TOIMITTAJA TUOMAS ENBUSKE ”Löysin lempituolini tv-sarjasta” UPEASTI KUNNOSTETTU PORIN TEATTERI ”Ennen talo oli hieno, nyt loistelias!” JOEN, MEREN JA SATAMAN KUVAT Maakuntataide-sarjassa Kymenlaakso Keräily Sing Fo – himoittu Arabian koriste Käy pöytään! KEVÄÄN KATTAUS Design Timo Sarpanevan tie lasitaiteilijaksi 25 vuotta! PO RIN TE AT TE RI TIM O SA RP AN EV A KY M EN LA AK SO N TA ID E 3/2018 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 16 8 3/2 018 VINTAGE • SISUSTUS • DESIGN • KERÄILY • TAIDE • ANTIIKKI
Jälkiruoassa tutustutaan Sissi Serlachiuksen vaiheisiin ja maistetaan sen kirpeitä vivahteita. Kestosuosikkimme Yhtiölle töihin! Hauska draamaopastus vie aikamatkalle vuoteen 1951. Akseli Gallen-Kallela, Probleemi, 1894. Ryhmänne on paperiyhtiölle töihin pyrkiviä uusia työntekijöitä. Rooleissa nähdään näyttelijät Karoliina Blackburn ja Tommi Raitolehto tai Tuukka Huttunen. VARAA SEURUEELLESI HISTORIALLINEN OHJELMAPALVELU JA LÄHDE MAKUMATKALLE! VIETÄ IKIMUISTOINEN PÄIVÄ SERLACHIUKSEN VALTAKUNNASSA MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI Myyntipalvelu p. Historiallinen, tunnelmallinen viinitupa on upea ympäristö samppanjan vivahteiden tutkimiseen. 040 166 3480, sales@serlachius. Kulinaarinen matka Gallen-Kallelan seurassa Lähde makumatkalle, jota siivittävät Akseli Gallen-Kallelan teoksista kumpuavat historialliset tarinat. Neljä kattausta vievät Akselin teosten kautta tunnelmasta ja historiallisesta tilanteesta toiseen. Draamaa – tuokioita taiteen ja teollisuuden suurmiehen seurassa Tervetuloa kartanon taiteen pariin opastetulle kierrokselle, jonka aikana kohtaat itsensä vuorineuvos Serlachiuksen! Näyttelyopastusta rytmittävät Gösta Serlachiuksen elämästä kertovat kohtaukset. Helene Schjerfbeck, Punainen pää II (osakuva), 1915. PRINTEMPS – KEVÄINEN RUOKATAPAHTUMA Kevätmenu 38e/52e, elokuvaesityksiä, kuohuviinibaari, Duo Cupids Five VARAA PÖYTÄ! 040 708 5572 Ku va : Ra m i M arja m äk i. Samppanjaa kartanon viinituvassa Tilaa seurueellesi makupaloja tai samppanjat kartanon viinitupaan. LA 21.4. Yhtiön pääkonttorissa työskentelevä, asemastaan ylpeä sihteeri perehdyttää joukon topakasti talon tavoille. Ensimmäisessä kattauksessa kuohuu Mäntänkoski, toinen ja kolmas johdattelevat sekä talonpoikaiseen että herraskaiseen elämään
Perinne elää -sarjan mestarit auttavat meitä myös ymmärtämään tekniikoita, joilla tavarat ennen valmistettiin, ja erottamaan hyvän työn huolimattomasta tärkeää tietoa antiikin ja vintagen keräilijälle. Vielä tarvitaan kärsivällisyyttä. Jos itse käsityö on vaativaa, niin teosten värit ja sommittelu vasta tekevät taiteen. Itse kadehdin tekstiilien taitajia, jotka pystyvät kutomalla, ompelemalla tai vaikka virkkaamalla luomaan uutta. Antiikki & Design 3. Huoneita värittävät omat teokset ja huivit sekä matkoilta hankitut kankaat. Se on ollut myös suuri ylpeyden aihe. Tässä numerossa esittelemme Suomen eturivin tekstiilitaiteilijan Inka Kivalon kodin. Ehkä se, mitä taitajilta kadehdin, ei olekaan taito ja osaaminen vaan se erityinen ilo, jota he saavat työstään. vuosikerta, 10 nroa vuodessa Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi KANGASPUITTEN ILO Meillä on nyt kaksi Facebooksivustoa: Antiikki & Design ja uusi Vintage & Design. Hänenkin työvälineensä ovat kangaspuut. Perinne elää -sarjassa esittelemme Soile Hovilan, joka tunnustaa Kivalon yhdeksi esikuvakseen. Kun katsoo entisaikojen pitsejä ja huolellisesti ommeltuja pukuja, on turha päivitellä, miten vaikeaa ja raskasta oli tehdä kaikki käsin. julkaisujohtaja Maija Toppila Myyntijohtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Johanna Mikkonen Mediamyynti Sirpa Toivoniemi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Hänen työhuoneensa on kotona, ja niinpä suuret, antiikkiset kangaspuut ovat olennainen osa sisustusta. Nautitaan kaikki pikku askareistamme. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Joku kadehtii toisen soittotaitoa, toinen laulun lahjaa. Munakupit pääsiäiseksi, s. Voi kuvitella, miten mallin seuraaminen, lankojen käsittely ja valmiin työn eteneminen vievät autuaaseen flowtilaan, jossa aika ja paikka katoavat ja tekijä sulautuu teokseen. Painopaikka Kroonpress, Tartto 2018 ISSN 2342-7655 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 25. Pääsiäinen on tulossa, siispä sivellin käteen ja munia maalaamaan. 34. 76. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Hovila kertoo nauttivansa äärettömän hitaasta, keskittyneestä työskentelystä. pääkirjoitus maija.toppila@fokusmedia.fi Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Vt. Tutustu! Elämänmakua satamassa, s
40 Salaperäisten naisten kuvaaja Raija Rauanheimo-Kojonen, tuntematon keramiikkataiteilija. Sisältö Inka Kivalon koti on täynnä iloisia värejä. Sivu 12 Antiikki & Design 4. 44 Hevosvoimista hevosvoimiin Vanhat valokuvat kertovat kulkuvälineiden kehityksestä. 25 Anna Kortelainen Kolumnisti liikuttui pariisilaisessa köyhäinhuollon museossa. 50 ”Nautin rikkaasta värimaailmasta” Perinne elää -sarjassa Soile Hovila kertoo kuvakudoksista. 14. maaliskuuta 2018 numero 168 12 ”Rosoisuus herättää mielenkiintoni” Tekstiilitaiteilija Inka Kivalon kotona värit ja pinnat ovat tärkeitä, niin kun hänen töissäänkin. 20 Kevään juhla K Katoimme kauniin pääsiäispöydän. 54 Sing Fo -koristeen metsästäjät K Keräilykohteena Arabian ja Rörstrandin eksoottiset astiat. 34 Meren ja joen Kymenlaakso K Maakuntataide-sarjassa Kotkan ja Kouvolan seudun taiteilijoita. 26 Taiteesta syntyi myös käyttöön K Timo Sarpanevan näyttely avautuu Designmuseossa
sisältö 60 Brändi joka katosi Lehtemme täyttäessa 25 vuotta kerromme alan muutoksista, tällä kertaa Arabiasta. 70 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Sing Fo -kuviolla koristetut astiat ovat Jouni Tuomen ja Anna-Mari Äimälän keräilykohde, s. 80 Messut Elämyksiä Ruotsista Älvsjön antiikkimessuilta. 54. K Kannessa Tunnetko Raija RauanheimoKojosen keramiikan. 77 Minne mennä Kevään antiikkitapahtumia. 60 Lukijamatka Lähde mukaan Tonavan-risteilylle ja vierailulle unkarilaiseen linnaan! 76 Löytöretkeilijän paratiisi Katja Weiland-Särmälän lintuaiheisia löytöjä pääsiäiseksi. 26. 7 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: SELINA VIENOLA Asetelma virittää pääsiäistunnelmaan. Marjatta Sarpaneva kertoo haastattelussa puolisonsa Timo Sarpanevan työstä, s. 82 Minun antiikkini K Tuomas Enbuske kertoo designtuolistaan. Katamme pääsiäispöydän s. Porin teatterin koristemaalaukset ja kultaukset hehkuvat taas loistossaan, s. 62. 20. 62 ”Ennen tämä oli hieno, nyt loistelias” K Porin teatteri palasi restauroinnissa upeaan uusrenessanssiasuun. JOKA NUMEROSSA 3 Pääkirjoitus Kangaspuitten ilo. Sivu 40 TOIMITTAJA TUOMAS ENBUSKE ”Löysin lempituolini tv-sarjasta” UPEASTI KUNNOSTETTU PORIN TEATTERI ”Ennen talo oli hieno, nyt loistelias!” JOEN, MEREN JA SATAMAN KUVAT Maakuntataide-sarjassa Kymenlaakso Keräily Sing Fo – himoittu Arabian koriste Käy pöytään! KEVÄÄN KATTAUS Design Timo Sarpanevan tie lasitaiteilijaksi 25 vuotta! PO RIN TE AT TE RI TIM O SA RP AN EV A KY M EN LA AK SO N TA ID E 3/2018 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 16 8 3/2 018 VINTAGE • SISUSTUS • DESIGN • KERÄILY • TAIDE • ANTIIKKI Antiikki & Design 5. 78 Vastaa ja voita! Arvomme Finlaysonin Muumimamman ruusutarha -lakanoita. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Tarja Juvonen suosittelee: Iho kaipaa sukralfaattia BM:n teho perustuu tunnettuun lääkemolekyyliin SOS (sukroosi-oktasulfaatti), jonka tehtävänä on stimuloida ja aktivoida solujen toimintaa. Mediwellin kotisivuilta www.mediwell.fi Olen itse käyttänyt BM-tuotteita jo yli 10 vuotta ja olen usein suositellut niitä myös potilailleni. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu että sukralfaatti BM-tuotteissa uusii ihon soluja * ja lisää ihon kimmoisuutta. BM on lääketehtaan kehittämä, turvallinen ja luotettava. * ) Kts. BM auttaa: • ryppyihin ja ilmejuonteisiin • arpiin sekä pigmenttiongelmiin • herkkää, ohutta ja couperosaihoa • ikääntyvää ihoa • ongelmaihoa • kuivaa ihoa Jälleenmyyjät: Sokos ja Emotion, Stockmann, hyvin varustetut tavaratalot, apteekit sekä luontaistuotekaupat. Verkkokaupat: katso www.BM-info.fi Nyt myös tuubissa! Herkälle iholle BM AntiAge -tuotteet. -Tarja Juvonen BM on todellinen allergikon aarre ja herkän ihon pelastaja
Jos hallitsee tämän kuvakielen, lohi käärmeiden, lepakoiden, lintujen ja kas vien kautta piirtyy esiin kuva keisarillisesta Kiinasta. Vanhassa pankkisalissa oli muun muassa valkoinen flyygeli. Antiikki & Design Antiikki & Design 21 20 VUODEN ENSIMMÄINEN numero saapui suureksi ilokseni Osloon. Mikko Rautio esittelee Guangxu-keisarin (hallitsi 1875–1908) puolisolle kuulunutta kaapua. Tällä kertaa lahjana on viisi Hvitträskmuseon muistikirjaa. Lehden 25-vuotisjuhlavuonna palkinnot tulevat Kansallismuseon eri mu seoista. Ainoastaan keisari ja keisarinna saivat käyttää vaatteissaan ja asusteissaan keltaista. Onnekkaat tilaajat ovat Akseli Leppänen Kauniaisista, Marja Muhonen Ruukista, Kirsti Sala-Kallio Nokialta, Riitta Solmu Varkaudesta ja Brita Turunen Sodankylästä. Korkeimman virkamiehen hattua koristi koralli, muilla virkamiehillä oli erivärisiä kiviä. › Päähineeseen kiinnitettävän koristepallon materiaali kertoi kantajansa virka-arvon. Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. KORISTELUA HALLITSIVAT tiukat säännöt. Se oli yhteiskunta, joka tavoitteli kauneutta, mutta oli myös äärimmäisen hierarkkinen. Loistava numero! Kitte Stolt Gummerus, Oslo SÄILYTTÄKÄÄ LEHTENNE sellaisena, että siitä löytyy normi-ihmisillekin tietoa vanhoista esineistä ja niiden arvoista ja kuinka niitä hoitaa tai pitää kunnossa. AVASIN LEHDEN numeron 2/2018 ja mykistyin! Täydellinen lehti kulttuurimenoineen, kirjaesittelyineen, ostosvinkkeineen ja ennen kaikkea ihanat, ihanat tyylikodit! Kaikkein parhaana pidän Kerstin ja Sten Enbomin kodista kertovaa juttua, mutta innolla odotan sitä, että pääsen syventymään muihinkin upeisiin juttuihin lehdessä , kuten Bertel Gardbergin aterimet tai Tarbeklaasin lasitehdas. – Ylimystö ja valtion virkamiehet alkoivat käyttää vaatteisiin kiinnitettäviä virkamerk kejä 1300luvulla Mingdynastian (1368– 1644) aikaan, jolloin koko maata alettiin hallita yhteneväisten sääntöjen mukaan, Mikko Rautio kertoo. Maikki Anttonen, Jyväskylä OSTIN JOULUNAIKAAN Antiikki & Designin irtonumerohyllystä ”2 yhden hinnalla” ja yllätyin iloisesti todella tyylikkäästä lehdestä. PARAS JUTTU 1/2018 keräilijä Silkkiin kirjottu arvojärjestys Kiinassa lapsuutensa asunut Mikko Rautio on kerännyt Pohjoismaiden laajimman kokoelman Mingja Qing-dynastioiden ajan virkamerkkejä. Erityisesti Mikä missä milloin -jutut lukijoiden kysymyksistä ovat mielenkiintoisia ja antavat tärkeää tietoa vanhoista esineistä. Eeva Heino, Pori Toimitus vastaa: Kiitos juttuideasta. Satoja vuosia vanha silkki hehkuu ja säkenöi upeis sa väreissä. Onnea voittajille! lukijalta Antiikki & Design 7. Ming ja Qingdynastioiden aikaiset, ku dotut ja kankaalle kirjotut virkamerkit ja silkkikaavut on ladattu täyteen symboliik kaa. Ne kiinnitettiin sekä silkkikaavun etupuolelle että selkään, jolloin saattoi jo kaukaa nähdä, kuka kukin on. Lohikäärme oli varattu yksinomaan keisarille ja hänen perheelleen. Sen voitti Taija Roininen. Tiina Elovainion hopeisen Pitsi-korusetin voitti Iiris Hyytiä Laitilasta. Ylemmän viran merkin käyttämisestä rangaistiin jopa kahden vuoden palkatto muudella. Tosi hyvä kakkonen on juttu Kärrin ratsutilasta. On ilo kertoa, että seuraavassa, 18. – Pareittain käytetyt neliönmuotoiset merkit olivat jopa 38–40 cm:n kokoisia. Esimerkiksi lohikäärme koristi keisarin lisäksi myös tämän vaimon, jalka vaimojen ja lasten kaapuja ja arvomerkkejä, mutta ainoastaan keisarin lohikäärme ku vattiin suoraan edestäpäin ja sillä oli viisi kynttä, Rautio kuvailee. Riitta Mäkipää, Helsinki VOISIKOHAN LEHTI tehdä tehdä joskus ”ei niin antiikkisen” jutun Barbie-nukeista. Barbiehan täyttää tänä vuonna vasta 59 vuotta! Tätä toivoo intohimoinen Barbie-keräilijä. Niiden symboliikka kertoo keisarillisen Kiinan hierarkiasta. SELINA VIENOLA KUVAT RIITTA SOURANDER K orea riikinkukko lentää kul taisella taivaalla ja tuima ilmeinen lohikäärme piirtyy kauniisti esiin kasviorna menttien keskeltä. Virkamerkkikäytäntö jatkui myös vii meisen keisaridynastian, Qingdynastian (1644–1911) ajan. 3. Taija Roininen, Pori LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT nron 1/2018 parhaaksi jutuksi Selina Vienolan kirjoittaman ja Riitta Souranderin kuvaaman kiinalaisten arvomerkkien keräilijästä kertovan ”Silkkiin kirjottu arvojärjestys”. Arvoimme vastanneiden kesken Liisa Steffan toimittaman kirjan Suviranta Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakoti (Maahenki). Anna palautetta, yhteystiedot s. – Pääkuvion lisäksi myös värien käyttö ja pienet detaljit kertoivat kantajasta ja tämän asemasta. Onnea! KIRJOITA MEILLE Mitä mieltä olet lehdestämme. Keisarin päähineessä sen sijaan oli helmi. Määrätyt eläimet, linnut ja tarueläimet ku vastivat tiettyä virkaasemaa. Kangxi-keisarin kauden (1662–1723) varaministerille kuulunut, kultalangalla kudottu virkamerkki on yksi Mikko Raution kokoelman helmistä. Lehti teki minuun niin suuren vaikutuksen, että tilasin sen. huhtikuuta ilmestyvässä numerossa on juttu Kansallismuseoon tulevasta suuresta Barbie-näyttelystä. Siinä on luettavaa kannesta kanteen, mielenkiintoiset tarinat sekä selkeät ja kauniit kuvat. Koska Qing-dynastian alkuaikoina virkamiehiä oli vähän, vain joitakin tuhansia, ovat ajanjakson merkit hyvin harvinaisia. Myös työ on poikkeuksellisen taidokasta. Lisäksi oli yhdeksän sotilasvirkamiesten ka tegoriaa, joita symboloivat yhdeksän eläin lajia, ja tarkastajavirkamies, jota symboloi tarueläin. Toiseksi eniten ääniä sai Katri Lehtolan kirjoittama ja kuvaama kotijuttu ”Ratsutila lumosi”. Terttu Ala-Panula, Vantaa MERITA TAIDESÄÄTIÖSTÄ kertova juttu oli kiinnostava, koska nuorena kävin siellä joskus kahvilassa, ja se oli kuin olisi ollut taivaassa. Keisarin merkki oli pyöreä ja poikkesi muista muutenkin. Yhdeksää siviilivirkamiesten kategoriaa symboloivat yhdeksän lintulajia. Mikko Raution kiinalaisten tekstiilien kokoelmassa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin estetiikasta ja usko mattomasta käsityötaidosta. Tunnen tarvetta kertoa, että tässä numerossa ei ollut yhtään mitään mikä ei kiinnostanut minua! Jos saisin valita vain yhden artikkelin, valitsisin jutun Suna Vuoren kodista. Hierarkiassa oli kuitenkin mah dollista nousta rehellisin keinoin osallistu malla virkamieskokeisiin
Moni on saanut väistyä uuden tieltä, mutta myös tulipalot ja sodat ovat vaatineet veronsa. Ku va La ss e Le ht in en / Ky m en la ak so n m us eo Ku va G us ta v A rv id ss on / Ta m pe re en m us eo t Ku va t R au no Tr äs ke lin Antiikki & Design näyttelyt 8. Kannu tuo mieleen kesän ja mummolan, ja ellei siinä enää maitoa ollutkaan, se ehkä oli esillä koristeena. Eikä sovi unohtaa myöskään pienempiä kannuja, kermakkoja. Nykyinen keräilysuosikki kuului pitkään suomalaiseen arkeen. Vuosisadan aikana, 1800-luvun puolelta lähtien, kannujen muoto ja koristelu ehti vaihdella romattisesta pelkistettyyn. Kaj Franckin pinoutuvia Kilta-vateja 1950-luvun alusta. (AM) Kaj Franck – Geometrian kauneus 29.4. Franck valmistui alun perin huonekalusuunONKO NOSTALGISEMPAA esinettä kuin Arabian maitokannu. Vuoden 1955 maljakoissa on kartion muotoa. SUOMALAISTEN klassikkosuunnitteiljoiden ystäviä hemmotellaan nyt: museoissa on samaan aikaan esillä monta mestaria. Tässä J. Blomin tukkuja vähittäiskauppahuone, Kauppakatu 12, rakennettu 1904, purettu 1950. Arabian kannuja kymenlaaksolaisesta yksityiskokoelmasta voi nyt ihailla näyttelyssä Kotkassa. IITTALAN LASITEHTAALLE hän muotoili lasia 1946–49. Nuutajärven lasitehdas siirtyi vuonna 1950 Wärtsilän omistukseen, ja koska Franck jo oli Wärtsilän omistaman Arabian palveluksessa, hän alkoi muotoilla lasia Nuutajärvellä. Suomalaiskodeissa on tuttua hänen sarjatuotantonsa, jossa kiteytyi 1950-luvun ajatus ”kauniista arkitavarasta”. Vellamossa on esillä 390 kannua ja kermakkoa. asti Suomen lasimuseossa, www.suomenlasimuseo.fi. (AM) Arjen nostalgiaa – Arabian maitokannuja ja kermakoita 31.3. PERUSMUOTOJEN ÄÄRELLÄ nittelijaksi Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1932. Suomen lasimuseossa Riihimäellä avautui helmikuussa Kaj Franckin näyttely, Designmuseossa Helsingissä nähdään Timo Sarpanevan tuotantoa (lue lisää s. Hänet palkattiin 1945 suunnittelemaan Arabian posliinia ja keramiikkaa. asti Merikeskus Vellamossa Kotkassa, www.merikeskusvellamo.fi. asti kertoo kaupungin uusrenessanssija jugendrakennuksista, joita ei enää ole. Esimerkkejä riittää Arabian Kilta-astioista Iittalan Kartio-laseihin. Soikea Tuhkatipu-tuhkakuppi on puristelasia, 1968. 26) ja Espoon EMMAssa jatkuu Tapio Wirkkalan näyttely, josta kerroimme numerossa 1/2018. Franck (1911–89) oli monen muun sukupolvensa suunnittelijan tapaan eri materiaalien taitaja, ja niissä kaikissa häntä kiinnosti geometristen perusmuotojen soveltaminen. Kaj Franckin näyttely perustuu Tauno Tarnan tutkimuksiin, ja se on saanut osuvan nimen Geometrian kauneus. Sen ohella hän oli kiinnostunut myös taiteellisista kokeiluista, muun muassa filigraanilasista. Kadonneet kaunottaret -näyttely Tampereen Vapriikissa 8.4
