MUODIN VUOSIKYMMENET Keräily Mariskooli – aito vai kopio. MUOTISUUNNITTELIJA JUKKA RINTALA ”Rokokoosohvani on Mozartin ajoilta.” 10 UNOHDETTUA NAISTAITEILIJAA Elävä legenda Lasin ja keramiikan taituri Heikki Orvola Vintagen iloa! H EIK KI O RV O LA M U O D IN VU O SIK YM M EN ET TA ITE ILI JA KO TI LA LL U KK A 4/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 159 4/2 017 Taiteilijakoti Lallukan uusi loisto
– 17. F I. 2 017 M I A H A M A R I / M A I JA H E L ASV U O / TA PA N I KO K KO K A N S A L L I S M U S E O. 4 . H Ä M E E N L I N N A TAVAST E H U S S LOTT I H M I SY Y D E N K U V I A H Ä M E E N L I N N A 2 8 . 1 2
Siksikin on järkevää ja hauskaa kääntyä vintageliikkeen ja ystävän garderobin puoleen. Sama vaate oli kaksi vuotta sitten esillä Designmuseon Postmodernismi-näyttelyssä. Uskon, että kyse on luovuudesta ja uudistuksista: 1900-luvulla naiset vapautuivat korsetista, 1920-luvulla Coco Chanel toi muotiin urheilulliset neuleet ja 1930-luvun ensimmäiset housupuvut sallivat naisten liikkua. Teemaa avaa Mirva Saukkolan juttu sivuilla 28– 33. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi Ku va Le ht ik uv a Antiikki & Design 3. Mitä palvelevat äärettömän tiukat korsetit ja jalkoja kivistävät kengät, jotka aika ajoin valtaavat kaupat. Kangas on kokonaan pliseerattu, edessä on pitkä vetoketju. Vanhoissa, laadukkaissa vaatteissa on samaa lumoa kuin antiikissa. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Olemme koonneet 1900-luvun muodista kavalkadin, joka ei ole kattava, mutta antaa hyvän yleiskuvan suurista linjoista. NOSTALGIAMEKOT Kun keväällä oli eräs juhla, turvauduin jälleen kerran isonsiskon vaatekaappiin. maija.toppila@fokusmedia.fi Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2017 ISSN 1238-5654 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 24. Vappukemuihin saa säihkettä vaikka sellaisella värikkäällä mekolla, joka on tämän numeron kannessa. Mikä vanhassa muodissa viehättää. Retrovaate tuoreimmasta päästä, ja yllä äärettömän mukava. Hyvä kiertämään! pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Julkaisujohtaja Katriina Palo-Närhinen Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Voi ihailla huolellista käsityötä ja vaatturin taitoa. Veistoksellinen mekko on myös innovatiivinen. Tietenkin voi kysyä, onko 1900-luvun muoti vain vapauttanut naista. Tilaa osoitteessa www.antiikkidesign.fi Vapunaattoon vihreissä. Juhlavaatteita on harvalla muutamaa enempää. Onnekkaimmat ensi kesän morsiamet voivat solahtaa äidin vanhaan hääpukuun. Siellä on Jaana Parkkilan Marimekolle suunnittelema musta leninki 1980–90-luvulta. Korituolit esiin ja terassille! Äitienpäivä lähestyy! Ilahduta äitiä tai mummia Antiikki & Designin vuosikerralla
K 34 ”Mitä erikoisempi, sitä parempi” Retrofiili-sarjassa vintagevaatteisiin ihastunut Ilse Paakkinen. 19. Sisältö Kaarina Kailan koti on kuin satu. Tillanderin koruiltaan! 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. Sivu 12 Antiikki & Design 4. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 12 Helsingin taivaan alla Taiteilija–kuvittaja Kaarina Kailan ullakkokodin satumaiset asetelmat inspiroivat hänen kuviaan. 22 Mielen ja käsien liitto K Elävä legenda -sarjassa tapaamme lasistaan ja keramiikastaan tunnetun muotoilijan Heikki Orvolan. huhtikuuta 2017 numero 159 3 Pääkirjoitus Nostalgiamekot. 19 Isa Kukkapuro Kolumnisti suomalaisen muotoilun juurilla. 20 Kaunis koti K Vanhan ja kuluneen viehätys. 28 Vapautumisen vuosisata Vanhat valokuvat kertovat muodin muutoksista. 7 Lukijatapahtuma Tule A
52 Kasvioppia nuorisolle Ebba Masalinin nostalgiset koulutaulut. Toinen puoli hänen työtään on uniikkilasi, s. 62. 69 Lukijamatka Lähde Riikaan ja Latvian palatseihin! 70 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Mariskoolin esikuva on vanha sokerimalja. 52. K Opi erottamaan aito Mariskooli, sen kopiot ja vanhat esikuvat. 80 Vastaa ja voita! Arvomme Markku Salon lasia. 22. 40 Hyvää tekevä talo 150-vuotiaan Diakonissalaitoksen toiminta jatkuu hienosti kunnostetuissa tiloissa. Ks. 62 Funkis loistaa Lallukassa K Taiteilijakoti Lallukka palasi korjauksessa alkuperäiseen tyyliinsä. K Riitta Konttisen tuore kirja nostaa esiin suomalaisia 1900-luvun alun naistaiteilijoita. Kannessa K Antiikki & Design 5. Sivu 36 Ebba Masalinin mustapohjaiset kasviaiheiset koulutaulut ovat keräilijöiden suosiossa, ja niiden kuvista on tehty myös uusia tuotteita, s. 46 Mihin katosivat modernit naiset. Heikki Orvola tunnetaan muun muassa Aurora-, Taikaja 24h-astioiden suunnittelijana. MUODIN VUOSIKYMMENET Keräily Mariskooli – aito vai kopio. MUOTISUUNNITTELIJA JUKKA RINTALA ”Rokokoosohvani on Mozartin ajoilta.” 10 UNOHDETTUA NAISTAITEILIJAA Elävä legenda Lasin ja keramiikan taituri Heikki Orvola Vintagen iloa! H EIK KI O RV O LA M U O D IN VU O SIK YM M EN ET TA ITE ILI JA KO TI LA LL U KK A 4/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 159 4/2 017 Taiteilijakoti Lallukan uusi loisto 101952_.indd 1 30.3.2017 14:47:26 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Löydä vintagen viehätys! Menneiden vuosikymmenten tyylit ja kuluneet pinnat ovat muotia. Rakennus sai restauroinnissa takaisin alkuperäisen funkistyylinsä, s. sivu 20. 81 Minne mennä Kevään ja kesän antiikkitapahtumia. 60 Aallon taustalla Sisustusarkkitehti Maija Heikinheimo on Artekin tuntematon nimi. Taiteilijakoti Lallukan käytävässä hohtaa sininen. 82 Minun antiikkini K Jukka Rintala kertoo sohvastaan. 56 ”Pienoismallit ovat niin hauskoja” Jari Korkiakoski rakentaa pienoismalli autoja ja korjaa peltileluja. 36 Tunnistatko Mariskoolin. 74 Messut Antiikin loistoa Maastrichtin TEFAFissa. 78 Janne Koskinen Kolumni historian tuoksuista
› Upseerina usein kuvattu Mannerheim on nyt siviilissä. Mannerheim perusti Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ja sai siitä symboliseksi muistoksi Ferdinand von Wrightin maalaaman ruusutaulun, jonka eteen hän asetti Kiinasta hankkimiaan pienoisveistoksia. Teoksen värikkäästä graafisesta ilmeestä vastaa graafinen suunnittelija Ulla Kujansuu. Arvomme palautetta antaneiden kesken kirjan, joka tällä kertaa on Turun Museokeskuksen kustantama Silja Koskimiehen Hyvin pakattu – puoleksi myyty. Tuula Keimmo-Siippainen, Luumäki JUTTUNNE ” Antiikilla on helppo sisustaa”, joka kertoi Sauli Siekkisen kodista, oli erittäin kiinnostava. Teos valottaa pakkausten merkitystä myynnille esittelemällä Suklaatehdas Hellaksen ja sen edeltäjien pakkaussuunnittelua 1900-luvun alkupuolella. Onnittelut! lukijalta Antiikki & Design 6. Tulen varmasti sen ansiosta myös vierailemaan kotimuseossa. Kiinasta ja Intiasta tuodut silkkiliinat pöydillä kertovat lukuisista matkoista, valokuvat sukulaisista ja ystävistä. On hienoa, että vielä on tällaisia ihmisiä. Tästäkin lehdestä oli vaikea valita mieluisin. Niinpä Kaivopuiston valkoisesta talosta tuli hänen yksityisen elämänsä näyttämö, jonka hän huolella lavasti. Pakkaussuunnittelussa näkyvä tuotannon ja kulutuksen välinen suhde peilaa samalla koko yhteiskunnan muuttumista aikana jolloin asiakkaasta tuli kuluttaja. Aistikkailla pakkauksilla houkuteltiin ostajia jo näyteikkunoissa, joiden somistuksista tuli suosittua 1930-luvulla. Sisäkkö olisi johdattanut minut ensin vasemmalle eteiseen riisumaan päällysvaatteeMannerheimin isoisän isän muotokuva ja Victor Westerholmin Louhisaarta esittävä maalaus salongissa vievät isännän juurille. Kirja on runsas tietopaketti kuluttamisen vuosisadan vilkkaista alkuvuosikymmenistä, jolloin merkkituoteajattelu syntyi ja kansalaisia alettiin houkutella tuotteiden ostajiksi käyttäen pakkausta mainoksena. Samalla pakkausten merkitys kasvoi edelleen. Hyvä esimerkki tästä on oman asiantuntijanne Kari-Paavo Kokin Antiikkikoulun ensimmäinen osa ”Barokki oli loistoa ja viihtyisyyttä”. Teija Wahlberg, Kaarina Kiitos palautteesta. Raija Lahtinen, Kempele Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot s. HYVÄ , että lehden kannet eivät enää ole kiiltävät. RIITTA LINDEGREN KUVAT PIA INBERG J os marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin eläessä olisin saanut illalliskutsun hänen kotiinsa, olisi vaatimattoman ulko-oven avannut perinteiseen palvelijan asuun pukeutunut sisäkkö. Kiilto oli turhaa. Ovesta ei saattanut päätellä, että sen takana asui aikansa kuuluisuus, joka seuraavalla vuosituhannella valittaisiin kaikkien aikojen Suurimmaksi suomalaiseksi. Julkaisu perustuu FM Silja Koskimiehen pro gradu -työhön. Hyvin pakattu – puoleksi myyty Turun museokeskuksen vuosikirja Aboa 2016 / 80 ISBN 978-951-595-195-3, ISSN 1797-9641 Julkaisun ovh. Niiden vastakohtana ovat 1940-luvun RaNa-tuotteet, jotka kertovat omaa karua kieltään pula-ajasta, jolloin pakkauksilta vaadittiin erilaista näkyvyyttä. Tänä itsenäisyyden juhlavuonna lehtemme jokaisen numeron lukija-arvonnan palkintona on kotimaista designia, jota meille valitsee TRE-myymälä. fatabur.turunlinna@turk u.fi Silja Koskimies HYVIN PAKATTU – PUOLEKSI MYYTY KIRJOITA MEILLE KIITOS MONISTA mielenkiintoisista jutuista. Viihdyin ja vaikutuin. Paras juttu 2/2017 kulttuurimatka Yksinäisen miehen kaunis koti Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim eli suuren osan elämäänsä vaihtuvissa asunnoissa ilman varsinaista kotia. Ne puhuttelivat ihmisiä aikanaan ja puhuttelevat yhä edelleen. Kirjaa on saatavilla Turun linnan museokauppa Fataburista. He tekevät kodistaan sellaisen, joka on aivan valmis vaikka museoksi. 3. Toimitus JUTTUNNE ovat opettavaisia ja hyvin kirjoitettuja. Pakkausten lisäksi Hellaksen taidetoimistossa suunniteltiin myös näyteikkunoita. Lehtipinot eivät nyt liu’u tai romahtele. Kiitos! Kaija Tiainen, Uukuniemi Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Nyt lahjana on Finnlaysonin klassikkokankaasta ommeltu tilava kangaskassi. Klaus Haapaniemen tyynynpäälliset voittivat Kaarina Ahola Kauhajoelta, Riitta Tamminen Iisalmesta ja Juha Välimäki Kuopiosta. Teoksen saa Kaija Tiainen. Kun olet tilaajamme, olet automaattisesti mukana. Valokuvan taakse hän on kirjoittanut: ”På S/S Adriane, Oktober 1935.” Matkustajahöyrylaiva Adriane liikennöi Itämerellä 1914–68. Tätä kaikkea on Hyvin pakattu – puoleksi myyty. Outi Linna, Helsinki TEIDÄN LEHTI on aivan ihana niin asiasisällöltään kuin esteettisestikin. Arvonnassa kesäkassit saivat Reijo Aalto Vantaalta, Mirja Kaijala Pieksämäeltä, Liisa Laitila Ilmajoelta, Leena Turunen Joroisilta ja Kostia Valtonen Espoosta. Huomasin, että helmikuun palkintona olleiden tyynynpäällisten tekijä Klaus Haapaniemi on suunnitellut myös kauniit Taika-astiat, joista itselläni on mukeja. Toiseksi tuli Kari-Paavo Kokin ”Barokki oli loistoa ja viihtyisyyttä”. Samalla kerrotaan pakkaussuunnittelijan ammatin kehittymisestä ja nostetaan esille eräitä Hellaksella ja Ipnoksella vaikuttaneita suunnittelijoita kuten Marja Vuorelainen, Eva Wichman ja Valma Hakanen. Kirjan värikkäät pakkaukset esittelevät nimien, kuvituksen ja koristelun kautta eri aikojen ajankohtaisia aiheita. Kannattaa siis osallistua kilpailuun, palkintoja arvotaan kaikkien osallistujien kesken. On upeaa, että joku voi elää juuri sitä aikaa, mitä haluaa. Aivan omaa luokkaansa ovat olleet Ipnoksen kekseliäät, monimuotoiset pakkaukset, joita kirjassa esitelläänkin runsaasti. Riitta Korhonen, Kerava TUTUSTUIN Antiikki & Designiin ensimmäistä kertaa kirjastossa. Tässä numerossa palkintona on lasimuotoilija Markku Salon karahvi ja laseja. Turkulaista makeispakkaussuunnittelua ja suunnittelijoita värikkäiden pakkausten takana. Hyvä lehti ja hienot palkinnot kilpailussa. 95 sivua, nidottu. Sodan jälkeen makeisten kysyntä kasvoi ja mainonnan painopiste siirtyi myymälämainontaan. Gustaf Mannerheimin kodista kertova Riitta Lindegrenin artikkeli oli hyvä. Onnea! LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT numeron 2/2017 parhaaksi jutuksi Riitta Lindegrenin kirjoittaman ja Pia Inbergin kuvaaman jutun ”Yksinäisen miehen koti”, joka esitteli Gustaf Mannerheimin kodin. Löydät arvonnan sivulta 80. Hyvänä mausteena vielä loistavat kolumnistit, Hannu Väisänen, Isa Kukkapuro ja Janne Koskinen. Koko numero 3/2017 on ihastuttava pääsiäisteeman ja ortodoksisuuden takia. Paras juttu oli Sauli Siekkisen kodista kertova ”Antiikilla on helppo sisustaa”. Tosi hyvä numero. 21 €, josta jälleenmyyjille -30% alennus. Ehkä se on jopa ekologistakin. Ku va M an ne rh ei m -m us eo Antiikki & Design Antiikki & Design 13 12 Mielenkiintoisia, nostalgiaa herättäviä Huhtamäen Tehtaiden, Ipnoksen ja Hellaksen pakkauksia useilta vuosikymmeniltä
TAPAHTUMASSA tarjoillaan eleganttia pikkupurtavaa viinin kera. PAIKKA: A. toukokuuta klo 17.30–20.00. Mirva Saukkola Antiikki & Design lukijatapahtuma 7. Tillanderin toimitusjohtaja Katja Warborn sekä Antiikki & Designin päätoimittaja Maija Toppila. modernien korujen myyntinäyttelyyn, jossa nykytaide yhdistyy tämän hetken korumuotoiluun. Nuorista nykytaiteilijoista mukana ovat muun muassa valokuvaajat Andre Pozusis ja Liisa Vääriskoski. Ajankohtaisuutta näyttelyyn tuovat myös kierrätysmateriaa leista valmistetut korut. TERVETULOA häikäisevään koruiltaan! Näet Alexander Tillanderin omien osaajien eli kultaseppämestari Jouni Salon, kultaseppä Otto-Emil Lambergin ja Jenni Laineen sekä kaivertaja Minna Teirilän taidonnäytteitä. Voit myös tutustua kultaseppien verstaaseen ja kuulla, miten jalokivestä syntyy ainutlaatuinen koru. 020 7000 620. Tervetuloa koruiltaan! Alf Larsson Jouni Salo Otto-Emil Lamberg Antiikki & Design ja A. Näyttelyä varten on luotu oma musiikkimaail mansa. Timanteista kertovat gemmologi Alf Larsson ja Niina Jasmin Korpi. Illan juontaa tyyliasian tuntija, filosofian tohtori Mirva Saukkola. Paikkoja on rajoitetusti. mennessä shop@alexander tillander.fi tai p. Tillander, Aleksanterinkatu 17, Helsinki ILMOITTAUTUMINEN: 10.5. Mukana illassa ovat myös A. Sydämellisesti tervetuloa! AIKA: Keskiviikkona 17. Silmänruokaa täydentää runsas ohjelma. NÄYTTELYSSÄ on lisäksi upeita uniikkikoruja niin kotimai silta kuin kansainvälisiltä mestareilta ja nuorilta kyvyiltä. Tillander kutsuvat Sinut ja ystäväsi 17.5
Ehiökuoressa postiKäyttämätön sininen Mauritius Post Office -merkki vuodelta 1847 on maailman arvokkaimpia yksittäisiä postimerkkejä. Näyttely liittyy Fin landia 2017 postimerkkitapahtumaan, joka jär jestetään Tamperetalossa 24.–28.5. Antiikki & Design näyttelyt 8. Se on yksi kuninkaallisen kokoelman aarteista. Museoiden yhteistyö luo hauskoja rinnastuksia ja kertoo aikakaudesta monipuolisesti. Ensimmäiset postimerkkimme ilmestyivät 1856, lähes kaksi vuotta ennen emämaa Venäjän postimerkkejä. Kokoelma tunnetaan nimellä The Royal Philatelic Collection, ja sen keräämisen aloitti Edinburghin herttua, myöhemmin kuningas Yrjö V, jo 1890-luvulla. 10 kopeekan päikkönelilöä tunnetaan koko maailmassa vain kolme kappaletta. Postimu seossa, www.postimuseo.fi. OLIPA SUOMI MODERNI! Viiden museon yhteishanke näyttää, millaisella innolla täällä 50–100 vuotta sitten katsottiin eteenpäin, luotiin uutta ja pyrittiin kansainvälistymään. Silloin kirjetaksat yhtenäistettiin kirjeenvaihdon helpottamiseksi ja otettiin käyttöön sekä postimerkit että arvoleimaiset ehiökuoret. Kuninkaallisen kokoelman lisäksi näytteille tulee harvinaisuuksia Postimuseon omista kokoelmista. Suomessa otettiin ensin käyttöön ehiökuoret 1845. Teosten keskeisiä aiheita ovat koti ja lapset. Esimerkiksi New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 osaamistamme esiteltiin puusuksista lasitaiteeseen. Tässä akvarelli Ingrid ja Ellen kattavat kesäpöytää, 1901. KUNINGATTAREN POSTIMERKIT MAAILMAN ENSIMMÄISET postimerkit kuningatar Elisabet II:n kokoelmasta saapuvat näytteille Postimuseoon Tampereelle. Ison-Britannian ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1840. Ku va Po rv oo n m us eo Ku va H än en M aj es te et ti in sa Ku ni ng at ta re n ko ko el m as ta hä ne n lu va lla an Ku va Po st im us eo Ku va Po st im us eo Ku va Pi et is en ko ko el m a, Su om en va lo ku va ta it ee n m us eo maksu on valmiiksi maksettu. 1950 –60-luvuilla värit ja muodot hehkuvat niin abstraktissa maalaustaiteessa kuin vaatesuunnittelussakin. Toisin kuin monet ajan naistaiteilijat, hän onnistui yhdistämään taiteen ja onnellisen perhe-elämän. Päikkö on termi sille, että merkit ovat ylösalaisin toisiinsa nähden. 20 kopeekan ehiökuori vuodelta 1850 on suomalaisen filatelian suurimpia harvinaisuuksia. asti Helsingin taidemuseo HAMissa, www.hamhelsinki.fi. Otso Pietinen: UPO Oy:n mainoskuva, 1956. Mukana ovat HAM, Alvar Aalto -museo, Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo ja Suomen valokuvataiteen museo. (AM) Ensimmäiset postimerkit 28.4.–28.5. (AM) Modernia elämää! 30.7. Niitä tunnetaan vain kaksi. Porvoon museo esittelee kevään näyttelyssään 150 vuotta sitten syntyneen, kaupungissa asuneen Hanna FrosterusSegerstrålen (1867–1946)
Aunelle omistettu lusikka, Kuopion Kultaseppä Oy, 1924, 25 e, Antiikki Maini ja Veli. H.A. Antiikki & Design ostoksilla 9. Ti ed us te lu t: A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 71 87 , O ld Ti m es 9 60 4 60 6 TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Nimikointi kertoo entisestä omistajasta. Lapionmuotoinen pesä on yleinen suolalusikoissa. Kokonaan sarvesta tehty lusikka 1900-luvun alusta, 10 e, Old Times. 44 e, Old Times. 7. Salonius&co:n pikkuruinen suolalusikka on leimattu Helsingissä 1950, 28 e, Antiikki Maini ja Veli. 1. Modernia otetta. 3. 1 3 2 5 6 7 8 4 ELÄMÄN SUOLA Kallisarvoisen suolan vuoksi on marssittu ja mellakoitu, olipa suolavero yksi Ranskan vallankumouksen syistäkin. Hopeisen suolalusikan pesä on kullattu tummumisen estämiseksi, Johan Illberg, Viipuri 1867, 62 e, Antiikki Maini ja Veli. Ihanasti kiekuralla. Kattauksessa suola on ansainnut arvoisensa ottimen. Suolalla on myös vahvistettu ystävyyttä. Lähes aineeton. Helsinkiläisen kultasepän Roland Mellinin (1803–71) suolalusikka yhdistää hopean luuvarteen, 55 e, Old Times. Hopeaseppä Tiina Koskisen suolalusikkaa koristaa Ylämaan graniitti, 30 e, Antiikki Maini ja Veli. Lasinen lusikka 1900-luvun alusta 10 e, Old Times. 5. 4. Musla on hopeasarjojen klassikko, Helsinki 1936. 8. 6. Pikkiriikkisiä suolalusikoita on valmistettu muun muassa luusta, lasista ja hopeasta. 2
