Antiikkikoulussa emaloinnin tekniikat KANSALLISKIRJASTON UUSI LOISTO C. L. Engelin helmen kunnostajat kertovat 5 hoitovinkkiä MATOT JA RYIJYT Aarteet esiin LA PIN TA ID E AN TIIK KIK O U LU SS A EM AL IK O RIS TE LU KA N SA LL IS KIR JA ST O AN TII KK I & D ES IG N 14 7 2/2 016 2/2016 Hinta 12,50 € Lapin taide lumoaa. Taas muodissa KUN RYIJY MUUTTUI DESIGNIKSI Kupari keittiöstä kunniapaikalle Vierailulla Lena Rewellin aateliskodissa ESA NIEMISEN PIANO ”Soittimeni kuului Merikannolle.” TUNNETKO EMALIKORISTELUT
Ajankohtaista upottavan ihana makuuhuone IN juhlan kimallus n u m er o 11– 12 l 20 15 numero 11–12 l 2015 l ovh 7,90 € ja voita Tarkettin Starfloor Click Retro -lattia! sivulla 117. Nouda omasi lähimmästä Lehtipisteestä! Hyvää suunnittelua, laatua arkeen. osallistu Te em A: VII h de -e le kT ro NI Ik kA ol oh uo Ne So h VA T jA No jA Tu ol IT ju h lA kA TT Au S m AT oT uuSI kATTAuS ideat & astiat ArTek 80 vuotta – ikonin merkkipäivä + 194 houkuttavaa uutuutta olohuone Moderni & makea talvikoti 4 x kuulaan tyylikäs • sohvat • nojatuolit • matot • hifi 11_kansi_1.indd 1 27.11.2015 11.04 PlazaKoti_ilmo.indd 1 3.12.2015 10.22
Nostin ne jo nyt esille odottamaan kuukauden päästä saapuvaa juhlaa. 68 Löytö pääsiäis koristani Antiikki & Design 3. Tervetuloa mestariluokalle oppimaan lisää! pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Taitto Tarja Hasan / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Esko Kontio esko.kontio@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Engelin piirtämään pääkaupungille uuden keskustan. Lue sivulta 62 heidän haastattelujaan. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi Kiinnostaako sinua taide, antiikki ja design pintaa syvemmältä. Käsityötä Kansallis kirjastosta, s. Kun seurasin toimittajamme Antti Kaijalaisen jutuntekoa, muistin että meillähän on kotona kaksi tuollaista cloisonnéeli soluemaloitua kiinalaista munaa pääsiäiskoristeiden keltaisessa korissa. Suositut Antiikkietsivä-iltamme Bukowskisin kanssa jatkuvat jälleen, lue lisää s. Turussa syttyi tulipalo, ja yliopistokin muutti uuteen pääkaupunkiin. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. maija.toppila@fokusmedia.fi MESTARILLISET Mitä kaikkea tarvittiin ennen kuin syntyi yksi maailman kauneimmista kirjastoista. Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, ja pääkaupunki siirrettiin Helsinkiin. Mestareita on tässä numerossa enemmänkin. Toisenlaista, sievää ja värikästä käsityötä on emalikoristelu. Nyt Kansalliskirjasto avaa ovensa ison kunnostuksen jälkeen, ja taas on tarvittu käsityön taitajia. 7. Keisari Aleksanteri I valitsi saksalaisen C.L. Se näyttää niin helpolta, kun sen osaa. Perinne elää -sarjassa puhuu seppämestari Jouko Nieminen, jonka vahvaa kädenjälkeä voimme ihailla muun muassa Helsingin keskustan vanhojen kerrostalojen porteissa. Engelin viimeisenä, ehkä hienoimpana työnä syntyi Yliopiston kirjasto, nykyinen Kansalliskirjasto. Mutta ennen kuin kirjasto oli valmis, työmaalla ahersivat puusepät, maalarit, kipsitöiden tekijät ja muut mestarit. Mikä antiikkiesineissä on hienointa ellei juuri mestarillinen käsityö. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 23
Sivu 62.. 12 Pehmeää mohairia, lämpimiä muistoja K Lena Rewell-Gripenbergin aateliskoti kertoo monta tarinaa. kylässä Antiikki & Design 4 17. 20 Kaunis koti K Nyt vanhat ja uudet kuparit esille. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 37 Isa Kukkapuro Uusi kolumnisti ja hassu keräily. Sisältö Kunnostettu Kansalliskirjasto avautuu 1.3. 28 ”Teräksen kanssa täytyy päästä sinuiksi” Perinne elää -sarjassa tapaamme seppämestari Jouko Niemisen. helmikuuta 2016 numero 147 3 Pääkirjoitus Mestarilliset. 22 Perinteinen ryijy muuttui moderniksi designiksi K Uranuurtajat Uhra Simberg, Eva Brummer ja Irma Kukkasjärvi. 32 Emali koristaa ja suojaa K Antiikkikoulussa tutkimme emalilajeja ja -tekniikoita. 7 Lukijatapahtuma Antiikkietsivät alkaa jälleen! 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat
Talvi Arktiksessa on Lappiin muuttaneen Ilta Sorron maalaus vuodelta 1979. Clara ja Pablo-isä kertovat kokoelmasta, jonka isoisä Tim Steffa perusti, s. 71 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 56 Siida opettaa saamelaista kulttuuria Kulttuurimatka Inariin, saamelaismuseo Siidaan. 48 Ennen kengät tehtiin kestämään Retrofiili-sarjassa suutari Juho Erving. 80 Minne mennä Kevätkauden antiikkitapahtumia. Tutustu maakunnan kolmeen taiteilijaan, s. 62 Engelin helmi hohtaa jälleen K Kansalliskirjaston kunnostajat ja konservoijat kertovat työstään. 75 Luupin alla Mitä Karhulan lasikulho kertoo. Lena Rewell tunnetaan mohairtekstiileistään. 44. 81 Vastaa ja voita! Arvomme Viking Linen risteilyn. 50 Lapin taika vangittiin maalauksiin Maakuntataide-sarjassa esittelemme kolme lappilaista tekijää. Nosta keittiön kuparit esille designin rinnalle, s. K Emalivärein koristellut esineet säkenövät ja kestävät pitkään. 44 Kolmen polven keramiikkakokoelma Tim, Pablo ja Clara Steffa vaalivat Marita Lybeckin keramiikkaa. 76 Liikkeessä Dalian myy itämaista antiikkia. 74 Janne Koskinen Kolumni arveluttavista julisteista. Kannessa KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Kupari on taas muodissa. sisältö 38 ”Perintökalusteet muuttivat makuni klassisemmaksi” Modernin ystävä Sini Sorainen oppi rakastamaan kodin aikakerrostumia. 60 Ruotsin huippuja Naapurimaan huutokauppojen trendejä etsii Jukka Relas. Hänen tunnelmallisen antiikkikotinsa esittely alkaa sivulta 12.. Sivu 32 Jo kolme sukupolvea rakastaa Marita Lybeckin keramiikkaa. 78 Pidä huolta K Hoida mattoja ja ryijyjä oikein. 82 Minun antiikkini K Esa Nieminen kertoo pianostaan. 20. 50
y l l ä va s e m m a l l a : Walter Runebergin marmoriveistos Psyyke sefyyrien kantamana hankittiin Linnaan 1872 lahjaksi keisaripari Aleksanteri II:lle ja Maria Aleksandrovnalle Helsingin suuresta taideja teollisuusnäyttelystä. Olisin itse valmis maksamaan lehdestä enemmänkin, mutta sisältö kaipaa visuaalisia puitteita. y l l ä : Presidentinlinna iltavalaistuksessa. Se sai restauroinnissa takaisin marmoroinnit. Onnittelut! > s u u r i p o rta i k ko on taas juhlava. Kun äiti on lukenut lehden, tuon sen kotiini ja luen itse. Olen 32-vuotias ja vasta hiljattain kiinnostunut vanhoista esineistä. Nyt kirjan voitti Heikki Nurmilaakso. Kartanoja arvokotisisustukset luovat mielikuKerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot s. Moni oli huolestunut paperista. Se oli erehdyksessä väärää laatua, ja nyt tilanne on korjattu. Nyt kysynkin, mistä johtuu painopaperin vaihdos. Onnea! via saavuttamattomasta ja vieraasta. Pirkko Mäkinen ARVIONI LEHDESTÄ olisi kirkkaasti parempi, jos ette olisi siirtyneet painamaan lehteä aivan ala-arvoisen nuhjuiselle paperille. Muutos näkyy lehdessä, se on tyylikäs ja kutsuva, ei mummomainen. Uudet lukijat olisivat mielissään hyödyllisistä vinkeistä. Mieluisa kehityssuunta. Katso upeat kuvat – kaikkia näitä kalusteita eivät näe itsenäisyyspäivän vieraatkaan. TERVETULOA PRESIDENTINLINNAAN! Presidentinlinnan loisteliaat salit, huonekalut ja esineet ovat nyt huippukunnossa. KARI-PAAVO KOKKI KUVAT JAANIS KERKIS, ULKOKUVA JA MUSTAVALKOISET KUVAT LEHTIKUVA ANTIIKKI & DESIGN 37 36 ANTIIKKI & DESIGN. Taustalla näkyy Valtiosali. Antiikki & Design on nykyään enemmän eri ikäisten antiikista ja kauneudesta pitävien ihmisten lehti. Lukeminen onkin melkoinen urakka, koska en malta jättää tavuakaan väliin, jutut ovat niin hyviä ja kiehtovia. Virpi Syrjälä OLEN TILANNUT tätä lehteä lahjaksi äidilleni muutaman vuoden. Palauttakaa värit, monimuotoisuus ja ilo myös lehden ulkonäköön. Heikki Nurmilaakso MINULLE ON TULLUT vasta pari numeroa. Toiseksi eniten ääniä sai Tuija Peltomaan kirjoittama ja Sanna Liimataisen kuvaama ”Koru jouluksi”, joka kuuluu Ostajan opas -sarjaan. Eveliina Portnoj JOKA KUUKAUSI odotan lehteä ja sitä lukuja katselunautintoa, kun saan sen käteeni. Linda Jansson ANTIIKKI & DESIGN ON aivan omaa luokkaansa sisustuslehtien joukossa. Tarja Paaso PARAS JUTTU 10 / 2015 Tervetuloa Presidentinlinnaan LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT numeron 10/2015 parhaaksi jutuksi Kari-Paavo Kokin kirjoittaman ja Jaanis Kerkiksen kuvaaman ”Tervetuloa Presidentinlinnaan”. Kunnostukseen ja korjaukseen liittyvää tietoa on aika vähän tarjolla. Se voisi auttaa seuraavaakin sukupolvea ymmärtämään antiikin arvon. Paviljonkien väliin jäävä kunniapiha eli cour d’honneur oli talon piirustuksia arvioineen arkkitehti Quarenghin mielestä vanhanaikainen. Esimerkiksi uusi sarjanne vanhoista olohuoneja kotikuvista on todella mielenkiintoinen. Lapponia Jewerlyn upean kaulakorun voitti Helli Hotti Helsingistä. Arvomme palautetta antaneiden kesken taidekirjan Satavuotisen toiminnan jälkiä – Taidesalonki 1915–2015. Enemmän vielä toivoisin antiikin kunnostukseen liittyviä juttuja. Maini Tulokas UUSI LEHTI OLI selkeä ja artikkelit kiinnostavia. Enemmän persoonallista otetta: antiikkia sopusoinnussa nykyarjen kanssa. Onneksi sitä ei muutettu. lukijalta 6 Antiikki & Design KIRJOITA MEILLE SAIMME RUNSAASTI palautetta uudistuksesta, kiitos! Otimme heti onkeemme ja suurensimme muun muassa kuvatekstin kokoa. Toimitus MIELELLÄNI NÄKISIN persoonallisia, pienimuotoisempia esineja asuntokohteita. Kun nimessä on antiikki, ei saa mennä liian kirppismäiseen suuntaan. Toivon hartaasti, että huomaatte virheenne ja palautatte lehden arvokkaan ja loistavan ulkoasun! Paula Fingerroos NUMERO 1/2016 oli erityisen hyvä. 4. Kierrän paljon kirppareita, joten juttu ”näin tunnistat aarteen” olisi todella kiva. Marja Simola LUIN UUDEN lehden kannesta kanteen, todella hyvä sisältö. Kiitos kuuluu lehden kaikille toimittajille, asiantuntijoille, valokuvaajille, kiitos ja kumarrus! Teette hienoa työtä! Eila Stepanova USEIMMAT JUTUT ovat mielenkiintoisia – nyt esimerkiksi jutut nappikeräilystä, kakluuneista, suksentekijästä sekä Kyllikki Salmenhaarasta – mutta minua ilahduttaisi vielä hieman runsaampi ja syvällisempi tietosisältö. Kysyimme mielipiteitä uudistuksesta myös nettikyselyllä, jossa arvotun St Peter Linen risteilyn voitti Paula Fingerroos
Saat kullanarvoista tietoa metallin loistosta, laaduista ja leimoista. HINTA Antiikkietsivät-kurssin hinta on 80 euroa. KESKIVIIKKO 20.4. Keräilijä Timo Miettinen ja taidemuseoekspertti Sanna-Mari Jäntti keskustelevat. Timo Miettinen Sanna-Mari Jäntti Petteri Kolinen Päivi Jantunen Nina Westerlund Joachim Borgström. Nina Westerlund, koruasiantuntija ja gemmologi sekä Joachim Borgström, kultaja hopea-asiantuntija, Bukowskis. Saat ilmoittautumisen yhteydessä maksutiedot, ja maksun suoritus vahvistaa varauksesi. ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautuminen sähköpostilla: isabel.palo@ bukowskis.com. Antiikki & Design 7 Tule antiikkikouluun! Suositut Antiikkietsivät-iltamme jatkuvat keväällä. Petteri Kolinen, teollinen muotoilija ja Design Forum Finlandin toimitusjohtaja. TORSTAI 21.4. PAIKKA JA AIKA Bukowskis, Iso Roobertinkatu 12, Helsinki. Nykytaide kiinnostaa yhä enemmän, kuule, mitä kaksi asiantuntijaa ovat siitä oppineet. ”Mä en ymmärrä” – Kuinka lähestyä nykytaidetta. Suomalaisen muotoilun kiehtova tarina. lukijatapahtuma OHJELMA TORSTAI 17.3. Finnish Design – oli, meni ja tuli. Antiikki & Design ja Bukowskis järjestävät neljä tapaamista, joissa tutustumme pintaa syvemmältä taiteeseen, designiin ja upeaan antiikkiin. Kello 18–20. Kahvitarjoilu. Goldfinger – kulta materiaalina kautta aikojen. TORSTAI 19.5. Maksu kattaa kaikki neljä iltaa. Meitä johdattavat aiheeseen alansa parhaat asiantuntijat. Kertojana ”kaikki” tuntenut Päivi Jantunen, kahden lasitehtaan entinen tiedotuspäällikkö. Mestarit ihmisinä – tositarinoita Nuutajärven ja Iittalan lasitehtailta
Aikanaan Rodin herätti hämmästystä ja paheksuntaa, kun hän ei veistänytkään perinteisiä historiallisia sankarihahmoja, vaan liian realistisia ihmisiä. Hän kuvasi tarkasti ihmisruumiin rakennetta, mutta sitäkin enemmän häntä kiinnostivat tunteet. asti Didrichsenin taidemuseossa, www.didrichsenmuseum.fi. NEUVOSTOTAIDE tuo mieleen mahtipontiset työn sankarit, mutta Neuvostoliitossakin oli erilaisia aikoja. 5.3. asti Ateneumin taidemuseossa, www.ateneum.fi. Pitsit palasivat kotiin, kun konsulinna Tulla Moen (1869–1950) pitsejä sekä muita pitsiaarteita esittelevä näyttely avautui Vaasassa Käsityön talo Loftetissa, Moen entisessä kodissa. Suomalaisittain kiinnostava osuus esittelee Rodinin suomalaisten oppilaiden Sigrid af Forsellesin (1860–1935) ja Hilda Flodinin (1877–1958) tuotantoa. Arefjeviä kiinnostavat myös maan monet etniset kasvot. Ku va Ka ns all isg all er ia / Ki rsi H alk ola Ku va O le H au pt Ku va Tr et jak ov in G all er ia / M ih ail Ar efj ev in ko ko elm a Rodin loi uuden tavan kuvata ihmistä.. Toisin kuin kuvanveistäjät tavallisesti, Rodin ei käyttänyt apunaan käsityöläisiä. Rodinin veistokset eivät patsastelleet, vaan vangitsivat spontaanin liikkeen. (AM) Auguste Rodin 8.5. (AM) Neuvostotaidetta 15.5. www.loftet.fi. Niin myös ranskalainen kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840–1917), jonka kuuluisin teos lienee käteensä nojaava Ajattelija. Hän valitsi apulaisikseen nuoria lupaavia kuvanveistäjiä, jotka näin saivat parasta mahdollista koulutusta työhön. Tämä ”suojasään” aika painottuu moskovalaisen taiteenkeräilijän Mihail Arefjevin yksityiskokoelmassa, joka esittäytyy parhaillaan Helsingissä. ”Jokaisessa teoksessaan taiteilija paljastaa ulkokuoren alla piilevät sisäiset totuudet”, hän sanoi. Hän on hankkinut kokoelmaansa teoksia suoraan taiteilijoilta tai heidän suvuiltaan eri puolilta Neuvostoliittoa. näyttelyt 8 Antiikki & Design TUNTEIDEN VEISTÄJÄ MONI NYKYINEN klassikkotaiteilija on ollut omana aikanaan radikaali uudistaja. Kun hän pani näytteille veistoksensa Pronssikausi vuonna 1877, häntä syytettiin jopa oikean ihmisen valamisesta pronssiin, koska veistos oli niin elävän oloinen. Vasemmalla Auguste Rodinin veistos Varjo, 1880, Ateneumin taidemuseo, alla Jeanne d’Arc, 1906, Ny Carlsberg Glyptotek. asti jatkuvan näyttelyn on koonnut pitsien keräilijä Marjatta Hietaniemi, jonka laajaan kokoelmaan Moen pitsit nyt kuuluvat. Ateneumin kevään Rodin-näyttely on järjestetty yhteisyössä Pariisin Musée Rodinin sekä Tukholman Nationalmuseumin kanssa. Vjatšeslav Žemerikin: Raiviolle, sarjasta BaikalinAmurin rautatien (BAM) rakennustyömaalla. Josif Stalinin kuoltua 1953 kansalaisvapauksia lisättiin, ja taiteilijat saattoivat kuvata arkisempaa elämää, joka ei ollut pelkkää ideologista taistelua
5. Ranskalainen art deco -valaisin, marmori ja kromattu metalli, 320 e, Toisto. 6. 2. Antiikki & Design 9 ostoksilla 1 6 2 4 3 5 KLASSIKKOJEN VALOSSA 1. Hakkaraisen 1930 -luvun valaisimessa on art decon tyylikkyyttä, 340 e, Toisto. Keilaajalle sopivassa tinavalaisimessa on 1930-luvun henkeä, 125 e, Maini ja Veli. Italialaisen Veninin 1950-luvun lampun jalka on keramiikkaa, kupu lasia, 350 e, Art.fi. Ti ed us te lu t: A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 71 87 , A rt .f i 40 55 4 89 18 , To is to 44 99 8 40 44 ANTTI KAIJALAINEN KUVA KRISTIINA HEMMINKI Sähkövalaisinten alkuaikana pöytälamput olivat lähinnä sisustusesineitä. Strindberg-tyylisen 1910-luvun valaisimen alkuperäinen kupu on vihreää kerroslasia, 280 e, Antiikki Maini ja Veli. Christian Dellin 1929 muotoilema malli 6556 on Kaiser Idellin, 380 e, Toisto. Moderni aika 1930-luvulla toi niihin tarkoituksenmukaisemmat muodot. Klassikkoja ovat saksalaisen Christian Dellin (1893–1974) funktionalistiset pöytävalaisimet, joita valmistettiin bakeliitista ja maalatusta metallista.. Taidetakomo A. 3. 4
2000-luvun suomen kielellä tulee melko hyvin ymmärretyksi, vaikka sanastossa onkin eroja. Älä siis hävitä tyhjilleen jäänyttä piharakennusta, vaan keksi sille uutta käyttöä, vaikka juhlatilana tai kanalana, Tuuma suosittaa. (AM) Talousrakennukset – pihapiirin puurtajat, Tuuma-lehden erikoisnumero, Rakennusperinteen ystävät ry, www.tuuma.net. Karttojen, ruokavinkkien ja rahayksiköiden ohella matkaoppaan tärkeää antia on tieto tapakulttuurista. Kirjan kuvitusta.. Kirja sopii vaikkapa nuorelle, joka on fantasiaelokuvien kautta kiinnostunut keskiajasta. Sen kirjoittaja Ilari Aalto on arkeologi ja pitkäaikainen keskiaikaharrastaja, ja kuvittaja Elina Helkala on kuvaja mediataiteen sekä muinaistekniikan artesaani. Suurimpia nähtävyyksiä ovat muutama linna sekä kirkot. Muista tervehtiä kumartamalla tai niiaamalla, paitsi tien varrella tarpeillaan olevaa ei tervehditä. Internetistä ei ole apua, mutta kirjat tunnetaan jo, joten mukana kannattaa kantaa hyvää matkaopaskirjaa. Yleensähän vanhoista rakennuksista puhuttaessa ajatellaan asuintaloja, mutta piharakennukset muodostavat tärkeän osan miljöötä. Ulla Clerc esittelee Tuuman artikkelissaan rakennusmestari Onni Tourun, jonka suunnitelmat näkyvät yhä vahvasti Lounais-Suomen maisemassa. Sitä paitsi piharakennuksillakin on arkkitehtuurinsa, jossa näkyvät erilaiset tyylit, ja joskus niillä on jopa nimetty arkkitehti. Hän on työhönsä intohimoisesti suhtautuva taidehistorioitsija, joka on kiinnostunut myös uusista trendeistä ja ilmiöistä. Tiet ovat huonoja ja matkanteko kävellen hidasta. Maisemassa kiinnittävät huomion hiljaisuus ja pimeys. (AM) Ilari Aalto ja Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen, Atena. Oikea käytös ei ole pelkästään kohteliasta vaan elintärkeää, sillä voit menettää henkesi, jos käyt omenavarkaissa tai et maksa talonpojalle yösijasta. Kartassa näkyvät keskiajan Suomen kaupungit, linnat ja päätiet. Matkalla tavattavat kyläläiset eivät kuitenkaan käytä karttoja, vaan reitti löytyy kysymällä. Matkaopas keskiajan Suomeen tarjoaa tietoa maamme historiasta helposti lähestyttävässä muodossa. Luvassa on näkökulmia niin museomaailmasta kuin muualtakin. Se on kuin matka maahan, jossa on paljon sekä eksoottista että tuttua. AIKAMATKALLE KESKIAIKAAN Uutena blogistina Antiikki & Designin nettisivuilla aloittaa Visavuoren museonjohtaja Pälvi Myllylä . Ne rajaavat alueen, suojaavat tuulelta ja hyvin hoidettuina kaunistavat näkymää. KUVITTELE, että aikakone vie sinut keskiajan Suomeen, vuoden 1400 Ruotsin Itämaahan. Toreilta löytyy matkamuistoiksi käsityöläisten tuotteita. Tee ristinmerkki kirkkoon astuessasi, äläkä sano metsässä ääneen karhun nimeä. Antiikki & Design 10 kirjat ja blogit AITAT, VAJAT, NAVETAT, ladot, saunat ja muut vanhat talousrakennukset ovat Tuuma-lehden erikoisnumeron aiheena. Pidä mukanasi omat veitsi ja lusikka
4. Nikolai I (1825–1855) korosti poliittista konservatismia, litografia, 50 e. 2. 5. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HAGELSTAM & CO 3 5. Aleksanteri I (Suomen suuriruhtinas 1809– 1825) valloitti Suomen lisäksi suomalaisten sydämet, kuparikaiverrus, 1813, vasarahinta 120 e. Aleksanteri II (1855–81) oli Suomelle myötämielinen hallitsija, kuparipiirros, 30 e. Antiikki & Design 11 huutokaupassa 1 2 4 ALEKSANTERIT JA NIKOLAIT Ketkä olivatkaan Suomen suuriruhtinaskunnan (1809–1917) hallitsijat. 3. 1. Aleksanteri III vietti puolisonsa Maria Fjodorov nan (tanskan prinsessa Dagmar) kanssa kesälomia Suomen saaristossa, painokuva, 50 e. Hän aloitti Suomessa venäläistämistoimet, painokuva 40 e. Heidät voi palauttaa mieliin keisareitten henkilökuvista, jotka myytiin Hagelstam & Co:n erikoishuutokaupassa. Nikolai II (1894–1917) oli Venäjän ja Romanovsuvun viimeinen hallitsija
Ikkunalaudalla on Emil Wikströmin Karhu-veistoksen miniluonnos. kotona 12 Antiikki & Design Lena Rewellin salin sohvilta löytyy tietysti hänen suunnittelemiaan mohairhuopia. Verhoon hän on kirjaillut vapaaherrallisen Gripenberg-suvun vaakunakruunun. Erkkerin molemmin puolin olevat pyöreät Napoleon-peilit Rewell löysi Pariisista kirpputorilta 1960-luvulla.