Joskus kotelon mukana saa kaupan päälle alkuperäiset lasit. 48 e, Old Times. 5. Ti ed us te lu t: Ka un is A rk i ka un is .a rk i@ an ti kde si gn .f i, O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6, To is to 44 99 8 40 44 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Samettisisus on laseille pehmeä. Kauniisti työstetty 1800-luvun loppupuolen kotelo on jalopuuta ja messinkiä, 60 e, Old Times. 1 3 2 5 6 7 4 KOTELO KAKKULOITA MYÖTEN Vanhat silmälasikotelot ovat kauniita katsoa. 2. Antiikki & Design 9 ostoksilla. 6. Käyttöönkin ne voi ottaa, jos koko vain täsmää, tai sitten niihin voi pakata muuta pientä. Sirot metallikehykset säilyvät moitteettomassa kunnossa tässä visakoivusta todennäköisesti mittojen mukaan veistetyssä kotelossa. Rillit Runebergin nenältä. Metallikotelo on päällystetty nahalla. 85 e, Toisto. Metallisessa 1900-luvun silmälasikotelossa on elävä pintakuvio, 14 e, Kaunis Arki. 4. Kapeassa kotelossa on näppärä kansi. 7. 3. Pitkä ja kapea saranoitu silmälasikotelo on tehty messingistä 1800-luvun alkupuolella, 110 e, Old Times. Kotelon samettisessa sisäpinnassa on lasit myyneen liikkeen nimi A.W. Heynen, Opticien de la Coup, La Haye. Messinkisessä 1800-luvun alun silmälasikotelossa on riittävästi leveyttä nykylaseillekin, 75 e, Old Times. Mukana alkuperäiset lasit, 28 e, Kaunis Arki. 1
Kirjassa on paljon kuvia taiteesta mutta myös valokuvia suvun jäsenistä ja juhlista. Nyt tilanne muuttuu. TUUSULANJÄRVEN taiteilijayhteisön synty ja suomalaisen taiteen kulta-aika 1800ja 1900-luvun vaihteessa on ehtymättömän kiinnostava. Kotimuseoksi muuttuvan Suvirannan ovet aukeavat jo ensi kesänä, ja lehtemme kertoo lähiaikoina tarkemmin tästä hienosta kulttuurikohteesta. Samalla aukenevat taiteilijayhteisön rikkaat suhteet ja sukulaisuudet. Mistä on vanhat talot tehty, WSOY. Kirjoittajat ovat kaksi tutkijaa, taiteilijan työtoveri ja hänen oma tyttärensä sisustusarkkitehti Tuula Falk. Uusi teos Materiaalioppi sopii perinnerakennusoppaiden rinnalla käytettäväksi, sillä se keskittyy nimensä mukaan esittelemään materiaaleja. Suviranta-teoksessa nykypäivä näkyy Niclas Wariuksen ottamissa valokuvissa talosta, sitä ympäröivästä puutarhasta ja maisemasta. (MT) Maalaus Laura ja Leena Suvirannan ruokasalissa on yksi monista Eero Järnefeltin oman perheen muotokuvista. Kukkapenkki, pioneja ja krasseja, 1919, Järvenpään taidemuseo. Suvirannan puutarha oli ja on edelleen talon ylpeys. Kruskoph, Svinhufvud, Falk ja Leppilampi: Airi Snellman-Hänninen – kuitujen sinfonia. PERINNEMESTARI -nimellä rakentamista neuvova Hannu Rinne jatkaa selkeiden opaskirjojensa sarjaa. Liisa Steffa, Maahenki. Sibeliusten Ainola ja Halosten Halosenniemi ovat tuttuja yleisön vierailukohteita, mutta Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta on ollut yleisölle avoinna vain harvoin, sillä se on ollut suvun koti näihin aikoihin asti. nuoren Sara Järnefeltin hilpeät ja kuohahtelevat päiväkirjamerkinnät, jotka kertovat taiteilijakodin iloisesta elämästä. Hannu Rinne: Perinnemestarin Materiaalioppi. Ainutlaatuinen on Eero Järnefeltin tyttärenpojan Juhani Kolehmaisen kirjoitus suvustaan. (MT) Suviranta. Hän muistaa isoisänsä ja on seurustellut niin Sibeliusten kuin muiden kuuluisuuksien kanssa. Suvirannan ja Tuusulanjärven maisemat on kirjaan ikuistanut eri vuodenaikoina myös valokuvaaja Niclas Warius. JUURI SUUREN uutisen aattona ilmestyi teos, joka valottaa monipuolisesti ja intiimistikin Suvirannan syntyä, asukkaitten elämää ja työtä. puolisoltaan Anna-Kaisa Kolehmaiselta. Kirjoittajien kustantamaa teosta voi tilata osoitteista: tuula.falk@falkarkitekter.se ja office@studioplus.fi. 1930) 60-vuotisen uran kunniaksi on tehty laaja, runsaasti kuvitettu kirja. Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti, toim. AM) SUVUN TAITEILIJAKOTI perheen elämästä ja taiteesta – Lindqvistillä on ollut käytössään mm. Järvenpään kaupunki ostaa talon omistajilta, Eero Järnefeltin tyttären Laura Järnefeltin pojalta Juhani Kolehmaiselta ja hänen TEKSTIILITAITEILIJA Airi SnellmanHännisen (s. Paljon yhteistyötä hän teki myös aviomiehensä, sisustusarkkitehti Olavi Hännisen kanssa. Kirja on hyödyllinen myös uudisrakentajalle, ja kiinnostavaa tietoa löytyy huvikseenkin luettavaksi. Snellman-Hänninen aloitti ryijyn uudistajana, mutta myöhemmin teokset lähestyivät veistoksia. Niiden oikea valinta on tärkeä edellytys rakenteiden onnistumiselle, niin kestävyydelle kuin kauneudellekin. Liisa Steffan toimittamassa teoksessa Leena Lindqvist kertoo Ku va N ic la s W ar iu s Ku va N ic la s W ar iu s Antiikki & Design kirjat 10. Iina Koskinen kertoo talon rakentamisvaiheista ja Julia Donner Suvirannan puutarhasta. Varsinaisten perinteisten materiaalien kuten puun, tiilen, lasin ja paperin ohella käydään läpi myös kaikenlaista, mitä voi korjattavista taloista löytyä, mineraalivillasta lastulevyyn. Pariskunnan kotikaupungin Espoon Soukan kappeliin aviomies suunnitteli sisustuksen ja vaimo liturgiset tekstiilit. Jos tätä ennen ei ole tuntenut Järnefeltejä, Swanneja, Sibeliuksia, Halosia, Ahoja ja Paloheimoja, kirjan luettuaan on kuin olisi saanut uusia ystäviä
7. 6. Monille tärkeintä munissa onkin muisto niiden antajista, ei rahallinen arvo. 5. Hopealla ja emalilla koristettu pääsiäismuna on tehty Moskovassa 1888, 1 700 e, Hagelstam & Co. Keisarillisen posliinitehtaan muna on koristettu suuriruhtinaan vaakunalla, noin 1900, Pietari, lähtöhinta 2 600 e, Bukowskis. 1 3 2 5 6 7 8 4 ELÄMÄN JA YSTÄVYYDEN SYMBOLIT Pääsiäinen on ortodoksien vuoden tärkein juhla, ja pääsiäismunia annetaan silloin lahjaksi. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 3. Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi ovat puisen, maalatun pääsiäismunan aiheena, Venäjä, 1800-luvun loppu, 320 e, Bukowskis. Kultauksin koristettu Keisarillisen posliinitehtaan muna on Pietarista Nikolai I:n ajalta (1825–55), 1 100 e, Hagelstam & Co. Violetti lasimuna on kultauksin koristettu, Venäjä 1800-luvun loppu, lähtöhinta 400 e, Bukowksis. Fabergén muna on punaista lasia 1900-luvun alusta, lähtöhinta 100 e, Bukowskis. 2. ANTTI KAIJALAINEN Kukat sopivat juhlistamaan uutta elämää. Mutta munia valmistettiin myös jokaiselle säädylle ja kukkarolle, ja tietysti niitä tehtiin itse. 4. 8. 1. Pääsiäismuna voi olla myös riipus. Kukkakuvioisen munan on valmistanut Keisarillinen posliinitehdas, Pietari, 170 e, Bukowskis. Munanmuotoinen riipus, kulta ja rodokrosiitti, Fabergé, Pietari 1899–1908, lähtöhinta 3 100–4 100 e, Stockholms Auktionsverk. Venäjällä Keisarillinen posliinitehdas ja Fabergé tekivät pääsiäismunista taidetta ylhäisölle
Vanhat tuolit Inka Kivalo on verhoillut Meksikosta tuomillaan käsin kirjotuilla naisten huipil-paidoilla. Seinällä on Kivalon gobeliini. Isoisän pöytä valoisassa salongissa on ahkerassa käytössä koko perheen työpöytänä, vaikka kaikilla onkin myös omat työpöytänsä. Omia töitä inspiroi pikkutuolilla oleva vanha gobeliini, joka on tullut perintönä. Keramiikkavati on Kristiina Riskan. Antiikki & Design 12
Seinien pehmeät värisävyt, paperitapettien kuprut ja askelten alla kulunut vanhan puulattian pinta elävät kauniisti valossa päivän kulun mukaan. Kotonaan hän arvostaa elämän jälkiä pinnoissa. Antiikki & Design 13. Maalausprojektin yhteydessä makuuhuoneen tapettien alta paljastui hieno seinäpinta, johon vanhat tapettijäämät olivat kirjoneet omia kuvioitaan. Vanhassa kirjahyllyssä säilytetään kenkiä lesteissään. Inkan Kivalon kasvivärjätyistä langoista kutomat huivit hehkuvat pehmeissä väreissä. Taulu seinällä on peräisin Inka Kivalon miehen lapsuudenkodista. – Pidän siitä, että eletyn elämän jäljet näkyvät. Hänestä on hyvin merkityksellistä, että voi asua monien lapsuusmuistojen täyttämässä paikassa. Kuivuneet liisterinrippeet hopeoivat ikkunoista lankeavassa valossa pinnan niin kauniisti, että seinä päätettiin jättää käsittelemättä. taa sen tunnelmaa. Vanhojen, osittain jo repsottavien tapettien päälle ”pesimme” seinät perinnemaaleilla, hän sanoo. kotona ”Rosoisuus herättää mielenkiintoni” IRENE WICHMANN KUVAT RIITTA SOURANDER V uonna 1912 rakennettu töölöläistalo oli tekstiilitaiteilija Inka Kivalolle tuttu jo lapsuudesta. Omaa esteettistä ympäristöään luodessaan hän ei mieti trendejä eikä hanki uutta tavaraa. – Asenteeni sisustamiseen on samanlainen kuin työhönikin. Inka Kivalo ja hänen puolisonsa arvostavat alkuperäistä ja vanhaa. › Huivit ovat esillä eteisessä, sillä ne ovat liian kauniita kaappiin piilotettaviksi. Kun he muuttivat huoneistoon, he eivät halunneet muutTekstiilitaiteilija Inka Kivalo inspiroituu työssään vanhoista käsityötekniikoista. Rosoisuus herättää mielenkiintoni, ja tekemisen perinne kiinnostaa minua
Antiikki & Design 14. Niiden ääressä Inka Kivalo viihtyy noudattaen kutomisen ikivanhaa kurinalaista perinnettä ja samalla luoden uutta. Yli satavuotiaat, kuusenjuurista veistetyt kangaspuut ovat kuin veistos
Antiikki & Design 15. Salongin seinällä vanhan divaanin yllä on Inka Kivalon gobeliini Sisaret. Elefantin hän on tehnyt kutomalla ja applikoimalla. Valaisin on Paavo Tynellin. Divaanin verhoilukankaat Kivalo kutoi vinoon leikatusta silkkiräsystä, joka on yksi hänen lempimateriaaleistaan
Antiikki & Design 16. Käsin silkillä kirjottu sermi on lahja ystävältä. Elsa Eleniuksen keramiikkavati on 1950-luvulta. Kaulakorut ovat Kivalon isän tuomia matkatuliaisia. Työhuoneen työpöydälle on koottu inspiroivia, kauniita esineitä ja muistoja ystävistä
Keittiö säilytettiin sellaisena kuin se on ollut Inka Kivalon lapsuudesta lähtien. Kattovalaisin on ruotsalaisen Anders Pehrsonin vuonna 1968 suunnittelema Bumling, jota valmistaa Ateljé Lyktan. Katto ja lattiat maalattiin kaapiston värisiksi. Antiikki & Design 17
ERITYISTÄ Asunnossa on säilytetty sen alkuperäinen henki. TALO Vuonna 1912 valmistunut kerros talo Töölössä. kotona Perinteen säilyttäminen liittyy myös Kivalon tapaan tehdä taidettaan. Mynämäen pappilasta peräisin olevan lipaston päällä on Janna Syvänojan paperiteos ja metallijalustalla Kristiina Riskan veistos. Jokaisessa huivissa on raita, joka jatkuu reunojen yli lettinä tuoden huiviin ripauksen eksotiikkaa. Kivalo luo oman esteettisen ympäristönsä miettimättä trendejä ja hankkimatta uutta tavaraa. 50. Hän maalaa sen akvarellityöksi, jonka mukaan sitten kutoo kangaspuillaan värejä hehkuvan gobeliinin useita erilaisia materiaaleja käyttäen. Suuret gobeliinit kudotaan yksinkertaisella palttinasidoksella. Lue lisää kuvakudoksista Perinne elää -jutusta, jossa gobeliinien teosta kertoo Soile Hovila, s. Antiikki & Design 18. Sillain toisella materiaalilla, jolloin lopputuloksesta syntyy yllättävämpi ja rikkaampi. Kun jokin asia tai esine sisustuksessa ei ole tasapainossa, Inka Kivalo tuntee sen melkein fyysisenä tunteena vatsassaan. Hänen käyttämänsä tekniikat ja työvälineetkin ovat ikivanhoja, mutta asiat eivät pysähdy, vaan menevät eteenpäin ja kasvavat perinteestä. Jälkikäteen Kivalo käsittelee gobeliinin pintaa applikoimalla tai paikkaamalla jolKODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Tekstiilitaiteilija Inka Kivalo puolisonsa ja poikansa sekä kääpiö snautseri Hiljan kanssa. asti kutsunäyttelyssä Helsingin Musiikkitalon päälämpiön lasivitriineissä. Perheen 14-vuotias lemmikki, kääpiösnautseri Hilja nauttii Inkan Kivalon työhuoneen rauhasta vanhalla matolla peitetyssä nojatuolissa. Näissä puissa syntyvät suuret, maalaukselliset gobeliinit tai käytännölliset, usein kasvivärjätyistä langoista kudotut villahuivit. TYÖHUONEEN keskipisteenä on Inka Kivalon taiteen tärkeä työväline, 1800-luvulta peräisin olevat kauniit pyöröspuut, jotka on veistetty kuusenjuuresta. Inka Kivalon gobeliineja ja tekstiiliveistoksia on esillä 18.3. Se tuntuu vatsassa, jos sisustus ei ole tasapainossa. loin hän virittää tilan uuteen asentoon olemassa olevilla esineillä ja usein vastavalmistuneella taiteellaan. Kivalo suunnittelee mallin isoisänsä pöydän ääressä salongissa. Sesongit eivät vaikuta Kivalon töihin, sillä kangaspuihin on sitouduttava. Vanha talonpoikainen sivustavedettävä vuode pidennettiin sängyksi. Meneillään oleva työ voi olla kangaspuissa monta kuukautta. Kodissa on paljon taidetta, joka on ystävien tekemää, ja se on Kivalolle erityisen tärkeää. Inka Kivalo ja hänen miehensä antoivat kodilleen lempinimen ”museo”. Huivien sävyt ovat pehmeitä ja väriyhdistelmät ilahduttavan yllättäviä
Pieni talonpoikaistuoli on hankittu antiikkikaupasta alun perin lastenhuoneeseen. Makuuhuoneen tapetin alta paljastui kaunis, valossa elävä ja hohtava seinäpinta. Ristipistoin kirjottu vihkipalli on Mynämäen pappilasta. Asunnon alkuperäiset kaapinovet on koristeltu upotuksin. Antiikki & Design 19. Metallikehyksinen peili kuului entisille asukkaille. Sängyllä on Kivalon kutoma huivi
Antiikki & Design 20. Kevään juhla SELINA VIENOLA KUVAT PIA INBERG Pääsiäisenä juhlitaan uutta elämää heräävän kevään kynnyksellä. Keraaminen, käsinmaalattu kukko on 1900-luvun alkupuoliskolta, yksityiskokoelma. Kauniisti katettu pöytä kutsuu yhteisen aterian ääreen. Suvussa kulkenut pääsiäiskukko, kevään kukat ja muutama posliinimuna riittävät luomaan oikeanlaisen tunnelman
Kevään juhla Perinteinen pellavaliina luo kauniin taustan kattaukselle. Ranskalaiset tulppaanit kaartuvat runollisesti Arabian harmaissa, käsinmaalatuissa maljakoissa. Johan Lindgrenin signeeraama kustavilainen verhoiltu päätytuoli on 1700-luvun lopulta, 2 500 e, Schulmanin taideliike. Pikkutuolit edustavat samaa tyylisuuntaa, 320 e, Schulmanin taideliike. Kotimainen suupuhallettu, käsin hiottu karahvi 58 e, Fasaani. Arabian Vineta-lautaset 25 e / kpl ja posliinimunat 12 e / kpl, Old Times. Usva-pellavaliina 129 e, Lapuan Kankurit. Harmaat maljakot sekä uniikki keltainen pikkumaljakko kirpputorilta. Antiikki & Design 21. 1870-luvun suomalaiset kuohuviinilasit 60 e / kpl ja venäläinen 1800-luvun ikoni 250 e, Schulmanin taideliike. Kukat Form & Flora
Arabian Vineta-lautasten kasviaiheinen koristekuviointi sopii pääsiäiskattaukseen, johon erilaiset lasit tuovat eloa. Pellavaiset servietit puolestaan myydään kymmenen kappaleen settinä 60 e, Occasion. Sirot, monogrammein koristetut aterimet myydään kuuden settinä, 60 e, Old Times. Antiikki & Design 22. 1950-luvun kotimaiset juomalasit 12 e / kpl, Fasaani. Etualalla suomalainen, 1870-luvun kuohuviinilasi, 60 e, Schulmanin taideliike. Taaemmat kuohuviinilasit à 68 e, Fasaani. Ranskalaiset 1800-luvun lyijylasiset viinilasit kuvausrekvisiittaa
Posliinimuna 12 e, Old Times, englantilainen lasikupu kuvausrekvisiittaa. Seinälle on ripustettu vanhasta Picasso-taidekirjasta irronnut sivu. Strutsinmunia kannattaa kysellä antiikkija kukkakaupoista. Arabian harmaa ja siniharmaa maljakko kuuluvat yksityiskokoelmaan. Antiikki & Design 23. Kukat Form & Flora. Kukkamaljakkona vuonna 1761 Linköpingissä valmistettu hopeinen juomapikari, 2 100 e, Old Times. Puolipyöreän, mahonkiviilutetun pöydän päälle rakennettu asetelma virittää pääsiäistunnelmaan
Venäläinen puumuna 55 e, Old Times. Kukat Form & Flora. Arabian pienet, keltaiset maljakot kirpputorilta. Tie du ste lut : Fa sa an i (0 9) 26 99 70 , Fo rm & Fl or a (0 9) 60 7 21 5, H els in ki Se co nd ha nd (0 9) 26 99 70 , La pu an Ka nk ur it 05 53 8 82 44 , O cc as ion 04 53 6 49 03 , O ld Tim es (0 9) 60 4 60 6, Sc hu lm an in Ta ide liik e 04 52 4 77 73 Antiikki & Design 24. Herkät riisiposliinikupit ovat Friedl Kjellbergin käsialaa 30 e / kpl, Helsinki Secondhand. Suuri Usva-pellavaliina 129 e, Lapuan Kankurit. Pääsiäisenä kahvi juodaan kodin kauneimmista kahvikupeista. Saman keraamikon riisiposliinimaljakko 270 e, Old Times. Hopealusikat 35 e / kpl, Fasaani
Vitriineissä oli myös salaperäisiä kortte ja ja medaljonginkappaleita. Nuo vaatimattomat esineet olivat kuin Hiroshiman kellot, jotka pysähtyivät aa mulla 6. Menetyksen hetki ei katoa koskaan. elokuuta 1945. Tällaisia kaappeja on edelleen 2000lu vulla ollut käytössä ainakin Saksassa, Puo lassa, Tšekissä, Italiassa, Liettuassa, Venä jällä, Slovakiassa, Sveitsissä ja Belgiassa. Toivo oli turha. He saattoivat kirjeessä vakuutella hakevansa lapsen takaisin heti, kun se olisi taloudellisesti mahdollista. Äidin jättämä medaljonki todistaisi, että lapsi on hänen.. Pariisin pakolliset matkailukohteet olin suorittanut jo teininä, joten tuolla matkalla päädyin intuition varassa Pariisin köyhäin huollon ja sairaaloiden museoon (Musée de l’assistance publique – Hôpitaux de Paris). Sen mukaan äidit jättivät lapsen mukaan kortin ja me daljonginpuolikkaita, jotta he voisivat jona kin päivänä palatessaan todistaa olevansa kyseisen lapsen äiti. Oli 2000luvun taite, olin nuori väitöskirjantekijä ja kotona minua odotti pieni lapsi. Ajattelin, miten mo nella meistä on sielussaan murrettu me daljonki, jonka toinen puolikas on jäänyt lapsuuteen tai jonka haikea kaipuu tai pet tymys rakkaudessa on riistänyt ja vienyt mennessään. Kun Pariisi kumartaa yhä enemmän matkailulle, viihdykettä kai paaville turisteille ja museokohteiden tulos tavoitteille, mahtaako se enää sietää muisto ja köyhistä ja sairaista. Antiikki & Design 25 SYDÄMEN PUOLIKKAAT TOMUISEN VITRIINILASIN alla on kellas tuneita, käpristyneitä lappusia. KOSKA KUKAAN EI auttanut, äidit jou tuivat hylkäämään lapsen köyhäintalojen tai nunnaluostareiden yhteydessä olleisiin erityisiin kääntökaappeihin, joihin lapsen saattoi jättää salaa ja vailla vaaraa että lapsi paleltuisi. He eivät pystyneet huolehtimaan aviossa tai avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapses taan. Arvoton, mitätön esine, pelkkä rikkinäi nen fragmentti, jähmettää historian hetkek si. Työmatkalla oli hetki ai kaa vaellella typötyhjässä museossa. Näiden lasten kuolleisuus laitoksissa oli erittäin korkea. Pikkuruisia lippusia, sirusia, pa lasia. Silloin kauan sitten tihrustelin nähdäk seni, mitä kolhiintuneiden vitriinikaappien sisällä oli. kolumni Anna Kortelainen on taidehistorioitsija ja kirjailija. VITRIININ REUNASSA olevaan lappuun oli joskus vuosikymmeniä aiemmin naputettu kirjoituskoneella selitysteksti. He säilyttivät itse toisen puolikkaan. Lapsi puolestaan varttui laitok sessa pitäen aina mukanaan toista puolikas ta, äidin konkreettista lupausta siitä, että hän tulee takaisin. Hylätty lapsi ei tule enää milloinkaan takaisin, mutta hänen lyhyt elä mänsä ei ollut turha. Koirankorville nuhraantuneiden peli tai almanakkakort tien reuna oli leikattu pykäläiseksi ja loppu osa puuttui. Sydämeni murtui. Museossa hänet muis taa joku, jota hän ei koskaan tuntenut, mut ta jonka sydän yltää häneen asti. Mutta äidit eivät palanneet, sillä ei hei dän köyhyytensä mihinkään kadonnut. Halvat keramiikkamedaljongit olivat kahtia murrettuja puolikkaita. Hädin tuskin kirjoitustaitoiset äidit olivat raapustaneet lappusiin anteeksipyyntöjä, kiitoksia ja usein maininnan lapsen etuni mestä. Ranskassa äiti voi halutessaan synnyttää nimettömänä ja luovuttaa lapsen adoptioon. Pesemättö män ikkunan takana kohisee aistikas, itse varma Pariisi. Ruttuisia kirjelappuja, joita rutiköyhät äidit 1800luvulla olivat kätkeneet kapalo vauvojen tai pikkulasten vaatteisiin jättäes sään heidät viranomaisten huollettaviksi. Sitä paitsi viranomaiset olisivat vaatineet hoi tomaksun koko siltä ajalta, jonka lapsi oli ollut huostassa. Nykyään museo on suljettu, ja sen tulevaa kohtaloa mietitään
