UUDET KERÄILYKOHTEET TE EM AN A KE RÄ ILY JU LIS TE TA ITE ILI JA ER IK BR U U N TÄ YD EL LIN EN JU G EN D KO TI 1/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 156 1/2 017 3 iloista keräilijää. KOTI TÄYNNÄ JUGENDIA ”Minulla on liki 70 jugendvalaisinta” POHJALAISTALO SIIRTYI STUNDARSIIN ”Löysimme talon, jolla on sielu” Design Julisteiden grand old man Erik Bruun Nostalgia Muumiaarteet käyttöön! Mikä vetoaa 2017
HAUSKASTI JA HARKITEN sisustetussa kodissa on helppo hengittää ja nauttia harkituista silmäniloista. Kaupun kilaiset kaipasivat kuitenkin palatsiaan ja museotaan. Muita vuosina 1970– 1971 suunnitellun sarjan riipuksia ovat Hopeakuu ja Kuunsirppi, joihin tehtiin myös korvakorut. Gylden teki toistasataa kameeta, joista suosittuja olivat erityisesti luontoaiheet eteerisine naishahmoineen. Laulurinteen rintamiestalojen taustalla näkyy uusi Haapaniemen kansakoulu. Tehtaita oli koko joukko: Turussa toimivat Suomen Kultaseppä Oy ja Auran Kultaseppä Oy, Hämeenlinnassa Kultakeskus Oy ja Helsingissä Hopeatehdas Oy. Tillanderille suunnittelema kaulakoru, platinaa, helmiä ja timantteja, yksityiskokoelma. TOIVOISIN saavani lisää tietoa mainoksen historiasta. Restauroinnissa palautettiin talon alkuperäinen kermanvaalea väri tummemman keltaisine listoituksineen ja konsoleineen. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016 61373_.indd 1 7.9.2016 13:17:28 Mukavia lukuhetkiä nyt myös verkossa, toivottaa Antiikki & Designin toimitus ” l s n n ii ,. Tässä seinälaatassa näkyy 1970-luvun rehevä ja suurieleinen tyyli, myös värit ovat ajalle tyypilliset. Olen tutkinut netistä His Masters Voicen mainosjulisteita, mutta en ole löytänyt samanlaista. Valitse lehti alasvetovalikosta sivun vasemmasta yläreunasta. Milavida on ollut kaupungin omistukses sa jo vuodesta 1905. cloisonné-emaloitu ruukku 1800-luvun lopulta 240 e, Old Times. Tekstiilitaiteilija Heli Vuori voitti Tähkäkääty-ehdotuksellaan Kalevala Korun suunnittelukilpailun 1947. Se kertoo myös suunnittelijoista, kultasepistä ja valmistajista. Antiikki & Design 55 61437_.indd 55 7.9.2016 14:46:06 ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija 1 2 Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Tulijoiden joukossa olivat muun muassa Aleksander Tillander ja Georg ja Voldemar Buchert. Sanon leikilläni, että toin sieltä kaksi koiraa: tämän peltikoiran ja lemmikkini Jasperin. PARASTA mainoksessa on, että se muistuttaa kahdesta Australian-vuodestani. Julia Vähäkankaan mekko on hankittu kirpputorilta Facebookista. Yksityiskokoelma. Tuore kirja esittelee maamme kiehtovimmat korut ja niiden tekijät. Kustantaja on Tammi. Ehrström oli vuosisadan alun suomalaisen metallija korutaiteen uranuurtaja. Kaikki kolme mallia ovat sarjatuotteita. Tillanderilla valmistettiin myös suomalaisten muinaiskorujen mukaelmia. Alueen pääkaupungissa Kuopiossa syntyi Juho Rissanen (1873–1950), josta kasvoi yksi suomalaisen kultakauden mestareista. Eric O.W. Kirjahyllyn päällä on kokoelma Helena Tynellin Riihimäen Lasille suunnittelemia Pala-maljakoita. Kun kiipeää kalliolle, puistosta järvimaiseman ja Finlaysonin tehdasalueen välistä löytyy hämmästyttävä rakennus, joka voisi olla italialainen palat si. Hyvien, siis kiinnostavien ja puhuttelevien löytöjen tekeminen on Vähäkankaan retroharrastuksen suola. Käädyssä on vaikutteita muinaiskoruistamme ja kansallisromantiikasta. Vakuutusarvo on 200 e. Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki toi Australiasta myös Jasperin, joka on kuusivuotias prahanrottakoira. Metallitaiteen opetusta sai Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Kultaseppäkoulussa, joka perustettiin 1938. Myyjä arveli mainoksen olevan 1920-luvulta. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO M uhkea Bonanza-sohva upottaa mukavasti. Eva Gyldénin simpukankuorikameen kultasepäntyön teki Suomen Kulta seppä Turussa 1930. Julia Välikankaan uusia keräilykohteita ovat tanskalaiset ja saksalaiset 1960–70-lukujen keramiikkaesineet. Paikallishistoriallisesti kiinnostava teos kertoo sotien jälkeisestä rakentamisesta Kuopiossa. TUULA POUTASUO Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli koruja perheenjäsenilleen. Nykyinen kotini on 1870-luvulla rakennetussa kivitalossa, jonka tunnelmaan mainos sopii täydellisesti. Ostohetkellä se oli yhdistetty kahdeksi isoksi kappaleeksi. Hopeakuuta näkyy markkinoilla eniten, Puolikuu on harvinainen. Pellille maalattu His Masters Voice -gramofonimainos oli myynnissä antiikkihallissa, jonka nimi oli Mitchell Road Antique & Design Centre. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Se on Museo Milavida, joka on avannut ovensa yleisölle suuren remontin jälkeen. ANTTI KAIJALAINEN P ohjois-Savo on ollut taidehistoriallisesti merkittävä maakunta. Vintage kolahti Julia › Kodin hyvä tunnelma on tärkeää Daniel, Lenni ja Julia Vähäkankaalle. Kultasepäntyö Oskar Lindroos 1917. Hänellä on yli 40 retromekkoa. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Arvostettu verstas oli myös Frans Nykäsen Viri Oy. Tiedän sen olevan Tapio Wirkkalan suunnittelema, mutta onko se harvinainen ja missä se on valmistettu. Näyttely kertoo sen rakennuttajan Peter von Nottbeckin surullisen tarinan. › Ku va Pe r Å ke Pe rs so n Ku va Ka le va la Ko ru n ku va -a rk is to Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Antiikki & Design 25 61428_.indd 25 8.9.2016 14:22:51 kulttuurimatka Kauniin näkymän palatsi Näsijärven maisemissa Tampereella kohoaa palatsi, jonka nimi Milavida viittaa kauniiseen näkymään. Germund Paaer toimi Kalevala Korun ensimmäisenä taiteellisena johtajana. Myöhemmin hän suunnitteli hyvin pelkistettyjä koruja. Se on koko sisustuksen lähtökohta: seinien, kattojen ja listoitusten sävyt on poimittu siitä. Valitsin taustaseinään lämpimän mustan sävyn, josta koiran pikimusta korva erottuu. Sen nimi muutettiin silloin Näsilinnaksi ajan kansallisessa hen gessä. Tasakattoa reunustaa pylväiden muodostama balustradi, ja koristeina on kahdeksan suurta uurnaa. Myös lasia käytettiin korukivenä siten, että sen alla oli värillistä paperia. Myös Näsilinnana tunnettu, museona toimiva rakennus on nyt restauroitu 1890-luvun henkeen. Sisäkkäisistä hopeakaarista koostuvan riipuksen Antiikki & Design kysy esineestä 66 61434_.indd 66 8.9.2016 14:51:58 Tauno Gröndahl: Orkka, 1961. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Ivan Aivazovskin maalaus Grande Marine, 1875, on kuulunut Nottbeckeille. Suurin ero on gramofonin torvessa, joka on tässä erilainen kuin HMV-logossa yleensä. Pihlin suvussa oli Pietarin suomalaisia kultaja hopea seppiä, ja hän ehti suunnitella Fabergélle ennen kuin muutti Suomeen 1921. Taidetakoja Eric O.W. kaunis koti Antiikki & Design 22 61397_.indd 22 8.9.2016 13:10:44 Milavidan Näsijärven puoleinen julkisivu. Sisällissodan aikaan 1918 palatsi oli myös Punaisen ristin sairaalana ja punaisten tu kikohtana. Yksityiskokoelma. Uosikkisen seinälaatta Mitä voisitte kertoa Arabia seinälaatasta (koko 30 x 45 cm). Niistä maineikkain oli Paavo Tynellin johtama Taito Oy, josta kehittyi valaisintehdas. Kuvien teokset ovat Kuopion taidemuseon Kuopion kaupungin kokoelmasta, ellei toisin mainita. 1 2 3 4 Mene osoitteeseen lehtiluukku.fi Lataa nyt näköislehti verkossa. Mukana on sekä kansansuosikkeja että uniikkikappaleita. Kuvia ei palauteta. Se on maalattu käsin ja koottu niiteillä. Kävin katsomassa sitä monta kertaa ennen kuin päätin lopulta ostaa sen. Wirkkalan Puolikuu Etsin tietoa korusta, jonka olen saanut 1977. Rakennuksessa toimi Hämeen museo 1906–98. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO ”SAIN hankittua tämän vintage-ulkomainoksen Sydneystä vuonna 2010. Ainoa sääntöni on, että ympäröin itseni tavaroilla, jotka antavat hyvän tunteen. VARSINAINEN HARPPAUS uutta luovaan suunnitteluun tapahtui pienissä metalliverstaissa. Gramofoni päätyi makuuhuoneeseen ja vain koira olohuoneeseen. maakuntataide Antiikki & Design 61 61438_.indd 61 8.9.2016 8:38:21 ”Toin kaksi koiraa Australiasta” Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin sisustuksen lähtökohtana toimii 1920-luvun peltimainos. Modernismin tuulet ylsivät Pohjois-Savoon ja nostivat uuden taiteilijasukupolven lentoon. Uusi etu sinulle Antiikki & Design -lehden tilaaja Bonanza-kalusto sai raikkaan ilmeen uudella verhoilulla, joka tuli entisen beesin sametin sijaan. – Tavaroiden ei tarvitse sopia yhteen. › Antiikki & Design 41 61435_.indd 41 8.9.2016 10:32:38 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataid e-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijam me esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa. Hopeaesineet ja helmet yksityisko koel masta. Kuopion Haminalahdella Ferdinand von Wright (1822–1906) maalasi savolaismaisemia, jotka nousivat kansallisiksi taideaarteiksi. Askon 1970-luvun suosikkisohvakalusto näyttää uudelleen verhoiltuna raikkaalta ja modernilta. Sarjassa esitellään alueellisesti merkittäviä taiteilijoita. Hänen Elvi-miniänsä sai 1928 vihkiäislahjakseen tämän riipuksen, kultaa, emalia ja värikiviä, valmistaja A. Kolmenistuttava sohva ja kaksi nojatuolia olivat 30 euron huippulöytö. Tillander. Kultaseppäala sai merkittävän lisän, kun Venäjän vallankumouksen pyörteistä tuli joukoittain Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kultaja hopeaseppiä. (AK) 2. Antiikki & Design 54 61437_.indd 54 7.9.2016 14:46:05 kotona ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Pietarsaarelaisen Vähäkankaan perheen kotiin pääsevät vain esineet, jotka luovat hyvää tunnelmaa. Koti on muutenkin täynnä hyviä ostoksia. Perinteisissä malleissa pysyteltiin pitkään, sillä niille riitti ostajia, ja koneellistetuin työmenetelmin pystyttiin sarjatuotantoon. Minusta se lähestyy taidokkuudessaan taideteosta. Huom! Mikäli olet jo Lehtiluukun rekisteröitynyt käyttäjä, anna käyttäjätunnuksesi, salasanasi ja tilaajatunnuksesi. Taidon suunnittelijoita olivat muun muassa taidemaalari ja koristetaiteilija Henry Ericsson ja suomalaisen taidekäsityön uranuurtaja Runar Engblom sekä metallitaiteilija Gunilla Jung, joka suunnitteli myös Virille. KIRJA KORUN HISTORIASTA SUOMALAINEN KORU -KIRJA esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat ja kiehtovimmat korut. Materiaaleina olivat kulta, hopea, ulkomaiset kivet ja helmet. Ehrströmin korut olivat aluksi jugendhenkisiä, myöhemmin rikasilmeisempiä, kuten tämä juhlava kaulakoru, kultaa, safiireja ja savukvartseja. Myös museon esineitä sär kyi tai katosi. Klikkaa lehden kansikuvan oikealta puole ta kohtaa Lue tilaajatunnuksella”. Mikä on sen vakuutusarvo. Avarassa kodissa ympärille katsellessa huomaa, että keräilyssä on selvä linja. Tuolloin arkkitehdit ja taidemaalarit innostuivat suunnittelemaan myös esineitä, ja metallitaiteen edistyminen vaikutti koruihin. maakuntataide Antiikki & Design 60 61438_.indd 60 8.9.2016 8:38:20 Modernistien Kuopio Kuopiossa kuvataide-elämä vilkastui sotien jälkeen niin kuin monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa. – Olisin alun perin halunnut kaluston vaaleammalla puurungolla, mutta kun tämä tummaksi petsattu kalusto tuli vastaan paikallisessa kierrätyskeskuksessa Retrossa, tartuin heti tilaisuuteen. Nyt pidän tumman puun ja vaaleiden pintojen kontrastista. Tilaajatunnus = asiakasnumerosi, joka löytyy lasku ta sekä lehden takakannesta. String-hyllyt on hankittu uusina. A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 18 7, A nt ik W es t (0 9) 17 5 73 6, H el en a O ra va D es ig n Pr oj ec ts 40 64 6 45 6, Je an Ve rn et 40 41 5 64 77 , Ka un is A rk i 40 58 8 99 98 , O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1. 2013 aloitetun suuren perus korjauksen jälkeen se on jälleen avattu ylei sölle Museo Milavidana. Onneksi keskellä oli sauma, sillä kun vein sen kotiini, värit eivät sopineetkaan olohuoneen sisustukseen. Suomalainen uusrokokootyylinen piianpeili 1800-luvun lopulta 190 e ja 2. Anna sähköpostiosoitteesi ja tilaajatunnuksesi. Seuraa saamiasi ohjeita pääset nauttimaan Antiikki & Design -lehden sisällöstä myös sähköisesti. Nykyisessä Helsingin-kodissani mainos pääsee vihdoin oikeuksiinsa. KARI-PAAVO KOKKI KUVAT JAANIS KERKIS T ampereen Hämeenpuiston päästä nousee rinteenä Näsin puisto suihkulähteineen. Vaaleanpunaiset makeanvedenhelmet tasolla 320 e ja 4. Monet niistä ovat kirpputorilöytöjä. Se vaurioitui pahasti taisteluissa: taloon osui yli 4 000 ammusta tai sirpaletta, ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit rikkoutuivat. roikkumassa 130 e, AntikWest. Mainos on alun perin tehty neljästä palasta. › Tauno Gröndahl: Laulurinne, 1957. Tampereen museotoimintaa uudelleen järjestettäessä rakennus suljettiin. SYYSKUUSSA ILMESTYNEEN kirjan kirjoittajia ovat Ulla Tillander-Godenhielm, Tuula Poutasuo, Helena Pahlman, Esko Timonen ja Päivi Ruutiainen. Olga ja Peter von Nottbeck ovat uudessa näyttelyssä läsnä nukkeina tutkimassa palatsinsa piirustuksia. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Se rl ac hi us -m us eo t Ku va Ka tj a H ag el st am Antiikki & Design 24 61428_.indd 24 8.9.2016 14:22:49 antiikkikoulu S uomalaisen korun oma ilme alkoi syntyä 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, jugendin aikaan. Pronssinen rintakoru Leppäkerttu edustaa Paaerin omaa 1940-luvun suunnittelua Kalevala Korulle. Oskar Pihlin 1930-luvulla A. Hän myös opetti metallitaidetta Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ylläpitämässä Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta kehittyi Taideteollinen korkeakoulu. Toivoisin myös, että kotini sähköremontti valmistuisi ja saisin teokseen kunnollisen kohdevalaistuksen.” Peltimainoksella on pituutta neljä metriä ja korkeutta lähes kaksi. Julia Vähäkangas on keräillyt erityisesti kankaita, mekkoja, tuoleja ja Helena Tynellin Pala-vaaseja. Vinkeään 60-luvun kotimekkoon pukeutunut Julia Vähäkangas silittää olohuoneen nojatuolin leveää käsinojaa tyytyväisenä. Jalometallialan teollisuuskin kiinnostui taiteilijoiden käytöstä suunnittelijoina. Puolikuu on yksi Tapio Wirkkalan kolmesta Kuutamo-korusta. 3. Antiikki & Design 40 61435_.indd 40 8.9.2016 10:32:36 antiikkikoulu Maamme kauneimmat korut Muodit ja muotoilijoiden ideat, vaikutteet naapureista ja kotimaiset korukivet, pula-aika ja nousukaudet, niistä on suomalainen koru tehty. Jo 1920 näyttelyt saatiin taas avattua yleisölle. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä 61398_.indd 82 1 3 2 4 KAMPAUSPÖYDÄN AARTEET Kaunistautumiseen tarkoitettu kampauspöytä yleistyi Euroopan yläluokan piirissä 1600-luvulla, ja 1800-luvulla se oli osa tavallistakin makuuhuoneen kalustoa. Keraamisen seinälaatan suunnittelija on Raija Uosikkinen (1923–2004), joka tunnetaan erityisesti hienovaraisesta Emilia-sarjasta (Arabian tuotannossa 1957–66) sekä selkeäkoristeisista Pomona-purkeista (1965–75). Nykyään se on jäänyt käytöstä, mutta vanhanajan kampauspöydän hurmaavat esineet tuovat yhä iloa asetelmana pöydällä kuin pöydällä. Koruissa oli itsenäisyyden alkuvuosina monia vaikutteita: pietarilaisia, ruotsalaisia, klassisia kertaustyylejä ja yleiseurooppalaista koristeellisuutta. Tampereen kaupunki on tehnyt kulttuuri teon restauroimalla palatsin upeasti sen ra kennusajan 1890luvun henkeen. Lapinlahtelainen Halosen taiteilijasuku, tunnetuimpana Pekka Halonen (1865–1933), jätti suomalaiseen kulttuurielämään 1800ja 1900-luvun vaihteessa kauas ulottuvat jälkensä
Tässä keräilynumerossamme Ulla Kemppilä kertoo aihefilateliasta harrastuksena ja Rita Halttunen nukkekokoelmastaan. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Nyt alkaa kaksi uutta sarjaa: Sisustuksen 100 vuotta ja Elävä legenda. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 24. Muumi-kuume ei laannu. Esittelemme myös Marketta Kivistön jugendilla sisustetun ainutlaatuisen kodin ja piipahdamme runoutta harrastavan retrofiilin Elina Ortamon luona. Aika hyvä määritelmä. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi Lukujärjestys sopii koulukokoelmaan. Ei se määrä vaan kokonaisuuden tuottama lisäarvo. Me vanhemmat metsästimme kiiltokuvia, postimerkkejä, urheilukortteja ja jopa tikkukaramellien mukana tulleita S:n ja C:n muotoisia muovikirjaimia. maija.toppila@fokusmedia.fi Antiikki & Design 3. Keräilyhän on aikuisten leikkiä. Nykylapsen Pokémon-korttikokoelma on keräilijälleen tärkeä ja rakas. Kajaanilainen kieltenopettaja Tuomo Seppo puolestaan lahjoitti Ateneumin taidemuseolle suuren kotimaisen taiteen kokoelmansa, josta koottu näyttely avautuu Ateneumissa helmikuun lopulla. AIKUISTEN LEIKKI ”Kokoelma on yli kolme esinettä, joiden arvo tai merkitys on suurempi kuin osiensa summa”, kiteytti antiikkikauppias Jyrki Lammi kysyessäni häneltä, mikä lopulta on kokoelma. pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Purkkakuvista ja muista hupsutuksista on pitkä matka vakavien keräilijöiden maailmaan. Eihän niistä mitään kokoelmaa syntynyt, mutta hauskaa oli. Ensi numerossa Tyylikoulu. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Liikemies Kyösti Kakkosen suomalaisen designin kokoelma on merkittävä paitsi kooltaan myös kansallisesti. Kuka muistaa. Suuri tai pieni kokoelma, sen kartuttaminen on aina innostavaa. Muotovaliot eivät uinu pankkiholveissa, vaan osia kokoelmasta on jatkuvasti esillä
Sisältö Kaikki jugendia astioista kalusteisiin Sivu 12 Antiikki & Design 4. 40 Työlle pyhitetty huone Vanhat valokuvat kertovat Ajankuvasarjassa työhuoneen synnystä. 11. 21 Hannu Väisänen Kolumnistin samovaarin tarina. 38 Kodikkuuden puolesta Uusi sarja suomalaisesta sisustusarkkitehtuurista alkaa. 12 Jugend valloitti kodin K Marketta Kivistön koti Helsingissä on täynnä upeaa jugendia. 20 Kaunis koti K Lapsuuden Muumeista tuli keräilysuosikkeja. 24 Norpan ja Jaffan piirtäjä K Elävä legenda -sarjan aloittaa graafikko Erik Bruun. 30 Unelma talosta, jolla on sielu K Sara Bergström kirjoittaa perheensä elämästä siirretyssä pohjalaistalossa Mustasaaren Stundarsissa. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. tammikuuta 2017 numero 156 3 Pääkirjoitus Aikuisten leikki. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat
50 Leikin jäljet saavat näkyä Rita Halttunen teki liikkeeseensä näyttelyn laajasta nukkekokoelmastaan. Rita Halttusen suurta nukkekokoelmaa voi ihailla hänen liikkeessään Ähtärissä, s. 54 Runotytön hattutemput Retrofiili-sarjassa tapaamme Elina Ortamon, joka pukeutuu 1930–50-luvun vintagemuotiin. KOTI TÄYNNÄ JUGENDIA ”Minulla on liki 70 jugendvalaisinta” POHJALAISTALO SIIRTYI STUNDARSIIN ”Löysimme talon, jolla on sielu” Design Julisteiden grand old man Erik Bruun Nostalgia Muumiaarteet käyttöön! Mikä vetoaa 2017. 30. Ks. 74 Janne Koskinen Kolumni hämärästä. sivu 22. UUDET KERÄILYKOHTEET TE EM AN A KE RÄ ILY JU LIS TE TA ITE ILI JA ER IK BR U U N TÄ YD EL LIN EN JU G EN D KO TI 1/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 156 1/2 017 3 iloista keräilijää sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Onko kaapissasi lapsuuden Muumeja. 46 Keräilyvietti pysyy, kohteet vaihtuvat K Kysyimme keräilyn asiantuntijoilta, mikä suomalaisia nyt kiinnostaa. 80 Vastaa ja voita! Arvomme Yrjö Kukkapuron tuolin. 50. 75 Luupin alla Lähikuvassa silkille kirjailtu työ. 82 Minun antiikkini Carl Erik Christian Mannerheim kertoo keramiikkapingviinistä. 81 Minne mennä Alkuvuoden antiikkitapahtumia. Kannessa K Antiikki & Design 5. Sara ja Thommy Bergström ovat kunnostaneet vanhan pohjalaistalon perheensä kodiksi, s. 24. Lue Antiikki & Design digilehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi Suomalaisten tehtaiden lasi kiinnosti huutokaupassa. 56 Aihefilatelisti kertoo tarinoita Ulla Kemppilä harrastaa aihefilateliaa, jossa postimerkit ovat vain osa tarinallisia kokoelmia. 60 ”Saamelaisesineissä on luonnon rytmi” Perinne elää -sarjassa Sami Laiti kertoo saamenkäsityöstä. Sivu 11 Elävä legenda -sarjassa tapaamme suomalaisen julisteen mestarin, graafikko Erik Bruunin, s. 78 Liikkeessä Vierailimme Sarin Pienessä Pihapuodissa Jämsänkoskella. 66 Barokkivilla Sisiliassa Villa Valguarnera on historiallinen loistelias palatsi ja lapsiperheen koti. Ota ne esille ja yhdistä asetelmaan uusia Muumi-tuotteita. 71 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä
S u o m e n t y y l i k k ä i n S i S u S t u S l e h t i Tilaa Plaza Koti nyt edulliseen tutustumishintaan www.fokusmedia.fi/tilaapk Hyvää suunnittelua, laatua arkeen.
