25 vuotta! Ateljeekoti Järnefeltien Suviranta Museoteema KALLENAUTION KIEVARI SVENSKT TENN NYT SUOMESSA HÄMEEN LINNAN HOPEAT DESIGN WEEKIN JOHTAJA KARI KORKMAN ”Raili-purjeveneeni on vuodelta 1937” KÖYDENPUNOJA ANNA-CARITA ALHO Tytär jatkaa isän perinneammattia DESIGN WEEKIN JOHTAJA KARI KORKMAN ”Raili-purjeveneeni on vuodelta 1937” KÖYDENPUNOJA ANNA-CARITA ALHO Tytär jatkaa isän perinneammattia Korutaiteilija Börje Rajalin Korutaiteilija Börje Rajalin Villa Wuolle Villa Wuolle KESÄIDYLLI HUVILASSA KESÄIDYLLI HUVILASSA BÖ RJ E RA JA LIN JÄ RN EF EL TIE N SU VIR AN TA SV EN SK T TE N N 5/2018 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 170 5/2 018 VINTAGE • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • TAIDE • KERÄILY
www.designmuseum.fi KOE VUODEN TÄRKEIN DESIGNELÄMYS Timo Sarpaneva 23.3.–23.9. Huom! Ilmaisia yleisöopastuksia näyttelyyn tiistaisin klo 17 ja lauantaisin klo 16. Aukioloajat: ti 11–20, ke–su 11–18, ma suljettu | 1.6.–31.8. ma–su 11–18. Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki. DM_230x297_antiikkijadesign_SARPANEVA.indd 1 02/05/2018 16.54
s. Nanoselluloosasta kehitellään biohajoavia muovin korvikkeita, mutta ennen kuin keksinnöt muuttuvat tuotteiksi tarvitaan muotoilijoita. Sen kantaja ilmaisee ironisesti joutavansa sivuun, korkeintaan säälinsekaisesti ihailtavaksi. Kotimaa on näyttänyt minulle aivan uudet kasvot, kun olen käynyt Laukon kartanossa Vesilahdella ja Taidemuseo Göstassa Mäntässä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 42 Hämeen linna ja sen Hohtonäyttely ovat kokemisen arvoiset. pääkirjoitus Eero Järnefeltiä Suvirannassa s. vuosikerta, 10 nroa vuodessa Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi Antiikki & Design 3. julkaisujohtaja Maija Toppila Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Johanna Mikkonen Mediamyynti Sirpa Toivoniemi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. 53. Järnefeltin perilliset ovat myyneet tähän asti yksityiskotina palvelleen talon Järvenpään kaupungille, joka alkaa valmistella sitä museoksi. Minua alkaa aina naurattaa, kun näen jollakulla teepaidan, jossa lukee ”museokamaa”. 11 maija.toppila@fokusmedia.fi Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Vt. Laukkoon ja Göstaan olen mennyt autolla, mutta yhden unohtumattoman museokierroksen olen tehnyt Tuusulanjärvellä, jonka kiersimme polkupyörillä. Painopaikka Kroonpress, Tartto 2018 ISSN 2342-7655 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 25. Designmuseossa olen tutustunut uuteen ekologiseen muotoiluun. Jugendarkkitehtuuri, Järnefeltin taide ja kaikki ihanat ihmiset ottivat valtaansa. MUSEOKAMAA. Näe ne omin silmin, etkä kaipaa elokuvateatterin virtuaalilaseja. Museokortti tarjoaa pääsyn jo 250 museoon. Mutta museokamahan on todella kiinnostavaa! Eero Järnefeltin rakennuttama ateljeekoti Suvirantakin on nyt avaamassa ovensa vierailijoille. Sibelius soi samalla pianolla soitettuna ja samassa kohtaa ateljeeta kuin sata vuotta sitten. Kesäretkelle Jopolla s. Olin talvella Suviranta-kirjan julkistamistilaisuudessa ja sain kokea talon ainutlaatuisen tunnelman. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Käsite kulttuurikoti tuli todeksi. Museo voi kurkistaa myös tulevaisuuteen. Siellä, missä kuvittelin vain kesäheinän heiluvan, ovatkin laadukkaat museoja näyttelykokonaisuudet ravintoloineen. Tule lukijamatkalle, ks
46 Suomalaisen hopean laatu yllätti K Hopeanäyttely Ruotsissa täydentyi Hämeen linnan Hohto-näyttelyksi. 30 ”Aina välillä pitää tehdä vallankumous” K Elävä legenda, korumuotoilija Börje Rajalin odottaa nuorilta rohkeutta. 24. 21 Anna Kortelainen Kolumnistin isoisän ikonin tarina. 38 Järnefeltien Suviranta avaa ovensa K Eero Järnefeltin ateljeekoti on ollut perheen käytössä vuodesta 1901. 36 Naistaiteilijat nousivat Lehtemme täyttäessä 25 vuotta kerromme alan muutoksista, tällä kertaa kuvataiteesta. Nyt se avautuu yleisölle museona. Sivu 38 Antiikki & Design 4. Sisältö Suviranta kertoo taiteen kulta-ajasta. toukokuuta 2018 numero 170 12 Huvilaelämää Vanajaveden äärellä K Wuolteen perheen 1907 valmistunut huvila kertoo onnen kesistä. 22 Svenskt Tennin aistillinen modernismi K Ruotsalainen designtalo näkyy tänä kesänä Didrichsenillä, Hanasaaressa ja Stockmannilla
6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. 22. 74 Lapsuuden Järvenpäästä syntyi kokoelma Keräilijä Satu Rantalan leluissa elävät lapsuusmuistot. 78 Kortilla museoon Museokortin suosio kasvaa. JOKA NUMEROSSA 3 Pääkirjoitus Museokamaa. K Kannessa Rokokookannu keimailee Hohtonäyttelyssä. 72 Löytöretkeilijän paratiisi Katja Weiland-Särmälä kävi Kaapelitehtaan messuilla. 82 Minun antiikkini K Kari Korkmanin puuvene Raili. Helsinki Design Weekin johtaja Kari Korkman kisaa yli 80-vuotiaalla purjeveneellään Raililla, s. 81 Minne mennä Kesän antiikkitapahtumia. 66 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Svenskt Tenn on tunnettu rehevistä kankaistaan, joita suunnitteli Josef Frank, s. 61 Vastaa ja voita! Arvomme Hackmanin aterimia. 74. Peikkotyttö on tehty Järvenpäässä ja kuuluu keräilijä Satu Rantalan kokoelmaan, s. sisältö 53 Lukijamatka Lähde retkelle Hämeenlinnaan! 54 Kallenautio kutsuu kulkijaa K Kestikievari majoitti entisaikaan turvattoman taipaleen matkalaisia. 82. KANNEN KUVA: RIITTA SOURANDER Villa Wuolle nousi 1900-luvun alussa ateljeekoti Visavuoren naapuriin, s. 12. 62 ”Köydenpunonnan oppii vain tekemällä” K Perinne elää -sarjassa köydentekijä Anna-Carita Alho kertoo työstään. Sivu 46 25 vuotta! Ateljeekoti Järnefeltien Suviranta Museoteema KALLENAUTION KIEVARI SVENSKT TENN NYT SUOMESSA HÄMEEN LINNAN HOPEAT DESIGN WEEKIN JOHTAJA KARI KORKMAN ”Raili-purjeveneeni on vuodelta 1937” KÖYDENPUNOJA ANNA-CARITA ALHO Tytär jatkaa isän perinneammattia DESIGN WEEKIN JOHTAJA KARI KORKMAN ”Raili-purjeveneeni on vuodelta 1937” KÖYDENPUNOJA ANNA-CARITA ALHO Tytär jatkaa isän perinneammattia Korutaiteilija Börje Rajalin Korutaiteilija Börje Rajalin Villa Wuolle Villa Wuolle KESÄIDYLLI HUVILASSA KESÄIDYLLI HUVILASSA BÖ RJ E RA JA LIN JÄ RN EF EL TIE N SU VIR AN TA SV EN SK T TE N N 5/2018 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 170 5/2 018 VINTAGE • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • TAIDE • KERÄILY Antiikki & Design 5
30. PARAS JUTTU 3/2018: kulttuurimatka ”Ennen tämä oli hieno, nyt loistelias!” TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA U usrenessanssityyliä edustava teatterirakennus herättää ihastusta Hallituskadulla, Raatihuoneenpuiston eli entisen Nikolaintorin vierellä. Alakerran aula on tiilenpunaisine seinineen ja vaaleine kivilattioineen juhlava ja harmoninen. Toimitus LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT numeron 3/2018 parhaaksi Katri Lehtolan kirjoittaman ja kuvaaman, Porin teatterista kertovan jutun ”Ennen tämä oli hieno, nyt loistelias”. Inka Riina Kyllönen, Espoo ENTISTÄ nuoremmat ovat kiinnostuneita vanhasta tavarasta. Vuonna 1884 valmistunut Porin teatteritalo on Johan Erik Stenbergin suunnittelema uusrenessanssirakennus, joka sijaitsee Hallituskadulla, Kivi-Porin alueella Raatihuoneenpuiston vierellä. Lehden 25-vuotisjuhlavuonna palkinnot tulevat Kansallismuseon eri mu seoista. Näille kohderyhmille kannattaisi järjestää antiikkikoulu-tapahtumasarja, jossa kerrottaisiin, millaisilla tavaroilla voi olla muutakin kuin käyttötai tunnearvoa. Esimerkiksi putket eivät toimineet, ja jopa työturvallisuus oli uhattuna, sillä katosta putoili palasia. Marianne Aaltonen, Nummela TOIVON juttuja merkittävien suunnittelijoiden töistä, esimerkkeinä Birger Kaipiainen, Oiva Toikka, Timo Sarpaneva ja Raija Uosikkinen. Piia Juuti, Helsinki KIITOS jutusta, joka kertoi keraamikko ja korutaiteilija Raija Rauanheimo-Kojosesta. Finlaysonin Muumimamman ruusutarha -lakanasetin voittivat Liisi Saarinen Uudestakaupungista ja Marja Tarna Kankaanpäästä. Vuodesta 2007 teatteria johtanut Patrik Drake ei peittele innostustaan esitellessään uusittuja tiloja. Kirja on omakustanne, kuten esitelyssä sanotaan, mutta julkaisija on Ateljee Airi Snellman-Hänninen. Koristemaalaukset toteutti alun perin Salomo Wuorio. Erikoinen sattuma onkin, että kyseinen palo sai alkunsa juuri nykyisen teatteritalon Porin teatteritalo sai syksyllä 2017 valmistuneessa restauroinnissa takaisin upean uusrenessassi-ilmeensä. Restaurointimaalauksesta vastasi Jaana Finnberg. Viime syksynä teatteritalo avattiin yleisölle peruskorjattuna. Pahoittelemme virheitä. Siitä saa harvoin lukea. Onnea! Mitä mieltä olet lehdestämme. Tässä numerossa legenda on korutaiteilija Börje Rajalin, s. OIKAISU Numeron 4/2018 kirja-arvioon oli päässyt kaksi virhettä: Airi Snellman-Hänninen – kuitujen sinfonia -teoksen kuvatekstissä lukee Kruskoph, tulee olla Kruskopf, ja nimi Leppilampi on todellisuudessa Leppilahti. – Läheltä piti silloinkin, kun pienen näytTeatterisalin näyttämökaaren yksityiskohdat on tehty taidokkaasti. Ennen tämä oli hieno, mutta nyt suorastaan loisteliaan kaunis, Drake hehkuttaa. Alue kuuluu vanhaan Kivi-Poriin, jota alettiin rakentaa heti vuoden 1852 kaupunkipalon jälkeen. Helena Ojansuu, Helsinki Toimitus vastaa: Olemme pari viime vuoden aikana käsitelleet useita mainituista muotoilijoista, ja lisää on tulossa. Perilliset eivät useinkaan tiedä tavaroiden arvoa. Pahville grisaille-tekniikalla maalattu hahmo esittää Shakespearea. Anna palautetta, yhteystiedot s. Sen voitti Inka Riina Kyllönen. Jukka Hietala, Raasepori PIDIN PALJON Timo Sarpanevan töistä kertovasta jutusta (kunpa ehtisin Designmuseon näyttelyyn!), mutta myös tekstiilitaiteilija Inka Kivalosta kertova artikkeli oli sekä mielenkiintoinen että kuvitukseltaan kaunis. Aulikki Vaha-Niemelä, Salo EN TODELLAKAAN ole mikään autofanaatikko, mutta Ajankuva-sarjan juttu vanhoista kulkuneuvoista oli mielenkiintoinen. Alkusysäyksen sille antoi kieliriitojen keskellä aloittaneen Kaarlo Bergbomin Suomalaisen teatterin vierailu Porissa vuonna 1872. Onnekkaat tilaajat ovat Viola Alapaholuoma Lauhalasta, Jarmo Hakari Tampereelta, Liisa Joro Ruukista, Leila Liesaho-Niemi Rajamäeltä ja Merja Väisänen Helsingistä. paikalla aiemmin sijainneesta puutalosta. Arvoimme vastanneiden kesken Salla Leponiemen kirjoittaman laulajatar Hanna Granfeltin elämäkerran Jumalainen kipuna (Gummerus). Korkea aika remontille olikin. Toiseksi eniten ääniä sai Irene Wichmannin kirjoittama ja Riitta Souranderin kuvaama juttu Inka Kivalon kodista. Talon oikealla laidalla näkyy vuonna 1974 rakennettu laajennusosa, jossa sijaitsee pieni näyttämö. › Antiikki & Design Antiikki & Design 63 62 Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. 3. Lisää samantyylisiä artikkeleita lehteen. Olisi kiinnostava saada myös matkavinkkejä Euroopan designkaupunkeihin. Tuulikki Toivonen, Helsinki OLISI KIVA lukea vanhasta suomalaisesta taidelasista ja saada kattava lista suomalaisista ja ruotsalaisista keraamikoista signeerauksineen. lukijalta Antiikki & Design 6. Ajankohtaisuus, kuten kirja tai näyttely, on yksi kriteerimme, mutta eturivin suunnittelijat esittäytyvät myös Elävä legenda -sarjassa. – En olisi uskonut, että talon ilme voisi kohota näin paljon. Modernit valaisimet yhdistyvät tyylikkäästi vanhaan arkkitehtuuriin. Tällä kertaa lahjana on viisi Louhisaaren linnan servettipakettia. Neljäänkymmeneen vuoteen talossa ei ollut tehty juuri minkäänlaisia korjauksia, ja se näkyi. Uutinen Järnefeltien taiteilijakodin Suvirannan avautumisesta yleisölle ilahdutti suuresti. Onnea voittajille! KIRJOITA MEILLE MINUA ILAHDUTTI erityisesti juttu Kymenlaakson taiteesta. Kaupungin oman teatterin synty on osa valtakunnallista historiaa
Sun kanssa | Mitä jää?, Sampsa Virkajärvi videoteokset käsittelevät vanhenemista, vanhempien ja lasten muuttuvaa suhdetta sekä luopumista, 9.6.2018–3.2.2019. KÄYKÄÄ ROHKEASTI PIDEMMÄLLE! | MÄNTTÄ SERLACHIUS.FI | MAKUNAUTINTOJA MUSEOVIERAILUUN, RAVINTOLAGOSTA.FI U U TT A! SEURAA TAPAHTUMIA SERLACHIUS.FI SERLACHIUKSEN KESÄ YLLÄTTÄÄ! Elina Brotherus, Appelsiinitapahtuma (osakuva), 2017. SERLACHIUS-MUSEO GUSTAF: Playground (Leikkikenttä), Elina Brotherus laajennettu versio syksyn 2017 Pariisin Pompidou-keskuksen näyttelystä, 16.6.2018–6.1.2019. Kuva: Castellani Art Museum. SERLACHIUS-MUSEO GÖSTA: It’s About Time, Koen Vanmechelen, belgialaisen taiteilijan näyttely nähdään ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa. Koen Vanmechelen, Meduusa, 2015. Dalín gaala, kunnianosoitus surrealismin mestarille Salvador Dalílle, 16.6.–21.10.2018. Kuva: Stoffel Hias.. Salvador Dalí, The I Eat Gala’s, 1971. Se koostuu maalauksista, veistoksista, valokuvista, videoista ja installaatioista levittäytyen myös Göstan puistoon, 19.5.–16.9.2018
Pampas kuuluu teoksiin, jotka Helena Tynell sai tehdä uransa päätteeksi Saksassa Glashütte Limburgissa vuonna 1986. Kerttu Nurmisen Lampi-lasit vuodelta 1993 ovat Nuutajärven Pro Arte 200 -sarjaa. Nyt hänen teoksiaan on saatu esille Turun Aboa Vetus & Ars Novaan, jossa näyttely jatkuu 2.9. Uransa alussa hän kuitenkin oli moderni kokeilija, ja veistämisen lisäksi hän maalasi. Koska hän lasin ohella tunsi valaisimet työskenneltyään miehensä Paavo Tynellin kanssa Taito Oy:ssä, hän pääsi suunnittelemaan lasivalaisimia saksalaiselle Glashütte Limburgille. Uusi 300 pullon erä valmistettiin Lasismi-lasistudiossa Tynellin perheellä säilyneellä alkuperäisellä muotilla. saakka ja Kerttu Nurminen luontomatkal la lasin ihmemaassa 19.8. Wäinö Aaltonen: Tytön pää, 1917. WÄINÖ AALTONEN yllättää Villa Gyllenbergin näyttelyssä. Tynellin näyttely herätti lasinkeräilijöissä innostusta jo ennen avautumistaan: näyttelyn avajaispäiväksi 17.5. RAKASTETUT KLASSIKOT kutsuvat kesäretkelle Riihimäelle: Suomen lasimuseossa esittäytyvät Helena Tynell ja Kerttu Nurminen. Siellä syntyi myös taide-esineitä. asti. Hänen tunnettuja käyttölasejaan ovat Mondo-lasisto (1988) ja Verna-sarja (1998). TYNELL JA NURMINEN LASIMUSEON KESÄSSÄ Helena Tynellin (1918–2016) 100-vuotisnäyttely kertoo sekä hänen urastaan Riihimäen Lasin suunnittelijana että sen jälkeisistä vaiheista. Monipuolinen näyttely valaisee hänen eri puoliaan. (AM) Wäinö Aaltonen – Tuttu ja tuntematon 14.10. (AM) Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin – ja valoon 28.10. Lisäksi hänet tunnetaan monipuolisista, aiheita usein luonnosta ammentavista uniikkitöistään, joita hän on tehnyt filigraani-, graalja verholasitekniikoilla. 1943) työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla lasitaiteilijana 1972–2008 ja oli Iittalan viimeinen vakituinen lasisuunnittelija. Uuden Aurinkopullon vaaleansininen sävy (Reichenbach 039) valittiin Tynellin lempivärin mukaan. Kun Riihimäen Lasi lopetti 1976 suupuhalletun lasin valmistuksen, Tynell jäi työttömäksi. Tässä Vihreä elefantti, 1936. gyllenbergs.fi. Ku va Tu ru n m us eo ke sk us / M is ka Le ht o Ku va Ti m o Sy rj än en Ku va Ti m o Sy rj än en Ku va U kr ai na n ka ns an ta it ee n m us eo Antiikki & Design näyttelyt 8. asti Villa Gyllenbergissä Helsin gissä, www. Se ei ole pullon alkuperäisvärejä. Kyläräätälin pojasta valtakunnan viralliseksi veistäjäksi noussut Aaltonen (1894–1966) tunnetaan monumenteistaan, kuten Paavo Nurmen ja Aleksis Kiven patsaista sekä Eduskuntatalon istuntosalin veistossarjasta. Villa Gyllenbergin omien kokoelmien lisäksi teoksia tulee esille muun muassa Wäinö Aaltosen museosta Turusta. myyntiin tuli nimittäin ensimmäisen kerran uustuotantona tehty erä hänen ehkä tunnetuimmasta Riihimäen Lasille suunnittelemastaan esineestä, Aurinkopullosta, joka oli tuotannossa 1964–74. Kerttu Nurminen (s. Ukrainalainen Maria Prymatšenko (1908–97) oli itseoppinut, kotimaassaan suosittu taiteilija, jonka värikkäissä töissä kohtasivat mielikuvitus ja kansanperinne. saakka Suomen lasi museossa, www.lasimuseo.fi
Ei niin tuttua Arabiaa. Ruukkua kehuttiin homehtumattomaksi, koska kauttaaltaan lasitettu ruukku ei saanut pintaansa lasittamattoman saviruukun hometai kalkkiraitoja. Vihreä ruukku ja kermanvärinen aluslautanen 45 e, Kruuna. Kupittaan Saven ruukun väri, tyyli ja henki ovat 1950lukua. Tyylikkäällä kasviaiheella käsin koristeltu ruukku on leimattu 1917–27 käytössä olleella APAeli tornileimalla. 5. 6. Perinteisille huonekasveille sopivia nostalgisia ja tyylikkäitä ruukkuja löytyy eri vuosikymmeniltä. Aluslautanen myytiin erikseen, jolloin asiakas sai valita haluamansa värisen. 38 e Momono. 4. Musta ja valkoinen ruukku 40 e / kpl, Momono. Arabian ruukku on käsin koristettu. Antiikki & Design ostoksilla 9. Arabialla pitkän uran tehneen Richard Lindhin muotoilema ruukku LB2 oli Arabian tuotannossa 1961–92. 1 3 2 4 5 6 VIHREYTTÄ KOTIIN Viherkasvibuumin myötä vanhat ja vähän uudemmatkin kukkapurkit ovat haluttuja. 3. 2. 28 e, Momono. Koristeen suunnitteli Gunvor Olin-Grönqvist. Malli SN on Richard Lindhin käsialaa, ja Arabia mainosti sen olevan suunniteltu yhdessä hortonomin kanssa. Arabian suosittuja Kerä-ruukkuja valmistettiin ruskeana ja siniharmaana kahdessa koossa vuosina 1964–85. 63 e, Momono. Ti ed us te lu t: Kr uu na 40 55 90 1, M om on o 40 72 6 50 4 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Richard Lindh suunnitteli kulmikkaan ruukun. 1. 88 e, Kruuna. Herkän vaaleanvihreä ruukku on Arabian mallistoa 1950-luvulta. Kauniisti avautuvan, suuaukoltaan soikean ruukun halkaisija on 19 cm
