8 MERIAIHEISTA LÖYTÖÄ NÄYTTELIJÄ TIIA LOUSTE ”Laila Zinkin vaasissa on ikuinen kesä” Tarjoile jäätelö tyylillä Suvun aarteet Kastemekot & merkkausliinat Asuntomessuilla Seinäjoen upea pohjalaistalo Kesäpöytään ARABIAN ASTIAT JÄ ÄT EL Ö AS TIA T KA ST EM EK O T KA N KA IS TE N KA RT AN O 7/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 151 7/2 016
Uusi ikkuna maailmaan LUONTO • MATKAT JA SEIKKAILUT • HISTORIA • KANSAT JA KULTTUURIT • TIEDE Tilaa omasi fokusmedia.fi/tilaa-lehti 230_x_297_Antiikki_Plaza.indd 1 22.2.2016 13:01:03
pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. SADEPÄIVÄN HUPI Lapsuuteni Oulussa pääkirjasto oli samassa rakennuksessa kuin Pohjois-Pohjanmaan museo. Lue lisää sivulta 7. Kuka tahansa voi mennä museoon ja syventää tietämystään tai etsiä ajanvietettä, kuten minä 10-vuotiaana. Tutkiskelin lasivitriineissä lepääviä 1800-luvun koruja ja hienojen naisten silkkipukuja. Huoneessa oli myös pelottava noitarumpu. Mikä yhdistelmä! Jos oli sadepäivä, hurautin usein pyörällä Ainolaan, palautin kirjapinon lainastoon ja kapusin kiviportaita yläkerrokseen. Joidenkin paikkojen ovet avautuvat vain kesäsin. Ali ei ainakaan! Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo kutsuu lukijoitamme 23.–24.7. Kankaisissa voi käydä heinäkuussa. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi Suomi-design karua. Museokäynti on ehkä vain sadepäivän hupia, mutta elämyksellä voi olla syvä vaikutus. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 23. Yksi tuoreista kohteista on Helsingin kaupunginmuseo Senaatintorin reunalla. Sellainen on upea Kankaisten kartano Turun liepeillä, jonne meidät johdattaa filosofian tohtori Riitta Koskinen sivuilla 64 –70. Ihmettelin, miksi maalta tutut käyttöesineet, kuten leipälapio tai viikate, olivat museotavaraa. Perinneasuihin puettujen mallinukkejen silmät selvästi seurasivat vierailijaa. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Kaikkein jännittävin oli saamelaishuone. Yli 200 museon yhteislippu, suuren suosion saavuttanut Museokortti on tehnyt vierailuista hyvin edullisia. Se on kuin yhteinen olohuone, johon tuleva voi piipahtaa kahvilassa ja saada annoksen uudella tavalla tarjoiltua pääkaupungin historiaa. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. maija.toppila@fokusmedia.fi Antiikki & Design 3. Syttyy kiinnostus historiaan, joka ei ole vain vuosilukuja oppikirjassa vaan osa omaa elämää. Siellä tervaporvarien loistava menneisyys antiikkiesineineen kohtasi maaseudun talonpoikaiskulttuurin ja mystisen Lapinmaan. Kestin aikani, sitten pakenin
7 Lukijatapahtuma Tule Turkuun Luostarinmäen Käsityöläismuseoon! 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. 20 Villa metsän siimeksessä Christina Antellin kesäparatiisi on muistoja herättävä suvun huvila luonnon keskellä. 28 Kaunis koti K Kata kesä vanhoilla Arabian astioilla. 12 Tee ja tarjoile jäätelö tyylillä K Jäätelöä syötiin jo ennen pakastimia, ja se on aina tarjoiltu kauniisti. heinäkuuta 2016 numero 151 3 Pääkirjoitus Sadepäivän hupi. 6. Sisältö Tapaa koristemaalari Tiina Lahikainen Luostarinmäellä! Sivu 7 ja 30 Antiikki & Design 4. 34 Asuntomessujen punamullattu helmi K Seinäjoen asuntomessuilla voi vierailla siirretyssä hirsitalossa. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 30 ”Vanhassa on erityistä tunnelmaa” Perinne elää -sarjassa tapaamme koristemaalari Tiina Lahikaisen. 19 Isa Kukkapuro Kolumnistin kesän elementit
50 Jokapoika-keräilijäksi puolivahingossa Retrofiili-sarjassa Marimekon paitojen keräilijä Leif Jakobsson. 66 Aikakaudet kerrostuvat Kankaisten kartanossa Kulttuurimatkalla 1500-luvun kivilinnassa, joka uudistui 1700-luvulla rokokookartanoksi. 58 Merkkausliinojen salaisuudet K Nuorten tyttöjen kirjontatyöt kertovat naisen roolista. Kankaisten kartanossa on säilynyt loistava 1700luku. 82 Minun antiikkini K Tiia Louste kertoo Laila Zinkin maljakosta. 77 Janne Koskinen Kolumni kansainvälisestä Suomenlinnasta. sivu 28. 78 Liikkeessä Antik Helén myy talonpoikaisantiikkia Kokkolassa. 81 Minne mennä Kesän antiikkitapahtumia. Sivu 44 Antiikki & Design 5. 8 MERIAIHEISTA LÖYTÖÄ NÄYTTELIJÄ TIIA LOUSTE ”Laila Zinkin vaasissa on ikuinen kesä” Tarjoile jäätelö tyylillä Suvun aarteet Kastemekot & merkkausliinat Asuntomessuilla Seinäjoen upea pohjalaistalo Kesäpöytään ARABIAN ASTIAT JÄ ÄT EL Ö AS TIA T KA ST EM EK O T KA N KA IS TE N KA RT AN O 7/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 151 7/2 016 32963_.indd 1 17.6.2016 14:55:26 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Arabian vanhat astiat kuuluvat suomalaisten muistoihin. Oletko syönyt jäätelöä Opan teräskulhosta. 76 Luupin alla Lähikuvassa hopeinen sokerilipas. 1950-luvun sohva ja muut vintagelöydöt luovat tunnelmaa Ilkka Kärkkäisen kesähuvilaan. 73 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 52 Huvila, koulu ja koti Ilkka Kärkkäinen osti kesäkodikseen vanhan koulun ja sisusti sen vintagelöydöillään. Kartano avaa ovensa vierailijoille heinäkuussa. Keräsimme kesäistä jäätelöön liittyvää esinistöä. Kata niillä nostalginen kesätunnelma! Ks. 61 Vastaa ja voita! Arvomme Woodekin pöydän. 62 Pienen pienet pyhäpuvut K Vanhoja kastemekkoja on näytteillä Tammisaaren kirkossa. 42 Eksoottinen Japani Muodikasta japanilaisesineistöä löytyy hyvin huutokaupoista. 44 Värin ja veistoksen mahtinaiset Kuvanveistäjä Essi Renvall ja taidemaalari Ester Helenius ovat näyttelykesän kotimaisia klassikoita. Kannessa K Essi Renvall veisti Erkki Tuomiojan
ANTTI NUORTIO KUVAT ERJA LEMPINEN O krankeltaisen päärakennuksen portaille johtaa hiekoitettu keskikäytävä, jonka molemmin puolin sijaitsevat punamullatut sivurakennukset, kavaljeeriflyygelit. Tällä kertaa kirjapalkinnon voitti Tuula Puusaari. Nykyään unohdetun asun nimi on englanniksi stroller (US) tai black lounge (UK), saksaksi stresemann. Toiseksi eniten ääniä sai Antti Kaijalaisen kirjoittama ja Kristiina Hemmingin kuvaama juttu Björn Weckströmistä. Tuula Puusaari, Kokkola TÄSSÄ NUMEROSSA kerromme lukijatapahtumasta, joka on Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa, ks. Kesäaamuisin juomme tässä kahvit, sillä veranta on aamuauringon puolella. Pääsen iloitsemaan kauniista esineistä ja kodeista ihan ilmaiseksi, siis tilausmaksun hinnalla. Syreenit tuoksuvat, kesän valo tulvii sisään ja ympärillä avautuu itäisen Uudenmaan levollinen maalaismaisema, jonka tunnelma on kuin Topeliuksen sadussa. Ajattelin, ettei tällaista voi ollakaan, se oli kuin iso satu. Annikki Lyytinen, Naantali IHANA LEHTI, ainoa mitä olen säännöllisesti tilannut vuosien ajan. Päärakennus on kustavilaiselta ajalta › Salissa huonekalut ovat perinteisesti reunoilla, ja keskellä on vapaata tilaa. Sinne ei ole kuljetusta, mutta tilaisus palvelee etenkin varsinaissuomalaisia. 7. Onnittelut! Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Kultakehyksinen korkea peili on englantilainen. Kun astumme sisään päärakennukseen, meitä tervehtii tilava veranta, farstu, jossa kimaltelee kauniisti katettu pöytä. Paras juttu 4/2016 kotona kotona kotona Valo saa kartanon salit loistamaan Kustavilaisen kartanon tärkeimpiin sisustuselementteihin kuuluu valo, sen voi nähdä aurinkoisessa Lill-Särklaxissa. Lassi Patokorpi, Helsinki DAHLBERGIEN KUNNOSTAMASTA Lill-Särklaxin kartanosta kertova juttu miellytti Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot sivulla 3. Margareta ja Heinrich Dahlberg ovat vuodesta 2000 kunnostaneet 1700-luvun taloa kodikseen. Tällä kertaa lahjana on Iittalan jäätelökauha, jonka voittivat Raimo Eklund, Kaisa Lassila, Ulla Weijo, Antti Voutilainen ja Minna Väliaho. Muistan kun näin niitä Retretin luolastossa. Lattialankut ovat alkuperäiset. s. Jukka Honkavaara, Hämeenlinna PARAS JUTTU kertoi Björn Weckströmistä. Merja Heino, Kouvola LEHDEN PARHAIMMAKSI jutuksi lukijat äänestivät Antti Nuortion kirjoittaman ja Erja Lempisen kuvaaman jutun kustavilaisesta Lill-Särklaxin kartanosta. Uskomaton kokemus. Olen aina tykännyt hänen korusistaan ja koko tuotannostaan. – Kun lapset ja lastenlapset tulevat kylään tai vieraita on paljon, aterioimme tässä talon suurimman pöydän ääressä. 1930-luvun kuvassa sulhanen on sonnustautunut tummaan pukuun ja miljoonahousuihin. Rokokoosohvan yllä olevien kipsimedaljonkien aiheena ovat Kustaa III sekä runoilija ja muusikko Carl Michael Bellman. Salme Taskinen, Helsinki PIDÄN ENITEN kartanoiden korjausja entisöintiartikkeleista, ja siksi myös käsityöläisistä kertovat artikkelit kiinnostavat. Onnea voittajille! lukijalta Antiikki & Design 6. Ikkunoiden edessä on kustavilaiset taburetit. Kun olet tilaajamme, olet automaattisesti mukana. Kaisa Kaukinen, Heinola SINEBRYCHOFFIN siivouspäivästä kertova hyvä juttu neuvoi, miten hellävaraista vanhojen tavaroiden kotisiivouksenkin on oltava. Se on ns. Pelkän lasin kuvaamista tulisi välttää, sillä mielestäni Suomessa on meneillään jonkinlainen lasisairaus. Antiikki & Design Antiikki & Design 13 12 KIRJOITA MEILLE HÄÄPUKU-JUTUSSANNE oli yksi asu, jota haluaisin kommentoida. – Pidän pöydässä aina valmiin kattauksen, sillä se luo kodikkuutta ja saa tulijan tuntemaan itsensä tervetulleeksi, Margareta Dahlberg hymyilee. Toimitus ANTIIKKIMESSUILTA voisi ottaa tarkempia kuvia, sellaisia, joissa antiikkiesineet näkyisivät paremmin. MARGARETA JA Heinrich Dahlbergin Lill-Särklax on kaunis pieni herraskartano, joka alun perin oli osa Särklax-nimistä maatilaa. Arvomme palautetta antaneiden kesken Maahengen kustantaman, Jaakko Heikkilän kuvaaman Venetsia-kirjan Veden kätkemiä huoneita. minua eniten. Kolumnistinne ovat tasokkaita ja hauskoja. Upeasti tyylillä ja pieteetillä kunnostettu kartano! Ihailtava pariskunta ja kunnostus, oli nautinto lukea. Tillanderin upean timanttikorun voitti Vuokko Sarvala Nummelasta. lounaspuku, joka nousi suosioon tuona aikana. Lukijamatkat lähtevät tietysti aina Helsingistä, mutta näinhän se on kaikilla matkoilla
AIKA 23. Perinne elää -tapahtumassa eri alojen käsityöläiset saapuvat esittelemään ammattejaan. Nykyään tämä vanha kaupunginosa toimii ulkoilmamuseona, jossa aika tuntuu pysähtyneen. 02 2620 350, luostarinmaki@turku.fi LIPUT Aikuiset 6 e, lapset 7–15 v. Mukana ovat peruukkimestari Pekka Helynen, kultaaja Suvi von Essen, kaakelimaakari Susanna Palovaara, hansikkaantekijä Liisa Sauso ja restaurointimaalari Tiina Lahikainen, jonka työstä voit lukea tämän lehden sivuilta 30. (03) 621 2669 / (03) 621 3017 Avoinna: ti-to 11-18, pe-su 11-17 www.hameenlinna.fi/taidemuseo H ÄMEENLINNAN T AIDEMUSEO M ODERNIN M ONET K ASVOT 8.4.-30.10.2016 E STER H ELENIUS (1875-1955) 10.6.-2.10.2016. TURUN PALO TUHOSI valtaosan kaupungista vuonna 1827, mutta kaupungin laidalla sijainnut Luostarinmäki säästyi tulelta. Antiikki & Design 7 Viipurintie 2, 13200 Hämeenlinna puh. heinäkuuta. 1 e, perhelippu 13 e Katso käsityöläismuseon koko kesän tapahtumat ja opastukset www.turku.fi/kasityolaismuseo lukijatapahtuma Luostarinmäen museo kertoo 1800-luvun asumisesta ja ammateista. TAPAA LUOSTARINMÄEN KÄSITYÖLÄISET! Lehtemme Perinne elää -sarjasta tuttuja ja muita käsityöläisiä vierailee Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa. Tule tutustumaan heihin 23.–24. –24.7. Museossa pääsee tekemään aikamatkan 1800-luvun vähävaraisen kansanosan elämään samalla, kun se esittelee esiteollisen ajan käsityöammatteja. klo 10–18 PAIKKA Luostarinmäen käsityöläismuseo Vartiovuorenkatu 2, Turku YHTEYSTIEDOT Puh. 4 e ja 4–6-v
KUKKIVAA LASIA KAUKLAHDESTA ITÄMEREN ALUEEN taide ja taideteollisuus esittäytyi vuonna 1914 Malmössä. Näyttely kertoo paitsi tehtaan tuotteista myös niiden tekijöistä eli tehtaalaisten yhteisöstä. Nyt näyttely herää henkiin uudelleen koottuna versiona Turussa. Tehtaassa oli enimmillään 160 työntekijää. espoonkaupunginmuseo.fi. Nykyään tehdasrakennus on Kuusakoski Oy:n käytössä. Ku va Es po on ka up un gi nm us eo / M au no M an ne lin Uhra-Beata Simberg-Ehrström oli suomalaisen tekstiilitaiteen uudistaja, joka muutti perinteiset ryijyt kuin moderneiksi maalauksiksi. (AM) Lasin aika 3.9. asti Espoon kaupunginmuseossa KAMUssa, Näyttelykeskus WeeGee, www. Balttilainen näyttely oli alueellinen vastine maailmannäyttelyille. Ku va Es po on ka up un gi nm us eo / R au no Tr äs ke lin Venäläisen Aleksandr Hauschin öljymaalaus Ilotulitus on ajalta 1900–14. Kuvan ryijy on Venezia vuodelta 1965. ESPOON KAUKLAHDEN lasitehtaan tuotannosta on ensimmäisen kerran koottu laaja näyttely. Mukana olivat Ruotsi, Tanska, Saksa ja Venäjä. saakka tutustua hänen uraansa. Pohjanmaan museossa Vaasassa voi 11.9. Mukana on ryijyjä muun muassa lehtemme numerossa 2/2016 haastatellun keräilijän Tuomas Sopasen kokoelmasta. asti, www.turuntaidemuseo.fi. Lasitehtaan maalaamo vuonna 1948. Käsinmaalatut kukkakuvioiset maljakot toivat kauneutta suomalaiskotien arkeen. Myös Suomen suuriruhtinaskunta oli saanut oman osastonsa. Lisäksi esillä on upeita valaisimia, sillä Kauklahden lasitehdas oli myös yksi maamme merkittävimpiä valaisinlasin tuottajia. (AM) Baltiska speglingar – Heijastuksia vuodelta 1914 Turun taidemuseossa 28.8. Mukana on kotoisia, nostalgisia juomalaseja, kermakkoja ja sokerikkoja sekä maljakkoja, joita on koristettu sekä kaivertaen että käsivaraisesti maalaten. Tehdas toimi 1923–52 Kauklahden aseman lähellä, ja melkein alusta asti se oli Riihimäen Lasin tytäryhtiö. Ku va Ki a O ra m a Ku va M al m ön ta id em us eo Antiikki & Design näyttelyt 8
Kullattu, emalityötä, 85 e, Dessein. Coro on pukukorujen keräilysuosikki. 7. Linjakasta norjalaista 1950-luvun muotoilua, yhdistelmä kaunista emalityötä ja kullattua hopeaa, 220 e, Dessein. Daalia, krysanteemi vai muu kukkanen. 6. Mikromosaiikkikorut olivat aikoinaan suosittuja tuliaisia Italiasta. Antiikki & Design ostoksilla 9. 4. 1910-luvun graafisessa jugendrintakorussa kohtaavat edelweiss ja kissankello. 8. 3. Selkeän 1970-luvun omena-aiheisen rannekorun materiaalina on messinki, 85 e, Dessein. 1940-luvun rintakorun ruusukimppu on niin sanottu reverse carved eli kääntöpuolelta taidokkaasti kaiverrettu, akryyli ja messinki, 48 e, Hoochie Mama Jane. 2. Luonnossa kielo hehkuu vain hetken, mutta 1940-luvun rintaneulassa sen herkkä kauneus kestää. Hopea ja strassit, 48 e, Hoochie Mama Jane. Tässä kesään huolettomia pukukoruja, joiden kauneus ei ole materiaalien kalleudessa. 5. Ti ed us te lu t: A nt iik ki M ai ni ja Ve li (0 9) 45 4 69 70 , D es se in (0 9) 63 7 74 5, H oo ch ie M am a Ja ne 50 34 3 93 94 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Yksi koru riittää, kun se on näyttävä. Näyttävä 1950-luvun markasiittirintakoru 50 e, Antiikki Maini ja Veli. 1. Tunnetun amerikkalaisen pukukoruvalmistajan Coron 50-luvun klipsikiinnitteiset korvakorut ovat helmiäishohtoista Lucite-muovia, 48 e, Hoochie Mama Jane. Mielessä patikointiloma Alpeilla. Miniatyyrikukkasin koristeltu rintakoru 1800-luvulta 185 e, Dessein. 1 3 2 5 6 7 8 4 MUUSANA LUONTO Kasvit ovat inspiroineet ihmistä aina, ja niiden kauniit muodot sopivat erityisesti korujen aiheiksi
