Antiikki & Design 06/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Puuhuvila Hangossa ”KESÄMÖKKIMME ON KESKELLÄ KAUPUNKIA” DESIGN JUHLITTU TAPIO WIRKKALA SAKSASSA TEHTY POSLIINI YLLÄTTÄÄ Lelukeräilijän aarteet KESÄISTÄ ELÄMYSTÄ 3 KREIVIN SAARI SIBELIUKSEN AINOLA MESTARIEN LUOSTARINMÄKI KEITTIÖ ANTIIKKIA KÄYTTÖÖN JA KORISTEEKSI SARJA ALKAA KAINUUSTA MAAKUNTIEN TAITEILIJAT K EIT TIÖ ANTIIK K I SIBELIUKSEN AINOL A TAPIO W IRK KAL AN POSLIINI 6/2015 HINTA 12,50 € Upea kesänumer o! ANTIIK K I & DESIGN 14 1 6/2015
UUDEN numeron esittely. Katso minne mennä! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. OSALLISTU kilpailuhin. TAPAHTUMAT nettisivuillamme laajemmin kuin lehdessä. BLOGEISSA Katja WeilandSärmälä kirjoittaa laajasti kulttuurin ilmiöistä ja Antti Kaijalainen seuraa antiikki markkinoita. Antiikki & Design myös verkossa! www.antiikkidesign.fi TUTKI lukija kysymysten arkistoa: löydätkö tietoa, jota etsit omasta esineestäsi. Poimintoja lehden sisällöstä. Äänestä lehden paras juttu ja voita! UUTISIA ja taustoja ajankohtaisista puheenaiheista ja ajattomista esineistä. Täältä voit myös tilata lehden itsellesi tai lahjaksi. 2 ANTIIKKI & DESIGN
¿ pä ä k i r j o i t u s maija.toppila@fokusmedia.fi MÖKISTÄ HUVILAAN KUN ULKOMAAL AISET saapuvat kesällä Suomeen, he oppivat pian, että joka toisella on kesämökki. Hirsimökki – mutta millainen! Arkkitehti Reima Pietilän piirtämänä talo on todella tyylikäs. Koska talo on säilynyt saman suvun omistuksessa, tieto kaikista talon vaiheista ja esineistä on siirtynyt luonnollisesti sukupolvelta toiselle. Se, joka tutustui Weiland-Särmälän toiseen kotiin Retroilu-numerossamme, voi vain ihmetellä, miten erilaisissa maailmoissa perhe saa elää. Yksi niistä on arkkitehti Usko Nyströmin Hollolan Herralaan suunnittelema huvila Taskila, joka valmistui vuonna 1918. Nauti Taskilan rauhasta sivulta 12. Tämän kodin löydät sivulta 34. Juttu alkaa sivulta 31. Valitettavasti vanhat mökit näyttävät monesti uusien asukkaiden silmiin purkuvalmiilta. KESÄ ON ANTIIKKITAPAHTUMIEN AIKAA. Hän rakastui Ahvenanmaahan ja rakennutti oman paratiisinsa Källskärin pikku saarelle. Aika ylellistä. Nyt taloa vaalii ja kunnostaa työtunteja laskematta rakennuttajan tyttärentytär Riitta Ristolainen. Mansardikattoinen rakennus on aarre itsessään. Espoossa heillä on 1960-luvun rivitalokoti tuon ajan sisustuksineen, mutta puolentoista tunnin ajomatkan päässä avautuu vanhan puutalon ovi 1800-tunnelmaan. Kunnon siivous ja tekstiilien pesu, ja uusi vanha kesäkoti on valmis. Omistajaa ovat vaihtamassa sadat elleivät tuhannet 1950–70-luvulla rakennetut pikku mökit aitoine sisustuksineen. Tai sitten käy hyvä tuuri. Se ei välttämättä paljon vaadi eikä maksa. TOINEN ”MÖKKI” on blogistimme, taidehistorioitsija Katja Weiland-Särmälän kakkoskoti keskellä Hankoa. Oven avaa nuori perijä tai ostaja, joka ihastuu: Tämähän on aivan retroa! Kamarissa on oranssit seinät ja vihreä chenille-päiväpeitto, pirtissä Laukaan puun valmistama Pirkka-kalusto. KOLMAS KESÄKOTIMME on Kökarissa. Talossa on myös monia kiinnostavia yksityiskohtia, kuten alakerran väritys, joka on taiteilija Juho Rissasen käsialaa. Sinne Åkerhielm kutsui suomalaisia ystäviään, kuten Tove Janssonin, jolta hän tilasi maalauksen takan päälle. MUTTA MITEN KÄY vaatimattomammille kesämökeille. Keittiön kaapista löytyy ihanaa Arabiaa, Finelin emalia ja Sarviksen muovimukeja. Nekin ovat kulttuuriperintöämme, jonka toivoisi säilyvän. Hanko on Suomen harvoja aitoja kesäkaupunkeja, joiden luonne muuttuu täysin lomakauden alkaessa. Mökki voi kuitenkin tarkoittaa huvilaa saaristossa, vanhaa maatilaa lomakäytössä, lautamökkiä jokirannassa… Tässä numerossa esittelemme kolme aivan erilaista kesäkotia. NYT KERROMME TAMMISAAREN ANTIIKKI MESSUISTA JA ELOKUUSSA FISKARSIN ANTIIKKIPÄIVIEN LÖYDÖISTÄ. KUVAT TOMI PARKKONEN JA PIA INBERG ANTIIKKI & DESIGN 3. Sen rakennutti originelli ruotsalainen vapaaherra Göran Åkerhielm. Ei muuta kuin piknik pihalle ja talon kunnostusta kaavailemaan
PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Joensuu 2015 ISSN 2342-7655 22. 020 7354 130* * Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. 4 ANTIIKKI & DESIGN. vuosikerta, 10 nroa vuodessa Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti WWW.ANTIIKKIDESIGN.FI SEURAA MEITÄ MYÖS FACEBOOKISSA! www.facebook.com/ antiikkijadesign Kannessa 22 KEITTIÖANTIIKKIA käyttöön ja koristeeksi 34 Puuhuvila Hangossa 58 Design: Juhlittu Tapio Wirkkala 52 Lelukeräilijän aarteet 46 Maakuntien taiteilijat 28 Kreivin saari 62 Sibeliuksen Ainola 42 Mestarien Luostarinmäki KANNEN KUVA KRISTIINA HEMMINKI KANNEN KUVA KRISTIINA HEMMINKI KUVAUSJÄRJESTELY IRENE WICHMANN Riitta Ristolainen ja Jorma Hämäläinen viettävät kesänsä Taskilassa, Ristolaisen suvun huvilassa. 040 586 7781 AD SUSANNA LEHTO TOIMITUSSIHTEERI, VERKKOTUOTTAJA ARJA MAUNUKSELA TOIMITTAJA ANTTI KAIJALAINEN ERIKOISASIANTUNTIJAT KARI-PAAVO KOKKI TUIJA PELTOMAA JULKAISIJA Fokus Media Finland Oy KUSTANTAJA MARKKU HURMERANTA MEDIAMYYNTI ESKO KONTIO Puh. HEINÄKUUTA 2015 | NUMERO 141 12 PÄÄTOIMITTAJA MAIJA TOPPILA Puh. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 0400 997 622 LEVIKKIMYYNTI JOHANNA MIKKONEN Puh. 044 973 2055 POSTIOSOITE Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Puuhuvila Hangossa ”KESÄMÖKKIMME ON KESKELLÄ KAUPUNKIA” DESIGN JUHLITTU TAPIO WIRKKALA SAKSASSA TEHTY POSLIINI YLLÄTTÄÄ Lelukeräilijän aarteet KESÄISTÄ ELÄMYSTÄ 3 KREIVIN SAARI SIBELIUKSEN AINOLA MESTARIEN LUOSTARINMÄKI KEITTIÖ ANTIIKKIA KÄYTTÖÖN JA KORISTEEKSI SARJA ALKAA KAINUUSTA MAAKUNTIEN TAITEILIJAT K EIT TIÖ ANTIIK K I SIBELIUKSEN AINOL A TAPIO W IRK KAL AN POSLIINI 6/2015 HINTA 12,50 € Upea kesänumer o! ANTIIK K I & DESIGN 14 1 6/2015 S A isältö 1
75 VAIN PARHAAT PALAT Sillivadit ovat keräilykohde, jolle on käyttöä. 76 TILAIHME 1700-LUVULTA Luupin alla tarkastelussa kääntöpöytä. 40 TRENDIT Tukholman kesän klassisissa huutokaupoissa laadusta maksettiin hyvin. 80 VASTAA JA VOITA! Arvomme Apilanlehden astioita. 42 ”KIIREELLÄ TULEE VAIN KIRJOITUSVIRHEITÄ” Kirjanpainaja Heikki Jokioinen työskentelee Luostarinmäellä. Kesän antiikkitapahtumia. 78 LIIKKEESSÄ Antiikkiverstas palvelee perinnerakentajia Salossa. 28 HERMES KATSOO ITÄMERELLE Vapaaherra Göran Åkerhielm rakennutti Källskäriin unelmiensa saaristohuvilan. 62 SÄVELTEN SYNNYINKOTI Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlan kunniaksi esittelemme hänen kotinsa Ainolan Järvenpäässä. ANTIIKKI JA TAIDE JUURI NYT KOTONA JA KYLÄSSÄ DESIGN JA VINTAGE KERÄILIJÄN TAIVAS ANTIIKKI & DESIGN 5. 34 Katja Weiland-Särmälän perheen kesäkodin sisustuksessa kauneus saa ohittaa käytännöllisyyden. 12 VÄRIÄ JA HISTORIAA Lääkäri Riitta Ristolainen vaalii huvilassaan suvun muistoja ja taiteilija Juho Rissasen värejä. 81 LUKIJATAPAHTUMA Tapaa käsityöläiset Luostarinmäellä Turussa. 8 LUKIJALTA Palautetta lehtemme lukijoilta. 46 VAAROJEN NÄKIJÄT JA TEKIJÄT Uusi sarja maakuntien taiteilijoista alkaa Kainuusta. 77 MINNE MENNÄ. 58 WIRKKALAA SAKSASTA Tunnetko Tapio Wirkkalan saksalaisella Rosenthalille suunnitteleman posliinin. 52 Lelujen keräilijä Tapani Suominen löysi Schucon 1940-luvun Aku Ankan kirpputorilta Unkarista. 3 PÄÄKIRJOITUS Mökistä huvilaan. 71 MIKÄ MISSÄ MILLOIN Vastaamme lukijoiden kysymyksiin esineistä. 7 TUSINA 12 ajankohtaista asiaa iloksi ja inspiraatioksi. Tapio Wirkkalan 150-vuotisjuhlanäyttelyt esittelevät hänen Rosenthalille suunnittelemaansa posliinia. 26 KARTANON KEITTIÖSSÄ Ranskalaista 1700-luvun tunnelmaa ruotsalaisessa Uppåkran kartanossa. 57 TAIDERAKKAUTTA Kolumnisti Tuija Peltomaalle taide on elämänkumppani, ei sijoitus. 74 SIBELIUKSEN TALOISSA Janne Koskinen kiertää kolumnissaan Sibeliukseen liittyviä rakennuksia. 58 34 TUTKIJAN KESÄPARATIISI Lehtemme blogisti Katja WeilandSärmälä viettää perheineen kesää vanhassa puutalossa Hangossa. 52 SILMÄN ILO RATKAISEE Tapani Suominen on kerännyt hauskan kokoelman vanhoja leluja. 22 KEITTIÖSSÄ KOLISTELLAAN Keräilimme Tammisaaren antiikkimessuilta keittiöantiikkia käyttöön ja koristeeksi. 82 MINUN ANTIIKKINI Hannele Jäämeri kertoo Iriskulhostaan
Toiseksi eniten ääniä sai Antti Kaijalaisen kirjoittama ja Kristiina Hemmingin kuvaama ”Maljakko kuuluu juhlaan”. r u o k a s a l i n sivupöytänä toimiva talonpoikaispöytä on Sanna Laurilan opiskelupaikasta. ravintolaposliinia, mallia G. Sen sisustuksessa Porvoon historia kohtaa brittiläisen metsästystunnelman. Minua kuitenkin ihmetytti, miksi sivulla 66 näkyvässä kuvassa Marttilan Marttojen lahjoittama ryijy Runsauden sarvi on ylösalaisin. ULLA PIRILÄ Asiaa on kenties Marttilan seurakunnassakin pohdittu ennen ryijyn ripustamista. Arvomme vastanneiden kesken teoksen AINOLA – SIBELIUKSEN KOTI JÄRVENPÄÄSSÄ (SKS). Siellä voivat myös mökkivieraat selailla upeita lehtiä. MIIKKA TUNTURIVUORI VILLA OLIVIAN KEVÄT e t e i s a u l a n alkuperäiset kattoparrut on öljytty pellavaöljyllä. ILONA PIETILÄINEN KUVAT HANNE MANELIUS > 24 ANTIIKKI & DESIGN ANTIIKKI & DESIGN 25 PARAS JUTTU NRO 4/2015 Lukijat äänestivät Antiikki & Designin numeron 4/2015 parhaaksi jutuksi Ilona Pietiläisen kirjoittaman ja Hanne Maneliuksen kuvaaman jutun ”Villa Olivian kevät”. maksutta p. TOIMITUS a n t i i k k i & d e s i g n i s s a 5/2015 Mikä missä milloin -palstalla väitettiin pientä Arabian valmistamaa nekkaa lasten astiaston kermakoksi. Marja Kurjen huivin voittivat Pirjo Vanha-aho Kotkasta, Irmeli Utter Kristiinankaupungista, Leena Arponen Nastolasta, Taru Viinamäki Seinäjoelta ja Ulla Pirilä Tampereelta. Tällä kerralla kirjapalkinnon voitti Miikka Tunturivuori. Tätä voisi pitää ryijyissä oikeana ripustustapana, jota tulkintaa tukevat myös kukkakehyksen sisäpuolen alareunaan sijoitetut koristekuviot. Renginkaappi on vuodelta 1879 ja ostettu Viialasta. Minulle on tullut Antiikki-lehti vuodesta 2003 alkaen, ja kaikki numerot ovat tallessa. 4. Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot s. Onnittelut! Villa Olivia lumosi u u d i s t u n u t l e h t i on yllättänyt positiivisesti. Runsaudensarvieli cornucopia-koristeaihetta näkee sekä ylösettä alaspäin avautuvana. Aikoinaan kun kahviloissa ja ravintoloissa kahvi todellakin tarjoiltiin, piti kermakkoja olla useita kokoja suhteessa tilatun kahvin määrään. Useas ti vien näin keväällä mökille koko kasan. 040 773 0148 | taidemuseo@kangasala-talo.fi | www.kimmopyykkotaidemuseo.fi Ryhmäopastukset myös sopimuksen mukaan. Museoviraston verkkosivuilla esitellyt tämän aiheen ryijyt on kuitenkin ripustettu niin, että sarvi avautuu ylös. Laurilaa viehättää myös talonpoikainen käyttöantiikki, kuten puiset lapiot, jotka hän on tuonut koristamaan eteistä. Se puhdistettiin siihen kaatuneesta ja imeytyneestä öljystä ja suojattiin sellakalla. Koululaisten täyttämä punasiipirastas on peräisin 1950-luvulta. Se ei kuulu lastenastiastoon, vaan on Arabian valmistamaa ns. Kritiikin ohella haluan kuitenkin kiittää mielenkiintoisesta lehdestä. Kun aloittaa katselemisen ja lukemisen, tuntuu että ei malta lopettaa ollenkaan. Sanna Laurila on kunnostanut biedermeier-pottatuolin puuosat, seuraavaksi on vuorossa istuinosan kankaan valinta. Huonekalurestauroija sanna laurilan perheen koti on Domargårdin kartanon vanha palvelusväentalo. EIJA NIEMELÄ 6 ANTIIKKI & DESIGN KANGASALA-TALO Kuohunharjuntie 6, Kangasala Avoinna: ti–ke 11–17, to 11–19, pe–su 11–17 | Liput: 6€/4€, alle 18-v. Onnittelut! Anna palautetta! l u k i j alta PIDIN NUMEROSSA 4 eniten Marttilan kirkosta kertovasta jutusta Kansa rakensi itselleen kirkon. Tuota nekkaa on valmistettu ainakin kokoja: 3cl, 3,5cl, 7cl, 12cl ja 16cl. KIMMO PYYKÖN NÄYTTELYT 1.2.2015– Pitkän matkan ateljee 1.2.2015 –10.1.2016 Jokin meissä – teoksia vuosilta 1971–2014 Maan uusin taidemuseo! K im mo P yyk kö: Jo kin m eis sä, 19 75, alu miin i, k uva : Ju ssi K oiv une n
IRENE WICHMANN KUVA KRISTIINA HEMMINKI ANTIIKKI & DESIGN 7. Tarjoiluvati tai kannu sopii niin koristeeksi kuin käyttöön. Kaappi 580 e, Fasaani. Tiedustelut: Ankimatto (09 ) 653 5 75, Antiikkiliik e R itva B lomquist (09 ) 635 4 91, F asaani (09 ) 260 99 70, M omono 040 726 5004, O ccasion 040 5364 90 3, O ld Times (09 ) 604 606, Tikk urila 20 191 2000, V uokk o (09 ) 628 444 Mikä olisi kotoisammin kesäistä kuin vanhanajan keittiötavarat. Kotimainen räsymatto 420 e / m 2, Ankimatto. . Tekstiilit kaapin päällä Antiikkiliike Ritva Blomquist. Kannessa myös: Kustavilainen medaljonkituoli 1700-luvun lopulta, 1 300 e / pari, Occasion. Vadit seinällä 25 e–95 e, Old Times. Voiastia 52 e ja kannu kukille 37 e, Fasaani. Antti Nurmesniemen 1950-luvulla suunnittelema Pehtoori-pannu 169 e, Vuokko. Kupittaan saven kahvikupit 26 e ja kermakko 18 e, raidallinen kestomatto ulkoja sisäkäyttöön 92 e, Momono. 1 T A usina 12 AJANKOHTAISTA ASIAA ILOKSI JA INSPIRAATIOKSI. Pöytä 240 e, vihreä jakkara 45 e ja pöytäliina 17 e, Fasaani. Seinän maali Tikkurilan Harmony-sisämaali, sävy J383. Vanhoissa tekstiileissä ihastuttaa käsityötaito
800 ikonin ohella museon kokoelmaan kuuluu paljon muuta esineistöä, muun muassa lähes 4 000 tekstiiliä. Maalattu ikoni tarvitsee suojaa erityisesti tuohusten, suitsukkeiden ja lampukoiden savulta. Riisa on myös uudistettuna avatun Suomen ortodoksisen kirkkomuseon nimi. K UV A TUUSUL AN T AIDEMUSE O K UV A FINNA / TURUN MUSE OK ESK US RIISAN SUOJASSA Tämä vain vähän yli 7 cm korkea esine on A. Mukana on harvoin nähtyjä teoksia yksityiskokoelmasta. Oikea vastaus s. Lue lisää Wirkkalasta s. 8 ANTIIKKI & DESIGN. (AM) . Varhainen hehkulamppu C. K UV A HENNA HIET AINEN / RIISA 5 e i n o l e i n o kirjoitti vuonna 1907 Pekka Halosen näyttelystä: ”ettei Suomen luonnolla nytkään liene ketään hartaampaa, herkempää ja taitavampaa tulkkia kuin Pekka Halonen. 58. Kansanparantajan työkalu B. TAITEEN SUNNUNTAI Pekka Halonen: Taimilava, 1913, yksityiskokoelma. Riisa – Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Karjalankatu 1, Kuopio, www.riisa.fi. Riisa paljastaa allaan olevasta ikonista kasvojen, käsien ja paljaiden jalkojen yksityiskohtia. Luonnonlyyrikko – Pekka Halonen 150 vuotta 30.8. 77. (AM) . asti Halosenniemessä Tuusulassa, www.halosenniemi.fi. t i e d ä t k ö , mikä on riisa. Pekka Halosen (1865–1933) 150-vuotisjuhlanäyttely hänen ateljeekodissaan keskittyy juuri tähän, hänen maisemamaalauksiinsa. Museon uusi perusnäyttely kertoo sekä vuosituhantisesta bysanttilaisesta traditiosta että karjalais-ortodoksisesta uskonnollisuudesta. Yhdellä huikalla tyhjennettävä jalaton viinapikari e s i n e on Turun museokeskuksen kokoelmasta, josta tutkija Kari Hintsala poimii joka numeroomme esineen ihmeteltäväksi. 3 Tapio Wirkkalan 100-vuotisjuhlan kunniaksi hänen Rosenthalille 1977 suunnittelemaansa Paperipussi-maljakkoa saa nyt uusissa väreissä, shop.emma.museum. Olkoon kysymys talvesta tahi kesästä, metsästä, järvestä, kaatuneesta puunrungosta tahi kalliosta, kaikelle osaa hän antaa eräänlaisen suuruuden leiman.” Leinon mukaan Halosen tauluissa on ”henkäys taiteen suurta sunnuntaita”. (AM) 2 4 Arvaa mikä Jumalanäiti Ennusmerkki -ikoniin kuuluu kultainen riisa. Se on metallinen, usein kultainen tai hopeinen vaippa, joka suojaa ja koristaa ikonia. Museo aloitti toimintansa Kuopiossa 1957, ja se jatkaa Laatokan Valamon luostariin 1911 perustetun Muinaismuistokokoelman toimintaa. Sana riisa tulee venäjän kielestä
MUOTOILUN SANKAREITA Tapio Wirkkala ei ole ainoa satavuotisjuhlaansa viettävä suomalainen muotoilija. – Esillä on paitsi maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia myös valaisinten prototyyppejä, olihan Nordström opiskellut sisustusarkkitehtuuria. Työt ovat etupäässä museon omasta kokoelmasta, jonne ne on sijoittanut L-G Nordström -säätiö. Birger Kaipiainen ja Kyllikki Salmenhaara olivat ilmaisultaan toistensa vastakohtia, toinen runsas ja värikäs, toinen maanläheinen ja hillitty. Merkkivuotta vietetään Designmuseo Arabiassa Helsingissä, ja antiikkimarkkinoilla Kaipiainen on saanut asiaan kuuluvia huomionosoituksia. Jazzin ystävän valtava levykokoelma on lahjoitettu Kansalliskirjastolle, ja näyttelyssä on myös esillä Nubbenin suosikeista koottuja soittolistoja. k y l l i k k i s a l m e n h a a r a on toinen suomalaisen designin kultakauden keraamikko, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut sata vuotta. saakka EMMAssa, www.emma.museum. Kaipiainen siirtyi aiheissaan renessanssin romantiikasta luonnon helmaan. – Minua kiinnostaa, miten taiteilija ilmentää aikaansa, hän sanoo. 30 cm), Arabia 1950– 60-luku, 2 400 e, Hagelstam & Co. Sitä paremmaksi pantiin saman firman huutokaupassa Helsingissä, sillä Kaipiaisen renessanssin romanttisen Paratiisin tytöt -keramiikkavadin lopulliseksi hinnaksi, siis mukaan lukien huutokauppamaksut, tuli Bukowskisin Modern + Contemporary -huutokaupassa 32 000 e. . Muistetaan myös näitä kahta keraamikkoa. ”Kunpa ihmiset voisivat nauttia taiteesta yhtä yksinkertaisesti kuin musiikista”, sanoi ”Nubben”, suuri jazzin ystävä. JAZZMIEHEN ELÄMÄNTYÖ Kalevi Hujasen ottama muotokuva Lars-Gunnar Nordströmistä on päässyt myös hänestä kertovan kirjan kanteen. (AK) Birger Kaipiaisen keltainen vati, Arabia 1960-luku, 27 000 e, Bukowskis, Tukholma, sekä Paratiisin tytöt, Arabia 1941, 32 000 e, Bukowskis, Helsinki. Nubben – Lars-Gunnar Nordström 1924–2014, EMMAn julkaisuja 42/2015. Nyt tämä tuottelias, abstraktille ilmaisulle uskollinen taiteilija on saanut suuren näyttelyn Espoon EMMAan. Kyllikki Salmenhaaran keramiikkapata (halk. – Tästä piti tulla kokoelmanäyttely, mutta siitä tulikin muistonäyttely, koska taiteilijan elämä päättyi lokakuussa, kertoo kuraattori Henna Paunu. 7 s o d a n j ä l k e i n e n taiteilijasukupolvi halusi kertakaikkisen irtioton menneestä maailmasta, jossa punaiset liput liehuivat, mustapaidat marssivat ja taidekin oli valjastettu tuhoisien ideologioiden palvelukseen. 6 b i r g e r k a i p i a i s e n syntymästä on sata vuotta. Hänen muotoilustaan on maksettu huippuhintoja huutokaupoissa. h e n n a pa u n u toimii Espoon modernin taiteen museon EMMAn kokoelmaintendenttinä. Lars-Gunnar Nordström (1924–2014) oli ensimmäisiä suomalaisia konkretisteja, jotka halusivat, että ihmiset näkisivät värit väreinä, muodot muotoina ilman viittauksia taiteen ulkopuolelle. ANTIIKKI & DESIGN 9. b u ko w s k i s i n Tukholman Contemporary & Design -huutokaupassa myytiin Kaipiaisen keltaisena hehkuva lysterilasitteinen vati 27 000 eurolla. (MT) . Nubben 13.9
