Rakkaudest a Rautaan • 7/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 07 /2015 NRO 23 ”V AA TIMUST ASO OLI SE, ETT Ä L OPPUTUL OKSEN PITI NÄ YTT ÄÄ TEHDASTEK OISEL TA. ” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI BOMBA DRIVE-IN & ROCK NURMES A-BOMBERS OLD STYLE WEEKEND, POWERPARK WEEKEND, WHRA SUMMER MEET TUKHOLMAN JA VANTAAN CRUISINGIT JA PALJON MUITA TAPAHTUMIA! Ford Ranchero ‘58 Harley-Davidson ‘48 Chevrolet ”sYc” Nova ‘70 Chevrolet Impala 4D ‘62 Dodge Ram 2500 Big Horn ‘08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Linnacruising 6 414887 002455 1 5 7 700 24 5-1 50 7 PAL VKO 2015-49 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi OLDSMOBILE 88 DELUXE CLUB SEDAN ‘49 Suomi-RPU FORD ROADSTER PICKUP ‘29
Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta
Ei tuokaan yksilö ollut lähellekään niin siisti, kuin myynti-ilmoituksesta olisi voinut kuvitella, mutta aika lailla pilaamaton se oli. Loppukesä oli kuitenkin säiltään melkoisen huikea, helle alkoi sillä samalla viikolla, kun oma kesälomani loppui. Viime numeron pääkirjoituksesta sain jälkikäteen kuulla, että mielikuvat pitivät aika hyvin paikkansa. Tuo muistelemani talli oli todella siellä, missä uskoin parikymmentä vuotta takaperin kerran käyneeni – paikkaa kutsutaan kuulemma muumilaaksoksi. Päällimmäisinä mielessä olivat 70-luvun lopun Firebirdit ja Camarot, vaikka jonkin verran katselin vuosikymmenen alun Cutlasseja ja Skylarkejakin. Himoitsin siis juuri sellaista leimallisesti 70-lukuisen näköistä autoa, jollaisia näki 80-luvun taitteessa t-paidoissa. Tilaa Ahvenistolla on paljon, ja hauskan oman lisänsä hommaan tuo se, että aluetta voi kiertää myös ajelemalla autolla ympäri rataa. Tarjontaa olikin viime vuosien tuonnin ansiosta runsaasti, ja pian kävi selväksi, että hyvien ja huonojen yksilöiden hintaero oli lopulta niin pieni, että kannattaisi hankkia niin hyvä kuin vain löytyisi. Se vihreä Marlinkin kuuluu olevan edelleen tallessa Joensuun suunnalla. Päivää ennen Forssan Pick-Nickiä tuli kuitenkin yllättäen viesti Camaron myyjältä, joka kyseli, kiinnostaisiko Buickin vaihto kalliimpaan Camaroon. Molempien hintapyyntö oli vain niin kaukana Buickin hinnasta, etten ottanut kumpaankaan yhteyttä. Jotkut vievät tämänkin varovaisuuden äärimmilleen, ja eräs toimituksen väestä laittoi autonsa talviseisontaan jo heinäkuun puolella kyllästyttyään viileään alkukesään. Kiinnostavimmat kaupan olleet ehdokkaat olivat sininen ’79 Trans Am ja musta ’81 Camaro Z28. Upeat säät tiesivät kuitenkin hyvää kesätapahtumille, joista kertyi tähän lokakuun numeroon juttua harvinaisen paljon. Muutenkin tapahtuma nosti profiiliaan huikeasti paikanOstohousut jalassa Pääkirjoitus jos vain väliraha saataisiin sopivalle tasolle. Jos taas ei halunnut kävellä välillä takaisin autolleen tai menettää sille varaamaansa parkkipaikkaa, saattoi Apparan kiertää myös tarkoitusta varten alueelle hankitulla bussilla – loistoidea etenkin lasten kanssa paikalle saapuneille. F-bodyjen kohdalla kyse taisi olla lapsuuden ihastumisesta, nuo muovikeulaiset ja levikkeillä varustetut versiot kun värikkäine teippauksineen edustivat Corvettejen ohella niitä kuumimpia tehdas-hotrodeja. Ajettavaksihan autot on tehty, mutta hienokuntoisen auton saa tuhottua pahimmillaan jo yhdessä talvessa huonolla pesulla ja suolatuilla teillä ajamalla. vaihdon yhteydessä, aiemmin kun muuten oikein mukava kokoontuminen näytti äkkinäisen silmään vähän kaljoittelulta pubin takapihalla. Tämänvuotinenhan oli jo toinen kerta Ahvenistolla, mutta minulla viime vuosi jäi väliin. Kuten viime numerossa kerroin, olin jo jonkun aikaa miettinyt jonkun uuden laitteen hankkimista. Haasteena oli tietysti se, ettei kauppaa oltu käymässä suoralla rahalla, vaan meillä olleen ’95 Buick-farmarin piti käydä vaihdokkina. Tuli jotenkin tunne, että kaikki haalistumat ja pienet kolhut olivat osan sen luonnetta – hymyillen tuumasin, että sillä oli katurakin sielu. Liikenteessä sitä ei kai näihin päiviin mennessä ole nähty. Kolme vuotta takaperin Kaliforniasta tuotu auto oli niin hyvässä kuin pahassakin juuri sellainen, joita käytetään edelleen siellä arkiliikenteessä. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Eikä se nelivaihteisine manuaaleineen ja sopivine perävälityksineen ollut niin laiska kuin pelkäsin. Jo koeajolla se tuntui jotenkin minun autoltani. Kiinnostihan se, Tällaisinä syysaamuina, kun herätessään kuulee vesisateen huminan ja ulkona on aivan pimeää, sitä alkaa jo miettiä, että ajokausi on tältä vuodelta lopuillaan. Erityisen hyvänä juttuna jäi mieleen Linnacruisingin siirtyminen sieltä usein niin vetiseltä pellolta Ahveniston moottoriradalle
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2015. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä
harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ovi vaiva. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. loja. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. latarpeet. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kestotilaus 64,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. öja varasto. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. ” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI BOMBA DRIVE-IN & ROCK NURMES A-BOMBERS OLD STYLE WEEKEND, POWERPARK WEEKEND, WHRA SUMMER MEET TUKHOLMAN JA VANTAAN CRUISINGIT JA PALJON MUITA TAPAHTUMIA! Ford Ranchero ‘58 Harley-Davidson ‘48 Chevrolet ”sYc” Nova ‘70 Chevrolet Impala 4D ‘62 Dodge Ram 2500 Big Horn ‘08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Linnacruising 6 414887 002455 1 5 7 700 24 5-1 50 7 PAL VKO 2015-49 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi OLDSMOBILE 88 DELUXE CLUB SEDAN ‘49 Suomi-RPU FORD ROADSTER PICKUP ‘29 Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. ovi vaiva. omasta hinnasta. ölaina, joten makse. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Rakkaudesta Rautaan Rakkau desta Rautaan • 6/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 06/2015 NRO 22 ”NÄIN HILJA TT AIN NETTIAUTOSSA YHDEN AIK A P ALJON SAMAN OL OISEN AUTON, JO TEN AL OIN MIETTIÄ, PIT ÄISIK Ö OMAST A AUTOST A VAIHT AA VAIKK A VÄRIÄ. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 0400 565 627 an. ava osuus on noin puolet tilan vela. ölaina, joten makse. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. 0400 565 627 an. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. Rakkaudesta Rautaan • 7/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 07 /2015 NRO 23 ”V AA TIMUST ASO OLI SE, ETT Ä L OPPUTUL OKSEN PITI NÄ YTT ÄÄ TEHDASTEK OISEL TA. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. ava osuus on noin puolet tilan vela. loja. latarpeet. " SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI 29 SIVUA TAPAHTUMIA! FORSSAN PICK-NICK • BIG WHEELS TRIBUTE TO SHERWOOD • POWER BIG MEET 6 414887 002455 1 5 6 700 24 5-1 506 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KASARIKANKKUNEN PONTIAC FIREBIRD ‘72 Ford Fordor ‘32 Harley-Davidson ‘51 Chevrolet Pick-up ‘51 Dodge Coronet R/T ‘69 Edsel Pacer Convertible ‘58 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Lepakkoauton sukua LINCOLN PREMIERE ‘57 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. öja varasto. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. omasta hinnasta. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset
32 Ford Ranchero ’58 Timo Hersti näki Chicago Autoramassa Rancheron, jonka innoittamana syntyi vain kuukauden rakentelun tuloksena tyylipuhdas bellflowertyylinen kustom. 38 Dodge Ram 2500 Big Horn ’08 Savonlinnalaisen Jani ”Puke” Pulkkisen työkalupakkina toimivassa Ramissa on voimaa kuin pienessä kylässä. ESITTELYSSÄ 12 Oldsmobile 88 Deluxe Club Sedan ’49 Kouvolalaisen Kasi-Pasi Korhosen luiskaperässä näkyy kultainen kosketus. 20 Ford Roadster Pick-Up ’29 Mikkeliläisellä Janne Hyvärisellä leimahti vanha rakentelukipinä sen verran kovasti liekkeihin, että tuloksena syntyi komea lavarodi. Kannessa: Oldsmobile 88 Deluxe Club Sedan ’49 Nro 23. 7/2015 59 Linnacruising 26 Chevrolet ”sYc” Nova ’70 12 6 AMERIKAN RAUTA 7/2015. 44 Chevrolet Impala 4D ’62 Kangasalla asuva Kai Laakso sai käsiinsä todellisen Suomi-selviytyjän, ratalegenda Curt Lincolnin vanhan Impalan. 50 Harley-Davidson FL ’48 Tommi Spännäri ihastui Andyn ”Mala Suerte” -rakennelmaan niin paljon, että päätyi teettämään itselleen samanhenkisen ”Milwaukee Panin”. 26 Chevrolet ”sYc” Nova ’70 Jari Stenroos viimeisteli Amerikassa alulle saatetun isolohkoisen Yenko-kloonin näyttelypalkintoja keränneeseen kuosiin
84 Muumio muistelee Näin syntyi Papa Lopezin lepakkoauto. 59 Linnacruising Ahvenistolle siirtynyt Hämeenlinnan jättitapahtuma paranee vuosi vuodelta. 64 Bomba Drive-In & Rock Nurmeksen miitillä ei nimestään huolimatta ole juurikaan tekemistä lowridereiden kanssa, vaikka kyllä paikalla ainakin yksi vanhan liiton bomba nähtiinkin. 70 Turku Kustom Show Turun kustompäivää parina viime vuonna häirinneet sateet eivät tällä kertaa fiilistä laskeneet. 72 WHRA Summer Meet Vaasan oma kesäkokoontuminen järjestettiin kuudetta kertaa. Backamon Old Style Weekend ei pettänyt tälläkään kertaa. 88 Kutjan kuva Tällä kertaa Janne inspiroitui Porschen klassisista Fuchs -vanteista. 80 Stockholm Cruising Jos mieli tekee merta edemmäs kalaan, on Tukholman elokuinen cruisingilta hyvä vaihtoehto. 68 Powerpark Weekend Härmän huvivaltiossa järjestetty FHRA:n moottoriviikonloppu veti tänä vuonna paikalle alun kolmattasataa autokuntaa. TAPAHTUMAT 54 A-Bombers Old Style Weekend Jo järjestyksessä 20. ARTIKKELIT 82 Toisenlainen talli Esittelyssä erikoismies Jone Kaasisen Daytripper Garage. 86 Puuhanurkka Tässä kuussa ei juuri rakenneltu, kun jalassa olivat ostohousut. 76 Vantaan Cruising Elokuun helteet vetivät Heurekan parkkipaikan kulmille hurjan määrän porukkaa. 54 A-Bombers Old Style Weekend 64 Bomba Drive-In & Rock 32 Ford Ranchero ’58 7 AMERIKAN RAUTA 7/2015. 10 Pelit ja vehkeet Miten olisi meksikovilttiä muistuttava huppari tai ahdin Mustangiin. VAKIOT 8 Rauta-annos Uutispalstalla muun muassa kysellään, kenellä on Suomen vanhin Bronco. 74 FSRA Street Rod Nationals Rodinatikat vietettiin pitkästä aikaa pääkaupunkiseudulla, Espoon Korpilammella
päivänä Elvis-muistokonsertti teemana ”Return to Sender”, ja tapahtumaa sponsoroivat muunmuassa Cadillac Club of Finland, Classic American Diner sekä Jari Mäki Oy – siispä klassista Americanaa on tiedossa. Tampereella, Scandic Hotel Rosendahlissa pidetään lokakuun 10. Tuon mallisarjan jälkeen Malibunimi hyllytettiin vuosien 1984–1997 ajaksi, jonka jälkeen mallinimi on ollut näihin päiviin asti käytössä. Elvismuistelut Tampereella Kiihdytysautolegenda Anita Mäkelä otti syyskuun alussa EM-hopeaa Santa Podin kiihdytysradalla Englannissa, FIA European Finalsissa. ja 505 km/h. Tuotantolinjoilta on syyskuuhun 2015 mennessä rullannut kunnioitettavat 10 miljoonaa Malibu-mallista autoa siitä lähtien, kun ensimmäisen korimallin tuotanto alkoi vuonna 1964. Paikalla on myös Suomen Elvis Presley Fan Clubin virallinen edustus, ja meininki alkaa jo puoleltapäivin 10.10. Vuodet 1973–1983 Malibuja ajatettiin myös NASCAR-kilvoissa, muunmuassa Cale Yarboroughin työkaluna. Toimitus nostaa ennätysnaiselle hattua! Anita Mäkelälle hopeaa 8 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Vuodelle 1978 Malibu korvasi koko Chevelle-malliston, ja siitä tuli pienehkö perusauto, joka näkyi jenkkiliikenteessä useasti myös poliisivärityksessä. 10 miljoonaa Malibua Vuosi 2015 on Elvis-juhlavuosi , sillä tammikuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta Kuninkaan syntymästä. Tuolloin kyseessä oli Chevellen parhaiten varusteltu versio, jota tarjottiin eri korivaihtoehdoilla. Kausi 2015 oli Anitalle saavutuksia täynnä, sillä plakkariin kertyi elokuussa uusi euroopanennätysaika Ruotsin Tierpissä: Anitan Top Fuel -dragsterin aikakorttiin kirjattiin 3,87 s. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Yksi Chevroletin tunnetuimmista mallinimistä, Malibu, on saavuttanut varsin merkittävän virstanpylvään
Bronco 50 vuotta Museo-Buick vuokralle 9 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Mikäli todelliseen loistoautofiilikseen tarvitaan kuljettaja, sellainenkin järjestyy Mobilian kautta. Rekola Cruising Vantaa, Shell Rekola T apah tuma t Dick Guldstrand 1927-2015 Arvostettu Corvette-virittäjä ja kilpakuljettaja Dick Guldstrand on siirtynyt ajasta ikuisuuteen syyskuussa. Mustalahden kokoontuminen Tampere, Mustalahti 16.10. Corvettena”. October Swap Meet Teivo, ravirata 13.10. Vantaa Cruising Vantaa, Heureka 20.10. Le Mansin 24 tunnin kilpailuiden GT-luokasta Guldstrand otti Penske-tiimin kuljettajana voiton vuonna ’66, ja pari vuotta myöhemmin mies avasi Los Angelesin Culver Cityyn kuuluisaksi muodostuneen Guldstrand Engineering -yrityksensä, josta on tullut yksi oleellisimmista Corvettejen viritykseen perehtyneistä pajoista. Mallin valmistus jatkui vuoteen 1996 asti. Guuts Meininkiä Lappeenranta 30.10. Vuosien myötä Bronco kasvoi isommaksi, ja sille tuotiin vaihtoehdoksi markkinoille pienempi Bronco II -sisarmalli. 10.10. Museo vinkkaa auton sopivan erinomaisesti hääkuljetusten lisäksi myös eläkkeellejääntitilaisuuksiin, ja sille mainitaan kaksi eri hintaa: päivävuokra 195 euroa ja vuorokausivuokra 245 euroa/vrk. Toisinaan jenkkiauton tarve on hyvinkin hetkellistä. Vuokratarpeisiin automuseo Mobilia tarjoaa ehtaa tunnelmaa yli 30 vuoden takaa: kokoelmista löytyy ympärivuotiseen käyttöön vuokralle tarjottava 1984-mallinen Buick Electra Park Avenue vinyylikatolla. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Toivottavasti takapenkiltä löytyy myös salkku ja NMT-puhelin. Siihenastisiin maastoautoihin nähden Bronco oli astetta sivistyneempi, katumaasturimainen ajokki, ja Sport Utilityja Station Wagon -korien lisäksi sitä sai myös ovettomana ja katottomana Roadster-versiona. päivänä 1965. Mieheen viitattiinkin useassa yhteydessä ”Mr. 1950-luvulla kilpauransa aloittanut Guldstrand kiinnitti huomionsa täyspainoisesti Corvetteihin vuonna 1957, ja mestaruuksia Pacific Coast Championshipseistä tuli vuosina 1964 ja 1965. Missä päin lienee Suomen vanhin Bronco. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Guuts Meininkiä Lappeenranta 14.10. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Fordin uraauurtavan Bronco-maasturin valmistus alkoi tasan 50 vuotta sitten, lokakuun 1. Guuts Meininkiä Lappeenranta 27.10
Sarjan (M-6066-M8627) suositushinta on 8190,00 €. Letku vaatii oman patentoidun liittimensä, joka on koneistettu 6061-T6-alumiinista ja kova-anodisoitu. Ohjelmistossa on myös takajouset niin kierrekuin lehtimallisinakin. Hinnat alkaen 145 €/pari. Ahdinsarja sopii sekä manuaaliettä automaattivaihteiseen autoon. NHRA:n hyväksymä. www.roadmachine.fi Madaltavia jousia Geeämmäläisiin Ahdinsarja uuteen Mustangiin Persoonalliset pyöränmutterit Kevyet ja kestävät letkuliittimet Tuoteuutuudet Tyylikkäisiin liitoksiin 10 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Sisäpinta on sileä. Mekaanisen ahtimen avulla Fordin 5,0-litrainen V8 tuottaa tehoa 627 hv ja vääntöä 730 Nm. www.tuumacid.fi Aeroflow’n putkiliitin on perinteistä silikoniletkua tyylikkäämpi tapa tehdä ahtoputkien liitokset. Toimittanut: Kimmo Janhunen Trade Parts myy Classic Performance Productsin kierrejousia, joilla saavutetaan madallusta yhdestä neljään tuumaan. ’47-81 pickup, full size, A-body sekä ’67-81 F-body -malleihin. Hinta 50 €/sarja. ahdin, imusarja, läppärunko, välijäähdytin, ilmanottojärjestelmä, polttoainekiskot sekä suuttimet. Hinnat alkaen 21 €. Ultrakevyessä letkussa on kevlar-punos ja teflon-putken ulkopinta on rypytetty, jolloin letku on erittäin taipuisa. Saatavana mm. Liittimiä on suoria sekä 45ja 90-asteisia. Letkun poikkipinta-ala on noin 60 % suurempi verrattuna perinteiseen saman kokoiseen Teflon-letkuun (kuvassa perinteinen AN-8 ja Kryptalon AN-8). Sarjat ovat 1/2-20 UNF -kierteellä, joten ne käyvät useimpiin amerikkalaisiin autoihin, joissa on 1/2” kierre. www.usparts.fi Aeroflow’n Kryptalon-letkut ja -liittimet on tarkoitettu kilpakäyttöön, jossa haetaan kevyttä ja kestävää ratkaisua. Hinnat 99,80 €/110,10 €. Ahdinsarja sisältää kaiken tarvittavan ahtimen asennukseen. www.roadmachine.fi Tuumacid myy detaljoijille värilliset pyöränmutterit, joita on saatavilla kymmenessä eri sävyssä mustasta kameleonttiin. Panta on kova-anodisoitua 6061-T6alumiinia. Mukana tulevat mm. Sarjoissa on lukkomutterit ja niille koodatut avaimet. Letku pääsee vapaasti pyörimään asennuksen jälkeen. www.tradeparts.info Ford Racing ja Roush ovat kehittäneet yhteistyössä ahdinsarjan uuteen 2015 Ford Mustang GT -malliin. Saatavilla koot 2,5” ja 3”. Saatavilla koot AN-6, -8, -10, -12 ja -16. Kaksinkertainen O-rengastiivistys