Auringonpurkaus (Pro tuberans), 1999. Käsin muovattu lasiveistos, Studio Pino Signoretto, Murano Antiikki & Design 26
– Tässä on toinen keskeinen muoto, sanoo Marjatta Sarpaneva ja esittelee Suomisarjan posliiniastioita, joissa on erikoinen malli. Marjatta Sarpaneva pitää yllä miehensä mittavaa perintöä, jota pian esitellään myös Designmuseon kevään ja kesän päänäyttelyssä. Sarpanevan tuotantoa voi nähdä myös Designmuseon maaliskuussa avautuvassa näyttelyssä. Hahmo muistuttaa nukkuvaa lintua, joka on vetänyt päänsä siipien suojaan. Orkidea, i-lasi, Claritakset, Timo Sarpaneva oli taiteilija, jonka läheisin materiaali oli lasi. Hän vaati ehdotonta luomisen vapautta, ja siitä syntyi suomalaisen muotoilun rakastettuja klassikkoja. Timo Sarpanevan itsensä käyttämä nimi muodolle on pehmeä neliö, Marjatta Sarpaneva kutsuu sitä nimellä superellipsi. Tapaan Marjatta Sarpanevan Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa Galleria Sarpanevassa, jossa hän ylläpitää miehensä taiteen ja muotoilun perintöä. design Taiteesta syntyi myös käyttöön ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG L innut olivat Timolle tärkeitä, hän ei voinut sietää, että niitä metsästettiin. MITÄ SUOMALAISILLE tulee mieleen Timo Sarpanevasta. Vuonna 1974 suunniteltua Suomi-sarjaa valmistaa yhä saksalainen Rosenthal, ja se on ollut tehtaan suosituimpia astiasarjoja. Marjatta Sarpaneva pitelee käsissään Iittalassa 1969 toteutettua kaksiseinämäistä Heals-kokoelman maljaa. Muoto näkyy hänen 1940ja 50-luvun vaihteessa tekemissään lintuaiheisissa maalauksissa ja toistuu 1950ja 1990-luvun lasiteoksissa. Timo Sarpaneva toteutti läpi uransa – tiedostamattaan – muotoa, joka perustui pehmeään soikioon. Häntä kiehtoivat keveys ja lentäminen, siksi hän oli ihastunut myös perhosiin, sanoo Timo Sarpanevan (1926–2006) vaimo Marjatta Sarpaneva. › Antiikki & Design 27
Marjatta Sarpanevan mukaan suomalaisten oli 1950-luvulla ylivoimaisen vaikea hyväksyä, että lasiesine voisi olla pelkästään taidetta. design Iittalan i-lasisarjaan 1956 suunniteltu Pallo-lasi on nyt toteutettu sellaisena kuin Timo Sarpaneva sen alun perin halusi: suupuhallettuna, pohja ja reuna hiottuna. Uransa aikana Sarpaneva muotoili monia materiaaleja, posliinia saksalaiselle Rosenthalille, valurautaa Rosenlewille, tekstiilejä Porin puuvillalle ja terästä Opalle, mutta rakkaimmaksi nousi lasi. Finlandia-maljakot, Festivo-kynttilänjalat, emaloidut valurautapadat. Sarpanevalle Orkidea oli puhdasta veistotaidetta. › Antiikki & Design 28. Läsnä ollut Timo Sarpaneva oli tästä kiusaantunut ja ironisesti sanoi suunnitelleensa siinä tapauksessa maailman huonoimman maljakon. Hänen suunnittelemiaan ovat myös Antiikkipallo-kynttilät, 1963, Juhava Oy. 1950-luvulla kaikille esineille piti keksiä käyttötarkoitus. Vuoden 1954 Milanon triennaalissa Orkidea voitti Grand Prix -palkinnon. Wirkkalan muotokielessä korostui voima, Sarpaneva oli hienovaraisempi. Kiinnostus lasiin sai hänet osallistumaan Riihimäen 1949 järjestämään lasikilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi. Ku va Sa rp an ev a D es ig n O y: n ar ki st o Itse Herman O. Sarpaneva valmistui graafikoksi Taideteollisesta Keskuskoulusta eli Ateneumista 1948. Esineille piti aina keksiä jokin käyttötarkoitus. Yhdysvaltalainen aikakauslehti House Beautiful valitsi sen maailman kauneimmaksi esineeksi 1956. Siksi maineikasta Orkideaa, maailman kauneimmaksi valittua esinettä, mainostettiin yhden kukan vaasina. Sarpaneva teki alusta lähtien lasitaidetta. Gummerus, suomalaisen muotoilun suuri viennin edistäjä, laittoi ensimmäisenä Orkideaan kukan, neilikan napinlävestään. Sarpaneva on kansainvälisesti tunnetuin suomalaisen kultakauden muotoilija Tapio Wirkkalan rinnalla, molemmat Milanon sankareita. Menestys Milanon triennaaleissa toi mainetta suomalaiselle muotoilulle. Hän kuitenkin viihtyi hyvin taideteollisuuden parissa ja teki paljon sellaista, joka oli taiteen ja käyttöTimo Sarpaneva suunnitteli Festivo-kynttilänjalat 1966 Iittalan lasitehtaalle. Timo Sarpaneva, puuseppä Adamo Brambilla ja viennin edistäjänä toiminut Olof Gummerus pystyttivät osastoa Milanossa vuonna 1957. – Kun Timolta kysyttiin, onko hän taiteilija vai muotoilija, hän vastasi ”Kyllä minä luultavasti olen taiteilija”. Lista on pitkä. Sarpaneva Design Oy. Hän kokeili eri tekniikoita, ja kokeiluista osa johti myöhemmin käyttöesineisiin
Maalaukset ylhäältä vasemmalta: Kuollut lintu, 1953, Nukkuva lintu 1953, Liekkilintu (Kolibri), 1951, Kyyhky 1951. Antiikki & Design 29. Samat muodot toistuvat eri tekniikoissa. Alhaalla on Siivet-kokoelman lasiveistoksia vuodelta 1997, Studio Pino Signoretto, Murano
Viimeinen sana oli kuitenkin aina hänellä, Marjatta Sarpaneva kertoo. Marjatta Sarpaneva vierellään Lasiaika-kokoelman Lansetti I -veistos vuodelta 1985. Lasityöt syntyivät yhteistyössä Iittalan tai myöhemmin italialaisten ammattilaisten kanssa. Kuvassa Intohimo, joka valmistettiin uustuotantona kuuden kappaleen sarjana Iittalassa 2013. Hän kehitti värit yhdessä Iittalan kemisti-insinöörin Keijo Laitisen kanssa. Värien suunnittelu onnistui niin hyvin, että niistä tuli Iittalan standardivärit pitkäksi aikaa. Erityisen tärkeä oli yhteistyö Iittalan hyttimestarin Reino ”Reka” Löflundin kanssa. Siitä tuli yksi lasiteollisuuden kopioiduimpia tyylikeinoja. Sarpaneva haki lasin pintaan jotain uuden laista pintarakennetta. Timo Sarpaneva piti itseään ennen kaikkea koloristina. Myöhemmin Finlandiaa tehtiin sarjatuotannossa teräsmuoteissa, joissa elävä pintarakenne muuttui kliiniseksi, eikä Sarpaneva hyväksynyt sitä. Antiikki & Design 31. TIIMITYÖSKENTELY oli Timo Sarpanevalle kaikki kaikessa, teki hän taidetta tai muotoilua, eikä hän nostanut itseään ylitse muiden. – Timo piti itseään ennen kaikkea koloristina, Marjatta Sarpaneva sanoo. Timo Sarpaneva suunnitteli 1956 Iittalalle i-lasisarjan ohuesta, puhalletusta värillisestä lasista. Sarpanevan ja Löflundin kokeiluista syntyi joskus vahingossa klassikoita, kuten Finlandia-veistokset 1960-luvun alussa. › Sarpaneva suunnitteli Finlandia-veistokset 1964. Hän ja Löflund tunkivat puumuotteihin ronskia tavaraa, kuten sahanteriä, kettinkejä ja vaijereita. Ideana oli, että i-lasien värit ovat sukua toisilleen ja laseilla voi kattaa pöydän harmonisesti. Värit ovat heleitä kuin akvarellit ja suomalaisen lasin kauneimpia. Materiaaleina ovat graniitti ja kylmä lasi. design esineiden rajamailla. Toisin sanoen, taidetta, jota voi käyttää. Sen jälkeen kaksikko alkoi käyttää puhdasta puumuottia, johon saatiin polttamalla haluttu hiiltynyt pintarakenne. Hänen tapansa oli tutkia, piirtää luonnoksia ja keskustella hyttimestarin ja muun tiimin kanssa, mikä on mahdollista ja miten edetään. Iittalan lasitehdas / Jokisen hautakiviveistämö, Akaa. Toisiinsa pehmeästi sointuvien, murrettujen värien asteikko oli harmaa, siniharmaa, liilanharmaa ja vihreänharmaa. Mutta se ei ollut rautaromusta syntynyt struktuuri, johon Sarpaneva ihastui, vaan puumuotissa olleesta oksasta lasiin jäänyt pintakuvio. Kun muottiin kaadettiin tuhatasteinen sula lasi, se paloi muotissa loimuten ja savuten, ja rautaromu jätti jälkensä lasiin. – Hän ei piirtänyt suunnitelmiaan puhtaaksi
1960-LUKU: Emaloidut valurautapadat (Rosenlew), Finlandia-veistokset, Festivokynttilänjalkasarja (Iittala), Ambientetekstiilit (Porin Puuvilla). 2000-LUKU: Maailmankirja Liber Mundi, Palazetta di Ammiana (Pino Signoretton lasistudio Muranossa). Taiteilijan ja lasimestarin kohtaamisesta syntyi lasitaidetta, jossa suvereeni luovuus ja tekninen osaaminen yhtyivät ainutlaatuisella tavalla. Design Sarpaneva, galleria ja myymälä, www.sarpanevadesign.com. Astiasto on edelleen saksalaisen Rosenthalin tuotannossa. Hän alkoi Pehmeän neliön muotoon perustuva Suomi-astiasto syntyi 1976. Sarjaa valmistettiin emaloidusta valuraudasta Rosenlewin tehtaalla Porissa. Kapteeni antoi siihen luvan, ja matkustajat ottivat ilomielin tunnetun taiteilijan työt syliinsä, vaikka ne olivat suuria ja painavia. MARJATTA SARPANEVA kertoo Finlandia-veistoksista tositarinan, jollaista ei voisi näinä päivinä enää tapahtua. design työskennellä Iittalan lisäksi maineikkaalle Veninille Italian Muranossa. 1990-LUKU: Kelot (Venini), Mäntyniemi-hopeakalusto (käsityönä Markku Laulaja Kultakeskuksessa), Marcel-sarja Mäntyniemeen (Iittala). 1980-LUKU: Claritas-kokoelma, Kolibrilasisarja (Iittala). – Sitten ehdotettiin, voisiko teokset kuljettaa matkustamossa. Timo Sarpaneva -näyttely Designmuseossa 23.3.–23.9. Se oli hänelle kuin paluuta nuoruusvuosien luomisen vapauteen ilman sarjatuotannon kahleita ja paineita. He tarjoutuivat antamaan työnsä näyttelyyn ja Finnairin lentokone lupasi odottaa, mutta kuljetus oli mennyt niin viime tipalle, että esineet eivät enää mahtuneet koneen lastiruumaan. Hän vietti viimeiset vuotensa Muranossa työskennellen maineikkaan mestarin, viime vuonna kuolleen Pino Signoretton lasihytissä. Myös tanskalainen lasitehdas Holmegaard tarjosi 1950-luvulla Sarpanevalle töitä suunnittelijana. Sarpaneva suunnitteli Saturnus-vuoan 1960. KESKEISIÄ TÖITÄ 1950-LUKU: Lansetti, Kajakki, Hiidenkirnu-sarja, i-lasi-sarja, Tsaikka (kaikki Iittala) Karelia-puuvillakankaat (Porin Puuvilla). Sarpaneva pääsi Veninillä tauon jälkeen taiteellisen tekemisensä perusehtoihin, kokeilemaan muodoilla ja väreillä. www.designmuseum.fi. Se oli tietysti katastrofi, mutta korvaavia teoksia alettiin heti etsiä Suomesta. Esillä on muun muassa Ahtojää-teos (1967), joka koostuu 485 lasiosasta. Paolo Venini oli kutsunut häntä Italiaan ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla, mutta tuolloin sotien jälkeinen Suomi tarjosi yllin kyllin työtä taideteollisuuden kentällä. Iittalan lasitehtaan linja tiukkeni 1980ja 90-luvun vaiheessa, eikä Timo Sarpaneva päässyt toteuttamaan luovuuttaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Timo Sarpaneva palasi Italiaan 2000-luvulla. Timo soitti kaikille tutuilleen, joilla tiesi Finlandia-veistoksia olevan. 1970-LUKU: Suomi-posliiniastiasto (Rosenthal), Arkipelago-lasisarja (Iittala), teräsastiat (Opa). Aika Veninillä oli paluu luomisen vapauteen. Antiikki & Design 32. Esineet kuitenkin menivät rikki. Lähes sadan esineen tuotesarjan suunnittelu ja muun muassa teräskahvan liittäminen posliiniin olivat Sarpanevalle mieluisia haasteita, joiden ratkominen kesti vuosia. – Milanossa järjestettiin 1960-luvun lopussa Finlandia-veistosten näyttely
Tergum-lasiveistos, 1998, syntyi käsin muovaten Pino Signoretton studiossa Muranossa. Timo Sarpaneva vietti viimeiset vuotensa Italiassa, jossa hän työskenteli viime vuonna kuolleen mestarin Signoretton hytissä. Antiikki & Design 33
Kotkan klubi. Tätä voi kysyä Eino Heinon Itälaiturin, 1978, äärellä. Ainakin heillä on tärkeää keskusteltavaa. Teoksen tyyli on impressionistinen. Onko satamassa lakko, vai miksi miehet seisoskelevat joutilaina kädet taskuissa. Ku va O la vi H ei no maakuntataide Antiikki & Design 34
Joen varteen syntyi 1800-luvulla teollisuutta, joka toi maakunnalle kasvua. Talvinen Kymijoki, 1923, on Kuusankoskelta Vanhan pappilan rantatörmältä, ja siihen taiteilija on ikuistanut taitavasti alkukevään leudon sään sävyt. Joen kuohua ovat myös ikuistaneet monet taiteilijat. Kotka on aina ollut musiikin ja teatterin kaupunki, mutta kuvataide on jäänyt vähemmän tunnetuksi. Paikalliset kuvataiteen harrastajat perustivat Kotkan Taidekerhon 1947. Maakunnan taiteilijat ovat seuranneet aikansa taidevirtauksia aktiivisesti. Taidemuseo Poikilo. Ne ovat antaneet hyvinvointia mutta myös innoittaneet taiteilijoita. Vasta maakuntataide Antiikki & Design 35. Nils Eklundista (1894–1931) on vähän tietoa, mutta osaaminen viittaa ammattitaiteilijaan. ANTTI KAIJALAINEN K ymenlaakson maakunta on saanut nimensä sen halki virtaavasta Kymijoesta. Tunnetuimpia Kymijoki-teoksia on Victor Westerholmin maalaus Voikkaankoski vuodelta 1902. Siitä tuli 1950-luvulla Kotkan Taideseura ry. Ku va Po ik ilo -m us eo t › Myös meri on ollut maakunnalle ja varsinkin Kotkan kaupungille elintärkeä. Meren ja joen Kymenlaakso Meri, satama, laivat ja Kymijoki ovat tärkeä osa Kymenlaakson identiteettiä. Meri, laivat, satama, merimieskapakat ja satamaruusut ovat värikkäiden tarinoiden aiheita
Esimerkiksi satamaa kuvaavista maalauksista on tullut maakunnan sielunmaisemia. Heino tunsi satamat ja laivat, sillä hän työskenteli yli 30 vuotta ahtaajana Kotkan satamassa ja oli nuorena myös seilannut merillä. Suuri talo oikealla on hotelli Meritorni, joka on muutettu asuinja liiketaloksi. Maakunnan ainoa taidemuseo on Kouvolassa, jossa taas perustettiin taiteilijaseura niinkin myöhään kuin 2009. Päiviö Pyöttiälä (1924–2006) Haminassa syntynyt ja Kotkassa kasvanut Päiviö Pyöttiälä oli taiteilijana itseoppinut, mutta nousi kansallisestikin tunnetuksi Päiviö Pyöttiälän keskeisiä aiheita olivat satamaruusut eli prostituoidut. Satamaruusu-teoksessa, 1974, on pysähtynyt unenomainen tunnelma. Omaa taidemuseota Kotkassa ei ole. Päiviö Pyöttiälän maalaukseen Tori, 1958–60, on tallentunut aikakauden näkymä Kotkasta. Taustalla on Haukkasaaren vesitorni, joka nykyään toimii näkötornina. Moni heistä on ikuistanut näkymiä, joita ei enää ole. Heitä ja satamaa hän kuvasi surrealistisella otteella. Eino Heino (1921–87) ”Muistan isäni maalaamassa isoa satama-aiheista maalausta makuhuoneessamme, jossa hän yleensä työskenteli. Se kertoo kunnianhimosta, vaikka työskentelyolot olivat vaatimattomat. Tyylissä oli vaikutteita ranskalaiselta Paul Cézannelta ja monumentalismista. Kotona työskentely oli tyypillistä monelle muullekin Kymenlaakson taiteilijalle, kuten myös se, että taiteen tekeminen oli harrastus varsinaisen leipätyön rinnalla. Ku va O la vi H ei no Ku va O la vi H ei no Päiviö Pyöttiälä oli harvoja suomalaisia surrealisteja. maakuntataide Antiikki & Design 36. Yksityiskokoelma. Silti tuli hyvää ja kunnianhimoista taidetta. Kotkan kaupunki. vuonna 1977 perustettiin ammattitaiteilijoille tarkoitettu Kotkan Taiteilijaseura. Itseoppineen Eino Heinon satamaja kaupunkinäkymät ovat dokumentteja menneestä Kotkasta; enää ei laivojen lasteja pureta käsipelillä, ja moni vanha rakennus on aikoja sitten purettu. Huone oli liian ahdas suurelle taululle, mutta valmista tuli”, kertoo Eino Heinon poika, kuvataiteilija Olavi Heino Taidemaalarin Kotka -kirjassaan. Kymenlaakson itseoppineetkin taiteilijat ovat seuranneet aikansa taidevirtauksia
Hän muutti 1970-luvun lopulla Varsinais-Suomeen Paimioon, mutta Kotka pysyi silti tärkeänä taiteen aiheena. Hän oli käynyt taiteeseen liittyviä kursseja Kotka-Karhulan työväenopistossa. Vehmas nostikin hänet Kotkan ruusujen viralliseksi maalaajaksi. Teosten vahva perspektiivi, kirkas valo ja jyrkät varjot tuovat mieleen italialaisen Giorgio de Chiricon. Valon aviomies oli korutaiteilija Seppo Tamminen. Hän maalasi kaupunkia samaan aikaan sekä katoavana että iättömänä. Pyöttiälä tallensi Kotkaa tavalla, jossa yhdistyivät realismi, naivismi ja surrealismi. Wilkko maalasi myös maisemia ja työläisaiheita. Ku va Po ik ilo -m us eo t Pirkko Valo sai aiheensa oman perheensä elämästä ja maalasi keittiön pöydällä. Teos on ollut myynnissä Bukowskisin huutokaupassa 120 e lähtöhinnalla. Teosten pienuuteen oli käytännön selitys: Valo maalasi keittiön pöydällä kotonaan. Sampsantie (sarjasta Vanhaa Kouvolaa), 1977, kuuluu hänen puu-Kouvolaa kuvanneeseen suurprojektiinsa. Muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan Markki› maakuntataide Antiikki & Design 37. Pirkko Valo (1943–2009) Pirkko Valo maalasi pieniä intiimejä teoksia, joissa hän kuvasi taiteilijaperheen jokapäiväistä elämää. 1960-luvulla. Taidemuseo Poikilo. den Suomen kriitikko Einari J. Satama oli Pyöttiälälle Eino Heinon tavoin tärkeä aihe, mutta hänen maalauksissaan viipyilee kiehtova sivullisuuden ja outouden tunnelma ja raukeus. 1970–90-luvulla hänen aiheinaan olivat usein satamaruusut (prostituoidut), ja UuPentti Wilkko (1912–89) syntyi Viipurissa ja siirtyi sodan jälkeen Kouvolaan. Ensimmäisen taidenäyttelynsä Pirkko Valo piti 20-vuotiaana Kotkassa 1963. Pyöttiälä oli harvoja suomalaisia surrealismin edustajia. Tuoli Alinan kamarista, vesiväri, 1980, koko 9,5 x 6,7 cm
