5 vinkkiä HOIDA OIKEIN KULTAA Teemana taide BAROKISTA NYKYAIKAAN Design Pellavan lumo ja Dora Jung Kulttuurimatka Mannerheimin kotimuseoon! FINLANDIA-PALKITTU JUKKA VIIKILÄ ”Kirjoitin romaanini Tobia Scarpan sohvalla.” TAIKURITAVARAN KERÄILIJÄ ”Itsekin taikurina olen osa perinnettä.” TY YL IK O U LU SS A BA RO KK I M AN N ER H EIM IN KO TIM U SE O D O RA JU N G 2/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 157 2/2 017
Antiikki & Design 55 61437_.indd 55 7.9.2016 14:46:06 ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija 1 2 Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Vakuutusarvo on 200 e. Suomalainen uusrokokootyylinen piianpeili 1800-luvun lopulta 190 e ja 2. Myyjä arveli mainoksen olevan 1920-luvulta. Suurin ero on gramofonin torvessa, joka on tässä erilainen kuin HMV-logossa yleensä. Antiikki & Design 54 61437_.indd 54 7.9.2016 14:46:05 kotona ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Pietarsaarelaisen Vähäkankaan perheen kotiin pääsevät vain esineet, jotka luovat hyvää tunnelmaa. Olga ja Peter von Nottbeck ovat uudessa näyttelyssä läsnä nukkeina tutkimassa palatsinsa piirustuksia. Antiikki & Design 40 61435_.indd 40 8.9.2016 10:32:36 antiikkikoulu Maamme kauneimmat korut Muodit ja muotoilijoiden ideat, vaikutteet naapureista ja kotimaiset korukivet, pula-aika ja nousukaudet, niistä on suomalainen koru tehty. Sisäkkäisistä hopeakaarista koostuvan riipuksen Antiikki & Design kysy esineestä 66 61434_.indd 66 8.9.2016 14:51:58 Tauno Gröndahl: Orkka, 1961. Kultasepäntyö Oskar Lindroos 1917. roikkumassa 130 e, AntikWest. Niistä maineikkain oli Paavo Tynellin johtama Taito Oy, josta kehittyi valaisintehdas. Kuvia ei palauteta. Pellille maalattu His Masters Voice -gramofonimainos oli myynnissä antiikkihallissa, jonka nimi oli Mitchell Road Antique & Design Centre. TUULA POUTASUO Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli koruja perheenjäsenilleen. Tiedän sen olevan Tapio Wirkkalan suunnittelema, mutta onko se harvinainen ja missä se on valmistettu. Hänellä on yli 40 retromekkoa. Anna sähköpostiosoitteesi ja tilaajatunnuksesi. Vaaleanpunaiset makeanvedenhelmet tasolla 320 e ja 4. 1 2 3 4 Mene osoitteeseen lehtiluukku.fi Lataa nyt näköislehti verkossa. Eric O.W. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Myös Näsilinnana tunnettu, museona toimiva rakennus on nyt restauroitu 1890-luvun henkeen. Julia Välikankaan uusia keräilykohteita ovat tanskalaiset ja saksalaiset 1960–70-lukujen keramiikkaesineet. Vintage kolahti Julia › Kodin hyvä tunnelma on tärkeää Daniel, Lenni ja Julia Vähäkankaalle. maakuntataide Antiikki & Design 60 61438_.indd 60 8.9.2016 8:38:20 Modernistien Kuopio Kuopiossa kuvataide-elämä vilkastui sotien jälkeen niin kuin monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa. Milavida on ollut kaupungin omistukses sa jo vuodesta 1905. Valitsin taustaseinään lämpimän mustan sävyn, josta koiran pikimusta korva erottuu. Arvostettu verstas oli myös Frans Nykäsen Viri Oy. Koruissa oli itsenäisyyden alkuvuosina monia vaikutteita: pietarilaisia, ruotsalaisia, klassisia kertaustyylejä ja yleiseurooppalaista koristeellisuutta. Tillanderilla valmistettiin myös suomalaisten muinaiskorujen mukaelmia. Kultaseppäala sai merkittävän lisän, kun Venäjän vallankumouksen pyörteistä tuli joukoittain Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kultaja hopeaseppiä. Taidon suunnittelijoita olivat muun muassa taidemaalari ja koristetaiteilija Henry Ericsson ja suomalaisen taidekäsityön uranuurtaja Runar Engblom sekä metallitaiteilija Gunilla Jung, joka suunnitteli myös Virille. Tässä seinälaatassa näkyy 1970-luvun rehevä ja suurieleinen tyyli, myös värit ovat ajalle tyypilliset. (AK) 2. Ainoa sääntöni on, että ympäröin itseni tavaroilla, jotka antavat hyvän tunteen. Yksityiskokoelma. Modernismin tuulet ylsivät Pohjois-Savoon ja nostivat uuden taiteilijasukupolven lentoon. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä 61398_.indd 82 1 3 2 4 KAMPAUSPÖYDÄN AARTEET Kaunistautumiseen tarkoitettu kampauspöytä yleistyi Euroopan yläluokan piirissä 1600-luvulla, ja 1800-luvulla se oli osa tavallistakin makuuhuoneen kalustoa. Eva Gyldénin simpukankuorikameen kultasepäntyön teki Suomen Kulta seppä Turussa 1930. Muita vuosina 1970– 1971 suunnitellun sarjan riipuksia ovat Hopeakuu ja Kuunsirppi, joihin tehtiin myös korvakorut. Tampereen kaupunki on tehnyt kulttuuri teon restauroimalla palatsin upeasti sen ra kennusajan 1890luvun henkeen. Hänen Elvi-miniänsä sai 1928 vihkiäislahjakseen tämän riipuksen, kultaa, emalia ja värikiviä, valmistaja A. Julia Vähäkangas on keräillyt erityisesti kankaita, mekkoja, tuoleja ja Helena Tynellin Pala-vaaseja. Monet niistä ovat kirpputorilöytöjä. String-hyllyt on hankittu uusina. TOIVOISIN saavani lisää tietoa mainoksen historiasta. Ivan Aivazovskin maalaus Grande Marine, 1875, on kuulunut Nottbeckeille. Näyttely kertoo sen rakennuttajan Peter von Nottbeckin surullisen tarinan. Laulurinteen rintamiestalojen taustalla näkyy uusi Haapaniemen kansakoulu. Oskar Pihlin 1930-luvulla A. Klikkaa lehden kansikuvan oikealta puole ta kohtaa Lue tilaajatunnuksella”. Tilaajatunnus = asiakasnumerosi, joka löytyy lasku ta sekä lehden takakannesta. Yksityiskokoelma. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO ”SAIN hankittua tämän vintage-ulkomainoksen Sydneystä vuonna 2010. Lapinlahtelainen Halosen taiteilijasuku, tunnetuimpana Pekka Halonen (1865–1933), jätti suomalaiseen kulttuurielämään 1800ja 1900-luvun vaihteessa kauas ulottuvat jälkensä. Kirjahyllyn päällä on kokoelma Helena Tynellin Riihimäen Lasille suunnittelemia Pala-maljakoita. Vinkeään 60-luvun kotimekkoon pukeutunut Julia Vähäkangas silittää olohuoneen nojatuolin leveää käsinojaa tyytyväisenä. Se on koko sisustuksen lähtökohta: seinien, kattojen ja listoitusten sävyt on poimittu siitä. Jalometallialan teollisuuskin kiinnostui taiteilijoiden käytöstä suunnittelijoina. Puolikuu on yksi Tapio Wirkkalan kolmesta Kuutamo-korusta. Kävin katsomassa sitä monta kertaa ennen kuin päätin lopulta ostaa sen. Nykyisessä Helsingin-kodissani mainos pääsee vihdoin oikeuksiinsa. Nyt pidän tumman puun ja vaaleiden pintojen kontrastista. – Tavaroiden ei tarvitse sopia yhteen. – Olisin alun perin halunnut kaluston vaaleammalla puurungolla, mutta kun tämä tummaksi petsattu kalusto tuli vastaan paikallisessa kierrätyskeskuksessa Retrossa, tartuin heti tilaisuuteen. Nykyään se on jäänyt käytöstä, mutta vanhanajan kampauspöydän hurmaavat esineet tuovat yhä iloa asetelmana pöydällä kuin pöydällä. Ehrström oli vuosisadan alun suomalaisen metallija korutaiteen uranuurtaja. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Se rl ac hi us -m us eo t Ku va Ka tj a H ag el st am Antiikki & Design 24 61428_.indd 24 8.9.2016 14:22:49 antiikkikoulu S uomalaisen korun oma ilme alkoi syntyä 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, jugendin aikaan. Nykyinen kotini on 1870-luvulla rakennetussa kivitalossa, jonka tunnelmaan mainos sopii täydellisesti. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. › Antiikki & Design 41 61435_.indd 41 8.9.2016 10:32:38 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataid e-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijam me esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa. Keraamisen seinälaatan suunnittelija on Raija Uosikkinen (1923–2004), joka tunnetaan erityisesti hienovaraisesta Emilia-sarjasta (Arabian tuotannossa 1957–66) sekä selkeäkoristeisista Pomona-purkeista (1965–75). Myöhemmin hän suunnitteli hyvin pelkistettyjä koruja. Valitse lehti alasvetovalikosta sivun vasemmasta yläreunasta. Metallitaiteen opetusta sai Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Kultaseppäkoulussa, joka perustettiin 1938. Hopeakuuta näkyy markkinoilla eniten, Puolikuu on harvinainen. Kuvien teokset ovat Kuopion taidemuseon Kuopion kaupungin kokoelmasta, ellei toisin mainita. VARSINAINEN HARPPAUS uutta luovaan suunnitteluun tapahtui pienissä metalliverstaissa. Alueen pääkaupungissa Kuopiossa syntyi Juho Rissanen (1873–1950), josta kasvoi yksi suomalaisen kultakauden mestareista. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Taidetakoja Eric O.W. Sen nimi muutettiin silloin Näsilinnaksi ajan kansallisessa hen gessä. A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 18 7, A nt ik W es t (0 9) 17 5 73 6, H el en a O ra va D es ig n Pr oj ec ts 40 64 6 45 6, Je an Ve rn et 40 41 5 64 77 , Ka un is A rk i 40 58 8 99 98 , O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1. › Tauno Gröndahl: Laulurinne, 1957. Uosikkisen seinälaatta Mitä voisitte kertoa Arabia seinälaatasta (koko 30 x 45 cm). Tasakattoa reunustaa pylväiden muodostama balustradi, ja koristeina on kahdeksan suurta uurnaa. Mukana on sekä kansansuosikkeja että uniikkikappaleita. Tekstiilitaiteilija Heli Vuori voitti Tähkäkääty-ehdotuksellaan Kalevala Korun suunnittelukilpailun 1947. 3. Se kertoo myös suunnittelijoista, kultasepistä ja valmistajista. Gramofoni päätyi makuuhuoneeseen ja vain koira olohuoneeseen. Se on Museo Milavida, joka on avannut ovensa yleisölle suuren remontin jälkeen. Käädyssä on vaikutteita muinaiskoruistamme ja kansallisromantiikasta. Seuraa saamiasi ohjeita pääset nauttimaan Antiikki & Design -lehden sisällöstä myös sähköisesti. Kolmenistuttava sohva ja kaksi nojatuolia olivat 30 euron huippulöytö. PARASTA mainoksessa on, että se muistuttaa kahdesta Australian-vuodestani. Myös museon esineitä sär kyi tai katosi. ANTTI KAIJALAINEN P ohjois-Savo on ollut taidehistoriallisesti merkittävä maakunta. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO M uhkea Bonanza-sohva upottaa mukavasti. Koti on muutenkin täynnä hyviä ostoksia. Uusi etu sinulle Antiikki & Design -lehden tilaaja Bonanza-kalusto sai raikkaan ilmeen uudella verhoilulla, joka tuli entisen beesin sametin sijaan. Kaikki kolme mallia ovat sarjatuotteita. Luettavissa ovat lehden numerot vuodesta 2015 lähtien. Restauroinnissa palautettiin talon alkuperäinen kermanvaalea väri tummemman keltaisine listoituksineen ja konsoleineen. HAUSKASTI JA HARKITEN sisustetussa kodissa on helppo hengittää ja nauttia harkituista silmäniloista. Jo 1920 näyttelyt saatiin taas avattua yleisölle. Askon 1970-luvun suosikkisohvakalusto näyttää uudelleen verhoiltuna raikkaalta ja modernilta. Perinteisissä malleissa pysyteltiin pitkään, sillä niille riitti ostajia, ja koneellistetuin työmenetelmin pystyttiin sarjatuotantoon. Pihlin suvussa oli Pietarin suomalaisia kultaja hopea seppiä, ja hän ehti suunnitella Fabergélle ennen kuin muutti Suomeen 1921. KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016 61373_.indd 1 7.9.2016 13:17:28 Mukavia lukuhetkiä nyt myös verkossa, toivottaa Antiikki & Designin toimitus ” l s n n ii ,. Kaupun kilaiset kaipasivat kuitenkin palatsiaan ja museotaan. Myös lasia käytettiin korukivenä siten, että sen alla oli värillistä paperia. Huom! Mikäli olet jo Lehtiluukun rekisteröitynyt käyttäjä, anna käyttäjätunnuksesi, salasanasi ja tilaajatunnuksesi. Mikä on sen vakuutusarvo. Sarjassa esitellään alueellisesti merkittäviä taiteilijoita. Sisällissodan aikaan 1918 palatsi oli myös Punaisen ristin sairaalana ja punaisten tu kikohtana. Pronssinen rintakoru Leppäkerttu edustaa Paaerin omaa 1940-luvun suunnittelua Kalevala Korulle. Hän myös opetti metallitaidetta Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ylläpitämässä Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta kehittyi Taideteollinen korkeakoulu. Tampereen museotoimintaa uudelleen järjestettäessä rakennus suljettiin. Tehtaita oli koko joukko: Turussa toimivat Suomen Kultaseppä Oy ja Auran Kultaseppä Oy, Hämeenlinnassa Kultakeskus Oy ja Helsingissä Hopeatehdas Oy. Tuolloin arkkitehdit ja taidemaalarit innostuivat suunnittelemaan myös esineitä, ja metallitaiteen edistyminen vaikutti koruihin. Se vaurioitui pahasti taisteluissa: taloon osui yli 4 000 ammusta tai sirpaletta, ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit rikkoutuivat. Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki toi Australiasta myös Jasperin, joka on kuusivuotias prahanrottakoira. Kun kiipeää kalliolle, puistosta järvimaiseman ja Finlaysonin tehdasalueen välistä löytyy hämmästyttävä rakennus, joka voisi olla italialainen palat si. Tulijoiden joukossa olivat muun muassa Aleksander Tillander ja Georg ja Voldemar Buchert. Hyvien, siis kiinnostavien ja puhuttelevien löytöjen tekeminen on Vähäkankaan retroharrastuksen suola. Ehrströmin korut olivat aluksi jugendhenkisiä, myöhemmin rikasilmeisempiä, kuten tämä juhlava kaulakoru, kultaa, safiireja ja savukvartseja. Mainos on alun perin tehty neljästä palasta. Tillanderille suunnittelema kaulakoru, platinaa, helmiä ja timantteja, yksityiskokoelma. KIRJA KORUN HISTORIASTA SUOMALAINEN KORU -KIRJA esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat ja kiehtovimmat korut. KARI-PAAVO KOKKI KUVAT JAANIS KERKIS T ampereen Hämeenpuiston päästä nousee rinteenä Näsin puisto suihkulähteineen. cloisonné-emaloitu ruukku 1800-luvun lopulta 240 e, Old Times. Onneksi keskellä oli sauma, sillä kun vein sen kotiini, värit eivät sopineetkaan olohuoneen sisustukseen. maakuntataide Antiikki & Design 61 61438_.indd 61 8.9.2016 8:38:21 ”Toin kaksi koiraa Australiasta” Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin sisustuksen lähtökohtana toimii 1920-luvun peltimainos. Kustantaja on Tammi. Sanon leikilläni, että toin sieltä kaksi koiraa: tämän peltikoiran ja lemmikkini Jasperin. Materiaaleina olivat kulta, hopea, ulkomaiset kivet ja helmet. Germund Paaer toimi Kalevala Korun ensimmäisenä taiteellisena johtajana. SYYSKUUSSA ILMESTYNEEN kirjan kirjoittajia ovat Ulla Tillander-Godenhielm, Tuula Poutasuo, Helena Pahlman, Esko Timonen ja Päivi Ruutiainen. Toivoisin myös, että kotini sähköremontti valmistuisi ja saisin teokseen kunnollisen kohdevalaistuksen.” Peltimainoksella on pituutta neljä metriä ja korkeutta lähes kaksi. Avarassa kodissa ympärille katsellessa huomaa, että keräilyssä on selvä linja. Olen tutkinut netistä His Masters Voicen mainosjulisteita, mutta en ole löytänyt samanlaista. Paikallishistoriallisesti kiinnostava teos kertoo sotien jälkeisestä rakentamisesta Kuopiossa. Kuopion Haminalahdella Ferdinand von Wright (1822–1906) maalasi savolaismaisemia, jotka nousivat kansallisiksi taideaarteiksi. Tuore kirja esittelee maamme kiehtovimmat korut ja niiden tekijät. Julia Vähäkankaan mekko on hankittu kirpputorilta Facebookista. Se on maalattu käsin ja koottu niiteillä. Wirkkalan Puolikuu Etsin tietoa korusta, jonka olen saanut 1977. Rakennuksessa toimi Hämeen museo 1906–98. Minusta se lähestyy taidokkuudessaan taideteosta. › Ku va Pe r Å ke Pe rs so n Ku va Ka le va la Ko ru n ku va -a rk is to Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Antiikki & Design 25 61428_.indd 25 8.9.2016 14:22:51 kulttuurimatka Kauniin näkymän palatsi Näsijärven maisemissa Tampereella kohoaa palatsi, jonka nimi Milavida viittaa kauniiseen näkymään. Gylden teki toistasataa kameeta, joista suosittuja olivat erityisesti luontoaiheet eteerisine naishahmoineen. 2013 aloitetun suuren perus korjauksen jälkeen se on jälleen avattu ylei sölle Museo Milavidana. Ostohetkellä se oli yhdistetty kahdeksi isoksi kappaleeksi. kaunis koti Antiikki & Design 22 61397_.indd 22 8.9.2016 13:10:44 Milavidan Näsijärven puoleinen julkisivu. Tillander. Hopeaesineet ja helmet yksityisko koel masta
Dora Jung, pellavan mestari. Olin häkeltynyt teosten tuoreudesta ja etenkin muotokuvista. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Luepa sivulta 46 alkavasta jutusta, miten UPM-Kymmenen kulttuurisäätiön toiminnanjohtajan Anna-Maria Wiljasen kävi, kun hän näki edessään Botticellin Kevään Firenzen Uffizi-galleriassa. Ylimykset silmäilivät museovieraita ylellisissä puvuissaan levollisen tutkivasti yli 450 vuoden takaa. Giovanni Battista Moronin öljymaalauksissa minuun katsoivat ihmiset, joita voisin kohdata nykyään rautatieasemalla tai kirjastossa. Tulin ulos pyörällä päästäni. Käytä siitä sähköisenä arkistonasi! Tyylikoulumme alkaa barokista. Kun seurasin ohutta keltaista viivaa, melkein tunsin, miten taiteilijan käsi oli liikuttanut sivellintä. ”Potilas” kärsii heikkoudesta, paniikista ja sekavuudesta. pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi Antiikki & Design 3. Stendhalin syndroomaksi nimitetään tilaa, joka syntyy, kun saa liian suuren annoksen ylimaallista kauneutta. maija.toppila@fokusmedia.fi Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2017 ISSN 1238-5654 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 24. Vastaus voi olla yllätys. Moroni oli luonut illuusion kankaasta muutamilla väreillä. Kun tarkastelin hehkuvaa silkkiä aivan läheltä, näin vain siveltimen vetoja. OMIN SILMIN Menin viime syksynä Kansallismuseon Renessanssi nyt -näyttelyyn uteliaana mutta vailla suuria odotuksia. Vasta konservoidut teokset olivat kuin juuri maalattuja. Toivottavasti tämä taidetta vähän laajemmin käsittelevä numeromme innostaa lähtemään liikkeelle ja katsomaan taidetta omin silmin. Antiikki & Designin näköisversion voi nyt lukea myös netissä. Joskus taas on hyvä pysähtyä oman kotitaiteen äärelle ja kysyä taululta: Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa
15. 36 Kultakautta etsimässä K Marita Liulian moderni taide kohtaa kultakauden mestarit Taidemuseo Göstassa Mäntässä. 34 Kaunis koti K Nyt valokeilassa taide, kehykset ja taiteilijatarvikkeet. 22 Barokki oli loistoa ja viihtyisyyttä Kari-Paavo Kokin Tyylikoulu alkaa. 28 Raahen barokki-ihme Mikael Baltin 1600-luvulla tekemät puuveistokset säilyivät kuin ihmeen kautta kirkon palosta. 7 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. Sisältö Mannerheimin vieraana Kaivopuistossa Sivu 12 Antiikki & Design 4. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. 12 Yksinäisen miehen kaunis koti K Gustaf Mannerheimin kotimuseossa Helsingin Kaivopuistossa voi kokea olevansa kosmopoliitin vieraana. 32 ”Työ on tekijäänsä neuvonut” Perinne elää -sarjassa Heikki Malme kertoo työstään grafiikan asiantuntijana ja kädentaitajana. helmikuuta 2017 numero 157 3 Pääkirjoitus Omin silmin
28. K Asiantuntijamme Tuija Peltomaan ohjeet kylmäpäiselle ostajalle. 81 Vastaa ja voita! Arvomme Klaus Haapaniemen suunnittelemia tyynyjä. S. Tyylikoulu opettaa tunnistamaan barokkia. 60 Dora Jung ja pellavan lumo Tekstiilitaiteilija Dora Jung on taas ajankohtainen. 79 Minne mennä Alkuvuoden antiikkitapahtumia. 58 Ammatin ja isänmaan asialla Sisustus 100 vuotta -sarjassa 1920luku ja Arttu Brummer. 50. 5 vinkkiä HOIDA OIKEIN KULTAA Teemana taide BAROKISTA NYKYAIKAAN Design Pellavan lumo ja Dora Jung Kulttuurimatka Mannerheimin kotimuseoon! FINLANDIA-PALKITTU JUKKA VIIKILÄ ”Kirjoitin romaanini Tobia Scarpan sohvalla.” TAIKURITAVARAN KERÄILIJÄ ”Itsekin taikurina olen osa perinnettä.” TY YL IK O U LU SS A BA RO KK I M AN N ER H EIM IN KO TIM U SE O D O RA JU N G 2/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 157 2/2 017 100894_.indd 1 27.1.2017 10:29:33 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Vanha muotokuva on saanut ympärilleen muutamia aistikkaita esineitä ja nostagisen ruukkukasvin, unelman. Sivu 34. 75 Luupin alla Mitä patakaappi kertoo. 46 Verkostojen virittäjä K Toiminnanjohtaja Anna-Maria Wiljanen kertoo työstään ja Önningebyn taiteilijasiirtokunnan verkostoista. 70 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 74 Janne Koskinen Kolumnisti Kansalliskirjastossa. 66 ”Maagisuus kiehtoo minua” Taikuuteen liittyvän esineistön keräilijä Philippe Todaro on itsekin taikuri ja tuntee siksi hyvin alansa. 1600-luvun puuveistokset säästyivät Raahen kirkon tulipalolta. 76 Voiko väärennettyä taidetta välttää. 57 Isa Kukkapuro Kolumnisti pohtii huonoa makua. 82 Minun antiikkini K Finlandia-palkitun Jukka Viikilän sohvan tarina. 46. Kannessa K Antiikki & Design 5. 50 ”Kahdesta mausta syntyi yksi tyyli” Miltä näyttää, kun kotia sisustavat suomalainen arkkitehti ja meksikolainen korusuunnittelija. 78 Pidä huolta K Viisi vinkkiä kultaesineiden oikeaan hoitoon. Anna-Maria Wiljanen tuntee ahvenanmaalaista taidetta ja taiteilijoiden verkostoja, s. Suojeliko niitä Pyhä Agatha. Sivu 22 Rosa Grönlund on kerännyt kotiinsa kokoelman suomalaisia snapsilaseja, s
OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt
3. Pahoittelemme virhettä. Esitelkää myös abstraktin taiteen mestareita. Huvilan rakennutti Venäjän armeijan kapteeni Vasiljev vuonna 1911. Kun olen lukenut lehden kannesta kanteen, jatkukoon normaali elämä! Anette Katajainen, Jyväskylä KUNPA joku älyäisi ryhtyä valmistamaan uudelleen Kaj Franckin suunnittelemia nerokkaita Pitopöytä-sarjan muoviastioita ja -aterimia. kiinnostavat. Tämä on niin ihanan pullea ja kultainen, hän sanoo ja silittää rakkainta samovaariaan. Riitta Miettinen, Hyvinkää TOIVON juttua Helsingin vanhoista kaduista ja kaupunginosista. Ensi numerossa arvomme palautetta antaneiden kesken Kai Linnilän kirjoittaman ja Maahengen kustantaman Isoisän keittokirjan. Hän antaa itsellekin toivoa ja iloa! Paula Lehto, Kempele KIITOS Erik Bruunista kertovasta jutusta! Olen nuoresta saakka ihaillut hänen graafista kynänjälkeään. Vasiljevin huvilassa on sekä Suomenlinnan Lelumuseo että museon johtajan Petra Tandefeltin perheen koti. Onnittelut! lukijalta Antiikki & Design 7. Toimitus Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Sen on kirjoittanut tietokirjailija Raoul Johnsson, ei Johansson. Toiseksi eniten ääniä sai Arja Maunukselan kirjoittama, Fazerin historiasta kertova ”Sinisen suklaan tarina”. Joka vuosi myös kaupalliset kustantajat julkaisevat useita Helsinki-aiheisia kirjoja. Finlaysonin Kiseleff-tekstiilipaketin voitti Kaija Nieminen Turusta. Ilkka Kujala, Pori KORJAUS Numerossa 1/2017 esiteltiin teos Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut . Tuula Halme, Lahti OLEN pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut antiikista ja sen salaperäisestä menneisyydestä. Helena Solansuu, Helsinki Kiitos viestistä ja hyvistä ideoista. › Antiikki & Design Antiikki & Design 17 16 96916_.indd 16-17 30.1.2017 10:14:38 KIRJOITA MEILLE MUKAVIA juttuja taas. Talon pohjakerroksessa toimii Suomenlinnan Lelumuseo, ja siellä punaposkiset tyttönuket valkoisissa pitsimekoissaan juovat teetä pikkuruisista posliinikupeista. Koska talo on rakennettu Venäjän vallan aikaan ja edustaa venäläistä tyyliä, sinne on kerätty venäläistä antiikkia. 1970-luvulla valmistettiin Yrjö Kukkapuron suunnittelemaa pahvista säilytysjärjestelmää. Paras juttu 11–12/2016 kotona Joulu tulee Suomenlinnaan Vasiljevin huvila Suomenlinnassa tunnetaan Lelumuseona, mutta se on myös Petra Tandefeltin perheen koti. Joulun alla teevesi kuumenee samovaarissa, kun Tandefelt rakentaa taloon kauniita asetelmia. Helsingin kaupunginosista ja rakennuksista on varsinkin Helsingin kaupunginmuseo julkaissut useita teoksia ja jopa pari erinomaista sarjakuvakirjaa. Nyt lahjana on Finlaysonin Muumi-pyyhe, jonka voittivat Lea Arminen Joensuusta, Eero Järvinen Mäntästä, Pirjo Linden Hangosta, Marja-Terttu Lindroos Vantaalta ja Elsa Mehtälä Kalajoelta. – Äiti keräsi samovaareja, ja niitähän meillä piisaa. Erityisesti elävän legendan Erik Bruunin haastattelu oli mieleeni, koska Erik osoittaa, ettei ikä estä luovuutta ja työntekoa. Tällä kertaa kirjapalkinnon voitti Paula Lehto. Kannattaa siis ensi hätään piipahtaa museokaupassa ja kirjastossa, valikoimaa on runsaasti. PIA-MARIA LEHTOLA KUVAT TOMI PARKKONEN P uuterilumi on hunnuttanut Suomenlinnan yli satavuotiaat puut. Perheenäitinä omistan oman aikani Antiikki & Designille. Hän myi talon muutaman vuoden jälkeen velkojen panttina. Onnea! LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT numeron 11–12/2016 parhaaksi Pia-Maria Lehtolan kirjoittaman ja Tomi Parkkosen kuvaaman, Petra Tandefeltin kodista kertovan jutun ”Joulu tulee Suomenlinnaan”. Toimitus LEHDEN SISÄLTÖ on kiitettävän monipuolinen, ja kansainväliset kohteet ovat hyvä lisä. Pikkuruutuisia verannan ikkunoita verhoavat jääruusut, joiden takaa piirtyy kuva tšehovilaisesta tunnelmasta samovaareineen. Näille voisi olla tilausta. Yläkerrassa museonjohtaja ja kirjailija Petra Tandefelt villasukissaan valmistelee joulua perheelleen. Valkoisuuden keskellä hehkuu vaaleanpunainen puuhuvila. Myös taiteilijaesittelyt Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot s. Kun olet tilaajamme, olet automaattisesti mukana. Talo on rakennettu 1911. Petra Tandefelt muutti Suomenlinnan idylliin ensimmäisen kerran lapsena 1970-luvulla ja toisen kerran oman perheensä kanssa 2003. – Olen antiikkikauppiaan tytär, ja lapsuudenkodissani on arvostettu paitsi Venäjän vallan aikaisia esineitä, myös venäläistä kirjallisuutta ja tsaarinaikaista rappioromantiikkaa, Petra Tandefelt kertoo
asti Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä, www.didrichsenmuseum.fi. 1900-luvun matkailujulisteissa Suomi kuvataan paratiisina, jonka valtteina ovat luonto, edistyksellisyys, kansainvälisyys ja yhteiskunnallinen avoimuus. (AK) Come to Finland – Riemuhuuto paratiisista 17.2.–28.5. Matkailujulisteiden kulta-aikaa olivat 1930ja 50-luvut. www.teatterimuseo.fi. ENSIMMÄISIÄ JULISTEITA oli Akseli Gallen-Kallelan Imatra-aihe 1893. Teatterimuseon näyttely Rakkauden tiloja . Voisiko sellaista sanomaa levittää nyt. Tyylikkäimmin se taidettiin tehdä matkailujulisteissa, joista säteilevää menneen maailman tenhoa voi ihailla Kansallismuseon Come to Finland -näyttelyssä. SUOMI-KUVAA TYYLITELLEN SUOMEA MARKKINOITIIN matkailumaana jo ennen itsenäistymistämme. 1950-luvulla lapsiperheitä houkuteltiin huumorilla ja lapsikuvilla. Näiden julisteiden tarina alkaa vuodesta 1887, jolloin perustettiin Suomen Matkailijayhdistys. Kansallismuseossa on esillä noin 100 vanhaa alkuperäisjulistetta ja lisäksi tämän päivän graafikoiden ja taiteilijoiden näyttelyyn tekemiä Suomi-julisteita. Didrichsenin taidemuseo juhlii 100-vuotiasta Suomea Rissasen näyttelyllä, joka keskittyy taiteilijan varhaiseen tuotantoon 1800ja 1900-lukujen taitteesta. Suomi oli maa, jolta ei puuttunut itseluottamusta eikä elämäniloa. Ku va O sm o K. Näytelty rakkaus kertoo 100 vuoden rakkaudesta maamme näyttämöillä. JUHO RISSASTA (1873–1950) on kutsuttu sukupolvensa suomalaisimmaksi taiteilijaksi, onhan hän tunnettu kansankuvauksistaan ja oli itsekin lähtöisin vaatimattomista oloista Kuopiosta. Londen on keränyt satoja Suomi-aiheisia matkailujulisteita, joista moni on löytynyt ulkomaalaisilta keräilijöiltä. Hän on myös perustanut Come to Finland -yrityksen, joka myy uustuotantona tehtyjä versioita vanhoista julisteista. Näyttely käsittelee Rissasen taiteellisia lähtökohtia ja ainutlaatuista, viivan käyttöön perustunutta maalaustapaa. Näyttely perustuu toimittaja ja kirjailija Magnus Londenin julistekokoelmaan. Eräässä matkailujulisteessa 1930ja 40-lukujen vaihteesta elegantti daami istuu ravintopöydässä seuranaan pullo ja lasi poreilevaa samppanjaa, ikkunasta näkyy Eduskuntatalo. Oksanen (1916–78) käytti tytärtään mallina tehdessään Suksipoika-julistettaan vuonna 1957. Kansallismuseossa, www.kansallismuseo.fi. O ks an en & C om e to Fi nl an d Pu bl is hi ng Ku va Pe tr i N uu ti ne n / H ie ka n ta id em us eo Ku va O rt ho / Te at te ri m us eo n ar ki st o Antiikki & Design näyttelyt 8. Funkiksen estetiikka näkyi 30-luvulla tyylittelynä ja maltillisina väreinä. Edistyksellisyydelle oli myös perustelut, sillä Suomessa valittiin maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot 1907. Juho Rissanen: Rannalla istuva nainen, 1898, Hiekan taidemuseo. Osmo K. Emmi Jurkka ja Leo Lähteenmäki Hella Wuolijoen näytelmässä Justiina, Helsingin Kansanteatteri 1937. (AM) Juho Rissanen – Lapsuuden muisto 28.5
1 3 2 5 6 7 8 4 MERTEN SALAISUUS Helmiäistä saadaan tiettyjen simpukoiden ja kotiloiden sisäpinnasta. 7. Helmiäissomisteinen kullattu teatterikiikari 1800ja 1900-lukujen vaihteesta todennäköisesti Saksasta, 45 e, Old Times. Ti ed us te lu t: A nt iik ki lii ke R . 2. 8. 6. Kameita on perinteisesti valmistettu kivestä ja helmiäisestä. Soma 1920-luvun rasia on tehty kotilosta, 70 e, Ritva’s. Kiikari tuo tyyliä teatterikäyntiin. 4. Muuri. M uu ri 40 55 3 13 78 , G al er ie D on ne r (0 9) 66 4 54 7, O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6, R it va ’s 40 82 3 80 85 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Nuuskarasia on tehty Porissa. 1. Solmioneulan materiaaleina ovat kullattu messinki ja helmiäinen, 1800ja 1900lukujen vaihde, 20 e, Old Times. Antiikki & Design ostoksilla 9. Ritva’s. Suolalusikassa helmiäinen ei tummu, kuten hopea, 10 e, Old Times. Kauniisti hehkuvaa materiaalia on käytetty vuosisatojen ajan pienissä ylellisissä esineissä ja upotuskoristeluissa. 3. Jalopuisen 1900-luvun alun sikarirasian kantta koristavat helmiäisestä ja metallista tehdyt ruusunkukat, lehdet ja kirjaimet, 240 e, Old Times. Nuuskarasia on kultaa ja helmiäistä, ja sen on leimannut Samuel Sjöblom 1859 Porissa, 8 000 e, Galerie Donner. Ranskalainen osterihaarukka 1900-luvun alusta on helmiäistä ja hopeaa, 80 e, Antiikkiliike R. 5. Kameekoru 1920-luvulta, 85 e
Antiikki & Design kirjat 10. Ne ovat kuitenkin aivan mahtavia. Tämä kirja on Turusta, ja vanhat kaupunkikuvat kertovat ikään kuin kääntäen Turun taudista, vimmasta tuhota vanhoja rakennuksia 1960ja 70-luvuilla. Hienolta kirjalta olisin vielä toivonut selkeämpää tietoa vakkojen tyypillisistä piirteistä eri alueilla. Tämä säilytyslaatikko tai -rasia oli yleensä kannellinen, ja sitä oli monta kokoa. Viimeksi mainittu on Varsinais-Suomen alue, johon kuuluvat muun muassa Kalanti, Kustavi, Laitila ja Uusikaupunki. Viljavakasta kylvettiin siemenet peltoon, kirkkovakkaan pakattiin silkit ja muut juhlavaatteet, suutarit ja räätälit kiersivät kylästä toiseen työvälineet vakassaan. Suomen ensimmäinen valokuvakin on Turusta, sen otti Henrik Cajander 1842. Tekijät sanovat, että kirjan kantavana voimana on ollut innostus esineelliseen ja visuaaliseen kulttuuriin. HAAPA TAIPUI VAKAKSI VAKAT KUULUIVAT 1800-luvulla suomalaisen maaseutuväestön elämään syntymästä kuolemaan. Kuvalähde, Turun museokeskus. Se on vain murunen lähes 300 000 esineen kokoelmasta mutta jo sellaisena osoitus esineiden mahdollisuuksista jakaa tietoa ja elämyksiä. Niillä on aina sidos ihmiseen ja siihen aikakauteen ja yhteiskuntaan, jossa ne ovat syntyneet. Vakat ovat keskeinen osa juurevaa talonpoikaiskulttuuriamme. 040 848 4224. KUVALÄHDE-KIRJA tekee tärkeän aluevaltauksen keskittyessään 1800ja 1900-luvun valokuviin. 101 esinettä, Turun museokeskus. (AK) Matti Jussila ja Wenzel Hagelstam: Vakka Suomessa. Matkavakat olivat 1800-luvulla kuin nykyajan luksusmatkalaukut, keveitä ja kestäviä. (AK) kalle varattuja kuolinpaitojakin niissä pidettiin. Turun museokeskus on tehnyt kirjan, johon on valikoitunut 101 esinettä museon kokoelmista. Vanhoista valokuvista ei juuri ole tutkimustietoa. Museot tekevät arvokasta työtä esineitä tallettaessaan. Lukollisissa vakoissa säilytettiin arvotavaraa. Tiedustelut: Pentti Siivonen p. Talonpoikaisesineiden keräily on vähentynyt Suomessa, ja jo siksi Siivosten kokoelma on kansallisesti merkittävä. Viimeiselle matESINEET KERTOVAT paljon, kun niitä osaa lukea. Henkilökuvista näkee ajan muotia, usein sisustustyyliäkin, eivätkä selfiet ole vain tämän ajan keksintö, sillä visiittikortit ajoivat saman asian 1800-luvulla. Vakkojen kulta-aikaa oli 1800-luku, ja niitä tehtiin laajasti eri puolilla Suomea. Kirjan valokuvat ovat Katja Hagelstamin. Vakat kiinnostavat kuitenkin nyt jopa Japanissa. Vakan näkyvin osa, reunus eli kere, valmistettiin ohueksi työstetystä ja lämmössä taivutetusta haapalaudasta. Pentti ja Anne Siivosen vakkakokoelma. Teos esittelee Turussa otettuja vanhoja valokuvia. Vakoissa on säilytetty kastemekkoja, ja onpa niissä jopa nukutettu vauvoja. Tunnetuimpia vakantekoaluita olivat Pohjanmaa ja Vakka-Suomi. Sen valokuvat on ottanut Katja Hagelstam. Sille suuri kannatus! (AK) Kynttilät olivat ennen arvokkaita, ja siksi niitä säilytettiin erityisissä kynttilävakoissa. Noin 250 vakan kokoelma on todennäköisesti Suomen suurin. Kansi ja pohja olivat mäntyä. Alue on saanut nimensä juuri vakoista: jo 1531 ruotsalaisissa valtakunnan asiakirjoissa alueen asukkaita kutsuttiin nimellä ”wackafinnar”, vakkasuomalaiset. VAKKOJEN MONIPUOLISUUS ja kauneus tulevat upeasti esille kirjassa, joka esittelee kalantilaisten, monia tunnustuspalkintoja saaneiden Pentti ja Anne Siivosen keräämän vakkakokoelman
Lähtöhinta 400 e, Bukowskis Market. 3. 8. Tulikoirat eivät pelkää tulta vaan kannattelevat takkapuita, jotta puut saisivat ilmaa ja palaisivat paremmin. Rauta ja pronssi, 1800–1900-luku, 30 e, Hagelstam & Co. ANTTI KAIJALAINEN Uudempaa tuotantoa messingistä. 6. Ne on tehty kuumuutta kestävistä materiaaleista, kuten raudasta ja messingistä. Messinki, 1900-luvun loppu, 110 e, Bukowskis Market. Messinki, Englanti 1800-luvun loppu, yhdessä takkavälineiden kanssa 96 e, Bukowskis Market. Puu palaa keisarin tuella. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 7. 5. Päät esittävät Aleksanteri III:tta. Rauta, Venäjä 1800-luvun loppu. Hienoimmillaan ne ovat taidokkaita kuin veistokset, eivätkä ne useinkaan esitä koiraa. Koska tulikoirat ovat esillä takan edessä, niiden pitää olla koristeellisia. Ranska, empire (1804–14), kullattua ja patinoitua pronssia, pituus 95 cm, 526 e, Stockholms Auktionverk. Messinki, 1800-luku, 120 e, Hagelstam & Co. 1 3 2 5 6 7 8 4 PELOTTOMAT TULIKOIRAT 1. Rauta, 1900-luku, 120 e, Bukowskis Market. Messinki, 1800-luvun loppu, lähtöhinta 150 e, Bukowskis Market. 4. 2
Mannerheimin isoisän isän muotokuva ja Victor Westerholmin Louhisaarta esittävä maalaus salongissa vievät isännän juurille. Kiinasta ja Intiasta tuodut silkkiliinat pöydillä kertovat lukuisista matkoista, valokuvat sukulaisista ja ystävistä. Antiikki & Design 12
RIITTA LINDEGREN KUVAT PIA INBERG J os marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin eläessä olisin saanut illalliskutsun hänen kotiinsa, olisi vaatimattoman ulko-oven avannut perinteiseen palvelijan asuun pukeutunut sisäkkö. Ku va M an ne rh ei m -m us eo Antiikki & Design 13. Ovesta ei saattanut päätellä, että sen takana asui aikansa kuuluisuus, joka seuraavalla vuosituhannella valittaisiin kaikkien aikojen Suurimmaksi suomalaiseksi. Valokuvan taakse hän on kirjoittanut: ”På S/S Adriane, Oktober 1935.” Matkustajahöyrylaiva Adriane liikennöi Itämerellä 1914–68. › Upseerina usein kuvattu Mannerheim on nyt siviilissä. kulttuurimatka Yksinäisen miehen kaunis koti Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim eli suuren osan elämäänsä vaihtuvissa asunnoissa ilman varsinaista kotia. Sisäkkö olisi johdattanut minut ensin vasemmalle eteiseen riisumaan päällysvaatteeMannerheim perusti Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ja sai siitä symboliseksi muistoksi Ferdinand von Wrightin maalaaman ruusutaulun, jonka eteen hän asetti Kiinasta hankkimiaan pienoisveistoksia. Niinpä Kaivopuiston valkoisesta talosta tuli hänen yksityisen elämänsä näyttämö, jonka hän huolella lavasti
Kansainvälisen etiketin mukainen tuokio alkujuomille elegantisti sisustetussa salongissa virittäisi ajatukset tulossa olevaan epäilemättä suurenmoiseen illalliseen. Hallin seiniä kiertävistä trofeista saattaa lukea eurooppalaisten metsästysmaiden nimet. ni ja sen jälkeen ulko-ovesta oikealle halliin. koristeellinen salonki henkii muistoja niistä salongeista, joissa Mannerheim eli asuessaan Pietarissa ja Varsovassa, muuttuu tunnelma viereisessä ruokasalissa täysin. Olisin varmasti huomannut yläkertaan vievien portaiden alapäässä limittäin asetellut silkkityynyt. Valkoisin liinoin peitetyt mahonkipöydät oli koristeltu valkoisin kukka-asetelmin ja hopeisin kyntteliköin. Vitriinien arvoastioita ei käytetty kattauksissa. Antiikki & Design 14. Hän asui Kaivopuiston huvilassa 1924–51. Sen korkean takan edessä smokkiin pukeutunut talon isäntä olisi seissyt vastaanottamassa vieraitaan. Tietäen isännän suuren kiinnostuksen sisustamiseen olisin arvannut asetelman huolella mietityksi esteettiseksi yksityiskohdaksi. JUHLANÄYTTELY Entourages, Mannerheimin elämä ja verkostot 1867–1951 on esillä museon toisessa kerroksessa. Käsinmaalattua karahvia säilytetään ruokasalin lasivitriinissä. kulttuurimatka MANNERHEIM-MUSEO MARSALKKA Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymästä tulee 4.6.2017 kuluneeksi 150 vuotta. Kun ilmava ja sisustukseltaan hieman Mannerheimin sisustustyyli oli sekä boheemi että kosmo poliittinen. Mitään ei puuttunut. Pikainenkin vilkaisu takan yläpuolella olevaan hevosaiheiseen maisemamaalaukseen ja takan reunustalla olevaan esineistöön viestittää tulijalle, että talossa asuu mies, joka rakastaa hevosia ja metsästystä. KOHDATESSAMME OLISIN saanut isännältä kevyen suudelman kädelle ja viittauksen siirtyä eteenpäin salonkiin, missä ennen illallista nautittaisiin lasillinen samppanjaa. Sen ranskalais-venäläistä keittiötä henkivän ruokalistan oli talon isäntä keittäjänsä kanssa antaumuksella suunnitellut. Kustavilaisen vihreät seinät ikään kuin sulkevat sisäänsä kreivillisen juhlavaan tunnelmaan, jota valaisevat Mannerheimin itsensä suunnittelemat muranolaiset kat› Kiinalaiset silkkityynyt yläkerran portaiden alapäässä ovat juuri siinä asennossa, johon marsalkka Mannerheim ne laittoi. MUSEO on avoinna pe–su klo 11–16 osoitteessa Kalliolinnantie 14, Helsinki, www.mannerheim-museo.fi
Ruokasalia hallitsevat ranskalaiset hevosmaa laukset seinillä sekä pienemmät yläpaneeleissa ovien yläpuolella. Salin sisustus on sekoitus eri tyylejä Mannerheimille ominaisella varmalla näkemyksellä toteutettuna. Antiikki & Design 15
Antiikki & Design 16. Matkamuistot ovat harkituissa asetelmissa kiinalaisella silkillä päällystetyn sohvan takana. Työhuoneen lukunurkkauksessa sohvan kumppanina kaksi erilaista nojatuolia tuo huoletonta kotoisuutta marsalkan lempipaikkaan. Toisessa kerroksessa oli suurempi kirjastohuone, jossa olivat romaanit ja muu kirjallisuus. kulttuurimatka Työhuoneen kirjahyllyssä ovat tietokirjat ja matkoihin liittyvät kirjallisuus. Hevosaihe toistuu kaikissa mahdollisissa muodoissa, kuten tässä seinälampetissa
Antiikki & Design 17. Sen päällä ovat läheisimpien perheen jäsenten kuvat, myös exvaimo Anastasia Arapovan kauniilla omistuskirjoituksella varustettu kuva. Mannerheim ei tehnyt eroa kalliin antiikin ja kirpputorihankintojen välillä, pääasia että esine oli paikkaansa sopiva. Komea kirjoituslipasto tuli pariisilaiselta kirpputo rilta
Akseli Gallen-Kallelan Afrikkaaiheinen maalaus Cheetah toisen kerroksen hallin takan yläpuolella on taiteilijan perheen lahja Mannerheimille. Antiikki & Design 18. Gallen-Kallela maalasi Mannerheimista kaksi muotokuvaa, joista toinen on museon ruokasalissa. Gepardin viereen asetellut afrikkalaiset kilvet ja keihäät ovat muisto metsästysmatkalta
Marsalkka Mannerheim muutti Kaivopuiston valkoiseen puutaloon vuonna 1924, Mannerheimin kodin kiehtovuus onkin sen persoonallisuudessa ja siinä, että vaikka kodin kulta-aika jäi suhteellisen lyhyeksi, se kertoo täysillä asukkaastaan. ON HELPPO KUVITELLA tulevansa tähän taloon illallisille kuten aluksi tein, koska Mannerheimin kodissa kaikki on jo osa legendaa. Jokaisella esineellä on merkityksensä ja tarinansa. Illalliskutsun tosin saivat harvat ja valitut, vaikka Mannerheim oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan. Niiden valossa seinän peittävät suuret ratsastusaiheiset maalaukset tuovat huoneeseen maskuliinista draamaa vastakohtana lähes naisellisen oloiselle salongille. Kodista tuli ikään kuin kaiken sen synteesi, missä hän oli elänyt ja matkustanut. Ja vieraslistoistaan. Jean Sibelius oli myös saanut lahjaksi samanlaisen kojeen heti radiotoiminnan alettua Suomessa 1920-luvulla. Michael Schilkinin Arabialle tekemä uniikki leijonaveistos on Helsingin suojeluskuntalaisten Mannerheimille antama 75-vuotislahja. Illallisseurueen herrat olisivat siirtyneet salongista eteenpäin isännän työhuoneeseen, josta pian leviäisi kuubalaisen sikarin sensuelli tuoksu. Ruokasaliin mahtui enimmillään 34 henkeä. › Yläkertaan johtavan portaikon italialainen rautaportti on kirpputorihankinta, jonka tarkoitus on vain olla kaunis esine. Suomen valtion hänelle lahjoittamasta talosta tuli hänen ensimmäinen oma Suomen kotinsa, jonka sisustamiseen hän paneutui kaikella sillä pedanttisuudella, josta hän myös sotapäällikkönä tuli kuuluisaksi. Siinä tarinassa sisustamisen kannalta tärkeitä ovat lukuisat matkat Aasiaan, Intiaan ja Afrikkaan. kulttuurimatka tokruunut. Se on kunniapaikalla suurten merelle antavien ikkunoiden välissä. Hänellä oli jopa lista niistä tyylikkäistä naisista, jotka saattoi kutsua ilman puolisoakin, jos tasapareja ei pöytään muuten tullut. Kolmen pyöreän pöydän avulla ruokasalin kattaus oli aina seurueen kokoinen, milloin intiimi (kuten marsalkan aterioidessa yksin) tai juhlallinen, kun vieraana oli uljolloin hän oli 57-vuotias. Elämässä oli silloin meneillään uusi vaihe ”yksityishenkilönä” sen jälkeen, kun hän oli jättänyt valtiohoitajan tehtävät vuonna 1919. ILLALLISEN JÄLKEEN OLISIMME palanneet salonkiin, me naiset nauttimaan kahvimme huoneen kahdessa sohvaryhmässä istuskellen ja ihaillen ajan modernia keksintöä radiota. Antiikki & Design 19