Kirja kertoo myös eri aikojen vapaa-ajanvietosta ja elävästä kansanperinteestä. Norjalaisten ja ruotsalaisten esikuvien innostamana kansatieteilijä Axel Olai Heikel ryhtyi keräämään ulkomuseoksi vanhoja rakennuksia eri puolilta Suomea. KANSANPUISTO SEURASAARI OLETKO tullut ajatelleeksi, mitä tarkoittaa Seurasaaren yhteydessä sana kansanpuisto. (AM) Seurasaari, toim. Kirjan valokuvat ovat Taneli Eskolan. Seurasaaren juhannuskokon tietää moni, mutta saarella myös pelataan yhä karjalaista kyykkää. Aila Nieminen, Maahenki. Valitettavasti von Heiroth halusi hävittää kirjeitään, mutta onneksi hän oli innokas valokuvaaja ja säilytti albuminsa. Tavoitteena MASCHA VON HEIROTH oli nainen, joka tunsi 1800ja 1900-luvun vaihteen taiteilijapiireissä kaikki. Olympia – ensimmäinen lapseni. Kun kaupunkien puistot olivat alun perin yläluokalle tarkoitettuja, kansanpuistot suunniteltiin työväen vapaa-ajanviettopaikoiksi. UUSI ULKOMUSEOAATE löysi 1900-luvun alussa kodin Seurasaaresta kansanpuistoaatteen rinnalla. Sellaisia olivat myös muun muassa Tampereen Pyynikki ja Turun Ruissalo. Vastaehdotuksen varakkaiden huviloille teki Helsingin anniskeluyhtiö, joka halusi tarjota puiston työväestölle. KAUKOMATKOJEN järjestäminen vaati 60 vuotta sitten rohkeutta, ja sitä oli alan suomalaisella pioneerilla Eero Julinilla (1921–2002). 1920-luvun Helsingissä hänen salonkinsa tunnettiin intellektuellien keskustelupaikkana. Tarinoita matkan varrelta, toim. Israeliin, Lähi-itään ja Intiaan mentiin aluksi Kleinbusseilla. Tässä olisi ainesta vaikka elokuvaksi. Antiikki & Design kirjat 10. Se oli ensin vuokrattuna lehmien laitumeksi, sitten saarelle haluttiin huvilatontteja. ”Koska matkat olivat pitkiä ja hitaita, Eero piti äärimmäisen tärkeänä, että matkustajilla oli mukavaa. Pian alkoivat kaukomatkat. Anu Puska, Olympia Kaukomatkatoimisto. Hän perusti 1952 Olympia-matkatoimiston, joka ensimmäisenä tehtävänään kuljetti Helsingin olympialaisten urheilijoita ja lehtimiehiä. Esimerkiksi ruoanlaitto oli ohjelmanumero, jossa matkustajat olivat mukana. Siirretyt vanhat rakennukset hienoine yksityiskohtineen ja esillä olevat kalusteet ja esineet näkyvät kuvissa, mutta niistä ei kerrota juuri mitään. Kiinnostavia näkökulmia on monta, mutta yksi jää yllättävästi lähes puuttumaan: rakennusperinne ja esinekulttuuri. (AK) oli tervehenkinen ulkoilmaelämä ja sivistynyt alkoholinkäyttö, joka ei aina ihan onnistunut. Seurasaari-kirja kertoo, että Helsingin kaupunki osti Meilahden tilaan kuuluneen Seurasaaren 1870-luvulla. Yleensä tehtiin spagettia ja palvikinkkua.” Nykyään tuollaista voisi jo pitää extreme-matkailuna. Kirjan kannessa on Albert Edelfeltin maalaus von Heirothista. Se on eri asia kuin luonnonsuojeluun liittyvä kansallispuisto. Saaren nykytunnelma välittyy hyvin valokuvaaja Taneli Eskolan kauniista kuvista, ja niihin rinnastuvat kirjassa vanhat kuvat. (AM) Juhannuskokko kuuluu Seurasaaren perinteisiin. Yli 400-sivuisessa elämäkerrassa riittää hengästyttävä määrä vaiheita, kohtaamisia ja matkoja. Venäläissyntyinen, Helsingissä kasvanut lääkärin tytär tutustui kansainväliseen kulttuurielämään varsinkin toisessa neljästä avioliitostaan kirjankustantaja Wentzel von Hagelstamin kanssa. Anna-Lisa Amberg: Piireissä – Mascha von Heiroth 1871–1934, Siltala
ANTTI KAIJALAINEN Kotimaista klassikkoa valmistetaan yhä. Margherita, suunnittelija Franco Albini, 1950-luku, valmistaja Bonacina, 1 000 e, Hagelstam & Co. Suomessa perinteisiä rottinkikalusteita ovat valmistaneet näkövammaiset. Korituoli 1800ja 1900-lukujen vaihteesta 166 e, Bukowskis Online. Nahkapehmusteinen korituoli 1900-luvulta 100 e, Bukowskis Online. Günther Lambert Furniture, Saksa, 700 e / 4 kpl, Bukowskis Online. 8. 4. Niissä viehättää myös luonnonmukaisuus. huutokaupassa Antiikki & Design 11. Fox-tuolin suunnitteli tanskalainen Viggo Boesen 1936, Sika Design, 300 e, Bukowskis Online. Tuolissa on nahkaiset pehmusteet. 3. 6. Korituoli 1900-luvun lopulta 55 e, Bukowskis Online. Rottinkipalmu on nopeasti uusiutuva kasvi. Lumikenkä on suomalainen 1950luvulta tehty klassikko, uusi tuoli 389 e, valmistus ja myynti Annansilmät-Aitta. 1 3 2 5 6 7 8 4 KEVYET JA LUONNON MUKAISET Rottinkituolit ovat keveitä, käteviä ja kosteudelta suojattuina kestäviä. 7. 1. Valkoinen korituoli 1950–70-luvulta 135 e / pari, Bukowski Online. 2. 5
Kaarina Kaila on tehnyt kuvituksen moniin hänen satuihinsa. Seinälle on kiinnitetty 1700luvulta peräisin oleva naista ja leijonaa esittävä, Venetsiaan viittaava puuveistos, jonka vieressä valokuva satukirjailija H.C. Maalaustelineellä on teos Kailan viime syksyn taidenäyttelystä. Takaseinällä on jäljellä ullakon alkuperäistä tiiliseinää, ikkunan alapuoli on muurattu uusista tiilistä. Yhdistetyssä olohuoneessa ja työhuoneessa on valoa, sillä suuri viisto ateljeeikkuna antaa etelään. Andersenista. Antiikki & Design 12
– En ole keräilijä, sillä vanhat esineet ovat minulle enemmänkin inspiraation lähde ja nuket kuvien malleja, sanoo Kaarina Kaila, jonka sivellin kastuu useimmiten vesiväreihin. › Antiikki & Design 13. kotona Helsingin taivaan alla Lastenkirjojen kuvituksista tunnettu taiteilija Kaarina Kaila muutti suuresta omakotitalosta keskustan ullakkoasuntoon. – En ole keräilijä, nämä esineet ovat enemmänkin inspiraation lähteitä. Hän on tehnyt kymmeniä satukirjoja, joista tunnetuimmat ovat H.C. Satujen kuvittamisesta Kaarina Kaila tunnetaankin. Sotaajan ja sodan jälkeisen pula-ajan lapsena nukkeja olen toki hankkinut ihan ”nukkenälkääni”, mutta olen käyttänyt niitä myös satuhahmojeni malleina. Pikkuesineitä löytyy antiikkikaupoista, ja niitä Kaila on saanut lahjaksi ystäviltä, jotka tietävät, millaiset tavarat häneen vetoavat. Paljon jäi taakse, mutta yhä mukana kulkevat Venetsian muistot ja lukemattomat pienet esineet, inspiraation lähteet. Kailan tyyli on tunnistettava; taianomaisen utuisesta maisemasta nousee herkkiä hahmoja, pieniä tyttöjä, eläimiä ja kasveja. MAIJA TOPPILA KUVAT JAANIS KERKIS P erhosia, nukkeja, koruja, vanhoja nuotteja, ruostuneita peltipurkkeja … Kuvittajan ja kuvataiteilija Kaarina Kailan koti on täynnä pieniä, hapertuneita tavaroita – kaikki siististi lasiovien takana. Andersenin klassikkojen, kuten Pienen merenneidon ja Villisorsien kuvitukset. Jotakin saattaa löytyä joutomaalta, vanhalta vintiltä tai vaikka tienposkesta, kuten muumioitunut kokonainen sammakko, monen sadun sankari. – Rakastan Andersenin satuja, sillä ne on kirjoitettu yhtä lailla aikuiselle kuin lapselle. Kaappien hyllyillä enkelit ja leijonanpäät, kipsijäljennökset ja nukkekodin kalusteet muodostavat kuin itsestään toisensa löytäneitä asetelmia, sadun katkelmia
Hyönteiskokoelmat ovat osin suvun perintöä, osin itse hankittuja. Nämä ovat matkamuistoja ja tuliaisia. Oikealla japanilainen, keskellä meksikolainen nukke. Kaunista ja käytännöllistä: linnunmunat on varastoitu varmaan talteen, 1930-luvun funkispöydän lasilevyn alle. Vasemmalla oleva lasille maalattu, soittavaa naista esittävä kuva on kiinalainen. kotona – Sota-ajan lapsena minulla oli jatkuva nukennnälkä, kertoo Kaila. Alahyllyllä on simpukankuoria. Antiikki & Design 14. Lintuhämähäkki on menettänyt aikojen melskeissä raajojaan
Kotimaisen jugendkaluston kaksi pöytää ja seitsemän tuolia ovat jakaantuneena kolmeen huoneeseen. Uutta ovat esimerkiksi olohuoneen String-hyllykkö ja Lundian valkoiseksi maalattu täyspuinen kirjahylly. UUSI ASUNTO on sisäpihan kivitalon ylimpään kerrokseen rakennettu ullakkohuoneisto. Sellainen on › Antiikki & Design 15. – Oli vaikea luopua vanhoista rakkaista huonekaluista ja tavaroista, mutta pakkohan sen oli onnistua. Silti suurin on rakkaus. Sen etelään antava ateljeeikkuna valaisee koko kahden huoneen ja keittiön kodin, joka asunnon keskelle rakennettua kylpyhuonetta lukuun ottamatta on yhtenäistä tilaa. Ne käsittelevät suuria tunteita, tuskaa, iloa, ja satujen voi nähdä valmistavan ihmistä kohtaamaan elämän väistämättä eteen tuomat iskut. ERITYISTÄ Vitriinikaapit ovat täynnä mielikuvitusta ruokkivia vanhoja esineitä. Sen edessä on 1960-luvulla Haimilta ostettu Yrjö Kukkapuron nahkasohva, täydessä iskussa edelleen. Iso elämänmuutos Kailan elämässä tapahtui kolmisen vuotta sitten. Sohvapöydällä lepää sisustuskirja, joka kertoo industrialeli teollisuustyylistä. Vaikka ollaan suurkaupungin keskellä, korttelin keskellä on aivan hiljaista. Vanhan ullakon muoto näkyy viistoissa katoissa ja tiiliseinissä. Kirjan kuvissa moderneja yksityiskoteja on kalustettu teollisuushallien järeillä pöydillä, peltikaapeilla ja metallisilla työtuoleilla. Visualistin varmalla maulla on syntynyt rento sisustus, jossa on antiikkia, designia ja vähän aivan uuttakin. Iso näyttelykaappi on täynnä muistoja. Olohuoneen viiston katon alle on rakennettu Lundian täyspuinen kirjahylly. Oli myös hankittava uusia, viistojen kattojen rajoittamaan tilaan sopivia kalusteita. Hän purki Helsingin Kumpulan suuressa puutalossa vuosikymmeniä olleen kotinsa ja muutti ydinkeskustaan. Paljon on silti vielä varastossa. Vanhat huonekalut ja muutamat uudet hankinnat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden. ASUNTO Noin 80 neliön ateljeehuoneisto 1881 valmistuneen talon sisäpiharakennuksessa, jonka ullakko muutettiin 2012–2013 asunnoiksi. Olohuonetta komistaa 1800-luvun tammipuinen kokoelmakaappi, ja Kailan äidinperintöä on Ben af Schultenin Artekille suunnittelema nojatuoli. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUU taiteilija, satukirjojen kuvittaja Kaarina Kaila. Se puhuttelee Kaarina Kailaa ronskilla mutta aistikkaalla otteellaan. Italialaisen, lasikantisen sohvapöydän väri tuo mieleen Välimeren. Hurmaavat pikkuesineet ovat lasiovien takana. Hyvän ystävän Yrjö Kukkapuron huonekaluja ja valaisimia on 1970ja 80-luvulta
Sen päällä on sammakkosormus. Pieni kipsipää vasemmalla esittää Venetsian Basilica di San Marcon enkeliä, keskellä oleva siivekäs leijona on venetsialaisen kauppiaan lahja, peltinen myrkkypurkki löytö purkutyömaalta. Antiikki & Design 16. Täällä kohtaavat munkki, enkeli ja lasivitriinissä asuva muumioitunut sammakko. kotona Kurkistus makuuhuoneen yhteen tavarakaappiin
kotona Kultainen omena on Kailan pääpalkinto Bratislavan kuvituskilpailusta, ja sen oikealla puolella oleva metalliplakaatti on toinen tunnustuspalkinto samasta kisasta eri vuodelta. Keittiön kaapin päällä myhäilee vanhan kodin portin päällä vartioinut puu-ukko. Lisko on kollega Maikki Harjanteen lahja. Suosituimpia ovat hänen kuvituksensa tanskalaisen H.C. Andersenin satuihin. Antiikki & Design 17. Kaarina Kaila on julkaissut kymmeniä satukirjoja, joita on käännetty useille kielille, muun muassa saksaksi, hollanniksi ja japaniksi. Italialaisen mattavalkoisen kaapiston välitilaan on keraamikko Karin Widnäs tehnyt punasaviset, lasittamattomat laatat. Teollisuustyyliseen uuteen kaappiin on saatu paljon tilaa astioille Ikean metallisilla irtohyllyköillä. Tiilenväriset keramiikkamaljakot ovat toisten ystävän, taiteilija Marjukka Söderlundin tuotantoa
Hän nauttii keskustaelämästä, teatte rien, gallerioiden ja liikuntasalin läheisyydestä. 1979 hän sai metalliplaketin Anni Mannisen kuvituksesta ja 1983 pääpalkinnon, Kultaisen Omenan, teoksesta Pieni merenneito ja muita Andersenin satuja. Eteiseen Kaila on teettänyt Venetsiasta ostamastaan pikku julisteesta suurennoksen Dialabissa. Olin vielä lapsi, kun tuo oivallus täytti mieleni. Buduaaritunnelmaa pohjoiseen antavan makuuhuoneen ikkunan äärellä. – Uskon että tämän näkyvän maailman rinnalla on henkinen todellisuus. ITALIALLA ON Kaarina Kailalle aivan erityinen merkitys. Ne ovat vedonneet myös ostajiin, sanoo Kaila, joka on nyt taiteilijaeläkkeellä. Viime joulun hän vietti ystäviensä luona maaseudulla Venetsian ulkopuolella. Isoisän kunniakirja on nyt samassa vitriinissä kuin Kaarina Kailan omat tunnustukset kuvittajien arvostetuimmasta tapahtumasta, Bratislavan kansainvälisestä kuvituskilpailusta. Näissä akvarelleissa on samaa henkeä kuin hänen muussa tuotannossaan. Mutta siihen tarvittaisiin kunnon työhuone. Antiikki & Design 18. Niin Kailan satukuvituksissa kuin taiteessa näkyy vaikutteita Italian keskiajan ja renessanssin taiteen maisemista ja muotokuvista. KAARINA KAILAN (os. Niissä on myös enkeleitä, tuonpuoleisen lähettiläitä. kotona käytössä Kailan työtuolina. Satukuvittaja ei siirtänyt pastellinsävyistä maailmaa kotiinsa. – Olen onnellinen, että olen voinut elättää itseni kuvituksillani ja taiteellani. Kinnunen) juuret ovat Lappeenrannassa, jonne hänen isoisänsä, suutarimestari Pekka Kinnunen perusti kenkätehtaan 1900-luvun alussa. Kailan kuvittamia Andersenin satukirjoja on käännetty monille kielille, ja niistä otetaan yhä uusia painoksia. Mielessä muhivat kuitenkin uudet työt. Söpöilystä ei näy jälkeäkään. Yksi Venetsian leijona levittää siipiään makuuhuoneen lasikaapissakin. Sen edessä on sotavankina Suomessa olleen venäläismiehen tekemä tuoli, toinen tuoli on Yrjö Kukkapuron. – Olisi kiinnostavaa kokeilla öljyvärejä ja vähän suurempaa kokoa. Satujen kuvitus on kuitenkin viime vuosina vaihtunut omaan taiteeseen. la piti viimeksi näyttelyn Helsingissä loka-marraskuussa Galleria Duetossa. Erityisesti japanilaiset ovat ihastuneet hänen kuviinsa. Hän on asunut Venetsiassa kolme vuotta ja vierailee siellä säännöllisesti. Keittiö, olohuone ja makuuhuone ovat kaikki yhtenäistä tilaa, makuuhuoneen erottaa muusta pellavaverho. Kaarina Kaiettä isoisän valmistamat naisten nahkasaapikkaat palkittiin parhaana 1909 Pariisin maailmannäyttelyssä. Suvun taiteellisesta lahjakkuudesta kertoo, Etenkin japanilaiset ovat ihastuneet Kailan kuviin. Niitä verrattiin taideteoksiin. Venetsia on ottanut suojelupyhimyksekseen evankelista Markuksen, jonka tunnus leijona katselee olohuoneen tiiliseinältä ja työpöydältä
Toimenkuva oli edellä aikaansa. Erityisesti naisten tarinat ja onnistumiset kiinnostavat minua. Tuleeko heistä globaaleja maailmankansalaisia, jotka eivät koskaan saavuta samaa kollektiivista tunnettuutta kuin design-isovanhempansa. Tuosta salaperäisestä aikakaudesta harva enää tietää mitään. Pirkko Stenros, Vuokko Nurmesniemi ja Oiva Toikka ovat ikänsä puolesta tämän designsuvun vanhimpia, he opiskelivat jo 1950-luvun alussa. Yhden ura muotoilijana alkoi, koska hän myöhästyi taidekoulun pääsykokeesta ja pyrki sen sijaan Taideteolliseen oppilaitokseen. Isa Kukkapuro-Enbom ja Jutta Ylä-Mononen. Antiikki & Design 19 PALUU TULEVAISUUTEEN OLEN OLLUT AIKAMATKALLA. Oiva Toikka oli hyvä piirtämään, ja ”sitten tuli se keramiikka”. Nyt tiedän enemmän ja katson yhtäkkiä uusin silmin suomalaisen muotoilun klassikoita sekä salattuja helmiä. Nuoret lahjakkuudet löysivät paikkansa teollisina muotoilijoina autotehtaalla, tekstiilisuunnittelijoina, lasitaiteilijoina, tuolisuunnittelijoina. OLEN LIIKUTTAVAN KIINTYNYT näihin suunnittelijoihin ja heidän luomuksiinsa. Mietin, millaisen maailman tämän päivän vuokot, eerot ja oivat jättävät taakseen. Designerien esineet luovat minulle henkisen mummolan. Toisen maailmansodan jälkeen ideoille oli kysyntää. Stenrosin rättisitikan katolle pakkautuva, kokoon taitettava pinnasänky on suorastaan tämän päivän palvelumuotoilua. Tarvittiin kaikkea mahdollista, kalusteista lakanoihin ja mekkoihin. Kun hän pyristeli vastaan vauva käsivarrellaan, hänelle sanottiin jämäkästi: ”Puuteria poskiin, rouva Puotila, nyt pitää tulla.” Siitä alkoi kansainvälinen yritysyhteistyö, joka ulottui 18 maahan. Toisaalta, tämä koti tarjoaa hyvät eväät viedä Suomen muotoilumainetta eteenpäin. Joku kuuli Ateneumista bändikaveriltaan, toisen matikkapää ei riittänyt arkkitehtuurilinjalle. Vuokko Nurmesniemen sanoin, maa oli autio ja tyhjä. kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija.. Kalustemuotoilija Hannele Bonsdorff sai suunnitella Neuvostoliittoon hotelleja sisustuksineen ja yksityisasuntoja puolueen johtajille. Pirkko Stenros seurasi perheyrityksen kutsua ja ryhtyi sisustusarkkitehdiksi. Jos tulevaisuus tuntuu synkältä, kuunnelkaa Eero-ukin intoa työtään kohtaan: ”Tää on niin hiton kivaa!” Näistä tarinoista ilmestyy syyskuussa kirja Inspire me! Suomalaisia designtarinoita, toim. Heidän suunnittelunsa on minulle tuttua, mutta oli kiehtovaa kuulla, mistä kaikki alkoi. Eräs haaveili jo lapsena kotipaikkakuntansa ainoan taidekäsityöliikkeen ikkunan takana designerin urasta. Hyväntahtoinen kohtalo on ollut moottorina monessa. Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi olen kiertänyt haastattelemassa koko liutaa Kaj Franck -elämäntyöpalkinnon saaneita suomalaisia designereita. Oiva Toikan satumaiset lasiveistokset, Eero Aarnion hassut esineet, Heikki Orvolan Kivi-tuikkulasit, Vuokon raidalliset kankaat – ne luovat minulle henkisen mummolan, rakkaan ja turvallisen. Tekstiilitaiteilija Ritva Puotila kertoi, miten hänelle soitettiin ja käskettiin tulla tapaamaan ulkomaalaisia herroja Käsityön ystävien toimistoon. AMMATINVALINTA ON OLLUT myös kiinni sattumasta. Luulin tietäväni heistä paljon, mutta väärässä olin. Vuokko Nurmesniemi halusi taiteilijaksi jo varhain ja jätti oppikoulunsa kesken pyrkiäkseen Ateneumiin. Pirkko Stenrosin kotikalusteiden lähtökohtana olivat aikanaan nuoren perheen tarpeet. On kuin olisin haastatellut enoja, tätejä ja serkkuja, joiden edesottamuksista olen kuullut hataria kertomuksia sukujuhlissa
3. Roberts-radio 1960-luvulta 100 e, Classic Audio. 7. Nyt ne ovat sisustajan aarteita. sifoni 115 e, KooPernu. 4. 1 3 4 5 6 7 2 VANHA ON UUSI TRENDI Vanha ja kulunut on kaunis ja nykyään myös trendikäs. 1. 2. Cocktaillasi 14 e ja 6. Matkalaukku 55 e, Helsinki Secondhand. Helmet 5 e, Helsinki Secondhand. 5. 1980–90-luvun Ray Ban -aurinkolasit 90 e, Classic Audio. Ti ed us te lu t: C la ss ic A ud io 50 55 54 , H el si nk i Se co nd ha nd , 50 43 2 90 13 Ko oP er nu 40 70 91 82 7, O ra nk i 50 35 2 59 26 , Pl ay it ag ai n Sa m (0 9) 62 8 87 7, R oo m ag e 50 37 4 61 64 , To is to 44 99 8 40 44 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG kaunis koti Antiikki & Design 20. Antiikin ja uuden välimaastossa olevat, muutaman vuosikymmenen takaiset esineet päätyivät vielä jonkin aikaa sitten roskalavoille. Mekko 260 e, Play it again Sam