Tuohenkiskonnan aika on käsillä nyt keskikesällä, mutta jos innostut kokeilemaan, muista että tarvitset maanomistajan luvan. FREDRIKA RUNEBERG tunnetaan J.L. (AM) Susanna Widjeskog (toim.): Unelmien puutarha, Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10. Hän oli hyvin hämmästynyt, kun en aikaisemmin ollut ollut missään työpaikassa. Juurikkala oli maalaistyttö Heinolasta, hyvä piirtämään ja vahvatahtoinen lapsesta asti. Eläimet, varsinkin lapsuudesta tuttu lehmä, olivat Juurikkalalle läheisiä aiheita. Puolison hoitamien kukkien kauneutta ihaili myös kansallisrunoilija. Hänen omat muistiinpanonsa kommentoivat suorapuheisesti ajan taideja taideteollisuuspiirejä. 1960-luvulta alkaen Juurikkala keskittyi kuvanveistoon. asti Heinolan kaupunginmuseossa ja taidemuseossa, www.heinola.fi/heinolan-kaupunginmuseo. Hän pääsi Taideteolliseen keskuskouluun ja sai töitä Arabian tehtaalta, jonne oli tarkoitus mennä vain ystävää tapaamaan. SANAVALMIS TAITEILIJA ANJA JUURIKKALASTA (1923–2015) kertova teos on harvinaisen hauska taiteilijaelämäkerta. Mutta että näin monipuolinen! Siitä on tehty paitsi kontteja ja virsuja, kaikkea aina koruista talojen kattoihin. Saunassa, 1963, pronssi, Anja Juurikkalan kokoelma, Heinolan taidemuseo. Ja kaunista. Runebergin puolisona, joka itsekin kirjoitti, mutta lisäksi hän ansaitsee mainetta puutarhanhoidon edistäjänä 1800-luvun Suomessa. Kirjassa on tarina muun muassa siitä, millaisten hankaluuksien kautta syntyi Heinolan suuri Tulenkantaja-veistos. (AM) Sirpa Juuti: Anja Juurikkala, Heinolan kaupunginmuseon julkaisuja 26. Anja Juurikkala – muistonäyttely 11.9. Tämä kirja kertoo siitä enemmän kuin tulisi mieleen kysyä. Niinpä en tiennytkään miten työpaikassa tulee olla, olin kuin kotona, kävelin ympäri tehdasta, tutustuin kaikkeen ja kaikkiin.” Näin hän suhtautui asioihin myöhemminkin, teki mitä halusi ja osasi, toiset pitivät hänestä, toiset eivät. Tuohi on vesitiivistä, sitkeää, taipuisaa, hajutonta ja mautonta. Heluna-koriste KLkaatimelle oli tuotannossa 1960–73. ”Seuraavana päivänä menin työhönottajan puheille. Puut voivat vahingoittua, ja osittain siksi ”tuohikulttuuria” alettiinkin 1900-luvun alkupuolella paheksua. museonjohtajalle Sirpa Juutille, mutta varsinkin Anja Juurikkalalle itselleen. Antiikki & Design kirjat 10. Anja Juurikkala suunnitteli 1958–60 Runo-kuparipainokoristeen, joka suunnattiin myös Amerikan markkinoille. Ku va A nj a Ju ur ik ka la n ar ki st o, H ei no la n ka up un gi nm us eo n ar ki st o Ku va N ic la s W ar iu s Ku va N ic la s W ar iu s TUOHI on monipuolinen materiaali, sehän tiedetään. Hän joutui jo taloudellisista syistä kasvattamaan ruokaa suurelle perheelleen, ja myös kaunis kukkiva puutarha ja huonekasvit olivat hänelle tärkeitä. Sekä keramiikkaan että veistoksiin voi nyt tutustua näyttelyissä Heinolassa. Kiitos siitä kuuluu toki kirjan tekijälle, Juurikkalan hyvin tuntevalle Heinolan va. Eksoottisten ulkomaisten kasvien kokeilukin kiinnosti. Arabiassa hän loi suosioon nousseita astioiden koristeita ja koriste-esineitä, mutta lopulta turhautui tehtaan muutoksiin ja päätti luopua työstään ja ryhtyä kuvanveistäjäksi. Kirjan puutarha kukoistaa yhä kotimu seossa Porvoossa. (AM) Sirkka-Liisa Ranta: Ylimuistoinen tuohi, Maahenki
3. 5. Arabian kaadin, 1930–40-luku, myytiin yhdessä viiden muun Arabian kaatimen kanssa, yhteensä 570 e, Bukowskis Market. Oskari Paatela: Veneretki, 1910, 13 760 e, Bukowskis. 4. 14 cm, 150 e, Bukowskis Market. Merikapteeninlakki, Suomen höyrylaiva Oy, Suomen Sotilaspukimo, M. 1 2 4 3 6 7 8 5 1. 7. ANTTI KAIJALAINEN huutokaupassa Antiikki & Design 11. 6. MEREN SUOLAA JA LOKIN KIRKUNAA Mikä on kesäisempää kuin päivä vesillä. Favel seilasi Raumalla. Lokki-kahviastiasto 12 hengelle, Bing & Gröndahl, Tanska, 190 e, Hagelstam & Co. Matruusit ovat säästölippaita. 54 cm. Bristolissa rakennettu laiva ostettiin Raumalle 1897, Helsinkiin 1907. Kotschack, Helsinki 1900-luku, 300 e, Bukowskis Market. Teräsparkki Favelin pienoismalli, pit. Kalvosinnapit, 14 ka kulta, 161 e, Bukowskis Market. Matruusin malliset säästölippaat, Hubley, Yhdysvallat, 1900luvun alku, kork. 2. 8. Risteilyjakkarat, 1950–60-luku, 32 e / 4 kpl, Bukowskis Market. Suolaisen merituulen, järven laineiden leppoisan liplatuksen ja lokkien kirkunan voi melkein aistia jo näistä purjehdukseen liittyvistä esineistä. 300 e, Hagelstam & Co
Tarjoilukulho on valkoista lasia eli maitolasia, Ruotsi noin 1900, 70 e, malja vasemmalla 18 e, siihen nojaava hopealusikka, Hämeenlinna 1929, 12 e, hopeakahvainen annostelulusikka, Saksa 1900-luvun alku, 42 e, Antiikki Maini ja Veli. Puristelasinen malja oikealla on 1930luvulta, 10 e, Old Times. Antiikki & Design 12
Tällainen jälkiruoka muistutti nykyistä sorbettia, joka valmistetaan jäädyttämällä hedelmätai marjamehuista ilman rasvaa ja kermaa. Jäätelötötterö keksittiin jo 1904 Saint Louisin maailmannäyttelyssä Yhdysvalloissa. Eurooppaan jäätelön valmistusohje kantautui Kiinasta 1200-luvulla venetsialaisen kauppiaan ja tutkimusretkeilijän Marco Polon mukana. Sillä on monen sadan vuoden historia, vaikka varhainen jäätelö ei ollutkaan ihan samanlaista kuin nykyinen. Jäätelöhedelmät värjättiin ja glaseerattiin eli kuorrutettiin sokerilla esikuviensa mukaisiksi ja koottiin näyttäviksi jälkiruoka-asetelmiksi. JÄÄTELÖ SAAVUTTI Pohjolan 1700-luvulla, ja siitä tuli arvostettu jälkiruoka ylhäisön juhlissa. Tinamuoteissa tehtiin lintujen, mansikoiden tai hedelmien muotoisia jäätelöitä. Ruotsalainen taloudenhoitaja ja ruokakirjailija Cajsa Warg julkaisi jäätelöreseptejä 1755 ilmestyneessä keittokirjassaan. Kiinassa syötiin jo tuhansia vuosia sitten jäästä ja lumesta tehtyä kylmää herkkua, jota maustettiin hedelmämehuilla ja hunajalla. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI H arva jälkiruoka on pysynyt yhtä kauan suosiossa kuin jäätelö. Jäätelöbaareillakin on jo pitkät perinteet. vintage Tee ja tarjoile jäätelö tyylillä Jäätelöä on valmistettu jo paljon ennen pakastimia, mikä on pieni ihme. Aina tämä kylmä herkku on asetettu kauniisti tarjolle, joten sille sopivissa astioissa on valinnanvaraa moneen tyyliin. Tuohon aikaan keittiöväen oli tehtävä palNäin tarjoiltiin jäätelöä Oulun Osuuskaupan liikuteltavasta jäätelökioskista, kuvausaika vuosien 1955 ja 1960 välillä. Ensimmäisen jäätelökahvilan avasi sisilialainen Francisco Procopio Pariisiin 1670. › Ku va Ty öv äe nm us eo Ve rs ta s Antiikki & Design 13
Mansikkakoristeinen vati on Arabian tuotantoa 1900-luvun alusta, 130 e / 6 kpl, Old Times. Antiikki & Design 14. Vasemmalla hopealusikka, Itävalta-Unkari 1900-luvun alku, 460 e / 12 kpl, Old Times. Lautasella vasemmalla on Hjalmar Fagerroosin Helsingissä 1909 tekemä hopealusikka, 240 e / 10 kpl, Old Times. Vieressä hopealusikka Neuvostoliitosta, noin 1950, 32 e, Antiikki Maini ja Veli, josta myös hopeakahvainen annostelulusikka, Saksa 1900-luvun alku 35 e. Viereisessä hopealusikassa on emalivarsi, David Andersen, Norja 1900-luku, 45 e, Antiikki Maini ja Veli
Valio perusti myös jäätelöbaareja, joista ensimmäinen avautui 1936 Helsingin Lasipalatsiin. Ne olivat vain varakkaitten kotien ylellisyyksiä, joiden hoitaminen vaati palvelusväeltä paljon, sillä jäät oli vaihdettava päivittäin. Herkkua sai myös hakea kotiin. jon töitä, jotta herrasväki sai juhlapöytäänsä himoittua herkkua. Opa perustettiin 1926 Helsinkiin Peltiteos Oy -nimisenä, ja Opa-tuotemerkki otettiin käyttöön 1930-luvun lopulla. ENNEN SÄHKÖÄ JÄÄ oli jäätelön valmistuksen ja säilyttämisen tärkein aine. Turussa 1900-luvulla tehtyä hopealusikkaa koristaa emalinen Savon vaakuna, 30 e, Antiikki Maini ja Veli. Säilyttäminen oli helpompaa jääkellareissa ja -huoneissa, joissa talvella kerätty jää säilyi pitkään sahanpuruissa. vintage Herkku syötiin pitkävartisella jäätelölusikalla. Sorbetti tarjoiltiin ennen paksupohjaisesta lasista, suupuhallettu lasi 1800-luvun lopulta 45 e, Old Times. PAKASTELOKEROILLA varustetut jääkaapit yleistyivät Suomessa 1950-luvulla, mikä teki jäätelöstä tavallista herkkua kodeissa. Kerma kiinteytyi jäätelöksi, kun sitä vaivattiin jäillä ja suolalla vuoratussa metallisessa, kampikäyttöisessä jäätelökoneessa riittävän kauan. Jäätelö pakattiin tinaiseen kannelliseen lieriöön, jota saatettiin säilyttää nykyistä jääkaappia edeltävässä jäälohkarekaapissa. Helsingin Jäätelötehdas toimii edelleen Magi-suvun hallinnassa. Tinamuoteilla tehtiin jäätelöhedelmiä, jotka värjättiin ja koottiin asetelmiksi, 1900-luvun alku, 65 e / kpl, Old Times. Tunnetuin kotimainen valmistaja oli kuitenkin Valio, joka alkoi 1930-luvulla valmistaa jäätelöä ja jäätelöpuikkoja ensin Turun-tehtaallaan, myöhemmin myös Helsingissä, Viipurissa, Tampereella ja Oulussa. Marketta Tammisen ja Bernt Moreliuksen kirja Keittiöantiikkia (Otava 2009) kertoo, että helsinkiläinen Hotelli Seurahuone mainosti 1835 Helsingfors Tidningar -lehdessä ”vaniljajäätelöä olevan tarjolla tulevana sunnuntaina ja sen jälkeen niin kauan kuin jäitä riitti”. Antiikki & Design 15. Suomen ensimmäiset jäätelötehtaat olivat Suomen Eskimo Oy ja italialaissyntyisten Magin veljesten perustama Helsingin Jäätelötehdas, jotka aloittivat toimintansa 1922. Moni muistanee Valion baareista Opa Oy:n teräksiset jäätelökulhot, joita tehtiin ainakin 1970-luvulle. Jäätelön sai nauttia tyylikkäästi, sillä tarjolla oli monien muotoilijoiden suunnittelemia › Ennen pakastimia jäätelö säilytettiin tinalieriössä, Israel Buhrman, Tukholma 1791, 570 e
Opan teräksinen jäätelökulho on 1960–70-luvun vaihteesta, yksityiskokoelma. Hopealusikka, Kultakeskus, Hämeenlinna 1938, 16 e, Antiikki Maini ja Veli. Jäätelökauha, Japani 1960–70-luku, 15 e, Antiikki Maini ja Veli. Kotimaisessa 1960-luvun lasissa on jäätelösoodaa, 20 e, Ritva’s. Antiikki & Design 16
Mainoskuvassa collie kantaa jäätelöpakettia kotiin. Antiikki & Design 17. Vuonna 1935 syntynyt Pingviini oli aluksi helsinkiläisen Oy Jäätelö – Glass AB:n tuotemerkki, kunnes muutama vuosi myöhemmin Valio osti sen. Vieressä Nanny Stillin SV-sarjan kulho, Nuutajärvi 1950–66, 64 e, Momono. Vihreä kulho on ruotsalaisen Bengt Orupin Strikt, Johansfors 1950-luku, 50 e, Ritva’s. Sen jälkeen ne levisivät koko Suomeen. Edessä Kaj Franckin kulho, Nuutajärvi 1953–68, 23 e. Jäätelöbaarit kilpailivat näyttävillä jäätelöannoksilla, joita koristeltiin esimerkiksi paperisilla päivänvarjoilla. Muuri. Tämä kuva on vuodelta 1962. Takana Timo Sarpanevan Kekkerit, Nuutajärvi 1970-luku, 25 e, oikealla Erkkitapio, Siiroisen Barokki, Riihimäen Lasi 1970-luku, 30 e, Antiikkiliike R. vintage Oiva Toikan Kastehelmi, Nuutajärvi 1964–88, 20 e, Maini ja Veli. Ensimmäinen Valion jäätelöbaari perustettiin Lasipalatsiin Helsinkiin vuonna 1936. Ku va Va lio Ku va Va lio Violetti kulho on Saara Hopean Jäätelömalja, Nuutajärvi 1952–68, 30 e, Maini ja Veli
Ja voi sitä surua, jos jäätelöpallo sattui putoamaan kuumalle kesäkadulle. Muuri. Tunnetuin jäätelölle tehty astia on Saara Hopean kulho (malli 1344), jota yleisesti kutsutaan Jäätelömaljaksi. Yhdysvalloissa ne tunnettiin jo 1800-luvulla, mutta Suomessa nämä kylmät juomat yleistyivät 1950-luvulla. Keramiikkakannut ovat Arabian tuotantoa 1920–40-luvulta, pienempi 85 e, isompi 120 e, Antiikkiliike R. Siinä on leveä jalka, jolle voi kätevästi laskea lusikan. Klassisia, joka puolella maailmaa tunnettuja jäätelöannoksia ovat Sundae, Banana Split, Tutti frutti ja Beach Melba. Sen tilalla keksi nokkela kiksi Sundae-annoksen on varmasti moni tehnyt myös kotonaan. Vaikka jäätelö arkistui, ei kesä ilman jäätelökioskilta ostettua jäätelötötteröä ollut kesää nähnytkään. vintage jälkiruokakulhoja. Se on nykyään Nestlén tuotemerkki, kuten myös Pingviini. vohvelikauppias käyttää jäätelöä. Riihimäen Lasin mittakannu 1950-luvulta 55 e, Old Times. Niistä syötiin myös hedelmäsalaatit, vanukkaat ja kiisselit. Ensimmäinen Sundae on tiettävästi valmistetettu Ithacassa Yhdysvalloissa jo 1892. JÄÄTELÖTÖTTERÖ, kuten moni muukin tärkeä asia elämässä, syntyi vahingossa. Jäätelömaljaa sai ainakin kahdeksaa väriä, ja se oli Nuutajärven tuotannossa 1952–68. Valiojäätelö oli vuosikymmenien ajan Suomen kansaa yhdistävä herkku. Jäätelösooda, joka valmistuu yksikertaisesti parista jäätelöpallosta ja hiilihapollisesta juomasta, vaikkapa kivennäisvedestä tai sitruunalimonadista, on nykyään ehkä monille tuntematon mutta taatusti kokeilemisen arvoinen viileä ihanuus. Siihen tulee jäätelön lisäksi erilaisia kastikkeita tai siirappia sekä strösseleitä, kermavaahtoa tai vaikkapa suklaarouhetta. Nykyajan jäätelökioskit ovat monesti näyttäviä maamerkkejä, mutta 1950-luvun jäätelökioskit saattoivat olla liikuttavan pieniä ja siirrettäviä, kuten Oulun Osuuskaupan jäätelökioski tämän jutun alussa. Myös jäätelösoodat ja pirtelöt ovat olleet jäätelöannosten rinnalla suosikkeja niin jäätelöbaareissa kuin kodeissakin. Ku va Xx xx xx Va lio Antiikki & Design 18. Valion Juhlajäätelön mainos on 1950-luvulta. EsimerJäätelötötterö syntyi kermavaahdon loputtua. Saint Louisin maailmannäyttelyssä 1904 oli nimittäin päässyt loppumaan vohvelirullan täyte, vispikerma
