varaosamies Kari Marttala ja verhoilija Kaija-Leena Mäenpää. K un Tomi oli saanut peltityöt tehtyä ja suihkaissut pintaan pohjavärin, oli Anna-Stinan vuoro loistaa, eikä hänkään ryhtynyt toteuttamaan omaa työnsarkaansa ihan perinteisimpien kaavojen kautta
1 3 4 2. Kattoa chopattiin kymmenisen senttiä, takaovet poistettiin ja hytin takaosa liitettiin etuovien jatkeeksi. 6. Myös hytin lattiaa nostettiin, jotta kori saatiin asettumaan alemmas rungolla. 5 4. Anna-Stina alkoi visioida auton uutta asua lähes välittömästi sen ilmaannuttua tontille. Tällä kuvalla auto ilmoitettiin Elmiaan. 6 7 5. Heath Garagelle se palautui vuonna 2013 vaihtokauppojen myötä. Ensimmäisen merkittävän muutoksen se koki vuonna 2006, kun 4-ovisesta henkilöautosta tuli pickup. Studebakerin muutos henkilövaunusta rodipikkikseksi on alkanut. Muutos viimeistellyksi 60-lukutyyliseksi show-autoksi puolestaan tapahtui viime talvena. Peltitöiden toisessa vaiheessa Tomi muovasi penkit ja keskikonsolin suorasta pellistä. Tässä kunnossa Studebaker kiersi näyttelyitä 2000-luvun loppupuoliskolla Hannu Jaakkolan omistuksessa. 3. Runko notchattiin takaa, minkä jälkeen Tomi väänsi sen ympärille lavan suorasta pellistä. 7. 2 1. Tarinan takana KAHDESTI RAKENNETTU Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Heath Garage Studebakerin taival nykyiseen asuunsa tapahtui kahdessa erässä. Poikittain käännetyt ’39 Fordin takavalot soviteltiin roll pan -peltiin jo tässä vaiheessa. 18 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Maskiksi on mallattu 50-luvun Fiattraktorin muodokas kehys ja moottoritilaan on istutettu Thames-paloauton nokalta poimittu trukkikantinen lättäpää. Lavan asento jäi ensimmäisellä kerralla liian pystyksi, joten se asemoitiin uudelleen siten, että lavan reuna asettuu hytin kylkipokkauksen tasolle
13. Työläs maalausteema ulotettiin auton sisustaan saakka vaivaa säästelemättä. Saatuaan korin pohjamaaliin Tomi luovutti ohjat Anna-Stinalle. 14 15 16 AMERIKAN RAUTA 7/2014 19. 10 10 Anna-Stina suihkutti pohjalle hopeaan vivahtavan kromiflaken. 12 13 14. Tomi väänsi pakosarjat ja -putket itse rosterista. 11 12. Rajausteippien ja kulloinkin peitettävien alueiden kanssa sai olla tarkkana. Auringonlaskuja ympäröivien vihreiden paneelien kuvioinnit syntyivät pitsiverhon läpi sumuttaen. 16. Suorat putket ovat feikit ja niiden alapuolelta lähtee kollektorin jälkeen auton alla taakse ulottuva putki. 15. Flake-pohjaa värjättiin keltaisella, oranssilla ja vihreällä candyllä. Pohjavärin päälle roiskittiin vesipisaroita, joita suihkutettiin toiselta puolelta tummemmalla ja toiselta puolelta vaaleammalla sävyllä. Uutena tekniikkana AnnaStina kokeili pisaramaalausta. Kun vesi kuivui pois, jäi jälkeen pinta, jolla näyttäisi olevan kolmiulotteisia pisaroita. Kaksi pitkittäistä lehtijousta korvattiin yhdellä poikittaisella ja etuakseliksi vaihdettiin ’35 Fordin akseli, jonka Tomi droppasi itse. 11. Lättäpää sai väistyä 289-kuutiotuumaisen koneen tieltä. 9 8 8. 9. Maalauksen jälkeen autoa ryhdyttiin niputtamaan takaisin kasaan. Valmis lopputulos alkaa hahmottua
Raine Kitusen etanolia nauttiva Torino on sellainen. 20 AMERIKAN RAUTA 7/2014. 10 sekunnin katuauto on vanha tuttu käsite, mutta harvassa ovat loppujen lopuksi moisiin varttimailiaikoihin kykenevät autot, joilla oikeasti käydään cruisingeissa kortteleita kiertämässä. A K N I P KYM Teksti ja kuvat: Tomi Eronen, malli: Mira Silfsten FORD TORINO FORMAL HT ’70
O T U A U KAT AMERIKAN RAUTA 7/2014 21
”Muskeliauto minulla oli haussa, oikeastaan lähinnä Mustang, mutta sitten netissä tuli tämä Torino vastaan”, hän jatkaa. Peltisarjat laitettiin myös jo ensimmäisenä talvena, ja samalla putkistokin tuli tehtyä. Minulla oli ’95 Transporter, jossa alkoi laturin valo palaa jo kun päästiin Kehä III:lle asti. Jalkatiloissa oli varmaan neliön verran hitsattavaa, mutta muita mätähommia siinä ei ollut. Kesäkuussa Vantaan cruisingeissa se ensin keitti kerran, kunnes sitten yhden kiihdytyksen jälkeen perästä tuli iso savupilvi. Se uusi kone rakennettin Eaglen veivein ja sisuskaluin, ja tilavuudeksi tuli 406 kuutiotuu-. Myyjä oli maalauttanut auton Suomessa hopeanväriseksi ja teippauttanut perään Nascar-henkiset Tony Stewart raidat, joihin oli saanut idean Zippo-sytkäristä.” Auton mukana tuli myös jonkin verran Rainen suunnitelmiin sopivia osia, kuten takapenkillä rullalla ollut musta lattiamatto sekä Scatin mustat kuppipenkit räjähtäneen sohvapenkin tilalle. ”Se oli 2008 talvella, kun se käytiin hakemassa kaverini Marko Tolvasen kanssa. ”Sisustan alkuperäinen väri oli ruskea, ja Tolvasen Make maalaili kaikki sisäosat VHT:n vinyylisprayllä kattoverhoilua myöten mustaksi. Ensin katselin Clevelandeja, kun minulla olivat ne ehjänä säilyneet uudet kannet sellaiseen. Siihen tulivat siinä vaiheessa Keith Blackin männät ja joku mieto hydraulinokka. Ford Torino Formal HT ’70 ”M ulla oli nuorena poikana B16koneinen DOHC VTEC Civic, jota tuli viriteltyä. Kävi ilmi, että yksi hypereuteettinen mäntä oli kokonaan kadonnut pakoputken läpi. ”Sen rikkoutuneen askin tilalle hankin uuden TCI:n C4 Super Streetfighterin.” Kun autolla pääsi taas vähän ajamaankin, alkoi Rainen tehdä mieli lisää tehoa. ”Olikohan se jo ensimmäisissä cruisingeissa, kun laatikko kyykkäsi Puistolan aseman kohdalla keskustaa kohti ajeltaessa. ”Siihen tuli Ford Racingin siamilainen 2-pulttinen Windsor-lohko. ”Koneena oli silloin ihan vakio 2V 351 C ja vaihteiston piti olla C6, mutta C4:hän se lopulta oli. ”Avattuani venttiilikopat ja kurkistettuani sisään päätin tehdä saman tien tekniikan uusiksi. Auto jäi Heurekan parkkikselle yöksi, ja tuli aamulla hinurilla kotiin. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2014 päästä ajelemaan, joten Raine totesi pikaisen elvyttelyn ajanhukaksi. Huoltoasemalle saakka sillä pystyi nilkuttamaan, mutta sieltä piti ostaa jo hinausköysi”, Raine kertoo. Kun laturi oltiin vaihdettu lumihangessa, päästiin vihdoin lähtemään Turun lähelle, Nousiaisiin. Olisikohan se ollut kolmen aikaan aamuyöllä, kun pääsimme vihdoin trailerin kanssa takaisin kotiin.” Viime vuosikymmenen loppupuolella Teksasista maahantuotu perusmallin HT-Torino oli vasta maalattu ja siistin näköinen 17-tuumaisine Torq Thrusteineen, mutta sen tekniikan kanssa oli vähän niin ja näin. Siinä oli Jackson Racingin remmiahdinkin. Rainella olisi luullut olevan pullat hyvin uunissa seuraavan kesän cruisailujen suhteen, vaan toisin oli. Tämä on kuitenkin minun ensimmäinen jenkkini”, Raine Kitunen kertaa rakenteluhistoriaansa. Mittariston tein itse alumiinilevystä, johon asensin Auto Meterin mittarit.” Hyvin pullat uunissa. Sitten päädyin aloittamaan rakentaa Clevor-konetta Windsorin alakerralla, jossa öljynkierto on paljon Clevelandeja parempi. Sylinteristä löytyi vain kiertokanki ja männäntappi ja sylinteriputkessa oli iso reikä.” Se tarkoittikin sitä, että tällä kertaa oli tilattava kokonaan uusi lohko. Nostinkin koneen keulalta pois, ja seuraavaksi kesäksi se kunnostettiin. ”Talvella 2010 tilasin Clevelandiin CHI:n 2V-kannet, ja samana kesänä koneelle kävikin vähän hassusti. Se oli hyvä autonhakureissu. Auto ei ollut silloin edes käyntikunnossa, mutta myyjä väitti sen lähtevän käyntiin kaasarin fiksailulla.” Oli talvi, eikä autolla ollut mikään kiire 451-kuutiotuumaiselle Clevorkoneelle viinaa annostelevat Dominator-kaasuttimet ovat julman kokoiset, etanolia kun kuluu jopa kolmannes bensiiniä enemmän
Uutta konetta mentiin sitten ajamaan Sämpyn moottoridynoon, odotuksena joku 400-450 heppaa. Sillä paketilla päästiin varttimaililla matalaan 13 sekunnin aikaan, mutta jotenkin tuntui, ettei auto mene mihinkään.” Uudella 950 kuutiojalan tuplapumppukaasarilla viinan kera tehoa tuli jo 620 heppaa ilman mitään muita muutoksia moottoriin. Löysin Overdriveltä Performance Automaticin tekemän C4:n, jonka vaihdoin sen tilalle. ”Pirkonen porttasi kannet ja koneeseen hankittiin uusi yksitasoinen imusarja. Timo korjasi nuo puutteet ja nosti samalla linjapainetta ja vaihtoi kitkapannat. Uuden crossmemberin tein itse RHS-putkesta.” Uusille sekuntiluvuile. Heti ensimmäinen dynotus tuotti kuitenkin jo 520 heppaa ja 720 newtonmetriä vääntöä.” Viinaa koneeseen. Yksi rullanostin oli jämähtänyt niin pahasti kiinni, että koko kone oli avattava, ja nostin irrotettava lyömällä alakautta. maa. Loppunopeutta taisi olla 183 km/h. Sen päälle hankin MSD:n Atomic -ruiskun, jonka kanssa kone olikin tosi kiva ajaa kadulla. Alakerran koneistukset teki Vantaan Moottorikoneistuksen Esko Aapio, Laakkosen Markku hoiti tasapainotuksen. Kun tehoa oli tulossa lisää, päätin vahvistaa vähän perääkin, ettei se räjähtäisi heti kättelyssä. ”Viime talvena sain mahdollisuuden tehdä tuon koneen uusiksi Racers’ Placen tiloissa. AMERIKAN RAUTA 7/2014 23. Sellaisena auto menikin jo 12,1 sekuntiin varttimailin Kiikalassa viime kesänä. Männät tilattiin Ross Pistonsilta, ja ne varustettiin Total Sealin gapless-renkain, joilla moottori huohottaa Rainen kokemuksen mukaan huomattavasti vähemmän kuin viinakoneet yleensä perinteisillä männänrenkailla. ”Siinä se sitten samana kesänä alkoi käymään huonosti, ihan kuin kone ei olisi käynyt kaikilla pytyillä. Samaan aikaan tehtiin tuo perä uusiksi vähän järeämmästä tavarasta.” Raine jatkaa. Se ei kuitenkaan kestänyt kuin yhden illan ajot. Turbiinin hankin suoraan eBaystä. Päätinkin hankkia tilalle Quickfuelin kaasarin ja siirtyä etanoliin polttoaineena. T aas oli uutta puhtia pellin alla, vaan ei iloa tälläkään kertaa jatkunut pitkään. Ei se luistanut, mutta vaihtotapahtuma oli hidas. ”Uuden vaihteiston tilasin Racers’ Placen kautta Performance Automaticilta. Kyllä se sillä Atomicillakin tuotti pumppubensalla 606 hevosvoimaa. Dynossa järjestelmä tuntui kuitenkin sekoilevan aika pahasti, ei se itseoppiva ruisku toiminut näin paljon rakennetun koneen kanssa. Muuten olen tehnyt tämän koneen itse”, Raine selittää. Kyllä siinä osien odotteluineen varmaan puoli vuotta meni. Dartin nelipulttiseen Big Bore SHP -lohkoon koottiin Scatin tasapainotettu takokampura ja saman firman H-profiiliveivit ARP:n pultein. ”Sen jälkeen se TCI:n aski pettikin. Makelta taisikin mennä kolme nappia heavy metallia tuon kampiakselin tasapainottamiseen. ”Minähän asensin jo silloin ensimmäisenä talvena vakiocaseen Ford Racingin lukkoperän, mutta siinä vaiheessa vetareina olivat vielä vakiot 28-rihlaiset. Nokaksi tuli Comp Camsin mekaaninen Oval Track -rullanokka ja nostimiksi Iskyn Red Zonet. Tällä kertaa Raine päätyi 90-luvun lopun Mustangeissa käytettyyn nelivaihteiseen 4R70W-automaattiin, joka on varustettu manuaalikoneistolla ja nappitoimisella turbiinilukolla sekä ylivaihteella. Se aski ei kuitenkaan silloin pysynyt mukana vaihdoissa ollenkaan. ”Tein itse nostajalaaksoon hengitystorvet, jotka estävät öljyn valumisen kampiakselin ja Dartin nelipulttiseen Big Bore SHP -lohkoon koottiin Scatin tasapainotettu takokampura ja H-profiiliveivit. Talvella toimitinkin sen korjat- tavaksi Timo Suojaselle, joka huomasi, ettei amerikanmies ollut tehnyt työtä ihan viimeisen päälle, vaan vaihteistossa oli käytetty vähän epäkurantteja osia. Sitten oli samalla tehtävä taas vähän lisää sitä konetta”, Raine kertaa. Koriltaan nättilinjainen Torino on säilytetty vakiona oikeastaan lukuun ottamatta puskureita, jotka on korvattu kevyemmillä lasikuituisilla. Siitä tulikin semmoinen kesä, ettei päässyt paljoa ajelemaan.” Toissa talven askareiksi jäikin uuden askin hankkiminen
Nelivaihteinen 4R70W-automaatti on muutettu manuaalitoimiseksi ja ylivaihde sekä turbiinilukko kytketään päälle shifterin takana olevista vivuista. Kansista löytyvät myös PSI:n pinnoitetut venttiilijouset ja erikoiset jäähdytysreiälliset titaaniretainerit. Pirkonen teki ison työn Tunnel Ram -imusarjan sovittamisen kanssa, sitä jouduttiin kittaamaan, ja sen asentamiseksi jouduttiin tekemään myös sovitelaipat.” 24 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Koska moottori tunnetusti polttaa etanolia jopa kolmanneksen enemmän kuin bensiiniä, on polttoainepuolen oltava alusta loppuun järeä. ”Moottorissa on myös Cantonin kolmevarttinen Accusump -öljynvaraaja, joka varaa öljyä kylmäkäynnistyksiin ja tilanteisiin, joissa öljynpaine jostain syystä pääsee laskemaan. ”Hammastanko-ohjaus tuli vasta viime talvena, vakaajat asennettiin jo silloin kun rakennettiin tuo 406-kone. ”Tämä on tähän mennessä väännöltään kuutiotuumiinsa nähden toiseksi tehokkain vapaastihengittävä moottori, joka Racers’ Placella on dynotettu”, Raine kertoo. Vaan jos on tekniikan eteen jouduttu tekemään töitä, niin on Clevorista saatu irti voimaakin. Vaihdoin jo silloin myös uudet iskarit ja puslat.” Niin, Rainen Torino tosiaan kulkee. ”Venajouset ja retskut sain hankittua Suomesta käytettynä, jotain Nascar-tavaraa ne kai ovat. Nämä CHI:n 3V-kannet oli tilattu tehtaalta raakakansina. Nykyisistä teholukemista mies vaikenee, mutta suoritusarvot puhuvat omaa kieltään vakuuttavasti. Suomessa CNC-portattujen kansien palotilat ovat 60-kuutiosenttiset, imuventtiilit 2,19” ja pakovenat 1,65” Ferrean Competition Plus -sarjalaiset. ”Tähän mennessä paras varttimailiaika 1800-kiloisella autolla on ollut 10,9 sekuntia, ja paras loppunopeus 206 km/h.” Luvut kuulostavat kovilta, mutta silti jotenkin tuntuu, että se paras aika tälle autolle on vielä ajamatta. Ostin toiset niistä sitten itselleni aihioiksi. Scatin keinonahkaiset kuppipenkit sopivat kokonaisuuteen täydellisesti.. Tuo minulle jo aiemmista kansihommista tuttu Nordic Porting Servicen Marko Pirkonen teki kansiin mallikanavat, joiden pohjalta KeskiSuomessa teetettiin porttaukset CNC-koneella valmiiksi. No, ei kun uutta tilausta vetämään, ja toiset alumiinisethan sieltä tulivat. Tehon ja loppunopeuksien kasvaessa Raine totesikin tarpeelliseksi parantaa myös ajettavuutta, auton hänelle tullessa kun se oli vähän mitä oli. Ensimmäisenä kesänä ilman vakaajia ja noita itse tekemiäni runkoyhdistäjiä auto oli ihan kamala ajaa. Joku Historic-kuski oli tilaillut niitä sieltä muka rautaisina, mutta sieltä tulivatkin alumiiniset. Ford Torino Formal HT ’70 nokan päälle. Rainen Torinossa viinan virtaamisesta huolehivat Jazzin turvatankin sisälle asennettu Aeromotiven A1000-pumppu ja Alcohol Booster -kiihdytyssuppiloilla varustetut Bigs Carburetorin Dominatorit. Se oli Marko, joka osasi vinkata, että CNC-porttaus onnistuisi Suomessakin.” Jotta voitelu pelaisi, moottoriin asennettiin itse modifioitu kokopitkällä loiskelevyllä varustettu Canton Racingin Front Sump -öljypohja, pumpuksi tuli Johnsons’in ulkoinen wet sump vacuum -malli, jossa 1-stage-öljypumppu ja 2-stage-alipainepumppu
Iskyn Red Zone -rullanostimet, Trendin 3/8 Cro-Mo-työntötangot, Cylinder Head Innovationsin 3V 225 cc alumiinikannet, Ferrean Competition -venttiilit, Yellaterran rullakeinut, ARP:n pinnapultit, Cometicin kannentiivisteet, Canton Racingin Front Sump -öljypohja kokopitkällä screen-mallisella loiskelevyllä 16 AN -kokoisella imulla öljypumpulle. VANTEET: American Racing Torq Thrust 2 7x17” edessä, 8x17” takana, stripillä Weldin Tracklitet ja Mickey Thompson ET Street 12.5x30. Tähän mennessä paras varttimailiaika 1800-kiloisella autolla on ollut 10,9 sekuntia, ja paras loppunopeus 206 km/h. Cloyesin roller-jakopää, Mezzieren 55 gallonaa tuottava sähköinen vesipumppu, Johnsonsin ulkoinen 2 stage Stealth wet sump vacuum -öljypumppu, Aeromotiven säädettävä alipaineregulaattori, MSD:n sytytys ohjelmoitavalla 653-sytkäboksilla, MSD:n HVC-puola, Weiandin 351C Tunnel Ram -imusarja sovitettu CHI-kansiin, Holley Dominator 4500 -kaasuttimet Big’s Carburetorin E85 -muutossarjalla, Quickfuelin Alcohol Boosterit, Moroson spacerit, Jazzin turvatankki, johon on rakennettu sisälle Aeromotiven A1000 -pumppu sekä suodatin, AN10-kokoinen meno ja AN8-kokoinen paluulinjasto, Hedman Headersin kaksiosaiset Hustler -peltisarjat 2 1/4 primääriputkilla, 3” tuplaputkisto kahdella Simonsin läpivirtausvaimentimilla perän yli. RENKAAT: 225/50 R17 edessä, 275/55 R17 takana. SISUSTA: Scatin Rally -penkit, Sparcon nelipistevyöt, B&M:n Megashifter, Autometerin mittarit. MOOTTORI: 451 cid Clevor V8, Dartin 4-pulttinen Big Bore SHP -lohko, porattu 4.185:een, Scatin H-profiilitakoveivit ARP:n 2000-pulteilla, Ross Pistonsin Custom -takomännät, Total Sealin gapless-renkaat, Scatin 4,1-iskuinen nollapunttiin tasapainotettu takoakseli, ATI:n Super Damper, Comp Camsin mekaaninen Oval Track -rullanokka 267/274 .050. Torinon edellinen omistaja oli saanut takakylkien teippeihin idean Zippo-sytkäristä. Raidat näyttävät erehdyttävästi siltä, että ne olisivat voineet olla Torinossa jo tehtaan jäljiltä. F aktat FORD TORINO FORMAL HT ’70 • OMISTAJA: Raine Kitunen, 39 • PAIKKA: Vantaa. JARRUT: Wilwoodin levyt ja nelimäntäiset satulat edessä, 10,5” rummut takana, line lock, tuuman porauksella oleva Truck-mallin pääsylinteri. KIITOS: Heini-vaimolle kärsivällisyydestä, Marko Tolvanen, isot kiitokset Marko Pirkoselle, Markku Laakkonen / Racer’s Place, Sami Järvinen, Anssi Jantunen, Jarno Grönholm. VOIMANSIIRTO: Performance Automaticin preppaama 4R70W-automaatti, full manual transbrake -venttiilikoneisto, Edge Racing Convertersin custom-lukkoturbiini 3000 stall speedillä, Kometissa teetetty kardaani isoin ristikoin, 9” perä Yukonin alumiinicasella ja 4.57:1 Motive Gearin välityksellä ja 9+ levylukolla, 9+ 31-rihlaiset vetarit. ALUSTA: Itse tehdyt 50x50 RHS sub-frame connectorit, edessä Summitin drag race -iskarit ja vakiojouset sekä Addcon 1 1/8” vakaa- ja, Laurel Mountain Mustangsin ylä- ja alatukivarret sekä puslat, Mustangiin tarkoitettu Steeroidsin tehostettu hammastanko-ohjaus 2,7 kierrosta laidasta laitaan, itse tehdyt bracketit, Caltracksin Split mono leaf -jouset takana, Caltracksin iskarit 9-portaisella säädöllä, Addcon 7/8” vakaaja. KORI: Ecklersin kuitupuskurit. AMERIKAN RAUTA 7/2014 25
26 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Kun haavena on yksi nimenomainen juuri tietyn vuosikerran automalli, eikä käytössä ole rajatonta budjettia, saattaa joutua joustamaan aihion tasossa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET CAMARO SS 383 ’69. Näin joutui tekemään myös mustasaarelainen Roope Lundström, jonka käsissä lohduttoman läpimätä aihio on jalostunut kahdeksan vuoden mittaan ripeäksi ruiskukoneiseksi Pro Toureriksi. AMERIKAN RAUTA 7/2014 27
