Luo kotiin AISTIKAS ASETELMA LASISTA Ihanat vanhat valokuvat Keräilijä Miljoonan napin mies LAILA SNELLMANIN LEMPIESINE ”Lipastoni on muisto Puolasta.” TUNNETKO INTARSIAN. Antiikkikoulun aiheena puuviilukoristelu KYLLIKKI SALMENHAARA Muotoilun kultakauden mestari 5 Vinkkiä HOIDA LASIA OIKEIN Uusi sarja! 1/2016 Hinta 12,50 €
Kattaa koko elämän.. Heikki Orvolan suunnitteleman 24h-sarjan selkeät, yksinkertaiset muodot ja vähäeleinen käytännöllisyys miellyttävät silmää vuodesta toiseen. Sarja täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja saa juhlavuoden kunniaksi ylleen Kati TuominenNiittylän suunnitteleman kauniin purppuraisen Avec-kuvion. Löydä omasi – arabia.fi Arabia. Päivän jokaiseen hetkeen. Antiikki & Design 2 24h Avec
Se löytyi, kun pengoin korttilaatikkoa Billnäsin antiikkipäivillä viime kesänä. Ilme on tuima kuin Kippari-Kallen tyttöystävällä Olgalla. Historian ammattilainen lukee valokuvia tarkemmin silmin kuin me maallikot. Vaaleapukuinen mies katselee ajatuksissaan ohi kuvaajan ja naisen. Haluaisitko jakaa omia vanhoja valokuviasi kodistasi muiden lehtemme lukijoiden kanssa. Valokuva omasta itsestä oli vallankumouksellista. Parilla eurolla ostin kuvan, jossa kaiketi aviopari istuu pöydän ääressä valokuvaamon kulisseissa. Tuo vieressä oleva valokuva yli sadan vuoden takaa on yksi niistä. 22 AJANKUVAT maija.toppila@fokusmedia.fi Silmä vain tarttuu joihinkin kuviin. pääkirjoitus Löytö antiikkipäiviltä Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Ulkoasu Anna Mattsson / Suomi Design Oy Sivunvalmistus Tarja Hasan / Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Esko Kontio esko.kontio@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Myös valokuvat kodeista ovat kiehtovia. Heidän pidättyvät ilmeensä ovat niin toisenlaiset kuin nykyajan selfieissä. Lähetä skannatut kuvat sähköpostilla osoitteeseen antiikkidesign@ fokusmedia.fi. Antiikki & Design 3 Taidokasta intarsiaa s. Tampereen Uuden Valokuvaus Atelierin kuvaamat ihmiset eivät ole minulle tuttuja, mutta jokin heissä kiehtoo. Naisella on tiukka nuttura ja tumma tyköistuva leninki. Sivuilla 38–43 voit katsella saleja ja olohuoneita yli sadan vuoden takaa aina 1970-luvulle. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2015 ISSN 1238-5654 23. Kerro mitä pidät ja voita risteily! Ohjeet sivulla 77. Helsingin Kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss tutki toimittajamme Antti Kaijalaisen kanssa vanhoja valokuvia. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi. Eihän ylipäätään muotokuvia ollut muualla kuin säätyläiskotien maalauksissa. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Katsotaan, millainen kuvagalleria syntyy! Uudistimme lehteä entistä helpommin luettavaksi. Mitä sinä näet noissa kuvissa, nouseeko mieleen oma tai sukulaisten lapsuus
32 Täällä asuvat haaveet ja historia Vanhoja nukkekoteja IsostaBritanniasta on näytteillä Turussa. 27 Hannu Väisänen Kolumnisti kirjoittaa ryijyistä. sivu 12 Sisältö. 28 ”Puusuksi on ikuinen” Perinne elää -sarjassa tapaamme suksimestari Hannu Laitalan. 38 Olohuone muuttui salista koko K perheen tilaksi Ajankuva-sarjassa valokuvat kertovat asumisen muutoksista. 20 Kaunis koti K Tee asetelma lasiesineistä. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. tammikuuta 2016 numero 146 3 Pääkirjoitus Ajankuvat. kylässä Antiikki & Design 4 7. 12 ”Minua viehättää ajatus, että kotini on ollut jonkun muun koti” Julia ja Samu Langin sisustus on yhdistelmä kustavilaista ja modernia. 22 Intarsia on puuviilujen taidetta K Antiikkikoulussa tutkimme puun upotuskoristelua. Kustavilaisuus sopii modernin kaveriksi
81 Vastaa ja voita! Arvomme Arabian 24h-astioita. 60 Yli miljoonan napin mies K Pentti Koivunen keräilee vanhoja nappeja. Sivu 50. Kerää vanhoja lasiastioita tarjottimelle ja koristele ne vaikka vanhan kukkakimpun oksilla. 75 Luupin alla Mitä naisen muotokuva kertoo. 78 Liikkeessä Pikku-Liinu Oulussa myy modernia designia. sisältö 44 Kyllikki Salmenhaara K kasvatti kokonaisen keraamikkosukupolven Fiskarsiin koottiin näyttely keramiikkataiteilijan tuotannosta. 71 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Kannessa KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Näin luot aistikkaan asetelman. 74 Janne Koskinen Kolumni hopean lumosta. 50 ”Löysin pienen talon Tukholman Söderistä” Ruotsin Nationalmuseetin johtaja, suomalainen Berndt Arell kertoo kodistaan. Kaakeliuunit ovat palanneet muotiin. 76 Huollossa K Hoida lasiesineitä oikein. sivu 44 K Ku va Ki m A hm /H ou se of Pi ct ur es. 64 Showtytön buduaarissa Retrofiili-sarjassa burleskitaiteilija Pepper Sparkles. sivu 20. 82 Minun antiikkini K Laila Snellmanin lipaston tarina. 80 Minne mennä Alkuvuoden antiikkitapahtumia. Kyllikki Salmenhaara oli saven mestari. Ks. Tanskalainen Arne Jacobsen suunnitteli monet klassikkohuonekalunsa Kööpenhaminan SAS Royal Hoteliin. 66 Tuoliklassikot luotiin Kööpenhaminan huippumoderniin hotelliin SAS Royal Hotel oli arkkitehti Arne Jacobsenin kokonaistaideteos. 56 Mistä meille vanha kakluuni. Sivu 66. Burleskitaiteilija Pepper Sparkles rakastaa 1910ja 20-luvun sisustustyyliä ja vintagevaatteita. 81 Lukijatapahtuma Nukkekotikierrokselle Turkuun. Berndt Arell löysi Tukholman Södermalmilta oma koti talon, joka on alun perin kerrostalon piharakennus. Sivu 64
Tällaisia artikkeleja arkeologian pohjalta toivoisin lehdessänne olevan enemmän. Mies vaikutti tutulta, kunnes sytytti: tanssittaja oli Turakaisen oma aviomies Artturi Laakso (1893– 1976), näyttelijä hänkin. Varsinkin nuo ihmisten erilaiset keräilykohteet ja kokoelmien esittelyt ovat ihan parasta antia! Mona Reivonen PARAS JUTTU numerossa 9 oli ehdottomasti Ilkka Herlinin keskiaikaisesta linnasta tehty juttu. Onnea! LEHDEN 9/15 paras artikkeli oli mielestäni ”Loistava keskiaika”. Sirkka-Liisa Koivisto ANTIIKKI & DESIGNIN juttu Presidentinlinnasta oli kiinnostava, kiitokset siitä. Monet antiikkilehdet ovat painottuneet puhalletun lasin, nimenomaan designlasin ja kuuluisien muotoilijoiden esittelyyn, mutta puristelasi on unohdettu. Lehti on kuitenkin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, uudistuksen myötä lehti on vain parantunut entisestään. Timo Nikunen Oikaisu Numerossa 10/2015 jutussa Helsingin antiikkimessuilta oli maljakon suunnittelija väärin. Olisi mielenkiintoista nähdä harvinaisempia puristelasisarjoja tai pienesineitä, muotteja ja tietoa muottien kaivertajista ja tehtaiden ”leimoista”. A. Marraskuun suosituin oli Pia Inbergin valokuva tontusta Heinolan kaupunginmuseon joulunäyttelyssä.. Antiikki & Design 6 lukijalta Kirjoita meille Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot s. Toivoisin artikkeleja vanhoista valokuvaraameista, varsinkin jugendtyylisistä, sekä 30-luvun käyttölaseista ja lasivadeista. Helena Ruchti PARAS JUTTU NRO 9/2015: Kiehtova Kuitian linna JUTTUAIHEENA KIINNOSTAISI vanha (1800-luvun sekä 1900-alkupuolen) puristelasi sekä pienet, lyhyen aikaa toimineet lasitehtaat (Kara, Ryttylä, Kauklahti), joista on olemassa todella vähän tietoa. SELINA VIENOLA KUVAT ERJA LEMPINEN k u i t i a n l i n n a a alettiin rakentaa mahdollisesti jo 1480-luvulla. LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT Antiikki & Designin numeron 9/2015 parhaaksi jutuksi Selina Vienolan kirjoittaman ja Erja Lempisen kuvaaman, Kuitian linnasta kertovan jutun ”Kestävä Kuitia”. Arvomme vastanneiden kesken upean taidekirjan Satavuotisen toiminnan jälkiä – Taidesalonki 1915–2015. Tällä kertaa kirjapalkinnon voitti Helena Ruchti. Riihimäen Lasin Koru-sarjan maljakon on suunnitellut Nanny Still, ei Saara Hopea. Lopullisen korkeutensa se saavutti kuitenkin vasta 1500luvulla, jolloin myös oikealla näkyvä lisäosa rakennettiin. Kuitenkin meitä wanhan puristelasin keräilijöitä löytyy useampia. Enää en haluaisi nähdä 70-luvun esineitä ja värejä, aihe on jo niin kulunut. On harvinaista ja erittäin miellyttävää saada lukea juttu, jossa nähdään elämäntapa näin kokonaisvaltaisesti. ANTIIKKI & DESIGN 13 12 ANTIIKKI & DESIGN Päivän ihanuus Facebook-sivuillamme julkaistaan Päivän ihanuus -kuvia, joista lukijamme tykkäävät kovasti. Uusien omistajiensa käsissä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta muinaismuistosta tulee myös kestävän maatalouden keulakuva. Se on niin elävästi kirjoitettu, teksti tempaa heti mukaansa. Toiseksi eniten ääniä sai Anneli Lenkkerin kirjoittama ja Ilpo Muston kuvaama juttu ”William Morrisin kuosien koti”. 3. KESTÄVÄ KUITIA Suomen vanhin kartanolinna Kuitia on seissyt perustallaan yli 500 vuotta. Toimitus i l k k a h e r l i n , Saara Kankaanrinta ja Reina-koira Kuitian linnan portailla. Siinä oli mukana paljon positiivista asiaa, varsinkin esiin tuotu kestävä maatalous. Sivulla 46 nähtiin näyttelijä Elsa Turakainen tanssimassa ”tuntemattoman kavaljeerin” kanssa. Nykyisen muotonsa linna sai 1700-luvun lopulla, jolloin lisäosaa madallettiin. Tillanderin timanttikorun voitti Inkeri Rauramo Pietarsaaresta
www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt. OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä
Toinen juhlanäyttely esittelee museon näyttelyjulisteita. asti, www.amosanderson.fi. Amos Anderson (1878–1961) oli menestynyt liikemies, muun muassa Hufvudstadsbladetin kustantaja, kansanedustaja ja taidemesenaatti, joka jätti omaisuutensa museota ylläpitävälle säätiölle Konstsamfundetille. Valokuvankehys on nimipäivälahja keisari Nikolai II:lle 1915. Synnöve Malmström, SKS. Juhlajulkaisut: Amos 50 – Muistikuvia Yrjön kadulta, Amos Andersonin taidemuseo sekä The Donor’s Works, toim. AMOS ANDERSONIN taidemuseo on parhaillaan aloittamassa uusien tilojensa rakentamista Helsingin Lasipalatsiin. Samaan aikaan museo juhlii puolen vuosisadan historiaansa. Osa teoksista on konservoitu, ja uusi tutkimusjulkaisu kertoo, millaisia taiteilijan valintoja maalikerroksiin kätkeytyy: Pyhä Antonius on katsonut ensin Jeesus-lasta, mutta on kääntänyt päänsä kohti Mariaa. Ku va St at eM us eu m Pr es er ve Pa vl ov sk Ku va H A M / M ai ja To iv an en Amos Andersonin taidemuseo / Stella Ojala Taidekonservaattori Tuulikki Kilpinen työssään, maalauksen oikea puolisko on puhdistettu. (AM) Juhlanäyttelyt Amos Andersonin taidmuseossa: Perustajan aarteet 23.6.2017 asti ja Amos For ever, 50 vuotta näyttelyitä julisteissa 13.11. HAM Helsingin taidemuseo. (AM) Lisätietoa www.hamhelsinki.fi. Antiikki & Design 8 näyttelyt Tove Jansson: Juhlat kaupungissa, 1947, osa freskosta. Juhlan kunniaksi esillä on Andersonin omia suosikkeja: vanhaa eurooppalaista taidetta renessanssista 1800-luvulle. Ne tilattiin 1947 Helsingin kaupungintaloon ja siirrettiin 1974 Helsingin ruotsinkielisen työ väenopiston, Arbiksen, tiloihin. Napolilaisen Giovanni Quinsan Kinkku-, makkaraja juustoasetelma 1600-luvun puolivälistä. Ne kertovat sekä graafisen suunnittelun vuosikymmenistä että museon näyttelyprofiilista, johon on aina mahtunut niin kansainvälistä historiaa kuin kotimaista nykytaidettakin. Esille tulevat muun muassa kunnostetut freskomaalaukset Juhlat kau pungissa ja Juhlat maalla. AMOS ANDERSONIN AARTEET Tove Janssonin freskot esille Helsingin Taidemuseo HAM avaa Tennispalatsissa tammi-helmikuun vaihteessa Tove Janssonin taiteelle pysyvästi omistetun gallerian. Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista on näytteillä 3.4. Galleriaan saadaan myös Auroran sairaalan Muumi-seinämaalausten luonnokset. asti Turun linnassa
Huomaa linnunkynnet ostoksilla ANTTI KAIJALAINEN KUVA KRISTIINA HEMMINKI 9. Tarjoa sokeri hopeisilla sokeripihdeillä tyylikkäästi, niin kuin silloin, kun se oli arvossaan. Niissä raakasokeri jalostettiin kartiomaisiksi sokeritopiksi, jotka kotona pienittiin hakkurilla puulaatikossa. Salo, Hämeenlinna 1919, 40 e, Antiikki Maini ja Veli. 4. P. 1 2 3 4 5 6 7 8 Ti ed us te lu t: A nt iik ki lii ke R . Paavo Pakkanen, Viipuri 1924, 45 e, Antiikki Maini ja Veli. 2. 40 55 3 13 78 , A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 71 87 , R it va ’s 40 82 3 80 85 1. M uu ri . J. 6. Manninen, Viipuri 1892, 240 e, Antiikkiliike R. Muuri. Miettinen, Terijoki 1929, 40 e, Antiikki Maini ja Veli. 8. P. Maamme ensimmäiset sokeritehtaat perustettiin Turkuun 1755 ja Porvooseen 1784. SAISIKO OLLA SOKERIA. Antiikki & Design 9 Talven kuumat juomat maistuvat usein makeina. Muuri. Keski-Eurooppa 1900-luku, 30 e, Ritva’s. E.J. Nykyään yksi suomalainen kuluttaa 30 kg sokeria vuodessa, mutta 1600-luvulla sitä tuotiin vuodessa maahan kaikkiaan vain noin 1 500 kg. Happonen, Kuopio 1912–73, 30 e, Ritva’s. 9. 3. H. Malmstedt, Göteborg 1805, 165 e, Antiikki Maini ja Veli. 5. Hienoin sokeri varisi laatikon reiällisen välipohjan alle, ja sitä otettiin ennenkin lusikalla, mutta paloja pihdeillä. Kultakeskus, Hämeenlinna 1954, 75 e, Antiikkiliike R. Venäjä 1908–17, 125 e, Antiikki Maini ja Veli. 7
Vai oliko näin sittenkään. Yle Teema.. Antiikki & Design 10 kirjat ja tv VAELLUKSET Luoteis-Espanjan Santiago de Compostelaan ovat nyt suomalaistenkin suosiossa. Synnyttäminen 12.1. Lähtö vanhempien kotoa omilleen työskentelemään saattoi olla myös maatalon tyttären oma valinta. Kirja perustuu hänen väitöskirjaansa, ja siinä tarkastellaan erityisesti naisia 1600ja 1700-lukujen peltoviljelysvaltaisesta Länsi-Suomesta, jossa elettiin ydinperheissä ja tila jäi yhdelle lapselle. Samalla se osoittaa, miten virkeää keskiajan tutkimus meillä on. PIIKA, ENTISAJAN URASINKKU KESKIAJAN eurooppalaisen ihmisen maailmankuvasta ja elämänkaaresta kerrotaan tammikuussa televisiossa. Kirkon opetusten mukaan maallinen elämä oli vain valmistautumista tulevaan. Ei välttämättä, kertoo Tiina Miettisen Tieto-Finlandia-ehdokkaana 2015 ollut teos. Kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu teos kertoo, että maailma muuttuu, mutta rakkaudesta ja paremmasta toimeentulosta haaveileva ihminen pysyy samana. Idän kaskiviljelyalueilla tilalla usein asui suurempi perhekunta. Avioliiton solmiminen sen sijaan oli helppoa, siihen riitti vain molemminpuolinen suostumuksen ilmaus. (AM) Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta, Nainen, työ ja perhe 1600–1700-luvuilla, Atena. Ylemmissä yhteiskuntaluokissa naisen oli tärkeämpää päästä nuorena naimisiin, mutta tilattomien tyttäret työskentelivät usein ensin toisen palveluksessa. Uusi, usean kirjoittajan teos keskiajan suomalaisista pyhiinvaelluksista on siis ajankohtainen. Mitään varsinaisesti uutta ei ole esimerkiksi uusperheissäkään. ENNEN naisen piti vain päästä nuorena naimisiin, avioton lapsi oli katastrofi ja piiaksi joutuminen kova kohtalo. Kirja kertoo myös kotimaisista matkoista. Hyvältä voi tuntua sekin, että vaeltaja liittyy satoja vuotta vanhaan katoliseen pyhiinvaellusperinteeseen, jonka määränpäänä olivat Pyhän Jaakon pyhäinjäännökset. Avioliitto 19.1. Kolmiosaisen dokumenttisarjan asiantuntijana toimii historioitsija Helen Castor. Sarjan tuottaja on Matchlight/BBC. Pitkä vaellus tyynnyttää levottoman mielen ja antaa kenties aivan uuden suunnan elämälle. Kuolema oli keskiajan ihmisille aina läsnä, mutta sitä ei pidetty kaiken loppuna vaan porttina ikuiseen elämään. Piika oli siis aikansa työtätekevä sinkku. Kuolema, 26.1. Niitä oli, kuten nykyäänkin, mutta eri syystä: uusien avioliittojen taustalla oli silloin harvoin ero, useammin kuolema. Piian oli mahdollista myös edetä uralla ja erikoistua ison talon eri tehtäviin. Synnytys oli naisen elämän vaarallisimpia hetkiä. Piikana pystyi kartuttamaan taitoja ja keräämään hieman omaisuutta ennen mahdollista avioitumista kolmikymppisenä, eikä lapsikaan aina estänyt aviomiehen löytämistä. (MT) Katajala-Peltomaa, Krötzl, Meriluoto-Jaakkola (toim.): Suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla – kun maailma aukeni, SKS-kirjat. (AM) Historia: Elämää keskiajalla