Kirja kertoo pieniä tarinoita talojen hankinnasta, remontoinnista ja sisustuksesta. Nykyajan vaaleita pintoja suosiva trendi on paljolti vallalla, mutta aina jokin kohta, vähintään portaikon muoto tai paneelikatto, muistuttaa talon historiasta. Maija Tiensuu ja Annabelle Antas: Rakas Rintamamiestalo – Kurkista kauniisiin koteihin, Docendo. Kokoelmassa on 1900-luvun alun suomalaista taidetta, muun muassa Magnus Enckellin, Eero Järnefeltin, Eero Nelimarkan, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin töitä. Finch ja Alvar Cawén. Teos esittelee yli 50 vanhaa hyötykasvia, joita on käytetty ravintona, mausteena, lääkkeenä tai väriaineena. Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan kotiinsa hän keräsi myös antiikkikalusteita, joissa keskittyi lähinnä kustavilaisuuteen ja rokokoohon, sekä itämaisia mattoja ja kiinalaista posliinia. Niinpä onkin luontevaa, että nykyasukkaatkin soveltavat näitä toimivia ja kodikkaita taloja omien tarpeidensa ja makunsa mukaan. Airio keskusteli myös turkulaisten ja helsinkiläisten museoiden kanssa, mutta päätyi Mikkeliin siksi, että siellä kokoelma pääsisi esille. Tennis oli hänen toinen harrastuksensa keräilyn lisäksi. Taide on minun matkani esittelee kattavasti Martti Airion taideja antiikkikokoelman, joka on nykyään esillä Mikkelin taidemuseossa. Tämä toteutui vuonna 1976, kun kokoelma lahjoitettiin Mikkelin taidemuseolle. Taiteen lisäksi Airio keräili antiikkia ja itämaisia mattoja, joilla hän sisusti aistikkaan kotinsa Helsingin keskustassa. Kirjoittaja Teija Alanko on kasvibiologi ja -arkeologi, ja aihe kumpuaa hänen väitöskirjastaan. Hän oli jo lapsena kiinnostunut vanhoista esineistä ja vietti mielellään aikaa kotikaupunkinsa Turun Puutorin antiikkiliikkeissä. Airio eli poikamiehenä ilman perillisiä. Maalaus sohvan yllä on Mikko Oinosen Auringonkukkia, 1932. Taide on minun matkani Martti airion taidekokoelMa P A R V S Martti Airio keräsi 1920-luvulta lähtien merkittävän kokoelman suomalaista vuosisadan alun taidetta. Kirja piirtää myös kuvan Airiosta henkilönä ja keräilijänä sekä kertoo keräilyn filosofiasta, psykologiasta ja kulttuurihistoriasta. MALVA JA MULPERI -kirjassa tutustutaan suomalaisen puutarhakulttuurin historiaan. Ja missäpä muodikkaat vintage-esineet olisivat paremmin kotonaan kuin 1940–50-lukujen taloissa! (AM) Martti Airion olohuone 1940-luvulla. Airion antiikkiesineiden kokoelmaa esittelee lehtemme erityisasiantuntija, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki. Keskeisiä kokoelmassa ovat Septem-ryhmän ja Marraskuun ryhmän taiteilijat: Airiota miellyttivät etenkin Magnus Enckell, A. (Elina Lassila) Paula Hyvönen (toim.): Taide on minun matkani: Martti Airion taidekokoelma, Parvs. Puutarhoissa ovat yhdistyneet hyöty, kauneus ja taloudellinen tuotanto. Taidepiireissä hänet tunnettiin taiteen ja antiikin asiantuntijana ja galleristien ystävänä. Kirjan kannen maalaus on Alvar Cawénin Ikkunassa vuodelta 1929. Niissä on tehty kokeiluja ympäristön ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Ystävät kuvailivat häntä täydelliseksi herrasmieheksi ja esteetikoksi. RINTAMAMIESTALON alkuperäisiä valtteja oli muuntautuvuus erikokoisille perheille: tilaa sai lisää ottamalla yläkerran käyttöön. Hän toivoi, että hänen kokoelmansa saataisiin yleisön nähtäville kokonaisuutena. Teija Alanko: Malva ja mulperi – poimintoja entisajan puutarhoista, SKS. Varsinainen ensimmäinen taidehankinta oli vuonna 1926 Fanny Churbergin taulu Vanha koivu. Aatelisten verovapauden edellytyksiä oli, että kartanon omistajalla piti olla arvonsa mukainen puutarha. Se on läpileikkaus 1400-luvun luostaripuutarhoista hyödyn, utilitarismin, kautta 1800-luvun kasvitieteellisen puutarhaan. Antiikki & Design kirjat 10. Tyyppitalojen materiaaleihin ja pohjakaavaankin mahtui käytännössä vaihtelua jo alun perin. Ta id e on m in u n m at ka n i ISBN 978-952-7226-08-7 KL 70; 70.026 parvs.fi P A R V S ”Taideteosta täytyy rakastaa ja hoitaa.” M a r t t i A i r i o SUOMEN KIELEN opettajan Martti Airion (1890–1973) intohimo oli taiteen ja antiikin keräily. W. 118 taideteoksen kokoelma on sittemmin karttunut yli 80 teoksella, mutta sitä ei ole tarkoitus enää laajentaa. Hän käytti rahansa tarkasti kokoelmaansa, eikä esimerkiksi matkustellut – tähän viittaa kirjan nimi Taide on minun matkani. Paula Hyvösen toimittamaan kirjaan on matoista kertovan artikkelin kirjoittanut lehtemme toimittaja Antti Kaijalainen. (Elina Lassila) OPETTAJAN KOKOELMA Airio työskenteli Helsingissä ja oli vakiokasvo kaupungin taidenäyttelyssä. Airio oli suomen kielen opettaja ja herrasmies, joka harrasti tennistä ja piti hyvästä ruoasta
Ruotsalaisia klassikkomerkkejä on Crescent, jonka 1970–80-luvun malli Världsmästarcykeln lupasi polkijalleen paljon. Lähtöhinta 1 000 e, Bukowskis. 1 3 2 5 6 7 4 PYÖRÄILYÄ VANHAAN MALLIIN Pyöräilykausi on alkanut, ihanaa. Lähtöhinta 150 e, Bukowskis. Tyylikäs Raleigh-pyörä on 1960–70-luvulta. Pyöriä on tehty eri materiaaleista, ja tavoitteena on ollut kestävyyden ja keveyden liitto. Lähtöhinta 250 e, Bukowskis. Voiko naistenpyörä olla enää elegantimpi kuin tämä Kilen-merkkinen pyörä 1900-luvun puolivälistä. Ruotsalainen Itera-pyörä valmistettiin muovista 1980-luvulla. 4. Niitä tehtiin tai koottiin ennen vanhaan lähes jokaisessa suomalaisessa kaupungissa. Tanskalaisen Marc Newsonin 1998 suunnittelema futuristinen MN-pyörä näyttää toimivalta, ainakin siitä on tullut klassikko. Suomalaisen Helkaman valmistama Jopo oli 1970-luvun suuria suosikkeja. 3. 7. Englantilaista klassikkopyörää markkinoitiin loistavana kulkuvälineenä työmatkoihin ja ihanteellisena kevyeen kuntoiluun. Valmistajat Heva AB ja Vilhelmina Plast AB. 2. Lähtöhinta 200 e, Bukowskis. Ja kuinka hienoa onkaan huomata, että pyöräilyn edut varsinkin kaupungeissa on huomattu. Gefleläisen polkupyöräverstaan 1900-luvun alun mainoskyltissä pyöräillään tyylikkäästi. 5. Nykyaikaista kypärää ei silti kannata jättää pois. Jopo Mobilin (taittuva runko) lähtöhinta 150 e, Bukowskis. ANTTI KAIJALAINEN Itera-pyörä on muovia. Lähtöhinta 200 e, Bukowskis. 6. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 1900-luvun puolivälin tyyliä. 1. Vanhoilla pyörillä ajetaan verkkaista vauhtia ja maisemista nautiskellen. Se näkyy uusina upeina ajoväylinä, mutta fillariharrastukseen kuuluvat myös vintagepyörät. 200 e, Hagelstam & Co
Mansardikattoinen huvila valmistui 1909, ja se on restauroitu entistä asua kunnioittaen noin 30 vuotta sitten. Jyrkät kiviportaat vievät alas vanhalle rantasaunalle järven rantaan. Antiikki & Design 12. Nyt taloa vuokrataan ryhmille ja sitä emännöi Mari Vatanen
› Antiikki & Design 13. Voi hyvin kuvitella, että Visavuoren väki ja Suomen Valtionrautateiden pääjohtaja Bernhard Wuolle ja hänen vaimonsa Dagmar ovat seurustelleen vilkkaasti. kotona Huvilaelämää Vanajaveden äärellä IRENE WICHMANN KUVAT RIITTA SOURANDER K un kesä koitti ja koulut päättyivät 1900-luvun alkupuolella, säätyläisperheet muuttivat huvilalle koko kesäksi ja ottivat mukaansa myös palvelusväen. Oman värinsä antoi naapuri, pienen niemenkärjen toisella puolella sijaitseva Emil Wikströmin ateljeekoti Visa vuori. Sen suuri takka on saanut vaikutteita Emil Wikströmin suunnittelemasta takasta, jonka teki sama muurari. Taiteilija suunnitteli ja toteutti Suomen ensimmäisen erämaa-ateljeen vuosina 1893–1912. Wuolteen perheen talo valmistui vuonna 1909. Palvelusväki piti huolta siitä, että maaseudun alkeellisissakin olosuhteissa perheen arki sujui mukavuudesta tinkimättä ja korkeintaan puutarhanhoitoa harrastaen. Ehkä joVilla Wuolteessa voi yhä aistia entisaikojen kesäisen huvilaelämän sulon. Yläkertaa kiertävässä käytävätilassa on bambusta valmistettu siro kalusto kukkapöytineen. Villa Wuolteessa kesät sujuivat vuosisadan alun Sääksmäellä välkkyvän Vanajaveden rannalla varmaan hyvin samanlaisessa hengessä kuin merenrantahuviloissa Tukholman saaristossa tai venäläisissä datšoissa. Visavuoren ateljeekodin naapurissa Sääksmäellä sijaitseva 1900-luvun alun huvila on avannut ovensa vuokraajille. Perheen isä jäi yleensä kaupunkiin suorittamaan työvelvollisuuksiaan mutta saapui viikonloppuisin perhettään tapaamaan ja rentoutumaan luonnon rauhassa
Uudet asukkaat toivat 1940–50-luvulla oman lisänsä, mutta suurin osa alkuperäisistä kalusteista on kuitenkin säilytetty. Olohuone sisustettiin vuonna 1909 Wuolteen perheen muuttaessa taloon. Suomen Käsityön Ystävien valmistama suuri vaaleansinisävyinen tyyny on sijoitettu takan eteen olohuoneen lattialle. Seinätekstiilit ja pellavalangasta nyplätty keinutuolin niskatyyny ovat Dagmar Wuolteen käsialaa. Kalusteet on teetetty taloon puusepällä Wuolteiden aikana. Sen lisäksi huoneessa oli Bernhard Wuolteen työpöytä. Vanha öljylamppu tuo tunnelmallisen valon elokuisena iltana. kotona Eteishallista aukeava lasiveranta toimi aikoinaan perheen ruokasalina. Antiikki & Design 14. Nykyään sitä kutsutaan rapuverannaksi. Kirjaston jugendtyylinen istuinryhmä on osa talon alkuperäistä sisustusta
Arabian Pekka-kannuun on kerätty kukkia omasta puutarhasta. Käsinkirjotulle villaiselle jugend liinalle on katettu Arabian Maisema -kupit. Antiikki & Design 15
Antiikki & Design 16. Eteishalli aukeaa näyttävänä koko talon korkeudelta. Sisustuksena on jugendsohva ja matka-arkku sekä bambusta tehty kukkapylväs. Koko tila kattoineen on paneloitu helmipaneelilla
ERITYISTÄ Huvila on kunnostettu alkuperäiseen tyyliinsä. Lähes kaikki huonekalut ovat alkuperäisiä, ja ne on kunnostettu entiseen asuunsa. Huvilan omistaja on restauroinut talon entiseen loistoonsa kunnioittaen sen vanhaa ilmettä, värimaailmaa ja tunnelmaa. kotona pa idea Helsingin rautatieaseman pääoven päällä oleviin Lyhdynkantajiin sai alkunsa naapureiden keskusteluissa nyt 100-vuotiaan rantasaunan lauteilla tai ylhäällä rinteessä sijaitsevan huvilan verannalla auringonlaskua katsellen. Noin 30 vuotta sitten tehdyn restauroinnin yhteydessä taloon tuli muutamia muutoksia. Katossa on Paavo Tynellin valaisin. TALO Huvila valmistui vuonna 1909 Bernhard Wuolteen perheen kesäasunnoksi. Häntä pyydettiin ideoimaan, mi› Yläkerran tyttöjen kamaria kutsutaan vadelmahuoneeksi, sillä se on sisustettu vihrein ja vadelmanpunaisin sävyin. Sisustus lienee uusittu myöhemmin. Tyttäristä Aino kirjoitti monille suomen koululaisille tutun punaisen Suomi–Englanti sanakirjan. Huvilalla kasvoivat myös Minnan kolme lasta, joista yhden puoliso nyt omistaa huvilan. Nykyinen keittiön ruokatila oli aiemmin taloudenhoitajan huone, ja rapuKODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUU Visualisti Mari Vatanen, joka hoitaa talon vuokraustoimintaa. Nuo Emil Wikströmin veistämät jykevät mieshahmot valmistuivat 1914. Visualisti Mari Vatanen sai huvilan omistajalta vuonna 2010 uskomattoman puhelun. Ideoitiinko täällä Rautatie aseman patsaat. Vihreän ja punaisen sävyt toistavat tyttöjen kamarin väriskaalaa. Antiikki & Design 17. Minna rakasti puutarhanhoitoa ja oli aina pihalla, kun aika salli. verannaksi kutsuttu lasiveranta toimi perheen ruokasalina. WUOLTEELLA OLI KAKSI tytärtä Aino ja Minna, jotka viettivät kesiään huvilalla aina aikuisuuteen saakka. Katon panelointi on alkuperäinen, samoin pesupöytä. Bernhard ja Dagmar Wuolteen makuukamari on suuri ja valoisa. Sitä ja pihapiirin rakennuksia vuokrataan ryhmille
Hilja Pukero piti rautaisella otteellaan huolta talosta ja katsoi, että se oli kunnossa perheen ja mukana tulleen emännöitsijän saapuessa kesänviettoon. Kuk kien ohella siellä kasvaa myös hyötykasveja ja marjapensaita sekä hedelmäpuita, jotka pitävät kiireisenä satokauden aikaan. Vieraiden vastaanottamiselta ehtiessään Mari Vatanen entisöi puutarhurin avustuksella taloa ympäröivää puutarhaa. Hän asettui pihapiiriin portinvartijan taloon. Siinä oli Wuolteen perheen aikaan asunut Karjalasta saapunut emännöitsijä Hilja Pukero, jolla oli kasvatettavanaan sukulaispoika Erkki. Keskellä on entinen portinvartijan talo, jossa Wuolteiden aikana asui emännöitsijä Hilja Pukero. Nauttiessaan huvilan hienosta tunnelmasta ja ympäröivästä luonnosta hän kehitteli idean vuokrata tiloja yritysja hyvinvointiryhmille, jotka arvostavat vanhan huvilan ainutlaatuista tunnelmaa, luonnonrauhaa ja upeaa pihapiiriä. Ryhmien käytössä ovat nykyään myös joogasali ja pienille työryhmille sopivat tilat. Ajatuksena oli, että muutkin voisivat nauttia huvilasta ja sen hienosta ympäristöstä. – Omistaja antoi minulle avaimet ja kehotti asumaan huvilassa ja miettimään, miten tänne saataisiin taas elämää, Vatanen kertoo. Nyt siinä asuu Mari Vatanen. Silloin keittiössä tuoksuvat hilloja mehukattilat, joista raparperimehut ja marmeladit siirtyvät suureen maakellariin ja aikanaan vieraiden nautittavaksi. NYT MARI VATANEN jatkaa emännöitsijöiden perintöä huolehtimalla, että kaikki on Talossa on vietetty unohtumattomia syntymäpäiviä sekä yritysten ja yksityisten ryhmien virkistysviikonloppuja. Lisätietoa Villa Wuolteen vuokrauksesta www.villahideout.fi. kotona tä huolella entisöidyn talon elävöittämiseksi voisi tehdä. kaunista, vuoteet pedattu ja kahvit pöydässä, kun taloa vuokraavat ryhmät saapuvat. Perennapenkeistä nousevat yhä jotkin vanhat lajikkeet, kuten herkkä akileija, malva sekä ukonkello. Portinpielessä kasvaa punainen palavarakkaus. Antiikki & Design 18. Pihapiirissä on useita aittoja, joita on muutettu makuutiloiksi. Puutarhassa kukkivat akileijat ja malvat
Antiikki & Design 19. Tapetit on uusittu 30 vuotta sitten tehdyn huvilan restauroinnin yhteydessä. Hallin nurkkauksessa on entisöity vanha lipasto puhelinpöytänä. Kupittaan saven kannuun kerätään puutarhasta tuoreita kukkia
Sitäkin estottomampaa besorkkaus oli Neuvostoliiton puolella jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Vaari ei ollut ensimmäisten joukossa vanhan rajan takana, joten hän tuskin ”besorkkasi” ikonia suoraan itäkarjalaisen talon seinältä. Suur-Suomesta oli puhuttu AKS:n kokouksissa koko 1930-luvun ajan. Maria puolestaan kysyi lisätietoja Valamon konservointilaitoksen johtavalta konservaattorilta Antti Narmalalta. Vaarini antoi sen aikoinaan esikoispojalleen eli minun faijalleni, nyt jo edesmenneelle. Mieleen nousee kuva: keväällä 1940 puna-armeijan sotilaat besorkkasivat puoliksi venäläisen äidinisäni kotikaupungissa Viipurissa, seuraavana vuonna oli isänisäni vuoro hankkia sotasaalista Itä-Karjalassa. Besorkkaamisella tarkoitettiin luvatonta haltuunottamista, sitä mitä varastamiseksikin kutsutaan. Faijani puolestaan punnitsi ylioppilaskeväänään slavistiikan opiskelua, mutta päätyi kuitenkin isänsä tavoin lääketieteen saralle. kolumni Anna Kortelainen on taidehistorioitsija ja kirjailija. Sotasaalistahan se siis oli. IKONI ON MAALATTU täysin läntiseen tapaan, eli kovin vanha antiikkiesine se ei ole. EHKÄ VAARI AJATTELI pelastavansa pyhäinkuvan tuhoutumiselta. Neitsyt Mariaa kruunaavat Jeesus ristinsä juurella sekä isä Jumala, jonka kuvaaminen ikonissa on ollut venäläisessä ikonografiassa kiellettyä vuodesta 1551 lähtien. Ja katseli kevään ensi merkkejä. Jo talvisodan lopun vetäytymisvaiheessa suomalaiset rintamajoukot ryhtyivät Vanhaa Valamoa ohittaessaan viemään luostarista ikoneita. Ehkä potilas myi tai peräti antoi sen vaarille; kiitollisten tai varattomien potilaiden lahjoja hän sai siviilioloissakin. Vaarilla oli sodasta palatessa mukanaan ikoni. Välirauhansopimuksessa 1944 Suomi sitoutui palauttamaan Neuvostoliittoon ”historialliset muistomerkit, museoarvoesineet ja kaiken muun omaisuuden täysin hyvässä kunnossa”. Ehkä se oli mieluisa muisto vapaapäivien autoretkistä Aunukseen. Ei ihme, että ikoneita rintamalta tuoneet eivät sodan jälkeen halunneet asiaa ihmeemmin mainostella. Miksi luterilainen vaarini omisti ikonin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikki sotaan liittyvä on tullut minua hyvin lähelle. Ikonin kehykseen on maalattu aivan toisenlaisella tyylillä neljä pyhää: vanhurskas naisprofeetta Hanna Herran vastaanottaja, pyhä Basileios Suuri, vanhurskas Simeon Herran vastaanottaja sekä pyhä suurmarttyyri ja palkattaparantaja Panteleimon. Niinpä aloin tänä keväänä katsella ikoniakin tarkemmin. Mitä luultavimmin vaari osti ikonin joltain maanmieheltään, joko retkillään vallatulla alueella tai Sortavalassa tavatessaan jonkun Aunuksesta länteen läpikulkumatkalla olevan. Antiikki & Design 21 IKONI LÄÄKÄRILAUKUSSA ÄITINI OLOHUONEEN seinällä on venäläinen ikoni. Vanhoilla päivillään faija vietti muutaman kerran pääsiäisen alla aikaa Uudessa Valamossa ja luki keljassaan sotahistoriaan liittyviä tietokirjoja. Otin siitä valokuvia ja lähetin ne ystävälleni Maria Hattuselle, joka on Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaja. Jatkosodan aikana vaarini toimi Sortavalan sotasairaalan johtajalääkärinä. Kuva-aihekin on pikemminkin katolinen kuin ortodoksinen: Jumalanäidin kruunaus taivaan kuningattareksi. Muistan sen jo lapsuudesta, vaikken silloin koskaan tullut kysyneeksi, miksi uskonnottomassa kodissa on pyhäinkuva. Vapaina viikonloppuinaan vaari tutustui Aunukseen, olihan hän Akateemisen Karjala-Seuran jäsen. Tätä nimitettiin kauniisti ”omavaltaiseksi muistoesineiden keräilyksi”. Monilla AKS:n jäsenillä oli jo ennen sotaa tapana allekirjoittaa keskinäiset kirjeensä sanoilla ”veljesi ryssänvihassa”. Miksi luterilainen vaarini omisti ikonin?. Epäilemättä vaari oli innoissaan vanhan rajan ylittämisestä, vaikka näki työssään myös sen inhimillisen hinnan. Sota-ajan ristiriitaisissa oloissa kehitettiin kiertoilmauksia tappioille, pakenemiselle, säännöstelyrikoksille ja jopa kuolemiselle. Ikoneilla oli tapana päätyä suomalaisiin sotilasreppuihin
Kolmihaarainen pöytävalaisin on yksi Svenskt Tennin ikoneja. Svenskt Tennin ainoa liike maailmassa on Tukholmassa osoitteessa Strandväden 5. Sen suunnitteli Josef Frank 1930-luvulla. Antiikki & Design 22. Josef Frankin 1920-luvulla suunnittelema Primavera (Kevät) on yksi Svenskt Tennin pitkään eläneistä klassikoista
Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn -näyttely on ensimmäinen Suomessa. Ericsonilla oli taito, jota nykyisin pidetään tärkeänä johtamisessa: hän osasi löytää lahjakkaita ihmisiä ympärilleen. Hän perusti 1924 muodikkaaseen tinaan keskittyneen Svenskt Tennin ja palkkasi töihin taiteilija Nils Fougstedtin (1881–1954). Lisäksi hän piti tinkimättömästi kiinni laadusta ja Estrid Ericson oli syntyjään Erikson. › Antiikki & Design 23. Nyt on kuitenkin Suomessakin tilaisuus tutustua yrityksen tuotteisiin. Itävallassa syntynyt juutalainen Josef Frank pakeni natsi-Saksaa Ruotsiin. He loivat modernismista ylellisen mutta myös pehmeän ja inhimillisen tulkinnan. Lisäksi esineisiin lyötiin vuosileima, kuten tinaesineisiin oli tapana. tinaesineitä 1600ja 1700-luvuilta. Tätä ihanuutta on moni suomalainenkin käynyt Tukholman-matkallaan huokailemassa. Svenskt Tennin aistillinen modernismi ANTTI KAIJALAINEN KUVAT SVENSKT TENN J ulkisivu on hillitty, mutta kivijalkaliikkeen sisällä odottaa värikäs paratiisi: koristeelliset painokankaat, hauskan muotoiset tinaja messinki esineet, kutsuvan paksusti topatut laiskanlinnat. Pian tina syrjäyttikin uushopean, ja 1920-luvun alussa tinaesineiden valmistus oli muuttunut jo massatuotannoksi. TARINA ALKAA oikeastaan ennen kuin Svenskt Tenn perustettiin vuonna 1924. Tuotteita tulee myyntiin myös Didrichsenin museokauppaan, ja yrityksen uutta designia esitellään Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Tina nähtiin rehellisempänä materiaalina. Alkuaikoina tinaesineet olivat mattapintaisia, kiiltävän tinan kausi alkoi 1930ja 40-lukujen vaihteessa. Yksi tähän himmeästi hohtavaan materiaaliin hurahtaneista oli piirustuksenopettajaksi valmistunut Estrid Ericson (1894–1981). Ajan muotimetalli oli uushopea, mutta varsinkin modernistit pitivät sitä jo vanhentuneena. Nordiska museet nimittäin esitteli 1919 Ruotsalaisesta Svenskt Tennistä kasvoi ainutlaatuinen muotoiluyritys Estrid Ericsonin ja Josef Frankin käsissä. Se on myös edelleen yrityksen ainoa liike. Takana oleva Josef Frank heijastuu lasipalloon. Aiemmin Suomessa Svenskt Tennin tuotteita on esitelty vain pienessä näyttelyssä antiikkiliike Galerie Donnerissa. Sukunimen k vaihtui c:ksi, kun hän meni 1944 naimisiin merikapteeni Sigfrid Ericsonin kanssa. Hänellä oli suuri merkitys ruotsalaiselle modernismille erityisesti huonekalujen ja painokankaiden suunnittelijana. Liikkeessä tiivistyy Svenskt Tennin näkemys mukavuudella, ylellisyydellä ja eksotiikalla silatusta ruotsalaista modernismista. Vuodesta 1927 Strandvägenillä sijainnut liike on lähes yhtä legendaarinen kuin Svenskt Tennin tarina ja tuotteet. Sen yllätys ovat Josef Frankin akvarellit. Didrichsenin taidemuseon Svenskt Tenn -näyttelyn aikaan Helsingin Stockmannilla avautuu Svenskt Tennin pop up -myymälä. Fougstedt toimi aluksi pääsuunnittelijana, mutta myös Ericson muotoili esineitä. ESINEET LEIMATTIIN yrityksen logolla, jonka kuva-aiheena oli kaksi enkeliä. Eräs kriitikko kirjoitti näyttelyn innoittamana, että juuri tinasta pitäisi valmistaa modernin ajan esineitä arkea kaunistamaan
Näin upeasti Josef Frank tulkitsi barokin kabinettikaappia vuonna 1938. Kaappi sai nimen Nationalmuseiskåpet, kun se esillä Ruotsin kansallismuseossa pidetyssä näyttelyssä 1952. Kaapissa on 19 vetolaatikkoa. Kalusteissa on vaikutteita antiikin tyyleistä. Elefant-kankaan suunnitteli Estrid Ericson 1930-luvulla. Antiikki & Design 24. Painokankaat vasemmalla ja keskellä ovat Frankin suunnittelemat Teheran (1940luku, tuotantoon 1991) ja Mirakel (1920-luku). Jakkarat Frank suunnitteli 1936. Frankin 1925 suunnitteleman tuolin esikuvana oli antiikin Kreikan klismos-tuoli. Tyyppi oli muodissa myös 1700-luvun lopun Ruotsissa kustavilaisella ajalla
Antiikki & Design 25. Teoksen nimi on suomeksi Vihreä kirja Amerikan linnuista. Harri Koskisen 2017 Svenskt Tennille suunnittelemat valaisimet istuvat yrityksen perinteiseen messinkilinjaan. Frank ihastui Manhattanin selkeään asemakaavaan. Ystävyydensolmuksi nimetyn kynttilänjalan Josef Frank muotoili 1938, jolloin Eurooppa oli ajautumassa kohti toista maailmansotaa. Tekstiili Manhattan syntyi, kun Frank asui vaimonsa kanssa New Yorkissa vuosina 1941–46. Idean kankaaseen Gröna fåglar (Vihreät linnut) Frank sai The Green Book of Birds in America -kirjasta asuessaan New Yorkissa 1940-luvun alussa
Wienissä kasvanut Josef Frank (1885– 1967) oli yksi Itävallan eturiviin kuuluneista moderneista arkkitehdeista ja suunnittelijoista. HANASAAREN kulttuurikeskuksessa Espoossa nähdään toinen, Svenskt Tennin nykymuotoiluun keskittyvä näyttely Svenskt Tenn – Design from Sweden 25.5– 26.8. Tekstiileissä Frank suosi reheviä paratiisimaisia luontoaiheita, mutta yksi klassikko syntyi urbaanista kokemuksesta, Manhattanin kartasta. Pariisin maailmannäyttelyssä 1925 Svenskt Tennin tuotteita palkittiin kultamitalilla, ja samana vuonna alkoi yhteistyö taiteilija Anna Petruksen kanssa. sattumuksille. Kodeissa sallitaan taas värejä, antiikin ja modernin yhdistämistä, kirpputorilöytöjä ja kierrätystavaraa. Hän esimerkiksi loi barokin kabinettikaapista modernin tulkinnan, Nationalmuseiskåpetin. Tämä Frankin accidentalismiksi (sattumalta tapahtuva) kutsuttu sisustusfilosofia tuntuu nyt olevan Suomessa ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Ruotsissa Frank kohtasi ankaramman modernin muotoilutyylin kuin kotimaassaan Itävallassa. Frank nimittäin asui New Yorkissa vuosina 1941–46. Suomalaisin silmin leijonassa on jotain hyvin ruotsalaista: se on häpeämättömän ylellinen, moderni mutta perinteitä jatkava, ujostelematta koriste-esine ilman käyttötarkoitusta. Petruksen vuonna 1926 suunnittelemasta uljaasta tinaleijonasta on tullut yksi Svenskt Tennin tunnusmerkeistä. Sen rakenne keveni nykyajan vaatimusten mukaisesti, mutta laatu ja ylellisyys säilyivät. Se on edelleen tuotannossa. Ericson ihastui perheen ruokasalin kalustoon ja halusi heti tietää sen suunnittelijan. avoinna näyttely Svenskt Tenn – Estrid Ericson & Josef Frank, muotoilun uudistajat. Näyttely esittelee yrityksen toimintaa ja historiaa. Hänen persoonallinen tyylinsä sai vaikutteita eri kulttuureista. Hän halusi antaa tilaa asukkaiden mieltymyksille, yksilöllisyydelle, perintökalusteille, Anna Petruksen 1926 muotoilema tinaleijona on Svenskt Tennin tunnetuimpia tuotteita. Pohjolassa suosittiin funktionalismin niukkaa värija muotokieltä, kun Frankin ominta oli rehevyys, värikkyys, historiallisten tyylien lainaaminen, pehmeys ja mukavuus. JOSEF FRANK OLI hyvin ahkera ja tuottelias: parhaimmillaan hän suunnitteli huonekaluja Svenskt Tennille sadan kappaleen vuosivauhdilla ja uuden painotekstiilin joka Vierailu tuttavilla antoi Ericsonille uuden suunnan. Ruukkua saa myös punaisena ja sinisenä. Hän ei ehkä vielä tuolloin tiennyt, millaisia huonekaluja ja kankaita halusi valmistaa, mutta vierailu tuttavaperheen luona näytti suunnan. ymmärsi laajentaa yrityksen valikoimia oikealla hetkellä. Hänen piirtämissään huonekaluissa on vaikutteita barokista, rokokoosta ja uusklassismista sekä eksoottisista kulttuureista. Petruksesta tuli yrityksen tunnetuin tinan muotoilija. PELKÄN TINAN käyttö alkoi tuntua liian kapealta, ja Estrid Ericson päätti 1920ja 30-luvun vaihteessa laajentaa firmansa toimintaa huonekaluihin ja tekstiileihin. Kodin oli oltava viihtyisä. Sodan aikana metalli vaihtui lasiin materiaalipulan takia. Parin vuoden kuluttua Frank muutti vaimonsa, suomalaissyntyisen Anna Sebeniuksen kanssa Ruotsiin, mutta suurin syy juutalaisen Frankin muuttoon oli natsi-Saksan laajentuminen. www.hanaholmen.fi. Valkoisuuteen perustuvaa sisustustrendiä Frank olisi pitänyt rauhattomana ja tylsänä, sillä se ei tarjonnut mitään silmille eikä aivoille. RUOKASALIN KALUSTOSTA innostuneena Estrid Ericson lähetti 1932 Frankille kirjeen, jossa hän pyysi tältä piirustuksia huonekalujen valmistamiseen. Frank erosi monista funktionalisteista siinä, että hän ei pitänyt kotia rakennuskoneen osana, jonka toiminta perustui rationaalisuudelle ja yhdenmukaisuudelle. Josef Frank suunnitteli Hortus-ruukun alun perin 1938 metallista, todennäköisesti messingistä. www. didrichsenmuseum.fi. Vastaus oli Josef Frank. SVENSKT TENNIN TARINA JA NYKYMUOTOILUA DIDRICHSENIN taidemuseossa Helsingissä on 25.5.–9.9. › Antiikki & Design 26. Frank osasi taitavasti uudistaa historiallisia esinetyyppejä
Frankin 1934 suunnittelema nojatuoli raheineen on sisustusja asumisfilosofian kiteytys: värikäs, rehevä, pehmeä ja iloinen. Tässä aiheena on Regentin puisto Lontoossa vuonna 1964. Verhoilukangas niin ikään Frankin suunnittelema Baranquilla (1943–45). Josef Frankin akvarelleissa elää ikuinen kesä, valo ja lämpö. Antiikki & Design 27
Didrichsenin taidemuseossa avautuva Svenskt Tenn -näyttely on ensimmäinen yrityksen tuotteita esittelevä museonäyttely Suomessa. Kun Estrid Ericson täytti 50 vuotta, Frank piirsi hänelle 50 uutta tekstiilikuviota. Ne olivat pitkään tuntematon alue Frankin uralla myös Ruotsissa. asti. Molemmat syntyivät modernin murroksessa. Svenskt Tennissä on toki muutama ylellisyysja viihtyisyyskerroin enemmän kuin Artekissa. Suomalaisfirman linja on ollut niukempi, paljolti funktionalistisen tarkoituksenmukaisuuden sanelema. Tuolloin sattumalta löydetyssä kansiossa oli noin neljäkymmentä akvarellia, ja pian niitä löytyi satoja lisää, ei pelkästään Ruotsista vaan myös Ranskasta, Saksasta, Englannista, Itävallasta ja jopa Australiasta. Josef Frank yhdisti kaappeihinsa painokankaita. SVENSKT TENNIN tuotteita voi ostaa myös yrityksen omasta nettikaupasta, www.svenskttenn.se. MYYNNISSÄ STOCKMANNILLA on monia klassikkoja, kuten Elefant-kuoseja ja Ystävyydensolmuksi nimetty kynttilänjalka. Tämä akvarelli on Montjoux’sta Ranskasta vuodelta 1962. Akvarellit esiteltiin ensi kerran Ruotsissa Millesgårdenin taidemuseon näyttelyssä 2016, ja siitä tuli yksi suosituimmista näyttelyistä museon historiassa. puhdistettavia, mutta ei niin mukavia istua. Vuosina 1934–35 suunniteltu mahonkinen kaappi on ”vaneroitu” Celotocaulis-kankaalla. Josef Frank ikuisti maisemia, puistoja ja katunäkymiä eri puolilla Eurooppaa. Ehkä nämä ikuista kesän valoa ja iloa pursuavat maisemat olivat antisemitismin kokeneelle Frankille vertauskuvia ikuisen rauhan ja ystävyyden onnelasta. Sen Josef Frank muotoili 1938, jolloin Eurooppa oli ajautumassa kohti toista maailmansotaa. Niiden piti olla helposti Yksilöllisyys ja sattuma kuuluvat sisustukseen. Monet Artekin klassikot, jotka nyt ovat kotien haluttuja kalusteita, suunniteltiin alkujaan sairaaloihin, kirjastoihin ja muihin julkisiin tiloihin. Antiikki & Design 28. Tuotteita on Tukholman-myymälän lisäksi rajoitetusti tarjolla vain muutamilla jälleenmyyjillä Ruotsissa, mutta nyt myös Helsingin keskustan Stockmannilla. NÄYTTELYN YLLÄTYS ovat Josef Frankin maalaamat akvarellit. Tämä rauhan ja ystävyyden symboli ei ole menettänyt sanomansa tärkeyttä. Maire Gullichsen ja Alvar Aalto olivat kotimainen vastine Ericsonille ja Frankille. Frankin maisema-aiheisiin akvarelleihin on helppo ihastua, niissä on samaa positiivisuutta kuin Frankin painokankaissa. Tiedettiin, että hän harrasti maalaamista, mutta tuotannon laajuus paljastui vasta 2010-luvun alussa. toinen kuukausi. Yhteistyökumppaneiden välit olivat lämpimät, mutta aina muodolliset. Siellä toukokuussa aloittanut Svenskt Tennin harvinainen pop up -myymälä on avoinna 28.9. Suomalaisessa Artekissa on ollut paljon samaa kuin Svenskt Tennissä. POP UP -MYYMÄLÄ STOCKMANNILLA SVENSKT TENN tunnetaan erittäin tiukasta myyntilinjastaan
Näyttelyissä tänä vuonna muinaisia aarteita, harvinaisia historiamaalauksia ja riemukkaita puuveistoksia. Puistossa viisitoista lumoavaa kesäkonserttia ja kaksipäiväiset ritariturnajaiset. saakka. Tilauksesta ryhmille 22.12. Laukontie 32, 37370 Vesilahti. joka päivä (klo 11–18) ja 18.8.–23.9. Ravintolassa herkullinen kesälounas, terassit ja grilli-illat. SIJAINTI: 40 kilometriä Tampereen eteläpuolella (alle kaksi tuntia Helsingistä). LUE LISÄÄ: www.laukonkartano.fi KONSERTTEJA Tervetuloa Laukon kartanoon. AVOINNA: Suurelle yleisölle 4.6.–11.8. TAPAHTUMIA BAROKKIA RUOKAA OPASTUKSIA OSTOKSIA KLASSIKOITA HISTORIAA SEIKKAILUJA UUTTA Suuri suomalainen historiakartano on upea kesäretkikohde. viikonloppuisin (klo 11–18)
Kalevala Korun kokoelma. Antiikki & Design 30. Börje Rajalin loi koruihinsa eloisia ja näyttäviä muotoja. Kalevala Korun kultainen rannekoru on vuodelta 1984
Tuntuu luonnolliselta, että suunnittelijapariskunta asuu esteettisiä virikkeitä tulvivassa ympäristössä. Rajalin sopi tapaamisen Kalevala Korun toimitusjohtajan Sylvia Sarparannan kanssa. Kalevala Korun pääsuunnittelijana hän toi 1950ja 60-luvun vaihteessa modernit korut mukaan perinteiseen yritykseen. › Antiikki & Design 31. Toisen harjoittelukauden hän oli KoruteolliHopeaseppä Börje Rajalin kuuluu suomalaisen korun uudistajiin. elävä legenda ”Aina välillä pitää tehdä vallankumous” MARI WILENIUS KUVAT PIA INBERG T apaan muotoilija Börje Rajalinin ja hänen sisustusarkkitehtivaimonsa Irma Rajalinin heidän kauniissa kodissaan Helsingin Punavuoressa. Vuonna 1956 vasta 23-vuotias, Taideteollisesta oppilaitoksesta valmistunut lahjakas suunnittelija tapasi kadulla Helsingissä toverinsa Eero Rislakin. 85-vuotias Rajalin muistelee uraansa haastattelussa kotonaan Helsingissä. Kaunis ympäristö on tärkeä suunnittelijalle. Ikkunan takana avautuu näkymä Sinebrychoffin puistoon. Tapaaminen johti työsopimukseen yrityksen pääsuunnittelijana ja taiteellisena johtajana. Börje Rajalin kertoo korusuunnittelutyöstään, joka on ollut huomattava osa hänen uraansa. Opiskeluaikanaan ja myös jonkin aikaa valmistuttuaan Rajalin oli työskennellyt opettajansa Bertel Gardbergin työpajassa. – Rislakki oli ollut Kalevala Korun pääsuunnittelija, mutta oli vaihtamassa Westerbackille. Börje Rajalinin viihtyy valoisassa asunnossa Helsingin Punavuoressa. Hän sanoi minulle, että mene juttelemaan Kalevala Koruun, Börje Rajalin muistelee
Ku va H an nu Lu uk an ne l Ku va O ts o Pi et in en mien korut ja historialliset aiheet. Kivien väriskaala oli laaja, aina vaaleankeltaisista tummanruskeisiin, Rajalin kertoo innostuneena kotimaisesta raaka-aineesta. LUONNONKIVIEN käyttö oli Kalevala Korulla alkanut Eero Rislakin aikana, ja Börje Rajalin jatkoi samalla linjalla. elävä legenda Artekin korunäyttelyssä ollut rintakoru, jonka Armi Ratia osti itselleen. Materiaaleista oli pulaa ja muodot olivat pe rin teisiä. Kaarina Maununtyttären koru, kantajanaan näyttelijä Tea Ista Kansallismuseon aulassa pidetyssä näytöksessä 1960. Artekin korunäyttely vuonna 1958 oli käänteentekevä. Myös Kupittaan Kullan Elis Kauppi käytti näyttäviä Ylämaan spektroliitteja. suus Tillanderilla, jonne kenties olisi jäänyt, ellei olisi päätynyt Kalevala Koruun. 1950-luku oli suomalaisessa muotoilussa tunnetusti kansainvälistymisen aikaa – niin myös korusuunnittelussa. VUONNA 1960 Kalevala Koru järjesti Kansallismuseon aulassa suurta julkisuutta saaneen pukuja korunäytöksen. Näyttelyn kunniavieras oli rouva Sylvi Kekkonen, ja pukuja esittelivät Kansallisteatterin näyttelijät, muun muassa Tea Ista ja Elina Salo. Sylvia Sarparanta kuitenkin tuki ja kannusti minua muotoilemaan moderneja koruja, koska niistähän se raha tuli, Börje Rajalin kertoo. Historiallisista innoittajista huolimatta korun muotokieli on raikkaan moderni. Tämän näyttelyn sanotaan olleen käänteentekevä suomalaiselle korutaiteelle, ja sitä se oli myös Rajalinin mielestä. › Antiikki & Design 32. Tämä huomattiin lopulta selvästi korujen myynnissä. G . Näytös ja sen korut ovatkin hyvä esimerkki siitä, kuinka hienovaraisesti koru irtaantui historiasta. SOTIEN JÄLKEISESSÄ Suomessa korusuunnittelu eli pitkään säästöliekillä. Rajalin antaa paljon kiitosta Sarparannalle tämän rohkeudesta ja uskosta uudenlaiseen designiin. – Tunsimme kaikki toisemme ja teimme paljon yhteistyötä. – Suunnittelin Kaarina Maununtyttären pukuun kaulakorun. Rislakin kanssa teimme kaivuuretkiä ympäri Suomen ja keräsimme erilaisia kiviä korujen raaka-aineiksi. Korujen ja pukujen lähtökohtana olivat museokokoelKu va Ku va K. Hän odottaa nuorilta korusuunnittelijoilta uusia ideoita. Kansallisteatterin pukusuunnittelija Ritva Karpio suunnitteli puvut. R oo s Börje Rajalinin selkeälinjainen hopea-spektroliittikaulakoru, 1976, Tokyo International Jewellery Art Exhibitionissa. Nuorelle suunnittelijalle sellainen ele oli merkityksellinen. Kivien hionnassa tarvittiin ammattilaista, ja siinä erityinen mestari oli Tauno Paronen, Rajalin muistelee. Ilmassa kuitenkin leijui jo voimakas tarve uudenlaiseen ilmaisuun. Vuonna 1958 Artek järjesti korunäyttelyn, jossa oli esillä Bertel Gardbergin, Elis Kaupin, Eero Rislakin ja Börje Rajalinin koruja. Börje Rajalin seuraa edelleen aktiivisesti, mitä muotoilussa tapahtuu. Siinä on käytetty suomalaisia viistehiottuja savukvartseja, Rajalin kertoo. – 1950–60-luvulla suomalaiset savu kvartsit olivat hienoja ja hyvälaatuisia. – Mieleeni on jäänyt esimerkiksi rintakoru, jonka Armi Ratia osti näyttelystä itselleen. Kalevala Korussa jatkettiin ensimmäisen taiteellisen johtajan, 1950 kuolleen Germund Paaerin hengessä, ja suunnittelu perustui muinaiskorujen kopiointiin Kansallismuseon kokoelmista. Se muodostuu erillisestä kultaisesta kaulaketjusta sekä riipuksesta, joita voi käyttää yhdessä tai erikseen. – Aluksi Kalevala Korun taustavoima Kalevalaiset Naiset ry suorastaan kielsi minua suunnittelemasta uudenlaisia koruja
Koru vuodelta 1963. Siroudessaan näyttävä granaattisormus vuodelta 1973 on ollut mukana lukuisissa näyttelyissä ympäri maailmaa. Kultaista kaulakorua koristavat trumpettimainen riipus ja granaatit. Kalevala Korun kokoelma. Kalevala Korun kokoelma. elävä legenda Kaulakoru hopeasta ja spektroliitista, joka oli 1970-luvulla yksi Rajalinin suosikki korukiviä. Antiikki & Design 33. Geometrisessa sormuksessa vuodelta 1965 on koristeena hyödynnetty hopean tummumista. Kalevala Korun kokoelma. Kalevala Korun kokoelma
25 kiloa painavan teoksen materiaali on täyttä hopeaa, osittain pinnaltaan kullattua. Hopeinen ”Savolaisvene”, 1961 on sekä perinteinen että moderni. Ku va A in ee n ta id em us eo / Ja ri H an nu ni em i Irja Rajalin muistelee mielellään yhteisiä työja lomamatkoja vuosikymmenten varrelta. Kalevala Koru voitti kultamitalin Milanon triennaalissa 1960 Börje Rajalinin suunnittelemalla Hopeahimmeli-installaatiolla. Hopeahimmeli kuuluu nykyisin Aineen taidemuseon kokoelmiin. Sormus on vuodelta 1973, jolloin kookkaat sormukset olivat muodissa. Kalevala Korun kokoelma. Antiikki & Design 34. Kalevala Korun kokoelma. elävä legenda Näyttävässä kultasormuksessa on kaksi erisävyistä savukvartsia
