MIKSI LÄHTEÄ KORJAAMAAN SELLAISTA, MIKÄ EI OLE RIKKI?” Peto Kulkemaan esta Rautaan • 8/2014 • 8,90€ Rakkaud Bombita PONTIAC LE MANS CONVERTIBLE ’64 LASALLE ’37 Viimeinen syksy Keimolassa Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2015-04 Viipale mediat 6 414887 002455 14008 700245-1408 NRO 16 OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVAA 100 SIVUA! LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Ford ’32 Hemi • Dodge Coronet 4D ’69 Ford Fairlane 500 ’61 • Plymouth Coupe ’36 Cadillac DeVille ’66 • Pastorin shovel JENKKIAUTONÄYTTELY SEMA SHOW MAAN KATTAVIN RAPORTTI LAS VEGASIN NÄYTTELYSTÄ!. AMERIKAN RAUTA 08/2014 ”ONNISTUNUTTA KOKONAISUUTTA KATSELLESSA EI VOI KUIN TODETA, ETTEI KIRJOITTAJALLEKAAN TULE JUURI MUUTOKSIA MIELEEN
Toimitamme tarvike- ja alkuperäisvaraosat edullisin hinnoin myös postimyyntinä Hoidamme rekisteröinti- ja vuosikatsastukset. 040 5606 254 info@tuumacid.com www.tuumacid.com Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki .com PUI Interiors the clock. TM MUSCLE CARS TM AUTOMOTIVE GROUP JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA www.tradeparts.info MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. (03) 318 5440 PUH. Phone. (05) 3557 289 tai myynti@tradeparts.info R Uudet penkit, verhoukset, lattiamatot, kattoverhoilut, kojelaudat, oviverhoukset, kick panel, äänieristeet… Scott drake-uusituilla muoteilla sekä paksummasta materiaalista valmistetut peltiosat ja korjauspellit. Toimintaa jo vuodesta 1986 Noudot, sijaisautopalvelut, kolarikorjaukset, VERKKOKAUPPA 24h US Center OY Lamminkatu 11, Loimaa 02 – 555 1500 • www.uscenter.?. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. We turn back Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. by Restoration Parts R Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu by R Crankshafts Parts & Accessories O R IGI N AL EQUIPMEN T REPRODUCTION Hyväksytyt sekä omavalmiste OER korjauspellit/isot ja pienet..,kori, lokasuojat, tiivisteet, listat.. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET AMERIKKALAISTEN AUTOJEN ERIKOISKORJAAMO JA VARAOSATALO Korjaamme ja huollamme kaikki amerikkalaiset autot 50-lukuisista nykypäivään huippuluokan testereillä Maahantuontikatsastusmuutokset, nopeudenrajoittimet, TYVhyväksynnät. MUISTA SIIS... TA LVI I N D U S T R I E S PAINAA PAINAA PÄÄLLE MUISTA SIIS..
Paljon täällä parjatuilta amerikkalaisilta voisimmekin ottaa oppia yleisestä halusta auttaa ja palvella – muuallakin kuin ravintoloissa, vaikka opittavaa taitaisi olla sielläkin. Voisihan. Vai kävisikö vain niin, että tarjoilijat nääntyisivät nälkään, kun antamatta omasta jää itselle enemmän. Hämmästyneinä, mutta ilahtuneina otimme pussin vastaan. Amerikkalaiset kadehtivat pohjoismaalaisia monissa asioissa. En tiedä, mitä pinnallista ja väärää oli siinä, että tuo täysin tuntematon juuri tähän aikaan vuodesta ihmetyttävät aina nämä samat asiat. American Airlinesilla ei taaskaan ollut tarjoilukärryssään juuri mitään syötävää myytäväksi siinä vaiheessa, kun se saapui omalle kohdalle. Sen sijaan, että jäätäisiin suremaan sitä, miten huonosti asiat ovat, niille yritetään tehdä jotain. Nyt, pari viikkoa myöhemmin työhuo- En tiedä, onko se tämä joulunalusaika , joka tekee hellämieliseksi, vai miksi neessa tietokonetta naputellessa, sälekaihdinten välistä häämöttää vähitellen valkoiseksi muuttuva maa, ja toivon olleeni väärässä. Vaikka sielläkin nähdään naapuritontin ruoho vihreämpänä, sieltä tuntuu puuttuvan se luovuttamisen ilmapiiri, joka meillä on ollut vallalla jo jonkin aikaa. Auttavaisuutta on turhaa yrittää kuitata pinnallisuuspuheilla. Voisihan suomalainenkin antaa omastaan. Kerkesin tuumata Kimmolle, että tällaista se aina on, kun vieressä siihen saakka ääneti jurottanut minua punaniskaisempi kaveri kaivoi repustaan kaksi pussia sipsejä, joista toisen antoi yllättäen meille. ”Niitä pitäisi olla”, tuumasi lentoemäntä, ja näytti jo siltä, että tällä kertaa saisimme sittenkin jotain naposteltavaa, kunnes stuertti kärryn toisella puolella kertoi myyneensä juuri viimeisen Pringles-purkin. Ja niin kaikki saa jatkua ennallaan, kun kansa näyttää keskimäärin tyytyväiseltä. Koskahan autoilevasta kansasta löytyisi samanlaista yhteisöllisyyttä kuin savolaisista, tiedä vaikka saataisiin jotain aikaan. Äärimmilleen viety oman edun tavoittelu tuppaa johtamaan siihen, että ei ole yhteisiä linjoja, eikä yhteisiä asioita, joten ei muodostu kansanliikkeitä, joilla olisi voimaa. Pääkirjoitus Automiesten lörtsy M atkalla Las Vegasista New Yorkiin kävi jälleen kerran samalla tavalla kuin niin monta kertaa aiemmin. tyyppi jakoi omastaan. Kun saimme sen avattua, kaveri kaivoi repustaan purkillisen paahdettuja manteleita, ja tarjosi myös niitä meille. Monissa maissa täällä autoilijoiden kokeman kaltainen virkamiesmenettely olisi johtanut suuriin mellakoihin, mutta meillä riittävän tunnekuohun käsittämättömien linjauksien pyörtämiseksi saa aikaan vain lörtsy. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi AMERIKAN RAUTA 8/2014 3. He ovat kuulleet hyvästä julkisesta terveydenhuollosta, ilmaisista kouluista ja uskovat, että täällä valtio pitää huolen omistaan. Emme voineet Kimmon kanssa kuin todeta yhteen ääneen, että tätä ei tapahtuisi Suomessa. Jotenkin kaukaa haettu on sekin ajatus, että kaveri olisi kuvitellut myöhemmin hyötyvänsä meistä jotenkin. Ja vaikka itsellä olisikin asiat hyvin, saatetaan tehdä hyvää yhteisölle. Kyllä me valitamme nettipalstoilla, kuinka autoilijoita kohdellaan väärin, mutta kun tulee aika tehdä asioille jotain, moni toteaa helposti, ettei asia oikeastaan itselle kuulu. ”Olisiko sipsejä jäljellä”, kysyimme. Mutta ei tässä ole kyse vain sipseistä. Ei siinä mitään, henkisestihän tuohon oli jo osannut varautua, mutta olisihan sitä nyt jotain pientä purtavaa ollut mukavaa yli viiden tunnin lennolla saada. Kutsukoot sitä outoa, ohutta lihapiirakan ja munkkipossun sekoitusta minun puolestani vaikka lertsuksi. Valtion huutokauppaamaa autoa ei saadakaan rekisteriin ja parin tonnin vanhalle bussille määrätään yli 9 000 euron verot, joilta ei välty, vaikka auto romutettaisiin. Tiedä häntä, auttaisiko asiaan yhtään se, jos täälläkin suurempi osa palveluammattien palkoista muodostuisi juomarahoista, ja siten omalla toiminnallaan voisi enemmän vaikuttaa ansioihinsa. Sama pätee kaikkiin muutostarpeisiin – kovin vähän annetaan painoa yhteisille asioille ja ongelmille, jos ne eivät juuri sillä hetkellä koske erityisesti itseä. Viime viikkoina on taas saatu lukea iltapäivälehdistä ja sosiaalisesta mediasta viranomaisten vähintään erikoiselta kuulostavista päätöksistä autojen rekisteröintiin ja verotukseen liittyen. Se on enemmän kiinni yleisestä asenteesta
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Janne Kutja, Jussi Löppönen, Kari B. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mikkonen, Markku Pahkajärvi, Robert McCarter, Isto Ikonen, Tapio Laaninen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
Osta suoraan ilman välikäsiä! WWW.BENZBOY.COM Tapani Iivanainen +1561 632-5154 • Seija Iivanainen +1561 632-5153 • Office 1 803 796 5183 Email: benzboy@benzboy.com Verkkokauppa e l l e s i a k Jo otakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta. Mallulla on paino jo pahasti etuakselilla, mutta ennen perhe-elämän aloittamista, Viltterin on katsastettava Ruotsista ostettu Hillman. Joni Skiftesvik KATSASTUS ”Pikku vikoja. 16,50 € Kaikki hinnat sisältävät palvelumaksun Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min +pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi EXPORT USA JO 15. Polttoaineena matkalla on livebändin soittama Irwinin, Hurriganesin ja Baddingin musiikki. Kaikki tilaukset rahtivapaasti 20.12. Tästä alkaa hilpeä miehinen reissu, jossa naarmuja tulee muuallekin kuin autoon. Heleppo korjata.” Rouhea komedia katsastusreissusta ja isäksi tulemisesta. VUODEN KOKEMUKSELLA KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. Ohjaus Heikki Kujanpää Kevään esitykset myynnissä! LIPUT 28 € - 19 € / www.lippu.fi alk. 2014 saakka! 167 -osainen* (K 25018) 98 -osainen* (K 25016) 349,00,209,00,- Työkalusarjan* ostajalle Kamasa Tools -pipo ja minisarja K 7102 veloituksetta! K 25018 svh 567,- K 25016 svh 390,- K 7102 svh 59,-. Amerikan autot, 4x4 Pick-upit, Moottoripyörät, Varaosat, Tuning, Erikoisvanteet, Ebay
Melkoinen yhtälö. 24 Cadillac DeVille ’66 12 Jaska Vuorenmaan Lowdillacilla mennään matalalla, muttei aina välttämättä ihan hiljaa. 18 Ford Fairlane 500 ’61 Melkein 30 vuotta Fairlanen myynnistä löytyi tilalle vastaava, jota ei enää myydä eteen päin. 8/2014 ESITTELYSSÄ 12 LaSalle Series 50 Touring Sedan ’37 Timo Herstin LaSalle edustaa bomb-kulttuuria, jonka puhdasveriset edustajat ovat maassamme vielä varsin harvinaisia. 72 36 Pontiac Le Mans Convertible ’64 Patun Pontiac pysäyttää stripillä kellot 10 sekunnin kohdalle, mutta toimii myös perhecruiserina. Nro 16. Tutustukaamme hänen viimeisimpään hankintaansa. 56 GMC General ’86 Jussi Löppönen esittelee Silicone Expressin uusimman projektin, kaksitahtisella V8-dieselillä varustetun Screamin’ Jimmyn. 48 Plymouth 2D Coupe ’36 Make Kumpusalmen Plymouth on maukkaan nostalginen, oman konsernin 360:llä varustettu street rod. Kannessa: LaSalle Series 50 Touring Sedan ’37 30 Ford ’32 Jani Hongiston oliivinvihreä, alligaattoriverhoilulla varustettu hemirodi on ylpeästi erilainen. 18 Ford Fairlane 500 ’61 6 AMERIKAN RAUTA 8/2014. SEMA Show 42 Dodge Coronet 4D ’69 Toni Salmen Coronetin piti olla tilapäisratkaisu, mutta monitaitoisen miehen käsissä se muovautui puhuttelevaksi sleeperiksi. 62 H-D Shovel Suomen Harrikka-skeneä on värittänyt kauan aikaa hahmo nimeltä Pastori
72 SEMA Show Vegasin jättiläinen oli kasvanut entisestään, eikä neljä päivää meinannut riittää näyttelyn kiertämiseen. 94 Puuhanurkka Petteri sai kiven Chargerin tuulilasiin. Vaurio oli kuitenkin korjattavissa ilman lasin vaihtoa. Tsekkaa täältä viime hetken vinkit pukinkonttiin. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Jannen kynästä lähti jotain tavallista tuoreempaa; näkemys paljon versioidusta 300C:stä. Ennätyskallis Easy Rider, uniikkia mosaiikkitaidetta, Mobilian laajennus ja hyvän ilman lintu. 10 Pelit ja vehkeet Autoharrastajat suosivat jouluisin kovia paketteja. 30 Ford ’32 AMERIKAN RAUTA 8/2014 7. 24 Cadillac DeVille ’66 81 86 Muskeleilla Nürburgringille Viimeinen syksy Keimolassa TAPAHTUMAT VAKIOT 66 Jenkkiautonäyttely 8 Rauta-annos Lahdessa toista kertaa järjestetty tapahtuma näyttää löytäneen sijansa kotimaisesta näyttelykentästä. Mikkonen kertaa Keimolan viimeisiä FHRA:n järjestämiä katuautokisoja vuodelta 1978. 90 Muumio muistelee ARTIKKELIT 81 Muskeleilla Nürburgringille Kotimaiset Mopar-konkarit käänsivät kesälomallaan autojen nokat kohti legendaarista Nürburgringin rataa. 86 Viimeinen syksy Keimolassa Keimolan moottoriradan rippeet jäävät pian uuden lähiöhankkeen alle. Pyhiinvaellusmatkan viimeiset hetket ovat käsillä. 92 Toisenlainen talli Lappeenrannan oman pellepelottoman, Tommi Äikään, tallilla syntyy vanhan koulun vehkeitä ja louverseja. Kari B
Muun muassa opetuskäyttöön järjestetään peruskorjauksen yhteydessä omat tilat. Mosaiikin voi tehdä laatoitusvaiheessa vaikka suoraan kylpyhuoneen seinään.” Tähän mennessä Jenna on taiteillut mosaiikkitöitä useiden eri mallien logoista. Jo olemassa olevien tilojen yhteyteen tulee lähes 1000 neliön verran uutta tilaa, ja vanhaan näyttelyhalliin toteutetaan samalla kertaa peruskorjaus. Kangasalla sijaitsevan automuseo Mobilian näyttelytilojen laajennustyöt ovat alkaneet marraskuun alussa. Mietin, että miksen ryhtyisi valmistamaan mosaiikkitöitä tilauksesta, jos joku haluaisi seinälleen hiukan uniikimpaa teosta. Mosaiikkitaidetta jenkkiharrastajille Jenna Koivisto on 21-vuotias jenkkiautojen parissa kasvanut nuori nainen, joka on hiljattain perustanut oman Salossa toimivan tapetointija maalausalan yrityksen. Nyt Profiles in History -huutokaupassa seitsemässä minuutissa myyty toinen pyörä on kertoman mukaan jäljelle jäänyt Captain America, ja se on näyttelijä Peter Fondan signeeraama ja hyväksymä. Kustannusarvioltaan noin kolmen miljoonan euron suuruisen remontin on tarkoitus valmistua toukokuun 2015 loppuun mennessä, eikä Mobiliaa suljeta rakennustöiden ajaksi, vaan autonäyttelyt ja Rally Hall of Fame ovat avoinna normaalisti. Rakennusmaalarin tutkintoa opiskellessaan hän sai eteensä tehtävän luoda mosaiikkityön laattojen sirpaleista. Vuoden 1969 elokuvan tähtirooleissa esiintyneille Peter Fondalle ja Dennis Hopperille rakennettiin yhteensä neljä pyörää – kaksi Captain Americaa ja kaksi Billy Bikeä. Ja onhan noita autojakin tontille jo siunaantunut, ’94 Ford Mustang, ’92 Chevy Blazer ja ’68 Ford Mustang -projekti”, 8 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Jenna listaa. Mikäli haluat sellaisen itsellesi, kysäise lisätietoja Jennalta itseltään: info@koivistotapetointijamaalaus.fi, 044 329 7413.. Yksi Captain America -pyörä tärveltyi elokuvaa kuvatessa ja loput kolme varastettiin stuntmiehen hallusta; elokuvassa särjetty pyöräyksilö kunnostettiin ja myytiin keräilijälle vuonna 1996. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen Mobilia uudistuu Easy Rider -chopperi myytiin ennätyshintaan Legendaarinen Captain America -nimeä kantava, Easy Rider -elokuvassa esiintynyt chopperi on myyty järisyttävään 1,35 miljoonan dollarin eli yli miljoonan euron hintaan yhdysvaltalaisessa huutokaupassa. On peltikylttiä, t-paitaa, hupparia, julisteita ja avaimenperiä. ”Vanhempani ovat aina harrastaneet jenkkiautoja ja olen kasvanut harrastukseen syntymästä lähtien. Paatuneena amerikanautoharrastajana hän suunnitteli ja toteutti oppilastyönään Mustangin logoa kuvaavan mosaiikkityön, joka ajaa nykyään taulun virkaa Salossa Jenkkiosat.com Oy:n toimipisteen seinällä. Tähän asti korkein moottoripyörästä huudettu summa oli taannoin vuoden 1910 Winchesteristä saatu 580 000 dollaria, eli ennätykset paukkuivat. ”Ajatus lähti siitä, kun näyttelyissä ja tapahtumissa myydään jos jonkinmoista nippeliä ja nappelia oman auton logolla tai tekstillä
”Meillä on muuton kunniaksi kampanjahinnat Red Line -moottoriöljyissä loppuvuoden ajan”, Jyrki Pykäri vinkkaa. Itse kilpailusta saa lisätietoja osoitteesta: hyvanilmanlintu.gasum.fi. Kilpailussa löydettävien ideoiden olisi tarkoitus olla toteutettavissa tulevan kahden vuoden aikana, ja ne voivat liittyä esimerkiksi teknisiin ratkaisuihin, palveluihin tai markkinointiin. Tieliikenteeseen siitä ei koskaan ollut, mutta mahtaakohan olla vielä kulkukelpoinen. Irrotettavan keulapalan alla majaili 4,3-litrainen turboahdettu V6, josta kutiteltiin irti noin 230 hevosvoimaa – myöhempi, tuotantoon tullut GMC Syclone/Typhoon -kaksikko sai samalla voimanlähdereseptillä teholukemikseen 280 hevosta, joten vuonna ’84 oltiin vielä kohtuullisen maltillisia. Alunperin 70-lukuisen pähkinänruskea Firebird sai muutostöiden ohessa ylleen uuden sinisen värin. www.roadmachine.fi 30-vuotias konsepti-Camaro Vuoden 1984 SEMA Show’ssa esiteltiin tämä jännittävän näköinen Camaro GTZ -konsepti. Energiayhtiö Gasum järjestää Hyvän ilman lintu -nimeä kantavan innovaatiokilpailun, jossa haetaan biokaasulle uusia käyttömahdollisuuksia maantieliikenteessä. Uusi osoite on Rullakuja 9, Vantaa. Vuoden viimeiseen päivään avoinna olevassa kilpailussa pääpalkintona on 50 000 ja 100 000 euron väliltä oleva rahasumma – riippuen siitä, kuinka monta osallistujaa päätetään palkita – ja kolmivaiheinen kilpailu syvenee ensi vuoden puolella. GTZ:n ajatuksena oli viedä tuolloin tuoreen F-Body-Camaron ulkoasu niin pitkälle kuin mahdollista säilyttäen auto silti vielä tunnistettavasti Camaron näköisenä. Voittaja nimetään ja palkitaan 9.6.2015. Tapahtumat Kaasua, kaasua! 13.12. AMERIKAN RAUTA 8/2014 9. GTZ:n vaihdelaatikko oli Borg Warnerin viisivaihteinen manuaali, ja alla pyörivät ulkoasuun sopivat keltaiset 16 tuuman vanteet. Projektin etenemisen vaiheita voi tarkastella vaikkapa Gasumin YouTube-sivuilta. MP15 Petrol Circus Custom Bike Show Helsinki, Messukeskus 14.-15.2. Kustom Kulture Show Helsinki, Kaapelitehdas Road Machine uusiin tiloihin Maahantuonti- ja tukkumyyntiyritys Road Machine Oy on muuttanut varastonsa uusiin tiloihin. GTZ-konsepti on viimeksi nähty Barrett-Jacksonin Scottsdalen huutokaupassa vuonna 2009, jolloin se myytiin 22 000 dollarilla. Mainitsemisen arvoista lienee sekin, että Road Machinella on todennäköisesti Suomen suurin valikoima Aeroflow’n AN-liittimiä, yli 400 varastonimikettä. Erityisen mielenkiintoiseksi kilpailun tekee se, että tapahtuman maskotiksi on rakennettu ’75 Pontiac Firebird, joka on muunnettu tamperelaisen Latelan pajalla kaasukäyttöiseksi. Jätkäsaaren Joulukimara, koko perheen mainio vanhan tavaran tapahtuma Helsinki, Vanha Tullimakasiini, Tyynenmerenkatu 6 30.1.-1.2
Pakoventtiilien kulmaa on muutettu, mikä mahdollistaa isompien imuventtiilien käytön. Varastossa on myös tuumakoon voimahylsyt niin normaaleina kuin pitkinäkin. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Kansia pukinkonttiin Eastwood-hylsyt ja lenkkiavaimet Edelbrock Performer -sylinterikannet ovat kätevä ”bolt-on” -päivitys vuosimallien 1991-2006 Jeepin 4,0-litraiseen, 6-sylinteriseen moottoriin. Räikkälenkkisarjojen 5 asteen minimiliike mahdollistaa työkalujen käytön ahtaissakin paikoissa. Sylinterikansien tarkasti muotoillut ja CNC-työstetyt palotilat tarjoavat parhaan mahdollisen virtauksen. 1991-2006) imusarjojen ja pakosarjojen kanssa. Ma-Fra Polish Express Kit, joka sisältää 250 ml vahapurkin ja levitykseen soveltuvan sienen, maksaa 19 €. www.usparts.fi Mobitive on lisännyt tuotteisiinsa Eastwoodin tuumakokoiset lenkkiavaimet ja hylsyt. www.tuumacid.com www.bedwoodandparts.com 10 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Nanoteknologia helpottaa vahausta Ma-Fra Polish Express o n uudenlainen nanoteknologiaan pohjautuva vaha, jota käytetään kuin shampoota. Vakiokoot alkaen 5/32” SAE (1/4” vääntiö). Uudet Victor-sylinterikannet tarjoavat parempaa virtausta ja siten myös runsaampaa tehontuottoa. Hylsyt on valmistettu kromivanadiumteräksestä ja niitä saa sekä normaalina että pitkänä mallina. Tuumacid Oy:ltä saa Bedwoodin puulavat ja tarvikkeet useimpiin merkkeihin ja vuosimalleihin. www.presco.fi, www.laatukemikaalit.fi. Sarjojen hinnat alkaen 19 €. Räikkälenkkisarjassa on 7 eri työkalua: 3/8”, 7/16”, 1/2”, 9/16”, 5/8”, 11/16” ja 3/4”. Sen erikoisominaisuus on pinnan suojaaminen mikroskooppisen pienillä vahasidoksilla ilman ylimääräistä vahaamisen vaivaa. Edelbrockin Victor Jr -sylinterikannet puolestaan on suunniteltu tehokkaisiin (+650 hv) Mopar 426-572 HEMI-moottoreihin. Bedwoodilta on saatavilla laaja valikoima eri puulajeja ja erityylisiä listoja lankkujen väliin. Koot alkaen 3/8” SAE (1/2” vääntiö). Lenkkinivelpään liikerata on 180 astetta. Edelbrock tarjoaa päivitystä myös 1967-91 Chrysler LA-pikkulohkoihin, eli 318-360-kuutiotuumaisiin moottoreihin. Polish Express puhdistaa ja sinetöi maalipinnan huokoset ja suojaa pinnat ympäristön haitoilta. 750 ml sisältävän vahapurkin hinta on 33,50 €. Valikoimaan kuuluvat 1/4”, 3/8” ja 1/2” vääntiöillä varustetut hylsyt. Niitä voidaan käyttää myös 1987-90 vuosimalleissa yhdessä uudemman mallisten (vm. Säännöllinen käyttö tuo esiin nanoteknologian tuomat efektit; silkkisen pinnan, näyttävän kiillon ja lisäksi laseille vedenhelmeilyn helpottamaan tuulilasinpyyhkijöiden työtä. Lisäksi saatavilla on myös pitkittäiset korotuslaidat lavaan. Sarjaan kuuluu tavallisesti 10 useimmin käytettyä kokoa. Polish Express laimennetaan veteen suhteessa 1:10 ja levitetään pesuhanskalla tai -sienellä koko ajoneuvoon kerralla, eli aivan samoin kuin ajoneuvoa pestäessä. www.mve-online.com Puulavat pickupeihin Lava-autosi on kunnon puulavan arvoinen. Niiden valmistusmateriaalina on kromi-molybdeeniteräs. Lopuksi pinta huuhdellaan hyvin vedellä
Kokonaisuuteen kuuluvat myös OEM-tyyppiset erilliset nupit. Puotia pitävät Heidi ja Jani Kaljunen ovat itse aktiivisia amerikanautoajoneuvoharrastajia, ja heihin voi takuulla törmätä tulevissa alan tapahtumissa. Kun olet valmis, voit ylpeänä esitellä aikaansaannostasi mukana tulevalla telineellä ja katsella kuinka toimiva kampiakseli pyörittää hihnoja, hihnapyöriä ja tuuletinta. Uusien mallien leveydet ovat 7-10”. Yli 125 yksityiskohtaista muoviosaa haastavat rakennustaitosi alkaen imusarjasta ja ilmansuodattimesta aina pakosarjoihin ja vauhtipyörään asti. www.jarimaki.fi AMERIKAN RAUTA 8/2014 11. Kokovaihtoehdot 15x7”-17x8”. www.usparts.fi Tallia tai vastaavaa miesluolaa on suosittua somistaa esimerkiksi tiekylteillä. Hinnat alkaen 175 €/kpl. Varastomallina on harmailla puolilla oleva malli, mutta tilauksesta saa myös kiillotettua, kromattua ja mustapuolaista versiota. Hinnat alkaen 209 €/kpl. Koska oikeiden kylttien irrottelu teiden varsilta on kyseenalaista, kannattaa suosia sisustamiseen tarkoitettuja uustuotantoversioita, joita löytyy eri aiheisina Jari Mäeltä. Americanaa Etelä-Karjalasta Lappeenrantaan on avattu uusi american vintagea myyvä yritys, Livinki design. www.jenkkiosat.com Slidebar Radio Custom Autosound Manufacturing on kehittänyt uuden Slidebar Radion vanhoihin autoihin, joiden kojelauta halutaan pitää alkuperäisen näköisenä. Sen päätuoteryhmänä ovat Amerikasta hankitut second hand -vaatteet, jotka on valittu huolellisesti moottorikulttuuria ja rock’n’roll -elämäntapaa edustaville ihmisille. Toinen suosittu sisustuselementti on peili. Koot noin 38 x 33 cm ja hinta 28 €. farkkuhaalareita, takkeja, paitoja, bootseja, Baja-huppareita ja vilttejä sekä paljon muuta old school -henkistä. Päällisin puolin radion näyttö vaikuttaa vanhalta analogiselta kanavanetsimeltä, mutta sen alta paljastuu moderni digitaalinäyttö ja soitin sisältää kaikki modernit ominaisuudet lukuisine liitäntämahdollisuuksineen. Erilaisilla painetuilla kuvilla varustetut kuvastimet eivät ole liian turhamaisia miehiseenkään tilaan. Hinta 74,50 €. Koot noin 61 x 13 cm ja hinta 15 €. www.tradeparts.info, www.casmfg.com Man caven sisustamiseen Isot Torq Thrustit ja Cragar Eliminatorit Viime jenkkivanne-extrassa hehkuttamamme American Racingin Torq Thrust 2.1 -mallin isot koot ovat nyt saatavissa hyllytavarana. Putiikissa voi pistäytyä osoitteessa Ilottulantie 429, 53400 Lappeenranta ja nettikauppa löytyy osoitteesta www.livinki.fi. Takaa löytyy valmis seinäkiinnike. Vastaavasti hyllystä löytyy nyt myös uusi, modernilla otteella toteutettu Cragar 500 Eliminator, joka sopii loistavasti Amerikan klassikkomuskeleihin. Uudet 18- ja 20-tuumaiset versiot täydentävät valikoimaa niin, että kokoja löytyy 14-tuumaisesta aina kaksikymppiseen. Neljäsosa-Hemi Genuine Hotrod Hardware -moottorisarjoilla voit koota kovimmat hotrod-moottorit omin käsin yhdessä illassa. Valikoimasta löytyy mm
a t i b m Bo 12 AMERIKAN RAUTA 8/2014
a Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sofia Jalonen LASALLE SERIES 50 TOURING SEDAN ’37. Timo Herstin puhdasverinen La Salle Bomb rakennettiin ulkoisesti pitkälle nykyiseen asuunsa jo Kaliforniassa, tai Califasissa, kuten Chicanot sitä itse kutsuvat. AMERIKAN RAUTA 8/2014 13. Timpan tehtäväksi jäi rakentaa auto teknisesti oikeasti ajettavaan kuntoon ja viimeistellä kuluneen oloinen sisustus