Tuntuuko joskus, että unelmasta tulikin vain työmaa, joka ei koskaan valmistu. Siitä voi tunnistaa ainakin tulppaanin, lemmikin, ruusun ja iiriksen eli kurjenmiekan. Näyttelyyn liittyy samanniminen, Heikki Matiskaisen toimittama julkaisu. Veninille suunniteltuja taide-esineitä (1990). Kesäkukka on toteutettu rokokoolle tyypilliseen tapaan naturalistisesti. saksilainen kukka. Arabian Kesäkukka-sarjan kastikekulho 45 e, lautanen 20 e, Antiikki Maini ja Veli. Timo Sarpaneva, Taidetta lasista – Glass Art Collection Kakkonen 31.12. Siirtokuvatekniikalla toteutettu kukkakimppu päätyi Reinhard Richterin suunnitteleman AS-mallin astioihin, joita Arabia valmisti 1938–46. Kesäkukan esikuvana oli Meissenin 1700-luvun posliiniastioiden kukkakoristelu, ns. (AM) . Se oli aika proosallinen nimi näin viehättävälle koristeelle, ja eipä aikaakaan, kun koriste opittiin tuntemaan kansan suussa Kesäkukkana. asti Suomen lasimuseossa Riihimäellä, www.suomenlasimuseo.fi. KESÄN KUKKEIN ASTIASTO K UV A T TIMO SYRJÄNEN KAKKOSEN SARPANEVAA K UV A HEIK K I RA UTIO TIEDUSTEL UT : ANTIIK K I MAINI JA VELI (0 9) 88 60 25 80 10 ANTIIKKI & DESIGN. Vertaistukea positiivisessa hengessä antaa Facebook-ryhmä PELASTETAAN VANHOJEN TALOJEN OMISTAJAT! (AM) k u k k a k i m p p u ko r i s t e t ta käsiteltiin Arabian tehtaan tuotannossa nimellä koriste 22. Hänen lasinsa on vuorossa näyttelysarjassa, joka esittelee liikemiehen ja keräilijän Kyösti Kakkosen kokoelmia. 8 9 10 Onko sinulla vanha talo. (AK) Suomen lasimuseossa Riihimäellä juhlitaan satavuotiasta Tapio Wirkkalaa, mutta toinenkin suomalaisen muotoilun suuri nimi löytyy näyttelyohjelmasta: Timo Sarpaneva (1926–2006), joka tänä vuonna täyttäisi 89 vuotta. Hiidenkirnu-sarjaa (1951), 2. Finlandia-sarjaa (1964) ja 3. Tässä kolme kolmikkoa Sarpanevan eri aikakausilta: 1
Kesänäyttelyissään Puotimuseo esittelee keräilijöiden kokoelmia, tänä vuonna Arabian kahvikuppeja Birgitta Vuohion kokoelmasta. 11 12 s u o m e n p u o t i m u s e o Kouvolan Valkealassa vie aikamatkalle kolmen ajan kauppoihin. Arvoperspektiivissä tärkein on suurinta, ilmaperspektiivi syntyy valosta ja väristä, kubismissa kuva koostuu useista näkökulmista. (AM) Johanna Vakkari (toim.): Perspektiivi kuvataiteen historiassa, Gaudeamus. Kyllä, ja kiinnostava sellainen. 020 615 3862, www.poikilo.fi. K UV A T JOHANNES W IEHN HISTORIAA SARJAKUVANA Helsingin kaupunginmuseon tutkijalla Jaana Mellasella on harvinainen ammatti: sarjakuva-arkeologi. PUODILLINEN NOSTALGIAA Puotimuseo sopii KaakkoisSuomessa matkustavan reitille. Hyvä kesätuliainen, joka opastaa myös villiyrttien ja -kasvien, hortoilun juurille. (AM) . Yläkerrassa on aikoinaan talossa kauppiaana toimineen Jaakko Pokin (1847–1917) työhuone. Yllä: Kesän näyttelyssä on esillä Arabian kuppeja Birgitta Vuohion kokoelmasta. Pitsihuvilan alakerran huoneista yksi esittelee 1900-luvun alun sekatavarakauppaa ja kahdessa muussa voi tutustua 1930–40-lukujen ja 1950–60-lukujen kauppaesineistöön. (MT) Satu Hovi ja Katri Niemi: Keskiajan maut, Art House. Suomen Puotimuseo, Vanhatie 22, Valkeala, p. TAITEEN PERSPEKTIIVIT Kokonainen kirja perspektiivistä. Kirja valottaa monipuolisesti taiteen, tieteen, uskonnon ja havainnon suhteita. Perusteellinen tietoja keittokirja on ehdoton hankinta ruokailukulttuurista kiinnostuneelle. Sarjakuvamainen historian esittäminen toimii hyvin. Valkeala sijaitsee noin 10 km Kouvolasta pohjoiseen. ANTIIKKI & DESIGN 11. (AK) Jaana Mellanen: Helsinki ennen Helsinkiä, Helsingin kaupunginmuseo. Kokoelman vanhimmat kupit ovat Arabian tuotannon alkuajoilta ja nuorin vuodelta 1987. Satoja vuosia nautittiin sesonkiruokia, mikä nyt on niin in. Hyvältä tietenkin, niin kuin muutkin keskiajan ruoat. Alla: Puotimuseossa voi tutkia, mitä tuotteita kaupan hyllyiltä löytyi eri vuosikymmenillä. Sitä se ei nimittäin ole, ainakaan tässä muodossa. Hänen uusi albuminsa kertoo muinaisesta Helsingistä, joka perustettiin Vanhankaupungin alueelle Vantaanjoen suulle 1550. Moni on opetellut piirtämään Firenzessä 1400-luvulla vallalle nousseen keskeisperspektiivin mukaan, mutta se ei ole suinkaan ainoa tapa kuvata tilaa. Kirja kumoaa sen harhaluulon, että mausteita olisi käytetty peittämään pilaantuneita ruokia. MENNEISYYDEN MAUT Miltä maistuisivat kesäkukkalikööri tai hunajakakut. Toivoisin, että albumin löytäisivät sellaiset, jotka pitävät historian lukemista uuvuttavana pänttäämisenä
MAIJA-RIITTA RIUTTAMÄKI KUVAT PIIA ARNOULD 12 ANTIIKKI & DESIGN. VÄRIÄ & HISTORIAA Lääkäri riitta ristolainen vaalii sukunsa huvilassa Taskilassa alkuperäistä miljöötä. Usko Nyströmin suunnittelemassa talossa on säilynyt taiteilija Juho Rissasen valitsema värimaailma
Oikealla keittiöportaikko. ANTIIKKI & DESIGN 13. Punaiset pariovet kutsuvat astumaan sisään menneeseen maailmaan. > r e h e v ä t nurmikentät ja komeat vanhat kuuset ympäröivät kartanomaista päärakennusta, joka on säilyttänyt ulkoasunsa lähes muuttumattomana. Riitta Ristolainen ja hänen miehensä Jorma Hämäläinen hoitavat Taskilassa aika ajoin myös Ristolaisen tyttären koiria Albertia ja Alia
SISÄLL Ä HUVIL ASSA alakerran edustustilojen, kuten ruokasalin ja työhuoneen, väritys on taiteilija Juho Rissasen käsialaa. a r k k i t e h t i Usko Nyströmin käsin piirtämät, kauniisti väritetyt työkuvat ovat säilyneet hyväkuntoisina. ta l o Vuonna 1918 rakennettu hirsihuvila Hollolan Herralan kylässä. Niiden keskellä olevat kullanväriset rimat oli alun perin päällystetty lehtikullalla. Aikansa tunnetun arkkitehdin Usko Nyströmin (1861–1925) suunnittelema rakennus valmistui Hahmajärven rannalle Hollolan Herralaan vuonna 1918. Tummanvihreät puolipaneelit ja vaaleanpunainen katto antavat loppusilauksen erikoiselle väritykselle. Piirroksissa on päiväys 10.10.1918. Kahden labradorinnoutajan kanssa pihalla käyskentelevä pariskunta on kuin suoraan englantilaisesta tv-draamasta. Ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneet ehjinä. Ruokasalin luonnonharmaat, käsin kudotut pellavatapetit on pingotettu suoraan hirsiseinän päälle. Pintoja on maalattu uudelleen, mutta väritys on pyritty pitämään samana, Ristolainen sanoo. – Rissanen oli isoisäni ystävä ja potilas, Ristolainen kertoo. USKO NYSTRÖM PIIRSI MYÖS JÄRNEFELTIN SUVIRANNAN. Taskila muistuttaa taiteilija Eero Järnefeltin Suvirantaa, jonka Nyström piirsi parikymmentä vuotta aiemmin Tuusulanjärven rantamaisemiin. Talon nykyinen emäntä, yleislääketieteen erikoislääkäri Riitta Ristolainen on hoitanut isoisänsä rakennuttamaa huvilaa pieteetillä ja suurella sydämellä. – Isoisän jälkeen huvila siirtyi äidilleni. – Halusin säilyttää ukin aikaisen tunnelman, vaikka tummat pinnat tekevät sisätiloista pimeitä. Komea päärakennus on sekoitus myöhäisjugendia ja varhaista uusklassismia. Hänelle oli tärkeää varmistaa huvilan seuraavakin omistaja, ja hän testamenttasi tämän minulle jo 1970-luvulla. Nyströmin tunnetuimman työn, Imatran Valtionhotellin uhkeasta kansallisromanttisesta tyylistä ei täällä sen sijaan näy enää jälkeäkään. Lähes kaikki talon sisustuksessa on alkuperäistä astioita myöten. 14 ANTIIKKI & DESIGN. Tapettipintoja on kevennetty violetin värisillä listoilla. Aamuauringon puolella olevan työhuoneen seinäpaneelit ovat vaaleamman vihreät ja katto turkoosi. – Vaaleanpunainen kuvasi Rissasen mukaan ilta-aurinkoa. > KODIN AVAIMET t ä ä l l ä a s u u Tuusulan terveyskeskuksesta eläkkeelle jäänyt yleislääketieteen erikoislääkäri Riitta Ristolainen miehensä Jorma Hämäläisen kanssa. Jos olisin silloin tiennyt, kuinka vaativaa talosta huolehtiminen on, en olisi varmaan uskaltanut ottaa tätä yksin vastuulleni, hän toteaa. e r i t y i s t ä Sisätilojen väritys on taiteilija Juho Rissasen käsialaa. Kuvista näkyy, että katon muoto on hiukan muuttunut, mutta parvekkeen puuleikkaukset ovat yhä paikoillaan. Talon historia tulee vastaan kaikkialla. Entinen elämä kulkee täällä mukanani ja on varmasti muokannut persoonaani vuosien mittaan. Keltainen mansardikattoinen huvila vie kuitenkin ajatukset pois Midsomerin kylämiljööstä
Komea, pilarein koristeltu kaakeliuuni on talon arkkitehdin suunnittelema. r u o k a s a l i a hallitsee tilaan teetetty kalusto, johon pöytäryhmän lisäksi kuuluu kaksi nojatuolia, kaksi senkkiä, sänky sekä keinutuoli, kaikki käytössä eri puolilla taloa. ANTIIKKI & DESIGN 15. Pellavapöytäliina on Ristolaisen mummin 1930-luvulla kutoma, kahvikupit Arabian Suomen kukka -sarjaa, jota tehtiin itsenäisyyden kunniaksi 1917–1920
16 ANTIIKKI & DESIGN. Alkuperäisten pellavatapettien reunalistojen lehtikultaus on aikojen kuluessa vaihtunut kultamaaliin. Samovaari on Pietarista. Näkymä ruokasalista pienempään työhuoneeseen.Huutokaupasta ostettu morsiuskello on lahja Inkeri-mummille tämän 50-vuotispäivänä vuonna 1929. ta i t e i l i ja Juho Rissanen maalasi ruokasaliin ilta-auringon värit
Astiasto on edelleen ahkerassa käytössä monissa sukujuhlissa. h o p e ava d i n pohjassa on Inkeri-mummin tyttönimen alkukirjaimet I.B, Ingrid Boström. k a r a h v i on ilmeisesti 1930-luvulta. > RUOKASALIN VÄRIMAAILMA ON ILTA-AURINGOSTA. Hän lienee saanut sen rippilahjaksi 1800luvun lopulla. ANTIIKKI & DESIGN 17. a r a b i a n Willow-astiasto on hankittu 1920-luvulla, kun talossa pidettiin kinkereitä. Talon astiat ovat aikoinaan tänne hankittuja, kaappien kätköissä säilyneitä
LÄÄKÄRI OTTI KYLÄLÄISIÄ VASTAAN TYÖHUONEESSA. va l o k u va Inkeri ja Kaarlo Taskisesta on otettu 1910-luvulla. t y ö h u o n e e s s a Riitta Ristolaisen isoisä Kaarlo Taskinen piti kesäaikaan kyläläisille lääkärin vastaanottoa. 18 ANTIIKKI & DESIGN. Myös huoneen esineistö on lähes alkuperäinen. Jugendkehys on koristeltu puuleikkauksin. Mustepulloteline ja kuivain ovat marmoria ja messinkiä, ja ne ovat aina olleet tällä pöydällä. Se on jugendia 1900-luvun alusta. s i r o a l a s i m a l ja k ko a kutsutaan Venymaljakoksi. Tapetit on vaihdettu muutamaan kertaan, mutta huoneen värimaailma on pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisenä aina turkoosia kattoa myöten
Aamu auringon puolella olevassa huoneessa tunnelma on vaaleampi kuin ruokasalissa. ANTIIKKI & DESIGN 19. Kaikki talon uunit ovat toimivia, vaikka talo lämpiää pääosin sähköllä. k a a k e l i u u n i korjattiin vuonna 2012 purkamalla se osiin ja asentamalla siihen uusi sydän
Hän asuu huvilassa miehensä kanssa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Tilan kirjanpidosta selviää, että sodan aikaan ruokaa tuotiin myös Helsingin-kotiin, maitoakin junalla päivittäin tonkalla. Tie jakoi maatilan työt ja huvilaelämän. Meillä käy jopa siivooja. Loppupäivän voikin sitten käyttää mielensä mukaan. Inkeri Taskinen piti salissa kinkereitä 1920-luvulla, Kaarlo Taskinen taas vastaanottoa kyläläisille työhuoneessaan. RIITTA RISTOLAISEN ISOISÄ, professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori Kaarlo Taskinen (1876–1953) rakennutti vaimonsa Inkerin kanssa kaksikerroksisen laudoitetun hirsitalon kesänviettopaikaksi kuusilapsiselle perheelleen. Alkuperäinen värimaailma kulkee läpi talon. 20 ANTIIKKI & DESIGN. Riitta Ristolainen pitää juhlaperinnettä yllä järjestämällä syksyisin suuret rapukestit sukulaisille. Seinillä suvun vanhat muotokuvat tervehtivät taloon tulijaa. Vuosien saatossa taloa on jonkin verran kunnostettu. Sodan aikaan taloon tultiin pommituksia pakoon niin Viipurista kuin Helsingistäkin. . Lautashylly ja mauste purkit ovat myös talon alkuperäisiä. 1950-luvulla teetetty pirttikalusto on maalattu myöhemmin 30-luvun värityksen mukaiseksi. Riitta Ristolainen on ratkaissut korjausongelman siten, että tekee joka aamu ensin jonkin työn talon hyväksi. Järven ympärys on täynnä Taskisen sukua, Ristolainen nauraa. Nyt huvilassa viettää kesiä jo viides sukupolvi, ilman puutarhanhoitovelvoitteita. Jo aiemmin hän oli ostanut kylätien toisella puolella sijaitsevan maatilan. Lämmitys hoituu kaakeliuunien sijaan pääasiassa sähköllä, mutta talon kaikki uunit ovat toimintakuntoisia. – Isoisällä oli kuusi lasta, samoin omilla vanhemmillani. Hän oli myös perustamassa naapurikylään sähkölaitosta, joka toi Taskilaan sähköt jo vuonna 1923. Keittiön viereiseen ruokakomeroon, skafferiin, on rakennettu kylpyhuone, samoin yläkertaan makuuhuoneiden yhteyteen. Talon takana oli suuri hyötypuutarha marjapensaineen ja perunamaineen. Säästän kaiken energian tähän Taskilan taloon nyt, kun siihen eläkkeellä on vihdoin aikaa. Kesänvietto ei ollut lapsillekaan pelkkää lomailua. Maita on lohkottu niin sisaruksille, serkuille kuin pikkuserkuille. Ristolaisen äidille puutarhanhoito oli sydämen asia. – Sydäntalven vietämme Tuusulassa kerrostalossa, jossa ei tarvitse tehdä mitään. Vanhassa huvilassa on aina jokin paikka rempallaan. ”JOKA AAMU TEEN JOTAIN TALON HYVÄKSI.” h i r s i s e i n ä t tuovat keittiöön muusta talosta poikkeavan tunnelman. Kesäasunnoksi alun perin tarkoitettuun huvilaan on lisätty lämpöeristystä. Taskisen suurperhejuhlaan 1984 osallistui 84 henkilöä, naiset kansallispuvuissa. TALOSSA ON 1920-LUVULTA lähtien pidetty paljon perhejuhlia. He osallistuivat ahkerasti puutarhanhoitoon, vaikka työhön oli palkattu myös ulkopuolinen puutarhuri. k a a p p i e n k ä t k ö i s t ä on löytynyt kaunista käyttötavaraa, jota on täydennetty myös tyyliin sopivilla uusilla hankinnoilla. e t e i s e s t ä noustaan komeaa portaikkoa pitkin yläkertaan
ANTIIKKI & DESIGN 21. Peilistä heijastuva pieni ryijy on Riitta Ristolaisen anopin perintöä ja nimeltään Pirtin ikkuna. p ä ä m a k u u h u o n e e n piironki pesuastioineen on talon alkuperäiskalustoa
|1| 22 ANTIIKKI & DESIGN. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO KEITTIÖSSÄ KOLISTELLAAN Kovassa käytössä kuluneet entisajan keittiön työvälineet koristavat nyt koteja ja kesä paikkoja. Etsimme trendikästä keittiö antiikkia Tammisaaren antiikkimessuilta
Messinkisen 1800-luvun morttelin valmistaja on Viinikainen Oitissa, 95 e, valurautamortteli 35 e, pirtinpöydän päällä on myös leivottu, Suomi 1700-luku, 1 200 e, Antiikkiliike R. Jalostajan säilykepurkinavaaja 1950-luvulta 10 e, Occasion. 7. 2. 6. Emaloitu vaaka 85 e, Pieni Pihapuoti. |2| |3| |4| |5| |7| |6| ANTIIKKI & DESIGN 23. Salaattihakkuri 20 e, vakka 120 e ja kauha 75 e, Mööpeli. Nevalainen. > 1. 4. 3. Venäläinen messinkinen teekeitin 1800-luvulta 120 e, yksityinen. Kasvisruoka oli suosiossa jo vuonna 1920, jolloin Otava julkaisi Kasviskotiruoka-kirjan, 25 e, Piijuska. Puukaukalo lihatukin päällä 50 e, Mööpeli. Munitusmunat munakorissa ovat lasittamatonta fajanssia, 15 e, Occasion. Kyyrölän Saven kulho 30 e, Ars Julika. 5. Juustomuotit 1800-luvulta on tehty yhtenäisestä puusta, 85 e / kpl, Mööpeli. Turengin sokerin (1948–98) kangaspussi 8 e, Wanha Tammitori. Lihatukki 120 e, suppilo 3 e, pellavaliina 3 e, munakori 25 e, kaikki Wanha Tammitori
Kesämessut eivät kuitenkaan olisi mitään ilman kuparia. Tuore maito hapatettiin viiliksi ja piimäksi, kirnuttiin voiksi ja kypsytettiin juustoksi. |7| |9| |8| Tiedustelut: Antiikkiliik e R . Siten ruoka kypsyi tasaisemmin, ja olivathan astiat hohtavina kauniimpiakin. Kuparivuoissa tehtiin niin suolaisia kuin makeitakin ruokia, kuten erilaisia hyytelöitä. Tölkkejä valmistettiin monissa kotimaisissa lasitehtaissa, ja ne kertovat tarinaansa suomalaisten omavaraisuudesta. Tarinan mukaan kakku sai nimensä leipojansa, talonpoikaisnaisen Madeleinen mukaan, mutta kuolemattoman kakuista teki kirjailija Marcel Proust romaanisarjassaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Esimerkiksi morttelit palvelevat edelleen käytössä ja koristavat moderniakin keittiötä. Hämeenlinnassa on kuitenkin yritys nimeltä Jäähdytinpalvelu M. Pienissä kuparivuoissa kypsyivät myös madeleinekakut. Usein tuoksu on pippurinen. Kupari myös kiillotettiin käytön jälkeen. Viili hapatettiin tavallisimmin lasisissa kulhoissa, jotka narutölkkien tapaan kuuluivat monen suomalaisen lasitehtaan tuotantoon. Mahtaisiko entisajan juhlatarjottavista, kuten äyriäishyytelöstä ja aladobista, tulla nykyajan ruokatrendejä. Vanhan ajan keittiön piti olla kauttaaltaan siisti, Eija Hirvonen kertoo. . VANHAT TALOUSLASIT JA MORTTELIT ovat koristeellisia ja edelleen käyttökelpoista tavaraa. Vanhoista mortteleista voi monesti jopa haistaa, mitä niissä on hienonnettu. Näihin pieniin uurrekoristeisiin leivonnaisiin ihastui Puolan kuningas Stanislaw Lesczynski 1755. Huhmareita käyttivät myös apteekkarit, jotka jauhoivat niissä lääkeaineita. Nostalgista keittiötavaraa on aina ollut tarjolla Tammisaaren antiikkimessuilla, jotka järjestettiin kesäkuun alussa 25. N evalainen 040 552 5 75 7, Ars Julik a 040 554 5255, Lauttasaar en Antiikki 0400 853 133, M ööpeli 050 348 8865, P ieni P ihapuoti 045 87 7 9388, P iijusk a 040 584 1329, O ccasion 040 536 4 90 3, W anha Tammitori 040 500 2655 24 ANTIIKKI & DESIGN. KEITTIÖKUPARIT TINATTIIN ennen käyttöä, sillä kupari on suurina pitoisuuksina vaarallista. Nimi tulee sulkemistavan mukaan: tölkit suljettiin narulla kiristetyllä paperikannella. Helsinkiläisen Occasion-antiikkiliikkeen Eija Hirvosen mukaan suosittuja kupariesineitä ovat käsintehdyt koristeelliset vuoat. kerran. – Kovassa käytössä olleet kuparivuoat, -padat ja pannut tinattiin parin vuoden välein. Kupariesineiden tinaajia on nykyään vaikea löytää, sillä tinureiden ammattikunta on käytännössä kuollut pois. Morttelit olivat ahkerassa käytössä, sillä niillä hienonnettiin mausteiden lisäksi suolaa, pähkinöitä ja jopa kalaa ja lihaa. Liikkeiden hyllyiltä oli helppo poimia ruoanlaitossa käytettyjä astioita ja työvälineitä. Vuorinen Oy, joka sivutyönä tinaa kupariesineitä. Silti tukevatekoiset morttelit eivät ole kuluneet juuri miksikään sadassakaan vuodessa. Narutölkkeihin voi säilöä kasviksia, marjoja ja sieniä. Kokkaaminen kiinnostaa nykyään lähes kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta
Peltinen maustehylly purkkeineen 1930-luvun Ruotsista 40 e, suuri peltinen teelaatikko 40 e, yksityinen. 50 cm) 1800luvulta 115 e. 9. Samalta vuosisadalta myös pienet kulhot, 55 e ja 75 e, Lauttasaaren Antiikki. |10| |11| |12| |13| |14| |15| ANTIIKKI & DESIGN 25. 15. Englantilaisen Tala-firman pursotinsetti 1950-luvulta 30 e, Antiikkiliike R. Rosenlewin 1960luvun emaloitu valurautapata 75 e, Arisdesign. Narutölkit koon mukaan 65–110 e, Lauttasaaren Antiikki. 10. 11. 14. Harvinaisen iso viilin valmistuskulho (halk. Kupariset hyytelövuoat 1800luvulta, edessä 85 e, takana oleva on uudelleen tinattu, 150 e, Occasion. Tällä vuoalla on pystynyt paistamaan monta madeleinekakkua kerralla, 89 e, Pieni Pihapuoti. 13. HALUATKO 1800VAI 1960-LUVUN TUNNELMAN. Arabian maustepurkkien (tuotannossa 1959–71) suunnittelija on Ulla Procopé, 30 e / kpl, Ars Julika. Nevalainen. Kahvimylly 1800ja 1900-lukujen vaihteesta 58 e, Antiikki Maini ja Veli. 7. 8. 12
26 ANTIIKKI & DESIGN. Pukkipöytä ja sen yläpuolella oleva kynttiläkruunu ovat 1800-luvulta. PIA MATTSSON KUVAT HELENE TORESDOTTER / HOUSE OF PICTURES VANHAN RUOTSALAISKARTANON REMONTTI TOTEUTTI OMISTA JAPARIN UNELMAN RANSKALAISLINNAN KEITTIÖN TUNNELMASTA. Kartanon keittiössä Kiinteät kalusteet on tehty massiivitammesta mittatilaustyönä. TILAVA HUONE ON TALON SYDÄN, JOSSA VIIHDYTÄÄN VIERAIDENKIN KANSSA. Lattian liuskekivilaatat ja hollantilaiset 1600-luvun kaakelit luovat rustiikkia tunnelmaa
1800-luvulla rakennettu kartano sijaitsee Smoolannissa eteläisessä Ruotsissa. Vaikka keittiö oli upouusi, sen piti näyttää patinoituneelta. Senkin päällä ja hyllyillä on esillä näyttävä tinakokoelma. Keittiö rakennettiin Uppåkran kartanon vanhan keittiön paikalle. Kalusteet ja tinaesineet sointuvat hienosti seinien keltaokraan väriin. Keittiö on yksi talon suosituimmista huoneista. Hän otti yhteyttä hyvään ystävään, joka teki keittiön piirustukset kirjan kuvien mallin mukaan. – Virallisemmilla päivällisillä käytämme suurta tai pientä ruokasalia, mutta oman perheen kesken ja ystävien kanssa syömme aina keittiössä. L ANTIIKKI & DESIGN 27. . ämmin ja viihtyisä tunnelma syntyy suuresta avoliedestä, tummasta liuskekivilattiasta, marmoritasoista ja massiivitammisista keittiönkaapeista, kaikki kuin 1700-luvulla. Toivelistalla olivat myös iso ruokakomero ja erillinen posliinihuone. Työtasojen carrara-marmori ostettiin purkutyöfirmalta ja lattia koottiin liuskekivistä, joita oli aikanaan käytetty kirkon katossa. Nurkassa on kuparinen pesuallas, ja seinillä on 1600-luvun aiheilla koristeltuja kaakelilaattoja. RANSKAL AINEN KIRJA ja valmiit piirustukset käsissään Roy Gustavsson meni taidostaan tunnettuun paikalliseen puusepänverstaaseen. Esimerkiksi liesi ja sitä ympäröivät työtasot ja kaapit sijoitettiin vastapäätä isoa pesuallasta, joka sekin on varustettu työtasoilla ja kaapeilla. – Idean tähän keittiöön sain Pariisissa. Keittiömme ei ole vain käytännöllinen, se on täydellinen paikka seurusteluun, Maria Gustavsson sanoo. Täällä on tunnelmallista ja mukavaa. Pariskunnalle on tärkeää, että tyyli ja käytännöllisyys ovat sopusoinnussa. Alla: Maria ja Roy Gustavsson viihtyvät keittiössään paitsi ruokaa laittamassa, myös perheen ja ystävien kanssa. – Siellä ymmärrettiin, että tästä ei tulisi aivan yksinkertaista. Tammi on kovaa puuta, ja me halusimme kalusteisiin massiivipuusta ihan kaiken, rungot, ovet, kaapit ja hyllyt, Roy Gustavsson kertoo. Siinä resepti, kun Maria ja Roy Gustavsson päättivät toteuttaa unelmansa suuresta ranskalaislinnan tunnelmaa henkivästä keittiöstä. Yllä: Antiikkikalusteet on valittu keittiöön tarkkaan. Tarvitsi vain vilkaista kirjaa, kun tiesin löytäneeni unelmieni keittiön, muistelee Roy Gustavsson. Kävelin erään kirjakaupan ohi ja huomasin näyteikkunassa teoksen, joka käsitteli ranskalaisten linnojen keittiöitä. Vasemmalla: Vitriinikaappi on täynnä kaunista antiikkiposliinia, joka on on käytössä niin arkena kuin juhlassa. Yksityiskohdat, kuten listat ja lohenpyrstöliitokset, tehtiin juuri niin kuin 1700-luvulla
RIITTA KOSKINEN KUVAT ERJA LEMPINEN JA PEKKA PÄÄKKÖ HERMES KATSOO ITÄMERELLE Källskärin saarella kohtaavat Ahvenanmaan silokalliot upeimmillaan, Reima Pietilän arkkitehtuuri ja kreikkalaiset jumalat. Erikoisen kokonaisuuden loi ruotsalainen vapaaherra Göran Åkerhielm. v i e r a i l u l l a 28 ANTIIKKI & DESIGN. Hänen huvilaansa pääsee tutustumaan veneretkellä Kökarista
Patsaat toimivat myös merimerkkeinä. > Hermes-patsas katsoo Källskärin kalliolta kohti merta ja muistuttaa originellista kreivistä, joka toteutti Källskärissä oman unelmansa. ANTIIKKI & DESIGN 29
Hän aloitti suuret rakennusprojektinsa tekemällä saaren eteläpuolelle sataman. Hän oli originelli persoonallisuus, joka hoiti kreivin yrttitarhaa, JanErik Dahlgren selittää. Dahlgren kertoo Källskärin historiasta hyvin elävästi, sillä hän tunsi siellä asuneen Göran Åkerhielmin (1920–1992). g ö r a n å k e r h i e l m (1920– 1992) oli ruotsalainen vapaaherra varakkaasta suvusta. Me tuntisimme hänet valkoisesta kukasta napinlävessä. Päätämme tutustua saareen ja istahdamme veneeseen. RANTAUDUMME Källskärin itäreunalle. Göran Åkerhielm, Tove Jansson, Tuulikki Pietilä sekä Reima ja Raili Pietilä olivat hyviä ystäviä. Huvila sijaitsee kivimuurien suojaamassa puutarhassa, jonka vihreä, välimerellinen ilme Kuva Ålands M useum 30 ANTIIKKI & DESIGN. Tarkasti sanottuna eräässä pariisilaisessa bistrossa lähellä Notre Damea, jossa Åkerhielmin oli tarkoitus tavata minut ja Tuulikki Pietilän. Esimerkiksi ikkuna on suunniteltu niin, että valo lankeaa pöydälle eikä pöydän ympärillä istuvien kasvoihin. Maiseman ilme on yhtä aikaa herkkä ja dramaattinen. Hirsiparrut jatkuvat kattamattoman ulkotilan ylle. KALLIOLTA AL ASPÄIN laskeuduttaessa tuuli hiljenee. Valtava aallonmurtaja rakennettiin tuhansista kivistä, sillä Åkerhielm ei suostunut käyttämään betonia. Tiesin mistä on kyse, maalaus avotakan yläosaan Källskärissä. Göran Åkerhielmin muistetaan erikoisena mutta ystävällisenä ja vieraanvaraisena. Hän asui aluksi muutamia kesiä vanhassa kalamajassa ja rakennutti vähitellen venevajan ja saunan. Se oli vapaa ja epätavallisen houkutteleva tilaus”. Aallot ryskyvät raivokkaina rantakallioihin. Källskäriin tehdään kesäisin matkoja Kökarin Karlbyn kylässä sijaitsevan hotelli-ravintola Brudhällin vierassatamasta. Harvoin näkee niin kauniita silokallioita kuin täällä. Mutta ilman kukkaakin, ei olisi ollut epäilystä, että hän oli se kuuluisa Ahvenanmaan kreivi. Ohitamme vierasmajan, jota kutsutaan myös noidan taloksi. Saarella hienostunut kulttuuri ja karu luonto yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Källskär sijaitsee linnuntietä noin viiden kilometrin päässä Karlbystä, joten matka taittuu veneellä leppoisasti puolessa tunnissa. Alla oikealla: Sisäja ulkotila tuntuvat sulautuvan toisiinsa. Ajatuksena oli yhdistää kreikkalainen ja suomalais– pohjoismainen kulttuuriperintö. Mutta miksi ei myös yksi hysteerinen vilijonkka, merihirviö tai oikeastaan ihan mitä vain. Oppaanamme on Brudhällin omistaja, kökarilainen kulttuuripersoonallisuus Jan-Erik Dahlgren. Alla keskellä: Huvilan arkkitehtuuri on äärimmäisen funktionaalinen. Ymmärrän, miksi saari teki Göran Åkerhielmiin suuren vaikutuksen, kun hän kesällä 1958 löysi sen purjehdusmatkallaan. Saamme kuulla, että taiteilija Tove Jansson viihtyi huvimajassa saarella vieraillessaan. Kallion laella on hirrestä tehty yksinkertainen huvimaja, Punssiveranta. – Kreivi ideoi sataman käyttäen mallinaan vaatimattomasti Egyptin Aleksandrian satamaa, Jan-Erik Dahlgren kertoo. – Mökissä asui kesäisin Göran Åkerhielmin serkku, skotlantilainen Miss Morris. Hän syntyi Manner-Ahvenanmaalla, tuli nuorena opettajaksi Kökariin ja jäi avioitumisen myötä saarelle. – Kökarilaiset ovat aina kutsuneet Göran Åkerhielmiä kreiviksi, vaikka hän oli todellisuudessa ruotsalainen vapaaherra, Dahlgren selittää. Källskärin ”kreivi” Kökarin eteläpuolella sijaitseva Källskärin saari on tullut tunnetuksi upeista kalliomuodostumistaan ja vapaaherra Göran Åkerhielmin puutarhasta ja kesähuvilasta. Göran Åkerhielm onnistui vuonna 1965 ostamaan Källskärin keskiosan. Maisema kapealta polulta on huikaiseva. v i e r a i l u l l a > VIEREINEN SIVU Yllä: Huvilan arkkitehtuurissa on vaikutteita sekä karjalaisesta hirsitaloperinteestä että kreikkalaisista temppeleistä. Hän asui saaressa kaikkiaan 26 kesää, 1958– 84, ja vietti siellä vieraineen vilkasta seuraelämää. Vierasmajalta polku johtaa ylöspäin punaisten graniittikallioiden yli. Iän myötä elämä karulla saarella kävi vaikeammaksi, ja kerrotaan että Åkerhielm päätti jättää saaren nähtyään myrskyn tuhoaman eteläsataman. Kreivi ei lannistunut, vaikka jokavuotinen talvimyrsky heitti kivet paikoiltaan, ja satama piti korjata joka kevät. Taulussa piti olla villejä kallioita, niin hän oli kirjoittanut. Alla vasemmalla: Tove Jansson maalasi Göran Åkerhielmille tilauksesta Källskäriin taulun. Tove Jansson on kuvaillut kirjeessään Åkerhielmiä näin: ”Ystävyytemme Göran Åkerhielmin kanssa sai alkunsa vuonna 1960
HUVILA TEHTIIN SUOJAISAAN PAIKKAAN KESTÄMÄÄN TUULET. ANTIIKKI & DESIGN 31
Ruusut, syreenit ja suuret alppiruusut kukkivat. Sydämenmuotoinen mansikkamaa on erityisen ihastuttava. Tiedustelut retkistä Källskäriin www.brudhall.com. Oikealla yllä: Rehevän puutarhan luominen karulle saarelle oli suuri työ, jonka tuloksista vierailijat nyt saavat nauttia. Se muistuttaa originellista kreivistä, joka päätti toteuttaa oman unelmansa. Yllä: Källskärissa meitä opastanut kökarilainen Jan-Erik Dahlgren tunsi henkilökohtaisesti Göran Åkerhielmin. Puutarhassa on myös yrttitarha, viiniviljelmä ja pieni krokettinurmi. Huvilan hirret veistettiin Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla ja kuljetettiin Källskäriin 1969. Illallisen jälkeen pelattiin erä krokettia, kreivin säännöin, JanErik Dahlgren muistelee. v i e r a i l u l l a ”KAIKKI KREIVIN VIERAAT JOUTUIVAT OSALLISTUMAAN TYÖNTEKOON.” muodostaa täydellisen kontrastin karun kalliosaaren kanssa. Istutuksia täydentävät patsaat vievät ajatukset antiikin Kreikkaan. . Kun Pietilä teki luonnoksia, hänen kerrotaan seisoneen hyttysparven keskellä vyötäisiään myöten suossa. Se on yksi tärkeimmistä Ahvenanmaan luonnonmuistomerkeistä. Hän osasi ainakin seitsemää kieltä. – Kreivin filosofian mukaan kaikki arvovaltaisimmatkin vieraat saivat osallistua työntekoon, kuten astioiden pesuun, marjojen poimimiseen, sataman rakentamiseen tai verkkojen kokemiseen. Oppaamme kertoo, että erään tarinan mukaan kreivi jätti saaren nähtyään myrskyn tuhoaman eteläsataman. Oikealla alla: Göran Åkerhielmin ajatuksena oli yhdistää Källskärissä kreikkalainen ja suomalais– pohjoismainen kulttuuriperintö. Hän lahjoitti oman osansa saaresta rakennuksineen Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Eteläsataman lähettyvillä kalliolla on pronssinen Hermes-patsas. Tammet, vaahterat, hevoskastanjat, lehmukset, sypressit ja tuijat kasvavat runsaina. Puutarhan perustaminen karulle saarelle oli työlästä, ja makean veden saanti on suuri ongelma. 32 ANTIIKKI & DESIGN. VIEREINEN SIVU Vasemmalla yllä: Källskärin kannu on lähes neljä metriä syvä hiidenkirnu, joka syntyi 9 000 vuotta sitten. TUTUSTUMME VIEL Ä vaikuttavaan Källskärin kannuun. Hän piirsi Källskäriin myös saunan, mutta sitä ei koskaan toteutettu. Hän vaali sivistyneitä tapoja, arvosti kaunokirjallisuutta ja filosofiaa. Kivet ja mannerjään sulamisvesi hioivat lähes neljä metriä syvän hiidenkirnun 9 000 vuotta sitten. Åkerhielm puhdistutti suuria kallionkoloja, joista tuli vesivarastoja. Huvilan suunnittelussa oli tärkeää, että rakennus sulautuisi mahdollisimman hyvin luontoon ja kestäisi Källskärin kosteutta ja tuulta. Siinä on vaikutteita karjalaisista hirsitaloista, mutta myös kreikkalaisista temppeleistä. Sisätilat ovat niin ikään hyvin yksinkertaiset ja tarkoituksenmukaiset. Hän oli hyvin vieraanvarainen isäntä. – Kreivi oli mielenkiintoinen, avoin ja lämmin ihminen. REIMA PIETILÄ LÖY T YI huvilan arkkitehdiksi, kun Göran Åkerhielm vieraili Tove Janssonin luona Helsingissä. Saarella olevaa suomaata perattiin. Suojaisessa painanteessa oleva rakennus on matala, joten se kestää harjakaton yli pyyhkivät tuulet. Göran Åkerhielm asui saarella keväästä syksyyn. Vuodesta 1990 Källskäriin alettiin järjestää retkiä Kökarista. Ulkotila on askeettisuudessaan vaikuttava. Se on yksi tärkeimmistä Ahvenanmaan luonnonmuistomerkeistä. Kun he puhuivat huvilasta, Tove Jansson ehdotti suunnittelijaksi Reima Pietilää, joka oli Janssonin kumppanin Tuulikki Pietilän veli. Suovesi ohjattiin altaisiin, ja kallionkoloissa ollut lieju ja maa käytettiin hyväksi puutarhan rakentamisessa. Lisäksi maata tuotiin Kökarista. Illallinen oli juhlahetki, jolloin keskusteltiin ja nautittiin ruuasta. Lattia on tehty suurista, laakeista luonnonkivistä ja tulipaikka muistuttaa alttaripöytää. Kookkaat, kattoa kannattelevat hirsiparrut jatkuvat ulos ja muodostavat temppelimäisen kattamattoman ulkotilan. Vasemmalla keskellä: Huvimajan yksinkertainen arkkitehtuuri ja merimaisema inspiroivat Tove Janssonia, kun hän vieraili saarella. Maakuntahallitus myöntää Källskäriin myös oleskelustipendejä taiteilijoille. Esimerkiksi ikkunat on suunniteltu siten, että valo lakeaa niistä pöydälle eikä pöydän ympärillä istu jien kasvoihin. Huvila on arkkitehtuuriltaan ajaton. Vasemmalla alla: Punssiverannaksi nimetty huvimaja ottaa saarelle tulijat vastaan kallion laella. Kreikkalaiset jumalpatsaat somistavat kauniisti puutarhaa. Kuin vastoinkäymisiä uhmaten tienkulkijoiden, kaunopuheisuuden, onnen ja unien jumalana tunnettu Hermes seisoo merta kohti kääntyneenä. Ehkäpä vaikeat luonnonolosuhteet saivat Göran Åkerhielmin luopumaan Källskäristä vuonna 1984. Kreivi oli todellinen maailmankansalainen ja kosmopoliitti
ANTIIKKI & DESIGN 33
a s u n t o Huoneisto Hangossa 1800-luvun lopulla rakennetussa puutalossa. e r i t y i s t ä Sisustusta hallitsevat suvun perintöesineet, jotka yhdistyvät itse hankittuihin vanhoihin esineisiin. 34 ANTIIKKI & DESIGN. KODIN AVAIMET t ä ä l l ä a s u vat Kesäisin ja viikonloppuisin taidehistorioitsija, historian tutkija Katja WeilandSärmälä, hänen puolisonsa toimitusjohtaja Ville Särmälä ja lapset: Sara, Ellen, Joel, Roy ja Matias
HISTORIANTUTKIJA JA LEHTEMME BLOGISTI KATJA WEILANDSÄRMÄLÄ VIETTÄÄ PERHEINEEN KESÄNSÄ VAALEANPUNAISESSA TALOSSA HANGOSSA. HÄNEN LUONAAN VIERAILI TOINEN HANGON KESÄASUKAS, TOIMITTA JA PIA-MARIA LEHTOLA. Ullakkotilat rakennettiin asuinkäyttöön talon kunnostuksessa 2008– 2010. Vasemmalla: Sisäpihan tunnelmaa. Lindberg, joka tunnetaan monen hankolaisen villan suunnittelijana. Kesän viettoon Hangossa kuuluu samoja elementtejä kuin sata vuotta aiemminkin: rantaelämää, tennistä, ravintolailtoja, puutarhajuhlia, ystäväperheiden vierailuja, hyviä kirjoja ja ihanaa joutenoloa. PIA-MARIA LEHTOLA KUVAT TOMI PARKKONEN ”KYNNYKSEN YLITETTYÄNI TIEDÄN OLEVANI LOMALLA” Tutkijan kesäparatiisi ANTIIKKI & DESIGN 35. S. Oikealla: Katja WeilandSärmälä, Ville Särmälä ja Matias. Ovi johtaa perheen kaksikerroksiseen kesäkotiin. Tontin omisti ja talon suunnitteli aikoinaan K
Kesäkotimme olen puolestaan sisustanut estetiikka edellä, vanhoilla osin epäkäytännöllisillä huonekaluilla ja muistoilla. Tyyliltään talo edustaa klassista puutalorakentamista uusrenessanssihenkeen. > Tutustuin Katja Weiland-Särmälään Hangossa kirpputorilla antiikin äärellä. Oikealla: Vanha käsinmaalattu Arabian Ara-kulho on saatu Inga-tädin perintönä. Heti vanhan talon kynnyksen ylitettyämme tiedämme olevamme vapaalla, lomalla. VILLA SIL JA RAKENNETTIIN 1800-luvun lopulla vuokrataloksi, mutta se on toiminut myös pensionaattina ja on nyt kesähankolaisten koti. Tutkija uppoutuu kesäkodin työhuoneessa usein iltaisin sukunsa von Rehausenin vanhoihin kirjeisiin, päiväkirjoihin, 36 ANTIIKKI & DESIGN. Sain kutsun tähän kesäkotiin, Villa Siljaan. Katja Weiland-Särmälän perhe on sisustanut talon vanhimpaan osaan itselleen viehättävän puuterisävyisen, talonpoikaisantiikkisen kesäkodin. Olin ajatellut, että Weiland-Särmälä voisi työskennellä muodin ja designin parissa, mutta sain kuulla, että hän on taidehistorioitsija, historiantutkija ja luennoitsija. Kuppi on Greta-Lisa JäderholmSnellmanin EP-malli vuodelta 1933, koristeena Hilkka-Liisa Aholan Retikka, 1965. Yllä: Vanha astiakaappi kätkee sisäänsä suvun aarteita, kuten hopeaaterimia sekä hedelmäveitset, jotka yksi Katja Weiland-Särmälän tutkimuksen henkilöistä, rovasti Lars Oscar Kjäldström sai kiitoksena rippikoulu oppilailtaan 1900-luvun alussa. Oikealla: Ville Särmälä kaataa kahvia Antti Nurmesniemen Pehtooripannusta. Hän kertoi Tapiolan-kodistaan, joka on sisustettu 1960-luvun tyyliin, aidoilla sen ajan huonekaluilla, taiteella ja lasiesineillä. Se on rakennettu kolmessa osassa vuosina 1890, 1895 ja 1903. Myyntipöydälläni oli isovanhemmilleni kuuluneita, Tapio Wirkkalan suunnittelemia lasituikkuja, joista aloitimme keskustelun. Suuri osa kodin nostalgisista esineistä on peräisin Weiland-Särmälän suvulta. Hän on syventynyt 1800-luvun sivistyneistön tutkimiseen ja kirjoittaa väitöskirjaa nimellä ”Pappisperheen elämäntapa 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun”. Lähteinään hänellä on muun muassa oman suvun laaja perhearkisto. Siinä säilytetään makeisia lasten ulottumattomissa. – Kaupunkikotimme on täysin vastakohta Hangon kesäkodillemme, hän sanoi. – Kotimme on sisustettu toimivaksi, arkea ajatellen
