R a kkaud es t a Ra u taa n • 8 / 20 1 5 • 8 ,90 € AM ER IK AN RA U TA 08 /2 015 N RO 24 ”U U D EL LA TE KN IIK A LL A CH EV EL LE EI O LE EN TIS TÄ LA IS KE M PI, M U TT A SE N KU LU TU S JA K ÄY TT Ö M U K AV U U S O VA T IH A N TO IS EL LA TA SO LL A .” LS-tekniikalla SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI CHEVROLET CHEVELLE SS CONVERTIBLE ’71 JENKKIAUTONÄYTTELY MUKANA HEATH GARAGEN HOT ROD CIRCUS -KOOSTE! FSRA HARVEST RUN 6 414887 002455 1 5 8 70 02 45 -1 50 8 PAL VKO 2016-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KAIKKI AN-LIITTIMISTÄ SEMA SHOW Buick Special ’57 Ford Mustang FB ’64 1/2 Dodge Dart Convertible ’65 Chrysler Imperial ’38 “Hulda” H-D Panhead ’64 • Ford Galaxie ’67 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Oman maun mukaan FORD COUPE ’32
PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. i aajana saa n mmä ! Tilaa Amerikan Rauta suoraan kotiovellesi – säästät rahaa ja saat enemmän! Näin tilaat: Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. TILAAJAN EDUT: • Kestotilaajana saat vuosikerran 6 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Kestotilaajat saavat upean Amerikan Rauta -kalenterin (arvo 14.90 €) • Tilaajalahjaksi hieno metallinen avaimenperä (arvo 14,90 €) Kestotilaus 64,90 8 numeroa
Valitsimme jälkimmäisen. muistuttivat vain merkit. Koska Crown Victorioita ei enää autovuokraamojen valikoimista löydy ja pelkäsimme, etteivät matkatavaramme mahtuisi avo-Mustangiin, tähtäsimme Chargeriin tai 300C:hen ja päädyimme varaamaan Premium-luokan auton. Tuplaturboja löytyi jopa lukemattoman monista rodeista, muskeleista puhumattakaan. Sitä en sitten tiedä, millä laitumella lienevät olleet. Samalla, kun uusissa amerikkalaisissakin autoissa käytetään yhä enemmän turboja, ovat ne selvästi nyt kova juttu myös harrastekentällä. Äkkiseltään olisin arvellut V6-koneen olevan 170-heppainen, mutta teknisistä tiedoista selvisi huipputehoksi 305 hevosvoimaa – enemmän kuin pienemmissä Vortec-kaseissa. Hiljainen se oli, tilavakin, ja ihan hyvä ajaa, mutta mihinkään se ei tuntunut menevän. Enkä tarkoita nyt Corollaa tai Civiciä, niiden suosio rapakon takana näyttäisi ainakin silmämääräisesti laskeneen hurjasti. Surullista kyllä, vanhoista hyvistä ajoista Uutta vanhaa Pääkirjoitus päätyneen mallin kohdalla – miksei tällaista ole tehnyt kukaan aiemmin. Pimeässä Alamon pihalla hainkin silmilläni kyseisen luokan parkkirivistä 300C:tä, mutta äkkiseltään rivi näytti koostuvan japanilaisista autoista. Ei autossa oikeastaan mitään vikaa ollut, se vain oli jotenkin kovin hajuton, väritön ja mauton. Lähemmin tarkasteltuna niistä yksi olikin Buick LaCrosse ja toinen uusi Impala. Uusien amerikkalaisten autojen kehityssuuntaa on ollut jo parin vuosikymmenen ajan mielenkiintoista seurata. Ei sovi kaikkiin malleihin, mutta ei näytä hullummalta ainakaan maastureissa ja avolavoissa. Las Vegasin SEMA Show’ssa saa joka vuosi yllättyä jonkun rakentelun kohteeksi L uovuttuani Suaven käytöstä hiuksissa joskus 90-luvun puolivälissä olen satunnaisesti yrittänyt vakuutella itselleni, ettei amerikanautoharrastuksen tarvitse välttämättä näkyä liioiteltuna amerikanmieheytenä, vaikka mieltymys pohjois-amerikkalaiseen kulttuuriin olisikin vahva. Niitähän meille tuli Suomeen aikoinaan paljon… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Suomalaisittain mielenkiintoinen uutinen oli myös se, että kolmannen sukupolven GM-avolavat tekevät tuloaan todella lujaa. Sen huomioon ottaen ei olekaan oikeastaan ihme, että juuri noiden isojen avolavojen rakentelu näyttää saavuttavan vuosi vuodelta suuremman suosion. Patina näyttää olevan edelleen in, ja liekö EU:n kaavailemaa kromikieltoa enteilevää, että todella monissa autoissa vanteet ja puskurit sekä koristelistat olivatkin himmeäpintaisia. Vähän niin kuin samassa hengessä olen hankkinut myös ei-amerikkalaisia käyttöautoja, mutta lopulta päätynyt malleihin, jotka ovat suosittuja myös USA:ssa. Siinä, missä jo vuosikaudet ensimmäisen ja toisen sukupolven pickikset ovat olleet haluttuja rakentelukohteita, löytyi nyt SEMA:ssa useilta osastoilta squarebodyksi kutsuttu 1973-1987 valmistettu avolava. Ja samaan aikaan, kun uusista pickupeista tehdään aina vaan korkeampia ja hurjemman näköisiä katumonstereita, tulee vanhemmissa avolavoissa rakenteluvuoroon uusia malleja – ihan kuten vanhemmissa henkilöautoissakin. Jo yksi viime vuoden SEMA-paidoista julisti, että ”twin turbos speak louder than words”, ja siihen näyttivät monet uskoneen. Samaan aikaan kun perinteiseen malliin takavetoiset ja tehokkaat BMW:t, Mercedekset ja Lexukset ovat saaneet kotimarkkinoilla jalansijaa ja avolavoista on tullut tehokkaampia kuin koskaan, ovat useimmat kotimaiset henkilöautomallit menneet aina vaan vaatimattomammiksi – ja yksi kerrallaan muuttuneet etuvetoisiksi, kuten vuokra-autonamme ollut Impalakin. Olimmekin etukäteen valinneet lokamarraskuun taitteen länsirannikon reissullemme vuokra-auton sillä ajatuksella, että saisimme todennäköisimmin kotimaisen, mahdollisimman perinteisen amerikkalaisen ajopelin
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Tilaajapalvelu Puh
AUKI WEBSTORE 24/7 LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei oll ut ra ha a nii n pit i hii piä te lta n re un an alt a sis äll e. 360€ MSD8529 VIRRANJAKAJA OLDS V8 READY-TO-RUN ............................................... 399€ B-03110B Tiiviste tuulilasi 64-66 T-bird ........... 82€ MOPAR 029997ANN JÄÄHDYTIN CRYS-MOP 62-65 BB no ac 18 1/8*22” 1,5*1 ................................... 376€ AL080170ANDZ JÄÄHDYTIN ALU 2row HE CHEVY P UP 55-59 20*21 1/4” .......... 69€ FORD 050219ANN JÄÄHDYTIN FORD 58-59 V8 18*23,5 kenno lähd vas ala .......................................... 439€ LM12-G Tiiviste etuovi/GTO-Tempest ............... I N D U S T R I E S Parts & Accessories R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R TRADE PARTS Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 393€ C-250-8216 TULPANJOHTOSARJA CRANE FORD 289-351W/351C Suora/HEI ........ 39€ MSD8350 VIRRANJAKAJA FORD 351C-460 PRO-BILLET W/VAC ......................................... CHEVY/GM 011150ANN JÄÄHDYTIN NOVA 396 68-71 3row -aut-no ac 17*23 ................................... /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. Ei se oll ut he lp po a, ku n va ht i oli jo ka ky m m en en m etr in pä äss ä. Phone. 448€ MM1175B K-PELTI TAKALOKASUOJA-SKIN 69 DART vasen/Mopar ................................................... INLAND EMPIRE DRIVELINE R THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING M o u l d e d P a r t s I n c . (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info T R A D E P A R T S . Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. Museokortti.fi Yksi vuosi. I N F O I N C . M utt a ky llä sit ä m on ta ke rta a on nis tu ttii n.“ 6 414888 002355 1 5 5 80 02 35 -1 50 5 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. 54€. nu m er o • 5/2 01 5 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusviiht een värikkäät vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-avaimenp erä! (arvo 14,90€) Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. 200 museota. M o u l d e d P a r t s I n c . 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) 69 90 määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. 64,90€ Tutustumistarjous!. 390€ 030050ANN JÄÄHDYTIN MOPAR/CRYSLER 66-69 383-440bb ...................................................... 347€ MSD5550 SYTYTYSJOHTO SRJ “RACE” SUORA W/HEI .................................................. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Su om en H ist or ia n 5. 49€ LM123-VL/VR Tiiviste etuovi/Dodge Van 74-79 43€/kpl TRADEPARTSIS TA TOIVELAHJAT SOPIVASTI..
30 Dodge Dart Convertible ’65 Päädyimme Markku Ilvesniemen upean, alkuperäiskuntoisen avo-Dartin jäljille pölykapselin vanavedessä. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Chevelle SS Convertible ’71 Bowtie-tuotteiden ja LS-moottoreiden nimeen vannovan Timo Salon tallista löytyy patina-Delrayn ohella myös modernisoitu avomuskeli. Kannessa: Chevrolet Chevelle Convertible ’71 Nro 24. 48 Ford Mustang Fastback ’64 1/2 Timo Markkasen tinkimättömällä tarkkuudella rakennettu Musse on viimeisen päälle maittava katuohjus. 42 Chrysler Imperial ’38 John Andersson herätti pulleaperäisen Huldansa takaisin ajettavien kirjoihin musertavan tallipalon jälkeen. 36 Ford Galaxie ’67 Miki Helminen haki itselleen pickupia, mutta päätyi lowriderhenkeen jalostetun ison luiskaperän omistajaksi. 54 Harley-Davidson Panhead ’64 Ilkka Lehikoinen palautti modernisoidun jäykkäperän ryhdikkääksi vanhan koulun laitteeksi. 18 Buick Special ’57 Lehtemme osastolla esiintynyt Juha Lensun Buick palkittiin Lahden näyttelyssä West Coast Kustoms Awardilla. 8/2015 54 HarleyDavidson Panhead ’64 24 Ford Coupe ’32 12 6 AMERIKAN RAUTA 8/2015. 24 Ford Coupe ’32 Pekka Rautakosken piristävän erilainen Coupe valittiin Do-Dads Reunionissa Hottest Hot Rod -palkinnon arvoiseksi
10 Pelit ja vehkeet Tuotekattaus tämänhetkisen tarjonnan terävimmästä kärjestä. 78 AN-liittimien ABC Loimme silmäyksen AN-liittimien maailmaan, joka on laajempi kuin ennalta osaisi kuvitellakaan. muistelee taannoista Buickiaan, joka paikkasi siipi-Letukoita niiden odotellessa osia. 76 FSRA Harvest Run Finnish Street Rod Associationin sadonkorjuuajelut paukutettiin komeassa syyssäässä. ARTIKKELIT 47 Tarinan takaa ’38 Chrysler Imperial Hulda on kokenut historiansa aikana kovia, mutta toistaiseksi kaikesta on selvitty. VAKIOT 8 Rauta-annos Iloisia ja vähän surullisempiakin uutisia niin kotikuin ulkomailtakin. 86 Yritysesittely Livinki Design Kurkistus Etelä-Karjalan kiinnostavimpaan sisustusja sekatavarakauppaan. 82 Toisenlainen talli Lappeenrantalaisen harrastajaperheen talo on rakennettu tallin ehdoilla. 87 Puuhanurkka Kimmo rakensi polkupyörän ja Tomi osti auton. TAPAHTUMAT 58 SEMA Show Vegasin valtavalle näyttelylle varattiin yhdeksän sivua, mutta silti mukaan mahtui vain murto-osa kalustosta. 72 Heath Garage Hot Rod Circus Tomi ja Anna-Stina Kangas järjestivät Lahden näyttelyssä ennennäkemättömän live-rakentelunäytöksen, jota edelsi suuri määrä työtä. 78 AN-liittimien ABC 72 Heath Garage Hot Rod Circus 42 Chrysler Imperial ’38 58 SEMA Show 7 AMERIKAN RAUTA 8/2015. 67 Lahden Jenkkiautonäyttely Inhimillisemmän mittakaavan näyttely Suomen Chicagosta, jossa nähtiin ennätysmäärä ruotsalaista kalustoa. 84 Muumio muistelee Kari B. 88 Kutjan kuva Jannen piirustuspöydälle päätyi SEMA-maastureiden innoittamana takavuosien herrasmiesmaasturi, Jeep Wagoneer
Yhdysvaltalainen kustom-legenda George Barris on menehtynyt miltei 90 vuoden iässä. Myös mittava määrä eri julkisuuden henkilöille rakennettuja autoja valmistui nimenomaan Barrisin tallilla. Barris liittyy myös vahvasti The Monkeesin Monkeemobile-auton tarinaan, ja Ritari Ässän KITT-auton myöhemmät muutokset olivat Barrisin käsialaa. Kartonki-Continental 8 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Kreikkalaista sukujuurta oleva Barris saavutti kuuluisuutta jo 1950-luvun alussa veljensä Samin kanssa rakentamallaan Hirohata Mercinä tunnetulla asiakastyökustomilla, jota voidaan pitää yhtenä kuuluisimmista tuon aikakauden rakennetuista autoista. George Barris 1925-2015 Jenkkiraudan toivoisi olevan juuri sitä, mitä nimityskin kertoo – rautaa. Yhdysvaltalainen taiteilija Shannon Goff on kuitenkin toteuttanut jotakin hieman erilaista, täysin pahvisen vuoden 1979 Lincoln Continental Mark V:n. Yksi nerokkaimmista mallin tempuista on kerros kerrokselta kokoon liimattu ohjauspyörä, joka onnistuu näyttämään aidolta puuratilta. Myöhemmin Barris tunnettiin muun muassa alkuperäisen Batman-tv-sarjan Batmobilen rakentamisesta Lincoln-konseptiauton pohjalle, sekä erilaisista Me Hirviöt (The Munsters)-sarjan ajopeleistä. Toimitus kunnioittaa Puten muistoa. ”Miles To Empty” -nimen saanut taideteos on erittäin tarkka jäljitelmä Goffin oman isoisän vanhasta Lincolnista, ja ulkokuoren koristeiden lisäksi myös kojelauta on laadittu pienintä yksityiskohtaa myöten viimeistellysti. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Matti ”Putte” Hämäläinen 1957-2015 FHRA:ssa vuosikausia vaikuttanut varikkopäällikkö ja toimitsija Matti ”Putte” Hämäläinen menehtyi lyhytaikaisen sairauden jälkeen 5.11., samana päivänä kuin George Barris. Hot Rod -harrastuksen parissa tunnetulle ja arvostetulle Putelle järjestettiin marraskuun puolivälissä muistocruising, joka kulki Järvenpään ST1-huoltoasemalta Helsingin keskustan kautta Jätkäsaaren Golden Classic Cafelle
Coddingtonin pajan mukaan French Connection on yrityksen viimeinen täysin käsintaottu hot rod. Boydin viimeinen Toisen kuuluisan autonrakentajan, Boyd Coddingtonin viimeiseksi jäänyt autovisio huutokaupataan Scottsdalessa tammikuussa. Miten käy kromille. French Connecton henkii hieman samaa ajattelua, kuin Coddingtonin aiempi toteutus nimeltään WhatTheHaye – hatunnosto Delahayelle, siis. Alkuperäistä Lincolnia French Connectionissa ei varmastikaan ole paljoa jäljellä, ja voimanlähdekin on vaihtunut italialaiseen kaksitoistasylinteriseen BPM-merimoottoriin. Riippumatta siitä, onko kiilto vai patina itselle se tärkein piirre amerikkalaisessa autossa, liittyy kromi materiaalina vahvasti jenkkiautoihin ja niiden henkimään tunnelmaan. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. 12.8-litrainen V12 on täysalumiininen, ja se on liitetty Turbo Hydra-Matic -laatikkoon. Eräs presidentilliseen käyttöön hankittu 1970-luvun lopun Fleetwood 75 Limousine on edelleen tasavallan presidentin kanslian käytössä, ja sillä hoidetaan yhä virka-ajoja tasaisin väliajoin, kertoo Helsingin Sanomat. Sen lopullista huutokauppahintaa voi vain arvailla. Kromin tulevaisuus ja vaihtoehtoiset korvausmenetelmät ovat vielä katkolla, mutta EU-parlamentin autoharrastajayhdistys Historic Vehicle Group pitää kromin lippua korkealla. The French Connection -nimen saanut vuoden 1938 Lincoln on saavuttanut perin erikoiset, eurooppalaishenkiset muodot, ja auto on todellakin sykähdyttävän näköinen luomus. Euroopan unionin suunnitelmien mukaan kromi oltaisiin kuitenkin lisäämässä erittäin vaarallisten aineiden listalle, joten kromattuja osia tai komponentteja saisi valmistaa ja käyttää vain erikoisluvalla. Kyseinen auto palveli tuolloin Suomen Gummitehdas Oy -nimen alla toiminutta rengasfirmaa 1970-luvulle asti, jolloin autokantaa päivitettiin ja Cadillac siirtyi omistajahistoriassa eteenpäin. Auto valmistui vuonna 2008, juuri ennen Coddingtonin poismenoa. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Kaikki legendaariset Suomi-Cadillacit eivät ole siirtyneet vuosien saatossa pois alkuperäisestä omistuksesta. Auto ei kuitenkaan joutunut hunningolle, vaan se säilyi tuolloisella ostajalla erinomaisessa kunnossa kaikki nämä vuodet. Edustus-Caddyt 9 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Nokian Renkaat on ostanut takaisin vanhan edustusautonsa, 1949-mallisen yhdeksänpaikkaisen Cadillac Fleetwood Imperial Sedanin. Kadmiumille povataan myös samaa kohtaloa. Jatkossa Cadillac tulee viettämään eläkepäiviään automuseo Mobilian tiloissa, vaikka se jälleen Nokian Renkaille kuuluukin. Mikäli kromi saataisiin julistettua kulttuuriperinnöksi, kuten suunnitelmat kuuluvat, se voisi yhä säilyä entisessä asemassaan eikä vaarallisena aineena hyllytettynä
www.livinki.fi Pala vanhaa Amerikkaa Amerikkalaisittain numeroidut terät 61-80 ja millimetrimitoin 0,30-1,6 mm ovat nyt saatavana Suomen Kaasutinexpertiltä kätevässä rasiassa. American Racingin uusi, viisipuolainen VF100-takovanne on valittavissa joko kiillotettuna tai yksilöllisellä custom-viimeistelyllä. www.jannesgarage.com Pakosarjan laipat lättäpähän 10 AMERIKAN RAUTA 8/2015. www.roadmachine.fi Takovanne Corvetteen Mustangit matalammiksi Tuoteuutuudet Donitseja putkistojen hitsaukseen Ball Mason Jar -tuopit ovat designiltaan autenttista americanaa ja soveltuvat erinomaisesti vaikkapa tallibaariin. Etuvanteen koko on 19x9,5” ja takavanteen 20x10,5”. Ostaja voi siis halutessaan valita vanteelle lähes minkä tahansa värin ja viimeistelyn. www.usparts.fi Trade Partsilta saa Scott Draken valmistamat madallusjouset ’64-73 Mustangeihin (soveltuvat myös Mercury Cougariin). www.kaasutinexpertti.fi Poranteriä mallareille Janne’s Garagen omavalmisteosien valikoimasta löytyvät myös laadukkaat lättäpää-Fordin pakosarjan laipat. Toimittanut: Kimmo Janhunen Chevrolet Corvetteen on nyt saatavissa näyttävä vanneuutuus. Hinta 58 €/sarja. Laippojen paksuus on 10 milliä ja ne soveltuvat 42,5-millisille putkille. Donitsit on valmistettu hyvin hitsattavasta 6063-alumiinista. Lehtijousia saa 4-, 4,5ja 5-lehtisinä. Donitseja on saatavissa koot 2”, 2,5”, 3” ja 3,5”. Tuoppeja on kahta kokoa, pienemmän hinta on 14,00 €/kpl ja isomman äijämallin 19,00 €/kpl. Hinnat 85,00-99,00 €. Sarjan hinta on 25,00 €. Taka-akselistolle löytyy vastaavasti lehtijousia, joissa on tiputusta 1-2”. Sormiporia terien pyörittämiseen ahtaissakin paikoissa on saatavana alle 10,00 €:sta alkaen. www.tradeparts.info Aeroflow’n alumiinisista donitseista on kätevä leikata putkistoihin tiukkoja mutkia. 1-1,5” madaltavia jousia on tarjolla niin normaaleina kuin progressiivisinakin. Seinämävahvuus on 2 mm ja taivutussäde on 0,75 x halkaisija. Hinnat alkaen 1750,00 €/kpl. Mikäli edellä mainittu tiputus ei vielä riitä, ovat valikoimassa myös mallikohtaiset laskupalat
Hinta 169,00 €. www.stuntman.fi Pikkujoulupaitoja WASP-kamerat sopivat loistavasti vauhdikkaiden autoharrastusten taltioimiseen. www.usparts.fi Vauhdikkaat hetket talteen 11 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Hinnat alkaen 39,00 €. Erilaiset lisäosat mahdollistavat kameroiden kiinnittämisen autoon, moottoripyörään, veneeseen, polkupyörän ohjaustankoon, kypärään tai melkein mihin tahansa. Hinnat alkaen 135,00 €. Hinnat alkaen 99,95 €. Mitä useampi X, sitä enemmän huovassa on turkista suhteessa villaan ja sitä laadukkaampaa villa on. Saatavilla ovat myös moottoripyörien kaarevat kennot. www.jukkatukku.net Laadukkaita mittatilauskennoja Turkishuopaiset stetsonit Pidä itsesi lämpimänä Vannetukun Barzetta America on muskelihenkinen viisipuolavanne, jonka muotoilu on perinteistäkin perinteisempi. Edessä läppätaskut ja sisäpuolella povitaskuja. Custom Creations Oy on aloittanut yhteistyön Euroopan johtavan kennovalmistajan kanssa ja tuonut kuluttajien saataville laadukkaat, mittatilauksena valmistettavat kennot niin jäähdyttimiin, välijäähdyttimiin kuin öljynjäähdyttimiinkin. Stetsoneissa X-luku määrittää, millaista villaa niiden valmistuksessa on käytetty. www.vannetukku.fi Barzetta America Stuntmanilta löytyvät klassiset keilapaitamalliset kauluspaidat pikkujouluihin ja pukinkonttiin. Koot 15-18 tuumaa. Laadun myötä myös hatun säänkestävyys paranee. Koko on räätälöitävissä tilan ja tehon mukaan maksimipaksuuden ollessa 110 mm. Saatavilla kromattuna sekä hopean ja titaanin värisenä, jolloin reuna on kiillotettu. Kameran livekuvaa voi seurata kameramallista riippuen joko kameran näytöstä, erillisestä rannekenäytöstä tai puhelimesta mobiilisovelluksen avulla. Takissa on vettähylkivä käsittely ja hupussa irrotettava turkisreunus. Niillä voi tallentaa toiminnantäyteiset hetket videolle HD-tarkkuudella tai ottaa korkealaatuisia still-kuvia, ja jakaa tuotokset kätevästi kavereiden kanssa. Ja miksei naisenkin. Konepestävien paitojen materiaali on 100-prosenttista puuvillaa. Muodon ei tarvitse olla perinteinen kantikas, vaan se voi olla esimerkiksi ovaali tai formulatyyppinen 45 astetta käännetty. www.ceecee.fi Jari Mäeltä löytyy valikoimastaan todelliset amerikanmiehen talvipäähineet. www.jarimaki.fi Dickiesin parka-tyyppinen canvas-takki pitää miehen lämpimänä talvipakkasilla