Syy siihen, että GM-vehkeistä tuli genressä muita suositumpia, oli ilmeisesti yksinkertaisesti siinä, että niissä käytettiin eniten kierrejousia, ja niiden madallus oli siten helpompaa kuin muiden konsernien tuotteiden. ”Sikäli kun olen ymmärtänyt, auton minulle myynyt Robert Velazquez oli Sacramenton Viejitos-kerhon presidentti tai ainakin jonkinlainen puuhamies.” Viejitos kuuluu lowrider bomb -kerhoista tunnetuimpiin ja sen nimi tarkoittaa muuten vanhaa äijää, vaikka sen onkin tässä tapauksessa tarkoitettu kuvastavan enemmänkin vanhan äijän autoa. Koko lowrider-touhuhan oli ikään kuin vastaliike hot rod -rakentelulle. Takakilven päällä komeileva sheriffintähti on toimiva lisäjarruvalo. Ilmoituksen viesti kuului nimittäin ytimekkäästi: ”Thinking of trading for another bomb whats out there. Astinlaudan matkalaukkuteline on mielenkiintoisen näköinen, muttei järin käytännöllinen varuste. LaSalle oli kaupan Pohjois-Kalifornian Sacramentossa, joka on koko Kalifornian osavaltion pääkaupunki, eikä Timppa päässyt sitä sinne itse saman tien katsomaan, joten auton tarkis- taminen ja kauppojen teko annettiin paikallisen agentin tehtäväksi. Nämä vehkeet tunnetaan – niin, bombeina eli pommeina. Se nimittäin estää takaoven avaamisen. ”Auton kävi tarkastamassa paikan päällä Apace-huolintafirmaa pyörittävän Ilolan Kimmon agentti, joka teki myös kaupat ja hoiti auton satamaan.” Vanhojen miesten kerho. Erään teorian mukaan niistä jalostuivat koko klassiset kustomit. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Vuonna 1985 perustetulla kerholla on yli 30 chapteriä eri puolilla maailmaa ja sen jäseneksi pääsyn edellytyksenä on ennen vuotta 1959 valmistetun lowriderin omistaminen. Kun sitten Zephyr meni kaupaksi ja siitä saadut rahat polttelivat, niin siinä tuli katseltua netistä kaikenlaisia vehkeitä”, Timo Hersti selittää. Jos LaSalle on merkkinä vieras, kerrottakoon sen olleen Cadillacin pykälää edullisempi sisar- Vaikkei myyntiteksti kyseiselle foorumille tyypilliseen tapaan järin kattava ollutkaan, kuvissa siistiltä näyttänyt auto herätti heti kiinnostuksen. Lowrider oli sitten sellaisen kuljettaja, vaikka nykyisin termillä tarkoitetaan yleisemmin autoa. Alkuaikoina autoja ei edes välttämättä oikeasti madallettu, vaan ne saatiin alemmas käyttämällä esimerkiksi hiekkasäkkejä lisäpainoina. 1937 cadillac lasalle 350 motor, 400 trans runs great”. LaSalle Series 50 Touring Sedan ’37 ”O lin kai minä vaikka kuinka kauan miettinyt, että joskus vielä hankin oikean lowrider bombin, mutta en minä missään vaiheessa sellaista erityisesti katsellut. ”Layitlow-foorumilla oli sitten ilmoitus tästä LaSallesta.” Vaikkei myyntiteksti kyseiselle lowriderfoorumille tyypilliseen tapaan mikään järin kattava ollutkaan, kuvissa siistiltä näyttänyt auto herätti heti kiinnostuksen. Siinä, missä hot rod -väki halusi päästä halvalla mahdollisimman lujaa, oli lowridereille olennaista edetä matalalla ja hitaasti. Joka tapauksessa erityisesti Yhdysvaltain latinoväestön keskuudessa suureen suosioon nousi rakentelutyyli, joissa mataliin, siipiaikakautta edeltäviin malleihin alettiin kerätä kaikki mahdolliset aikakauden lisävarusteet
Pienten tuplaputkien suodattama pikkulohkon soundi sopii bombiin mainiosti. Bomb-rakenteluun kuuluu olennaisesti kaikkien mahdollisten aikakauden mukaisten lisävarusteiden kerääminen. Kaksivärinen metallinhohtoruskea maalaus pukee luksusautoa hienosti. Timpan autossakin on niitä runsaasti lisävaloista puskurikoristeisiin ja swamp cooleriin. Fendereitä koristavat meksikoaiheiset maalaukset. AMERIKAN RAUTA 8/2014 15
Alkuperäinen nopeusmittari on todella upea. Katalogeja selailemalla kävi ilmi, että samanikäiseen Oldsiin valmistettiin droppiolkaakseleita, jotka ilmeisesti sopisivat myös LaSalleen. Tässä tapauksessa Oldsin spindelit tosiaan kävivät paikalleen. 1937 oli muutenkin huippuvuosi LaSallen myynnille, vaikka koko merkki kuopattiinkin jo kolmen vuoden päästä. Niitä myytiinkin enemmän kuin päämerkki Cadillacia. Ne olivat muutenkin hassun pienet, 5.60-kokoiset.” Tekniikka oli kuitenkin onneksi sitä mitä piti. Perinteiseen tapaan, katkaisemalla jouset mahdollisimman lyheksi, oli madallettu myös Timpan ostama LaSalle. Alustasta kaikki uusiksi. Sisustan ootraukset oli tehty tökerösti, joten ne toteutti uudelleen Timpan vaimo Helen. Alustan kuluneet osat oli uusittava, ja samalla Timppa päätti rakentaa LaSalleen ilmajousituksen katkaistujen rautajousien tilalle. ”Pyöränkulmat olivat olleet niin pielessä, että renkaat olivat kuluneet aivan kankaille. LaSalle Series 50 Touring Sedan ’37 merkki, jota valmistettiin vuosina 1927-1940. Kun auto loppukesästä 2013 saapui Suomeen, kävi saman tien ilmi, että alimittaisine renkaineen ja loppuunajettuine alustoineen se oli aivan mahdoton ajaa. Tuon aikakauden Cadillacien ja LaSallejen kohdalla kun on monesti vähän epäselvää, minkä konsernisukulaisen kanssa ne jakavat mitäkin osia. Ilmajousitusta ohjataan letkullisesta kaukosäätimestä, vaihteet löytyvät nykyisin Lokarin shifterin käskyttämänä. Uusiksi menivät myös aikansa eläneet mustat verhoilut, jotka korvattiin paremmin ulkoväritykseen sopivilla ruskeilla. 16 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Korityyppiä 37-5019, eli viiden matkustajan neliovista Touring Sedania valmistettiin kuitenkin vuonna 1937 peräti 21 514 kappaletta, kun Sport Coupeja tehtaalta rullasi alle 6 000 ja avoja vain tuhatkunta. Nelikurkkuisella kaasarilla varustettu Letukan 350 toimi hyvin, samoin nelisatanen aski. ”Perän piti esimerkiksi olla vakio, mutta tarkemmin tutkittaessa selvisi, että se on ’57 Oldsista.” Heti kättelyssä kävi siis selväksi, mitä autolle oli väistämättä tehtävä. Kovin tarkkaa tietoa autosta ei ollut myyjälläkään, joka ei ollut itse sitä rakentanut
AMERIKAN RAUTA 8/2014 17. Miksi lähteä korjamaan sellaista, mikä ei ole rikki. Tavallaan on helppoa ymmärtää, että monille on vaikeaa ostaa toisen valmiiksi rakentamaa autoa. U lkokuori oli kaksiväriruskeine maalipintoineen siistissä kunnossa, eikä tyylipuhtaassa kokonaisuudessa suurempia säröjä ollut. Onnistunutta kokonaisuutta katsellessa ei voi kuin todeta, ettei kirjoittajallekaan tule juuri muutoksia mieleen. Onnistunutta kokonaisuutta katsellessa ei voi kuin todeta, ettei kirjoittajallekaan tule juuri muutoksia mieleen. Kojetaulun ootrasi uudelleen Timpan vaimo Helen, joka oli tehnyt saman työn myös Zephyriin aiemmin. ”Shifterinä oli mistä lie Camaron keskikonsolista irrotettu, joten asensin tilalle Lokarin shifterin.” Timppa selittää. KORI: Fulton-lippa, matkalaukkuteline, vaakaputkilla varustetut kävyt, lisävalot, fen- der skirtit, mural-maalattu swamp cooler. Näkyvimmät muutokset hänen aikanaan olivat motiivimaalattujen fender skirtien lisääminen sekä renkaiden vaihtaminen pienempiin. SISUSTA: Verhoiltu uudelleen, kojelauta ja ovenkarmit ootrattu, Lokarin shifteri. Niinhän ukot tekivätkin, ja lähtivät tuoreiden kotimaisten kilpien kera saman tien Hampuriin, Kustom Kulture Forever -tapahtumaan. AirMaxxilta tuli myös kahdeksan magneettiventtiiliä, joiden ansiosta joka nurkka on säädettävissä erikseen. Mitä hyvää muuttamaan. Sisällä siistimistä riitti myös. VOIMANSIIRTO: TH400-automaatti, ’57 Oldsin perä. Taka-akselin tuennan Timppa päätyi päivittämään nelilinkiksi, ja joka nurkkaan asennettiin AirMaxxxin makkarapalkeet. Edellisellä omistajalla auto ei ollut ehtinyt olla kuin pari vuotta. Toisaalta, jos joku toinen on onnistunut rakentamaan mieleisen näköisen laitteen, mitä hävettävää sen ostamisessa on. Etupuskurin A-rauta sen sijaan ei sopinut Timpan silmään, joten hän korvasi sen vaakaputkellisilla kävyillä, jotka oli joskus tullut ostaneeksi varastoon, siltä varalta, että joskus tulee tosiaan hankkineeksi oman bombin. Miksi lähteä korjaamaan sellaista, mikä ei ole rikki. Penkit sekä ovipahvit verhoiltiin ruskealla keinonahalla ja ruskeasävyisellä villakan- kaalla. Tämä barrio on kuitenkin Helsingistä, eikä siellä näkynyt kuvaushetkellä muita latinojuurisia kuin mallimme Sofia. Säätö hoituu AVS:n 7-kytkimisestä langallisesta kaukosäätimestä. Konttiin tuli viiden gallonan painesäiliö, johon ilmaa pumppaa pari Viairin 480 C -kompuroita. Musta keinonahkaverhoilu oli kauttaaltaan aikansa elänyt, ja kojetaulu oli jossain vaiheessa ootrattu kauniisti sanottuna vaihtelevalla menestyksellä. F aktat LASALLE SERIES 50 TOURING SEDAN ’37 • OMISTAJA: Timo Hersti, 50 • PAIKKA: Tuusula. Kuluvan vuoden toukokuun lopulla LaSalle oli vihdoin siinä kunnossa, että sillä saattoi lähteä pidempäänkin reissuun. Koko lowridertouhu sai alkunsa latinoväestön asuttamien barrioiden kujilta. Ja onhan Timppa aika paljon LaSalleaan jo rakennellutkin, vaikka se ulkoisesti onkin käytännössä samassa asussa kuin hankittaessa. ”Olen nähnyt tästä autosta netissä kuvia mattamustana, joten nykyinen maalipinta on tuskin kovin vanha”, Timppa kertoo. VANTEET: 15” punaiset peltivanteet, Olds Fiesta -kapselit. Jo maahan tullessa paikallaan olivat myös Fulton-lippa, keulan lisävalot ja mural-maalattu swamp cooler. MOOTTORI: Chevy 350 CID V8, Edelbrockin imusarja, ja 4-kurkkuinen kaasari, peltipakosarjat, tuplaputkisto. ALUSTA: Fatman Productsin droppispindelit edessä, 4-link takana, AirMaxxxin makkarapalkeet joka nurkassa, 8 magneettiventtiiliä, 5 gallonan painesäiliö, 2 x Viair 480C -kompressori, AVS 7 switch box. Kun kerran yksi niistä alikokoisista renkaista oli jo puhki, niin Timppa hankki niiden tilalle sarjan järkevämmän kokoisia miljonäärivalkosivuin varustettuja Firestoneja. RENKAAT: Firestone 6.7015 miljonäärivalkosivut. JARRUT: Edessä alkuperäiset rummut, takana Oldsin rummut. Lasit olivat rikkonaiset, joten ne uusittiin ympäriinsä, ja samalla asennettin myös uudet tiivisteet. 15 tuuman vanteet Fiesta-kapseleineen kelpasivat sellaisenaan
Tarina juontaa juurensa vuoteen 1978, kun faija myi samanikäisen Fairlanen, joka tuhoutui kolarissa vain muutamaa vuotta myöhemmin. Pitkän etsimisen jälkeen, viime vuosikymmenen puolivälissä, tuhoutuneen yksilön tilalle löytyi toinen samanlainen, jota ei enää hukata. n e e ll a a t r e K Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FORD FAIRLANE 500 ’61. 18 AMERIKAN RAUTA 8/2014
y tt e t e n e m n AMERIKAN RAUTA 8/2014 19
Vaan eipä sielläkään paljoa neliovitolppia ollut tarjolla, mallia kun käytettiin uutena paljon niin poliisiautona kuin taksinakin, eikä niiden myöhemmistä vuosista jää yleensä jälkipolville juuri kerrottavaa. E lettiin vuosituhannen vaihdetta, kun huomasimme GA-297-kilpisen mustan ’61:n ensimmäisen kerran. 292 Y-block on remontoitu joskus vuosituhannen taitteessa ja vetää mainiosti nyt, kun sen perässä on ehjä aski. Siitä lähtien lehtien myyntipalstoja tuli koluttua tarkasti läpi, josko joku toinen noista ilmeisesti peräti 40:stä uutena maahantuodusta Faikusta tulisi myyntiin. Perheen käytössä oli vaaleansinisen ’53 Kaiser Manhattanin jälkeen samanvärinen ’61 Rambler Classic ja sitten tuo ’61 Fairlane 500, joka maalautettiin isän sanoin ”lattiamaalin ruskealla”. Ensin Suomessa tuli myyntiin turkoosi ’61 Galaxie Club Victoria, ja kun ilmoitin löydöstä isälleni ja katsoimme. Joskus 90-luvun alussa aloimmekin ensimmäistä kertaa selvittää, mitä tuolle toistakymmentä vuotta aiemmin Jyväskylän suunnalle myydylle Fairlanelle kuului. Minun amerikanautotaustani juontaa juurensa 80-luvun alkuun, jolloin meillä oli kotona oliivinvihreä ’70 Dodge Dart – tai oikeastaan tavallaan vähän pidemmälle. Huono puoli oli se, että auto oli jo myyty. 20 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Isän kotona oli aina ollut jenkkiautoja. Sen aiemmin mainitun Dartinkin jälkeen meillä oli muitakin käyttöjenkkejä. Hän lupasi kuitenkin ottaa yhteyttä, jos tulisi toisiin ajatuksiin. Lopulta aloinkin katsella niitä eBaystä. Niin kävi myös tässä tapauksessa. Viime talvena Fairlane maalattiin kattoa lukuun ottamatta uudelleen, ja samassa yhteydessä tuoreemman Customin pillereillä varustetut peltivanteet korvattiin 14-tuumaisilla Torq Thrusteilla. Ei kuulunut oikeastaan enää mitään, auto oli tuhoutunut kolarissa jo 80-luvun alussa ja päätynyt paaliin. Tuon auton isä sitten peri alkuvuodesta 1978, mutta se oli pian myytävä, kun lapsikin oli tulossa. Ford Fairlane 500 ’61 Myynti-ilmoituksessa oli siistin näköinen, museorekisteröity Fairlane – ja hintakin oli halpa. Korvaaja löytyy. Ongelmana oli vain sen sijainti kaukana mistään satamasta, josta sen voisi Suomeen laivata. Kustannuksia aikani ynnäiltyäni päätin unohtaa koko homman. Ja siinä vaiheessa alkoi tapahtua. Oli uudenkarhea ’80 El Camino, ’72 Valiant, ’79 Colony Park ja aivan 90-luvun alussa, tuontiaallon harjalla ’82 Econoline, mutta mielessä alkoi aina vain useammin pyöriä tuo 70-luvun lopulla myyty Fairlane. Isällä nimittäin oli jo ennen sitä ollut ’65 Valiant ja perintönä saatu ’61 Fairlane 500. Mustavalkoisessa myyntipalstailmoituksessa oli siistin näköinen, museorekisteröity Fairlane, jonka konetta mainostettiin remontoiduksi – ja hintakin oli halpa. Huono puoli asiassa oli se, että auto oli jo myyty, kun otimme yhteyttä myyjään. Konehuone on täysin siinä kunnossa kuin se oli meille tullessa. Viimein, olisikohan se ollut 2006 tai 2007, kun löysin varteenotettavan vaihtoehdon. Vaan eipä ilmestynyt myyntiin muitakaan asiallisia kuusykkösiä. E i ole mitenkään harvinaista, että kerran omistettu ja syystä tai toisesta myyty auto jää kaivelemaan, ja sitten on yritettävä ostaa se sama takaisin. Vuosia kului, eikä soittoa kuulunut. Uudelle omistajallekin soitettiin, muttei mies ollut halukas tuolloin myymään vasta hankkimaansa autoa
Auto seisoi pukeilla harrastetallissa pohjoisemmassa Suomessa, kun sen kolmivaihteinen ylivaihdemanuaali oli antautunut. Seuraava omistaja teki ammattikoululla alkuperäiseen 292 Y-lohkoon remontin, mutta laittoi auton myyntiin jo puolentoista vuoden omistuksen jälkeen. Ruostetta ei oikeastaan ollut odotettua enempää, mutta himmentymiä ja syviäkin naarmuja löytyi eri puolilta autoa – ja valkoiset jäljet, joita olin luullut liaksi, olivatkin ilmeisesti puhki myllytettyjä kohtia. Ei onneksi mennyt kauaa, kunnes Porin suunnalta löytyi sopiva aski ’60-mallisesta 352-koneisesta Fairlanesta, joka oli mennyt purkuun, koska oli erittäin ruosteinen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, löysin US-Partsin hyllystä myös NOS-kumityynyn vaihteiston alle. Uutta maalia ja verhoilua ja… Tuolloin, kun pesin pitkästä aikaa käsin todella vähällä ajolla useita vuosia olleen auton, huomasin maalipinnan olevan huonompi kuin muistelinkaan. Sisälle edellinen omistaja oli liimaillut aina niin tyylikästä teddykarvaa niin ovipahveihin kuin hattuhyllyllekin, ja kojelaudan alla roikkui vielä epämääräisesti vinossa joku tuoreempi CD-soitin, josta ei kuitenkaan kuulunut mitään. Laatikko oli ehditty toimittaa jo korjattavaksikin jollekin pajalle Outokumpuun, mutta puute rahasta ja motivaatiosta sai silloisen omistajan laittamaan auton sellaisenaan myyntiin. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että maalipinta oli jo aikansa elänyt. Scallopit pintaan – ja pois. Suurin vika oli silti se rikkonainen vaihteisto. Valmistuttuaan vuonna 1987 auto museokatsastettiin, ja jäi hyvin vähälle ajolle. Tuo oli siis se kerta, kun törmäsimme GA-297:aan ensimmäisen kerran. Periaatteessa ne näyttivät ihan hyvältä, mutta niiden rajoja ei oltu straipattu, joten kokonaisuus oli keskeneräisen oloinen. Sisältä revittiin pois ylimääräinen karvoitus, ja puolivillaisista scallopeista päästiin eroon kevyellä hionnalla ja kiillotuksella. Se ensimmäinen Fairlane mummolan pihalla joskus 70-luvun alussa. Auton sisustus oli vielä tuolloin alkuperäisine verhoiluineen siistissä kunnossa, mutta kori kaipasi uutta peltiä moniin kohtiin. Fairlanen kori oli auton tullessa meille edelleen siisti, joskin sen kiiltävänmustan pinnan päälle oli vedetty punaiset Watson-tyyliset scallopit. Toisaalta se ei ollut mistään kohdin pahasti rikki, eikä ruostekupliakaan ollut muualla kuin kuskinpuoleisen takaoven alakulmassa, joten autolla ajeltiin sellaisenaan aina kesään 2013 saakka. Iitistä auto on kulkeutunut Raahen suunnalle, jossa sen ilmeisesti isältään perinyt – kertomatiedon mukaan nimismies – Heikki Mäkinen vei sen 80-luvun puolivälissä entisöitäväksi Hakalan Koneklinikka -nimistä korjaamoa vetävälle autoharrastaja Jorma Hakalalle. Sain sovittua Kouvolan Aikuiskoulutus- AMERIKAN RAUTA 8/2014 21. ilmoitusta netistä, huomasimme kaupan tulleen myös tämän mustan neliovisen, joka oli selvästi sama auto, jonka olimme puolen tusinaa vuotta aiemmin missanneet. Vaihteiston asennuksen yhteydessä uusittiin kytkinlevy. GA-297:n ensimmäisistä vuosista ei ole muuta tietoa kuin se, että se on ollut vuodesta 1964 lähtien Kausalassa maanviljelijä Matti Mäkisellä, ja että se on tullut maahan hyvin varhain – rekisteröintivuosi on 1960. Alustaakin oli madallettu flippaamalla taka-akseli ja katkaisemalla etujousista pätkä, joka oli kuitenkin ollut sikäli lyhyt, että auto keuli rumasti. Ennen pitkää auton tuolloin omistanut Mäkinen myikin sen entisöintityön tehneelle Hakalalle, jolla se oli lopulta vuodesta 1993 vuoteen 1999
keskuksella kouluttajana työskentelevän vanhan tuttuni Kaunosen Pasin kanssa auton ylivedosta pohjatöineen, ja sen aikana päätin viedä penkit eheytettäväksi Volasen Mikalle Lahteen. Ratiksi vaihdoin luksusautoissa ja lowridereissa usein käytetyn mahonkisen Nardin, jollainen oltaisiin periaatteessa voitu asentaa autoon jo uutena. Vastaaviahan käytettiin esimerkiksi Porscheissa jo silloin kun Fairlane oli uusi. Mikan tehtäväksi jäi myös tehdä autoon kokonaan uudet ovipahvit, jotka tikattiin saman mallin mukaan kuin penkitkin. Alkuun sisustus piti siistiä toppaamalla pahasti väsähtänyt etusohva uudelleen ja asentamalla penkkeihin ’58 tai ’59 Fairlaneen tarkoitetut sinivalkoiset valmispäälliset. Volasen Mika liimasikin sen tilalle uuden mustan keinonahan muutaman millin vaahtomuovitoppauksen kera. Ford Fairlane 500 ’61 36 vuotta ensimmäisen Fairlanen myynnin jälkeen vielä etusohvalla jaksaa hymyilyttää. Siinä vaiheessa alettiin olla siinä perintei22 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Sisustus verhoiltiin uudelleen mustalla nahalla ja kermanvärisellä uusionahalla. Lopulta päädyimme kuitenkin siihen, että Mika verhoilisi penkit itse kokonaan uudelleen mustalla aidolla nahalla ja kermanbeigellä bonded-nahalla. Niin, sitä rikkonaista pioneeriä ei kojelaudan alle haluttu enää ripustaa roikkumaan, mutta olisihan se mukavaa kuulla musiikkia jostain. Ratti oli myös kulunut, ja sen tööttikehä oli kiinni nippusiteillä, joten sillekin oli tehtävä jotain. Nardi-pulttijakoadapteri sopi kyllä hienosti Grantin keskiöön, mutta itse keskiö oli syystä tai toisesta kaukana bolt on -tuotteesta, ja alkuperäistä äänimerkkirakennelmaa piti leikellä reilusti ennen kuin keskiö meni riittävän pohjaan. Vaan eipä ollutkaan ihan niin helppo homma. Maalasimmekin serkkupoikani Mikan kanssa sisäpuolen helposti irronneet peltiosat uudelleen, kojelaudan alaosalle riitti kiillotus. Tässä yksilössä oli harvinainen kojelaudan lisävarustetoppaus, joka riippui rumasti kojelaudan päällä. Olin ostanut joitakin vuosia aiemmin Espoosta romutorilta lowrider-piireissä himoitun Nardin Classic-mahonkiratin, jonka totesin sopivan aikakauden mukaisena lisävarustee- na kokonaisuuteen mainiosti. Mikahan on jo vuosia pitänyt siellä Autoverhoomo Customia. sessä kirotussa tilanteessa, että uusitun osan vieressä vanhat alkavat näyttää huonoilta. Ratin vaihdonkin piti olla helppoa, olinhan ostanut Oldsia varten jenkeistä Nardi/Grant-adapterin, ja sopiva Grantin keskiökin löytyi US-Partsin hyllystä
Jo autoa maalaamoon vietäessä näytti selvältä myös se, ettei seuraavana keväänä ajettaisi samoilla mustilla peltivanteilla pillereineen kuin siihen asti. SISUSTA: Nardi Classic -puuratti, Autoverhoomo Customin tekemä alkuperäistyylinen nahkaverhoilu, Retrosound Model One MP3-soitin, Retrosoundin 6x9” kaiutin kojelaudalla. MOOTTORI: 292 CID Y-Block V8. Kuluneena kesänä kilometrejä kertyikin varmasti saman verran kuin viimeisten 10 vuoden aikana yhteensä – tai mistä sen varmaksi tietää, paljonko edellinen omistaja on ajellut juuri ennen vaihteiston rikkoutumista. Perän suhteen homma oli ok, keulaa sen sijaan piti saada reilusti alemmas. Nyt keula saatiin reilusti alemmas, ja stancesta tuli juuri tavoiteltu 60-luvun alun Bellflower customeista tuttu lievä etukeno. 60-luvun alun tyyliä. Erikoista oli se, että ensimmäisen puolikkaan kierroksen pätkäisy ei tuntunut pudottavan keulaa yhtään. Aivan varmaa sen sijaan on se, että tällä kertaa Fairlane ei ole myytävänä. TEHO: 195 hv. Ajattelimme ensin, että ehkä se vain ottaa aikansa, mutta kun kuukaudessa ei ollut muutosta tapahtunut, oli keula purettava uudelleen. Tällä kertaa etujousista otettiin vielä kierros, ja samalla veltot etuiskarit uusittiin. Vanteiksi kaavailin alkuun 14-tuumaisia Stancesta tuli nyt juuri tavoiteltu 60-luvun alun Bellflower customeista tuttu lievä etukeno. Varmaan 10 vuotta vanhat renkaat sen sijaan olivat kooltaan suunnitelmiin sopivat ja hyväkuntoiset, joten päätin kokeilla puhdistaa niiden todella pahasti ruskettuneet valkosivut jollain metodilla. JARRUT: vakiot. Kaksipuhekelaisuuden etuna on se, että yhdelle kaiuttimelle saadaan syötettyä enemmän tehoa, eikä ole pelkoa siitä, että soittimen pääteaste palaisi vain yhtä kaiutinliitäntää käytettäessä. Päädyin hankkimaan kojelaudan alkuperäispaikalle sopivan RetroSound Model One USB-radiosoittimen, ja niin ikään alkuperäiselle paikalle kojelauden keskelle kiinniteltiin 6x9-tuumainen saman firman kaksipuhekelainen kaiutin. Oli siis vihdoin aika nauttia mieleisen näköisellä autolla ajelusta. RENKAAT: Cooper 205/75 R14 ohuella valkosivulla. KIITOS: Kouvolan Aikuiskoulutuskeskus/ Pasi Kaunonen, AudioImport, US-Parts/ Jouni Parkkinen, Autoverhoomo Custom/ Mika Volanen, Tyrefix/ Hannu Lahti, Mika Lindgren AMERIKAN RAUTA 8/2014 23. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen OD-manuaali. ALUSTA: Lyhennetyt kierrejouset edessä, flipattu taka-akseli. VANTEET: American Racing Torq Thrust 2.1 6x14”. äänilähteestä. Supremeja, mutta sitten Parkkisen Jone tarjosi niiden tilalle samankokoisia Torq Thrust 2.1:siä, joita oli lähiaikoina tulossa sarja US-Partsin hyllyyn. Se vielä kontissa kohti Suomea kellunut setti varattiinkin Fairlaneen. Sitten piti vielä saada se korkeus kohdalleen. F aktat FORD FAIRLANE 500 ’61 • OMISTAJA: Erkki ja Marita Eronen • PAIKKA: Juuka. Valkosivut kirkastuivat todella komeasti Cokerin puhdistusaineella, eikä renkaita käsittelyn jälkeen olisi käytetyiksi uskonut – saati niin vanhoiksi kuin ne ovat
c a ll di ow L 24 AMERIKAN RAUTA 8/2014
c Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CADILLAC DEVILLE ’66. Jaska Vuorenmaata on totuttu näkemään korkeiden autojen ratissa, mutta toisaalta mies tunnetaan myös siitä, että alle on aina saatava entistä erikoisempaa ajokkia. AMERIKAN RAUTA 8/2014 25. Ilmajousitetun Caddyn puikoissa Jaska on palannut konkreettisesti maan pinnalle