Ruokailutilan vanhat tuolit, klaffipöytä ja astiakaappi ovat 1800-luvulta. Ne ovat pariskunnan löytöjä antiikkiliike Fasaanista. Tapetti on Zoffanyn Gustavus Medevi. Se kunnostettiin Lohjalla Patriks Möbel -liikkeessä, jossa rikkoutuneen vihreän kuvun tilalle vaihdettiin vanha valkoinen samanmallinen kupu. ANTIIKKI & DESIGN 37. Seinällä on empirepeili ja kynttiläamppelit 1800-luvulta. Katossa on von Rehausen -suvun valaisin 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. KESÄKODISSA ESTEETTISYYS ON KÄYTÄNNÖLLISYYTTÄ TÄRKEÄMPÄÄ
Richter) perintöä Weikkolan kartanosta Vihdistä. Mokkakupit ovat Katja Weiland-Särmälän isoisän isoäidin Carolina Sofia von Rehausenin (os. 38 ANTIIKKI & DESIGN. Tarjotin alla on myös suvun vanha. Hänen tyttärensä 1900-luvun alussa kirjoittamien muistelmien mukaan isoäiti joi näistä aina päiväkahvinsa
– Toivon mukaan ostamamme esineet muodostuvat lapsillemme perintöesineiden rinnalle merkityksellisiksi muistoiksi. – Aineeton perintö on tärkein asia, minkä voi siirtää sukupolvelta toiselle. Alla: Matias vanhalla talonpoikaissohvalla. Katja Weiland-Särmälä on kellon kuudes haltija. KAIKKI AIKAKAUDET ovat Katja Weiland-Särmälälle yhtä arvokkaita ja kiehtovia, ja niitä voi yhdistellä vapaasti. ANTIIKKI & DESIGN 39. – Luetteloista löytyy arvokkaiden huonekalujen, korujen ja kellojen lisäksi myös arkisempia tavaroita, kuten sukkia, hiuskoristeita, parfyymipulloja ja hansikkaita. KAIKKIA AIKAKAUSIA VOI YHDISTELLÄ NYKYHETKESSÄ. Kuorien valmistusvuosi on 1830. Kello on periytynyt aina suvun kunkin polven vanhimmalle jäsenelle ja matkannut omistajansa asuinsijan mukaan aina Buenos Airesiin saakka. Näistä kaksi ensimmäistä elävät enää vain muistikuvissani ja nyt myös esineiden kautta välähdyksinä kesäkodissamme. valokuviin ja kodin irtaimiston luetteloihin, kuten tilikirjoihin, testamentteihin ja huutokauppaluetteloihin. Sveitsiläinen koneisto toimii. Sohva on lasten lempipaikka, jossa peuhataan ja luetaan sarjakuvia. Suomessa 1800-luvulla tehtyjä kultaisia kuoria tunnetaan varmuudella vain muutama, joista nämä ovat vanhimmat. Nämä molemmat yhdistyvät, kun Villa Siljan salissa keinutaan iltaisin suvun vanhassa keinutuolissa. – Kesäkotimme sisustamisessa inspiraationlähteinäni ovat olleet isovanhempieni suvun antiikkiesineiden kyllästämä kaupunkikoti, Helena-tädin Lehtoranta-niminen vaalea huvila ja suvun saaristolaishuvila Taivassalossa. Se havainnollistuu, kun hän kattaa talonpoikaispöydälle itse hankkimansa 1960-luvun Arabian vaaleansiniset kahvikupit. Vasemmalla: Taskukellon on tehnyt Gustaf Grönholm. Myös vanhat esineet kantavat muistoja aiemmista omistajistaan. Vasemmalla: Arkenakin voi kattaa kauniisti vanhoilla astioilla ja nauttia juustot lasisen kuvun alta. Perhearkisto on oikea tutkijan aarreaitta, Weiland-Särmälä kertoo. Suku halusi jättää jälkipolville tietoja elämäntavastaan tallentamalla miljöitä, arkeaan ja arvomaailmaansa päiväkirjoihin ja muistelmiin. – Muistan kuinka mummini luki siinä minulle, viisivuotiaalle tytölle, Kalevalaa. Nyt siinä kiikkuu viides sukupolvi lueskellen, vanhoja valokuvia katsellen tai älypuhelintaan näppäillen. . Katja Weiland-Särmälä kirjoittaa Löytöretkeilijän paratiisi -blogia lehtemme verkkosivuilla www.antiikkidesign.fi. Weiland-Särmälä tekee kesäretkiä läheisiin antiikkiliikkeisiin ja -tapahtumiin ja suosittelee erityisesti Hangossa lomasesonkina keskiviikkoisin pidettävää kesätoria
t r e n d i t Tukholmassa kesäkuussa järjestetyissä Bukowskisin ja Stockholms Auktionsverketin suurissa klassisissa huutokaupoissa tarjonta on huomattavasti runsaampi kuin Suomessa. x x x x x x x SCHJERFBECK JA IWERSSON Laadusta oltiin valmiita maksamaan Tukholman klassisissa huutokaupoissa. 1. Taivaankantta esittävä kiinalainen, 1827 päivätty 34 cm korkea pronssipallo oli todellinen harvinaisuus. Raatimiehen 1754 tekemä pieni, halkaisijaltaan 6 cm ryyppykuppi eli tumlari myytiin Bukowskisilla 1 000 eurolla (lähtöhinta 650 e). Siitä maksettiin Auktionsverketissa 15 000 euroa (4 300 e). JUKKA RELAS KUVAT BUKOWSKIS JA STOCKHOLMS AUKTIONSVERKET |1| |2| |3| |4| |5| 40 ANTIIKKI & DESIGN. Sen todisti 14,5 cm korkea, 1600-luvulla valmistettu sylinterinmuotoinen astia, jossa on kaunis maalauskoristelu. Vuonna 1943 tehty Sininen madonna (48 x 45,5 cm) on mukaelma El Grecon 1500-luvun maalauksesta. Taidekauppias Gösta Stenmanin ansiosta Ruotsissa on useita Helene Schjerfbeckin maalauksia, jotka ovat siellä varsin arvostettuja. Kiinalaisen posliinin hinnat ovat joskus yllättäviä. 7. Halutuinta oli yleisesti korkea laatu, ja siitä oltiin valmiita maksamaan kovia hintoja. Se yli kaksinkertaisti lähtöhintansa Auktionverketissa 610 000 euroon (267 500 e). Kaappien hinta nousi Bukowskisilla 85 600 euron lähtöhinnasta 120 000 euroon. Siihen on kuvattu yli 1 500 tähteä, ja sen sisällä on tähtitaivasta maan kiertoliikkeen mukaan liikuttava koneisto. Siitä maksettiin Bukowskisilla 57 800 euroa (lähtöhinta 37 500 e). 6. Suomessa hän on jäänyt melko vieraaksi. Ivan Aguéli on ehdottomasti Ruotsin kiinnostavimpia taiteilijoita. 2. 4. 3. Vuonna 1892 Gotlannissa maalatulla maisemalla (76 x 55 cm) on sukulaisuutta Paul Gauguinin symbolististen teosten kanssa. Jonas Lexell oli Turun arvostetuimpia kultaseppiä 1700-luvulla. Pari meni Auktionsverketissa lähtöhinnallaan 8 000 eurolla. Niiden on arvioitu olevan arvostetun Gottlieb Iwerssonin tekemät. 5. Esine myytiin Auktionsverketissa lähtöhinnallaan 128 400 eurolla. Keskitason antiikkia sai sen sijaan varsin edullisesti. Huonekaluista sesongin huomattavimmiksi nousivat kaksi kustavilaista eleganttia kaappia noin 1780-luvulta. Pietarissa 1800-luvun alussa polttokullatusta pronssista valmistetuissa, 69 cm korkeissa empirekyntteliköissä on voitonjumalatar Viktoriaa esittävät siivekkäät hahmot
Hän kehitti siron gondolituolimallin, josta tuli suosittu. Göteborgilaisen Hans Christian Alsingin 1778 leimaama lintumaisen lennokas kahvikannu meni Bukowskisilla lähtöhinnallaan 870 eurolla. . Ahrenberg käytti mallia Helsingin keisarilliseen palatsiin 1900-luvun alussa suunnittelemassaan valtaistuinsalissa (nykyisin Valtiosali). Jos se olisi ollut suomalaisen mestarin käsialaa, olisi hinta ollut harvinaisuuden vuoksi monikertainen. Kiinnostaako suomalaisuus. Ståhlin signeeraama pari myytiin Auktionsverketissa 11 200 eurolla (8 000 e). Arkkitehti Jac. Valintaan oli ehkä piilotettu pieni poliittinen viesti venäläisille. |6| |7| ANTIIKKI & DESIGN 41. KUSTAVILAINEN TUOLINTEKIJÄ Tukholman tärkeimpiä tuolintekijöitä kustavilaisena aikana oli Raumalla syntynyt Ephraim Ståhl (1768– 1820), joka valmisti istuimia Ruotsin hoviin. Suomessa tuotanto on ollut paljon vähäisempää, ja monet esineet ovat tuhoutuneet hopean kierrättämisen takia. HARVINAISUUS NOSTAA HINTAA 1700-luvun rokokoohopean arvoon vaikuttaa se, onko esine tehty Ruotsissa vai Suomessa, vaikka laadussa ei olisi eroa
p e r i n n e e l ä ä ¿ Heikki Jokioinen valmistelee oikovedoksen tekoa korrehtuurikoneella. –Tämä ammatti ukkoutuu, kun kohokirjanpainantaa tehdään nykyään enää vain museoissa, Jokioinen sanoo 42 ANTIIKKI & DESIGN. TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA ”Kiireellä tulee vain kirjoitusvirheitä” NONPARELLI, PETIITTI, HELMI. SOMAT SANAT EIVÄT OLE SOKERILEIPURIN RAAKA-AINEITA VAAN KIRJANPAINAJA HEIKKI JOKIOISEN LATOMIEN KIRJASINTEN KOKOLUOKKIA. Oikovedoksesta tarkistetaan painojäljen tasalaatuisuus ja oikeinkirjoitus
Äidin puolen sukulaisissanikin oli kirjanpainajia. Alla: Tervakosken Terreus-kartongille painoväri asettuu kauniisti. Syreeni availee nuppujaan työhuoneen ovensuussa, kujilta kantautuu vieraiden iloista puheensorinaa. Yksi heistä on kirjanpainaja Heikki Jokioinen. Työskentelin Jaakkoo-Taaralla vuoteen 2007 asti. – Menin 1970-luvun alussa oppipojaksi Jaakkoo-Taara Oy -nimiseen yritykseen. Pienet kuutosen pistekoon nonparellit on pidettävä sormissa hellästi ja ladottava vieretysten täsmällisesti. – Molemmat veljeni olivat jo ennen minua kirjapainoalalla, ja päätin hakeutua samaan suuntaan itsekin. Ala oli siis tuttu, en astunut aivan tyhjään ryhtyessäni tähän. Yllä: Puupiirroskaiverrus, typomitta, ooli ja latomishaka ovat tyypillisiä työvälineitä. Keksinnön sai nimiinsä saksalainen Johannes Gutenberg. Lyijy ja antimoni ovat vaarallisia aineita, joten kirjasimia käsiteltyä on kädet pestävä huolellisesti. Luostarinmäelle tulin vuonna 2009. Siihen aikaan siellä tehtiin rinta rinnan kohopainoa ja offsetia. Jo aiemmin Kiinassa tunnettu taito rantautui Eurooppaan 1400-luvulla. Mistä olet saanut oppisi. Valmistimme pakkauskoteloita, etikettejä, neliväriesitteitä, rahtikirjoja ja vaikka mitä. > ANTIIKKI & DESIGN 43. Kesäisin taloissa työskentelee perinteisten käsityöammattien taitajia. Painomuste imeytyy paperin huokosiin muodostaen viehkeän tekstin, joka sopii Luostarinmäen rauhaisaan tunnelmaan: ”Tänä ei tehrä mittä.” Miten innostuit alasta. Oppisopimuskoulutukseen kuuluivat lisäksi teoriajaksot, jotka järjestettiin tuolloin Käpylän ammattikoulussa. Nykyisin kohokirjanpainantaa tehdään pääosin vain museoissa, kuten Luostarinmäellä. Jokioinen telaa värin, asettelee paperin painokoneeseen ja vääntää nykäsimestä. Ooli on teräspiikki, jonka avulla on helppo poimia valmiista ladelmasta pois yksittäisiä kirjasimia, jotka oikovedoksen mukaan ovat liian kuluneita tai muuten ladelmaan sopimattomia. Työ oli monipuolista. Yksittäisiä kirjasimia keksittiin valaa metallista, ja niistä oli mahdollista latoa monenlaisia tekstikokonaisuuksia. Heikki Jokioinen valmistelee tekstiladelmaa huolellisesti, kiirehtimättä. Niitä on päätynyt sulatukseen, kaatopaikalle ja murskaukseen. Pienet metalliset irtokirjasimet alkavat olla historiaa. Kiireellä tulee vain kirjoitusvirheitä. Jos digitalisoituminen on muuttanut yhteiskuntaa rajusti, kirjapainomaailman se on mullistanut täysin. Kirjanpainanta kehittyi aikoinaan puupiirrostekniikasta, jossa puulevylle kaiverretaan painettava kuva. Vasemmalla: Kirjasimet ovat tina-lyijy-antimoni -sekoitusta. Turussa sijaitseva Luostarinmäen käsityöläismuseo viettää tänä vuonna 75-vuotisjuhlaansa. Kaupungin ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi vuonna 1827 riehuneelta tulipalolta, avattiin vieraille vuonna 1940
– Joskus aikoinaan Jaakkoo-Taaralla olin mukana painamassa kirjaa nimeltä Turku, itsensä näköinen kaupunki. Mikä on ollut mieleenpainuvin työtehtäväsi. Oikealla: Pellavaöljymaalista valmistettu painoväri on tehty niin jäykäksi, ettei se leviä painetussa työssä. Missä työsi tuloksia näkee. p e r i n n e e l ä ä Yllä: Käsitiikeli on näppärän kokoinen painokone, jota on yksinkin helppo käyttää. Rakkaita minulle ovat työtilat ja museoympäristö. Mikä on tärkein työvaihe. Jos kortti on monisivuinen useine tekstiosineen, sama kartonkipala painetaan useampaan kertaan. Ja toivon mukaan se onnistuu. Kun kaikki työvaiheet ladonnasta leikkaukseen ja painamiseen tehdään käsityönä, aikaa kuluu kohtalaisesti. Mitkä ovat tärkeimmät ja rakkaimmat työvälineesi. – Periaatteeni on, että ainakin yritetään tehdä työ mahdollisimman hyvin. Ilman hakaa kirjasinten latominen on mahdotonta. Nyt meillä on kirjasimia kovin vähän ja monet niin kuluneita, ettei niillä tule kaunista jälkeä. Painettu mallikortti hyväksytetään asiakkaalla ennen kuin varsinaiset vedokset painetaan. Millaisesta työstä haaveilet. Kone ja tela pestään kunkin painotyön jälkeen. – Kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Se oli laaja ja hieno teos lukuisine värikuvineen. Kirjainrivi ei myöskään saa olla kiemurainen. Miten työn hinta muodostuu. Lisäksi painan Turun museokauppoihin paperipusseja ja lippulappusia. – Täällä Luostarinmäen kirjapainossa valmistan yksityisille asiakkaille kutsuja käyntikortteja. Oikovedoksia otetaan kuitenkin aina, jotta mahdolliset virheet saadaan korjattua. Joskus on mahdotonta saada edes yhtä kokonaista lausetta ladottua. Vähimmäismäärä käyntikorteille on viisikymmentä kappaletta. Alla: Kirjapainon vanhassa konttorissa asiakkaat pääsevät näkemään jo tehtyjä töitä, erilaisia kirjasintyyppejä ja kuva-aiheita oman suunnittelun tueksi. – Ooli, latomishaka ja typomitta ovat tärkeimmät. – Käyntikortin hinta on yksi euro per kortti. Luostarinmäellä jotkin hienoimmat kutsukortit ovat jääneet mieleen. – Ladontavaihe on ehkä tärkein, sillä siinä tehdyt virheet näkyvät suoraan painetussa lopputuloksessa. Typomitan avulla säädän välistyksiä, eli sanojen välejä ja keskinäisiä suhteita. – Kun suunnitelma on tehty asiakkaan kanssa valmiiksi, ryhdyn varsinaiseen työhön. Painoväri levitetään käsitiikelin pyöreälle lautaselle. Luostarinmäen postissa on myynnissä täällä painettuja postikortteja. Paljousalennuksia ei tunneta, sillä kussakin kortissa on sama määrä työtä. Itse painotyö ei kestä kauaakaan, puolisen tuntia. – Toivoisin, että jostain löytyisi suuri määrä uusia käyttämättömiä kirjasimia, joilla voisi painaa kokonaisen hienon kirjan. Siinä on oltava tarkka: tekstin tulee olla tasalaatuista, ja rikkinäisiä tai kuluneita kirjasimia ei voi käyttää. Mitä taitoja ennen kaikkea tarvitaan. Ensin leikkaan kartongin, siihen kuluu jo puolisen tuntia. Pienet kirjasimet ovat välillä hankalia käsitellä. Miten kauan aikaa kuluu yhteen työhön. Latominen on aikaa vievää etenkin silloin, kun tekstiä on vähänkin enemmän. Koska museon kirjasimet ovat vanhoja ja osin hyvin kuluneita, joutuu huolellisesti tarkistamaan, että kyseisen kirjasintyypin ehjiä kirjasimia on työhön tarvittava määrä. Mikä on työfilosofiasi. Kutsukorteissa alaraja on kaksikymmentäviisi. 44 ANTIIKKI & DESIGN
”Vieraita alkaa heti kolkutella ovella” Heikki Jokioinen painaa käyntikortit ja paperipussit käsitiikelillä, joka on nopeakäyttöinen pienissä painotöissä 6.30 Herään ja luen rauhassa päivän lehden ja katson televisiosta aamu-uutiset. ANTIIKKI & DESIGN 45. Palaan kotosalle ja vietän illan omakotitalon askareiden ja perheen parissa. (02) 262 0350, www.turku.fi/kasityolaismuseo. – Kun on saanut homman valmiiksi ja tyytyväisenä ihastelee työnsä tulosta, huomaakin yhtäkkiä jonkun naurettavan virheen. s. 14.00 Uusi ryhmä saapuu, joten keskeytän painotyön. Järjestelen paikkoja seuraavaa päivää varten. . . Palaverissa tiedotetaan päivän aikatauluista ja tulevista ryhmistä. Ryhmiä saapuu lisää. Tulen työpaikalleni Luostarinmäelle. Joillakin ryhmillä voi olla erityistoiveita, jotka pyritään huomioimaan. Kahvilan sisustus on Carin Bryggmanin käsialaa. koristemaalarin, pläkkisepän, kellosepän, kultaajan ja pääsiäismunien maalarin työtä. Kirjanpainaja Heikki Jokioisen lisäksi Luostarinmäellä nähdään mm. 13.00 Pääsen aloittamaan painotyöt. h e i k k i j o k i o i n e n työskentelee kirjanpainajana Turussa Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Käväisen toimistolla, siellä on kahvihuoneessa aamupalaveri käsityöläisille, valvojille ja mu seon muulle väelle. 17.30 Museo alkaa hiljentyä. Sitä ajattelee, että ei voi olla totta, tämä menikin liian helposti. Nykyään ihmiset ovat aika hyvin perillä eri kirjasintyypeistä, mikä varmaankin johtuu tietokoneiden ja tietojenkäsittelyohjelmien yleistymisestä. 81. Silloin tuntuu, että valahtaa pettymykseen. 10.00 Museo avautuu, ja olemme jo täällä mäellä ottamassa ihmisiä vastaan. Minulla on kesken Turun linnan museokaupan paperipussit. Mikä on lempikirjasintyyppisi. Ne kuuluvat kalligrafiseen ryhmään. Vieraita alkaakin heti kolkutella ovella, ja ryhdyn opastamaan heitä ammattini saloihin. Tekeekö joskus mieli heittää rukkaset naulaan. 9.45. Pesen painokoneet huolellisesti. Joskus sokeutuu omalle työlle. Luostarinmäen käsityöläismuseo, Vartiovuorenkatu 2, Turku. Heti työhuoneelle ehdittyäni valmistelen koneet siihen malliin, että pystyn esittelemään työvaiheita. työtään esittelevät Antiikki & Designin Perinne elää -jutuista tutut taitajat. Ks. Perinne elää Luostarinmäellä -teemapäivänä 25.7. Moni ihastelee kirjasimia ja vanhanaikaisia fontteja. 18.15 Työpäivä päättyy. – Esimerkiksi Ideal on kaunis, kuten myös monet muut kaunokirjasintyypit. 12.00 Pistäydyn tauolla Kahvila EnkelinKisällissä, joka sijaitsee viehättävässä, vuonna 1851 rakennetussa puutalossa Luostarinmäen nurkalla. Annankin oikovedoksen usein luettavaksi jollekin muullekin museon työntekijälle. . P
ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KAJAANIN TAIDEMUSEO / KAISU KORHONEN VAAROJEN NÄKIJÄT JA TEKIJÄT Kainuun taiteen kulta-aikaa oli 1950-luku. Vanha puu-Kajaanikin piirtyi kankaille. Ahtela: Helluntai, 1950 Kajaanin kaupunki. Toisin sanoen modernismin maalaustaidetta tyypillisimmillään. Oman kaupungin taiteilijat olivat 1930–50-luvuilla kajaanilaisille melkoisen tuntemattomia. > Uudessa sarjassa esittelemme Suomen eri maakuntien kiinnostavia taiteilijoita. Ahtela. Ahtela: Sakarin talo, 1920 Kajaanin taidemuseo. Taiteilijat tallensivat maakuntansa erityispiirteitä: vaaroja, kuusimetsiä ja järviä. H. Suomalainen taiteen modernismi oli tuolloin keskittynyt etelän suuriin kaupunkeihin. Hän oli m a a k u n t i e n m e s ta r i t H. Kainuusta kaikui korkeintaan Nälkämaan laulun alakuloisten sanojen ja sävelten realistinen poljento. Kuvat Arto Tulima 46 ANTIIKKI & DESIGN. Ei ehkä ole ihan odotusten mukaista, että juuri sellaista syntyi Kajaanissa 1950–60-luvulla. Kajaanissakin modernismi kuitenkin poreili, vaikka kaupungin taide-elämä polkaistiin käyntiin varsin myöhään. Kulttuuriltaan uinuvaan kaupunkiin saapui 1931 metsänhoitaja Einar Reuter, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään H. Ekspressiivisiä vetoja ja värejä, pelkistettyjä ja laajoja värikenttiä, korostettuja ääriviivoja. Vuodesta 1934 epävirallisesti toiminut taidekerho järjestäytyi vuonna 1954 Kajaanin kuvataiteilijat ry:ksi. Heitä olikin vain kourallinen
