5 vinkkiä HOIDA KUPARIA OIKEIN Edelläkävijän ura BJÖRN WECKSTRÖM JA AVARUUSAIKA KIRJAILIJA VIRPI HÄMEEN-ANTTILA ”1920-luvun leningit inspiroivat” Samppanjalasit kimaltamaan! Vintage Japonismi tuli Ateneumiin Nyt Tukholmassa Astrid Lindgren -museo avautui W ED G W O O D -K ER AM IIK KA TY YL IK U KK AK IM PU T BJ Ö RN W EC KS TR Ö M 4/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 14 9 4/2 016
Luottoraja on 1.000–10.000 euroa, korko on 3 kuukauden euriborkorko +12 % ja tilinhoitomaksu on 5 euroa kuukaudessa, ei vuosimaksua. Laskennassa on käytetty 3 kk:n euriborkorkoa (3/2016) ja siinä on huomioitu kuukausittainen tilinhoitomaksu. TUOHI MasterCard on kansainvälinen maksuaikaja luottokortti. 1956 VUODESTA Ka Karu ruse sellllii-ttuolili, , norm. Maksaessasi ostokset TUOHELLA 18.2.–30.6.2016 välisenä aikana saat ostolle jopa 60 kk korotonta ja kulutonta maksuaikaa tasaerissä. ESPOO | HELSINKI | HÄMEENLINNA | JYVÄSKYLÄ | KOUVOLA | KUOPIO | LAHTI | LAPPEENRANTA MIKKELI | OULU | PORI | PORVOO | ROVANIEMI | SEINÄJOKI | TAMPERE | TURKU | VAASA | VANTAA * Hankintoja helpottaa TUOHI MasterCard -luotto, jolla maksat ostoksesi tasaerissä jopa 60 kuukauden aikana ilman korkoja ja kuluja. 5 950 €, €€ NY NYT T 4..95 9500 €€ Nahkaverhoilu. Lisätiedot tuohi.fi. 60 erässä: 82,50/kk NOUSUKAUSI RAHOITUS* 60 KK 60 VUOTTA JUHLATARJOUS. Nousukausirahoitus ei ole käytössä Vepsäläisen verkkokaupassa. 5. Tätä kutsutaan Nousukausirahoitukseksi. TUOHI on jatkuva luotto, se on voimassa toistaiseksi, ja sen myöntää Nordea Rahoitus Suomi Oy, Aleksis Kiven katu 9, Helsinki. TUOHEN muusta käytöstä maksat korot ja kulut sopimusehtojen mukaisesti. AJANMUKAISTA DESIGNIA. TUOHEN todellinen vuosikorko laskettuna 1.500 euron käytössä olevalle luotolle on 20,6 %
Arabian tehtaan massatuotanto Suomessa ajetaan alas ja se siirtyy Kaukoitään. 46. Lisää monipuolisesta taiteilijasta s. 30. 80. Onko Arabia yhä suomalainen ja onko Wedgwoodista tullut suomalainen, siinäpä pohtimista. maija.toppila@fokusmedia.fi SUOMEN WEDGWOOD. Suomalaisuus ei lähtökohtaisesti paljoa merkitse, paitsi ehkä japanilaisille – nykyään. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi Japonisminäyttely on esillä Ateneumissa. Olet varmaan nähnyt jossakin Wedgwoodin keramiikkaa. Arabiakin aloitti vasta 1874. Kiinnostavatko Björn Weckströmin korut ja muut modernit suomalaiset korut. Yrityksen 1759 perustanut Josiah Wedgwood olisi uutisen kuullessaan varmasti ällistynyt. Wedgwood suosi antiikin aiheita. Hän oli kyllä aikansa edelläkävijöitä, kehitti erilaisia keramiikkalaatuja ja toimi orjuudenvastaisessa liikkeessä. 40. Mutta että suomalaiset! 1700-luvun Suomessa keramiikan tuotanto oli aivan lapsenkengissä. Jos ei Suomella sinänäsä niin brändeillä ja muotoilijanimillä on kuitenkin arvonsa. Wedgwoodin tekee ajankohtaiseksi se, että viime kesänä yritys siirtyi suomalaisen Fiskars Groupin omistukseen. pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Esko Kontio esko.kontio@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Maailma on nyt avoin. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Wedgwoodin tuotantolaitokset ovat Englannin sydämessä. Lapponia Korun lukijatapahtumaan, s. Tule 3.5. Antiikki & Design 3. Taiteilija Björn Weckström singahti maailmanmaineeseen 1977, kun hänen korunsa haluttiin Tähtien sota -elokuvaan. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 23. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Voisiko suomalainen muotoilija hyötyä Fiskarsin kansainvälisistä verkostoista. Sata vuotta sitten taas japanilaisuus oli muotia meillä ja muualla länsimaissa, siitä kerromme s. Nuo siniset, mattapintaiset ja valkoisilla antiikin aiheilla kuorrutetut astiat ja koriste-esineet ovat alun perin 1700-luvulta, mutta niitä valmistetaan edelleen. Sen uuteen museoon meidät vie Anneli Lenkkeri, lue s
24 Pyöreät puketit ja viehkeät vasut Kukka-asetelmien tyylit eri aikoina Turun Iso-Puolalan saleissa. 45 Isa Kukkapuro Kolumnisti kirjoittaa väreistä. Antiikki & Design 4. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. huhtikuuta 2016 numero 149 3 Pääkirjoitus Suomen Wedgwood. 22 Kaunis koti K Samppanjalaseja kauniiseen kattaukseen ja kuplivaan juhlaan. 20. 40 Jotain sinistä, uutta, vanhaa ja antiikista lainattua Opi tuntemaan Wedgwoodkeramiikka. Sivu 12. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. 36 Kevätsiivous kotimuseossa Sinebrychoffin taidemuseon vinkit antiikkiesineiden puhdistukseen. 30 Kun Japani valtasi kuvamaailman K Pohjoismaisen taiteen japonismi esittäytyy Ateneumin näyttelyssä. Sisältö Lill-Särklax on kustavilaisajan helmi. 12 Valo saa kartanon salit loistamaan Margareta ja Heinrich Dahlbergin Lill-Särklax on kustavilaisajan helmi
54 Kaunista arkea rautalangasta Nipa Ronikonmäki keräilee 1950–60-lukujen rautalankakoreja. 64 Kuin Astrid Lindgren olisi vain käymässä ulkona K Kulttuurimatka Tukholmassa avattuun kotimuseoon. Sivu 43. Antiikki & Design 5. sisältö Kannessa KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Kevään juhlapöytään sopivat uudet ja vanhat samppanjalasit, ks. 54. 74 Pidä huolta K Kupari viihtyy kuivassa. 82 Minun antiikkini K Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun leninki. K Ahomansikka kukkii jo posliinissa. 46. Taiteilija Björn Weckströmin Sokea juoksija tavoittelee näkymätöntä, s. 72 Janne Koskinen Kolumni leluista Pariisissa. 76 Trendit Jukka Relas vieraili TEFAFissa, taiteen ja antiikin myyntinäyttelyssä Maastrichtissa. 69 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Tillanderin upean timanttikorun. 73 Vastaa ja voita! Arvomme A. Vinkit myös kotisiivoojalle, s. 36. Nipa Ronikonmäki ihastui vanhojen rautalankaesineiden kauneuteen ja käytännöllisyyteen, s. 58 Vitsinä hankittujen lasien laatu vakuutti Retrofiili-sarjassa optikko Olli Piipponen. 60 Vokki puolusti suomalaista käsityötä Tyyne-Kerttu Virkin johtama Vokki loi designia sodanjälkeiseen aikaan. 46 Tähtien sodasta tuli käyntikortti K Taiteilija ja muotoilija Björn Weckström kertoo urastaan kotinsa veistosten keskellä. 80 Minne mennä Kevään ja kesän antiikkitapahtumia. sivu 22. 80 Lukijatapahtuma Lapponia kutsuu koruiltaan. Kevätpuhdistus on tarpeen Sinebrychoffin taidemuseossakin
Se on yksi kuuluisimmista ortodoksisista ikonimalleista. Parhaan jutun valitseminen on vaikeaa, koska lehti on niin korkeatasoinen. Toimitus PÄÄSIÄISPÖYTÄÄN uutta, vanhaa ja lainattua -artikkelissa sivun 25 kuvatekstissä lukee ”Pöytää koristaa myös vanha venäläinen samovaari ja käsittä maalattu venäläinen pääsiäismuna, jossa on Kristuksen kuolinnaamio.” Itse munaa ei suinkaan ole maalattu käsittä, vaan aihe on ikonista Kristus käsittätehty. • Tiistaina 1.3. KAIKILLE AVOIN KIRJASTO • Kansalliskirjasto, entiseltä nimeltään Helsingin yliopiston kirjasto, on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Suomen kansalliskirjastoa on pidetty yhtenä maailman kauneimmista kirjastoista, eikä suotta. klo 12 Kansalliskirjasto avaa taas pääovensa osoitteessa Unioninkatu 36. Kirjoja ja lehtiä on noin 3 miljoonaa ja muita aineistoja saman verran. KIITOS KORKEATASOISESTA lehdestä! Kansalliskirjaston entisöintiä kuvaava juttu oli hieno: monipuolinen, toi myös tekijät esiin, ja kuvat olivat häkellyttävän tasokkaita. Tapasimme konservaattoreita, joiden kädenjälkeä talossa voi ihailla. Tuula Pesonen, Kaarina TOIVON JUTTUJA merkittävistä suunnittelijoista, kuten Birger Kaipiainen, Oiva Toikka, Timo Sarpaneva ja Raija Uosikkinen sekä matkavinkkejä Euroopan designkaupunkeihin. Paras juttu nro 2/2016 kulttuurimatka kulttuurimatka Antiikki & Design 63 62 Antiikki & Design Engelin helmi hohtaa jälleen Carl Ludvig Engelin suunnittelema Kansalliskirjasto avaa ovensa kunnostuksen jälkeen maaliskuun alussa. Olen ollut uskollinen lukija kaikki nämä vuodet. Aila Teinilä Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Ylhäällä olevien lunetti-ikkunoiden kautta saliin tulee runsaasti päivänvaloa, joka oli ennen sähköistystä tilan ainoa valo. Kei› Kupolisalin katto kohoaa lähes 23 metrin korkeuteen. Sekä julkisivuista että sisätiloista löytyy viittauksia uusklassismin ihannoimaan antiikin maailmaan. Kiitos siitä. Holvikaarien kulmiin on kuvattu lintuja, kuten pöllö, joutsen, kotka ja kukko. Nyt se on avannut ovensa kunnostuksen jälkeen entistäkin upeampana. Viking Linen risteilyn kahdelle voitti Sari Kinnala Laitilasta. Markku Vanhanen, Järvenpää EN KOSKAAN unohda hetkeä, kun näin Glorian Antiikki -lehden (Antiikki & Design -lehden edeltäjä) lomallani Suomessa. Kansalliskirjasto jäi Engelin viimeiseksi työksi, ja monen mielestä se on kaunein hänen suunnittelemistaan rakennuksista. Tällä kertaa lahjana on viisi Otavan julkaisemaa Helene Schjerfbeck -muistikirjaa. Toiseksi eniten ääniä sai designryijyistä kertova juttu, jonka oli kirjoittanut Päikki Priha. Tällä kertaa Japanomania-kirjan voitti Markku Vanhanen. • Kansalliseen kokoelmaan kuuluvat kaikki Suomessa painetut tai Suomea koskevat julkaisut vuodesta 1488. Carl Ludvig Engelin suunnittelema, vuonna 1845 valmistunut Kansalliskirjasto on viimeinen Helsingin Senaatintorille suunnitelluista empirerakennuksista. Ihmiset joko eivät tiedä tyyliään tai ovat liian arkoja toteuttamaan itseänsä. Toivoisin, etta lukijanne uskaltaisivat löytää oman tyylinsä. Ikoniin on maalattu Kristuksen kasvot yleensä liinaan kuvattuna. Ensi numerossa esittelemme Rut Brykin keramiikkaa. Lehdillä on avainasema rohkaista ihmisiä. lukijalta 6 Antiikki & Design KIRJOITA MEILLE Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot sivulla 3. TEKSTI MAIJA-RIITTA RIUTTAMÄKI KUVAT PIA INBERG K alpean talviauringon keltainen, uusklassista empiretyyliä edustava rakennus kietoutuu pakkaspäivän utuun. Juttu Lapin taiteilijoista lämmitti todella, ja varsinkin Ilta Sorron osuus toi lapsuuden mieleen, sillä kävin Rovaniemen keskuskansakoulua hänen ollessaan siellä opettajana. Helena Solansuu, Helsinki KIITOS VINKEISTÄ. Kun olet lehtemme tilaaja, olet automaattisesti mukana. Palaamme näihin nimiin aika ajoin. Tällainen lehden numero on kuin taidekirja, joka säilytetään pitkään. Kirjastosalien pohjakaavassa on vaikutteita keisari Diocletianuksen kylpylöistä Roomassa, ja sekä ulkona että sisällä arkkitehtuuri perustuu juhlavaan korinttilaiseen pylväsjärjestelmään. Eihän kodin tarvitse olla mikään näyttelysisustus. (Helmikuun loppuun sisäänkäynti Fabianinkatu 35.) • Avajaisviikon ohjelma löytyy verkosta: www.kansalliskirjasto.fi. Kansalliskirjasto digitoi kulttuuriperintöä verkkokäyttöön. Kansalliskirjaton julkisivua on kunnostettu muutama vuosi sitten, jolloin ulkoväri vaihdettiin vastaamaan vuoden 1845 väritystä muun muassa korostamalla pylväiden valkoisuutta. sari Nikolai I hyväksyi Engelin laatimista kolmesta vaihtoehdosta monumentaalisimman. Onnea voittajille! LEHDEN PARHAIMMAKSI JUTUKSI lukijat äänestivät Maija-Riitta Riuttamäen kirjoittaman ja Pia Inbergin kuvaaman jutun Kansalliskirjastosta. Kuitenkin juttu Berndt Arellin Tukholman kodista on mielestäni tärkeä. Ensi numerossa arvomme palautetta antaneiden kesken Ateneumin taidemuseon julkaiseman kirjan Rodin. Käsittätehty Kristus on ensimmäinen Vapahtajan kuva ja Hänen itsensä valmistama. Onnekkaat tilaajamme ovat Anna-Liisa Andtback Salosta, Seppo Anttonen Jyväskylästä, Riitta Antikainen Kuopiosta, Gun Tidström Oravaisista ja Harriet Weckman Vantaalta. Sirkka Suvilaakso, Toronto, Kanada JOKA NUMEROSSA on paljon mielenkiintoista luettavaa. Olen ammatiltani sisustaja ja usein to tean, että kodit ovat liian persoonattomia. Onnittelut!
VUOKRATAAN Lisätiedot ja kyselyt luottamuksellisesti: 0400 709070 Kaunis 1700-luvulta oleva kartano Kokonaisuus koostuu kahdesta tilavasta rakennuksesta, jotka vuokrataan kalustettuina. Laajat kalastusalueet.. Sopii esim. kahdelle sukupolvelle. Asuintilat ovat pieteetillä entisöity ja sisältävät kaikki nykyaikaiset mukavuudet. kuusipeuroja ja muffloneja). Nauvossa, Saaristomeren rantaan rajoittuvaan ainutlaatuiseen kartanomiljööseen on mahdollisuus sisällyttää myös metsästysoikeus (mm
Kuuluisan Pallotuolin hän kuulemma keksi jo lapsena nukkuessaan parvekkeella, josta saattoi nähdä taivaalle. Ja me nuuskimme paikat. saakka, www.gyllenbergs.fi. – Tärkein työkaluni on kynä, sanoo 83-vuotias Eero Aarnio työpöytänsä ääressä. Ku va M at ia s U us ik yl ä. METSÄTEOLLISUUS on yksi taiteen mesenaatteja, ja taidetta rakastavilla johtajilla on ollut yllättävänkin iso rooli kokoelmien kartuttamisessa. Aarnion tuoleja on nähty kansainvälisissä sisustusja muotilehdissä ja muotoilukirjoissa sekä myyty suurissa huutokaupoissa meillä ja maailmalla. JUTUT OVAT JUTTUJA , mutta niihin Eero Aarniolla on varaa. MUODOLLA ON TARINA Peacock-kasvitelineen idea on lähtöisin Korkeasaaresta, jossa Eero Aarnio lapsena hämmästyi riikinkukkoa (engl. Vaikka näyttelyssä on suomalaisia klassikoita, Schjerfbeckiä, Edelfeltiä ja Halosta ja jopa modernia kansainvälistä taidetta, ehkä mieleenpainuvinta ovat grafiikantyöt, valokuvat ja maalaukset Kymin tehtaista. Aarnion koti Kirkkonummella on valkoinen, moderni, matala, valoisa, tiloiltaan avoimesti virtaava, juuri sellainen, jossa maailmankuulun muotoilijan voi kuvitella asuvan. www.suomenlasimuseo.fi. peacock). Näyttely kertoo Aarnion muotoilusta ennennäkemättömän laajasti: esillä on huonekaluja, valaisimia, pienesineitä ja uniikkituotantoa 1950-luvulta nykyhetkeen. Helanderin huutokaupassa myytiin runsas vuosi sitten 17 000 eurolla harvinaisuus, toinen valmistettu Pallotuoli. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelma. Pekka Halonen: Nainen rannalla, 1920. (AK) Eero Aarnio, retrospektiivinen näyttely 25.9. Teeri-karahvi ja -juomalasi sekä keskimmäinen malja ovat Kumelan, oikeanpuoleiset maljat Kauklahden lasitehtaan tuotantoa. Sitä hän ei suunnitellut piirtämällä, vaan poikkeuk sellisesti muotoilemalla kuppimaisen istuimen savesta. – Silloin päätin suunnitella Pallotuolin. Näyttelyssä on myös muotokuvamainen taso, sillä se kertoo Aarnion värikkäästä henkilöhistoriasta. Näin myös UPM-Kymmenessä, jossa muun muassa Paavo Honkajuuri (1914– 2001) teki merkittäviä hankintoja. Suomen lasimuseossa 8.5. asti jatkuva Johtajan valinta -näyttely tarjoaa läpileikkauksen maamme lasin historiasta 1700-luvulta 1980-luvulle. Mediaväki oli kutsuttu kuulemaan Designmuseoon tulevasta Aarnion näyttelystä. PALLOTUOLIN, PASTILLIN , Konjakin ja monen muun tunnetun istuimen suunnittelijalla oli vire päällä, ja tarinoita riitti. Vesi oli kuitenkin liian kuumaa, ja hartsimuotti valui viemäristä alas. Villa Gyllenbergissä Helsingissä on esillä UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön taidetta. Savimallin hän päällysti synteettisellä hartsilla. Inspiraatiota antaa näkymä järvelle – vaikka suomalainen luonto ei Aarnion muotoilussa juuri näykään. Tässä niitä lauma Aarnion kotona. asti Designmuseossa, www.designmuseo.fi. näyttelyt 8 Antiikki & Design NUUSKIKAA PAIKKOJA kuin koirat, kehotti hyväntuulinen ja mustiin pukeutunut professori ja sisustusarkkitehti Eero Aarnio toimittajia kodissaan viime marraskuussa. Yksi Aarnion eniten valmistettuja tuoleja on Polaris, arkinen muovinen käyttötuoli putkijaloilla. Ku va t A nt ti Ka ija la in en Suomessa suosittiin 1940-luvulla lasin maalauskoristelua. Näin syntyi hartsimuotti, johon jääneen saven hän päätti pestä pois kylpyammeessa. Hän on näyttönsä antanut. (MT) Keräilyn lumoa ja taiteen verkostoja. Ensimmäinen tehtaan ikuistaja ja yrityksen logon, aarnikotkan, suunnittelija oli taiteilija Hugo Simberg. Tällä hetkellä on kysytyintä Eero Aarnion 60-luvun tuotanto, mutta tuleva klassikko voisi olla 2000-luvun Puppy. Sinistä taivaanlakea rajasi pyöreä sängynlaita. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön juhlanäyttely 22.6
5. Taidetakomo A. Ti ed us te lu t: A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 71 87 , Ka un is A rk i ka un is .a rk i@ an ti kde si gn .f i, Kr uu na 40 55 90 1, To is to 44 99 8 40 44 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO 3. Kokosimme vanhoista lintuesineistä keväisen sekakuoron. 4. 6. Keraaminen 1950-luvun pöllövalaisin on sähköistettävä uudelleen, 68 e, Kaunis Arki. Antiikki & Design ostoksilla 9. 7. Hakkaraisen 1930luvun tinapeili, hinta yhdessä kahden kynttilälampetin kanssa 240 e, Toisto. Roger Capronin keramiikkakannu 1950-luvulta Ranskasta 980 e, Kruuna. Lautanen on todennäköisesti Saksasta 1900-luvun alusta, 25 e, Antiikki Maini ja Veli. Luisen paperiveitsen kahvana on hopeinen kotkanpää, Helsinki 1926, tekijä todennäköisesti Bruno Alexander Nylund, 220 e, Toisto. 1 3 2 5 6 7 4 LAULUPUU ON RAKENNETTU Somat pikkulinnut, hauskat pöllöt, hurjat kotkat... Lintuaiheita löytyy joka makuun ja tyyliin. Mekaaninen vedettävä peltilelu 1950-luvulta 95 e, Kaunis Arki. 1. 2. Tanskalaisen Bing & Gröndahlin posliininen leppälintu nro 2311, 70 e, Antiikki Maini ja Veli