Museaalinen sellainen, mutta kuitenkin. Täällä esineillä on tarinansa. Lukuisat taideteokset muistuttavat rakkaista poismenneistä, tämän päivän läheisistä ja ystävistä kautta aikojen. IRMELI TANTTU KUVAT KATRI LEHTOLA H uomaan eteiseen astuessa, että piirongin päällä on pistooli. – He katsovat meitä, joiden käsissä on tämä hetki, Rewell sanoo. ›. Edesmenneen aviomiehen, taiteilija ja lavastaja Thomas Gripenbergin kirjoituspöytä on nyt rouvan käytössä. Sitä hallitsevat kirjahyllyt ja muhevat modernit sohvat. Eteisestä avautuu näkymä saliin, keskeiseen oleskelutilaan. Olemme tulleet visiitille tekstiilitaiteilijana elämäntyönsä tehneen Lena Rewellin helsinkiläiseen kotiin. Antiikki ja moderni aika ovat sisustuksessa sulassa sovussa. Gripenberg muistetaan muun muassa Svenska Teaternin lavastuksista. Onneksi vapaaherratar Lena Rewell-Gripenberg ei käske ”kädet ylös!” vaan selvittää pilke silmäkulmassa, että lahjaksi saatu esine on sikarileikkuri. 13 Antiikki & Design kotona Pehmeää mohairia, lämpimiä muistoja Mohairtekstiileistään tunnetun Lena Rewellin kotiin ovat kerrostuneet kuin vuosirenkaiksi hänen elämänsä tärkeät asiat: taide, antiikki ja rakkaus
ASUNTO Huoneisto Kanta-Helsingin sydämessä vanhassa kivitalossa. Pöytäkello, jolla kutsuttiin palvelijaa, oli tapana asettaa ruokailuvälineiden viereen emännän oikealle puolelle. Itävaltalainen kristallikruunu on 1800-luvulta. KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUU Tekstiilitaiteilija, vapaaherratar Lena Rewell-Gripenberg. Tumma kulmakaappi muhkeine pilareineen on venäläistä biedermeieria, toinen kaappi on talonpoikaisbarokkia. Kodissa näkyy myös Rewellin oma mohairtuotanto. Erkkeri-ikkunoiden vieressä on pastellityö 9-vuotiaasta Lenasta sinisessä mekossa vuonna 1943. ›. Häntä puhuttelevat esteettiset arvot. – Keräilijänä en jää kiinni yksittäiseen esineeseen, jos näen vielä kiinnostavampaa, hän sanoo. Leveän oviaukon molemmin puolin on sijoitettu komeat kaapit. Varsinkin Ranska tuli Lenalle tutuksi jo isän Sven Malmströmin keskieurooppalaisten sukujuurien vuoksi. Kaikki menee vientiin. Hänellä on takanaan 65 vuoden ura omassa firmassa, ja työ jatkuu. Vasemmalla on talon edesmenneen isännän, vapaaherra Thomas Gripenbergin lavasteluonnoksia. Sen saatuaan hän avioitui pian uudelleen, ja hääkellot soivat. Lena Rewell ei ole valinnut kalusteitaan tietyn tyylin mukaan. Mohairponcho sopi rentoon 1960-lukulaiseen tyyliin. Kun Rewell valmistui Taideteollisesta keskuskoulusta, häntä ei innostanut niinkään taidetekstiili vaan asusteja tekstiilisuunnittelu, materiaalina timanttikuiduksi kutsuttu mohair, jota saadaan erään vuohilajin turkista. Lena Rewell Textile Studio saavutti mainetta myös kansainvälisissä kilpailuissa ja näyttelyissä. Antiikki & Design 14 kotona BAROKKIKIRSTU 1600-luvulta on kuulunut merimiehelle. Hopeinen pöytäkello oli Lena Rewellille enteellinen lahja. LENA REWELLIN mohairbrändi, värikäs designtekstiili, on klassikko. Pöytälamppujen jalat ovat kiinalaista posliinia. Lapsuudenkodissa korostettiin omaa ammattia, kielitaitoa ja sivistystä. ERITYISTÄ Sisustuksen ideoina ovat iloinen antiikki ja moderni asenne. Barokkikaapin yllä ja oikealla puolella on Anitra Lucanderin taidetta, oikealla alinna Pär Steniuksen teos. Sen järeä lukitus varmisti, etteivät rotat päässeet ruoan kimppuun. Päätuotteita ovat huovat, mutta myös shaaleja, hartiahuiveja ja ponchoja valmistuu
Hän suosii ruokapöydässä sinivalkoista. Astiasto on Rörstrandin varhaistuotantoa. Tsaarinaikaiset snapsilasit ovat yksi keräilykohteista. Naisfiguuri ikkunan edessä on ollut Madame Récamierin salongissa Pariisissa.. kotona Antiikki & Design 15 Lena Rewell sytyttää kynttilät ruokasaliin
Sana gobeliini viittaa Pariisissa toimineeseen kuninkaalliseen Les Gobelins -tehtaaseen. Samovaaria Lena Rewell on käyttänyt myös glögitarjoiluun. kotona Antiikki & Design 16 Ruokasalin seinällä on Pariisista tuotu, 1660-luvulle ajoitettu gobeliini. Hopeatarjottimella on käpyjä Gripenbergeille kuuluneen Sääksmäen Voipaalan kartanon puistosta.
Kustavilainen nojatuoli on Lena Rewellin suosikki. Antiikki & Design 17 kotona ”Till min kära hustru Julen -96 Kram! Thomas” (Rakkaalle vaimolleni jouluna -96 Halaus! Thomas) lukee Ex libris -originaalissa. Asiakkaat saattoivat istua kaapin päällä, ja se toimi myös kassana.. Siinä rukinpyörää pitelevät mohairvuohi ja Gripenbergin aatelisvaakunan taruhahmo aarnikotka, ruotsiksi grip. Lena Rewell lepuuttaa mielellään jalkojaan kiinalaisen 1700-luvun parturikaapin päällä. Sen takana on salin komea venäläinen biedermeierkaappi
– Muutama vuosi myöhemmin lainasin Mohair eli ”timanttikuitu” on elastista ja rypistymätöntä. LENA REWELL suuntautui toiminnassaan jo varhain vientiin. Aina kuutamolla me jatkamme keskustelua. ”Kellot vielä soivat sinulle”, oli Palmén sanonut, kun Rewell oli hiljattain eronnut. Kotimaassa Rewell suunnitteli Tampellalle pellavatabletteja, Finlaysonille puuvilla-, froteeja jacquard-malleja sekä tehtaan ensimmäiset kultamitaleilla palkitut painokankaat. – Tein kauppaa hitusen verran myös Diorin kanssa. Rewell kertoo, että makuuhuoneen pesukomuuti on Munkkiniemen kartanosta, jonka omistaneeseen Ramsayn sukuun liittyvät hänen molemmat aviomiehensä; ensimmäinen oli varatuomari Erkki Rewell. Ruotsalaisen Tidstrand Yllefabrikin kanssa syntyi tehdasvalmisteinen Champion Europe -huopakokoelma. Luovina ihmisinä meillä oli täydellinen yhteisymmärrys. Lena Rewell sai kellon lahjaksi vapaaherratar Margaretha Palménilta, ja se osoittautui enteeksi. Ruokasalissa paljon muistoja sisältyy hopeiseen pöytäkelloon. Kohdemaita ovat tätikapuita eräälle taiteilija Thomas Gripenbergille, ja kellothan alkoivat soida. Antiikki & Design 18 kotona Ranskalaisista muotihuoneista yhteistyökumppaneita olivat Hermès, Louis Vuitton ja Lanvin. Kertakäyttötuotteita, esimerkiksi Kimara-merkkisiä non-woven-pöytäliinoja Rewell suunnitteli Suomen Vanulle. Ne olivat hittituotteita 1970-luvulla. tä nykyä Ruotsi, Ranska, USA ja Japani. Rewell kertoo. Eteisen piirongin päällä pitsiliinalla oleva esine ei ole ase, vaan sikarileikkuri. Se värjäytyy ja eristää hyvin. Tämän kodin vuosirenkaissa kirkkaimpana on rakkaus. Luonnon värit ovat Lena Rewellille ehtymätön inspiraation lähde. Ylellistä mohairia saadaan kiiltäväturkkisesta vuohilajista.. Thomas on minussa, Lena Rewell hiljentää ääntään käsi sydämellä. Loistohuovat puhuvat puolestaan studion puolella, ja niitä näkyy luonnollisesti myös suunnittelijan kodin eri huoneissa, kun jatkamme kierrosta. Se on yleisilmeeltään kustavilaisuuden ylistystä, mutta seinällä on myös Pariisista tuotu 1600-luvun gobeliini, löytöjen löytö. Mutta idulla ollut kontakti Yves Saint Laurentiin kaatui minun kiireisiini. Thomas Gripenbergin töitä on paitsi makuuhuoneessa myös ruokasalissa
Antiikki & Design 19 Vieraskirja ja arvoituksellinen pyssy toivottavat tervetulleeksi eteisen piirongin päällä. Kuparitonkassa olevista kävelykepeistä toisessa on Gripenbergien ja toisessa Aminoffien vaakuna. Lämpömittari on tehty kangaspuiden sukkulaan.
2. fi , Fo rm ve rk 9 61 2 95 50 , Ka un is A rk i 40 58 8 99 98 , Ko kk ip uo ti 10 23 12 90 , Kr uu nu n A nt iik ki 40 50 74 54 7, O ld Ti m es 9 60 4 60 6, R it va ´s 40 82 3 80 85 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1 2 3 4. 3. Myös uudet kupariesineet sopivat patinoituneiden pintojen rinnalle. Lautasessa on yhdistetty kuparia ja tiikkiä, 55 e, lasinpidike 24 e / 4 kpl ja erikorkuiset tuikunpidikkeet 25 e / 5 kpl, kaikki todennäköisesti 1950-luvulta, Kaunis Arki. 1. Cubus-kynttilänjalka on tanskalaisen arkkitehdin ja muotoilijan Mogens Lassenin vuonna 1962 suunnittelema, ja se on uustuotannossa, 84 e, Formverk. Kannellinen purkki on todennäköisesti ruutipurkki, 65 e, Kruunun Antiikki. 4. Kattila 1800-luvulta toimii kauniina ruukunsuojuksena, 100 e, Ritva’s. Nyt kupari loistaa muodikkaasti niin modernissa kuin perinteisessäkin sisustuksessa. Anna vanhalle käyttöesineelle uusi elämä lämpimästi hehkuvassa asetelmassa. kaunis koti Antiikki & Design 20 KEITTIÖSTÄ KUNNIAPAIKALLE Kiiltävät kuparit olivat ennen emännän ylpeys. Ti ed us te lu t: A nt ik W es t 40 51 1 31 3, Fi nn is h D es ig n Sh op fi nn is hd es ig ns ho p
Suuri rengasvuoka 1800-luvulta 370 e, Old Times. Mogens Lassenin suunnittelema Cubus-kulho 189 e, Finnish Design Shop. Pienet muotit 40 e / kpl, Old Times. 3. Antiikki & Design 21 kaunis koti 2 3 4 6 1. 7. Vuoka sopii pikkuesineiden säilytykseen tai kukkien alustaksi. 1 7 Ku va Ko kk ip uo ti Ku va Fi nn is h D es ig n Sh op Ku va Fi nn is h D es ig n Sh op 5 Utzon-valaisin on tanskalainen designklassikko Aseta kattilankansi lautasenpidikkeeseen seinälle. 5. Kuparinen kattilankansi 50 e, Ritva’s. 6. Aseta kansia lautaspidikkeisiin seinälle lämpimästi hehkuviksi ryhmiksi. 2. Hopeakoristeinen tiibetiläinen teekannu 1800-luvulta 480 e, Antik West. Sitä valmistaa &Tradition, 362 e, Finnish Design Shop. Jørn Utzonin vuonna 1947 suunnittelema Utzon-valaisin on uustuotannossa. Säilytyspurkit 6–14,50 e, Kokkipuoti. 4
design 22 Antiikki & Design Ku va Ka ri Jä m sé n Uhra Simberg-Ehrströmin ryijymalli nimeltä Vanha, 1959, malli Suomen Käsityön Ystävät (SKY).
Mieluisin ja aiheeseen sopiva valinta olisi ollut Uhra Simberg-Ehrströmin Siemen, mutta Suomen Käsityön Ystävissä ei ollut saatavilla tarvikepakkausta mallista, joten päädyin Akseli Gallen-Kallelan Liekkiin, Sopanen muistelee. Esittelemme kolme designryijyn mestaria keräilijä Tuomas Sopasen kokoelmasta: Uhra SimbergEhrströmin, Eva Brummerin ja Irma Kukkasjärven. 1990-luvun lopulla Sopanen alkoi ostaa ryijyjä kotiinsa, ja 2005 Heinolan museossa oli pääasiassa Sopasen kokoelmasta koottu 25 ryijyn näyttely. – Tajusin näyttelyssä, kuinka hienoja ja ainutlaatuisia suomalaiset ryijyt ovat, koko niiden historia ja kauneus kansanomaisista malleista tämän päivän taideryijyihin. Silloin Sopanen alkoi tosissaan kerätä ryijyjä ja hankkia tietoa niistä. Simberg-Ehrström keskellä, vasemmalla Lisa Rosenberg ja oikealla Ester Sandell. Vaatimaton ja ujo Uhra Simberg-Ehrström korosti aina kutojien merkitystä töilleen. Se käsittää lähes 450 ryijyä yli kahdensadan vuoden ajalta. design Antiikki & Design 23 Perinteinen ryijy muuttui moderniksi designiksi Suomalainen ryijy sai 1900-luvulla uuden maalauksellisen, jopa veistoksellisen ilmeen. PÄIKKI PRIHA K ymmenen vuotta sitten Joensuun yliopiston kasvitieteen professori emeritus Tuomas Sopasella oli 25 ryijyä, tänään hänellä on Suomen suurin ja kattavin ryijyjen yksityiskokoelma. – Kun väittelin 1980 aiheena itävän ohranjyvän biokemia, sisareni lupasi kutoa minulle lahjaksi ryijyn. Hän opetteli myös ompelemaan ryijyjä itse. Ku va Su om en Kä sit yö n Ys tä vä t Ku va Ja an is Ke rk is ›. TUOMAS SOPANEN ei osaa valita yhtä suosikkia kokoelmastaan, mutta eniten ryijyjä hänelle on kertynyt kolmelta designryijyn mestarilta: Uhra Simberg-Ehrströmiltä, Eva Tuomas Sopanen on kerännyt 450 ryijyn kokoelman, taustalla Uhra Simberg-Ehrströmin lämminsävyinen Kupari, 1968, malli SKY
Hän opiskeli aluksi keramiikkaosastolla mutta huomasi pian, että hänen värillinen ilmaisutapansa sopi paremmin tekstiileihin. ”Minä en koskaan tee ryijyjä, vaan ne syntyvät. Hän valmistui tekstiilitaiteilijaksi 1935. Akvarelliluonnoksista oli mahdoton tehdä yksityiskohtaisia työpiirroksia, sillä Simberg-Ehrströmin ryijyissä oli kuvioaiheita vähän, mutta värisävyjä kymmenittäin. Palkinto Suomen Käsityön Ystävien ryijykilpailussa 1930-luvulla aloitti Uhra Simberg-Ehrströmin elämän loppuun jatkuneen yhteistyön yrityksen kanssa, vaikka hän ei ollut koskaan sen vakituinen taiteilija. – Uhra Simberg-Ehrström loi oman, lähes kuviottoman, laajoihin värikylläisiin pintoihin perustuvan tyylinsä. Tulos on hehkuva, puhutteleva ja harras, välillä jopa unenomainen, Sopanen kuvailee. EVA BRUMMERIN (os. Ryijymallit oli aiemmin piirretty tarkasti ruudukkoon, mutta Brummer siirtyi akvarelleihin, joissa värit muuttuivat liukuvasti. Ku va Ka ri Jä m sé n Ku va Pi et in en ›. Vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn kudottiin Suomen Käsityön Ystävissä yrityksen siihenastisen historian suurin (4,5 x 9 m) ryijy Metsä, joka oli myöhemmin Helsingin kaupungintalon vastaanotEva Brummer maalaa ryijyluonnosta. Vakituinen opetustyö antoi hänelle mahdollisuuden toteuttaa tekstiilimalleja vapaa-aikoina ilman tekemisen pakkoa. tohuoneen lattialla. Tuomas Sopanen on ommellut ryijyn. – Eva Brummer halusi tuoda 1930-luvulla kubististen, tarkkakuvioisten ryijyjen vastapainoksi ryijyihin pehmeyttä, häivyttää kuvioiden tarkat rajat ja antaa väripintojen rajojen muuttua liukuviksi. Niin sanottujen väriryijyjen kutominen edellytti sekä suunnittelijalta että kutojalta lähes absoluuttista värisilmää. Eva Brummer valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta piirustuksenopettajaksi. 1930-luvun alussa Väriryijyjen kutominen edellytti lähes absoluuttista värisilmää. Hän ei kutonut ryijyjä itse, vaan valitsi kutojien kanssa langat ja seurasi työtä. Hänet palkittiin neljästi Milanon triennaaleissa, samoin kuin Eva Brummer. Martio, 1901–2007) ryijyissä on samantapainen pehmeyden idea kuin Uhra Simberg-Ehrströmillä. Eva Brummerin ajattoman graafinen Zeebra on edelleen suosittu, 1950, malli SKY. Samoin teki Uhra Simberg-Ehrström. Ryijy kudottiin neljässä osassa, ja syvän vihreä tunnelma on saatu aikaan samoin kuin luonnossa, vihreän lukuisilla sävyillä, joita ryijyssä on yli 300. design Antiikki & Design 24 Brummerilta ja Irma Kukkasjärveltä. Simberg-Ehrström (1914–1979) oli taiteilija Hugo Simbergin tytär, ja opinnot Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Taideakate mian koulussa olivat hänelle luonteva valinta. Myös epätasainen taljamainen nukka vaikutti osaltaan pehmeän vaikutelman syntymiseen, Sopanen luonnehtii. Suuressa kokoelmassa näkyy hyvin ryijyn luonteen muutos, jossa näiden kolmen taiteilijan vaikutus on ollut merkittävä. Jos yleisö pitää ryijyistäni, olen iloinen, jos eivät, sille en mahda mitään” hän sanoi. Hänen ryijynsä koostuvat jopa satoja sävyjä sisältävistä, toisiinsa rajautuvista väripinnoista. Useat Brummerin ryijyistä kudottiin Suomen Käsityön Ystävissä. Simberg-Ehrströmin ryijyt tulivat tunnetuiksi lukuisten näyttelyiden kautta
Ku va Ka ri Jä m sé n. design Antiikki & Design 25 Helavalkeat, Eva Brummer, 1956, taiteilijan kutomo
Ku va Tu om as So pa ne n. design Antiikki & Design 26 Irma Kukkasjärven Kuru, 1986. Kukkasjärven ryijyt ovat veistoksellisia, vaihtelevan muotoisia tekstiilitaide teoksia. Ryijy on valmistettu taiteilijan kutomossa, ja sen on kutonut Tiina Niemenlehto
Näin vaikutelmasta tuli elävä muttei kirjava, mikä oli verrattavissa pointillistiseen maalaustekniikkaan. – Irma Kukkasjärvi irrotti ryijyn seinältä ja muotoili sen kolmiulotteiseksi kuin veistoksen. Vuosien kuluessa hän huomasi, että taidetekstiilitkään eivät ainoastaan kaunista vaan muun muassa jakavat tilaa ja vaimentavat ääntä. Kaikkein eniten näkyvyyttä on saanut Eduskunnan vastaanottotilan kolmiulotteinen ruskeanharmaa ryijy, jonka edessä on tehty lukematon määrä tv-haastatteluja. Ryijyjen lisäksi Kukkasjärvi on tullut tunnetuksi taidetekstiileistään ja julkisten tilojen, kuten Eduskunnan ja presidentin virka-asunnon Mäntyniemen sisustustekstiilien kokonaissuunnittelusta. Ne syntyivät hänen kotinsa yhteydessä sijainneen työhuoneen pystykangaspuilla. Näin syntyi pehmeän maalauksellisia ”valööri”eli sävyryijyjä. Ku va Le ht iku va Ku va Tu om as So pa ne n. Irma Kukkasjärvi halusi luoda suuria teoksia, jotka pysäyttävät katsojan. design Antiikki & Design 27 hän hylkäsi tarkan ruutupiirroksen, valitsi vain langat ja teki vesiväriluonnoksen. Hän alkoi myös sitoa samaan nukkaan erisävyisiä lankoja ja saattoi lisätä villan joukkoon puuvillaja pellavalankoja. Hänen ryijyjensä koko on vaihdellut pienistä miniteoksista monumentaalisiin. Langanpäitä ei enää leikattu suoriksi riveiksi, vaan ne saivat jäädä erimittaisiksi, ja langan kierteet avattiin tylpällä veitsellä. Syyssonaatti, Irma Kukkasjärvi, 1992, taiteilijan kutomo. Hilska, 1941– 2011) oli 1960-luvulla vastavalmistuneena tekstiilitaiteilijana kiinnostuneempi käyttökuin uniikkitekstiileistä. Taidetekstiili ei vain kaunista vaan myös vaimentaa ääntä ja jakaa tiloja. Yhdessä ryijynukassa saattoi olla kahdeksan eriväristä lankaa. Pellavaa, villaa, sisalkuituja, hevosenjouhia, metallilankaa – väkevää ja muhevaa, Sopanen kuvailee kolmatta suosikkiaan. IRMA KUKKASJÄRVI (os. Kukkasjärven ryijyt koettelivat niin kudonnan kuin ripustustekniikoiden rajoja. Hän värjäsi suurimman osan materiaaleista kattilassa keittiön hellalla, sillä värisävyjä tarvittiin paljon. Pinnan korkeuseroilla sai syntymään valon ja varjon vuorovaikutuksen. Tarvittaessa Kukkasjärvi värjäsi itse langat kattilassa haluamansa sävysiksi
Lisäksi työstän messinkiä, kuparia ja ruostumatonta terästä. Ammatin maagisuus on säilynyt vahvana myös nykyaikaisten pajojen noen tummentamissa huoneissa. – Tavallinen teräs on päämateriaalini. Esimerkiksi kaupunkien keskustojen vanhat portit ovat saattaneet osittain syöpyä. Hänen kädenjälkeään voi nähdä Helsingin keskustassa korttelien porteissa. Työkalujen valmistus on osa sepän ammattia. Uniikkiesineiden taonnan ohella pajassa tehdään myös entisöintitöitä. Seppämestari Jouko Niemisen pajassa Vantaalla taotaan paitsi käyttöesineitä ja työkaluja myös suurikokoisia portteja, aitoja sekä taide-esineitä. Konevasara on avuksi raskaammissa taontatöissä. Silti metalli veti aikanaan puoleensa enemmän, sillä teräs oli puuta vaativampi vastus. Takovasara on sepän tärkein työkalu.. Pronssiakin valan joskus. Samalla rakenteisiin liitetään usein nykyajan vaatimusten mukaisia lukkoja ja automatiikkaa. 28 Antiikki & Design ”Teräksen kanssa täytyy päästä sinuiksi” Arvostettu seppämestari Jouko Nieminen on paininut metallien kanssa yli 30 vuotta. Tulen avulla ja sepän vasaran alla metalli talttuu arvokkaiksi työkaluiksi, hevosenkengiksi ja erilaisiksi käyttöesineiksi. › perinne elää Esittelemme mestarillisia kädentaitajia Entisöinti on opettavaista, sillä sata vuotta kestänyt ei voi olla huonoa. Hän on veistänyt paitsi veneen myös 36-kielisen kanteleen. TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA S eppiin on liitetty kautta aikojen noituus. Entisöinnissä portteja palautetaan alkuperäiseen asuunsa. Puuta työstän toisinaan, jos sitä pitää yhdistää johonkin, hän kertoo Puun käsittelystä Niemisellä on paljonkin kokemusta
perinne elää Antiikki & Design 29 Sepän pajassa on nykyaikanakin maagista tunnelmaa. Seppämestari Jouko Nieminen ahjon äärellä. Teräs kuumennetaan 800–1 000 asteeseen, jotta sitä pystyy takomaan.