Ahtelan taiteessa näkyvät kainuulaisen maiseman murretut ja harmaat sävyt. H. Ahtelan teoksia on ollut esillä monissa yksityisja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja Pohjoismaissa. H. Ahtela: Kaksi pihlajaa, Lehtola, 1956 Kajaanin kaupunki. e i n a r r e u t e r (1881–1968), taiteilijanimeltään H. Ahtela toi kansainvälisen modernismin taidevirtaukset Kajaaniin. Kuva vuodelta 1968. Kuva E rkki S uihk o ANTIIKKI & DESIGN 47. Ahtela, syntyi Torniossa. Vuonna 1920 Ahtela oli mukana perustamassa modernistista taiteilijaryhmää nimeltä Vapaat, De Fria, johon kuuluivat myös Helene Schjerfbeck, Bernhardt Häkli ja Ragnar Ungern. Maiseman modernisti H. Ahtela julkaisi 1951 elämäkerran ystävästään Helene Schjerfbeckistä, jonka taide innoitti häntä. H. Itseoppinut taiteilija piti ensimmäisen näyttelynsä 1906. Hänen maalauksiaan ei liiku kovin paljon, mutta ne ovat kysyttyjä taidemarkkinoilla. Huutokaupoissa öljymaalaukset ovat päätyneet yleisesti 2 000–3 800 euron vasarahintoihin. Hän asettui 1931 Kajaaniin, jossa hoiti metsänhoitajan virkaa. Hän oli myös taiteen keräilijä ja tuntija sekä kriitikko ja kirjailija. Ahtela: Talvinen joki (Musta joki), 1962 Kajaanin kaupungin kokoelmat
Rosa Arola: Jäistä rantaa, 1950–60-luku Kajaanin taidemuseo. Hän aloitti taiteilijauransa vasta lähes 50-vuotiaana. Rosa Arola: Kolme kaverusta, 1950-luku Kajaanin taidemuseo. Tummien kuusien rakastaja r o s a a r o l a os. Sen jälkeen hän esiintyi 1950ja 60-luvuilla useissa yhteisja yksityisnäyttelyissä Suomessa ja muualla Euroopassa. Rosa Arola työnsä äärellä vuonna 1964. Arolan läpimurto suomalaiseen taidemaailmaan oli 1957 pidetty yksityisnäyttely Strindbergin taidesalongissa Helsingissä. Hän suosi maalatessaan palettiveistä. Kauppinen (1897–1978) syntyi Sukevalla Pohjois-Savossa mutta muutti Kajaaniin jo nuorena. Ahtelalle, joka näki Arolan lahjakkuuden ja alkoi tukea tätä. Pelkistyneimmillään hän maisemansa olivat värikenttiä, joita Oslossa pidetyn näyttelyn yhteydessä verrattiin abstraktin ekspressionismin maineikkaan edustajan Mark Rothon maalauksiin. Hänen teoksiaan liikkuu lähinnä Kainuussa ja sielläkin tällä hetkellä harvakseltaan, kertoo kajaanilainen galleristi Hannele Laine. Rosa Arolan tuotanto ei ollut kovin suuri. Öljyvärimaalausten hinnat liikkuvat muutamissa sadoissa euroissa. Arolan lempiaiheita olivat kainuulaiset kuusimetsät, joista hän poimi teoksiin kuusiryhmiä kuin henkilöitä kuvaten. Toinen kajaanilaistaiteilija Emma-Irene Kivekäs esitteli Arolan teoksia taiteilija H. m a a k u n t i e n m e s ta r i t Kuva U nto Immonen / K ajaanin kaupungin kok oelma 48 ANTIIKKI & DESIGN. Hän maalasi paljon palettiveitsellä
Teosten väriskaala on niukka ja tummahko. VAARAMAISEMAT PELKISTYIVÄT VÄRIKENTIKSI. Nämä modernit maalaukset eivät ensi alkuun vaikuta korpimetsistään tunnetun maakunnan tuotoksilta. Hänet tunnettiin metsänhoitajana, ei taiteilijana. Tämä johti siihen, että esimerkiksi Rosa Arola päätyi pitämään 1960-luvulla yksityisnäyttelyitä Osloon, Kööpenhaminaan, Lontooseen ja Pariisiin. Usko Nyström (1892–1963) otti tärkeän tehtävän tallentaa nyt jo hävinnyttä Kajaania. Rosa Arola: Kainuun suota, 1960-luku Kajaanin taidemuseo. Se oli 1960–70-luvulle asti puutalovaltainen, niin kuin monet vanhat suomalaiset kaupungit. Arolalla, Ahtelalla ja Kivekkäällä oli tapana tehdä lähialueille yhdessä retkiä, joilla he etsivät aiheita teoksiinsa. Ahtelan ympärille muodostui paikallisten taiteilijoiden piiri. Varsinkin Aholan ja Kivekkään maalaukset ovat yllättävän moderneja. Ahtelan kohdalla siinä ei ole mitään ihmeteltävää. Vaikka hän ei ollut saanut muodollista koulutusta, hän tunsi ulkomaanmatkojensa ansiosta hyvin eurooppalaisen taiteen virtaukset. AHTELA HERÄTTI kajaanilaiset taiteilijat kansainväliseen modernismiin. Sen jälkeen puutalot jyrättiin ja paikalle rakennettiin kerrostaloja ja muita kivikaupungin elementtejä. Niiden tyyli on pelkistävä, laajat värikentät ja ääriviivat korostuvat. Kolmikkoa yhdisti kiinnostus kainuulaiseen maisemaan, jolle ovat tyypillisiä vaarat, laajat metsäalueet ja järvet. > ehtinyt pitää ensimmäisen taidenäyttelynsä jo 1906, mutta kajaanilaisille Ahtela jäi pitkään tuntemattomaksi. Sen keskeiset henkilöt olivat Usko Nyström, Rosa Arola ja Emma-Irene Kivekäs. Modernismin rinnalla Kajaanissa maalattiin perinteisestikin. Rosa Arola: Kontiomäeltä, 1950–60-luku Kajaanin taidemuseo. ANTIIKKI & DESIGN 49
Kuva K ainuun museo Puu-Kajaanin tallentaja Usko Nyströmin teoksia löytyy monista kainuulaisista kodeista. u s ko n y s t r ö m (1892–1963) syntyi Hämeenkyrössä ja tuli piirustuksenopettajaksi Kajaanin yhteislyseoon 1923. Silti ne levisivät moniin koteihin Kainuussa, jossa niitä etupäässä liikkuukin. Öljyväritöistä suosituimpia ovat vanhaa Kajaania esittävät ja ne, joissa on jokin tunnistettava aihe. Nyström oli tuottelias taiteilija, mutta hän ei pitänyt yhtään näyttelyä eikä myynyt aktiivisesti teoksiaan. 50 ANTIIKKI & DESIGN. MAALAUKSET PUHUVAT KUIN DOKUMENTIT MENNEESTÄ. Työnsä ohessa hän maalasi Kajaanin kaupunkinäkymiä puutaloineen sekä erityisesti Ristijärven, Paltamon ja Hyrynsalmen maisemia. Häntä puhuttelivat etenkin vaarat, jotka muodostivat kuin horisonttiin jatkuvan valtavan vaarameren, sekä talviajan sinisen hienovaraiset sävyt. Hinnat ovat muutamissa sadoissa euroissa. m a a k u n t i e n m e s ta r i t Usko Nyström: Näkymä Kajaanin lyseon ikkunasta, 1953 Kajaanin taidemuseo. Nyströmin maalaukset puutalo-Kajaanista ovat nousseet dokumentaarisiksi kuviksi, jotka kertovat omaa surullista tarinaansa puukaupungin kadonneesta idyllistä
n i i l o h y t t i s t ä (1940–2010) voi pitää tunnetuimpana kainuulaisista taiteilijoista. h . MUISTA MYÖS Usko Nyström: Linnanrauniot talvella, 1950-luku Kajaanin taidemuseo. . Ahtelan vaikutus ulottui myös nuorempaan taiteilijapolveen. Myöhemmin hänen teoksiinsa tuli poliittisia kannanottoja, joiden ankeaa tunnelmaa hän väritti huumorilla. k a a r l o m i k ko n e n (1920–2001) oli taideakatemian käynyt kuvanveistäjä, joka tunnetaan maakuntaa laajemmin. a h t e l a n piiriin kuuluvia taiteilijoita olivat myös Unto Immonen ja Eino Lehtovaara, jotka eivät ole kovin tunnettuja. Puolangalla syntynyt Hyttinen oli keskeisiä pop-taiteilijoita 60-luvulla. ANTIIKKI & DESIGN 51. Lahdessa asuvan taidegraafikon ja kuvanveistäjän töitä on nähty usein kotija ulkomaisissa näyttelyissä. Hyttinen oli myös taitava muotokuvamaalari, ja hän maalasi lähes 30 julkista muotokuvaa. Hänen kuuluisin työnsä on jo Oulun symboliksi kohonnut pronssiveistos Toripolliisi (1987). m at t i ko s k e l a (1933– ) nousi Kajaanin taiteen johtohahmoksi 1950-luvulla. Usko Nyström: Pakkaspäivä Kajaanissa, 1950-luku Kajaanin taidemuseo
|1| 52 ANTIIKKI & DESIGN. k e r ä i l i j ä SANNA TAKALA KUVAT KATRI LEHTOLA SILMÄN ILO RATKAISEE Lelukeräilijä tarvitsee ripauksen lapsenmielisyyttä. tapani suomisen keräilyharrastus on aarteenetsintää parhaimmillaan
Bing Lenox 530 Yellow Cab on löytö ruotsalaisilta lelumarkkinoilta. – Kai minulla oli lapsena liian vähän leikkikaluja, kun päädyin niihin. LELUJEN AARREAITASSA pääosaa esittää vanhojen autojen kokoelma. Muistan ihailleeni pikkupoikana sähköjunia ja haaveilleeni niistä. Tiiviisti ryhmitellyt varastohyllyt notkuvat iloisen värisiä erikokoisia autoja, moottoripyöriä, huoltoasemia, puunukkeja, peikkoja, leikkiastiastoja… Vanhimmat näistä muovista, puusta tai pellistä valmistetuista leluista ovat peräisin 1920-luvulta. Saksalainen 1920-luvun auto maksaa nettihuutokaupassa tällä hetkellä noin 1 000 e. ”Xephyr-loistoauto on joka pojan toiveauto”, mainostetaan mustan unelman laatikossa. Valtaosa on 1950–70-luvulta. Periaatteeni on, ettei keräilyharrastus näy kotona tiloissa, joissa eletään. 4. Kaikkeen saa varovasti koskea. Lasten silmissä sen sijaan vanhat lelut tuskin näyttävät yhtä hienoilta kuin nykyaikaiset. Keräilyinto syttyi reilut 30 vuotta sitten, kun Tapani Suominen etsi yhteistä harrastusta vaimonsa Tarja Suomisen kanssa. Suomalaiset alkuperäispakkaukset ovat haluttua tavaraa informaatioarvonsa vuoksi. S > |2| |4| |3| 1. Kun kurkistaa lipaston laatikoihin, nukkejen määrä moninkertaistuu. ANTIIKKI & DESIGN 53. – Moni keräilijä on yrittänyt ostaa avaruuspuhelimen minulta, Suominen sanoo. 3. Käsi vaeltaa hyllyllä ja Suominen poimii punaisen muovisen Avaruuden ääni -avaruuspuhelimen. Makuuhuoneeseen sijoitettu nukkekaappi on johtolanka numero kaksi. Joskus joku talossa poikkeava pikkuvieras saattaa innostua leikkimään näillä. Tässä lajissa pitää olla hieman velmu, mutta velmuilla ei saa. ETSIMISEN JA LÖY TÄMISEN ILO on harrastuksen suola. – Malli on suomalaisen muovitehdas, plastfabrik Puusähkö oy:n valmistama, mutta se lienee Mattelin valmistaman auton kopio, Tapani Suominen kertoo. alolaisen Tapani Suomisen olohuoneessa raketinmuotoinen kattolamppu ja nurkassa kököttävä Fauni-peikko kielivät, että talossa asuu lelujen ystävä. – Käyn leluhuoneessa päivittäin tutkimassa ja ihastelemassa. Leluhuoneessa harrastus ryöpsähtää valloilleen. 1960ja 70-lukujen vaihteen autoja leluhuoneen hyllyillä. Tuhansien menopelien joukosta ei löydy kahta samanlaista. – Vaikka ostaisin jotain lelua useamman, jätän itselleni vain yhden. 2. Jos löydän paremman kappaleen, laitan huonommasta päästä pois. Harvinaisuus on valmistettu Suomessa 1950ja 60-lukujen taitteessa. Pariskunta ryhtyi käymään kirpputoreilla, ja Tapani Suominen kiinnostui leluista, vaikkei tiennyt niistä tuolloin tuon taivaallista. Se ei saa vallata koko elämää, Suominen määrittelee hymyillen
KERÄILYHARRASTUKSEN alkuvaiheessa Suominen kiersi kirpputoreja ja huutokauppoja lähes joka viikonlop54 ANTIIKKI & DESIGN. Osan puuttuminen, naarmu tai lommo pinnassa alentaa arvoa. Lelumarkkinoilla seikkaillessa on olennaisinta tietää, millä hinnalla ostaa. k e r ä i l i j ä ”LELUT SAAVAT MINUT UNOHTAMAAN MUUN ELÄMÄN MURHEET.” |5| > Painava peruste keräilykohteen valintaan oli lelujen visuaalisuus. – Olen tehnyt paljon huonoja ostoksia, pulittanut ylihintaa ja maksanut oppirahani. Junaharrastus vaatisi perehtymistä. Yksi onnenkantamoinen sattui, kun myin aikoinaan pakkauksessa olevan 1990-luvun Ruotsinlaiva Legon amerikkalaiselle keräilijälle yli 1 250 markalla. Keräilijän tärkein päätös on rajata, mitä kerää. – Hiljattain tein poikkeuksen ja ostin repaleisen Mikki Hiiren kahdeksalla eurolla, koska se näytti niin kivalta. Minulle on sattunut huteja. Kansainvälisen verkkohuutokaupan eBayn seuraaminen luo tuntumaa markkinoihin. Sen sijaan olen tehnyt hyviä vaihtokauppoja. Toteutunut hinta on usein täysin toinen kuin hintapyyntö. Minulle keräilyssä on tärkeintä, että tavara näyttää kivalta ja siitä tulee hyvä fiilis. – Minulla ei koskaan ole ollut sellaista tuuria, että olisin löytänyt jotain kovin halvalla. Esimerkiksi lapsena ihailemani junat paljastuivat sellaisiksi, Suominen kertoo. – Ostin junia, kunnes ymmärsin, etten keräilijänä jaksa opiskella nippelitietoa. Suominen havittelee esineitä, jotka ovat samassa kuosissa kuin kaupan hyllyllä. TOINEN TÄRKEÄ PERUSTE ostopäätökselle ulkonäön lisäksi on kunto. Arvelen että Mikin valmistaja on Nokia. Leikinomainen muotokieli ja värit puhuttelivat. Oma linja hahmottui kuitenkin vasta kokoelman hieman kartuttua. Hyvin säilynyt pakkaus on löytö, joka kertoo paljon valmistajasta. – Tietyn lelun voi saada halvalla esimerkiksi Ruotsista, jonne on myyty erä USA:ssa huonosti kaupaksi käyneitä tavaroita, Suominen sanoo. Suomiselle ihanteellisin ostopaikka on kirpputori, jossa myyjä määrää hinnan
8. – Hyvä kuntoista tuskin tulee vastaan, siksi ostin tämän sympaattisen yksilön, Suominen perustelee. 7. Toden näköisesti Nokian Kumituotteen valmistama Mikki Hiiri on löytö paikallisesta huutokaupasta. Saksalaisen Kellermannin (CKO) vedettävä peltimoottoripyörä on tupakkaaskin kokoinen. 6. Ne eivät olleet silloin muodissa, ja hinnat olivat edullisia. Se lienee kopio taaempana näkyvästä amerikkalaisesta. Lähes 60 sentin mittainen Ichikon valmistama peltiauto 1960luvun alkupuolelta on yksi kokoelman arvokkaimmista autoista, hinnaltaan noin 2000 euroa. Kolmisen vuotta toimineen Turun Valun valumetalliauto on harvinaisuus 1950 ja 60lukujen taitteesta. INNOSTUIN MUUMEISTA keräily harrastukseni alkuaikoina, 30 vuotta sitten. Hän huusi sen eBaysta. Japanilaisen Ichikon amerikanrauta 1960luvulta päätyi Suomisen kokoelmiin Argentiinasta. 10. Harvinaiset peikot ovat Atelier Faunin tuotantoa, lukuun ottamatta takarivin sinisilmäistä Atelier Fantasian Lelukeräilyssä muodit VAIHTELEVAT. Noin 100 euron arvoinen kulkupeli on varustettu sytyttimen kivellä ja syöksee tulta liikkuessaan. PÄÄPERIAATE LIENEE, ETTÄ MILLÄ LAPSENA LEIKKII, SITÄ AIKUISENA KERÄILEE. 5. Nyt muumien arvo on kohonnut ja vain tuurin kanssa voi löytää Atelier Faunin valmistamia Muumeja, Tapani Suominen kertoo. valmistamaa veijaria. Pikkupeikot edessä ovat Faunin Virusmallia. |6| |7| |10| |8| |9| ANTIIKKI & DESIGN 55. 9
Keväällä ja syksyllä kiinnostavat Göteborgissa ja Tukholmassa järjestettävät lelumessut. Tamperelaisen Toila-nuken 1940-luvulla valmistamassa Maijassa henkii pula-aika. – Martta-nuken paras tuntomerkki on roomalainen numero niskassa, tosin sekin saattaa puuttua, Tapani Suominen kertoo. – Minulle lelut ovat tapa rentoutua, seurustella muiden kanssa ja unohtaa elämän muut murheet, hän summaa. MUOVIN TULO MARKKINOILLE 1950-LUVULLA VAUHDITTI KEHITYSTÄ. Suomessa suosin Kangasalan rompetoria ja Turun Talviheikkiä. Missä on hyviä tapahtumia. Tapani Suominen saa jatkuvasti vinkkejä kiinnostavista esineistä. Kun googletat Veteran marknad kalender, pääset jo jäljille. Toinen suosikki oli vauva nukke Pipsa. Tarjonta vaihtelee vuosittain. Nykyisin hän suuntaa kerran vuodessa rompetoreille Saloon, Tampereelle ja Turkuun. Keräilijäjoukosta onkin muodostunut tiivis ystäväja tuttavaverkosto. Kokoelmansa kalleimmista leluista, punaisesta 1950-luvun lopun peltiautosta, Suominen on maksanut liki 3 000 euroa. Vihtiläisen Dollytexin BP-poika ja Lotto-tyttö olivat ajankohtaisia 1970luvulla. 12. k e r ä i l i j ä NEUVOT ALOITTELIJALLE MARTTA-YHDISTYKSEN vuonna 1908 perustama Turun Martta-Nukketeollisuus oli tunnetuimpia suomalaisia nukke valmistajia. Kirjallisuus ja vanhat lelukuvastot ovat erinomaisia lähteitä. 11. Huutokauppaluetteloja voi tilata firmoista ja lukea netistä. Nyky markkinoilla liikkuu yleisimmin kansallispukuisia kumivartaloisia matkamuistonukkeja 1960–70-luvuilta. Mistä saan tietoa. Japanilaisista suosin Modern Toysia, Hajia, Bandaita, ATC:tä ja Yonetzawaa, joka valmisti kalliita ja hienoja autoja. Poikanuken valmistaja on tuntematon. Kannattaa kysellä alan harrastajilta menovinkkejä. – Paras tapa hankkia jotain on mennä itse myymään. Syksyisin on ohjelmassa Suuri Snadi -tapahtuma Helsingissä. Mitkä lelumerkit ovat arvostettuja. saakka. Lelukeräilijöiden keskuudessa yhteistyö on voimaa. 14. Sen suosituin malli lienee 1930-luvulla syntynyt Bebe-nukke. pu. Minulle on puolestaan tuotu satoja karkkipussiautoja, joita oli makeisten seassa 1960-luvulla. vartalo kuin vaatteet ovat paperi kangasta. Hintoja vertaamalla saa tuntuman, mitä kannattaa maksaa. Englantilaiset 1950-luvulla suositut Matchbox-autot ovat säilyneet myynti pakkauksissaan. |11| |14| |12| |13| 56 ANTIIKKI & DESIGN. Niin Suomalainen leluteollisuus ALOITTELI 1930–1940-LUVUILLA. . Espanjalaisella Payalla on ollut tuotannossa paljon kiinnostavia leluja, samoin ranskalaisella Joustralla. 13. Yritys toimi vuoteen 1974. Internet ja keräilijöiden kotisivut ovat tänä päivänä lyömätön tietolähde, mutta on syytä olla kriittinen. Kuvan tyttönukke on Martta-Nukketeollisuuden tuotantoa. Ruotsalaiset rompetorit ovat aarreaittoja mukavan matkan päässä. – Olen kantanut kaksi matkalaukullista purkkakuvia ystävälleni, joka keräilee niitä. . Silloin näkee toisten valikoimat jo päivää ennen, hän vinkkaa. Saksalaiset Schuco, Kellermann, Tipp&Company eli TCO, Arnold Technofix, Gösö ja Huki. Tapani Suominen esittelee kokoelmaansa internetissä osoitteessa www.fintoys.com