• Merkittävä pohjoismainen Lunning-palkinto 1963, Pro Finlandia 1968, Suomen valtion taideteollisuuspalkinto 1977. Ku va D es ig nm us eo / R au no Tr äs ke lin Antiikki & Design 35. Materiaalina kansainvälisissä näyttelyissä hän käytti yleensä puuta. Hopea on hänen suosikkimateriaalinsa, jota työstämällä saa aikaan erilaisia pintoja. Tokyo International Jewellery Art Exhibition 1970 oli ensimmäinen näyttely, johon Rajalinille tuli kutsu Japaniin. Hemming suunnitteli ja valmisti työkaluja, joilla oli mahdollista toteuttaa uusia ja erilaisia tuotteita sarjatuotantoon. Börje Rajalin osallistui Tokion näyttelyyn myös vuosina 1973 ja 1976. KANSAINVÄLINEN toiminta on ollut Börje Rajalinille aina mieluisaa, ja se on merkinnyt runsasta matkustelua. Yksi niistä, Tokio-rannekoru, oli kunnianosoitus suomalaisten korukivien kauneudelle. Vuosien saatossa Rajalinin muotokieli on pelkistynyt pelkistymistään. – Näissä koruissa on tällaiset ”lehmänlänget”, joista kehittelin erilaisia versioita, hän esittelee. Siellä mukana ollut Tokio-rannekoru on kunnianosoitus suomalaisille korukiville. Freelance-suunnittelija 1956–2006. Viimeisessä näyttelyssä esillä oli hyvin yksinkertaisia kaulakoruja, joko pelkästään hopeaa tai hopeaan liitettyjä kotimaisia spektroliitteja. Hän myös suunnitteli lukuisia näyttelyosastoja kotimaassa ja ulkomailla, ja se olikin hänelle mieluisa tehtävä. – Olin 1968 Tokiossa yhdessä Lisa Johansson-Papen kanssa pitämässä designseminaaria. Tokyo International Jewellery Art Exhibition 1970 The Seibu Museum of Artissa oli ensimmäinen näyttely Japanissa, johon Rajalin kutsuttiin. ”Kiven istutus on merkittävä osa korun suunnittelua.” – Näyttää siltä, että aina välillä pitää tehdä vallankumous vallitsevaa muotia vastaan, niin kuin me neljä – Gardberg, Kauppi, Rislakki ja minä – 1958 halusimme siivota kukkatrendin pois korumuotoilusta, hän sanoo. Kiven istutus on siis merkittävä osa korun suunnittelua ja valmistusta. – Pystyimme myös ujuttamaan moderniin koruun erilaisia ornamenttikoristeluja, jolloin ne muistuttivat sopivasti perinteistä Kalevala Korun korua. Olisiko aika taas kypsä uudelle vallankumoukselle. • Opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen metallilinjalla 1952–55 ja toimi linjan yliopettajana 1961–71. TOKION OHELLA Rajalin osallistui aktiivisesti Euroopassa pidettäviin korunäyttelyihin. – Tämän päivän kultasepät ovat saaneet paljon paremman koulutuksen kuin me 1950-luvulla. Nyt eläkkeellä ollessaan Börje Rajalin seuraa aktiivisesti muotoilumaailman tapahtumia ja nuorten korusuunnittelijoiden aikaansaannoksia. Rajalinin koruissa nämä istutukset muodostavatkin kekseliäitä koristeaiheita. Meidät vietiin katsomaan japanilaisten korusuunnittelijoiden näyttelyä tavaratalo Seibuun. Lindström oli mallikultaseppä ja valmisti kaikki Rajalinin mallikorut. Myös hopean mustumista Rajalin on hyödyntänyt. Inspiraatiota niihin on joskus löytynyt luonnosta, mutta sitä Rajalin ei kuvaile enempää. • Näyttelysuunnittelija, lukuisia näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla. – Puu jos mikä teki säväyksen, hän toteaa. Rajalin pyrkii välttämään juotoksia, ja niiden sijaan hän on kehittänyt erilaisia ”henkarimalleja” pantaan liitettäville riipuksille ja kiville. – Kaunis ja yksinkertaisin ratkaisu on luonnonkiveen suoraan porattu reikä, johon voi pujottaa ketjun. • Teollisena muotoilijana suunnitteli muun muassa Helsingin metrovaunut, 1982, yhdessä Antti Nurmesniemen kanssa. elävä legenda – Läpikuultavissa kivissä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kivi saa korussa tarpeeksi valoa alapuolelta. IDEOINTIVAIHEESSA mielessä pyörivät materiaalin ominaisuudet, kuten kuinka hopea taipuu ja mitä se kestää. Kertoessaan suunnittelutyöstään Rajalin korostaa yhteistyötä kultaseppien kanssa. Korut olivat hienoja, ja ehdotimme järjestäjille, että he kutsuisivat ulkomaisia korusuunnittelijoita mukaan seuraavan näyttelyyn, Rajalin kertoo. • Kalevala Korun taiteellinen johtaja 1956–61 ja 1975–83. BÖRJE RAJALIN • Syntynyt Helsingissä 1933. Häneltä oli mukana viisi korua. – Korun kantaja saa itse muodostaa mielikuvan korusta, hän toteaa. Paitsi että he ovat ammattitaitoisia, myös heidän taiteellisesta koulutuksestaan on huolehdittu. Toimeksiantajina muun muassa kulttuurijärjestöt. Kalevala Korun kultaseppä Kaj Lindström ja kaivertajamestari Lars Hemming olivat hänen mukaansa koko yrityksen selkäranka
Naistaiteilijat nousivat Suomen kultakauden taide oli 1990-luvulla haluttua, ja varsinkin naistaiteilijat olivat kysyttyjä. antiikki & design 25 v Kerromme alan muutoksista lehden historian aikana. Riitta Konttinen kertoi taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin tarinan Glorian Antiikissa 12 / syksy 1996. Asia paljastuu kirjeessä, jonka Edelfelt tammikuussa 1880 lähetti äidilleen Pariisista. Ensimmäisenä oli Albert Edelfeltin (1854–1905) öljyvärityö Ristiäismatka vuodelta 1880. Siinä hän kertoi, että eräs ulkomaalainen taidekeräilijä oli tilannut Lapsen ruumisAntiikki & Design 36. ANTTI KAIJALAINEN G lorian Antiikki aloitti vuonna 1995 numerossa 9 suosittujen Vanhaa suomalaista taidetta -keräilykorttien sarjan. Maalaus Amelie Lundahlin 1880-luvun maalaus Tyttö lehtimetsässä myytiin 2016 Bukowskisilla, 84 000 e. Miksi hän maalasi uuden version ilman sen keskeistä motiivia, ruumisarkkua. on Edelfeltin muunnelma hänen omasta Lapsen ruumissaatto -teoksestaan vuodelta 1879. Amelie Lundahlin suosio on säilynyt. Myöhemmin siitä on käytetty nimeä Ristiäissaatto. Nyt yleinen kiinnostus vanhaan taiteeseen on hiipunut, mutta laadukkaat työt, kuten Albert Edelfeltin Ristiäissaatto, viedään yhä käsistä
Niitä hallitsi kotimainen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maalaustaide, niin sanottu kultakauden taide. Albert Edelfeltin Ristiäismatka aloitti Glorian Antiikin Vanhaa suomalaista taidetta -korttisarjan vuonna 1995 numerossa 9. Sen osti Italiassa asuva suomalainen 1,6 miljoonalla markalla, nykyrahassa noin 375 000 eurolla. Mutta kun myyntiin tulee laadukas kultakauden työ, se herättää edelleen kiinnostuksen. Nykyrahassa se vastaa noin 578 000 euroa. Riitta Konttinen kirjoitti teoksesta: ”Tyttö lehtimetsässä on kevyesti ja ilmavasti toteutettu, ja teoksen maalaustapa viittaa tuoreisiin Ranskasta saatuihin virikkeisiin. Otteeltaan ja väritykseltään se on vapautunut ja hallittu. Edelfelt oli tästä ärtynyt, mutta tarvitsi rahaa uuteen ateljeeseensa ja Haikon huvilaansa ja toteutti pyynnön mukaisen muunnelman. Tummat puunrungot antavat teokselle ryhtiä, puiden takaa läikehtivä järvi muodostaa valoisan taustan lehvistölle.” 1990-luvun taidebuumin kääntöpuolena olivat väärennökset. Amelie Lundahlin (1850–1914) Tyttö metsässä ja Tyttö lehtimetsässä -nimillä tunnettu maalaus 1880-luvulta myytiin 84 000 eurolla Bukowskisin huutokaupassa pari vuotta sitten. Kuvapari julkaisiin Marina Catanin väärennöksistä kertovassa jutussa Glorian Antiikissa 4/1994. Lehden välissä ilmestyi keräilykortteja. Antiikki & Design 37. Kiinnostavinta taidemarkkinoilla oli kultakauden naistaiteilijoiden esiintulo. Sen kerrottiin olleen korkein hinta Edelfeltin maalauksesta Suomessa. Seuraavan kerran Ristiäissaatto tuli julkisuuteen viime joulukuussa, jolloin se myytiin Stockholms Auktionsverkin vasta avatussa Helsingin toimipisteen huutokaupassa. Ansio siitä kuului paljolti taidehistorioitsija Riitta Konttiselle. Kysyttyjä taiteilijoita olivat Albert Edelfelt, Hjalmar Munster hjelm, Victor Westerholm, Helene Schjerf beck ja Eero Järnefelt. Nyt kiinnostaa eniten suomalainen moderni ja nykytaide. Tällä kertaa teoksen osti ahvenanmaalainen taiteenkeräilijä Anders Wiklöf 637 000 eurolla. Hänen kirjoituksensa esimerkiksi Venny SoldanBrofeldtista ja Elin DanielsonGambogista kuuluvat Glorian Antiikin klassikkojuttuihin. 1990-LUVULLA Glorian Antiikki kertoi paljon ajan vilkkaista taidemarkkinoista. Teos hävisi vuosikymmeniksi kunnes tuli 1995 myyntiin Sotheby’sin huutokauppaan New Yorkissa. Ne eivät olleet uusi ilmiö, mutta lisääntyivät Suomessa aiemmasta, ja kun 1980-luvulla väärennettiin erityisesti Nikolai Lehdon, Onni Ojan ja Veikko Vionojan teoksia, 1990-luvulla väärennettiin kultakauden teoksia, joita todennäköisesti yhä liikkuu markkinoilla. Huhtikuussa 1998 myytiin Hagelstamin huutokaupassa siihen asti kallein suomalainen maalaus, Albert Edelfeltin Mansikoita (1890) 2,55 miljoonalla markalla. antiikki & design 25 v Helene Schjerfbeck on Albert Edelfeltin ohella väärennetyimpiä Suomen kultakauden taiteilijoita, väärennös vasemmalla. 2000-luvulla kultakauden taiteen kysyntä on vähentynyt. Taidemarkkinoiden huippukeväästä 1998 kirjoitti Pia Maria Montonen Huutokaupat-palstalla Glorian Antiikissa numero 19. saatto -maalauksen, mutta ilman arkkua
Viereisen sivun maalauksessa näkyvät punaiset rokokootuolit ovat ajan saatossa haalistuneet ja patinoituneet kellertäviksi. Näkymä Suvirannan salista ateljeehen päin. Antiikki & Design 38
Vårbackan huvila sai myöhemmin nimekseen Ahola, ja Haloset rakennuttivat Halosenniemen ja Järnefeltit Suvirannan. Muut näistä ateljeekodeista ovat olleet jo pitkään yleisölle avoimia museoita. Perheen käytössä säilymisen on mahdollistanut osaltaan se, ettei ateljeekoti ollut Järnefelt hankki Pietarista punaiseksi maalattuja rokokotuoleja, joita hän tarvitsi rekvisiitakseen maalatessaan Helsingin yliopiston juhlasalin seinämaalausta Auroraseura. Sisäkuva, 1916, öljy. He muuttivat vuokralle Järvenpään kartanon Vårbackaan, ja seurallinen Aho houkutteli lähistölle vuokralle myös ystävänsä, taidemaalarit Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin perheineen. Tuusulanjärven rantaan asettui ensimmäisenä kirjailija Juhani Aho vaimonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa 1897. Ku va M at ia s U us ik yl ä › Antiikki & Design 39. Perheen kotina tähän saakka ollut talo avaa nyt ovensa yleisölle. Lisäksi lähelle kohosi Sibeliusten Ainola. Taidehistorioitsija Leena Lindqvist kertoo taiteesta ja elämästä Suvirannassa. Nyt Suviranta on siirtynyt Järvenpään kaupungin omistukseen, ja se avataan yleisölle museona. Järvenpään taidemuseo, Paloheimon Perinnesäätiö. K ultakauden taiteilijat rakennuttivat itselleen ateljeekoteja maaseudun rauhaan. kulttuurimatka Järnefeltin Suviranta avaa ovensa LEENA LINDQVIST KUVAT NICLAS WARIUS Eero Järnefeltin ateljeekoti Suviranta valmistui Tuusulanjärven rannalle vuonna 1901. Järnefeltien tyttärenpoika Juhani Kolehmainen ja hänen vaimonsa Anna-Kaisa Kolehmainen ovat antaneet ryhmille tilaisuuden tutustua taloon opastetuilla vierailulla, mutta laajalle yleisölle Suviranta on jäänyt melko tuntemattomaksi. Sen sijaan Suviranta on ollut perheen omassa käytössä jo kolmannessa sukupolvessa
Oleskeluhuoneessa oli kustavilainen Nykyään talo on vehreän puutarhan keskellä. Paloheimon Perinnesäätiö, Järvenpään taidemuseo. SUVIRANTA VALMISTUI kesällä 1901, tosin vielä osittain keskeneräiseen kuntoon. Talon lasiverannalla on maalaus samasta verannasta. Järvenpään kartanon huutokaupasta hankittiin uuteen kotiin kalusteita jo olemassa olevien lisäksi. Atelierissa oli maalaustelineiden lisäksi suuri työpöytä, jonka mahtavat lankut taiteilijatoveri Juho Rissanen toi taloon tuliaislahjana. Kolmen sukupolven kiinnostus puutarhanhoitoon on luonut Suvirannan ympäristöstä elämyksellisen kokonaisuuden kukkineen, pensaineen, hedelmäpuineen ja kasvimaineen. Suviranta oli, kuten Ainolakin, suunniteltu perheelle toimivaksi kodiksi. Antiikki & Design 40. Taiteilijoiden ystäväpiiriin kuulunut arkkitehti Usko Nyström, muun muassa Imatran Valtionhotellin suunnittelija, sai tehtäväkseen laatia talon piirustukset. liian suurellinen. Pöytä tuoleineen, samoin kuin parven alla sijaitsevan seurustelunurkkauksen pöytä, on taiteilijan itsensä tekemä. Järnefeltien vuonna 1900 itselleen löytämä tontti oli aluksi puutonta laidunniittyä. Järnefeltien kuvataiteellinen lahjakkuus periytyi äidinpuoleiselta Clodt von JürPilviä Tuusulanjärven yllä. kulttuurimatka Suviranta lumisessa maisemassa, 1900-luvun alku. Tässä näkyy Eero Järnefeltin ja hänen sisarensa Aino Sibeliuksen järnefeltiläinen, maltillinen ja realistinen elämänasenne. Järnefelt osallistui itsekin aktiivisesti suunnitteluun. Juhani Kolehmainen asui Suvirannassa lapsuutensa ja muutti sinne uudelleen 1985. Ku va M at ia s U us ik yl ä kalusto sekä Louis Sparren Liberty-sisustusliikkeen korituoleja. Ajan rakennuksissa ei yleensä ollut komeroita, joten talon tilavat komerot lienevät Saimi Järnefeltin ratkaisuja tavaroiden säilytykseen. Aihe inspiroi Järnefeltiä maalaamaan lukuisia pilviaiheisia teoksia
– – Suvirannan pienessä liiterirakennuksessa on talli, jossa heiniä rouskuttelee Pujo. kulttuurimatka Järnefeltille tärkeä pilviaihe sai uusia muotoja Suvirannan maisemissa. Sillanpään lahja Järnefelteille. EERO JA SAIMI Järnefeltin perheeseen syntyi viisi lasta: Heikki Arvid 1891, Leena Birgitta 1897, Sara Emilia 1903, Laura Elisabeth 1904 ja Carl Erik Olai 1906. Ku va M at ia s U us ik yl ä gensburgin suvulta. › Suvirannan maisemat inspiroivat monia teoksia. Puusepän töitä varten Suvirannan yläkerrassa oli nikkaritupa, jonka katossa oli telineet lautojen kuivattamista varten. Sika karsinassaan röhkii voimakkaasti ja Villi-koira haukkuu tuntematonta vierasta.” Sara luettelee myös paljon ystäviään, taiteilijaperheiden nuoria, ja toteaa: ”Me olimme aika velikultia.” Pelkkään hauskanpitoa nuorison elämä ei kuitenkaan ollut, vaan taiteilijayhteisön vaimot pitivät tiukkaa kotikoulua, jonka lukujärjestys noudatti virallista koulujen opetusohjelmaa. Sillanpää oli perheen vanhimman pojan Heikki Järnefeltin opiskelijatoveri Helsingin yliopistossa, ja Eero Järnefeltin kannustus oli tärkeää hänen ryhtyessään kirjailijaksi. Sieltä periytyivät myös huomattavat kädentaidot. Guassissa Silkkiuikku hän on maalannut Monet’n tapaan pilvet vain heijastuksena veden kalvolla. Tytär Sara kirjoitti 16.6.1917 päiväkirjaansa: ”Minä voin hiukan esittää itseäni. Isäni on taiteen professori, piirustuksen opettaja Helsingin yliopistossa, nimeltään Aleksanterin yliopisto. Antiikki & Design 41. Asun Tuusulan pitäjässä Järvenpään asemalla Suvirannan huvilassa. Nimeni on Saara Järnefelt. Järvenpään taidemuseo. Eero Järnefelt kävi aikanaan Firenzessä ”sivutyökseen puuleikkaajan opissa”. Puutyöt olivat taiteilijalle sopivaa askartelua ja hermolepoa taiteellisen luomistyön vastapainoksi. Atelierin talonpoikainen, kahden istuttava morsiuskeinutuoli on F.E. Sen lisäksi oli käytävä soittotunneilla ja tanssinopetusta varten hankittiin vieraileva opettaja
Tietoja vaihdettiin kasvimaan ja puutarhan hoidosta jos kohta Taiteilijayhteisön seuraelämä oli vilkasta. Varsinkin oman taiteellisen koulutuksen saaneille ja vahvaluonteisille Saimi Järnfeltille ja Venny Soldan-Brofeldtille sopeutuminen näihin vaativiin, itsensä unohtamista edellyttäviin rooleihin oli joskus vaikeaa. Yksityiskokoelma. Saimi totesi päiväkirjassaan 5. Herrat joivat whiskyä jälestäpäin. maaliskuuta 1905: ”Nyt alamme Wennyn toimesta lukea Platonia, saapas nähdä kuinka se onnistuu.” Kaikilla oli suuren talouden ohella myös omia töitä, he muun muassa käänsivät kirjallisuutta monista kielistä. Leena ja Laura olivat valmistaneet herkullisia voileipiä. Menu. ”Baaleja” järjestettiin usein. Saimi Järnefelt kirjoitti päiväkirjaansa vuonna 1917: ”Loppiaispäivänä olivat Tuomaalaiset täällä, Paloheimot, Haloset, Sibeliukset. Taiteilijan vaimon ja perheenemännän osa ei aina ollut helppo. Taiteilijoiden vaimot sen sijaan olivat enemmän yhteistyössä keskenään. Talvella olivat vuorossa rekiretket. Saimi kirjoitti 26. Oli vilkasta. Koska yhteisön jäsenet edustivat taiteen eri aloja, niin kirjallisuutta, säveltaidetta kuin kuvataidetta, keskittyi kukin omaan työhönsä. kulttuurimatka Taideyhteisön koko elämä oli etenkin varhaisina vuosina hyvin seurallista. Eilen 8.p oli Halosella päivälliset, juotiin Pekan viinejä ja tultiin kotiin kuutamossa.” kukkien ja vihannesten menestyneisyydestä hieman kilpailtiinkin. Tomaattisoppaa porkkanapiiraisten kera, vihanneksia voivaahdon kera, vasikanpaistia, keitettyjä hedelmiä. Laura ja Leena Suvirannan ruokasalissa, öljymaalaus. Yhdessä käytiin Helsingissä teattereissa ja konserteissa, ja yhteiseen lukuja ompelupiiriin valitut teokset olivat varsin kunnianhimoisia. Laura Järnefeltistä tuli taidemaalari, ja hän jäi perheineen asumaan Suvirantaan. Eero Järnefelt teki itse lyhdeselkäiset tuolit. Antiikki & Design 42. Ruokasaliin oli katettu pieniä pöytiä, samoin lastenkamarissa ja atelierissä. maaliskuuta 1905 päiväkirjaansa: TUUSULANJÄRVEN yhteisön taiteilijat olivat kaikki hyvässä luomisvireessä 1900-luvun alun vuosikymmeninä. Kesällä tehtiin retkiä rannan toiselle puolelle Sarvikalliolle, jota kutsuttiin Pikku Koliksi. › Ruokasali oli alun perin lastenhuone, josta portaat johtivat vanhempien makuuhuoneeseen
Eero Järnefelt on itse tehnyt työpöydän ja lähinnä talonpoikaisbiedermeieria edustavat tuolit. Antiikki & Design 43. Ateljeen suuri ikkuna on pohjoiseen päin
kulttuurimatka Järnefeltin varhaistuotannon satiirista kansankuvausta edustaa Maalaispuodissa, 1905. Hultin oli Päivälehden ensimmäinen vakituinen naistoimittaja. Vuonna 1908 maalattu äidin, Elisabeth Järnefeltin miltei harras muotokuva on maalattu niukin harmaan, ruskean ja violetin sävyin. Antellin kokoelmat, Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Sara merimiespuvussa, 1916, vesiväri. Taiteilijan ja mallin ystävyys näkyy Tekla Hultinin muotokuvan, 1905, välittömyydessä. Yksityiskokoelma. Antiikki & Design 44. Iäkäs äiti on kuvattu levollisena, omiin mietteisiinsä syventyneenä. Ku va M at ia s U us ik yl ä Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / Pi rj e M yk kä ne n Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / Ka ri So in io Eero Järnefelt kuvasi Suvirannassa paljon perhettään. Usein hän käytti näissä teoksissa tekniikkana guassia ja vesiväriä, joiden käytössä hän kehittyi äärimmäisen taitavaksi. Siinä on lempeällä huumorilla kuvattu paikallinen kauppias Holmin puoti rehvakkaine asiakkaineen. Antellin kokoelmat, Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Yksityiskokoelma