Nykytekniikalla 12 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sofia Mäkkylä CHEVROLET CHEVELLE SS CONVERTIBLE ’71. Klaukkalalaisen Timo Salon LS1-tekniikkainen ’58 patina-Delray esiteltiin sivuillamme vuosi takaperin. Nykytekniikalla 13 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Nyt vuorossa on miehen komea avomuskeli, jonka pellin alta löytyy – tietysti – LS-pata
Auto oli tuotu maahan Ruotsista joskus 2000-luvun alussa, ja siihen oli teetetty Suomessa ainakin perä. Vuosi takaperin Amerikan Raudassa esiteltiin Timpan LS1-tekniikkainen ’58 Del Ray, ja parasta aikaa seuraamme sitä, kuinka niin ikään Timon tallissa majailevasta melkoisen kehnokuntoisesta ’56 Nomadin raadosta syntyy taas auto. Näistähän ei tiedä Ionin 17-tuumaiset Series 625 -vanteet eivät riko alkuperäisen oloista kokonaisuutta mitenkään, vaan itse asiassa muistuttavat äkkivilkaisulta alkuperäisiä SS-teräsvanteita. Siitä voisi ajatella, ettei auto ole välttämättä ollut tehtaalta SS-varusteltu, mutta toisaalta tukivarret on boksattu, kuten SS-malleissa alun perin. Shifterin näyttö on alkuperäisen kaltainen, mutta vaihteita asteikossa on neljä. Koska aiempi omistaja ei ole enää tässä ajassa kertomassa tarinaa, on jäänyt epäselväksi, missä vaiheessa alustaa on parannettu jäykemmillä jousilla, uretaanipuslilla ja Konin säädettävillä iskareilla, mutta sellaiset sieltä joka tapauksessa löytyvät. ”En ollut varsinaisesti mitenkään hakemassa tällaista, kun kaveri vihjaisi, että tämä olisi huutokaupassa tarjolla”, hän selittää. Yrityksen nimissä ollut Chevelle oli joutunut vasaran alle firman mentyä konkurssiin surullisten tapahtumien seurauksena. ”Ja minähän olin sanonut, että seuraava auto, joka hankitaan, on sitten avo”, Timon puoliso Putti naurahtaa väliin. Taka-akselille oli myös asennettu SSBC:n levyjarrusarja sekä C-clip-eliminatorit jo ennen auton tuloa Timolle. Auto on alun perin ollut rattivaihteella ja sohvapenkillä, mutta jossain vaiheessa siihen on asennettu erillispenkit ja keskikonsoli. Toisella puolella oli kuitenkin vielä vanhat osat, joten ilme oli eri paria”, Timo selittää. Etupenkkeihin oli jossain vaiheessa asennettu uudet verhoilut ja verhoomoa leipätyönään pitävä Timo korjasi itse kojelaudan alaosan ja keskikonsolin etupään. Viime vuosikymmenen lopulla ’58 oli tullut vastikään taloon ja muskeliosastolla ajohaluja tyydyttämässä oli Timpan läpikäymä ’72 Firebird Formula sekä 2-ovinen ’64 Chevelle, kun yhtäkkiä tarjoutui tilaisuus hankkia ensivaikutelmalta hyvin siistikuntoinen avo-Chevelle. Takapenkki sai kelvata edelleen sellaisenaan, vaikka siitä jokunen korkokengänjälki Ruotsin-ajoilta muistona löytyykin. Takapuskurikin oli niin huono, että Timo päätyi vaihtamaan sen parempaan. Moottoriksi oli myös vaihdettu Kivinummen rakentama alukantinen ja 460-heppainen 383-pikkulohko, jonka perässä oli TH700R4automaatti. Mittariston kohdalla Timo päätyi viisarinäyttöiseen Dakota Digitalin VHX Seriesiin, joka pystyy hyödyntämään tietokoneohjatun vaihteiston sähköistä nopeustietoa. Eihän siinä auttanut kuin uusia myös kuskin puolen vastaavat kilkkeet. E n usko, että on yhtään liioiteltua kutsua Salon Timppaa Chevy-mieheksi, kyllä miehellä on bowtie-tuotteita sen verran monta jo ollut. ”Radiokehyksen tein vanerista ja mittarinkehyksen vaihdoin uuteen. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2015 Chevrolet Chevelle SS Convertible ’71. Alkuperäistä oranssimman punainen maalipinta oli siisti, joskin konehuoneessa oli reilusti punaista maalisumua kolarikorjauksen jäljiltä. Eriparisuudesta eroon. ”Autoon oli Suomessa vaihdettu kolarin seurauksena etupuskuri, oikeanpuoleinen etulokari, sen puolen lamput sekä ilmeisesti myös etuovi
Chevellen kohdalla töitä tosin helpotti se, ettei esimerkiksi alustaa tai jarruja tarvinnut tehdä samassa yhteydessä uusiksi. ”Uusi rosteriputkisto tuli Pypesilta, ja oli sinällään hyvälaatuinen, mutta niin pienissä pätkissä, että väliin olisi tullut kaikkiaan 12 klemmaria plus x-putken klemmarit. Laatikon kannakkeesta en nyt muista, nostettiinko sitä vai laskettiin, mutta jotain jouduin sille tekemään, että sain koneen ja laatikon linjaan. Kyllähän se kuluttikin aika paljon, 18 litraan sain sen vähimmillään menemään satasella.” Timo antoikin monissa muissakin osatoimituksissa auttaneelle Kari Pyykölle tehtäväksi etsiä Chevelleen sopivan LS-tekniikan. ”Rungon puolen moottorinkannakkeet tein itse, koneen puolen sovitteet taisin ostaa Janne’s Garagelta. Mukavampi moottori. Moottorin paikkaa oli muutettava, ettei öljypohja tullut liian alas, joten sovitin sen samalla siten, että vanha kardaani sopi paikalleen. ”Itse auton koristakin lähti melkoinen määrä ylimääräistä punaista johtoa pois. Aiemmassa kokonaisuudessa ärsytti se, että kone toimi 3000 ja 6000 kierroksen välillä, alhaalta se ei vetänyt kunnolla turhan rajun nokan vuoksi. 2005-mallinen neljännen sukupolven moottori-vaihteistopaketti löytyi Jenkeistä romikselta, ja mukana tulivat myös apulaitteet sekä johtosarja, jota tosin jouduttiin muokkaamaan melkoisen paljon, jotta se saatiin toimimaan yhteen Chevellen 34 vuotta vanhempien sähkölaitteiden kanssa. varmaksi mistään, onko SS-varustus jälkikäteen lisätty, jos ei build sheetiä satu jostain löytymään.” Ensimmäiset kesät Timo ajeli autolla muuten sellaisenaan, joskin alla olleet 15-tuumaiset Torq Thrustit hän vaihtoi uusiin 17-tuumaisiin Ioneihin. Annoinkin kaverin hitsailla putket kasaan Tigillä.” 15 AMERIKAN RAUTA 8/2015. ”Ajoin sillä tekniikalla kolme kesää, kunnes päätin vaihtaa sen LS:ään. ”Jossain vaiheessa runkokin on maalattu irrallaan, mutta arvelisin sen tapahtuneen jo Ruotsissa.” Hot roddingin ytimessä. ”Samoihin aikoihin tehtiin nuo mattapunaiset raidat ihan julkisen tilan lattiateipillä”, hän naurahtaa. Kardaanitunnelia oli myös kasvatettava, jotta laatikko saatiin mahtumaan paikalleen vaihteiston päälle tulevine sähköbokseineen.” Samalla, kun konehuone oli tekniikanvaihdon yhteydessä tyhjä, maalasi Timppa rungon etupään ja konehuoneen uudelleen mustalla. Koneswappi kuulostaa näin juttuun tiivistettynä helpolta, mutta kyllä siinä oikeasti hommaa on. ”Muuten on riittänyt paikkojen putsailu”, hän toteaa. Kaikenlaista sinne olikin tehty samanvärisellä johdolla. Se ’58:n LS1-päivitys antoi kipinää siihen, että tuli tehtyä tuo päätös tämän tekniikan vaihtamisesta. Kaikenlaista sinne olikin tehty samanvärisellä johdolla”, Timo huokaisee. Auton koristakin lähti melkoinen määrä ylimääräistä punaista johtoa pois
Mattapunaisina ne eivät hyppää silmille, mutta erottuvat hauskana yksityiskohtana kiiltävältä pinnalta yllättävänkin hyvin. Moottoritilasta näkyy, että tehtaan jälkeä muistuttava hillitty viimeistely on Timon mieleen. ”Niitä alkuperäisiä vaimentimia ei voinut myöskään käyttää, niistä olisi tullut niin ruma ääni.” Kun nuo perussovitukseen liittyvät ongelmat oli ratkaistu, moottori saatiin kyllä käyntiin, muttei se toiminut kunnolla ennen uudelleenohjelmointia. ”Ongelmana oli alkuun se, ettei kaasuläppä auennut kuin 28-prosenttisesti, koska tietokoneessa oli luistonesto päällä.” Moottorityyppihän hyödyntää jaettua tietokoneohjausta, jossa on erilliset ohjainyksiköt moottorille ja vaihteistolle. Siltä osin nykytekniikkaan siirtyminen onnistuikin harvinaisen helposti. Ja siitähän aina vaan suositummissa LS-swapeissä on kyse. Vapaavirtaussuodatin on tarkoitus vaihtaa koteloituun tai varustaa lämpösuojalevyillä. Yksi ensimmäisiä Timon Chevellelle tekemiä muutoksia oli SS-raitojen lisääminen. Chevrolet Chevelle SS Convertible ’71 Putkiston alkupääkin meni uusiksi, koska Timppa ei halunnut käyttää äänekkäitä peltisarjoja, vaan päätyi Hookerin valurautapakosarjoihin, ja putkien lähdöt oli tarkoitettu sopimaan yhteen pitkien peltisarjojen kanssa. Moderni LS-pata on saanut CHEVELLS-logoilla varustetut suojamuovit, jotka jatkavat samaa linjaa. Uudella tekniikallaan Chevelle ei ole entistä laiskempi, mutta sen kulutus ja käyttömukavuus ovat ihan toisella tasolla. ”Bokseissa oli monia muitakin ”vikatiloja”, jotka piti ohittaa ennen kuin auto saatiin toimimaan kunnolla.” Vaihteenvalitsimen näyttö oli jo valmiiksi vaihdettu nelipykäläiseen versioon, ja mittariston kohdalla Timo päätyi perinteisen näköiseen Dakota Digitalin VHX Seriesiin, joka pystyy hyödyntämään tietokoneohjatun vaihteiston sähköistä nopeustietoa. 16 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Onhan se toisaalta niinkin, että siellä, missä on sähköä, on myös ongelmia, mutta toisaalta koko harrastuksen ydinasioita on tuoreemman tekniikan siirtäminen vanhempaan koriin. Ei olekaan ihme, ettei pariskuntaa ole sen vaihdon jälkeen kesällä juuri käyttöauton kyydissä näkynyt
VANTEET: ION Alloy Wheels Series 625 Black 7x17” ja 9x17”. Faktat CHEVROLET CHEVELLE SS CONVERTIBLE ’71 • OMISTAJA: Timo Salo, 46 • PAIKKA: Klaukkala. VOIMANSIIRTO: 4L65E, alkuperäinen 8,5” 10-bolt lukkoperä, 3,42:1 -välitys. SISUSTA: Erillispenkit, lattiashifteri, Dakota Digitalin VHX Series -mittaristo, nelivaihteisen shifterinäyttö. Uudella tekniikalla Chevelle ei ole entistä laiskempi, mutta sen kulutus ja käyttömukavuus ovat ihan toisella tasolla. JARRUT: 11” levyt edessä, SSBC:n levyt takana. MOOTTORI: ’05-mallin 4Gen LS V8, cold air intake Spectren filtterillä, Hookerin muokatut valurautapakosarjat, Pypesin 2,5” rosteriputkisto x-putkella, Mikeyn ohjelmoima PCM. ALUSTA: Jäykemmät jouset, Konin säädettävät STR.T -iskarit, AGR:n ohjaussimpukka, C-clip eliminatorit, uretaanipuslat. 17 AMERIKAN RAUTA 8/2015. RENKAAT: Nokian Z 225/55 R17 edessä, Kumho Ecsta SPT 255/55 R17 takana
Musta helmi 18 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Kaksipyöräiset saivat tallikaverikseen siipijenkin, joka rakentui Juhan hoteissa uuteen uskoon viimeistelystä tinkimättä. Musta helmi Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 19 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Lappeenrantalaisen Juha Lensun pyöräharrastus sai uuden käänteen, kun prätkään tarjottiin vaihdossa hyvälle alulle kustomoitua Buickia. BUICK SPECIAL ’57
Vaikka ajan hammas oli päässyt paikoitellen nakertamaan Buickia, niin se oli kuitenkin kohtuullisessa käyttökunnossa. Tuolloin sille oli tehty myös suurimmat korimuutokset; katon choppaaminen ja muutos neliovisesta kaksioviseksi. Pikkuvikoja ilmeni jonkin verran, muttei mitään sellaista, mikä olisi estänyt ajamista. Siellä ovat tulleet tutuiksi niin moottoroidut vehkeet kuin niiden laittamiseen tarvittavat työkalutkin, ja se tarjoaa vielä nykyäänkin hyvät puitteet ja mahdollisuudet harrastaa näitä vehkeitä”, Juha aloittaa. Koeajojen jälkeen molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä ja valmiita lähtemään kotiin päin uusilla ajoneuvoilla. Buickin omistaja Juhasta tuli reilut kolme vuotta sitten, kun hän sai edellä mainitun ’58 pannupää-chopperin valmiiksi ja päätyi laittamaan aiemmin rakentamansa Panheadin myyntiin. Buick Special ’57 J uhan kymmenvuotiseen moottoripyöräilyhistoriaan on mahtunut niin Trumppaa, Nortonia kuin Harrikkaakin. Olin avoin nelipyöräisellekin vaihdokille, sellainen kun oli ollut vaihtelun vuoksi mielessä jo pidemmän aikaa. Niinpä sillä fiilisteltiin sellaisenaan syksyyn saakka suunnitellen samalla jatkojalostusta alkavalle talvelle. Äkkiseltään en muista nähneeni yhtään mustaa autoa, jossa väri pilaisi auton tyylin jotenkin. Selkeä väripaletti. ”Kun otin auton halliin, minulla oli jo aika pitkälti mielessä, mihin tyyliin halusin ryhtyä sitä rakentamaan. Tällä hetkellä edellä mainituista kaksipyöräisistä on Juhan tallissa ’58 H-D Panhead chopper sekä suolakilpurimeiningillä rakennettu Norton Commando 750, joka odottelee vielä pientä lopullista viimeistelyä. 20 AMERIKAN RAUTA 8/2015. ”Osittain ajatukset olivat jonkun uuden projektin rahoittamisessa, mutta toisaalta listasin pyörän myyntiin nähdäkseni, tarjottaisiinko vaihdossa jotain mielekästä. Hyvään harrastuskokonaisuuteen kuuluu aina säännön vahvistama poikkeus, joka Juhan tapauksessa oli ajokortti-iän kynnyksellä hankittu ’73 VW Kleinbus. Lopulta tarjolle tuli autoja laidasta laitaan, mutta Buick iski silmään ehdottomasti kovimmin. ”Kiitos ja kunnia hyvin tehdyistä koritöistä ja tekniikkaswapista siis sinne suuntaan”, Juha kuittaa. Buick oli rakennettu jo kertaalleen kustomiksi Pirkanmaan suunnalla kymmenisen vuotta aiemmin. ”Isälläni on autokorjaamo, jossa tuli pyörittyä lapsena ja tulee pyörittyä edelleen. Ihan aluksihan minä tosin mietin, että olisihan sillä ajanut sellaisenaankin, mutta itseni tuntien osasin varautua myös siihen aikaisemmissa projekteissa vastaan Aidolla valkoisella nahalla verhoiltu sisusta luo jyrkän, mutta arvokkaan kontrastin runsaasti kromiosia sisältävälle kiiltävänmustalle maalipinnalle. Samalla myös alkuperäinen tekniikka oli vaihdettu Chevyn 350-kuutiotuumaiseen pikkulohkoon ja TH350-automaattiin. 50-lukulaiset kun ovat miellyttäneet tyylillisesti minua aina ja tämän rakenteluakin oli lähdetty viemään oikeaan suuntaan.” Ostajan ja myyjän välissä oli 200 kilometriä, joten treffit sovittiin puoliväliin Korialle
Auto oli maalattu sen verran kauan aikaa sitten, että pinnassa oli sanomista vähän siellä sun täällä. Ensimmäinen versio ilmajousituksesta valmistui niin ikään ensimmäisen talven aikana. Ilmat kahdessa vaiheessa. Kitti ja maali oli halkeillut useammasta kohtaa, minkä lisäksi työlistalle kirjattiin myös pienehköjä ruostekorjauksia. ”Se oli sellaista mukavaa pähkäilyä samoin kuin sähköjen kolvailut. ”Kuvittelin sen vaan istuvan parhaiten omaan visiooni. Juhalle oli alusta lähtien selkeää, että mikäli väri vaihdettaisiin, siitä tulisi yksivärinen musta. Senkin hän ruiskutti itse ja joulun tullen auto oli valmis vietäväksi maalaamolle pintavärin ja lakan ruiskuttamista varten. Pajalla hommat starttasivat korin pohjatöillä. tulleeseen tosiasiaan, että alkuperäiset suunnitelmat harvoin pitävät ja projektit tuppaavat paisumaan”, Juha kertoo. Äkkiseltään en muista nähneeni yhtään mustaa autoa, jossa väri pilaisi auton tyylin jotenkin”, Juha perustelee. 21 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Lopullisen kiillon pinta sai viime talven aikana, kun se vesihiottiin ja lakattiin vielä kertaalleen. Buick oli ostohetkellä perinteiseen tyyliin kaksivärinen mustalla alaosalla ja punaisella yläosalla. Asennus sujui Juhan mukaan ilman suurempia vaikeuksia, vaikka pussien vaatiman tilan, liikeratojen ja iskareiden uusien paikkojen hahmottelussa olikin omat haasteensa. Halusin kaiken paitsi varmatoimiseksi myös siistiksi. Onhan se musta aika perusvalinta, mutta juuri siksi siihen ei myöskään kyllästy niin helposti. Johdot, säiliöt ja venttiilit vedettiin samalla järkevään järjestykseen”, Juha kuvailee. Juha kävi edistämässä projektia iltatöinä muutaman kuukauden ajan, minkä jälkeen kori oli valmis pohjaväriin
Niillä ajoilla, mitä Juha on ehtinyt ajaa, auto on osoittautunut hyvin toimivaksi ja ilmajousituksen automatiikan lisäys antoi vielä kokonaisuuteen lisää kaivattua käyttömukavuutta. 22 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Buick Special ’57 Tarvittavat komponentit hän keräili yksitellen eri paikoista päästäkseen haluamaansa lopputulokseen, kyseiseen malliin kun ei ollut valmiita settejä tarjolla. Kaiken tämän jälkeen auto makasi riittävän alhaalla, ja Juha pääsi viimeistelemään matalan olemuksen lake pipes -sivuputkilla. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Ihan helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä hyväkuntoisia oli tarjolla vähän tai vastaavasti hinnat olivat jotain sellaista, mitä en ollut halukas maksamaan. Ostohetkellä autosta puuttui kokonaan kattoverhoilu, eivätkä ruskeat keinonahalla verhoillut penkitkään oikein istuneet Juhan suunnitelmiin. ”Viimeisin lisäys alustaan tuli menneenä kesänä, kun kyllästyin säätelemään jokaista nurkkaa erikseen. Kun alustan ensimmäinen versio valmistui, niin auto jäi kuitenkin ala-asennossa Juhan silmään pikkuisen liian korkeaksi. Ensimmäisen talven lääke penkkeihin ja ovipahveihin oli valkoinen vinyylimaali, jolla sai kyllä ihan siistin pinnan, mutta koska keinonahka ei muutenkaan ollut enää ihan parhaassa tikissä, niin maali ei myöskään kestänyt kulutusta. Lopulta jousitus toteutettiin viiden gallonan säiliöllä, kahdeksalla magneettiventtiilillä, kahdella Viair-kompuralla, digitaalisella painenäytöllä ja seitsemän napin ohjauksella. Vanteiksi piti tulla aluksi pinnavanteet ja sellaiset tuli hankittuakin, mutta vaikka ET:t sun muut oli mittailtu useaan otteeseen, eivät Ilmajousituksen komponentit Juha keräili yksitellen eri paikoista päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Uusi sisusta suunniteltiin ja toteutettiin kokonaan aidolla valkoisella nahalla, joka antaa valkosivurenkaiden kanssa arvokkaan kontrastin kiiltävän mustalle korille. Niinpä ne myytiin eteenpäin ja tilalle valittiin Cragarin Chrome Smoothiet, jotka saivat ylleen Cokerin leveät valkosivut. Buickin kromit olivat osittain aika huonossa kunnossa ja paikoitellen korroosio oli kehittynyt rei’iksi asti. Siinä on niin akselin asennontunnistus kuin painetunnistuskin.” Kiiltoa ja kontrastia. Budjettiin ei sopinut millään kaikkien kunnostaminen ja uudelleenkromaaminen, ja kun kyseiseen malliin ei saanut uustuotanto-osiakaan, jäi vaihtoehdoksi etsiä tilalle parempikuntoisia alkuperäisiä. Niinpä Juha päätti jatkaa alustan kehitystyötä viime talvena. Sain sovittua niistä järkihinnan, jonka maksan sitten kun osat valmistuvat, mutta matkaan tulleiden selittämättömien mutkien vuoksi jouduin odottelemaan kyseisiä kulmia lopulta yli puoli vuotta”, Juha kertaa. Etupää korjautui 2,5 tuuman droppispindleillä, mutta takapää vaati hiukan mittavampia muutoksia. ne istuneetkaan alle ihan kiitettävästi välissä tehtyjen alustamuutosten vuoksi. Löytyneiden osien kotiuttaminenkaan ei aina sujunut ihan mallikkaasti. Tulevan talven vapaa-ajat voikin sitten viettää eri tavalla kuin parin aiemman ja kevään koittaessa tallissa odottaa tuliterä kustomvaunu talviunilta herättämistä. Kaikki tukivarret vaihdettiin samalla säädettäviksi. Runkoon tehtiin pienet notchaukset ja sisälokareihin järjestettiin lisätilaa. Buickin viimeiset muutokset valmistuivat menneelle kesälle, mutta työt pitivät Juhan sen verran kiireisenä, ettei mies ehtinyt kerryttää matkamittariin juurikaan lisäkilometrejä. Apu lopulliseen verhoiluratkaisuun löytyi onneksi läheltä, sillä Juhan isän naisystävä tekee työkseen nahkaja kangastöitä. Tämä johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että tukivarsille ja taka-akselille ei ollut enempää tilaa. Eteen valittiin käytännössä suurimmat pussit, jotka sinne mahtuivat, sillä runsas paino edellytti myös kunnollista kantavuutta. Löysin esimerkiksi erään muun osakaupan yhteydessä tiedon Jenkeissä kromaamossa olleista takapuskurin päädyistä. Niinpä asensin kokoonpanoon SmartRiden automatiikan muistipaikoilla. ”Metsästin niitä koko talven ajan ja löysinkin aika pitkälti kaikki kriittisimmät