3. Helioksen pöytävalaisimessa on teollisuushenkeä, 110 e, Oranki. Suuri peltikannu inspiroi kukka-asetelmien tekoon, 75 e, KooPernu. kaunis koti Antiikki & Design 21. Kulunut kartta on kuin taulu. 5. Vihreän, lukittavan vaneriarkun voi asettaa vaikkapa sohvapöydäksi tai tasoksi sängyn päätyyn, 70 e, Oranki. 8. 4. 2. Vanha Kreikan kartta, 50 e, Oranki. Kauniisti kulunut karttapallo luo nostalgista tunnelmaa, 120 e, Toisto. Metallista särmää sisustukseen. 7. 1 2 4 3 6 7 8 5 1. Metallinen jäätelökulho 10 e / kpl, KooPernu. Metallinen sairaalan yöpöytä tuo särmää sisustukseen, 210 e, Roomage. 6. Puisen lokerokaapin väri ja kulunut pinta ovat juuri se juttu, 990 e, Roomage
Kädessään hänellä on filigraanilasimalja 1970luvun lopulta. Heikki Orvolalle rakkain materiaali on lasi. Hyllyssä kaksi Arabialle 1980-luvulla suunniteltua Kardinaali-sarjan kannellista maljaa, joissa näkyvät Orvolan mieltymykset hallittuun muotoon ja ylellisyyteen. Antiikki & Design 22
elävä legenda Mielen ja käsien liitto 24hja Taika-astioiden suunnittelija Heikki Orvola tunnetaan insinöörimäisen tarkkana muodon hiojana. Antiikki & Design 23. Inkivääripurkki päätyi pari vuotta sitten Hagelstamin huutokauppaan erään suomalaisen pankin kokoelmista. Uniikkilasit todistavat, että insinöörimäiseksi muotoilijaksi luonnehdittu Heikki Orvola hallitsee myös visuaalisesti rikkaan ja herkän koristelun sekä vapaan muodon. Lysterin hehku tulee metallioksideista. Heikki Orvola lupasi silloin vaimolleen, että hankkii sen hinnalla millä hyvänsä. Orvolan luovuus kukkii myös kirjonnassa. Kulho on muotiin puhallettua vihreää lasia, jonka kohokuviot ovat syntyneet hiekkapuhaltamalla ja hapotuksella. Kaappi on Mirja Orvolan suunnittelema. Vihreä purnukka on vuodelta 1976, vati Kaj Franck -muotoilupalkintonäyttelystä 1998 ja pokaali 1970-luvun puolivälistä. Uniikissa lasissa hänen kokeilumielensä pääsee valloilleen. › Alessandro Mendinin muotoileman Alessin maljakon koristelijoiksi kutsuttiin sata kansanvälistä taiteilijaa 1992, vasemmalla maljakko Heikki Orvolan koristelemana. – Harva tietää, kuinka suuri työ tuollaisessa koristelussa on, Orvola huomauttaa. On vaatinut monta vaihetta ennen kuin kulhoon on saatu lyyrinen lehtiaiheinen koristelu, jossa on ripaus ylellisyyttä. Hyvä esimerkki siitä on kannellinen kulho vuodelta 1982, Inkivääripurkki. – Uniikkilasi on koekenttä erilaisille tekniikoille ja omille mieltymyksilleni, Orvola sanoo. Sen muodoissa ja koristeluissa hän on päässyt ylittämään sarjatuotannon rajat. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG H eikki Orvolan koti Helsingin Töölössä on kuin pienimuotoinen näyttely hänen muotoilunsa toisesta puolesta, uniikkilasista
Linnut ovat löytäneet paikkansa kodissa eteisen hyllystä. – Varsinkin käyttölasien muotoilussa tilanne on vaisu, se ei ole muodissa. AVIOPARISTA ON muodostunut tiimi: he kysyvät toistensa mielipidettä myös ammatillisissa asioissa. Pari meni naimisiin 1980. • Lasin ammattitekniikanopettaja Taideteollisessa korkeakoulussa 1977–91. Sitä ennen tapahtui jotain, jota voi kutsua kohtaloksi. Professorin arvonimi 2002. elävä legenda HEIKKI ORVOLA • Muotoilija, professori Heikki Orvola syntyi 1943 Helsingissä. He jakavat myös huolen suomalaisen muotoilun nykytilasta. Kumpikin osti itselleen matkamuistoksi pienen kivestä veistetyn linnun, ja myöhemmin selvisi, että ne olivat samasta kaupasta ja samanlaiset. Uutta tehdään, mutta väkisin, eikä sillä ole mitään tekemistä käytännöllisyyden ja estetiikan kanssa, Heikki Orvola arvostelee. Vuonna 2000 Mirja Orvola oli Finlandia Junior -ehdokkaana Elmeri-lastenkirjastaan. Hänen 1972 suunnittelemansa Aurora-lasisto oli ensimmäinen suomalai”Tekniikan ja taiteellisuuden pitää kulkea käsi kädessä.” › Antiikki & Design 24. • Vakituisena muotoilijana Nuutajärven Lasilla 1968–83 ja Arabialla 1987–93, freelance-töitä edellisten lisäksi Järvenpää Emalille ja Marimekolle. Kotiin hän on suunnitellut tyyliltään ajattomat sohvan, sohvapöydän sekä vitriinikaapiston. • Arabian taideosastoyhdistyksen perustajajäsen. Seinällä on Birger Kaipiaisen komeat vadit, ikkunalaudalla Oiva Toikan värikästä lasia, kahvipöytään on katettu pieni soma Kaj Franckin filigraanilasinen kermakko. Monen Heikki Orvolan lasin ja astian suunnittelu on edennyt vasta, kun vaimo on antanut sille hyväksyntänsä. Hän on sisustusarkkitehti, joka on suunnitellut huonekaluja muiden muassa Haimille, Mirja Orvola on myös vastannut miehensä näyttelyjen suunnittelusta. KOTONA ON MYÖS muiden tunnettujen suomalaisten muotoilijoiden teoksia. Puoliso sisustusarkkitehti ja kirjailija Mirja Orvola. Lasitehtaat ovat vaikeuksissa. Purkista oli kiinnostunut myös toinen huutaja, mutta huutokilpa päättyi Orvolan eduksi. Kun tekninen taituruus häviää, se köyhdyttää muotoilua, Mirja Orvola sanoo. Pro Finlandia -mitali 1984 ja Kaj Franck -muotoilupalkinto 1998. – Nykyään tuntuu unohtuvan, että tekniikan ja taiteellisuuden pitää kulkea käsi kädessä. Kunnia kauniille kodille ja designin tyylikkäälle esillepanolle kuuluu vaimolle Mirja Orvolalle. Ikkunalla on Orvolan omaa ja Oiva Toikan lasia. KÄYTETTÄVYYS MERKITSEE Heikki Orvolalle paljon. Heikki Orvola on suunnitellut kotonaan monta uniikkityötä ja sarjatuotantoesinettä. Molemmat osallistuivat Kiinan-matkaan, mutta eivät silloin tunteneet toisiaan. Ne ovat muistoja uran alusta ja läheisistä työtovereista, sillä Orvola jakoi työhuoneen Franckin ja Toikan kanssa aloittaessaan muotoilijana Nuutajärvellä 1968. Hänen luovuutensa on säteillyt moneen, kuten puolisonkin. • Valmistui muotoilijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1968
Koristelussa on käytetty myös hapotusta ja hiekkapuhallusta. elävä legenda Malja on vapaasti puhallettua lysteroitua filigraanilasia 1970-luvun puolivälistä. Yhdysvalloissa Pilchuckin studiolasikeskuksen workshopissa 1976 tehty purnukka on ainoa Orvolan itse puhaltama lasi. Lehtikuviot on lysteroitu eli käsitelty metallioksidilla. kerroksen eli taideosaston näyttelyyn Washingtonissa Yhdysvalloissa 2015. Antiikki & Design 25. Uniikit lasiteokset osallistuivat Arabian 9
Yhden työn ompelu vie jopa parisataa tuntia. Työhuoneen verho on Heikki Orvolan Marimekolle 2000-luvulla suunnittelemaa Lomapäivä-kangasta. Antiikki & Design 26. Kirjonta alkoi käsillä tekemisen tarpeesta. Tässä rakkolasissa kuparioksidi on muodostanut kuplia lasikerrosten väliin laajentuessaan kuumennuksessa. elävä legenda Uniikkilasi on tarjonnut tilaisuuden kokeiluihin. Heikki ja Mirja Orvola ovat toisensa tukijoita ja kriitikoita. Vapaasti puhalletut maljat ovat Heikki Orvolan ensimmäisestä näyttelystä vuodelta 1970
– Kirjontatyöt ovat syntyneet käsillä tekemisen tarpeesta, hän sanoo. Heikki Orvola osti oman purkkinsa huutokaupasta. Ne avaavat tunnetusta ja tunnustetusta muotoilijasta merkittävän ja vähemmän tunnetun puolen. Heidän näkemyksensä ovat lähellä vackrare vardagsvara -ihannetta (kauniimpi arkitavara), joka syntyi Ruotsissa 1920-luvulla. Noin 30 x 30 cm kokoisen teoksen tekemiseen voi upota kaksisataa tuntia. – Heikin kädet tekevät vaikka mitä, Mirja Orvola jatkaa. Orvolan mukaan kirjonta lähentelee meditointia, siiinä aika ja paikka katoavat ympäriltä. Antiikki & Design 27. He ihmettelevät, miksi suomalaista vanhaa muotoilua ei esitellä laajasti ja pysyvästi missään. AKTIIVISIN ASTIAMUOTOILU on hiljenemässä, mutta luovuus ei. – 24h syntyi ensin omasta tarpeesta, ja sitten se meni Arabian tuotantoon sellaisenaan. Ne ovat olleet myös myyntimenestyksiä. Parin vuoden päästä on aika pitää uusi kirjontatöiden näyttely ja myös julkaista niistä kirja. Se on paras tapa kehittää tuotantoa, Heikki Orvola sanoo. Nyt Heikki Orvola keskittyy kirjontaan. – Tehtaille pitäisi palkata kuukausipalkkainen suunnittelija. Onnistuneiksi töikseen hän nostaa Herttuaja Aurora-lasit sekä 24h-astiat. Hänen ensimmäiset sarjatuotantolasinsa syntyivät Nuutajärvellä 1960-luvun lopulla, viimeiset 2010-luvulla, kun hän suunnitteli Taika-lasin, jota koristaa Klaus Haapaniemen piirtämä kuvio. Vuoteen 1992 tuotannossa olleeseen sarjaan kuului kolmetoista erilaista juomalasia sekä karahvi. Näyttely oli menestys, ja Orvola sai valtiolta 3-vuotisen apurahan kirjontatöiden tekemiseen. Siihen ei tarvinnut tehdä muutoksia, joita yleensä tulee tuotantoprosessissa. Vuonna 1992 suunniteltu Bebop-koriste on taas ajankohtainen, sillä se koristaa yhtä Arabian Suomi 100 -mukeista. Hän kuitenkin pitää itseään ennen kaikkea designerina, jonka tavoitteena on ajaton ja hyvä käyttöesine. Työt ovat vaikuttavia, värikylläiset fantasia-aiheiset tekstiilit ovat kuin ommeltua surrealismia. Myös Arabian Taika-astiasarja on Orvolan muotoilema, mutta sen alkuperäinen nimi oli Aika. Se ei ole ihan tuore juttu, sillä vaimo ja Oiva Toikka houkuttelivat hänet esittelemään kirjotatöitään Sculptorissa 1983 pidetyn lasinäyttelyn yhteydessä. KODIN UNIIKKILASIA katsellessa tulee mielikuva, että Heikki Orvola on liikkunut pääasiassa sen parissa. Siinä on käytetty myös hapotusta ja hiekkapuhallusta, jonka soveltamisessa lasiin Orvola oli ensimmäisiä muotoilijoita Suomessa. Sillä olisi varmasti paljon annettavaa nykyisille ja tuleville muotoilijoille. Kompromissit kuuluvat muotoilijan ammattiin, ei niissä ole mitään ihmeellistä, Orvola sanoo mutkattomasti. Sen tavoitteena oli nostaa arjen laatua parantamalla huolellisella suunnittelulla jokapäiväisten käyttöesineiden esteettisyyttä ja toimivuutta. Heikki Orvolan ura on huikea. Lysteroidusta lasista tehty Inkivääripurkki vuodelta 1982 päätyi takaisin muotoilijalleen huutokaupasta. Orvolat muistuttavat, että suomalaisen muotoilun menestys 1900-luvulla perustui rohkeaan mutta käytännöllisyyteen tähtäävään tarkkaan suunnitteluun. elävä legenda nen lasisarja, jossa lasien muoto ja mittasuhteet tehtiin kullekin juomalle sopiviksi. On suorastaan välttämätöntä, että kirjontatyöt tulevat suuren yleisön nähtäväksi. Hän ujosteli, sillä töitä ei ollut tarkoitettu julkisiksi, mutta myöntyi lopulta. Taika-nimi tuli Haapaniemen koristeesta. Herttua on valittu Pariisin taideteollisuusmuseoon edustamaan 1960-luvun muotoilua
1910 Antiikki & Design 28
Vuosisadan alun hedelmäkorihatut vaihtuivat modernimpiin malleihin, joita ei enää tarvinnut seivästää hattuneulalla pääskysenpesämäiseen nutturaan. Vuosisadan muoti heijastaa naisen vapautumista ja aseman muuttumista aktiivisemmaksi yhteiskunnassa. Poiret’n luomukset oli kuorrutettu ylellisillä strutsinsulilla ja turkiksilla. Muodissa se merkitsi korsetin vaihtumista rintaliiveihin, polkkapituisia hiuksia ja helmojen napsaisemista polven alle ulottuviksi. 1920 Vilaus säärtä Ensimmäinen maailmansota mullisti naisen aseman. Tämä yksinkertaisti kampaukset. Paul Poiret ammensi innoituksensa itämailta ja muokkasi omat versionsa haaremihousuista ja kimonosta. 1920 Vapautumisen vuosisata 1900-luku mullisti naisten pukeutumisen. Näin muotiin ujuttautuivat valuvat linjat. › ajankuva Antiikki & Design 29. MIRVA SAUKKOLA KUVAT LEHTIKUVA 1910 Hyvästi kureliivit! Pariisilaissuunnittelijat alkoivat kapinoida korsettia vastaan. Kuristavat korsetit jäivät historiaan, ja tilalle kahmittiin lainatavaraa miesten vaatekaapista. Käsilaukku, jossa nainen kuljetti vihdoin omaa rahaa, kohosi hittiasusteeksi
1950 Paluu menneisyyteen Sodan päättyminen merkitsi monissa länsimaissa naisen aseman taantumista. Kotirintamalla pinnisteltiin kiireisinä, joten hiukset sidottiin nutturalle tai peitettiin huivilla työn tiimellystä hidastamasta. Britanniassa muotisuunnittelijat Hardy Amies ja Norman Hartnell pestattiin säännöstelyn nimissä luonnostelemaan kangasta säästäviä kaavoja kotiompelijoille vuonna 1941. Työmarkkinat vapautettiin miehille, ja vaimot palasivat hellan ääreen. Suomessa naisten housuja ei kaupunkikuvassa näkynyt. Siluettiin etsittiin voi› ajankuva Antiikki & Design 30. Chanel suosi joustavaa jerseytä, joka mahdollisti kiivaan kävelyn tai pyöräilyn. Sen sijaan niitä sujahteli hiihtoladulla. Niitä suosi Marlene Dietrich (kuvassa), joka erottui maskuliinisella tyylilmaa terävistä olkapäistä. Nailon kului sukkien sijaan laskuvarjoihin, joten sääriin piirrettiin takasauma esittämään sukkia. Kangasta riitti vähän ja hameet kapenivat. Muoti heijasti lä avantgardistisessa Berliinissä. Liikunnallista ulkoilmaelämää ihannoivalla vuosikymmenellä housuista ja neulevaatteista tulikin huippumuotia. 1930 Hollywoodin hurma Kansa pakeni lamaa valkokankaan unelmiin, ja naiset jäljittelivät elokuvapuvustuksia. 1940 Kangas kortilla Sota jyristi muodin uusiksi. Myös Hollywoodissa housut olivat muotia. Itsenäisten ja nokkelien naisten rooleista tunnettu Kat harine Hepburn kuvattiin usein ukkohousuissa ja nauhakengissä. 1930 1940 Muotisuunnittelija ja tyyli-ikoni Gab riel le ”Coco” Chanel (kuvassa edellisellä sivulla) etsi ideoita miesten garderobista sekä toi kauluspaidan ja bleiserin naisten pukeutumiseen. Hän rakasti auringonpalvontaa, ja ikonin esimerkin myötä rusketus syrjäytti maidonvalkoisen hipiän. Kurveja hyväilevien jakkupukujen ja pidentyneiden helmojen oheen moni haikaili housuja. Muodin mallia näyttivät edelleen filmitähdet, kuten Lau ren Bacall (kuvassa)
1950 ajankuva Antiikki & Design 31
Säännöstelyn päättyminen villitsi valtaisiin helmoihin. Ompelijan taituroimat vaatteet vaihtuivat valmisversioihin. Muotikenkä oli piikkikärkinen ja -korkoinen avokas. ajankuva Antiikki & Design 32. Kävely niissä sujui huonosti, poseeraaminen paremmin. 1960 Nuorison avaruuskapina Euroopassa valmisvaatteita oli nähty niukasti, kun Yhdysvalloissa ne yleistyivät jo vuosisadan alkupuoliskolla. Luonnon1960-luvulla teineistä tuli tyylivaikuttajia. 1960-luku muutti tilanteen täälläkin. Teineistä tuli tyylivaikuttajia, joiden tapaan aikuisetkin naiset pukeutuivat. 1960 muutosta. Christian Diorin vuonna 1946 esittelemä Corolle-mallisto, jonka amerikkalaislehdistö risti New Lookiksi, palautti korsetin kahlitseman ampiaisvyötärön. Käytännöllisyys korvautui koreudella
1980 Poppari vai uratykki. Kuvassa on Cardinin kevätmallisto vuodelta 1969. 1970 1980 materiaalit korvattiin tekokuiduilla ja jopa muovilla. Seksuaalinen vallankumous ja sukkahousujen keksiminen hilasivat helmat puolireiteen, kun taas korot madaltuivat maan tasolle. Nuorekkaampi tyyli syntyi poptähtien suosimista šokkiväreistä, nahasta ja vartaloa nuolevasta trikoosta. Käytännölliset housupuvut nousivat hitiksi, sillä yhä useammat länsimaiset naiset tasapainoilivat työelämän ja perheen välillä. 1970 Tekokuiduista luontoon Vuonna 1972 kotimaisilla muotimessuilla säväytettiin pirteällä punaisella. Anne Pohtamon näytösasu Kenkämessuilla vuonna 1985 yhdisti maskuliinisen solmion huomioväriin. Materiaalit valittiin kiireen ehdoilla silittämättä siisteistä tekokuiduista. Vähitellen luonnonkuidut palasivat ja kädentaidoilla, kuten neulomisella ja virkkaamisella, piristettiin pukeutumista. Minkkipanta vihjaa vuosikymmenelle tärkeään asiaan, vaurauden julistamiseen. Etenkin italialaissuunnittelija Giorgio Armani, joka puvusti elokuvan American Gigolo (1980), tunnettiin räätälöinnin velhona. Ajan erikoisuus oli unisex-tyyli, joka merkitsi naisten ja miesten identtisiä housutai haalariasuja. Ahneuden aikakaudella luotiin ajatus supernaisesta, joka rynnii eteenpäin urallaan ja kynsii miestä sängyssä kuin seksipeto. Ajan suunnittelijoista Pierre Cardin kiikaroi ideoita avaruudesta. Ihmeolio pukeutui jakkupukuun, jonka hartioissa oli täytettä kuin sohvatyynyissä. Niiden suosiota varjosti vuonna 1973 alkanut, Lähi-idän levottomuuksien aiheuttama öljykriisi. ajankuva Antiikki & Design 33
Asuun sopivat 1930-luvun helmet löytyivät samana päivänä toisesta berliiniläisestä liikkeestä. Antiikki & Design 34. retrofiili Berliinistä ostettu 1930-luvun pitsileninki on kuin Ilse Paakkiselle tehty
Pukeutumisen lisäksi harrastus näkyy kodin sisustuksessa. • Ota aiheeseen liittyvät termit haltuun: esimerkiksi vintage on aitoa vanhaa, retro vanhan tyylistä ja repro eli reproduktio uustuotantoa, joka kopioi vanhaa. Marlene Dietrichillä oli samanlainen kampa ja peili kuin nämä Lontoon ihanuudet. • Korjauta ja pesetä vintagevaatteet ja -kengät ammattilaisilla, jotka tuntevat vanhat materiaalit ja menetelmät. – Jo ajatus siitä, millaisissa juhlissa tämä vaatekaunotar on mahtanut vierailla, on pyörryttävä. Kokoelmasta löytyy muun muassa apinanmuotoinen korilaukku 1950-luvulta, vanhoja miestenlehtiä ja erikoisia täytettyjä eläimiä. Suomalaisiksi suosikkiliikkeikseen hän mainitsee Helsingin Kalliossa sijaitsevan Ansa Secondhandin ja sauvolaisen Alles Gute Vintagen. Vaatteiden eettisyys on minulle itseisarvo: ostan vain sellaisia vaatteita, joiden alkuperä voidaan jäljittää. – Etsin omaa tyyliäni. Facebookista edullisesti löytynyt apinalaukku kuuluu Ilse Paakkisen kokoelman helmiin. Kun hän kohtasi tanssitunnilla vintagepukeutujia, hän ymmärsi voivansa pukeutua kuten kauan ihailemansa film noir -elokuvien kohtalokkaat naiset, femme fatalet. – Eniten ihailen 1930-luvun art decoa ja 1940-luvun kohtalokkaita diivoja, mutta myös 1950-luvun bombshell-kaunottaria eli povikuningattaria sekä 1970-luvun boheemia maailmankansalaisuutta. Vintage on hänelle sekä esteettinen että eettinen valinta. Paakkinen rakastaa erityisesti omituisia antiikkiesineitä ja kuriositeetteja. Vintage on hänelle sekä esteettinen että eettinen valinta. Yhdeksi vaatekokoelmansa helmeksi hän ILSE PAAKKISEN VINKIT • Tutustu alan kirjallisuuteen, kuten teokseen Vintage fashion – muodin vuosikymmenet (Otava 2013), sekä vanhoihin lehtiin ja katalogeihin. Hän oli juuri palannut Helsinkiin asuttuaan vuoden värikkäässä Tokiossa. mainitsee Berliinistä löytämänsä pitsisen 1930-luvun iltapuvun. retrofiili ”Mitä erikoisempi, sitä parempi!” Ilse Paakkisen omaleimaisessa vintagetyylissä yhdistyvät rakkaus orientalismia ja vanhoja elokuvia kohtaan. Viimeisen silauksen asuun kuin asuun tuo näyttävä 1970-luvun strassikaulakoru. Olen pitänyt huolta siitä, että leninkivanhus on päässyt arvoisiinsa bileisiin myös uuden elämän saatuaan. – Mitä oudompi esine, sen varmemmin se päätyy kotiini! Minua kiehtovat kaikki normeja hämärtävät esineet sekä uskonnollinen esineistö. – Erityisesti Dietrichin sukupuolirooleja rikkova, sensuelli tyyli on mieleeni. RIIKKA PENNANEN KUVAT PIA INBERG T eologian tohtori Ilse Paakkinen menetti sydämensä vintagelle jazztanssitunnilla kahdeksan vuotta sitten. Vintage on tästä näkökulmasta täydellinen valinta! Antiikki & Design 35. – Vintagevaatteilla on tarina ja sielu. Harrastukseni ei saa riistää ihmisoikeuksia, eläinten oikeuksia eikä kuormittaa luontoa. Nykyään Paakkinen pukeutuu päivittäin vuosikertavaatteisiin, joissa hän sekoittaa villisti eri vuosikymmeniä. ILSE PAAKKISELLA vintageharrastuksessa yhdistyvät intohimo sekä klassiseen elokuvaan että itämaiseen kulttuuriperinteeseen. Ehkäpä siksi, että teen työkseni teologista sukupuolentutkimusta aatehistoriallisten aiheiden parissa, tällaiset menneen maailman radikaalit naishahmot inspiroivat myös tyyliäni. Tyyli-ikonikseen hän nimeää näyttelijä Marlene Dietrichin. Sen ehtoina olivat näyttävyys, eettisesti kestävä kuluttaminen ja laadukkuus, hän kertoo. • Tarkista löytyykö reikiä, sillä vanhoissa vaatteissa saattaa asua ötököitä. YMPÄRI MAAILMAA matkustava Ilse Paakkinen ostaa vuosikertavaatteita ja vanhoja esineitä sekä Suomesta että ulkomailta. Kattavin valikoima löytyy kuitenkin Yhdysvalloista, etenkin Chicagosta. Pakasta tai saunota reikäiset vaatteet