Tallikäytössä Olightin paikkaa puolustavat myös iskunja vedenkestävä rakenne. Hupparit 49,00 € ja viltit 49,00-59,00 €. Hinnat: DEH-4800FD 169,00 € ja MVH-280FD 129,00 €. Takuu 5 vuotta. www.pioneer.fi Tuplasti tehoa Meksiko-hupparit ovat mukavia ja monikäyttöisiä vaatteita tyyliä unohtamatta. www.stuntman.fi Poniautomiehen syystakki Jukka-Tukun valikoimaan on tullut Dickiesin nahkaiset Illinois ja Arizona Moc Toet, eli mokkasiinikärkiset saappaat joko 5” tai 7” varrella. Sisällä on klassinen ruutukangasvuori, pintakangas on twilliä. Pioneer tuo marraskuussa 2015 markkinoille kaksi uutta 1-DIN-soitinta, mallit DEH-4800FD ja MVH-280FD, jotka molemmat tarjoavat 4 x 100 watin puhtaan, huippulaatuisen tehon ilman erillistä vahvistinta. Saman katon alta löytyvät myös klassiset Meksiko-viltit useissa eri väreissä. www.livinki.fi Meksikoviltit ja -hupparit Olight S1 Baton -minivalaisimessa on mykistävä määrä valoa, jopa 500 lumenia. Asennus on vaivaton ja onnistuu plug & play -tyyppisesti. Livinki tuo myymänsä mallit itse Yhdysvalloista. pariston). Saappaissa on EVA-pohjat ja cambrelle-vuori. www.jukkatukku.net Dickies-nahkakengät 11 AMERIKAN RAUTA 7/2015. www.autodude.fi Valoa ahtaisiin paikkoihin Harrington-takki on näppärä välikauden vaate, jossa on tyylikkäät rintaja selkäpainatukset. Koot S-XXL. Hinnat 129,00-159,00 €. Eri värivaihtoehtoja. Valaisimen ylivoimainen koko-tehosuhde tekee siitä näppärän esimerkiksi tekniikkaremonteissa, joissa valonlähteen pitää mahtua pahimmillaan hyvin ahtaisiin koloihin. Aiemmissa vastaavissa malleissa tehoa on ollut 4 x 50 wattia, joten tehoa on nyt kirjaimellisesti tuplasti. Hinta 49,90 € (sis. Hinta 55,00 €. Takissa on sivutaskut, helmassa sivuresorit ja hihansuissa resorit
12 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Tunnettu kouvolalainen sanonta kuuluu, että kaikki, mihin Kasi-Pasi tarttuu, muuttuu kullaksi. Kymenlaakson Midaanakin tunnetun straipparivelhon luiskaperä on tästä havainnollistava esimerkki. Kehonkuljettimen osia on muuttunut kultaisiksi aina vanteista mittariston kehyksiin saakka, kuin muinaisen Fryygian mytologisen hallitsijan kosketuksesta. 13 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen OLDSMOBILE 88 DELUXE CLUB SEDAN ’49
Kyseessä oli keskentekoinen projekti, jonka alkuperäinen rakentaja oli kuollut. Sitten piti saada samalla rahalla tilalle jotain muuta – mielellään vanhempaa, kaksiovista ja geeämmäläistä. Suurimman kiinnostuksen herätti kuitenkin se, että ainakin meidän mittapuulla ison rahan juttuja, kuten kiiltävien osien uudelleenkromaaminen oli jo hoidettu. Tapauksesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jätetään tämä nyt tähän. Sikäli hän kuitenkin poikkeaa harmaimmasta massasta, että käsistään kätevältä kaverilta luonnistuu niin näkemyksellinen visiointi kuin sen saattaminen tehdastekoisen näköiseksi lopputuotteeksikin aina pellintaivuttelusta koristemaalauksiin. Ei siinä auttanut kuin ryhtyä selaamaan Internetiä, kun kukaan ei tullut kotiinkaan mitään tarjoamaan”, Pasi avaa sanaisen arkkunsa. Vietettyään perheessä yli kymmenen vuotta ja vaihdettuaan ulkoasuaan pariin otteeseen auto päätyi myyntiin syksyllä 2011. Sovittuaan myyjän kanssa kaiken valmiiksi, Pasi soitti Rays Automotiven Rami Sahaselle, Oldsmobile 88 Deluxe Club Sedan ’49 Ratti oli auton aivan ensimmäinen kultauskohde. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Se piti vaihtaa saunatilojen remontin myötä halvempaan, jolloin kuvioihin astui nykyistä edellinen ’56 Oldsmobile. Joka tapauksessa kaupat siitä syntyivät ja pian Pasi hankki Impalan korvaajaksi kaveriltaan valmiiksi rakennetun ’57 Cadillacin. Kesken jäänyt. Homma ei kuitenkaan ottanut oikein sujuakseen. En ole itse rekisteröitynyt kyseiselle foorumille, eikä lontookaan taivu niin sujuvasti, että olisin ryhtynyt soittamaan kaukopuhelua, joten piti keksiä joku tapa, jolla kauppoja päästiin vääntämään. ”Seurasin hintakehitystä hetken, mutten malttanut kovin kauaa. Aivan, kaksi äijää nousi merestä mekot päällä ja toinen tuumasi, että tämä me otetaan, mitä maksaa. ”Moni päivitteli, että se on tosi hankala myytävä, varsinkin siihen aikaan vuodesta, mutta neljä päivää myöhemmin autolla oli uusi omistaja. Laitoin ilmoituksesta löytyneeseen numeroon tekstaria tiedustellen sähköpostiosoitetta, ja pian homma alkoikin rullaamaan.” Pasille selvisi, että Oldsin kori oli ollut pois rungolta, ja että se oli maalattu jo edesmenneen aiemman omistajansa aikaan mustaksi. Sivellintyöskentelyt taiteilija signeeraa lempinimensä myötä pienellä kahdeksikolla. Vuonna 1997 Pasi hankki ensimmäisen amerikkalaisen autonsa, ’64 Impalan, joka ostettiin häneltä Kotkan meripäivillä käsistä keskellä tietä. ’49 Oldsmobile löytyi 2011 loppuvuodesta H.A.M.B:n kautta. Rocketin ja Hydramaticin kunnosta ei oikein saanut selkoa, mutta ainakin lohko oli porattu ylikokoon ja myyjältä tuli kovasti luetteloa niille tehdyistä toimenpiteistä sekä uusista ja kunnostetuista osista. Joku jobbari oli hankkinut auton perikunnalta itselleen ja ryhtynyt kokoamaan sitä. Harjoittelukaan ei liiemmälti kiinnostanut, mutta aika teki tehtävänsä. Kuten nokkelimmat lukijamme jo saattoivatkin arvata, niin KasiPasin taakse kätkeytyy loppujen lopuksi ihan tavallinen ihminen, ristimänimeltään Pasi Korhonen, eikä mieheen liity sen enempää magiikkaa tai mystiikkaa kuin meihin muihinkaan. Toisella yrityksellä, viitisen vuotta myöhemmin, purkissa ollut viiva alkoi suoristua ihan eri tavalla. Harmaa pinta kun oli valmiiksi ehjä ja siisti, niin siihen oli hyvä testata, kuinka materiaalin sai taipumaan joka suuntaan kaartuvaan pintaan. Samalla hän kuitenkin listasi sen myyntiin, ja hinta nousi sitä mukaa kun auto valmistui. 2000-luvun puolivälin paikkeilla hän sai kutsun TiNin järjestämään Tiki Weekendiin ja päätyi sitä kautta mukaan viivanvetäjien värikkääseen joukkoon. Lempinimen hän sai kavereiltaan jo liki 20 vuotta sitten. Straippihommia Pasi muistelee kokeilleensa ensimmäisen kerran jo 90-luvun loppupuolella
”Vähän tylsähän tuo musta on, mutta värinvaihtokaan ei tuntunut oikein mielekkäältä. Pasi arvelee etujousien olleen peräisin 98-korisesta Oldista, joka on suurempi ja raskaampi. Maavaraa autossa oli suorastaan jumalattoman paljon, tarkemmin sanottuna 35 senttiä. Siivoilua ja sovittelua. Pinta maalattiin perusmustalla akryylillä, eikä sen päälle vedetty lainkaan lakkaa. Muilta osin kori oli alkuperäinen. Devils-tallilta Linnasen Juhalta löytyivät käyttämättömät Airliftin pussit, joiden lisäksi kokonaisuus koottiin puretusta raksakompurasta irroteltuine tykötarpeineen. Pussihomma hoidettiin budjettiratkaisuna ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Keulaan ja perään kun oli tarkoitus taiteilla kookkaat straippikuviot. Taivuttelin ensin pahvimallit ja sen jälkeen tein perässä peltiset. joka hoiti rapakon takana kaikki tarvittavat asiat, eli maksun, paperihommat sekä rekkaja laivakyydit. ”Kivikova etupää madaltui ylipitkiä vietereitä pätkimällä, mutta takapäässä harvakierteisiä jousia lyhentämällä niihin ei varmasti olisi jäänyt halutulla maavaralla yhtä kierrosta enempää. Futuramic-helmalistat olivat yksi auton työläimmistä detaljeista. Konepellistä ja takaluukusta oli siivottu merkit pois, mikä kävi hyvin tuleviin suunnitelmiin. Ensin piti kuitenkin irrottaa keulan pellit, koska ovien saranoiden pultteihin ei päässyt muuten käsiksi. Suomen päässä Jusu Muuri hoiti kaiken valmiiksi tullausta myöten ja Mike’s Garagen Mikko Lassila kuorma-autoineen pääsi noutamaan tulokkaan Kotkan sataman aitauksesta jouluaaton aattona 2011. 15 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Vaatimustaso oli se, että lopputuloksen piti näyttää tehdastekoiselta”. Ilmaa tuottamaan hankin halpismallisen renkaantäyttökompuran”, Pasi kertoo. Maalipintaan oli tullut aika paljon naarmua ja hankaumaa, joten toiveet siitä, että pinnan olisi voinut siistiä myllyttämällä sai unohtaa. Auto maalattiin Elimäellä TT Automaalaamossa, jonka yrittäjä Tanel Täht suoritti operaation Rengastus koostuu 15” peltivanteiden päälle pyöräytetyistä Universal 7.10 rättirenkaista leveillä valkosivuilla. Vaihdevivusto oli kuitenkin kasaamatta ja konehuoneen puolelta puuttui kokonaan vaihteensiirtäjä rattipylväästä vivustolle. ”Mitään ei tietysti saanut valmiina ja hankala niihin olisi ollut teettää mitään muillakaan, joten päätin sitten tehdä itse. Pasi siivosi takalokareiden päältä pois vielä kromisiivet peruutusvaloineen, mutta totesi reikiä umpeen hitsatessaan, että valojen yläosat jäivät kipeästi kaipaamaan jotain. Ja tällaisia mobilistivehkeitähän meilläpäin on kuulemma totuttu näkemään, sanoo ainakin eräs vihreän eri sävyihin mieltynyt lapualaisrakentaja”, Pasi virnistelee. Luukut näet vaativat sovittelemista ja toinen ovikin vaikutti siltä, ettei se edes mahtunut kunnolla aukkoonsa. Pasi täräytti koneen käyntiin heti ensinäkemällä ja nätistihän se kävikin. Näin ollen oli alusta saakka selvää, että ainakin peräpää vaati ilmajousituksen. Kapselit ovat ’55 Oldsista. Vaatimustaso oli se, että lopputuloksen piti näyttää tehdastekoiselta. Ja kun auto kerran piti maalata uudelleen, niin samallahan koria saattoi hieroa hiukan siistimmäksi. Saatuaan auton tallille Pasi askarteli sellaisen itse mallin mukaan
Vähän sinne päin. ”En voinut kun naureskella nähtyäni, mitä se tarkoitti. Kun soitin seuraavana päivänä töiden jälkeen, etten oikein ehtisi illalla, mutta voisin tulla perjantaina, niin kaveri totesi, että ihan sama, me istutaan tässä kahvilla ja auto on jo maalattu”, Pasi nauraa. Takalokasuojien päältä poistettiin kromisiivet peruutusvaloineen. Oldsmobile 88 Deluxe Club Sedan ’49 todella ripeästi. Projekti osoittautui monelta osin sellaiseksi, että jos jotain oli tehty edellisen omistajan toimesta ”valmiiksi”, niin se piti tehdä ensin uudestaan ja vasta sitten pääsi jatkamaan eteenpäin. Sen sijaan hän alkoi visioida sisustan värimaailmaa yhteensopivaksi kojelaudan helmiäisbeigen keskiosan kanssa. Esimerkiksi taaksepäin menevä johtosarja oli vedetty autoon väärinpäin niin, että rekkarivalojen liittimet olivat piilossa a-pilarin sisällä”, Pasi hekottaa. Pakettiinhan oli investoitu esimerkiksi koko auton kattava, alkuperäistyyppinen johtosarja, josta oli myyjän mukaan asennettu kaksi kolmasosaa. Verhoilutyöt kontolleen saanut Simo Pessa purki aluksi etupenkkiin tehdyt punamustat verhoilut pois, minkä jälkeen penkin runko puhallettiin, siihen vedettiin epoksi ja sen kiinnikkeet mallattiin kuntoon. Kun verhoilumateriaaliksi löytyi kullanväristä keinonahkaa, niin suunnitelmat olivat sinetöidyt. ”Vein auton maalaamoon keskiviikkona juuri ennen Tampereen näyttelyä ja sovin, että voin tulla itse jeesailemaan vaikka pesuissa ja suojauksissa. Istuinosiin valittiin paksua mustaa verhoilukangasta, joka on kesäkuumalla mukavampi materiaali istua. Kyseinen väripaletti ei kuitenkaan ollut oikein Pasin mieleen. Takapenkin selkänojissa oli vielä vanhojen verhoilujen riekaleet, jotka purettiin, minkä jälkeen penkit olivat valmiit uudelleenverhoiluun. Edellinen omistaja oli kaavaillut sisustasta punamustaa ja valmiiksi hankitut penkkien keinonahkarullat kuuluivat kauppaan. Sisustan suhteen kuulosti hyvältä, että uusi lattiamatto oli asennettu valmiiksi paikalleen, mutta käytännössä ylisuuri matto oli vain heitetty puhtaan lattiapellin päälle. Itse asiassa jobbari oli ehtinyt viedä etupenkin jo verhoilijalle, joka puolestaan oli ehtinyt tikkailla istuinosan jo hyvälle alulle. ”Ovipahvit oli kuulemma myös valmiiksi 16 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Auton takapäässä lyöntikullattujen scallopien päät yhdistyvät kookkaaseen straippikuvioon. Takavalojen yläosat on suunniteltu ja valmistettu itse
Aluksi hän kaavaili scallopeihin pinnaltaan yksivärisempää lehtikultaa, mutta arveli sen arkkien rajojen jäävän liian selkeästi erottuviksi. Kaksi nappulaa on vielä varalla”, Pasi ilmoittaa. Oldsi on tuollainen ”selkeistä visioista toteutukseen” -paketti, eli jalostettu vähän alkuperäisestä omien mieltymysten mukaan. ”Samalla tavalla sillä kulkevat ruokakassit ja maalipöntöt kuin muillakin autoilla. VOIMANSIIRTO: 4-vaihteinen Hydramatic-automaatti. SISUSTA: Kullanvärisellä keinonahalla ja mustalla verhoilukankaalla toteutettu sisusta, lyöntikullalla koristettu ratti, mittaristo, kello ja radio, uniikki hattuhyllyn kaiutinritilä à la Marko Tuunanen. RENKAAT: Universal 7.10 ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla. Käytännössä lyöntikultaus tapahtui siten, että mustalle maalipinnalle levitettiin kiinnityslakka, jonka päälle taputeltiin lyöntikultaarkkeja. Enemmän tällä on ajettu Prisma-reissuja kuin käyty tapahtumissa. Lyöntikultaidea lähti siitä, kun Pasi mietti fleikkejä sun muita, mutta ne alkoivat tuntua liian tavanomaisilta. Kullitus. Kukaan ei muistanut nähneensä ainakaan Suomessa, että autoon olisi tehty scallopeja laikukkaalla lyöntikullalla”, Pasi perustelee. Radio on päällisin puolin alkuperäisen näköinen, mutta yhdestä napista lähtee auto käyntiin, toisesta aukeaa takaluukku ja kolmannesta nousee sähköantenni. Päälle vedettiin suojaksi uretaanilakka ja kuvioiden reunat straipattiin. ”Halusin tehdä jotain, mitä ei ollut ennen tehty, mutta ampumatta pahasti yli. KORIMUUTOKSET: Konepellin ja peräkontin merkit poistettu, takalokasuojien päältä poistettu kromisiivet peruutusvaloineen, takavalojen yläosat muokattu, lyöntikullalla toteutetut scallopit ja kookkaat pinstripe-koristeet. Itse asiassa, jos olen ajellut päivän normaalia arkiajoa, niin en minä jaksa sillä lähteä illalla varta vasten johonkin cruisinkiin. Myös mittaristo ja radio tuli purettua. KIITOS: Marko Tuunanen, Mikko Lassila/Mike´s Garage, Eero Hämäläinen, Mika Kankainen, Hema ja monet muut tallikaverit, sekä tietysti iso kiitos kotiväelle pitkästä pinnasta! Faktat OLDSMOBILE 88 DELUXE CLUB SEDAN ’49 OMISTAJA: Pasi Korhonen, 39 • PAIKKA: Kouvola. ”Kun mittaristo oli osina pöydällä ja huomasin, että sen reunasta oli alkanut paikoitellen murentua maalia, niin tuumin, että asialle on tehtävä jotain. Hattuhyllyynkin oli jonkunlainen levynpala, mutta ei sellaista kaarevaa, joka siihen olisi hyvin istunut, eli uusiksi meni sekin. Lopulta tein saman toimenpiteen myös kellotaululle ja radiolle, ettei kokonaisuuteen jäänyt vääränvärisiä osia. Kojetaulussa oli periaatteessa kaikki nippelit paikoillaan, mutta lopulta siihen ei jäänyt yhtään osaa, jota Pasi ei olisi irrottanut ja ainakin putsannut. MOOTTORI: 303 cid Rocket V8. Suunnitelmissa oli myös pyöröhiontakuvioiden tekeminen kultausten päälle, mutta siinä oli omat riskinsä. Kun pinnan pyöräyttää vahingossa rikki, niin ei auta muu kuin tehdä koko homma uusiksi. Vaikka auto on kokonaisuutena kuin koru ja vaikka sitä on tapahtumissa palkittukin, niin Pasi kieltää jyrkästi sen olevan mikään näyttelykapistus. Häneltä kun onnistuu tuon kiiltävän materiaalin työstäminen aika hyvin”, Pasi kiittelee. 1930–50-luvun perinteiset kustomit ovat olleet minun juttuni jo pitkään, ja siinä samalla vähän roditkin. Siitä huolimatta minulla ei ole vieläkään ollut omasta mielestäni yhtään ”oikeaa” kustomia, kun ei noin pienet jutut mielestäni tee autosta vielä sitä. Tuunasen Marko teki takaikkunalle vielä tyyliin sopivan kaiutinritilän. tehty, mutta ei ne kyllä tuohon autoon käyneet. Mutta ehkä minä vielä joskus ajelen ihan oikeallakin kustomilla...” 17 AMERIKAN RAUTA 7/2015. ALUSTA: Etujouset lyhennetty, takapäässä omavalmisteinen ilmajousitus. VANTEET: 15” peltivanteet, ’55 Oldsmobilen kapselit. Takapäässä reunastraipit yhdistyvät peräkontin kookkaaseen straippikuvioon. Läiskäisin sitten kultaa päälle. Straipparimestarin matkalaukut on luonnollisesti koristeltu sävy sävyyn auton kanssa. Eivätkä ne kauppakeskusten parkkipaikat ole loppujen lopuksi harrasteautoille yhtään sen riskialttiimpia paikkoja kuin vaikka Helsingin tupaten täyteen ahdettu Kauppatorin cruising, jossa jengi nojailee autoihin aika huolettomasti ja joka toisen on pakko vähän sormella kokeilla pinnassa olevia erikoisia kuvioita”, Pasi avaa ideologiaansa. Hylkäsin ne heti ja tein kokonaan uudet. Lopulta hän päätyi käyttämään sitä vain joissakin pienemmissä osissa. JARRUT: Alkuperäiset rumpujarrut. ilmajousituksen kompuran. Peräkontissa on väliseinä, joka kätkee taakseen mm. ”Jos lähtökohtaisesti mietin omia mieltymyksiä autorintamalla, niin olen melkein aina ollut aika rajoittunut harrastaja