Lääkäri teki tarkkaa työtä, diagnoosi ja hoito löytyivät, eikä hän tavoilleen uskollisena perinyt palkkiota. Tällä kertaa kirjapalkinnon voitti Ulla Luhta. Yritykseen tuli myöhemmin kiitoskirje, jonka sisällä oli sinetillä suojattu pieni kirje ja sen sisällä salainen hyvän suklaan resepti. Näille kohderyhmille kannattaisi järjestää antiikkikoulu-sarja eli jakaa tietoa siitä, millaisilla tavaroilla voi olla muutakin kuin käyttötai tunnearvoa. MUOTOILUN MERKKIPAALUT • 1910–20-luku: Johan Rohden Georg Jensenille suunnittelema Kongeaterinsarja (1915), Poul Henningsenin PH-valaisin (1925) Louis Poulsenille. Vaikka tuhatta kupin kuvaa ei mahtunut lehteen, toivottavasti jutussa oli jotakin kiinnostavaa aiheeseen jo perehtyneellekin. Perilliset eivät kuitenkaan yleensä tiedä esineiden arvoa. Toimitus ENTISTÄ NUOREMMAT ovat kiinnostuneita vanhasta tavarasta. • 1960-luku: Panton-tuoli, jonka Vitra otti tuotantoon 1967. Toimitus Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. • 1940-luku: Finn Juhlin Heimopäällikön tuoli (Chieftains chair, 1949), valmistaja Kööpenhaminan huonekalupuuseppien kilta. Arne Jacobsenin muodokkaat lepotuolit, Munan ja Joutsenen, ja veistokselliset pikkutuolit, Seiskan ja Muurahaisen, tietysti. Rasmussenille. › Hopeaseppä ja muotoilija Georg Jensenin (1866–1935) perustaman yrityksen klassikkoja on Daisy-koru, toisen maailmansodan aikana valmistunut moderni toivon symboli. Artisokka -valaisimen kuparilehdet ovat alta valkoisia. • 1930-luku: Kaare Klintin Safarituoli (1933) Rud. Verner Panton (1926–98) teki kokeita yhtenäistä, muotoon puristettua muovituolia varten jo 1950-luvulla, mutta tuotantoon Panton-tuoli tuli vasta 1967, parin hinta 166 e, Bukowksis. Sven Fazer soitti silloin serkulleen Lilla Lindbergille (os. • 1970-luku: Jacob Jensenin 1972 suunnittelema Beogram 4000 -stereolaitteisto, valmistaja Bang & Olufsen. Harva kuitenkaan tietää, että sen suunnittelija Verner Panton (1926–98) oli tanskalainen. Koska Suomessa on paljon järviä, tuli nimeksi Fazers Blå. Kiitos. Se merkitsee arvokkaita materiaaleja, huippuunsa vietyä käsityötä ja muotokieltä, joka eroaa muista Pohjoismaista. Valitsimme sellaisia koristeaiheita, joissa oli jotakin erityistä. Odotin paljon erilaisia kuppien kuvia. Ensimmäiset kokeilut tuolia varten Panton teki jo 1950-luvulla, mutta tuotantoon tämä aikaansa edellä ollut istuin pääsi vasta 1967, pop-taiteen aikakaudella. Se kuvailee eri tyylikausia, mutta tietoa erityisesti hinnoista saa muun muassa Mikä missä milloin -sivuilta lehden lopusta. Hänellä on kadehdittava ja luova ammatti, jossa kädentaidot ovat kunniassa. Tiikkiset ruokailuryhmät ovat meilläkin olleet monen tyylitietoisen nuoren parin hankinta ensimmäisen yhteiseen kotiin. Yhdellä liikemiehistä oli vaikea silmäongelma, johon Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot sivulla 3. Ensinnäkin kuvat ja taitot ovat hienosti aseteltuja. Onnea voittajalle! lukijalta Antiikki & Design 7. Tuo Peter Fazerin versio on seuraava: Yritykseen oli tullut liikemiesvaltuuskunta Sveitsistä. Poul Henningsen (1894–1967) muotoili huikean Artisokka-valaisimen 1957 Louis Poulsenille, materiaali on harjattuja kuparilehtiä, 3 000 e, Bukowskis. Ulla Luhta, Vaasa LEHDESSÄNNE oli Fazereista mainio artikkeli, joka perustui Jörn Donnerin historiikkiin. Tanskalainen moderni hopea on kansainvälisesti tunnettua. Ehkäpä siksi, että Henningsen onnistui parhaiten jalostamaan tieteellisen tutkimuksen valon jakautumisesta kauniiksi kokonaisuudeksi. ELINA LASSILA, RIIHIMÄKI OLIN PETTYNYT Yli tuhat kupillista designia -juttuun sen vähäisien kahvikuppikuvien takia. Tanska tunnetaan myös Poul Henningsenin valaisimista. Palautetta antaneiden kesken arvomme nyt Maahengen uutuuskirjan Seurasaaren kansanpuistosta ja ulkomuseosta. Louis Poulsenin VL 45 -valaisimen voitti Kyösti Hagert Helsingistä. Fazer, isä pääkonsuli, musiikkikauppias Konrad Georg Fazer), koska hänen puolisonsa oli silmälääkäri, sittemmin professori John G. Henningsenin 1920-luvulla suunnittelema PH muunnelmineen on yksi maailman tunnetuimpia valaisimia. Nyt lahjana on kangasalalaisen Gepetton pussinsulkija Kahvikissa, jonka voittivat Antero Aarti Espoo, Ella Backman Tammisaari, Anja Brander Sastamala, Mervi Immonen Kouvola ja Eero Väätäinen Kuopio. hän ei ollut apua saanut. Hopea ja emali, 80 e, Hagelstam & Co. Arne Jacobsen (1902–71) suunnitteli Muurahainen-tuolin 1952, valmistaja Fritz Hansen, 140 e, Hagelstam & Co. Marianne Aaltonen, Nummela On ilo kertoa, että ensi numerosta alkaa uusi, asiantuntijamme Kari-Paavo Kokin kirjoittama antiikkikoulu. Antiikki & Design Antiikki & Design 23 22 KIRJOITA MEILLE PERINNE ELÄÄ -sarjan juttu miniatyyrirakentaja Mirka Salosesta oli aivan ihana. Ahti Tarkkanen, Helsinki RAKASTAN LEHTEÄNNE! Kun se putoaa postiluukusta, on Juhlahetki. Toiseksi tuli Selina Vienolan kirjoittama ja Riitta Souranderin kuvaama juttu Herkkusuiden Mustio. Sitten on ihanaa lukea artikkeleita menneiden aikojen lumosta ja nykypäivän muotoilusta. Lehden kansiteksti lupasi liikoja. Moni varmasti on nähnyt television keskusteluohjelmissa Panton-tuolin, yhdestä kappaleesta s-kirjaimen muotoon puristetun muovituolin. Paras juttu 10/2016 design design Kuninkaallista muotoilua Tanskalainen muotoilu on silattu monarkian perinteillä. Vielä syvemmin Henningsen on tutkinut valon hajautumista toisessa klassikossaan, 1958 suunnitellussa Artisokassa. Numeron 10 parhaaksi jutuksi lukijat äänestivät Antti Kaijalaisen kirjoituksen tanskalaisesta designista. Juttu kuului Keräilijä-sarjaamme, johon tällä kertaa mahdutimme tavallista enemmän kuvia, 16 erilaista kuppiparia. Henning Koppelin (1918–81) 1952 suunnittelema hopeakannu on saanut nimekseen Den gravide and eli Odottava ankka, Georg Jensen 1995, 11 000 e, Stockholms Auktionsverk. Lindberg. Sen muoto on suunnitteluajalle tyypillinen, mutta jostain syystä juuri se on noussut designikoniksi. Marjo Martikainen, Karkkila Kiitos palautteesta. Donnerin versio on 1897 syntyneeltä Sven Fazerilta. Suklaan synnystä on toinenkin versio, jonka minulle kertoi jo 1960-luvulla hyvä ystäväni Peter ”Nippe” Fazer (1934–1998). ANTTI KAIJALAINEN M itä me suomalaiset tiedämme tanskalaisesta muotoilusta. • 1950-luku: Arne Jacobsenin Eggnojatuoli (1958), valmistaja Fritz Hansen, Poul Hennigsenin Artisokka-valaisin (1958), valmistaja Louis Poulsen. Kun olet tilaajamme, olet automaattisesti mukana. Lapsuuteni kodissa on paljon vanhoja esineitä, joita olen oppinut lehtenne kautta tunnistamaan
AARTEITA HÄMEESTÄ VIIME KEVÄÄNÄ Kanta-Hämeen Menneisyyden Etsijät löysi Hämeenkoskelta hopearahoja. klo 20 ja Yle Areena. Suurin osa Suomen viikinkiaikaisista rahakätköistä on peräisin Hämeestä ja Varsinais-Suomesta vanhojen kauppareittien varrelta. Antiikki & Design näyttelyt 8. 1910-LUVULLA Akseli Gallen-Kallela oli asemansa vakiinnuttanut mutta nuorten arvostelema taiteilija. HAMissa avautuu 27.1. 1000-luvulla rahat tulivat Suomeen enimmäkseen Gotlannin kautta. Bäcksbackasta tuli keräilijä, jonka kokoelma muodostaa nykyään Helsingin taidemuseon HAMin kokoelman perustan. asti Hämeen linnassa, www.kansallismuseo.fi/fi/hameen-linna. Tyko Sallinen oli ensimmäinen taiteilija, jonka teoksen nuori Leonard Bäcksbacka osti. Viillot ja vääntämisen merkit kertovat hopean laadun testaamisesta ja reiät siitä, että rahoja kannettiin usein koruina. Ku va H yv in kä än ta id em us eo / El la To m m ila Ku va Yl e ku va pa lv el u Ku va G al le nKa lle la n M us eo / Ju kk a Pa av ol a Aarteiden etsimisestä Suomen maaperästä kertoo myös Ylen Menneisyyden metsästäjät -sarja, Yle TV1 tiistaisin 10.1.–28.2. Ne olivat viikinkiajalta, joka Suomessa oli vuoden 1000 molemmin puolin. (AM) Akseli Gallen-Kallelan kuohuva 1910luku Gallen-Kallelan Museossa 28.1.– 3.9. Omakuva, 1911, Eira Capital. Gallen-Kallela ehti vuosikymmenen aikana Afrikkaan, Suomen sisällissodan rintamalle, erämaa-ateljeeseen Ruovedelle ja pääesikuntaan suunnittelemaan nuoren valtion symboleja. Hämeen linnassa on nyt esillä uuden löydön lisäksi muita Hämeestä löydettyjä aarteita. Akseli Gallen-Kallela: Punalippu, 1905, Gallen-Kallelan Museo. www.gallen-kallela.fi. Niiden alkuperällä ei ollut nykyisen kaltaista merkitystä, sillä arvo mitattiin hopeassa. Rahalöytö oli suurin Suomessa vuosikymmeniin tehty. Museoviraston ja löytäjien yhteistyössä tekemissä koekaivauksissa selvisi, että pellolle oli levinnyt ainakin 300 hopearahaa. Sallisen 1910-lukuun keskittyvä näyttely. Gallen-Kallelan museon näyttely kertoo hänen roolistaan Suomen itsenäistymisen ajan kuohuissa. Kaulaketju on osa Linnaniemen aarretta, joka löytyi 1894 Hämeen linnan läheltä. (AM) Rikkauksien Häme 26.2. Hämeenkoskelta 2016 löytyneet hopearahat on kätketty maahan vuoden 1025 jälkeen
4. Japanilaisen Seikon muovikello henkii 1960-luvun avaruusaikaa, 35 e, Kaunis Arki. 1. Jos myös tarkka aika on tärkeä, muista että herätyskellot on usein valmistettu edullisesti, mikä näkyy niiden koneistojen laadussa. 3. 6. Pariisilaisen Françoise-Arsene Margainen matkaherätyskello on 1890-luvulta. Huollettu kello alkuperäisen nahkakotelon kera 1 650 e, Longitudi. Kello on herättänyt Neuvostoliiton aikaan. 7. 1 3 2 5 6 7 4 AAMUSOITTO Mihin tyyliin haluat herätä. Jaeger-LeCoultren vuoden 1960 Memovox-rannekellossa on herätys. Elegantti 60-luvun kello on tehty Kiinassa, 20 e, Kaunis Arki. Tummansininen ja vihreä laatikko kuuluvat Hayn Box Box -säilytyslaatikkosettiin, 45 e, Stockmann. Huollettu kello 2 990 e, Longitudi. Jämäkkä 1950-luvun Three-in-one -herätyskello on saksalaisen Wehrlen valmistama, 180 e, Ritva’s. Poikkeuksiakin löytyy: jo alkujaan laadukas kello on yhä huollettuna luotettava. Sähköllä toimiva englantilainen Smith Sectric -kello on bakeliittia 1930-luvulta, 150 e, Toisto. Leninin ja Stalinin potreteilla kuvitettu neuvostoliittolainen kello muistuttaa nyt jo menneestä valtakunnasta, 75 e, Toisto. 5. Ka un is A rk i ka un is .a rk i@ an ti kde si gn .f i, Lo ng it ud i 45 67 3 3, R it va ’s 40 82 3 80 85 , St oc km an n 9 12 11 , To is to 44 99 8 40 44 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Matkakelloon kuuluu kantokahva. 2. Antiikki & Design ostoksilla 9
ARKKITEHTI Carl Ludvig Engel vilahtaa yhtenä henkilönä entisaikojen helsinkiläisistä ja suomenlinnalaisista kertovassa Elämän loiste ja hurjuus -kirjassa. Helsingin edustan saaret ovat sijaintinsa vuoksi olleet merkittäviä kautta aikojen: ne ovat noin puolivälissä Tukholman ja Nevajoen välistä merireittiä, ja niiden kohdalta on lyhin matka Rääveliin eli Tallinaan. Keisarin perintö -kirjaa kuvittavat muun muassa Alpo Tuurnalan akvarellit. Merihistorian asiantuntijan Raoul Johanssonin kirjoittama elämäkerta vara-amiraali Otto Henrik Nordenskjöldistä on uskomaton tarina, joka alkaa Frugårdin kartanosta Mäntsälästä 1747 ja päättyy vapaaherrana Ruotsissa 1832. Siihen tarvittiin miehiä ja hevosia. (MT) Jarmo Nieminen: Keisarin perintö. Tässä kohtaavat hollantilainen kauppa-alus ja suomalainen talonpoikaisjahti 1500-luvulla. Tuurnala jatkaa taidetta tekevien upseerien perinnettä. Koillisväylän 1878–79 löytänyt Nils Adolf Erik Nordenskiöld oli hänen veljensä pojanpoika. (MT) Raoul Johansson: Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut, John Nurmisen säätiö. Kyse ei ole romaanisankarista. Pienet tarinat kuvaavat pääkaupungin historiaa eloisasti ja humoristisesti. Kirjaa kaunistavat mustavalkokuvat nyky-Helsingistä. Kertomuksia Helsingin sotilassaarten historiasta, Gummerus. Painopiste on kuitenkin suuriruhtinaskunnan ajassa. Sellainen oli esimerkiksi Suomenlinnan linnoituksen suunnittelija Augustin Ehrensvärd, joka ikuisti maalauksiinsa näkymiä niin Suomenlinnasta kuin maaseudulta. Kertomuksia entisaikojen Helsingistä ja Viaporista, Basam Books. TUNNETKO suomalaisen, joka palveli Kustaa III:tta, osallistui Ruotsin ja Venäjän meritaisteluihin, teki merkittävän uran Englannin ja Ranskan laivastoissa, purjehti Välimerellä ja Karibianmerellä, osallistui Yhdysvaltain vapaussotaan ja siirtomaiden omistussotiin Afrikan rannikolla. Niinpä jopa Oulun Wiikko-Sanomissa haettiin tuhatta hevosta ja hevosmiestä sannanajoon Santahaminaan. Marjo-Pauliina Paananen ja Vesa Linna: Elämän loisto ja kurjuus. Tarinoita täydentävät niihin liittyvien ihmisten, paikkojen ja poliittisten asetelmien selitykset. Koska kyse on sotilashistoriasta, kirja kertoo saarten linnoittamisesta ja varustamisesta varsin yksityiskohtaisesti. Yksi upeimmista on ansioituneen tietokirjailijan, luontoaktivistin ja upseerin Jarmo Niemisen teos Keisarin perintö. Kirja kertoo Helsingin sotilassaarien pitkästä historiasta aina keskiajalta itsenäisyyden alkuun. Populaarihistoriaa sopivan viihteellisesti! (MT) Antiikki & Design kirjat 10. HELSINGIN SOTILASSAARILLA ITSENÄISYYDEN juhlavuoden aattona on ilmestynyt muutama kirja merihistoriasta. Mukana ovat myös sokeritehtailija Feodor Pantelejevitš Kiseleff, taiteilija Nils Schillmark ja aatelistyttö Aurora Stjernvall, tuleva Karamzin, sekä monet muut kaupunkilaiset ja Helsingissä vierailleet. KIRJA ON HIENOSTI kuvitettu: mukana on historiallisia karttoja ja valokuvia, mutta insinöörikommodori, laivasuunnittelija Alpo Tuurnalan akvarellit antavat teokselle ainutlaatuisen ilmeen. Kannessa on synkänoloinen maalaus Venäjän Itämeren laivaston aluksesta Kruunuvuorenselällä 1917, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Eläväksi teoksen tekevät aikalaiskuvaukset esimerkiksi majakanvartijan perheestä ja pienet anekdootit, kuten seuraava: 1880-luvulla linnoituksia vahvistettiin kuljettamalla uudistettavien pattereiden suojaksi valtavat määrät hiekkaa Santahaminasta muille saarille
2. Hagelstam & Co:n huutokaupassa marraskuussa myytiin merkittävä kokoelma Nuutajärven filigraanilasia ja muiden suomalaisten vanhojen lasitehtaiden tuotantoa. Jalallinen filigraanilasimalja, Charles Bredgem, Nuutajärvi noin 1860, vasarahinta 2 000 e. 1 3 2 5 6 7 4 VANHA LASI INSPIROI Suomalaisen lasin historia sai uuden ilmeen, kun Nuutajärven lasitehtaalle (Urjala 1793–2014) saapui 1850-luvulla ranskalainen lasinpuhaltaja Charles Bredgem. Tuoppi, Nyby eli Olhava (Ii 1782–1885) 1800-luvun alku, 240 e. 1. Raidat syntyvät ohuista lasitangoista. Hän toi mukanaan filigraanitekniikan, jolla lasiin saatiin pitsimäinen, nauhamainen koristelu. 3. Taskumatti, Berga (Pirttikylä 1796–1883) 1700-luvun loppu, 300 e. 4. Päärynäpullo, Åvik (Somero 1748–1833) 1700-luvun loppu, 850 e. 5. 6. Kynttilänjalkapari, Sandnäs (Uusikaarlepyy 1843–72) 1800-luvun loppu, 70 e. Tekniikan elvytti 1950-luvulla Kaj Franck, myöhemmin sen taitajia ovat olleet Heikki Orvola ja Kerttu Nurminen. Sikaripurkkeja, Albert Schleichmann, Nuutajärvi noin 1860, vasarahinta 340 e / pari. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 7. Kukkopokaali, Johannislund (Kiikala 1813–1959) tai Arima (Pusula 1857– 1918), 3 000 e. ANTTI KAIJALAINEN Purkeissa säilytettiin sikareja
kotona Antiikki & Design 12
Silti ilmapiiri on kotoisa, ja kaiken keskellä on helppoa olla. Ja juuri sellaiseen tulin, kun astuin sisään Marketta Kivistön kotiin Etelä-Helsingissä. Hän oli tehnyt remontin, jossa kattoa oli madallettu, lattioita nostettu ja pohjaa muutettu Olohuoneessa näkee jugendille tärkeitä kasviaiheita. Myöhemmin hänestä tuli jugendin suurkeräilijä. Sohvakalusto pehmeästi kaartuvine muotoineen voisi olla ruotsalaista alkuperää. › Antiikki & Design 13. Asunnon sisustus on pysäyttävä. – Ensimmäiset jugendtavarat ostin 1970-luvulla, kun asuin Katajanokalla. kotona Jugend valloitti kodin Asunnon arkkitehtuuri on johdattanut psykoanalyytikko Marketta Kivistön sisustamaan jugendilla. Halusin kunnioittaa talon henkeä ja hankin sinne sisustukseksi jugendia, Marketta Kivistö sanoo. Nykyisen asunnon Kivistö osti 1980-luvulla. – Ennen minua täällä oli asunut arkkitehti, joka oli hurahtanut japanilaisuuteen. Esineet, huonekalut, arkkitehtuuri ja mittasuhteet ovat sopusoinnussa keskenään. Erityisesti hän rakastaa tyylin valaisimia. Kaakeliuuni on Rakkolanjoen keramiikkatehtaan tuotantoa vuodelta 1913. – Myöhemmin tyylin ostaminen vähän karkasi, eikä se enää ollut vain sisustamista vaan keräilyä. Silloin se oli aivan muuta kuin nyt. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT RIITTA SOURANDER KUVAUSJÄRJESTELYT IRENE WICHMANN J ugend kehittyi 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, ja sen tyyli-ihanteena oli kokonaistaideteos. Jugendin vyyhtimäinen, pehmeästi aaltoileva muotokieli on vallannut tilat lattiasta kattoon kuin villiintynyt viidakko
Valaisimet ovat kuin katosta riippuvia koruja. ASUNTO 140 neliön huoneisto EteläHelsingissä vuonna 1905 rakennetussa talossa, jonka suunnittelivat arkkitehdit Georg Wasastjerna ja K. Pöytäliinan kävyt ovat tyypillisiä jugendin aiheita. KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Psykoanalyytikko Marketta Kivistö ja hänen Roope-koiransa. – En halunnut kuolla sellaisessa asunnossa, joten palautin tilat mahdollisimman alkuperäiseen eli jugendin asuun. – Valaisimet kiehtovat minua. Valaisimia on asunnossa lähes seitsemänkymmentä. Suurta olohuonetta lämmittää tarvittaessa koristeellinen Rakkolanjoen kaakelitehtaan uuni vuodelta 1913, keittiön Andsténin kaakelitehtaan uuni on tyyliltään suoraviivaisempi ja vähemmän koristeellinen. Kun laitan tänne valot pi meällä, ne tuovat ainutlaatuisen tunnelman. Pääosa huonekaluista ja esineistä on ostettu jugendiin erikoistuneesta Galerie 1900 -liikkeestä. Netzel 1901. Kun toiset matkustavat, minä ostan jugendia. ERITYISTÄ Kokonaan jugendilla sisustettu koti, jossa on myös psykoanalyytikon vastaanotto. Jos tulee oikein tiukkaa, voin myydä ne, Marketta Kivistö kertoo. Aina vain en osaa päättää, mitkä valaisimet sytytän. Asunto on kuitenkin niin suuri ja katto korkealla, että kookkaillakin valaisimilla on sopuisasti tilaa ympärillään. Se näytti aika hurjalta, hän kertoo. tekemällä väliseiniä. Haluan tutustua siihen kunnolla. Ne ovat kuin katosta roikkuvia koruja värikkäine lasikoristeineen. V. Jugendin ajan kaakeliuuneja oli kyllä tarjolla, mutta niiden muuraajia ei 1990-luvulla helposti löytynyt. ALKUPERÄISET KAAKELIUUNIT oli hävitetty asunnosta, ja Marketta Kivistö päätti rakennuttaa kaksi kaakeliuunia, toisen keittiöön, toisen saliin. MARKETTA KIVISTÖ ON vuosikymmenien aikana kartuttanut ainutlaatuista jugendkokoelmaansa huutokaupoista, antiikkimessuilta ja -liikkeistä. Polón. Peilin on signeerannut M. – Kun hankin uuden valaisimen, pidän sitä aluksi päällä koko ajan. Minulla ei myöskään ole autoa, johon › Antiikki & Design 14. Lapsuudessani sota-aikana meillä oli kotona vain yksi valaisin. Ihme kyllä, uuneista tuli suorat. – Kerääminen on ollut minulle valinta. Kahvikupit ja tarjotin ovat todennäköisesti keskieurooppalaisia. kotona Marketta Kivistö alkoi hankkia jugendia 1970-luvulla ensin sisustukseen, myöhemmin hänestä tuli keräilijä. Viehkot lasit ovat ruotsalaiset. – Vihdoin löysin kaksi muuraria, mutta huolestuin, kun he joivat pullon viskiä päivässä. Valaisimet ovat minulle myös vanhuuden turva