Legendaarinen telttasänky oli reumalääkärin suositus, ja sellaiseen Mannerheim olikin nuoruudestaan saakka tottunut. Vaatekomerossa sotilasunivormut ja siviiliasut ovat vetohenkareissa sotilaallisessa järjestyksessä. Toisen kerroksen yksityisissä tiloissa on aikanaan hyvin moderni kylpyhuone, jonka Mannerheim suunnitteli samalla pieteetillä kuin talon muutkin yksityiskohdat. Niiden tekijästä ei niin ollut väliä, pääasia että kuvassa oli hevonen. Marsalkka oli teettänyt kopiot niistä maalauksista, jotka olivat olleet hänen lapsuudenkodissaan Louhisaaren linnassa. Kaikeksi onneksi lahjojen saajalla oli oivallinen silmä asetella tavarat osaksi sisustuksen kokonaisuutta, johon intohimoinen metsästysharrastus tuo boheemia seikkailuhenkeä. Mannerheimin asemasta itsenäisyyden alkuvuosina ja myöhemmin sotiemme ylipäällikkönä kertovat kodin lukuisat muistoesineet, joita erilaiset yhteisöt ovat hänelle antaneet. ”Vaikka Kaivopuiston koti olikin vieraanvarainen ja päivälliset siellä huolellisesti suunniteltuja 20ja 30-luvuilla ja vaikka palvelusväkeä ja ihailijoita riitti, minulla on tunne että Mannerheimin ympärillä oli hyvin kylmää ja yksinäistä”, kirjoittaa Jörn Donner kirjassaan Muistiinpanoja Mannerheimista. Antiikki & Design 20. Pariisissa asuvat tyttäret hankkivat kotiin isän määräämiä esineitä, kuten seinäpaneeleita ja maalauksia. Sotilaan asumisessa oli myös karu puolensa. Yläkerran vierashuoneen kalusto on tullut mukana Varsovan kodista, mutta useimmat huonekalut on hankittu mistä milloinkin, vaikkapa pariisilaiselta kirpputorilta, kuten työhuoneen upea intarsia-koristeltu kirjoituslipasto. Tunnelma syntyy kalustuksen ja esineistön monikerroksellisuudesta sekä lukuisista perheenjäseniä ja sukulaisia esittävistä valokuvista salongissa ja työhuoneessa. kulttuurimatka kovaltojen lähettiläitä ja valtiollista johtoa. Onnelliseksi koetetusta varhaislapsuudesta puhuu omaa kieltään myös se, että Louhisaarta esittäviä maalauksia on talossa peräti neljä. Kylmyys ja yksinäisyys saattaa kohdata kävijän toisen kerroksen sotilaallisen ankeassa makuuhuoneessa, mutta talon muissa tiloissa on hämmentävän kodikasta. Niiden valossa ”suuri yksinäinen” näyttää varsin perhekeskeiseltä ja sosiaaliselta. KUN MANNERHEIM SISUSTI kotiaan, hänellä ei ollut perintöhuonekaluja eikä liioin suurta varallisuutta. Seiniltä seurapiiriväkeä katselivat Mannerheimin sukulaiset kultakehyksisissä muotokuvissa. Oikeassa paikassa leijonan pääkallokin näyttää koristeelliselta
Jäljellä olevan vierashuoneen kalusto kolmiosaisine vaatekaappeineen on Mannerheimin Varsovan kodista, jossa hän asui kaksi vuotta. Vierashuoneita oli alun perin kaksi, kummallekin tyttärelle omansa. Antiikki & Design 21
3 400 e, Bukowskis. Kehystä koristaa kukkaja akanthuslehtiaihe. Mallilla on tyylille ominainen dramaattinen, hieman kierteinen asento. Osa 1: Barokki Antiikki & Design 22. tyylikoulu Naisen muotokuva, David Klöcker Ehrenstrahl (1628–98). Kari-Paavo Kokki kertoo historiallisista tyylisuunnista
Ku va Er ja Le m pi ne n › Antiikki & Design 23. ENGLANNISSA puhutaan toisinaan Stuart-tyylistä, jolla on useita alatyylejä. RANSKASSA barokkia kutsutaan Louis Quatorze eli Ludvig XIV -tyyliksi. Barokki syntyi Italiassa 1500-luvun loppupuolella. Nimeä alettiin käyttää vasta 1800-luvulla. Barokille on ominaista voimakas tunteenomainen muotokieli. NIMI HELMESTÄ SANA BAROKKI tulee portugalin sanasta barrôco, joka tarkoittaa epäsäännöllisen muotoista helmeä. Yksi niistä on Suur-Sarvilahden kartanolinna, joka valmistui 1693. LOISTELIAS TYYLI suosi tehokeinoja ja käytti antiikista otettuja aiheita, kuten pylväitä, listoituksia ja päätykolmioita muunnellen, tyylitellen ja dramatisoiden. Ranskassa barokki eli Ludvig XIV -tyyli sai viileähkön, antiikin Rooman kulttuuria ihannoivan ilmeen. Ruotsissa hovi ja ylhäisaateli suosivat Suomessa on vain muutama barokkiajan rakennus. Italialainen barokki oli puolestaan teatraalista ja yltäkylläistä. tyylikoulu Barokki oli loistoa ja viihtyisyyttä Barokki rantautui Suomeen 1600-luvulla. Mahtipontinen ja dramaattinen barokki syttyi meillä aluksi hitaasti. Hollannissa varakas porvaristo, joka ei pitänyt liiallisesta loistosta, muokkasi tyyliä käytännöllisemmäksi ja kodikkaammaksi. Barokki on yhä esinemuotoilun innoituksen lähde. Meillä barokki oli maltillisempaa ja yksinkertaisempaa kuin muualla Euroopassa. KARI-PAAVO KOKKI KUVATOIMITTAJA ANTTI KAIJALAINEN L änsimaisen taiteen ja sisustuksen varsinaisista tyylikausista vanhin on renessanssi, mutta sitä ei meillä juuri ole. Suositumpi oli kuitenkin yksinkertaisempi hollantilais-englantilainen suuntaus. RUOTSISSA puhutaan kultabarokista tai karoliinisesta barokista, kun tarkoitetaan hovin ja ylhäisaatelin suosimaa ranskalais-italialaista suuntausta. Arkkitehtina oli baltiansaksalainen rakennusmestari Achatius Groneberg. Barokkimuoti alkoi näkyä arkkitehtuurissa ja huonekaluissa Suomessa 1600-luvun lopulla. Tyyli vaikutti kuitenkin pitkään, ja se on noussut uudelleen muotiin myöhemmin. Barokin arkkitehtuuri korosti symmetriaa, ja keskellä rakennusta suosittiin päätykolmioita tai puoliympyränkaaria. Myöhäisrenessanssin maalaustaiteessa sitä edelsi manierismi, joka dramatisoi ja liioitteli ihmiskehon muotoja sekä valoja varjovastakohtia
Kääntöpöytä on ruotsalaista myöhäisbarokkia 1700-luvun alkupuolelta. Kaappi on tammea 1700-luvun alun Ruotsista. Lähtöhinta 600 e, Uppsala Auktionskammare. Lähtöhinta 316 e, Bukowskis Market. 32 700 e, Stockholms Auktionsverk. Runsas akanthuslehtikoristelu, brodeerattu von Celsing-suvun vaakuna. Tuoli on englantilaista tyyppiä ja valmistettu Englannissa 1700-luvun alkupuolella. 1 260 e, Bukowskis Market. 1700. Korkean, lävistekoristeisen selustan keskellä on rottinkipunos. Siihen kuului voimakas, taitteinen otsalista. Yleisemmän hampurilaisen tyypin ohella esiintyi niin sanottu danzigilainen tyyppi, kuten kuvassa. 160 e, Bukowskis Market. Pohjoiseurooppalainen arkku on tammea 1600luvun lopulta. Lähtöhinta 400 e, Hagelstam & Co. Huomaa puuosien runsas kierteissorvaus. Kapea ja korkea, intarsiaeli upotuskoristeinen kaappikello oli ajan uutta muotia. Nojatuoli on ranskalaista tyyppiä ja mahdollisesti Burchardt Prechtin ateljeen (1651–1738) valmistama. Nojatuoli hollantilaista tyyppiä, n. Huomaa saranoidun levyn polvekkeinen muoto ja kolmijakoinen jalka. tyylikoulu Pöytä on 1700-luvun alkupuolelta Ruotsista, materiaali on mänty. Lähtöhinta 400 e, Uppsala Auktion. Kaappikellossa on intarsiaeli upotuskoristelu. Antiikki & Design 24. Kupera kansi, runsaat pakotetut kukkaja akanthuslehtiaiheiset helat. Englantilaisen kaappikellon on valmistanut James Markwick (Lontoo 1666–98). Pöytätyyppi oli barokin muotiuutuus. Balusterisorvattuja jalkoja yhdistää tukipienakehikko. Kultanahkaverhoilu. Lähtöhinta 3 160 e, Bukowskis Market. Tyyppiä valmistettiin yleisesti Euroopassa
KAAPPI OLI BAROKIN lähes statusmainen muotihuonekalu. Versaillesissa kehittyi jopa monimutkainen tuolietiketti, joka määritteli tarkoin, kuka sai kenenkin läsnä ollessa istua ja millaisessa tuolissa. Lämmönlähteinä toimivat takat, joiden viereen voitiin lämmön lisäämiseksi rakentaa myös kaakeliuuni maljamaisista, ruukkua muistuttavista pottikaakeleista. ISTUMINEN SAI ENEMMÄN huomiota barokin aikana, mikä näkyi istuinhuonekalujen lisääntymisenä. Barokin aikana ne muuttuivat ylellisyysesineiksi, joihin toisinaan käytettiin tuhlailevan kallisarvoisia materiaaleja: eebenpuuta, kilpikonnanja norsunluuta, jalokiviä ja hopeaa. Pohjoissaksalaisista kaapeista hampurilainen tyyppi on yleisin. Ovien peileissä on voimakas profilointi. Pähkinäpuuvanerointi, messinkihelat. Edustavimpien huoneiden kattoihin tehtiin vaativia stukkokoristeluja. Selusta on korkeahko, hieman taakse kallistuva ja kiinteästi pehmustettu. Hollantilaisessa tyypissä ovia ja sivuseiniä peittävät runsaat profiloidut peilitykset ja värelistat. Monilokeroiset ja -laatikolliset, alkuaan kirjoitustarkoituksiin kehittyneet kabinettikaapit syntyivät jo 1500-luvulla. ranskalaista suuntausta, mutta porvaristo ja alempi aatelisto pitivät enemmän tyylin yksinkertaisesta hollantilais-englantilaisesta versiosta. kuitenkin istumamukavuuden huomioon ottavia. Stukko on kalkista ja kipsistä tehtyä massaa. Se näkyy kaappien voimakkaissa otsalistoissa ja ovien peilityksissä. Hollantilaisen tyypin tuolit olivat maPieni laatikosto lipaston päällä oli myöhäisbarokin muotia. Huomaa ulos vedettävä kirjoituslevy. yölaatikko, jalallinen, lukittava pieni arkku. Siinä on voimakkaasti profiloitu otsalista, jonka keskiosaa koristaa veistetty akanthuslehti-, kukkatai figuuriaihe. Ne voitiin koristaa stukkoa jäljittelevillä harmailla grisaillemaalauksilla tai monivärisillä kattomaalauksilla, kuten Askaisten Louhisaaressa tai Kristiinankaupungin Lebellin kauppiaantalossa. Fasadia reunustaa kolme tavallisesti korinttilaista pilasteria eli julkisivussa kiinni olevaa pylvästä. › Antiikki & Design 25. Se pysyi kuitenkin tärkeänä säilytyshuonekaluna. S-kaartuvat jalat ennakoivat jo rokokoota. VAIKEAN SPIRAALISORVAUKSEN korvasi tuolien ja pöytien jaloissa helpompi pallosorvaus. AIKAKAUDEN TALOJEN edustushuoneisiin kuuluivat usein rivissä olevat sali, förmaaki eli seurusteluhuone, sänkykamari ja kabinetti, jotka tavallisesti sijoitettiin rakennuksen fasadin eli julkisivun puolelle. Myös balusterisorvatut jalat olivat suosittuja. Jalat saattoivat olla sorvatut tai voluuttimaisiksi eli kierteisiksi veistetyt. Kaapit valmistettiin koivusta, tammesta tai pähkinäpuusta ja koristeet kiillotettiin mustiksi. Kolmilaatikkoinen, niin sanotulla hurtisilla eli pienellä laatikostolla varustettu lipasto oli myöhäisbarokin muotihuonekalu. Kookkaat ja massiiviset kaapit tehtiin osista, joten ne oli kätevää kuljettaa asuntoon ja koota siellä valmiiksi. Tavallisia olivat kuitenkin maalatut lautakatot. Uutuus oli makuukamarien ns. Taitteinen, keskeltä kohoava otsalista oli hyvin suosittu. Tuoli yleistyi, aiemmin oli istuttu penkeillä ja arkuilla. Kansi oli usein kupera, ja helat koristettiin runsailla akanthuslehtija kukka-aiheisilla pakotuksilla. Augsburg ja Antwerpen olivat kaappien keskeisiä valmistuspaikkoja. Seinät verhoiltiin kuvakudoksilla, maalatuilla kangastapeteilla, kultanahalla tai kudotuilla raidallisilla kangastapeteilla, niin sanotuilla ranskalaisilla tapeteilla. Arkku menetti tuolien yleistymisen vuoksi merkityksensä istuimena. BAROKIN SUOSIMAT kasviaiheet, kuten tulppaanit, ruusut ja akanthuslehdet, elivät kauan talonpoikaishuonekalujen maalauskoristeissa. Lähtöhinta 1 500–2 000 e, Bukowskis. tyylikoulu Ruotsalainen lipasto edustaa myöhäisbarokkia 1700-luvun alkupuolelta. Niitä valmistettiin myös Ruotsissa. Meillä esiintyy kahta päätyyppiä, saksalaista ja hollantilaista. Ranskalaisen tyypin tuolit ovat juhlavia, TALONPOIKAISVERSIO TALONPOIKAISISSA huonekaluissa ja esineissä barokki eli pitkälle 1800-luvulle
BAROKIN PEILIT olivat kallisarvoisia ylellisyysesineitä. Tuolit verhoiltiin nahalla, rottingilla, villakankailla, sametilla, shaggiksi kutsutulla villasametilla eli plyysillä, kultanahalla tai toisinaan jopa silkkidamasteilla. Balusteri eli päärynää muistuttava muoto oli suosittu myös kaiteissa. BAROKIN PALLOKRUUNUJA , messinkilampetteja ja kynttilänjalkoja valmistetaan edelleen. tyylikoulu TAKAISIN MUOTIIN BAROKKI tuli uudelleen muotiin 1800luvun puolenvälin jälkeen, kun kiinnostus antiikkiesineiden keräilyharrastukseen lisääntyi. Suosittuja olivat suuret messinkipellistä pakotetut kupura-, kukkaja lehdykkäkoristeiset lampetit. Myöhäisbarokin aikana yleistyi kahvinja teenjuontiin tarkoitettu pylväsjalkapöytä, jonka alaosa oli kolmihaarainen. talaselustaisia ja kiinteästi pehmustettuja. Toisinaan suorakaiteen muotoisten peilien kehyksiin upotettiin koristehiottuja peilinkappaleita tai koko kehys koostui hiotuista lyijypuitteisiin upotetuista peilinpaloista. Barokkikruunut valettiin messingistä. UUSBAROKKI saattoi olla koristeellisempaa kuin oikea barokki. Juomakannu on Pohjois-Euroopasta 1700-luvulta. Tyyppi oli yleinen myös Ruotsissa ja Suomessa. Vuoden 1700 paikkeilla muotiin tuli englantilainen kapeaja korkeaselustainen tuolityyppi, niin sanottu crown chair. Makuukamarit kuuluivat edustushuoneisiin. Burchardt Prechtin ateljeessa valmistettiin loisteliaita yltäkylläisin akanthuslehdin, kukin, voluutein ja ihmisfiguurein koristettuja kullattuja kehyksiä. Koristelu on kuitenkin kaavamaisempaa. Alaosasta kruunu päättyi suureen palloon. 1920-LUVULLA tulivat muotiin hollantilaisesta barokista inspiroituneet kierteistai balusterisorvatut ruokasalinkalustot. Makuukamarit kuuluivat Versaillesin esikuvan mukaan talon edustushuoneisiin. Ruotsalaisen 1930-luvun tammikaapin esikuva on barokin kabinettikaappi. Niitä valmistivat monet puusepäntehtaat ja verstaat sekä tammesta että koivusta. Tyylille ominainen runsas pakotuskoristelu, jossa on kukkia ja akanthuslehtiä, kuulajalat. Myöhäisbarokin aikana 1730ja -40-luvulla yleistyi hollantilaisiin ja englantilaisiin esikuviin perustuva tuolityyppi, jossa oli loivasti S-kaartuvat etujalat sekä etusarjassa ja hartialaudassa arbalète eli jousenkaariaihe. BAROKKIAIKANA SYNTYIVÄT useimmat edelleen käytössä olevat pöytätyypit: pukkipöydät, levitettävät ruokapöydät, laskulevypöydät, pylväsjalkapöydät ja kirjoituspöydät. Istuimen lisäksi vain tuolin selustan keskiosa oli pehmustettu. Pylvässängyn katoksen päälle nurkkiin sijoitettiin toisinaan uurnamaiset koristeet, pompongit, jotka päällystettiin kankaalla, nyöreillä ja paljeteilla sekä varustettiin strutsinsulkakimpuilla. 105 e, Bukowskis Market. Jalkoja yhdisti sorvattu diagonaalitai H-ristikko. Kynttilänjalkoja tehtiin pakotetusta tai valetusta messingistä, mutta myös puusta. Puuosat olivat usein tammea ja kierretai balusterisorvattuja. Siitä syystä sänkyjen varusteet olivat usein erityisen hienoja. Juomakannussa on kuulajalat. Tukholmassa Burchardt Prechtin työpajassa valmistettiin taidokkaasti veistettyjä, kokonaan kullattuja ranskalaistyyppisiä pöytiä sekä geridoneja eli pylväsmäisiä kynttiläpöytiä. Niiden varret olivat kierteiset tai balusterimaiset ja jalat vatitai kellomaiset. Niissä oli balusterimainen runko ja yhdessä tai useammassa kerroksessa S-muotoisia kynttilänvarsia sekä heijastuskukkia tai -tähtiä. Suomen Kultaseppien tuontileima Helsinki 1938. 2 000 e, Hagelstam & Co. Tavallisin tyyppi oli pienehkö ja suorakaiteen muotoinen peili, jonka kehys oli profiloitu, värelistakoristeinen ja tummaksi kiillotettu. Antiikki & Design 26. Esineitä kopioitiin sellaisenaan tai tyylitellen
Kudottu tapetti on villaa ja silkkiä ja peräisin Brysselistä 1600-luvun alusta. Todennäköisesti Burchardt Prechtin ateljee. Kiillotettu messinki kertasi kynttilän valon. 5 170 e, Bukowskis. Antiikki & Design 27. Tyyppiä valmistetaan edelleen. Balusterimainen runko, S-kaartuvat kynttilänvarret, uurnamaiset kynttilänpesät, heijastuskukat ja alinna pallo. Kungsholmin lasitehtaan pokaali on hiottua lasia, Tukholma, 1700-luvun alku. Kannellinen pokaali oli statusesine, josta juotiin viiniä. 2 000 e, Stockholms Auktionsverk. Kattokruunu on valettua messinkiä 1700-luvulta. Signeerattu BB (Brabant Bryssel) Jan Raes. Seinälampetit ovat Ruotsista noin vuodelta 1700, pakotettua messinkiä. 5 500 e, Stockholms Auktionsverk. 1 740 e, Bukowskis Market. Soikeaa peilityyppiä tehtiin myös lampettina. Koristeena kukkia ja lehdyköitä, heijastuskilvessä tyylin suosima sydän. Huomaa otsakoristeen lävisteinen kukkaja lehtikoristelu. tyylikoulu Kynttilänjalka on valettua pronssia 1600-luvun Pohjois-Euroopasta. 2 500 e, Stockholms Auktionsverk. Peili on veistettyä ja kullattua puuta, 1700-luvun alku, Tukholma. Barokille ominaisia piirteitä ovat kahdeksankulmainen jalka, balusterimainen varsi ja lieriömäinen kynttilänpesä. Kaarle XII:n kruunattu monogrammi. Lähtöhinta 600 e, Hagelstam & Co. Kynttilänvarret taipuvat S:n muotoisiksi. Mytologinen aihe Rubensin tyyliin. Huomaa reunan kierteiset barokkipylväät
Aihe viittaa evankeliumi tekstiin (Joh. Jumalan karitsa – Agnus Dei -korkokuvassa on kruunupäinen Jeesuksen uhrikuoleman symboli. 1:29): ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Ecce agnus dei qui tollit peccata mundi). Antiikki & Design 28. Yläosan kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli
Raahelaiset arvelevat, että yksi hahmoista, Pyhä Agatha, suojeli niitä tulipalolta. › Antiikki & Design 29. Balt oli todennäköisesti oli Ruotsiin muuttanut ranskalainen käsityöläinen, joka saapui Tukholmasta Turkuun noin 1650 asentamaan tuomiokirkon saarnastuolia. SARI ALAJOKI KUVAT SATU KIVINIITTY S uomen barokkiajan hämmästyttävin kirkollinen taideaarre on nykyään Raahen kaupunginmuseossa. Veistosten tekijä on kuvanleikkaaja Mikael Balt (k. Lähes neljäsataa vuotta vanha veistoskokoelma käsittää kahdeksan apostolia, enkelten soittokunnan, symbolisia eläinhahmoja, erilaisia ikkunakehyksiä, epitafeja eli sukujen muistotauluja ja frontoneja eli päätykolmioaiheita. Raahen pormestari Henrik Corte kutsui sitten Baltin Raaheen samoissa merkeissä. Osansa pelastumisessa oli kyllä myös kirkon tyylin muutoksella. Tuolloin ei vielä ollut taiteilijoita tai kuvanveistäjiä sanan nykyisessä merkityksessä. Naimakauppojen kautta Balt asettui Sädekehät kehystävät veistoksia, joiden aiheet ovat ylienkeli Uriel, Ihmisen poika ja Pyhä Agatha. Tuohon aikaan aatelisto osoitti mahtiaan ja vaurauttaan koristelemalla kirkkoja. Raahessa kirkon koristelun kustansivat kaupungin rikkaat porvarit. Sisilialainen, marttyyrikuoleman kärsinyt Agatha on katolilaisten tulelta varjeleva suojeluspyhimys. Hänet on kuvattu maitoa valuvat rinnat paljaina. Muistoksi itsestään he maalauttivat muotokuvansa tai muistotaulun itsestään ja perheestään. Veistokset valmistuivat vuosien 1669 ja 1673 välisenä aikana koristamaan Raahen silloista uutta kirkkoa. 1676), jonka taustoista on esitetty erilaisia arveluja. taide Raahen barokki-ihme Raahessa on säilynyt hämmästyttävä kokoelma 1600-luvun kirkollisia veistoksia. Kun siellä astuu sisään kirkkosaliksi sisustettuun huoneeseen, taideteosten väriloisto ja rehevän mielikuvituksekkaat muodot suorastaan häikäisevät. Oli vain käsityöläisiä, ja puun veistäjää sanottiin kuvanleikkaajaksi
Antiikki & Design 30. Aatami ja Eeva ovat todennäköisesti olleet lehterin kannatinpaaluihin kiinnitettyinä. Ne kuvaavat jumalallista täydellisyyttä. Heidän ilmeensä kuvastaa kauhua Jumalan vihan edessä. Ne muistuttivat ihmisiä helvetin kauhuista. Toinen kädet korvilla kuuntelevista enkeleistä: ”Jolla on korvat se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Joh.ilm.). Kieltä näyttävät naamakatit ovat sukua Keski-Euroopan kivikirkkojen sisäänkäynnin kissapedoille. taide Profiilissa kuvatut hermafrodiittihahmot, mieskasvoiset naisolennot, on veistetty kapealle laudalle
Etualalla apostoli Andreas. Taivaalliseen soittokuntaan kuului pikkuenkeleitä soittiminaan harppu, pasuuna tai viulu. Ikkunoiden yläosat koristettiin frontoneilla, joissa oli lahjoittajien nimet ja vaakunat, tässä porvari Henrik Grån frontoni vuodelta 1670. Antiikki & Design 31. Baltin veistokset siirrettiin Raahen museoon tapulin purkamisen jälkeen ja siellä ne ovat esillä kirkkosaliksi sisustetussa tilassa
Antiikki & Design 32. Pormestari Henrik Corten epitafi eli muistotaulu. Corte kutsui Mikael Baltin Raaheen töihin. Muistotaulun alaosan tritonit, kalanpyrstöiset mieshahmot, ovat antiikin mytologian Poseidon-jumalan poikia
Raahen veistokset on maalattu uudelleen barokille tyypillisillä voimakkaan punaisen, vihreän ja sinisen sävyillä. MUSEO kertoo Raahesta erityisesti merenkulkijoiden ja laivanrakentajien kaupunkina. Pakkahuoneen museo, Rantakatu 33, Raahe, p. Antiikki & Design 33. VEISTOSTEN SÄILYMINEN on ollut suoranainen ihme. Heidät erottaa tunnuksista, jotka liittyvät heidän elämäänsä tai marttyyrikuolemaansa. Ehkä puukaupunkien alituisen tulipalonvaaran vuoksi Agatha hyväksyttiin luterilaiseen Raahen kirkkoon, vaikka hän katolinen pyhimys olikin. Pormestari Henrik Corten epitafia koristavat merisiat eli delfiinit. Kirkon uudistustöiden yhteydessä 1884 ne puhdistettiin ja maalattiin uudelleen alkuperäisillä sävyillä. Baltin vihreäkaapuinen Agatha on todennäköisesti esitetty rovion päällä, maitoa valuvat rinnat paljaina. Ne varastoitiin tapuliin, ja niin ne säästyivät, kun kirkko paloi vuonna 1908. Agatha tuomittiin poltettavaksi roviolla, mutta hän pelastui polttamiselta maanjäristyksen vuoksi ja kuoli myöhemmin vankilassa. PAKKAHUONEESTA MUSEOKSI MIKAEL BALTIN veistokset ovat esillä Pakkahuoneen museossa, joka on osa Raahen kaupunginmuseota. Raahen veistoskokoelmaa lukuun ottamatta hänen tuotantoaan on säilynyt hyvin vähän. Lopulta niitä kuitenkin pidettiin sopimattomina vaaleaksi maalattuun puhdasoppisuuden ajan kirkkointeriööriin. Agathan rinnat leikattiin pois, mutta ne kasvoivat ihmeen kautta uudelleen. Veistoksia kehystivät pylväät ja koristeelliset kehyslistat. Kulttuurihistoriallisesti arvokas, vuonna 1848 rakennettu tullija pakkahuone on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Barokille tyypilliset kierrepylväät on korvattu kierteisillä kasviaiheisilla köynnöksillä. 040 135 6850, www.raahenmuseo.fi/pakkahuoneen_museo Pakkahuone on Raahen Pikkulahden rannalla. Kerrotaan, että roomalainen hallitsija rakastui sisilialaiseen Agathaan, mutta koska ei saanut vastakaikua, hallitsija alkoi vainota Agathaa hänen kristinuskonsa takia. Alkuperäinen kuultava temperamaali korvattiin kuitenkin peittävämmällä ja kiiltävämmällä öljymaalilla. taide asumaan Ouluun, josta käsin hän koristeli kirkkoja ympäri Pohjanmaata. RAAHEN VANHASSA KIRKOSSA Baltin veistokset sijaitsivat etuosassa jopa kuusi metriä korkeina yhtenäisinä kuvarakennelmina, jotka kattoivat kristillisen historian Aatamista ja Eevasta tuomiopäivään ja ylösnousemukseen. Kuorin kuvarakennelmien päähahmot ovat Jeesuksen opetuslapset eli apostolit ja alttarille sijoitetut evankelistat. Veistosten varjelijaksi arveltiin Pyhää Agathaa, jonka katolisissa maissa uskottiin varjelevan tulelta. Veistokset puhdistettiin ja maalattiin vuonna 1884. Johanneksen ja Luukkaan tunnukset härkä ja kotka ovat kadonneet. Lisäksi keskisalin neljä ikkunaa oli koristeltu veistotöillä. Baltin töissä on nähty yhtäläisyyksiä Tukholman Vaasa-laivan koristelun kanssa, ja on mahdollista, että hän olisi työskennellyt myös laivaveistämöissä. Kokoelman rungon muodostavat 1800-luvulla lahjoitetut esineet: kaukomailta tuodut luonnonihmeet ja käyttöesineet sekä eksoottiset matkamuistot