(AM) TÄMÄ ON kirkontekijän ensimmäinen ja tärkein oppi. 1800luvun alun kaupun kielämä oli karua, mutta kertomus siitä on runollisen kaunis. Museovirasto lunastaa kaikki esihistoriallisen ajan (Suomessa noin ennen 1100lukua) rahat. Opas on myös yleisemmin historiasta kiin nostuneelle antoisaa luettavaa. Kun Kustaa Vaa sa oli Ruotsin valtionhoitaja 1520luvulla, hän maksoi sotilaittensa palkan 18 penningin vää rennöksillä, joissa oli vähemmän hopeaa kuin alkuperäisissä. Esimerkiksi venäläinen viiden kopee kan kuparikolikko eli ”piparkakku” Katariina II:n ajalta (1763–96) on niin yleinen, että sen mark kinaarvo on vain noin 15 euroa. SUOMEN MAAPERÄSTÄ voi löytyä jopa yli tuhat vuotta vanhoja metallirahoja. (AM) Hannu Rinne: Perinnemestarin tyylikirja. Hän kaipaa kylmässä Helsingis sä kotiin Berliiniin, mutta ei voi vastustaa tehtävää luoda lähes tyhjästä uljas uusi kaupunki. Lunastussummaan vaikuttavat rahan kunto ja tieteellinen merkitys, eli kuinka paljon se antaa uutta tietoa historiastamme. Erityiseksi tämän tyylioppaan tekee käy tännöllinen jäsentely rakennuksen osien mukaan. Huono kuntoisen viikinkien hopearahan arvo voi olla antiikkimarkkinoilla pienempi kuin huippukun toisen 1800luvun kuparirahan, mutta arkeo logille viikinkiraha voi kertoa paljon esimerkiksi asutuksen leviämisestä tuhat vuotta sitten. Mikä sopii talonpoikaiseen, kustavilaiseen, kertaus tyyliseen tai moderniin rakennukseen. Näitäkin rahoja voi löytää Suo mesta, mutta se vaatii jo todellista Hannun Hanhen tuuria. Ne ovat tärkeitä kaikki, lattias ta kattoon ja vesikalusteista tulisijoihin. Antiikki & Design 10 kirjat VANHAN RAHAN PERÄSSÄ Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n ajan (hallitsi 1604– 1611) rahojen löytäminen Suomesta vaatii hyvää onnea. Nyt laitetaan työkalut sivuun ja pysähdytään katso maan, mikä on talon tyyli. Niitä on kantautunut meille viikinkien, merimiesten, sotilaiden ja kauppiaiden mukana. Romaani Engelistä on nimen sä mukaan kuin akvarelli pääkaupunkim me synnystä. Talon osat aikakausittain 1700–1900, WSOY. (AK) Jani Oravisjärvi: Opas Suomen rahalöytöihin, Turun museokeskus. Piirrä kirkkosi niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta.” Näin ajattelee Carl Ludvig Engel – fiktiivisissä yöpäiväkir joissaan, muistiinpanoissa ennen nukah tamista. Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, Gummerus.. Kirjan kuvitusta. PERINNEMESTARI-SARJASSAAN Hannu Rinne on antanut neuvoja perin teiseen rakentamiseen. Metallin etsinnän lisääntymisen myötä myös rahalöydöt ovat lisääntyneet. LÖYTÄJÄN on hyvä tietää, että rahan tieteel linen arvo on eri asia kuin keräilyarvo. Jani Oravisjärven kirjan aihe, löytörahojen tunnistaminen, voi aluksi tuntua marginaaliselta, mutta oppaasta on hyötyä vaik kapa perintörahojen identifioimisessa. Onhan ennen remonttia mietittävä tavoite. Kuvitus on runsasta ja hyvin havainnol lista. Ikä ei ole itseisarvo rahan arvon määrittele misessä
Markku Salon lasiteos, Nuutajärvi 2011, korkeus 25 cm, 960 e (lähtöhinta 600 e). Harri Koskinen: Alue, Iittala 2000, 5/30, 3 100 e (1 000 e). Muistatko tuolit Kiasmasta. 7. Myynnissä oli varmasti monta tulevaisuuden klassikkoa, mutta vain aika näyttää, mitkä ne olivat. Moni teoksista oli valmistunut 2000-luvulla ja ehtinyt olla vain yhdellä omistajalla. 6. Antiikki & Design 11 huutokaupassa 1 2 EHDOLLA KLASSIKOIKSI Bukowskisin kevään Contemporary-huutokauppa keskittyi nykyajan taiteeseen, muotoiluun ja valokuvaan. 3. Kim Simonsson: Pieni sylkevä tyttö, keramiikka, korkeus 26 cm, 13/30, 2009, 1 800 e (1200 e). Viggo Wallensköld: Hetki, öljy kankaalle, 2003, 1 550 e (2 500 e). 5. Steven Hollin Kiasman kahvilaan 1990-luvun lopulla suunnittelemat pöytä ja lasikuitutuolit 6 200 e (5 000 e). ANTTI KAIJALAINEN KUVAT BUKOWSKIS Harri Koskisen teoksen hinta kolminkertaistui. 4. Fujiwo Ishimoto, keramiikkavati 2003, Arabia, 2 500 e (1 500 e). 3 5 6 7 4. 2. 1. Rauha Mäkilä: Dreams of you and me, akryyli, 2006, 1 050 e (800 e)
Kultakehyksinen korkea peili on englantilainen. kotona Salissa huonekalut ovat perinteisesti reunoilla, ja keskellä on vapaata tilaa. Antiikki & Design 12. Rokokoosohvan yllä olevien kipsimedaljonkien aiheena ovat Kustaa III sekä runoilija ja muusikko Carl Michael Bellman. Ikkunoiden edessä on kustavilaiset taburetit. Lattialankut ovat alkuperäiset
Kesäaamuisin juomme tässä kahvit, sillä veranta on aamuauringon puolella. kotona kotona Valo saa kartanon salit loistamaan Kustavilaisen kartanon tärkeimpiin sisustuselementteihin kuuluu valo, sen voi nähdä aurinkoisessa Lill-Särklaxissa. – Kun lapset ja lastenlapset tulevat kylään tai vieraita on paljon, aterioimme tässä talon suurimman pöydän ääressä. Päärakennus on kustavilaiselta ajalta › Antiikki & Design 13. Kun astumme sisään päärakennukseen, meitä tervehtii tilava veranta, farstu, jossa kimaltelee kauniisti katettu pöytä. – Pidän pöydässä aina valmiin kattauksen, sillä se luo kodikkuutta ja saa tulijan tuntemaan itsensä tervetulleeksi, Margareta Dahlberg hymyilee. ANTTI NUORTIO KUVAT ERJA LEMPINEN O krankeltaisen päärakennuksen portaille johtaa hiekoitettu keskikäytävä, jonka molemmin puolin sijaitsevat punamullatut sivurakennukset, kavaljeeriflyygelit. Margareta ja Heinrich Dahlberg ovat vuodesta 2000 kunnostaneet 1700-luvun taloa kodikseen. MARGARETA JA Heinrich Dahlbergin Lill-Särklax on kaunis pieni herraskartano, joka alun perin oli osa Särklax-nimistä maatilaa. Syreenit tuoksuvat, kesän valo tulvii sisään ja ympärillä avautuu itäisen Uudenmaan levollinen maalaismaisema, jonka tunnelma on kuin Topeliuksen sadussa
Valo tekee oikeutta myös kuviollisille tapeteille. – Työtä on ollut paljon, ja taloa on edelleen vaalittava huolellisesti. – Ullakko on yhä kesken, portaat sinne on jo tehty, mutta työtä jää seuraavallekin sukupolvelle. Antiikki & Design 14. KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Helsingin yliopiston kielikeskuksen lehtorina toiminut Margareta Dahlberg ja insinööri Heinrich Dahlberg. kotona vuodelta 1781. Dahlbergit asuivat suurimman remontin aikana sivurakennuksessa. Lähes kaikki rakenteet oli käytävä läpi, ja se tehtiin talon ikää, tyyliä, materiaaleja ja alkuperäistä rakennustekniikkaa kunnioittaen. Sykähdyttävän kaunis sisustus saa loistonsa juuri valosta, ja tietenkin myös hyvin valituista esineistä ja huonekaluista. LILL-SÄRKLAXIN SALISSA saa aurinkoisena päivänä huomata, miten tärkeä sisustuselementti valo on. Huonejärjestys on yhä karoliinisen pohjakaavan mukainen, eli keskellä on sali ja pienemmät huoneet jäsentyvät sen ympärille. – Talo oli erittäin huonossa kunnossa. TALO Lill-Särklaxin kartanon päärakennus valmistui vuonna 1781. Lill-Särklaxin isäntäväki Margareta ja Heinrich Dahlberg ovat tehneet kulttuuriteon kunnostamalla 1700-luvulla rakennetun päärakennuksen uuteen kukoistukseen. Työhön löytyi hyvät timpurit Loviisan seudulta, ja myös Heinrich Dahlberg itse on taitava käsistään. Aina on jokin korjaus meneillään, mutta onneksi pidän nikkaroinnista. Perinnönjakojen yhteydessä se tuli Margareta Dahlbergin suvulle. – Päärakennus oli aluksi pitkään yksikerroksinen ja mansardikattoinen. › Kun Dahlbergit pääsivät korjauksen jälkeen muuttamaan Lill-Särklaxiin, Margareta Dahlberg maalasi seinään mielikuvituspuun, jossa omenapuun rungosta versoo magnolian kukkia. ERITYISTÄ Kustavilaisen ajan kartano on kunnostettu ja sisustettu alkuperäisen tyylinsä henkeen. Salin ylpeys on aito rokokoosohva. Niin tämä pieni kustavilaisen ajan helmi kohosi uuteen kukoistukseen. Vuonna 2000 pariskunta alkoi kunnostaa tätä kaunista kartanoa kodikseen. Yläkerta on rakennettu myöhemmin, ja nykyisen satulakattoisen muotonsa rakennus sai viimeistään 1900-luvun alkupuolella, Margareta Dahlberg kertoo. Minulla on verstas toisessa sivurakennuksessa, Heinrich Dahlberg kertoo
Oikealla näkyy pihaa reunustavan pakarituvan nurkka. kotona Päärakennuksen julkisivulle antaa komeutta korkea ulostyöntyvä keskiosa, frontispiisi. Puutarha on kauneimmillaan syreenien ja omenapuiden kukkiessa. Alun perin rakennus oli yksikerroksinen. Satakieli on puutarhan jokakesäinen vieras. Antiikki & Design 15
Se on piirre, joka periytyy kustavilaisiin tuoleihin englantilaisesta varhaisrokokoosta, kuningatar Annan tyylistä. Antiikki & Design 16. Tuoleissa on balusterinmuotoinen selkälauta, jonka keskellä on ns. Prinssi Eugenin suunnittelema valkoinen Waldemarsudderuukku kukkineen täydentää klassisiin muotoihin perustuvaa kattausta. kotona Verannalla on aina valmiiksi katettu pöytä toivottamassa niin oman väen kuin vieraat tervetulleeksi. avaimenreikä
Kansallisromanttinen kaakeliuuni on jugendin ajalta 1900-luvun alusta. Sivupöytänä on ns. Gripsholm-nojatuolien kevyt tyyli sopii mainiosti valoisaan saliin. kotona Šakkikuvioiseksi maalattu lattia elävöittää valoisaa verantaa, jonka seinät on paneloitu. Antiikki & Design 17. saranapöytä, jossa on kaksi klahvia. Kasviaiheet rokokoosohvan tyynyissä ovat kunnianosoitus kuuluisalle rokokooajan luonnontutkijalle Carl von Linnélle
Antiikki & Design 18. pottakaappi. Gripsholm-tuolin malli on 1700-luvulta. Painokuvioitujen pellavaverhojen malli on lähtöisin Ming-dynastian aikaisesta kiinalaisesta silkkipeitteestä, jonka mukaan sen suunnitteli englantilainen maalari William Turner. kotona Televisiohuoneessa kevyet, helposti siirrettävät huonekalut lisäävät tilavuuden tuntua. Moderni tapetti on Margareta Dahlbergin löytö. Hienostuneet kustavilaiset ornamentit peilin kehyksessä ja piirongin kannen reunassa koristavat suoriin linjoihin perustuvia esineitä. Yöpöydän malli on 1700-luvulta, ja siinä on ns
kotona Pienen ruokasalin Tessin-rokokootapettia valmistaa ruotsalainen Boråstapeter alkuperäisen 1700-luvun mallin mukaan. Antiikki & Design 19. Nimensä tapetti on saanut ruotsalainen kreivin ja valtiomiehen Carl Gustaf Tessinin ( 1695—1770) mukaan, sillä tapettimaakari Swen Liungqvist suunnitteli sen hänen kartanoonsa Åkeröhön 1750-luvulla. Kustavilainen sohva ja lyhdeselustaiset kustavilaistuolit ovat Margareta Dahlbergin perintöä
Pöydän ympärillä on talonpoikaiset renessanssituolit. Antiikki & Design 20. Talonpoikaisesineet ja vanhat tekstiilit ovat Margareta Dahlbergin tädin Maj-Lis Åbergin keräämiä. kotona Pakarituvan tunnelmallinen hämäryys on vastakohta päärakennuksen valoisuudelle
– Hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja olisi Pakaritupa on suvun oma talonpoikaismuseo. Sohvassa on erikoisuus, salalokero, jonka saa esille kun kansi avataan. Ensimmäisen paikkansa hän sai Pohjanmaalta Munsalasta, jossa hän innostui keräilemään talonpoikaisesineitä. Myös kapeat räsymatot kuuluvat pohjalaisen tuvan sisustukseen. Museon kokoelmaa ovat Maj-Lis Åbergin lisäksi kartuttaneet suvun muutkin jäsenet. Kangas tuntuu niin modernilta, että on vaikea uskoa sen mallin olevan niin vanha. Hän sai sen aiheen kiinalaisesta Ming-dynastian aikaisesta kirjotusta silkkipeitteestä, jossa on kuvattuna lootuksen lehtien varjossa piileskeleviä lintuja. Sohvan yläpuolella seinällä on kipsireliefit, joissa on Kustaa III:n ja hänen hovirunoilijansa Carl Michael Bellmanin muotokuvat. Kasviaiheiset sohvatyynyt ovat ikään kuin huomionosoitus kuuluisalle 1700-luvun luonnontutkijalle Carl von Linnélle. Pohjalaisessa tuvassa posliiniastiat saivat olla näkyvillä avohyllyssä, sillä ne olivat talon ylpeys. Aikoinaan jo englantilaisen Arts and Crafts -liikkeen voimahahmo William Morris käytti sitä sisustuksissa. suunnittelija kuuluisa englantilainen maalari William Turner (1775–1851). Hän myös piirsi muistiin talonpoikaishuonekalujen koristeita ja maalasi niiden mukaan koristeet muun muassa tämän rakennuksen oviin, Margareta Dahlberg kertoo. Kangaspuut tuvassa muistuttavat Margareta Dahlbergin isän toisesta sisaresta, jolla oli tapana kutoa täällä. Painokuvioidun Lotus (Nympheus) -pellavakankaan valmistaja on GP & J Baker ja halunnut tulla lääkäriksi, mutta rahat eivät riittäneet opintoihin. – Esimerkiksi salin viereisen televisiohuoneen verhokankaaseen ihastuin Gods & Gårdar -lehden artikkelin perusteella. Sisustuksen pohjalaiset talonpoikaisesineet on kerännyt Margareta Dahlbergin isän sisar Maj-Lis Åberg. Margareta Dahlberg kertoo, että monet sisustuksen yksityiskohdista ovat löytyneet kuin sattumalta. SIIRRYMME punaiseen sivurakennukseen, jossa on Dahlbergien pieni yksityinen kotimuseo. Sängynpeitteiden reunusnauhat antavat kokonaisuudelle komeutta. Rakennus on talon vanha pakaritupa, jossa pitkälle 1800-luvulle saakka valmistettiin ruoka ja leivottiin. – Vuosikymmenet sitten se oli maalattu valkoiseksi, mutta se puhdistettiin, maali poistettiin ja alkuperäinen pinta otettiin esille. Nykyinen isäntäväki puolestaan pitää pakarituvassa rapukutsut joka syksy. Suurin huone on hirsiseinäinen tupa, johon valo tulee pieniruutuisen ikkunan läpi. Antiikki & Design 21. Ne löytyivät huutokaupasta Ruotsista ja ovat lähtöisin skoonelaisesta kartanosta. Tunnelma on aivan erilainen kuin päärakennuksessa. Pohjalaisen kerrossängyn verhot vedettiin yöksi eteen vilun torjumiseksi. kotona – Se on joko kotimainen tai ruotsalainen, mutta tiedämme, että se on ollut tässä talossa aina, Margareta Dahlberg kertoo
Kristallinen Riihimäen Lasin England-sarjan cock taillasi sopii samppanjallekin, 50 e, Astiataivas. Tapio Wirkkalan 1959 Iittalalle suunnittelema Briljantti-kuohuviinilasi 45 e, Bisarri. fi , La si ka m m ar i 40 73 70 45 4 la si ka m m ar i.f i, Lo ng it ud i (0 9) 44 1 30 9 lo ng it ud i.f i, O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 ol dt im es .f i R it va ’s 40 82 3 80 85 , To is to 44 99 8 40 44 to is to to is to .f i IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG. 4. Suuri hopeoitu tarjotin on 1900-luvun alusta, 420 e, Old Times. Sarjalla Iittala pyrki ravintolalasien markkinoille. 1. Kaarevalinjainen venäläinen 1800-luvun puolivälin kuohuviinilasi 950 e / 12 kpl, Old Times. Erilaiset ja eri-ikäiset kuohuviinilasit asettuvat ilolla hurmaavaan tehtäväänsä. Niklattu saksalainen pullonjäähdytin 1900-luvun alusta 220 e, Old Times. kaunis koti Antiikki & Design 22 1 4 5 2 3 KUPLIVAAN JUHLAAN Siroista kuohuviinilaseista syntyy aina juhlan tuntu, vaikka lasikaunottaret eivät olisi samaa sarjaa. 5. Kokoa hopeatarjottimelle asetelma, joka kohottaa juhlijat arjen yläpuolelle. Bi sa rr i 50 87 2 92 2 bi sa rr i.f i, M om on o 40 72 65 4 m om on o. 3. 2
Belgialainen käsityönä valmistettu messinkinen pullonjäähdytin 260 e, Longitudi. 2. Mikko Karppasen suunnittelemaa Nana-lasia valmistettiin 1986–89 Iittalassa, 48 e, Lasikammari. Hilpeä saksalainen art deco -samppanjajäähdytin 1920–30-luvulta, 250 e, Toisto. Signeerattua kisällintyötä Tanskasta 1920luvulta, 1 200 e / pari, Ritva’s. Hopeavatia koristaa kolme ametistia. 5. Jalallisen hopeamaljan reunoihin on istutettu kolme ametistia. Camilla Mobergin suunnitteleman uuden Blinkkuohuviinilasin on puhaltanut Jaska Liikanen Lasismista, 128 e, Momono. 4. 3. 6. Antiikki & Design 23 kaunis koti 1 2 4 3 6 5 1. Pallojalkaista lasia valmistettiin Nuutajärvellä 1964–71. Herkkä Rydberg-samppanjalasi 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. 7. 7 Korkea jäähdytin sopii lattiallekin.. Samaa mallia tehtiin useissa pohjoismaisissa tehtaissa, meillä Nuutajärvellä. Oiva Toikan suoralinjaisessa Petri-lasissa on moderni henki, 49 e, Lasikammari. Nimensä se sai Tukholman Hôtel Rydbergistä, 55 e, Toisto. Laakeat kuohuviinilasit ovat Suomessa harvinaisia
Se rakennettiin daalioista, ruusuista, harjaneilikoista, tarhaneilikoista, kehäkukista, kultapiiskuista ja iiriksistä. Mukana on myös vanhoja yrttikasveja, kuten rohtoluppiota, mäkimeiramia ja marunaa. Antiikki & Design 24. kotona 1 Uurnaan sommiteltu, symmetrinen asetelma on saanut innoituksensa keskieurooppalaisista kukkamaalauksista
Antiikki & Design 25. Kavaljeerit ostivat daameilleen kukkakimppuja, ja matkalle lähtijän rintaan saatettiin kiinnittää pieni rintakimppu. Historiallista runsautta Renessanssin ja barokin aikana 1500-luvulta aina 1700-luvun alkupuolelle muodissa olivat runsaat ja värikylläiset kukka-asetelmat. Luonnonkukista sidottiin 1800-luvulla päivänsankarille nimipäiväseppele. Uljaat kukka-asetelmat olivat Suomessa harvinaisia ennen 1800-lukua. Vuosisadan puolivälissä suurimmissa kaupungeissa kukat ja sidontatyöt saattoi jo tilata puutarhurilta. Renessanssin myötä leikkokukkien merkitys alkoi kasvaa. Floristi Mari Heinisen kimput kertovat, mitkä kukat ja asetelmien muodot ovat olleet suosittuja eri aikoina. Esimerkiksi hollantilainen tulppaanihullutus näkyi kimpuissa. Aikakauden taide suosi asetelmamaalausta, ja keskieurooppalaiset taiteilijat ovatkin dokumentoineet vuosisatojen takaista kukkamuotia. Osa kimpun aineksista saattoi siis olla luonnonkasveja. 1. Pyöreät puketit ja viehkeät vasut Kevään kukkatervehdyksen voi nykyäänkin sitoa antiikin eri tyylien tapaan. Kun aiemmin kukat oli aseteltu ruukkuihin, pulloihin ja kannuihin, › 2 1800-luvun tyylisen biedermeierpuketin keskuskukkana on iso ruusu, jota kiertävät kehinä maksaruoho, mäkimeirami, ruusu, siankärsämö ja kultahehku. Onnitteluja vierailukukkien vieminen yleistyi 1920-luvulta lähtien. KATARIINA ENTONEN KUVAT SUVI ELO K ukilla on kautta aikojen sulostutettu arkea ja varsinkin juhlaa