TUOHON TÄYDELLISEEN paikkaan verrattuna oman mökkimme alkukantaisuus alkoi ensin vähän nolottaa, mutta yhtäkkiä kaipasin sinne vimmatusti. KAIKILLA MÖKKIMME esineillä on käyttötarkoitus, sillä pieniin neliöihin ei mahdu turhaa tavaraa. Kesän paikka on siellä, missä vesi ja taivas ovat yhtä, eikä väliin tarvita yhtään ihmisen tekemää esinettä. Kaunis ilmapuntari on ehdottoman tarpeellinen, samoin Bertel Gardbergin messinkiset kynttilänjalat. Harmaa, tuskin kalliosta erottuva pieni talo on vailla kaupungin mukavuuksia. Minimalistinen, vaalea sisustus harkittuine taide-esineineen oli tyylikäs. Entä mihin tarvitsisimme taulutelkkaria, kun voimme katsella horisonttia, jonka kimmellys on loputon. Ku va H en ri k En bo m kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija.. Tavarat toimivat kuin hiottu koneisto, ylhäiset ja alhaiset esineet palvelet yhteistä kokonaisuutta. Seinällä roikkuva poppanatyö on lahja saaren edesmenneeltä matriarkalta, kuhmuinen alumiininen perunakattila on anopin sukulaisen kuolinpesästä. Kaksi Kerttu Nurmisen filigraanilasia saavat kantaa kauniin turhuuden taakkaa. Saarella olemme erikoisia, sillä lähes kaikilla muilla on oikeat talot vesiklosetteineen ja pesukoneineen. Juomalasit ovat sekalainen seurue prässättyjä laseja, jotkut jopa antiikkisia. Radiosta kuunnellaan kesäpuhujia, uutiset ja merisää. Kylpytakin taskussa on pyöreä kivi, joka varastoi menneiden kesien lämpöä. Vanha talonpoikaisklaffipöytä hallitsee tupaa, jossa räsymattojen tehtävä on estää lattiavetoa myrskyisällä säällä. Keppihevonen syntyi helteisenä päivänä sukan ja syylingin liitosta. Jokainen kapistus on tarkkaan harkittu ja virkaansa asetettu. Kun astun kynnyksen yli, esineet alkavat kuiskailla. Kumisaappaat, sadetakit ja taskulamput oven pielessä ovat tarpeen huussimatkalle sateella ja pimeällä. On käsintehtyjä leluja, joilla leikkineet ovat jo kasvaneet teineiksi ja aikuisiksi. Moisesta voi moni luksuskeittiö voi vain unelmoida. 19 Antiikki & Design KESÄN PAIKKA KÄVÄISIMME ALKUKESÄSTÄ tuttavan luona Ruotsin länsirannikolla lomailemassa. Kopoti, rakkain lelu. Tiskit pestään kerran päivässä käsin ulkoterassilla, josta on näkymä suoraan hehkuvaan auringonlaskuun. Jokaisella esineellä, höpsöimmälläkin mökkituliaisella, on tarina. Kun astun kynnyksen yli, esineet alkavat kuiskailla. Naulaan huiskaistua olkihattua tai lasten hiekkaämpäriä, postikorttia wc:n seinällä, jotakin kiinnostavaa yksityiskohtaa. Jokainen on yksilö, joten päivän kierrossa käyttäjä tunnistaa omansa ateriasta toiseen. Olin vierailun jälkeen hieman surullinen. Kaunis, maisemaan istuva moderni huvila oli täysin varusteltu kakkoskoti, jonka terassilla voi istua nauttimassa meren välkkeestä sään salliessa. Kaipasin talossa jotakin persoonallista säröä, joka kertoisi menneistä kesistä. Lämmönlähde on valkoiseksi kalkittu keskusmuuri. Seinät ovat ajan liki tumman ruskeaksi patinoimaa maalaamatonta mäntyä. Puhumattakaan lapsista ja koirista ravaamassa sisään ja ulos touhuissaan. Tämä tyttäremme lemmikki sai nimen Kopoti. En pysty kuvittelemaan ketään lueskelemaan sohvalle dekkaria tai torkkumaan huovan alle iltapäivän rauhassa. Keittiönurkkauksessa komentoa pitää Antti Nurmesniemen oranssi Pehtoori-vesipannu. Tämä ystävä on arkkitehti, joten hänen saaristomajansa oli kaikkea muuta kuin sään pieksemä mökki. Minulle on tärkeää kokea se, miten vähällä pystyy loihtimaan olosuhteet, joita itse pidän luksuksena
Ne on valmistanut ruotsalaisen E. Oviaukko johtaa saliin. kotona Ruokasalin tuolit edustavat uusrenessanssia. Antiikki & Design 20. Pettersonin verstas Östervålassa Upsalan lähellä. Peilikaapin päällä on isänisän ranskalainen pöytäkello
Koska olen kasvanut täällä, tunnen läheisessä maastossa joka kiven, kannon ja polun. Villa Solhälla on Christina Antellin koti ja rakas lapsuuden miljöö. Hänen paratiisinsa Villa Solhälla on täynnä muistoja lapsuudesta ja suvusta. Polku johtaa rantaan, ja ympärillä levittäytyy runsas ja rehevä mutta hallitussa luonnontilassa kukoistava puisto. – Silloin saa nähdä, miten talven jälkeen ruskea maa melkein räjähtää vihreäksi ja puhkeaa kukoistukseen. kotona Villa metsän siimeksessä Luonnon keskellä asuminen viehättää Christina Antellia. Lapsena ratsastin shetlanninponeilla maastossa, ja muistan koirat, jotka silloin vartioivat taloa. Sen on pikemminkin pieni herraskartano kuin huvila. – Jo lumen sulaminen ja kevään herääminen on täällä suuri elämys, hän sanoo. Vihreän nurmikon keskellä suurten lehtipuiden katveessa sijaitsevassa talossa on jotakin sadunomaista. Pihapiirissä on useita punamullattuja sivurakennuksia. › Antiikki & Design 21. ANTTI NUORTIO KUVAT ERJA LEMPINEN O krankeltainen mansardikattoinen rakennus ilmestyy näkyviin pitkän metsätien päässä
Vasta myöhemmin herää ymmärtämään kuulemiensa tarinoiden arvon. Ongelma on vain se, että kun ne ovat olleet täällä aina, ei enää muisteta, mistä ne ovat tulleet, Christina Antell kertoo. Mansardikattoinen perusosa on vuodelta 1923, vuosina 1939–40 taloa laajennettiin ja 1960-luvulla valmistui vielä alakertaan työhuone. – Lapsena kuulin kertomuksia suvun historiasta, mutta lasta kiinnostavat paljon läheisemmät asiat kuin olohuoneen kaapin alkuperä. Ruokasalin pöytä katetaan Arabian Diana-astiastolla silloin, kun on vieraita. ERITYISTÄ Ihanteellinen sijainti puiston keskellä meren tuntumassa. Perheen ja suvun historia on luonteva osa taloa. GERBYN TILA, jonka päärakennus Solhällä on, kuului aikoinaan Tjusterbyn kartanoon. Esimerkiksi salin uusrenessanssikaapista on useita tarinoita, kaikki yhtä uskottavia. – Mitään aarteita tai arvoesineitä täällä ei ole, mutta kaikki esineet ja huonekalut ovat kyllä tulleet suvusta. Solhälla on ollut vuosikymmenien varrella sekä vakituisena asuinpaikkana että kesäasuntona, ja se on rakennettu kolmessa osassa. Astiaston osia on vuosikymmenien varrella särkynyt, mutta tilalle ostettiin uusia niin kauan kuin Diana oli tuotannossa eli vuosina 1929 –1942. Toisen tarinan mukaan se on ollut Kaivopuistossa presidentti Kyösti Kallion kodissa, josta se olisi tullut naapurissa asuneen isän äidinäidin kotiin. PARI VUOTTA SITTEN talossa huomattiin vesivahinko. – Kun sitten vielä ikkunoihin vaihdettiin valkoiset, valoa läpäisevät verhot ja › – Tulen hyvin toimeen maaseudulla, Christina Antell sanoo. Siinä uusittiin olohuoneen lattia. Antiikki & Design 22. Joka tapauksessa kaappi löytyi traktorihallin vintiltä, jonne se oli varastoitu. Putki oli vuotanut ja vettä oli tihkunut rakenteisiin niin, että oli pakko tehdä suurempi remontti. – kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUU kauppatieteen maisteri Christina Antell. – Perinnönjaon yhteydessä Gerby tuli isoisälleni, osaksi lunastuksen kautta, Antell kertoo. TALO Tjusterbyn kartanoon aikoinaan kuuluneen Gerbyn tilan päärakennus Solhälla on rakennettu 1923, ja sitä on laajennettu myöhemmin. Molemmat ovat mahdollisia. Ne ovat olleet tässä talossa niin kauan kuin muistan, ja moniin liittyy tarina. Hän myöntää viihtyvänsä hyvin myös kansainvälisissä piireissä, ja erityisen mieltynyt hän kertoo olevansa Hollantiin. – Sanotaan, että se olisi hankittu aikoinaan Tjusterbyn kartanoon tsaarin vierailua varten, ja sieltä se olisi päätynyt tänne
Antiikki & Design 23. Niin sanotut oliivihiontaiset viinikarahvit ja -lasit olivat suurta muotia 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa
Kaikki ne ovat yhtä uskottavia, mutta kukaan ei tiedä, mikä niistä on tosi. Salin upean uusrenessanssikaapin alkuperästä suvussa kulkee useita tarinoita. Antiikki & Design 24
Pyöreän pöydän alla oleva matto on itse virkattu. kotona Olohuoneena toimivassa salissa on uusrokokooryhmä ja kello, joka pysähtyi Pernajan pommituksen aikana. Taidemaalari Ingrid Ruin (1881—1956) oli Anders Zornin oppilas. Christina Antellin isänäidin Gertrud Rosenbergin muotokuva vuodelta 1925. Ruokasalin pöydän päällä oleva kristallikruunu on ollut samalla paikalla vuosikymmenet. Pommin sirpale on tallessa, ja sitä säilytetään kaapissa. Isänäidin nuken tukka on tehty hänen omista hiuksistaan. Antiikki & Design 25. Leninki on ommeltu sisaren hääpuvun kankaasta
Päätykolmio ja harjakattoiset osat ovat myöhempiä laajennuksia. Kun käänsin päätäni, huomasin, että utelias valkohäntä peura katsoi auton ikkunasta sisään. Silloin sähkö oli poissa pitkään. Kun tulin takaisin, luulin että remonttimie het olivat alkaneet repiä tapetteja, mutta syynä oli todellakin ukkonen. Gerbyn mansardikattoinen päärakennus Villa Solhälla on vuodelta 1923, mutta taloa on pariin otteeseen laajennettu. – Pari vuotta sitten oli kova ukonilma, kun talossa oli meneillään remontti. Kerran lapsena näin ikkunasta ilveksen. Hollantilaiset ovat maltillisia ja järkeviä, mutta heissä ei ole suomalaista melanko liaa. Nautin enemmän vaeltelusta metsän rauhassa, hän sanoo. Nykyinen maali on kestänyt hyvin 20 vuotta. Valko häntäpeurat viihtyvät täällä niin hyvin, että eräänäkin kesänä vain yksi tulppaani ehti kukkaan saakka, muut oli syöty ennen sitä. Antiikki & Design 26. – Meri ja purjehdus eivät ole minun ele menttejäni. Linnut visertävät ja käki kukkuu. kotona vanhat verhokapat poistettiin, valoisuus ja tilan tuntu lisääntyivät huomattavasti, vaik ka huonekaluja on täsmälleen sama määrä kuin ennenkin. Salama iski taloon niin, että tapetit putosivat alas seiniltä. Antellin urbaani puoli viihtyy kyllä erityi sesti Hollannissa, jossa Amsterdam ja Ut recht ovat suosikkikaupunkeja. Tunnelma muuttui täysin, Christina Antell kertoo. Talo on aina ollut keltainen, väliin vaaleampi, nyt tummempi. – Myös monet harvinaiset linnut, kuten ruisrääkkä ja yökehrääjä, ovat alkaneet viih tyä täällä ja muuttaneet ikkunani alle. Heidän kanssaan on helppo tulla toi meen. Christina Antell nauraa: – Siitä on valitettavasti runous kaukana, kun ruisrääkkä aloittaa kello yhdeksältä il lalla ja jatkaa kummallista pärinäänsä koko yön yli! – Pysäköidessäni kerran autoa pihas sa tunsin, että joku tuijottaa. Luonto viehättää, mutta joskus sen voi Kun salama remontin aikaan iski taloon, tapetit putosivat seinältä. – Suomalaiset ja hollantilaiset ovat mie lestäni pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Hän sanoo arvostavansa maaseudun rau haa hektisen ja kansainvälisen kaupunkielä män vastapainoksi. Onneksi en ollut silloin paikalla. MAASEUDUN LUONTO tuottaa yllätyksiä jopa päivittäin. Johtuisiko se maanviljelyn muutoksesta, että ne hakeutuvat asumusten läheisyyteen ja pihoihin. mat näyttävät myös uhkaavan puolensa. Antell kertoo opettelevansa tunnistamaan uusien lintujen ääniä
Sviberg) Rosenbergin muotokuva ja vanha kaunis peritty peilipiironki. Talossa on tilava keittiö. kotona Työhuoneessa on muun muassa isänäidin äidin Anna (os. Kirjailtu kiinalainen silkkikangas on osa kiinalaisen puvun hihaa. Christina Antellin vanhemmat saivat sen kehystettynä häälahjaksi 1979. Raparperien aikaan Christina Antell valmistaa hilloketta raparperista, inkivääristä ja valkosipulista. Antiikki & Design 27
Maitokannu Arabian E-malli 56 e ja 2. 1 3 2 ARABIA MUISTOISTA PÖYTÄÄN Vanhat Arabian astiat ovat suomalaisille tuttuja lapsuuden kodin esineitä. Ti ed us te lu t: A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 71 87 , A rt .f i 40 55 4 89 18 , M om on o 40 72 6 50 4, W an ha t Ku pi t 40 32 1 75 IRENE WICHMANN KUVA PIA INBERG 1. pieni voipurkki 40 e, Wanhat Kupit. Liinat, pitsialuset ja haarukat yksityiskokoelmasta. Singapore-sarjan teekuppi, 3 osaa yhteensä 60 e, Antiikki Maini ja Veli. kaunis koti Antiikki & Design 28. Mummon pöytään kantama sinivalkoinen maitokannu, teekuppi tai kurkkupurkki kuuluvat lempeisiin muistoihin. Kata siis vanhat Arabiat taas pöytään! Jos niitä ei omassa kaapissa ole, vanhan tavaran liikkeistä löytyy. Esineillä on yhä taikavoimaa, joka herättää muistot aurinkoisista kesistä. 3
3. 2. Hänen suunnittelemansa Marina-kulho on L3-malli 1960-luvulta, 34 e, Momono. Olga Osolin suunnittelemassa teekupissa on käsinmaalattu Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin koristeaihe, noin 1960, 30 e, Antiikki Maini ja Veli. Pomona-sarjan kannellinen Karviainen-hillopurkki 100 e, Antiikki Maini ja Veli. Ali-sarjaa valmistettiin sinivalkoisena 1965–74. 1 2 4 3 6 7 8 5 1. 5. Kuparipainokoristeen suunnitteli Raija Uosikkinen, malli on Kaj Franckin. Ulla Procopé työskenteli Arabialla 1948–1968. Käsinmaalattu lautanen on 30-luvulta. Jalallinen kakkuvati 65 e, Wanhat Kupit. Hillopurkki kuuluu Pomona-sarjaan. 4. Anja Jaatinen-Winqvist työskenteli Arabialla 1955–74. kaunis koti Antiikki & Design 29. 7. 8. 6. Sarjan leikkuulauta oli tuotannossa 80-luvun lopulle asti, 150 e, Antiikki Maini ja Veli. Sinivalkoinen Ali-sarjan kannu 85 e, Wanhat Kupit. Hänen sinivalkoista käsinmaalattua Valencia -sarjaansa valmistettiin vuoteen 2002. Fasaani-sarjan keittolautanen 1800-luvun lopulta 30 e, Art.fi. Käsinmaalattu lautanen vuodelta 1937, signeeraus ehkä Friedl Holzer, 45 e, Antiikki Maini ja Veli
Monissa 1700ja 1800-luvun kohteissa pitää hallita esimerkiksi vuoseeraus eli kolmiulotteisen vaikutelman maalaaminen valoin ja varjoin. Työ on monipuolista. Tiina Lahikainen sekoittaa käyttämänsä maalit mieluiten itse. TEKSTI JA KUVAT KATRI LEHTOLA J otta vanha ja kaunis säilyisi tulevillekin sukupolville, siitä pitää huolehtia. Marmorointi eli kivimukailu ja ootraus eli puumukailu ovat yleisiä töitä. Restaurointityön alussa kaikki irti oleva rakenne rapsutetaan varovasti irti, usein kirurginveitsellä. Lahikainen kiinnitti huomionsa vanhaan arkkitehtuuriin jo ala-asteikäisenä ja hakeutui usein kävelylle Turun tuomiokirkon takana sijaitseville kujille. Kysymys on vanhoista rakennuksista ja niiden huolellisesti tehdyistä yksityiskohdista. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Vanhassa vain on erityistä tunnelmaa” Uusi näyttää teolliselta, ja yksiväriset pinnat puuduttavat mielen, ajattelee koristemaalari Tiina Lahikainen. Etenkin em”Pitää hallita niin kivikuin puumukailu.” Maalavan käden saa pidettyä vakaana tukemalla sen niin sanottuun kikkakeppiin. Restaurointimaalarin työ on vienyt Tiina Lahikaista julkisista hallintorakennuksista kirkkoihin sekä yksityisiin kartanoihin entisöimään kattoja, seiniä, ikkunoita, lattioita ja yksittäisiä esineitä. – Sellainen ei varmaan ollut kovin normaalia teinitytön puuhaa, hän nauraa. Hänen töitään näkee vaikkapa Turun Käsityöläismuseossa. › Antiikki & Design perinne elää 30. – Niissä vain on jotain erityistä tunnelmaa, restaurointija koristemaalari Tiina Lahikainen sanoo. Onneksi restaurointia on alettu arvostaa Suomessakin, ja kulttuuriperinnön ylläpitoon panostetaan pikkuhiljaa enemmän
Maalari ei saa olla kärsimätön. Restaurointija koristemaalaus on aikaa vievää työtä. Antiikki & Design 31