SISUSTA: Valkoinen nahkaverhoilu. Ilmajousituksessa käytettiin viiden gallonan säiliötä, kahta Viairin kompuraa ja kahdeksaa magneettiventtiiliä. KORIMUUTOKSET: Muutettu 4-ovisesta 2-oviseksi, chopattu 2”. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2015. KIITOS: Automaalamo Jukka & Hytin Tomille ja Rikulle maalaushommista, isän korjaamon porukalle avusta aina kun sormi on mennyt suuhun, NahkaJa Kangastyö Eevalle sekä Mikolle monesta jeesistä. Ovien alkuperäisen määrän puolittaminen, katon madaltaminen kahdella tuumalla ja koko hoidon totaalinen tontitus ovat muuttaneet Buickin luonteen totaalisesti. RENKAAT: Coker Classic leveät valkosivut, edessä 6.70-15, takana H78-15. VANTEET: 15” Cragar Chrome Smoothie. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. Säätö tapahtuu SmartRiden automatiikan avulla. MOOTTORI: 350 cid V8. ALUSTA: Caprice STW:n etuakselisto, edessä 2,5” droppispindlet, takarunko notchattu, ilmajousitus viiden gallonan säiliöllä, kahdeksalla magneettiventtiilillä, kahdella Viair-kompuralla, digitaalisella painenäytöllä ja SmartRide-automatiikalla. Faktat BUICK SPECIAL ’57 • OMISTAJA: Juha Lensu, 32 • PAIKKA: Lappeenranta. Matalaa olemusta korostavat maata raapivat lake pipesit. Voimansiirto: TH350-automaatti
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FORD COUPE ’32. Jälkimmäisen tavan valitsi Pekka Rautakoski, jolle jutun hopeanvärinen rodi ei ole ensimmäinen, mutta tähänastisista tinkimättömin. Oman maun mukaan 24 AMERIKAN RAUTA 8/2015. On oikeastaan vain kaksi tapaa rakentaa hot rod – joko sen tekee kavereiden ja muiden harrastajien mielipiteitä arvuutellen ja makua myötäillen, tai sitten sen tekee itselleen siten kuin itse tahtoo
Oman maun mukaan 25 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Ford Coupe ’32 Korista puuttui tullessa kokonaan kattopelti, joka poimittiin Hiacesta. Joka puolelta autoa löytää mielenkiintoisia messinkidetaljeja, joihin kuuluvat myös pakoputkenpäiden renkaat. Siinä olleita pokkauksia päädyttiin jatkamaan yli takaluukun aivan perään saakka. Juhan kommentti duunin jälkeen tosin oli, että nyt mä oon tehny tuommosen homman kaksi kertaa, eli ekan ja vikan – sen verran kinkkinen homma.” Runkoakin piti muokkailla tarkoitukseen sopivammaksi. Pekillä kävi sen suhteen tuuri, sillä hän sai jo myymänsä ’34:n vanhat Ansen Luiskasta avautui talli, jossa oli kolme vanhaa Rolls Roycea, ja siellä seinällä roikkui tuo Jaguar E Typen ratti. Siinä kohtaa juttelin maestro Juha Falckin kanssa, ja päädyimme käyttämään vanhan Hiacen kattoa, jossa oli hienot pokkaukset.” Vastuun kattopeltihommasta sai peltitaiturina tunnettu Juha, joka jatkoi katon pokkauksia myös takaluukkuun. Päätin luopua molemmista, kun tämä uusi projekti alkoi valmistua. ”A uto tuli minulle hieman ennen joulua 2009 kaveriltani Martikaisen Masalta, joka piti sitä itselleen liian työläänä projektina”, Pekka Rautakoski selittää. Vanteet jo myydystä autosta. Tekniikaksi tuli Chevyn pikkulohko, jonka perään asennettiin nelivaihteinen TH200R4automaatti ja 3,43:1 välityksellä ja lukolla varustettu Malibun taka-akseli. Kun lopulta sain korin muut peltityöt valmiiksi, niin pähkäilimme, että mistähän tuohon tehtäisiin katon pintapelti. 26 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Jouduin leikkaamaan katon uudelleen pois ja kohdistamaan sen oikealle paikalleen. Kaksi kertaa kerralla. ”Kori oli kokenut erittäin kovia, esimerkiksi kattopelti oli leikattu pois melkein tippalistoihin asti ja kattoa oli yritetty myös chopata, mutta homma oli jäänyt kesken. Vannevalinta on olennainen osa auton ulkonäköä, ja rodissa se vaikuttaa kokonaisuuden henkeen erityisen paljon. ”Porasin akseliin muutaman koristereiän, joihin laitoin messinkiholkit”, Peki selittää. Se boksattiin ja eteen asennettiin Speedwellin putkesta tehty k-palkki sekä Superbellin neljä tuumaa droppaava akseli. Ohjauspuoli modernisoitiin Speedway Motorsin Vegan simpukalla. Autosta puhuminen on sinällään ehkä vähän liioiteltua, sillä käytännössä kyseessä oli lähinnä rungon ja korin aihioiden yhdistelmä. Sen huomioiden ei olekaan ihme, jos joku ei sellaisen kimppuun ihan samalta istumalta käykään. Se tuettiin runkoon Heidt’sin nelilinkein ja QA1-coiloverein. Autohan valmistui juuri ennen 2014 American Car Show’ta”, Peki jatkaa. ”Rakentaminen alkoi syksyllä 2010. Mullahan oli silloin vielä kaksi muutakin harrasteautoa, ’34 3W Coupe Ford ja ’62 avo-Impala SS, jonka entisöin museokilpiin. Tovi Pekilläkin meni ennen kuin hän ryhtyi varsinaisiin rakentelupuuhiin. ”Juha oli sitä mieltä, että pokkaukset pitää jatkaa alas asti takaluukun yli, jotta siitä tulee hieno, ja hienohan siitä tuli. Etuakselille sovitettiin Malibun levyjarrut, jotka naamioitiin vanhemman näköisiksi käyttämällä Speedwayn rivoitettuja feikkirumpuja ja Moparin jarrukilpiä
Peki oli heti myyty nähdessään tutulla verhoilijalla pakan hopeanväristä käärmeennahkakuvioista keinonahkaa, jolla verhoiltiinkin ohjaamon seinien lisäksi myös takakontin sivut. 27 AMERIKAN RAUTA 8/2015. So-Calin mittarit on upotettu alkuperäistä syvemmälle mittaripaneeliin, jotteivät niiden reunat irvistä häiritsevästi. Tavaratilan reunalla näkyvä huppu kätkee alleen akun
Autossa on monta yksityiskohtaa, jotka vaikeuttavat vuosimallin tunnistamista. Sumuvalon kiinnikerautana toimii junior dragsterin kiertokanki. Cowlin luukku on lisätty A-mallin koriin jälkikäteen. Reilusti etukumeja suuremmat takapyörät tuovat asentoon pienen etunojan. Ansen Sprint -vanteet ovat aitoa vanhaa tavaraa. 28 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Ford Coupe ’32 Maskin säleikön tein 3,1-millisestä rosterilangasta, joita siihen tuli kaikkiaan 51 kappaletta. ’31-mallista maskia on chopattu tuuman verran, kattoa taas 3,5 tuumaa joka kulmasta. Niiden keskiosat Peki maalasi tummanharmaalla, ja keskelle sovitettiin hyllystä löytyneet spinnerit
KIITOS: Isot kiitokset broidilleni Masalle ja Bete B:lle. KORIMUUTOKSET: ’31-mallin tuuman chopattu maski, OTB Gearin Classic 682-c -umpiot, kattoa chopattu 3,5”, kattopelti Hiacesta, pokkaukset jatkettu takaluukkuun. ”Eteen onnistuin löytämään kotimaisesta swapistä samanlaiset, mutta neljä tuumaa leveät. VANTEET: Ansen Sprint 4x15” ja 8x15”, vanhat tarvikespinnerit. 29 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Vähän Jaguaria. ruiskutti pintaan Fordin Moondust Silver -sävyn ja kojelautaan hienon hopeanvärisen flaken”, Peki jatkaa. Etuvaloiksi Peki hankki uudet vilkuilla ja parkeilla varustetut OTB Gearin Classic 682c:t, ja keulalle kiinnitettiin myös sumuvalo, jonka kiinnikeraudaksi tuli junior dragsterin kiertokanki. RENKAAT: 165 R15 ja 235/75 R15. Niiden jako oli tosin 4,5 tuumaa, minkä takia päädyin käyttämään edessä Aspenin levyjä. Hän sovitteli myös kojelautaan So-Calin valmiin mittaripaneelin, joka ei kuitenkaan sopinut silmään sellaisenaan. ”Kari B. ”Maskin kehys on kolmeykkösestä, ja choppasin sitä tuuman sekä otin sen yläosan koristeen pois. Sprint -takavanteet takaisin uudelta omistajalta, jonka mieleen ne eivät olleet. ”Kaikkihan tietää, että tälläisia projekteja ei vedetä yksin läpi ilman hyviä frendejä, joten isot kiitokset kuuluvat broidilleni Masalle ja Bete B:lle”, Peki toteaa. Se, yhdessä erikoisennäköisten pokkausten ja lukuisien messinkidetaljien kanssa tekeekin Pekin rodista niin hotin kuin se on. SISUSTA: Penkki verhoiltu mustalla ja käärmekuvioisella keinonahalla, Jaguar E-Typen puuratti, Lokarin pitkä shifteri, So-Cal Speed Shopin mittarit. Faktat FORD COUPE ’32 • OMISTAJA: Pekka Rautakoski, 53 • PAIKKA: Helsinki. Yhden kerran kaveri sitten pyysi minua katsomaan talliaan, joka oli ihan tässä lähellä, Kontulassa. ALUSTA: Speedway Motorsin Vegan ohjaussimpukka, Superbellin droppietuakseli, Speedwayn putkesta tehty k-palkki, runko boksattu, Heidt’sin 4-linkit, QA1-coiloverit takana JARRUT: Malibun puristimet ja Aspenin levyt edessä, Malibun rummut takana. Luiskasta avautui talli, jossa oli kolme vanhaa Rolls Roycea, ja siellä seinällä roikkui tuo Jaguar E-Typen ratti.” Ehkä uskomattominta tarinassa on se, että mies tosiaan totesi, että Peki varmaan tarvitsee sitä enemmän kuin hän koskaan, ja antoi sen Pekille, jonka autoon se sopikin täydellisesti. ”Penkin löysin valmiina, se on tehty 1,5 millin pellistä ja vanerista ja verhoiltu mustalla nahalla. Materiaali löytyi sattumalta sisustusexpertti Juhdelta, ja tiesin heti, että sitä oli autoon saatava”, Peki selittää. ”Pienensin sitä hiukan, ja Igis jyrsi siihen kahdeksan millin syvennykset, jotta mittarit saatiin istumaan nätimmin. Pekin autoa katsellessa ei voi olla miettimättä, että kyllä se vain on niin, että tekemällä jutut rohkeasti oman maun mukaan voi saada aikaan jotain oikeasti yksilöllistä – sellaista, jonka nähdessään ei varmasti ajattele, että onhan näitä nähty. Kojelaudan alle sovitin Minin lämmityslaitteen, jolle oli kyllä tosiaan viime kesänä käyttöä”, Peki naurahtaa. Säleikön tein 3,1-millisestä rosterilangasta, joita siihen tuli kaikkiaan 51 kappaletta.” Kun peltityöt olivat vihdoin valmiit, oli Kari B. Komea puuratti on luku sinänsä, se nimittäin löytyi aivan sattumalta. Mikkosen vuoro käydä hommiin. ”Olin tuossa tarhan pihalla jutellut useampaan kertaan erään kaverin kanssa, jolla oli useampia hienoja klassikkoautoja 20-luvun Rollseista lähtien. MOOTTORI: Chevy SB V8, pukinsarvipakosarjat, tuplaputket. Vanteita jouduttin hieman sorvaamaan, jotta saatiin spinnerit sopimaan ja vanteen keskiosat maalattiin samalla tummanharmaalla sävyllä kuin venttiilikopat.” Renkaiksi tulivat eteen 165 R15 -kokoiset ja taakse muhkeat 235/75:t, joiden myötä rake saatiin kohdalleen. Auton tyylikkyys tunnustettiin myös viime kesän Do-Dads Reunionissa, jossa se noteerattiin Hottest Hot Rod -palkinnon arvoiseksi. VOIMANSIIRTO: TH200R4-automaatti, Malibun 10-bolt perä 3,43:1 välityksellä ja lukolla. Hopeanvärinen käärmeennahkakuvioinen verhoilu on omaa designia
Tuhkimo 30 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Maailma on pullollaan tuhkimotarinan eri muunnelmia, mutta ainahan sekaan mahtuu yksi lisää. Näyttelytaian rauettua Dartti kiirehti kotiinsa kadottaen yhden pölykapselinsa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen DODGE DART 270 CONVERTIBLE ’65. Siinä vaiheessa kuvioon astuivat amerikanautolehden toimittajat, tarinan uljaat prinssit. Tuhkimo 31 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Tässä tarinassa Tuhkimona toimii ’65 avo-Dart ja hyvänä haltijana klaukkalalainen Markku Ilvesniemi, joka palautti tallinnurkkaan unohdetun auton näyttelyhallin loisteeseen
Darttikaan ei siis ollut Markulla hakusessa, vaan tuli eteen sattumalta. Se oli vähän kolaroitu, mutta me nakerreltiin se puolen vuoden aikana kuntoon ja minä sain siitä ensimmäisen autoni. ”Se löytyi toissa syksynä, kun menimme käymään Lapinjärvellä erään Jenkeistä autoja ja osia toimittavan kaverin luona. Viime vuosina Markku on tullut itsetutkiskelussaan siihen tulokseen, että pussihousut pukevat häntä entistä paremmin. Laaja kirjo selittynee sillä, ettei Markku myönnä löytäneensä autojaan, vaan kertoo autojen löytäneen hänet. Minullahan ei siis itselläni ollut vielä edes ajokorttia, mutta kortilliset kaverit toimivat kuskina, kunnes täytin 18”, Markku muistelee. Ennakkoluulottomana kaverina hän on vain ottanut vastaan, mitä milloinkin on ollut tuloillaan. Se, millaisen kaunottaren luo kapseli meidät johdatteli, oli kyllä jonkin sortin onnenkantamoinen. ’65 Dart voi olla valmistusvuotensa puolesta Suomen yleisimpiä Dart-malleja, mutta avomallisena ja priimakuntoisena se on todellinen herkku kursailemattomalla kuutoskoneellakin. Tuosta Buickista lähtien Markulla on aina ollut joku amerikanauto, toisinaan kaksikin. Kyllä me niistäkin tykätään, ja esitelläänkin niitä aina, kun mielenkiintoisia yksilöitä sattuu sopivasti kohdalle. Niistä on tullut erottamaton osa elämää, ja miehen omistamien autojen valikoima yltää aina rodista Corvetteen. Pyytämättä ja yllätyksenä. Markku kirmasi Dartillaan American Car Show’sta kesälaitumille sellaisella innolla, että yhden kapselin kiinnitys antoi kurvissa periksi. Vaikka tuon ikäluokan Dartit ja Valiantit ovat olleet Suomessa yleisiä, niin Markulla ei Dodge Dart 270 Convertible ’65 Näyttelyhallissa tämä luonteeltaan vaatimaton avokki saattoi jäädä prameiden show-autojen varjoon, mutta ulkoilmassa se pääsi oikeuksiinsa. Lopulta huomasin tehneeni ostopäätöksen tallinnurkkaan unohdetusta Dartista. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Meidän piti vain hakea hänen tontiltaan yksi varaosaauto, ja senhän me teimmekin, mutta sitten yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja niin edelleen. Rättikaton suojus on valmistettu TiCaBolla. Samalla tuli todistettua, että naamakirjasta voi olla oikeasti ihan konkreettista hyötyä. Samalla myös kalusto on muuttunut originaalimpaan suuntaan. Satuimme hätiin parahiksi ja poimimme poloisen talteen. Sisusta oli ostohetkellä auringonpolttama ja haperoitunut, mutta Tallinnassa vaikuttava verhoilijavirtuoosi Evens tikkaili penkit ja ovipahvit uusienveroisiksi. Samalla kaverini oli ostanut ’65 Chrysler 300:n ja toinen kaverini ’67 Dodge Coronet RT:n”, Markku tarinoi. Tämän artikkelin pääosan esittäjän kohdalla voidaankin puhua jonkinasteisesta johdatuksesta, sillä me todella päädyimme auton jäljille siitä tipahtaneen pölykapselin myötä. Näyttelyhallissa tämä luonteeltaan vaatimaton avokki saattoi jäädä prameiden ja pröystäilevien showautojen varjoon, mutta arkisemmassa ulkoilmassa se pääsi oikeuksiinsa. ”Faija osti ’65 Buickin, kun olin 16-vuotias. M eitä moititaan välillä siitä, ettei Amerikan Raudassa esitellä alkuperäiskuntoisia autoja. Tätä kiiltävää pyörylää siinä hypistellessämme keksimme käyttää sosiaalisen median joukkovoimaa omistajan löytämiseen, ja kuinka ollakaan, se toimi
Rättikaton suojan teki TiCaBon Tiiti ja lattiamaton Markku tilasi valmiiksi oikeanvärisenä 270-mallissa on enemmän kiilto-osia, kuin perusmallissa, mutta lisävarusteilla se ei silti koreile. Olen jeesannut Karia muissa autohommissa, niin hän vetäisi vastapalvelukseksi tähän maalin pintaan”, Markku kiittelee. Eikä ostopäätökseen kuulemma edes vaikuttanut se, että kyseessä oli korimalliltaan harvinaisempi avo. ”Lattiamatto oli niin haperoa, että kun otti kulmasta kiinni, niin jäi pala käteen”, Markku kuvailee. Markun yksilössä ne rajoittuvat radioon ja ohjaustehostimeen. Sen jälkeen Saurun Kari maalasi sen. Hillitysti lisää luksusta. Tekniikka oli pääpiirteissään toimintakuntoinen, eikä vaatinut suurempia toimenpiteitä yleisen siistimisen lisäksi. Penkit ja ovipahvit lähtivät Tallinnaan Evensille verhoiltavaksi, minkä jälkeen tämä täyden palvelun verhoilija toimitti ne verhoiltuna takaisin Markun kotiovelle. Markun yksilössä ei ole muuta ekstraa kuin radio ja ohjaustehostin. Harmikseni toimitus on kuitenkin kadonnut jonnekin Jenkkilän ja Suomen välille. 33 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Siihen oli vielä jenkkikilvetkin, joista löytyi 2012 veromerkit. Vaikka 270-malli on asteen verran karvahattumallia prameampi, ei sekään pääse suuremmin varusteillaan koreilemaan. 225-kuutiotuumaista rivikuutosta Markku kurkkasi alakautta ja totesi, että sille oli jo jossain vaiheessa tehty ainakin kevyttä remonttia. Länsirannikon suotuisasta ilmastosta huolimatta lattiaa oli pitänyt paikata jo rapakon takana ja se oli suoritettu popniittaamalla päälle terveempää peltiä. En viitsi tilata uuttakaan ennen kuin tämän ensimmäisen mysteeri selviää”, Markku tuskailee. ollut koskaan ollut sellaista. Lisäksi takakaarien takana oli vähän ruostetta, mutta kokonaisuudessaan auto ei ollut korin vaatimien töiden osalta lainkaan paha yksilö. Tilasin viininpunaisen canvaskaton, kun sisällä on muutenkin viininpunaista. Pientä ja vähän isompaakin laittoa. Dart oli ostohetkellä ajokuntoinen auto, joka oli tuotu hiljattain Kaliforniasta. Alkuperäinen sisusta oli aivan auringonpolttama ja räjähtänyt, eikä siitä jäänyt jäljelle kuin penkkien rungot. Ostohetkellä se vähäinenkin viihtyisyys tosin loisti poissaolollaan. Lisäksi 270-mallissa on hiukan perusmallia näyttävämmät kylkilistat sekä enemmän kiiltävää osaa kojelaudassa. Kampiakselin kaulaa oli vähän koneistettu ja sylinterien seinämät näyttivät hienoilta. Aika ajoin se putkahtaa esiin jossain seurannassa, mutta vain kadotakseen pian uudelleen. Kolmivaihteinen A904-automaattilaatikko kävi tarkistettavana Simo Jorosella, eikä sekään kaivannut muuta kuin vuotavien tiivisteiden vaihdon tuoreempiin. Markku teki hyvin kevyen remontin, otti auki jakopään ja vesipumpun, muttei ryhtynyt purkamaan konetta sen enempää. ”Laitoin korin grilliin, jossa sain kätevästi hitsailtua tarvittavat korjaukset puolin ja toisin. Tällä kertaa Dartti kolahti kuitenkin kuin metrinen halko, vaikka tallista löytyi sillä hetkellä jo ennestään ’65 Barracuda. ”Tehtaalta ei ole saanut tuollaiseen Dartiin kuin mustaa tai valkoista vinyylikattoa, mutta minä ajattelin viedä toteutuksen aavistuksen pidemmälle
ALUSTA: Vakio. ja muotoon leikattuna Rock Auton kautta. JARRUT: Vakiot rumpujarrut. VANTEET: Alkuperäiset 13” peltivanteet alkuperäiskapseleilla. RENKAAT: 185/80 R13. SISUSTA: Evensin uudelleenverhoilemat alkuperäispenkit ja -ovipahvit, TiCaBon valmistama rättikaton suoja. 225-kuutiotuumaisessa, eli 3,7-litraisessa slanttikuutosessa on 145 hevosvoimaa. Autot ovat aina tulleet minulle sattuman kautta, niin ei kai tässä auta kuin odotella sitä seuraavaa sattumaa. Ilmanputsarin spinneriruuvi on pysynyt miehen matkassa kauan, sillä se palveli jo hänen ensimmäisessä autossaan, 16-vuotiaana isän kanssa kunnostetussa ’65 Buickissa. Dodge Dart 270 Convertible ’65 MOOTTORI: 225 cid R6. Faktat DODGE DART 270 CONVERTIBLE ’65 • OMISTAJA: Markku Ilvesniemi, 54 • PAIKKA: Klaukkala. Markun auton kone on huolellisen entisöinnin ja siistimisen jälkeen kuin suoraan tehtaan linjalta. 34 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Ne kun ovat auton uloimmat osat, ja ovat saaneet vuosien mittaan osuman jos toisenkin.” Kesällä Dartin mittariin kertyi noin 1500 kilometriä, eikä matkaan mahtunut muita mutkia, kuin yksi kapselin irtoaminen. Tulevia aikeitaan Markku ei osaa paljoa avata: ”Toistaiseksi minulla ei ole suurempia suunnitelmia, mutta kun autot ovat tulleet muutenkin aina sattuman kautta, niin ei kai tässä auta kuin odotella sitä seuraavaa sattumaa”, hän kuittaa. Haussa ovat muun muassa etukulmien listat, jotka myös kävelykeppilistoina tunnetaan. KIITOS: 2 x Pete, Sami, Anssi ja kaikki jeesanneet kaverit sekä Tuumacid. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen A904-automaatti. ”Nykyään kaipailen autoon enää vain muutamaa parempikuntoista pisteosaa
• Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 35 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu 040 5606 254 info@tuumacid.fi ww w.t u u m a c i d .fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 (03) 318 5440. Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta
Pusseille ja pinnoille 36 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Pusseille ja pinnoille 37 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Uusikaupunkilainen Miki Helminen haki oikeastaan itselleen pickupia pussitettavaksi, kun päätyikin ostamaan muskelihenkisen Galaxien, jota jalosti lowriderhenkeen. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen FORD GALAXIE 500 FASTBACK ’67
Harvemmin nähty korimalli. Ostaessa alla olivat 15-tuumaiset turbiinit, nykyisin alla pyörivät 18-tuumaiset pinnavanteet, edessä 225/35 ja takana 255/35-kokoisilla Continentalin renkailla. Mallivuodelle 1967 Fordin full size -korit uusiutuivat täysin. Näin kävi uusikaupunkilaiselle Miki Helmiselle. Iskarit ovat takana alkuperäisillä paikoillaan, mitoitus vain on uusittu jousituksen liikeratojen mukaiseksi. Siihen kuuluu digitaalinen Autopilot V2 -säädin, Dominator 2500 -palkeet ja kompressoreiksi tuli kaksi kappaletta Viairin 444c:tä. Vaihtokauppojen jälkeen syksyllä 2014 pihalla seisoi kuitenkin Fordin iso luiskaperäinen henkilöauto, josta on kaiken aikaa tullut omistajalleen mieluisampi. Mikin Galaxie tuli Suomeen 2008 Kaliforniasta, ja on sen jälkeen pyörinyt Pirkanmaa-Satakuntaakselilla, missä sitä oli jo rakenneltu konerempan ja maalauksen verran. 38 AMERIKAN RAUTA 8/2015. ’67 Galaxie ei edes ollut käynyt hänellä mielessä, vaan siellä siinteli 60-lukuinen pickup, jonka voisi pussittaa. Olisiko syynä harvinaisuuteen se, että valmistusmaan keräilijät ovat jo ajoissa heränneet ja hinnat ovat tästä syystä pompsahtaneet jo suhteellisen varhain, kun saman aikakauden Letukoita maassa näkyy runsaasti. Edessä vaimentimet on siirretty Ford Galaxie 500 Fastback ’67 Sisustus kelpasi Mikille lähes sellaisenaan. Aiemman omistajan visiot olivat olleet enemmän muskelipuolella kuin Mikillä, joten hän päätyi tekemään joitakin muutoksia ulkonäköön. 60-luvun lopun isokorisia Fordeja ei Suomessa kovin paljoa näy, mikä on oikeastaan aika erikoinen ilmiö, kun muistaa, että juuri noina vuosina oli Fordilla tarjolla kaikkein tehokkaimmat moottorit. Lisäksi tuotannossa oli vielä maineikas SOCH 427, joka hallitsi kiihdytysautoilua funny car -luokkia myöten vuosikymmenen loppuun. Muskelihengestä lowrider-meininkiin. Toinen iso muutos oli tietysti pussitus, joka toteutettiin Lowtoysin myymällä Airlift-sarjalla. Vain tehtaan turvakeskiöllä varustettu rattirumilus vaihtui hieman tyylikkäämpään. Näkyvin muutos tapahtui vanteiden kohdalla. Tänä päivänä pelkästään tuon aikakauden legendaariset koneet ovat nousseet hintoihin, jotka yleensä yhdistetään kiinteistökauppoihin – kokonaisista autoista puhumattakaan. Autossa jo tehtaan jäljiltä ollut Z-koodin 4-kurkkuisella kaasarilla varustettu 315-heppainen 390 FE oli porattu ja siihen oli asennettu alumiini-imusarja, Edelbrockin 750-kaasutin sekä peltipakosarjat. ’67 on myös Fordin hiperformance-vuosista ehkä legendaarisin, silloin oli rinnakkain tuotannossa 428, jota myytiin 7 litre -nimikkeellä, kaksikaasarinen 427, jota sai optiona 7 litre -option sisällä sekä radoilla tietysti 427 Tunnel Port, joka pani muut Nascar-kilpailijat polvilleen. Eikä siitä pussituksestakaan tarvinnut luopua. K un autoja vaihtelee aikansa, voi käydä niin, että pihaan eksyy sellainen, joka oikeasti saa innostumaan
Maalaus teetti melkoisesti työtä, ja Miki epäilee kieli poskessa auton olleen jossain vaiheessa peltoautona. 9-tuumaisessa perässä oli suditukseen soveltuva 3,50-välitys lukolla, jonka Miki on vaihtanut cruisailuystävällisempään 2,75-välitteiseen murikkaan. Entisen omistajan visiot olivat olleet enemmän race-puolella kuin Mikillä. Peltoautona ollut. 39 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Konekaan ei uutta omistajaa tyydyttänyt sellaisenaan, vaan sen luonnetta muutettiin paremmin lowriderhenkeen istuvaan leppoisaan cruisailuun sopivaksi. Rosterisen ilmasäiliön tilavuus on 5 gallonaa. tukivarren etupuolelle. Listalla olisi vielä pakosarjojen vaihto valurautaisiin, peltiset kun tuppaavat osumaan turhan herkästi maahan. Sisustus Mikille kelpasi sellaisenaan, vain ratti vaihtui Grantin puukehäiseen. Race-nokka vedettiin ulos, ja tilalle työnnettiin lähempänä vakioarvoja oleva keppi. 1967 oli ensimmäinen amerikkalaisten mallivuosi 2-piirisillä jarruilla, levyjäkin olisi saanut optiona jo vuodesta 1965 alkaen, mutta tähän yksilöön niitä ei ole valittu. Alun perinhän Fordin henkilöautoissa oli vuonna 1967 ensimmäisinä airueina turvallisuusajattelusta ratin turvakeskiö, joka Jo tehtaalta autossa olleen 390-isolohkon viritysastetta miedonnettiin hieman. Auton tehtaalta tilannut ostaja ei ollut ruksaillut optiolistaan mitään kovin ihmeellistä isolohkon ja automaatin lisäksi, mutta molemmat tehostajat kuitenkin löytyvät, vaikka jarruina ovatkin rummut joka nurkassa
Ford Galaxie 500 Fastback ’67 MOOTTORI: 390 cid Z-code FE V8, alumiini-imusarja, Edelbrockin 750 cfm kaasutin, hieman kireämpi nokka, peltisarjat, tuplaputkisto. Faktat FORD GALAXIE 500 ’67 • OMISTAJA: Miki Helminen • PAIKKA: Uusikaupunki. VANTEET: 18” pinnavanteet. Myös muut ovat olleet vaikuttuneita Galaxiesta ja pokaalejakin on tullut molemmista paikallisnäyttelyistä, joihin hän on viime kesänä valmistuneella autollaan ehtinyt osallistua. Renkaiden profiili on melkoisen siro. Ostettaessa alla olleet 15-tuumaiset turbiinivanteet Miki vaihtoi 18-tuumaisiin pinnavanteisiin. JARRUT: Tehostetut rummut joka nurkassa. on melko hallitseva, eikä varmaankaan juuri kenenkään mielestä aistikkaan näköinen. TEHO: Yli 315 hv. RENKAAT: Continental 225/35 R18 edessä, 255/35 R18 takana. Näillä eväillä Fordista on muodostunut omistajalleen hyvinkin mieluisa, ja se on päätynyt hänen pitoautolistalleen, jolla on jo ennestään ’55 Mercury. Voi olla, että sen innoittamana auto tullaan näkemään myös isommilla areenoilla. KIITOS: Mika Raitakarille maalauksesta, Nurmen Mikelle muusta avusta ja Sumpille henkisesta tuesta. Autosta on muodostunut omistajalleen hyvinkin mieluisa, ja se on päätynyt hänen pitoautolistalleen. VOIMANSIIRTO: C6-automaatti, 9” perä 2,75:1 välityksellä. Maalaus teettikin melkoisesti työtä, ja Miki epäilee hieman kieli poskessa, että Galaxie on jossakin vaiheessa ollut peltoautona. SISUSTA: Grantin puuratti. 40 AMERIKAN RAUTA 8/2015. ALUSTA: Airliftin ilmajousitus, D2500-palkeet joka nurkassa, Viair 444c -kompressorit, 5 gallonan painesäiliö, Airlift V2 -automatiikka. Peltejä sai koputella suoraksi melko lailla, mutta minkäänlaista ruostetta autossa ei kuitenkaan havaittu. Galaxie oli jo Mikille saapuessa musta, mutta se maalattiin uudelleen, koska siisteydessä oli toivomisen varaa
www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela Kulkupeliä joka lähtöön! 0400 867 120 • paimelanparoni@gmail.com Verkkokaupasta lahjatarvikkeet Myös autoharrastajille! www.paimelanparonitar.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 33 VUODEN KOKEMUKSELL A. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Tuottajantie 61, 60100 Seinäjoki Rahtija huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa Everything from the land where everything is bigger SEURAAVA HANKINTAMATKA 16.12. 040 7062369 • jari.vuori@meriniitynautomaalaamo.. Vär n va ht m ä. PUH. Hakala Performance Ikaalinen/Järvenpää Muskelit, Klassikot, Pick-up ja SUV Kaikki USA-osat: muutos-, entisöintisekä tarvikeja huolto-osat Nyt uusi Myymälä! Vanha Yhdystie 17, 04430 Järvenpää Lisätiedot uusituilta nettisivuiltamme! 1# + MERINIITYN AUTOMAALAAMO Perämiehenkatu 20 • 24100 Salo p. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. ALKAEN AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. Teemme kaikki maalaustyöt pohjasta pintaan! Käytämme ainoastaan korkealaatuisia PPG:n ympäristöystävällisiä automaaleja, sekä -lakkoja. Kysy lisää! Meiltä löytyy apu auton erikoisenkin alkuperäväriä vastaavan värin löytymiseen
Kovan onnen Hulda 42 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Huldaksi ristittyä vanhaa rouvaa on ehostettu vanhoilla päivillään niin kauneusleikkauksin kuin elinsiirroinkin, ja sen pintaa värittävät rajun tallipalon arvet. Uutena Suomeen tuodun auton nuoruusvuosilta ei ole jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kun sen kantakortti on kadonnut teille tietämättömille. John Anderssonin ’38 Imperialin ulkoasu on rujo, mutta on sillä takana kova elämäkin. Kovan onnen Hulda 43 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHRYSLER IMPERIAL ’38
Hyvä alku tarkoitti tässä kohtaa sitä, että korille oli suoritettu mätäkorjaukset, joiden lisäksi kattoa oli madallettu viitisen senttiä ja koria laskettu rungolla kymmenisen senttiä. Eteen ehdittiin vaihtaa muun muassa C4-Corveten etuakselisto levyjarruineen, kunnes korviin kantautuivat ne karmivimmat uutiset, mitä autoharrastajan kohdalle voi sattua. Aiemmin etupenkkinä oli Wagoneerin penkki, miutta se tuhoutui tulipalossa korjauskelvottomaksi. Tekniikanluovuttajaksi löytyi ’76 G30 Chevy Van, josta kelpuutettiin niin 400-kuutiotuumainen kone kuin TH350-automaattikin. Ajatuksissa muhivat kuitenkin jalostussuunnitelmat, joiden myötä auton saisi ihan virallisesti tieliikennekelpoiseksi ja kilpien väliin. ”Osa katosta irtosi lopulta kokonaan, kun jouduimme siirtelemään rullaavaa hylsyä muun muassa kaivinkonetta apuna käyttäen”, John muistelee karikkoista alkutaivalta. 44 AMERIKAN RAUTA 8/2015. T arinamme alkaa vuodesta 2008, jolloin Hulda oli sysätty hiukan hyljeksityssä kunnossa OD:n myyntipalstalle etsimään uutta kotia. Imperialin etuakseliin ympättiin ’85 piilofarmari-Buickin jarrut ja samasta autosta hyödynnettiin myös perä nelilinkkituentoineen. Hulda paloi perästä tulipeltiin saakka varsin totaalisesti. ”Levitin takalokasuojia noin kymmenellä sentillä per puoli, jotta Buickin akseli mahtui 295-levyisine renkaineen paikalleen.” Puuttunutta sisustaa paikattiin Wagoneerin etupenkillä sekä vanerista tehdyllä takapenkillä. Tässä kunnossa Imperial oli kolme vuotta ja sillä ajeltiin satunnaisesti siirtokilpien turvin. Koska tila oli valvomaton, ei kukaan tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta lopputulema oli kuitenkin se, että tallin virkaa tehnyt vanha navettarakennus syttyi tuleen. ”Suurin moottorivaihtoehto, jonka Imperialiin on saanut tehtaalta, oli 384-kuutiotuumainen ja se tuotti noin 150 heppaa. Sen silloinen omistaja oli ilmeisesti kohdannut elämässään jonkinasteisen autoharrastukseen kohdistuneen motivaatiokapeikon, sillä hyvälle alulle laitettu projekti päätyi keskeneräisenä myyntiin. Loka-marraskuussa 2011 John otti auton talviseisonnan ajaksi tallille ryhtyäkseen toteuttamaan edellä mainittuja muutostöitä ja saadakseen sen keväällä leimalle. Kori maalattiin harmaalla peltikattomaalilla, jota Johnin vaimo koristeli omakätisesti straippikuvioin. Helmikuussa oli parin viikon ajanjakso, jolloin elohopea ei noussut kahdenkymmenen miinusasteen lämpimämmälle puolelle kertaakaan, ja John päätti pitää pienen tallitauon siitä yksinkertaisesta syystä, että oli niin pirun kylmää. Minkäänlaista tekniikkaa tai sisustaa autoon ei ollut olemassa. Tulipalopakkanen. Akselit sentään olivat paikoillaan, vaikkakin kuormankiinnitysliinoilla, mutta kuitenkin sen verran vakaasti, että hökötyksen siirteleminen oli mahdollista pyörillään. Kori oli kuitenkin edelleen kolmessa eri kappaleessa ja choppauskin sikäli kesken, että katto oli vain heppailtu hollilleen etuja takaosastaan. Kokonaisuuteen vaihdettiin sedanin kattopelti, joka viimeisteltiin limusiinin pikkuikkunoilla, sillä niiden karmiosuus sopi paremmin yhteen sedanin katon kanssa. Rajut pakkaset ajoivat tallin väkeä epätoivoisiin tekoihin, ja eräätkin kaverit olivat päättäneet jättää autonsa sulamaan yön ajaksi sähköja löpölämppäreiden voimalla. Saatuaan aihion omalle tallilleen John kävi ensimmäiseksi katon kimppuun, sillä sen jatkojalostusta oli tullut pohdittua edellisen omistajan kanssa hyvässä yhteishengessä jo auton haun yhteydessä. Näin ollen Vanin 170-heppainen nelisatanen on varsin hyvin linjassa alkuperäisen suhteen”, John perustelee. Nykyiset penkit ovat peräisin Volvo Amazonista ja muokattu sopimaan Imperialiin. Väliaikaisratkaisuja. Tulipalon kuumuudesta kertoo se, että katonrajassa ollut iso, moottorinnostamiseen tarkoitettu I-palkki vääntyi lämmöstä auton katChrysler Imperial ’38 Ajatuksissa muhivat jalostussuunnitelmat, joiden myötä auton saisi ihan virallisesti tieliikennekelpoiseksi ja kilpien väliin
Facip enit volortion. Tilaa kuvatekstille. Alustaa on päivitetty C4-Corveten akselistoilla ja levyjarruilla. Luksusvarustelua Huldasta on turha etsiä, mutta ei mukavuuksia ole ihan kokonaan unohdettu. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. 400-kuutiotuumainen moottori ja TH350-automaattivaihteisto ovat peräisin Chevy Vanista. Ne selvisivät rajusta tallipalosta kuin ihmeen kaupalla täysin vahingoittumattomina. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. 45 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Kuski voi viilentää itseään esimerkiksi Johnin swapista löytämällä tuulettimella. Met vel del et, quat adit euguer sequat
Corveten etuakselisto sai kaverikseen niin ikään C4-Corvetesta peräisin olevan taka-akselin, joka löytyi levyjarruineen sopuhintaan Vetteharrastajien Finnshark-foorumilta. Homma maaliin. Korin pintaan oli jäänyt palon jäljiltä paikoitellen vanhaa lyijypohjamaalia, mutta parin vuoden ulkona seisottamisen jälkeen siitä ei ollut enää tietoakaan. 10 cm per puoli, pinnassa tulipalon ja parin vuoden ulkonaseisottamisen synnyttämä patina. JARRUT: C4-Corveten levyjarrut. 5 cm, channeloitu noin 10 cm, takalokasuojia levitetty n. Lasitkin olivat sulaneet ja rikkoutuneet jättäen jälkeensä ikävän terävää pientä sälää, joka meni kivasti hanskoistakin läpi. Palomiesten arvioiden mukaan hallin katossa on saattanut olla rajuimmillaan yli 800 astetta lämpöä. ”Koneessa ja laatikossa on molemmissa vielä samat öljytkin kuin palon aikana”, John naurahtaa. 46 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Rikkoutuneen tuulilasin tilalle teetettiin uusi, mutta muilta osin lasit korvattiin plekseillä. Sähköt vedettiin uusiksi, minkä jälkeen tekniikka tuntui toimivan moitteitta. KORIMUUTOKSET: Chopattu n. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti. Katto muistutti pinnaltaan lähinnä kuparipannua, mutta se tyydyttiin oikaisemaan työntämällä sisäänpainunut osa takaisin lähelle alkuperäisiä linjoja. Uudelleensyntymän jälkeen ei enää voitu puhua ihan samasta autosta, joten se nimettiin Hulda kakkoseksi. Sisusta meni kokonaan, mutta tekniikka säästyi kuin ihmeen kaupalla suuremmilta vaurioilta sähköjä lukuun ottamatta. topellin päälle painaen sen pari-kolmekymmentä senttiä sisään. Lopuksi Johnin vaimo viimeisteli Huldan pensseleineen jo toistamiseen ja maalasi rapsakan ruosteisiin oviin vahausja kiillotuspalvelua mainostavat tekstit. Chrysler Imperial ’38 MOOTTORI: 400 cid V8. KIITOS: Vaimo, Miki Andersson, Nico Andersson, Ville Taipale, Seppo Heikkilä, Kim Herranen ja Jarno Mäkelä sekä muutamat muut. Aloitin urakan lapiolla ja jatkoin painepesurilla”, John kertoo. Tulipalon jälkeen Johnilla oli arvatenkin mielessään ristiriitaisia fiiliksiä. Imperial oli nimetty Huldaksi jo ensimmäisessä asussaan, johon se Johnilla valmistui. Pakko myöntää, ettei tältä pariskunnalta ainakaan itseironiaa puutu. ”Siivoaminen oli kaikkein tuskaisin vaihe, sillä tuhkaa sun muuta roinaa oli valtavasti. Kabiiniin sovitettiin Johnin vaimon osittain uudelleenverhoilemat ja muokkaamat Volvo Amazonin penkit. Tasaisen pintaruosteista pintaa ei ryhdytty enää puhdistamaan ja maalaamaan, vaan se sai jäädä sellaisekseen. SISUSTA: Volvo Amazonin penkit. RENKAAT: Edessä 225/50 R15, takaa 265/50 R15. Faktat CHRYSLER IMPERIAL ’38 • OMISTAJA: John Andersson, 48 • PAIKKA: Espoo. Kaikkiaan seisokki siis venähti noin kahden ja puolen vuoden mittaiseksi, mutta riittävän motivaation kerääminen ja rakenteluinnon palauttaminen vain vaati aikansa. Syys-lokakuun vaihteessa 2014 John oli jälleen valmis ottamaan Huldan työn alle. ALUSTA: C4-Corveten etu ja taka-akselistot. Auto, tai se mitä siitä oli jäljellä, sai jäädä toistaiseksi seisomaan kotipihalle, ja ajokausi korkattiin uudella hankinnalla, ’70 Cadillac DeVillellä. VANTEET: 15” Rallye Wheels. Myös runko jäi ehjäksi, mutta esimerkiksi korin kumityynyt olivat sulaneet
Tästä auto kunnostettiin esittelyssämme nähtyyn asuun ja nykyään se on kilvitettynä tieliikenteessä. 7. Omaan talliin siirtämisessä käytettiin apuna kaivinkonetta, ja siinä rytäkässä paikalleen heppaillut katonpalaset pääsivät repsahtamaan osittain irti. Tältä ’38 Imperial näytti elokuussa 2008, kun John hankki auton itselleen. Näin ryhdikkäältä Hulda näytti valmistuttuaan ennen kohtalokasta tallipaloa. 5. Toukokuussa 2009 kokonaisuus näytti jo näin valmiilta. 4. Tarinan takana 1 3 5 6 7 Selviytyjä 1. Myös ’76 Chevy Vanista adoptoitu tekniikka on saatu soviteltua paikoilleen. Tässä kohtaa voidaan puhua jo oikeasti rullaavasta aihiosta, sillä auton alle on soviteltu ’85 piilofarmariBuickin akselistot. 2 4 47 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Loppuunpalamisesta ei kuitenkaan voida vielä puhua. Sen ajan kori keräsi patinaa taivasalla. Takalokasuojia levitettiin kymmenisen senttiä per puoli, jotta piilofarmarin taka-akseli 295-levyisine renkaineen saatiin mahtumaan alle. Aktiivipalveluksensa jälkeen auto on unohdettu, elvytetty, kustomoitu, palanut, unohdettu uudelleen ja myös elvytetty uudelleen. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: John Andersson Uutena Suomeen tuotu Hulda on kokenut yli 70-vuotisen historiansa aikana poikkeuksellisen paljon. Tallipalon jälkeinen motivaation kerääminen venähti kahden ja puolen vuoden mittaiseksi. Kattolinjaa muokattiin takaosastaan uusiksi sedanin kattopellillä ja limusiinin pikkuikkunoilla. Voimme vain kuvitella, miltä Johnista on tuntunut tämän näyn avauduttua hänen silmiensä eteen talvisäilytystallilla. 6. 2. Auto myytiin rullaavana, mutta rullaamisen kanssa oli vähän niin ja näin, koska akseleiden ja pyörien ripustusten kiinnitys oli varsin heppoinen. 3
