6 vuoden urakka! RATSUTILA KUKOISTAA Kolme keräilijää Nyt kiinnostaa Kiina ja Kaukoitä Design Tapio Wirkkala innoittaa Harri Koskista NÄYTTELIJÄ SEELA SELLA ”1930-luvun lippis on muisto Viipurista” BLOGISTI KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ ”Kävin vintageliikkeissä Nizzassa” Huutokaupat 2017 hitit & hutit Perinne elää Sini Majurin uutta lasia 25 vuotta! ITÄ M AIS EN AN TII KII N KE RÄ ILY TA PIO W IR KK AL A EM M AS SA M ER ITA N TA ID EK O KO EL M A 1/2018 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 16 6 1/2 018 KERÄILY • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • VINTAGE • TAIDE
KARI-PAAVO KOKKI KUVAT JAANIS KERKIS T ampereen Hämeenpuiston päästä nousee rinteenä Näsin puisto suihkulähteineen. Mainos on alun perin tehty neljästä palasta. Tasakattoa reunustaa pylväiden muodostama balustradi, ja koristeina on kahdeksan suurta uurnaa. Paikallishistoriallisesti kiinnostava teos kertoo sotien jälkeisestä rakentamisesta Kuopiossa. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Gramofoni päätyi makuuhuoneeseen ja vain koira olohuoneeseen. Hopeaesineet ja helmet yksityisko koel masta. Keraamisen seinälaatan suunnittelija on Raija Uosikkinen (1923–2004), joka tunnetaan erityisesti hienovaraisesta Emilia-sarjasta (Arabian tuotannossa 1957–66) sekä selkeäkoristeisista Pomona-purkeista (1965–75). Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. 3. Suurin ero on gramofonin torvessa, joka on tässä erilainen kuin HMV-logossa yleensä. 2013 aloitetun suuren perus korjauksen jälkeen se on jälleen avattu ylei sölle Museo Milavidana. 1 2 3 4 Mene osoitteeseen lehtiluukku.fi Lataa nyt näköislehti verkossa. Kuvien teokset ovat Kuopion taidemuseon Kuopion kaupungin kokoelmasta, ellei toisin mainita. Modernismin tuulet ylsivät Pohjois-Savoon ja nostivat uuden taiteilijasukupolven lentoon. Sen nimi muutettiin silloin Näsilinnaksi ajan kansallisessa hen gessä. Tilaajatunnus = asiakasnumerosi, joka löytyy lasku ta sekä lehden takakannesta. Mukana on sekä kansansuosikkeja että uniikkikappaleita. roikkumassa 130 e, AntikWest. Tuolloin arkkitehdit ja taidemaalarit innostuivat suunnittelemaan myös esineitä, ja metallitaiteen edistyminen vaikutti koruihin. Taidon suunnittelijoita olivat muun muassa taidemaalari ja koristetaiteilija Henry Ericsson ja suomalaisen taidekäsityön uranuurtaja Runar Engblom sekä metallitaiteilija Gunilla Jung, joka suunnitteli myös Virille. Se on maalattu käsin ja koottu niiteillä. Koti on muutenkin täynnä hyviä ostoksia. Restauroinnissa palautettiin talon alkuperäinen kermanvaalea väri tummemman keltaisine listoituksineen ja konsoleineen. Sarjassa esitellään alueellisesti merkittäviä taiteilijoita. Suomalainen uusrokokootyylinen piianpeili 1800-luvun lopulta 190 e ja 2. Se on Museo Milavida, joka on avannut ovensa yleisölle suuren remontin jälkeen. Kun kiipeää kalliolle, puistosta järvimaiseman ja Finlaysonin tehdasalueen välistä löytyy hämmästyttävä rakennus, joka voisi olla italialainen palat si. Myyjä arveli mainoksen olevan 1920-luvulta. Hänellä on yli 40 retromekkoa. Eric O.W. Kustantaja on Tammi. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO M uhkea Bonanza-sohva upottaa mukavasti. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Se rl ac hi us -m us eo t Ku va Ka tj a H ag el st am Antiikki & Design 24 61428_.indd 24 8.9.2016 14:22:49 antiikkikoulu S uomalaisen korun oma ilme alkoi syntyä 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, jugendin aikaan. Nykyinen kotini on 1870-luvulla rakennetussa kivitalossa, jonka tunnelmaan mainos sopii täydellisesti. Minusta se lähestyy taidokkuudessaan taideteosta. Myöhemmin hän suunnitteli hyvin pelkistettyjä koruja. SYYSKUUSSA ILMESTYNEEN kirjan kirjoittajia ovat Ulla Tillander-Godenhielm, Tuula Poutasuo, Helena Pahlman, Esko Timonen ja Päivi Ruutiainen. (AK) 2. Kolmenistuttava sohva ja kaksi nojatuolia olivat 30 euron huippulöytö. Vakuutusarvo on 200 e. Laulurinteen rintamiestalojen taustalla näkyy uusi Haapaniemen kansakoulu. Nyt pidän tumman puun ja vaaleiden pintojen kontrastista. Sisällissodan aikaan 1918 palatsi oli myös Punaisen ristin sairaalana ja punaisten tu kikohtana. Perinteisissä malleissa pysyteltiin pitkään, sillä niille riitti ostajia, ja koneellistetuin työmenetelmin pystyttiin sarjatuotantoon. Kuvia ei palauteta. maakuntataide Antiikki & Design 60 61438_.indd 60 8.9.2016 8:38:20 Modernistien Kuopio Kuopiossa kuvataide-elämä vilkastui sotien jälkeen niin kuin monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa. kaunis koti Antiikki & Design 22 61397_.indd 22 8.9.2016 13:10:44 Milavidan Näsijärven puoleinen julkisivu. Myös museon esineitä sär kyi tai katosi. Jalometallialan teollisuuskin kiinnostui taiteilijoiden käytöstä suunnittelijoina. TUULA POUTASUO Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli koruja perheenjäsenilleen. Lapinlahtelainen Halosen taiteilijasuku, tunnetuimpana Pekka Halonen (1865–1933), jätti suomalaiseen kulttuurielämään 1800ja 1900-luvun vaihteessa kauas ulottuvat jälkensä. Kirjahyllyn päällä on kokoelma Helena Tynellin Riihimäen Lasille suunnittelemia Pala-maljakoita. A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 18 7, A nt ik W es t (0 9) 17 5 73 6, H el en a O ra va D es ig n Pr oj ec ts 40 64 6 45 6, Je an Ve rn et 40 41 5 64 77 , Ka un is A rk i 40 58 8 99 98 , O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Askon 1970-luvun suosikkisohvakalusto näyttää uudelleen verhoiltuna raikkaalta ja modernilta. Se kertoo myös suunnittelijoista, kultasepistä ja valmistajista. › Ku va Pe r Å ke Pe rs so n Ku va Ka le va la Ko ru n ku va -a rk is to Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Antiikki & Design 25 61428_.indd 25 8.9.2016 14:22:51 kulttuurimatka Kauniin näkymän palatsi Näsijärven maisemissa Tampereella kohoaa palatsi, jonka nimi Milavida viittaa kauniiseen näkymään. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. Niistä maineikkain oli Paavo Tynellin johtama Taito Oy, josta kehittyi valaisintehdas. Tampereen kaupunki on tehnyt kulttuuri teon restauroimalla palatsin upeasti sen ra kennusajan 1890luvun henkeen. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Näyttely kertoo sen rakennuttajan Peter von Nottbeckin surullisen tarinan. Tillanderille suunnittelema kaulakoru, platinaa, helmiä ja timantteja, yksityiskokoelma. Tulijoiden joukossa olivat muun muassa Aleksander Tillander ja Georg ja Voldemar Buchert. – Olisin alun perin halunnut kaluston vaaleammalla puurungolla, mutta kun tämä tummaksi petsattu kalusto tuli vastaan paikallisessa kierrätyskeskuksessa Retrossa, tartuin heti tilaisuuteen. Kultaseppäala sai merkittävän lisän, kun Venäjän vallankumouksen pyörteistä tuli joukoittain Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kultaja hopeaseppiä. TOIVOISIN saavani lisää tietoa mainoksen historiasta. Kuopion Haminalahdella Ferdinand von Wright (1822–1906) maalasi savolaismaisemia, jotka nousivat kansallisiksi taideaarteiksi. Tillanderilla valmistettiin myös suomalaisten muinaiskorujen mukaelmia. ANTTI KAIJALAINEN P ohjois-Savo on ollut taidehistoriallisesti merkittävä maakunta. Pellille maalattu His Masters Voice -gramofonimainos oli myynnissä antiikkihallissa, jonka nimi oli Mitchell Road Antique & Design Centre. Hyvien, siis kiinnostavien ja puhuttelevien löytöjen tekeminen on Vähäkankaan retroharrastuksen suola. Tiedän sen olevan Tapio Wirkkalan suunnittelema, mutta onko se harvinainen ja missä se on valmistettu. Tekstiilitaiteilija Heli Vuori voitti Tähkäkääty-ehdotuksellaan Kalevala Korun suunnittelukilpailun 1947. Tässä seinälaatassa näkyy 1970-luvun rehevä ja suurieleinen tyyli, myös värit ovat ajalle tyypilliset. Hänen Elvi-miniänsä sai 1928 vihkiäislahjakseen tämän riipuksen, kultaa, emalia ja värikiviä, valmistaja A. Antiikki & Design 55 61437_.indd 55 7.9.2016 14:46:06 ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija 1 2 Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Toivoisin myös, että kotini sähköremontti valmistuisi ja saisin teokseen kunnollisen kohdevalaistuksen.” Peltimainoksella on pituutta neljä metriä ja korkeutta lähes kaksi. Valitsin taustaseinään lämpimän mustan sävyn, josta koiran pikimusta korva erottuu. Se vaurioitui pahasti taisteluissa: taloon osui yli 4 000 ammusta tai sirpaletta, ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit rikkoutuivat. Sanon leikilläni, että toin sieltä kaksi koiraa: tämän peltikoiran ja lemmikkini Jasperin. Tampereen museotoimintaa uudelleen järjestettäessä rakennus suljettiin. Vintage kolahti Julia › Kodin hyvä tunnelma on tärkeää Daniel, Lenni ja Julia Vähäkankaalle. maakuntataide Antiikki & Design 61 61438_.indd 61 8.9.2016 8:38:21 ”Toin kaksi koiraa Australiasta” Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin sisustuksen lähtökohtana toimii 1920-luvun peltimainos. Ehrströmin korut olivat aluksi jugendhenkisiä, myöhemmin rikasilmeisempiä, kuten tämä juhlava kaulakoru, kultaa, safiireja ja savukvartseja. Sisäkkäisistä hopeakaarista koostuvan riipuksen Antiikki & Design kysy esineestä 66 61434_.indd 66 8.9.2016 14:51:58 Tauno Gröndahl: Orkka, 1961. Valitse lehti alasvetovalikosta sivun vasemmasta yläreunasta. Pihlin suvussa oli Pietarin suomalaisia kultaja hopea seppiä, ja hän ehti suunnitella Fabergélle ennen kuin muutti Suomeen 1921. Avarassa kodissa ympärille katsellessa huomaa, että keräilyssä on selvä linja. Se on koko sisustuksen lähtökohta: seinien, kattojen ja listoitusten sävyt on poimittu siitä. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä 61398_.indd 82 1 3 2 4 KAMPAUSPÖYDÄN AARTEET Kaunistautumiseen tarkoitettu kampauspöytä yleistyi Euroopan yläluokan piirissä 1600-luvulla, ja 1800-luvulla se oli osa tavallistakin makuuhuoneen kalustoa. Tuore kirja esittelee maamme kiehtovimmat korut ja niiden tekijät. › Tauno Gröndahl: Laulurinne, 1957. Pronssinen rintakoru Leppäkerttu edustaa Paaerin omaa 1940-luvun suunnittelua Kalevala Korulle. Huom! Mikäli olet jo Lehtiluukun rekisteröitynyt käyttäjä, anna käyttäjätunnuksesi, salasanasi ja tilaajatunnuksesi. Yksityiskokoelma. Monet niistä ovat kirpputorilöytöjä. Kultasepäntyö Oskar Lindroos 1917. Vinkeään 60-luvun kotimekkoon pukeutunut Julia Vähäkangas silittää olohuoneen nojatuolin leveää käsinojaa tyytyväisenä. Antiikki & Design 54 61437_.indd 54 7.9.2016 14:46:05 kotona ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Pietarsaarelaisen Vähäkankaan perheen kotiin pääsevät vain esineet, jotka luovat hyvää tunnelmaa. Puolikuu on yksi Tapio Wirkkalan kolmesta Kuutamo-korusta. Julia Välikankaan uusia keräilykohteita ovat tanskalaiset ja saksalaiset 1960–70-lukujen keramiikkaesineet. VARSINAINEN HARPPAUS uutta luovaan suunnitteluun tapahtui pienissä metalliverstaissa. Eva Gyldénin simpukankuorikameen kultasepäntyön teki Suomen Kulta seppä Turussa 1930. Wirkkalan Puolikuu Etsin tietoa korusta, jonka olen saanut 1977. Myös Näsilinnana tunnettu, museona toimiva rakennus on nyt restauroitu 1890-luvun henkeen. Oskar Pihlin 1930-luvulla A. Kaikki kolme mallia ovat sarjatuotteita. Uosikkisen seinälaatta Mitä voisitte kertoa Arabia seinälaatasta (koko 30 x 45 cm). Käädyssä on vaikutteita muinaiskoruistamme ja kansallisromantiikasta. Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki toi Australiasta myös Jasperin, joka on kuusivuotias prahanrottakoira. Antiikki & Design 40 61435_.indd 40 8.9.2016 10:32:36 antiikkikoulu Maamme kauneimmat korut Muodit ja muotoilijoiden ideat, vaikutteet naapureista ja kotimaiset korukivet, pula-aika ja nousukaudet, niistä on suomalainen koru tehty. Julia Vähäkankaan mekko on hankittu kirpputorilta Facebookista. Rakennuksessa toimi Hämeen museo 1906–98. Arvostettu verstas oli myös Frans Nykäsen Viri Oy. Koruissa oli itsenäisyyden alkuvuosina monia vaikutteita: pietarilaisia, ruotsalaisia, klassisia kertaustyylejä ja yleiseurooppalaista koristeellisuutta. Mikä on sen vakuutusarvo. Myös lasia käytettiin korukivenä siten, että sen alla oli värillistä paperia. Germund Paaer toimi Kalevala Korun ensimmäisenä taiteellisena johtajana. Nykyään se on jäänyt käytöstä, mutta vanhanajan kampauspöydän hurmaavat esineet tuovat yhä iloa asetelmana pöydällä kuin pöydällä. Hopeakuuta näkyy markkinoilla eniten, Puolikuu on harvinainen. Olen tutkinut netistä His Masters Voicen mainosjulisteita, mutta en ole löytänyt samanlaista. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO ”SAIN hankittua tämän vintage-ulkomainoksen Sydneystä vuonna 2010. Kävin katsomassa sitä monta kertaa ennen kuin päätin lopulta ostaa sen. Klikkaa lehden kansikuvan oikealta puole ta kohtaa Lue tilaajatunnuksella”. Gylden teki toistasataa kameeta, joista suosittuja olivat erityisesti luontoaiheet eteerisine naishahmoineen. – Tavaroiden ei tarvitse sopia yhteen. Seuraa saamiasi ohjeita pääset nauttimaan Antiikki & Design -lehden sisällöstä myös sähköisesti. KIRJA KORUN HISTORIASTA SUOMALAINEN KORU -KIRJA esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat ja kiehtovimmat korut. Materiaaleina olivat kulta, hopea, ulkomaiset kivet ja helmet. Uusi etu sinulle Antiikki & Design -lehden tilaaja Bonanza-kalusto sai raikkaan ilmeen uudella verhoilulla, joka tuli entisen beesin sametin sijaan. Alueen pääkaupungissa Kuopiossa syntyi Juho Rissanen (1873–1950), josta kasvoi yksi suomalaisen kultakauden mestareista. Olga ja Peter von Nottbeck ovat uudessa näyttelyssä läsnä nukkeina tutkimassa palatsinsa piirustuksia. Hän myös opetti metallitaidetta Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ylläpitämässä Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta kehittyi Taideteollinen korkeakoulu. Ehrström oli vuosisadan alun suomalaisen metallija korutaiteen uranuurtaja. › Antiikki & Design 41 61435_.indd 41 8.9.2016 10:32:38 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataid e-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijam me esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa. Julia Vähäkangas on keräillyt erityisesti kankaita, mekkoja, tuoleja ja Helena Tynellin Pala-vaaseja. Kaupun kilaiset kaipasivat kuitenkin palatsiaan ja museotaan. Jo 1920 näyttelyt saatiin taas avattua yleisölle. cloisonné-emaloitu ruukku 1800-luvun lopulta 240 e, Old Times. Onneksi keskellä oli sauma, sillä kun vein sen kotiini, värit eivät sopineetkaan olohuoneen sisustukseen. Tillander. KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016 61373_.indd 1 7.9.2016 13:17:28 Mukavia lukuhetkiä nyt myös verkossa, toivottaa Antiikki & Designin toimitus ” l s n n ii ,. Taidetakoja Eric O.W. String-hyllyt on hankittu uusina. Yksityiskokoelma. Vaaleanpunaiset makeanvedenhelmet tasolla 320 e ja 4. Anna sähköpostiosoitteesi ja tilaajatunnuksesi. Nykyisessä Helsingin-kodissani mainos pääsee vihdoin oikeuksiinsa. Ivan Aivazovskin maalaus Grande Marine, 1875, on kuulunut Nottbeckeille. Muita vuosina 1970– 1971 suunnitellun sarjan riipuksia ovat Hopeakuu ja Kuunsirppi, joihin tehtiin myös korvakorut. PARASTA mainoksessa on, että se muistuttaa kahdesta Australian-vuodestani. Tehtaita oli koko joukko: Turussa toimivat Suomen Kultaseppä Oy ja Auran Kultaseppä Oy, Hämeenlinnassa Kultakeskus Oy ja Helsingissä Hopeatehdas Oy. Milavida on ollut kaupungin omistukses sa jo vuodesta 1905. Metallitaiteen opetusta sai Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Kultaseppäkoulussa, joka perustettiin 1938. Ainoa sääntöni on, että ympäröin itseni tavaroilla, jotka antavat hyvän tunteen. HAUSKASTI JA HARKITEN sisustetussa kodissa on helppo hengittää ja nauttia harkituista silmäniloista. Ostohetkellä se oli yhdistetty kahdeksi isoksi kappaleeksi
Tässä numerossa esittelemme kolme kaukoidän esineistä kiinnostunutta keräilijää, joista jokaisella on erilainen tausta. Lukijoiden kysymykset ja niiden vastaukset saivat lisää tilaa. Juhlavuoden sarjassa vertailemme vanhojen numeroiden antiikkimaailmaa nykyhetkeen. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Ja pal jon uutta on syksyllä 25 vuotta täyttävässä lehdessämmekin. Lähde siis sinäkin nojatuolimatkalle kolmen keräilijämme kanssa sivuilla 20–33. Samalla kaukoidän esineet ovat alkaneet herättäneet kiinnostusta. Miao-tytön jakku s. Vaurastuneet kiinalaiset ostavat takaisin kotimaahan länsimaihin siirtynyttä antiikkia, mutta virta vie toisinkin päin. 74. Löytö Nizzasta s. Mikko Raution on isä on kiinalainen, ja hän on erikoistunut Kiinan keisaridynastioiden virkamerkkeihin. Uutena kolumnistina aloittaa historiaa tunteva kirjailija Anna Kortelainen, ja blogistimme Katja Weiland-Särmälän tapaat jatkossa myös lehdessä hänen Löytöretkeilijän paratiisi -palstallaan. Onnellista uutta vuotta 2018! pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Vt. Soile Korhonen on työskennellyt pitkään Kiinassa, mutta hänen keräilykohteenaan eivät ole han-kiinalaiset vaan Kiinan vähemmistökansojen taidokkaat ja värikkäät tekstiilit. maija.toppila@fokusmedia.fi Painopaikka Kroonpress, Tartto 2018 ISSN 1238-5654 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 25. 71. Itse opin joka jutusta aivan uutta. Wulff on sitä mieltä, että esineiden ja kirjojen avulla voi hyvin paneutua vieraisiin kulttuureihin. 31. vuosikerta, 10 nroa vuodessa Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi Antiikki & Design 3. s. UUSI IDÄN BUUMI Suomen kansainvälistyminen on viime vuosikymmeninä vienyt suomalaisia töihin ulkomaille Kiinaa myöten. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. julkaisujohtaja Maija Toppila Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Se avartaa ja syventää omaa maailmankuvaa. Lähetä sinäkin omasi, ks. Thomas Wulff taas ei ole käynyt Nepalissa saati sitten Tiibetissä, mutta hän on onnistunut keräämään vaikuttavan kokoelman buddhaveistoksia
44 Wirkkala Koskisen silmin K Muotoilija Harri Koskinen kuratoi ihailemansa Tapio Wirkkalan näyttelyn Espoon EMMAan. 19 Anna Kortelainen Uusi kolumnisti kirjoittaa museoista. 20 Silkkiin kirjottu arvojärjestys K Mikko Rautio tuntee Kiinan keisariajan virkamerkit. tammikuuta 2018 numero 166 12 Ratsutila lumosi K Sofia Maleike-Ruohola ja Esa Ruohola kunnostivat tyhjillään olleen Kärrin ratsutilan kodikseen. Sivu 36 Antiikki & Design 4. 26 ”Buddhaveistokset valtasivat kotimme” K Thomas Wulff keräilee buddhia ja muuta itämaista antiikkia. 36 ”Tunsimme, että asunnolla on hyvä sielu” Suna Vuori ja Antti Ikonen löysivät kauniin 1920-luvun asunnon. 34 Antiikki & Design 25 vuotta Juhlavuoden sarja alkaa vuoden 1993 ennusteista tuleviksi keräilykohteiksi. 30 Miao-kansan taidonnäytteet K Soile Korhonen ihastui Kiinan vähemmistökansan tekstiileihin. 10. 50 ”Lasi on kuin villieläin, jota täytyy hallita” K Sisältö Kattomaalaukset luovat 1920-luvun henkeä
JOKA NUMEROSSA 3 Pääkirjoitus Uusi idän buumi. Sivu 58 Antiikki & Design 5. K Kannessa Kullattu pronssi kuului empireen. 71 Löytöretkeilijän paratiisi K Nizzan vintagea. sisältö Perinne elää -sarjassa lasimuotoilija Sini Majuri kertoo työstään. 81 Lukijamatka Lähde Tarttoon ja Viron kartanoihin! 82 Minun antiikkini K Seela Sellan viipurilainen lippalakki. 30 Harri Koskisen mielestä Ultima Thule -sarjassa tiivistyy Tapio Wirkkalan muotoilufilosofia, s. 64 Pankkisalin taideaarteet Nordean vanhassa pankkitalossa esitellään nyt taidekokoelmaa. Kiinalaisen miao-vähemmistökansan tekstiileissä on taidokasta kirjontaa, s. 44. 58 Sotaisa ja kodikas – empire ja biedermeier Kari-Paavo Kokin tyylikoulu. 7 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. Nordean vanha upea pankkisali Helsingissä on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan, s. K 74 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 12. 6 vuoden urakka! RATSUTILA KUKOISTAA Kolme keräilijää Nyt kiinnostaa Kiina ja Kaukoitä Design Tapio Wirkkala innoittaa Harri Koskista NÄYTTELIJÄ SEELA SELLA ”1930-luvun lippis on muisto Viipurista” BLOGISTI KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ ”Kävin vintageliikkeissä Nizzassa” Huutokaupat 2017 hitit & hutit Perinne elää Sini Majurin uutta lasia 25 vuotta! ITÄ M AIS EN AN TII KII N KE RÄ ILY TA PIO W IR KK AL A EM M AS SA M ER ITA N TA ID EK O KO EL M A 1/2018 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 16 6 1/2 018 KERÄILY • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • VINTAGE • TAIDE KANNEN KUVA: KATRI LEHTOLA Kärrin ratsutilan päärakennuksen tunnelma on omistajille palkinto vuosien työstä, s. 80 Vastaa ja voita! Arvomme Tiina Elovainion Pitsi-korusetin. 72 Aineettoman perinnön vaalija Retrofiili-sarjassa tapaamme Katja Weiland-Särmälän. 79 Pidä huolta 5 vinkkiä rannekellon hoitoon. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 80 Minne mennä Loppukesän antiikkitapahtumia. 56 Maalarit tunsivat tyylivirtaukset Pohjoispohjalaisia talonpoikaisarkkuja on näytteillä Oulussa. 64