Tarvittavien hitsailujen ja pohjatöiden jälkeen koko kori hiottiin mataksi ylimaalausta varten. 4. 3. Projektin mukana piti tulla vain verhoilumateriaalit, mutta jenkkitikkaaja olikin jo ehtinyt aloitella verhoilemista etupenkin istuinosasta. Sekään ei istunut paikalleen ilman 14 cm kavennusta, taivuttelua ja kiinnitysasennon muuttamista. Ebayn kautta hankittu 50-luvun NOS-tarvikelippa noudatti samaa kaavaa auton muiden osien kanssa. Mittariston kanssa Pasi sai askarrella useamman illan, sillä pyörittäjä oli jumissa. Ja siinä tarvittiinkin heti rälläkkää sekä hitsikonetta. Kuskin puolen takapyöränaukko piti muotoilla fenderskirtin mukaan oikeanlaiseksi ja kiveniskupeltiä mallaillessa ponttoonin alareunaa piti jatkaa tuuman verran alaspäin. Penkin jalkojakaan ei ollut oiottu auton lattiaan sopiviksi. PALJASTUKSIA PINNAN ALTA 1. Sen lisäksi, että väritys ei istunut Pasin visioihin, oli keinonahat viritelty suoraan pintaruosteisen rungon päälle. 2. Amerikan verhoilija oli jo aloitellut leikkelemään uusia pahveja oviin ja hattuhyllylle, mutta sopivuus oli sitä luokkaa, että ne piti tehdä uudestaan. Sen sijaan ulkokuori kätkee sisäänsä uskomattoman määrän työtunteja ja aivonystyröiden verryttelyä vaatineita työvaiheita. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Pasi Korhonen Kasi-Pasin Oldsin pinnan alta ei löydy likaisia yksityiskohtia tai kyseenalaisesti toteutettuja purkkavirityksiä. 6. Tarinan takana 1 3 4 6 2 5 18 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Keulan pellit piti purkaa, jotta Jenkkilässä heittämällä paikoilleen ripustetut ovet päästiin säätämään kunnolla kohdilleen. Samalla hän nollasi matkamittarin ja kultasi mittarin taustan. 5. Mukana tulleet alkuperäiset ovipahvit olivat rapeassa kunnossa, mutta virheettömät listat olivat onneksi säilyneet tallessa. Muitakaan peltiosia ei oltu soviteltu kunnolla ennen maalausta
Pääasiallinen säiliön täyttö tehdään bensaluukun taakse piilotetun venttiilin kautta vaikka huoltsikan pihalla, mutta 12V Air -voimanpesäkin on osoittautunut toimivaksi. Visiot olivat välillä aika monimutkaisiakin, mutta lopulta Pasi päätyi melko yksinkertaiseen toteutukseen. 13. Päälle sutaistiin kovaa kulutusta kestävä uretaanilakka, mitä seurasi Pasin mukaan työn vaativin osuus, eli suorien rajausten straippaaminen. Rajausten jälkeen pintaan vedettiin siveltimellä kiinnityslakka. 8. 10. Askartelukohteena yhdet työläimmistä osista olivat Futuramic-helmalistat. 11. 15. Alkuperäisten sammakkoiskareiden kaveriksi lisättiin sopivanmittaiset putki-iskarit rajoittamaan heilahtelua. Mukana tulleiden vääränlaisten listojen tilalle löytyi Ebaysta pari katiskaverkkoa muistuttavaa aihiota. Toinen hyvä esimerkki aikaa vievästä pikkunäpertelystä. Valmiiksi kootut ulkokahvat piti räjäyttää alkutekijöihinsä, jotta ne saatiin toimimaan. Scallopien hahmotteluun Pasi käytti rajausteippiä. Alkuperäiseen kaiutinritilään tehtiin saranointi ja sen taakse soviteltiin tuoreempi soitin sekä peräpään ilmajousituksen painemittarit. 16. Pelkkä puhdistus ja voitelu ei tällä kertaa riittänyt, vaan molempien tappeihin piti hitsata vähän jatkoa. Tiukalla sovituksella ne saatiin mahtumaan tuhkiksen sisään. 14. Vielä lopullinen saumojen silottelu, muutaman illan kittailu ja hionta ennen pinnoitusta ja taas oli veistelty yhdet osat, joihin käytettyä työmäärää kukaan ei tajua kertomatta. Pussien asennus sujui kivuttomasti alkuperäisten kierrejousien tilalle. Pasi ei jättänyt kääntämättä yhtään kiveä. 17. Samalla Pasi sarjoitti lukkopesät virta-avaimelle sopiviksi, jotta mukana ei tarvitse kannella monia avaimia. Teippien poiston ja puolen tunnin kuivattelun jälkeen pintaan paineltiin laikukkaat lyöntikultaukset. 12. Tässä kuvassa viidestä pienestä pellinpalasta muotoiltu takavalon yläosa alkaa olla jo lopullisessa muodossaan. Kuvassa on purettuna radion mekanismi, ja nykyäänhän alkuperäisistä kanavahakupainikkeista operoidaan ihan muita toimintoja. 9. Tässä vaiheessa lasikuitukitillä on saatu haettua jo lähestulkoon oikea muoto, mutta hiomista ja kittaamista riitti vielä moneksi illaksi ennen kuin osat voitiin toimittaa keinotekoiseen ”kromaukseen”. 19 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Takavalojen yhteydestä poistettujen tökeröiden kromisiipien tilalle haettiin ajatusta muutamilla erilaisilla pahvimalleilla. Uusi, alkuperäistyyppinen johtosarja vedettiin taakse katon kautta, mutta kaikki ylimääräiset letkut ja piuhat kulkevat lattialla kardaanitunnelin vieressä. 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 7. Pienen budjetin ilmajousituksen komponentteina käytettiin purettua raksakompuraa tarvittavine tykötarpeineen, ja tarvittaessa ilmaa tuottamaan hankittiin halpa renkaantäyttökompura. Kun kaikki muukin ylimääräinen oli jemmattu piiloon, niin sama piti tehdä myös kompuran käyttökytkimelle ja pussien manuaaliventtiilille
20 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Usein käy niin, että nuoruuden harrastukset jäävät aikuisuuden varjoon työn, perheen ja kodin vaatiessa kaiken huomion. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen FORD ROADSTER PICK-UP ’29. Näin kävi myös mikkeliläiselle Janne Hyväriselle, mistä lopputuloksena oli upea Roadster-pickis. Rahtirodi 21 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Toisilla luistimet laitetaan naulaan lopullisesti, joillakin taas kipinä kytee pinnan alla odottaen sopivaa hetkeä leimahtaa liekkeihin
Räyheä ulkoasu ei ollut pelkkää silmänlumetta, vaan Janne ja Chevy nähtiin usein erilaisissa kadunmiehen kiihdytystapahtumissa 80-luvun lopulla. Chevy ehti palvella Jannella reippaat kymmenen vuotta, kunnes se talon oston takia palautui edelliselle omistajalleen. Lentäjän kypärä ja lasit kuuluvat rodin ajovarusteisiin. Runko osoittautui hyvin tehdyksi, se oli valmiiksi boksattu ja vahvistettu. Sillä syötettiin pitkin syrjäkyliä ja opeteltiin ajamaan”, Janne muistelee. Samalla Comet tarjosi oivan harjoitusalustan ruostepaikkausten ja muun rakentelun harjoitteluun. Jossakin kohtaa Jannelle iski kuitenkin himo oranssia väriä kohtaan, ja pintaan ruiskutettiin kirkas sellainen katon saadessa mustaa ralliruutua. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Kiireiden hellittäessä 2011 Jannella jäi aikaa silmäillä autojen myynti-ilmoituksia. ”En minä oikein tiedä, mistä se kipinä niihin lähti. Oviin tehtiin 55-logot racetyyliin. Purkamalla tutuksi. Työn, perheen ja taloinvestoinnin seurauksena harrastus jäi vuosiksi kipinän kytiessä vahvana Jannen mielessä. Nimiä papereihin piirrellessä selvisi auton Suomi-historia. Kireä Chevy II. Pitkäkeula chopperista uusi alku. Voi siis hyvillä mielin sanoa kyseessä olleen noihin aikoihin oikeasti nopea katuauto. Pinnalla kiilsi kirkkaankeltainen väri, jota korostivat entisestään mustat rallijuovat. Chopattu koppa oli varustettu aikakauden mukaan flippikeulalla ja sisältä löytyivät turvakaaret. Bemarin tilalle tuli kipakasti liikkuva ’65 Chevy II 2D, jonka nokalla sykki viritetty 327 cid pikkulohko. Isokorinen cruiseri ei oikein sopinut kovaan menoon tottuneelle Jannelle, joten Biscayne jatkoi matkaa uudelle omistajalle hyvin nopeasti. Sakemanni ei kuitenkaan kauaa palvellut, vaan jo vajaan vuoden kuluttua se sai siirtyä muualle jenkkiraudan tieltä. Muutaman vuoden palveltuaan kireä katuraaseri vaihtui jokseenkin päinvastaiseen ajokkiin, kun tilalle tuli ’62 Chevrolet Biscayne. No, olipa se syy harrastusintoon mikä tahansa, varsin nuorena mies otti ensiaskeleensa jenkkiautoilun suuntaan. Kyse oli sopivan erilaisesta ajokista – juttumme päätähdestä, Ford ’29 Roadster Pick-upista. Janne haudutteli asiaa reilun viikon ennen kauppojen syntymistä. Osien sovitukset oli toteutettu asiallisesti ja runko vaati osakseen vain pientä hienosäätöä sekä Ford A ’29 Roadster Pick-up Chevyn pikkolohko on täysin läpikäyty apulaitteita myöten. Talven tullessa visio ja työjärjestys oli selvillä. Jossakin kohtaa autojen lomassa miehellä oli ollut Pannupää, ja sen innoittamana harrastus sai uuden alun Jannen hankittua pitkäkeulaprojektin vuonna 2010. Laturi on Lumikon kylmäkoneesta ja ilmanputsarin kotelo Cadillacistä. Koska Janne oli hurahtanut oranssiin väriin, Harrikkakin sai pintaansa helmiäisoranssin sävyn projektin edetessä pikkuhiljaa. Jannen ollessa vasta kuudentoista, pihaan haalattiin keskeneräiseksi jäänyt ’65 Mercury Comet. Pian silmiin osui kaupan ollut hot rod -projekti, jota ei voinut sivuuttaa. Tullessaan pyörä oli aivan atomeina, mistä tallin uumenissa alkoi kasaantua omaan visioon pohjautuva chopperi. Auton muutoin alkuperäistä ilmettä oli ehostettu liekkimaalauksella. Janne pysytteli edelleen Chevyissä, ja Komun Harrilta löytyi mattapunainen 2-ovinen tolppa ’55 Chevy rullaavana. Osalaatikot saivat lojua rauhassa pienen tovin Jannen kypsytellessä ajatuksia ja suuntaviivoja toteutuksesta. Jostakin kumman syystä Janne poikkesi porukasta olemalla jengin ainoa jenkkiautoista kiinnostunut nuorukainen. Sen jälkeen se oli kiertänyt harrastajalta toiselle, ollen jonkin aikaa myös laulaja Esko Rahkosen tilusten koristeena, päätyen lopulta projektiksi nykyiselle omistajalleen. Kyseessä oli miehen tähän asti suurin ja vaativin projekti, eikä pelkästään edessä häämöttäneiden mittavien peltitöiden osalta. Kait se innoittaja oli yksi vanhempi heppu, joka puuhasi jenkkiautojen kanssa.” Janne kertaa poikavuosiaan. Mikä lie viritys ollutkaan, mutta silloin se oli kova peli nuorelle miehelle. Rahti-Fordia alettiin työstää purkamalla pois alustaan jo niputetut palikat. Fordin alusta osineen pakattiin kuorma-auton lavalle kotitalliin vietäväksi. ”Joku ihmeen mielenhäiriö tuli, kun ostin sukulaismieheltä BMW:n” Janne selittää tapahtumia. Ajokortti-iän lähestyessä Comet sai väistyä liikennekelpoisemman auton tieltä. Tarvikelaatikon virkaa hoitaa asiaankuuluva matkaaski. Ford oli ollut aktiiviliikenteessä aina 70-luvun alkuun saakka. Kovimmillaan hän seisautti Chevyllään kellot varttimaililla aikaan 13,10 s. Keskeneräisessä projektissa alusta oli tehty jo lähes valmiiksi ja tekniikkakin oli sovitettu paikoilleen. ”Siinä oli orkkiskuutonen keulalla, ja joku ihmeen Transitin nelivaihteinen manuaali. Nuorena miehentaimena Janne oli kova urheilumies ja treenaili lätkää aktiivisesti muiden samanhenkisten kavereidensa kanssa. Motoparkissa
Edestä löytyi alkuperäiselle, poikittaiselle lehtijouselle tuettu jäykkä droppiakseli. Jarruiksi tulivat akselien mukana seuranneet 2-piiripalikat. Alustan osien maalauksen ohella Janne keskittyi ensimmäisenä talvena pahasti lahonneen hytin pellitykseen. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Mikä parasta, rungossa oli valmiina tarvittavat kiinnikkeet nelilinkille, joihin oli ripustettu Fordin 8” perä. Ratkaisuksi löytyi ’34 3W Coupe, joka kantoi nimeä ”Bonneville Bomber”. Alustaan asennettiin kaupassa mukana tullut Chevyn pikkulohko, joka oli rempattu jo edellisen omistajan aikaan. Mukava etukeno on saatu aikaan 4” droppiakselilla ja sopivalla rengastuksella. Lopulliseksi väriksi tuli Fordin värikartasta löytynyt helmiäisoranssi. Moottorin sielunelämään Jannella ei ollut tarvetta paneutua sen suuremmin, vaan jopa lohkon väri jätettiin entiselleen. Samalla alustaa alettiin koota lopulliseen asuunsa. Oranssiahan sen piti olla, miä kun olen oranssifriikki sen Letukan jäljiltä”, Janne kommentoi. Astinlaudat hankittiin uustuotanto-osina Valloista. Voi varmaan hyvillä mielin sanoa miehen omistautuneen urakalle, sillä omaan talliin hankittiin englanninpyörä, pellin kutistusja venytyskone sekä muita näppäriä apuvälineitä. Paketti koostui uudesta, tehostetusta pääsylinteristä, etuakselille tulleesta levyjarrupaketista ja taka-akselin vakiorummuista. vaihteiston kannatinpalkin uudelleensovituksen. ”Oranssiahan sen piti olla, miä kun olen oranssifriikki sen Letukan jäljiltä”, Janne kommentoi. Kevään tulo katkaisi rahti-Fordin rakentelun työkiireiden takia. Lisää pitsiä. Kesä kului nopeasti kolmeikkunaisella kurvaillessa, ja syksyn tullen oli jälleen aika syventyä ’29 pikkikseen. Lokareiden valmistuttua maalattavaan kuntoon oli aika päättää projektin värimaailmasta. Väriksi Janne valitsi mustan, koska tarkoitus oli rakentaa auto, jolla myös ajetaan. Ohjauspuolta napakoittamaan tuli Chevy Vega -pohjainen simpukkaohjaus. Turbiinilukon toimintaa ohjaamaan Janne hankki B&M:n valmistaman Converter Lock-up Control boxin, jonka ajatuksena oli parantaa matka-ajon polttoaineen kulutusta. ”Pikkunäpertelyn seurauksena alkuperäistä peltiä taisi jäädä lähinnä tuulilasin etupuolen koteloon ja tulipeltiin”, Janne nauraa. Rodin makuun päässeen Jannen ajohalut olivat kuitenkin sitä luokkaa, että alle oli pakko saada jotakin kasilla liikkuvaa irtolokaria. Peltitöiden makuun päässyt Janne alkoi taikoa mineraaleiksi muuttuneita lokareita käyttökelpoiseen kuntoon. Laatikoksi pultattiin osien mukana tullut TH350, joka oli varustettu lukkoturbiinilla. Madalluksen suuruudesta ei ihan täyttä varmuutta ollut, mutta sen oletettiin olevan neljän tuuman luokkaa. Toimiviksi todetut palikat kiikutettiin rungon ohella maalaamoon, missä pintaan ruiskutettiin hyvin kulutusta kestävä teollisuusepoksi. Loppusilaus Liekitetty taustapeili on chopperprojektin jäämistöä. Alle löysivät paikkansa edellisen omistajan hankkimat retrohenkiset, punaiset 15 tuuman peltivanteet, joille oli asennettu miljönäärivalkosivut
Kunnostukseksi riitti koppien maalaus. Polttoainesäiliö valmistettiin tukevasta merialumiinista ja se löysi paikkansa lavalta. Vaikka projekti onkin vielä hieman kesken viimeistelyiden osalta, on Janne erittäin tyytyväinen lopputulokseen jo nyt. ”Onhan se melkoinen elämys, kun lentäjänlakki päässä istuu pienessä kopissa kasin muristessa ja tuulen suhistessa. Maukkaana yksityiskohtana A-pilariin löytyi chopperiprojektin jäämistöstä liekein koristeltu kromipeili. Nopeusmittarina säilyi alkuperäinen toimiva osa. Janne hankki Valloista vielä kasan erilaisia kromiosia viimeistelemään kokonaisuuden. Ajovalot löytyivät Jannen kaverin arkistoista viidellä eurolla. Pintaan suihkutettiin Volvo Amazonin luunvalkea, joka sopii hienosti yhteen oranssien lokasuojien kanssa. RENKAAT: Edessä Denman 5.6015, takana Firestone 7.10-15. 24 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Akku sijoitettiin hiekkapellin taa kääntyvään telineeseen, joka samalla toimii takarekisterikilven kiinnikkeenä. Mittaristo koottiin uuteen kehykseen, ja samalla siihen lisättiin joitakin tarpeellisia lisämittareita ja merkkivaloja. Uutta tuli muun muassa tuulilasinkehys ja tolpat, etumaski, takavalot sekä sisustan pisteosia. Sisustaltaan rodi on tarkoitus saattaa loppuun tulevan talven aikana. Faktat FORD A ’29 ROADSTER PICK-UP • OMISTAJA: Janne Hyvärinen • PAIKKA: Mikkeli. Ajettavuutta mies kuvaa tunnelmalliseksi. SISUSTA: Kesken, rattina kumipintainen Grant ja istuimena Corollan takapenkki. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti lukkoturbiinilla, B&M Converter Lock-up Control, Fordin 8” taka-akseli. JARRUT: Tehostetut 2-piiriset, levyt edessä, rummut takana. Käytökseltään auto on kuitenkin miellyttävä ja alusta toimii hyvin. VANTEET: 15” peltivanteet kromikehin. Syyksi paljastui huolimattomasti asennettu öljynimuputki. Viimeisimpänä hommana ennen koeajolle pääsyä rakennettiin koko sähköjärjestelmä uusiksi rodisarjan pohjalta. Nopeusmittari on alkuperäinen ja toimiva. Toinen stressitasoa nostattanut hetki koettiin moottorin hukatessa öljynpaineet vain viikkoa ennen sovittua kuvaustamme. Pick-up valmistui täpärästi kesän 2015 Big Wheels -tapahtumaan, missä se esiintyi yleisölle ensimmäistä kertaa omin voimin liikkuvana. ALUSTA: Edessä jäykkä 4” droppiakseli ja 4-link-tuenta, takana jäykkä akseli nelilinkillä. Ford A ’29 Roadster Pick-up syntyi kromirinkuloilla. Viimeisinä peltitöinä valmistui lava, jonka jälkeen peltiosat kiikutettiin maalarille. Alkukankeutta. Tulevan talven työlistalle on kirjattu puuttuvien merkkien ja muiden pisteosien asennus sisustustöiden ohella”, Janne tuumaa. ”Öljynpainemittarin ansiosta selvittiin pelkällä säikähdyksellä, eikä moottoriin ehtinyt tulla mitään vaurioita”, Janne kiittelee. Etupenkin virkaa hoitaa toistaiseksi alkuperäisverhoilussa oleva romikselta löytynyt Corollan takapenkki. Lavan asenne viimeisteltiin tammilankusta tehdyillä korokelaidoilla, takahiekkapellin muotoutuessa vanhasta perälaudan jämästä. MOOTTORI: Chevy SB V8. Pientä hikikarpaloa reissulla pukkasi kiinalaisvalmisteisten etulaakereiden antauduttua kesken matkan. Varovasti nilkuttamalla kotiin päästiin omin voimin, ja Janne uusi samalla molempien puolien laakerit ihan syystä
MAALIT/ KONEMAALIT... SYLINTERIN KANNET, VESIPUMPUT, ALUMIINI TANKIT, VENTTIILIKONEISTON OSAT... Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEP AR TS.INFO PELTIOSAT, TIIVISTE KITIT, SISUSTAN OSAT, MERKIT... MOTORSPOR TS T r a c T i o n B a r s RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS custom utosound MANUF ACTURING. INC. VETOAKSELI, PERÄ CASE, LUKOT, VÄLITYKSET, LAAKERIT, ASENNUS OSAT, YOKE, PINION SUPPORT… PAKOSARJAT... ÖLJYPOHJAT+ PICK UP, PULTIT... ORI G I N A L ORI G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R by by Crankshafts Crankshafts R DESIGN ENGINEERING, INC. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! w.faceb k.com/amerikanrauta u uua, kero myös meill Tilaajapalvelu: puh. TRADEPARTS.IN TO VERKKOKAUPPA 24/7 AVOINNA KAMPIAKSELIT, VEIVIT, DAMPPERIT, STROKER KIT... PUI Interiors S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Phone. INDUS T R I E S Parts & Accessories R ENTERPRISES R R INC. PENKIT, KISKOT... custom utosound R ALLOYS INLAND EMPIRE DRIVELINE R W H E E L S VETOAKSELIT, TERÄSALUMIINI KARDAANIT, ERIKOIS YOKET... • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. IKKUNAHARJAT/ WINDOWFELT-KIT We turn back the clock. DESIGN ENGINEERING, INC. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. KORJAUSPELLIT, MERKIT, ALUSTAN OSAT, LISTAT, SISUSTAN OSAT... CAL TRACS-TAKAJOUSET, ISKUNVAIMENTAJAT..