Joskus täytyy tehdä sabluunoita vanhojen kuvioiden mukaan. Mitä taitoja alalla tarvitaan. Muitakin perinteisiä elintarvikkeita on käytössä. Mikä on vaikein työvaihe. Rakkaimmat työvälineesi. Kaljasta teen ootrausja marmorointimaalia ja vehnäjauhosta liisteriä. Palkkatyössä työt olivat välillä yksitoikkoisia. Kun alettiin puhua lamasta, syntyi hysteria ja rahahanoja suljettiin. –Maalaustöissä suojaimet ovat tärkeitä ja usein pakollisiakin. Luonteenpiirteistä kärsivällisyys on valttia. Olen ollut töissä jopa loistoristeilijöillä Bahamalla ja tapetointihommissa Singaporessa. Paljon erilaisia pensseleitä tarvitsen tietenkin. Luostarinmäen käsityöläismuseon kujalla on esimerkiksi kello, jonka olen entisöinyt. Tempera valmistuu kananmunasta, pellavaöljyvernissasta, vedestä ja pigmenteistä. Kerran sain nilkkaani jännetupentulehduksen. – Arvostan kovasti Turussa 1800ja 1900lukujen taitteessa eläneen Samuel Koskisen kädenjälkeä. – Koska nautin tarkkuutta vaativista töistä, kikkakeppi ja kärkisivellin ovat usein käytössä. – Olin nuorena vähän hukassa ammatin suhteen. Etelä-Euroopassa matkustellessa vanhojen kaupunkien talot koristemaalattuine julkisivuineen lisäävät kummasti inspiraatiota. Onko sinulla esikuvia. Miten työn hinta muodostuu. Maalinpoistoaineita käyttäessä raikasilmahengityssuojain on ehdoton. Onko työ fyysisesti rankkaa. – Hyvä piirustusja maalaustaito ovat ilman muuta eduksi. Tiina Lahikaisen pahville maalaamia koeootrauksia, päällä tammi, alla mahonki. – Joskus tuntuu, että vaikeinta on itse työn saanti. Pellavaöljymaali syntyy vernissasta, serotiinista, pineenitärpätistä ja jauhepigmenteistä. Antiikki & Design perinne elää 32. Ahtaissa tiloissa kolhii helposti myös päätään. Keskieurooppalainen opetus on usein aivan toisenlaista, siellä kulttuuri on niin paljon vanhempaa, osataan enemmän. Hänen maalaamiaan tiloja on paljon eri puolilla kaupunkia. Niitä on tosin vähän vaikea arvioida, sillä päällepäin ei aina näy, mitä pinnan alla kytee. Miten innostuit alasta. Myös se, että kykenee työskentelemään molemmilla käsillä, on tärkeää. Olen astunut myös naulaan silloin, kun turvajalkineet eivät olleet pakollisia. Keksin, että tuollaisia minäkin haluaisin tehdä. piressä ja kustavilaisuudessa on käytetty paljon vuoseeraten tehtyjä näköaistia hämääviä peilejä ja muita muotoja. Joskus on hankalia nurkkia, joita oikeakätisenkin on maalattava vasemmalla. Se ei ole ihme, kun polvistuu kahden viikon aikana 700 kertaa eikä venyttele. Isot tilat restauroidaan yhteistyössä, mutta pienempiä yksittäisiä töitä tehdään yksinkin. – Selkä on jumissa usein. Miten pidät työmotivaatiota yllä. Olen myös opiskellut muun muassa ranskalaisen koristemaalarimestarin Michel Nadaïn opissa. Mitkä ovat tärkeitä työvälineitä. – Olen ollut mukana monissa restaurointiprojekteissa ympäri Suomea. Kikkakeppi auttaa käden pitämisessä vakaana maalaustyön aikana vaikeissakin asennoissa. Oletko halunnut laittaa pensselit pussiin. Mistä olet saanut oppisi. Millaisia ovat työprojektin vaiheet. Kun sitten irtonaista pintaa aletaan varoen poistaa, siitä saattaakin putoilla isompia kappaleita, mikä ”Reliefien entisöinti Kultarannassa jäi mieleen.” Marmorointiin tarvitaan pensseleitä ja sieniä, maalin valmistuksessa muun muassa kaljaa. – Huijareitahan me maalarit olemme olleet kautta aikojen, Lahikainen vitsailee. – Minulla on tuntilaskutus, joskus teen urakkatarjouksia. Vaihtelu virkistää. – Pyrin saamaan haasteellisia, tarkkuutta vaativia töitä. Onneksi satuin kulkemaan erään turkulaisen porraskäytävän läpi, jossa oli upeita seinäpintoja. Niihin testataan eri maalityyppejä, sävyjä, kuvioita ja tekniikoita. Maalarin tärkeät välineet, kärkisivellin, häivin ja rätti ovat usein käytössä. Minkälaisia maaleja käytät. – Hain Vantaan käsija taideteollisuusoppilaitoksen maalarilinjalle. – Sekoitan mieluiten maalini itse. Kyllä, ennen kuin aloin yrittäjäksi. – Suuremmissa tiloissa työ alkaa usein mallilevyjen teolla. Sitten poistetaan kaikki irtonainen, tehdään pohjamaalaukset, tasoitukset ja lopulta itse pinta. Onneksi nyt tilanne on taas paranemaan päin ja työtilanne näyttää hyvältä. Yrittäjänä pystyn vaikuttamaan työtehtävien mielekkyyteen paljon enemmän. Irtonainen pintamateriaali irrotetaan kirurginveitsellä tai skrapalla. Missä työsi tuloksia näkee. Tila myös dokumentoidaan tarkasti valokuvin
Työ vaiheitten lisääntyessä aikaa menee arvioi tua enemmän. Pohja työt on tehtävä kunnolla, jotta myöhem min marmoroitava pinta näyttäisi kauniilta ja säilyisi pitkään. 9.00 Pidämme lyhyen kahvitauon työka vereiden kanssa. 11.00 Lounaan syön tänään Apteekki museon viehättävässä Cafe Qwenselissä. Työni on fyysisesti ras kasta, ja siksi yritän pitää kunnosta huolta. Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa. Myös reliefien entisöinti temperalla presi denttien kesäasunnossa Kultarannassa jäi mieleeni erityisesti siksi, että paikka oli niin vaikuttava eikä sinne muuten pääse. Tänään suuntaan Karibian kylpylään aqua zumbaan. Mikä on työfilosofiasi. 15.30 Työpäivän jälkeen palaan kotiin. 7.00 Koska työmaa on nyt melko lähel lä kotiani, kuljen työmatkat kävellen. 18.00 Työpäivän jälkeen minun on levät tävä pari tuntia. 12.00 Iltapäivä kuluu hioessa edellisenä päivänä työstettyä ikkunalautaa. Mieleenpainuvin työtehtäväsi. Olipa kyseessä ladon oven entisöinti tai arvostetun kirkon kattomaalaus, laadun on säilyttävä. Noustuani juon kahvin ja syön aamupalaa yhdessä kis sojeni Villen ja Vipen kanssa. Restaurointija koristemaalari Tiina Lahikainen, 050 569 9017, tiina.lahikainen@ pp.inet.fi Tiina Lahikainen on konservointimaalaari kielii syvemmällä olevista ongelmista. ”KROPPA ON KOVILLA” 5.30 Herätyksen jälkeen leikin jonkin aikaa herätyskellon torkkukytkimellä. Nautin ruuan lisäksi vanhan rakennuksen tunnelmasta ja sisäpihan idyllistä. Antiikki & Design perinne elää 33. Värin valmistuksessa pigmentti ja pellavaöljy hierretään kivellä tahnaksi, josta taas voi tehdä maalia. Ks. Ovella etsin tovin avaimia käsilaukusta ni, josta käteen osuu meikkipussin lisäksi muun muassa rautanauloja ja puukko. – Täytyy sietää monenlaisia työoloja. Aloitan mielellä ni aikaisin, koska silloin myös illalla ehdin enemmän. Millaisesta työstä haaveilet. – Tyrvään Pyhän Olavin kirkon koristemaa laustyö oli sellainen, josta olin unelmoinut. Otan raitisilmasuotimen pois laturista ja ryhdyn levittämään maalinpois toainetta ikkunasyvennyksiin. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. Olen paikalla ensimmäisenä. On kestettävä kovaa meteliä ja totuteltava erilaisten suojainten käyttöön. Tiina Lahikaisen ootrausja marmorointitaitoa pääsee ihailemaan Antiikki & Designin lukijatapahtumassa 23.–24.7. Välillä joutuu työskentelemään kylmässä ja kuu massa tai kiipeämään korkeisiin paikkoihin. Tämä ei ole siistiä sisätyötä. – Jos Turussa tulisi työn alle jokin isompi vanha rakennus, esimerkiksi Juseliuksen ta lo, siinä riittäisi monelle töitä. 7. – Kaikki työt täytyy tehdä mahdollisimman hyvin. myös tapahtuman ilmoitus s. Tiina Lahikainen on työskennellyt myös Turun Luostarinmäellä, jossa koristemaalarin verstas on nähtävillä vanhassa asussaan. Sen jälkeen jatkan maa linpoistoa
Talossa on säilytetty alkuperäinen paritupapohja. Antiikki & Design 34. Kodissa riittää elämää, siitä pitävät huolen perheen lapset Oiva, Leo ja tuvassa olevat Klaus ja Varpu
kotona Asuntomessujen punamullattu helmi Pohjanmaan lakeuksilla on ollut tapana tehdä suuria tekoja. Alakerrassa 106 neliömetriä, yläkertaan valmistuu saman verran asuintilaa. Niin tekivät Elina ja Mika Widgren. Aluksi heillä oli vain kasa hirsiä tontilla. Widgrenien talo sijaitsee Seinäjoen Kiti nojan perinnekylässä. 1850-luvun hirsikehikolle rakennetun puolitoistakerroksisen pohjalaistalon nykyasu vastaa 1800ja 1900-lukujen tyyliä. ELINA JA MIKA WIDGREN muuttivat seit semän vuotta sitten Turusta Seinäjoelle Mi kan rakennusalan opintojen perässä. Hirsikehikko oli rakennettu Närpiön Ka lixin kylässä ruotsinkielisellä Pohjanmaal la 1850luvulla. Vuonna 2014 se oli kasana hirsiä Widgrenien tasaisella tontilla Kitin ojalla. Talon siirtäminen voi olla ainoa keino säilyttää se, Elina Widgren sanoo. Hei dän haaveissaan oli asuminen maaseudulla, ja se toive alkoi toteutua, kun Metsäkylän Navetassa myynnissä ollut hirsikehikko he rätti heidän mielenkiintonsa. Sinne on suunnitteilla kahdentoista perinteisen pohjalaisen ta lon ja pihapiirin rakentaminen. Sellainen on myös perinteisen pohjalaistalon siirtäminen ja uudelleen rakentaminen. › Antiikki & Design 35. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT JAANIS KERKIS E lina ja Mika Widgren raken sivat lähes kokonaan itse pe rinteisen pohjalaistalon la keuksille. – Asumalla ja kunnostamalla vanhoja rakennuksia ylläpidämme alueen rakennus perinnettä ja pidämme elävänä palan kult tuurimaisemaamme. Widgrenin taloon ja perinnekylään voi tutustua Seinä joen asuntomessujen yhteydessä, sillä talo on messujen oheiskohde
Rakennusinsinöörinä Mika Widgren hallitsee rakennus› Antiikki & Design 36. – Mietimme tarkkaan sitäkin, ettei sisustuksesta tule tumma ja synkkä, sanoo Elina Widgren. Suurin ero vanhimpaan, 1850-luvun malliin on suuri ja korkea kuisti. Lattian he rakensivat leveistä kuusilankuista, tuvan seinät he tapetoivat lumppupaperilla, joka on viimeistelty roiskemaalauksella. www.puuinfo.fi/ seinäjoen-kitinojan-perinnekylä. Tuvassa saattoi olla kaksikin ylisänkyä eli kerrossänkyä. Ohjelma www.asuntomessut.fi. Kodinkoneet ovat helmiponttipaneelien takana piilossa. Kuistista on myös käynti yläkertaan, Elina Widgren sanoo. Jos muuttaa huoneiden käyttötarkoitusta, on hyvä huolehtia, että tila on palautettavissa alkuperäiseen muotoonsa, Elina Widgren sanoo. Talo edustaa pohjalaista puolitoistakerroksista talomallia, joka kapeana ja sirona on enemmän tyypillinen ruotsinkieliselle kuin suomenkieliselle Pohjanmaalle. – Jännitti, kuinka saisin kasattua siitä talon. Talossa on messujen ajan nähtävillä myös Lapuan Kankureitten pellavaisia tekstiileitä. Turusta muuttanut perhe on otettu Kitinojalla lämpimästi vastaan. – Haluan antaa vinkiksi vanhan talon kunnostajalle, että älä tee muutoksia vanhaan pohjakaavaan ja hirsikehikkoon, esimerkiksi ikkunaja oviaukoituksiin. – Ei kannata myöskään ylikunnostaa vanhaa talosta. On tärkeää tutustua ensin taloon ja sen historiaan huolella. Malli on 1900luvun alusta. – Hirsikehikossa oli viitteitä siitä, että talossa oli aiemmin ollut matala avokuisti. WIDGRENIT PÄÄTTIVÄT palauttaa talon 1800ja 1900-luvun vaihteen asuun. Widgrenit säilyttivät alkuperäisen paritupapohjan. Keittiö on Elina ja Mika Widgrenin yhteistyönä tekemä. Halusimme suuremman kuistin, koska ilman sitä eteinen olisi hyvin pieni, ja meillä on neljä lasta. Taloprojekti on ollut varsinainen syventävien opintojen aihe, Mika Widgren sanoo nauraen. Huonekaluja on 1800-luvulta, mutta niiden ja muun tavaran määrän pariskunta on tietoisesti pitänyt vähäisenä, niin kuin ennen vanhaan. kotona ASUNTOMESSUJEN OHEISKOHDE ASUNTOMESSUT pidetään Seinäjoella 8.7.–7.8. Erillistä keittiötä ei ollut, mutta uunin lähellä ylisängyn päässä oli tapana pitää lautasja patakaappia. SAMALLA voi tutustua Kitinojan perinnekylään, johon on tarkoitus rakentaa kahdentoista pohjalaistalon ja pihapiirin muodostama tiivis kyläyhteisö. Niistä syntyy vanhan talon ainutlaatuinen tunnelma. Siellä valmistettiin ruoka, nukuttiin ja tehtiin töitä. Ei ole tullut tunkkaista, vaan valoisaa, ilmavaa ja upeasti hallittua värien tasapainoa. Kuistit yleistyivät pohjalaistaloissa 1800-luvun lopulla, kuten myös risti-ikkunat ja niiden koristeellisesti profiloidut vuorilaudat. Widgrenit ovat kunnioittaneet perinteitä myös sisätiloissa. Hirret oli kuitenkin numeroitu niin hyvin, että pystytys kävi sujuvasti. Punamullalla maalattu talo seisoo lakeudella nättinä kuin koru. ”Täällä on hyvä henki, meitä on autettu talkoilla ja olemme saaneet kyläläisiltä vanhaa tavaraa”, Mika Widgren sanoo. Materiaalit ovat samoja kuin sata vuotta sitten. PERINTEINEN pohjalainen rakentaminen on yksi messujen teemoista, ja Widgrenien talo on messujen oheiskohde. POHJALAISTALOT rakennettiin suuriksi, vaikka elämä keskittyi tupaan. Lähes kaikki on tehty itse
Koti sai uuden mutta perinteisen lattian leveistä kuusilankuista, jotka sahasi mittoihin Sami Kanto Peräseinäjoella. Antiikki & Design 37
Takka on rakennettu perinteisen mallin mukaan ja maalattu rasvattoman maidon ja liidun seoksella. Vanhat räsymatot löysi lapualainen tekstiilimuotoilija Henna Mantere, joka on tehnyt sängyllä olevan punaisen peitteen. Kauhajoelta löytynyt koristemaalattu kaappi on mahdollisesti 1700-luvun puolelta. kotona Widgrenit keräävät vanhoja talonpoikaishuonekaluja. Antiikki & Design 38. Tuvassa on roiskemaalatut paperilumppupinnat. Keittiön helmiponttipaneelit ja niiden kauniit koristeleikkaukset vievät tunnelman 1900-luvun alkuun
Legoleikeissä Klaus ja Leo. Antiikki & Design 39. Lapsiperheen arki levittäytyy välillä myös perinnetalon lattialle
Ei ihme, sillä se on aivan toista kuin nykyajan hengettömät valmiskeittiöt. KEITTIÖ ON HERÄTTÄNYT paljon ihastusta. – Nautimme vanhojen talojen estetiikasta. Mutta mitään ylitsepääsemätöntä emme ole kohdanneet, Elina Widgren sanoo. Jokainen asukas tekee oman puumerkkinsä talon historiaan. –Talo on tehty periaatteessa niin yksinkertaisesti, että on vain ladottu puuta toisen päälle. Widgreneille oli alusta lähtien tärkeää asua terveellisesti ja rakentaa ekologisesti. Kaikki on tehty huolella luonnonmukaisista materiaaleista yksityiskohdissa säästelemättä. Makuuhuoneen sabluunamaalukset Elina Widgren teki kuvio kerrallaan. Sen esikuvat Elina Widgren löysi talomuseoista ja 1900-luvun alun keittiökaapistoja esittelevästä kirjallisuudesta. kotona fysiikan lainalaisuudet mutta myös käsillä tekemisen. Vanhan talon henki viehättää sellaisenaan, meillä ei ole tarvetta lähteä muuttamaan sitä. PERINNERAKENTAJA KOHTAA nykyajan rakennusmääräykset. On ollut hämmästyttävää nähdä, kuinka vähän ranetelmien kanssa. kennusjätettä, kuten pakkausmuovia, tässä on syntynyt verrattuna uudisrakentamiseen, Mika Widgren sanoo. Mika Widgren haluaa korostaa, että vanhassa talossa asuessa ei tarvitse luopua nykyajan mukavuuksista. Se pistää miettimään, kun ajattelee miten monimutkaiseksi nykyrakentaminen on mennyt, Elina Widgren sanoo. Antiikki & Design 40. Helmiponttipaneelit ja niiden koristeelliset leikkaukset sekä heleät värit vievät 1900-luvun alun tunnelmiin, eivätkä kodinkoneet häiritse, sillä ne on liettä lukuun ottamatta piilotettu paneelipintojen taakse. Silti perinnerakentaminen voi monista kuulostaa liian vaativalta, vaikka siitä nykyään löytyykin jo hyvin tietoa kirjallisuudesta ja internetistä. Elina Widgren on rakennuspiirtäjä, jolla on vahva taidekoulutausta. Aikakausien kerrostumat saavat ja niiden pitääkin näkyä vanhassa rakennuksessa. Esimerkiksi painovoimainen ilmanvaihto ei sopinut määräyksiin. Puu on avainsana, täällä lähes kaikki on puusta. – Hyvällä suunnittelulla esimerkiksi keittiön ja kylpyhuoneen saa luontevaksi osaksi vanhaa. Niitä on välillä ollut haastavaa sovittaa yhteen perinteisten meNäkymä vielä keskeneräisestä yläkerrasta tuo mieleen Veikko Vionojan pohjalaisia taloja ja pihapiirejä kuvaavien maalausten seesteisen tunnelman. He ovat käyttäneet talossaan luonnonmukaisia ja hengittäviä materiaaleja. – Oikein huollettuna hirsirakennuksella on huikean pitkä elinkaari. Heidän yhteistyönsä helmi on keittiö. Elina Widgren kertoo talosta blogissaan Italianpunainen paritupa, italianpunainenparitupa.blogspot.fi. Yhdeksänvuotias Varpu tykkää vanhoista huonekaluista ja kodin väreistä. Sopusuhtaiset mittasuhteet miellyttävät. Hirsitalolla on huikean pitkä elinkaari