Kertaustyylien aikaan asetelmat muuttuivat runsaiksi, ja kuvun alle aseteltiin myös monenlaisia muistoesineitä, kuten kiiltokuvia, hautajaisja ristiäismakeisia, sulkia tai guttaperkasta valmistettuja hedelmiä. Kuvun alle aseteltiin myös muistoesineitä. kuvun alle. 3 4 › Antiikki & Design 26. Itse vasu koristeluineen näytti joskus tärkeämmältä kuin korin sisältö. nyt kukille alettiin valmistaa erityisesti niille suunniteltuja astioita. Ilmavaa vehreyttä saatiin unelman oksista. Hillityssä asetelmassa on käytetty kuivattuja jänönapiloita ja vaaleita kangasruusuja. Lasikuvun suojassa Lasikuvun alle tehdyt kukka-asetelmat yleistyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla. Korissa on myös rahkasammaleeseen aseteltuja leikkokukkia: harjaneilikkaa, morsiusharsoa ja tatarta. Pyöreä biedermeierpuketti 1800-luvun alkupuolella yleistynyt tyyli saavutti vauraan väen salit. 2. 4. Naiset koristelivat kukilla hattunsa tai kampauksensa, ja kukkia saatettiin käyttää myös rinnuksella, lantiolla tai puvun laahuksessa. Merimiehet suosivat näitä asetelmia tuliaisina kotiväelleen. Pyöreät kimput olivat muodikkaita useiden vuosikymmenten ajan, niitä käytettiin aina 1890-luvulle saakka. Biedermeierin aikakaudella kukat kuuluivat myös pukeutumiseen. Kimppua ympäröi paperinen mansetti. Biedermeierkimpuksi kutsutaan pyöreää kimppua, jossa suurempaa keskuskukkaa ympäröivät muut kukat säännöllisinä rengasvyöhykkeinä. Koristellut kukkavasut 1800-luvun loppupuolella kukkakoria nimitettiin vasuksi. Korin sankakin koristeltiin usein pienellä kimpulla, tässä kieloilla. Puketit saattoivat olla halkaisijaltaan jopa metrisiä. Kuivattujen kukkien lisäksi niissä käytettiin myös kangaskukkia ja vahakukkia. Vasut oli valmistettu pajusta tai rottingista, ja niiden koristeluun uhrattiin paljon aikaa ja vaivaa. Asetelmasta löytyi usein myös tekokukkia. Kukat saatettiin myös kietoa kuvun pohjaan kiinnitetyn tangon ympärille. 1800-luvulla kimpusta käytettiin nimeä puketti. 3. Torikaupassa niitä näki vielä 1910-luvullakin. Ne aseteltiin pieneen maljakkoon, joka sijoitettiin Koristeltu kori eli vasu saattoi nousta kukkia tärkeämmäksi. Kreppipaperilla päällystetystä kukkavasusta löytyvät 1800-luvun lopun muotikasvit tuonenkielo ja syklaami. Kertaustyylien aikaan 1800-luvun loppupuolella porvariskodeissa suosittiin kuivakukista ja tekokukista lasikuvun alle tehtyjä asetelmia. Muodinmukaiset vasut oli päällystetty kultatai pronssimaalilla maalatuilla mannasuurimoilla
Iso-Puolalan salin pienen pöydän asetelmassa on käpypalmu ja tähden muotoon aseteltu morsiusharsoköynnös. kotona 5 Kertaustyylien aikaan viherkasvit koristivat juhlapöytiä. Antiikki & Design 27
Iso-Puolalan salikamarin vastamaalatut sapluunatapetit antavat kauniin taustan kukille. Jugendin suosikki iiris saattoi toistua kuviona myös maljakoissa ja pöytäliinoissa. kotona 6 1900-luvun alussa kapeisiin ja korkeisiin kukkamaljakoihin aseteltiin vain muutama kukka luonnollisesti ja ilmavasti. Antiikki & Design 28
Suosituimpia kukkia olivat kielot, tulppaanit, tasetit, ruusut, syreenit ja hyasintit. Aikakauden kuk kakimppujen suosikkikukkia olivat neilikat, ruusut ja krysanteemit, leikkovihreänä käy tettiin usein asparaguksia. 6. Muhkean rusetin lisäksi koriin on aseteltu muutamia freesioita kostealle rahkasammalpohjalle. 5. Viherkasveja ja köynnöksiä Kertaustyylien aikana viherkasveista muo dostui sisustuksen olennainen osa. Myös lahjoiksi annettavien kukkivien ruukkukukkien ruukut peitettiin yleensä kreppipaperilla, joskus jopa niin, että pitkä vartisten kukkien varretkin peittyivät. Sotien jälkeen leikkokukkavalikoima oli melko niukka, joten suosittiin koreja ja niis sä viherkasveja, erityisesti saniaisia. Antiikki & Design 29. Mikäli leikkokukkia oli saatavilla, ne ase teltiin kosteaan sammaleeseen, ja näin ne säilyivät pitkään tuoreina. Pöytiin rakenneltiin massiivi sia kukkalaitteita viherkasveista ja kukista. Sitä käytettiin myös kukkakoreissa. Jugendin iirikset Jugendin raikkaat tuulahdukset muuttivat kukkamuodin täysin. Mikäli koriin haluttiin tuoreita leikkokukkia, ne aseteltiin kosteaan, koko korin täyttävään rahkasam maleeseen. Kukkakoreja suosittiin edelleen, mutta nyt korissa oli yleensä vain yhtä kukkalaa tua kerrallaan. Hyvin usein vasu päällystettiin kreppi paperilla, ja pääroolissa oli koriin asetel tu komea silkkinauharusetti. Kukkalaitekin muuttui kevyeksi, joko yh destä tai muutamasta kukkalajista kootuksi korkeaksi kukkavihkoksi. Asetelman viherkasvit yhdisteltiin toisiinsa kukkaköynnöksin. Mikäli kreppipaperia ei ollut saatavilla, oli tyytyminen sanomalehtipaperiin. Paperireunus vaihtui silkkiä, harsoa ja pit sejä sisältäväksi reunukseksi. Kukkien sidon nan ensimmäiset suomalaiset oppikirjat julkaistiin vuosisadan alkupuolella, ja oma ammattinsa siitä tuli meillä vuodesta 1910 lähtien. Alettiin ihailla yksin kertaista luontoa, ja koristellut kukkakorit rusetteineen saivat väistyä. Upeimmat kukkatervehdykset saivat kak sivärisen kääreen: sisempi kreppipaperi oli vaalea tai vaaleanpunainen ja ulompi vih reä. Krep pipaperi taitettiin kaksinkerroin ja reuna vedettiin sormien välissä aaltomaiseksi. Suosikkina saniainen Kukkakorit olivat käytössä aina 1960luvul le saakka, vaikka leikkokukkien vieminen onnittelukukkina alkoikin yleistyä kaupun geissa jo 1920luvulla. Kukkakimppujen muoto muuttui vuosi sadan loppupuolella pohjaltaan soikeaksi, ja aiemmat pystylinjat kallistuivat nyt viistoon. Floristi Mari Heinisen kukkakimput kuvattiin Turun Iso-Puolalassa olleessa näyttelyssä. Suuria kasveja käytettiin hyväksi myös juhlaso mistuksissa. Iso-Puolala on kaupungin vanhimpia puutaloja, ja sitä kunnostaa Rakennusperinteen Ystävät ry. Joulunajan kukkakoreissa nähtiin yleensä syreenejä. 7. Paperis ta tai kankaasta valmistettu muhkea rusetti kuului olennaisena osana aikakauden kuk kakoriin. maleella, joka toimi asetelman pohjamate riaa lina. Juhlapöydälle saatettiin istuttaa eksootti nen kukkasaari palmuineen ja saniaisineen. Korit valmistettiin useimmiten lastusta tai rottingista, ja ne täytettiin rahkasam 7 Saniainen oli yksi sotien jälkeisen ajan suosituimmista viherkasveista. Pitkävartisten kukkien saatavuus parani, ja ajan suursuo sikiksi nousivat iirikset. Muodinmukaisiin kapeisiin ja korkeisiin maljakoihin aseteltiin vain muutama yksittäinen kukka
kotona Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / A rj a O rb in sk i Japanilaiset puupiirrokset antoivat inspiraatiota monille länsimaisille taiteilijoille. Antiikki & Design 30. Kitagawa Utamaro: Uyo-teehuoneen geishan muotokuva, ajoittamaton. Antellin kokoelma, Ateneumin taidemuseo
Helene Schjerfbeckin maalauksen kasvojen japanilaisuus yllätti Ateneumin intendentin Anna-Maria von Bonsdorffin näyttelyä kootessa. Aluksi japanilaisuudesta poimittiin niin taiteeseen kuin sisustukseenkin lähinnä värikkäitä koristeita. Vertailu japanilaisiin puupiirroksiin toi uuden näkökulman, vaikka teos oli tuttu. Viuhkat, päivänvarjot ja kimonot lumosivat, salaperäiset geishat kiehtoivat. Koreiden ornamenttien takana oli olennaiseen keskittymisen ja pelkistämisen idea. Japanilaisista puupiirroksista omaksuttiin uudenlaista sommittelua ja tilankäyttöä, jossa pääkohde saattoi tulla kuvaan Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H an nu A al to ne n. › Antiikki & Design 31. kotona kotona Kun Japani valtasi kuvamaailman 1800-luvun lopulla länsi hurahti japanilaisuuteen. Pukukuva I (1908–1909), Hovingin kokoelma, Ateneumin taidemuseo. Ensin se nähtiin eksoottisena koreutena, sitten varsinkin Pohjoismaissa ymmärrettiin sen yksinkertaisuus ja luonnonläheisyys. Kyse ei kuitenkaan ollut vain eksoottisesta rekvisiitasta, vaan kokonaisesta kuvakielestä. Ateneumin taidemuseon kevään näyttely kertoo, miten hämmästyttävän laajaa Japanin vaikutus länsimaissa oli. ARJA MAUNUKSELA K un Japani avautui ulkomaailmalle 1800-luvun puolivälissä, keräilijät ja taiteilijat kiinnostuivat maan visuaali sesta kulttuurista, ja sitä tuotiin näytteille Eurooppaan
POHJOISMAISSA japanilaisuus löi läpi myöhemmin kuin muualla Euroopassa, 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Ateneumin näyttely on koottu pohjoisKatsushika Hokusai: Fuji etelätuulessa kirkkaana aamuna (Punainen Fuji), 1994. – Jos kävi Pariisissa, opiskeli Helsingissä tai oli missään tekemisissä maamme taiteilijapiirien kanssa 1800-luvun lopulla, japanilaisuudelta ei voinut välttyä, hän sanoo. – Talven kuvaus on yksi Japania ja Pohjolaa yhdistävä asia. Ateneumin taidemuseo. Kun se Japanin kautta nousi muotiin Euroopassa, Pohjoismaiden taiteilijat alkoivat lähettää talvimaisemiaan näyttelyihin Pariisiin. Kuuluisan taiteilijan vierailu Norjassa oli suuri tapaus. Johnson Collection. Eikä vaikutus rajoittunut taitelijoihin ja taiteeseen, vaan kyse oli koko visuaalisesta ympäristöstämme. Ajatellaanpa vaikka Helene Schjerfbeckin maalausten pelkistymistä, Eero Järnefeltin sammakoita tai Pekka Halosen jäniksiä ja lumisia männynoksia. Antiikki & Design 32. Se vaikutti lehtien ulkoasuihin ja näkyi mainosten kuvakielessä. – Täällä japanilaisuus ei tuntunut niin eksoottiselta kuin etelämpänä Euroopassa, vaan siihen kuuluva yksinkertaisuuden ja luonnon arvostus oli jo valmiiksi tuttua, von Bonsdorff sanoo. Monet yksinkertaistivat ilmaisuaan ja käänsivät katseensa aiempaa pienempiin ja arkisempiin aiheisiin omassa luonnossamme. Hän on toiminut näyttelyn toisena kuraattorina, pääkuraattori on yhdysvaltalainen professori Gabriel P. Monet’n maalauksissa voi nähdä vaikutteita japanilaisten puupiirrosten pelkistyksestä ja sommittelusta. Tässä › Japanilaisuus levisi kaikelle kansalle painokuvina ja postikortteina. Se sai toimia vastineena japanilaisten kuvaamalle Fuji-vuorelle. reunasta tai katse voi suuntautua maisemassa ylhäältä alas. – Japanilaisuus levisi kaikille yhteiskunnan kerroksille painokuvina ja siihen aikaan hyvin suosittuina postikortteina. Claude Monet: Manne-Porte, Étretat, 1885, Philadelphia Museum of Art, John G. SUOMESSAKIN vaikutus oli niin kattava, että Anna-Maria von Bonsdorff ei edes yritä nimetä taiteilijoita, joita Japani ei olisi ollenkaan koskettanut. Myös muodin ja esineistön kautta japanilaisuus tuli osaksi tavallista arkea. Koska Pohjoismaat tarjosivat vastaavan talven kuin Japani ja sijaitsivat lähempänä Ranskaa, Claude Monet matkusti Norjaan maalaamaan Kolsås-vuorta. Hokusai (1760–1849) oli väripuupiirroksen mestari ja Japanin tunnetuin maisemien kuvaaja. Weisberg. Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / Ye hi a Ew ei s Ph ot o Ph ila de lp hi a M us eu m of A rt maisena yhteistyönä, ja se on ensimmäinen, joka keskittyy nimenomaan näiden maiden japonismiin, kertoo Ateneumin taidemuseon intendentti Anna-Maria von Bonsdorff. Siksi Pohjolan taiteilijoiden oli helppo soveltaa japanilaisen taiteen filosofiaa
Japanilainen ruukku ja Ateneumiin nyt lainattu, Japanissa länsimaiseen makuun tehty teekalusto kuuluivat Wikströmille. Suositut postikortit levittivät japanomaniaa kaikelle kansalle. Japanilaisuus tuli eurooppalaiseen taiteeseen ensin koristeellisena rekvisiit tana. Ku va Ju ha M yl ly lä Kuva Harri Kalha Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H an nu A al to ne n Antiikki & Design 33. Kyllä – ei, lepohetki ateljeessa, 1879. Ateneumin taidemuseo. Käsinsävytetty hopea gelatiinivedos on julkaistu saksalaisessa postikorttisarjassa, Neue Photographische Gesellschaft, noin 1904. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin kotimuseossa Visavuoressa on myös parhaillaan esillä Japonisminäyttely, jonka tunnelmaan museonjohtaja Pälvi Myllylä eläytyy. Yksityiskokoelma, Helsinki. Suomalaisen Gunnar Berndtsonin (1854–1895) Parii sinateljehen toi japanilaistunnelmaa päivänvarjo
Ehrström. Luontoaiheisessa pakotetussa kuparikulhossa on puolijalokivikoristeet. Iris-keramiikkatehtaan johtajana toimineen Alfred William Finchin (1854–1930) punasavinen vaasi vuodelta 1901 voisi melkein olla japanilainen. Ku va D es ig nm us eo / U lla Pa ak ku na in en Ku va N at io na lm us eu m / G re ta Li nd st rö m Ku va R au no Tr äs ke lin Ku va N in a Ko sk in en / H ie ka n ta id em us eo Ku va R au no Tr äs ke lin Ku va Ka ta ri na Tr äs ke lin Antiikki & Design 34. Suomalainen jugend sai sekin vaikutteita japanista. Englantilainen teekannu 1870-luvun alusta edustaa eurooppalaista mielikuvaa japanilaisesta eksotiikasta. Japonismiin kuuluivat japaniin viittaavat koristeaiheet, joita kuitenkin käsiteltiin länsimaiseen tapaan. Designmuseo. Designmuseo. Tällainen on tanskalaisen Arnold Krogin lautasen kurki. Posliinisen, käsinmaalatun kannun valmistaja on Worcester Royal Porcelain Company Ltd. W. Nationalmuseum, Tukholma. Kultaseppä ja keräilijä Kustaa Hiekka on todennäköisesti itse tuonut sen Japanin-matkaltaan 1908. Moni pohjoismainen taiteilija sisäisti japanilaisen estetiikan idean ja sovelsi sitä omalla tavallaan. Japanilaisesineet koristivat Euroopan koteja. Japanilainen sabluuna 1880-luvulta, paperi, hius ja puu. Designmuseo. Aito, laadukas japanilainen pronssimaljakko kuuluu Hiekan taidemuseon kokoelmaan. Designmuseo. Eurooppaan tuodut japanilaiset esineet saivat uusia käyttötarkoituksia, esimerkiksi kankaanpainantaan tarkoitettuja katagami-sabluunoita pidettiin koristeina. Yksi heistä oli suomalainen Eric O
Ensimmäisinä suomalaisina keräilijöinä pitkällä matkalla Japanissa kävivät Herman Frithiof Antell, jonka kokoelma on Ateneumin kokoelman pohjana, sekä Kustaa Hiekka, jonka kokoelmaa esittelee Hiekan taidemuseo Tampereella. Muistan sen myös omasta lapsuudestani, von Bonsdorff kertoo. auttoi ilmiön osuminen aikaan, jolloin tavaroiden kulutus kasvoi ja massakulttuuri syntyi. Olemme keskustelleet Ateneumin kolmannen kerroksen aulassa, vastapäätä maalausta, joka muistuttaa japanilaishenkistä sermiä. Kuva Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen Kuva Kansallisgalleria / Ainur Nasretdin Antiikki & Design 35. Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918, näyttely 15.5. Ohi kävelee nuori tyttö, joka on pukeutunut suosittujen japanilaisten manga-sarjakuvien tyyliin. Esimerkiksi Visavuoren punareunainen teeastiasto on tehty Japanissa, mutta ei japanilaiseen vaan eurooppalaiseen makuun. Paljon japanilaisuuden vaikutusta voi nähdä myös suomalaisessa keramiikassa. Kohtaus myrskyävällä merellä on tyypillistä japanilaisten sankaritarinoiden kuvastoa. – Sen jälkeen kun japonismi tuli Eurooppaan, se ei koskaan lähtenyt pois. Esimerkiksi Alvar Aallon estetiikka pohjautuu pitkälti japanilaiseen yksinkertaisuuteen ja luonnonmateriaalien käyttöön. Albert Edelfelt kävi Pariisin-ateljeetaan sisustaessaan ostoksilla tavaratalon suositulla Japani-osastolla. Japani on lähtemättömästi täällä. – On kiinnostavaa, että sama esineistö oli suosittua niin taiteilijakodeissa kuin muutenkin kansan keskuudessa. Fiskarsissa suuressa näyttelyssä juuri esitelty Kyllikki Salmenhaara perehtyi erityisen syvällisesti japanilaiseen kulttuuriin. Toki myös aito Japani kiehtoi. Taideteosten rekvisiitta saattoi olla peräisin samoista paikoista kuin kotien esineet. MIHIN TÄMÄ MUOTI sitten loppui. Se on noussut muotoilun ja taiteen historiassa esiin aina uudelleen. Tähän viitataan japonismi-käsitteellä: se tarkoittaa eurooppalaista mielikuvaa japanilaisuudesta. MUODIKKAASEEN ”japanilaisuuteen” mahtui paljon sellaistakin, joka ei oikeastaan ollut japanilaista. Näyttelyssä on esillä teeastiasto Emil Wikströmin Visavuoresta. Maalaus on vuodelta 2013, von Bonsdorff kertoo. Se on nykytaiteilija Johanna Ehrnroothin teos. Ateneumin taidemuseo. asti Ateneumin taidemuseossa. Sammon puolustus, 1895. – Sermimuoto ja silkki inspiroivat Ehrnroothia. Samaa astiastoa myytiin niin paljon, että sitä voi yhä löytää kirpputoreilta. Näyttelyyn liittyy samanniminen kirja. August ja Lydia Keirknerin taidekokoelma, Ateneumin taidemuseo. Jopa perisuomalaisina pidetyistä Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheista löytyy japanilaisvaikutteita. Ei mihinkään, Anna-Maria von Bonsdorff vastaa. Utagawa Kuniyoshi: Nuori sankari, luultavasti Yoshitsune, taistelussa aalloissa, ajoittamaton. Itse japanilaiset eivät tästä pahastuneet, vaan vastasivat kysyntään
Antiikki & Design 36. Kustavilaissalissa konservaattori ja siivouspäivän pomo Maija Santala pyyhkii pölyä pikkupöydästä ja näyttelymestarit Mauri Kuitula (vas.) ja Raimo Lehtomaa siirtävät toista pöytää seinän viereltä