Värikylläiset kukkapenkit olivat realismin vankkaan perustaan uskovalle taiteilijalle sopivia aiheita, sillä kukkien ja pensaiden luonnollinen väriloisto vastasi uuden ajan näkemystä värin keskeisestä roolista taideteoksessa. Muutto Suvirantaan tarjosi hänelle joka päivä aiheita etenkin auringonlaskun aikaan. Hän kykeni harvinaisella tavalla yhdistämään monipolvisen taiteilijanuransa ja perhe-elämänsä harmoniseksi kokonaisuudeksi. Varhaiset keveät akvarellit muuttuivat värikylläisiksi ja vahvoiksi impressioiksi. Pilvet olivat Järnefeltin taiteessa alusta lähtien keskeisenä aiheena, ja niiden esikuvina olivat sekä enon Mihail Clodt von Jürgensburgin että muiden venäläisten taiteilijoiden teokset, joihin hän oli tutustunut opiskellessaan Pietarissa 1883–86. 040 315 3881. Aurora-seura valmistui monen mutkan jälkeen vuonna 1916 ja Flora-juhla 1920. Ryhmille kierroksia sopimuksen mukaan. Henkilönä hän on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomammaksi kuin esimerkiksi taiteilijatoverinsa Albert Edelfelt ja Akseli Gallen-Kallela. Suvirannankatu, Järvenpää, www.jarvenpaa.fi > museot ja kulttuurikohteet. Näiden historiallisten seinämaalausten malleina oli Tuusulan nuorisoa, Heikin opiskelutovereita ja sotapoikia Hyrylän kasarmeilta. Taiteilijanura ja perhe-elämä yhdistyivät harmonisesti. LEENA LINDQVISTIN kirja Suviranta – Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti (Maahenki) kertoo lisää taiteilijakodista. ”Siihen Ellin novelliin, jota aina haaveksin kirjoittaa, tahtoisin sovittaa tämänkin stemminkin, tämän matkakaihon, jota hän siellä maalla itseään lohduttaessaan kuvailee olevan kaihonsa ijäisyyteeen. Taiteilijana Eero Järnefelt on säilyttänyt asemansa yhtenä aikansa merkittävimmistä tekijöistä Suomen taiteessa. Järvenpään taidemuseo, Paloheimon Perinnesäätiö. Hän hoitaa taloaan, puutarhaansa ja kukkiaan. Näitä teoksia on usein verrattu ruotsalaisen Carl Larssonin omasta kodistaan Sundbornista ja perheestään maalaamiin akvarelleihin. Järnefeltin sisäkuvat Suvirannasta ja maalaukset perheestään ovat kuitenkin otteeltaan syvällisempiä, ja henkilöt on kuvattu tarkalla psykologisella vaistolla ja lämmöllä. Niiden ansiosta Järnefelt saattoi hankkia perheelleen talon Helsingistä Bernhardinkatu viidestä. Ku va M at ia s U us ik yl ä Ku va M at ia s U us ik yl ä Intiimit, perheyhteisöä ja kotia kuvaavat teokset saivat Järnefeltien muutettua Suvirantaan yhä keskeisemmän sijan taiteilijan tuotannossa. Rentukasta tuli Järnefeltin taiteessa Suvirannan symboli, kuten myös silkkiuikusta ja sammakosta. Louis Sparren Liberty-sisustusliikkeen korituolit olivat suosittuja taiteilijakodeissa. Muutenkin ympäröivä luonto ja puutarha tarjosivat taiteilijalle loputtomasti aiheita – hänellä oli kyky nähdä pienessä suurta. Rentukka ja sammakko, värillinen pehmeäpohjasyövytys. Järvenpään taidemuseo. Saimi Järnefelt maalasi isännän tekemän kaaviokuvan mukaan heleät rentukkafriisit heidän makuuhuoneensa katonrajaan. Suvirannassa vietettiin kuitenkin kaikki kesät ja juhlapyhät. Kaikki on sievää, puhdasta ja siroa, vaan kun matkakaiho hänet yllättää, tuntuu hänestä hänen sievä talonsa vihamieheltä, josta hän ei pääse irti, vaan joka hänet sitoo tuhansin käsin, mykkänä todistuksena hänen voimattomuudestaan.” EERO JÄRNEFELTIN varhaistuotannon lähtökohtana oli kuvata suomalaista maisemaa, kansaa ja kulttuuria kuten ajan poliittisestikin tukalaan henkeen sopi. Valitettavasti teokset tuhoutuivat sodan aikana yliopiston tulipalossa helmikuussa 1944. Tähän varhaistuotannon aatemaailmaan kuuluivat vielä Suvirannassa luonnostellut Helsingin yliopiston juhlasalin seinämaalaukset, joista oli julistettu kilpailu jo 1890-luvulla. kulttuurimatka MUSEO JA KIRJA SUVIRANTAAN pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla sunnuntaisin klo 11 touko-syyskuussa, ilmoittautumiset suviranta@jarvenpaa.fi, p. Tästä muistuttaa nyt avautuva Suviranta. Kaikenlainen liioittelu ja suurellisuus olivat Järnefeltille vieraita eikä hän hakeutunut julkisuuteen. Antiikki & Design 45. Sisäkuva, 1910, guassi, vesiväri ja pastelli. Suuren osan taiteilijan ajasta veivät opetustyön ohella tilausmuotokuvat, ja vaikka niiden maalaaminen ei aina ollut kovin mieluista, se antoi taloudellista turvaa elämälle
Turkulaisen Carl Anton Carlborgin (mestarina 1804–27) vuonna 1824 tekemiä kynttilänjalkoja koristaa antiikin Kreikan arkkitehtuurista tuttu karyatidi eli naishahmoinen veistos. Yksityisomistuksessa. Empirehopeassa suosittiin antiikin ajan koristeaiheita. Antiikki & Design 46
Miksi juuri niistä, sitä en tiedä, antiikkikauppias Arthur Aminoff sanoo ja asettuu kuvattavaksi. Hän teetätti niistä maljan, jonka valmisti turkulainen hopeaseppä Anders Christian Levon vuonna 1809. Leimoista selviää tekijä, tekoaika ja paikka, Aminoff sanoo. Antiikkikauppias Arthur Aminoff pitelee sukunsa kastemaljaa, jonka on tehnyt turku lainen hopeaseppä Anders Christian Levon (mestarina 1783–1817) vuonna 1809. Tre kronor -näyttelyn alkuunpanija oli Ruotsin kansallismuseon johtajana toiminut suomalainen Berndt Arell. › Antiikki & Design 47. Näyttelyssä oli pientä maaotteluhenkeä, sillä sen tarkoitus oli näyttää ruotsalaisille, että Suomessa osattiin tehdä erittäin korkeatasoista hopeasepäntyötä maiden yhteisen historian aikana ja myös sen jälkeen. – Hopeassa minua viehättää laatu ja leimaus käytäntö. näyttely Suomalaisen hopean laatu yllätti ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG Ruotsin vallan aikaista Suomea on tavattu pitää rutiköyhänä siirtomaana. Sitä on parhaillaan esillä Kansallismuseon Hohtonäyttelyssä Hämeen linnassa. Epoletit olivat upseerien juhlapukujen olkapäille kiinnitettyjä laattoja, ja niistä tehty malja on yksi yli 200 esineestä Hohto – Suomalainen hopea 1600–1830 -näyttelyssä, joka on esillä Hämeen linnassa. Samainen näyttely ehdittiin nähdä viime vuonna Ruotsissa Läckön linnassa nimellä Tre kronor – made in Finland. Ajan suomalainen hopeasepäntyö yllättää ja kertoo jostain ihan muusta. Näyttelyn tekemisessä ovat mukana olleet myös antiikkikauppiaat Arthur Aminoff ja Bernt Morelius. Näyttely liittyi Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan ja juhlisti samalla Ruotsin ja Suomen yhteistä, lähes 700-vuotista historiaa. T ämä kastemalja on tehty esi-isäni Johan Fredrik Aminoffin (1756–1842) hopeisista epoleteista
NÄYTTELYN SIIRTYMINEN Hämeen linnaan oli tärkeä päätös, sillä tuskin mikään muu esineryhmä voi avata maamme historiaa niin mielenkiintoisesti kuin hopea. Vuosileima on epäselvä. näyttely Antiikkikauppias Bernt Morelius pitelee harvinaisen kookasta teekannua. Sen on tehnyt Lars Strandberg (mestarina 1805 –46) Oulussa 1817. Myös ruokailukulttuurin muutokset näkyivät usein ensimmäiseksi hopeasta tehdyissä astioissa. › Antiikki & Design 48. – Onneksi näyttely jatkuu Hämeen linnassa. Monissa perheissä sitä on kulkenut suvussa vuosisatoja, Morelius sanoo. Teekannun kannen nupin delfiinikoriste esiintyy monissa empiren esineissä. Hopeaesineet kertovat Pohjanmaan rannikon kaupunkien kukoistuksesta 1700ja 1800-luvulla merenkulun ja tervan ansiosta. Suomen ja Ruotsin yhteinen historia näkyy hopeassa kissankäpälänä. Hämeen linnan Hohto-näyttely on laajempi kuin Ruotsissa nähty, sillä mukana on myös empiren ajan hopeaa. Leimoista voi esimerkiksi nähdä, onko esine tehty Ruotsin vallan aikana eli ennen vuotta 1809 vai sen jälkeen. Kannun muoto perustuu kustavilaisella ajalla 1700-luvun lopulla syntyneeseen tyyppiin. Esillä on yli 200 hopeaesinettä 92 hopeasepältä eri puolelta Suomea ajalta 1600–1830. Muuten näyttelyn rakenne perustuu Ruotsin kansallismuseon intendentin Micael Ernstellin käsikirjoitukseen. Kolme kruunua eli kissankäpälä kertoo, että esineen hopeapitoisuus on tarkastettu. Uskon, että hopea kiehtoo suomalaisia. Pikarin pohjassa on tekijäleima NFL eli Nils Frantzleben. Siihen viittasi myös Läckön linnan näyttelyn nimi Tre kronor. Sitä koordinoi Arthur Aminoffin lisäksi toinen antiikkikauppias, Bernt Morelius. Se on osuva lempinimi tarkastusleimalle, joka muodostuu kolmesta pienestä kruunusta. Kissankäpälää käytettiin Suomessa 1700-luvulta vuoteen 1809, jolloin se vaihtui yhden kruunun tarkastusleimaksi. Hopean leimat kertovat maamme historiasta. Siitä näyttelyjulkaisuun on kirjoittanut Kari-Paavo Kokki. Näyttelyyn saatiin merkittävä määrä korkeatasoista hopeaa myös keräilijöiden yksityiskokoelmista. Olisi ollut sääli, jos näin komea esittely olisi jäänyt vain yhteen kertaan, eikä isoa hopeanäyttelyä ei ole ollut pitkään aikaan. Linnan muotoinen leima on Tornion kaupunkileima
Hän toimi hopeaseppänä Torniossa 1775–1803. Pikarit olivat juoma-astioita mutta myös koriste-esineitä. Yksityis omistuksessa. Antiikki & Design 49. Komea pikari (korkeus noin 18 cm) on Nils Frantzlebenin työtä vuodelta 1779
Antiikki & Design 50. Yksityisomistuksessa. Poikkeuksellisen kookkaat sokeripihdit kertovat suomalaisen hopeasepäntyön korkeasta tasosta. Tekijä on loviisalainen Erik Gröndahl (mestarina 1793–96) vuonna 1794
Rokokoon kahvikannut saattoivat olla näin lennokkaita. TURKU, VIIPURI JA OULU olivat Suomen merkittävimmät hopeakaupungit 1600-luvulla. › Antiikki & Design 51. Turun tuomiokirkkomuseo. Tiedonkulku oli silloin yllättävän nopeaa, ja kyllä meillä tunnettiin Pariisin uusimmat trendit, Morelius huomauttaa. Tekijä on Sigfrid Carlenius nuorempi (mestari 1754–66) Torniossa 1765. Tarkastusleima oli merkki siitä, että esineen hopeapitoisuus oli tarkastettu. Runsaasti koristellut juomakannut kuuluivat barokin statusesineisiin. Kannun sylinterimäinen muoto on peräisin 1700-luvun lopun kustavilaisuudesta, mutta kannen nuppina oleva delfiini on tyypillinen empirelle, 1800-luvun alun muotityylille. Ennen kissankäpälää hopeapitoisuuden tarkastuksen saattoi nähdä sahalaitaisesta oltermanninviivasta. Yksityisomistuksessa. Emme olleet mikään sorrettu siirtomaa niin kuin on ollut tapana ajatella. HOPEASEPÄNTYÖN kulta-aikaa oli 1700-luku, jolloin taloudellinen nousukausi ja uudet nautintoaineet näkyivät uusina esinetyyppeinä, kuten kahviteeja kaakaoastiastoina. Ajan muotityyli rokokoo antoi hopeaan energisiä muotoja ja naturaKu va Er ik Ka rl ss on Ku va Er ik Ka rl ss on Ku va Er ik Ka rl ss on Ku va Er ik Ka rl ss on Kousat olivat juoma-astioina ennen kuin pikarit yleistyivät 1700-luvun alussa. näyttely Syynä oli Suomen siirtyminen Venäjän keisarikunnan autonomiseksi osaksi eli suuriruhtinaskunnaksi. Luulen, että suomalaisen hopean korkea taso yllätti ruotsalaisen museoväen, Bernt Morelius sanoo harvinaisen kookkaasta teekannusta, joka on nyt esillä näyttelyssä. – Tyylit eivät tietenkään vaihtuneet kerralla, mutta se ei tarkoita sitä, että Suomessa olisi 1700-luvulla eletty tietämättöminä maailman tapahtumista. Suomalaisen hopean laatu vetää vertoja ruotsalaiselle. – On syytä olla ylpeä suomalaisen hopean tasosta. Kannu on osittain kullattu. Ruotsalaiset vaikutteet elivät 1800-luvulla Oulussa pitempään kuin esimerkiksi Helsingissä, josta oli tullut suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 1812. Pikarin on tehnyt Sven Fabritius (mestari 1700–25) Viipurissa noin vuonna 1700. Kansallismuseo. Tekijä on Axel Hansson Båge, joka toimi mestarina Turussa 1667–88. Kaupunkien äveriäät porvarit haastoivat hopeasepät tekemään parastaan tilaamalla heiltä korkeatasoisia hopeaesineitä. Augustus Rudolphus, mestarina Oulussa 1694–95. Teekannu on tehty Oulussa 1817, ja sen tekijä on Lars Strandberg (mestarina 1805 –46). Tämä teekannu olisi yhtä hyvin voitu tehdä Tukholmassa. Kansallismuseo. Tyylit myös omaksuttiin eri tahtiin
Kynttiläkruunun valo heijastui prismoista ja pöytähopeista ja lisäsi siten valon määrää. Hohto – Suomalainen hopea 1600–1830 Hämeen linnassa 4.11. Sama yksinkertaisuus leimaa Aminoffin suvun kastemaljaa, sitä esi-isän epoleteista tehtyä. Tavallisemmin tee tarjoiltiin kahdessa kannussa: pienessä kannussa oli tee ja suuremmassa kuuma vesi. – Teekannut olivat yleensä pienempiä kuin tämä. Vanha hopea liittyy usein juuri juomiseen. Se ei ole ihme, sillä iso kannellinen juomakannu oli 1700-luvulla pienen maatilan arvoinen. Tässä on tehty niin, että tee on ensin keitetty valmiiksi keittiössä ja sitten tuotu tarjolle hopeakannussa. Ku va Er ik Ka rl ss on Antiikki & Design 52. s. Ne ovat poikkeuksellisen suuret ja kauniit. 53. Ne ovat niin moderneja, että voisivat olla peräisin Bertel Gardbergin työpajasta 1950-luvulta, Aminoff vertaa. Arthur Aminoff näyttää kustavilaisia, loviisalaisen Erik Gröndahlin 1794 muotoilemia sokeripihtejä. Vaikutteet tulivat rokokoon pääkaupungista Pariisista Tukholman kautta Turkuun. Bernt Morelius kertoo, että 1700-luvulla hopea toimi valonlähteenä varsinkin juhlapöydässä. Teemme lukijamatkan Hämeenlinnaan ja näyttelyyn, ks. Moni 1700-luvun rokokooesine sulatettiin surutta 1800-luvulla, kun niistä tehtiin uusia ajan muodin mukaisia esineitä. Aina ei hopeita sulatettu, vaan niihin muokattiin uudet ajankohtaiset koristeet. Muotoilultaan ajattoman oloiset kynttilänjalat on tehnyt Vaasassa mestarina 1768–1810 toiminut Anders Tidström vuonna 1772. HOPEAA ON KIERRÄTETTY vuosisatojen aikana runsaasti. Se on vuodelta 1809, jolloin keisarityyliksi kutsuttu empire oli vahvimmillaan. Kun osaan vain ihailla kynttilänjalkojen puhtaita piirteitä, hän ehtii kertomaan niiden olevan vuodelta 1772, siis parisataa vuotta ennen modernin muotoilun syntyä. 8 cm) tarjoiltiin maitoa kahviin. Saatettiinpa hopeaa kaivaa ylös hauta-arkuistakin. telu joka puolella, Aminoff sanoo. Kookkaat pikarit näyttävät nykyajan ihmisestä kukkamaljakoilta, mutta ne ovat olleet juoma-astioita, joista on usein hörpitty olutta. Parhaiten ovat säilyneet kaikkein hienoimmat esineet. 1700-luvulla hopea toimi juhlapöydässä myös valonlähteenä. Siinä ei kuitenkaan ole tyylille ominaisia koristeaiheita, kuten akanthuslehtiä ja muita kasviaiheita. Ja kuin vahvistukseksi Arthur Aminoff näyttää kynttilänjalkaparia ja kysyy: – Arvaatko, milloin nämä on tehty. Hopeaesineiden ulkonäkö voi yllättää, eikä niistä aina osaa sanoa, miltä tyylikaudelta ne ovat peräisin. Korkeasta tasosta kertoo huolellinen viimeistely ja hienostunut korisTästä pienestä kannusta (kork. Pikaria vanhempi ylhäisön juoma-astia oli kousa. Tekijä on Erik Bredberg (mestari 1762–1839) Kristiinankaupungissa 1789, ja näyttelyssä on mukana myös hänen kahvikannunsa. asti, www.kansallismuseo.fi. Oululainen kookas teekannu on siis ollut myös tehokas lisävalo. Yksityis omistuksessa. On hyvä muistaa, että kannu oli se josta kaadettiin, ja pannu se jossa keitettiin, sanoo Morelius, joka mielellään käyttää vanhaa hopeaa ruokapöydän kattauksissa. Ne on tehty paksusta hopeasta ja varmasti tilaajan toiveiden mukaisesti. Hopeaesineet olivat myös koristeita, taidonnäytteitä, samaan tapaan kuin kotimainen 1950-luvun taidelasi. Yksityisomistuksessa. Myös valkoinen pöytäliina heijasti valoa. – Sokeripihdit ovat painavat. Päinvastoin, maljan pinta hohtaa koristelemattomana ja on sellaisena hyvin ajaton. – Barokin ja empiren ajalla tehtiin runsaasti koristeltujen esineiden rinnalla superpelkistettyjä hopeita. näyttely listisia luonnosta innoittuneita koristeita. Ei siis ihme, että ensimmäisen kahvikannun Suomessa valmisti turkulainen Daniel Hall 1732
Asiantuntijaoppaana toimii kamarineuvos Kari-Paavo Kokki. 13.30 Jatkamme Sibeliuksen syntymäkotiin, missä opastettu kierros. 14.30 Siirrymme läheiseen Palanderin taloon, joka esittelee VARAUKSET 010 289 8100 tai 010 289 8102 ja lomalinja.fi/antiikki-ja-design Palvelumaksu 23 e / varaus, netin kautta varatessa ei palvelumaksua. Vanhimmat osat ovat keskiajalta 1200-luvun loppupuolelta. Syntymäkoti on sisustettu säveltäjän lapsuuden aikaiseen asuun, ja sen esineistö kertoo Jannen poikavuosista sekä aikakauden Hämeenlinnasta. 11.00 Hohto – Suomalainen hopea -näyttely. OHJELMA 8.00 Lähtö Helsingistä Kiasman turistipysäkiltä kohti Hämeenlinnaa. 12.00 Lounas Museoravintola Hämeen linnassa. HOPEAN HOHTOA LUKIJAMATKALLA Lähde 4.8.2018 mukaan tutustumaan keskiaikaiseen Hämeen linnaan ja kiinnostavaan Hohto – Suomalainen hopea -näyttelyyn! Vierailemme Jean Sibeliuksen syntymäkodissa sekä Palanderin porvaristalossa. 18.30 Saapuminen Helsinkiin. hämeenlinnalaisen säätyläisperheen elämää sata vuotta sitten. Opastetun kierroksen jälkeen siirrymme Café Laurelliin ja nautimme kakkukahvit. Puhelut 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min. Paksuissa muureissa voimme yhä nähdä eri aikojen rakennustyylejä ja vanhoja rauniotiloja. 16.30 Lähtö paluumatkalle. Yli 180 suomalaisten hopeaseppien 1600–1860-luvuilla valmistamaa esinettä, joita on lainattu Kansallismuseosta, Pohjanmaan museosta, Bernt Moreliuksen ja Arthur Aminoffin kokoelmista sekä yksityisiltä keräilijöiltä. 10.00 Opastettu linnakierros Hämeen linnassa. HINTA 179 e / hlö HINTAAN SISÄLTYY • bussikuljetus Helsingistä lähtien • ohjelman mukaiset sisäänpääsyt ja ruokailut (1 x lounas, 1 x kakkukahvit) • asiantuntijaopas Kari-Paavo Kokin sekä paikallisoppaiden palvelut matkan aikana Antiikki & Design 53 lukijamatka
Ajan saatossa pirtti on kokenut muutoksia, kun sitä on laajennettu ja ikkunoita on lisätty sekä suurennettu. 1600-luvulla rakennettu savupirtti muodostaa Kallenaution kestikievarin vanhimman osan. Seinät kalkittiin viimeksi 1920-luvulla, kun pirtissä juhlittiin häitä, ja rippeitä vaaleasta pinnasta näkyy seinillä ja katossa. Pienimmät lapset kokoontuivat syömään yhteisestä kulhosta pyöreän pöydän ympärille. Antiikki & Design 54