SATU KOTONEN – ISKELMÄN ILTAPÄIVÄ HANNU AHOLAITA HANNUN KONTTORI Viritä radioosi tai kuuntele iskelma.fi. Kaija, Late, Siltsu, Juha, Pate, Suvi, Jonne, Olli, Laura, Topi, Arttu, Paula ja muita parhaita kotimaisia radiossasi aamusta iltaan
Lyhty kesän juhliin Raudasta ja punaisesta paperista tehty puolimetrinen lyhty on hauskasti veneen muotoinen. Japanilaisuudesta tuli myös taiteisiin paljon vaikuttanut muoti-ilmiö, josta kertoi Ateneumissa keväällä esillä ollut, pohjoismaisesta japonismista kertonut näyttely. Hillitty sermi Kaksiosainen sermi (185 x 130 cm) on valmistettu 1900-luvun alussa, ja sen hillittyinä koristeaiheina ovat bambut ja kukkivat oksat. 3. Imari-posliinia Imari-posliini syntyi 1600-luvulla japanilaisessa Aritan kaupungissa. 39 cm) sai Bukowskis Marketista edullisesti 75 eurolla (160 e). 2. 1 2 Antiikki & Design 42. 1. Japanilainen kimono on 1900luvulta. Koristeellinen kimono Perinteinen japanilainen suoralinjainen kimono 1900-luvulta, 360 e (lähtöhinta 160 e), Bukowkis Market. 1800-luvun lopulla valmistetun vaasin (kork. Eksoottista japaninlaista antiikkia on nykyään saatavissa melko huokeasti huutokaupoista. Kurkiaihenen vati Cloisonneeli soluemalitekniikassa metallisen astian pintaan ohuella metallilangalla tehdyt kentät täytetään emalivärein ja poltrendit Sarjassa FT Jukka Relas seuraa eri maiden huutokauppoja. Se on peräisin 1800-luvun lopulta. 660 e (320 e), Bukowkis Market. Vaikka rapujuhliin sopiva esine myytiin pariisilaisessa Lecleren huutokaupassa 500 eurolla (100 e). JUKKA RELAS KUVAT BUKOWSKIS MARKET JA LECLERE V uosisatoja perinteisiin tapoihinsa sulkeutuneena ollut Japani alkoi modernisoitua ja avautua keisari Meijin hallintokaudella 1868–1912. Eksoottinen Japani Japanilainen esineistö valloitti länsimaat 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Maailmalle levisi runsain määrin japanilaista esineistöä. 5. Nykyään japanilaista antiikkia löytyy kohtuuhintaan huutokaupoista. Sillä tarkoitetaan koboltinsinisellä, punaisella ja kullalla posliiniin maalattuja koristeita. Tässä poimintoja Suomessa ja Ruotsissa toimivasta Bukowskis Marketista sekä pariisilaisesta Leclerestä. 4
Edo-kauden kannu Pronssinen teekannu (kork. 8 cm) on valmistettu 1700-luvun lopulla. tetaan. Japanilainen puupiirrostaide korottui länsimaissa ilman muuta korkeakulttuuriksi. Lakka tekee esineistä kauniita ja kestäviä. Se sivellään useina ohuina kerroksina. 380 e (300 e), Leclere. Puupiirrosten perspektiivin puute, erikoinen sommittelu ja voimakkaat värikontrastit olivat heille keskeisiä inspiraationlähteitä. 3 6 4 5 7 8 Antiikki & Design 43. Lakka valmistetaan urushipuun mahlasta, johon lisätään väripigmenttejä, yleensä punaista tai mustaa. Länsimaalaiset taiteilijat kuten Vincent van Gogh, Paul Gauguin ja Henri de Toulouse-Lautrec innostuivat siitä kovasti. Sen kyljessä on kaunis reliefikoristelu. 6. Puupiirroksien tarjonta on nykyään melko suurta ja hinnatkin ovat usein maltillisia. Traditio oli syntynyt 1600-luvulla ja se miellettiin aikoinaan laajalevikkiseksi populaariksi taiteeksi. Noin vuodelta 1900 peräisin olevassa vadissa (halk 30,5 cm) on aiheena kurkia. Inro¯ on perinteinen vyöllä pidettävä rasia, joka jakautuu neljään päällekkäiseen osaan ja kanteen. 1 200 e (600 e), Leclere. Tekniikka ulottuu esihistorialliseen aikaan saakka. 22 cm) on Edo-kaudelta 1700–1800-lukujen taitteesta. Lakkarasia vyölle Japanilaiset lakkatyöt ovat haluttu keräilykohde. 7. Hiroshigen taidetta Japanilaisen taiteen länsimaissa tunnetuin muoto on puupiirros eli ukiyo-e. Hauska pöllökoristeinen rasia (kork. 8. 140 e (160 e), Bukowkis Market. Kaksi tunnetun Hiroshigen (1797–1858) teosta (36 x 11 cm) myytiin Leclerellä 300 eurolla (400 e). Koristelussa käytetään usein kultaa. trendit Puupiirrosten tarjonta on suurta, joten hinnat ovat maltillisia
Espanjalainen morsiusvihko, 1927, oli Ester Heleniuksen läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen. Työ on Helsingin taidemuseon kokoelmissa. Ku va H el si ng in ta id m ue se o / Ye hi a Ew ei s Antiikki & Design 44. Teos jäi useissa näyttelyissä kriitikoiden mieleen ja siihen palattiin lämmöllä vielä vuosikymmenten jälkeen
Teoksen plastista pintaa on käsitelty maalaamalla ja patinoimalla. Niiden turvin päätoiminen taiteilijuus onnistui. Ku va M ik a Fr im an Antiikki & Design taide 45. Lahjakkaat naiset olivat myös ystäviä, räiskyvistä temperamenteista ja 36 vuoden ikäerosta huolimatta. Miten ja missä taiteilijat kohtasivat. Kipakasta ensikohtaamisesta huolimatta naiset ystävystyivät. SANNA TAKALA K esä nostaa julkisuuteen kaksi vahvaa ja arvostettua taiteilijaa, kuvanveistäjä Essi Renvallin (1911–79) ja taidemaalari Ester Heleniuksen (1875–1955). 60-vuotismuistelmateokses› Essi Renvallin kampaus on kleopatramainen ja ilme huokuu itsetietoisuutta veistoksessa Omakuva egyptiläisittäin, 1957–1966, pronssia, polykromia ja graniittia. Värin ja veistoksen mahtinaiset Essi Renvall ja Ester Helenius suhtautuivat tinkimättömällä intohimolla työhönsä, taiteeseen. ”Ester-täti” vietti aikaa Essi Renvallin kotona Kulosaaressa ja maalasi muotokuvia hänen lapsistaan. Renvallin näyttely kiertää Oulussa ja Tampereella, Heleniuksen Hämeenlinnassa ja Salossa. Kummastakin on ilmestynyt myös kirja. He olivat verkostoitumisen mestareita ja loivat asiakaskuntansa. Eri sukupolvia edustaneita naisia yhdistää tinkimätön intohimo taiteeseen, ahkeruus, menestys ja omana aikanaan moderni elämänasenne. Paikalle saapunut Helenius onnitteli muita, muttei Renvallia. – Helsingin Brondalla vuonna 1943, taiteilijoiden suosimassa kahvilassa, vastaa Essi Renvallia tutkinut amanuenssi Tarja Kekäläinen Oulun taidemuseosta. Renvall oli juhlimassa vasta saamaansa Kalevalan riemuvuoden palkintoa toisten ansioituneiden kanssa. – Vaikea sanoa, kuinka lämmin heidän suhteensa oli
5-vuotiaan Erkki Tuomiojan muotokuva, 1951, Tuomiojan kokoelma. Harlekiini ja ruusu, 1930, Hämeenlinnan taidemuseon kokoelma. Ku va Ja ri Ku us en ah o Ku va H M L TM / R ei m a M ää tt än en Ku va H M L TM / H ei kk i Tu ul i Ku va H M L TM / R ei m a M ää tt än en Antiikki & Design taide 46. Ester Helenius: Essi Renvallin muotokuva 1951, Hämeenlinnan taidemuseo. Essi Renvall piirsi Ester Heleniuksen hiilellä 1953, yksityiskokoelma
Millainen oli taiteilijan lapsuus. Yksi tällainen oli vuorineuvos Aarne Karjalainen, jonka kanssa ystävyys säilyi läpi elämän. kuvataidepalkinnon vuonna 1935 ja oman ateljeen 1938. Kun hän oli 10-vuotias, perhe muutti Tampereelle. Hän kokkasi apulaisilleen ja lahjoitti pula-aikana taitelijatarvikkeita kollegoilleen. Nuoren naisen kolmiulotteisuuden ja muotokielen taju osoittautui erinomaiseksi. Essi Renvall työsti runoilija Otto Mannisen marmorimuotokuvaa vuonna 1943, tuntemattoman kuvaajan valokuva, yksityisarkisto. Miten kulki tie taiteilijaksi. Hän opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892–1898. Temperamentiltaan hän oli räiskähtelevä, vahva ja suuttuessaan kova. Muotokuvien, mitalien ja patsaiden veistäminen avasi ovia eri piireihin. Työkiireet ja taloudellinen itsenäisyys johtivat avioeroon 1943. Asia hoitui apulaisten palkkauksella. Antiikki & Design taide 47. Nahkurin tyttären lapsuus oli onnellinen. Lasten syntymät (Simo 1933, Tuomas, 1937 ja Kristiina 1938) eivät hidastaneet Essi Renvallin tahtia. Julkisuudessa viihtynyt Helenius otatti itsestään muodikkaita muotokuvia parhailla valokuvaajilla ja esiintyi mielellään lehdissä. Millaisia persoonia he olivat. Hän oli tavattoman nopea veistämään, mikä oli onni, sillä työhuoneet olivat usein kylmiä. ESSI RENVALL, ristimänimeltään Ester Lähde syntyi Fanny ja Aksel Lähteen esikoisena Oulussa 3.10.1911. Essi Renvallin kuvataiteellinen lahjakkuus ilmeni varhain. Ester Helenius piti kuntaa kotipaikkanaan. Töissään hän suosi impressionistien ja myöhempien ranskalaisten modernistien työmenetelmiä. Lapset ovat muistelleet aikoja, jolloin he eivät nähneet viikkoihin äitiään. Äiti Thérèse Cederhvarf oli kotoisin Ruotsista. Koti oli kulttuurikoti, jossa musisoitiin paljon. Hän sai valtion 4. Avioliitosta hän totesi: ”Yksi kerta riittää”. Kirjailijamuotokuvien veistäminen takasi säännölliset tulot. Tärkeänä opettajana toimi Helene Schjerfbeck, ja kurssitovereiden joukkoon kuului Hugo Simberg. Helenius tunsi taidehistoriaa ja oman aikansa kulttuuria. Ensimmäisen yksityisnäyttelyn myötä 1942 WSOY kiinnostui yhteistyöstä. ESSI RENVALL arvosti työtä ja oli äärimmäisen ahkera. ESTER HELENIUS syntyi 1875 hyvin toimeentulevan ruotsinkielisen pappisperheen viidentenä lapsena. Siellä hän pääsi kuvanveistäjä Richard Rautalinin oppilaaksi ja valmisti tämän ohjauksessa ensimmäisen reliefinsä 1930. haastattelussa Ester Heleniuksen työt tavoittelemisen arvoisiksi. Veistäminen löytyi onnekkaan sattuman kautta, kun Essi Renvall avusti opiskelijatoveriaan kipsivalujen tekemisessä. Kuvanveistoon suuntautuminen herätti kysymyksen, miten nainen selviytyisi raskaiden materiaalien kanssa. Hän oppi suomea ja kiinnostui kansanihmisistä ja -perinteestä, mikä näkyi myöhemmin hänen töissään. Sotavuosina hän työskenteli mainospiirtäjänä. WSOY maksoi hänen hautareliefinsä. Salamarakastuminen kurssitoveri Ben Renvalliin johti ristiriitaiseen avioliittoon 1933. Osallistuminen Suomen Taiteilijain näyttelyyn 1941 oli menestys. Sanottiin, että jokainen taltan ja puunuijan isku teki hänen veistoksistaan yhä enemmän mallinsa näköisiä. Renvall tunnettiin vieraanvaraisena, anteliaana ja ystävällisenä ihmisenä, joka oli taitava ruoanlaittaja. Hän tunsi vaikuttajia niin kirkon, talouselämän, politiikan, teollisuuden kuin kulttuurin saralta ja jatkoi työskentelyä kuolemaansa saakka. Läpimurtotyö oli 1908 valmistunut Pelimannit. saan Renvall kirjoittaa Heleniuksesta hieman ristiriitaisesti, kertoo taidemaalariin perehtynyt yliopistonlehtori Tutta Palin Turun yliopistosta. Verkostoituminen oli Essi Renvallin vahvuus. Kotiapulaiset huolehtivat jälkikasvusta. Yksinhuoltajanakin Essi Renvall pärjäsi hyvin. Kekäläinen ja Palin kertovat taiteilijoiden taustoista. Menestystä auttoi muiden muassa muotoilija, sisustusarkkitehti Arttu Brummer, joka totesi lehtiEster Heleniusta kiinnostivat Pariisi ja kansanperinne. Hän ei arkaillut lausua napakoita mielipiteitään. › Ester Helenius poseerasi kukkien kanssa kotonaan Lallukassa 60-vuotispäivänään, Heinrich Ifflandin valokuva, yksityiskokoelma. Perhe muutti Virolahdelle, kun isä valittiin sinne kirkkoherraksi. ESSI RENVALLIN lapsuudenperhe vastusti taitelijauraa, ja hän haaveilikin arkkitehdin ammatista, mutta päätyi opiskelemaan Ateneumin kuvataideluokalle. ESTER HELENIUS muutti nuorena Helsinkiin. Isä Mathias Helenius toimi Lapinjärven kappalaisena. Suuren suosion taiteilijatar saavutti 1930-luvulla. Työteliäiden jaksojen väleihin mahtui väsymiskausia. Papin tyttärenä hän sai tilaustöitä myös kirkollisista piireistä. Hän leikki ja retkeili jokimaisemissa pikkuveljensä Pentti Lähteen kanssa ja tutustui ihmisiin, joista myöhemmin tuli hänen tukijoitaan
Tampereen taidemuseossa, www.tampere.fi/taidemuseo. Matka vaikutti vahvasti hänen tuotantoonsa. saakka Hämeenlinnan Taidemuseossa, www.hameenlinna. saakka Oulun taidemuseossa, www.ouka.fi/oulu/taidemuseo sekä 1.10.–29.1. Helenius kuvasi mielellään myös Helsingissä esiintyneitä nuoria miestanssijoita ja laulajia. MOLEMPIIN NÄYTTELYIHIN liittyy SKS:n kustantama kirja: Tutta Palin: Ester Helenius – Värihurmion palvoja ja Tarja Kekäläinen (toim.): Essi Renvall. ESTER HELENIUS tunnettiin spontaanina ja innostuvana taiteilijana, joka saattoi heittäytyä esittämään keräämiään rekilauluja. Pariisi oli hänen sydämensä kaupunki ja monien töiden aihe. 1933 hän muutti vasta-avattuun Lallukan taitelijakotiin, jossa asui ja työskenteli kuolemaansa saakka. Mikä oli teoksille tunnusomaista. Esimerkiksi hänen päätyössään, Helsingin Eteläsataman Rauhanpatsaassa (1968), nähdään hänen omat kasvonsa. Sovinnaisuussäännöt eivät sitoneet häntä. Aarne Karjalaisen kokoelma. Ystäväpiiriin kuului paljon nuoria miehiä, joita hän mielellään myös maalasi. fi/taidemuseo, sekä 21.10.–22.1. Renvall ajoi itsensä kaljuksi 1955 ja valoi kasvoistaan kuolinnaamion, jota käytti usein muottina. NÄYTTELYT JA KIRJAT ESTER HELENIUS 2.10. Essi Renvall valoi muotin kasvoistaan. Monien aikalaistaitelijoiden tavoin hän oli kiinnostunut teosofiasta, jonka vaikutus näkyy myös töissä. Ester Helenius maalasi nuoren santarmin Espanjassa 1929. Kauneimpiin lukeutui sekatekniikalla tehty omakuva Lintu sininen, satu satujen. ESSI RENVALL matkusti Egyptiin vuodenvaihteessa 1950–51. ESSI RENVALL 4.9. Hän vietti Pariisissa useita jaksoja, joista pisin oli 1920–1923. Valo, ilmavuus ja värikylläisyys olivat hänen takuuvarmoja tunnusmerkkejään. Jäämistönsä hän testamenttasi Hämeenlinnan Taidemuseoon. Kesät hän vietti usein maaseudulla. ESTER HELENIUKSEN suosimia teemoja olivat kukat, harlekiinit, enkelit, katedraalit, henkilökuvat ja Pariisi-aiheet. Helenius nautti kaupunkilaiselämästä ja oli kiinnostunut tanssista, elokuvista ja muodista. Essi Renvall piti 1954 Renvall piti Strindbergin taidesalongissa. Kipsija pronssiveistoksiin tuli väriä, lehtikultaa ja koruja. Valtaosa töistä oli piirroksia. Ku va Ja ri Ku us en ah o Ku va H M L TM / R ei m a M ää tt än en Antiikki & Design taide 48. Gardien Civil II -teoksen keikarimainen päähine tyypittelee henkilön. Salon taidemuseo Veturitallissa, www.salontaidemuseo.fi