Pölyhuiskat tupsuttavat ja imuri pörisee. Kerran huomasimme, että joku vieras oli liimannut maalaukseen takin napin kohdalle purukumin. MAIJA TOPPILA KUVAT ANTTI KUPARINEN P öly, tuo salakavala vihollinen. – Samalla tulee tarkistettua, onko kaikki kunnossa. › Tarja Räisänen tomuttaa kustavilaissohvan silkkikangasta pensselillä ja imuroi pölyn ilmasta. Kevätsiivous kotimuseossa Sinebrychoffin kotimuseo siivotaan keväisin siinä missä muutkin kodit. Sitä ei heti huomaa, mutta jos pölyä ei poista säännöllisesti, kerääntyessään se pinttyy samettiverhoihin ja tummentaa maalaukset. Jotta huolella vaalitut vanhat maalaukset ja niiden kultakehykset sekä kustavilaiskalustojen vaaleanpunainen ja empirekalustojen keltainen silkkikangas säilyisivät hehkeinä, museon henkilökunta konservaattoreista valvojiin ja toimistoväkeen tekee kerran vuodessa kevätsiivouksen. – Siivous vähentää esimerkiksi maalausten puhdistamisen tarvetta ja antaa pidemmän iän sohvakankaille, kertoo Kansallisgallerian konservaattori ja Sinebrychoffilla 1980-luvulta työskennellyt Maija Santala. Kartanon sisäkön ja museon konservaattorin raamattu: National Trustin Manual Housekeeping. Sinebrychoffin taidemuseo Helsingin Bulevardilla kuuluu Kansallisgalleriaan, samoin kuin Ateneum ja Kiasma. Kankaat ovat uutta mutta kallista silkkiä, joka kestää pitkään, kun sitä huolletaan säännöllisesti ja varoen. Antiikki & Design 37. Siihen kuluu yksi museovieraista vapaa maanantai. Puhdistuksen periaatteet ovat samat kuin englantilaisissa kartanoissa, ja niistä on oppia kotisiivoojallekin. Se tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta, naurahtaa Santala
Tekstiilejä ei imuroida suoraan suuttimella, vaan ne harjataan pölystä, joka vedetään imuriin kankaan suojaaman suuttimen läpi. Sinebrychoffin taidemuseossa on esillä Venäläiset mestarit Aivazovskista Repiniin -näyttely 8.5. ALOITAMME HUONEIDEN pintojen puhdistamisen ylhäältä alas, Santala kertoo. VANHOJEN ESINEIDEN siivouksessa ei saa käyttää kovia otteita eikä kemikaaleja. Pölyn vangitsemisessa on käytettävä arkikokemusta ja parhaita kansainvälisiä oppeja. www.sinebrychoffintaidemuseo.fi. Kotimu seoon on maksuton pääsy. Siivouspäivänä joka huoneessa tapahtuu. Hän silmäilee tyytyväisenä siivousporukan aikaansaannoksia ja katoaa kuin aave toiseen kerrokseen. Se kertoo, miten antiikkituolia pitää nostaa (pohjasta, ei selkätai käsinojista tai jaloista) tai miten haarniskat kiillotetaan. Maija Santala on alun perin maalauskonservaattori, mutta tehtävät vanhan taiteen museossa ovat vaatineet perehtymistä monen tyyppisten esineiden huoltamiseen. Tikapuut siirtyvät seinänviereltä toiselle, niitä kavutaan ylös ja alas, huolellisesti varoen kolhimasta muotokuvia ja posliinikulhoja. Vasemmalla Maria Lilja puhdistaa seinäpaneelia ja tikkailla Susanna Belinskij harjaa varoen öljyvärimaalausta. Irtoava pöly ei saa jäädä kieppumaan ilmaan ja laskeutumaan takaisin, vaan se imuroidaan saman tien pois. Kotimuseo esittelee Sinebrychoffien edustushuoneita mahdollisimman pitkälle siinä asussa, jossa Signe Brander ne 1910-luvulla valokuviin tallensi. Antiikki & Design 38. Saleissa pyörähtää 1700-luvun asuun pukeutunut museoamanuenssi Reetta Kuojärvi-Närhi kuin suoraan kustavilaisajalta. Tikkaita tarvitaan, kun korkean salin seiniä ja suuria maalauksia aletaan tupsuttaa pölystä. Kun empiresalissa jo pyyhitään mikrokuituliinalla mahonkituoleja, 1600-luvun huoneessa vasta aloitetaan tomutusta katon rajasta. saakka sekä ikoninäyttely Kansallisgallerian omista kokoelmista. Hyvällä mielellä olisivat varmaan myös Fanny ja Paul Sinebrcyhoff, joiden entisessä kodissa pölyhuiskat nyt heiluvat. Tarja Räisänen siivoaa imureineen ja huiskuineen kustavilaissalia. Tuo paksu, kuvitettu teos on sisäkköjen ja konservoijien käytännön opas kartanoiden ja linnojen kaikenkarvaisten esineiden huoltoon. – Ensin tupsutetaan verhot, sitten seinät ja seinillä olevat maalaukset, sitten huonekalut. Mukana kannettava kevyt autoimuri on loistava väline, samoin tehokas ja kädet vapauttava led-otsalamppu, mikrokuituliinasta puhumattakaan. Santala taputtaa alan raamattua, BritanIrtoava pöly ei saa jäädä kieppumaan ilmaan, se imetään pois. Näin vältetään arvokkaiden kuitujen karkaaminen ja kankaan oheneminen. Imuri suhisee, ja välillä sihahtaa ilmanpainesumutin, kun sen avulla puhdistetaan koristeellista posliiniesinettä. Perinteisiä työvälineitä, kuten lampaankarvaisia pölyhuiskuja ja vuohenkarvapensseleitä, täydentävät nykyajan keksinnöt. nian kansallisaarteita omistavan ja hallinnoivan National Trustin opaskirjaa Manual Housekeeping. Lopulta museon siivooja imuroi ja pyyhkii parketit nahkealla liinalla. Kaikki pinnat tomutetaan ylhäältä alas
Empiresohvan puuosat pyyhitään kuivalla mikrokuituliinalla. Tässä siivousvälineet imurin ohella: otsalamppu, mikrokuituliinat, vuohenkarvapensselit taideliikkeestä, villakarvainen tomuhuisku, nahkakäsineet ja paineilmasuihkutin pienten kolojen puhdistukseen. Imurin suutin ei saa koskea kehykseen tai maalaukseen. Maria Lilja puhdistaa pensselillä ja imurilla ruokailuhuoneen seinäpaneelin päällystä. Siivotessa on varottava seinillä ja huonekalujen päällä olevia arvoesineitä. Antiikki & Design 39. Maija Santala puhdistaa kullattua kehystä vuohenkarvapensselillä. Sormenjäljetkin pinttyvät kiinni, jos ne saavat olla paikallaan vuosia
Perinteikäs yritys siirtyi viime vuonna suomalaisen Fiskarsin omistukseen. Jotain sinistä, uutta, vanhaa ja antiikista lainattua Englantilainen Wedgwood tunnetaan erityisesti sinisestä jasper-keramiikastaan, mutta se on tehnyt paljon muutakin. Josiah Wedgwood oli taitava liikemies, joka uudisti tuotevalikoimaansa muodin muuttuessa. ANNELI LENKKERI KUVAT WORLD OF WEDGWOOD Jasperilla koristeltuja nappeja, noin 1785-1800. Näyttävät napit tulivat muotiin ensin Ranskassa ja sitten 1780-luvulla myös Britanniassa. Homeroksen apoteoosi -koristelaatta vuodelta 1786 on tuolloin suositulla antiikin kuvastolla koristettua sinivalkoista jasperkeramiikkaa. antiikkikoulu Opi tunnistamaan antiikin tyylit ja tekniikat Antiikki & Design 40
PUOLISO Sarah Wedgwood (1734–1815) toimi miehensä sihteerinä ja osallistui mallistosta päättämiseen. Portlandin maljakon kopio, musta ja valkoinen jasper. Elettiin teollisen val lankumouksen aikaa. Isorokon hei kentämän polvensa takia hän joutui kuiten MONEN ALAN UUDISTAJA JOSIAH WEDGWOOD (1730–1795) oli paitsi innovatiivinen keraamikko, keksijä ja liikemies, myös orjuuden lopettamisen ja sosiaalisten parannusten puolesta kampanjoinut uudistaja. Vasta neljän vuoden kokeilujen jälkeen hän oli tyytyväinen. Molemmat olivat innokkaita kokeilijoita ja näkivät alan kehitystarpeet samoin. Keskiluokan ja kulut › antiikkikoulu Antiikki & Design 41. NELJÄ POIKAA ja neljä tytärtä. kin jättämään dreijan pyörittämisen ja sai tilaisuuden käyttää aikaansa lukemiseen, uuden keramiikan suunnitteluun ja erilai siin kokeiluihin. Wedgwood alkoi suunnitella keramiikkaa yhteistyössä alan tunnetuimpiin kuuluneen Thomas Whieldonin kanssa. Wedgwoodin tehtaan yhteydessä Barlastonissa avattiin viime vuonna World of Wedgwood -museo. Pihalla on Josiah Wedgwoodin patsas. Josiah Wedgwood innostui luomaan kopiota antiikin roomalaisesta, Portlandin herttuan omistamasta lasi-kameemaljakosta. W edgwoodin tarina alkaa vuodesta 1759, jolloin Josiah Wedg wood (1730–1795) perusti yrityksen sä Staffordshiren kreivikunnan Burslemin pikkukaupunkiin. Luonnon tieteilijä Charles Darwin on Wedg woodin Susannah-tyttären poika. Wedgwood oli syntynyt keraamikkosukuun ja opetteli itsekin am mattiin 9vuotiaasta lähtien. Josiah II jatkoi tehtaan johdossa, Johnista tuli Royal Horticultural Societyn perustaja ja Thomas on yksi valokuvauksen keksijöistä. Jasperkeramiikka voi olla myös muun väristä kuin sinistä
Musta basaltti on kiveä muistuttava keramiikkalaji. Hän oli merkittävin Wedgwoodin palkkaamista taiteilijoista ja aikansa johtavia uusklassismin edustajia. Jasperista tehtiin esimerkiksi antiikin myyteistä kertovin kohokuvin koristeltuja laattoja, uurnia ja maljakoita. Kuvan kannu on uudempaa tuotantoa, noin vuodelta 1840. Wedgwood sai liikekumppanikseen ystävänsä Thomas Bentleyn, liikemiehen, joka tunsi hyvin antiikin ajan taidetta. Euroopassa etsittiin tuolloin innokkaasti kiinalaisen posliinin tai sitä korvaavan materiaalin reseptiä erityisesti astioiden valmistamiseen. Koristetta pidetään John Flaxman Juniorin työnä. Keskiluokan nousu loi kysyntää uusille tuotteille. Black basalt eli musta basaltti on yksi Wedgwoodin kehittämistä keramiikkalajeista. Taitavana markkinoijana Wedgwood toimitti creamware-teeastiastonsa asiakkaista arvokkaimmalle eli kuninkaalliseen talouteen. Uusklassisiin aiheisiin käytettiin erityisesti kahta uutta keramiikkalajia, jotka syntyivät Wedgwoodin pitkäaikaisten kokeilujen tuloksena. tajayhteiskunnan nousu loi kysyntää uusille tuotteille. Kumppanukset lanseerasivat Wedgwoodin kehittämillä vihreillä ja keltaisilla lasitteilla päällystettyjä, rokokooajan muodin mukaisesti vihannesten ja hedelmien muotoon tehtyjä astioita. Niillä saa› antiikkikoulu Antiikki & Design 42. Wedgwoodin ratkaisu oli creamware-keramiikka, josta tuli menestys. Black basalt eli musta basaltti (1768) muistuttaa kiveä, josta se sai nimensä. Kuningas Yrjö III:n puoliso kuningaKoristelaatta Tanssivat hora-jumalattaret, 1778–1780. UUSKLASSISMIN lisääntyvä suosio arkkitehtuurissa ja sisustuksessa sai Wedgwoodin luomaan uutta muotisuuntausta täydentävää keramiikkaa. Neptunukselle pyhitetty -nimisessä vesikannussa on John Flaxmanin 1776 muotoilema antiikin aihe, roomalaisten veden jumala Neptunus. Horat olivat kreikkalaisessa mytologiassa vuodenaikojen ja myöhemmin lain ja järjestyksen jumalattaria. Yrityksen menestyksen kruunannut jasper (1774) sai niin ikään nimensä luonnonkiven, jaspiksen (englanniksi jasper) mukaan. tar Charlotte oli kermanvärisiin, käsin koristeltuihin astioihinsa niin mieltynyt, että myönsi Wedgwoodille luvan käyttää astiastosta nimeä Queen’s ware
Ahomansikoita esittävä Wild strawberry, alun perin vuodelta 1770, on yksi Wedgwoodin myydyimpiä astiastoja. Suosituimpia muotoja oli kukkakaali, josta tuli nimitys cauliflower ware. Kuningas Yrjö III:n puoliso kuningatar Charlotte mieltyi kermanväriseen astiastoon niin, että antoi luvan käyttää siitä nimeä Queen’s ware. Wedgwoodin alkuaikaan kuului hedelmien ja vihannesten muotoon valmistettu keramiikka rokokoon tyyliin. antiikkikoulu Antiikki & Design 43. Kahvikannu on vuodelta 1760. Kukkakaali oli 1760-luvun suosikkiaihe. Wedgwoodin astioissa on myös maalattuja koristeita. Nykyinen versio on vuodelta 1965. Ajan muotijuoma oli tee, joten Wedgwood alkoi suunnitella teeastiastoja
Toiseen suuntaan matkasi valmis keramiikka, jota vietiin Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin, Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja jopa Kiinaan asti. Jos hän tehdaskierroksellaan näki esineen, joka ei täyttänyt hänen laatuvaatimuksiaan, hän sivalsi sen kepillään rikki ja ilmoitti: ”Tämä ei kelpaa Josiah Wedgwoodille!” Wedgwood tulikin tunnetuksi korkeasta laadustaan. Etruria-tehdas toimi vuoteen 1950 asti, jolloin tuotanto siirrettiin Josiah Wedgwood V:n johdolla kokonaan läheiseen, 1940-luvulla valmistuneeseen Wedg woodin Barlastonin tehtaaseen. Viime vuonna suomalainen Fiskars Group osti englantilaiset keramiikkavalmistajat Wedgwoodin, Royal Doultonin ja Royal Albertin. Lähelle rakennettiin myös Wedgwoodin perheen koti Etruria Hall ja asuintaloja tehtaan työntekijöille. Wedgwood-museo Barlastonissa Staffordshiressa www.wedgwoodmuseum.org.uk. Myöhemmin mukaan tulivat musta, keltainen ja liila. Antiikin ajan tapaan vahamaalattu teekannu on vuosilta 1780–85. Hän loi työntekijöilleen hyvät työskentelyja asuinolot. Mustasta basaltista valmistettiin sekä käyttöettä koriste-esineitä. Josiah Wedgwood oli edistyksellinen ja humaani mutta myös hyvin vaativa työnantaja. 1769 aloittanut Etruria-tehdas toimi aina vuoteen 1950. Taulun on maalannut hevosmaalauksistaan tunnettu George Stubbs, joka myös koristeli Wedgwoodin keramiikkaa. Ensimmäiset värit olivat valkoinen, sininen ja vihreä. WEDGWOODIN UUSI, moderni Etruriatehdas avautui vuonna 1769. Jasperiin käytetyt värit juontuivat ajan muodikkaiden arkkitehtien kuten Robert Adamin käyttämistä värisävyistä. Wedgwood-keramiikka oli yksi ensimmäisistä maailmanlaajuisista ylellisyystuotemerkeistä. Antiikin koristetyylejä suosittiin 1700-luvun lopulla. tettiin sisustaa vaikkapa varakkaiden perheiden yksityiskirjastoja, joiden teoksista opiskeltiin Pompejin ja Herculaneumin arkeologisissa kaivauksissa äskettäin löydettyjä aarteita. antiikkikoulu Antiikki & Design 44. Josiah Wedgwoodin perhe kotinsa Etruria Hallin mailla 1780. denalaksi ja taidemuodoksi. Josiah Wedgwoodista tuli elinaikanaan maailmanlaajuisesti menestyvä liikeja teollisuusmies, joka johti paitsi Wedgwoodin myös koko englantilaisen keramiikan pienistä pajoista kansainväliseksi teollisuuWedgwood oli vaativa mutta edistyksellinen työnantaja. Amerikkaa ja Australiaa myöten. Vain parhaita mahdollisia materiaaleja käytettiin, ja niitä hankittiin aina Wedgwood valvoi tarkkaan tuotannon laatua
Obelixin heikkoudeksi jäi kantapää, minulle syntyi himo valkoisuuteen. Nyt aikuisena ja nuorten vappusoturien äitinä olen itselleni armeliaampi. Luterilaisessa kirkossa suren ja osoitan kunnioitusta mustalla. SISUSTAMINENKIN SEURAA värien muo tivirtauksia. Jopa rakennukset ja sisustukset kokevat valokyl vyssä muodonmuutoksen. Muovihuonekaluissa vain mielikuvitus oli rajana. Steve Jobs, minimalisti sesti muotoiltujen elektroniikkalaitteiden fanaattinen ihailija, käytti aina japanilaisen Issey Miyaken suunnittelemaa mustaa poo lopaitaa. Kotini yksi seinä oli keltainen, toinen sininen ja kolmas punai nen. Kiehtovaa on, että kaikki värit yhteen sekoitettuina muodostavat mustan ja taas valon puuttuessa yksikään väri ei näy. Käyttöesineet olivat kodissani 1960–1970luvun vaihteessa värikkäitä: pu nainen Ericofonpuhelin, oransseja astioita ja sinisiä laseja. Sutkaus elää yhä, vaikka harva tietää sen alkuperän. Se korostaa muita värejä, antaa lämpimän puun kohota esiin ja kestää sesonkien vaihtelut. Kevätauringon paisteessa en voi kuvitella istuvani mustassa työhuoneessa kirjoittamassa tai piirtämässä. Väri kartat, kankaat ja värikynät piirtyvät selkei nä ja puhtaina valkoisella pöydällä. Musta luo mielikuvan luolasta, savupirtin pimeydestä ja vaarasta. Esimerkiksi egyptiläissyn tyisen teollisen muotoilijan Karim Rashidin tavaramerkki on vaaleanpunaiset vaatteet. Mutta tiedättekö, mistä on kotoisin len tävä lause ”tunnen pappenheimilaiseni”. Kiinassa punainen on vaurauden ja pitkän iän sym boli, joten pyrin aina pukemaan ylleni jota kin punaista kiinalaisten ystäviemme juhla tilaisuuksiin. Valkoinen on neutraloiva alusta, ei aktiivinen toimija. Valon li sääntyessä puhkeaa kevään mustavalkoinen maisema tuhansiin värien vivahteisiin. Olen usein miettinyt, miksi en voisi ku vitella maalaavani kodin seiniä mustaksi. Valkoinen on toimiva tausta kaikille rak kaille tavaroilleni. Tietämättänikin toimin kulttuuristen sään töjen mukaan. kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija. Nuoruuteni violeteista mekoista ja šok kipinkistä baskerista olen itsekin siirtynyt mustien asujen käyttäjäksi. Olen antanut värien palata maailmaani punarunkoisen Ateljeesohvan ja mustikansinisen talon poikaiskaapin muodossa. Väreillä on voimakkaita symboliarvoja. Ja taiteen, joka on sisustukseni ehdoton henkinen selkäranka. Valo on värin äiti. Lapsena minua uitettiin värikylvyssä Lapsuuden värikylpy sytytti minussa himon valkoisuuteen. Saksalaisen pikkukaupungin Pappenheimin hallitsijalla sotaherra Gottfried von Pappen heimilla oli 1600luvulla mustaihoisia pal velijoita. JOKAINEN UUDEN ASUNTONI kunnostus on alkanut seinien maalaamisella valkoisek si. Coco Chanel jopa keksi käsitteen pikkumusta, tuon yleis pätevän asun kaikkiin tilanteisiin, joihin nainen voi joutua. Antiikki & Design 45 VALO ON VÄRIN ÄITI VÄRI ON ENSISIJAISESTI valoa. Valo paljastaa ja puhdistaa. Tämän innoittamina hänen jouk kojensa kypäräsilmikot värjättiin mustaksi, jolloin hän tunnisti omansa taistelukentällä. Kymmenen litraa valkoista lateksia oli nuoruuteni tärkein sisustusinvestointi. Onko mitään ma sentavampaa kuin nuhjuinen mustaseinäi nen yökerho päivänvalossa. Valkoinen sallii protes toimatta vyöryttää esiin keltaisen pääsiäis tipujen armeijan ja isomummon ruman posliinikukon. Is a Ku kk ap ur on ku va si O la fu r El ia ss on in nä yt te ly ss ä H en ri k En bo m. Väri saattaa lu kita kantajansa. kuin Asterixsarjakuvan Obelixia voimajuo massa. Kuulin tarinan, kun eksyimme automatkal la Pappenheimiin. Valkoinen studio innostaa ja inspiroi. Usein kummastellaan sitä, miksi arkki tehdit, muotisuunnittelijat ja designerit käyttävät vain mustia vaatteita. Valkoinen sisustus ei pahastu vappusotureiden armeijan marssiessa esiin serpentiinein ja pinkein folioilmapalloin varustautuneina
kotona Pronssiveistoksissa Ikaros, Pudonnut Ikaros sekä Centauro II (oikealla) kohtaavat antiikin myytit ja moderni aika. Ilmavat sohvat hän suunnitteli 1970-luvulla akryylistä. Maalaukset purjehdusta harrastava Björn Weckström on tehnyt purjeille. 46 Antiikki & Design