Eila Wäänänen, Vantaa OLIPA HYVÄ JUTTU Niemen lelutehtaasta. Seuraavaksi huomaan sohvan yläpuolelle seinään kiinnitetyn messinkirunkoisen valaisimen, 1960-luvulta sekin. Tällä kertaa arvomme vastanneiden kesken avustajamme Oliver Backmanin kirjoittaman teoksen Ullakon aarteet – tunnista kotisi arvotavarat (Otava). Mitä mieltä olet lehdestämme. 3. Nämä kolme sanaa nousevat ensimmäiseksi mieleeni Marika ja Johannes Finnen perheen kodista. Heti sisään astuessani katse kiinnittyy 1960-luvun tanskalaiseen nahkasohvaan, jonka mustaa pintaa Marimekon ja Johanna Gullichsenin kankaista ommellut tyynyt piristävät. Kirsi Piironen, Harjavalta ENITEN ARVOSTIN artikkelia, joka kertoi vanhan asunnon palauttamisesta entiseen tyyliinsä. Valkoiset seinäpinnat toimivat hyvänä taustana kirkkaille väreille, rauhoittavat kokonaisuuden ja saavat esimerkiksi Tamara Aladinin muhkuraiset lasikarahvit näyttämään raikkailta. Lasitaidetta käsittelevistä artikkeleista olen oppinut, että oman kotini käyttöja taide-esineet ovat tulevaa antiikkia ja siten arvokkaita. Löysin kuvista muutaman tuotteen, joita meillä on mökillä. Minulla on muun muassa Franckin, Okkolinin, Stillin, Wirkkalan ja Toikan lasia. Luen myös mielelläni juttuja, joissa vanhoja esineitä yhdistellään uusien tai kierrätettyjen esineiden kanssa. Tällä kertaa lahjana on viisi Seurasaaren mansikkamarmeladipussia. Sen voitti Marja Arffman. Myös 1950-luvulta löytyy yhtä ja toista. Sinikka Willman, Kuopio MIELESTÄNI PARAS JUTTU oli ”Paluu 1880-luvulle”. KIRJOITA MEILLE LEHTI ON TODELLA parantunut, kun design on tullut voimakkaammin mukaan, vaikka aivan alkuun en ollut siitä innostunut. Pirkka-pöydän tuoleineen sekä Poul Henningsenin suunnitteleman PH5-valaisimen pariskunta sai Johannes Finnen isältä ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Astuttuani syvemmälle olohuoneeseen bongaan lisää saman vuosikymmenen esineitä. Onnekkaat tilaajamme ovat Kirsi Lehtonen Espoosta, Jaakko Mäntylä Hirvijärveltä, Leena Suhonen Keravalta, Marketta Tirri Karkkilasta ja Salme Tähtinen Taavetista. Keittiön kaapit pullistelevat Marika Finnen kirpputoreilta löytämiä astioita. Lehden 25-vuotisjuhlavuonna palkinnot tulevat Kansallismuseon eri museoiden museokaupoista. Helsingin Munkkivuoressa sijaitseva koti on sisustettu etupäässä perityillä vintage-huonekaluilla ja -esineillä sekä kirpputorilöydöillä. Lintu on Eames House Bird, ja seinälle ripustettu maailmakartta on graffititaiteilija Egsin käsialaa. PARAS JUTTU 10/2017 kotona ”Perintöesineet jatkavat elämäänsä” SELINA VIENOLA KUVAT JAANIS KERKIS L ämmin, iloinen ja värikäs. Marika ja Johannes Finnen iloinen tyyli syntyy perityistä tavaroista ja kirpputorilöydöistä. ”On hauska nähdä, miten isovanhempien esineet muuttuvat meidän näköisiksemme, kun yhdistämme ne omalla tavallamme”, Johannes Finne sanoo. Oli hienoa, että kuviin oli mahdutettu myös kattoa mukaan – sehän on usein oleellinen kokonaisvaikutelmassa. On ilo kertoa, että suosittu Mikä Missa Milloin -palsta kasvaa tästä numerosta alkaen viiteen sivuun. Millaista olisi asua siellä tai edes joskus päästä käymään ja katselemaan! Hienot kuvat ja hyvin kirjoitettu juttu. Onnea! lukijalta Antiikki & Design 6. SUHTAUDUIN NUIVASTI muutokseen, kun lehden sisältö laajeni koskemaan designia. Marianne Koskimies-Envall, Jurva LUKIJÄT ÄÄNESTIVÄT nron 10/2017 parhaaksi jutuksi Selina Vienolan kirjoittaman ja Jaanis Kerkiksen kuvaaman Finnen kodista kertovan jutun ”Perintöesineet jatkavat elämäänsä”. Hienoa on myös, että lukijakysymysten Mikä Missä Milloin on säilyttänyt paikkansa. Anna palautetta, yhteystiedot s. Marja Arffman, Rantasalmi Toimitus vastaa: Kiitos palautteesta. Nyt luen lehden vieläkin huolellisemmin, koska jutuista oppii aina uutta. Kaappien ilmettä piristi vetimien maalaaminen punaisiksi. Tuoreen numeron aiheena oli filigraanilasi. Havahduin, että minullahan on tuollainen esine! Oiva Toikan signeeraaman pikku pullon sain lahjaksi jäädessäni eläkkeelle. Ihanat huoneet täynnä kiinnostavia huonekaluja ja esineitä. Marika Finnen entisen työpaikan remontin alta pelastetut Ilmari Tapiovaaran Domus-tuolit ja kirpputorilta ostettu 1960-luvun senkki ovat mittasuhteiltaan sopivia 1950-luvun asuntoon. Pidin sitä tarpeettomana, kunnes pari vuotta sitten huomasin lehden kansikuvasta, että olen vuosia lukenut aamun Hesarini Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin nojatuolissa. › Antiikki & Design Antiikki & Design 13 12 Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Vuosien varrella on Antiikki & Designista ja sitä edeltäneestä Glorian Antiikista minulle ollut paljon hyötyä. Toiseksi eniten ääniä sai Antti Kaijalaisen kirjoittama ja niin ikään Jaanis Kerkiksen kuvaama juttu ”Paluu 1880-luvulle”. Himmeen Toad-valaisimen voitti Pike Viitanen Helsingistä. Suvun lapset leikkivät yhä niilläkin. Valaisimen pariskunta sai häälahjaksi, maljakon taas joululahjaksi Johannes Finnen äidiltä. Toivon kuitenkin että lehdessä olisi aina ainakin yksi vanhoja tyylejä esittelevä juttu, kuten nytkin. Niistä saa jännittäviä vihjeitä. VAIKKA PARISKUNTA ON käyttänyt sisustuksessa paljon 1960-luvun muotoilua, he ovat onnistuneet tekemään sen niin, ettei lopputulos ole retromainen, vaan puhuu vahvasti tämän päivän kieltä
Timo Sarpanevan Arkipelago-sarjan tuikkulyhty on kuin palanen saaristomeren jäätä, 63 e, Lasikammari. Tunnelmointia 1980-luvun tyyliin. Se oli tuotannossa Nuutajärvellä ja Iittalassa 1988–1993, 28 e, Lasikammari. 5. Tuikun herkälle valolle valmistettiinkin runsain mitoin erilaisia pidikkeitä erityisesti lasista. Markku Salon Nuutajärvelle suunnittelemasta Vegasta on myös versio, jossa jalka on hiekkapuhallettu mataksi, 28 e, Ritva’s. Kansallisromanttinen Kuusi on Jorma Vennolan Iittalalle suunnittelema lasisto. 6. 3. Sitä tehtiin eri väreissä, 10 e, Ritva’s. Sarjan tuikkuastiaa tehtiin kirkkaana ja vihreänä, 28 e, Kruuna. 1 3 2 5 6 7 4 TUNNELMOI TUIKKEESSA! Pienenpienen tuikkukynttilän ääressä tunnelmoitiin erityisesti 1970–80-luvuilla. Timo Sarpanevan lyhty on kuin jäätä. 7. 4. Jorma Vennolan Balladia valmistettiin myös korkealla jalalla sekä ripustettavana, 34 e, Lasikammari. Jalallinen metallia ja lasia yhdistävä Alfa-tuikkulyhty on Markku Salon suunnittelema. 20 e, Lasikammari. 2. Neli on Gittan Kokon vuonna 1977 Iittalalle suunnittelema tuikkuja kynttilänjalka, joka tuli tuotantoon 1990. Yksinkertaisen kaunis Pilvi on Pertti Santalahden Nuutajärvelle suunnittelema. Antiikki & Design ostoksilla 7. Niitä suunnittelivat aikansa muotoilun kärkinimet. 1. Ti ed us te lu t: Kr uu na 40 55 90 1, La si ka m m ar i 40 73 7 45 4, R it va ’s 40 82 3 80 85 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Markku Salon lyhdyssä on metallijalka
Kannet luo vat osaltaan kirjojen henkeä, mutta niitä ei juuri ole tutkittu. Suomen kirjataiteen komitean puheenjohtaja Ville Hänninen havaitsi tiedon puutteen, kun hän alkoi kirjoittaa aihepiiristä lehtiin. YLLÄTTÄVÄ TAIDEKIRJA kertoo taita vasta eläinten veistäjästä ja samalla suo malaisten kotieläinten jalostushistoriasta. Sitä paitsi trendit muut tuvat. Yksi hänen omista keräyskohteistaan on japanilainen värikäs imariposliini, jota hän kutsuu perintei seksi mummonposliiniksi. Hän ei menestynyt Mannerheimin ratsastajapatsaskilpailus sa, vaikka veistikin aiemmin mallista kaksi Mannerheimin ratsua. Ravan derRauas lahjoitti suuren kokoelman veistoksiaan Helsingin yliopistolle. Tietoa oli siis etsittävä itse, ja sen pohjalta Hänni nen on tehnyt kirjan, jossa esitellään yksi kansi itsenäisen Suomen jokaiselta sadal ta vuodelta. Teppo Korhonen, Ilkka Seppänen ja Pia Vuorikoski: Eläinten veistäjä – Anton Ravander-Rauas ja Suomen eläinveistotaiteen huiput, Maahenki. Kuka tietää, milloin nyt edullisten ker taustyylisten kalusteiden hinnat nousevat. Hän pitää itseään enemmän aarteenetsijänä kuin perinteisenä keräilijänä. TÄLLÄ KOKEMUKSELLA Backman osaa ker toa vanhoista esineistä maanläheisesti ja ren nosti. Backman on julkisuudessa profiloitunut muotoilun tuntijana, siihen tietysti muotoilijan koulutus antaa pätevyyden, mutta vähintään yhtä paljon hänen sydämensä sykkii antiikille ja yleensä tavaroille, jotka ovat syntyneet taita vissa käsissä ja joihin liittyy hyviä tarinoita. (AM) Oliver Backman tuntee vanhoja esineitä monipuolisesti. Anton Ravander-Rauas (1890–1972) oli itseoppinut taiteilija, joka siirtyi veistäjäk si somistajan työstä. Teos on havainnollinen joh datus graafisen suunnittelun aikakausiin. Tun netuin julkinen teos on Olavinlinnan musta pässi. Otava. Ville Hänninen: Kirjan kasvot – Sata vuotta suomalaisia kirjankansia, SKS. Eläinrakkaan tai teilijan alaa oli tarkasti näköisten eläin yksilöiden kuvaaminen mallista. Myöhem min hän on työskennellyt Hagelstamin huu tokaupassa, mikä on varmasti tehokkain tapa oppia vanhojen tavaroiden sielunelämää. (AM) OLIVER BACKMAN kertoo kasvaneensa van hojen kauniiden tavaroiden keskellä. Mutta pointti on, että kaikkea ei tarvitse mitata rahassa, tärkeää on myös vanhojen huonekalu jen laatu ja kestävyys. (AK) Oliver Backman: Ullakon aarteet. Sen huomaa, että hän hallitsee eri mate riaalit ja valmistusmenetelmät. Kirja on mukavaa ja moneen suuntaan avau tuvaa luettavaa kaikille vanhoista tavaroista kiinnostuneille. KUN AJATTELET tiettyä kirjaa, vaik kapa Tuntematonta sotilasta tai Sinuhea, ehkä mieleesi tulee kansi. Samalla se esittelee sekä kuuluisia että vähemmän tunnettuja kirjoja. Backman myös kertoo reilusti, että jos ostaa huonokuntoisen vanhan huonekalun, sen kun nostaminen voi tulla ostohintaa kalliimmaksi. Back man on nähty televisiossa Antiikkia, antiikkia ohjelman esinearvioitsijana, ja hän on tuttu myös lehtemme arviointipalstan asiantuntijana. TUNTUMA VANHOIHIN ESI NEISIIN Antiikki & Design kirjat 8
Vuonna 1936 avattu Hotelli Pohjanhovi Rovaniemellä on Märta ja Pauli E. Kuvan linnut ovat esimerkki hänen koruistaan. – Varhaiset matkailurakennukset muistuttavat ajasta, jolloin matkailun yllä oli vielä hohdetta ja arktista romantiikkaa. Hopeaseppä ja muotoilija Bertel Gardbergin (1916–2007) elämäntyö on esillä Fiskarsin Ruukin talvikauden näyttelyssä 2.4. VALKOISIIN TUNTURIMAISEMIIN sopii hienosti selkeä funkis, ja toisaalta Lapin lumoon kuuluu myös hirsinen romantiikka. Saksalaiset räjäyttivät hotellin vuonna 1944 poistuessaan Lapista. saakka, www.fiskarsvillage.fi. asti Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä, www.mfa.fi. Mielikuva Lapista oli pitkään myyttinen ja pohjautui löytöretkeilijöiden kertomuksiin. Jos juuri 90-luku osuu tekijöihin, se tavoittanee myös haluttua, 1970–80-luvulla syntynyttä yleisöä. Pallaksen hirsinen matkailumaja vuonna 1948. Tästä kertoo Arkkitehtuurimuseon näyttely, jonka taustalla on arkkitehti, tekniikan tohtori Harri Hautajärven väitöskirja Autiotuvista lomakaupunkeihin. 1960-luvulta alkoi massaturismin nousu. Väinö Vähäkallio ja Aulis Hämäläinen suunnittelivat Pallastunturin funkishotellin Muonioon 1938. Käsikirjoittajina on historiantutkijoita, mutta itse näyttelystä vastaavat muiden muassa elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen, kirjoittaja Kaarina Hazard ja lavastaja Kari Kankaanpää. Myös se tuhoutui Lapin sodassa. Lapin matkai lun arkkitehtuurihistoria (Aalto ARTS Books, 2014). muuttaa Lappia matkailukohteeksi. Niinpä museosaleissa on draamallisia nostoja esimerkiksi äitiyspakkauksesta, saunakulttuurista, heavymusiikista ja 1990-luvun lamasta. Blomstedtin suunnittelema. Liikenteen kehittyminen 1900-luvulla alkoi TEKIJÖITTENSÄ sukupolven näköinen näyttely, voi sanoa Kansallismuseon uudesta perusnäyttelystä Suomen tarina. ARKKITEHTUURI HOUKUTTI MATKAILIJOITA LAPPIIN Ku va Ev i Bl om qv is t Ku va Fo to If fla nd / M FA Ku va Vo lk er vo n Bo ni n / M FA Ku va A ho & So ld an / M FA Antiikki & Design näyttelyt 9. – Lapin matkailusta tuli tärkeä kansallinen ja valtiollinen projekti Suomen itsenäistymisen ja Petsamoon johtavan Jäämerentien rakentamisen myötä, Hautajärvi kertoo. Gardberg tunnetaan niin uniikkiesineistä kuin teollisesta muotoilusta: hän on suunnitellut esimerkiksi Carelia-aterimet. (MT) Suomen tarina, Kansallismuseon perusnäyt tely, www.kansallismuseo.fi. (AM) Arktisia unelmia – Lapin varhaista matkailu arkkitehtuuria 25.2. Aluksi Lappi oli varakkaampien kohde. Lapin matkailusta puhuttaessa korostetaan tavallisesti luontoa, mutta pohjoiseen on houkuteltu myös arkkitehtuurilla. Kahvikuppimaailmanpyörä esittelee kahvihullun kansan kuppeja
1 3 2 5 6 7 4 JYVÄT JA AKANAT 2017 Viime vuosi oli huutokaupoissa suomalaisen designin juhlaa, ja suurin tähti oli Paavo Tynell. 4. Lähtöhinta oli 1 500 e, Hagelstam & Co. Korkealaatuinen kotimainen taidekin kiinnosti, se nähtiin, kun toimipisteen Helsinkiin avannut Stockholms Auktionsverk myi Albert Edelfeltin Ristiäissaaton todennäköisesti kalleimpaan taiteilijan teoksesta Suomessa maksettuun hintaan. Tässä vuoden kovimpia nousijoita ja toisaalta niitä, joille ei ollut kysyntää. Lieneekö se lapinpikarina epätyypillinen tekijälleen. 6. Vanha kotimainen hopea yleensä kiinnostaa, mutta tämä pikari ei mennyt kaupaksi. Ben af Schultenin 1970-luvulla Artekille suunnittelema tuoli jäi ihme kyllä myymättä, lähtöhinta oli 400 e / pari, Hagelstam & Co. Lars Anders Hahnstedt (1765–1805), Oulu 1780. Ranska, 1800-luvun alku, ei myyty, lähtöhinta 2 000 e, Bukowskis. Ei myyty, lähtöhinta 1 000 e, Bukowskis. Einari Kyöstilän funkisnojatuoli 1930-luvulta kiinnosti yllättävän vähän, vasarahinta 50 e / pari (lähtöhinta 400 e), Hagelstam & Co. 7. PETTYMYKSET 1 . Akseli Gallen-Kallelan muotokuva suomalaisesta poliitikosta Waldemar Enebergistä (1840–1904) on vuodelta 1899, 6 600 e, Helander. 3. 5. huutokaupassa Antiikki & Design 10. Tummat empirekalusteet eivät korkeasta laadusta huolimatta ole tällä hetkellä sisustustrendien harjalla. ANTTI KAIJALAINEN Tummat kalusteet eivät nyt ole muodissa. Keisarillisen Posliinitehtaan lautanen, Aleksanteri II:n aika 1855–81. Vähemmän tunnettujen henkilöiden muotokuvien hinnat saattavat jäädä alhaisiksi, vaikka taiteilija olisi maineikas. Toini Kallion suunnittelema funkishenkinen ryijy jäi myymättä, vaikka lähtöhinta oli edullinen 200 e, Bukowskis. 2
1856. Toinenkin Snowflake ylitti viime vuonna 100 000 euron rajan, se myytiin Annmarisin joulukuun huutokaupassa. Unkarilaisen Miklos Nemethin (1934–2012) Kellohuone, 33 400 e (lähtöhinta 200 e), Bukowskis. Venäläisen tuntemattoman taiteilijan maalauksen Itkevä morsian lähtöhinta oli 500 euroa, mutta se nousi aina 31 200 euroon, Annmaris Huutokaupat. NOUSIJAT 1. 6. 4. Aaltomaljakko on varhainen harvinaisuus. Hieman tuntemattomampienkin taiteilijoiden teokset saattavat välillä yllättää hinnan nousulla. 7. Kari Ruokosen 1970-luvulla Ornolle suunnittelemassa valaisimessa on klassikon ainekset, 2 500 e / pari (lähtöhinta 600 e), Annmaris Huutokaupat. Kultaa, briljanttihiottuja timantteja, emalia. Alvar Aallon Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyyn suunnittelema maljakko nousi 49 250 euroon (lähtöhinta 6 000–8 000 e), Bukowskis. 2. Paavo Tynellin suunnittelema 1940-luvun Snowflake-valaisin myytiin lähes maailmanennätyshinnalla 159 000 e (lähtöhinta 60 000 e), Hagelstam & Co. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 2 3 4 5 6 7 1 Lumihiutaleet ihastuttavat maailmalla. Venäläinen keisarillinen lahjasormus suuriruhtinatar Aleksandra Petrovnan nimikirjaimilla, Pietari n. 5. Venäläistä taidetta liikkuu suomalaisilla markkinoilla aiempaa vähemmän, mutta se voi silti nousta mukavasti. 20 405 e (lähtöhintaa ei ilmoitettu), Helander. 3. Albert Edelfeltin Ristiäissaatto (1880), 637 000 e (lähtöhinta 550 000 e), Stockholms Auktionsverk
Kirjastosta avautuu kaunis näkymä makuuhuoneen läpi ruokasaliin. Oven yllä näkyy remonteissa löytyneitä, säilytettyjä tapettifragmentteja. Sofia Maleike-Ruohola on maalannut vaaleanpunaisen kirjastohuoneen seinän kuviot munaöljytemperalla lumppupaperitapetille. Antiikki & Design 12
Edessä oli sinnikkyyttä vaatinut remontti, mutta pariskunta tuntee saaneensa palkan vaivannäöstä, kun tunnelmallinen rustholli on taas arvoisessaan asussa. Asutusta paikalla tiedetään kuitenkin olleen jo viikinkiajalla ja jopa kivikaudellakin. Pariskunta jätti tarjouksen Perttelin Kaivolan kylässä sijaitsevasta tilasta ja ryhtyi haalimaan tietokirjallisuutta, joka käsitteli kantakylän ja tilan historiaa. Sofia Maleike-Ruohola ja Esa Ruohola ihastuivat talvipakkasessa tyhjillään olleeseen Kärrin ratsutilaan. Suurimmista maatiloista muodostettiin ratsutiloja, joiden tehtävänä oli varustaa asekuntoinen mies ja hevonen sotaa varten. Samalla paikalla tiedetään olleen asutusta jo kivikaudella. kotona Ratsutila lumosi TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA T alvi oli ankarimmillaan, kun Sofia Maleike-Ruohola ja Esa Ruohola kahdeksan vuotta sitten astuivat ensimmäistä kertaa Kärrin päärakennuksen ovesta sisään. – Talo oli ollut vuoden tyhjillään ja sisällä oli -26 astetta pakkasta. Kärrin tilan isännistä on olemassa lista 1500-luvulta asti. › Antiikki & Design 13. Vieraita eivät vastaanottaneet kakluunien pehmeässä lämmössä uinuvat huoneet vaan kolkko pimeys ja ihon alle pureutuva kylmyys. Luettavaa riitti, ja halu päästä tilan omistajiksi kasvoi. Kärrin nykyinen päärakennus on peräisin 1860-luvun lopulta. Uuden järjestelmän mukaan maatilat varustivat sotilaita. Tämä on selvinnyt Kansallismuseon ja Museoviraston tiedoista. Kierreltyämme täällä tunnin olimme täysin kylmettyneitä mutta innoissamme, Sofia Maleike-Ruohola muistelee. Ratsutilojen historia alkaa 1600-luvun lopulta, jolloin sotalaitosta uudistettiin perustamalla ruotujakolaitos
Sen eteläpuolella avautuu puutarha omenapuineen ja syreeneineen. Salin pehmeä akustiikka sopii perheen jousisoittimille. Tuvan taakse jäävät karjapiha, pari latoa ja aitta. PARISKUNNAN TARJOUS hyväksyttiin, ja kaupanteon jälkeen alkoi kiihkeä remonttisuunnittelu. Kustavilaiset Lindome-tuolit löytyivät nettihuutokaupasta. Päärakennuksen katon korjaamisella oli kiire, sillä se oli erittäin huonossa kunnossa. Heti päärakennuksen takana on miespiha, sen takana väentupa. Se on purettu espoolaisesta huvilasta ja ostettiin Kärrin taloon Ra kennusapteekista. Nykyinen päärakennus on 1860-luvun lopussa rakennettu hirsirunkoinen talo. TALO 1860-luvun lopussa rakennettu tilan päärakennus, jossa on asuinpinta-alana käytössä noin 300 m 2 . kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Sofia Maleike-Ruohola ja Esa Ruohola, tyttäret Aino ja Maiju Sallinen sekä lyhytkarvainen saksanseisoja Diana. Pihapiirissä on säilynyt vanha rakennussommittelu miesja karjapihoineen. Puutarhan takana siintää Perttelin hurmaava kivikirkko, joka on tiettävästi rakennettu 1500-luvulla. Navetta rajaa pihaa sen itälaidalla. › Antiikki & Design 14. – Museovirastosta selvisi myös, että Perttelin kirkkomaisema ja Hiidentie, joka kulkee pitkin Uskelanjokivartta, kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, Esa Ruohola kertoo. Vanha hapero tiilikatto korvattiin saumapellillä. Kynttilänjalat ovat messinkiä. Vanha kello on kirpputorilöytö. Amoria ja Psykheä esittävä veistos on Gustavsbergin valmistama toisinto Johan Tobias Sergelin teoksesta vuodelta 1789. 27 metriä pitkän ja 8 metriä leveän talon pohjoispuolelle sijoittuvat piharakennukset, joiden sommittelu on peräisin ”hevosaikakaudelta”. ERITYISTÄ Kärrin tila on vanha ratsutila Kaivolan kylässä Perttelin kirkon kupeessa. Salin kaakeliuuni on Wilhelm Andsténin tuotantoa ja valmistettu 1895
Uuskustavilainen 1800-luvun lopun sohvakalusto löytyi kirpputorilta alle kolmellasadalla, ja salolainen Verhoomo Hedvig kunnosti sen. Sofia Maleike-Ruohola on maalannut seinien kuviot pellavakankaalle. Kattokruunu on peräisin 1800-luvulta ja on myöhemmin sähköistetty. Perheessä harrastetaan aktiivisesti klassista musiikkia, ja tytär Aino Sallinen myös opiskelee viulunsoittoa pääaineenaan Turun konservatoriossa. Antiikki & Design 15. Jousisoitinten kaihoisa ja rouhea ääni soi pehmeästi puurakenteisessa salissa. Matto hankittiin Auctionetista
Rokokoo-vitriinikaappi on vuodelta 1750. Ruokasalin kalusto on ruotsalaisen NK:n tuotantoa 1900-luvun alusta. Kattokruunu löytyi Auctionetista. Antiikki & Design 16
Muun muassa Metsänkylän Navetasta saamamme neuvot ja palSofia MaleikeRuohola maalasi käsin seiniin kuvioita. – Alussa päätimme, että haluamme remontoida talon mahdollisimman huolellisesti perinteisin menetelmin huone kerrallaan, Sofia Maleike-Ruohola kertoo. Talo lämpiää osittain aurinkopaneeleilla, mutta talvipakkasia varten on lisäksi öljysäiliö. Rakennukseen tehtiin myös laajat putkija sähkötyöt. Purettujen kaakeliuunien tilalle hankittiin korvaavat, toinen toistaan kauniimmat. Hirsien päälle kiinnitettiin pellavakangas, jonka päälle siveltiin kolmeen kertaan jänisliimasta, liitujauhosta ja sinkkivalkoisesta tehty pohjuste. Kaikkia tarvittavia välineitä on edelleen saatavilla, ja ne ovat melko halpoja. Peilin hän teki vanhasta maalauksen kehyksestä, johon lisäsi kynttilänpidikkeen. Sofia Maleike-Ruohola on maalannut sinivalkoisen huoneen seinän kuviot pellavakankaalle. › Antiikki & Design 17. Kustavilainen senkki on 1800-luvun alusta. kotona – Remontin aikana työmies rysähti kolme kertaa katon läpi, Esa Ruohola päivittelee. Vanha ovipari on peräisin Ruotsista. – Mikään laki ei estä tekemästä aivan samalla tavalla kuin vaikka 1700-luvulla ennen tapettiaikakautta tehtiin. TALON RUNKO OLI säilynyt terveenä: vain joitakin hirsiä ikkunoiden alla jouduttiin korjaamaan ikkunoiden vaihdon yhteydessä. Seinät oli ilmeisesti 1950-luvulla pinnoitettu osin puukuitulevyillä ja osin pinkopahvilla. Lattialla olleet muovimatot poistettiin ja laudat maalattiin. Osa karmeista tehtiin itse. Menetelmä on hyvin aikaa vievä, ja työ onkin vielä osittain kesken. Vanhoista tapeteista oli jäljellä yksittäisiä fragmentteja, ja ne pyrittiin säilyttämään. Tilalle pariskunta hankki 1800-luvun ikkunoita Metsänkylän Navetasta. Ne kaikki poistettiin. Englantilaisen tehtaan valmistamat lämpöpatterit ostettiin Metsänkylän Navetasta. Myös rakennuksen arkkitehtuuriin sopimattomat laakaikkunat purettiin ja käytettiin myöhemmin kasvihuoneen rakentamisessa. Sisätiloissa oli 1950-luvulla tehty remontteja, jotka päätettiin pääosin purkaa. Pohjusteen päälle Sofia Maleike-Ruohola luonnosteli piirtäen haluamansa kuviot ja maalasi ne öljymaalilla