Tinkimättömällä tarkkuudella rakennettu Mustang oli aikoinaan lähellä tuhoutua tulipalossa ja tulla uhratuksi kiihdytysautoilun alttarilla. Kaverilta saadun vihjeen perusteella Mustang kuitenkin sai uuden elämän maittavana katuohjuksena. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen FORD MUSTANG FASTBACK ’64 1/2. Pieksämäkeläisen Timo Markkasen Fastback on osoitus siitä, mitä syntyy, kun vannoutunut ralliharrastaja päättää rakentaa jenkkiauton. Rallimiehen vauhtiperä 48 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Rallimiehen vauhtiperä 49 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Asia jäi selvitykseen, kunnes Timon puhelin soi reippaan viikon kuluttua. Palataanpa aikaan hetki ennen Mustangin hankintaa… Timolla tuli mitta täyteen ralliharrastuksen suhteen loppukesästä 2008, kun kisavehkeet olivat hajalla alvariinsa ja rahaa tuntui uppoavan samaa tahtia kuin vieheitä Saimaaseen. 50 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Vain kolme viikkoa hakemisesta kaikki peltityöt oli tehty ja lihalaatikoista noussut Fenix oli peltivalmis pohjatöitä varten. Mustang oli käytännössä tyhjä hylsy, jonka katossa oli kohtalaisen kokoinen lommo ja sisällä hiiltynyt kattoverhous. Ainoa pelastunut kapine koko varastosta oli ollut tämä Mustang, joka palomiesten oli onnistunut pelastaa hallin katon jo osin romahdettua sen päälle. Aikaisemman puhelun aikana Varkauden jannu oli maininnut projektin, jonka tiesi olevan hiljaisessa myynnissä Bremerin Ykällä. T imo Markkanen on tunnettu kasvo rallipiireissä pitkin Suomea, ja kokemusta miehellä on lähes parin kymmenen ralliauton rakentamisesta useaan eri ryhmään. Runsaasti korityökokemusta ralliautojen parissa hankkinut Timo teki kaikki peltityöt itse. ”Se on tullut rutiiniksi noista kilpa-autoista.” Lisäjämäkkyyttä koriin haettiin jatkamalla runkoaisat lehtijousenkorvakkeisiin saakka. Ne ovat katto ja takaluukun kansi. Auto oli tosiaan kaupan. Väriksi oli valittu Euroopan Fordin tuoreemmasta värikartasta löytynyt, kolmikerroshelmiäisoranssi, jota oli hankittu vaatimattomat viisi litraa. ”Käytännössä koko auto oli lihalaatikoissa, tyhjää korihylsyä lukuun ottamatta”, Timo kertaa ensinäkemistä. Näky oli vielä odotettuakin hurjempi. Voitaneen siis hyvillä mielin sanoa kyseessä olevan vannoutunut ralliharrastaja. Jenkkiautot eivät koskaan ole miestä suuremmin säväyttäneet, mutta mitäs sitten tapahtuikaan. Ne ovat katto ja takaluukun kansi”, pieksämäkeläinen nauraa. Helpompi on listata ulkokuoresta ne kohdat, joihin jäi alkuperäistä peltiä. Reipas viikko Starletin lähdön jälkeen Timon hyvä ystävä Varkaudesta soitti ja kertoi hankkineensa Mustangin. Auto oli tietojen mukaan projektikuntoinen ’65 Fastback. Ford Mustang Fastback ’64 1/2 Rivakasta kulkupuolesta vastaa piristetty 302 cid pikkulohko. Perillä Tuusulassa Timo talutettiin pihan perällä sijainneeseen autokatokseen. Lämpöongelmat poistuivat Subarun jäähdyttimellä. Kuskin paikalla Timo on viihtynyt reippaan 150 kilpailun verran. Peltipuhtaaseen koriin uusittiin koko pohja ja muutama muu ruostekohta, jotka yhdessä nielaisivat reippaat pari neliötä suoraa peltiä. Pientä viritystä. Jossakin kohtaa projekti oli kuitenkin ollut varastoituna rakennuksessa, joka tuhoutui tulipalossa. Kovalta näyttänyt kori vaati sittenkin hieman uutta peltiä. Timo kiersi Bremerin numeron, ja puhelun aikana selvisi, ettei auto ollut Ykän, vaan erään kaverin, mutta saattoi olla kaupan. Silloinen omistaja oli kiihdytysautoilusta innostunut nuori mies, jonka toimesta Mustang oli purettu tarkoituksena uhrata se varttimailikilpuriksi. Kerrotun mukaan auto oli saapunut Valloista Suomeen 1993 ajokuntoisena. Tovin asiaa kypsyteltyään Timollekin syttyi halu omaa Mustangia kohtaan. ”Helpompi on listata ulkokuoresta ne kohdat, joihin jäi alkuperäistä peltiä. ”Menopelin perään ruuvattiin autotraileri ja taskuun sullottiin sopiva tukko kahisevaa siitäkin huolimatta, että Ykä oli varoitellut auton olevan melko surkea ilmestys”, Timo muistelee. Tuolloin ajopelinä oli F-ryhmän Toyota Starlet, joka laitettiin myyntiin. Timo päätti lähteä katsomaan Mustangia paikan päälle. Kotona kopasta irrotettiin viimeisetkin kikkareet ennen perusteellista hiekkapuhallusta. Lisäksi molemmat takakyljet, hiekkapellit, helmat ja lokasuojan kaaret korjattiin uusilla korjauspaloilla. Samalla korin saumat jäykistehitsattiin. Elettiin alkusyksyä 2008, kun Timo kiikutti korin maalarille. Tovin raatoa kierreltyään hän totesi korin kohtalaisen ruosteettomaksi ja palaset lastattiin kärryyn Pieksämäelle vietäviksi. Lihalaatikoista noussut Fenix
Sen jälkeen ei ongelmia ole ilmennyt. Sytytyksen sai vastuulleen Malloryn HEI–jakaja. Hei HEI . Näyttelyreissulla Lahteen Malloryn jakaja kärvähti ja ratsu hyytyi tien oheen. Tuplajouset valittiin vastaamaan kunnollisesta sulkeutumisesta, kun taas avautumista hoitamaan hankittiin rullavipat ja kromimolytönärit sekä Comp Camsin virirullanokka. Ihan ongelmitta ei kuitenkaan tuhkasta pelastetun Mustangin taival alkanut. Ulkoasua kohennettiin vakiosta asentamalla paikalleen auton mukana tullut Shelby–keulapala ja Pieksämäen omaa tuotantoa oleva lasikuituinen takapuskuri. Moottorin rakentaminen hoitui yhteistyössä Timon ja hänen hyvän kaverinsa Suhosen Jarin kanssa. Edelleen maalarilta koria odotellessa Timo jatkoi kunnostamalla alkuperäisen kardaanin uusilla ristikoilla ja tasapainotuksella. Lukuisten tiedusteluiden jälkeen selvisi, että juoppo maalari oli haihtunut kuin tuhka tuuleen ja koriin oli reippaan puolen vuoden aikana saatu tehtyä vain pohjatyöt ja osa pohjaväristä oli ruiskittu pintaan. Peräksi sai jäädä alkuperäinen kasituumainen. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin alkuperäinen 289 cid pikkulohko, joka porattiin 302-kuutiotuumaiseksi. Osia tutkittaessa selvisi, että alakerran hilut oli jo tehtaan jäljiltä tasapainotettu, joten vanhaa sai jäädä lohko, kiertokanget ja kampiakseli. Maalaustöiden aikana paneuduttiin tekniikan kunnostukseen, joka ei sekään rallitaustan omaavalta hepulta jäänyt pelkkään syyshuoltoon. Isommat reiät täytettiin takomännillä. Tekniikan osalta lähdettiin etenemään loogisesti keulasta perään -periaatteella. Sellainen löytyi vihdoin joulukuussa 2009. Kaikki pistekromit ja verhoilut uusittiin kunnostuksen yhteydessä. Pykäliä valitsemaan hankittiin B&M:n shifteri. Maalarin hylkäämä. Muutoin sisusta kuorrutettiin jo vuotta aiemmin tilatuilla uusilla verhoilun osilla ja kromeilla. Molemmat värjättiin korin oranssilla sävyllä. Eteen hankittiin ’69 Cougarin levyjarrut napoineen sekä satuloineen, tehostettu pääsylinteri on samaisen mallin uusi osa. Alustaan lisättiin samalla Konin Classic–iskarit joka kulmaan, ja etujouset vaihdettiin 1,5” pudottaviin jäykempiin. Pakopuolella saivat kelvata projektin mukana tulleet peltisarjat. Elettiin jo loppukevättä 2009, kun Timo haki suivaantuneena Mustangin pois keskeneräisenä. Vaihteistoksi Timo kunnosti C4–automaatin, jonka hän latasi shift kitillä. Polttoaineen syötöstä vastuun sai Edelbrockin 650 kuutiojalan kaasari, joka pultattiin Offenhauserin 360-imusarjan päälle. Tekniikan palikat odottivat siis koria asennusvalmiina. Auto saatiin kotiin vielä jouluksi, ja sen kokoaminen alkoi rallitouhujen lomassa. Jarrujen osalta takana säilyivät alkuperäiset rummut, jotka korjattiin uusilla osilla. Motivaatiokapeikko oli sen verran suuri, että projekti pantiin myyntiin niine hyvineen. Valmis tekniikka asentuikin paikalleen nopeaan tahtiin. Rakennusinspiraatio oli kova ja koria odotettiin takaisin muutaman viikon sisällä. Ostajia ei projektille kuitenkaan ilmaantunut, vaan se päätyi kylmään talliin keskeneräisenä odottamaan uutta inspiraatiota ja luotettavampaa maalaria. Työ kesti kolmisen viikkoa ja lopputulokseen Timo oli enemmän kuin tyytyväinen. Osasyynä oli uusi rallikärpäsen purema, jonka seurauksena pihaan oli jo hankittu Subaru Impreza. Lohkon takapäähän pultattiin uusi vetolevy ja TCI:n turbiini 3500 kierroksen stall speedillä. Alkuperäiset kannet portattiin ja varustettiin isommilla rosteriventtiileillä, joissa on titaanilautaset. Bensan siirto tankista kaasuttimelle tuli Carterin sähköpumpun tehtäväksi. Takapakoista poistettiin yhdet lehdet ja koria kevennettiin jättämällä kaikki äänieristeet pois. Autotrailerin ja kaverin turvin reissu saatiin onnellisesti loppuun ja kotiin palattua ongelman ydin korvattiin MSD:n Pro Billet –jakajalla. Pakoputkisto koottiin MagnaFlow’n 2,5” rosteripalikoilla. Pitkäksi venähtäneen rakennusurakan saattelemana Mustangi saatiin vihdoin ekaa kertaa ajokuntoon heinäkuussa 2012, vain päivää ennen suosittua Big Wheels –harrasteautotapahtumaa, jossa auto ensiesiteltiin. Moottorin ja vaihteiston toimintaan Timo Sisustassa säilytettiin alkuperäinen ilme. 51 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Mustangi kiikutettiin tällä kertaa jäppiläläiseen maalaamoon, jossa varkautelainen huippumaalari sen vihdoin maalasi. Samalla vaihdekaaviosta tuli käännetty
”Ajettavuus saatiin hyvälle tasolle ja Fastbackillä oli ilo kurvailla”, Timo tuumaa. Viime silaus saatiin vaihtamalla alle MD Classicin vanteet, joille asennettiin eteen 215/45 R17 -kumit ja taakse kaksi senttiä leveämmät samanprofiiliset. Comp Camsin rullanokka, Edelbrock 650 cfm kaasutin ja Offenhauser 360 -imusarja, MSD Pro Billet kärjetön jakaja, MagnaFlow 2,5” RST-pakoputkisto, Carter-suurtehopolttoainepumppu. ”Jälkimmäinen on vanha kiihdytysauto ja siitä on tarkoitus rakentaa todella raju laite”, pieksämäkeläinen tuumaa salaperäisesti. Ratkaisuksi löytyi Total Controllin hammastanko-ohjauspaketti, joka sisälsi kaiken tarvittavan aina rattiakselista niveliin. on ollut tyytyväinen alusta lähtien. 52 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Ford Mustang Fastback ’64 1/2 MOOTTORI: Ford A-code 289 cid V8, porattu 302 cid kokoon. Näin kaikki kiinnikkeet säilyivät vakiona. JARRUT: Mercury Cougar ’69:n pääsylinteri ja tehostin, etunavat, -levyt ja -satulat. ”Nyt lämmöt ovat pysyneet hyvin kurissa ja sähköflekti on käytännössä tarpeeton”, Timo kertoo. Jämäkkyyttä alustaan tuli hitsisaumojen vahvistuksella sekä etuja takarungon yhdyspalkeilla. Portatut vakiokannet RST– venttiilein ja titaanilautasin, tuplajouset, rullakeinut, kromimolybdeenityöntötangot. SISUSTA: Grantin puuratti, B&M-shifteri. Ainakin sen verran tehoja on, että 8” perä vaihtui melko pian lukolliseen 9-tuumaiseen välityksellä 3,70:1. Dynamometriin ei vielä ole ehditty, mutta ralliautojen pohjalta Timo arvio tehoja olevan jotakin 300+ heppaa. ALUSTA: Koni Classic -iskarit, edessä 1,5” madallusjouset. RENKAAT: Kelly UHP, edessä 215/45 R17, takana 235/45 R17. Alkuperäisen simpukkaohjauksen ajomukavuutta rallimies luonnehtii kamalaksi, vaikka kaikki alustan nivelet olikin uusittu. Viimeisin päivitys tehtiin edellistalvena, kun lievien lämpöongelmien rauhoittamiseksi Griffinin alusyyläri vaihdettiin rallitouhussa hyväksi havaittuun Subarun orkkismalliin. Faktat FORD MUSTANG FASTBACK ’64 1/2 • OMISTAJA: Timo Markkanen • PAIKKA: Pieksämäki. KORIMUUTOKSET: Shelby-tyyppinen etuhelma ja maski. Hammastanko-ohjaus toi kaarreominaisuudet tälle vuosituhannelle. VANTEET: MD Classic -vanteet, edessä 7,5x17” ja takana 8,5x17”. Niinhän siinä kävi, että juuri ennen jutun julkaisua Fastbackin muutti uuteen kotiin Nokialle, ja Timon tallissa vuoroaan odottaa nyt Ford Mustang Sportroof ’69 -projekti, jonka kaverina on myös Thunderbird Super Coupe vuosimallia ’83. Takana alkuperäiset rumpujarrut. VOIMANSIIRTO: C4–automaatti shift kitillä ja käännetyllä vaihdekaaviolla, TCI 3500 rpm stall speed -turbiini, Ford 9” perä lukolla ja 3,70:1 välityksellä. Itse asiassa peräkin on omaa valmistetta, sillä kätevänä rakentajana Timo istutti 9” murikan alkuperäisiin 8” akseliputkiin. Voimaa moottorissa on riittävästi. KIITOS: Jari Suhonen, Janne Huupponen ja muut apuna olleet
Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. 09-302 847, Fax 09-340 1073 | jaakko.husso@pp.inet.. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Jokaisella autolla on tarina
Vanhassa koulussa vara parempi 54 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’64. Ilkka Lehikoinen osti jenkkien modernisoiman jäykkäperän Etelä-Carolinan kupeesta EteläKarjalaan, ja palautti sen ryhdikkääksi vanhan koulukunnan edustajaksi. 55 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Ensimmäisen kesän Ilkka yritti ajaa pyörällä siinä kuosissa kuin se oli tullessaan, mutta seuraavana talvena jäljelle ei jäänyt kuin runko, kone ja laatikko. Pyörää myytiin myyjän mukaan suoraan ajosta, mutta Ilkka epäilee sen seisseen ainakin viimeiset pari vuotta, sillä takajarru ei toiminut ja kannentiivisteetkin fuskasivat. ”Itse olen ollut mukana vuodesta 2003, eli siitä saakka kun hankin ensimmäisen Harrikkani”, toteaa Ilkka. Kaikki muu laitettiin uutta – tai käytettyä tietenkin, mutta tähän pyörään uutta. Perustajajäseniä oli viisi, joista yksi on edelleen aktiivisesti mukana kuvioissa. Kuvioiden ja straippien takaa löytyy kustomkulttuurimaestro Platu. Joitakin osia, kuten Sporan peanut-tankki, Ilkalle oli jäänyt edellisten pyöräkauppojen yhteydessä. ”Flaket maalasi Kämppilän Marko meidän omalta paikkakunnalta. Kukaan muu ei suostunut flakea maalamaan, mutta Marko teki priimaa jälkeä. Loput haalittiin eBaysta, swapeista, nettivaraosasta ja ties mistä. I lkka kuuluu perinteikkääseen Jerusalem MC -kerhoon, joka viettää ensi kesänä 35-vuotisjuhliaan. Ykkösvaihtoehto olisi ollut luonnollisesti ’48-vuosimallin tai vanhemman keula, mutta ne ovat hirveissä hinnoissa, eikä siihen hätään löytynyt sopivaa replikaakaan. Toiminta sai alkunsa vuonna 1981 nimellä Lappeenrannan Chopper Club, mutta kerho vaihtoi nimeään hiukan myöhemmin. Pyörässä oli ’55-57 vuosimallin straight leg -runko ja koneessa ’55 vuosimallin kannet, mutta moottorin lohko oli vuodelta ’64. Tankin sivuja reunustavan lyöntikultakuvion keskellä on pläntti eloisampaa, eloksoitua lyöntimetallia. Runko ruiskutettiin mustaksi ja tankki sekä vanhasta ukrainalaisvalmisteesta, Dnepristä, kokonaisuuteen sopivaksi muokattu takalokasuoja flake-punaiseksi. ”’87-89-vuosimallin FXSTS-keulan, eli toisin sanoen Softail Springerin keulan, löysin HDCF:n varaosapalstalta. 56 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Ulkoasultaan se oli modernisoidun oloinen kaksiosaisine tankkeineen ja Sportsterin puolavanteineen. Periaatteessa pyörä kyllä toimi, mutta oli vahvasti remontin tarpeessa. Keula oli joko Sporasta tai Dynasta ja perässä oli ankanpyrstölokari. Lopputuloksen viimeistelivät Platun tekemät lyöntimetallikuviot. Evästin Harley-Davidson Panhead ’64 Tankin ja takalokasuojan punaiset flake-pohjat ovat peräisin Marko Kämppilän ruiskusta. ”Suomessa papereihin merkattiin vuosimalliksi ’64, sillä ikä määriteltiin moottorin numeron mukaan, koska rungossa ei ole numeroa”, Ilkka selvittää. Tällä hetkellä porukka koostuu paristakymmenestä kaverista. Pannu löytyi vuonna 2012 eBayn kautta Georgiasta. Käytännössä tämä viitannee siihen, että pyörä on vuodelta 1955, mutta sen moottoria on päivitetty tuoreemmaksi. Ekana talvena palasiksi. Amerikkalaisten laitteiden kanssa touhuamisen hän aloitti kuitenkin jo kauan ennen sitä parikymppisenä hankitun ’52 Mercuryn parissa. Mutta eipä siinä mitään, hyviä ja vahvoja Harley-Davidsonin itse valmistamia keulojahan nämäkin ovat.” Puolavanteet saivat väistyä pinnavanteiden tieltä ja Mustangin valmistama satula vaihdettiin nettihuutokaupasta käteen jämähtäneeseen La Rosan valmisteeseen
Kun pyörä saatiin läjään, niin kone tuntui hävittävän välillä paineet, eikä käynnistynyt kunnolla. Korvaaviksi tuotteiksi valikoituivat STD:n uudet pannukannet ja orkkikset pääsivät ansaitulle eläkkeelle. Projektin varrella tarjotuista avustavista käsipareista Ilkka osoittaa suurimmat kiitokset Markon, Ossin, Antin ja Apen suuntaan. Päädyin sitten tilaamaan kokonaan uudet pytyt ja männät.” Kansia ei testattu kokoonpanon yhteydessä paineen kanssa, mikä tietysti jälkeenpäin osoittautui virheeksi. ”Pytyt oli porattu 0,040” ylikokoon ja harkitsin niiden porauttamista 0,060” ylikokoon, mutta sitten ne olisivat olleet ihan lopussa. Pyörä valmistui kuluneelle kesälle ja on miellyttänyt omistajansa lisäksi monia muitakin kanssaharrastajia. ”Kun painemittaus lopulta suoritettiin, selvisi, että etupytyn pakoventtiili jäi välillä kantamaan, ja eihän se kone tietysti käynnisty, kun ilmat menevät läpi”, Ilkka sadattelee. visioineeni tankkiin muotoja, jotka mukailevat sen kylkiä, mutta muuten annoin hänelle vapaat kädet”, Ilkka kertoo. Tankin ja lokareiden sävyä toistavat punaiset flake-kädensijat löytyivät jälleen kerran eBaysta ja erikoinen etulamppu japanilaiselta moottoripyöräosasivulta, jonne Ilkka päivittelee jotenkin kummallisesti päätyneensä. 57 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Syylliseksi kantamiseen todettiin vinoon jäänyt ohjuri, eli vika oli lopulta varsin pieni. Samalla todettiin kuitenkin, että ’55-vuosimallisten kansien seetit olivat aika lopussa ja Ilkka päätti niiden valmiiksi irti ollessa vaihtaa koko kannet uusiin. Ilkka on ollut toiminnassa mukana vuodesta 2003, jolloin hän hankki ensimmäisen Harrikkansa. Hoijakka on väännetty Lappeenrannan paikallisella konepajalla Marko Kansosen toimiessa metalliguruna. Koneesta avattiin yläkerta, tarkistettiin pyttyjen kunto ja todettiin samalla, että kiertokanget olivat jämäkät. Lappeenrannan perinteikäs Jerusalem MC -kerho viettää ensi kesänä 35-vuotisjuhlia. Kannet otettiin irti ja vietiin koneistamoon, jossa niitä nuuskittiin tarkemmin. Pannu iskuun. Alapäätä ei ryhdytty purkamaan. Ensimmäisen kesän Ilkka yritti ajaa pyörällä siinä kuosissa, kuin se oli tullessaan, mutta seuraavana talvena jäljelle ei jäänyt kuin runko, kone ja laatikko
Baseballräpylätyyliin verhoiltu sisusta on myös todella maukas. Tehokäsitys siellä myös saattaa hämärtyä, meininki kun on, että kyllä alle 500 hevosvoimallakin pärjää, mutta on se vähän kitumista. 58 AMERIKAN RAUTA 8/2015. SEMA SHOW 2015 Mobilin osastolla oli esillä yksi kirjoittajan suosikeista koko näyttelyssä, RetroDesignsin Belaksi nimetty ’56 Bel Air Sport Sedan. Patinakuosinen kori kätkee sisäänsä 646-hevosvoimaisen Vortech V-3 Si -ahtimella ylipaineistetun LS3:n, jonka jatkona on 4L65E-automaatti ja 3,7-välitteinen 9” perä. Koska aina pitää keksiä myös jotain negatiivistä sanottavaa, niin näyttely kestää kaluston määrään nähden liian vähän aikaa – vain neljä päivää – ja ihmisiäkin siellä on jo liikaa, vaikka tapahtuma onkin tarkoitettu vain ammattilaisille. Niin maukkaita ovat varsinkin kyseisen vuoden Starlinerja Sunliner-korit. Vaikka toisaalta uusien, superkorkeiden ”diskojeeppien” määrä lisääntyy kaiken aikaa, saavat aina vain vahvempaa jalansijaa näyttelyssä myös patinapickikset ja rottarodit, ja yhä useamman vehkeen keulalta löytyy ahdettu diesel. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tippaakaan liioittelematta on todettava, että on vain yksi SEMA. Joku voi pitää tätä lukkarinrakkautena, mutta ’61 Fordeja näkyy tapahtumissa suhteettoman vähän. Tämä Street Rodder -lehden kannestakin tuttu Sunliner on Hollywood Hot Rodsin käsialaa. S ikäli uskomaton Las Vegasin jättinäyttely on niin tasoltaan kuin kaluston määrältäänkin, ja sieltä varmasti löytyy jokaiselle jotakin
SEMA SHOW 2015 Discovery Channelin Vegas Rat Rods -sarjan toisessa osassa nähty ’30 Ford ”Stampede Rod” rakennettiin nykykuntoon vain 10 päivässä. Kyljen liekit tuovat autoon hitusen hot rod -otetta. Tekniikka on vähintäänkin mielenkiintoinen, kahdella turbolla ahdettu Cummins 4BT diesel. Sen ’59 Cadillacistä lähtöisin olevan 390-koneen päällä on ultraharvinainen Horne-imusarja neljän kromatun Strombergin kera. Panttilainaamo-ohjelmasta suurelle yleisölle tutuksi tulleen Count’s Kustomsin rakentama ’73 Riviera edustaa klassista 70-luvun lowrider-tyyliä ketjuratteineen ja muhkeine plyyshiverhoiluineen. 59 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Herkullinen kokonaisuus oli myös Lori Ryanin ’49 Caddy. Erittäin korkeat ja tarpeettoman näyttävät maasturit ovat todella kova juttu Jenkeissä tällä hetkellä, ja kuten tästä Caminosta näkee, niin korkean voi tehdä mistä vaan