Korin ruostevaurioiden laajuuden selvittyä Roope purki koko auton saman tien jigin päälle hitsailtavaksi. Auto oli selvästi seissyt jossain todella kauan paikallaan. Siinähän tuli vähän sellainen kierre, että yhden uuden osan hankittuaan joutui hankkimaan toisen, ja sen jälkeen kolmannen, eikä lopulta autoon jäänyt oikeastaan mitään vanhoja osia. Etujousitusta parannettiin QA1:n täysin säädettävillä coilovereilla, ja autoon tuli Energy Suspensionsin täydellinen uretaanipuslasarja, joka sisälsi myös koripuslat. Kun sain Caddyn myytyä, ajattelin katsella rauhassa sopivaa Camaroa, mutta jo viikon päästä olinkin menossa hakemaan tätä Ruotsista. Ennen tallin vaihtoa halusin saada auton ensimmäistä kertaa rullaavaksi, vaikka ei siinä vielä kyllä ollut esimerkiksi rattia paikallaan.” Ruisku sen piti olla. Koputellessa pohjaa 28 AMERIKAN RAUTA 7/2014 huomasin, että jopa runkopalkit taka-akselin etupuoleltä taaksepäin oli tehty uretaanista ja pakkelista ja maalattu mustalla.” Rautaa pakkelin tilalle. ”Myyjän kertoman mukaan auto oli vastikään tullut Teksasista, ja ehditty vain vähän aikaa sitten rekisteröidä Ruotsiin.” Vaikka maalaus oli tehty mattamustalla kilikalivärillä, oli kokonaisuus ryhdikkään oloinen, joten tarina kuulosti uskottavalta. Auto oli kaupan Blocketissa, ja sitä kävi etukäteen yksi tutun tuttu katsomassa. Tyypillisestä SS-varustuksesta poiketen tässä yksilössä oli joka nurkassa rumpujarrut eikä levyjä. 2009 auto maalattiin pohjaväriin ennen sen siirtoa uuteen kimppatalliin. Chevrolet Camaro SS 383 ’69 383-strokerin moottorinohjauksen hoitaa Megasquirt 3, joka ohjaa myös sytytystä. Oikea etulokari on alkuperäinen, oikea takakylki taas oli kolaroitu, joten sillekin oli tehtävä jotain.” Alusta oli niin ruosteessa, että sieltä meni uusiksi kaikki lehtijousia myöten. Niin kävi myös Roope Lundströmille, joka päätyi vuonna 2006 myymään ’57 Cadillacinsä pois toteuttaakseen pitkäaikaisen haaveensa oman ’69 Camaron hankkimisesta. Sen kardaanikin oli ruostunut toiselta puolelta ohuemmaksi, ja takakyljen sisäpinnassa oli kymmensenttisiä savikakkuja, joiden sisältä löytyi toukkia.” Lohdullista kokonaisuudessa olikin lähinnä se, että auto vaikutti tosiaan olevan aito 350-koneella tehtaalta tullut SS. Ruiskutus on muutettu sekventiaaliseksi, ja ohjelmointi onnistuu kätevästi läppärillä. Ne olivat nimittäin täynnä Hufvudstadsbladeteja, erilaisia katalogeja ja muovipulloja, joilla mädät paikat oli tilkitty. ”Kynnyksiä en uskaltanut ensikertalaisena käydä vaihtamaan, ettei koko kori menisi pilalle.” Camaron korin parsimisessa vierähti lopulta pari vuotta, vaikka hommaa sentään helpotti se, että korjauspeltejä ja uusia osia sai poikkeuksellisen helposti. Muutamassa viikossa hän vaihtoi helmat, takakylkipalat sekä takarunkopalkit, ja parin vuoden askartelun jälkeen kori oli vihdoin siinä kunnossa, että Roope saattoi alkaa niputtaa autoa. Se on toteutettava, tavalla tai toisella. Roope hankkikin tilalle Hotchkisin pari tuumaa madaltavat versiot. K un miehellä on haave, ei miehellä ole kuin yksi vaihtoehto. Loppujen lopuksi korissa oli hyvin vähän sellaista, minkä saattoi säilyttää. ”Uusina tilasin myös ovet, vasemman etulokasuojan, konepellin, takalokarinkaaret, helmat, takaluukun pellit, iskaritornit ja peräpellin. ”Se olikin mukavampaa vaihetta, kun pääsi lopulta kokoamaan autoa. Taka-akselia tukemaan hän asensi traction bar -tangot. Se lattiamattokin oli kyllä sininen, eikä siten oikein sopinut kuvioihin.” Roope aloittikin hitsailun lattiapeltien vaihtamisesta. Kävi ilmi, että se oli kyllä huolella myyntifiksattu Ruotsissa, ainakin päätellen kynnyskoteloista löytyneestä tavarasta. ”Rummutkin olivat niin ruosteessa, että tilasin saman tien levyt joka nurkkaan.” Lopulta eräs paikallinen autopeltiseppä tarjoutui avuksi ruostehommissa. Hän kertoi auton olevan ruosteessa, mutta jos hitsaaminen ei pelottanut, niin siitä voisi auton saada. ”Jigi oli tarpeen, koska lattiasta oli kaikki poissa kardaanitunnelin keskiosaa lukuun ottamatta. ”Keulalla oli alkuperäinen kone, mutta se oli niin kulunut, ettei sitä oikein kannattanut alkaa laittaa kuntoon, kun se oli vielä kaksipulttisilla runkolaakeripukeilla. ”Siinä cruisaillessa, kesken ajelun, takaiskarit tulivat iskaritorneista läpi kontin puolelle. Sen seurauksena aloin tutkia autoa tarkemmin ja karu totuus selvisi. OIkeastaan kaikki koneen voitelua. ”Hankin sen Caddyn 2001 tai 2002, ja vaihdoin siihen sinä aikana, kun se minulla oli, Chevyn tekniikan. Kauppaan kuuluivat uudet lattiapellit ja ovipahvit sekä lattiamatto ja kattoverhoilu. Roope muistelee esimerkiksi uusien puskureiden maksaneen luokkaa 130 euroa kappaleelta. Se oli kuitenkin ainoa silloin myynnissä ollut ’69, joten siitä lähdettiin kauppoja tekemään.” Roope muistelee. Kaikki menikin hyvin siihen saakka, kun Roope sai Camaron Suomeen ja pääsi osallistumaan sillä vappucruisingiin. ”Runkokin meni aika pitkältä matkaa uusiksi, kun huomasin autoa tunkatessani, että se oli ehtinyt ruostua läpimädäksi koripuslien kohdalta
Moottori itsessään oli ihan hyvä, kun sen lopulta sitten sai, mutta monilta moottorirakentajilta saamieni neuvojen mukaisesti purin sen kertaalleen itse. Jarkko esimerkiksi jatkoi molempia ovia, jotta saumat saatiin siisteiksi. ”Vaihteiston remontoi tallikaverini, joka on tehnyt paljon laatikkoremontteja. Ihan alusta asti oli haaveena laittaa koneeseen ruisku, ja valitsin Megasquirtin, koska Wärtsilän moottorilabrassa työskennellessäni olin työn puolesta päässyt räpeltämään samantyyppisiä moottorinohjausohjelmia.” Roope päätyi käyttämään ruiskuprojektissa Edelbrockin Pro-Flo-imusarjaa ja saman firman 90-millistä läppärunkoa, pienempiä kun ei ollut Edelbrockilta edes saatavilla. AMERIKAN RAUTA 7/2014 29. vaativat osat olivat surkeassa kunnossa, joten päädyin tilaamaan Jenkeistä kokonaan uuden stroker-alakerran.” Wheelers Power Productsin 10,3-puristeinen puolimoottori kuulosti edulliselta ja järkevältä ratkaisulta nelipulttisine alakertoineen, vaan eipä sekään ihan mutkattomasti maahan saapunut. Mitään lastuja koneen sisältä ei kuitenkaan tässä tapauksessa löytynyt, kuten toisinaan ns. Tämän kasaaminenhan meni vähän eri järjestyksessä kuin olin suunnitellut, ja lopulta aloitinkin sähkötyöt vasta maalauksen jälkeen. O lennaisen osan Roopen Camaron häijyn tummanpuhuvaa ilmettä muodostavat erikoisennäköiset leveät peltivanteet, jotka päätyivät auton alle sattuman kauppana. Väriksi tuli viimevuotisen VW Sciroccon Black Oak Brown -metalliväri, joka vaihtaa valaistuksen mukaan väriä lähes mustasta ruskeaan. ”Auto maalattiin jo talvella 2012-2013, mutta Megasquirtin kanssa taistelun takia ei alkukesästä päästy ajamaan, vaan ensimmäiset ajot valmiilla autolla ajettiin syksyllä 2013. Ja hyvä olikin, että tarkistin alakerran, nimittäin runkolaakeripukit eivät olleet momentissa. ”Kaveri oli alun perin ostanut nuo 17-tuu- VW Transporterin 17-tuumaisia peltivanteita on levitetty ja niiden kehät on käännetty. Lopulta ongelmaksi paljastui se, ettei ruiskuboxin kierroslukusignaali ollut riittävän vahva, joten kampuran päähän lisättiin triggeri. Kone oli kuitenkin sen verran halpa, että sitä kannatti odottaa ja kysellä perään. ”Sovittiin, että jos joku ei kelpaisi Jarkolle itselleen, niin sen hän myös tekee uusiksi. ”Lähetin Comp Camsille moottorin ja auton speksit, ja minulle ehdotettiin tuota melko mietoa nokkaa.” Comp Camsiltä tulivat myös rullakeinut, pitkät peltisarjat taas Hookerilta ja putkisto Magnaflow’lta. Myös sytkää ohjataan siis Megasquirtin kautta, samoin TH700R4:n lukkoturbiinia.” Camaron maalasi kurikkalainen Jarkko Kankaanpää, joka teki myös kaikki pohjatyöt ja sovitteli peltejä paremmin kohdalleen. Olennaisen osan Roopen Camaron häijyn tummanpuhuvaa ilmettä muodostavat erikoisennäköiset leveät peltivanteet, jotka päätyivät alle sattuman kauppana. Kipinästä vastasi MSD Pro Billet EFI -jakaja, jonka kuului antaa kieroslukutieto Megasquirtille. valmismoottoreista kuulee löytyneen.” Roope löysi uuteen moottoriin valmiiksi portatut ajamattomat AFR 190 -kannet, jotka olivat saman firman porttaamat, joka aikoinaan teki Dyno2000-moottorinsimulointisoftan. Kaikki johdotkin kun olivat niin rapeita, ettei yhtään vanhaa kannattanut jättää, ja paljonhan sähköjä joutui muuttamaan jo Megasquirtinkin takia.” Vanteet auton tekevät. Sen perään löytyi vanista kotoisin olevan TH700-ylivaihdeaski. ”Sieltä aina luvattiin, että kahden viikon päästä, mutta se oli vuoden homma ennen kuin tuon sai lopulta Suomeen
Minulla oli jo yksi sellainen tuoreemman Corvetten yläkerran kera, mutta myin sen paketin eteen päin, kun ei tälläkään koneella ole vielä paljoa ehditty ajella. Oletuksenahan tuo Megasquirt ruiskuttaa bensaa moottorin puoli kerrallaan.” Vaikka töitä ruiskujärjestelmän parissa onkin jouduttu tekemään, kertoo Roope olevansa Megasquirtiin systeeminä hyvin tyytyväinen. Koska jako oli Camaroon sopiva, lunastin ne häneltä mitoittaakseni niiden avulla tulevat vanteet.” Aluksi Roopen oli siis tosiaan tarkoitus vain tehdä väliaikaiset vanteet, joiden kanssa saataisiin testattua, minkäkokoinen paketti alla mahtuu pyörimään. ”Alusta tuntui liiankin jäykältä, joten otin takavakaajan pois. Varsinkin tyhjäkäynnillä ennakko seilasi ihan miten Sopivasti modernisoitu ilme jatkuu sisätiloissa. Vanteiden leveydeksi tuli lopulta edessä 7,5 ja takana 10 tuumaa, ja lopputulos herättää keskustelua melkoisen usein. Olin aikoinaan ostanut paremman Megasquirt 3 -version, jossa oli laajennusmahdollisuus sekventiaaliruiskutukseen. Voisihan siitä LS:stä tehdä vaikka turbokoneen...” Suoria kylkiä ihaillessa ei uskoisi, että lähtökohta oli lohduttoman mätä, kauan ajamattomana seissyt aihio. sattuu, mutta ongelma ratkesi, kun imusarjan painemittaus korvattiin ilmamäärämittarilla, ja nyt karttaan saa määritettyä suoraan AFRpyynnöt erikseen kaikille teho- ja kierrosalueille. ”Sopiva offset haettiin auton alla paikallaan, ettei vanne ottaisi kiinni tukivarteen tai lokasuojan kaareen. Kokoamisen yhteydessä käännettiin myös kehät ympäri, jotta offsetistä tuli Camaroon sopivampi ja vanteen leveä ”huuli” saatiin näkyvälle puolelle. Viime talven aikana muutinkin ruiskun täysin sekventiaaliseksi, mikä edellytti ruiskulle vaihetunnistusta, joka hoitui helpoiten lisäämällä jakajan sisälle triggeri. Chevrolet Camaro SS 383 ’69 maiset nelivetoisen VW Transporterin vanteet 70-lukuiseen Bemariinsa, muttei halunnut käyttää niitä, koska ne olivat niin painavat. Jossain vaiheessa moottorikin vaihtunee LQ9-mallin LS-moottoriin, josta olisi tarkoitus ottaa vähän enemmän tehoa. 30 AMERIKAN RAUTA 7/2014. ”Lähivuosina olisi suunnitelmissa tehdä tuota sisustaa uusiksi ja parantaa samalla äänentoistoa. Oli niissä kyllä hitsaamistakin, TIG-saumaa tuli 520 senttiä per vanne, kun jokaisessa piti hitsata kaksi saumaa ympäri asti ja sen lisäksi piti vielä hitsata keskiöt paikalleen. Sitä kun pystyy laajentamaan loputtomasti, ja sen suuren kehittäjäjoukon ansiosta ohjaus päivittyy jatkuvasti modernimmaksi. Megasquirtiä on myös muokattu, ensimmäisessä versiossa ruiskukartan pystyakselilla oli imusarjan alipaine, eikä tuolla nokalla meinattu saada karttoja kuriin. ”Vaikka niistä piti tulla vain väliaikaiset, olen niihin kyllä niin tyytyväinen, että tuskin tulen tuohon mitään aluvanteita hankkimaan.” Sen jälkeen kun Roope vihdoin pääsi ensimmäisiä kertoja nauttimaan vuosien työn tuloksesta, on muutamia kohtia jo ehditty parannella. B&M:n lattiashifteri käskee nelivaihteista TH700R4-automaattia. Vanteiden kehät irrotettiin ja halkaistiin, jotta väliin saatiin lisättyä sopivasti uutta tavaraa. Haastavaa oli löytää niin iso sorvi, johon sai noin ison vanteen kiinni, jotta pinnat saatiin suoriksi kehän halkaisun jälkeen
MOOTTORI: Wheelers Power Productsin 383 cid V8, 10,3:1 puristussuhde, Dyno2000-portatut AFR:n alukannet, Comp Camsin nokka, Comp Camsin rullakeinut, Megasquirt 3 ECU tiedonkeruulla ja sekventiaaliruisku/ sytytyksenohjauslaajennuksella, Edelbrock Pro-Flo-imusarja, Edelbrockin 90 mm läppärunko, Edelbrockin 90 mm ilmamäärämittari, Boschin 850cc suuttimet, MSD:n Pro Billet-jakaja, Bosch 044 -pumppu, Hookerin pitkät peltisarjat, Magnaflow’n putkisto. SISUSTA: Grantin kumiratti, mustat keinonahkaverhoillut sporttipenkit edessä, uusi alkuperäisverhoilu takana, Dakota Digitalin mittaristo. Jossain vaiheessa moottori vaihtunee LQ9-mallin LS-mottiin, josta olisi tarkoitus ottaa vähän enemmän tehoa. AMERIKAN RAUTA 7/2014 31. Vaan eipä tällä nykyiselläkään koneella ole tullut vielä paljoa ajettua. F aktat CHEVROLET CAMARO SS 383 ’69 • OMISTAJA: Roope Lundström, 33 • PAIKKA: Mustasaari. VOIMANSIIRTO: TH700R4, alkuperäinen 10-bolt perä Auburn Gearin kartiolukolla, 3.08:1 välitys. KIITOS: Megasquirt support/ Pasi Vaahtera, maalaus/ Jarkko Kankaanpää, Osien rahtaus/ Falcont, peltityöt/ Bosse. JARRUT: Levyt joka nurkassa. ALUSTA: Edessä QA1:n korkeus- ja jäykkyyssäädettävät coiloverit, takana Hotchkisin 2” droppilehtijouset ja traction bar, edessä 1,15” kallistuksenvakaaja, Energy Suspensionsin pu-puslat. VANTEET: Levitetyt VW Transporterin peltivanteet, edessä 7,5x17” ja takana 10x17”. RENKAAT: 225/40 R17 edessä, 275/50 R17 takana
7. 6 5. Voiton puolella. Myös konepelti ja ovet Roope päätyi tilaamaan kokonaan uusina, osat kun olivat onneksi yllättävän edullisia. 2 1 1. Tarinan takana PIKAFIKSIT POIS Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Roope Lundström Camaroa oli Ruotsin aikoina korjailtu vähintäänkin kyseenalaisilla tavoilla ja ruostevaurioita oli paikkailtu kaikella sanomalehdistä lasikuituun. Karu totuus paljastui vasta omassa tallissa ennen aikojaan päättyneiden ensimmäisten cruisailujen jälkeen. 9. Vasemmassa laidassa näkyy pala uretaanista muotoiltua runkopalkkia. Pinnassa on jo uusi, Black Oak Brown -metallinhohtoväri. Ei takakylkiinkään paljoa vanhaa jäänyt. 3 3. 6. Roopella olikin useamman vuoden urakka hankkiutua noista fikseistä eroon. Ostettaessa auto oli kilikalimattamusta, mutta ryhdikkään oloinen. Pohjassa ei juuri käyttökelpoista peltiä ollut, joten kori oli tuettava kunnolla ennen ruosteisten palojen pois leikkaamista. 7 8. 5 4 4. Tässä paikallaan ovat jo myös uudet levyjarrut. 2. Ruotsalaiset korjausmetodit olivat olleet – no, omaperäisiä. Reilusti hitsisaumaa tarvittiin myös levitettyihin ja käännettyihin peltivanteisiin. Roope laskee TIG-saumaa vedetyn niihin ainakin 520 senttiä per vanne. 8 9 32 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Uutta peltiä ja hitsisaumaa tarvittiin melkoisesti
Laaja valikoima kylpytynnyreitä Alumiiniset kylpytynnyrit Lasikuituiset kylpytynnyrit Puiset kylpytynnyrit Kamiinat koriks.fi koriks@koriks.ee Puh: + 358 50 306 3123
Timon Custom Deluxe on läpeensä brutaali rottareki, joka ei selittelyjä kaipaa. Low & Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen FORD CUSTOM DELUXE ’50. Savonlinnalainen Timo Silvennoinen toteutti pitkäaikaisen unelmansa hankkimalla itselleen maata viistävän, aitoa rock’n’roll -asennetta huokuvan shoebox-Fordin. 34
Tuotannossa olleet automallit olivat aikaisempien sotaa edeltäneiden mallien päivityksiä ilman suurempia muutoksia. Uudistunutta keulan ilmettä hallitsi keskellä maskia sijainnut suuri luoti. Sulavan kylkilinjansa ansiosta auto sai kansalta lempinimen shoebox, eli kenkälaatikko. Fordin panostus uuteen, innovatiiviseen muotoiluun tuotti tulosta ja ihmiset rynnivät kilpaa ihastelemaan uutta mallia vuonna ’49, myyntilukujen kohotessa samalla huimaa vauhtia. Vaihteisto oli tuttu 3-vaihteinen rattimanuaali. Voimanlähteiden osalta tarjolla olivat jo ’48-mallin mukana tutuksi tulleet sivuventtiilimoottorit, 95-heppainen 226 cid suora kuutonen sekä 100-hevosvoimainen 239 cid V8. , Drag n T oisen Maailmasodan jälkeen autoteollisuus kärsi sodan aiheuttamasta materiaalipulasta. Vuonna ’49 esitellyn uuden mallisarjan alusta oli niin ikään kokenut merkittäviä parannuksia saaden kierrejousin varustetun etujousituksen, modernin itsenäisen kardaaniakselin sekä uudentyyppisen runkorakenteen. Vuonna 1949 Ford mullisti autoteollisuuden esittelemällä kokonaan uudenlaista muotoilua edustaneen mallisarjan, jossa nähtiin ensi kertaa sileä, yhtenäinen kylkilinja korilinjoihin sulautuvin lokasuojin. Seuraavalle vuodelle Ford esitteli autosta parannetun version kertoen siinä olevan 35
Harrastekaluston koon vaihtumista enteili myös pihaan hiljattain valmistunut talli. Varsinkin Crestliner-malli floppasi pahoin tuotantomäärän jäädessä vaatimattomaksi. Lehden kannessa komeili kuitenkin rapakon takana erittäin härskisti rakennettu ’50 Ford, jonka linjoissa oli isoja yhtäläisyyksiä saman aikakauden Mercuryjen kanssa. Helmat ja takalokasuojankaaret on pellitetty uudestaan. Ford Custom Deluxe ’50 Rottahenkinen kaksivärimaalaus syntyi mittavien peltitöiden seurauksena. Puolitosissaan Timo selaili myynti-ilmoituksia, kunnes vajaa vuosi sitten bongasi netistä ilmoituksen Hämeenlinnassa myynnissä olleesta, customoidusta ’50 Fordista. Syystä tai toisesta muutokset eivät vakuuttaneet ostajia riittävissä määrin ja vuonna 1950 myyntiluvut sakkasivat reilusti aikaisemmasta. Punaisen maalin alla ei ole kittiä. Aivan uutena malliversiona markkinoille tuli vinyylikattoinen, erilaisen listoituksen ja kaksivärimaalauksen omaava Crestliner. Koppaa oli chopattu, channeloitu ja mankeloitu joka puolelta. Tuolloin mieleen olivat chopatut ’49-50 sämpylä-Mercuryt. Mercuryä siromman korin kauniit linjat piirtyivät Timon mieleen. Spare tire supports rat style. Lopputuloksena oli sulavalinjainen Pro Street -tyylin laite, jonka konepeitosta törrötti iso mekaaninen ahdin Hillborn-tyylisine scooppeineen. Vain yhden päivän tähden. Harrastamista helpottaa shoebox-Fordien osien vähintäänkin hyvä saatavuus. Palataan aikaan, jolloin se ajatus omasta ’50 Fordista 36 AMERIKAN RAUTA 7/2014 lähti Timon tapauksessa. Isoveljestään vaikutteita imeneenä teini-ikäinen nuorimies selasi uunituoretta alan julkaisua vuonna 1995. uuden mallivuoden kunniaksi 50 uudistusta aikaisempaan malliin. Vuosien vieriessä harrastus vei enemmän moottoripyörien suuntaan, amerikanrautakuumeen kytiessä pinnan alla. Samalla mallisarjojen nimiä päivitettiin, jolloin Standard -mallin korvasi Deluxe ja Custom-mallin Custom Deluxe. Kansan osto innon palauttamiseksi mallisarjaa kehitettiin vuodelle ’51, jolloin myös ’49- ja ’50-mallien tunnusomainen maskin keskellä sijainnut luoti vaihtui kahteen pienempään. Ulkoasultaan hieman elähtänyt laite vaikutti Ilmajousituksen kromattu säiliö, kompura ja magneettiventtiilit löytyvät takapaksista. Myyntilukujen laskusta huolimatta ’50 Fordeja tehtiin melkoinen määrä, jonka ansiosta ne ovat saavuttaneet suuren suosion harrastepiireissä. Jousituksen asenteesta kielivät auton mukana tulleet magnesium-palat.