Loppuun saakka viety 26 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Jari Stenroos löysi hyvälle alulle Amerikassa saatetun Novan ja hankki sen itselleen viedäkseen projektin loppuun. Joskus rahoilleen saa parhaiten vastinetta ostaessaan keskeneräisen projektin. Loppuun saakka viety 27 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Rima nousi kuitenkin rakentelun edetessä ja lopulta koko auto tuli viimeisteltyä aina pienintä nippeliä myöten. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen, Malli: Kristiina Haikara CHEVROLET NOVA ’70
J 28 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Myyjä oli vanhempi floridalaispappa, joka oli hankkinut auton rakentaakseen siitä Yenkotribuutin, mutta joutunut jättämään leikin kesken sairastuttuaan yllättäen. Tehoreserviä löytyy takapyöriltä mitattuna 473 hevosvoiman verran. ”Se taisi olla Classic-Cars.com, jota selailin aikani kuluksi joulupäivänä 2013, kun huomioni kiinnitti erään myynti-ilmoituksen vaikuttava osalistaus. Lisäksi voimansiirrosta löytyi Dynotechillä teetetty alumiinikardaani vahvistetuilla ristikoilla sekä Moser Engineeringin 12-pulttinen perä Motive Gearin 3,73:1-välityksellä, Yukonin lukolla ja teräsvetoakseleilla. Uutta osaa oli siis hankittu niin tekniikkakuin alustapuolellekin, eikä listalta ollut selvästikään poimittu sitä halvinta. Myyjä hyväksyi kuin hyväksyikin hänen tekemänsä tarjouksen ja Falcontin Jani Kankaanpää pääsi rahtaamaan auton Suomeen. Konepellin alle oli istutettu alkuperäisen Yenko Novan mukaisesti 427-isolohko, mutta uudelle vuosituhannelle päivitettynä, 480-heppaiseksi mainostettuna ZZ 427 Crate -versiona. Peilattuani sitä myyntihintaan ehdin oikeastaan tehdä ostopäätöksen jo ennen kuin perehdyin koko loppuautoon. Auto oli viettänyt suurimman osan olemassaolostaan kuivassa Arizonassa, eikä sen pelleissä ollut ruostepaikan paikkaa. Chevrolet Nova ’70 Konehuoneessa on legendaarisen L88:n moderni seuraaja, ZZ 427 -isolohko, jota ruokkii Holleyn 750 cfm kaasari. Kokonaisuus oli kuitenkin kesken ja toteutettu pedantin Jarin mittapuulla ainakin visuaalisesti hieman hutiloiden. Ei houkuttelevaa tilaisuutta voinut jättää käyttämättäkään. Näin kävi myös Jarille. oulunpyhät ovat sikäli vaarallista aikaa, että kaiken perheen kanssa rauhoittumisen ohessa ihmiselle saattaa jäädä luppoaikaa, jota sitten pitää täyttää esimerkiksi Internetin autonmyyntisivustoja selailemalla. ”Vaikka hinta olisikin edullinen, niin hulluhan sitä on, jos ei pikkuisen tingi silti”, Jari jatkaa tarinaansa. Hinta oli käytettyihin osiin nähden sen verran edullinen”, Jari aloittaa. Lupaava alku. Tämän legendaarisen L88:n seuraajan perään oli pultattu Monster Transmissionin preppaama, 650 hevosvoiman tehot kestävä 700R4-laatikko B&M:n turbiinilla, shift kitillä ja sähköisellä ylivaihteella. Alustassa oli uudet kaasuiskarit sekä paksut kallistuksenvakaajat ja sub frame connectorit jäykistämässä kokonaisuutta. Tiedossa siis oli, että hyvistä osista huolimatta edessä olisi työmaa, mikäli kaupat syntyisivät. Kyseessä on siis arvatenkin jutussamme esiintyvä Nova. Jarilla oli tuolloin tallissaan Plymouth Roadrunner, eikä hänellä ollut aikomustakaan hankkia uutta harrasteautoa, mutta kuten hyvin tiedämme – miehen täytyy tehdä, mitä miehen täytyy tehdä
Tehoa mitattiin takapyöriltä 473 hevosvoimaa. Peräkontti on kuin tehtaan jäljiltä, mutta lisävarusteltu kromatulla sammuttimella ja tyyliin sopivalla Bowtie-logon muotoisella tarvikelaukulla. ”Saranoista oli mennyt joskus kierteet, joten amerikanpoika oli päättänyt hitsata ne kiinni oviin. ”Ainoa reissu, jonka tein ensimmäisenä kesänä, suuntautui Forssan Pick-Nickiin. 29 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Yenko-erikoismallien takana oli liikkeen perustajan poika, myös kisakuskina tunnettu Don Yenko. Esimerkiksi ovien väleihin ei ollut jaksettu tehdä pohjia, joten väri ei myöskään ollut kunnolla kiinni, vaan irtoili paikoitellen. Kun kone kävi kunnolla ja toimi, kuten siltä sopi odottaa, ajettiin auto vielä rullissa. Tekohengitystä. Priimaa pintaa. Päästyään auton puikkoihin Jari sai todeta, että jälleen kerran oli tullut ostettua auto, jossa ei ollut minkäännäköisiä jarruja. Jari vei auton Lahteen BB-Motorsille, missä Jukka Ojala sai elvytettyä toisiopuolenkin kurkut eloon ja säädettyä kapistuksen arvoihin. Siinä oli vanha pelti vääntynyt kieroksi. Auto oli Jarille tullessaan jo nykyisen sävyinen sininen, mutta maalattu siihen malliin, ettei jälki hänelle kelvannut. Koneeseen pultatun Holleyn 750 cfm kaasuttimen piti olla vielä tehdassäädöissä, mutta sen toisiopuoli ei toiminut lainkaan. Siinä oli vanha pelti lämmennyt niin paljon, että se oli vääntynyt kieroksi. Ovet eivät istuneet kunnolla, vaan pykälsivät liki puoli senttiä. Jari päätti, ettei urakasta edes yritettäisi selvitä paikkamaalauksilla, vaan koko kori lukuun ottamatta kattoa maalattaisiin uudelleen. Saatuaan autoon jarrut Jari ajeli sillä puuhakilvillä nähdäkseen, kuinka se käyttäytyy. Saranoista oli mennyt joskus kierteet, joten amerikanpoika oli päättänyt hitsata ne kiinni oviin. Tällä kertaa luukkujen välit ja sisäpinnat saisivat pintoihinsa paitsi maalit myös kunnolliset pohjat. Halusin vain nähdä vähän, kuinka auto pelaa ja ilman vanhan syylarin kanssa ilmenneitä lämpöongelmia kaikki toimikin hyvin”, Jari muistelee. Näin ollen niitä ei enää pystynyt myöskään säätämään, vaan ne jouduttiin irrottamaan laikkakoneella. Ennen maalausta piti kuitenkin tehdä pieniä korikorjauksia, vaikkei autossa ruostevaurioita ollutkaan. Elokuulle ajoittunut kesäloma tarjosikin sitten hyvin aikaa ulkoasun ehostamisprojektin starttaamiseksi. Sen jälkeen täytettiin reiät, tehtiin uudet kierteet ja asennettiin uudet saranat oikeilla Canonsburgissa, Pennsylvaniassa sijainnut Yenko Chevrolet oli yksi suurimpia muskeliautojen jälleenmyyjiä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun Amerikassa. Kun autoa purettiin kontista kotimaan kamaralla, oli kevät jo pitkällä. Tämä ei kuitenkaan miestä hätkäyttänyt, sillä tilanne oli ollut aivan sama parin aiemmankin jenkkituonnin kohdalla. Lisäksi ne tuntuivat olevan kuin propellit ja syykin siihen selvisi varsin pian. Lisäksi alta paistoi auton alkuperäinen vihreä sävy
Tuolloin elettiin syyskuuta ja tammikuussa Jari sai uudelleen maalatun Novan takaisin tallilleen. Penkit saivat jäädä koskemattomiksi, sillä ne oli tehty hyvin jo edellisen omistajan aikaan. Shifteri on klassinen B&M:n Quick Silver. Uusien mattojen ja nippeleiden jäljiltä kokonaisuus on kuin suoraan tehtaalta. Penkit ovat käytännössä ainoat sisustan osat, jotka Jari kelpuutti sellaisinaan edellisen omistajan jäljiltä. Ne täytettiin, oikaistiin ja hiottiin, minkä lisäksi peltihommia ei enempää ollutkaan. Matkustusmukavuutta kohennettiin Vintage Airin ilmastoinnilla. Meinasin yhdessä vaiheessa jo luovuttaa ja hankkia uustuotanto-ovet, mutta tulin toisiin ajatuksiin mietittyäni, mahtaisivatko ne olla istuvuudeltaan yhtään paremmat”, Jari päivittelee. Kasausvaiheessa sinne uusittiin kaikki matot, tiivisteet, ovipahvit, lukot, vyöt, listat ja merkit sekä osa kojelaudan nippeleistä. Seuraavaksi koko kori hiottiin peltipinnalle aina ovien välejä myöten, minkä jälkeen auto toimitettiin Automaalaamo T. 30 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Ennen maalausta Jari oli purkanut sisustan aina kojelaudasta takaikkunaan saakka. Ennen sisustan kokoonpanoa vuorossa oli vielä kabiinin vaimennus, joka hoidettiin Dynamatin bitumimatolla ja ovissa vielä lisäksi äänieristemassalla. Konttiin Jari veti Jenkeistä tilaamansa GM:n oman pinnoitusaineen. Chevrolet Nova ’70 säätöpulteilla. Ei varmaan ollut Tukesin hyväksymää!” Nippeliä ja nappelia. ”Se oli sen verran jytkyä kamaa, että meinasi ripset tippua, kun sitä laittoi. Konehuoneeseen Jari hankki Griffinin alumiinijäähdyttimen, jonka myötä sai heittää hyvästit autoa vaivanneille lämpöongelmille. Billet Specialtiesin Interceptor-ratti tuo kokonaisuuteen modernin säväyksen. Takapyöränaukkoja oli jossain vaiheessa kasvatettu sisäreunoistaan karkeasti rautasahalla ja niihin oli jäänyt teräviä soiroja. Kurviselle
Faktat CHEVROLET NOVA ’70 • OMISTAJA: Jari Stenroos, 47 • PAIKKA: Tuusula. Ulkoasu sai viimeisen silauksensa valkoisella Yenko-teippisarjalla, jonka Jari tilasi Classic Industriesilta. Se jää sitten nähtäväksi, mikä laite ensi talvena saakaan miehen suurimman huomion. Toisaalta Jari paljastaa juttutuokiomme päätteeksi lähtevänsä marraskuussa Daytonan Turkey Runille ja rivien välistä on luettavissa, että matkalaukkuun pakataan myös ostohousut. Ilme kirkastui entisestään myös uusilla valoilla, joihin sovitettiin ledit. Konehuone maalattiin kauttaaltaan satiininmustaksi samoin kuin koko joukko siellä majailevia kannakkeita ja kiinnikkeitä. Hankittuna ovat myös uudet etu-umpiot sekä Painlessin sähkösarja, jottei tekeminen varmasti lopu kesken. 15-tuumaiset SS Mag Wheelsit olivat alla jo ostohetkellä, eikä Jari halunnut rikkoa tribuutin klassista kokonaisuutta isommilla tai muotoilultaan modernimmilla vanteilla. TEHO: 473 hv (takapyöriltä mitattuna). Uuden polttoainetankin Jari teetti rosterista ja linjat vaihdettiin niin ikään rosterisiin. Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt ihastumisen merkkejä 17-tuumaisiin, retromallisiin Magnumeihin, joten aika näyttää, kuinka käy. SISUSTA: Billet Specialties Interceptor -ratti, B&M Quick Silver -shifteri, Vintage Air -ilmastointi. Koska harrasteautot eivät ole koskaan valmiita, on Jari tilannut tulevan talven askareiksi Hakala Performancelta Wilwoodin 6-mäntäiset jarrut, putkitukivarret ja säädettävät coiloverit, joiden avulla keulaa saa tiputettua hiukan nykyistä alemmas. Ei varmaan ollut Tukesin hyväksymää! 31 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Se oli sen verran jytkyä kamaa, että meinasi ripset tippua kun sitä laittoi. JARRUT: MEdessä CPP:n levyjarrut, takana Novan alkuperäiset rummut. VANTEET: 15” SS Mag Wheels. RENKAAT: BF Goodrich, edessä 215/60 R15, 245/60 R15. MOOTTORI: ZZ 427 isolohko-V8, Holley 750 cfm kaasutin, Doug’s Headersin keraamisesti pinnoitetut peltisarjat, Magnaflow’n SS-putkisto. KIITOS: Falcont: Jani Kankaanpää, Automaalaamo T.kurvinen: Keijo ”Keke” Kurvinen, Special Thanks: Mauri ”Maukka” Sivonen kaikesta avusta ja kannustuksesta, kuin myös kaikille, jotka ovat osaltaan olleet projektissa mukana. Koneessa olleet Doug’s Headersin keraamisesti pinnoitetut peltisarjat saivat peräänsä uudet kollektorit ja pakoputket, jotka pinnoitettiin Marteliuksella sävy sävyyn Cermakrome-pinnoitteella ja varustettiin Magnaflow’n vaimentimilla. ALUSTA: KYB:n kaasuiskarit, paksut sway barit, sub frame connectorit. Kaikki niputettiin uusilla ruuveilla ja kokonaisuus viimeisteltiin lisäämällä vähän kiiltävää. VOIMANSIIRTO: Monster Transmissionin preppaama 700R4-laatikko B&M:n turbiinilla, shift kitillä ja sähköisellä ylivaihteella, Dynotechillä teetetty alumiinikardaani vahvistetuilla ristikoilla, Moser Engineeringin 12-pulttinen perä Motive Gearin 3,73:1-välityksellä ja Yukonin lukolla, teräsvetoakselit
Kuukaude n projekti 32 AMERIKAN RAUTA 7/2015
33 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Se, että pettämättömästä tyylitajustaan kustomien rakentelun suhteen tunnettu Timo Hersti rakentaa Larry Watsonin perintöä kunnioittavan ”Bellflower” kustomin, ei liene kenellekään suuri yllätys – ainakaan, jos on nähnyt miehen muutama vuosi takaperin samaan tyyliin viimeistelemän Thunderbirdin. Silti ei voi olla hämmästelemättä sitä, kuinka paljon jo valmiiksi kohtuullisen siisti auto muuttui Herstin käsissä edukseen vain kuukauden rakentelun tuloksena. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FORD RANCHERO ’58
”Ranchero oli tullut Didolle takaisin viime kesänä. Aikakauden osia laidasta laitaan. Esikuvaahan ei tarvinnut kaukaa hakea, sillä Larry Watson todella maalasi samaan tyyliin ainakin yhden ’58 Rancheron. Se oli ollut muutaman vuoden välissä jollain muulla, joka oli asentanut siihen nämä manuaaliventtiileillä varustetut ilmajouset.” Palattuaan takaisin Chicagon reissulta Timppa alkoikin hieroa kauppoja Rancherosta tosissaan. Katon Timppa maalasi hopeanvärisellä flakella, jonka päälle ruiskutettiin korin sinisellä sekä turkoosinvärisellä candyllä paneeleita ja pitsikuviota. Tässä tapauksessa Watsonin käyttämiä linjoja ei kuitenkaan lähdetty kopioimaan, vaan ainoastaan tyyli kunnioittaa jo tästä ajasta poistunutta legendaa. Timppa itse maalasi sisustan peltiosat samaan sävyyn. Timppa keksi vaihtaa etupuskurin ’57 Chevyn puskuriin, joka tekee alkuaan vähän alakuloisen näköisestä keulasta paljon terhakkaamman näköisen. Vaikka väri ei ole perinteinen candy, se käyttäytyy samalla tavalla, ja mustalle pohjalle ruiskutettuna sen parhaat puolet tulevat esille vasta kirkkaassa auringonpaisteessa. Hänen vanhalla tuttavallaan, Tuusulasta Turun suunnalle takavuosina muuttaneella Didona tunnetulla Jarmo Klemetillä, oli ruskeavalkoinen ’58 Ranchero, joka miehen tuntien oli myytävänä, vaikka hän olikin vakuutellut pitävänsä sen itsellään. Letukan puskuri kun on paitsi alalaidastaan sirompi, se myös tekee maskin Se oli kuluvan vuoden toukokuuta, kun Timppa kävi Rancheron kimppuun tavoitteena saada siitä auto, jolla mennä Do-Dadseihin. Haalistunut ruskea-valkoinen väritys ei kuitenkaan Timppaa miellyttänyt, eikä sisustuskaan näyttänyt siltä kuin olisi pitänyt. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Se ’38 Buick taas on jäänyt muiden projektien vuoksi vähemmälle huomiolle, mutta valmistuu pikkuhiljaa. Se oli kuluvan vuoden toukokuuta, kun Timppa kävi Rancheron kimppuun tavoitteena saada siitä auto, jolla mennä Do-Dadseihin. Rancheron rakentaminen kävi nopeasti, sillä alkuperäinen 292-kuutiotuumaisesta Y-blockista ja Ford-O-Maticista koostuva tekniikka oli hyvässä iskussa, eikä korissakaan juuri ruostetta ollut, vaikka auto on tiettävästi ollut Suomessa jo pidempään. ”Se idea tuli oikeastaan sieltä viiime talven Chicago Autoramasta, jossa oli näytillä Edseliksi muutettu Ranchero”, Timo Hersti kertoo. Ford Ranchero ’58 Helmiäisvalkoisen kahteen suuntaan makkaratopatun verhoilun toteutti Jake Lähdeniemi. Muut aiemmat projektit kun mies on myynyt pois, ja LaSallella hän kiersi tapahtumia edellisenä kesänä. Sopiva aihiokin Timpalla oli jo tiedossa. Sinisen päälle Timppa teki Watson-tyyppiset auton alkuperäisten listoituksien linjoja myötäilevät hopeanväriset kuviot, joiden reunoihin Platu veti vaaleansiniset straipit. Pika-aikataululla uuteen uskoon. Uudeksi väriksi Timppa oli jo hyvissä ajoin päättänyt sinisen, ja oli löytänyt jo aiemmin sopivan sävyn etsiessään väriä erääseen prätkään. Eihän siinä kauaa mennyt, kun Herstin tallissa seisoikin prätkään vaihdossa tulleen ’69 Suburbanin sijaan se himoittu lava-auto
Katto sai pintaansa hopeanvärisen flaken, jonka päälle ruiskutettiin korin pääväriä sekä turkoosia candyä. Pyöreine muotoineen se asettuukin sinne siististi. Peräpäähän Timppa oli jo autoa hankkiessaan päättänyt asentaa samanikäisen Edselfarmarin valot, jotka sopivatkin paikalleen suoraan, vaikka näyttävät äkkiseltään aivan eri muotoisilta kuin alkuperäiset. Isommissa paneeleissa on myös hennot pitsikuviot. Etuvilkut syntyivät upottamalla ’58 Chevyn vilkut vuotta vanhemman puskurin bulletteihin, jotka alun perin ovat umpinaiset. 35 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Alla olleet mustat peltivanteet snobirinkuloin ja mustakylkisin renkain eivät kuitenkaan Timpan Koska Timppa tykkää kuunnella ajellessaan musiikkia, mutta oli kyllästynyt jonnekin piiloon asennettuihin soittimiin niiden hankalan käytön vuoksi, hän päätyi tekemään Pioneerin soittimelle peltisen kotelon kojelaudan alle. aukosta symmetrisemmän. Alkuaanhan maski ikään kuin jatkuu kapeampana puskurin keskelle. Sovittelua varten puskurin aihio löytyi valmiiksi Timpalta varastosta, mutta se oli sen verran kehnossa kunnossa, että hän päätyi hankkimaan Rancheron keulalle kiiltävämmän, uudelleenkromatun yksilön. Ilma-alustoineen auto laski jo ostettaessa maahan saakka ja jousitus tuntui pitävän jopa hyvin ilmat sisällään, joten sille puolelle ei tarvinnut tällä kertaa tehdä mitään. ’57 Buickin hetulamaski löytyi niin ikään Timpalta omista varastoista, ja se sopikin nätisti uuteen maskinaukkoon
Ford Ranchero ’58 Myös lava sai saman syvänsinisen värin pintapeltien kanssa. Lavakaiteiden alkuperä on jäänyt Timpalle hämärän peittoon, mutta hyvin ne Rancheroon sopivat. 36 AMERIKAN RAUTA 7/2015
JARRUT: Alkuperäiset rummut. Sitä Timppa ei lähtenytkään vaihtamaan, vaan tyytyi maalaamaan sen paremmin kokonaisuuteen sopivalla mustalla. Auto näyttää juuri sellaiselta, joksi se olisi voitu rakentaa uutena Bellflowerin seudulla 50-luvun lopun Kaliforniassa. Faktat FORD RANCHERO ’58 • OMISTAJA: Timo Hersti, 51 • PAIKKA: Tuusula. Sen juju ei ole suurissa muutoksissa, vaan kekseliäissä pienemmissä yksityiskohdissa ja korin linjoja korostavassa maalauksessa. Penkit olivat nimittäin edelleen alkuperäisen ruskeavalkoiset, mutta lattiamatoksi oli vaihdettu uusi, syystä tai toisesta kirkkaanpunainen. Mitään ei puuttunut, eikä oikeastaan ollut edes rikki, mutta yleisilme oli nuhjuinen ja värimaailmakin sekava. RENKAAT: 205/75 R15 Coker American Classic -valkosivut. Kaikkiin peltiosiin sekä rattiin vedettiin helmiäisvalkoista, ja samansävyistä keinonahkaa käytettiin myös verhoiluihin, jotka taiteili Jokelan verhoiluguru Jake Lähdeniemi. MOOTTORI: 292 CID Y-Block V8. Vanteille asennettiinkin uudet ohuilla valkosivuilla varustetut Cokerin American Classicit ja ’56 Mercuryn kokopeittävät kapselit. suunnitelmiin sopineet. 37 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Sisustan kuntoa auton tullessa Herstille voisi luonnehtia perinteisesti määreellä ok. Straippimestari Platu antoi myös sisustalle oman silauksensa vetämällä kaksiväriset scrollit kojelaudan päälle. Peräpäähän Timppa oli jo autoa hankkiessaan päättänyt asentaa samanikäisen Edsel-farmarin takavalot. ALUSTA: Makkarapalkeet joka nurkassa, manuaaliventtiilit, Viairin kompressori ja painesäiliö lavan alla piilossa. KORI: ’57 Chevyn etupuskuri, ’57 Buickin maski, ’58 Chevyn vilkut ’57 Chevyn bulleteissa, ’58 Edsel-farmarin takavalot, Watson-tyylinen maalaus, katossa flake-paneelit VANTEET: 15” peltivanteet, ’56 Mercuryn kapselit. Erittäin tyylikäs kahdensuuntainen makkaratoppaus ulottuu kickpaneleihin saakka, ja lopputulos on yksivärisyydestä huolimatta todella näyttävä. VOIMANSIIRTO: Ford-O-Matic-automaatti, alkuperäinen perä. SISUSTA: Verhoiltu uudelleen helmiäisvalkoisella keinonahalla, maalattu kokonaan helmiäisvalkoiseksi, Platun pinstripet. Helmenvalkoinen sisustus. Ranchero valmistui juuri ja juuri ajoissa kesäkuun lopun Do-Dads Reunioniin – tai valmistui ja valmistui sikäli, että kylkien listat olivat tapahtumassa vielä kiinnittelemättä
työkalupakki 38 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Poikkeuksen tekevät isot pickupit, joiden suosio on kasvanut tasaisesti viime vuodet. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen • Malli: Ninni Venho DODGE RAM 2500 BIG HORN ’08. Savonlinnalaisen Jani Pulkkisen ärhäkkä nelikko seisauttaa kellot varttimaililla 14,5 sekunnin aikaan. työkalupakki 39 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Uudemmat amerikanautot ovat hivenen harvinaisempia harrastuskohteita