4. 36 cm) on rokokoon luonnon ihailua, 3 400 e (1 500 e), Hagelstam & Co. 44 Koiran hinta nelin kertaistui 1 2 3 4 6 5 7 Loppuvuoden huutokaupat huipentuivat poikkeuksellisen hyvään tarjontaan.. Antiikki & Design 11 huutokaupassa ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HUUTOKAUPAT 1. 3. 18 cm) 1950-luvulta huudettiin 3 400 e (lähtöhinta 1 000 e), Hagelstam & Co. Oiva Toikan Pro Arte -sarjaan suunnittelema Yö (halk. 5. 7. Ruotsalaisessa Marienbergin posliinitehtaassa 1700-luvulla valmistetussa uurnassa (kork. Friedl Holzer-Kjellbergin 1969 Arabialle muotoilema veikeä koira (kork. Ajankohtaisen Kyllikki Salmenhaaran Arabialle dreijaama maljakko (kork. 6. 2. 46 cm), Nuutajärvi 1990-luku, vasarahinta 2 300 e (1 000 e), Huutokauppakamari Annmari’s. HYVÄ MUOTOILU ON AJATONTA Kyllikki Salmen haarasta lisää s. 43 cm) nousi 2 000 e (500 e), Hagelstam & Co. Eero Järnefelt maalasi valloittavan teoksensa Saimi kedolla 1890-luvulla, vasarahinta 65 000 e (lähtöhinta 50 000 e), Hagelstam & Co. Kaj Franckin muotoilemia ryyppylaseja koristavat kaupunkikuvat nähtävyyksineen, 1950-luku, 14 kpl, 55 e, Bukowskis Market. Bertel Gardbergin puhdaslinjainen tyyli näkyy myös tässä hänen 1954 valmistamassaan kultaisessa rintakorussa, vasarahinta 550 e (500 e), Hagelstam & Co
Keskellä oleva peili on myöhäiskustavilaista tyyliä 1700-luvun lopulta.. kylässä Antiikki & Design 12 Keittiön ruokanurkkauksen sohva on 1700–1800-lukujen vaihteesta ja hankittiin Bukowski’s Marketista. Sohvan päällä on Julia Langin äidin ja sisaren, kuvittajien Maria Munsterhjelmin ja Linda Linkon töitä sekä yksi pieni Hjalmar Munsterhjelmin (1840–1905) piirros alimmassa rivissä toisena oikealta
Asunto remontoitiin siten, että tilan vanha henki säilyi. 170-neliöinen huoneisto sijaitsi pieteetillä entisöidyssä, vuonna 1891 rakennetussa kerrostalossa, ja se oli edellisen kerran remontoitu 1960-luvulla. Hän rakastaa vanhoja ovia ja huomaa herkästi huonolaatuiset ovet. Julia Lang sanoo olevansa ovifetisisti. Uudessa kodissa hän puhdisti ja maalasi kaikki korkeat täyspuiset ovet omin käsin. Asunnosta tulisi täydellinen uusi koti kasvavalle perheelle ja erityisesti Julia Langille, joka ei voinut kuvitella asettuvansa asumaan muuhun kuin vanhaan taloon. Hänen sukunsa naisilla ovat pensseli ja vasara aina ”Minua viehättää ajatus, että kotini on ollut jonkun muun koti” Lapset, kissat ja viherkasvit kuuluvat Julia Langin kotiin yhtä itsestään selvästi kuin 1700ja 1800-lukujen antiikkikalusteet ja -esineet. Kaapin päällä on sarja Linda Linkon klubiljulisteita. netistä. Antiikki & Design 13 J ulia ja Samu Langia onnisti, kun he löysivät huonokuntoisen asunnon Helsingin Uudenmaankadulta. Asunnon tummat värit ja kylpyhuoneen vesivahinko olivat lannistaneet useimmat ostajaehdokkaat. kotona. Edessä oli isohko pintaremontti. IRENE WICHMANN KUVAT RIITTA SOURANDER Keittiön kiiltävä valkoinen kaapisto sai seurakseen elämää nähneen astiakaapin, joka löytyi Huuto. Langit näkivät kuitenkin heti, että asunto oli oikea helmi. Tarvittavaa tietoa löytyi kirjoista ja kyselemällä. Onneksi tunnelman kannalta merkittävät asiat, kuten olohuoneen alkuperäinen ruutuparketti ja vanhat ovet, olivat säilyneet
Toiveena on saada palautettua edes ruokahuoneen nurkkaan toimiva vanha kakluuni. HUONEISTA oli ehditty poistaa upeat kaakeliuunit. Lipaston päälle on sijoitettu Wilho Sjöströmin maisemamaalaus. – Olen aina asunut vanhassa talossa. KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Liiketoiminnan kehittäjä Julia Lang ja sijoitusalalla työskentelevä Samu Lang, lapset Livia ja Albert sekä kissat Amalia ja Myy. Langit pääsivät muuttamaan uuteen asuntoonsa remontin jälkeen vuonna 2006, kun he odottivat perheen esikoistytärtä, nyt 5-vuotiasta Liviaa. Myös kiinnostus taiteeseen ja vanhaan esineistöön on perua lapsuudenkodista. Musta tarjotin on ainoa esine, joka pelastui Julia Langin isoisän isän kodin palosta Muuramessa. Minua viehättää ajatus siitä, että kotini on aiemmin ollut jonkun muun koti ja että niin tulee olemaan myös minun jälkeeni, Julia Lang sanoo. Rakennus toimi vuoteen 1918 asti vuokratalona, kunnes se muutettiin asunto-osakeyhtiöksi. KATSELLESSAAN sohvaa ja peiliä avarassa ja valoa tulvivassa olohuoneessa Julia Lang oivalsi, että kustavilainen tyyli oli hänen juttunsa. Antiikki & Design 14 kotona pysyneet käsissä. ASUNTO Neljän huoneen ja keittiön asunto Helsingin Punavuoressa 1891 valmistuneessa Eskil Hinderssonin suunnittelemassa kivitalossa. Kun hänen talonsa syttyi palamaan, huoli oli ennen kaikkea tehtaan papereista. Munsterhjelmin suvun perintöä, muun muassa maalauksia, tuhoutui paljon Julia Langin isoisoisän toimiessa Muuramen Tuolitehtaan johtajana. Äiti, kuvittaja Maria Munsterhjelm antoi uuteen kotiin lahjaksi sukunsa Kurjalan kartanosta peräisin olevan 1700-luvun sohvan ja kullatun peilin, jotka asetettiin sattumalta heti oikeille paikoilleen olohuoneeseen. Eteisen lipasto löytyi Sweden Antiquesta. Kodin irtaimisto tuhoutui muuten, vain Muuramen tuolitehtaan paperit pelastuivat.. Muuttomiehet kantoivat sisään muutaman Julia Langin äidiltä saadun kustavilaisen kalustekaunottaren. ERITYISTÄ Aito kustavilainen antiikki yhdistettynä moderniin taiteeseen ja valkoiseen moderniin kalustukseen. Muu irtaimisto tuhoutui – lukuun ottamatta yhtä tarjotinta, joka nyt kuuluu Langeille. Siitä alkoivat seikkailut nettihuutokaupoissa ja ruotsalaisissa antiikkikaupoissa
kylässä Antiikki & Design 15 Eteisen lattian uudet puulankut maalattiin ruudulliseksi. Toile de jouy -tapetin sävyt ja teema toistuvat kustavilaissohvien verhoilussa eri huoneissa.
kylässä Antiikki & Design 16 Olohuoneessa kunniapaikalla ovat Kurjalan kartanosta peräisin olevat kustavilainen peili ja sinisävyisellä toile de jouy -kankaalla päällystetty 1700-luvun kustavilainen sohva.
Kustavilaissohva on verhoiltu ranskalaisella toile de jouy -kankaalla. Sänky löytyi huonokuntoisena Huuto.netistä. Antiikki & Design 17 kotona Makuuhuoneen talonpoikaista klaffipöytää on helppo jatkaa. Livian huoneen prinsessasänky tehtiin 1700-luvun sivustavedettävään. Julia Lang puhdisti ja maalasi sen itse. Antiikkituoleja kestävämmiksi työtuoleiksi hankittiin vanhan mallin mukaan valmistetut medaljonkituolit Juvilta. Maisemataulu on Julia Langin isänpuoleisen sukulaisen, taiteilija Wilho Sjöströmin työ.. Nämä paimenidylliä kuvaavat koristeaiheet olivat tyypillisiä rokokooaikana. Olohuoneen moderni valkoinen sohvaryhmä sai seurakseen Bukowskis Marketista huudetun kultaisen peilin
– Tämän opin olen kantapään kautta antiikkiostoksilla hankkinut, hän nauraa. Uusvanhalle hän yleensä sanoo ei, mutta työtuolien tuli olla järkevät ja kestävät. Kustavilaisen mallin mukaan tehdyt uudet medaljonkituolit hankittiin kotimaiselta Juvilta. KODISSA on useita 1700-luvun lopun malleihin perustuvia toile-kankaita. Kustavilaistyylinen lampetti on 1800-luvun lopulta. Siksi on tärkeää löytää tasapaino sisustuksessa uusien ja vanhojen asioiden välillä. – En halua, että perheemme koti on kuin museo. Antiikki & Design 18 kotona ”On löydettävä tasapaino uuden ja vanhan välillä.” Ruokahuoneen pöytää ja tuoleja metsästettiin kauan, kunnes ne löytyivät Napoleon Antikista Ruotsista. Ne mahdollistivat suuremmat painopinnat ja painojäljen ohuet linjat, joilla saatiin aikaan valon ja varjon vaikutelma. Mutta kun jotain kiinnostavaa löytyy, on siihen tartuttava. Jalallinen lasikulho 1700-luvulta on kulkenut Munsterhjelmin suvussa. Nyt kun oleellinen kalustus on hankittu, tulee huutokaupoista bongattua välillä myös esineitä, joita ei välttämättä tarvita ja jotka eivät ihan heti löydä paikkaansa. Uutta aikaa edustavat olohuoneen mukava valkoinen, pellavalla päällystetty sohvaryhmä lasipöytineen sekä makuuhuoneeseen paikalleen teetetty vaatekaappi moderneine mekanismeineen. Suosittu koristeaihe oli maalaismaisema, joka painettiin valkoiselle puuvillalle yhdellä värillä. Juuri nyt Julia Lang odottelee nettihuutokaupasta ostamansa suuren kaappikellon toimitusta hieman pelonsekaisin tuntein. Sitä on käytetty kastemaljana jo neljän sukupolven ajan.. Näin arki Livian ja 2-vuotiaan Albertin kanssa sujuu mukavasti. Klassiset maisemakuviot syntyivät Jouy-en-Josas’ssa Pariisin lähellä sijainneessa tehtaassa, kun kankaanpainannassa otettiin käyttöön kuparilaatat. Näin syntyi klassikkokangas, josta yhä tänään käytetään nimeä toile-de-jouy, lyhennettynä toile. Kustavilaisiin kalusteisiin Julia Lang yhdistää mielellään modernia ja valkoista silloin, kun käytäntö ja mukavuus ratkaisevat. Kannellinen keittokulho on peräisin Munsterhjelmien suvusta. Hänen intohimonsa kohteena ovat erityisesti 1700-luvun esineet, mutta koska niiden hinnat nousevat usein korkealle, on ollut pakko hyväksyä myös hieman nuoremmat. Vaikka Langien kodissa on harmoninen tunnelma, sisustus ei vielä ole lainkaan valmis
Antiikki & Design 19 Ruokahuoneen kaunis astiakaappi on Samu Langin hankinta antiikkimessuilta Helsingistä. Sohvan päällä on Julia Langin sisaren, kuvittaja Linda Linkon muutamalla vedolla toteutettu työ Liviasta. Sohvalla kehrää Amalia.
se. Vanha punssipullo 1900-luvun alusta 25 e, Old Times. 3. IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 4 Ti ed us te lu t: A nn e’ s Pa st & Pr es en t 50 56 71 84 7, A st ia ta iv as 40 54 59 60 , O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6, O lk ka ri 50 53 1 44 40 , N ou ga t 10 38 7 39 80 , Sv en sk t Te nn ww w. 2. Antiikki & Design 20 kaunis koti Löytyykö kaapin kätköistä tai kirpputorilta jotain pientä vanhaa ja kaunista. 4. Rakenna siitä asetelma! Silmää hivelevä kokonaisuus syntyy vaikkapa erilaisista lasipulloista ja pienistä maljakoista. Kermakko 1900-luvun alkupuolelta 20 e, Old Times. Vihertävä lasimaljakko on yksityiskokoelmasta. Pikkupöytä 1800-luvun lopulta on mainio paikka asetelman alustaksi, 550 e, Old Times. Tinalautanen 175 e, Anne’s Past & Present 6. ULOS KAAPISTA ASETELMAKSI 1 3 2 5 6 1. 5. Lasimaljakko Ekollon 17 e, Svenskt Tenn. Ruukkukasvin lehdet ja yksittäiset kukat tuovat väriä ja herkkyyttä. sv en sk tt en n
Vanhaan henkeen valmistetut House Doctorin uudet lasipullot 13,50 e / kpl, Nougat. 2. Jugendtarjottimella on tilaa isollekin ryhmälle Lisää väriä uusista pulloista 1 2 4 3 6 5. 1900-luvun alun tarjotin 70 e, Old Times. Lasinen lyhdyn jalkaosa 30 e, Astiataivas. Lasinen purkki 10 e, Olkkari. 3. 5. Jugendtarjotin kerää esineet yhteen, 150 e, Old Times. 6. Messinkitarjotin luo lämmintä hehkua asetelmalle. Tinavati 175 e, Anne’s Past&Present. 4. Antiikki & Design 21 kaunis koti 1
Keskimmäistä ovea koristaa tyylille ominainen rusettiaihe.. Vaativan käsityötaidon huippuaikaa oli 1700-luvun lopun kustavilaisuus. Lipaston vasarahinta 10 750 e, Stockholms Auktionsverk. ANTTI KAIJALAINEN antiikkikoulu Opi tunnistamaan antiikin tyylit ja tekniikat Kustavilaisen lipaston tekijä Niclas Korp toimi mestarina Tukholmassa 1771–1800. Antiikki & Design 22 Intarsia on puuviilujen taidetta Intarsia eli puu-upotuskoristelu on kuin puuviiluilla maalaamista
Intarsiassa on käytetty muitakin materiaaleja kuin puuta. • Omaksuttiin Eurooppaan Aasiasta, oli muodissa Italiassa 1400–1500-luvulla. Kellon numerot ja hahmot puu-upotuksia Taidokkaita kukkia ja lintuja. Intarsian taitajia olivat varsinkin hollantilaiset ja englantilaiset 1600-luvun lopun puuseppämestarit. Esitystapa on myötäillyt eri aikojen tyylejä. Intarsiaan käytetään viiluja, joiden paksuus vaihtelee puolesta millistä muutamaan milliin. Barokkiajan loisteliaimpiin kuuluvan huonekalutyypin eli kabinettikaapin rikas intarsia syntyi norsunja kilpikonnanluusta. Barokkikaapissa voi olla koristettu kaikki muu paitsi takaseinä, joka jää katseilta piiloon. Vaalea intarsia erottuu tummasta jakarandasta. Koko esineen pinnan täyttävä intarsiakoristelu on tyypillistä barokille. Englantilainen kaappikello noin vuodelta 1690, intarsiat lehmusta. Barokin yltäkylläiset intarsiat vaihtuivat kustavilaisella ajalla elegantimpaan ja suoralinjaisempaan tyyliin, ja muotiin tulivat myös kotoisat aiheet. Puun oman värin lisäksi viiluja on värjätty eri tavoin. Kellon valmistaja on todennäköisesti ruotsalainen Mjölby Intarsia, vasarahinta 750 e, Stockholms Auktionsverk. P uuseppämestareille intarsia on ollut kuin maali, pensseli ja kangas taidemaalarille: monipuoliseen ilmaisuun taipuva visuaalinen keino. Heidän töidensä äärellä voi uppoutua bongaamaan eksoottisia lintuja ja ihmettelemään kukkien runsautta ja kasvien tiheää lehvistöä. • Kukoistusaikaa 1700-luvun lopun uusklassismi eli Ruotsissa ja Suomessa kustavilaisuus. Antiikki & Design 23 antiikkikoulu INTARSIA • Puun upotuskoristelu, jossa muodostetaan puuviilun paloista ornamentteja ja kuvaaiheita. Kustavilainen mestari on voinut loihtia eri värisillä viiluilla 1700-luvun ompelupöytään sakset, lankakerän, neuloja ja pienen veitsen. Vasarahinta 3 650 e, Stockholms Auktionsverk. Klassiset aiheet olivat muodissa 1930-luvun intarsioissa. Barokille oli ominaista suorastaan tuhlaileva intarsian käyttö. • Eri puulajien lisäksi käytetty norsunluuta, helmiäistä ja metallia
He käyttivät värjätIntarsia on taidokkaimmillaan kuin eri värisillä viilunpaloilla maalaamista. Intarsioissa pyrittiin samoihin tehokeinoihin kuin maalaustaiteessa: luonnonmukaisuuden vaikutelman synnyttämiseen. Antiikki & Design 24 KUSTAVILAISUUS oli intarsiatyön kulta-aikaa. Kotilon kuoret näyttävät kolmiulotteisilta Kuin maalattuja pintoja. Puusepät sahasivat viiluista myös perusmuotoisia paloja ja rakensivat niistä kolmiulotteisen vaikutelman synnyttäviä geometrisiä kuvioita. Klassinen esimerkki niistä on rombeista eli vinoneliöistä muodostuva nauhaornamentti. tyä viilua tai hyödynsivät valon erilaista taittumista puun kuvioissa. Viiluja myös tummennettiin kuumassa hiekassa. Tyylin ryhdikkäät huonekalut olivat kuin tehtyjä upotuksin koristeltaviksi. Muodissa olivat antiikin ajan aiheet ja ornamentiikka: jumalattaret, runsaudensarvet, uurnat, laakerilehtiköynnökset ja -seppeleet. Huonekalupuusepät loivat eri sävyisistä viiluista varjostukset eli valon ja tummien kohtien vuoropuhelun. Viiluja tummennettiin kuumassa hiekassa. Lampettipari 1950luvulta, Mjölby Intarsia, 59 e, Bukowskis Market. Teerasia, Englanti noin 1800, loppuhinta 200 e, Bukowskis Market. Kustavilaisena aikana viilut värjättiin voimakkaan keltaisiksi, vihreiksi, sinisiksi ja punaisiksi, mutta värit ovat parin vuosisadan aikana haalistuneet ja kontrastit heikentyneet