Antiikki & Design 36. Iittalan vanha sokerimalja on Mariskoolin ”esiäiti”. Taustalla on toinen vanha sokerikulho. Näissä vanhoissa maljoissa reunat voivat olla joko taipuneet tai suorat
Marimekon suositusta Mariskoolista liikkuu paljon versioita. Opi erottamaan eri aikojen aidot Mariskoolit, niiden kopiot ja maljan esikuvana toimineet vanhemmat sokerikulhot. Miksi näin. Siitä on monta tarinaa, miten vanha so kerimaljamalli keksittiin ottaa uudelleen tuotantoon Marimekolle. Se on muodostunut jo yhdeksi suomalaisuuden ikoniksi. Antiikki & Design 37. Armi Ratia ihastui maljan muotoon. Lasi malja ei kuitenkaan ole Marimekon desig nia. design Tunnistatko Mariskoolin. Siihen ei yhdistetä suunnittelijaa lain kaan. Sen muotit löytyivät Riihimäen lasitehtaan va › Karhula-Iittalan kuvastossa vuodelta 1922 on mukana Mariskoolin edeltäjä ja siihen sopiva kermakko. Marimekkoelämääkirjan (Designmuseo 2010) mukaan Ristomatti Ratia oli ostanut Stockmannin poistomyynnistä maljoja, joiden valmista jasta ei ollut tietoa. KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ KUVAT KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ JA LAURA KOTALA A rmi Ratian perustaman Marimekon tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin sisus tusesineisiin kuuluu Mari skooli. Vasemmalla on 1960luvun Iittalan Mariskooli, oikealla vanha Iittalan sokerimalja, joka on pienempi ja sirompi. Iittalan tuotteet on merkitty I-kirjaimella ja Karhulan tuotteet K-kirjaimella. Niitä käytettiin jälkiruo kamaljoina jo Ratioiden kuuluisaa Bökarsia edeltäneen Sköldvikin kartanon juhlissa 1960luvun alussa
Aidon Mariskoolin pohjassa on liimattu merkki tai tarra tai stanssattu eli kohokuviona oleva Marimekko-teksti. design VALMISTUSVUODET SOKERIMALJAA , Mariskoolin ”esiäitiä”, on valmistettu 1800-luvun lopulta alkaen Iittalan tehtaassa sarjanumerolla 711–712 tai Onni-nimellä. NUUTAJÄRVEN TEHDAS on valmistanut Mariskoolia vuosina 1965–68 ja 1973– 93. Samat skoolit eri valossa. Valmistuksessa oli tauko Marimekon jouduttua yrityssaneeraukseen. Merkki tai tarra saattaa kuitenkin olla kadonnut tai siirretty toiseen skooliin. rastosta, ja Nuutajärven lasi alkoi valmistaa maljoja Marimekolle 1960-luvulla. Antiikki & Design 38. Halutuimpiin väreihin kuuluvaa ametistia on valmistettu 1968 ja uudelleen 1988–92. NYKYINEN MARISKOOLI on Marimekon tuote, jota ovat valmistaneet Iittalan ja Nuutajärven lasitehtaat. Kirjan mukaan vastaavia muotteja olisi voinut löytyä myös Iittalan tai Nuutajärven lasin varastoista, koska lasitehtaat käyttivät samoja, keskieurooppalaisilta tehtailta peräisin olleita muotteja. Esimerkiksi jalan sormuksen koko on vaihdellut: 1960-70-luvun sormus on kapein, 1990-luvun kuluneissa muoteissa sormus 1800-luvulla eri tehtaat tekivät samoja malleja. Aidon jalka on ohuempi ja sormus erilainen. Sen lisäksi, että useimmat puristelasimuotit ostettiin ulkomailta, Saksasta ja Ruotsista saapui Suomeen myös paikallisia lasinhiojia ja lasinpuhaltajaja muottimestareita. Aidon yläosan ”piparikoriste” on symmetrinen eli sopii yhteen, jos Mariskoolit laittaa päällekkäin. Mariskoolin ”esiäiti” on todennäköisesti saksalaista alkuperää, ja Iittalan kuvastoista se löytyy jo 1800-luvun lopulta. Hankaluutta tunnistamiseen tuo se että muotit ovat eri aikoina olleet erilaisia. Neodyymilasin väri muuttuu valaistuksen mukaan: kolme neodyymiväriä kahdessa valossa, ruusuoliivi, liila ja ametisti. Samoja malleja saatettiin myös valmistaa eri tehtaissa eri nimillä. VUODESTA 1994 Mariskooleja on valmistettu Iittalan lasitehtaassa. He toivat mukanaan paitsi osaamistaan, myös vaikutteita entisestä kotimaastaan. Kun nykyisen kaltaista tuotesuojaa ei vielä ollut, tehtaat kopioivat surutta toistensa malleja. Vasemmalla aito Mariskooli, oikealla kopio. Kopion reunassa on myös lasivalumaa ja epätasaisuuksia
Myös kysymys aitoudesta nousee Mariskoolin yhteydessä usein esiin. AIKOINAAN KAKKOSLAATUUN ei laitettu Marimekko-tarraa. Osoitteesta www.iittala.fi/tuote-FAQ löytyy luettelo eriväristen Mariskoolien valmistusvuosista. Opaalikeltaista Mariskoolia tehtiin vain koe-eränä. Aidon Ku va D es ig nm us eo Antiikki & Design 39. Keräilysuosikkeja ovat myös niin sanottuina ruokatuntitöinä tehdyt kokeilut, kuten Mariskoolista venyttämällä tehty kakkutarjotin. Vasemmalla 1960-70-luvun kapeasormuksinen vihreä Mariskooli, keskellä smaragdiväri ja nykymuotin sormus, oikealla ruusuoliivi, jossa on 1990-luvun paksu sormus. Keräilymarkkinoilla arvokkaimpia värejä ovat mattavärit, kuten mattaluumu ja mattamusta. Erityisesti punainen väri on haasteellinen, ja sen raaka-aineet ovat perinteisesti olleet kalliita. Vain hetken tuotannossa olleet erikoisuudet ja koe-erät ovat keräilijöiden suosiossa. Iittalan lasitehtaan vuoden 1892 katalogissa on Mariskoolin näköinen malja kahdessa koossa. VUODESTA 2004 aidon pohjassa lukee Marimekko muotista tulevana kohokuviona eli stanssina. Mattapintainen väritön ei ole yhtä arvokas. Opaaliväriset ovat verholasia, jossa voi havaita värjätyn ja kirkkaan lasimassan kerroksia. on massiivisempi, 1980-luvun ja nykyajan sormukset ovat niiden väliltä. Juttuun on saatu tietoja seuraavilta: amanuenssi Susanna Thiel Designmuseosta, Communications Manager Lotta Lappalainen Fiskars Finlandilta, Aila Vuotila Retronomi Oy:stä sekä keräilijä Laura Kotala. Esineen ikonisuus ja asema suomalaisuuden symbolina onkin sitä, että se on tullut osaksi meitä, jotka olemme saaneet Mariskooleja joulu-, ylioppilas-, rippija häälahjana. Niitä väärennetään paljon. Ja jos löydät erikoisen Mariskoolin, on mahdollista, että se ei olekaan kopio, vaan aito vanha lasimalja, Mariskoolin esikuva. Se kuuluu jo perinteiseen ”Marimekko-perheeseen” ja on ollut osana rakentamassa suomalaisia koteja arjessa ja juhlassa. Vuosien mittaan eri värivaihtoehtoja on ollut yli 50, tällä hetkellä valikoimassa on reilut 20 eri väriä. Pienissä Mariskooleissa, joita tehtiin 2008–15, stanssi on aina. Paperimerkkiä käytettiin 1965–80, silkkistä 1980–2004. design TARRAT JA STANSSIT OSASSA MARISKOOLEJA on pohjassa liimattu paperitai silkkimerkki, jossa lukee Marimekko. Haluttuja värejä ovat myös oranssi sekä opaalija neodyymivärit. Neodyymilasin väri vaihtuu valaistuksen mukaan. Alkuperällä tai suunnittelijalla ei siinä yhteydessä ole niin suurta merkitystä. Nämä ovat kaikki aitoja, mutta eri aikojen muoteissa on eroa muun muassa jalan sormuksessa. Eri värit ovat eri hintaisia. Tässä jutussa neuvomme tunnistamisessa. Aidossa Mariskoolissa näkyvät aina muotista tulleet kolme saumaa. Nyrkkisääntönä on, että lämpimän värisen lasin valmistaminen on vaativampaa kuin kylmien sävyjen. HISTORIASTA HUOLIMATTA Mariskoolin voi nykyään hyvin mieltää suomalaiseksi. Iittalan nykyinen väri ”karpalo” on Iittalan kemistien kehittämä tekninen innovaatio. Joissakin kopioissa on pohjassa rengasmainen reunus, jota aidossa ei ole. MAHDOLLISIA ovat myös Nuutajärven hopepohjainen tai kirkas tarra, Arabia Finn Chrystal -tarra, sininen Arabian kruunutarra tai Iittalan i-tarra. erottaa siitä, että vain ulkopinta ja pohja ovat mattapintaisia, sisäosa ei koskaan. Nykyään stanssi on myös kakkoslaadussa. Onhan moni muukin ”suomalaiseksi” mieltämämme asia taustaltaan jotain muuta
Antiikki & Design 40. Palanen saksalaistyylistä tiiliarkkitehtuuria Helsingissä. Uusgoottilainen Helsingin Diakonissalaitoksen kirkko valmistui 1897
Tälle kaupungin osoittamalle tontille nousivat 1897 Diakonissalaitoksen uudet rakennukset. Ku va H el si ng in D ia ko ni ss al ai to s › Antiikki & Design 41. Juhlan kunniaksi sisätiloja on kunnostettu alkuperäiseen asuun. Pariskunta sai Paulpojan, mutta lapsen ollessa vasta vauva isä kuoli ja jätti valtavan omaisuuden 31-vuotiaan leskensä vastuulle. Ne muodostavat Aurora-salin. Nykypäivän Helsingin Diakonissalaitos on konserni, joka tuottaa sosiaalija terveyspalveluja. kulttuurimatka Hyvää tekevä talo Punatiilinen Helsingin Diakonissalaitoksen rakennusryhmä nousi Helsingin Alppilaan 120 vuotta sitten, mutta siitä, kun Aurora Karamzin perusti laitoksen, on kulunut jo 150 vuotta. Tuon ajan aristokratia käytti suuria summia hyväntekeväisyyteen, ja niin Venäjällä kuin Suomessakin etenkin yläluokan naiset alkoivat organisoida köyhäinapua. Palvelujen piirissä on myös lapsia, nuoria ja vanhuksia. 1800-luvun Euroopassa teollinen vallankumous veti ihmisiä kaupunkeihin, joissa tehtaiden työntekijät elivät huonoissa oloissa. Alkuperäisen aatteensa mukaisesti laitos tarjoaa sosiaalija terveyspalveluja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, kuten alkoholisteille, narkomaaneille ja kidutuksen traumatisoimille pakolaisille. Seuraavan aviomiehensä eversti Andrei Karamzinin kanssa Aurora Karamzin tuAurora Karamzin on valokuvattu Diakonissalaitoksen perustamisen aikoihin 1867, jolloin hän oli 59-vuotias. Siksi Aurora pääsi 1835 keisarinnan hovineidiksi Pietariin, ja vuoden päästä hän avioitui upporikkaan aatelismiehen Paul Demidovin kanssa. Aurora Stjernvall syntyi Ulvilassa aatelisperheeseen, jonka isä ja myöhemmin isäpuoli toimivat vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Sen hallinnassa on kokonainen kortteli rakennuksia Helsinginkadun varressa. Keväällä niiden edustan rinne on sinisenään scilloja, idänsinililjoja, syksyllä vanhat lehmukset keltaavat puiston. Hyväntekeväisyys, filantropia, oli Aurora Karamzinin kutsumus, joka kypsyi dramaattisten elämänvaiheitten myötä. Kirkon remontti valmistui jo 2004, ja tuorein, uusrenessanssityylisen suuren portaikon entisöintityö päättyi syksyllä 2016. Niissä toimivat myös museo ja kirkko. Vanhimmat talot palvelivat aluksi sairaalana ja henkilökunnan asuntoina, nyt ne ovat hallintoja juhlakäytössä. Toiminta on uudistunut, mutta tilat näyttäisivät hänestä tutuilta: 120 vuotta vanhat rakennukset ovat hyvässä kunnossa, ja monia sisätiloja on palautettu alkuperäiseen asuunsa. LAHJOITUKSET ja vapaaehtoistyö ovat olleet keskeinen osa toimintaa kaikissa vaiheissa. Tätä kehitystä katsellessaan Diakonissalaitoksen perustaja Aurora Karamzin (1808–1902) olisi varmasti ylpeä. Valoisat salit, jotka alkuaikoina olivat kirjasto ja ruokasali, ovat nyt juhlaja kokouskäytössä. MAIJA TOPPILA KUVAT HEIKKI RAUTIO K un Helsinkiä lähestyy junalla, pian Linnanmäen jälkeen voi radan vasemmalla puolella nähdä vanhoja punaisia tiilirakennuksia
Hjeltille lahjoittama matkakello 1800-luvun alusta. Uusrokokoopöydällä on Aurora Karamzinin sairaalan ensimmäiselle ylilääkärille Otto E. kulttuurimatka Museossa esillä olevan lasimaljan on lahjoittanut Aurora Karamzin, ja sinistä kalustoa käytettiin, kun keisari Aleksanteri III oli vierailulla 1885. Kaikki Diakonissalaitoksen vanhat huonekalut ovat lahjoituksia. Cedercreutzien lahjoittamaa kalustoa koristavat veistetyt sfinksit. Entinen ruokasali on nykyään Aurora-sali, jonka seinällä on Dagmar Furuhjelmin maalaus 90-vuotiaasta Aurora Karamzinista vuodelta 1898. Antiikki & Design 42. A
Antiikki & Design 43. Juhlavan portaikon eli vestibyylin kunnostus valmistui syksyllä 2016. Konservointija restaurointiosuuskunta Rotundan tekijät ovat palauttaneet seiniin ja kattoon alkuperäiset värit. Hissi on 2000-luvulta
Sisarkodin, talousrakennuksen ja kirkon piirsi ilmaiseksi uskonnollisen herätyksen kokenut arkkitehti Karl August Wrede. Hän tutustui kristilliseen hyväntekeväisyyteen eri maissa, ja suunta löytyi saksalaisesta diakonia-aatteesta. Linjalle. Hän suunnitteli myös yksityisrakennuksia, kuten Nott beckien palatsin Milavidan Tampereelle (ks. Tiilirakennusten arkkitehtuuri ei noudattanut aikansa kansallisromantiikkaa vaan liitti ne Kaiserswerthin uusgoottilaiseen tyyliin. kulttuurimatka Arkkitehtuurin esikuvana on saksalainen uusgotiikka. Antiikki & Design 9/2016). Siitä pääsi aikoinaan suoraan 1. Se näkyy ikkunoiden suippokaarissa, kattojen holKirkon pilareissa ja seinissä on alkuperäiset värit vuodelta 1897. Suomessa uusgotiikka oli ollut suosituimmillaan 1800-luvun puolivälissä. tustui Demidovin suvun kaivoksiin Uralilla ja perusti alueelle kouluja ja lastenkoteja. Suomessa elettiin nälänhädän vuosia, joina kymmenesosa maamme asukkaista kuoli aliravitsemukseen ja kulkutauteihin. Diakonissalaitoksen hoitajat, sisaret, valittiin tarkalla seulalla. Kirkon arkkitehti Karl August Wrede teki suunnitelmat ilmaiseksi. ALKUTAIPALEENSA Diakonissalaitos toimi kulkutautisairaalana pienissä rakennuksissa eri puolilla kaupunkia, kunnes sai 1897 modernit tilat. Vuodenvaihteessa 1866–67 oli aika ryhtyä sanoista tekoihin. Nyt oven edestä aukeaa puisto. Sisaret luopuivat yksityisyydestään, ja Diakonissalaitoksesta tuli heidän kotinsa. Antiikki & Design 44. ANDREI KARAMZIN kuoli Krimin sodassa 1854, jolloin Aurora Karamzin oli 46-vuotias. Rikas leski etsi pitkään tarkoitusta elämäänsä. Aurora Karamzin lahjoitti Diakonissalaitoksen perustamiseksi suuret summat rahaa ja sai myös Venäjän keisarin avustamaan hanketta. Tärkein kriteeri oli kristillinen vakaumus – diakoniatyö oli Jumalan palvelemista. Alkuperäinen sisäänkäynti on tunnelmallinen. Sieltä oli 1851 valmistunut sairaanhoidon pioneeri, englantilainen Florence Nightingale. Kaiserswerthin Diakonissalaitoksesta nykyisessä Düsseldorfissa tuli hänen esikuvansa. Ne suunnitteli sairaala-arkkitehtuuriin erikoistunut Magnus Schjerfbeck, Helene Schjerfbeckin veli
AURORA KARAMZININ muisto elää monissa hänen lahjoituksissaan. Monien vaiheiden jälkeen kartanon osti Espoon kunta, jonka omistuksessa 1921 valmistunut päärakennus toimi vanhainkotina. Merkittävin Aurora Karamzinin perintö on kuitenkin itse Diakonissalaitos, jonka kehitystä hän saattoi seurata 94-vuotiaaksi. ENNAKKOVARAUKSESTA opastuksia järjestetään myös ryhmille, joiden enimmäiskoko noin 15. Päärakennus tuhoutui tulipalossa 1888, ja tuhoutunut on seuraavakin päärakennus. Juttu perustuu Helsingin Diakonissalaitoksen intendentin Jaana af Hällströmin haastatteluun ja Jyrki Paaskosken kirjoittamaan teokseen Ihmisen arvo – Helsingin Diakonissalaitos 150 vuotta (Edita 2017). Myös Alppikadun korttelin rakennuksiin on opastuksia toukoja elokuussa. Kirkkosali palautettiin uusgoottilaiseen asuunsa 2004, mutta siihen jätettiin myös myöhempiä aikakerrostumia. Tiedustelut ja varaukset p. Kirkko on edelleen käytössä, ja sitä voi vuokrata yksityistilaisuuksiin. Auroran nimeä kantavat myös kaksi katua, sairaala, koulu ja esimerkiksi puisto Espoossa. MUSEOON , Aurora-saliin ja kirkkoon järjestetään juhlavuoden opastuksia keväästä syksyyn. Talo on nyt tyhjillään, ja kaupunki etsii sille käyttöä. Antiikki & Design 45. Träskändan kartano Espoossa oli Karamzinin kesäkoti vuoteen 1895. Hän katselee Aurora-salin seinältä 90-vuotismuotokuvassa, jonka on maalannut taiteilija Dagmar Furuhjelm 1898. Ikkunoiden lasimaalaukset suunnitteli taiteilija Greta Hult 1920-luvulla. Yksi niistä on Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvila Töölönlahden rannalla. 1985 perustetun museon tehtävä on tallentaa vanhojen sisarten esineistöä ja esitellä laitoksen historiaa. Lisätietoa kierroksista ja ajoista: www.hdl.fi/fi/diamus. kulttuurimatka OPASTUKSET VIERAILLE DIAKONISSALAITOKSEN pitkän historian kiteyttävä erikoismuseo Diamus on kronologisesti etenevä kertomus. veissa, koristemaalauksissa ja pyöreissä ruusuikkunoissa. Aleksanteri II kunnioitti sitä vierailulla tullessaan avaamaan Suomen valtiopäiviä 1863. Kirkkosalin lasimaalaukset ovat 1920-luvulta, ja ne on suunnitellut taiteilija Greta Hult. Yksityishenkilöille ja yhdistyksille opastus on ilmainen. 040 485 3545. Valkoinen alttarivaate on Dora Jungin ensimmäinen kirkkotekstiili vuodelta 1932
Ateneumin taidemuseo. Aino von Boehm: Kesähattu, 1930-luku. Ku va H an nu A al to ne n / Ka ns al lis ga lle ri a 1 taide Antiikki & Design 46