Vihreä puinen pallo 15 e, ruukunsuojus rekvisiittaa, Antik Lindberg. Tinalautanen, Nils Abraham Santesson, Tukholma 1839–1875, hinta 350 e, Antik Lindberg. 2 1 3 TAIDE TEKEE KODIN Taide puhaltaa kotiin persoonallisuutta, väriä ja tarinoita. Lapsen muotokuva on mahdollisesti suomalainen 1700luvun lopulta, 1 300 e, Schulmanin Taideliike. 1. 3. Aito on aina aito, mutta taidekuvat ilahduttavat muutenkin, vaikkapa tyynyn muodossa. Myös taiteentekoon liittyvät tarvikkeet ovat kauniita. Jokainen on paras asiantuntija siinä, millaista taidetta haluaa omaan kotiinsa. Kannessa myös Mi Kuopan pronssiveistos Talvi Illusia Art Nouveau, 2 400 e. A nt ik Li nd be rg 40 54 37 27 , A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 71 87 , Fa sa an i (0 9) 26 99 70 , Fo rm ve rk (0 9) 61 2 95 50 , H el si ng in D es ig n Ke hy s (0 9) 63 3 62 2, O cc as io n 40 53 6 49 3, Ke hy sl iik e M al kk i (0 3) 22 3 74 25 , M i Ku op pa 40 55 18 35 2, Sc hu lm an in Ta id el iik e (0 9) 26 61 3, Si ne br yc ho ff in ta id em us eo n ka up pa 29 4 50 38 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG kaunis koti Antiikki & Design 34. Vanhat pensselit yksityiskokoelmasta. 2
6. Puinen käsi on leikkisä sisustuselementti, jota voi käyttää myös käden piirtämisen mallina. Wäinö Aaltosen pienoisveistos Sisarukset 980 e, Antiikki Maini ja Veli. Ruukku 320 e, Occasion. Vanhat siveltimet on aseteltu 1800-luvun terrakottaruukkuun. 25 e, Formwerk. Pienoisveistokset sopivat kodin asetelmiin. Maalaus luo vanhan ajan tunnelmaa. Maalausteline voi toimia vaikka vaihtuvien taidenäyttelyiden jalustana. 3. Pyökkinen Mabef-kolmijalkateline 120 e, Kehysliike Malkki. 2. 4. Kehykset muuttavat niin taideteoksen kuin sisustuksenkin ilmeen. Puuvalmiin kehyksen voi käsitellä eri tavoin, tiedustelut Helsingin Design Kehys. 8. Hopeinen pienoisveistos puujalustalla on osa eri aiheiden kokoelmaa 1970-luvulta, 25 e / kpl, Fasaani. Johannes Vermeerin maalauksen Tyttö ja helmikorvakoru (noin 1665) mukaan kudottu tyynynpäällinen 58 e, Sinebrychoffin taidemuseon kauppa. 7. Maalarin paletti on kaunis kuin taideteos, 8,50 e, Kehysliike Malkki. 9. 5. 2 kaunis koti Antiikki & Design 35. 1 4 3 6 7 8 9 5 1. Klassinen kukka-asetelma tuntemattomalta maalarilta 1800-luvun lopulta jäljittelee hollantilaisten mestareiden töitä, 750 e, Antik Lindberg
Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Ku va M at ia s U us ik yl ä Antiikki & Design 36. Marita Liulia: Ad Astra, 2015 (taustalla Marita Liulian Mustat planeetat -maalaus). Kuvan asetelma syntyi sattumalta ja toi mieleen Gallen-Kallelan Ad Astran. Symbolistisen maalauk sen voi nähdä kuvaavan muun muassa elämän uhraamista taiteelle tai naiseksi kasvamista. Serlachiuksen taidesäätiö. Liulialle teos on aina ollut voimauttava
Pyysin häntä pysähtymään ja otin kuvan, Liulia kertoo. Marita Liulia suunnitteli Kultakausi-näyttelynsä avajaispuvun yhdessä Teemu Muurimäen kanssa. Liulia pyytää kuvattavia poistamaan meikit ja saa heidät keskustelemalla unohtamaan poseeraamisen. hän kysyy. Inspiraatiota hän kuitenkin ammensi taidehistoriasta, kuten aina. ARJA MAUNUKSELA R innastus syntyi ensin sattumalta. Ihminen korostui, kasvot ja kädet, ja jokin yksityiskohta esimerkiksi vaatetuksesta. – Muotokuvat kestävät aikaa. asti Taidemuseo Göstassa Mäntässä, www.serlachius.fi. Marita Liulia valokuvasi muotokuvien sarjaa, jossa oli mukana hänen ystävänsä lapsenlapsi Vilma Kolehmainen. Museonjohtaja Pauli Sivonen lupasi sen mukaan näyttelyyn ja innostui muutenkin Liulian ajatuksesta yhdistää uutta ja vanhaa taidetta. MUSTATAUSTAISIA valokuvamuotokuvia tehdessään Marita Liulia tutki 1600-luvun muotokuvamaalauksia sekä valokuvauksen alkuaikojen muotokuvia. Kirjan voi tilata Serlachius-museoiden museokaupasta, 36 e, info@serlachius.fi. Liulialla oli tekeillä näyttely Serlachius-museo Göstaan, ja hän kuuli, että Serlachiuksen taidesäätiö oli juuri ostanut Schjerfbeckin Punainen pää II -teoksen. Kultakautta etsimässä Marita Liulia nousi 1990-luvulla tunnetuksi multimediateoksillaan, mutta taidehistoria on aina ollut hänelle tärkeää. Liulia haki vastaavaa vaikutelmaa: – Pyrin poistamaan muotokuvista kaiken ylimääräisen, on vain ihminen omissa oloissaan. Hän haluaa tavoittaa hetken, kun ihminen katsoo sisäänpäin. Mihin ihminen muuttuisi. Vaikka hän nousi julkisuuteen 1990-luvun uusinta tekniikkaa edustaneilla multimediateoksillaan ja on sen jälkeenkin kokeillut aina uutta, taustalla on vaikuttanut kiinnostus taideja kulttuurihistoriaan. Vanhat muotokuvat olivat kiinnostaneet NÄYTTELY JA KIRJOJA KULTAKAUSI – Marita Liulian tulkintoja taiteen kultakaudesta ennen ja nyt, näyttely 23.4. – Vilma innostui leikkimään studiolla ja hyppeli kuplamuovien päälle pakattavana olleen Mustat planeetat -maalauksen edessä. Kuva toi mieleen Akseli Gallen-Kallelan Ad Astran. Liulia ei tehnyt töitään vanhoja teoksia jäljitellen, vaan rinnastukset löytyivät valmiita teoksia vertailemalla. NÄYTTELYN yhteydessä on ilmestynyt Marita Liulian kirjoittama ja kuvaama näyttelykirja Kultakausi (Parvs). Sitten Liulia näytti ystävälleen omakuvasarjaa, jonka oli kuvannut antiikkikorallin kanssa, ja tämä poimi kuvan, joka toi mieleen Helene Schjerfbeckin omakuvat. › taide Antiikki & Design 37. 1600-luvulla oli tyypillistä maalata muotokuviin musta tausta. MAALISKUUSSA ilmestyy Arja Maunukselan ja Pauli Sivosen kirja Marita Liulia (Parvs), joka kertoo Liulian taiteilijanurasta. Hänen taiteensa rinnastuu maamme taiteen kultakauden maalauksiin Mäntässä esillä olevassa näyttelyssä, joka pohtii uuden kultakauden mahdollisuutta
Liuliaa pitkään, ja varsinkin hollantilainen taide on hänelle tuttua siksikin, että hän on viettänyt paljon aikaa hollantilaisen ystäväperheen luona. – Ajatus taiteilijasukupolvista on minulle merkittävä. Ku va Jo en su un ta id em us eo taide Antiikki & Design 38. Hänen uraltaan löyMagnus Enckell: Narkissos, 1896/97, Olavi Turtiaisen kokoelma, Joensuun taidemuseo. Schjerfbeck on ollut Liulialle läheinen lapsesta asti. KAIKKEIN TÄRKEIMMÄT taiteilijat Marita Liulialle ovat Rembrandt ja Helene Schjerfbeck: 1600-luvun hollantilaismestari ja ”sielunsisar” Suomesta. Suhde historiaan siellä on rento, itsekin eri aikoja ja tyylejä myös kotonaan yhdistelevä Liulia kertoo. – Minulla on ollut koko ikäni tunne, että Schjerfbeck on yksi suojelusenkelini, joka työntää minua tekemään töitä: päivät ovat rajatut, keskity olennaiseen, töihin, töihin… Ja Liulia tekee töitä. Koen olevani yksi ketjussa, kuuluvani ikivanhaan taiteilijaperheeseen, Liulia sanoo. – He asuvat 1600-luvun talossa ja osaavat yhdistää loistavasti barokkia ja nykyaikaa. Se johtuu paitsi taiteesta, myös elämäntarinasta, siitä alkaen että kumpikaan ei lapsena pystynyt pitkään aikaan kävelemään, Schjerfbeck lonkkamurtuman, Liulia nivelreuman vuoksi. Hän kertoo opiskelleensa perusteellisesti molempien tekniikkaa, esimerkiksi miten he sekoittivat värinsä. Mustataustaisen muotokuvasarjan tärkeät elementit ovat studion luonnonvalo ja kiiltäväksi lakattu musta pöytä. Marita Liulia: Tero Saarinen, 2015
Joskus harmittaa, etten pysty palaamaan aiempaan vaiheeseen, kun taulu oli parempi, hän nauraa. tyy hengästyttävä määrä suuria monialaisia tuotantoja cd-romeista näyttämöteoksiin. Kuva näyttää hänen maalauksistaan aina erilaisia puolia siksikin, että valo vaikuttaa siihen, miltä ne näyttävät. Keskeisiä materiaaleja ovat kiiltävät kulta ja laava. Antiikkikorallin kanssa otetut kuvat toivat Liulian ystävälle mieleen Schjerfbeckin teokset. Siksi ne on tärkeää nähdä omin silmin. – Eräs ortodoksi puhui minulle pitkään, miten hän näkee maalaukseni kullan käytössä paljon symboliikkaa, jota en ollut itse ajatellut. Niin ihmiset kuitenkin taidetta usein näkevät: julisteina, kortteina tai vaikka mukeissa, harvempi on nähnyt alkuperäisenä tätä tai Ad Astraa. Hän opiskelee jatkuvasti uutta, viimeksi digitaalista elokuvaa. Siinä Saarinen tanssi ja Liulia teki esitykseen reaaliaikaista animaatiota tietokoneella. Jo pelkästään yksi teos, yhdessä tanssija Tero Saarisen kanssa tehty Hunt, kiersi 11 vuoden aikana 32 maassa. ”Tunnen, että Schjerfbeck on suojelusenkelini.” Ku va Ju ss i Ti ai ne n › taide Antiikki & Design 39. Helene Schjerfbeck: Punainen pää II, 1915, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. – Minulla oli ollut julisteena seinälläni pitkään Gallen-Kallelan Kukka ja tähtitaivas, ja hämmästyin, kuinka pieni se oikeasti on. Marita Liulia: Teea, 2014. Ensimmäistä kertaa nähty alkuperäinen taideteos pääsi yllättämään Marita Liulian itsensäkin näyttelyä rakentaessa. VAIKKA LIULIA MAALAA enimmäkseen paljailla käsillään, maalaustenkin takana on uutta tekniikkaa: – Käytän valokuvaa ja videota maalatessani, kuvaan eri vaiheita ja katson tietokoneelta, jolloin näen maalauksissa eri asioita kuin muuten. Toisaalta hän myös palasi tauon jälkeen maalaamaan, ja suurikokoisia, voimakkaan värisiä teoksia syntyi nopeasti enemmän kuin Kultakausi-näyttelyyn mahtui. Nimi tuli siitä, että maalasin teoksen pääsiäisenä. Kukka ja tähtitaivas -teoksen rinnalle Liulia on näyttelyssä asettanut maalauksensa Pääsiäinen, samantyyppisen värimaailman vuoksi
Silloin esimerkiksi klassisesta musiikista, jossa ei ole kieltä, tuli Suomelle merkittävää, Liulia sanoo. Heinolan taidemuseo. Myös Kultakauden idean Liulia näkee yhteiskunnallisena kysymyksenä, ei pelkästään viittauksena taidehistoriaan – vaikka taide Suomen ensimmäiseen kultakauteen liittyykin. David Teniers, nuorempi: Filosofi, 1637, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. – Nyt on meneillään voimakas rakenteiden murros ja velkaantuminen, ja tarvittaisiin jälleen yhteiskuntarauha. Liulia kuvasi Heinolan entisen museonjohtajan Kari-Paavo Kokin luonteenomaisessa ympäristössään, kotona antiikin keskellä. Minun taustallani, köyhän työläisperheen vaikeasti sairaalla lapsella, ei olisi aiemmin ollut mitään mahdollisuuksia, mutta sain huippuluokan terveydenhoidon ja koulutuksen. – Jokaisen kultakauden ydin on yhteiskuntarauha. Hän pohtii kolmea maamme kultakautta. MARITA LIULIAN EDELLINEN suuri teoskokonaisuus Choosing My Religion vertaili maailman uskontoja ja valmistui 2009 maailmantilanteeseen, jossa oli noussut hyvin tärkeäksi, että eri uskontojen edustajat voisivat ymmärtää toisiaan. Ensimmäinen oli, kun suomalaiset ja suomenruotsalaiset pystyivät toimimaan yhdessä ja luomaan uutta kansallista identiteettiä. – Kolmannesta kultakaudesta pitää alkaa haaveilla, kuten muistakin kultakausista haaveiltiin. Ihmisten täytyy osallistua itse eikä vain odottaa, että valtio hoitaa kaiken. Sitä Liulia odottaa. Olen itse sen ajan tuote. Hyvinvointi ja merkityksellinen elämä mahdollisimman monille ei toteudu, jos ihmisryhmät ovat vastakkain, hän sanoo. Ne eivät synny tyhjästä, vaan ne synnytetään yhdessä. – Rakennettiin sosiaaliturvaa, ja kaikilla oli mahdollisuus kouluttautua. ”Jokaisen kultakauden ydin on yhteiskuntarauha.” Marita Liulia: Kari-Paavo Kokki, 2016. Ku va Ka ns al lis ga lle ri a, Ye hi a Ew ei s Antiikki & Design 40. Toiseksi kultakaudeksi hän määrittelee 1970-luvun, jolloin Suomi nousi yhdeksi maailman varakkaimmista ja tasa-arvoisimmista maista. ENTÄ KOLMAS kultakausi
Akseli Gallen-Kallela: Kukka ja tähtitaivas, 1895, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Lopputulos ei istunut sarjaan, ja ajattelin, ettei se tulisi näyttelyyn. He edustavat maamme ihmisiä, joilla voi erilaisesta ulkonäöstä, taustasta, iästä, sukupuolesta tai ammatista huolimatta olla paljon yhteistä. Guassityö on vain 8,7 x 7,5 cm kokoinen. Liulia nostaa esimerkiksi osallistumisesta Axel Gallénin nimenvaihdon Akseli Gallen-Kallelaksi: – Se oli iso henkilökohtainen teko sen julistamiseksi, että hän on suomalainen ja suomenruotsalainen. Liulian maalauksissa on paljon kiiltäviä materiaaleja, joka saa ne muuttumaan valon mukaan. Marita Liulia: Pääsiäinen, 2016, yksityiskokoelma. NÄYTTELYN VALOKUVIEN ihmiset ovat nykysuomalaisia. Sitten Serlachiuksen kokoelmasta löytyi 1600-luvun Filosofi, joka oli kuin Kari-Paavo Kokin esi-isä! Kirjoittaja on Antiikki & Designin toimitussihteeri, joka on kirjoittanut artikkelin maaliskuussa ilmestyvään Marita Liulia -kirjaan. – Minulta puuttui sarjasta hänen kaltaisensa henkilö, ja kysyin, voisinko kuvata hänet. Antiikki & Designin lukija ehkä tunnistaa ainakin yhden heistä: antiikkiasiantuntijamme Kari-Paavo Kokin. Kokin kuva on ainoa poikkeus mustataustaisesta kokonaisuudesta. He kaikki ovat myös Liulian tuttuja, monet hyviä ystäviä. Aioin kuvata studiossa, mutta ymmärsin sitten, että Kokki pitää kuvata omassa ympäristössään, ja hänen olemukseensa todella kuuluu kotonakin puvuntakki. Henkilökohtaisia tekoja tarvitaan myös nykyään. Ku va St ud io To m i A ho Ku va M ar it a Li ul ia taide Antiikki & Design 41. Tämän kahden metrin korkuisen työn materiaalit ovat pigmentit, lehtikulta ja akryyli
Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Työ on tekijäänsä neuvonut” Ateneumissa avautuu 28. Ennen kuin teokset ovat valmiita esiteltäväksi, niistä ja niiden tekniikoista tarvittiin tarkkaa selvitystä. Työtä ovat tukeneet omat harrastukset, kohopainografiikka ja kirjansidonta. MARIA EKMAN-KOLARI KUVAT TANI SIMBERG A teneumin taidemuseon intendentti emeritus Heikki Malme on maamme etevimpiä grafiikan asiantuntijoita. Harva ammattitaiteilijakaan on pystynyt kuvaamaan pilvistä taivasta ja kevään valoa niin suurenmoisesti. › Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / A in ur N as re td in Antiikki & Design perinne elää 42. Sitä Malme on tehnyt urallaan moniin näyttelyihin. Enoni taas hioi vesiväritekniikkansa aivan huippuun. helmikuuta graafikko Tuulikki Pietilän näyttely, jonka sadat teokset on luetteloinut museon entinen intendetti ja grafiikan asiantuntija Heikki Malme. Puupiirrosten tekemiseen tarvittavia japanilaisia veitsiä, talttoja ja kaivertimia. Tuulikki Pietilä: Etsaaja, kuivaneula 1945. – Isäni oli lahjakas piirtäjä, joka harrasti erityisesti karikatyyrejä. Teos kuuluu Heikki Malmen luetteloimaan kokoelmaan, jonka Pietilä testamenttasi Ateneumin taidemuseolle. Toinen vasemmalta on tasataltta kent?nomi, jolla tehdään ainoastaan tarkkuutta vaativien kohdistusmerkkien leikkaaminen. Kun vielä isoisäni oli ammatiltaan ”Näyttelyiden tekeminen vaatii myös kädentaitoja.” Elisabeth Järnefeltin venäläisen keittokirjan korjaus odottaa vielä viimeistelyä. Vanha mestari vedettiin töihin eläkkeeltä. Miten innostuit taiteesta. Viime vuonna Malme pyydettiin eläkepäiviltä takaisin töihin luetteloimaan taidegraafikko Tuulikki Pietilän (1917 –2009) arkistokokoelma, jonka taiteilija oli testamentannut Ateneumin taidemuseolle
Heikki Malme restauroi Elisabeth Järnefeltille kuulunutta keittokirjaa, joka tulee esille Järvenpään taidemuseon Elisabeth Järnefelt -näyttelyyn helmikuussa. Antiikki & Design 43
Hänen kanssaan tein myös toisen yhtä vahvan japanilaisten puupiirrosten näyttelyn. – Uutta näyttelyprojektia aloittaessa päässä pyörivät monenlaiset innostavat ajatukset. Ja näyttelyn julkaisussa, joita sitten on aikamoinen joukko. Näyttelyiden tekemisessä ja ripustamisen taidossa esimieheni Leena Peltolan ohjaus oli äärimmäisen tärkeää. Mitä taitoja alallasi tarvitaan. Olin kaiken muun ohella myös arkkitehti, puuseppä, maalari ja paspisten eli aukkopahvien leikkaaja. Kun näyttely sulkeutuu ja puretaan, se elää enää vain muistoissa. Tekikö joskus mieli heittää rukkaset naulaan. – Kun tulin 1970-luvulla Ateneumiin töihin, henkilökunta oli sangen pieni ja näyttelybudjetit olivat vaatimattomia. Kirjoitustyö on aina aiheuttanut omat tus”Joskus vain taiteilija itse tunsi oman tekniikkansa.” Antiikki & Design perinne elää 44. Hokusai & Hiroshige – Matkalla Edoon -näyttelyyn (2008) onnistuimme saamaan kaikki teokset lainaksi tokiolaisesta yksityiskokoelmasta. Japanilaisessa vesiväripuupiirroksessa laatta väritetään tebakeja burashi-harjoja käyttäen. – Näyttelyiden kokoaminen ja toteuttaminen on tietysti ollut museotyön keskeisin ja yleisölle näkyvin osa. Asepalveluksen jälkeen päätin kuitenkin vaihtaa pääaineen taidehistoriaan, mikä oli tuolloin varsin helppoa. Grafiikkanäyttelyitä tehdessäni totuin siihen, että monet asiat sai hoitaa yksin. Olin Suomessa varmaan ensimmäinen, joka saattoi kokopäiväisesti keskittyä grafiikan tutkimiseen. Jouduin perehtymään grafiikan tekniikoihin ja historiaan hyvin perusteellisesti. – En pitkän urani ajalta muista sellaista. Näyttely Kunisada – Puupiirtäjä kabuki-teatterissa oli valtava elämys, josta on kiittäminen myös Juha Ilosen arkkitehtuuria. Tällaisella alalla tutkijassa pitää olla myös annos taiteilijaa. Mikä on ollut mieleenpainuvin näyttely. Hän antoi minulle jo varhain mahdollisuuden tehdä itsenäisesti grafiikannäyttelyitä, kuten yhden salin Piranesi-näyttelyn ja Etsauksen neljä vuosisataa -näyttelyn, joka olikin sitten jo sangen laaja. Oivallisia opettajia olivat ennen kaikkea taidegraafikot Pentti Kaskipuro ja Erkki Hervo. Takana kuva veistoksesta. – Työ on tekijäänsä neuvonut. Tein esimerkiksi 1980-luvulla Sinebrychoffin taidemuseoon noin 300 teosta käsittävän grafiikkanäyttelyn. Heikki Malmen eno löysi 1943 pommitetun Viipurin taidemuseon rauniosta marmoriveistoksen kappaleet, jotka ovat kuuluneet Pietro Bazzantin (1825–1895) Venus-veistokseen. Mikä on koulutuksesi. Tieteellistä luetteloa laatimaan saatiin Englannista eläkkeellä oleva alan huippumies B.W. 1974 aloitin inventointityön. – Kun on kyseessä isompi näyttely, johon liittyy tutkimusta ja julkaisu, vuosi ei riitä. Suomen puupiirtäjien seuran jäsenyyden kautta olen vihdoin saanut omia töitäni näyttelyyn. – Eipä taida olla. koristepuuseppä, onhan siinä jo yllin kyllin perintötekijöitä kuvan tekemiseen ja kädentaitoihin. Halusin heti alkuvaiheessa saada itse tuntumaa grafiikan tekemiseen ja eri tekniikoihin. Kirjansidontaan on johdattanut Kalevi Tainio, jonka inspiroivassa opissa Valamossa kävin useaan otteeseen. Ne olivat olleet museossa kutakuinkin tutkimattomina jo lähes 80 vuotta. Aika pian minun annettiin myös koota pieniä näyttelyitä tutkimastani materiaalista. Työ vaati paitsi innostusta ja heittäytymistä myös kädentaitoja. Erikokoisia siveltimiä tarvitaan paljon. – Antellin kokoelmiin kuuluvasta japanilaisten puupiirrosten kokoelmasta tehtiin ensimmäistä kertaa laaja näyttely vasta vuonna 1985. Hän on Suomessa tekniikan ainoa todellinen taitaja. Uteliaisuus, uuden etsiminen ja löytäminen vievät eteenpäin. Vasemmalla Heikki Malmen enon itse tekemiä näädänkarvasiveltimiä. Mikä on työfilosofiasi. Opinnot olivat vielä kesken, kun Ateneumista otettiin yhteyttä taidehistorian laitokselle ja etsittiin henkilöä inventoimaan von Collanien vanhan grafiikan kokoelmaa. Miten kauan näyttelyprojektin tekeminen kestää. Nykyäänhän tällainen ei ole edes mahdollista. Mistä olet saanut oppisi. Onko sinulla esikuvia. Minua ehdotettiin, kävin tapaamassa museonjohtaja Sakari Saarikiveä ja siitä se lähti. Se kesti useita vuosia, mutta ne olivat urani kannalta tärkeitä vuosia. Joihinkin olen tehnyt itse jopa taiton. Missä työsi tuloksia näkee. Vasta viime vuosina olen saanut opastusta japanilaisiin vesiväripuupiirroksiin taidegraafikko Tuula Moilaselta. Se on luovaa työtä. – Koulun jälkeen aloin opiskella ranskaa. Robinson, minkä ansiosta näyttelyn ja luettelon tekeminen onnistui. Grafiikan tekemisessä olen itseoppinut