Niinpä ne monesti korvattiin kotoisilla koivuviiluilNauhan valkoinen osa luuta Art deco -tyylin Diana. Baarikaappi 1920–30-luvulta 91 e, Bukowskis Market. Samalla tavalla maaseudulla tavoiteltiin jalopuun vaikutelmaa jäljittelemällä sen kuvioita maalaamalla eli ootraamalla. Hagelstam & Co. Vain harvoilla Pohjolan puusepillä oli varaa käyttää intarsioihin arvokkaita eteläja keskieurooppalaisia jalopuulajeja. Intarsiaan käytetään muutakin kuin puuta, tässä hienostuneet nauha-aiheet on tehty luusta. MAASEUDUN PUUSEPÄT eivät aina pystyneet toteuttamaan intarsioita joko taitojen tai materiaalien puutteessa, mutta he pysyivät muodin matkassa tekemällä huonekaluihin koristemaalauksia, jotka jäljittelivät intarsioita. Se on osaltaan luonut vaikutelmaa väreiltään hailakasta ja harmonisesta kustavilaisuudesta, vaikka ajan huonekalujen intarsiakoristelu oli voimakasta ja suosi vastakohtia. Huonekalutehdas Bomanin pöytä, Turku 1924, vasarahinta 3 800 e. Intarsiataidetta klassisimmillaan art decon aikakaudelta: metsästyksen jumalatar Diana tähtää jousellaan peuraa
Kustavilaisuuden jälkeen empireSuomalainen visakoivu sopi hyvin intarsiaan. Intarsia on aina myötäillyt tyylin luonnetta. Kaapeissa hehkuivat kukat ja kasvit, jotka vaihtelivat naturalistisesta tyyliteltyyn. la, jotka joko värjättiin petsaamalla tai käytettiin sellaisenaan. Intarsia jäi taka-alalle ja tarkoitti pelkistyneimmillään kapeaa nauhaa kehystämässä lipaston laatikoita. Antiikki & Design 26 huonekaluissa korostuivat tummat, kiiltävät mahonkipinnat ja kullatut koristeet. antiikkikoulu Suomalainen jugend suosi geometristä intarsiakoris telua, sohva noin vuodelta 1900 kuuluu kahdeksan osaiseen kalustoon, 1 710 e, Bukowskis. Art decon huonekaluissa voi nähdä hyvin aistikkaita intarsioita. Ammattinimike ebenisti merkitsi alkujaan eebenpuuta käyttävää taidepuuseppää. Upotuskoristelun joutsenlaulu nähtiin 1920–30-luvuilla virinneen klassisimin myötä. Myöhäisjugend suosi geometristä koristelua. Loimukoivu kelpasi 1700-luvun ruotsalaisille ebenisteillekin, kuten Georg Hauptille ja Nils Petter Stenströmille. Koivuviilutetut yöpöydät 1930luvulta, 281 e, Bukowskis Market. Vaaleaviiluinen intarsianauha tummalla mahonkipinnalla oli toki tehokas ja tyylikäs koriste. Varsinkin kuvioltaan vivahteikas visakoivu sopi hyvin intarsioihin. Suosittuja olivat jälleen myös antiikin mytologian hahmot ja kohtaukset, kuten metsästyksen jumalatar Diana tähtäilemässä jousellaan peuraa
Minulla on aina ollut tunne, että nuo hienot taiteilijat, Eva Brummer, Kirsti Ilvessalo, Uhra Simberg jne. Nyt se on ripustettuna kotiini, lounaisranskalaisen vanhan pappilan seinälle. Pidän tavattomasti vanhojen ryijyjen arkaaisista sommitelmista ja tietyissä ryijyissä esiintyvistä kulmikkaista ”sulhasmiehistä”, joihin on solmittu kaikki tulevan morsiamen unelmat. Vuotta ennen kuin muutin Ranskaan minulle kuitenkin tuli tilaisuus hankkia itselleni vanha suomalainen ryijy, ja vielä suhteellisen halvalla, vaikeuksiin joutuneen antiikkikauppiaan ahdingon vuoksi. Tietysti kirjan sivuilla esiintyneet kodit olivat vauraamman, koulutetumman väen koteja. Hän ei uskonut lupauksiani pikaisesta palauttamisesta ja oli oikeassa. Ystävällinen, pitkämielinen kirjastonhoitaja ei kuitenkaan koskaan antanut minun lainata kirja-aarretta. MINUN VANHA RYIJYNI ei tietenkään kestä pesua. Nimessä kuuluisi oikeastaan olla huutomerkki, niin upea tämä pääkaupunkilähiön koteja ja niiden komistuksia esittelevä kirja mielestäni oli. Tuo ryijy onkin sitten kulkenut mukanani kaikissa maailman kodeissani. Antiikki & Design 27 sä moderni maalaus, luultavasti Sam Vannin abstraktio rohkeine diagonaaleineen. Ja tietysti puuhan seuraksi jokin reipas rekilaulu. Kun ryijy on maannut pari päivää ulkona ja kuivunut, sen voi nostaa takaisin pappilaan ja ihailla sen värien ylösnousemusta.. Mutta erityisen innostunut olen sotien jälkeisen kauden uusiutuneesta, modernista ryijytaiteesta. Varovainen käsinpesu haalealla vedellä, jossa on lusikallinen merisuolaa ja loraus puhdasta, maustamatonta etikkaa. Ryijy on hieman pappilaani vanhempi, peräisin 1700-luvun lopulta. MUISTAN EDELLEEN kaikki ne kuvat, joissa havainnollisesti näytettiin, miten jotain vanhaa ja uutta saattoi kauniisti sijoitella vieretysten. Varjoisana, ei liian kuumana päivänä ryijy ulos. SILLOIN kun noin kaksi kertaa nykyistä lyhyempänä kävin kirjastossa, tapanani oli aina ennen muita valintoja katsella muuatta suurta kirjaa. Kirjasta tuli minulle jonkinlainen absoluuttisen maun raamattu. Ennen kaikkea kolumni Hannu Väisänen on Ranskassa asuva kirjailija ja kuvataiteilija. Mutta ennen kaikkea muistan kuvan, jossa esiintyivät vanha suomalainen ryijy ja sen vieresREKILAULU ”Tunsin sähköiskujen kulkevan sormenpäitteni kautta.” siksi, että juuri ryijy näyttää, miten maalaus transponoidaan värisevään, tiheään villaan. Makuulleen pihakivetykselle. Täkäläiset eivät tunne ryijyjä eivätkä osaa neuvoa niiden puhdistuksessa. Silti kannan sen pari kertaa vuodessa ulos, ainakin tuulettumaan. Tein sen suuren hartauden vallassa ja kätkin kaiken rintalastani alle. Kuvaa katsellessani tunsin jonkinlaisten sähköiskujen kulkevan sormenpäitteni kautta. Sen nimi on poltettu ikuisiksi ajoiksi otsalohkooni: Tapiolan koteja (toim Annikki Toikka-Karvonen, WSOY, 1963). Oli suoranainen ihme, että vanikkaan ja jalkarätteihin totutettu olento sai luvan pidellä kauneuden lahkon käsikirjaa käsissään. Muistan rukinlapojen ja Wirkkalan vadin hienon yhteistyön. En tietenkään silloin uskonut, että saisin itse koskaan toteuttaa omassa kodissani mitään vastaavaa. ovat tulevaisuuden löytöjä samaan tapaan kuin Japanin muinaiset naiskirjailijat, jotka todella löydettiin vasta 1900-luvun alussa. Tapiola oli yhtä kaukana Oulun kodistani kuin Kaanaan maa, mutta minä imin kirjan sivuilta kaikenlaista tietoa ja estetiikan ensimmäisiä elementtejä. Kuulin kuitenkin äskettäin yhden niksin, jota olen kokeillut. ”Hallin Janne se hoilottaa, jalka on ulkona reestä, pappilan Manta punastuu Hallin Jannenkin eestä”. Kun olin nähnyt ensimmäiset ryijyni, muutaman ryijynäyttelyn ja tutustunut ryijytekniikkaan, tuosta taiteenlajista tuli minulle haasteellisen rakas
Nyt puusuksia tekee Ylösen tehtaan lisäksi vielä ainakin Vilminko Sotkamossa. Suurin osa puusuksien tilaajista on miehiä ja yleensä umpihangessa hiihtäviä metsästäjiä, joilla on raskas reppu. Antiikki & Design 28 ”Puusuksi on ikuinen” Suksimestari Hannu Laitala ehti juuri oppia työn Suksitehdas Ylösen Erkki Ylöseltä ennen tämän kuolemaa. – Sitten pyörin täällä ja koetin muistella, mitä mestari mistäkin työvaiheesta sanoi. Sukset numeroidaan ja signeerataan. Puusuksien kulta-aikana sata vuotta sitten Suomessa toimi 200 suksiverstasta. Erkki Ylönen oppi suksenteon aikanaan isältään. Koivu taipuu. › RIITTA ESKOLA KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI Materiaalin valinta varmistaa hiihtämisen ilon. Teräskantti on puusuksen ohjaustehostin, jolla suksen saa alamäessä puremaan terävästi jäistä pohjaa. ”Ylösen aikaiset höylät ovat vahvoja kuin vanhat singerit.” T ulisipa lumena, sanoi suksimestari vesisateessa. Laitala tekee suksista sen näköiset kuin asiakas haluaa. Krouvimmat työt hoituvat yhä Ylösen aikaisilla sirkkeleillä ja höylillä, jotka ovat vahvoja kuin vanhat singerit. Hän menehtyi kesken työnsä. Suksen huoltoväliäkin pyöristymätön teräs pidentää. perinne elää Esittelemme mestarillisia kädentaitajia. Puusuksi kysyy 60 työvaihetta. Laitala arvelee Ylösen suunnitelleen kanttaamista, mutta se jäi vanhalta mieheltä tekemättä. Hannu Laitala osti verstaan suksimestari Erkki Ylösen perikunnalta kohta kymmenen vuotta sitten. Hän jatkaa yksilöllisten ylösten tekemistä Hankasalmella. Suksien menekki ei ole kiinni maan taloustilanteesta, vaan lumipeitteestä. Oman nimensäkin niihin saa. Hän otti puristimista sukset, jotka Ylönen oli sinne illalla laittanut. Kolmenlaisten metsäsuksien lisäksi Hannu Laitala valmistaa tunturisuksia, joista uusimpiin on asiakkaiden pyynnöstä tulossa teräskantit
Antiikki & Design 29 Hannu Laitala tekee työtä mieluiten hiljaisuudessa. Joskus syön omenan.. – Sinan kanssa vaihdamme ajatuksia
Mitä työvaiheita suksen tekemisessä on. Yhden peukalonpään sirkkeli siivutti, mutta ihmeellisesti luonto on korjannut sen takaisin. – Ei ole tarvinnut katua. Minusta on mukava tehdä sukset jollekin tietylle ihmiselle, eikä niin, että ihminen valitsee jotkut sukset seinältä. – Oikeastaan ei, koska valitsen suksista parit puutuntuman mukaan. Missä työsi tuloksia voi nähdä. Naiset hankkivat Ylösen latusuksia, miehet metsäsuksia. – Paras suksi syntyy tiukkasyisestä, suorasta koivusta. – Metsässä ja tunturissa. Sitä olisin katunut, jos suksenteon perinne olisi Ylösen mukana nukkunut pois. Miten työn hinta muodostuu. Pito tulee puusukseen luontaisetuna, jos suksi on tehty oikein. Omia poikiani en tähän mitenkään velvoita, vaikka he verstaalla viihtyvätkin. Antiikki & Design 30 perinne elää Puutuntuma ratkaisee, mitkä sukset ovat pari. – Suksenteon opetteleminen oli tilaisuus, jota en voinut jättää käyttämättä Hyppäsin nelikymppisenä it-alan päällikköpaikalta Helsingistä kisälliksi Hankasalmelle. Jos haluaa hifistellä, suksen pintaan voi ottaa kuvioksi vaikka visakoivuviilun, mutta pohja on huolella valittua raudusta. – Olen oppinut pitämään sormet poissa sirkkelistä. Mitä työ on sinulle opettanut. – Materiaalikulut eivät ole isot. Alussa mikään ei ollut helppoa. – Sveitsiläiset käsintehdyt kellot valmistetaan samalla ajatuksella kuin Ylösen sukset. Kun Pyryn suksimestari lopetti, häneltä jäi neljä hydraulista puristinta. Pumppaan niihin neliösentille 150 kilon paineen jalkavoimin, joten kuntoilupuolikin hoituu tässä stepperillä. Vaikka Ylösen sukset ovat perinteiset, ne eivät ole muinaissukset tai museosivakat vaan modernia käsityötä vanhan mallin mukaan. – Kyllä niistä ylösiä tulee. – Jos tilaat maanantaina, voit perjantaina päästä hangille. Nyt ei ole enää mitään vaikeaa, kun suksentuntu on käsissä. Kuusamon uistimen Easy-siteet ovat kätevämmät kuin nahkaiset mäystimet, mutta niitäkin saa.. Liimojen ja lakkojen kuivumista ei voi nopeuttaa, mutta päivää voi vähän pidentää. Materiaalit valitaan huolella käyttäjän mukaan. Tekeekö mielesi joskus heittää hanskat tiskiin. Eripituisia oikean ja vasemman jalan suksia lylyjä ja kalhuja Laitala ei ole edes ajatellut valmistavansa. Ylönenkin sanoi, että toiset hiihtää ja toiset tekee suksia. Se on työn hienosäätöä, jota ei voi edes opettaa, vaan se pitää oppia tunnustelemalla. Myötäsyy luistaa ja vastasyy pitää. – Ylösen jäljiltä kaikki koneet toimivat, vaikka ovat vähintään 50-vuotiaita. Luistoksi sopii parhaiten parafiini eli kynttilä. Tervattua suksea ei tarvitse välttämättä voidella. Kauanko suksiparin tekeminen kestää. – Puun valinnasta suksien luovutukseen. Oma antini tälle sukselle on se teräskantti, muuten pysytään jo liki satavuotiaassa brändissä. Se eroaa melko lailla kaapin tai laatikon nikkaroinnista. Minkälaisia työvälineitä käytät. Mistä puusta suksi tehdään. Tykkään siitä, miltä puusuksi tuntuu hangella. Mikä on tavoitteesi. Toivon, että ennen kuolemaani joku kävelee ovesta sisään ja haluaa oppia tämän työn. – Haluan olla lenkki tässä perinteessä. Onko ammatinvaihto koskaan kaduttanut. Onko sinulla esikuvia. Miten tulit alalle. Vaimolle tein justiinsa sporttisukset. ”Naiset hankkivat latusuksia, miehet metsäsuksia.” Puusuksi on ikuinen, ellei se erällä eksy liian lähelle nuotiota. Voiko tulla eriparit. Jos haluaa 280 senttiä pitkät, teen sellaiset. Sähköä ja lämpöä kuluu, mutta työn hinta tulee ammattitaidosta ja lakisääteisistä sivukuluista. – Ei ole tehnyt. Mikä suksen tekemisessä on vaikeinta. Toimin suksiseppänä ja markkinointipäällikkönä sen mukaan, mitä aamulla tarvitaan eniten. Viimeistely, lakkaaminen, tervaaminen ja petsaaminen vaativat kärsivällisyyttä, että työnjälki on vimpan päälle. Työt on vapaus rytmittää niin, että tekemistä riittää järkevässä järjestyksessä koko päiväksi. Täällä pysyy hyvällä tuulella. – Puusuksi on huippuunsa kehitetty tuote, jossa ei ole yhtään suoraa kohtaa, vaan kaikki on kaarta. Suksi taipuu muotoonsa helposti. Tuleeko suksista ylösiä vai laitaloita. Sukset suojataan keväisin tervalla ja nostetaan aurinkoiselle seinustalle ahavaan. Välillä voi käydä hiihtämässä, vaikka en mikään himohiihtäjä olekaan. Terva suojaa suksia kosteudelta
Mikä on ollut erikoisin tilaustyösi. – Jos Stockmann soittaisi, että pistäpä sata paria tulemaan. 12:00 Syön töissä enintään omenan. Ylönen sanoi, että se on miehen vuolu. Asiakkaat soittavat ja tilaavat suksia. 16:00 Lopettelen. Sytytän tulet uuniin, jotta verstas lämpiää. Mittojen mukaan tehtyjä suksia ostaa pieni mutta vaativa joukko. 14.00 Joku tulee hakemaan valmiit sukset. Kavennan kärkeä ja kantaa vähän enemmän kuin Erkki teki. Liima kuivuu nopeasti. Nyt on mietintämyssyssä, millä värillä saadaan pinkit metsäsukset, jossa on bling blingiäkin. – En ole himohiihtäjä, mutta tykkään puusuksen fiiliksestä. Harvoin kuuntelen edes radiota. Joku haluaa elämänsä sukset, ja tunnen vastuuta, että hän saa juuri sellaiset kuin haluaa. 8.30 Jatkan siitä, mihin eilen jäin. Yli 20 asteeseen ei saa lämpö nousta, tai tulee pelkkoja sahatessa ja höylätessä hirveä hiki. Puusuksien tekeminen on ekologista, myyminen on varsinaista slowmarkkinointia ja ostaminen eksoottista. Kaikki parit on numeroitu ja signeerattu.. Ylösellä oli tapana sanoa, että hevosella pitää olla apetta eli puristumassa on aina oltava pari. P. Minkälaisesta työstä haaveilet. Istun jakkaralla, mietin ja juttelen Sinalle. Kuumapuristimet lämpiävät samalla vesikierrolla. Sitä ennen olen syönyt kunnon aamupalan, pekonia, munia, puuroa ja laittanut 10ja 13-vuotiaat pojat kouluun. Otan yön aikana puristuneet sukset pois pinteestä ja laitan uudet tilalle. Ylösen suksiverstas, Kangasniementie 122, Hankasalmi. Varmaan ne tekisinkin, mutta eniten minua kyllä viehättää se, että näen asiakkaan ja teen sukset juuri hänelle. Taukoja pidän. Tarkoitti, että kärjestä erottaa kuka on suksentekijä ja kuka ei. Työaika joustaa muutenkin sen mukaan, onko perheellä menoja. Haluan keskittyä rauhassa varsinkin, kun hion suksen kärkeä. Mieleenpainuvin suksikauppa syntyi niin, että asiakas teetti käsityönä Helsingissä suutari Pekka Lahdella nahkaiset monot, ajoi tänne hakemaan puiset suksensa ja jatkoi matkaa Taivalkoskelle ostamaan Jalavan kaupasta isosompaiset rottinkisauvat. Antiikki & Design 31 Hannu Laitala Perinnesuksimestari ”JOKU SAA TÄNÄÄN ELÄMÄNSÄ SUKSET” 8.00 Tulen töihin koirani Sinan kanssa. – Puiset vesisukset. Puusuksia saatetaan ostaa elinaikana vain yhdet. 0500 601 777, www.suksitehdasylonen.fi perinne elää Hannu Laitala on siirtänyt puusuksen tekemisen perinnettä miltei vuosikymmenen
Antiikki & Design 32 vintage Tate Baby House vuodelta 1760 mukailee aikansa brittiarkkitehtuuria. Julkisivusta avautuvat ovet sivuille. Viimeinen omistaja Flora Tate oli lapseton, ja hänen kuolemansa jälkeen nukketalo myytiin Victoria & Albert -museolle. Talo pysyi samassa suvussa 170 vuoden ajan. Talon korkeus on 156,5 cm, leveys ovet auki 196 cm ja syvyys 103 cm.