Pihamaalla meitä on vastassa on hymyilevä emäntämme Johanna Kallen autio, joka toivottaa tervetulleeksi Kallenaution kestikievariin Juupajoelle. Hollimiesten eli ajureiden hurjien kansantarinoiden innostamama Topelius kuvaili seutua Toholampi-novellissaan, joka julkaistiin vuonna 1850 Helsingfors Tidningarissa: ”Kun suurista, kaupunkimaisista Oriveden kylistä saavutaan tähän yksinäiseen, asumattomaan seutuun, niin ymmärretään kyllä, miksi sen vaikutus on enemmän synkkä kuin iloinen. kulttuurimatka Kallenautio kutsuu kulkijaa MARI IMMONEN KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI H evoskiesit kiitävät läpi synkän metsätaipaleen, jossa ei näy ristin sielua. – Ihmiset hakevat täältä rauhaa ja entisaikaa vaihtoehtona kiireiselle huoltoasemapysähdykselle. Talon, joka vuosisatojen ajan tarjosi matkalaisille turvan Pahaksi virstaksi kutsutun vaarallisen erämaataipaleen varrella. Vasemmalla on koristeellinen aitta. 1950-luvun lopulla talo oli vaarassa jäädä maantien alle, mutta se saatiin pelastettua museoksi. Kangas on levittänyt jylhän varjonsa laajalti yltympäri jo ennen kuin sen olemassaoloa aavistaakaan…” NYKYISIN Kallenaution pihapiirissä toimii kesäaikaan kestikievarimuseo, kahvila ja käsityöläismyymälä. Museon päärakennuksessa toimiva kahvila on suosittu lounaspaikka. Kallenaution kestikievari Juupajoella antoi aikoinaan matkalaisille yösijan suojassa ryöväreiltä. Keskikesän vehreä luonto ja paksujen lasi-ikkunoiden lävitse tunkeutuvat auringonsäteet luovat hämyiseen eteistilaan odottavan tunnelman, aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Matkamiesten suureksi helpotukseksi pian edessä häämöttää maalaistalo, joka kutsuu väsyneitä kulkijoita luokseen. Hän toimii museon oppaana, ja kotiseu› Kallenaution pihapiirissä on kesäisin vilskettä. Kyytimies ja matkustaja vilkuilevat hermostuneesti ympärilleen, sillä seutu tunnetaan tien notkoissa vaanivista ryöväreistä. Kallenautiossa nautitaan ja hiljennytään, Kallenaution sukuun kuuluva Johanna Kallenautio kertoo. Antiikki & Design 55. Talonpoikaista rakennusperinnettä edustavan päärakennuksen kuistilla voi aistia menneen. Aivan maalaistalon vieressä kulkee Orivedeltä Virroille johtava kantatie 66, mutta suojaisaan umpipihaan astuessa ohikulkevien autojen äänet vaimenevat. Kiesit kaartavat Kallenaution pihaan. Vaasaan johtava reitti ja sen jylhät maisemat tekivät vaikutuksen moniin matkamiehiin – heidän joukossaan kirjailija Zacha rias Topelius. Nyt kievari tarjoaa idyllisen vaihtoehdon huoltoasemapysähdykselle
Antiikki & Design 56. Matkustaminen oli kievarilaitoksen aikaan varsin hidasta. Tinkimättömällä kotiseututyöllään hän pelasti ainutlaatuisen kievarimiljöön tuleville sukupolville. Ratasliiterin seinässä olevan kaaren päällä taivutettiin puusta hevosen valjaisiin kuuluva luokki. Hevosella kuljettaessa matka Helsingistä Ouluun saattoi kestää neljä viikkoa. Reikiin laitettuja puutappeja siirtämällä luokki taipui haluttuun muotoon. kulttuurimatka Päärakennuksen perällä sijaitseva asuinkamari on nimetty kirjailija Heikki Asunnan mukaan. Pirtin seinällä oleva ryijy on saatu kievarimuseoon lahjoituksena Juupajoella sijaitsevasta Pärin talosta
Matkavakoissa ja -arkuissa tarpeelliset tavarat kulkivat mukana. Ylempien säätyjen käytössä ollut kamari on nimetty Topeliuksen mukaan. Osa esineistä on talon alkuperäisiä ja osa on saatu lahjoituksena pitäjän maataloista. Antiikki & Design 57. Johanna Kallenautio kuuluu talon vanhaan sukuun. Hyllyllä olevat lehmänkellot löytyivät läheiseltä pellolta. Hän toimii kievarimuseon oppaana
Seinällä roikkuva, Elias Toivosen vuonna 1883 vihkipukunaan käyttämä takki esittelee 1800-luvun lopun pukeutumista. Antiikki & Design 58. Kaunis seinäpinta paljastui lukuisten tapettikerrosten alta, kun Kallenautio 1950-luvulla muutettiin museoksi. Puusohva on sama, jolla Topelius aikoinaan yöpyi. Herrasväen kamarin eli Topelius-kamarin seinien savirappaus on koristeltu kasviaiheisilla ornamenteilla
Kestikievariaikoina väentuvan penkeillä levättiin ja tehtiin puhdetöitä. Piianpeilin päällä oleva lasinen kärpäsloukku houkutteli kärpäset ansaan, jotta ne eivät häirinneet vieraiden unta. MATTI YRJÄNÄNPOIKA asettui vuonna 1757 isännäksi vuosia autiona olleeseen taloon. – Pirtin uunissa oli tuli yötä päivää, jotta saatiin ruokaa pöytään ja vierailla oli mahdollisuus lämmitellä, Johanna Kallenautio kertoo. Vanha Vaasan maantie kulki päärakennuksen takana, ja pihaan Pirtin uunissa oli tuli yötä päivää vieraita odottamassa. Kallenautiossa pidettiin kestikievaria yhtäjaksoisesti yli sata vuotta, kunnes se vuonna 1881 lakkautettiin. Savupirtin hämärässä jämeriä ja sileiksi kuluneita lattialankkuja pitkin astellessa voi kuvitella talon emännän leivinuuninsa äärelle sekä äänekkäät hollimiehet uunin pankolle korttia pelaamaan. 1920-luvulla kievaritoimintaa yritettiin elvyttää, mutta laajentuva rautatieverkosto ja autojen yleistyminen tekivät kievarilaitoksesta vähitellen tarpeettoman. Hirsiseinien kätköistä ja puupenkeistä löytyy yhä vanhoja kaiverruksia ja puumerkkejä. Kievarin isäntä velvoitettiin järjestämään huone majatalossa yöpyville sekä tilava talli kyytihevosia varten. › Kallenaution isännän Matti Eerikinpojan käytössä ollut vaatekaappi on vuodelta 1845. Kievaritalon vanhin osa on 1600-luvun lopulla rakennettu savupirtti, joka on vuosisatojen saatossa muotoutunut nykyiseen asuunsa. Uuden tilakeskuksen valmistuttua Kallenaution vanhat asuinrakennukset lahjoitettiin 1950-luvun puolivälissä Juupajoki-seuralle. Nykyisen eteishuoneen ja kahvilan paikalla oli kapea kulkuväylä. Antiikki & Design 59. Päärakennus oli aiemmin kaksiosainen. KALLENAUTION rakennukset edustavat hämäläistä talonpoikaista rakennustyyliä. Muutamaa vuotta myöhemmin kievarimuseo avasi ovensa yleisölle. Kievarinoikeudet Kallenaution uudistalo sai vuonna 1778. kulttuurimatka tutyö on muutenkin lähellä hänen sydäntään: hän on myös Juupajoki-seuran puheenjohtaja. Velvoitteiden vastapainona myönnettiin erilaisia etuoikeuksia kuten verovapaus, oikeus myydä ja polttaa alkoholia sekä talon miesten vapautus sotaväestä
Kallenautio sai julkisuutta valtakunnan lehdissä, ja rakennukset saatiin säilytettyä museoksi. MUSEO , kahvila ja käsityöläismyymälä ovat avoinna kesäisin toukokuusta elokuun loppuun. Se on sisustettu taidokkaasti valmistetuin talonpoikaishuonekaluin ja tekstiilein. KALLENAUTION KIEVARIMUSEO KALLENAUTION TALO on vanha sukutila. Naisväestä ainoastaan talon emännällä oli lupa astua tähän miesten tilaan. Kallenaution kievarimuseo avattiin vuonna 1958. HÄMÄLÄISEN UMPIPIHAN rakennuskanta on kehittynyt nykyiseen muotoonsa 1700ja 1800-luvuilla. Myös esillä olevat talonpoikaisesineet kertovat talon historiasta. kulttuurimatka – Ylemmille säädyille oli varattu oma kamarinsa. HERRASVÄEN HUONE on muita koreampi. mautuksensa majapaikasta. Kyytimiehet nimittäin tunnettiin pahatapaisesta käytöksestään, ja kuten vanha sanonta kuuluu, meno saattoi olla kuin hollitallissa. Pikkupytingin eli pakarituvan yhteydessä oli hollitupa, jossa kyytimiehet majoittuivat. Suurin osa näistä päiväkirjoista on kadonnut, mutta säilyneet merkinnät kertovat Kallenautiossa yöpyneen muun muassa ylioppilaita, rovasteja ja maaherroja. Tulenkantajien sukupolveen kuulunut kirjailija, runoilija ja kuvataiteilija Heikki Asunta (1904–1959) oli palvellut sota-aikana Ruovedellä Siikakankaan varikolla, ja läheinen Kallenautio oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Kyytimiesten hollitupa oli erillään arvovieraista. Pihapiirissä myös jokaisella talousrakennuksella oli tärkeä roolinsa. Heitä ei suvaittu arvovieraiden tai talonväen sekaan. Kun kievarin rakennukset olivat 1950-luvun lopulla vaarassa jäädä vieressä kulkevan Kantatie 66:n alle, kotiseututyötä Ruovedellä muutenkin harrastanut Asunta ryhtyi kampanjoimaan todelliseksi ”hämäläishelmeksi” nimittämänsä Kallenaution puolesta. Topeliuksen kamarista on käynti päärakennuksen perällä sijaitsevaan toiseen asuinkamariin, joka on myös saanut nimensä Kallenaution historiaan liittyneen kirjailijan mukaan. Kamarin vaaleaksi rapattuja seiniä koristavat kauniit kasviaiheiset ornamentit. Antiikki & Design 60. Huone on nimetty Topelius-kamariksi, sillä kirjailija vieraili usein matkoillaan kievarissa, Johanna Kallenautio esittelee. Maaherran kuukausittain tarkistamiin kievaripäiväkirjoihin vieraat saattoivat kirjoittaa nimensä lisäksi mahdolliset huosaavuttiin talon lävitse kulkevan katetun kujan kautta. Tavara-aittojen lisäksi niitä ovat pakaritupa, talli, riihi ja paja. Topelius ei suinkaan ollut ainoa majatalon herrasvieras, vaan Kallenaution kievaripäiväkirjan sivuilta löytyy esimerkiksi lokakuulta 1845 merkintä Fredrika Runebergin vierailusta. Maalaukset paljastuivat useiden tapettikerrosten alta, kun ränsistynyttä taloa kunnostettiin museoksi. Tilan vanha osa lahjoitettiin 1950-luvulla Juupajoki-seuralle. Päärakennuksen kuistilta on pääsy vanhaan savupirttiin sekä eteiseen, joka johtaa herrasväen kamariin ja nykyiseen kahvilaan. Kallenaution kestikievari, Kallenautiontie 327, Juupajoki, www.kallenautio.fi
Vastaajien kesken arvotaan Hackmanin 24-osainen Linnea-aterinsetti, arvo 299 e. Muista kertoa omat yhteystietosi! VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3. Elegantti sarja on uutta ajattelua, tarkkaan hiottuja yksityiskohtia ja käyttömukavuutta. Tarkan työn takaa löytyy ruotsalainen muotoilun nouseva tähti Jens Fager. HACKMANIN LINNEA-ATERIMET ovat saaneet inspiraationsa perinneaterimista. www.keräilykuume.. Muotoilu sopii yhteen juhlavien astiastojen kanssa, kun pöytään katetaan kodin parhaat astiat ja lasit. KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT 16.-17.6.2018 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy (Asikkala) 30.6.2018 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 – 15 Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho, Hämeenlinna 4.-5.8.2018 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne 29.-30.9.2018 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 13.-14.10.2018 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 27.10.2018 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 – 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 Exponova muutettava ilmoituspohja_2017.indd 13 17.4.2018 16:03:32 Antiikki & Design 61. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 299 e. Tyylikkäät ja rauhalliset aterimet sopivat erinomaisesti kaikille kodin aterioille. Palkintoon sisältyy Hackmanin Linnea-aterinsetti, 24 osaa
MARI IMMONEN KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI E ntisen tekstiilitehtaan työpöydät ovat saaneet väistyä pitkän köysiradan tieltä. Anna-Carita Alho jatkaa isältään oppimaansa köydenpunontaperinnettä. Kiertyneet lankatuhdit lyödään yhteen. Materiaali sekä köyden paksuus ja punontakireys vaikuttavat käyttöominaisuuksiin. Teollisille köysille tarjoaa vaihtoehdon käsityöläispunomo. Hän on köydenpunoja Anna-Carita Alho, joka luotsaa nykyisin isänsä perustamaa Ulvilan köysipunomoa. Pienen metallilenkin avulla yhdistetään yksittäiset langat tuhdeiksi eli lankanipuiksi. Silloin isäni ehdotti, että hän voisi opettaa punontataidon joko minulle › ”Terassien kaideköydet ovat kesän sesonkituote.” Eri tarkoituksiin tehdään erilaisia köysiä. Tyypillisin köysimalli on kuvassa valmistuva 3-lyöty köysi. Anna-Carita Alhon isä Juha Alho mietti ystävänsä kanssa uusiokäyttöä paalinaruille, joita jäi runsaasti hevostallin nurkkiin pyörimään. Antiikki & Design perinne elää 62. Lankatuhtien äärellä häärää iloisesti hymyilevä nuori nainen. Sattumalta hän näki televisiosta dokumentin tanskalaisesta köydenpunojamestarista Ole Magnussenista, ja syntyi idea oman köysipunomon perustamisesta. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Köydenpunonnan oppii vain tekemällä” Köysiä aina tarvitaan, ja nyt ne ovat muotia sisustuksessakin. Miten innostuit alasta. Yritys sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä. Oltuani kuusi vuotta kotiäitinä ryhdyin toden teolla miettimään, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. – Pääsin pyörittelemään tervanaruja ja punomaan köysiä jo isäni köysipunomossa
Puista huvua liikutetaan tasaista tahtia kiertyvän köyden edellä. Antiikki & Design 63. Köysiradan vaakatasossa olevat poikkipuut eli mikot ohjaavat lankojen kulkua ja estävät niitä sotkeutumasta. Sen avulla punoja voi säädellä köyden kireyttä
– Suuren osan köydenpunontaan liittyvästä taidosta olen oppinut isältäni. Käsinpunotussa köydessä voi vaikuttaa materiaaliin, vahvuuteen, pituuteen, punontatapaan, kireyteen ja kätisyyteen. Yläasteella opiskelut eivät minua oikein kiinnostaneet, ja mietin usein, mihin näitä matematiikan laskuja tulen tarvitsemaan. Myös äitini rohkaisi ryhtymään yrittäjäksi. – Tilaan langat pääosin kotimaisten lankatukkujen kautta. tai miehelleni. Mistä olet saanut oppisi. Onko jokin materiaali erityisen vaikea työstää. – Kädentaitojen lisäksi tarvitaan hyvää laskupäätä. Jos taas tilauksessa on 70 metrin verran 50 millimetrin vahvuista kaapelipunottua köyttä, aikaa kuluu valmistukseen ja tervaukseen useampi päivä. Materiaalia köysiin voi tehdä vaikka vanhoista kalsareista, ja minua kiehtookin kovasti ajatus vanhojen kierrätysvaatteiden ja lumpun uusiokäytöstä. Käyttököysiä tarvitaan esimerkiksi kiinnittämiseen tai puutarhaan. Keitä ovat asiakkaasi. – Tietysti oma isäni. – Tein eräälle asiakkaalle paksumpaa nyöTerva levitetään köyden paksuudesta riippuen villalapasella, siveltimellä tai rätillä. Tällöin köysi valmistetaan käyttöominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään asiakkaan tarpeiden mukaiseksi. Raaka-aineita etsiessä oppii aina jotakin uutta. Hänen muistikirjastaan tarkistan aina, minkälaista lankaa ja millaisia määriä tarvitaan köyden valmistukseen. Miten kauan yhden köyden punomiseen kuluu aikaa. Kotona minulla on pienillä lapuilla monenlaisia kaavoja, joiden avulla suoritan laskutoimitukset. – Teollisesti valmistettujen köysien ominaisuuksiin asiakas ei pääse vaikuttamaan, ja valikoima on usein melko suppea. Erikoisköysiä puolestaan käytetään hevostenhoidossa ja voimaköysinä urheilussa. – Aika vaihtelee paljon riippuen köyden vahvuudesta, pituudesta ja punontatavasta. Köysiä voidaan käyttää myös tilanjakajina tai -rajaajina museoissa ja julkisissa tiloissa. Mistä töittesi hinta muodostuu. Antiikki & Design perinne elää 64. Tekniikka on tavallaan aina ollut sama, sillä köydet on lyöty samalla tavalla yhteen. Kerran tein kolmessa päivässä 600 solmua.” Alhon köysirata toimii hänen isänsä kehittämän koneen voimin. Onko sinulla esikuvia. Mikä on työfilosofiasi. Terassien kaideköydet ovat kesän sesonkituote. Perinteisin köysimalli on 3-lyöty, jossa kolme tuhtia eli lankanippua kierretään yhteen. Minkälaisia taitoja köydenpunoja tarvitsee. Ohuita ja lyhyitä nyörejä voi punoa vartissa. Miten punomasi köydet eroavat teollisesti valmistetuista. Tämän kaltaista köysipunomoa Suomessa ei tietääkseni ole toista. – Se on tuhansia vuosia vanha. Mitä materiaaleja käytät. Mistä hankit materiaalit. – Luonnonkuidut ovat pääasiallinen materiaali. Suomestakin on löydetty punontavälineitä, joiden on arveltu ajoittuvan aina rautakaudelle saakka. Muita raaka-aineita ovat esimerkiksi puuvilla ja pellava. Olen alkuperäiseltä ammatiltani rakennusmaalari, joten lankamaailma oli minulle aluksi aivan vieras. – Sisustajat ja rakentajat ovat suuri asiakasryhmä. Suurin osa niiden raaka-aineista on kuitenkin peräisin ulkomailta, koska Suomessa ei enää juuri kasvateta luonnonkuituköysiin sopivia materiaaleja. Isänsä muistikirjasta Anna-Carita Alho tarkistaa, minkälaista lankaa ja millaisia määriä tietynlaisen köyden punomiseen käytetään. Taidon osaavia löytyy enää harvakseltaan. Hyvä hamppulangan toimittaja on edelleen hakusessa, joten sitä ei valitettavasti vielä ole valikoimassamme. Tietenkään se ei voi olla sitä koko ajan, mutta pitää olla hyvä fiilis töihin lähtiessä. Siitä lähti ajatus köysipunomon jatkamisesta. Kissan raapimispuitakin teen. ”Rakoilta ei voi välttyä. Mistä tekniikka on peräisin. – Työn teon pitää olla mielekästä. Esimerkiksi 3 metrin pituinen kierrätyspuuvillasta valmistettu riimunnaru hevoselle maksaa noin 20 euroa. Köydet ovat olleet ihmiskunnan historiassa hyvin tarpeellisia, ja niitä on käytetty paljon esimerkiksi merenkulussa. – Hinta koostuu pääosin tehdystä työstä. Juuttia käytetään eniten, joko käsittelemättömänä tai värjättynä. Koin myös köydenpunonnan työksi, jossa pääsen toteuttamaan luovaa puoltani. Sitten tervatut köydet kuivuvat vielä viikon. Kaapelipunottu ja läpitervattu 50 millimetriä vahva, 20 metrin pituinen terassin kaideköysi maksaa puolestaan reilut 500 euroa. Tässä kuitenkin matematiikka on tärkeää, sillä sen avulla arvioidaan köyden lujuus ja riittävyys. Ennen koneiden aikaa yksi ihminen piti toisesta päästä kiinni, yksi pyöritti köysirukkia ja köydenpunoja päästi köyttä
weebly.com. Kuivumiseen menee noin viikko. ”VALMISTAN UUDEN TERVASATSIN” 07.30 Herään ja syön aamupalan. Vastailen sähköposteihin ja etsiskelen netistä inspiraatiota sisustustuotteisiin. – Etsin vanhoista kirjoista tietoa köydenpunontaperinteestä. Työtä tehdessäni huomasin, että moppilanka on hyvin löysää eivätkä tuhdit tahdo kiertyä tasaisesti. Lähden ajamaan kohti Poria ja haen lapset hoidosta. Vien lapset päiväkotiin ja ajan töihin Nakkilaan. Niin voin seuraavalla kerralla tarkistaa, paljonko kelkassa on ollut painoja ja kuinka paljon materiaalia on tarvittu. Kun köysi on valmis, vien sen sekä muutamat juuttirullat tervaamon puolelle. Mikä on työssäsi vaativinta. Anna-Carita Alho ripustaa tervattua köyttä kuivumaan. 15.00 Pakkaan tilauksen. 10.00 Ryhdyn valmistamaan asiakastilausta. Miten ylläpidät taitojasi. On monta muutakin asiaa, joita haluaisin tehdä, mutta kaikkea ei voi haukata kerralla. Laitan edellisenä päivänä tervaamani köyden pihalle kuivumaan. 12.00 Pidän tauon ja istahdan taukotilaan tai pihalle. Köysien ohella unelmanani on valmistaa huonekaluja, joissa yhdistyisivät köysi, puu sekä erilaiset kierrätysmateriaalit. Valmistan seuraavaksi päiväksi uuden tervasatsin. Punonnassa on aivan oma sanastonsa, ja sen lisäksi erikoisköysiin liittyy lisää opeteltavaa. – Isäni teki aikoinaan Lappiin suopunkinaruja, joita käytetään porojen lassoamiseen. 20.00 Ilta on perheen yhteistä aikaa. Ne ovat seuraavana opeteltavien asioiden listalla. Mikä on tärkein työvälineesi. – Tärkeimmät ovat omat kädet. Muista työvälineistä tärkeitä ovat köysirata ja -rukki. Työ on myös fyysisesti raskasta. Vien paketin Postiin tai Matkahuoltoon. Ulvilan köysipunomo, Rantakareksentie 1, Nakkila, 044 242 9347, www.koysipunomo. Toiset materiaalit kiertyvät luonnostaan kauniisti, kun taas toiset tarvitsevat enemmän työstämistä onnistuakseen. Rakoilta tai kovettumilta ei voi siis välttyä, mutta pyrin suojaamaan käsiäni hanskoilla. 14.00 Kokeilen, miten itselleni uudet materiaalit toimivat köydessä. Teen muutaman eri vahvuisen pätkän ja kirjaan muistiin materiaalimenekin sekä valmistusohjeet. Kun lapset menevät nukkumaan, saatan vielä jatkaa paperihommien parissa. Anna-Carita Alho Köydenpunoja riä makramee-seinätekstiilejä varten niin sanotusta moppilangasta. Sitten jatkan töitä ja käyn tervaamassa köyden sekä juuttirullat. Yhteen tilaukseen tein kolmen päivän aikana noin 600 solmua, sillä köydet päätellään käsin. Minkälaisesta työstä haaveilet. Esimerkiksi veneilyssä käytettävillä köysillä on aivan omat terminsä, ja on päästävä sisään alan kieleen ja maailmaan. Painavien köysien siirtäminen ja rullaaminen vaatii voimaa. – Olen käsillä tekijä, ja minulle onkin vaativinta tietotekniikan kanssa työskentely. 09.00 Saavun köysipunomolle ja avaan radion, kanavan valitsen senhetkisen olotilani mukaan. Keitän kupin teetä ja juon sen ulkona. Antiikki & Design perinne elää 65. Syödessäni ideoin tulevia projekteja tai kirjoitan muistiin lähipäivien työlistaa ja hankintoja
ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Valaisin on ilmeisesti harvinainen. Pellavatäkänä on löytö Olemme tyhjentäneet Längelmävedellä vanhan kesämökkimme vinttiä. Liitä mukaan tarkka valokuva esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. (AK) Vakuutusarvo 180 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Sen kartiomainen muoto on puolestaan hyvin tyypillinen 1950-luvun lopulle. Johansson-Papen valaisimet ovat myös haluttuja keräilykohteita. Mikä on sen arvo. Tämä on löytö, onneksi olkoon! Kyseessä on pellavatäkänä Kosiomatka, jonka on suunnitellut tekstiilitaiteilija Kirsti Rantanen ja joka on kudottu Helmi Vuorelmalla. 2. Kooltaan se on 65 x 190 cm. Vastaamme kysymyksiin vain lehdessä. Lähetä meille oma kysymyksesi! ja valkoista lasia tai akryyliä. Materiaali on ilmeisesti maalattua metallia Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Valaisin taitaa kyllä olla harvinainen. Kannattaako tätä säästää, kun se ei oikein sovi mihinkään. Sieltä löytyi tekstiili, jossa ei ole muuta tietoa kuin lappu Helmi Vuorelma Lahti. Valaisin on ajaton ja sopii monenlaisiin sisustuksiin. Kuvia ei palauteta. En ole löytänyt Lisa Johansson-Papea (1907–89) koskevasta kirjallisuudesta samanlaista valaisinta, mutta Sinkan näyttely tukee vahvasti sitä, että suunnittelija on hän. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. 1. Siellä oli sama lamppu kuin minulla mutta tummanvihreänä. SaAntiikki & Design kysy esineestä 66 1. Suunnittelijaksi kerrottiin Lisa Johansson-Pape vuonna 1957. Lisa Johansson-Papen valaisin Kävin joku vuosi sitten Keravan taidemuseo Sinkan Orno-valaisinten näyttelyssä
Bukows kisilla on niitä myös myynnissä. Tyyppi on ollut yleinen niin Ruotsissa kuin Suomessakin 1800-luvun jälkipuolella. Mallin kahvat ja nupit uudistettiin 1920-luvun lopulla art decon muodin mukaan merihenkisiksi, simpukan ja kalan muotoisiksi. Provinssityötä 1800-luvulta Osaisitteko auttaa minua sohvan hinta-arviossa. Siirtokuvakoriste on yksi lukuisista Arabian kasviaiheisista koristeista, joilla ei useinkaan ollut virallista nimeä. Kannattaa siis sijoittaa arvotekstiili kunniapaikalle. 1940-luvulla sarjan kannuihin palautettiin rokokoohenkiset, lehväköynnöksiä muistuttavat kahvat, niin kuin kuvan kannussakin on. Sivusta vedettävä sohva-sänky tuli muotiin jo kustavilaisena aikana. Vati, jossa on irisoiva lasitus, on todennäköisesti 1970-luvulta. Sen sisällä on säilytystila. Koristelautanen on Birger Kaipiaisen Florence-sarjaa. Sohvanne on myöhäisempiren aikana syntynyttä tyyppiä selustan kaartuvine hartialautoineen ja ulos kaartuvine käsinojineen. 228 cm) on tehty Ruotsissa 1800-luvun loppupuolella. 5. Kysymyksessä ei kerrota vadin kokoa, mutta oletettavasti sen halkaisija voisi olla noin 25 cm. Muutama vuosi sitten uusittu verhoilu on muuten siisti, mutta reunusnauhan liima on pettänyt kahdesta kohdasta. › Antiikki & Design kysy esineestä 67 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 2 3 4 5. (AK) 4. Valkoinen väri on 1900-luvulta. Takana pitäisi olla ootrattu. Puusohva (lev. (PP) 3. Yksi takana oleva tassujalka lohjennut. Vakuutusarvo 750 e. signeeraus Birger Kaipainen, Arabia. (AK) Vakuutusarvo 80 e , arvio Antiikki Maini ja Veli. Tornileimaa on käytetty vuosina 1917–32. DK-mallin kahvikannu Onko kahvikannu Arabiaa, ja kuka sen on suunnitellut. Kahvikannu on Arabian DK-sarjaa, joka lainattiin ruotsalaiselta Rörstrandilta. Sohvan on valmistanut joku maaseudun tai pikkukaupungin puuseppä, ja alkuaan se melko varmasti on ollut tummaksi petsattu ja kiillotettu tai Täkänä on tarkoitettu ripustettavaksi kyljelleen. Täkänä on suunniteltu ripustettavaksi kyljelleen. Joitakin Rantasen täkänöitä on vain yksi uniikki kappale, joitakin taas kudottiin useampia kappaleita. (K-PK) Vakuutusarvo 300 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Vakuutusarvo on hyväkuntoisena / kunnostettuna 1 700 e. Rantasen aiheiltaan ja väritykseltään rikkaat täkänät ovat jääneet nykyisin vähemmälle huomiolle taiteilijan keskityttyä monumentaalisiin tekstiiliveistoksiin. manlainen on ollut mukana Rantasen täkänänäyttelyssä Design Centerissä Helsingissä 1961 ja vuosi sitten hänen retrospektiivisessa näyttelyssään Designmuseossa. Birger Kaipiaisen Florence Mikä on Birger Kaipiaisen keramiikkavadin arvo. Pohjassa on haalistunut tornileima ja kirjaimet DK
Mitä voisitte kertoa siitä. 1800-luvun loppupuolella öljylamppuja valmistettiin kertaustyylisinä ja 1890-luvulta lähtien myös jugendtyylisinä. Haluaisin tietää suunnittelijan. Tämä malja vaikuttaa juuri sellaiselta. Maljan halkaisija on noin 20 cm, korkeus noin 7 cm. (KK) Vakuutusarvo 15–35 e / kpl koon mukaan. Öljylamppu kruu nussanne on jugendin kasviaiheita, jotka tulivat muotiin 1890-luvulla. Esineitä ei saanut valmistaa myyntiin. Mikä voisi olla sen arvo. Antiikki & Design kysy esineestä 68 8 9 6 7. Lasinpuhaltajat tekivät esineitä tietenkin lahjoiksi tuttavilleen. Tämäntyyppisiä kruunuja valmistettiin 1900-luvun alkuun asti. Kuten teidänkin lampussanne, öljysäiliö oli usein moniväristä majolikaa. 8. Kertaustyylinen öljylamppu Haluaisin tietoa öljylampustani, jossa on myös paikat kynttilöille. Kuva on otettu sellaisesta perspektiivistä, ettei lasien muodosta saa kovin tarkasti selvää. Valopetroli ja sitä varten tehty poltin kehitettiin Amerikassa 1850-luvulla. Lasisto 1800-luvun lopulta Perinnön kautta minulle on tullut lasisarja. Kynttilänvarret saatettiin koristaa arvokkuuden lisäämiseksi kristallein. (K-PK) Vakuutusarvo 450 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. (KK) Vakuutusarvo 60 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. 7. Usein tämän tyyppiset valaisimet olivat saksalaista alkuperää. Lasitehtaan puhaltajilla oli aikoinaan virallisesti oikeus tehdä omaan käyttöön esineitä työajan ulkopuolella. 6. Hienoimmat tehtiin kullatusta pronssista, mutta tavallisin materiaali oli sinkkilejeerinki, joka pronssattiin tai patinoitiin. 1800-luvun lopun lasistot olivat kopioituja ulkomailta, muun muassa Ruotsista. Lasistoon kuuluva punssimuki viittaa Ruotsiin, vaikka toki 1800-luvun lopulla punssia on juotu Suomessakin. Siksi on liki mahdotonta tietää, ovatko lasit suomalaisia. Puhaltajan vapaa-ajan työ Minulla on lasinen malja, joka on sukutiedon mukaan tehty Riihimäen lasitehtaassa 1930-luvulla. Esikuvana Yngve Ekström Onko tuoli Alvar Aallon suunnittelema vai esimerkiksi Aalto-kopio. Samanmuotoisia laseja on kuulunut Iittalan lasitehtaan tuotantoon, mutta koristehionta tai kaiverrus ei ole tuttu. Lähin esikuva löytyy ruotsalaisen YngÖljylampussa on jugendin kasviaiheita. Moniosainen lasisto on tyylillisesti 1800-luvun lopulta. Leimoja ei ole. Esine on niin sanottu vapaa-ajan työ. On hyvin mahdollista, että joku sukulainen tai tuttava on ollut Riihimäen lasitehtaalla töissä. Mikä on sen arvo. Sukutieto saattaa pitää paikkansa. Tuoli ei ole Alvar Aallon suunnittelema. Kattomalleissa oli toisinaan korkeutta säätävä vastapaino ja lisävaloa antamassa kynttilänvarret. (AK) 9. Valaisimessanne näyttää olleen tulppaanin muotoinen lasivarjostin. Öljylamppuja oli pöytä-, seinäja kattomallisina. Mahtaako tuoli olla minkään arvoinen. Metallissa lukee K&G Record Berlin. Valaistuksen ja asumismukavuuden kannalta keksintö oli merkittävä. Koska esineessä ei ole signeerausta, on käytännössä mahdotonta tietää, kuka sen on tehnyt
Ripustuslenkki on katkennut, ja se on korvattu reiällä. Se oli aika kallis, mikä varmaankin osaltaan vaikutti siihen, että se oli tuotannossa vain vähän aikaa. Vakuutusarvo 80 e. KosAsla-maljan suunnitteli Pekka Paikkari. (KK) Vakuutusarvo 130 e. ve Ekströmin (1913–88) Skandi-formille 1950-luvulla suunnittelemasta satulavyötuolista, mutta siitä tämä tuoli kuitenkin eroaa yksityiskohdissa ja tietyssä kömpelyydessä. Tämän tyyppisiä tuoleja on tehty lukuisia vielä 2000-luvulla. Lammista kerrotaan, että esine on hopeinen venäläinen kasteristi todennäköisesti 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. Malja sai muistaakseni paljon julkisuutta. (AK) 12. Se on todennäköisesti tehty Suomessa. Pekka Paikkari tunnetaan paremmin keraamikkona. Maljakko on toteutettu vanhakantaiseen posliinimaalaustyyliin, jolle löytyi edelleen kysyntää, vaikka vallitseva tyyli-ihanne oli moderni ja pelkistetty. (AK) 10. Biedermeiertyylinen kalusto Haluaisin tietoja tästä hyväkuntoisesta kalustosta. Valmistaja, Atelier Nordqvist, oli suomalainen keramiikkapaja, joka muutti myöhemmin nimensä Savitorpaksi. Kunnosta päätellen tuoli ei ole kovin vanha, ehkä 1990-luvulta. Kalustoja tiedetään valmistetun siellä yli 4 000 kappaletta. (AK) 13. Pekka Paikkarin Asla Tyhjensin isoäitini asuntoa ja löysin tällaisen Iittalan kulhon. Se oli Iittalan tuotannossa vuonna 1996. Kalustonne on kuvan perusteella myöhäisempireeli biedermeiertyyliä ja todennäköisesti valmistettu 1920–30-luvulla, jolloin klassisoivat muodot olivat jälleen muodissa. Kuuluisin suomalainen valmistaja oli vuonna 1918 perustettu Julius Kutvosen huonekalutehdas Suonenjoella. (K-PK) Vakuutusarvo 1 000 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Tällaisia kalustoja valmistivat myös muut puusepäntehtaat ja verstaat, olen nähnyt vielä 1990-luvulla tehtyjä. Tyyppiä valmistettiin sekä mahonkivaneroituna että koivuisena. › Antiikki & Design kysy esineestä 69 10 12 11 13. Kalustotyyppi oli erityisen suosittu porvariskotien salongeissa. Kalusto perustuu empiren englantilais-skandinaaviseen suuntaukseen, joka oli muotoilultaan kevyempää kuin pietarilainen. Osaatteko kertoa, mikä se on. Kokonaisuuteen kuului tavallisesti sohva, kaksi nojatuolia, pikkutuoleja ja pylväsjalkapöytä, joskus myös kukkapylväät. Käsin maalattu perintömaljakkonne saattaa vaikuttaa vanhalta, mutta se on itse asiassa melko nuori, 1950–60-luvulta. Sohvissa oli trumpetin muotoiset käsinojat ja tassujalat, tuolien selustassa veistetyt, vastakkaiset delfiinit. Pieni kasteristi Osaisitteko kertoa pienen hopeisen ortodoksiristin historiasta ja arvosta. Arvo on vähäinen, muutamia euroja, mutta tunnearvo ylittää tässä kaupallisen arvon moninkertaisesti. Kuinka vanha se on. 11. Mikä on sen arvo. Antiikkiliike J. Atelier Nordqvistin maljakko Minkä arvoinen voisi olla tämä käsin signeerattu maljakko. Sain sen yli 50 vuotta sitten ystävältäni, joka oli ortodoksi. Kyseessä on Pekka Paikkarin suunnittelema malja nimeltään Asla
Alussa tuotanto perustui perinteisiin malleihin, 1950-luvulla tuli moderneja malleja, joita suunnittelivat muiden muassa Bertel Gardberg ja Tapio Wirkkala. Yritys valmisti kulta-, hopea-, tinaja uushopeaesineitä, kuten kahvikalustoja. SuojeluskuntaAntiikki & Design kysy esineestä 70 Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 11910 Riihimäki www.suomenlasimuseo.fi avoinna ti su 10-18 Kerttu Nurminen luontomatkalla lasin ihmemaassa 18.5.-19.8.2018 Välähdyksiä BJÖRN JA TILLY SOLDANIN tarinasta 1.3.–31.8.2018 Järvenpään taidemuseo Kirjastokatu 8,+ 358 (0) 40 315 3881 • taidemuseo@jarvenpaa.fi • www.jarvenpaa.fi/taidemuseo 7/6/4 € • Avoinna: ti–su 11–18 Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 11910 Riihimäki www.suomenlasimuseo.fi avoinna ti su 10-18 Kerttu Nurminen luontomatkalla lasin ihmemaassa 18.5.-19.8.2018. (HK) 14. Tinapikarin valmistaja on Hopeatehdas Oy, joka toimi Helsingissä 1925–71. Onko se Tapio Wirkkalan suunnittelema. Se on joka tapauksessa näyttävä sisustusesine. (AK) 15. 14 15 16 ka maljakko ei edusta aikansa design-ihanteita, sen rahallinen arvo ei ole kovin suuri. Koriste-Buddha Ostin helsinkiläiseltä kirpputorilta kivisen Buddhan pään (30 x 25 cm, paino 17 kg). Buddhan päitä on tehty monissa maissa Aasiassa. Miltä ajalta ja mistä maasta se voisi olla peräisin. Pikari suojeluskuntamerkillä Mikä on suojeluskuntamerkillä varustetun tinamukin arvo. Gardberg muotoili esimerkiksi hopeiset Birgitta-aterimet 1955. Nokinen patsas oli lähes musta, mutta pesun jälkeen siitä paljastui vaalea kaunokainen. Tämä pikari 1930–40-luvulta edustaa kuitenkin perinteistä linjaa, eikä siinä voi nähdä kenenkään muotoilijan kädenjälkeä. Vakuutusarvo 70 e. Antiikki J. Lammista kerrotaan, että veistos on todennäköisesti 2000-luvun koriste-esine. Arvo on vastaava kuin uuden, eli noin 50 e
Tämä on niin sanottu levinnyt mariskooli. Koskettimet ovat norsunluuta, onko niille enää mitään käyttöä tai arvoa, jos itse piano joutuu kaatopaikalle. Se piti muovata ja lämmittää sitten uudelleen, jolloin se vasta muuttui punaiseksi. (AK) 17. 09 855 62 10 juviposti@juvi.fi www.juvi.fi. Ei virallinen mariskooli Haluaisin tietoja Nuutajärven rubiinin värisestä mariskoolista (kork. 11 cm). Koskettimet varaosiksi Vanhempieni antiikkipiano on harmiksemme kuivunut nykyisessä asunnossa pilalle. entisöintiin Petikontie 1 Suomalaistentie 1 1000 m 500 m 2 2 p. Ei ole vastaavaa tullut vastaan, enkä usko, Ulla Rantanen VUOSIEN KUVAT Kouvolan taidemuseo Poikilon kesänäyttely Kouvolan taidemuseo Poikilo, Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo, puh. Punainen väri ainakin oli siihen aikaan niin sanottu uudelleenlämmitysväri. pianoverstas.fi) Alex Setzer sanoo, että vanha rikkinäinen ja korjauskelvoton piano on ongelmallinen. Puuvalmiina heti mukaan Värin päätät sinä Myös pintakäsittelyaineet ja helat esim. 020 615 5297 poikilo@kouvola.fi, www.poikilo.fi, avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu Liput 7/5 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy Ulla Rantanen, Juomapaikka I, 2005 Poikilo-museot Kuva: Pirkko Porkka 31 .5 .-2 .9 .2 01 8 että se on kuulunut Nuutajärven tuotantoon. Silloin arvoon sisältyvät liikkeen pitämiseen liittyvät kulut, kuten tilan vuokra ja arvolisävero. (AK) Antiikki & Design kysy esineestä 71 Välähdyksiä BJÖRN JA TILLY SOLDANIN tarinasta 1.3.–31.8.2018 Järvenpään taidemuseo Kirjastokatu 8,+ 358 (0) 40 315 3881 • taidemuseo@jarvenpaa.fi • www.jarvenpaa.fi/taidemuseo 7/6/4 € • Avoinna: ti–su 11–18 Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23 11910 Riihimäki www.suomenlasimuseo.fi avoinna ti su 10-18 Kerttu Nurminen luontomatkalla lasin ihmemaassa 18.5.-19.8.2018 2 2 kunnon puuta Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO Kehä III Länsiväylä Puusepän valmistamat täyspuu -keittiöt, -kaapit... 16. Sen sijaan ainakin silloin, kun tuotanto oli vielä Nuutajärvellä (vuoteen 1995) joku työntekijä saattoi tehdä tuollaisia omaksi ja ehkä tuttavienkin iloksi. Angelniemen Piano & Flygel Ateljeen (www. Onko tällaisia valmistettu paljon. (KK) Vakuutusarvo 90 e. VAKUUTUSARVO tarkoittaa vakuutettavan omaisuuden nykyarvoa eli sitä hintaa, jolla esineen saa hankittua antiikkitai vanhan tavaran liikkeestä. 17 Vanhat koskettimet ovat norsunluuta. esineillä on keräilijänsä, mutta arvo ei nouse kovin korkeaksi. (AK) Vakuutusarvo 60 e, arvio Antiikki Maini ja Veli. Pianonvirittäjän mukaan sitä ei kannata korjata, ellei joku tee sitä itselleen. Valmiiksi puristettu malja on helppo lämmittää ja muovata vadiksi. Sula punainen lasi oli ikävän kellertävää. Ammattilainen, joka korjaa ja entisöi vanhoja pianoja, voi käyttää koskettimet ja muut osat varaosiksi, mutta tuskin pystyy maksamaan muuta kuin hakemiskulut
5. Hiuskoriste tai päähine 65 e ja clutch eli pieni laukku 65 e, molemmat 1940–50-luvulta, VintagEija’s. Häränsilmillä on alkuperäispakkaus. 1. löytöretkeilijän paratiisi Antiikki & Design 72 Katja Weiland-Särmälä on lehtemme blogisti. Nanny Stillin Heinrich Porzellanille 1970-luvulla suunnittelema Rondo-astiasto kuudelle hengelle oli messutarjouksessa 250 e, Brummer & Brummer. Sohva 2 800 e, Antiikkilöytö Valli & Selin. Nanny Still suunnitteli Rondo-astiaston. Näiltä messuilta jokainen kovan luokan keräilijöistä pikkupoikiin löysi varmasti jotain mieluista ja omalle kukkarolleen sopivaa. Miska-karhu istuskeli Bomanin sohvalla. Peltilelut ovat keräilijöiden suosiossa, yksityinen myyjä. Hän esittelee vintageja designlöytöjään.. 6. 3. Samantyyppinen mutta eri kuvulla löytyy Valinten luettelosta nimellä Istanbul. Löytöretkeilijän paratiisi www.antiikkidesign.fi/blogit. Pallosormus eli Leppäkerttu 480 e, reiällinen sormus 365 e ja Kevät 880 e, OldGold.fi. Expossa oli myös paljon huonekaluja. Pääsiäisviikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetystä Retro & Vintage + Design exposta saattoi löytää koko kodin sisustuksen huonekaluista pikkutavaroihin ja tekstiileihin. Huikean värinen Elsa Eleniuksen (1897–1967) keramiikkavati vuodelta 1926, 1 500 e, Ajan-Muisto. 9. 1 3 2 5 6 7 8 9 4 ISTANBUL VAI LEPPÄKERTTU. Tätä valaisinta olen kuullut kutsuttavan Nukkumatti-nimellä, 70 e, yksityinen myyjä. 8. Tyylikkäänä juhliin. Kaj Franckin Häränsilmä-tuhka-astiat alkuperäisessä pakkauksessa, 85 euroa, yksityinen myyjä. 2. 7. Taitavan suomalaisen itseoppineen korutaiteilijan Liisa Vitalin sormukset ovat haaveissani. Sgraffito-tekniikalla koristetun vadin on valmistanut vuosina 1862–1988 toiminut italialainen Fratelli Fanciullacci, 75 e, Vivadesign. Nämä toimisivat hyvin vaikka sushitarjoilussa soija-astioina. 4. Joskus mietin esineille myös arkisia, uusia käyttötarkoituksia
Antiikki & Design 73 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI Uudenkaupungin museo Wahlbergin museotalo Porvariskodin arvokkuutta, käsinmaalattuja tapetteja, komeita kaakeliuuneja, pienin pistoin kirjailtuja käsitöitä. Myös merellistä historiaa satojen vuosien ajalta.