”Yhdessä vaiheessa mulla oli tavoitteena, että talveksi pitää aina olla Letukan pikuppi bensakoneella. Toinen miestä leimaava piirre on ehtymätön huumori, josta hänen kaverinsa saavat osansa – halusivat tai eivät. Hän pyysi minua lähtemään näyttämään autoa ja minähän lähdin. Nykyiset ovat nokivasaroita, mutta aiemmissa olen käyttänyt Chevyn pikkulohkoja ja letukkalaisia laatikoitakin”, Jaska aloittaa. ”En ole koskaan ajanut veren maku suussa, vaan lähinnä offroad for fun -tyyppisesti, mutta silläkin on pyöritty kolmen parhaan sakissa.” Nelipyöräisten lisäksi Jaska on hurahtanut myös moottoripyöriin. Omistamiensa autojen laskemisen hän kertoo lopettaneensa aikoinaan jossain 30 kappaleen paikkeilla. K uten jo edellä kirjoitetusta saattoi pystyä päättelemään, niin Jaskan ideologiaan kuuluu se, että autojen pitää vaihtua. DeVillen ostettuani soitin hänelle taas samalla asialla, mutta voit arvata jaksoiko kaveri enää innostua Caddysta”, Jaska nauraa. Hänkään ei oikein perusta normiautoista, ja onhan se kaksihenkiselle perheelle hemmetin hyvä kauppakassi.” Maa kutsuu. Kun Jaska näki jutun DeVillen myynnissä Näin auton kuvat netissä ja visualisoin, kuinka hienoa olisi vetää kehätietä sataa, laskea kontti maahan ja antaa kipinöiden sinkoilla. Ne olivat talviautoja ja kevään tullen myin ne pois. Cadillac DeVille ’66 ”O len harrastanut offroadia viitisentoista vuotta ja tälläkin hetkellä mulla on tallissa pari Toyotan offikilpuria. Moottoriurheilu on ikään kuin verissä ja sen parissa on tullut telottua niin kädet kuin jalatkin. Pettymys vaan oli melkoinen, kun kurvasin pihalle Ferrexin harmaalla Volkkarin hyötyautolla, jonka arkisuutta korostivat ankeat peltivanteet. ”Ukko opetti 4-vuotiaana ajamaan mopolla ja sen jälkeen on menty crossia ja enduroa. ”Hankin aikoinaan käyttikseksi VW Caddyn ja soitin yhdelle kaverille, että ostin Caddyn. Harrikoitakin on ollut, ja on yksi tälläkin hetkellä.” Myös arkiajokkien kohdalla jenkit ovat olleet Jaskan listalla kärkipäässä. 26 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Vaimolla on tällä hetkellä käyttöautonaan kahdeksan tuumaa korotettu ja kolmeseiskoilla pyörillä varustettu Suburban
Sisusta on verhoiltu uudelleen alkuperäistyyppisesti, mutta sekaan on heitetty pientä näennäispröystäilevää bling blingiä kimaltelevien lukitusnuppien muodossa. K otimatkalla autosta alkoi kuulua ylimääräistä kolinaa, jonka lähteeksi AMERIKAN RAUTA 8/2014 27. Se oli hieno kokemus, suosittelen kaikille”, innostuu yksityisautoilun etujoukoissa taisteleva Jaska. Kyseessä oli saman vuoden tammikuussa Suomeen uitettu auto, jonka alla oli valmiiksi isoilla säkeillä varustetut ilmajouset. Samat zirkonit kimaltelevat myös keulamerkissä. Kalajoella kesällä 2013, oli hänen saatava se. Pikkuvikoja. Lattia oli pellitetty jossain vaiheessa uusiksi ja myös sisusta oli vaihdettu, vaikkei se enää ihan uudenveroisessa iskussa ollutkaan. Myyjä osasi kertoa, että auto oli maalattu kolmisen vuotta sitten ja rättikatto vaihdettu aivan hiljattain ennen Suomeen tuontia. Tekniikkapuoli koostui paria vuotta tuoreemman Cadillacin 472-koneesta ja TH400-automaattilaatikosta ”Maalipinta on oikeasti aika hyvä ottaen huomioon, että se on Jenkeissä tehty, mutta eniten kiinnostusta herätti kuitenkin ilmajousitus. ”Menin muuten elämäni ensimmäistä kertaa Pendolinolla. Ja kun Jaskalle tulee jostain riittävän kova päähänpinttymä, tekee hän omien sanojensa mukaan niin paljon liikesarjoja, että myös saa haluamansa. Hinta tingittiin valmiiksi puhelimessa ja kaupantekopaikaksi sovittiin Kokkola, jonne Jaska pyyhkäisi junalla. Mä olin jo jonkin aikaa miettinyt oikein matalaa autoa, tai oikeastaan olin ihastunut siihen raahausjuttuun, jossa runkoihin asennetaan scrape platet, jotka kipinöivät komeasti pimeässä, kun ajaa tarpeeksi matalalla. Näin auton kuvat netissä ja visualisoin, kuinka hienoa olisi vetää kehätietä sataa, laskea kontti maahan ja antaa kipinöiden sinkoilla”, Jaska muistelee pakkomielteensä syntyä
Juuri ennen American Car Show’ta eräs kaverini kuitenkin ehdotti, että pitäisikö skirtit maalata uudelleen, kun amerikkalaisomistajan väärän sävyisellä valkoisella suttaamat naarmujen paikkamaalaukset eivät olleet juurikaan parantaneet tilannetta. Hitsasin ne vieläpä niin varovaisesti, välillä jäähdytellen, ettei maalipintakaan kärsinyt. 28 AMERIKAN RAUTA 8/2014 teri otti kiinni juuri siihen nimenomaiseen yläpuolen lukkoon. Laatikko itsessään oli ihan kunnossa, mutta se ei ollut kiinni juuri millään. Viime metreillä apuun tuli tuttu automaalari, joka sekoitteli uuden värin kokonaan itse omasta linjastaan ja auto saatiin edustamaan pääsiäiseksi Cadillac Club of Finlandin osastolle. Tai vanteet kyllä mahtuivat, mutta keskimut- 20” pinnavanteet sopivat lokasuojien sisään nipin napin. Pelti naarmuuntui kiusallisessa sattumassa tietysti roisin näköiseksi. ”Nyloc-mutterit ja jousiprikat olivat kova sana. Cadillacin skirtit ovat alareunastaan kiinni saranatyypisissä lovissa ja yläpuoli kiinnittyy lukolla. Tuumasin, että totta, rumathan ne olivat.” Viime hetkille jäänyt maalausoperaatio meinasi mennä pitkäksi, kun Decoväristä poimittu valkoisen sävy ei täsmännytkään, vaan osoittautui liian puhtaaksi. Jaska koki skirttien kanssa toisenkin probleemin, kun hänen OD:ltä hankkimansa 20” pinnavanteet eivät mahtuneet niiden sisään. ”Mietin ensin skirttien levittämistä, mutta maatessani tallin lattialla auton vieressä sain ahaa-elämyksen ja laikkasin lukot irti. Petri Tuovinen straippasi Lowdillac-nimen auton takapaksiin ja Loyal Elegance Tattoo Studio leimasi saman tekstin Jaskan käsivarteen.. Amerikkalaisomistajan aikoina lukko oli päässyt aukeamaan kesken ajon ja fender skirt oli kiepsahtanut roikkumaan alakiinnikkeistään asfalttia vasten. Sen lisäksi auto on vaatinut teknisesti vain pientä huoltoa, öljyvuotojen tukkimista, syylarin paikkaamista ja startin laittamista.” Ulkoisesti sanomista oli vain toisessa fender skirtissä, joka oli huonossa maalissa. Cadillac DeVille ’66 osoittautui vaihdelaatikko. Ensimmäisissä cruisingeissa osa takaakselin pohjaanlyöntikumeista tipahteli tielle ja kun tarpeeksi tavaraa oli keräilty matkan varrelta, päätti Jaska läpikäydä ja kiristellä koko alustan. Hitsasin lukkomekanismit eri kohtiin, minkä jälkeen pyörät mahtuivat paikoilleen ja liikkumaan esteettä ylös-alas. Fenderskirtsien yläkiinnityksiä oli muokattava, etteivät vanteiden keskimutterit ota niihin kiinni
Myös magnesiumista valmistetut scrape platet ovat raahauspiireissä suosittuja, sillä niistä lähtee komea kipinävana. AMERIKAN RAUTA 8/2014 29. Joku Cadillacin uudempi ruiskukonehan siihen kävisi hienosti”, Jaska visioi. VANTEET: 20 x 9” kromatut pinnavanteet. JARRUT: Vakiot. ”Olen vähän mietiskellyt modernimpaa tekniikkaa. F aktat CADILLAC DEVILLE ’66 • OMISTAJA: Jaska Vuorenmaa, 32 • PAIKKA: Helsinki. Myös Jaskan vaimo on yllättäen ilmaissut halunsa pitää sen, vaikkei hän normaalisti edes pidä avoautoista, koska niissä menee tukka sekaisin. Toisaalta nopeat ja näyttävät liikkeet ovat Jaskan tavaramerkki. Mitä jos rakentaisikin Bel Airin radalle. RENKAAT: 245/35 R20. Sillä pitäisi päästä alle kympin aikoja vartilla. Toisaalta, mutkaratahommiinkaan mä en ole vielä alkanut. KORIMUUTOKSET: Kahvat, listat ja lukot sheivattu, fender skirtejä muo- kattu suuremmille vanteille. Sitä pitääkin alkaa miettiä…” Kuvauksissa käytettiin kipinänlähteinä runkoon ylösalaisin pultattuja vetokoukunnuppeja. Pitohaluista kielivät myös Jaskan tulevaisuuden varalle punomat suunnitelmat. VOIMANSIIRTO: TH400-automaatti. ”Nimen keksi Janne ”Junnu” Thusberg ja varastin sen julmasti oitis”, Jaska tunnustaa. Näyttelyn aikana Petri Tuovinen straippasi nimen auton takapaksiin ja myöhemmin Loyal Elegance Tattoo Studion takaa löytyvä Junnu leimasi saman tekstin Jaskan käsivarteen. Ei nimi autoa pahenna. MOOTTORI: 472 cid V8. M essukeskuksen pääsiäisnäyttely oli hedelmällinen ja siellä Caddy myös kastettiin Lowdillaciksi. KIITOS: Suurin kiitos isäukolle mahdollisuudesta harrastaa pienestä pitäen, vaimoa pitää tietysti kiittää, koska hän jaksaa minua ja tätä hulluutta, Petrille kiitokset straippauksesta ja Junnulle nimen keksimisestä. Jaska on tuotekehitellyt ajatusta lehtijousenpätkien yhdistämisestä paloihin, jolloin niihin saisi joustoa. Eikä mitään turbovehkeitä, vaan remmiahdettua amerikkalaista”, Jaska paljastaa. Kiinteästi asennettuna ne näet tiputtavat aiheuttamallaan tärinällä paikatkin hampaista. ”Mulla on ollut jo parin vuoden ajan perversio ’57 Chevy Bel Airista remmillä. Autot ovat ennenkin vaihtuneet tiuhaan, kun kohdalle on osunut jotain riittävän eksoottista. SISUSTA: Alkuperäistyyppisesti uudelleenverhoiltu. ALUSTA: Ilmajousitus. Äkkiseltään vaikuttaa siis siltä, ettei Lowdillac olisi menossa ihan heti kiertoon. ”Niin, olenhan minä päättänyt senkin, että seuraava autoni on nopea
30 AMERIKAN RAUTA 8/2014
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD ’32. AMERIKAN RAUTA 8/2014 31. Oliivinvihreä hemirodi saattaa alligaattoriverhoiluineen jakaa mielipiteet, mutta ei ole varmasti kopion kopion kopio. Nokialainen Jani Hongisto hankki pitkään omistamansa 70-lukuisen maantielaivan rinnalle rankan rodin, josta muokkasi kotimaassa mieleisensä
Auto oli ajo- vasta muutamaa viikkoa arvioitua myöhemmin kuntoinen, mutta vuosia sitten rakenneltu, ja Tuusulaan, missä kontti purettiin. Kori oli ”joutui” vielä olemaan vain yleisönä. Aluksi näytti siltä, että auto voisi ehtiä Suo”Keväällä 2012 näin eBayssa myynnissä meen vielä ennen Ellivuoressa järjestettyjä sopivaan suuntaan muokatun, mutta vielä ESRA:n rodinatikoita. Ensimmäisenä alkuperäistä muhkeammaksi. rodinsa hankkimista edeltäneitä mietteitään. Kymmenen vuotta sitten Auto oli myynnissä Floridassa, Southeastkunnostettu ja museorekattu ’71 Performance -liikkeessä. DeSoton 276 cid Hemi sopi sikäli suunnitelmiin hyvin. Siinä oli vielä”Matkaan tuli tietysti viivytyksiä ja auto tuli pä DeSoton pikku Hemi nokalla. ”R Ford ’32 odikuume oli vaivannut jo jonkin hän jatkaa. Chrysler 300 toimi kesäautona, ”Myyjän kanssa käydyn sähköpostikeskusmutta jotain radikaalimpaa vastapainoa piti telun jälkeen päädyin ostopäätökseen, vaikka autoharrastukseen keksiä”, Jani Hongisto kertaa riskejä auton kunnon suhteen olikin olemassa. Jani halusi rodinsa olevan massasta erottuva ja mielellään Mopar-tekniikalla varustettu. Aihiota tässä kuitenkin oltiin hakemassa, joten "Bishop & Tardelin oppikirjan mukainen classic aika näyttäisi minkälaajuinen savotta siitä hot rod ei ollut mielessä, vaan hain jotain ma- tulisi. Uutta tiputettu alas rungolla, ovet hitsattu kiinni ja autoa lähdettiin hakemaan tietysti siirtokilvet kabiinin ympärys oli muotoiltu rautaputkesta taskussa ja ilman työkaluja. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2014. aikaa. Natikoissa rapistumisen merkkejä oli siellä täällä. tekemistä vaativan ’32 Fordin. Alla olivat hyvät, odotti tyhjä akku. Rekkatallilla auto saatiin klassiset Cragarin S/S-vanteet käyttökelpoi- montulle ja syötettiin apuvirtaa sen pohjassilla kumeilla, jotka siellä edelleen pyörivät”, sa olevaan akkuun. Kokemattomana annoin kaupan teon talampaa ja massasta erottuvaa, mieluummin ja rahdituksen Falcontin hoidettavaksi, vielä vielä Mopar-tekniikalla varustettua." kun auton sijainti oli vain muutama sata maiSuomesta ei Janin silmiin kuitenkaan osunut lia heidän Lake Worthin kontituspaikaltaan.” sopivasti kiinnostavaa laitetta. Käymäänhän se hörähti, Vanteina ovat 15-tuumaiset klassiset Cragarin SS:t
70-luvun Corvetesta peräisin olevat nelimäntäiset jarrusatulat kunnostettiin hoonauksella, uusilla kumeilla ja teräspunosjarruletkuilla. Amerikan Joe oli ahtauden vuoksi poistanut alkuperäisen suodatinkanisterin ja laittanut tilalle pelkän kiertolaipan”, Jani hämmästelee. ja hetken latauksen jälkeen suuntasimme tankkaamaan ja sitten kohti moottoritietä ja Nokiaa. Myös lattian alla oleva Ford pick-upin jarrupääsylinteri vaihdettiin liikaa syöpyneenä uuteen.” Oma väritys. AMERIKAN RAUTA 8/2014 33. ”Puuttunut käsijarru saatiin rakenneltua ’39 Plymouthin karahkasta. Peräpäästä löytyvät ’41 Chevyn lamput blue dotseilla, jarruvalon Jani taas arvelee olevan lähtöisin jostain prätkästä. Enemmänkin se vei ajatukset jonnekin 90-luvun alun englantilaisiin rakennelmiin. Kesällä 2013 Jani kierteli tapahtumia edelleen siirtokilpien turvin. ”Siinä samalla pääsi ihmettelemään, pitäisikö talvella jotain tehdä tallissa”, Jani toteaa. ”Straippauksessa olikin vuosiluku ’95, joten se oli tosiaan rakennettu siihen asuun jo 90-luvun alkupuolella. Kolmen millin levystä leikattiin sopivat palat, minkä lisäksi hitsattiin muutama lisäpalkki tukemaan runkoa ja myös kannattelemaan lattiaa. Harmaantuneet laudat pääsivät höylän kautta uusiokäyttöön, vaikka olivat jo juhannuskokkoon menossa. Päälle veisteltiin lattiaksi irokopuiset lankut mökkirannan vanhoista laituripuista. Muutamalla yrityksellä sain siihen Suomikilvet ja sitten olikin hyvä aika laittaa se taas osiksi tarkoituksena värin vaihto ja kaikkea muuta pientä.” Niin, se rodin pinnassa maahantullessa ollut punainen oli kyllä jotenkin nostalginen, muttei sillä tyylikkäimmällä tavalla. Roadster -putsariscoopin, joka sopiikin kokonaisuuteen paljon paremmin kuin tullessa putsarin virkaa toimittanut perusmallin pyöreä tarvikemalli. Sitä minulla ei itse asiassa ole varmuudella tiedossa, mikä korimalli on alun pitäen ollut, mutta vanhasta korista auto on Rodin pinnassa maahantullessa ollut punainen oli kyllä jotenkin nostalginen, muttei sillä tyylikkäimmällä tavalla. Loppumatka mentiinkin sitten köyden jatkona.” Runko ja lattia kuntoon. Ennen Tamperetta meno kuitenkin loppui, kun virtaa meni enemmän kuin laturi tuuppasi. ”Moottoriin askartelin öljynsuodatinta varten matalan jalan, johon käy perus-Toyotan suodatin. Eteen pitkittäistukivarsille hitsattiin myös tukevat kiinnikkeet vanhojen alhaalla roikkuneiden ja joustavien pultattujen tilalle. K otitallissa Jani alkoi kunnostella huomaamiaan pikkuvikoja, ja ehtikin kiertää loppukesästä vielä muutamassa tapahtumassa. Syynä olivat huonot laturin hiilet, ja starttikin vielä jumittui. Sohvamallinen penkki korvattiin väliaikaisesti kuppimallisilla muovijakkaroilla, kunnes sopivammat löytyisivät.” Etuvalot Jani tiputti alemmas omatekoisilla jaloilla ja vaihtoi samalla jenkkiumpiot Cibien kuperalasisiin H4-umpioihin, joihin tulivat keltaiset polttimot. Paikallaan olleen nelikurkkuisen kaasarin päälle Jani löysi vanhan Mr. ”Runko oli tosi vetelä ja sen boksaaminen oli ensimmäisenä edessä. ”Syksyllä uskaltauduin katsastuskonttorille, jolla suhtauduttiin autoon todella asiallisesti
Palkin takasivu vaati uuden siivun peltiä ja miggiliimaa.” Alettiin lähestyä sitä vaihetta, että päästäisiin laskemaan pintaan uutta maalia. joka tapauksessa tehty.” Viime talvena Ford purettiin, runko ja korin sisukset hiekkapuhallettiin ja osiin ruiskutettiin epoksiväri sekä mustaa päälle. Ennen tukira34 AMERIKAN RAUTA 8/2014 kenteiden hitsausta kori oli kuitenkin päässyt nitkahtamaan kieroon ja sen suoristamisesta tuli vähän lisävaivaa. Korin saumatkin oli viimeistelty siististi tinaamalla. ”Piti löytää joku erikoinen väri, jota ei ole ihan kaikissa muissa käytetty, mutten halunnut mitään niin sanottua huomioväriä. Vakiokuntoisen 276-koneen puristuspaineet olivat tasaisesti puolen baarin sisällä joka pytyssä, joten se ei kaivannut vielä isompaa remppaa. Sehän on Harrikan Olive Green. Ratin Jani kustomoi itse juuttinarulla. Myös koko eturunko oli ympäriinsä tinattu. ”Sillä välin, kun koppa oli maalarilla, oli aikaa nysväillä moottori ja muita irto-osia asennuskuntoon. Käsijarrukahva on vaarallisen näköinen. Jostain vanhasta Harrikasta poimin myös nuo straippien värit. Tiputin koria etupäästä reilut 2” kunnon etunojan saamiseksi, ja samalla pudotin myös maskia alaspäin. Autosta ei löytynyt kolarikorjauksia eikä muita hitsauksia kuin korimuutoksista johtuvat. Moottorin väri vaihtui samalla mustasta oranssiin.” Malloryn alkuaan kärjellinen jakaja on muutettu Ignitorilla kärjettömäksi ja sähköjärjestelmä on nykyisin 12-volttinen.. Ford ’32 Sisustan uusi verhoiluväri poimittiin irokopuisen lattian mukaan. Loppusilaukseksi straippaukset pensselöi ”Von Bamse”. Tiivisteet ja kiertokangenlaakerit vaihdettiin, mutta muuten riitti kromiosien kiillottelu ja maalattujen osien uudelleen maalaus. Tinat jyrsin rungosta pois ja sen poikkipalkista löytyi auton ainoa popniittipaikkaus. Pohjatyöt ja maalauksen leipoi taas Kari Kallio takuuvarmasti, koska hänen tekemänsä Chryslerin maalaus on kestänyt jo 10 vuotta ilman moitteita.” Pohjalle tuli epoksia ja pintaväriksi PPG:n tinneriohenteinen kaksikerrosväri. Saatoin bongata tuon sävyn jostain nettisivulta. Lisää matalaa vaikutelmaa haettiin lasin kehyksen lipalla, jonka taivuttelin pellistä ja putkesta. Tämä käärme ei kuitenkaan pure. ”Siinä vaiheessa tuli luvattua auto 2014 Hot Rod & Rock Show’hun, eli tallissa oli syytä viihtyä talvella. Pommittajapenkkien istuinosat verhoili alligaattorikuvioisella keinonahalla Marianne Majavesi. Korin hioin pellille ja muutaman ruostereiänkin pääsin hitsaamaan umpeen, vaikka ikäisekseen kori olikin hyvässä kunnossa
VOIMANSIIRTO: Muncie M22 4-vaihteinen manuaali, GM:n 10-bolt perä. Myös remontit tien päällä kuuluivat osana harrastukseen. Hionnan jälkeen päälle on ruiskutettu kirkaslakka. Alumiiniset pommikonepenkit löytyivät Jenkeistä ja niihin poltettiin päälle väriinsopiva antiikkikuparin sävyinen pulverimaali.” Vanha ratti päivitettiin juuttinarulla, kun mieleistä rattia ei Jani sen tilalle löytänyt. Kytkinlevy, painelaakeri ja silmälaakeri sen sijaan vaihdettiin uusiin. Nelilinkeillä ja poikittaisella lehtijousella keinuva Letukan kymppipulttinen lukkoperä oli vielä iskussa, eikä ehtinyt ainakaan vielä käsittelyyn.” Alligaattoripintaiset alumiinipenkit. KORI: Ovet hitsattu kiinni, korikehikon yläosa laikattu pois ja tehty neljän tuuman putkesta, 2,5” chopattu maski, Cibien kuperalasiset ajovalot, jotka kiinnitetty alkuperäistä alemmas, koria pudotettu rungolla useampi tuuma, ’41 Chevyn takavalot Blue Dotseilla. ”Samalla virtalukko ja vilkkukytkin siirtyivät lattiaan.” Mittaristo koostuu vanhemmista Stewart Warnereista, joille on laserleikattu messinkiruuveilla kiinnitetyt aviator-kehykset. ”Kevään näyttelyyn auto saatiin pääpiirteittäin niputettua ja kotiintuomisiksi käteen jäi Special Award-pysti. Sisustasta tuli tuonvärinen oikeastaan tuon puulattian vuoksi. ALUSTA: runko boksattu, dropattu ja kromattu etuakseli, putki-iskarit, 4-link ja poikittainen lehtijousi takana. MOOTTORI: 276 cid DeSoto Hemi V8, 4-kurkkuinen Edelbrockin kaasutin, Larson Engineeringin peltipakosarjat, Ignitorilla kärjettömäksi muutettu Malloryn jakaja, 12 voltin sähköt. RENKAAT: Kelly 165 R15 edessä, Hoosier ProStreet 29x12,5 R15 takana. ”Verhoiluihin leikkasin pohjaosat ohuesta vanerista ja viimeistelyn hoiti Marianne Majavesi verhoilemalla pinnat alligaattorikuvioidulla vinyylillä. Yhtenäisyyden vuoksi narua sai myös eturunkoputki ja Mustangin rattipylväs, mikä on kuvien oton jälkeen korvattu omavalmisteputkella. Oikeastaan maalia hiottaessa koppa osoittautui paremmaksi kuin olin odottanut. SISUSTA: Ratti päällystetty juuttinarulla, alumiiniset pommikonepenkit ja sivuverhoilut ommeltu alligaattorikuvioidulla keinonahalla, Stewart Warnerin mittarit aviator-kehyksin. AMERIKAN RAUTA 8/2014 35. Useamman kaasarin nostalgisempaa pakettia olen siihen katsellut, ja muitakin kohtia on sellaisia, jotka tekisi mieli muuttaa vanhemman mallisiksi, mutta toistaiseksi myös nuo etuvalot ja rengastus ovat saaneet säilyä tuollaisinaan.” Oli miten oli, Janin ”Olive Bomber” vastaa hyvin sitä, mikä hänellä oli tavoitteena. Jani hankki auton alkuaan vähän sikana säkissä, mutta sai lopulta yllättyä positiivisesti sen kuntoon. JARRUT: 70-lu- kuisen Corvetten levyjarrut nelimäntäisillä satuloilla edessä, Letukan 10” rummut takana, Ford pickupin pääsylinteri. ”Muncien M22-vaihteisto toimi moitteetta ja sinne vaihdettiin vain uudet öljyt. Värityksen vaihtumisen jälkeen mies onkin autoonsa hyvin tyytyväinen. Auto on kuitenkin pääasiassa tehty hyvistä keleistä ajelemalla nautiskeluun, eikä niinkään näyttelyesineeksi”, Jani toteaa. Siinä on keulalla Mopar-Hemi, ja se on tosiaan jotain ihan muuta kuin oppikirjan sivuilta kopioitu laite, jota ei tunnista rodimiitin rivistä omakseen. Kuluneena kesänä sää suosi ja useita tapahtumia tulikin kierrettyä. VANTEET: Cragar S/S 15”. F aktat FORD ’32 • OMISTAJA: Jani Hongisto, 39 • PAIKKA: Siuro. ”Sehän tuli ostettua ihan sikana säkissä, mutta eipä siinä mitään ihmeempiä yllätyksiä tullut. KIITOS: Von Bamse, Verhoomo Magi, Kari Kallio, Mikko Virtanen, Riku Lehtinen ja isän verstas
o t e P kemaa l u k 36 AMERIKAN RAUTA 8/2014
n aa Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Englanninkielessä on sanonta täytekakusta, mikä Suomeksi mukailtuna tarkoittaa, että et voi sekä syödä kakkua ja säästää sitä. Auto, jolla kellot pysähtyvät stripillä 10 sekunnin aikoihin varttimaililla ja jota pystyy myös käyttämään kesän cruisingrientoihin vaikkapa perheen kanssa on yhtälö, joka ei vielä joitakin vuosia sitten olisi ollut oikeasti mahdollinen. AMERIKAN RAUTA 8/2014 37. Se sopiikin moneen asiaan, mutta Vantaan Riipilässä asuvan Patun Pontiaciin ei tämä viisaus tunnu pätevän
Melkoinen rakennelma. Ne jakoivat saman perusrakenteen kuin Chevroletin Chevelle/Malibu, Oldsin F85/ Cutlass ja Buickin Special/Skylark, eli toisin sanoen olivat A-body-korisarjaa. Pontiac Division oli lajissaan ensimmäinen, kun sovitti midsize-autoonsa täysikorisiin tarkoitetun 389:n. Patun auto ei kuitenkaan ole GTO, vaan yhta mallisarjaa alempi LeMans. Kaikkea mahdollista löytyi: lasikuitua, johon oli upotettu vanhaa tpaitaa, kanaverkkoa ja pakkelia, pop-niitattua peltiä sekä muita perinnekorjauksia, mutta niistäkin selvittiin. Mörkömoottori keulalle. Avoautohan ei tunnetusti ole paras mahdollinen kiihdytys- Konehuone poikkeaa alkuperäisestä melkoisesti. Peltitöihin alettiin pian oston jälkeen ja niihin sekä muuhun rakenteluun vierähtikin viitisen vuotta. Samoihin aikoihin myös tekniikkaa paranneltiin, 427 sai uuttaa kaasaria, imusarjaa ja sytytystä, ja alkoi toimia paremmin ja paremmin. Koneen apulaitteet ovat kaikki race-tyyppisiä mahdollisimman kevyitä, mikä vaikuttaa painonjakautumaan ja täten pitoon. Patu ei kuitenkaan ole niitä kavereita, jotka ensimmäisenä heittävät pyyhkeen kehään, ja niinpä auto jäi hänen talliinsa. 38 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Ainoa sen ulospäin normaaliajossa paljastava asia on reikä lasikuituisessa konepellissä ja siitä nouseva massiivinen ilmanpuhdistin. Mikään muista GM-sisarista ei tarjonnut isoa konetta keskikoon autoon vielä ’64, kuten ei FoMoCo tai Moparkaan. Nälkä kasvoi syödessä ja 2008 tuli aika siirtää kutakuinkin valmis auto takaisin projektiksi. Käytännössä koko auton peräpää ovista taakse päin tehtiin uudestaan, peltiä meni seitsemän neliötä ja hitsauksen suojakaasua kuusi 20 kilon pulloa sekä tietysti muutama kilometri lankaa. Autoon aikaisemmin tehdyt peltityöt olivat perinteiset metsäremonttityyppiset. Uutta ostosta tutkittaessa ei sitten juuri muuta positiivista havaittukaan, vaan kori oli mitä surkeimmassa kunnossa. Ruostekorjailujen yhteydessä koria vahvistettiin ja jäykistettiin. Runko oli hyvässä kunnossa, mutta sitäkin vahvistettiin sudittelusuunnitelmia silmällä pitäen. Ensin kävi mielessä, että vastikään leimattu auto saisi jatkaa matkaa jollekin toiselle toivorik- kaalle, joka saisi painia peltitiöiden kanssa. Kone on asennettu LeMansiin ilmeisesti jo 70-luvun puolella. Tämä oli lähtölaukaus muskelikuumeelle, johon Chevrolet liittyi mallivuonna ’65 Z16 396 Chevellellään ja Buick 401-koneisella GS:llään. Ford Mustang sai FE-isolohkon keulalle vasta mallivuonna ’67, jolloin Mopar toi myös markkinoille oman vastineensa, eli 383-koneisen Dartin. Auto oli kuitenkin säännöllisesti kesäisin ajossa ja talvisin töitä jatkettiin. Pontiac Le Mans Convertible ’64 P atu hankki Pontiacinsa vuosituhannen vaihteessa. Autoon oli jo ostaessa vaihdettu Chevroletin vuosimallin ’69 427-isolohko. Tulipellin alue, ovet ja etulattiat olivat hyvässä kunnossa, eikä niitä tarvinnut juuri hitsailla. Häntä miellytti erityisesti automallin historia: ’64 Pontiac GTO oli ensimmäinen muskeliautoksi laskettava laite, ja Tempest, LeMans ja GTO olivat vain saman peruskorin eri varusteluvaihtoehtoja