”Uutta laturia odotellessa ensilumi ehti peittää maan ja ajokausi typistyi yhteen päivään”, Timo tuumaa. lupaavalta, eikä intoa ainakaan laskenut Fordiin jo valmiiksi asennettu ilmajousitus. Timolle urakan laajuus selvisi Mikon lähettämästä kännykkäkuvasta, jossa Fordin lattia oli leikattu kokonaan irti tulipellin puolivälistä aina taka-akseliin saakka. Kuvan kylkiäisinä tulleessa viestissä luki: ”Aluksi näytti, että osa kardaanitunnelista on pelastettavissa… Ei ollut.” Taitavan peltimiehen käsissä uusi lattia kardaanitunneleineen syntyi kivuttomasti ja samalla ruosteiset helmat sekä takalokasuojan kaaret vaihtuivat uusiin. Samalla takarunkoa on muokattu nostamalla sitä ylöspäin, jotta akselistolle on saatu riittävästi tilaa helmojen painuessa kohti asfalttia. Tosimielellä tehdystä pussituksesta kertovat myös auton mukana tulleet kuluneet magnesiumpalat, joille löytyy paikka alustasta. Ilmajousipaketti on koottu laadukkaista komponenteista sisältäen Viairin 430 -kompuran, joka pumppaa ilmaa 5 gallonan kromattuun säiliöön. Joka nurkasta löytyvät modernit putki-iskarit. Samalla jumissa olleet yksipiiriset, tehostamattomat rumpujarrut avattiin ja herkisteltiin, koska osat olivat uusia. T alven pakottaessa tallin uumeniin Timolle tarjoutui oiva tilaisuus tutkia autoa tarkemmin. Pari pikku paikkaa. Auton erikoinen mattavihertävän harmaa väri on myös peruja Ruotsin ajoilta, mutta kermanvalkeat pinstripet Fordiin on lisätty Suomessa. Ohjauspuolelta löytyy kahdeksan magneettiventtiilin paketti, jotka on yhdistetty palkeisiin reilun kokoisilla putkilla. Shoeboxin kustomointityöt ja ilmajousitus on saatujen tietojen mukaan tehty naapurimaassa. Katsastusta varten auton hieman kyseenalaiset sähköt käytiin läpi isoveli Mikon kanssa. Savoon kiikutetun projektin ensimmäinen askel oli luonnollisesti leiman voimaan saattaminen. Samalla takaluukun kannesta ja ovista on poistettu kahvat. Loppusilauksena huonosti AMERIKAN RAUTA 7/2014 37. Korin mittoja tutkiessaan Timo on tullut siihen tulokseen, että kattoa on chopattu edestä noin 60 milliä ja takaa hitusen enempi. ”Tai niinhän sitä luuli”, Timo nauraa. Fordin leiman parasta ennen -päiväys oli umpeutunut joitakin vuosia aikaisemmin, jonka jälkeen customia oli varastoitu lämpimässä tallissa. Näin jousituksesta on saatu erittäin nopea ja jokaista nurkkaa voidaan ohjata erikseen. Projektointi-intoa lisäsi päälle painava talvirengaspakko, jota ennen oli pakko saada lievitystä cruisailuhimoon ennen pitkän talviseisokin alkua. Tarkkoja vaiheita ei ole selvillä, mutta ilmajousituksen asennuksessa on nähty vaivaa. Uurastus palkittiin ja leima irtosi kertayrittämällä. Etu- ja takajousituksia voidaan myös ohjata omina paketteinaan tai dumpata koko jousitus kerralla alas. Nelilinkki ja makkara palkeet. ”Ajatus oli laittaa pari pikku paikkaa”, Timo kertaa veljelle langennutta tehtävää. Auto vaikutti kaikin puolin helpolta tieltä siirtyä jenkkiautoiluun. Edessä on erillisjousitus 6” makkarapalkein, takana on vastaavasti 7” makkarapalkeet ja tuenta on muutettu nelilinkiksi. Timo epäilee, että oven kahvat on palautettu takaisin Suomeen saapumisen jälkeen. Ilo osoittautui kuitenkin kovin lyhyeksi Fordin laturin sipatessa vielä samana iltana. Viime talvena Ford sai uudet vihertävät sävylasit sekä tupakkaikkunat takaisin. Menneisyyttä penkoessa ja Fordia syynätessä jäljet johtivat Ruotsiin, mistä auto oli tuotu Suomeen 2007. Auton tullessa hänelle istuimissa oli jäljellä vain osa vietereistä. Ruostevaurioiden korjaamista varten Timo kiikutti shoeboxin koripeltitöihin erikoistuneen veljensä Mikon huostaan Silvarello Customsiin. Choppauksen yhteydessä B-pilareita on kallistettu eteenpäin, samoin takalasia, joka on muutoin säilynyt alkuperäisissä mitoissaan. Tarkemmassa syynissä lattioista löytyi kuitenkin useampia päällekkäisiä peltikerrostumia. Kaiken hyvän ohella Ruotsin pojat olivat kuitenkin sählänneet jotakin ihmeellistä Fordin pohjan peltitöiden kanssa. Sisustalle Timo on tehnyt käyttökunnostuksen. Myös epäluotettavasti toiminut ilmajousituksen ohjaus modernisoitiin
”Remontin jälkeen shoebox on toiminut moitteetta ja kuljettanut luotettavasti läpi kesän rientojen”, Timo tuumaa. istuneet ovet sovitettiin koriin uudelleen. Ajettavuutta on tarkoitus parantaa vaihtamalla alkuperäinen tehostamaton ohjaussimpukka modernimpaan tehostettuun ja yksipiiriset jarrut päivittää tehostettuihin kaksipiirisiin sekä etupään rummut levyihin. ”Ajatuksena on jatkaa myös kustomointia upottamalla etuvalot lokareihin, kun peltivelholta aikaa liikenee”, Timo ynnää työlistaa. JARRUT: 1-piiriset, tehostamattomat ja lukkiutumattomat rumpujarrut. Mikolle tunnusomaiseen tapaan peltityöt tehtiin ilman kittiä ja päälle suihkutettiin vain pohjaväri, josta auton rottahenkisyys sai uutta pontta. F aktat FORD CUSTOM DELUXE ’50 OMISTAJA: Timo Silvennoinen PAIKKA: Savonlinna. Ford Custom Deluxe ’50 Moottoripyöristä jenkkiautoihin siirtynyt Timo Silvennoinen on syystäkin tyytyväinen shoeboxiinsa. Kuten aina, myös Timon kohdalla harrastelaitteen jatkojalostus on loppumaton tie. Lattiaverhoilu ja ovipahvit pestiin ja puunattiin sekä riekaleina olleet istuimet topattiin uudelleen ja verhoiltiin tyyliin kuuluvasti meksikaanivilteillä. Runkoa korotettu taka-akselin kohdalta. Kannet nostettiin pois, koneistettiin ja koottiin uusilla tiivisteillä. ”Yksi asia tosin pysyy ja se on rottalook”, Timo kiteyttää.. Kattoverhoukseen haettiin tuulahdusta menneestä tekemällä se valkealla, 50-millisellä enkelintukalla. kromattu, ilmajousien ohjaus kahdeksalla magnettiventtiilillä. Kirkkain lasein tehdyt kevään ensimmäiset ajot eivät sujuneet aivan ongelmitta. Modernia rottaa. Konehuoneesta löytyy vielä alkuperäinen yhden kaasarin ruokkima 239-kuutiotuumainen lättäpää. KORI: Chopattu edestä 60 mm, takaa enemmän, takalasi kallistettu eteenpäin ja siirretty. KIITOS: Mikko Silvennoinen/ Silvarello Customs. Ilmakompura Viair 430, säiliö 5 gal. Orastavan talven suunnitelmiin kuluu nelilinkin päivitys, jonka kylkiäisinä MOOTTORI: Ford 239 cid flathead V8, yhdellä yksikurkkuisella kaasuttajalla, 100 hv. Jossakin tulevaisuudessa siintää ajatus lättäpää-tekniikan vaihtumisesta nykyaikaisempaan, tehokkaampaan mottiin, jolloin myös vaihteistoksi tulee automaatti. Alkuperäinen lättäpää tuntui vievän jäähdytysnestettä enemmän kuin polttoainetta lämpömittarin samalla huidellessa äärilukemissa. Nyt alla olevat rättivalkosivut saavat väistyä nykyaikaisten vastaavien tieltä. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Ikkunaremontin myötä autoon palautettiin siitä aikanaan riisutut tupakkaikkunat. VAIHTEISTO: 3-vaihteinen rattimanuaali. Peltitöiden jälki on vähintäänkin kaunista. Visioita ja haaveita Timolla on Fordin suhteen paljon. Pikaisen analyysin jälkeen syyksi paljastui vuotava kannentiiviste molemmissa kansissa. Vanhat ikkunat olivat osin pleksiä ja pahoin halkeilleet sekä naarmuiset. Ulkoisesti suurin muutos peltitöiden tuoman rottamaalauksen ohella ovat kokonaan uudet sivuikkunat, jotka Timo teetti vihreästä, karkaistusta sävylasista. RENKAAT: Firestone 6,7 x 15, miljonäärivalkosivu rättirenkat. ALUSTA: Ilmajousitus; edessä 6” makkarapalkeet ja erillijousitus; takana 7” makkarapalkeet ja nelilinkkituenta. Takaluukun kahva ja listat poistettu. alkuperäinen perä saa väistyä Fordin kasituumaisen tieltä. Ehostuneista korilinjoista innostuneena Timo jatkoi auton kunnostusta siistimällä sisustaa nättiin käyttökuntoon
w.faceb k.com/amerikanrauta Verkkokauppa e l l e s i a Jokotakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu 040 5606 254 info@tuumacid.com www.tuumacid.com Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5440 PUH
i m a k s i e s s i i V a k s i e iv iss 40 AMERIKAN RAUTA 7/2014
n e h e i m Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Anders Odeholm CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’57. Hänen ensimmäinen oma autonsa oli 14-vuotiaana hankittu kyseisen vuosimallin Sport Sedan, ja sen jälkeen kyseisen vuosikerran Letukat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi. AMERIKAN RAUTA 7/2014 41. Tanskalainen Niels Vendelbo-Larsen on todellinen viisseiskamies. Ei olekaan ihme, että miehen Sport Coupesta on turhaa tyylirikkoja etsiä
”Auto oli musta, siisti ja melkein ruosteeton. Hän myös kertoi, ettei auto ollut myytävänä, vaikken edes kysynyt sitä. Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’57 ”M yös isäni oli Chevy-mies, että kyllä kai se perheessä kulkeva heikkous on”, niin ikään isänsä aikoinaan perustamaa, 12 henkilöä työllistävää putkialan firmaa pyörittävä Niels Vendelbo-Larsen kertoo. Alkuperäishenkiseen kokonaisuuteen tuovat oman twistinsä Billet Specialtiesin nahkaverhoiltu alumiiniratti sekä kojelaudan billet-paneeli. Kyllä, Tanskassakin on latolöytöjä!” Niels selittää. ”Tai oikeastaan ensimmäinen oikeasti iso oli 1996 hankkimani ’57 Sedan Delivery. 42 AMERIKAN RAUTA 7/2014. ” 2005 eteläisessä Jyllannissa näyttelyssä käydessäni kuulin sitten paikallisessa ladossa seisseestä ’57 Sport Coupesta. ”Ensimmäinen autonikin oli Chevy, 14-vuotiaana hankkimani pinkki ’57 Sport Sedan. Mies taisi lukea ajatukseni, koska halusin Coupea todella paljon. Luulenkin, että isä myi sen minulle ihan sitä varten, että saisin ajella viisseiskalla tuore kortti taskussa.” Neljän vuoden päästä Niels kuitenkin myi tuon mustavalkoisen sedanin ja toi sen tilalle Jenkeistä punaisen kaksiovisen, samaa vuosimallia tietenkin. 18-vuotiaana ostin toisen neliovisen viisseiskan, sillä kertaa isältäni. Delivery valmistui lopulta 2003 ja valittiin Mantorpin Bilsport Summer Meetissä heti Top 10:een. Viisseiskoja tuli ja meni, ja ensimmäisenä isona projektinaan Niels pitää itse ’57 pickupia, jonka hän hankki jo vuonna 1989, ja joka on hänellä vieläkin. Sen valmistumisessa kestikin aika kauan, koska aloin rakentaa tuota pickupia siinä välissä. Se oli ensimmäinen auto, jonka purin kokonaan osiksi. Se oli vuonna 1982, jolloin sain myös ajokortin. Olin etsiskellyt uutta 2-ovista projektia ja tuo yksilö sopi suunnitelmiini täydellisesti.” Mittaristo on vaihdettu Dakota Digitalin täysin sähköiseen, jonka ansiosta kaikkien mittareiden näytöt saatiin helposti kohdalleen modernista moottorielektroniikasta ja sähköisesti ohjatusta 4L60E-vaihteistosta huolimatta. Kyynärnoja on niin ikään jälkikäteen lisätty varuste. Pickup taas esiteltiin valmiina Oslo Motor Show’ssa vuonna 2011.” Hopeanvärinen Sport Coupe. Omistaja kertoi, että se oli tuotu USA:sta vuoden 1980 tienoilla ja oli seissyt ladossa viimeiset 25 vuotta
Minulla oli jo silloin oikeastaan toinen Coupe, joka oli liian hieno rakenneltavaksi”, Niels kertoo. Konehuoneessa ei muuten tarvittu mitään ihmeempiä muutoksia uusia koneen korvakkeita lukuun ottamatta, mutta tukin samalla kaikki tulipellin ylimääräiset aukot, jotta konehuoneesta saatiin siistimmän näköinen. Ainoastaan venttiilikoppien suojamuovit maalattiin hopealla. 345-heppaista moottoria ei sinällään viritelty mitenkään, koska jo vakiona se liikuttaa ’57:aa ihan riittävästi. Minulla oli oikeastaan jo toinen Coupe, joka oli liian hieno rakenneltavaksi, joten tämä yksilö tuli juuri sopivaan saumaan. Kardaanitunnelia piti myös korottaa tuuman verran reilun madalluksen takia.” Sinällään Niels kertoo asennuksen olleen Painless Wiringin johtosarjan ansiosta lähestulkoon plug and play -tyyppinen. Öljypohjaa oli muutettava, jotta saatiin tilaa ohjauksen osille. Pidän kliinin yksinkertaisesta tehdastekoisen näköisestä jäljestä, joten moottori säilytettiin alkuperäisen näköisenä, ja kaikki mahdollinen pyrittiin piilottamaan näkyvistä. Etupalkkia jouduin myös muokkaamaan, jotta laturin sai mahtumaan. Kliiniä alkuperäishenkeä. Muutamaa kuukautta myöhemmin Niels oli siis 95 000 tanskan kruunua köyhempi, mutta tallista löytyi uusi Bel Air -projekti. ”Hommassa helpotti tietysti se, että olin tehnyt vastaavan swäpin jo aiemmin. Rosteriputkisto on myös omatekoinen.” Niels jatkaa. ”Sain idean modernin retrotyylisestä Sport Coupesta rakentaessani pickupia. Otin projektin työn alle heti saatuani sen omaan talliin.” Niels oli asentanut LS1:n jo aiemmin avolavaansa ja piti moottorin tehokkuudesta ja luotettavuudesta. ”’98 Corvettesta kotoisin oleva moottori löytyi Teksasista purkaamolta, ja maksoi johtosarjan ja vaihteiston kera 30 000 kruunua. Niinpä hän päätyi hankkimaan myös Bel Airiin sellaisen siinä hankittaessa olleen 305-pikkulohkon tilalle. Menikin tovi, ennen kuin Niels sai suostuteltua miehen myymään autonsa. Sain idean modernin retrotyylisestä Coupesta rakentaessani pickupia. AMERIKAN RAUTA 7/2014 43. Kaikki alkuaan kullanväriset merkit ovat nykyisin joko kromattuja tai hopeanharmaita eheämmän kokonaisuuden vuoksi. oikea stance, ja sen saavuttaakseen Niels päätyi käyttämään ilma- Suoraan sivulta huomaa helpoiten vanteiden parin tuuman kokoeron. Olennainen osa uutta ilmettä oli Ilmajousituksen ansiosta Bel Airilla pääsee kätevästi myös hidastetöyssyjen yli
Nyt ala-asennossa maavaraa on noin 2,5 tuumaa.” Koska autoon oli tulossa isot vanteet, piti niiden taakse saada myös vakavasti otettavan näköiset jarrut, joilla tietysti saavutettiin myös parempi hidastuvuus. Tai ei nyt aivan. Pioneerin mallistosta koottiin moderni hifipaketti, jonka kaiuttimet asennettiin piiloon niin edessä kuin takana-. Kromaukset hoiti Nielsin työntekijä, joka teki ennen leipätyökseen kromihommia. Billetpolkimet tulivat Lokarilta, nahkaverhoiltu ratti taas Billet Specialtiesiltä. jousia. Alkuun Niels suunnitteli säilyttävänsä auton mustana, mutta päätyi kuitenkin hopeanharmaaseen siksi, että musta on hyvin työläs pitää virheettömän siistinä. Bel Airiin tilattiin RideTechin valmissarja kompuroineen ja venttiileineen ja etupäähän asennettiin myös pari tuumaa madaltavat droppiolka-akselit. Niels vaihtoikin alkuperäiset eturummut CPP:n 12-tuumaisiin levyihin. Nykypäivän jenkkityyliin vanteet ovat edessä kaksi tuumaa pienemmät kuin takana, edessä 18- ja takana 20-tuumaiset, mikä täydentää korin hot rod raken. Niinpä takalokasuojien Bel Air -merkit kuten auton V-logotkin ovat nykyisin harmaasävyisiä. Merkkien kohdalla Niels tekikin erikoisen ratkaisun hävittämällä autosta kaikki alkuaan kullanväriset yksityiskohdat. Kaikesta ylimääräisestä parturoitu konehuone on haluttu säilyttää tehdastekoisen näköisenä ilman ylimääräisiä kiiltoosia tai trikkejä. ”Ensin tilasin autoon sarjan Coysin vanteita, mutta muutin mieltäni, kun auto oli melkein valmis, ja hankin niiden tilalle American Racingin Hopsterit. ”Halusin saada todellisen ajokorkeuden hyvin alas, minkä vuoksi jouduin muuttelemaan iskareiden ja ilmapalkeiden kiinnikkeitä moneen kertaan. Vastuun varsinaisesta maalaustyöstä saivat hänen St. Billet-mausteita kabiiniin. Sisätiloissa Niels halusi säilyttää Bel Airin alkuperäisen ilmeen, joten niiden osalta kyse oli lähinnä entisöinnistä. 44 AMERIKAN RAUTA 7/2014 päätyi jälkimmäiseen. Monien värimallien läpikäymisen jälkeen käteen jäi kaksi vaihtoehtoa, Mersun ja Volkswagenin hopeat, joista Niels Ilmajousituksen kompotentit on piilotettu katseilta tavaratilan etureunaan tehdyn peitelevyn taakse. Ne näyttävät mielestäni paremmilta, ja sopivat kokonaan kiiltävinä hyvin kokonaisuuteen. Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’57 Fuel Injection -tekstit eivät johda harhaan, vaikkei kyseessä alkuperäinen 283-ruiskuauto sentään olekaan. Heddingessä asuvat hyvät ystävänsä Henrik ja Carsten. Kojelautaan asennettiin billet-alumiininen paneeli sekä Dakota Digitalin mittarit, ja etupenkille Niels hankki Ecklersin irrotettavan kyynärnojan
Näiden kanssa puuhastelun lisäksi minun aikani kuluu pitkälti ihan vain perheen kanssa olemiseen. RENKAAT: Michelin Pilot Sport 225/40 R18 edessä, 235/30 R20 takana. MOOTTORI: ´98 Corvetten LS1 5.7 V8, Street & Performancen ilmansuodatin ja ilmamassamittari, muokattu öljypohja, Griffinin alumiinisyyläri, 2,5” rosteriputkisto x-putkella, Magnaflow’n vaimentimilla ja ’98 Camaron ulostuloilla. Kaikki näyttää niin siistiltä, että se olisi voinut tulla sellaisena tehtaan liukuhihnalta. VANTEET: American Racing Hopster 7x18” edessä, 8,5x20” takana. Vaan niin on viisseiskan tapauksessa moni muukin. Sittemmin niitä on tullut monia, ja täytyy myöntää, että minusta on tullut vähän pokaaliaddikti. Heddinge ja kaikille, jotka ovat jotenkin osallistuneet projektiin. ”Vaikka minulla olisi käytössä rajaton budjetti, valitsisin aihioksi ’57 Chevyn. Minulla meni kaikkiaan kolme vuotta tämän rakentamiseen, ja heti ensimmäisestä näyttelystä auto sai kaksi palkintoa.” F aktat CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’57 • OMISTAJA: Niels Vendelbo-Larsen, 49 • PAIKKA: Herlev, Tanska. AMERIKAN RAUTA 7/2014 45. VOIMANSIIRTO: ´98 Corvetten 4L60E -automaatti, ’78 Camaron 10-bolt taka-akseli. KORI: Kaikki alkuaan kullanväriset merkit ja listat kromattu tai maalattu hopealla, väri vaihdettu ’00 VW Golfin Reflex Silveriin. SISUS- TA: Alkuperäistyylinen hopea-musta verhoilu, irrotettava Ecklersin custom-kyynärnoja, nahkapintainen Billet Specialtiesin ratti Ididitin tilttipylväässä, Lokarin Billet-polkimet. Jonain päivänä aion rakentaa vielä ’57 Nomadin. kin. ’57 STW:n etupuskuri kromatuin bulletein alkuperäisten kumisten sijaan. Ja siihenhän Niels on pyrkinytkin. ”Minulla meni kaikkiaan kolme vuotta tämän rakentamiseen, ja heti ensimmäisestä näyttelystä auto sai kaksi palkintoa. TEHO: 345 hv. ALUSTA: Runko pulverimaalattu mustaksi, Air Ride Technologies 7000 series -ilmajousitus, 2” droppispindlet edessä. Talviaikana kun aikaa menee niin paljon autoja rakennellessa, että yritän viettää kesät harrastamalla siten, että perhekin voi osallistua.” Niels on selvästi vuosimallinsa löytänyt. KIITOS: Tyttöystävälleni Gitte Madsenille, 57-ekspertti Jan Simonsenille, maalareille Henrik ja Carsten St. Billetkojelauta Dakota Digitalin mittareilla ja kellolla, Pioneerin hifit piilotetuilla kaiuttimilla. Nyt minulla on työn alla taas uusi ’57, tällä kertaa avo, aika pitkälti samalla konseptilla kuin tämä hopeanvärinenkin”, Niels kertoo uusista kuvioistaan. JARRUT: Classic Per- formance Productsin 12” levyjarrut edessä, ’78 Chevyn rummut takana, Classic Performance Productsin pääsylinteri