OSTOTAITO JA -TIETO alkavat kasvaa, kun nostaa katseensa hintanoteerauksista taideteokseen. OJALA maalausta Sydänyö. Varmasti siksi, että niissä liikkuu paljon myös taiteeseen perehtymättömiä ostajia. Minulta puuttuu taidesijoittajan sielu. WWW.TUIJAPELTOMAA.COM KUVA ARI K. Sellainen oli paksun likakerroksen alla piilotellut Dora Wahlroosin Venetsia. Määrä ei korvaa laatua. Taidemarkkinat näyttävät nyt kärsivän siitä, että ostajia vaivaa epävarmuus oikeasta hinnasta. Hämmästyin huomatessani ettei taiteenkeräilyn starttirahaksi tarvittu veikkausvoittoa, kun apuun tuli tuttu galleristi, luottokauppias tai osamaksusopimus. Edesmennyt helsinkiläinen herra muisteli Lindholmin, Munsterhjelmin ja von Wrightin täyttämässä olohuoneessaan, kuinka hänen matkansa Galerie Hörhammerin myyntinäyttelyihin 1950-luvulla kulki suopean pankinjohtajan kautta. Aihe oli harvinainen ja kiinnostava: Karunan kartano. Tyhjät seinät jaksavat odottaa. Keräilijän tärkein pääoma ei ole raha vaan aika. En ole taiteen pörssiostaja, joka haluaa nopeasti, paljon ja edulliseen kappalehintaan. ANTIIKKI & DESIGN 57. TUIJA PELTOMAA ON TAIDEHISTORIOITSIJA, JOKA MM. Kirpputoreilla löydöt ovat harvassa. Nurkkaan sysätty lyijykynäpiirros oli signeeraamaton mutta päivätty vuonna 1888. OPETTAA AALTO-YLIOPISTOSSA. Varsinkin ulkomainen ”aarre” saattaa osoittautua vain taitavan tusinamaalarin työksi tai näyttäväksi öljypainokuvaksi. Ei siis ihme, että sain kuukausihuutokaupasta pienen aarteen muutamalla kympillä. HÄN ON LEHTEMME SIVUILTA, TELEVISIOSTA JA KIRJOISTA TUTTU ANTIIKIN, TAITEEN JA DESIGNIN ASIANTUNTIJA. Sijoittamisesta ja väärennöksistä, rahasta ja rikoksista saa vetäviä otsikoita, mutta hintojen ympärillä pyörivä keskustelu antaa niukasti tietoa siitä, mistä kannattaa maksaa. Pelkkä hinta ei motivoi teoshankintaan, koska en halua spekuloida voittoja tai murehtia tappioita. Olen tuntenut antaumuksellisia keräilijöitä, jotka ovat pantanneet omaisuuttaan tai ottaneet lainaa saadakseen omakseen kohdalleen osuneen taideaarteen. Myyntipöydillä on sisustustaidetta, matkamuistotauluja, tuntemattomia tekijöitä ja harrastajamaalareita. Kotiin palattiin taulu, leipä ja maitopystö kainalossa. Kaurapuurodieetti ei ole mahdoton ajatus minullekaan, jos se auttaa saavuttamaan unelmien taideteoksen. Halpa hinta innostaa monet toivioretkelle, mutta onni suosii vain harvoja. Kaiken kukkuraksi taidekauppiaat ovat saaneet tarinoissa ahneen lurjuksen maineen. Kansakunnan kulttuurimuistiin jäävät ne, joilla on aikaa ja sydäntä ostaa, kerätä, vaalia ja säilyttää: Serlachius, Saastamoinen, Niemistö, Salmi. Tutkin museoissa parhaista parhaita, puntaroin hyvän ja erinomaisen teoksen eroja ja omia suosikkejani. Mietin, voisinko koskaan omistaa mitään sellaista. Tietävällä on ässä hihassa, kun teosten laatu vaihtelee heikosta hienoon, eikä signeerauskaan aina tarkoita, että tekijä olisi tunnettu tai edes tunnistettavissa. Se tuntuu löytävän minut. Istuin katsomaan Risto Suomen t u i j a p e lt o m a a ¿ TAIDERAKKAUTTA TIETO KASVAA, KUN NOSTAA KATSEEN HINNASTA TAULUUN. Taidesuhteeni on rakkautta, intohimoa ja tiedonjanoa. ENITEN LÖYTÖJÄ olen tehnyt pienistä huutokaupoista. Parhaat teokset olen kohdannut sattumalta silloin, kun olen jo kauan tiennyt mitä haluan. Tahdon nauttia taiteesta kuin elämänkumppanista. Ne, jotka sijoittivat ja myivät pois, ovat aikoja sitten unohtuneet. Hämmentävimpiä kokemuksia ovat hyväntekeväisyyshuutokaupat. Opiskellessani taidehistoriaa kuljin Ateneumin saleissa. Ylimmästä kerroksesta löytyi tuolloin rakenteilla olleen nykytaiteen museon kokoelma. En tietoisesti etsi taidetta. Eläköön ikuinen taiderakkaus! . Olen kärsivällinen odottaja ja tilaisuuden tullen salamannopea päättäjä. Niissä me suomalaiset olemme laiskoja huutamaan taidetta, vaikka tarjolla olisi suoraan tekijältä saatu hieno teos ja vieläpä edulliseen hintaan
Lisäksi hän suunnitteli Rosenthalin Thomas-tehtaalle seitsemän astiastoa ja muovisen retkiastiaston. Jäälintuja on tehty erikoissarjana muun muassa Helsingin designpääkaupunkivuonna 2012. Heistä Wirkkala oli tärkeimHANNU PÖPPÖNEN KUVAT PEKKA BRUMMER T Tapio Wirkkalan piippuineen kuvasi vuonna 1984 hänen tyttärensä, taiteilija Maaria Wirkkala. Kun tehdas uudisti posliinilinjansa ja nimesi sen Studio-Linieksi 1950-luvun lopulla, se palkkasi kansainvälisesti tunnettuja muotoilijoita ja keraamikkoja. Tuotantoon kuuluu astiastojen lisäksi muun muassa maljoja, tuhkakuppeja, vateja, makeisrasioita sekä kynttilänjalkoja. Siksi hän halusi korostaa esineiden muotoa eikä peittää sitä kuvioinneilla. Posliinista Wirkkalan suunnittelu Rosenthalille laajeni lasiesineisiin ja ruokailuvälineisiin. Kuva M aaria W irkk ala 58 ANTIIKKI & DESIGN. Tavoitteena oli tehdä perinteikkäästä posliinin valmistajasta huippumuotoilun keskus. Ensimmäiseksi syntyi Finlandia-astiasto Rosenthalin Thomas-tehtaalle, ja sen markkinoinnissa käytettiin hyväksi Wirkkalan tunnettuutta. WIRKKALAA PY YDET TIIN Rosenthalin suunnittelijaksi. Koristeaiheita Wirkkala suunnitteli astiastoille 19. Wirkkala aloitti yhteistyön Rosenthalin kanssa 1956. Jo yhden astiaston suunnittelutyö oli laaja, sillä astiastoon kuului normaalisti 44 osaa. 1973 suunniteltuja lintuja valmistettiin alkujaan mustana ja valkoisena, myöhemmin esimerkiksi punaisena. > piä, Studio-Linie perustui voimakkaasti hänen tuotantoonsa. SINÄ AIKANA kun Wirkkala työskenteli tehtaalle (1956–85), Rosenthal tuotti 27 uutta astiastoa. Tapio Wirkkala oli kuvanveistäjä, joten posliini oli hänelle materiaalia, johon hän oli saanut koulutuksensa. Tuolloin hän työskenteli ranskalaisen muotoilijan Raymond Loewyn toimistossa, jossa syntyi malleja Rosenthalille. Hän teki kuitenkin myös näyttävän uran italialaisella Veninin lasitehtaalla ja suunnitteli saksalaiselle Rosenthalin posliinitehtaalle yhtä paljon kuin Iittalalle. apio Wirkkalasta (1915–1985) ei ensimmäiseksi tule mieleen saksalainen posliini. Monipuolinen muotoilija ja kuvanveistäjä tunnetaan Suomessa paljolti hänen Iittalalle suunnittelemistaan lasiesineistä, kuten Ultima Thule -lasisarjasta, sekä taidokkaista vaneriveistoksista. Wirkkala suunnitteli niistä 8, ja loput 19 astiastoa oli 12 muun suunnittelijan käsialaa. Wirkkalan saapuminen Rosenthalin suunnittelijaksi ajoittuu aikaan, jolloin yritys muutti strategiaansa. Wirkkala teki siellä astiastomallin, joka hyväksyttiin tuotantoon. Kuikkana tunnettu esinesarja on osoitus Wirkkalan kiintymyksestä lintuihin. WIRKKALAA SAKSASTA tapio wirkkalan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyt näyttelyt esittelevät hänen vähemmän tunnettua tuotantoaan, Rosenthalin posliinia. Lautasten pohjan teksti kertoi suunnittelijan olevan maailmankuulu suomalainen, joka on voittanut Milanon triennaalissa kuusi grand prix -palkintoa
va l a i s i n pohjautuu maljakkoon 7287, mutta se on valmistettu kuitenkin alun perin valaisimeksi. ANTIIKKI & DESIGN 59. p o s l i i n i va rt i s i a aterimia tehtiin Centurystä (1979) ja Variationista (1962– 1976). m a l ja k ko a I 2728 valmistettiin valkoisena 1956–1970. f i n l a n d i a oli Wirkkalan ensimmäinen astiasto Rosenthalin Thomas-tehtaalle 1950-luvulla. Kuvan melko harvinaisen maljakon koristeaihe on Wirkkalan. Useat Finlandia-sarjat saivat myös suomenkielisiä paikkakuntia kantavat nimet, kuten Helsinki, Tampere, Turku, Inari ja Petsamo. pa p e r i p u s s i a muistuttavan keraamisen maljakon Wirkkala suunnitteli Rosenthalille vuonna 1977. Maljakko on Wirkkalan humoristinen kannanotto poptaiteeseen, ja se on yksi myydyimmistä Rosenthalin esineistä. Maljakkoa tehtiin mustan lisäksi valkoisena, ruskeana ja oliivinvihreänä. Wirkkala suunnitteli astiaston todennäköisesti 1968. t h o m a s i n Finnair-astiasto otettiin 1969 käyttöön Finnairin DC-8-koneissan businessluokan tarjoiluastiastona. Siinä on akryylisen sisävarjostimen päällä värillinen varjostin. a s s a m on teeastiasto, jota valmistettiin 1967–1984 mustana, valkoisena, ruskeana ja oliivinvihreänä. Tätä Wirkkalan kenties tunnetuinta maljakkosarjaa on kolmea kokoa mustana ja valkoisena. Kuvan Century-aterimet on tehty yhteistyössä Fritz Hansenin kanssa, varsi on Wirkkalan. Maljakko on sisältä lasitettu. s o i k e a m a l ja k ko 3535 syntyi vuonna 1972, ja se ehti olla tuotannossa vain kolme vuotta. Sarjasta tehtiin myös suolaja pippurisirottimet vuonna 2012. Myös Rut Bryk suunnitteli Century-astiastoon kolme kuviointia. Rosenthal teki valaisimia huonekaluliike Domukselle, ja ainakin kuusi niistä pohjautui Wirkkalan maljakoihin. p o l l o -maljakko on suunniteltu vuonna 1970, ja se on yhä tuotannossa. Ulkopuolen silkkimattapinnnan Wirkkala toi posliininvalmistukseen lasin pinnan etsauskäytännöstä. Mustassa versiossa vaihtelevat silkkimatta ja kiiltävä ulkopinta
p o ly g o n s u n i o n -teeastiasto on puhtaan valkoisena käytössä muun muassa presidentin virka-asunnossa Mäyntyniemessä. h e l s i n k i -piknik set sisältää neljä kuppia, neljä pientä ja neljä isoa lautasta sekä kannun, sokerikon ja kermakon. Se on valmistettu liimaamalla kahdesta osasta. Century kuuluu Pariisissa sijaitsevan Pompidou-keskuksen pysyviin kokoelmiin. Se lisättiin myöhempiin versioihin käyttäjien pyynnöstä. Rut Bryk teki sarjaan ainakin kolme koristetta: Rhodos, Winterreise ja Sommerreise, joka ei tullut tuotantoon. c o m p o s i t i o n -astiastoa valmistettiin 1963–1982. Wirkkala oli 1962 yksi neljästä palkitusta Badische Anilinund Sodafabrikin kutsukilpailussa, jossa haettiin muoville käyttöä. Siinä kohtaavat soikion ja ympyrän muodot, ja muotoilussa on varattu paikka kuvioinnille. Tässä Winterreise-kuvio. t e a f o r t w o -setissä, 1963–1975, Wirkkala yhdisti ensimmäisen kerran metallin, puun ja posliinin. Maljakkoa valmistettiin erikorkuisina. Ensimmäisessä tuotantoon tulleessa astiastossa kahvialuslautasista puuttuu kupin pohjalle tarkoitettu alue. p o ly g o n -astiasto oli tuotannossa 1973–2000. c e n t u ry -astiaston erityispiirteitä ovat riisiposliinimainen läpinäkyvyys ja se, että kupeilla on kolme pientä jalkaa. 60 ANTIIKKI & DESIGN. Wirkkala piti enemmän kuvioista, jotka vahvistavat esineen muotoa, kuten reliefeistä, mutta joutui hyväksymään myös ”maalatut” kuviot. r o s e n t h a l i n 100-vuotisjuhla-astiasto Century vuodelta 1979, kuvio on Wirkkalan siirtokuvakoriste Blaue Blume. Maljakko 2879 oli tuotannossa 1963–1972, ja sen kuvio on tuttu myös Wirkkalan lasiesineistä. Wirkkala suunnitteli koko astiastoon myös kuvioinnit, tässä Eisblumekuvio. Siihen kuuluu kaikkiaan 44 osaa. k y n t t i l ä n ja l k a 3212 on vuodelta 1971. Kannu on silkkimattapintainen ja korkin yläpinta kiiltävä, kahva on hopeoitu. Keräilijöiden suosimaan settiin kuuluu kaksi teekuppia, aluslautasineen, sokerikko ja maitoastia
. Ko koelmaa vaihdetaan tietyin väliajoin, mutta se on pysyvästi esillä. . Lautasen pinnassa on kultaus. v u o s i l a u ta n e n kuuluu sarjaan Limitierte Kunstreihe. Esineet ovat peräisin lasimuseon omista kokoelmista sekä yksityisiltä keräilijöiltä Suomesta ja ulkomailta. KAKSI NÄYTTELYÄ Kuva TW RB Ar chive Tapio Wirkkala ja hänen Veninille suunnittelemansa Corano-vati 1960-luvulla. Reliefipinta yhdistyy silkkimattaan ja kiiltävään posliiniin. p e a r l d r o p s -nimellä tunnettu uurre-pistekohokuvio koristaa maljakkoa, joka oli tuotannossa vuodesta 1971 aina 1990-luvun alkuun. Kuten monesta muustakin Wirkkalan Rosenthal-esineestä, tästä vuosilautasesta on liikkeellä harvinaisia koeversioita. Ajatonta kauneutta – Tapio Wirkkalan posliinia ja lasia Rosenthalille 31.12. Tapio Wirkkala – Rosenthal -näyttely Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa, www.kansantaiteenkeskus.fi. Afroditea valmistettiin vuonna 1973 vain 200 kappaletta. Lisäksi esillä on koristeaiheita, joita Wirkkala ja hänen vaimonsa Rut Bryk suunnittelivat Rosenthal-astiastoihin. Niistä koottu näyttely avautui Kaustisen kansantaiteenkeskuksessa kesäkuussa. m a l ja ko n 3503 suunnitteluvuosi on 1971. asti Suomen lasimuseossa Riihimäellä, www.suomenlasimuseo.fi. ta p i o w i r k k a l a n syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi tänä kesänä on esillä kaksi näyttelyä, jotka esittelevät hänen Suomessa vähemmän tunnettua tuotantoaan, Rosenthalin lasia ja posliinia. ANTIIKKI & DESIGN 61. s u o m e n l a s i m u s e o n näyttelyssä on Wirkkalan Rosenthal Studio-Linielle ja Rosenthal Thomakselle suunnittelemia astiastoja, koriste-esineitä, aterimia, lasiesineitä sekä palkittu muovinen retkiastiasto. Markkinoille on päätynyt työntekijöiden matkassa myös ainakin yksi musta koeversio. va r i at i o n -astiasto, 1962–1991, otettiin New Yorkin Modernin taiteen museon MoMAn kokoelmiin 1962. Niistä kaksi, kuvan Le Roi Soleil sekä Le Voyage de Marco Polo, perustuivat Tapio Wirkkalan Polygonastiastoon. v e r s a c e n muotitalon luoja Gianni Versace teki ensimmäiset astiastot Rosenthalille vuonna 1993. Näyttelyn yhteydessä ilmestyy myös kirja Wirkkalan Rosenthalin tuotannosta. . Siinä Wirkkala otti käyttöön Rosenthalilla kehitetyn läpi värjätyn mustan posliinin, mutta astiastoa tehtiin muissakin väreissä. Lautanen on vuodelta 1971, ja sitä valmistettiin 3 000 kappaletta. k a u s t i s e n k u lt t u u r i o y osti viime vuonna saksalaiselta keräilijältä Herman Diederichsiltä yli 400 esineen kokoelman Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemaa posliinia. Maljakosta tehtiin useita väriyhdistelmiä, ja sitä valmistettiin erikorkuisina. a f r o d i t e kuuluu Rosenthalin Limitierte Kunstreihe -sarjaan, jonka esineitä tehtiin vain tietty lukumäärä. Maljakkoa 3091 tehtiin mustana ja valkoisena
”Tämä talo on taiteelleni välttämättömyys”, Sibelius kirjoitti. a i n o l a valmistui Kielomäki-nimiselle rinnetontille 1904. 62 ANTIIKKI & DESIGN. Lautaverhoilun rakennus sai 1915 ja pärekatto korvattiin punaisella tiilikatolla 1932. Siellä valmistui merkittävä osa 150 vuotta sitten syntyneen säveltäjän tuotannosta. v i e r a i l u l l a ANTTI NUORTIO KUVAT ERJA LEMPINEN SÄVELTEN SYNNYINKOTI jean sibeliuksen ainola on osa Suomen taiteen suurta kertomusta. Näkymä Tuusulanjärvelle on nykyisin lähes kokonaan puiden peitossa
ANTIIKKI & DESIGN 63. Flyygelin kannella on pyöreissä koteloissa onnitteluadresseja ja seinällä syntymäpäiväonnitteluina saatuja laakeriseppeleitä. > s t e i n way -flyygelin Sibelius sai 50-vuotislahjaksi ystäviltään. Ikkunan edessä oleva matala sohva hankittiin Kammiokadun asuntoon Helsinkiin (nykyisin Sibeliuksenkatu 11), jota Sibeliukset käyttivät kaupunkiasuntona ennen talvisotaa ja jonkin aikaa myös 1940-luvulla. Albert Edelfeltin piirtämä muotokuva Sibeliuksesta oli tupaantuliaislahja Ainolaan
Valkoiv i e r a i l u l l a a i n o l a n s a l i oli alkuvuosina Sibeliuksen työhuoneena. Ainolassa syntyneitä ovat Margareta ja Heidi. Ensimmäisen kerroksen pyöröhirsinen, luhtia muistuttava parveke ja pieniruutuiset ikkunat ovat Ainolan arkkitehtuurin karelianistinen tyylipiirre. Kuitenkin hän valitsi arkkitehdiksi Lars Sonckin. Syyksi on arveltu, että Sonck piirsi lähistölle myös Vårbacka-nimisen hirsihuvilan, joka valmistui samoihin aikoihin Ainolan kanssa. Jean Sibelius oli etsinyt tonttia Tuusulanjärven ympäristöstä jo vuonna 1898, mutta löysi sopivan vasta kevättalvella 1902 hiihtoretkellä lankonsa Eero Järnefeltin kanssa. Sibeliukset muuttivat Ainolaan syyskuun lopulla, jolloin alakerran neljä huonetta olivat valmiit. > SIBELIUKSET TEETTIVÄT EMPIRETYYLISEN KALUSTON SALIIN. pöytiä, tuoleja ja kaappeja sekä yläkerran portaiden kaiteen. Kristallikruunuista toinen on Loviisan Johan-sedän perintöä ja toinen hankittu Ainolaan. Tontti käsitti aluksi vain noin puoli hehtaaria mutta laajeni myöhempien ostojen ja lahjoitusten johdosta neljäksi hehtaariksi. Jean Sibelius itse suunnitteli jykevän kulmahyllyn John Munsterhjelmin hänestä tekemää pronssista rintakuvaa varten. Yksinkertaisuus, kodikkuus ja itse valmistetut esineet olivat arvossaan. Sibelius oli vieraillut Eliel Saarisen Hvitträskissä, jota hän ihaili. Kuvataiteilija Pekka Halonen osti Halosenniemen tontin 1899, ja kollega Eero Järnefelt, Aino Sibeliuksen veli, muutti perheineen Suvirantaan Ainolan naapuriin 1901. 64 ANTIIKKI & DESIGN. Aino Sibelius suunnitteli itse mm. Sonck sai vapaat kädet piirustusten laatimisessa. Flyygelin yllä on taiteilija Oscar Parviaisen teos Rukous (Lapsen kuolema), joka muistuttaa lapsena kuolleesta Kirsti-tyttärestä. Tuusulanjärven taiteilijakodeissa vältettiin tietoisesti porvarillista prameutta ja rihkamakulttuuria. Perheessä oli silloin jo kolme tytärtä, Eva, Ruth ja Katarina. Ristikkoselkäinen empirekalusto teetettiin Turussa Ainolaa varten 1903. Tuusulanjärvi ympäristöineen oli 1890-luvun lopulla rauhallista maaseutua, josta monet Suomen taiteen kultakauden taiteilijat etsivät itselleen ja perheilleen väljempiä työja asuintiloja sekä etäisyyttä Helsingin levottomasta seuraelämästä. Ensin Tuusulaan muutti kirjailija Juhani Aho taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa vuonna 1897. Toivomuksena oli vain, että ikkunasta avautuisi näkymä Tuusulanjärvelle ja olohuoneeseen tulisi vihreä takka. PUOLISON AINO SIBELIUKSEN mukaan nimetty jyrkkäkattoinen, sveitsiläistä alppimajaa muistuttava huvila valmistui vuonna 1904. Myös saunarakennus on hänen piirtämänsä. Ainolassa sitä edustavat paljaat puupinnat, hirsiseinät ja lautalattiat. Kansallisromantiikka löi vuosisadan vaihteessa leimansa arkkitehtuuriin ja sisustukseen
Hänen suunnittelemiaan huonekaluja on myös Järvenpään taidemuseon Aino Sibelius näyttelyssä. e e r o j ä r n e f e lt maalasi sisarestaan Aino Sibeliuksesta akvarelli muotokuvan 1908 tämän 40vuotispäivälahjaksi. Oviaukko avautuu ruokasaliin, jossa on ikkunan edessä Aino Sibeliuksen suunnittelema pienehkö pöytä. ANTIIKKI & DESIGN 65
66 ANTIIKKI & DESIGN. Satakuntalainen ryijy on tullut Ainolaan ilmeisesti siksi, että siinä on Jean Sibeliuksen äidin Maria Borgin syntymävuosi 1841. v i e r a i l u l l a w e r n e r w e s t i n piirtämä ruokasalin kalusto ostettiin 1930-luvulla Stockmannilta. Aino Sibeliuksen äidin Elisabeth Järnefeltin muotokuva on Laura Järnefeltin maalaama kopio hänen isänsä Eero Järnefeltin alkuperäisteoksesta
j e a n s i b e l i u s näki sävellajit väreissä. Keltainen väri soi D-duurissa, vihreä, niin kuin Ainolan vihreä kaakeliuuni, F-duurissa. ANTIIKKI & DESIGN 67. > UUNIN VIHREÄ VÄRI OLI SIBELIUKSELLE F-DUURI. a i n o s i b e l i u s piirsi kotiin muun muassa yläkertaan johtavien portaiden kaiteen sekä huonekaluja, joiden luonnoksia on säilynyt. Vihreät tulisijat olivat säveltäjän toive arkkitehdille taloa suunniteltaessa