Varsin liukasliikkeinen, musta Chrysler 300 SRT8 vuosimallia 2008. ”Eipä se kaupantekokaan ollut perinteisimmästä päästä. Hetken jaakobinpainin jälkeen mieli alkoi muuttua – olihan se farmari”, Puke hymyilee. ”Ajatushan oli hankkia tilalle järkevämpi perheauto. Rehtinä miehenä Jani ei voinut enää perääntyä, joten tilalle vaihtui C4Corvette, jolla hän kurvaili muutaman talven. Muista harrastajista poiketen Puke on keskittynyt uudempaan amerikankalustoon. Monen muuttujan seurauksena mies päätyi kuitenkin rakennusalalle yrittäjäksi. Ripeisiin kulkupeleihin tottunut jo Jani alkoikin pian kaivella tietoa myös Big Hornin virittämiseksi. Vanin kumeja potkiessa silmiin osui kiiltävän musta Dodge Ram 2500 Big Horn. Eivät SRT8:nkaan vakiotehot Pukelle riittäneet, ja pienien parannusten jälkeen kiihkeä perhefarkku seisautti kellot 14,2 sekunnin aikaan varttimaililla. Nitroa seurasi 2006-mallinen Charger, joka sai väistyä käytännöllisemmän mallin tieltä. Moni Tatsunimies jäi monttu auki valoissa, kun Prismanpusseja saivat takalasista katsella.”. Tuohon aikaan Jani työskenteli rengasalalla, mikä oli hyvä, sillä kumisarjoja kului perusfarkkua tiheämmin. Rapakon takana moottorista on kutiteltu ulos varsin miehekkäitä teholukemia ilman suurempia ongelmia, katukäytössä on dynoteltu yli 1000 heppaa, rajuimpien vehkeiden lukemien ollessa tuplaten enemmän. Perustelun valinnoilleen Jani sanoo löytyneen rahasta. Etelässä tarjolla olleet yksilöt eivät vastanneet odotuksia, joten paluumatkalla poikkesin katsomaan vielä yhtä ehdokasta Tampereella. Ensin kuljettiin japsi ja euroautojen turvin, kunnes tilalle tuli ensimmäinen ”leppäjeeppi”, eli puukylkinen piilofarmari. Rinnalle hankittiin perheen kakkosautoksi Chrysler 300C 3 litran V6 dieselillä. ”Kyllä sillä kauppakassit kotiin kulki. Kaupat tehtiin muutaman puhelun jälkeen huoltiksen pihassa, Mäntsälässä ilman, että kumpikaan kaupan osapuoli koeajoi ostostaan. ”Käy jos löytyy Corvette”, Puke tuumasi, eikä aikaakaan kun kauppias soitteli yhden olevan tarjolla. ”Koskaan ei ole ollut varaa erilliseen harrasteautoon, joten aina on pitänyt yhdistää harrastus käyttöautoiluun.” Harrastuksen alkumetreillä miehellä nähtiin jos jonkinlaista vehjettä. Totta tosiaan, tilalle tuli lievästi ilmaistuna poikkeava kartanomalli. Olihan pellin alla paljon potentiaalia omaava Cumminsin 6,7-litrainen turboahdettu ja välijäähdytetty common rail diesel. Olihan se melkoinen luottamuksen osoitus tai tyhmyyttä molemmilta”, hän nauraa. SRT8:n takapaksi alkoi käydä ahtaaksi mukana kuljetettaville työkaluille, joten oli aika hankkia isompi työkalupakki, kuten Jani itse asian ilmaisee. Pian tämän jälkeen tuttu kauppias ehdotti vaihtoa avokatosta kovaan kattoon. Cummins Powered työkalupakki. Muutamaa vuotta myöhemmin Corvette sai väistyä Suburbanin tieltä, joka puolestaan vaihtui Dodge Nitroon, Puken ensimmäiseen uuden polven jenkkiin. Vuosimallin 2008 nelikko puhutteli kertaheitolla”, mies kertaa fiiliksiään. Cummins on tunnettu väkivahvojen, raskaiden kuormaauto ja teollisuusmoottoreiden valmistajana, ja myös Ramissa käytetyn moottorin juuret löytyvät hyötyajoneuvopuolelta. Kerhon perinteisissä ajokauden lopettajaisissa ”Pässin” muskelit olivat liikaa vakiovaihteistolle.” Dodge Ram 2500 Big Horn ’08 40 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Dodge saapui Savonlinnaan loppuvuodesta 2010 ja sai vastuun toimia päivittäisenä tavarankuljettimena. Muutaman sellaisen jälkeen tilalle vaihtui El Camino, jota seurasi liuta erilaisia edullisempia jenkkejä, kunnes pihaan ilmestyi avokorinen LeBaron. ”Koliseva Hiace ei oikein sopinut ajatusmaailmaan ja imagoon, joten suuntasin katseet vaneihin. Ilmoituksia selaillessa eteen tuli kiinnostava laite, joka kuitenkin piti skipata, kun ei ollut perhemallia. ”Oli tosi hyvä talviauto matalasta maavarasta huolimatta, siinähän oli lumiaura vakiona keulassa”, hän toteaa. Savonlinnan paikallisen jenkkikerhon ACDC:n (American Car Driver’s Club) aktiivisiin vaikuttajiin kuuluva Jani ”Puke” Pulkkinen on tunnettu paikkakuntansa erilaisena nuorena harrasteautojensa osalta
Riittävän polttoaineen saannin varmistamiseksi imulinjaan tuli toinen siirtopumppu ruokkimaan common rail -korkeapainepumppua. Vakiolaatikko ei innostanut, koska ennen pitkää lopputulos olisi ollut sama. Pääsulake pettää. Kasvaneet tehot kestävä laatikko olisi löytynyt Amerikoista Performance Automotive Transmission Centeriltä, mutta intoa sen hankintaan laimensi muhkea 12 000 euron hankintahinta. Hommaa varten tilattiin Performance Automotive Transmission Centeriltä Super Master Combo Kit, joka sisälsi samat kalut, joilla heidän tarjoamansa laatikko oli varustettu. Virittämisen pahimpia varjopuolia on, ettei mikään riitä. Koeajojen jälkeen Jani huomasi pakolämpöjen keikkuvan liian korkealla, ja siihen syyksi paikallistui ahdistavan oloinen poistopuoli, joka on myrkkyä turbomoottorille. Tämän myöntää Janikin. Savolaisten kansallissankari tuo ripauksen hurttia huumoria. ”Koska kyseessä on päivittäinen työkalu, on kaikki muutokset pitänyt tehdä pikkuhiljaa. A-pilariin on asennettu lisämittari ahtopaineen seuraamista varten. Paketti sisälsi pakolämpöjen tarkemman seurannan mahdollistaen suuremmat ruiskutusmäärät ja korkeamman ahtopaineen käytön. Kuten aina, rakentaminen alkaa jostakin pienestä. Lopulta Jani päätyi vaihtoehtoon, jossa vanha laatikko rempataan ja samalla sisälle asennetaan vahvemmat osat. Lisäominaisuuksiin kuului myös vaihteiston säätömahdollisuus, joka oli tarkoitus hankkia myöhemmin. Tutkiskelun jälkeen Jani päätyi Mini Maxxin tuotteeseen varustettuna H&S Performancen ohjelmistolla. ”Homma vei kaikkiaan vajaan pari tuntia”, Jani muistelee. Pahansuovasta moottorista kielii konepeittoa koristava, uniikki käsintehty pässin pääkallo. Ne löytyivät Mopar Performancen valikoimista, joten kaikki tarvittavat anturitkin löysivät paikkansa ongelmitta. Lisäkuorrutuksena laatikkoon tuli syvempi, jäähdytetty öljypohja ja vahvempi vetolevy. Alkuperäinen ajatus oli toteuttaa laatikko remontti omin voimin, joten myös vaihteiston korjausmanuaali ruksattiin Moottorin ja vaihteiston toimintaa voidaan säätää radion alapuolella sijaitsevasta ohjauspaneelista. Näin moottorista saadaan hyödynnettyä tehokkaammin koko vääntöalue, joka dieseleissä alkaa jo varsin matalilta kierroksilta. Viritysboxin jälkeen ”Pässiksi” nimetty lava-Mopari sai paremmin ilmaa tarjoilevan vapaavirtaussuodattimen sekä imuputkiston. Tarkoitukseen hankittiin Custom Dieselin valmissarja. Lisää voimaa ja korotusta. Isoja 325/50 R22 -kumeja savutellessa laatikko antautui kadottaen valtaosan vaihteista. Säädettävä tehoboxi vaati toimiakseen ohjelmistopäivityksen ja muutaman piuhan vedon. Dodge sai seisoa talven yli Janin miettiessä kuumeisesti, kuinka tilanne hoidetaan. Syksyllä 2013 kerhon perinteisissä ajokauden lopettajaisissa ”Pässin” muskelit olivat liikaa vakiovaihteistolle. Aluksi Dodgeen tuli Bully Dogin valmistama tehoboxi, joka asentui OBD-pistokkeeseen. Ongelman ratkaisuksi Puke rakensi kokonaan itse viiden tuuman rosteriputkiston. Vaurioiden laajuutta ja korjausvaihtoehtoja tutkittaessa totuus löi kasvoille rankasti. Pakettiin kuului myös uusi turbiini, joka oli perinteistä poiketen alkuperäistä matalammalla stall speedillä. Samalla alle asentui myös tehokkaampi ohjausiskari parantamaan ajettavuutta isoilla pyörillä. Ulkoinen muodonmuutos alkoi kolmen tuuman korotuksella. Ensin olen miettinyt mitä tehdään, hankkinut osat ja asentanut ne paikalleen sopivassa välissä.” Imupuolta seurasi EGR-laitteiston toiminnan parantaminen. Hyvin virtaava putkisto avasi jälleen uusia mahdollisuuksia tehojen lisäykseen ärhäkämmällä viritysboxilla. ”Tehdyillä muutoksilla tehonlisäys oli huikea ja oli aika paneutua ulkonäöllisiin seikkoihin”, Puke tuumaa. 41 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Homma hoitui valmiilla korotussarjalla, joka sisälsi kaikki tarvittavat palikat puskureiden ja lauhduttimien siirtoa varten
Osat tulivat USA Parts Serviceltä, jonka palveluun Jani oli erittäin tyytyväinen. ”Ensin kuitenkin kerätään rahaa ja inspiraatiota. Talvella 315/70 R17 mustilla Incubus– erikoisvanteilla. 42 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Tekniikan toimiessa moitteetta tuulilasi kaipasi uusimista. tilaukseen. Vetovoiman puutteesta ei ”Pässi” ole kärsinyt isommankaan työkalumäärän alla. Työkiireet ja tilanpuute patistivat Puken teettämään laatikkorempan lopulta Koskisella Hartolassa. Toimivuuden varmistamiseksi perässä kiskottiin koko matka vaatimatonta kahdeksan metrin asuntovaunua”, Puke selittää. RENKAAT JA VANTEET: Kesällä 325/50 R22 kromatuilla KMC Wheels –vanteilla. Sen lupaan, ettei Dodge jatkossakaan ole jaloissa.”, Jani kiteyttää. SUORITUSKYKY: 0-100km/h 6 sekuntia, ¼ mile 14,50 sekuntia, loppunopeus 160 km/h. MUUTA: Kiitos USA Parts Service, Silvarello Customs, Savon Taitotyö, Reijo Salonen. Lisääntyvä ahdinkapasiteetti tarkoittaa polttoaineen syöttöpuolen tehostamista yhdellä suurempituottoisella siirtopumpulla. Joulun alla Jani repi vanhan lasin irti uuden tieltä ja siinä sivussa Dodge sai pintaansa firman logosta poimittujen värien säestämät koristeraidat. Tuplaturbolla 1000 heppaa. Samalla suuttimet vaihtuvat kookkaampiin ja pakoputkisto tuplamalliin. Maalausteema suunniteltiin yhdessä hyvän ystävän Mikko Silvennoisen kanssa, joka myös vastasi työn taiteellisesta toteutuksesta. Perussäädöissä olleen laatikon turvin Jani kellotti Dodgella puhuttelevan 14,5 sekunnin varttimailiajan, johon hän oli vähintäänkin tyytyväinen. Pässin kehityskulku ei suinkaan ole ohi, vaan Janin suunnitelmiin kuuluu entistä radikaalimpia virityksiä. ”Koeajo hoitui 2000 kilometrin pikaisella reissulla Rautaa Rajalle -tapahtumaan Saariselälle. ALUSTA: 3” korin ja puskureiden korotussarja. VOIMANSIIRTO: Performance Automotive Transmission Centerin Master Combo Kitillä vahvistettu 68RFE-vaihteisto, matalamman stall speedin turbiini, isompi öljypohja ja vahvistetu vetolevy, neliveto. Faktat DODGE RAM 2500 BIG HORN ’08 • OMISTAJA: Jani ”Puke” Pulkkinen • PAIKKA: Savonlinna. Tavoitteeksi on asetettu vaatimattomat 1000 heppaa, joihin pääsemiseksi pellin alle on tarkoitus hankkia tuplaturbosarja korjaamaan vakioahtimen pakopuolen ahdistusta. Dodge Ram 2500 Big Horn ’08 MOOTTORI: Cumminsin 6,7-litrainen turboahdettu ja välijäähdytetty Common Rail diesel R6, pakokaasujarru ja muuttuvasiipinen turbo (ahtopaine 2,6 baria, maksimikierrokset 3500 rpm), Mini Maxx –tehoboxi H&P Performancen ohjelmistolla, Mopar Performancen vapaavirtaussuodatin ja imuputkisto sekä omavalmisteinen 5” rosteriputkisto. TEHO: yli 530 hv (vakiona 350 hv), vääntö 1300 Nm (vakiona 800 Nm). Tapahtuman perinteisiin kuuluvat kiihdytysajot Ivalon lentokentällä, missä kovakulkuisetkin pelit kärsivät korkean paikan ohuesta ilmasta. KORI: Maalattu oranssimustaksi. Maalaukseen haluttiin yhdistää vaikutteita yrityksen logosta. Aski saatiin nippuun ja takaisin paikalleen elokuussa 2014
www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela Kulkupeliä joka lähtöön! 0400 867 120 • paimelanparoni@gmail.com Verkkokaupasta lahjatarvikkeet Myös autoharrastajille! www.paimelanparonitar.. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.
Suomalainen selviytyjä 44 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Harvat vanhat Suomi-autot ovat säilyneet yli 50-vuotisen taipaleensa yhtä hienossa kunnossa. Vielä harvemmilla on taustallaan yhtä kiinnostava historia kuin Kai Laakson Impalalla, jonka omisti uutena ratalegenda Curt Lincoln. Suomalainen selviytyjä 45 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET IMPALA 4D ´62
Sen tiimoilta sain postia Kangasalla asuvalta Kai Laaksolta, joka kertoi talliltaan löytyvän useamman tavallaan uuskadonneen auton, niitä kun ei joka kesä edes tallista ulos oteta. ”Kaverini tiesi auton seisovan eräässä ladossa Ikaalisten Luhalahdessa, ja hän oli jo vuosia sanonut myyjälle, että voisi ostaa Impalan, mikäli se tulisi joskus myyntiin”, Kai Laakso kertoo. 46 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Siellä Lincoln voitti myös viimeisen kilpailunsa 50-vuotiaana vuonna 1968. Keväällä kyselin pääkirjoituksessa, mitä on tapahtunut valtavalle määrälle 80–90-luvulla uustuotuja autoja, joita ei ole näkynyt tien päällä eikä tapahtumissa vuosikausiin. Viimeksi se oli katsastettu vuonna 2006, joten missään ikiaikaisessa unessa se ei kuitenkaan ollut. Kaikkiaan hän osallistui noin 400 autokilpailuun, joista voitti puolet. ”Itse löysin juuri vuoden ’62 Chevrolet Impalan hyvässä alkuperäiskunnossa, maalia myöten. Lincoln oli suomalaisen kilpa-autoilun Grand Old Man, joka voitti Eläintarhan ajot peräti 14 kertaa. Kumpaakaan tehostinta autoon ei kuitenkaan ole optiolistalta valittu. Lincolnin tapaan pääkaupunkiseudulla asunut Martinsaari ei kuitenkaan myöskään ajanut autolla paljoa, mittarissa on tällä hetkellä vasta 51 000 kilometriä. Impalan Lincoln myi jo vuonna 1964 hammaslääkäri Björn Köhlerille, jolta auton osti 4.6.1968 4 000 markan kauppahintaan Jaakko Martinsaari. Lopulta Impala päätyikin Pirkanmaalle latoon seisomaan. Valkoisen ja punaisella sisustuksella varustetun Impalan hankki uutena Oy Nikolajeff Ab:ltä isänsä perustaman Nino Lincoln & co -yrityksen nimiin kilpa-ajajalegenda Curt Lincoln. Auto on 4-ovinen tolppa, 6-koneella, 3-vaihteisella manuaalilla ja ilman tehostajia, mutta sähkölaseilla ja keskuslukituksella”, viestissä kerrottiin. Erityisen mielenkiintoiseksi auton teki kuitenkin sen tiedossa oleva historia. Samalla hän kertoi, että maastamme löytyy myös lukuisia todellisia survivoreita mielenkiintoisella tarinalla. ”Viime vuoden marraskuussa kaveri sai sitten ostettua siitä samasta ladosta V8koneisen Simcan sekä tämän Impalan, ja asia tuli sattumalta puheeksi. Eläintarhan ajojen päätyttyä vuonna 1963 tapahtuneeseen ruotsalaisen Örjan Atterbergin hengen vaatineeseen onnettomuuteen Lincoln alkoi puuhailla Suomeen korvaavaa rataa, ja sen tuloksena avattiin vuonna 1966 Keimolan moottorirata. Niinhän siinä lopulta Chevrolet Impala 4D ´62 Impala on sikäli Suomi-autoksi erikoisesti varusteltu, että siitä löytyvät sekä sähkölasit että keskuslukitus. Ratalegendalle uutena
Vuokraemäntä ei sitten hoitanutkaan vuokria minun Ruotsissa ollessani, ja tallista hävisi kaikki, Willyksestä jäivät minulle vain paperit. ”En ensin kilometrilukemaan uskonut, mutta sitten löysin vuodelta 1967 huoltolaskun, jonka mukaan autolla on ollut ajettu silloin vasta 11 000 kilometriä. 47 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Nuoruuden innolla vedin sen paloiksi, ja 1988 se oli Tampereen näyttelyssä ensimmäistä Herra Lincoln ja Impala viimeistä kertaa yhdessä 20 vuotta takaperin. Maalaus jäi kesken, kun muutin sieltä takaisin Suomeen 1996, ja jonkin ajan päästä sain kuulla sen vain kadonneen maalaamolta”, hän listaa. Kaitsu itse on pitkän linjan amerikanautomies, josta ei kuitenkaan merkkiuskollista saa tekemälläkään. Sitten löysin tuon ’69 L36 427 cid manuaali matching numbers -auton, ja päädyinkin ostamaan sen. Autossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin se, että jarrut puolsivat tosi pahasti. ”Alusta oli ruostesuojattu ja autoa oli periaatteessa pidetty todella hyvin, mutta sillä ei vaan ollut ajettu. ”Ensimmäinen jenkki oli 16-vuotiaana ostamani ’65 Dart, sitten oli ’50 Willys STW, sitten oli ’76 G30-Vani, joka lopulta katosi ollessaan maalattavana Ruotsissa. Muutin sinne auton osto mielessä vuonna 1986, ja katselin sieltä alun perin halvempia rakenteluaihioita. Minähän soitinkin sitten Martinsaarelle, joka kertoi auton koko historian ja antoi minulle myös kaikki vanhat kuvat siitä. ”Tuo Willys taas jäi purettuna Suomeen odottelemaan muuttaessani Ruotsiin. Corvetten oston takiahan sinne Ruotsiin tuli nuorena miehenä lähdettyä. Vedin Impalan trailerilla kotiin, missä laskin sen alas ja ajoin auton sellaisenaan katsastuskonttorille. Mukana oli myös kuvia vuodelta 1995, kun Martinsaari oli näyttänyt Impalaa Lincolnille viimeisen kerran.” Kadonneita ja uuskadonneita. Saamieni vanhojen kuvien mukana oli myös kuvia vuodelta 1995, kun Martinsaari oli näyttänyt Impalaa Lincolnille viimeisen kerran. Konttorilla muutaman jarruttelun ja rajun polkimen painelun jälkeen jarrut alkoivatkin pitää normaalisti, ja leima tuli sellaisenaan.” Vaikka auton historia oli muuten uskottavasti dokumentoitu, ei Kaitsu ollut uskoa matkamittarin lukemaan, vaan oletti sen pyörähtäneen ympäri ainakin kerran. Auto oli tuossa vaiheessa ollut jo 17 vuoden ajan Jaakko Martinsaaren omistuksessa. kävi, että ostin Impalan pois kuluvan vuoden tammikuussa, tuo ystäväni kun ei varsinaisesti ole kiinnostunut amerikanautoista.” Todella vähän ajettu
Aito selviytyjä. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen manuaali. Chevrolet Impala 4D ´62 MOOTTORI: 235 cid Hi-Thrift R6. VANTEET: 14” teräsvanteet alkuperäisin kapselein. Auto on säilynyt takakonttia myöten hämmästyttävän siistissä kunnossa. kertaa Suomessa näytillä.” Sittemmin autoja on Kaitsulla ollutkin paljon, laidasta laitaan, mutta Corvette on pysynyt hallussa. RENKAAT: 8.00-14. 19-vuotias tyttäreni osti ensimmäiseksi omaksi autokseen ’80 El Caminon ja työvuoroaan odottaa myös Lincoln Mark VIII, joten perheessämme on varmaan jonkinlainen sitkeä sairaus”, Kaitsu naurahtaa. ”Nykyään perheestä löytyy Corveten ja Impalan lisäksi ’70 Cadillac DeVille avo, jonka ostin itselleni joululahjaksi 2008 ja tuo ’48 Chevy, jonka hankin niin ikään itselleni 50-vuotislahjaksi vähän etukäteen 2,5 vuotta sitten. Jostain syystä museotarkastajien keskuudessa tuntuu elävän vahvana ajatus siitä, että museoajoneuvon pitäisi olla uutta vastaavassa kunnossa, vaikka museoinnin näkökulmasta konservoitu antiikkiesine on varmasti tässä tapauksessa arvokkaampi kuin uudelleen tehty ja restauroitu. Niiden arvostus kasvaa koko ajan. Konehuoneessa näkyy jo ajan hampaan jälki. Ruosteen vaaliminen on tuskin tarpeellista, mutta kyllä Lincolnin vanhan Impalan kaltaisessa autossa saavat näkyä elämän jäljet. 48 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Faktat CHEVROLET IMPALA 4D ´62 OMISTAJA: Kai Laakso, 51 PAIKKA: Kangasala. Onhan alkuperäinen aina alkuperäinen, ja monesti patinoitunut vanha pintaa saattaa lopulta säilyä ehjän näköisenä kauemmin kuin vastaruiskutettu ja kiiltävä pinta, jolla on riskinä alkaa kuplia tai kutistua paljastaen kittausten rajat. Kylkien pieniä kolhuja olisi pitänyt alkaa paikkailemaan ja konepellin alapuolikin olisi kai pitänyt maalata”, Kai toteaa vähän ihmeissään. Survivor on englanninkielessä yleisesti käytetty termi, jolla tarkoitetaan entisöimättä ehjänä säilynyttä autoa. SISUSTA: Alkuperäinen punainen verhoilu. Museoajoneuvoksi se ei kuitenkaan tällaisenaan kelvannut. ”Kävin tuon Impalan kahdesti näyttämässä museotarkastajille, vaan ei kelvannut. Tekniikka on tyypillistä Suomi-tavaraa matkalaukkukutosineen ja 3-vaihteisine manuaaleineen
x.. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. • 040-8301221 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. • Ajoneuvojen verhoilut ja verhoilujen korjaukset • Rattien verhoilut • Nahkamaalaukset • Nukkaustyöt • Kangaskattojen valmistus ja korjaus Yksilöllinen ja laadukas sisusta autoosi ja muihin ajoneuvoihin Kiskokatu 3 Tampere 041 535 9006 ENNEN JÄLKEEN LOKAKUUN AIKANA VARATUISTA VERHOILUTÖISTÄ ALENUSTA 10% Autot 80€/kk, prätkät 25€/kk LÄMMINTÄ VARTIOITUA SÄILYTYSTILAA VANTAALLA DUROFIX YHTIÖT •info@duro. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELLA u uua, kero myös meill Tilaajapalvelu: puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?