d e R o r e n a b a H 46 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Istahdimme Eskon kanssa tarinoimaan kahvikupin ääreen Puijon tornin juurelle, ja kun vanha savolainen harrastajakonkari avaa sanaisen arkkunsa, niin vastuu on tunnetusti kuulijalla, tai tässä tapauksessa lukijalla. AMERIKAN RAUTA 7/2014 47. Kuopiolaisen Esko Kähkösen Fordor on niitä autoja, joita turistit erehtyvät luulemaan museoautoksi. Red Habaneroksi nimetyn auton kohdalla he ovat kuitenkin todella väärässä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD FORDOR LANDBACK ’35
Esko on muutenkin vanhan koulukunnan kannattaja niin autovalinnoissaan kuin niiden teknisissä ratkaisuissakin. Ensimmäiseksihän minulle tuli A Foorti, joka on tuolla tallissa edelleen. Ford Fordor Landback ’35 K un kyseessä on kunniakkaaseen 70 vuoden ikään yltänyt rasvanäppi, niin voidaan varmasti hyvällä omallatunnolla puhua pitkän linjan harrastajasta. 48 AMERIKAN RAUTA 7/2014. ”Ja minä kun päätin, että teen tuosta autosta punasen, niin siinä pittää olla sitten punaset lasitkin. Aina meni lähemmäs ja lähemmäs ja lopulta osui oikeaan. Niitä myyään valamiiks punasena ja suapi niitä vihreitäkkii.” Parempata palikkoo. Auton mukana tuli moottori, perä, akselistot ja jousitukset, joita Esko käytti lopputulokseen soveltuvin osin. ”Minä kun jäin eläkkeelle, niin eihän minua aamulla nukuttanut. Nelivaihteinen manuaalilaatikko on Nissanista ja kartaani Volovosta. Lopulta minulla oli jälellä ennää viiden kilon purkki kittiä, niin yks taitavampi maalarikaveri teki sillä tuon koko auton.” Punaisen värisävyn Esko poimi Yamahan moottoripyörästä. ”Pohjatöihin minusta ei kyllä ollu. Läksin sitten aina tallille”, Esko tokaisee vapaa-ajanongelmiensa ratkaisusta. Esko etsi autoon osia yhdeksän vuoden ajan. Miulla oli sitä ropelia ja potkuria sun muuta helevettiä sitten kato ihan riittävästi.” Työ tekijäänsä opettaa. Katollaan olleesta autosta kun oli märäntynyt yläpuoli pois ja alapuoli oli käyttökeleponen. Niitä ei oo sävytetty, vaan ne on ihan kaupan lasit. ”Paikoitellen hommasin vähän parempata palikkoo. Onneks olivat lopettanneet siihen, niin sain edes mallit uusien takomiseen niistä vanhoista pelleistä.” Esko teki peltityöt itse samoin kuin monet muutkin työvaiheet. Semmonen tavara kun kiäntyy melekein käsissä.” Sisustassa samoin kuin muuallakin autossa on käytetty niitä osia, mitä on sattunut löytymään, vanhan kolukunnan tyyliin. ”Onhan sitä tullu harrastettuva. Minä jouvuin kolome moottorivenettä ostammaan sen saatanan moottorin takia ennen kun löysin oikeen vuosmallin. Ratti on Neville Steering Wheelin valmistama malli, joka liukuu keskiöstään ylös mahdollistaen hiukan pullukammankin kaverin kampeamisen kuskin pukille. Ei siitä tullu mittään. ”Se oli pitkävetteinen rojekti. ”Minä halusin vuan vanhan kanttiauton ja tämä avomallinen ’28 Phaeton löytyi sitten Joroisten Kuvansista yhestä lehmihaasta, johon se oli jätetty ylösalaisin. Siihen tarpeeseen tuli hankittua Fordor, joka valmistui kahdessa vuodessa. Semmonen löyty sitten Rantasalamelta. Kumpikii oli käyny vähän kulumahiomakonneella sipasemassa, mutta todenneet sitten ihan toivottomaks jutuks. Aloin ettiä samanlaista autoa, joka olis jiäny seisomaan oikein päin. Siitä oli alapuoli ihan loppu, mutta yhistelemällä sain yhen ehjän. Penkkien päälliset on viritelty vanhoista kotisohvista, eli tässä tapauksessa voidaan todella puhua sohvapenkeistä. ”Siinä ei ollu pohjaa eikä mittään ja kaikki pilarit oli poikki. Minä uamut levitin kittiä, iltapäivät hioin ja illasta sitten keräsin ne kitit pois lattialta. ”Moottori oli napattu pyörittämmään maatalouskonneita, niin oikeen vuosmallin moottorin ettimisestä tuli melekonen savotta. On siinä yks ovi tehty kolomestakkii osasta, seppä kun oli tehny hyvistä suorista ovipelleistä pullapeltejä”, Esko tarinoi. Se oli sitä mualimanaikoo kun ei ollu internettejä eikä osia suatavilla niin heleposti”, Esko alkaa vääntää sitä kuuluisaa savolaista sananrieskaa. Ammattipohjaa hänellä ei kyseisiin hommiin ollut, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen entisellä kirjapainotyöntekijällä oli aikaa opetella uusia taitoja. Etuakseli on vielä originelli, mutta takaakselin otin Ford Pilotista, kun siinä on joutusampi välitys. Sitä oli kaks ukkoa yrittäny tehä jo aikasemmin, mutta eivät onneks pahemmin olleet silipunneet sitä. Laatikolle tein adapterin 8 millin pellistä ihan ite. Kori oli paikotellen märäntyny kokonaan pois ja lehmille syötetty suola oli puhkaissut lokasuojat, mutta runko oli hyvä, niin siihen minä sitten ihastuin.” Kyseinen auto oli ensimmäinen Varkauden kellon ja kullan myymä A-Ford ja sen kyydissä oli matkannut kuulemma Esa Pakarinenkin. Se oli aika huonossa kunnossa, tai oikeestaan helevetin huonossa. Kierreltyään ’28 Fordilla Euroopan ristiin rastiin Esko alkoi haaveilla autosta, jossa on katto
Emaloidut maskimerkit annettiin kaikille osallistujille. Eihän siinä mitään, ostaminen oli helppoa, mutta auton ollessa jo laivassa realisoitui se fakta, ettei minulla ollut kesäautolle säilytyspaikkaa. Turvallisia kilometrejä, Eero Helin Hot Rodders Kuopio ry puheenjohtaja Kuva: Hannu Tuppurainen Maski on tehty kolmesta kappaleesta ja kromattu uudelleen. Kahvikupposen ääressä on tullut useammankin kerran kuunneltua miehen värikkäitä tarinoita vuosien varrelta. Näiden vuosien aikana olen nähnyt miten Esko on auttanut muita kerhokavereitaan, lainannut työkaluja ja opastanut vasta-alkajia. Siellä olen rakennellut omaa autoani jo neljän vuoden ajan päätyen lopulta yhdistyksen puheenjohtajaksi. Vuodet vierivät ja kun olin saanut opiskeluni päätökseen kuutisen vuotta sitten, innostuin huutamaan hetken mielijohteesta itselleni auton Ebaysta. Kesän aikana Esko tuli tutummaksi ja rupattelimme aina kun hän kävi pajalla. Koko suven kruunasi se, kun pääsin hänen Fordinsa kyytiin, ja samalla taisi syttyä omakin kipinäni autoharrastamista kohtaan. Satuin mainitsemaan ongelmastani Eskolle ja hänen suosiollisella avustuksellaan löytyi sopiva paikka erään hänen tuttavansa tiloista. Siihen kiinnitetty ”Puijon puolesta” -merkki on peruja Puijolla aikanaan pidetyistä mäkiajoista. Esko sattui pistäytymään pihassa rakentamallaan Harrikalla ja siinä sai nuorena sällinä kuunnella huuli pyöreänä konkarin tarinoita. Elinikä on niiden naurujen ansiosta varmasti pidentynyt huimasti! Palstatila ei valitettavasti riitä kertomaan kaikkea, mutta lyhyesti sanottuna autoharrastus tarvitsee tällaisia henkilöitä. Jutustelun lomassa selvisi, että Eskolla oli myös vanha A-hoppa, mikä teki kloppiin lähtemättömän vaikutuksen. Savolaisen hotroddauksen grand old man Tutustuin Eskoon 20 vuotta sitten ollessani kesätöissä isäni pajalla. AMERIKAN RAUTA 7/2014 49. Projektin paisuessa tuli ajankohtaiseksi muuttaa toisaalle ja Esko sattui mainitsemaan, että Hot Rodders Kuopio ry:llä oli vapautumassa tallipaikka. Näillä saatesanoilla haluan onnitella kunniajäsentämme hänen taannoisen 70-vuotispäivänsä johdosta
Startti on Nissanista ja virtaa annostelee Chevyn venemallin jakaja. Moottorista löytyy myös Harrikan osia ilmanputsarin ja öljynsuodattimen muodossa. MOOTTORI: 8BA Flathead V8 remmiahtimella ja suorasuihkutuksella. Niihinkin kun liittyy oma tarinansa. Siinä on hyvä lämmityslaite. Volvon kardaani, Ford Pilotin taka-akseli. RENKAAT: Hankook RA08, edessä 175/75 R16, takana 205/75 R16. ALUSTA: 50 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Boksattu runko. ”Ne on meiän vanhat kotisohvat. KIITOS: Pikku-Teemulle maalauksesta.. ”Niin. Sen kesän ajaks piti lainata kaverilta 100A Datsuni, jotta sai lintu pesiä rauhassa.” Palataanpa vielä hetkeksi Fordoriin ja koeistutaan sen penkit. Autolla kun tullee ajeltua talavellakin. Fordorin lättäpäämoottori on mallia 8BA ja varustettu remmiahtimella. Vanhan konkarin tarinointia kuuntelisi vaikka kuinka kauan, mutta tällä kertaa kahvi alkaa loppua kupeista. Eihän nyt hyviä nahkoja voi hukkaan heittee. ”No minä halusin siihen semmosen”, tokaisee Esko lyhyesti. Tai no on ne penkin rungot alakuperäset, mutta piälliset on sohvasta. SISUSTA: Punaiset ikkunalasit, vanhoista nahkasohvista tehdyt penkkien päälliset. Lopuksi on pakko kysyä, miksi autoa oikein kutsutaan punaiseksi habaneroksi. F aktat FORD FORDOR LANDBACK ’35 • OMISTAJA: Esko Kähkönen, 70 • PAIKKA: Kuopio. Minä kyllä tingin sillon kun ostettiin sitä sohvaa, että otetaan viininpunanen. VANTEET: 16” pinnavanteet kromatuilla kauneuskehillä ja pillerikapseleilla. Se on yhestä poliisi-Transitista. Ford Fordor Landback ’35 Kun harrastajakollega nimesi oman rodinsa jalapenojen mukaan, niin Esko päätti pistää vielä hiukan tulisemmaksi. Se oli hyvä auto, vei minut aina töihin ja toi takasikkin sieltä. Se on lämmittäny humalaisia ja näkkyyhän tuo lämmittävän seleviäkin ihmisiä”, Esko jatkaa lupsakkaan tyyliinsä. ”Kun Kuosmasen Timppa, paikallinen rodiharrastaja, nimesi ’32 Roadsterinsa jalapenojen mukkaan, niin ajattelin, että pistetään jottain vielä vähän tulisempoo”, Esko hykertelee. JARRUT: Nestejarrut. Lättäpääkasi on mallia 8BA ja sen kulkua kiihdyttävät remmiahdin ja suorasuihkutus. ”En minä edes yrittäny sitä millään muulla. No yks kesä jäi kyllä ajot vähemmälle, kun lintu oli tehny pesänsä syylärin viereen. Harmi, että se oli ruskee se sohva, eikä punanen. Siinä oli semmonen... VOIMANSIIRTO: Nissanin nelivaihteinen manuaali. ”Yhellä ’62 Dodge Lancerilla minä ajoin 19 vuotta kesät talavet. Ja suorasuihkukin siinä on Megasquirtin ohjausjärjestelmällä, mutta se ei tosin toimi tällä hetkellä kun vaihoin nokka-akselin. Siinä oli semmonen… ei minun tarkotuksiin sopiva nokka, niin vaihoin sen miedompaan, kun autolla tullee ajeltua talavellakin.” Sinäkö ajat tuolla talvetkin. Se ois ollu hyvä väri, mutta eihän se muija antanu periks perkele yhtään”, Esko kiroaa pilke silmäkulmassaan. Kuinkas hoppaukko tällaiseen ratkaisuun päätyi. ei minun tarkotuksiin sopiva nokka, niin vaihdoin sen miedompaan
kirjallisuutta Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varaTULOSSA osakirjoja, myyntiesitteitä2014! ym. Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. Harrasteajoneuvojen renkaat edelleen Vammalasta T A S O A R A V IKKEET JA TARV EN 33 VUUOKD SELLA KOKEM Hopunkatu 7 38200 Sastamala Puh. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Puurtajantie 15, 60510 Seinäjoki OSAT PUHTAAKSI.. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. HINNAT ALK. kaasuttimet. kirjallisuutta American Classic Bias Look Radial -renkaat Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. irto-osat ja vanteet. 0500-848879 T:MI SAMI LASSILA www.samilassila.com Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi Valkosivuisina ja mustina KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, Valkosivuisina ja mustina myyntiesitteitä ym. 0400-439 741 • t.kettunen@kolumbus.fi Kun muutat, kerRo myös meillE Tilaajapalvelu: puh. HINNAT ALK. Esim. www.american-parts.net HANKINTAMA TKA JENKKEIHIN MARRASKU USSA! Everything from the land where everything is bigger Rahti- ja huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa PUH. Esim. 0500-848879 www.samilassila.com. 050 465 1100 timo.keskinen@retrorenkaat.fi Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.
kauppaa 52 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Hän haki ensimmäisen tai toisen sukupolven Camaroa, mutta sai silmäteräkseen Le Mansin – köyhän miehen GTO:n, kuten hän itse asian ilmaisee. Näin kävi myös Kari Matikaiselle. AMERIKAN RAUTA 7/2014 53. Haussa saattaa olla aivan eri merkki tai malli kuin se, joka lopulta vie mukanaan ja päätyy talliin. Sattuma tuntuu pelaavan suurta roolia siinä, kuinka harrasteautot päätyvät omistajilleen. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä PONTIAC LE MANS ’67
Hain tosiaan ensisijaisesti ’69-70 Camaroa, mutta niinhän siinä kävi, että eteen tuli Pontiac, joka vei huomioni. Vanteet ovat halkaisijaltaan 18”, etuvanteiden leveys on 9,5” ja takavanteiden 11,5”. Alku ei vaikuttanut edes kovin lupaavalta, kun Kari totesi sekä valojen että lämppärin sanoneen sopimuksensa irti. Kyseessä ei ollut ensimmäisen harrasteauton hankinta, sillä tallissa oli kunnostunut aiemmin muutamia eurovehkeitä ja moottoriurheiluakin oli tullut harrastettua rallin merkeissä. Kunnoltaan se oli hyvää keskitasoa alkuperäisine tekniikoineen ja sisustoineen. Kättä lyötiin päälle noin neljän aikaan aamuyöllä, jolloin myös ajovaloille oli ihan oikeaa tarvetta. 54 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Halusin vastapainoa ralliurheilulle ja ajattelin, että parhaiten sitä tarjoaisi vanhempi jenkki.. Tässä kohtaa todettakoon, että kaupat eivät ajoittuneet valoisaan keskikesään, vaan ulkona oli pakkasta viitisentoista astetta. Jotain omaa autoon oli kuitenkin saatava, joten vanteet päätyivät vaihtoon. Pontiac Le Mans ’67 J oensuun kupeessa Kontiolahdella asuva Kari alkoi etsiä itselleen kolmisen vuotta sitten Camaroa. Lähdin sitten viemään pickupia ajamalla, mikä tarkoitti sitä, että kauppojen toteutuessa myös Pontiacilla olisi ajettava kotiin 450 kilometrin siivu.” Kaupan kohteet miellyttivät molempia osapuolia, joten pitkälle kotimatkalle oli tosiaankin lähdettävä vieraalla autolla, jonka luotettavuudesta ei ollut mitään takeita. Ensimmäisen kesän Kari keskittyi ajamiseen ja tallin uuteen tulokkaaseen tutustumiseen. Tällä kertaa 326-kuutiotuumaisen koneen kadottamien öljynpaineiden muodossa. Auto oli tuotu hiljattain Jenkeistä Pohjanmaalle. Ekan talven urakka. Koko keula Pontiacin pikkulohko on kokenut totaalisen läpikäynnin, minkä yhteydessä se sai sisäänsä Comp Camsin rajumman nokan, jäykemmät venttiilijouset sekä TRW:n männät. Kaupan syntymistä edesauttoi toki myös se, että pickup kelpasi vaihdossa ja lisäksi yhtiökumppaninikin painosti Pontiacin hankkimiseen”, Kari perustelee. ”Sain korjattua niin lämppärin kuin valotkin Pohjanmaalla ennen matkaan lähtöä ja pääsin tien päälle viiden aikaan aamuyöllä. ”Päätin lopulta lähteä kaupantekoon paikan päälle, mutta en saanut siihen hätään traileria, jolle vaihdokiksi viemäni pickup olisi mahtunut. Edessä oli koneremontti, joka paisui edetessään koko talven mittaiseksi projektiksi. Mitoitus oli äärimmäisen tiukka varsinkin takana, missä tilaa jäi puolelleen vain 3-5 milliä”, Kari avartaa. K un ensimmäinen kesä oli ajeltu, puuttui sattuma taas peliin. ”Halusin vastapainoa ralliurheilulle ja ajattelin, että parhaiten sitä tarjoaisi vanhempi jenkki. Käyttöautona palveli jenkkipikkis, joka oli tarkoitus laittaa Camaron myötä kiertoon. Pintaan oli kuitenkin suihkaistu uusi punainen maali auton ollessa vielä Amerikan mantereella. ”Halusin jotain erilaista ja päädyin Keskin Tuningin KT N5 -vanteisiin, jotka toivat autolle hiukan modernimpaa ulkonäköä. Tahmeasta alusta huolimatta matka meni hyvin ja auto vei ehjänä kotiin saakka”
”Löysin Overdriveltä valmiiksi tehdyn alakerran. T eknisen jalostuksen lisäksi Kari on päivittänyt myös Pontiacin matkustusmukavuutta. Alakerran mukana oli tullut Holleyn yksitasoinen imusarja, jonka päälle löytyi passeli saman valmistajan kaasari eräältä Karin kaverilta. Edessä kiekkojen leveys on 9,5 ja takana messevät 11,5”. AMERIKAN RAUTA 7/2014 55. Alkuperäiset kannet kunnostettiin ja niiden kanavia siistittiin. Alustan kaikki nivelet uusittiin ja tukivarret ynnä muut kuluvat osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin. ”Lisäksi asensin alkuperäiselle soitinpaikalle huomaamattomasti menevän RetroSoundin soittimen, johon sain liitettyä Pontiacin alkuperäiset nupit. Soittimen perässä on nelikanavainen vahvistin sekä subbari, sillä pitäähän suomiräppi ja varsinkin Cheekki kuulua hyvin”, kuittaa Kari pilke silmäkulmassaan. purettiin pois, moottorista käytiin läpi jokainen osa ja samalla myös alusta päivitettiin toimivammaksi. Lohko ja kampura oli särötarkastettu ja pyörivät osat kevennetty, lasikuulapuhallettu sekä tasapainotettu. Modernia lookia antavat vanteet ovat Keskin Tuningin KT N5:t, halkaisijaltaan 18”. Päästyään vauhtiin Kari päätti käydä ensimmäisen talven aikana läpi myös alustan. Nokka vaihdettiin vähän rajummaksi Comp Cams XE268:ksi ja lisäksi kokoonpanoon uusittiin Comp Camsin nostajat, jäykemmät venajouset sekä TRW:n männät.” Öljynkiertoa parannettiin Mellingin High Volume -öljypumpulla ja öljypohjaan asennetulla Milodonin loiskelevyllä. Vaihdelaatikko on vielä koskematon TH350, mutta senkin varalle on jo päivityssuunnitelmat valmiina. Kuvien oton jälkeen myös kaikki nupit ja muut kromiosat on vaihdettu uusiin”, Kari kertoo. ”Hankin uuden mustan kattoverhoilun ja entisöin kojelaudan, minkä jälkeen maalasin sen uudelleen. Punaiset, alkuperäiset verhoilut olivat ostohetkellä suorastaan priimat, joten ne eivät kaivanneet uusimista, mutta muilta osin kuluneita osia on vaihdettu koko joukko. ”Ajettavuus parani aivan älyttömästi”, kiteyttää Kari toimenpiteiden vaikutuksen. Kokoonpanon yhteydessä puslat vaihdettiin Energy Suspensionin polyuretaanisiin ja lopuksi kunnostettiin myös alkuperäiset rumpujar- rut, joiden pysäytystehon Kari katsoi aivan riittäväksi. Alkuperäismalliset jouset vaihdettiin Belltechin 2” madaltaviin ja ne saivat rinnalleen KYB:n kaasuiskarit. Pakosarjoiksi pultattiin Hookerin pakosarjat, jotka saivat peräänsä 2,5” H-putkiston. Talvella 2013 hän jatkoi tekniikan päivittämistä uusimalla perän laakerit, stefat ja Yukonin 3,36 välityksen sekä asentamalla murikkaan Eatonin lukon. Kiireettä virheettömäksi