– Tämä on todella typerin perustein ostettu talo. Keittiön pieni puupöytä on talon vanhoja kalusteita. Antiikki & Design 18. Tapetti on saksalaisen Hembusin mallistosta. – Muotokieli on meille tärkeämpi kuin vuosiluku. Vaikka olemmekin maaseudulla, koemme vahvasti myös kulttuurin läsnäolon, Esa Ruohola sanoo. Talossa on jotakin sellaista viehätystä, joka kutsuu luokseen, ruokkii luovuutta ja tekemisen vimmaa. – Parhaan palkinnon kaikesta vaivannäöstä saa silloin, kun pitkän remonttipäivän jälkeen sytyttää kynttilät ja istuutuu alas. Moderneja mööpeleitä olemme yrittäneet välttää, Esa Ruohola kuvailee. VUODET KÄRRIN TILAA remontoidessa ovat vaatineet loputonta sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, tuhansia tunteja uurastusta. Mutta intuitio johtaa usein oikeaan, ja rakkauskin on merkillinen voimavara. Kompromissejakin joutuu välillä tekemään, jotta käytännöllisyys säilyisi. Pariskunta on saanut inspiraatiota remonttiin ja sisustamiseen antiikkialan lehdistä ja kirjoista, pääosin suomalaisista ja ruotsalaisista. – Eikä ole lainkaan hassumpaa kävellä toisinaan iltaisin sata metriä alas kirkolle kuuntelemaan Johann Sebastian Bachia tai Giovanni Battista Pergolesia. Talon tunnelma on paras palkinto vaivannäöstä. Jos esimerkiksi salin uuskustavilaiskalusto olisi palautettu entiseen tyyliinsä, jokainen tuoli olisi pitänyt kullata uudestaan ja niitä olisi pitänyt käsitellä sen jälkeen vain silkkihansikkain, Sofia Maleike-Ruohola pohtii. Vanha jugendöljylamppu toimii. Silloin todella tuntee rauhoittuvansa ja olevansa kotona, Sofia Maleike-Ruohola kuvailee. Kahviastiasto on Royal Copenhagenin Musselmalet-sarjaa. kotona velu ovat olleet kullan arvoisia, hän kiittelee. – Tämä on talonpoikaistyyliä edustava talo, jota olemme sisustaneet kustavilaista, empireä ja talonpoikaistyyliä hieman varioiden. Pieniä kuparimuotteja on keräilty Tanskasta asti. Makuuhuoneen Ruotsista hankittu kaakeliuuni on uustuotantoa. Olimme umpirakastuneita ja niin innoissamme, että meille olisi yhtä hyvin voinut myydä minkä tahansa lahotalon, Sofia Maleike-Ruohola nauraa
Mahtoiko museon hengetär tuo na päivänä lukea kirpeät ajatukseni museo saleissa, joiden esineillä ei alleviivatusti ollut mitään tekemistä minkään Viipurin kanssa. VIIPURIN ENTISESSÄ Talikkalan esikau pungissa, nykyisessä Južnyin lähiössä sijait see Leninmuseo. Kun ensimmäiset sodanjälkeiset suomalaisturistit pääsivät Viipuriin kesällä 1958, Leninmuseo oli so pivasti avattu myös heitä vastaanottamaan. Kun ensimmäisen kerran kävin Viipu rin Eremitaasissa, huomioni kiinnittyi heti alaaulassa suureen juhlalliseen laattaan. Kävijöiden tu lisi vaihtaa tekemiään huomioita vain keske nään, mutta hiljaa, häiritsemättä toisia.” Suomalaisessa taidemuseossa moinen messinkilaatta olisi hupaisasti käsitetaiteel linen teos. Se oli kuin sinetöity odottamaan tulevaa neuvostoaikaa. Jälleenrakennettu Suomi ei ollut sama maa kuin 1930luvulla, eikä Viipurikaan ole vielä ihan varma paikastaan maailmassa. Nykyään rakennuksessa on Eremitaasin sivukonttori. Viipuri on hämmästyttävä kaupunki, joka vikuroi kaikkia sääntöjä ja odotuksia vas taan. Antiikki & Design 19 IHMEITÄ VIIPURISSA MUSEOTOIMINTA digitalisoituu meitä kä vijöitä varten, ja nyt saavutamme museoi den virtaviivaisen maailman verkossakin. Todellinen taiteentuntija ei esittele mahtailevasti asian tuntemustaan tai koulutustaan taidekeskuk sen kaltaisessa paikassa. SAMANA ILTANA suomensin järjestyssään nöt: ”Näytteillä olevia teoksia ja niiden teki jöitä koskevat kovaääniset keskustelut ja ar viot edustavat huonoa käytöstä. ”Kannatti taas sulkea kone ja mennä museoon.” kolumni Anna Kortelainen on taidehistorioitsija ja kirjailija.. Muutin mieleni, otin käsilaukusta muisti kirjani ja kirjoitin säännöt ylös. Näin kuu liainen museokävijä silminnähden miellytti vartijaa. Vuonna 1930 sinne valmistui suuren moisen arkkitehdin, Uno Ullbergin, pii rustusten mukainen taidemuseo. On oppaan työ ja oppaan vastuulla tarjota tietoa taideteokses ta, sen historiasta ja tekijästä. Hienoa. Koti voi olla valheellinen kulissi – niin museokin. Meitä suomalaisiakin tulisi kannustaa keskustelemaan vapautuneesti näkemästämme. Talossa ei siis tapahtu nut mitään vuoden 1917 ja talvisodan välil lä. Ja talvi ja jatkosodan aika na se pelastui ilmapommitusten liekkihelve tistä kuin kristillisissä pyhimyslegendoissa. Talikkalan puutalokortte lit tuhoutuivat viime sodissa perusteellisesti. Mutta silti: parhaiten mieleen ovat jääneet vanhanaikaiset, omituiset tai luvalla sanoen epäkorrektit museot. Mutta tapahtui ihme: tulimeri säästi juuri sen puutalon, jossa Lenin oli oleskellut syys kuussa 1917 Työsanomalehden toimittajan Juho Latukan hoteissa ja valmistellut val lankumousta. Talo oli pyhäinjäännös: kaikki oli tuvassa ennallaan, kuin Lenin olisi juuri poistunut hetkeksi asioilleen. Ja väkevimmin olen oppinut museoista ja esinemaailmasta eikenenkäänmaalla eli Viipurissa. Venäläiset ovat Euroopan mittakaavas sa sekä poikkeuksellisen kiinnostuneita taiteesta että taidokkaita keskustelijoita ja väittelijöitä. Myös irtaimisto on säilynyt ihmeen kaupalla, mukaan lukien Leninin Undervudkirjoituskone. Yritin kaivaa kame ran esille, mutta tuima vartija huusi ”Stoi!”. Jos näyttelyssä on yksikin puhututtava teos tai esine, vaikka messin kilaatta, kannatti taas sulkea tietokone ja mennä museoon. Se on museotekninen blingblingvitriini, jossa esitellään vaikkapa vanhoja espanja laisia tai ranskalaisia taideteollisia esineitä tai muita Eremitaasin loputtomista varas toista liikeneviä, mitäänsanomattomia ar voesineitä. Kau pungissa, joka ei koskaan enää tule olemaan Suomea mutta joka ei vielä ole ihan koko naan Venäjääkään. Kuten asunnotkin, museot voivat olla esinemaailmaltaan runsaita mutta sisäises ti tyhjiä. Siinä jököttivät museon järjestyssäännöt ve näjäksi ja englanniksi
Antiikki & Design 20. Koska Qing-dynastian alkuaikoina virkamiehiä oli vähän, vain joitakin tuhansia, ovat ajanjakson merkit hyvin harvinaisia. Myös työ on poikkeuksellisen taidokasta. Kangxi-keisarin kauden (1662–1723) varaministerille kuulunut, kultalangalla kudottu virkamerkki on yksi Mikko Raution kokoelman helmistä
Antiikki & Design 21. Ming ja Qingdynastioiden aikaiset, ku dotut ja kankaalle kirjotut virkamerkit ja silkkikaavut on ladattu täyteen symboliik kaa. Lohikäärme oli varattu yksinomaan keisarille ja hänen perheelleen. Yhdeksää siviilivirkamiesten kategoriaa symboloivat yhdeksän lintulajia. › Päähineeseen kiinnitettävän koristepallon materiaali kertoi kantajansa virka-arvon. Jos hallitsee tämän kuvakielen, lohi käärmeiden, lepakoiden, lintujen ja kas vien kautta piirtyy esiin kuva keisarillisesta Kiinasta. Ne kiinnitettiin sekä silkkikaavun etupuolelle että selkään, jolloin saattoi jo kaukaa nähdä, kuka kukin on. Satoja vuosia vanha silkki hehkuu ja säkenöi upeis sa väreissä. – Pääkuvion lisäksi myös värien käyttö ja pienet detaljit kertoivat kantajasta ja tämän asemasta. Virkamerkkikäytäntö jatkui myös vii meisen keisaridynastian, Qingdynastian (1644–1911) ajan. Se oli yhteiskunta, joka tavoitteli kauneutta, mutta oli myös äärimmäisen hierarkkinen. keräilijä Silkkiin kirjottu arvojärjestys Kiinassa lapsuutensa asunut Mikko Rautio on kerännyt Pohjoismaiden laajimman kokoelman Mingja Qing-dynastioiden ajan virkamerkkejä. Keisarin päähineessä sen sijaan oli helmi. Niiden symboliikka kertoo keisarillisen Kiinan hierarkiasta. Esimerkiksi lohikäärme koristi keisarin lisäksi myös tämän vaimon, jalka vaimojen ja lasten kaapuja ja arvomerkkejä, mutta ainoastaan keisarin lohikäärme ku vattiin suoraan edestäpäin ja sillä oli viisi kynttä, Rautio kuvailee. SELINA VIENOLA KUVAT RIITTA SOURANDER K orea riikinkukko lentää kul taisella taivaalla ja tuima ilmeinen lohikäärme piirtyy kauniisti esiin kasviorna menttien keskeltä. Mikko Rautio esittelee Guangxu-keisarin (hallitsi 1875–1908) puolisolle kuulunutta kaapua. Määrätyt eläimet, linnut ja tarueläimet ku vastivat tiettyä virkaasemaa. Ainoastaan keisari ja keisarinna saivat käyttää vaatteissaan ja asusteissaan keltaista. – Pareittain käytetyt neliönmuotoiset merkit olivat jopa 38–40 cm:n kokoisia. KORISTELUA HALLITSIVAT tiukat säännöt. Lisäksi oli yhdeksän sotilasvirkamiesten ka tegoriaa, joita symboloivat yhdeksän eläin lajia, ja tarkastajavirkamies, jota symboloi tarueläin. Mikko Raution kiinalaisten tekstiilien kokoelmassa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin estetiikasta ja usko mattomasta käsityötaidosta. Keisarin merkki oli pyöreä ja poikkesi muista muutenkin. Ylemmän viran merkin käyttämisestä rangaistiin jopa kahden vuoden palkatto muudella. Korkeimman virkamiehen hattua koristi koralli, muilla virkamiehillä oli erivärisiä kiviä. – Ylimystö ja valtion virkamiehet alkoivat käyttää vaatteisiin kiinnitettäviä virkamerk kejä 1300luvulla Mingdynastian (1368– 1644) aikaan, jolloin koko maata alettiin hallita yhteneväisten sääntöjen mukaan, Mikko Rautio kertoo. Hierarkiassa oli kuitenkin mah dollista nousta rehellisin keinoin osallistu malla virkamieskokeisiin
Kiinalaisen perinteen mukaan virkamerkit, kaavut ja Raution kokoelman valokuvat kertovat, miten Qing-dynastian loppupuolen ylimystö pukeutui. MIKKO RAUTIO ON kerännyt virkamerkkejä 1990-luvun puolivälistä. Muutettuani 1990-luvun puolivälissä perheineni Singaporeen työtahtini normalisoitui ja sain aikaa myös antiikkiharrastukselleni. Toisin kuin han-kiinalaiset, manchut eivät sitoneet naisten jalkoja. Rouvalla on tyypillinen Manchu-hallitsijaheimon kampaus ja asusteet. Hän innostui välittömästi aihepiiristä, josta ei ollut aiemmin kuullut mitään. Lisäksi aitoja virkamerkkejä on maassa jäljellä varsin vähän. – Aikuisena palasin Kiinaan 1980-luvulla, jolloin perustin Pekingiin Finnairin toimiston. Parhaillaan hän kirjoittaa virkamerkeistä englanninkielistä kirjaa. Nämä yksityiskohdat erottavat keisarin lohikäärmeen muiden perheenjäsenten lohikäärmeistä. Sylkypotan vieressä istuva virkamies on sonnustautunut täydelliseen virkapukuunsa, johon kuuluu kaavun lisäksi päähine ja paksupohjaiset kangassaappaat. Keräily sai alkunsa onnellisen sattuman myötä, ja siitä lähtien arvomerkit ja silkkikaavut ovat pitäneet hänet pauloissaan. Kiinan historia on kiehtonut minua lapsesta lähtien, ja jo nuorena poikana keräsin kiinalaisia antiikkikolikoita, hän kertoo. Kirkas keltainen väri oli varattu ainoastaan keisarille, paitsi viimeisen dynastian aikana sitä sai käyttää myös keisarinna. – Antiikkivirkamerkeistä on Kiinassa kirjoitettu todella vähän. keräilijä Keisarin virkamerkin lohikäärmeen kasvot on kuvattu suoraan edestäpäin ja sillä on viisi kynttä. Rautio puhuu täydellisesti kiinaa, mikä on uuden tiedon etsimisen kannalta välttämätöntä. – Isäni on kiinalainen, ja asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Pekingissä. Keisarin virkamerkin lohikäärmeellä on viisi kynttä. Siihen aikaan työelämä oli niin kiireistä, etten juuri ehtinyt paneutua keräilyyn. › Antiikki & Design 22. Siksi koen, että kiinan kielen taitoisena aiheen tutkiminen ja siitä kirjoittaminen on velvollisuuteni. Yksi syy tähän on, että virkamerkkejä on ylipäätään säilynyt niukasti. Kaulassa riippuva ketjukin kertoo virka-aseman korkeudesta. VUOSIEN SAATOSSA Rautiosta on kehittynyt aiheen asiantuntija ja hänen kokoelmansa on kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi. Niihin aikoihin Rautio näki Arts of Asia -lehdessä jutun kiinalaisten virkamerkkien kokoelmasta, jonka omisti amerikkalainen juristi. Olen kuitenkin moneen otteeseen yllättynyt siitä, kuinka vaikeaa Kiinassa on päästä tapaamaan museoiden asiantuntijoita
Langat värjättiin perinteisillä kiinalaisilla kivija kasviväreillä 1870-luvulle, jolloin maahan alettiin tuoda myös violettia väriä. Antiikki & Design 24. Virkamerkkien erityisen kirjontatavan pistoa nimitettiin Pekingin solmuksi. Työ vaati niin hyvää näkökykyä, että siihen pystyivät vain nuoret naiset
Toinen syy liittyy kiinalaisiin uskomuksiin, joiden mukaan kuolleiden ihmisten vaatteet tuovat epäonnea. Vielä 10 vuotta sitten maineikkaat huutokauppa kamarit järjestivät niille erillisiä huuto kauppoja, mutta nykyisin ne myydään muiden huutokauppojen yhteydessä. – Yllättävän harvoin käyn niitä katsomassa. Kielletyssä kaupungissa on laajat hovin tekstiilikokoelmat, mutta osa on säilytetty niin huonosti, että ne ovat päässeet homehtumaan. VARO VÄÄRENNÖSTÄ KIINALAISET ANTIIKKITEKSTIILIT ovat loppumassa markkinoilta. Jos kaapu oli edestä avattava, saattoi etupuolen merkki olla kaksiosainen. AITOUS kannattaa varmistaa ennen osto päätöstä. – Singaporessa oli yksi kaapu ripustettuna olohuoneemme seinällä. Niitä on netin kautta myynnissä eri paikoissa, mutta liik keellä on paljon väärennöksiä, joista suurin osa on peräisin Kiinasta. Sinne se sitten erään lomamatkani aikana homehtui, hän naurahtaa. Siinä auttaa symboliikan tunte minen, mutta jos oma asiantuntemus ei riitä, kannattaa suosia luotettavia huuto kauppakamareita. QINGJA MING-DYNASTIOIDEN vir kamerkeistä käytetään englanninkielistä nimeä Mandarin Square. Niinpä hän säilyttää virkamerkkejään ja kaapujaan visussa tallessa, vaakatasossa, silkkipaperin sisällä, suojassa valolta ja ilman kosteudelta. Omistamista tärkeämpää minulle koko jutussa on vanhojen, hienojen esineiden löytäminen ja säilyttäminen sekä uuden tiedon etsiminen. Nykyisin Rautio kartuttaa kokoel maansa enää harvakseltaan silloin, kun eteen tulee jotakin erityisen hienoa, kuten virkamerkkipari, jossa sekä etuettä selkäpuolen merkit ovat hyvässä kunnossa. Hovin naiset käyttivät tinaisia kynnensuojuksia, ja kynsien hoitaminen oli heidän joka-aamuinen rituaalinsa. Koska antiikkisilkki vaurioituu helposti, Rautio ei voi pitää kauniita aarteitaan esillä. Antiikki & Design 25. Harvinaisten merkkien hinnat saattavat tällä hetkellä kohota jopa 20 000–30 000 euroon. Suurin osa Mingja Qing-dynastioiden aikaisista säilyneistä virkamerkeistä on kulkeutunut ulkomaisiin kokoelmiin. Rikkaat kiinalaiset ovat kiinnostumassa virkamerkeistä. keräilijä päähineet nimittäin haudattiin omistajiensa mukana, minkä vuoksi suuri osa niistä on joko maatunut tai vähintäänkin homehtunut. Naisten pitkät kynnet kielivät korkeasta asemasta. Silkkiset virkamerkit kiinnitettiin vaatteisiin sekä etuettä selkäpuolelle. Viime vuosina tosin myös rikkaat kiinalaiset ovat kiinnostuneet niiden keräilemisestä, mikä on nostanut hintoja entisestään. RAUTION KOKOELMAAN kuuluu nyt yli 100 virkamerkkiä ja 20 juhlakaapua sekä muutama juhla-asuun kuuluva päähine
Buddha viittaa myös Nepalissa syntyneeseen ja noin 600–500 eaa. Wulff pitelee Jain-Buddhaa, joka symboloi absoluuttisen tyhjyyden ihannetta. Thomas Wulff hankki ensimmäisen buddhansa koulupoikana ollessaan kielikurssilla Englannin Folkestonessa. Se oli betoninharmaan 1970-luvun Suomen vastakohta, Wulff muistelee. Halvimmat esineet maksoivat nykyrahassa vain parikymmentä euroa. ALUKSI Thomas Wulff tunsi itsensä aika yksinäiseksi keräilijäksi, mutta sen ansiosta hän teki todella edullisia kauppoja. 1970-luvun Suomessa markkinoilla ei ollut paljon itämaisia esineitä, mutta 1900-luvun alussa oli toisin. – Minua puhutteli pienen japanilaisen veistoksen värikkyys ja kauneus. Pronssibuddha on noin vuodelta 1900. – Tilanne muuttui radikaalisti 2000-luvulla, kun valtava orientalismin aalto levisi länsimaihin ja esimerkiksi filmitähtiä kääntyi buddhalaisuuteen. Hinnat kipusivat pilTästä kaikki alkoi: Pieni japanilainen veistos on vaikuttavan veistos kokoelman lähtölaukaus. Myös Wulffin suvussa oli säilynyt kaksi hienoa buddhaveistosta. keräilijä ”Buddhaveistokset valtasivat kotimme” Kirjailija Thomas Wulff on liki 50 vuotta kerännyt buddhaveistoksia, thangkamaalauksia ja muita itämaisia esineitä. vaikuttaneeseen historialliseen henkilöön Siddhartha Gautamaan, Buddha Shakyamuniin, jonka opeista buddhalainen uskonto ja filosofia ovat alkaneet. Hänen mielestään niiden symboliikkaa on helpompi opiskella hakuteoksista kuin matkailemalla. matkoiltaan, ja porvariskoteihin oli melkeinpä muodikasta hankkia muutama tällainen esine. Gustaf Mannerheim oli tuonut hienoja buddhaveistoksia AasianThomas Wulffin työhuoneen jokaisen neliösentin täyttävävät kokoelman esineet. BETTINA WULFF KUVAT HEIKKI RAUTIO K okoelma alkaa aina jostakin tietystä esineestä. Buddhalaisessa maailmassa buddhaveistokset ja kuvat ovat paitsi mietiskelyn ja hartauden harjoituksen välineitä myös koriste-esineitä niin luostareissa kuin kotialttareissa. Sana ”buddha” tarkoittaa valaistunutta eli ihmistä, joka on vapautunut halusta, sen tuottamasta kärsimyksestä sekä jälleensyntymän kiertokulusta. Thomas Wulff osti sen koululaisena 1970-luvulla ollessaan kielikurssilla Englannissa. › Antiikki & Design 26
Antiikki & Design 27. Historiallinen buddha, josta käytetään nimiä Siddhartha Gautama tai Buddha Shakyamuni, on tässä kuvattuna hetkellä, kun hän saavutti tietoisuuden. 1700-luvulla Tiibetissä tehty buddha on kuulunut Thomas Wulffin isoisälle Einar Wulffille. Veistos on kullattua pronssia
Thangkamaalaus esittää norsupäistä Ganeshajumalaa. Kullattua pronssia, noin 1900, Tiibet. Thangkamaalaus Acalasta, ”Järkkymättömästä”, joka karkottaa demoneita ja pahoja henkiä. Buddha Shakyamuni istuu kädessään kerjäläisen kulho. Antiikki & Design 28. Kasvija mineraalivärein maalattu thangka on 1800-luvulta, Mongolia. Kullattua puuta, korkeus 41 cm, 800-luku. keräilijä Japanilainen buddha Amithaba, ”Loputon valo”. Tiibet, noin vuodelta 1900. Se merkitsee, että veistos on siunattu ja siten ikään kuin saanut elämän. Kullattua puuta, 1700-luku, Kiina. Suuren, luultavasti mongolialaisen pronssibuddhan on perimätiedon mukaan tuonut Gustaf Mannerheimin joltakin Aasian-matkaltaan. Figuriini esittää Arhatia, yhtä Buddhan 16 oppilaasta, joka saavutti valaistumisen. Mahasiddha-nimi viittaa mystikkoon tai ”pyhään hulluun”. Käsien asento tarkoittaa ”älä pelkää”. Pronssibuddhan pohjassa on temppelileima. Kullattua pronssia, 1800-luku, Tiibet tai Mongolia. Kädessä šamanistiset esineet rumpu ja peili. Boddhisattva on valaistunut, joka on jäänyt maan päälle auttamaan kärsiviä ihmisiä. Kullattu tiibetiläinen pronssiveistos on 1700-luvulta, ja se on kuulunut Wulffin isoisälle
Lammi on erikoistunut kaukaisten maiden ja kulttuurien esineisiin. Edullisimmat ostokset voi toki tehdä esineiden alkuperämaissa. Se on todella sääli, sillä vieraiden kulttuurien opiskelu rikastaa elämää. Aasiassa esineiden ajoituksella ei kuitenkaan ole ollut merkitystä, eikä se ole ongelma buddhalaisillekaan. Perhe, joka muuten on katsellut suopeasti keräilyharrastustani, on antanut ankaran määräyksen, että esineet eivät saa vyöryä pidemmälle yhteisiin tiloihin, Wulff naureskelee. Tornin portaikossa jokaisella portaalla on buddhaveistos ja seinät on tapetoitu thangka maalauksilla. Antiikki & Design 29. Thomas Wulff on kirjailija, ja hänen työhuoneensa sijaitsee kodin yhteydessä olevassa tornihuoneessa. Pienempi on kullattua pronssia. Muutama helmi on 1700-luvulta, ja yksi Amitayus-buddhaa esittävä thangka on 1600-luvun lopulta. Useimmat Wulffin kokoelman esineet ovat 1800-luvulta tai sitä nuoremmalta ajalta. Kysymys aitoudesta puhuttaa myös itämaisten esineiden keräilijöitä. – Ajoittamisen ongelmat kietoutuvat itämaiseen käsitykseen kopioinnista. Kattavaa alan lähdeteosta ei ole. Suurempi on maalattua puuta ja esittää tiibetiläisen kirjallisuuden suurinta runoilijaa Milarepaa (1040–1123). Ei ole väärin tehdä tarkkaa kopiota jostakin erityisen kauniista, ihmeitätekevästä tai palvotusta esineestä, päinvastoin, se on hyvää ja siunauksellista. keräilijä KERÄILIJÄN NEUVOT KÄYTÄ TIETOLÄHTEINÄ näyttelyluetteloita ja kirjoja, jotka auttavat eri jumaluuksien ja henkiolentojen tunnistamisessa. Sen sisällä on saviveistos Valkoinen Tara, ”Ehtymätön myötätunto”, joka on tiibetiläisen buddhalaisuuden suosituimpia jumalattaria. Helsingissä Antiikkiliike J. Ganesha on norsunpäinen hyvän onnen ja viisauden jumala, joka usein esitetään tanssimassa yhden varpaan varassa. MILLOIN IHMISESTÄ tulee keräilijä. Yksityisellä länsimaisella keräilijällä ei ole juuri keinoja saada selville esineen alkuperää. Tukholman Östasiatiska museet on itämaisen antiikin ja taiteen keidas. Huutokaupoissa ja liikkeissä näkee satunnaisesti yksittäisiä esineitä. On luotettava ensisijaisesti omaan intuitioon ja toiseksi kauppiaan sanaan. Lontoossa ja Pariisissa mutta nykyään myös Tukholmassa hinnat liikkuvat tuhansissa euroissa. Toinen kiinnostuksen kohde ovat hindulaiset Ganesha-figuurit. Wulffilla ei ole tarvetta matkustaa Aasiaan, sillä hänen mielestään kulttuureista oppii eniten tutkimalla esineiden merkityksiä ja symboliikkaa avaavia hakuteoksia. Niiden konservointi on vaativaa asiantuntijatyötä. – Sitten kun ei enää voi pitää kaikkea esillä ja esineet ottavat vallan! Minulla tämä kehityskulku alkoi jo 30 vuotta sitten. Miksi itämaisten esineiden keräily on Suomessa harvinaista. Molemmat ovat Himalajan alueelta. Suomessa ei ole varsinaisia alan markkinoita. Sen sijaan Amsterdamissa, jossa tarjontaa on runsaasti, voi löytää halvempaakin tavaraa. – Syitä on monia. Buddhalaista esineistöä myydään maailmanlaajuisesti huutokaupoissa ja gallerioissa, ja verkko on tärkeä kauppapaikka. Pari matka-alttareita tai amuletteja, joita kutsutaan nimellä Ghau. Meillä ei ensinnäkään ole aasialaiseen taiteeseen keskittynyttä museota, vaikka esimerkiksi Kansallismuseolla on uskomattomia aarteita varastojen uumenissa. Täällä on syntynyt muun muassa romaanitrilogia, joka kertoo puolifiktiivisen Ivarlassyn seikkailuista. PIDÄ VEISTOKSISTA HUOLTA vain pyyhkimällä ne pölystä, pieni patina kuuluu asiaan. Thangkat ovat munkkien käyttämiä meditaatiokuvia, joiden jumalhahmot ja ornamentit on maalattu mineraalija kasvivärein. Romaani Otack är världens lön (Kiittämättömyys on maailman palkka) valmistui 2017. Hän korostaa, että buddhalaisissa esineissä häntä viehättävät niiden kauneus, ilmaisuvoima ja harmonia. Pronssiveistoksen tarkan iän voi arvioida vain metallianalyysillä. viin, hän kertoo. THANGKAMAALAUKSET ovat usein hyvin nokeentuneita. Paljous voi näyttää lähes kaoottiselta, mutta kaikki esineet on dokumentoitu sekä kirjallisesti että valokuvin. Se antaa aivan uutta ajateltavaa ja saa ihmisen kasvamaan henkisesti, Thomas Wulff sanoo. THOMAS WULFF ei itse ole uskontoa harjoittava buddhalainen. VIIME VUOSINA Wulff on alkanut keräillä Himalajan alueen esineitä, erityisesti kullattuja pronssiveistoksia ja thangkoja. – On vain kysyttävä itseltä, puhutteleeko esine vai ei, Wulff toteaa. 2000-luvun buddhalaisbuumi nosti hinnat pilviin