›. Antiikki & Design 33 lelut Täällä asuvat haaveet ja historia Nukkekoti ei alun perin ollut mikään lasten lelu. Se syntyi aikuisten harrastukseksi ja arvokkaiden miniatyyrien kokoelmaksi. Aboa Vetus & Ars Nova -museon näyttely Turussa esittelee brittiläisiä nukkekoteja ja samalla asumisen historiaa. ARJA MAUNUKSELA KUVAT VICTORIA AND ALBERT MUSEUM Whiteladies House on taiteilija Moray Thomasin unelmatalo, vuonna 1935 näyttelyä varten käsin tehty nukkekoti. Thomas itse asui kaupunginosassa vaatimattomammin. Lontoon Hampsteadissa rakennettiin tuolloin paljon taloja uusien, modernia tekniikkaa ja terveellistä ulkoilmaelämää painottavien ihanteiden mukaan
Antiikki & Design 34 lelut Killer Cabinet eli Killerin perheen nukkekoti 1830-luvulta näyttää ovet suljettuina kiinalaistyyliseltä kaapilta. Pikkuruiset tekstiilit ovat rouva Killerin ja hänen tyttäriensä tekemiä.. Nukkekoti kertoo aikansa varakkaan lääkäriperheen elämästä, palvelijat ovat keittiössä
Tapetit ovat todennäköisesti heidän oikeasta talostaan, sillä kuviot ovat isoja nukkekotiin. Nukkekoti oli tavallisimmin talon rouvan harrastus, ja se oli perheen ylpeys, jonka paikka oli sisääntulohallissa vieraiden nähtävillä. Katsokaa vaikka näitä hienosti ommeltuja nukenvaatteita, Sage osoittaa. – Kaappimainen nukketalo edustaa hollantilaista tyyliä. Jos kaappi saattoi näyttää talolta, myös nukkekoti saattoi näyttää kaapilta. NYKYAIKUISILLE nukkekoti on lapsuudesta tuttu, mutta alun perin niitä ei kuitenkaan annettu lasten leikkeihin. Ovet olivat lukittavia, sillä nukkekodit sisälsivät kalliita miniatyyrejä; taitavasti tehtyjen pienten esineiden materiaalit saattoiva olla esimerkiksi hopeaa ja norsunuluuta, Stephen Nicholls kertoo. Sen ikäluokkaa ovat vanhimmat brittinukkekodit, Saksasta on säilynyt tietoja 1600-luvunkin nukketaloista. VANHIN TALO näyttelyssä on Joy Wardrobe, johon sen tekijä Edmund Joy on merkinnyt vuosiluvun 1712. – Kirurgi John Egerton Killer antoi kaapin vaimolleen ja tyttärilleen pienoismallikokoelman säilytyspaikaksi ja sisustettavaksi. – Nukketaloihin kuuluu se, että niiden sisustus muuttuu aikojen kuluessa. – Joistakin nukketaloista on olemassa vanhoja valokuvia, mutta enimmäkseen olemme asetelleet esineet aikakausien tyypillisen sisustuksen mukaisesti, Sage vastaa. Victoria and Albert Museum of Childhoodin näyttelypäällikkö Stephen Nicholls ja kuraattori Alice Sage saavat työkseen sisustaa nukkekoteja. Nukketalo, jonka edessä seisomme, on puolitoista metriä korkea kolmikerroksinen kartano: Tate Baby House 1760-luvulta. – Näyttely on valikoitu museon sadan nukkekodin joukosta kertomaan asumisen historiasta Ison-Britannian eri yhteiskuntaluokissa. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti nukkekoti, vaikka näyttääkin ulkoapäin talolta, vaan varhainen vaatekaappi. Keittiössä pienet kupariastiat kiiltävät. Tuolloin vaatteet säilytettiin vielä tavallisimmin arkussa. He tekivät itse kaikki tekstiilit. Esimerkiksi Tate Baby House kulki samassa suvussa peräti 170 vuotta ennen kuin se myytiin museolle, ja jokainen sukupolvi teki omat lisäyksensä. Se on tehty kiertonäyttelyksi, jonka ensimmäinen etappi Turku on. Talo kuvaa varakkaan perheen elämää, johon kuului palveluskunta. Onko historiallisten nukkekotien sisustus nyt sama kuin aikoinaan, ja mistä kuraattorit sen tietävät. Kun brittinukkekoteja esittelevä näyttely avautui Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa marraskuun lopulla, Nicholls ja Sage olivat juuri laittaneet 12 taloon paikoilleen yhteensä noin 2 000 esinettä. – 1800-luvun lopulla Britanniassa alkoivat yleistyä lelukaupat ja teollisesti valmis›. Antiikki & Design 35 lelut O lisiko tässä monen lapsen ja aikuisenkin unelma-ammatti. – Suurin määrä yhdessä talossa on 300 esinettä, ja osa niistä on todella pieniä, pyykkikorin pyykeistä hammastahnatuubeihin ja kananmuniin. Esimerkiksi Killer Cabinet 1830-luvulta on ovet suljettuna koristeellinen kiinalaisvaikutteinen kaappi, joka saattaisi sisältää mitä tahansa
• Näyttelyn taloihin ei saa koskea, mut ta lapsille on leikkihuone, ja leikittäviä nukkekoteja löytyy Aboa Vetuksesta. Siinä Roma Hopkinson on luonut uudelleen lapsuutensa 1940-luvun, sota-ajan Lontoon kunnallisen vuokratalon. Jouni Kuurneen kirjasta Unelmien koti – Nukketalojen pienoismaailmat (Museovirasto ja SKS 2010) löytyy tietoja maamme ensimmäistä nukketaloista. Alice Sage nauraa. Meilläkin nukkekodit olivat aluksi varakkaiden hienouksia, ja teollinen valmistus toi ne lasten leikkeihin. • Antiikki & Designilla on näyttelyssä lukijatapahtuma 5.3. asti paperipienoismalleja rakennuksista. Antiikki & Design 36 lelut tetut lelut. • Museon galleriassa on esillä 17.1. Maininnat ovat perukirjoista: jonkinlainen nukketalo on 1800-luvun alussa ollut niin Gustaf Mauritz Armfeltin Joensuun kartanossa kuin vara-amiraali C.O. Kuraattorien kanssa kiertäessä taloista löytyy pikkuinen oikea, sokerin säilyttämä täytekakku ja hieno herrojen biljardipöytä, jopa kartanon kummitustarinaan liittyvä pääkallo. Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4–6, Turku, www.aboavetusarsnova.fi Vasta teollinen valmistus toi nukkekodit lasten leikkeihin. Cronstedtin Herttoniemen kartanossakin. 81. Kun nukketalojen sisustuksessa kohtaavat muistot, mielikuvitus, käsityötaito ja keräilyinto, mukana voi olla melkein mitä tahansa. Roma Hopkinson rakensi talon 1980-luvulla omien lapsuusmuistojensa pohjalta; hän itse on nukke vasemmalla, toinen on hänen siskonsa Norma.. Kun saataville tuli aiempaa halvempia nukkekoteja, niitä alettiin hankkia lapsille, Nicholls kertoo. Toinen 1930-luvun nukketalo näyttelyssä on valmistettu aivan toisin ajatuksin: Whiteladies House, 1935, on taiteilija Moray Thomasin nukkekotinäyttelyä varten tekemä unelmatalo, joka edustaa ajan uutta arkkitehtuuria ja elämäntapaa: selkeitä linjoja, suuria ikkunoita ja terveellistä ulkoilmaelämää uima-altaineen. Siitä hyvä esimerkki on näyttelyn Roma Hopkinson House 1980-luvulta. Nukkekodin kalusteet mukailivat aikansa sisustustyylejä, mutta eivät välttämättä tarkemmin tietyn maan tyylipiirteitä. MONI NUKKETALOA sisustava aikuinen palaa mielessään lapsuuteen. Sotien jälkeen nukkekoteja pidettiin hyödyllisinä tytöille, sillä niistä oli apua kodinhoidon opettelussa. Valmiina ostetuista kalusteista suuri osa oli Saksassa valmistettuja. Suomessa seurailtiin muun Euroopan kehitystä. Tästä nukkekodista näkyy, että se on leikeissä kulunut. • Tammikuussa näytteille tulee turkulais ten harrastajien omia nukkekoteja. 1800ja 1900-lukujen vaihteen tyylinen kartano muistuttaa perheen oikeaa kotia. • Nukkekotien asukkaiden tarinoita voi kuunnella englanninkielisinä äänittei nä, ja ne ovat saatavilla vihkosena suo meksi, ruotsiksi ja englanniksi. Mutta onko nukkekodeissa koskaan nukkekoteja. – Kyllä! Nukkekodissa voi olla nukkekoti, jossa on nukkekoti, jossa on nukkekoti... Turun näyttelyssä on esillä erityisen hieno lapselle tehty nukkekoti 1930-luvulta: Peggy Lines House on valmistettu Lines Bros Ltd -leluyrityksen johtajan tyttärelle. Sen keittiössä isoisänukke leipoo pikku Roman herkkuja, hillotorttuja. asti. Näyttelyssä voi ihmetellä 1700-luvun kotisynnytyshuonetta ja 1800ja 1900-lukujen vaihteen modernia vesijohtoa. NÄYTTELY JA LUKIJATAPAHTUMA • Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodin ko koelmasta näyttely on esillä Aboa Vetus & Ars Novassa 10.4. Katso s. Roma Hopkinson House kuvaa 1940-luvun lontoolaista vuokrataloa
Ajan teknisiä uutuuksia olivat sähkövalo ja kylpyhuoneen suihku.. Antiikki & Design 37 lelut Amy Miles’ House, 1890, muistuttaa Milesin lapsuudenkotia, lontoolaista Friern Barnetin kartanoa. Talossa on ajan tavan mukaan naisten ja miesten puoli, joiden sisustustyylit poikkeavat toisistaan: naisilla kultauksia ja koristeita, miehillä pelkistetympää tummaa puuta
Antiikki & Design 38 ajankuva 1
Sali 1900-luvun alku Helsinki Tämä sali edustaa porvarillisen elämän viimeisiä aikoja. Aloitamme olohuoneesta, jonne lapsilla ei ennen 1950-lukua juuri ollut asiaa. ›. Antiikki & Design 39 ajankuva Olohuone muuttui salista koko perheen tilaksi Uudessa sarjassa katselemme vanhoja valokuvia kodeista. 1800-luvun lopun kertaustyylistä sisustusta leimaa tyhjyyden kammo (horror vacui). Huone pursusi koriste-esineitä ja tekstiilejä, taulut täyttivät seinät lattiasta kattoon, ja verhotkin oli vedetty kiinni, niin että ulkomaailma ja valo pysyivät loitolla. Jaa ne kanssamme! Ohjeet sivulla 3. Ne kertovat yllättäviäkin asioita huoneiden käytön muuttumisesta sadan vuoden aikana. Sisustuksessa on ajallisia kerrostumia: biedermeiertuolit 1800-luvun puolivälistä, kertaustyylinen keinutuoli 1800-luvun lopusta ja uusimpana jugendmaljakot sekä ajan muotikasvi huonekuusi. Vaikka eletään 1900-luvun alkua, sali on sisustettu 1800-luvun hengen mukaisesti. Helsingin kaupunginmuseo Onko sinulla vanhoja kuvia. Kattovalaisinkin kertoo murrosvaiheesta: siinä näyttäisi olevan kynttilöiden lisäksi sähkövalo. Kuvia tutki kanssamme tutkimuspäällikkö Minna SarantolaWeiss Helsingin kaupunginmuseosta. Sinne kokoonnuttiin kuuntelemaan pianonsoittoa tai kirjan ääneen lukemista. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT FINNA 1
Tuolloin tuli muotiin jopa kaikkien huonekalujen maalaaminen valkoisiksi. Olohuoneen keskiössä on myös ruokapöytä, jonka ääressä syödään, tehdään läksyt ja monet muut kotityöt. Pietinen, Museovirasto 2. Keskeisen paikan on olohuoneessa saanut tuolloin tärkeä radio. Antiikki & Design 40 ajankuva Kerroksellinen sisustus yhdistää rokokoota, kertaustyyliä ja funkista. Kahvihetki, Helsinki 1949 Pikaisesti katsottuna näyttää, että kuvassa on kolme sukupolvea, niin aikuisilta perheen kaksi vanhinta lasta vaikuttavat huolitelluissa vaatteissaan. 3. Vanhemman tytön kampaus on selvästi saanut vaikutteita Rita Hayworthin esittämältä Gildalta samannimisestä elokuvasta (1946). Se on sijoitettu istuinryhmän läheisyyteen arvokkaaseen nurkkaukseen, jossa oleva ryijy on mahdollisesti morsiusryijy. Elintason noususta kertoo, että perheen kodissa on aikaisempaan keskiluokan kotiin verrattuna enemmän tavaraa. Tyyli onkin muodikas funkis: tummiksi petsattuja ja lakattuja koivuhuonekaluja, lattia kiillotettua linoleumia, selkeää ja siistiä. Radio on yhä tärkeä. Sisustuksessa on kerroksellisuutta: on uusrokokoota, paljon funkista ja ajan uutuuskaluste, tarjoilupöytä. Naimisiin mennessään aviopari on ehkä muuttanut aivan uuteen asuntoon ja hankkinut sen kalustuksen kerralla. Kotikaupunki on läsnä satamaa kuvaavassa maalauksessa, joka näyttää Turku-aiheistaan tunnetun taidemaalarin Ali Munsterhjelmin teokselta. Radio, olohuoneen ylpeys 2. Radion äärellä, Turku 1936 Olohuoneen sisustus näyttää yhtenäiseltä. Valoa antaa pöydän yläpuolelle sijoitettu kattovalaisin. Rokokoovaikutteinen 1800-luvun tuoli voi olla perintökaluste, joka on ehkä maalattu valkoiseksi 1900-luvun alussa
Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo Teuvo Kanerva, Museovirasto 3 4 Uusi perheenjäsen ›. Tytöt ja televisio, 1957–61 Televisio alkoi yleistyä Suomessa 1950-luvun lopulla, ja ensimmäiset lastenohjelmat nähtiin Suomessa 1960-luvun alussa. Tyttöjen vaatetuksesta päätellen kuva on 1960-luvun alusta. Antiikki & Design 41 ajankuva Ajan uutuus, tarjoulupöytä 4. Seinää kiipeävä kultaköynnös oli 1960-luvun alun muotiuutuuksia, ja moderni verhokangaskin on ajalle tyypillinen. Aikaisemmin lasten paikka oli keittiössä, kamarissa, mahdollisessa lastenhuoneessa tai ulkona leikkimässä. Matto, kirjahylly ja valaisin laskostettuine varjostimineen ovat 1930–50-luvuilta. Tässäkin olohuoneessa on aikakerroksia. Sen sijaan sohvaryhmä ei vielä tuolloin ollut yleinen suomalaisissa olohuoneissa. TV:llä oli suuri vaikutus lasten elämään, sillä nyt myös he pääsivät olohuoneeseen
Ennakkoluuloton on myös taideteos kangaspaneeliseinällä. hedelmät eivät olleet yleisiä vielä 1950-luvun lopulla. Huoneessa on kaksi katseenvangitsijaa, televisio ja avotakka. Vanhan ja modernin yhdistäminen oli ajan – pienen piirin – sisustuksellinen ihanne, jota ajoi erityisesti Kaunis Koti -lehti Hedelmäasetelma sohvapöydällä viestii hyvästä ja terveestä elämästä. Kodissa on osattu yhdistää antiikkia ja modernia. Matot ovat voineet vaihtua pian kokolattiamattoon, josta tuli muotivillitys 1960ja 70-luvun vaiheessa. Voi hyvin kuvitella, että istuinryhmässä on vietetty sivistynyttä viini-iltaa. Kokeileva sisustus, Helsinki 1959 Tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaaran olohuoneen sisustus on aikaansa edellä. Omistajan poikkeuksellisesta mausta kertovat myös keskenään eriväriset nojatuolit ja sohvapöydät. Tuoreet 6. Antiikki & Design 42 ajankuva Kangas paneeli 5. Televisio ei tähän kulttuurikotiin kuulu, jollei sitä ole kätketty jonkin kaapin sisään. Televisio ei oikeastaan kuuluisi vielä 1960-luvulla sivistyskodin olohuoneeseen, joten on mahdollista, että tämä tila on olohuonemainen viihtymishuone ja edustuvampi olohuone on erikseen. Seinällä on Rut Brykin keramiikkaa, edessä vasemmalla Ilmari Tapiovaaran valkoinen Maija Mehiläinen -valaisin (1955). Hän on yhdistänyt rohkeasti talonpoikaisen renessanssituolityypin ajan moderneimpaan kotimaiseen muotoiluun. Televisio ei kuulunut 60-luvun kulttuurikotiin. Edustuskoti, Rovaniemi 1966 Jaakko Salon kodissa esitellään rahaa ja makua: olohuoneessa on ajan moderneinta kotimaista muotoilua, kuten Yrjö Kukkapuron Karuselli (1964), sekä itämaisia mattoja. Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 5
Pekka Kyytinen, Museovirasto Nurmijärven museo 6 7. Uusinta uutta kuvan huoneessa edustavat sohvaryhmä, lasikantinen sohvapöytä ja vuosikymmenen hitti paimentolaismatto. Lastenohjelmat olivat usein valistavia ja opettavaisia. Vanhempaa kerrosta ovat nojatuoli 60-luvulta ja tv-tuolin takana näkyvä rottinkinen lehtiteline 50-luvulta. Antiikki & Design 43 ajankuva Suuri avotakka keskellä huonetta Köynnös seinällä 7. 1970-luvun alussa tekstiilit alkoivat usein olla jo tuontitavaraa, mutta kalusteissa luotettiin edelleen kotimaiseen tuotantoon. Ajan suosimiin suurikokoisiin ikkunoihin kuuluivat pitsiverhot, jotka valmistettiin muodikkaasta ja helposti siliävästä nailonista. Lasten maailma, Nurmijärvi 1973 1970-luvulla televisio oli ottanut paikan melkeinpä kodin tärkeimpänä perheenjäsenenä. Istuimet eli sohvaryhmä, tv-tuoli ja nojatuolit sijoitettiin televisioon päin. Monessa kodissa televisio sai kuitenkin olla päällä vain uutisten aikana
Antiikki & Design 44 Amerikan-matka 1956 poiki käyttöesineitä, joiden tekemistä Salmenhaara oli aiemmin välttänyt.
› ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI. – Hän nosti suomalaisen punasaven sille kuuluvaan arvoon, sanoo keraamikko Karin Widnäs, joka on yksi Kyllikki Salmenhaaran näyttelyn järjestäjistä ja Salmenhaaran oppilas. Samaa keramiikkaa kiersi myös Yhdysvalloissa 1956–60 Design in Scandinavia -näyttelyissä. Moni teoksista on ollut esillä Milanon triennaaleissa, joissa ne saivat palkintoja: 1951 hopeamitali, 1954 kunniamaininta, 1957 grand prix ja 1960 kultamitali. Näyttely Fiskarsissa esittelee taiteilijana, tekniikan kehittäjänä ja opettajana toimineen Salmenhaaran tuotantoa laajemmin kuin koskaan aikaisemmin. Punasavi oli keraamikko Kyllikki Salmenhaaralle tärkeä materiaali. Punasavimurskan päällä voi nähdä suomalaisen muotoilun kultakauden kauneimpiin kuuluvaa, Kyllikki Salmenhaaran dreijaamaa ja kaulitsemaa keramiikkaa. Kuparipajaan on nyt levittäytynyt laajin koskaan nähty Salmenhaaran tuotantoa Kyllikki Salmenhaara dreijasi pullot hyvin ohuesta kivitavarasta. K uparipajan näyttelytilassa Fiskarsissa säteilee poltettu oranssi. Lämmin hehku syntyy lasivitriinien pohjalla olevasta punasavimurskasta. Antiikki & Design 45 design Kyllikki Salmenhaara kasvatti kokonaisen keraamikkosukupolven Keraamikko Kyllikki Salmenhaara hioi tekniikkansa ja ilmaisunsa zen-mestarin tasolle, jolloin esineet syntyivät kuin itsestään. Ne palkittiin Milanon triennaalissa 1951 hopeamitalilla
Amerikan-matkan jälkeen Salmenhaara piti Helsingissä 1957 yksityisnäyttelyn, jossa esitteli käyttökeramiikkaa. Esineiden lasitus on kuin heitettyä, se muistuttaa abstraktin ekspressionismin välittömyyttä ja vaistomaisuutta.. Antiikki & Design 46 Viimeiset työnsä Salmenhaara teki kaulitsemalla. Kyllikki Salmenhaaran huippuunsa kehittyneet dreijaustaidot pääsivät oikeuksiinsa vaativissa suurissa ja veistoksellisissa esineissä, kuten tässä ”lentävässä lautasessa”, 1957. Nämä ”kirjeet” tai ”kietaisut” olivat vuosikymmeniä kestäneen väsymättömän työn tuloksia, vaikka ne näyttävät syntyneen vaivattomasti
Äiti oli toista mieltä ja lähetti tyttärensä Englantiin töihin ja ”järkiintymään”. Ensin hän dreijasi pääasiassa muitten suunnittelemia töitä. Valmistuttuaan Salmenhaara työskenteli 1943–46 Kauklahden lasitehtaassa, jossa hän muotoili myös uniikkia graal-lasia (verholasia). Krebsin kiinnostus kuparija rautalasitteisiin sekä Kiinan Song-kauden (960– 1279) keramiikkaan tarttui Salmenhaaraan. Lasitteet valuvat esineiden pinnoilla kuin hehkuva laava tai rusottavat kuin kalliot auringossa ihmeellisine sävyineen. ›. Lasituksissa kukkivat maaperän metallioksidit ja ruosteen roiskeet. Hän sekoitti kivitavaramassaan samottia (poltettu tulenkestävä savi), joka lisäsi keramiikan primitiivistä alkuvoimaa. Antiikki & Design 47 esittelevä katselmus. Hän aloitti oppikoulun Oulussa, mutta vanhempiensa eron jälkeen hän muutti äitinsä mukana Helsinkiin. Lasite perustuu kuparin värin muutokseen poltossa, mutta oikean värin saaminen on vaikeaa. Hän oli mestari saven käsittelijänä, ja hänen dreijaustaitonsa huippua olivat ”lentävät lautaset”, suuret painovoimaa uhmaavat veistokselliset maljakot, joissa tuntuvat elävän ikiaikaiset muodot. Mutta kuinka ollakaan, Englanti oli 1930-luvulla Euroopan taidekeramiikan keskus, eikä mikään voinut enää estää Salmenhaaran ammatinvalintaa. Kauklahden jälkeen Salmenhaara oli harjoittelijana tanskalaisen kemisti-insinöörin Nathalie Krebsin perustamassa Saxbo-keramiikkayrityksessä. Esillä on yli 300 esinettä Designmuseon, Kyösti Kakkosen ja Aalto-yliopiston kokoelmista. Viereisessä huoneessa voi lisäksi nähdä Salmenhaaran oppilaiden Kati Tuominen-Niittylän, Kristina Riskan, Åsa Hellmanin, Anneli Sainion, Nina Karpovin ja Karin Widnäsin keramiikkaa. Keraamikon ammatti kiinnosti nuorta ylioppilasta. Kyllikki Salmenhaara teki kokeita häränverilasitteella niin kuin moni muukin 1950-luvun suomalainen keraamikko. KYLLIKKI SALMENHAARA (1915–81) syntyi kaukana metropolien sykkeestä, nimittäin Tyrnävällä, lakeuksistaan tunnetussa pienessä maalaiskunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. SUOMESSA lahjakkaan keraamikon tie vei tuohon aikaan väistämättä Arabialle, ja Salmenhaara aloitti taideteollisuusosastolla 1947. Hän aloitti opiskelun Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikkaosastolla 1938. Salmenhaara ei tyytynyt Arabian valmiisiin massoihin ja lasitteisiin, vaan halusi tehdä ne itse järjestelmällisten kokeiden pohjalta. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingin Suomalaisesta Tyttölukiosta 1937. Vuonna 1950 hän siirtyi taideosastolle. Salmenhaara oli dreijausmestari, joka loi itse savimassat ja lasitteet. Tämä tuli olemaan myös Salmenhaaran ohjenuora. Krebs korosti, että keramiikan perusta on materiaalien ja tekniikan varma tuntemus ja hallinta
Toinen oli kolmen astiaston suunnittelu yhteistyössä amerikkalaisen keraamikon Nancy Lampin kanssa 1960-luvulla. Onnettomuuden jälkeen Salmenhaara keskittyi opetustyöhän. Tämä näkyi Salmenhaaralla saman muodon toistamisena, millä hän pyrki yhä yksinkertaisempaan ja puhtaampaan muotoon. Ensimmäinen työ oli selkeälinjainen SS-kahvikuppi (1957), josta tuli eri tavoin koristeltuna hyvin suosittu ja pitkäikäinen. Pyrkimyksenä oli luoda universaalia muotokieltä ja kunnioittaa luonnonmateriaalia, jota ei saanut leikata tai peittää paksulla lasitteella. Hänen ansiostaan 1970-luvulla syntyi Suomen ensimmäinen itsenäisten studiokeraamikkojen sukupolvi, Karin Widnäs sanoo. Kyllikki Salmenhaara eli luovinta aikaansa 1960-luvun alussa, kun savimassaan joutunut ruostunut partakoneen terä viilsi hänen sormiaan. Muodon tuli syntyä materiaalin ehdoilla ja niin täydellisellä tekniikan hallinnalla, että se tuli tiedostamattomasti. Suomen ensimmäisenä taideteollisuusalan taiteilijaprofessorina hän toimi 1970–73 ja taidekeramiikan yliopettajana vuoteen 1981. Itse olen tehnyt paljon keramiikkaa arkkitehtuurin osaksi. Iron Mountain Stonewaren valmistamat konstailemattomat astiat ovat nykyisin keräilykohteita Yhdysvalloissa. Sähköuunissa punasavi pysyy punertavana, Karin Widnäs kertoo. SALMENHAARAN KERAMIIKASSA voi nähdä vaikutteita 1900-luvun alun eurooppalaisista modernismin suuntauksista. Kaj Franck kutsui Salmenhaaran Taiwanista Taideteollisen korkeakoulun keramiikkaosaston lehtoriksi ja johtajaksi 1962, kun Elsa Elenius joutui jättämään työn sairauden takia. KERAAMIKKOURAN taiteellisen lennon keskeytti lähes käsittämätön onnettomuus. – Salmenhaaran keramiikkaperintö inspiroi yhä, se tuntuu ehtymättömältä. Hän toteutti 1968 Suomen kulttuurirahaston apurahalla tutkimuksen matalan ja korkean polton massaja lasituskokeista. Uran taiteellisen lennon keskeytti käsittämätön onnettomuus. Antiikki & Design 48 – Hän potki meitä koko ajan eteenpäin ja antoi kritiikkiä, mutta se oli aina kannustavaa. Onnettomuus esti Salmenhaaraa dreijaamasta enää design Vuonna 1956 Salmenhaara tutustui stipendiaattina Yhdysvaltojen keramiikkataiteen opetukseen. Ilmiö perustuu punasavessa olevan raudan mustumiseen vähähappisessa poltossa. Hän osasi nähdä sen, missä kukin oppilas oli lahjakkaimmillaan. Leach perusti 1920-luvulla yhdessä japanilaisen Shoji Hamadan kanssa keramiikkapajan, jossa tekemisen filosofia pohjautui zen-buddhalaisuuteen: keraamikko valmisti esineensä itse alusta loppuun, jopa saven kaivamisesta lähtien. Häntä pyydettiin neuvonantajaksi Taiwaniin (silloinen Formosa), jossa tehtävänä oli nostaa maan keramiikkatuotannon tasoa. – Hän teki määrätietoisesti kokeita ja loi niiden perustalta matemaattisia kaavoja. – Vahva materiaalintuntemus on laajentanut keraamikkojen työsarkaa. Hän joutui luopumaan dreijaamisesta, joka oli hänen taiteellisen ilmaisunsa ehdoton väline. Widnäs muistaa Salmenhaaran kannustavana opettajana. PEDAGOGINA Salmenhaara oli yhtä päämäärätietoinen kuin taiteilijana. Teollista tuotantoa Salmenhaara suunnitteli vain kahdesti. Myös oppilaiden oli tehtävä koesarjoja yhä uudelleen, ja ne opettivat meidät ymmärtämään perin pohjin massojen ja lasituksien käyttäytymistä poltoissa. Patoja ja muita pyöreitä muotoja samottia sisältävästä kivitavarasta. Vuonna 1974 hän julkaisi alan ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan Keramiikka, massat, lasitukset ja työtavat (Otava). Matkan jälkeen hän piti yksityisnäyttelyn, johon oli aiemmasta poiketen tehnyt pääasiassa käyttöesineitä, kuten kannuja, tuoppeja, pikareita ja kynttilänjalkoja. Taustalla valokuva Suomen osastosta vuoden 1960 Milanon triennaalissa, jossa Salmenhaaran työt palkittiin kultamitalilla.. Opimme esimerkiksi, että punasavi mustuu pelkistyspoltossa puutai kaasu-uunissa. Keskeisiä vaikuttajia olivat tanskalainen Nathalie Krebs ja Saxbo-ateljee sekä englantilainen Bernard Leach
Teokset ovat Salmenhaaran taiteellisen uran ja henkilökohtaisen elämän testamentteja, joihin on kirjoitettu se kaikki, minkä hän oli keraamikkona oppinut. saakka. Joka niitä osaa lukea, saa paljon. Näyttelyssä voi nähdä, että nämä kaulitut työt ovat kuin käpertyneitä kirjeitä tai tuulessa pullistuneita purjeita. Se on signeerattu itämaiseen tapaan sinetillä. paljoa, mutta hän jatkoi keramiikan tekemistä muilla tekniikoilla. Kuparipaja, Kuparivasarantie 5, Fiskars, www.fiskarsvillage.fi Kyllikki Salmenhaara pystyi onnettomuuden jälkeen jonkin verran dreijaamaan. Myöhäiset työt syntyivät kaulitsemalla. Suosittua kuppia tehtiin eri tavoin koristeltuna vuoteen 1969. Antiikki & Design 49 design Kyllikki Salmenhaara toi Taiwanin-matkaltaan mukanaan Suomeen koiran, joka sai nimekseen Vahti. NÄYTTELY FISKARSISSA Keraamikko Kyllikki Salmenhaaran 100-vuotisjuhlanäyttely jatkuu Fiskarsin Ruukissa 28.2. SS-kuppi Arabialle 1957 on yksi harvoja Kyllikki Salmenhaaran teolliseen tuotantoon suunnittelemia esineitä. Ku va A al to -y lio pi st on ar ki st o. Satunnaiset oksidiroiskeet ovat kuin salaperäisiä viestejä. Hän suosi punasavea, josta valmistui tämä lasittamaton teekannu 1966. Esillä on kattava otos Salmenhaaran keramiikkaa Designmuseon ja Aalto-yliopiston kokoelmista sekä Kyösti Kakkosen kokoelmasta ja muista yksityiskokoelmista
Se on alun perin Loviisasta, ja sitä on täydennetty pietarilaisilla tuoleilla. Antiikki & Design 50 kotona Toisen kerroksen oleskelutilan ruokasalin kalusto on biedermeiertyyliä. Sohvaryhmä on Tukholman ajan hankintoja.
– Etsin jotain aivan muuta, koska en osannut edes odottaa, että tällaista taloa olisi olemassa. Kun hän kuuli välittäjältä myyntiin tulevasta pienestä omakotitalosta Södermalmin kaupunginosassa Marietorgetin alueella, hän pyysi näyttöä ja osti talon saman tien. ›. IRENE WICHMANN KUVAT RIITTA SOURANDER R uotsin kansallismuseon johtaja, suomalainen Berndt Arell, etsi vuonna 2013 itselleen uutta kotia Tukholmasta vanhasta kerrostalosta. Antiikki & Design 51 kotona ”Löysin pienen talon Tukholman Söderistä” Joskus onni on myötä: kun Berndt Arell etsi huoneistoa Tukholman Söderistä, tarjolle tuli yhtäkkiä pieni omakotitalo kerrostalon sisäpihalla. Hän tiesi, että Tukholmassa päätös on tehtävä nopeasti. Vuonna 1883 rakennettu talo sijaitsee kerrostalon sisäpihalla Bellmansgatanilla. Se on tehty piharakennukseksi, jonka alakerrassa oli aikanaan kerrostalon asukkaiden ulkohuoneet ja yläkerrassa kuivatettiin pyykkiä
Berndt Arellin isoäidin isä, joka oli Venäjän armeijan upseeri, toi maljakon Krimiltä 1800-luvun lopulla.. Antiikki & Design 52 kotona Kaapin päällä on Marita Liulian valokuvateos sarjasta Maailman uskonnot ja tanskalaisia posliinifiguriineja
Antiikki & Design 53 kotona lusta ollut tietoakaan. Sen remontoi arkkitehtipariskunta, joka osasi kunnioittaa vanhaa ja käytti laadukkaita materiaaleja. Rakkaimmaksi museoksi uudessa kotikaupungissa on muodostunut Tukholman Djurgårdenilla meren äärellä sijaitseva Prinssi Eugenin (1865–1947) taiteilijakoti Waldemarsudde, joka edustaa oman aikansa modernia muotoilua. Kaikilla esineillä on tarina, joka tekee ne arvokkaiksi. SUOMALAINEN Berndt Arell sai hyvän vastaanoton, kun hän muutti Tukholmaan vuonna 2012 ruotsalaisten kruununjalokiven, kansallismuseon johtajaksi. Arell tuntee olonsa kotoisaksi, vaikka joutuikin muuttaessaan luopumaan monesta tavarasta ja tilastakin. Nyt Arell johtaa kansallismuseon alaisuudessa olevia kokoelmia, jotka sijaitsevat linnoissa ja museoissa eri puolilla Ruotsia. BERNDT ARELLIN oma koti on sisustettu taiteella ja esineillä, joilla on hänelle henkilökohtainen merkitys. Design, arvo tai arvostus eivät ole ohjanneet hänen valintojaan, vaan kaikilla esineillä on tarina, joka tekee ne hänelle arvokkaiksi. – Yhden tyylihistoriallisesti oikean sisustustyylin noudattaminen lukitsee sisustukEteläafrikkalaiset kynttilänjalat ovat Ardmore-verstaan mielikuvituksellista tuotantoa, jota Arell hankki Afrikasta muutama vuosi sitten. Berndt Arell talonsa edessä. Tällä hetkellä kansallismuseo on remontissa. Edelliset kodit Tukholman Vasastanissa ja Helsingin Töölössä olivat paljon suurempia. Muutoksen kourissa ollut kansallismuseo tarvitsi kuitenkin jonkun, joka tulisi perinteisen museokentän ulkopuolelta. Rakennuksen alakerrassa oli aikanaan kerrostalon ulkohuoneet ja yläkerrassa pyykinkuivaustilat. Nuoret perheet ja taiteilijat ovat löytäneet seudun. Mukaansa hän otti vain rakkaimmat tavarat. Kysymyksiä herätti vain se, että hänen taustansa on modernissa taiteessa. Viimeksi Kiasman johtajana toiminut Arell oli monen mielestä yllättävä valinta. Asuinkäyttöön talo muutettiin vasta vuonna 2000. Se tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja oikealta kodilta. Söderissä on asuttu jo keskiajalla, ja elämä sykkii siellä yhä vilkkaana. Yllättävää oli, ettei Suomi–Ruotsi-vastakkainasette›
Kävellessään siellä luostarin puutarhassa Arell pysähtyi puutarhan suojeluspyhimystä Trifonia esittävän ikonin alttarille ja kuuli Jumalan kutsun. – Vaikka kotonani on paljon esineitä, kirjoja ja taidetta, siellä ei ole mitään turhaa, Arell vakuuttaa. Tukholman-kodin ikonien esikuvat ovatkin Athos-vuorelta, ja niistä kolme tärkeintä on maalattu serbialaisessa luostarissa Belgradin ulkopuolella juuri hänelle. sen, eikä koti enää näytä kodilta. Trifonista tuli myös hänen suojeluspyhimyksensä. Unescon maailmanperintöluettelossa Athosvuori on ollut vuodesta 1988. Se sijaitsee Makedoniassa Pohjois-Kreikassa. Oma kotini ei saa näyttää museolta, hän sanoo. Hopeaa 1700-luvulta sekä suomalaisen kultasepän Pietarissa leimattu kahvikalusto 1830-luvulta. Pyhimys puhutteli Arellia, ja hän löysi ortodoksisen uskon. Antiikki & Design 54 kotona Berndt Arellin kodin seinillä olevat taideteokset ovat usein lahjoja tekijöiltä. Kodin ikonien esikuvat ovat Athosvuorelta, ja niistä tärkeimmät on maalattu juuri Arellille.. Tämän valokuvaseinän taiteilijiat ovat Ido Bar-El, Ola Kolehmainen, Saara Ekström, Adel Abidin, Marita Liulia, Mark Morrisroe ja Bettina Rheims. Athosvuori on Kreikan alaisuuteen kuuluva itsehallinnollinen alue, viralliselta nimeltään Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio. Tärkeimpiä ovat kuitenkin ikonit. Athos on koko ortodoksisen kirkon merkittävimpiä keskuksia ja bysanttilaisen kulttuurin, kuten ikonitaiteen, perinnön merkittävä säilyttäjä. KUN BERNDT ARELL rakensi Helsingin Tennispalatsiin vuonna 2007 näyttelyä nimeltä Athos – Luostarielämää pyhällä vuorella, hän kävi monesti Athosvuorella. Suurin osa taideteoksista on lahjoja taiteilijoilta, joihin Arell on tutustunut työnsä kautta
Ikonin yllä on karjalainen liina Lintulan luostarista. Sen alapuolella on Iso Jumalanäiti, joka on Pyhän Vuoren Protoksen eli johtajan lahja Berndt Arellille ja maalattu Athoksella. Antiikki & Design 55 kotona Ikoniseinällä syvennyksessä on Pyhä Trifon Athosvuorelta. Polttokullatut kyntteliköt ovat 1860-luvulta ja todennäköisesti venäläiset.
Antiikki & Design 56 Hattulan Kaakelitehtaan Hiisi-uuni lämmittää kylminä päivinä, mutta Vataset sytyttävät siihen tulen usein kesälläkin. Kahden pellin järjestelmä mahdollistaa, ettei uuni varaa liikaa lämpöä.
KIRSI HEIKKINEN KUVAT KATRI LEHTOLA – Uuni ei maksanut paljoa enempää kuin moni tehdastakka, vaikka se on tehty käsityönä mittojen mukaan. Varhaisimmissa uuneissa ei ollut savuhormia, vaan niiden sisään nostettiin hiillos, joka lämmitti seinämät. Ennen 1850-lukua uunien kaakelit valmistettiin. Aitoja kaakeliuuneja muurataan taas, usein taloihin, joissa sellainen on joskus ollutkin. Vuonna 1908 rakennetun puujugendhuvilan alkuperäinen uuni oli 1960-luvulla purettu paloturvallisuussyistä: se kun oli talon hengen mukaisesti päällystetty puulla. – Koristeuurna oli piste uusrokokoouunin päällä, kuvailee Jari Ahlqvist Rakennusapteekista. – Olemme olleet vaimoni kanssa tulokseen todella tyytyväisiä. Uunimallit ja kaakelien tyylit omittiin Saksasta ja Ruotsista. Hormi liitettiin kakluuneihin 1700-luvulla. Siellä se nyt seisoo, kauniina ja kiiltävänä. Jokaisella kaupungilla oli omat kaakelimestarit. Hän etsiskeli vanhaa jugend uunia vuosia, mutta sopivaa ei tullut vastaan. Se kannettiin autosta sisään ja levitettiin varovasti lattialle. Vatanen oli haaveillut kakluunista jo pitkään. ›. Niissä vain oli enemmän työntekijöitä, tuotanto oli hallitumpaa ja laadukkaampaa, ja esimerkiksi saven sekoittaminen tehtiin suuremmilla ja tehokkaammilla koneilla, Palovaara kertoo. Tilalle tehty tavanomainen tulisija ei Vatasta sytyttänyt. Mallistosta löytyi juuri mieluinen jugendhenkinen uuni, jonka koristeiksi sai valittua kansallisromanttiset vesihiidet. Markkinoilta löytyy vanhoja kakluuneja, mutta myös uuden voi teettää vanhalla tekniikalla. Antiikki & Design 57 kakluunit K aksi kesää sitten unelma saapui Antti Vatasen huvilan pihaan Espoon Suvisaaristoon. Sieltä muoti levisi aatelispiireihin, sitten porvarikoteihin ja vauraisiin maalaistaloihinkin. SUOMEN ENSIMMÄINEN kaakeliuuni muurattiin tiettävästi Turun linnaan vuonna 1543. Hintakin oli Vatasen mielestä kohtuullinen. Köyhempien talojen tulisijat muurattiin tiilistä tai kivistä, kertoo Susanna Palovaara Hattulan Kaakelitehtaasta. – Habitare-messuilla törmäsin sitten sattumalta Hattulan Kaakelitehtaan osastoon. Aito kaakeliuuni. Mistä meille vanha kakluuni. Vieraammekin kyselevät, mistä olen uunin oikein varastanut, Antti Vatanen nauraa. – Kaakeliuuni oli varakkaamman väen lämmitin, koska se oli suhteellisen kallis. Kaakeliuuni varaa lämpöä pitkään ja huokuu sitä lempeästi. Tarjolla oli vain vaisuja valkoisia. – Vaikka 1800-luvun puolivälissä kaakelien valmistus teollistui Suomessa, oli se tehtaissakin hyvin käsityöpainotteista. Muurarilta vei kolme viikkoa auttaa se pystyyn
Kuvan perniöläisuuni edustaa kertaustyyleihin kuuluvaa uusempireä. Marmoroitu uuni on Turun Kaakelitehtaan valmistama. Käsinlyödyn empireuunin kaikki kaakelit ovat hieman erilaisia. 1800-luvun puolivälissä muotiin tulivat vahvat värit ja kertaustyylit. Tämä vaalea Arabian uuni oli 1900-luvun ”halpismalli”. Yksinkertainen valkea uuni oli tuttu näky Suomessa 1915–1920-luvulla.. Antiikki & Design 58 kakluunit Kuvien uunit ovat Rakennusapteekista. Malli oli melko yleinen 1915–1920luvulla. Sen kolmiulotteiset art nouveau -tyyliset koristeet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Tämä 1800-luvun alun uunikaunotar on siirretty Billnäsiin Haminasta. Vihreä uuni on lämmittänyt hämäläistaloa 110 vuotta sitten. Sen yläosan auringonkukat ovat tyypillistä jugendia. Sitä sai monen värisenä
Antiikki & Design 59 kakluunit Kakluunien kulta-aika meillä oli 1800ja 1900-lukujen vaihde, jolloin niitä valmistettiin monen tehtaan voimin. Tämä on tärkeää, koska kaakelit on hiottu millilleen omille paikoilleen. Palat irrotetaan hellävaroen, sillä ne lohkeavat helposti. Perinteiseen rakentamiseen erikoistunut liike myy vanhoja kaakeliuuneja. hyvin vanhat, jopa 1700-luvun uunit, ovat arvostettuja. – Uunin sisus kestää ahkerassa käytössä noin 50 vuotta, sitten se pitää uusia. Suurin osa lienee hävitetty, arvelee Jari Ahlqvist Rakennusapteekista. Kaakelit numeroidaan huolellisesti, jotta pystytys samassa järjestyksessä onnistuu. Kysyttyjä ovat tunnettujen suunnittelijoiden, kuten juuri Gesellius, Lindgren & Saarisen uunivanhukset. Ensin uuni valokuvataan ja mitataan. Kuvien kaakelit ovat Rakennusapteekista. Puhdistetut kaakelit kääritään lopuksi runsaisiin sanomalehtiin ja pakataan banaanilaatikoihin. Jos kakluuni puretaan oikein, sen voi pystyttää vaikka kuinka monta kertaa. Kaakelikuori sen sijaan kestää sukupolvelta toisille. – Ne kestävät kaakelien painon, Hentilä huomauttaa. Kaakelikiehkura kuuluu samaan uuniin kuin viereinen koriste. Kakluuneja muurataan usein taloihin ja asuntoihin, joissa sellainen on joskus aiemmin ollut, mutta syystä tai toisesta poistettu. Myös isot, näyttävät kertaustyyliset sekä Kakluunin purkaminen ei ole hätähousun puuhaa. Lisätietoa: www.rakennusapteekki.fi, Hattulan Kaakelitehdas, www.kaakelitehdas. Arabian asiakas sai itse valita, montako tällaista jugendlehvää uuniin muurattiin. Sitten kaakelit pannaan saaveihin likoamaan. PALJONKO kaakeliuuneja on vielä jäljellä, sitä ei tiedä kukaan. Viimeinenkin suomalaistehdas lopetti kakluunien valmistamisen 1960-luvulla. PURKAMINEN kannattaa suosiolla antaa ammattilaisen, kuten muurarin, tehtäväksi – ainakin, jos kyseessä on arvokas uuni. Uuneja alkoivat suunnitella myös suomalaiset arkkitehdit, kuten Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. fi, Kaakeliuunien purku ja myynti, Noona Hentilä, www.kaakeliuuni.net. – Enää niitä ei onneksi lyödä lekalla pirstaleiksi vaan puretaan ja siirretään muualle, Ahlqvist sanoo. Kulta oli suomalaisessa jugendissa harvinainen väri. Tätä nykyä kakluuneja otetaan talteen useimmiten purkutaloista, tietää kaakeliuunien purkamiseen erikoistunut Noona Hentilä Hollolasta. – Arvoyksilöitä menisi enemmän kuin niitä tulee tarjolle, Noona Hentilä kertoo. Toisen maailmansodan jälkeen niitä muurattiin lisää, mutta sitten kysyntä hiipui. Keltainen käsintehty koriste on peräisin aidosta empireuunista 1800-luvun alkupuolelta. Jugend ja kansallisromantiikka nousivat muotiin. Kokonaisen uunin kaakelit painavat pari–kolmesataa kiloa, joista tulee pitkälti toistakymmentä banaanilaatikkoa. Tunnetuimpia olivat Turun kaakelitehdas, Wilhelm Andsténin Tehdas, Arabia, Rakkolanjoen kaakelitehdas sekä Tampereen kaakelitehdas. Aitojen kaakeliuunien suosio on kasvanut erityisesti vanhojen talojen remontoijien keskuudessa. Osat irrotetaan varovasti ja numeroidaan. Joidenkin uunien kaakeleista on rikkoutunut jopa puolet, Hentilä sanoo. Kaakelilla on ikää 95 vuotta. – Innokkaiden tee-se-itse-purkajien tuloksia päätyy minulle varaosiksi ihan liian usein. Se on teoriassa ikuinen, Jari Ahlqvist sanoo. Purkaminen ei ole hätähousun puuhaa. 1930-luvulla kaakeliuuneja ryhdyttiin poistamaan kerrostaloista keskuslämmityksen tieltä. Tällaisilla kaakeleilla pinnoitettuja uuneja kutsutaan lempinimellä ”Kaunokki”.