Avokori kun on yleensä painavampi kuin esimerkiksi 2-ovinen sedan, eikä sellaisen painonjakaumakaan ei ole optimaalinen. Patun haasteena onkin ollut korimallista johtuvan handicapin kiinni kurominen, mutta kuten aikaisemmin jo todettiin, hän ei ole ensimmäinen heittämään pyyhettä kehään, ja tyylillä tekeminen on yhtä tärkeää kuin tulos – tai ehkä tärkeampääkin. Autossa alunperin ollut 10-pulttinen lukkoperä on sekin vielä ehjänä huolimatta varmojen tietäjien sille lukemista madonluvuista. Kaikkea mahdollista löytyi: lasikuitua, kanaverkkoa, pakkelia, pop-niitattua peltiä sekä muita perinnekorjauksia. Iskunvaimentimet ovat samasta firmasta, mutta ensi kaudelle on tilattu QA1:n uudet säädettavat iskarit. Taka-akselin vaihdon yhteydessä sen kiinnitystä muutettiin pidon parantamiseksi, alkuperäiset 4-linkkityyppiset tukivarret korvattiin Competition Engineeringin säädettävillä tukivarsilla, joista ylimmäiset tulevat kiinni alkuperäisiin kiinnikkeisiin rungossa ja alimmille tehtiin runkoon uudet, kolmella reiälla korkeussuunnassa säädettävät kiinnikkeet. Alumiinista tehtyjä race-oviverhoiluja ei Patu kuitenkaan ole katsonut aiheelliseksi vaihtaa, vaan siviilimallisilla mennään, painossakaan kun ei ole juuri eroa. Onneksi sen rikkoutuminen ei aiheuttanut muita vaurioita. Yhdessä autossa jo ennestään olevien Wilwoodin levyjarrujen kanssa lähtee etupäästä painoa pois parikolmekymmentä kiloa. Samalla päästään eroon viimeisestäkin ugrilaistyyppisestä ratkaisusta sillä spindelit ja ohjausvarret ovat olleet keskenään eri paria. 540 cid crate-kone tuli Bill Mitchell Racingilta ja sen jatkoksi pultattiin Vanhasen Pekan rakentama TH400 sekä Fordin 9-tuumaiseen perustuva perä 4.11-välityksellä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 39. Kabiini kisavarustuksessa kaaret, vyöt ynnä muut paikallaan. Vanha kone, laatikko ja perä nostettiin ehjänä tallin nurkkaan odottamaan tosi tarvitsijaa tai uutta projektia. Jos ’64-72 midsize GM:lla haluaa mennä kovaa, voi osat tilata Chevellen mukaan, johon niitä valmistetaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Seuraavassa vaiheessa koko tekniikka meni uusiksi. Aihiota rikkomatta. P rojektin yksi johtotähdistä on ollut, että mitään ei rikottaisi turhaan, vaan ehjät osat korvattaisiin vain paremmilla nopeampia varttimailiaikoja metsästettäessä. Melko kriittinen juttu autossa, jonka loppunopeudet kiihdytyksessä ovat päälle 200 km/h. auton aihio, vaan ne tehdään yleensä jostakin kevyemmästä ja jäykemmästä korimallista. Ensi kaudeksi on luvassa uudistuksia myös eturipustuksiin. Alkuperäisten tukivarsien tilalle tulevat kromimolyputkesta valmistetut säädettävät ja rautaisen simpukan tilalle tulee alumiininen tehostettu, jollaisia ei vielä ole ollut saatavilla pitkään. Tämä onkin toistaiseksi toiminut ja esimerkiksi ensi kaudelle tuleva uusi vaihteisto ruuvataan kiinni vanhan ehjän tilalle, vain crate-koneessa ensiasennuksena ollut dampperi hajosi, mutta se korvattiin ATI:n Superdampperilla, jollainen siinä olisi pitänyt jo alkujaan olla. Le Mansin viriosia on onneksi hyvin tarjolla, mikä johtuu jo aikaisemmin mainitusta sukulaisuudesta Chevrolet Chevellen kanssa. Vaikka kaikilla GM-divisioonilla oli tuohon aikaan omat tekniikkansa, niin rungot kaikkine kiinnikkeineen ja akselintuentoineen olivat identtiset
Auto on kuitenkin säilynyt täysin katukelpoisena ja kun kisailut on kisailtu, ruuvataan katuosat kiinni. Patu on nähty usein myös Vantaan cruisingissa ja hän on muutenkin ajanut Pontiacillaan normaaleita kesäisiä harrasteajoja perheensä kanssa. Takaluukkuun on painonjakauman vuoksi sijoitettu ilokaasupullo, akku ja oman turvallisuuden kannalta tärkea räjähtämätön bensatankki, jotka ovat vakioratkaisuja, kun liikutaan näillä sekuntiluvuilla.. Lasikuituosia ei konepellin lisäksi ole autossa viljelty, vaikka ne olisivat helppo tapa säästää painoa, koska silloin tyyli kärsisi. Yleensä tällaisten sekuntilukujen autoja ei näe kuin trailerin päällä, mutta Patu todella käyttää omaansa myös kadulla. Paras aika on 10,59 loppunopeuden ollessa 208 km/t. Vaikutusta auton kestävyyteen oli myös Nikolla, joka auttoi sähkohommissa. Irrotettavan turvakaaren suunnittelu ei ollut mikään pikkujuttu ja sen rakentamiseen kului tovi poikineen, mutta nyt alkuperäissisustuksen paikallaan ollessa sen kiinnitykset eivät ole 40 AMERIKAN RAUTA 8/2014 mitenkään silmäänpistäviä. Pontiac Le Mans Convertible ’64 Kun autoon on pultattu kiinni etupuskuri ja muut siviiliosat, ei se eroa paljoa alkuperäisestä ulkomuodoltaan. Hänen filosofiansa kuului: Paska on paskaa, vaikka sen kromaisi. Tavoitteeksi autolle on asetettu kympin alitus varttimaililla, mihin ei ihan vielä ole ylletty. A uton valmistumisen jälkeen 2012 sillä on otettu osaa erilaisiin sudittelutapahtumiin, joista mukavimpana on mieleen jäänyt Porin West Coast Street Cup. Niko piti Patua kiinni todellisuudessa, kun hän aikoi oikoa mutkia väärässä paikassa tai rahansäästömielessä hankkia käytettyjä tai liian halpoja osia. Etupuskuri, sisusta, penkit ja samalla myös turvakaari voidaan purkaa, jolloin auto muuttuu lähes alkuperäisen näköiseksi. Vain lasikuitukonepellistä esiin työntyvä ilmanputsari sekä tukevammat renkaat kavaltavat Pontiacin todellisen luonteen, jos auto ei ole käynnissä. Paikallaan oleva vaihteisto on periaatteessa vahvistettu truck-loota, joten uudella laatikolla, jossa on kisakäyttöön tarkoitetut kevyemmät pyörivät massat sekä muita vauhdin tavoittelumielessä tehtyjä modifikaatiota, on tarkoitus siirtyä lähemmäksi tavoitetta. Todella nopea. Tavoitteeksi autolle on asetettu kympin alitus, johon ei vielä ole ylletty. Sen järjestelyjä Patu kiittaa joustavuudesta ja yleisestä hyvästä meiningistä. Retrohenkiset merkit kertovat, missä mennään
VOIMANSIIRTO: Vanhasen Pekan alkuperäisestä preppaama TH400, 9” 4000 stall speedin turbiinilla. Nokan ja nostajien arvot ovat valmistajan salaisuus, niiden arvoja ei ole ilmoitettu. Vanteet ja renkaat: Kadulla American Racing 200S, radalla Billet Specialities, sliksien koko 9x30. KIITOS: Patu haluaa kiittää perhetta ymmärryksestä, supersähkömies Nikoa maanpinnalla pitämisestä, Pastoria avusta pohjatöissä ja kisareissuilla, Racers Placen Makea ja Mikaa intressin ottamisesta projektiin, US Partsin Ranea ja Gröniä monien asioden selvittämisestä, Vanhasen Pekkaa laatikkohommista, Kari B:ta ja Sirkkua maalauksesta sekä J-speedia asiantuntemuksesta ja säätöavusta. Imusarja Brodix, kaasari Holley AED 1050 Dominator, tuplat Barry Grant -bensapumput. MOOTTORI: Bill Mitchell Racingin 540 cid valurautaiseen Dart-lohkoon rakennettu, dekkikorkeus vakio, männät Mahlen 10.5-puristeiset, kampura ja veivit Eagle, liikkuvat tasapainoitettu. Kardaani on Mark Williamsin alumiininen. Perä on Fordin ysituumaiseen perustuva alumiinikuorinen Moser 4,11-välitykseella ja 35 splinen Strangen vetoakseleilla, perässä on Detroit Lockerin lukko. Pakosarjat ovat Hooker Super Competition ja ilokaasut NOS Supershot. Jakaja MSD Pro Billet, sytkäboxi MSD 6AD Digital, jossa on kaksi erilaista ennakkoprofiilia sekä ohjelmoitava kierrostenrajoitin. Ensi kaudeksi tulee alle myös nelisataiseen perustuva Hughes transbrakella. JARRUT: Edessä Wilwood Dynalite race ja 12” Lincoln rumpujarrut takana, pääsylinteri 2-piirinen Wilwood paineensäätimella ilman tehostinta. AMERIKAN RAUTA 8/2014 41. F aktat PONTIAC LE MANS CONVERTIBLE ’64 • OMISTAJA: Patu • PAIKKA: Vantaa. Kun autoon vaihdetaan vakiopenkit ja turvakaari puretaan, ei sen menohaluista välttämättä kieli muu kuin shifteri ja normaalia laajempi mittarivarustus
Lapasesta lähtenyt 42 AMERIKAN RAUTA 8/2014
Nyt auto kätkee peltinsä alle säädettävällä ruiskulla varustetun kiukkuisen 390-strokerin. Punkaharjulaisen Toni Salmen mustan Coronetin piti olla tilapäinen ratkaisu, vaan toisin kävi. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen • Kuvat: Jenni Tuunanen DODGE CORONET 4D ’69. AMERIKAN RAUTA 8/2014 43. Monitaitoisen miehen käsissä myös neliovinen tolppajenkki muokkautuu puhuttelevaksi sleeperiksi
Dodge Coronet 4D ’69 ”T ämänhän piti olla vain väliaikainen ajopeli, vaan tietystihän homma lähti täysin lapasesta.”, Toni tuumaa katsellessaan kiiltävän mustaa Coronetiaan. Kuinka ollakaan, Coronetin kone alkoi pitää pahaenteistä kolkatusta varsin pian. Koneremontti onnistui hyvin ja Monaco toimi ahke- rasti harrasteautona jokusen vuoden, kunnes laatikko antautui kesällä 2012. Siistikuntoinen 318 pitää sisällään stroukkiosat, joilla koko on kasvanut 390 kuutiotuumaan. Haasteita pelkäämätön Toni silpaisi Monacon pannun lihoiksi ja rytmihäiriöiden syyksi paljastui vaurioitunut 3-sylinteri. Jotenkin näin se meni: Aikoinaan, jo ennen ajokortti-ikää ihastuin kaverilla olleeseen ’76 Dodge Monacoon. 44 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Vani oli vuoden ’92 mallia ja ajokorttia silmällä pitäen siihen piti rakennella kunnon rokkikoneet, äärivaloja ja alle pyöritellä nätit aluvanteet, kuten teini-ikään kuuluu. T ilapäisen V8-voiman virkaa valikoitui hoitamaan juttumme päätähti, Oravaisissa kaupan ollut ’69 Coronet. Rempan alettua syyksi selvisivät loppuun kuluneet alakerran laakerit, Coronetilla kotiin kurvaillessa ajatus oli selvä, tätä autoa ei sen kummemmin rakenneta, koska Monacosta oli tulossa se todellinen harrasteauto. ”Se on pitkä tarina. Edessä olleen vaihteistorempan kylkiäisinä Tonille kasvoi halu kutitella Monacon isolohkosta ulos lisää ruutia. Ison kopan koko ja muodot puhuttelivat, mutta tuolloin eivät hynät riittäneet edes haaveiluun Monacosta, joten ostin eka autoksi Chevy Van Starcraftin 6,2-litraisella dieselillä. Vailla lämmintä tallia mies päätti siirtää vian korjauksen kevätauringon lämpöön. Pellin alla voimanlähteenä rähisi 318 cid pikkulohko, jonka jatkeena oli kevyt TF904-automaatti. Loput reiät olivat käyttökelpoiset, joten viallinen kolmonen putkitettiin ja muut seitsemän porattiin ylikokoon Wisecon takomäntiä varten. Tässä kohtaa oli selvää, että auto olisi pois kadulta tovin ja tilalle piti saada jokin muu jenkkipeli.” Syksyn painaessa päälle Toni pähkyröi ajankohdan olevan otollinen edullisten autokauppojen syntymiselle kaluston hintojen ollessa perinteisesti syyssateella kevättä huokeampia. ”Tilapäinen” ratkaisu. Aikaisempaa koneremppakokemusta ei ollut, mutta ajattelin, että ihmisethän nämä ovat tehneet, joten kait minä nyt yhden koneen saan kuntoon”, Toni kertaa vuosien takaisia tapahtumia. Tekniikkahuolien takia hinta oli pussille käypäinen ja hetken tuumailun jälkeen päätin kokeilla onnea ja ostin Monacon pois. Vanin jo toimiessa jokapäiväisenä ajopelinä ilmaantui kaverilla ollut Monaco hieman yllättäen myyntiin, tosin konevikaisena. Korin muhkeat, kiiltävien rosterilistojen korostamat kylkilinjat miellyttivät Tonia kovasti. Myyjänä oli kaverin pikkuveli, jolle auto oli kulkeutunut. Samalla kannet ovat vaihtuneet alumiinisiin ja polttoaineen jakelusta vastaa ohjelmoitava ja itseoppiva Edelbrock-ruisku. Pahaa aavistamaton kahviseuralainen ei kissaa ehtinyt sanoa, kun huomasi olevansa matkalla kohti länsirannikkoa. ”Minusta on aina ollut mahtavaa, kun iso malmikasa liikkuu rivakasti. Toiminnan miehenä Toni ei kauaa aikaillut, rahoituspäätös saapui kaverin kanssa huoltiksen pöydässä tarinoidessa. ”Coronetilla kotiin kurvaillessa ajatus oli selvä, tätä autoa ei sen kummemmin rakenneta, koska Monacosta oli tulossa se todellinen harrasteauto.”, Toni kertaa fiiliksiään
Pakokaasujen poistumistieksi Toni valitsi tilaa Edelbrockin E-Street-nelipisteruiskun toimintaa seurataan ja säädetään langattomasti tabletin näytöltä. Kaikki kerralla. Hyvin toiminut 650-Holley sai jatkaa työtään kaasuttimena. joita komppasivat tiensä päähän tulleet nokkalaakerit. Ajatus oli, että vaan vähäsen viritän talven aikana”, Toni nauraa. Pikkulohko saisi sisälleen stroukkerisarjan. Tällä paketilla 318-pikkulohkon koko kasvaisi 390:ksi. Hitusen lisääntyneet voimavarat herättivät tehonnälkää entisestään. Kesä 2013 kului ahkerasti Coronetilla kurvaillessa. Hyvin toiminut Holleyn kaasari sai väistyä Edelbrockin ohjelmoitavan ja itseoppivan E-Street-nelipisteruiskun tieltä. Osia kysellessään Toni päätyi hankkimaan palikat suoraan Valloista, missä tarjonta oli kotimaata monipuolisempaa. Ilta toisensa jälkeen kului kuitenkin nettiä tutkien ja erilaisia virityskeinoja opiskellen. ”Osatilauksen laatiminen vei reippaan kuukauden”, hän muistelee. ”Eihän siinä mikään auttanut, voimaa oli saatava lisää seuraavalle kesälle. Pitkän selvitystyön jälkeen visio moottorin kokoonpanosta alkoi hahmottua. Laakerinvaihtorytäkässä nokka-akseli vaihtui hitusen kireämpään ja valurautasarjat väistyivät peltisarjojen tieltä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 45. Tilaukseen laitettiin sarja, joka sisälsi 0,030” ylikoon Iconin takomännät, Eaglen I-profiiliveivit ja valurautaisen stroukkikampuran sekä laakerit, tiivisteet ja muut pikkuhilut. Nokka-akseliksi Toni valitsi Comp Camsin Xtreme-katunokan ja kansiksi Edelbrockin RPM-alukannet, joiden kiinnitykseen valikoituivat ARP:n pinnapultit
Etupään levyjarrujen ja tehostimen asennuksen yhteydessä taakse jääneet rumpujarrut kuorrutettiin uusilla osilla. Yksikin rivakampi kiihdytys ja täystuho olisi tapahtunut.” Toni kertoo. Kaikki on toiminut erittäin hyvin heti alusta lähtien ja voimaa tuli roimasti lisää. ”Mieltä virkisti paljon, kun ekalla koeajolla löytyi vaihteistosta jopa kaikki vaihteet. Siinä funtsin, että mitähän tästäkin tulee, kun lueskelin Amerikasta tilattuja ohjekirjoja ja porailin reikää laatikkoon shift kitiä varten”, rakentaja kertaa. Lohko vietiin tykötarpeineen koneistettavaksi Lahden Kansityölle, missä myös osat tasapainotettiin ja kansitasot linjattiin yhdensuuntaisiksi tasaisten puristussuhteiden aikaan saamiseksi. Samaan kuormaan lisättiin vielä uudet perän sisuskalut. Vaikka perävälitys on pitkä, moni on haukannut sontaa liikennevalolähdöissä. Hän onkin ollut erittäin tyytyväinen tekemiinsä ratkaisuihin. Moottorin ja vaihteiston kasauksen jälkeen perän kokoaminen sujui Tonilta leikiten. ”Kyllä se vähän jännitti, kun en ollut ikinä edes nähnyt automaattilaatikkoa osina. Moottorin uutta luonnetta silmällä pitäen Toni lisäsi tilaukseen voimansiirron päivitykseen tarvittavat osat. Dodge Coronet 4D ’69 säästävät, lyhyet Hedman Heddersin peltisarjat 2,5” kollektoreilla. Nyt eivät notku.” Ennen koekäyttöä Toni joutui vielä muokkaamaan auton alkuperäisen johtosarjan polttoaineruiskua varten. ”Jos koneen haluaa kerrasta käyntiin remontin jälkeen, suosittelen ruiskua. Eikä ole hopealle jääty maantielläkään… niin polttoainetaloudessa”, Toni vihjaa salakavalasti hymyillen. Tummanpuhuvan ilmeen korostamiseksi lasit tummennettiin, ja ajoasentoa ylläpitämään taakse asennettiin ilmaiskarit. Vanteille kiedottiin matalaprofiiliset kumit. Ruiskulaitteistoa ohjaamaan kojelautaan telakoitui 7” tabletti langattomalla yhteydellä. O sakuorman saavuttua työkseen kurottajia ja muita koneita korjaava Toni kääri hihat ja ryhtyi hommiin. Rutkasti parantuneen tekniikan ohella Toni lisäsi Coronetin ulkoista katu-uskottavuutta hankkimalla alle näyttävät, kokokromatut Boss Motorsportsin aluvanteet, joilla on kokoa edessä 18x8” ja takana 18x9,5”. 46 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Remontti oli siis onnistunut”, Toni kertaa fiiliksiään. ”Katselin netistä noita valmiita sarjoja, mutta nehän näyttivät ihan leluilta, mistä lie pellistä väännetyiltä. Olin ihmetellyt koko kesän, kun perässä tuntui väljää. Kulkupuolta hillitsemään osalähetys viimeisteltiin Summitilta saatavana olleella etupään levyjarrusarjalla, johon kuuluivat nelimäntäiset puristimet. Voiman välityksestä laatikkoon vastaisi Performance Automaticin 11-tuumainen 2400 kierroksen stall speedillä varustettu, vahvistettu turbiini. Tuumasin, että ei niistä mitään hyötyä ole ja tein omat versiot kunnon teräksestä. Made by meijän pajalla. Selvitysten mukaan kyseessä on myös harvinaisen pitkä välitys, jollaisia ei paljoa ole. Löytö innosti panostamaan vaihteistoon ja sinne tilattiin Performance Automaticin punaiset levypakat hiluineen, TransGo TF2 shift kit ja suurempi öljynlauhdutin sekä TCI:n iso alumiininen öljypohja. ”Siinä olikin täystuho todella lähellä. Alkuperäinen 2,73:1 aavikkovälitys säilytettiin tarkoituksella, polttoainetaloutta ajatellen. Ajattelin sen kuitenkin kuuluvan normaaliin iän tuomaan charmiin. Alustan jäykkyyttä Toni lisäsi uretaanipuslilla sekä itse tekemillään etu- ja takarungon yhdistävillä palkeilla. Vaihteistoa tutkiessaan Toni huomasi kyseessä olevan TF904-laatikon järeämpi 999-malli, jossa etupakassa on viisi levyä perinteisen neljän sijasta. No, vihdoin konetta keulalta kammetessa ajattelin vilkaista, mitä perälle kuuluu. Oli ihan silkkaa tuuria, ettei se hajonnut. Coronetin maantiekulutus on 17,5 litraa sadalle, Coronetin ulkoasu on uhkaavan uljas jota tummennetut lasit, kiiltävät listat ja kromatut vanteet korostavat hienosti. Pienentasauspyörän akseli oli leikannut kiinni ja syönyt itsensä huolella murikan sisälle, lähes kokonaan läpi. Ajon aikana tabletin näytöltä voi seurata ja säätää ruiskun toimintaa. Asiaan sen kummemmin perehtymättä Coronetilla pyyhkäistiin vielä loppukaudesta Lahden reissu. Hyvin toimii. Joskus ammattikoulussa jonkun periaatekaavion olin tutkinut, en muuta. Laatikon planeettapyörästö on myös tavallista järeämpi. Moottorin kokoamisen Toni teki itse, samoin automaattilaatikon remontin ja shift kitin asennuksen. Perän sisälle uutta tilattiin Auburnin levylukon ohella kaikki muu paitsi pinjoni ja lautaspyörä. Järkytys oli melkoinen, kun sain kirjaimellisesti romut pöydälle. Vanteina ovat Bossin 18-tuumaiset, takana 1,5 tuumaa leveämpinä kuin edessä
Haluan kokeilla, saanko pikkulaatikon kestämään, kun se on painonsa ja tehohäviöiden puolesta 727:aa parempi vaihtoehto”, Toni perustelee päätöstään. F aktat DODGE CORONET 4D ’69 • OMISTAJA: Toni Salmi • PAIKKA: Punkaharju. JARRUT: Tehostetut kaksipiiriset. ”Ajatuksissa on maalata Coronet kokonaan uusiksi. Sisällä olleista hyvistä osista huolimatta, pieni TF904 ei sietänyt kaikkea stroukkimotin tehoa yhdessä harvan perän kanssa, vaan pakat sulivat. ”Tulevan talven aikana kasaan laatikon vielä rajummilla osilla. Kasvaneista tehoreserveistä kertoo myös loppukesästä sulanut vaihteisto. TURBIINI: Performance Automaticin 11” turbiini 2400 rpm stall speedillä. Ensiapuna mies kokosi laatikon väliaikaisesti vakio-osilla. TAKAAKSELI: Mopar 8 3/4” Auburn Gearin levylukolla, välitys 2,73:1. ”Stroukkerikone vääntää hyvin jo alhaalta, mikä tekee siitä miellyttävän myös kaupunkiajossa. Polttoaineen jakelun hoitaa Edelborck RPM Air Gap -imusarja sekä E-Street 4-pisteruisku, jota ohjataan 7” tabletilla langattomasti. Eteen päivitetty levyjarrut nelimäntäisillä satuloilla, takana vakiorummut uusin osin. Väri on jatkossakin kiiltävä musta, se sopii hienosti kromattujen vanteiden kanssa yhteen. kierroslukumittarin ollessa 2000 kierroksen tuntumassa kahdeksankympin vauhdissa. Jos aikaa jää, niin myös ajan patinoima sisusta uusitaan.” Hienosti toimivaan koneeseenkin vaihtuvat paremmin hengittävät peltisarjat, jonka jälkeen motin todelliset tehot on tarkoitus testata dynamometrissä. VANTEET: Boss Motor Sport kromatut aluvanteet, edessä 18x8” ja takana 18x9,5”. Edelbrockin RPM-alukannet ja nokkana Comp Cams Xtreme 268/280-asteisena. Onneksi tuossa ruiskussa ei ole ahdinkäyttömahdollisuutta, muutoin homma karkaisi taas ihan lapasesta”, Toni nauraa. Alustassa jämäkät etu- ja takarungon yhdistävät palkit. Tonin tekemien laskelmien mukaan resurssien pitäisi riittää sinne neljänsadan hevosvoiman tuntumaan. Ahkeran rakentajan visiot tulevasta raken- telukaudesta eivät rajoitu pelkkään laatikon päivitykseen. RENKAAT: Kumit edessä 235/45 R18; takana 275/40 R18. Moottorin todellinen teho löytyy kuitenkin 4 000 kierroksen jälkeen. AMERIKAN RAUTA 8/2014 47. VAIHTEISTO: Vuoden ’76 TF904:n vahvistettu malli 999 (3-vaihteinen), TransGo TF2 shift kit, suurtehoöljynjäähdytin ja TCI:n alumiininen öljypohja. Liekö miehellä edessä vielä ruiskun päivityskin... Lisääntyneen voiman takia pito tahtoo irrota leveistä takakumeista huolimatta, kun lusikan survoo lattiaan”. ALUSTA: Vakiojouset, takana ilmaiskarit. ”Onneksi tuossa ruiskussa ei ole ahdinkäyttömahdollisuutta, muutoin homma karkaisi taas ihan lapasesta”, Toni nauraa. MOOTTORI: 390 cid stroker, Eaglen I-profiiliveivit ja valurautainen stroukkikampura, Iconin takomännät 0,030” ylikoko. Nykyinen väri on pääpiirteissään hyvä, mutta huonosti tehdyt pohjat ovat tehneet tehtävänsä ja kitit alkavat halkeilla muutamista paikoista
MOPAR STR 48 AMERIKAN RAUTA 8/2014
Ajelin sillä kesät talvet.” Vähitellen autot alkoivat vaihtua. Jämsäläisen Markku ”Make” Kumpusalmen Plymouth sitten lienee todellinen erikoisuus – Moparin tekniikalla varustettu Mopar-rodi. V uonna 1979 Maken isän avopuolison tytär alkoi tapailla muuatta jenkkiautoharrastajaa. Valiantin tilalle tuli niin ikään neliovinen ’72 Dodge Polara AMERIKAN RAUTA 8/2014 49. Fiilikset olivat korkealla ja oma ajokortti-ikäkin lähestyi kutkuttavasti. Auto oli todella ehjä niin sisustaltaan kuin maalipinnaltaankin eikä ruostetta ollut missään. TREET ROD Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen PLYMOUTH 2D COUPE ’36. Monesti kuulee yleistettävän, että kaikki street rodit ovat Chevyn pikkulohkoilla varustettuja Fordeja. Eräänä päivänä naapurissa sukuloimassa ollut vanhempi helsinkiläismies poikkesi jututtamaan nuorukaisia Bel Airin tiimoilta ja kertoi samalla tuttavastaan, jolla oli ollut pidemmän aikaa jonkin sorttinen Plymouth. Auto oli kuuleman mukaan erittäin siistissä kunnossa ja saattoipa olla myytävänäkin, kun herralle oli kertynyt jo melkoisesti ikää mittariin. 17-vuotias Make lämpeni nopeasti sulhasehdokkaan ’67 Bel Air STW:lle, jonka kyydissä hän pääsi satunnaisesti iltaisin kylille ja välillä korjausavuksikin. ”Vanhan herran puheet pitivät paikkansa. ”Niin siinä sitten kävi, että naapurin sukulaismies puhui minulle kaupat ja hankin ensimmäi- seksi jenkkiautokseni neliovisen matkalaukkukuutosella ja automaatilla varustetun Valiantin”, Make muistelee