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että Pietilä-projektin jälkeen heitän grafiikan tutkijan rukkaset naulaan ja keskityn kädentaitojen harjoittamiseen ja ylläpitämiseen. PÄIVÄ PIETILÄN KOKOELMAN PARISSA 6.45 Herätys. – Olen joutunut pitämään paljon luentoja grafiikasta ja grafiikan tekniikoista. Tuntuu siltä, että grafiikan tekoprosessi on taidetta seuraavallekin täyttä hepreaa. Mikä on tärkein työvälineesi grafiikassa. Iltapala ja tv:n katselua. 10.15 Aloitan työskentelyn. Etenen Tuulikki Pietilän töiden luetteloinnissa hänen pitämiensä työkirjojen mukaisessa järjestyksessä. Heikki Malme on Ateneumin intendentin työstä eläköitynyt grafiikan asiantuntija. 17.45 Lähden museosta Viva vox -kuoron harjoituksiin Meritulliin. – Välttämättömin työväline on taittoluu. 15.00 Iltapäiväkahvi jossain lähitienoon lukuisista kahviloista. Aina se ei ole edes ammattilaiselle aivan helppoa, varsinkin jos taiteilija on yhdistellyt monia eri tekniikoita. Entä kirjansidonnassa. Puolessa tunnissa ehtii uida noin kilometrin rintauintia. Veitset kannatta hankkia Japanista. 22.00 Takaisin kotona. Kirjoitan työkirjoja Excel-ohjelmalla puhtaaksi ja lisään tarpeen mukaan kommentteja ja huomiota. Heikki Malme tutkimassa omaa vesiväripuupiirrostaan Puhuri, joka on saanut inspiraation japanilaisen Hokusain puupiirroksesta Ejiri Surugan provinssissa. Sieltä on vajaan 10 minuutin kävely Ateneumiin. Sitten työ jatkuu. Tuulikki Pietilä -näyttely 28.2.–9.4. Väärin teroitettu veitsi voi mennä pilalle. Mikä on ollut haastavinta työssäsi. 9.30 Bussilla Kivenlahdesta Kamppiin. kanhetkensä, mutta lopputulokseen olen ollut enimmäkseen tyytyväinen. 12.00 Lounastauko Kansallisarkiston Café Hausenissa. 8.00 Kotiin keittämään puuroa ja kahvia, ellei vaimo ole niitä jo ehtinyt laittaa. Antiikki & Design perinne elää 45. Samalla saan pienen päiväkävelyn. Samassa paikassa urani kuorolaulajana alkoi noin 60 vuotta sitten. 7.25 Pulahdan Espoonlahden uimahallin altaaseen. Teroittaminenkin on taitolaji. – Puupiirrosten tekemiseen tarvitsen ennen kaikkea hyvän veitsen. Joskus joutuu kysymään suoraan taiteilijalta, miten tämä oikein on työnsä toteuttanut. Sen pitää olla koko ajan hyvässä terässä, joten vesiteroituskiven pitää olla aina käyttövalmiina. Ateneumin taidemuseossa, www.ateneum.fi. Jos snookeria on tarjolla, katson sitä. 24.00 Tyyny kutsuu puolen yön maissa. Se on hyvin monikäyttöinen väline, ja sen pitää aina olla käden ulottuvilla
Antiikki & Design 46. Rönnberg oli yksi Önningebyn taiteilijasiirtokunnan jäsenistä. Anna-Maria Wiljasen kotona on rakkaan tutkimuskohteen Hanna Rönnbergin maalaus Rantakallioita
WILJANEN KIRJOITTI väitöskirjaa samalla, kun hän toimi Valtion taidemuseon viestintäpäällikkönä. Kirjauduin Helsingin avoimeen yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa. Myöhemmin hän pyrki ja pääsi opiskelemaan taidehistoriaa Helsingin yliopistoon. Botticellin jälkeen kaikki oli selvää. – Minusta tuntuu kuin tieni taiteen parissa olisi ollut alusta alkaen täynnä johdatusta, Wiljanen sanoo. Tästä on tarina kerrottavanaan Anna-Maria Wiljasella, UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön taidekokoelmasta vastaavalla toiminnanjohtajalla. Hän pitelee väitöskirjaansa, joka käsitteli Ahvenanmaalla 1800-luvun lopussa toiminutta taiteilijasiirtokuntaa ja sen verkostoja. Kaikki ne värit ja maalauksen kompositio sykähdyttivät, Wiljanen kuvailee silmät yhä innosta sädehtien. KOHTAAMINEN Botticellin kanssa sai aikaan lumipalloefektin. Taiteilijasiirtokunnan perusti turkulainen taidemaalari Victor Westerholm (1860– 1919) tanskalaisen Skagenin taiteilijasiirAnna-Maria Wiljanen saa nykyisessä työssään UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön toiminnanjohtajana käyttää kaikkea osaamistaan sekä taiteen että markkinoinnin alalta. – Olin suunnitellut tekeväni pro gradu -tutkielman Elin Danielson-Gambogista, (1861–1919) mutta aihe olikin jo varattu. Reilut 15 vuotta sitten Wiljanen lomaili miehensä kanssa Firenzessä. – Koska 1400-luvun lopun Primavera on tunnetuimpia renessanssimaalauksia, olin nähnyt sen kirjoihin ja t-paitoihin painettuna, mutta oli aivan toista katsoa aitoa teosta omin silmin. Väitöstutkimuksen aihe oli Ahvenanmaalla 1886–1914 vaikuttanut Önningebyn taiteilijasiirtokunta, jonka keskeinen jäsen Hanna Rönnberg oli. – Olin juuri ennen matkaamme irtisanoutunut myyntija markkinointipäällikön työstäni, joten tulevaisuus oli avoin. Siitä lähtien olen ollut kiinni Rönnbergissä ja jymähtänyt 1800-luvun lopun kuvataiteeseen. – Kun näin Sandro Botticellin Kevään, Primaveran, elämäni muuttui eikä ole palannut sen jälkeen entiselleen. › Antiikki & Design 47. SELINA VIENOLA KUVAT RIITTA SOURANDER T aide voi muuttaa elämän suunnan, ja joskus siihen riittää yksi teos. Graduni ohjaaja professori Riitta Konttinen ehdotti tuntemattomampaa Hanna Rönnbergiä (1860–1946). taide Verkostojen virittäjä Anna-Maria Wiljanen asuu Kulosaaressa samoissa maisemissa kuin taiteilija Hanna Rönnberg, jota hän on tutkinut. Heidän takanaan joku puuskahti jotakin jonottamisen järjettömyydestä. Into kasvoi ja Wiljanen tiesi, että hänen työnsä tulisi jatkossa liittymään taiteeseen. Muiden turistien tavoin he olivat jonottaneet Uffizin galleriaan tuntikaupalla. Mitä vielä! Sisällä museossa Wiljanen nimittäin valaistui. Johdatukseksi hän kutsuu myös sitä, että joutui vaihtamaan maisterintutkintonsa lopputyön aiheen 1800-luvun lopun taidemaalarista toiseen. Moni muukin asia tuntui kuin johdatukselta, kun Wiljanen vaihtoi alaa markkinoinnista taiteeseen
Wiljasen aviomies on – Ahvenanmaalta. Wiljanen tutki taiteilijayhteisöä uudella metodilla, verkosto-analyysillä, jota hän nyt soveltaa ulkomaisiin taiteilijasiirtokuntiin. Tehokas some-markkinointi auttoi Wiljasta nostamaan Villa Gyllenbergissä keväällä 2016 järjestetyn UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön 10-vuotisjuhlanäyttelyn museon kaikkien aikojen kolmanneksi suosituimmaksi näyttelyksi. Wiljasen makuuhuoneeseen on ripustettu Hanna Rönnbergin valoisa merimaalaus, ja Wiljanen leikittelee ajatuksella, että maisema on sama, joka nyt näkyy hänen ikkunastaan. – Tarvitsemme toisiamme ja olemme vahvempia yhdessä. Rönnberg omisti Kulosaaressa kaksi huvilaa, jotka on nyt purettu. tokunnan esikuvan mukaan. Verkostojen tutkiminen oli uutta taide historiassa. Wiljanen vastaa yksin koko UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön operatiivisesta toiminnasta ja tuntee olevansa unelmiensa työpaikassa, koska voi hyödyntää osaamistaan kattavasti. – Tällä tavalla löytyy yllättäviä yhteyksiä eri taiteilijoiden välillä, ja samalla voi tietenkin seurata taiteellisten vaikutteiden siirtymistä, hän kertoo. Erityisesti väitöskirjaohjaajieni professori emerita Riitta Konttisen, professori Kirsi Saarikankaan ja dosentti Marie-Sofie Lundströmin tuki on ollut tärkeää. Mukana oli ruotsalaisiakin taiteilijoita, kuten J.A.G. Loppuelämän koti oli Helsingin Kulosaaressa, missä myös Anna-Maria Wiljanen asuu nelihenkisen perheensä kanssa. Se kuitenkin herätti ihmetystä taidehistorian kentällä, hän kertoo. Hänen maalauksensa Tyttö niityllä on Wiljasen työhuoneessa. Molempien syntyyn vaikutti 1800-luvun lopun taiteen kiinnostus kansanelämän realistiseen kuvaukseen ja ulkoilmamaalaukseen. Maa lauk sia liikkuu jonkin verran huutokaupoissa, ja niitä voi saada edullisestikin. Hyvät näyttelyt ja tasokas tutkimus ovat kaiken a ja o, mutta ilman markkinointia yleisö ei niitä löydä. Anna-Maria Wiljanen on hankkinut kotiinsa muutamia Önningebyssä vaikuttaneiden taiteilijoiden teoksia. Tutkimuksen näkökulmaan ja menetelmiin vaikutti Wiljasen tausta. Joukkoon liittyi myös Rönnbergin ystävä Elin Danielson. HANNA RÖNNBERG oli monipuolinen taiteilija ja sittemmin myös kirjailija, joka asui Pariisissakin. Acke, joka avioitui Zachris Topeliuksen taidemaalarityttären Eva Topeliuksen kanssa. VÄITÖSKIRJA ÖNNINGEBYN taiteilijasiirtokunnan sosiaalisista verkostoista tarkastettiin Helsingin yliopistossa vuonna 2014. Nuori Rönnberg oli yksi ensimmäisistä taiteilijoista, jotka alkoivat viettää kesiään Maarianhaminan lähellä Jomalan kunnassa sijaitsevassa Önningebyssä. Hän on Didrichsenin taidemuseon säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Taidehistorian seuran ja NORDIKin, The Nordic Association for Art Historians ry:n hallitusten jäsen. Antiikki & Design 48. MYÖS NYKYAJAN taidekentän toimijoiden tulisi Wiljasen mielestä verkostoitua entistä vahvemmin. Wiljanen on itse hyvä verkostoitumaan, ja hän toimii päivätyönsä ohella monissa luottamustehtävissä. – Luottamustoimeni eivät suinkaan ole UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiöltä pois, päinvastoin, Wiljanen sanoo ja jatkaa: – Verkostoitumisen lisäksi taidehistorian opintoihin tulisi sisällyttää myös markkinoinnin, viestinnän ja taloustieteen opintoja. – Minulla on valtiotieteen maisterin tutkinto kansantaloustieteestä ja olen opiskellut myös sosiologiaa, joten sosiologian menetelmien käyttö väitöskirjassani tuntui luonnolliselta. taide Ruotsalainen Edward Westman (1865–1917) oli yksi Önningebyn taiteilijasiirtokunnan jäsenistä. He ovat uskoneet minuun alusta alkaen. – Onneksi monet alan ihmiset myös tukivat ja kannustivat minua
Vaikka Wiljasen vapaa-aikakin on tutkimuksen ja taiteen täyttämää, välillä hän irrottautuu taiteesta – perheen pyynnöstä. VAPAA-AJALLAAN Anna-Maria Wiljanen valmistelee jatkotutkimusta pohjoismaisten 1800-luvun taiteilijasiirtokuntien yhteyksistä saman ajan ranskalaisiin siirtokuntiin. Wiljasen kodin önningebyläisten maalauksia on myös Elin Danielsonin maisema, johon tämä on vanginnut kesäyön tunnelman. Antiikki & Design 49. Lapset pyörittelivät silmiään, mutta minkäs teet, hyvä taide on vain niin ihanaa! Wiljasen väitöskirja Kansallisgallerian sivustolla: www.kansallisgalleria.fi/julkaisut-verkossa/vaitoskirjat. Taidehistoriassa 1800-luvun loppu on äärimmäisen mielenkiintoinen kausi, todellinen poikkitieteellisen tutkimuksen aarreaitta. Sen kokoelmiin kuuluu suuri määrä taidetta Albert Edelfeltistä Ahti Lavoseen ja Hugo Simbergistä Ola Kolehmaiseen. – Taiteilijoiden liikkuvuus, heidän sosiaa li set verkostonsa ja niiden vaikutus koko taidekenttään kiinnostavat minua. taide Kun Anna-Maria Wiljanen haastatteli Hanna Rönnbergin entisiä naapureita, yksi heistä antoi Wiljaselle Rönnbergin puretusta talosta pelastamansa lasimaalaukset. Aina se ei ihan onnistu. Säätiön tehtävänä on säilyttää suomalaisen metsäteollisuuden kulttuuriperintöä ja edistää omistamansa taiteen tuntemusta. Önningebyn museo: www.visitaland. Hypin riemusta, kun sitten näin teoksen silmieni edessä. – Olimme vähän aikaa sitten Prahassa ja olin luvannut, ettemme mene yhteenkään museoon. Kun huomasin näyttelymainoksessa Alphonse Muchan piirtämän julisteen Sarah Bernhardtista, minun oli pyörrettävä lupaukseni. Ne odottavat kunnostamista. com/fi/services/onningebymuseet. Pont-Avenissa maalasi myös Helene Schjerfbeck. Jälkimmäisessä vaikutti Paul Gauguin, ja siellä tapasivat toisensa ruotsalaiset Karin ja Carl Larsson. Niitä olivat kuuluisat Pont-Aven Bretagnessa ja Grez-sur-Loing Pariisista etelään
Seinällä on Matti Kujasalon 1970-luvun työ. Messinkivalaisin löytyi Turusta. Arkkitehtina Tommi Grönlund on mieltynyt suorakulmaisiin linjoihin, jotka toistuvat myös tiikkisessä tanskalaisessa sohvapöydässä. Graafiset sohvatyynyt ovat Artekista, saali on Balmuirin. Antiikki & Design 50. Rosa ja Tommi Grönlund pitävät persoonallisista vintage-esineistä
Taiteilijaduo Grönlund-Nisusen toisena osapuolena hänet tunnetaan kineettisistä installaatioistaan. Meksikosta kotoisin oleva Rosa Grönlund on lasitaiteilija ja korusuunnittelija, joka myy koruja ja peilejä MonParisliikkeessään. TOMMI GRÖNLUND on koulutukseltaan arkkitehti, eikä arkkitehdin kodissa saisi olla yhtään pyöreää muotoa. – Katsokaa nyt, suorakulma, suorakulma, suorakulma, Rosa Grönlund puuskahtaa ja osoittaa sohvan, rahin ja tanskalaisen 1960-luvun sohvapöydän linjoja. SELINA VIENOLA KUVAT RIITTA SOURANDER O lohuoneessa soi jazz. Suomalais-meksikolaisen taiteilijapariskunnan koti on tasapainoilua kahden maun välillä. Perheen koti on yhdistelmä geometrisia linjoja ja tarinallisia, luontevasti paikoilleen asettuneita aarteita, joissa on häivähdys boheemia runsautta. Rosa ja Tommi Grönlundin sekä heidän Frans-poikansa kotona soi aina musiikki. kotona ”Kahdesta mausta syntyi yksi tyyli” Rosa ja Tommi Grönlundin kotona on paljon suorakulmaisia esineitä. Rennon rytmiset sävelet kantautuvat kivijalka-asunnon avoimesta ikkunasta hulppean uusrenessanssitalon sisäpihalle. › Antiikki & Design 51. Mukaan mahtuu kuitenkin myös boheemia runsautta. Rosa Grönlundin suunnittelemat lasiesineet soivat hyvin yhteen Matti Kujasalon 1970-luvun maalauksen kanssa. – Pidän runsaasta tyylistä, mutta kotimme sisustus on tasapainoilua kahden erilaisen maun välillä, hän hymähtää. Kuvataiteilija Tommi Grönlund nimittäin rakastaa suoria kulmia. Nyt levylautasella pyörii Modern Jazz Quartet, jonka Rosa Grönlund on valinnut koko eteishallin seinän peittävästä levyhyllystä
kotona Rosa Grönlund on kerännyt pienen kokoelmaan suomalaisia snapsilaseja: yhden kultakin suomalaisen lasin kultakauden mestarilta Tapio Wirkkalasta Timo Sarpanevaan ja Saara Hopeaan. Antiikki & Design 52
Antiikki & Design 53. Siron kirjoituspöydän ääressä Rosa Grönlund suunnittelee koruja. Christian Dellin mintunvihreä Bauhaus-valaisin, Kaiser Idell, Friz Hansenin myymälästä
Antiikki & Design 54. Lasipurkki on Rosa Grönlundin omaa tuotantoa, vihreä ja keltainen kulho Artekista. Kutsuva kokonaisuus syntyy 1960-luvun ruokapöydästä, vapaasti ripustetusta kotimaisesta nykytaiteesta sekä Arne Jacobsenin Drop-tuoleista, jotka ovat Helsingin Friz Hansenin myymälästä
Antiikki & Design 55. Simpukankuoret muistuttavat kesästä. Catherine Deneuven nimikirjoitus on Rosa Grönlundin aarre. Vanha levyhylly täyttää koko seinän. Vanhoissa pokkarikameroissa on tyyliä. Hän säilyttää sitä pariisilaisesta antikvariaatista ostetun kirjan välissä. Tommi Grönlund on perustanut levy-yhtiö Sähkön. Lepakkotuoli ja Friz Hansenin Kaiser Idell valaisin ovat klassikoita. Kiinnostus musiikkiin näkyy kotona. Kuusikulmainen laatta on Artekista
kotona Kuin varkain Rosa Grönlund on kuitenkin ujuttanut sisutukseen myös kaipaamiaan kaarevia muotoja. ”Ennen esineet tehtiin kestämään sukupolvelta toiselle.” Makuuhuoneen art deco -kaappi muistuttaa Rosa Grönlundia hänen mummolastaan Meksikossa. Siro, ornamentein koristeltu 1930-luvun vitriinikaappi on esimerkiksi löytänyt itselleen täydellisen paikan modernien 1950ja 1960-lukujen huonekalujen keskeltä. VINTAGELLA ON vankkumaton asema Grönlundien kodissa. Suurin osa teoksista on joko perheen omaa tai ystävien käsialaa. Niistä löysimme persoonallisia esineitä, jotka sopivat tyyliimme, Rosa Grönlund kertoo. Puhuttelevia ovat myös herkät asetelmat, joita Rosa Grönlund rakentaa esimerkiksi vanhoista kirjoista ja käyttöesineistä sekä kivistä ja simpukoista. Ne ovat antavat kodille viimeisen silauksen. Rosa Grönlundin MonParis-liike www.facebook.com/MonParis123. Kahdesta mausta syntyy yksi tyyli. Rosa Grönlund on sommitellut vitriinikaappiin asetelmia itselleen merkityksellisistä esineistä ja sukulaisten valokuvista. – Asuimme aiemmin Barcelonassa, jossa vintage näkyi vahvasti myös katukuvassa. ERITYISTÄ Linjakkaat 1950–60-luvun huonekalut yhdistyvät herkkiin asetelmiin. Myös laadukkaalla uustuotannolla on kodissa sijansa. Uustuotantoa edustavat myös musta Kaiser Idell jalkalappu ja saman sarjan mintunvihreä pöytävalaisin. Harjaantuneella otteellaan hän on saanut eri ikäiset ja eri tyylisuuntaa edustavat esineet asettumaan luontevasti rinnakkain. – Valitettavasti en voinut tuoda sukuni vanhoja huonekaluja mukanani Suomeen, mutta antiikkiliikkeestä ostamani vitriinikaappi muistuttaa minua isoäitini kodista Meksikossa. Aina ei tarvitse ostaa uutta. Laadun lisäksi valitsemme kotiimme käytettyjä esineitä myös siksi, että se on ekologista. Siksi se on minulle erityisen rakas, hän kertoo. Sen myötä innostuimme itsekin koluamaan vanhojen tavaroiden myymälöitä. Se mikä hankitaan uutena, hankitaan harkiten. ASUNTO 72 neliöinen huoneisto uusrenessanssitalon kivijalassa Etelä-Helsingissä. KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Kuvataiteilija Tommi Grönlund, lasitaiteilija ja muotoilija Rosa Grönlund sekä heidän poikansa Frans Grönlund. Antiikki & Design 56. koska ne tehtiin jo valmiiksi kestämään sukupolvelta toiselle. – Aiemmin esineet olivat laadukkaita, Kaikkialle levittäytyvä taide on niin ikään tärkeä osa sisustusta ja kodin henkeä. Keittiön ruokapöydän tuoleina on Arne Jacobsenin 1950-luvulla suunnittelemat Drop-tuolit, joista Rosa Grönlund haaveili pitkään
Ihailen vanhoja venäläisiä Lomonosovin tehtaan posliinihahmoja. Nyt tyttö ja koira majailevat tätini valkean lipaston päällä ja sopusointu on täydellinen. Puolustin kiintymykseni kohdetta, jolloin hän nappasi esineen kädestäni ja heitti sen kaaressa metsään. Mies katseli sitä ja selitti, että se oli mauton. Tätini toivoi 80-vuotislahjakseen lasta ja eläintä esittävää tanskalaista sinivalkoista figuuria. Se on yksinkertainen, kuten hyvät ratkaisut aina. OLEN LÖYTÄNYT ratkaisun, joka sekä liennyttää lapsuuteni kissakori-traumaa että korvaa Gog ja Magog -himon. Olin tyrmistynyt, itkinkin ehkä. Jokaiselle otukselle on runsaasti nimikkoesineitä. Montgomeryn Anna-sarjassa esiintyvistä takan reunuksella istuvista Staffordshire-posliinikoirista. Esittelin kissakoria hänelle kotimme pihamaalla. Miehen opetus oli, että esineisiin ei saa koskaan kiintyä, varsinkaan mauttomiin. Myös tanskalaisen Bing & Grøndahlin tuotannon sinivalkoiset hahmot ovat herttaisia. Nykyään uskallan myöntää, että saan mielihyvää muustakin kuin kanonisoiduista muotoiluesineistä, kunhan ne rikastuttavat silmää ja sydäntä. Se oli pieni valkoinen kori, josta kurkisti kolme pientä kissanpoikaa. Antiikki & Design 57 SAAKO MAUTTOMAAN KIINTYÄ. Internetin ihmemaailman kautta löysin Yhdysvalloista kauppiaan, jolla oli etsimäni posliinihahmo. Ne ovat ilmeikkäitä ja herkästi maalattuja. Mielestäni esine oli ihana, ja se seurasi mukanani muutosta toiseen. Hän oli huippugraafikko ja kriittinen muotoiluajattelija, edelläkävijä monella tavalla. Törmäsin joitakin vuosia sitten vintage-liikkeessä kukkokaksosiin. Yritin etsiä kissoja, mutta ne olivat kadonneet ikiajoiksi. USKON TÄMÄN KOKEMUKSEN leimanneen suhdettani esineisiin vuosikymmeniä. Korin reunaan oli liimattu kaistale valkoista strutsiplyymiä antamaan pehmeyttä. Vanhemmillani oli hyvä italialainen ystävä, joka asui luonamme pitkiäkin aikoja. SAIN HYVIN PIENENÄ lahjaksi kiltiltä tädiltä posliiniesineen. Vasta hiljattain olen tajunnut, mistä johtuu posliinifiguriinien outo vetovoima. Tällainen kaapista ulostulo koriste-esineiden suosijana on ollut henkisesti vapauttavaa. Nuo tärkeän näköiset veljekset poseeraavat punainen heltta tanassa vihreän posliinikannon päällä. Tuo tarkka toive kumpusi tätini muistoista, sillä hän oli ollut sotalapsena Tanskassa. Moni ikäiseni nainen, joka on lukenut Annansa, saattaa muistaa Karoliinan majaa takan reunalla hallinneet vihreätäpläiset Gog ja Magog -koirat. Valitsin ammatikseni alun perin muotisuunnittelun, koska halusin alitajuntaisesti vapauden vaikka piehtaroida tyllissä ja räikeissä väreissä. Kissoille oli maalattu veikeä ilme, ja korin punos oli korostettu kultamaalilla. Englantilaisen Staffordshiren posliinitehtaan tuotanto ulottuu 1700-luvulle, joten aidoista vanhoista posliinikoirista saa pulittaa sievoisen summan. Olen syntynyt kiinalaisen astrologian mukaan Kukon vuonna. Niihin tutustuin vuosi sitten tarkemmin. ”Vanhempieni ystävä heitti kissakorini metsään.” kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija.. Itse olen haaveillut L.M. Kukon vuonna 2017 herrat tuijottavat koppavina viherhuoneen ikkunanlaudalla vartioiden taloamme maalla kunnon kotijumaluuksien tapaan. Kiinalainen horoskooppi koostuu 12 eläimen hallitsemasta järjestelmästä, jossa eläinten merkkivuodet toistuvat 12 vuoden välein. Myöhemmin olen uskaltautunut myös muotoilun pariin, vaikka siellä minimalismin vaatimus on voimakkaampi