Antiikki & Design 60 Muovi tuli muotiin ryminällä 1950-luvulla. Eri puolille Suomea perustettiin pieniä muovitehtaita, tässä Kemissä toimineen tehtaan herkullista mallistoa.
Me veimme muun muassa traania eli hylkeen rasvaa ja toimme kaikkea tarpeellista, kuten nappeja. Napit kertovat niin muodin, valmistustekniikan kuin kansainvälisten suhteiden kehityksestä. – Yksinkertaistaen voi sanoa, että useimmiten vaate ja sen mukana napinreikä häYli miljoonan napin mies Nappikeräilijä Pentti Koivunen aloitti kokoelmansa keräämisen 1970-luvulla. Omiksi suosikeikseen hän nostaa Aarikan puunapit 1950-luvulta. Tänne pohjan perukoille ne ovat tulleet Itä-Preussista kaupankäynnin myötä. – Iijokilaaksossa Kierikin alueella tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löysimme kivikautisia meripihkanappeja. Nyt siihen kuuluu yli miljoona nappia. Maidonvalkoisten muovisten makeisrasioiden sisällä on irtokarkkien sijaan kaikenkirjavia nappeja. – Aloitin nappien keräilyn 1970-luvulla. – Tässä on yksi hyvin kiinnostava kokonaisuus: torniolaisen kulttuurisuvun napit 1800–1900-vaihteesta. Oulun yliopiston entinen arkeologian lehtori Pentti Koivunen valitsee hyllystä laatikon ja avaa sen kannen. Pentti Koivusen nappikokoelma tekee vaikutuksen silkalla koollaan. Ammattieettisistä syistä Pentti Koivusen kokoelmassa ei ole maalöytönappeja, vaikka niitäkin olisi nykyisin antiikkimarkkinoilla tarjolla. ARKEOLOGILLE napit ovat kaivauksista tuttuja löydöksiä. Antiikki & Design 61 keräilijä O ululaisen omakotitalon varastohuoneessa on seinän kokoinen hylly muovisia säilytyslaatikoita. Hänen kokoelmansa pääosa ajoittuu 1800-luvun lopulta nykypäivään. Lähempään tarkasteluun poimitaan myös Böömissä 1900-luvun alkupuolella valmistetut lasinapit, kokonainen Sarviksen pahvirasia sekä erä Suomen puolustusvoimien metallija muovinappeja. TARPEELLISUUDESTAAN huolimatta nappi ei ole ollut kansan suussa hyvässä maiPentti Koivunen aloitti nappien keräämisen 30 vuotta sitten. Kiinnostuksen on voinut herättää yksi ainut, arvokas yksilö tai turkisompelimon kaikki 26 442 nappia. › Ylhäällä saksalainen metsästysasun messinkinappi, keskellä Venäjän laivaston ankkurinappi. Aika namuja nekin. KUVAT JA TEKSTI HEIKKI RAUTIO viävät, mutta nappi säilyy, Pentti Koivunen tiivistää. Ajattelin, että tästä saisin harmittoman sivuharrastuksen. Kun kävin läpi pohjoisten suurten kaivausten materiaalia, minulle selvisi, ettei alalta ollut perustutkimusta. Alhaalla ja oikealla Mellinin kultaseppäsuvun 1851 valmistamat kalvosinnapit, jotka myytiin huutokaupassa nappeina.
Erityisen kiinnostavaksi napit tulevat, jos niiden tausta tunnetaan. NAPPIEN HISTORIA on muodin ja tekniikan historiaa. Keräilijä haluaa tietää, kuka napit on ennen häntä kerännyt. Napeilla pelaamista ei katsota hyvällä. Siinä missä maallikko näkee kiinnostavia nappeja siisteiksi seppeleiksi lankaan kerättyinä, keräilijä etsii eri ikäisiä kerrostumia ja taidehistorian tyylien kirjoa. – Jokainen tekemäni hankinta on oma eränsä. Knappologiallaan Strindberg pilkkasi turhaa tieteellistä tutkimusta, jonka tosiasiallinen tavoite oli 1800-luvun Ruotsissa tutkijan yhteiskunnallisen aseman pönkittäminen. Yliopistomies Pentti Koivusta termi hymyilyttää, koska hän on hyvin kaukaista sukua kirjailijamestarille. PENTTI KOIVUNEN avaa ensimmäisen hyllystä ottamansa laatikon. Myös nappikeräilyn maine on sekin hiukan kyseenalainen, ainakin kirjailija August Strindbergin mielestä: – Strindberg keksi novelliinsa tiedemiehen tutkimuskohteeksi nappikeräilyn, ”knappologian”, Pentti Koivunen kertoo. – Yleensä perusnappipurkissa ei ole mitään kovin arvokasta. Ehkä musta, hiottu lasinappi tai puusydämeen ommeltu kangasnappi. Antiikki & Design 62 keräilijä neessa. Sanaa käytetään ruotsin kielessä edelleen kuvamaan tieteellisen luokittelun savuverhoon kiedottua turhaa nippelitietoa. Olohuoneen sohvapöytä täyttyy torniolaissuvun napeista. Takahuoneisiin jäi yleensä sellainen tavara, joka oli käynyt vanhanaikaiseksi esimerkiksi tyylinsä tai materiaalinsa vuoksi, Pentti Koivunen kertoo. Yhteensä nappeja on arviolta lähes miljoona. – Tutut kauppiaat ottavat minulle pesien tyhjennyksistä mummon nappipurkin talteen. – Kauniiden lasinappien äärellä voi vain ihastella niiden tekijöiden taidokkuutta. Laatikon nappien määrä ja laadukkuus ylittävät keskimääräisen nappipurkin sisällön, ja tiedossa on entisen omistajan nimen lisäksi talokin, josta napit ovat tulleet. Koivunen on hankkinut ne kaikki Suomesta, useimmat antiikkija vanhan tavaran kauppiaiden kautta. Messinkirunkoon sovitetut hiotut lasinapit on todennäköisesti tehty naisen puseroa varten 1900-luvun alussa nykyisessä Tšekissä.. Hieno esimerkki ovat ylelliset böömiläisnapit. Böömiläinen lasinvalmistustaito on edelleen maailmankuulua. – Nämä lasiset böömiläisnapit ovat pietarsaarelaisen kaupan varastoista. OMAN KOKOELMANSA Pentti Koivunen on luetteloinut juoksevin numeroin eriksi. Niello-tekniikassa hopea-rikkiseos sulatetaan hopeapohjan syvennyksiin. Alta pilkistävät saman ajan saksalaiset ”pesunkestävät” kangasnapit. Nappien historia on muodin ja tekniikan historiaa. Tällä hetkellä viimeisin erä on numero 398. Sodanaikaisessa laatikossaan olevat lottanapit ovat Sarviksen. Yksi erä voi olla yksi kiinnostava nappi, tai sitten se voi sisältää kaikki vanhan turkisompelimon 26 442 nappia. Torniolaisen kulttuurisuvun napeissa on kiinnostavaa paitsi niiden laadukkuus, myös tieto entisistä omistajista. Ja jos ollaan napit vastakkain, ollaan ongelmissa. Kaija Aarikka ei löytänyt 1950-luvun alussa sopivia nappeja suunnittelemaansa asuun, joten hän teki ne itse. Harvemmin tapaa hopeisia venäläisiä niellokoristeisia nappeja, joita käytettiin naisten kaulaan asti napitetuissa leningeissä 1800-luvun loppupuolella. Aarikan napit on tehty eri jalopuista
Kokoelmansa helmeksi Koivunen nimeää Aarikan 1950-luvun käsintehdyt napit alkuperäisessä isossa myyntirasiassaan. Tamperelainen Sarvis perustettiin 1921, ja se valmisti aluksi muun muassa nappeja ja solkia maitopohjaisesta kaseiinista. – Sarvis on ollut Pohjoismaiden suurin muovinappien valmistaja. Oululaisen sotilasvaatteisiin erikoistuneen räätäliliikkeen jäämistössä oli kymmeniä litroja sotilasnappeja, joista kiinnostavimpia ovat sodan aikaiset saksalaiset. Tilauksessa kaksi Knallia ja yksi Vakka. Poikkeuksen muodostaa militaria, koska sotilaspukeutumista on säädelty kirjallisilla ohjeilla. Lasinapit ovatkin vaihtuneet muovisiin. Samaa mallia oli käytetty 1920-luvulta lähtien. Osa kokoelman napeista on yhä alkuperäisissä myyntipakkauksissaan, joista selviää valmistaja. Aarikan nappimalleilla oli omat nimensä. • Valmistajat: esimerkiksi Aarikka, joka edustaa jo menneisyyttä. – Nämä ovat selkeästi oman aikansa ilmentymiä, taidokasta taidekäsityötä hienoista materiaaleista. Nykyihmiselle on outo ajatus, että nappi voisi rikkoutua vaikka pesussa. Koivusella on alkuperäispakkauksissa olevia Sarviksen nappeja 1940ja 50-luvulta.. Antiikki & Design 63 keräilijä MISTÄ NAPIN ARVO MUODOSTUU. Alkuperäispakkaukset ja pahviset myyntitaulut kertovat valmistajasta. Tutkittua tietoa napeista on vähän. Pentti Koivusen kokoelmaan sotilasnappeja kertyi kerralla kottikärryllinen, kun Oulusta lakkautettiin puolustusvoimien pesula. • Ikä ei ole yleensä arvokriteeri, ja se on usein vaikea määrittää. Ennen muovien kehittymistä niitä tehtiin eri metalleista. • Kunto ei ole keskeinen tekijä tutkijalle, mutta esimerkiksi kiinnityssilmukan puuttuminen lasinapista pudottaa arvoa. Asiakas valitsi haluamansa napit esittelylevyltä. – Muistan omalta varusmiesajaltani 1960-luvulta, kuinka työpuvussa oli vielä messinkiset napit. • Materiaalit vaikuttavat: arvometallit, lasi on muovia arvostetumpaa, simpukankuorinapit ovat jo olleet aikanaan arvostettuja. Pienempi erä sotilasnappeja löytyi Valtion pukutehtaan tiloista Hämeenlinnasta. Yksilöllisillä, harvinaisilla designnapeilla on arvoa. Selkeän geometriset puunapit hivelevät silmää. Eksoottisista puulajeista veistettyjä nappeja myytiin yksittäin legendaarisessa oululaisessa Pohjan Some -designliikkeessä, jossa myytiin myös vaatteita. Sotilasnapit on perinteisesti tehty kestämään
Kirpputorilta ostettu lipasto edustaa myöhäistä jugendtyyliä.. Antiikki & Design 64 retrofiili Vintagekimonoon pukeutunut Pepper Sparkles rakastaa orientalistista tyyliä
Pepper on tehnyt itse vatsatanssiasunsa vintagemateriaaleista. Jugendtyyliset rautasängyt löytyivät tori.fistä.. 1910ja -20-luvut ovat Pepperille intohimo, josta hän ammentaa niin burleskiesityksiinsä kuin pukeutumiseensa. Pepperin huoneen sisustus on sekoitus suomalaista ja saksalaista jugendia ja idän eksotiikkaa. Myös Pepperin huone on sisustettu pikkurahalla, vaikka häneltä löytyykin esimerkiksi Muuramen klassikoita. Avain alkuperäisen 1900-luvun alun vaatekokoelman kartuttamiseen on hänen mukaansa pitkäjänteisyys. Baskinmaalainen Pepper muutti Suomeen opiskelemaan vuonna 2006. Burleskitaitelija Pepper Sparkles elää 1800ja 1900-lukujen vaihteen showtytön elämää. Kokoelman kartuttaminen vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. – Vintage on minulle sekä esteettinen että ekologinen valinta, ja samalla irtautuminen nykypäivän kulutuskulttuurista. Vaatekokoelmansa helmeksi Pepper Sparkles mainitsee harvinaisen viktoriaanisen kävelypuvun, joka löytyi edullisesti eBay-myyntipalstalta. Ne luotiin kestämään, hän sanoo. Vintagekengät, -hatut ja -laukut ovat esillä hurmaavina sisustuselementteinä. • Facebook: ”Vintage-vaatteiden kirpputori” -ryhmä • Internet: www.tori.fi, www.ebay.com, www.etsy.com, www.tradera.com • Kivijalkaliike: Old Touch, Upplandsgatan 43, Tukholma. Vuosikertavaatteet tehtiin rakkaudella laadukkaista materiaaleista. Kun astuu hänen huoneeseensa, on kuin matkaisi silmänräpäyksessä suoraan 1920-luvulle. Tori.fi-myyntipalstan kautta ostetut vihreät rautasängyt ovat hänen huonekaluistaan arvokkaimmat. PEPPER SPARKLES asuu kimppakämpässä Helsingin Käpylässä idyllisten puutalojen keskellä. Kaulakoru on kirpputorilta Hampurista. Se muistuttaa minua keskiajasta ja saduista. Näyttävästä pukeutumisesta tuli pian ujon tytön tapa ilmaista itseään. Pepper Sparklesin blogi: www.peppersparkles.com PEPPER SPARKLESIN VINTAGEVINKIT • Vuosikertavaatteet ovat usein hintavia ja nykyihmisille pieniä. RIIKKA PENNANEN KUVAT PIA INBERG Valkovihreät 1930-luvun kengät ovat kirppisaarre Baskimaasta. Inspiraationlähteikseen hän mainitsee modernin tanssin pioneerin Ruth St. Denisin ja Mata Harin. Antiikki & Design 65 retrofiili Showtytön buduaarissa BURLESKITAITEILIJA Pepper Sparkles on rakastanut vaatteita pienestä pitäen. Myös Tukholmasta ostettu egyptiläinen assuit-huivi, jota Pepper käyttää tribal fusion -vatsatanssissa, on hänelle erityisen rakas. – Elän puolivahingossa kuin vuosisadan vaihteen showtyttö. VINTAGEHARRASTUKSEN aloittaessaan Pepper Sparkles eli opiskelijabudjetilla. Nykyään Pepper Sparkles esiintyy burleskitaiteilijana ympäri maailmaa. Hän pukeutuu vuosikertavaatteisiin, ja kampaa hiuksensa näyttäville laineille 1920-luvun tyyliin. Hän etsii löytöjä internetistä ja kiertää kirpputoreja, mutta suuri osa kokoelmasta on löytynyt ystävien avulla. Olen tanssija, toimin taidemallina ja rakastan orientalistista tyyliä, aivan kuten 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun eksoottiset tanssijat. Erityisenä apuna on vintagea harrastava kumppani Lassi. – Suomalainen jugend on yhtä aikaa yksinkertaista, orgaanista ja erittäin kaunista. Uudessa kotimaassaan hän löysi burleskin ja vintagetyylin. Seiniä koristavat vuosisadan vaihteen näyttelijöiden potretit ja 1920-luvun mainoskuvat
Antiikki & Design 66 kulttuurimatka Aulan Swan-tuolit ja kierreportaat tuovat luonnon muotoja ankaran suoralinjaiseen rakennukseen. Kerrotaan, että kierreportaat oli todella vaikea toteuttaa tuon ajan teknisin keinoin.