Kultaa ei koristeluun käytetä. Kuljettaessa riipuksista, rahoista ja tiu’uista lähtee helisevä ääni, joka karkoittaa pahoja voimia. Häkellyttävän hieno lapsenkantotekstiili on koristeltu lukuisilla hopeaja rahakoristeilla, joilla on myös onnea tuottava merkitys. Antiikki & Design 30
Värejä, tuhansia pistoja, nauhoja, nyörejä, metalliosia, Vaatteita, peittoja, lapsenkantolaitteita, esiliinoja, arkeen ja juhlaan. PÄIKKI PRIHA KUVAT PIA INBERG S ilkkiä, pellavaa, villaa, puuvillaa. Soile Korhonen keräsi Kiinassa asuessaan hienon tekstiilikokoelman. Kansantekstiilit olivat puhutelleet Korhosta jo aiemmin Perun ja Indonesian matkoilla. Mandariinikiinasta poikkeavaa miao-kieltä puhuva ”täti” kommunikoi murteellisesti ja usein kolmen tyttärensä avulla. Toiminta oli ammattimaista ja myytävät tuotteet hienoja esimerkkejä arjen ja juhlan tekstiileistä. Aarteet on kerännyt Soile Korhonen. Kuitenkin täyttä totta, ja vielä ainakin osittain oman aikamme käyttöesineitä, mutta samalla katoavaa kansanperinnettä. Soile Korhonen ei ole pyrkinyt keräilyssään systemaattisuuteen, vaan tärkeitä hankintaperusteita ovat olleet tekstiilien esteettisyys, taiturillinen toteutus, käyttötarkoitus ja niihin sisältyvät tarinat. Hänellä oli myytävänä hämmästyttävän hienoja tekstiileitä, erityisesti miao-vähemmistökansalta, johon hän itsekin kuului. Kauniit kirjailut kuuluvat heillä niin arkeen kuin juhlaan. Tekstiilien avulla voi rakentaa kuvaa jo katoavasta mutta syrjäseuduilla vielä eläväsSoile Korhosen suosikkeja on silkkinen sängynpeitteen koristeosa. – Täydellinen kultakangas ja samalla kuin kätketty aarre, jonka välkehtivän kuvion idea paljastuu läheltä katsoen, hän sanoo. Henkeäsalpaavan kauniita tekstiileitä, kuin Tuhannen ja yhden yön satujen aarrearkusta. Kiinalaisten tekstiilien kokoelman kartuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman kielitaitoa, ja onneksi kiinan kieltä oli sisältynyt opintoihin Teknillisessä korkeakoulussa. KAIKKEIN SUURIN MERKITYS oli Pan Yue -”tädillä”, jonka Korhonen sattumalta tapasi vanhain tavarain kirpputorilla. Lapsille valmistetaan yhtä suuritöisiä ja kauniita vaatteita kuin aikuisille. Miao-tytön takki on koristeltu hopeakulkusin, tupsuin ja hapsuin. Molemminpuolinen ystävyys ja luottamus rakentui nopeasti, ja yhteistyö kesti yli 10 vuotta. Sinä aikana Korhoselle kertyi satoja tekstiilejä. Kudottuja, kirjailtuja, applikoituja, painettuja, värjättyjä. Kansainväliset työtehtävät veivät metsäalan asiantuntijan 1990-luvun lopulla Kiinaan 15 vuodeksi. keräilijä Miao-kansan taidonnäytteet Kiinan vähemmistökansoihin kuuluvat miaot valmistavat yhä tekstiilinsä perinteisesti. Hän pystyi myös kertomaan tekstiilien taustatietoja, kuvioinnin merkityksistä ja käytetyistä tekniikoista. Tekstiileihin on merkitty keräyspaikkakunta, vähemmistökansallisuus ja tärkein kuvioaihe. › Antiikki & Design 31
Yksityiskohta lapsenkantotekstiilin päänsuojasta, johon on kirjailtu kolmiulotteinen pioninkukka. Antiikki & Design 32. Mitä kauemmin pienryhmät ovat eläneet etäällä muusta kansakunnasta, sitä puhtaampana perinteisten tekstiilien käyttö ja valmistus on säilynyt. Kokoelmassa on sekä kudottuja että kirjottuja tekstiileitä. Kaikki vaatteet valmistetaan tekstiilimateriaaleista kenkiä myöten. Nahkaa ei käytetä, ei myöskään nappeja tai hakasia. Päähineet on rakennettu kietomalla kangaskaitaleita pään ympärille. Materiaalit vaihtelevat ohuista silkkilangoista karkeaan villaan ja pellavaan. MIAO-KANSANRYHMÄ asuu maan lounaisosassa, erityisesti Guizhoun ja Hubein maakunnissa. Irtohihat ovat käytännölliset työssä, koska ne voidaan tarvittaessa irrottaa ja vaihtaa. Värien käyttö on taiturillista ja niiden määrä on loputon. Vaatteet kootaan kangassuikaleista, joita ei leikata tai muotoilla ennen ompelua. Tekstiilit valmistetaan itse, ja se on edelleen perinteistä naisten työtä. ESTEETTISYYS NÄKYY myös arjen työvaatteissa, joista housut sekä huivimaiset päähineet ovat perusvaatteita. Tämä perinne on kasvattanut miao-naisista käsityön mestareita. Juhla-asuihin kuuluu usein myös hopeisia hius-, kaulaja rannekoruja sekä tukkasolkia. Vaatteisiin ei tehdä sisäänottoja tai muotolaskoksia, vaan esimerkiksi takkiin saadaan leveyttä kiilamaisten kappaleiden avulla. Kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen heidän täytyy pystyä kirjomaan 1?2 täydellistä vaatekertaa voidakseen päästä naimisiin. keräilijä tä Kiinan kymmenien vähemmistökansallisuuksien tekstiilikulttuurista. Fenikslintu kuvaa absoluuttista kauneutta ja nerokkuutta ja on feminiinen symboli, kun taas lohikäärme on maskuliininen. Miao-tytöt alkavat opetella kirjontaa jo 6?7 vuotiaina, ja taito kasvaa nopeasti. Kiinan valtaväestö eli han-kiinalaiset eivät ainakaan toistaiseksi tunnu arvostavan vähemmistökansojen tekstiiliperinnettä kovinkaan paljoa. Miaolaisten vaatteiden sanotaan edustavan hienointa käsityötaitoa kaikista 55:stä Kiinan vähemmistöryhmästä. Väkiluku on kiinalaisittain pieni, vaikka suomalaisittain suuri, yli 5 miljoonaa. Lapset ovat arvostettuja ja tärkeitä, ja perheet voivat olla suuriakin, koska Kiinan Tytöt alkavat edelleen opetella kirjontaa 6–7-vuotiaina. Perinteitä katoaa Kiinassa kuten kaikkialla maailmassa, ja tavat ja esineet sulautuvat valtakulttuuriin. Tekniikoiden monipuolisuus, taiteellinen korkeatasoisuus ja käsityötaidon huippuosaaminen ovat määreitä, joilla asiantuntijat kuvaavat tekstiileitä. Ne kiinnitetään nauhoilla tai kiedotaan vartalon ympärille. Tuhansilla ja taas tuhansilla pistoilla kirjotaan pukuihin ja päähineisiin kukkia, lintuja, hyönteisiä ja kaloja, mutta myös historiallisia aiheita, legendoja sekä monia kansanperinteen kuvioita. Asuun voi kuulua muun muassa paita, jakku, hame, esiliina, säärystimet ja päähine
entinen yhden lapsen perhepolitiikka ei koskenut vähemmistöjä. Heidän pukunsa ovat yhtä kauniita ja suuritöisiä kuin aikuisten vaatteet. ALUKSI KANNATTAA käydä paikallisissa museoissa tutustumassa vanhoihin tekstiileihin ja kerätä niistä kaikki mahdollinen saatavilla oleva tieto. Putkimainen hame sidotaan vyötärölle nauhoilla. Lapset saavat kasvaa kauneuteen jo vauvaiässä. Pussilakanan keskusosa on kudottu kapeassa sylikangaspuussa ja yhdistetty kapeista kaistaleista. Oviverhon kuviointi on tehty vahabatikkimenetelmällä. LUOTETTAVA OPAS ja kulttuurin tuntija mukana löytöretkillä auttaa löytämään ja myös hylkäämään kiinnostuksen kohteita. Vastaus on selkeä: heidän koko omaisuutensa on heidän päällänsä. keräilijä VINKKEJÄ KERÄILIJÄLLE VIERAAN KULTTUURIN tekstiileitä keräävälle on suurta etua paikallisen kielen taidosta, jonka avulla voi saada tarkkoja tietoja kiinnostavista keräilykohteista. Antiikki & Design 33. Pellavareunukset vaihdetaan uusiin niiden kuluessa rikki. Pienimmät kulkevat mukana kantotekstiileissä, eräänlaisissa kantoliinoissa tai -repuissa, jotka ovat rikkaasti kuvioituja ja koristeltuja. Vähemmistökansojen käyttämät materiaalit ovat yleensä pellava ja uudempana puuvilla. Samoin opas voi auttaa myyntitilanteessa kohtuullisen hinnan neuvottelemisessa. Soile Korhonen näyttää, millaista karkeaa, raidallista villakangasta eräs Sichuanin vuoriston heimo on käyttänyt ainoana vaatteenaan. Kun Soile Korhonen on tekstiilikauneuden keskellä näyttänyt kuvia myös vähemmistökansojen asunnoista ja elinympäristöstä, ei voi kuin hämmästellä, kuinka vaatimattomissa ja alkeellisissa oloissa voi syntyä näin juhlavan kauniita käyttötekstiileitä. Miesten vaatteet ovat väritykseltään tummempia kuin naisten, ja kuviointi on graafisempaa ja ”miehekkäämpää” kuin naisten vaatteissa
Myöskään Tupperware-astiat eivät ole ole lyöneet läpi keräilyesineinä, kuten ei moni muukaan lehdessä esitelty käyttöesine. Uusia keräilykohteita nimittäin syntyy sitä mukaa, kun klassikot siirtyvät tavallisen keräilijän ulottumattomiin. Markku Salo on moneen kertaan palkittu muotoilija, ja hänen töitään on tunnettujen muotoiluun erikoistuneiden museoiden kokoelmissa, kuten Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. Muumi-huuma jatkuu. Suosion jatkuminen ei synny tyhjästä. Myös lehdestä itsestään tuli keräilykappale, kuten päätoimittaja Leena Nokela ennusti. Vielä kalliimpi on Fazerin tilaama Muumi-muki, jota on valmistettu 400 kappaleen erä. Vuoden 1993 lehden juttuun poimittiin koiran purulelut, joiden aiheina olivat presidentit George Bush ja Mihail Gorbatshov. Jokaisella aikakaudella on omat lempiesineensä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö ne voisi vielä nousta suosioon. antiikki & design 25 v Kerromme alan muutoksista lehden historian aikana. Antiikki & Design 34. ANTTI KAIJALAINEN T ulevaisuuden keräilyesineeksi ja muotoiluklassikoksi nousemista on vaikea ennustaa. Monellakaan ei ole varaa Birger Kaipiaiseen, Tapio Wirkkalaan tai Paavo Tynelliin, joten mielenkiinto kääntyy niitä edullisempiin vaihtoehtoihin. Sen hinta-arvio liikkuu huutokaupoissa 4 500– 5 000 eurossa. Ensimmäinen Antiikki-lehti ilmestyi 1993. Muumi-mukeja on aina arvostettu Suomessa niin kuin Arabian tuotteita yleensäkin, mutta tuskin kukaan olisi uskonut, että yksittäisistä mukeista voidaan maksaa jopa tuhansia euroja. Vuodesta 1995 lehden nimi oli Glorian Antiikki ja vuodesta 2015 se on ollut Antiikki & Design. Muumi-buumi oli jo 1993, ja silloin arvuuteltiin, mitä Muumit maksavat 20 tai 40 vuoden päästä. Esimerkiksi Muumipeikko unelmoi -muki myytiin 2016 lempääläläisessä Huutokauppahuone Aleksissa noin 2 000 eurolla. Esimerkiksi poliittisten myllerrysten murroksissa syntyneiden esineiden on ajateltu olevan haluttuja keräilykohteita tulevaisuudessa. Vuonna 2006 Muumipeikko unelmoi -mukista maksettiin 2 000 e, Huutokauppahuone Aleksi. Salon lasiteoksissa suomalaisen lasinpuhalluksen perintö Nuutajärvellä ja ammattitaito yhdistyvät rohkeaan muotoon ja väriin. Mikä nousee suosioon. ENNUSTUS OSUI oikeaan jutussa esiteltyjen Arabian Muumi-astioiden ja Markku Salon lasimuotoilun kohdalla. Antiikki-lehden ensimmäisessä numerossa 1993 pohdittiin, mikä olisi tulevaisuuden antiikkia. Niistä ei tullut klassikkoja. Se vaatii korkeaa laatua, harvinaisuutta, tunnettua brändiä tai suunnittelijaa, kiinnostavaa tarinaa. Kalleimpia eivät ole olleet 1950-luvun mukit vaan ne 2000-luvun mukit, joita on valmistettu vain pieni erä. Siinä osuttiin oikeaan, että Muumi-astioiden ja Markku Salon lasin suosio on noussut. Hintaa selittää se, että mukista valmistettiin vuonna 2005 Arabian Muumi-näyttelyä varten 2005 kappaleen erikoiserä
Markku Salon muotoilemille taidelasiesineille povattiin hyvä tulevaisuutta. antiikki & design 25 v Huomisen antiikkia -juttu esitteli vuonna 1993 mahdollista tulevaa keräilytavaraa laajalla otannalla. Se on perusteltua, sillä keräilyn linjoja on vaikea ennustaa etukäteen. Antiikki & Design 35. Huomaa myös ajan tyyliä edustanut lehden ulkoasu. Vankkurit-teos on vuodelta 1993. Vuonna 2015 Markku Salon Myrskyvaroitus, Nuutajärvi 2005, myytiin 900 eurolla Bukowskisilla. Markku Salo kesti aikaa. Salon arvostus todennäköisesti kasvaa yhä. Tonttuhahmot ovat presidenttien Gorbatshov ja Bush näköisiä koiran puruleluja
Muovinen mallinuken torso löytyi hylättynä Kasvihuoneilmiön pihalta. Tuolit ovat todennäköisesti 1940-luvulta ja ne löytyivät Ison Roobertinkadun Fidasta. Lyyrapöytä on ostos Kaivarin Kanuunasta, messinkilampetit Wanhasta Kartanosta. Antiikki & Design 36. Hallin kattomaalauksen teksti ”Gaudia tristi genti dat laeta thalia” tarkoittaa ”teatterin jumala tuo ilon murheelliselle kansalle.” Empirekattokruunu on Antti Ikosen isoisoisän perintöä
Molempien toiveet täyttyivät, kun Vuori ja Ikonen ostivat perheelleen upean, mutta pahasti remontin tarpeessa olevan huoneiston Saisiolta ja Honkasalolta. ASUNNOSSA ON aina asuttu pitkään, ja Vuori ja Ikonen ovat vasta sen neljänsiä omistajia. Heidän kaunis kotinsa Pohjoisrannassa vaati kipeästi remonttia, mutta siihen heiltä ei riittäisi aikaa eikä innostusta. Suna Vuori viihtyy keittiössä, joka toimii kuin moderni keittiö, vaikka tunnelmassa on vanhan talon henkeä. Jo astuessamme eteiseen tunsimme, että asunnolla on hyvä sielu, Suna Vuori sanoo. › Antiikki & Design 37. kotona ”Tunsimme, että asunnolla on hyvä sielu” IRENE WICHMANN KUVAT JAANIS KERKIS O li aika muuttaa yhteen asumaan, mutta mistä löytyisi riittävän tilava koti. 1920-luvun klassismia edustavan rakennuksen arkkitehti oli ruotsalaissyntyinen David Frölander-Ulf (1874–1947), joka tunnetaan ennen kaikkea sisustusarkkitehtina. Nämä taas löysivät itselleen uuden kodin. Toisaalla kirjailija Pirkko Saisio ja ohjaaja Pirjo Honkasalo miettivät, mitä tehdä. – Olimme mieheni kanssa kumpikin asuneet jo pitkään vanhoissa, persoonallisissa taloissa, mutta tämä tuntui aivan erityiseltä. Kun kulttuurialan viestintäyrittäjä Suna Vuori ja hänen miehensä, yliopiston lehtori ja säveltäjä Antti Ikonen päättivät muuttaa yhteen, oli löydettävä asunto, jossa olisi omat tilat myös yhteensä kuudelle lapselle. Hänen kädenjälkensä näkyy muun Komea 1920-luvun talo ja asunnon hyvä henki upeine kattomaalauksineen hurmasivat Suna Vuoren ja hänen miehensä Antti Ikosen, kun he etsivät uusioperheelleen asuntoa Helsingin Kruununhaasta
ENTISET ASUKKAAT olivat aina arvostaneet tilan kauneutta ja harvinaislaatuisia piirteitä, joten asunto oli säilynyt poikkeuksellisen hyväkuntoisena. Muuttaessaan uuteen kotiinsa Merikoski teetti soikeaan halliin ja olohuoneeseen kattomaalaukset. Asukashistorian puuttuva palanen paljastui pian muuton jälkeen Suna Vuorelle Facebookin kautta. Talo valmistui vuonna 1926. Ne teki erityisesti henkilöja maisemamaalauksiin erikoistunut taidemaalari ja koristemaalari Eino Rafael Rapp. Hänen vanhempansa olivat aikoinaan ostaneet asunnon Veli Merikoskelta ja olivat asunnon toiset asukkaat. He olivat sitoutuneet siihen tunnepitoisesti tietäessään, kuinka suuresti asunnon edellisetkin omisKODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Kulttuurialan viestintäyrittäjä Suna Vuori ja yliopiston lehtori ja säveltäjä Antti Ikonen sekä molempien lapset. Eino Rafael Rapp maalasi olohuoneen kattomaalaukseen siivekkäät kerubihahmot, jotka ajavat hevosten vetämillä vaunuilla. Osoitteenmuutoksesta ilmoittaessaan hän sai viestin tuttavalta, että heidän uusi kotinsa oli tämän nuoruudenkoti. Asunnon ensimmäinen asukas oli nuori mies nimeltä Veli Merikoski, josta sittemmin tuli arvostettu oikeustieteilijä, tutkija ja yliopiston opettaja. Näitä isompia, vaunuilla ajavia hahmoja on kaksi, pienempiä siivekkäitä neljä. kotona muassa Ekbergin kahvilassa ja elokuvateatteri Maximissa. Remontissa oli vaatimuksena, että saataisiin tilaa suurelle perheelle ja koti toimisi arjessa. ERITYISTÄ Asunnossa on säilynyt alkuperäisiä Eino Rafael Rappin kattoja seinämaalauksia. TALO Vuonna 1926 valmistuneen, 1920-luvun klassismia edustavan kerrostalon on suunnitellut arkkitehti David Frölander-Ulf (1874–1947). Samalla uudet asukkaat tunsivat suurta vastuuta asunnosta. Ensimmäinen asukas teetti katto maalaukset. › Antiikki & Design 38. Lisäksi huoneessa on seinämaalaukset punahiuksisesta naisesta sekä tummatukkaisesta miehestä, joten kokonaisuus on tismalleen kuin Suna Vuoren ja Antti Ikosen perhe
Ranskalaisen 1920-luvun kaapin Suna Vuori löysi alennusmyynnistä sopivasti juuri kun uudesta asunnosta oli tehty kaupat. Kauniisti kuluneet nahkaiset nojatuolit ostettiin Fasaanista. Antiikki & Design 39. Itäsuomalaisesta kartanosta peräisin oleva suomalainen suuri villamatto on Ritva’s Antikista. Se on huutokauppahankinta Bukowskis Marketista. Olohuoneen lasinen ruotsalainen kattovalaisin on 1920-luvulta
Antiikki & Design 40. Olohuoneen tilava kaappi hankittiin Fasaanista erityisesti dvd-elokuvien säilyttämistä varten. Jalkalampussa on kiinteä tarjotinpöytä, se löytyi Toistosta. Vanha kampaamopöytä ostoja myyntiliikkeessä Hämeentiellä oli vastustamaton, vaikka sille ei heti olekaan löytynyt paikkaa
Kaareva, liinavaatekaappina toimiva komero kuuluu talon alkuperäisiin rakenteisiin. Antiikki & Design 41. Puutyöt teki Nikkari Janne. Tilava ruokapöytä tehtiin mökin vanhoista lattialaudoista, ja sen ääreen ikkunan eteen rakennettiin penkki. Seinässä oli vanhan puuhellan hormi, jonka kohdalle rakennettiin takka. Suuri itämainen matto hankittiin nettikauppa Carpet Vistasta. 1926 rakennetun talon poikkeuksellisen leveä ja uljas porraskäytävä on kuin rauhallinen keidas, jonne vilkkaasti liikennöidyn kadun äänet eivät kantaudu. kotona Täyspuiset keittiön kaapistot suunnitteli sisustusarkkitehti Hanni Koroma keittiön vanhaan henkeen. Vanhat tuolit ovat Anne’s Past & Prensentistä
kaikki modernin keittiön toiminnot. Toivosen moniosainen pieni teos on nimeltään Katoamisen estetiikka. Aivan erityinen sija kodin sisustuksessa on Antti Ikosen isoisoisän kodista peräisin olevilla esineillä. Museovirasto myönsi remonttiin pienen avustuksen, joka vaati asukkailta vain hieIsoisoisän esineitä pelastui Karjalasta. Vanha rakkaus ei ruostu -elokuvan juliste sen valmistumisvuodelta 1948 on Antti Ikosen lahja Suna Vuorelle. Jatkettava kustavilainen ruokapöytä löytyi Kruununhaan Antiikista. Sen päälinjat on toteutettu pariskunnan vanhoilla kalusteilla, uutta on hankittu vain tarpeeseen. Koroma piirsi vanhan ruokasalin tilalle sijoitettuun uuteen keittiöön maalatut täyspuiset kaapistot, jotka henkivät vanhaa tunnelmaa ja kätkevät kuitenkin sisäänsä man paperityötä. Isoisoisä oli kauppias, kunnallisneuvos ja valtiopäivämies. Koti sijaitsi Etelä-Karjalassa Jääskessä, joka nykyään on Venäjän puolella. Toni R. kotona tajat olivat sen alkuperäistä henkeä kunnioittaneet. ENTISISSÄ KODEISSAAN Suna Vuori oli mieltynyt jugendiin, mutta 1920-luvun klassismi on alkanut pikku hiljaa hiipiä talon arkkitehtuurin myötä myös uuden kodin sisustukseen. Antiikki & Design 42. Uusia mausteita tuo pariskunnan yhteinen harrastus, kirpputorien, antiikkikauppojen ja vintageliikkeiden kiertely. Siksi on luontevaa, että talon arkkitehtuuri ja aikakausi näkyvät myös kodin sisustuksessa. Eteisen trymoopeili ja seinäkello sekä hallin empirekattokruunu, nuotit ja astiat tekevät joka päivä eläviksi perheen tarinoita ja historiaa. Ikkunoissa olleet, hauraiksi käyneet lyijylasimaalaukset oli irrotettu ja viety kellariin jo aiemmin, ja siellä ne ovat tallessa edelleen. Pian sen jälkeen, kun kaupat uudesta asunnosta oli tehty, Vuori osti alennusmyynnistä arvokkaan 1920-luvun ranskalaisen vaatekaapin. Nyt ne ovat arvoisellaan paikalla uudessa kodissa. Ihmeen kaupalla perhe sai sodan jaloista paetessaan pelastettua jälkipolville monta kaunista esinettä. Remontissa säilytettiin kaikki alkuperäinen paitsi entisen ruokasalin raskaat, purjelaivoin koristellut paneelit. Hän sanoo etsivänsä esineiden, tilojen ja värien harmoniaa. Kattoja seinämaalaukset entisöitiin. Remontin toteutti arvokohteisiin erikoistunut, paljon yliopiston tilojakin remontoinut EteläSuomen Julkisivupalvelu. Avuksi remontointiin tuli sisustusarkkitehti Hanni Koroma, jonka herkkyys vanhojen tilojen suhteen ja loistava värisilmä olivat osoittautuneet arvokkaaksi aiemminkin. Toisaalta Museovirasto myös valvoi remontin kulkua ja antoi arvokkaita neuvoja. Pähkinäpuusta ja sitruunapuusta valmistettu suuri kaappi ilahduttaa häntä neljän vuoden jälkeenkin joka päivä. Niistä esineitä hankitaan silloin tällöin, puhtaasti intuitiolla. Koristemaalarit Kirsi Karpio ja Elina Järvelä löytyivät työhän Osuuskunta Rotundan kautta
Eteisen trymoopeili ja seinäkello ovat kulkeneet kahteen kertaan Jääskestä Helsinkiin ja takaisin Antti Ikosen isoisoisän matkassa. Ritva Määttäsen maalaus on nimeltään Kaukaiset vuoret. Työhuoneeseen johtavan käytävän seinille on koottu muistoja. kotona 18-vuotiaan Ruusan huoneessa on ompelukone vanhalla talonpoikaispöydällä. Yöpöytä, seinäkaappi ja pieni pöytälamppu ovat kirpputorilöytöjä, sänky Ikeasta. Antiikki & Design 43. Vanha lasinen pianomyymälän kyltti löytyi antiikkimessuilta. Perheen kaikkien lasten kuvat ovat seinällä vanhoihin ikkunanpokiin kehystettyinä. Suna Vuoren ja Antti Ikosen muotokuvan on maalannut Matti Pikkujämsä. Se on sijoitettu työhuoneeseen vievään käytävään