The Copper Caddyksi nimetyssä autossa yhdistyy onnistuneesti klassinen kustomtyyli ja moderni pro touring -henki. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Tämän ’60 Caddy-karkin taustalta löytyy useammin muskeliautojen parissa nähty Kindig-it Designs. Sen kattoa on chopattu etupäästä 3,5 tuumaa ja luiskaperä on paikoin peräti 8 tuumaa alkuperäistä alempana. Ironworks Speed and Kustom -firmaa pyörittävän Rodger Leen huikea ”Fairway ’55” Chevy 150 oli näytillä Vortechin osastolla. Sema Show 2015 Chris Carlsonin ’49 Buick Kustom on rakentajansa kolmas SEMA Show’ssa nähty auto. Sherwin-Williams Automotive Finishesiä oli tuotu promotoimaan Lucky Lucianon Ivy Green Metallic -värillä maalaama ilmajousitettu ’61 Cadillac -avo. Konepeltiä on madallettu reilusti, ja ajovalot ovat ’56 Oldsista ja takavalot ’54 Mercurystä. Nimikirjoituksia oli jakamassa myös kilpaautoilulegenda Mario Andretti. Ilmanputsaritoteutus on vähintäänkin omaperäinen. Tekniikkana on 1000-heppaiseksi kutiteltu Vortech-ahdettu Chevrolet Performancen LSX376-B15, joka on naamioitu venttiilikoppia myöten perinteiseksi ensimmäisen polven pikkulohkoksi. Kirkkaalla Orange Haterade -sävyllä maalattu auto näytti patinoituneen näköisine vanteineen jotenkin kovin 60-lukulaiselta, vaikka stance oli muuten täyttä nykypäivää
Tehoa voimanlähteen kerrottiin tuottavan yli 1000 hevosvoimaa takapyöriltä mitattuna. Accuairin osastolla esillä ollut ’86 C10 jätti tuskin kylmäksi ketään. Tästäkin löytyivät ilmajouset. Trenton Ulicnyn ’29 Ford Atomic Roadsterissa on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa, mutta erityisen komea on sen timanttitikattu penkki. Vähän keskenhän auto vielä oli esimerkiksi sisältä, mutta pinta saattaa hyvinkin olla jäämässä tällaiseksi. Tämä tuplaturbo Cummins Diesel löytyy Randy Weaverin ’62 Ford Unibody -pickiksen konehuoneesta. Tyler Scarfen todella upeasti viimeistellyn ’69 Roadrunnerin konehuoneessa majailee 6,1-litrainen Gen3 Hemi kahdella STS-turboahtimella ruuditettuna. Tämän Tudorin sisustusta voi hyvällä omallatunnolla kutsua raa’aksi. Tämä uutuusvanne kantaa nimeä Sunburst. Syvänvihreän candyvärin nimi on Black Forest Shimrin. 61 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Rocket Racingiltä löytyy useampi hauskannäköinen vannemalli, joita ei ole juuri Suomessa näkynyt. House of Kolorin maaleja oli tuotu promotoimaan tämä karamellimainen ’34 Ford Cabrio
Wisconsinistä oli Las Vegasiin näytille tuotu Gene Schwisterin ’55 Ford Customline ”GT55”. Sema Show 2015 Ei kahta ilman kolmatta. Creative Concepts in ja Halabura Hot Rodsin yhteistyö nä luoma ’33 Ford ”Dry Lakes” 3 window coupe on tehty tribuuttin a vanhoille lättäpääk oneisille suola-aav ikkokilpu reille. John Canepan ’59 Chevy Apache löytyi pohjoisen hallin aulasta. Vaihteist o on Tremecin 5-lovinen TKO-600manuaali . Joku saattaa pitää kokonaisuutta jo vähän muovisen oloisena, mutta kyllä auto on paikan päällä koettuna melkoinen taideteos. Dave Kindigin luotsaaman Kindigitin ’68 Chevelle jatkaa firmalle tunnusomaista superkliiniä linjaa. Niinpä peräti 7 tuumaa chopatun laitteen tekniikka na onkin 285-kuutiotuuma iseksi stroukatt u ’53 Flathead Dry Lakes -kansilla ja Rad Rides by Troyn piilotetul la ruiskulla. 62 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Tämä todella upea C2-Vette oli näytillä TENlehtikonsernin osastolla. Uskomattoman hienosti viimeistellyn auton keulalta löytyy perinteisillä läppärungoilla varustettu tuore Coyote-kone
Huikean hienon auton kaikkia koripaneeleja kerrotaan olevan jotenkin muutettu, mutta laite näyttää edelleen Dartilta. 63 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Chevroletin suurella osastolla nähtiin myös LT4-moottorin kokoamisnäytös. Ridler Awardista kisanneisiin autoihiin kuuluvan William ja Charlotte Maisen ’65 Dart SL 2D HT:n pellin alta löytyy remmiahdettu 392 cid 2Gen Hemi. Glasuritin väri on muuten osuvasti nimeltään Green with envy. Retrohenkinen sisustus on todella maukas. Hieno auto oli muutenkin, ja varmasti myös kulkee riittävän rivakasti ahdetun 650-heppaisen Lingenfelter LS3:nsa turvin. Tämä patinapintainen C20 on tullut tehtaalta pitkälavaisena, ja lavassa näkyivätkin vielä hitsaussaumat lyhentämisen jäljiltä. LMC Truckin ’72 K10 näyttää äkkivilkaisulta entisöidyltä, mutta keulalla on 6,2-litrainen uusi LT1 ja alkuperäishenkiset vanteet ovat US Magsin 20-tuumaiset. Liekö nouseva trendi. Rakentajaguru Troy Trepanierin näkemystä edustavan ’59 Biscayne Sedan Deliveryn puskurit herättivät huomiota koneistetun näköisine niklattuine pintoineen
Moottorina on tietysti Hemi, 528-kuutiotuumaisena ja 650-heppaisena Keith Black -versiona. Gas Monkey Garagen rakentaman ’67 Dartin moottorina on 825-heppaiseksi kutiteltu ’15-mallisen Hellcatin 6,2-litrainen Hemi. Chip Foosen rakentama ’71 DeTomaso Pantera oli esillä Magnaflow-putkistofirman osastolla. Sema Show 2015 Teeveestä tuttu Gas Monkey Garage rakensi tämän murhatun Ford GT:n kolaroidusta punaisesta aihiosta. Voimaakin GMGT:ksi nimetystä autosta löytyy 808 hevosvoiman verran. Baby Lincillä tarkoitetaan useimmiten 50-luvun vaihteen Mercury-korista pikku-Lincolnia, mutta lowrider-piireissä baby-Lincolneina tunnetaan myös nämä 80-luvun alun Mark VI:t. Harmi vaan auto oli sijoitettu kehnolle paikalle vähän huonosti valaistuun aulaan. ”Murdered out” on termi, jolla tarkoitetaan laitteen värittämistä kokonaan mustaksi ilman mitään kiiltäviä tai vaaleita osia, ja yksilö saattaa olla ainoa ilmajousitettu GT maailmassa. Yksi näyttelyn huikeimpia laitteita oli ehdottomasti Rick Doren Metallican James Hetfieldille rakentama ’34 Packardiin perustuva ”Aquarius”, jonka muodot ovat saaneet vaikutteita ’38 Delahaye 165:stä. Flowmasterin tontilla oli näytillä Roger Byrdin hillitysti modernisoitu ’71 avo-Cuda, jonka on rakentanut Rad Rides by Troy. 64 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Tämän yksilön maalaus oli todella upea. Billet Specialtiesin vanteet ovat edessä 18ja takana 20-tuumaiset. Jopa tekniikka oli remontoitu alkuperäinen. Autoa oli rakenneltu harvinaisen miedosti, näkyvimmät muutokset olivat madallus ja Foosen omat custom-vanteet
Monilla hiilikuituosilla varustetun auton piiloon jäävä erikoisuus on tasainen pohjalevy kilpa-autojen malliin. Lukuisia arvostetuissa näyttelyissä palkittuja autoja rakentaneen Gil Losin ’56 Belvedere ei tuottanut pettymystä hänen aikaisempia autojaan nähneille. Voimanlähteenä on ’69-mallinen Chevyn 350, joka on varustettu Webb Flatty Kitillä. 6,1-litraisella nyky-Hemillä varustetun auton viimeistelyssä ei ole moitteen sijaa. Gateway Classic Mustangin rakentaman ’71 Mach 1:n keulalta löytyy uusi 32-venttiilinen Tivot-moottori. John D’Agostino valitsi suosikikseen Rob Ida Conceptsin klassiseen custom-tyyliin rakennetun ’40 Mercury Sport Coupen, joka olikin kieltämättä upea. Kyllä, sillä saadaan tavallisesta Letukan pikkulohkosta aivan lättäpään näköinen. 65 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Salillä on ollut sama auto jo vuosik ymme niä, ja se on lajin harras tajille tuttu näky lukem attomista tapaht umista pitkän yhteis en taipale en varrelt a. Roadmasterin patinakuosi kätki alleen täysin modernisoidun tekniikan LS7-koneineen, Art Morrison -runkoineen ja Wilwood-levyjarruineen. Ringbrothersin SplitR ’65 Fastbackin tekniikkana on Ford Racingin 427 cid Windsor jatkonaan 6-vaihteinen T56-manuaali. Nykyis en maalau ksen takana on Stone Cold Kustom sin Adam Stone. Kyseiseen tyyliin erikoistuneen ICON Derelictin uusin tuotos oli tämä ’50 Buick. Axalta-maalifirman osastolla esillä olleen auton hehkuvanoranssi väri kantaa muuten nimeä Burning Brick. Webb Motorworksin ’36 Mack -kuorkki on rakennettu lyhennetylle ’86 Chevy -avolavan rungolle. Ilmanputsari on lähtöisin Olds 442:sta. Axalta -maali firman osasto a koristi ansait usti pitkän linjan bombmies Sal Sierran uuteen kuosiin rakent ama ’36 Ford Lowrid er Bomb
Monet kauempaa tulleet pakkasivat autonsa trailereihin jo heti iltapäivällä, mutta esimerkiksi Fast’n’Loud -sarjasta tutun KC´s Paint Shopin KC Mathieu saapui Ignitediin vasta valmistuneella ’86 Chevy C10:llään, joka oli näytillä myös sisällä. Näyttelyn päätyttyä perjantaina järjestettiin messukeskuksen vieressä olevalla parkkipaikalla nyt toista kertaa SEMA Ignited -ulkotapahtuma, jossa myös paikalliset pääsivät tutustumaan näyttelyautoihin. Scott Laitisen rakentama Lincoln Continental Mark II ’56 ”Mae” voitti vuoden 2015 Goodguys Custom of the Year awardin. Vanteet ovat Colorado Customin mallistosta. 2,5 tuumaa chopatun auton keulalta löytyy 520-kuutiotuumainen Jon Kaase -isolohko. Auto voitti tämänvuotisen Grand National Roadster Show’n The Barris De Elegance -palkinnon, joka jäänee lajissaan viimeiseksi mestarin poistuttua tästä ajasta SEMA-viikolla. Erilaisilla ahdetuilla moottoreilla varustetut patinahirviöt ovat selvästi nyt muodissa. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Näyttelyn komein oli varmasti Squarebody Syndicaten Joe Yezzin GM Design Awardinkin saanut ’74-mallinen Cheyenne, joka on yhtä aikaa todella villi ja silti alkuperäisen oloinen perinteiseen lookiin viimeisteltyine LS3-koneineen ja alkuperäisiä kapseleita muistuttavine 22-tuumaisine custom-vanteineen. Sema Show 2015 Mike ja Rita Garnerin ”Triton” ’59 El Camino tuo ainakin allekirjoittaneelle vahvasti mieleen Darryl Starbirdin luomukset. Keith Deanin rakentaman auton villissä yksivaloisessa keulassa on muotoja 60-luvun alun Caddystä, perä taas on täyttä ’60 Caddyä. Lake Havasussa, Arizonassa Sicchopspajaa pyörittävän miehen sukunimi kielii vahvasti suomalaisista juurista. Dean Oslandin ’59 American -farkkua liikuttaa muun auton tapaan huikean hienosti viimeistelty Letukan LS-pata, jossa on Ariasin Hemi-kannet. Tänä vuonna 3Gen-avolavat tuntuivat nousseen suosiossa toisen sukupolven ohi. Ulkoalueelta niitä taisi löytyä puolenkymmentä
Maalarinteippiä kului rulla jos toinenkin, kun Jaska päätyi irrottelun sijaan suojailemaan jopa mittarit kojelautaa maalattaessa. 67 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Auto saikin pika-aikataululla ennen näyttelyä uuden candyoranssin haamuliekitetyn pinnan, ja jopa runko maalattiin uudelleen autoa purkamatta. Yksi koko näyttelyn hurjimmistä näyistä. Jaska Jokusena tunnettu Vuorenmaan Jaska hankki kesällä Lowdillacinsä tilalle ’30 Fordin, jonka kirkkaanoranssi ilme ei sopinut miehen silmään. Laskematta tarkemmin se saattoi hyvin pitää paikkansa. Joka tapauksessa kalustoa oli paljon, yli 300 ajoneuvoa, ja mukana oli niin pin-up-kisaa kuin ulkomainen tähtivieraskin, joka oli tänä vuonna kokenut Suomen-kävijä John D’Agostino. Lennart Zackrissonin avaruusrodin takana ei suinkaan näy sen peilikuva, vaan näyttelyn puuhamies Mikael Forsmanin ja Hersti Autoshopin yhteisprojekti Mercury-konsepti. Jenkkiautonäyttely Amerikan Raudan osastolla katseita keräsi Annan ja Hannan ohella toisaalla lehdessä esiteltävä Juha Lensun ’57 Buick, joka sai myös John D’Agostinon jakaman West Coast Kustoms Awardin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tämänkertaisesta Lahden näyttelystä sanottiin, että se kokosi kaikkien aikojen suurimman määrän ruotsalaisia näyttelyautoja kotimaisen katon alle
Suonenjokelaisen ’68 Firebirdin konehuoneen candypinta on siistimpi kuin monien näyttelyitä kiertävien autojen ulkopinta. Esa Salon aarteita nähtiin hallissa tänäkin vuonna kaksin kappalein. Jo vuonna 1961 rodirakentelun aloittaneen ruotsalaisen Sven Sandbergin autoja oli näytillä useampikin. Jenkkiautonäyttely 68 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Puhdasverisiä lowridereita ei ollut tällä kertaa näyttelyssä kuin pari. Taustalla näkyvältä ’59 DeSotolta huomion vei kynsilakkamaisine väreineen tämä ’60 avo-Dodge. Niistä toinen oli ruotsalaisen High Coast LowLife -kerhon Foxin candypunainen ’64 Impala. Jukkana suomalaisittain tunnettu John Löfbacka on ollut Lincoln-mies jo pitkään, lieneehän ’41 Lincoln herran pitkäaikaisin projekti. Tällä kertaa Jukka oli tuonut näytille ilmajousitetun Lincoln Continental ’58:n, joka oli vielä Ruotsin kilvissä. Patrick Söderbergin LT1-tekniikkaisen ’55 150 Handymanin alla olivat 20-tuumaiset Mobsteelin Detroit Steel Wheel -peltivanteet ja Diamond Back-renkaat. Villein niistä taisi olla Early Cobraksi nimetty ’27 T-Ford Roadster, jonka tekniikkana on moderni 4,6-litrainen ja 32-venttiilinen DOHC V8 ja 5-vaihteinen Tremec T45-manuaali. Nyköpingiläisen Henrik Larssonin ’28 Chevy on eleettömän tyylikäs laite, jonka viimeistelystä on vaikeaa moitteen sijaa keksiä. Kumeja saa käytännössä haluamansalaisella valkotai punasivulla myös isoina kokoina
Robban Hoffmanin ”Red Hot Attraction” ensiesiteltiin kuluvan vuoden Grand National Roadster Show’ssa, ja ensimmäistä kertaa se oli Euroopassa esillä Lahdessa. Laatikon sisällä komeili firmaa pyörittävän Marko Stjerbakoffin upea ’46 Ford, jota on vanhennettu ’41 keulaosilla. Vaikka vaivaa oli nähty useampaankin somistukseen, kohosi Nykypuun toteuttama pienoismallilaatikko muiden yläpuolelle. Vesiallassomistus oli vaikuttava. Mikko Wihisen ’65 Galaxie 500 -avo sai Matching Numbers -tekniikastaan huolimatta läpikäynnin yhteydessä annoksen modernimpaa ilmettä isoilla vanteilla ja ilma-alustalla. Turkulainen custom-polkupyöriin erikoistunut StyleRide toi esille komean fillarikattauksen. 69 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Auto esitellään tarkemmin seuraavassa numerossa. Rickard Kvickin todella upea ’51 Ford COE sai Truck-luokan kakkospalkinnon. Southern Finland Gassers saattaa olla toistaiseksi vähemmän tunnettu porukka, mutta on vahva syy epäillä, ettei ole kauan. ”Kid Gasser” kuuluu Jokiniemen jälkikasvulle
Maamme komeimpiin kustomuutuuksiin ehdottomasti kuuluva Erno Komulaisen ’41 Ford palkittiin myös kustomguru John D’Agostinon suosikkina. Komean auton hauskasti kullasta sinertävänharmaaseen flippaava helmiäisväri on syntynyt Fiatin värin pohjalta. Voimaakin löytyy, pumpulla varustettu 383 stroker tuottaa pyöreästi 580 hevosvoimaa. Yrpä ja Illu -logoja kantava ’43 GMC kuuluu nykyisin espoolaiselle John Anderssonille, ja onkin hauska kaveri miehellä jo pidempään olleelle Hulda Imperialille. Raimo Tuomisen ’49 Packard Eightistä ei kittikerroksia löydy, vaan lakkapinnan alla on paljas pelti. Vanhan liiton vaneja edustamaan oli tuotu Ruotsista Gasoline-lehden ’70 Econoline. Autot saivatkin patinaluokan 1ja 2-palkinnot. Rankkaa laitetta liikuttaa Chryslerin tuore SRT-8-tekniikka. Pasi Hietikon ’73 Panteran konehuoneesta löytyy pirteä 434 cid stroker-kone, ja myös ulkonäöstä on kyllä sleeper-meininki kaukana. Jenkkiautonäyttely 70 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Timba Pelkosen Vetten maalipinta meni vastikään uusiksi, kun eräs senioriautoilija ei havainnut ajoissa äkkiseltään aika kaukaa huomion herättävää autoa. Toisella kotimaisella kielellä pirttikyläläisen Patric Backholmin ”Darlene” ’66 Cadillac on niitä autoja, jonka suorat kyljet täytyy nähdä livenä. Monenlaista rakenneltua vania on tullut vastaan, mutta vähissä ovat maahan asti pudotetut G20-Vanit
Tiedä häntä, paljon niitä oli myös viime vuonna samaan aikaan. Monilla tuntui olevan tapana pitää ovea auki yleisön keskellä ajettaessa. Mukavaa näytti olevan myös tässä ’61 Buickissa. Niin oli myös tämän sektioidun ’60 Letukan kohdalla. Lauantai-illan cruisingissa nähtiin paikallisten arvion mukaan ennätysmäärä autoja. Liekö stuukissa jotain vanhan liiton raggarihenkeä, mutta jokin tässä ’64 Chryslerissa viesti, että autolla saattaisi olla mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Auton täytyy olla sama, joka muistetaan reilun parinkymmenen vuoden takaa mattaviolettina. ’61 avo-Invicta kulki niin lähellä tietä, että silmämääräisesti tasaisella suoralla alta kuului useampaan otteeseen metallinen kolahdus. Letkassa lipui myös Mannermaan Peksu Rivieroineen. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2015. ’59 Caddy on aina komea näky öisessä maisemassa, ja flättäri kuuluu kirjoittajan henkilökohtaisiin suosikkimalleihin
Kojelauta syntyi ’58 Dodge Kingswayn kojelaudasta reippaasti muokkaamalla. 2. 3. 5 6 7 8 72 AMERIKAN RAUTA 8/2015. HEATH GARAGE HOT ROD CIRCUS Tarinan takana 1 2 3 4 1. Viisi tuumaa chopattuna katto oli enemmän heathgaragelaisten mieleen. Aiempien rakentajien työnjälki oli paljon raaempaa, miltä se kuvissa näyttää. Rosterista valmistetut pakosarjat, samoin kuin imuja vesiputketkin, ovat Tomin omaa valmistetta alusta loppuun. Kiksautusten lisäksi sitä myös vahvistettiin. Alun perin rakentelun kohteeksi piti tulla ’31 Roadster, mutta suunnitelmat täsmentyivät jo alkumetreillä vuotta vanhemman Coupen suuntaan. Valmiin auton esittelemme seuraavassa numerossa. Harjavallasta Heath Garagelle päätynyt ’30 Ford 5 Window Coupe liikkui tullessaan omin avuin, mutta ei ollut muuten häävissä kunnossa. Ajatuksena oli, että pariskunnan seuraava showrodi koottaisiin valmiiksi livenä yhden autonäyttelyn aikana. 4. 7. Rungon muutokset näkyvät hyvin tässä kuvassa. Lahden Jenkkiautonäyttelyn promoottorina toimiva Mikael Forsman innostui asiasta heti ja loppu on historiaa. Voimanlähteeksi jätettiin 283-kuutiotuumainen Letukan pikkulohko, joka autossa oli jo ostettaessa. 5. Lattia ja kardaanitunneli muotoiltiin kokonaan uusiksi. Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Heath Garage Heath Garagen Tomi Kangas sai idean Hot Rod Circuksesta jo pitkälle toista vuotta sitten. 8. Kyseessä oli Jenkeistä kuvien perusteella ostettu auto, joka ei vastannutkaan suomalaisostajan odotuksia, joten se päätyi osaavimpiin käsiin. Kori otettiin työn alle ensimmäisenä, ja vaikka Tomi vastaakin yleensä pariskunnan projektien peltitöistä, pääsi Anna-Stina näyttämään karmeille rälläkkää. Nelisatanen laatikko sai uudet pannat, levyt, tiivisteet ja stefat sekä lisäksi vielä shift kitin. 6. Esimerkiksi jarrupääsylinteri ja ohjaussimpukka olivat kiinni vain kulmaraudoilla muista erikoistoteutuksista puhumattakaan. Tomi teki tämän projektin yhteydessä elämänsä ensimmäisen vaihteistoremontin
Chopattu ja channeloitu kori on mallattu muokatun rungon päälle. Seuraava väri oli vihreä candy. 13. Tomi teki uudet käytännössä tyhjästä. 9. Kankaan perheen pienimmät, Peppiina ja Iines, antoivat luonnollisesti projektiin oman panoksensa. 15. Tässä auton stance alkaa näyttää jo Heath Garagelle ominaiselta. 14. 11. Sen ruiskuttamisen jälkeen umpeen teipatut paneelit otettiin esiin. Tässä asussa projekti esiintyi keväällä Tukholman Hot Rod -näyttelyssä promoten tulevaa live-kasaussessiota. Aihiossa ei ollut tullessa lainkaan kunnollisia ovia, vaan pikemminkin kitillä muotoillut pellinpalaset. Puhtaille pinnoille vedettiin aluksi epoksipohjamaali niin koriin kuin rungon ja alustan osiinkin. Lukkoja ja laseja ei ollut lainkaan. 12. Ensimmäinen varsinainen väri, joka koriin suihkutettiin, oli metallinhohtoinen hopea. Tehtyjen muutosten jälkeen kori puhallettiin puhtaaksi hiekalla. Kori hiontavärissä. 10. 9 10 11 12 14 13 15 16 73 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Sen päälle kuvioitiin paneelit, jotka teipattiin umpeen. 16
Autoon käytettyjen maalausefektien kirjo on todella laaja. Kylkipaneeleiden sopiva efekti syntyi joulukoristelaatikosta kaiveltujen apuvälineiden avulla. 20. Hytin takakulmien suomut syntyivät aaltokuviota muistuttavia sapluunoita käyttäen. 24. Samoin ilmajousituksen osat, bensatankki ja koko joukko muita irto-osia. Cowliin taiteiltiin kahdensuuntaisia viuhkakuvioita. Tarinan takana 17 18 19 20 21 22 23 24 74 AMERIKAN RAUTA 8/2015. 23. Paneelit saivat lopuksi vielä tummemman vihreät reunahäivytykset. Vihreää seurasi keltainen candy, joka toimii paneelien ja louvereiden pohjavärinä. 21. ’32 Fordin madallettu maski sai elävän kuvioinnin, kun maali ruiskutettiin verkon läpi. 17. 22. Maalausurakan tässä vaiheessa Anna-Stina taiteili katon takaosaan psykedeeliset koukerokuviot. 18. Runko ja akselit saivat saman värityksen kuin korikin. Tässä suihkutetaan kuvioita pitsiverhon läpi. 19