2. Riitta Konttisen kirja kertoo, miksi modernit naistaiteilijat unohtuivat. Elga Sesemann Elga Sesemannin (1922–2007) perhe kuului Karjalan evakkoihin. Hän sai 40-luvulla nuorena taiteilijana huomiota voimakkailla moderneilla töillään. › taide Antiikki & Design 47. Kun kansakunta itsenäistyi, se halusi symbolikseen mahtipontista, miehistä taidetta. – Vuosina 1904–36 palkittujen joukossa ei ollut yhtään naista. Siltä on voinut näyttää, sillä modernismia on paljolti pidetty miehisenä projektina, professori Riitta Konttinen toteaa uudessa tutkimuksessaan. Heitä löytyi 136, ja lisäksi ovat vielä ne, jotka eivät ole päässeet taiteilijamatrikkeliin asti, Konttinen kertoo. Suuri osa kuitenkin jäi vähälle huomiolle jo aikanaan tai sivuun taidehistoriasta myöhemmin. Rupesin laskemaan 1910–40-luvuilla taidenäyttelyissä debytoineita naisia. Teoksen kuvakulma ja rajaus ovat rohkean moderneja ja värimaailma hänelle tyypillisen valoisa. ARJA MAUNUKSELA U uden vuosisadan uudet tuulet, kaupunkielämä, jazz, koneromantiikka, moderniksi muuttuva taide – miesten sankaritarinaako. – Parisataa teosta oli kehystämättöminä vintillä. 1. Ne löydettiin vasta hänen taiteilijapoikansa Tuomas von Boehmin kuoltua, Riitta Konttinen kertoo. Riitta Konttisella oli jo pitkään ollut aihe mielessä, ja lopulta alkusysäyksen kirjalle antoi hänen lukemansa taidehistorioitsija Tutta Palinin artikkeli dukaattipalkinnoista, joita Suomen Taideyhdistys on vuodesta 1858 jakanut nuorille taiteilijoille. Tulenkantajien Eurooppa-into tai Marraskuun ryhmän tummasävyinen ekspressionismi tuovat mieleen miesten nimiä. Tässä kymmenen kiinnostavaa esimerkkiä Konttisen kirjasta. Suomen taide-elämässä debytoi 1910–40-luvuilla 136 naista, mutta vain harva heistä on nykyään suurelle yleisölle tuttu nimi. Naistaiteilijoihin ei liitetty sellaisia käsitteitä kuin voima, omaperäisyys tai nerous, vaan he saattoivat kritiikkien mukaan korkeintaan olla taitavia jäljittelyssä ja sievissä, naisellisissa aiheissa. Teokset olivat jääneet, kun Aino von Boehm kuoli yhtenä talvisodan Helsingin pommitusten ensimmäisistä uhreista. Kesähattu-omakuvassa hän mahdollisesti maalaa, vaikkei maalausvälineitä näykään. 2 haitannut rahapula, mutta perhe-elämä vaikeutti keskittymistä taiteeseen. Oikeasti todellisuus maamme taidemaailmassa oli kuitenkin monipuolisempi kuin palkintoluetteloista tai lehtien kritiikeistä voisi päätellä. Juristin tyttären ja vaimon taiteilijanuraa ei Ku va H el si ng in ta id em us eo Elga Sesemann: Omakuva, 1945, Helsingin taidemuseo, kokoelma Bäcksbacka. Kyse ei siis ollut siitä, että naistaiteilijoita ei olisi ollut. Aino von Boehm Aino von Boehm (1892–1939) on taitelija, jonka tuotanto on kirjaimellisesti löydetty 2000-luvun puolella. Jotkut olivat jo tunnustettujakin, kuten Helene Schjerfbeck tai Ellen Thesleff. Mihin katosivat modernit naiset
taide Antiikki & Design 48. Ku va Ye hi a Ew ei s / Ka ns al lis ga lle ri a Ku va Ki a O ra m a / Pr o A rt ib us -s ää ti ö Ku va Ja ri Ku us en ah o / Ta m pe re en ta id em us eo Ku va W SO Y: n ki rj al lis uu ss ää ti ö Martta Helminen: Omakuva, 1910-luku, Tampereen taidemuseo. 3 4 5 6 Eva Törnwall-Collin: Tytön muotokuva, ajoittamaton. Meri Genetz: Auringonkukkia ja naishahmo, ajoittamaton, Ateneumin taidemuseo. Sylvi Kunnas: Elina Vaaran muotokuva, 1943, WSOY:n kirjallisuussäätiö. Pro Artibus -säätiö
Sylvi Kunnas (1903–71) hyväksyttiin Tulenkantajiin mukaan mahdollisesti osittain ensimmäisen puolisonsa, taiteilija Väinö Kunnaksen vuoksi. Hän teki nuorena äitinä paljon kuvitustöitä, mutta myöhemmin maalasi enemmän. Elga Sesemann oli yksi heistä, ja erityisesti hänen omakuvasarjansa on huomattava, Konttinen sanoo. Hänen teoksiaan tunnetaan vain vähän, Konttinen sanoo. Hänen toinen puolisonsa oli taiteilija Carl Wargh. Meri Genetz Jotkut naistaiteilijat saivat aikanaan kiitosta, mutta jäivät sittemmin unohduksiin. Lopulta kuitenkin kriitikko Sigrid Schauman kiitteli, että hän oli todella ymmärtänyt modernin taiteen idean. – Meri Genetz on mielenkiintoinen, vahva väritaiteilija, joka oli tunnustettu omana aikanaan. Genetz (1885–1943) oli myös vahva persoona. Ku va R ei m a M ää tt än en / H äm ee nl in na n ta id em us eo › taide Antiikki & Design 49. Oli aivan ihmeellistä nähdä ne, yhdellä kertaa koko elämäntyö, Riitta Konttinen kertoo. – Tammisaaressa toimivan Pro Artibus -säätiön kuraattori Juha-Heikki Tihinen löysi pari vuotta sitten säätiön varastoista 116 kehystämätöntä Eva Törnwall-Collinin maalausta. 3. 1920-luvulla hän maalasi naistaiteilijalle harvinaisesti neljä alttaritaulua. Sesemann jäi sivuun taide-elämästä muutettuaan Helsingistä Ruovedelle. 4. Törnwall-Collinin unohduksiin jäänyt tuotanto löytyi hiljattain yhtä hämmästyttävästi kuin Aino von Boehmin. Inni Siegberg Inni Siegberg oli ainoa nainen, joka kutsuttiin mukaan Tyko Sallisen johtaman Mar7 Inni Siegberg: Ranskalainen piha, 1925, Hämeenlinnan taidemuseo. Eva Törnwall-Collin Naistaiteilijoista kirjoitettiin usein aloittelijoina tai oppilaina, vaikka heillä olisi ollut jo uraa takana. 6. Tutkimusta vaikeuttaa, jos teokset ovat julkisten kokoelmien sijaan päätyneet yksityisiin koteihin. 7. 5. – Hän oli sosiaalinen ja empaattinen, halusi auttaa lähimmäisiään – piirre, josta naisia usein moititaan, Konttinen sanoo. Martta Helminen Taiteen ja ansiotyön yhdistäminen hankaloitti monen taiteilijan uraa. Sylvi Kunnas – Tulenkantajat oli miesvaltainen ryhmä, mutta taiteilija Sylvi Kunnaksen kuvitus Olavi Paavolaisen ja Mika Waltarin Valtatiet-kirjaan oli tärkeä ryhmän koneja kaupunkiromantiikan luomisessa, Riitta Konttinen kertoo. Myöhemmin hän haki oppia Saksasta ja Ranskasta ja asui ensimmäisessä avioliitossaan Venäjällä. Tammisaaresta löytyi 116 Eva TörnwallCollinin työtä. Sitten elämässä riitti muutakin kiirettä. – On puhuttu sota-ajan tyhjiöstä, mutta silloin oli taiteilijoita, joilla oli vahva ekspressionistinen kausi. Opettajansa Marcus Collinin kanssa avioituneen Eva Törnvall-Collinin (1896–1982) töissä nähtiin pitkään lähinnä vaikutteita mieheltä. Hän oli niitä, jotka kapinoivat vastaan, kun Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun miehet halusivat siirtää naisopiskelijat eri ateljeehen maalaamaan. Martta Helminen (1890–1983) toimi piirustuksenopettajana Tampereella, mutta pääsi välillä Pariisiin hakemaan moderneja vaikutteita. Yhdessä elämänkumppaninsa Göta Saloviuksen kanssa Helminen huolehti muun muassa ystävästään Aino Kallaksesta tämän viimeisten vuosien aikana
Gunvor Grönvik Gunvor Grönvik (1912–55) oli Elga Sesemannin tavoin 40-luvun ekspressionisteja. 8. Gunvor Grönvik: Helsinki, 1944, Ateneumin taidemuseo. Ku va H an nu Pa ka ri ne n / Ka ns al lis ga lle ri a Ku va N in a Pä ti lä / Ka ns al lis ga lle ri a Helmi Kuusi: Lukeva lotta, 1942, Ateneumin taidemuseo. 8 9 taide Antiikki & Design 50. Hänen saamansa vastaanotto oli ristiriitainen, ja erityisesti hänen mielensä pahoitti useaan kertaan kriitikko Jalmari Lahdensuo, jonka mielestä hänellä ei ollut mitään annettavaa tällekään näyttelylle. Vielä 1900-luvun alussa monet arvostelijat toimivat 1800-luvun tapaan portinvartijoina, jotka tekivät heti selväksi, kenestä ei olisi taiteilijaksi, Konttinen kertoo. – Jotkut naiset saivat rankkoja arvosteluja. raskuun ryhmän näyttelyyn 1924
Vakava taideopiskelija matkusti Lontooseen, Pariisiin ja Italiaan. Molemmat kuvasivat kaupunkia, vaikka aiemmin miehen tuotanto tunnettiinkin paremmin. Hänen teoksiaan on pidetty rauhallisina. TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA on 28.5. Hällfors-Sipilä vietti loppuelämänsä Kellokosken mielisairaalassa. Helmi Kuusi – Sotakuvista on ajateltu, että vain miehet ovat tehneet niitä, mutta esimerkiksi taiteilija Helmi Kuusi toimi lottana. – Greta Hällfors-Sipilän tuotannossa on hauskaa 1920-luvun ajankuvaa, jollaista ei muuten oikein löydykään, Konttinen sanoo. asti Eva Törnwall-Collinin teoksia, www.hamhelsinki.fi. Helmi Kuusi (1913–2000) piirsi KarjalasKu va H el si ng in ka up un gi nm us eo Greta Hällfors-Sipilä: Yö, 1931, Helsingin kaupunginmuseo. Tunnetummistakin nimistä, kuten Ina Collianderista, valottuu uusia puolia. Hän kuitenkin kärsi masennuksesta, ja ura katkesi itsemurhaan. asti esillä samanniminen aikakauden naistaiteilijoiden näyttely, www.tampereentaidemuseo.fi. Ne kertovat siitä, miten vaikeaa varsinkin naisen oli saada rauhassa maalata kadulla Helsingissä, jossa ei ollut totuttu taiteilijoihin niin kuin Pariisissa, Konttinen kertoo. Tässä esiteltyjen lisäksi kirjan taiteilijoita ovat muiden muassa Ina Colliander, Ragni Cawen, Hilda Flodin, Eva Cederström, Lyyli Visanti, Olga Forslund, Eva Gylden, Greta Schalin, Ester Helenius ja Essi Renvall. Yö-akvarelli näyttää kaupunkielämän ja avioliiton surumielisen puolen: Hällfors-Sipilä on maalannut itsensä katsomaan yksin öistä kaupunkia. – Hän maalasi useita hienoja kaupunkikuvauksia ikkunasta. Puoliso oli paitsi taiteilija, myös upseeri merivoimissa, ja paljon poissa. 9. KIRJA JA NÄYTTELYT RIITTA KONTTINEN: Täältä tullaan! Naistaiteilija modernin murroksessa, Siltala. Greta Hällfors-Sipilä (1899–1974) ja hänen puolisonsa Sulho Sipilä jatkoivat molemmat taiteilijoina ja viettivät yhdessä iloista taiteilijaelämää. Greta HällforsSipilä kuvasi sotien välistä Helsinkiä. sa näkemäänsä, ja luonnosten pohjalta syntyi grafiikkaa. Greta Hällfors-Sipilä Usein avioituminen miestaiteilijan kanssa katkaisi naistaiteilijan uran. 10. 10 taide Antiikki & Design 51. Itse hän sanoi, että rauhalliset kuvat lisäävät rauhaa, Riitta Konttinen kertoo. Kuusi sekä maalasi että teki grafiikkaa, jonka suosio taiteenlajina nousi 1930-luvulla. HELSINGIN TAIDEMUSEO HAM esittelee 7.5
Antiikki & Design 52. vintage Mustikkaa ja puolukkaa kuvaava taulu kuului viiden taulun sarjaan, joka julkaistiin 1914 täydentämään aiempaa kasviaiheiden sarjaa
Ensimmäisten joukossa tauluja suunnitteli kuvataiteilija Ebba Masalin (1873–1942). Painosten tarkkaa lukumäärää ei › SUOSITTU KERÄILYKOHDE KOULUTAULUJA VALMISTETTIIN aikanaan suuret määrät, ja niitä liikkuu edelleen markkinoilla. Helsingin vintageliikkeissä ne maksavat kunnon mukaan noin 50–100 e. ANNA-KAISA HUUSKO KUVAT KENKÄVERO K un nuorisoa opetettiin tunnistamaan kasveja ja eläimiä, luokkahuoneen eteen nostettiin karttateline ja siihen värikäs koulutaulu. Hänen työnsä tunnistaa mustasta taustasta ja kauniista piirrosjäljestä. Kuva-aihe vaikuttaa hintaan, esimerkiksi anatomiaan, musiikkiin sekä kasveihin liittyvät taulut ovat hinnakkaimpia. Ennen diaprojektorien ja piirtoheittimien tuloa 1960–70-luvuilla koulutaulut olivat tärkein kuvallinen opetusväline maamme kansakouluissa. Niistä on tullut suosittuja keräilyja sisustusesineitä. EDULLISIMMILLAAN koulutauluja löytää muutamalla kympillä. Nyt ne ovat suosittuja keräilyja sisustusesineitä, joita myös valmistetaan uustuotantona. Orvokki kuului vuonna 1914 julkaistuun koulutaulujen sarjaan. Suuri osa kouluissa käytetyistä kuvista oli peräisin ulkomailta, mutta vuodesta 1903 alkaen mukana oli myös kotimaisia malleja. EBBA MASALININ KASVITAULUJA myyvät vintage-liikkeet, antikvariaatit sekä vanhaan tavaraan keskittyneet verkkosivustot. Kirpputoreiltakin niitä saattaa löytyä. vintage Kasvioppia nuorisolle Ensimmäiset kotimaiset kasviaiheiset koulutaulut teki kuvataiteilija Ebba Masalin. Masalinin tekemistä tauluista tuli hyvin suosittuja. Koulutauluja käytettiin usein myös piirustustunneilla oppilaiden töiden malleina. Antiikki & Design 53
Kuvataiteilijan koulutuksen saaneen Ebba Masalinin tehtävänä oli puolestaan pukea ajatukset visuaaliseen muotoon. vintage UUTTA TUOTANTOA EBBA MASALININ koulutaulut heräsivät uudelleen eloon 2015, kun Mikkelissä toimiva Kenkävero alkoi valmistaa niistä uusia tuotteita. Ebba Masalinista on jäänyt vain vähän tietoa jälkipolville. Pari vuotta myöhemmin Masalin piirsi vielä kuuden kotieläimiä kuvaavan taulun sarjan, mutta sen ilme poikkeaa täysin mustataustaisista kasvitauluista. JULISTEIDEN JA KORTTIEN lisäksi koulutaulut koristavat sisustustuotteita, kuten pyyhkeitä, lakanoita ja leikkuulautoja. KOULUTAULUT ILMESTYIVÄT ensimmäisen kerran suomalaisiin luokkahuoneisiin 1800-luvun loppupuoliskolla. KUKA TÄMÄ KAUNIIT kasvitaulut tehnyt taiteilija oikein oli. Opetusta varten kehitettiin uudenlaisia opetusvälineitä. Kansakouluasetuksen myötä kouluihin tuli uusia oppiaineita, niiden joukossa luonnontieto. Hän oli mitä ilmeisemmin lahjakas ja lupaava kuvataiteilija, sillä hänelle myönnettiin vuonna 1900 Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkinto. Niistä kuuluisimpia olivat Henri de Toulouse-Lautrecin pariisilaiskabareiden julisteet. SYYTÄ SIIHEN, miksi juuri tämä kaksikko valittiin tekemään opetustauluja, ei tiedetä. Vaikka isä kuoli tyttären ollessa vain 12-vuotias, Ebba Masalin sai hyvän koulutuksen. Masalin ja Lindén suunnittelivat yhteensä 20 erilaista kasviaiheista opetustaulua, joista tuli koulutaulujen klassikoita. Hän syntyi vuonna 1873 varakkaaseen pappissukuun. 1800-luvun kuluessa litografialla eli kivipainolla oli opittu tekemään värikkäitä, näyttäviä ja suhteellisen edullisia painotuotteita. Sama tekniikka sopi hyvin myös opetustauluille. tiedetä, mutta kasvikuvat kulkeutuivat Suomen joka kolkkaan, pienempiinkin kansakouluihin. Isä Gabriel Johan Masalin oli edennyt urallaan ja toimi Ebban syntymän aikoihin Oulun läänin kuvernöörinä. EBBA MASALIN ASUI 1900-luvulla Helsingissä yhdessä sisarensa Hedvigin kanssa eikä avioitunut tai saanut lapsia. Niille oli tilausta varsinkin sen jälkeen, kun Suomessa oli 1860-luvulla siirrytty uuteen, kaikille yhteiseen kansakouluun. Ensimmäiset 15 taulua ilmestyivät vuonna 1903, ja sarjaa täydennettiin viidellä vuonna 1914. Kirjapainotekniikan kehittyminen siivitti koulutaulujen yleistymistä. Masalinin kuvat olivat myös tuotannossa pitkään. Luonnontiedon lisäksi koulutauluja käytettiin myös malleina piirustustunneilla, jotka olivat kansakoulussa pakollisia. TUOTTEET VALMISTETAAN käsityöläisyrityksissä Suomessa, ja niitä myydään pääosin Taito-shopeissa sekä verkkokaupassa www.taitoshop.fi. Ensimmäiset kotimaiset kasviaiheiset opetustaulut tulivat markkinoille vuonna 1903, kun Otava julkaisi 15 kasvitaulun sarjan, jonka tekijöinä olivat John Lindén (1867–1914) ja Ebba Masalin. Todennäköisesti yhteistyö syntyi sukulaissuhteiden kautta: John Lindén oli naimisissa Ebba Masalinin serkun kanssa. Masalin opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä ja täydensi ajan tavan mukaan taideopintojaan Pariisissa 1898–99. Hän kävi ensin tyttökoulua ja jatkoi sen jälkeen taideopintojen parissa. Ebba Masalinin rakastettujen kuvien pohjalta on syntynyt erilaisia sisustustuotteita. Kenkävero kuuluu Taito Itä-Suomi ry:hyn. Kuvataulut olivat selkeä tapa havainnollistaa kasvien rakenteita, eläimiä ja historian tapahtumia. Lisätienestiä hän hankki antamalla yksityistunteja piirustuksessa, maalauksessa ja sommittelussa. Viimeiset painokset niistä otettiin 1960-luvulla. ALUKSI OPETUSTAULUT hankittiin suoraan eurooppalaisilta valmistajilta esimerkiksi Saksasta, Ruotsista, Norjasta ja Itävalta-Unkarista, mutta 1900-luvun alussa suomalaisfirmat alkoivat tehdä tauluja kotimaisin voimin. Uudet tuotteet mahdollisti se, että taulujen tekijänoikeudet olivat umpeutuneet, kun taiteilijan kuolemasta oli kulunut yli 70 vuotta. Lindén oli kokenut luonnontieteen opettaja, jolla oli näkemystä siitä, millaisia välineitä opetustyössä tarvittiin. Parhaiten hänen tuotannostaan tunnetaan tänä päivänä kuitenkin juuri opetustaulut. Masalinin varsinainen kuvataiteellinen tuotanto on jäänyt vuosien saatossa unohduksiin, eikä sitä ole tutkittu tai kartoitettu tarkemmin. Hän kuoli vuonna 1942. Antiikki & Design 54. Masalinin kädenjälkeä nähtiin myös erilaisissa kirjankuvituksissa. Sen verran tiedetään, että hän jatkoi maalaamista 1900-luvun alkupuolella ja teki erityisesti maisemamaalauksia sekä muotokuvia. Pussilakana setti 89 e, Taitoshop. Ebba Masalinin taiteellinen tuotanto jäi unohduksiin. Yhteistyöhön saattoi vaikuttaa myös se, että Ebba Masalinin sisar Hedvig Masalin työskenteli kivipiirtäjänä muun muassa opetuskarttoja tehneessä Tilgmannin kivipainossa vuosina 1890–1909
Ebba Masalinin koulutauluille on tunnusomaista musta tausta väri. Niittyleinikki kuului 1903 julkaistuun, Masalin ensimmäiseen sarjaan, josta otettiin uusia painoksia 1960luvulle saakka. Antiikki & Design 55. vintage Ebba Masalin kuvasi kauniisti ja tarkasti kasvien osat, Kallio imarre vuodelta 1903. Perunataulu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1903. Sinikellon hauras olemus ja kasvitieteelliset faktat kuvattu taitavasti vuonna 1903 julkaistussa koulutaulussa
Hän myös kunnostaa vanhoja peltileluja. Intohimoinen keräilijä ryhtyi myös tekemään itse pienoismalleja ajoneuvoista, joita ei saanut kokoelmaansa muualta. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Pienoismallit ovat niin hauskoja” Pienoismallirakentaja Jari Korkiakosken verstaassa valmistuvat käsityönä nostalgiset kuorma-autot ja linjurit. Sain Sisulta autojen alkuperäiset piirustukset, tein muotit ja ryhdyin rakentamaan kokoelmaani himoitsemiani kuorma-autoja. Suomalaiset kuorma-autot kuten Sisut ja Vanajat puuttuivat kokoelmastani, koska kukaan ei valmistanut niitä. Pienoismallien osiin käytettävä valkometalli kuumennetaan juoksevaksi. › Antiikki & Design perinne elää 56. Tekniikka on vanha: pienoismalliautoja alettiin tehdä metallista valamalla Englannissa ja Ranskassa 1900-luvun alussa. ”Aloin rakentaa autoja, joita himoitsin omaan kokoelmaani.” Jari Korkiakoski sai ensimmäisen leluautonsa isältään 1962. – 1990-luvun alussa innostuin kotimaiseen ajoneuvohistoriaan liittyvien pienoismal lien keräämisestä. Jari Korkiakoski sai ensimmäisen leikkiautonsa pienenä poikana isältään. MARI IMMONEN KUVAT RIINA PEUHU O makotitalon pihan perällä toimivan verstaan työtasoilla on vieri vieressä laatikoita, jotka kätkevät sisäänsä metallisia konepeltejä, lokasuojia sekä autonrenkaita – kaikki miniatyyrikoossa. Miten innostuit alasta. Peltipaloauto on kunniapaikalla 1 500 pienoisajoneuvon kokoelmassa. Maatalousnäyttelystä ostetusta punaisesta paloautosta alkoi harrastus, joka jatkuu yhä
Antiikki & Design 57. Ensin hän on tehnyt lukuisia koemuotteja valuhiekkaan. Jari Korkiakoski valmistaa lopullisen valumuotin silikonikumista