Antiikki & Design 44. Näyttelyn kuraattorina on toiminut muotoilija Harri Koskinen. Ultima Thule -sarja vuodelta 1968 on hänen suosikkejaan Wirkkalan tuotannosta
Muotoilun jättiläisen kädenjälki ulottuu kaikille suomalaisille tutuista arkipäivän käyttöesineistä, kuten Iittalan laseista, viiTapio Wirkkalan muotoilusta riittää ammennettavaa. – Aikaisemmissa Wirkkala-näyttelyissä on ollut joko kronologinen tai eri mate riaaleihin perustuva esitystapa. Nyt hänen tuotantoaan katselee toinen muotoilija, Harri Koskinen, joka kuratoi Wirkkala-näyttelyn EMMAssa Espoossa. Nämä linnut ovat maalattua puuta, mutta Suokurppia valmistettiin myös pronssista. 1970) kuratoima näyttely esittelee Tapio Wirkkalan elämää ja työtä kollegan ja nykymuotoilijan silmin. › Antiikki & Design 45. Kukapa meistä ei olisi joskus käyttänyt jotain Wirkkalan suunnittelemaa esinettä. design Wirkkala Koskisen silmin ANTTI KAIJALAINEN KUVAT ANTTI KUPARINEN T apio Wirkkalan (1915–85) tuotanto on hämmästyttävän monipuolinen ja runsas. Muotoilija Harri Koskisen (s. Koskisesta Wirkkala oli maailman paras muotoilija. – Wirkkalan muotoilu on monivaiheista, se alkaa piirretyistä luonnoksista tai veistetyistä malleista ja jatkuu monina prosesseina valmiiseen työhön asti. Suokurpat vuodelta 1975 ovat Tapio Wirkkalan taidetta. EMMAn näyttelyyn on mahtunut noin 600 esinettä, joukossa myös ennen näkemättömiä. Mitä uutta näyttely tarjoaa. Hän halusi näin tuoda esille Wirkkalan kaksi puolta: teollisen sarjatuotannon ja kuvanveiston. napullojen etiketteihin ja modernin muotoilun huippuihin sekä monumentaalisiin vaneriveistoksiin. Itse halusin painottaa enemmän visuaalisuutta ja esineiden välistä vuoropuhelua, Koskinen sanoo. Teollinen suunnittelu on aina myös kompromissien tekemistä, mutta veistoksissa on enemmän vapauksia
Hän esimerkiksi osasi hyödyntää Lapin luontoa muotoilussaan. Antiikki & Design 46. Wirkkala on tavoittanut veistoksissaan linnun pitkäkoipisen ja -nokkaisen ja ehkä hieman humoristisenkin olemuksen tarkkanäköisesti ja lempeästi. – Sitä on vaikea yhdistää Wirkkalaan. Voiko Wirkkalasta irrota jotain uutta. – Ihailen häntä myös siksi, että vaikka tuotanto oli massiivisen runsas, taso säilyi aina korkeana. Abstrakti kuvio koristi pulloa monta vuosikymmentä. Maanläheinen Wirkkala ei välittänyt tähtikultista. Tapio Wirkkalan reliefiluonnoksen pohjalta tehtiin sadan markan seteli vuonna 1946. Nämä pronssija puuveistokset tuntuvat kävelevän vapaasti sinne tänne ja pyrähtävän lentoonkin tarpeen tullen. Sen voi kuitenkin nähdä EMMAn Aitio-tilassa, jossa se on pysyvästi esillä. SUOMALAISIIN 1950-LUVUN muotoilijoihin on liitetty sankarimyytti. design Korkenkorva-pullon etiketin Tapio Wirkkala suunnitteli 1961. Hän kyllä suunnitteli yrityksille eri puolilla maailmaa ja osasi toimia kansainvälisissä ympyröissä. SARJATUOTANTO ON lasivitriineissä, paljolti näyttelyturvallisuuden takia, mutta kuvanveistoa lähenevät teokset saavat hengittää vapaasti lavalla. Vaneriveistoksista mahtavin, vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn tehty Ultima Thule, ei ole tässä näyttelyssä. Silti hän oli aina omanlaisensa maanläheinen persoona, Koskinen sanoo. Hän oli aidosti juureva ihminen, jolle tähtikultti ei merkinnyt mitään. Tapio Wirkkalasta on tehty monia näyttelyjä ja kirjoja, ja suomalaiset ja ulkomaalaisetkin tuntevat hänen tuotantonsa. Hauska oivallus Koskiselta on ollut sijoittaa sinne Suokurppia (1975). Hän oli maailman paras muotoilija. Selkäpiitäni on suorastaan kutkuttanut, kun olen ymmärtänyt hänen taitavuutensa eri materiaalien hallitsijana, Harri Koskinen sanoo. – Tiesin jo entuudestaan, että Wirkkala on lahjakas piirtäjä ja veistäjä, mutta näyttelyn myötä arvostan hänen taitojaan vielä aikaisempaa enemmän
Antiikki & Design 47. – Wirkkala nähdään usein luonnosta inspiraationsa ammentaneena muotoilijana, mutta enemmän hänellä on töitä, joissa suunnittelu on lähtenyt geometriasta tai abstraktista ilmaisusta. Suunnittelutyötä leimasi yksityiskohtien oivaltavuus ja viimeistely, oli kyse käyttöesineestä tai uniikista taideteoksesta. Valaisin kuuluu MoMAn eli New Yorkin Modernin taiteen museon pysyvään kokoelmaan. Näin hän käänsi haitan eduksi, Koskinen kertoo. Blockin voi nähdä wirkkalalaisittain jääkappaleina. Aikojen saatossa sarjan pintakuvio on vaihdellut, mutta nykyajan tuotanto edustaa Wirkkalan näkemystä. Hänen läpimurtonsa oli 1996 suunniteltu Block-valaisin. Hän oli saanut koristeveistäjän koulutuksen, mutta oli siinä varmasti myös jotain kotoa perittyä, olihan hänen isänsä taiteilija-kuvanveistäjä Ilmari Wirkkala. HARRI KOSKINEN ON Tapio Wirkkalan tavoin kotimaassa ja ulkomailla palkittu monipuolinen muotoilija. Värikäs kannu on Rut Brykin muotoilua 1940–50-luvulta. ULTIMA THULE -SARJAAN tiivistyy paljon Wirkkalan muotoilufilosofiaa. Harri Koskista puhuttelee Wirkkalassa myös ”jalouden aste”. – Se on saanut innoituksensa Suomen talvisesta luonnosta, mutta suunnittelussa piti myös ratkaista, kuinka peittää silloisista raaka-aineista johtunut lasimassan vaihteleva laatu. – Wirkkala teki käsillään aina, vapaaajallaankin. Viiva elää myös viivahiotuissa lasiesineissä ja vaneritöissä luoden rytmisyyttä ja dynaamisuutta. Hän oli tavattoman kiinnostunut materiaalikokeiluista varsinkin lasissa. Se muodostuu kahdesta irrallisesta valetusta lasitiilestä, joiden keskellä on lampun muotoinen syvennys. Finnair otti Ultima Thulen käyttöön ensimmäisessä luokassa 1969, kun se aloitti suorat lennot Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta New Yorkiin 1969. Ku va M aa ri a W ir kk al a › Tapio Wirkkalan suvereenia piirustustaitoa voi nähdä etiketti-, postimerkki ja rahaluonnoksissa. Ultima Thule syntyi 1968, ja Wirkkala kaiversi ensimmäiset grafiittimuotit itse. Sarja puhutteli myös suurta yleisöä, ja siitä on tullut yksi rakastetuimpia lasisarjoja Suomessa. Wirkkalan ratkaisu oli tehdä pinnasta röpelöinen. Ultima Thule on edelleen Iittalan tuotannossa. Näin lasit markkinointiin tehokkaasti maailmalle. design Aviopari Rut Bryk ja Tapio Wirkkala olivat taiteilijoina erilaisia mutta toistensa parhaita kannustajia. Tapio Wirkkala suunnitteli ikonisen Kantarellin 1946
Aukion vaihtuvien näyttelyiden tilaa kehystää pysyvä katseluvarasto, joka esittelee arkistojen ja kokoelmien runsautta. – En, eikä eri aikoina eläneiden muotoilijoiden vertailu ole mielekästä. – He saivat keskittyä kokonaisuuksiin, ja taloudellisen vastuun kantoivat muotoiluyritykset, mikä käytännössä merkitsi Arabiaa, Iittalaa, Riihimäkeä ja Nuutajärveä. Takana näkyvät Triennale-valaisimet Wirkkala suunnitteli vuonna 1951. EMMA, Espoon kaupunki ja Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö avasivat 1 000 neliömetrin laajennuksen säätiön kokoelmalle ja arkistolle sekä muotoiluun keskittyville näyttelyille. Esillä on aviopari Rut Brykin (1916–99) ja Tapio Wirkkalan esineitä, teoksia, luonnoksia, piirustuksia ja valokuvia. Näyttelyn vetolaatikoita saa avata. Hän muistuttaa, että 1950–60-luvuilla muotoilijoilla oli rauhaa ja aikaa työskennellä. Nyt ne ovat Artekin uustuotannossa. design Oletko sinäkin sankarimuotoilija. Katseluvaraston ovat suunnitelleet arkkitehdit Johanna Brummer ja Heini-Emilia Saari yhdessä EMMAn ammattilaisten kanssa. Kun Wirkkala työskenteli, sodan jälkeinen yhteiskunta tarvitsi valtavasti uusia käyttöesineitä, ja Wirkkalalla oli palava halu suunnitella niitä, Harri Koskinen vastaa. Harri Koskinen EMMA:n uudessa Aukio-näyttelytilassa. Antiikki & Design 48. 1950-60luvuilla muotoilijoilla oli työrauha. STILL / LIFE – Tapio Wirkkala Retrospective 22.4. Katseluvarasto esittelee Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan työtä monipuolisesti ja kehottaa museokävijää omatoimiseen tutkimiseen. Itse ainakin koin löytämisen iloa – ja jotain hyvin intiimiäkin, kun avasin yhden raskaan vetolaatikon ja sieltä tuli esiin Ryt Brykin aistikas keramiikkateos. asti Espoon modernin taiteen museo EMMAssa, www.emma.museum. Katseluvarasto suorastaan yllyttää museovierasta omaehtoiseen tutkimiseen. Nyt suunnittelijan työ on pirstaleista, pieniä ja suurempiakin töitä on tehtävä samaan aikaan moneen suuntaan sekä kotiettä ulkomailla. TAPIO WIRKKALA -NÄYTTELY on ensimmäinen vaihtuva näyttely EMMAn uudessa Aukio-tilassa
Marina Congress Center Katajanokanlaituri 6, 00160 Helsinki Avoinna ti 13.3. Mistä tuottoa ja turvaa talouteesi. FIL IPP IIN IEN PA LA W AN · Pa tag on ian luo nto · He rkk uja hy ön teis istä · An tik yth era n hy lky · Su om i 10 vu ott a: Aa va sak sa · Ilo ise t roo lile ikit US A:s sa ja Eu roo pa ssa Antiikin Titanic Huipputekniikka ratkoo hylyn arvoituksia Merja Salo: Olen oikeassa – oletko sinäkin. (03) 621 2669, Avoinna: ti-to 11-18, pe-su 11-17 www.hameenlinna.fi/taidemuseo VEXI SALMEN KOKOELMASTA 14.10.2017 18.2.2018 R APPIOTAIDE H ÄMEENLINNAN T AIDEMUSEO SAKSALAISTA EKSPRESSIONISMIA Tilaa omasi fokusmedia.fi/tilaa-lehti LU O N TO · M AT K A I LU · H I S TO R I A · K A N S AT J A K U LT T U U R I T · T I E D E Uusi ikkuna maailmaan Vehreä Jordanjoki Loppumetrit vain pahainen oja – mitä matkalla tapahtuu. Ahvenanmaa Leena Saraste tallensi katoavat lehtoniityt Kvanttiyllätys! Hiukkaset keskustelevat matkojenkin takaa ITALIA G M AR RA SJO U LU KU U 11 -1 2/ 20 16 Marras-joulukuu 11-12/2016 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g NAPOLINLAHDEN PROCIDA Kalastajakylän idylli loistaa väreissä TULINEN ISCHIA Sekoitus kansoja ja kylpylöitä LAMPEDUSA Kaukainen saari keskellä kriisiä Saapasmaan ihanat pikkusaaret Leif Schulman: Afrikka opetti tyyneyttä vaikeuksien edessä ITA LIA N SA AR ET · Kv an ttim ek an iik ka · Elä m ä Jor da njo en va rre lla · Va lok uv aa ja Le en a Sa ras te ja Ah ve na nm aa -ku va t · Na ali Utelias naali Tundrien valkea kettu lumosi valokuvaajan P A L .V K O 2 1 7 -0 2 246 595 -16 -11 UU SI JA PA NI JA KIO TO N KÄ SIT YÖ PE RIN TE ET · Su de nk ore nn ot · M oti va atio · Va lok uv aa ja An ni Le pp älä · Am ste rda m Taas siivouspäivä... Motivaatio löytyy, kun lyöt homman leikiksi! Osmo Rauhala: Kriisi paljastaa piilevät voimat Tunteista kuviksi Intuitio ohjaa valokuvaaja Anni Leppälää Sudenkorento Saalistaa, syö ja paritteleekin ilmassa Käsityöperinteet elävät vahvoina Kiotossa JAPANI G LO KA KU U 10 /2 01 6 Lokakuu 10/2016 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g Amsterdam Sopuisa soppa historiaa ja hyvää tuulta DESIGNPURKKEJA JA BAMBUSALKKUJA Kioton viisikko päivitti taidot ja ateljeet TAANTUMASTA FUKUSHIMAAN Selviääkö Japani kriisistään. TI 13.3 .– KE 14.3 .201 8 13.-14.3.2018 2018 Taidesijoittaminen Perintöja lahjaverotus Sijoituskoulut & Pörssi-ilta Talouden ja sijoittamisen suurtapahtuma Vero 2018 Tervetuloa talouden, sijoittamisen ja verotuksen suurtapahtumaan. klo 9 18 Sisäänpääsy messukutsulla tai ennakkoon rekisteröitymällä www.verotapahtuma.fi Tapahtuman järjestää Veronmaksajain Keskusliitto www.veronmaksajat.fi Fokusmedia-Vero2018-112x297.indd 1 18/12/2017 12.49 Antiikki & Design 49 Viipurintie 2, 13200 Hämeenlinna Puh. Monipuolisesta ohjelmasta ja osastoista löytyy jokaiselle jotakin: talousammattilaiselle, yrittäjälle, aloittelevalle tai kokeneelle sijoittajalle, metsänomistajalle, taiteenharrastajalle. Lumoava Aavasaksa Unohdettu vaaramaisema avaa Suomi 100 vuotta -sarjan Herkkuja ötököistä Friteeratut hämähäkit ovat arkea jo 2030-luvulla Filippiinien puhdas paratiisisaari PALAWAN G TA M M IK U U 1/ 20 17 Tammikuu 1/2017 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g VIIMEISET SADEMETSÄT Syrjäinen saari on säästynyt hakkuilta KORALLIKOLMIOSSA KUHISEE Pala rikkainta merenpohjaa HELMIVILJELMÄT LUONNON ONNI Simpukoille kelpaa vain kirkkain vesi Amerikan viikingit Villit kuvat roolileikeistä – koko kylä juhlii 112_x_146_Antiikki_Plaza.indd 1 27.1.2017 12.07. Kahden päivän aikana tapaat asiantuntijat, joilta saat neuvoja verotukseen, talouden hoitoon ja sijoittamiseen. Ensimmäisenä tapahtumapäivänä on Veronmaksajien ja Pörssisäätiön järjestämä Pörssi-ilta. Verotapahtuma tarjoaa hyötytietoa sekä henkilökohtaista neuvontaa, tiiviisti ja selkeästi. klo 9 17, Pörssi-ilta klo 17 19, ke 14.3
Sini Majurin muistikirja on täynnä luonnoksia, mutta piirros on vasta alku työlle. 3D-tulostettu sudenkorennon siipi muuttuu vihreäksi lasin sisällä. SELINA VIENOLA KUVAT RIITTA SOURANDER T alvipäivä hämärtyy varhain, mutta Mafka & Alakosken lasistudiossa Riihimäen vanhassa lasitehtaassa öljylamput loistavat ikkunalaudoilla ja 1 200-asteiset lasiuunit hohkaavat lämpöä. – Olen aiemmalta koulutukseltani vaatesuunnittelija. Antiikki & Design perinne elää 50. Hänen suunnittelemansa Viidakko-maljakko saa puhaltajamestarin käsissä muotonsa ällistyttävän nopeasti. Lopullinen luonnostelu tapahtuu, kun hän valmistaa yhdessä lasinpuhaltajien kanssa prototyyppejä. Miten päädyit alalle. – Olen alusta alkaen tähdännyt globaaleille markkinoille. Mustalta näyttävä väri muuttuu sulaessaan turkoosiksi. Maljakko on osa 500 kappaleen Viidakko-sarjaa, joka kuuluu hollantilaisen Dutz Collectionin sisustusmallistoon. Viihdyin myös siinä amma› Sini Majuri käyttää lasiesineissään usein tappivärejä. Uskon, että kansainvälisyydessä on suomalaisen designlasin tulevaisuus, Sini Majuri sanoo. Puhaltajamestari Kari Alakoski puhaltaa lasipilliin, jonka päähän kiinnitetty, oranssina hehkuva sula lasipallo alkaa pullistua. ”Suomalaisen designlasin tulevaisuus on kansainvälisyydessä.” Esittelemme vanhojen kädentaitojen ylläpitäjiä. Värit sulatetaan kiinni lasimassaan trummelissa. Alankomaalaiselle Dutz Collectionille tehtäviä maljakoita syntyy 500 kappaleen sarja. Vieressä puhaltamista ohjaa lasimuotoilija Sini Majuri. ”Lasi on kuin villieläin, jota täytyy hallita” Lasimuotoilija Sini Majuri tuntee lasin yllätyksellisen luonteen. Esineet saavat lopullisen hahmonsa yhteistyössä puhaltajien kanssa, joten erityisen tärkeää on valita hyvät yhteistyökumppanit. Viidakko-maljakossa on useampi värikerros
Puhaltajamestari Kari Alakoski viimeistelee maljakon pinnan pyörittämällä sitä märkää sanomalehteä vasten. Antiikki & Design 51. Sini Majuri vertaa tekeillä olevan maljakon muotoa valmiiseen mallikappaleeseen. Hänen käsissään ovat saaneet muotonsa niin Tapio Wirkkalan kuin Timo Sarpanevan työt. Alakoski on tehnyt pitkän uran lasinpuhaltajana
Suuri osa hänen esineistään valmistetaan perinteisin menetelmin käsityönä Riihimäen vanhassa lasitehtaassa Mafka & Alakosken lasistudiossa. Sini Majuri on Suonenjoelta kotoisin oleva, helsinkiläistynyt lasimuotoilija. Sieltä työt matkaavat ”suureen maailmaan”, jossa suomalaiselle studiolasille on kysyntää. Antiikki & Design 52
aikanaan myös Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan esineitä. Mitä haluat kertoa taiteellasi. Usein tuotteeni ovat muodoltaan varsin klassisia, mutta niiden massoittelu, väritykset ja kuvioinnit nykyaikaisia. Yhteistyö Dutz Collectionin kanssa alkoi, kun yrityksen edustaja näki Sini Majurin töitä Tokion designmessuilla. Lasipuolella Oiva Toikka ja Tapio Wirkkala ovat ikuisia suosikkejani. Silloin päätin, että haluan oppia tekemään lasitaideteoksia. Koulu antoi loistavat pohjatiedot alasta, mutta myös valmistumisen jälkeen olen oppinut paljon uutta. Muotoilijan ja puhaltajien välisen kommunikaatio on kaiken a ja o. Wirkkalassa taas kiehtoo se, miten hänen esineistään on tullut osa suomalaista arkea. – Georges Barbierin (1882–1932) art nouveau -tyyliset muotikuvitukset ovat aina vedonneet minuun, ja ammennan niistä inspiraatiota esittäviin koristekuviointeihini. Viime aikoina olen opetellut rahtilavojen rakentamista. Miten perinteet ja nykyaika kohtaavat töissäsi. Kari Alakosken ja Mafka-tuotteistaan tunnetun Marja Hepo-ahon kanssa olemme tehneet vuosia yhteistyötä. Piirtämäni luonnokset ovat vasta alkuraapaisu, sillä taideteoksen lopullinen muoto ja massoittelu sekä värien sijoittelut hahmottuvat vasta, kun alamme valmistaa prototyyppejä yhdessä puhaltajien kanssa. Siksi niiden muotokieli tuntuu kotoisalta. Toivon, että omat työni napsahtaisivat suomalaiseen makuhermoon samalla tavalla. Esimerkiksi Viidakko-sarjani työt saivat alkunsa, kun makasin kesällä puun alla ja katsoin lehtien liikettä tuulessa. Olen tehnyt graal-tekniikkalla jopa maailman ensimmäisen lasisen sarjakuvan, jonka kertomus jatkuu maljakosta toiseen. Aina tarinankerronnan ei kuitenkaan tarvitse ole yhtä konkreettista. Mistä olet saanut oppisi. – Taidelasi on aina syntynyt tiiviissä yhteistyössä puhaltajien kanssa. Toikan raikas, leikkisä ja oivaltava ote puhuttelee. – Monet suunnittelemani esineet valmistetaan Riihimäellä Mafka & Alakosken lasistudiossa, joka on Suomen nykyaikaisin. – Haluan kertoa tarinoita ja vangita liikkeen lasin sisään. Ei ole ihan yksinkertaista lähettää 500 lasimaljakkoa Alankomaihin niin, että ne saapuvat ehjinä perille. Halusin kertoa tuosta hetkestä vangitsemalla sen lasiin. Lasi puhalletaan kuitenkin pitkälti samalla tavalla ja samoilla välineillä kuin keskiajalla. Graal-lasi puhalletaan useaan kertaan, jolloin lasikerrosten väliin voidaan laittaa monikerroksisia kuva-aiheita. Käytän 3D-tulostettuja, metallioksideista valmistettuja kuvia, jotka muuttuvat lasin sisällä › ”Viidakko-sarja sai alkunsa, kun katsoin lehtien liikettä tuulessa.” Antiikki & Design perinne elää 53. – Valmistuin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta lasimuotoilijaksi vuonna 2013. tissa, mutta kaikki muuttui, kun Ornamon näyttelyssä oma esineeni oli rinnakkain Oiva Toikan lasi-installaation kanssa. Millainen rooli teostesi synnyssä on lasinpuhaltajilla. Alakoski puhalsi Turkoosinsinisen ja vihreän sävyissä hehkuvat Viidakko-maljakot ovat osa Dutz Collectionin sisustusmallistoa, joka lanseerataan alkuvuodesta Alankomaissa. Olen esimerkiksi kehittänyt graal-tekniikasta oman versioni. Toisinaan yhdistän nykyteknologiaa perinteisiin lasinvalmistusmenetelmiin. Tunnen olevani hyvässä seurassa! Onko sinulla taiteellisia esikuvia
Toivon myös, että ihmiset tulevat hyvälle mielelle, kun he katsovat teoksiani. Siinä voi mennä kuukausia. Silti se usein yllättää arvaamattomuudellaan. Valmistan värejä myös itse, etupäässä metallioksideista, mutta välillä saatan käyttää vaikka pihalta keräämääni maa-ainesta. – Lasimuotoilijan on tärkeää tulla sinuksi lasin kanssa. – Minun on nähtävä vaivaa sen eteen, että asiakkaat löytävät minut. Lapsen saatuani minulla ei kuitenkaan ole ollut siihen mahdollisuutta, ja hyvä niin. Miten löydät asiakkaasi. Varsinkin uusia tekniikoita kokeillessa voi käydä niin, että jäähdytysuunista ei tulekaan ulos esinettä vaan läjä lasimurskaa. Se on kuin villieläin, jota täytyy hallita. Sen jälkeen teen luonnokset paperille, ja niiden pohjalta alamme puhaltajien kanssa tehdä prototyyppejä. Newyorkilainen Glass Art Society on yksi keskeisimmistä alan foorumeista. Millainen on onnistunut työ. Mikä on vaikein työvaihe. Miten lähestyt uutta työtä. värillisiksi. Ei riitä, että lähetän töitäni eri paikkoihin, vaan minun on itse jalkauduttava ihmisten pariin. Se on hieno ja todella vaikea materiaali, jonka ulottuvuudet ja mahdollisuudet voi oppia vain kokeilemalla. Valmis lasiesine elää valon mukaan, mikä tekee siitä kiehtovan katsoa. Käyn myös konferensseissa luennoimassa ja kuuntelemassa muiden luentoja sekä keskustelemassa alan ihmisten kanssa. Samalla opin määrittämään oman taiteeni arvon. Toivon, että ihmiset eläisivät töideni kanssa ja että niistä tulisi tulevaisuuden klassikoita, joita annetaan suvussa eteenpäin. Missä piilee lasin lumo. – Tuotteiden hinnoittelu on tarkkaa puuhaa, koska on tärkeää, että jokainen väliporras saa työstään palkkion. Lasi on kaunis ja vaativa materiaali. Antiikki & Design perinne elää 54. Usein minulla on vahva mielikuva siitä, miltä teos valmiina näyttää, mutta lopputulos saattaakin olla jotain ihan muuta. Miten pidät yllä ammattitaitoasi. Oletko itse puhaltanut lasia. Samalla kun opetan taitojani muille, opin myös jotakin uutta oppilailtani. – Pääsin vastavalmistuneena kansainväliseen kutsunäyttelyyn New Mexicoon. Väreinä käytän sekä jauhevärejä että tappivärejä, jotka tulevat Saksasta. – Käyttämäni kirkas, korkealaatuinen lasimassa tulee Ruotsista. Mistä hankit materiaalisi. Opettaminen eri oppilaitoksissa on niin ikään avartavaa. huikeaa luennoida ja pitää puhallusnäytöksiä isojen nimien, kuten Paul Stankardin ja Martin Janeckyn rinnalla. Useimmat työni, kuten nämä uudet Viidakko-maljakot, ovat taideja käyttöesineen yhdistelmiä. Kun maan parhaat puhaltajat tekevät teokseni, niiden laatu on omaa luokkaansa. Panostan myös lehdistötiedotteisiin ja hyviin pressikuviin. Lisäksi tunnen luonnollisesti paljon lasitaiteilijoita, joiden Facebook-päivitykset pitävät minut kartalla siitä, mitä muut tekevät. Hintojen tulisi vuosi vuodelta vähitellen nousta. Seuraavaksi olen suunnittelemassa tuotteita Land Roverille. Kun maljakko siirretään jäähdytysuuniin, se hehkuu yhä syvän oranssina. Ensin hintaan lasketaan mukaan tuotantokustannukset. Tämä vaihe on todella tärkeä, koska vasta siinä tuote saa lopullisen hahmonsa. On myös otettava huomioon aikaisempien töiden hintataso. – Ensin kypsyttelen aihetta päässäni. Vasta jäähtyneessä lasissa sävyt ja kuviot näkyvät. Oli ”Jäähdytysvaihe on kaikkein vaikein ja jännittävin.” Kari Alakoski leikkaa maljakon suun muotoonsa. – Seuraan tiiviisti alan lehtiä ja nettijulkaisuja. Lasinpuhaltaja Marja Hepo-aho on kiinnittänyt tappivärin palaset sulaan lasiin. Hinta ei saa olla liian alhainen, koska hinta kertoo myös esineen arvosta. Jos maljakkoni eivät mene rikki, ne ovat täällä vielä 2 000 vuoden kuluttuakin. Hepo-aho siirtää sulaneet väriaineet nyppijöiden avulla Sini Majurin toivomiin kohtiin. – Jäähdytysvaihe on kaikkein vaikein ja jännittävin. – Pyrin tekemään helposti lähestyttävää taidetta. Miten töidesi hinta muodostuu. Kansainväliset messut ovat tässä avainasemassa. Kun puhalsin itse, minulle kehittyi kuitenkin vahva taju siitä, mitä voi ja ei voi tehdä. Mikä on ollut urasi mieleenpainuvin tapahtuma. Lasi on yhtä aikaa haurasta ja ikuista. Sen jälkeen mietitään, miten työlästä valmistaminen on ollut ja miten onnistunut esine on. Aiemmin puhalsin suuren osan teoksistani itse. Juttu Design Boomin kaltaisessa lehdessä poikii aina yhteydenottoja