Antiikki & Design 15. Maljakko on majolikaa, huokoista tinalasitteista, maalauksin koristeltua keramiikkaa, jota suosittiin 1900-luvun alussa. Olohuoneen pöytä on ruotsalaista jugendia, samoin mahdollisesti myös nojatuoli ja näyttävä kattokruunu. Veistos on tyypillistä ranskalaista jugendia, jossa on vaikutteita rokokoosta
Oviaukon edessä on jugendin aikaan suosittu paksu villakangas. Antiikki & Design 16. Keskieurooppalaisen kaapin tasolla on jugendkehyksissä lasten ja lastenlasten kuvia. Pöytävalaisin on ranskalaishenkistä art nouveauta
Astiasto on englantilaisen Johnson Brosin Geneva, jossa näkyy jugendin ihailema japonismi. Samppanjakannussa korostuu jugendin viehtymys vertikaalisiin eli pystysuoriin linjoihin. Antiikki & Design 17. Tamminen ruokaryhmä on harvinaisen suuri kokonaisuus. Pöytävalaisin sivupöydällä edustaa saksalaista geometristä jugendia, kun taas muut valaisimet ovat ranskalaishenkisiä
Kaappi ja kirjoituspöytä ovat kotimaisen Bomanin tuotantoa. Maljakko on valmistettu Ernst Wahlissin keramiikkatehtaassa Itävallassa. Jos kruunu pitää koota uudelleen, puikkojen asetteleminen tasaisesti vaatii tarkkuutta. Marketta Kivistön vastaanottohuoneessa on täydellinen jugendsisustus. Se on puhutteleva esimerkki jugendin orgaanisesta tyylistä. Kattokruunussa on satoja puhallettuja lasipuikkoja, jotka ovat yksilöllisiä. kotona Makuuhuoneessa on rento, boheemi tunnelma. Antiikki & Design 18
Naisaiheiset valaisimet ovat ranskalaislähtöisen jugendin peruskuvastoa. Materiaali on patinoitu metalli, ehkä pronssi. Valaisimen nimi on Nymphe, ja sen on signeerannut P. Clichelé. Antiikki & Design 19
– Ajattelen niin, että jugendia voi katsoa historiallisena, ajattomana tyylinä, joka kiinnostaa edelleen. Marketta Kivistö on psykoanalyytikko, ja hän pitää vastaanottoa kotonaan. Molemmat ainakin kukoistivat 1800ja 1900-lukujen vaihteen Wienissä. Samalla tavalla voi ihmisen mieltä tarkastella ajattomana ilmiönä. Kupari ja messinki olivat jugendin lempimateriaaleja. En voi olla kysymättä, onko jugendin ja psykoanalyysin välillä mitään syvällisempiä yhteyksiä. Antiikki & Design 20. Jugend on minulle myös suuri esteettinen nautinto. Nykyään myös myyn jotain pois, jos teen uuden hankinnan. Saksalaisella kulttuurialueella jugendiin liittyi myös kulmikas, jykevä ja maskuliininen puoli. Suomessa jugendiin yhdistyi kansallisromantiikka, jonka keskeiset aiheet, kuten Kalevala ja karelianismi sekä pohjoinen karu luonto, toteutettiin geometrisenä ja alkuvoimaisena tyylinä. Esineisiin liittyvien tarinoiden lisäksi Kivistöä kiehtoo antiikin kestävyys. Kivistön mukaan jugendin ajan huonekaluja liikkuu nykyisin antiikkimarkkinoilla vähän, mutta vielä niukemmin tarjolla on pieniä kodin esineitä, kuten astioita, laseja, tarjottimia, maljakoita, kelloja ja valokuvakehyksiä. Kaiken ei tarvitse olla uutta, Kivistö vastaa. – Jugendin kalusteet on valmistettu laadukkaasti kunnollisista materiaaleista, ja niitä voi korjata. Itävallassa jugendia kutsuttiin nimellä Secession-stil. Myös koristeaiheet tulivat luonnosta: kasveja ja eläimiä hahmoteltiin esineisiin hauskasti ja luovasti. Tyylin mukaiset samppanjalasit ovat ruotsalaiset. Se tarkoitti myös huonekalujen, tässä sohvan ja hyllyn, yhdistämistä. Ne ovat aivan toista kuin nykyajan huonekalut. Tyyli korosti arkkitehtuurin ja sisustuksen välistä tasapainoa sekä materiaalien aitoutta, käsityötä ja orgaanista eli luonnosta innoittunutta muotokieltä. Jugendiin tuli yleisesti vaikutteita monista lähteistä, esimerkiksi itämaisuudesta, keskiajasta ja rokokoosta. ”Jugend on minulle suuri esteettinen nautinto.” Roope-koira poseeraa keittiön sohvalla, jossa näkyy jugendille ominainen pyrkimys kokonaisuuksiin. Tässä ne yhdistyvät näyttävässä taotussa viinin jäähdytysastiassa. Työhuoneessa on täydellinen jugendsisustus ja seinällä valokuva Sigmund Freudista, psykoanalyysin kehittäjästä. Ranskassa ja Belgiassa tyyli oli pehmeää, kaarevaa, feminiinistä, aistikasta ja eroottistakin. kotona rahani uppoaisivat. Muuten loppuu tila. KOTI ANTAA JUGENDISTA tyylihistoriallisen oppitunnin
Niistä ryöstetty vaeltaja sai käydä noutamassa kaikenlaista välttämätöntä. Tarkoitus on vain osoittaa, miten harva meitä lähellä oleva esine on täysin historiaton. Siinä samassa korvausten kasassa oli myös samovaari. Jollakin on rintamalle kuolleen sukulaisen pahkarasia, toisella Kustaa III:n murhapäivänä leimattu ruotsalainen lusikka. Heille se oli vain ikävä muistutus organisoidusta riistosta. Muu perhe oli paennut Montaubanin kaupunkiin Lounais-Ranskaan väärennettyine henkilötodistuksineen ja matka-arkkuineen, joihin oli liimattu tekaistut ei-juutalaiset sukunimet. Silloin ilmestyivät kuuluisat ”Les Domaines”, valtionomaisuusvirastot. Eikä siis joutunut keskitysleirille. En tule koskaan tietämään sen omaa taustaa. Sota vaihtoi perheiden tavarat, ja sukuun tuli samovaari. Minulla on samovaari. Vieraan tavaran oli kelvattava, jotta olisi ollut edes jotain minkä päällä istua. Perheen pariisilainen huoneisto tyhjennettiin samalla perusteellisuudella kuin kaikki ne huoneistot, joiden ulko-ovet oli koristeltu Daavidin tähdellä. Kukaan sen oikeista omistajista ei halunnut enää säilyttää sitä. kolumni Hannu Väisänen on Ranskassa asuva kirjailija ja kuvataiteilija.. Ranskan vapautumisen jälkeen, kun elämä alkoi normalisoitua, juutalaisperäinen väki sai palata koteihinsa. Enkä minä osaa puhua samovaarien kieltä. Kyllä samovaari on saanutkin matkata. Sillä ei ollut mitään historiallista yhteyttä perheeseen, joka hyvin harvoin joi teetä. Kukaan ei tiennyt, mitä sen oli tarkoitus korvata. Ovatko ne rumia vai kauniita, se ei tässä ole ensisijaista. Mutta miten tuo komistus on minulle siirtynyt, se onkin kokonaan oma tarinansa. Antiikki & Design 21 HISTORIAN TUOMISIA MEILLÄ USEIMMILLA ON kodeissamme esineitä, jotka jollain tavoin viittaavat historian tummimpiin, sameimpiin, edelleen kiillottamattomiin fasetteihin. Muutoin esine on täydellinen. Kaikkea ei suinkaan poltettu vaan jaettiin ”yhteistyökumppaneiden” kesken. Niiden tarkoitus oli, ei suinkaan palauttaa oikeaa tavaraa oikealle henkilölle, vaan antaa ensiapua niille juutalaisille, joilta kaikki oli viety. He olivat menettäneet jo kusen taulun, ja heille annettiin niistä korvauksena kaksi japanilaista puupiirrosta. Se on oikein hieno samovaari, Batashevin samovaaritehtaan tuotantoa vuodelta 1884, Tulan kaupungista Venäjältä. Vichyn hallituksen virkamiehet kantoivat tyhjentyneistä kodeista ulos kaiken arvokkaan ja myös arvottoman. Nyt samovaari on minun maaseutukodissani. Ja muistettiin kiillottaa kerran vuodessa. PUOLISONI ISOISÄN perhe ei saanut omiaan takaisin. Sen kyljessä ja jalkaosassa olevat valmistusleimat eivät tunnu kertovan minulle koko tarinaa. Harvoin, todella harvoin hän sai takaisin mitään itselleen kuulunutta. Ja ihmisen, joka oli tietoisesti tuhonnut kaikki identiteettiään ja omaisuuttaan koskevat paperit, oli vaikea todistaa omakseen yhtään mitään. Puolisoni isoisä, täysverinen ranskalainen ja juutalainen, oli historian oikusta pelastautunut Syyriaan, missä työskenteli opettajana koko Vichyn hallituksen toimikauden. Sen ”kruunua” koristanut teekannu on aikojen saatossa kadonnut. Sodatkin loppuvat, ainakin jokunen, ja moni nukkehallitus kaatuu. Mutta tietysti se otettiin vastaan. HITLERIN VALLOITETTUA Ranskan ja Vichyn hallituksen asetuttua jykeville tuoleilleen 1940 alkoi perusteellinen juutalaisen omaisuuden takavarikointi. Kuinka monen tuolin alle, soppakulhon reunaan, taulun taakse kukaan kirjoittaa oman nimensä, kaiken varalta. Mutta kodit olivat tyhjiä kuin tyhjiksi kaavitut einesrasiat
3. Sininen muumimuki (maalaavat muumit), Arabia 1990–96, yksityiskokoelma. Kuka olisi uskonut, että lapsuuden arkisesta puurolautasesta tai maitomukista tulisi keräilijöiden himoitsema esine. Kannessa myös Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirja ja Arabian 1950-luvun lastenastiaston lautanen, yksityiskokoelma, sekä Tuulikki Pietilän keraaminen Tuu-tikki-figuuri, Arabia 1990–97, hinta 95 e, Astiaparatiisi. Kuinkas sitten kävikään -kirja, yksityiskokoelma. Niiskuneiti on muovinen Aktia-pankille valmistettu säästölipas, 35 e, Astiaparatiisi. Iloinen perhe -kannu, Arabia, 350 e, Wanhat Kupit. Kanteen ja tähän kuvaan teimme muutaman löydön lehden tekijöiden kodeista. 2. Ti ed us te lu t: A st ia ta iv as 40 54 5 90 60 , A st ia pa ra ti is i 44 94 5 16 66 , St ar k 93 54 1 77 4, W an ha t Ku pi t 40 32 1 75 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG kaunis koti Antiikki & Design 22. Jos sinulla on lapsuuden Muumeja tallessa, ota ne esiin koristeeksi. 4. Tietoa valmistusvuosista ja tekijöistä saa Arabian sivuilta ja osoitteesta muumimuki.fi. 1. 1 3 2 4 KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN
Kannellinen Muumimamman päivä -purkki oli Arabian erikoistuote 2014–15, 25 e, Wanhat Kupit. 4. Arabian lastenlautasen, 105 e, ja -mukin, 125 e, muotoilu on Richard Lindhin. Astiat olivat tuotannossa Tove Slotten Iloinen perhe -koristeella 1995–2001, Astiataivas. 9. Tuulikki Pietilän isompiin figuureihin perustuvaa Niiskuneitiä Arabia valmisti 1992–96, 65 e, Wanhat Kupit. 6. 5. 7. Fazer Café -mukia valmistettiin vain 400 kpl, ja se on kallein huutokaupassa myyty Muumi-muki, 1 496 e, Bukowskis. Tuulikki Pietilän Muumipappa-figuuri, Arabia 1990–97, 120 e, Astiaparatiisi. Sanduddin Muumi-tapetti noin 40 e / rulla, Stark. Pyrstötähti-kellon on Arabialle kuvittanut Tove Slotte 2003, 350 e, Astiaparatiisi. 2. Kaikkein kallein Muumimuki. 1 2 4 3 6 7 8 9 5 1. 8. ”Liukkailla jäillä.” kaunis koti Antiikki & Design 23. 3. Arabian Liukkaalla jäällä -vuosilautanen 2002–04, 85 e, Astiaparatiisi. Kartio-lasi on ollut Viidakkoelämää-koristeella Iittalan tuotannossa vuodesta 2012, 22 e, Astiataivas
Antiikki & Design 24. Erik Bruunin tunnetuimpiin töihin kuuluvat Hartwall-virvoitusjuomatehtaalle tehdyt Jaffa-julisteet. Tämä palmu on vuodelta 1959
Onhan kalakukko tunnettu maassamme, ja muikun mätikin taitaa olla herkullisempaa kuin kaviaari, Suomen luonnon kuvaajana tunnetuksi tullut Bruun sanoo. – Ajattelen, että käyttögraafikon tulee olla ammatissaan leikkimielinen keksijä, Erik Bruun sanoo. – Saamme asua ainutlaatuisessa paikassa. › Antiikki & Design 25. Myös kansalliseläin piti saada. elävä legenda Norpan ja Jaffan piirtäjä Erik Bruun on käyttögrafiikan mestari, jonka kuvat ovat jo yli 60 vuotta kuuluneet suomalaisten elämään eri muodoissa seteleistä julisteisiin. Ennen kuin paneudun aamulehden lukemiseen katselen merta ja lintuja. – Muikut ovat niin suomalaisia ja herkullisia. Aamulla hän on jo ehtinyt piirtää hopeana välkkyvän muikkuparven uutta julistetta varten. ANNELI LENKKERI KUVAT ILPO MUSTO G raafikko Erik Bruunin kodin työhuoneen pöydän täyttävät kynät ja piirustukset. LUONTO JA ERITYISESTI eläimet ovat aina olleet Erik Bruunille rakas inspiraation lähde. Erik Bruunin ja hänen puolisonsa Sinikka Bruunin Suomenlinnan-kodin oloja ruokailuhuoneen ikkunoista avautuu maisema merelle. – Kansallislintumme laulujoutsen oli jo valittu. 90-vuotiaana hän työskentelee yhä kotonaan Suomenlinnassa. Halusin piirtää karhun kahdella jalalla. Työhuoneen seinältä meitä tarkastelevat hänen piirtämänsä tuikeakatseinen huuhkaja ja havunoksa kainalossa kahdella jalalla seisova karhu. Jokainen aamu on omanlaisensa, maisema ikkunasta aina erilainen. Suunnitteilla olevassa postimerkissä liehuu tänä vuonna 100 vuotta täyttävän Suomen lippu. Karhu valittiin ja minua pyydettiin piirtämään se
Piirsin kuvan tämän mukaisesti. Bruunien kodin miljöö on pääosin Sinikka Bruunin luoma. Se kävi välillä haukkaamassa ilmaa ja tuli sitten takaisin kymmeniä kertoja eteeni lasin taakse. VALMISTUI graafikoksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1950. – Olin hyvin innostunut. – Pääsin Tampereen Särkänniemen akvaarioon ennen sen avaamista ja piirsin antaumuksella mallinani toiminutta seurankipeää Itämeren norppaa. JULISTESUUNNITTELUN opettaja Mainosgraafikoiden koulussa 1956–64. elävä legenda ERIK BRUUN GRAAFIKKO , professori Erik Bruun syntyi 7.4.1926 Viipurissa. Lukuisia näyttelyjä ja palkintoja, muun muassa Pro Finlandia 2008. Väitän, että se hymyili, vaikka asiantuntijat sanovat, ettei se osaa hymyillä, Bruun kertoo ja nauraa sydämellisesti. Siihen hän sai idean vuonna 1974 luettuaan, että niitä oli enää muutama kymmen jäljellä. Suomalaiset ovat ihastuneet erityisesti Hartwallin Jaffa-julisteisiin. › Antiikki & Design 26. Ne muodostivat 1950ja 60-luvulla näkyvimmän osan hänen tuotannostaan. Mietin, kenelle tätä julistetta teen ja miksi. Ruokapöydän yllä viheriöi lyyraviikuna. Vastaus ei ollut Hartwall, vaan suunnittelin yleisölle. – Ajattelen, että käyttögraafikon tulee olla ammatissaan leikkimielinen keksijä. Ruokapöydän valkoiset tuolit onnistuttiin evakuoimaan Erik Bruunin lapsuudenkodista Säiniöltä Viipurin läheltä. Hän sanoi julisteen toimivan, jos katsojalle tulee hyvä mieli, Erik Bruun sanoo. Perusti oman yrityksen 1953 ja on siitä lähtien toiminut freelancerina. Alun perin hän tuli tunnetuksi ulkomainosjulisteistaan. Kun lähestyin karhutarhaa, molemmat karhut seisoivat kahdella jalalla tähyillen, että kuka sieltä tulee. Norppakuvasta tuli myöhemmin Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus ja Bruunista Suomen ensimmäinen Kunnianorppa. Kun viimein näytin valmiin piirustukseni norpalle, se hymyili minulle. Idolini oli ranskalainen Raymond Savignac. Lähdin aikaisin aamulla ja olin päivän ensimmäinen kävijä. Tilaajia olivat ajan vahvat kotimaiset brändit kuten Hackman, Hyvon ja Hartwall. ”Kun näytin piirrokseni norpalle, se hymyili.” Soitin Korkeasaaren intendentille, joka oli sitä mieltä, että karhun piirtäminen kahdelle jalalle olisi väärin, se kun on nelijalkainen, Bruun kertoo karhujulisteesta. TUNNETUIN BRUUNIN eläinjulisteista on hilpeästi hymyilevä saimaannorppa. – Sain kutsun Korkeasaareen ottamaan mallia kahdesta siellä asuvasta karhusta. Puoliso taidemaalari ja kirjailija Sinikka Bruun. VUONNA 1950 Taideteollisesta korkeakoulusta graafikoksi valmistunut Bruun siirtyi mainostoimistotyöstä freelanceriksi 1953. Pariskunta asuu Suomenlinnassa Helsingissä. Lisätietoa Erik Bruunin töistä ja nettikauppa www.bruundesign.com
Antiikki & Design 27. Rakastetusta norpasta on tullut suomalaisen luonnonsuojelun symboli. Linnan taustalla kulkee Kuninkaantie, joka oli vanha postireitti. Viipurista kotoisin oleva Bruun piirsi vuoden 1993 Viipurin linnan 700-vuotispostimerkin. elävä legenda Erik Bruun sai idean saimaannorppajulisteeseen vuonna 1974 kuultuaan lajin uhanalaisuudesta. Erik ja Sinikka Bruunin yhteistyönä vuonna 1968 syntynyt Suomenlinna-juliste oli alun perin tilaustyö Finncellin vuosikirjaan
”Ehdotin Venäjälle Viipurin linna -postimerkkiä.” Antiikki & Design 28. Olohuoneen takan sinivalkoiset kaakelit ovat Sinikka Bruunin Paraisten kaakelitehtaalle suunnittelemat. Hieman tämän jälkeen Bruunit saivat tietää, että yksi Suomenlinnassa purkutuomion saanut talo oli päätetty saneerata, kun sen lautojen alta oli löydetty terveet hirret. 1980-luvulla häntä pyydettiin suunnittelemaan Suomen viimeiset markkasetelit: 20 ja 500 markan setelit sekä 10, 50 ja 1 000 markan setelien kakkospuolet. Rauhallinen asuinpaikka luonnon ja historiallisen maailmanperintökohteen keskellä on ollut ihanteellisen työympäristö ja inspiraation lähde graafikkomestarille. Erik Bruun on maalannut keittiön oviin hauskan sammen mäteineen. Talo oli anottavissa vuokralle. Saadakseen mainosjulisteesta pelkistetyn Bruun keksi piirtää luonnoksia tulitikkuaskin kokoon. – Olen saanut tehdä töitä toiveammatissani yli 60 vuotta. Bruunit päättivät jättää anomuksen, ja heitä onnisti: kahden vuoden kunnostustöiden jälkeen he pääsivät muuttamaan remontoituun taloon. BRUUNIT OVAT VIIHTYNEET Suomenlinnan-kodissaan jo 46 vuotta. – 20 markan seteliin piirsin Väinö Linnan. Bruun piirsi mielellään myös vuonna 1993 julkaistun Viipurin linnan 700-vuotispostimerkin, onhan hän syntynyt Viipurissa. Työni onkin ollut minulle myös harrastus, muuten olisin kauan sitten pannut pensselit pussiin, elämäniloa pursuava Erik Bruun toteaa palatessaan työpöytänsä ääreen. Kävelin ympäriinsä ja hahmottelin kuvaa pahvilevylle. Silloin Erik ja Sinikka Bruun tekivät yhdessä kuvaa Suomenlinnasta tilaus työnä Finncellin eli Suomen Selluloosayhdistyksen vuosikirjaan. – Halusimme mahdollisimman ajattoman takan. elävä legenda – Ajattelin, että ulkomainosjulisteen pitää olla pelkistetty, jotta sen sanoma välittyy ohikulkijoille selkeästi ja nopeasti. Vuoden 2014 kuuden postimerkin Vanhat linnat -sarja syntyi hänen omasta aloitteestaan ja esitteli Suomenlinnan, Olavinlinnan, Kastelholman sekä Hämeen, Raaseporin ja Turun linnat. Tästä yhteistyönämme syntyneestä kuvasta tehtiin myöhemmin myös juliste. Ja niin me teimme. Laitoin Tammerkosken rannalta Finlaysonin kehräämön, jossa Linna oli työssä. Mestarillista käyttögrafiikkaa edustavat myös Bruunin suunnittelemat postimerkit, joita löytyy usean vuosikymmenen ajalta. Sieltä vastattiin, että tehkää te vaan, meillä on nyt muita hankkeita riittämiin. Oli helmikuu ja lunta niin paljon, että laitoin lumikengät. Bruun kertoo olleensa otettu seteleiden piirtämisestä varsinkin siitä syystä, että edelliset oli suunnitellut hänen opettajansa ja suuri idolinsa Tapio Wirkkala. Haave täällä asumisesta syntyi alun perin työn kautta vuonna 1968. IDEARIKKAAN GRAAFIKON pitkään uraan mahtuu satojen julisteiden lisäksi paljon muutakin, kuten vuosikirjoja, postikortteja ja liikemerkkejä. Rakastetut Jaffa-julisteet palasivat reilut puoli vuosisataa myöhemmin, kun Hartwall tilasi Bruunilta uuden julisteen taiteilijaprofessorin täyttäessä 86 vuotta. Kaviaarin lähteillä. Sitten annoin siveltimen vaimolleni, koska hänellä taidemaalarina oli rehevämpi ote. Samanlaisia kaakeleita tehtiin jo 1600-luvulla, Erik Bruun kertoo. Kaunis, vuonna 1845 rakennettu puutalo sijaitsee meren rannassa Pikku-Mustasaarella aivan Merisotakoulun lähellä, eikä varsinaisia naapureita ole. – Ehdotin Neuvostoliiton hajottua Venäjälle yhteistyötä postimerkin muodossa Viipurin linnan merkkivuonna. Oli puhe, että siihen laitettaisiin myös Linnan kotikaupungin Tampereen Tammerkoski. Se syntyi tuttuun tapaan käsityönä, sillä Bruun ei ole ryhtynyt käyttämään minkäänlaisia sähköisiä työvälineitä. Siihen mittaan ei pystynyt millään sovittamaan liikaa asiaa. – Ajoimme jään yli läheiselle Kustaanmiekan saarelle. Varsinkin postimerkin teksti on minulle vanhana viipurilaisena merkittävä juttu: Viipurin linna, Suomi Finland, graafikko myhäilee
Antiikki & Design 29. Erik Bruunilta tilattiin karhu, joka oli valittu Suomen kansalliseläimeksi. Hän otti mallia Korkeasaaren karhuista
kotona Antiikki & Design 30