Essi Renvallin porvarismuotokuva Anne-Marie Guyadieristä 1959 on valmistettu pronssista ja erillisistä somisteista. Oulun taidemuseo. Genio, 1943, on oiva esimerkki Ester Heleniuksen henkisistä teemoista. Latinan sana genius merkitsee elämää ylläpitävää voimaa ja luovaa henkeä. Taustalle piirtyy Insitut de Francen kupoli. Etualalla savuaa jokiproomun piippu. Seine, 1938, on yksi Ester Heleniuksen keskeisimmistä Pariisi-kuvista. Ku va Ja ri Ku us en ah o Ku va H M L TM / R ei m a M ää tt än en Ku va A nu M yk kä ne n Ku va H M L TM / M ar ju kk a Va in io Antiikki & Design taide 49. Teos on Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmissa. Tove Janssonin muotokuvassa näkyy Renvallin värinkäyttö, 1964, Tampereen Taidemuseo
retrofiili Juhlavuoden kunniaksi Leif Jakobsson käyttää paitaa ”esiliinana” kotona vieraita isännöidessään. Antiikki & Design 50. Hän suunnittelee joskus pitävänsä juhlat, joissa kukin vieras saa valita kokoelmasta mieleisensä paidan – ja lähteä se yllään kotiin! Jokapoika on luotu kiertämään
Uusi paita leikattiin perinteistä poiketen siten, että kauluksen raidat ovat pystyssä eivätkä vaakasuorassa, kuten tavallisissa miesten paidoissa. Pienet päällystämättömät metallinapit Vuokko Nurmesniemi oli löytänyt sekatavarakaupasta Nuutajärveltä. Ikinuori käyttödesignin klassikko on raidoillaan hurmannut myös Leif Jakobssonin. Marimekon silloin käyttämällä painotekniikalla oli vaikea saada värejä vierekkäin ilman, että väliin jää valkoinen raita. • Tuotannossa on 4 väritystä: mustavalkoinen, harmaamusta, tummansini-luonnonvalkoinen ja oranssi-munakoiso. Leif Jakobsson sanoo tervehtivänsä ilolla Marimekon luovaa johtajaa Anna Teurnellia, joka hienovaraisesti vie perinteikästä mallistoa eteenpäin. Tuolloin Marimekon pääsuunnittelijana toiminut Nurmesniemi suunnitteli Piccolosta ensin MARIMEKKO JUHLII • Vuonna 1956 Vuokko Nurmesniemi loi Jokapoika-paidan, pisimpään katkotta valmistetun Marimekko-klassikon. Rouvan amerikkalaiselle miehelleen ostamat paidat eivät olleet tätä miellyttäneet, mies ei halunnut pukeutua ”peltipaitoihin”. Antiikki & Design 51. Hyvin pian Jokapoika-paidasta tuli leimallisesti arkkitehtien ja suunnittelijoiden suosikki, ”älykköjen univormu”, kuten sitä Yhdysvalloissa kutsuttiin. Paita jatkaa 60-vuotiaana hyvissä voimin elämäänsä. Jokapoikaan kuuluvat ehdottomasti pienet päällystämättömät metallinapit. Parikymmentä vuotta sitten hän sai tuttavaltaan lahjaksi kaksi paitaa. Jokapoika-paita ommellaan puuvillakankaasta, joka alkuvuosina oli todella paksua palttinaa. Marimekon vaatteet olivat hänelle tuttuja lapsuudesta, koska isä, äiti ja sisko pukeutuivat kesäisin Jokapoikaan tai muihin Marimekon raitakangasvaatteisiin. Hän on vain ostanut kirpputoreilta ja vintagemyymälöistä kohdalleen osuneita paitoja, usein vain muutamalla kympillä. Vuokko Nurmesniemi suunnitteli raitakankaan jo vuonna 1953 ja nimesi sen Piccoloksi. Siitä huolimatta Jakobsson omistaa yli 60 Jokapoikaa, joiden joukossa on 40 erilaista kuosia. Siispä niiden annettiin osua päällekkäin. RIITTA LINDEGREN KUVAT PIA INBERG E UROOPPALAINEN herrasmiestyyli on Svenska Kulturfondetin johtajan Leif Jakobssonin oma tapa pukeutua, eikä hän ole koskaan käyttänyt suomalaisen taideteollisuuden ikonivaatetta Marimekon Jokapoika-paitaa. Tähän mennessä erilaisia väriyhdistelmiä on tehty yli 500. Leif Jacobssonin kokoelmaan kuuluu 60 Jokapoikaa, joissa on 40 eri väritystä. naisten mekkoja, mutta vuonna 1956 hän päätti tehdä kankaasta paidat miehelleen Antti Nurmesniemelle sekä perheen ystävälle Tapio Wirkkalalle. Näin tapahtuu myös Jokapojan raidoissa, jotka Vuokko Nurmesniemi suunnitteli jo vuonna 1953 Piccolo-nimiseksi raitakuvioksi. retrofiili Jokapoika-keräilijäksi puolivahingossa Marimekon Jokapoika-paita täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Vaikka hän ei käytä Jokapoikia itse, hän on kerännyt niitä mittavan kokoelman. Kummankin taiteessa on raitoja, jotka toistensa päälle osuessaan synnyttävät uuden, kolmannen värin. LEIF JAKOBSSONIA kiehtoo paidassa paitsi sen unisex-ominaisuus myös sen kulttuurisosiaalinen menneisyys. Opiskelijanuorison 1970-luvun kiihkeiden vasemmistolaisaikojen tiimellyksessä Jokapoika sai ”taistolaispaidan” leiman, joka nyt on unohtunut, kuten nuo vuodetkin. Leif ei. Paitoja on valmistettu useita miljoonia kappaleita: miehille, naisille ja lapsille. Sen kärkinimet Mark Rothko ja Barnett Newman kuuluvat hänen mielitaiteilijoihinsa. • 60-vuotiasta paitaa juhlitaan elokuussa. Kuin vahingossa suureksi kasvanut paitakokoelma hämmästyttää miestä itseäänkin. Pienetkin ovat saaneet oman kokonsa. MODERNIA TAIDETTA rakastava Jakobsson huomasi paitojen kuosissa yllättävän yhteyden amerikkalaiseen abstraktiin ekspressionismiin
Itävaltalais-ruotsalainen arkkitehti Josef Frank suunnitteli kevätkukkien koristaman Vårklockor-paperitapetin 1940-luvulla. Matot ovat kirpputorilöytöjä, kukat omasta puutarhasta. Antiikki & Design 52. 1800-luvun pöytä ja tuolit siirtyivät Ihalaan Ilkka Kärkkäisen edellisestä kesäpaikasta Ruotsinpyhtäältä
Arabian käsinmaalatun maljakon alla on Pauli Blomstedtin pikkupöytä. Ihalan ostosta on nyt kahdeksan vuotta. Hän onnistui vakuuttamaan talon omistajan kommenteillaan puutarhan kasveista, ja vaikka ostajaehdokkaita riitti, hän sai talon omakseen muiden tekemiä tarjouksia pienemmällä summalla. Ihalaniminen hirsitalo nousi Artjärvelle vuonna 1924 ja toimi pitkään kouluna. Myös käsinsaumattu peltikatto uusittiin oston jälkeen. Artekin aitasta ostetulla mustalla yksittäiskappalepöydällä on Kaj Frankin suunnittelemat Finelin kulhot. Korjauksessa on käytetty ekologisia ja kierrätysmateriaaleja. Seinäpinnat on päällystetty puukuitulevyillä ja paperitapeteilla. Pintaremonin aikana Kärkkäinen on voinut ihailla vanhan talon yksityiskohtia. Nojatuolin on suunnitellut italialainen Antonio Critterio. Maalauk set on tehty pellavaöljypohjaisilla perinnemaaleilla. SUVI RUOTSI KUVAT RIITTA SOURANDER A rt Director Ilkka Kärkkäinen ihastui ensi näkemältä Artjärvellä sijaitsevaan, 1920-luvulla rakennettuun Ihala-nimiseen hirsihuvilaan ja sen puutarhaan. Kaksikerroksisessa talviasuttavassa huvilassa on yhteensä viisi huonetta, joista kolme alhaalla, kaksi ylhäällä. Vaikka Ihala oli ostohetkellä täysin peruskorjattu, pintaremonttia on riittänyt. – Olen paneloinut seiniä ja kattoja, tapetoinut seiniä, maalannut pintoja sisällä ja ulkona sekä kunnostanut ikkunoita. Kasveista pitävä omistaja halusi talon ja puutarhan päätyvän hyviin käsiin. kotona Huvila, koulu ja koti Kirpputorilöydöt, vanhat räsymatot sekä skandinaaviset lasija keramiikkaesineet luovat tunnelmaa Ilkka Kärkkäisen kesähuvilaan. › Antiikki & Design 53. Pihapiiristä löytyvät myös hirsisauna, liiteri ja autokatos. Mäen päällä, 70 metriä syvän Pyhäjärven läheisyydessä, seisoo vihreäovinen, valkoinen talo laajan metsäpuutarhan suojeluksessa
Rakennuksen koulukaudesta muistuttavat edelleen olohuoneen pyöreät, valkoiset kattovalaisimet. IHALAN HIRSIRAKENNUS valmistui alun perin yksityishuvilaksi vuonna 1924. Sen tilat ovat antiikkiliikkeen käytössä. Nyt opetus on keskitetty yhteen paikkaan. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUU kesäisin mainostoimisto Dynamon Art Director lkka Kärkkäinen. Isäntä hakkaa itse halot omalla tontilla kasvaneista puista. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Pieni tervattu puuvene valitettavasti varastettiin toissa vuonna. LAAJAA PUUTARHAA ja pihaa ei kannata edes yrittää pitää täysin tiptop-kunnossa. – Täällä on aivan valtava määrä erilaisia kasveja, hyötypuutarha ja yrttimaa. Rakennus toimi kouluna 1960–70-luvulla, mistä muistuttavat muun muassa olohuoneen pyöreät kattovalaisimet ja kirpputorilta pelastetut opetusjulisteet. Kaakelija pönttöuunit lämmitetään isännän hakkaamilla haloilla. Antiikki & Design 54. – Vietän Ihalassa suurimman osan viikonlopuistani naisystäväni Veeran, hänen Viivi-tyttärensä ja Morris-koiran kanssa. Ihala ei seiso rantatontilla, mutta uimaranta, venevalkama ja matonpesupaikka sijaitsevat parinsadan metrin päässä. Pihatyöt ovat tervetullutta terapiaa istumatyötä tekevälle helsinkiläisen mainostoimiston Dynamo & Sonin AD:lle ja perustajajäsenelle. TALO 1920-luvulla rakennettu hirsihuvila Ihala, joka on toiminut myös kouluna. – Tämä on pieni pitäjä, mutta aikoinaan tarvittiin neljä tai viisi koulua. Luonnonkiviperustus on aivan mielettömän hieno. Pihalla kasvaa muun muassa luumu-, kirsikkaja japaninjalopähkinäpuu. Täällä on todella hiljaista ja rauhallista. Vaikka puutarhaa on jo raivattu, sieltä löytyy edelleen kaadettavaa polttopuiksi. Ikkunoiden karmit, huolellisesti muotoillut peiliovet ja listat tuntuvat suhteiltaan oikeilta. Puutarhasuunnittelijan perustama polku kiertää koko pihan. Kymmenen vuotta myöhemmin se myytiin Artjärven kunnalle, joka tarvitsi lisää koulurakennuksia. Toissa vuonna rakensin kasvihuoneen 1950-luvun ikkunoista, jotka sain remontoitavasta talosta Helsingin Kruununhaasta. – Kunnioitan vanhoja rakennuksia. Ilkka Kärkkäinen on pyrkinyt hankkimaan sisustukseen vanhaa kouluesineistöä. 1920-luvun huvilassa on edelleen kauniit alkuperäiset ikkunat. ERITYISTÄ Taloa ympäröi runsas puusto ja kasvilajisto. Ihalan kansakoulu toimi aina 1960–70lukujen vaihteeseen asti. – Räsymattojen pesu mäntysuovalla ja juuriharjalla on myös halkojen hakkaamiseen verrattavaa rituaalinomaista toimintaa, Ilkka Kärkkäinen toteaa. Skandinaavista keramiikkaa ja lasia kannattelevat hyllyt on rakentanut edellisen omistajan isä. Talo oli silloin keltainen. Myös naapu› Alkuperäinen pönttöuuni on ahkerassa käytössä. Kun ajan tänne, pääsen jo matkan aikana irti työasioista. Siellä käy usein myös ystäviä ja sukulaisia. ritontilla on entinen iso kyläkoulu
Kärkkäinen pelasti Ilmari Tapiovaaran Domus-tuolit Ruotsinpyhtään työväentalolta, jossa niitä poltettiin isossa kokossa. Alkuperäisellä kankaalla verhoiltu 1950-luvun sohva löytyi Loviisan Samaria-kirpputorilta. 1960-luvun Fortuna-peli kuului Ilkka Kärkkäisen omaan lapsuuteen. kotona Pöytä on Keravan Puusepäntehtaan tuotantoa. Gunvor Olin-Grönqvistin koristeleman Nooan arkki -mukin alla vanhoja on Finelin kattiloita 1950–60-luvuilta. Vanhalla liedellä on hilpeä kattilakokoelma. Antiikki & Design 55. Lattiavalaisin maksoi kirpputorilla 20 markkaa, mutta arvo nousi, sillä se paljastui Paavo Tynellin suunnittelemaksi. Pöytävalaisimen historia on vielä selvittämättä. Maljakko on kotimaista värilasia 1950-luvulta. Josef Frankin Vårklockor-tapetti valkoisena versiona
Antiikki & Design 56. Siellä ne kaikki makasivat unohdettuina nurkassa. Osa vanhoista päätyi vintilleni ja sieltä tänne. – Olen aina pitänyt vanhoista astioista, matoista ja huonekaluista. Olen ostanut niitä kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä miettimättä tarkemmin, mihin ne sijoittaisin. – Kun perustimme Dynamon, sisustimme sen tunnelmallisesti vanhoilla huonekaluilla. Kirpputorilta löytyneet, hiekkapuhalletut ja maalatut sängyt olivat niin lyhyet, että niitä piti pidentää 20 senttiä. Kruununhaan-kotiini kuuluu tilava vintti, johon olen varastoinut ostoksiani. Kun työergonomian asiantuntija sanoi, että vanhojen kalusteiden käyttö aiheuttaisi pidemmän päälle selkävaivoja, vaihdoimme ne uusiin. Kuun vaiheista kertova koulutaulu on Orimattilan Kierrätyskeskus Ossista. – Ostin sen, toisen koulutaulun ja vanhoja julisteita Orimattilan Kierrätyskeskus Ossista. Muuten sisustuksen tavarat ovat Kruununhaan vintiltä, Ruotsinpyhtäällä sijainneesta entisestä kesäpaikasta ja työpaikan varastosta. Meillä oli Billnäsin pöytiä ja tuoleja Vanhat koulutaulut on pelastettu unohdukselta. Lempeä kesätuuli heiluttelee lehvästöjä, mutta muuten on hiljaista. Hän on ostanut varta vasten Ihalaan vain yhden vanhan sohvan ja muutaman tuolin. Ihalassa ne löysivät paikkansa aivan itsestään, Kärkkäinen kertoo. KUN KEITTIÖSSÄ hautunut, chilillä ja yrteillä maustettu linssikeitto on valmis, se nautitaan pihalla. kotona Menneiden vuosikymmenten opetustavoista kertoo muun muassa yläkerran seinää koristava hieno 1950-luvun koulutaulu Kuun vaiheista. Marokkolainen matto löytyi antiikkimarkkinoilta. Rautatieaseman varastosta. Kirjat Ilmari Tapiovaaran Pirkka-tuolilla kertovat isännän harrastuksista. SISUSTUKSEEN ON eniten vaikuttanut sattuma. – Lähivuosina se ei ole ajankohtaista, mutta ei sitä tiedä, koska tietoliikenneyhteydet toimivat nykyisin niin hyvin. – Ei täällä yleensä kuulu mitään meteliä – paitsi ehkä hieman juhannusjuhlien aikaan, Kärkkäinen hymyilee. Käykö mielessä, että pääkaupungin menoon tottunut helsinkiläinen muuttaisi vakituisesti huvilansa rauhaan. Räsymatto on kirppislöytö, se on alunperin virolahtelaisesta kartanosta
Yläkerrassa sijaitsevia Ilmari Tapiovaaran Pirkka-kalusteita ei ole ostettu yhtenä ryhmänä, vaan osat on kerätty eri paikoista. Antiikki & Design 57. Pöytä on tarkoituksella jätetty ajan patinoimaan asuunsa. Toimiva 1950-luvun amerikkalainen tuuletin on peräisin Tel Avivin työmatkalta. Billnäsin 1950-luvun konttorikaapit olivat käytössä mainostoimisto Dynamon ensimmäisissä tiloissa
Antiikki & Design 58. Alcenius oli Lundénin lähipiiriin kuulunut pappisperheen poika Kalajoelta. Ester Ulrica Lundénin merkkausliina on villaa ja kirjottu silkkilangoin. Suomen Muinaismuisto yhdistys sai sen lahjoituksena Vaasan hovioikeuden tuomarilta Wilhelm Alceniukselta 1879. Nykyisin liina kuuluu Kansallismuseon kokoelmiin