Marja Hepo-aho ja Kari Alakoski alkavat puhaltaa Viidakko-sarjan esineitä. – Etsi ja löydä oma erityislaatuisuutesi, se juttu, joka tekee juuri sinun taiteestasi erityistä. Sovin Alankomaihin matkaavien esineiden noudon illaksi. 23.00 Hiivimme miehen kanssa parvekkeelle katsomaan teleskoopilla tähtiä. Sini Majuri lasimuotoilija Millaista erityisosaamista lasimuotoilija tarvitsee. Taapero herää ja aloitamme aamutoimet. Minulle on suuri kunnia ja etuoikeus työskennellä Suomen parhaiden lasinpuhaltajien kanssa. ”INSPIROIDUN LUMISATEESTA” 7.00 Skype-palaveri Tokioon, esittelen lasisia vuoria. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. 18.00 Kotona leikin lapsen kanssa. Aluksi maljakko on ollut suuosastaan kiinni pillissä, mutta ennen puhallusja viimeistelyvaihetta se kiinnitetään pohjastaan sulan lasimassan avulla vasemmalla olevaan puntteliin. Matkalla inspiroidun lumisateesta ja mietin, kuinka sen liikkeen voisi vangita lasiin. Lisätietoa Sini Majurin lasista ja verkkokauppa: www.sinimajuri.com. Välillä hoidan puhelimessa näyttelyiden järjestelyitä. On myös tärkeää osata katsoa töitään ulkopuolisin silmin, koska silloin osaa kertoa niistä kiinnostavasti muille. Antiikki & Design perinne elää 55. Niitä syntyy päivän aikana kymmenen! Otan prosessista videota ja valokuvia. Sillä näemme Saturnuksen renkaat ja Jupiterin kuut. 12.30 Puhun puhelimessa alankomaalaisen asiakkaani kanssa ensi kesän mallistosta. Markkinointihenkisyyskään ei ole muotoilijalle pahasta. Juomme pullakahvit ja juttelemme tulevista töistä. Laitan 3D-tulostimen tulostamaan sudenkorennon siipiä. – Olisi ihanaa suunnitella kotimaiselle yritykselle. Ajatuksena on luoda veistoksia, joiden keskellä olevat siivet ovat kuin meripihkassa säilyneitä fossiileja. Tulevaisuudessa haluaisin yhdistää töitäni myös arkkitehtuuriin. – Lasimuotoilijalla tulee olla vahva tietotaito lasista materiaalina sekä käytetyistä tekniikoista. Millaisesta työstä unelmoit. Helsingin keskustassa sataa lunta, kun kärryttelen lastenrattailla viemään Ohiosta palautetut esineet Taidelainaamoon. 13.50 Riihimäen Lasistudio Mafka & Alakoskessa on trooppisen lämmintä. Rekkakuski noutaa Alankomaihin lähtevät esineet. 9.15 Ovikello soi ja lähetti tuo laatikollisen Ohion näyttelystä palautettavia lasiveistoksia. Kun nämä hallitsee, uskaltaa tarvittaessa uudistua. Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho työskentelevät aina pareittain, kuten lasinpuhaltajilla on tapana. On tärkeää löytää hyvä tiimi. Taaperon nukahdettua käyn vielä iltalenkillä. Aamupalan jälkeen leikimme olohuoneessa. Isovanhemmat noutavat pojan hoitoon, ja suuntaan kohti Riihimäkeä. Käymme vauvauinnissa
Lars Gallenius (n. Arkut avattiin vierailujen ja juhlien ajaksi osoitukseksi perheen menestyksestä. Koristemaalattuja huonekaluja Pohjois-Pohjanmaalta. Emanuel Granberg (1754–97) syntyi Vihannissa. Maalien sideaineena oli pellavansiemenöljy tai eläinperäinen liima. Arkkujen sisäkansissa maalaukset ovat säilyneet valolta suojassa. aikana, mutta koska arkut ovat olleet enimmäkseen suljettuina, niiden sisä kansissa valolta suojassa maalaukset ovat säilyneet lähes alkuperäisinä. Hän oli monipuolinen maalari, joka käytti muun muassa grisaille-tekniikkaa eli maalasi harmaan eri sävyillä. 1658–1753) on jäänyt Toppeliusta tuntemattomammaksi jopa synnyinkaupungissaan Oulussa. Hän koristi arkkuja kirkoista tutuilla lehvillä, kransseilla eli seppeleleillä, kasviornamentiikalla ja barokin muotikukilla tulppaaneilla. Heidät tunnettiin kirkkotaiteilijoina, mutta he koristelivat myös huonekaluja. Hän oli koristemaalauksen uranuurtaja Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun ensimmäinen vapaan taiteen harjoittaja. Näyttävimpiä olivat morsiusarkut, joissa säilytettiin talon tyttären kapioita. Jotkin vanhat pigmentit menettävät sävyään vuosisatojen Yksityiskohta Emanuel Granbergin maalaamasta arkun sisäkannesta. Kukkia ja enkeleitä 4.2. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT MIKA FRIMAN / OULUN TAIDEMUSEO / MUSEOJA TIEDEKESKUS LUUPPI K oristemaalatut kalusteet olivat 1700ja 1800-luvulla talon varallisuudesta kertovia statusesineitä. Oulussa esillä oleva näyttely keskittyy Lars Galleniuksen, Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin maalaamiin arkkuihin. asti Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa, www.ouka.fi/ oulu/luuppi. Hänen aihepiiriinsä kuuluivat enkelit. Enkeleitä ja puttoja hän poimi arkkuihin kirkkomaalauksistaan. Oululainen Mikael Toppelius (1734–1821) oppi taitavaksi kukkien maalaajaksi vieraillessaan 1750-luvun alussa Tukholmassa hovimaalari Johan Paschin (1706–69) opissa. näyttely Maalarit tunsivat tyylivirtaukset Kukkia ja enkeleitä -näyttely esittelee Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaneiden, kansanomaista maalausperinnettä edustaneiden taiteilijoiden töitä. Lähteenä on käytetty näyttelyn kuraattorin Marko Kaston kirjaa Kukkia ja enkeleitä. Hänen matkojensa jälkeen pohjoispohjalaisissa huonekaluissa alkoi esiintyä muodikkaita ruusuköynnöksiä ja akanthuslehtiä. Niiden sisäkanteen oli tapana tehdä maalauksia, joiden symboliikka ylisti kristillisiä hyveitä. Antiikki & Design 56. Varhaisin tunnettu Galleniuksen arkkumaalaus on vuodelta 1684
näyttely Ruususeppeleen keskellä on omistajan nimi ja vuosiluku, Zacharias Suoconen 1787. Arkun omisti mahdollisesti oululainen Walborg Sevón (1760–1831). Emanuel Granberg on maalannut kukkaseppeleen sisälle arkun omistajan nimikirjaimet (mahdollisesti liminkalainen Sofia Stenius) ja vuosiluvun 1794. Pohjois-Pohjanmaan museo. Yksityisomistus. Mikael Toppeliuksen maalaamia arkkuja. Haukiputaan kotiseutumuseo. Tulppaani ja kruunu -aihe vasemmalla on vuodelta 1785. Oikealla suutarien ammattikunta-arkku vuodelta 1760. Yksityisomistus. Antiikki & Design 57. Maalari on jäänyt tuntemattomaksi
tyylikoulu Kari-Paavo Kokki kertoo historiallisista tyylisuunnista. Kansallisgalleria / Sinebrychoffin taidemuseo. Henri-François Riesener: Muotokuva äidistä tyttärensä kanssa (1816–23). Osa 5: Empire ja biedermeier Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H an nu A al to ne n Empireajan kampauksissa hiukset oli nostettu ylös ja kasvoja kehystivät kiharat. Öljy kankaalle, 65 x 54,3 cm. Väljässä leningissä oli korotettu uuma. Antiikki & Design 58
Meillä Pohjolassa kankaan korvasi sitä jäljittelevä tapetti tai boordi. Ajan sotaisuuden vuoksi suosittuja olivat martiaaliset eli sodanjumala Marsiin liittyvät aiheet, kuten keihäät, nuolet, laakeriseppeleet, kotkat ja sotapäällikön teltat. INNOITUSTA haettiin roomalaisesta antiikista ja muinaisesta Egyptistä, sotaisia aiheita suosittiin. Se on olennainen osa Helsingin monumentaalista Senaatintoria, jota leimaa voimakas pietarilaisvaikutus. Keisarilla oli kaksi hoviarkkitehtia Pierre-Francois Fontaine (1762–1853) ja Charles Percier (1764–1838), jotka julkaisivat laajalle levinneitä mallikirjoja sisustuksista ja esineistä. Sillä oli myös hillitty, porvarillinen ulottuvuutensa, joka näkyi myöhäisempiressä ja biedermeierissa. INNOITUS EGYPTISTÄ EMPIREN LOISTOAIKA oli keisari Napoleon I:n hallitusaika (1804–15), mutta tyyli pysyi muodissa 1840-luvulle. › Antiikki & Design 59. Niihin voitiin käyttää kolmeakin eri kangasta, hapsuja ja Ku va C on st an ti n G rü nb er g / H el si ng in ka up un gi nm us eo Helsingin vanha empirekeskusta on tyylipuhdas kokonaisuus. Huippumuotia edustivat sotapäällikön teltan inspiroimat, kokonaan kankaalla verhotut huoneet, joissa seinät ja katot peitettiin drapeeratulla tai pliseeratulla kankaalla. Porvarillista myöhäisempireä kutsutaan Saksassa, Itävallassa ja Suomessa biedermeieriksi. Napoleonin Egyptin retken jälkeen muotiin tulivat myös obeliskit, sfinksit, pyramidit ja muut egyptisoivat aiheet. Carl Ludvig Engelin (1778–1840) suunnittelema Valtioneuvoston eli Senaatin linna korinttilaisine pylväineen valmistui 1822. Roomalainen antiikki oli lähtökohtana Ranskassa syntynyt empire oli loistelias ja sotaisa tyyli. myös sisustustaiteessa. Ikkunaverhoasetelmista tuli merkittävä osa empiren sisustuksia. tyylikoulu Sotaisa ja kodikas – empire ja biedermeier KARI-PAAVO KOKKI KUVATOIMITTAJA ANTTI KAIJALAINEN E mpiren voi katsoa syntyneen Ranskassa jo aivan 1700-luvun lopussa, uusklassismismin saadessa vallankumouksen jälkeen uusia muotoja. SANA EMPIRE on ranskaa ja tarkoittaa keisarikuntaa. VARHAISVAIHE oli meillä ruotsalaisvaikutteinen, mutta 1820-luvulta Pietarista tuli muodin suunnannäyttäjä. Kun Napoleon Bonapartesta (1769–1821) tuli keisari Napoleon I vuonna 1804, tyyli oli jo olemassa. Myös hovimaalari Jacques-Louis David (1748–1825) vaikutti tyylin kehitykseen roomalaista antiikkia ihannoivilla maalauksillaan
Vaalea ns. Lipasto on mahongilla vaneroitua mäntyä 1800-luvun alkupuolelta. tyylikoulu Konsolipöytä on vaaleaksi kiillotettua koivua, ja siinä on merkintä 1836. Bukowskis. Kotimainen nojatuoli 1820–30-luvulta, kevyttä englantilais-skandinaavista tyyppiä. Se on mahonkia, selusta on koristettu veistetyllä ja kullatulla delfiiniaiheella. Pylväsjalat edustavat tyylin varhais vaihetta. Tuoli on mahongilla vaneroitua mäntyä ja suomalaista työtä. Mahongilla vaneroitu salonginpöytä on todennäköisesti Venäjältä 1800-luvun alkupuolelta. Lähtöhinta 150 e / pari, Bukowskis. Venäläistä tai suomalaista työtä. Kullattu konsolipöytä on tukholmalaista työtä 1800-luvun alkupuolelta. Pylväsjalkaiset pöydät olivat käytössä koko empireajan. Mahonkinen toalettipöytä on Ranskasta 1800-luvun alusta. Pylväsjalat kuuluivat empiren varhaisvaiheeseen. Ilme on ankaran arkkitehtoninen, keskellä on riemukaaresta innoittunut aihe. Korkea kirjoitustasolla varustettu tyyppi oli suosittu koko 1800-luvun. Pöytälevyä kannattaa veistetty, empiren suosima Juppiterin kotka. Se on mahonkia ja mahonkivaneroitu. Venäläinen nojatuoli on 1810-luvulta. 2 300 e, Bukowskis. Pöytä on vaaleaa Karjalan koivua. Se on pietarilaista tyyppiä leveine selustoineen ja sapelijalkoineen. Lähtöhinta 400 e. Lähtöhinta 300 e, Bukowskis. Kirjoituslipasto 1800-luvun alkupuolelta. Lähtöhinta 500 e, Bukowskis. Lähtöhinta 300 e, Bukowskis. Karjalan koivu tuli muotiin 1820-luvulla. Lähtöhinta 1 300 e, Bukowskis. Mahongilla vaneroidussa tuolissa on veistetty selkälauta ja intarsiaa. Antiikki & Design 60. Lähtöhinta 150 e, Bukowskis. Lähtöhinta 150 e, Bukowskis
› suu niitä empireksi. Siinä on tassujalat ja trumpetinmuotoiset käsinojat. Antiikki & Design 61. Toisinaan on vaikeaa sanoa, onko huonekalu suomalainen vai venäläinen. Tyypin sohvissa on leijonantassuihin päättyvät etujalat ja trumpetin tai runsaudensarven muotoiset käsinojat, joihin on sijoitettu lieriömäinen tyyny. Esimerkkeinä italialaissyntyisen arkkitehdin Charles (Carlo) Bassin (1772– 1840) piirtämät monet kartanot ja kirkot. Autonomian ajan alusta lähtien puusepänkisällit alkoivat tehdä kisällinvaelluksensa Pietariin, ja palattuaan he valmistivat aivan pietarilaisten esikuvien mukaisia esineitä. Meillä empiren alkuvaihe oli vielä vaalea ja kevyt, voimakkaasti sidoksissa myöhäiskustavilaisiin ihanteisiin. Sarjoissa ja selustoissa oli veistettyä tai kipsipohjaisesta pastellagesta valettua laakeritai lehtisauvaa, joka saattoi olla vihreäksi maalattu. TYYLILLÄ OLI ALUSTA asti selvästi kaksi puolta: loistelias ja tehokeinoja tavoitteleva sekä hillitympi ja porvarillisempi. Huonekaluja alettiin valmistaa kalustoina, joihin kuului sohva, nojatuoleja, tuoleja ja pöytä. Meillä molempien tyyppien huonekaluja tavallisesti kutsutaan biedermeieriksi, kun taas englanninja ranskankielinen tutkimus kutMONUMENTTEJA, KIRKKOJA JA PUUTALOJA ARKKITEHTUURISSA empiren alkuvaihe oli yksinkertaista, myöhäiskustavilaista klassismia. Tuoleissa on pehmustettu irtoistuin, sohvissa usein pehmustamaton, vaneroitu selusta. Ajan uutuus oli huoneessa pysyvästi seisova sohvaryhmä. Istuinhuonekalut olivat harmaaksi maalattuja ja keveitä. HUONEKALUISSA MEILLÄ näkyy 1820-luvulta alkaen kaksi suuntausta: raskaampi pietarilainen ja kevyempi englantilais-skandinaavinen. nyörejä. Meillä usein esiintyvässä tyypissä on kaartuva etuseinä ja mustat upotetut avainkilvet. Lähtöhinta 300 e, Bukowskis. Nojatuoleissa on voluutin muotoiset käsinojat. Englantilais-skandinaavisessa tuolityypissä on eteen ja taakse kaartuvat jalat, kapea hartialauta ja veistokoristeinen selkälauta sekä pehmustettu istuin. Ajan uutuus oli huoneessa pysyvästi seisova sohvaryhmä. PIETARILAISTA koristeellista ja monumentaalista suuntausta edustaa saksalaissyntyisen Carl Ludvig Engelin (1778– 1840) suunnittelema Helsingin Senaatintori rakennuksineen sekä lukuisat kartanot, kirkot ja kaupunkitalot eri puolilla maata. Sana tarkoittaa poroporvarillisuutta, ja se oli johdettu kahdesta berliiniläisessä pilalehdessä seikkailevasta herrasta, joiden nimet olivat Biedermann ja Bummelmeier. Sisustukset muuttuivat hillitymmiksi, ja ihanteeksi tuli kodikkuus ja viihtyisyys. Se on mahongilla vaneroitu ja todennäköisesti kotimaista työtä 1820–30-luvulta. EMPIREN MUOTIHUONEKALU on korkea kirjoituslipasto, sifonieri, jossa oli laatikoita ja alas laskettava kirjoitustaso. Tuoleissa oli kaartuva hartialauta ja ristikkotai pienaselusta. Pietarilaisen tyypin tuoleissa on kaartuvat sapelijalat ja voimakkaasti taakse kaartuva selusta. tyylikoulu Sohva on meillä yleistä englantilais-skandinaavista tyyppiä. Rivissä olevat huoneet saivat kaikki oman värinsä. Lipastot olivat yksinkertaisia ja arkkitehtonisia, sivuilla saattoi olla mustatut pilasterit ja etuseinässä antiikin riemukaaresta innoittunut puolikaariaihe. Myöhäisempireä kutsutaan meillä usein saksalaisperäisellä nimellä biedermeier. PIKKUKAUPUNGEISSA ja maaseudulla kehittyi usein omaperäinen paikallinen puutaloarkkitehtuuri, joka ammensi aiheensa tyylin kivirakentamisesta. Huoneen sisustuksessa käytettiin tavallisesti kahta pääväriä, kuten keltaista ja sinistä. Joissakin huonekaluissa näkee vaikutteita molemmista. Verhot ripustettiin voimakkaasti laskostaen nuoliin, keihäisiin ja laakeriseppeleisiin. Kultaukset rajoittuivat peilien ja taulujen kehyksiin
HOPEAESINEITÄ valmistetaan Suomessa edelleen empiren esikuvien mukaan. Kermakko oli useimmiten kypärän muotoinen ja kahvikannu uuurnamainen. Suositut Mussla-ruokailuvälineet yleistyivät meillä empireaikana. Malli on 1860luvulta. Empire ja antiikkiin katsova uusklassismi päättyi ensimmäisten kertaustyylien, uusgotiikan ja uusrokokoon tuloon. Tyylin myöhäisvaiheessa tulivat muotiin pulleat vaaleanpunaiset ruusut, joita suosittiin myös tekstiileissä. Lähtöhinta 200 e / 7 kpl, Bukows kis. Myöhäisempiren peileissä oli vaneroitu kehys ja otsalaudassa veistokoristelua. Tyypillinen sokerikko saattoi olla korkea, kädensijoina oli leijonanmaskaronit, jalassa oli sfinksejä, delfiinejä tai joutsenia. Se on polttokullattua pronssia, aiheena empiren suosikkihahmo Voiton jumalatar Viktoria. Myös kustavilaisena aikana muotiin tullut lieriöPolttokullattu pronssi kuului hienoihin sisustuksiin. Trumpettimainen muoto yleistyi empireaikana. Sivuilla sattoi olla pilasterit tai sauvakoristelua. tyylikoulu UUDELLEEN MUOTIIN SISUSTUSTAITEESSA empire tuli uudelleen muotiin 1890-luvulla uusempirenä. Kannen nuppina oli tyypillisesti papukaija, delfiini tai orava. Liminkalainen puuseppä Jussi Sutela valmisti tuoleja Tyrnävän kirjastolle 1990-luvun alussa. YLEISIN VALAISINTYYPPI on ketjujen kannattama amppeli, jossa kynttilänvarret ovat akanthuslehtien tai delfiinien koristamat. Toisinaan käytettiin kullattuja messinkikoristeita. Sirénin Eduskuntatalo. Empiren peileissä oli voimakkaasti muotoiltu, usein puolikaaren koristama otsalauta, jossa oli erilaisia antikisoivia aiheita. Valaisinten uutuuskristalli oli kolmikulmaisen prisman muotoinen. Kynttelikköä pitelee Voiton jumalatar Viktoria. Hopeassa empire näkyy klassisoivina muotoina, godronnointeina eli kupurapakotuksina ja erilaisina nauhakoristeina. Myös moniosaiset lasistot tulivat muotiin. Antiikki & Design 62. Usein peilit olivat kokonaan kullattuja. Kellojen kuorissa olivat suosittuja mytologiset, historialliset ja romanttiset aiheet. Nicolai Bomanin Höyrypuusepäntehdas Turussa. POSLIINIESINEISSÄ käytettiin runsaita kultauksia ja hienoja miniatyyrimaalauksia, joissa oli maisemia ja voimakasvärisiä kukkakimppuja. POSLIINITEHTAAT Englannissa ja Saksassa valmistavat edelleen empiretyylisiä tai siitä innoittuneita astiastoja. Venäläinen kandelaaberi, kookas kynttelikkö, on 1810– 1820-luvulta. Huonekaluissa tyyliin sekoittui usein jo jugendin vaikutteita. mäinen kuppi pysyi muodissa. Uusempirekalustoja valmisti mm. Kynttelikköjä kannatti usein Voiton jumalatar Viktoria tai pylväs. Peilien alla oli tavallisesti konsolipöytä. Polttokullatut pronssiesineet, kattokruunut, seinäja pöytäkyntteliköt, pöytäkellot ja koristeuurnat kuuluivat hienoihin sisustuksiin. Verhoilukankaina käytettiin leveäraitaisia tai kuosiin kudottuja voimakasvärisiä silkkejä, jouhikangasta mutta myös yksinkertaisempia villatai puuvillakankaita. EMPIREN klassisoivat muodot ja aiheet näkyvät myös 1910–1920-luvun uusklassisessa arkkitehtuurissa, sisustustaiteessa ja esinemuotoilussa, huippuesimerkkinä J.S. Meillä huonekalut voitiin myös ootrata tummiksi. Kahvikuppi sai usein uurnan muodon, ja korva oli voimakkaasti ylös kohoava. Kiillotettu mahonki ja pähkinäpuu olivat muotimateriaaleja, joihin varsinkin Venäjällä voitiin yhdistää kultauksia. Vaaleaksi kiillotettu koivu tuli muotiin 1800-luvun alussa. Pietarilaisvaikutteinen hopea koristettiin usein voimakkain godronnoinnein. Kristallikruunut muuttuivat pussimaisiksi ja tyylin loppuvaiheessa kapeiksi ja korkeiksi. Koristeet voitiin veistää tai valaa pastellagesta ja lyijystä. Hiottu samppanjalasi on 1800-luvun puolivälistä. Pohjoispohjalaisessa talonpoikaistuolissa on vaikutteita myöhäisempirestä. Lähtöhinta 10 000– 15 000 e / pari, Bukowskis
Pöytäkello on polttokullattua pronssia, tekijä pariisilainen kelloseppä Jean-Antoine Lépine (1720–1814). Ranskalainen kahvija teeastiasto, posliinia, Deroche, 1820–30-luku. Aikakauden muotisoitin oli harppu. Ruotsi, 1820-30-luku. Kynttilänjalka on ranskalainen ja polttokullattua pronssia 1820–30-luvulta. Antiikki & Design 63. Varren pylvään muoto ja uurnamainen kynttilänpesä ovat luontenomaisia empirelle. tyylikoulu Mahonkivaneroitu peili on 1830–40-luvulta ja todennäköisesti suomalaista työtä. Hopeassa ja tinassa Apollon lyyra ja kuulajalat koristivat useita empireajan esineitä. Kynttilänjalka, hopeaa, Wilhelm Fahlström (1818–28, Helsinki). Harppu oli empireajan muotisoitin. Tyypillistä uurnamainen muoto, kultaukset ja voimakas väritys. 400 e / pari. 500 e, Bukowskis. Lähtöhinta 200 e, Bukowskis. Bukowskis. Lähtöhinta 1 800 e, Bukowskis. Kattovalaisimissa suosittiin antiikin amppelimuotoa. Ruotsi, 1820-luku, polttokullattua ja mustaksi patinoitua pronssia. Lähtöhinta 150 e, Bukowskis. Myöhäisempiren peilit olivat yksinkertaisia ja hillitysti koristettuja. Roos, Turku 1822. Korkea sokerikko on ruotsalaista tyyppiä. Papukaija koristaa sokerikon kantta. Lähtöhinta 1 200 e / 10 osaa, Bukowskis. Hopeisen teekannun on leimannut tarkastusmestari Michail Kaprinski Moskovassa 1823. Veistetty ja kullattu peili, koristeet pastellagea. Kynttilänvarsina kotkanpäät. Tyypillistä puolikaaren muotoinen otsalauta ja lehtituppien koristamat pilasterit. Sokerikko, hopeaa, A.G. Lähtöhinta 200 e, Bukowskis. Pietarilaisessa hopeassa kupurapakotukset ovat toistuva aihe. Lähtöhinta 300 e, Bukowskis. Kolmijalka eli tripodi oli suosittu aihe, samoin kantta koristava papukaija. Lähtöhinta 400 e, Bukowskis
Vanhan pankkisalin katto on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Lasista ja raudasta tehtynä se edusti aikansa uutta tekniikkaa. Vaakunat kertovat, millä paikk akunnilla oli tai mihin aiottiin perustaa pankin konttori. Antiikki & Design 64. Kattokoristeet on tehnyt Salomo Wuorion maalaus liike