Viljaselle, jonka taidetakoja Walfrid Koski perusti 1900-luvun alussa. Missä työsi tuloksia näkee. Suunnitteluvaiheessa tarvitaan piirustustaitoa. Kupari, messinki ja pronssi ovat pehmeämpiä käsitellä. – Tärkeintä on aina viimeistely. Miten työn hinta muodostuu. Miten innostuit alasta. Metalleissa on eroja, kupariin saa muodon hyväilemällä. Kupari eritoten, sen kanssa ei tarvitse olla niin aggressiivinen kuin teräksen. Esivalmistelut ja suunnittelu sekä lupakäytännöt vievät myös aikansa. – Tyypillisimmillään Helsingin keskustan korttelien porteissa. Jokin asia saattaa aluksi tuntua sattumalta, mutta jos asiaa tarkastelee lähemmin, tiettyjen asioiden vain tuli kohdata tietyssä hetkessä ja paikassa. Teräksen kanssa pitää päästä sinuiksi. Teräspalkista katkaistaan vannesahalla halutun kokoinen pala. – Opiskelin Savonlinnan kotiteollisuuskoulussa kovien materiaalien osastolla, ja siellä pajatyöt alkoivat kiinnostaa. Mikä on työfilosofiasi. Täydennys opintoja on Taideteollisesta korkeakoulusta ja Saimaan ammattikorkeakoulusta. Entisöitävänä olevan jugend-haudan portti on vaikuttava näyte kuparipakotustyöstä. Se antaa lopullisen ulkonäön. Hän oli plastisen, vapaan taonnan mestari. Asennuksiin menee päivä tai pari. Selkäkin välillä reistailee, ja kehossa on pieniä palovammoja. Millainen luonne eri materiaaleilla on. Työkaluja pitää tehdä paljon myös itse, sillä kaikkia ei saa valmiina. Kun järki loppuu, otetaan voima avuksi, ja niinhän niitä vahinkoja sattuu. Tunnissa ei paljon saa aikaiseksi pienemmissäkään töissä. Sata vuotta kestänyt ei voi olla huonoa. Moisio edusti taonnan ja metallintyöstön uudempaa näkemystä. Materiaali oli ennen kestävämpää, Nieminen kertoo. Pitää nähdä lopputulos sielunsa silmin ja ymmärtää, mitä eri työvaiheet merkitsevät. Olkapää on tosin jouduttu parsimaan kasaan, koska ammatti on raskas. Minkälaisia työvälineitä käytät. – Tämä on Suomessa aika harvinainen ammatti ja oli 70-luvulla lähes katoamassa. Lisäksi täytyy olla nopea liikkeissään, muttei liian hätäinen. perinne elää Antiikki & Design 30 – Sata vuotta vanhoissa porteissa perusrakenteet ovat yleensä todella hyvässä kunnossa, mutta muutamia osia voi olla ruostunut puhki tai kadonnut. Miten pidät ammattitaitoasi yllä. – Porttikäytävän normikokoisen portin valmistus kestää kuukauden tai puolitoista. Mikä on tärkein ja mikä vaikein työvaihe. Ulkomaillekin olen tehnyt sekä julkisia että yksityisiä toimeksiantoja. Riman pitää olla sen verran korkealla, että vaikka menisi vähän alikin, lopputulos on hyvä. – Rakenteita purkamalla löytyy vanhoja menetelmiä, joita sitten seppieni kanssa olemme palauttaneet käyttöön. – Teräs on varteenotettava vastustaja joka päivä. Mitä taitoja alallasi tarvitaan. Onko sinulla esikuvia. Miten teet luonnostelun. Tämä on jonkinasteista välineurheilua. Vaikeinta taitaa olla suunnittelu, sillä suunnitelman tulisi miellyttää asiakkaan lisäksi myös minua itseäni. Lopulta minä juutuin alalle, hän ei. Kun tuhatasteista rautaa on työn alla, täytyy tietää mitä tekee. – Käsityöammatit eivät oikeastaan kiinnostaneet minua nuorena, mutta päädyin alan oppilaitokseen – tytön perässä. – Koska taonnassa on kysymys kappaleen tilavuuden muutoksesta, täytyy osata ajatella kolmiulotteisesti ja hahmottaa massoja. Jouko Niemisen luonnoksia Porvoossa sijaitsevan jugendtyylisen omakotitalon porttia varten. Kauko Moisio oli tuolloin kuuluisa ja arvostettu taidetakoja. Myös kirkot ja yksittäiset ihmiset tilaavat minulta metallitöitä. Kupariin saa muodon hyväilemällä. – Mitä paremmat työvälineet, sitä parempi lopputulos. Niitä on kaupungilla kymmenittäin. – Laitan ajatuksen ensin kynällä paperille ja työstän sitä eteenpäin. – Kaikki menee aina parhaalla tavalla. – Ulkomailla kiertäminen vie eteenpäin, olen nähnyt vaikuttavia töitä. Esimerkiksi Pariisin Notre Dame -kirkon ovessa ja Antonio Gaudín rakennuksissa Barcelonassa on uskomattoman hienoa metallinkäsittelyä. Onko sinulle sattunut haavereita. Toki tietokoneavusteinen suunnittelukin on tullut mukaan. – Suurempia työtapaturmia ei ole sattunut. Siinä on vaarallisuutta, jota on kunnioitettava. Piirtämistaito on myös tärkeä. Koulun jälkeen menin oppi sopimuskoulutukseen Espooseen Taidetakomo M. Hautamuistomerkki on Herman Geselliuksen suunnittelema. Isommissa töissä, joissa. Mistä olet saanut oppisi. – Materiaali ei ole kovinkaan kallista, työaika on kalliimpaa. Miten kauan yhteen työhön menee aikaa
19.00 Illalla lasken vielä tarjousta kotona. 11.00 Syön lounaaksi kotoa tuotuja eväitä. 9.00 Luen sähköpostit ja teen paperitöitä. Käymme työntekijöiden kanssa läpi päivän aikataulun ja jaamme työtehtävät. Työn alla oleva portti on viimeistelyvaiheessa, ja siihen on niitattava koristeet sekä valmistettava lukituksen automatiikka. – Into tekemiseen ja kyky heittäytyä työn tekoon pitää olla vahva. 14.00 Käyn Eirassa asiakkaan luona. Käymme läpi talonyhtiöön tilatun portin asennusaikataulua sekä kulunvalvonnan suunnitelmaa. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään erityisiä harrastuksia. 17.00 Lähden kotiin viettämään aikaa perheen kanssa. Sanotaan, että kymmenisen ensimmäistä vuotta ovat opiskeluaikaa. Oppia on hyvä hakea myös ulkomailta, sillä ala on vahvasti kansainvälinen.. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. joudutaan käyttämään myös alihankkijoita, kyse on puhtaasta tarjouslaskennasta. perinne elää Antiikki & Design 31 Jouko Nieminen Seppämestari ”TAIDEPROJEKTIT PITÄVÄT MIELENKIINTOA YLLÄ” 6.00 Herään usein aikaisin ja käyn joka toinen päivä taloyhtiön uima-altaalla uimassa puoli kilometriä. Minulla on parhaillaan kaksi vakituista seppää palkattuna. 8.00 Aloitan työt pajalla. Munkkiniemeläisen rivitalon portin Jouko Nieminen suunnitteli alkuperäisiä porraskaiteita mukaillen. Pitää varautua siihen, ettei tie ole helppo. Viimeisin näyttelyni oli Galleria E. Varsinaisen pajatyön ohella olenkin tehnyt jonkin verran myös taideprojekteja ja uniikkitavaraa. Pinomaassa Helsingissä 2014. Millaisesta työstä haaveilet. – Toivoisin saavani käyttää luovuutta enemmän ja vapaammin. Seppämestari Jouko Nieminen, FeSign Oy, 040 594 0641, Viinikkalantie 2, Vantaa, www.fe.fi KATSO VIDEO JOUKO NIEMISESTÄ WWW.ANTIIKKIDESIGN.FI Matala pihaportti valmistuu muutamassa viikossa. Vireä yhdistystoiminta on jäänyt taka-alalle, ja aiemmin aktiivinen musiikkiharrastus on muuttunut mandoliinin soitteluksi keinutuolissa. Mikä on ollut mieleenpainuvin työsi. Suunnittelen ja luonnostelen tulevia projekteja. – Viimeisin erittäin kiinnostava työ on ollut erään jugendhaudan entisöinti Hietaniemen hautausmaalle. Aamutoimiin kuuluu myös Arttu-koiran aamulenkki. Pidän ammatillista mielenkiintoa yllä muun muassa omilla taide projekteilla
Sitä on suosittu niin Kiinassa ja Venäjällä kuin suomalaisessa designissakin. Feodor Rückertin Moskovassa 1908–17 valmistamaa hopealusikkaa peittää maan kulttuurille tyypillinen rikas koristelu, 5 000 e, Bukowskis. Fabergé, työmestari Henrik Wigström, Pietari 1900-luvun alku, 19 500 e, Bukowskis. Siinä on mekaanisesti sabluunan avulla kaiverrettu aaltomainen guilloche-kuvio, joka on päällystetty läpikuultavilla emalikerroksilla. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HUUTOKAUPAT Venäläiset cloisonnéeli soluemalointityöt ovat erittäin korkeatasoisia. Savukerasia on koristettu kohokuvaelmaloinnilla. Värit on rajattu metallilangalla Aaltokuvio on kaiverrettu emalin alle. 32 antiikkikoulu Opi tunnistamaan antiikin tyylit ja tekniikat Antiikki & Design Emali koristaa ja suojaa Fabergésta Saturnukseen Emalointi on muodonmuutos, jossa lasi sulaa kiiltäviksi, voimakkaan värisiksi pinnoiksi
Tanskalaisen Georg Jensenin työpajassa 1940 suunniteltu klassikko Daisy-rintakoru on edelleen tuotannossa. Kuparimaljakkoa peittää emali, joka on kuin laskostettu vaate, Camille Fauré, Limoges, Ranska noin 1930, 2 350 e, Stockholms Auktionsverk. • Läviste-emalointi: läpikuultava emali levitetään metallikehikon silmukoihin. Teimme emalikoristeisen kaulakorun. Rasia 1800-luvun alusta 1 800 e, Stockholms Auktionsverk. Emalointi eroaa lasituksesta siinä, että kiinteä emaliaines sulatetaan esineen pintaan, kun taas nestemäinen lasitus poltetaan esineeseen, yleensä keramiikkaan. Kuparioksidi tuottaa vihreää emalia, antimonioksidi keltaista, kultakloridi punaista ja kobolttioksidi sinistä. Lasin ja pigmenttien sulaessa syntyy emalille tyypillinen värimaailma, joka on syvä, puhdas, kiiltävä ja kirkas. Emalin kiilto ja hohtavat värit olivat kuin tehtyjä art decon ylellisyyttä korostavaa tyyliin. Lasia emali onkin, tarkemmin sanottuna helposti sulavaa alumiini-boorisilikaattilasia. • Kohokuvaemalointi: kaiverrettu kuvio peitetään läpikuultavalla emalilla. antiikkikoulu Antiikki & Design 33 S ain ensimmäisen kosketuksen emaliin ja emalointiin ala-asteen käsitöissä, niin kuin varmaan moni muukin keski-ikään ehtinyt suomalainen. Värinsä emali saa metallioksideista ja -suoloista. Sen jälkeen poltimme levyä alapuolelta hitsausliekillä. Emalipinta voi olla läpikuultava tai peittävä. • Soluemalointi: ääriviivat juotetaan metallilangoista ja kuviot täytetään emalilla. Kuningas on maalattu emalivärein Terälehdissä on kohokuvioita EMALOINTI • Metalli-, posliinija lasiesineiden päällystämistä emalilla. • Kuoppaemalointi: kaiverretun kuvion syvennykset täytetään emalilla. Hopeakorussa on käytetty valkoista kohokuvaemalointia, 118 e, Bukowskis. Miniatyyrimaalaus Ruotsin kuningas Kustaa III:sta on tehty emalieli muhveliväreillä. Jäähtyessään pinta muuttui lasimaisen kovaksi ja kiiltäväksi. ›. Silloin tapahtui muodonmuutos, joka teki suuren vaikutuksen: rakeet sulivat ja levisivät kuparilevylle ihmeelliseksi väripinnaksi. Aloitimme ripottelemalla pyöreäksi leikatulle kuparilevylle erivärisiä emalirakeita itse suunniteltuun sommitelmaan. Emalivärit käyvät maalaamiseen siinä missä vaikkapa öljyvärit, mutta ne kiinnitetään esineeseen muhveliuunin kuumuudessa. • Maalausemalointi: maalataan emalivärein emalilla pohjustetulle pinnalle
1900-luvun alun jugendin muotia olivat emalimaalaukset lasissa, 431 e / 3 kpl, Bukowskis Market. 172 e, Bukowskis Market. Maalaustaiteessa samaa vastaa maalauspohjan käsittely liidusta ja kipsistä tehdyllä valkoisella aineella, gessolla. Meille tutuinta cloisonné-emalia on kulkeutunut Venäjältä 1800-luvulla. Perinteisen emalitaiteen keskeiset tekniikat ovat soluemalointi (émail cloisonné), kuoppaemalointi (émail champlevé), kohokuvaemalointi (émail de basse taille), läviste-emalointi (émail de plique) sekä maalaus emalointi (émail peint). Soluemalointi kehittyi korkeatasoiseksi 900–1100-luvulla Bysantissa. Venäläisessä cloisonné-emalissa voi nähdä vaikutteita bysanttilaisesta emalitaiteesta. Niissä värien syvyyttä on ollut tapana lisätä pohjustamalla pinta valkoisella emalilla. Kiinassa cloisonnéeli soluemali kukoisti 1300–1700-luvulla, mutta tekniikkaa käytetään maassa edelleen. Emaliväreillä on maalattu miniatyyrikokoisia muotokuvia ja maisemia lasitettuun posliiniin. Ne on löydetty Kreetalta ja Kyprokselta. Suomalaisen emalimuotoilun kärkeä edustaa Timo Sarpanevan 1960 Rosenlewille suunnittelema emalilla päällystetty Saturnus-pata. Käsittele emaliastiaa kuin lasia Emaliväreillä voi maalata posliinia. Tämä rasia (kork. Emalia näkee myös kiinalaisissa posliineissa ja vaikkapa 1900-luvun alun jugendlasissa. Näistä tunnetuin lienee soluemalointi eli cloisonné, joka on kukoistanut eri kulttuurialueilla eri aikoihin keskiajalta lähtien. Vanhimmat tunnetut emaliesineet ovat 1300-luvulta eKr. Antiikki & Design 34 kotona EMALI on ollut suosittu korujen ja muiden jalometallisten, kuparisten ja messinkisten pienesineiden koriste tuhansia vuosia. 6,5 cm) ajoittuu Qianlongja Jialong-kausien väliin eli 1700–1800 -luvuille, 430 e, Stockholms Auktionsverk.