›. PIL BREDAHL / HOUSE OF PICTURES KUVAT KIM AHM/ HOP TOIMITTANUT MAIJA TOPPILA H einäkuun 1. päivänä 1960, kun Kööpenhaminan upouusi lentoyhtiö SAS:n hotelli avasi ovensa, esittäytyi myös tanskalaisen Arne Jacobsenin (1902–1971) kokonaistaideteos. Sieltä SAS:n bussi kuljetti heidät lentokentälle. Designikonit ovat nykyään tuttuja kodeista ja toimistoista, mutta harva muistaa, että ne olivat osa arkkitehti Arne Jacobsenin kokonaisteosta, Kööpenhaminan SAS Royal Hotelia. Itse rakennus oli suoraviivainen, kun taas huonekalujen muodot olivat kaartuvia ja orgaanisia, minkä voi nähdä sekä huonekalujen muodoissa että nimissä – Egg, Muna, Lasinen pilvenpiirtäjä oli Pohjoismaiden nykyaikaisin hotelli. Maailmankuulu arkkitehti oli saanut vapaat kädet luoda SAS Royal Hotelin jokaisen yksityiskohdan mieleisekseen kalusteita, tekstiilejä ja oven kädensijoja myöten. Antiikki & Design 67 kulttuurimatka Tuoliklassikot luotiin Kööpenhaminan huippumoderniin hotelliin Arkkitehti Arne Jacobsen loi Eggja Swan-tuolit 1958. Lentoyhtiö SAS:n terminaali sijaitsi hotellin matalassa siivessä, jossa matkailijat tekivät lähtöselvityksen
Edelleen tuotannossa ovat myös hotellia varten AJ-nimellä suunnitellut kädensijat, valaisimet ja jopa aterimet, joita valmistaa Georg Jensen. Antiikki & Design 68 kulttuurimatka Huoneiden seiniä kiersivät puupaneelit, joihin saattoi kiinnittää pöytätaso-, peilipöytä-, sisäpuhelinja radioyksiköitä. Hotellirakennus palveli aluksi myös SAS:n ensimmäisenä lentokenttäterminaalina. Sen suunnittelu alkoi 1956, kun Jacobsen oli 54-vuotias. Hieman kulmikkaampi tuoli sai nimen Giraffe, Kirahvi. HOTELLI ON VAIHTANUT sitten 1960-luvun omistajia ja kokenut monia muutokHuoneen 606 kalusteet ovat maailman kuuluja klassikoita. Oven kädensija on malli nimeltä AJ, Arne Jacobsonin etukirjainten mukaan. Hotelli henki eleganssia ja hillittyä ylellisyyttä, yksinkertaista mutta modernia tyyliä, jota sittemmin kutsuttiin nimellä The Scandinavian Style. Vuonna 1958 suunniteltuja tuoleja Egg ja Swan valmistaa Republic of Fritz Hansen. Paljon polemiikkia herättänyt rakennus osoittautui yhdeksi Kööpenhaminan arkkitehtuurin menestystarinoista. Swan, Joutsen, Drop, Pisara. Sekin oli suunniteltu hotellia varten ja on yhä tuotannossa. Ne kaikki ovat olennainen osa Danish Designia, tanskalalaista muotoilua. Royal Hotelin 275 huonetta ja sviittiä oli tarkoitettu palvelemaan kansainvälisiä matkustajia. Jacobsenin huolellinen pienimpienkin yksityiskohtien suunnittelu herätti ihailua. Koostaan huolimatta rakennus näytti kevyeltä, koska julkisivun vaaleanharmaat ja -vihreät seinät ja lasit heijastivat taivasta ja pilviä. Talokompleksin matalassa osassa sijaitsevassa terminaalissa SAS:n lentomatkustajat kirjautuivat lennoille ja odottivat heidät lentokentälle vievää bussia. Moni kaluste ja esine Jacobsenin tuotannosta elää tänäkin päivänä. Jo 1920-luvulla työskentelyn aloittaneen Arne Jacobsenin pilvenpiirtäjä edusti kansainvälistä arkkitehtuurin tyylisuuntaa, International Stylea. Niitä pystyi siirtämään, mikä teki huoneista helposti muunneltavia. Se oli kuin uuden suihkukoneiden aikakauden tunnus. Useimmat ovat uustuotannossa.. LENTOYHTIÖ SAS:n rakennuttama 22-kerroksinen torni hallitsi keskustan kaupunkikuvaa
Kaikki on säilytetty ennallaan: sinivihreä väritys, tekstiilit, kalusteet ja valaisimet. Sohvasarja 3300 oli suunniteltu lentoterminaalia varten jo 1956. Drop (Pisara) -tuoli päivitettiin uudelleentuotantoon kymmenisen vuotta sitten. Nurkassa on lattiavalaisin AJ.. Antiikki & Design 69 kulttuurimatka Huone 606 on nykyään Arne Jacobsen Suite
Sitä ei enää ole, mutta joitakin sen materiaaleista on yhä näkyvillä, muun muassa takaseinän tummat wengepuupaneelit. Tilaa jakaa ostosalue lasivitriineineen. Jacobsenin tuotantoa tunteva alkaa jo miettiä, oliko maailmankuulu Ant, Muurahainen, sekin SAS Royalista. Sitä ei kuitenkaan ole museoitu; huoneen voi varata siinä missä muutkin hotellin sviitit. SAS Royal Hotel on nykyään hotelli Radisson Blu Royal Hotel Copenhagen, www.radissonblu.com Arne Jacobsenin huonekaluja valmistaa Fritz Hansen, www.fritzhansen.com. Sohva sarjasta 3300 suunniteltiin lentoterminaaliin 1956. Näin alkuperäisen hotellin huoneet olivat helposti muunneltavia. Antiikki & Design 70 kulttuurimatka sia. Toisen kerroksen Orchideli Orkidea-baaria vuonna 1960. Tila on kalustettu Eggeillä ja Swaneilla. Huoneessa on sinivihreä väritys, ja sen seiniä kiertäviin mataliin puupaneeliseiniin voi sijoittaa erilaisia kalustemoduuleja, kuten pöydän, peilipöydän, radion ja sisäpuhelimen. Alkuperäiset tuolit ovat tietenkin hyvin harvinaisia, mutta Jacobsenin tuotannon oikeuksien haltija Fritz Hansen otti sen 2000-luvulla uustuotantoon. Se erottaa rauhallisen istumisalueen kadun hulinasta mutta päästää kuitenkin päivänvaloa sisään. Arne Jacobsen oli 54-vuotias kun hän aloitti Royal Hotelin suunnittelun. ALA-AULA on paljolti saman näköinen kuin 1960-luvulla. Kaikki huoneen 606 kalusteet ovat maailmankuuluja designklassikoita. Swanin ja Eggin aaltomaisia muotoja toistava, taivutetusta vanerista tehty pikkutuoli on kuitenkin suunniteltu jo vuonna 1952 tanskalaisen lääketehtaan Novo Nordiskin tilauksesta. Alkuperäisestä sisustuksesta on jäljellä huone 606. Arkkitehti Arne Jacobsen haaveili nuorena taitelijan urasta, mutta hänestä kehittyi uskomattoman tuottelias muotoilija, jonka tuolit ja valaisimet ovat yhä ajankohtaisia. Pisaranmuotoinen tuoli Drop suunniteltiin hotellia varten 1958
Kristallihiojia olivat Pertti Piipponen, Antero Jokinen ja Jaakko Juselius. Kemiläinen kuvanveistäjä Ensio Seppänen (1924–2008) oli erittäin tuottelias. Antiikki & Design 71 1. Aarikan ja Kumelan yhteistyö Viime numerossamme (10/2015) oli MMM-palstalla arvioitavana kristallimaljakko. Kuvia ei palauteta. Vastaamme kysymyksiin vain lehdessä. Harva taiteilija pystyy töillään elättämään itsensä ja perheensä, mutta Seppänen pystyi. Urho-malja on maksanut 1980-luvulla 980 markkaa, nykyrahassa noin 321 euroa. Kumelassa puhallettiin ja hiottiin kristallia muutaman vuoden ajan 1970-luvun lopulla. (AK) 2. Mitat noin 30 x 20 cm, paino 6 kg. Riihimäen lasinpuhaltajakerhon sihteeri Sini Hannikainen kertoo, että kyseessä on Kaija Aarikan suunnittelema ja Kumelan lasitehdas Oy:n valmistama Urho-kristallimalja. Hän toteutti kaikkiaan 127 julkisiin tiloihin tarkoitettua veistosta, enemmän kuin yksikään muu suomalainen taiteilija. Mikä on sen arvo nykyään. (V-JJ) mikä missä milloin Vastaamme lukijakysymyksiin esineistä ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Voit lähettää kysymyksesi ja kuvan* esineestä osoitteeseen Antiikki & Design, Mikä Missä Milloin, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki tai antti.kaijalainen@fokusmedia.fi. Eiköhän tämäkin Kemin ammattikoulun seinällä ollut työ ole yksi niistä. Liitä mukaan myös kuvat leimoista, jos niitä on. Kysyjä on tehnyt hyvän kaupan, eikä raha ole mennyt hukkaan. Työn vakuutusarvoksi annan 1 000 e. Kuvanveistäjän omakuva Ostin 1970-luvulla Ensio Seppäsen pronssisen omakuvan Kemin ammattikoulun muuttomyynnistä nykyrahassa viidellä eurolla. Kumelan tehtaan toiminta päättyi vuonna 1985 konkurssiin. Vastausarkisto löytyy nettisivuiltamme antiikkidesign.fi * Lähetä tarkka valokuva esineestä kokonaisena (mahdollisimman suuri tiedosto) mielellään vaalealla taustalla. Seppänen sai työlleen myös arvostusta, hän sai professorin arvonimen 1978 ja valtion taiteilijaeläkkeen 1985. Lähetä kysymys 1 2
Itse astian suunnittelija on luultavasti Itävallasta Suomeen muuttanut Friedl Holzer-Kjellberg, jonka varhaista käsialaa maljakko muistuttaa. Arabian leiman yläpuolella lukee käsinmaalattu, handmålad. Yksinomaan puisia esineitä tiedetään olevan runsaat kaksisataa erilaista. Lautaset on tehty kiinalaisille markkinoille. Itämaiseen antiikkiin erikoistuneen AntikWest-liikkeen Tuva Helling sanoo, että lautaset ovat 1800 luvulta. Niissä on seladonlasitus, toisin sanoen kaunis vihreä tausta, jolle on maalattu emaliväreillä buddhalaisia symboleja ja kukkia. 4 6 7 3. Lautasparin vakuutusarvo on 500 e. ARA-ke3. (AK) 7. Kookas koristelautanen on Kupittaan saven tuotantoa ja todennäköisesti 1930-luvun lopulta. Näitä Flora-koristeisia esineitä Arabia valmisti 1920–30-luvuilla, mutta markkinoilla niitä näkee harvoin. Koristelija on mitä ilmeisimmin koulutettu taiteilija, mitä ei aina voi sanoa Kupittaan maalarisalin tuotteista. Antiikki & Design 72 5 6. Hyväkuntoisen maljakon markkina-arvo on 80 e. Persoonallinen maalauskoristelu talojen lomassa tepastelevine jättiläiskukkoineen on toteutettu varmalla ja silti lennokkaalla kädellä. Yhtiön pääsuunnittelijana toimi vuoteen 1950 Germund Paaer. Harvinainen Kalevala Korun peili Löysin vanhalta mökiltäni sievän peilipöytälaatikon. Samoihin aikoihin Arabia valmisti myös toisia hyvin saman luonteisia keramiikkaesineitä, yhtiön taideosaston erityistä ARA-sarjaa. Mikä on arvo. Olen nähnyt samanlaisen parin 70-luvulla Lontoossa antiikkiliikkeen näyteikkunassa, ja se on saanut minut miettimään esineiden ikää ja arvoa. En löytänyt niistä tietoa Arabian sivuilta. Lampunjalka 1940-luvulta Lampunjalkani, joita on pari, ovat perintöä isoäidiltäni. Hauska ja aikakaudelleen tyypillinen lampunjalka on 1940-luvulta. Hän kehitti sodan aiheuttaman materiaalipulan takia uusia tuotteita esimerkiksi puusta, jota oli saatavilla. (HK) Lautasen arvo on 150 e, Old Timesista arvioidaan. Maljakon pohjamerkinnät antavat hyvän osviitan sen alkuperän selvittämiselle. Peili on hyvin harvinainen, ja sen vakuutusarvo on hyvinkin 1 000 e. Sähkötoiminnot on uusittu. Flora-maljakko Kuolinpesästä löytyi tällainen kippo, joka on moitteettomassa kunnossa. Niiden muotokieli kumpusi paljolti Kalevala-aiheista ja talonpoikaisesta esinekulttuurista. Varma ja lennokas koristelu Onko lautasella (halk. Tekijä voisi olla Viljo Mäkinen, josta tulikin myöhemmin pidetty kuvanveistäjä. 36 cm) arvoa. Käsinmaalatun Flora-kuvion suunnittelija on Greta-Lisa Jäderholm-Snellman. Haluaisin tietää, kuka on tekijä ja onko esineellä arvoa. Ajoitus on selvä: Arabian AAA-leima oli käytössä vuosina 1928–32. En tiedä, mistä se on peräisin, mutta aloin ihmetellä laatikon sisällä ja pohjassa olevia Kalevala Korun (KK) leimoja. Selandon posliinia 1800-luvulta Seilorienoni on tuonut koristelautasparin Kaukoidän-matkaltaan 1950-luvulla. Laatikollinen peili on Kalevala Korun tuotantoa 1940-luvulta. Hän aloitti uransa Kupittaalla maalaillen tämän kaltaisia esineitä. (V-JJ) 4. (V-JJ) 5. Toista lautasta on korjattu liimaamalla, toinen on virheetön
Aalto-maljasta on valmistettu vaikka minkälaisia versioita erityisesti vuoden 1986 jälkeen. Aalto-malja 1980-luvulta Haluaisin tietää, mitä tarkoittaa Aalto-maljakon pohjassa oleva merkintä. Tämä malli tuli tuotantoon jo vuonna 1981. Artekin tilaustuotteista ja monista myöhemmistä tuotteista tehtaan nimi puuttuu. Maljakkonne on siis numero 63, valmistettu 1992. Tyylitellyt koristeaiheet ovat tyypillistä jugendia, joten ajoittaisin esineen vuosien 1900 ja 1910 välille. Mielestäni se on majava, mutta vaimoni mielestä kyseessä on saukko. Vapaavuoren erikoisalaa Arabian tehtaan taideosastolla olivat abstraktit veistokset. Aalto-malja 3030 (yleisin malli) tuli Iittalan lasitehtaan tuotantoon 1953. (KK) Maljan vakuutusarvo on 150 e, arvio Old Times. Niissä hän edusti poikkeusilmiötä Suomessa, kulttuurimaaperämme kun ei oikein suosinut modernismin ei-esittävää muotokieltä. 8 9 10. Sakari Vapaavuoren saukko Meitä on vuosia askarruttanut, mitä eläintä figuuri esittää. En pidä veistoksen tummanruskeaa lasitetta erityisen kauniina, mutta eläinfiguurien keräilijöitä esine varmasti kiinnostaa, sillä kovin yleinen se ei ole. Kuvan perusteella kyse ei ole Kupittaan tuotteesta, vaan keskieurooppalaisesta koristeja käyttöesineen sekoitelmasta. Näiden lampunjalkojen pinta on aivan vastaava, mutta käytettyä massaa ei ole värjätty. Sitä ennen pääosa maljoista valmistettiin Artekin tilauksesta Karhula-Iittalan tehtaissa. Onko se sitä, ja mikä on sen arvo. Pienimuotoiseen sarjatuotantoon päätyi muun muassa tämän kysymyksen koristeveistos, joka esittää saukkoa. 9. Koristeveistos on 1950-luvulta, ja sen on muotoillut Sakari Vapaavuori. On myös rajattuja sarjoja, jolloin numeroinnin yhteydessä on mainittu sarjan koko, esim. Iittalassa tehdyissä maljakoissa voi joskus harvoin (noin 1954–57) olla vuosiluku, Aallon nimi ja Iittala. 1957 vuosiluku korvattiin tuotenumerolla. Yhden lampunjalan vakuutusarvo on 120 e. Se on ilmeisesti Sakari Vapaavuoren suunnittelema. (V-JJ) 8. Siinä on pieni kolhu, joka varmasti alentaa arvoa. Kuinka vanha se on, ja mikä on sen arvo. Pääosa Karhulan lasitehtaan tuotannosta on signeeraamattomia. Tyttönen yrittää sitoa yhteen kolmea puunrunkoa muistuttavaa maljakkoa, ja mikäs sen hauskempi aihe maljakolle, mutta funktionaalisuus onkin sitten toinen asia. Suloinen kitsch-esine olisi heitetty roskakoppaan vielä muutama vuosikymmen sitten, nyt tällaisilla on jälleen kysyntää. Antiikki & Design 73 mikä missä milloin ramiikka tehtiin punaiseksi värjätystä fajanssimassasta, joka sai pinnalleen vaalean lasitteen ja käsin maalatut koristeet. Pohjamerkinnöissä on Arabian lisäksi koristajan puumerkki. Signeerauksissa on käytetty kaiverruskynän lisäksi hiekkapuhallusta ja laseria. 10. Mikä on maljakon arvo. (HK) Koristeveistoksen vakuutusarvo on 200 e, Old Timesista arvioidaan. Vapaavuori muovaili alkuun myös joitakin naturalistisia, vain kevyesti tyyliteltyjä koristeveistoksia: lähinnä suomalaisesta luonnosta löytyviä eläinaiheita kuten karhuja ja ilveksiä, mutta myös esimerkiksi seeproja ja kirahveja. Jugendmaljakko Keski-Euroopasta Meillä on maljakko, jonka vaimoni arvelee olevan Kupittaan Saven tuotantoa. Siihen kaiverrettiin pohjaan Alvar Aalto, juokseva numero ja vuosiluku. (KK) Maljakon vakuutusarvo on 50 e, arvio Old Times. 5/100
Se on hillitöntä luettavaa. Myöhemmin herra Bewleyltä Lincolnista löytyi kokonainen sarja lusikoita, joiden varsien päihin apostolit oli kaiverrettu. Sitä ei tietenkään riittänyt kaikille, joten markkinat uustuotannolle avautuivat. kolumni Janne Koskinen seikkailee uhkarokeasti antiikin maailmassa. Menee aikaa ennen kuin Ikea-pöytä tulee tilalle. Vanhoista niin kutsutuista Apostolilusikoista kirjoittaja mainitsee yllättyneenä, että ”kaikkia ei ollut vielä sulatettu”. KATSELEN englantilaisen Thomas Bradbury & Sonsin hopeaesinekuvastoa vuodelta 1907. Voisiko olla niin, että tusinahopean suurvalta-aika on tullut päätökseensä. Ne olivat syntyaikanaan tusinahopeaa, vanhojen mallien mukaan uudelleentuotettuja kulutustavaroita. Muutamaa vuotta myöhemmin pidetyt Christie’sin huutokauppa ja Lontoon maailmannäyttely herättivät suuren yleisön kiinnostuksen vanhaa hopeaa kohtaan. Vuosisadan loppupuolella Gentleman’s Magazine (Herrasmiesten aikakauslehti) haistoi uudet tuulet ja julkaisi ensimmäisiä reportaasheja vanhasta hopeasta. Ostajille tarjoiltiin myös mitä turhinta krääsää. Onhan hopeaa hankala pitää kiiltävänä, sillä on kurjaa syödä kananmunaa ja lämmönjohtokykynsä ansiosta se jäähdyttää kuuman juoman nopeasti. Niitä on kuolinpesissä, eivätkä perilliset halua Ikea-pöydälleen koristeltua vesipostia. Kruunajaisten 1902 muistoksi mainostettiin epäkkään muotoisia koristelusikoita, joiden pesässä komeili valtaistuin ja varressa uuden hallitsijaparin kaiverretut rintakuvat. Ehkä hedelmäkulhoa ei tarvinnut siirrellä niin usein tai hedelmiä ei tarjoiltu kulhon kanssa kulkemalla niin kuin leivoksia. Sinappiastian kahva näytti liittyvän oleellisesti niiden kannen avaamiseen, sillä kahvaan tarttumalla peukalo painoi koristeltua lievettä, joka akselin välityksellä nosti kannen. Tarvitseeko tätä surra. Kaikesta huolimatta edullisinkin pöytähopea edustaa minulle kauniisti hohtavaa lenkkiä entisaikoihin, aatelisperheeseen suolakoineen. Toisinaan niistä voi kuoria paremman hinnan sulatettuna. Antiikki & Design 74 Keräilijöitä tai heitä palvelevia antiikkikauppiaita oli vähän. Mitään logiikkaa en keksi sille, että hedelmäkulhoissa ei ole kahvaa, mutta kaikissa leivoskulhoissa on, vaikka ne muuten ovat saman oloisia. IDEALISOIVA hopeainnostus ei kovin kauaa kestänyt, ehkä parisataa vuotta. Antiikin ohella puhuttiin kuriositeeteista, ja kokoelmiin saattoi kuulua täytettyjen liskojen lisäksi puksipuisia tabernaakkeleita. Vasta vuonna 1845 Cambridgen antikvaarinen seura julkaisi leimoista luettelon. Suolakkoja myydään yhdeksää erilaista mallia: ovaalia, kanootinmallista, oktagonaalia ja ”elizabetiaanista”, joka muistuttaa koristeltua vesipostia. HOPEAESINEIDEN leimat edustavat yhtä vanhimmista kuluttajansuojajärjestelmistä, mutta niiden tuntemus oli pitkään vähäistä. Kauniiden hopeaesineiden näkeminen myyntikuvastossa särkee osan niihin aiemmin liittämästäni ihailusta. Kahvallisia sinappiastioita on kahdeksan. Luen entisaikain hopeaja kultaseppiä esittelevästä kirjasta, että vielä 1700-luvulla englantilainen aatelisperhe saattoi viedä vanhanaikaisiksi käyneet suolakkonsa hopeasepälle sulatettavaksi ja saada tilalle uudet. Sen sivussa oli tietysti reikä pikkuruisen lusikan varrelle. ”Lemos” oli köykäisen näköinen sitruunanpuristin, jolla ”sitruunanmehun saa menemään juuri sinne minne halutaan”. HILLITTÖMÄT HOPEAT ”Miksi leivoskulhossa on kahva?”. Vaikka ne nykyään mahtuvat antiikin määritelmän alle ja ovat kauniitakin, kauppiaat saavat niitä nihkeästi kaupaksi