Upea sali oli avoinna kaikille kansan kerroksille, joilla oli pankkiin asiaa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström, ja se edusti muodissa ollutta uusrenessanssia. Kuvauksen aikaan syksyllä 2017 näyttelyä hallitsi suurikokoinen Akseli GallenKallelan maalaus Purren valitus vuodelta 1907. Nyt vanhassa pankkisalissa esitellään taidetta. PANKKI PALVELI asiakkaita salissa vuoteen 1936 saakka. Entinen tallelokeroholvi toimii pankkimuseona. Tämä toimi esikuvana pankkikonttoreille. Nousevaa jugendia enteili kuitenkin jo se, että julkisivu oli luonnonkiveä, graniittia. › Ku va N or de an hi st or ia -a rk is to / EL KA Antiikki & Design 65. Ei ihme, että rakennus sai pian liikanimen ”Pankkipalatsi”. Lattian ruudullinen alue on sama kuin viereisen sivun kuvassa. – Vaikka useimmat asiakkaat olivat kauppiaita ja liikemiehiä, täällä asioi kuitenkin ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, kertoo Taidesäätiö Meritan asiamies Anu Kehusmaa. – Arkkitehtuuria alettiin pian kopioida muuallekin. Näyttävään ympäristöön valitaan sinne sopivia suomalaisen kultakauden merkkiteoksia. Pylväiden valaisimet ovat säilyneet paikoillaan. Vuoden 2018 näyttely keskittyy naistaitelijoihin. Nykyään vanha pankkisali toimii edustusja taidenäyttelytilana. Sitten Yhdyspankki siirsi pääkonttorinsa pois pieneksi jääneestä vanhasAsiakkaita palveltiin jykevien pöytien takaa. Kun Suomen Yhdyspankin pääkonttori avautui Helsingin Aleksanterinkadulla 1898, asiakkaita palveltiin ennennäkemättömän komeassa lasikattoisessa salissa. kulttuurimatka Pankkisalin taideaarteet ARJA MAUNUKSELA KUVAT ANTTI KUPARINEN L oistelias pankkisali kultauksineen ja lasimaalauksineen varmasti ihastutti ja hämmästytti kävijöitä, kun Suomen Yhdyspankin uusi uljas pääkonttori valmistui 1898. Jälkimmäinen käyttö liittyy Anu Kehusmaan työhön: seinille ripustetaan vuosittain vaihtuva näyttely taidesäätiön kokoelmasta
Huutokauppaostojen lisäksi taideteoksia on myös tilattu suoraan taiteilijoilta, Kehusmaa kertoo. Syntyhistoriansa vuoksi se sisältää melko perinteistä taidetta. – Kokoelmaan jäivät taidehistoriallisesti merkittävimmät teokset. Tunnetuimmat niistä olivat SYP ja KOP, ja samoin niiden taidekokoelmat olivat suurimmat, Anu Kehusmaa kertoo. Taidesäätiö puolestaan kantaa perustamisaikansa mukaista Nordean edeltäjän Meritan nimeä. – Ostoja on aikoinaan tehty hyvin. Viimeksi taloa remontoitiin 2016, jolloin muun muassa uusittiin talotekniikkaa sekä entisöitiin ylempien kerrosten kattomaalauksia ja ovia. En ollut ennen tullut ajatelleeksi, miten suuri merkitys yritysja finanssimaailmalla on ollut suomalaiselle taiteelle. Teoksen historia on monivaiheinen. Kokoelma karsittiin vuosina 2011–15 reiluun tuhanteen. Tällä hetkellä kokoelmaa ei kartuteta, mutta säätiö tukee nuoria taiteilijoita vuotuisella 22 000 euron apurahalla. Se on nykyään nimeltään Nordea, ja tässä vanhassa pankkitalossa ovat sen Private Banking -yksikkö ja johdon edustustilat. Se on säilynyt lähellä alkuperäistä asuaan. Albert Edelfeltin Varhainen talvi Helsingin satamassa, 1898. Vuonna 1979 sali palautui pankin omaan edustuskäyttöön. Pankin kokoelmaan se ostettiin vuonna 1969. Pääosa on maalauksia, lisäksi on jonkin verran veistoksia ja muutamia tekstiiliteoksia. Salissa toimi muun muassa ravintola Bankett Hildén 1960–70-luvuilla. Se on syntynyt sivutuotteena, kun 25 eri liikepankkia on yhdistetty. Sen sai viimeksi Restlessminds-työpari eli Linda Ku va Se pp o H ilp o › Taidekokoelma syntyi pankkien yhdistämisen sivutuotteena. Enemmän on tapahtunut talossa toimivalle pankille. Suojellussa pankkisalissa vain lasikatto puhdistettiin ja kunnostettiin. kulttuurimatka ta pankkitalosta, jonka tilat vuokrattiin pois. – Taidekokoelma on pankin historian näköinen. Taidemarkkinoille teos ilmestyi jälleen vuonna 1933. Kultaukset hohtavat lasikattoa reunustavissa reliefeissä ja pylväiden päissä. Neuvostoliiton viranomaiset takavarikoivat maalauksen, ja se katosi 1918. Kehusmaan edeltäjä hoiti ”käyttötaiteen” myynnin. Antiikki & Design 66. 1800-luvun lopun kertaustyylien aikaan kuului runsas koristeellisuus. ANU KEHUSMAA aloitti työssään 2016, kun kokoelma oli jo nykymuodossaan, ja hän oli positiivisesti yllättynyt kokoelman laadusta
Antiikki & Design 67. Mukana on Helene Schjerf eckin Hiljaisuus, 1907. Schjerfeck maalasi sen Hyvinkäällä, jonne oli muuttanut äitinsä kanssa vuonna 1902. Mallina oli paikkakunnalla asuva 16-vuotias ompelija Anna Vilhelmiina Lintumäki. kulttuurimatka Ku va Se pp o H ilp o Taidesäätiö Meritan tämän vuoden näyttely keskittyy kokoelman naistaiteilijoihin
Silloin vanha konttori kalusteineen ehkä tuntui kovin epäkäytännölliseltä ja vanhanaikaiselta. Samaa ajatusta on taustalla myös taidesäätiön kokoelmassa. Nordean pankkimuseo toimii entisessä tallelokeroholvissa, jonne aulasta johtaa portaiden alapäässä oleva vanha raskas holvin ovi. Mutta mitä tapahtui tämän vanhan pankkisalin kalusteille. Nyt säätiön pyrkimyksenä on, että ne olisivat myös entistä paremmin saavutettavissa, näyttelyiden ja näyttelylainojen lisäksi myös verkossa. Tyyliltään ja koristelultaan se on yhtenevä muun kalustuksen kanssa. Ehrströmin käsialaa. Museon arvovaltaiset tummat, puiset pankkikalusteet henkivät menneen maailman tunnelmaa. – Pankkimuseon interiöörin ovat suunnitelleet yhdessä arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, ja se on peräisin Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin sivukonttorista Unioninkadulta. Ryhmille myös muulloin, kukka-maaria.nummi@ nordea.com. Ne eivät kuitenkaan ole samat, jotka aikoinaan palvelivat tässä talossa. Se fuusioitui Suomen Yhdyspankin kanssa 1919. Pankkimuseossa oleva pöytäkello on osa arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen suunnittelemaa konttorin sisustusta. www.artmerita.fi, www.nordea.fi – Luultavimmin kalusteet annettiin pois tai myytiin siinä yhteydessä, kun Yhdyspankin pääkonttori vuonna 1936 muutti viereiseen kortteliin. Pohjoismaiden Osakepankki on yksi Nordean taustalla olevista pankeista. PANKKIMUSEO on avoinna kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 15–17. Koristeina on kasviaiheisia pakotuksia. Maksullisia opastuksia ryhmille, anu.kehusmaa@artmerita.fi. ALEKSANTERINKADULLE näkyvän upean ulko-oven seikkailut sen sijaan tunnetaan. Viime aikoina yksityiset keräilijät, kuten Kyösti Kakkonen sekä Rafaela Seppälä ja Kaj Forsblom ovat kertoneet haastatteluissa, että keräilyn yksi motiivi on säilyttää suomalaista designia kotimaassa. Puiset, tummaksi patinoidulla metallilla päällystetyt ovet ovat Eric O. VANHA PANKKITALO VANHASSA PANKKISALISSA on esillä naistaiteilijoiden teoksia Taidesäätiö Meritan Suomen kultakauden taiteen kokoelmasta 8.1.–21.12. W. – Kun on ollut resursseja, on ostettu kansallisesti merkittäviä teoksia. Niin ne pysyvät Suomessa, vaikka eivät olisikaan jatkuvasti kaiken kansan nähtävillä. kulttuurimatka Emily Al-Ghussein ja Fabian Olovson. Siitä ei Kukka-Maaria Nummellakaan ole tietoa. Pankkimuseo esittelee jugendin ajan kalusteita. Museovierailu on maksuton. TAITEEN LISÄKSI vanhassa pankkitalossa on esillä suomalaisten liikepankkien historiaa. › Antiikki & Design 68. Valitettavasti rakennus purettiin jo vuonna 1934, kertoo museonjohtaja Kukka-Maaria Nummi. Pankkimuseon ovet ovat peräisin puretusta Unioninkadun konttorista
Konttorin koko sisustus paneeleineen ja kalusteineen oli arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen yhdessä suunnittelema. Antiikki & Design 69. Pankkimuseossa on säilynyt jugendsisustus vuonna 1934 puretusta Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin sivukonttorista Unioninkadulta. Valaisin on myös konttorista mutta sen suunnittelijasta ei ole varmuutta
Taidetta arvostetaan konttoreissa; jos teoksia viedään pois remonttien tieltä, ne halutaan yleensä takaisin, Anu Kehusmaa sanoo. – Vuosien saatossa vaurioituneet ovet kunnostettiin Bomanin puusepäntehtaassa. Aleksanterinkatu 36 B:ssä voi ihailla pankin ovia, jotka kunnostettiin 1970-luvulla alkuperäiseen 1800-luvun lopun asuunsa. Yläosan veistokset oli tehtävä uudelleen. Thesleff osallistui tällä teoksella uusimpressionismin aatteet Suomeen tuoneen Septem-ryhmän ensimmäiseen näyttelyyn vuonna 1912. Ku va M us eo ku va M at ti H uu sk a & C o Antiikki & Design 70. Arkkitehti Erik Uhlenius puolestaan teki mittavan työn huolehtiessaan, että sisäänkäynti on oven kahvoja myöten alkuperäisen kaltainen. – Remontista vastanneen rakennusliikkeen omistaja, kauppaneuvos Arthur E. Ovien yläosa veistoksineen oli kadonnut, ja puunveistäjä Eelis Levänen veisti uuden yläosan vanhojen kuvien ja piirustusten perusteella. Suurikokoinen teos on maalattu Ruovedellä, jossa oli taiteilijan ateljeekoti. ILMOITTAUDU sähköpostitse osoitteeseen artmerita@artmerita.fi. Kehusmaa kertoo Amsterdamin yliopistossa tekeillä olevasta tutkimuksesta, jonka mukaan taiteen kohtaaminen töissä alentaa kynnystä kuluttaa kulttuuria vapaa-ajallakin. kulttuurimatka Ovet poistettiin, kun talo vuokrattiin ulkopuolisille 1936 ja modernisoitiin liiketiloiksi. – Tällä hetkellä kokoelman taidetta on 43 Sjöströmin Viitasaaren pappila, 1910. Lukijailta on maksuton (normaali kierros 25 e / hlö). Ellen Thesleffin Ihmisiä luonnossa, 1911. Kun talo 1970-luvulla palautui Yhdyspankin omaan käyttöön, tehtiin mittava restaurointi, jossa hankittiin takaisin myös alkuperäiset ulko-ovet. Sodan jälkeen Nikander osti Söderkullan kartanon, ja siellä ovet kelpuutettiin päärakennukseen, Kukka-Maaria Nummi kertoo. Taiteella halutaan vaikuttaa pankista syntyvään mielikuvaan ja ilahduttaa. Nordean toimipisteessä ympäri Suomen, ja olen huomannut, että siihen suhtaudutaan positiivisesti. Mukaan mahtuu 50 ensimmäistä, ilmoittaa voi yhden avecin. Ilmoita, jos tulosi peruuntuu, niin seuraava saa paikan. VANHA PANKKITALO on hieno nähtävyys, mutta on myös hyvä muistaa, että taidesäätiön kokoelma ei keskity vain sinne. Kierrokselle päässeet saavat vahvistusviestin. Modernin kalustuksen ympärillä ne muistuttavat talon historiasta. klo 16.30 alkaen, Aleksanterinkatu 36 B. Vierailijalle on katseltavaa, henkilökunnalle viihtyisä ympäristö. Keskustelua herättää myös sivupöydällä oleva jännittävä vanha laite, jonkinlainen laskukone. Nikander kuljetti ovet kartanoonsa Kirkkonummelle, jossa ne päätyivät tallin oviksi. – Parhaimmassa tapauksessa taide lisää työhyvinvointia sekä tuo keskustelunaiheita ja lisäarvoa asiakaskohtaamisiin, hän sanoo yhdessä Vanhan Pankkitalon neuvotteluhuoneista, jossa esillä ovat Väinö Blom stedtin Ensilumi, noin 1900, ja Wilho TULE LUKIJAILTAAN! ANTIIKKI & DESIGNIN LUKIJOILLE tarjotaan opastettu kierros Vanhan pankkisalin naistaiteilijoiden näyttelyyn sekä Pankkimuseoon torstaina 8.2. Huoneen katonrajaa kiertää kaunis jugendtyylinen maalaus, joka on kunnostettu vuoden 2016 remontissa samoin kuin kalanruotoparkettikin. Pankin ulko-ovet joutuivat 1936 tallin oviksi
Nizzan antiikkiliikkeet pullistelevat koristeellisia 1800-luvun yläluokan esineitä. Coco Chanelin ajatus, ettei tyylikkään naisen korujen tarvinnut olla välttämättä aitoja, vaan niiden arvo saattoi olla pelkästään esteettinen, oli aikoinaan radikaali. Chanelin pukukorut ovat käsite. Kaunis art deco -naisfiguuri 1930-luvulta. Liikkeissä panostetaan esillepanoon ja tunnelmaa luodaan antiikkiesineillä, jotka eivät ole edes myynnissä. Hän esittelee vintageja designlöytöjään. Vitriineissä on uniikkeja koruja sekä ylenpalttisesti hurmaavia asusteita. Niiden kotiinkuljetus olisi ollut kuitenkin liian vaivalloista. 1800–1900-luvun vaihteen belle époquea henkivät kristallikruunut ja muut valaisimet hurmasivat minut Recamier Antiques -liikkeessä. Ihana antiikkiliike Gilles Roques oli täynnä ranskalaista art decoa. Mademoisellen somistusta. Chanel uudisti korun käsitteen. Välimerellinen rentous oli vallannut myös second hand -liike Andréa M:ssä loikoilevan vahtikoiran. Silloinkin kaupunki oli suosittu lomakohde. Vintageliikkeet ovat kuin muodin karkkikauppoja. 4. 6. Katja Weiland-Särmälä on lehtemme blogisti. 1. Chanelin korvakorut, Mademoiselle. Täällä sekä ydinkeskustassa sijaitsevassa Les Folies d’Eugéniessä oli myynnissä paljon Rivieralle sopivia boho chic -henkisiä paljettimekkoja. löytöretkeilijän paratiisi Antiikki & Design 71. Valaisimissa on menneen ajan säihkettä. 5. Italialainen 1800-luvun korurasia on venäläisestä Antikvariat-antiikkiliikkeestä. Erään haute couture -asun hintaa myyjä ei suostunut edes kertomaan, kenties en vaikuttanut lomavaatteissani riittävän varteenotettavalta ostajalta. Lisää Nizzasta ja liikkeiden yhteystiedot www.antiikkidesign.fi/blogit. Kauppiaiden mukaan venäläisiä ostajia on yhä enemmän. 1 3 2 5 6 4 NIZZAN PUTIIKEISSA Vintageputiikkien rekit notkuvat luksusmerkkejä. 2. Kultaa ja jalokiviä ylleen pukenut yläluokka siirtyi käyttämään pukukoruja. Uudempaan muotiin ja edullisimpiin designbrändeihin keskittyneissä second hand -liikkeissä voi sitä vastoin tehdä hyviä löytöjä. 3. Hinnat ovat korkeita
Antiikki & Design 72. retrofiili Katja Weiland-Särmälä second hand -löydöissään: yllä Issan silkkimekko, Guccin kengät ja Oscar de la Rentan 1980-luvun rannekoru
Vanhoilla esineillä on tarinoita kerrottavanaan sille, joka haluaa niitä kuunnella. Tanskalainen Marianne Starck suunnitteli keramiikkavadin MA & S Bornholm Ceramicsille. • Opiskele historiaa, sillä jokaisella esineellä on esteettisiä, funktionaalisia ja jopa poliittisia merkityksiä. Anopilta saadut 1970-luvun Yves Saint Laurent -sandaalit ovat matkamuisto Barcelonasta. Nyt juuri jälkimmäisen vaikutus näkyy vahvasti Weiland-Särmälän kodissa. Itse surffailen nettihuutokaupoissa, mutta nautin myös vasarahuutokauppojen tunnelmasta. Tutkimus käsittelee molempien sukujen aineettoman perinnön, kuten arvojen, elämäntavan ja ihanteiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Antiikki & Design 73. Kodeissa on aina ollut monen tyylisiä esineitä eri ajoilta. Sukuarkiston kirjeet kertovat menneiden aikojen elämästä. Aurinkokuninkaan elämäkerran hän ahmi jo 12-kesäisenä. Pelkästään tavaran tutkiminen ja kuvaaminen antaa mahdollisuuden oppia siitä lisää. . Arvostan kierrättämisen ekologisuutta. Tutkija pukeutuu mieluusti vintageja second hand -asuihin. . Ne ovat valikoituneet kotiimme talon valmistumisajankohdan vuoksi, mutta yhtä tärkeitä minulle ovat varhaisemmat ajat. Antiikki kiehtoi minua jo pikkutyttönä. • Kaikkea ei tarvitse omistaa. Minusta on hauska yhdistää vanhaa ja uutta, en halua elää museossa. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG K atja Weiland-Särmälä rakastaa vanhoja tavaroita – ovat ne sitten 1700-luvulta tai vain muutaman vuosikymmenen takaa. Laadukkaat vaatteet ja asusteet palvelevat pitkään, ja usein tunnettujen suunnittelijoiden huipputuotteita voi saada uuden tusinatavaran hinnalla. Katja Weiland-Särmälä työskentelee taideja antiikkiasiantuntijana, mutta myös viimeistelee väitöskirjaansa. . retrofiili Aineettoman perinnön vaalija Antiikki & Design -lehden blogisti ja uuden palstan pitäjä Katja Weiland-Särmälä lumoutuu vanhojen tavaroiden tarinoista ja kulttuurihistoriasta, jota ne kuljettavat mukanaan. Löytöretkeilijän paratiisi -palsta s. Jernströmin Tukholman olympialaisista vuonna 1912 saama rintaneula sekä tärkeimpinä kaikista suvun päiväkirjat ja vanhat kirjeet. Myös 1890-luvulla Hankoon rakennettu kesäkoti kätkee sisäänsä suvun vanhoja kalusteita ja muita muistoja. Tavaroiden tarinat ja menneisyys tuntuivat huokuvan taikavoimaa, hän kertoo. 71. Menneiden vuosikymmenten vaatteiden laatu ja tyyli kestävät aikaa, ja niin pukeutumisessa kuin sisustamisessa Weiland-Särmälä kerrostaa eri aikakausia keskenään. Siitä syntyy kaunis ja elävä kokonaisuus. Pöytä on italialaisen Vico Magistrettin 1960-luvun Caori Cocktail Table. Sukuarkiston kirjekokoelmiin ja päiväkirjoihin nojautuva työ avaa hänen isänisänsä äidin Elin von Rehausenin elämänkaarta: aatelisneidon avioliittoa porvaristaustaisen nuoren papin Lars Josef Kjäldströmin kanssa. Weiland-Särmälä kertoo, että kotona on paitsi suvulta perittyjä esineitä, myös aviopuolison kanssa hankittuja vintage-kalusteita ja -astioita, joista oman perheen muistot nyt syntyvät. Nuorempana minua viehättivät ennen kaikkea menneet vuosisadat, mutta kun aloitin taidehistorian opinnot yliopistossa, kiinnostuin muun muassa 1950-luvun suomalaisesta ja pohjoismaisesta designista. Niitä on usein myös hyvä jälleenmyyntiarvo. MONET SUVUN muistoista ovat siirtyneet Katja Weiland-Särmälän haltuun: esiäitien korut, isosedän vaimon, voimistelija Gerda KATJA WEILANDSÄRMÄLÄN KERÄILYVINKIT • Seuraa alaa jatkuvasti. . Vuonna 1961 valmistunut rivitaloasunto Espoossa on sisustettu siroilla tiikkikalusteilla, värikylläisellä keramiikalla ja aikansa sankarituotteilla, kuten Arne Jacobsenin Egg-tuolilla ja Svenskt Tennin räiskyvillä tekstiileillä. . Sirot korut ja neulatyyny ovat kuuluneet Katjan Weiland-Särmälän esiäideille. Ilman taustojen tuntemista esineen koko tarina ei avaudu
(TP) 2. Vuosina 1917–25 syntyi kolme eri versiota Kahlaajasta. Kattokruunu on tehty lehtisahalla vanerista tai muusta ohuesta puulevystä. Tämä kysymyksen Kahlaaja on vuodelta 1925. Kuvia ei palauteta. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Vuonna 1917 vähän yli kaksikymmenvuotias kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen tutustui ensimmäiseen vaimoonsa Ainoon ja alkoi luoda ensimmäistä vedessä seisovaa naishahmoaan. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Tällaisia kansanomaiseen kulttuuriin kuuluvia kynttiläkruunuja on Suomessa tehty ruotsinkieAntiikki & Design kysy esineestä 74. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Mikä on arvo. Ensimmäinen niistä, Pikkukahlaaja I (1917–22), on sarjasta halutuin. Kipsiversioita Kahlaajista on tehty paljon. 1 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Toisessa ja kolmannessa versiossa naisen kädet ovat asettuneet vartaloa vasten. Materiaali on kipsiä, korkeus 32 cm ja kunto erinomainen. Lisäksi niistä liikkuu eri aikoina otettuja tasoltaan vaihtelevia valoksia. Aaltosen Kahlaaja Haluaisin tietää veistoksestani, joka on Wäinö Aaltosen tekemä. Liikkeen sijasta korostuvat vartalon taivutus ja lanteilla lepäävä vaatelaskos. Sen erottavat muista rytmikkäässä liikkeessä olevat kädet ja jalat. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Arvokin kiinnostaa. Marmoriset ja graniittiset Kahlaajat sekä niiden rinnalla syntyneet Vedessä seisovat naiset ja Kylpijät ovat harvinaisimpia, halutumpia ja kalleimpia. Sahattu kattokruunu Mitä voisitte kertoa tästä kattokruunusta (kork. Vakuutusarvo 400 e. 60 cm)
Tämäntyyppiset lehtisahatyöt ovat olleet varsinkin poikien käsitöitä. Franckin ja Wirkkalan yhteistyö Minulla on lasimalja, joka toiminut yli 50 vuotta kastemaljana. Vellikello Toholammilta Kello on toiminut ilmeisesti vellikellona. Siinä näkyy tekijän nimi, vaskivaluri Kalle Wiitasalo (1855–1933), ja hän on tehnyt sen 1900 Toholammilla. Maljasta oli tehty koekappaleita K 123/ 20.9.1946. (AK) 5. 4. Vellikellon ääni oli kantava, ja siten se tavoitti kaukanakin työskennelleet. Arabian taiteilijat huvittivat itseään etenkin alkuvuosina tällaisilla koristelutöillä. Kellon halkaisija on 23 cm ja korkeus 20 cm. (HK) Vakuutusarvo 100 e. Hillityn tyylikäs, art deco -henkinen kannu on Friedl Holzer-Kjellbergin varhaista tuotantoa 1930-luvulta. Esikuva tulee Ruotsista, ja samanlaisella tekniikalla on tehty myös kynttiläpuita. Joskus kellolle rakennettiin pieni katos. Vellikello hankittiin yleensä valurilta tilaustyönä, ja silloin siihen saattoi saada myös talon omistajan nimen tekijän lisäksi. Käsityötä koristelu toki on, eli Holzer-Kjellbergin itsensä toteuttama ja signeeraama. Kaikki näkemäni maljat ovat olleet signeeraamattomia. Tämä kello on todennäköisesti ollut vellikellona. Materiaali ei kuvasta näy, harmaan pinnan alta näyttäisi kuultavan kellertävä metalliseos › Antiikki & Design kysy esineestä 75. Mielenkiintoinen malja. Vakuutusarvo 200 e, arvioidaan Maini ja Veli -liikkeestä. Olisin kiitollinen, jos malja tunnistettaisiin. Miksi pohjassa ei ole leimoja, onko kannu harjoituskappale tai muuten uniikki. Uniikiksi en kannua varsinaisesti kutsuisi, sillä kyse on pienimuotoisesta koristelusta sarjavalmisteiseen kannuun. lisellä Pohjanmaalla ja saaristossa. Vellikelloa käytettiin maatiloilla aitan, tallin tai päärakennuksen päädyssä katon harjalla ilmoittamaan ruokailusta. Suomen lasimuseolla on ollut tallenteena samantapainen malja, ja sen tallentaja, Iittalan lasituotannon asiantuntija, tiesi että muodon oli suunnitellut Kaj Franck ja koristelun Tapio Wirkkala. Maljoja on tehty erikokoisina, ja lehtikuvio on osittain kaiverrettu, osittain hiekkapuhallettu, lisäksi hapotettu. Mitään signeerausta ei ole. (KK) Vakuutusarvo on 600 e. Siinä on teksti Kalle Wiitasalo Toholammilla 1900. Arvio Antiikki Maini ja Veli. (AK) 3. Art deco -kahvikannu Mikä on kahvikannuni alkuperä. 2 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 4 5 Muoto on Franckin, koriste Wirkkalan. Värit vaikuttavat alkuperäisiltä. Suomen lasimuseon kokoelmissa on nykyisin kolme samantyyppistä maljaa, jotka ovat peräisin Iittalan omistaneen Ahlströmin myyntiedustajana jo 1940-luvulla toimineelta henkilöltä. Se on tehty Iittalan lasitehtaalla melko varmasti vuonna 1946