Hienostuneimmat Fabergén emalityöt on tehty kohokuvaemaloinnilla. Venäläinen emalitaide kohosi huippuunsa 1800-luvulla. ›. Näitä kerroksia voi olla jopa kuusi. Varsinkin Carl Fabergén (1846–1920) perustama kultaja jalokiviseppäyritys loi legendaarisia emaliesineitä. Tässä tekniikassa hopeaesineeseen kaiverretaan matala kohokuvio, ja kun koko pinnalle levitetään läpikuultava emalikerros, syvemmät kohdat näkyvät ympäristöään tummempina. Yrityksessä työskenteli monia suomalaisia kultaseppiä, kuten August Holmström, Henrik Wigström ja Antti Nevalainen, jotka materiaaleja ja taitojaan säästämättä valmistivat loisteliaita emalitöitä Venäjän keisariperheille ja niiden lähipiirille. antiikkikoulu Antiikki & Design 35 VENÄJÄ on ollut emalitaiteen mahtimaita. Hopeista kuppia vateineen koristaa kukka-aiheinen champlevé eli kuoppaemalointi. Hyvänä esimerkkinä tekniikan eleganssista on edellisella aukeamalla nähtävä Fabergén savukerasia, joka on valmistunut Henrik Wigströmin johdolla. Koska emali sulaisi lasituspolton kuumuudessa, koristelu tehtiin vasta lasituksen jälkeen. Kiinalaisissa 1800-luvun lopun kannussa ja kupeissa on emalivärein maalattu kukkakoristelu, 102 e, Bukowskis Market. Klassisin kaiverruskoriste on guilloche, rinnakkaisista aaltoilevista linjoista muodostuva kuvio. Pavel Ovchinnikov, hovihankkija, Moskova 1880, vasarahinta 3 400 e, Hagelstam & Co. Emalikoristelu tuntuu kohokuviona lasituksen päällä Emalivärein maalatun koristelun voi usein tuntea kohokuvioina
Ehrström yhdisti emalia kupariin. Emali on suojannut ruosteelta, helpottanut puhdistamista ja estänyt pannuissa ja kattiloissa vieraiden makujen pääsyä ruokaan. Ehrström (1881–1934), 1900-luvun alun kotimaisen muotoilun ja käsityötaiteen moniosaaja. Hän yhdisti emalia kansallisromantiikan muodikkaaseen kupariin ja loi koruja ja pien esineitä, joissa hehkuvat herkulliset väriyhdistelmät. Malja (kork. 5,5 cm), Eva Hidström, Kultakeskus, Hämeenlinna 1970, 490 e, Bukowskis Market. antiikkikoulu Antiikki & Design 36 SUOMALAISEN emalitaiteen tunnetuimpia nimiä ja uranuurtajia oli Eric O.W. Talousja kylpyhuoneastioissa emali yleistyi 1900-luvun alussa, mutta 1950-luvulla myös muotoilijat löysivät emalin kiillon ja puhtaat värit. Siipien ohut emali kuultaa läpi. Läviste-emalointia on käytetty lähinnä koruissa, joissa läpikuultava emali pääsee oikeuksiinsa. Eric O.W. Hopeinen rintakoru on todennäköisesti saksalainen ja 1920-luvulta, lähtöhinta 320–430 e, Stockholms Auktionsverk. Ehrströmin 1900-luvun alussa tekemä kuparirasia, jossa hän on käyttänyt soluemalointikoristelua kansallisromantiikan hengessä, 3 053 e, Bukowskis. Suomalaisen emalitaiteen pioneerin Eric O.W. Tekniikka muistuttaa kohokuvaemalointia, jossa kuvio kaiverretaan metalliin. Omimmillaan emali on koristeena, mutta se on myös hyödyllinen ja paljon käytetty arkisten käyttöesineiden päällysmateriaali. Hopeamaljan taottu pinta on sisältä emaloitu. Kotimaisia designin emaliklassikoita ovat Antti Nurmesniemen Pehtoori-pannu ja Timo Sarpanevan S-sarja, molemmat nykyään retrotavaran keräilijöiden suuria suosikkeja. Jugend suosi kuparia
Olemme joutuneet olemaan aika ankaria itsellemme, sillä yli kolme kappaletta samaa esinetyyppiä on jo pienen kokoelman alku. Niille hankittiin kirpparilta pari toveria, ja siitä alkoi kiinnostava kulttuurimatka sisäkkäin sovitettavien puisten ja muovisten leluhahmojen maailmaan. Perivenäläiseksi mielletty nukke on saanut alkunsa japanilaisesta Fukuruma-nimisestä viisauden jumaluutta ilmentävästä nukesta. Maatuskaperinteen historiaan perehtyminen oli jännittävää. Nyt makuuhuonettamme hallitsee puolitoistametrisen varren päässä killuva metrinen DDR:n aikainen opetusmaapallo. Mieheni on intohimoinen Kaj Franckin designlasin keräilijä. Siksi olemme valinneet kohteeksi vain asioita, joiden lukumäärä on epämääräisen loputon. Keräily on kuin maatuska itse, aina löytyy uusi mummo. Kun teen kattauksia näillä astioilla, tuntuu kuin olisin vuoropuhelussa koko suomalaisen kultakauden muotoilun kanssa. Vaikka maatuskat muistuttavat leluja, lapsetkin ymmärtävät, että kyseessä on kokoelma. kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija.. Tämä kokoelma ei ahdista, vaan innostaa edelleen. Tila on rajallinen, joten mieheni peltilelut ja minun kärpässieneni pantiin jäihin, täytyyhän liitossa tehdä kompromisseja. Hienoimmassa aitovenäläisessä vanhassa nukessa on 11 sisäkkäistä mummoa, joista pienin on riisiryynin kokoinen. Ensimmäinen venäläinen maatuska esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Lempiesineitäni on lasten klassinen kärpässienijakkara, jolla istuen olen lukenut iltasatuja parinkymmenen vuoden ajan. Kolmas kokoelmamme käsittää venäläisiä maatuskanukkeja. Yhtäkkiä kirpputoreilla tuntui olevan joka puolella erikokoisia maapalloja, lentokentällä pääsiäissuklaa oli pakattu maapalloon, kynänteroitin oli, arvaatte kai, maapallo. Ymmärrän japanilaista taiteilijaa Yayoi Kusamaa, joka on rakentanut itselleen pilkullisen universumin. Se alkoi kolmesta vaatimattomasta neukku-maatuskasta, jotka sain perinnöksi mummoltani. Kokoelmaamme kuuluu Kenzon hajuveden maatuskapakkaus, muovinen maatuskamunakello, mittakuppisarja, Malevitsh-nukkesarja ja israelilainen maatuskasarja. Viime vuosisadan alussa opetusnukkesarjaksi tarkoitettu esine on myöhemmin muodostunut kulttuurikäsitteeksi, joka on saanut ironisiakin muotoja. Franck-kokoelmamme helmiä ovat värilliset lasit, kannut, ja pienempien sarjojen erikoistuotteet kuten hehkuvavärinen viinilasisarja 111 vuodelta 1953. YHDEN INTOHIMON KOHTEENI olen joutunut itseltäni kieltämään. Satujen sieni sai väistyä, kun hieroimme kauppaa keräilykohteista. Hemulikin siirtyi viisaasti kasveihin, joiden monimuotoisuus takasi keräilyn jatkuvuuden. Meillä on myös yhteisiä keräilykohteita. Tyttäremme kaverit saavat ottaa yhden maatuskan kerrallaan tutkittavaksi, ja he käyttäytyvät kauniisti nukkeja kohtaan. Jostakin syystä tuo punavalkoinen pilkkukuvio yhdistettynä sienen muotoon kiehtoo. MAAPALLOKOKOELMA alkoi poikamme saamasta valaistusta maapallosta. Keräily tuli mieleeni, kun kaivoin esiin esiin kärpässienen muotoisen parsimasieneni. Eniten hän nauttii tehdessään hienoja löytöjä edulliseen hintaan. Antiikki & Design 37 KERÄILY ON KUIN MAATUSKA KIRJALLINEN ESIKUVA perheemme keräilyinnolle taitaa olla Tove Janssonin muumikirjoista tuttu Hemuli, joka vaipui masennukseen saatuaan postimerkkikokoelmansa täydelliseksi. Tämä ”Hemulilta opimme, että kokoelma ei saa tulla valmiiksi.” kokoelma tuntuu olevan tiensä päässä. Tosiaan, sieniä on taloudessa kaksi – yksi alle kokoelman määritelmän
Kristallikruunu on Samuelin äidin lapsuudenkodista Lohjan Mäntsälän kartanosta.. kotona 38 Antiikki & Design Soraiset verhoiluttivat perimänsä jugendtuolit mieleisikseen. Niiden seuraksi he teettivät modernin pöydän puusepällä
Kunhan hän muuttaisi kaksiostaan suurempaan kotiin, hän myös toteuttaisi haaveensa. Sini ja Samuel Soraisella on tämä taito hyppysissään. Siitä huolimatta lopputuloksena on asujiensa näköinen, raikas ja nuorekas koti. Intohimoinen sisustaja seurasi trendejä ja haali kotiinsa sisustuslehtiä. ›. 39 Antiikki & Design kotona ”Perintökalusteet muuttivat makuni klassisemmaksi” Sini ja Samuel Soraisen perheen kodissa on asunut Soraisia jo kolmessa polvessa. Viestintäalalla työskentelevän pariskunnan yli 130-neliöinen koti Helsingin Ullanlinnassa on pitkälti sisustettu sekalaisin perintökalustein. Miten hienoa on, että ihmiset säilyttävät suvussa kulkeneita huonekaluja ja keksivät tavan sovittaa ne omaan kotiinsa. – Perityt huonekalut ovat sellaisia, ettei niitä välttämättä itse ostaisi, mutta niistä voi kuitenkin tulla ”omia”, Sini Sorainen sanoo. Sini Sorainen oli haaveillut trendikkäästä designkodista, mutta ihastuikin miehensä perintökalusteisiin. SINI SORAINEN unelmoi vielä kuusi vuotta sitten vaaleasta, tanskalaishenkisestä design kodista muotoiluklassikoineen. Uusi matto raikastaa peilin, ja toisaalta valtava, mustaksi maalattu, uusrenessanssimööpeli tuo virkistävää kontrastia eteishallin avaraan vaaleuteen. SELINA VIENOLA KUVAT KRISTIINA HEMMINKI A rvokasta muttei lainkaan juhlavaa! Trendikäs, vaaleansävyinen kelim-matto on saanut seurakseen massiivisen, isovanhemmilta perityn trymoo-peilin. Käsikirjoitukseen tuli muutos, kun Sini Sorainen tapasi miehensä Samuel Soraisen Sini ja Samuel Sorainen ovat vaalineet perintöhuonekaluja ja luoneet niille kotiinsa uuden ympäristön
Herkkä ja siro 1920-luvun peilipiironki istuu pikkutytön huoneeseen. Alkuperäinen kuusilankkulattia sai pintaansa valKODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Sini ja Samuel sekä 3-vuotias Elsa Sorainen, viikonloppuisin myös Samuel Soraisen pojat. – Tyttäremme Elsa syntyi täällä. Tällaisessa ilmapiirissä varttuneen miehen koti jatkoi luontevasti hänen lapsuudenkotinsa linjaa jugendja uusrenessanssihuonekaluineen. Niinpä kalusteiden lisäksi myös itse asunto kertoo suvun tarinaa. Samuel Soraisen suvussa on aina arvostettu sukupolvelta toiselle siirtyneitä esineitä, ja myös omat hankinnat on oli tehty ensisijaisesti vanhojen tavaroiden kaupoista. ERITYISTÄ Vaaleat pinnat luovat raikkaat puitteet eri tyylisuuntia edustaville perityille huonekaluille. ›. Antiikki & Design 40 kotona ja muutti tämän luokse Tallinnaan. Samaan aikaan ymmärsin perintöhuonekalujen arvon enkä edes halunnut hylätä niitä, Sini Sorainen kertoo. – Sittemmin makuni on kehittynyt ja muuttunut klassisemmaksi. Enää en edes haluaisi elää supertrendikkäässä kodissa. PARISKUNTA PALASI muutaman vuoden jälkeen Helsinkiin. Muuton yhteydessä hänellä oli kuitenkin voimakas tarve tehdä kodista myös itsensä näköinen. ASUNTO 135 neliön huoneisto Helsingin Ullanlinnassa arkkitehti Gustaf Estlanderin suunnittelemassa, vuonna 1905 rakennetussa talossa. Philippe Starckin Kartellille 2002 suunnittelema Ghost Louis -tuoli sopii sen rinnalle hyvin. Aito amerikkalainen nahkapäällysteinen, 50-luvun tyylinen Trav-L-Barmatkabaari on Samuel Soraisen aarre. – Aluksi surin sitä, ettei kodistamme koskaan tulisi sitä harkiten sisustettua designkotia, josta olin haaveillut. Hänen suunnittelemansa pintaremontti kirkasti kodin ilmeen. He asettuivat Ullanlinnaan Samuel Soraisen lapsuudenkotiin. Pohjoismaisten sisustuslehtien sijaan hän lukee nykyään ranskalaisia lehtiä, joissa esiteltävissä kodeissa on runsaasti aikaja tyylikerroksia. Suvun henki elää täällä vahvasti, Sini Sorainen sanoo. Iloitsen siitä, että tyttäremme oppii pyöräilemään samalla pihalla, jolla hänen isänsä on aikanaan harjoitellut samaa taitoa. Hän ja Samulin pojat ovat jo kolmannen polven Soraisia tässä asunnossa
Valaisimen on Samuel Soraisen äiti ostanut tähän huoneistoon.. kotona Antiikki & Design 41 Mustaksi maalattu trymoopeili ja moderni kelim-matto muodostavat puhuttelevan vastaparin. Vanha seinäpuhelin on ollut paikoillaan vuosikymmenien ajan, ja toimii nykyään koristeena
Hänen äitinsä osti ruokapöydän naapurin tädiltä, joka kauppasi kaiken irtaimistonsa aikomuksenaan muuttaa Australiaan.. Jykevä jugendkaappi toimii keittiössä astiakaappina ja asettuu luontevasti paikoilleen saman aikakauden asuntoon. – Valtaosa kotimme esineistöstä on mieheni suvun peruja, mutta haluan pitää esillä myös oman sukuni tarinoita. Punaiseksi maalattu matkalaukku kuului aikoinaan Sini Soraisen isoäidin isälle. kotona Antiikki & Design 42 Talon alkuperäinen kaakeliuuni toimii edelleen. Sorvattu vaateteline on löytö vanhojen tavaroiden liikkeestä. Keittiön jugendtuolit ja -pöytä olivat paikoillaan jo Samuel Soraisen lapsuudessa
– Emme halunneet kotiimme mummolatai museotunnelmaa, ja siksi on tärkeää, että asunnon pinnat puhuvat tämän päivän kieltä. Edellisten sukupolvien jäljiltä Soraisille on siunaantunut paljon kotimaisia jugendkalusteita, jotka istuvat vaivatta saman tyylisuunnan rakennuksen mittasuhteisiin. – Kotimme on jatkuvassa muutoksessa. Pidän paljon myös 1920-luvun kirjallisuudesta ja taiteesta. Alvar Aallon Paimio-tuolissa on hauska katsoa kaakeliuunissa loimuavaa takkatulta. – Koska meillä on niin paljon esineitä, joista emme halua tunnearvon takia luopua, olemme ostaneet kotiimme todella vähän uutta tavaraa. Tämä periaate ei kuitenkaan tarkoita tiettyihin ratkaisuihin jämähtämistä, vaan intohimoinen sisustaja elää Sini Soraisessa edelleen. ”Emme halunneet mummolatai museotunnelmaa.” Sängyn päätyyn pinotut matka-arkut löytyivät ullakolta. – Olemme molemmat kiinnostuneita historiasta, ja kansallisromanttinen tyyli puhuttelee meitä suomalaisuutensa vuoksi. Pellavainen päiväpeite on sisustusliike Mokosta. Antiikki & Design 43 kotona koisen kuultovahan ja terrakotan sävyiset seinät tapetoitiin tai maalattiin hiekan ja harmaan sävyillä vaaleiksi. EKOLOGINEN AJATTELU on Soraisille itsestäänselvyys. Furninovan sohvakalusto on yksi harvoja, ja se on ostettu ajatellen, että se kestää pitkään. Uuden ostamisen sijaan kodin ilmettä on helppo muuttaa siirtämällä huonekaluja paikasta toiseen, vaihtamalla tekstiileitä tai tuunaamalla, Sini Sorainen kuvailee. Olemme juurtuneet tänne. – Viihdymme kodissamme, koska täällä on hyvä tunnelma, joka on syntynyt ajan saatossa muodostuneista kerrostumista, historiasta ja esineisiin liittyvistä tarinoista. Uusissa, raikkaissa puitteissa myös vanhat ja tutut huonekalut näyttävät uudenlaisilta. Olin todella tyytyväinen, kun löysin aikakauden peilipiirongin tyttäremme huoneeseen, Sini Sorainen kertoo. SORAISTEN KOTI on mainio esimerkki siitä, kuinka eri-ikäiset ja -tyyliset huonekalut voivat elää harmonisesti rinta rinnan. Tapetti on Designers Guildin mallistoa.
Keltainen korvaton kuppi sinisellä tarjoiluvadilla on Clara Steffan suosikki.. kokoelma Antiikki & Design 44 Puolipyöreän muotoiset korvat kulhoissa ovat kuin funktionalismin oppikirjasta
Yksi Artekin perustajista, Nils Gustaf Hahl, oli hänen veljensä. Hän on kuiten kin jäänyt monille vieraaksi siitäkin huoli matta, että hän työnsä huo mioitiin hopea mitalilla Milanon triennaalissa 1954. Ateljee oli yksi monista sodan jälkeen perustetuista keramiikkapajoista, mutta niistä se erottui pyrkimyksessään kansainväliseen moder nismiin. Kohta viisivuotias Clara pitää Lybeckin keramiikan heleistä väreistä. Toimivuus oli Ly beckille tärkeää. Kohta viisivuotias Clara Steffa sai perinnöksi isoisänsä keräämän kokoelman. Sen jälkeen hän suunnitteli käyttökeramiikkaa ja huonekalutekstiilejä 1935 perustetun Artekin myymälään. maailmannäyttelyssä. Tim Stef fan mielestä Lybeck ei ole tarpeeksi arvos tettu ja tunnettu. Suomalaista käyttökeramiikkaa uudistanut ja ulkomailla palkittu Lybeck on jäänyt yllättävän tuntemattomaksi. Vuonna 1947 Lybeck perusti Kauniaisiin oman keramiikkayrityksen, jonka nimek si tuli nokkelasti Emmel, siis muotoilijan etu ja sukunimien alkukirjaimista. Helsingissä syntynyt Marita Lybeck (1906–1990) hankki piirustuksenopetta jan, tekstiilitaiteilijan ja keraamikon kou lutuksen Taideteollisessa korkeakoulussa 1930luvulla. Pääosa kokoel masta on käyttöesineitä, kuten terriinejä, kuppeja, kannuja ja kermakkoja. Keraamikko keskittyi punasaveen ja loi perinteisestä materiaalista moderneja, pi nottavia ja mieltymysten mukaisesti yh disteltäviä käyttöastioita, jotka sopivat ah taisiin kaupunkikoteihin. kokoelma Lehden muotoinen tarjoiluvati ja pieni kulho poikkeavat Marita Lybeckin keramiikan yleisestä linjasta: tarjoiluvati erikoisen muotonsa takia ja kulho taidekeramiikkamaisena. Heistä vanhin, Tim Stef fa, tutustui Marita Lybeckin keramiikkaan taiteilija ja muotoilija Ho ward Smithin opastuksella kolmekymmentä vuotta sitten. Antiikki & Design 45 Kolmen polven keramiikkakokoelma Keraamikko Marita Lybeckin tuotanto puhuttelee Steffan perheen kolmea sukupolvea. Esineet olivat myös kohtuullisen hintaisia. MARITA LYBECK oli suomalaisen käyttöke ramiikan uudistaja, jonka Emmelyritystä on pidetty Iristehtaan kaltaisena tuoreen keramiikkakielen luojana. Tim, Pablo ja Clara, Steffoja kolmessa sukupolves sa. Amerikkalaissyntyinen Tim Steffa ihastui Lybeckin tuotannon muotokieleen ja demo kraattisuuteen; esineet on tehty kaunista maan jokapäiväistä arkea. ›. Hän testasi uutta esi nemallia keittiössä ennen kuin sitä alettiin varsinaisesti valmistaa. Hänen isänsä Pablo Steffa jatkaa kokoelman kartuttamista. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO T ässä jutussa on kolme päähen kilöä. Lybeckin muotoilua esitel tiin Suomen osastolla vuoden 1937 Pariisin Osa Lybeckin keramiikasta on Steffan perheessä säännöllisessä käytössä
Kokoelma kasvoi, ja Tim Steffa halusi antaa Claralle lahjan, jolla olisi merkitystä tulevaisuudessa. ARTEKIN IMAGOON Marita Lybeckin puhdas funktionaalinen muotoilulinja sopi hyvin. Vuodesta 1962 vuoteen 1973 hän toimi Stockmann-tavaratalon taideteollisuusosaston johtajana ja perusti sinne Romantica-osaston. EI SIIS IHME, että Tim Steffa ihastui keramiikkaan, jolla on tällainen tarina. Keltainen kannu on hyvin ”kaj franckmainen”, mistä hänelle nousi kiista Arabian kanssa. Asiassa oli vinha perä, sillä Arabia oli aikaisemmin joutunut maksamaan pienen korvauksen ottaessaan tuotantoon samanlaisen lautasen, ”television set”, jonka Lybeck oli ehtinyt muotoilla. Lybeckin yksinkertaisuuteen pyrkivä funktionaalisuus vaikutti 1950-luvulla varsinkin Kaj Franckin muotoiluun. Sitä hankittiin myös Villa Maireaan. Lybeck siirtyi Kauniaisissa toimineen Kera Oy:n taiteelliseksi johtajaksi, mutta myös Keran toiminta päättyi 1959. Dreijauksesta vastasi Emmelissä Sigurd Kjellberg. Yrityksen toiminta päättyi 1957, kun se ei pystynyt kilpailemaan teollisesti valmistettujen astioiden kanssa. Ajatuksessa on paljon samaa, johon Kaj Franck myöhemmin pyrki puhuessaan yhdenmukaisten astiastojen räjäyttämisestä. Esineet dreijasi Sigurd Kjellberg. Tämä pilkkukoristelu oli Artekin perustajiin kuuluneen Aino Marsio-Aallon idea. Hän suunnittelikin keramiikkaa Artekille vuodesta 1936 vuoteen 1955, ja hänen muotoiluaan esiteltiin liikkeen näyttelyissä vuosittain. Rohkeat lasitusvärit ja funktionaaliset muodot tekivät Marita Lybeckin muotoilusta 1940-luvun moderneinta keramiikkaa Suomessa. Joissakin astioissa Lybeck on antanut punasavelle tilaa jättämällä sen lasittamatta niin kuin tässä padassa. Marita Lybeckin oman Emmelin tuotanto oli käsityömäistä ja rajoittui pieniin sarjoihin. kokoelma Antiikki & Design 46 Tarkoituksenmukaisuuden rinnalla esineissä voi nähdä kokeilumieltä, esimerkiksi pinottavissa kulhoissa, joihin sopii sama kansi. Valkolasitteisessa maitokannussa näkee dreijauksen jäljen. Marita Lybeck väitti, että Kilta perustui hänen esine muotoihinsa. Parhaiten Lybeckin tuotannosta tunnetaan ruskealasitteiset esineet, joita koristavat valkoiset pilkut. LYBECKIN KERAMIIKAN muotokieli rakentui lasituksien väreistä ja muodoista, jotka olivat Suomessa poikkeuksellisia tuolloin ja paljolti sen jälkeenkin. Lybeck syyttikin Arabiaa plagioinnista väittäen, että Kilta-sarja perustui hänen esinemuotoihinsa. Näin Clara saisi kosketuksen suomalaiseen. Lybeckin tavoitteena oli luoda esineitä, joista saattoi yhdistää haluamansa kokoisen astiaston. Arabia myönsi Lybeckin panoksen myös merkitsemällä hänen nimikirjaimensa esineen pohjaan. Tim Steffan toiveena oli, että astioita käytettäisiin Pablo-pojan perheessä ahkerasti. Niin keramiikkaesineet saapuivat eräänä päivänä pakettiautolla pojantyttärelle Helsinkiin Belgiasta, missä isoisä tuolloin asui. Siirryttyään eläkkeelle hän opetti eläkeläisille käsitöitä ja maalausta kursseilla Kauniaisissa. Näin aidon materiaalin tuntu säilyi, mikä oli Lybeckin toive. Marita Lybeckin keramiikassa yhdistyvät perinteinen punasavi ja käsityö moderniin muotoiluun
– Marita Lybeck oli minulle aluksi aika vieras nimi, mutta ihastuin heti hänen muo tokieleensä. • Kera Oy:ssa valmistetussa Lybeck-keramiikassa on yleensä yrityksen nimi Kera Oy sekä ML. Olen myös huoman nut, että hinnat vaihtelevat suuresti. Esineissä on vahva käsityön tuntu, mutta ne ovat myös korkeatasoista muotoilua. keramiikkaan. Eräänä päivänä kokoelma saapui pakettiautolla Belgiasta.. kokoelma Antiikki & Design 47 Marita Lybeck signeerasi suunnittelemansa keramiikan pääsääntöisesti ML. – Pidän siitä, koska se on keltainen, ja mi nä tykkään keltaisesta. Hän käytti kirjaimista kahta versiota. – Jatkan kokoelman kartuttamista. Tätä tietoa ei kuitenkaan löydy alan kirjallisuudesta. Aika näyttää, mitä Clara Steffa tekee omistamallaan kokoelmalla, mutta ainakin hän tykkää esineistä. Hyvä valinta. NÄIN TUNNISTAT • Marita Lybeckin Emmel-keramiikan tunnistaa ML-signeerauksesta, josta on kaksi versiota: vierekkäiset ja päällekäiset etukirjaimet. Uskon, että Clara oppii ar vostamaan isoisältä saamaansa kulttuuripe rintöä vuosi vuodelta enemmän. Suosikiksi nousee kel tainen korvaton kuppi. • Markkinoilla myydään joskus esineitä, joita Lybeckin väitetään suunnitelleen Arabialle. Etummainen kuppi erikoisine korvineen on tyyliltään hyvin funktionalistinen, paksu lasitus tekee siitä lähes taide-esineen. Hän on toki saattanut tehdä töitä Arabiassa opiskeluaikanaan, kuten moni muukin keramiikan opiskelija. • Lybeckin punasaviesineet ovat kevytpoltettuja (noin 940 celsiusasteessa), eivätkä sen takia ole kovin kestäviä. Ly beckin keramiikkaa liikkuu harvakseltaan antiikkimarkkinoilla. Taaempi kuppi on Lybeckin käyttökeramiikkaa parhaimmillaan. Värit, lasitukset ja muodot ovat minun silmiini aivan kohdillaan, kuvitus toimisto Agent Pekkaa vetävä Pablo Steffa sanoo
retrofiili 48 Antiikki & Design Suutari Juho Erving käyttää mielellään vintagekenkiä. Helsingin Töölössä sijaitsevassa liikkeessään hän myös entisöi asiakkaittensa vintagekenkiä muun suutarintyön ohella.