BJÖRN WECKSTRÖMIN URA on pitkä ja uskomattoman monipuolinen. Hänen kotonaan teokset kertovat ihmisen, luonnon ja koneen liitosta. Takana aiheesta syntynyt Stereofoninen uni, joka kuvaa tekniikkaan täydellisesti uppoutunutta ihmistä. Björn Weckströmin signeeraus 1960luvun alun kultaisessa rintakorussa. Jopa olohuoneen sohvaryhmä on Weckströmin suunnittelema. – Suunnittelin huonekaluja akryylistä, kun kyllästyin 1970-luvulla sohvien massiivisuuteen. 1950-luvun pohjoismaista modernismia edustavalle talolle meri ja kallioinen mäntymaasto antavat elämyksellisen kauniit kehykset. Antiikki & Design kotona Tähtien sodasta tuli käyntikortti Professori, kuvanveistäjä ja korumuotoilija Björn Weckströmin muotoilu ja taide ovat olleet aikaansa edellä, ja nyt ne ovat ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan. Sen ilmava olemus syntyy läpinäkyvästä akryylistä. Sohvat ovat 1970-luvulta, mutta niiden tyyli on ajaton. tunnelma on kotoisa ja luonteva. Hän on kuin italialainen renessanssitaiteilija, joka on su› 47. Meninpä mihin tahansa huonekalukauppaan, tuntui että puhvelilauma hyökkää päälle, Björn Weckström sanoo. Muotoilijan ja taiteilijan kädenjälki näkyy joka puolella: suuria pronssiveistoksia, koruja, maalauksia. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI K oti on kuin Björn Weck ström -museo. Maailmanluokan teoksista huolimatta Björn Weckström on pohtinut veistoksissaan ihmisen ja koneen yhteyttä
Pekka Anttila, opiskelukaveri kultaseppäkoulusta, palkkasi Weckströmin suunnittelijaksi 1960 perustamaansa Kruunu Koruun. Yritys muutti nimensä Lapponia Jewelryksi, ja nykyään se kuuluu Kalevala Koruun. Niiden koko voi olla pieni, mutta ne avautuvat suuriin pohdintoihin ihmisenä olemisesta. Asuinpinta-ala noin 300 neliömetriä. Hopeiset korut iskivät ajan hermoon avaruudellisessa optimismissaan, vaikka › Antiikki & Design 48. Teosten keskiössä on miltei aina ihminen. Irokeesitukkainen pronssiveistos on Ajattelija (1989), vieressä Helio ja Deidalo. ERITYISTÄ Olohuone on alkuperäiseen pohjaan taitavasti suunniteltu laajennusosa, jonka Weckström rakennutti veistoksilleen. kotona vereenisti hallinnut eri taiteenlajit ja materiaalit. KANSAINVÄLISEN läpimurron Björn Weck ström teki vuonna 1965: hän voitti Rio de Janeiron korumuotoilukilpailussa Kukkiva muuri -kaulakorullaan Grand Prix -palkinnon. Hopeasormuksessa vaeltaa pikkuruinen hahmo lumikinoksissa, vai onko hän ihmispolo heitettynä avaruuteen. Takaseinässä on suuri ovi, josta veistokset voi kuljettaa sisään ja ulos. Sataneliöinen olohuone on 1990-luvulla rakennettu laajennusosa 1950-luvun taloon. Muutama vuosi myöhemmin Weckström siirtyi uuteen vaiheeseen, avaruuskoruihin. kaulakorun orgaanista muotokieltä pidettiin hyvin suomalaisena. Korujen veistoksellinen rosoisuus ja dramaattisuus hämmensivät aikana, jolloin muodissa olivat hienovaraiset hopeakorut. Meillä suosittiin tuolloin minimalismia, Weckström kertoo. Se ulottuu käsin tehdyistä uniikeista Lapin koruista Nuutajärven lasitehtaalla sarjatuotannossa syntyneisiin Himalaja-juomalaseihin. KORUMUOTOILIJANA Björn Weckströmillä on ollut kaksi vaihetta, jotka eroavat toisistaan kuin lämpö ja kylmyys, maa ja avaruus. Hän päätti käyttää kultahiput mahdollisimman alkuperäisen muotoisina ja 24-karaattisina, siis puhtaana kultana. – Korkean kultapitoisuuden takia materiaali oli pehmeää ja vaikeasti työstettävää. Vuonna 1956 kultasepäksi valmistunut Björn Weckström sai vuosikymmen lopulla tilaisuuden tehdä koruja Lapin kullasta. TALO 1950-luvulla rakennettu talo meren rannalla Espoossa. Oikealla Sokea juoksija -veistos, jossa informaatiotulva on muuttunut kiroukseksi. – Oli jännittävä kuulla, että ulkomailla KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Professori, taiteilija, muotoilija Björn Weckström ja hänen vaimonsa, viestintäja lakiasianjohtaja Marja-Liisa Weckström. Siksi kultaan lisätään normaalisti seosainetta, tavallisesti kuparia. Esimerkiksi 18 karaatin korussa on 75 prosenttia kultaa ja 25 prosenttia kuparia, Weckström kertoo. Keskeinen piirre Weckströmin töissä on veistoksellisuus. Yhteistä näille eri aikoina syntyneille koruille on luonnosta inspiroitunut muoto. Siellä Suomi näyttäytyi luonnonläheisenä maana, kun taas Suomessa korun rosoinen tyyli jopa šokeerasi. Sitten kolme Ikaros-teemaista veistosta
kotona Pronssiveistokset Helio ja Deidalo, 1981, liittyvät kreikkalaiseen mytologiaan, joka huipentuu Ikaroksen lentoon liian lähelle aurinkoa. Antiikki & Design 49
kotona Biomekaaninen käsi on kuin šakkisiirtoon valmistautuva loogisen ajattelun vertauskuva, ihmisen järjelle ylivertainen. Weckström muotoili koneen ja ihmisen liittoa kuvaavan käden ensimmäisen kerran 1978. Antiikki & Design 50. Tämä veistos on 1990-luvulta
Antiikki & Design 51. Suunnitelma ei silloin ehtinyt valmistua, mutta sen pohjalta syntyi myöhemmin Poema, jota Lapponia teki rajoitetun erä 1990-luvulla. Sormus nimeltä Yanin vaellus. kotona Lapponian Lapin kultaa: rintakoru 1960-luvun alusta ja Rio de Janeirossa 1965 Grand Prixin voittanut kaulakoru Kukkiva muuri, jonka rosoinen tyyli hätkähdytti maailmalla. Weckströmiä pyydettiin suunnittelemaan koru Star Wars -elokuvaan 1977. Avaruuskorut houkuttelevat moniin tulkintoihin. Hopeaa ja akryyliä yhdistävä Hopeasavu-rannekoru 1970-luvulta. Hahmo tarpomassa nietoksissa vai avaruuteen heitettynä
Veistoksellisuus ja orgaaninen muotokieli näkyi kuitenkin jo alusta lähtien koruissani, ja tein korujen rinnalla pieniä keramiikkaveistoksia. Aloitin työn, mutta pian tuli soitto, että aikaa onkin vain runsas viikko. Nuutajärvelle 1970-luvulla muotoilluissa veistoksellisissa ja leikkisissä lasiesineissä on käytetty muun muassa filigraanitekniikkaa. ”Ihmisen ajattelu on muuttumassa konemaiseksi.” Antiikki & Design 52. Elokuvasta tuli käyntikorttini, Weckström sanoo nauraen. Sieltä prinsessa Leian koruiksi valikoituivat Planetaariset laaksot -kaulakoru ja Darina-rannekoru, jotka olin suunnitellut jo 1969. Mielestäni ajattelumme on muuttumassa yhä konemaisemmaksi. – Kehotin heitä menemään Lontoon Bond Streetillä sijainneeseen koruliikkeeseen, jossa korujani myytiin. Lapponia Korun lukijatapahtuma s. Teemme asioita loogisemmin kuin aikaisemmin, ja pelkään että tunnepuoli jää varjoon. – Minua kiinnostaa, miten koneet ovat vaikuttaneet ajatteluun. Keskeisiä teemoja on koneen ja ihmisen suhde, jota Weckström on pronssiveistoksissaan ilmaissut hurjilla tavoilla, kuten terästangoilla lävistetyin tai lihakoukussa roikkuvin miestorsoin. Luovuus virtaa Weckströmissä yhä. kotona Weckström alun perin ajatteli niissä ihmisen henkisiä ulottuvuuksia. – Ohjaaja George Lucas toivoi, että suunnittelisin korut hänen elokuvaansa. Se ei ole ihme, sillä aiheiden ja teemojen aikajana on tavattoman pitkä, teoksissa kohtaavat antiikin tarinat ja tulevaisuuden visiot. BJÖRN WECKSTRÖMISTÄ piti tulla taiteilija, mutta hän meni kultaseppäkouluun isänsä toiveesta. Myös presidentti Urho Kekkonen ihaili Weckströmin koruja, ehkä juuri niiden luontovaikutelman takia. Myyttinen MinotauBjörn Weckström on suunnitellut myös käyttölasia, kuten Nuutajärven tuotannossa 1977–95 olleen Himalaja-sarjan. Mutta se olikin ihan muuta. – En aluksi tiennyt, kuka Lucas oli, ja epäilin filmiä B-luokan tieteiselokuvaksi. Korujen viileään luonteeseen ihastui muun muassa muusikko ja taiteilija Yoko Ono, joka esiintyi vuonna 1972 The Dick Cavett Show -televisio-ohjelmassa Weckströmin Kivettynyt järvi -sormus kädessään. MUTTA SUUREMPAA oli tulossa, ja se oli vuonna 1977 ensi-iltansa saanut Star Wars eli Tähtien sota -elokuva. Parhaillaan hän suunnittelee suuria lasiveistoksia, jotka lasitaiteilija ja -puhaltaja Kari Alakoski toteuttaa studiollaan Riihimäellä. – Olisin halunnut Kuvataideakatemiaan, mutta isäni oli sitä mieltä, että taiteilijan ammatti ei elätä. Yhteistyön tuloksia nähdään syksyllä Galleria Mafka & Alakoskessa Helsingissä. Kekkonen vei koruja lahjoiksi valtiovierailuillaan ja käytti Weckströmin muotoilemia kalvosinnappeja. rus – puoliksi ihminen, puoliksi härkä – on sulautunut Weckströmin 1980-luvun Minotauro-teoksessa ihmiskoneeksi, jota ohjaa avoimesta vatsasta paljastuva piirilevy. 80. Teokset heijastivat ja kommentoivat syntyaikaansa, niissä voi nähdä viitteitä populaarikulttuuriin, kuten Alienja Terminator-elokuviin, mutta ne ovat myös aikaa kestäviä. Se on alkanut jo mekaanisen kellon keksimisestä. Siinä ajassa ei ollut mitenkään mahdollista saada koruja valmiiksi, Weckström kertoo. Weckström on tehnyt veistoksia akryylistä, lasista, marmorista ja pronssista
Suurikokoiset Lasimiehet ja Toteemit rakentuivat Nuutajärven lasitehtaalla 1970-luvulla. Antiikki & Design 53
Antiikki & Design 54. Rautalankaesineiden keräileminen alkoi ”luurankokoreista”, jotka tunnistaa helposti 1950-lukulaisiksi
Mukana on todennäköisesti myös jokunen ruotsalainen ja tanskalainen yksilö. SELINA VIENOLA KUVAT PIA INBERG N ipa Ronikonmäki raottaa kaapin ovea. – Esineiden valmistajista ja suunnittelijoista on olemassa valitettavan vähän tietoa, eikä kotimaisuuden arvioiminenkaan ole aina mutkatonta. Ylipäätään olen sitä mieltä, että kirkkaasti kaikkein kauneimmat esineet tehtiin juuri 1950–60-luvuilla. Parin metrin levyisen, kattoon asti ulottuvan kaapiston hyllyillä on siisteissä pinoissa vaikka mitä kiinnostavaa. Kori on todennäköisesti ruotsalainen. Nipa Ronikonmäki on tyytyväinen siihen, että myös hänen vaimonsa Maj-Lis Ronikonmäki arvostaa aikakauden muotoilua eikä toppuuttele puolisonsa keräilyintoa. Arjen estetiikka on Ronikonmäelle tärkeää, ja hänen silmissään kaunis arki syntyy vanhoista käyttöesineistä. Nyt ei kuitenkaan syvennytä Kaj Frankin pilkkumeihin, Raija Uosikkisen Siena-keramiikkaan tai Arabian värikkäisiin BR-kuppeihin, vaan 1950–60-lukujen rautalangasta taivutettuihin käyttöesineisiin, joita Ronikonmäki on kerännyt kymmenittäin. Antiikki & Design 55 Kaunista arkea rautalangasta 1950–60-lukujen rautalankaesineet sykähdyttävät Nipa Ronikonmäkeä, joka janoaa lisätietoa kokoelmansa aarteista. Koko kokoelma ei kuitenkaan ole jatkuvasti esillä. KEITTIÖN TYÖTASOLLA on suuressa valkoisessa hedelmäkorissa omenia, ja olohuoneen pikkupöydän soikeaa koria somistaa rautalankainen gondolieeri. Suomalaisista valmistajista moni on jäänyt tuntemattomaksi. Valtaosa Nipa Ronikonmäen kokoelman esineistä on kotimaista tuotantoa. – Pidän rautalankaesineiden muotokielestä ja läpinäkyvyydestä. Sen sijaan esineet ovat kaapeissa paikoillaan odottamassa käyttöä – paahtoleipäteline aamiaisaikaa paahtoleipineen, pannunalustat päivällishetkeä kuumine kattiloineen ja kynttilänjalat syksyä pimenevine iltoineen. keräilijä. Olen tehnyt tutkimustyö› Eläkkeellä oleva head hunter Nipa Ronikonmäki etsi työurallaan yritysmaailman lahjakkuuksia, nyt hän metsästää 1950–60-lukujen rautalankaesineitä. Näennäisen vaatimattomat 1950–60-lukujen rautalankakorit, -pannunaluset ja kynttilänjalat puhuttelevat häntä erityisesti. Gondolieeri korin koristeena on harvinaisuus, sillä tavallisesti somisteina on vain punoksia. – Nautimme päivittäin yhdessä siitä, että saamme käyttää näitä esineitä. Kokoelma on hänen silmäteränsä. Vieno Kilkin suunnittelema kori on hänen suosikkinsa. Esineet ovat siinä käytössä, johon ne on alun alkaenkin suunniteltu
Ronikonmäen kokoelman lehdenmuotoinen, kädensijastaan vaalealla muovinauhalla viimeistelty pannun alunen on hänen käsialaansa. – Yhtään katalogia ei ole tainnut säilyä, mutta ilokseni Kilkin tytär tunnisti erään korimallin äitinsä tekemäksi. Näinkin pieni edistysaskel tuntuu hienolta. – Minua viehättää se, ettei designin tarvitse olla kallista, Ronikonmäki sanoo. Ajan interiöörikuvissa – meillä ja maailmalla vilahtelee usein rautalangasta muotoiltuja koreja, kynttilänjalkoja ja lehtitelineitä. Göran Hongellin Aarne-sarjan karahvi ja snapsilasit säilyvät ehjinä telineessään. Voi olla, että vaikutteet saapuivat Suomeen myös Ruotsin kautta, Ronikonmäki pohtii. Esimerkiksi ”kippuraperäiset” kulhot ovat taatusti samalta tekijältä, hän pohtii. Esineiden suosio ja valmistaminen jatkuivat vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Vieno Kilkin ja Martta Lindströmin omistama Helsingin Rautalankapaja keskittyi 1950–60-luvuilla yksinomaan rautalankaesineiden valmistamiseen. Rautalangasta taivutettujen kynttilänjalkojen erilaisia muunnelmia Ronikonmäellä on kymmenittäin. – Kun näiden kanssa tulee tutuksi, alkaa kyllä tunnistaa eri tekijöiden kädenjäljen. Ainakin Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin tiedetään suunnitelleen koreja ja pannunalusia. Yksityiskohtia on punottu myös rottingista. Arvotavaraa esineet eivät ole vieläkään, ”Näitä koreja lojuu todennäköisesti monissa vinttikomeroissa.” keräilijä Punainen, jenkkihenkinen kori on valmistettu muovilla pinnoitetusta rautalangasta. Rautalankaesineiden esikuvat löytyvät epäilemättä Yhdysvalloista, jossa Andree Ferris, Reta Shacknove, Richard Galef ja John Risley suunnittelivat vastaavia. Punaiset ja valkoiset esineet ovat hyvin harvinaisia, ja ne saattavat olla myös ulkomaista tuotantoa. Maassamme on todennäköisesti ollut monia rautalankaesineiden valmistajia. tä, kolunnut lehtiarkistoja ja keskustellut museoiden työntekijöiden kanssa yrittäessäni syventää tietämystäni. Vaikka Ronikonmäki ei osaa nimetä useampia tekijöitä, heitä on varmasti ollut lukuisia. Tekijät ovat luultavasti olleet Kilkin ja Lindströmin lailla enimmäkseen naisia. VAIN YKSI VALMISTAJA tiedetään varmuudella. Iso osa keräilyn viehätyksestä tulee juuri siitä, että saan itse etsiä ja löytää uutta tietoa asiasta, Ronikonmäki iloitsee. Muovinauhaja niinipunokset ovat tyypillisiä rautalankaesineiden koristeita. KEVYIDEN JA ILMAVIEN luurankokorien, kuten Ronikonmäki niitä nimittää, muotokieli on tunnistettavan 1950-lukulaista. Vuoden 1954 Kaunis Koti -lehden jutussa kerrottaan, että ”tavaratalo Stockmann on kokeillut uutuuksia ja vakuuttaa, ettei tällä tavoin käsitelty rautalanka johda lämpöä, vaan että telineet todella ovat tarkoitustaan vastaavat”. ALKUJAAN RAUTALANKAKORIT olivat köyhän miehen designia, jota löytyi kuitenkin myös keskiluokan kodeista. Toisinaan rautalankaesineisiin yhdistettiin myös lasia ja messinkiä. Saaliini on silti jäänyt melko laihaksi. Antiikki & Design 56. Rautalankaveistoksia mukailevia kuvioita näkyy toisinaan myös ajan tekstiileissä. Nimekkäämmätkin suunnittelijat innostuivat muotoilemaan ajanmukaisia rautalankaesineitä. – Erityisesti suunnittelijakaksikko Ferris– Shacknove ansioitui kauniiden arkiesineiden suunnittelijana
mutta kasvavan retroinnostuksen myötä niiden hinnat ovat parinkymmenen viime vuoden aikana nousseet huimasti. Pienikin tiedonmuru ilahduttaa. Ronikonmäkien keittiössä se on saanut ajoittain säilyttää eksoottisempiakin hedelmiä. Nyt esineistä joutuu pulittamaan jo 10–25 euroa kappaleelta, Ronikonmäki kertoo. – Todennäköisesti ihmisten vinttija kellarikomeroissa lojuu näitä roppakaupalla. Sinistys, joka esti ruostumisen, on usein kulunut ajan saatossa pois. Toisaalta moni sisustamisesta kiinnostunut on saattanut ottaa suvun esineet käyttöönsä, kun ne ovat alkaneet näyttää uudelleen raikkailta, Ronikonmäki arvelee. Vielä uusia esineitäkin enemmän hän janoaa lisätietoa aiheesta. Pitkään sen jälkeen kokoelma karttui pikkurahalla, yhden tai kahden markan kappalehintaan. Itsensä kaltaista keräilijää Nipa Ronikonmäki ei toistaiseksi ole tavannut. TAIVUTTAMALLA muotoiltujen esineiden osat on kiinnitetty toisiinsa juottamalla. MUOVILLA pinnoitetusta rautalangastakin valmistettiin jonkin verran esineitä. Sisustusmielessä rautalankaesineet ovatkin nyt monen mielestä kiinnostavia, ja niitä päätyy kirpputoreilta ja nettihuutokaupoista koteihin yksittäisiä kappaleita. RONIKONMÄET OSTAVAT käytännössä kaikki ehjät, vastaan tulevat yksilöt, mutta Nipa Ronikonmäki ostaisi mielellään enemmänkin. Lehden muotoinen pannunalunen on Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelema.. Antiikki & Design 57 ARKISET AINEKSET SUURIN OSA kotimaisista 1950–60lukujen rautalankaesineistä on valmistettu mustaksi maalatusta rautalangasta, mutta myös sinistettyä rautalankaa käytettiin. Maj-Lis Ronikonmäki harrastaa kirpputoreilla kiertelyä ja täydentää aina myös miehensä kokoelmaa, jos hyväkuntoinen esine tulee vastaan. keräilijä Valkoinen hedelmäkori toimi alkujaan karjalohjalaisen siirtomaatavarakaupan appelsiinikorina. – Ostin ensimmäisen korini 1980-luvulla muutamalla kymmenellä pennillä. Nipa Ronikonmäki puolestaan koluaa löytöjen toivossa enimmäkseen nettihuutokauppoja. KÄDENSIJAT päällystettiin tyypillisesti joko niinellä tai mustalla tai valkoisella muovinauhalla, joka pehmensi luurankomaista yleisilmettä. Häntä harmittaa, että rautalankaesineitä liikkuu vain vähän
retrofiili – Olen ammattini puolesta etuoikeutetussa asemassa muihin keräilijöihin nähden. Päässään hänellä on Burt-lasit, jollaisista innostus alkoi. Etsiessäni myytävää liikkeeseeni olen tehnyt löytöjä kollegoideni vanhoista varastoista, Matti Piipponen sanoo. Antiikki & Design 58