Me näimme aarteen siellä, missä monet muut eivät nähneet kauneutta. SARA BERGSTRÖM SUOMENNOS ARJA MAUNUKSELA KUVAT LINUS LINDHOLM J otkut pitävät valintaamme hulluna: että otimme huolehtiaksemme autiotalon, joka oli seissyt asumattomana maantien varrella yli 30 vuotta. Historialliset talot kiehtoivat meitä molempia. Se on alun perin varaosiksi hankittu rakennus, josta osa päätettiin säilyttää. Ihastelimme niiden korkeiden huoneiden narisevia lattialankkuja ja pienten kamareiden sabluunamaalattuja seiniä. Olimme päättäneet yhdessä mieheni kanssa hankkia uudeksi kodiksemme vanhan pohjalaistalon, jota muuten uhkaisi purkaminen. Halusimme muuttaa Stundarsin idylliseen perinnekylään, Mustasaaressa Stundarsin museon vierellä olevalle alueelle, jolle alettiin jo 1970-luvulla siirtää 1800-luvun tyylisiä taloja. › Antiikki & Design 31. Haaveilimme omasta talosta, jolla olisi sielu. Olimme ajaneet ympäri Pohjanmaata tuhansia kilometrejä ja käyneet katsomassa kaikkiaan kuuttakymmentä taloa, kun löysimme tämän vuonna 2008 Tiukasta Kristiinankaupungista. kotona Unelma talosta, jolla on sielu Hulluutta ja hirveä urakka vai toteutunut unelma. Sara Bergström kertoo, kuinka hän yhdessä puolisonsa Thommy Bergströmin kanssa osti tyhjillään olleen pohjalaistalon ja siirsi sen Stundarsin perinnekylään. Jokin juuri tässä talossa kuitenkin vetosi meihin. Taustalla näkyy Juhlatupa, johon Thommy Bergström rakensi tornin. Sukulaisemme sanoivat, että talo kannattaiPerinteinen kaksikerroksinen pohjalaistalo siirrettiin Kristiinankaupungista Mustasaareen Stundarsin perinnekylään 2009
kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Svenska Ylen uutispäällikkö Sara Berg ström, rehtori Thommy Bergström ja lapset Linn, Tilde ja Wilmer sekä kaksi kissaa. Päätimme esimerkiksi muurauttaa keittiöön uuden, vanhan mallin mukaisen hellan, jossa on Högforsin liesi ja leivinuuni. Uudet keittiön kaapistot on rakennettu paikoilleen valkoiseksi maalatusta helmiponttipaneelista. ”Olemme talon vieraina ja saamme hoitaa sitä.” si ennemmin polttaa kuin korjata. Lasiverannalla on lämmin ruokailutila, jossa viihtyy koko perhe: vasemmalta Wilmer, Sara, Tilde, Linn ja Thommy Bergström. Pinnasohva ja venetsialainen kattokruunu ovat huutokauppaostoksia vanhoista taloista Maalahdelta ja Vöyriltä. Kahdessa kerroksessa on yhteensä 294 neliötä. Talonpoikaispöytä on perintöä Thommyn sukulaisilta Korsnäsistä. Nyt, monen vuoden jälkeen, voin sanoa että emme ole katuneet. Meille talo oli ja on yhä pitkän tähtäimen unelmien rakennusprojekti. He kertoivat jälkimaailmalle, että Hitlerin joukot marssivat juuri Puolaan. Kaapin maalaukset on päivätty 1867. Paraatipaikalla seisoo värikäs talonpoikaiskaappi, joka edustaa paikallista tyyliä Björköstä Mustasaaren saaristosta. Olemme talon vieraina, saamme hoitaa sitä ja lyödä siihen oman leimamme. ERITYISTÄ 1800-luvun talo on sisustettu ajan tyyliin yhdistellen erilaisia elementtejä björköläisestä kaapista kaakeliuuniin. Vanhassa talossa asumisen hyviin puoliin kuuluu, että voi tuntea historian havinan. NIMITÄMME TALOA Sjulsgårdeniksi sen edellisten asukkaiden Alma ja Viktor Sjulsin mukaan. Alakerrassa on keittiö, sali ja kaksi päätykamaria, yläkerrassa neljä makuuhuonetta ja olohuone. SALIKSI NIMITTÄMÄMME huone oli Alman ja Viktorin suurtupa. Keittiö on rakennettu myöhemmin kuin muu osa, todennäköisesti silloin kun talo siirrettiin. TALO Hirsirakenteinen pohjalaistalo on rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla ja siirretty Kristiinankaupungista Stundarsiin Mustasaareen. › Antiikki & Design 32. Aluksi keittiössä asuivat palvelijat, ja siihen on tiettävästi majoitettu myös karjalaisia evakkoja sodan aikaan. Lisäksi talossa on kaksi lasiverantaa. Huonetta hallitsee nykyään koristeellinen kaakeliuuni, jonka värit ovat valkoinen, mintunvihreä ja kulta. Se on rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla ja siirretty jo ainakin kahdesti aiemminkin, viimeksi Tiukassa isonjaon yhteydessä 1900-luvun alussa. KUN REVIMME SEINILTÄ vanhat pinkopahvit, löysimme viestin ihmisiltä, jotka tapetoivat huoneen syyskuussa 1939
kotona Lasiveranta on uusi. Ovi oli säilynyt tulipalossa. Thommy Bergström teki ruokapöydän vanhoista lattialankuista. Antiikki & Design 33. Björköläisen kaapin maalaukset ovat vuodelta 1867. Högforsin liesi on ostettu ystävältä Stundarsista. Myös tuoli vasemmalla on Mustasaaren saaristosta 1800-luvulta. Keittiön tulisija on muurattu uudelleen vanhoja osia käyttäen. Thommy Bergströmillä on aito käsinkudottu Korsnäsin villapaita. Sen ikkunanpuitteet on tehty muista vanhoista pohjalaistaloista otetun mallin mukaan. Pihapiirissä olevan Juhlatuvan ovi on peräisin palaneesta 1800-luvun talosta Vaasasta
Kustavilaistyylinen kalusto on uustuotantoa. Thommy Bergström on klassinen kitaristi. Yli metrin korkuinen kattokruunu löytyi Bukowskisilta Göteborgista. Paikallinen maalari maalasi seinien pinkopahvit liimaväreillä. Salia hallitsee Ruotsista löytynyt kaakeliuuni. Hän soittaa mielellään 1930-luvun Levin-kitaraa. Antiikki & Design 34
Käsintehty persialaismatto on huutokauppalöytö. Tilde Bergström harrastaa telinevoimistelua. kotona Taalainmaalainen maalaus esittää kolmea tietäjää ja Herodesta, jotka Matts Mattsson maalasi 1830-luvulla ruotsalaisiksi sotilaiksi. Tuoli on tehty Itävallassa 1860-luvulla. Sara Bergström sytyttää tulen uuniin. Salissa on hyvin tilaa harjoitella. Antiikki & Design 35. Koristeelliset kaakelit purettiin 1960-luvulla ruotsalaisesta majatalosta. Taottu korkea kynttelikkö on ostettu Qvesarum byggnadsvårdista Etelä-Ruotsista. Uunin valmistaja on mahdollisesti Åkerlindska kakelfabriken 1880-luvun lopulla
Se osoittautui Korsnäsin vuonna 1796 rakennetun vanhan pappilan osaksi. kotona Ovi löytyi purettavasta 1870-luvun talosta ja sai pitää värinsä. Kaakelit olivat laatikoihin pakattuina yli 40 vuotta ennen kuin uuni sai syntyä uudelleen tänne Stundarsiin. Mieheni on rakentanut talosta unelmaprojektinsa. Ostimme kaakeliuunin yksityishenkilöltä blocket.se-nettihuutokaupasta. Se on pieni helmi, jolla on oma tarinansa. Paikallinen maalari maalasi liimaväreillä salin seinien kentät ja sabluunakuviot. Olemme äskettäin siirtäneet tänne kuudennen ja viimeisen rakennuksemme. Muutto vanhaan pohjalaistaloon vie aikaa ja vaatii innostusta. Siinä on sekä uusista että vanhoista materiaaleista tehty kuparikattoinen torni samoin kuin Pietarsaaren perustajan Jakob de la Gardien lesken Ebba Brahen huvimajassa, joka on Västmanlandissa Ruotsissa. Kuvion malli löytyi läheltä Sulvasta vanhasta pappilasta. On tärkeää, että talo ei tunnu museolta vaan on elävä ja viihtyisä asutvaraosina rakentamisessa, niin että voisimme vaihtaa lahoja hirsiä taloomme ja ulkorakennuksiimme. Hirret olivat harvinaisen leveitä ja tiivistä puuta. Talon lisäksi meillä on pihapiiri, jossa vanhat rakennukset muodostavat ne liön perinteiseen tapaan. tava, myös lapsille. Ostimme purkutalon, joka toimisi ”Remontointi ja sisustaminen jatkuvat loppuikämme.” Vierashuone oli aikoinaan talossa asuneen Alma Sjulsin kamari. Sekoitimme itse värisävyn, joka on lähellä talomme vanhojen ovilistojen väriä. Mutta siellä myös pelaamme seurapelejä ja keskimmäinen tyttäremme opettelee seisomaan käsillään. Me saimme onneksi paljon apua molempien isiltä, kun he olivat ensin tottuneet ajatukseen. Ulkorakennusten lisäksi pihapiirissä on talo, jota nimitämme Juhlatuvaksi. Antiikki & Design 36. KUN VARAOSATALOA purettiin, näytti että puolikas siitä olikin säilyttämisen arvoinen. Se on peräisin 1960-luvulla puretusta majatalosta Tukholman läheltä. Siellä vietämme joulua ja järjestämme päivällisiä. Seinäpaneeli on tehty vanhoista ovista ja tapetti on Duron Gammalsvenska-mallistosta. Tämä on elinikäinen projekti. Alakerran ilmavassa huoneessa mieheni, klassinen kitaristi, uneksii järjestävänsä musiikki-iltoja hyvässä akustiikassa kustavilaisen ajan talossa. Siihen tuli okraa, umbraa ja vähän punaista. Kattokruunu on jo ostettu, mutta Juhlatuvan valmistumiseen kuluu vielä vähän aikaa. SALI ON OLOHUONEEMME. Minä puolestani toivoisin saavani kattaa pitkän pöydän Pirttikylän kirkon 1700-luvun kattokruunun alle jonakin juhlavana kesäiltana. Malli viittaa siihen, että uunin valmistaja on mahdollisesti Åkerlindska kakelfabriken, joka toimi Kungsholmenissa Tukholmassa 1850–94. Käytimme aluiksi rakentamiseen vuoden ja kahdeksan kuukautta, ja tulemme todennäköisesti jatkamaan remontointia ja sisustamista loppuikämme. Salin seinät on päällystetty pinkopahveilla niin kuin ne olivat silloinkin, kun ostimme talon. Sara Bergström maalasi tapetin sabluunakuviot käsin yhdessä naapurin kanssa
Antiikki & Design 37. Laudat pelastuivat polttopuuksi joutumiselta, ja ne vahattiin. Lipasto on kuulunut Sara Bergströmin isänäidille. Yläkerran suuressa makuuhuoneessa on vanhaan ranskalaiseen kuvioon pohjautuva Toile de Jouy -tapetti. Kattolaudat ovat peräisin tuttavilta, jotka purkivat taloa. Evijärveläinen morsiustuoli löytyi huutokaupasta
KAUNIIN KODIN IDEA tuli Suomeen 1900luvun alussa erityisesti Ruotsista Carl Larssonin idyllisten kotiaiheisten akvarel lien ja Ellen Keyn Skönhet för alla kirjan välityksellä. Se oli usein monitoimitila, jossa ruokailtiin, seurusteltiin, luettiin, tehtiin läksyjä ja om meltiin vaatteet. Esimerkiksi makuuhuoneen kalustoon kuuluivat sänkyjen lisäksi yöpöydät, potta Ku va El en iu ks en pe rh ea rk is to Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo 38 Antiikki & Design. Neuvoja ohjeita oman kodin rakentajille (Kansanvalistusseura 1908). Kerromme uudessa sarjassa, miten ajatukset suomalaisesta sisustuksesta ovat kehittyneet sadassa vuodessa. Asuinrakennukset, huoneiden sisustus, puutarha (Kansanvalistusseura 1915). Koristetaiteilija Edvard Elenius oli maamme varhaisimpia sisustustaiteen am mattilaisia. Taiteilija Pekka Halosen puo liso Maija Halonen suomensi sen nimellä Kauneus kodeissa. Ferdinand toimi puuseppänä. Ennen Eleniuksen kirjaa Suomessa eh ti ilmestyä arkkitehti Jalmari Kekkosen kirjoittama opas Asuntomme ulkoa ja sisältä. Kauniiseen kotiin kuului edustukseen varatun salin sijaan perheenjäsenille yhtei nen olohuone tai pikemminkin arkihuone. Nyt reilut sata vuotta myöhemmin si sustamisesta on todella tullut mieluisa har rastus, eikä aiheeseen liittyvästä lukemisesta ole puutetta. Elannon maitokaupan sisustus syntyi Edvard Eleniuksen kouluaikojen kilpailuvoiton seurauksena, samoin mehiläinen ja kukka -aiheinen Elannon liikemerkki vuodelta 1906. Kuitenkin on aivan liian vähän suomenkielistä kirjalli suutta, joka käytännölliseltä kannalta käsit telisi rakennus ja sisustustaidetta.” Näin alkaa Edvard Eleniuksen kirjoit tama suomalaisen sisustustaiteen ja sisus tusarkkitehtuurin pioneeriteos Kotiemme kauneus. Radiota ei vielä ollut, tele visiosta puhumattakaan, ja sähkövalokin oli harvinaista luksusta. Kodikkuus merkitsi viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. 1910-LUVUN KOTIEN sisustusta hallitsivat vielä vuosisadan alun kansallisromanttisen ihanteen mukaiset jyhkeät puiset huoneka lut ja kokonaiskalustot. Eleniuksen veljekset vasemmalta: Emil, Ferdinand, Edvard ja Oscar. Kun hän opiskeli Taideteolli suuskeskuskoulussa 1900luvun alussa, huonekalusuunnittelun osastoa ja alan opet tajia ei vielä ollut, vaan arkkitehdit opettivat ajan kansallisromanttisessa hengessä. Kir jassa hyvästeltiin ”palatsien komeat, mutta Edvard Eleniuksen pieni ja viehättävä kirja aloitti suomalaisen sisustuskirjallisuuden. kylmät, kosteat ja valottomat tilat”. sisustuksen 100 vuotta Sarja esittelee suomalaisia sisustusarkkitehteja Kodikkuuden puolesta Edvard Elenius kirjoitti 1915 Suomen ensimmäisen sisustusoppaan. Emil oli kansakoulunopettaja, muut opiskelivat Taideteollisuuskeskuskoulussa. SUSANNA AALTONEN K odin kauneuden viljely on nyky aikana tullut hyvin laajojen pii rien mieluisaksi sivuharrastuk seksi. Eleniuksen mukaan kodin kauneus syn tyi ensisijaisesti kodikkuudesta
• Muotoilijoiden työ oli tuolloin sirpaleista, koska yritykset eivät vielä palkanneet vakituisia suunnittelijoita. sisustuksen 100 vuotta EDVARD ELENIUS • Edvard Elenius syntyi 1881 Valkealassa. Jutun lähteenä on käytetty myös Elisabet Aminoffin pro gradua Eleniuksen veljeksistä. Tosin ihmisillä oli nykyistä paljon vähemmän tavaraa. Etenkin keittiöt näyttivät askeettisilta. Kauniin kodin olohuone oli kirjan mukaan symmetrisesti kalustettu koko perheen ja vieraiden oleskelutila. 39 Antiikki & Design. Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) samoin kuin veljensä Ferdinand ja Oscar. kaapit ja piirongit vaatteiden säilytykseen. Elenius halusi korvata 1900-luvun koristeellisen ja epäsymmetrisen muotokielen yksinkertaisuudella ja symmetrialla, oli kyseessä sitten rakennuksen julkisivu, sisätilat, huonekalut tai astiat. Hän opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa (nyk. Ruoka oli Eleniukselle tärkeä asia: ”Eikä ole samantekevää tulevatko ne keittiöstä, jossa on vanhat ränsistyneet pöydät ja epämukava järjestys, vai semmoisesta, joka on harkiten ja siististi kalustettu.” Kotiemme kauneutta voi lukea siirtymävaiheena 1900-luvun alun huikentelevan koristeellisesta jugendista 1920-luvun suoraviivaiseen funktionalismiin. Kiinteitä kaappeja suunniteltiin vähän uusiin taloihin. Opettamisen lisäksi hän valisti kirjoittamalla. Tärkeintä hänen mielestään oli asujan oma halu kauniin kodin rakentamiseen: ”Esityksemme lopuksi mielimme sanoa siis, että työn iloa ja sisäistä innostusta tehtäväänsä tulee kodin rakentajalla olla.” Tämä neuvo pätee yhä. Kirjoittaja on sisustusarkkitehtuurista väitellyt taidehistorioitsija. Edvard ja Oscar Elenius opettivat Taideteollisuuskeskuskoulussa 1920-luvulla. Kirjan käytännönläheisyys ja arkisuus saivat aikanaan hyvän vastaanoton. Elenius hyväksyi myös tehdastuotannon erityisesti astioissa, vaikka pitikin arvossa käsityönä tehtyjä esineitä, etenkin huonekaluja. • Vakituisen työn houkuttelemana Edvard Elenius muutti puolisonsa, keraamikko Elsa Kyanderin ja lastensa kanssa Turkuun, jossa hän työskenteli Turun ammattiopiston rehtorina vuodesta 1929 kuolemaansa 1957 saakka
Ku va Si gn e Br an de r, M us eo vi ra st o Antiikki & Design 40 ajankuva
1 Työlle pyhitetty huone Työhuone tuli suomalaisiin koteihin uusien ammattien syntymisen myötä 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin paperitöihin keskittyneet asianajajat, arkkitehdit, insinöörit ja suunnittelijat tarvitsivat huoneen ammattinsa harjoittamiseen. Gustaf Mauritz Armfelt Suomen varhaisimpia työhuoneita on hovimiehen ja diplomaatin Gustaf Mauritz Armfeltin (1757–1814) työhuone Åminnen kartanossa. Armfelt sisusti huoneen ihailemansa Kustaa III:n muiston kunniaksi. ANTTI KAIJALAINEN 1. Ikkunan edessä on Johan Tobias Sergelin veistämä Kustaa III:n muotokuva ja seinällä Carl von Bredan maalama muotokuva kuninkaasta. Valokuva on vuodelta 1911, ja huone on edelleen lähes alkuperäisessä 1800-luvun alun asussaan. › ajankuva Antiikki & Design 41. Yleishenki on kuitenkin empireä, jota edustavat mahtava mahonkinen kirjoituspöytä ja kirjakaapit lyyrakoristeineen
Zachris Topelius, 1898 Kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori Zachris Topelius (1818–98) asui vuodesta 1879 Koivuniemen huvilassa nykyään Helsinkiin kuuluvassa Östersundomissa. Yhdistämiseen on todennäköisesti ollut syynä kodin ahtaus. Rouva Hanna Weilinilla kuitenkin oli sellainen kodissaan Helsingissä Eläintarhantie 3:ssa. 3. 2. Hänen työhuoneessaan on työtarvikkeiden lisäksi paljon muuta tavaraa: piippuja, muistoesineitä, jopa työkaluja. E. Huone on ajan muodin mukaan runsaasti koristeltu, ja tunnelma on feminiininen, vaikka seinälle onkin ripustettu miekat. Huone ei selvästikään ole edustushuone. Pikkupalatsi, 1900–1929 Finlaysonin ensimmäinen isännöitsijä Christian Bruun rakennutti Tampereen Pikkupalatsin 1897. Sohvaryhmä on tyyliltään uusrenessanssia. St åh lb er g, M us eo vi ra st o Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo 2 3 ajankuva Antiikki & Design 42. Rakennus oli isännöitsijöiden ja tehtaanjohtajien käytössä 1980-luvulle. Hanna Weilin, noin 1900 Naisilla oli harvoin oma työhuone 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. 4. Uusrenessanssi sisustuksessa, maskuliiniset esineet, arkistokaappi piirustuksille ja suunnitelmille sekä ensyklopediat kirjahyllyssä kertovat, Topeliuksen aikaan ei ajateltu istumatyön ergonomiaa. Salonkimaisessa huoneessa on kirjoituspöydän lisäksi myös sänky ja sohvaryhmä, joten se näyttää yhdistetyltä seurustelu-, nukkumaja työhuoneelta. Ku va K. Tässä työhuoneessa ovat rinnakkain perinteet ja uusi aika. Topelius ei käyttänyt kirjoituskonetta vaan kirjoitti käsin. Hän istui 1800-luvun lopulle tyypillisessä pinnatuolissa, joka ei varmaankaan ollut ergonomisesti ihanteellinen pitkiin kirjoitustöihin
Suomen ensimmäinen kirjoituskone, Remingtonin kakkosmalli, saapui Jyväskylään vuonna 1877. Tuolloin Kulosaari kuului Helsingin maalaiskuntaan. Takana näkyy rullalle käärittyjä piirustuksia, ja matalassa arkistointikaapissa niitä on varmasti lisää. että täällä on työskennellyt korkeasti koulutettu mies. Työhuonetta hallitsee arkkitehdeille tyypillinen suuri pöytä. Wivi Lönn, 1910–20-luku Arkkitehti Wivi Lönn (1872–1966) on kuvattu Kulosaaren-kotinsa työhuoneessa mahdollisesti 1910ja 20-lukujen vaihteessa. Ku va G es tr in , M us eo ke sk us Va pr iik ki Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo › 4 5 ajankuva Antiikki & Design 43. Ammatti-identiteettiin kuuluvat myös suorakulmiot, mittatikut, harpit ja kynät. Kirjahylly kirjasarjoineen kertoo sivistyksestä, muutama koriste-esine esteettisestä asenteesta. Modernia aikaa huoneessa edustavat kirjoituskone ja kirjoituspöytä, jotka ovat amerikkalaishenkisiä ja funktionaalisia. 5
Kirjoja on paljon, mutta voi olla, että ne ovat päätyneet työhuoneeseen, kun niille ei ole muuta tilaa löytynyt. Sisustus ja kalustus ovat todennäköisesti ajalta ennen sotia, mutta vierastuolit edustavat jo 1950-luvun muotoilua. Asuminen oli vielä ahdasta, mutta ainakin tässä työhuoneessa kuitenkin siistiä ja toimivaa. Hakala, 1953 Työhuone Helsingissä Köydenpunojankatu 7:ssä kertoo 1950-luvun alun vaatimattomista oloista. Ne hänelle on kiikuttanut sihteeri omasta huoneestaan. Uuno Takki, 1960 Vuorineuvos Uuno Takin (1901–68) työhuoneen tunnelma on virallinen mutta samalla tyylikäs. 7. Tavaraa pursuava pieni työpöytä on sijoitettu järkevästi ikkunoiden eteen. Työpöydän tyhjyyttä voi ihmetellä, mutta ehkä kansanedustajanakin toiminut Takki on siinä lähinnä vain 8. allekirjoittanut sopimuksia. Rennommat keskustelut on varmasti käyty nojatuoleissa sohvapöydän ääressä sikareita poltellen. Kauppiaan työhuone on helsinkiläisen puutalon yläkerrassa, kauppa mahdollisesti alakerrassa. Ku va Vä in ö Ka nn is to , H el si ng in ka up un gi nm us eo 6 ajankuva Antiikki & Design 44. Kalustus on ajan muodikasta kotimaista muotoilua jalopuupintoineen. Mahtaako muotokuvan pappi olla kauppiaan esi-isä. Puhelimessa oleva herra Hakala näyttää olevan ahkera mies, ehkä pienyrityksen johtaja, kirjoituspöytä on ladattu täyteen töitä. Myös hopeinen sikarilaatikko ja vati sekä Helena Tynellin suunnittelema lasinen tuhkakuppi ovat merkkejä laadun arvostuksesta. Jalmari Hopeavuori, 1971 Kauppias Jalmari Hopeavuoren ammattiosaaminen ja ahkeruus tulevat selvästi ilmi työhuoneen seiniä kiertävissä kunniakirjoissa. Huone on pieni mutta kodikas sohvineen ja arkkuineen. Asiantuntijana jutussa on toiminut Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss. Kirjoistuskonetta ei näy, mutta puhelimia on kaksi, toinen varattu yksityisiin soittoihin, toinen työpuheluihin. Puhelin saapui niin pien yrittäjän kuin vuorineuvoksen työpöydälle. 6