Spittarit eli teräväkärkiset miesten pikkukengät ovat pilanneet monen käyttäjän jalat. Iän myötä ihmisen jalka levenee, ja niin on käynyt myös Juho Ervingille. Silloin ei voinut tinkiä tyylistä varpaiden kivistyksen uhallakaan. HÄITÄÄN ERVING kuitenkin juhli martioiduissa eli prässäämällä kohokuvioiduissa 50-luvun spittareissa. – Maamme oma kenkätuotanto kukoisti 1920–50-luvulla. – Korjaan ainoana Suomessa myös perinteisin menetelmin valmistettuja amerikkalaisia Red Wing -kenkiä. Erving www.suutarierving.fi Ennen kengät tehtiin kestämään Suutari Juho Erving innostui vintagevaatteista jo lukioiässä. Samalla suutari voi arvioida muun korjaustarpeen. Silloin hän vieraili ahkerasti kierrätyskeskuksessa. Ne tuntuivat jalassa uusia paremmalta, ja niiden muotokieli sekä kauniit yksityiskohdat miellyttivät silmää. Hän kulki ainoastaan 1940–60-lukujen kengissä. Nyt Ervingillä on käytössään parikymmentä vintage-kenkäparia. Soljilla biker-saappaiksi naamioidut kengät ovat kuuluneet aikoinaan tuntemattomalle eurooppalaiselle sotilaalle, ja luultavasti ne ovat palvelleet käyttäjäänsä toisessa maailmansodassa. Nykyään hän entisöi työssään vintagekenkiä. Suurin osa Ervingin kengistä on maksanut kirpputoreilla vain muutaman euron, mutta näistä hän pulitti helsinkiläisessä second hand -liikkeessä sievoisen summan. VINKIT VINTAGEKENKIEN KÄYTTÄJÄLLE • Vanha kenkä ei kestä jokapäiväistä käyttöä niin kuin uusi. Suutarintyössään Erving on päässyt tutustumaan kenkiin pintaa syvemmältä. JUHO ERVINGIN vintagekengistä valtaosa on kotimaista tuotantoa. Katsokaa nyt, näissä on rokattu tyylillä! Suutari J. Armeijan vanhat 1940-luvun marssisaappaat ovat jostain päin Eurooppaa. Yli 60-vuotiaat marssisaappaat on tehty kestämään, ja lopulta laatu painaa Ervingin vaakakupissa synkkiä mielikuvia enemmän. Siinä olen oppinut arvostamaan vanhaa käsityötaitoa entistä enemmän, hän kertoo. Kengät ovat saaneet lempinimensä brittiläisen Spitfire-hävittäjälentokoneen mukaan. SELINA VIENOLA KUVAT PIA INBERG. • Ennen käyttöönottoa vintagekenkiin kannattaa vaihdattaa uudet pohjat. Niiden lisäksi hänellä on joitakin kymmeniä keräilykappaleita. retrofiili Antiikki & Design 49 HIRVITTÄÄ AJATELLA, mitä kaikkea nämä kengät ovat olleet todistamassa, suutari Juho Erving sanoo ja vetää jalkaansa pitkävartiset nahkasaappaat. Kelpo kenkiä ei sovi jättää käyttämättä. – Minulla on nykyään tällainen tyypillinen suomalaismiehen leveä jalka, eivätkä sirolestiset vintagekengät enää istu minulle. Valitettavasti kotimaiset valmistajat eivät enää myöhemmin pystyneet kilpailemaan ulkomaisen halpatuotannon kanssa, hän harmittelee. Erving on tuunannut ne soljilla moottoripyöräilijän eli biker-saappaiksi. Jenkkilippukuosiset 1970-luvun platform-kengät ovat kuuluneet legendaariselle Stadin Säkki -tiskijukalle eli Jouko ”Jokke” Linnamaalle. • Tyypillisiä ongelmakohtia ovat kuivunut ja halkeileva nahka, kovettuneet kumipohjat sekä irvistelevät liimaukset. Kun Erving muutti Helsinkiin, vintagetyyli vei nuoren miehen toden teolla mennessään. Ervingin makuuhuoneen senkin päällä koreilevat jenkkilippukuosiset 1970-luvun miesten platformeli korokepohjakengät. Ennen kengät tehtiin käsityönä, ja jos niitä hoidettiin hyvin, niillä saattoi astella pari vuosikymmentä. – Olen purkanut vintagekenkiä osiin ja opetellut entisöimään niitä. – Kengät löydettyäni minun oli pakko saada ne omakseni. Silloin meillä oli useita Renton ja Aaltosen kaltaisia kenkätehtaita, jotka valmistivat laatujalkineita. • Tuubiin pakattu kenkävoide on paras lankki vanhalle nahalle. Erving kiinnostui vintagepukeutumisesta jo lukioikäisenä Kuusamossa
Kuva Arto Liiti 1. Antiikki & design 50 maakuntataide Maija Kellokumpu: Poro vanhalla Sallatunturilla, 1927, öljy kankaalle, Valtion vakuusrahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo
Maakunnan maantieteen, ilmaston ja kansanperinteen erityispiirteistä on riittänyt taiteilijoille ammennettavaa. Niin on syntynyt esimerkiksi Alexander Lauréuksen 1818 maalamaa Lappalaisia nuotiolla. ANTTI KAIJALAINEN L appi on varmasti ollut yksi suosituimmista aiheista Suomen taiteen historiassa. Kuva Heli Hannila 1. Myöhemmin Lappi oli monien muualla syntyneitten taiteilijoitten pohjoinen paratiiMaija Kellokumpu: Vanhaa Sallaa, 1926, öljy kovalevylle, Valtion vakuusrahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Tuolloin taiteilijat eivät välttämättä edes matkustaneet pohjoiseen, vaan maalasivat Lappi-aiheensa ateljeessaan toisten taiteilijoitten teosten tai luonnosten pohjalta, usein jopa mielikuvien perusteella. Lappia on kuvattu lähetysja tutkimusmatkojen yhteydessä jo vuosisatoja sitten, mutta varhaisimmat kuvataiteeseen luettavat suomalaiset teokset syntyivät 1800-luvun alussa. Esittelemme kolme kiinnostavaa nimeä. Silti harvaan asutussa maakunnassa on tehty paljon omaperäistä ja laadukasta taidetta. Antiikki & design 51 maakuntataide › Lapin taika vangittiin maalauksiin Lapissa taiteilijan uran valinta on vaatinut rohkeutta, sillä taiteilijoita on pidetty haihattelijoina
Kellokumpu teki elääkseen ompelijan töitä kotiseudullaan ja myöhemmin Kemijärvellä. Heistä esittelemme Sorron lisäksi nyt Maija Kellokummun ja Toivo Pekkalan. Uravalintaa voi pitää rohkeana, mutta Kellokumpu oli määrätietoinen ja taiteellisesti lahjakas. 1 1 Maija Kellokummulla oli sisäinen palo maalata, mutta hän joutui elättämään itsensä ompelijana.. Antiikki & design 52 maakuntataide si. Maija Kellokumpu Maija Kellokumpu (1892–1935) syntyi Kuolajärvellä (myöhemmin Salla) Itä-Lapissa. Hän olisi halunnut jatkaa opiskelua, mutta siihen ei ollut varaa eikä hän saanut apurahaa. 1. Tuskin hän muuten kuin sisäisestä pakosta olisikaan havitellut maalarin uraa, sillä lestadiolainen suku ei hyväksynyt taiteilijan ammattia. Heidän lisäkseen on joukko omaperäisiä ja kiinnostavia maalareita, niin kuvataiteen koulutuksen saaneita kuin itseoppineitakin, jotka tunnetaan lähinnä paikallisesti. Taiteen tekeminen jäi siis Kuva Sari Rautanen Maija Kellokumpu: Auttinköngäs, 1935, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. Vuoden opiskelun jälkeen Kellokumpu palasi Lappiin. Kellokumpu oli ensimmäinen Kuolajärveltä taiteilijan koulutukseen lähtenyt: hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä 1919–20. Jotkut tekivät sinne säännöllisiä maalausretkiä, kuten Anton Lindfors. Osaan Lapin lumo tarttui niin lähtemättömästi, että he asettuivat pohjoiseen loppuelämäksi, kuten Alvar Outakka ja Ilta Sorro. Lapissa syntyneistä taiteilijoista tunnetuimpia ovat Juho Kyyhkynen (1875–1909), Reidar Särestöniemi (1929–81), Kalervo Palsa (1947–87) ja Einari Junttila (1901–75), joiden teoksia myydään Helsingin arvohuutokaupoissa. Suomeen 1920 liitetty Petsamo oli taiteilijoille suorastaan pyhiinvaelluskohde 1920–30-luvuilla
Sorron taiteellinen kukoistus käynnistyi vasta eläkeiässä 1970–80-luvuilla. Työssäänkin Kellokumpu sai sentään toteuttaa luovuuttaan suunnittelemalla ja ompelemalla vaativia leninkejä. Tumma, eksoottiseksi kaunottareksi luonnehdittu Kellokumpu oli naimaton. Ilta Sorro Ilta Sorro (1911–2004) ei ollut syntyperäinen lappilainen, mutta hän kuului niihin taiteilijoihin, jotka ihastuivat maakuntaan ja jäivät sinne loppuelämäkseen. Kuva Sari Rautanen ›. Enemmän aikaa piirtämiselle löytyi kesäisin, jolloin Sorro tallensi pohjoista maisemaa eri puolille Lappia suuntautuneilla lomamatkoillaan. Kellokummulle mieluisia maalausaiheita olivat Sallatunturi ja Kuolajärven kylä ympäristöineen, ja joskus teoksiin päätyi ihmisiä ja eläimiä. Maija Kellokummun taiteellinen tuotanto jäi määrältään pieneksi, sillä varsinainen ansiotyö vei aikaa ja voimia. Taulun mallina oli helsinkiläinen Lahja-Paula Syrjäläinen, joka oli Seitapiirin järjestämällä maalausleirillä Pyhätunturilla elokuussa 1963. Sorro, omaa sukuaan Isoniemi, syntyi Karvialla Satakunnassa. Hän 2 2 Ilta Sorro toimi opettajana ja tallensi Lapin karua luontoa lomillaan. Ilta Sorro: Lahja-Paula, 1963, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. Vaikka taiteen tekeminen jäi vähäiseksi ansioja kotitöiden takia, hän osallistui ensimmäistä kertaa teoksillaan näyttelyyn jo 1948. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin jo lapsena, mutta kotona ei uskottu taiteilijan uran elättävän. Lopullisen pisteen lyhyeksi jääneeseen uraan löi varhainen kuolema vain 43-vuotiaana. 2. Poroa hän kuvasi ylväästi teoksessa Poro vanhalla Sallatunturilla (1927). Maalaus on enemmän myyttinen vertauskuva vapaudesta ja itsenäisyydestä kuin naturalistinen maalaus Lapin luonnosta. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Hämeenlinnan opettajaseminaarista 1939. Antiikki & design 53 maakuntataide ansiotyön varjoon. Lapilla oli ratkaiseva merkitys hänen taiteelliselle uralleen. Ilta Sorro muutti 1947 tuoreen aviomiehensä Benjam Sorron kanssa Rovaniemelle, ja siellä hän sai vakinaisen viran kauppalan keskuskansakoulusta. Kuva Antti Sorri Ilta Sorro Matkan varrelta -näyttelynsä avajaisissa Rovaniemen taidemuseossa 2003
1970-luvulla hän lisäsi entisestäänkin siveltimenvetojen hurjuutta ja käytti taittamattomia värejä kuten ekspressionistit. Sorroa puhutteli Pohjois-Lapin karu luonto, jossa oli enemmän luonnetta kuin vaikkapa Länsi-Lapin kesymmässä maisemassa. Sorron parhaimmille töille on tyypillistä vahva luonnonelämys, monumentaalisuus ja värien kypsä käyttö. Pekkala teki lähes 3 000 taideteosta. Eniten on lähiseudun maisemia eläimineen, etenkin hirvi on mukana läpi tuotannon eräänlaisena sielueläimenä. Vahvinta luomiskauttaan hän eli 1960-luvulla, jolloin teoksista voi löytää yhtäläisyyksiä Vincent van Goghiin. Siinä hän muistutti Kalervo Palsaa mutta erosi kuin yö päivästä seudun toisesta taiteilijasta, suuresta mediahahmosta Reidar Särestöniemestä. Antiikki & design 54 Ilta Sorro: Juhlan aikaan, 1968, öljy kankaalle, Rovaniemen kaupungin kokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Pekkalaa kiinnostivat myös muotokuvat sekä myyttiset aiheet ja taivaan ilmiöt. Perhe piti taiteilijan ammattia haihatteluna. Hänen kykynsä olisivat todennäköisesti taanneet pääsyn Taideakatemiaan, mutta taiteelliseksi pohjaksi riitti ABC-piirustuskurssi 1947–48. Metsäkaupat turvasivat taiteilijan elämän taloudellisesti. Pekkala oli erakkoluonne, vaikkakin pidetty kyläyhteisössään. Toivo Pekkala Toivo Pekkalan (1926–81) taiteilijan uraa ei estänyt syntyminen Seipäjärvellä, Sodankylän syrjäisessä kylässä. Ilta Sorro vaikutti Lapin taide-elämään myös toimimalla aktiivisesti Lapin Taideseura Seitapiirissä ja Kuvataideseura Palaksessa Rovaniemellä. Pekkalan taide syntyi vimmasta. Talon ainoana poikana hänen olisi tullut jatkaa perintötilan isäntänä. 3. Hänen onnensa oli, että suku omisti mittavasti metsää. Hän osallistui näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. maakuntataide maalasi suuria öljyväritöitä, joiden aiheina olivat hänen rakastamansa Lapin talvija kesämaisemat soineen ja tuntureineen, varsinkin Inarin seudulta. Monipuolisuudesta kertoo edellisellä sivulla nähtävä hallittu muotokuva. Kuva Arto Liiti Kuva Arto Liiti Ilta Sorro: Talvi arktisessa, 1979, öljy ja tempera kankaalle, Rovaniemen kaupungin kokoelma, Rovaniemen taidemuseo. 2 2. Pekkalan tuotantoon mahtuu eri tekniikoilla ja tyyleillä tehtyjä teoksia. Taiteilijana hän seurasi johdonmukaisesti omaa tähteään. Pekkalan sisäinen palo taiteentekemiseen oli kuitenkin niin kova, että vanhempien oli turha yrittää kääntää pojan päätä
Antiikki & design 55 maakuntataide Toivo Pekkala: Novgorodilaisten hyökkäys, 1962–69, öljy kankaalle, Valtion vakuusrahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Kuva Arto Liiti Toivo Pekkala: Hirvi, 1956, öljy kankaalle, Valtion vakuusrahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Kuva Arto Liiti Kuva Arto Liiti 3 3 3. Toivo Pekkala: Lemminkäinen ja hiiden hirvi, 1952, vesiväri, guassi, tussi, Rovaniemen kaupungin kokoelma, Rovaniemen taidemuseo
• Yhteistyömuseoista tärkeimmät ovat Ruotsin Jokkmokkin yhteiskuntateemainen Ájtte sekä Norjan Karasjoen esinekeskeinen Sámiid VuorkáDávvirat, jonne on Inarista vain runsaat sata kilometriä. • Siidan merkittävin esinekokoelma kertoo saamelaisesta käsityöstä, sámi duodjista. Siida merkitsee lapinkylää tai porokylää sekä sen elinpiiriä. • Näyttely keskittyy kulttuurin luontosuhteeseen, ja Siida toimii samalla Ylä-Lapin luontokeskuksena. Inarin kirkonkylän pohjoispuolelle kohosi vuonna Arkkitehti Juhani Pallasmaa on suunnitellut Siidan modernin rakennuksen ympäröivän maiseman muotoja mukailemaan. Tuolloin vuonna 1972 museo oli yleisölle avoinna vasta kymmenettä kesää. Aika tuntui pysähtyneen jonnekin 1800-luvulle, vähäisen mutta tunnelmallisen saamelaiskylän reunamille. Niissä näkyy suhde ankaraan luontoon. kulttuurimatka 56 Antiikki & Design Siida opettaa saamelaista kulttuuria Suomen saamelaisten kansallismuseo Siida Inarissa kertoo alkuperäiskansan tarinan esineiden kautta. Koska saamen käsityöhön ja kulttuuriperintöön on kuulunut mielestäni nöyrä luonnonmukaisuus, kesti tovin hyväksyä uusi kompleksi. Nykyään Siidaksi nimetty museo hätkähdyttää modernilla arkkitehtuurillaan. • Siida, Inarintie 46, Inari, www.siida.fi. TEKSTI JA KUVAT HANNU SINISALO K un astuin Inarin saamelaismuseoon ensimmäisen kerran, oli mäen töyräällä riukuaidan sisäpuolella niliaitta, pylvään päähän rakennettu varasto, ja muutama harmaahirsinen pieni rakennus. Katseltuani sitä niin talven kaamoshämärässä kuin yöttömässä kesässä ymmärrän sen kyllä sopeutuvan saumattomasti ympäröivään luontoon. SIIDAN PERUSTAMINEN ajoittuu samaan saamelaisen kulttuurin nousukauteen, joka synnytti myös Saamelaisalueen koulutusSIIDA • Museoja luontokeskus valmistui 1998 ja sai 1999 valtakunnallisen erikoismuseostatuksen. 1998 museoja luontokeskus, joka tuntuu lähes korskealta vanhan ulkomuseoalueen kupeessa
Nauhankudonnassa käytetyt tiuhta ja käpy eli njuikun ja geahpa. Suomen Kansallismuseossa on kolmisentuhatta saamelaisesinettä. Lisäksi niitä on Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa, Lapin maakuntamuseossa Rovaniemellä ja pienempiä kokonaisuuksia ympäri Suomea. Asun iällä ei ole väliä, koska käsityön muodot ja sosiaaliset merkitykset ovat pysyviä. Saamen leukuilla on hakattu avantoa Saamen värit punainen, keltainen, sininen ja vihreä, hehkuvat Sonja Laitin silkissä, joka kuuluu naisenpukuun. Hämmästelen tätä aikaperspektiivin puuttumista. Keminsaamelaisen noitarummun kuvioissa on kolmijakoinen maailmankuva: ylinen, oleva ja alinen maailma. Puukot on tehty kestämään vuosikymmeniä, kuten todellisen käyttöesineen pitääkin. Museoon tutustuu vuosittain noin satatuhatta kävijää. – Vanhempi esineistö meiltä puuttuu. ASTUESSANI toisen kerroksen päänäyttelysaliin siirryn kaamoshämärään, jota hallitsee talvinen kotakenttä poroineen ja ahkioineen. ›. Koska kristityt papit polttivat noitarumpuja 1600-luvulla, alkuperäisiä on säilynyt vain muutama. Toisaalta sitä selittää kulttuurin pysyvyys, toisaalta esineistön keruuhistoria, joka alkoi Inarissa vasta vuonna 1959. Siida on ennen kaikkea oman kulttuurin tukipilari, mutta se avaa mainiosti saamelaisuutta vieraillekin. Tämä on monille ensimmäinen paikka, josta saa tietoa saamelaisuudesta ja saamelaisesta kulttuurista, kertoo kokoelma-amanuenssi Anni Guttorm. kulttuurimatka Antiikki & Design 57 keskus SAKK:in vuonna 1993, saamen käsityön etujärjestön Sámi Duodji ry:n oman liiketoiminnan vuonna 1997 ja kulttuurikeskus Sajoksen vuonna 2012. – Silloin kerätessä ajateltiin, että esine kertoo oman tarinansa. – Me tallennamme Suomen saamelaisten aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä. On helppo aloittaa tutusta saamenasusta. Rumpu on 1600-luvulta ja pitkäaikaislainassa Nordiska Museetista Tukholmasta. Saamelaisille pukujen värit, koristeet ja leikkaukset ovat symboleita, jotka paljastavat kantajansa asuinalueen, suvun ja yhteisöllisen aseman. Esineillä ei tunnu olevan ikää. Kaikki sijaitsevat Inarissa, Suomen Saamenmaan keskuksessa. Esineissä on käytetty pohjoisen materiaaleja, kuten sarvea, luuta, nahkaa, tekstiilejä, villaa, juurta, tuohta ja puuta, erityisesti pahkaa ja visaa. Enontekiön miehenpuvun miehustaa koristavat hopeahakaset. Kunpa jossain vaiheessa saisimme niitä tänne, etenkin jos ne eivät ole muualla esillä, Guttorm toivoo. Noitarummun kuviot muodostavat kolmijakoisen kaikkeuden kartan: ylinen taivas, oleva maailma ja alinen maailma. Siidan näyttelyrympukin on lainassa Tukholman Nordiska Museetista. Noitarumpuja, on säilynyt vähän, sillä kristityt polttivat niitä. Talteen ei otettu aina taustatietoja, kuten sitä, kuka esineen on tehnyt, milloin se on tehty ja kuka sitä on käyttänyt, Anni Guttorm sanoo. Materiaalina on poronsarvi. SAAMELAISESINEISTÖ kantaa tarinoita, uskomuksia ja luontokeskeistä maailmankäsitystä. Enontekiön miehenpuku hopeisine hakasineen näyttää vieraan silmin värikkäältä ja koristeelliselta. Kenttää kiertävissä vitriineissä hehkuu saamen käsityö: arkiset käyttöesineet, kuten vaatteet, puukot ja tiuhdat eli tutummin pirtalaudat