50 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Spännärin Tommi ihaili Andyn rakentamaa Mala Suerte -pyörää jo heti sen valmistuttua ja oli siitä jopa kaupoilla, mutta se siirtyi jonkun muun talliin ja Tommi jäi ilman ihailemaansa laitetta. Kun nukkuu onnensa ohi, ei uusia mahdollisuuksia yleensä jaeta. 51 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen H-D ’48 BY FLYING CHOPPERS. Lopputuloksena syntyi samanhenkinen, mutta kuitenkin selvästi erilainen Milwaukee Pan
Koneeseen tehtiin remontti alkuperäistyyppisillä osilla, vain nokka on hieman jyrkempi. Jalkatapit Andy on valanut logojen tapaan pronssista. Kun runko oli tikissä, oli vuoro siirtyä tekniikan kimppuun. Pyörän pikku yksityiskohdat on huolella valittu, bensatankin korkki on Mark “Duckman” van der Kwaakin suunnittelema Crime Scene Choppersille ja ilmanputsari Red Baronilta Belgiasta. Kumpaakaan ei ole kuitenkaan sellaisenaan ruuvattu kiinni, kuten ei tarviketakavaloakaan, joka on Bonneville-tyyppinen. 52 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Mielenkiintoinen pintakäsittely. Rakennelman pohjana oleva ’48 FL pannu hankittiin projektia varten Floridasta ja pilkottiin saman tien työn alle. Modifikaatio helpottaa ajamista Jockey shiftillä (suoraan vaihteiston kanteen tuleva valitsin). Pyörä on linjoiltaan pyritty pitämään linjoiltaan mahdollisimman kapeana, esimerkiksi jalkakytkintä on kavennettu alkuperäiseen verrattuna. Andyn rakentaman Mala Suerten päätyminen toiseen osoitteeseen jäi lopulta vaivaamaan Tommia niin paljon, että hän päätti pyytää Andyä rakentamaan itselleen kopion laitteesta. Tähän ei taiteilija kuitenkaan suostunut, vaan neuvottelujen tuloksena päädyttiin rakentamaan toinen pyörä samassa hengessä, ja Andy sai vapaat kädet toteuttaa näkemyksiään. Itse tehtyjä ja modifioituja osia on useita, joista näkyvimpinä Andyn alumiinista itse valamat venttiilikopat. Moinen työ pitää sisällään monta eri työvaihetta: Ensin tehtiin peltisen alkuperäiskopan päälle kitistä halutunlainen malli teksteineen, seuraavaksi silikonimalli ja sitten vahamalli. Modifikaatioissakin on käytetty messinkijuotoksia, kuten tuohon aikaan oli tyypillistä. Tavoitteena kun oli helposti käyntiin poljettava cruiseri, eikä mikään kisavehje. Usein laitteisiin liitetyt logot ovat enemmän tai vähemmän päälleliimattuja, mutta tässä tapauksessa on toisin, koska kyseinen paikkakunta on myös H-D:n koti, jossa ensimmäiset pyörät näkivät päivänvalon viime vuosisadan alussa. Alkuperäisosia hyödyntäen. Omatekoisten osien lisäksi projektissa on pyritty hyödyntämään mahdollisimman paljon ’48:n alkuperäiskomponentteja, kuten keulaa, jarruja, öljytankkia, napoja ja vanteita. Kansina saivat jatkaa vanhat tarvikekannet. Etulampuksi H-D FL ’48 Andyn näkemys on vuosien saatossa kasvanut ja kehittynyt ja lopputulosta voi pitää muunakin kuin vain moottoripyöränä. Sekä kone että laatikko otettiin työn alle. Venttiilikoppiin tuli Milwaukee-työkalufirman logo, toimiihan Tommi kyseisen firman Suomen maajohtajana. Pallopäävasara on ollut ahkerassa käytössä pyörän peltiosien muokkauksessa ja sitä ovat saaneet alkuperäinen öljytankki, tarvikebensatankki, uudemmasta Harrikasta oleva lokarin pätkä ja tietenkin omavalmistesatula. Laatikkokin on rempattu alkuperäisosilla, vain käsivaihteelle tarkoitettu kansi on vaihdettu jalkavaihdekanteen, joka tuli valinnaisvarusteeksi paria vuotta myöhemmin. Niihin Andy hitsasi kiinni imusarjan holkit, jotka alunperin ovat todella vuotoherkät. Samalla tiivistepinnasta tehtiin niin paksu, että siihen voitiin vääntää jengat, jotta kiinnitys alapuolelta onnistuu. Projekti aloitettiin rungosta, joka oli yli 60 vuoden aikana nähnyt yhtä ja toista ja oli ilmeisesti jossakin vaiheessa ollut osallisena tapahtumassa, joka edellytti oikomista jigissä. Ketjuensiöveto ja remmin suojakopan poisto kaventaa myös ilmettä. Maalaus, joka koostuu mattamustasta, alumiinpulverista ja lakasta on tummanpuhuva, mutta kun valo kohdistuu siihen, se syttyy eloon
Projekti alkoi vuodenvaihteen tienoilla ja oli luovutuskunnossa alkusyksystä, melko nopeaa toimintaa työmäärän huomioon ottaen. Venttiilikoppien valamiseen tarvittuja muotteja, punainen on viimeinen vahamuotti, jossa jo kaikki valmiisiin koppiin tulleet yksityiskohdat. 53 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Tommin mielestä lopputulos on parempi kuin esikuvansa, Andyn näkemys on vuosien saatossa kasvanut ja kehittynyt ja lopputulosta voi pitää muunakin kuin vain moottoripyöränä. Sähköt on vaihdettu 12-volttisiksi, tasavirtalaturilla ja mekaanisella säätimellä. Andyn näkemys on vuosien saatossa kasvanut ja kehittynyt ja lopputulosta voi pitää muunakin kuin vain moottoripyöränä. Tommilla on ollut jo ennen tätä Harrikkaa useita 2-, 3ja 4-pyöräisiä harrastelaitteita, mutta tämä on miehen ensimmäinen Milwaukeen rauta. Tilaajan ensi fiilis oli, että kyseessä on kaksipyöräinen veistos. Koko pyörän peittää pinnoitus, joka varjossa on melko tummanpuhuva, mutta kun siihen kohdistuu suoraa valoa, se syttyy eloon. Jos haluaa tarkemman kuvauksen työvaiheista, täytyy napata rakentajaa hihasta jossain tapahtumassa ja haastatella. Vaikka hän nukkui ensimmäisellä kierroksella onnensa ohi, ei pelissä lopulta huonosti käynyt. Tarvittavat aineet ovat olleet mattamusta maali, alumiinioksidi ja lakka. Toisella puolella on tilaajan firman logo ja toisella rakentajan. S&S Shorty -kaasarikin on saanut saman pintakäsittelyn kuin muu pyörä. Red Baronilta Belgiasta tuleva ilmanputsari on valettu pronssista kuten jalkatapitkin. valjastettiin Andyn ’41 Ford -paloauton takapuskurilta löytynyt työvalon kuori
Teksti ja kuvat: Janne Kutja Ainakin itselleni yksi vuoden kohokohdista on OSW, joka järjestettiin nyt 20. Matka on monella pitkä, joten reissu suuntautuu Skandinaviaan vain kerran vuodessa, jos silloinkaan. Viimeksi tuli pohdittua, että onkohan mitään extraa järjestetty ja olihan sitä: yksi kokonainen lisäpäivä torstaiksi, joten myös live-musiikkia oli tarjolla nyt kolmena iltana. Paikalle kokoontuu arviolta kolmisen tuhatta 30–50-lukuisista vintageautoista, musiikista ja kultuurista kiinnostunutta ihmistä ympäri Eurooppaa ja kauempaakin. Kelikin suosi aika hyvin tämän vuoden mittapuulla ja kunnon sateilta vältyttiin. Useimmille kyseessä on elämäntapa. Me olimme paikalla jo edellisenä yönä, mutta portit olivat tuolloin vielä kiinni. Se ei kuitenkaan tuntunut karsivan vaunujen määrää mitenkään. Lähialueiden huoltoasemilla ja tienvarsilla oli tapahtumaan menijöitä majoittuneena muutamaksi tunniksi – arvatenkin hieman pidemmältä tulleita, kuten mekin. Kattoratkaisu on ilmeisesti väliaikainen, vaikka onkin sävy sävyyn. 54 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Matkailuvaunut ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja nyt niille oli 500 kruunun suuruinen lisämaksu, oli kärry sitten vintagea tai ei. A BOMBERS OLD STYLE WEEKEND #20 Model A Cabriolet Hemillä. Tässä tapahtumassa hienoa on nimenomaan kansainvälisyys, paljon samanhenkistä porukkaa saapuu myös Keski-Euroopasta, lähinnä Benelux-maista ja Saksasta. Kalusto oli kuitenkin myös siellä erittäin tyylikästä. Alue täyttyi ripeästi heti torstaiaamusta. Nytkin tuli monta uutta tuttavuutta vanhojen lisäksi vastaan. kertaa Backamossa, 70 kilometriä Göteborgista pohjoiseen. Paljon oli taas etukäteen huhupuheita, että tapahtuma olisi viimeinen lajissaan, vaan eipä tuostakaan sen parempaa selvennystä järjestävältä taholta tullut. Ajattelen kyllä meneväni sinne jälleen ensi kesänä. Devils Peak -mäkikilpailussa oli tällä kertaa hieman vaisumpi meininki verrattuna muutamaan aikaisempaan vuoteen. Viimeistään vuoden päästähän se selviää. Saattoi olla, että kuljettajia oli ohjeistettu hieman rauhallisempaan menoon – mene ja tiedä. Eräätkin kaverukset olivat tulleet ’56 Mercuryllä 1 600 kilometriä yhteen suuntaan. Tapahtuma on tarkoitettu ennen vuotta 1956 valmistetuille amerikkalaisille kulkuneuvoille, mielellään tietysti vanhaan tyyliin muokatuille, muttei alkuperäisiäkään ole toistaiseksi käännytetty
Buick ’54 kustomin paneelimaalaukset eivät olleet ehkä aivan onnistuneimmat ja auto toimisi paremmin ilman niitä. LaSalle ’37. ’29 Model A RPU oli kaupan 170 000 Ruotsin kruunun hintaan katsastettuna. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Muuten suositut Classic Chevyt eivät ole tässä tapahtumassa enemmistönä. Model A Coupe, jonka maalaus toi mieleen tunnetun skeittaaja Steve Caballeron samalla teemalla maalatun hieman tuoreeman A-mallin. Tähän mennessä tehtyä ovat kahvojen ja merkkien parturointi, siipien jatkaminen sekä ’56 Packardin takavalojen frenchaus. Mårten Gustafssonin ’50 Pontiac Coupe on hienosti chopattu ja linjakas ilmestys. Flake-kattoinen ’58 Edsel oli saapunut Backamoon Saksasta. Tosta kun vähän... 55 AMERIKAN RAUTA 7/2015. 60-luvun tyyliin roddattu ’36 Ford 5w Coupe Radirin vanteilla. Saatamme myös havaita aikakaudelle tyypilliset kiiltävät tarvikeosat. Caballeron auto on myös sittemmin siirtynyt Euroopan puolelle. ’34 5-ikkunacoupe toimii aina. Kuvassa lähinnä maalauksella ja vanteilla kustomoitu luxenburgilaisen Steve Spellinin ’55 Nomad. Norjalaisen Tom Røineen ’56 Plymouth on rakentumassa 50-luvun lopun tyylin. Tämä ’52–54 Ford lienee jo vanhempi Ruotsi-rakennelma. ’53 Caddyn kapselit sopivat tähänkin mainiosti. Potentiaalia joka tapauksessa on
233,281 56 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Allanilla on kuitekin tarkoitus jonain päivänä viimeistellä auto ja maalata se kiiltäväksi. A-Bombers OSW Johan Skoglundin ’26 Model T RPU on melkein kuin Keith Weesnerin maalauksesta karannut. Rankasti madallettu, mutta miedosti kustomoitu ’56 Ford 4d HT. Allan Bergmanin rankasti patinoitunut irrotettavalla kovakatolla varustettu ’51 Chevy on tehty neliovisesta (kuinkas muutenkaan). Aina on hyvä olla yks lava ylimäärästä pidemmällä reissulla... Erittäin härski Bonneville-vaikutteita omaava ’34 3w Coupe. Rajusti sektioitu ja channeloitu ’32 Roadster Chryslerin Hemillä on karikatyyrimäinen ilmestys. A V8 Roadster ’32:n rungolla ja huomio – kromatulla maskilla. ’55 Ford alkaa kokea muutoksen tuulia. Petun Lincolnin taustapeilissä roikkunut shrunken head alkoi menettää hiuksia reissun edetessä, mystistä. ’40 Ford Deluxe klassisessa hot rod lookissa liekeillä. Chevyn Advance-Design Panel (ensimmäinen sodanjälkeinen uusi truck-mallisarja) tyylikkäästi Gilmore Gasolinen väreissä. Ei voinut olla niin stressaavaa. Korimuutoksia on reippaanlaisesti, esimerkiksi koko maskinseutu Caddyn dagmareilla ja jatketut takalokasuojat. Ei enää sedän sedan
Tiukka ilme ja kaasu pohjaan Lemmyt väpättäen. Devils Peak: Håkan Erixon odottaa starttia mäkikilpailussa. Terveiset lukijoille. ’32 Real Henry Steel. Mats-Henrik Hansen näyttää mallia A-malliin pohjautuvalla veneperäisellä omavalmistekilpurilla. Kaikki ei ole pölyä, mikä on ilmassa, vaan asfaltoidulla lähtöalueella on mahdollista suorittaa pienimuotoinen burnis. Jan-Olof Ödahlin ’32 3w patina coupe varsin harvinaisella ja kalliilla talvimaskilla. 57 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Erik Jostad ajoi mäkikisaa tällä kertaa Double ”J” Specialilla. A-roadsterin puikoissa Ken Norrena
Pehmeämuotoiseen keulaan on istutettu ’50 Mercuryn maskinaukko. Aina ei onnistu, choppaus meinaan. A-Bombers OSW Vaikkei alkuperäisautoja paljon artikkelin kuvissa näykään, niin niitäkin on varsin runsaasti paikalla. Tässä pienempikorinen Cadillac 1947 Series 61 luiskaperä huomattavasti useammin nähdyn Series 62:n asemasta. Kasper Kårbon ’49 Fordin joku saattaa muistaa parin vuoden takaisesta lehdestä, nyt sama auto edestä. Persoonallinen toteutus neliovisesta ’53-54 Chevystä. Kovia kokenut ’41 Plymouth on nähty monessa kuosissa, tällä kertaa pinnassa oli punaiset scallopit ja fenderskirtsit olivat asennettuna. Parhaana oivalluksena tässä ’57 Chevyn takapuskuri. Autossa on myös kuvassa hieman huonosti näkyvä Squarebirdin kavennettu kojetaulu. 58 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Lars-Erik oli tällä kertaa A-Roadsterin puikoissa. Tällä kertaa kyseessä ’51 Chevrolet Saksasta. Myös Coupe Devilsien kalustoa. Coupe Devilsien Jon Hegnastykketin ’56 Mercury mild kustom Norjasta
Ihan uudelle tasolle tapahtuma nousi viime vuonna, kun kokoontumispaikka vaihtui Ahveniston moottorirataan, jonka varrella on reilusti tilaa autoille, ja jota kierrellen voi tapahtumaa seurata liikkuvastakin autosta. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Hämeenlinnan Linnacruising on muodostunut jo perinteikkääksi osaksi kotimaan tapahtumakenttää, ja touhu tuntuu paranevan aina vaan. 59 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Tämän Cross Country -farkun keulalta löytyy vieläpä alkuperäinen 327 cid veekasikone. Linnacruisingissa on aina rento meininki, eikä kukaan katsele viistoon, vaikkei maalipinta olisi täysin kiiltävä tai kromit virheettömät. Tässä rytmiryhmää Buickissa. Sittemmin auto on jalostunut paljon muskelisempaan suuntaan. Se taisi olla vuotta 1997, kun serkkupoika hankki tämän Texasista tulleen ’66 Monaco 500:n siistissä alkuperäiskunnossa. Rengastus vaihtui heti kättelyssä, konepellin scooppi sen sijaan taitaa olla nykyisen omistajan lisäämä. ’62 Rambler Ambassadoreja ei montaa maassa ole
X-runkoisten erikoismies John Jäderholm oli tällä kertaa liikkeellä ’63 avo-Impalallaan. Tätä mukavasti patinoitunutta vihreääkään en ole ennen nähnyt. Heteahon Sami osallistui ’67 Eldoradollaan Lincoln Highway Centennial Tourille vuonna 2013. Sen urakan jälkeen kotimaisten tapahtumien väliset siirtymät tuntuvat melko pieniltä, reitti kun kulkee PohjoisAmerikan rannikolta rannikolle. Linnacruising 60 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Nummisissa asuvan Petri Juusosen komeaa ’30 A Coupea liikuttaa Offenhauserin kansilla varustettu lättäpää. Kuminpolttokisa kuuluu Linnacruisingin perinteisiin vetonauloihin. Volkswagenin sota-ajoneuvoja muistuttava Typ 181 tunnetaan tuttavallisemmin nimellä ”The Thing”. Koko ajan uusia yksilöitä tulee kuitenkin vastaan. Päivi Nohterin ’32 Roadsterin tummanpunaiset peltivanteet piristävät mukavasti tummanpuhuvaa olemusta. Seuraavana vuonna sen korvasi 35 senttiä lyhempi ja yli 360 kiloa kevyempi malli. Riihimäkeläisen Mika Virtasen ’55 Fordin elämää nähnyt pinta ei turhaan menoa jarruttele. Linnacruisingin puuhamiehiin kuuluva Juspe Lehtovirta harmitteli asfaltin hyvää pitoa, kevyellä rodilla kun oli vaikeuksia polttaa kumia ilman, että auto lähtee vauhtiin. Tässä tyylinäytettä Valiantilla. Olen jotenkin elänyt kuvitelmassa, että vanhakorisia, kaksipaikkaisia AMX:iä on maassa vain pari. Pirkkalalaisen Matti Salosen komea jättiläinen, ’79 Lincoln Continental Town Car on viimeistä täysikokoista vuosikertaa
Slot Mag -vanteineen auto näyttää siltä, kuin se olisi rakennettu jo 60-luvun lopun tai 70-luvun alun Kaliforniassa. Mikkoselle tehtäväksi hieroa pinta patinoituneeseen kuntoon ja taiteilla kylkiin Ron Jon Surf Shopin logot. muisteli hänellä kerran 80-luvulla ollutta ”Cruisin’ 54” Bel Airia. Teemu Pekan museorekisteröidyn ’71 Cudan kylkiteipit ovat Plum Crazylle epätavallisesti valkoiset, eivätkä mustat. Se olikin saapunut Linnacruisingiin kovin toisennäköisenä kuin Karin vanhoissa kuvissa. Muumio-jutussa auto oli tosin kovin erinäköinen, väriltään vaalea ja yleisesti kauhtuneen oloinen. Autoa peltipuhtaaksi hiottaessa oli etulokasuojiin jätetty näkyviin auton nimi. Ari Ruotsalaisen hempeänlila ’60 New Yorker Town & Country on huikean hieno laite. Hienokuntoisen MR-yksilön omistaa Tuomo Pursiainen Lopelta. Siellä kun on hyvin tavallista varustaa G-koppainen räyhämoottorilla ja todella isoilla vanteilla. Rane Kauhasen ’62 Galaxie Sunliner 500 XL kuuluu Muumio muistelee -palstalla esiintyneisiin autoihin. Viime numerossa Kari B. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Mallinakin 9-paikkainen farkku on harvinainen, niitä on valmistettu vain 671 kappaletta. Minä en muista nähneeni ennen tämänvuotista Linnacruisingia koskaan. Lahtelaisen Lauri Salon Cutlass Supreme ’81 näyttää ihan siltä, että se oltaisiin raapaistu Ahvenistolle jostain Amerikan cruisingillasta. Koska näit viimeksi kaksiovisen ’53 Kaiser Manhattanin. 90-luvulla Suomessa kertaalleen näyttelykuntoon rakennettu Chevy oli jo ehtinyt rapistua, kun se päätyi Niemen Kimille. Kimi antoi Kari B
Viimeisen sukupolven El Camino on nättilinjainen, mutta viime aikoina täällä Suomessa jotenkin unohduksiin jäänyt malli. Tamperelaisen Risto Vuorelan ’59 Thunderbird -avo on vaaleanpunaisessa värissään melkoinen barbiauto. Autoja oli todella paikalla paljon. Tommi Heikkosen ’62 Cadillacissä on rajun näköinen flakepinta. Rivit jatkuivat Ahveniston pääsuoralta aina suolenkille saakka. Linnacruising 62 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Myös chopatun neliovisen hardtopin siipiä näytti olevan kasvatettu alkuperäiseen nähden. Jenkeissä näiden hinnat ovat olleet nousussa jo pitkään. Petri Vihannon komean ’80 Z28 Camaron pellin alta löytyy tuore GM Performancen 355-heppainen ZZ4 crate-moottori. Se olikin naisväen mieleen. Viisseiskat rivissä, vasemmalta Nomad, Townsman ja Sport Sedan
Linnacruising Jotkut kokoontuivat myös piknikille autojen väliin. Pienempikorisia 80-luvun Continentaleja näkee harvoin näin hienossa kunnossa. Camopinta pukee puukiilaksikin haukuttua C4-Vetteä. Perinteistä raggariosastoa edusti tämä laikka-avo Olds 88. Myös moottoripyöriä oli paikalla komea kattaus. Kyllä, se on K-U-L. 63 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Varikkosuoran varrelta löytyi toinenkin harvinainen ja hienokuntoinen Moparfarkku, Newport Town & Country ’64. Tämä oli yksi omista suosikeista
Autokunnat lähetetään matkaan karttojen kanssa keräämään ympäri Nurmesta sijoitetuilta rasteilta pelikortteja itselleen. Tapahtuma-alueella on ajoneuvokokoontumisen ohella myös myyntikojuja lakritsasta tatuointeihin. Bomba Drive-In & Rock Hieman poikkeavaa konepeltitaidetta löytyi Anssi Väänäsen lauluautohenkisestä ’65 Buickista. Tapahtuman ehdoton huipentuma on Hyvärilän alueelle pystytetty drive-in -elokuvateatteri, jonne autokunnat kokoontuvat illan hämärtyessä nauttimaan järjestävän kerhon, Wolfbound Cruisersin, valitseman rainan. Kaksipäiväisessä tapahtumassa riitti ohjelmaa myöhään iltaan molempina päivinä. Poker Run huipentuu Hyvärilän matkailukeskuksen alueelle, jossa parhaan pokerikäden kerännyt autokunta palkitaan. Muonitusta oli tarjolla grillikojun ohella myös Bomba-talon ravintolassa. Teksti: Jussi Löppönen • Kuvat: Jussi Löppönen ja Marko Haverinen Kolmatta kertaa järjestetty Bomba Drive-In & Rock keräsi mukavan määrän harrasteajoneuvoja ympäri Suomen Nurmekseen. Bomba Drive-In & Rock on hienosti rakennettu tapahtuma, jossa päiväohjelma soveltuu koko perheelle pienimpien viihtyessä pomppulinnassa ja isompien ihaillessa autoja musiikin soidessa. Lauantaina meno jatkuu samoissa maisemissa aina iltapäivään, jolloin starttaa hauska Poker Run. 64 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Se yhdistää perinteisen cruisingin kätevästi leikkimieliseen suunnistusja pokerikilpaan. Perinteisesti perjantain riennot keskittyvät Bomba-talon maastoon päättyen illan burleskija bändiesiintymisiin. Keli helli kansaa olan takaa useamman bändin tarjoillessa musiikkia läpi päivän. Drive-in-leffa tarjoiltiin Poker Runin päätteeksi illan hämärtyessä valtaisalta screeniltä Hyvärilän kentällä. Bomba Drive-In & Rockin mukavan lupsakka meininki jatkui koko viikonlopun, ja tapahtumaa voi suositella koko perheelle