Mies toimii itse korikorjaamo- ja maalaamoyrittäjänä Joensuussa sijaitsevassa Joen Korimestarit Oy:ssä ja kokemusta on kertynyt lukuisten amerikkalaisten autojen maalaamisesta. Oman auton maalaukseen tullaan luonnollisestikin panostamaan ja tavoitteeksi asetetaan, ei enempää eikä vähempää, kuin täysin virheetön pinta. ”Minulla on tarkoitus rakentaa auto näyttelykuntoiseksi, mutta ajan kanssa. Kuvien oton jälkeen sisustan kuluneet kromiosat ja nupit on vaihdettu uusiin. En ole asettanut itselleni minkäänlaisia aikataulupaineita”, mies ehtii todeta, mutta ottaa nopeasti sanojaan hiukan takaisin. ALUSTA: Belltechin 2” madaltavat jou- set, KYB:n kaasuiskarit, Energy Suspensionin polyuretaanipuslat. Myös maalipinta on siisti, eikä ruoste ole pesiytynyt pelteihin, mutta jossain vaiheessa suunnitelmissa on koko korin ylimaalaus ja puskureiden uusinta. KIITOS: Joen Korimestarit Oy:lle sekä vaimolle ja tyttärelle kärsivällisyydestä, kun talli-illat ovat välillä venyneet aamuun asti.. 56 AMERIKAN RAUTA 7/2014 MOOTTORI: 326 cid V8, tasapainotettu alakerta, kanaviltaan siistityt alkuperäiskannet, Comp Camsin XE268-nokka-akseli, Comp Camsin nostajat, jäykemmät venttiilijouset, TRW:n männät, Holleyn yksitasoinen imusarja, Holleyn kaasutin, kärjetön sytytys, Mellingin High Volume -öljypumppu, Milodonin loiskelevy, Hookerin pakosarjat, 2,5” H-putkisto, ARP:n pultit. ”Maalipinta on ihan perussiisti, mutta kyllä siitä maalarin silmään virheitä löytyy”, Kari perustelee. RENKAAT: Edessä 225/40 R18, takana 265/35 R18. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti, 3,36-välitteinen perä Eatonin lukolla. SISUSTA: Punainen alkuperäinen nahkaverhoilu, musta kattoverhoilu, RetroSoundin soitin, nelikanavainen vahvistin ja subbari. Sisällä vallitsee nostalgia alkuperäisine punaisine penkkeineen ja verhoiluineen. Tähän saakka olen tehnyt kaiken omin käsin moottorin alakertaa lukuun ottamatta ja samalla kaavalla aion jatkaa eteenpäinkin. VANTEET: P18” Keskin Tuning KT N5, leveys edessä 9,5” ja takana 11,5”. ”Itse asiassa lupasin antaa auton tyttärelleni, kun hänestä tulee täysi-ikäinen, mutta siihen on onneksi vielä 16 vuotta aikaa.” F aktat PONTIAC LE MANS ’67 • OMISTAJA: Kari Matikainen, 33 • PAIKKA: Kontiolahti. JARRUT: Rumpujarrut. Ulkokuoren kromit olivat kaikki hyväkuntoisia lukuun ottamatta puskureita, jotka voisivat Karin mielestä olla paremmatkin. Pontiac Le Mans ’67 Lupasin antaa auton tyttärelleni, kun hänestä tulee täysi-ikäinen, mutta siihen on onneksi vielä 16 vuotta
400 Yli Jenkki autoja purettua VOLVO www.backfalt.fi henkilöautoa S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. ENNEN CRAZY VARASTON SYYSTYHJENNYS! Kulutusosat jopa 30-50% Mopar voiteluaineet ja kemikaalit. Soita tai tilaa verkkokaupasta! Rakkuataudaensta Ra Kestotilaus 59,90 8 nume roa TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 JÄLKEEN. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Yksilöllinen ja laadukas sisusta autoosi ja muihin ajoneuvoihin ONKO AUTOSI MENOSSA TALVITELOILLE. Nyt olisi mainio hetki pistää sisusta edustuskuntoon! Hoidamme rättikattojen vaihdot, rattien verhoilut, nahkasisustojen kunnostustyöt ja paljon muuta. USARAHTI.. AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-5107 493 • Automyynti: 040-8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
n o j u H v eli o h S 58 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Kun on touhunnut motskarien kanssa tarpeeksi pitkään ja tehnyt useampia pyöriä suurin piirtein samalla kaavalla, niin jossakin kohtaa voi tulla mieleen poiketa totutusta ja valjastaa uusia kykyjä mukaan leikkiin. AMERIKAN RAUTA 7/2014 59. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen H-D FLT ’83. Näin on käynyt myös Hujolle, jonka chopperielämää on riittänyt jo reilusti yli 30 vuotta
Keulaputket tulivat vaihtokaupalla alkuperäisen FLT:n osiin ja niiden pituus on jossakin 20 plussatuuman paikkeilla. Aihiona oli ’52 650 Triumph, joka tehtiin alkuperäispyörästä. Alkupe- räinen leikattiin säälimättä rälläkällä pieniksi, sen molemmat posket leikattiin irti mahdollisimman pitkältä matkalta ja palat annettiin Blackheadsin Tampereen tallin kovimmalle pläkkarille Isto Kotavuopiolle, jonka omiakin pyöriä on totuttu näkemään kansainvälisten näyttelyiden palkintosijoilla. Projektissa ei hyödynnetty pelkästään Suomen kovimpia talentteja, vaan runko on UCC:n Guggen käsialaa. Tarkemmin katsoessa huomaa, että siitä lähtee ainoastaan yksi tulpanjohto, joka haarautuu tankin alla sylintereille. Ystäviä harrastuksen piirissä onkin vuosien saatossa kertynyt rutkasti ja lähes kaikki, jotka tänä päivänä saavat elantonsa moottoripyörärakentelusta Suomessa kuuluvat siihen. Koska laivalla oltiin jalkamiehenä, niin käytettiin hyväksi kevyttä nokkakärryn tapaista matkatavaran liikutteluun tarkoitettua vehjettä, joita myöhemmin on ahkerasti hyödynnetty nestemäisten Viron-tuliaisten kotiuttamiseen. Kun Hujon chopperin laittaa vierekkäin alkuperäisen FLT:n kanssa, ei heti löydä paljoakaan yhteistä, mutta kun omistaja kertoo aiheesta, alkaa samoja komponentteja löytyä – tosin usein raskaasti modifioituna. Spock Motorin Juho koneisti ja muotoili alumiiniset T-kappaleet sekä lampunkiinnikkeen. Rungossa on hieman sterchiä, eli sen etukehtoputkia on pidennetty ja samalla ohjausakselin kulmaa on loivennettu, jotta ohjauskulmat saadaan kohdalleen pitkän keulan kanssa.. Muistona tekotavasta on tankin päällä pieni harjanne, josta ei arvaa, mikä sen alkuperä on tuntematta asian taustaa. Lampunkiinnikekin on saman pajan hienosti muotoilema ja viimeistelemä. Hevillä kädellä modifioitu runko on muokattu chopperin selkärangaksi, strechiä on passelisti kuten keulakulmaakin, jonka numeroleikin Hujo jätti suosiolla ammattilaisen pohdittavaksi. Lähtökohtana on ollut tunnistamatonta merkkiä oleva magneeton kuori, jonka sisään on koottu tarvittavat osat. Pyörän sytytyslaitteisto poikkeaa myös totutusta. Bensatankki on tästä oiva esimerkki. Tästä laitteesta löytyy netistä vanhoja kuminpolttelupätkiä, jotka on kaitafilmiltä pelastettu. Pyörä valmistui juuri sopivasti omistajan täyttäessä pyöreitä vuosia – mikä olisikaan sopivampi lahja itselle. Projektin lähtökohdaksi valikoitui ’83-mallinen FLT, eli aivan alkupään kumiripustetulla 80-kuutiotuumaisella koneella varustettu matkapyörä. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2014 hieman erilaisen lähestymistavan – nyt hyödynnettäisiin kaveripiiristä löytynyttä tietotaitoa. Harley-Davidson FLT ’83 H ujon ensimmäinen chopperi valmistui aivan 80-luvun alussa samaan aikaan miehen kortin saamisen kanssa. Vain muutamaa vuotta myöhemmin haettiin Ruotsista ensimmäinen Harrikan kone Knuckleprojektiin. Isto hitsasi palat yhteen, jatkoi häntää ja sai linjat soljumaan yhteen kuin muotoilijan muovaamana ja tinasi vielä koko komeuden. Magneeton sähkö on luonteeltaan vaihtovirtaa, joten kummallekin sylinterille tuleva kipinä pystytään erottamaan kondensaattorilla toisistaan. ”Knuckle saatiin aikanaan ajoon ja sillä tuli liikuttua viitisen vuotta. Stongan keskiosa on totutusta poiketen väännetty kaarelle seuraamaan T-kappaleiden muotoja. Moisia volttimääriä kestävät kondensaattorit Pyörä on mittasuhteiltaan perinteinen pitkäkeulachopperi. Casagranden Marco oli sen Floridasta lähettänyt, eikä hinta ollut este, vaikka paljon osia meni vaihtoon. Uuteen projektiinsa Hujo päätti ottaa Omistajan ja varmasti muidenkin mielestä Spock Motorin T-kappaleet kuuluvat pyörän näyttävimpiin komponentteihin. Sen jälkeen tuli early shovel ja monta muutakin pyörää, joita on kaikkia on yhdistänyt korkea itse tekemisen aste”, Hujo kertoo. Juhon kättenjälkiä on myös monessa muussa paikassa pyörässä, ja niitä kaikkia yhdistää huolellisen koneistuksen ohella pitkälle viety viimeistely ja muotoilu
Laatikkoon on hyödynnetty kantapyörän lootan sisustukset, kuori taas on Softtailista. Tankinkorkista löytyy teeman avain, vanha analoginen navigaattori eli kompassi. on tarvike. Takajarrulevy on sekin Juhon sorvista. Vain punaoranssi väritys ja Hujon faijaltaan saama tankinkorkkiin sopiva kompassiruusuteema oli ohjeina. Mankun päällä on vipu, josta sytytys siirretään myöhäiselle käynnistyksen ajaksi. Molemmat pyörät ovat FLT:n peruja, kuten etujarrulevyt ja takapuristinkin. Kun taiteilijalle antaa lähes vapaat kädet maalauksen suhteen, on lopputulos sellainen, että ylisanoja ei tarvitse säästellä. Stongaakaan ei tämän ratkaisun ansiosta tarvitse venyttää taakse päin, eikä ajomukavuus silti kärsi. Etupuristimet kiinnikkeineen ovat Docks MC:n Hessun tekemät, eivatkä häpeä yhtään muita pyörään teetettyjä osia. Pyörä valmistui sopivasti omistajan täyttäessä pyöreitä – mikä olisikaan sopivampi lahja itselle... Koneen ja laatikon välinen levy tuli Juholta ja vetoremmi on 1,5-tuumainen. Tällaisessa laatikossa ei ole koskaan ollut jalkakäynnistystä, joten kiksin koppa Takajarrulevy on Juhon sorvaama, vanne taas yksi pyörän alkuperäisiä osia. ovatkin hakusessa ja Hujon faija, joka vastasi systeemin toteutuksesta, joutui purkamaan mikroaaltouunin saadakseen sopivat osat. AMERIKAN RAUTA 7/2014 61. Kytkinrummusta on sorvattu pois startin hampaat ja päätylevy on swappilöytö. Pyörän näyttävä maalaus on Robin Backmanin käsialaa ja ehdottomasti korkeaa kansainvälistä tasoa. Koneen ja laatikon välilevyyn kiinnittyvät jalkatapit. Hujolla on yleensä ollut tapit edessä, mutta uusi ratkaisu tuo hänen mukaansa enemmän tuntumaa ja aktiivisuutta ajamiseen. Hujo ei puuttunut tähänkään hommaan liikaa, vaan antoi taiteilijalle kutakuinkin vapaat kädet
Jay on vastaavasti ollut näkyvästi autotehtaiden markkinointitehtävissä. Kuten hyvin tiedämme, amerikkalaisessa telkkarimaailmassa menestyjät tienaavat enemmän kuin voi kuvitella. Tämän vuoden alussa lähtövuorossa eläkkeelle oli Jay Leno itse, joka ehti olla NBC-yhtiön studi- 62 AMERIKAN RAUTA 7/2014 oisäntä kunnioitettavat 22 vuotta. Hyvin luodut suhteet esimerkiksi suuriin autonvalmistajiin ovat hyödyttäneet molempia osapuolia. V uonna 1950 New Yorkissa syntynyt Jay Leno aloitti autojen rassaamisen 14-vuotiaana ’34 Fordilla. Yksi halli on kuin konepaja konsanaan vesileikkureineen ja maalaamoineen. Siinä sitten muina mieheni istuimme lounasaikaan saman pöydän ääressä Lee Iacoccan kanssa syömässä tallille tilattuja pizzoja. Tällä arvostetulla ja erittäin pidetyllä isännällä on asenne ollut kohdallaan jo kauan.. TV-pomot vakuuttuivat Jayn taidoista ja kun 30 vuotta ohjelmaa vetänyt Carson jäi eläkkeelle vuonna 1992, tilalle valittiin 32-vuotias hauska automies. Kolme kovaa Fordia, ´65 Shelby GT-350, ´66 Shelby Cobra ja ´05 Ford GT, joka on järjestyksessä toinen myyntiin tulleista autoista. Muutamalla satasellakin voi onnistaa, mutta huimin huuto kutsusta Lenon tallille on ollut 57 000 dollaria. Jay Leno’s Garage, kuten tuo paikka virallisesti tunnetaan, kätkee sisälleen kalustoa laidasta laitaan, viime vuosisadan alun sähkö- ja höyryautoista tämän päivän muskelilaitteisiin. Veikkaan, että tällaista veikkoa ei ole muualla maailmassa. Esimerkiksi GM:ltä on voitu ostaa uusia, ns. Ainakin Jayn ansiot ovat menneet hyvään tarkoitukseen, pullataikinan lailla paisuneeseen autoharrastukseen. preproduction Corvetteja yhden dollarin hintaan ja hyödyntää niistä muun muassa alustoja Jayn projekteissa. Jayn autot eivät seiso keräämässä pölyä, vaan niitä myös käytetään. Jay pyrkii noudattamaan tuota ohjenuoraa ajamalla joka päivä eri autolla, myös niillä vanhemmilla. Richard Petty jätti käynnistään muistoksi signeeratun konepellin. Porukkaa siis pyörii tallilla, mutta hyvin rajoitetusti. Varsin kansainvälinen porukka pystyy tekemään tallilla lähes kaiken itse, oikeastaan vain verhoilu- ja kromaustyöt tehdään muualla. Vielä vuosikymmen sitten Jayllä oli käytössään kaksi isoa teollisuushallia Burbankissa, Los Angelesin lähellä. Eivätkä ajokit ole pelkästään amerikanrautoja, vaan niiden kirjo kattaa koko maailman. Maailmanluo kan HARRASTETALLI Teksti ja kuvat: Veli Vartiala Paljon ei voi arvaus mennä pieleen, jos sanoo amerikkalaisen Jay Lenon olevan yksi maailman hauskimmista ja arvostetuimmista autoharrastajista. Koomikon kykyjen saattelemana Jay muutti Los Angelesiin vuonna 1972 ja aloitti keikkailla paikallisissa komediaklubeissa. Yksityinen talli ei luonnollisesti ole avoinna yleisölle, mutta pienet mahdollisuudet sinne pääsyyn on osallistumalla jossain isossa autotapahtumassa järjestettävään hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jonne Jay on lahjoittanut ”pääsylippuja”. Ajamista vartenhan ne on tarkoitettu. Tallilla käy paljon tunnettua porukkaa automaailmasta. Tähän päivään mennessä Jayn harrastus on saanut sellaiset mittasuhteet, että tilat ovat kasvaneet liki kymmenen hallin kompleksiksi, joiden uumenissa on liki 200 autoa, toista sataa moottoripyörää ja henkilökuntaa puolen tusinan verran. Kannattaa käydä tutustumassa Lenon leluihin myös netin välityksellä. Ensimmäiseltä amerikkalaiselta F1-maailmanmestarilta Phil Hilliltä ostettu ajokki oli ’32 Packard Twin Six, joka sekin löytyy Jayn tallista. Ohjelmaa isännöi silloin Johnny Carson ja vajaa kymmenen vuotta ensiesiintymisestä huuliveikko sai vakituisen pestin menestyvään talk show’hun. Ura eteni enemmän kuin hyvin ja jo muutaman vuoden viihdyttämisen jälkeen Jay sijoitti ansaittuja rahojaan ensimmäiseen harrasteautoon. Ilman asuntoa ollut koomikko nukkui ensimmäisen viikon yöt ostamassaan ’55 Buick Roadmasterissa, joka on Jayllä edelleen uudelleen rakennettuna. Allekirjoittanutkin törmäsi yhteen sellaiseen, kun olin kuvaamassa Lenon ’66 Galaxieta. Jay sai tuntumaa tulevaan työnpaikkaansa jo vuonna 1977, jolloin hän aloitti satunnaiset esiintymiset legendaarisessa The Tonight Show’ssa. Oma lukunsa ovat tietysti automaailman kuuluisuudet, jotka Jay on oppinut tuntemaan työnsä ja harrastuksensa kautta. Edustettuina ovat niin vanhat Bentleyt ja Bugatit kuin muutkin eurooppalaiset urheiluautot
Alust a perustuu Corvetten C4:seen ja C5:seen. Aurinkopaneelit tuottavat 90 % tallikompleksin tarvitsemasta sähköstä, ja välillä sitä riittää myös myyntiin. Aarrekammiossa, tai oikeastaan pitäisi puhua taidegalleriasta, säilytetään oman aikansa mestariteoksia. Tallin pajan puolelle päätyneestä ´54 Dodgen 2-ovisesta farmarista on 241-kuutiotuumainen Hemi nostettu perusteelliseen huoltoon. Ruotsalainen Per hoitaa tallilla pääasiassa pelti- ja maalaustyöt ja George on erikoistunut höyryautoihin. Ensimmäinen omistaja ei palannut Vietnamin sodasta koskaan takaisin. Kico Velarde ohjaa, kun Jay haastattelee John Mortonia, Inside Shelby American -kirjan tekijää. SEMA Show’hun vuonna 2005 valmistunut roadster liikkuu liiankin liukkaasti LS7:lla ja Tremecin 6-lovisella askilla. Ehkä tässä on hyvä tapa kiittää luontoa, vaikka bensaa vähän tuhlaammekin. Per Blixt ja George Swift saivat pari vuotta sitten valmiiksi ´61 Chevrolet Corvair Rampside pickupin. Höyry antaa autolle sellaisen väännön, että vaihdelaatikkoa ei tarvita. Yli 1000 heppaa tulee kahdella turbolla ruuditetusta Cadillacin kilpakäyttöön suunnittelemasta 425-kuutiotuumaisesta V8:sta. ´66 Oldsmobile Toronado on alun perin ollut etuvetoinen, ja on Corvetten alustaa hyväksi käyttäen muutettu takavetoiseksi. NBC:n kuvausryhmä käy tallilla pari kertaa kuukaudessa nauhoittamassa uutta aineistoa Jayn nettisivuille niin autoista kuin kirjoistakin. Jay nukkui tässä ensimmäis et yöt muuttaessaan Los Angelesiin. Orkkiksen näköinen ´55 Buick Roadmast er kätkee sisäänsä 572-kuutiotuumaisen Chev yn isolohkon. Tämän kaltainen Bugatti-rivistö yksityisen hallin uumenissa on automaailmassa melkoinen harvinaisuus. Kaikilla lisävarusteilla aikoinaan tilattu ´63 Stingray tuli Jaylle viime vuonna hieman yli 900 mailia mittarissa. Howard Hughes ajoi tällä ´25 Doble -höyryautolla aikoinaan melkein 140 mailin tuntivauhtia. Runko on ´32 Chevystä, kori ´32 Fordista Chevyn maskilla ja tekniikka ja alusta Corvettesta. AMERIKAN RAUTA 7/2014 63
s u u r o u N a s s i d h u va 64 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Oman lisänsä niihin tuo vielä, jos se on vanha, siinä on melkein 600 heppaa ja sillä on joku tarina takanaan. Jay Leno pitää tehokkaista autoista. Teksti ja kuvat: Veli Vartiala FORD GALAXIE 500 7-LITRE ’66. AMERIKAN RAUTA 7/2014 65
Kiekkakelloon on rajaksi säädetty 6 000 rpm. Hotchkis on toimittanut tukivarret ja kallistuksenvakaajat. Autoista innostunut poika tiesi jo etukäteen mikä Ford oli sinä vuonna kova juttu. Uusi 428-kuutiotuumainen kone tarjosi mukavat 345 hevosvoimaa ja koska Jay oli tilannut auton vielä äänekkäillä glasspackeillä, isä oli enemmän kuin vihainen. Siinä kohtaa isä oli jo suuntaamassa Chevrolet-kauppaan, kun myyjä ehdotti, että mitäpä jos tilaisitte haluamanne auton. Jayn isän pettymys oli suuri, kun liikkeessä ei ollut full-size-autoja ollenkaan, vain Fairlaneja ja Mustangeja. Se oli kaukana siitä konservatiivisesta autosta, mihin isä-Leno oli tottunut. Niinpä isä antoi äidin suostuttelun jälkeen Jayn täyttää tilauskaavakkeen. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Jay kokeilee välillä auton rajoja, joten alustankin pitää olla kunnossa. Jay Leno oli silloin 16-vuotias ja tuoreen ajokortin onnellinen omistaja. Nuorukaisen perheessä oli ajoautona ’64 Ford Galaxie, joka pari vuotta vanhana oli amerikkalaiseen tapaan tarpeen vaihtaa uuteen. Alkuperäisillä kaavoilla ja kuviolla toteutettu nahkasisustus alkuperäisillä Bucket seateillä on onnistunut. Jay oli saanut juksattua isäänsä oikein urakalla. Ford Galaxie 500 7-Litre ’66 Kojelaudan alle on lisätty öljynpaineen, latauksen ja veden lämpötilan kertovat mittarit, koska Jay pitää niistä enemmän kuin merkkivaloista. Perhe meni paikalliselle Forddealerille, josta edellinenkin auto oli ostettu. P alatkaamme Andoverin pikkukaupunkiin Massachusettsin osavaltioon ja vuoteen 1966. Ja Jay rastitti niin, että kaavakkeen todellinen sisältö selvisi isälle vasta kuukauden kuluttua, kun uutta autoa noudettiin. Uusi, viininpunainen Galaxie oli ensi silmäyksellä isän mieleen, mutta vain siihen asti, kun hän käänsi virta-avainta ja kuvainnollisesti räjäytti auton käyntiin. Etuvakaaja on melko järeää tekoa, se on 1 3/8 tuumaa paksu.. Nyt alla räyhäsi ´66 Ford Galaxie 500, 7-Litre-erikoispaketilla, joka oli tarjolla kyseisenä vuonna