2000-luvun puolivälin paikkeilla Make sairastui toiseen vakavaan harrasteautotautiin, rodikuumeeseen. Auto sijaitsi kaukana rannikosta, mutta kuljetus Houstoniin järjestyi hyvin ja samoin laivaus sieltä Hämeenlinnaan, mistä Make kävi hakemassa tulokkaan kotitalliin joulukuussa. Plymouth 2d Coupe ’36 440-isolohkolla. Suomeen palattuaan Make koitti siedättää itseään FSRA:n tapahtumissa, mutta tutustuttuaan porukkaan ja kuvioihin rodit veivät mukanaan entistä vahvemmin. Auto oli projektikuntoinen, mutta siinä oli kaikki osat tallessa.” 90-luvun vaihteen lähestyessä Make päätti palata juurilleen ja myi kunnostamansa Käkkylän pois ostaakseen Bremerin Ykältä hänen juuri maahan tuomansa projektikuntoisen ’70 avoChallengerin. Make kunnosti matching numbers -tekniikalla säilyneen auton ja ajeli sillä aikansa, kunnes taas alkoi tehdä projektia mieli. Myyjä kertoi puutteista etukäteen, joten mikään ei tullut yllätyksenä.” Saatuaan auton talliinsa Make alkoi tutkia sitä tarkemmin ja totesi sen olevan jopa parempi, kuin oli kuvitellut. Ja sitten kun jotain löytyi, niin myyjälle tuntui olevan todella hankalaa myydä autoa Suomeen. Alkuperäiseen mittaripohjaan on sovitettu nykyaikaiset mittarit.. 50 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Kolmipuolainen ratti käy hyvin yhteen billetkahvojen kanssa. Keväällä 2007 tapasin sitten erään kaverin, joka tuo kaikkea liikkuvaa kalustoa Suomeen pitäen pääpaikkaansa Houstonissa. Hän lähetti minulle paljon kuvia sekä sen hetkisestä kunnosta että projektin varrelta. Ryhtyessään hakemaan autoa ison veden takaa hakuehdot täsmentyivät ja Make päätti, että rodin pitää olla oman konsernin tekniikalla varustettu Mopar. ”Olin myyjään yhteydessä useaan eri otteeseen ennen kuin kaupat lopulta syntyivät. Tartunta oli todennäköisesti peräisin Floridan Southeast Street Rod Nationals -tapahtumasta, jossa hän vieraili vuonna 2004. ”Yllättäen niitä Mopareita ei ollut Jenkeis- säkään liiemmin tarjolla, varsinkaan Moparkoneilla. ”Sen parantelin pois ’59 avo-Cadillacilla, joka oli juuri rantautunut Suomeen. Yleensä valokuvat parantavat autoa ja myyntipuheetkin ovat yläkanttiin, mutta tällä kertaa kaupan kohde oli juuri sellainen kuin myyjä oli kertonutkin sen olevan. Saman vuoden syksynä vihdoin tärppäsi, kun Minnesotasta, Big Laken pikkukaupungista löytyi ’36 Plymouth 2d Coupe Moparin 360-kuutiotuumaisella koneella, 904-vaihteistolla ja 8 ¾ perällä. Kerroin hänelle kriteerini ja pyysin pistämään haun päälle”, Make kertaa. Full-size-Moppe meni myyntiin parin kesän ajojen jälkeen ja Make hankki seuraavaksi kesäksi ensimmäisen kaksiovisensa, ’70 Dodge Dart Swinger HT:n. Tarjonta tiukassa. Kuvista näki hyvin esimerkiksi kuinka korin korjaukset ja rungon vahvistukset oli tehty, mikä lopulta sinetöi ostopäätökseni. Ostohetkellä Plymouthissa oli Chrysler Neonin erillispenkit, jotka olivat kokonaisuuteen aivan liian uudenaikaiset. Make ryhtyi etsimään omaa rodia, mutta vuosina 2005-2006 kotimainen tarjonta tuntui kovin niukalta. Make hankki niiden tilalle ’37 Dodge Coupen sohvapenkin. Sen hän omisti aina siihen saakka, kunnes diagnosoi itsessään kovan 50-luvunautokuumeen. Auto oli ajokunnossa ja rekisterissä, mutta siitä puuttuivat muun muassa sivulasit ja takajarrut, eli Suomen mittapuun mukaan se oli hiukan keskeneräinen. Tuolloin elettiin vuotta 1986
Katsastusviivästys. Pakoputketkin tuli tehtyä uusiksi, sillä amerikanmiehen itse tekemissä putkissa ei ollut mutkan mutkaa. Ryhti korjaantui mukavasti ja maavara myös.” Samalla Make uusi kaikki jarruosat myös eteen. Make vietti vapaa-aikansa tallilla aina toukokuulle saakka, jolloin Plymouth oli valmis katsastusinsinöörin tuomiolle. ”Muutoslupa myönnettiin, mutta koska moottori on vuodelta 1979, tuli sen täyttää kyseisen vuoden päästörajat ja olla varustettu 2-kurkkuisella kaasarilla, kuten alkuperäisenäkin.” Talven aikana Make vaihtoi sivuikkunat karkaistuihin laseihin, hankki uuden kaasuttimen ja asensi lambda-anturin säätämistä varten. Urbaanisti originaali. Suorat putket olivat vaimentamattomat ja kulkivat taka-akselin alapuolelta jääden varsin matalalle. Alkuperäiset lehtijouset korvattiin Challengerin lehdillä, joille tehtiin uudet kiinnikkeet. 360-kuutiotuumainen kone kun ei ollut millään ilveellä hyväksyttävissä 20 prosentin säännön puitteissa. Etupäässä oli valmiina Heidtsin etuakselisto hammastanko-ohjauksineen ja 10-tuumaisine Fordin levyjarruineen. Uudet, vaimentimilla varustetut putket vedettiin kulkemaan akselin yläpuolelta. Amerikkalaisomistajan jäljiltä kabiinin lattiaan oli pultattu Chrysler Neonin erillispenkit, jotka eivät Maken mielestä sopineet tyyliin lainkaan. Ebayn syövereistä löytyi myös alkuperäinen mittaristo, johon Make sovitteli nykyaikaiset viisarinäyttöiset mittarit, mutta säilytti alkuperäiset mittaripohjat, jolloin ulkoasu säilyi originaalin kaltaisena. AMERIKAN RAUTA 8/2014 51. ”Etupää oli mielestäni hiukan turhan matalalla, mutta asia korjautui helposti vaihtamalla eteen asennetut kahden tuuman droppispindlet perinteisiin. Toinen puute, eli sivulasit, syntyivät väliaikaisesti savunharmaasta pleksistä. Make lähti liikkeelle siitä, että auto piti saada Suomen tieliikennesäännöt täyttäväksi ja kilpiin seuraavaksi kesäksi. Uusien rumpujen kera lyötiin paikoilleen uudet jarrusylinterit, -kengät ja -putket sekä käsijarruvaijerit niihin kuuluvine hiluineen. ”Katsuri oli asiallinen kaveri ja kaikki oli muuten kunnossa, mutta moottoria hän ei voinut katsoa läpi sormien. Yllättäen Mopar-rodeja ei ollut Jenkeissäkään liiemmin tarjolla, varsinkaan Mopar-koneilla. Kesän ajot menivät siis siirtokilvillä ja lupalappuja odotellessa. T alven 2009-2010 Kokonaisuuteen harmonisesti sopivat purppuransävyiset straipit ja tekstit ovat Pekka Mannermaan käsialaa. E-bodysta adoptoitu perä purettiin ja varustettiin samalla uusilla laakereilla sekä tiivisteillä. Toukokuussa vuorossa oli jälleen konttorikeikka, jolta hän palasi tällä kertaa onnellisena kilpien omistajana. aikana Make löysi eBaystä ’36 Plymouthin alkuperäisen maskin, jonka hän vaihtoi keulalle sovitellun omatekoisen tilalle. Niinpä keskeytin katsastuksen ja siirryin täyttämään muutoslupahakemusta hänen ystävällisellä avustuksellaan”, Make kiittelee konttorin asiallista suhtautumista. Nehän tulivatkin heti tammikuussa 2009 vaivaisen kahdeksan kuukauden odottelun jälkeen. Aluksi Make otti työn alle suurimman puutteen, eli takajarrut
KIITOS: Kaikille auton hankkimiseen ja kuljettamiseen työpanoksensa antaneille niin USA:ssa kuin Suomessakin, asialliselle katsastuskonttorin väelle, avovaimolle Maritalle ja tyttärelle Roosalle sekä koko talliporukalle ja kavereille, jotka ovat auttaneet projektin valmiiksi saamisessa. Koneen jatkeena on 904 TorqueFlite ja kasikolmevarttinen perä. Koriltaan auto on alkuperäisissä mitoissa. Sisustaa päivittäessä hän askarteli paikoilleen myös uudet lattiamatot sekä kontin ja sisustan verhoilut. Kilsoja on kertynyt kesästä riippuen kolmesta viiteen tuhatta”, Make ynnää. Kotimaisen käsityön leimaa on lisännyt Mannermaan Pekka purppuransävyisillä kylkiraidoilla sekä peräkontin tekstillä, jonka innoittajana toimi Maken tytär. F aktat PLYMOUTH 2D COUPE ’36 • OMISTAJA: Markku Kumpusalmi, 52 • PAIKKA: Jämsä. KORI: Audin Urban Grey Metallic -värisävy, purppuransävyiset kylkiraidat. Talliin on kertynyt vuosien saatossa ’00 FXSTB Night Train, ’80 FXS Shovelhead sekä ’81 FXWG Shovelhead, josta rakentui viime talven ja kuluneen kesän aikana jäykkäperäinen ja pitkäkeulainen chopperi.” Kuulostaa niin sanotulta positiiviselta ongelmalta. ”Vanteiksi tilasin Summitilta 15-tuumaiset Mopar Police Specialit BFGoodrichin valkosivurenkailla ja Plymouthin pillerikapseleilla.” Tällä hetkellä Plymouth on Makelle mieleinen, eikä suurempia toimenpiteitä ole näköpiirissä. SISUSTA: ’37 Dodge Coupen sohvapenkki ja oviverhoilut, alkuperäiseen mittaristoon sovitettu nykyaikaiset viisarinäyttöiset mittarit. MOOTTORI: 360 cid V8. Tänä kesänä Make kaivoi naftaliinista edellä mainitun ’70 avo-Challengerin, joka siis on hänellä edelleen. Jenkkilän aikoina se oli kuitenkin maalattu Audin Urban Grey Metallic -sävyllä, joka viimeistelee coupen pyöreät muodot hillityn modernilla otteella. ”Ei muuta kuin ajoa, ajoa ja ajoa. Moottori on vuodelta 1979 ja sen on täytettävä myös kyseisen vuoden päästörajat. ALUSTA: Vahvistettu runko, edessä Heidtsin etuakselisto, hammastanko-ohjaus, takana Dodge Challengerin lehtijouset. Pulleiden alkuperäismuotojen vastapainona toimii moderni Audin värikartasta poimittu värisävy. Olen itse sitä mieltä, että 30-luvun auton täytyy tuntua 30-luvun autolta myös ajossa, ja sellaiseksi se on varsin hyvä. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. VOIMANSIIRTO: TorqueFlite 904-automaatti, 8 ¾ perä. 52 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Olen sitä mieltä, että 30-luvun auton täytyy tuntua 30-luvun autolta myös ajossa, ja sellaiseksi Plymouth on varsin hyvä. VANTEET: Mopar Police Special, edessä 5 x 15”, takana 7 x 15”, Plymouthin pillerikapselit. 360-kuutiotuumaiselle koneelle on myönnetty poikkeuslupa, jonka ehtona on alkuperäistyyppinen kaksikurkkuinen kaasari. RENKAAT: BFGoodrich valkosivut, edessä 215/70 R15, takana 235/75 R15. Plymouth 2d Coupe ’36 Hän onnistui paikallistamaan ’37 Dodge Coupen sohvapenkin ja oviverhoilut, jotka kävivät paikoilleen hyvin pienin muutoksin. ”Välillä pitäisi keretä ulkoiluttamaan noita kaksipyöräisiäkin. Autolla ei vaan ollut tullut ajettua metriäkään sitten kesän 2007, kun rodikuume oli valloillaan niin pahana
TUKKUMYYNTI USA-VARAOSAT TARVIKKEET HUOLTO YLI 20-VUODEN KOKEMUKSELLA TOIMITUKSET POSTI JA MATKAHUOLTO KAIKKI MERKIT JA MALLIT PUHELINMYYNTI 05-535 4519 WWW.PARTSGARAGE.FI MYLLYKOSKEN AUTOTARVIKE OY
2 3 3. Saadakseen keulan ajettavampaan korkeuteen, Make vaihtoi pari tuumaa madaltaneet droppispindlet vakiokorkuisiin. 5 6 7 5. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2014. 1 2. Perän Make otti E-bodysta ja vaihtoi siihen asennuksen yhteydessä uudet laakerit ja tiivisteet. Jotta 360-kuutiotuumaiselle koneelle voitiin myöntää poikkeuslupa, vaativat katsastusviranomaiset sen varustamisen alkuperäisen kaltaisella kaksikurkkuisella kaasarilla. 1. 7. Kuvassa näkyvät myös hänen uusimansa pakoputket, joilla korvattiin amerikanmiehen asentamat, taka-akselin alapuolelta suoraan kulkeneet röörit. Tarinan takana SISÄISESTI UUDISTUNUT Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Markku Kumpusalmi Vaikka ostaisi Jenkeistä jo valmiiksi rakennetun auton, ei se monestikaan tarkoita sitä, että auto todella olisi valmis, tai ainakaan uuden omistajansa kaikkien mieltymysten mukainen. Etuakselisto on Heidtsin valikoimasta ja varustettu 10” levyjarruilla. Heidtsin etukelkkaan kuulunut hammastankoohjaus ei ollut enää elämänsä voimissa, joten sekin vaihdettiin uuteen. Alkuperäiset lehtijouset korvattiin Challengerin lehtijousilla ja niille tehtiin uudet kiinnikkeet. Maken Plymouth ei ole kokenut ulkoisesti suuriakaan muutoksia Suomeen saapumisensa jälkeen, mutta sisäisesti auto on uudistunut monin eri tavoin. 6. 4 4. Jenkkilän ajoilta säilyneet mustavalkokuvat osoittavat, että Plymouthille oli tehty varsin kattava remontti rungon vahvistuksineen ja peltitöineen. Bensatankista löytyi vuoto, jota paikatessa koko bensalinja vedettiin uusiksi. Make korjasi tilanteen rummuilla, jotka asennettiin paikoilleen uusien jarrusylinterien, -kenkien ja -putkien kanssa. Lisäksi meidän tieliikenteessäkin asetetaan harrasteautoille suurempia vaatimuksia kuin rapakon takana. Plymouthista puuttuivat ostettaessa kokonaan takajarrut
9. Sivulasit olivat myös puuttuvien osien listalla. Nykyisen ilmeensä auto sai, kun Make löysi eBaystä ’36 Plymouthin alkuperäisen maskin ja vaihtoi sen omavalmisteisen ritilän tilalle. Sähköt vedettiin uusiksi samalla kun sisustan verhoilut uusittiin. Make löysi eBaystä alkuperäisen mittariston ja sovitteli siihen nykyaikaiset viisarinäyttöiset mittarit säilyttäen alkuperäiset mittaripohjat. Ennen uuden kattoverhoilun asennusta Make teki peitelevyn kattoluukulle hyödyntäen alkuperäisiä poikkitukia. Sisustan päivityksen yhteydessä Make askarteli paikoilleen myös uudet kick panelit, lattiamatot sekä kontin verhoilut. Uudet ovi- ja kylkiverhoilut ulotettiin tarkasti ikkunoiden pilareihin saakka. Ostohetkellä kattoluukku oli peitetty vain väliaikaisella, nippusiteillä kiinnitetyllä luukulla. Ne korvattiin ’37 Dodgen sohvalla. Istuimiksi pultatut Chrysler Neonin erillispenkit eivät mahtuneet Maken näkemykseen 30-luvun auton penkeistä. 8 9 8. 11 11. Uusi syntyi vanerista, joka verhoiltiin keinonahalla. Uusien lasien lisäksi Plymouth sai myös uudet lasiennostimet sekä ovipahvit. 12 13. 16. 10 10. 13 14 15 16 14. 15. AMERIKAN RAUTA 8/2014 55. 12. Viimeiset silaukset auton ulkoasuun lähtivät Mannermaan Peksun siveltimestä
’ n i m a e r Sc ! y m m i J 56 AMERIKAN RAUTA 8/2014
Kaksitahtisella V8dieselillä varustettu aito Cowboy –truck on Silicone Expressin uusin rekkaprojekti. Motin omintakeinen soundi on helppo tunnistaa kilometrien päästä. Vielä kun huomioidaan rakkaan kotimaamme kesäkuukausien sateen todennäköisyys, tarkoitti yhden näyttelyreissun viskaaminen auton puhdistustalkoita mennen tullen. M uutaman täysiverisen näyttelyrekan rakentamisen jälkeen tuli tunne, että pitää kokeilla jotakin uutta ja helpompaa. On sanomattakin selvää, että säätiedotus alkoi hallita ajohaluja ja hauskuus hommasta meinasi hiipua. Vaihtoehtoja miettiessäni ajatus Detroit-voimalla varustetusta veturista alkoi kiehtoa. Selittelyn sijaan olisi nyt mahdollisuus AMERIKAN RAUTA 8/2014 57. Legendaarinen kaksitahtidiesel tuntui sopivan tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Lievää kiillotusmotivaation puutetta selventää työmäärä – pelkkä pesu vei aikaa reippaat seitsemän tuntia, puhumattakaan näyttelyyn valmistautumisen vaatimasta 20 – 30 tunnin jynssäämisestä. Alkavat siinä kaveritkin jo kaikota moisen urakan edellä. Karun karski veturi komppaa alkuperäistä kasarihenkeä parkuvan Detroit Dieselin säestyksellä. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen • Malli: Anu Pekonen GMC 5-STAR GENERAL ’86. Pienen omakotitalon kokoisen shownupin ylläpito kun alkoi käydä työstä ja rajoittaa intoa kiertää tapahtumia. Olihan ihmisten yleisin kysymys tapahtumissa kuulunut ”Onko tässä se kakstahtitiisseli?”. Kahden Kenworthin jälkeen tarkoitus oli kokeilla jotakin erilaista. Oli koittanut aika hankkia projekti, jossa jatkuvan nysväämisen sijaan voisi käyttää astetta rennompia otteita pumpulihanskojen sijaan, eikä ajokki kärsisi enää vesikauhusta
O tetaan vielä pikainen oppimäärä mystisestä kaksitahtidieselistä. Mallinimi General oli johdettu sotilasarvosta tarkoittaen kenraalia. Ohjaamot olivat täysalumiinisia ja konepeitto lasikuitua, josta tarjolla oli kahta eri mittaa riippuen ostajan käyttötarkoituksesta sekä ulkonäöllisestä mieltymyksestä. Useamman kymmenen vehjettä syynättyäni katse osui juttumme GMC Generaliin. Yksi suosion syy oli modulaarinen rakenne, jonka ansiosta saman moottorisarjan kaikki eri versiot käyttivät samoja peruskomponentteja. GMC:n aikaisemmat omistajat olivat jopa saman kulmakunnan tilallisia. Tässä kohtaa voisi olla paikallaan lyhyt oppimäärä GMC Generalista yleensä. Vuonna 1977 markkinoille tullut GMC:n raskas, pitkänokkainen kuormaautomalli General edusti aikanaan rahtiautojen kärkipäätä. Ironista tosin, kyseinen laite ei sisällä sähköä, joka elokuvan kaluston sai villiintymään. Silver 92 V8TA tarjosi 475 hevosvoimaa reippaan 12-litran moottorista. Generalin yleiskunto komppasi kuultuja väitteitä ja auto oli kauttaaltaan alkuperäisessä kunnossa maalausta lukuun ottamatta, jonka joku traktoritallivirtuoosi oli jossakin kohtaa suihkinut pintaan. Detroit Dieselin 92-sarjassa nokka-akseli on sijoitettu aivan sylinterilohkon yläpintaan, jolloin V-moottorissa niitä on kaksi. Vaihtoehtoisesti ostaja saattoi valita voimanlähteeksi Cummins-moottorin. Vakiovarustukseen kuului tuolloin kuorma-autoissa harvinainen säädettävä ohjauspyörä ja saman aikakauden pick-upeista vaikutteita saanut moderni kojelauta. Amerikanpään luottolaitahyökkääjän, Don Ridzonin, avustuksella Generaliin tutustuttiin lähemmin. Pitkällä konepeitolla olevat autot päätyivät tavallisimmin maantieautoiksi ja lyhyet soran ja betonin ajoon. Vuosien varrella makuuhyttimalleja oli useampaa eri pituutta myös korotettuna versiona. Myynti-ilmoituksia selatessa Detroit-koneiset autot tuntuivat olevan harvassa. Ajovalot saattoi valita single- tai tuplaumpioilla. Se oli sopivan erikoinen ja juuri samanlaisella laitteella Snowman kurvaili Konna ja Koukku 2 –leffassa kuskaten norsua. Renkaat autossa olivat uudet, samoin pakoputkisto ja kasa muita pisteosia. Detroit Diesel V8. Vanhemmasta 71-sarjasta suurennetun iskutilavuuden ansiosta turboahdetut 92-sarjan 2-tahti-Detroitit olivat aikanaan varsin tehokkaita moottoreita pienestä iskutilavuudestaan huolimatta. Myös General oli palvellut tässä tehtävässä, kerrotun mukaan ahkerampaa ajoa oli tehty kahdesti vuoteen sadonkorjuuaikaan. Samaan aikaan GMC Generalista oli tarjolla täysin identtinen sisarmalli, jota myytiin Chevrolet Bison –merkillä. Nokkaakseli käyttää pumppusuuttimia sekä pakoventtiileitä suoraan nostajien välityksellä Historiaa tongittaessa selvisi kyseessä olevan aito ”hill billy hay hauler”, eli maajussien farm truck.. Nyt jo harvinainen General on kasvattanut Valloissa suosiotaan harrastajien parissa viime vuosina. Lisähaasteena listalle kirjattiin paineilmastartti, se kamalan kuuloinen laite, joka luo tunnelmaa elokuvassa Maximum Overdrive. Nätisti käyvä moottori oli saanut sisäänsä uudet sylinterit ja männät, putkien alapään tiivisteiden alettua vuotaa nesteet öljyn sekaan aikanaan. Valloissahan on tyypillistä, että farmarit kuskaavat omat tuotteensa itse tukkureille tai välittäjille. GMC 5-star General ’86 vastata, että ”kyllä on”. Varustetasoja mallissa oli useampia, joista kalleinta edusti 5 Star eli viiden tähden kenraali. Generalia markkinoitiin pitkälle räätälöitynä kuorma-autona, jonka varustukseen asiakas 58 AMERIKAN RAUTA 8/2014 saattoi vaikuttaa melko vapaasti. Todellinen syy erikoisen moottorin vetovoimaan oli sen varsin omintakeinen soundi ja mielenkiinto poikkeuksellista tekniikkaa kohtaan. Vakiona tulleen lehtijousituksen sijaan taakse saattoi tilata ilmajousituksen. Näin kuljettaja saattoi kuitata sulakkeen ajon aikana. Vuonna 1938 esitellyt 71-sarjan rivi- ja V-mootorit hyödynsivät samaa iskunpituutta, samoja suutinrunkoja, sylinterikansia, sylinteri ja mäntäpaketteja sekä muita peruskomponentteja. Bison oli kuitenkin tuotannossa vain reilun pari vuotta jääden selkeästi Generalia harvinaisemmaksi. Ajoneuvopuolella Detroit Diesel sai aikanaan mainetta luotettavilla ja yksinkertaisen rakenteen omaavilla kaksitahtimoottoreillaan. Historiaa tongittaessa selvisi kyseessä olevan aito ”hill billy hay hauler” eli maajussien farm truck, joka oli tehnyt elämäntyönsä uudesta alkaen maatilatöissä. GMC General pähkinänkuoressa. Päiväohjaamon lisäksi tarjolla oli Benzin alihankintana valmistama makuuohjaamo eli sleeper hytin taakse. Alkuperäisenä ajatuksena oli hankkia nokkamallin Peterbilt tai Mack. GMC Generalia valmistettiin erilaisten mallipäivitysten jälkeen vuoteen ’87 saakka, jolloin Volvo osti GM:n raskaat kuorma-autotoiminnot ja merkiksi tuli Volvo-White-GMC. Modulaarisen ajattelun huippuna voitaneen pitää 1974 esitellyn 92-sarjan 6V92- ja 12V92-moottoreiden rakennetta, jossa 12-mukinen moottorilohko koostuu kahdesta yhteen pultatusta V6-lohkosta. Vaihteistovariaatioita oli useampia käsivalintaisten, suorahampaisten ja synkronoimattomien Spicerin ja Fullerin valikoimista sekä Allisonin automaatti. Tekniikkapuolella perusmoottorina tarjottiin GM:n oman konsernin, Detroit Dieselin tuotteita, joista tehokkain oli kaksitahtinen, turboahdettu V8. Hill Billy hay hauler. Muut ajat auto oli saanut viettää katon alla pieniä sivukeikkoja kiskoen. Sen alalaitaan, ohjauspyörän eteen oli sijoitettu automaattisulakkeet. Hetken tinkaamisen jälkeen kaupat saatiin aikaan ja General siirrettyä lievää ”outlaw trucking –henkeä” käyttäen kaverin pihaan odottamaan laivausta. Viljakärryn vetoa varten auto oli varustettu ulosotolla ja hydrauliikalla. Harmillisesti Generalissa ei ollut paineilmastarttia, mutta sitäkin parempi alkuperäiskunto. Kuorma-autokäytössä 71-sarjasta olivat suora 6-71 sekä V-moottorit 6V71, 8V71 ja 12V71. Sähköikkunat, runsas mittarivarustus ja muut herkut lisäsivät kuljettajan mukavuutta
Imutapahtuma hoidetaan lohkon imukammion kautta sylinteriputkien ympärillä olevien imutaskujen ja aukkojen avulla. Pakoääni syntyy moottorin rakenteesta ja kaksitahtiperiaatteesta, jossa tiheämmän poistotahtimäärän ansiosta moottori kuulostaa käyvän todellisuutta suuremmalla pyörintänopeudella. Pakoventtiileitä on neljä per sylinteri. Väsymyksen iskiessä on kätevä kääntää kyljelleen leveälle punkalle ja kopata vaikka oma kulta kainaloon. Turboahdetuissa malleissa pakokaasuahdin syöttää Roots-ahdinta, jonka jälkeen sijaitsee nestevälijäähdytin. Monet pitävät kaksitahtidieseleitä vanhoillisina, mutta todellisuudessa niissä käytetty polttoaineen suihkutustekniikka oli paljon aikaansa edellä. Pumppusuuttimet yleistyivät raskaissa nelitahtidieseleissä vasta 1995, kun Detroit Diesel esitteli 60-sarjan ollen ensimmäinen sarjatuotantoon tullut elektronisesti ohjattu 4-tahtipumppusuutinmoottori. Polttoainelaitteiden rakenteesta johtuen maksimikierroksia ei ole rajoitettu. Kampiakselin rasitusten minimoimiseksi jakopää on sijoitettu moottorin takapäähän. AMERIKAN RAUTA 8/2014 59. Omintakeinen soundi on aina ollut Detroit Dieselin 2-tahtisten V-moottoreiden tunnuspiirre. Tästä hämääntyneenä usein luullaan näiden moottoreiden kierroslukualueen olevan nelitahtisia korkeampi. Koska imu ei tapahdu kampikammion kautta on, kaasujen vaihtoa tehostettava niin sanotulla mekaanisella Roots–ahtimella, joka saa aikaan pienen ylipaineen. Monissa elokuvissa on käytetty tehosteena kyseisiä murinoita, mukaan lukien legendaarisen Rubber Duckin Mackissä. Käytökseltään Tilaa ja matkustusmukavuutta Generalissa riittää, myös istuimet ovat ilmajousitettu. Itseasiassa moottorin suurin sallittu käyttökierrosalue 8V92-moottorissa on 2200 kierrosta. ilman työntötankoja