Karjalassa syntyneen Feodor Porokaran (1920–2000, vuoteen -49 Prokofjeff) Näköala ikkunasta (Talvinen kaupunkikuva) vuodelta 1952 on todennäköisesti Kotkasta, jonne hän asettui sodan jälkeen evakkona. Hän oli taitava värinkäyttäjä ja teki myös veistoksia ja teatterilavastuksia. Teos on ollut myynnissä Bukowskisin huutokaupassa 400 euron lähtöhintaan. Taidemuseo Poikilo. Vieno Elomaa asui parikymmentä vuotta Pariisissa. Katse, 1986, Kotkan kaupungin kokoelma. Vieno Elomaan Puutarhastani-maalauksen, 1974, aihe on todennäköisesti hänen lapsuudenmaisemistaan Voikkaalta, jonne hän palasi pysyvämmin 1960ja 70-luvun vaihteessa Pariisin-vuosien jälkeen. Hänen maalauksissaan näkyy kubismin vaikutteita, kuten tässä Pyhä perhe -teoksessa vuodelta 1958. Ku va Pi rk ko Po rk ka Ku va Ky m en la ak so n m us eo / A in o Sa in io Ku va Ky m en la ak so n m us eo / A in o Sa in io maakuntataide Antiikki & Design 38. Entinen sorvaaja Tuomo-Tapio Immonen (1950–2011) kouluttautui kuvataiteilijaksi Suomen Taideakatemian koulussa 1972–77
Eirtolla oli vankka koulutus ammatteihinsa: Suomen taideakatemian koulun hän kävi 1968–71 ja Taideteollisesta korkeakoulusta hän valmistui kuvataideopettajaksi 2000. Hän oli taiteilijana kokeilunhaluinen, ja aiheetkin olivat usein irtiottoja arjesta. Hän löysi eri puolilValkealassa syntynyttä taidemaalari Rauha Arpista (1911–2003) innoitti luonto, jota hän vesiväritöissään kuvasi runollisella otteella. Eirton taiteessa ei paikallisuus juuri näy, eikä se varmasti ole ollut taiteilijan tarkoituskaan. Hän muutti Pariisiin jo nuorena ja vietti muutenkin kansainvälistä elämää matkustellen eri puolilla maailmaa. Vaikka Pirkko Valo asui aikuisena Helsingissä ja Espoossa, teosten maalaismaisemat ja puutalot kumpuavat lapsuuden Karhulasta. Elomaan öljyvärimaalauksissa voi nähdä kubismin vaikutuksen. Ilmaisun tyyli liikkui naivismista unenomaiseen surrealismiin. Taidemuseo Poikilo. Sirkus-teos on maalattu akryylillä 1991–92. Valo kuvasi myös naisen ja miehen suhdetta. Kesät hän kuitenkin yleensä asui synnyinseudullaan Voikkaalla, ja siellä hän alkoi viettää yhä enemmän aikaa 1960ja 70-lukujen vaihteessa. Teos Koivuja, vesiväri, 1982, on ollut myynnissä Bukowskisin huutokaupassa 300 euron lähtöhintaan. nointi-instituutissa hän kävi myös Aukusti Tuhkan grafiikkakoulun. Elomaa opiskeli sairaanhoitajaksi ja työskentelikin alalla, mutta muutto 1949 Pariisiin täydentämään Vapaassa Taidekoulussa aloitettuja opintoja ratkaisi lopullisesti taiteilijan ammatin valinnan. Siinä värit levitetään yhdellä kertaa painolaatalle, mistä syntyy vahvoja värejä. Kun Elomaa asettui asumaan takaisin Suomeen, hän myös opetti tekniikkaa. Ranskassa Elomaa oppi tuolloin uuden grafiikantekniikan, englantilaiselta taiteilijalta Stanley William Hayterilta nimensä saaneen Hayter-tekniikan. Kuusankoskella syntynyt Eero Eirto oli hyvin suosittu taiteilija ja kuvataideopettaja Kouvolan alueella. Vieno Elomaa tunnettiin Kuusankosken pariisittarena. Vieno Elomaa (1909–94) Kuusankoskelta kotoisin ollut Vieno Elomaa tunnettiin suurena taiteilijapersoonana ja jopa paikallisena ”nähtävyytenä”, Kuusankosken pariisittarena. Eero Eirto (1947–2004) Kuusankoskella syntynyt Eero Eirto oli paikallisesti hyvin suosittu taiteilija, ja hän teki vaikuttavan uran myös kuvataideopettajana Kouvolassa ja lähialueella. Hän maalasi paljon voimakkailla akryyliväreillä, mutta oli myös innokas kokeilemaan eri tekniikoita, kuten lyijykynäpiirroksen ja maalauksen yhdistämistä sekä kolmiulotteisen kollaasin tekemistä. Ku va Pi rk ko Po rk ka maakuntataide Antiikki & Design 39. Valon ensimmäinen yksityisnäyttely oli Hotelli Tornissa 1971. ta maailmaa aiheensa, kuten luontoja katunäkymät sekä ihmiset askareissaan, mutta ikuisti myös kukkivien omenapuiden hetkellisen kauneuden lapsuudenkodin pihalta. Esittämistapa oli naivistinen, mystinen ja symbolinen, ja siihen sekoittui muinaisia uskomuksia ja historiaa
Aitokultaneste levitettiin esineen pinnalle, ja viimeisessä poltossa se muuttui kultakerrokseksi. Antiikki & Design 40. Vuosina 1946–47 Rauanheimo-Kojosen naishahmot sekä helsinkiläiselle kultasepänliikkeelle suunnitellut emalikorut kiersivät Skandinavian taideteollisuusnäyttelyissä ja Pyhän Erikin messuilla Tukholmassa. Naishahmojen hiukset olivat aitoa kultaa
› Antiikki & Design 41. Syynä unohdukseen saattaa olla se, että Raija Rauanheimo-Kojosen työt eivät edustaneet sitä jaloa yksinkertaisuutta, jota suomalaiselta keramiikkataiteelta odotettiin. Kun kirjoitin taannoin blogia hänestä, sain valtavat määrät yhteydenottoja hänen yrityksensä Falcon esineistä. Figuureja valmistettiin vuosina 1946–58 Raija Rauanheimo-Kojonen 1960-luvulla. Rauanheimo-Kojonen kuitenkin teki kuviaan jo 1940-luvulla. Lähdeaineisto oli vähäistä: korutaidetta ja keramiikkaa käsittelevä kirjallisuus oli sivuuttanut taiteilijan kokonaan. Ne olivat värikkäitä, koristeellisia ja romanttisia. Myöhemmin aloin selvittää tekijää, joka piiloutui kirjainyhdistelmän RRK taakse. tuntuu kiteytyvän kokonainen aikakausi. Nimikirjainten RRK takaa löytyy tarina naisesta, joka teki taiteilijana ja yrittäjänä pitkän uran 1940-luvulta 1980-luvulle. Selvisi, että kyseessä oli Raija Rauanheimo-Kojonen (1923–89), joka on tunnettu nimenomaan naishahmoja kuvaavista rintakoruista ja tuhkakupeista. Salaperäisten naisten kuvaaja KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ KUVAT TIMO JUNTTILA J oskus 1990-luvulla äitini osti viehättävän tyttöfiguurin Hietalahden kirpputorilta. Erityisesti sirokasvoiset, tummasilmäiset naishahmot edustavat monelle nostalgista matkaa menneisyyteen. Muutamasta aikakauden naistenlehdestä löytyi haastatteluja, Helsingin Sanomista muistokirjoitus. Falcon tuotannosta löytyy myös kolmiulotteisia pieniä keramiikkafiguureja: eläimiä, tonttuja sekä erilaisia hahmoja kuten kuvan ”Töllin tytöt ja pojat”. Hakiessani tietoja tunsin joutuneeni seinän eteen. Niillä on vankka keräilijäkuntansa. Ei tarvitse olla kovin tarkkasilmäinen havaitakseen hahmoissa jotain samaa kuin Laila Zinkin, Raija Uosikkisen ja Esteri Tomulan 1950-luvun naiskuvissa, joihin Raija Rauanheimo-Kojosen keramiikkaa liikkuu markkinoilla, ja hänen naishahmonsa ihastuttavat, mutta itse taiteilija on jäänyt unohduksiin. Hänen töihinsä törmää kirpputoreilla ja toisinaan myös antiikkimyymälöissä, mutta itse taiteilija on jäänyt vähälle huomiolle
Sarjatuotannossa Rauanheimo-Kojonen itse suunnitteli ja piirsi mallit sekä osin myös maalasi. Aviopari toimi yhdessä yrittäjinä. Samoissa tiloissa toimiva hopeasepänpaja valmisti muun muassa rintakorujen metalliosat. Kulho on todennäköisesti 1960-luvulta. 1960-luvulla tiikki oli muotia. Siinä hän itse luonnehti töitään näin: ”Ne ovat vastoin kaikkia niitä neuvoja, joita opettajani Taideteollisuuskoulussa opettivat, mutta en voi itselleni mitään.” Yksityisyrittäjän oli myös tehtävä sitä, mikä myi. 1950-luvulla ateljee siirtyi Raisiontielle, jolloin yritys oli ilmeisesti suurimmillaan ja työntelijöitä oli noin kymmenen. RAIJA RAUANHEIMO (1923–89) syntyi Viipurissa upseeriperheen tyttäreksi. Hän opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirustusosastolla 1943–46. Venäläisnaisen helmet pyöriteltiin savesta ja hahmon muut osat valmistettiin muoteilla. Tuolloin tehtiin paljon turisteille suunnattuja esineitä, esimerkiksi matkailuyhdistyksen nimellä varustettuja tuhkakuppeja ja posliinilaatoille maalattuja kansallispuFalcon viehättävät sinisaviset keramiikkataulut ovat 1950-luvulta. Hän oli punahiuksinen, eläväinen ja päättäväinen. Se ei aina ollut välttämättä sitä, mikä oli taiteilijan omaa sydäntä lähinnä. Osa Falcon keramiikasta oli varsin modernia, kuten 1950-luvun norsu. Falco oli todellinen perheyritys, jonka alkuvuosina myös naisten isä, eversti Uljas Rauanheimo, sekä muut sukulaiset avustivat esineiden valmistuksessa. Antiikki & Design 42. Yrittäjän työt eivät saaneet samaa näkyvyyttä tai markkinointikoneistoa taakseen kuin Arabialla työskennelleiden taiteilijoiden. Jo 16-vuotiaana hän tunsi, että taiteen tekeminen on hänen kutsumuksensa. Aluksi tehtiin lähinnä naishahmoin koristeltuja keraamisia rintaneuloja, joissa oli metallinen kehys, sekä ”pyttyjä” tai tuhkakuppeja, joita perhepiirissä kutsuttiin ”kissankupeiksi”. PIENI YRITYS LAAJENI nopeasti keittiön pöydän äärestä Haagassa sijaitsevaan ateljeehen, jossa oli kaksi pientä uunia sekä iso työtila. Rauanheimo-Kojosen suvulla on säilynyt hänen kirjoittamansa, julkaisematon omaelämäkerta. Kodin ja uran yhdistäminen vaati tasapainoilua. Lapsia syntyi kolme, ja samaan aikaan ateljeessa uurastettiin yötä päivää. Raija Rauanheimo-Kojosen ateljeessa 1940-luvulla valmistettuja tinakorvakoruja sekä 1970-luvun perhosja kukkakaulakoruja. Sen pohjassa on nimikirjaimet AH. 1940-luvulla hän aloitti rintakorujen ja tuhkakuppien valmistuksen yhdessä sisarensa, saman koulun keramiikkaosastolta valmistuneen Pirjo Rauanheimon sekä aviomiehensä Kalevi Kojosen kanssa. Nimensä yritys sai sattumalta: taiteilija laittoi sormensa eläinopin kirjaan, ja se osui haukan (falco) kohdalle. Raija Rauanheimo-Kojonen vastasi suunnittelusta, metsätieteitä opiskellut puoliso oli toimitusjohtaja ja hoiti myös muun muassa myynnin ja markkinoinnin
Ensimmäiset kymmenen naishahmoin koristettua keraamista rintaneulaa Raija Rauanheimo-Kojonen valmisti Taideteollisuuskeskuskoulun vuoden 1946 näyttelyyn. Niissä on jotain salaperäistä, kiehtovaa, ehkä surumielistäkin. Hän ei käyttänyt perinteistä posliinipohjaa, koska niitä sodan jälkeen ei ollut saatavilla, vaan valmisti koverat ja kuperat korupohjat itse. Tuotteita valmistettiin vientiin ja esiteltiin kansainvälisillä messuilla. RAUANHEIMO-KOJOSEN omaelämäkerran mukaan Falcolle työskentelivät Vuokko Eskolin-Nurmesniemi, Mailis Wasenius, Anni Suhonen ja Aune Paulin. VASTOINKÄYMISET alkoivat vuonna 1956. kuisia neitoja ja poikia. ”Tehdas meni nurin nukkeineen, pyttyineen päivineen”, Rauanheimo-Kojonen muisteli elämäkerrassaan. FALCON KONKURSSIN 1958 jälkeen Rauanheimo-Kojonen teki töitä omalla toiminimellä sekä Finartis-nimellä. Keramiikkaa hän ei kuitenkaan hylännyt. Tiedossa ovat Rauanheimo-Kojosen sisar Pirjo Rauanheimo sekä dreijaaja Ostrovski. MUITA SIGNEERAUKSIA ovat mm. ”Paiskittiin töitä yötä päivää, arkisin ja pyhäisin.” Antiikki & Design 43. Taiteilijaa viehättivät bysanttilaiset aiheet: kupolit, kirkot, Neitsyt Maria sekä ristikorut. ”Aika oli valtavan innostuksen ja valtavan työn aikaa – paiskittiin työtä yötä päivää, arkisin ja pyhäisin”, Raija RauanheimoKojonen kirjoitti. Aviomiehen kuoltua vuonna 1979 Rauanheimo-Kojonen jatkoi yhä työtään. ESINEET SIGNEERATTIIN pääosin Falcon tai Rauanheimo-Kojosen nimiin. Tuolloin isällä oli taloudellisesti tiukkaa ja tyttäret kulkivat vanhoissa vaatteissa, vain äidin hautajaisiin he muistivat Rauanheimo-Kojonen yhdisteli rohkeasti materiaaleja, esimerkiksi puiseen cocktailtarjottimeen oli kaiverrettu tila keramiikkakoristeelle. Neljäntoista seuraavan vuoden ajan, Falcon loppumiseen saakka, taiteilija kertoi olleensa ”naimisissa” aiheen kanssa. ”Piirtelin niihin sokerivärillä vähän naisenkuvia päälle, hiukan kultaa hiuksiin”, hän kirjoitti. Toiminta jatkui pienimuotoisemmin ensin Kauppalantien, sitten Koroistentien ateljeissa. Hän osallistui myyjäisiin ja piti vuosittain ateljeessaan ”poistomyyntitapahtuman”. Uniikkitöinä Rauanheimo-Kojonen teki keramiikkakollaaseja, joissa hän käytti sarjatuotannosta ylijääneitä osia sekä muita materiaaleja, kuten peilinpalasia. Viilikulhot ja muut arkiset astiat, joita Falco valmisti, eivät menneet enää kaupaksi entiseen malliin. FALCON SIGNEERAUKSIA FALCOSSA työskenteli 1946–58 vaihtuva määrä keraamikkoja ja koristemaalareita. Hän opiskeli mainospiirtäjäksi ja työskentelikin hetken mainostoimistossa. Käyttökeramiikan tarve laski kulutushyödykkeiden saannin parannuttua. Posliinilaatat ja -astiat ostettiin valmiina. Vahvistamattomia tietoja on myös joistakin Arabian koristemaalareita. NAISHAHMOT seurasivat taiteilijaa koko hänen uransa ajan. Kaikki naishahmonsa hän teki aina itse, ja niistä löytyvät yleensä myös hänen nimikirjaimensa RRK. Jälkimmäisiä kutsuttiin firman esitteessä ”kampakeraamiseksi punasaveksi”. Rauanheimo-Kojonen menetti äitinsä ollessaan vasta 13-vuotias. Falco valmisti myös keraamisia korvakoruja ja sormuksia sekä kulhoja, maljakoita ja kahvikuppeja. Sivutoimena tehtiin pieniä figuureja, joista tuli erittäin suosittuja. Näissä naisissa voi halutessaan nähdä myös häivähdyksen äidin jälkeensä jättämää menetystä. Ne olivat unelmien naisia: kauniita, haaveellisia, mutta myös etäisiä. Falco ajautui konkurssiin. Tässä hänen suunnittelemiaan koruja ja koristevateja. Juttua varten on haastateltu Raija Rauanheimo-Kojosen poikaa Kari Kojosta. Konkurssin jälkeistä aikaa hän kuvaili hiljaisuutta täynnä oleviksi toipumisen vuosiksi. Naisenkuvia tehtiin ”kissankuppeihin” myös myöhemmin, sillä Rauanheimo palasi aiheen pariin 1970-luvulla poikansa kehotuksesta. Falcon rinnalla toimi myös vientiin keskittynyt yritys Finartis. Viimeinen pieni ateljee oli Urheilukadulla, ja luovuttuaan siitä vuonna 1985 Rauanheimo-Kojonen jatkoi kotonaan harrastuksensa, öljyvärien parissa. Falco ei itse valmistanut posliinia, vaan ainoastaan fajanssia. Rauanheimo-Kojosen naishahmojen piirteissä, siroissa kasvoissa, tummissa silmissä ja kihartuvissa hiuksissa oli paljon taiteilijaa itseään. Uudenlaisia töitä olivat puulle kiinnitetyt keramiikkaesineet sekä seinäriipukset. Piu, Pau, AH, AS, ST, EN, A-T, MY ja BL. Ehkäpä naishahmot koruissaan ja hatuissaan heijastivat nuorena herännyttä, tyydyttämätöntä kauneudenkaipuuta. saaneensa uudet mekot ja kengät
2. Runebergin patsaasta, joka pystytettiin 1885. Turussa raitiovaunuliikenne loppui 1972. Sitten se siirtyi Suomen valtiolle ja 1927 Helsingin kaupungille. Ennen kuin ensimmäinen silta valmistui 1935, saareen mentiin Drumsö-höyrylautalla. 1 ajankuva Antiikki & Design 44. 1800ja 1900-luvun vaihteessa hevosia alettiin korvata sähköllä. Kyyti oli välillä kylmää avonaisessa vaunussa. Lauttasaari oli ennen itsenäistymistä Venäjän armeijan käytössä. ANTTI KAIJALAINEN 1. Paikan voi tunnistaa J.L. Ensin ne toimivat kirjaimellisesti hevosvoimilla, sillä vaunuja vetivät hevoset. Hevosvoimista hevosvoimiin Hevonen oli entisajan katumaasturi ja taksi: se kelpasi niin työkuin huviajeluunkin sekä pellolle että kaupunkiin. Se kulki noin Ku va H ei ke l Es th er / H el si ng in ka up un gi nm us eo › kolmen kilometrin matkan, ja istumapaikkoja oli parillekymmenelle. Myös Viipurissa kulkivat raitiovaunut vuosina 1912–57. Kuvan näkymä on Helsingin Pohjoisesplanadilta, jossa liikkuu myös rekiä. Pohjoisesplanadi 1890-luku Raitiovaunut tulivat Helsinkiin ja Turkuun samaan aikaan, vuonna 1890. Lauttasaari 1913–1917 Hevosvetoinen raitiovaunu liikennöi Lauttasaaressa vuosina 1913–17. Joukkoliikennekin sujui aluksi hevosten vetämänä, kunnes raitiovaunut ja linja-autot ottivat niiden paikan. Siksi sinne tarvittiin aivan oma raitiovaununsa
2 ajankuva Antiikki & Design 45. Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo
Ku va Er ic Su nd st rö m / H el si ng in ka up un gi nm us eo Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo 4 3 ajankuva Antiikki & Design 46
Sitä ennen saarille kuljettiin kesäisin laivalVossikan saattoi tilata kotiovelle kuin taksin nykyään. Ensimmäiset linja-autot alkoivat kulkea Uudenkautomuus kertoo, että niillä ei ollut tarkoitus tehdä pitkiä matkoja varsinkaan talvisin. Kuski joutui turvautumaan palttooseen. Autoja näkyi Helsingin kaduilla jo 1800-luvun lopulla, jolloin niillä huristelivat rikkaat venäläiset. Katotla ja talvisin jäätä pitkin jalkaisin tai hevosten vetämillä omnibusreellä. Omnibus-sana tulee latinasta ja tarkoittaa ”kaikille”. Kesällä matkustettiin vaunuissa, talvella reessä. Ratti oli oikealla. Helsinki 1920-luku Vuokra-ajurit olivat entisajan takseja. Ku va M us eo vi ra st o Ku va C on st an ti n G rü nb er g / H el si ng in ka up un gi nm us eo 5 6 › ajankuva Antiikki & Design 47. Viapori 1914 Lauttaliikenne Suomenlinnaan alkoi 1952. Vossikkatai issikka-nimitys tulee venäjän sanasta izvoztshik. 5. Suomen ensimmäinen autokauppias oli helsinkiläinen Sergei Nikolajeff nuorempi. Aaltonen perusti ensimmäisen itsenäisen autokorjaamon Turkuun. Samana vuonna J. 6. Kun autot yleistyivät, myös niillä ajettiin Suomenlinnaan jäätietä pitkin. Helsinki 1914 Varhaiset autot olivat avomalleja, tosin monissa niissä oli ylös vedettävä katto. Helsingissä toimi 1900-luvun alussa toista tuhatta vossikkaa, kun koko maassa oli vuoden 1922 tilaston mukaan 1 131 henkilöautoa. 4. Suomenlinna eli vuoteen 1918 Viapori oli ennen itsenäisyyttä venäläisten suljettu sotilasalue. Pielavesi 1920–30-luku Moottorivetoinen linja-autoliikenne alkoi Suomessa 1900-luvun alussa. 3. Se oli myös suosittu matkailukohde, kunhan käyntiin sai luvan. Kaupungeissa oli vossikka-asemia, ja vossikan saattoi myös tilata kotiosoitteeseen. Hän avasi liikkeensä 1905 Helsingin Kamppiin. Umpinainen matkustamo oli varmasti tarpeen tuulisella jäällä. Kuvassa vuokra-ajuri Johan Viktor Nyström odottaa asiakasta Kristianinkatu 12:ssa Kruununhaassa
Ajan linja-autoissa oli tyypillisesti tilaa 20 hengelle, mikä oli paljon verrattuna hevoskyytiin. Helsinki 1924 Citymaasturin edeltäjäkö. pungin ja Turun väliä 1905. Ku va aj a Er ic Su nd st rö m / H el si ng in ka up un gi nm us eo Ku va Pe kk a Ky yt in en / M us eo vi ra st o 7 8 ajankuva Antiikki & Design 48. 7. Innovatiivisena autojen valmistajana tunnettu ranskalainen Citroën kehitti 1920-luvulla ”lumiauton”, jota tässä testataan talvisessa Helsingissä. Se oli aikansa hienoimmasta päästä, sillä siinä oli putkien varaan viritetty kangaskatto. Tämä linja-auto oli Pohjois-Savon Pielaveden ensimmäinen, ja se liikennöi Tuovilanlahteen. Ensimmäinen maailmansota pysäytti kehityksen, mutta sitten kasvu nopeutui. ”Lumiautossa” oli takana telaketjut, edessä sukset