Mistä hankit materiaalit. Valokuvan perusteella teen pienoismallin papan ensimmäisestä autosta oikealla värityksellä, rekisterikilvellä ja oviteksteillä. Käsillä tekemisen taito kulkee siis geeneissä. Itse olen aina ollut mobilisti, joten kaikki autoihin ja moottoripyöriin liittyvä viehättää. Maaleina käytän tavallisia spraymaaleja sekä erikoisliikkeistä löytyviä harrastemaaleja. Parempikuntoisesta sain mallin, jonka avulla valmistin toiseen pyörään uusia osia, muun muassa uudet hammaspyörät. – Hieman yllättävää kyllä, asiakkaani ovat usein naisia. Esimerkiksi Englannissa on valettujen lelujen valmistuksessa pitkät perinteet. Loput työvaiheet sujuvat huomattavasti nopeammin. Ovitekstit ja ajovalot viimeistelevät Dallapébussin ilmeen aidon näköiseksi. Verstaalta löytyvät koneet ja työkalut ovat kaikki tarpeellisia, joten niistä on vaikea valita yhtä erityistä. Yleensä lahjan saaja on ikionnellinen. – Ne vain ovat niin hauskoja. – Se riippuu työmäärästä. Sitten teen jokaisesta osasta tarkat piirustukset millimetripaperille. Mistä olet saanut oppisi. Mitä erityistä on pienoismalleissa. Moottoripyörät olivat ”Pienoismalleja tilataan paljon lahjoiksi.” Antiikki & Design perinne elää 58. – Kädet ovat ehdottomasti tärkein työvälineeni. Miten suunnittelet uuden työn. – Olen kotoisin Pohjanmaalta, ja käsityöperinne on kulkenut pitkään suvussamme. – Pienoismallin valmistaminen alusta loppuun voi kestää jopa kuukauden. Isoisäni oli kupariseppä ja isäni taitava rakentamaan kaikkea mahdollista taloista laivoihin. Keitä ovat asiakkaasi. – Kun lähden työstämään pienoismallia, joko omasta ajatuksesta tai asiakkaan tilauk sesta, etsin ensi töikseni käsiini vanhoja kuvia ja alkuperäisiä piirustuksia. Romuliikkeistä löytyy vielä jonkin verran vanhoja kirjasinlaattoja, joita voi myös sulattaa materiaaliksi. Toinen oli ehyempi ja toinen huonommassa kunnossa, mutta sain korjattua molemmat. Mikä on ollut mieleenpainuvin työtehtäväsi. Mikä on vaikein työvaihe. Palaneelta näyttävä peltipinta saa uuden maalin. – Pienoismalleja ja leluautoja on tehty joko pellistä vääntelemällä tai metallista valamalla. – Pienoismallien tekeminen on äärimmäisen mielenkiintoista, mutta täytyy olla myös todellinen palo tehdä tätä. Kiertelen kirpputoreja, ja niiltä mukaan tarttuu joskus peltileluja, joita käytän varaosina vanhojen lelujen korjaustöissä. Miten kauan yhteen työhön kuluu aikaa. Toisen maailmansodan aikoihin lelutehtaat alkoivat valmistaa leluautoja, joiden esikuvina olivat autotehtaiden oikeat automallit. – Valkometallia hankin harkkoina tukkuliikkeistä. Salorannan pienoisajoneuvot ovat upeita ja laadultaan aivan omaa luokkaansa. Dallapé-yhtyeen keikkabussi odottelee pöydän laidalla kokoamistaan. Kovia kokenut Edsel-merkkinen amerikanrauta on tuotu korjattavaksi. Sain aikoinaan mahdollisuuden tutustua tähän nyt jo edesmenneeseen kädentaitajaan. Onko sinulla esikuvia. Millaisella tekniikalla pienoismalleja tehdään. Kun kaikki valumalliosat ovat valmiita, pienoismalli koekasataan tai tehdään koevalu. Kuinka töittesi hinta muodostuu. Mitkä ovat tärkeimmät työvälineet. – Yksi alan pioneereista oli pienoismallirakentaja Juhani Saloranta. Erityisen kiinnostunut olen pienoismallien mekaniikasta. Onnistuneen valumallin luominen on työläintä. Tämä mallipuuseppien suosima materiaali muistuttaa puuta, mutta siinä ei ole syitä, joten veistäessä puukko ei karkaa väärään suuntaan. Käsityönä valmistettujen metalliautojen hinnat vaihtelevat työstä riippuen 250 eurosta tuhanteen euroon. Hän oli löytänyt ne puretun rintamamiestalon seinän välistä. Mallia varten pitää ensin luoda tarkat piirustukset, joiden avulla ryhdytään pikkuhiljaa käsin veistämään ja hiomaan haluttua muotoa polyuretaanimuovista. Läheiset haluavat muistaa lahjalla, jollaista ei löydä kaupasta. Isoisä on esimerkiksi aloittanut ammattiautoilun 1950-luvulla ja ajanut ensimmäisenä autonaan Sisua tai Vanajaa. Pienoismalleja tilataan paljon joulutai syntymäpäivälahjaksi. Minulla on myös konepajataustaa, jonka kautta koneet ja kaikenlainen rakentelu ovat tulleet tullut tutuiksi. Mikä on työfilosofiasi. – Vuosi sitten kokkolalainen mies tuli käymään kahden peltilelumoottoripyörän kanssa. – Valumallin luominen on vaikein työvaihe. Pienoismal lien valmistusta voisi sanoa jopa kylähullun hommaksi, sillä ei tästä yksinään leipää itselleen saa
Mukaan tarttuu maaleja, liimaa sekä askartelutimantteja, joita hyödynnän ajovaloissa. Koekokoan ja sovittelen bussin osia yhteen ja suunnittelen seuraavaa työvaihetta. 21.00 Päivän päätteeksi laitan työkalut ja materiaalit valmiiksi seuraavaa aamua varten, jotta sitten on helppo aloittaa työt. Sen pienoismallin aioin vielä joskus tehdä. Venyttelen aikani ja lähden lämmittämään taloa. Syön aamupalan ja lukaisen päivän lehden. Onko toivottomia töitä. 18.00 Palaan verstaalle. – Tekemällä. Veistäminen vaatii tarkkuutta, ja siihen kuluu paljon aikaa. Kuljen aina silmät auki. – Maailman hienoimman linja-auton eli Suomessa 1960-luvulla valmistetun Kutter 7 -bussin rakentamisesta. hyvä löytö, sillä samanlaisista on Yhdysvalloissa huutokaupoissa maksettu jopa 11 000 dollaria. Kuinka pidät yllä ammattitaitoasi. Korjaustöissä olen joskus joutunut tyrmäämään asiakkaan pyynnön korjata vanha peltilelu, jos olen katsonut entisöinnin olevan lähes mahdotonta. Jos vaurioitunutta tai kadonnutta osaa ei muualta löydy, minulla on läkkipeltiä, josta muotoilen halutun osan. Jätän osat kuivumaan ja odottamaan seuraavaa päivää, jolloin aloitan pienoismallin kokoamisen. Lounaan jälkeen ryhdyn veistämään uutta valumallia seuraavaa pienoismallia varten. On myös hyvä hallita veistämisen ja valamisen perusmenetelmät. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. Antiikki & Design perinne elää 59. 9.30 Palaan verstaalle ja jatkan aiemmin aloittamani Dallapé -yhtyeen keikkabussin pienoismallia. 16.00 Iltapäivällä pidän pienen hengähdystauon. Puran pienoismallibussin osat erilleen ja levitän ruiskulla kauniin harmaansävyisen maalin rungon, konepellin ja lokasuojien päälle. Muiden käsityöläisten työtä seuraamalla tutustuu erilaisiin menetelmiin ja ideoihin, joita voi mahdollisesti hyödyntää omassa työssään. Syön kevyen välipalan ja otan päiväunet. Viilaan ja poistan pursotukset jo valetuista osista. 12.00 Kävelen pihan poikki kotiin lounaalle. JK-Mekaniikka, Lempäälä, p. – Ei oikeastaan. Minkälaisesta työstä haaveilet. 8.45 Käyn harrastekaupassa. 040 080 1325, www.jk-mekaniikka.com. ”JATKAN DALLAPÉYHTYEEN KEIKKABUSSIA” 06.45 Herätyskello soi. Muutama tunti hujahtaa nopeasti, mutta lopullisen valumallin valmistuminen on taas askeleen lähempänä. – Malttia täytyy olla sekä paloa aiheeseen. Jari Korkiakoski pienoismallirakentaja ja peltilelujen korjaaja Pienoismallien valmistaminen ja vanhojen peltilelujen korjaaminen vaatii kellosepäntyön kaltaista tarkkuutta
Hän vastasi muun muassa Artekin näyttelysuunnittelusta ja myymälän sisustuksista. Hän oli Artekin toimitusjohtaja ja taiteellinen johtaja vuosina 1941–49. Sarja esittelee suomalaisia sisustusarkkitehteja Antiikki & Design 60. Perheetön Heikinheimo omistautui työlleen. Niistä suurimmat olivat vuoden 1934 messut Lahdessa ja 1935 yleismessut Helsingissä. Hänen tehtävänään oli huonekalusuunnittelun lisäksi messuosastojen ja näyttelyiden suunnittelu. Ku va La hd en ka up un gi nm us eo n ku va -a rk is to Ku va H uf vu ds ta ds bl ad et , A rt ek -k ok oe lm a/ A lv ar A al to –m us eo Ku va Ko lm io , A rt ek -k ok oe lm a/ A lv ar A al to –m us eo Siellä hän eteni taiteelliseksi johtajaksi ja työskenteli elämänsä loppuun vuoteen 1963 asti. SUSANNA AALTONEN S uomessa tapahtui funktionalismin läpimurto 1920-luvun lopulla, samaan aikaan kun Maija Heikinheimo opiskeli huonekalusuunnittelua Taideteollisuuskeskuskoulussa. Maija Heikinheimon suunnittelemaa lepotuolia nro 203 esiteltiin Askon huonekalutehtaan mainoksessa 1930-luvulla. Samalta vuosikurssilta hänen kanssaan valmistuivat Kaj Franck ja Gunnel Gustafsson (myöhemmin Nyman). Heikinheimo siirtyi Jyväskylään suunnittelemaan huonekaluja Oy Wilhelm Schaumanille, joka keskittyi erityisesti vanerihuonekaluihin. Artek profiloitui erityisesti Alvar Aallon huonekalujen myyjänä, mutta on hyvä muistaa, että Aino Marsio-Aaltokin suunnitteli tuotteita ja työskenteli kokopäiväisesti Artekissa toisin kuin puolisonsa. Hyvin alkanut työ keskeytyi sotavuosiksi, koska Artekin toiminta hiljentyi. Maija Heikinheimo työnsä ääressä kuvattuna vuonna 1955. Aino Marsio-Aallon kuoleman jälkeen Maija Heikinheimosta tuli Artekin sydän ja yrityskuvan rakentaja. Tapaamisen seurauksena alkoi hänen uransa Artekissa, joka oli perustettu pari vuotta aikaisemmin, 1935. Murros toi mukanaan uuden pienasuntoideologian ja haaveet urbaanista kaupunkielämästä. Vuosi 1937 osoittautui käänteentekeväksi Heikinheimon uralle. Artekin näyttelysisustuksessa Lahdessa 1949 oli mukana Maija Heikinheimon suosittu rottinkituoli. SODAN JÄLKEEN ahkera ja arvostettu Maija Heikinheimo pyydettiin takaisin Artekiin. Ku va A rt ek -k ok oe lm a/ A lv ar A al to –m us eo sisustuksen 100 vuotta Aallon taustalla Sisustusarkkitehti Maija Heikinheimo teki Artekissa 1930-60-luvuilla merkittävän elämäntyön, joka jäi kuitenkin kuuluisan Alvar Aallon taustalla melko näkymättömäksi. Artekin nojatuoli nro 43 on Heikinheimon 1954 suunnittelema. Kotien sisustaminen tarjosi hyvät markkinat, ja Askon huonekalutehdas Lahdessa palkkasi 1932 ensimmäiseksi vakituiseksi huonekalusuunnittelijakseen nuoren, vastavalmistuneen Maija Heikinheimon. Keski-Eurooppaan tekemällään opintomatkalla hän tutustui Pariisin maailmannäyttelyyn ja sen Suomen osaston suunnitelleeseen pariskuntaan Alvar Aaltoon ja Aino Marsio-Aaltoon
Sotien jälkeen rakennettiin myös paljon kouluja ja sairaaloita. Lähteenä on käytetty Alvar Aalto -säätiön intendentin Mia Hipelin haastattelua ja näyttelytekstiä. Ku va Ko lm io , A rt ek -k ok oe lm a/ A lv ar A al to –m us eo Ku va A rt ek -k ok oe lm a/ A lv ar A al to –m us eo Artekissa työskenteli muitakin sisustusarkkitehteja, kuten Hellevi Ojanen, Erkki Taimi ja Marja-Liisa Parko. Töitä tehtiin myös yhteistyönä ja mallistoja yhdessä täydentäen. Se oli rakennus, joka ilmensi sotien jälkeistä hyvinvointivaltion rakentamista. sisustuksen 100 vuotta MAIJA HEIKINHEIMO • Syntyi Helsingissä vuonna 1908. Merivienti Oy:n M/S Finntrader -laivan sisustus oli Heikinheimon 1950–52 suunnittelema. Ryhmätyö oli ja on yhä tyypillistä arkkitehtuurissa ja vaikeuttaa töiden tekijyyden tarkkaa määrittämistä. Työ tehtiin kuitenkin aina Artekin nimissä, ja tuotteita markkinoitiin Alvar Aallon nimellä. Ulkomaisista kohteista mainittakoon Pariisin lähellä oleva yksityiskoti Maison Louis Carré. Huonekalupiirtäjänä Jyväskylässä Oy Wilhelm Schauman Ab:lla 1942–45. Maija Heikinheimon akvarelliluonnos tuntemattomaksi jääneen Salomaan työhuoneen sisustukseksi. • Asko-Avoniuksen ensimmäinen vakituiseksi palkattu huonekalupiirtäjä 1932– 35. Kansaneläkelaitoksen toimitalo Helsingin Töölössä on yksi hienoimmista esimerkeistä. ARTEKIN TUOTEKUVASTOJEN tai piirustustenkaan pohjalta on siis vaikeaa jälkikäteen määritellä tuotteiden suunnittelijoita. Artekin arkistojen perusteella joitakin huonekalumalleja ja pienesineitä on kuitenkin selvästi osoitettavissa Maija Heikinheimon töiksi, ja hänet myös mainitaan suunnittelijana Artekin myyntikuvastossa. Antiikki & Design 61. Heikinheimon rooli oli tärkeä Aallon piirtämissä Jyväskylän korkeakoulun kampuksen rakennuksissa ja Säynätsalon kunnantalossa. Maija Heikinheimo, jota Alvar Aalto kutsui arvostavasti taiteilijaksi, osallistui Aallon tärkeimpien arkkitehtuurikohteiden sisustusten suunnitteluun. • Artekissa 1937 ja vuodesta 1945 eteenpäin kuolemaansa 1963 asti, toimitusjohtaja 1949–55 ja taiteellinen johtaja 1949–63. Opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa 1929– 32, opettajana oli muiden muassa Arttu Brummer. Varmaa on, että esimerkiksi Heikinheimon suunnittelemasta valaisimesta ja hiusharjasta valmistettiin pieni sarja Artekin kautta myyntiin
Antiikki & Design 62. Lallukan sisätilat ovat heränneet entiseen loistoonsa. Apollonkadun aulaa hallitsevat itseoikeutetusti Juho ja Maria Lallukan marmoriset muotokuvat, jotka ovat Eemil Halosen vuosina 1912 ja 1916–33 veistämät
Juho Lallukan tokaisusta ”Mie maksan” on syntynyt kauaskantoinen vertauskuva hänen halustaan tukea suomalaista kulttuu ria. Entisiä ja nykyisiä lallukkalaisia ovat taidemaa larit Ester Helenius, Outi Heiskanen ja Lars-Gunnar Nordström, kuvanveistäjät Eila Hiltunen, Essi Renvall ja Kain Tap› Sivellintyönä tehdyissä seinien maalipinnoissa on käytetty kiiltoasteita hienosti. Aviopari ehti kuolla ennen kuin taiteili jatalo valmistui 1933. Seitsemän vuotta kestänyt peruskorjaus ja restaurointi palautti funkistalon alkuperäisen charmin. Taiteilijakodin syntytarina on sekin eri koisuudessaan usealle tuttu. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT JUSSI TIAINEN K ukapa ei olisi kuullut Lallu kan taiteilijakodista ja sen legendaarisista asukkaista. Siellä asuu kuva, näyttä mö ja musiikkitaiteen edustajia. Kumilaatoista tehty ruutukuvioinen lattia on alkuperäisen mallin mukainen. Kuinka näyttelijä Tauno Palo teki sieltä visiittejä lä heiseen ravintolaan Eliteen, tarinoiden mu kaan joskus jopa aamutakissaan. Valaisimen pohjan täyskiilto antaa valolle lisävoimaa. arkkitehtuuri Funkis loistaa Lallukassa Legendaarinen Lallukan taiteilijakoti oli vuosikymmenten varrella päässyt huonoon kuntoon. Siis se, mi ten karjalainen mesenaattiparikunta Juho (1852–1913) ja Maria (1858–1923) Lallukka antoi varat taiteilijakodin rakentamiseen. Valokäytävä yhdistää Eteläisen Hesperiankadun ja Apollonkadun portaikot. Antiikki & Design 63. Rakentamisen turvasi kuitenkin Lallukoiden 1908 päivätty keski näinen testamentti. TALOSSA ON 56 asuinhuoneistoa sekä joukko ateljeita. Ajatuksena oli, että sinne muuttavat ansioi tuneet taiteilijat olisivat vapaita luomaan taidettaan ilman arkipäivän murheita
Antiikki & Design 64. arkkitehtuuri Puoliympyrän muotoiset parvekkeet Eteläisellä Hesperiankadulla tekevät Lallukasta helposti tunnistettavan maamerkin. Hissi on kaunis kun lyhty, ja siinä voi nähdä mannermaista tyyliä. Ruutuaihe esiintyy myös pääsisäänkäynnin ovissa. Lallukan pääsisäänkäynti on Apollonkadulta, eikä se juuri erotu naapureistaan, muista töölöläisistä funkistaloista
Antiikki & Design 65. Eteläisen Hesperiankadun aulassa tapaa funktionalismille ja art decolle tyypillisiä geometrisiä koristeaiheita ja värimaailmaa
Antiikki & Design 66. Juhlasalin aulan portaikon puupaneelit ovat alkuperäiset
arkkitehtuuri per, säveltäjät Uuno Klami, Leevi Madet oja ja Aarre Merikanto, näyttelijät Siiri Angerkoski, Antti Litja ja Vesa Vierikko. Sisällä alkaa ihastuttava värien, kiiltojen ja tilojen leikki. JOS LALLUKAN korjaukseen ei olisi saatu avokätistä taloudellista tukea, toiminta taiteilijakotina olisi saattanut vaarantua, sanoo talon peruskorjauksen ja restauroinnin pääsuunnittelija, arkkitehti Simo Freese. Talo oli päässyt huonoon kuntoon sekä taloteknisesti että sisätiloiltaan. Lallukan sydän on juhlasali. › Antiikki & Design 67. Pääsisäänkäynti sijaitsee Apollonkadulla, ja sen julkisivu on arkisempi. Niin ei kuitenkaan ollut vielä seitsemän vuotta sitten, kun Lallukan mittava peruskorjaus ja restaurointi alkoivat. Kattokruunun alkuperäiset opaalipallovalaisimet olivat hävinneet. Lallukka sitä vastoin oli uuden ajan arkkitehtuuria, funktionalismia julkisivun kapeine nauhaikkunoineen ja puhtaine seinäpintoineen. Liiketalo on moderniudestaan huolimatta vielä kiinni menneisyydessä. Kalusteet tehtiin jokaiseen puusepäntyönä mittojen mukaan, sillä standardimittaiset eivät sopineet. Juhlasalissa myös lausutaan runoja, tehdään teatteria ja katsotaan elokuvia. Jos talo on päällepäin pidättyvä, sisällä alkaa värien, värisävyjen, kiiltojen ja tilatunnelmien vuorovaikutus ja ihastuttava leikki. Vaikka Lallukasta on muodostunut Helsingin maamerkkejä, sen arkkitehti on voinut jäädä monille tuntemattomaksi. Freese kertoo, että tärkeintä oli saada uusittua tiensä päähän tullut talotekniikka. Talo istuu luontevasti ympäristön samantyyliseen rakennuskantaan, töölöläisfunkikseen. Siellä järjestetään konsertteja, ja sen erinomainen akustiikka sopii erityisesti kamarimusiikille. Eteläisen Hesperiankadun pääjulkisivun puolipyöreän muotoiset parvekkeet ja ateljeehuoneistojen ”ikkunaseinät” tekevät siitä persoonallisen. Instituutio saatiin pelastettua. Korjausta rahoittivat valtio ja Helsingin kaupunki sekä yksityiset, kuten Kulttuurirahasto sekä Jane ja Aatos Erkon säätiö. Se valmistui vuodessa niin kuin töölöläiset kivitalot yleensäkin 1930-luvulla. Hän oli Gösta Juslén (1887–1939), jonka muita tunnettuja töitä on 1930 valmistunut Fazerin liiketalo Helsingin Aleksanterinkadulla. Julkisivurappauksia putosi vaarallisesti kadulle ja pihalle. Pienien keittiöiden päivittäminen vaati niiden laajentamista. – Peruskorjaus oli kallis, mutta vaikka raha meni seiniin, se merkitsi paljon enemmän. Ylhäältä katsottuna Lallukka on H-kirjaimen muotoinen. Uudet teetettiin 1930-luvun valokuvan perusteella turkulaisessa Laaksonen & Poika -yrityksessä. Kellariseinissä oli vesivuotoa, ullakkoasunnot eivät tuulettuneet kunnolla, viemärikaadot olivat olemattomat