Niitä seurasivat kone ja laatikko. Ensimmäinen osa, joka näyttelyhallissa laitettiin kiinni, oli ohjaussimpukka. Juuri maalattuihin osiin ei haluttu kuljetuskolhuja, eikä mitään haluttu myöskään unohtaa kotiin. 31. Suurta hetkeä kerääntyi seuraamaan suuri joukko näyttelyväkeä. 33. Korin ollessa rungolla päästiin vetämään sähköt loppuun. Tomin ja Anna-Stinan (vas.) lisäksi live-rakennukseen osallistuivat Suvianna Peltola, Vesa Mäki, Lauri Kujala sekä Petra Rajamäki. Huolellinen pakkaaminen ja osien listaaminen vei neljä päivää. 25. 30. Viimeisten straippien jälkeen korin pintaan vedettiin useampi kerros kirkasta lakkaa. 25 26 27 28 29 30 31 32 33 75 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Johtosarjat ovat Heath Garagen hovisähkömiehen, Jarkko Eklundin käsialaa. 32. Jukka-Tukku sponssasi porukalle työvaatteet ja Vuorenmaa Oy Bahcon työkalut. Hot Rod -teksteihin käytettiin eloksoitua lyöntimetallia. Myös ovien sisäpuolen ruudullisiksi sikatut irtopaneelit sekä kojetaulun koristeet saivat ylleen eloksoidun lyöntimetallin. 28. Auton pelteihin on prässätty kaikkiaan yli 170 louveria, jotka ovat kaikki Tommi Äikään käsialaa. Ennen lakkausta Anna-Stina viimeisteli vielä jokaisen louverin reunastraipilla. Valmiiksi maalattujen osien kuljettaminen Lahteen näyttelyyn oli isompi urakka kuin moni osaisi kuvitellakaan. Sen jälkeen vedettiin jarru-, bensaja öljynjäähdytinlinjat, itse jäähdytin sekä osa sähköistä. Peräluukun kansi oli Heath Garagella jemmassa jo ennen projektin aloittamista. Kun runkoon oli saatu kiinnitettyä akselit, oli aika värvätä apujoukot nostamaan koria rungolle. Ensikäynnistystä edelsi suuri määrä työtä, mutta kaikki valmistui lopulta ajallaan, tai oikeastaan jopa vähän etuajassa. 26. Ovien tekstit tirehtöörin kuvineen ovat Anna-Stinan käsialaa. 29. 27. Kattopellin Tommi teki erillisenä ja sillä peitettiin alkuperäinen kattoluukku
FSRA Harvest Run 4/13-numerossamme esitelty ”Red Ram”, Hemi-koneinen ’32 Roadster kuuluu nykyään helsinkiläiselle Keijo Osaralle. Reitti kierteli itäisellä Uudellamaalla päätyen Pornaisiin Mil-safareille, jossa rodiväki pääsi tutustumaan hiukan toisenlaiseen kalustoon. 76 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Leinosen Peten ”Fat Ass”, eli ’35 Tudor sai nauttia kuluneen ajokauden uusista, klassisista viisipuolavanteista. Tuusulan Rantatien kulttuurimaisemassa sijaitseva Lottamuseo toimi komeana taustana Ari Kaarnalehdon ja Harri Kosken viisvitosille. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Finnish Street Rod Associationin sadonkorjuuajelut paukutettiin komeassa syyssäässä 12.9. Hairetdinin Aki on touhunnut viime aikoina kasvavissa määrin gassereiden parissa, mutta sadonkorjuuajelulle miehen mukaan pääsi vanha kunnon sotaratsu, Viagranakin tunnettu ’30 5W Coupe. Taustalla Kaasisen Jonen uusin hankinta, ’72 Econoline, jonka ulkoasu tulee päivittymään kasarimaisempaan kuosiin. Lähtöpaikkana toimi Tuusulan Lottamuseo, josta komea letka starttasi matkaan puolilta päivin
Rodipoppoo pääsi testaamaan muun muassa BMP-1-rynnäkköpanssarivaunun maasto-ominaisuuksia. Itäisen Uudenmaan teitä kuluttaneet normiautoilijat saattoivat hieraista silmiään tämän näyn nähdessään. 77 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Päätepysäkkinä toimi Mil-safarit, joka järjestää maastoajosafareita pääasiassa vanhalla sotilaskalustolla. Jonoon, mars! Porukkaan mahtuu aina yksi vastakarvaan pyrkivä. Jari Lahtisen ’29 A Roadster valmiina Harvest Runin haasteisiin. Kalu Kallion ’30 A Coupe ei ehkä tarjoa kaikkein esteettömintä näkyvyyttä eteenpäin, mutta kuskilla on paraatipaikka remmiahtimen ja kaasutinpatteriston saumattoman yhteistyön seuraamiseen. Asiakastapahtumien ohella Mil-safareilla ostetaan, myydään, kunnostetaan ja vuokrataan vanhaa kalustoa sekä niihin liittyvää rekvisiittaa. Tällä kertaa se oli Hakalan Timpan Nash. Kyyditys hoitui asianmukaisesti. Petsamon Nikkelin nimeä kantava Ford-pikkis kuuluu Timo Tähtiselle. FSRA Harvest Run Kutjan Janne pyyhkäisi paikalle ’58 Chevrolet Delrayllään kartanlukijanaan Jani Huhtamäki
Teflon-letku on niin sanottu pomminvarma valinta, sillä se kestää todella kovia lämpötiloja sekä kaikkia nesteitä, kuten vaikkapa nitroa. Liittimien kannalta ratkaiseva seikka on kuitenkin se, onko punosten alla oleva varsinainen letku materiaaliltaan kumia vai Teflonia. Käytännössä se on Kevlar-punoksellista Teflon-letkua, jonka poikkipinta-ala on noin 60 % suurempi kuin perinteisissä Teflonja kumiletkuissa, eli se myös virtaa paremmin. Se, käytetäänkö kokoonpanossa kumivai Teflon-letkua, on oleellista siksi, että molemmille letkutyypeille on omat liittimensä, jotka eivät käy ristiin. Äärimmäiseen käyttöön – lähinnä kilpureihin, joissa haetaan parhaita mahdollisia virtausominaisuuksia, toimintavarmuutta ja keveyttä – on saatavilla myös Kryptalon-letkua. Hyvä osoitus tästä on se, että esimerkiksi laadukkaiden billet-liittimien valmistajana tunnetun Aeroflow’n valikoimassa on yli 6000 erilaista osaa. Nylonpunosletkut ovat hiukan teräspunosletkuja kevyempiä, mutta niiden paineenkesto ja hinta on suunnilleen sama. Liittimien viidakko voi vaikuttaa asiaan perehtymättömälle tiheältä, mutta polku käy helpompikulkuiseksi, kun osaa varautua etukäteen muutamiin perusasioihin. A N-liittimiä käyttämällä saadaan moottoritilaan paitsi näyttävyyttä, myös luotettavampia liitoksia. Jos esimerkiksi polttoainelinja joudutaan vetämään matkustamon kautta, kannattaa materiaaliksi valita Teflon, jolloin säästytään matkustajien sieraimiin kantautuvalta bensankäryltä. Tavallinen kumiletku ei kestä E85-polttoainetta, mutta nykyään on saatavilla sisäpuolelta pinnoitettuja kumiletkuja, jotka kestävät myös alkoholia. Niiden uloimpana pintana on Nylon-punos, mutta sisempänä ruostumaton teräspunos ja alla joko kumitai Teflon-letku. Käytännössä on siis makuasia, pitääkö ulkonäöllisesti enemmän teräsvai Nylon-punoksesta. Teflon-letkulla on myös mukavuutta ja viihtyisyyttä lisäävä ominaisuus, sillä se ei päästä hajuja läpi, kuten kumiletku. Nylonin eduksi laskettakoon se, että se on miellyttävämpi käsitellä, eikä pinnasta irtoa katkaisun yhteydessä teräviä säikeitä. Tavalliseen, pintapunoksettomaan kumiletkuun verrattuna teräspunosletkun etuna on kovempi hankauksen-, paineensekä lämmönkesto, mikäli letku sattuu menemään vaikka läheltä pakosarjaa. Teräspunos myös tukee letkua, jolloin sen pystyy kääntämään tiukemmalle mutkalle ilman sen painumista lyttyyn. Kumiletku on ominaisuuksiltaan riittävä useimpiin kokoonpanoihin. Nykykokoonpanoissa näkee yhä useammin Nylon-punosletkuja, jotka ovat käytännössä niin ikään teräspunosletkuja. Letkun valinta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ANliittimien ABC Tallilla – AN-liittimien asennus AN-liittimien maailma on laajempi kuin osaisi kuvitellakaan. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2015. AN-liittimien kanssa käytetään yleensä teräspunosletkuja, joiden sisus on materiaaliltaan perinteistä kumiletkua tai ominaisuuksiltaan parempaa Teflon-letkua
Esimerkiksi rallikäytössä ei ole lainkaan tavatonta, että liittimiä on ratkennut saumoista. Toiseksi alimpana on Nylonpunoksellinen Teflon-letku, jonka kanssa käytetään helmiliitintä. Tällöin esimerkkikappaleenamme toimivaan regulaattoriin kierretään ensin ORB-liitin (O-Ring Boss), jossa tiivistys tapahtuu kumisella O-renkaalla, ja sen perään letkuliitin. Kumiletkun ja Teflon-letkun liittimet eroavat käytännössä toisistaan siten, että Teflon-letkuliittimiin kuuluu erillinen leikkuurengas, eli ”helmi”. Kumiletkuliittimet ovat yleensä cutter-tyyppisiä, eli niissä on leikkuureuna, joka pureutuu letkun päähän. Liittimien valinta täytyy aloittaa letkun valinnalla, sillä eri letkutyypeille on omanlaiset liittimensä, joita ei voi käyttää ristiin. AN-liittimistä puhuttaessa törmää näet toisinaan epämääräiseen termiin ”lentokoneliitin”, jonka mukaisesti AN:n aprikoidaan olevan lyhenne sanasta ”aeronautical” tai muuta vastaavaa. Alimpana on Kevlar-punoksella päällystetty, rypytetty Teflon-letku, joka tarvitsee omanlaisensa patentoidun liittimen. Alipaineelle sopii sekä kumiettä Teflon-letku. Viinamäen miesten on muistettava ostaa mukaan erillise Buna-N Orenkaat, jotka sopivat edellämainittujen lisäksi myös etanolille (E85). Jarrujen liittimet ovat yleensä ruostumatonta terästä yksinomaan kestävyyden takia. Letkuun tulee aina naarasliitin ja kiinteään kappaleeseen liitettävä vastakappale on aina uros. Jos linjoissa käytetään pikaliittimiä, niissä tulee olla EPDM-kumiset tiivisteet. Siinä käytetyn Teflon-letkun ulkopinta on rypytetty, mutta sisäpinta on sileä, millä on saavutettu hyvä taipuisuus virtauksen kärsimättä. Vasemmalla olevat juotetut liittimet tunnistaa ohuesta putkiosasta sekä päihin juottamalla liitetyistä nipoista. Ne ovatkin periaatteessa samaa tavaraa, sillä sama standardi kulkee Yhdysvalloissa nimellä AN ja Euroopassa nimellä JIC. Ohjaustehostimen paluuletkussa ei ole painetta, joten sen voi tehdä kumiletkusta. Tavallisen kumiletkun korvaajaksi on saatavilla Push Lock -kumiletkua, terästai Nylon-punoksella päällystettyä kumiletkua tai vastaavasti terästai Nylon-punoksella päällystettyä Teflon-letkua. Tosiasiassa A ja N tulevat sanoista army ja navy, sillä kyseessä on alkujaan sotilaskäyttöön kehitetty standardi. Liittimien erot. Letkun pää lämmitetään, painetaan liittimeen ja liitos on valmis. Edulliset liittimet on yleensä tehty 2000-sarjan alumiinista, kun taas huippuliittimien materiaali voi olla esimerkiksi 6061-T6, minkä lisäksi niissä on kunnon anodisointi. Jos letkussa on korkea paine, liitoksen voi varmistaa letkun päälle puristettavalla Aero Clampilla tai tavallisella klemmarilla. Toiseksi ylimpänä on Nylon-punoksellinen kumiletku, jonka liitin on cutter-tyyppinen, eli siinä on leikkuureuna, joka pureutuu letkun päähän. AN-liittimien idea on lyhykäisyydessään siinä, että letkuun kiinnitettävälle liittimelle on aina vastakappale, eli 37-asteinen kartio, jolla tiivistys tapahtuu. Poikkeuksena Kryptalon-liittimet, jotka pyörivät. Myös ohjaustehostimen painepuolella tulee käyttää Teflon-letkua (AN-6), koska kumiletku ei kestä ohjaustehostimen korkeaa, yli sadan barin painetta. Hopeanvärisillä liittimillä on näytetty niin sanottu perinteinen tapa liittää letkuliitin kiinteään kappaleeseen. Jotta asiat eivät olisi liian yksioikoisia, niin AN-liittimiä on myös valmistustavoiltaan kahta eri tyyppiä: juotettuja liittimiä sekä full flow -tyyppisiä billet-liittimiä. Korjattakoon lopuksi vielä yleinen harhakäsitys. 79 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Sekä itse Teflon-letkun että sen liitinrakenteen paineenkesto on suurempi kuin kumiletkun ja vastaavan liittimen. Äärimmäisiin kokoonpanoihin ja olosuhteisiin on saatavilla myös Kryptalon-letkua, eli Kevlarpunoksellista Teflon-letkua. Toinen vaihtoehto on yhdistetty ORB/ letkuliitin, jolloin välistä jää yksi osa pois. Kumiletkulle tarkoitetuissa liittimissä letkut pääsevät pyörimään liittimen suhteen asennuksen jälkeen (swivel), kun taas Teflon-letkuliittimissä on oltava tarkkana asennusvaiheessa, että liitin tulee oikeaan kulmaan letkuun nähden, sillä ne eivät pyöri asennuksen jälkeen. Tavallinen Teflon-letku on näet varsin jäykkää, eikä sillä saa tehtyä tiukkoja mutkia. Tässä nähdään hyvin ero edullisempien, juotettujen liittimien sekä kalliimpien, yhdestä kappaleesta jyrsittyjen full flow -liittimien välillä. Paksummissa billet-liittimissä ei ole juotossaumoja eikä virtausta heikentäviä kynnyksiä. Letkua ei koskaan irroteta letkuliittimestä, vaan letkuliitin irrotetaan kartiosta. Toisinaan hämmennystä aiheuttaa myös se, että hydrauliikkaliikkeet myyvät samankaltaisia liittimiä JIC-liittimen nimellä. ORB-liittimissä on vakiona Viton O-renkaat, jotka sopivat käytettäviksi bensiinin ja öljyjen kanssa. Billet-liittimet myös virtaavat paremmin, sillä niissä putken sisähalkaisija on sama läpi koko liittimen, juotettujen liittimien sisäseinämissä kun on virtausta heikentäviä kynnyksiä. Kalliimmat billet-liittimet on tehty jyrsimällä yhdestä kappaleesta, jolloin niissä ei ole juotossaumoja, jotka voisivat ratketa kovassa rasituksessa. Halvemmat ja kalliimmat liittimet eroavat yleensä myös valmistusmateriaaliltaan. Army & Navy. Ilokaasulinjat tulee myös vetää Teflonilla. Käytännössä puhutaan siis helmiliittimistä. Ylimmäisenä on Push Lock -letku, jonka kanssa käytetään tavallisella letkukaralla varustettua liitintä. Hinnaltaan halvimmat liittimet ovat yleensä ensin mainittuja, ja ne tunnistaa helposti laihasta putkiosuudesta sekä päihin juottamalla liitetyistä nipoista. Hydraulisissa kytkimissä ja jarruletkuissa tulee käyttää Teflon-letkua (kokoa AN-3) sekä nesteen ominaisuuden että paineen takia. Kullekin letkutyypille on omat liittimensä
Kun kierteitä ei enää näy, on liitos riittävän pitävä. Katkaisu onnistuu joko rälläkällä tai tarkoitukseen valmistetuilla letkupihdeillä. Asiantuntija-apuna jutussa toimineelta Road Machinelta löytyy eriasteisilla mutkilla varustettujen liittimien lisäksi mm. Mutteria ei tarvitse kiertää pohjaan saakka. Valikoima on pelkkää full flow billet -tavaraa, eli juotettuja liittimiä ei ole tarjolla. Ennen asennusta pää tulee avata pyöreäksi sopivaa työkalua käyttäen. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Jos kyseessä on Teflon-letku, niin pihdit painavat sen päätä hiukan lyttyyn. Letkujen punosmateriaalina löytyy hopeanväristä teräspunosta ja mustaa Nylonia. Liittimien valikoima on nykyään todella laaja. Kaikkiaan hyllyssä on noin 570 eri nimikettä. Liittimien värit on rajattu mustaan ja hopeaan. Puhtaaksi puhallettuun, sopivan mittaiseen letkuun pujotetaan ensin mutteri, johon kierretään kiinni liitinosa. Tallilla – AN-liittimien asennus Ennen letkun katkaisemista kannattaa merkitä katkaisukohta ja vetää siihen esimerkiksi kolme tiukkaa kerrosta kangasteippiä. Jotta liittimet pysyvät siistinä, on niiden asennuksessa tärkeää käyttää oikeita työkaluja. Kumiletku palautuu itsestään. Loppukiristys tehdään kiintoavaimella, mutta sitä ei tarvitse vääntää kaikilla voimilla. Tja Y-kappaleita, supistus-, laajennusja muunnosnippoja, tulppia, läpivientiliittimiä letkun viemiseen tulipellin läpi, suodattimia ja niiden suodatinpatruunoita, LSmoottoreiden suoraja mutkaliittimiä, ohjaustehostinliittimiä sekä ties mitä. Paksun ylävesiletkun kohdalla sovitus oli sen verran tiukka, että letkun sai työnnettyä parhaiten mutterin sisään ruuvipenkin leukojen välissä. Kumiletkuliittimissä letkut pääsevät pyörimään asennuksen jälkeen, mutta Teflon-letkuliittimet tulee sijoittaa jo asennusvaiheessa oikeaan kulmaan, sillä ne eivät pyöri enää jälkikäteen. Liittimen kanta vaatii eri kokoisen avaimen kuin liittimen mutteri. Letkun päässä oleva liitin kierretään vastakappaleeseensa siten, että kiinnitys tuntuu napakalta. Letkut liitetään liittimiin ruuvipenkkiin asetettavien leukojen avulla ja liittimet kierretään kiinni vastakappaleisiinsa kutakin liitinkokoa vastaavalla kiintoavaimella. Tässä kuvassa on teräspunospäällysteisen kumiletkun pää, josta on irrotettu cutter-tyyppinen liitin. Parhaaseen lopputulokseen päästään liitinvalmistajan omilla välineillä. Letkun päästä näkee hyvin, kuinka liittimen leikkuureuna on pureutunut kumiletkun päästä sisään tehden liitoksesta erittäin tiiviin. Katkaisun jälkeen letku kannattaa puhaltaa sisältä puhtaaksi paineilmalla
Tässä tapauksessa emme tarvinneet jousia avuksi. Aeroflow’n valikoimassa on myös linjoihin erikseen asennettavia bensan-/öljynsuodattimia, joiden sisällä on vaihdettava/pestävä, rosteriverkosta tehty suodatinpatruuna. Hitsattavia liittimiä voi soveltaa tämän käyttökohteen lisäksi esimerkiksi polttoainetankin tai kuivasumpun lähtöjen rakentamiseen. YHEISTYÖSSÄ: ROAD MACHINE OY Aeroflow’n liittimet ja letkut www.roadmachine.fi JANNE’S GARAGE Asennustyö www.jannesgarage.com Käyttämässämme bensapumpussa on amerikkalainen NPT-putkikierre (National Pipe Thread), johon on saatavilla omat NPT-liittimensä. Tässä projektissa emme uusineet koko polttoainelinjoja, vaan yhdistimme autossa olleen, ruostumattomasta teräksestä valmistetun linjan bensapumpulta lähtevään teräspunosletkuun helmiliittimen avulla. Kun liitintä kootaan letkun päähän, kannattaa mutterin ja liittimen välisiin kierteisiin laittaa Aero Sealia tai esimerkiksi teflonrasvaa voiteluksi. Liittimen ja sen vastakappaleen väliin sen sijaan ei tarvitse laittaa rasvaa. Filttereissä on tiheät rosteriverkot, ja ne ovat pestävissä. Alumiiniset venttiilikopat varustettiin Aeroflow’n tyyliinsopivilla huohotinfilttereillä. Alumiiniliitin näet kuumenee kiristettäessä melkoisesti ja anodisoinnista huolimatta kierteet voivat leikata hiukan kiinni. Aero Seal, Loctite). Näin sillekin menevä letku voidaan korvata teräspunoksisella. Kaasuttimen bensalinjassa on sintrattu suodatin, joka virtaa huomattavasti paperisuodatinta paremmin. Niissä tiivistys hoidetaan tiivisteliimalla (esim. Patruunassa on lisäksi magneetti, joka pyydystää magneettiset (rautametalliset) hiukkaset. Hyvään suunnitteluun kuuluu kuitenkin, että tiukat mutkat tehdään liittimillä, ja letkujen mutkat ovat mahdollisimman loivia kaaria. Kumiletkujen sisään on saatavissa jousia, joiden avulla ne voi taivuttaa hyvinkin tiukoille mutkille ilman, että letku litistyy. Alumiinista paisuntasäiliötä päätettiin modata hitsattavalla uroskartiolla, josta voidaan lähteä letkuliittimellä. NPTkierteitä tapaa mm. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Kun väliin laittaa rasvan, liittimen pystyy avaamaan ja käyttämään uudelleen. Materiaaleista on valittavana joko alumiini, musta teräs tai ruostumaton teräs. automaattivaihteistojen öljynlauhduttimen porteissa