9. Hevonen oli maaseudulla elinehto, sillä kynnettiin pellot, vedettiin kuormat ja mentiin kylille. Ensimmäiset Citroën-autot toi Suomeen Oy Auto-Traktor Ab 1920-luvulla. 1950-luvulla vossikat olivat suomalaisissa kaupungeissa hiipuneet juhlaväkeä ja turisteja kuskaaviksi nähtävyyksiksi. Suosittu tapahtuma keräsi vuosittain noin 25 000 katsojaa. Kilpa-ajoissa sattui myös monia onnettomuuksia. Legendaarinen ”kolmosen ratikka” kulki kahdeksikon muotoista reittiä Helsingissä vuosina 1922–2017. Eläintarhanajot 1935 Suomalaisen moottoriurheilun klassikoihin kuuluivat Eläintarhanajot Helsingissä. Se on mahdollisesti Bugatti 35C, joka oli harvinainen ja arvokas auto. Kolmonen oli turistien suosiossa, sillä reitti antoi kaupungista laajan ja monipuolisen kuvan. Aikoinaan linjalla jopa kuulutettiin suomen, ruotsin, englannin ja saksan kielillä reitin varrella olevat pysäkit ja nähtävyydet. Ne ajettiin ensimmäistä kertaa 1932 nimellä Suomen suurajot, ja autojen lisäksi kilpailtiin moottoripyörillä. Tärkeitä liikennevälineitä olivat linja-autot ja raitiovaunut, henkilöautoja oli 1950-luvun Suomessa noin 75 000. Vasta 1960-luvun lopulla traktoreiden määrä ylitti hevosten määrän. 8. Atterberg kuoli heti. Kurkijoki 1930-luku Ihanteellinen kuva menneestä Suomesta, Karjalan Kurkijoelta Särkijärven kylästä, tulvii puhtautta, reippautta, perhekeskeisyyttä, maaseudun idylliä ja rauhaa. Kuvassa on Emil Elon kilpa-auto ulosajon jäljiltä toukokuussa 1935. 10. Kun talvisota syttyi 1939, armeijan palvelukseen päätyi 72 000 hevosta. Suomessa oli 1930-luvulla noin 350 000 hevosta, traktoreita muutamia tuhansia. Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo Ku va H el si ng in ka up un gi nm us eo 9 10 ajankuva Antiikki & Design 49. Helsinki 1959 Näyttää kuin kuvassa olisivat kilpasilla menneisyys ja tulevaisuus. Siinä ruotsalaisen Örjan Atterbergin auto osui toiseen autoon, lensi ilmaan ja putosi radalle ylösalasin. Ilman niitä sotiminen olisi ollut usein mahdotonta, ja hevoset olivat sotilaille paitsi tärkeitä myös hyvin läheisiä. Eläintarhanajot loppuivat vuoden 1963 kisaan. Elo hankki sen 1930-luvulla ja kilpaili sillä Eläintarhanajoissa, mutta ei koskaan voittanut. Suksilla varustettu auto näyttää kuitenkin siltä, että se on soveltunut paremmin maaseudulle ja maastoon kuin kaupunkiin
– Olen harrastanut taidetta 5-vuotiaasta asti, aluksi kuvataidekoulussa lähinnä piirtäen ja maalaten. Olen mielelläni osa historian kulkua, Hovila sanoo. TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA S oile Hovilan työhuoneessa Karkkilan Haukkamäessä on unen omainen tunnelma. Lankoja on senttimetrillä viisi ja yhteensä tuhat. Antiikki & Design perinne elää 50. Tekniikka on tuhansia vuosia vanha: varhaisin löytö on Egyptistä 1400-luvulta eaa. Hovila kutoo yleensä tasaisesti rivi riviltä, jotkut taas värialueen kerrallaan. Eurooppaan taito kulkeutui Pohjois-Afrikan maureilta 800–900-luvuilla. 15-vuotiaana löysin silkkimaalauksesta itselleni sopivan tekniikan, ja sitä kautta syvennyin yhä enemmän juuri tekstiilitaiteeseen. Kärsivällisyys palkitaan, kun värit liukuvat toisiinsa ja ohuista langoista muodostuu hiljalleen kuvan alku. Taiteilija istuu keskittyneenä pystykangaspuidensa äärellä ja kutoo rivi riviltä ohuita lankoja kaksi metriä leveälle loimelle. Kaksi metriä leveiden kangaspuiden loimen rakentaminen on suuri työ. Suomeen tekniikka tuli vasta vuonna 1900, jolloin Pariisin maailmannäyttelyyn, Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemaan Iris-huoneeseen, kudottiin Metsäkanat-friisi. – Kuvakudonnan historia ja perinne merkitsevät minulle paljon. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Nautin rikkaasta värimaailmasta” Perinteiseen kuvakudostekniikkaan keskittynyt tekstiilitaiteilija Soile Hovila ei ole valinnut kaikkein helpointa työtapaa. Jossain määrin olen aina › Samaa tekniikkaa on käytetty jo muinaisessa Egyptissä. Miten innostuit tekstiilitaiteesta. Solmu on sellainen, että lankaa vetämällä sitä vapautuu hiljalleen. Ikkunasta välkehtii kevättalven valo. Kuvakudoksista yleisesti käytetty nimi gobeliini juontuu Ranskaan 1600-luvulla perustetusta Les Gobelins -tehtaasta. Kuvakudoshaarukkaa käytetään lankarivien tiivistämiseen. Kudontahaarukka kahisee. Sormiot pyöritellään 5–8 langasta oikeansävyisiksi kokonaisuuksiksi
Soile Hovila kutoo kuvakudoksia kaksi metriä leveillä pystykangaspuilla nurjalta puolelta käsin ja kuvaan nähden sivusuunnassa edeten. Antiikki & Design 51. Valmis teos Vastakohtien maailma I odottaa seinällä näyttelyyn siirtämistä. 170 senttiä leveä työ etenee päivässä noin neljä senttiä. Hahmottamista helpottaa loimen taakse kiinnitetty kaavapaperi
Lankojen värejä valitessa pitää ottaa huomioon sävyjen lisäksi valöörit eli tummuusasteet, sillä ne vaikuttavat kokonaisuuteen oleellisesti. Silkkilankojen hankinta on toivelistallani. Käytän tarvittaessa myös muita kuituja. Kuinka kauan yhden työn tekeminen kestää. Työn edetessä sormioiden lanka hupenee kuvaksi, ja uusia pitääkin sitoa aika ajoin. Itse kudontavaihe kestää tietysti pisimpään, ja sitä edeltää kangaspuiden loimen rakentaminen. – Suomalaisista kuvakudostaiteilijoista ihastelen erityisesti Inka Kivalon teoksia (lue Kivalosta lisää s.12). Mitkä ovat tärkeimmät työkalusi. Kudon myös pienempiä töitä, kuten rintakoruja. – Teoksen valmistuminen kestää 1–6 kuukautta, kun työn koko vaihtuu A4-kokoisesta muotokuvasta kahden neliömetrin kokoiseen seinätekstiiliin. Kuvakudoksiani on myös julkisissa tiloissa, kuten vanhusten palvelukodissa, äitiysneuvolassa ja seurakunnan tiloissa. Antiikki & Design perinne elää 52. Mistä työvaiheesta pidät eniten. Voin tehdä vain muutaman tekstiilin vuodessa, joten on valittava, minkä kuvan kutomiseen keskityn jopa puoleksi vuodeksi. – Aiheen valinnan jälkeen alkaa kuvan suunnittelu. Millaisia työsi voivat olla. Onko sinulla esikuvia. Opintoihini kuului lyhyt kuvakudoksen tekniikan kurssi vuonna 2001. Lisäksi olen opiskellut Jyväskylän yliopistossa maisteritutkinnot taidehistoriasta ja taidekasvatuksesta. Mikä on ollut mieleenpainuvin tapahtuma urallasi. Mikä vaihe on vaikein. Jos aloittaa liian vaaleilla sävyillä, voi joutua kuvan edetessä ongelmiin, kun pitäisi kuvata kohtaa, jossa valo on kirkkaampi. Pidän hillityistä, murretuista sävyistä ja nautin värisiirtymien tekemisestä. Keitä ovat asiakkaitasi. – Tarkkaa värisilmää ja oman tekstiilitekniikan hallintaa. – Kudottavan teoksen valinta ja ilmaisun pelkistäminen. ollut tekstiilitekniikoiden parissa, sillä äitini toimi ompelun ja erikoistekniikoiden opettajana. – Olen valmistunut Taideteollisen korkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston, tekstiilitaiteen koulutusohjelmasta 2002. Kuten kaikki taiteilijat, tekstiilitaiteilijakin tarvitsee yksityisyrittäjän taitoja: kykyä kirjoittaa, tehdä hakemuksia ja markkinoida. A4-kokoinen muotokuva maksaa noin 500 euroa, kahden neliön seinätekstiili useamman tuhatta euroa. Luonnostelen teoksen paperille akvarellivärejä, liituja ja puukyniä käyttäen. Miten työ etenee. – Pystykangaspuut, kudontahaarukka tiivistämiseen, suuri neula viimeistelyyn sekä päivänvalolamppu, joka varmistaa, ettei värisävyissä tule yllätyksiä valon lisääntyessä. – Olen tehnyt tilaustyönä muotokuvia esimerkiksi lapsista ja hääparista. Millaisia materiaaleja käytät. Lisäksi tärkeää on tietenkin se, että oma selkä, kädet ja näkö ovat kunnossa. Kun teoksen luonnos on valmis, siitä tehdään mittakaavapiirros, joka siirretään oikeaan kokoon kaavapaperille peilikuvana. Hän antoi myös jotain konkreettista nuorelle taiteilijanalulle: sain lahjaksi kaksimetriset pystykangaspuut, joilla kudon edelleen. – Eniten teen yksityiseen kotiin tai julkiseen tilaan ripustettavia seinätekstiilejä. Työt on suunniteltava huolellisesti. – Töiden hinta muodostuu lukuisista työtunneista ja monien erisävyisten lankojen hankinnasta. – Luonnoksen tulkitsemisesta langoilla eli lankasormioiden kokoamisesta erisävyisistä ohuista langoista. Mistä olet saanut oppisi. Apu”Helene Schjerfbeckiltä opiskelen pelkistämisen vaikeaa taitoa.” Sormiot antavat vihiä teoksen värimaailmasta. Mitä taitoja tekstiilitaiteilija tarvitsee. Kudonnan aluksi piirrän kaavapaperille oikeaan kokoon kuvan muodot ja kiinnitän paperin loimilankojen taakse. Sitten alan etsiä lankavarastostani sopivia sävyjä ja pyöritellä langoista sormioita, joista työ lopulta syntyy kangaspuille. Maalaustaiteen puolella esikuvani on Helene Schjerfbeck, jolta opiskelen pelkistämisen vaikeaa taitoa. Käytän usein valokuvia, joita yhdistelen toisiinsa. Miten hinnoittelet työsi. Vanhojen töiden luonnokset ja käytössä olleet värisävyt Soile Hovila dokumentoi huolellisesti. Kun kuvakudos on valmis, se viimeistellään päättelemällä langat. On hyödyllistä osata myös valokuvata ja käsitellä kuvia. – Valitettavasti mieleenpainuvimpia ovat olleet useat hylkäämiset rahoituksen ja oman erityisalani näyttelyhakujen suhteen. – Kudon värjäämättömään pellavaloimeen ohuilla villa-, pellavaja puuvillalangoilla. Ehtona oli, että jos joskus luovun niistä, annan ne samalla lailla lahjaksi jollekin nuorelle tekijälle
Tarkastelen hitaalla tekniikallani hetkellisiä näkymiä, joita valonsäteet luovat metsässä kulkijalle. Pitkäjänteisyys auttaa siinäkin. 11.00 Lämmitän lounaaksi aiemmin valmistamaani kasvisruokaa. Soile Hovilan kuvakudoksia ja Tuuli Aution puuveistoksia 28.3. Kudonta jatkuu pirstaleisena, kun välillä autan läksyissä, huolehdin syömisistä ja lasten harrastuksista. Olen onnekas, kun valmista syntyy hitaasti, sillä maailma ei tarvitse enempää tavaraa. 21.30 Vähitellen nukkumaan. Kokonaisuudessaan työn näkee vasta, kun se on valmis ja purettu pois puilta. 11.30 Jatkan kudontaa. Kolme vuotta sitten aloitin uuden kokonaisuuden teemalla metsä ja valo. Viimeisimmissä teoksissa esteettisyyden rinnalle on noussut myös tarve kuvata maailman vastakohtaisuuksia, kuten asukastiheyttä, rikkautta ja väkivallan uhkaa. 20.30 Illalla jatkan kudontaa vielä hetken. 9.00 Jatkan maaliskuun näyttelyyni tulevan teoksen kutomista kuunnellen äänikirjaa. Miten pidät yllä ammattitaitoasi. Antiikki & Design perinne elää 53. Sitten kun myöntävä päätös tulee, se todella ilahduttaa. Osa sormioista hupenee, joten pyörittelen niitä muutamia lisää. – Piirrän ja maalaan elävää mallia kursseilla. 18.30 Osallistun paikallisen kuvataidekoulun hallituksen kokoukseen sihteerinä. Aiheessa yhdistyvät abstraktit valonväreet ja luonnonmuotojen moninaisuus. Taidemaailman seuraaminen on myös tärkeää. Soile Hovila Tekstiilitaiteilija rahaprosessit ovat täyttä työtä ja kilpailu kovaa. Mikä on työfilosofiasi. asti Galleria Saskiassa Tampereella ja kesä-heinäkuussa Forssan museon Aulagalleriassa, www.soilehovila.net. Jos kangaspuiden taakse ahtautuu, voi valmiina olevaa osaa käydä kurkistamassa sen oikealta puolelta. ”NÄYTTELYN TEEMA ON METSÄ JA VALO” 6.50 Herään ja teen aamutoimet lasten kanssa. – Kuvakudosten kokonaisuudesta tilaustyönä julkiseen tilaan. Millaisesta työstä unelmoit. Kutomisesta ei kannata pitää liian pitkää taukoa, sillä se hidastaa työskentelyä. 8.00 Kun perhe on lähtenyt töihin ja kouluun, järjestän kotia jonkin aikaa ja siirryn sitten työhuoneeseeni, joka on yksi talomme huoneista. Kirkkotekstiilejä olisi kiinnostavaa päästä tekemään. – Kun omistautuu pitkään yhdelle asialle, saavuttaakin jotain. Vie aikansa, ennen kuin tekniikan hallitsee niin hyvin, että sillä pystyy ilmaisemaan jotain. 13.30 Nuorempi tytöistä tulee koulusta. Aloitan sähköposteista ja hoidan tiedotukseen, näyttelyihin tai rahoitukseen liittyviä töitä
Antiikki & Design 54. Kupeista ylin ja kolme keskimmäistä ovat Rörstrandin, muut kupit, aluslautaset sekä kalavati Arabian valmistamia. Harvinaiset Sing Fo -kahvija teekupit ovat hyvin ohutta posliinia, pöytäkalustot tarjoiluastioineen paksumpaa fajanssia. Valtavat kalavadit on varustettu irrallisella siiviläpohjalla
keräilijä Sing Fo -koristeen metsästäjät Jouni Tuomi ja Anna-Mari Äimälä keräilevät astioita, joita yhdistää Sing Fo -koriste. Kaikkia näitä astioita yhdistää siirtokuvakoriste nimeltä Sing Fo, selventää Jouni Tuomi. HELENA LEPPÄNEN KUVAT RIINA PEUHU O lemme iloisia voidessamme kattaa juhlapöydän tällä upealla astiastolla, mutta vieraissamme se herättää usein hieman pelkoa, kertoo harvinaisen Sing Fo -astiaston keräilijä Jouni Tuomi. › Antiikki & Design 55. – Sarjan keräily alkoi pöytäastioista, mutta kalleimmiksi aarteiksi osoittautuivat kuitenkin kahvikupit, jotka määriteltiin Ruotsissa ultraharvinaisiksi. Antiikkimarkkinoilla sitä ei juuri liiku. Yksiväriset kuparipainokoPunaruskea painoväri on Arabian Sing Fo -kuvioiduissa pöytä astioissa kaikkein harvinaisin. – Monet eivät pysty nauttimaan vanhojen astioiden estetiikasta käyttämällä niitä, vaan pyytävät huumori mielessä mieluummin ateriointiinsa kertakäyttölautasen, täydentää kokoelman toinen omistaja Anna-Mari Äimälä nauraen. Pariskunta uskaltaa myös kattaa pöytään kokoelmansa harvinaisuudet. He etsivät yhä lisää Sing Fo -astioita kokoelmaansa. Siirtokuvilla koristetuista tuotteista alettiin käyttää termiä transferware, siirtokuvatavara. Jouni Tuomi ja Anna-Mari Äimälä löysivät yhteisen harrastuksen keräilystä. Sing Fo on ruotsalaisen posliinitehtaan Rörstrandin ja sen Suomeen perustetun sisaryrityksen Arabian 1890-luvulla käyttöön ottama kuparipainokoriste. KUPARIPAINOKUVAT edustavat vanhinta siirtokuvatekniikkaa. Näyttäviä kannellisia liemimaljoja ja terriinejä, pitkänomaisia kalavateja ja suuria kulhoja sekä leveäreunaisia kahdeksankulmaisia lautasia sisältävä pöytäkalusto on koottu Suomen ja Ruotsin antiikkimarkkinoilta tehdyistä löydöistä. Kulho on keräilijöiden ainut tämän värinen esine. Tällaisten keräilykohteiden yhdistelmä, jos mikä, innoittaa niin juhlavien sukutapaamisten kuin vanhan ajan glamouria henkivien kutsujen järjestämiseen. Kuparipainokoristeet keksittiin jo 1700-luvulla, kun teollinen vallankumous alkoi kiihdyttää keramiikkateollisuuden kehitystä. Nykyään tällaisen tavaran keräilijöitä on maailmalla runsaasti. Samaa kuparipainokuvaa ovat käyttäneet sekä Arabia että ruotsalainen Rörstrand. Koristekuvio kaiverretaan kuparilaatalle, ja uurteisiin levitetään vernissaan sekoitettu keraaminen väri, joka painetaan prässin avulla ohuelle paperille. Pirkanmaalla ja Hämeessä vaikuttava opettajapariskunta on löytänyt yhteisen harrastuksen vanhan posliinin, designlasin ja kauniiden esineiden keräilystä. Paperista kuvio siirretään keraamisen esineen pintaan. Siirtokuvien maailma on kuitenkin vielä runsaampi, joten keräilijöillä on mahdollisuuksia erikoistua jopa yhden koristetyypin tuntijoiksi, kuten Tuomi ja Äimälä. Englannissa ryhdyttiin tuolloin soveltamaan astiatuotantoon graafisia siirtokuvatekniikoita
Jalallinen harmaa Sing Fo -kuvioitu hedelmämalja lienee mallia AQ. – Meidän kokoelmaamme kuuluu sekä harmaaettä sinikuvioisia esineitä, osassa on kultauksia ja osassa ei. Monivärisempi imari taas syntyi korealaisvaikutusten ansiosta. Myös Arabia valmisti molempia astiastoja, mutta Sing Fo -koristeen sai pinnalleen vain näyttävämpi BE-malli. Vaikutteita otettiin japanilaisesta keramiikasta. › Antiikki & Design 56. Painokuviota voitiin myös korostaa kultamaalauksilla; sellaiset astiastot kuuluivat molempien tehtaiden kalleimpaan hintaluokkaan. Niiden imari-jäljitelmissä eksoottiset maisemat, yksittäiset puut, kukat, ihmishahmot, lentävät linnut ja kimonokankaiden kuviot sekoittuivat kiehtovaksi pintakoristeluksi. Imarikeramiikka sai nimensä Imarin satamakaupungista, josta sitä laivattiin länteen. keräilijä BE-mallin Sing Fo -ruokalautasten ja pitkänomaisten tarjoiluvatien, kalaja sillilautasten, reunukset on viistetty kahdeksankulmaisiksi. – Yleensä koristekuvio peittää koko esinepinnan, mutta joissakin Rörstrandin esineissä kuviointi puuttuu esineen alapuolelta, Anna-Mari Äimälä lisää. Alkuperäinen valmistuspaikka oli Aritan kaupunki, ja siellä vallalla oli sinivalkoinen tyyli. – Tämä valtava kulho on tehty 1890-luvulla Pariisin maailmannäyttelyä varten, Arabian vuoden 1893 hinnastossa Sing Fo -kahvi kupit olivat kalleinta hintaluokkaa. RUOTSISSA JA SUOMESSA käytetyn Sing Fo -koristeen taustaa ei tunneta, mutta sen voidaan olettaa olevan englantilaista alkuperää. Leiman mukaan esine on Arabian valmistama ja ajoittuu vuosiin 1893– 1917. DO-mallin kahviastiaston lautaset ovat pyöreitä. risteet levisivät Englannista nopeasti myös muiden maiden tehtaisiin ja elivät loistokauttaan 1800-luvulla. Tämä kultaa, kirkkaita värejä ja useita aiheita yhdistelevä koristekieli inspiroi englantilaisia muun muassa Spoden, Coalportin ja Derbyn tehtailla. ANTIIKKILIIKKEESTÄ tai -messuilta hankittujen esineiden mukana ei useinkaan kulkeudu tarinoita niiden menneisyydestä. Tuomen ja Äimälän kokoelmasta löytyy kuitenkin yksi esine, jolla on tarina. Pieni DO-posliinikuppi maksoi koristelemattomana 5,85 markkaa, Sing Fo -kuviolla 29,00 markkaa. Rörstrandin pöytäkalustoista BE-mallissa sitä käytettiin yleisimmin harmaalla värillä painettuna ja AQ-mallissa koboltinsinisenä. Uuden esteettisen tyylin etsintä Euroopassa 1800-luvun jälkipuoliskolla herätti kiinnostuksen japanilaiseen keramiikkaan. Jouni Tuomi toteaa, että Sing Fo -koriste johdattaa ajatukset nimenomaan japanilaiseen imarikeramiikkaan. Sinivalkoiset kiinalaisaiheet olivat aluksi kuparipainokuvien esikuvina, mutta pian vaikutteita haettiin muualtakin. Rörstrandissa se tuli tuotantoon vuonna 1892 ja Arabiassa heti seuraavana vuonna. Halkaisijaltaan puolimetrinen Sing Fo -samppanjanjäähdytin on todellinen löytö! Uniikki astia suunniteltiin Arabiassa Pariisin maailmannäyttelyyn, mutta se päätyikin ravintolaan Hankoon. Pohjanmaan museossa Vaasassa on kuulemani mukaan kokonainen punaruskealla kuviolla koristettu astiasto, meillä on vain yksi kulho, pilkkumi, Jouni Tuomi kertoo. Ruotsissa Rörstrandin posliinitehtaan ensimmäinen kuparipainokuva, englantilaisperäinen Willow, otettiin käyttöön vuonna 1826. Sing Fo -pöytäastiastoja oli saatavissa 6, 12 ja 24 hengen kokonaisuuksina. Koristetta käytettiin myös yksittäin myytävissä hedelmämaljoissa, maljakoissa, kukkaruukuissa ja sikarirasioissa. Kahvikuppien Sing Fo -koriste on painettu punaruskealla värillä, jota on ilmeisesti jonkin verran käytetty myös pöytäastiastoissa