Ku va O TK :n m ai no so sa st o Iir o N ur m in en , Ty öv äe n ar ki st o Ku va Ka ri H ak li, H el si ng in ka up un gi nm us eo 7 8 ajankuva Antiikki & Design 45
prikaatin muistomerkki jatkosodasta, 900 e, Summan risti talvisodasta 70 e ja Rukajärven risti jatkosodasta 160 e, Käpylän Merkki. Antiikki & Design 46. Sami Pennanen ja Kari Havukunnas filateliaan, numismatiikkaan ja kunniamerkkeihin erikoistuneesta Käpylän Merkistä ovat huomanneet, että ala kiinnostaa nuorempiakin keräilijöitä. Vanhojen rahojen arvoon vaikuttavat kunto ja harvinaisuus, kuten poikkeavat merkinnät. Käpylän Merkki. Vasemmalta: harvinainen 15. Suomen ensimmäinen hopeamarkka on vuodelta 1864, kahden markan kolikko tuli 1865. Suomalaisia sodan ajan kunniamerkkejä kerätään nyt enemmän kuin koskaan. Hinnat 5–8 e / kpl, Käpylän Merkki. keräily Postikorteissa aiheista ylitse muiden nousevat rautatieasemat (alinna jatkosodassa tuhoutunut Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen piirtämä Viipurin asema), sodassa luovutetut alueet ja vanhat kaupunkinäkymät (päällimmäisenä Oulun Kirkkokatu)
ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO O iva Toikka, Helena Tynell ja Yrjö Kukkapuro. Kyselimme liikkeistä, mikä Suomessa nyt myy. Antiikki & Design 47. Rahojen keräilyyn tuli uutta nostetta, kun Suomi liittyi euroon. › keräily Keräilyvietti pysyy, kohteet vaihtuvat Uudet kohteet ja sukupolvet antavat uutta virtaa keräilylle. Filatelia (postimerkit, postileimat ja postihistoria yleisesti), militaria (kunniamerkit, aseet ja muut sotiin liittyvät esineet) ja numismatiikka (rahat ja mitalit) ovat perinteisiä keräilyn kuningaslajeja, joita harrastetaan yhä aktiivisesti. Internetin myötä kerhojen toiminta on hiljentynyt ja keräilijät toimivat nykyään itsenäisemmin. Siksi keräilijöiden määrää on vaikea arvioida tarkasti. – Rautatieasemakorteille on omat keräilijänsä. Halutuimpia ovat pienten suomaPentikin 1980-luvun kannuun on voinut laittaa tiiliskiven mallisen maitopurkin, 23 e, Nihtisillan Tavaratalo. – Aiemmin keräilyä tukivat kerhot, joiden kautta sai tietoa esimerkiksi harrastajamääristä. Suomalaisen militarian kerääminen on viime vuosien aikana lisääntynyt, ja myös nuoret ovat kiinnostuneet siitä, Sami Pennanen Käpylän Merkistä kertoo. Nuoret ovat kiinnostuneita omasta ajastaan, mutta myös perinteisistä aloista, kuten militariasta. Pennasen mukaan postikortit varsinkin Viipurista ja muilta luovutetuilta alueilta kiinnostavat, samoin kuvat vanhoista suomalaisista kaupungeista, joissa voi seurata arkkitehtuurin muutoksia ja hävinneitä näkymiä. Vain pieni otos nimiä, joiden perässä keräilijöiden joukot vaeltavat. – Niiden keräilyä pitävät hengissä uudet kohteet ja keräilijäsukupolvet. Suomalainen muotoilu kiinnostaa nyt laajasti
VOISI KUVITELLA, että esimerkiksi suomalaiset sotien kunniamerkit olisivat olleet jo kauan suosittuja. seinälautanen 100 e, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokauppa. Milloin siis vanha kotimainen lysterilasi, talonpoikaisantiikki tai Arabian maitokannut kokevat renessanssin. – Harrastuksen tulevaisuus vaikuttaa hyvältä. Tällä hetkellä kerätyimpiä ovat suomalaiset muistoristit sekä talvija jatkosodan joukko-osastojen merkit. keräily Eläinfiguriinit ovat ikisuosikkeja, tässä Lomo nosovin tuotantoa, 24–32 e / kpl, Nihtisillan Tavaratalo. Uudet sukupolvet voivat löytää uudelleen aikoinaan suositun mutta sittemmin hiipuneen kohteen. Keräily on jatkuvaa aaltoliikettä. Laajempi keräily alkoi vasta 1980-luvulla, kun sodista oli kulunut tarpeeksi aikaa. laisten asemapaikkakuntien kortit, joissa on myös juna. Se merkitsee 1980-luvun tavaran nousua eli kasaribuumia: Aarikkaa, Star Wars -figuureja, Swatchin rannekelloja ja postmodernismia, kuten Yrjö Kukkapuron Experiment-tuoleja. Ne ovat kuitenkin yllättävän tuoreita kiinnostuksen kohteita. Arabian Muumikeramiikka viedään käsistä. Ole Palsbyn 1980luvun lopulla Riihimäen Lasille suunnittelemat lasipurnukat ovat nyt suosittuja, sanoo Kierrätyskeskuksen tuoteasian tuntija Raija Brännäre. Globalisaation aikana varttuneet sukupolvet eivät välttämättä tee eroa kotimaisten ja ulkomaisten esineiden välillä. Todennäköisempää kuitenkin on, että uusi sukupolvi kiinnostuu enemmän oman aikansa tavarasta, johon on ehtinyt kehittyä nostalginen suhde. Kuinkas sitten kävikään. Helena Tynellin Aurinkopullon suosio on vaihdellut vuosien aikana, nyt sitä taas kysytään, 48 e (kork. RAIJA BRÄNNARE NÄKEE aitiopaikalta, mitkä ovat keräilyn tämänhetkiset painopisteet ja miten uudet keräilybuumit syntyvät. Kunniamerkkien keräämistä pidettiin vielä jokin aika sitten jopa poliittisesti epäilyttävänä tai epäkorrektina, Jani Tiainen Finnmedals-liikkeestä sanoo. Tiaisen mukaan suomalaisten kunniamerkkien keräilijät ovat selvästi nuorempia kuin filatelian ja numismatiikan. 1980luvun muotoilu tulee: Yrjö Kukkapuron Skaalatuoli ja rahi (ylhäällä), Helsinki Second hand. Hän on tuoteasiantuntija Espoossa sijaitsevassa Nihtisillan tavaratalossa, joka on yksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Tie du ste lut : Fa sa an i (0 9) 26 99 70 , H els in ki Se co nd ha nd 05 43 2 90 13 , Kä py län M er kk i (0 9) 79 2 85 1, N ih tis illa n Ta va ra ta lo 04 03 4 48 61 , Pä äk au pu nk ise ud un kie rrä ty sk es ku ks en ve rk ko ka up pa ka up pa .ki er ra ty sk es ku s.fi ”1980-luvun tavarat ovat alkaneet kiinnostaa.” Pentikin varhaista tuotantoa: Anja Winquistin vati vuodelta 1975 maksaa 25 e Nihtisillan Tavaratalossa. Niiden hinta voi huutokaupoissa nousta jopa satoihin euroihin. – Kotimainen militaria on kohtalaisen nuori harrastus. Antiikki & Design 48. noin 13 cm), Helsinki Secondhand. Hinnat 20–27 e / kpl
Timo Sarpanevan kaadin 85 e, Toikan pikari 1980-luvulta 250 e, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokauppa. Posliinifiguureillakin on kannattajansa, hän sanoo. Helposti huomaa, että 1980-luvun tavarat ovat alkaneet kiinnostaa. Esimerkiksi Pentikin keramiikka on nyt selvästi tullut keräilykohteeksi, hän sanoo. Perinteinen keräilijä elää kokoelmansa kautta, nykyinen sukupolvi kokemustensa kautta. – Nykyinen urbaani sukupolvi ei toteuta itseään vain tavaran omistamisen ja kartuttamisen kautta. toimipaikoista. – Suomalainen signeerattu designlasi on se, jota keräilijät meiltä nyt eniten metsästävät. KESTOSUOSIKIT • Arabia, Kupittaan Savi. • Kotimainen antiikkihopea ja -lasi. Peltomaan mielestä vakain, aina ja kaikkialla suosiossa pysyvä keräilykohde on taide. Arabian figuriinit 1940–50-luvulta, hinta 45–60 e / kpl, Arabian lastenmukit 1970–80luvulta 36 e / kpl, Fasaani. • 1980-luku: esimerkiksi Pentik, Aarikka, Yrjö Kukkapuro. Brännaren kautta kulkee valtava määrä tavaraa, ja designsekä muut keräilyesineet keskitetään omalle myyntialueelle. Taidehistorioitsija Tuija Peltomaan mielestä perinteisen keräilyn haastaa nykyään elämäntapojen ja arvojen muutos. Kauppaa käydään myös netissä. Oiva Toikan muotoilema lasi ja muukin kotimainen signeerattu desinglasi on nyt hyvin suosittua. • Venäläinen vanha hopea ja posliini. – Kotimaista 1800-luvun ja sitä vanhempaa lasia etsii pieni mutta erittäin aktiivinen joukko. keräily JUURI NYT • Suomalainen signeerattu lasi, kuten Oiva Toikan linnut. Arabian Muumi-mukit menevät heti, nytkään ei ole yhtään tarjolla. Monet keräävät lapsuusmuistojensa esineitä. – Keräilijöitä kiinnostaa kotimainen muotoilu hyvin laajasti Finelin emaliastioista Bertel Gardbergin suunnittelemiin aterimiin ja Arabian Pro Arteen sekä Kalevala Koruun. – Tämän päivän elämäntapaan ei kuulu tavaroiden ostaminen koko elämää varten tai ajattelu, että oma elämä säilyisi samanlaisena vuodesta toiseen. • Suomalainen designlasi ja -keramiikka. Peltomaan mukaan uudetkin sukupolvet keräävät, mutta esineillä ei täytetä kotia, vaan ne ovat osa sisustusta, tarkasti valittuja herkkupaloja, kuten värikkäitä emaliastioita keittiössä tai muutamia designhuonekaluja olohuoneessa. – Designlasi ja -keramiikka on haluttua, mutta lähes jokaiselle esinetyypille viiksikupeista pottiin löytyy keräilijänsä. Sama pätee suomalaiseen antiikkihopeaan, jota usein kerätään joko paikkakunnan tai mestarin mukaan. Antiikki & Design 49. VANHA KOTIMAINEN antiikki, etenkin lasi ja hopea, ovat edelleen kysyttyjä, kertoo antiikkikauppias Veli-Jorma Juusela Antiikki Maini ja Veli -liikkeestä. • Suomalaiset sodanajan kunniamerkit, vanhat kaupunkiaiheiset postikortit. • Muumi-astiat
Yhden Rita Halttunen osti Bukowskisilta Tukholmasta, muut ovat antiikkimessuilta. Sängyllä istuvat buduaarinuket ovat 1900–1940 valmistettuja koristenukkeja. Antiikki & Design 50
– En osaa sanoa, miksi valitsin keräilykohteeksi juuri lelut. Halttunen sai nuken 50-vuotislahjaksi. Tulitikkurasiassa lepäävä posliininukke on joululahja, jonka Rita Halttusen ystävättären ystävä sai äidiltään jouluna 1930. RITA HALTTUSEN RAKKAUS leluihin lienee kohtalon sanelema. Varsinaisen keräilyharrastuksen Halttunen aloitti noin 20 vuotta sitten. Tonttujen lisäksi minulla on esimerkiksi melkoinen valikoima antiikkisia kastemekkoja. SANNA TAKALA KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI L elujen ystävää odottaa yllätys ähtäriläisen Findogs-koiratarvikeliikkeen hallissa. Ensimmäisen nukkensa hän sai jo ennen syntymää. NUKKEJA OSTAESSANI haluan, että esine on kunnossa ja kaikki raajat tallella. Viidestä huoneesta ja aulatilasta koostuva maksuton Lelujen nostalgiaa -näyttely on avoinna yleisölle arkisin liikkeen aukioloaikoina. Olen kiinnostunut myös elävää vauvaa jäljittelevistä Reborn-nukeista, joita olen tehnyt reilut kymmenen vuotta. Yläkerta ja varastot olivat täynnä, enkä juuri mahtunut katselemaan kokoelmaani. – Harrastukseni tosin rönsyilee. Selästä tai niskasta etsin leimaa, joka kertoo nuken valmistajasta ja iästä, Halttunen sanoo. keräilijä Leikin jäljet saavat näkyä Rita Halttusta viehättää antiikkinukkejen kauneus ja taidokkuus sekä ajatus, että joku on leikkinyt niillä. Ehkä olen sen verran lapsenmielinen, hän sanoo. Nyt nekin ovat esillä, Halttunen kertoo hymyillen. – Näyttelytilan avaaminen oli iso helpotus, sillä kotona lelut veivät tilaa yli 100 neliötä. Vanhassa ulkorakennuksessa asustivat Tyynelän Tonttulasta hankitut Eija Porkolan valmistamat uniikit tontut. Kun nukkekokoelma karttui liian suureksi kotiin, Halttunen avasi näyttelyn liikkeeseensä. Lisäksi häntä kiehtoo ajatus, että joku on mahdollisesti leikkinyt nukeilla. Saksalaisen Ari-tehtaan nuket Rita Halttunen poimi näyttelystään syliinsä saksalaisen Armain Marseille -tehtaan valmistaman tytön 1900-luvun alkupuolelta. Kun liike muutti pari vuotta sitten isompiin toimitiloihin, yrittäjä Rita Halttunen siirsi mittavan lelukokoelmansa kotoaan kaupan yhteyteen. Antiikkinukeissa Halttusta viehättää niiden kauneus sekä taidokas tekotapa. › Antiikki & Design 51. Kokoelman pääpaino on antiikkinukeissa, mutta esillä on kattavasti muitakin leluja 1800-luvun lopulta aina 2000-luvulle saakka. Nukke oli rimpsuhameinen tyttö. – Isoisäni toi sen tuliaiseksi Saksasta 1960-luvulla, vaikkei tiennyt odottiko äitini tyttöä vai poikaa. Leikkimisen jäljet saavat toki näkyä. – Useimmat nukeistani on valmistettu Saksassa
”Etsin Naantalinukkeja ja Kaipiaisen Anna-Mollaa.” Seinäjoen antiikkimessuilta kymmenkunta vuotta sitten hankitun saksalaisen nuken niskassa on kilpikonnaleima. Kokoelmastani puuttuvat käsityönä valmistetut Naantali-nuket sekä Birger Kaipiaisen Anna-Molla, joka suunniteltiin 40 vuotta sitten Anna-lehden lukijoille. Saksalaisen 1940–50-luvun neitokaisen silmät liikkuvat. Kokoelman vanhimmat, enimmäkseen saksalaiset nuket on valmistettu 1800-luvun loppupuolella. Omistan esimerkiksi kaksi Arabian alkuperäispaketissa olevaa, itse loppuun valmistettavaa nukkea 1980-luvulta. Olen juuri löytänyt etsimäni Dollytexin valmistaman Lottotyttö-nuken. Usein tulee vastaan nukkeja, joiden alkuperästä tai iästä ei ole mitään tietoa, mutta hankin sellaisiakin, jos ulkonäkö viehättää. Nukella on liivihame, johon on painettu kello. Löytöjä saattaa tehdä myös satunnaisesti rompeja kirpputoreilta. – Huvittavaa, että matka-arkussa on välipohja, jotta vaatteet tuulettuvat. 1800-luvun lopulla valmistetun hellan voi kytkeä hormiin. Nuken niskassa on huonokuntoinen numerointi, josta ei saa selvää. Antiikki & Design 52. Nukke on aikoinaan saatu lahjaksi, ja mukana on vanha kortti vuodelta 1890. Elokuussa ohjelmassa on markkinat Uudenkaarlepyyn Juthbackassa. – Monet antiikkikauppiaat ovat tulleet niin tutuiksi, että he osaavat jo tarjota tavaraa minulle, Halttunen sanoo. keräilijä tunnistan nuken selkään painetusta kolmiosta ja Ari-tekstistä. Asiantuntijan arvion mukaan kyseessä olisi Jumeaun Bébé-nukke. Pakettiin sisältyvät kengät, pää, kaava-arkki ja kangas. Kerran vuodessa, helmikuussa, hän suuntaa tyttärensä Anna-Bella Halttusen kanssa Tukholman antiikkimessulle. Kaunotar omistaa matka-arkun, joka sisältää vaatteita ja vuodevaatteita, koruja, peilin, harjan, saippuakotelon ja päivänvarjon. Vihtiläisen Dollytexin tuotantoa on myös paljon. Halttunen ei myy nukkejaan muuten kuin siinä tapauksessa, että niitä on kaksi samanlaista. Uudempi erikoisuus on taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin 1980-luvulla valmistama 80-senttinen nukke, joita taiteilija on tehnyt muutaman. – Ostan vain sellaista, mikä miellyttää silmää. Kansallispukuun pukeutuneita kotimaisia Martta-nukkeja tehtiin 1920–50-luvulla, tässä Hämeen kansallispuku. Erikoisuudet kiinnostavat. PARHAAT VINKIT markkinoilla liikkuvista aarteista kulkevat keräilijöiden keskuudessa suusta suuhun. Olen asioinut hänen ateljeessaan Humppilassa niin usein, että olemme ystävystyneet. SATOJEN VAIHTOEHTOJEN joukosta Halttunen poimii kokoelman helmen: ranskalaisen, nivelletyn posliininuken 1890-luvulta. Ihastuttava miniatyyriesine löytyi Halkolan kirpputorilta Lempäälästä. – Jotkin räsynuket saattavat olla vanhempiakin, mutta niiden ikää on mahdoton arvioida varmasti. Tuttava huusi 1800-luvun vaunut Rita Halttuselle huutokaupasta Pohjanmaalta. Tärkeitä ostopaikkoja ovat englantilaiset, saksalaiset ja ruotsalaiset nettihuutokaupat. – Liukko-Sundström on todennut, että minulla on hänen tuotantonsa laajin nukkevalikoima. Halttusella on myös eri puolilla Suomea tuttavia, jotka ilmoittavat erikoisemmista löydöistään
Anna-Bella Halttunen taas muistelee käyneensä äitinsä kanssa huutokaupoissa pikkutytöstä lähtien. Matka-arkun omistava ranskalainen vaalea kaunotar 1890-luvulta on Rita Halttusen kokoelman vanhimpia nukkeja. Antiikki & Design 53. Halttunen arvelee keräilytaipumuksen olevan verissä. Tehokkain pesuaine on Marseille-saippua. KORJAUTA rikkinäinen nukke asiantuntevalla nukketohtorilla. KIRISTÄ löystyneet raajat varovasti paikoilleen. Rita Halttunen on säästänyt lapsuudenaikaiset paperinukkensa ja kiiltokuvansa, mutta tyttövuosien nuket uupuvat. Elämää nähnyt eläin on 1900-luvun alkupuolelta. PESE nukkejasi mahdollisimman vähän. Veikeä saksalainen Peter-susi on löytö Tukholman antiikkimessuilta. keräilijä HOIDA NUKKEASI PUHDISTA nukkesi hellästi nihkeällä sienellä. Avatessani nukkesäkkiä löysin pelkkää roskaa. RITA HALTTUSEN LELUJA voi Ähtärin näyttelyn lisäksi ihastella Nostalgiset lelut -näyttelyssä Virtain Killinkoskella. Rita Halttusen lelunäyttely: Findogs, Ratatie 2, Ähtäri, www.rebornnuket.fi. Etenkään purutäytteiset nallet ja nuket eivät kestä pesua. – Pakkasin nukkeni 1990-luvulla muutossa jätesäkkiin, joka sekoittui roskapussin kanssa. Nukke on ostettu Vaasan antiikkimessuilta. Se on sairaus, joka ei koskaan parane. Pahenee vain, tytär naurahtaa äidin nyökytellessä vieressä. Killinkosken Wanhan Tehtaan näyttelytilassa on esillä myös hänen eläkkeellä olevan kampaajaäitinsä Eila Hömmön mittava kampaamotarvikekokoelma 1930-luvulta 2000-luvulle. Sen mukana tullut onnittelukortti on kirjoitettu ruotsiksi. Pyyhi pölyt säännöllisesti tai säilytä nukkeja vitriineissä pölyltä suojassa. – Keräilyä ei vain voi lopettaa. Aikuisena tytär on aloittanut antiikkisten viiksikuppien, miniatyyrikokoisten rokokoo-pitsipatsaiden sekä suomalaisten, säästölippaiden keräilyn. Se on ollut osa isompaa kokonaisuutta näyteikkunassa. Onneksi puinen nukkekoti, jonka sain viisivuotiaana vanhemmiltani, on säilynyt
Antiikki & Design 54. Elina Ortamo lausui ensimmäisen kerran julkisesti runoja tässä 1950-luvun kukkamekossa. retrofiili Kahdella eurolla Huuto.net-sivustolta löytynyt kirjoituskone tuo runoiluun vanhan ajan hurmaa