Matkustamon mukavuutta on parannettu Kalifornian lämmössä välttämättömällä ilmastoinnilla ja käyttämällä runsaasti paksuhkoa äänieristyslevyä niin lattiassa kuin katossakin. Jay näki vuonna 2008 Kanadassa myynnissä 7-litraisen Galaxien ja vieläpä kovalla askilla varustettuna. Hienosta lopputuloksesta on pääosin vastannut ruotsalainen Per Blixt niin koritöiden, maalauksen kuin niputtamisenkin suhteen. Alkuperäistä 30 % suurempi BeCool-jäähdytin on varustettu kahdella sähkötuulettimella. AMERIKAN RAUTA 7/2014 67. Jay suuntasi illalla Galaxiella vielä tallilta kotiinsa Beverly Hillsiin. Puun ympärille kietoutuneesta Galaxiesta jäi ikuinen muisto, joka pulpahti Jayn tajuntaan vahvana 2000-luvun lopulla. Siinä ne yhtäläisyydet orkkiksen suuntaan sitten olivatkin. Jay oli tehnyt yhden myönnytyksen isää ajatellen – uutukaisessa oli automaattilaatikko, vaikka nuorukainen olisi halunnut sen 4-speedillä. Sävy on luonnollisesti sama kuin silloin aikoinaan Jayn isän ostamassa autossa. Loppusilaus Vintage Burgundy -viininpunaiseen pintaan on tehty kiillottamalla. Juuri sellaisen, josta teinipoika aikoinaan oli haaveillut. Ulkoisesti auto näyttää huolellisesti en- tisöidyltä, mitä se oikeastikin on. Auto oli aivan liian nopea ja isä piti sitä suorastaan vaarallisena. Penkkien ja sivupahvien kuviointi on kopioitu uuteen materiaaliin, eikä nopealla vilkaisulla heti tajuakaan aineen vaihtumista. Isä oli kuitenkin lopulta mitä ilmeisimmin tyytyväinen kamalaan rakettiin, jollaiseksi hän autoaan aluksi haukkui. Lenot saivat pitää Galaxien muutaman vuoden, kunnes Jay kurttasi sen paikalliseen paksuun petäjään. Sillä ei tosin ollut suurta merkitystä, mitä uuden hankinnan ulkokuoren alla oli. Sisustus noudattaa myös alkuperäistä teemaa sillä erotuksella, että vinyylin tilalla Ulkoisesti Jayn Galaxie näyttää entisöidyltä, mutta on teknisesti jotain ihan muuta. on käytetty nahkaa. Nuoruuden mukavat muistot palaavat tutun auton myötä Jay Lenon mieleen. Jay nimittäin löysi myöhemmin isän saaman ylinopeussakon, johon oli merkitty rikkeen syyksi 110 mailin vauhti. Siinä ei nokka kauaa tuhissut, kun jo matching numbers Galaxie oli matkalla Burbankiin, jossa sen uudelleen synnyttäminen aloitettiin Jayn laatiman Hollywood-käsikirjoituksen mukaisesti. No ehkä Roushin 511-kuutiotuumainen FE-moottori henkii hieman Fordin suuntaan. Yksi hieno yksityiskohta on se, että kojetaulun puujäljitelmäpaneeli on nyt tehty oikeasta puuviilusta millin tarkkaan sovittaen. TAAS RUOTSALAISET. Riitti, että se oli 7-Litre-versio ja koriltaan sekä rungoltaan riittävän hyvä. Alumiinin ansiosta kone on 50 kiloa alkuperäistä rautakonetta köykäisempi, mikä Roushin 511-kuutiotuumaisen koneen päällä on 3D-tulostimella toteutettu matala ilmanputsari
Eikä sovi unohtaa ohjausta ja jarruja. Tien päällä tulevat kuitenkin omat haasteet vastaan, mutta Jay kertoo ajaneensa sillä ihan helposti 140 mailin (225 km/h) nopeutta. Goodrichin punaraidalliset. Ensiksi ongelman aiheuttivat Roushin koneen kahdeksan korkeahkoa ilmanimuputkea, joiden takia konepelti ei mahtunut menemään kiinni. Putket lyhennettiin ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Tosin kyyti olisi jonkin verran vauhdikkaampaa kuin silloin nuoruudessa, 48 vuotta sitten. Alkuperäisen simpukkaohjauksen korvasi Total Controlin hammastanko-ohjaus, jossa ratti pyörii laidasta laitaan kolme kierrosta. Klassiset, harmaakeskiöiset alumiiniset American Racingin Torq Thrust -vanteet ovat kooltaan hillityt 16x7 tuumaa. Kovaan käyttöön suunnitellussa alustassa niin tukivarret edessä ja takana kuin paksut kallistuksenvakaimet molemmissa päissä ovat alustaratkaisuihin erikoistuneen Hotchkisin tuotteita. Nyt muutaman vuoden valmiina ollut Galaxie tuo muistoja mieleen ja ehkä isä-Angelokin pitäisi Jayn toisesta päähänpistoksesta, jos eläisi. Hillitty vanne- ja rengasvalinta ei myöskään anna aihetta epäillä mitään kepposta. VOIMANSIIRTO: Tremecin 6-vaihteinen manuaali, McLeodin kytkin ja lukollinen Fordin 9-tuumainen perä 4,11:1 välityksellä. Alkuperäinen fiilis ulottuu myös tavaratilaan. Ei projektia, ettei pulmia. Laatikkona on Tremecin 6-pykäläinen, jossa viitonen ja kuutonen ovat ylivaihteita. Ford Galaxie 500 7-Litre ’66 Päälle päin juuri mikään ei viittaa siihen, mitä ulkokuoren alla piilee. Jarrut tulivat Wilwoodilta ja nyt joka kulmassa on 13 tuuman levyt kuusimäntäisillä satuloilla. Eikä rengaskoollakaan ole haluttu lähteä isottelemaan, kaikki kumit ovat samankokoiset, eli 215/65 R16 ja ne ovat B.F. osaltaan vaikutti sen hankkimiseen. Lenon ruiskukoneesta on mitattu dynossa 555 hevosvoimaa 5 800 kierroksella. Roush tarjoaa keveyden lisäksi tietysti voimaa, mistä Jay tykkää. Niin hyvä se on ajaa. Kierrejouset ja kaasuiskarit kaikissa kulmissa. Etupään ylä- ja alatukivarret on tehty varta vasten Jayn Fordia varten, joten herra itse sai toimia samalla myös niiden testaajana. Isojen jarrulevyjen takia alkuperäinen vannekoko ei tullut enää kysymykseen. Lopulta siihen tehtiin 3D-tulostimella matala ilmanputsarisysteemi, joka saa hapen etusäleikön takaa. Jay päättää haastattelutuokion toteamalla: ”It´s a wonderful to drive, it´s a lot of fun!” On se uskottava. Seuraavakin pulma liittyi noihin imuputkiin, jotka törröttivät edelleen pystyssä koneen päällä. Koeajojen yhteydessä ilmeni, että kuuma moottori ja sen päällä olevat imuputket olivat huono yhdistelmä, ja liian lämmin imuilma hyydytti koneen. Fordin 9-tuumaiseen perään tuli välitykseksi lopulta 4,11:1, lukolla luonnollisesti. Jarrutehostin on hydraulinen, sekin merkiltään Wilwood. ALUS- 68 AMERIKAN RAUTA 7/2014 TA: Hotchkisin tukivarret ja kallistuksenvakaimet edessä ja takana. F aktat FORD GALAXIE 7-LITRE ’66 • OMISTAJA: Jay Leno, 64 • PAIKKA: Beverly Hills, USA. Tulos oli huikea 184,3 mph eli 296,6 km/h suurimmalla 6-vaihteella ja 6 000 kierrosta taulussa. SISUSTA: Puuratti, musta nahkaverhoilu niin istuimissa kuin sivupaneeleissakin.. Niitä ratkottiin pariin otteeseen tässäkin tapauksessa. TEHO: 555 hv/5 800 rpm, vääntö 554 lb.ft (750 Nm). Tosin valmistaja ilmoittaa tehoksi peräti 600 heppaa. Jay halusi pitää auton lookin kuitenkin mahdollisimman asiallisena ja onnistui siinä todella hyvin. 3D-TULOSTUSTA. Ajo-ominaisuudet ovat pitkälti Hotchkisin insinöörien ansiota. MOOTTORI: Tehdasuusi Roushin 511-kuutiotuumainen alumiininen V8. VANTEET: American Racing Torq Thrust 16x7”. JARRUT: Wilwoodin 13 tuumaiset levytjarrut, 6-mäntäiset satulat, hydraulinen tehostin. RENKAAT: BF Goodrich Silvertown Red Stripe 215/65 R16. Ensin siinä kokeiltiin 3,25:1 peräruuvia, mutta sillä välityksellä pystyi vaihtamaan kuutoselle vasta 110 mailin (177 km/h) vauhdissa. Galaxie käytettiin myöhemmin vielä testilabrassa, jossa mitattiin sen teoreettinen huippunopeus
Reittivalinnat olivat tietenkin kestopäällystettyjä, mahdollisimman mutkaisia ja hyvillä maisemilla. AMERIKAN RAUTA 7/2014 69. Hieno reissu, kun vielä aurinkokin paistoi koko viikonlopun. ”Tapahtumalle on ollut ikäänkuin tilausta, joten lupasin lähteä järkkäämään sitä”, kertoo tapahtuman puuhamies Jouni Utriainen. Lauantaina ajettiin varsinainen Roadster Run, jonka kohokohtana oli vierailu taiteilija ja kulkuneuvoharrastaja Matti Järvenpään luona. Rajauksia ei rakentelutyylien suhteen ole. Huomaa lettupannut taustalla. Jälkiruoka kahveineen nautittiin Yrjölan marjatilalla, bonuksena huikeat näköalat järvelle. Enemmänkin oli tulossa, mutta tekniset ongelmat vaivasivat. Matilla itselläänkin on avolaite, Citroen B12 ’25 ja aivan mahtavassa patinassa. Roadsterit perjantai-illan hämyssä. ”Ajoneuvorajaus on ehdoton ton avohomman suhteen, koska tapahtuma on juuri sitä Letka saapumassa Järvenpään tiluksille. Ensi vuoden tapahtumaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mahdollisuudet ovat Matti Nykäsen sanojen mukaan fifty-sixty, toteutunee varmimmin jos riittävää mielenkiintoa löytyy... Roadsterit Siuron kylänraitilla. Jani Hongiston ’32 taisi olla ainoa kiinteällä tuulilasinkarmilla varustettu auto. Kyseessä on viikonlopun mittainen häppeninki, ohjelmassa musiikkia, saunomista, grillausta ja muuta letkeää vapaa-ajan viettoa. Perjantain DJ, ”Rokkaava Inkkari” saapui paikalle Indianilla (Chief ’48), tietysti! Matti Järvenpää ja Citroen B12 ’25. Auto on ollut hänellä jo puolen vuosisataa, ja on edelleen entisöimättömässä kuosissa. Etualalla Äikään Tommin ’34. Etualalla Harri Jukaraisen väillä koviakin kokenut kullanvärinen ’32, jonka kyydissä tuli oltua suurin osa reissusta. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Roadster Run järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa, vastaavantyyppisiähän on ison veden takana harrastettu jo pitkään. varten”, Jouni lisää. Paikkana oli Knuutilan kartano ja majoitus aittahotellissa. T apahtuma on tarkoitettu ’48 ja vanhemmille avomallisille autoille kuten Roadsterit, Cabrioletit, Phaetonit, vanhat kilpurit ja niin edelleen. Taidepainotteisen kierroksen jälkeen suuntasimme Kyröskosken Esson vanhaan legendaariseen baariin syömään. Matti osallistuu sillä säännöllisesti muun muassa mobilistien talviajoihin. Avomallisia kulkineita oli paikalla tusinan verran
Kuurojen välissä paistoi kuitenkin aurinko ja tunnelma oli mitä parhain. Auto saapui viime talvena maahan ja kaipaa vain ajoa. Järjestäjien mukaan myös katsojaennätyksiä hätyyteltiin! Ranen ’59 Panel näyttää päälle päin melko tavalliselta, mutta pellin alla on yllätys. Myös aircooled-kategorian autoja oli paikalla. u k r u T Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Loppukesän kustomtapahtuma järjestettin Turussa jo tutuissa puitteissa. Porsche on merkki, jota ei usein nähdä tämäntyyppisissä tapahtumissa. Näyttelyn päätyttya lastattiin tuore Ruotsinhankinta kyytiin ja jatkettiin Nokialle. Säätiedotus antoi kolmen prosentin mahdollisuuden sateille ja ennustus osuikin naulan kantaan, vettä tuli kolmeen eri otteeseen. Ihan Turun kupeelta tuli tämä ’32 5-ikkunacoupe. Laitteita oli paikalla totuttuun tyyliin, paitsi että polkupyöriä oli erikoisen paljon. Ojalan Nipa Loimaalta ulkoilutti ’49 SuomiBuickiaan, jonka patinakuosiin saattamiseen on mennyt kuutisenkymmentä vuotta. Omistajalla on myös tallissa työn alla ’55 Chevy 2d Sedan, Graffiti-setti toisin sanoen! 70 AMERIKAN RAUTA 7/2014
Tomahawk Townista ilmestyi paikalle Jämsenin Timpan Dodge-rodi, joka saatiin ajokuntoon viime kauden loppupuolella. Vaikka lähes kaikki vanhat motskarit ovat ilmajäähdytteisiä, harvemmin niissä on kuitenkaan autopuolelta lainattua konetta. AMERIKAN RAUTA 7/2014 71. Kustom Show’ssa paikalla oli neljä kappaletta isoja ja yksi 750! Mika Siveniuksen Aerosedan Bomb Kangasalan suunnalta arvioitiin Kustom-luokan ykköseksi. Chopper-Makenakin tunnettu pitkän linjan rakentaja oli muokannut pyöräänsä lisää, uutta oli koko eturunko. Firma alkaa pyöriä vielä syksyn aikana. Polkupyöräpuolesta näyttelyssä vastaava Sinkkosen Ari siirtyy pitkäaikaisesta työpaikastaan autojen entisöinnin parissa yrittäjäksi kaksipyöräisten ja koneettomien pariin. Helsingistä taas tuli tämä ’32 5-ikkuna, joka on ollut maassa jo muutaman vuoden. Myös Turusta tuli pytty kotiinviemisiksi. Rivi sivuventtiili-Harrikoita, joita näkee yleensä vain harvakseltaan tapahtumissa. Tämä yksilö oli rakennettu 20-luvun ja vanhempien Harrikoitten hengessä. Vahvasti latinoperäiseen rakennustyyliin kuuluvat kaikki mahdolliset kiiltävät lisävarusteet. Lunkan Ruotsin puolellakin kunniaa keränneen Sporan juju ei oikein tästä perspektiivistä aukene, sitä pitäisi tarkastella pituussuuntaan. Auto on kaikin puolin vanhan liiton osista koottu lättäpäineen ja ’39-mallin jarruineen. Der Zyclen perillinen. Myös kilpihommat oli saatu järjestykseen ja uusi pellinpala odotti konttorilla noutoa. Maalaus antaa vielä odottaa itseään. Polkupyöriä oli paikalla paljon
Koko rallin voitti Tatu Kouvo allekirjoittaneen toimiessa kartturina. Nytkin mukana reissussa oli kolme sukupolvea. Alkuperäinen maali, kenties?. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Alkuperäishenkinen ’38 Ford pick-up oli kuin kotonaan viinitilan maalaismiljöössä. Saimaan rannalla oleva Heimari tarjoaa hyvät ulkoiset puitteet tapahtumalle, varsinkin hellekeleillä sauna ja järven välitön läheisyys lisäävät viihtyvyyttä olennaisesti. Virtasen Timon ’34 truck-mallilla on kierretty roditapahtumia Eurooppaa myöten. Rod Runin ensimmäisellä rastilla piti arvata tynnyreiden yhteistilavuus, josta vähennettiin tuhannen ’32 Fordin V8-lättäpään tilavuus. Samaan aikaan Mikkelissä järjestettiin Jurassic Rock, millä lienee ollut vaikutuksensa asiaan. Ensi vuonna tapahtuma järjestetään pääkaupunkiseudulla, ja toivottavasti kalustoa saapuu paikalle runsain mitoin. Lauantaina järjestettiin Rod Run, johon liityi muutama rasti, joilla piti suorittaa, arvata tai tietää jotain. STREET ROD NATIONALS Teksti ja kuvat: Janne Kutja Tällä kertaa rodinatikat olivat Mikkelin Heimarissa. Erittäin hienossa patinassa oleva Ford F1 saapui Kuopion suunnalta. Jari Pekkasen ’39 Chrysler New Yorker on mahtavassa patinassa oleva ylväs vanhus, ja mikäs siinä, sillä tekniikkaakin on tuotu lähemmäs tätä päivää. Homma sujui perinteisellä kaavalla paitsi, että tänä vuonna varsinaista yleisönäyttelyä ei ollut Rod Runin yhteydessä. P erjantaina ohjelmassa oli vapaata oleilua, saunomista ja ehkä siinä tuli pari oluttakin otettua. Nykyisin sitä alkaa kuitenkin olla maassa jo ihan hyvä määrä, eikä haittaa ollenkaan, että uusiakin naamoja tulee mukaan. Tapahtuma on kolmipäiväinen, sunnuntaina ohjelmassa tosin on lähinnä aamupala ja kotiinlähtö
Jyväskyläläisen Topin ’38 Coupen lähtökohtana on ollut Fordor. Sinne uppoavat nokka-akselin päälle tuulettajan hihnat kerta toisensa jälkeen. Harri Malkamon ’34 HT Coupe on ollut jo tovin tässä kuosissa. Pasi Poudan ’47 pickup oikein hehkui auringon jo laskiessa. Seinäjoella asusteleva Harri oli tällä kertaa pisimmältä paikalle saapunut. AMERIKAN RAUTA 7/2014 73. Ehkä hieman yllättävästi auto oli myös tapahtuman Ladies’ Choice. Korin design on Kalle Koskivirran käsialaa parinkymmenen vuoden takaa. Tämä ’35 Ford Tudor on nykyään Jusulla Pohjois-Savossa. Tommi Äikää sai ’41 Studebaker-gasserillaan Paras Yritys -palkinnon. Vuoden Kusettajakaksikko Sven Mikkelsen ja Edward Björkmann liikkuivat Rod Runilla Vennulta anastamallaan ’34 kilpurilla, How weird is that. Heittäjänä TV:stäkin tuttu Jorma ”Jorkki” Korhonen. Mika Kunttu rohmusi palkinnot natikoissakin, tuloksena Hot Rod of the Year ja Syylari Cityn ”Pirun hieno rodi” sekä vielä Rod Runin toinen sija
Tapahtumassa vieraili toistakymmentätuhatta kävijää ja ajoneuvojakin paikalla kävi liki 1 500. Teksti ja kuvat: Isto Ikonen LinnaCruising järjestettiin 9. Päivä huipentui letka-ajeluun, mutta ennen sitä oli vielä vuorossa burniskisa, jossa kilpailtiin parhaasta kuminpolttosuorituksesta ja yleisön äänet ratkaisivat voittajan. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2014 taas ennätyksiä. Eivätkä ennätykset siihen loppuneet, avajaisklubilla esiintynyt Knucklebone pääsi nauttimaan yleisöennätyksestä, kuten myös iltabileissä esiintyneet Matchbox (UK) ja Freud Marx Engels & Jung. P ortit avattiin tänä vuonna jo klo 9 ja nyt tapahtumaan oli yhdistetty myös swap. Näitä ’60-umpikylkiä tuntuu löytyvän aina vain lisää. Tapahtuma-alue oli todella laaja, mutta kyllä sen silti huomasi, että päivän aikana siellä pyöri toistakymmentätuhatta kävijää. Vaikka samana päivänä oli monta tapahtumaa, niin LinnaCruisingeissa tehtiin TiNStripe esitteli rautaista ammattitaitoaan yleisölle. Yleisölle tarjosi viihdykettä Hämeenlinnan Big Band esiintymällä kolme kertaa päivän aikana. Edellisiin vuosiin verrattuna muutoksia oli monia muitakin, niistä suurimpana ehkä se, että tällä kertaa mukana oli myös rompetori. kerran, mutta ensimmäistä kertaa Ahveniston Moottoriradalla. elokuuta jo 12. Alueelta löytyi myös tuttuun tapaan burnisalue, torimyynti ja tehtiinhän siellä straippauksiakin. Liekö tämä tullut lähiaikoina maahan?. Viisi eniten ääniä saanutta palkittiin yhteistyökumppanien lahjakorteilla ja materiaalipalkinnoilla
Tero Äikäs toi polttosuoralle täysin uudelleen rakennetun katukiihdytys ”Pontiac Camaron” ’68:n, jonka tämän hetkinen paras varttimailiaika on 11,83. Hämeenlinnan VPK hoiti polttosuoran kunnossapidon mallikkaasti. Samuli Veijalaisen Dodge Charger ’75:n palkinnon arvoista tyylinäytettä kunnon kuminpoltosta. Juspe Lehtovirran Ford Fordor ’32 ja asuntovaunu yhdistelmä oli tänäkin vuonna edustamassa, samoin miehen Uhola-Limo DeSoto ’52. Jukka Gratschev ’86 Chevrolet Capriceineen vei ensimmäisen sijoituksen kuminpolttokilpailussa. AMERIKAN RAUTA 7/2014 75. Mikko Kovero haihdutti takarenkaat 2-sijan arvoisesti ’55 Chevyllään pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. Naiskauneutta edustamassa Pin-up-tyttö Fifi Vanille. Tässä näytettiin, että kyllä se vanhakin osaa takarenkaiden sulattamisen
Manu Formusen Capricen kattoa on chopattu lain puitteissa. Runko Scaniasta, kone 142-Scanian 14,2-litraisen, eturenkaat 275/16 ja takarenkaat 445/19,5. Pellin alta löytyy 528-stroukkikone, seuraavaksi voimalinjalla on 727-laatikko käänteisellä kaaviolla ja taka-akselistosta löytyy Fordin 9” perä kavennetuilla Detroit Lockerin 35-rihlaisilla teräsvetareilla. Atte Matinmäen Buick Electra ’59:n pintaa koristaa upea patina. Tämä ukkometsoksi nimetty laitos on Teijo Pulliaisen rakentama isojen poikien leikkikalu. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Tästä on enää vaikeaa laittaa paremmaksi. Kori perustuu Scottsdale:en. Takaluukkua on sektioitu 7 cm ”postiluukkuefektin” välttämiseksi ja koko perää on kallistettu yläreunasta korin keskipistettä kohden noin 5 cm. Kyllähän se vaan näyttää hyvältä. Blowed A Mopars – tarvitseeko muuta edes sanoa. Linnacruising Petri Palokankaan Dodge Challenger on kovanluokan haastaja. Joku olisi voinut tämän takia jättää koko vehkeen latoon seisomaan, mutta ruttu muistuttaa vain eletystä elämästä. Tämän hetkinen tuotto on 772 hv ja 1041 Nm. On hienoa nähdä tämäkin ’60 Buick-farmari liikenteessä, vaikka auto onkin saanut pienen ”pusun” etukulmaan
Laskemalla tuulilasi konepellille saadaan vahvistettua ajotuntumaa ja vauhdin hurmaa. Tämä oli vanhimmasta päästä. Kisavärityksessä ollut ’61 Club Victoria käänsi katseet. Tässä tapahtumassa sai kyllä kuvaajakin kuntoilla ihan tarpeeksi radan mäkiä kiivetessä. Jos asiakas hyppäisi kiireessään tolpalta tämän astetta nopeamman taksin kyytiin ja hoputtaisi kuskia vähän liikaa, niin siinä voisi maallikolla mennä housut vaihtoon. Kalustoahan löytyi radan varrelta vielä satoja metrejä vasemmalta kuvan ulkopuolelta. On tietenkin suotavaa, että on edes jonkinlaiset lasit silmillä. Pasi Varuskiven kirkkaankeltainen ’64 Pontiac Le Mans on pelkistetyn kaunis laite. Cruisingletkasta löytyi kaikenlaista kalustoa. Pieni raapaisu ylärinteestä, siitä kuinka laaja-alue on kyseessä. Suu kannattaa myös pitää kiinni, ettei ötököitä löydy hampaiden välistä. AMERIKAN RAUTA 7/2014 77
Seppälänmäkeläisten Belvedere 4d Sedan ’58 on aito Suomi-auto. Ja jos joku väittää, ettei linttahenkisellä autolla saa kauniita naisia kyytiin, niin tässä on elävä todiste, että toisin on. Traktorikuski siirtyi suosiolla pientareen puolelle, kun tuli ”pari” kaksipyöräistä vastaan. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Roadsterin apparin istuma-asennosta voisi päätellä, että on ehkä joskus tullut apehanger-chopperillakin ajettua. Linnacruising Nurmijärveläisen Erosen perheen ’63:n on voinut nähdä monissa tapahtumissa tänäkin kesänä. Dodge Swinger vakuutti konepellistä läpi tulevalla remmiahtimella ja ilmanotolla. Kyllähän aikaa menee, kun noin 1 500 kulkuneuvoa lähtee liikkeelle. Autosta on palautettu kilvet 28.12.1978 ja neljättä vuosikymmentä pimennossa ollut auto sai saman rekisteritunnuksen takaisin 4.7.2014. Letkaa rata-alueelta rullasi tasaisena virtana kolme varttia. Teppo Rädyn Buick Kustom ’49 lipuu hienosti uusine ilmaalustoineen