Lisäselvitysten jälkeen fakta oli, että omin avuin ei auto satamasta liikkuisi. Alakierroksilla kaasuun reagointi on hidasta, keskikierroksilla rivakkuutta on enemmän ja 1600 kierroksen jälkeen moottori parkaisee kierrokset kuin kyykkypyörä. Erilaisten syiden ja aikatauluongelmien vuoksi laivausta jouduttiin siirtämään useaan otteeseen. Kuten lähes kaikissa autoprojekteissa, niin myös tässä tuntui vastoinkäymisiä riittävän. Ilman lakimiehen apua olisi korvaussummaksi jäänyt ruhtinaalliset 500 euroa. Pisteenä i:n päälle läppiin pulttasin legendaariset ”mud flap” –tytsyt, jotka niin ikään löytyivät arkiston aarteista. Raskaassa kalustossa katsastukseen pakollisena toimenpiteenä kuuluu niin sanottu jarrusovitus, jossa jarrut testataan tietokoneohjelman ja dynamometrin avulla. Hyvin sujuneen alun jälkeen alkoi melkoinen vastamäki. Tekniikan osalta auto oli siis hyvässä kunnossa ja agenttimme Don oli jälleen tehnyt hyvää työtä. Ei ollut mahtunut kyytiin. Elettiinkin jo joulun seutuaa kun vihdoin tieto auton merelle pääsystä saapui ja ETA oli tammikuun ensimmäisinä päivinä. Pikku poikkeama tuli esille, kun ennalta kilpailutetun rahtikustannuksen määräksi tarjottiin kaksinkertaista hintaa! Syyksi selvisi muuttunut käytäntö ajoneuvon mittaamisessa. Tästä johtuen Detroitia kutsutaan myös nimellä ”Driptroit Diesel”. Ainoat katsastukseen vaaditut remontit tekniikan osalta rajoittuivat märäntyneiden etujarrukellojen uusimiseen sekä haprakoituneiden etu- ja takajarruletkujen vaihtamiseen. Pettymys oli melkoinen, kun selvisi auton nököttävän edelleen lähtösatamassa. Tovin jo auton saapumista odoteltuani aloin kysellä sen sijaintia. Siihen ratkaisuksi kunnostin kaverilta hankitut, tyyliin sopivat rosteriset takavalopalkit. Myös katolla olleet kulmaparkit piti muuttaa kirkkaiksi, joka sekin onnistui mietinnän jälkeen suht´ kivuttomasti alkuperäiset lasit muokkaamalla. Näistä syntyi ”Screamin’ Jimmy”. Vetopöydän alta häämöttää telirakenne, jossa molemmat taka-akselit vetävät. Pakki- ja rekisterivaloa varten värkkäsin rosterista tyyliin kuuluvan valokotelon keskelle, rungon alle. Generalin alkuperäinen laivaus oli suunniteltu tapahtuvaksi alkusyksystä 2013. Leudon kelin vallitessa valmistelin satamasta hakua tammikuun alussa. Menetettyäni edellisen tallipaikan paremmin maksaville, tämä projekti piti toteuttaa omassa pihassa räntäsateessa ja pakkasessa. Screamin’ Jimmy. Jousituksena ovat ilmapussit, joita ohjaa tasosäätöventtiili kuorman mukaan. Satamassa tapahtuneen vaurion painaessa mieltä kartoittelin eri vaihtoehtoja. Pitkittyneen odotuksen jälkeen sain tiedon auton saapumisesta Kotkaan helmikuun alussa. Kaikkien vastoinkäymisten säestämänä projektille syntyi työnimi, joka juonsi juurensa sisällä huutaneesta ketutuksesta, yhdistettynä Amerikoissa GMC- kuormureista käytetystä lempinimestä Jimmy sekä Detroit Dieselin saamasta kutsumanimestä ”Screamin’ Detroit”. Omasta arkistosta löytyivät perinteiset jenkkivalot ja niihin uudet lipalliset kromikehykset. Kun auto vihdoin saatiin satamaan, alkoi tiukka kädenvääntö auton laivausmitoista. Korvausasian venyessä järkevintä oli potkaista projekti käyntiin oman mielenterveyden ja ajan säästämiseksi. Ensimmäinen askel oli kursia autoa kokoon niin, että sitä saattoi siirtää ajamalla. GMC 5-star General ’86 8V92 on kuin kolme eri moottoria samoissa kuorissa. Takaisin nykyaikaan. Taakse piti vielä rakennella lokasuojat teliakselin suojaksi. Intoa puhkuen jälleen hakua puuhaamaan. Moottorin sisäisen rakenteen takia Detroitit merkkaavat reviirinsä imutaskuihin kerääntyvän öljyn ylivuotoputkista joutokäynnillä. Jenkkimitoituksella olevien jarruletkujen entisöinti tosin vaati omat konstinsa, koska jarruissa käytettyjen letkujen. Alkuperäiskuntoista konehuonetta on tarkoitus siistiä tulevaisuudessa. Onneksi niitä löytyi vähän, mikä piristi mieltä. Into muuttui pian suruviestiksi, kun satamasta tuli ilmoitus, jossa pahoiteltiin autoon syntynyttä vauriota purkauksen yhteydessä. Niinpä Reilu 12 –litraista kaksitahti V8:sia ruokkii pakokaasu- ja Roots-ahdin, jonka jälkeen imuilma jäähtyy nestevälijäähdyttimessä. Hommaan meni 10 minuuttia ja säästö oli huomattava. Soitto satamaan paljasti karun totuuden – nyt auto odotti Saksassa, koska oli myöhästynyt suunnitellusta jatkokyydistä. Sovitus onnistui kivuttomasti ammattilaisten tekemänä. Aikaisem- milla kerroilla katolla olleet taipuisat antennit tai kuorma-auton taitettavat taustapeilit eivät olleet haitanneet, nyt peli oli toinen. Alapuolelle ripustin varastossa olleet, uudet 80-luvun henkiset valkeat roiskeläpät. Seuraavana listaamaan katsastukseen vaadittavia toimenpiteitä. Satamassa syntyneiden vaurioiden lisäkorjauksen jälkeen auto voitiin siirtää muutaman kilometrin matka jarrutestaukseen. Ongelma ratkesi vasta uudella visiitillä satamaan – antenni kattoa vasten ja peilit sisään. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2014 General noudettiin raskaalla hinausautolla, josta erittäin suuri kiitos Hinausautot Purhonen Ky:lle ensiluokkaisesta palvelusta! Kotona alkoi vaurion laajuuden selvittely ja korvausprosessi, joka kesti kaikkiaan 10 kuukautta, kiitos laivayhtiön ripeän toiminnan. Mikäpäs siinä, jos ongelma olisi selvinnyt satamassa viennin yhteydessä, mutta eipä tietenkään. Takavalot piti rakentaa kokonaan uusiksi ja sijoittaa lähemmäs auton ulkonurkkia. Liitteenä olleista valokuvista selvisi ”pikku vahingon” laajuus: nesteet pihalla, puskuri läjässä, maski rutussa ja konepeitto liuhallaan. Siis todellinen ”driveway build”. Myöhemmin tosin sain tietää nimen olleen käytössä jo aikanaan rahtareiden keskuudessa rapakon takana. Eteen piti rakentaa kirkkaat parkit, tarkoitukseen hankin Valloista ajan tyyliin sopivat kromatut varsivalot. Pientä vastoinkäymistä. Lievää sähköjohtojen vetoa ja pakkivalotkin saatiin pelaamaan
VAIHTEISTO: Eaton Ful- ler Road Ranger 13 speed ylivaihteella. Makuuohjaamo 36”. Alkuperäinen ajatus oli pitää auto helppona ja vaivattomana, tyylilleen uskollisena sivuprojektina, mutta jo nyt on havaittavissa pieniä merkkejä projektin karkaamisesta käsistä. KORI: Ohjaamo täysalumiininen, konepeitto lasikuitua, pidempi 116” BBC –malli. ISO KIITOS: Don Ridzon Jr, James Allen Guiste, Jari Purhonen, Vili Pilvesmaa, Jari Janhunen, Kilpi Ykköset, Marko Seppänen, Lavoset Oy, Itä-Savon Katsastus Oy, Valtteri Löppönen, Anu Pekonen, Mika Sistonen, Markus Kohvakka, Martti Löppönen ja Anja Käyhkö. Suorahampainen ja synkronoimaton. Jake Brake –moottorijarru. Jakopää moottorin takapäässä. SUORITUSKYKY: 1/4 mile ET 20,80, loppunopeus 106,92 km/h. Etupuskurin alle valmistui rosterista niin sanottu swing plate eturekisterikilven kiinnitystä varten. Talven ratoksi on hankittu ohjaamon lattiaan uusi verhous, ja mielessä liikkuu ajatus koko sisustan perusteellisemmasta siistimisestä samassa yhteydessä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 61. Peilinvarsien päälle asensin nostalgiset tupla-LA-antennit ja kojelaudan koristeeksi aidon kromatun Jenkki-CB:n merkkiä Cobra. Sisustan olemus koheni perusteellisella siivouksella ja muutamilla pienillä kromidetaljeilla sekä punaisilla tunnelmavaloilla. Kaikessa värkkäämisessä punaisena lankana oli rakentaa auto aitoon cowboy trucker –tyyliin, kuten yhden auton yrittäjä tai vannoutunut palkkakuski olisi sen aikanaan Valloissa koristellut. Ei maksimikierroksen rajoitusta. Ehkä kojelautakin pitäisi maalata. KYTKIN: Kaksoislevykytkin, mekaanisesti toimiva (lonkka tehosteinen), varustettu kytkinjarrulla. Generalin jatkojalostus on edennyt pala kerrallaan, pikkuhiljaa. Kesän aikana konepeiton päälle piti rakentaa itikkapleksi eli Bug Deflector savunharmaasta plexistä. Mekaaniset pumppusuuttimet, tuorepainevoitelu, 2 nokka-akselia ja 4 pakoventtiiliä per sylinteri, imu sylinteriputken aukkojen kautta. J enkkinupin etuja ovat matkustusmukavuus, tilat ja ehdottomasti mukana kulkeva sänky. Kylmän tullessa kääntää hetkeksi dieselin ronksuttamaan ja vääntää lämmityslaitteen nupit kaakkoon. Pikkuhiljaa käsistä. Kevään ollessa jo pitkällä päätin vihdoin leimata auton kolarivaurioineen. Kiillotuksen makuun päästyäni myllytin ohjaamon maalipinnan ja vaihdoin kulahtaneet koristeraitojen rajausteipit uusiin hopeisiin. Läpivetävä telirakenne, keskitasauspyörästön lukolla. RENKAAT: Dayton/Roadmaster 11 R 24,5. Loppuyksityiskohtien viilaamisen jälkeen General oli valmis leimalle. Ennen katsastukseen rientämistä odottelin korvauspäätöstä laivayhtiöstä, jotta kolarivauriot olisi saatu korjattua ennen leimaa. Ulkoasuun sopisi mukavasti muutama pinstripe -kuvio ja moottorin alumiiniset ventiilikopat olisi suht’ helppo kiillottaa. JARRUT: 2-piiriset paineilmajarrut. Ylpeänä V8-moottorista konepeiton kylkeen piti hankkia kromiset V8-logot. Niin, ja se kurttuinen etupuskuri… F aktat GMC GENERAL 5 STAR 1986 ”SCREAMIN’ JIMMY” • OMISTAJA: Silicone Express MOOTTORI: Detroit Diesel 8V92TA Silver. Aamulla kaivaa evästä jääkaapista, huuhtelee hampaat ja jatkaa matkaa. Hyvän konttorin kanssa tehdyn ennakkoyhteistyön ansiosta leima tuli myös tällä kertaa ensi yrittämällä. Päätin käyttää turhautumiseni auton ulkoisen habituksen kohentamiseen ja kiillottaa muutoin uutta vastaavassa kunnossa olleet alumiinivanteet ja polttoainesäiliöt. ALUSTA: Edessä kolmelehtiset paraabelipakat, takana ilmajouset. Ohjaamon ja makuuhytin alle vääntelin kiiltävistä rosterin jämäpaloista valolistat, joihin tuli muutama jenkkityylinen sivuparkki kromikehyksineen. Kaikenlaiset Suomi-viritykset ovat aina olleet projekteissani ehdottomasti kiellettyjen listalla. Hytti lämpiää vartissa ja unia voi tyytyväisenä jatkaa. 12,07 –litrainen, 2-tahtinen, turbo- ja mekaanisestiahdettu sekä nestevälijäähdytetty suorasuihkutus diesel. ja liittimien tulee olla jarruhyväksyttyjä. Mikäpä sen mukavampaa, kun väsyn iskiessä parkkeerata sopivaan paikkaan ja kääntää kyljelleen joustinpatjalle kuten kotikammarissa. 80-luvun tyyliin parkkivalot löysivät paikkansa myös makuuhytin ylälaitaan samalla, kun asentelin kromatut työvalot tyylin mukaan tehtyihin rosterikiinnikkeisiin. Teho 475 hv @ 1800 rpm. Ohjaamossa lehtijousitus. Customointia. Seuraavana makuuhytin alle tulivat valaistut nimitaulut punaisesta läpikuultavasta pleksistä ja katolla olleet alkuperäiset parkkivalot vaihtuivat kromattuihin torpeedomallisiin
PASTORIN VIIMEISIN 62 AMERIKAN RAUTA 8/2014
Pastorikin on ollut mukana puuhassa jo kolmisenkymmentä vuotta ja H-D on ollut omistuksessa lähes yhtä pitkään. Edellisessä numerossa tutustuimme kauan Suomen Harrikka-skenessä mukana olleeseen hahmoon, ja samaa jatkamme tässä numerossa. Pyörät ovat tosin vuosien aikana vaihtuneet ja välillä on oltu tovi ilmankin. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen H-D SHOVEL. Nyt on taas tallissa uusi pyörä ja vaikkei Pastori ole sitä alusta asti rakentanut, se ilmentää kuitenkin omistajansa makua ja mieltymyksiä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 63
Sen jälkeenkin Pastorilla on ollut monta pyorää, jotka painottuvat H-D:n valmistuksen legendaarisimmille vuosikymmenille, eli 50-70-luvuille. Kuvien pyörä on myös ostettu kutakuinkin sellaisenaan ja siihen on tehty vain pieniä muutoksia, jotta se on saatu vastaamaan enemmän omistajan visuaalista silmää. S hovel on rakennettu tähän tyyliin pohjoisemmassa Suomessa ja se on kulkeutunut Pastorille ainakin yhden välikäden kautta. Edellinen omistaja on myös maalannut pyörän pintaan vihreän flaken. H-D Shovel P astorin pyöräura alkoi aikoinaan Tonocks MC:n riveissä. Ylempää tullut. Avoin ensiöveto kolmen tuuman remmillä on yleinen ratkaisu vanhan liiton choppereissa ja bobbereissa.. Ensimmäinen tuli Tanskasta vaihdossa ja jatkoi jo matkaansa seuraavaan harrastetalliin. Keula on tarvikemallin springeri ja pari tuumaa Pastorin ensimmäinen pyörä oli HD Timpalta ostettu pannupää vuonna 1984 tai 1985, mies ei itsekään jaksa enää muistaa tarkemmin. Legendaarista kerhoa ei valitettavasti enää ole, mutta lähes kaikki sen entiset jäsenet jatkavat alalla, jotkut jopa ammatin puitteissa. Pastorin ensimmäinen pyörä oli HD Timpalta ostettu pannupää vuonna 1984 tai 1985, mies ei itsekään jaksa enää muistaa tarkemmin. 64 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Öljytankin kyljessä on koristeena louver-henkisiä poimuja. Kerho on perustettu aikaisin 80-luvulla ja siinä on ollut jäsenenä paljon tunnettuja harrastajia sekä Harrikka- että jenkkiautopuolelta. Erikoista siinä oli kokonaan kromattu runko, pyörä on vieläkin olemassa, ja sen tunnistaa juuri tuosta kromatusta rungosta sekä siitä, että runkoa ei ole millään tavalla modifioitu, vaan se on täydellinen kaikilla tehtaan kiinnikkeillä ja valupaloilla. Öljynsuodatin on kiinnitetty öljytankin yhteydestä vaihdelaatikon ja takalokarin väliin siirretyn akkutelineen kylkeen. Ostohetkellä pyörässä oli kiinni isompi tankki, jonkinlainen Sportster-tankin mukaelma, jonka Pastori vaihtoi oikeaan Sportyn tankkiin ja kauppaan kuului, että se maalattiin samalla värillä kuin muukin pyörä. Vaihteiston kaavio on käännetty. Työntötankojen suojaputkissa, rungon etuputkissa ja kaasuttimessa on kuparisia koristeita. Pyörä oli vuosimallia ’57, eli viimeinen jäykkäperäinen. Pastorilla on ollut välillä muutaman vuoden taukokin, ettei yhtään pyörää ole ollut tontilla, mutta muutamana viime vuonna on taas pyöräpuoli aktivoitunut, ja kuvien pyörä onkin jo toinen hieno bobbertyyppinen laite peräjälkeen
Klassinen on pyörän tekniikkakin. Shovelin kannet tulivat tuotantoon 1966 ja uusi alakerta 1970 eli seuraavana vuonna kaupan jälkeen. Pyörässä on käytetty koriste-elementtinä harvemmin nähtyä materiaalia – kuparia. Samalla se maalattiin tietysti muun pyörän väriseksi. Enää ei eletä 80-lukua, jolloin kaikki piti tehdä alusta alkaen itse, jos halusi vähänkin erikoisempaa pyörää alleen. Tankki on Sportsterin alkuperäinen, jonka Pastori vaihtoi aikaisemmin pyorassa olleen tilalle. AMERIKAN RAUTA 8/2014 65. Taka-akselin pää jatkaa jalkatapeista tuttua messinkilinjaa. Tarvike-springer on hieman alkuperäisesta venytetty. Jo vuosimallissa ’36 eli ensimmäisessa kansiventtiiliveekakkosessa oli laatikko, jonka kuori pysyi hyvin samankaltaisena vielä koko 70-luvun. Maalattuihin rautarunkoihin on lisätty messinkiset tapit. Rivoitettu panta sen ympärillä muistuttaa Triumphin pakoputken sylinterin juureen tulevaa kiinnikettä. originaalia pidempi, rengastus klassinen 16”/21”. Ainoa haittapuoli järjestelyssä on se, että soratiella voi irtokivi lähteä pyörimään remmin sisällä ja aiheuttaa sen rikkoutumisen. Jalkahallintalaitteissa ja tapeissa on uniikkia designia, jota ei saa tarvikekaupan hyllystä tyhjiöpaketissa, vaan ne on itse väännetty suorasta raudasta ja viimeistelty messinkisillä sorvatuilla yksityiskohdilla. Shovelhead on viimeinen voimanlähde, joka on suunniteltu ennen kuin alkuperäiset omistajasuvut myivät H-D:n AMF-yhtymälle. Takalamppu on myös uniikki osa, joka on valettua ja kiillotettua alumiinia. Kuparisia yksityiskohtia. Vaihdelaatikko on myös samaa klassista linjaa. Kolmen tuuman remmi pyörii paljaaltaan ilman minkäänlaista koteloa. Alunperin 70-luvun Harrikoissa on ollut ensiövetona suljetussa kopassa öljykylvyssä pyörivä ketju, mutta kuten niin usein rakennetuissa pyörissä, on se tässäkin korvattu avoimella remmivedolla. Tällä lailla voi päästä hyvään lopputulokseen, sillä onhan nykyään käytettyjä Harrikoita tarjolla pilvin pimein – mukana myös eri tavoilla valmiiksi rakennettuja laitteita. AMF:n koko omistusajan 80-luvun alkuun asti sama motti pysyi lähes muuttumattomana tuotannossa, vain kuutiotilavuutta kasvatettiin 74:sta 80:een. Siitä on rungon etuputkiin tehty rei’itetyt paneelit työntötankojen suojaputkiin ja ilmanputsarin tötterö on myös samaa materiaalia. Erikoinen ovaalin muotoinen öljytankki on paistaan rivoitettu, eikä sen sisään ole jätetty tilaa, jossa akku normaalisti sijaitsisi. Pastorin Shoveli onkin osoitus siitä, että aina ei tarvitse rakentaa kaikkea alusta lähtien itse, vaan voi ostaa jo valmiiksi silmää miellyttävän laitteen ja tehdä siihen pikku parannuksia, jotta se sopisi paremmin omaan persoonaan ja makuun. Tosin siihen lisättiin jalkavaihteet mahdollistava kansi ja sähkostarttimalleihin tuli pidempi kytkinakseli sekä kiinnikkeet alumiiniselle ensiövedon sisäkopalle. Se onkin siirretty takapyörän ja vaihdelaatikon väliin ja sen kotelon kylkeen on kiinnitetty öljynsuodattimen jalka. Jalkahallintalaitteet ovat mittatilaustyöta juuri tätä pyörää varten
Autoja oli nähtävillä paljon, ihan kuten muutakin ohjelmaa. Tällä kertaa tapahtumaa mainostettiinkin Autot ja Viihde -viikonloppuna, mikä piti kyllä paikkansa. Persoonallinen rengastus toimii, takana ovat useamman tuuman etupyöriä isommat modernit KMC:n alut. Camaron tekniikkana on 400-heppainen LS2 jatkonaan 4L70E-automaatti. Joka puolelta upeaan showkuntoon rakennettu Mustang sai Muscle Car -luokan ykköspalkinnon, komea ’59 Panel jäi sen sijaan tällä kertaa palkinnoitta. Rikard Mobergin Willys Gasser palkittiin sekä Street Rodien ykkösenä että Show Carien kolmosena. Juvosen Joni toi näytille kaksi perheensä autoista. Tälle vuodelle Tomi vaihtoi auton värityksen kokonaan, mikä sai kirjoittajankin epäilemään kyseessä olevan kokonaan toisen auton. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2014. o t u a i k k n Je tely t y ä n Teksti: Tomi Eronen Kuvat: Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen Vaikka Jenkkiautonäyttely järjestettiin nykyisessä muodossaan Lahdessa vasta toista kertaa, näyttää se löytäneen jo vahvasti sijansa kotimaisesta näyttelykentästä. Tomi Tulisalmen ’70 Camaro on nähty tapahtumissa takavuosina hopeanvärisenä ja mustin vantein
Triangle Motor toi näytille 460-kuutiotuumaisella alumiini-Windsorilla varustetun ’67 Fastbackin. Ulf Kusendahlin upea ’61 avo-Caddy tunnetaan nimellä ”I scream”. Huoltopalvelu Suomi vastasi live-rodirakentamisesta. Tänä vuonna Tomi ja Anna-Stina Psycho Express Stude keräsi koko potin, ja Lapualle lähti myös Vuoden rakentaja -titteli. Sen kullanväriset messinkilistat oli tehty mistä lie sängynrungosta. Teknisesti täysin uudistetun auton alla olivat perinteiset Cragarin S/S -vanteet, mutta epätavallisessa 17 tuuman koossa. Yksinkertainen on tyylikästä, eikä Caddyn tyylikkäitä linjoja ole lähdetty väkisin muuttelemaan. AMERIKAN RAUTA 8/2014 67. Tekevälle sattuu, vaikka homma olisikin hanskassa. Näyttelyn tyylikkäin rottakustom oli ehdottomasti nastolalaisen Sami Lindforsin Letukan isolohkolla varustettu ’55 Caddy. Työn alla oli Markon oma Ford Eifel Tudor -projekti, ja kokonaisuus sai myös palkinnon. Näyttelykyltti oli auton nimen mukaisesti haukatun tikkujäätelön mallinen. Heath Garage sai viime vuonna El Chocollaan Jimmy Shinen jakaman erikoispalkinnon. Tony Raidan häijynnäköinen bagger syntyi sen seurauksena, kun mies lipesi käyttöpyörällään kevyesti metsähallituksen puolelle
Ne ovat siis nuo kiiltävät kannut tyttöjen käsissä. Juha Pihkasen American on ainoa tiedossa oleva hardtop-korinen Suomi-yksilö. 68 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Ulkomaisena tähtivieraana oli tällä kertaa Voodoo Larry, jonka vaimo näytti pelottavan paljon Amy Winehouse -vainaalta. Jenkkiautonäyttely Orimattilalaisen Hämäläisen perheen a GTO:n vaivaa säästämättä rakentam . Juha kertoi, että tarkoituksena olisi saada auto ensi kesäksi pitkästä aikaa kilpiin ja ajoon. Nykyinen nostalginen ilme ei ole kuitenkaan perua 70-luvun lopulta, vaan syntyi tribuuttina tuon aikakauden tekeleille kymmenkunta vuotta sitten. tiikerilavastus sai ansaitusti palkinnon Niin, koska viimeksi näit Cordin elävänä. Nevalaisen Kimmo pokkasi näyttelystä ennätysnopeine Corvetteineen peräti kaksi palkintoa
Ehkä Ace Cornerin pihan kiinnostavin näky oli tämä Shoebox-avo. Lauantai-iltana, ennen näyttelyn sulkeutumista ja yleisön siirtymistä keskihallissa järjestettyihin iltabileisiin, kokoontui Messukeskuksen pihalle cruisingletka, joka kulki jo perinteeksi muodostuneeseen lahtelaiseen tapaan Ace Cornerille. Näitä ei näe liikaa missään. Laaja valikoima kylpytynnyreitä Alumiiniset kylpytynnyrit Lasikuituiset kylpytynnyrit Puiset kylpytynnyrit Kamiinat koriks.fi koriks@koriks.ee Puh: + 358 50 306 3123 AMERIKAN RAUTA 8/2014 69. Riihimäen rasvapäät pitivät jälleen lippua korkealla. Sade ei pelottanut nättiä Maverickia
LS2-p löyty y . Se rakennettiin pääpiirteissään nykyiseen asuunsa Ruotsissa oli 35 vuotta takaperin. Jenkkiautonäyttely Björn ja Ros-Marie Danielsin Fury osoitti, että lähtökohtaisesti vähän kummallisen näköisestä ’60 Plymouthistakin saa komean customin pikku jipoilla, kun vain tyylitajua löytyy. Auton 446-kuut tuva tekniikka isolohkosta ja TF727-automaatista koos iin. Barracuda muodostavat melkoisen rajun kolmikon. -tyyl e Wedg Max vun 60-lu onkin rakennettu Toni Rikströmin Kaiser Deluxe ’53 on siitä erikoinen yksilö, että sen edellinen vuosikatsastus on tehty vuonna 1963. Oudonnäköinen flake-punainen ja flippikeulainen avo oli kerran Rambler American. Esimerkiksi verhoilu on kuitenkin tehtaan jäljiltä ja koko lailla virheettömässä kunnossa. arrut levyj oodin Wilw raoista paistoivat isot vat kaverukBlowed A-Body Mopars -tiimiin kuulu iahdettua remm ista puna e kolm ille näyt t set toiva sekä ilman lla kato ntit Valia ja A-korista. Erikoista kyllä, lowrideriksi kuvaillussa autossa oli paljon alkuperäistä isommat pyörät ja helmaraudat! 70 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Oranssi fadeaway-maalaus kruunasi onnistuneen kokonaisuuden. konehuoneesta Myös Jaakko Raitasen ’67 Camaro RS:n kävanteiden D-rei ten olois n teise Perin ata. Dart 440 2D HT:n Porvoolaisen Raimo Wickholmin ’62 eräisiä ”Raalkup asti vahv a tutta patinakuosi muis iotuumaisesta mcharger” kilpureita. Hieno kunto selittyy kuitenkin sillä, että auto on entisöity 1980-luvulla
02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. • Suomen ensimmäinen Dickies -myymälä Turussa destaautaan RakkauR www.facebook.com/amerikanrauta AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Jenkki autoja S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat www.backf alt.fi • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 ackfältin autohuolto & autopurkaamo GSM: (0400)563 522 USAOSAT@KAUHARACING.FI WWW.KAUHARACING.FI • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Ja kakkukaljat, totta kai! UUTUUTE NA BRODERA US- JA PAINOPA LVELUT! dickiesturku.. Juhlitaan 5-vuotiasta Jukka-Tukkua! Perjantaina 5.12.2014 klo 15–21 Yksilöidyttteet o Dickies-tuille ja o kerh ?rmoille! Tatuointiartisteja, tarjouksia..
Niin oli kyllä itse näyttelykin, kun käyttöön oli otettu perinteisten messuhallien lisäksi kokonaan uusi alue tien toisella puolella. 72 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Ehkä koko näyttelyn huikein rodi oli Rod & Custom -lehden kanttakin koristanut ”Double Trouble” ’32 Roadster. Kyllä tapahtuman silti neljässä päivässä sai kierrettyä, viimeiselle päivälle jäi kaksi tuntia aikaa löysäilläkin... ’59 Impala lowriderin konehuoneen viimeistelystä sai hakemalla hakea virheitä – eikä niitä tainnut silti löytyä. W O H S A SEM 2014 Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen ja Tomi Eronen Vuosi vuodelta enemmän jalansijaa saanut Pro Touring -skene oli tällä kertaa ennennäkemättömässä mittakaavassa. 456 hepan remmiahdetulla Ardunkantisella 296 cid koneella ja 5-vaihteisella Tremecillä varustettu candypunainen auto on täydellinen yhdistelmä ulkonäköä ja menohaluja.