Muuton jälkeisenä vuon na 1905 Sibelius johti menestykselli sesti Toisen sinfoniansa Berliinissä ja vieraili Englannissa. Entisen työhuoneen ja ruokasalin väliseen seinään avattiin tiloja yhdistävä aukko. Tyttä ret soittivat pianoa vain isän poissa ol lessa. Kurkien ja joutsenten paluu keväällä Tuusulanjärvelle oli hänelle joka kevät sykähdyttävä tapahtuma, jonka hän merkitsi päiväkirjaansa. Heidityttären avioiduttua hänen miehensä, ark kitehti, professori Aulis Blomstedt suunnitteli Ainolan sisustuksen muu tokset 1930luvulla. ENNEN AINOLAAN muuttoa Sibe liuksen opusluettelossa olivat jo muun muassa Kullervo, Satu, Tuonelan joutsen, Lemminkäissarja ja kaksi ensim mäistä sinfoniaa. Matkalla Berliinissä Sibeliusta häi ritsi etäältä naapuritalosta hotellihuoneeseen vaimeasti kuulunut laulu. Salin kattokruunuista toinen on Jean Sibe liuksen kodin perintöä ja toinen hankittu. Ainolan yläkertaan kunnostettiin kolme makuuhuonetta ja isän nän työhuone 1911, ja alakerran lastenhuoneesta tehtiin kirjasto. v i e r a i l u l l a j o h n m u n s t e r h j e l m teki Sibeliuksesta pronssimuotokuvan 1909. ”Mattojen tamppaaminen häiritsi vähemmän, sillä siinä ei ollut sävelkorkeutta”, hän kirjoitti puolisolleen. Se sisustettiin kirjastoksi 1935, kun tyttäret olivat muuttaneet kotoa. Tilapäisesti Sibelius etsi työrauhaa joskus myös muualta, kuten Helsin gin hotelleista ja ulkomailta, mutta pääasiallinen sävellystyö, ”takominen”, joksi hän sitä nimitti, tapahtui Aino lassa. Puhelin tuli Ainolaan jo rakentamisvuonna 1904, mutta säh kö vasta vuonna 1918 ja vesijohto 1963. He työskentelivät perheessä lähes 60 vuoden ajan. > set kultakoristeiset empirehuonekalut teetettiin Ainolaa varten jo vuonna 1903 Turussa. Säveltäjä laittoi koristeeksi löytämänsä hevosenkengän ja suunnitteli itse hyllyn, jonka Keravan Puusepäntehdas valmisti. Kruunut ovat lähes sa manlaiset. Ainolan rakentami sen aikoihin syntyivät Viulukonsertto ja Valse Triste. Edessä olivat työntäyteiset vuosi kymmenet. Kävelyretkillään Ainolan ympäristössä Sibelius seurasi luonnon tapahtumia. Aino Sibelius perusti perheen tarpeisiin keittiöpuutarhan, jonka tuotteilla oli merkitystä kasvavan perheen ajoittain tiukassa talou dessa. 1904. Talossa oli ehdoton hiljaisuuden vaatimus isän työskennellessä. Sibelius kysyi kerran Eino Leinolta, onko tämä nähnyt hirven, ja kertoi jakavansa ihmiset kahteen ryhmään: ”niihin jotka olivat nähneet hirven ja niihin jotka eivät”. Perheeseen palkattiin apulaisiksi keittäjä Helmi Vainikainen 1908 ja sisäkkö Aino Kari 1911. Itse hän myönsi itse kuulu vansa jälkimmäisiin ja näki hirven vasta vuonna 1905 matkalla Ai nolasta Helsinkiin. Nojatuolit ja lasipintaisen pöydän suunnitteli 1930-luvulla Heidi-tyttären aviomies arkkitehti Aulis Blomstedt. Akseli Gallen-Kallelan vesivärimaalaus Satu syntyi Sibeliuksen samannimisen orkesteriteoksen innoittamana. k i r ja s t o oli alkuvuosina lastenhuone. 68 ANTIIKKI & DESIGN. ”Tämä talo on, kuten tiedät, taiteelleni välttämättömyys”, hän kirjoitti ystävälleen Axel Carpela nille 3.6
ANTIIKKI & DESIGN 69. k i r ja s t o n nurkassa on Einari Kyöstilän 1930-luvulla suunnittelema tuoli, jossa Sibelius mielellään istui sikaria poltellen. Pöydällä on useita tuhkakuppeja, joihin hän karisteli tuhkat mielialan mukaan. LEMPITUOLISSAAN KIRJASTOSSA SIBELIUS ISTUI SIKARIA POLTTAEN. Vain Aino Sibelius tiesi, mitä eri tuhkakuppien käyttö kertoi säveltäjän mielialasta
Riitta Konttinen: Onnellista asua maalla, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, Siltala. Otava. Aikaisemmin Sibeliuksesta olivat kirjoittaneet muun muassa yksityissihteerinä toiminut Santeri Levas 1945 ja Karl Ekman 1935. . SIBELIUS PITI PÄIVÄKIRJAA, ja Ainolan elämää on tallennettu paljon myös aikalaisten muistelmiin, elämäkertoihin ja säilyneisiin kirjeisiin. Miehensä kuoleman 1957 jälkeen Aino Sibelius asui tässä kodissa vielä 12 vuotta. . Tunnelma on yhä kuin isäntäväki olisi vain hetkeksi poistunut paikalta. Leena Lindqvist: Taiteilijakoteja. KOTIMUSEO ON AINON LOPPUAIKOJEN ASUSSA. Hän omistautui kodille ja toimi miehensä sihteerinä hoitaen tämän laajaa kirjeenvaihtoa, tarkisti sävellysten oikovedoksia, soitti niitä nelikätisesti miehensä kanssa, käänsi lehtiartikkeleita eri kielistä ja vastasi esimerkiksi orkesteripartituurien postittamisesta ympäri maailmaa. Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa k i r jav i n k k e j ä elämästä Ainolassa: . ”Pohdimme kaikkea maan ja taivaan välillä, probleemat syttyivät ja sinkoilivat, mutta aina optimistisessa hengessä. Aino Sibeliuksesta on jäänyt jälkimaailmalle ainutlaatuisen sympaattinen kuva. Sisäpuhelimella puolisot toivottivat toisilleen hyvää yötä. monin näyttelyin ja musiikkitapahtumin. . . Esko Häkli ja Severi Blomstedt, SKS. a i n o s i b e l i u k s e s ta (1871– 1969) kertovat juhlavuonna Järvenpään taidemuseon näyttely, www.jarvenpaa.fi/taidemuseo, sekä Jenni Kirveksen kirja Aino Sibelius – Ihmeellinen olento (Johnny Kniga). v i e r a i l u l l a a i n o s i b e l i u s käytti yläkerran makuuhuonetta elämänsä loppuun saakka. Ainola, Ainolankatu, Järvenpää, P. Hän oli syvähenkinen persoonallisuus, tunsi kirjallisuutta, seurasi kulttuurielämän ja politiikan tapahtumia ja hyväksyi poikkeuksellisen kohtalonsa suurmiehen rinnalla. (09) 287 322, www.ainola.fi. Talo avattiin yleisölle 1974 kotimuseona, jota hallinnoi Suomen valtion, Sibelius-seuran ja Sibeliuksen suvun muodostama Ainola-säätiö. SIBELIUS TUNSI VELVOLLISUUDEKSEEN ottaa Ainolassa vastaan kotija ulkomaisia delegaatioita, musiikkimaailman eliittiä, vierailevia kapellimestareita, solisteja ja lehtiväkeä, joita riitti vaivaksi saakka. p i e n i p e s ua l ko v i on alakerran työhuoneessa, jossa Jean Sibelius työskenteli ja nukkui. Liisa Suvikumpu, Vesa Sirén: Ainola – Jean ja Aino Sibeliuksen koti, SKS. Se kertoo säveltäjämestarin kamppailusta oman egonsa kanssa, hänen tunteittensa, toiveittensa, pettymystensä ja voittojensa vaiheista niin, että suurmies saa myös inhimilliset kasvot. 70 ANTIIKKI & DESIGN. Aino Sibeliuksen kirjeitä Järnefelt-suvun jäsenille, toim. SuviSirkku Talas, SKS. j e a n s i b e l i u k s e n (1865–1957) syntymän 150-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna mm. Kuvattavana ollessaan hän helposti ärtyi. Erityisesti Erik Tawaststjernan viisiosainen biografia, joka ilmestyi 1965–1988, avaa lukijalle myös Ainolan arkipäivää. Vesikannun ja pesuvadin vieressä on Willeroy & Bochin hammasharjavati. Alkuperäisessä korkkimatossa on tuhkasangon jättämiä painaumia. Silloinkin, kun perheen raha-asiat olivat katastrofin partaalla, Aino Sibelius säilytti ryhtinsä. Oli raivattava tietä uusille aatteille kaikilla aloilla”, Sibelius kuvasi Karl Ekmanille Tuusulan taiteilijayhteisön henkeä. Vuoteen yllä on Jean Sibeliuksen äidin Maria Borgin soikea muotokuva ja Aino Sibeliuksen vanhempien valokuvat. Taburetit ovat perintöä Loviisasta. Katso juhlavuoden ohjelma www.sibelius150.org. . Ainola, Sibeliusten koti Järvenpässä, toim. Sibelius ei ollut helppo haastateltava, hän käänsi keskustelun Tuusulanjärven joutseniin, jos häneltä alettiin kysellä tekeillä olevista teoksista. Erik Tawaststjerna: Jean Sibelius, I – V, Otava. . Ainola on säilynyt siinä asussa, jossa se oli hänen viimeisinä vuosinaan
Leena Passin väitöskirjassa (Ilmiö mitalitaide, 1996) taas on lähinnä listattu kunkin taiteilijan mitalit ilman tarkempia tietoja. ANTIIKKI & DESIGN 71. Mitalin sivussa on avaruuslentäjien nimet ja valmistajan leima: Tillander, Finland. PURISTELASIA 1960-LUVULTA Olen saanut tämän maljakon lahjaksi vuosia sitten. Se on kolmiulotteisuutensa vuoksi mielenkiintoinen, mutta silti rahallinen arvo on vain noin 50 e. Se ei ole suomalaista tuotantoa, enkä uskalla lähteä veikkaamaan alkuperää sen tarkemmin. Kellojen kuoria suunnittelivat kuvanveistäjät. Empirekelloja on myös kopioitu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Kuvia ei palauteta. v e l i -jorma j u u s e l a VTK, M. Tämäntyyppisistä figuuriaiheisista kelloista, ns. Valmistusmaa voisi olla Ranska, kuvan perusteella on vaikea sanoa tarkemmin. Rakkauden jumala Amor oli erityisesti makuukamareihin. Kellosepät hankkivat kuoret valajalta ja tekivät niihin koneistot, joten samanlainen kuori voi olla tukholmalaisen tai pariisilaisen kellosepän kellossa. Boströmin kattava mitalikirja on 30-luvulta ja Laitakarin suppeampi 60-luvulta, joten kummassakaan tätä 1975 teetettyä mitalia ei ole. Lähetä tarkka valokuva esineestä kokonaisena (mahdollisimman suuri tiedosto, 300 dpi) mielellään vaalealla taustalla ja kuva leimoista, jos niitä on. Ulkonäkö ja väri voivat viitata yhtä hyvin Yhdysvaltoihin kuin Eurooppaankin, esimerkiksi Tšekkoslovakiaan. (KK) Maljakon arvo on 30 e, arvio Old Times. TOIVO JAATISEN AVARUUSMITALI Minulle on kulkeutunut yhdysvaltalaisen Apollon ja neuvostoliittolaisen Sojuzin telakoitumisen muistomitali vuodelta 1975. Maljakko on puristelasia, kuvasta päätellen korkeatasoista. Se on täysin virheetön ja kohtalaisen painava. Pöytämitaleja on paljon, sillä yhdistykset, yritykset ja myös yksityishenkilöt ovat teettäneet niitä. Kysymysten ja vastausten arkisto löytyy nettisivultamme www.antiikkidesign. Asiantuntijat eivät vastaa kuvien perusteella esittämiensä arvioiden tarkkuudesta. Phil, antiikkikauppias h a r r i k a l h a FT, dosentti Helsingin yliopistossa a n t t i k a i ja l a i n e n FM, Antiikki & Designin toimittaja t u i ja p e lt o m a a FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija k a i s a ko i v i s t o FT, Suomen lasimuseon intendentti k a r i -paavo ko k k i Heinolan kaupunginmuseon johtaja u l l a t i l l a n d e r goden hielm FT, tutkija LÄHETÄ KYSYMYKSESI: Antiikki & Design, Mikä/Missä/Milloin, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki, tai sähköpostitse: antti.kaijalainen@fokusmedia.fi. > MIKÄ | MISSÄ | MILLOIN TÄLLÄ PALSTALLA ANTIIKKI & DESIGNIN ASIANTUNTIJAT JA TOIMITUS VASTAAVAT LUKIJAKYSYMYKSIIN ESINEISTÄ. (K-PK) Kellon vakuutusarvo on noin 1 500 e, Old Timesista arvioidaan. fi. pendule à sujet, voi päätellä, mihin huoneeseen ne oli tarkoitettu. Tainion mukaan pöytämitalien tunnistamisen ongelma on, että niistä on kirjallisuutta huonosti. Minkä ikäinen ja kenen valmistajan se mahtaa olla. Kuvan perusteella kellonne on empireajalta 1800luvun alusta ja polttokullattua pronssia. Maljakko voisi olla 1960-luvulta. Tämä avaruusaiheinen mitali on valmistettu myytäväksi, ei siis ansioista jaettavaksi. Valutyö vaati suurta ammattitaitoa, samoin kuin vaativa polttokultausmenetelmä. Mitalissa on toisella puolella astronauttien ja kosmonauttien reliefit ja toisella kääntyvä malli avaruusmoduleista. Siellä voit myös kommentoida! MAKUUKAMARIN KELLO Mitä tyyliä kello on ja mikä on sen arvo. Mikä mitalin historia on. Kai Tainio Rahaliike Holmastosta kertoo, että mitalin on suunnitellut Toivo Jaatinen
Kattoamppelin malli oli yksi suosituimmista 1930-lukujen kaupunkilaiskodeissa. Maljakon valmistaja on Heinrich Winterling -niminen tehdas, joka aloitti toimintansa 1903. Tehdas lopetti toimintansa 2010. Onko sillä arvoa. MIKÄ | MISSÄ | MILLOIN TÄLLÄ PALSTALLA ANTIIKKI & DESIGNIN ASIANTUNTIJAT JA TOIMITUS VASTAAVAT LUKIJAKYSYMYKSIIN ESINEISTÄ. Taffelipiano sai muotonsa 1800-luvun alkupuolella, ja Suomessakin niitä valmistettiin vuosisadan aikana lähes joka kaupungissa. BAIJERILAISTA POSLIINIA Olen yrittänyt etsiä tietoa maljakosta, mutta en ole löytänyt. 30-LUVUN KLASSISMIA Missä ja milloin kattovalaisin on tehty. Suuriin valmistajiin kuului JP Malmö eli Malmössä toiminut Elektro-Metall. Näitä teollisesti valmistettuja kattoamppeleita liikkuu markkinoilla niin paljon, että ilman alkuperäisiä varjostimia arvo on 100 e. Nimitys tulee saksan kielen sanasta die Tafel, joka tarkoittaa pöytää. Kuoret vaneroitiin usein mahongilla tai pähkinäpuulla, ja joskus näkee myös ootrattuja kuoria. Valokuvasta ei näy, onko soitin signeerattu. (K-PK) Taffelipianolle ei ole kysyntää, eikä siten rahallista arvoa, Old Timesista kerrotaan. Kokoja löytyy kolmihaaraisesta viisihaaraiseen. (TP) 72 ANTIIKKI & DESIGN. Alkuperäisten lasikupujen puuttuminen laskee suositun valaisimen arvoa. Taffelipiano kuuluu ns. Meillä näkee usein myös pietarilaista alkuperää olevia soittimia. Materiaaliyhdistelminä vaihtelevat tummaksi patinoitu kuparirunko ja alabasterikuvut sekä antiikkipatinoitu messinki ja marmoroidut tai samppanjanväriset lasikuvut. Winterlingin suku toimi varsin aktiivisesti posliinin valmistuksessa, suvun eri jäsenillä oli Baijerin alueella useita tehtaita. Hinnaksi arvioin 60 e. Valtaosa näistä on tuontitavaraa, alkuperämaa on usein Ruotsi. Maljakon leima on ollut käytössä vuodesta 1950 alkaen, ja sen tarkka ajoitus on vaikeaa. Usein soittimentekijät signeerasivat työnsä joko tangenttipöydän yläpuolelle tai koneistoon. vasaraklaveerien ryhmään. Simpukan muotoiset kannattimet ovat puhdasta 30-luvun klassismia. Arvokin kiinnostaa. 1800-luvun lopulla nykyisen muotoinen pystypiano syrjäytti taffelipianon. Valitettavasti juuri tästä tehtaasta on vain vähän tietoa, sillä tulipalo vei sen arkistot. Osaisitteko kertoa siitä. (V-JJ) TAFFELIPIANO 1800-LUVULTA Minulla on piano, mutta mikä se tarkemmin sanottuna on
Minulla on niitä kaksi samantyylistä. Minulla on niitä pari. Signeeraukset ovat yksinkertaisia puumerkkejä, joita on käytännössä mahdotonta tunnistaa. Tyyli tuli muotiin 1840-luvulla. (KPK) Kynttelikköparin arvo on 300 e, Old Timesista arvioidaan. Nykyisellään tehdas valmistaa pääosin keittiöastioita, astiastoja ja maljakkoja. Talivadit ovat prässättyä messinkipeltiä. wienerprismoja. Seinäkynttelikkö on uusrokokoota 1800-luvun jälkipuolelta. (VJJ) ANTIIKKI & DESIGN 73. Markkinoilla näkyy usein ukrainalaisia ja valkovenäläisiä kahvija teeastiastoja. EKSOOTTISIA MATKAMUISTOJA Minua on askarruttanut tämä puuveistos. Koska kyse on enemmän koristekuin taide-esineistä, veistosten rahallinen arvo on vaatimaton. Uusrokokoo ammensi muotonsa ja koristeensa 1700-luvun rokokoosta. Niitä käytettiin pareittain. Materiaali on galvaanisesti kullattua pronssia tai messinkiä, tyylin loppuvaiheessa 1800-luvun lopussa usein myös sinkkilejeerinkiä. Mistä se on peräisin. . ns. Tekijät ovat taitava käsityöläisiä. Tällaiset puuveistokset ovat pääosin kuvanveiston oppilastöitä, matkalta hankittuja muistoja tai etnisestä puodista ostettuja figuureja. Tehtaalla on pitkät perinteet, se perustettiin jo 1840. Käytössä on kolmen värisiä leimoja, niistä parhaan laadun leima on punainen. Niiden hinnat eivät ole kovin korkeita, usein noin 50 euron luokkaa. PANTTERI KUORINEN TEEASTIASTO Ostin aikoinaan teeastiaston kirpputorilta, kun ihastuin sen pantterikuvioon. Mikäli niissä on reiät, niissä on riippunut puikkokristalleja, esim. Eniten arvoa hauskalla pantteriastiastolla on varmasti käytössä. Astiaston valmistaja on Dovbyshin posliinitehdas Ukrainassa, ja tämä leima on ollut käytössä vuodesta 1990 alkaen. Onko sillä arvoa. (TP) UUSROKOKOO KYNTTELIKKÖ Haluaisin tietoa ja hinta-arvion seinäkyntteliköstäni (pituus 62 cm). Toivoisin tietoa siitä. Alkuperämaata on vaikea sanoa, tyypin esineitä valmistettiin kaikkialla Euroopassa ja myös Suomessa. Kyntteliköt olivat tavallisia säätyläiskotien valaisimia. Kauniille taffelipianollee on vaikea määrittää rahallista arvoa, sillä kysyntää ei juuri löydy. Tyyli seuraa länsimaista modernia veistotaidetta, vaikka valmistusmaa ja materiaali saattavat johtaa kauas eksoottisille seuduille
Talossa tunnelmointi keskeytyy, kun joku huomauttaa, miten moneen kertaan rakennusta on muuteltu. Nykyinen hintatasokaan ei sovi taiteilijalle, mutta kävihän Sibeliuskin lähistön pankeissa hakemassa vekseleitä entisten velkojensa maksuun. Toiset 1960-luvulla tuhotun kustavilaismiljöön. Tunnetuin Sibelius-kohde lienee hotelli Kämp – huuruisten taiteilijapitojen keskuspaikka. Jos pessimistinen historiallisten miljöiden tulkinta uhkaa, kannattaa muistaa, etteivät asiat ole missään sen paremmin. Kyllä, tämä on se kirkko, jossa Sibelius lapsena pruukasi käydä ja kuulla virsimelodioiden virtaavan kupolin sisäkaarteita pitkin. OJALA rin piirtein samalta kuin silloin joskus. Sisällä istuessa huomaa kuitenkin ikkunarakennelman modernin kompromissin: ikkunat eivät ole pieniä ruutuja, vaan suuria ja kirkkaita, ja ruutuvaikutelma syntyy ikkunan edessä olevasta rautakehikosta. Osa puista on edelleen samoja kuin 1800-luvulla. YLEN KLASSISEN MUSIIKIN TOIMITTAJA JANNE KOSKINEN SEIKKAILEE UHKAROHKEASTI ANTIIKIN MAAILMASSA. Moniko tietää, että Ruotsalaisessa teatterissa kantaesitettiin Finlandia, Kansallisteatterissa Valse triste, Yliopiston juhlasalissa keskeiset orkesteriteokset. Kustaa III:n aikaan rakennettu kirkko mukaili Rooman Pantheonin pyörömuotoa, mutta kun tultiin 1960-luvulle, pani Aarno Ruusuvuori kaiken uusiksi. Ollaan Hämeenlinnan kirkossa, jonka ainoa koristus näyttää nykyään olevan urkujen julkisivupillistö ja sen ylle maalattu teksti ”Soi kunniaksi luojan”. Menneisyyteen eläytyminen vaatii aina ja kaikkialla hiukan mielikuvitusta. . TIETOA TAI RAHAA EI OLE, MUTTA INTOA SITÄKIN ENEMMÄN. Syksyn 1891 hän sävelsi siellä läpimurtoteostaan Kullervoa ja hankki samalla lisätuloja antamalla talossa viulutunteja. Sibelius itse oli tuskin täyttänyt kolmea vuotta, kun perhe muutti sieltä pois. 74 ANTIIKKI & DESIGN. Ja eteläsuomalaiset kaupungit ovat kauniita – varsinkin kun niitä voi ihailla karjalanruusun tai pihasyreenin tuoksuessa. Hämeenlinnan Sibelius-kävelyn kohokohta on syntymäkoti, joka samalla tarjoaa silmäyksen 1800-luvun kaupunginlääkärin elämään. Toiset näkevät rakennuksessa Jean Sibeliuksen melodiikan alkujuuret. Loviisassa saavat musiikkiopistolaiset käyttää samaa taloa, jossa Sibelius asui varsinkin kesäisin isoäitinsä Katarinan ja tätinsä Evelinan luona. Peilisali ei ole edes samassa paikassa kuin ennen vanhaan. Keskiosan pyöreä muoto säilyi. KUN TULLAAN valtakunnan pääkaupunkiin, sopii aluksi ihmetellä sitä, miten huonosti helsinkiläiset kuuluisan asukkaansa vaiheita tuntevat. Sehän on täysin purettu ja täysin uudelleen rakennettu. Kuuluisan helsinkiläishotellin rakennus saa kuitenkin historioitsijat tuhahtamaan. Matkaillessa kannattaa jättää pessimismi vähemmälle. Kahvit voi juoda ravintola Kappelissa, taiteilijoiden suosikkipaikassa, joka vuonna 1891 sai suunnilleen nykyisen ulkoasunsa. Hyvä on, mutta näyttäähän julkisivu suuj a n n e k o s k i n e n ¿ SIBELIUKSEN TALOISSA MONI RAKENNUS AUTTAA MUSIIKIN YMMÄRRYSTÄ. Moni 150-vuotisjuhlaansa viettävälle Sibeliukselle tärkeä rakennus tarjoaa elämyksen kautta ymmärrystä hänen elämänkulkuunsa ja musiikkiinsa. Skål! VANHOIHIN rakennuksiin tuntuu aina pätevä kaksi tulkintalinjaa: sadunomaista alkuperäisyyttä korostava selitys ja sen kumoava kyyninen vastaväitekimppu. Espalla voi Kämpin ohella ihailla nelinkertaista lehmusrivistöä. Mittakaava on eri, mutta myös sitä Rooman Pantheonia on moneen kertaan peukaloitu. KUVA ARI K. Tosin Sibelius saattoi niiden lisäksi katsella myös palmuja, kaktuksia ja mehikasveja, joita silloinen kaupunginpuutarhuri Svante Olsson paikalle istutti