Hän oli myös pioneeri perustaessaan oman sisustusarkkitehtitoimiston vuonna 1913. Brummerin osalle tuli suunnitella hallituksen istuntosalin kalusteet. SISUSTUKSEN PARISSA työskenteleviä nykyisiä sisustusarkkitehteja nimitettiin tuolloin huonekaluarkkitehdeiksi, huonekalusommittelijoiksi, huonekalutaiteilijoiksi, huonekalupiirtäjiksi, sisustussommittelijoiksi tai sisustustaiteilijoiksi. Hän kirjoitti, että suunnittelijoiden tehtävänä oli ”levittää kauneuden hohtoa myöskin taloudellisesti vaatimattomiin koteihin”. Siinä hänen ajatteluunsa vaikutti ruotsalaisen taidehistorioitsijan ja -kriitikon Gregor Paulssonin 1919 julkaisema pamfletti Vackrare vardagsvara. Eduskuntatalon sisustukseen osallistuivat myös nuoret kollegat Birger Hahl ja Werner West, jonka suunnittelema kahvilan sisustus edustaa aikansa moderneinta funktionalismia. Kalusteet ovat Brummerin suunnittelemat. SUSANNA AALTONEN A rttu Brummer oli luultavasti Suomessa ensimmäinen, joka kutsui itseään sisustusarkkitehdiksi. Kuitenkin Brummer ajoi aikakauden uusia tuulia ja muun muassa ”kauniimman arkitavaran” asiaa. Arttu Brummer oli ajan voimahahmo. Vielä vähälukuisen sisustustaiteen ammattikunnan tärkeimmiksi suunnittelukohteiksi tulivat itsenäisen Suomen yksityiset kodit, joissa uudet sukupolvet piti kasvattaa terveiksi ja vastuullisiksi kotimaansa rakentajiksi. Se oli 1900-luvun alkuvuosikymmenillä yleisnimitys muotoilijalle. jaksi. Tärkein julkisista rakennushankkeista oli Eduskuntatalo. ”Tehtävämme olkoon kullata arkinen elämä”, kirjoitti Brummer 1920-luvulla, jolloin arkkitehtien ja koristetaiteilijoiden katseet kääntyivät säätyläiskodeista pieniin porvariskoteihin. Vuonna 1911 perustettu ammattijärjestö nimettiin Koristetaiteilijoiden Liitto Ornamoksi. Arttu Brummer valmistui koristetaiteiliToisin kuin moni muu valistaja, Arttu Brummer ei koskaan esitellyt omaa kotiaan. Ku va D es ig nm us eo Va lo ku va Pi et in en , 19 31 , M us eo vi ra st o, H is to ri al lin en ku va ko ko el m a Ku va M us eo ku va / A m os A nd er so ni n ta id em us eo Sarja esittelee suomalaisia sisustusarkkitehteja Antiikki & Design 58. Eduskuntatalon hallituksen istuntohuone on tyyliltään 1920-luvun klassismia. Taideteollisuuskoulun opinto-ohjelmaan oli lisätty 1909 huonekalukompositio, jota opetti arkkitehti Max Frelander. Brummerin Atlaspankkiin Helsinkiin 1927 suunnittelemista art deco -henkisistä kalusteista on säilynyt vain muutama Amos Andersonin taidemuseossa. sisustuksen 100 vuotta Ammatin ja isänmaan asialla Sisustustaiteen uuden ammattikunnan tehtävänä 1920-luvun Suomessa oli suunnitella nuorelle valtiolle sekä julkisia tiloja että yksityisiä koteja. KAUNIIMPI ARKI tarkoitti Brummerille erityisesti sosiaalista vastuuta – siis sitä samaa, mikä oli myös funktionalistien ideologiassa keskeistä. Hänessä riittää vielä tutkittavaa. Myös nuoren valtion julkinen rakentaminen alkoi tarjota tehtäviä. Se oli myös ensimmäinen arkkitehtuurikohde, jossa sisustusalan ammattilaiset pääsivät arkkitehdin rinnalle näyttämään taitonsa. Brummeria on pidetty 1920-luvun vanhanaikaisen traditionalismin eli tradiksen edustajana ja uudenaikaisen funktionalismin, funkikisen vastustajana
• Naimisissa kahdesti, puolisot Eva Anttila ja Eva Brummer (os. • Hän opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa 1910–13 ja opetti siellä vuodesta 1919 eri aloja: yleistä sommittelua, huonekalusommittelua, heraldiikkaa ja muoto-oppia. Ku va O rn am on vu os ik ir ja 19 27 Antiikki & Design 59. Tämä ”kalustojen räjäyttämisen” idea oli vastaava kuin Kaj Franckin ajatukset astioiden suunnittelusta 1950-luvulla. Niinpä Brummer ajoi voimakkaasti ammattikuntansa työllistymistä huonekaluyritysten suunnittelijoiksi. Kokonaisten huonekalustojen sijaan alettiin 1920-luvulla puhua yksittäisistä koneellisesti tehtaissa valmistettavista sarjatuotetuista huonekaluista, joita voisi hankkia pieniin koteihin myös pikkuhiljaa varojen salliessa. Ahkera ja monialainen Brummer suunnitteli huonekalujen ja sisustusten ohella uniikkilasia Riihimäen Lasille. Martio) olivat molemmat tekstiilitaiteilijoita. sisustuksen 100 vuotta ARTTU BRUMMER • Karl Artur eli Arttu Brummer (vuoteen 1927 Brummer-Korvenkontio) syntyi 1891 Hämeenlinnassa. Käsityö olikin usein tehdastuotantoa laadukkaampaa. Ennen kaikkea hän kuitenkin oli alan auktoriteetti 1920-luvulta 50-luvun alkuun, opettaja ja kirjoittaja, tulevien sukupolvien kasvattaja ja esikuva. Tamminen herrainhuoneen kalusto Suomen ensimmäisillä Huonekalumessuilla 1927 on harvoja Brummerin koteihin suunnittelemia kalustoja. Hän kirjoitti: ”Sisustustaiteen tuli ennen kaikkea olla rehellistä ja kuvastaa elävää elämää.” Ihanteellisessa kodissa esimerkiksi edustuksellisen salin korvasi käytännölliseen perhe-elämään suunniteltu arkieli oleskeluhuone. • Toimi myös muun muassa Taideteollisuusmuseon intendenttinä, Ornamon puheenjohtajana sekä Suomen Käsityön Ystävien luottamustehtävissä. Brummerin vanhanaikaisuus 1920-luvulla liittyi siihen, että funktionalistien ihailema kone-estetiikka ja tehdastuotanto edustivat hänelle nykyajan ”lohikäärmeettä”, jota ei voinut nujertaa. Koulun taiteellinen johtaja hän oli vuodesta 1944 aina kuolemaansa 1951 asti. Näyttelystä kirjoittanut arkkitehti Gustaf Strengell piti Brummeria ”kieltämättä huonekalualan persoonallisimpana kykynä”
Kyyhkyset olivat Dora Jungin lempiaihe, jota hän käytti jo 1940-luvun lopulla. Milanon triennaalissa 1951 hänen kolmen kyyhkysdamastin sarjansa palkittiin korkeimmalla Grand Prix -palkinnolla. Ku va Tu om as So pa ne n Antiikki & Design 60
Ku va D es ig nm us eo › Antiikki & Design 61. Niitä voi nyt ihailla näyttelyssä Jyväskylässä. Dora Jungin (1906?1980) yhteistyö Tampellan tekstiiliteollisuuden kanssa alkoi jo 1937 ja jatkui 1970-luvulle asti. Dora Jungin ajattoman kauniit tekstiilit ovat nousseet uuteen suosioon. Yhteistyön aikana syntyivät monet suositut pellavaliinojen, lautasliinojen ja kattaustekstiilien mallit, joista Stockmannin 100-vuotisjuhlansa kunniaksi vuonna 1962 tilaama Sata ruusua -liina on tunnetuin ja suosituin. Jokainen voi itse arvata, mikä pullo kuuluu kenellekin. Osanottajamaat olivat Neuvostoliitto, USA, Englanti ja Ranska. design Dora Jung ja pellavan lumo Suomen 100-vuotisjuhliin sopisi edelleen pöytään Kielo-liina, jonka Stockmann tilasi maamme täyttäessä 50 vuotta 1967. Tampellassa tuotettiin noin neljänkymmenen damastiliinan erilaisia kokoja väVuoden 1960 neljän maan huippukokous on piilotettu neljää pulloa kuvaavaan tekstiiliteokseen nimeltä Quattro. PÄIKKI PRIHA T ekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemat ja Tampellan valmistamat pellavaiset damastiliinat ovat monelle tuttuja kotoa tai lapsuudesta
Liinasta kudottiin kahdeksan eri väritystä, tuotannossa se oli vain pari vuotta. KUTOMOA TYÖLLISTIVÄT myös näyttelytyöt sekä tilaustyöt julkisiin tiloihin. Kankaan nurjalla puolella kuvio näkyy samanlaisena mutta käänteisenä. Hän oli jo opiskellessaan kiinnostunut erityisesti damastikudonnasta. Lisäksi Jung suunnitteli Tampellan pellavatehtaalle kymmeniä kattaustekstiileitä. Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va D es ig nm us eo › Antiikki & Design 62. Kaikesta huolimatta hän vaatimattomana nimitti itseään mieluiten taidekäsityöläiseksi ja korosti jatkuvasti taitavien kutojiensa Kielo-liina ja lautasliinat on suunniteltu tavaratalo Stockmannin tilauksesta Suomen 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi 1967. Dora Jung korosti taitavien kutojiensa merkitystä. Mitä kiiltävämpiä materiaaleja käytetään, sitä selvemmin kuviot erottuvat. KUVIO muodostuu saman sidoksen kudeja loimivaltaisuuden vaihtelusta valon taittuessa pinnoista eri tavalla. Lehdet kirjoittivat hänestä ihailevasti, ja eri taideteollisuuspiirit kiittelivät hänen taituruuttaan. Kutomon huippuvuodet ajoittuvat 1960ja -70-luvuille. Tekniikalla syntyi huonekaluja verhokankaita, käyttötekstiilejä sekä suuria monumentaaliteoksia ja kirkkotekstiilejä. design MITÄ DAMASTI ON. Dora Jungin oman kutomon damastikangaspuissa syntyi uniikkija käyttötekstiileitä. Erityisesti Jung sai tunnustusta damastikudonnan tekniikan kehittämisestä ja hallitsemisesta, materiaalien tuntemuksesta ja työn täydellisyyttä hipovasta esteettisyydestä. Jung sai useita kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja alkaen Milanon triennaaleista 1950-luvulla. Esimerkiksi Alvar Aalto tilasi Dora Jungilta Finlandia-talon esiripun suunnittelun ja toteutuksen 1971. Helsinkiläinen Dora Jung työskenteli lähes viidenkymmenen vuoden ajan kutomossaan, jonka hän perusti valmistuttuaan Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiiliosastolta 1932. PERINTEISET valkoiset juhlapöytäliinat ja lautasliinat ovat pellavadamasteja. rivaihtoehtoja sekä lautasliinoja ja pöytätabletteja, joista tuli suomalaisen designin parhaimmistoa. DAMASTI on saanut nimensä Syyrian Damaskos-kaupungin mukaan. YLEENSÄ pellavasta, silkistä tai villasta erityisillä damastikangaspuilla kudottu kuviollinen kangas
design Osa Dora Jungin Tampellan tekstiileistä on signeerattu hänen kangaspuiden muotoa muistuttavalla nimikirjoituksellaan, merkillä jota hän kutsui nimellä ”Min Häst” eli hevoseni. Milanossa palkitun Viivaleikin idea syntyi Dora Jungin tiedusteltua Tampellasta, kuinka ohutta viivaa olisi mahdollista kutoa koneellisesti. Painettujen kankaiden malleja Jung teki vain yhden vuonna 1955, mutta siitä painettiin useita eri värityksiä. Pikkuliinoissa on myös Tampellan TL-merkki. Taidetekstiilinsä Dora Jung signeerasi kudotulla nimikirjoituksella tai nimikirjaimillaan. Erikokoisten liinojen lisäksi Tampella valmisti myös lautasliinoja. Prinsessat olivat aiheena jo lastenhuoneen seinätekstiilissä 1943, kutomossa sitä kudottiin 1958–59 ja Tampellassa 1960–78. Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va Pä ik ki Pr ih a Antiikki & Design 63. Tässä Tampellan prinsessoja. Mustaharmaa väritys on tunnetuin, mutta Viivaleikistä kudottiin myös muita vaihtoehtoja, kuten valkoinen, keltainen ja ruskea. Jotkin kutomossa kudotuista tekstiileistä muokattiin Tampellan tuotantoon sopiviksi. Pellavakankaan aihe on kesäinen ja kukkiva, talvea Dora Jung ei kuvannut koskaan
design Katoamattomuus-tekstiiliteos (1946) oli Dora Jungille niin tärkeä, ettei hän halunnut luopua sen ensimmäisestä koekudonnaisesta elinaikanaan. Mustavalkoinen tabletti on kutomon valmistama ja siinä on myös taiteilijan signeeraus. Ku va Tu om as So pa ne n Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va Pä ik ki Pr ih a Ku va Su om en Kä si ty ön M us eo Tampellan tuotannossa ollutta Omena-pikkuliinaa vuodelta 1969 valmistettiin myös punavihreänä. Riikinkukkoaiheisia tekstiileitä hän kutoi useampia. Niiden aihe on muokattu Katoamattomuus-tekstiiliteoksesta vuodelta 1946. Koko kansan suosikiksi muodostuivat 1960 suunnitellut kirkkaanväriset Rusticat, karkeat pellavatabletit ja kaitasekä pyyheliinat. Tampella tuotti riikinkukkoaiheisia kattaustabletteja vuosina 1965?73 nimellä Festivo. Värivaihtoehtoja oli lähes 30. Antiikki & Design 64. Kalat olivat lintujen ohella Dora Jungin lempiaiheita
Näyttelyn kattaustekstiilit tuovat varmasti monen kävijän mieleen samanlaisen liinan, joka löytyy omasta tai sukulaisen kaapista tai ehkä mökiltä. Myös monet muut luontoaiheet, kalat, näkinkengät ja kukat esiintyvät abstraktien aiheiden ohella hienostuneen värisissä, hallituissa sommitelmissa. Suomessa kärsittiin vielä materiaalipulasta, mutta Suomen Käsityön Ystävät ja Liljavalchsin taidehallin näyttelykomissaari antoivat Dora Jungille tarvittavat värilliset langat. Kirkollisia tekstiilejä ja muita tilaustöitä varten Jung teki valtavasti pohjatyötä. design merkitystä. Nyt Sopasen Dora Jung -kokoelma on Suomen suurin. Ryijy on mahdollisesti taiteilijan itsensä kutoma ja ainakin ollut hänen käytössään. • Älä käytä huuhtelutai valkaisuaineita. JYVÄSKYLÄSSÄ Suomen käsityön museossa on parhaillaan näytteillä noin 40 Dora Jungin kutomossa kudottua tekstiiliteosta tai niiden mallikappaletta sekä runsaat 130 kattaustekstiiliä, joista useimmat ovat 1950?1970-luvuilta. Damastiliinat kirkastuvat kylmämankeloinnista, kuumamankeli sopii vain karkeammille ja himmeille tekstiileille. asti Suomen Käsityön museossa Jyväskylässä, www.craftmuseum.fi. ”Tätä työtä ei voi tehdä yksin”, hän muistutti. Parasta damasteille on, että niitä käytetään. Silloin Sopanen olisi halunnut hankkia jonkin Dora Jungin tekstiiliteoksen, mutta ujous esti ottamasta yhteyttä taiteilijaan. Hän luki historiaa ja pyrki löytämään sieltä sopivan aiheen. Esimerkiksi teoksen Quattro eli Neljä suurta aiheena on neljä erilaista pulloa. NÄIN HOIDAT PELLAVAA • Pellavadamastit ovat erittäin kestäviä, niitä kannattaa käyttää. Tekstiilit ovat Tuomas Sopasen kokoelmasta. TÄRKEÄ TEOS Dora Jungille itselleen oli Katoamattomuus, johon on kuvattu riikinkukko. Taitejälkien välttämiseksi älä linkoa liinoja tai kuivaa niitä kuivausrummussa. Isä Valter Jung käytti samaa aihetta aikoinaan Privatbankenin lasimaalauksessa 1904. Kyyhkyjä Dora Jung kuvasi ensimmäisen kerran 1947. Ku va Tu om as So pa ne n Antiikki & Design 65. Katoamattomuus muuntui Tampellan koneellisesti kutomaksi tabletiksi ja sai nimekseen Festivo. Ensimmäinen kokeilu Katoamattomuudesta oli Jungille niin tärkeä, ettei hän halunnut luopua siitä elinaikanaan. Sopasen on vaikea nimetä omaa suosikkiaan kokoelmasta, mutta yksi Dora Jungin harvoista ryijyistä, Picu kaupungissa vuodelta 1935, on luonnollisesti tärkeä, koska siinä yhdistyvät Sopasen molemmat keräilykohteet. • Säilytä liinat rullalla tai ripustettuina housuhenkareihin, jolloin taitoksia tulee mahdollisimman vähän. Samoin syntyivät Ruusu-tabletti ja lastenhuoneen seinätekstiiliksi jo 1943 paperilangasta kudottu Prinsessat. Kannattaa ottaa liina esille ja levittää se pöydälle, sillä Dora Jungin mielestä parasta mitä hänen damasteilleen voi tapahtua on se, että niitä käytetään. ”Pesusta pellava paranee” -sanonta pitää paikkansa, kun pestään oikein. • Aloita silitys tai höyrysilitys liinan ollessa märkä ja jatka kunnes kangas on aivan kuiva ja sileä, välillä voit pitää taukoa. Joskus teoksiin on sisällytetty piilokuva. Tekstiili on Tuomas Sopasen kokoelman harvinaisuus. Opiskeluaikoinaan Helsingissä hän kuuli Dora Jungin esityksen. Dora Jung – pellavan kuvittaja 5.3. Teos on myös ensimmäinen, jossa Jung alkoi rikastaa damastikudontaa pujotustekniikan avulla. LEMPIAIHEEKSEEN taiteilija on itse nimennyt linnut, joita jo hänen arkkitehti-isänsä Valter Jung tarkkaili ja piirsi. Jungin omassa kutomossa kudotuista käyttötekstiileistä saatettiin tehdä myöhemmin teollinen versio. Konepesussa 60°C lämpötila on riittävä. Dora Jungin kutomossa valmistettiin satoja kirkkotekstiileitä, joista yksi komea esimerkki, Markus-leijona ja risti, on kudottu ehdotukseksi jotain toteutumatonta tilausta varten. Silloin Jungin hienostuneet ja vähäeleiset teokset tekivät häneen suuren vaikutuksen, samoin taiteilijan vaatimattomuus. Dora Jungin koko elämä oli tekstiiliä ja kutomo hänen perheensä. Teos on kudottu Pariisin huippukokouksen aikaan 1960, ja pullot edustavat kokouksen neljää osanottajamaata: Yhdysvaltoja, Ranskaa, Englantia ja Neuvostoliittoa sekä niiden päämiehiä. Varkautelainen kasvitieteen emeritusprofessori tunnetaan ryijyjen keräilijänä, mutta jo ennen ryijyjä hänessä heräsi kiinnostus Dora Jungiin. Yli kolmemetrinen taidetekstiili kudottiin Liljevalchsin näyttelyyn Tukholmaan 1946. • Pese likaantuneet mahdollisimman pian
Antiikki & Design 66. Italialainen Benevol (1865–1939) oli aikanaan suosittu taikuri, joka työskenteli Ranskassa ja pukeutui meksikolaiseksi
Vaikka kuinka sitä tiirailen, tulevaisuus ei piirry silmieni eteen, vaan näen vain lasin pinnasta heijastuvat kasvoni. Toisin oli 1800-luvulla, jolloin pallon entinen omistaja, amerikkalainen ennustajarouva, povasi sillä asiakkailleen. Antiikki & Design 67. SELINA VIENOLA KUVAT ERJA LEMPINEN N äky on mielikuvitusta kutkuttava. keräilijä ”Maagisuus kiehtoo minua” Taikuri Philippe Todaro on kerännyt mittavan kokoelman taikuuteen liittyviä antiikkiesineitä. Määrä riippuu laskutavasta: luoki› Belgialaissyntyinen taikuri Philippe Todaro, taiteilijanimeltään Mano d’Oro, esittelee vaimonsa Merja Todaron kanssa Fak Hongsin taikurishown jättijulistetta 1800-luvun lopulta. Myös se, että keräilyn myötä löytyy loputtomasti uutta tietoa, koukuttaa. Taikuri Mano d’Oron eli Philippe Todaron olohuoneen pöydällä komeilee taikuuteen liittyviä antiikkiesineitä, aarteita hänen laajasta kokoelmastaan. Sitä belgialaissyntyinen Todarokin on pohtinut, sillä häntä kiehtovat ennen kaikkea esineiden tarinat. Minkälaisia kohtaloita kristallipalloon olikaan kirjoitettu. Vapaamuurarien tunnuksilla varustetut kolikot ja niiden katoamistempussa käytetty rasia ovat 1800-luvulta. Hänen käsissään ne heräävät jälleen eloon ja hämmästyttävät nykyihmistä niin kuin aiempia sukupolviakin. Todarolla on tuhansia taikuuteen liittyviä esineitä. Se on äärimmäisen palkitsevaa. – Taikurin käsissäni nämä esineet heräävät jälleen eloon, ja liityn osaksi näiden esineiden ja monien ihmisen tarinaa. Satoja vuosia vanhojen kirjansivujen, julistekääröjen, taikomisessa käytettyjen nukkejen ja muiden kiertävän taikurin työvälineiden keskellä hohtaa mystinen kristallipallo. MINUA PUHUTTELEE ajatus siitä, että aiemmin eläneet taikurit ovat käyttäneet näitä esineitä ja nyt on minun vuoroni, Todaro sanoo. – Tietoni taikuuden historiasta syvenevät jatkuvasti
– Ovathan nämä aivan toista kuin hengettömät nykyiset. Taikomisessa käytetyt puiset välineet on valmistettu yhtä taidokkaasti. Spiritismi ja kaikenlainen ennustaminen olivat mieluisaa ajanvietettä 1800-luvulla. Edes kaikki taikurit eivät ole koskaan nähneet näin kauniita välineitä, saati pitäneet niitä käsissään, Todaro sanoo lumoutuneena. Todaro kertoo, että 1820-luvulla löydettiin Neljännen dynastian aikainen Westcarin Papyrukseksi nimetty teksti, jossa kuvailtiin, kuinka lintu saadaan muutamaan muotoaan vaihtamalla sen pää huomaamatta toisen linnun päähän. Lähes kaikki kokoelman esineet ovat eu”Muinaisille ihmisille taiat olivat totista totta.” Antiikki & Design 68. – Kaikki maagisuus kiehtoo minua, Todaro sanoo. Taikurin hattu muistutti vielä noidan suippokärkistä hattua. Ranskalaisen Saussinnen magneeteilla toimiva ennustuspeli on vuosilta 1895-1900. Yhdessä he ovat myös kiertäneet kouluissa kertomassa taikuuden historiasta. Antiikin aikana taikuutta pidettiin salaisena taiteena ja sen opit kulkeutuivat uusille alueille lähinnä kiertelevien taikureiden mukana. Jopa noitavainojen aikaan taikurit saivat jatkaa työtään maan tietyissä osissa, joskin toisaalla heidät saatettiin tuomita roviolle. Kristallipallon lisäksi kokoelmaan kuuluu esimerkiksi spiritismilautoja ja muuta ennustamiseen ja noituuteen liittyvää esineistöä. – Muinaisille ihmisille taiat olivat totista totta. Onnekseen Todaro on ranskankielinen, sillä suurin osa alan kirjallisuudesta on ranskaksi. EGYPTISTÄ TAIKATEMPUT levisivät Rooman valtakuntaan ja sieltä muualle Eurooppaan. Philippe Todaro on ennen kaikkea taikuri, mutta vapaa-ajasta leijonanosa kuuluu keräilylle. Alkujaan taikatemppuja ja noituutta ei edes erotettu toisistaan. tellaanko esimerkiksi moniosaiset taikomisvälineet yhdeksi vai useammaksi esineeksi. keräilijä Piirros 1800-luvulta kertoo, että taikaesitykset olivat tuolloin ennen kaikkea ylimystön hupia. – Ei kulu päivääkään, etten tutkisi kokoel maa ni liittyviä asioita. Eri kulttuureissa pyrittiin magian keinoin vaikuttamaan ihmisten toimintaan sekä luonnonoloihin ja vaikkapa satoon. – Taikurit olivat pitkään katutaiteilijoita, ja heidän työvälineensä mahtuivat yhteen matkalaukkuun, Todaro kertoo ja esittelee 1700-luvun taikurin matka-arkkua. Hän jakaa miehensä keräilyinnon ja avustaa tätä taikurin esityksissä sairaanhoitajan työnsä ohella. KOKOELMAN ESINEET ovat lumonneet myös Todaron vaimon Merja Todaron. Silmänkääntötemppuihin perustu vien taikatemppujen historia ulottuu sekin kauas, aina muinaiseen Egyptiin saakka. TODARO PYRKII HANKKIMAAN mahdollisimman vanhoja esineitä. Kristallipallo on kuulunut Yhdysvalloissa 1800-luvulla eläneelle ennustajalle. Ranskassa taikurikulttuuri nimittäin oli ja on yhä elinvoimaisinta. Toistaiseksi hänen vanhin aarteensa on 1500-luvulta peräisin oleva Théodore de Bryn grafiikan työ taikuutta käsittelevästä kirjasta Pereorinationes in indiam orientalem et indiam occidetalem. Jo tämä taidokkaasti rakennettu mekanismi on itsessään pieni ihme ja vähintään osoitus hienosta käsityötaidosta. Nahkainen, kantokahvalla varustettu ”taika-boxi” muuntuu avautuessaan peilillä somistetuksi, punaisella sametilla vuoratuksi hyllyköksi
La Magie Blanche devoilé -kirjan piirroksissa opastetaan tekemään taikatemppuja 1760-luvun tyyliin. Todaron mukaan taikuriesitysten suosion hiipuminen alkoi elokuvan keksimisen jälkeen, 1900-luvun alusta lähtien. Sen voi päätellä kannen tekstistä: Der kleine zauberrer, The little conjurer, Le petit escamoteur. rooppalaisia, suurin osa 1700ja 1800-luvuilta, ajanjaksolta, jota Todaro pitää taikuuden kulta-aikana. Todaron kokoelman ja tarinoiden äärellä ymmärtää, ettei taikuuden historia ole vain silkkipytystä putkahtelevien pupujen ja kyyhkyjen historiaa. Samalla niistä tuli entistä laadukkaampia ja kalliimpia sekä ennen kaikkea ylimystön hupia. keräilijä VAATIVA KERÄILYKOHDE TAIKOMISEEN, ennustamiseen ja noituuteen liittyvää antiikkia on vähän myynnissä. – Tosin taikuus kytkeytyy myös elokuvan alkuaikoihin. – Parhaimmillaan taikuutta pidettiin suorastaan taiteen kuningaslajina ja esimerkiksi hoveissa oli omat taikurinsa. www.museedelamagie.com, www.maisondelamagie.fr ja www.museomagia.it. Philippe Todaron kokoelmasta on tulossa näyttely 13.10.2017–3.6.2018 Merikeskus Vellamoon Kotkaan, www.merikeskus vellamo.fi. Antiikki & Design 69. AIHEPIIRIIN voi tutustua myös eurooppalaisissa museoissa, ks. Lasten 1880-luvun taikalaatikko oli suunnattu ainakin Saksan, Englannin ja Ranskan markkinoille. Hän tuijottaa julisteista tuimailmeisenä, huivi tiukasti päänsä ympäri sidottuna ja kunniamerkit rinnassaan. TAVARA kiertää usein keräilijältä toiselle. Sitä voi hyvällä onnella löytää huutokaupoista, antiikkiliikkeistä ja Keski-Euroopassa kirpputoreiltakin. Trikkikuvauksen ja fantasiaelokuvien isä Georges Méliès oli nimittäin alkujaan taikuri, Todaro valottaa. Taikureiden esitykset siirtyivät 1800-luvun mittaan kaduilta sisätiloihin. – Sellainen pukeutumistyyli oli pitkään vallitseva, kunnes modernin taikuuden isä Jean-Eugène Robert-Houdin (1805–71) uudisti taikureiden pukeutumisen. Facebookissa on alan harrastajien suljettuja ryhmiä. Myös spiritismi oli yläluokan suurta hupia, Todaro kertoo. Seuraa myös nettihuutokauppoja, kuten eBayta. Myös itämainen tyyli yleistyi 1800-luvulla taikureiden keskuudessa, ja esimerkiksi italialainen taikuri Benevol (1865–1939) vastasi ihmisten eksotiikan nälkään esiintymällä meksikolaisena. Jos innostuit, Philippe Todaroon voi ottaa yhteyttä: manodoro@gmail.com. TAIKURIT ON KUVATTU osassa Todaron kokoelmaan kuuluvista kirjoista noidan tai velhon suippo hattu päässään