Keltasivui set matalaprofiilirenkaat olivat ainakin kirjoittajalle ihan uusi juttu. ”Black Pearl” -niminen uutuus perustuu ’48 Jaguariin, ja sen kori on muotoiltu kokonaan alumiinista. t C10:n keulalla tähtimoot Niin… Milloin viimeksi näi tellen pää ta kes kai tta mu kuvan, Emme nähneet auton liik poinen laite. Alustasta löytyy Heidt’sin Mustang II -etupää ja taka-akselin nelipistetuenta. kyseessä oli tosiaan ajokel Tämä Chev y G10 pickup olisi mahdollist a voittaa Goodguysin arpajaisissa, mikäli sattu isi olemaan USA:n kansalainen. Auto ei tosin ollut ihan tässä kunnossa, vaan patinoitunut tummansininen perusfarmari. Metallica-bändin automiehenä tunnetun keulakuva James Hetfieldin uusin kustom ei oikeastaan ole amerikanauto ensinkään, mutta upea se on silti. Jos ei ollut koskaan aiemmin päässy t Harrikan selkään, niin pihalla saattoi käydä kokeilemassa rullien päällä, miten V2 jytisee. Top Gear -juontaja Rutledge Wood sai ’53 Plymouth Suburbaninsa lahjaksi itseltään Richard Pettyltä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 73. Rick Doren käsialaa olevaa autoa liikuttaa 375-heppainen Fordin jenkkikasi. W torin. Jopa sikäli, että Hollywood Hot Rodsin Troy Ladd sai samaan aikaan päivystää läheisellä osastolla yksin. Chip Foosen nimikirjoitukset olivat haluttua tavaraa. Summit Racingin ja Kenwood Rod Shopin kanssa yhteistyönä toteutetun uudistuksen tulosta on raikkaan mintunvihreä kuosi ja täysin uudistettu tekniikka 408-ruiskupikkulohkoineen ja 6-vaihteisine T56-manuaaliaskeineen
74 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Sen perässä on 6-vaihtei nen manuaali. ’56 Chevy farmariin oli askarreltu mielenkiintoisen näköiset tiki-kylkikoristeet. Voguen ”mayonnaise & mustard” -renkaat tuntuivat olevan suosittuja länsirannikolla Cadillacien alla. Nimen suomennosta emme kehtaa julkaista. Hiilikuidulla kuorrutettu 5.0 Tivot earlyMustangin konehuoneessa. John D’Agostinokin totesi Axaltamaalifirman osastolla näytillä olleen Jose Beltranin ’65 Impalan Award of Excellence -palkintonsa arvoiseksi. Lifestyle-kerhon kalustoon kuuluvan auton ovat maalanneet omistaja sekä maineikas lowrider-maalari Danny D. Nascar-kuski Jimmie Johnsonin päivi ttämä ’71 Vette kätkee sisälleen Z06Vetten jarrujen ja säädettävien coilo vereiden lisäksi myös 460-heppaisen Gen V LT1:n. SEMA Show ’54 Pickupin tankkaaminen hoitui kätevästi lavan pohjasta nousevan saranoidun lankun alta. Rallye Wheelsin näköiset tummat vanteet ovat halkaisijaltaan 18-tuumaiset. Baggerit ovat Jenkeissä suuressa suosiossa, ja Black Laber Baggersin Paul Tracyn 32-tuumaisella etupyörällä varustettu ”Pinche Puta” oli varmasti näyttelyn komein lajissaan
Ensimmäisen polven Broncojen suosio on hurja. Omaa kieltään siitä kertoo se, että koreja saa nykyisin tehdasuusina. Tämä kuva on sinulle, joka luulit, että Centerline valmistaa vain sitä yhtä tuttua Auto Drag -mallia. Cartoonin taiteilema maalaus. Ringbrothersin autot ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja, ja tätäkin ’66 Chevelleä odotettiin kovasti. Ed Capenin ’72 Nomaro on rakennettu näyttämään vanhalta GM:n konseptiautolta. Yksi kirjoittajan suosikeista näyttelyssä oli Fastlane, Dave Lanen ’63 1/2 Galaxie Fastback Robert Pond Motorsportsin 620-heppaisella 427 FE -koneella kahdeksan läppärungon kera. Rocket Fire on Rocket Racingin Wheelsin 16- ja 18-tuumaisena tarjolle tuleva uutuus perinteisiin Hot Rodeihin. Heidän autoistaan tuttuun tapaan siinäkin oli lukemattomia omaperäisiä oivalluksia, ja työn jälki on kautta linjan täysin virheetöntä. Näyttääkö vähän oudolta. Tekniikkana 980-heppainen Wegner Motorsportsin LS7 Whipplen ruuviahtimella ruuditettuna. ’64 Impalan takaluukusta löytyi itsensa Mr. Ei ihme, koko paketti on nimittäin yhtä ja samaa vannetta valkosivua myöten. Kyllä, siinä tosiaan on ’69 Camaron keula yhdistettynä Novan perään, tekniikkana LT1 Fast EFI -ruiskun kera. AMERIKAN RAUTA 8/2014 75
Jeepster Commando Hurst Edition ’71 ei 160-heppaisella 225 kuutiotuuman kutosellaan ole lopultakaan mikään urheiluauto, vaikka scoopin taakse integroidun kierroslukumittarin asteikko ulottuukin peräti 8 000:een. Autocross-spekseihin rakennetun auton voimanlähteenä on Hillborn-ruiskutettu 528 kuutiotuuman Max Wedge. Se on mielenkiintoinen yhdistelmä klassista kustomtyyliä ja moderneita mausteita. kse Tyra leen ylläty tasoa kuin jan samaa oli kautta lin Yksi kaikkein koskettavimmista laitteista oli Violent-nimen saanut ’64 Valiant Signet. Joy Gruban ’37 Packard Coupe on kliinin tyylikäs ilmestys. Työnjä Scarfe toi K tanut Tyler nä rakentamansa pick ntissa. Sevillian-nimeä kantanut ”murdered out” -tyyliin rakennettu yksilö osoitti, että sellaisestakin saa todella komean. 76 AMERIKAN RAUTA 8/2014 70-luvun lopun Cadillac Sevillet ovat autoja, jotka eivät tunnu kelpaavan oikein mihinkään tarkoitukseen missään päin maailmaa. ly yn rakenoden näytte ytille isälin viime vu al nä ri ta pe el Im ol ”Tyrant” lki anadan pu upin. Speksilistalta löytyi 550-heppainen 496-isolohko, to do -listalla sen sijaan oli 1200-heppainen 540 cid twin turbo…. Taiteilija Max Grundy oli tuotoksineen edellisvuoden tapaan näkyvästi esillä. SEMA Show Tämä hienosti patinoitunut pickis kuului Etelä-Kalifornian jousituskurkolle. Yläkerran sillalle sijoitetun Kustom Kulture -käytävän päästä löytyi myös miehen oma ’50 COE-kuorkki
Hienohan laite odotetusti olikin. Suurin osa näytteillä olleista moottoripyöristä oli tällä kertaa baggereitä. Foosen ’60 Starliner oli yksi kirjoittajan etukäteen eniten odottamista autoista. Tekniikkana on 427 SOHC ja vanteina Lamborghini Miura -tyyppiset knockoffit. Starliner on Chipin isä Samin vanha auto, jonka keulalta löytyy hiukan yllättävä tekniikka, nimittäin 289 cid Shelby-pikkulohko. Ford Motor Company valitsi Pure Visionin Steve Stropen käsialaa olevan ’67 ”Black Ops” Fairlanen koko näyttelyn parhaaksi autoksi, ja huikean hieno laite onkin. AMERIKAN RAUTA 8/2014 77. Joukkoon mahtui silti muutama perinteisempikin fillari, kuten tämä melkoisen komea ’59 Sportster. Tuore Boss 302 -pata oli sovitettu hienosti auton väritykseen, eikä kokonaisuutta voi kuin ihailla. Tähän kuntoon ’57 rakennettiin näyttelyn mittaan Chip Foosen luotsaamassa Overhaulin’ Show’ssa, jota kuvattiin tien toiselle puolelle rakennetussa uudessa hallissa. Ford Racingin omasta pilttuusta löytyi tämä Pro Touring Custom Zephyr. Auto on rakennettu sillä juonella, että sen olisi saattanut rakentaa Fordin salainen kisakehitystiimi 1966-67
Hillborn-ruiskulla varustetun 327:nsa turvin auto on kulkenut matalia 10 sekunnin varttimailiaikoja 70-luvulla. Tämän ’67 Shelby GT 500:n osti uutena Galpinin Ford-liikkestä losangelesiläinen naisopettaja, jolta auto jäi seisomaan 1981. Original Parts Group toi näytille virheettömästi entisöidyn ’63 Cadillac Eldoradon. Älä edes katso tuulilasin pölyyn piirrettyjä hintapyyntöjä… Yksi komeimmista kustomeista tänä vuonna oli ehdottomasti Jerry Loganin Watson-tyyliin maalattu ’50 Chevy. 1997 sen osti seuraava omistaja entisöidäkseen sen alkuperäiseen loistoonsa, mutta tuota entisöintiä auto on odottanut jo 17 vuoden ajan. Myös konehuone on tyylinmukainen, siellä nimittäin työskentelee kolmen kaksikurkkuisen ruokkima 283-pikkulohko. Aika maukas yhdistelmä. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa Hemi Challenger Cragarin SS:illä! Sellaisiahan niissä usein käytettiin, kun autot olivat vielä suhteellisen uusia. Lavalla oleva Gasser on aito vanha kiihdytyspeli, joka on rakennettu nykyiseen tyyliinsä 1968. SEMA Show Reyna Brosin C10 Pickupin konehuoneessa ei ollut näkyvissä paljoa ylimääräistä
AMERIKAN RAUTA 8/2014 79. Mainio idea! Pac RacingSpringsin osastolla oli näytillä Project Condor -nimeä kantava patinapickup, jonka alusta on päivitetty kauttaaltaan moderniksi. Pommi ilmajousituksen painesäiliönä oli hyvä idea. tekniikkaan Vanhoja, patinoituneita koreja uuteen a. ntoin k-tue 4-lin perän Ulkoalueelta löytyi myös Kolor Kings -firman maineikkaan lowrider-maalarin Steve Demanin oma auto, ’79 Coupe DeVille. Factory Fiven Cobran tuoretta 289 USRRC Roadster Replica -versiota näkyi joka puolella. Nyt kerta kään tällä nyt yhdistävä Icon ei pettä kotoisin näytillä oli ’48 Buick -avo ZR1 Vettestä . Mallett Carsin 70-luvun henkeen rakennettu pickis sai Best New Chevrolet Truck GM Design Awardin. Runko on Art olevalla 638-heppaisella LS9-tekniikalla ituksineen ja sjous erilli ään Morrisonin tuotantoa etup een. Näitä vaaleansinisiä oli niin monta, että luulimme jatkuvasti nähneemme saman auton
Ilmajousitetun auton alta löytyvät Max Grundyn suunnittelemat American Racingin vanteet, jotka ovat muuten 16-tuumaiset! 80 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Don Smithin ’32 Sedan on jo tänä vuonna valittu Goodguysin vuoden Street Rodiksi ja Ridler Awardsien Top 8:aan. SEMA Show gazinen ensimä tunnetusta Hot Rod Ma en jäljitelmän Suddenlyn uud Alkuperäisellä ’57 tille ä. Huikea viimeistely ulottuu myös konehuoneen puolelle. aan kov i oin kis aik n kul ttii ös aje my lä ei oyl mä Sav u jäljitel lla 392 Hemillä varustett Hillbornin ruiskulla ruokitu Ehkä koko näyttelyn huikein konehuone löytyi Steve Headin ’69 Novasta. näy yst toi avo s s-S der äty Hed Hedman luvun taitteen nopeusenn 60n ksi Par syy tä, miksi lly ään Wa mit e jan mäisen päätoimitta tuntinopeutta, eikä lien suola-aavikolla 183 mailin aa. Autoa katsellessa se ei ihmetytä yhtään. Max on komean laitteen vasta neljäs omistaja, ja auto rakennettiin vastikään täysin miehen oman maun mukaiseksi. (ottaa hatun päästä) Craig Moyesin ’50 Suburban/ Phantom Fleetside on melkoisen härski laite. Tästä se ei tule paljoa kliinimmäksi. Max Grundyn oma on myös tämä ’59 Pontiac Catalina
AMERIKAN RAUTA 8/2014 81. Matkaan lähdettiin Vuosaaren satamasta säntillisessä jonossa M/S Finnladyn kyytiin... Sieltä ajaisimme Hertteniin Mopar-tapahtumaan, mistä jatkaisimme edelleen Sinsheim teknikkamuseoon ja reissun kruununa olisi Nürburgring, pitihän sinne nyt päästä ajamaan! Tämä kaikki tietenkin sillä edellytyksellä, että tällaiset ei-niin-nykyaikaiset kinnerit toimisivat kuin ajatus! Seuraavaksi olikin Jaskalla ja Jokella edessä kotiväen kanssa sopimusneuvottelut perusteluna, että tämä olisi ainutkertainen reissu tällaisille harmaantuneille, jo keskiiän ylittäneille yrittäjäukoille. Koska Olli oli joka tapauksessa menossa ystävättärensä kanssa Rättvikin tapahtumaan, joka olisi heinäkuun lopussa, niin sovimme treffit Lyypekkiin perjantaiksi 1.8. ...ja hymyssä suin merelle. Tästä alkoikin reissusuunnitelman laadinta. K iinnostuneita lähtijöitä oli useampia, mutta lopulliseksi ryhmäksi muodostui kolmen kopla, Jokke Hakkarainen 452 six pack strokerilla varustetulla ’71 Plymouth Roadrunnerilla, Jaakko Husso lievästi viritetyllä 446 cid ’72 Dodge Challengerillaan ja Olli Manninen ’70 Dodge Challenger 318 avolla. No, hyvässä hengessähän asia sovittiin, kunhan pari viikkoa riittäisi ja tulisimme ehjinä takaisin. Taisi olla niin, että niin Laila kuin Tuulakin totesivat, että menette te kuitenkin, vaikka mitä sanoisimme. a l l i e l e musk rgringille, osa 1 nurbu Teksti ja kuvat: Jaakko Husso, Jokke Hakkarainen ja Olli Manninen Alkukesän Kauppatorin cruisingin yhteydessä tulivat puheeksi ulkomaiset jenkkiautotapahtumat, kuten Rättvik ja Vesterås Ruotsissa, ja lisäksi Mannisen Olli mainitsi Saksan Herttenissä pidettävästä Mopar-tapahtumasta. Minulle tuli mieleen, että olisihan se mukava käydä katsastamassa Nürburgringin Old Timer Racing -tapahtumakin, ja pyörähtää omallakin autolla Nordschleifella. Ollilla ei tätä ongelmaa ollut, koska hän oli sopinutkin vievänsä Erjan Rättvikin tapahtuman jälkeen Tukholmaan, josta hän palaisi Helsinkiin
Parin päivän luova tauko. B ongasimme kaupunkiin sisään ajaessamme hyvännäköisen hotellin, ja kyseltyämme hintaa sekä autotallimahdollisuutta, niin sehän osui laakista. Kaupunki sijaitsee mahtavasti Rein-joen rannalla, missä on kilometritolkulla ravintoloita ja ulkoilmakahviloita sekä vanha kaupunki vieressä. No, reilun tuuletuksen jälkeen pakokaasut haihtuivat raikkaasen saksalaiseen iltahämärään. Vietimmekin kyseisessä tapahtumassa kaksi ja puoli vuorokautta, jonka jälkeen suuntasimme nokkamme noin 60 kilometrin päässä sijaitsevaan suurempaan kaupunkiin Düsseldorfiin, missä ajattelimme viettää pari päivää ja koota ajatuksia jatkosta, koska autot tuntuivat toimivan hyvin, kunhan huoltoasemia riittäisi, eikä ukkojen keskenkään ongelmia ollut ilmennyt. pä esimerkiksi kirkko oli muutettu discoksi. Toisin sanottuna Olli tiesi, että kaupunki tunnetaan saksalaisten bilepaikkana, joten baarit ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa ja jokavuotinen sadonkorjuujuhla oli täydessä käynnissä. Siitä lähdettiin sitten ajelemaan noin 30 kilometrin matka Lyypekin Holiday Inn -hotelliin. Laivaan tulijoita olikin runsaasti, mikä aiheutti ensimmäiset mielenkiinntoiset tilanteet koska jouduimme kääntämään automme välikannella ja peruuttamaan kolmanteen kerrokseen. Ja niitähän oli, milloin tietöiden johdosta, tai ihan vaan isojen kaupunkien läheisyyden vuoksi. Siispä ei kun matkaan. Jokke hoiti meille Finnlinesiltä paikat välille Hki-Lyypekki-Hki sekä hotellivaraukset Lyypekkiin, jossa meillä olisi treffit Ollin kanssa. Loppujen lopuksi ilmeni, että rakennustyömaa esti autoilla hotellille pääsyn. Ajaessamme autoja tallin, pärähtivät palohälyttimet soimaan niin hirveällä metelillä, että autojemme äänet kuulostivat hiiren vikinältä, vaikka joku on joskus moittinut niitä koviksi. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen 82 AMERIKAN RAUTA 8/2014 kiertelemään Lyypekin nähtävyyksiä hetkeksi, koska meillä oli edessä 400 kilsan ajomatka Hertenin Mopar-tapahtumaan, ja oli heinäkuun viimeinen viikonvaihde, jolloin saksalaisilla alkaa kesäloma, joten tiedossa oli moottoriteille ruuhkia. viherpiiperrystä! Maanantaipäivän kiertelimme ostoskaduilla tarkoituksena löytää jotain kotiin emännille. Alkumatka laivalla. Kaupungilla kiertelyn lomassa istahdimme Urigen-olutpanimon pöytään. Siellä saimme tietää, että paikka on hyvin vartioitu, joten saatoimme jättää automme sinne huoletta parkkiin ja lähdimme taksilla tavaroidemme kera hotellille. Moottoritiellä pystyimme pitämään 130-140 kilometrin tuntinopeutta, joten selvisimme kohtuullisen hyvin valoisan aikaan Recklinghauseniin, mutta emme vaan meinanneet millään löytää hotelliamme, vaikka pyörimme keskustaa ympäri ämpäri. Jees! ”Follow me”, hän huikkasi, ja sitten mentiin hyvin erikoista reittiä Hertteniin, joka on entinen ruskohiilikaivosalue. Tällä tavalla aika kului kuin siivillä, välillä käytiin tietenkin syömässä snitseleitä ja tuli sitä kalaakin maisteltua. Onnenkantamoisena eräs saksalainen Mopar-harrastaja, joka oli Ram pickupilla liikkeellä, oli huomannut epätoivoiset pyörimisemme kaupungilla, ja tuli kyselemään, että olemmeko tulossa Moppe-tapahtumaan. No, siitä selvittyämme veimme tavarat hyttiin ja lähdimme tutustumaan laivan tarjontaan. Recklingh on noin 200 000 asukkaan kaupunki ja ilmeni, että torilla olisi näin perjantai-iltana jotain tapahtumaa. Onneksi on automaatti keksitty. Olimme sopineet, että tapaamme Vantaalla Jaskan luona ja ajamme kimpassa Vuosaaren satamaan, mistä laivalla päästään reissunautinnoille. Kaupungissa emme tarvinneet autojamme lainkaan, koska hotellimme oli kävelymatkan päässä keskustasta, minne suuntasimme välittömästi. Itse miittiin saapui noin 300 upeaa Moparia 50-luvulta 80-luvun alkuun. Välillä joutui tietysti käymään pakollisella tankkauksella, Super+ -bensan hinta vaihteli välillä 1,54 -1,64 €. Lisäksi etukäteen hoidettiin pääsylippuvaraukset Mopar miittiin, Sinsheimin museokäynnille ja tietenkin Nürburgringille, sinne kun saattaa tulla jopa 100 000 ihmistä seuraamaan monipäiväistä historiallisten autojen kilpailua. Muskeleilla Nürburgringille Sopu tilaa antaa. Paikallisten kanssa juttua alkoi riittää, kun kerroimme hieman matkasuunnitelmistamme ja autoistamme. Shoppailua. Niin ja ohessa tietenkin juttuseuraa löytyi paikallisista, koska lomien johdosta paikat olivat varsin turvoksissa. Niin- Suurten kaupunkien sijaan viihdyimme paremmin idyllisissä pikkukaupungeissa, kuten Linz am Rhein. Oli illallista ja aamiaista sekä lounasta runsain mitoin, ja baarikin oli avoinna lähes ympäri vuorokauden. Olli saapui aamuyön tunneilla hotellille ja sai autonsa parkkin ilman, että hälyttimet olisivat jälleen alkaneet huutaa. Aavaa merta riittikin sitten noin 28 tuntia, minkä jälkeen Travemunden kanavalla oli edessä 180 asteen pyörähdys ja peruutus laituriin. Vartti ajelua ja olimme perillä. He olivat erittäin kiinnostuneita meidän reittisuunnitelmistamme etenkin sen jälkeen kun kerroimme, että liikumme kolmella vanhalla amerikkalaisella autolla. Jaa, että kolme ukkoa ja kolme bensarosvoa, sehän ihanaa, totesi eräskin daami pöydässämme! Missään vaiheessa ei ilmennyt ns. Sieltä löysimmekin Urigen-nimisen olutpanimon! Eikä ollut tuotteissakaan moittimista
Laitteita oli esillä 1900-luvun alun höyrymoottoreista valtaviin laivojen, sukellusveneiden sekä lentokoneiden moottoreihin asti. $ 3000 hintainen lippu Concordella Pariisista New Yorkiin vaikuttaa varsin hurjalta, matkustaminen hyvin ahtaassa koneessa ei varmasti ole ollut järin nautinnollista, matkustamoa kun voi verrata lähinnä hävittäjän ohjaamoon. No ei muutakuin kamerat esille, silmät auki ja kiertelemään. K oska meillä oli useampia päiviä aikaa tuhlattavana ennen seuraavan viikonlopun tapahtumaa Nürburgringillä ja kaikki oli toiminut niin kuin olimme Suomessa suunnitelleet, päätimme lähteä kohti Etelä-Saksaa, mutta ei moottoriteitä pitkin. Paikkana on vanha ruskohiilikaivosalue. Kun AMERIKAN RAUTA 8/2014 83. Reinin mutkasta Rydesheimin kohdalta löysimme lautan, jolla pääsimme joen toiselle puolelle Bingen-nimiseen kaupunkiin. Sieltä jatkoimme 150 kilsaa moottoritietä pitkin ohi Mannheimin sekä Hockenheimin edelleen Sinsheimiin, minne saavuimme iltamyöhällä, mutta välittömästi pieneen pihaan ajettuamme meitä tultiin vastaan ja ojennettiin autotallien avaimet sekä meidät ohjattiin 100 metrin päässä oleville talleille. Tuli heti mieleen, että olimme varanneet liian hintsusti aikaa tälle etapille. vietävää, ja aina sitä jotain tarttuu mukaan. Korkealla hallien ulkokatoilla oli runsaasti eri lentokoneita, esimerkiksi kolmimoottorisia Junkerseja toisen maailmansodan ajoilta, yliääni-Concorde sekä veli venäläisten vastaava Tupolev, toisen hallin katolla oli täyskokoinen Boeing 747 ja jokunen raketti. Bonn ja Köln jäivät joen toiselle rannalle, viihdyimme huomattavasti paremmin idyllisissä pikkukaupungeissa kuten Linz am Rhein, jossa kävimme iltapäivälounaalla. Pikkuteitä mutkitellen. Valinta johti tie numero 42:lle joka kulkee pitkin Reinin itärantaa. Moniin pääsi tutustumaan myös sisäpuolelta. Koko ajan vierellä kulkevalla joella näimme paljon molempiin suuntiin kulkevia rahtiproomuja, jotka oli lastattu ääriään myöten, eikä niiden nopeutta voi kehua. Useampia höyryvetureita ja myös pari “Crocodile” sähköveturia oli esillä. Tietysti näytillä oli myös saksalaista sota-ajan kalustoa – tykkilaitteita, panssarivaunuja, Stuka-syöksypommittajia, Messerchmitt-hävittjiä ja olipa joukkoon eksynyt ehjä Spitfirekin. Näitä laitteita ihmetellessä aika sai kuin siivet, joten oli pakko siirtyä seuraavaan hallin, jossa päästiinkiin paljon tutummalle alueelle, eli autoihin. Täytyy kyllä sanoa, että esimerkiksi n. Saksalainen USA-autoihin erikoistunut Mopar Shop toimii vuosittain Hertenissä pidettävän Mopar Nationalsin järjestäjänä. Ei kun takaisin hotellille ja iltapalalle ja yömyssylle tai kahdelle. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kävellen reilun kilometrin päässä olevaa tekniikkamuseoon, joka osottautuikin valtavaksi alueeksi, varmaan 2-3 kertaa isompi kuin Helsingin Messukeskus. Ollilla vaan oli vaikeuksia löytää sopivia sandaaleja, kun miehellä on niin hurjan kokoiset räpylät, mutta löytyiväthän nekin lopulta kuitenkin. Seuraavaksi lähdimme kiertelemään hallien sisäpuolta. Tekniikkamiehen ihmemaa
’61 Chrysler 300 G:n kilvessä luki syystä tai toisesta Hemi. Kenne Bell -remmiahtimella varustettu kolmannen polven Hemi. Tämä ’57 Belvedere kuului ehdottomasti komeimpiin paikalla olleisiin 50-lukuisiin. Bingenin tornin huipulta avautuivat upeat näkymät Reinin mutkaan ja ympäröiville viiniviljelyksille. Daamit ihailemassa Ollin autoa. Alkuaanhan nämä olivat kyllä 413 Wedgellä. 84 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Tämä Paxtonilla ylipaineistettu 318-pikkulohko löytyi ’72 Plymouth Scampin konehuoneesta.. ’72 Challenger oli saanut sisuksiinsa tuoreen 5.7 Hemin sekä Paxton-ahtimen. Sanoivat näiden autojen erottuvan positiivisesti nykyautoista, sen takia piti oikein päästä koeistumaan, ja Olli hykerteli vieressä. Muskeleilla Nürburgringille Upea rivi E-bodeja, ’71 Plymouth Cuda 340 sekä pari ’70 Dodge Challenger R/T:tä 440 Magnumilla
Näitä piti olla kuusi kappaletta jokaisessa hävittäjälaivassa. Kello kävikin jo pitkällä tiistai-iltapäivää kun totesimme, ettei aika riitä, jos tarkoitus olisi olla torstai-iltana “Ringillä”. he olivat varmasti yhtä haltioissaan kuin mekin. Alkumatkan, noin 140 kilsaa takaisin pohjoiseen ajoimme samaa motaria kohti Bingeniä, jonka olimme jo alaspäin ajaessa valineet väliyöpymispaikaksi. Ilta meni rattoisasti syödessä ja hieman muutakin naattiessa. Kuinka ollakaan, autoja pysäköidessä vastapäisen talon terassilla istuskelleet isännät viittoilivat meitä peremmälle. Isäntä meni sitten omille asioilleen ja antoi poikansa hoitaa esittelyn sekä maistattamiset, koska hänen englanninkielensä oli kuulemma sujuvampaa kuin isän. Paikallisten kanssa keskustellessa ilmeni, että kyseinen kaupunki oli lähes kokonaan tuhoutunut Toisen maailmansodan pommituksissa, mutta jälleenrakennus oli muovannut paikat varsin hyvännäköisiksi, eli kaikkialla oli tyypillistä saksalaista harjakattorakentamista. Tilavuus 850 litraa, V24, teho 12 600 ps. Matkaa nimittäin oli noin 300 kilometriä, ja tarkoitus oli edetä hissukseen. Olimme osuneet juuri sinne mihin pitikin, kyseinen paikka oli Bremm-suvun omistama viinitilan myymälä! Itse vanha isäntä tuli tervehtimään meitä ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset sekä kerroimme matkamme tarkoituksen pääpiirteittäin. A amulla kiertelimme kaupunkia ja nousimme kaupungin yläpuoliselle kukkulalle, jolla oli erittäin komea linna. Puolen päivän jälkeen suuntasimme nokat kohti länttä Mosel-joen laaksoon, joka on tunnettua viinialuetta. Kukkulalta aukesi upeat maisemat Reinin laaksoon ja ympäröiville kukkuloille, korkeuseroa oli vaihtelevasti 200-400 metriin. Yliäänimatkustajahävittäjät Concorde sekä venäläisten Tupolev. Siinä vierähtikin pari tuntia, ja huomasimme kantavamme auton kontteihin laatikkotolkulla valko-ja punaviinejä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 85. Saavuimme pikkukaupunkiin nimeltä Zell am Mosel, ja päätimme täältä hieman kysellä, josko löytyisi viinitilaa, mistä voisi MAN-merkkinen V-moottori vuodelta 1943. Sieltä löysimme pienen ja hyvin ystävällismielisen hotellin, jonka pienelle sisäpihalle saimme automme. Seuraava osasto esitteli sitten kilpa-autoja Pariisi-Peking-ajoilta aina nykypäiviin asti. Valitettavasti olimme pakotettuja jatkamaan matkaa, jota oli jäljellä vielä puolentoista sataa kilometriä, ja tiet olivat mutkikkaita Eifel-vuoriston väyliä. Tulihan siellä kierrellessä lopulta vastaan Marilyn Monroekin siipi-Käkkylän vierestä, mutta näin Moppe-hemmoina mieltä lämmittivät erityisesti monet 50-luvun Chryslerit, Dodget ja Plymsat. Seuraava osasto esitteli Wehrmachtin eli Saksan sodan aikaisen johdon, kuten Hitlerin ja Göbbelsin panssaroituja Mersuja aitoina alkuperäisyksilöinä. Istuskelimme hetken aikaa vielä terassilla jutustelemassa ja jokilaakson maisemia ihailemassa. saada tuliaisia kotiin viemisiksi. Oli Bugattia, Bentleytä, Ferrareita ja tietenkin saksalaisten omia kilpureita. Tämän kauko-ohjattavan Panther-panssarivaunun Olli oli ajaa Joken päälle. Antoivat jopa luvan autojen pesuun, kun reissussa hieman rähjääntyy. Illan alkaessa jo hämärtyä saavuimme Nürburgringille, mutta siitä lisää seuraavassa numerossa. kerran Saksassa oltiin, niin pitihän siellä olla esillä kaikenmallisia DKW:eitä (Audi), Mersuja, BMW:eitä, Porscheja, Volkkareita, NSU:ita ynnä muita. Kuten alakuvasta näkyy, on Concorden matkustamo melkoisen ahdas ja karu. Tämä etappi oli hyvin tyypillistä saksalaista maalaismaisemaa, tie mutkitteli rauhallisesti läpi pikkukaupunkien, ja koska ei oltu moottoritiellä, saattoi ajella rauhallista nopeutta ja katsella maisemia. Tuliaiset kyytiin ja menoksi
VIIMEINEN SYKSY KEIMOLASSA 86 AMERIKAN RAUTA 8/2014