Maljakossa on Arabian massaleima. Kultaukset lisäävät ylellistä itämaista tuntua. Sing Fo -kuparipainokuva taipuu jopa maljakon norsunpäisiin kädensijoihin. Antiikki & Design 57. Koboltinsininen väri hehkuu runsaana ja pehmeästi lasitukseen sulaneena
Sinikuvioinen on Rörstrandin, harmaakuvioiset Arabian valmistamia. Antiikki & Design 58. Korkeissa nelijalkaisissa liemimaljoissa ja matalammissa terriineissä on kahvamaiset kädensijat. Astioihin kuuluu myös aluslautaset ja näyttävät kannet korkealle kohoavine nuppeineen
Kuppien lisäksi myös Arabian terriineistä ja kalalautasista saa maksaa useampia satasia. Tarina jatkuu: nykyisin samppanjajäähdytin kokoaa Tuomen ja Äimälän ystävät ympärilleen vappujuhlien samppanjamaistiaisiin ja johdattaa juhlijat perinteeksi muodostuneen Casablanca-elokuvan tunnelmiin. Arabian astiastoissa fajanssimassana oli aluksi Ivory ja vuodesta 1887 Opak. Korkeamalliset teekupit vetävät puolestaan juomaa 0,26 litraa ja 0,31 litraa. Näissä suoralinjaisissa kupeissa materiaali on ohuempaa kuin pöytäastiastoissa – ne ovat aitoa posliinia. Tämän kuoltua osti vaasalainen antiikkikauppias kulhon leskeltä, joka säilytti siinä villalankakeriä. RÖRSTRANDIN Sing Fo -astioita on helpompi löytää kuin vastaavaa Arabiaa. ARABIAN Sing Fo -astioita saattaa löytää esimerkiksi Vaarin varastosta Tampereelta tai Fiskarsin antiikkipäiviltä sekä verkkohuutokaupoista. Markkinoilla voi olla pitkiä aikoja ihan hiljaista, tavaraa ei kerta kaikkiaan liiku. – Sing Fo -astiastojen kerääminen ei olisi onnistunut ilman ystäviä keräilyja antiikkipiireissä. Vuosina 1900–20 käytetty Arabian tehtaan värileima, massaan painettu kolmen A-kirjaimen muodostama syväleima, jota käytettiin vuosina 1897–1907, sekä fajanssilaadun nimi OPAK. Lasituksen alle kiinnitetty punaruskea kuparipainokuva muodostaa kuvion ääriviivat, ja vaaleaksi jääneet alueet on väritetty lasituksen päälle maalatuilla emalimaaleilla ja kullalla. Perimme siis tarinan astian mukana Anna-Marin ostaessa sen minun 50-vuotislahjakseni. Rörstrandin katalogin mukaan vuosina 1892–96 oli käytössä Pearleli Helmimassa ja vuosina 1897–1907 Ironstone-massa. Älvsjön antiikkimessuilla tai Tukholman ja Göteborgin antiikkiliikkeissä hinnat ovat suomalaisia halvempia: esimerkiksi kahvikuppi Suomessa yli 300 e, Ruotsissa halvimmillaan 40 e, ruokalautanen Suomessa 40–80 e, Ruotsissa usein alle 40 e. Arabialla Sing Fo -astiaston valmistus jatkui vuoteen 1909 saakka. Molemmissa tehtaissa valmistettiin Sing Fo -koristeella myös DO-mallin kahvija teekuppeja. Näkyvä ero on myös värikkyydessä. Arabian tuoteluettelossa Sing Fo -kahvikuppien vetoisuudet ovat 0,09 litraa ja 0,15 litraa. TEHTAIDEN LEIMOJA ei ole kaikissa kokoelman esineissä, mutta Anna-Mari Äimälä osaa erottaa Arabian ja Rörstrandin kupit toisistaan, sillä rörstrandilaiset ovat hitusen arabialaisia kookkaampia. Pastellimaiset värit vahvaan pohjakuvioon yhdistettynä antavat hyvin eksoottisen vaikutelman. Täydennämme kokoelmaa edelleen jatkuvasti ja olemme kiinnostuneita kaikista Sing Fo -esineistä. Ohut vaaleanpunainen ja -sininen, oranssi, keltainen ja turkoosi maalausväri täyttää lähes koko kuviopinnan, vain siellä täällä on jokunen vaaleaksi jäänyt alue. ARABIAA VAI RÖRSTRANDIA. Arabian astiastoissa käytettiin vuosina 1893– 1917 vaakunamaista värileimaa, jossa tehtaan nimen lisäksi mainittiin myös paikkakunta Helsingfors. NETTIOSTOKSISSA kannattaa olla tarkkana, että lähetykseen sisältyy astiaston kaikki luvatut osat ja ne ovat ehjiä. Jouni Tuomi toivoo tietoja Sing Fo -astioista sähköpostitse, jouni.tuomi@tamk.fi. SING FO -PÖYTÄASTIASTOJEN valmistusmateriaali oli fajanssi. Oivalsimme vasta myöhemmin kulhon varsinaisen käyttötarkoituksen: se on samppanjajäähdytin, johon mahtuu runsaasti jäitä. keräilijä mutta se hyllytettiin, koska Arabian uusi johtaja halusi itse valita näyttelytuotteet. Sokerikkoja, kermakkoja tai kahvija teekannuja ei ole koskaan tullut eteen, jos joku sellaisista jotain tietää, niin kertokoon ihmeessä meille! Tällaisen toivomuksen Jouni Tuomi lähettää suomalaiselle keräilijäkunnalle. Antiikki & Design 59. Rörstrandin vuosina 1884–1926 käyttämässä leimassa on kursiivilla kirjoitettu tehtaan nimi ympäröitynä kolmella kruunulla. Sokerikkoja ja kermakkoja ei ole vielä löytynyt. Keräilijöiden verkostoissa tieto kulkee, joten on toimittava heti, eikä tinkimisen varaa juuri jää, Anna-Mari Äimälä kertoo. – Näitä kuppeja on todella vaikea saada, ja maalaus tekee niistä selvästi yksilöitä. Sitten kun jotain yhtäkkiä tulee eteen, on oltava nopea. – Jäätyään jonkin ajan kuluttua eläkkeelle ravintolapäällikkö luovutti astian seuraajalleen 50-vuotislahjana. Astia oli sittemmin vuosikaudet hankolaisessa Randez-vous-ravintolassa, kunnes ravintolapäällikkö sai sen läksiäislahjaksi muuttaessaan vaasalaisen ravintolan palvelukseen, Jouni Tuomi kertoo
Arabia mainosti Pro Artea ”Suomalaisuuden käyntikorttina, kun me haluamme antaa uusinta, edustavinta ja arvostetuinta itsestämme.” Satsaus kannatti, sillä se sai runsaasti palstatilaa lehdissä meillä ja maailmalla. 2000-luvun klassikkoja ovat varmasti Kati Tuominen-Niittylän ja Kristina Riskan edelleen valmistettavat Koko-astiat, mutta vellettavaksi. Arabian vahvuus oli taidekeramiikan tekemisessä. MYÖS PRO ARTE -SARJA oli vahva näyttö Arabian osaamisesta. 1990-luvulta keräilijä voisi poimia ainakin Heikki Orvolan Moreeni-astioita, Kati Tuominen-Niittylän veikeitä Storybird-kaatimia sekä Stefan Lindforsin Ego-sarjaa. Ehkä paremmin olisi menestynyt Inkeri Leivon suunnittelema Harlekin, joka oli yksi 90-luvun suosikkeja. Kahvikalusto (26 osaa) on ollut myynnissä Bukowskisin huutokaupassa lähtöhintaan 200 e. Inkeri Leivon suunnittelema Harlekin Gold oli Arabian tuotannossa 1989–2003. Kun Arabia ilmoitti siirtävänsä tuotannon Aasiaan, moni on alkanut kerätä Suomessa tehty Harlekin on pysynyt suosiossa. Koristeen tekijä Ishimoto tunnetaan parhaiten Marimekon tekstiileistä. Sen esikuvat olivat kukkineet jo kauan taideosastolla. V uonna 1999 Glorian Antiikki -lehti valitsi muotoilua, josta uskottiin tulevan klassikoita. Myös lehdessämme Arabian tuotantoa on näkynyt paljon. Ensimmäisessä Pro Arte -sarjassa 1988 olivat mukana Heikki Orvolan Kardinaali-maljat, Gunvor Olin-Grönqvistin valkosipuliveistokset, Inkeri Leivon munakuorenohuet posliinimaljat, Heljä Liukko-Sundströmin seinälaatat, Dorrit von Fieandtin Riista-astiasto, Tove Slotten suuret käsintehdyt kupit ja jo mainittu Kati Tuominen-Niittylän Venetsia-vati. Kun maailmalle vietiin keramiikkaa, sen pohjassa luki Arabia. Antiikki & Design 60. Sitten tehdas lopetti tuotannon Suomessa 2016. ANTTI KAIJALAINEN Kun Glorian Antiikki valitsi talvinumerossa 1999 tulevaisuuden klassikoita, Arabialta pääsi mukaan Heikki Orvolan ja Fujiwo Ishimoton Illusia-astiasto. Heikki Orvola oli silti yksi Arabian tuotteliaimmista suunnittelijoista. Vain Illusia ei ole noussut ikivihreäksi. 1930-luvulla perustetulla taideosastolla syntyi maailmanluokan keramiikkataidetta, ja vaikka taiteilijoilla ei ollut velvoitetta suunnitella mitään sarjatuotantoon, ideoita kuitenkin riitti sinnekin so”alkuperäistä” Suomessa tehtyä Arabiaa. antiikki & design 25 v Kerromme alan muutoksista lehden historian aikana. Tulevaisuuden aarteiden metsästys -jutussa mukaan valittiin Arabian tuotannosta Heikki Orvolan ja Fujiwo Ishimoton yhteistyönä syntynyt Illusia-astiasto, Orvolan Pro Arte -sarjaan suunnittelema Carambola, Kati Tuominen-Niittylän Pro Arte -sarjaan kuuluva Venetsia-vati sekä Dorrit von Fieandtin Pro Arteen kuuluvat Hubertus-astiat. Brändi joka katosi Arabia on kuulunut suomalaisen elämään kuin sauna, juhannus ja joulu. Valinnat olivat osuvia: melkein kaikista on tullut keräilyklassikkoja. Yksi sellainen oli Birger Kaipiaisen rehevä Paratiisi-astiasto, joka oli suosittu 1990-luvulla. Se perustui enintään 2 000 kappaleen numeroituihin, signeerattuihin sarjoihin
Klassinen Arabia-merkki säilyi vain niissä astioissa, jotka valmistettiin kotimaan markkinoille. Vuonna 2016 Arabian tuotanto Suomessa loppui kokonaan. Omistajavaihdoksien myötä Arabiasta tuli kansainvälisillä markkinoilla Iittala. kerroksessa. nyt ne tehdään Aasiassa. 10 kpl espressokuppeja oli myynnissä Bukowskisin huutokaupassa lähtöhintaan 150 e. Antiikki & Design 61. Arabian historiaa käsittelevässä sarjassa (Glorian Antiikki kesä / 1998) 1980-lukua edustivat Birger Kaipiaisen Paratiisi, Kati Tuominen-Niittylän Venetsia-vati, Inkeri Leivon Harlekiini ja Peter Winquistin keltaraitainen Faenza. antiikki & design 25 v Kerroimme Kati Tuominen-Niittylän muotoilusta Glorian Antiikissa 1/2010. Stefan Lindfors suunnitteli 1990luvulla Arabialle perinteistä poikkeavan Ego-sarjan. Siellä hän työskentelee edelleen, nyt Arabian Taideosastoyhdistyksen taiteilijana. Hän suunnitteli 1990-luvulla hauskat Storybird-kaatimet ja 2000-luvulla Kristina Riskan kanssa Koko-sarjan, joka on edelleen Arabian tuotannossa. Tuleeko Egosta 1990-luvun klassikko. Ensin loppui Pro Arte, ja 2000-luvun alussa tehdas luopui myös taideosastosta, jonka perinteitä nyt jatkaa yhdistys. Hänen työhuoneensa sijaitsi Arabian 9. Arabiaan ovat vaikuttaneet monet lamat ja ahdingot yli satavuotisen historian aikana, mutta jotain lopullista alkoi näkyä 1990-luvun aikana. Niitä olivat Koko, 24h, Paratiisi ja Arctica
Koristemaalaukset toteutti alun perin Salomo Wuorio. Antiikki & Design 62. Restaurointimaalauksesta vastasi Jaana Finnberg. Pahville grisaille-tekniikalla maalattu hahmo esittää Shakespearea. Teatterisalin näyttämökaaren yksityiskohdat on tehty taidokkaasti
Talon oikealla laidalla näkyy vuonna 1974 rakennettu laajennusosa, jossa sijaitsee pieni näyttämö. paikalla aiemmin sijainneesta puutalosta. Viime syksynä teatteritalo avattiin yleisölle peruskorjattuna. Esimerkiksi putket eivät toimineet, ja jopa työturvallisuus oli uhattuna, sillä katosta putoili palasia. – Läheltä piti silloinkin, kun pienen näytVuonna 1884 valmistunut Porin teatteritalo on Johan Erik Stenbergin suunnittelema uusrenessanssirakennus, joka sijaitsee Hallituskadulla, Kivi-Porin alueella Raatihuoneenpuiston vierellä. – En olisi uskonut, että talon ilme voisi kohota näin paljon. Kaupungin oman teatterin synty on osa valtakunnallista historiaa. Modernit valaisimet yhdistyvät tyylikkäästi vanhaan arkkitehtuuriin. Erikoinen sattuma onkin, että kyseinen palo sai alkunsa juuri nykyisen teatteritalon Porin teatteritalo sai syksyllä 2017 valmistuneessa restauroinnissa takaisin upean uusrenessassi-ilmeensä. Vuodesta 2007 teatteria johtanut Patrik Drake ei peittele innostustaan esitellessään uusittuja tiloja. Alkusysäyksen sille antoi kieliriitojen keskellä aloittaneen Kaarlo Bergbomin Suomalaisen teatterin vierailu Porissa vuonna 1872. Neljäänkymmeneen vuoteen talossa ei ollut tehty juuri minkäänlaisia korjauksia, ja se näkyi. Ennen tämä oli hieno, mutta nyt suorastaan loisteliaan kaunis, Drake hehkuttaa. kulttuurimatka ”Ennen tämä oli hieno, nyt loistelias!” TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA U usrenessanssityyliä edustava teatterirakennus herättää ihastusta Hallituskadulla, Raatihuoneenpuiston eli entisen Nikolaintorin vierellä. › Antiikki & Design 63. Alakerran aula on tiilenpunaisine seinineen ja vaaleine kivilattioineen juhlava ja harmoninen. Korkea aika remontille olikin. Alue kuuluu vanhaan Kivi-Poriin, jota alettiin rakentaa heti vuoden 1852 kaupunkipalon jälkeen
Näytelmäkirjailija Kaarlo Bergbom oli asiasta samaa mieltä ja korosti suomenkielisen teatterin tärkeyttä isänmaallisen draaman esittämisessä. VUONNA 1884 valmistuneen teatteritalon historia on mitä parhainta draamaa. Fennomanian ja svekomanian kamppailu tunkeutui myös teatterimaailmaan. Onneksi kukaan ei jäänyt alle, Drake kertoo. Tyyliltään se edustaa tuolloin muodissa ollutta uusrenessanssia. Sitä seurasi seitsemän viikon vierailujakso, jonka aikana Suomalainen Teatteri esitti muun muassa Johan Ludvig Runebergin, Aleksis Kiven ja Sakari Topeliuksen näytelmiä. Rakennuksen suunnitteli ruotsalainen arkkitehti Johan Erik Stenberg. Saman vuoden lokakuussa hän pakkasi ryhmänsä kanssa rekvisiittansa ja vei ohjelmistonsa Poriin, jonka ilmapiiri oli tyyni ja vapaa kieliriidoista. Kivilattia on alkuperäinen. Teatteri oli Suomessa tuona aikana lähes täysin ruotsinkielistä. Aiemmin valkoiseksi maalatut seinät saivat remontissa rakennuksen tyylille sopivamman sävyn. 1870-luvun alkupuolella joukko talonpoikaissäädyn edustajia arvosteli teatterien julkista tukea siitä, että se edisti vain ruotsinkielistä kulttuuria. Ensimmäinen sähkövalo maassamme oli syttynyt kaksi vuotta aiemmin Tampereella. › 69 Antiikki & Design 64. Talon sisätilojen koristemaalaukset sekä nykyään jo museoidun maalatun esiripun suunnitteli ruotsalainen Carl Grabow. Eloisassa kauppakaupungissa suomenkieliset ja ruotsinkieliset tulivat toimeen erittäin hyvin. Suomenkielisen ammattiteatterin historian katsotaan alkaneen tästä vierailusta. Koristemaalausten toteutuksesta vastasi Grabowin oppilaana Tukholmassa ollut suomalainen Salomo Wuorio, joka myöhemmin Porin ilmapiiri oli tyyni ja vapaa kieliriidoista. Tilaa valaisee Luceplanin Hope. VALMISTUESSAAN vuonna 1884 talo oli teknisesti edistyksellinen, sillä ravintolatilassa oli sähkövalaistus, mikä oli Suomessa vielä eksoottista. Voisi ajatella, että suurena vaikuttimena talon synnylle olivat 1800-luvun puolivälissä Helsingissä roihahtaneet kieliriidat. kulttuurimatka Sisääntuloaula on näyttävä pylväineen ja kaarevine oviaukkoineen. tämön katosta putosi valoteline. Ensi-ilta järjestettiin Hotelli Otavan teatterisalissa 13.10.1872. Vuonna 1872 Bergbom perusti Suomalaisen Teatterin, nykyisen Kansallisteatterin. Menestyksekäs teatterivierailu vaikutti todennäköisesti siihen, että kaupunkiin päätettiin rakentaa oma teatteritalo
Kauppahintana oli 1800 markkaa, joka nykyaikana vastaisi noin 9200 euroa. Vuodesta 2007 asti Porin Teatteria johtanut Patrik Drake on erittäin tyytyväinen peruskorjauksen lopputulokseen. Suomalaisen Teatterin perustajaa Kaarlo Bergbomia esittävä veistos on tiettävästi kopio Walter Runebergin alkuperäisveistoksesta. Kokolattiamatto asennettiin pehmentämään akustiikkaa. Rönisch-piano on ostettu teatteritaloon vuonna 1888. Antiikki & Design 65. kulttuurimatka Portaikkojen ovenkarmeissa on kauniita yksityiskohtia. Pianon viritystyö kustansi vanhojen tilikirjojen mukaan 1800-luvun lopussa 6 markkaa. Valaisin on Luceplanin Hope
Vanha sitaatti on maalattu teatterin seinään. Teatterilla oli tärkeä rooli kansallisessa heräämisessä, mikä huomioitiin myös lehtikirjoituksissa. kulttuurimatka Teatterisalin kirkastuneessa ilmeessä uhkea uusrenessanssi pääsee oikeuksiinsa. Tukkijoella-näytelmän lavasteet ovat rakenteilla päivän esitystä varten. Antiikki & Design 66
Koristemaa laukset ovat Salomo Wuorion taidonnäytteitä. Antiikki & Design 67. Salin katon pyöreät öljyvärimaalaukset teki Karl Gustaf Wetterstrand. Ne esittävät puttoja, pulleita lapsihah moja, ja symboloivat taiteen eri alueita
Rotundan restaurointimaalarit Jenni Joensuu (ylh.) ja Salla Rokka tekivät suuren osan remontin restaurointimaalauksista. Antiikki & Design 68. kulttuurimatka Toisen kerroksen kahvila on kauniin violetinharmaan sävyinen. Näkyviin jätettiin fragmentteja, joita oli kaivettu esiin restaurointimestari Jaana Finnbergin vuonna 2008 tekemissä väritystutkimuksissa. Seinäpinnat maalattiin silikonihartsimaalilla, joka muistuttaa hieman kalkkimaalia mutta on kestävämpää. Takaportaikon alkuperäisten askelmien kivimateriaali tuotiin aikoinaan Öölannista asti. Uudet värit valittiin vanhojen löydösten perusteella