Vanha 361-Valmet veti tämän kävijän kohdalla pidemmän korren autoista. Sami Tirkkosen ’38 Chevrolet Master on varustettu Chevyn pikkulohkolla ja TH700askilla sekä 10-pulttisella perällä. Väritysteema jatkuu myös sisustassa. Kullanvärisellä katolla kuorrutettu imelänpunainen ’60 Caddy kuuluu kontiolahtelaiselle Vesa Kuivalaiselle. Tyylikäs ja viimeistelty kokonaisuus. Isokokoisten autojen suosio vaikutti olevan voimissaan. Kimmo ja Marjo Vainionpää esittelivät ’58 farkku-Buickin pehmeää kyytiä tapahtumassa ensi kertaa vierailleelle Anu Pekoselle. Caddy– motti on vaihtunut Chevyn 305:een. Tapahtumissa harvemmin nähty ’40 Studebaker Coupe tuli Rovaniemeltä. Pellin alla oli alkuperäistä sivuventtiilitekniikkaa. Yksi komeimmista full sizereista oli tämä isovanteinen ’60 Imperial. Rekkojen show-maalauksista tunnettu Simo Riikonen maalasi aikanaan myös muutamia henkilöautoja, kuten tämän iisalmelaista Warrick–farkkumerkkiä mainostaneen ’86 Camaron. Kajaanilaisen Jari Kauppisen ’67 Coupe DeVillen alla olivat modernit, suurikokoiset aluvanteet. 65 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Mekaanisella pumpulla ruuditettua lättäpäätä on aina ilo ihailla. Bomba Drive-In & Rock C1-Corvetten orkkissisusta huokuu 50-luvun avaruusaikaa. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Illan burleski show’sta vastasi Kiss Kiss Forbid’n, joka ehti päivällä paistatella auringossa muutaman kuvan verran yleisön iloksi. Hieman poikkeavaa rottatekniikkaa edusti tämä GM:n V6-moottori. Käynti oli tasaista ja soundi kieli tavallista rivakammista oreista
Lauantaina ajettiin hauska Poker Run. Ehdottomasti tapahtuman härskeimmät pakosarjat tarjoili Marko ja Riina-Liisa Oreniuksen ’31 A Ford, joka saapui paikalle Mäntsälästä saakka. Paikalle oli saapunut myös liperiläinen Tero Niemeläinen ensimmäisen Amerikan Raudan kannesta tuttuine ’66 SS avo-Impaloineen. Auton sisusta jatkoi ulkoasun tyylikästä rottalinjaa. Tiki–henkistä pinstraippausta Poudan perheen surffi-Chevyn lokarissa. Poker Runiinkin osallistuneen ’29:n liikuttamisesta vastaa 8BA-lättäpää. Kaunis auringonpaiste helli ’56 Caddyn jo hieman patinoitunutta maalipintaa. Poker Runista autot saapuivat auringon laskiessa Hyvärilän isolle nurmialueelle odottamaan elokuvan alkua. Autokunnat lähetettiin liikkeelle yksitellen keräämään pokerikättä eri rasteilta saaduista pelikorteista. 67 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Lievistä laatikko-ongelmista huolimatta matka Joensuusta sujui hienosti. Rottarodit ovat kasvattaneet suosiotaan aina vaan
Tuomo Lehtimäen entinen ’30 Ford Phaeton on muuttunut uuden omistajansa, Juha Riihimäen käsissä oranssista valkoiseksi ja saanut samalla katon sekä lokasuojat. Harvinaista luksusmuskelia on valmistettu vain 220 kappaletta. Tänä vuonna sitä vietettiin huomattavasti totuttua myöhemmin, elokuun puolivälissä, mutta se ei tuntunut autoharrastajia haittaavan. Perinteisten huviloiden ja mökkien lisäksi PowerPark tarjoaa myös länkkärityylisiä vankkureita sekä puumajoja, mutta vaatimattomimmille riitti pelkkä auton viereen pystytetty teltta. Camping-alueella saatiin nauttia niin auringosta, hienoista puitteista kuin komeasta kalustostakin, jota saapui paikalle 212 auton verran. FHRA PowerPark Weekend Vaikka varsinainen tapahtuma ajoittui lauantaille, niin kalustoa saapui paikalle jo perjantai-iltana. 68 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Härmän huvivaltiossa järjestettävä PowerPark Weekend on yksi FHRA:n kesän päätapahtumia. Minna ja Esa Liikasen ’72 Hurst Oldsmobile 442 on toiminut aikanaan Indy Pace Carina
Komean ’59 Mercury Montclarin siiven takana pilkottaa kolmea vuotta vanhempi Monterey. Yksinkertaisen maukas ’53 Chevy 210 Coupe suuntaamassa iltapäivällä järjestetylle Cruising Runille. Jari Luoman kustomsämpylä ”Helga” lunasti myös paikkansa kymmenen kärjessä. ’82 Camaro Z28 on harvemmin nähty Indy 500 Pace Car. Tällä kertaa roadsterilta vei huomion sympaattinen ’40 Ford Delivery. Christer Kantolan ’37 Chevrolet Coupe palkittiin järjestäjien valintana. ’59 Cadillac Coupe De Villejä saatiin ihastella kaksin kappalein. ’64 Ford Falcon on ryhdikäs kapistus kaksiovisena hardtopina. Autohan on Saab 96. 69 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Aulis Hämeenkorpi osallistui tapahtumaan kahdella autolla. Antti Asunmaan punainen yksilö valittiin tapahtuman Top Teniin
Näilla reunaehdoilla varmistui jatko ensi vuodeksi ja show tullaan järjestämään jo hyväksi muotoutuneella konseptilla. Kaiser ei ole kustomaihioiden tyypillisimmästä päästä, eikä niitä muutenkaan näe joka autotapahtumassa. Mika Salonen, Boss Hoss ’01 BOBBER 1. Malttamattomana odottelemme sen esittelyä lehdistössä. Antti Viljanen, Ford ’32 2. Jari Kallio, Ford Coupe ’30 3. TURKU KUSTOM SHOW 2015 VOITTAJAT BICYCLES 1. Chopper-puolella nähtiin ehkä radikaalein rakennelma ikinä: Sints Kozlovskisin Latviasta ajama pyöra kilpailee varmasti maailmanluokassa rungon stretchauksessa. Allekirjoittanut ohitti seurueen moottoritiellä, joten pitävät todisteet pyörällä ajosta on, vaikkei sitä välttämättä todeksi uskoisi. Tuoretta tuontia edustaa suomusjärveläisen Tuomo Maulan ’59 Ford Country Sedan. Harri Koski, H-D Softail ’02 2. Mika Viinikainen 2. Ainoa, mitä järjestäjien taholta jäätiin kaipaamaan oli, että hienot autot, jotka nyt olivat parkkipaikalla, voisivat tulevaisuudessa ajaa sisään portista, vaikka aikarajat eivät aivan soveltuisikaan – homma ei varmasti ole minuuteista kiinni. Tämä patinakuntoinen yksilö oli tontitettu. Marko Stjerbakoff, Ford Pick-Up ’46 KUSTOM CAR 1. Oka Laine 3. Markku Leinonen, H-D FXSTBi ’08 3. Sints Kozlovskis, H-D HOT ROD 1. Axu, H-D ’48 2. Timo Hersti, Ford Ranchero ’58 PEOPLE´S CHOICE Petri Ruusunen, H-D/Teknik Svopada Cyclomoteur ’42 Turku Kustom Show Kalu Kallion A Coupe sivuventtiilikoneella ja blowerilla hakee vieläkin vertaistaan kotimaisten rodien joukossa. Sponsoripuolikin oli paremmin hallussa kuin aikaisempina vuosina. Klaus Riste, Rock King 2. Timpan Ranchero on tänä kesänä valmistunut uutuus, joka vihdoin oli esilla kaikki listat kiinnitettyinä. Jari Lammi, Chevy 3100 ’57 2. Petri Ruusunen, H-D / Teknik Svopada Cyclomoteur ’42 2. Arto Riip, H-D 1200 U ’41 3. Näyttelyn jälkeen autoja pyöri myös Turun kaupungilla, joka on ilmiö, jota ei olla päästy ihailemaan useinkaan, vaikka autoja paikkakunnalla riittäisi. Janne Koivisto, Triumph 6T Thunderbird ’61 CUSTOM 1. Herstin veljesten autot vierekkäin. Raiza Raitio, H-D Heritage ’94 CHOPPER 1. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Erno Komulainen, Ford ’41 3. Rami Pajula CLASSIC 1. Roni Eeronheimo, H-D Panshovel ’70 3. Parkkipaikalla oli myös ’63 Buick Le Sabre 2-ovinen sedan. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Turku Kustom Show vietettiin tänä vuonna sään suosiessa täysillä ja tämä näkyi yli 2 500 kävijän nousseena väkimääränä kuin myös kaksipyöräisten runsaana osanottona. Vesa Jänismäki H-D WLA ’40 3. Kilvistä päätellen autolla on takana pitkä Suomi-historia
Petri Ruususelta ollaan totuttu näkemaan mitä mielikuvituksellisempia rakennelmia, eikä nytkaan jouduttu pettymään. Auton omistaja oli tungettu takapenkille. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Myös ajoasu oli pyörän mukainen. Tämä ’49 Mercury näyttaa päällisin puolin vakiolta museoautolta, jota on vain hieman laskettu. Vaikka omistajan mielestä siinä vielä riittää puuhaa, on ulkopuolisen vaikea keksiä mitä. Tämä ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta, vaan auto on koko tekniikaltaan rakennettu uusiksi parhailla saatavilla olevilla moderneilla palikoilla. Parkkipaikan helmenä komeili tämä ’62 avo-Mercury. Latvialainen Sints Kozlovskis saapui todistettavasti ajamalla paikalle jonkinlaista maailmanennätysta hipovalla chopperillaan. Tamperelaien “avaruus” Antti oli saapunut meksikohenkisella isolla patinalättäpäällä. Näitä ei koko pohjoismaissakaan ole montaa. Komulaisen Ernon ’41 Ford Coupe on viimein valmistunut. Kaunis keli houkutteli paikalle entistä runsaamman määrän kaksipyöräisiä sekä moottorilla että ilman. Turkulainen Aki on rakentanut tämän Shovel bobberin. Yritys palkittiin kiiltavällä astialla. Tuloksena pyttyjä useammassa luokassa. Värimaailmaltaan se toi mieleen 30-luvun Harleyn VL -aikakauden, mihin viittasivat myös tankinmerkit. Nohterin Kake kurvaili paikalle ’32 Roadsterilla seurueen kera
72 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Wasa Hot Rod Association järjesti jo kuudennen vuosittaisen, suureen suosioon nousseen Summer Meetin, joka tänä vuonna sattui hieman harmillisesti päällekkäin FHRA:n PowerPark Weekendin kanssa. Osallistujia tuntui kuitenkin riittävän ja Vaasan lähelle Sundomiin sijoittunut tapahtumapaikka suorastaan pursui länsirannikon komeinta harrastekalustoa. ’69 442 Oldsin maalauksessa oli nostalgiaa huokuva 80-luvun show-automeininki. ’67 Pontiac Tempest toimii STW-mallina suorastaan poikkeuksellisen hyvin. Kaikkihan tuntevat Li’l Red Truckin, mutta mitenkäs tuttu on pikkumusta. Nätti kaksivärinen ’70 Chevy C10 -pikkis kuuluu vaasalaiselle Tomas Djupsjöbackalle. WHRASummer Meet ’73 vuosimallin Oldsmobile 442 Coupe ei ole ihan tavallisimpia näkyjä
Päivän ohjelmaan kuului järjestäjien poimimien ajoneuvojen esittely esiintymislavan edustalla. Keltaisen omistaa Patrik Sund, oranssin Elin Nyman ja sinisen Ingvald Bergström. Meetin klassisin yhdistelmä – ’57 Chevrolet Bel Air ’64 Carman-asuntovaunulla. Toisen sukupolven Camaro vahvasti Tarantinon Death Proof -fiilistä ilmentävällä ulkoasulla. Dusterit kesän 1970 muotiväreissä. Tästä voitaisiin ottaa mallia muihinkin tapahtumiin, sillä taustatiedot ja tarinat ovat kiinnostavaa kuultavaa kanssaharrastajille. Noh, ’60 Chevy Bel Airhan se siinä, kuten takasiivistä ja katon linjasta ehkä pystyykin päättelemään. Essex ei ole ihan tavanomaisimpia rodiaihioita. Tämä ’30 Super Six on Tom Svarvarsin silmäterä. Mattilan Jukan ’49 Chevrolet Stylelinessä on vuosien kartuttamaa karismaa. Christian Bergforsin miedosti kustomoitu ’61 Oldsmobile 98 makaa maassa ilmajousituksen ansiosta. Autontunnistustehtävä. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2015
Fordin rodipikappeja löytyi niin hillityllä kuin vähän radikaalimmallakin rakentelutyylillä. Tapahtumaviikonloppu oli 31.7.–2.8. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Finnish Street Rod Association järjesti tämän vuoden rodinatikat pitkästä aikaa pääkaupunkiseudulla. FSRA STREET ROD NATIONALS 74 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Pasi Poudan uusimman hankinnan, ’52 Chevyn, surffihenkisyys on vain kasvanut entisestään, kun katolle on kiinnitetty jalopuinen lainelauta ja straippimaestro TiN on päästetty vauhtiin siveltimineen. Rodit olivat näytillä lauantaina puolilta päivin Kauppakeskus Sellon Viaporin torilla, minkä lisäksi aikaa vietettiin muun muassa perinteisen rodrunin ja rastitehtävien merkeissä. Hotelli Korpilammen parkkipaikka poikkesi kalustoltaan melkoisesti normaalista natikoiden ajan. ja paikkana toimi Espoossa sijaitseva Hotelli Korpilampi
75 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Vaittisen Antin ’32 Plymouth Roadster jaksaa hämmästyttää niin nuoria kuin vanhojakin. Näihin ’35 Fordin perän muotoihin voi uppoutua vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Sami Tirkkosen mafiosohenkinen ”Ol’ Bootlegger”, ’38 Chevrolet Master on kuin pirtutrokareiden salakuljetusvaunu. Rodit toivotettiin talon puolesta tervetulleeksi toistekin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tapahtuman kenties tyylipuhtain ’32 oli tämä B Coupe omistajanaan Lauri Levon. Tämän Chevyn patinaa ei tarvinnut epäillä feikiksi. Jarmo Mäkelän ’34 Tudorin liekehtivä keula hehkui kilpaa aamuauringon kanssa. ’38 DeSoto Coupe oli valjastettu sheriffin vankkuriksi. ’55 International pickup on työjuhta sympaattisimmasta päästä. Lauantaina puoliltapäivin rodiletka parkkeerasi Kauppakeskus Sellossa sijaitsevalle Viaporin torille, mikä osoittautui sukseeksi. Daniel von Nandelstadh pyörähti paikalla ’34 Tudorillaan. Juha Saukkosen ’39 Dodge on työnjäljeltään tiptop ja lähes kauttaaltaan omistajansa omaa käsialaa
Elokuussa suuri parkkialue oli täynnä viimeistä ruutua, jalkakäytäviä ja tienvierustoja myöten. Pääkaupunkiseudun cruisailijoille Heureka tarkoittaa jotain ihan muuta kuin Arkhimedeen taannoin huudahtamaa ahaa-elämystä. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Tikkurilassa sijaitsevan Tiedekeskus Heurekan parkkipaikka näet toimii Vantaan Cruisingien päänäyttämönä jokaisen kesäkuukauden kolmantena perjantaina. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HEUREKA! Tämän C2 Corveten lokasuojalevityksistä voisi päätellä, että autolla on takanaan ratahistoriaa. ’80 Fleetside kesäisen keltaisena. Etualan scallopeilla varustettu ’37 Ford Tudor kuuluu Mika Säipälle. Veljekset kuin ilvekset. Paikan suosio on viime aikoina suorastaan räjähtänyt käsiin. Sami Eskelisen ’73 Cuda on niitä autoja, jotka kelpaisivat lähes jokaisen jenkkiautoharrastajan talliin
Jos tähän kohtaan lyötäisiin tunnistustehtävä, niin monella voisi mennä sormi suuhun. Kaj Tarvainen on kasvattanut kotimaista rodipikkiskantaa klassisen kauniilla ’35 Fordilla. ’59 Bel Air on saanut pintaansa astetta taiteellisemman värityksen. STR Racing Wheelsin modernit vanteet pukevat Tomi Tulisalmen LS-koneista pro touring Camaroa. ’68 Mercury Meteor on saanut kisaisempaa luonnetta kylkiin maalatuilla teksteillä. Jani Simpsiö saapui paikalle Porvoosta ryhdikkäällä ’80 El Caminolla. Kisatouhuista tutun Uho-Juho juniorin Maverickia ohjasti tällä kertaa Uho-Juho senior. Tämä GMC-kuski oli varautunut pahimpaan. Vantaan Cruisingeissa on toisinaan kulutettu kovastikin renkaita. Tami Leinon pro touring -henkisen ’69 El Caminon voimanlähteenä on 377-kuutiotuumainen Vortec-pikkulohko. 77 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Kyseessä on lähinnä Kanadan markkinoille suunnattu, Chevrolet Vegan sisarmalli Pontiac Astre ja vieläpä hatchback-korisena. Parkkispalaverin paikka
Vantaan Cruising Tämän ’60 Cadillacin varustukseen kuului takaikkunasta tarvittaessa ylös noussut tähystäjä. Nelossukupolven Camaro on saanut ylleen kaksivärimaalauksen. Joni Kiurusen ’59 Corvetessa on autenttista kisatunnelmaa. Tätä näkyä ei tule turhan usein vastaan kotimaisissa cruisingeissa. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Paikalla oli luonnollisesti myös virkavalta, tällä kertaa asianmukaisella kalustolla. Kimmo Mattila oli lähtenyt ulkoiluttamaan Daytona replicaansa. Täyteen ahdetulla parkkialueella sille olikin tällä kertaa käyttöä. Peltivanteet ja pillerikapselit tuovat ’90 Sportside pickupiin ripauksen nostalgiaa, eikä sopiva madallus pahenna tilannetta lainkaan. ’79 Buick Skyhawk on kuin Opel Mantan bodannut isoveli. Hannu Heleniuksen ’64 Impala kiersi Heurekan parkkista ylväästi nokka pystyssä kuin Crenshaw’lla ikään
Jokaisella autolla on tarina. AUTOILUN AJANKUVAA Boxer SpeedDay Vanhat Volkkarit vauhdissa Mercedes-Benz W124 saavutti museoiän Pirteän auton värikkäät vaiheet AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 06/15 • Hinta 8,90€ Taksitolpilta harrastetalleihin N6 00 ’69 HOnda TaskurahaRange Rover ’73 Aktiivisen perheen monikäyttöauto Pienet ja ahkerat Katsauksessa kompaktit hyötyajokit Minttu ja Betty Vauxhall Victor ’70 + MKP Petit ’63 06/15 368480-1506 • P AL VKO 2015-42 6 41 48 83 68 48 08 15 00 6 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Honda N600 ’69 • Vauxhall Victor ’70 & MKP Petit ’63 • Range Rover ’73 • Chrysler Newport ’62 • Lloyd Alexander TS ’60 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
Kun Nationals Solvallan raviradalla alkaa iltapäivällä hyytyä, siirtyvät autokunnat pikkuhiljaa kaupungin keskustaan ja Sveavägenille. Stockholm Cruising Ruotsissa kun ollaan, on paikalla aina myös lasikatto Crown Victoria. Poliisi antaa väen toteuttaa itseään melko vapaasti ja vain pahimpiin ylilyönteihin puututaan. Cruisailijat valtaavat autoillaan koko Sveavägenin, joka on kaupungin pääkatuja, aina Sergelin torilta Norrtulliin. Joskus tosin on koko katu suljettu autojen innostuttua burnaamaan väkijoukon keskellä. Autojen lisäksi tapahtuma kerää kadunvarteen paljon katselijoita jopa tungokseen asti. Siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä, etteivät melkoisiin mittoihin kasvaneet kotimaiset cruisingit riitä, voi lähteä katsomaan meininkiä laivamatkan taa länsinaapuriin. Cruisaamassa näkee kaikenlaista kalustoa lowridereista traktorien kautta kiihdytyskilpureihin ja kaikkea siltä väliltä. Reissu on senkin puolesta hyvä, että se ei Etelä-Suomessa asuvalta vaadi mitään ylimääräisiä vapaita, vaan tavallinen viikonloppu riittää, kun voi mennä perjantain iltalaivalla Tukholmaan ja sunnuntain päivälaivalla takaisin. Cruisingin maine on kiirinyt pitkälle skandinavian ulkopuolellekin ja uteliaita saapuu ulkomaita myöten. Tässä ’56-mallissa oli mattamaali, flippikeula ja sivuputket. Siitä voi tehdä myös perheretken, vaimoväki voi poistua kaupoille tai muihin suurkaupungin kulttuurikohteisiin. Lowridereiden ja muiden matalien laitteiden sekaan sopi myös tämä alustanvaihdon läpikäynyt Plymouth Volare Coupe. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Kun Suomen tapahtumat on tullut nähtyä, voi harrastusta laajentaa kansainväliseksi. Näkyypä kadun varressa parkissa välillä myös lava-autoja, joissa vietetään rapujuhlia kaikkine asiaan kuuluvine tykötarpeineen. Hulina kaupungilla alkaa jo alkuillasta ja jos haluaa oman autonsa parkkiin, on syytä saapua paikalle ajoissa. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Ehkä matalimman kynnyksen tähän tarjoaa elokuun ensimmäisen viikonlopun Stockholm Cruising. Samana päivänä Tukholmassa järjestetään myös Wheels Nationals -autokokoontuminen, joten miehillekin riittää ohjelmaa koko päiväksi
Kaikilla näytti olevan hauskaa. Mikään autotapahtuma Ruotsissa ei ole täydellinen ilman ’59 avo-Cadillacia. Avo-Galaxien mukaan oli lähtenyt useamman sukupolven edustajia. Willys MB -sotajeeppikin oli saapunut hulinoihin. Konepeltiä auki pitänyt juomatölkki auttoi pitamään lämpöä kurissa. Samana päivänä järjestetty Stockholm pride näkyi myös illalla katukuvassa. Tyypillinen nuorisoosasto liikkui nelivedolla, jossa oli astetta hevimmät poppivehkeet. ’59 Ford Taxilla cruisailu ei tullut edes kalliiksi, jos maksuperuste oli ajetut kilometrit, sen verran tahmeasti jono liikkui. Kärjessä oli Fordin 70-luvun alun Econoline, tietysti lyhyenä ja umpikylkisenä. 81 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Koko porukka ei koostunut vain vanhemmista harrastajista, vaan mukana oli myos nuorempia autokuntia. Eskilstunan suomalaisvahvistus Keijo Hokkanen ulkoilutti tällä kertaa kustomBuickiaan. Kaikki hyvät asiat palaavat joskus pinnalle. Gasoline-lehti oli tuonut paikalle vanirivistön. Hairetdinin Aki oli paikalla Brutal Bastardillaan, joka herättikin ansaittua huomiota naapurimaassa. Yön kohtalokas kaunotar