Taidan olla hullu hattunainen! hän naurahtaa viitaten Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjan Hatuntekijä-hahmoon. Sulkahattu on yksi Elina Ortamon suosikkeja mittavassa kokoelmassa. Tulenkantajien tuotantoon ihastuneen nuoren naisen sydän sykkii myös vintagemuodille. . Olen myös esittänyt runoja lavarunoustapahtumissa. Ne on järjestelty rasioihin värin mukaan: viininpunaiset, kastanjanruskeat, laivastonsiniset… . Uimapuku nähtiin myös Ester Toivonen -näyttelyssä Haminan kaupunginmuseossa. Nykyään Ortamo kerää etenkin 1930?50lukujen vaatteita ja asusteita. 1930–50-lukujen vaatteita ja asusteita on kertynyt iso kokoelma. Myös poikaystäväni Jarkko Jokinen kirjoittaa runoja. • Esimerkiksi Etsy on mainio nettikauppa. Sitten suosikeiksi nousivat Ingrid Bergman ja Marlene Dietrich. Punaiset kengät kuuluvat Elina Ortamon kokoelman kauneimpiin. Siellä hän oli ensin vaihto-opiskelijana ja vieraili viime kesänä uudelleen tehdessään Mika Waltarin inspiroiman junamatkan Pariisista Istanbuliin. . Laajasta kokoelmasta huolimatta hän ei halua pukeutua vintageen liian viimeistellysti, vaan asussa saa olla runoilijamaista huolettomuutta. 1900-LUVUN ALKUPUOLISKON runouden lisäksi Elina Ortamoa kiehtoivat lapsena vanhat elokuvat: Charlie Chaplinin hassuttelu, Audrey Hepburnin viehkeys ja Marilyn Monroen aistillisuus. retrofiili Runotytön hattutemput Elina Ortamo rakastaa runoja. Keräilyn lisäksi on hiljattain ELINA ORTAMON VINKIT • Kierrä myyntitapahtumia. Vala on aikoinaan ehkä istunut nojatuolissa, joka nykyään palvelee Ortamon ja Jokisen itähelsinkiläisessä kerrostalokodissa. Näyttävän leninkija käsilaukkukokoelman ohella huima hattumäärä tekee vaikutuksen. . Ehkä juuri elokuvista sain teini-ikäisenä kipinän kerätä vanhaa muotia. Museo sai Ester Toivosen jälkeläisiltä näyttelyyn lainaksi hänen kermanvärisen kruunajaisiltapukunsa. Yhdeksänvuotiaana nuori neiti lumoutui Saima Harmajasta. • Facebookissa kannattaa olla nopea, että ehtii napata eri ryhmiin myyntiin tulevat kiinnostavat vaatteet ja asusteet. Harrastus ja ammatti yhdistyivät, kun Ortamo järjesti 2014 opinnäytetyönsä osana Haminan kaupunginmuseoon näyttelyä Ester Toivosesta, paikkakunnan kuuluisuudesta, jonka syntymästä oli sata vuotta. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG J o nelivuotiaana Elina Ortamo saneli ensimmäisen oman runonsa äidilleen, joka kirjoitti sen ylös. Nyt 24-vuotiaana kestosuosikkeihin kuuluvat Tulenkantajien tuotanto, Edith Södergran, Anna Ahmatova ja Guillaume Apollinaire. Elina Ortamolla on erityinen suhde Katri Valaan, joka asui aikoinaan hänen isänisänsä perheen alivuokralaisena Ilomantsissa. Monet hienoimmista hankinnoistani ovat tulleet ihmisiltä, jotka tietävät harrastukseni. Miss Euroopan uraa kartoittavan näyttelyn kokoamisessa oli kiehtovia käänteitä. • Avaa suusi. ELINA ORTAMO ON kartuttanut kokoelmaansa kotimaan vintagetapahtumien ja Facebookin myyntiryhmien ohella myös ulkomailla. Aluksi keräilin sattumanvaraisesti ja keskityin 1950-lukuun. Kuvailisin tyyliäni romanttiseksi modernismiksi. Vino pino 1950-luvun filmitähtipaperinukkeja inspiroi häntä tyylillään. Kun aloin opiskella puvustajaksi Savonlinnassa, keräilystä tuli järjestäytyneempää. Sittemmin Haminan kaupunki hankki puvun kokoelmiinsa Hagelstamin huutokaupasta 1 550 eurolla. Olen bongannut helmiä Helsingin ohella muun muassa Tampereen Suvi-Vintagesta. Kirjoitan itsekin sekä runoja että proosaa. tullut myös hattujen tekeminen: Ortamo aloitti syksyllä modistiopinnot. Löytöjä on tarttunut mukaan etenkin Tšekissä. Antiikki & Design 55
Antiikki & Design 56. Siinä yhdistyvät filateelinen ja ei-filateelinen materiaali, jonka on kuitenkin liityttävä aiheeseen. Tällä sivulla kerrotaan oppilaille jaetuista oppivälineistä. Aihefilateelinen kokoelma kertoo 150 vuotta täyttäneestä kansakoulusta
He kuuluvat Aihefilatelistit-yhdistykseen, jonka puheenjohtaja Kemppilä on. keräilijä Aihefilatelisti kertoo tarinoita Postimerkkien keräily saa uuden ulottuvuuden aihefilateliassa, jossa kerrotaan tarinoita käyttäen sekä filatelistista että muuta materiaalia. Aluksi aihefilatelia oli eriaiheisten postimerkkien keräilyä, sitten se laajeni muuhun filateeliseen aineistoon, kuten leimoihin, postimerkkivihkoihin ja niissä olevia mainoksiin sekä kuvallisiin ehiökortteihin ja -kuoriin. Hän ei kuitenkaan pelkästään kerää postimerkkejä vaan myös rakentaa aihefilateelisia kokoelmia. Filateliaa edustavat aiheeseen liittyvät postimerkit ja postileimat. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG U lla Kemppilän 1980ja 90-lukujen vaiheessa aloittama harrastus on yksi klassisimpia, filatelia. – Siinä käytin matkalla keräämääni aineistoa, sekä filateelista että ei-filateelista, kuten lentolippuja, karttoja ja postimerkkejä. – Kokoelman tekeminen toi valtavasti muistoja kansakoulusta. Postimerkkien keräilyä eli filateliaa on harrastettu 1860-luvulta saakka ja aihefilateliaakin 1900-luvun alkupuolelta. Seuraavaksi Kemppilä avaa kansion, joka kertoo suomalaisesta kansakoulusta. KANSAKOULU-KOKOELMA kertoo suomalaisesta kansakoulusta, joka täytti viime vuonna 150 vuotta. – Aihefilatelia kiinnostaa minua, koska siinä kerrotaan tarinoita. Minulle on jäänyt hyvin lämmin muisto opettajastani Aira Kekistä Vallilan kansakoulusta Helsingissä. Ulla Kemppilä on kerännyt kokoelmia kirjoista, matkasta ja kansakoulusta. Avoimen luokan kokoelmassa saa lisäksi olla mukana ei-filateelista aineistoa, kuten postikortteja, valokuvia, teepusseja, rahoja, mitaleita, karamellipapereita, pinssejä, pelikortteja, pääsylippuja ja ruokalistoja. Kemppilällä on vanha Säästäjä-lehti Lukujärjestys on Kansakoulu-kokoelmasta. Olen työskennellyt kirjastonhoitajana, eli kirjat ja tarinat ovat minulle läheisiä ja tärkeitä, Kemppilä kertoo. Enintään puolet saa olla ei-filateelista aineistoa. KÄYNTI MUMMOLASSA -kokoelmani kertoo perheemme matkasta mummolaan mieheni äidin luo Australiaan 1980-luvulla, Ulla Kemppilä esittelee. Kirjastonhoitajana työskennellyt Ulla Kemppilä on tehnyt aihefilateelisen kokoelman muun muassa matkasta isoäidin luokse Australiaan. › Antiikki & Design 57. Siinä ei-filateelista materiaalia ovat esimerkiksi aapinen, postikortit, kynä, valokuvat ja mustekynän pyyhkimiseen tarkoitetut tyynyt. Kokoelma esiteltiin viime syksynä Postimerkkimessujen StampForum-näyttelyssä. Kokoelma syntyi yhteistyössä Eero Pikkuhookanan, Pertti Hurmerinnan ja Seppo Salosen kanssa. Matka nähdään tuolloin 10-vuotiaan poikani näkökulmasta, ja siksi kokoelmassa on poikani henkilöllisyyskortti
– Olen kerännyt sitä yli kaksikymmentä vuotta, hän kertoo. AIHEFILATELISTI TAVOITTELEE kokoelmallaan mahdollisimman vetävää tarinaa. Täytyy lukea sekä yleisesti filateliasta että kokoelman aiheesta. keräilijä Oppilaat puhdistivat mustekynän terän aikoinaan tällaiseen itse tehtyyn tyynyyn. Aihefilateelisen kokoelman perusyksikkö on sivu, tavallisesti A4-kokoinen muovitasku, johon materiaali talletetaan. Sivut on hyvä säilyttää kansiossa. Materiaalin pitää olla monipuolista, tasokasta ja aiheeseen liittyvää ja esityksen helposti luettava. Sivun aiheena on matematiikka. Se vaatii tiedon käyttämistä luovasti, Kemppilä kertoo. Sitä ei kuitenkaan voinut liittää kokoelmaan, sillä se ei mahdu A4-muovitaskuun. Vaikeutena on saada aikaan kiinnostava ja hyvä tarina. – Kokoelman suunnitteleminen ja kansiin vieminen vie paljon aikaa. Aihefilateelisen kokoelman laatiminen vaatii lukemista ja tiedon luovaa esineellistämistä. – Filateliaan kuuluu myös harvinaisuuksien löytäminen. Itsensä tai lähipiirin iloksi voi tehdä vapaamman kokoelman, Kemppilä muistuttaa. – Säännöt koskevat lähinnä niitä, jotka osallistuvat kokoelmillaan kilpailuihin. Ne nostavat kokoelman tasoa. Siksi kokoelman luomisessa on sääntönsä. Hän hankkii materiaalia messuilta, filateliahuutokaupoista ja alan harrastajilta. Säännöt antavat keräilylle raamit. Paperista tehty astemitta oli tarpeen, kun käsiteltiin geometriaa. (julkaisija Suomen Säästöpankkiliitto), jossa on kuva hänen luokastaan. Hyvällä kokoelmalla on selkeä konsepti eli tavoite, otsikko ja jäsentely. Harrastukseen kuuluu osallistuminen näyttelyihin, joissa kokoelmat arvostellaan eri luokissa. Kokoel massa on vähintään 16 sivua, jolloin siitä syntyy näyttelyssä esiteltävä kehys. ULLA KEMPPILÄN pääkokoelma on nimeltään The Story of the Book. Se on jykevä tietopaketti kirjan matkasta tekijältä lukijalle. – Kaiken aineiston on oltava alkuperäistä, eikä sitä saa leikata tai kopioida. ”Maailmankuva avartuu, kun keräillessä täytyy olla utelias.” Antiikki & Design 58. Aineisto ei myöskään saa olla yli 5 mm paksua
AIHEFILATELIA VOI ALUKSI vaikuttaa akateemiselta ja kuivakalta. – Moni ajattelee, että filatelia on yksinäistä puuhaa. The Story of the Book on jo ehtinyt saada kiitosta: se palkittiin kultamitalilla Euroopan filatelistiliittojen keskusjärjestön FEPAn kansainvälisillä messuilla Essenissä Saksassa vuonna 2013. – Tämä avartaa maailmankuvaa, sillä kokoelman materiaaleja etsiessä täytyy olla utelias. Aasiassa kiinnostus filateliaan sen sijaan kasvaa. Kun siihen pääsee hieman sisään, mikä onnistuu parhaiten kokeneen filatelistin opastuksella, se näyttäytyy mitä kiehtovimpana harrastuksena. UV-lampulla voi tutkia, millaista paperia postimerkissä on: lumppua, selluloosaa vai sekoitusta. Kemppilää kuunnellessani aloin heti miettiä, miten toteuttaisin aihefilateelisen kokoelman vaikkapa antiikista tai kotimaisesta muotoilusta. VALTAKUNNALLISESSA yhdistyksessä on noin sata jäsentä. Ulla Kemppilä kertoo, että aihefilatelian suosio on nousussa, vaikka filatelian harrastus onkin Euroopassa yleisesti vähentynyt. – Siihen kuuluu vain filateelista materiaalia, kuten postimerkkejä, niiden ehdotteita, vihkoja, ehiöitä (kortteja joihin on painettu postiarvo) ja erilaisia leimoja. Kokoelma on englanninkielinen, sillä se on osallistunut ulkomaisiin postimerkkinäyttelyihin. YHDISTYS on pitänyt näyttelyitä vuodesta 1964, järjestänyt koulutusta sekä julkaissut alaa koskevia kirjoja. keräilijä YHDISTYS TOIMII KANSAINVÄLINEN aihefilateelinen kattojärjestö perustettiin 1950 ja Suomeen 1954 alan yhdistys, jonka nimi on nykyään Aihefilatelistit ry. Silloin kokoelma oli viisikehyksinen. Siinä on 128 sivua, eli se tulee esille kahdeksan kehyksen kokonaisuutena Finlandia 2017 -näyttelyyn Tampereelle toukokuussa. Se on kaikkea muuta, siihen kuuluu yhdistystoimintaa ja kilpailuja. Välitunnista kerrotaan valokuvalla, postikortilla ja postimerkeillä. Toimintaan voi tutustua facebook-sivuilla www.facebook.com/ aihefilatelistit. Olen saanut paljon ystäviä ja kokemuksia harrastuksen kautta, Kemppilä sanoo. Se julkaisee Aihefilatelisti-lehteä (aiemmalta nimeltään Takasivu). Antiikki & Design 59. Materiaalin on oltava alkuperäistä ja sopivan kokoista
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä saa menkäsityö oli jäädä matkamuistoteollisuu den jalkoihin, mutta 1980luvulla traditio elpyi. Nyt Sami Laiti jatkaa isänsä perustamaa Samekkikäsityöpajaa. Se kohosi 1945 kylän poltetuille raunioille. Antiikki & Design perinne elää 60. TEKSTI JA KUVAT HANNU SINISALO H opeapallo helisee korvani juuressa hennon moni äänisesti. Perinteeseen ankkuroituvan muotokielen luominen on hänelle tärkeää. Saamenkäsityöyrittäjänä toimiva Sami Laiti näkee työnsä osana jatkumoa paitsi perheessä myös laajemmin saamelaiskult tuurissa. – Muutin Inarista aikoinaan Helsinkiin lu kioon ja yliopistoon. Kuula on Petteri Laitin tekemä. Hopeinen komsiokuula on tarkoitettu vastasyntyneen lapsen komsioon eli kätkyeen pahan karkottamiseksi. Mistä olet saanut oppisi. Traditio siirtyy sukupolvelta seuraavalle: komsion on tehnyt aikoinaan Sami Laitille hänen isänsä Petteri Laiti, ja nyt siinä nuk kuu Samin poika Áigin. Sami ja Petteri Laitin työpaja Samekki on Inarin kirkonkylän vanhin rakennus. – Opiskelin Saamelaisalueen koulutuskes kuksessa eli SAKK:ssa saamenkäsityön ”Luonnon ainekset on löydettävä itse. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Saamelaisesineissä on luonnon rytmi” Sami Laiti tekee monenlaisia saamenkäsitöitä omassa yrityksessään Inarissa. Jossain vaiheessa huo masin, että sain käsityöharrastuksestani enemmän. Arvokkaat pahkat ovat maan alla.” › Sami Laiti tekee korurasian sarvikoristeeseen käsivaraista ornamenttikuviota omatekoisella kaivertimella. Miten innostuit alasta. – Siinä on revontulten ääni, Sami Laiti sanoo. Silloin, 1984, Petteri Laiti valmistui hopeasepäksi. Tällainen komsiokuula ripustetaan kät kyen eli komsion ylle karkottamaan paha
Sami Laiti sahaa auki kuparisen sabluunan, jonka läpi kuvio naarmutetaan hopeaan. Sabluunakuvioita käytetään esimerkiksi riskuissa eli rintasoljissa. Antiikki & Design 61
– Se on kaiken A ja O. Keskiapilakuvion Sami Laiti peri isältään. Tunnen, että tämä on yhteisölleni tärkeätä palvelua. Missä töitäsi näkee. Teräs pitää lämmittää parinkymmenen asteen tarkkuudella, ja sitten se on jäähdytettävä nopeasti. Mikä on vaikein työvaihe. Brändäytymistä saamelaisena koruntekijänä tosin vaikeuttaa, jos ihmiset eivät tunnista töitä saamelaisiksi. – Hopeat pitää tilata etelästä. Saamenkäsitöissä käytetään paljon sarvea, esimerkiksi puukoissa, kuksien kahvoissa ja jopa riskuissa eli rintasoljissa. Ketkä niitä ostavat. Antiikki & Design perinne elää 62. Sami Laitin tekemä kuksa eli guksi. – Asiakkaista noin 40 prosenttia on saamelaisia. Mikä on ollut mieleenpainuvin työsi. Saamelaiset esineet joutuvat kovaankin käyttöön ja niiden pitää kestää. Jos vasta loppuvaiheessa ryhtyy miettimään, mitä tuli tehtyä, työssä on jotain vikaa. Saamelaisesineet ovat linjakkaita, niissä on luonnon rytmi. Puuosat ovat koivun juurivisaa. Kaivertimella leikataan urat, jotka voidaan myöhemmin värjätä hiilellä. Mitä taitoja alallasi tarvitaan. – Samekin ainekset ovat hopea, muut metallit, nahka, sarvi ja luu sekä puu. Mistä hankit materiaalit. Pienet hopeakorut, kuten laukkaskorvakorut tai kaulaja ranneketjut, maksavat 35 eurosta pariin kolmeen sataan. Mikä on tärkein työvälineesi. Kun liikkuu luonnossa, täytyy pitää silmät auki. Mikä on työfilosofiasi. Jatkoin oppisopimuksella isäni yrityksessä ja valmistuin kisälliksi. Oksan kohdalla on tinapaikka, joka on valettu auringon muotoiseksi. Pitää olla hyvä visio. – Hinta muodostuu käytännössä työstä, ainoastaan hopeassa materiaalin osuutta on jonkin verran. – Kahdeksantuumainen leuku, joka oli toinen tekemäni. Mistä materiaalista pidät eniten ja mikä on vaativin. Poromiehiltä saa ostettua nahat, sarvet ja luut, mutta luonnonmateriaalit on löydettävä itse. – Henkisesti herkin on puukon lämpökäsittely, erityisesti karkaiseminen. – Vakaata kättä ja luontaista muototajua. Kuinka tärkeätä on suunnittelu. Koulutus alkoi siellä jo 1977. – Aitous on tärkeä: muoto, materiaalit sekä käyttöfunktiot ovat vuosisataisia, ja saamenkäsityössä kietoutuvat toisiinsa perinne, luonto sekä tarinat. Puu on raidanjuurivisaa, jota löytyy maan alta. Mikä tekee saamenkäsityöstä erityistä. Leukuille tulee hintaa kaksi tai kolme tuhatta euroa. Koulutuksessa sanottiin aina, että voi muunnella, mutta ensin pitää hallita perinteinen taito, jotta voi sen pohjalta luoda uutta. Sarvikoristeinen korurasia odottaa viimeistelyä. Eräs Suomessa pitkään asu”Sanoin suuren leukun tilaajalle, että sitä pitää myös käyttää.” Petteri Laitin tekemät puukko eli niibi ja sarvi tuppi. Yhtenä päätuotteena ovat hopeiset saamenpuvun korut, jotka tehdään perinteen mukaisesti. Miten kauan yhteen suurehkoon työhön menee aikaa. – Minulla on aika korkeat laatuvaatimukset. – Samekissa Inarissa näkee saamenkäsitöitä ja hopeita, koruja on myös saamelaismuseo Siidassa sekä Duodji Shopissa kulttuurikeskus Sajoksessa. Matkailijat ostavat töistäni viidenneksen. Täytyy erottaa, mikä näyttää hyvältä ja mikä taas on epätasapainossa eikä ole harmoninen. artesaaniksi. 2015 isä luovutti liiketilan minulle. Poronnahka kahvassa vaimentaa iskua. Mistä töittesi hinta koostuu. Artesaanitutkinnon jälkeen voi valmistua kisälliksi ja edelleen mestariksi oppisopimuksella tai omaehtoisena näyttötutkintona. Toiset 40 prosenttia menee sellaisille suomalaisille ja ulkomaalaisille, jotka arvostavat korkealaatuista käsityötä ja ovat myös keräilijöitä. Takominen pitää myös malttaa lopettaa ajoissa, koska jos takoo kylmää rautaa, se murtuu. – Mieluisimmat ovat varmaan puu ja pahka, koska ne ovat niin lämpimiä, ja vaativin taas karkaistu teräs, koska se on niin kovaa eikä puukonterä saa kuumeta liikaa. Isoimmat työt voivat tuntua arvokkailta, mutta niihin on käytetty paljon aikaa. Hehkuvan teräksen takomisesta ei voi ottaa tuumaustaukoa, kuten kaivertamisesta. Arvokkaimmat pahkat ovat maan alla, ja vihjeistä pitää nähdä, missä niitä voisi olla. – Esimerkiksi sarvitupelliseen puukkoon menee noin kuukausi, jonka aikana on tietysti tekeillä myös muita töitä. Millaisia käsitöitä teet. Sen lisäksi on moderneja koruja, jotka pohjautuvat nekin perinteiseen muotokieleen. Jossain vaiheessa, kun on tarpeeksi yrittäjäkokemusta, suoritan mestaritutkinnon. Pitää ottaa huomioon tuppinahan kuivuminen ja kahvapuun kosteus. – Sarvikaiverrin
Saamenjousia käytettiin 1700-luvulle, kunnes varsijouset syrjäyttivät ne. Neulan teko ja sarvikoristeen kaiverrus sekä laukkasten kiinnitys jäävät seuraavalle päivälle. Sitten otan kiillotusrummussa edellisiltana pyörineet esineet pois ja tarkastan tuloksen. Millaisesta työstä haaveilet. Onko sinulla paljon kollegoita. Kun työ oli valmis ja olin vuodattanut siihen sydänvereni, sanoin tilaajalle, että sitä pitää myös käyttää. 18.00 Ilta kuluu levon, perheen ja ystävien parissa. – Samekin seinällä on ihana lappu, jossa sanotaan: ”Kärsivällisyyttä, kaikki on vaikeata, ennen kuin se muuttuu helpoksi.” Samekki, Lehtolantie 5, 99870 Inari, www.facebook.com/Samekki -1587210734848612/ Sami Laiti sulattaa hopeaa Samekin pihapajan ahjossa. Juotan riskun keskireikään hopeapalkin sekä taakse pesän ja lukkolenkin neulaa varten. Alle kaksivuotias poika takaa ohjelmaa. Varsinkin Ruotsissa on paljon tekijöitä, kun sielläkin on pitkät perinteet ja koulu Jokkmokissa. – Johan vain niitä saamenkäsityön artesaaneja tulee koko ajan. Myöhemmin tilaaja lähetti kuvia, joissa näkyi, miten jänis oli paloiteltu pataan juuri sillä leukulla. Aamupäivällä pyrin tekemään vaativimmat työt, kuten kaiverrukset, kun on vielä hiljaista ja itse olen skarppina. 16.00 Suljen Samekin neljältä. 11.00 Aloitan riskua eli rintasolkea: piirrän hopealevyyn harpilla ympyrän ja alan sahata. Iltapäivä kuluu hopealangan ja pikkuosien tekemiseen. Antiikki & Design perinne elää 63. ”ISO RISKU EI TULE VALMIIKSI PÄIVÄSSÄ” 9.00 Saavuttuani hopeapajalle laitan hapon lämpenemään. Usein menee viiteenkin, jos on asiakkaita tai en muuten vain malta lopettaa. Saamelaisjousen kaari kootaan kahdesta eri puumateriaalista: koivuista etupuolta kutsutaan liisteeksi ja ampujaa kohti olevaa, männystä tehtävää takaosaa lylyksi. Isoa riskua ei saa valmiiksi yhdessä päivässä, koska rummutus kiiltäväksi vie monta tuntia. Siihen tarvitaan hurjasti taitoa. Sami Laiti on saamenkäsityön kisälli, jonka yritys Samekki on erikoistunut hopeaan ja perinteisiin saamenkäsitöihin. nut ulkomaalainen tilasi ison leukun. Sulatan niiden materiaaliksi levystä jäävää hopearomua. Hapossa luodaan korun hienohopeapinta. Lopuksi on tärkeää kerätä työkalut paikoilleen. – Että olisi aikaa paneutua taas saamelaisjousien tekemiseen. Lyön lakisääteiset leimat ja hehkutan aihion pehmeäksi, jotta sen voi takoa muotoon ja kiillottaa. 13.00 Kahdelta lähtee postiauto Rovaniemelle, joten vien tilauksia postiin. Metallit ovat ainoat hänen käyttämänsä materiaalit, joita ei saa Inarin luonnosta. Minkä neuvon antaisit alalle aikovalle. Etupuolelle juotan vielä hopealenkkejä laukkasille, jotka ovat koruista riippuvia pieniä, yleensä lautasen tai pisaran mallisia osia. Sitten risku laitetaan happoon, jossa se saa valkoisen mattapinnan
Konservoidut kattomaalaukset ovat 1700-luvulta. Juhlakerroksen suuri sali on 1700-luvun lopulla saanut uusklassisen ilmeen. Antiikki & Design 64. Ovea kehystävät seinäpaneelit on Marco Kinloch Herbertson maalannut vastaamaan alkuperäisiä, 1980-luvulla varastettuja paneeleita