Yhdeksän vuotta myöhemmin parveke katettiin ja lasitettiin. Melko moderniin sisustukseen tuo vastapainoa ikkunoista näkyvä Raatihuoneenpuisto. Ensi-iltoja vuodessa on keskimäärin kuusi. (02) 6344 840, www.porinteatteri.fi. Siellä on myös teatterinjohtajan uusittu työhuone. Lämpiön seinistä löytyneitä viitteitä vanhoista koristeista ei voitu palauttaa aivan samanlaisiksi, sillä niistä oli jäljellä vain osia. Porin Teatteri, Hallituskatu 14, p. Onnistuneesta lopputuloksesta voi suurelta osin kiittää Konservointija restaurointiosuuskunta Rotundan restaurointimaalariryhmää, erityisesti Salla Rokkaa ja Jenni Joensuuta. kulttuurimatka perusti oman, hyvin menestyneen maalausliikkeen Helsinkiin. MAALAUSURAKAN aikana tehtiin lukuisia värikokeiluja ja järjestettiin mallikatselmuksia, jotta onnistuttiin saamaan sellainen lopputulos, joka vastasi arkkitehtuurin tyyliä. Patrik Drake pysähtyy esittelemään ylpeänä teatterisalia, sen koristeellisia yksityiskohtia ja katossa olevia pyöreitä Karl Gustaf Wetterstrandin öljyvärimaalauksia. Veranta toimi aikoinaan pitkään ravintolatilana. Ne esittävät puttoja, pulleita siivellisiä lapsihahmoja, eri taiteenlajien symboleina. PORIN TEATTERIN LAVALLA ovat esiintyneet esimerkiksi Leo Lastumäki, Siiri Angerkoski ja Jorma Uotinen. Myös käytännön asioihin tuli parannuksia. Nykyään siellä sijaitsevat teatterin toimistotilat. Vuonna 1974 rakennettu laajennusosa saneerattiin täydellisesti, ja siellä sijaitsee nyt teatterin pieni näyttämö, ompelimot sekä varastotiloja. Wc-tiloja lisättiin, ja esteettömyyteen kiinnitettiin huomiota muun muassa rakentamalla hissi. Nykyinen silikonihartsimaalilla toteutettu pinta muistuttaa elävyydessään ja mattamaisuudessaan kalkkimaalia, mutta on huomattavasti helpompi tarvittaessa paikkamaalata. Kierroksen päätteeksi nousemme takaportaikon alkuperäisiä jykeviä kiviaskelmia pitkin ylös toimistotiloihin, jotka sijaitsevat entisen ravintolatilan paikalla niin kutsutulla verannalla. Antiikki & Design 69. Jaana Finnbergin vuonna 2008 tekemissä väritystutkimuksissa esiin kaivettuja fragmentteja on jätetty esiin sieltä täältä, mikä valottaa historiaa kiinnostavalla tavalla. 1970-luvulla kliinisen vaaleiksi maalatut aulat ja käytävät saivat peruskorjauksessa rakennuksen tyyliin sopivamman värin. Paljon oli ilmeisesti tuhoutunut kahdessa rakennuksessa aikoinaan riehuneessa tulipalossa. TÄNÄ KEVÄÄNÄ ohjelmistossa ovat muun muassa Kultarinta, Harmony Sisters, Tukkijoella, Katalonian Iloiset Rouvat, Peppi Pitkätossu, Poriversumi sekä Tango D’amore, jossa lavalla nähdään myös Eino Grön. Siksi maalaustöistä vastasivat asiaan perehtyneet ammattilaiset aiemmin tehtyihin materiaalitutkimuksiin nojaten, Drake kertoo. Näyttämötekniikkaa parannettiin päivittämällä äänentoisto ja valot nykyaikaan. PORIN TEATTERIN KEVÄT VUOSITTAIN Porin Teatterissa käy yli 50 000 katsojaa. Ajan henki pyrittiin kuitenkin säilyttämään. Värit valittiin uus renessanssiin sopiviksi. – Peruskorjauksessa meille oli tärkeää, että historiallisesti arvokas miljöö saa ansaitsemansa asun. Samaan aikaan ohjelmistossa esitetään kymmenkuntaa näytelmää. Maalaukset oli puhdistettu hiljattain, joten niihin ei peruskorjauksen aikana kajottu. Nyt nekin kuitenkin hehkuvat aivan uudella tavalla, kun ympärillä olevat koristemaalaukset ja kultaukset ovat remontin myötä kirkastuneet. Vuonna 1888 taloa laajennettiin pylväiden päällä olevalla parvekkeella. – Pienestä näyttämöstä tuli vihdoin oikea teatteritila, Patrik Drake iloitsee
Hän teki yhteistyötä Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Mikä voisi olla sen arvo. Kullattu kipsireliefi on hyvä esimerkki 1920–30-lukujen klassismista. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Siellä sijaitsee Johnssonin omin käsin rakentama ateljee vuodelta 1909. Mikä voisi olla teoksen arvo. Taiteilijan julkisia teoksia on pelkästään Ruotsissa yli sata, mutta parhaiten häneen voi tutustua Degebergassa Skånessa. Sisustajien suosikkeja ovat Näfverqvarnin valmistamat valurautauurnat, joiden koristelu on Johnssonin käsialaa. Lähetä meille oma kysymyksesi! useiden arkkitehtien kanssa, muun muassa Gunnar Asplundin piirtämistä rakennuksista löytyy hänen teoksiaan. Orfeus ja lyyra Minulle on ajautunut vuosikymmeniä sitten kipsityö (kork. Tekijä Ivar Johnsson (1885–1970) kuuluu Carl Millesin ohella 1900-luvun alun tärkeimpiin ruotsalaisiin kuvanveistäjiin. Vaikka reliefi on hieno, kipsisenä sen vakuutusarvo ei ole korkeampi kuin 300–400 e. Tekijä on Iwar Johansson. Aihe vuodelta 1931, Orfeus ja lyyra, on antiikin jumaltarustosta. 1. 59 cm), josta haluaisin tietoa. (TP) 2. Tyyli seuraa klassista kreikkalaista kuvanveistoa, jota taiteilija tutki opiskeluaikanaan Tukholman Kuninkaallisessa taideakatemiassa ja Italian Toscanassa. Kuinka vanha se on. Kuvia ei palauteta. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Myös muotoilijana tunnettu Johnsson kuului De Tolv (Kaksitoista) -nimiseen modernien taiteilijoiden ryhmään. Vitriinikaappi 1900-luvulta Olen perinyt vanhemmiltani vitriinikaapin. Vitriinikaappi on lähinnä Ludvig XVI -tyyAntiikki & Design kysy esineestä 70 1
liä, joka vastaa rokokoota. Kumelan boolimalja Ostin vastikään violetin kulhon (lev. Tuolit ovat uskomattoman modernit. Samoihin aikoihin hän suunnitteli tehtaalle ylellisen ja Wiener Werkstätte -henkisen että muun muassa ranskankielisen Euroopan art nouveau (Belgia, Ranska) käytti vastaavia punottuja verhoiluja. Tämä malja on ollut tuotannossa suunnilleen vuosina 1964–69. › Antiikki & Design kysy esineestä 71 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 2 3 4 5. Minua jäi kiinnostamaan, lieneekö tämä uusiotuotantoa. Uskoisin, että jälleenmyyntiarvo on vähintään 500–800 e kappaleelta, jos kunto on yhtä priima kuin kuvissa näyttää. (TP) 4. (AK) 6. Suoraviivaista jugendia Haluaisin tietoa näistä tuoleista, jotka ovat peräisin 1905 rakennetusta huvilasta. Tuolit ovat niin hyvät, että pitäisi pystyä sanomaan jotain täydellisesti varmaa, mutta toistaiseksi en ole onnistunut jäljittämään pitäviä todisteita. Muutamat yksityiskohdat mahdollistaisivat ulkomaisen alkuperän, mutta paikka viittaa enemmän Suomeen. Punos ei ole olkea eikä kaislaa. Boolimalja on Riihimäellä vuosina 1937–85 Jugend tuoleissa on piirteitä eri maista. Voisiko olla, että nämä on ostettu Suomessa Libertyn myymälästä tai tehty tilaustyönä Suomessa. Vakuutusarvo 180 e. Sama malli oli tuotannossa myös pienempänä hilloastiana. Tuolien materiaali ei mielestäni ole koivu, vaan sanoisin että ne ovat tammea. (V-JJ) 3. 9 cm) todella edullisesti. Maineikas itävaltalainen arkkitehti ja suunnittelija Josef Hoffmann (1870–1956) suunnitteli Wienissä toimivalle Augartenin posliinitehtaalle astiastoja 1920-luvulta. Mallin on suunnitellut Sirkku Kumela, joka aloitti Kumelan lasitehtaan muotoilijana 1950-luvun puolivälissä valmistuttuaan Taideteollisesta oppilaitoksesta. Lastupunoksessa (mahtaako olla ulkomaista kastanjapuupunosta?) kiinnostavaa on, toimineen Kumelan lasitehtaan tuotantoa. Kuvasta ei voi nähdä kaikkia tunnistamisen kannalta tarpeellisia yksityiskohtia, mutta sen voi kuitenkin päätellä, että työ on tehty hyvin ja jälki on kunnolla viimeisteltyä. Niiden rakenteelliset yksityiskohdat ovat hyvin lähellä Charles Rennie McIntoshia. Myöhemmin funkiksen aikana Le Corbusier jatkoi samaa materiaaliperinnettä. Sain jo selville, että kyseessä on Josef Hoffmannin luoma Deco Vienne -koriste. Katson sopivaksi vakuutusarvoksi 800 e. Josef Hoffmannin tyyliä Löysin kirpputorilta Augartenin posliinilautasen (halk. Voisiko se olla Nanny Stillin suunnittelema. Se on valmistettu ilmeisesti 1900-luvun puolivälissä tai hiukan aikaisemmin. Jopa joku jugend-ajan naisarkkitehdeista voisi tulla kyseeseen. Tällaisten huonekalujen hintaan vaikuttaa olennaisesti niiden kunto. kannen kohdalta 18 cm), johon kuuluu kirkas kansi ja kauha. Muotojen kepeys ja suoraviivaisuus on taas skotlantilaisen jugendin ominaisuus, mutta sopii myös suomalaiseen jugendiin. Malja on valmistettu kokonaan käsityönä, puhaltamalla
Hauskan sisustusesineen taloudellinen arvo jäänee vaatimattomaksi, kunnes tekijä selviää. Onko sillä arvoa Suomessa. (AK) 7. Hongisto tuli Laukaan Puun tuotantoon 1960-luvulla ja pysyi valmistuksessa 1980-luvulle. Hongisto ei ole ollut samalla tavalla haluttu kuin samanhenkinen mutta hienostuneempi Pirkka-ryhmä, jonka Tapiovaara suunnitteli 1950-luvulla. Ruokailuryhmä on Ilmari Tapiovaaran (1914–99) suunnittelema Hongisto. Tämän valmistaja on Volk stedtRudolstadt, jo 1700-luvulla perustettu ja hyvinkin arvostettu tehdas Thüringenin Senkki edustaa 1920-30-luvun muotia. (AK) 8. Mikä on arvo. Näillä tiedoilla vakuutusarvo 40 e. Epäilen, että kuvan pieni lautanen ei ole alkuperäistä tuotantoa. Laatu on silti korkea, ja ostohinta museossa on varmasti ollut monikertainen verrattuna kirpputorihintaan. Se on hyvässä kunnossa. Keramiikkareliefi 1960-luvulta Kenen tekemä tämä keramiikkatyö on. Tapiovaaran Hongisto Minulla on pöytäryhmä (6 tuolia ja pöytä), joka on käsittääkseni jonkun tunnetun suomalaisen muotoilijan suunnittelema. koristeen Deco Vienne. Meillä tämä muoti eli 1930-luvulle asti. (AK) 9. Myös Pirkka valmistettiin Laukaan Puussa. Ajoitan pienen keramiikkareliefinne 1960-luvulle, vaikka aiheena näyttäisi olevan kovasti rintava renessanssinainen pitsimyssyineen. Teidänkin senkissänne näkyvät klassisoivat elementit esimerkiksi jaloissa ja oviin liimatut rokokookoristeet. (K-PK) Vakuutusarvo 500 e. Romanttinen rokokoofiguriini Mitä voisitte kertoa posliinisesta veistoksesta. Antiikki & Design kysy esineestä 72 8 9 6 7. Varsinaista signeerausta en valokuvasta löytänyt, mutta sellainen saattaa olla olemassa, sillä osa pohjasta oli peitetty. Pelkistävässä tyylittelyssä ja mehevässä materiaalinkäsittelyssä on moderni ilme, joka vie ajatukset Kupittaan saven loppukauden keramiikkatauluihin. Arvokin kiinnostaa. Senkki on kotimaista työtä 1920–30-luvulta. Taustaan lisätty kynämerkintä ei ole signeeraus. Se on tehty männystä, jonka käyttäjänä Tapiovaara oli modernin muotoilun pioneereja Suomessa. Voisitteko kertoa kenen, ja mikä on kokonaisuuden arvo. (AK) 6. 1910-luvulla jugendin jälkeen tulivat uudelleen muotiin menneet tyylikaudet, joista haettiin innoitusta. Tämän tyyppisiä huonekaluja valmistivat monet puusepäntehtaat ja myös pienemmät puusepänverstaat. Vakuutusarvo 700 e. Romanttista rokokooparia esittävät figuriinit ovat olleet hyvin suosittuja koriste-esineitä. Kotimainen senkki Mitä voisitte kertoa mummoni perintösenkistä, jonka pitäisi olla 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. En kuitenkaan usko, että teos on suomalainen, pikemminkin lähtisin hakemaan vastaavia lännestä päin. Tuolloin oli muodissa tummaksi petsattu koivu ja erityisesti loimukoivu. Hongisto on eräällä tavalla moderni versio pirttikalustosta ja jatkaa sen pelkistettyä, konstailematonta ja tarkoituksenmukaista, käyttöön tehtyä tyyliä. Tämän tyyppiset senkit kuuluivat usein ruokasalinkalustoihin, joissa oli kuusi pikkutuolia, kaksi käsinojallista tuolia, pöytä ja usein kaksi erikokoista senkkiä. Se voisi olla hankittu tehtaan museon kaupasta
Arkun kansi avattiin, kun vieraita tuli kylään. Sekä sen vaatimaton koko että koruton kotoisuus tuovat mieleen pula-ajan, jolloin tuskin prameiltiin suurilla kimpuilla. Sillä tavoin haluttiin kertoa talon varallisuudesta. Tyyppi yleistyi Pohjois-Italiassa ja Etelä-Saksassa barokkiajalla 1600-luvulla. Pikkuviat vievät puolet pois. Myöhäisrenessanssin mallia Sain tuoliparin ja haluaisin tietää, kuinka vanhoja tuolit voivat olla. Vakuutusarvo 400 e. Tekijä on ollut koulutuksen saanut käsityöläismaalari, joka todennäköisesti tapetteja maalatessaan käytti samanlaisia ruusuköynnöksiä myös arkkuun. Mikä on niiden arvo. Tällaisen jo antiikki-ikäisen figuriinin arvo virheettömänä on noin 300 e. Nostalgia-arvo peittoaa rahallisen arvon, joka tällaisissa esineissä jää vaatimattomaksi, niin kuin niiden henkeen sopiikin. Mielenkiintoiset tuolinne ovat myöhäisrenessanssityyppiä suorine jalkoineen ja veistettyine poikittaisine selkälautoineen ja jalkatukineen. alueella. Se on noin 12 cm korkea ja virheetön. (AK) Arabian OC-kuppi sai kultakoristeita 1960-luvulla. › Antiikki & Design kysy esineestä 73 10 11 13 12. Runsas veistetty akanthuslehtikoristelu on barokkityylille ominainen. Figuriinin pohjassa oleva leima oli käytössä 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, tarkkaa valmistusajankohtaa on kuitenkin vaikea arvioida. (K-PK) Jos tuolit ovat 1800-luvulta, vakuutusarvo on 150 e / kpl. Kansanomaiseen maalausperinteeseen perehtynyt tutkija ja konservaattori Marko Kasto kertoo, että Heinolan maalareita ei ole tutkittu. (AK) 11. Arkku Heinolasta Löytyykö kapioarkun koristemaalarista tietoa. Kauneus oli kuitenkin tärkeä arvo karun arjen keskellä, eikä tuontitavaraa ollut, joten Kupittaan esineet löysivät tiensä lukemattomiin suomalaiskoteihin. Kuppinne on 1960-luvun lopulta, jolloin mallista tehtiin kullalla koristeltuja, ylellisiä lahjaesineitä. (AK) 13. Eurooppalaisissa talonpoikaishuonekaluissa tyyppi oli yleinen koko 1800-luvun. Kukkakoristeinen pikkumaljakko on lennokkain vedoin käsin koristeltu, tyypillinen Kupittaan saven lahjatai koriste-esine 1940-luvulta. Kapioarkun maalari on ollut taitava. Kenen suunnittelema kuppi on, ja milloin se on valmistettu. F-koriste viittaa ehkä johonkin firmaan, mahdollisesti ravintolaan. Kahvikupin malli on Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelema OC, joka oli Arabian tuotannossa pitkään, vuodesta 1929 aina 1970-luvun alkuun. Ylellistä Arabiaa Minulla on kuusi Arabian mokkakuppia. Löysin Heinolan kirkonkirjoista Eva-Fredrika Lönnin, joka oli vihitty 3.6.1800, ja tämä arkku olisi edellisenä talvena maalattu. (AK) 12. Vakuutusarvo 25 e / kpl. Kaston mukaan arkun maalaus on erittäin hyvin tehty. Tuolityyppiä alettiin myös kopioida kertaustyylien eli historismin aikana 1800-luvun puolivälistä lähtien. Pelkän kuvan avulla on mahdoton sanoa tuolien ikää tai puulajia, koska tyyppiä on tehty niin kauan. Kauneutta pula-aikaan Voisitteko kertoa isoäidiltä perimäni keramiikkamaljakon alkuperästä. Vakuutusarvo 40 e. (V-JJ) 10. Se kertoo onnistuneesta muodosta
(AK) 16. Kansanomainen saviveistoksenne kuvaa sattuvasti hetkeä, jossa pariskunta (tai kenties sisko ja veli) loihe laulamaan. Ajoittaisin lystikkään figuurin 1930-luvulle. Pohjassa on kaiverretut kirjaimet AS. Naisen säntillinen huivi ja miehen päästä otettu hattu viittaavat kirkkoon, kenties kyse onkin virren veisuusta. (HK) Näillä tiedoilla vakuutusarvo on 50 e. Miltä ajalta se on. Silloin kyse voi myös olla Aune Siimeksen naivistishenkisestä varhaistyöstä. Se lienee harrastelijan työtä, joskin pohjasta vaivoin tunnistettavissa olevat kirjaimet saattavat olla A.S. Väri oli vaurauden merkki. Kaappinne näyttäisi kuvan perusteella olevan tummaksi petsattua koivua. Se perustuu 1800-luvun alun säätyläisesikuviin, joihin vaikutteet tulivat Pietarista tai Ruotsista. Se on koottu puunauloilla. Niissä maissa ei kuulemma ollut tapana leimata, mutta esineet ovat hopeaa. Talonpoikaista myöhäisempireä Minkä ikäinen ja arvoinen tuoli voisi olla. Kaapin yläosa Ostin 50 eurolla seinäkaapin (noin 150 x 70 x 25 cm), jonka alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa. Leimattomat hopeaesineet lienevät Turkista. Korkeus on 17 cm. Antiikki & Design kysy esineestä 74 14 15 16 17. Kansanomaista muotoilua Mistä ja miltä ajalta figuuri mahtaa olla peräisin, ja onko sillä jotain arvoa. Silloin arvoon on lisätty liikkeen pitämiseen liittyvät kulut, kuten tilan vuokra ja arvolisävero. Leimattomat esineet ovat ilmeisesti Turkista, ja ne ovat kyllä hopeaa, mutta hopeapitoisuus on arvoitus. Itämaista hopeaa Pyytäisin arviota sokerikosta ja kermakosta. Kaappi on alkuaan kuulunut todennäköisesti ruokasalin kalustoon, ja sen alaosa on koostunut kaksiovisesta kaapista, jonka yläpuolella on laatikot. Talonpoikaistuolinne on tyyliltään myöhäisempireä eli biedermeieriä. 14. On vahinko, että alkuperäinen väri on poistettu, koska useimmiten tämän tyyppiset tuolit maalattiin tai ootrattiin tummiksi jäljittelemään mahonkia. (V-JJ) VAKUUTUSARVO tarkoittaa vakuutettavan omaisuuden nykyarvoa eli sitä hintaa, jolla esineen saa hankittua antiikkitai vanhantavaran liikkeestä. Omistajan mielikuva sokerikon ja kermakon itäisestä alkuperästä on varmastikin oikea. Suuri koko ja takaseinän viimeistelty pinta saavat ajattelemaan, voisiko se olla alun perin kaapin yläosa. (K-PK) Vakuutusarvo 70 e. Niiden kaupallinen arvo ei kuitenkaan ole ihan vastaavalla tasolla kuin alkuperältään varmojen ja leimattujen esineiden. Äitini muistikuvan mukaan 1905 syntyneen mummuni ystävättären poika, hämeenlinnalainen kultaseppä Jussi Kiuas, toi tällaisia jostain idästä. On todennäköistä, että se on ollut, kuten arvelette, kaapin yläosa. Onko tyyli talonpoikaisbiedermeier. Tyyppi on ollut hyvin yleinen koko maassa, ja sitä on valmistettu 1800-luvun loppupuolelle asti. Tummaksi petsatut koivukalustot olivat muodissa erityisesti 1920ja 30-luvuilla, jolta ajalta tämäkin kaappi näyttäisi olevan. Tyyliltään se on lähinnä 1920-luvun klassismia, mutta patinoiduissa messinkiheloissa voi vielä nähdä myöhäistä jugendia. Toki myös muita värejä käytettiin. (AK) 15. Hauskat esineet koristavat kahvipöydän mainiosti. Aiemmin se oli väriltään vihreänharmaa, mutta nyt se on puhdistettu ja puupinta vahattu. Vakuutusarvo on 150 e. Varmuudella asiaa tuskin voi kukaan sanoa, ainakaan näkemättä esinettä luonnossa. (K-PK) Vakuutusarvo on 100 e. (AK) 17