Todennäköisesti 1800ja 1900-lukujen taitteessa tehdyn nuken pää on lasittamatonta posliinia eli biskviitä, joka muistuttaa himmeydessään ihoa. Vartalo on paperimassaa ja jäsenissä on pallonivelet. Antiikkinuket ovat salaperäisiä, eikä asiantuntijakaan aina pysty määrittämään niiden tarkkaa ikää. Antiikki & Design 74
keräilijä Lapsuuden Järvenpäästä syntyi kokoelma Satu Rantala on asunut Järvenpäässä pieniä taukoja lukuun ottamatta pikkutytöstä lähtien. Karhuherra Paddingtonilla on edelleen tärkeä rooli kokoelmassani, Satu Rantala kertoo. Saksalaiset ja ranskalaiset antiikkinuket maksoivat enemmän kuin muut löytöni, jotka olen bongannut kirpputoreilta. Näyttelyn vanhimpien esineiden eli posliinipäisten antiikkinukkien myötä aikamatka tehtiin 1800-luvulle asti. Moni esine Rantalan kokoelmassa on seurannut häntä omasta leikkimökistä asti. Nyt kokoelmalla on huone kotona. Nostalgia kuljettikin vieraat lapsuuteen – joko itse eri vuosikymmenillä koettuun tai menneisyyden tarinoina kuultuun. Aika muistojen kokoamiselle tuli, kun Rantala jäi eläkkeelle Järvenpään Lääkärikeskuksen erikoislääkäripuolen päällikön tehtävästä. – Vietin lapsuuteni Järvenpäässä talossa, jossa vanhempani pyörittivät sekatavarakauppaa. Massapäässä on ripselliset, liikkuvat silmät. . › Antiikki & Design 75. Aloitin keräilyharrastukseni vuonna 1974, jolloin ostin ensimmäisen nallen naisvoimistelijoiden kirpputorilta. Minulla on visusti tallessa myös aapiset omilta kouluvuosiltani. Nukkeperheen huonekalut ja astiat, Suomessa jymymenestykseksi osoittautuneen amerikkalaisuuden airueen eli Aku Ankka -lehden 1950-luvun numerot sekä Viewmaster-katselulaite Grace Kellyn ja ruhtinas Rainierin häistä kertovine kuvakiekkoineen tuovat tuulahduksen keräilijän lapsuudesta. Niilo Räihän Järvenpäähän perustamassa muovitehtaassa syntyi monenmoisia leluja. . Vartalo on todennäköisesti jouhi täytteinen ja raajat pehmeää kumia. Lukemattomien tuntien uhraaminen haaveen täyttymiseen kannatti. Ennen sotaa vanhempani Martta ja Arvo Palkisto olivat asuneet Terijoella. Niin lasten kuin aikuistenkin katseet naulinnut näyttely koostui monista eri esinekokonaisuuksista: yksi vitriini avasi Muumien maailman, toinen antiikkinukkien lumon. Vierailu ensimmäiSatu Rantala sai äitinsä tekemän Eeva-nuken jouluna 1954. Yhteensä näyttelyssä oli tusinan verran vitriinejä, jotka kaikki kertoivat lapsuuden satumaailmoista menneinä aikoina. KOKOELMAN RUNKO on Satu Rantalan oma lapsuus. . MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG S atu Rantalan pitkäaikainen haave tuli todeksi viime vuonna, kun hän järjesti kotikunnassaan Järvenpäässä sijaitsevan Prisma-kauppakeskuksen Rantagalleriaan näyttelyn lelukokoelmastaan. Vuosi kymmenten mittaan hän on hankkinut lelukokoelman, joka on samalla tuulahdus keräilijän omasta lapsuudesta ja paikkakunnan muuttuvasta historiasta. Samaan taloon palasin mieheni Matti Rantalan kanssa aikanaan perustamaan perhettämme pääkaupungissa vietetyn opiskeluajan jälkeen. Sitä ennen työläs urakka ei olisi onnistunut. – En ole koskaan upottanut suuria rahoja keräilyyn. Sieltä perheemme muutti Hattulaan ja sitten Järvenpäähän vuonna 1949, hän kertoo
Kokoelmaan mahtuu niin vanhoja puuja pahvilippaita kuin 1980-luvun muovihahmoja KOPin Roope Ankasta Osuuspankin virtahepoihin. Seisova nukke on saksalaisen Simon & Halbigin. Säästäväisyys kuului Rantalan lapsuuden hyveisiin, ja niinpä jokainen pankki tarjosikin lapsille houkuttelevaa säästölipasta porkkanaksi. Idän ohella länsi kiehtoi ajan lapsia, mistä kertoo Rantalan kokoelman Disney-teemainen osio. Antiikki & Design 76. Stockmannilta aikanaan ostettu Niiskuneiti on muisto Satu Rantalan lapsuudesta. Rantalan perhettä Neuvostoliitto kiinnosti erityisesti, sillä vanha koti sijaitsi Terijoella. Peikon hännässä on Helena ja Martti Kuuskosken Atelier Faunin merkki. Ensimmäinen bussimatka tehtiin jo vuonna 1965. 1950-luvun muumilelut ovat keräilyharvinaisuuksia. Istuvan ranskalaisnuken päästä löytyy leima ”S. Pienenä hän haaveili matkasta vuonna 1955 avattuun Disneylandiin, mutta onni ei ollut myötä edes Aku Ankka -lehden lukijakilpailussa. PAIKALLISUUS TUO kiinnostavan ulottuvuuden Satu Rantalan kokoelmaan. Esimerkiksi 1950-luvun luvun muumihahmot, joista Rantala sai ensimmäisen Stockmannilta ostettuna syntymäpäivälahjana, heijastivat toivoa humaanimmasta tulevaisuudesta Tove Janssonin muumitarinoiden tapaan. Lappi-teemaisten matkamuistonukkejen kirjo kertoo lomien ja matkailun yleistymisestä. SUOMEN KEHITYS sodasta toipuvasta kansakunnasta moderniksi maaksi näkyy kokoel massa monin tavoin. F. keräilijä senä oppikouluvuonna 1957 silloin menehtyneen säveltäjämestarin Jean Sibeliuksen haudalla elää vain muistoissa. J.”. Peikkometsä asukkeineen kuuluu Järvenpään historiaan. Valkoiseen turkkiin puettu neiti on lähtenyt maailmalle saksalaisen Simon & Halbigin nukkepajasta. Paitsi että lelut kertovat hänen omasta henkilöhistoriastaan, ne myös heijastavat Peikkometsä oli Järvenpään oma lasten teemapuisto. Niinpä lapsuuden haave toteutui vasta tällä vuosituhannella. B. Neuvostoliitosta matkanneet, itäblokkinostalgiaa huokuvat nuket ja nallet – vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisten maskotti Miska-karhu mukaan luettuna – puolestaan kertovat ajasta, jolloin ulkomaanmatkat alkoivat vetää suomalaisia puoleensa. Sillä on alkuperäinen vaatetus. Vanhimmat Rantalan Lappi-nukeista tuovat terveiset 1940-luvulta
Risaksi rakastetusta lelusta ei kuitenkaan saa koskaan uudenveroista, ja käytön jäljet on hyväksyttävä osana sen persoonallisuutta. VERKOSTOIDU ja vaihda tietoja netissä. Järvenpään menneisyyttä. Sitä löytyy muun muassa kansainvälisistä nettikirjakaupoista. Sen ystävä on leiman mukaan saksalaisen Simon & Halbigin valmistama. . Kekseliään kaksikon luomat hellyttävät peikot seikkailivat aikoinaan myös säästölippaina ja brittiläisen TV Times -lehden maskotteina. Pienet nukenvaunut ja värikkäät hiekkalaatikkolelut matkasivat täältä Järvenpäästä aikoinaan lukuisten lapsien iloksi, Rantala kertoo. Myös paikallinen elinkeinoelämä on jättänyt jälkensä kokoelmaan. Helena ja Martti Kuuskoski perustivat sen 1950-luvun lopulla luomiensa peikkohahmojen kodiksi. Vihreäpukuinen saksatar koostuu biskviipäästä, massavartalosta ja pallonivelistä. Mukaan mahtuu esimerkiksi joukko pörröisiä peikkoja, jotka muistuttavat paikkakunnalla sijainneesta Peikkometsästä. Armand Marseillen Saksassa valmistaman nuken pää on biskviitä ja vartalo nahkaa. Esimerkiksi nalleja nukkekeräilijöitä on valtavasti eri puolilla maailmaa. ÄLÄ SÄIKÄHDÄ pikkuvirheitä. Lelut eivät ole Satu Rantalan ainoa intohimo, sillä hän rakastaa monenlaista vanhaa kristallikruunuista keramiikkamaljakkoihin. Nukkeja nalletohtorien apua on tarjolla niin Suomessa kuin lähialueilla. Antiikki & Design 77. keräilijä VINKKEJÄ LELUKERÄILIJÄLLE RUNSAUDENPULA häkellyttää lelukeräilijän helposti. Intohimo on periytynyt myös Laura-tyttärelle, joka mieluiten sisustaa vanhoilla tavaroilla, vaikka ei saanutkaan leikkiä lapsena äidin leluaarteilla. Jokaisella on kerrottavanaan tarina niin Rantalan elämästä kuin 1900-luvun lapsuudesta. Mieti, mihin leluihin tai aikakauteen haluat keskittyä. Satu Rantala kartuttaa antiikkitietämystään jatkuvasti, suuntaa hän sitten lomalla Pariisiin tutustumaan Ranskan viimeisen kuningattaren Marie Antoinetten aarteisiin tai lähiseudulle Ainolaan ihailemaan kansallissäveltäjä Sibeliuksen flyygelihuoneessa kimmeltävää kristallikruunua. KIRJALLISUUTTA antiikkileluista on runsaasti tarjolla etenkin englanniksi. Kotoisin kosketus menneisyyteen on kuitenkin oman kodin museohuone, jossa odottavat nuket, nallet ja peikot. Niilo Räihän vuonna 1952 Järvenpäähän perustaman muovija lelutehtaan lopettaessa viitisen vuotta sitten hankin sieltä joukon uustuotantona valmistettuja esineitä
– 2.12.2018 Kauppakatu 25, Jyväskylä | p. Tärkeä selittävä tekijä tähän on ollut juuri Museokortti. Erikoisuuksia löytyy aina Tampereen Jääkiekkoja Vakoilumuseoista Salon Elektroniikkamuseoon tai Turun Forum Marinum -merimuseosta Kangasalan Mobilia-automuseoon. Ku va U ni C re di t A rt C ol le ct io n Ku va Ve sa H ov i 28.4. Moni ostaa kortin myös itselleen. Suosituimpia kohteita ovat olleet Helsingin ja Tampereen suuret museot, mutta Museoliitto korostaa, että tarjolla on nähtävää ”Ahvenanmaalta Inariin”. 2017 käyntejä oli jo 7,1 miljoonaa. Kauppiaantalomuseon kesänäyttely avautuu 5.6. Vuonna 2014 maamme museoissa käytiin 5,5 miljoonaa kertaa. Antonio Donghi: Jonglööri, 1936. Antiikki & Design 78 Niin lukijammekin. 014 266 4370 www.craftmuseum.fi Museokortti • museot.. 045 122 5305. Luonnosta kiinnostuneet ovat löytäneet tiensä Savonlinnaan Metsämuseo Lustoon tai Luontokeskus Haltiaan Espoossa. ELINA LASSILA Museokortti on nostanut museoiden kävijämääriä. KORTILLA MUSEOON SUOMEN MUSEOLIITTO otti vuonna 2015 käyttöön Museokortin, jonka tarkoituksena oli tehdä museoita tunnetuksi ja lisätä kävijämääriä. Lisätietoa ja mukana olevat museot: www.museot.fi. Museokortti on suosittu lahja vaikkapa valmistujaisissa, syntymäpäivinä, jouluna Ateneum on suosituin Museokortti-kohde. Haminan kaupungin museot ovat tämän vuoden uusia Museokortti-kohteita. Jo 165 000 suomalaisen taskusta löytyy kortti, jolla pääsee noin 250 museoon. Siellä on 19.8. Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 Kopernikuksentie 1 www.observatorio.fi Avoinna: to 12–20, pe–su 12–16 HELSINGIN OBSERVATORIO HELSINGIN OBSERVATORIO tai äitienpäivänä. Sillä vierailtiin museoissa viime vuonna 900 000 kertaa. Siitä on iloa kotimaan matkoilla: minne meneekin, voi aina tarkistaa, mitä paikallisissa museoissa on tarjolla. Kortin voi ostaa museoiden lipunmyynnistä tai Museoliiton nettikaupasta, hinta 68 e, uusittuna 59 e, voimassa 12 kk. asti italia laista 1920–30-lukujen taidetta. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. Tavoite on toteutunut. Myynti: Jorma Viitanen, p
| Ti, To – Su 11.00 – 16.00, Ke 11 – 18 Keskiviikkoisin konsertit klo 19, lippukassa klo 18 SIBELIUS näyttely SOITIN näyttely KONSERTIT – Kevätja syyskaudella Piispankatu 17 | www.sibeliusmuseum.fi Kantaatti tohtoreille Tervetuloa Turkuun Sibeliusmuseoon! NUORI LEENA LUOSTARINEN 8.6.–16.9.2018 TAIDEMUSEO EEMIL SUISTAMONTIE 3 | 73100 LAPINLAHTI 040 187 2678 | INFO@EEMIL.FI | eemil.fi T A ID E M U S E O E E M IL TalonpojisTa TaiTeilijoiksi pekka, antti, eemil, Heikki ja arttu Halonen 2.5.–2.9.2018 ti–su 11–18 Rantatie, Tuusula | www.halosenniemi.fi. | Ti – Su 11.00– 16.00 2.5. – 30.11. 80 Antiikki & Design Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 Näyttelyt aikavälillä 1.2.2018–6.1.2019 MUSEO AVOINNA 1.2. – 31.8. – 30.4., 1.9
Asikkala • 16.–17.6. www.fiskarsinantiikkipaivat.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. 050 5257 464, www.laatumessut.com. Billnäsin Perinneja antiikkipäivät puolestaan palaavat vanhaan paikkaansa Billnäsin ruukin Isoon pajaan. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. vanhan tavaran myyntitapahtumia. Isokyrö • 10.–12.8. Modern huutokauppa. Inkoo • 21.–22.7. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Ilmoita tapahtumastasi meille antiikkidesign@fokusmedia.fi. Perinteiset Fiskarsin Antiikkipäivät jatkavat idyllisellä Fiskarsin ruukkialueella Vanhassa veitsitehtaassa. Hämeenlinna • 30.6. ExpoNova, p. ANTIIKIN YSTÄVÄN SUPERVIIKONLOPPU HEINÄKUUN ALUN viikonloppu 5. Isonkyrön 1700-luvun markkinat, Vanhan kirkon alue, Museotie 4. Huutokauppakamari Aikalöytö, www.aikaloyto.fi, www.maikkulankartano.fi. Tarjolla on antiikkia, designia ja vintagea moneen makuun. Turku • 28.6.?1.7. www.suomenlasimuseonystavat.fi. 0400 168 693, enkelielias@gmail.com. Fiskarsin Antiikkipäivät, Vanha veitsitehdas, Peltorivi 7, Fiskarsin ruukki. 020 786 1470 etthem@stiftelsenabo.fi Avoinna 2.5.–30.9.2018 ti – su klo 11–16 ma suljettu www.etthem.fi Taiteilijakoti Naantalissa Casa Haartman Luostarinkatu 3, Naantali casa.haartman@stiftelsenabo.fi Avoinna 1.6.–12.8.2018 Vierailut oppaan johdolla ma – la klo 12, 13, 14, 15 su suljettu www.casahaartman.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Tarkista tiedot järjestäjiltä. kannattaa taas varata messuille. Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha, Tehtaankatu 23. • 14.6. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Helsinki • 5.–6.6. www.1700-lmarkkinat.net. Porvoo • 21.–22.7. Loviisan Wanhat Talot, avoimet ovet monissa kaupungin vanhoissa taloissa sekä mm. –7.7. Raaseporissa lähellä toisiaan sijaitsevat tapahtumat kannattaa kiertää molemmat. Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho. Wanha Tammitori, www.billnasantiikkipaivat.fi. ExpoNova, p. Inkoon Antiikkipäivät, Aktia Areena, Tykkitie 3. Riihimäki • 9.6. Elias Haapman, p. • 5.–8.7. Loviisa • 25.–26.8. Billnäsin Perinneja antiikkipäivät, Iso Paja, Ruukintie 8, Billnäs. Keskiaikaiset markkinat, Turun Vanha Suurtori. Kuukausihuutokaupat. Tapahtumat Oulu • 17.–19.7. Antiikki-, taideja keräilymessut, Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu 1. Laatumessut, p. Raasepori • 5.–8.7. www.loviisanwanhattalot.fi. Antiikki & Design 81 minne mennä Turkulainen kotimuseo ”Ett hem” Piispankatu 14, Turku p. Vääksyn Antiikkija Keräilymessut, Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy. (AM) www.fiskarsinantiikkipaivat.fi www.billnasantiikkipaivat.fi Suomalaisten kesämessujen tarjonta kiinnostaa myös matkailijoita. www.keskiaikaisetmarkkinat.fi. Antiikkimarkkinat, Maikkulan kartano, Maikkulanrinne 21
Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Rannasta lähtiessä työasiat unohtuvat. Nelisen tonnia painavassa, 11-metrisessä veneessä on samat mukavuudet ja epämukavuudet kuin 1930-luvulla – eikä moottoria. Raili edusti Suomea Lontoon kesäolympialaisissa 1948. TEKSTI JA KUVAT SUVI RUOTSI ”HAIN klassisiin ”kuutosiin” eli 6mR-luokkaan kuuluvan Railin vuonna 1989 Tukholmasta, missä se oli myytävänä. Raili on suunniteltu kansainvälisen R-mittasäännön mukaan, joka vahvistettiin vuonna 1907. Laskemme veneen vesille kilpailukauden alussa kesäkuussa. Vene on edelleen parhaimmillaan kovassa tuulessa. TOIVOISIN, että purjehtijat arvostaisivat vanhoja veneluokkia ja siirtäisivät niiden veneet hyväkuntoisina seuraavien sukupolvien nautittaviksi. Menimme Eevin kanssa naimisiin saman kesän elokuussa. Puukuutoset olivat kesäolympialaisten kilpapurjehdusluokkana vuosina 1908–1952. Kerrotaan, että hän ei itse ikinä purjehtinut veneellään. Kilpapurjehdusvene ei sovellu asumiseen, joten yövymme teltassa, saariston kesämökeissä tai Hangon villoissa. Railin rakennutti Tukon pääjohtaja, vuorineuvos Yrjö O. Suomessa on maailman suurin ja hienoin puukuutosten laivasto. Veneen edellinen suomalainen omistaja oli korutaiteilija Björn Weckström, joka luopui siitä 1960-luvulla. Riisla Åbo Båtvarfilla 1937. Railikin kilpailee edelleen aktiivisesti ja osallistuu kuutosten maailmanmestaruuskisoihin, jotka järjestetään Suomessa 2019.” Kari Korkmanin 80-vuotias kilpapurjehdusvene Raili asuu kesäisin Helsingin Liuskasaaressa. Kaikki tehdään lihasten ja tuulen voimalla yhteistyössä luonnon kanssa. Tuleva vaimoni oli mukana, kun purjehdimme Raililla kaveriporukassa Tukholmasta Helsinkiin. Kovan tuulen Raili Helsinki Design Weekin johtaja Kari Korkman vaalii Railia, kaunista kilpapurjehdusvenettä vuodelta 1937. PARASTA Railissa ovat veneen tarjoamat elämykset
| Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Uusi lehti ilmestyy 5.7. Ostajan opas Pienoisveistokset Keräilysuosikki Viialan lasi Vierailulla KAUNEIMMAT JUHLAPAIKAT JA KAHVILAT Matkaillaan! ”Vanhan talon lattiat lumosivat” Antiikki & Design ensi numerossa 83
F I. Hämeen linna 18.5. Hohto K A N S A L L I S M U S E O. Antiikki&Design 6 414881 689300 18001 PAL.VKO 2018-07 16 89 30 -1 80 1 6 414881 689300 18002 PAL.VKO 2018-11 16 89 30 -1 80 2 6 414881 689300 18003 PAL.VKO 2018-16 16 89 30 -1 80 3 6 414881 689300 18004 PAL.VKO 2018-21 16 89 30 -1 80 4 6 414881 689300 18005 PAL.VKO 2018-27 16 89 30 -1 80 5 6 414881 689300 18006 PAL.VKO 2018-33 16 89 30 -1 80 6 PAL.VKO 2018-38 16 89 30 -1 80 7 6 414881 689300 18007 PAL.VKO 2018-42 16 89 30 -1 80 8 6 414881 689300 18008 6 414881 689300 18009 PAL.VKO 2018-48 16 89 30 -1 80 9 6 414881 689300 18010 PAL.VKO 2018-XX 16 89 30 -1 81 6 414881 689300 17011 PAL.VKO 2018-02 16 89 30 -1 71 1 Suomalainen hopea 1600–1830 Esineitä Suomen rikkaasta historiasta. 4.11.2018