Petteri Laitin valmistama hopearisku eli rintasolki helisevine laukkasineen.. Näyttelyyn on rakennettu laavu. Tina on erityisesti kolttasaamelaisten perinteinen materiaali. Trii’vi on Heini Wesslinin työ vuodelta 2012. Siidan päänäyttely kertoo sekä Pohjois-Lapin luonnosta että saamelaiskulttuurista. kulttuurimatka Antiikki & Design 58 Unga Guttormin tekemän nahkapussin koristeena on tinalankakirjailua. Kolttanaisen talvipäähine eli trii’vi Siidan kokoelmaamanuenssin Anni Guttormin kädessä
Vaikutteita on tuonut myös vaihtokauppa. Siinä on paljon skandinaavisen kulttuurin kaikuja. Koko arktisella alueella on samankaltaisia esinemuotoja jo luontoon sopeutumisen vuoksi. Vitriineissä on lukemattomia esineitä, jotka yleismaailmallisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta täyttävät aitouden vaatimuksen, kuten poronsarvinen tiuhta. MILLOIN saamelainen käsityö sitten on aitoa. Saamelainen tuntee myös esineiden kantamat merkitykset. – Sámi duodji on saamelaisen tekemää. FL Hannu Sinisalo on Tampereen yliopistolla yleisen etnologian vastaava tuntiopettaja. Lusikoiden tekijä on inarilainen Birit-Anni Lehtola.. Nykyään on myös paljon omia hopeaseppiä, Guttorm kertoo. – Perinteisesti saamelaiset osasivat itse tehdä tinaesineitä. kulttuurimatka Antiikki & Design 59 Aito saamelainen käsityö on saamelaisen tekemää. Materiaali on aitosaamelaista, ja tiuhdalla on tehty vöitä, joiden värija koristemuunnelmat eroavat toisistaan Saamenmaan eri puolilla. Hän tuntee perineiset menetelmät ja esineiden merkitykset. Kolttavaimon helmikirjailtu päähine eli šaamšik on Helena Semenoffin työ 1980tai 1990-luvulta. ja puuta, teurastettu poroja ja pilkottu riista pataan. Jos jotain toivon Siidalta, niin juuri aikaperspektiivin syventämistä: mikään kulttuuri ei ole staattinen, vaan alati virtaava vuo. Nuoria käsityöläisiä on vähän, mutta he ovat alkaneet muunnella perinteisiä muotoja uniikkiesineiksi. Hopealusikoista tehtiin aluksi sarvimukaelmia, joista kehkeytyi jälleen 1900-luvulla hopeaversioita. Perusmuoto on samankaltainen, mutta erityisesti sarvitupen ornamentiikassa on alueellisia eroja. Onko noudatettava perinteistä muotoa, vai voiko sitä muokata. Puukon eli niibin sarvitupen esittävä ornamentiikka on harvinaista Suomessa, mutta yleisempää Norjan saamelaisalueilla. Hän tietää perinteiset menetelmät ja osaa käsitellä materiaaleja. Renessanssiajan lopulla omaksuttiin hopean ohella verkakankaat, joiden keskieurooppalaisen muodin mukaisista sinisestä, punaisesta, keltaisesta ja vihreästä muotoutuivat saamen kansallisvärit. Hopea tuli pohjoiseen 1600-luvun korkeasuhdanteen aikana, kun vaihtokaupalla saatiin keskieurooppalaisia hopealusikoita. Omaan käsityöperinteeseen se sulautui vasta 1970-luvulla. Saamen käsityön muutos on tosin verkkainen, koska se on nivoutunut saumattomasti pohjoiseen luontoon. SAAMELAISKULTTUURI ei toki ole omasyntyistä. Ovatko symbolit ja tietty muotokieli saamelaisten yksinoikeus. Kaksi sarvilusikkaa, ?oarvebasttet, joiden muoto pohjautuu renessanssiajan hopealusikoihin. Hopea teetettiin muilla, esineitä tilattiin markkinapaikoilla hopeasepiltä. Uutta esineistöä hankitaan Siidaan tilaustöinä ja ostoina varsinkin näyttelyihin
Huonekalupuuseppä Haupt oli Kustaa III:n suosikki ja kustavilaisen tyylin keskeinen suunnannäyttäjä, Hilleström puolestaan tallensi maalauksiinsa kustavilaista arkea. Selkänojassa on kaksi G-kirjainta ja sen yläosassa kultainen kruunu. Huonekaluissa maan omat klassikot pysyivät suosiossa. Kunnianosoitus Kustaa III:lle Tukholmalaisen tuolintekijän Jacob Malmstenin (toimi 1780–1788) valmistama nojatuoli on kunnianosoitus kuningas Kustaa III:lle. Bukows kisilla myytiin Hauptin silkkitehtailija Schönherrin perheelle noin 1780 tekemä, signeeraamaton kirjoituslipasto 133 000 eurolla (lähtöhinta 130 000 e). Ruotsin huippuja 1 2 trendit Sarjassa FT Jukka Relas seuraa eri maiden huutokauppoja. Hilleströmin taiteeseen oli viime vuonna tilaisuus tutustua Suomessa Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä. J ohtavat ruotsalaiset huutokauppatalot järjestivät joulun alla perinteiset laatuhuutokauppansa. Kuninkaan tunnuksia selkänojassa ja etulaudassa 3 4. Hän opiskeli Lontoossa ja Pariisissa. 2. Huonekaluklassikot 1700-luvun Georg Hauptista 1900-luvun Josef Frankiin pitivät odotetusti pintansa. Antiikki & design 60 Pehr Hilleströmin taide, jota viime vuonna nähtiin Suomessakin, kävi kaupaksi Ruotsin talven huutokaupoissa. Tarjonnan harvinaisuuksiin kuului 28 kappaleen kokoelma 1700-luvun taiteilijan Pehr Hilleströmin maalauksia. 1. Georg Hauptin lipasto Ruotsin kaikkien aikojen kiistatta arvostetuin huonekalupuuseppä on vuosina 1770–1784 toiminut Georg Haupt (1741– 1784). On poikkeuksellista ja hieman ongelmallista, että saman taiteilijan teoksia on myytävänä kerralla paljon. Silti suurin osa meni kaupaksi, ja usein ne nousivat lähtöhinnoistaan. Tuolista maksettiin Stockholms Auktionsverkissä 7 000 euroa (lähtöhinta 3 300 e)
Prinssi Eugenin Pilvi Prinssi Eugenin maalaus Pilvi on Ruotsin taiteen tunnetuimpia maisemamaalauksia. Se myytiin Uppsala Auktionskammaressa 270 000 eurolla (lähtöhinta 290 000 e). Naiset keittiöaskareissa Pehr Hilleström oli 1700-luvun ruotsalainen maalari, joka kuvasi paljon ihmisten arkista elämää kustavilaisella ajalla. Tämä kahta naista keittiöaskareissa kuvaava maalaus (59 x 73,5 cm) myytiin 32 000 eurolla (lähtöhinta 29 000 e). Albert Edelfeltin Porvoonjoki Albert Edelfeltin vuonna 1889 Porvoonjoelta tekemä maalaus (49 x 68,5 cm) on aikoinaan kuulunut porvoolaiselle teollisuusmiehelle August Eklöfille. 7. 5. Se myytiin Uppsala Auktionskammaressa 9 900 eurolla (lähtöhinta 4 300 e). Hän oli Svensk Tennin muotoilija, jonka tunnetuimpia töitä ovat vanhoilla kasviaiheisilla painokuvilla päällystetyt huonekalut. 6. 3. 4. Harvinaisuuden hinta nousi Bukowskisilla 900 euron lähtöhinnasta yli kymmenkertaiseksi 9 100 euroon. Aiheesta on useampi toisinto, joista Bukows kisilla oli nyt myynnissä melko pieni (47 x 39 cm) vuodelta 1927. Antiikki & design 61 trendit JOSEF FRANKIN KASVIAIHEET Josef Frank (1885–1967) on ruotsalaisen huonekalutaiteen suuri nimi 1900-luvulta. Se kaksinkertaisti hintansa 54 000 euron lähtöhinnastaan 110 000 euroon. Georg Hauptin kalusteiden arvo säilyy. Se on koristettu keisari Aleksanteri I:n profiilikuvalla. 5 6 7. Bukowskisilla oli myytävänä 28 Hilleströmin maalausta liikemies Peter Wallenbergin kokoelmasta. Idea on tullut Carl von Linnén huvilan huoneesta, jonka seinät on päällystetty vastaavilla kuvilla. Kasvitieteilijä Sten Selanderille kuulunut kaappi on tehty kasvinäytteiden säilytykseen. Empirekuppi Venäjältä Venäläinen 1800-luvun alun kaksikorvainen kaakaokuppi edustaa loisteliasta empireä. Se yli kaksinkertaisti hintansa 23 600 euroon Uppsala Auktionskammaressa (lähtö 10 800 e). Näin Frankin luomukset kytkeytyvät 1700-lukuun, Ruotsin sisustustaiteen kulta-aikaan. Goottilainen lasimaalaus Ranskalaista 1200-luvun gotiikkaa edustava raamatullinen lasimaalaus (halkaisija 44 cm) on kiinnostava harvinaisuus
kulttuurimatka 62 Antiikki & Design Kupolisalin katto kohoaa lähes 23 metrin korkeuteen. Ylhäällä olevien lunetti-ikkunoiden kautta saliin tulee runsaasti päivänvaloa, joka oli ennen sähköistystä tilan ainoa valo.. Holvikaarien kulmiin on kuvattu lintuja, kuten pöllö, joutsen, kotka ja kukko
• Tiistaina 1.3. Tapasimme konservaattoreita, joiden kädenjälkeä talossa voi ihailla. Sekä julkisivuista että sisätiloista löytyy viittauksia uusklassismin ihannoimaan antiikin maailmaan. Carl Ludvig Engelin suunnittelema, vuonna 1845 valmistunut Kansalliskirjasto on viimeinen Helsingin Senaatintorille suunnitelluista empirerakennuksista. KAIKILLE AVOIN KIRJASTO • Kansalliskirjasto, entiseltä nimeltään Helsingin yliopiston kirjasto, on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Kirjastosalien pohjakaavassa on vaikutteita keisari Diocletianuksen kylpylöistä Roomassa, ja sekä ulkona että sisällä arkkitehtuuri perustuu juhlavaan korinttilaiseen pylväsjärjestelmään. Kirjoja ja lehtiä on noin 3 miljoonaa ja muita aineistoja saman verran. Kei› sari Nikolai I hyväksyi Engelin laatimista kolmesta vaihtoehdosta monumentaalisimman. Nyt se on avannut ovensa kunnostuksen jälkeen entistäkin upeampana. Kansalliskirjaton julkisivua on kunnostettu muutama vuosi sitten, jolloin ulkoväri vaihdettiin vastaamaan vuoden 1845 väritystä muun muassa korostamalla pylväiden valkoisuutta. klo 12 Kansalliskirjasto avaa taas pääovensa osoitteessa Unioninkatu 36. • Kansalliseen kokoelmaan kuuluvat kaikki Suomessa painetut tai Suomea koskevat julkaisut vuodesta 1488. Kansalliskirjasto digitoi kulttuuriperintöä verkkokäyttöön. kulttuurimatka Antiikki & Design 63 Engelin helmi hohtaa jälleen Carl Ludvig Engelin suunnittelema Kansalliskirjasto avaa ovensa kunnostuksen jälkeen maaliskuun alussa. Kansalliskirjasto jäi Engelin viimeiseksi työksi, ja monen mielestä se on kaunein hänen suunnittelemistaan rakennuksista. (Helmikuun loppuun sisäänkäynti Fabianinkatu 35.) • Avajaisviikon ohjelma löytyy verkosta: www.kansalliskirjasto.fi.. TEKSTI MAIJA-RIITTA RIUTTAMÄKI KUVAT PIA INBERG K alpean talviauringon keltainen, uusklassista empiretyyliä edustava rakennus kietoutuu pakkaspäivän utuun. Suomen kansalliskirjastoa on pidetty yhtenä maailman kauneimmista kirjastoista, eikä suotta
Nykyihminen ei helposti tulisi ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että aluksi lukusali oli käytössä vain valoisaan aikaan. Huonekalukonservaattori Kimmo Oksanen ihastelee keskilehterin käytävältä valmista, rakennustelineistä kuoriutunutta kirjastoa. Kaiteiden puupinnat ja messinki ruusukkeet jätettiin hienostuneen himmeiksi. Se sai sähköt vuonna 1893. Hän toimi kirjaston kunnostuksessa rakennustutkijana ja konservointikooridinaattorina. Valo pääsee esteettä läpi tilojen ja tuo pintojen herkät värit esiin. Alkuperäinen lankkulattia löytyi myös lehterien 1980-luvulla asennettujen kokolattiamattojen alta. Nyt lukusalien ja Kupolisalin välillä on suora näköyhteys. Toinen suuri muutos on lehterien salien välisten aukkojen uudelleen avaaminen. Puinen nappirivistö peittää kaiteiden pystyosien kiinnityskohtia ja antaa kaiteelle viimeistellyn leiman. Vuoden 1880 muutostöissä katot maalattiin uudelleen. RAKENTEIDEN MUUTOKSISTA näkyvimpiä on päätysalien lattiamateriaalin vaihdos. Pohjoissali sai tuolloin Portaikkojen lehtikuviot on veistetty koivusta. – Tunnelma ja tilojen käyttö muuttui täysin sähköistyksen myötä, rakennustutkija, arkkitehti Kati Winterhalter kertoo. Messinkikoristeisiin jätettiin näkyviin ajan patinaa. Työ alkoi jo vuonna 2009 julkisivujen sekä sisätilojen rakennushistoriallisella tutkimisella. ›. Engelin leikkauspiirustuksissa esiintyvät aukot suljettiin jo 1880-luvulla. kulttuurimatka Antiikki & Design 64 KUNNOSTETTAVANA OLI nyt ensisijaisesti kirjaston päärakennus, johon kuuluvat kupolikaton alla oleva Pääsali sekä sen molemmin puolin olevat Eteläja Pohjoissalit. Pienempiä töitä tehtiin myös vuonna 1906 valmistuneessa Rotunda-osassa. 1880-luvulla asennettujen asfalttimassalattioiden tilalle tuli nyt massiivinen tammilankkulattia. Konservointisuunnittelusta vastasi arkkitehti, konservaattori Pentti Pietarila. Koko hankkeen pääsuunnittelijana oli Pauno Narjus LPR-arkkitehdit Oy:stä
Ylhäällä näkyy Severin Falkmanin lunettimaalaus Historia.. Komean päätyportaikon tumma puu ja vaaleina hohtavat pylväät tekevät salista juhlavan. kulttuurimatka Antiikki & Design 65 Eteläsali on lukusalina
Kupolin kaulassa ja ikkunoiden väliin jäävissä koristemaalauksissa näkyy antiikista tuttuja aiheita, kuten köynnös, malja ja lyyra Ne tulivat uudelleen muotiin 1800-luvun lopulla.. kulttuurimatka Antiikki & Design 66 Kuvateksti jifjrijfksfjsldj jfjsklfjskld fkliriotroit rituirösjgsklgj lfjklfjslfj fjslfjsdkl lfjsl fjfösfjdljfei jj lsjfl jejafksjfkl s jfjslk jsljfdk djf ljfkslakf jfd jjkfsl jkjfkl jjfjasöfjk kfj skj jsfj aslk. Kupolin kauniisti maalatut rosetit hohtavat lunetti-ikkunoista tulevassa valossa kuin pienet auringot
Nyt lähtökohtana oli saattaa tilat tuon aikakauden asuun. Kaiteiden rungot ovat koivua, käsijohteet tummempaa afrikkalaista päärynäpuuta. Työhön osallistuivat myös konservaattorit Anu Iltanen ja Laura Mikkola osuuskunta Kollaasista. ta. KANSALLISKIRJASTO OLI yksi Suomen historian suurimmista konservointityömaisaikataulu oli tiukka ja töitä jouduttiin tekemään limittäin, Winterhalter kertoo. Sisätilojen konservointi käsitti muun muassa kaikkien puurakenteiden, pilareiden sekä maalattujen pintojen puhdistuksen ja kunnostuksen. Työmaalla vallitsi ainutlaatuinen tunnelma. kulttuurimatka Antiikki & Design 67 lämminsävyisen grisaillemaalauksen eli harmaan eri sävyillä tehdyn maalauksen, Eteläsali viileämmän vihertävän. Tiukasta aikataulusta ja erilaisten näkemysten sovittelusta huolimatta työ sujui tekijöiden mukaan yllättävän hyvin. Kaikki kunnioittivat toisiaan, vaikka Alas on jätetty näkyviin fragmentti vuonna 1880 tehdystä koristemaalauksesta, joka otettiin esiin kittija maalikerrosten alta. Tapasimme kolme heistä. Kupolien palautettu loisto on rakennuspintakonservaattori Arja Sorrin ja hänen työryhmänsä käsialaa. Kupolisali sai silloin aikakauden näkemysten mukaisen monivärisen maalauskoristelun ja Severin Falkmanin kauniit puoliympyrän muotoiset lunettimaalaukset. ›. – Kymmenet eri alojen konservaattorit tekivät kukin omia töitään rinnan karkeampaa rakennustyötä tekevien työmiesten kanssa. HUONEKALUKONSERVAATTORI Kimmo Oksasen vastuualueena oli kerrosten puukaiteiden ja -rakenteiden konservointi. Kupolin maalaukset palautettiin vuoden 1880 asuun. Pahoin pinttyneet pylväät, haalistuneet puuosat sekä ajan patinoimat herkät maalipinnat konservoitiin eri alojen huippuammattilaisten voimin. Yläosa on rekonstruoi tu sen perusteella. Joitain osia, kuten lehtikoristeita, jouduttiin veistämään kokonaan uusiksi. – Tällaisessa kohteessa ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Näkemyksien sovittelemista tarvittiin etenkin tilallisissa kysymyksissä, kuten oviaukkojen avaamisessa, Winterhalter toteaa. Remontissa uusittiin myös koko talotekniikka sekä parannettiin tilojen toimivuutta ja esteetöntä käyttöä
Kupolisalin katossa olevien herkkien grisaillemaalausten öljymaaleilla maalatut huippuvalokohdat puhdistettiin pyyhekumilla. ›. Kiillotus tehtiin perinteisellä sellakalla maltillisesti, jolloin pinnat jäivät hienostuneen himmeiksi, mutta väri syveni lähelle alkuperäistä sävyä. Aikakarttaa laadittaessa eri vuosikymmeninä maalatut pinnat oli Sorrin mukaan vaikea erottaa toisistaan, koska sävyt ovat jotakuinkin samoja. YLHÄÄLLÄ TYÖSKENNELLYT rakennuspintakonservaattori Arja Sorri teki työryhmineen Etelä-, Pohjoisja Kupolisalien holvikattojen sekä niitä reunustavien lunettimaalausten konservointija restaurointityöt. Restauroinnin suoritti Osuuskunta Kollaasi. Se puhdistaa ja kiillottaa pilaamatta alkuperäistä lakkapintaa. Liimamaalilla maalattuja pintoja ei voi kastella, vaan ne puhdistettiin kuivina ensin kevyellä vuohenkarvasiveltimellä ja pinttyneemmät kohdat vielä hieman karkeammalla siveltimellä. Eteläsalin pylväissä on hennon vihertävä sävy, suonistus on tehty harmaan eri sävyillä. – Täyskiiltävä messinki olisi hehkunut liian kirkkaana, Oksanen sanoo. Hankalinta oli vanhojen, huoltotöiden ja siivousten yhteydessä tehtyjen vahakerrosten poistaminen, Oksanen kertoo. Vanha vaha pehmenee parhaiten pumpulipuikkoon kastetulla syljellä. kulttuurimatka Antiikki & Design 68 – Luonnonvalo oli haalistanut etenkin petsatut koivupinnat pahoin. Sisääntuloaulassa on esiinottoja, joissa näkyy 1880-luvun alkuperäinen pinta. Sitten puupinnat ja messinkiset ruusukkeet pyyhittiin etanolilla. – On tärkeä tietää, mitkä pinnat ovat alkuperäisiä ja mitkä päälle maalattuja, jotta osaa valita oikeat työmenetelmät. Myös messinkiset ruusukkeet jätettiin himmeiksi. Puupylväät on pinnoitettu scagliolatekniikalla eli kipsimassamarmorilla. Myös niissä työ aloitettiin rakenneja väritutkimuksella sekä perusteellisella puhdistuksella. Konservaattori Katja Luoma ja kipsipylvään silkinsileää scagliolapintaa. Näille esiinotoille tuli Korinttilaispylväiden päiden eli kapiteelien pinta puhdistettiin ja irtoava kipsiaines kiinnitettiin liimavesisuihkulla. Vanhimmasta pinnasta löytyi vain pieniä hippuja, kokonaisia kuvioita ei saatu näkyviin. Holvikattojen maalipinnat ovat pääosin 1880-luvulta, mutta korjausmaalauksia on tehty 1950ja 1980-luvuilla. Työ tehtiin kirurgin veitsellä sekä maalinpoistoja liuotinaineilla
Antiikki & Design 69 Rakennustutkija, arkkitehti Kati Winterhalter on syystäkin tyytyväinen hienosti sujuneeseen projektiin. Eteläsalin keskilehteriltä aukeaa näkymä koko saliiin.