Papukaija symboloi naurua ja juoruilua, mutta myös oppivaisuutta ja kristillisessä symboliikassa Neitsyt Mariaa. Avain viittaa isännyyteen tai emännyyteen, ja kala on Kristuksen symboli. LUNDÉNIN LIINASSA on ajalleen tyypillisiä kuvioita. Näiden kuvioiden avulla tytöt kasvatettiin yhteisönsä arvomaailmaan ja johdatettiin tulevaan naisen rooliin aviovaimoina, äiteinä ja emäntinä. Linnut viittaavat tulevaan rakkauteen. Peura on ikiaikainen symboli, joka edusti eleganssia, neitseellisyyttä ja uskollisuutta. Kuviot siirtyivät usein äideiltä tyttärille. Tavallisesti toinen puoli varattiin miehisille symboleille, toinen naisellisille ja keskiosa kirjojalle itselleen. Oikealla oleva hirvi, jonka merkitykset ovat samantapaisia kuin peuralla, on sen sijaan harvinainen hahmo ainakin suomalaisissa merkkausliinoissa. Keskiseppeleessä on hänen omat nimikirjaimensa ja liinan valmistumisvuosi. Peuraa tähtäävä metsästäjä koirineen kuvaa naisen valloitusta. Kansallismuseon kokoelmat. Heidän oli tärkeää opetella kirjontaa, jota tarvittiin kapioiden valmistukseen ja kodin tekstiilien nimikoimiseen ja koristeluun. Vanhimmat säilyneet eurooppalaiset merkkausliinat ovat 1500-luvulta. SARI ALAJOKI KUVAT KANSALLISMUSEO / JAN LINDROTH K olmen nuoren pohjalaistytön merkkausliinat 1700–1800-luvuilta kertovat siitä, millaiseen maailmaan maamme säätyläistytöt kasvoivat. Kuvioita ei ommeltu kankaalle mielivaltaisesti, vaikka yksityiskohdissa improvisointi sallittiinkin. EurooAgnes Sandmanin liinassa kankaan värilliset hulpiot on jätetty tyypilliseen tapaan näkyviin. MERKKAUSLIINOIKSI KUTSUTAAN neliskulmaisia tai suorakaiteen muotoisia, usein kehystettyjä kankaita, joihin on kirjottu aakkoset, numerot, monogrammeja, vuosilukuja ja erilaisia kuvioita. Ruukkuun istutetut kukat, kuten ruusut ja neilikat, ovat tyypillisimpiä aiheita. Myös jo poisnukkuneet huomioitiin, tyhjä tuoli varattiin heille. Kyse ei kuitenkaan ollut vain käden taidoista ja kauneudesta. Liinat eivät ole aikuisten naisten käsitöitä, vaan noin 8–15-vuotiaiden tyttöjen taidonnäytteitä. Liina on kirjottu ristipistoin ja petit point -tekniikalla. Samat kuviot säilyivät jopa vuosisadasta toiseen. Liinojen kuvamaailma noudatti tiettyä kaavaa, mutta sommittelu ja aiheet vaihtelivat maittain ja aikakausittain. Kun osaa lukea liinojen symboliikkaa, se paljastaa monenlaisia kätkettyjä merkityksiä: liinoihin on kirjottu syntyaikansa maailmankuvaa, sukupuolirooleja, uskonnollista ja maallista symboliikkaa, jopa erotiikkaa. Englannissa suosittiin raamatunlauseita, runoja ja mietelauseita, Ruotsissa ja Suomessa yksittäisiä eläin-, kukkaja esineaiheita. Ester Ulrica Lundénin vanhempien alkukirjaimet löytyvät liinan yläosasta: vasemmalta isän, värjärimestari Jonas Lundénin, oikealta äidin, saarijärvisen nimismiehen tyttären Ingeborg Cautónin. Mitä kauemmas ajassa mennään, sitä voimakkaampi on näiden symbolien seksuaalinen merkitys. pasta niiden ompelu levisi Amerikkaan. ESTER ULRICA LUNDÉN (1776–1859) kirjoi liinansa 9-vuotiaana. Kristillisessä symboliikassa se on aviovaimon vertauskuva. Kolmessa liinassa symbolikuviot ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Kruunut nimikirjainten yllä symboloivat yleisesti säätyläisasemaa. Kirjain ja numerorivit, joiden avulla tytöt oppivat myös lukemista ja kirjoittamista, ommeltiin tavallisimmin ylimmäksi. Käden taitojen lisäksi liinat kertovat arvomaailmasta ja naisen roolista. Meillä merkkausliinat yleistyivät 1700-luvulla säätyläisten parissa, sitten vähitellen myös alemmmissa kansankerroksissa. Orava vasemmalla, ”miehisellä” puolella kuvaa › Antiikki & Design 59. Merkkausliinat toimivat myös alkeellisina sukutauluina. Tytöt ompelivat niihin paitsi omat, myös lähisukulaistensa nimikirjaimet. Ehkä silmiinpistävimmät ovat alaosan metsästäjä ja eläinhahmot. Merkkausliinojen salaisuudet Säätyläistytöt opettelivat kirjontaa tekemällä merkkausliinoja
Vasemmalla istuu hänen poikansa, lääket. Elisabet Roosin liinan kangas on harvaa pellavaa, ja se on kirjottu silkkilangoin. Mukana on myös kansanomaisista ryijyistä tuttu kannuksenpyörä, kahdeksansakarainen tähtikuvio, joka on erityisesti suomensukuisten kansojen käyttämä vanha koristeaihe. ELISABET ROOS (1831–1912), Ester Lundénin pojantytär on ommellut liinansa saman ikäisenä kuin isoäiti omansa. Tiimalasi symboloi hetkellisyyttä ja kaiken katoavaisuutta, pöllö ja kukko viisautta ja valistusta. Yläreunaan on kirjottu 11 sisaruksen nimikirjaimet. Hedelmäja kukkakorit symboloivat hedelmällisyyttä. Ester Lundénin liinan rokokooajan hento värimaailma on Agnes Sandmanilla vaihtunut voimakkaampiin empiren väreihin. uralla etenemistä, huolehtivaisuutta ja hyvää taloudenpitoa. Sommittelu ei enää noudata vanhaa kaavaa. Ruusumaljakon koristeellinen muoto palautuu renessanssiajan mallikirjoihin. Tekijän nimikirjaimet sekä liinan valmistumisaika ja -paikka löytyvät yläosan tekstirivistä. Ku va Ra gn ar Lö fq vis t Ku va Po hj an m aa n m us eo n ko ko elm at Antiikki & Design 60. Alareunassa on symmetrisesti asetellut heraldiset linnut puiden latvoissa. Agnes Emerentia Sandman avioitui varatuomarin, Vaasan makasiininhoitajan Carl Fredrik Hedmanin kanssa. Keskiseppeleeseen Elisabet Roos on kirjonut isän, äidin ja äidinäidin nimikirjaimet ja sen ympärille sisarusten ja muiden lähisukulaisten monogrammit. 1800-luvulla symbolikieli ohentui, mutta liinasta löytyy yhä vanhoja kuva-aiheita, kuten peura, kukko ja orava. Isovanhemmat on merkitty tekijän nimikirjainseppeleen molemmin puolin. AGNES EMERENTIA SANDMAN (1816– 1907) ompeli liinansa 12-vuotiaana Kalajoella. Ainakin kala näyttää samanlaiselta ja on samassa paikassa. Kirjoittaja on 1800-luvun alun pohjalaisten säätyläisnaisten elämäntapaan perehtynyt taidehistorioitsija. Kirjainja numerorivin alla on joukko sukulaisten alkukirjaimia: ylimpänä eläinhahmojen molemmin puolin isän, nimismies Nils Sandmanin ja äidin, Catarina Sofia Branderin. Kansallismuseon kokoelmat. tohtori Requel Löfqvist, joka toimi Mehiläisen sairaalan johtajana Helsingissä 1919–30. Sandman on kirjonut liinaan myös opettajattarensa nimikirjaimet. Merkkausliinojen suosio säätyläisten keskuudessa hiipui 1800-luvun loppua kohden, samaa tahtia kuin niiden ompelu kansanomaistui ja ne siirtyivät osaksi kansakoulujen käsityönopetusta. le, nuorin sisar ei ole ehtinyt mukaan. Liinojen symboliikan tulkinta perustuu Anna Maria Åströmin tutkimuksiin. Liinassa on paljon tyyliteltyjä kasviaiheita, kuten renessanssiruukussa oleva neilikka. ja kir. Oikealla on pojan vaimo Hulda Lydia (Lilli) Mozelli, ja keskellä mahdollisesti hänen äitinsä. Vastakkaiset koirat ovat tyypillinen aihe; koira viittaa uskollisuuteen, lapsuuteen ja leikkeihin. Kuvioiden joukossa on ikivanha symboli, elämänpuu, sekä kestiystävällisyyttä symboloivat viiniruukku ja soppakulho. Liinaa kehystää koristeellinen boordireunus. Vuonna 1829 syntynyt Sofia Lovisa on ehkä lisätty myöhemmin rivin alPojantyttären liinassa sommittelu on jo muuttunut. Elisabet Roos on kuvassa toinen oikealta. Hänen vanhempansa olivat läheisiä ystäviä Ester Lundénin kanssa, ja hän on voinut hyvinkin kopioida joitakin hahmoja Lundénin liinasta. Elisabet Roos asui Kalajoella, mutta hän on tuolloin saattanut oleskella Ylivieskan kappelissa perheen lähipiiriin kuuluneen herännäispapin Jonas Laguksen luona
Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme. Suomalaisen Woodekin upeat lankkupöydät valmistetaan asiakkaan omien mittojen mukaan. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 750 e. Palkintona on Woodekin Oaken-sohvapöytä. Exponova ilmoitus_uusi ulkonako.indd 3 20.6.2016 14:02:45. Näyttävät U-jalat ovat metallia. Oaken-sohvapöytä on valmistettu kahdesta tammilankusta ja käsitelty värittömällä öljyllä, mikä korostaa lankkujen luonnonmukaista ulkonäköä. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. www.antiikkidesign.fi/kilpailut Antiikki & Design 61 Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT 6.8.2016 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 15 Vitsiälän lava + Vitsiälä Sali Vitsiälänraitti 124, Hauho, Hämeenlinna 17.9.2016 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 1.-2.10.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 22.-23.10.2016 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu 1, Helsinki 12.-13.11.2016 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku www.keräilykuume.. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero. Mikä on lehden paras juttu. Palkintopöydän mitat ovat 120 x 70 cm, mutta voittaja voi halutessaan tilata pöydän myös omilla mitoillaan, jolloin mahdollinen tuotteiden hinnan erotus jää voittajan maksettavaksi. Valitse suosikkisi ja voita WOODEKIN OAKEN-PÖYTÄ Vastaa 16.8. Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi
Oikeanpuoleisen pellavapuvun on Mikaela Sundström ommellut ateljeessaan kummityttärelleen Gry Felicia Sandvikille 2004. Hän kuoli 1918 kansalaissodan alussa. Vasemmanpuoleinen kastepuku on yksi näyttelyn vanhimmista. Antiikki & Design 62. Sen ompeli 1899 Clara Elgh pojalleen Claes Eric Elghille, joka kastettiin Tammisaaren kirkossa
toukokuuta 1899 Tammisaaren kirkossa. MAIJA TOPPILA KUVAT ERJA LEMPINEN H entoiset, herkät, sinisin ja vaaleanpunaisin nauhoin ja rusetein koristellut kastepuvut koristavat tänä kesänä valkoista kirkkosalia Tammisaaren vanhassa kivikirkossa. Yhdellä vanhimmista kastemekoista on surullinen tarina. Tammisaaren kirkossa on kesän ajan näyttely seudun seurakuntalaisten hallussa olevista kastepuvuista. Vanhimmat sukuaarteet ovat 1890-luvulta. › Antiikki & Design 63. Vapautuminen alkoi jo 1700-luvun lopulla, jolloin vauvojen tiukasta kapaloinnista luovuttiin ja kasteasuihin ommeltiin hihat. Mutta elämä jatkuu: samaa mekkoa on Claes Eric Elghin jälkeen käyttänyt 28 muuta suvun lasta, viimeksi 9.4.2005. Keskiajalla ja 1700-luvun lopulle saakka tiukasti kapaloidut vauvat käärittiin kasteliinoihin, kastepusseihin ja -kaapuihin. MEKOT ON asetettu valkoisiin vaateripustimiin pahvilla tuettuina, niin että kankaan kuviot ja pitsit tulevat kauniisti esille. Tammisaaren ja sen ympäristön ruotsinkielisen seurakunnan kappalainen ja Kastemekkokirjan teologinen asiantuntija Tuija Wilman kertoo, että nykyisen muotonsa ja värinsä kastemekko sai parisataa vuotta sitten. vintage Pienen pienet pyhäpuvut Kastepuvut on perinteisesti tehty itse, lainattu tai ostettu valmiina. 18-vuotiaana kuolleen Elghin nimi on kansalaissodassa kaatuneiden vainajien muistolaatassa kirkon seinässä, aivan hänen kastemekkonsa lähellä. Hän kuoli sodassa 21. He pukeutuivat valkoisiin pellavavaatteisiin, joita he käyttivät viikon ajan todistuksena kasteesta. Lähes jokaista pukua on käytetty monissa, joitaKastepuvut ovat esillä Tammisaaren kirkossa. Sen ensimmäinen pitäjä Claes Eric Elgh kastettiin 21. Jos vauvalla oli kastemyssy, sen perusteella tunnisti, oliko vauva tyttö vai poika. Valkoisella kastevaatteella on kuitenkin pitkät juuret, jotka ulottuvat kristikunnan varhaisvaiheisiin. 1800-luvun myöhempi krinoliinimuoti levensi helmaa. Nykyisen kastemekon malli on 1800-luvun alun empireleninki: kangas on ohut ja vaalea, siinä on pienet pussihihat ja korkealle nostettu vyötärölinja. Alkukristityt oli tapana kastaa pääsiäisyönä. NÄYTTELYYN liittyvässä kirjassa on kunkin puvun tarina, jos se on ollut tiedossa. helmikuuta 1918, hyvin pian tammikuussa syttyneiden taisteluiden alettua. Nykyinen kastepuvun malli on syntynyt empireaikana, ja se muistuttaakin 1800-luvun alun leninkejä
Torstilan ja Tuija Wilmanin lisäksi Tammisaaren näyttelyn työryhmään kuuluivat tiedottaja Yvonne Lindström ja näyttelysuunnittelija Eva Tordera Nuño. Kristillisessä perinteessä kastemekon pitkä helma kuvaa kristityn kasvua, valkoinen väri symboloi uutta elämää. Tämän hurmaavan kastepuvun alkuperästä ei ole tietoa. Vuoden 1890 puvussa on ensimmäisenä kastettu Tenho. Kastemekko-näyttely Tammisaaren kirkossa 14.8. saakka. Suosituimpia ovat silti klassiset nimet. Ensimmäinen tunnettu mekossa kastettu lapsi on Henry Edvard, joka sai nimen Porvoossa 1910. PIDÄ puku huonelämpötilassa, ei kellarissa tai ullakolla. KÄYTÄ pesuainetta, jossa ei ole hajusteita, valkaisuaineita tai optisia kirkasteita. Antiikki & Design 64. TUIJA WILMAN kertoo, että lapsen nimen salaaminen kastehetkeen saakka oli vanha tapa, joka on aikanaan kertonut myös taikauskosta. Monica näyttää olevan 1960-luvun suosikkeja. Siinä kastettiin ensimmäisenä Stefan Mikael Sarkanen. Viimeiset ovat vuodelta 2014: Saga Silva Marianna ja Vertti Jaakko Julius. Ensimmäisenä näyttelyn piti Helsingin Kallion kirkon seurakunta 2014. Satu Torstila on lainannut Tammisaaren näyttelyyn oman kastemekkonsa, jota käytti ensimmäisenä Yrjö Reino 1899 Hämeenlinnassa. Nytkin puvut herättävät suojelunhalua. Osaan on kirjottu käyttäjien nimet, jotka heijastavat ajan muotinimiä. Puvun oli esikoiselleen ommellut Eedla Saarinen kankaasta, joka oli kudottu Wetterhofin kotiteollisuusopistolla. Kun näyttelystä puuttuvat kastemekkoihin puetut vauvat, joka itkevät ja hymyilevät, torkkuvat ja ihmettelevät maailmaa, saavat puvut kuvastaa ihmiselämän alkua. Lisätietoja kastepuvun hoidosta: Suomen käsityön museo, www.caftmuseum.fi/konservointikeskus Vuonna 1959 Signe Tuomisen tyttärenpojalleen ompelema kastemekko on tehty tyttären, Gunnel Sarkasen hääpuvusta vuodelta 1956. Suljettu 1.–8.8. Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia tai itse tehdä kastemekkoa, joten niitä on aina myös lainattu suvusta, pappilasta ja jopa kätilöltä. Menneinä vuosisatoina lapsen kastepussissa saattoi olla taikakaluja, joilla koetettiin torjua pahaa silmää ja pimeitä voimia. Se on palvellut neljän sukupolven ajan, ja siinä on kastettu 68 lasta. PUHDISTA tahrat nopeasti ennen kuin ne imeytyvät syvälle kuituihin. Pienet, kastamattomat lapset koettiin suojaamattomiksi. Kastemekkoja on lainattu kirkosta ja jopa kätilöltä. kin jopa kymmenissä ristiäisissä. Näyttelyn pukujen kantajista yksi lapsi on kastettu kotona Tammisaaressa, toinen Karjaan kirkossa, kolmas yksityissairaala Pro Patriassa Tukholmassa, neljäs suomalaisessa merimieskirkossa Brysselissä. vintage HOIDA HELLÄSTI SÄILYTÄ puku valolta suojassa laatikossa tiukkoja laskostuksia välttäen. Kastamispaikatkin ovat hyvin erilaiset. IDEA kastemekkonäyttelyihin on Satu Torstilan , joka sai lehtemme edeltäjän Glorian Antiikin Maineteko -tunnustuksen 2012. Tammisaaren Kesäkonserttien aikana. Historiasta, perinteistä ja ihmisten yhteen saattamisesta kiinnostuneena Satu Torstila keksi ehdottaa evankelis-luterilaiselle seurakunnalle kastemekkonäyttelyiden järjestämistä. Vuoden 1869 kirkkolaki salli lapsen kastamisen muualla kuin kirkossa
vintage Karin Lindströmin täti Aina Forsström ompeli kastepuvun Karinin äidin hääpuvusta 1926. Antiikki & Design 65. Gunnel Orren 1979 virkkaama mekko. Vuonna 1942 syntyneiden kaksosten Tua ja Rita Steinerin kastejuhlaan piti ostaa kaksi pukua. Satu Torstilan lainaaman puvun on 1899 ommellut Eedla Saarinen pojalleen Yrjö Reinolle. Terttu Blomqvist on kirjaillut ompelemansa mekon helmaan 11 jälkeläisensä nimet. Seurakunnan vahtimestari Carl-Håkan Lindroos kastettiin ensimmäisenä tässä mekossa 1953. Tämä on yksi viidestä Orren lapsilleen tekemästä puvusta. Kastepuku on tehty 1891 Uusikaarlepyyssä, jonka museoon se luovutetaan näyttelyn jälkeen. Satu Torstila ja hänen sukulaisensa Kirsi MantuaKommonen on kastettu mekossa oikealla. Tuija Wilman on teologinen asiantuntija kirjassa, joka esittelee kaikki näyttelyn kastepuvut