Villa Valguarneran historiaan kuuluu huomattavia vierailijoita. Kirjalli sen muiston vierailustaan jätti ranskalai Antea Brugnoni Alliata ja Marco Kinloch Herbertson sekä heidän lapsensa Agata ja Diaspra asuvat osan vuodesta Villa Valguarnerassa, jonka rakentaminen alkoi 1712. Mistään huvilasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan villa on yksi Sisilian barokkiajan arkkitehtuurin helmistä. Villassa asuvat edelleen sen rakennutta jan perilliset, Villafrancan ja Valguarneran Alliatan ruhtinassuku. Se sijaitsee Bagherian kunnassa, muutaman kilometrin päässä Sisilian pää kaupungista Palermosta. kulttuurimatka Barokkivilla Sisiliassa Sisilialainen Villa Valguarnera Palermon lähellä on nyt lapsiperheen koti. Jokainen sukupolvi on tehnyt jotakin villan hyväksi. Palatsia on asunut sama suku 1700-luvun alusta, jolloin se oli vapaamielisten aatteiden tyyssija. SUOMEKSI TOIMITTANUT MAIJA TOPPILA A ntea Topazia Laurenzia, Agata ja Diaspra ovat kau niita tyttöjen nimiä, ja nämä ylimyksellisiltä kuulosta vat etunimet kaikuvat Vil la Valguarneran suurissa saleissa. CHIARA DAL CANTO KUVAT FABRIZIO CICCONI / LIVING INSIDE. Pariskunta kertoo innolla rakennuksen historiasta, sen taustalla vaikuttavista aate virtauksista, puutarhasta, talon katolle pys tytetyistä veistoksista ja suurista terasseis ta. Agata ja Diaspra ovat heidän lap sensa, vaikutusvaltaisen suvun nuorin polvi. Isoäidin sukupolvi kunnosti puutarhan, jossa jasmiinien, viikunoiden ja päärynöiden keskellä kasvavat ensimmäiset Eurooppaan tuodut käpypalmut. Yksi heistä oli Johann Wolfgang von Goethe. › Antiikki & Design 65. Nelihenkisen per heen äiti on ruhtinatar Antea Brugnoni Alliata ja isä Marco Kinloch Herbertson, joka on syntynyt Italiassa mutta jonka isä on skotti
Se oli tarkoitettu vain vapaa-ajan viettoon. Joukko valistuneita aristokraatteja, miehiä ja naisia, päätti rakennuttaa kaupungin ulkopuolelle oman Arkadiansa, paikan jossa he voisivat ilmaista vapaammin moderneja näkemyksiään taiteen, arkkitehtuurin, teatterin, tieteen ja filosofian avulla. Rakennustyöt aloitti 1712 silloinen omistaja, ylimys Maria Anna del Bosco Gravina. BAGHERIAAN rakennettiin kuuluisia maaseutuasuntoja eli villoja 1680-luvulta 1700-luvun puoliväliin. Arkkitehti Napolin mestarityönä pidetään myös terassein pengerrettyä muotopuutarhaa, josta aukeaa näkymä merelle. Symmetrian vuoksi julkisivuun on lisätty valeikkunoita. Toisin kuin muissa alueen villoissa, Villa Valguarnerassa ei koskaan harjoitettu maanviljelystä. kulttuurimatka Villa Valguarneran julkisivu on puolikaaren muotoinen, ja rakennus jatkuu pihaa ympäröivinä matalina siipinä. Tämä dominikaanimunkki, matemaatikko ja arkkitehti toi barokkivaikutteita matkoiltaan niin Roomasta kuin Wienistäkin. Kaksiosainen portaikko johtaa suoraan juhlakerrokseen. Sisilialainen barokki soi Rooman kaikuja. Arkkitehtina toimi sisilialaissyntyinen Tommaso Maria Napoli. Villa Valguarnera valmistui eri arkkitehtien muokkaamana ja melkoisesti muuttuneena vasta 1783. Salin uusklassiset kattomaalaukset on tehnyt › Antiikki & Design 66. Tila on tarkoituksella jätetty kalustamatta, ja se avautuu toiselta puolelta puolelta merelle. Siksi sisustuksessa voi nähdä barokin, rokokoon ja uusklassismin tyylipiirteitä. PUOLIYMPYRÄN MUOTOISEN julkisivun suuri kaksoisportaikko johtaa juhlakerrokseen ja sen valtavaan juhlasaliin. nen kirjailija Stendhal, joka 1800-luvun alussa katseli palatsin terassilta merelle ja kuvasi näkymää näin: ” se soittaa sielua niin kuin jousi viulua.” Vierailulla on käynyt myös Salvador Dalí Gala-puolisoineen. Silloin katolisen kirkon inkvisitiolla oli vahva asema Palermossa, eikä paavinvaltaa vastustaneita, tieteen ja taiteen vapautta ajaneita ylimyksiä katsottu hyvällä. Kattoa reunustaa balustradi, pienten pyöreiden pylväiden muodostama kaide
Antiikki & Design 67. Makuuhuoneen erikoisuus on tilava 1700-luvun rokokooajan alkovi, jonka yläpuolelle on maalattu kuva nukkuvasta kerubista ja koirasta. Alkovin sivuilla on uusklassiset kaapit. Tummat huonekalut on valmistanut palermolainen Ducrot 1900-luvun alussa
Antiikki & Design 68. 1700-luvun alussa barokin aikaan sisätilat olivat paljon tummempia, mutta ne ovat muuttuneet vuosisatojen varrella. Perheen vanhempi tytär Agata istuu rokokootuolilla Apollosalissa, jota koristavat upeat uusklassiset seinämaalaukset
Juhlasalia kiertävät perheen asuinhuoneet: työhuone, iso ruokasali, pitkä rivi buduaareja ja makuuhuoneita alkoveineen. Lattialaatat ja pöytäliina ovat isännän suunnittelemasta mallistosta. Juhlasalia kiertävät lukemattomat salit ja buduaarit. kulttuurimatka 1700-luvun italialainen taidemaalari Elia Intergugliemi, joka on maalannut freskoja muihinkin Sisilian palatseihin. ANTEA BRUGNONI ALLIATAN äiti Vittoria Alliata on kuuluisa kirjailija, journalisti, Tolkienin kääntäjä ja arabialaisen kulttuurin tuntija. Hänellä on oma huoneisto villan alakerrassa. Konsolipöytäparin päällä on kaksi antiikkimaljakkoa Caltagironesta, joka on keramiikastaan kuuluisa kaupunki lounaisessa Sisiliassa. Suuressa ruokasalissa on alkuperäiset 1700-luvun lopun freskot. Alkuperäinen maalaus on Palazzo Valguarnera-Gangissa Palermossa. Vittoria Alliatan isä, 2015 kuollut elokuvatuottaja Francesco Alliata oli vedenalaisen elokuvauksen edelläkävijä 1950-luvulla. Villan ja sitä ympäröivän puutarhan mittasuhteista ja pohjakaavasta voi lukea vain vihkiytyneille tarkoitettuja, esoteerisia merkityksiä. Puutarhaan on myös rakennettu Montagnola, korkea keinotekoinen kukkula, jonka rakenteiden muodot symboloivat taivaallisen ja maallisen kohtaamista. › Antiikki & Design 69. Puvussa on kookas maltanristi. Sukuun kuluu myös kirjailija Dacia Maraini, jonka romaaneista Heräämisen aika on suomennettu 1963. Ruhtinatar Marianna Valguarnera oli Villa Valguarneran valtiatar. Ne viittaavat salatun tiedon avulla saavutettavaan henkiseen kasvuun. Oleskeluhuoneiden rivistön jälkeen tulee rohkeasti punaiseksi maalattu keittiö, joka liittyy jälleen juhlasaliin
Osia päärakennuksesta voi vuokrata juhlakäyttöön, www.sicilyluxuryvillas.com. Siinä elokuvatähti Sophia Loren esittää naista, joka tulee rappeutuneeseen villaan ja laittaa sen kuntoon. Esimerkiksi pyhäinpäivänä tarjoillaan sokerista leivottuja pupo-marionetteja. kulttuurimatka Antea Brugnoni Alliata on syntynyt Sveitsissä ja elänyt monissa maissa, kuten Saksassa, Malesiassa ja Marokossa. Hän vastaa Villa Valguarneran nykyilmeestä. Villaan suunnitellut tarjoiluastiat ovat vihreää, paikallisesta perinteestä ammentavaa keramiikkaa. Siinä onkin ollut paljon tekemistä, sillä varkaat veivät 1980-luvulla villan irtaimiston ja muun muassa suuren juhlasalin seinäpaneelit. Sukuun kuulunut herttua Enrico Alliata Salapura (1879–1946) kirjoitti jo 1901 kasviskeittokirjan Gastrosofia Naturalista, jossa hän kiteytti ruokaja elämänfilosofiansa ja tulkitsi perinteisiä sisilialaisia reseptejä. Kinlochin silkkihuiveissa ja -solmioissa on barokkiajan Sisiliassa suosittuja koristeaiheita, kuten koralleja, lyijykukkia ja appelsiininkukkia. Arabian kielen taitajana hän auttaa sekä kulttuurilaitoksia että yrityksiä toimimaan Lähi-idässä. Keittiö on myös nuoren perheen kodin keskus, jonka punaiset seinät kertovat lämmöstä ja suvun vieraanvaraisuudesta. Sisilialaiset perinteet ovat perheelle tärkeitä. Sisilian perinteet näkyvät keittiössäkin. Ne ovat varattavissa Booking.comin tai Airbnb:n kautta. MAINOKSEN KULISSEISSA. Suvun jäsen herttua Enrico Alliata Salapura kirjoitti 1901 kasviskeittokirjan, joka ylisti raakaraavintoa. LISÄTIETOA NETISSÄ: www.villavalguarnera.com www.facebook.com/villavalguarnera.com Antiikki & Design 70. Youtubessa: Dolce Rosa Excelsa. Kirjaa on edelleen saatavilla. Nukketeatterilla on Sisiliassa pitkät juuret, ja sokerista leivotut pupot kuuluvat pyhäinpäivään. VIERAILE VILLASSA VUOKRAA SIVURAKENNUS . Villa Valguanerassa kuvattiin vuosi sitten Dolce & Gabbanan hajuvesimainos Sensa. JUHLI PÄÄRAKENNUKSESSA . Marco Kinloch Herbertson suunnittelee sukunimeään kantavia Kinloch-tekstiileitä. Villa Valguarneraan voi tutustua vuokraamalla alun perin perheen ja ystävien käyttöön varattuja ulkorakennuksia. Keittiön seinälle on ripustettu pupo-marionetti. Suvulla on juuria Toscanassa, Espanjassa ja Turkissa, ja kaikki tämä näkyy talon sisustuksessa ja esineissä
Terassilta aukeaa näkymä pengerrettyyn, rehevään puutarhaan, joka on yksi villan ylpeyksistä. Antiikki & Design 71. Katolla olevat veistokset kuvaavat antiikin jumaluuksia, ja ne ovat Ignazio Marabittin työtä 1700-luvulta
Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Kuvia ei palauteta. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Historiallinen hopeapikari Pyytäisin teitä kertomaan pikarin (kork. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Sen rinnalla toimi kaartin toisena osana Suomen rykmentti. Pavlovskin rykmentti oli osa Venäjän armeijan eliittijoukkoja ja toimi hallitsijan henkivartiokaartina. (V-JJ) 2. 10 cm) tekijän, jos se on mahdollista, ja hinta-arvion. Maanläheinen värimaailma ja rikas eksoottinen kuviointi henkivät aikakauden hippiromantiikkaa, mosaiikkitekniikka ja pintakäsittely puolestaan ovat saaneet inspiraationsa Rut Brykin 1960-luvun alkupuolen kaakelisommitelmista. Hilkka-Liisa Aholan uniikkityö Toivoisin saavani tietoa keramiikkataulusta. Sergei Mihailovits Speranskin sotilasura eteni kaartissa everstiksi asti. Pikari on harvinainen, epätavallisen painava ja runsaasti koristeltu. Bryk oli tässä vaiheessa siirtynyt kokonaan abstraktiin ja Antiikki & Design kysy esineestä 72. Pikari on harvinaisuutensa vuoksi varmasti haluttu keräilykappale, onhan se osa vanhan Venäjän historiaa. Pikarin tekijä on suomalaistaustainen Erik August Kollin (1836–1901), joka toimi vuoteen 1898 asti Pietarissa Fabergélla ja sen jälkeen itsenäisenä tekijänä. Vakuutusarvoksi voisi hyvinkin laittaa 1 500 e. Kaakelisommitelma on Hilkka-Liisa Aholan uniikkiteos 1960ja 70-luvun vaihteesta. Esine painaa 323 grammaa, ja siihen on kaiverrettu teksti: Pavlovskin rykmentin (kaartin) henkivartija Sergei Mihailovits Speranskii. Alakulmassa lukee Ahola Arabia. Mitat 44 x 44 x 3 cm, paino 6,4 kg. 1 2 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja
Kuvan hiontaa ei ole mallin yhteydessä kummassakaan kuvastossa. Algot-karahvi Mitä voisitte kertoa tästä karahvista, onko se kotimainen. (K-PK) Sohvan vakuutusarvo on 1 000 e, arvio Old Times. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Arkku lienee tammea. Mielenkiintoinen sohva on uusrokokoota ja valmistettu 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Karahvi on Riihimäen lasitehtaan malli Algot, joka oli mukana jo lasitehtaan ensimmäisessä kuvastossa 1915. Mikäli se ei ole mahdollista, tekstiili on paras säilyttää ehdottomasti kuivana tasalämpöisessä varastossa rullattuna alkaen yläreunasta, nukkapuoli ulospäin. Renessanssityyppinen arkku Haluaisin tietää arkusta. Ryijy on ns. Uusrokokoosohva Haluaisin tietää, mistä maasta sohva mahtaa olla, mitä tyylisuuntaa se edustaa ja minkä ikäinen se on. veneryijy, mihin viittaa jo säilytyspaikkakin. Arvio Old Times. 4. Nukkapinta on hyvin niukasti koristeltu, koska ryijyä käytettiin peitteenä nukkapuoli nukkujaan päin. 6. Ahola kulki ihailemiensa Brykin ja Birger Kaipiaisen jalanjäljissä ja sai toteuttaa joitakin isompia teoksia ennen kuin Arabia siirtyi Rörstrandin omistukseen. 1700-luvun rokokoosta innoittunut veistokoristelu on korkeatasoinen. (K-PK) Vakuutusarvo on 500–2 000 e iän ja alkuperäisyyden mukaan. Veneryijyssä on reikä aseen piipulle. Onko sillä arvoa, Tyyppi on hieman erilainen kuin suomalaiset uusrokokoosohvat, joissa useimmiten on kolmijakoinen selusta. Mielenkiintoinen tammiarkku on tasakantista pohjoiseurooppalaista renessanssityyppiä. Lanka on kiiltovillaa, jota saatiin vanhasta lammasrodusta. Puulajia ei pelkän kuvan perusteella voi sanoa, suosittuja olivat mahonki ja pähkinäpuu. Tämä oli aika yleistä: puhallettuja kristallimalleja, aihioita, oli paljon vähemmän kuin hiontamalleja. Karahvin hionta on kuitenkin yleinen, vaikka se juuri tämän Algot-mallin hiontana ei olekaan kuvaan päässyt. Karkea arvio kustannuksista on 1 800 euron luokkaa. Suuret kalustokokonaisuudet yleistyivät 1800-luvulla juuri kertaustyylien aikana. Reunakuvio näkyi, kun reunaa käännettiin. Se voisi olla 1600-luvulta, mutta mitään tarkempaa ei pelkän kuvan perusteella voi sanoa. Keskisauma kertoo, että valmistusaikana ei ollut vielä leveitä kangaspuita. Arvokin kiinnostaa. Keskellä on selvä reikä. Verhoilu on tyylinmukainen, tuolloin villaplyysit olivat muodissa. 3 tilallisempaan ilmaisuun. Malli on mukana myös noin 1930 ilmestyneessä Osakeyhtiö Riihimäen suuressa kristallikuvastossa. (HK) Teoksen vakuutusarvo on 600 e. 4 5 6 kun se on kovin huonokuntoinen. Voi olla mahdollista, että salonginkalusto olisi tuotu Euroopasta. Tätä ryijyä on ilmeisesti käytetty suojana linnustamisessa ja ehkä hylkeenpyynnissä, jolloin siihen on rikottu reikä pyssynpiippua varten. Ryijyhän on tullut lännestä Suomeen makuualustana veneessä. (PP) Ryijyn vakuutusarvoa ei kuvauksen perusteella voi sanoa. 3. Veneryijy Venevajamme vintillä Ahvenanmaalla on pitkään ollut tämä ryijy. Sen on tullut sukuun 1800-luvun lopussa, mutta historia taitaa olla pitempi. Kun renessanssija barokkihuonekalut tulivat uudelleen muotiin 1800-luvun loppupuolella, niitä saatettiin korjata hyvin raskaalla kädellä ja puhdastyylisyyden nimissä koristeita saatettiin lisätä tai poistaa Huonekalut voitiin myös koota useammasta rikkinäisestä esineestä. › Antiikki & Design kysy esineestä 73. Arkkunne runko ja lukko näyttävät kuvan perusteella vanhemmilta kuin koristelu. Jos mahdollista, se tulisi toimittaa konservoitavaksi. Ryijy on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja reippaasti toistasataa vuotta vanha. 5. (KK) Karahvin vakuutusarvo on 150 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design
7. Pinnan puhdistaminen ja kevyt kiillottaminen voi palauttaa jonkin verran alkuperäistä ilmettä. Päädyssä näyttää olevan kahvan jäänne, mikä viittaa arkkuun. (V-JJ) 8. Onko se myönnetty jollekin, vai mikä sen historia on. Arkku voisi hyvin olla kyseisen kaupan mallistosta. (K-PK) Peilin vakuutusarvo on 700 e, arvio Old Times. Jetoni kuulunut henkilölle, jonka nimikirjoitus on SG tai GS. Jetoni on aika harvinainen, arvo noin 500 e. Vakuutusarvo on 120 e. 1902 on lyhennys pataljoonan ruotsinkielisestä nimestä 1 st Nylands skarp skyttebataljon. Kuvista ei saa tarkkaa selkoa sen koosta: onko kyseessä matka-arkku vai matkalaukku. Materiaalit ovat hopea, kulta ja emali, ja jetonin on valmistanut helsinkiläinen kultaseppä Hjalmar Fagerroos. (V-JJ) 8 9 10 Jetoni muistuttaa tarkk’ampujapataljoonasta. Kaiverrus I st Nyl.B.N. Jalallinen malja on melko tyypillinen tarjoiluastia esimerkiksi hedelmille. Kulhon markkinahinta olisi hyväkuntoisenakin vain ehkä 50 euroa, tällaisena selvästi vähemmän. (UT-G) 9. Se on painava, noin 31 cm korkea ja värikkäästi koristeltu. Uusbarokkipeili Mitä tyyliä peili on ja kuinka vanha se on. 7 Antiikki & Design kysy esineestä 74. Öljylampusta maljakko Maljakko on tuotu mieheni suvulle Venäjältä 1900-luvun alussa. Kuinka vanha se on, ja mikä on arvo. Tämän tyyppisiä esineitä valmistettiin runsaasti lähes teollisesti 1800-luvun loppupuolella. Peili on uusbarokkia 1800-luvun lopulta. Harvinainen jetoni En löydä tästä kultakorusta mitään tietoja. Kyseessä on Suomen 1. Uudenmaan Tarkk’ampujapataljoonan (Helsinki) muistojetoni vuosilta 1881–1902. Kadonnut hopeointi Haluaisin tietoja vanhasta maljasta. Muoto ja koristelu on innoittunut 1600-luvun barokista lehdyköineen ja maskaroneineen (kasvoaiheineen). Metalli on todennäköisesti kullattua messinkiä, alaosa keramiikkaa. Mikä voisi olla sen arvo. Matka-arkku on 1900-luvun alusta ja maailmaa nähneessä kunnossa. Jetoni valmistettiin, kun Bobrikov oli edellisenä vuonna lakkauttanut kaikki suuriruhtinaskunnan tarkk’ampujapataljoonat lukuun ottamatta Kaartinpataljoonaa. Maljakko on alun perin ollut öljylamppu 1900-luvun alusta, mutta nyt sen yläosa puuttuu. Peilin koristelu on kuvan perusteella pastellagesta (kipsi-liitu-liimamassa) valmistettu ja näyttää pronssatulta. Arkkua kiertävät metallein vahvistetut puupannat ja pyöristetyt reunat mahdollistavat arkulla istumisen. 11. Valmistusmaata on vaikea sanoa. Se on ollut hopeoitu, mutta runsas kiillottaminen on vienyt hopeoinnin vähiin, ja pääosa pinnasta näyttää messinkipohjan. Esineen tekijä tai edes valmistuspaikka eivät selviä merkinnöistä, mutta malja voisi hyvinkin olla saksalainen. Rahallinen arvo on tässä kunnossa joitakin kymppejä. Stockholm. Matka-arkuissa on yleensä valmistuttajan nimilaatta, esimerkiksi A.B. Valmistusaika lienee 1800ja 1900-lukujen vaihde. Löytyykö siitä mitään lisätietoa. Kuka sen on tehnyt, milloin ja mihin tarkoitukseen. Nordiska Kompaniet. Vanha matka-arkku Matka-arkku on isovanhempien peruja. (OB) 10
Mäntyharjun Lasi Oy:n perustajat olivat veljekset Reijo ja Pentti Wihuri, joita kiinnosti erityisesti puristekristallin valmistus. Milloin Iin tehdas oli toiminnassa, ja kuka omisti sen. Pohjois-Pohjanmaan museosta kerrotaan, että Iin Kaljaja Limonaaditehdas toimi vuosina 1900–21 Iin Haminassa. Pyörien, kumitusten tai jousien leimat eivät ole rakentaneen verstaan leimoja, vaan useat konepajat valmistivat vaunuraudoituksia, toiset pajat taas pelkkiä pyöriä. Pietarissa oli useita vaunutehtaita ja -verstaita, joten ilman leimoja on mahdotonta sanoa, kuka on rakentaja. Kuvien perusteella kunto on melko hyvä ja vaunua näyttää olevan kunnostettu, eli se ei ole alkuperäisessä kuosissa. 13. Mäntyharjun Lasin maljakko Korjaus vastaukseen Antiikki & Designissa 11–12 / 2016: Esittelimme maljakkoa Riihimäen Lasin tuotteena. Päätuote oli puristekristalli, jota valmistettiin kirkkaana, keltaisena ja violettina. Mallistoa suunnitteli muiden muassa Eero Rislakki. Vaunuseppä Jenni Mäntynen, T:mi Kiesimestarit, kertoo, että kyseessä on venäläisvalmisteinen Doggie cart. Vaunua on käytetty metsästykseen ja muuhun vapaa-aikaan, ja nimensä se saa siitä, että istuimen alla todellakin on paikka koiria varten. Lasiammattilaiset, puhaltajat ja hiojat, tulivat muista tehtaista, kuten Humppilasta, Nuutajärveltä ja Riihimäeltä. Metsästysvaunut Yritän selvittää kärryjen käyttötarkoitusta, valmistuspaikkaa, ikää ja arvoa. 14. 11 13 12 14 Mäntyharjulla valmistettiin puristekristallia. Huhun mukaan kärryt olisivat tsaarin ajalta ja valmistetut metsästyskäyttöön. Riihimäen Lasi osti muotit ja North Crystal -tuotemerkin ja jatkoi jonkin aikaa muun muassa Rislakin tuotteiden valmistusta. Puristelasille näytti olevan kysyntää ulkomailla, ja Mäntyharjun kunta tuki tehtaan perustamista. Yhtiön toiminta oli alusta alkaen tappiollista. Vaunussa on ”ranskalaiset pyörät”, tehdasvalmisteiset alustarakenteet. Tehdas työllisti kaikkiaan 70–80 henkeä. Harvinaisen esineen vakuutusarvo on 250 e, arvioidaan Antiikki Maini ja Veli -liikkeestä. Koon puolesta näin voisi ollakin: pituus 190 cm, leveys 135 cm ja korkeus 130 cm. Se on kevyt ja pienikehtoinen yksikkövaljakkovaunu ja lienee 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. Jenni Mäntysen mukaan rahallisen arvon määrittäminen vaatisi vaunujen tutkimista. Se on kuitenkin Mäntyharjun Lasin (1968–71) tuotantoa ja nimeltään Katriina, puhallettua ja hiottua kristallia. Perustaja oli kemiläinen Emil Collan. Juomatynnyri Iistä Haluaisin tietoja tynnyristä. 12. Kärryt ovat ketterät ja keveät käytössä. Rasvakupista saattaa löytyä valmistajan leima. Kuvassa on Rislakin muotoilemaa puristekristallia Suomen lasimuseon kokoelmista: maljakko Nina, sokerikko ja kermakko Kristiina ja pinottavat Lara-jälkiruokakulhot. Samanlaisia ei ole tullut vastaan. Sama yritys tunnettiin myös nimellä Iin vesitehdas sen jälkeen, kun Pekka Aulin (myöhemmin Ahmavaara) osti sen. Tynnyrin koko on 29 litraa. Tehdas oli teknisesti vanhanaikainen eikä voinut kilpailla hinnoilla keskieurooppalaisen täysautomaattisesti valmistetun puristelasin kanssa. (KK) Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi Antiikki & Design kysy esineestä 75. Tehtaaseen palkattiin 1970 johtajaksi lasialaa hyvin tuntenut teknikko Olavi Miettinen, ja hän tuli siihen tulokseen, että parasta oli lopettaa tuotanto mahdollisimman hallitusti