Nuoren naisen muotokuva, öljymaalaus kankaalle, koko 32 x 27 cm, Tanska noin 1830. Tämän maalauksen mallilla niitä ei ole, mikä kertoo nuoresta iästä ja naimattomuudesta. Nainen alkoi saada ja käyttää arvokoruja vasta naimisissa ollessaan. Takaa paljastuu, että taulu on kankaalle maalattu ja kehykset on tehty suorasyisestä männystä. Maalaustyylissä on paljon samaa kuin Købken tekemissä muotokuvissa. Kullatut kehykset ovat maalausta myöhemmät, uusrokokoohenkiset 1800-luvun lopulta. Puvussa on ajalle tyypilliset, ranskalaisten esikuvien mukaiset runsaasti rypytetyt olkapäät. Muotokuva on ajalleen tyypillinen selkeine väreineen ja klassisine sommitteluineen. Biedermeierin muotokuvissa säätyläisnaiset poseeraavat sonnustautuneina arvokoruihin. Tuolloin oli sisustustyylissä, vaatemuodissa ja maalaustaiteessa muodissa biedermeier (noin 1815–50). Ti ed us te lu t A rt C lip pe r 40 80 64 5 Ohimoilta alkavat runsaat kiharat kuuluivat biedermeierin kampausmuotiin. Nuoren naisen hiusja pukumuoti kertovat aikakauden. Koristeet ovat kipsiä tai muuta massaa. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI. Antiikki & Design 75 luupin alla Nuori naimaton nainen Muotokuvassa ei ole signeerausta, mutta maalaustyyli sekä hiusja pukumuoti paljastavat maalauksen iän. Pääosassa ovat nuoren naisen kasvot, joiden kukoistuksen taiteilija on ikuistanut herkästi ja uskottavasti. Art Clipper. Taiteilijaa ei tunneta, mutta hänen kansallisuutensa kyllä. Kampauksissa suosittiin keskijakausta ja ohimoilta alkavia kiharoita. Punainen rusetti ja valkoinen pitsikaulus ovat riittäneet muuten mustanpuhuvan puvun koristeiksi. Købke (1810–48) oli yksi Tanskan taiteen kultakauden tunnetuimpia taiteilijoita 1800-luvun alkupuolella. Kyseessä on tanskalainen taitelija, joka on kuulunut Christen Købken koulukuntaan
• Varo polttamasta kynttilöitä lasialustalla loppuun saakka. • Laita väliin pehmike, jos pinoat lasilautasia päällekkäin. pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. Suihkuttamisen jälkeen veden annetaan valua ja sen jälkeen kristallit huuhdellaan suihkuttamalla uudelleen puhtaalla vedellä. Halkeamat voidaan vahvistaa ja saada lähes näkymättömiksi. Taidelasia ei kannata käyttää kukkamaljakkona, jos haluaa sen säilyvän kirkkaana. Lasilautasia pinotessa väliin on hyvä laittaa pehmike. Lasin paras säilytyspaikka on tasaisella alustalla kuivassa paikassa huoneenlämmössä, suojassa kirkkaalta auringonvalolta. Kannattaa Lasi on vahva materiaali, mutta se kestää huonosti iskuja ja lämpötilan vaihdoksia. 3 Kristallikruunusta saa kirkkaan, kun pyyhkii kristallit yksitellen miedolla käsitiskiaine-vesiseoksella ja kuivaa ne huolellisesti nukkaamattomalla kankaalla. Kristallikruunujen, kristallilampettien ja pöytälystereiden puhdistaminen onnistuu myös suihkuttamalla seoksella, jossa on vettä ja pari tippaa tiskiainetta. • Älä kaada kuumaa nestettä kylmään lasiastiaan tai päinvastoin. Asiantuntija: Heikki Häyhä, konservoinnin lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu TANJA PAANANEN KUVA ANNA MATTSSON. • Käytä lasiesineen pesussa muoviallasta tai päällystä allas kuplamuovilla. Antiikki & Design 76 TEE NÄIN • Säilytä lasiesineitä väljästi kuivassa huoneenlämmössä. Pese lasit yksitellen ja kuivaa ne pyyhkeellä. Vanha lasi on herkkää ja voi vaurioitua, jos sitä säilytetään liian ahtaasti kaapissa. Lasien pinoaminen aiheuttaa naarmuja, joiden kohdalta ne saattavat myöhemmin haljeta. Lasin rikkoutuessa kannattaa kerätä huolellisesti kaikki sirpaleet ja kääntyä ammattitaitoisen konservaattorin puoleen. • Unohda kotikonstit, älä korjaa rikkoutunutta lasia itse. • Lasi puhdistuu parhaiten neutraaleilla pesuaineilla ja haalealla vedellä. Oikealla hoidolla arvokas antiikkija designlasi säilyy sukupolvelta toiselle. Lasi laajenee kuumentuessaan ja supistuu viiletessään, joten kuuman nesteen ja kylmän lasin kohtaamisesta seuraa lämpösokki. 2 Lasiesineet kannattaa pestä käsin neutraalilla pesuaineella ja haalealla, noin 20–24° C vedellä. Lasissa oleva sameus voi kertoa sen vaurioitumisesta. 4 Kynttilöitä ei kannata polttaa loppuun saakka, jos käytät lasisia kynttilänjalkoja tai tuikkukuppeja. 5 Lasi on kotikorjaajalle vaikea materiaali. VARO • Älä laita lasia astianpesukoneeseen. Astianpesukoneen korkea lämpötila ja voimakkaat pesuaineet vaurioittavat lasia ennen pitkää. 1 Lasille kannattaa varata tilaa. Suojele lasia kolhuilta muistaa, että lasin hionta pienten lohkeamien poistamiseksi vaikuttaa lasin arvoon. Jos lasissa on kultausta tai maalauskoristelua, kannattaa välttää hankausta. Lasissa mahdollisesti olevat pienet säröt voivat laajentua lämpötilan vaihdellessa ja silloin lasi voi rikkoutua
Vastanneiden kesken arvotaan St.Peterlinen risteilylahjakortti. Antiikki & Design 77 Antiikki & Designin ulkoasua on uudistettu. Aloitimme myös uusia sarjoja, kuten Antiikkikoulun ja Ajankuvan. Kuuntelimme lukijoiden toiveita ja teimme monia lukemista selkiyttäviä ja helpottavia ratkaisuja. Mitä pidät leh destä nyt. MITÄ MIELTÄ OLET UUDISTUNEESTA LEHDESTÄ. Nouse laivaan illansuussa Helsingissä, ja aamulla olet jo perillä maailman pohjoisimmassa miljoonakaupungissa. saakka (ei pääsiäisen lähdöllä la 26.3). VASTAA JA VOITA RISTEILY IHANAAN PIETARIIN! ANTIIKKI.FI HURAHDA ANTIIKKIIN! ¿ www.antiikkidesign.fi www.facebook.com/ antiikkijadesign OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt. Lahjakortti oikeuttaa Päivä Pietarissa -risteilyyn 2 hengelle A-luokan hytissä. Koe monipuolinen Pietari – ilman viisumia. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. Lahjakortin arvo on 230 e, ja se on voimassa 23.4. Vastaa www.antiikkidesign.fi/kilpailut viimeistään 22.1
Valaisimia on laaja ja laadukas valikoima muun muassa Ornolta, Livalilta ja Arinteelta, suunnittelijoina esimerkiksi Heikki Turunen ja Lisa Johansson-Pape. Toinen varma suosikki on Artek. Mitä liikkeessä myydään. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO OULUN YDINKESKUSTASSA sijaitsevan Pikku-Liinun etsinnässä ensikertalainen tarvitsee tarkkaavaisuutta: on löydettävä kyltti, joka opastaa autoramppia pitkin katutason alapuolelle. Artekilla on vankka suosio. – Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista esineistä ja niiden korjaamisesta. Valaisimissa näkyy, että uustuotantoon otetut mallit eivät enää liiku. Antiikki & Design 78 ”1960-luku tulee taas muotiin” Oululaisen Paula Kankaan liikkeessä Pikku-Liinussa kotimainen design on kunniassa. Tiikkiesineet 25–35 e. Aluksi myin antiikkia, mutta reilut kymmenen vuotta sitten kiinnostuin enemmän uudemmasta, 1950–70-lukujen tavarasta. liikkeessä Vierailemme erilaisissa vanhan tavaran kaupoissa.. Kolmilaatikkoinen linjakas tiikkilipasto on Askon 1950-luvun lopun mallistoa, 490 e. Astioita tai lasia ei ole lainkaan. Perustin liikkeen vuonna 1995, ja se on aina sijainnut tässä samassa paikassa. Miten olet tullut alalle. – Pikku-Liinu on erikoistunut huonekaluihin ja valaisimiin, erityisesti 1950–70-luvun hyväkuntoisiin kalusteisiin ja designiin. Pikkutavaraa on vähän ja valikoitua, esimerkiksi 1960-luvun tiikkikulhoja. Nojatuoli 401, hinta 650 e, eriväriset Aalto-jakkarat 80–100 e kpl. Ehkä syynä on se, että tavalliselle kodinsisustajalle valaisimen iällä ei ole merkitystä. Koen olevani kauppiasluonne. Yrjö Kukkapuron Ateljee-sarjan sohvia ja nojatuoleja sekä Saturnus-pöytiä menee paljon. Keräilijät sen sijaan arvostavat vanhaa. Kivoiksi kokonaisuuksiksi sisustettu Paula Kankaan liike on kuitenkin tuttu monelle sellaisellekin, joka ei ole sinne jalallaan astunut, sillä kauppaa käydään ahkerasti verkossa. – Materiaaleista tiikki on jälleen haluttua. Pihapuu-kuultokudos on Lapuan Kankureiden, 45 e. Itsun pöytävalaisin on sekin 50-luvulta, 160 e. Pikku-Liinu, Asemakatu 9, Oulu. 040 748 6408, www.pikku-liinu.fi. Mitä nyt kysytään. P. Ilmari Tapiovaaran Wilhelmiina-tuoli on todellinen keräilyharvinaisuus, hintatiedustelut kauppiaalta. Aallon pikkutuoleista suosituin on kaarevaselkäinen malli 66. – Tällä hetkellä muodissa tuntuu olevan 1960-luku, kun taas 1950-luvun verhoiltuja huonekaluja kysytään vähemmän. Ennen Pikku-Liinun perustamista työskentelin verhoilijana ja puuseppänä. Se saattaa vaikuttaa, että 50-luvun nojatuolit ovat usein kauttaaltaan verhoiltuja ja siten varsin hinnakkaista verhoilla uudelleen. Sohvakalustoja pakataan tuon tuosta rekkarahdilla kuljetettavaksi
Rytmivaneri-pöytä on Tapio Wirkkalan haluttua designia, 2 000 e. • Radion hinta Pikku-Liinussa on 220 e.. Heikki Turusen Ornolle suunnittelema La Boheme, 360 e, on monen suosikki, niin myös kauppias Paula Kankaan. 1968 markkinoille tulleen, lakatusta puusta ja muovista tehdyn radion on muotoillut amerikkalaisen designin suuriin nimiin kuuluva Raymond Loewy. • Suomalaisessa katukuvassa Loewyn kädenjälki on näkynyt Shellin simpukkalogossa, jonka hän modernisoi vuonna 1967. Antiikki & Design 79 liikkeessä Pieniä ja isoja täydennyksiä kodin sisustukseen. Kauppiaan suosikki Paljon valaisimia ”YLPEÄNÄ ESITTELEMME” • Länsisaksalaisen Nordmenden Spectra Futura -radio näyttää edelleen hyvin ajattomalta. Uudelleen verhoiltu vuodesohvan ja kahden nojatuolin kalusto yhteensä 1 200 e. Loewyn kynästä oli myös toinen arkinen tunnus, Spar-ruokakauppojen tyylitelty kuusilogo, joka hävisi meillä katukuvasta viime vuosikymmenen lopulla
Uusikaupunki • 13.–14.2. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C. Heistä iso osa on alan ammattilaisia, mutta joukossa on myös keräilijöitä, jotka myyvät kokoelmansa rönsyjä tai kaksoiskappaleita vain yhdistyksen tapahtumissa. Antiikkitaideja keräilymessut, Kaapelitehtaan Puristamo ja Valssaamo, Tallberginkatu 1. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Laatumessut, p. Lasia, lasia, lasia! Lasipäivän aikana voi nähdä kerralla enemmän erilaisia suomalaisia lasiesineitä kuin missään muussa tapahtumassa. Oulu • 20.–21.2.16 Antiikkimessut, Oulu Areena. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. (AM) Lasipäivä 23.1. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. AntiKe Club, p. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. Taideja Antiikkimessut, Turun Messuja Kongressikeskus, p. Kajaani • 2.–3.4. 040 527 5455, www.miantica.fi. Laatu-messut, p. Kouvola • 30.1. Helander, p. Rauma • 9.1. A&K-messut, p. Hämeenlinna • 20.–21.2. ExpoNova, p. (02) 337 111, www.turunmessukeskus.fi. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. Lasipäivä, Suomen lasimuseo, Tehtaankatu 23. Jyrki Winter Tapahtumat. 050 531 8016, www.akmessut.com. Tampere • 13.2. Suomen lasimuseon ystävät ry, p. Antiikki-keräily-sisustusharrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Lasinkeräilijöiden talven kohokohta on Suomen lasimuseon ystävien Lasipäivä, joka houkuttelee paikalle vuosittain jopa 3 000 kävijää. Tietoja tapahtumakalenteriin voi lähettää osoitteeseen antiikkidesign@fokusmedia.fi. 0500 886 217, www.rannikonmessut.com. Antiikkija Keräilymarkkinat, Kauppaoppilaitos, Sammonkatu 45. Lahti • 26.–27.3. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Rannikon Messut, p. Päivä huipentuu klo 14–15 järjestettävään huutokauppaan. Ylivieska • 23.–24.1.2016 Antiikki-keräilymessut, Liikuntakeskus, Närhitie 2. • 2.–3.4. Tarjolla on myös tunnistusapua klo 10–12: voit ottaa mukaan korkeintaan 3 lasiesinettäsi ja kysyä niistä museon ja yhdistyksen asiantuntijoilta. Huutokauppa. Antiikkija Keräilymarkkinat, Tuulensuoja, Hallituskatu 9. ExpoNova, p. • 9.–10.1. Antiikki-, taideja keräilymessut, Poselli, Nortamonkatu 12. 050 5257 464, www.laatumessut.com. 02900 319 52, www.helander.com. Antiikkikierros, Antiikkiliikkeet Miantica, Klaara ja Mööpeli, p. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. 040 558 8579, www.suomenlasimuseonystavat.fi. Helsinki • 30–31.1. Järvenpää • 16.–17.1. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Riihimäki • 23.1. Tällä kertaa mukana on noin 50 yhdistyksen jäsentä myymässä lasiesineitä. Hinta-arvioita ei kuitenkaan anneta. AntiKe Club, p. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. ExpoNova, p. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. Seinäjoen Messut, p. Suomen lasimuseossa Riihimäellä, www.suomenlasimuseonystavat.fi. Turku • 19.–20.3. Seinäjoki • 5.–6.3. ExpoNova, p. Antiikki & Design 80 minne mennä . ExpoNova, p. Tarkemmat tiedot järjestäjiltä, joiden internet-osoitteet ja/ tai puhelinnumerot julkaisemme tapahtumien ohessa. Antiikkija Keräilymessut, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4. Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6. 050 5257 464, www.laatumessut.com
huhtikuuta asti esillä 12 nukkekotia Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta. saakka. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Samalla on mahdollisuus käydä itsenäisesti myös muissa museon näyttelyissä. Lauantaina 5.3. Palkintoon sisältyy 4 vatia (20 cm, valkoinen), 4 kuppia (0,5 l, valkoinen), 4 syvää lautasta (18 cm, valkoinen), 4 mukia (0,34 l, valkoinen), 4 Avec-lautasta (20 cm, purppura), 4 Avec-lautasta (24 cm, purppura) ja 4 Avec-lautasta (26 cm, purppura). www.antiikkidesign.fi/kilpailut Mikä on lehden paras juttu. Antiikki & Design 81 NUKKEKOTI KIERROKSELLE TURKUUN! Lumoudu pienoismaailmoista ja tutustu nukkekotiarkkitehtuuriin 5.3. Mukaan mahtuu 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta molemmille kierroksille. lukijamme pääsevät tutustumaan näyttelyn nukkekotien arkkitehtuuriin tutkija Panu Savolaisen johdolla. Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4–6, Turku, www.aboavetusarsnova.fi lukijatapahtuma Panu Savolainen Valitse suosikkisi ja osallistu arvontaan VOITA ARABIAN 24HASTIOITA! Vastaa 16.2. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero ja vastaa kilpailun kysymykseen, joka on tällä kertaa ”Mikä on suosikkisi Arabian astioista?” Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Turussa Aboa Vetus & Ars Nova -museon nukkekotinäyttelyssä. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 490 e. Killer Cabinet -nukkekoti, Englanti, 1835–1838, Victoria and Albert Museum, Lontoo.. mennessä: jenny.honka@aboavetusarsnova.fi Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodin kokoelmasta 10.4. Historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Novassa on 10. Maksuttomat opastukset alkavat klo 13 ja klo 15. Lontoosta on tuotu taidokkaasti valmistetut nukkekodit, jotka ovat pullollaan kiehtovia yksityiskohtia. 24h-astiat täyttävät 20 vuotta, ja nyt sarja saa ylleen purppuraisen Avec-kuvion. Opastus kestää noin tunnin. Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi. Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme. Purppuran on muotoillut Heikki Orvola, väri ja kuvio ovat Kati Tuominen-Niittylän. Ilmoittaudu erikoisopastukseen sähköpostitse 17.2. Palkintona on Arabian 24h -astiasetti, jossa on 28 osaa
Monissa kodeistamme lipasto sijoitettiin eteiseen, residensseissä makuuhuoneeseen. SAIN tämän mahonkisen biedermeier-lipaston kymmenen vuotta sitten äidiltäni Pepitalta, joka muutti takaisin lapsuutensa maisemiin Ranskaan eikä halunnut kuljettaa kaikkia huonekaluja mukanaan. Myöhemmin olen alkanut karsia tavaraa ja kiintyä siihen, missä on eniten muistoja ja merkityksiä. Tämä lipasto on kuitenkin selkeydessään omaa luokkaansa. Lipaston yllä on vanha burmalainen kuvakudos. Sen sijaan en ole koskaan ollut hulluna eurooppalaiseen antiikkiin. Lipasto lapsuuden kodista MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG. Tupsujen kiinnittäminen avaimiin ja vetimiin on periytynyt Lailalle espanjalaissyntyiseltä äidiltä. Ajattelin samoin heidän iässään. Laila Snellman on mallitoimisto Paparazzin perustaja. Lipasto on mahonkia ja mahdollisesti Saksassa valmistettu. Lapsuudenkodissani sali oli aina juhlallisesti antiikilla sisustettu edustustila, kun taas me lapset saimme viettää aikaa rennossa tv-huoneessa. Silloin Puolassa oli tarjolla paljon todella kauniita antiikkiesineitä. Yhteiskunnan muututtua sosialistiseksi moni joutui luopumaan tavaroistaan . Vanhempani hankkivat sen 1950-luvun lopulla Puolasta, jossa isäni Klaus toimi diplomaattina. Vanhat koirarouvat Nuppu ja Coco ovat hänen rakkaat lemmikkinsä. Ehdin asua lapsuudessani Puolan lisäksi Tanskassa, Turkissa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. eiväthän ne enää olisi mahtuneet kansalaisille osoitettuihin ahtaisiin asuntoihin. Lipasto on ollut elämässäni syntymästäni lähtien. PARASTA lipastossa ovat muistot. Isä säilytti laatikoissa nahkahansikkaitaan, ja minä pidän siellä laukkujani. TOIVOISIN , että joku lapsistani haluaisi lipaston jossakin vaiheessa omaan kotiinsa. Kodissani on paljon aasialaista antiikkia yhdistettynä italialaiseen modernismiin. He eivät juuri piittaa antiikista, vaan etsivät käytännöllisiä ratkaisuja sisustukseen. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä Mallitoimiston omistajan Laila Snellmanin eteisen lipasto on muisto isän diplomaattivuosilta Puolasta
Mohairtaiteilija Lena Rewellin AATELISKOTI TÄYNNÄ TARINOITA Uusi Antiikki & Design ilmestyy 17.2. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Antiikki & Design 83 ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Maakuntien taiteilijat -sarjassa Lappi Designryijyn mestarit Antiikkikoulussa emalointi