AMERIKAN RAUTA 7/2014 79. Tapahtuman takaa löytyvät Kelly Humphries, Scott Hill ja Patrick Watson, kolme kaverusta, jotka ovat vaikuttaneet Vegasin harrasteautoskenessä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Helltrain Street Rats -pajan rakentama ’27 Buick sisälsi kosolti mielenkiintoisia detaljeja. Kokonaisuudessa oli muitakin kasinoilta lainattuja osia sekä kunnon äänentoistolaitteet. Katto aukeaa ylöspäin ja sen sisäpinnassa on pelipöytä. Stratosphere-hotellin tontilla järjestetty miitti oli kohdistettu ennen vuotta 1975 valmistetuille autoille, joskin suurin osa osallistujista alitti tämän rajapyykin varsin reilusti. Pukuun sonnustautunut herra polku pyörineen vaikutti päät yneen väärään tapahtum aan, mutta kokonaisuus oli eittämättä tyyli puhdas. RatCityRukkus Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Juspe Lehtovirta RatCityRukkus on Las Vegasissa järjestettävä rottarodeihin keskittyvä tapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna 14. huhtikuuta, samaan aikaan Viva Las Vegasin kanssa. RatCityRukkusin palkintopöytä poikkeaa hieman norminäyttelyistä
RatCityRukkus ”Quit Your Bitchin” -nimellä viskattu Hemi-moottorinen Model A -rottagasseri on rakennettu Discovery Channelillä pyörineessä Vegas Rat Rods -ohjelmassa. No nyt on ähiä koneessa! Tuplaturbotetun ja remmiahdetun myllyn luulisi liikuttavan kevyttä lavahoppaa ihan kiitettävästi. 5” chopatun ja 8” channeloidun ’29 Nashiin keulalta löytyi 460-isolohko ja perästä liekinheittimet. Autossa oli näet aivan virheettömät pellit ja patina oli luotu taidokkaalla maalauksella. Miehen kuljetusautona toimii ’06 Dodge Ramin Rungolle pohjautuva ’47 Diamond T, jonka moottorina on Cumminsin diesel. Harmi, ettei ääniä saa kuvaan mukaan. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Kuplakatolla ja ylileveillä takasiivillä varustettu C3 Corvette. ’57 Chevyn kauhtunut pinta hämäsi. Hmm… no onhan se erilainen. Vegasissa omaa rodipajaa pitävä Steve Darnell on erikoistunut dieseltekniikkaan
Volkkariosastolta löytyi varsin matala rotta-Kupla tavaratilaan asennetulla veekasilla ja suorilla putkilla. Paikalla oli myös Amerikan Raudan jaosto Trementinasta, New Mexicosta. Moottoripyörän tankkimateriaalina voi näemmä käyttää myös puuta, kuten Rat Bastardissa. Maskin voi tosiaan tehdä paremman puutteessa vaikka lasipulloista. Katsokaa vaikka taaemman Intikan kylkitekstejä. Juspen henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi El’Choppaheadin roddattu Peterbilt. Vaikka tapahtuma oli suunnattu ensisijaisesti rottalaitteille, niin löytyi seasta myös varsin asiallista hi-techia ja billetiä. Roman Gomezin näppärä pieni amme on rakennettu Rat Fink -hengessä ja kyseinen hahmo matkusti myös pelkääjän paikalta. AMERIKAN RAUTA 7/2014 81. Varaosaspesiaali. Lämpömittarin virkaa ajoi syylariin tökätty kinkunpaistomittari
Aikaisemmin mukana ovat olleet myös alkuperäis- ja kustomautot. Tähän ’39 Mercuryyn on saatu inspiraatiota sekä hieman mittojakin Kevan Sledgen taannoin valmistuneesta ’40 Coupesta. Lauantaina aamutoimista selvittyä olikin edessä lähtö mäkikisoihin. Perjantaina paikka alkoi täyttyä jo heti aamusta alkaen. Meininki oli muutenkin hyvin kansainvälinen, isot määrät ihmisiä ja autoja saapui paikalle esimerkiksi Norjasta ja Saksasta, ja juttelinpa parin australialaisenkin kanssa. Tänä vuonna mäkikilpailuun otettiin vaan rodeja ja moottoripyöriä, yhteensä enintään 30 kappaletta pääpainon ollessa autoissa. Ensi vuonna olisi vuorossa 20-vuotissynttärit, joten saa nähdä, onko jotain speciaalia järjestetty sen tiimoilta. Onnistuneen pysäköintivalinnan johdosta pääsimme viimeisten joukossa pois alueelta. T ällä kertaa saavuimme Backamoon jo hyvissä ajoin torstaina alkuillasta. ”Devil’s Peak” sijaitsee parin kilometrin päässä Uddevallan keskustasta, bilepaikalta matkaa tulee 30 kilometrin luokkaa. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Tarkoituksena on ajaa kaksi mahdollisimman samaa aikaa, joka tietysti onnistuu parhaiten mahdollisimman nopealla suorituksella. Niin sanottuja köröttelijöita ei montaa joukkoon mahtunut. Joka tapauksessa sunnuntai koittaa ennen kuin huomaakaan. Ruotsissa asuvan Jari Savolaisen rakentama ’50 Merc on ollut jo useamman vuoden norjalaisomistuksessa ja kuuluu tapahtuman vakiokävijöihin. A BOMBERS old style weekend #19 Teksti ja kuvat: Janne Kutja Jo 19. Vasta paikan päällä on mahdollista ilmoittautua, ennakkoilmottautumisia ei tunneta. Ihmisiä ei ollut vielä kovinkaan paljoa tulevaan nähden, mutta ei paikka mitenkään tyhjältäkään tuntunut. kertaa järjestetty Old Style Weekend oli suurempi kuin koskaan. Meno tuntui olevan radalla tänä vuonna melko railakasta, pari lähetä piti -tilannettakin oli havaittavisssa. Mitään massatapahtumaahan tästä ei pitänyt koskaan tulla, mutta toisin kävi. Torstai-ilta ja perjantai kului autoja tutkaillessa ja uusien ja vanhojen tuttujen kanssa jutellessa, monia ihmisiä kun tulee nähtyä vuoden aikana vain täällä. Olo kilpailun jälkeen oli kuin olisi hiekkamyrskyssä ollut, kamerakin ilmoitti toimintahäiriöstä. Tunnelma on kuitenkin säilynyt leppoisana muutaman tuhannen hengen kävijämäärästä huolimatta ja järjestyshäiriöitä oli edelleen hyvin vähän. Palkinto jaetaan lauantain prime timessa päälavalla puo- lenyön aikaan
’52-54 Fordeista on moneksi. Omistajan kertoman mukaan lisää korimuutoksia on odotettavissa ensi kesälle. Johan Löfgrenin ’49 Buick Sedanette oli valmistunut reilua kuukautta enne tapahtumaa. AMERIKAN RAUTA 7/2014 83. Harvoja uusia valmiiksi asti tehtyjä kustomeita tänä vuonna. Alkuperäistyyppinen kaareva olisi kyllä kokonaisuuden kannalta toimivampi. Ennen ja jälkeen. Erittäin perinteinen ja hyvässä patinassa oleva ’34 Roadster. Ola Thorslundin choppaama ’49 Buick, jonka omistaa alunperin australialainen Darren Chapman. Folke Reinholdssonin ’46 Cadillac kustom kantaa nimeä ”The Whale”. Karhukopla-auto, (tämäkin!?) Vintage-Harrikat olivat hyvin edustettu ina. Tässä vanhaan tyyliin rakennettu lätyskä. ’53 Lincoln mild kustom. Joskus riittää vähempikin. Ei ole vaikea päätellä, miksi. Kustomversiossa tuulilasi on muutettu vanhemman malliseksi, josta ilmeisesti juontaa nimikin, ”Split Identity”
Auton rakensi Suomessa tähän kuosiin Erno Komulainen. Aivan kaikkia ei saatu mukaan pääasiassa pitkään venyneen illan johdosta. Auton kultainen flakeväritys on peräisin tältä keväältä.. 84 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Norjalaiseen Coupe Devils -kerhoon kuuluvan Tom Røineen ’63 Buick Lesabre tuli bongattua sunnuntaina alueen jo tyhjentyessä. Rik Hoving ja Wolf olivat tämän hankkeen takana. Salmisen Mikella oli tällä kertaa vain menolippu, AR:n kannestakin tuttua ’36 Dodgea voi tulevaisuudessa bongailla välimeren rannalta Espanjasta (kyllä, mies muutti autoineen sinne). - ’41 Ford Business Coupe ’41 Stude-tyylisillä takavaloilla. A-Bombers Old Style Weekend Vanha Fordin F600, ruotsa u laisella korilla varustett flatbed-hinausauto, kelpaisi yhden ja toisen kokoelmiin, varsinkin ’34 Roadster kyydissään. Tomas Sundler saapui mäkikisaan ’39 avo-Mercuryllä. Allekirjoittaneen entinen ’51 Chevy työn alla pimenevässä lauantai-illassa. Lauantaiaamuna järjestettiin Custom Car Line Up -kuvasessio, joka toimi kutsuperiaatteella. Taannoin se oli vaihtanut omistajaa Ruotsissa, ja kuuluu nykyisin uumajalaiselle Jan Söderlundille. Uutta tälle kesälle olivat ’49 Plymouthin puskurit. A-Bombersien Kent Vikmon erittäin autenttiseen tyylliin rakennettu A-V8 valmistui Elmiaan aikaisemmin keväällä
Olav Kasbo Norjasta on auton omistaja ja rakentaja. Chopattu ja madallettu ’40 Buick Super. Takavalot ovat ’49 Buickista. Tämä rajusti (liikaa) chopattu Merc oli kaupan hintaan 265 000 SEK. Miedosti kustomoitua 50-luvun alkupuolen Cadillacia on päivitetty tuoreempien vuosimallien osilla. Magnus Karlssonin ’49 Olds on erittäin tyylikäs ilmestys. Jälleen harvemmin nähtyjä kustomaihioita; ’53 Plymouth. AMERIKAN RAUTA 7/2014 85. ’36 Ford Cabrioletin takavaloiksi olivat valikoituneet ehkä tavanomaisesta hieman poiketen nelikymppisen valot. Varhaisemmassa Model A RPU:ssa on harvemmin missään käytetyt, mutta erittäin toimivat ’54 Lincolnin pölärit
Håkan Erixonin ’32 5W on nähty vuosien varrella rinteessä monessa eri stuukissa. Tässä A-malliin pohjautuneessa härvelissä apukuskilla oli tehtävänä pumpata käsin bensaa moottoriin. Ford-pikkarin keulalla ollut Letukan 383 sai soran irtoamaan rinteestä mukavasti. Nyt vanteiden peittona olivat alumiiniset kokopeittävät kapselit. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2014. A-Bombers Old Style Weekend Naiskuskeja on aina muutama mukana Tässä Therese Henriksson ohjastaa vieressä istuvan Erik Jostadin ’32 Roadsteria. Varsinaista tehon puutetta ei tuntunut juuri ilmenevän. Lars Brandowin ’33 Ford Roadsterissa on todellakin soikeat ajovalot. Speed Tigeriksi ristitty A-Roadster on järjestävän A-bombers -kerhon kalustoa. Tahti ei oikein tuntunut riittävän kaasu pohjassa ajoon, mutta meininki oli hyvä. Tätä Saksasta tullutta Yellow-tee in jection Specialia voisi ennemminkin luonnehtia kilpuriksi kuin rodiksi. 30-luvun lopun tyyliin tehty ’32 oli paikallista kalustoa. Oli vissiin pari kertaa käyty salaa harjoittelemassa, sillä meno oli sen verran hurjaa, mutta kuitenkin melko varman näköistä
Haaveissamme siinsi matkata Taalainmaalle tyttöporukassa harrasteautolla, mutta lopulta jouduimme taipumaan lentokoneeseen sekä sitä seuranneeseen parituntiseen siirtymään nykyautolla Tukholmasta Avestaan. Tällä kertaa tapahtumapaikkana toimi Avestan läheisyydessa sijaitseva idyllinen Näs Brukin tanssilato sekä sen viereinen vehreä nurmikenttä. Norjalaisen kil- pailijattaren puoliso näet tarjosi kyydin Edselillään, johon mahtui kuskin lisäksi helposti kahdeksan hemaisevaa tyttöä. Kuin pisteeksi i:n päälle asemalla oli iloiseksi yllätykseksemme tyyliin ja koko reissun luonteeseen sopiva 56ans Café, jossa junaa olisi odotellut vaikka pidempäänkin kahvia siemaillen ja summaillen yhteen tapahtumarikkaan viikonlopun antia. Aurinko helli koko lauantain, ehkä vähän liialtikin, sillä armoton paahde ajoi kävijät pois turhan varhain, eikä iltapäivään ajoittuneen pin-up-kisan alkaessa ollut paikalla enää kuin murtoosa huippuhetken yleisöstä ja ajokeista. R at Fink Reunionin yhteydessä järjestettiin tänä vuonna myös Pinup Scandinavia -kisan finaalit, minkä seurauksena matkasin paikalle kolmen muun kotimaisen pin-upneidon kera. Tanssilattialla pistettiin jalalla koreasti Rocket Overdriven tahtiin, ja jotta lämpö pysyi taatusti korkealla, tarjosi tuore Miss Pinup Scandinavia, Kandy von Kane, silmänruokaa burleskiesityksillään. Jalkapallokentän kokoiselle nurmialueelle puolestaan oli kertynyt sankoin joukoin asiaankuuluvaa ajokalustoa. Sunnuntaiaamuna koitti paluu kotiin ja senkin aloitimme tyylillä saatuamme kyydin Avesta Krylbon juna-asemalle Andy Karlssonin ’47 Buickilla. Se ei kuitenkaan hauskaa menoa hillinnyt. Eihän tuo matkan teko kesän kuumimmilla helteillä ollut lainkaan niin elämyksellistä ilmastoidussa lentokoneessa ja moderneilla mukavuuksilla varustetussa nelipyöräisessä, kuin vanhassa autossa, jossa tuuli olisi vilvoittanut kasvoja moottorin lämmön kärventäessä samalla sääriä kojelaudan alla. Teksti ja kuvat: Joy Licious Ruotsalaiset rodi- ja kustomharrastajat kerääntyivät Håkan Mooneyesin järjestämään Rat Fink Reunioniin jo kymmenennen kerran. Varsinaisen tapahtumapäivän aikana paikalla laskettiin vierailleen noin 400 autoa ja 50 pyörää. AMERIKAN RAUTA 7/2014 87. Perillä tunnelma oli kuitenkin nostalginen. Iltabileet pidettiin samalla tanssiladolla ja lyhyen majapaikallamme vietetyn lepotuokion jälkeen saimme kyydin takaisin asianmukaisella tavalla. Keltaisen ladon ovista sisään kävellessä eteen avautui suuri puinen tanssilattia, seiniä kiertävät pitkät puupenkit sekä höyläpuiset seinäpaneelit. Rat Fink Reunion Kuvan kaunotar ei kuulunut pin-upkisailijoihin, vaan oli klassisen mild custom Mercuryn omistaja
88 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Hieman uskaliaampaa muotoilua 60-luvun show-rodien hengessä.. Vasemmalla tanskalainen Pearly May ja oikealla norjalainen Serenity Siren sekä hänen puolisonsa Robert. Robertin Edsel imaisi humuunsa parhaimmillaan kahdeksan pin-uppia. Kuparinhohtoinen sulavalinjainen kolmekakkonen oli tuttu auto viime vuoden Power Big Meet -reissulta. Rat Fink Reunion Kisapäivän aamuna paikalla saattoi bongata poikkeuksellisen paljon värikkäitä pin-up-tyttöjä. Viimeistellyimpiä ja kromikylläisimpiä rakennelmia edusti tämä viritetyllä lättäpäällä varustettu Roadster
Sunnuntaiaamun matkantekovälineenä toiminut Buick, johon nojailee puuhamiehenä toiminut Andy Karlsson. Näppärä kahden hengen amme sivuputkilla. Oikeassa reunassa patsastelee Matthias Rocketman, Pinups & Kustoms -verkkolehden päätoimittaja ja yksi kisan tuomareista. Vierellä poseeraa lehtemme sivuiltakin tuttu Miss Pinup Scandinavia -finalisti, Karoliina Heart. Tämän Pontiacin aito patina kuuluu siihen kategoriaan, joka pitäisi suojella muinaismuistolain nimissä. Kun suurin osa väestä oli jo kaikonnut, ilmestyi paikalle ”Granpa” -kilvillä varustettu laite, jonka alkuperää en uskalla edes arvailla. Kliini sämpylä-Ford linjakkaalla madalluksella ja scallopeilla. ’57 Mercury ”mainosti” Santa Fessä sijaitsevaa Crocodile Night Clubia. Jos olet joskus miettinyt, miltä ’57 Chevy näyttäisi tuplavaloilla, niin tässä on vastaus. PaksukuonoFordin nauhamaiset scallopit korostavat auton korkeaa olemusta entisestään. AMERIKAN RAUTA 7/2014 89
Lauantaina syyskuun 13. Kaupunki myönsi luvan kävelykadun käyttämiseen ilmaisen ulkoilma-autonäyttelyn areenana, mikä veti paikalle massoittain niin paikallisia kuin ulkopaikkakuntalaisiakin vieraita. Ajatus sai harrastajilta kannatusta ja vähitellen myös paikalliset yrittäjät lähtivät mukaan talkoisiin. Brutal Bastard -tekstit syntyivät Pekka Mannermaan siveltimistä auton kotiuduttua Suomen kamaralle. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Onnistumistarinoita on hieno seurata. Sami Harjun tähän kuosiin saattama ’49 Delu xe lepäili parkissa matkalla kävelykadulle.. M aaliskuussa perustettu Cafe Racing Kerava -niminen ryhmä peräänkuulutti jenkkiautoharrastajia saapumaan Keravan torille ja herättämään sen henkiin Amerikan raudan voimalla joka toisena kesäperjantaina. Lokasuojien käsinmaalatut tekstit on taiteillut Ohiossa vaikuttava Rat Fink -orientoitunut straippariguru Shane Syx. Tämän kesän uusien tapahtumien onnistujiin kuuluu Keravalla henkiin herätetyt cruisingit, jotka saivat alkunsa alkuperäisen keravalaiskollin, Sami Salmen, Facebookiin perustamasta ryhmästä. Ensimmäisen sukupolven Chev y Vanit ovat aina yhtä sympaattisia, eikä tämä väriyhdist elmä ainakaan latista vaikutelmaa. Aki Hairetdinin uusin hankinta on ’55 Chevy gasser. 90 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Historic-kilpureita saa harvoin kadulla samaan kuvaan kaksin kappalein, ’66 Plymouth Barracuda ja ’63 Buick Special. Kello 17 autot starttasivat letkassa kohti Keravan Kartanoa, jonne yleisöllä oli niin ikään vapaa pääsy nauttimaan ruoasta, juomasta ja elävästä musiikista. päivä vietettiin Kerava Cruisingin puolivirallisia päättäjäisiä. Samalla keskustan kadut ja parkkipaikat täyttyivät satunnaisten cruisailijoiden kalustosta. Kaiser on harvemmin näht y rakentelu aihio. Näyttelyssä laskettiin olleen yli 70 autoa ja kokonaisuutena se oli varsin korkeatasoinen otos maamme jenkkiau- tokannasta
Nam. ’32 Plymouth Sport Roadster tunnetaan nimellä ”Little Blue Pearl”. Jaska Muukkosen ’56 Bel Air bellflowereilla ja continental kitillä. Antti Vaittinen ulkoiluttaa ahkerasti historiallista, Art Russelin 60-luvulla rakentamaa show-autoaan. kuva t-elo Auto tettu lavas oli pari Step Swingerit ovat niitä autoja, joiden kuuluu allekirjoittaneen mielestä olla nimenomaan keltaisia. Harvinaisen ryhdikäs GMC:n hyöt yajon vuodelta ’66. Scallopein ja hillityin liekein kustomoitu ’64 Chrysler Newport Wagon oli parkkeerattu syrjempään, vaikkei sen olisi tarvinnut hävetä näyttelyalueellakaan. Bel Air ja ’64 ’90 Chevy Fleetsiden tuplaturbotekniikka ja jarruvarjo kielivät äkäisistä menohaluista. Toteutus oli miellyttävä myös silmälle. euvo Pari kappaletta GM:n halutuimpia, ’57 Impala. lavainen ’62 Autenttisen patinan koristama pitkä n Martiksi. AMERIKAN RAUTA 7/2014 91
Ensin mainittu vika korjautui vaihtamalla lambda-anturit, ja päädyin tilaamaan autoon uudet 17-tuumaiset renkaat. Mallisarjan parasta edustaneeseen Limitedvarusteluun kuuluu kutakuinkin kaikki mahdollinen. 92 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Ensimmäisissä hintakeskusteluissa oltiin tonnin näkemyserolla, mikä ei kuulostanut mahdottomalta. Suurimmat viat olivat auton käyminen ajoittain mielettömän rikkaalla ja kamalassa kunnossa olleet renkaat. Perusteellisen huollon, keulan madaltamisen ja 17” Ansen Sprintien alle vaihdon jälkeen tulos on tämä. Auto oli pikkuvikainen ja jo reilusti ajettu, mutta kuitenkin varustettu sillä toisen polven koneella, eli LT1:llä. Vanteiden suhteen päätös oli helppo – koska halusin auton näyttävän nykypäivän surffiwoodylta, päädyin klassisiin Ansen Sprint -slotteihin harvemmin nähdyssä koossa. Pickis oli heinäkuussa seisomassa Kimmon pihalla, koska oma piha oli niin täynnä, ja siellä taloremppahommissa ollut Axu kysyi, olisiko auto myytävänä. Nahkaverhoilu on säilynyt yllättävän siistinä auringonpolttamaa rattia lukuun ottamatta. Aluksi mielessä oli hankkia taakse leveämmät vanteet kuin edessä, mutta takalokareiden muodon takia se idea hylättiin lopulta. Autoon oli myös toistaiseksi tuntemattomasta syystä asennettu erilliset katkaisijat flektille ja sisäpuhaltimelle. Seuraavaksi pitäisi saada se peräpää alas, kunhan sopivat jouset vain löytyvät. Plussaa oli myös mieleinen väri ja vaalea nahkasisustus. Mitä tilalle. Matkalla Do-Dadsiin otettiinkin vauhtia Lohjan takaa, missä Roadmaster oli myytävänä. Niin, sitä Scottsdaleahan ei ollut tarkoitus myydä, vaan sattuma puuttui peliin. 260-heppainen LT1 siirtää valasfarmaria yllättävän ripeästi ja taloudellisesti. Virginiasta viime vuosikymmenen loppupuoliskolla tuodun auton runko oli kuit enkin paljon paremmassa kunnoss a kuin Suomiautoissa yleensä. Ensimmäinen vastaus oli kieltävä, mutta parin päivän päästä käskin Kimmoa pyytämään Axua ottamaan yhteyttä, jos auto oikeasti kiinnosti. Paitsi, että alkuperäinen koko muistutti lähinnä superpalloa, 17-tuumaiset kumit ovat nykyisin myös paljon halvempia kuin korkeaprofiiliset 15-tuumaiset. Ja kaupathan siitä syntyivät. Sitä pähkäillessä Nettiautossa tuli vastaan ihan toisenlainen ehdokas, ’95 Buick Roadmaster Estate. Edessä ovat tätä kirjoitettaessa jo lyhyemmät jouset, peräpää on toistaiseksi klassiseen Suomi Hot Rod -tyyliin ylhäällä. Ensin kauppaa hierottiin tosissaan ’54 Packardista, jonka ruosteisuus sai kuitenkin miettimään asiaa vielä uudemman kerran. Puuhanurkka Tomi Buick Roadmaster Estate ’95 Oste ttaessa alla olivat ympärihalkeilleet talv irenkaanjämät, joist a oli poistett u nast at. Toinen etujousi oli poik ki ja auto kävi ajoit tain todella rikkaalla – putk ista tuli dieselmäinen musta pilvi