kansi 2 hh 1 985 e/hlö, 1 hh 2 485 e/hlö 2. PERJANTAI 31.8. BUDAPEST Budapestiin saavutaan aikaisin aamulla. SUNNUNTAI 2.9. Suomalaisen Ari Kupsuksen linna Unkarissa kutsuu Antiikki & Designin lukijoita. Muista mainita etu varauksen yhteydessä. Kaupunkikierros Wienissä. Hän luennoi matkan aikana aiheista: • Suomalaiset taiteilijat Unkarissa ja unkarilaiset Suomessa, Akseli Gallen-Kallelasta Nandor Mikolaan. LAUANTAI 1.9. Jatkamme Vojvodinan alueelle Jarakin kylään ja nautimme lounaan maatilan puutarhassa. HELSINKI–WIEN Lento Wieniin ja kuljetus Der Kleine Prinz -laivalle. HINTAAN SISÄLTYVÄT RETKET • Vain Antiikki & Design -lehden lukijoille: Budapestin päivänä vierailu Amadé-Bajzáth-Pappenheimin linnaan, kokopäiväretki sis. Antiikki & Design -lehden lukijoille erikoisretki Amadé-Bajzáth-Pappenheimin linnaan Ari Kupsuksen isännöimänä. OHJELMA TIISTAI 28.8. Kaupunkikierroksella käymme myös katedraalissa. Antiikki & Design 75 lukijamatka. Illalla serbialainen kansanperinne-esitys laivalla. Iltapäivällä Der Kleine Prinz risteilee Rautaporttisolan rotkomaisemiin. MAANANTAI 3.9. ORSHOVA, BAILE HERCULANE JA RAUTAPORTTI Aamiaisen jälkeen saavumme Romanian Orshovaan. MOHÁCS & PÉCS Aamulla laiva lipuu Mohácsin satamaan. Antiikki & Design -lehden lukijaedun, erikoisretken Budapestistä, saat vain koodilla ANTIIKKI. Aamupäivän kaupunkikierroksella tutuiksi tulevat muun muassa katedraali, Prinsessa Ljubican kartano ja raatihuone. BELGRAD – HELSINKI Laivasta nousu, kuljetus keskustaan ja aikaa tutustua kaupunkiin omatoimisesti. ASIANTUNTIJA VIERAANA on mukana taidehistorioitsija Tuija Peltomaa. Iltapäivällä laiva lähtee Bratislavasta. Puolen yön aikaan laiva suuntaa kohti Bratislavaa. Juhlailta laivalla. RISTEILYN HINTA 1. Laivan ravintolassa nautit ruoasta ja vaihtuvasta maisemasta. BELGRAD Belgrad, Serbian pääkaupunki, on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. • Kaikille yhteiset retket: Wienin kaupunkikierros, Junakyyti Oldtimer XL-turistijunalla Bratislavassa, Pécsin kaupunkikierros, Novi Sadin kävelykierros, Fruska Gora ja Krushedolin luostari, Orshovan kaupunkierros sekä Belgradin kaupunkikierros. lounaan. BRATISLAVA Pääsemme Oldtimer XL-turistijunan kyydissä kukkulalla sijaitsevan keskiaikaisen linnan pihalle, mistä aukeaa vaikuttava näkymä Bratislavan kaupunkiin ympäristöineen. Sieltä lähdemme Pécsin kaupunkiin, joka oli 2010 yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista ja on tunnettu gallerioistaan, museoistaan sekä historiallisista nähtävyyksistään. Kuljetus kentälle ja lento Helsinkiin. Lisämaksusta: Unkarilainen ilta, iltaretki 54 e. Erityisohjelmana Antiikki & Designin lukijoille on vierailu Ari Kupsuksen Amadé-Bajzáth-Pappenheimin linnassa. Iltapäivällä retki Fruska Goran vuorelle Krushedolin luostariin, joka on kuuluisa 1400-luvulla maalatuista freskoistaan. Historialliset rakennukset, kuten barokkiaikaiset palatsit, Pyhän Martin tuomiokirkko sekä kaupungintalo aukioineen luovat vanhankaupungin erityisen tunnelman. TORSTAI 30.8. NOVI SAD Saavumme aamulla Novi Sadiin, Serbian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, ja tutustumme opastetulla kävelykierroksella kaupungin vaiheikkaaseen historiaan ja nykypäi vään. Gustav Klimtin Suudelma, Oscar Kokoschkan lapsikuvat ja Egon Schielen radikaalit alastomat. KESKIVIIKKO 29.8. kansi 2 hh 2 065 e/hlö, 1 hh 2 525 e/hlö HINTAAN SISÄLTYY • Risteily m/s Der Kleine Prinz ***+ -laivalla, reittilennot turistiluokassa Helsinki – Wien, Belgrad – Helsinki (koneen vaihto sekä menoettä paluulennolla), kenttäkuljetukset, ohjelma ja täysihoito laivalla, juomapaketti laivalla, lounas serbialaisella maatilalla, matkaohjelman mukaiset retket, jotka tulkataan suomeksi, sekä Kristina-matkanjohtajien palvelut. LISÄTIEDOT JA VARAUKSET Puhelimitse 05–211 44 (ma–pe klo 10–16) tai sähköpostilla info@kristinacruises.com. Jokiristeily Tonavalla Lähde 28.8.–4.9.2018 mukaan eteläisen Tonavan risteilylle, joka vie viiden valtion hurmaaviin maisemiin. Lisämaksusta: Wieniläisen Hofburg-orkesterin klassisen musiikin konsertti, iltaretki 58 e. • Wien 1908–18. TIISTAI 4.9. Vastuullinen matkanjärjestäjä Kristina Cruises Oy Tonava virtaa upean Rautaporttisolan läpi Serbian ja Romanian rajalla
löytöretkeilijän paratiisi Antiikki & Design 76 Katja Weiland-Särmälä on lehtemme blogisti. 5. TEKSTI JA KUVAT KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ Koristeita ovat Laura, Emma, Mimmi ja Mamselli. Mitäpä pääsiäinen olisi ilman munia. Suomen Kasarmin Aarteet. Dora Jung voitti kyyhkyaiheisella damastiliinalla Grand Prix -palkinnon Milanon triennaalissa vuonna 1951, Bisarri. Raaputustekniikalla tehtyä sarjaa suunnittelivat Eira Käär sekä Leena Vuorinen, eläinaiheet ovat Vuorisen. Keramiikkateos Lintuja, 1950. Lintujen voi nähdä liittyvän myös yleisemmin hengellisyyteen ja unelmiin sekä elämän kiertokulkuun, alkuun ja loppuun. Turun taidemuseossa on nyt Rut Brykin näyttely. Kupittaan saven ihana kannu pääsiäiskukkoineen, Niittykummun Fida. Kupittaan pannussa on rottinkikahva. 1. Kyyhkynen on paitsi Pyhän Hengen myös rauhan symboli. 3. Suomalaisessa perinteessä ”sielulintu” on ollut sanantuoja tuonpuoleisesta. Lomonosovin käsinmaalattu lautanen Fantastic Bird Rooster, Tapiolan Toinen Kierros -kirpputori. Slaavilaisen yltäkylläinen riemukkuus sopii pääsiäiseen. Pääsiäispöytään jos mihin lintuaiheet sopivat. 4. 1 3 2 5 6 7 4 LENNOKASTA DESIGNIA Kanat, kukot ja kyyhkyset kantavat siivillään kristillistä symboliikkaa. Kylmän sodan aikana muurien yli lentävä lintu symboloi vapautta. Kaarina Ahon Arabialle suunnittelemat munakupit Gunvor Olin-Grönqvistin serikuvakoristein löysin vuosia sitten kirpputorilta. Minua kiehtoo, miten taiteilija sai arkisesta variksestakin kauniin. Arabian Tarina-sarjan kukko ja kana. Värikäs lintuäiti poikasineen edustaa kauneutta, herkkyyttä ja rakkautta. Myös monet taiteilijat ovat inspiroituneet linnuista. 6. Hän esittelee vintageja designlöytöjään.. 2. 7. Vihreä lintupurkki pääsiäistipuineen on Arne Bentsenin suunnittelema ja tanskalaisen Iran valmistama, Pirkan Kirpputorikeskus
(09) 354 26700, www.auktionsverket.fi. 050 531 8016, www.akmessut.com. entisöintiin ja helat esim. Modern + Design Helsinki huu tokauppa. ExpoNova, p. • 24.5. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Puuvalmiina heti mukaan Minkä värisenä tahansa Myös pintakäsittelyaineet ja helat esim. 040 716 9585 tai ekenascentrum@raseborg.fi Lydmanin talo valmistui Tammisaareen vuonna 1880. (09) 354 26700, www.auktionsverket.fi. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Lisätietoja p. 0500 660 948, www.mediapromessut.fi. ExpoNova, p. (AM) Käsityöläismessut 24.–25.3. antiikkidesign.fi Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Stockholms Auktionsverk, p. Helander, p. 02900 319 50, www.helander.com. Paikkana on Tammisaaren keskustan vanhin yksityinen kivitalo, Lydmanin talo. Fine Art & Antiques Helsinki huutokauppa. Sen rakennutti konsuli Carl Gustaf Lydman vuonna 1880. Militaria ja Numismatiikka huuto kauppa. Kuukausihuutokaupat. Jyväskylä • 7.–8.4.2018 Antiikkimessut, Paviljonki, Uno Savolan katu. Tapahtuman järjestää Tammisaaren Keskustayhdistys, jonka tavoitteena on elävöittää kaupunkia. 0400 621 039, www.annmaris.fi. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Tampere • 18.3. • 20.–22.4. Bukowskis, p. Classic huutokauppa. • 15.–21.5. Mukana ovat muun muassa puuseppä, maalari, putkimies, kivimies, seppä, ikkunaentisöijä ja verhoilija. • 22.3. Bukowskis, p. • 18.–23.4. Tampereen Messu ja Urheilukeskus, p. Mediapro Messut, p. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Tarkista tiedot järjestäjiltä. Ilmoita tapahtumastasi meille antiikkidesign@ fokusmedia.fi. minne mennä Antiikki & Design 77 2 2 värillä on väliä Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO Kehä III Länsiväylä Kunnon puuta Puusepän tekemät keittiöt, vaatekaapit, pöydät, tuolit.. Selected Classics Helsinki, näyttö ja onlinehuutokauppa. Turku • 17.–18.3. Stockholms Auktionsverk, p. 09 855 62 10 juviposti@juvi.fi www.juvi.fi. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Helsinki today – Contemporary art, näyttö ja onlinehuutokauppa. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Antiikki ja Keräilymarkkinat, Villa tehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 46. Iltahuutokauppa. Keräilymessut. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. • 27.–28.3. Bukows kis, p. Kajaani • 21.–24.4. Taide ja Antiikkimessut, Turun Messu ja Kongres sikeskus, p (02) 337 111, www.turunmes sukeskus.fi. Keräilyvintageharrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. Modern Masters Helsinki, näyttö ja onlinehuutokauppa. 0207 701 200, www.kerailymessut.fi. • 31.3.–1.4. Tapahtumat Ku va H ar ri H ol m st rö m in ko ko el m a / EK TA m us eu m Lisää tapahtumia www. • 11.–16.4. Helsinki • 14.–19.3. • 9.–14.5. Modern huutokauppa. • 21.3. Watches & Jewelry huutokauppa. Aikoinaan kahdessa ylimmäisessä kerroksessa oli kummassakin 9 asuinhuonetta ja sisääntulokerroksessa myymälätilat sekä palvelusväen tiloja. klo 11–16 Lydmanin talossa, Raatihuoneentori, Tammisaari. • 7.5. entisöintiin Petikontie 1 Suomalaistentie 1 1000 m 500 m 2 2 p. Hagel stam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Annmari’s huutokauppakamari, p. Hyvinkää • 10.5. KÄSITYÖLÄISET ESITTÄYTYVÄT RAASEPORIN käsityöammattilaiset esittelevät taitojaan tapahtumassa, josta voi löytää tekijän talon kunnostustöihin tai vaikka huonekalujen entisöintiin. A&Kmessut, p. Retro & Vintage + Design Expo, Kaapelitedas, Merikaapelihalli
Pussilakana on kooltaan 150 x 210 cm ja tyynyliina 50 x 60 cm. Yhden palkinnon arvo on 145,90 e. Antiikki & Design 78 www.keräilykuume.. MUUMIMAMMAN RUUSUTARHA -satiinipussilakanasetti on laadukasta 100% puuvillaa. Palkintoon sisältyy kaksi lakanaa ja kaksi tyynyliinaa. Arvomme kaksi palkintoa. Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 10.5.2018 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 – 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää 16.-17.6.2018 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy (Asikkala) 30.6.2018 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 – 15 Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho, Hämeenlinna 4.-5.8.2018 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne Exponova muutettava ilmoituspohja_2017.indd 11 12.2.2018 13:16:37. Muista kertoa omat yhteystietosi! VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT 31.3.-1.4.2018 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Pääsiäisenä. Vastaajien kesken arvotaan kaksi Finlaysonin Muumimamman ruusutarha -satiinipussilakanasettiä, arvo 145,90 e. Finlaysonin suunnitteleman setin aihe tulee tarinasta Muumipappa ja meri. Muumimammalle iskee koti-ikävä majakkasaarella, ja sitä hillitäkseen hän maalaa majakkaan kotipuutarhan. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3
045 122 5305 Maalaustaiteen ja kehysten konservointi www.kollaasi.fi. Myynti: Jorma Viitanen, p. (019) 369 4204 | www.lohja.fi/museo Maailman ihanin nukke Lohjan Museo 14.2.-3.6.2018 Hideki Iinuma, Ilmatar, 2017 AJAN KAIKUJA Taiteilijoiden Kalevala 27 .1. Tilaa upea lehti! www.antiikkidesign.fi Antiikki & Design 79 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI Rovastinkatu 1, Lohja | Puh. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. –1 5.4 .20 18 Tokio | Berliini | Kerava Yusuke Asai | Christine Candolin | Tatiana Echeverri Fernandez Oliver Godow | Paavo Halonen | Mathilde ter Heijne | Hideki Iinuma Jussi TwoSeven | Tomoko Konoike | Shiriagari Kotobuki Yuji Ohta | Kustaa Saksi | Ayumi Tanaka Marjatta Tapiola | Jorinde Voigt Taideja museokeskus Sinkka | Kultasepänkatu 2, Kerava | 040 318 4300 sinkka@kerava.fi | www.sinkka.fi | Avoinna ti, to, pe 11–18, ke 12–19, la-su 11–17 Niin lukijammekin
messut Antiikki & Design 80. TEKSTI JA KUVAT VELI-JORMA JUUSELA Kruunu oli asiantuntija raadin suosikki. Suomalaisen Galerie Donnerin aina edustavalla osastolla huippuna oli hovipuuseppä Johan Petter Bergin noin 1810 tekemä lipasto. Hintatiedustelut Hoffmans Antikhandel. Esineistöä oli laidasta laitaan, osasta voi vain haaveilla, osa taas on tavallisenkin harrastajan ulottuvissa. Asiantuntijaraati valitsi messujen edustavimmaksi esineeksi kustavilaisen Haga-mallisen kattokruunun 1780-luvulta. Kurt Ribbhagenin säihkyvällä osastolla oli vaikea päättää, mikä esine aiheutti eniten huokailua. Ruotsin surkea talous ajoi Bergin vararikkoon ja hän siirtyi Turkuun. KALLIIT JA KOMEAT 1. Jean-Louise Richterin ja Henry Chabandin Nelson-rasia, kultaa ja emalia, Lontoo 1808, 50 400 e. 5. 1 3 2 5 4 ELÄMYSTEN AIKAMATKA Vuosittaiset antiikkimessut aivan Tukholman lähellä Älvsjössä on helppo luokitella alan suurtapahtumaksi. Tukholma-aiheinen kaappi on arkkitehti G.A. 2. Antik Westin osastolla silmään osui sympaattinen lasittamaton elefanttipari, jossa oli osa alkuperäistä maalausta tallella. Bergin ja taidemaalari Isaac Grünewaldin yhteistyö, 65 550 e. Tang-ajalta (618–907) peräisin olevat elefantit 17 650 e. Tänä vuonna näytteilleasettajia oli 250, ja heidän aarteitaan tultiin katsomaan joukoittain myös meiltä Suomesta. Ostamattakin on hauska hakea ahaa-elämyksiä, joita helposti saa jopa yli kohtuullisen kerta-annoksen. Kaappiin on maalattu Tukholma. Tätä rasiaa oli lopulta mahdotonta ohittaa. Nyt hinta oli 42 850 e, ja siihen tekijäkin voisi olla tyytyväinen. Nordlings Antikin keskipisteenä loisti epätavallinen kaappi vuodelta 1935. 3. 4
Suomalaista taidelasia oli tarjolla monilla kauppiailla. 7. 11. 6 8 9 10 11 12 7 Älvsjössä oli tarjolla myös suomalaista. KEVYEMPÄÄ KIINNOSTAVAA 6. Kupin koristajaa ei paikalla saatu selville. 9. Nämä Gunnel Nymanin maljakot olivat edustavasti esillä Zimmerdahl Antiques and Designin modernilla osastolla. Belgiasta, art nouveaun luvatusta maasta, paikalle oli saapunut Eurotroc Belgium runsaine tavaroineen. 10. Cederqvist Antik & Vinin osastolla Arabian 1960-luvun kuppipari yllätti harvoin nähdyllä kuvioinnilla, äidin kuppi maksoi 38 e ja isän kuppi 36 e. 12. messut Antiikki & Design 81. Arabian jättimäinen, läpimitaltaan 21-senttinen kuppi 1960-luvulta osui kohdalle Edenwind Antiques & Designin osastolla, 250 e. Pronssinen koristevati noin vuodelta 1900, hinta 120 e. Thomas Alva Edisonin kehittämä soittolaite vaharullineen maksoi Blomstens Antikin osastolla 485 e. Idas Tingin osastolla on aina suomalaisesineistöä, eikä ihmekään, koska sen taustalla on Suomesta muuttanut Irmeli. Isompi, happosigneerattu maksoi 1 900 e ja pienempi 1 500 e. 8. Jättikuppi on 21 cm leveä. Hintataso oli varsin maltillinen. Iloinen ahaa-elämys oli 1800-luvun varhainen musiikin toistokone. Messujen suosio näkyi jo ennakkonäytön jonossa, joka ennen ovien avaamista jatkui sisätiloista noin sata metriä Älvsjön hallin ulkopuolelle
Kodin rakkaimpiin kalusteisiin kuuluu Eamesin suunnittelija kaksikon 1950luvulla piirtämä nojatuoli. Istunkin kotona useammin esimerkiksi Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolissa. Sen nahkaosia olen itsekin huoltanut, mutta lakatuille puuosille en ole tehnyt mitään. Minun tuolini on alkuperäinen. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG ”SAIN hankittua tämän tuolin kuutisen vuotta sitten Bukowskisin huutokaupasta. Siksi se on eettisempi ja ekologisempi valinta. PARASTA tuolissa on sen kauneus. Tuoli on toistaiseksi kunnossa, mitä nyt narisee vähän, mutta haluan elää sen kanssa loppuikäni.” Tuomas Enbuske innostui designista ja taiteesta nuorena. Sittemmin tuolia alkoi valmistaa Vitra. ”Tuoli löytyi tv-sarjasta” Toimittaja Tuomas Enbuske arvostaa designia. Ei haittaa, vaikka en istukaan siinä kovin usein, sillä se hivelee silmää. TOIVOISIN, että löytäisin ammattilaisen, joka voisi tarvittaessa huoltaa ja korjata tämän tuolin. Se kulkeutui tänne Ruotsista. Enbuskella on lisäksi toinen samanlainen huonokuntoisempi, jota hän säilyttää varastossa lähinnä varaosatuolina. Sen muotoa muutettiin jonkin verran ja istuimesta tehtiin leveämpi. Komediasarjan snobbailevalla radiopsykologilla oli tällainen tuoli, kun taas hänen isänsä viihtyi rumassa laiskanlinnassa. Inspiraatio tuolin etsimiseen tuli 1990-luvun suosikkitelevisiosarjastani Frasierista. Huutokaupasta hankittu Lounge Chair on hyvässä kunnossa. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. En ole katunut, sillä mitään turhaa en ole ostanut, hän sanoo. – Jo opiskelijana satsasin vähiä rahojani esimerkiksi grafiikkaan. Laadukas designklassikko kestää aikaa ja säilyttää arvonsa. Charles ja Ray Eames suunnittelivat tämän Lounge Chairiksi kutsutun, mustalla nahalla verhotun istuimen vuonna 1956, ja sitä valmisti Herman Millerin huonekalutehdas. En ole hankkinut kotiini esimerkiksi Ikean kalusteita, sillä haluan jotakin pysyvää. Tämän tuolin istuin on oikeastaan minulle liian kapea mukavaan asettautumiseen, sillä 1950-luvun ihmiset olivat nykyisiä kevytrakenteisempia
Alvar Aalto Inkeroisissa Tyylikoulu Uusgotiikka ja uusrokokoo Näyttely Barbie, 59 v. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Uusi lehti ilmestyy 18.4. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. valloitti museon RAVINTOLAT, VIINIT JA COCKTAILIT Vintage-teema Antiikki & Design ensi numerossa 83. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä
Online-arviointi: www.bukowskis.com/valuation Alvar Aalto, nojatuoli, myyty 21 275€. huhtikuuta Luettelo julkaistaan 5. myyty 10 384€.. huhtikuuta osoitteessa www.bukowskis.com Arts & business Taide: Laura Pohjola 0400 464 576 laura.pohjola@bukowskis.com Taide: Johanna Lindfors 040 560 80 84 johanna.lindfors@bukowskis.com Korut: Nina Westerlund 050 577 26 20 nina.westerlund@bukowskis.com Design: Anna Rosenius 040 1284 977 anna.rosenius@bukowskis.com Ota yhteyttä ja pyydä arvio. Nina Terno, veistos, myyty 21 086€. Björn Weckström, rannekoru, Karhunhammas, myyty 5 150€. Antiikki&Design 6 414881 689300 18001 PAL.VKO 2018-07 16 89 30 -1 80 1 6 414881 689300 18002 PAL.VKO 2018-11 16 89 30 -1 80 2 6 414881 689300 18003 PAL.VKO 2018-16 16 89 30 -1 80 3 6 414881 689300 18004 PAL.VKO 2018-21 16 89 30 -1 80 4 6 414881 689300 18005 PAL.VKO 2018-27 16 89 30 -1 80 5 6 414881 689300 18006 PAL.VKO 2018-33 16 89 30 -1 80 6 PAL.VKO 2018-38 16 89 30 -1 80 7 6 414881 689300 18007 PAL.VKO 2018-42 16 89 30 -1 80 8 6 414881 689300 18008 6 414881 689300 18009 PAL.VKO 2018-48 16 89 30 -1 80 9 6 414881 689300 18010 PAL.VKO 2018-XX 16 89 30 -1 81 6 414881 689300 17011 PAL.VKO 2018-02 16 89 30 -1 71 1 Myy parhaassa seurassa Bukowskis – Pohjoismaiden johtava huutokauppatalo Wanted: Modern Masters – Huhtikuussa esittelemme uuden, upean designin, taiteen ja sisustuksen huutokaupan, Modern Masters Helsinki. Modern Masters Helsinki: Näyttö ja huutokauppa: 11.-16. Alvar Aalto, lattiavalaisin A809 . Bukowskin hallitseva asema Pohjoismaisilla huutokauppamarkkinoilla perustuu laatuun, asiantuntemukseen ja kansainväliseen verkostoon