Kukkaaiheisen maalauksen on tehnyt tai demaalari ja graafikko Lauri (Lassi) Nikolai Tokkola (1899–1975). Helat ovat varmastikin olleet pyöreätä kus tavilaista tyyppiä. Muotoilijaksi arvelisin Orvok ki Lainetta, mutta samantapaisia esineitä suunnitteli myös Marjukka Paasivirta. Näin kertoi Protoplas tin Pekka Niemi. Teline on Tasomaxkukkateline, jonka val mistus on aloitettu 1980luvun alussa, ja se on yhä tuotannossa. Maksettu hinta 50 e on varmasti sopiva arvo telineelle. (HK) Vakuutusarvo 65 e. Mus ta mattalasite ja tehtaan puutyöosastolla val mistettu rottinkipunos edustavat Kupittaan uudistunutta linjaa, jota kiiteltiin ammat tipiireissä. (AK) 8. Se perustuu englantilaisiin esikuviin, ruotsiksi sen nimi on dragkis ta (”veto arkku tai laatikkoarkku”), mikä on suora johdannainen englannin chest of drawers nimestä. (AK) Antiikkikauppias VeliJorma Juusela ker too, että vellikellojen hinnat liikkuvat mark kinoilla muutamasta kympistä ylöspäin. Leveys on noin 132 cm, korkeus 114 cm. Tokkolan kukka-asetelma Haluaisin tietoa kukkataulun tekijästä. Varsinkin 1700luvulla se oli suosittu säätyläishuonekalu. Merkinnät takana voivat olla omistajamerkintöjä. Kaksiosainen lipasto Löytyisikö tietoa piirongista. (KPK) Kunnon takia vakuutusarvo on 650 e, arvioi VeliJorma Juusela Antiikki Maini ja Veli liikkeestä. 9. (AK) 7. Hyvin säilynyt mahonkia jäljittelevä ootraus vaikuttaa al kuperäiseltä ja on ehdottomasti säilytettävä. Tä män kellon laatu ja historia ovat niin hyviä, että hän antaa vakuutusarvoksi 500 e. Liikuttelun helpottamiseksi osat varustettiin kantokahvoilla, kuten tässäkin. Maalaus ja kehykset ovat hyväkuntoiset. Tokkola piti ensim mäiset näyttelynsä 1919 Viipurissa ja 1928 Antiikki & Design kysy esineestä 76. Kannu on ehjä ja hyväkuntoinen, korkeus on noin 20 cm. Kupittaan 1950-lukua Onko kaadin kotimaista tuotantoa ja mikä on sen arvo. Tokkola -45. Talonpoi kaisessa huonekalutaiteessa lipasto yleistyi 1700luvun lopulla kustavilaisena aikana. Raumalla toimivan yrityk sen tuotteisiin kuuluvat myös Catmaxkis sahuonekalut. Jos jalat ovat alkuperäiset, on lipastonne luultavasti valmistettu 700luvun lopulla tai 1800luvun alkupuolella. Erittäin mielenkiintoinen ja hieno kaksi osainen lipasto on 1600luvulla syntynyt tä tyyppiä, joka oli käytössä 1800luvun alkupuolelle. Lipastoja valmistettiin niin mahonki kuin tammiva neroituina sekä maalattuina ja ootrattuina. Koko on 43 x 55 cm. Se on kuulemma lähtöisin jostain kartanosta Mikkelin pohjoispuolelta. 8 9 6 7 eli messinki. Keuruulla syntynyt taiteilija opiskeli Viipurin taideystävien pii rustuskoulussa 1914–17. Se oli tavallinen kellojen mate riaa li. Teos on maalattu levylle, ja sen oikeassa alareunassa on signeeraus L. Hinnaksi sovittiin 50 e. Tyylikkään puhdaslinjainen kannu on Ku pittaan Saven tuotantoa 1950luvulta. Kasviteline Vanhan tavaran kauppiaan mukaan tämä esine on kissan kiipeilypuu ja suomalaista designia, pitääkö se paikkansa. 6. Aiomme tehdä esineestä yrttihyllykön
(KK) Vakuutusarvo 15–35 e / kpl koon mukaan. Aihe on maalattu kankaalle. Lipasto on mahonkiviilutettu ja helat ovat messinkiä. Kuinka vanha sermi se on ja mikä on sen arvo. Laadukas tyylikopio Ostimme kesälomareissulla kirppikseltä ”sekretäärin”, joka on ruotsalaista alkuperää. Kustavilainen tyyli tuli uudelleen muotiin 1800-luvun jälkipuolella, ja siitä lähtien sitä on ahkerasti kopioitu niin Suomessa kuin Ruotsissa. 1920-luvulla taiteilija teki myös kuvituksia ja toimi mainospiirtäjänä. Toki ne voivat tarkoittaa myös tekijää. Siinä on vuosiluku 1894. Siinä on vaikutteita jugendista ja kansallisromantiikasta. Maalauksen tekijän selvittäminen on hankalaa, jos sermissä ei ole siitä mitään merkintää. Mikä voisi olla sen arvo. Uskoisin, että sermi ajoittuu noin 1920-luvulle. Arvio Antiikki Maini ja Veli. Tokkolan teoksia on Hämeenlinnan taidemuseon sekä valtion ja Helsingin kaupungin kokoelmissa. Kuvan perusteella kaunis kirjoituslipasto on myöhäiskustavilaista tyyliä ja näyttää olevan valmistettu puusepäntyönä 1900-luvun alkupuolella. Alkuperäiset eivät olleet hiottuja, ja ne valmistettiin koristelemattomina sävytetystä lasista (muun muassa vaaleanruskeasta, violetista ja vihreästä). Lasistooni kuuluu 7–10 kpl kutakin lasikokoa, yhteensä noin 100 kpl. (AK) 12. (K-PK) Vakuutusarvo on 300 e. 11. Tämä hionta on kuitenkin minulle tuntematon. Arvio Antiikki Maini ja Veli. Tämän 1945 signeeratun kukka-asetelman vakuutusarvo on 150 e. Peilinne on lähinnä uusbarokkityyliä, joka tuli muotiin 1870-luvulla ja haki innoituksensa 1600-luvun barokkityylistä. (AK) Vakuutusarvo on 250 e, Antiikki Maini ja Veli. 10 11 12 13 Henry Ericsson suunnitteli lasit 1920luvulla. Tyypillisiä Tokkolan aiheita ovat maisemat ja kukka-asetelmat. Vinokantiset kirjoituslipastot tulivat muotiin jo barokkiaikana 1600-luvulla. 13. Mikä on niiden arvo. On mahdollista, että peili voisi olla esimerkiksi lahja jollekulle, koska siinä on myös nimikirjaimet. Sermi voi olla kotimainen, vaikka maalauksien aiheet eivät ole mitenkään erityisesti juuri suomalaisia. Lasit ovat Henry Ericssonin H.E.-sarjaa, joka sai Riihimäen Lasin kilpailussa ensimmäisen palkinnon 1928. (AK) 10. Hiontakoristeita oli jo vuonna 1930 julkaistussa kuvastossa. Uusbarokkipeili Toivoisin saavani tietoja peilistäni. (K-PK) Vakuutusarvo 550 e. Veistetty vuosiluku 1894 tarkoittanee juuri valmistusajankohtaa. H.E.-sarjan lasit Kuka on suunnitellut lasit ja missä ne on valmistettu. Sermi jugendvaikuttein Sermin pituus on 4 m ja korkeus 180 cm. Näiden arvelen olevan 1930-luvulta tai mahdollisesti 1940-luvun lopulta tai 1950-luvun alusta. Korkeajalkaiset lipastotyypit alkoivat yleistyä 1700-luvulla rokokooja kustavilaisaikana. Sarjaa valmistettiin 1960-luvun alkuun asti. Helsingissä. Koristelun taidokkaasti veistetyt akanthuslehdet ovat tyylille juuri ominaisia. Se on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi puinen koristepiena puuttuu. Miltä ajalta se on ja mikä on arvo. › Antiikki & Design kysy esineestä 77
Tarkempia tietoja saattaisi löytyä esimerkiksi tarkalla mallimerkinnällä, patenttinumerolla ja sarjanumerolla, jotka on yleensä painettu laitteen nimikilpeen. (UT-G) Vakuutusarvo 60 e. Koruja tehtiin aluksi hopeasta, myöhemmin sota-aikana epäjaloista metalliseoksista. Siegfried, joka aloitti Tillanderilla 1938, löysi aiheen koruihin Kansallismuseon arkeologisista kokoelmista. Antiikkilampuksi tämä on vielä liian nuori. (AK) 16. Vakuutusarvo 200 e. Osaisitteko kertoa siitä tarkemmin. Etuovet avataan kuunneltaessa. Kokonaiseen projektoriin kuuluvat projektoriosan lisäksi jalusta, moottori, tasasuuntaaja, lamppukammio ja palokasetit eli yläja alakotelot filmikeloille. Gramofoni on yhdistetty tyyli huonekaluun. Vaikka lamppu on hyväkuntoinen, sen arvo on vain noin 100 e. Voiko valaisin olla antiikkiesine. Yhdistettynä tyylihuonekaluun gramofonista on tullut sisustuksellisempi laite. Korun suunnittelija on Hanna Siegfried (1904–88) ja valmistaja A. Metalliosat näyttävät tummaksi patinoidulta kuparilta. Silloin arvoon on lisätty liikkeen pitämiseen liittyvät kulut, kuten tilan vuokra ja arvolisävero. Museoteknikko Antto Kärkkäinen Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista kertoo, että kuvista päätellen kyseessä on ranskalaisen Pathén valmistama 35 mm elokuvaprojektorin osa (pelkkä projektoriosa). Tillander, mutta näitä koruja markkinointiin Tillanderin tytäryhtiön Ato-Koru Oy:n nimellä. Tämä malli oli tuotannossa 1920-luvulla, ja se oli Victrolan edullisin malli. Koska projektori on vaillinainen, ei sille voi antaa hinta-arviota, eivätkä yksittäiset osat yleensä ole haluttuja keräilijöiden parissa. Paras termi on sisustusvalaisin. (TP) 17. Paperietiketti viittaa siihen, että sähköistys on tehty tai ainakin hyväksytty Suomessa. 14. Outoa, että sana Stockmann on painettu siihen väärin ”Stokmann” ja numero 518 on peitetty tussilla ja korvattu käsin kirjoitetulla numerolla 602. Sisustusvalaisin Minulla on kattovalaisin, jonka syntyperä ja arvo kiinnostavat. Gramofoni on mekaanisesti ilman sähköistä vahvistusta toimiva levysoitin. Gramofoneja kutsuttiin puhuviksi koneiksi. Gramofoni on nykyaikaista termiä käyttäen ikään kuin integroitu huonekalun sisään. Onko syynä painovirhe vai etikettikopio. Arkeologinen aihe Haluaisin tietää tästä korusta. Projektorin osa Minulle on isäni perintönä tullut elokuvaprojektori. (AK) VAKUUTUSARVO tarkoittaa vakuutettavan omaisuuden nykyarvoa eli sitä hintaa, jolla esineen saa hankittua antiikkitai vanhantavaran liikkeestä. Designvalaisimestakaan ei voi puhua, koska varjostimessa ei ole kenellekään nimisuunnittelijalle tunnusomaisia piirteitä. 14 15 16 17 Antiikki & Design kysy esineestä 78. Puhuva kone Gramofoni on aikoinaan tuotu Amerikasta, ja se on toimiva ja hyväkuntoinen. Kuvan lintuaiheinen koru on metalliseosta, ja samaa mallia on tehty myös hopeisena. Mahdollinen arvokin kiinnostaa. Tiffany-henkinen kupu on alabasterikiveä jäljittelevää lasimassaa. Etiketin mukaan maahantuoja olisi Orno-Tukku. Tyylissä on vaikutteita rokokoosta kaartuvine jalkoineen. Ato-korujen valmistus lopetettiin sodan jälkeen. Tämän tyyppisiä projektoreita valmistettiin todennäköisesti noin vuosina 1900–1915. Kattolamppunne varjostin on ulkomaista alkuperää 1980-luvun alusta. Mikä voisi olla sen arvo. 15. Siksi tässä Victrolan gramofonissa on kampi, jota veivaamalla viritettiin käyttövoiman antava jousi. Haluaisin tietää sen arvon
Pidä kello käynnissä MISTÄ APUA. Huuhtele merivedessä käynyt kello makealla vedellä. Iskeytyminen kovalle alustalle voi vaurioittaa koneistoa ja pysäyttää sen. Vetonupista voi säätää aikaa. Antiikki & Design pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. Vintagekelloissa ei välttämättä ole merkintää vesitiiviydestä. 1930–60-luvun vintagekellolle saat lisää käyttöaikaa, kun vältät uimista sen kanssa klooripitoisessa vedessä etkä jätä sitä suoraan auringonvaloon. Hajuvesi nopeuttaa myös tiivisteiden hapertumista. • Suomen kelloseppäliitosta löytyy eri puolilla maata toimivien kelloseppien yhteystietoja, www.kelloseppaliitto.fi. Water resistant -tekstillä varustettu kello kestää vesiroiskeet, mutta se ranteessa ei kannata mennä uimaan. too, että kellon kanssa voi uida. 4 Varo pudottamasta mekaanista rannekelloa. 2 Rannekellot sietävät vettä eri tavoin. ANTTI KAIJALAINEN Omega Seamaster Cosmic -kellon takana on merkintä waterproof, se siis kestää vesiroiskeet, mutta ei esimerkiksi uimista. Ranneke ei ole alkuperäinen. Lähtöhinta 300 e, Bukowskis. 3 Liuottavaa alkoholia sisältävät parfyymit voivat heikentää kellon koneiston öljyn tehoa. Aine tummentaa vaaleaa nahkaa, mutta ilman käsittelyä nahka alkaa kuivua jo muutamassa kuukaudessa. altis kolhuille. Ne vaihdetaan tarpeen mukaan huollossa. Käyttöikää voi pidentää nahanhoitoaineella. 5 Nahkaiset rannekkeet kuluvat nopeasti ikävän näköisiksi. • Huollata kello säännöllisesti. 79. Monille kelloharrastajille rannekkeet ovat vaihtotavaraa, joilla saa helposti kelloon erilaista ilmettä. Tiivisteet ovat muutenkin hiljalleen hapertuvia ja tiiviytensä menettäviä. Merkintä 100m/330ft kerMekaanisen rannekellon huoltoväli on noin viisi vuotta, ja huollon tekee aina kelloseppä. Sitä ei kannata korjata itse, sillä huomattava osa kelloseppien työajasta kuluu huonosti tehtyjen korjausyritysten korjaamiseen. Älä siis suihkauta hajuvettä suoraan kohti rannekelloa. Kello pidetään käynnissä joko vetonupista virittämällä tai pitämällä ranteessa (siis liikkeessä), jos kyse on automaattikellosta. Täyskultainen pukukello vaatii aina varovaista käyttöä, sillä pehmeä kulta on 1 Mekaaninen kello on suunniteltu käymään jatkuvasti. Kellon kuori on kullattu. Kellon hyvinvointia voi kuitenkin edistää monin tavoin itse. Kellon käydessä koneisto voi hyvin, kun siellä oleva öljy voitelee osia tasaisesti. Kullattuja kelloja voi pyyhkiä niille tarkoitetulla kelloliinalla. Kuoreen tulevia naarmuja on joskus mahdoton välttää, mutta ne kelloseppä voi hioa, niin kuin myös vaihtaa uuden lasin
VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Tiina Elovainion koruja voi ostaa netistä www.galleriakoru.com tai Tre Concept Storesta ja Eveliina Karhion kultasepänliikkeestä Helsingissä. Korut virkataan ohuesta hopealangasta, ja sen jälkeen kudos vahvistetaan lisäämällä siihen useita kerroksia hienohopeaa. 02900 319 50, www.helander.com. ExpoNova, p. kerran. 050 5257 464, www.laatumessut.com. Antiikki & Design 80 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 Ajattomia japanilaisia puupiirroksia ja nykygrafiikkaa. KITANO ORIENTAL ART www.kitanoart.com info@kitanoart.com p. Turku • 13.–14.1.2018 Antiikkija Keräilymessut, Turun VPKtalo, Eskelinkatu 5. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Vastaajien kesken arvotaan kultaseppä Tiina Elovainion hopeinen Pitsi-korusetti, arvo 548 euroa. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Hänen nuoruuden harrastuksensa, barbinvaatteiden virkkaus, kasvoi 1995 kultasepäksi valmistumisen myötä useita erilaisia koruja käsittäväksi mallistoksi. Antiikkija Keräilymessut, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4. Antiikkiliikkeet Mööpeli (Häähäntie 561) ja Miantica (Tunnelitie 8) Kalannissa sekä Antiikki Klaara (nopperlantie 1) Lokalahdella kutsuvat viihtymään antiikin pariin. • 13.–14.1. Muista kertoa omat yhteystietosi! TALVINEN KIERROS minne mennä ANTIIKKI.FI Niin lukijammekin. 050 309 2202 Ajattomia japanilaisia puupiirroksia ja nykygrafiikkaa.. 050 309 2202 Ajattomia japanilaisia puupiirroksia ja nykygrafiikkaa. OSALLISTU NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Korut eivät sisällä nikkeliä tai muita allergisoivia tai haitallisia aineita. Myynti: Jorma Viitanen, p. KULTASEPPÄ TIINA ELOVAINIO on suunnitellut ja valmistanut herkän Pitsi-hopeakorumalliston. ExpoNova, p. Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C. Kuukausihuutokaupat. Tutustu kotisivuihimme voit myös tilata netissä. 050 309 2202 www.kitanoart.com info@kitanoart.com p. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 548 e. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Tutustu kotisivuihimme voit myös tilata netissä. jo 19. Hagelstam & Co, p. Ilmoita tapahtumastasi meille antiikkidesign@fokusmedia.fi. Liikkeissä on tarjoilua, arvonta sekä tarjouksia. (AM) Lisätietoja www.miantica.fi. Järvenpää • 17.–18.2. ExpoNova, p. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3. Kouvola • 3.2.2018 Antiikkija KeräilyTapahtumat markkinat, Tuulensuoja, Hallituskatu 9. Kolmen kauppiaan perinteinen talvitapahtuma Antiikkikierros järjestetään Uudessakaupungissa 10.–11.2. Riihimäki • 27.1. Lasipäivä Suomen lasimuseolla, Tehtaankatu 23. Hienohopea antaa Pitsi-koruille talven hankien valkoista hohdetta. Tarkista tiedot järjestäjiltä. • 23.–24.1. KITANO ORIENTAL ART www.kitanoart.com info@kitanoart.com p. Suomen lasimuseon ystävät ry, p. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. 044 363 0959, www.suomenlasimuseonystavat.fi. 045 122 5305 Uudenkaupungin liikkeissä on tarjolla muun muassa meriantiikkia. Korut on valmistettu 70% kierrätetystä 925 hopealangasta ja hienohopeasta, joka on puhdasta hopeaa. Palkintoon sisältyy riipus, korvakorut ja sormus. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. Kuukausihuutokauppa, Helander, p. Laatumessut, p. Helsinki • 24.–25.1
Lisämaksu 1 hengen huoneesta 125 e. Antiikki & Design lukijamatka 81 www.juvi.fi juvikauppa.fi 2 2 värillä on väliä Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO Kehä III Länsiväylä Puusepän tekemät täyspuiset huonekalut Vaatekaapit, keittiöt... Iltapäivä vapaata, läksiäisillallinen. Yksin matkustavan on varattava 1 hengen huone. Tutustumme Tarton nähtävyyksiin LÄHDE MUKAAN TARTTOON JA VIRON KARTANOIHIN! kaupunkikierroksella. Vierailemme myös Kõuen ja Moosten kartanoissa ja Alatskiven linnassa. Lounaan jälkeen bussiretki Moosten kartanoon, jolla on upeita luonnonkivisiä sivurakennuksia. KE 23.5. Palvelumaksu: 20 e, nettivaraukset ilman palvelumaksua. 09 855 62 10 juviposti@juvi.fi. Tarton Raatihuoneentori on vanhankaupungin sydän. Ilta vapaata. Vierailemme muun muassa Tarton yliopistossa, jonka Kustaa II Aadolf perusti 1632, sekä Eliel Saarisen 1913 suunnittelemassa Paavalin kirkossa. MA 21.5. Tutustumme myös Räpinan 1700-luvulla avattuun paperitehtaaseen. vanhauskoisten venäjänkielisten ortodoksikylien Varnjan, Kasepään ja Kolkjan kautta. Matkan huippu kohteena on uusi Viron kansallismuseo. Vierailemme uudessa Viron kansallismuseossa, joka on entisen Raadin kartanon ja lentotukikohdan alueella. Tartossa majoitumme vanhankaupungin London-hotelliin. HINTAAN SISÄLTYY • laivamatkat Hki–Tallinna–Hki kansipaikoilla, menomatkalla salaattibuffet (sis. TI 22.5. Koko ohjelma Matka-Agenttien ja Antiikki & Designin verkko sivuilla: www.matka-agentit.fi/matkakalenteri ja www.antiikkidesign.fi/matkat OHJELMA SU 20.5. Yhteinen illallinen. hanaviini/olut/vesi) • bussimatkat Virossa • majoitus jaetussa standard-luokan 2 hengen huoneessa hotelli Londonissa**** • hotelliaamiaiset, 2 lounasta ja 2 illallista, (22.5 illallinen sis. 2 lasia viiniä tai olutta) • suomea puhuvan paikallisoppaan palvelut • mukana lehden päätoimittaja VARAUKSET Matka-Agentit, vapaa-ajan matkat, puh. Laivamatka Helsingistä Tallinnaan Viking XPRS:llä klo 11.30–14.00. Lounaan jälkeen jatkamme Tallinnaan, josta Viking XPRS lähtee klo 18.00 ja saapuu Helsinkiin klo 20.30. HINTA 585 e / hlö. Paluumatka ns. Vierailemme myös Alatskiven linnassa, joka on pienoismalli Balmoralin linnasta Skotlannissa. Se on rakennettu uusklassiseen tyyliin. Minkä värisenä tahansa Puuvalmiina heti mukaan Petikontie 1 Suomalaistentie 1 1000 m 500 m 2 2 p. Viron uusi kansallismuseo Tartossa on ollut valtava menestys. 010 321 2800, www.matka-agentit.fi/matkakalenteri Tule lukijamatkalle Tarttoon 20.–23.5. Matkalla Tarttoon tutustumme entisöityyn Kõuen kartanoon
Nähtyään pahasti vahingoittuneen ruumiin hän vältteli lentokoneita. Vaikka se on valmistettu jo 1930-luvulla, sen laatu pitää pintansa. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG ”SAIN käsiini tämän lippalakin, kun olin tavannut puolisoni Elis Sellan 1950-luvun lopussa. Me sen sijaan matkustimme Eliksen kanssa paljon. Mieheni muutti sukunimensä suomalaisille helpommaksi Sellaksi vasta päädyttyään näyttämölle. Ihastuin tähän Pesachille kuuluneeseen lippahattuun heti. Pesach Salutskij piti kotikaupungissaan Viipurissa pukineliikettä, jonka naapurissa oli hattukauppa. Laitoin reissulle aina lippahatun päähäni ja sanoin, että näin myös Pesach pääsee matkalle mukaan. Pesach Salutskij ei juuri matkustellut. Kun hän halusi vierailla Israelissa, se merkitsi pitkää ajoja laivamatkaa. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Elis koki olevansa ennen kaikkea viipurilainen. Käynnit kemiallisessa pesulassa eivät ole vaurioittaneet hattua. Hyvä villakangas ja sisäpuolen nahkakanttaukset ovat säilyttäneet sen muodon. PARASTA lippalakissa ovat muistot. Sieltä hän tämän hankki. Paitsi että ne muistuttavat mieheni suvusta, ne kertovat myös entisaikojen Viipurista. Hän kuului yhteisössään juutalaisia hautajaisia järjestävään tukirenkaaseen ja joutui kerran hautaamaan lento-onnettomuudessa kuolleen ihmispolon. Viipurilainen lippalakki Näyttämötaiteilija Seela Sella käyttää mielellään ruudullista lippalakkia, joka kuului hänen puolisonsa Elis Sellan isälle. Hänen isänsä Pesach Salutskij oli menehtynyt vuonna 1952, ja muuttaessamme yhteen hänellä oli edelleen purkamattomia laatikoita täynnä isän tavaroita. TOIVOISIN voivani käyttää lakkia mahdollisimman pitkään. Minun jälkeeni tyttäreni Ilana tai poikani Ariel voisivat periä sen muistoineen kaikkineen.” Seela Sellan muistoja täynnä olevassa kodissa asuu myös löytökoira Nasu. Viipuri oli kansainvälinen kaupunki, jossa eli monista kulttuureista peräisin olevia asukkaita – myös juutalaisia, kuten Salutskijin suku
Uusi lehti ilmestyy 14.2. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huutokaupat Nykytaiteen myyntihinnat Design Mestarillinen Bertel Gardberg KERÄILIJÄN KODISSA Viipurilainen antiikkihopea Teemana taide Antiikki & Design ensi numerossa 83. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä
Helene Schjerfbeck, Nuorukainen, n. PUOLEEN HINTAAN MUSEOKORTILLA! Menopaluu Tre–Mänttä–Tre 12,50 €, eläkeläiset 10 €! Bussi liikennöi museoiden aukiolopäivinä, talvella ti–su, kesällä joka päivä! Jiri Geller, DINGDONG! I–V, 2015. 1882.. Antiikki&Design 6 414881 689300 18001 PAL.VKO 2018-07 16 89 30 -1 80 1 6 414881 689300 18002 PAL.VKO 2018-11 16 89 30 -1 80 2 6 414881 689300 18003 PAL.VKO 2018-16 16 89 30 -1 80 3 6 414881 689300 18004 PAL.VKO 2018-21 16 89 30 -1 80 4 6 414881 689300 18005 PAL.VKO 2018-27 16 89 30 -1 80 5 6 414881 689300 18006 PAL.VKO 2018-33 16 89 30 -1 80 6 PAL.VKO 2018-38 16 89 30 -1 80 7 6 414881 689300 18007 PAL.VKO 2018-42 16 89 30 -1 80 8 6 414881 689300 18008 6 414881 689300 18009 PAL.VKO 2018-48 16 89 30 -1 80 9 6 414881 689300 18010 PAL.VKO 2018-XX 16 89 30 -1 81 6 414881 689300 17011 PAL.VKO 2018-02 16 89 30 -1 71 1 TAIDETTA ENNEN JA NYT | HISTORIAA ARKKITEHTUURIA | MAKUELÄMYKSIÄ SERLACHIUS-MUSEO GÖSTA: Strindbergin huoneissa, Marja Pirilä 21.1.2018 saakka | Eija-Liisa Ahtila 3.2.2018–6.1.2019 | Yötä vasten, Riikka Lenkkeri 3.2.–27.5.2018 | Fuck the World!, Jiri Geller 22.4.2018 saakka| It’s about Time, Kyse on ajasta, Koen Vanmechelen 19.5.–16.9.2018 | Sun kanssa , Mitä jää?, Sampsa Virkajärvi 9.6.2018–3.2.2019 | Kiven aika 13.10.2018–14.4.2019 | Nautinto 4.11.2018 saakka | Niittyjä ja erämaita 4.11.2018 saakka SERLACHIUS-MUSEO GUSTAF: Tehdas on ulkopuolella, Esther Shalev-Gerz 1.4.2018 saakka | Pikkukaupungin sairaskertomus, Ville Lenkkeri 20.5.2018 saakka | Maisema 20.5.2018 saakka | Playground (Leikkikenttä), Elina Brotherus 16.6.2018–6.1.2019 | Dalín gaala 16.6.2018 alkaen | Paperiperkele | Apteekkarin kauppahuone KÄYKÄÄ ROHKEASTI PIDEMMÄLLE! | MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI MAKUNAUTINTOJA MUSEOVIERAILUUN, RAVINTOLAGOSTA.FI NÄ YT TE LY T 20 18 SERLACHIUS-BUSSI 1.–31.1