Vetokoukun valmistuskin on jo edennyt, tällä on nimittäin hyvä vetää veneitä ynnä muuta, koska vetopainoa saa olla reippaasti. Muuta pientä puuhaa riittää vielä, vaikka se ei ajelua haittaakaan. Kaiken kaikkiaan homma on edennyt suht’ helposti, eikä mitään suuria takaiskuja olla koettu. Pääsylinterin jätin kuitenkin uusimatta, mikä kostautui heti ensimmäisen päivän ajeluissa. Maalin puleeraamisen jälkeen tämän pitäisi olla kohtuulisen siisti, hyvin alkuperäinen työ- ja leikkikalu ajalta, jolloin itse vielä otin ensiaskeleitani harrastuksen parissa ja tällaisesta saattoi vain unelmoida. Kaasariksi nappasin Quadrajetin, joka oli seissyt romutetusta autosta puretun koneen päällä hyllyssä yli 10 vuotta. Chevrolet C-10 Cheyenne ’78 Olli Pick-up on vihdoin ajokuntoinen. Tämänväristä ei uustuotantona ole edes saatavilla. Uuden alumiinisyylärin jouduin myös ostamaan, onneksi niiden hinta tänä päivänä on inhimillinen verattuna messinkisiin. Jossakin vaiheessa tulen myös laittamaan konehuoneeseen kaikki saastelaitteiden alipaineletkut paikalleen. Sisusta on siistikuntoista penkkiä myöten täysin alkuperäinen. Täytyy vain yrittaa elää asian kanssa, koska kiinalaisia uusiakaan en haluaisi hankkia. Koneen asennus sujui kaikkiaan hyvin, vain pakoputken 2/1 lähtö teetti hieman töita vaikka vanin vastaava oli aihiona. Katsastusaika on tilattu ja runkonumero lyöty, enkä usko, että kyseessä olisi muuta kuin läpihuutojuttu. Uusi kone, hyvä kaasari ja vähän ajettu auto tarkoittaa lähes uudenveroista ajotuntumaa. Eloksoidut alumiinilistat ovat vain ikävästi harmaantuneet ja kysyttyäni alan ekspertilta neuvoa, ei oikeastaan mitään ole tehtavissä. Ainoa, mikä jättää toivomisen varaa, ovat hieman heikkotehoiset iskarit. Jos omistat ylimääräisen, niin minulle voi tarjota. Uusi sylinteri vaan kiinni ja nyt ovat jarrutkin muun auton tasolla. Kun saan pari puuttuvaa listankiinnikettä nippeli-Tepolta, saa listatkin ripustaa auton kylkiin. Radion johdot täytyy myös kytkeä ja toivoa, että swappilöy- döstä alkaa möykkä kantautua kabiiniin. Kaikki muut vaadittavat komponentit ovatkin jo kiinni, vain mustan suodatinpurkin kiinnike puuttuu. Koko kesä kului muissa aktiviteetetissa, mutta kun koulujen alkamisen myötä elämä rauhottui, pääsin taas sen kimppuun. Olin aivan varma, että joutuisin tekemään melkoisen jumpan aiheen tiimoilta, mutta yllätys oli suuri, kun se minimaalisella säädöllä lähti pelittämään aivan mainiosti. AMERIKAN RAUTA 7/2014 93. Cruise controlin servo on puutelistalla, eikä sellaista väijymisestä huolimatta eBayhin ole ilmestynyt. Ei sinällään mikään ihme, onhan auto seissyt kaikesta muustakin kuin kilven viimeisestä verotarrasta päätellen lähes neljännesvuosisadan. Jarruihin uusin kaiken kumia sisältävän sekä takakengät. Juuri oikeanlainen radio löytyi ihan Suomesta, kaverin hyllystä. Poljin painui pohjaan ja etujarrut lakkasivat toimimasta
Kun sitten kotiseudulle palattuani näin tuon löysänruskean Dartin, oli fiilis vähintäänkin yllättynyt. Koska Dartin öljynkulutus oli tiedossa, otettiin neljän litran purkki öljyä konttiin, ja kaverini Petteri älysi napata konttiin myös Jälkikäteen ajatellen Dart oli kuvankaunis. Reissussa mukana ollut Petteri yllytti kertomaan koko tarinan nyt, kun pöly lienee laskeutunut riittävästi. Siihen aikaan ei vielä kukaan Suomessa ilmoitellut netissä mitään, joten autoja oli vahdattava lehtien myyntipalstoilta. Olin ainakin kertaalleen saanut sormet kunnolla verille Ramblerin vipuja kohdalleen asetellessa, kun kuskina ollut kaveri päätti alkaa heiluttaa keppiä sillä samalla hetkellä, kun olin saanut vivut kohdalleen. Väljävivustoinen manuaali vain rajoitti ajokilometrejä pahasti. Elettiin kesää 1996, ja olin vaihtanut tuon vaihteensiirto-ongelmillaan tympäännyttäneen ’66 Classic -farmarin Sinkkosen Karzin kanssa automaattivaihteiseen ’75 Dartiin, jota en ollut itse edes nähnyt. Koska budjetti oli matala, oli Keltainen Pörssi se todennäköisimmältä kuulostava kohteen löytöpaikka. Ehkä jopa pettynyt. K aikki alkoi siitä, kun kyllästyin jatkuvaan konepellin aukomiseen kesken reissujen väljän vaihdevivuston takia. Muumio muistelee N E N I U K O L I E A I T N S A K Y LAU Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Olin 18 ja oli helteinen loppukesän päivä, kun lähdimme autonvaihtoreissulle Iisalmeen. Darttikin tuntui kelpaavan vaihdossa, joten lupailin maksavani jonkun tonnin väliä siihen, jos auto vastaisi puhelimessa saatua käsitystä. Sopivalta kuulostava auto löytyikin Iisalmesta. Jo auton ensimmäistä kertaa nähdessäni päätin kuitenkin, ettei se olisi minulla viikkoa pidempään. Olin nimittän jättänyt auton kaupattavaksi nyt jo 15 vuoden ajan paremmilla jobbailumailla olleelle Ramille, kun olin itse lomareissulla Porissa. Kyljen heijastukset peittävät hyvin lukuisat lommot, eikä savuttavasta moottorista ole parkissa tietoakaan. Ramin mukaan Dart oli ok, joten vaihtokaupat sovittiin puhelimen välityksellä, ajan tavan mukaan päittäin. Se ensimmäinen oma jenkki, ’66 Classic tuli pikkufikseillä ihan auton näköiseksi. Auto oli tosiaan hämmästyttävän kiva ajaa, mutta lommoinen, sisältä epäsiisti ja savutti – niin paljon, ettei ylämäessä auttanut peilejä vilkuilla. Kriteereinä oli tällä kertaa automaatti ja kasi- kone – liekö Dartin kallelleen asennetusta kuusipyttyisestä öljypolttimesta tullut jonkinasteinen trauma. Automaatti siinä sentään silti oli, ja se toimi ihan hyvin. 94 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Kriteereinä oli automaatti ja kasikone – liekö Dartin kuusipyttyisestä öljypolttimesta tullut jonkinasteinen trauma.. Kolmeviiskympillä ja TH-kolmeviiskympillä varustettu Delta 88 oli pyynnöltään jossain kympin nurkassa, ehkä 13 000, ja sen kerrottiin olevan vastikään maalattu itse valkoiseksi, mutta kuitenkin ihan asiallinen
Eihän Dartti nyt nesteitä hävittänyt… Hornet sen sijaan oli pidemmän päällekin juuri sellainen kuin oletettiin. Ne puolsivat niin pahasti, että vähänkin jarrua polkaistaessa auto vaihtoi saman tien kaistaa. Jäi kysymättä, montako oli tullut koottua. ison vesikanisterin – olihan odotettavissa kuuma elokuinen päivä. Heti kohta, kun auto oli saatu kotiin, sen konepelti maalattiin mattamustalla ja peräpäähän teipattiin bumble bee -raidat. Laakerissa oli kuulemma ihan erilainen ääni. Monenlaista sen ratin takana ja joskus matkustajanakin tuli nähtyä – vieläkin sen kuvaa katsoessa nenään tulvahtaa jenkkilipun värisen Wunderbaumin tuoksu. Horsepower -tikat sekä 304-merkinnät. Siellä oli kaupan punainen kaksiovinen AMC Hornet SST ’70, 304-kasilla ja automaatilla. Lattiashifteri oli omatekoinen, ja siitä piti naksausten perusteella päätellä, mikä vaihde on pykälässä. Ei autossa ollut kukaties ”ylimaalauksen” jäljiltä kynnyslistojakaan. Eipä siinä Deltankaan koneessa ihmeemmin vetoja tuntunut olevan – jarruissa sen sijaan sitäkin enemmän. Kieltämättä mielessä oli aika vahvana ajatus siitä, ettei Dartilla joka tapauksessa kotiin palattaisi. Peltivanteet maalattiin mustalla ja konepeltiin lisäsin Mr. Konepellin alla sama linja jatkui, 350 huohotti reilusti ja piti pientä kalkatusta. Hornetin keulalla oli ihan oikea kasikone, ja siitä löytyi myös se automaattiloota. Koska en 70-luvun lopun Delta 88:n korimallista ole koskaan erityisesti tykännyt, eikä autosta yhtään oikein hyvää puolta keksitty, päätimme jatkaa matkaa Dartilla ostettuamme huoltoasemalta uusimman Pörssin, vai olisiko ollut Palsta. Laakerivikaa epäillessämme autoa myynyt, erehdyttävästi sitä Neon 2:n vaalea kitaristia muistuttanut kaveri – ranteessa kiiluneen paksun kultaketjun kaiverruksesta päätellen Pete – tuumasi sen kuuluvan nostajasta. Seuraava kandidaatti löytyi Tuusniemeltä, reilut 100 kilometriä Iisalmesta etelään – eikä mitenkään kotimatkan varrella. Emme kuitenkaan luovuttaneet vielä, eihän Dartilla ollut tarkoitus palata takaisin. Auto oli kertaalleen varmaankin 80-luvulla läpikäyty, mutta maali kupli jo muutamista kohdin, ja kotimaisen käsityön leima oli vahva. Jotenkin enemmän kuin vähän krapulaisen oloisena tuoremehua suo- raan purkista hörppiessään mies jatkoi vielä kaikkien jenkkikoneiden huohottavan paljon, minkä hän tiesi kuulemma hyvin, kun oli niitä niin monta purkanut. Luulen nähneeni Hornetin joitakin vuosia myöhemmin myytävänä jossain Joensuun kulmilla, muttei minulla ole auton myöhemmistä vaiheista enempää tietoa. Lähemmin tarkastellessa selvisi, että auto oli maalattu valkoiseksi telalla ja pensselillä, puskureita myöten! No, ajattelin sen olevan ehkä teknisesti hyvä, tai ainakin parempi kuin Dart, joten lähdimme koeajolle. Vaikka helteinen elokuun päivä alkoi jo taittua iltaan, oli Dartilla edelleen kova jano, ja syyläri pysähdyttiin tankkaamaan viimeisen kerran vielä kymmenkunta kilometriä ennen Tuusniemeä. Kun kerroin ääneen Oldsin kuntoa koskevat moitteet, ei välirahaa olisi enää tarvittu, vaan Dart olisikin vaihtunut siihen päittäin. Dart meni kuulemma purkuun jo syksyllä 1996, Ikäkoivun Jari kertoi ostaneensa sen keltaisen samanikäisen Dartinsa varaosiksi. Öljyä ei tainnut olla siinä vaiheessa enää lisättäväksi mukana. Se taisi olla lauantaiaamu, kun lähdimme kohti Iisalmea, joka ylämäessä yhtä paljon savutusta kauhistellen. Taisin antaa 3000 markkaa välirahaa, ja Dart sai jäädä Tuusniemelle. AMERIKAN RAUTA 7/2014 95. Myin Hornetin eräälle jobbarille ollessani armeijassa kesällä 1998, ja sekin taisi päätyä välikäden kautta Karzille. Legendaaristen lausahdusten joukkoon jäi Petterin kommentti, kun Hornetin myyjä huomasi Dartin keittelevän koko ajan, vaikka olimme vasta pitäneet jäähdytystauon ja lisänneet kannullisen nestettä: ”No, lämmin päivähän tuo on, ja pitkä matka ollaan ajettu.” En voinut kuin yrittää olla nauramatta ja katsella toiseen suuntaan. Ja olihan se kaksiovinenkin. Kuten sanottu, Dart oli alustaltaan tosi hyvä, joten matka taittui iloisesti – kun muisti lisäillä sadan kilometrin välein öljyä ja vettä. Heti alkuun konepelti maalattiin mattamustaksi, ja mustan saivat pintaansa myös peltivanteet, jotka vaihdoin myöhemmin leveämpiin mustiin pyöreäreikäisiin Mangelseihin. 304 veti kuitenkin hienosti, ja yleisilme oli ferrexinpunaisista peltivanteista huolimatta ryhdikäs. Sisusta oli verhoiltu mustalla ja punaisella plyyshillä, ja sisäkatto oli valkoista lyhyttä enkelintukkaa. Iisalmelaisen huoltoaseman pihassa seisoi kauempaa katsottuna kuvausta vastannut Oldsi. Hornet osoittautui sellaiseksi kuin pitikin
Janne sai idean tähän tuoreella tyylillä muokattuun piirrokseen eräästä kotimaisesta laikka-avosta. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Kutjan kuva Toisenlainen T-Bird Sukupolvesta riippumatta massasta erottuvasti muotoiltu ukkoslintu ei lopultakaan kuulu autorakentelijoiden suurimpiin suosikkeihin, vaikkei sitä Watsonin squarebirdiä sovikaan unohtaa
Peräpäästä poistettiin fenderskirtsit sekä muotoiltiin pyöränkaari uudelleen tekemällä siihen huulta samaan tapaan kuin etupyöranaukossakin. AMERIKAN RAUTA 7/2014 97. Konepellin scoopin etureunasta on myös parturoitu kromilista, ja scoopin aukko on avattu alas peltiin asti. K oska oikea, vastaavaan tapaan avoksi laikattu auto oli olemassa, toteutettiin muutokset sen ympärille. Sinälläänhän ne voisi tehdä helposti alkuperäiseen avoonkin. Auton tuulilasinkehystä on kallistettu lievästi taaksepäin ja sitä on myös chopattu tuuma tai puolitoista. Auton merkit on poistettu, samoin lokasuojien päällä olleet tähtäimet. Vanteiksi valittiin perinteiset American Racingin Classic Torq Thrust II:t 18-tuumaisina harmain keskiosin. Moottorinahan tällaisessa Pro Touring -henkisessä laitteessa voisi olla vaikkapa Roushin FE-isolohko, jottei urheilullisuus rajoittuisi pelkään ulkonäköön. Pienillä korimuutoksilla Janne haki ensimmäisen sukupolven kaksipaikkaisten mallien urheilullisuutta vuoden 1964 neljännen polven malliin, jota myytiin uutena ennätykselliset yli 90 000 kappaletta
10 vuoden etsimisen jälkeen, viime vuosikymmenen puolivälissä, tuon tuhoutuneen yksilön tilalle löytyi toinen samanlainen Suomi-Sedan, jota ei enää hukata. Lowdillac Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 4.12.2014 Cadillac DeVille ’66. Tarina juontaa juurensa vuoteen 1978, kun Erkki Eronen myi Fairlanensa, joka tuhoutui kolarissa muutamaa vuotta myöhemmin. 98 AMERIKAN RAUTA 7/2014. Jaska Jokusena tunnetun Vuorenmaan Jaskan Lowdillac sai taannoin laajaa kansainvälistäkin huomiota Vuosaaren tunnelissa kuvaamamme raapimisvideon kautta. Ei, videolla ei raavittu runkoa maahan, vaan kipinät lähtivät ilmajousitetun avon alle ruuvatuista kuulista. Timpan tehtäväksi jäi rakentaa auto teknisesti oikeasti ajettavaan kuntoon ja viimeistellä kuluneen oloinen sisustus. LaSalle ’37. KERTAALLEEN MENETETTY SEMA Show Maan laajin messuraportti Las Vegasin jättinäyttelystä! BOMBITA Ford Fairlane 500 ’61. Timo Herstin puhdasverinen LaSalle Bomb rakennettiin ulkoisesti pitkälle nykyiseen asuunsa jo Kaliforniassa, tai Califasissa, kuten Chicanot sitä itse kutsuvat
Voitelee ketjut ja saranat paremmin kuin monitoimiöljy. Nyt kolme kertaa pidempi suoja kosteutta vastaan. Cougar 67-70 ............ Käyttökohteet: Aseet, automobiilit, traktorit, työvälineet, ketjut, kotelot, saranat, koneistetut osat, laivat, varastointi, museointi ja kuljetussuojaus. ......99€/pr tu V8 D ST i tk H pu HD/AC 6/67-70 V8/BB/ 5€/pr Etujouset 64-6 us 64-70 ..30 ut tip 1” en tin h le 5 Takajousi 4, KYSY GM tehostimia/OE style /tarvike Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. pla ...... ...........115€ .. Phone. TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi/kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi. KYSY Mopar A-B-E bodyt ... ..299€/pr V8 8 -6 64 rja Pakosa .............. • työtä a Suom alaist Ford Custom 14006 xeS‘50 • H-D FLT ‘83 -DAD DODelu PAL VKO 2014-40 KULTURE FOREVER • Viipale mediat 100 SIVUA! K ympin katuauto n y tt e PSPIROIM PAYC T VEIVÄT JA SE UNOHTU Trade Parts utaan • 6/2014 • 8,90€ udesta Ra Rakka ON, MUTTA TYÖKIIREE Mustang 64-73.......... Suojaa kausisäilytyksessä moottorit sisältä ja ulkoa. 019-32 921 • www.crcind.com I.” CRC:n uusi kunnossapitoöljy valloittaa maailman I SEISOMAAN 18 VUODEKS SISU IN CHEVROLET MONTE CARLO SS 468 ‘86 Rakkaudesta Rautaan • 7/2014 • 8,90€ S CHo 6 4148 87 0024 55 ! 30 SIVUA TAPAHTUMIA KUSTOM • POWER BIG MEET FORSSAN PICK-NICKSuomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Viipale mediat PAL VKO 2014-49 6 414887 002455 14007 FORD TORINO 451 ‘70 s s e r p x E PLYMOUTH SAVOY 413 WEDGE ‘62 ESITTELYSSÄ JAY L PUUHANURKKA: ENON LISÄKSI ESITTELYSSÄ: G A LA ’62 rse XIE TU‘6R6VAVYÖT • Cadillac Superior Hea Ford ’31 • HD Bagger ’03 UUSIKSI ‘71 le tib Hemi Conver LISÄ Plymouth Barracuda KSI ESIT TELYSSÄ: vy ´38 Limousine Chevy Delray LS1 ´58 • Che Chevy Bel Air LS1 ’57 • Ford Fordor ’35 Chevrolet Camaro ’69 • Pontiac Le Man s ’67 amer ikanr auta. 409€ .......229€ käyt 85pr ...... .. (05) 3557 289 ja 0400 755 098 myynti@tradeparts.info tai www.tradeparts.info info www.tradeparts. .................. TM Kasari- 700245-1407 NYT MEILTÄ AMERIKAN RAUTA 07/2014 ”STUDE BAKER UUDISTUI KAUTTAALTAAN JA TINKIMÄTTÄ YHDESSÄ TALVESSA HUOLIM ATTA SIITÄ, ETTÄ PARISKUNNAN HELMO ISSA PYÖRII NYKYÄÄN PARI TENAVAA. Suojaa ja voitelee pulttien kierteet ja koneen osat helpottaen asennusta ja purkamista. Nova ..................... 305€ Jarrutehostin-pääsyl-kiinnikerauta .............. .. .... Hipo .......... Estää taka-akselia kääntymästä ja näin ollen parantaa pitoa takarenkailla. SION S RAC ING SUS PEN ABS Power Brake, Inc. IA IM T S O H E T U R R JA 410€ Jarrutehostin kello FORD/Mustang-Torino/Fairlane/ Falcon 57-73 Mopar A-B-E body 63-73 OE ........ .. Lisätietoa: facebook.com/crcfinland CRC Industries Finland Oy • Puh. fi www. F-body 67-81............ KYSY S L A E D R E P U S P TIVE GROU AUTOMO Ä AUTON MUSEOKUNTO Säädettävät tukiraudat perän ja lehtijousen etusilmän välille. ” BETTER BRAKE BOOSTER SION S RAC ING SUS PEN ETTAVAA 100 SIVUA! LU N Ä M EM EN I ST OIKEA OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVA A NRO 15 GOOD GRIP 700245-1406 SION S RAC ING SUS PEN ALUKSI ENTISÖID TA 06/2014 ”AJATTELIN NRO 14 AMERIKAN RAU n a a t u a R a t s e d u a k Rak “ NOSHAKE” TracTion Bars STUDEBAKER CREW CAB ‘27 Jay Lenon tallilla! LOPPUKESÄN TAPAHTUMAT LINNACRUISING • TURKU KUSTOM SHOW A-BOMBERS OLD STYLE WE EKEND JA MONTA MUU TA! Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
AMERIKAN RAUTA 07/2014 ”STUDEBAKER UUDISTUI KAUTTAALTAAN JA TINKIMÄTTÄ YHDESSÄ TALVESSA HUOLIMATTA SIITÄ, ETTÄ PARISKUNNAN HELMOISSA PYÖRII NYKYÄÄN PARI TENAVAA.” Kympin katuauto esta Rautaan • 7/2014 • 8,90€ Rakkaud PSYCHo xpress E FORD TORINO 451 ‘70 STUDEBAKER CREW CAB ‘27 ESITTELYSSÄ JAY LE NON GALAXIE ‘66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Chevy Bel Air LS1 ’57 • Ford Fordor ’35 Chevrolet Camaro ’69 • Pontiac Le Mans ’67 Ford Custom Deluxe ’50 • H-D FLT ’83 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-49 Viipale mediat 6 414887 002455 14007 700245-1407 NRO 15 OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVAA 100 SIVUA! Jay Lenon tallilla! LOPPUKESÄN TAPAHTUMAT LINNACRUISING • TURKU KUSTOM SHOW A-BOMBERS OLD STYLE WEEKEND JA MONTA UUTA! M