Pääteltiin, että aiemmissa korjauksissa peittoon jäänyt charmi oli palautettavissa. Antiikki & Design 68. Alkuperäisistä pinnoista löytyi riittävästi tietoa, mutta ne oli maalattava uudelleen. Lallukan korjaus ja palauttaminen sen alkuperäisyyttä kunnioittavaan asuun on ollut kallis, pitkä ja hermoja koetteleva projekti. Jokainen tila arvioitiin käyttötarkoituksen, ajallisten Vilhelm Helanderin. kerrostumien, alkuperäisyyden ja kunnon näkökulmista. arkkitehtuuri Linjasaneerauksessa eli tuttavallisemmin putkiremontissa paljastui yllätyksiä, jotka johtuivat aiemmista omaperäisistä korjausja muutostöistä. Alkuperäisen värimaailman oli suunnitellut Gösta Juslén yhdessä taiteilija Eero Snellmanin (1890–1951) kanssa, mutta vanhoja maalipintoja ei enää ollut jäljellä. Se vei arkkitehtuurilta arvokkuuden, maisema oli kuin villasukan sisällä, Freese kuvailee. Työ alkoi lukuisilla tutkimuksilla, muun muassa rakennushistoriaselvityksen laatimisella. Esimerkiksi porrashuoneiden aiemmin näkyvissä olleet sähköjohdot poistettiin ja uudet piilotettiin tiiliseinien sisään. SIMO FREESEN MUKAAN arvokas kohde pitää tuntea perusteellisesti ennen kuin sitä ryhdytään korjaamaan. Lallukassa järjestetään myös yleisölle avoimia tapahtumia, www.lallukkasaatio.net. Kun talotekniikkaa piti uudistaa, restauroinnissa taas pyrittiin vanhan suojelemiseen ja säilyttämiseen. Kuka voikaan sanoa, että funktionalismi oli ankea ja steriili tyyli. Lallukasta ja sen restauroinnista kertoo tuore kirja Lallukka – Koti taiteelle (Parvs). Mutta sen se on ansainnut, onhan Lallukka ainutlaatuinen paikka ainutlaatuisille ihmisille, taiteilijoille. – Valkoista väriä emme käyttäneet juuri ollenkaan, eikä sitä täällä alun perinkään ollut, Freese huomauttaa. Siitä taas seurasi, että uuden talotekniikan sijoittaminen vanhoihin rakenteisiin oli normaalia vaikeampaa. – Tavoitteena oli, ettei uusi talotekniikka näkyisi. Sisätilojen maalaustyö on yksinkertaisesti valloittava ja korostaa upeasti myös arkkitehtuuria yksityiskohdista kokonaisuuksiin. Konservaattorit Kirsi Karpio ja Arja Sorri tekivät talossa perusteellisen väritutkimuksen. Kun päällekkäiset asunnot eivät olleet samanlaisia ja kylpyhuoneet eivät aina sijainneet kerroksissa päällekkäin, jouduttiin viemärilinjoihin tekemään pitkiä vaakasiirtymiä. Tämä haluttiin tehdä kestävän kehityksen mukaisesti. – Interiööreissä näkyvin haitta oli lähes kaikkialla käytetty lasikuitutapetti. Taiteilijakotisäätiö kutsui värisuunnitelman tekijäksi rakennussuojeluun ja restaurointiin erikoistuneen professori ”Valkoista väriä emme käyttäneet juuri ollenkaan.” Taiteilija Lauri Laineen ateljeehuoneistosta avautuvat komeat ja valoisat näkymät Hesperian puistoon ja kohti Taka-Töölöä
Maaseutumaisemia ja barokin ja klassismin aarteita. VARAUKSET Matka-Agentit, vapaa-ajan matkat, puh. Kävelykierros, jolla nähdään jugendin aarteita. Mezotnesta lentokentälle, ja lento Riika-Helsinki klo 17.45-19.00. Antiikki & Design 69 RIIKAAN JA LATVIAN PALATSEIHIN! Rundalen loistelias barokkilinna on puistoineen kuin Kuurinmaan pienois-Versailles. HINTAAN SISÄLTYY • reittilennot Hki-Riika-Hki • majoitus jaetussa 2 hengen classic-luokan huoneessa Semerah Hotel Metropolessa, vanhan kaupungin kupeessa • hotelliaamiaiset, 2 lounasta, 1 illallinen (2 lasia viiniä/olutta) • ohjelman mukaiset retket ja tutustumiskäynnit • suomea puhuvan paikallisoppaan palvelut • matkalla mukana myös päätoimittaja Maija Toppila. Retken aikana lounas. LA 30.9. Jugendin maailmasta siirrytään latvialaisen taiteen pariin ja Design-museoon, minkä jälkeen vapaa-aikaa. Upea historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. 010 321 2800, www.matka-agentit.fi/matkakalenteri/ www.keräilykuume.. lukijamatka HINTA 685 e / hlö Lisämaksu yhden hengen huoneesta 80 e. Sieltä Mezotnen palatsiin, joka edustaa klassismia. Vierailu loisteliaassa Rundalen barokkilinnassa, jonka on suunnitellut maailmankuulu Bartolomeo Rastrelli. OHJELMA PE 29.9. Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT 25.5.2017 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 – 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää 1.7.2017 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 – 15 Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho, Hämeenlinna 26.-27.8.2017 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne 30.9.-1.10.2017 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 14.-15.10.2017 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki Exponova muutettava ilmoituspohja_2016.indd 9 16.3.2017 10:39:38. Keskustan rakennuksista lähes puolet on jugendia. SU 1.10. Ku va Xx xx xx xx Xx xx xx xx xx xx Lähde matkallemme Riikaan 29.9.–1.10. Lento Helsinki-Riika klo 9.30-10.40. Ku va Xx xx xx xx Xx xx xx xx xx xx Riika on täynnä mannermaista jugendia, art nouveauta. Yksinmatkustavan on varattava 1 hengen huone. Se on portaikosta olohuoneen astiastoon täydellinen jugendtyylin esimerkki. Vierailemme myös maaseudulla upeissa Rundalen ja Mezotnen palatseissa. Yhteinen illallinen kaupungilla. Vierailu Jugend-museossa, joka toimi arkkitehti Konstantins Peksensin asuntona. Linnaa pidetään Kuurinmaan pienois-Versaillesina. Kaupunkikiertoajelu, vanhan kaupungin kävelykierros sekä lounas. Majoittuminen ja vapaata aikaa. Palvelumaksu: 20 e, nettivaraukset ilman palvelumaksua. Riika on ihastuttava sekoitus hansa-aikaa, gotiikkaa, klassismia, barokkia ja etenkin jugendin aarteita
Pohjassa lukee Molander Kauklahti 48. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Mistä päin se on kotoisin ja onko sillä arvoa. ja 3. 1 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Maljakko on painava ja noin 30 cm korkea. Kauklahden lasitehdas toimi 1923–52. (KK) Vakuutusarvo 350 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Liitä mukaan tarkka valokuva esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. palkinnon, mutta kirjallisuudesta ei selviä, millä työllä. Espoon kaupunginmuseossa on esillä tehtaasta kertova erinomainen näyttely, jossa on mukana Molanderin töitä. (AK) 2. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Hän ei ole yleisesti tuttu nimi, eikä hänestä ole paljoa tietoa kirjallisuudessa. Leimoja tai kaiverruksia ei ole. Sulonen (1905–62) toimi lasinhiojana ja työnjohtajana Riihimäen lasitehtaalla. Hän sai Riihimäen muotoilukilpailussa 1949 taidelasisarjassa jaetun 2. Hän maalasi muun muassa Afrikkaan sijoittuvia ja naivistisia aiheita, jollaiseksi tämän voinee laskea. Näyttävän maljakon on todennäköisesti suunnitellut Aimo Sulonen. Funkismaljakko Äitini osti vuosia sitten ostoja myyntiliikkeestä maljakon. Se on tyyliltään hyvin funkismainen ympyrän muotoisine hiottuine koristeineen, ja myös ruskea väri on tyylille ominainen. Sen korkeus on noin 25 cm. Kuvia ei palauteta. Lyyli Molander-Aho työskenteli Kauklahden lasitehtaalla vuodesta 1946 alkaen. Antiikki & Design kysy esineestä 70. Maljakko ei ole signeerattu, mutta se on hyvä tyylinsä edustaja ja kookas, joten vakuutusarvo on 200 e. Kauklahden maljakko Olen perinyt isoäidiltäni maljakon, jonka kolmelle sivulle on maalattu erilaiset naisen kasvot. Vastaamme vain lehdessä julkaistaviin kysymyksiin. Kuvan vaasi vaikuttaisi kuitenkin olevan vanhempi, 1930–40-lukujen vaihteesta
Sormuksessa on kullan pitoisuusleima 750 (kultaa materiaalista 75 %), eli se on yleistä 18 karaatin kultaa. Projektipäällikkö Hanna Forssell Kansallismuseoista kertoo, että hyvin säilyneet ja kevytrakenteiset rattaat tai lastenkärryt ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta. Tyylin perusteella sanoisin, että sormus on valmistettu 1950–60-luvulla. 2 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 3. 4. Nummelle akryyli ei ollut lasin korvike, vaan jalo muotoiltava materiaali, joka sopi erityisesti valaisimiin. Vuosisadan vaihteessa rattaat olivat jo tukevampia ja niissä oli yleensä tukijalat, jotka estivät kaatumisen eteen ja taakse. Yki Nummen Lameet Olen ostanut markka-aikana tämän Yki Nummen Lameet-valaisimen kirpparilta. 5. Näiden rattaiden tekijä jää tuntemattomaksi. Sormuksen keskellä oleva lehtikoriste on kiinnitetty mekaanisesti pienten kultaniittien avulla. Talonpoikaishenkinen kannu kiinnostanee suomalaisia lähinnä koruttoma6. Akryylivalaisinta valmistettiin kahta kokoa, halkaisijaltaan 40 cm ja 55 cm. Keräilyarvoa sillä on enemmän Tanskassa. Se näyttää olevan hyvälaatuinen. (UT-G) Sormuksen vakuutusarvo on 250 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Puhdistaako imurointi ne tarpeeksi hyvin, jotta niitä voi käyttää sisustuksessa. Arvokin kiinnostaa. Tanskalaista jugendia Saisinko tietoa tästä tanskalaisesta kaatimesta. Vuonna 1879 Julius von Wright perusti lastenvaunuja valmistavan Pajuja rottinkitavaratehtaan. Mikä mahtaa olla sen nykyinen arvo. Yki Nummen 1964 suunnittelemaa Lameet-valaisinta valmisti alun perin Orno. Ne olivat vielä ylellisyysesine, johon vain harvalla oli varaa. 5 6 › Antiikki & Design kysy esineestä 71. 2000-luvulla se oli myös Innojokin tuotannossa. Kultasormus 1950–60-luvulta Haluaisin tietää tästä sormuksesta. Akryyli vaati mekaanisia työmenetelmiä, eikä se siksi sopinut kunnolla varsinaiseen massatuotantoon. Kuvasta ei voi lukea valmistajan leimaa eikä paikkakuntaleimaa, mutta joka tapauksessa sormus on ulkomainen. Design valaisimien tekemiseen se sopi hyvin, sillä niiden tuotantomäärät olivat melko pienet. Vakuutusarvo 300 e. Valuva lasite ja maanläheiset sävyt kertovat tekijän kiinnostuksesta kansanomaiseen keramiikkaan. Vuonna 1890 lehdissä oli esillä tapaus, jossa helsinkiläisten Graffin veljesten myymissä 4 na sisustus esineenä. Lastenvaunut 1800-luvulta Miltä ajalta rattaat ovat. Punasavesta valmistettu kannu on tanskalaista jugendia noin 1910-luvulta. (HK) Kannun vakuutusarvo on 80 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Yki Nummi (1925–84) kehitti Sanka Oy:n ja Ornon kanssa akryylivalaisimien muotoilun ja valmistuksen 1950-luvulla kansainväliselle huipputasolle. Voiko niissä olla arsenikkia. Vaunuja ja rattaita tehtiin myös sivutuotteena muutamissa pienemmissä yrityksissä, ja niitä tilattiin ulkomailta, pääasiassa Saksasta ja Englannista. (AK) Lastenrattaita oli 1800luvulla vain varakkailla. Sain sen mummin kuoleman jälkeen. Sen käyttö väriaineena esimerkiksi tapeteissa ja kankaissa kiellettiin 1888. Amanuenssi Risto Hakomäki Kansallismuseosta kertoo, että vaunuissa tuskin on arsenikkia
Sumakeja on käytetty seinätekstiileinä, laukkuina ja Euroopassa perinteisesti ruokasalin mattoina. (AK) 11. Tuva Helling itämaiseen antiikkiin erikoistuneesta AntikWest-liikkeestä kertoo, että teeastiasto on ennemmin japanilainen kuin kiinalainen, ja se on valmistettu 1900-luvulla. Viinakarahvi Minkä ikäinen pullo on, ja mihin sitä on käytetty. Tämän tyyppistä ohutta posliinia on tuotu Suomeen melko paljon, eikä sille ole tänä päivänä kysyntää. Sumakeja kuten kelimejäkin on perinteisesti tehty Kaukasiassa, Iranissa ja Turkissa. Tapana on ollut lisätä signeeraus vuosilukuineen esineen pohjaan. 8 9 10 7 Sterilaattorilla desinfioitiin lääkärin instrumentteja. 8. Koriste tuo hyvälle mielelle. Vakuutusarvo 250 e. Vanha sterilaattori Mihin tätä vekotinta on käytetty. Mitä voisitte kertoa siitä. Kahvassa lukee ”Albert Stille Stockholm”. Mikä on sen arvo. Kuvan perusteella sumak näyttää melko uudelta, ja se on tehty nykyajan länsimaiseen kotiin käytävämatoksi. 7. Kuvasta ei selviä tarkemmin laitteen sisäosan rakenne, mutta todennäköisesti pohjalla on osasto vedelle. Matto tehdään niin, että värilliset kuviolangat kiedotaan käsin peruskudoksen loimiin. Ruotsalainen Tukholmassa vaikuttanut Albert Stille (1814–1893) oli aikansa johtavia lääketieteellisten instrumenttien kehittäjiä sekä valmistajia. Stillen repertuaari oli laaja, siihen kuuluivat erilaiset kirurgiset välineet, kuten taidokkaasti valmistetut veitset, pihdit ja amputaatiosahat sekä suuri joukko muita laitteita. Arvelen, että maljakon on koristellut harrastajamaalari. En löytänyt maljakon mallille suunnittelijaa, mutta olen nähnyt saman mallin muulloinkin harrastajamaalarin koristelemana. Aparaatin arvo on 50–100 e. Samaa tekniikka käytetään edelleen, nykylaitetta kutsutaan autoklaaviksi. Eksoottinen aihe vie faaraoiden Egyptiin. Sumak-matto Haluaisin tietää jotain kelimistäni, jonka leveys on 96 cm ja pituus 240 cm. Vakuutusarvo 250 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Epäilys kumottiin, ja oikeus antoi väitteen esittäjälle sakkoja kunnianloukkauksesta. Parasta siis on käyttää astioita. Harrastajaposliinimaalarit ovat koristelleet runsaasti Arabian maljakoita ja muita esineitä. Harrastajan Arabiaa Maljakko löytyi uuden kodin vintiltä. Arvo noin 25 e. Kuparista sterilaattoria on käytetty instrumenttien desinfioimiseen, ja se on ollut käytössä 1800-luvun loppupuolella. Tässä maljakossa on signeeraus P.P. -60. Muista tiskata ne käsin! Vakuutusarvo 100 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. lastenvaunuissa epäiltiin olevan arsenikkia. (OB) 10. (AK) 9. Se on ollut lähinnä koristeena. Onko se seinämatto. Laitetta lämmitetään liekin päällä, jolloin umpiossa oleva vesi höyrystyy erittäin kuumaksi ja tappaa bakteerit. Toteutustapa on hieman naivistinen ja tietyllä tapaa modernikin. Teeastiasto Japanista Mitä voisitte kertoa tästä Kiinasta 1950-luvulla tuodusta teeastiastosta. Alapuoli on täynnä pitkiä langanpätkiä. Matto on sumak, joka on kelimin tavoin nukaton, mutta toisin kuin kelimissä, siinä langanpäät on jätetty pitkiksi nurjalle puolelle. Antiikki & Design kysy esineestä 72
Niiden tyyli on vaihdellut perinteisestä moderniin. Kartta-aiheisia sohvapöytiä on tehty paljon. Antiikki & Design kysy esineestä 73. Koristelun ja vuosiluvun voisi ajatella perustuvan arkussa alkuaan olleeseen maalaukseen. Karttakantinen pöytä Sohvapöytäni on kulkeutunut Ruotsista Suomeen 1970-luvulla. Kokopuisen pöydän kanteen (koko 140 x 80 cm) on upotettu kuparilevy, jossa on maailmankartta. Wuorion maalausliikkeessä Helsingissä 1937. (K-PK) Vakuutusarvo 150 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. (KK) Vakuutusarvo 70 e, Antiikki Maini ja Veli -liikkeestä arvioidaan. Nykyinen yleisilme paksuine ja peittävine pohjamaalauksineen ja väreineen on kuitenkin hyvin tyypillinen syntyajalleen. Erikoinen sohvapöytä on näyttävä ja kiinnostava ja varmasti herättää keskustelua. 14. Siihen kuuluu pöytä, 8 tuolia, kaappi sekä kaksi eri levyistä senkkiä. Tuolien veistokoristelu ja työn laatu vaikuttavat korkeatasoisilta. Varsinkin kapioarkkujen kansia pidettiin auki, ja siksi ne koristeltiin myös sisäpuolelta. Kalusto voisi olla kotimaista työtä, sillä useat puusepäntehtaat ja verstaat valmistivat tämän tyyppisiä kokonaisuuksia. Barokkityylisiä kalustoja tehtiin paljon Suomessakin. Nykyinen koristelu kannattaa mielestäni ehdottomasti säilyttää. Puu voi olla petsattua pyökkiä. Tuolien muoto perustuu 1600-luvulla syntyneeseen ns. Arkun on maalannut uudelleen taiteilija Fritz Hilbert kuuluisassa S. Onko pöytä harvinainen, ja mikä on sen arvo. englantilaiseen tyyppiin, jonka korkea selusta oli keskeltä pehmustettu. Kuvista ei voi oikein päätellä puulajia, tammi oli tuolloin hyvin suosittua. Kuparilevyn maailmankartta on todennäköisesti tehty kaivertamalla tai prässäämällä. Sen korkeus on 55 cm ja leveys 81 cm. Vakuutusarvo on 250 e. Uudelleen maalattu arkku Haluaisin tietoja vanhasta arkusta. Talonpoikaisarkku on kuperakantista tyyppiä, joka tuli käyttöön kustavilaisena aikana 1700-luvun jälkipuolella. (K-PK) Näin suurten kalustojen kysyntä on nykyään vähäistä, joten mahdollinen myyntihinta on selvästi alempi kuin vakuutusarvo, joka on 2 500 e, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. 12. Samantyyppisen kuparisen karttalevyn olen nähnyt tanskalaisessa John Mörkegaardin suunnittelemassa 1960-luvun sohvapöydässä. Saksan gelbätze-sanasta tuleva termi kelpetsi tarkoittaa keltaista petsausta, maalausta jolla jäljiteltiin keltaista verholasia. Tuolloin arkku tuolien yleistyessä lakkasi olemasta istuinhuonekalu. (AK) 13. Barokkityylinen kalusto Missä ja milloin ruokasalin kalusto on valmistettu. Pullosta puuttuu tulppa. Pullo on koristeltu kaiverruksin sekä kelpetsillä. Pullo voi olla kotimainen, samanlaisia on tehty esimerkiksi Iittalan tehtaalla, mutta yhtä hyvin se voi olla ruotsalainen. 11 13 14 12 Pullo on voileipäpöydän tarjoiluihin kuulunut viinakarahvi 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. Siitä on voitu tarjota myös muuta vahvaa alkoholia. Pöytä on varmaankin ruotsalainen ja 1960– 70-luvulta, vaikka kartta on tehty vanhaan tyyliin. Ruokasalinkalusto on barokkityyliä ja kuvan perusteella todennäköisesti 1900-luvun alkupuolelta tai 1800-luvun lopulta, jolloin tällaiset kalustokokonaisuudet olivat muodissa. Arkut tulivat muotiin suomalaisissa kodeissa uudelleen 1800-luvun lopulla, ja esityisesti 1900-luvun alkupuolella ne olivat suosittuja
Olen Hollannin Maastrichtissa TEFAFissa (The European Fine Arts Fair). Taidokkaasti maalatut, ujot kasvot hehkuvat valossa, ja kiiltävä silkkikangas näyttää käsin kosketeltavalta. Vuosittain maaliskuussa järjestettävät messut lukeutuvat alan parhaimpiin. Ylen1 2 Antiikki & Design 74. Jos pariskunnan seinällä on tilaa, Vaillantin maalaus voi pian todella koristaa heidän olohuonettaan. Vierailu näillä taideja antiikkimessuilla muistuttaa museoelämystä sillä erotuksella, että täällä kaikki on kaupan. messut Kuin museo, jossa kaikki on kaupan TEFAF:in taideja antiikkimessut valtaavat Maastrichtin kaupungin joka kevät. Maalaus kiinnostaa myös vieressäni seisovaa pariskuntaa, joka pohtii vakavissaan, mahtuisiko teos heidän seinälleen Rembrandtien viereen. Pysähdyn tarkastelemaan hollantilaisen 1600-luvun taiteilijan turbaanipäistä omakuvaa. SELINA VIENOLA KUVAT TEFAF W allerant Vaillantin katse vangitsee minut. Vuosittain yli 70 000 taiteen ystävää saapuu messuille huippulaadukkaan taiteen ja antiikin perässä