Joiltakin museovierailta tulee palautetta liian niukasta valosta. Se on säteilyenergiaa, joka haalistaa värejä, kellastuttaa elementtejä ja aiheuttaa arvo esineisiin ja ihosoluihin peruuttamattomia muutoksia. Nykyään kotimme ovat niin täynnä lukseja, että silmiä kivistää. Muutaman sadan euron tar jous régence-ajan (1715–23) huonekalusta on matala. Ikkunoiden eteen kannattaa vetää kunnon verhot – ainakin kesälomamatkojen ajaksi. Salamavaloilla ei haittojen takia saa kuvata, ja joskus valo syttyy automaattisesti vasta silloin, kun kävijä tulee esineen luokse. Pimeys on tärkeä osa Suomenlinnan luolia, Laukon kartanon Pirunkellaria ja Pariisin historiallista kirjastoa. Vaara vaani pimeässä, kuten kaupunkien köyhillä, säkkipimeillä alueilla. Nauttikaamme vanhasta iki-pimeästä. Mutta kun sähkövalo keksittiin, yltäkylläisestä valaistuksesta tuli nopeasti tapa osoittaa varallisuutta. Siitä kärsivät myös esineet. Ymmärrän sen, sillä tuoli ei kuvassa pääse oikeuksiinsa. Junichiro Tanizaki kirjoittaa teoksessaan Varjojen ylistys taitavasti kullalla koristellun lakkatyön katsomisesta: ”Se tulisi jättää hämärään, heikon valon poimiessa esiin osan sieltä ja osan täältä. Antiikki & Design HÄMÄRÄÄ TEKSTIÄ KATSELEN NOJATUOLIA 1700-luvun alun Ranskasta. Museot ovat käyttäneet esimerkiksi Saasja Erco-merkkisiä valaisimia. VALO ON MEIDÄN päiviimme asti tarkoittanut hyvinvointia. Se johtuu valaistuksesta. Jos maalauksia haluaa erikseen valaista, kannattaa hankkia lamppuja, jotka leikkaavat haitalliset aallonpituudet pois. Työn koristeelliset ja runsaat kuviot katoavat lähes kokonaan pimeyteen, taikoen tilalleen sanoinkuvaamattomia värähtelyjä.” Länsimainen paperi heijastaa Tanizakin mielestä valonsäteet pois, kun taas japanilainen hoshô näyttäisi ottavan ne sisäänsä, sulkevan ne hellästi, ”kuin ensilumen pehmeä pinta”. Vanhat esineet eivät viihdy julkkiksina salamavaloissa. Mutta valohan se on vaarallista. Keskiaikakin voisi minun puolestani olla pimeä. Intendentti Eero Ehanti Kansallismuseosta neuvoo, että yksinkertainen keino omien antiikkiesineiden suojelemiseen on sijoittaa ne pois suorasta auringonvalosta. Minusta historia vaatii hämäryytensä. Vielä kaasuvalo oli 1800-luvun aristokratialle mahdoton ajatus, sillä sitä käytti lähinnä keskiluokka, eikä sen turvallisuudesta voitu olla varmoja. Museoissa keskustellaan paljon valaistuksesta. Tietenkin ne pitää näyttää kunnolla asiakkaille, mutta kirkuva valo tekee monesta luotaantyöntävän näköisen. Vanhat esineet eivät nimittäin ole salamavaloissa viihtyviä julkkiksia. Ikkunoihin voi myös ostaa läpinäkyvää UV-suojakalvoa. Länsimaisista kodeista tuli kirkkaita vasta loisteputkien ja halvan sähkön myötä. Ku va Li nu s Li nd ho lm kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Nettihuutokaupan kuvassa pehmusteen himmeät värit punastelevat pelosta, selkänojasta erottuu likaläntti, pähkinäpuiset käsinojat kiiltävät kuin pedon silmät. Meidän nojatuolimme nauttivat aina siitä, kun lamppu sammuu. Ne on usein suunniteltu hämärään. HÄMÄRYYDEN ARVOSTUSTA pitää hakea kauempaa. Valitettavasti jotkut lyhtypojat tekivät rahakkaampaa yhteistyötä ryövärien kanssa. Nettihuutokauppojen luetteloissa vanhat esineet on kuvattu kirkkaassa valossa. Ostajalta vaaditaan kykyä nähdä aarteet oikeassa ympäristössä. Vaarojen takia pimeydestä on peloteltu. Krouvista kotiin lähtiessä saattoi tilata lyhtypojan, jonka opastuksella kulkija pääsi haluamaansa osoitteeseen. ”Huomattavaa kulumaa”, varoitetaan esittelytekstissä. Japanilaisessa estetiikassa huoneen hämärät kulmat tai hopea-astian tummuminen edustavat kauneutta
Puku on tyypillinen 1800luvun alun muodille. Silkkilangat muodostavat elävän pinnan. Tie du ste lut O ld Tim es (0 9) 60 4 60 6 Takaa voi lukea, että silkkityö on annettu lahjaksi Anna Lise Granbergille. O. 1818, hinta 380 e, Old Times. Kehysmalli tuli suosituksi 1800luvun alussa empiren ja myöhäisempiren myötä. Tällaisten kirjontatöiden esikuvana oli tavallisesti jonkun taiteilijan tekemä grafiikantyö, yleensä kuparipiirros. Myös varjostukset on saatu aikaan hienosti. Kirjontatyöt olivat osa nuoren tytön kasvatusta ja koulutusta. Säätyläistytön taidonnäyte Silkkityö, tehty Helsingissä 24.3. Kun katsoo läheltä, näkee kuinka sa dat ohuenohuet silkkilangat luovat pukuun elävän pinnan. KIRJONTATYÖ ON TAIDOKKAASTI toteu tettu. Hän on mitä todennäköisemmin ollut säätyläisluokkaan kuulunut tyttö. MIKÄ KULTTUURIHISTORIALLINEN helmi tämä silkkityö onkaan! Voi vain ihmetellä, kuinka hyvässä kunnossa se on säilynyt, onhan se tehty lähes kaksisataa vuotta sitten. Jurvelin. Opettajana toimi perheen äiti, joku muu lähisuvun nainen tai kotiopettaja. Käherretty tukka kuului sekin uusklassismin muotiin. Säätyläistyttöjä ryhdyttiin opastamaan langan ja neulan käyttöön jo taaperoikäi sinä. Kirjaimien ja numeroiden kirjailu oli tärkeä osa säätyläistyttöjen kasvatusta. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI Antiikki & Design luupin alla 77. Jurvelin. Käsi on tehty maalaamalla. Teos on kehystetty raameilla, joiden kulmissa on neliömäinen kappale. Tekijän signeeraus J. Kehys malli oli muotia 1800-luvun alussa. Kirjonnan helsinkiläinen tekijäkin tunnetaan, työn on signeerannut J. O. Neito on pukeutunut varsin hienosti, sillä vaatteessa on vaikutteita ajan iltapuvusta lyhyine hihoineen ja korkealle sidottuine vöineen. Tarkasti silmäillen huomaa, että pää ja hiukset sekä käsi ja kenkä on tehty muus ta poiketen maalaamalla vahamaisilla väreillä. Teki jän nimi, paikkakunta ja päiväys kertovat myös numeroiden ja kirjainten osaamisesta. Silkkikirjontaa harjoiteltiin ahkerasti myös mamsellikouluissa
Antiikki & Design 78 liikkeessä Vierailemme vanhan tavaran kaupoissa.. Ajallisesti esineet ovat 1800-luvulta 1960-luvulle. Asiakkaiden mielestä se oli liian epäsäännöllistä. – Lasistoista Ultima Thule ja KastehelTervetuloa peremmälle! Sari Karstinen haluaa pitää liikkeensä houkuttelevana niin asiakkaiden kuin oman viihtymisensäkin vuoksi. Halutussa Papukaija-maitokannussa on piippuleiman, joka oli käytössä vuosina 1932–49, hinta 950 e. Olen miettinyt, johtuuko sarjojen suosio siitä, että niitä valmistetaan yhä. Miten olet tullut alalle. Valaisimista yllättäen sähköistämättömiä öljylamppuja kysytään aikaisempaa enemmän. Mitä nyt kysytään. Mitä liikkeessä myydään. Jämsänkoskella sijaitseva Pieni Pihapuoti osuu monen mökkimatkalle. – Huonekalujen esillepano ja myynti helpottui syksyllä, kun remontoimme toiseen piharakennukseen huonekaluosaston. Kesäisin emalia ja pinnatuoleja. Pian minun piti miettiä, ryhdynkö täysipäiväiseksi antiikkikauppiaaksi vai jatkanko vakityössäni. Haluan, että liikkeeni näyttää kauniilta, sekä asiakkaiden että oman viihtymiseni vuoksi. Siksi ne ovat tuttuja myös sellaisille, jotka eivät yleensä asioi vanhan tavaran liikkeessä. Pihapuodista työksi Sari Karstinen avasi kotipihaansa Jämsänkoskelle puodin, joka muuttui muutamassa vuodessa päätoimiseksi työksi. Tarjolla on hyväkuntoista kotimaista 1800–1960-luvun tavaraa. – Tarjolla on laaja kattaus astioita, ruokailuvälineitä, valikoituja huonekaluja ja valaisimia. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO mi ovat kysyttyä. Myös vanhemmat talonpoikaishuonekalut kiinnostavat. Sarin Pieni Pihapuoti, Suosaarentie 16, Jämsänkoski, p. Tuoli on tehty Suomessa 50-luvulla, 55 e. Pihapuoti oli aluksi avoinna vain iltaisin ja viikonloppuisin. Harkinnan jälkeen antiikki ja yrittäjyys veivät voiton, onneksi. 045 877 9388, www.pienipihapuoti.fi. Vapaa-ajalla kiertelin huutokauppoja, ja pikku hiljaa tavaraa kertyi yli oman tarpeen. Ennen liikkeen perustamista olin 20 vuotta kirjanpitäjä. Viimeksi kun olin tuomassa liikkeeseen sisään uutta liinavaatekaappia, se ei ehtinyt kynnystä pidemmälle. Arabian harvinaisempia maitokannuja keräillään edelleen. Sari Karstisen vuonna 2012 kotitalonsa pihapiiriin avaamasta Pienestä Pihapuodista kasvoi lokakuussa suuri, kun puodin uusi huonekaluosasto valmistui. Tyylillisesti olen itse aina pitänyt jugendja talonpoikaisesineistä. Oikea hittituote ovat 1950-luvun liinavaatekaapit. Myyn ehjiä ja käyttökunnossa olevia esineitä, esimerkiksi huonekalut voi ottaa suoraan käyttöön. Pihaan tullut asiakas huudahti jo kaukaa, että ottaa kaapin, ja se nostettiin takaisin peräkärryyn. Yhdistävänä tekijänä on tavaroiden hyvä kunto ja kotimaisuus. Kiinnostuin antiikkista jo nuorena, alle parikymppisenä. – Huonekaluista erityisesti pienet, ke vyet ja helposti liikuteltavat 1950–60-lukujen kalusteet ovat haluttuja. TALVISIN KYNTTILÄNJALKOJA. Niissä molemmissa on minua miellyttävää pelkistyneisyyttä ja suoralinjaisuutta. Funkislipaston, 100 e, päällä on kokoelma Kupittaan Saven 1950-luvun esineitä: vihreä pullo 40 e, sininen 20 e ja korvallinen malja 30 e
Talonpoikaiskalusteiden suosio säilyy. Arabian kahvikupeissa on mistä valita. Komea jugendpöytä ja kaksi penkkiä vaativat ison huoneen. Kaunis jugendnojatuoli 95 e ja 1950-luvun nalle 55 e. Antiikki & Design 79 liikkeessä. Kaunis ja moitteettomassa kunnossa oleva majolikaöljylamppu on 1800ja 1900-lukujen vaihteesta, 320 e Tilat kasvoivat syksyllä niin, että huonekaluja mahtuu hyvin esille. Mökkikeittiön tykötarpeet. Rakkolanjoen 1900-luvun alussa valmistamaa keramiikkamaljakkoa koristavat jugendin hengessä havut ja kävyt, 130 e. Muodokas satavuotias. Anja Jaatinen-Winquistin Riikka oli tuotannossa 1970-luvulla, 20 e / kpl. Pöydällä on leveyttä 108 cm ja pituutta 200 cm, kokonaisuuden hinta on 450 e. Sorsakosken ruokailuvälineet alkaen 3 e / kpl, Kyyrölän ja muidenkin savipajojen kulhot 10–15 e / kpl, saksalainen AWR-keittiövaaka 45 e
Vastaajien kesken arvotaan valloittava Yrjö Kukkapuron keinutuoli, arvo 425 euroa. Uudistunut Avarte Group tuo Kukkapuron laadukkaan tuotannon jälleen saataville. Muista kertoa omat yhteystietosi! HYVÄ SUOMI! Suomi 100 -juhlavuonna palkintomme ovat kotimaista muotoilua. Kukkapuron 1980-luvulla huipussaan ollut leikkisä kädenjälki on tunnistettava. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Sympaattisessa tuolissa on pieni, rauhoittava keinunta, ja siinä on hyvä istua. YRJÖ KUKKAPURON vuonna 1985 suunnittelema A-509 tuoli tuo ilon ja leikkisyyden kotiin! Yrjö Kukkapuro on palkittu ja kansainvälisesti tunnettu suomalainen kalustesuunnittelija. www.worldoftre.com. Antiikki & Design 80. Kukkapuron designissa ergonomia ja funktionalismi ovat aina olleet suunnittelun perustana. 14.-15.1.2017 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku 11.2.2017 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 18.-19.2.2017 Järvenpään Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Järvenpää talo, Hallintokatu 4, Järvenpää 4.-5.3.2017 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1, Helsinki 15.-16.4.2017 Lahden Antiikkija Keräilymessut Pääsiäisenä, lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 www.keräilykuume.. A-509 tuolissa näkyy tuolloin suosittu postmoderni tyyli. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3. Kukkapuron tuolit kootaan Suomessa ja valmistetaan Avarte Shanghai Furniture Companyssa, jonka kanssa Kukkapuro on tehnyt yhteistyötä jo 15 vuoden ajan. Tuoli on oiva esimerkiksi olotai lastenhuoneessa, työtilassa tai toimiston taukohuoneessa. KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT Exponova muutettava ilmoituspohja_2016.indd 7 12.12.2016 13:14:27 VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. Valinnoissa yhteistyökumppanimme on designja lifestylemyymälä TRE, jonka liikkeestä ja verkkokaupasta voi samoja tuotteita myös ostaa: Mikonkatu 6, Helsinki. Laadukas klassikko kestää sukupolvelta toiselle
helander.com. klo 10–17, lisätietoja Miantica, 040 527 5455, www.miantica.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. • 19.1. Laatumessut, p. Riihimäki • 21.1. 045 122 5305 Antiikki & Design 81 Helsinki • 11.1. Antiikkija Keräilymessut, VPK-talo, Eskelinkatu 5. Kuukausihuutokauppa, Helander, p. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. TALVINEN ANTIIKKI KIERROS Talven perinteinen Antiikki kierros järjestetään Uudessa kaupungissa jo 19. Tarkista tiedot järjestäjiltä. Mukana ovat kalantilaiset An tiikkiliike Miantica, Tunnelitie 8, ja Antiikki Mööpeli, Hää häntie 561, sekä Lokalahdella sijaitseva AntiikkiTaide Klaara, Nopperlantie 1. ExpoNova, p. Suomen lasimuseon ystävät ry, p. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. • 17.–18.1. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Turku • 14.–15.1. 050 5257 464, www.laatumessut.com. Kauppiaat Marita Leino Mööpelistä, Ulla Sainio Klaarasta ja Miija Lamppu-Syrjä Mianticasta. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Lisää tapahtumia www.antiikkidesign.fi. ExpoNova, p. 09 855 62 10 www.juvi.fi juviposti@juvi.fi Kehä III Länsiväylä JT-Collection Petikontie 1 Suomalaistentie 1 Kailinniituntie 15 1000 m 500 m 400 m 2 1000 m 500 m 400 m 2 1000 m 500 m 400 m 2 1000 m 500 m 400 m Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO HALIKKO Täyspuiset huonekalut Minkä värisenä tahansa Puuvalmiina heti mukaan Osta netistä: juvikauppa.fi Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI JOUPIN KIRPPIS JA ANTIIKKI Karvarinkatu 2 Seinäjoki www.joupin-antiikki.fi TARVITTAESSA KOTIINKULJETUS JOUSTAVAT MAKSUEHDOT PUHELIN 06-4120777 SEINÄJO UPEASTI L A I N A N ANELMA MATILDA RIKHARD ANNIKKI Niin lukijammekin. Antiikkikierros 11.–12.2. 044 3630959, www.suomenlasimuseonystavat.fi. Jokaisessa liik keessä on arvonta ja tarjoilua. Hämeenlinna • 11.–12.3. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. ExpoNova, p. Tampere • 11.2. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. p. Myynti: Jorma Viitanen, p. Iltahuutokauppa, Helander, p. Ilmoita tapahtumastasi meille antiikkidesign@fokusmedia.fi. hagelstam.fi. • 28.–29.1. Militaria ja numismatiikka -huutokauppa. Antiikkija Keräilymarkkinat, Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45. Seinäjoen Messut, p. 02900 319 50, www. 02900 319 50, www.helander.com. 040 535 5917, www.seinajoenmessut.fi. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www. Lasipäivä, Suomen lasimuTapahtumat seo, Tehtaankatu 23. minne mennä. Seinäjoki • 4.–5.3. Kuukausihuutokauppa. Antiikkija Keräilymessut, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4. kerran. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Järvenpää • 18.–19.2
Lillemor opiskeli taiteita ja asui isosetämme marsalkka C.G.E. Samalla sisareni jätti taakseen isotätien ja tätien mukaan saamansa ristimänimet Ingeborg Aina Sophie Constance ja otti etunimekseen Lillemor. ”Pingviini muistuttaa sisarestani” Kreivi Carl Erik Christian Mannerheimin lempiesineitä ovat hänen sisarensa, taiteilija Lillemor MannerheimKlingsporin muotoilemat keraamiset pingviinit. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Mannerheimin tyttären Sophie Mannerheimin luona. Sodan jälkeen muutimme Ruotsiin. Sisareni rakasti eläinten piirtämistä ja vietti paljon aikaa niiden liikkeitä ja asentoja tutkien. Asuimme samaan aikaan Pariisissakin. Hän asuu vaimonsa Jacqueline Mannerheimin kanssa Ranskassa. Carl Erik Christian Mannerheim teki elämäntyönsä meri-insinöörinä. Sen lähellä oli Kinnekullen harjun louhikko, josta hän haki liuskekivilevyn ja asetti sen päälle kaksi varta vasten minulle muotoilemaansa keraamista pingviiniä. ANNELI LENKKERI KUVAT ILPO MUSTO ”SAIN nämä pingviinit sisareltani, muotoilija ja keraamikko Lillemor Mannerheim-Klingsporilta (1927–94). Avioiduttuaan Lillemor asettui Ruotsiin Hellekisin kartanoon. Aloin nimittää sisartani Lilla-moriksi, pikku-äidiksi. PARASTA pingviiniparissa ovat hauskat muistot sisarestani. TOIVOISIN näiden pingviinien tulevaisuudessa tuovan lasteni perheisiin yhtä paljon iloa, kuin ne ovat tuoneet minun ja vaimoni Jacqueline Mannerheimin kotiin.” Lillemor Mannerheim-Klingsporin muotoilemat keraamiset pingviinit olivat lahja pikkuveljelle 1970-luvun lopulla. Sisareni loi myöhemmin toisenlaisia pingviinejä posliinieläinten sarjaan, jonka hän suunnitteli Arabialle ja Maailman luonnonsäätiölle. Minä opiskelin ranskaa, työskentelin pankissa ja asuin pariisilaisessa perheessä. Asetelmasta tuli Lillemorin ja hänen perheensä 50-vuotislahja minulle. Kun synnyin sisaruksista kolmantena ja viimeisenä, olivat vanhempamme juuri eronneet. Asuimme maalla eläinten ympäröiminä
Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Uusi Antiikki & Design ilmestyy 15.2. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Uusi sarja Tyylikoulu alkaa! Design Pellavan mestari Dora Jung BAROKISTA NYKYAIKAAN Teemana taide Antiikki & Design ensi numerossa 83
Ota yhteyttä jos haluat arvion esineestäsi, tai jos sinulla on kysymyksiä designing, taiteen, antiikin tai muiden arvoesineiden myymisestä tai ostamisesta. Sisäänjättö käynnissä, tule mukaan huutokauppaan! Näyttö ja arviointi on avoinna arkisin klo 13—17 osoitteessa Iso Roobertinkatu 12, Helsinki. Asiantuntijamme edustavat vahvaa tietotaitoa monilta eri osa-alueilta koruista taiteeseen ja designista antiikkiin ja hopeaan. PAL.VKO 2017-07 1 7 1 6 414881 689300 16 89 30 -1 70 1 Bukowskis on Pohjoismaiden johtava huutokauppatalo, joka toimii kansainvälisesti luoden ja kehittäen pohjoismaisia taideja designmarkkinoita. Teemme myös kotikäyntejä. 3000 mielenkiintoista laatuesinettä eri aikakausilta ja kaikissa hintaluokissa. Voit myös lähettää arviointikyselyn sähköpostitse osoitteeseen helsinki@bukowskis.com tai soittaa 09 6689 110. Myyjille Bukowskis tarjoaa mainion kanavan tavoittaa yli 300,000 erillistä kävijää kuukausittain. Max Salmi, myyty 9 860€ Nojatuolipari, Gastone Rinaldi, myyty 6 680€ IWC, Ingenieur, rannekello, myyty 7 354€ Berndt Lindholm, myyty 4 047€ Jakkarapari, Alvar Aalto, myyty 2 148€ Nanny Still, ”Harlekiini”, myyty 3 947€ Kahviastiasto, Ulla Procopé, myyty 445€. Jatkuvassa online-huutokaupassamme on aina n