Rautakaupasta haettiin kuitenkin lopulta vain lattiamatto sekä seinien maalit – muilta osin turvauduttiin mielikuvitukseen, jota Kaljusilla tuntuu riittävän vaikka muille jakaa. Lopulta tallitilaa tuli yhteensä sata neliötä, minkä lisäksi sen yhteydessä on noin 30 neliötä teknistä tilaa. Tallin vieressä oleva 15 neliön tekninen tila toimii tällä hetkellä rumpuhuoneena, mutta toiseen 15 neliön aputilaan on sisustettu diner-tyyppinen tallibaari. Talo tallin ehdoilla Työpöytä on ahkerassa käytössä perheen jälkikasvun, Eetun ja Artun, toteuttaessa itseään fillareiden, mopojen, skeittien ja skuuttien parissa. Kiihdytyspyöräprojektin omistaa Ari Kosonen, joka on ajanut useita vuosia kilpaa Kozone Racing -nimellä. 82 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Toisenlainen talli Kaksiovinen ’56 Buick Special Riviera on ollut Kaljusten perheessä vuodesta 2007 saakka. Monimuotoisessa käytössä palveleva talli toimii paitsi harrastevehkeiden säilytysja rakentelupaikkana, myös perheen jälkikasvun touhutilana, jossa vietetään aikaa mopojen, polkupyörien ja rullalautojen kanssa. Heidi pitää Lappeenrannassa Livinki Design -liikettään ja on vapaa-ajallaan aktiivinen sisustaja, joten välillä tiloissa kunnostetaan luonnollisesti myös vanhoja huonekaluja sekä muuta vastaavaa. Toisinaan kookkaassa tallissa majailee myös kavereiden kalustoa. Aktiivisen jenkkiharrastuksen jatkumona tallin yhteyteen rakennettiin myös diner-henkinen oleskelutila. Tapahtumissa sen perässä kulkee ’72 SMV 12 -munavaunu. Toteutuksessa päätettiin edetä maltillisella budjetilla ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Lähtökohtana oli luoda pikemminkin viihtyisä oleskelutila kuin loukko, jossa hörpitään ilta toisensa jälkeen miestä väkevämpää. Baari pystytettiin ja somistettiin muutamassa viikossa, joten ihan kaikkien materiaalien löytymistä käytettynä ei voitu jäädä odottamaan. Jani on suunnitellut ja toteuttanut ’88 H-D Springer Softailinsa maalauksen ystävänsä Petrin kanssa. Lisäksi alkuperäinen ilme on kokenut muutoksia takalokarin, valojen, satulan, tangon ja monen muun pienemmän detaljin osalta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lappeenrantalaisten Heidi ja Jani Kaljusen vuonna 2012 valmistuneen talon muoto ja pohjaratkaisut määrittyivät pitkälti tarvittavan tallitilan mukaan. K aljusten talon suunnittelun lähtökohtana oli, että talliin pitää mahtua peräkkäin kaksi pitempääkin autoa
Baaritiskin yläpuolella oleva lippa on tehty Heidin entisen liikkeen markiisista. Cocktails-valomainos on palvellut aikoinaan lappeenrantalaisessa baarissa. Heidi verhoili kirppislöytöbaarijakkarat uusiksi pantterikuviolla. Jani sai Heidiltä yllätyssynttärilahjaksi kuvaussession, jossa Sami Kontto ikuisti hänen rakkaita moottoriharrastuksiaan. Baaritiskin päästä paikkansa löytänyt jukeboxin kappalevalitsin löytyi helsinkiläisestä Weird Antiquesista. Tallin seinälle päätynyt Easy Rider -tyyppinen otos on yksi lopputuloksista. 83 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Seiniä ja baaritiskin lippaa on koristeltu Buickin kromiosilla ja matkoilta hankituilla esineillä. Jenkkifutiskypärä on Janin kaverin peliuran peruja, ja luo eläkkeelle päästyään tunnelmaa Kaljusten tallibaarissa. Kankaan poistamisen ja rungon lyhentämisen jälkeen se pellitettiin alumiinipellillä diner-henkiseksi. Tiski löytyi Heidin kaverin navetan vintiltä ja takaseinän pellit Janin isän halkopinojen päältä. Lappeenrannan Richard Rawlingsiksikin kutsuttu Jani on baaritiskin takana kuin kotonaan. Osa tavaroista, kuten pölykapselista tehty kello ja männistä tehty BAR-taideteos on saatu lahjaksi tallibaarin avajaisissa. Pöytäryhmän Jani ja Heidi toivat Power Big Meetistä avoautokyydillä muiden tavaroiden ja ihmisten lisäksi
Auto oli mätä ja liian kallis, vaikka kattoikkunat kiehtoivat toki. Buick osoittautui tutuksi laitteeksi, se oli ollut tienvarsimainosmaalari Strydin harrastejenkkinä. Mikkonen Kari B. Kaikki vieläpä toimivatkin. Kauppaa hierottiin tosissaan, vaan hintaa ei saatu alas millään. Buickilla tultiinkin kotiin ja lähdettiin heti illalla radalle. Pelkääjän puolen kyljestä saattoi havaita kontaktia otetun maastoon. Takaraivossa kummitteli joitain autossa olleita ”pikkuvikoja”, mutta ne tungettiin pois mielestä. Teksti ja kuvat: Kari B. Yllättävää sen sijaan olivat De Luxen kylkilistat ja takavalojen välinen alumiinipaneeli, myöskin etulokarin Skylark-lintulogo ihmetytti. Toinen Buikki oli tarjolla Vantaan Autokeskuksessa, ’65 Special V6-moottorilla hintaan 5 500 mk. Eka ehdokas oli ’65 Sport Wagon Vantaan Jokivarressa. Syystä tai toisesta kävimme katsomassa Buickeja, ehkä tarjolla ei ollut muita. Väri oli omituisen vihreä, mutta siihen tottui nopeasti, auton sisältä katsottuna se ei edes häirinnyt. muistelee, kuinka siipi-Letukoiden odotellessa osio ajopeliksi löytyi vahvasti kadonnutta korimallia edustanut Buick joskus alkukesällä 1979. Nykyisin nettiaikana moiset rojut olisivat helppo nakki, mutta 70-luvun kekkosMuumio muistelee Spesiaali Buikki Vaikka Buick oli tosiaan malliltaan Special, löytyivät siitä De Luxen kylkilistat ja lokarin Skylark-logo. 84 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Mitä sitten tuli ostettua. Moottorina oli Specialille tyypillinen 225-kuutiotuumainen V6. Valuuttaa ei ollut mukana kassikaupalla, mutta pari tonttua jätin kauppaan ja loput sovittiin maksettavan pätkillä, kolmessa kuukaudessa. Vanha edustusauto, jolla oli takana jo yksi harrastekierros Strydin käytössä. Taisi trokari huomata palon tötteröpäiden silmissä. Buickin takana Korkin Chevy II. Orkkisväri oli saattanut olla metskuvihreä, ja varustelutaso oli vanhaksi Suomi-autoksi jopa yllättävä, oli sähköiset sävylasit ja molemmat tehostimet. Autoa lähdettiin katsomaan New Hillistä Leksan kanssa. Jenkkikuume oli noususuhteista, olihan Korkki ostanut sinisen Chevy Novan kylille. E lettiin alkukesän aikaa vuonna 1979, kun tuli tarve hankkia nopeasti cruisingpeli ’59 ja ’60 Chevy -projektien odotellessa osia. Jengi koolla New Hillissä valmiina cruisailemaan joskus 1979
Osien vaikean saannin takia jouduin laittamaan auton seisomaan. Buickissa oli autoradio mankulla, joten siihen laitettiin uusi antenni ja siihen häntä roikkumaan, ja tietty karvanopat sisäpeiliin. Myös takavalojen välistä löytyi alumiininen paneeli, jollaista ei periaatteessa olisi Specialissa pitänyt olla. Se kytkin pestiin tinsulla ja hankittiin sitä oikeaa tavaraa... Jakopään ketju rallatti aika ajoin melkoisen äänekkäästikin, ja öljyä ja bensaa kului kohtuullisesti, mutta vettä sen sijaan joutui kuljettamaan mukana takakontissa 20 litran pöntössä. Tilasin ne karvanopat Ruotsista 1975 kesällä. Apukuskin puolen helmassa näkyivät merkit maastokosketuksesta. Mikä parasta, Paven bentsiiniasemalla huoltoa tehdessä joku kurkkasi konttoriin ja totesi, että sullahan on V8 perkele... Buickilla cruisailtiin varsin paljon ympäri EteläSuomea, aika ajoin jopa kahdessa vuorossa. Lopulta se hypähti pari hammasta vikaan, eikä Buick enää käynnistynyt. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Ei sitä nopeasti katsoessa huomannut parin pytyn puuttumista, eikä tullut oudoille tyypeille asiaa oikaistua. Caramba lisäsi kitkaa ja homma toimi, sen roiskiminenkin oli huomattavasti helpompaa kuin kokiksen. Sähkölasien ansiosta kaupat tehtiin varsin nopeasti ja uusi omistaja alkoi ehostaa autoa uuteen uskoon. Noi ennalta tiedetyt ominaisuudet hoidettiin helposti, mutta venynyt jakopään ketju tuotti suurempaa harmia syysiltoina. Auto oli usein myös lainassa NHC:n ukoilla. Kutoset kirnuivat öljynsekaista raivoa Konalan yössä, ja loppuvaiheessa autot ajautuivat kiinni toisiinsa sillä seurauksella, että ovenkahvat tarttuivat toisiinsa. Kannet olivat sen verran kierot, ettei niitä saatu edes lohkosta irti, joten veden lisääminen sai jatkua. Seuraavana keväänä laitoin Specialin myyntiin konevikaisena. Antenni oikaistiin ja meno jatkui. Alussa roiskittiin kokista kytkinlevylle, mutta lopulta siirryttiin ammattiaineisiin eli Carambaan. Silloin jaagattiin kundeja Lepuskin juna-asemalle asti, vaan ei saatu niitä kiinni, onneksi sillä kertaa. Erikoisvanteisiin ei ollut varaa eikä tarvettakaan, tai ehkä taakse olisi voinut laittaa slotit jos olis ollut, mutta ei hätää – nurkista kaivettiin ’59 Chevy Bel Airin pillerikapselit ja Buick oli valmis radalle. Carambaa pitovaikeuksiin. Kerran Kirkkonummen nahkatakit päättivät vääntää antennin solmuun, kun oltiin Luxin sisätiloissa. Väri lienee ollut tehtaalta metallinhohtovihreä. Buickissa ei myöskään ollut Texin tarvikepeilejä vaan tehtaan oma ovipeili. Noilla sähköisillä sivulaseilla tuli elvisteltyä monessakin paikassa, tuolloin se toimikin mainiosti. Kyllä ne kundit pääsi aamuyöstä takaisin New Hilliin. Kun ei ollut keikkaa landelle pyörimään viikonloppuisin, niin cruisailimme Lintikseen Kino Luxille parkkiin ja bailaamaan. Sattuipa niinkin, että äijät soittivat iltasella puhelinkiskasta jostain päin Suomea valittaen kytkimen luistamisesta... Kesän mittaan kytkin alkoi luistaa, muttei se suuresti haitannut. landiassa vaikeampi rasti. Aika kultaa muistot, sanotaan, mutta kyllä siinä autossa sanomistakin oli. Käskin mennä huoltikselle ja ostaa Carambaa. Äijät soitti uudemmankin kerran sieltä huoltikseltä kysyäkseen, että kumpaa sen olis pitänyt olla. Käytiin kyllä myöhemmin Kirkkonummella tsiikailemassa... Toivottavasti se selvisi, symppis laite. Palaneet kannentiivisteet aiheuttivat aika ajoin keittelemistä, vaivaan tottui ja siitä selvittiin lisäämällä vettä. En vielä silloin tiennyt, että moista ainetta oli kahta laatua, kitkaa lisäävää ja voitelevaa. Näin ollen jäi selvittämättä kumpi oli parempi, V6 vai 6 in line. Alkuaikoina Leksa ajoi omistajan ollessa viihteellä. Päätimme sitten ottaa selvää autojen paremmuudesta Autokeskuksen suoralla eräänä yönä. Vanhalla edustusautolla oli minulle tullessa takanaan jo yksi harrastekierros. Cruisailimme Buickilla ja Korkin Novalla aiheuttaen pahennusta laajalla alueella. Buickissa oli Tiittasen tekemä putkisto, joten haaramoottorin äänimaailma kuulosti V8:lta. Palasiko laite liikenteeseen vai joutuiko se kanta-autoksi korinvaihtoprojektiin
Perinteinen katutason myymälätila vaikutti omalta jo ensi näkemällä, ja Heidi piti ehdottoman positiivisena sitä, että kauppaan on helppo tulla omalla autolla. Yritysesittely Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lappeenrannassa sijaitseva Livinki Design on vintagehenkinen lifestyle-putiikki, joka on syntynyt kauppiaansa ja hänen perheensä amerikanautoharrastuksen ympärille. Livinki Designin valikoima koostuu vintagesta ja vanhanhenkisistä uusista tavaroista. Järjestetäänhän kaupalla yhtä sun toista alan häppeninkiä. Karavaani kiertää ahkerasti myös alan tapahtumia. Livinki ottaa valikoimiinsa sopivaa tavaraa myös myyntitilille, jolloin myyjä saa tuotteilleen uuden myyntikanavan ja Livinki myyntiin yhä ainutlaatuisempia tuotteita, kuten tämän aidosti vanhan space age -henkisen peltiauton. Mikäli putiikki ei osu oman reitin varrelle, niin ostoksille pääsee nettikaupassa osoitteessa www.livinki.fi. L ivinki Designin kaupantätinä häärii Heidi Kaljunen, toimelias amerikkalaista elämäntapaa harrastavan perheen rouva, joka ei jäänyt toimettomaksi jäätyään työttömäksi. Sen sijaan Heidi päätti perustaa kivijalkamyymälän, jossa saisi jakaa omaa elämäntapaansa sekä matkan varrelta mukaan tarttuneita ideoita muillekin. Americanaa löytyy moneen lähtöön: Meksikovilttejä, bootseja, stetsoneita – you name it! Jenkkihenkisten tavaroiden lisäksi tarjolla saattaa olla valikoidusti myös vanhaa kotimaista tavaraa, kuten Suomi-petrolianaa tai vaikka vanhoja rekisterikilpiä. ”Kaupan perustaminen oli jotenkin luonteva ajatus ja se sai lisäpontta Tukholmanmatkalla, jolla löysin sattumalta upeita tuotteita, joita vieläpä tarjottiin minulle myyntiin. Nykyisiin tiloihin, Lappeenrannan Suonionkadulle Livinki muutti marraskuussa 2014. Sen jälkeen valikoima on toki laajentunut melkoisesti. Toimenkuvaani liittyy putiikinpitämisen lisäksi olennaisesti myös sisustussuunnittelutyö, jonka aloitin jo kotona, pihamökissämme sijainneessa työhuoneessani”, Heidi tarinoi. 86 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Heidi on valinnut myyntiin uniikkeja tuotteita, joilla on paitsi käyttötarkoitus, myös tarina. Yksi asia johti toiseen ja nyt ollaan tässä
Pyörän nimi, Werraton, sai alkunsa vanhasta fillarin keulamerkistä, joka minulla oli jo ennen pyörän hankkimista. Toteutuksesta vastasi Janne’s Garage samoin kuin rungon maalauksestakin. Oman toteutukseni esikuvana toimivat 1910–20-lukujen lautaratapyörät, eli boardtrackerit, kuten amerikankieliset sanovat. Takavuosien kotimaisten polkupyörävalmistajien kirjo on näet todella laaja ja nimistöltään rikas. Berggren AB:n Vaasassa 1910–20-luvuilla valmistama polkupyörämerkki, jonka näennäiseksi edustajaksi tämä kustomoitu pikajalka naamioitiin. Aidosti vanhojen osien kirjo ulottuu myös etulamppuun sekä ketjusuojukseen, joka ei tosin kuvassa ole vielä paikallaan. Liikkeelle lähdettiin tästä. Puuhanurkka K imm o To mi Tästä se ajatus nimestä lähti. Werraton-keulamerkki oli olemassa jo ennen koko pyörää. Seitsemän vuoden ajan seissyt auto osoittautui harvinaisen hyväpeltiseksi, joskin siitä puuttui esimerkiksi penkki ja osa kojelautaa kokonaan. Se alkoi oikeastaan siitä, että kaveri huomasi netistä Teksasissa kaupan olleen sopuhintaisen ’66 C10:n, jonka yritimme ostaa kimpassa, mutta joku paikallinen ehätti ensin. Rungon alumiinilevyt sekä niiden kiinnikkeet suunniteltiin tietokoneavusteisesti CAD:illa. Siitä tuli vähän sellainen fiilis, että kyllähän mies ilman pickupia on kuin kala ilman polkupyörää – vai miten se nyt oli. Eräästä huutokaupasta jäivät käteen myös valkoiset, vanhaa varastoa olleet, käyttämättömät polkimet. Polte avolavoihin jäi taas kytemään, mutta eipähän noita sopivia aihioita tuntunut tulevan joka viikko vastaan. Seuraavaksi sitten Mainio, Nopsa tai ehkäpä Sukkela. Lokakuun puolivälissä ostimmekin eräänä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ensin rullaavan ’75 Pontiac Grand Prix -aihion, jonka kohtalo meidän käsissämme on vielä vähän epäselvä. Kyseessä on Oy Herman L. Olen aina pitänyt tuota ruotsalaisen tavarataloketjun fillarin runkoa massatuotteeksi onnistuneena ja halunnut kaivaa esiin siinä piilleen potentiaalin. Rungon väriksi valitsin Harrikan varhaisen oliivinvihreän. Kauppoja ei sinä päivänä syntynyt, mutta viikon päästä myyjä oli valmis laskemaan hintaa, ja nyt meillä on taas C10-aihio. Werraton Tein loppukesän ja syksyn aikana väliprojektina kustomfillarin, joka sai alkunsa parillakympillä hankitusta, käytetystä Bilteman cruiserista. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Vanteet maalasin punaisiksi ja pyöräytin niille valkoiset renkaat. Sisustasta sen sijaan puuttuu vielä osa jos toinenkin. C10 on mattamustasta väristään huolimatta koriltaan harvinaisen ehjä. Tekstit, numerot ja viivat ovat peräisin fillarimiehenä itsekin tunnetun Kasi-Pasin siveltimestä. Siitä saisi joko vähän erilaisen pro touring -laitteen tai sitten tyylipuhtaan lowriderin, mutta homman karkaaminen käsistä jännittää sen verran, että saattaisi olla läheisten kannalta helpointa, jos joku ostaisi projektin sellaisenaan pois. Pontiac Grand Prix ’75 & Chevrolet C10 ’81 Tässähän näyttää nyt käyneen niin, että ostohousut ovat pysyneet verrattain tukevasti jalassa viime numeron jälkeenkin. Etuhaarukka vaihdettiin springer-malliseksi ja satula aikakaudelle tyypillisempään jousitettuun nahkasatulaan. Juuri ennen SEMA-reissua tuli sitten vastaan sopivalta kuulostava pickis, ’81 Fleetside, jota kaveri lähtikin katsomaan sillä aikaa, kun minä odottelin Helsinki-Vantaalla koneen lähtöä. Saapa nähdä, mitä siitä kehittyy. Rungon ilmettä muokattiin liukkaammaksi alumiinilevystä leikatuilla ”tankilla” sekä takarenkaan etupuolelle sijoitetulla, rei’itetyllä levyllä, joiden lisäksi runkoon kiinnitettiin soikeat numerokyltit. Lopuksi runko koristeltiin punaisilla pinstripeilla sekä pyörän nimellä, joka taiteiltiin tankin molemmin puolin lyöntikullalla. Ohjaustangon käänsin ylösalaisin ja varustin puuvillaisella tankonauhalla sekä puisilla päätytapeilla
Jäätävä polte Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja SEMA-maastureiden innoittamana Jannen piirustuspöydälle päätyi takavuosina maassamme dieselkoneisenakin yleinen työjuhta, Jeep Wagoneer
Pyöränaukkoja suurennettiin pituusuunnassa sekä edessä että takana, jotta tilaa olisi edes teoriassa hieman enemmän. Kaikki alkuaan kiiltävät osat on väritetty mattametallinhohtografiitinharmaiksi ja alustaa on korotettu reilusti. Vanteet ovat myös nykytyyliin isot, 20” ja mustat. Suomessa Wagoneereille vain kävi kuten täällä yleisille malleille tuppaa käymään – ikäännyttyään niitä ei arvosta juuri kukaan, ja vasta vuosien päästä huomataan mallin hienous. Maskin keskiritilä muutettiin tuoreemman mallin tyyppiseksi, jossa muutama leveä vaakapuola yhdistyy vanhempiin elementteihin kuten pyöreisiin umpioihin. Siitä tulikin mieleen, että voisihan Wagoneeristakin tehdä näyttävän maasturin moderniin tyyliin. Lasit ovat hieman alkuperäistä tummemmat ja kuparinväriset, samoin ajovalot on korvattu nykyisin USA:ssa niin suosituilla Angel Eyes -versioilla. Eroja on myös maskin yläreunassa. Tässä yhteydessä myös takaovea oli lyhennettävä alareunastaan. Korin c-pilari levennettiin alareunastaan yläreunan tasolle, ja takavaloiksi vaihdettiin tuoreempien Wagoneerien versiot, jotka eivät enää kierrä sivulle asti. Ovenkahvojen paikat siirrettiin alemmas oviin kyljen yläpokkauksen alapuolelle ja kahvoina käytettiin Kindig-itin alkuperäistä sirompia versioita. S inällään mallin työjuhtamaine on melko koominen, koska tullessaan markkinoille se lienee ollut ihan ensimmäinen herrasmiesmaasturi. 89 AMERIKAN RAUTA 8/2015
Samalla tuli sitten puolivanhingossa uusittua myös alusta, sähköt ja sisusta, eli auto läpikäytiin käytännössä kokonaan korin maalaamista ja rungolta nostamista lukuun ottamatta. Sitä periaatteessa ajokuntoisena projektina hankittu auto ei kuitenkaan Markolle tullessaan ollut. Työ velvoittaa 90 AMERIKAN RAUTA 8/2015. Dodge Chargum R/T 5.7 Hemi Touring ’06 Sami Puumalainen hankki ’62 Cadillacinsä rinnalle käyttöautokseen tuoreen Dodge Magnumin, joka muuttui hänen käsissään Chargerkeulaiseksi, matalammaksi ja entistä pirteämmäksi – ja niinhän siinä kävi, että sekin jäi lopulta harrastepeliksi. Streetlow Lowrider Show Uusiksi rakennettu Nykymuskeli Chevrolet Corvette ’59 Kai Engström hankki talliinsa ’59 Veten viikkoa ennen pääsiäistä 2014. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 21.01.2016 Las Vegasin lowrider-näyttelyssä totesimme, että silloin, kun kaikille näyttelyvieraille tehdään portilla ruumiintarkastus, on show’n oltava hyvä. Kauden ajelujen jälkeen hän totesi tekniikan loppuunajetuksi ja purki sen tallin lattialle. Nykykunnossaan keulaltaan viidellä vuodella vanhennettu auto sen sijaan kestää lähemmänkin tarkastelun. Ford Pickup ’46 Marko Stjerbakoff tekee työkseen messuja näyttelytilarakenteita, joten on selvää, että myös harrastepelin on oltava esittelykelpoisessa kunnossa
TILAAJAN EDUT: • Kestotilaajana saat vuosikerran 6 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Kestotilaajat saavat upean Amerikan Rauta -kalenterin (arvo 14.90 €) • Tilaajalahjaksi hieno metallinen avaimenperä (arvo 14,90 €) Kestotilaus 64,90 8 numeroa. i aajana saa n mmä ! Tilaa Amerikan Rauta suoraan kotiovellesi – säästät rahaa ja saat enemmän! Näin tilaat: Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.
R a kkaud es t a Ra u taa n • 8 / 20 1 5 • 8 ,90 € AM ER IK AN RA U TA 08 /2 015 N RO 24 ”U U D EL LA TE KN IIK A LL A CH EV EL LE EI O LE EN TIS TÄ LA IS KE M PI, M U TT A SE N KU LU TU S JA K ÄY TT Ö M U K AV U U S O VA T IH A N TO IS EL LA TA SO LL A .” LS-tekniikalla SUOMEN RAUTAISIN HARRASTEAUTOLEHTI CHEVROLET CHEVELLE SS CONVERTIBLE ’71 JENKKIAUTONÄYTTELY MUKANA HEATH GARAGEN HOT ROD CIRCUS -KOOSTE! FSRA HARVEST RUN 6 414887 002455 1 5 8 70 02 45 -1 50 8 PAL VKO 2016-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KAIKKI AN-LIITTIMISTÄ SEMA SHOW Buick Special ’57 Ford Mustang FB ’64 1/2 Dodge Dart Convertible ’65 Chrysler Imperial ’38 “Hulda” H-D Panhead ’64 • Ford Galaxie ’67 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Oman maun mukaan FORD COUPE ’32