Kasvaneiden nopeuksien myötä katuradat olivat osoittautuneet liian vaaralliseksi, eikä Suomessa ollut kansainvälisiin kilpailuihin soveltuvaa moottorirataa. Varsinainen rata kiertää samaa lenkkiä kuin aktii- Alusta asti Keimolan toimintaa varjostivat rahahuolet, ja metelistäkin tuli valituksia lähiseudun asukkailta. Viimeisetkin katsomonrippeet ja ratamainokset, komeasta Nesteen kaaresta tai legendaarisesta norttiaskista puhumattakaan, ovat poissa. Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa Nyt ovat käsillä ihan viimeiset hetket käydä katsastamassa tärkeä pala suomalaista moottoriurheilun historiaa. Tunnelmia Helsingin rockfestivaaleilta 1972 tai tutummin surullisenkuuluisilta mutafestareilta löytyy Ylen elävästä arkistosta. Mitä vielä jäljellä. Kuljen mietteissäni Keimolan rataa ympärilleni vilkuillen. Mitä tänään on jäljellä vuonna 1978 lakkautetusta radasta. Kattavan ja harvinaislaatuisen kuvamateriaalin lisäksi kirjaan mahtuu monta mielenkiintoista tarinaa radan vaiherikkaasta menneisyydestä. Vuonna 1999 julkaistu ”Keimola – moottoristadion, joka melkein katosi” valottaa hyvällä kerronnalla kaiken oleellisen alkusuunnitelmista aina vuosituhannen vaihteeseen. Moottoriurheilun ulkopuolella Keimola on saanut toimia juhannusjuhlien ja jopa kesäfestareiden näyttämönä. Keimolan 687-metrisellä mikroautoradalla on myös moni formulakuljettajamme luonut pohjaa myöhemmälle menestykselleen: Keke, molemmat Mikat sekä JJ Lehto. Mielenkiintoista matskua tästäkin löytyy muuten Youtubesta. Ylenä Elävä Arkisto -palvelussa pääsee mukaan tuoreen radan esittelyyn ja F1-maailmanmestari Jim Clarkin ajamalle sightseeing-kierroksellekin. Asiat etenivät vauhdilla ja rakennustyöt pääsivät Keimolassa vauhtiin syyskuussa 1965. Rakennuksista ei mitään, tai on siellä jotain pientä kivijalkarauniota, laudanpätkää ja epämääräistä rojua. Keimolan moottoriradan aktiivikäyttö jäi aikanaan yllättävän lyhyeksi. FHRA:n järjestämät Suomen ensimmäiset kiihdytysajot vedettiin Keimolan pääsuoralla 18.6.1975, ja videokuvaa näistä löytyy helposti Youtuben kautta. V iimeisen syksyn varisseet lehdet rapisevat jalkojen alla. Valitettavasti perinteikkäät kisat jäivät viimeisiksi niissä sattuneen hurjan onnettomuuden takia. Stadionin portit sulkeutuivat jo 12 vuoden kuluttua. Maksavaa yleisöä ei saatu riittävästi, metelistä tuli valitusta lähiseudun asukkailta ja järjestelyt tökkivät toisinaan. Loputkin rippeet jäävät valtaisan lähiöhankkeen alle, kun Keimolan moottoriradan alueella aloitetaan rakennustyöt. Keimolan moottoriradan historiaan kannattaa ehdottomasti uppoutua asiantuntevan kirjan opastuksella. Eikä unohtaa sovi hyvin yleisöä vetäneitä rallicrossia tai vuosina 1970-72 ajettuja Interserie-sarjoja. Näistä lähtökohdista moninkertainen Eltsun ajojen voittaja, autourheilulegenda Curt Lincoln alkoi ideoida suuren mittakaavan moottoriurheilukeskusta pääkaupunkiseudulle. Samalla radan infrastruktuuri rapistui, eikä 70-lukua varjostanut öljykriisi mitenkään helpottanut tulevaisuutta. Alusta asti Keimolan toimintaa varjostivat rahahuolet. Kilpailujen lisäksi Keimola palveli ajoharjoittelukäytössä ja testiratana, etenkin viimeisinä aktiivivuosinaan. Kirjaa on valitettavasti uutena enää vaikea löytää, mutta nettimyyntipalstoilta ja kirjastoista saattaa tärpätä. AMERIKAN RAUTA 8/2014 87. Vuosituhannen vaihdetta edeltänyt Vantaan kaupungin totaalinen puhdistus vei mennessään monet loppuun ränsistyneet radalle tunnusomaiset maamerkit. V uonna 1963 ajettiin 25:nnet Eläintarhan ajot. Suomen ensimmäisen moottoristadionin avajaisia vietettiin jo seuraavana kesänä 12.6.1966 Helsingin vauhtikisojen merkeissä. Keimolan moottoristadionin vuosiin mahtui monenlaisia kilpailuja F2- ja F3-luokista ratamoottoripyöräilyyn sekä Keimola 500 -ajoihin
Miksei sen hulppealla ylätasanteella voisi pyörittää vaikka kesäkahvilaa. Tornin sisäänpääsyaukko on muurattu umpeen estämään uteliaiden kulku. Vantaan kaupungin nettisivuilta löytyy seuraava havainnollistava kuvaus tulevasta monumentista: ”Katoksen alle muodostuu kaupunkitila, jonka alla voi pitää vaikka sadetta. V aikka Keimola on virallisesti ollut lakkautettuna 36 vuotta, ei sen ole tarvinnut nököttää tyhjän panttina unohduksissa. Ei välttämättä turvallisesti tai luvallisesti, mutta pääsee kumminkin. Viimeinen syksy Keimolassa vivuosina, tosin puuston ja sammalen valtaamana. Rata hyötykäytössä. Teokseen ajatellulla äänimaisemalla halutaan palauttaa esille paikan historiallinen konteksti. Ajan hammas nakertaa maisemaa äkkiä samalla kun luonto valtaa omaansa takaisin. Viime vuosina luvatonta moottoriajoneuvokäyttöä on harjoitettu lähinnä crossipyörillä. Tiheän koivikon seasta voi vieläkin löytää tämän lastenradan varsinaista kilparataa mukailevat koukerot. Radan tärkein maamerkki – 16-metrinen valvomotorni jököttää yhä pystyssä. Siis noin kirjaimellisesti ottaen, sillä siitä on tulossa valotaideteos. Ulkopinnan töhryjen alta on vielä nähtävissä joitakin alkuperäisiä mainostekstejä. Maalialueen vaivoin erottuvasta keltaisesta shakkiruudukosta puskee kasvustoa. Hieman kaltevalta pääsuoralta huomaa, miten lähellä kolmostien loputon liikenteenvilinä kulkee. 88 AMERIKAN RAUTA 8/2014 Tornin tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta. Siitä huolimatta ylös on kivuttu muun muassa erinäisin tikapuupatentein, ja onpa joku yrittänyt piikata mausoleumia auki järeämmilläkin poravehkeillä. Tuskinpa muuten valvomotornista olisikaan Pääsuoralla paistaa vielä radan viivoja. Autojen pääsy on onnistuttu tehokkaasti estämään erilaisin ojakaivannoin ja puomein, mutta kaksipyöräisillä radalle on ollut jäljistä päätellen helpompi livahtaa. Lasikatoksen teräskonstruktion viitteellisenä esikuvana on ollut auton vanne”. Näistä selvästi näkyvistä urista puskee nyt erinäistä kasvustoa. Aitojen sulkema rata ikään kuin vallattiin takaisin ajokäyttöön syksyllä 1986. Siis noin kirjaimellisesti ottaen, sillä siitä on tulossa valotaideteos. Interaktiivisesti muuttuva äänimaailma mahdollistaa leikillisen kontaktin sosiaalisen kohtauspaikan ytimessä. Tornin tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta. Ihan luvallisesta käytöstä voisi mainita. Tärkein maamerkki. Nokisia kierreportaita pääsee ylätasanteelle asti. Viimeiset viivat muistoksi maalisuoran asfalttiin… Pikku Keimola. Spraymaalihieroglyfeistä taitava historioitsija voi tulkita tornin olleen nuorison aktiivikäytössä jo vuosikymmenet kulkuesteistä huolimatta. Sinne sitten leikillistä sosiaalista kontaktia ottamaan teräskonstruktion alle… Tornin peruskorjauksen ja Ombraksi muuttamisen on määrä käynnistyä, kunhan alue on saanut ensimmäiset asukkaansa. Radan poikki kaivettiin ensin muutamia isompia vallihautoja ja lopulta jyrsittiin siksakkina syviä uria. Nimittäin ”Pikku Keimola”-radan minikokoinen näköisversio valvontatornista. Näkösuojana toiminut koivikko on kaadettu vasta viimeisien vuosien aikana voimalinjojen läheisyydestä. ”Imolan” kuutamoajoissa riitti säpinää ja moottorin murinaa, kunnes touhu loppui uutiskynnyksen ylittäneen onnettomuuden jälkeen parin vuoden kuluttua. Vierestä aukeaa laaja sorakenttä, jossa toimi vuoden 2004 massiiviseen tulipaloon asti rengaskierrätyslaitos. Ettei byrokratian rattaissa vaan oltaisi päädytty simppeliin kansan toiveeseen, niin tornin käytöstä järjestettiin suunnittelukilpailu. voinut tulla mielikuvituksellinen sienimäinen valotaideteos ”Ombra”. Kentän eteläpuolella sijaitsee toinenkin torni. Se voisi toimia näköalatornina uudelle Keimolanmäen asuinalueelle. Vierailukierrokselta voi poimia mukaan vaikka murentuneen asfaltin palan muistoksi. Tosin rengaskierrätyslaitoksen tulipalossa vaurioituneena, suljettuna betonirauniona. Päällystettä on tuhottu urakalla jo 80-luvun lopulla, jolloin luvattomille ajoille tehtiin kaupungin toimesta loppu. Maalisuoran keltainen shakkiruudukko näkyy enää vaivoin. Ei sekään enää uudenveroisena porskuttele, mutta siitä on tunnistettavissa paremmin alkuperäisen valvontatornin ulkonäkö lahonneiden koolausten osalta. Pellitetyltä ruosteisen kaiteen reunustamalta tasanteelta tervehtivät hulppeat maisemat puuston valtaamalle varikkosuoralle. Eteläpäädystä maa-ainesta on jo raivattu pois alkavan rakennushankkeen alta, mutta muuten koko 3280-metrinen rata on kierrettävissä, samoin mikroautorata. Varmasti jokainen, jonka suonissa virtaa pienikin bensatilkka, toivoisi, että pytinki kunnostettaisiin alkuperäisenlaiseksi kunnioittamaan moottoriradan muistoa
Ihmisten aikoihin kulkiessa siellä törmää lähes joka kerta muihin vastaantulijoihin. Koko rata on varsin metsittyneessä kunnossa. Talvisin rataa pitkin on sivakoitu suksin ja kesäisin lenkkeilty, myös koiranulkoiluttajat viihtyvät siellä. Radan isää, vuonna 2005 kuollutta Curt ”Curre” Lincolnia kunnioitetaan Currenkujalla ja Lincolninaukiolla. Saattaapa asfalttiin jäädä jokuset nostalgiset mustat viivat tervehdykseksi alueen hienolle historiallekin. Saa nähdä, saako paikka ensimmäiset asukkaat suunnitelman mukaisesti jo kesällä 2015, jolloin vierestä koukkaava kehärata aloittaa liikennöinnin. ulkoilun. Harmillisesti lähes puoli vuosisataa myöhässä, sillä sitä kaipailtiin jo radan toiminnan alkuvaiheilla. Silti on ilahduttava huomata, että alueen historia on huomioitu suunnitelmissa näkyvästi. AMERIKAN RAUTA 8/2014 89. Veikkaanpa, että jokunen pussikaljakin on siellä tyhjentynyt vuosien saatossa. Mikäpä tuolla ollut hengailla, skeittailla ja antaa mopoille kyytiä. Keimolan kaltainen hylätty alue on vetänyt luonnollisesti nuorisoa puoleensa aina. Moni on käynyt vuosien varrella muuten vaan ihmettelemässä mitä radalle kuuluu. Alkuvuodesta 2015 alkavat alueen rakennustyöt kunnallistekniikan verkoston osalta. Kierreportaiden hieroglyfeistä voi päätellä, ettei torni ole ihan yksin joutunut nököttämään viime vuosinakaan. Keimolanmäen kaupunginosa. Tavallaan kurjaa, että radan viimeisetkin rauniot raivataan lopullisesti. Radan eteläpäädyssä valmistellaan jo kunnallistekniikkaa alueelle. Läheiseltä Kivistön asuinalueelta on radalle vain kivenheitto Tampereen moottoritien ylittävältä kevyenliikenteen sillalta. K eimolanmäkeen kaavoitetun 2 500 asukkaan kaupunginosan rakennustyöt viivästyivät alkuperäisestä. Rata on saavutettavissa myös Kivistön motarirampista Keimolanmäelle johtavan tien kautta tai länsipuolen Keimolan ”Kesoililta”. Löytyy sieltä lisäksi se radan tunnetuin kurvi: Saunalenkkikin! Kaikki alueen suunnitelmat karttoineen löytyvät internetistä Vantaan kaupungin sivuilta: http://www.vantaa.fi/fi/kaavoitus_ja_maankaytto/marja-vantaa/maankayton_suunnitelmat/keimolanmaen_asuntoalue_nro_220200_ Kunhan Keimolanmäki valmistuu lopullisesti, niin voi povata monenkin autoharrastajan piipahtavan uteliaana nuuhkimassa uutta miljöötä. Tässä varikkosuoraa tornista katsottuna. Tieverkoston ydin muodostuu radan muotoja mukaillen. Teiden nimet on poimittu suoraan moottoriradan historiasta, tyyliin Varikkokaarre ja Pikku-Keimolan polku. Texacon mainokset paistavat vielä töhryjen ja ajan patinan alta. Muuratun sisäänkäynnin kohdalla seisoo pahoin hiiltynyt sähkökaappi
Keimolan moottorirata oli tuolloin jo huonossa kunnossa ja kisat siirtyivät Räyskälään, missä oli ajettu jo edellisvuonna. Mustangin imusarjat puhuttelivat jopa cruisailijaa. Nopeimmat jenkkiautot olivat Kaj Svenssonin Hemi-Charger ja Pekka Leinon Polara. Eri luokkien välissä oli radalla kuminpolttoa vanteille asti. Ensimmäisinä vuosina nopeimmat autot olivat Mersu, Bemari ja Porsche. Paras paikka oli eittämättä radan reunan puuaita, jossa sai istuskella ja seu- rata lähtörutiineja burniksesta loppujarrutuk seen. Jutun kuvakollaasi on vuoden 1978 kiihdytyskisoista, jotka jäivät viimeisiksi Keimolassa ajetuiksi. Siellä nähtiin ja kuultiinkin eka funnycarin ajama seiska. Jotain tällaista siellä nähtiin. Näiden kuvien myötä voimme elää kesää 1978 Keimolassa. Peter Nyströmin hopeinen Corvette oli nätti ja vieläpä nopeakin. Myöhemmin auto liikkui mustana. Suomalaissyntyinen, mutta Ruotsissa asuva Reino Rauhala toi kisoihin pirteän Mustangin, joka oli tyylipuhdas ja nopea. Muumio muistelee SILLOIN ENNEN Teksti ja kuvat: Kari B. Tämä ’57 Ford 2 D Club Sedan oli tuttu näky alan tapahtumissa. Varoitus: kuvat saattavat aiheuttaa tykytyksiä ja muistikuvia 50+ ikäisille. 90 AMERIKAN RAUTA 8/2014 ’61 Chevy Impala SS räpykkä tuli Tampereelta. Vaikka edustimmekin toista ääripäätä cruisinglaitteinemme, olivat kiihdytyskisat oiva paikka tavata muita jenkkiautoharrastajia. F HRA:n järjestämät kiihdytyskisat järjestettiin Keimolan moottoriradalla vuosina 1975-78. Tämä ’57 Soto toimi parin rokkari mimmin harrasteautona Karakalliossa. Mikkonen Kari B. Tyylikäs inva-auto.. Lähdimme New Hill Cruisersin porukalla katsomaan kisoja ja haistelemaan kuminkäryä. Oli iloinen yllätys nähdä se Stadin Cruisingissa mustilla kilvillä. Tämän vuoden kiihdytyskisoihin oli saapunut suuri joukko Ahvenanmaan jenkkiautoharrastajia sekä ajamaan että katsomaan. Vuonna ’77 Keimolassa vierailivat myös ensimmäiset ruotsalaiset. Autoa ihmettelemässä NHC:n Mika, Kimi ja Luigi. Ruotsalaiset olivat Keimolassa jo toista vuotta kilpailemassa. Keimolassa saattoi seurata huoltokatoksessa koneremppoja tai kisakatsastuksia pukilla. Avo oli varustettu 409 cid isolohkolla, automaatilla ja käsikaasulla. Vaaleansininen DeSoto näytti hyvältä jo silloin ja on edelleenkin hienossa kunnossa. kävi Keimolan viimeisissä katuautokisoissa
Huomaa roiskeläpät. Näitä ei 70-luvulla hirveästi näkynyt. Jouko Wilanderin Beaver Rocker SA-Cortina oli tuttu näky jo edellisvuosilta. Ajan henkeen kuului korotettu perä ja erikoisvanteet – joita ei kylläkään niin välttämättä edessä tarvittu. Nimestään huolimatta Ruotsista paikalle tulleen Reino Rauhalan MS-luokan Mustang oli tyylipuhdas ja nopea laite. Harrastekalusto oli vielä tuolloin melkoisen uutta, tämäkin Camaro oli vasta juuri yli 10 vuotta vanha. Ruotsalaisten vetoautona toimi hieno Chevy-steppari. Tämä Parisienne on siitä esimerkki. AMERIKAN RAUTA 8/2014 91. Ahvenanmaalta saapui mantereelle komeita laitteita Camaroista Thunderbirdeihin. Thunderbird vanhoilla Suomikilvillä. Tyylikäs asfaltintäristäjä ja nopeakin
92 AMERIKAN RAUTA 7/2014 Propellihatusta putkahtelee välillä villejäkin visioita, eikä niiden toteutusta suotta jännitetä. Tommi valjasti koneen omiin tarkoituksiinsa ja valmisti siihen itse terät louvereiden tekemistä varten. Aivan siitä saakka tämä yhden miehen vauhtiputka ei kuitenkaan ole sijainnut nykyisillä sijoillaan. Ritilöitä halajava voi valita haluaako perinteistä vai lusikkamallia ja tuumakokojakin löytyy useampia. Kun Tommi katseli vuonna 2002 talon paikkaa, valitsi hän tontin sillä perusteella, että rakennusoikeutta piti riittää hyvänkokoisen omakotitalon lisäksi myös reilulle autotallille. Ensimmäisen kesän aikana pihaan nousikin lähes sadan neliön talli, joka vetää sisäänsä vaivatta neljä autoa. Tommy Times ei kuitenkaan ole vain säilytyspaikka, vaan aktiivinen puuhaluola, jossa bensa haisee ja kipinät sinkoilevat. Se on Pullmaxin kaltainen laite, jolla on tehty alun perin pellistä leikattuja ympyröitä paperirullien päädyiksi, mutta se oli poistettu käytöstä jo 70-luvulla ja hylätty toimettomana. Tommi tunnetaan rodi- ja kustomporukoissa myös siitä, että hänen talliltaan saa louvereita. Lasisäiliö on yliopiston roskiksesta dyykattua muoviputkea. Tommi ynnää nopeasti rakentaneensa tallilla itselleen kaikkiaan seitsemän harrastevehjettä; roadsteria, coupea, kustomia ja muskeliakin. TOMMY TIMES Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lappeenrantalaisen Tommi Äikään ”Tommy Times” -tallilta on rullannut vuosien varrella monta ennakkoluulotonta vanhan koulukunnan vehjettä. Ainoat ostetut osat ovat tarrat”, Tommi jaksaa hämmästyttää tarinoillaan vielä kerran. ”Sain sen aikoinaan työpaikaltani, missä se oli menossa romuksi. ”Minulla oli ylimääräisenä Fordin takaakseli ja banjoperän osia, ja ryhdyin sitten miettimään, mitä niistä saisi tehtyä. Pihan perällä odottaa kahdella pariovella varustettu talli nostalgisine valoineen, teksteineen ja tuuliviireineen – Tommy Times Speed Shop, est 1989. Lopulta osakasa alkoi muistuttaa bensapumppua. Sillä voi käytännössä tehdä esimerkiksi erilaisia sikkejä ja taivutuksia”, mies selventää. Lisäksi se tunnetaan yhtenä maamme harvoista louver-pajoista. Tommin tallille johdattaa kutsuvan näköinen pieni pihatien pätkä, jonka varrella on useimmiten valtavirrasta poikkeavaa ajokalustoa. Niihin astetta eksoottisempiin laitteisiin kuuluvat belly tank -suola-aavikkokilpuri ja viimeisimpiin projekteihin lukeutuva gasseri, joiden voidaan sanoa syntyneen puhtaasta rakentamisen ilosta ja rakkaudesta lajiin. Tommy Timesillä moni tarpeeton tavara tai toivottomaksi kirottu projekti on saanut uuden elämän. Monen kotimaisen auton prässätyt ritilät ovatkin peräisin Lappeenrannasta. Eikö tälle miehelle voisi myöntää jonkun kierrätyspalkinnon?. Laite, jolla ne syntyvät ei ole mikään pieni pöytäprässi, vaan tukevasti ratakiskojen päällä maassa seisova puolitoista metriä korkea aparaatti. ”Niin, sen verran siihen mahtuu säilytykseen, mutta rakennellessa pitkin tallia levitellyt osat vievät tietenkin oman siivunsa”, Tommi avartaa tilojen rajallisuutta. Esimerkiksi oven pielessä seisova vanhanmallinen Shellin bensapumppu ei olekaan sitä, miltä se äkkiseltään näyttää
Tommy Times on englanninkielinen väännös miehen nimestä, josta on jätetty ä:n pisteet pois. Tommi on valjastanut vanhan Pullmaxin louver-prässiksi. Pölkkykirjaimet on leikattu pellistä plasmaleikkurilla, kaunokirjoitus puolestaan laserilla. Ulkovaloissa on kierrätetty ’37 Fordin pölykapselit. AMERIKAN RAUTA 7/2014 93. Shellin bensapumppu on syntynyt tallilla lojuneista joutavista osista, kuten Fordin taka-akselista ja banjoperän palasista. Vanhan koulukunnan hot rod louverseja saa perinteisinä suorakaiteen mallisina ja puolipyöreinä lusikkamalleina
Ainoa huoli ja hajoaminen liittyi tuulilasiin, sillä menomatkalla motarilla vilahti vain singahtava kivi edelle ajaneesta ajoneuvosta. Häränsilmien ja tuulilasisäröjen lisäksi myös pieniä halkeamia voidaan korjata kalliin tuulilasinvaihdon sijaan.. Tuulilasin korjauspalveluita näkyy autoliikkeiden ohella ihan ostoskeskusten parkkihalleissakin. Ikkunan pesun jälkeen säröstä oli jäljellä vain pikkuinen, muutaman millimetrin röpö. Päätin yrittää hoitaa asian kuntoon siten, ettei särö pääse leviämään, ja koko tuulilasi mene vaihtoon moisen iskemän takia. Puuhanurkka Puristimessa olevaan iskemään porataan ohut reikä. Alkuun lasiin asetettiin erityinen puristin ja häränsilmään porattiin pienenpieni reikä lähes puoleen väliin tuulilasia. Keväisen autokorjaamokäynnin jäljiltä ohjauskin oli parantunut huimasti. Tällainen kolikon kokoinen ruhje suoraan näkökentässä häiritsee pahasti näkyvyyttä. Työlle annettiin vuoden takuu. Sen kovetuttua viimeisteltiin pinta höyläämällä se huolellisesti sileäksi. Poikkesin näyttämään euron kolikon kokoista kurjuutta Jumbon Fikokseen Vantaalla ilman mitään ajanvarausta. Hetkellisen lämmityksen jälkeen levinnyt hartsi sai kuivua lämpölampun alla. Vajaa puolituntinen operaatio hoidettiin odotellessa ja hinnaksi tuli 60 euroa. Kuivumisen jälkeen päälle laitettiin erityinen pintahartsi. Juhtamme selvisi kuumuudesta ja ruuhkamateluista huomattavasti matkustajia paremmin, eikä minkäänlaisia moottorin lämpöhuolia ilmennyt. Itse asiassa jälki on niin mitätön, etten saanut kameraa tarkentamaan siihen esimerkkikuvaa varten. Fiksuinta on tällaisessa tilanteessa laittaa 94 AMERIKAN RAUTA 8/2014 välittömästi läpinäkyvää teippiä ruhjeen suojaksi. Kosteus ja lämpötilan radikaali vaihtelu saattavat levittää ongelman hetkessä korjauskelvottomaksi. Ei uudenveroiseksi tai täysin huomaamattomaksi, mutta paljon pienemmäksi, siististi häivytetyksi ja leviämättömäksi. Se ei häiritse näkökentässä, eikä se näytä enää säröltä. Petteri Tarkan sileäksi höyläämisen jälkeen säröstä näkyy vain mitätön muisto. Dodge Charger ’70 Museorekisteröity Chargerimme pääsi viime kesänä ensi kertaa mukaan Västeråsin Power Meetiin. Seuraavaksi reiästä pursotettiin tarkasti injektioruis- kulla tuulilasin korjaukseen tarkoitettua kirkasta, täysin läpinäkyvää hartsia. Tiskin takana palvellut Rustem tutki säröä ja antoi toivoa, tällainen häränsilmä on vielä hyvin korjattavissa. Parin sentin stemu räsähti suoraan kuskin näkökenttään aiheuttaen pahannäköisen ja häiritsevän mustan säröisen häränsilmän. Reiästä ruiskutetaan erityistä hartsia iskemän sisään
Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM HUOLTO- JA KORJAUSPALVELUT. kaasuttimet. • osien maahantuontiin, myyntiin • muutostöihin, entisöintiin • asennuksiin huoltoihin 1# +. irto-osat ja vanteet. HINNAT ALK. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. www.american-parts.net OSAT PUHTAAKSI.. Esim. Esim. HINNAT ALK. T A S O A R A V IKKEET JA TARV EN 33 VUUOKD SELLA KOKEM Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 Puurtajantie 15, 60510 Seinäjoki Hakala Performance on erikoistunut Mustangien & Muskeliautojen ym. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. 0400-439 741 • t.kettunen@kolumbus.fi JOULULAHJA T HELPOSTI FALCONTIN VERKKOKAUP ASTA! TA ERILAUIS PPAA! AUTOKA Everything from the land where everything is bigger CHEVROLET CAPRICE CLASSIC STW 1986 Rahti- ja huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa TULEVAISUUDEN HARVINAISUUS! WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM PUH
Kutjan kuva Moderni klassikko Etuvetoisen ja vähän hengettömän 300M:n jälkeen Chrysler palasi 2005 takaisin legendaariseen merkkiyhdistelmään 300C. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 8/2014. Mallista tulikin heti suosittu rakentelukohde, josta on tehty jos jonkinlaista versiota. Tässä Jannen näkemys aiheesta
Alkuperäiset ovenkahvat poistettiin, ja avaus siirrettiin etuovessa ikkunan alalistaan ja takana ikkunan kulmapalaan. Maskin kehyksen yläreuna tasoitettiin poistamalla Chrysler-merkki siipineen. Iso ja tehokas, perinteiseen takavetotekniikkaan perustuva auto oli vieläpä varsin edullinen, joten sitä myytiin varmasti enemmän kuin kukaan Chryslerillä oli uskaltanut toivoa. Reilusti madalletun auton vannehalkaisija pidettiin poikkeuksellisesti vakiona, vanteet ovat E-T Wheelsin Dragmasterit, joissa on myös mattaviimeistely. Koristeosiin halutiin luoda vaikutelma harjatusta alumiiniista. V uosina 2005-2010 valmistettu ensimmäisen mallipolven uusi 300C oli huikea menestys. AMERIKAN RAUTA 8/2014 97. Harjausjäljet pitää tietenkin tehdä erikseen, tässä tapauksessa hyvin hienovaraisesti. Lisäksi takavalojen kyljessä näkyvää osaa kavennettiin. Maskin puolia upotettiin noin tuuman verran sisäänpäin ja polttoaineen täyttöluukku siirrettiin vähemmän huomiota herättävään paikkaan. Maskinkehys, etupuskurin listat, kylkilistat, peilit sekä sivuikkunoita kiertävä kromilista on käsitelty Sikkensin Argentumilla. Väriksi Janne valitsi tummanpunaisen, mutta myös mattametallinhohto voisi tulla kyseeseen. Korkeprofiilisissa renkaissa on klassiset punaraidat. Tuolloin koristeosat voisivat olla alkuperäisellä kromipinnalla. Yhtymän omistusjärjestelyiden myötä vuonna 2010 lanseerattu toisen polven 300C ei koskaan saavuttanut samanlaista kulttiasemaa kuin ensimmäinen, joten 2015 faceliftissä otettiin askel kohti vanhaa. Janne haki piirroksessaan tietynlaista vivahdetta menneeseen, mutta tavoitteena oli kuitenkin selkeästi nykyaikainen yleisilme. Aine vedetään mustalle pohjalle ja muodostaa pinnan, joka näyttää harjatulta alumiinilta tai rosterilta
Tapanilan tallin porukan kimppaprojektina syntynyt ilmajousitettu Hearse saattaa huhujen mukaan olla sama auto, jolla Buddy Holly kuljetettiin hautaan. Vuonna 2002 kolmenelonen siirtyi nykyiselle omistajalleen, joka rakensi sen loppuun oman makunsa mukaisesti. Ruumisautosta reissuautoksi Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 22.01.2015 Cadillac Hearse ’46. Saimaa nhar ju lais ’7 8 Z2 o ar m Ca t le Chev ro stä, missä o tuli Suomeen Eesti ssa Harri Kempin Camar yisin auto on komea yk N ä. Suomi Roadster Mooneyes Show Yokohama Japanin kustom-näyttelyssä on aivan oma taikansa. katukuosissa, mutta ku 0-rullanokkapikkulohk 40 n ne ai m oi sv vo he 0noin 43. ss tö äy ik ur lp se oli ki inkä takaa lkee edelleen ripeästi, m o. Kilparadalt a kadulle 98 AMERIKAN RAUTA 8/2014 en 9. Ford Roadster ’34. Tommi Äikään Roadster on aito Suomi-auto, joka on ollut jollain tavalla työn alla jo 1980-luvun alusta saakka, kun Vennu Björkmann löysi aihion edesmenneen Esko Rahkosen laanilta. Saattaa olla toisinkin, mutta komean kirkkaanpunaisen sisustuksen mattapintansa alle kätkevä auto toimii tätä nykyä eläväisemmän väen reissupelinä loistavasti
Phone. (03) 318 5440 PUH. Toimintaa jo vuodesta 1986 Noudot, sijaisautopalvelut, kolarikorjaukset, VERKKOKAUPPA 24h US Center OY Lamminkatu 11, Loimaa 02 – 555 1500 • www.uscenter.?. (05) 3557 289 tai myynti@tradeparts.info R Uudet penkit, verhoukset, lattiamatot, kattoverhoilut, kojelaudat, oviverhoukset, kick panel, äänieristeet… Scott drake-uusituilla muoteilla sekä paksummasta materiaalista valmistetut peltiosat ja korjauspellit. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET AMERIKKALAISTEN AUTOJEN ERIKOISKORJAAMO JA VARAOSATALO Korjaamme ja huollamme kaikki amerikkalaiset autot 50-lukuisista nykypäivään huippuluokan testereillä Maahantuontikatsastusmuutokset, nopeudenrajoittimet, TYVhyväksynnät. MUISTA SIIS... We turn back Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. TA LVI I N D U S T R I E S PAINAA PAINAA PÄÄLLE MUISTA SIIS... TM MUSCLE CARS TM AUTOMOTIVE GROUP JO 34 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA www.tradeparts.info MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. Toimitamme tarvike- ja alkuperäisvaraosat edullisin hinnoin myös postimyyntinä Hoidamme rekisteröinti- ja vuosikatsastukset. Trade Parts Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 040 5606 254 info@tuumacid.com www.tuumacid.com Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki .com PUI Interiors the clock. by Restoration Parts R Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu by R Crankshafts Parts & Accessories O R IGI N AL EQUIPMEN T REPRODUCTION Hyväksytyt sekä omavalmiste OER korjauspellit/isot ja pienet..,kori, lokasuojat, tiivisteet, listat.
AMERIKAN RAUTA 08/2014 ”ONNISTUNUTTA KOKONAISUUTTA KATSELLESSA EI VOI KUIN TODETA, ETTEI KIRJOITTAJALLEKAAN TULE JUURI MUUTOKSIA MIELEEN. MIKSI LÄHTEÄ KORJAAMAAN SELLAISTA, MIKÄ EI OLE RIKKI?” Peto Kulkemaan esta Rautaan • 8/2014 • 8,90€ Rakkaud Bombita PONTIAC LE MANS CONVERTIBLE ’64 LASALLE ’37 Viimeinen syksy Keimolassa Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2015-04 Viipale mediat 6 414887 002455 14008 700245-1408 NRO 16 OIKEASTI ENEMMÄN LUETTAVAA 100 SIVUA! LISÄKSI ESITTELYSSÄ: Ford ’32 Hemi • Dodge Coronet 4D ’69 Ford Fairlane 500 ’61 • Plymouth Coupe ’36 Cadillac DeVille ’66 • Pastorin shovel JENKKIAUTONÄYTTELY SEMA SHOW MAAN KATTAVIN RAPORTTI LAS VEGASIN NÄYTTELYSTÄ!