Sisääntuloaula on koristeltu tuhansin kukin, ja aulan marmoriseinä on pystytetty varta vasten TEFAFia varten. 3. Hinnat nimittäin vaihtelevat hieman alle 10 000 eurosta jopa 50 miljoonaan. Pitkät asiakassuhteet Osastoilla kierrellessä huomaa, että monet asiakassuhteet ovat pitkiä, usein jopa ylisukupolvisia. Hän oli ensimmäisiä taiteilijoita, jotka käyttivät grafiikantöissään pehmeäsävyistä mezzotintotekniikkaa. 5. Yltäkylläisyyden keskellä vaanivaa taideähkyä voi torjua vetäytymällä samppanjatai osteribaariin – visuaalisuutta ja laadukkuutta tosin on TEFAFissa vaikea paeta mihinkään. Tänä vuonna 30. Vanhuuden omakuvista taiteilija poisti kaiken epäolennaisen niin, että lopulta jäljelle jäivät vain silmäkuopat ja suu. Näyttelyarkkitehtuuri on suunniteltu huolella, ja kukka-asetelmat koristavat gallerioiden välisiä käytäviä. Tiara oli 3 4 5 › Antiikki & Design 75. Sen hintaa ei ilmoitettu. Schjerfbeck Ruotsista Helene Schjerfbeck (1862–1946) maalasi ja piirsi elämänsä aikana noin 40 omakuvaa. Lady Spencerin tiara Yli 800 hiotulla timantilla koristetun tiaran ensimmäinen omistaja oli prinsessa Dianan isotäti, Lady Delia Spencer. messut palttisesta ja läpeensä laadukkaasta tarjonnasta löytyy taidehistorian helmiä 7 000 vuoden ajalta. Kukkia ja samppanjaa Kun myytävät esineet ovat huippua, tulee myös puitteiden puhua samaa kieltä. 2. Wallerant Vaillantin öljyvärein kankaalle maalaama Turbaanipäinen omakuva (Self Portrait with a Turban) oli myynnissä Gallerie Canesson osastolla. Wallerant Vaillant ja turbaani Wallerant Vaillant (1623–77) on alankomaalaisen kultakauden taidemaalari. 1. Pääsylippu tätä kaikkea katsomaan maksoi sentään vain 40 e. 4. Hän sai sen isältään hääpäivänään 18.2.1914. kerran järjestettäville messuille saapui yli 270 kauppiasta kaikkialta maailmasta ja asiakaskunta on yhtä kansainvälistä. Täältä voi ostaa niin muinaisen Egyptin hauta-aarteita tai maya-intiaanien veistoksia kuin huikaisevaa nykytaidettakin – jos on rahaa. Kaikki on kansainvälisen asiantuntijaryhmän perusteellisesti tarkistamaa. Vuosien saatossa omakuvat pelkistyivät pelkistymistään. Luottamus on onnistuneen kaupankäynnin edellytys. Vuosittain kävijöitä TEFAFissa on yli 70 000. Pienen (18,5 x 17 cm), lyijykynällä piirretyn omakuvan kääntöpuolella lukee ”L’amour vrai c’est l’amour magique – Balzac.” (Todellinen rakkaus on taianomaista rakkautta.) Teos oli myynnissä ruotsalaisen Åmellsin osastolla 95 000 eurolla. Mutta vaikka myyjä ei olisikaan henkilökohtaisesti tuttu, täällä esineiden aitouteen voi luottaa
6. messut myynnissä Hancocks Londonin osastolla, hinta 213 000 e. 7. Mukavaksi tehty tuoli Tanskalainen Peder Moos oli originelli suunnittelija, joka valmisti itse lähes kaikki tuotteensa. Finn Juhlin pöytä Galerie Dansk Møbelkunst esitteli tyylikkäällä osastollaan tanskalaisen designin harvinaisuuksia 1920–70-luvuilta. Myös Modernityn uniikki pähkinäpuinen nojatuoli on Moosin itsensä valmistama ja signeeraama. Hintaa pöydällä oli 80 000 e. Osastolla tiedettiin kertoa, että nojatuoli tehtiin tilaustyönä Historiankirja tehtiin keskiajalla Kaarle VI:lle. 6 7 8 9 Antiikki & Design 76. Finn Juhlin suunnittelema, ruusupuusta, vaahterasta ja messingistä valmistettu pöytä on vaikuttava näyte käsityötaidosta
Suomalaistaiteilijan teokset muistuttavat japanilaisia mangahahmoja, jotka on verhottu nailonista valmistetulla sammalella. Käsikirjoitus kertoo ihmiskunnan historiasta aikojen alusta Julius Caesarin aikaan asti. Historiaa keskiajalta Les Enluminures esitteli TEFAFissa poikkeuksellisen upean keskiaikaisen käsikirjoituksen. messut 10. 180 cm korkea ja 350 kg painava Ming-dynastian aikainen veistos 1300-luvulta oli myynnissä Vanderven Oriental Artin osastolla. 9. 11. Linjakas työpöytä Galerie Ulrich Fiedlerin osastolla oli vaikuttava määrä hollantilaisen, varhaista modernismia edustaneen De Stijl -ryhmän suunnittelijoiden alkuperäisiä töitä. Moos vakuutti, että hänen tuolinsa ovat mukavia sellaisenaan, mutta suostui lopulta kompromissiin. Siksi selkänojan alaosassa on pienet tapit, joihin tyynyn voi tarvittaessa kiinnittää. Histoire Ancienne jusqu’à César et Fait des Romains valmistettiin Ranskan kuninkaalle Kaarle VI:lle (1368–1422). Puusta, kasvikuiduista ja höyhenistä valmistettuja naamioita on nimittäin säilynyt vain muutama, sillä tavallisesti ne jätettiin rituaalien jälkeen metsään, missä ne aikanaan maatuivat. Molemmat Simonssonin teokset myytiin messujen ensipäivinä 20 000 ja 25 000 euron hintaan. naiselle, joka halusi istuimeensa tyynyn. Naamio oli myynnissä Amerikan alkuperäiskansojen historialliseen taiteeseen erikoistuneen Donald Ellis Galleryn osastolla. 12. Alaskalainen tanssinaamio Yksi messujen jännittävimmistä esineistä oli alaskalainen 1800–1900-lukujen taitteen tanssinaamio. Monumentaalinen Buddha Lootusasennossa istuvan suurikokoisen Buddhan mustien lasisilmien katse oli vaikuttava. Belgialainen kuvanveistäjä ja taidemaalari Georges Vantongerloo (1886–1965) kuului ryhmän perustajajäseniin, ja sen muotokäsitykset näkyvät hänen vuonna 1920 suunnittelemassaan työpöydässä, joka rakentuu perusmuodoista ja suorista linjoista. 10 11 12 Antiikki & Design 77. Hinta 200 000 e. Hinta miljoona euroa. Poikkeuksellisen hyvin säilyneessä käsikirjoituksessa on 78 lehtikullalla koristeltua kuvaa. 8. Kim Simonssonin veistos Newyorkilaisen Jason Jacques Galleryn osastolla oli kaksi Kim Simonssonin keramiikkaveistosta
Kiskoilla lepää menneisyyden huipputekniikkaa. Juhlan ja ruoan odotuksen tärkein ominaisuus, tuoksu, puuttuu. Kerrotaan, että Schiller saattoi runoilla vain, kun pöydällä oli mätiä omenoita. Samasta syystä en jaksa innostua museoihin katetuista ”vanhoista” ruokapöydistä. Miten tässä näin kävi. Vielä 1500-luvulla ranskalaiset tutkijat käyttivät luonnonilmiöitä kuvatessaan vähän visuaalisia metaforia. Sitä ei museo kerro. Nettisivuilla tietenkin varoitetaan siitä, miten tuoksuille herkät voivat saada näyttelystä oireita. Ja miltä se kuulostaa. Tuolla on keisari Wilhelm II:n salonkivaunu, tuolla S-Bahn-juna vuodelta 1928, tuolla lokomotiivi E 19 01 ja useampikin dieselveturi. Näköaisti voitti 1700-luvulla, kun siitä tuli tieteen pääaisti, tiedon ja uuden keksimisen väline. Kolisee, kilisee, helisee vai kumisee. Tavaraa siellä kyllä on, mutta ympäristönä se on äänetön, mauton ja hajuton. On surullista, kun vanha kahvimylly lakkaa tuoksumasta. Ludvig XIV:n palvelijoiden piti parfymoida hänen huoneensa ruusuvedellä ja meiramilla ja pestä hänen paitansa liemessä, joka oli tehty mausteneilikasta, muskottipähkinästä, aloesta, jasmiinista, appelsiinivedestä ja myskistä. Museoille hajujen käyttäminen on varmaan tuntunut vieraalta, koska niiden tallentamiseen ei ole löytynyt käyttökelpoista tapaa. Kuvien ja äänen tallennus keksittiin jo, mutta hajut pitää jatkuvasti uudelleen tuottaa, sillä ne aistitaan ilmaan irronneista molekyyleistä. Teräksen määrä mykistää. kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Kirjallisuudesta voi lukea, miten keskiaikaisissa linnoissa pidettiin lattioilla vihvilää, laventelia ja ajuruohoa. Ludvig XV:n hovissa oli joka päivälle eri parfyymi. Halleissa ei ole kuuma eikä kylmä, eikä missään haise miltään. Itsepäisesti ne ylittävät jopa valtakunnanrajat ja kertovat piilotetusta ja näkymättömästä. Nimenomaan mykistää, sillä hiljaistahan täällä hautakammiossa on. HAJUJEN INHOHISTORIAAN ei tarvinne sen syvemmin mennä. Hajuaisti jäi tunteen ja intuition, kodin ja viehätyksen piiriin. Muistutettakoon vain, että Lontoossa kesä 1858 oli niin kuuma, että Parlamentin evakuointia suunniteltiin löyhkän takia. Museoiden luottamus pelkän näköaistin kykyyn tuottaa elämyksiä on rajaton. Antiikki & Design 78 SE HAISEE VANHALTA KÄVELEN BERLIININ tekniikan museon rautatieosaston halleissa. Silmät ja korvat voi peittää, mutta hajuilta suojautuminen on monimutkaisempaa. Mannerheim-museo jäljitti Marskin käyttämän ranskalaisen parfyymin, ja sen voi nykyään haistaa talon kylpyhuoneessa. Elisabet I halusi saleihinsa mesiangervon tuoksua, Edward VI ruusua ja kuningatar Anna rosmariinia. Olen silti aistivinani, että historialliset hajut tulevat takaisin. Helsingin kaupunginmuseossa on syksystä asti voinut haistella viikoittain vaihtuvaa hajua. Illallisen aikana erilaisissa hajuvesissä uitettuja kyyhkysiä päästettiin lentoon niin että tuoksut levisivät vieraiden ylle. MENNEISYYS ESITELLÄÄN MEILLE joka paikassa hajuttomana ja mauttomana. Siksi ne eivät ole sopineet moderniin yhteiskuntaan. Historia on kuitenkin niin aromaattinen, että aistielämysten luomisen luulisi olevan helppoa. Hajuja ei voi maalata piiloon. Sitä varten olisi ennen vanhaan pitänyt lopettaa hengittäminen. Muoviset lintupaistit näyttävät kömpelöiltä. Niin hiljaista, että jostain kaukaisuudesta voi kuulla koululaisten melua. Berliinin maailmankuulu tekniikan museo tylsistyttää kävijän juuri samaan tapaan kuin muutkin museot. Ludvig XV:n hovi tunnettiin nimellä ”la cour parfumée”, ”hajustettu hovi”, jossa jokaisella piti joka päivä olla eri parfyymi. Mutta miltä haisee vuoden 1928 S-Bahn kulkiessaan savuisen Berliinin kaduilla. Hajujen röyhkeä tapa tunkeutua kaikkialle varmaan nopeuttikin pyrkimyksiä hävittää ne kaikkialta
09 855 62 10 www.juvi.fi juviposti@juvi.fi Kehä III Länsiväylä JT-Collection Petikontie 1 Suomalaistentie 1 Kailinniituntie 15 1000 m 500 m 400 m Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO HALIKKO Täyspuiset keittiökaapit, jne. Myynti: Jorma Viitanen, p. Antiikki & Design 79 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D, p. Kuningatar Elisabet II :n postimerkki-aarteet ensi kertaa Suomessa Näyttely Postimuseossa Esillä todellisia maailman harvinaisuuksia sekä Postimuseon omia filatelian aarteita Tule ja näe! Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere • 12 €/6 € tai Museokortti www.postimuseo.fi • puh. 735 € 5-12.6 Kesäinen Gardajärvi 1325 € Tarkemmat ohjelmat matkoistamme kotisivuiltamme kirkkonummi.matkahaukka.com (09) 296 5000 / info@matkahaukka.com Niin lukijammekin. 265 € 1-3.9 Antiikkimatka Kööpenhaminaan. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. Puuvalmiina heti mukaan puusepän tekemä värin päätät sinä MATKAHAUKASTA MAAILMALLE 6-7.5 Kurtnan antiikkimatka Viroon. 040 480 1644 ti – to 11 – 18, pe – su 11 – 17 www.hyvinkaantaidemuseo.fi 100 VUOTTA HYVINKÄÄLÄISTÄ KUVATAIDETTA 17.2.–28.5.2017 Mukana teoksia yli 70 tekijältä Schjerfbeckistä nykytaiteilijoihin H el en e S ch je rf be ck , A nn ul i lu ke e, 19 2 3 , Yr jö ja N an ny K au ni st on ko ko el m a, K an sa lli sg al le ria /A te ne um in ta id em us eo . –2 8.5 .20 17 ANTIIKKI.FI Suomen Antiikki ja Keräily Oy www.suomenantiikki.fi p. K uv a: H an nu A al to ne n. 045 122 5305. 03 5656 6966 VA IN KU UK AU DE N! 28 .4
10.5. Taidesalonki – Konstsalongen Bulevardi 3 B IV krs 00120 Helsinki Antti Vuori Muistonäyttely 22.4. www.worldoftre.com. VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. Karahvin lisäksi sarjaan kuuluvat samppanja-, viini-, vesi-, olutja snapsilasit. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3. MARKKU SALON DIIVA-SARJA on persoonallinen ja muotoilultaan herkkä, konepestävä käyttölasikokoelma. Sarja on valmistettu käsiteollisin menetelmin Nuutajärven lasikylässä. www.markkusalo.com Palkintoon sisältyy Diiva-sarjan karahvi ja kaksi viinilasia, arvo 155 e. Diiva-sarja syntyi vuonna 2005 Suomen Lasimuseon näyttelyyn suunnitellusta samppanjalasista. www.taidesalonki.com Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Valinnoissa yhteistyökumppanimme on designja lifestylemyymälä TRE, jonka liikkeestä ja verkkokaupasta voi samoja tuotteita myös ostaa: Mikonkatu 6, Helsinki. Markku Salo on pitkän uran tehnyt palkittu lasimuotoilija, jolle on tyypillistä materiaalin kokeellinen työstäminen. Muista kertoa omat yhteystietosi! HYVÄ SUOMI! Suomi 100 -juhlavuonna palkintomme ovat kotimaista muotoilua. Se on puhallettu metalliverkkomuottiin, joka antaa sille kauniisti valoa taittavan, kolmiulotteisen pinnan. Diiva-nimi tuli lasin korkeasta muodosta, joka oli tuotekehitysvaiheessa aina vähän kenollaan kuin huikentelevainen diiva. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Antiikki & Design 80. Vastaajien kesken arvotaan Markku Salon Diiva-sarjan karahvi ja laseja, arvo 155 e
suomenlasimuseonystavat.fi. alkaen Art & Antiques Helsinki -verkkohuutokauppa, näyttö 17.-22.5. Wanha Tammitori, 040 500 2655, www.billnasantiikkipaivat.fi. Classic huutokauppa. Aikalöytö, 0400 585 926, www.aikaloyto.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Riihimäki • 10.6. Simpeleen Antiikki ja Keräily Kesäpäivät, Simpeleen koulu, Matomäenkatu 4. Pieksämäki • 22.7. Turun Suurtorin keskiaika ry, www.keskiaikaisetmarkkinat.fi. Motivaatio löytyy, kun lyöt homman leikiksi! Osmo Rauhala: Kriisi paljastaa piilevät voimat Tunteista kuviksi Intuitio ohjaa valokuvaaja Anni Leppälää Sudenkorento Saalistaa, syö ja paritteleekin ilmassa Käsityöperinteet elävät vahvoina Kiotossa JAPANI G LO KA KU U 10 /2 01 6 Lokakuu 10/2016 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g Amsterdam Sopuisa soppa historiaa ja hyvää tuulta DESIGNPURKKEJA JA BAMBUSALKKUJA Kioton viisikko päivitti taidot ja ateljeet TAANTUMASTA FUKUSHIMAAN Selviääkö Japani kriisistään. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Kuukausihuutokauppa. Bukowskis, p. Hämeenlinna • 1.7. Turku • 29.6.?2.7. 02900 319 50, www.helander.com. 044 363 0959, www. Ahvenanmaa Leena Saraste tallensi katoavat lehtoniityt Kvanttiyllätys! Hiukkaset keskustelevat matkojenkin takaa ITALIA G M AR RA SJO U LU KU U 11 -1 2/ 20 16 Marras-joulukuu 11-12/2016 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g NAPOLINLAHDEN PROCIDA Kalastajakylän idylli loistaa väreissä TULINEN ISCHIA Sekoitus kansoja ja kylpylöitä LAMPEDUSA Kaukainen saari keskellä kriisiä Saapasmaan ihanat pikkusaaret Leif Schulman: Afrikka opetti tyyneyttä vaikeuksien edessä ITA LIA N SA AR ET · Kv an ttim ek an iik ka · Elä m ä Jor da njo en va rre lla · Va lok uv aa ja Le en a Sa ras te ja Ah ve na nm aa -ku va t · Na ali Utelias naali Tundrien valkea kettu lumosi valokuvaajan P A L .V K O 2 1 7 -0 2 246 595 -16 -11 UU SI JA PA NI JA KIO TO N KÄ SIT YÖ PE RIN TE ET · Su de nk ore nn ot · M oti va atio · Va lok uv aa ja An ni Le pp älä · Am ste rda m Taas siivouspäivä... Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Hyvinkää • 25.5. Lions Club Simpele, www.simpeleenantiikki.fi. Fiskarsin antiikkipäivät, www.fiskarsinantiikkipaivat.fi. Tampere • 21.–23.4. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. Helsinki • 26.4. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Keräilymessut Supermessujen yhteydessä, Tampereen Messuja Urheilukeskus, p. Helander, p. Ilmoita tapahtumastasi meille antiikkidesign@fokusmedia.fi. Lumoava Aavasaksa Unohdettu vaaramaisema avaa Suomi 100 vuotta -sarjan Herkkuja ötököistä Friteeratut hämähäkit ovat arkea jo 2030-luvulla Filippiinien puhdas paratiisisaari PALAWAN G TA M M IK U U 1/ 20 17 Tammikuu 1/2017 • 12, 90 € • www.geo-lehti.fi U U S I I K K U N A M A A I L M A A N g VIIMEISET SADEMETSÄT Syrjäinen saari on säästynyt hakkuilta KORALLIKOLMIOSSA KUHISEE Pala rikkainta merenpohjaa HELMIVILJELMÄT LUONNON ONNI Simpukoille kelpaa vain kirkkain vesi Amerikan viikingit Villit kuvat roolileikeistä – koko kylä juhlii 112_x_146_Antiikki_Plaza.indd 1 27.1.2017 12.07. Raasepori • 6.–9.7. • 6.–9.7. • 9.–10.5. Suomen lasimuseon ystävät ry, p. • 13.5. Iltahuutokauppa. ExpoNova, p. antiikkidesign.fi 81 Antiikki & Design minne mennä Tilaa omasi fokusmedia.fi/tilaa-lehti LU O N TO · M AT K A I LU · H I S TO R I A · K A N S AT J A K U LT T U U R I T · T I E D E Uusi ikkuna maailmaan Vehreä Jordanjoki Loppumetrit vain pahainen oja – mitä matkalla tapahtuu. Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho. Billnäsin perinneja antiikkipäivät, Billnäsin ratsastuskoulun alue. Kuukausihuutokauppa. Antiikkimarkkinat, Maikkulan kartanon alue. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. ExpoNova, p. Modern huutokauppa. Oulu • 18.–20.7. FIL IPP IIN IEN PA LA W AN · Pa tag on ian luo nto · He rkk uja hy ön teis istä · An tik yth era n hy lky · Su om i 10 vu ott a: Aa va sak sa · Ilo ise t roo lile ikit US A:s sa ja Eu roo pa ssa Antiikin Titanic Huipputekniikka ratkoo hylyn arvoituksia Merja Salo: Olen oikeassa – oletko sinäkin. • 6.–7.6. Keskiaikaiset markkinat, Turun Vanha Suurtori. Helander, p. 02900 319 50, www.helander.com. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha, Tehtaankatu 23. Rautjärvi • 15.–16.7. Savo Vintage, www.savovintage.info. Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4–6. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Tapahtumat Lisää tapahtumia www. 0207 701 200, www.tampereenmessut.fi, www.kerailymessut.fi. • 11.5. • 8.6. Kuukausihuutokauppa. • 18.5. Savo Vintage, Big Wheels -tapahtuman yhteydessä, Poleenin puisto. Fiskarsin antiikkipäivät, Fiskarsin Vanha veitsitehdas, Peltorivi 7. Tarkista tiedot järjestäjiltä
Mozart sävelsi ensimmäisen oopperansa Ryöstö Seraljista! PARASTA SOHVASSA on historian ohella simpukkamaisen siro muoto. Naantalin Wanhalla Raatihuoneella. Siellä se sai uuden, samppanjanvärisen päällyskankaan. TOIVOISIN, että sohva saisi myös minun jälkeeni sitä arvostavan omistajan. Sen hankittuani olen oppinut arvostamaan 1700-luvun sisustustyyliä, kun aiemmin innostuin enemmän 1920-luvun alun art decosta tai modernista muotoilusta. Työssäni 1700-luvun estetiikka on kuitenkin ollut läsnä. ”Sohva on Mozartin ajalta” Muotitaiteilija Jukka Rintala rakastui 1700-luvun sohvaan. Olin jo hankkinut syklaaminpunaista samettia, mutta keskustelu verhoilijan kanssa muutti suunnitelmat. Rokokoon ja kustavilaisuuden vaihteessa syntynyt kaluste palvelee yhä arkikäytössä. Sen takana on Rintalan keväinen akryylivärimaalaus Jardinière eli Puutarhuri. Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä ja 1.–31.7. Savonlinnan Taito Shopissa, 8.6.–27.8. A. Minä saatoin vain henkäistä, kun näin sohvan ensimmäisen kerran. Vaikka sohva on sangen kookas, pituutta 2,2 metriä, se ei näytä raskaalta. Niin iltakuin teatteripuvuissanikin on aina näkynyt hovipukeutumisen perinne.” Jukka Rintalalla on kesällä kolme näyttelyä: 19.5.–27.8. Hän oli perinyt sohvan suvultaan ja halusi sen päätyvän jollekulle, joka arvostaa sen historiaa. 40-vuotista uraansa juhliva muotitaiteilija Jukka Rintala ammentaa innoitusta työhönsä myös menneestä ajasta. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG ”SAIN VÄHÄN AIKAA sitten mahdollisuuden hankkia tämän Ruotsissa 1770-luvulla valmistetun sohvan, kun sen edellinen omistaja muutti pienempään asuntoon. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Nyt vanha sohva sointuu kauniisti nykyaikaiseen kotiin. Ajatella, että sillä oli istuttu jo yli vuosikymmenen verran, kun W. Näissä kuvissa Helsingin myymälässäni se on matkalla kotiini verhoilijamestarin verstaalta. 1770-luvulla valmistettu sohva sopii moderniinkin kotiin
Suomalaisen designlasin värit Antiikkikoulu Hurmaava rokokoo Ajankuva Vanhan ajan huvimajat Kartanomatkat KULLAAN & LOUHISAAREEN Antiikki & Design ensi numerossa 83. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Uusi lehti ilmestyy 24.5