Burtien metsästäminen alkoi vitsistä, mutta kun Piipponen lopulta löysi omansa, hän vaikuttui kehysten laadukkuudesta ja viimeistellyistä yksityiskohdista. Hänen optikkoliikkeestään, Runebergin silmälasista Helsingin Töölössä löytyykin vaikuttava määrä viime vuosikymmenten silmäja aurinkolasimuotia. Välillä tulee vastaan iloisia jälleennäkemisiä, mutta usein myös aivan uutta. Ylinnä Matsudan 2809-malliset steampunk-lasit. – Periaatteenani on, että kaikki kokoelmani lasit ovat käytössä, Piipponen kertoo. Miten paljon tietoa arkisten esineiden taakse kätkeytyykään. Antiikki & Design 59. Punaiset kulmikkaat pilottityyliset lasit ovat tavoiteltu harvinaisuus, Kosok E. Myös vaimo ja perheen kolme lasta sonnustautuvat aina vintagelaseihin. • Vanhoihin, käytettyihin laseihin kannattaa vaihdattaa uudet linssit. Valmistuttuaan optikoksi hän on saanut keskittyä myös työnsä puolesta vintagekehyksiin. PERUSPOKAT IRTOAVAT ammattimyyjiltä yleensä satasella, mutta harvinaisuuksista saa pulittaa jopa tuhansia euroja. Toisin kuin Suomessa on totuttu ajattelemaan, aurinkolasien takana ei suinkaan piilotella, vaan niihin pukeudutaan, Piipponen teroittaa. Hän alkoi koluta kirpputoreja toivoen, että löytäisi lisää vintageaurinkolaseja – ja löytyihän niitä! Enimmillään Piipposen kokoelmaan kuului satoja 1950–80-lukujen aurinkolaseja ja silmälasinkehyksiä. – Aurinkoja silmälasit ovat asuste, mutta niiden linssien läpi on myös kiva katsella maailmaa. televat keräilijöiden lisäksi enenevissä määrin myös muodin edelläkävijöitä ja niitä, jotka etsivät uniikkeja juttuja. Kysy rohkeasti! Myös eBayn kaltaiset nettihuutokaupat myyvät vintagekehyksiä. PIIPPONEN ASETTAA kulmikkaat, kulmista yhtyvät flat top -lasit nenälleen ja kohentaa ryhtiään. – Hienointa keräilyssä on, että edes kymmenen vuoden harrastus ei avaa kuin pienen osan alasta. Kansainvälisistä keräilijöistä suurin osa on merkkikeräilijöitä, jotka suosivat Versacen ja Cazalin kaltaisia huippubrändejä. • UV-säteily ja hiki vaalentavat muovia vääjäämättä, mutta välttämällä hiuslakkaa ja meikkivoidetta saat kehykset pysymään paremmassa kunnossa. Nyt pokia on enää satakunta, mutta ne ovat sitäkin mieluisampia. Servinin 1960-luvun aurinkolasit (keskellä) edustavat vuosikymmenen tyyliä tyypillisimmillään. Ranskalaiset kissalasit mielletään tyypillisiksi naisten ”fiftarilaseiksi”. Oma kokoelma pysyy liikkeen tarjonnasta erillisenä kokonaisuutena. Teininä syttynyt intohimo on kartuttanut hänelle hienon kokoelman ja poikinut myös ammatin. Silmäja aurinkolasimuoti avaa muodin lisäksi näkökulmia teknisiin innovaatioihin, käsityötaitoon ja jopa maailmanpolitiikkaan. Piipposen kaveriporukka yritti pysyä kaikin keinoin erossa valtamuodista, ja Burteiksi kutsutut suuriruutuiset, muodista poismenneet lasit tarjosivat tähän mahdollisuuden. Piipposen mukaan vintagekehykset puhutOPTIKON VINTAGEVINKIT • Pitkään alalla olleilla optikoilla on usein varastossaan myymättä jääneitä kehyksiä. SELINA VIENOLA KUVAT PIA INBERG T eini-ikäisenä Matti Piipposen oli saatava Burt Reynolds -pilottilasit. – Vaikka pokat ostaisi optikkoliikkeen ”puolijemmasta”, niiden löytäminen on kirpputorilöytöön verrattava kokemus, Piipponen hehkuttaa. Älä käytä puhdistusliinaa varsinkaan, jos ilmassa on katupölyä. Elämä vintagepokien kanssa on sanoinkuvaamattoman kiehtovaa. Piipponen pitelee kädessään Savile Row -merkkisiä silmälasikehyksiä ja kertoo lontoolaisen firman tarinaa, joka juontaa 1800-luvulle asti. retrofiili Vitsinä hankittujen lasien laatu vakuutti Optikko Matti Piipponen suhtautuu tunteella vintagekehyksiin. • Vesipesu on paras sekä linsseille että pokille. Dietrichin ainoa tiedossa oleva kehysmalli
Vastaperustettu Vokki Oy ilmoitti harjoittavansa ”kutomo-, käsityö-, ja kotiteollisuus alan tarvikkeiden valmistusta ja kauppaa myös vientiä varten.” Yritys jatkoi entisen Siirtoväen kotiteolliVokin valikoimaan kuuluivat 1968 pel la vapyyh keet sekä katajaiset, kimpitekniikalla valmistetut kiulu ja haarikka. Karjalassa Sakkolan kylässä syntyneen Virkin elämän punaisena lankana oli käsityön, varsinkin karjalaisen käsityöperinteen vaaliminen. HEIKKI RAUTIO KUVAT ANNELI HEMMILÄ-NURMI JA MIIKA LEINONEN / SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO H elsinkiin on ilmestynyt useita pieniä myymälöitä, jotka ovat syntyneet yksityisten taiteilijoiden tai muotoilijoiden – mitä nimeä heistä nyt kukin haluaa käyttää – töiden ympärille”, uutisoi Kaunis Koti -lehti Ateljeemyymälä-jutussaan joulun alla vuonna 1960. Tätä kutsumustaan hän toteutti sekä Omin Käsin -lehden päätoimittajana että Vokin mallisuunnittelijana ja toimitusjohtajana. Elettiin vuotta 1947 ja monenlaisesta oli pulaa, paitsi ideois ta ja uskalluksesta. Tähän tarpeeseen vastasivat Vokki Oy ja Omin käsin -lehti, joista kertova näyttely on esillä Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Vaaleat puolipellavaiset pyyhkeet tulivat Virkkikäsityömuseon kokoel miin karjalaisten tekstiilien keruussa 2002. HELSINGIN UNIONINKADULLA kuului kivitalon kolmannesta kerroksesta kangaspuiden rytmikästä pauketta. Viimeksi mainittu nimi lienee nykyään monelle tuntematon. Se myi aikanaan kiinnostavaa designia, mutta Omin käsin -lehdessä se oli esillä myös siksi, että sekä liikkeessä että lehdessä vaikutti käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkki (1907–2000). › Antiikki & Design 60. design Vokki puolusti suomalaista käsityötä Sotien jälkeen suomalaiset käsityöläiset tarvitsivat töitä ja kodit kaunistusta. Jutussa esitellään kuusi kaupungin kiinnostavinta designliikkettä: Marimekko, Björn Weckströmin korupaja, muotiliike Cinderella, Printex Piironki, Aarikka sekä Vokki Oy
Mustavalkokuvat ovat Suomen käsityön museolle kuuluvasta Virkki käsityön museon kokoelmasta. Oman kutomon lopetettua valikoimassa painottuivat sisustustavarat lasiesineistä kynttilöihin. Atelier Riitta Immosen puku Tyyne-Kerttu Virkin suunnittelemasta Huhtikuu-kankaasta, mallina Marja-Leena Tervo. Ovea osoitteessa Unioninkatu 15 koristi Vokin rukinlapalogo. Vuonna 1954 Vokin myymälä siirtyi kutomon yhteydestä katutasoon. Ku va Tu ov i N ou si ai ne n Antiikki & Design 61. Vokissa myytiin myös koruja, tässä Eva Taimin suunnittelemia. Esineitä asettelee vasemmalla itse Tyyne-Kerttu Virkki. design Vokin myymälä muutti 1967 Kasarmikadulle
VUONNA 1967 JUHLITTIIN Vokin 20-vuotista taivalta. Lehteä luettiin niin maalla kuin kaupungissakin. Levolliseen 1950-60-lukujen ilmeeseensä palautettu koti on nykyisin museona. Moderneista ryijyistään tunnettu Terttu Tomero työskenteli Vokin kutomossa suunnittelijana 1950-luvun alkupuolella. Oma kutomo oli lopetettu, ja liike keskittyi lahjatavaroiden myyntiin. Näyttely oli moderneine töineen tiukasti ajassa kiinni. Siellä nähtiin muun muassa Helena Tynellin suunnittelemia isokokoisia puisia himmeleitä eli Pimmeleitä. Vokki-nimen he keksivät karjalaisesta rukista. Töitään esittelivät muiden muassa Dorrit von Fieandt ja Anneli Qveflander. Kudotuissa kankaissa ei ole valmista jan merkkiä. Vokki myytiin uusille omistajille 1990, ja se jatkoi toimintaansa vuoteen 1993. Samana vuonna Vokki muutti hänen kotitalonsa alakertaan, missä toiminta keskittyi näyttelyiden ja tapahtumien järjestämiseen. Uusi Suomi uutisoi: ”taiteilijat Tyyne-Kerttu Virkki, Helena Tynell ja Ritva Koski ovat suunnitelleet nykyaikaisiin asuntoihin, kesämökkeihin ja motelleihin sopivia pellavaja villatekstiilejä, viehättäviä puuhimmeleitä ja hehkeitä raanuja.” Vokki oli muuttanut samana vuonna FinOmin Käsin levitti tietoa designista koko maahan. Hän ja Tyyne-Kerttu Virkki olivat uuden Vokin pääosakkaat. Kodin monet matot, pöytäja ruokaliinat, tabletit sekä oloja makuuhuoneen seinien kangasverhoilut oli tietysti kudottu Vokissa – Tyyne-Kerttu Virkki oli kiinnostunut sisustamisesta ja muotoilusta. Vokin asiakkaita olivat niin yksityiskodit, verhoomot, sisustussuunnittelijat kuin Valtion hankintakeskus. Mekon on suunnitellut Riitta Immonen ja sen kankaan Virkki itse. Vokin myymälä muutti kutomon yhteydestä katutasoon 1954. Suomen Nainen -lehden haastattelussa vuonna 1963 Virkki kertoi ajattelevansa työtään isänmaan palveluna: ”Suomalaisen kansankäsityön ja -taiteen, erityisesti karjalaisen, tunnetuksi tekeminen on ollut innoittavaa. Sisäasianministeriön perustaman yhdistyksen tehtävänä oli ollut siirtokarjalaisten käsityöntekijöiden työllistäminen. Vaihtuvissa näyttelyissä nähtiin muun muassa Annikki Hovisaaren keramiikkaa, Martta Taipaleen kuvakudoksia ja emalitöitä sekä Eeva Taimin koruja. Ja minusta tuntuu että pyrkimykseni on tuottanut tuloksia.” Omin käsin – uuteen onnelliseen elämään 28.8. Tyyne-Kerttu Virkki esitteli Vokin 20-vuotisnäyttelyssä Helena Tynellin puisia himmeleitä ja kynttilänjalkoja. NÄIN TUNNISTAT KANKAAT olivat Vokin päämyyntiartik keli. Tekstiilien ohessa oli myynnissä pikkutavaraa, kuten koruja ja taontatöitä. Sen kokoelmat ovat nykyään Suomen käsityön museossa. – Lasimuotoilijana tunnettu Helena Tynell oli Tyyne-Kerttu Virkin löytö uudenlaisten puutuotteiden suunnittelijaksi, ja hän lähti siihen innolla mukaan, kertoo Virkki-säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Taideteollisuusmuseon entinen johtaja Jarno Peltonen. Juhlanäyttely järjestettiin Finnish Design Centerissä. Oman kotinsa suunnitteluun hän käytti apunaan ammattilaisia, kodin sisustamisessa mukana ollut Mirja Orvola kertoo. Vokin kankaita alkoi vilahdella lehden sivuilla, ja lehdessä esiteltyjen tuotteiden malleja ja käsityömateriaaleja saattoi hankkia Vokista. Antiikki & Design 62. Lehden avustajat suunnittelevat malleja myös Vokin tarpeisiin. saakka Suomen käsityön museossa Jyväskylässä, www.craftmuseum.fi. Esimerkiksi vuonna 1958 järjestettiin kevätmuotinäytös, jonka asut suunnitteli Atelièr Riitta Immonen Vokin kankaista. PIENEMMISSÄ tekstiilituotteissa ja pien esinessä on osassa Vokin rukinlapalogo, teksti ”Vokki Oy, Handmade in Finland, design TyyneKerttu Virkki” tai ”Vokki Oy, Handmade in Finland”. laatua arvostavia asiakkaita. Vuonna 1977 järjestettiin Vokin 30-vuotis juhlanäyttely ja Virkki käsityömuseon avajaiset. TYYNE-KERTTU VIRKKI oli innokas ja kekseliäs markkinoija. TYYNE-KERTTU VIRKKI jäi vuonna 1970 eläkkeelle Omin Käsin -lehdestä. – Liikkeessä kävi asiantuntevia ja hyvää nish Design Centerin naapuriksi. Vaihtuvissa näyttelyissä uudet lupaavat suunnittelijat esittelivät töitään. Virkin koti Merikannontiellä Töölössä vilahteli eri aikakausilehtien sivuilla. Tapahtuman tuotolla tuettiin Helsingin Käsityönopettajaopiston uudisrakennuksen tekstiilihankintoja Vokista. Peltonen pitää Omin Käsin -lehteä merkittävänä sen laajan levikin vuoksi. Näyttelyissä sai hyvää näkyvyyttä, sillä Vokki oli sisustusja käsityöammattilaisten kohtauspaikka, muistelee Vokissa työskennellyt sisustusarkkitehti Mirja Orvola. design suusyhdistyksen toimintaa. Museossa oli esillä Virkille tärkeitä karjalaisia perinnekäsitöitä sekä valikoituja esineitä Vokista ja Virkin ulkomaanmatkoilta. Yhdistyksen toiminnasta oli vastannut Edit Verkkolainen. – Samoin Vokki oli osaltaan mukana nostamassa esiin designia, pitäen kiinni korkeasta laadusta, eettisyydestä ja ajankohtaisuudesta, Jarno Peltonen sanoo. Tyyne-Kerttu Virkin koti on avoinna ryhmille tilauksesta, www.kolumbus.fi/ virkki-museum. Heitä olivat muun muassa Eeva Renvall, Mirja Tissari, Kirsti Ilvessalo ja Ulla Vapaavuori. Lehdistö uutisoi kaupungin ensimmäisestä boutique-myymälästä, jonka niukkailmeisen sisustuksen suunnittelusta vastasivat arkkitehti Usko Silanterä ja sisustusarkkitehti Marke Niskala-Luostarinen. OMIN KÄSIN -LEHDEN päätoimittajana Virkki oli ollut jo vuodesta 1944
design Vokin valmistama mekko on Tyyne-Kerttu Virkin yllä viereisen sivun kuvassa. Kaikki tekstiilit ovat Vokin tuotantoa, Karelia-täkänä seinällä on Ritva Kosken käsialaa. Antiikki & Design 63. Lattialla on Uhra-Beata Simbergin Fuga-ryijy. Sohvatyynynpäällisen Sammal-kirjontamallin on suunnitellut Ulla Vapaavuori 1965. Aili Kalskeen suunnittelema nojatuoli sekä jalkalamppu ovat Virkki-kotimuseosta. Tekstiilin luonnos 1960-luvulta löytyy Virkki käsityömuseon arkistoaineistosta. Puiset kynttilänjalat ja koivurasia ovat Helena Tynellin suunnittelemat, messinkiastiat ovat Aunuksen Karjalasta. Patalappujen suunnittelijat ovat Vapaavuori ja Mirja Tissari. Eva-Irmeli Oksasen suunnittelema kuvakudos
Antiikki & Design 64. kulttuurimatka Työhuoneessaan Astrid Lindgren kirjoitti kirjansa puhtaaksi. Peppi Pitkätossun kuvitti tanskalaissyntyinen Ingrid Vang Nyman ja muun muassa Melukylän lapset Virossa syntynyt Ilon Wikland. Hän ripusti sen seinille kirjojen originaalikuvituksia
Tätä Astrid Lindgren oli itse toivonut. Seinillä on taidetta ja lastenkirjojen kuvitusten originaaliteoksia. Oli neljä huonetta, keittiö ja kaksi wc:tä, mikä oli siihen aikaan luksusta, Bohlund kertoo. Kierrokset aloitettiin loppuvuodesta 2015, ja niiden suosio on yllättänyt seuran. FACIT-KIRJOITUSKONE on paikallaan työpöydällä, jonka ääressä Astrid Lindgren työskenteli. Suuren suosion saanut museo suunnittelee myös suomenkielisiä kierroksia. Ihan kuin asukas olisi vain lähtenyt pistäytymään ulkona. Ulkoa kuuluu Vasaparkenissa leikkivien lasten ääniä. – Astrid ja Sture Lindgrenin muuttaessa Dalagatan 46:een 1941 asunto oli huippumoderni. Tunnelma on kodikas. tammikuuta 2002, jolloin kirjailija Astrid Lindgren kuoli 94-vuotiaana asuttuaan täällä yli 60 vuotta. EEVA-LIISA PERE KUVAT ERJA LEMPINEN H eti ovesta sisään astuessa tuntee tulleensa vieraisille viihtyisään kotiin. – Kaikki on loppuunmyyty monta kuukautta eteenpäin, sanoo Astrid Lindgren -seuran puheenjohtaja Kjell Bohlund. kulttuurimatka Kuin Astrid Lindgren olisi vain käymässä ulkona Ruotsin rakastetuin lastenkirjailija Astrid Lindgren asui Tukholman Dalagatanilla yli 60 vuotta. Avarassa olohuoneessa on monta mukavaa sohvaa. Nyt hänen kotinsa on avattu yleisölle museona niin kuin hän itse toivoi. Astrid Lindgren ei halunnut muuttaa sisustusta juuri lainkaan sen jälkeen, kun oli saanut 1950-luvulla sisustettua asunnon mieleisekseen. Naulakossa riippuu talvitakki, ja avariin huoneisiin paistaa aamupäivän valo. › Antiikki & Design 65. Perikunta päätti jättää asunnon ennalleen ja antaa kirjailijan perintöä vaalivan Astrid Lindgren -seuran järjestää kotimuseoon opastuksia. Aika on pysähtynyt Tukholman Dalagatanilla 28. Kaikesta näkee, että tässä kodissa on asuttu vuosikymmeniä
Britt-Marie lättnar sitt hjärta (suom. He saa vat kuulla tunnin opastuksen. Hän osti paljon taidetta, mutta taulut olivat tuttujen taiteilijoiden maalaamia, eivät mitään gallerialöytöjä, Kjell Bohlund kertoo. Jens Andersen: Astrid Lindgren – Tämä päivä, yksi elämä, WSOY. Nyt elämänlaatu parani huimasti. Hän tarkkaili lapsia ja leikki mielellään omien lastensa kanssa. Museokäynnin voi varata osoitteesta www.astridlindgrensallskapet.se Astrid Lindgren kirjoitti ensin käsin ja sitten tekstinsä puhtaaksi Facit-kirjoituskoneella. Lindgrenien alkuvuodet Dalagatanilla olivat onnellisia. Museo käynti on varattava etukäteen, ja asuntoon pääsee kerralla vain 12 kävijää. Riitta-Maija keventää syMUSEOON VAIN ENNAKKOVARAUKSELLA PEPPI PITKÄTOSSUSTA ja Vaahtera mäen Eemelistä tunnettu Astrid Lindgren (1907–2002) on Ruotsin menestynein kirjailija. Tytär Karin sai oman huoneen, samoin Astridin nuorena synnyttämä avioton poika Lars, jonka hän oli vauvana joutunut antamaan sijoitusperheeseen Tanskaan. Astrid Lindgren oli nuoresta asti halunnut kirjoittaa. Astrid Lindgren oli kautta vuosien kärsinyt Lassen hylkäämisestä ja tunsi helpotusta onnistuttuaan hakemaan hänet Ruotsiin. Kodin tunnelma on 1950-luvulta. Hänen kirjojaan on käännetty lähes sadalle kielelle. UUSI ELÄMÄKERTA ilmestyi suomeksi tammikuussa. Perhe kokoontui joka päivä viideltä syömään päivällistä. Hänen sisällään asui lapsi läpi elämän, kuten hän vielä vanhana kertoi. Käsikirjoituksen valmistuttua hän lähetti sen Rabén & Sjögrenin kustantamon lastenkirjakilpailuun. Toistaiseksi opastukset pidetään ruotsiksi, mutta tar koituksena on suuren mielenkiinnon vuoksi hankkia myös suomenkielisiä oppaita. Silmälasit ja kirjoituskone, kirjailijan tärkeimmät. Bohlundin mukaan Astrid Lindgren kiintyi huonekaluihinsa ja pikkuesineisiinsä eikä hennonut heittää mitään pois. Ku va Sa ltk rå ka n AB › Antiikki & Design 66. Oli selvää, että hänen ensimmäinen kirjansa olisi lastenkirja. ASTRID LINDGREN SISUSTI kodin oman makunsa mukaan. kulttuurimatka Aikaisemmin Lindgrenit olivat asuneet pienessä kaksiossa Vulcanusgatanilla. KIRJAILIJAN URAKIN sai alkunsa Dalagatanilla. Astrid oli kotirouva, mutta työskenteli öisin kirjeiden sensuroijana tiedustelupalvelussa. 1940-alussa Karintytär innoitti äidin kirjoittamaan tyttökirjan. – Hän oli myös säästäväinen, vaikka toisaalta avusti monia ihmisiä avokätisesti ja osti muun muassa lapsilleen asunnot. LINDGRENIN KOTI Tukholman Dalaga tanilla avattiin 2015 kotimu seo na