Tiedustelut ABL -Laatat (09 ) 350 87 00, Antiikki M aini ja V eli 040 543 7187, K ruuna 040 550 9001, K ultasuklaa 01 423 2600, O ld Times (09 ) 604 606, Toisto 044 998 4044 k e r ä i ly |1| |3| |4| |7| |6| |5| |2| ANTTI KAIJALAINEN KUVA HEIKKI RAUTIO k e s ä r u o k a numero yksi on silli ja uudet perunat. Juhlapöydässä sillit laitettiin esille lasivadille, jonka alla oli irrallinen samanmuotoinen hopeoitu tai hopeinen aluslautanen. Bertel Gardbergin Lion de Luxe leikkelehaarukka 12 e, Kruuna. Arabian Maisema 1960-luvulta, 20 e, Antiikki Maini ja Veli. Sillivateja on valmistettu posliinista tai muusta keramiikasta, myös lasia on suosittu. Suklaasilakat Kultasuklaa. Jugendkeramiikkavati 20 e, Toisto. Lasi ja uushopea (nikkelin, kuparin ja sinkin seos), 1900-luku, 20 e, Antiikki Maini ja Veli. ANTIIKKI & DESIGN 75. 5. 4. VAIN PARHAAT PALAT Vanhat SILLIVADIT ovat edullisia käyttöastioita, joista voi tarjoilla muutakin kuin silliä. Soikeat sillivadit kertovat aiemmasta, nykyaikaa rikkaammasta kattauskulttuurista. Arabian Kesäkukka 1940-luvulta, 20 e, Antiikki Maini ja Veli. 2. 1. 3. 6. Sillejä ei nimittäin voi asettaa suoraan hopeiselle pinnalle, sillä sillin mausteliemen sisältämä rikki tummentaa hopean. Arabian Axel, keramiikka, 1900-luku, 22 e, Old Times. Keramiikkalaatat Equipe Ceramicas, ABL-Laatat. Keramiikka, Johnson Bros, Englanti 1910, hinta 17 e, Antiikki Maini ja Veli. Silli on ollut meillä niin suosittu ruoka, että sille on luotu oma tarjoiluastiansa. . 7. Puristelasi, 1900-luku, 14 e, Old Times
Kattaessa pöydälle saatettiin levittää pöytäliina, joka kuitenkin oli vielä 1700-luvulla harvinainen ylellisyysesine. 76 ANTIIKKI & DESIGN. Siölinin signeeraus kertoo hänen urastaan: hän tuli mestariksi 1767 Köpingissä ja muutti 1779 Kungsöriin. Kun pöytää ei tarvittu, kannen saattoi taittaa eli kääntää pystyyn. Pöytä on Siölinin uran loppupään tuotantoa. Pyöreät muodot ovat paikkoja, joilla on tekijä on paikannut lepänjuurissa olleita aukkoja. v i i lu p i n ta muodostuu epäsäännöllisistä paloista. KÄÄNTÖPÖYTÄ oli 1700-luvun muotihuonekalu, jota käytettiin kahvija teepöytänä salissa ja förmaakissa eli vierashuoneessa. Hänellä oli myös tapana numeroida tekemänsä pöydät. p ö y d ä n ja l k a on kiillotettua koivua, ja sen varressa on sorvattu balusterimainen koriste. Tiedustelut G alerie D onner (09 ) 664 54 7 l u u p i n a l l a ¿ ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO s i g n e e r a u k s e s ta selviää tekijä, paikkakunnat ja pöydän järjestysnumero: Jac: Siölin, Köping och Kungsör, No 1117. SIÖLININ taitavuudesta kertoo sekin, että hänen nikkaroimansa pöydät ovat säilyneet hyväkuntoisina yli 200 vuotta. Hienoimmat pöytälevyt vaneroitiin eli viilutettiin lepänjuurella. . PÖYDÄN TEKIJÄ, ruotsalainen puuseppämestari Jacob Siölin (Sjölin) tunnettiin erityisesti lepänjuuriviilun taitavana käsittelijänä. TILAIHME 1700-LUVULTA Kahden tyylin murrokseen sijoittuva kääntöpöytä on vaneroinnin taidonnäyte. Kääntöpöytä, Jacob Siölin (1737–85), hinta 2 500 e, Galerie Donner. Pöytä oli myös taitettuna kaunis huonekalu, näkyihän pöytälevy silloin koko komeudessaan. Hintaan vaikuttavat laadustaan tunnetun tekijän signeeraus ja harvinainen huonekalun numerointitapa sekä pöydän hyvä kunto. Rokokoosta periytyvät kaarevat jalat säilyivät pöytätyypissä muodissa kustavilaisen ajan yli, 1800-luvun alkuun. ROKOKOOja kustavilaisella ajalla kääntöpöytä oli ratkaisu kodin tilaongelmiin. Hän kehitti pulituurin eli puun pinnan kiillottamiseen tarkoitetun spriiliuoksen, jonka ansiosta lepänjuuripinta sai marmoria muistuttavan loiston ja syvyyden. Kannen sokkopuu eli viilun alla oleva puu on mäntyä. k ä ä n t ö m e k a n i s m i pöydän takana: kansi lukitaan käyttöasentoon työntämällä puutikku reikien läpi
RAASEPORI . Laatumessut, p. . 29.–30.8. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Kuukausihuutokauppa, Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Tarkemmat tiedot järjestäjiltä, joiden internet-osoitteet ja/ tai puhelinnumerot julkaisemme tapahtumien ohessa. Billnäsin antiikkija perinnepäivät, Billnäsin ratsastuskoulu. Katso nettisivuiltamme www.antiikkidesign.fi enemmän tapahtumia! ta pa h t u m at Minne mennä. 6.9. 050 5257 464, www.laatumessut.com. Wanha Tammitori, 040 500 2655, www.billnasantiikkipaivat.fi. Antiikki-, taideja keräilymessut, Poselli, Nortamonkatu 12. Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai-sunnuntai klo 10–16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 17.–18.10. 5.7. RAUTJÄRVI . 0500 886 217, www.rannikonmessut.com. Fiskarsin antiikkipäivät, Vanha Veitsitehdas, Fiskarsin Ruukki. 18.–19.7. 7.–9.8. 19.8. Punavuoriseura ry, www.facebook.com/ events/382727445248974/. . 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. . Antiikki ja Keräily Kesäpäivät, Kivijärven koulu, Simpeleentie 40, Simpele. RAUMA . Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai klo 9–15 Vitsiälän lava, Vitsiälänraitti 124, Hauho 15.–16.8. HÄMEENLINNA . 9–12.7. PÄLKÄNE . ja 20.9. 18.8. ExpoNova Tiedustelut: 044 5758 056 www.kerailykuume.fi Tapahtumakalenterista näet kaikki ExpoNovan kuluvan vuoden antiikkija keräilymessut ja -tapahtumat, joita järjestämme eri puolilla Suomea. 18.7. Lions Club Simpele, www.simpeleenantiikki.fi. Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai ja sunnuntai klo 10–16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo 19.–20.9. LOVIISA . Antiikki-, designja vintagetori, Fredrikintori, Helsinki. 19.7. Antiikki, Art Helsinki ja ValoLight Habitare-sisustusmessujen yhteydessä, Helsingin Messukeskus, www.messukeskus.com. Fiskarsin Antiikkipäivät ry, www.fiskarsinantiikkipaivat.fi. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. 1.8. ISOKYRÖ . 15.–16.8. 29.–30.8. . Isonkyrön 1700-luvun markkinat, Museotie 4. Heinolan Antiikkija Keräilymessut Lauantai–sunnuntai klo 10–16 Heinolan VPK-talo, Kymenkartanonkatu 2, Heinola KERÄILY TAPAHTUMAT 2015 MAINOS ANTIIKKI & DESIGN 77. 16.8. Vantaan Antiikkija Keräilymessut Lauantai-sunnuntai klo 10–16 Vantaan Energia Areena, Rajatorpantie 23, Vantaa ANTIIKKIJA Laadukkaita tapahtumia keräilijän intohimolla 28.–29.11. www.1700-lmarkkinat.net. 2.8. . Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai-sunnuntai klo 10–16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku 21.–22.11. Arvaa mikä o i k e a va s ta u s kysymykseen sivulla 8 on A. Rannikon Messut, p. 1.8. ExpoNova, p. Online-huutokauppa, Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. PIEKSÄMÄKI . 19.9. Loviisan Wanhat Talot, Loviisan Wanhat Talot ry, www.loviisanwanhattalot.fi. ExpoNova, p. Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Vitsiälän lava + Vitsiälä Sali, Vitsiälänraitti 124, Hauho. 9.–13.9. Savo Vintage, Kulttuurikeskus Poleeni, www.savovintage.info. Aitoon Antiikkija Keräilymessut, Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo. 9.–12.7. Kuppauslasi piti verenvuotoa yllä kupatessa. HELSINKI
1800-luvulta peräisin olevassa myymälärakennuksessa on aikoinaan sijainnut Wiurilan kartanon pehtorin asunto. Miten olet tullut alalle. WILMA PATOMÄEN Antiikkiverstas houkuttelee perinteisten materiaalien äärelle nyt uudessa paikassa, Salon historiallisella muinaismuistoalueella Rikalanmäellä. TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA 78 ANTIIKKI & DESIGN. Alueella toimii myös kesäravintola Rikalankrouvi. SALON ANGELNIEMELLÄ toiminut Wilma Patomäen Antiikkiverstas löysi viime vuonna uudet tilat lähempää kaupungin keskustaa, historiallisesta miljööstä Rikalanmäeltä, joka onkin on oivallinen paikka perinnerakentamisen keskukselle. Näyterulliin kietoutuu toinen toistaan hurmaavampia kuvioita. Perustettuani perinnerakentamisen verkkokaupan ja myymälän olen hiljalleen vähentänyt varsinaisten konservointitöiden tekoa ja keskittynyt asiantuntijatehtäviin sekä yrityksen kehittämiseen. ANTIIKKIVERSTAS PALVELEE PERINNERAKENTAJIA – j o s käsiteltävä pinta on kertaalleen jo maalattu, eikä maalin tyypistä ole selvyyttä, voi maalipinnasta raaputtaa näytteen ja tuoda minulle arvioitavaksi. Koko alue muinaismuistopolkuineen on suojeltu. ta p e t t i ta r j o n ta on laaja. h o h tav i a posliinivetimiä tekee mieli kosketella. Urani aikana olen opiskellut paljon: olen kouluttautunut muun muassa hienopuusepäksi, konservaattoriksi ja maalarimestariksi. l i i k k e e s s ä Wilma Patomäen Antiikkiverstaan palveluihin kuuluvat myös suunnittelu ja neuvonta. – Aloitin 1990-luvulla, tasan 25 vuotta sitten, jolloin tein erilaisia rakennusja huonekaluentisöintitöitä sekä pidin antiikkiliikettä. r i k a l a n m ä k i on mainio kesäretkikohde. Pienikin pala riittää, Wilma Patomäki kertoo
Paneeleista voi rakentaa vaikka patterisuojia. Kemiallisia värejä emme käytä lainkaan, vaan kaikki pigmentit ovat aitoja. Käyttämämme pellavaöljy valmistetaan kylmäpuristamalla ja kahdesti keittämällä, jolloin siitä tulee korkealaatuisempaa kuin kuumentamalla. Verkkokauppamme toimittaa tuotteita ympäri Suomea. Pidemmästä ajasta asiantuntijaja suunnittelupalveluita laskutetaan. Olemme kehittäneet omat maalit, joille olen hakemassa Avainlippu-tunnusta. a n t i i k k i v e r s ta a n esteettisen ympäristön äärelle unohtuu helposti haaveilemaan. Mitä liikkeessä myydään. Jotta valmis tuote olisi mahdollisimman hyvä, myös raaka-aineiden tulee olla laadukkaita. Niiden käyttö vaikeuttaa usein myös maalin imeytymistä. ANTIIKKI & DESIGN 79. Näin myös sävyt muodostuvat perinteikkäiksi. 044 9888 277, www.antiikkiverstas.com. Laadukkaassa maalissa tulisi aina olla homeenesto mukana. Kotimaisuus on mielestäni tärkeä arvo. Meillä on myös laaja puulistaja paneelimallisto. Moni on maalannut sillä pönttöuuninsakin. m at ta pellavaöljymaali soveltuu erinomaisesti myös sisäkäyttöön. Pellavaöljymaaleissamme mukana oleva sinkki toimii myös tehokkaasti homeitiöitä vastaan. – Valikoimaamme kuuluu reilu tuhat tuotetta pintakäsittelyaineista lukkoihin ja vetimiin. Hyvään maaliin kannattaa satsata k a i k k i m a a l i m m e tuotetaan perinteitä kunnioittaen. Tarvikkeilla on hintansa, mutta ideat ovat vapaasti tarjolla. Pinkopahvi on seinäpintana miellyttävän pehmeä ja oikein maalattuna hengittävä. Sillä voi maalata monenlaisia pintoja, kuten puuta, paperia, peltiä, rautaa ja rappausta. Monet asiakkaistamme ovat tapettien sijaan kiinnittäneet seiniinsä pinkopahvit ja makulatuuripaperit, jotka he ovat sitten maalanneet kauniin sävyisellä matalla pellavaöljymaalilla. P. Monet perinnerakentamisen tuotteet sopivat hyvin myös moderniin rakentamiseen. va s t u s ta n henkeen ja vereen erikseen myytäviä homeenestoaineita, joita valutetaan ympäri luontoa. Nykyään sisustetaan kerrostaloasuntojakin perinteitä hyödyntäen. Antiikkiverstas, Rikalantie 74, Halikko (Salo). Mitä nyt kysytään. Jos asiakas kaipaa neuvoja tai ideoita rakennuksensa kunnostustyöhön, minulta voi varata suunnitteluvartin, joka on ilmainen. – Perinnemaalit ja pinkopahvit ovat nousseet uudelleen muotiin, niitä käytetään uusissakin rakennuksissa kipsilevyn sijaan. . Bakeliittisilla sähkötarvikkeilla ja puisilla lattiaja kattolistoilla saa kotiin persoonallisen ilmeen
Osta museosta tai Museot.fi-verkkokaupasta. ANTIIKKI & DESIGN ARPOO Apilanlehden astioita Arvo 557 e MIKÄ ON TÄMÄN LEHDEN PARAS JUTTU. Vastaa 18. Lähetä viesti osoitteeseen antiikkidesign@fokusmedia.fi. Sen on suunnitellut arvostettu posliinitaiteilija Jacqueline Lynd. Kirjoita viestin aihekenttään ”Lukijakilpailu”. OSALLISTU! Lähetä meille mielestäsi parhaimman jutun sivunumero, omat yhteystietosi sekä vastaukset seuraaviin kysymyksiin: A. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 557 e. Astiasto sopii konepesuun ja mikroon. 2015 mennessä, niin olet mukana arvonnassa! Palkintona on Apilanlehden Sininen Kartano -astiasto. 8. Klassisen kustavilaisen pohjoismaisen tyylin hengessä koristettu astiasto sopii kaikkiin tilaisuuksiin. Mikä tai millainen on lempiastiastosi. B. museot.fi/museokortti 54€. Onko sinulla Apilanlehden astioita. Palkintoon kuuluu ruokalautanen ja alkuruokalautanen kuudelle, upea kannellinen kulho (1 l) ja kaunis tarjoiluvati (32 cm). SEURAA MEITÄ MYÖS VERKOSSA! www.antiikkidesign.fi 80 ANTIIKKI & DESIGN Vuoden mittainen kulttuurimatka Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan. Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
www.turku.fi/kasityolaismuseo . Kerro kiinnostavista kodeista ja kesäpaikoista . Kuvaile omaa keräilykohdettasi . 2015 klo 10–18. Vartiovuorenkatu 2, Turku. . Päivän aikana he esittelevät taitojaan museon verstaissa. Perinne elää Luostarinmäellä lauantaina 25.7. Tule tutustumaan heihin lauantaina 25.7.2015. . Tiedätkö hyvän antiikkiliikkeen. Jaa kokemuksesi antiikkimatkakohteista Tule mukaan! antiikkidesign@fokusmedia.fi ja www.antiikkidesign.fi. 045 1742 666. 42. Myynti: nina.zitting@fokusmedia.fi, p. OSTOKSILLA HURAHDA ANTIIKKIIN! ¿ www.antiikkidesign.fi www.facebook.com/ antiikkijadesign l u k i j ata pa h t u m a Tapaa Luostarinmäen käsityöläiset! Lehtemme Perinne elää -sarjasta tutut käsityöläiset vierailevat Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa. PERINNE ELÄÄ LUOSTARINMÄELLÄ -tapahtumaan osallistuvat koristemaalari Maria Meller, kelloseppä Janne Mikkonen, pläkkiseppä Pentti Tuominen, kultaaja Sini von Essen, koristemunien maalaaja Erika Holmbom ja kirjanpainaja Heikki Jokioinen, josta voit lukea tämän lehden s
Taidemaalariäitini Sonja Jäämeri oli kiinnostunut keramiikasta, ja hän on saattanut ostaa kulhon itselleen. PARASTA Iris-kulhossani on se, mitä se kertoo oman aikansa Suomesta. Olen kuitenkin melko varma, että se on periytynyt isovanhemmiltani. Yllä: Alfred William Finchin muotoilemassa Iriskeramiikkakulhossa näkyy 1800ja 1900-lukujen vaihteessa ajankohtaisen art nouveaun eli jugendin vaikutus. On jännittävää ajatella, että ruotsalainen taidemaalari ja muotoilija Louis Sparre perusti 1800-luvun lopussa Porvooseen Iris-tehtaan, jossa valmistettiin taiteellisesti kunnianhimoisia huonekaluja ja keramiikkaa. HALUAISIN löytää vanhan valokuvan, jossa Irikseni näkyisi isovanhempieni kotona. Muistan kulhon hyvin lapsuudenkodistani. Kuuluisa Iris-tehdas toimi vain viisi vuotta (1897– 1902), mutta sen merkitys suomalaiselle taideteollisuudelle on huomattava. Näin saisin selville, mistä se on peräisin. SELINA VIENOLA KUVAT PIA INBERG m i n u n a n t i i k k i n i 82 ANTIIKKI & DESIGN. Hän sai periä sen. Toisaalta malja voisi hyvin olla kotoisin myös isäni viipurilaisesta kodista. HANNELE JÄÄMEREN lapsuudenkodistaan perimä Iris-keramiikkakulho kertoo tarinaa kansainvälisestä suomalaisuudesta yli sadan vuoden takaa. Sen vieressä oli Wäinö Aaltosen tekemä kipsipää, jonka otsaan sisareni oli kaivertanut H-kirjaimen. Hänen ”uutta suomalaista tyyliä” edustanutta Iris-keramiikkaansa oli esillä myös vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn paviljongissa. Keramiikkaosaston johtajana toiminut belgialainen taidemaalari ja keraamikko A.W. Silloin Suomessa oltiin yllättävän kansainvälisiä. Alla: Hannele Jäämeri on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, joka teki pitkän uran Suomen Kuvalehden kulttuuritoimittajana. Finchin kaivertama signeeraus kulhon pohjassa. . m i n u n a n t i i k k i n i ¿ ”IRIS-KULHONI HENKII KANSAINVÄLISYYTTÄ” SAIN tämän Alfred William Finchin signeeraaman art nouveau -tyylisen Iris-keramiikkakulhon perintönä vanhemmiltani. Sen paikka oli viherkasvien katveessa, Helsingin Sibelius-puistoon avautuvan kulmahuoneen leveällä ikkunalaudalla. Äitini lapsuudenkoti Rovaniemellä oli sisustettu muodikkaasti jugend-tyyliin, joten Iris-keramiikka olisi istunut sinne luontevasti. Finch (1854–1930) on niin ikään kiinnostava hahmo. Iris-keramiikka valmistettiin kotoisasta punasavesta
Esittelemme kaksi erilaista kylpyhuonetta ja kerromme vanhantyylisistä kylpykalusteista. v ä ä r n i n pa p p i l a Lapinlahdella on Juhani Aho syntymäkoti. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Uusi A Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Nyt pappilan saleissa voi vierailla kuka vain, sillä se on kunnostettu juhlatilaksi. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Ja miten harmittomasta harrastuksesta tuli kaikkinielevä intohimo. ANTIIKKI & DESIGN 83. ilmestyy 19.8. Tämä mennen ajan kiireettömyyttä henkivä kylpyhuone on rakennettu uuteen perinnetaloon. TEEMANA KYLPYHUONEET AAMUN AVAUS Vierailimme Näsegårdin upeassa kartanossa samaan aikaan, kun talon isäntä vietti juhliaan 250-vuotiaassa talossa. JUHLAT PERNAJASSA MÖKIN METSÄSTÄJÄ Tunnelmalliset kylpyhuoneet syntyvät vanhoista kalusteista – tai uusista vastaavista. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Tilavan ja valoisan kylpyhuoneen rakentaminen ei hevin onnistu perinteiseen tilaan. Lehtemme entinen päätoimittaja Riitta Lindegren kertoo hykerryttävän tarinan siitä, miten hän päätyi keräilemään Arabian Mökki-aiheella koristeltua astiastoa