Myös Turussa valmistettiin hienoja kustavilaispeilejä (Åbo Hallstämpel). Kaadin on Arabian mallia R, jonka ovat suunnitelleet Olga Osol ja Reinhard Richter Antiikki & Design kysy esineestä 70. Arvokin kiinnostaa. Arabian R-mallin kannu Mitä voisitte kertoa tästä Arabian kannusta. 1 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Hallileima oli laadun tarkastusleima. (K-PK) Peilin vakuutusarvo on 2 000 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Tarkistakaa takaosa hyvässä valossa, tyypin peilit ovat usein signeerattuja tai hallileimattuja (Stockholms Hallstämpel), jolloin niissä voi näkyä jopa vuosiluku. Liitä mukaan tarkka valokuva esineestä kokonaisena, mielellään vaalealla taustalla. Peililasi on sen verran ”vino”, että ainakin se on vanha – alkuperäisyydestä en tiedä. 2. Hieno peili on myöhäiskustavilainen 1790-luvulta. Jos ylälistan päällä on pieni tapin reikä, siinä on ollut veistetty rusettikoriste. Peililasi on varmaankin vaihdettu, koska tyypissä tavallisimmin oli vielä kaksiosainen lasi. Kuvan perusteella peilinne voisi olla tukholmalainen. Takana ainoat tekstit ovat kaiverrukset Saksa ja Tusby eli kotitilani nimi ja myös edellisten sukupolvien koti Tuusulassa. Kehysten koristeluun kuului runsaasti sauvakoristeita, kuten muna-, helmi-, kierteisja lehtisauvaa. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Kuvia ei palauteta. Tuolloin tulivat muotiin peilinkehykset, joissa suoraa yläja alalistaa koristivat veistetyt koristeet tai lasin alle sijoitetut antiikin aiheiset guassimaa laukset, jollainen näyttäisi olevan peilin ylälistan kahdeksankulmiossa. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Myöhäiskustavilainen peili Miltä ajalta peilini on. Vastaamme vain lehdessä julkaistaviin kysymyksiin
› Antiikki & Design kysy esineestä 71. Voisiko se olla venäläinen. FM viittaa mestariin, jota ei ole helppo tunnistaa, kun ei tiedetä, missä hän on toiminut. Hopeamalja on empireä Baltiasta. Isoimmista laseista puuttuu yksi. Koriste näyttää siirtokuvalta, mutta sen suunnittelijaa en kirjallisuudesta löytänyt. Hänen tunnetuimpia töitään Arabialle ovat Aquarium-, Heluna-, Runoja Zoo-koristeet. 2 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 1930. Empiremalja Baltiasta Sain tämän melko painavan hopeamaljan lahjaksi 20 vuotta sitten. Hän opiskeli kuvanveistoa myös Milanossa. Hieno kokonaisuus. Mistä malja on peräisin ja mikä on sen arvo. Pohjassa olevan merkinnän mukaan se on Arabian, mutta kuka on suunnittelija. Jalasta löytyy numero 13 ja kirjaimet FM. Kaunis ja laadukas malja on empireajalta 1800-luvun alusta. Koristeilla ei useinkaan ole virallista nimeä, mutta ne ovat sittemmin saaneet nimen kansan suussa. Hevonen on rikkoutunut, joten sillä tuskin on arvoa, mutta mikä olisi arvo ehjänä. Vakuutusarvo hyväkuntoisena noin 70 e. 1960-luvulla Juurikkala valmistui kuvanveistäjäksi Suomen taideakatemiasta. Arvio Arthur Aminoff , Galerie Donner. Se saattaa kuitenkin olla yhtä hyvin amerikkalainen, jolloin se voisi olla myös 1950-luvulta. (KK) Lasien vakuutusarvo on 5–15 e / kpl mal5. Malja on sisältä kullattu, ja siinä on vuosiluku 1818. Kannu oli tuotannossa 1950-luvun loppuun, mahdollisesti pidempäänkin. Lasit näyttävät automaatilla tehdyiltä, mutta reunat on kullattu käsityönä. 4. Leimoja en niistä ole löytänyt. Malja on todennäköisesti jostakin päin Baltiaa, ei kuitenkaan mistään isommasta kaupungista, kuten Tallinnasta tai Tartosta, sillä siitä puuttuu kaupunkileima. Anja Juurikkala (1923–2015) opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1943–46, minkä jälkeen hän työskenteli Arabiassa keramiikkataiteilijana vuoteen 1960. (AK) 3. Anja Juurikkalan figuriini Sain lahjaksi pienen keramiikkahevosen (kork. Kullattu lasisto Saimme vanhat lasit, joita on iso sarja. Juurikkalan aiheet nousivat maalaiselämästä: hän veisti lehmiä, härkiä ja vasikoita. Malli on aika yleinen Keski-Euroopassa, ja arvelenkin, että sarja on saksalainen ja 1960-luvulta. (AK) 4 5 lin mukaan, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Soman hevosfiguriinin on suunnitellut Anja Juurikkala. alle 10 cm). Jos maljassa olisi kaupunkileima, sen vakuutusarvo olisi noin 1 200–1 400 e, nyt se on 800 e. Numero 13 kertoo korkeasta hopeapitoisuudesta. Onko teillä tietoa, mistä lasit voisivat olla peräisin ja mikä olisi niiden arvo. Se oli Arabian tuotannossa 1954–57. Ehjänä ja hyväkuntoisena figuriinin vakuutusarvo olisi 100 e, mutta rikkoutuneena ja liimattuna 20 e
Minkä arvoinen se mahtaisi olla. Tällaiset pöydät eivät ole nyt kovin kysyttyjä, mutta tämän pöydän kiinnostavuutta voi nostaa, että se on jatkettava. Mikä on arvo. Tehdas teki 1950-luvulla muitakin samanlaisia hienostuneita posliiniastiastoja, joissa oli usein koristeena elegantti kultakoriste. Ruotsalaisen keramiikkatehtaan Rörstrandin astiat ovat 1950-luvulta. Rörstrandin astiat eivät ole Suomessa niin kysyttyjä kuin Arabian, joten täällä myyntihinnat jäävät vakuutusarvoja matalammiksi. Koska kynttilänjalassa ei ole leimoja, se on todennäköisesti hopeoitu, pohjamateriaali voisi olla messinki. Epäilen. Lautasen koko viittaa siihen, että se on leipälautanen. Mutta onko kynttilänjalka tehty silloin. Tälle koristeelle en löytänyt nimeä. Pöytä näyttää hieman kuluneelta, joten vakuutusarvo 250 e. Kynttilänjalka vanhaan tyyliin Haluaisin tietoa kynttilänjalasta. Rörstrandin 50-lukua Miltä vuodelta nämä Rörstrandin lautaset, tarjoiluvati ja maitokannu ovat ja minkä arvoisia ne ovat. (AK) 9. Englantilainen leipälautanen Mitä voisitte kertoa tästä pienestä lautasesta (halk. noin 16 cm). Siitä siis saa ruokapöydän. Kiina oli kasvavan kiinnostuksen kohteena Englannissa 1850-luvulta alkaen. Tekotavan ja viimeistelyn perus9 Englantilaisessa lautasessa on kiinalaisia vaikutteita. Tyyliltään esine joonialaisine pylväänpäineen ja jalustan helminauhoineen on uusklassismia, siis noin ajalta 1780–1840. Koristelu on kuin pieni taideteos, joka kertoo viehättävästi piknikistä puistossa. Osalla on nimi, kuten Oriental, Nationalservisen ja Elegance, osalla taas ei. 6. 7 8 6 Antiikki & Design kysy esineestä 72. Sarjan nimi on Park Scenery. Lautanen on hyvin tyypillinen englantilainen 1800-luvun jälkipuoliskon astia, vaikka pukumuoti viittaa enemmän 1800-luvun alun vuosikymmeniin. Astioissa oleva leima otettiin käyttöön 1950. Tämän tyyppisiä pöytiä valmistettiin 1920–30. Vakuutusarvo 15–20 e kunnon mukaan. Vakuutusarvot: matala lautanen noin 20 e / kpl, syvä lautanen 18 e / kpl, tarjoiluvati 35 e, kannu 45 e. Käsittääkseni se on alun perin tullut Ruotsista. Samanlaisia pöytiä tehtiin niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Mikä voisi olla sen arvo. Jos antiikkina pidetään sadan vuoden ikää, tämä pöytä on ainakin lähellä sitä. Ne tulivat minulle aikoinaan isovanhempien jäämistöstä. Niissä on vaikutteita 1700-luvun rokokoosta viehkeästi taipuvine jalkoineen ja kukkakoristeineen, joissa voi kuitenkin jo olla modernia pelkistyneisyyttä. (AK) 7. Valmistaja John Carr & Son -tehdas, joka toimi vuosina 1845–1900 North Shieldsissä Pohjois-Englannissa. (AK) 8. Niitä on pari, leimoja ei ole. Koristelun kenttämäisyydessä ja puiden muodoissa on jotain kiinalaista. Rokokoohenkinen ruokapöytä Onko pöytä antiikkia, toisin sanoen miltä aikakaudelta se on. Materiaali voisi olla petsattu koivu, mikä oli ajalle tyypillistä. Pohjan leiman mukaan se on valmistettu Englannissa
Voiko se olla mahdollista. Nuutajärven lasia myytiin sinisellä Arabian merkillä vuosina 1985–1987. Se on suupuhallettu ja käsityönä hiottu. Pinta on kauniisti vasaroitu. Väri oli yleinen sota-aikana ja vielä 1940-luvun lopulla, jolloin lasiteollisuus kärsi tuontiraaka-aineiden puutteesta. Lomonosov käytti 1900-luvulla punaista tehtaan leimaa. Siinä on pisaranmuotoinen kultainen muna, jonka päällä on pieni, jalokivikoristeinen kukkanen. Rautapitoisesta suomalaisesta hiekasta voi valmistaa vihreää lasia, mutta ei kovin helposti kirkasta. Vakuutusarvo 500 e. Kotkafiguriini Onko tämä kotkaveistos (kork. Ketju ei ole alkuperäinen. (AK) Antiikki & Design kysy esineestä 73. Vakuutusarvo 40 e. Jalusta on puristelasia, lyhtyosa puhallettua lasia. Punaisessa kivessä on halkeama, enkä voi varmuudella sanoa sen materiaalista mitään kuvan perusteella. (KK) Vakuutusarvo 20 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Voisiko punainen tahra pohjassa olla epäonnistunut leima. Karhulan lasit Onko viinilasi suomalainen ja milloin se on tehty. Leimaa ei ole, pohjassa on vain punainen tahra, joka voi olla jopa kynsilakkaa. Lasitus ja eläinaihe tuovat mieleen neuvostoliittolaisen Lomonosovin tuotannon 1950–60-luvulta. (KK) Vakuutusarvo 50 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design 13. Olen kuullut, että koru olisi Fabergén tuotantoa. Vaaleansininen kivi saattaa olla berylli, toisin sanoen akvamariini. Viehättävä pienoismuna on todennäköisesti valmistettu Venäjällä ennen vallankumousta, mutta se ei ole Fabergén valmistama. Mikä on sen arvo. 10 11 12 10 Vihreä lasi oli yleistä Suomessa sota-aikana. Tämän tyyppiset pienoismunat ovat ortodoksisissa perheissä pääsiäisaamun lahja äideille ja tyttärille. Wärtsilä omisti sekä Arabian että Nuutajärven, ja Arabiaa pidettiin Nuutajärveä tunnetumpana tuotemerkkinä. Vakuutusarvo 50 e. Varsinkin Englannissa on tehty tämäntyyppisiä kynttilänjalkoja pitkälle 1900-luvulle. 11. Olen perinyt laseja mummoltani. Viinilasi on Karhulan lasitehtaan tuotantoa joko aivan 1930-luvun lopulta tai 1940-luvulta. Mikä on lasien arvo. teella se voisi olla pikemminkin 1900-luvulta. 17 cm) silkkaa rihkamaa. Pienoismunakoru Venäjältä Olen perinyt kultaisen kaulakorun, ja sen ikä ja arvo kiinnostavat. Inkeri Toikan suunnittelema kynttilälyhty Valke oli Nuutajärven lasitehtaan tuotannossa vuonna 1985. Mustalla Arabian merkillä Nuutajärven lasia myytiin 1971–77 ja 1983–85. Inkeri Toikan Valke Kuka on suunnitellut tuikun ja milloin se on tehty. (UT-G) 12. Kotkaa esittävä figuriini ei ole sentään rihkamaa, on siinä sen verran ammattimainen ote. (AK) 10. Pienen munan lenkissä ei ole leimoja, mutta oletan, että materiaali on kultaa
Jalustoissa näkyvät kauniisti peruskallion juonteet, katto-osa muodostuu 1880-luvun tiiliholveista. Kovaa koivua esiintyy hyllylevyjen kannatuslistoissa, mäntyä rakenteissa niin kutsuttuna sokkopuuna. Mutta onhan seinien korkeus hyötykäytössä. Toimivat mittasuhteet, kauniit materiaalit ja sopiva määrä silmänruokaa auttavat keskittymisessä. Valitettavasti yleensä katson alas porrasaskelmiin, etten liukastuisi. Engel oli kaukaa viisas, sillä hän loi urbaanille pöhinälle tilaa asettelemalla kirjahyllyt salin reunoille, vaikka sai kritiikkiä tuhlailevasta tilankäytöstä. Siellä huuhdon päälakeni pohjolan valossa. Monet kerrat olen niiden siipien alla kuullut soittoniekkaa esittämässä Beethovenia tai tietokirjailijaa kertomassa Itämerestä. Keskilehtereiden kaiteiden afrikkalainen päärynäpuu ja hyllyjen aitomahonki lämmittävät käden alla. Antiikki & Design 74 PÖLLÖN KATSEEN ALLA PIAN SIITÄ ON VUOSI, kun Engelin suunnittelema Kansalliskirjasto peruskorjauksen jälkeen avattiin uudelleen. Hyvä niin, koska sillä on väliä, millaisessa tilassa ajattelutyön tekee. Taivaisiin ulottuvia hirmutikkaita ei tarvita. Tiedän, että Tuomiokirkon vieressä levittäytyvä talo on hieno. ”Onko luonnon globalisaatio uhka?” kuuluu kysymys, ja yleisö kuuntelee hipihiljaa. Pariisi ja Kuhmo, Tukholma, Tampere ja Töölö. Sekin oli peruskorjauksen ansiota, koska sen yhteydessä avattiin kaksi Engelin piirtämää oviaukkoa, jotka oli 1880-luvulla suljettu. KUN TARVITSIN KERRAN kesken Eteläsalissa työskentelyä vuoden 1922 aateliskalenterin, saatoin kävellä suoraan Kupolisalin lehterille kirjan luokse. ”Kirjastossa syntyy parempia ajatuksia.” Ku va Pi a In be rg kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Tuli paljon ”tyhjiä” kuutioita lämmitettäväksi. Onhan upeita kirjastorakennuksia muuallakin. Engel suunnitteli kupolista niin leveän, että se on pitkään koetellut luonnonlakeja. Mutta poliitikot, ne uhkaavat julkisia laitoksia taas uusilla säästöillä. Niitä kiertää kaksi kirjaparvea, minkä seurauksena lyhyempikin ihminen ylettyy ylähyllyille pelkän puupallin avulla. Se on maailmanluokan rakennusaarre, jota pitäisi muistaa ihastella jokaisella käyntikerralla. Lisäksi peruskorjaus näyttää kaltaiseni kanta-asiakkaan näkökulmasta onnistuneelta. Olisiko julkistilojen vuosisataiset vitsaukset viimein voitettu. KUN OLEN HOLVIIN taljani luovuttanut, nousen portaat ylös Kupolisalin lapinmarmorille. Rakennetta vahvistettiin tällä kertaa hiilikuidulla, joka ei laajene lämpimässä niin kuin aiempi vahvike teräspanta. Kupolisalin kulttuuritapahtumat ovat sellaista, mitä kirjastoilta tänä päivänä vaaditaan. Ja kun pääsen lukusaliin, olen satumetsässä. Silloin tuikenisi pöllön katse, tummenisi punamaali. Holvikaarien kulmista minua tarkkaa viisas pöllö ja kolme muuta allegorista lintua, kaikki puhdistettuina ja selvärajaisina. Lattia oli alun perin sitkeää kuusilankkua, mutta remontissa se vaihdettiin tanskalaiseen tammeen, joka on kuulemma kestävämpää. Pidän ensinnäkin uusista naulakkotiloista, jotka louhittiin kellariin varovaisesti peruskalliosta. Tärinää tuottava työ oli kiellettyä, joten räjähteiden sijaan käytettiin timanttiporausta, vaijerisahausta ja hydraulikiilausta. Työni ääressä en ole kokenut kesällä kylmää, en talvella kuumaa, en syyssateilla märkää. Poliitikot, tervetuloa Kansalliskirjastoon. Jos muu ei auta, on ylikirjastonhoitaja väläyttänyt Engelin helmen poisvuokraamista. Mutta ei se ole sama, missä kirjalliset työnsä tekee. Pohjoissalissa kasvoi 1840-luvulla jopa sieniä, mutta peruskorjauksessa koilliseen nurkkahuoneeseen rakennettiin vedenpumppaamo. Semmoisten alla on aina säilytetty jotain pyhää, kuten viiniä ja ruumiita. Täällä syntyy parempia ajatuksia
Vetolaatikoiden reunaa koristaa yksinkertainen mutta kaunis koriste. Talonpoikaisissa ootrauksissa on usein hieman naivistinen mutta juuri siksi niin viehättävä ote. TYYLIMUODIT ELIVÄT talonpoikaiskulttuu rissa usein pitkään. TÄLLAISTA KAAPPIA kutsutaan pata kaa pik si. Kaappiin on todennäköisesti 1900-luvun alussa vaihdettu jugendin vetimet, jotka sopivat siihen yllättävän hyvin. Kaapin punaruskealla maalilla tehty oot rauskoristelu on tyypillinen talonpoikaisille huonekaluille. Patakaappi jäljittelee empireä Patakaappi, Länsi-Suomi 1800-luku, alkuperäinen väri, 650 e, Occasion. Kaappi on sekä taidokkaasti että hyvällä maulla tehty. Ei ole mitenkään kum mallista, että 1500luvun renessanssituoli mallia nikkaroitiin kansanomaisesti vielä 1800luvulla. Köynnökset tai poimutettua kangasta muistuttavat draperiat ovat uusklassismin tyypillisiä koristeaiheita. Mahonkiviiluja oli tapana leikata si ten, että niistä saatiin symmetrisiä muotoja. Ootrauksella jäljiteltiin herraskaisten huonekalujen mahonkipintojen kuvioita. Tappiliitoksessa on käytetty puunauloja. Mahongilla viilutetut huonekalut olivat muo dis sa empiren ja myöhäisempiren aika na noin 1805–50. Tie du ste lu O cc as ion 04 53 6 49 03 Pilasteri eli seinämässä kiinni oleva pilari ja alaspäin kapeneva jalka kertovat esikuvasta, empirestä. Ootrauksen tekijä on varmas ti päässyt näkemään korkeatasoisen empire kaapin, niin uskollisesti hän on jäljitellyt mahongin klassista kuviointia maalauksel laan. Liitosta kutsutaan pyrstötai lohenpyrstöliitokseksi. Kaappi on peräisin LänsiSuomesta, ja todennäköisesti se on palvellut suuren talonpoikaistalon keit tiössä. Tosin myös säätyläiskalus teita ootrattiin, mutta niissä työn jälki on yksityiskohtaisempi. Patakaappi on lähempänä esikuvaansa empireä ja valmistunut lähem pänä sen aikaa samalla vuosisadalla, ehkä noin 185060. Kaapissa on myös maalattuja draperia tai köynnösaiheita, jotka ovat uusklassis mille eli kustavilaisuudelle ja empirelle tyypillisiä ornamentteja. Siinä on nimensä mukaisesti säilytetty patoja ja kattiloita, jotka olivat 1800luvulla enimmäkseen kuparisia. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO Antiikki & Design luupin alla 75
Teoksen, maalaustekniikan, värien ja signeerauksen lisäksi vastauksia antavat maalauspohja ja kehys sekä todennettavissa olevat taustatiedot eli provenienssi. Huurrekoivikon pelkistetty maisema antaa tilaisuuden kiertää anatomian, perspektiivin ja sommittelun kuvaamista, jota ihmishahmot, eläimet, rakennukset ja asetelmat vaatisivat. Myös aitoa signeerausta voi vääristää lisäämällä monogrammin jatkoksi sukunimen. Myös karaktääri ja luontei kas katse puuttuvat, vaikka mallina on taiteilijan ystävä. UV-valo tuo esiin peitetyt signeeraukset ja päällemaalaukset. Väärentäjä osaa matkia käsialoja ja tietää, milloin Venny Soldan-Brofeldtin merkintä oli tyttönimi VIS ja milloin VSB. JOTAIN ON VIALLA, jos mittasuhdeja perspektiivivirheet eivät vastaa väitetyn taiteilijan saamaa koulutusta tai jos maalauksen aihe ja yksityiskohdat ovat ristiriidassa hänen elämäkertansa kanssa. Väärennös voi olla taidokas tai kömpelö, kallis tai edullinen. Antiikki & Design 76. Teokset ovat aidosti vanhoja ja taitavasti tehtyjä, mutta niiden identiteetti on väärennetty. Osa väärennöksistä on tietoisesti ja ammattimaisesti valmistettuja uusia töitä, mutta myös vanhoja teoksia muokataan. O ikeudenkäynnissä epäillään, että markkinoille on päätynyt jopa kymmeniä ellei satoja väärennettyjä arvoteoksia kuuluisilta taiteilijoilta, kuten Järnefelt, Simberg, Sallinen ja Vanni. Väärentäjä on kopioinut öljyväreillä Turun taidemuseossa olevan Akseli Gallen-Kallelan tussipiirroksen Hugo Simbergistä. Viimeistään materiaalianalyysilla valtaosa väärennöksistä paljastuu. Silloin taiteilijan omakätisenä maalauksena tarjotaan hänen elinaikanaan tehtyä kopiota. HS ei välttämättä ole Hugo Simberg. Kenenkään taiteilijan tuotanto ei ole tasavahva, joten teosten vertailukaan ei auta harjaantumatonta. Käytännössä kuka tahansa pystyy kirjoittamaan nimen. SIGNEERAUSTA PIDETÄÄN merkintänä siitä, että taiteilija on hyväksynyt työnsä. Taideväärennöksellä tarkoitetaan teoksesta tehtyä jäljennöstä tai taiteilijan kädenjälkeä matkivaa työtä, jota tarjotaan aitona ja uskotellaan tietyn taiteilijan tekemäksi. Miten maallikko voi välttää väärennökset, kun arvovaltaiset asiantuntijatkin ovat haksahtaneet. Käytännössä suurin osa väärennösepäilyistä kuitenkin löytyy taidehistoriallisen tiedon ja tyylianalyysin perusteella. Näin on muutettu suomalaisiksi norjalaisia ja tanskalaisia 1800-luvun lopun merimaalauksia. Tuloksia verrataan taiteilijan muuhun tuotantoon ja hänen aikanaan saaReidar Särestöniemen lennokas käsiala houkuttelee väärentäjää näennäisellä helppoudellaan, mutta toisen henkilön värisilmää on vaikeampi jäljitellä. Otetaan signeeraamaton taulu tai poisTUIJA PELTOMAA KUVAT PATRIK RASTENBERGER / KESKUSRIKOSPOLIISI tetaan alkuperäinen nimi ja lisätään aiheeseen ja tyyliin sopiva taiteilijanimi. Huippuväärennöksen paljastaminen ei ole helppoa edes asiantuntijalle. Taiteilija jäljentää harvoin piirustuksensa muuntelematta sitä. Voiko väärennettyä taidetta välttää. Konservaattorit pystyvät selvittämään maalauspohjan tai grafiikan paperin, sidosaineet ja väripigmentit alkuaineiden tarkkuudella. Monogrammi ei aina tarkoita tunnetuinta vaihtoehtoa. Suomessa on parhaillaan meneillään laaja oikeudenkäynti taideväärennöksistä