Autoja prätkäharrastuksen ohella Jone alkoi keräillä niihin liittyvää rekvisiittaa aktiivisesti jo 80-luvulla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kaasisen Jone tunnetaan paitsi amerikanautoja pyöräharrastajana, myös aktiivisena keräilijänä. Toisaalta tänne on kiva tulla ihan vain oleskelemaan ja kuuntelemaan musiikkia, mikäli vaimo sattuu valtaamaan tuon varsinaisen olohuoneen telkkarin katsomiseen”, Jone nauraa. Puhtaiden osien kiinnittelyyn ja kasaamiseen tämä soveltuu hyvin, mutta isompiin operaatioihin löytyy läheltä paremmatkin tilat. Kunniapaikalle tallin seinälle on päätynyt myös vuonna 1973 ikuistettu hetki, jossa Jone postailee pikkuskloddina enonsa Dodge Senecan vierellä. DAYTRIPPER GARAGE Toisenlainen talli J 82 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Seinät ovat täynnä muistoja niin autoista ja prätkistä kuin niihin liittyvistä ihmisistä ja tapahtumistakin. Tallin yhteydessä on myös keittiö ja makuutilat, joihin on kätevä majoittaa vaikka vieraita. ”Tämä on vähän tällainen olohuonetalli, jossa ei hitsailla eikä tehdä muitakaan likaisia hommia. ”Me innostuttiin aiheesta Kaireniuksen Miken kanssa ja ryhdyttiin kiertämään swappeja, pikkukylien romu-ukkoja ja kaatopaikkoja peltipurkkien, mainoskylttien, bensiskrääsän, jukeboksien sun muun vastaavan tavaran toivossa”, Jone muistelee. Kun tätä romua on nähnyt tarpeeksi, niin voi luopua ajatuksesta, että kaikki olisi omistettava itse. Jone arvelee kiinnostuksensa amerikkalaisiin ajokkeihin saaneen alkunsa juuri tuosta edellä mainitusta Senecasta. Sekin on nautinnollista, että ympärillä on vanhaa tavaraa, joka vaihtuu koko ajan.” Tallin Jone rakennutti omakotitalonsa yhteyteen reilut kymmenen vuotta sitten. ”Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen myynyt aika paljon tavaraa pois, mutta ainahan sitä tulee hankittua jotain muuta tilalle. Kalustoa on tullut vuosien varrella ostettua ja myytyä, eikä kukaan ole pysynyt lukumäärien suhteen laskuissa, mutta joku vuosi sitten Jone laski omistaneensa pelkästään kymmenen erilaista Cadillacia. one poimii käsiinsä hiukan kellastuneen ja rypistyneen valokuvan vuodelta 1988. Se esittää ’53 Cadillacia, jolla ollaan porukalla cruisailemassa jossain päin Stadia. Jos tiukkaan ahtaa, niin sisään mahtuu kolmekin, mutta silloin niiden kanssa ei mahdu pahemmin puuhastelemaan. 80-luvulta saakka kerätty, lähinnä jenkkiautoiluun ja amerikkalaiseen elämäntapaan liittyvä esineistö on vallannut huomattavan osan myös hänen tallistaan. Vähitellen tavaraa kertyi enemmän kuin kenellekään mahtuu ja siitä piti opetella myös luopumaan. Puhtaasti harrastekäyttöön pyhitetyssä tilassa on 69 neliötä, mikä riittää mukavasti kahdelle autolle. Auto ei ollut Jonen ensimmäinen jenkki, mutta muistikuvien mukaan toinen
Antiikkisen sohvaryhmän taakse jäävällä seinällä on kehystettyjä valokuvia, alaan liittyvää taidetta ja Shellin emaloituja mainoskylttejä. Seinällä on muun muassa Janne Kutjan piirros ja Sampo Korhosen valokuvia. 83 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Täydessä toimintakunnossa oleva Ami Continental, joka myös tutka-Amina tunnetaan, on vuodelta 1961 ja tuli Jonelle parikymmentä vuotta sitten autokauppojen yhteydessä Joensuusta. Sohvan yläpuolella näkyvä keilapeli on niin ikään 60-lukulainen. Skeittilautaprojekti on Teemu Säilän käsialaa. Niitä oli aikoinaan bensiksillä ja täyskaadolla saattoi saada uuden pelin lisäksi myös tavarapalkinnon, eli käytännössä askin savukkeita. Maalaukset ovat Kari B. Mikkosen tekemät aina Pegasus-logoa myöten. Katonrajassa on komea rivistö prätkien tankkeja ja valoa tuomassa kattokruunuja. Koneisto on poistettu ja sisusta verhoiltu. Jonen entinen ’31 rodipikkis on innoittanut taiteilijaa jos toistakin. Jone ja Mike hakivat samanlaiset pumput aikoinaan Outokummusta ja niistä kunnostettiin molemmille omat baarikaapit/stereoräkit. Parasites on Jonen ja hänen vanhojen kavereidensa ei-vakavamielinen harrasteporukka. ’69 vuosimallin yksikätinen, Gold Star, on peräisin Gröna Lundin huvipuistosta Tukholmasta ja muutettu euroilla toimivaksi. Tallin ovensuussa seisova brittiläinen Wayne-merkkinen bensapumppu on 60-luvun alusta
Tarina alkoi syksyllä 1986, kun ’54 Chevy Bomba oli myyty eteenpäin. Mikkonen, Kuvat: Kari B. Takaluukun tekstit syntyivät eri reissuilla. Saanko esitellä, Rambler Rebel 770 STW ’67. Kattoverhoilua Raimossa ei ollutkaan, joten sisäkatto maalattiin himmeällä mustalla. Farmi kuljetti Lopez-perheen jäseniä kutosen voimalla kiitettävästi ja maileja kertyi retkillä runsaasti. Raimoon tuli peltivanteet, taakse 6” ja eteen 5 1/2”. Vaan ne, jotka harrastavat Ramblereita toki tietävät, ettei ehjän laatikon löytäminen ole helppo nakki. Paikallaan viralliset raggarivarusteet, kattovalo ja häntä antennissa. Raimo oli juuri maalattu, alla slotit ja kohokirjainrenkaat. Teksti: Kari B. Raimon seistessä telakalla, päätimme maalata oviin lepakkoteemalla tekstit. Katolla ollut propelli hilattiin pois ja reikä tukittiin peltipalalla. Taidettiin siinä asuakin miltei vuosi. Katolla oli sellainen pyörivä ilmaventtiili, oisko ollut yksi niistä tusinasta ambulanssiksi tulleesta. Alla olleet slotit ja renkaat myytiin, ei niinkään rahapulassa vaan katu-uskottavuuden takia. Vanteet maalattiin paloautolookiin. Sillä tultiin, mentiin, hoidettiin asioita ja oltiin viihteellä. Viimein oli aika alkaa cruisailemaan, johan tässä oli hifisteltykin... Sieltä löytyivät vararenkaat, varabensat ja työkalut. Aito ja oikea lepakkofarmari a´la Lopez. Etuvanteet maalattiin paloautolookkiin. Koska koko porukalla oli lepakkoja vintillä, päätimme perustaa ”lepakontorjuntapalvelun” – valohan oli jo valmiiksi katolla. Vielä oli edessä kattovalon asennus (lue ”Ruotsin rakkarivalo”). Mikkonen, Markku Pahkajärvi Jokaisella lienee joskus ollut auto, josta jäi kultaiset muistot ja hyvä fiilis. Itselläni tällainen laite on lepakkofarkku. mitään turhaa autosta ei löytynyt, mutta miltei kaikki tarpeellinen. AMC:n piikkikapseleita en omistanut koskaan kolmea enempää. Lähestyimmekin ongelmaa toisesta Muumio muistelee Oodi lepakkoautolle Rebelin iloinen naamavärkki. 84 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Alkuperäinen 3-vaihteinen manuaali riutui ja lopulta poiki kunnolla. Tarkoitus oli etsiä tilavampi reki alle, 8-siitteri oli siis kiikarissa. SF-tunnus piti maalata Ruotsissa poliisin vaatimuksesta, sormin. Näin yksinkertaista se oli. Konehuoneessa höyrysi rookka sexa å manual växloda... Heti käyttöönoton alla tehtiin joitain säätöjä manuaalivaihteiston siirtäjiin, jotka olivat todella sohlot. Farkun katolla kulki mukana kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tavara. Sitten oli vuorossa laatikon hankkiminen. Ikkunatarrat kertovat reissusta jos toisestakin. Viimein kevättalvella löytyi ’67 Rambler Rebel 770 -farmari ostettavaksi
Ei muuten ole elukoita sillä puolella kattoa. Tänä päivänä en ehkä lähtisi samaan... Kaikki metallin äänet olivat viimein vaienneet ja Raimo hinattiin tallille. Tässä vaiheessa auton osti Lincoln-harrastaja Kai Laine. Farmin ikkunaan oli tuotu vaihdoehdotuslappu, vaihto vihreään ruohonleikkuriin. Uutta laatikkoa ei löytynyt mistään, kunnes Hemmo kertoi Chevelleen vaihdetun uuden tekniikan ja sen myötä vanha paketti olisi jouten. Lepakkofarmin tarina oli lopullisesti ohi. Vanha tekniikka nousikin pois konttorista ja GM-tekniikka asettui tilalle. Homma hoidettiin Lehtosen Eikan pihalla Nurmijärvellä, ja moottorikiinnikkeisiin tehtiin väliaikaiset siirtopalat paikan päällä. Automaatin ”aivoista” irtosi s-rauta, jonka seurauksena toimi tällä kertaa vain pakki! Tämä ajoa haitannut vaiva pysäytti ajomme juuri syksyn korvilla, minkä myötä laitoimme lepakkofarmin telakalle, koska olimme itse muuttaneet taas sisätiloihin talven alta. Me todellakin asuimme lepakkofarkussa kahden koiramme kanssa niin Suomessa kuin Ruotsissakin, eikä se niin kurjaa ollut ollenkaan. Rambler oli meille kuin toinen koti. Pakin puuttuminen oli kuitenkin se pienempi vaiva, suurempi oli turbiinin tippuminen Talin keilahallin pihalle. Kuva vuoden 1987 Forssan Pick-Nickistä. Farkkujen väliin pingotettu pressu toimi tiipiinä ja oli tilava ratkaisu – pitkäkattoisissa on ehdottomasti etunsa, etenkin porukalla reissatessa. Korin olisi suonut jäävän henkiin, sillä sen sisäkattoon oli kirjoitettuna värikäs tarina 80-luvun parhailta röpöttelyvuosilta. Pieni tekninen ongelma matkalla tuli pian vastaan, kun kardaani tippui tielle – oli hiukka liian lyhyt, kato. Suunnittelimme ja toteutimme retken Power Meetiin. Siitä alkoi jälleen uusi luku Raimon historiassa. Jossain vaiheessa peltejä korjailtiin ja aikanaan tämä farmi kulkeutui erään AMC-harrastajan käsiin. Lehtosen Eikan maalaamon pihassa touhusimme pariinkin otteeseen konehuonetta uusiksi. Raimo oli juuri niin simppeli laite kuin voi olla, eikä sitä tuntunut saavan rikki kuin omaa tyhmyyttään. Laatikosta kuului aika ajoin pientä ”metallin” soundia. tai. Kaikki kahdeksan matkustajaa eivät mahtuneet sentään yöpymään autossa, mutta katto oli mitä mainioin paikka nukkua makuupussissa. Siispä kaupoille. Ostimme toimivan Americanin, jossa oli automaattilodju. Itselläni oli koipi paketissa, joten Lehtisen Olli lupautui mukaan talkoisiin. Elinluovuttajana kunto heikkeni, kunnes lopulta romumiehet paalasivat sen. Kaikesta huolimatta pääsimme koti-Suomeen takaisin – vain pakki puuttui. Ei aivan viaton. Farkun sivulaseihin kertyi paikkakuntatarroja ynnä muita tarroja muistoiksi reissuiltamme. Farkku sopi käyttöön mainiosti, kun samassa paketissa oli kulkuväline sekä majoitus. Rebelin maalattu sisäkatto toimi sekä vierasettä muistokirjana. Hauskuuteen oli syykin... Tässä kohtaa muistui mieleen vetolevyn hiusmurtuma ja mahdollinen syy-seuraus. Ei se lepakko-Rebel ollut paras omistamani jenkkiauto, mutta luonnetta siinä oli. Kardaani lyhennettiin uuteen mittaan ja homma oli siinä. Rebeli toimikin uudella tekniikalla mainiosti, ja pian perää laskettiin hieman. kulmasta. Vieraskirja katossa. Taukopaikalla lepakoita odotellessa. Homma hoidettiin himaan jatkamalla sitä. Siihen palattaisiin myöhemmin. Autoamme alettiinkin kutsua sorviksi, kuuluivathan siitä aika ajoin kaikki metallin äänet. Myös naisväelle tuntui kelpaavan Rebelin kyyti. Ramblerimme oli siis saava rempatun Chevyn 230 cid kutosen ja sen perään TH350-automaatin. Konehuoneeseen vaihtui Ford-tekniikka, ja meno jatkui. Silloin pystyi vielä ajamaankin illan cruisingissa, vaikka metallinen ääni oli voimistunut. Farmarista löytyi valkoisia ja kultaisia maalitusseja, joilla porukka kirjoitteli sisäkattoon sekä tervehdyksiä että nimiä. Osien asennus Rebeliin sujui joutuisasti. Turbiinin vetolevyn pieni väsymä ei huolettanut, olihan cruisingkausi päällä. Salon suunnalla etsimässä vetaria Pahkiksen Pontiac-farkkuun. Ja kotihan siitä meille jossain vaiheessa tulikin. 85 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Adoptoimme autosta automaatin ja automaattivaihteen ohjauspylvään. Jouduin kieltäytymään kohteliaasti väärään väriin vedoten! Suomalais-meksikolainen moottorinvaihto Nurmijärven palojoella ’87. Kesällä saattoi valita pysähdyspaikan fiiliksen ja maiseman mukaan. Lepakkofarmi kulki taas. Yksi pieni ongelma TH350:een kuitenkin tuli. Sieltä löytyi myös pop-laulun sanoja sekä hopeinen kuu a´la Olavi Virta, kiitos Masan
Tämän auton hienous oli sittenkin siinä, että se oli säilynyt harvinaisen alkuperäisenä lisävarustelistalta poimittuja aluvanteita, narupintaista rattia ja uutena asennettuja stereoita myöten. Puuhanurkka To mi K imm o Kaliforniasta kolme vuotta takaperin tuotu auto on paikoin haalistunut, mutta ruosteeton. Jopa alkuperäinen narupunosta pinnaltaan muistuttava ratti on säilynyt paikallaan. Autohan oli tiettävästi ollut Kaliforniassa uudesta saakka, ja ainakin vuodesta 1985 vuoteen 2012 samalla omistajalla. 225/70 R15 vaan tuntuu olevan yllättävän vaikea koko löytää Atlantin tältä puolelta. Roikkuvan kattoverhoilun korjaamiseen tuli uutta verhoilukangasta rulla kaupassa mukana, ja ovipahvien alareunat vaativat myös korjaamista. Ulkokuori vaati paikkamaalaamista pääasiassa tökerösti tehtyjen pensselikorjausten vuoksi, mutta samalla päätettiin maalauttaa takakylkien yläosat, jotka olivat päässeet haalistumaan Kalifornian auringossa. Tekniikkaa voisi viritellä vapaammin, ja muutenkin auto saisi olla pro touring -henkinen, mutta kuitenkin koriltaan niin lähellä alkuperäistä, että tavallinen kaduntallaaja luulisi sitä museoautoksi. 80-lukuisille GM-tuotteille tuttuun tapaan kattoverhoilu roikkuu, mutta edellinen omistaja oli tilannut jo valmiiksi rullan oikeaa verhoilukangasta sen uusimiseen. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Tullessa kadoksissa olleet tuulilasin listatkin löytyivät Camaro Parts Worldiltä käytettyinä ja sopivasti kuluneina. Hämmästyttävää kyllä, jopa alkuperäiset alumiinivanteet ovat säilyneet mukana koko auton 34-vuotisen taipaleen. Autossa ei ole mitään ”ylimääräisiä” sähkövarusteita, ilmastoinnista puhumattakaan. Camaro Z28 ’81 Katsellessani myytävänä olleita Camaroita ja Firebirdejä ajattelin, että jos sellaisen jossain vaiheessa hankin, se tullaan pitämään päällisin puolin alkuperäiskunnossa madallusta ja alkuperäisen tyylisiä, mutta isompia vanteita lukuun ottamatta. Konehuoneessa pitäisi maalata venttiilikopat ja imusarja uudelleen. Mikkosen maalailtavana ja ovipahvien korjaamista varten on tilattu Saksasta oikeanlaista punaista mattoa. Ei ehkä kovin montaa. Nyt pitäisi löytää jostain taakse oikeanlaiset tekstirenkaat, jollaiset kuuluivat jo uutena Z28:n varustukseen. Sisustus on varsin siisti alareunoistaan repaleisia oviverhoiluja lukuun ottamatta. Uudelleen maalattuja ja monella lailla rakennettuja Camaroita on maailma puolillaan, mutta montako entisöimätöntä ja alkuperäisenä säilynyttä ’81-mallista manuaalivaihteista Z28:ia tulee vastaan. Kun Camaro sitten oli pihassa, tulin hyvin pian toisiin ajatuksiin. Aloimmekin tehdä listaa siitä, mitä autolle pitäisi tehdä, jotta sen saisi museotarkistettua hyväksytysti. Se olikin hyvä, koska uustuotantolistoja ei saa mustina, eikä tarkoituskaan ole toisaalta tehdä autosta uuden näköistä, vaan säilyttää se elämää nähneessä alkuperäiskuosissa auringonhaalistamine tarroineen kaikkineen. Sen jälkeen Bremerin Ykä olikin tuonut auton Suomeen, ja Camarolla ehti olla täällä siis yksi omistaja ennen sen tuloa meille. Tätä kirjoitettaessa auto on jo Kari B
Visioita on päässä vaikka kuinka viljalti, mutta aika näyttää, kuinka paljon ne muuttuvat ja mitkä niistä päätyvät lopulta toteutukseen. Mikä tahansa ruosteinen lava-auto ei kuitenkaan vannoutuneelle visualistille kelvannut ja senpä takia sopivaa ei ihan hetkessä löytynytkään. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. Patinapikkistä olen kuitenkin katsellut sillä silmällä jo parin vuoden ajan. Mallivaihtoehdot ovat pyörineet 50-lukulaisesta Ford F-100:sta lyhytlavaiseen 70-lukulaiseen Chevy C10:een. Kaikkihan sai alkunsa siitä, että aloin kaivata vastapainoa kauttaaltaan kiiltäväksi hierotulle Corvettelle. Tätä kirjoittaessani auto seilaa kontissa kohti Pohjolaa ja sen on määrä saapua perille lokakuun puolivälin paikkeilla. (03) 318 5426 (03) 318 5440 87 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Korin helmoissa myönnettiin olevan hiukan ruostetta, mutta pohjaa ja runkoa kehuttiin kovaksi. Ostopäätöstä helpottaakseen he laskevat niille valmiiksi lopullisen eurohinnan, joka sisältää kaikki mahdolliset kulut rahteineen ja tulleineen. Siihen saakka voin vain arvailla, millainen kasa sitä tuli hankittua, sillä kuvathan valehtelevat tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Se pitää paikkansa perheessämme edelleen, mutta saa rinnalleen kulkineen, jonka pinta ei pienistä naarmuista tai kolhuista hätkähdä. Haussa oli siis valmiiksi patinainen pinta, joka sai mieluiten kuulua pickupiin. Vaihtoehtoisesti olisin voinut päätyä myös sopivan surffihenkiseen farmariin, mikäli sellainen olisi osunut kohdalle. Tekniikkana autossa on alkuperäinen kuutonen ja manuaali, koneessa kuulemma joku iänikuinen viripakosarjakin. Falconthan listaa säännöllisesti Facebooksivuilleen autoja, jotka eivät ole heidän omistamiaan, vaan myynnissä amerikkalaisilla yhteistyökumppaneilla. Auton, jolla voi ajaa marketin ahtaisiin parkkiruutuihin ilman pelkoa kolhuista, hakea betonisäkkejä rautakaupasta tai jos oikein hurjaksi heittäytyy, niin cruisailla vaikka Helsingin Kauppatorille venäläisturistien nojailtavaksi. Lisätietoja kyseltyäni sain kuulla, että auringon polttama maalipinta olisi alkuperäinen, todennäköisesti Tartan Turquoise. K imm o WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Tällaisesta listauksesta bongasin myös Apachen. Omaan silmääni kuluneisuus vaikuttaa hiukan liian hyvältä ollakseen autenttinen ja epäilen, että sitä on saatettu avittaa hiukan hiomalla, mutta loppupeleissä se on minulle aivan yhdentekevää. Pinnan piti olla pikemminkin karismaattisesti kauhtunut kuin rujo ja rähjäinen. Chevrolet Apache ’58 Ostohousuja on mallailtu jalkaan täälläkin ja sen seurauksena talli täyttyy tuota pikaa 57-vuotiaalla pikkisvanhuksella. Kun tämän lisäksi voin häpeilemättä tunnustaa heikkouteni mintunvihreän ja turkoosin eri sävyihin, oli tämä Falcontin elokuun alussa nettiin listaama, Teksasissa sijainnut pikkis kuin match made in heaven
Kultapossu Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja Jannen käsittelyyn on usein päätynyt vähemmän tyypillisiä rakentelukohteita. Tällä kertaa mies kuitenkin päätyi muokkaamaan kulttipickis Ford F-100 ’56:tta, joka saikin vähän poikkeuksellisia mausteita
Ehkäpä tämäntasoisen projektin alustankin voisi päivittää nykyaikaisemmaksi erillisjousituksella. Fuchstyyppisiä vanteitahan saa nykyisin koottavina hyvinkin erikoisilla mitoilla, vaikka alkuperäisten Porschen Fuchsien kokovalikoima oli varsin rajallinen. Kyseessähän on varsin klassinen viisipuolainen vanne, jota ei ole juuri amerikkalaisten autojen alla näkynyt. anne kertoo ajatuksen koko konseptiin lähteneen Porschen Fuchs-vanteista. J 89 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Pickiksen tekniikkana voisi käyttää Porschen 928-mallista tuttua alumiinilohkoista veekasia, joita on erikokoisia 4,5-litraisesta loppuaikojen 350-hevosvoimaiseen 5,4-litraiseen. Tiettyä yhteneväisyyttä muotoilusta löytyy vaikkapa American Racingin klassisiin malleihin. F-100:n klassisen tyylikkäälle ulkokuorelle Janne ei lähtenyt mitään massiivista tekemään, vaan asenne muodostuu rajusta madalluksesta, Fuchs-vanteista ja Porschen 930-mallista tutusta kullan sävystä. Noita moottoreita on muuten tarjolla yllättävän edulliseen hintaan
Chevrolet Chevelle SS Convertible ’71 Klaukkalalaisen Timo Salon LS1-tekniikkainen ’58 patina-Delray esiteltiin sivuillamme vuosi takaperin. SEMA Show Las Vegas Jenkkiautonäyttely Lahti Oman maun mukaan Ford Coupe ’32 Pekka Rautakosken hopeanhohtoinen coupe sai tämän vuoden Do-Dads Reunionin kovatasoisessa seurassa Hottest Hot Rod -palkinnon, eikä syyttä. Buick Special ’57 Lappeenrantalaisen Juha Lensun Buick on yksi tämän vuoden cooleimpia kustomeita. Choppaus, takaovien poisto ja ilmajousituksella minimoitu maavara on muuttanut tehtaalta neliovisedanina lähteneen auton luonteen totaalisesti. Lukemattoman määrän hienoja detaljeja sisältävää autoa ei ole rakennettu hot rod -oppikirjojen, vaan puhtaasti oman maun mukaan. Nykytekniikall a Musta helmi 90 AMERIKAN RAUTA 7/2015. Nyt vuorossa on miehen komea avomuskeli, jonka pellin alta löytyy – tietysti – LS-pata. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 03.12.2015 Raportit loppuvuoden huippunäyttelyistä Lahdesta ja Las Vegasista
Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla
Rakkaudest a Rautaan • 7/2015 • 8,90€ AMERIKAN RAUT A 07 /2015 NRO 23 ”V AA TIMUST ASO OLI SE, ETT Ä L OPPUTUL OKSEN PITI NÄ YTT ÄÄ TEHDASTEK OISEL TA. ” SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI BOMBA DRIVE-IN & ROCK NURMES A-BOMBERS OLD STYLE WEEKEND, POWERPARK WEEKEND, WHRA SUMMER MEET TUKHOLMAN JA VANTAAN CRUISINGIT JA PALJON MUITA TAPAHTUMIA! Ford Ranchero ‘58 Harley-Davidson ‘48 Chevrolet ”sYc” Nova ‘70 Chevrolet Impala 4D ‘62 Dodge Ram 2500 Big Horn ‘08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Linnacruising 6 414887 002455 1 5 7 700 24 5-1 50 7 PAL VKO 2015-49 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi OLDSMOBILE 88 DELUXE CLUB SEDAN ‘49 Suomi-RPU FORD ROADSTER PICKUP ‘29