Luoma kehuu työmaata yhdeksi uransa parhaista ja mielenkiintoisimmista, vaikka työtä tehtiin kiireellä ja ahtaissa paikoissa. Puhdistusmetodia on jo esitelty alan kansainvälisissä kongressijulkaisuissa. – Konservaattorien ammattikunta on meillä hyvin pieni, ja oli hauskaa, kun kaikki kollegat olivat kerrankin samalla työmaalla. Pienissä ja pinttyneimmissä kohdissa poskesta pumpulipuikkoon pyöräytetty sylki oli tehokkainta. Oma vaikeutensa on rakentaa toimivat telineet holvikattoon. Niiden konservoinnista vastasivat konservaattorit Katja Luoma, Elina Järvelä ja Teemu Kajaste Osuuskunta Rotundasta. Helppoa ei ole myöskään arvioida katon rajassa työskennellessä, miltä valmis maalaus tulee näyttämään lattiatasolta katsottuna. Kirjaston Kupolisalissa on 84 pylvästä, joissa oli konservoitavana lähes 600 neliömetriä kipsimarmoripintaa. KOMEAT PYLVÄÄT on pinnoitettu Suomessa harvinaisella scagliola-tekniikalla. Scagliola eli kipsimassamarmori on kipsistä, liimavedestä ja jauhepigmentistä tehty seos, jolla kirjaston puurunkoiset pylväät on pinnoitettu. Sitä käytetään harvoin scagliolassa, koska kasvivärit haalistuvat muita herkemmin päivänvalossa. Kupolisalin väritys on ollut alun perin paljon voimakkaampi. Pylväät olivat ikäänsä nähden yllättävän hyväkuntoiset, mutta todella likaiset. Sorrin työryhmällä oli telineitä parven yläpuolella paikoin jopa kolmessa kerroksessa. Puhdas pinta saatiin esiin lopulta yksinkertaisella marseillesaippuan ja tärpätin seoksella. Puhdistamista varten Luoma työryhmineen etsi kokeilujen kautta oikeaa aineyhdistelmää, jolla vuosikymmenten nokija rasvakerrokset irtoaisivat pilaamatta pintakiiltoa. Kupoli oli painunut paikoitellen jopa kymmenen senttiä, mistä oli aiheutunut halkeamia. Konservaattorit koputtivat kupolia milli milliltä, ja koputteluäänten perusteella syntyi piirroskartta halkeamista. Väri olikin paikoin hiipunut lähes olemattomiin. Esimerkiksi Pohjoissalin sinisävyinen suonistus oli tehty poikkeuksellisesti indigo-kasvivärillä. – Kun työskentelimme Kupolisalissa, jossa oli suuri telinerakennelma, meille jäi vain pieni rako pylväiden ja rakennustelineiden puristuksiin. Kupolisalin lännenpuoleiseen lunettimaalaukseen on ikuistettu runouden eri lajit. kulttuurimatka Antiikki & Design 70 yllättäen kallis neliöhinta, koska alkuperäisen pinnan saaminen ehjänä esiin useiden maalija kittikerrosten alta oli hidasta. Mieleen on jäänyt lähtemättömästi Pohjoissalin upea valo aikaisin kesäaamuna. Pintakiilto oli täysin kateissa, ja paikoin pinnasta erottui jopa sormenjälkiä, Katja Luoma kertoo. Maalaukset teki ruotsalaissyntyinen Severin Falkman.. Työ on ollut etuoikeus. Keskellä on Laulun jumalatar lyyran kanssa, oikealla Elegia tähtikransseineen. Paimenrunous istuu soittamassa huilua, ja eroottista runoutta kuvaa pieni siivekäs amoriini nuoli käsissään. Faabeli eli vertauskuvallinen moraalinen eläintarina esiintyy joutsenen kanssa ja sankarirunous miekan kera
Se on leimattu. Myös alustaa kiertää ruskea pitsinauha. (V-JJ) 2. kysy esineistä Antiikki & Design 71 ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti. Lähetä meille oma kysymyksesi! Mikä missä milloin Lasivatia koristaa nyplätty pitsi ›. Kuvia ei palauteta. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Hauska esine lienee 1900-luvun alusta. kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Se voisi olla tarkoitettu toilettipöydälle, mahdollisesti hiusneulojen tai vastaavien alustaksi. Esine on peräisin isoäidiltäni, joka oli syntynyt 1800-luvun lopulla. Mittakannun kyljessä on useita kruunausleimoja, kaupallisesti käytetyt mitat kun piti määrävuosin käydä virallisesti tarkistuttamassa. Kolhiintuneen kannun arvo on 50 e. 1 2 1. Mikä se on ja onko sillä arvoa. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Mittakannu 1800-luvulta Sain perintönä kuparisen mittakannun. (K-PK) Esineen vakuutusarvo on 30 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Kuvissa näkyvät leimat ovat 1800-luvulta. Mikä on kannun arvo. Aivan samanlaista en ole aiemmin nähnyt. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Toilettipöydän vati Minulla on pieni esine (5,5 x 8 cm), jossa on lasin sisällä pitsistä nyplätty kukka-aihekuvio
Sen sijaan päähenkilö on neuvostoaikanakin kunnioitettu venäläinen sotamarsalkka Mihail Kutuzov. Vaalea tammi, koivupuisen laatikoston toteutus ja monikäyttöisyyden idea edustavat varhaista funkista. Punahohto tehtiin kirkkaasta lasista, sinihohto sinisestä. (KK) Vadin vakuutusarvo on 100 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Art decoa ja funkista Mitä voisitte kertoa kirjoituspöydästä. Vanhempamme saivat sen aikanaan vanhalta kartanonrouvalta kiitokseksi. Seinävaatteen mallina on käytetty Aleksei Kivshenkon historiamaalausta Kokous Filin kylässä 1812. Tällaisia toimistokalusteita valmistettiin 1920-luvun lopulta kotimaisissa puusepänverstais3 6 4 5 Pöydän musta sokkeli viittaa art decoon. Meneillään oli Isänmaallinen sota ja vastassa Napoleonin armeija. Sveitsiläinen taskukello Osaisitteko kertoa taskunauriin arvon. Venäläinen seinävaate Perikuntamme omistaa seinäryijyn, jonka aiheena on historiallinen neuvottelu, yhtenä mukanaolijoista on Napoleon. Lysterilasiesineet olivat puristelasia, joka altistettiin kuumana metallioksidihöyrylle. Siksi villasta kudotun seinävaatteen arvo on 500 e. Riihimäen Lasi Oy valmisti vuodesta 1929 lysterilasia punahohtona ja sinihohtona. Kolme maalauksen miehistä on jätetty seinävaatteesta pois. Kirjoituspöytä sisältää laatikoston ja taustalla kirjahyllyn. kysy esineistä Antiikki & Design 72 3. Tyylisuunta, valmistusaika, valmistaja, suunnittelija ja arvo kiinnostavat. 6. Tämä malli 5285 oli tuotannossa vielä 1939. Ryijyn takana on alkuperäiset leimat. Kellon arvo on vähäinen, sillä kellotaulu on vaurioitunut, eikä virheettömänkään kellon arvo ole kuin muutamia kymppejä. Kansanomaisesti toteutettu aihe kertoo yhdestä keisarillisen Venäjän sotahistorian suurimmasta tapahtumasta. 4. Vati on Riihimäen Lasi Oy:n lysterilasia, jota on nimitetty myös myrkkylasiksi. Samaa mallia valmistettiin pääasiassa kirkkaasta lasista ilman lysterointeja. Aiheena ei ole Napoleon. Olen ostanut pöydän 1970-luvun puolivälissä Tampereella Kyttälässä sijainneesta ostoja myyntiliikkeestä, hinta oli 450 mk. Höyry oli myrkyllistä, mutta valmis esine ei ole myrkyllinen. Talonpoika Andrei Savostianovin talossa tehdään raskas mutta viisaaksi osoittautunut päätös: Moskova evakuoidaan ja kaupunki avataan viholliselle. Muoto ja musta sokkeli ovat art decoa. Se oli yksi sveitsiläisen Aubry Frers SA:n tuotemerkeistä. Onko sillä rahallista arvoa. Seinävaate on kudottu koneellisesti Moskovassa 1880–90-luvulla. noin 30 cm). (TP) 5. Kello toimii. Riihimäen myrkkylasia Mikä mahtaa olla tämä lasiesine (halk. Ikkunan edessä istuu kenraali Nikolai Rajevski, tuolille levitetyllä manttelilla istuu Aleksanteri I:tä palvellut saksalainen kenraali Levin Benningsen, ikonin alla on sotamarsalkka Michael Barclay de Tolly, ja kenraali Aleksei Jermolov nojaa pöytään. Maalauksessa (1880) on yksitoista miestä keisarillisesta armeijasta kokoontuneena Moskovan liepeille Borodinon taistelun jälkeen. Kelloseppä Vesa Hyvärinen Longitudi-liikkeestä kertoo, että Degado-taskukello on 1920–30-luvulta
(TP) 7. Puulautasen valmistusaikaa ei etupuolen perusteella voi selvittää, mahdollisesti takaosassa olisi merkintöjä, jotka antaisivat lisätietoa. Rungot ovat messinkiä, mutta niissä ei ole leimoja. Lattia on tarkoitus myös eristää. kysy esineistä Antiikki & Design 73 sa, joissa mallipiirustukset oli tapana tehdä nimettömästi. Korkean tilan valaisin Minulla on kuusi vanhaa valaisinta, joista kaipaan tietoa. Sitten raskaiden, tilaa vaativien kalusteiden tilalle alkoi ilmestyä keveitä ja muunneltavia toimistokalusteita. (K-PK) 9. Neuvostoaikana tällaista kuvaa tuskin olisi tehty, eli se on joko nyky-Venäjän ajalta tai sitten satavuotias. Epäilen kuitenkin, että valaisimet ovat tuontitavaraa. Poistimme sänkykamarihuoneen lattiasta kokolattiamaton ja sen alla olevat lastulevyt. Tosinaan niissä saattoi olla sabluunalla tehtyjä koristemaalauksiakin tai ne voitiin jopa ootrata parkettia jäljitellen. Malleja myös lainattiin verstaasta ja maasta toiseen. Mitä siis tehdä sille, tai mikä voisi olla uusi lattiamateriaali, joka kunnioittaisi talon alkuperäistä henkeä. Valaisimet eivät näytä nimisuunnittelijan työltä. Kuvien perusteella lattia on tehty hienoista leveistä lankuista. Kokemukseni mukaan kuusilauta pysyy helposti puhtaana ja vaaleana ilman käsittelyäkin. Vanhat lankut on usein myös mahdollista irrottaa eristystä varten ja asentaa takaisin. Mikä voisi olla sen arvo. Myyntiarvo on noin 100 e kpl. Kellertävät lasivarjostimet, lävistetystä messingistä tehdyt heijastussuojalevyt ja lasikoristeet ovat 1940–50-luvun tyyliä. Jos ne ovat kotimaisia, vaihtoehdoiksi nousee anonyymejä valaisinmallien tekijöitä, kuten Sievän koristevalimo, Valinte tai Itsu. (V-JJ) 7 9 8. Materiaali oli tavallisesti mänty tai kuusi. Lautasen kuvaama henkilö on puettu kalliisti silkkikoristeiseen soopeliviittaan: hän on vanha venäläinen ylimys, pajari. Jos reiät häiritsevät, ne voi kitata ja sitten maalata. Onko se venäläinen, ja kuinka vanha se on. Vanhan lautasen arvo olisi 120 e. (TP) 8. Pajarilautanen Minua askarruttaa puulautanen (halk. Alkuperämaaksi arvelen Ruotsia, jossa olen tavannut samanlaisia 1950-luvun kattolamppuja. Valaisimien varret ovat noin 2,5 metriä pitkiä. Alkuperäinen on aina oikeampi ja mielenkiintoisempi vaihtoehto. Alkuperäinen puulattia, jossa on muun muassa naulojen reikiä, kaipaa mielestämme ehostusta. Valaisimet ovat Lahden Pelastusarmeijan talon juhlasalista. 1840-luvun talojen lattiat tehtiin laudasta, joka oli 20–30 cm leveää. ”Toimistofunkis” säilyi 1950-luvulle. 25 cm). Kuka pajareista hän on, se ei selviä. Koska nykyostajat välttelevät suuria huonekaluja, pöydän myyntiarvo on noin 300 e. Vanha lankkulattia Meillä on 1848 rakennettu talo. Vauraammissa taloissa lattiat voitiin jo maalata, usein harmaiksi tai ruskeiksi. He olivat tsaarin neuvonantajia ja samalla yleensä suurmaanomistajia. Juhliin lattiat pestiin luudalla tai harjalla hiekalla ja vedellä. Jos lattia olisi minun, hioisin sen. Tavallista oli kuitenkin jättää lattiat maalaamatta. Viisainta olisi nyt tarkistaa ammatti-ihmisen kanssa, voiko vanhan lattian kunnostaa
Ongelmana on, etten tiedä, halusiko Bistofoli aidosti olla vanhanaikainen, vai saneliko tyylin tilaaja. Koska minusta tuntuu siltä, että se on kapitalismin valjastaman taiteilijan steriiliä ilmaisua massoille. Öljyvärityötä ihaillessani sitä vastoin uskottelen itselleni, että se edustaa yksilöllisen ja vapaan taiteilijan pelkästään minulle osoittamaa viestiä. Art nouveau -ajan pariisilaisia huvituksia mainostavissa julisteissa on uuden kromolitografian mahdollistama lämmin värimaailma ja hurjaa liikkeen tuntua. Olin kääntämässä katsettani kohti lasinalusia, kun ystäväni yhtäkkiä alkoi pohdiskella, miten hän saisi julisteen sileänä matkalaukkuun. Antiikki & Design 74 Myönnettävä on, että julisteista monet ovat melkoisia värin ja viivan taidonnäytteitä. Hyvä on, kyseessä on taiteenlaji. Museokaupasta mainosjulisteen sai ostaa luokanoveen mahtuvana versiona, suttuisena painokuvana, jonka päälle on painettu museon ja taiteilijan nimi sekä näyttelyn päivämäärät. Seinälle asetettavana kuvana se muistuttaa häiritsevästi aitoa taidetta, vaikka sillä toki voi olla yhtä kiehtova käyttöarvohistoria kuin kauniilla kahvikupilla. Ehkä pitäisi. Tai ainakin konstin, miten puhutella suurta kuluttajajoukkoa. Ajan pioneereja oli posteritaiteilija Jules Cheret (1836–1932), taustaltaan kirjanpainaja, jonka Les Girard -tanssiryhmää markkinoivassa julisteessa frakkipukuisten herrojen jalat taipuvat kreiseihin asentoihin. Kapitalismi vaati yhä kova äänisempiä visuaalisia viestejä. JULISTE KERTOO SUURTA TARINAA EN ENÄÄ IHMETTELE, kuka niitä ostaa. JULISTEET SYNTYIVÄT 1800-luvun alussa painotaidon monipuolistuessa, kapitalismin ja muiden ideologioiden vaatiessa julkisiin tiloihin yhä kovaäänisempiä visuaalisia viestejä. Voin kyllä ihailla sarjatuotantona valmistettuja kahvikuppeja ja katsoa niitä taide-esineen tavoin, mutta juliste on kovempi luu. Julisteiden tekeminen mahdollisti monelle taiteilijalle yhteyden myös sellaiseen väkeen, joka ei taidegallerioissa tai museoissa käynyt. Kuvakieli on kuitenkin konservatiivisempaa kuin Ludwig von Zumbuschin kokonaisen tyylisuunnan näyttäneen Jugend-lehden kannessa. Ehkä minun pitäisi opetella näkemään julisteiden kertoma suurempi tarina: sen kertomuksessa äänioikeus on myös vastaanottajalla, koska viivassa voi nähdä kokonaisen kansakunnan maun. Ku va W iki pe dia Pu bli c D om ain. Leonardo Bistofolin Torinon vuoden 1902 designmessuja mainostavassa julisteessa neljän karkeloivan valkopukuisen neitokaisen väliin muodostuu sana Ars. Kirjasin ja tekstin asettelu luovat huokaileville illallisvieraille fiilistä vuoden 2016 ilmapiiristä. Näyttelyn markkinointikuvaksi oli valittu Botticellin Venus, paksutukkainen jumalatar, jonka olin jo nähnyt muovikassin kyljessä metrossa ja planeetan kokoisena katumainoksessa. John Orlando Parryn akvarelli vuoden 1835 Lontoosta näyttää seinän, jolle on liimattu kulkukissankokoisia kirjaimia. Botticelli-julisteen vielä sadan vuoden kuluttua omistava kansalainen katselee sitä onnellisena, koska siitä on tullut harvinainen muistomerkki käänteentekevästä Berliinin-näyttelystä. Julisteita ostavat kaikki. Alphonse Mucha auttoi näyttelijätär Sarah Bernhardtia imagonrakennuksessa kuvaamalla hänet kapeissa julisteissaan kuin pyhimyksenä yltäkylläisessä lasimaalauksessa. kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia. Myös kaikki viisaat ja ihanat ystäväni, joiden esimerkkiä en kuitenkaan ole itse seurannut. MIKSI SITTEN VIERASTAN julistetaidetta. Botticelli-näyttely oli kaverin kanssa kierretty, ja tuli aika katsella museokauppaa
Kullattu reuna antaa maljalle art decon ylellisen hengen, vaikka onkin mahdollista, että jalometalli on lisätty myöhemmin. Harvoin näkee suomalaista lasiesinettä, jossa on näin suuren maailman tyyliä. Lasitehtaassa jatkettiin koristehiontaa tuotannon tehostamisesta huolimatta pitkälle 1900-luvulle solidaarisuudesta työntekijöitä kohtaan. M uu ri 04 55 3 13 78 Kukkien kanssa vuorottelevat tasaisiksi hiotut kyljet. Uusia koristeita olivat kalat ja muut me reen liittyvät aiheet. Kullatussa reunuksessa on Suomen Kultaseppien leima, mutta vuosimerkintä puuttuu. Kuvamme maljan kukka on tietys ti vanhanaikainen koriste, mutta se on toteutettu vähäeleisesti, ja kukkien kanssa vuorottelevat sivut on vain hiottu tasaisiksi, mikä on funktionalismia puhtaimmillaan. Malja muistuttaa kovasti Göran Hongellin Karhulaan 1930-luvulla suunnittelemia malleja, mutta hiontakuviot ja kultainen panta voivat hyvinkin olla tilaajan toiveesta tehtyjä. Antiikki & Design luupin alla 75 Perinteinen kukkaaihe on saanut modernisti tyylitellyn ilmeen. Lasi ei ole mustaa, vaan hienostuneen ruskean sävyistä. Todennäköinen valmistaja on Karhulan lasitehdas, joka sai jo 1800-luvun lopulla kansainvälistä mainetta hiotun kristallila sin valmistajana. Maljassa ei ole merkintöjä, niin kuin ei kotimaisessa lasissa yleensäkään. Kotimaiset lasitehtaat valmistivat maljakoita myös kultaseppiä varten. Tämä malja näyttää ensi alkuun mustalta, ja siihen on tarttunut raikas modernin ajan muotokieli ja tyylitelty koristelu. Tie du ste lut An tii kk ilii ke R. Malja on mahdollisesti annettu lahjaksi kultareunojen siivittämänä. Väri paljastuu, kun esinettä katsoo valoa vasten. Antiikki & Design 75. Art deco ja funkislasia ei hiottu yhtä kruusatuksi kuin perinteistä kristallia, vaan tilalle tulivat aikaisempaa hienostuneemmat ja tyylitellymmät koristeaiheet. Jalassa on klassinen pyöreä muoto. Kultareunalla silattu funkismalja Lasimaljan valmistaja on mahdollisesti Karhula, 1930-luku, 480 e, Antiikkiliike R. Ilman kultaustakin malja edustaa suomalaista kansainvälisen tason lasintekemistä varhaisen modernismin ajalta. Muuri