Kuka tahansa voi kaiverruttaa kehykseen laatan nimitai omistuskirjoituksineen. Paras suoja on talonpoikaisjärki. TODISTUKSIIN LUOTETAAN valitettavasti yhä siitä huolimatta, että kansainväliset väärennösringit ovat onnistuneet ostamaan asiantuntijoiden palveluja. Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta, Tammi 2017. Vaikka tuotto olisi suuri, kiinnijäämisen riski kasvaa, koska teos herättää huomiota. Internetissä teokset ovat avoimesti kenen tahansa arvioitavissa. Lausunnon takaa ei aina löydy edes todellista henkilöä. 1950ja 60-luvulle vaikuttaneiden suomalaisten taideasiantuntijoiden Wennervirran ja Hintzen aikaan lausuntojen lähtökohtana oli silmämääräinen arviointi ilman materiaaliteknisiä tutkimuksia. Silloin teos vaikuttaa taiteilijan tekemältä, mutta varmaa takuuta ei voida antaa. Kun luottamus on saavutettu, on tarjottu myös väärennöksiä. • Ota huomioon taiteilijan elämänvaiheet ja teosten aiheet, hänen aikansa mate riaa lit ja tekniikat. Taulun kaikki irrotettavissa olevat osat ovat vaihdettavissa. Riskiryhmästä löytyvät juuri nyt Hugo Backmansson, Elvi Maarni, Ellen Thesleff, Akseli Gallen-Kallela ja Michael Schilkin. Tarkasta näyttelymerkintöjen paikkansapitävyys. Teos palautuu myyjälle. • Tutki näyttely ja teosluettelot, kirjalli suus ja museokokoelmat. Koulutettu taiteilija hal litsee mittasuhteet, anatomian ja pers pektiivin. Tällaista väärennöstä voidaan kuitenkin tarjota keräilijälle, jonka hallussa se tulee pysymään kauan. • Kun teosta on näytetty ”asiantuntijalle”, selvitä missä, milloin ja kenelle. Mielenrauhaa ja pätevän tositteen saa vaatimalla kuitin, jossa mainitaan tekijä, aihe, signeeraus, ajoitus, koko, materiaali ja muut teoksen tunnistamiseen tarvittavat yksityiskohdat sekä kauppahinta ja myyjä. Myös arvossa pidettyjen tahojen kaupankäyntitavoista löytyy ongelmia. Se tarkoittaa realismia, kyseenalaistamista, huolellista harkintaa ja kykyä sanoa ”ei kiitos”. On totta, että pienet huutokaupat ja netin myyntipalstat ovat otollisia väärennösten levittämiseen, mutta suuretkaan huutokauppatalot eivät ole turvassa väärinkäytöksiltä. ULKOMAISESSA TAITEESSA Suomi on kansainvälisten taidemarkkinoiden reuna-aluetta. RISKIT KASVAVAT siellä, missä suuria tavaramääriä liikkuu nopeasti. Lisäksi ostajaa harhautetaan keinotekoisesti vanhennetuilla materiaaleilla ja kirjasta tai portfoliosta irrotetuilla grafiikanlehdillä, joiden leikattu reuna on kätketty paspatuurin ja kehyksen alle. Yksi niistä on huutokauppojen myyntiehdoissa mainittu ”ostajan tarkastusvelvollisuus”. Taidekaupan asiantuntijana toimiva myyjä siirtää näin vastuun maallikko-ostajalle! Kyseenalaista on niin ikään luetteloida teos ”Maalaus, sign.”, mikä tarkoittaa vain, että teokseen on kirjoitettu mainittu nimi. Niin kauan kuin yksittäisen teoksen arvo ei ole suuri, virallinen tutkimusprosessi ei ole taloudellisesti kannattava. ÄLÄ LANKEA ANSAAN • Jokainen taiteilija ja hänen väripalettinsa ovat yksilöllisiä. He tarjoavat houkuttelevaa hintaa ja kiirehtivät päätöstä vedoten toimeksiantajan elämäntilanteeseen. Surullista on, kun arvostettu kokoelma ”pyhittää” väärän teoksen. Yhtä epävarmoja ovat vanhat todistukset. Väärennös on monesti suora kopio taiteilijan tuotan nosta. • Väärennösten määrä markkinoilla kas vaa, kun suuresta näyttelystä on kulunut 2–3 vuotta. Väärennösten välittäjät ovat taitavia puhumaan. Taulua voidaan myös markkinoida taiteilijan nimellä ja lisäyksellä ”väitetty”. Kun maksukykyiseksi tiedetty taiteenharrastaja on joutunut väärennösliigan kohteeksi, peli on alkanut ovelasti aidoilla teoksilla. Vahinko lähtee kiertämään, kun teoksen siirtyessä eteenpäin signeeraus tulkitaan takeeksi tekijästä. Komea rivi näyttelyetikettejä ei riitä, ellei kehys tai taustapahvi merkintöineen ole varmasti alkuperäinen. Se tarkoittaa, että keräilijän maine auttaa väärennöstä pääsemään osaksi taiteilijan virallista tuotantoa. Tuore kirja kertoo alasta väärennösten välittäjän näkökulmasta: Jouni Ranta ja Marko Erola: Vilpitön mieli. Listaus tietoineen uppoaa uuteen uhriin tai kun seuraavaa samankaltaista väärennöstä tarjotaan toiselle jälleenmyyjälle. Mattitai maijameikäläisen seinälle päätyy todennäköisimmin väärennös kohtuuhintaisesta suuren yleisön suosikista, josta ei ole olemassa tutkimustietoa ja jonka lähipiiriä ei ole elossa. Myös veistosten jälkivaluja on esitelty alkuperäisinä, taiteilijan valvonnassa tehtyinä. Asiantuntijamaine ja myyntikohteiden julkinen esilläolo ovat kaksiteräinen miekka. Kun välittäjä onnistuu vetoamaan tunnustettuun auktoriteettiin, tavallisesta poikkeava käsialakin alkaa näyttää hyväksyttävältä. Todistus allekirjoituksineen voidaan monistaa tai siirtää toiseen työhön. Antiikki & Design 77. Lisätietoa Tuija Peltomaan kirjassa Mikä arvoksi antiikille, taiteelle ja vanhoille esineille, JK-Publishing 2013. Täysin tuntemattoman Schjerfbeckin tai Repinin putkahtaminen markkinoille on epätodennäköistä. Moderni grafiikka on väärentäjien kestosuosikki: Renoir, Picasso, Chagall, Dalí, Miró ja Zorn. MAALLIKON EI OLE häpeällistä erehtyä. Huijarit luottavat siihen, ettei asiantuntemusta ja vertailuaineistoa löydy täältä. Kun aitousongelma paljastuu perikunnalle, väärentäjä on jo tavoittamattomissa. tavilla olleisiin materiaaleihin, mutta myös materiaaleja on mahdollista manipuloida. Toisaalta vilpintekijälle on onnenpotku saada väärennös arvostettuun myyntiluetteloon. Siveltimen käyttö on varmaa ja sujuvaa. Taulun kaikki irrotettavat osat ovat vaihdettavissa. • Varo, jos laadullisia puutteita selitetään myöhäiskauden tai opiskeluajan työllä. Vaikka kirjallisella dokumentilla on enemmän painoarvoa kuin suullisella tiedolla, sen täytyy olla kiistattomasti yhdistettävissä teokseen. Sitä paitsi monien merkittävien taiteilijoiden tuotanto tunnetaan läpikotaisin. Vaikka se vedettäisiin pois ennen h-hetkeä, vahinko on tapahtunut. Yksittäin nähtynä hyvää väärennöstä onkin vaikeampi tunnistaa. Esimerkiksi Maria Wiikin näyttelyetiketeillä on kikkailtu. He luovat mielikuvan kilpailevasta ostajaehdokkaasta ja antavat niukasti harkinta-aikaa. Väärennöskohteet eivät läheskään aina ole arvokkaimpia teoksia ja kuuluisimpia tekijöitä. Väärentäjää ei pieni kappalehinta haittaa, jos teostehtailu on laajaa
2 Lehtikullatut kehykset ovat erityi sen herkkiä vedelle. 854 e, Bukowskis. Käyttö on hyväksi, ihon rasva suojaa kultakorua hapettumiselta. 3 Likaisia kultarahoja ei pidä hangata, harjata tai käsitellä hankausaineilla. Pölyt lähtevät muutenkin paremmin pölyhuiskul la. VARO • Älä käytä kultakoruja saunassa tai uimahallissa, kloori ja suuret lämpötilan vaihtelut voivat vahingoittaa niitä. Se on vain normaalia vanhan esineen patinaa. • Sijoita lehtikullatut esineet kauas lämpöpattereista. Säilytä korut pehmeällä kankaalla vuoratussa rasiassa, joka suojaa naarmuuntumiselta ja likaantumiselta. Kultakoristeiset astiat eivät kuitenkaan kes tä astianpesukonetta eivätkä liian kuumaa vettä. Emaloitu kultasormus, O. Vaikka kultaraha näyttäisi puhdistuk sen jälkeen kiiltävämmältä, ammattilaisen silmissä sen arvo vähenee. Jos kultaus tummuu tai saa tahroja, sitä voi puhdistaa siihen tarkoite tulla liinalla, joka käy myös koru 1 Kulta on yleinen korujen materiaali. Liinoja voi tiedustella kultasepänliikkeistä. • Tarkistuta aika ajoin kultasepällä, että korun rakenne on kunnossa. Antiikki & Design pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. Likaa voi puhdistaa lämpimässä tiskivedessä. • Puhdista kullatut kehykset pölyhuis kulla. Kultaus suojaa hopeaa tummumiselta. • Patina tai pieni kuluminen ei välttämättä haittaa, se on merkki vanhasta esineestä. 5 Hopeiset makeismaljat, suolakot, liemikauhat ja tarjoilulusikat on usein kullattu sisäpuolelta. Kahvikupin reunan kultaus kestää yllättävän hyvin käyttöä, eikä pieni kuluminen haittaa. Maalauksien ja peilien kullattuja kehyksiä on paljon Kulta säilyttää hyvin kirkkautensa, sillä se ei reagoi herkästi muiden aineiden kanssa ja on vastustuskykyinen ilmansaasteille: se ei hapetu eikä ruostu. jen puhdistamiseen. Kulta on kuitenkin pehmeää ja vaatii hellää hoitoa. Säilytä ne alkuperäi sessä rasiassa. 4 Hienoissa astioissa ja laseissa on kultakoristeita. tuhottu kostealla liinalla pyyhkimällä. • Kultakoristeiset astiat eivät kestä konepesua. ANTTI KAIJALAINEN Lehtikultaus ei siedä vettä TEE NÄIN • Käytä koruja. Joskus vanha taulunkehys voi olla kaunis ja arvokas, vaikka kultaus olisi paikoin ku lunut. Se on kuitenkin puhtaana liian pehmeää koruihin, joten siihen lisätään jotain muuta materiaalia, usein kuparia. Irtonaisen lian voi varovasti puhdistaa pumpulilla tai liot tamalla lämpimässä vedessä. Pahasti lohkeilleen kultauksen korjaa siihen erikoistunut konservaattori. R. Mitä enemmän kullassa on muuta materiaa lia, sitä herkemmin se tummuu. 78. Ta vallisen lian voi pestä lämpimässä vedessä, mutta jätä pahojen pinttymien poistaminen kultasepälle. • Älä käytä puhdistus tai kiillotusaineita, joissa on hankaavia aineita. Lundgren, Turku 1857
Ajasta aikaan, 044-231 9026, www.facebook.com/kerailytapahtumat. Laatumessut, p. 050 5257 464, www.laatumessut.com. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Antiikki-, keräily-, sisustusja harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. MARITA LIULIA 23.4.2017 SAAKKA GÖSTA | JOENNIEMENTIE 47 | MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! ”Liulian maalaussarja on hengästyttävä ja valokuvat ovat mykistäviä.” – Antiikki & Designin blogisti Pälvi Myllylä Teos: Marita Liulia, Läsnäolo on kultaa (Pekka Louhio), 2015.. ExpoNova, p. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Ahvenanmaa Leena Saraste tallensi katoavat lehtoniityt Kvanttiyllätys! Hiukkaset keskustelevat matkojenkin takaa ITALIA G M AR RA SJO U LU KU U 11 -1 2/ 20 16 Marras-joulukuu 11-12/2016 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g NAPOLINLAHDEN PROCIDA Kalastajakylän idylli loistaa väreissä TULINEN ISCHIA Sekoitus kansoja ja kylpylöitä LAMPEDUSA Kaukainen saari keskellä kriisiä Saapasmaan ihanat pikkusaaret Leif Schulman: Afrikka opetti tyyneyttä vaikeuksien edessä ITA LIA N SA AR ET · Kv an ttim ek an iik ka · Elä m ä Jor da njo en va rre lla · Va lok uv aa ja Le en a Sa ras te ja Ah ve na nm aa -ku va t · Na ali Utelias naali Tundrien valkea kettu lumosi valokuvaajan P A L .V K O 2 1 7 -0 2 246 595 -16 -11 UU SI JA PA NI JA KIO TO N KÄ SIT YÖ PE RIN TE ET · Su de nk ore nn ot · M oti va atio · Va lok uv aa ja An ni Le pp älä · Am ste rda m Taas siivouspäivä... Iltahuutokauppa, Helander, p. 02900 319 50, www.helander.com. ExpoNova, p. Ajasta aikaan, 044-231 9026, www.facebook.com/kerailytapahtumat. ExpoNova, p. • 4.–5.3. alkaen Design + Art Helsinki -verkkohuutokauppa, näyttö 5.–10.4. Kajaani • 1.–2.4. Pori • 8.4. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. 02900 319 50, www.helander.com. Bukowskis, p. Järvenpää • 18.–19.2. Tarkista tiedot järjestäjiltä. 040 535 5917, www.seinajoenmessut.fi. Ajasta aikaan, 044-231 9026, www.facebook.com/kerailytapahtumat. Antiikkija Keräilymessut, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4. Forssa • 25.2. Turun Messuja Kongressikeskus, p (02) 337 111, www.turunmessukeskus.fi. Huutokauppa. Mediapro Messut, p. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Kuukausihuutokauppa, Helander, p. Holmasto rahaliike, www.holmasto.com. Tapahtumat Lisää tapahtumia www. • 4.3. • 23.3. FIL IPP IIN IEN PA LA W AN · Pa tag on ian luo nto · He rkk uja hy ön teis istä · An tik yth era n hy lky · Su om i 10 vu ott a: Aa va sak sa · Ilo ise t roo lile ikit US A:s sa ja Eu roo pa ssa Antiikin Titanic Huipputekniikka ratkoo hylyn arvoituksia Merja Salo: Olen oikeassa – oletko sinäkin. Antiikkimessut, Jyväskylän Paviljonki, Uno Savolan katu. Turku • 18.–19.3. Ilmoita tapahtumastasi meille antiikkidesign@fokusmedia.fi. Jyväskylä • 8.–9.4. Antiikkija keräilymessut, Forssan työväentalo, Kauppakatu 17. 0500 660 948, www.mediapromessut.fi. Lahti • 15.–16.4. Rauma • 11.3. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Hämeenlinna • 11.–12.3. antiikkidesign.fi 79 Antiikki & Design minne mennä Tilaa omasi fokusmedia.fi/tilaa-lehti LU O N TO · M AT K A I LU · H I S TO R I A · K A N S AT J A K U LT T U U R I T · T I E D E Uusi ikkuna maailmaan Vehreä Jordanjoki Loppumetrit vain pahainen oja – mitä matkalla tapahtuu. Modern-huutokauppa. Kuukausihuutokauppa. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. • 28.2. Helsinki • 15.2. • 30.3. • 4.–5.3. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. Antiikkija keräilymessut, Ooperi, Vanha Turuntie 56. • 2.3. Antiikkija keräilymessut, Ailav-Sali (Viikkarin Valkama), Juhana Herttuankatu 17. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Motivaatio löytyy, kun lyöt homman leikiksi! Osmo Rauhala: Kriisi paljastaa piilevät voimat Tunteista kuviksi Intuitio ohjaa valokuvaaja Anni Leppälää Sudenkorento Saalistaa, syö ja paritteleekin ilmassa Käsityöperinteet elävät vahvoina Kiotossa JAPANI G LO KA KU U 10 /2 01 6 Lokakuu 10/2016 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g Amsterdam Sopuisa soppa historiaa ja hyvää tuulta DESIGNPURKKEJA JA BAMBUSALKKUJA Kioton viisikko päivitti taidot ja ateljeet TAANTUMASTA FUKUSHIMAAN Selviääkö Japani kriisistään. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C. –1.3. Bukowskis, p. Taideja Antiikkimessut sekä Turun Rahan Päivä, Turun Nukkekotija Nukkemessut ja Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat. Antiikkija keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6. Seinäjoen Messut, p. Lumoava Aavasaksa Unohdettu vaaramaisema avaa Suomi 100 vuotta -sarjan Herkkuja ötököistä Friteeratut hämähäkit ovat arkea jo 2030-luvulla Filippiinien puhdas paratiisisaari PALAWAN G TA M M IK U U 1/ 20 17 Tammikuu 1/2017 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g VIIMEISET SADEMETSÄT Syrjäinen saari on säästynyt hakkuilta KORALLIKOLMIOSSA KUHISEE Pala rikkainta merenpohjaa HELMIVILJELMÄT LUONNON ONNI Simpukoille kelpaa vain kirkkain vesi Amerikan viikingit Villit kuvat roolileikeistä – koko kylä juhlii 112_x_146_Antiikki_Plaza.indd 1 27.1.2017 12.07 MARITA LIULIA 23.4.2017 SAAKKA GÖSTA | JOENNIEMENTIE 47 | MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! ”Liulian maalaussarja on hengästyttävä ja valokuvat ovat mykistäviä.” – Antiikki & Designin blogisti Pälvi Myllylä Teos: Marita Liulia, Läsnäolo on kultaa (Pekka Louhio), 2015. alkaen Helsinki today – Contemporary art -verkkohuutokauppa, näyttö 8.–13.3. Seinäjoki • 4.–5.3
KLAUS HAAPANIEMEN kiehtovissa koristetyynyissä sukelletaan suomalaisen kansanperinteen ja metsäisen luonnon mystiseen maailmaan. Kansainvälisesti arvostettu Klaus Haapaniemi on tunnettu taidokkaista ja persoonallisista kuvituksistaan. Yhden palkinnon arvo on 99 e. Palkintona on Haapaniemen pellavatyynynpäällinen, 50 cm x 50 cm. Silkki, villa, pellava ja erilaiset käsin kudotut pinnat tuovat kuvituksiin syvyyttä. Inspiraatiota suunnittelija hakee oopperasta, dekoratiivisesta taiteesta ja kansantarinoista. Tyynyt ovat osa monipuolista sisustustuotteiden sarjaa. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT Exponova muutettava ilmoituspohja_2016.indd 7 12.12.2016 13:14:27. VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. www.worldoftre.com. Haapaniemen tapetit, viltit, astiat ja muut tuotteet kertovat kukin oman tarinansa. Muista kertoa omat yhteystietosi! HYVÄ SUOMI! Suomi 100 -juhlavuonna palkintomme ovat kotimaista muotoilua. Arvomme vastaajien kesken Klaus Haapa niemen upeita tyynynpäällisiä. Ylelliset materiaalit tekevät Haapaniemen tuotteista himoittuja. Eettisyys ja ekologisuus tuotteiden valmistuksessa on Haapaniemelle tärkeää. Valinnoissa yhteistyökumppanimme on designja lifestylemyymälä TRE, jonka liikkeestä ja verkkokaupasta voi samoja tuotteita myös ostaa: Mikonkatu 6, Helsinki. Antiikki & Design 80 11.2.2017 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 18.-19.2.2017 Järvenpään Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Järvenpää talo, Hallintokatu 4, Järvenpää 4.-5.3.2017 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1, Helsinki 15.-16.4.2017 Lahden Antiikkija Keräilymessut Pääsiäisenä, lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 www.keräilykuume.. Kankaat painetaan Englannissa. Arvomme kolme palkintoa
puh. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. 09 855 62 10 www.juvi.fi juviposti@juvi.fi Kehä III Länsiväylä JT-Collection Petikontie 1 Suomalaistentie 1 Kailinniituntie 15 1000 m 500 m 400 m 2 1000 m 500 m 400 m 2 1000 m 500 m 400 m 2 1000 m 500 m 400 m Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO HALIKKO Täyspuiset keittiökaapit, huonekalut Minkä värisenä tahansa Puuvalmiina heti mukaan heti mukaan Osta netistä: juvikauppa.fi Niin lukijammekin. Myynti: Jorma Viitanen, p. +358 (0)19 758 4108 Avoinna ti-su / Open Tue-Sun / Geöffnet Di–So 10-18 www.suomenlasimuseo.fi. p. / tel. 045 122 5305 Antiikki & Design 81 Heidi Wirilander, konservaattori YAMK, FM Konservoinnin asiantuntijapalvelut www.konservointipalvelu.fi Konservointipalvelu Heidi Wirilander Antiikki ja Keräilymessut Tiedustelut ja varaukset 044 2319026 ANTIIKKIA KERÄILYÄ DESIGNIA RETROA Ajasta Aikaan Forssa 25.2-17 klo 10-16 Forssan Työväentalo Kauppakatu 17 Ooperi Rauma 11.3-17 klo 10-16 Vanha Turuntie 56 Rauma Pori Ailav-sali (Viikkarin Valkama) 8.4-17 klo 10-16 Juhana Herttuankatu 17 Pori Antiikki ja Keräily Aarreaitta www.aarreaitta.info Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI Maalaustaiteen ja kehysten konservointi www.kollaasi.fi S U O M E N L A S I M U S E O T H E F I N N I S H G L A S S M U S E U M F I N N I S C H E S G L A S M U S E U M 24.2.–30.4.2017 Edition Gernheim Saksalaisen Kasselin Taidekorkeakoulun lasiprojekteja Glass Projects of the Kunsthochschule Kassel Glasprojekte der Kunsthochschule Kassel Suomen lasimuseo • The Finnish Glass Museum Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki
TOIVOISIN, että jonain päivänä verhoilisimme sohvan mustalla tai konjakinvärisellä nahalla. Puurunko oli sen sijaan virheetön. Teen töitä kotona, usein juuri tällä sohvalla istuen. MINNAMARIA KOSKELA KUVAT PIA INBERG ”OSTIN italialaisen arkkitehdin ja muotoilijan Tobia Scarpan vuonna 1962 suunnitteleman sohvan nettihuutokaupasta muutamia vuosia sitten. Olin haaveillut sohvasta siitä lähtien, kun näin sen töölöläisen antiikkiliikkeen ikkunassa. Kotimme on sisustettu 1960ja 1970-luvun muotoilulla. Nahkaverhoilu tuo huonekalun hienot mittasuhteet parhaiten esille. Moduulirakenteinen Bastiano on valittu osaksi New Yorkin MoMan designkokoelmaa. 1960-luvun muotoilu on helposti lähestyttävää ja tulevaisuuteen katsovaa. Saimme sohvan edullisesti ja verhoilutimme sen uudelleen. Esineistä tärkein on italialainen Bastiano-sohva. Tiikkirunkoisen sohvan on suunnitellut italialainen Tobia Scarpa, mutta sen on valmistanut suomalainen Haimi (nykyinen Avarte). Sen aika on tosin vasta, kun kissamme raapimisinto on vähentynyt tai siitä on aika jättänyt. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Toisin kuin moni muu huonekalu, se on myös takaa kaunis ja hienosti viimeistelty, joten sen sijaintia voi helposti vaihtaa paikasta toiseen. Kauniit, hyvin muotoillut esineet rikastavat elämää ja saan niistä päivittäistä nautintoa.” Jukka Viikilä kirjoitti Finlandia-palkitun romaaninsa Akvarelleja Engelin kaupungista istuen Bastianosohvalla. Miljöö, tunnelma ja estetiikka ovat minulle tärkeitä. PARASTA sohvassa on sen yksinkertainen, eleetön muotokieli ja kauniit mittasuhteet. Myöhemmin huomasin huuto.netissä ilmoituksen Bastianosta, jonka istuintyynyt olivat puhkikuluneet ja verhoilu riekaleina. ”Engel-kirja syntyi Bastianolla” Finlandia-palkitun kirjailijan Jukka Viikilän koti on sisustettu pelkistettyyn tyyliin. Tyylikäs, mustalla nahalla verhoiltu yksilö oli täysin entisöity ja hieno mutta meille liian kallis
Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Uusi Antiikki & Design ilmestyy 15.3. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Perinne elää Riisiposliinin nuori taitaja Sakari Pälsi Seikkailija toi aarteita Näin arvioit Keramiikan ostajan opas KUOPION UPEA ORTODOKSIMUSEO Kulttuurimatka Antiikki & Design ensi numerossa 83. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Näyttö järjestetään osoitteessa Iso Roobertinkatu 12, Helsinki Esineet myydään online. Design + Art Helsinki: Näyttö ja huutokauppa 5.-10. Luettelo julkaistaan 30. Hyödy laajasta kotimaisesta ja kansainvälisestä keräilijäkunnastamme ja myy kanssamme syksyn Design + Art Helsinki -huutokaupassa. maaliskuuta www.bukowskis.com Design + Art Helsinki – Huutokauppa Huhtikuussa Designin ja taiteen juhla Ilmari Tapiovaara, nojatuolipari Marski Chair, myyty 11 892€ Eila Hiltunen, Polyfonia, myyty 17 284€ Rut Bryk, Venetsialainen palatsi, Giorno, myyty 14 468€ Björn Weckström, rannekoru Karhunhammas, myyty 7 035€ Paavo Tynell, pöytävalaisin 9224, myyty 7 599€ Tapio Wirkkala, Kantarelli, myyty 70 071€ Lars-Gunnar Nordström, Sommitelma, myyty 23 307€ Ota yhteyttä asiantuntijoihimme: Design Dan von Koskull 040 5270 119, dan.vonkoskull@bukowskis.com Moderni suomalainen taide Laura Pohjola 0400 464 576, laura.pohjola@bukowskis.com Moderni kansainvälinen taide Helena Laakso 045 1246 116, helena.laakso@bukowskis.com. Asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssasi huutokaupassa myymisestä. huhtikuuta. PAL.VKO 2017-11 1 7 2 6 4 1 4 8 8 1 6 8 9 3 16 89 30 -1 70 2 Suomalainen moderni taide ja design myy kuin kuumille kiville, eikä ihme suomalaisten taiteilijoiden ja muotoilijoiden laatu on tunnettua maailmanlaajuisesti