Kodissa on paljon posliiniesineitä, joista Astrid Lindgren piti erityisesti. Hän työskenteli mieluiten sängyssä tyynyyn nojaten. Astrid Lindgren otti vieraat vastaan lempinojatuolissaan istuen. Antiikki & Design 67. kulttuurimatka Kirjailijaa esittävä veistos on kodin ikkunalla. Miehensä kuoltua Astrid Lindgren nukkui pienessä vierashuoneessa
DALAGATANIN KODISTA tuli Astrid Lindgrenin vanhuusvuosina suvun kohtauspaikka. – Täällä hän kirjoitti, Kjell Bohlund näyttää. Hän oli edennyt Motormännens riksförbundin johtajaksi. Astrid Lindgren -seuran puheenjohtaja, Lindgrenin kustantajan Rabén & Sjögrenin entinen johtaja Kjell Bohlund on yllättynyt kävijätulvasta. Pienessä makuuhuoneessa on kapea sänky ja sen päällä ohut viltti. däntään) voitti toisen palkinnon 1944. – Sture kuvataan usein Astridille pelkkää kärsimystä aiheuttaneeksi juopoksi. – Astrid matkusteli paljon. 1980-luvun lopulla hän palkkasi avukseen myös sihteerin vastaamaan postilaatikosta vyöryviin kirjeisiin ja viimeisinä vuosinaan sairaanhoitajan. kulttuurimatka Astrid Lindgren asui vuosikymmenet Tukholman Dalagatanilla Vasaparkenin laidalla. Astrid ei enää jaksanut hääriä yksin keittiössä, ja hänellä oli apunaan kotihengetär. Astrid Lindgren teki kustannussopimuksen Rabén & Sjögrenin kanssa vuonna 1945. Puhuttiin avioerosta, mutta Sture lopetti suhteen ja Astrid antoi hänelle anteeksi. Peppi-kirjoja käännettiin ja myytiin ympäri Eurooppaa, ja Sture Lindgrenin ura oli hyvässä vauhdissa. Hänellä oli myös ollut avioliiton ulkopuolinen suhde. Silloin Karinin keksimän Peppi Pitkätossunkin tarina oli jo kehittymässä. Vaikka perheellä näytti menevän hienosti, asiat olivat todellisuudessa huonolla tolalla. Heillä oli monta vuotta hauskaa yhdessä, Kjell Bohlund sanoo. Sture Lindgren kuoli vuonna 1958. – Hän kirjoitti pikakirjoituksella ja korjasi ja viimeisteli tekstejään pitkään. Puolison kuolema oli 46-vuotiaalle Astrid Lindgrenille järkytys, mutta myöhemmin hän kertoi nauttivansa yksinolosta ja kirjoitusrauhasta. Astrid Lindgren jäi leskeksi vain 46-vuotiaana. Hän lähti aina mielellään, kunnes ikä alkoi painaa, Bohlund kertoo. Lapset ja lapsenlapset kokoontuivat joka sunnuntai päivällispöytään. Astrid Lindgren työskenteli mieluiten sängyssä tyynyyn nojaten. Hän kuitenkin oli myös kiltti ja loi Astridille paremman elämän. Muisto hänen vaiheikkaasta elämästään säilyy Dalagatanin kauniissa huoneissa. Antiikki & Design 68. Astrid Lindgren työskenteli Rabén & Sjögrenillä osa-aikaisena kustannustoimittajana. Sture Lindgrenin pitkään jatkunut alkoholiongelma oli pahentunut. Astrid Lindgren kuoli rauhallisesti kotonaan omassa sängyssään. Loppu onkin lastenkirjallisuuden historiaa: Peppi-kirjoista tuli kansainvälinen menestys ja Astrid Lindgrenistä kuuluisuus. Vasta ollessaan tyytyväinen lopputulokseen hän siirtyi kirjoituskoneelle ja naputteli tekstin puhtaaksi, Bohlund kertoo. Peppi-kirjojen aikaan Astrid ja Sture nukkuivat ruokasalin viereisessä isossa huoneessa, mutta myöhempinä vuosinaan Astrid muutti nukkumaan sen takana olevaan vierashuoneeseen. Häntä kutsuttiin messuille ja vierailuille. Sen jälkeen Astrid asui Dalagatanin asunnossa aluksi Karinin kanssa ja sitten yksin. 1940JA 50-LUVUN VAIHDE oli Dalagatanilla vauhdikasta aikaa
kysy esineistä Antiikki & Design 69 ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja 1 2 1. Olemme yrittäneet myydä astiastoa, ja yksi ostajaehdokas sanoi, että astiat ovat kakkosluokkaa. Hieno peili on myöhäiskustavilainen ja kuvasta päätellen todennäköisesti tukholmalaista työtä 1790-luvulta. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Lähetä meille oma kysymyksesi! Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi ›. Kannattaa katsoa peilin taakse, koska tämän tyyppiset peilit voivat olla signeerattuja ja hallileimattuja (hallileima oli kauppaa varten tarkoitettu laadun tarkistusleima, siinä voi näkyä myös vuosiluMikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti. Kehyslistaa koristaa veistetty helmisauva ja otsalistaa hammaslista. Kuvia ei palauteta. Myöhäiskustavilaisena aikana peilien kehykset saivat selkeän arkkitehtonisen ilmeen. Astiat ovat ehjiä, kultaus jossain kohdissa hivenen kulunut. Jos kalustossa on myös kannu mukana, sen vakuutusarvo on 400 e (V-JJ). Myös kullatuilla huonekaluilla oli ylellisyysvero. Se on kaksiosainen, toinen puolisko on alkuperäinen. 2. Minkä arvoinen kokonaisuus on. Peililasit olivat kaksiosaisia erilaisten ylellisyysveroja tulliasetusten vuoksi. Kipsaus ja kultaus ovat osittain kärsineet ilmeisesti kosteudesta. Vaikka kuva ensi silmäyksellä näyttää käsinmaalatulta, se on siirtokuvakoriste, jota on käytetty RE-mallin sävyposliinisiin kahviastiastoihin. Kannattaako peiliä korjata. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Pohjaleiman mukaan astiasto on valmistettu 1950-luvulla. Sekundaa se ei ole, ehkä tuo ostajaehdokas kuvitteli painavansa vähättelyllä hintaa alemmaksi. Otsaja alalistaan sijoitettiin usein lasin alle paperille maalattu antiikkiaiheinen guassityö, tässä hengettäret seppelöivät Apollon lyyraa. Regina-kahvikalusto Meiltä löytyy Arabian 12 hengen Regina-kahviastiasto. Arabian Regina-mallin suunnitteli Svea Granlund 1940-luvun lopulla. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Myöhäiskustavilainen peili Peili lienee 1700-luvulta
3 6. Mikäli otsalistan päällä on tapin reikä tai kaksi, koristeena on ollut veistetty rusetti. Keraamisen maljakon suunnittelijaa tai valmistajaa en tunne, mutta tyylikäs käsin maalattu maljakko on italialaista designia, mahdollisesti 1950–60-luvulta. (HK) Vakuutusarvo on 100 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. kysy esineistä Antiikki & Design 70 ku). Pieni purnukka on sikäli erikoinen, että se näyttää käsin valmistetulta ja jäljittelee ruskealla lasitteellaan punasavea, vaikka siinä on Arabian leima. Valokuvan perusteella myös koristelu on tehty käsin. Mikä on kaapin arvo. (KK) Maljakon vakuutusarvo on 60 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Korissa istuvan, hautovan kanan muotoisia lasiastioita on tehty Yhdysvalloissa ehkä jo 1860-luvulta ja Saksassa 1890-luvulta alkaen. Kaappi näyttäisi olevan tammea tai tammivaneroitu. Tämän kaltaista estetiikkaa löytyy kansankeramiikasta ja esimerkiksi Marita Lybeckin tuotannosta. 6. Mitä voisitte kertoa siitä. Osassa on tehtaan merkki, osassa ei. Valmistusmaata on pelkän kuvan perus5 4 Arabian purkissa on kansanomaista henkeä. Pohjassa ei ole mitään merkintää. Siinä on yhdistelty tyylielementtejä, kuten klassisia kannelointeja (pystyurituksia) ja barokin pallojalat. 5. Esine on niin hieno, että se tulee korjauttaa koulutuksen saaneella konservaattorilla. Ara-keramiikassa, joka ilmensi sota-ajan ja 1940-luvun pehmeitä arvoja. Kansanomaista punasaven henkeä tavoiteltiin Arabian nk. Italialaista keramiikkaa Vaasi on ollut kesäpaikkamme pöydän koristeena vuosikymmeniä, mutta vasta nyt kiinnitin huomiota pohjassa olevaan tekstiin. Lasinen kanarasia Kaksiosainen lasikana on hankittu kirpputorilta Alajärveltä 1990-luvulla. Suupuhallettu maljakko Haluaisin tietää lasiesineestäni. Liittäisin tämän esineen samaan ilmiöön. Ruokasalin kaappi Haluaisin tietää kaappini valmistusajan ja voisiko se olla suomalainen. Se painaa lähes kilon ja on 11 cm korkea. Näitä puristelasisia kana-astioita on tehty monessa muussakin maassa, mutta ei Suomessa. 7. (K-PK) Peilin vakuutusarvo on 2 000 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Esinetyyppi on edelleen tuotannossa. 3. Suunnittelijasta tai tekijästä ei ole tietoa. Tämän tapaisia esineitä kuuluu monen muotoilijan tuotantoon. Maljakko on suupuhallettu ja driivattu, mikä tarkoittaa sitä, että reunakin on käsin muovattu. Löytyykö tekijästä tietoa. Merkittömien alkuperää on liki mahdoton selvittää, varsinkin, kun kysymyksessä on näin yleinen esine. Esikuvana ovat olleet keraamiset kana-astiat, joita on tehty Euroopassa jo 1700-luvulla. 4. (HK) Purnukan vakuutusarvo on 70 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Kuvan perusteella siitä ei pysty sanomaan enempää. Erikoista Arabiaa Kertoisitteko Arabian purnukan (kork. Kaappi on todennäköisesti osa ruokasalinkalustoa. Maljakko on sillä tavalla hieno esine, että sen kuuluisi olla signeerattu, erityisesti, jos se on suomalainen. Ostin sen kirpputorilta kahdella eurolla. (KK) Kanarasian vakuutusarvo on 40 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. 9 cm) valmistusajan, suunnittelijan ja arvon
jäälasi. 8. Millä tekniikalla se on tehty. Valaisimet on todennäköisesti tehty 1950-luvulla. Tyyliltään karahvi kuuluu 1800-luvun lopun historismiin. Sen muoto perustuu 1800-luvun alkupuolen myöhäisempiren kirjakaappityyppeihin. (AK) Ilman varjostimia valaisinten vakuutusarvo on 200 e / kpl, arvio Antiikki Maini ja Veli. Tämän tyyppiset kaapit olivat tavallisesti kirjakaapeiksi tarkoitettuja. Yhdysvalloissa. Muistelen nähneeni sen 1920-luvun valokuvassa. (KK) Kannun vakuutusarvo on 100 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. 8 9 10 7. Hoikkaa ja Sievää Minua kiinnostaa tietää, ovatko jalkalamput Paavo Tynellin suunnittelemat. Se syntyy, kun pinta jäähdytetään nopeasti ja sen jälkeen lämmitetään uudelleen, jolloin pinnasta tulee taas yhtenäinen, mutta säröt jäävät näkyviin. Karahvin kyljessä sisäänpäin oleva kupla on tarkoitettu jäälle, jotta juoma on pysynyt kylmänä. 250 cm) on meille kulkenut joensuulaisesta kauppiassuvusta. Kertaustyylinen kirjakaappi Perintökaappimme (kork. Kannun ulkosivulta löytyy kolo jäälle. Tämän tyyppisiä esineitä valmistettiin runsaasti Keski-Euroopassa 1920–30-luvuilla ja vielä sen jälkeenkin. Myös Suomessa tehtiin samanhenkisiä ruokasalinkalustoja, ja ne olivat hyvin suosittuja porvariskodeissa 1900-luvun alkupuolella. Hienoa, jos alkuperäiset lasit ovat säilyneet. Perimätiedon mukaan materiaali on leppää. Kaapissa on sekä uusrenessanssin (otsalista) että uusgotiikan (ovet) piirteitä. Todennäköisesti kannu ei ole suomalainen. Valmistuspaikkaa on vaikea sanoa, mutta selvästi kaappi on taitavan kaupunkilaispuusepän työtä. Sinne muuttaneet lähettivät Suomeen sukulaisilleen erilaisia Amerikan hienouksia. Hoikan linjakkaat lattiavalaisimet on valmistettu Sievän Koristevalimossa. Mistä se voisi olla peräisin, ja kuinka vanha se on. (K-PK) Kaapin vakuutusarvo on 800 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Silloin pinta on epätasainen. 9. Yrityksen perusti Gabriel Sievä 1919. 10. Tämän tyyppisiä uutuuksia kehitettiin erityisesti Englannissa, mutta myös mm. Leppä on mahdollinen materiaali. Lampuissa on leima Sievä. Sievä valmisti valaisimia muun muassa Helsingin yliopiston juhlasaliin ja Haikon kartanoon, joten tekemistä leimasi laatu. Jos lasiesine on kulkenut perintönä suomalaisessa perheessä, se voi hyvinkin olla peräisin Yhdysvalloista. Mitään merkintöjä ei löydy. kysy esineistä Antiikki & Design 71 teella vaikea sanoa. On myös mahdollista tartuttaa pintaan lasimurskaa. Kaappi on kokoonsa nähden kevyt, puuosat ovat ohuet. Alkuaan kaappi on ollut petsattu ja kiillotettu tai tummaksi ootrattu. Kaappi on 1800-luvun loppupuolelta kertaustyylien ajalta. Varjostimia voi kysellä antiikkiliikkeistä ja valaisinkorjaamoista, esimerkiksi Pannuhuone (valaisinkorjaamo.fi) Tampereella ja Valaisinverstas (valaisinverstas.fi) Helsingissä. Mistä lamppuihin olisi mahdollista saada kuupat. Kylmälle juomalle Lasikannu on löytynyt 1940-luvulla navetan lattian alta Raaseporista. Paavo Tynell, joka oli perustamassa Taito Oy:tä (myöhemmin Idman), ei liity yritykseen, mutta valaisinten messinkilangasta taivutettuja kiehkuraisia koristeita voi pitää tynellmäisinä. Lasit ovat alkuperäiset. (K-PK) Kaapin vakuutusarvo on 300 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Kuvasta en pysty varmuudella sanomaan, onko kysymyksessä krakeloitunut lasi, ns
Vanhojen lelujen katselu toki huvittaa, mutta samalla se tuottaa vaikeasti määriteltävän surun tunteen. ”Bilboquet!” Nenäni alla tiskillä on bilboquet kuin maalauksesta satumaisesti siihen lennähtäneenä. Aurinkokuninkaan tytär on pysähtynyt katsomaan kohti, oikeassa kädessään täydellisen pyöreä saippuakupla. Jos uudempaa haluaa, muistan, miten polkupyörä muuttui ihmeautoksi huulten pärinällä. Hänet on selvästi pakotettu lukemaan, sillä taskusta pilkistää leikkikalu. Taulut olivat hienoja, mutta leluja löytyikin vain niukasti. Nyt Louis-Charlesin viisi rikkinäistä tinasotilasta makaavat museon vitriinissä kuin ruumiit, isän shakkinappuloiden vieressä. Vahvimmillaan sen voi kokea, jos katselee kuningas Ludwig XVI:n pojan Louis-Charlesin tinasotilaita ja lottopeliä. ”Aah”, hän huutaa ja päästää ilmoille ranskankielisen sanan, joka kuulostaa sekä pallolta että kalahdukselta. Mutta kun katseen kääntää, hyrränoppaan tarttuvat taas uudet lapsensormet. Ei tule niistä historiallinen lelulaatikko vielä täyteen. Yksi lelu tosin jäi arvoitukseksi. KUULUISA ON MYÖS Jean-Baptiste Chardinin maalaus, jossa kymmenvuotias August-Gabriel Godefroy katsoo keskittyneesti pöydällä pyörivää totonia. Siinä näyttäisi olevan pallo, naru ja jonkinlainen keppi. Vaikka sen omistaja olisikin vielä elossa, hän ei enää leiki. Sen hän on luonut pieneen näkinkenkään valmistetusta saippuavedestä. Eikä niissäkään leikitty, vaan ojennettiin kruunu Neitsyt Marialle, soitettiin klavesiinia, tutkittiin karttapalloa isä ukon kanssa tai tehtiin Raamatun-läksyä. Antiikki & Design 72 LELU NOSTATTAA TUNTEITA LÄHDIN TAIDEMUSEOON etsimään jälkiä vanhoista leluista. Maalauksen pojan taskusta pilkistää lelu: pallo, naru ja keppi. Kaipa se on niin, että useimpia lapsia ei haittaa, jos leikkiauto on 1930-luvun mallia tai tinasotilaat ratsastavat hevosilla. Kapistus jää vaivaamaan, joten lähden Palais-Royalille leikkikalujen erikoismyymälään. Kauppias kertoo aikuisten ostavan vanhan mallisia leluja itselleenkin. Leikkikalu, jolla ei leikitä, nostattaa tunteita. Puhumme siitä, miten parhaat lelut ovat ajattomia. Mikä katoavaisuuden ja herkkyyden vertauskuva! Louise Marie kuoli kuusivuotiaana. Uskoin niitä löytyvän Lapset taiteessa -näyttelystä, joka on esillä Pariisin Marmottan-Monet-museossa heinäkuun 3. Pieni murtuma tapahtui vuonna 1681, kun Pierre Mignard maalasi muotokuvan pikkuisesta Louise Marie de Bourbonista. Leikin idea selviää heti: narun päässä olevassa pallossa on reikä, joka yritetään heittoliikkeellä saada osumaan kepin nokkaan. Saippuakupla ja noppa. Se on hyrrän ja nopan välimuoto, jonka avulla taiteilija sai mallinsa pysymään hetken paikoillaan. Ku va Ja nn e Ko sk in en kolumni Janne Koskinen seikkailee uhkarokeasti antiikin maailmassa.. Kauppias tumppaa tupakkansa, tulee sisälle ja katsoo kyllästyneenä piirrostani pallosta, narusta ja kepukasta. Maalauksessa kyllästyneen oloinen pikkupoika katsoo kohti avonaisen kirja äärellä. Niillä pieni kruununperillinen leikki, kun hänet oli vanhempiensa kanssa suljettu Templen vankilaan. päivään asti. Myymälässä kaikki on uutta, mutta ideat ja mallit saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Peruukkia koristaa nätti sininen rusetti, ja pojan suloinen hymy kertoo kutkuttavasta jännityksestä pyörivän nopan äärellä. KAUPASTA POISTUESSANI pohdiskelen vielä yhtä asiaa. Kuvataiteen lapset olivat pitkään Jeesuksia, sitten tulivat hallitsijoiden lapsimuotokuvat, ja vasta uudella ajalla aristokratia ja porvaristo innostuivat teettämään jälkikasvustaan maalauksia. Isä ja äiti joutuivat giljotiiniin, poika itse nääntyi sairauteen kesäkuussa 1795
Se ilmenee korusta leimana 750, mikä tarkoittaa että seoksesta 75 % on puhdasta kultaa ja 25 % on seosaineita: hopeaa ja kuparia keltakullassa ja valkokullassa palladiumia ja hopeaa. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero. Alexander Tillanderin jalokiviseppäliikkeen ja koruateljeen historia alkaa vuodesta 1860, jolloin kultaseppämestari Alexander Edward Tillander perusti yrityksen Pietariin. Kultakorujen pitoisuus on 18 karaattia. TILLANDERIN UPEA TIMANTTIKORU Vastaa 24.5. Tillanderin omat korut valmistetaan käsityönä koruateljeessa. Exponova ilmoitus_uusi ulkonako.indd 2 30.3.2016 19:31:05. Valitse suosikkisi ja voita A. Kaikki A. www.antiikkidesign.fi/kilpailut Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT 5.5.2016 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 6, Hyvinkää 18.-19.6.2016 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne 2.-3.7.2016 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy, Asikkala 6.8.2016 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 15 Vitsiälän lava + Vitsiälä Sali Vitsiälänraitti 124, Hauho, Hämeenlinna 17.9.2016 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 1.-2.10.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti www.keräilykuume.. Antiikki & Design 73 Mikä on lehden paras juttu. Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Tillanderin timanttikoru oman valintasi mukaan. Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 1 000 e. Palkintona on A. Lue lisää www.alexandertillander.fi. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme
VARO • Älä jätä nestettä seisomaan kupariastiaan. • Vältä ammoniakkia sisältäviä pesuaineita, sillä ammoniakki syövyttää kuparia. 5 Muista, että vaikka kupari ei itsessään ole myrkyllinen metalli, sen korroosiotuotteet ovat. Aineista jää yleensä koloihin jäämiä, jotka kuivuessaan kovettuvat. Tarvittaessa esineen voi pestä vedellä ja miedolla pesuaineella, joka ei sisällä ammoniakkia. Älä kuitenkaan tarjoa ruokaa pinnoittamattomasta kupariastiasta. • Käytä kiillottamiseen mieluiten kiillotusliinaa. .. metallilla, kuten tinalla. Heillä on usein välineet erilaisten patinointien ja pinnoitteiden tekemiseen. 3 Kuparija pronssiesineissä on usein kaunista patinaa tai erilaisia pinnoitteita. Asiantuntija: esinekonservaattori Satu Haapakoski, Koboltti. Kupariastioissa ei myöskään kannata seisottaa vettä. Teetä taide-esineiden puhdistus ammattilaisella. Erillisiä kiillotusaineita ei kannata käyttää esineisiin, joissa on pieniä yksityiskohtia. Kiillotusaineet saattavat olla kuparille liian karkeita ja naarmuttaa pintaa. Sen takia monet ruoanlaittoon ja tarjoiluun tarkoitetut kupariesineet on pinnoitettu sisältä toisella 1 Vesi ja kostea ilma aiheuttavat kupariesineissä korroosiota, joka näkyy tummumisena tai vihertävänä värinä esineen pinnassa. 2 Puhdista pölyt kupariesineiden pinnalta säännöllisesti pölyhuiskalla tai mikrokuituliinalla. sa ihoon. • Varo kiillottaessa, ettet hangatessasi naarmuta pintaa. Älä siis käytä pinnoittamattomia kupariesineitä elintarvikkeiden säilyttämiseen tai tarjoilemiseen. Antiikki & Design 74 pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. Pinnoittamattomia esineitä voi varovasti kiillottaa esimerkiksi kuparille tarkoitetuilla kiillotusliinoilla. Säilytä siis kupariesineet mahdollisimman kuivassa tilassa, jossa ilma kiertää ja johon ei tule ulkoa pakokaasuja tai muita ilmansaasteita. • Älä käytä pinnoittamatonta kuparia elintarvikkeiden säilyttämiseen. • Vie vaurioitunut esine konservaattorille tai kultasepälle. Antiikki & Design 74 TANJA PAANANEN KUVITUS ANNA MATTSSON Kupari viihtyy kuivassa TEE NÄIN • Puhdista kupariesine säännöllisesti liasta ja pölystä. • Säilytä kuparia kuivassa tilassa. Vaurioituneen patinan tai pinnoitteen korjaamiseen taas kannattaa kysyä apua kultasepiltä. Korut kannattaa puhdistaa käytön jälkeen huolellisesti, jos ne ovat olleet kosketuksesParas hoito kupariesineille on käyttää ja puhdistaa niitä säännöllisesti, niin ne pysyvät hyvän näköisinä ja värisinä. Pinnoitettuja taide-esineitä ei kannata lähteä kiillottamaan kotona. Kuivaa kupariesineet pesun jälkeen huolellisesti. Jos esineessä on mekaaninen vaurio tai se tarvitsee puhdistusta, on konservaattori oikea ammattilainen. Käsittelemällä kupariesineitä esimerkiksi puuvillakäsineillä voi ehkäistä rasvan ja sormenjälkien tarttumisen esineen pintaan. 4 Kupariesineissä olevia vaurioita on hankala korjata itse
KITANO ORIENTAL ART www.kitanoart.com info@kitanoart.com p. 050 309 2202 Ajattomia japanilaisia puupiirroksia ja nykygrafiikkaa. Tutustu kotisivuihimme voit myös tilata netissä. Tutustu kotisivuihimme voit myös tilata netissä. 050 309 2202 Ajattomia japanilaisia puupiirroksia ja nykygrafiikkaa. 050 309 2202 www.kitanoart.com info@kitanoart.com p. KITANO ORIENTAL ART www.kitanoart.com info@kitanoart.com p. viktoriaana.fi Vintage sormukset www.lape.net/AD Pyydä ilmaiset esitteet: 019-2482336 Postimerkkiliike LAURI PELTONEN Oy Luotettavaa postimyyntiä vuodesta 1920 lähtien! Keräilijän tavaratalo Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI HURAHDA ANTIIKKIIN! ¿ www.antiikkidesign.fi www.facebook.com/ antiikkijadesign OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Antiikki & Design 75. Antiikki & Design 75 Ajattomia japanilaisia puupiirroksia ja nykygrafiikkaa
Kävin maaliskuussa TEFAFissa ensimmäistä kertaa. Kauppiaita on nykyään noin 270 yli kahdestakymmenestä maasta ja vierailijoita vajaan kahden viikon aikana noin 75 000. Näillä messuilla myytäväksi kelpaa vain paras laatu, ja esineistön aikajänne on noin 7 000 vuotta. trendit Sarjassa FT Jukka Relas seuraa eri maiden huutokauppoja. TEKSTI JA KUVAT JUKKA RELAS J oka kevät Maastrichtissa järjestettävä TEFAF (The European Fine Arts Fair) on kiistatta maailman merkittävin taideja antiikkitapahtuma. Myytävänä oli arkeologista esineistöä, antiikkia, koruja, hopeaa, taidetta ja designia. Osallistuin avajaispäivän aamuna lehdistölle suunnatulle kierrokselle, jolla esiteltiin kiinnostavimpia kohteita. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä tarkastaa kaikki myytävät esineet, joten ostoksia voi tehdä turvallisin mielin. 1 2 Antiikki & Design 76. Messujen kuningatar Jokaisen todellisen antiikin ja taiteen ystävän pitäisi kokea edes kerran elämässään Maastrichtissa järjestettävä TEFAF. Kokemus oli aivan uskomaton. Sisääntulohallia koristivat valtavat riippuvat kukkalaitteet, jotka johdattivat kohti kaikkia ylenpalttisia aarteita. Messujen juuret ulottuvat vuoteen 1975, ja ne ovat historiansa aikana kasvaneet pienestä katselmuksesta huomattavan kokoluokan tapahtumaksi
trendit Moni kauppias saa Tefafista suuren osan vuoden tuloistaan. Ranskalainen madonna Romaaninen puinen madonnaveistos on tehty KeskiRanskassa 1100luvulla. Kultainen veistos Pieni Kolumbiasta löydetty Toliman kult tuurin kultainen veistos noin vuosilta 100– 500 jKr. Muinaisesta Egyptistä Arkeologisen osaston kauneimpia esineitä oli kalkkikivinen egyptiläinen luonnollisen kokoinen torso Ptolemaioksen ajalta noin 100–300 eKr. 2. Parii silainen Brimo de Laroussilhe pyysi siitä 1,6 miljoonaa euroa. 3 4 › Antiikki & Design 77. 4. Puolenpäivän aikaan kutsuvieraat alkoi vat virrata käytäville, ja tunnelma oli iltaa kohden varsin sähköinen. Minulle taideosasto oli kaikkein antoisin, koska nähtävillä oli tunnettujen taiteilijoi den hienoja teoksia, joita ei ole ollut julki sesti esillä ehkä sataan vuoteen. 1. Monet kauppiaat keskittyvät arvokkai siin ja melko pieniin esineisiin, koska tila ja messuille osallistuminen on kallista. Eräälläkin keikarilla oli olkapäällään iso, säihkyvistä timanteista tehty kärpänen. ESINEIDEN HINNAT vaihtelivat muuta masta tuhannesta useisiin miljooniin euroi hin. Osallistuminen on kustannuksista huoli matta kannattavaa – useille kauppiaille suu rin osa vuoden ansioista tulee TEFAFista. Esi merkiksi huonekaluja oli melko vähän, kos ka ne ovat isoja eivätkä ne yleensä ole kovin hintavia suhteessa muihin esineryhmiin. Kyseessä oli myös melkoinen raharikkaiden suihkuseurapii rien katselmus. maksoi 11 000 euroa espanjalaisen Deborah Elviran osastolla. Veistos maksoi 1,45 miljoo naa euroa brysseliläisen Harmakhisin osas tolla. Voisin kuvitella, että Marcel Proust olisi mielellään ollut havainnoimas sa terävällä katseellaan kaikkea sitä touhua. 3. Maa ja taivas Amsterdamissa 1600luvulla toimineen Jo hannes Janssoniuksen valmistamat maapal lo ja tähtitaivasta esittävä pallo maksoivat yhteensä 745 000 euroa hollantilaisen Theo Daatselaarin osastolla
6. trendit 5. Bremeniläinen Galerie Neuse pyysi siitä 850 000 euroa. Esine maksoi Jorge Welshin osastolla 26 000 euroa. Kynttelikkö edustaa englantilaista regencyeli sijaishallitsijoiden ajan tyyliä. Lasten piirustuspöytä Huonekaluista minuun teki suurimman vaikutuksen pieni uusklassinen piirustuspöytä, jonka tunnettu saksalainen huonekalupuuseppä David Roentgen valmisti herttua Louis-Philippe-Joseph d’Orelansin lapsille noin vuonna 1785. Yrjö III:n kynttelikkö Rundell, Bridge & Rundellin noin vuonna 1815 valmistamassa kynttelikössä on keskellä kristallimalja. Se on hauska esimerkki vaikutteiden ja valmistuspaikkojen suhteista. Muistin, että taulu myytiin viime keväänä Helsingin Bukowskis Marketissa. 5 6 7 8 Antiikki & Design 78. Lähimmäksi pääsi täällä paljon vaikuttaneen ruotsalaisen kreivi Louis Sparren 1897 tekemä erikoinen symbolistinen maalaus Conscientia, jossa on kuvattuna hurjat silmät. Se on polttokullattua pronssia, Ranskassa uusklassismi oli koristeellisempaa kuin meillä. 7. Louis Sparren maalaus En onnistunut löytämään messuilta mitään suomalaista. Vaikutteiden reittejä Noin 1760 valmistetun kiinalaisen, eurooppalaisille markkinoille teetetyn liemikulhon muoto mukaili saksalaisen Höchstin tehtaan kiinalaistyylistä rokokoomallia. 8. Siitä maksettiin silloin 9 500 euroa (lähtöhinta 1 500), mutta nyt siitä pyydettiin lontoolaisella Agnewsilla 78 000 euroa
9. Tänä keväänä 90 vuotta täyttävää kuningatar Elisabetia esittävien hieman erikoisten muotokuvien sarjaan kuuluu eittämättä Chris Levinen 2012 tekemä hologrammiteos Lightness of Being, jossa kuningatar on esitetty silmät kiinni. Hintakin oli sen mukainen: brysseliläinen JB Galerie de Belaudière pyysi siitä 4,5 miljoonaa euroa. Loistoesine maksoi lontoolaisen Koopmanin osastolla 110 000 euroa. Englantilainen The Fine Art Society tarjosi sitä ostettavaksi 190 000 eurolla. 10. 9 10 12 11 Antiikki & Design 79. ja se on kuulunut aikoinaan kuningas Yrjö III:lle. Niyoko Ikutan 54 cm pitkä lasiveistos maksoi 30 000 euroa tokiolaisen Yufuku Galleryn osastolla. Kalusto ruokasaliin Itävaltalainen Josef Hoffman oli merkittävä arkkitehti, joka vaikutti myös moderniin huonekalumuotoiluun. Elisabet 90 v. trendit Hinta nousi, kun Sparren maalaus päätyi Helsingistä Maastrichtiin. Hillitty japanilainen Nykytaiteesta minua puhuttelivat eniten japanilaiset teokset, jotka ovat hienoa jatkumoa maan perinteiselle hillitylle kauneuskäsitykselle. Laadukas Chagall Marc Chagallin 1956–1961 maalaama kukkoa ja kukkakimppua esittävä teos on taiteilijansa tyypillinen ja laadukas teos. Brysseliläisen Yves Macauxin osastolla oli myytävänä hänen 1900-luvun alkuvuosina suunnittelemaansa jugendia, uniikki ruokasalinkalusto, jonka hinta oli 850 000 euroa. 12. 11
ExpoNova, p. www.billnasantiikkipaivat.fi. AIKA Tiistai 3.5. Kuukausihuutokauppa, Militaria ja Numismatiikka, Tehtaankatu. Tutustumme yrityksen kiehtovaan historiaan, sen suunnittelijoihin ja korumalleihin. Antiikki-, taideja keräilymessut, Lyseon Liikuntasali, Annakatu 5. Kuukausihuutokauppa. Riihimäki • 11.6. Pälkäne • 18.–19.6. Iso Roobertinkatu 12. Tarkista tiedot järjestäjiltä. Turku • 30.6.?3.7. • 14.–15.5. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. www.antiikkiverstas.com. Bukowskis, p. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagel stam.fi. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Fiskarsin Antiikkipäivät, Fiskarsin Vanha veitsitehdas. • Tehdaskierros vehreässä historiallisessa teollisuusympäristössä Pitäjänmäellä. • 9.5. Lisää tapahtumia www. Classic huutokauppa, Bulevardi. • 18.–19.6. 040 558 8579, www.suomenlasimuseonystavat.fi. Antiikki & Design 80 minne mennä Asikkala • 2.–3.7. • 7.–8.6. Suomen lasimuseon ystävät ry, p. 0207 611 219. alkaen Modern+Design-verkkohuutokauppa, näyttö 20.–26.4. Tilaisuus on maksuton. www.keskiaikaisetmarkkinat.fi. Yrityksen asiantuntija tunnistaa lukijoiden omia Lapponia-koruja. • 3.–4.5. • Mahdollisuus tuoda mukaan omia koruja arvioitavaksi. Helander, Hernepellonkuja 8-10, p. • Tarjolla pieni iltapala. Sastamala • 1.–2.7. antiikkidesign.fi. Lapponia Korun ainutlaatuiseen koruiltaan. MadPopArt -verkkohuutokauppa, Bulevardi. 02900 319 52, www.helander.com. ExpoNova, p. Kuukausihuutokauppa, Designvalaisimet, Tehtaankatu. Antiikkija Keräilymessut, Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14. Kuukausihuutokauppa. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Hyvinkää • 5.5. Rannikon Messut, p. 0500 886 217, www.rannikonmessut.com. Lopuksi ostoksille tehtaanmyymälään! LAPPONIAN TARINA alkoi jo 1960-luvun alussa, kun visionäärinen yrittäjä Pekka Anttila ja korumuotoilija Björn Weckström perustivat Lapponia Jewelryn. Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4–6. klo 17.30–19.30 PAIKKA Kalevala Korun ja Lapponian tehdas, Strömbergintie 4, Pitäjänmäki, Helsinki ILMOITTAUDU leena.mahr@kalevalakoru.fi tai puh. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Keskiaikaiset markkinat, Turun Vanha Suurtori. Kuulemme modernin Lapponia Jewelryn historiasta ja sen muotoilijoista. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagel stam.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Raasepori • 7.–10.7. Perinnepäivät, perinnerakentamisen tapahtuma, Rikalanmäki. Vanhan kirjallisuuden päivät, Sylvään koulu, Ojansuunkatu 8. Myöhemmin koruja on muotoillut mm. Zoltan Popovits. Salo • 23.–24.4. www.fiskarsinantiikkipaivat.fi. 2005 yrityksen osti Kalevala Koru, joka jatkaa modernien korujen valmistamista Helsingin Pitäjänmäellä. 02900 319 52, www.helander.com • 25.5. Bukowskis, p. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. • Ostokset tehtaanmyymälästä 15 %:n alennuksella. Billnäsin antiikkija perinnepäivät, Billnäsin ratsastuskoulun alue. Tapahtumat TULE KORUILTAAN! lukijatapahtuma Tervetuloa 3.5. OHJELMA • Tutustuminen Kalevala Korun ja Lapponia Korun museoon. Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha, Tehtaankatu 23. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagel stam.fi. www.vanhankirjallisuudenpaivat.com. Antiikkija Keräilymessut, Aitoon Honkala, Honkalantie 4. Tietoja tapahtumista voi lähettää osoitteeseen antiikkidesign@fokusmedia.fi. • 9.6. Iso Roobertinkatu 12. alkaen Klassinen verkkohuutokauppa, näyttö 18.–24.5. Pori • 30.4.–1.5. Modern huutokauppa, Bulevardi. Helsinki • 14.4. Helander, Hernepellonkuja 8–10, p. • 7.–10.7. ExpoNova, p. • 26.5
On asioita, jotka säilyvät Suomalaista käsityötä jo vuodesta 1937. Pohjolan emäntä loihti Iku-Turson merenkulkijoiden kauhuksi. Kun Iku-Turson oma henki oli uhattuna, se lupasi kadota meren aaltoihin ikuisiksi ajoiksi, eikä sitä ole sen koommin nähty. Muistoksi lupauksestaan se jätti meille nimeään kantavan rannekorun. IKU-TURSO
Rakkaimmat löytöni ovat Tukholmasta. Niiden avulla voin kuvitella romaaneihini samanlaisia asuja kantaneita naisia. Ajan ompelijattarien taito oli häkellyttävää. Antiikki & Design 82 ”Leninki on kuin romaanistani” Kirjailija Virpi HämeenAnttila innostui jahtaamaan 1920?1930-lukujen muotia, joka lumoaa käsin tehdyillä neulanpistoilla. Siksi tinkaamisyritykset eivät tepsineet. Ruotsalainen 1920-luvun samettileninki löytyi Tukholmasta erinomaisessa kunnossa. Menin kuitenkin helsinkiläiseen Play it again Sam -liikkeeseen, joka myy vintage-muotia. Sellaisia helmikirjailuja kuin tässä samettileningissä ei enää tehdä. Sittemmin olen hankkinut useita ajan asuja. Ensin epäilin, etteivät sen ajan asut istu minulle. Sovittamani leninki istui minulle täydellisesti. Itse en käyttäisi sellaista nuoren naisen pukua, mutta ehkä tyttäreni Maria haluaa joskus hienostella. Taidokas helmikirjailu on vaatinut tuhansia neulanpistoja.. Niiden kauneuden tulisi olla esillä mielen virkistyksenä, ei laatikossa silkkipaperiin käärittynä. Mustan pitsileningin ostin tasavallan presidentin Säätytalolla isännöimää Intian presidentin vierailua varten. Kustantajan edustajat halusivat kuvauttaa minut 1920-luvun tyylissä, sillä romaanini sijoittuu aikakauteen. En voinut vastustaa kermanvalkoista pitsimekkoakaan. Vuonna 1903 valmistuneessa Vanhan Polin talossa toimii nykyään Glo Art -hotelli. Syvänsininen samettileninki löytyi vintage-liikkeestä virheettömänä. PARASTA leningeissäni on käsityö. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä SAIN kipinän muotikeräilyyn, kun viimeistelin vuonna 2014 ilmestynyttä dekkariani Yön sydän on jäätä (Otava). Minusta tuollaista kauneutta kaivataan jokaiseen päivään. Ehkä siksi myös erilaisten asusteiden, kuten käsilaukkujen ja pukukorujen, kerääminen on minulle mieluisaa. TOIVOISIN, että minulla olisi vielä joskus tilaa ripustaa keräilemäni asut näkyville. Virpi Hämeen-Anttila kuvattiin yhdestä häntä kiehtovista Helsingin arkkitehtuurikohteista. Leninkini saavat mielikuvitukseni laukkamaan
Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Uusi Antiikki & Design ilmestyy 25.5. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Pentikin tarina 1970-luvulta nykypäivään Keräilykohde Aikakauslehtien lumo Design Rut Bryk juhlii Suuri teemanumero ELÄKÖÖN RETRO & VINTAGE! Antiikki & Design 83. ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Oscar Kleineh, Tyyni. Sisäänjättö käynnissä Helsingin Klassiseen huutokauppaan Hyödy laajasta kansainvälisestä ostajakunnastamme tuo esineesi arvioitavaksi ja myy kevään Klassisessa! Haemme taidetta, hopeaa, koruja ja antiikkia suomalaisilta ja ulkomaalaisilta mestareilta. Klassinen Helsinki Näyttö ja huutokauppa: 18.—24. toukokuuta Bukowskis Klassinen -näyttö järjestetään Helsingin Punavuoressa ja kohteet esitellään online-luettelossa laajalle kansainväliselle keräilijäkunnallemme. Myyty 43 612€ Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja pyydä maksuton arvio: Suomalainen, Venäläinen ja kansainvälinen taide Helena Laakso, 045 1246 116 helena.laakso@bukowskis.com Hopea, huonekalut, antiikki Joachim Borgström, 040 555 1334 joachim.borgstrom@bukowskis.com Korut, kellot Nina Westerlund, 050 577 2620 nina.westerlund@bukowskis.com. Arviointi on maksuton. toukokuuta Huutokaupan päättymisajat: 23.—24