Mutta myös väriä ja siellä täällä maalattuja nauravia pääkalloja. 1800-luvun loppu, 350 e. Yleisimpiä huonekaluja ovat erikokoiset arkut ja kaapit sekä pienet, matalat pöydät. Pian se sai seurakseen kaapin, ja ennen pitkää kaappeja olikin jo kolme. Vuodenvaihteessa se avasi ovensa remontin jälkeen uusituissa tiloissa Helsingin Alppilassa. Palasimme työkomennuksen päätyttyä Suomeen ja vajaa vuosi sen jälkeen avasimme Dalian Gallerian. Pekingin perinteisiä asuinkortteleita eli hutongeja kierrellessä vierailimme useissa työpajoissa, joissa myytiin ja kunnostettiin antiikkihuonekaluja. Hinta 4 200 e.. Asuimme vuosituhannen vaihteessa viisi vuotta Kiinassa. Miten olette tulleet alalle. Dalian Gallerian huonekalut ovat Qing-dynastian (1644–1911) ajalta, ja niiden mallit voivat olla vielä vanhempia. Etualan koristeelliset kaapit ovat Mongoliasta. Antti ja Hanna Wäre perustivat liikkeen vuonna 2003. Kauppiaiden ylpeys on 1800-luvun lopun kaappi, jonka maalauksen on tulkittu kuvaavan ihmistä kaidalta tieltä houkuttelevien aistien uhraamista. Liikkeen toimintaideaan ovat aina kuuluneet myös vaihtuvat taidenäyttelyt. Tiibetiläisissä rituaalikaapeissa on säilytetty uhrilahjoja. 76 liikkeessä Vierailemme erilaisissa vanhan tavaran kaupoissa. Olemme aina olleet kiinnostuneita antiikista. Myös tuolit ja pöydät ovat pääosin kiinalaisia. Länsimaisena oli jännittävää huomata, kuinka kiinalaiset huonekalut on usein valmistettu pareiksi: kaksi samanlaista tuolia, arkkua, kaappia. Kirstu koostuu kahdesta päällekkäisestä laatikosta ja kantolaitteesta. Olemme erikoistuneet kiinalaisiin, tiibetiläisiin ja mongolialaisiin antiikkihuonekaluihin. Helsinkiläisen Dalian Gallerian Manner-Kiinasta, Tiibetistä ja Sisä-Mongoliasta tuodut antiikkihuonekalut yllättävät rikkaudellaan. Pitkät ja kapeat alttaripöydät, joita hankitaan koteihin sivupöydiksi ja tilanjakajiksi, ovat Manner-Kiinasta. Morsiamen kapioita kuljetettiin kahdessa samanlaisessa hääkirstussa. Alun perin ihastuimme kiinalaisten taidokkaaseen puusepäntyöhön ja huonekalujen iättömään kauneuteen. Nekin liittyvät tavallisesti Kiinaan. Mitä liikkeessä myydään. Aluksi ostimme kotiimme antiikkisen sivupöydän. Olemme ryhmitelleet eri alueilta tulevat huonekalut omiksi kokonaisuuksikseen. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO PELKISTETTYJÄ, FUNKTIONAALISIA huonekaluja. Antiikki & Design ”Ihastuimme kiinalaiseen puusepäntyöhön” Antti ja Hanna Wäreen liike Dalian Galleria Helsingissä myy meillä harvinaisia mannerkiinalaisia, tiibetiläisiä ja mongolialaisia antiikkihuonekaluja. Tiibetiläisissä huonekaluissa on taidokkaat maalaukset ja kauniit värit. Samoja malleja on tehty vuosisatojen ajan. Pääosa esineistä on runsaat 100 vuotta vanhoja, mutta joukossa on muutama 1700-luvun huonekalukin
liikkeessä Antiikki & Design 77 Mitä nyt kysytään. Se on valmistettu guanmu-puusta, ja siinä on perinteinen, rasvalla kyllästetty koristemaalaus. Puiset patsaat kuvaavat oppinutta ja virkamiehiä. Hanna ja Antti Wäre ihastuivat kiinalaiseen antiikkiin asuessaan Pekingissä. On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka viime aikoina yhä useampi asiakas on kiinnostunut maalatuista tiibetiläisistä ja mongolialaisista huonekaluista. Tuolilla istuva ”oppinut” on veistetty jalavasta, 570 e. Hinta 70 e. Meillä on kotona kiinalaisen kaapin seurana Alvar Aallon ruokailuryhmä. Siro kalligrafiapöytä on 1700-luvulta. Puuveistokset ovat Shanxin alueelta 1800-luvulta. Dalian Galleria, Porvoonkatu 53, Helsinki, p. Esineittemme niukka muotokieli sopii hienosti moderniin suomalaiseen sisustustyyliin. Kirjoituspöytä on sypressiä, hinta 800 e, tuoli 500 e. Tiibetiläinen malja on linjakkaan muotoinen. Seisovat ovat ”virkamiehiä”, edessä 570 e, takana Ming-dynastian (1368–1644) asussa 750 e. Niiden kuvioinnit vaihtelevat kukista eläinhahmoihin ja nauraviin pääkalloihin. 0400 955 655, www.dalian.fi. Puunväriset kiinalaiset kaapit, tuolit ja pöydät ovat liikkeemme kestosuosikkeja
5 Tekstiilit vaurioituvat pääasiassa ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta sekä kuluessaan. Älä vie arvotekstiiliä lumihankeen tai pese sitä järvessä, lumi tai järvivesi ei välttämättä ole puhdasta. Myös ryijyt on hyvä käydä läpi pölyhuiskalla viikoittain. Tuuleta varjossa ja tasaisella alustalla. Jos arvokas tekstiili saa tahran, käänny asiantuntijan puoleen. Antiikki & Design 78 TANJA PAANANEN KUVITUS ANNA MATTSSON Puhdista tekstiilit varoen TEE NÄIN • Imuroi matto aina nukan suuntaan. Ihanteellinen lämpötila varastolle on 18 astetta ja ilman suhteellinen kosteus 50 %. • Peitä tekstiilit varastoidessa puhtaalla puuvillakankaalla. Asiantunteva konservoija tai ompelija osaa tehdä pellavakankaasta tukevan ripustuksen, johon ommellaan kuja keppiä varten. Säilytä rullaa vaakatasossa ja mieluiten pimeässä. Antiikki & Design 78 pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. 4 Jos villaryijy tai -matto on likainen, sen voi puhdistaa pesemällä vedellä vaakatasossa. Melkein kaikenlaiset vauriot 1 Vanhan maton paras säilytyspaikka on lattialla ja ryijyn esillä seinällä, molemmat suojassa auringon valolta. Vahingoittunut vanha arvotekstiili olisi aina hyvä viedä konservaattorille. VARO • Älä piiskaa tai ravistele vanhaa mattoa. • Käytä kesällä ikkunoissa sälekaihtimia tai verhoja suojaamaan auringolta. Jos matot haluaa tuulettaa, tulisi lämpötilanvaihdoksen ulos viedessä tapahtua vähitellen. • Vie vahingoittunut tai likainen arvo tekstiili asiantuntijalle. Asiantuntijat: Henna Koskinen ja Taina Leppilahti, Arvotekstiilipalvelu Tupula täkki Oy.. Vanhat matot ja ryijyt hauras tuvat vuosien saatossa, ja valo on niiden pahin vihollinen. Arvokasta mattoa ei kannata pitää kohdassa, josta kuljetaan paljon, varsinkaan eteisessä. 3 Mattojen puhdistamiseen riittää kevyt imurointi. Sijoita ne kotiin oikein ja pidä puhtaana varoen, niin niistä on iloa pitkään. Silkkimattoa ei kannata imuroida, kevyt harjaus pehmeällä harjalla riittää irrottamaan pölyn. saadaan korjattua, mutta jos esimerkiksi matosta puuttuu isoja paloja, restaurointi voi tulla kalliimmaksi kuin uusi matto. Asiantuntija tekee yleensä tekstiilille ennen pesua värinkestotestin. Älä ripusta ryijyä renkailla tai nauloilla, jotka saattavat venyttää ja ruostuttaa kangasta. Likaantunut arvotekstiili kannattaa toimittaa nopeasti puhdistettavaksi. • Älä käytä muovia suojausmateriaalina matolle tai ryijylle. Tarkista myös, ettei säilytystiloissa ole hyönteisiä tai muita tuholaisia. • Vältä arvotekstiilin koskettelua ja paina vien esineiden asettamista sen päälle. • Varo asettamasta mattoa tai ryijyä suoraan auringonvaloon. 2 Kun varastoit mattoja ja ryijyjä, kääri ne puhtaana rullalle, nukkapuoli ulos. Arvotekstiiliä ei pidä pestä pesukoneessa, sillä pesukoneet ja niissä käytettävät pesuaineet on suunniteltu tehokkaaseen pesuun, joka ei ole vanhalle tekstiilille hellävarainen. Suojaa rullat puhtaalla puuvillakankaalla, kuten vanhalla lakanalla. Älä kuitenkaan pese vanhoja arvokkaita tekstiilejä kotona tavallisen maton tapaan, vaan käytä apuna asiantuntijaa
mitaleja ja merkkejä Huovitie 7, 00320 Helsinki (Etelä-Haaga) Avoinna ti ja to klo 11-17, muina aikoina sopimuksen mu kaan. Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305. Antiikki & Design 79 ANTIIKKI.FI HURAHDA ANTIIKKIIN! ¿ www.antiikkidesign.fi www.facebook.com/ antiikkijadesign Paavo Tynell’in suunnittelemia Taitoja Idmanvalaisimia festartdesign.com info@festartdesign.com 0407310975 Ostetaan Antiikki-, keräilyja käyttöesineitä Vanhoja rahoja Sotilas-, olympia ym. Arvo Leppänen 050 369 9599 OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Niin lukijammekin. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö
Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, www.ornamo.fi/ teosmyynti. Oulu • 20.–21.2. Laatumessut, p. Kaapelitehtaan Puristamossa Helsingissä, www.ornamo.fi/teosmyynti. Antiikkimessut, Jyväskylän Paviljonki. 02900 319 52, www.helander.com. sculptors.fi ja Suomen Taidegraafikot, www. Taidemaalariliitto, www.painters.fi/teosvalitys. Tampereen Messuja Urheilukeskus, p. • 2.–3.4. • 14.4. (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Ornamon teettämän selvityksen mukaan ostoa harkitsevilla asiakkailla on kynnys asioida gallerioissa, sen sijaan Teosmyynnin kalHelsinki • 25.2.–6.3. • 10.3. Asehistoriallinen yhdistys Arma Aboa, www.armaaboa.fi. com.. Turku • 19.–20.3. Tietoja tapahtumakalenteriimme voi lähettää osoitteeseen antiikkidesign@ fokusmedia.fi. 0500 660 948, www.mediapromessut.fi. Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1. (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Kajaani • 2.–3.4. A&K-messut, p. Teoksen saa näyttelystä heti mukaansa, ja tilalle tulee näytteille uusia. Tarkista tiedot järjestäjiltä. alkaen Modern+Design-huutokauppa, näyttö 20.-26.4. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Ornamon Teosmyyntinäyttely, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. Hagelstam & Co, p. 02900 319 52, www.helander.com. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. 0207 701 200, www.tampereenmessut.fi, www.kerailymessut.fi. taidegraafikot.fi. Hagelstam & Co, p. Tapahtumat Lilli Putti: GH Circus, keramiikka. • 5.–6.4. www. Hagelstam & Co, p. Bukowskis, p. Kuukausihuutokauppa. • 5.3. Mediapro Messut, p. • 1.–2.3. (AM) Ornamon Teosmyyntinäyttely 12.–20.3. • 12.3.–20.3. ”Yhteinen markkinapaikka on vastaus toiveeseen löytää vaivattomasti suomalaista taideteollista taidetta ja uniikkia designia. • 10.4. Keräily-messut Supermessujen yhteydessä. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Taideja Antiikkimessut, Turun Messuja Kongressikeskus, p (02) 337 111, www.turunmessukeskus.fi. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. Helander, p. Huutokauppa, Holmasto rahaliike, www.holmasto.com. Arma Asemessut, Turun Messuja Kongressikeskus. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Hämeenlinna • 20.–21.2. Verkkomyynti 12.3. alkaen Klassinen huutokauppa, näyttö 18.–24.5. 050 531 8016, www.akmessut.com. Suuri osa Ornamon Teosmyynnin teoksista päätyy yksityiskoteihin, mutta teoksia hankitaan myös yrityksiin ja julkisiin tiloihin. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. • 12.–20.3. Seinäjoki • 5.–6.3. alkaen osoitteessa teosmyynti.aarium. Bukowskis, p. taiset tapahtumat ja verkkokauppa koetaan helpommin lähestyttäviksi”, kertoo projektipäällikkö Petra Ilonen. • 14.–15.5. Bukowskis, p. ExpoNova, p. Ulla Sinkkonen: Pistävä katse, sarjasta Linssin takaa. Jyväskylä • 9.–10.4. Mukana on monenlaista uutta uniikkia designia sekä keramiikka-, metalli-, lasija tekstiilitaidetta noin sadalta tekijältä. Hyvinkää • 5.5. Suomen Kuvanveistäjäliitto. Antiikki-keräily-sisustus-harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. Ornamon ja Aariumin yhteistyönä avaamasta verkkokaupasta on tavoitteena luoda pysyvä kauppapaikka taideteolliselle taiteelle ja piensarjatuotannolle. Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6. Kuukausihuutokauppa. Taidemaalariliiton teosvälitys, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. • 9.5. minne mennä 16 Antiikki & Design UUTTA UNIIKKIA DESIGNIA TEOLLISUUSTAITEEN LIITTO Ornamon jäsenten töitä on tarjolla myyntinäyttelyssä sekä Helsingin Kaapelitehtaalla että verkossa. Helander, p. Seinäjoen Messut, p. AntiKe Club, p. Kuukausihuutokauppa. ExpoNova, p. Lahti • 26.–27.3. • 5.–6.3. • 3–4.5. Antiikkimessut, teema Wanhat kirjat, Äimäraution ravirata, Äimärautiontie 1. alkaen Contemporary-huutokauppa, näyttö 16.–22.3. Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4–6. Kuukausihuutokauppa, Militaria ja Numismatiikka. Tampere • 15.–17.4. 0400 585 926, www.antikeclub.blogspot.fi. Kuukausihuutokauppa. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. 050 5257 464, www.laatumessut.com. ExpoNova, p
www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt. Palkintona on Viking Linen risteily Tukholmaan. Palkintona on lahjakortti 2 hengen risteilylle upealla Viking Gracella Turusta Tukholmaan. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on lähtöpäivästä riippuen 160–200 e. Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi. Lahjakortti on voimassa joka päivä 30.6.2016 asti. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero ja vastaa kilpailun kysymykseen, joka on tällä kertaa ”Mikä on tärkeintä, kun valitset risteilyä?” Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. www.antiikkidesign.fi/kilpailut Mikä on lehden paras juttu. Vuorokauden risteilyyn kuuluu Premium-hytti ja erikoisaamiainen. OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. Antiikki & Design 81 Valitse suosikkisi ja osallistu arvontaan VOITA RISTEILY VIKING GRACELLA! Vastaa 15.3. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme
Perimätiedon mukaan Oskar Merikanto kävi itse valitsemassa vuonna 1888 valmistetun saksalaisen J. PARASTA pianossani on se, että se soi edelleen moitteettomasti. L. Toivon myös, että poikani käyttäisivät sitä minun jälkeeni. Yllätyksekseni ohjaaja kysyi, kiinnostaisiko ”pianonrumilus” minua, koska hänellä ei ollut sille tilaa. L. Duysen -pianonsa tehtaalta. On uskomattoman hienoa, että vuoden 1888 soitin on edelleen ammattikäytössä. Antiikki & Design 82 ”Kunnioitan pianoani syvästi” Oskar Merikannon piano päätyi sattumalta Esa Niemiselle. Taustalla on kuva John Lennonista ja Yoko Onosta. SELINA VIENOLA KUVA TOMI PARKKONEN minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä SAIN tämän säveltäjä Oskar Merikannolle (1868–1924) kuuluneen J. He harrastavat musiikkia, joten toiveeni saattaa hyvinkin toteutua. TOIVOISIN, että pianoni kestäisi aikaa ja saisin käyttää sitä niin kauan kuin tarvitsen. Tein mielestäni hyvät kaupat, sillä kitarasta ja tarvikkeista saamieni ammattilaisalennusten jälkeen maksoin pianostani alle 5 000 markkaa eli noin 800 euroa. Sävelsin siihen aikaan mainoselokuvamusiikkia ja tutustuin erääseen mainoselokuvaohjaajaan. Hän oli perinyt isoisoäitinsä pianon, jonka tämä oli tarinan mukaan saanut lahjaksi Merikannolta. Duysen -pianon omakseni 1980-luvulla. Arvokas pianovanhus soi yhä poikkeuksellisen kauniisti. Arvostan tietysti myös sitä, että se on kuulunut kulttuurihistoriallisesti merkittävälle säveltäjälle. Sisäkannen messinkiset mitalit kertovat pianomallin saamista kunniamaininnoista.. Teen pianollani kaiken yksin tehtävän työn, kuten säveltämisen ja sovittamisen, sekä erilaiset säestysharjoitukset artistien kanssa. Sen ääressä olen säveltänyt paljon, muun muassa kolmen Risto Räppääjä -elokuvan musiikit. Siinä on kaunis sointi, joka on rautakoneiston ansiosta nykypianojen ääntä pehmeämpi. Vastalahjaksi hän halusi tuliterän sähkökitaran tarvikkeineen. Niinpä toivon, että pianoni soi mahdollisimman kauan! Esa Nieminen on Hangossa asuva säveltäjä ja muusikko, jonka vaikutus suomalaiseen populaarimusiikkiin on merkittävä. Jos pianoa ei soiteta, se näivettyy, eikä ole enää oikea instrumentti. Pianon päällä on Oskar Merikannon muotokuva
| Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Antiikki & Design 83 Antiikki & Design ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Kata keväinen pääsiäispöytä! Taidekeräilijän rennossa kodissa Sisustus 1950-luvun designtapetit Vierailulla. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Teemana vanha Venäjä MESTARIEN MAALAUKSET & REPININ HUVILA Uusi Antiikki & Design ilmestyy 16.3
Keväällä 2016 esittelemme Bukowskis Contemporary Helsinki -huutokaupan, jossa on esillä nykytaidetta, -designia ja valokuvataidetta. Nykytaide Laura Pohjola 0400 464 576 laura.pohjola @bukowskis.com Valokuvataide Helena Laakso 045 1246 116 helena.laakso @bukowskis.com Design Dan von Koskull 040 5270 119 dan.vonkoskull @bukowskis.com Sisäänjättö käynnissä Ota yhteyttä asiantuntijoihimme: Rauha Mäkilä, Dreams of you and me, lähtöhinta 800€ PAL.VKO 2016-11 1 6 2 6 4 1 4 8 8 1 6 8 9 3 16 89 30 -1 60 2. Myytävänä on töitä esimerkiksi Marjatta Tapiolalta, Pauno Pohjolaiselta, Markku Salolta, Matti Kujasalolta, Jani Leinoselta, Rauha Mäkilältä sekä monelta muulta. Asiantuntijamme vastaavat myös mielellään kysymyksiin. Uutta 2016 Contemporary Helsinki Näyttö 16.—22.3. Näyttö järjestetään Bukowskin tiloissa Punavuoressa, keskellä Helsinkiä. Suomalainen nykytaide ja nykymuotoilu ovat yhä suositumpia aiheita taidemaailmassa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Luetteloon voi tutustua osoitteessa www.bukowskis.com 10.3. alkaen. Huutokauppa 10.—22.3