Pääovi sai symmetrian vuoksi valevastineen ja alas vasemmalle tehtiin valeikkuna. Antiikki & Design 66. Horn-suvun 1540-luvulla rakennuttaman kivilinnan julkisivuja kohennettiin 1760-luvulla rokokoomuodin mukaisiksi
1500-luvun kivilinna uudistettiin 1700-luvulla rokokoon muodin mukaiseksi. Empiretyylisessä siipirakennuksessa on kahvilan lisäksi kartanon historiasta kertovat näyttelytilat. Esillä on vapaaherra Claes Aminoffin (1895–1982) ja hänen puolisonsa Ebba Aminoffin (o.s. kulttuurimatka Aikakaudet kerrostuvat Kankaisten kartanossa Kankaisten kartanomuseossa on vaikuttavasti läsnä vuosisatojen historia. Tutkija Riitta Koskinen kertoo kartanon vaiheista. Vaurainta aikaa elettiin 1900-luvun alkupuolella, jolloin nuori vapaaherra Claes Aminoff Kankainen on ollut kolmen aatelissuvun, Hornien, Fredensköldien ja Aminoffien hallussa, mikä näkyy kartanon esineistössä. TEKSTI RIITTA KOSKINEN KUVAT KATJA HAGELSTAM K ankaisten kartanolinna Maskussa Turun lähellä on seissyt paikoillaan 1500-luvun puolivälistä lähtien. Pihasommitelma perustuu 1700-luvun kartanopihoille tyypilliseen suorakulmaiseen symmetriaan. Maalaus esittää Juliana Sofia Aminoffia, ja se on Hilma Granstedtin maalaama kopio vuodelta 1914. Pääpihaa koristaa ruohopyöriö, hiekkakäytävät on haravoitu, ja agaavet viihtyvät ruukuissaan pääoven edustalla. Aminoffien aikana kartano kukoisti. Tollet) ajasta kertova näyttely. Linnan molemmilla puolilla on keltaiset siipirakennukset, jotka on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Se on yksi harvoista aatelin rakennuttamista keskiaikaisista kivirakennuksista, jotka ovat olleet asuttuna nykypäiviin saakka. TAPAAMME KAHVILASSA intendentti Ulrika Gräggin. › Antiikki & Design 67. Kartanolle saavutaan pitkää jalopuukujannetta pitkin. Aminoff-suvun aika Kankaisten kartanon omistajina alkoi vuonna 1846, jolloin eversti Berndt Aminoff osti kartanon huutokaupasta
Hän kuului neuvostoon, joka toimi Turun linnassa Juhana-herttuan apuna. Suomenkielinen kierros klo 13 järjestetään 9.7., 10.7., 16.7., 23.7., 24.7. ja 31.7. Kankaistentie 57, Masku, p. Kellon molemmin puolin asetelluissa maalauksissa on Aminoffin suvun jäseniä. Kivilinna on todellinen elämys historiallisista interiööreistä pitävälle. – Horn-suvun aikana Kankaisissa vieraili kaksi kertaa Ruotsin kuningas. Vuonna 1992 hän luopui kartanosta. Ensimmäisessä kerroksessa on vahva keskiajan tuulahdus, toinen kerros edustaa rokokookauden arkkitehtuuria ja kolmas erilaisia historiallisia sisustustyylejä. ULRIKA GRÄGG KERTOO, että Claes Aminoffin aikana 1930-luvulla päärakennus korotettiin alkuperäiseen korkeuteensa, kun 1700-luvulla purettu kolmas kerros rakennettiin uudelleen. kulttuurimatka OPASTETTUJA KIERROKSIA KARTANOJA PUUTARHA opastuksia on viikonloppuisin heinäkuussa. Säätiö on vuosien varrella kunnostanut alueen rakennuksia ja pihapiiriä. Osa esineistä on peräisin hänen lapsuudenkodistaan Mietoisten Saaren kartanosta. KESÄKAHVILA on auki heinäkuussa viikonloppuisin klo 11–16. Sisustuksen monivaiheinen historia on jätetty näkyviin. Aikuiset 7 e ja lapset 4 e. Claes ja Ebba Aminoff menivät naimisiin 1921. Rakennusta on restauroitu hienovaraisesti alkuperäistä tunnelmaa kunnioittaen. Horn oli tuolloin maamme huomattavimpia miehiä. Sieltä on tuotu muun muassa komea kustavilainen paraatisänky katoksineen. Heidän ainoa lapsensa, kartanon viimeinen yksityinen omistaja Fredrik Aminoff syntyi 1929. sai kartanon haltuunsa 1918. Hänet muistetaan paikkakuntalaisten keskuudessa hyväsydämisenä ja miellyttävänä miehenä. – Claes Aminoff oli innokas sisustaja. Kustaa Vaasa kävi täällä vuonna 1556, ja Kustaa II Adolf vuonna 1615, Ulrika Grägg sanoo › Antiikki & Design 68. Fredrik Aminoff omistautui maanviljelyksen kehittämiselle, joka kuitenkin osoittautui kannattamattomaksi. Hän osti huonekaluryhmiä huutokaupoista. 040 486 4545, www.kankas.fi. Ennen Aminoffeja kartanoa hallitsivat mahtavat Hornit. Suomenkielinen kierros puutarhassa samoina päivinä klo 15. Myös Hasselbom-suku (aateloituna Fredensköld) on jättänyt oman jälkensä. KANKAISTEN KARTANON säätiö hallinnoi pääja sivurakennuksia ja puistoaluetta. Kuutiomainen kolmikerroksinen kivirakennus palveli sekä asuntona että puolustusrakennelmana. KARTANON RAKENNUTTI 1500-luvun puolivälissä Henrik Klaunpoika Horn sukunsa keskiaikaiseksi pääkartanoksi. Lippu ostetaan paikan päältä (ainoastaan käteismaksu). Yläkerran salongissa on hieno myöhäiskustavilainen tunnelma. Päärakennuksen nykyinen irtaimisto on suurelta osin Claes ja Ebba Aminoffin hankkimaa
1760-luvulta peräisin oleva kiinteä sisustus, kuten rokokooajalle tyypilliset rintapaneelit ja täysranskalaiset peiliovet, on säilynyt toisessa kerroksessa. Se on samankaltainen kuin Lapilan ja Karunan kartanoissa. Näkymä vihreästä makuuhuoneesta saliin. Antiikki & Design 69
Tina-astiat ja kynttilänjalat on asetettu esille alakerran ruokasaliin. Ne ovat Kankaisten vanhinta esineistöä 1700-luvulta. Antiikki & Design 70
Myöhäisbarokkityylinen kristallikruunu on sekin Ruotsista. Antiikki & Design 71. Myöhäiskustavilainen, messinkilistoilla varustettu mahonkikirjoituspöytä on kuningas Kustaa III:n suosikin, kreivi Adolf Munckin lahja hovimarsalkka Johan Fredrik Aminoffille. Kartanossa on jäljellä Ruotsista hankittuja Mariebergin kaakeliuuneja, jotka ovat peräisin 1760-luvun korjauksesta. Fredrik Aminoff (1929–2015) oli Claes Aminoffin ja Ebba Tolletin ainoa lapsi. Äidillä ja pojalla oli läheinen suhde. kulttuurimatka Fredrik Aminoffin työhuoneen seinillä on Aminoff-suvun muotokuvia
Kos ka pääovikaan ei sijainnut rakennuksen kes kellä, sille tehtiin valevastine. 1760luvulla Turun seudul la oli kaksi henkilöä, jotka olisivat voineet toimia Hasselbomin arkkitehteina. kulttuurimatka ja näyttää meille kuninkaita esittäviä maa lauk sia. TOINEN KERROS uusittiin Turun akate mian professorin Nils Hasselbomin aika na 1760luvun alussa. Hieno kiinteä sisustus on yhä jäljellä. Nils Hasselbom hankki hienoja uuneja Mariebergin tehtaalta Ruotsista. Hasselbomin korjauksessa toisesta ker roksesta tuli edustuskerros ajanmukaisine saleineen, förmaakeineen ja sänkykamarei neen. Samalla julkisivut uudistettiin ajan ihan teiden mukaisiksi. Toisessa empiretyylisessä sivurakennuksessa on kesäkahvila. aatelittomat säätyläiset käyttivät yleisesti arkkitehtinaan Schröderiä. Kankaisten toisen kerroksen hienostunut kiinteä sisustus vinoneliöaiheineen muis tuttaa saman ajan Karunan ja Lapilan kar tanoiden sisustusta. Olettavasti se tehtiinkin Turun kaupun ginarkkitehdin Schröderin komennossa, ja Kankainen voidaan näin liittää osaksi Schröderin kartanoissa tekemiä uudisra kennustöitä. Rakennuksesta tuli kaksikerroksinen. Ulrika Grägg esittelee toisen kerroksen salissa säilynyttä kukkakuvioista uunia: – Kaakeliuunit olivat 1700luvulla sta tusesineitä. FT Riitta Koskinen väitteli 2012 aiheesta Kartanot ja virkatalot Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröderin tuotannossa. Muodikas maakartano oli säätyläiselle statussymboli. Joka tapauksessa Hasselbomin perus korjaus on ollut niin mittava, että se täytyi toteuttaa kokeneen mestarin valvonnassa. F. Antiikki & Design 72. Muodinmukai nen maakartano oli heille statussymboli. Schröder suunnitteli Lapilan kartanon, ja mahdollisesti siis myös Kankaisten korjauksen. TÄYSIN VARMAA asiakirjatietoa siitä, ku ka suunnitteli suuren peruskorjauksen, ei ole löytynyt. Ikkunat järjestettiin pys tysuoriin akseleihin, ja symmetrisen ilmeen saavuttamiseksi tehtiin valeikkunoita. Schröder, joka tunnetaan maam me etevimpänä kartanoarkkitehtina juuri 1760–1770luvuilla. Toisaalta tiedetään, että Hasselbom oli Augustin Ehrensvärdin ystävä. Suora kulmaiseen symmetriaan perustuva piha sommitelma lienee samalta ajalta. Rakennuksessa on myös valokuvanäyttely Claes ja Ebba Aminoffin ajalta. Monialaises ti lahjakas Ehrensvärd oli etevä arkkitehti ja teki myös pienempiä sisustussuunnitelmia, joten sekin on mahdollista, että Kankaisissa näkyy Ehrensvärdin kädenjälki. Hän osti Kankaisten kartanon 1756 ja teetti suuren peruskor jauksen, jossa kolmas kerros purettiin koko naan. Huoneisiin tehtiin rokokookaudelle tyypilliset rintapaneelit, täysranskalaiset peiliovet ja kaakeliuunit. Kiinteä sisustus toteutettiin viimeisim män muodin mukaisesti. He oli vat Augustin Ehrensvärd, joka silloin asui everstinvirkatalossaan Saaren kartanossa Mietoisissa, ja Turun kaupunginarkkiteh ti C. Nils Hasselbomin kaltaiset, niin sanot tuun nousevaan keskiluokkaan kuuluneet Säätiön intendentti Ulrika Grägg toivottaa vieraat tervetulleiksi Kankaisiin ja kesäkahvilaan. Julkisivujen nykyinen ilme on pääpiir teissään peräisin tästä korjauksesta
kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. (AK) Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti. Miltä ajalta sormus on, ja mikä on sen vakuu tusarvo. Tuolit on joskus maalattu valkoisiksi. Tuoli ei ole siinä mielessä aito, että se olisi Michael Thonetin (1796–1871) perustaman yrityksen valmistama, mutta se kuitenkin noudattaa wieniläishuonekalujen periaatteita: se on koottu kuumassa höyryssä taivutetusta pyökistä ja liitetty puutapein. Tällaisen harvinaisen sormuksen vakuutusarvo on noin 4 000 e. Vastauksen antoi Rauno Nuotio helsinkiläisestä koruliike Desseinistä. On ko niillä vanhan esineen arvoa vai voisiko ne esimerkiksi maalata. Art deco -sormus Sain tämän timanttisormuksen edes menneeltä mieheltäni vihkisormuksek si. Näin tehtyjä kalusteita kutsutaan wieniläishuonekaluiksi Thonetin asuinpaikan mukaan. Sormuksen sivutkin ovat taidokasta työtä. Tuolit voi maalata. ASIANTUNTIJAT › Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja 1 2 1. Minulla on niitä useita. Wieniläistuoleja ja niiden erilaisia muunnelmia on valmistettu useissa Euroopan maissa 1900-luvulla. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Tuolin esikuva on Thonetin malli numero 18, joka tuli tuotantoon 1876. Todella hienossa 1930-luvun kultasormuksessa on käytetty timantteja ja safiireja, joissa molemmissa on vaativa, ns. Se on hänen sukunsa perintökoruja. Kultapitoisuus on 18 karaattia (promilleina 750). Lähetä meille oma kysymyksesi! Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi Antiikki & Design kysy esineistä 73. Siinä ei ole leimoja, vain luku 750. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Safiireissa on art decon suosima kulmikas carré-hionta. Vakuutusarvo on 80 e / kpl. Wieniläistuoli Minua kiinnostaisi tietää, onko tuolini ai to vai kopio. 2. Kuvia ei palauteta. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. näkymätön istutus. Teidän tuolinne on tehty Romaniassa ehkä 1960–70-luvulla
Omistajalleen taulu on tullut vuonna 1977. Päätuotteena tehdas valmisti koko olemassaolonsa ajan ikkunalasia. Vasemmalla on Santahamina ja oikealla Laajasalon ranta. Hinta-arviokin kiinnostaa. (AK) 5. Signeeraus on A W.rd, A W-nd, A Ward tai ehkä A Wind. Emme löytäneet niistä tietoa netistä. Aiheen takia maalaus on joka tapauksessa hieno. Kotimaiset lasitölkit Ovatko Tuorsniemen tehtaan lasipurkit harvinaisia ja arvokkaita. Olisi kiinnostavaa tietää, onko tölkeillä yhteyttä Tuorsniemeen, esimerkiksi omistajan sukuun. 3. Näin voisi löytyä vahvempaa tietoa siitä, että ky5 6 4 Helsinki-aihe nostaa maalauksen arvoa. Valmistaja on ilmeisesti Metalliteos Merva. W. Helsinki-aiheen ja kirkkaiden värien ansiosta maalauksen arvo voi nousta tunnistamattomanakin 200–300 e välille. Jakkaroihin on vaihdettu markiisikangas. Kuvan perusteella paistivati näyttää krakeloituneelta, minkä takia lasitteen alle on päässyt likaa. Arkkitehti Aarne Ervi suunnitteli kuvan jakkaran 1950–60-luvulla, mahdollisesti puutarhakäyttöön. Tölkit eivät vaikuta näin vanhoilta, eikä Tuorsniemen lasitehdas tiettävästi ole valmistanut kirkasta lasia. (TP) 4. Se vaikuttaa hinta-arvioon. Tuorsniemen lasitehdas sijaitsi Porin lähellä ja toimi 1781–1868. Tarjoiluvadin lisäksi minulla on samaa sarjaa 6 ruokalautasta ja 7 pienempää lautasta. Finch. Yhdessä purkissa on pieni lovi. Onko teoksella arvoa. Sen jälkeen kaupunkinäkymien ja värimaalausten suosio on kasvanut uusiin mittoihin. Jakkaran vakuutusarvo on 180 e / kpl. Olisiko teillä tietoa taiteilijasta ja aiheesta. Hevossalmi-maalaus Tiedän taulusta vain, että se on tullut kotiini 1977. Tällaisia tölkkejä valmistivat oikeastaan kaikki suomalaiset lasitehtaat 1800-luvulla, osittain vielä 1900-luvun alussakin. Arabian paistivati Olen yrittänyt etsiä nimeä astiasarjalle. Kuvasta päätellen tölkeissä on pohjassa rosoinen punttelin jälki: muottiin puhaltamisen jälkeen tölkin pohjaan on kiinnitetty rautatanko eli puntteli, ja suu on muovattu lopulliseen muotoonsa. Huvipurjevene palaa kotiin Hevossalmen läpi. Mallia on valmistettu lukuisilla eri kasviaiheisilla koristeilla, enkä löytänyt tälle koristeelle nimeä. Paistivadin vakuutusarvo on 25 e, lautaset 15–25 e / kpl, jos ne ovat hyväkuntoiset. Paistivati on Arabian AQ-malli, ja leiman perusteella se on valmistettu ajalla 1893– 1917. Design 1969 Journal -lehti kertoi Metalliteos Mervasta, että se on suuri suomalainen teräsputkikalusteisiin keskittynyt yritys. (AK) 6. 3 Antiikki & Design kysy esineistä 74. Vaikka houkutus olisi suuri, on toiveajattelua nähdä kirjaimissa tunnettu A. Ihanasta purjehdusaiheesta on niin vähän taustatietoja, että tekijän jäljille on vaikea päästä. Auringonlaskussa siintää Helsingin horisontti. Jälki-impressionistiset sateenkaarivärit edustavat 1910-luvun maalaustaiteen uusimpia virtauksia. Maalaus on tehty sen jälkeen, kun Hevossalmen rautainen kääntösilta rakennettiin 1910–13, mutta ennen kuin se remontoitiin vuonna 1959. Sille ovat suunnitelleet muiden muassa Ilmari Tapiovaara, Esko Pajamies, Antti Nurmesniemi, Matti Halme ja Yrjö Kukkapuro. Aarne Ervin jakkara Minulla on jakkaroita (korkeus noin 40 cm), joiden suunnittelijan haluaisin tietää
Kameramalli oli yleinen 1930-luvulta 1970-luvulle, ja eniten sitä käyttivät lehtikuvaajat. Esinettä sanotaan myös lankarullamaljaksi. Käyttökunnosta ei ole tietoa. Jalallinen maljakko on Kupittaan Saven tuotantoa. Maalauksen vakuutusarvo on 150 e. Vakuutusarvo on 60 e. Muutoin ehjän kellon alareunan kulmassa on pieni kolhu. Se on avaimella vedettävä ja toimiva. Kameran merkki on Meopta Flexaret III, ja se on tehty Tšekkoslovakiassa 1948. seessä ovat todella Tuorsniemen tölkit. Kuka hän on. Uusrokokoon henkeä Haluaisimme tietoa perintönä tulleesta keramiikkamaljasta, jonka korkeus on noin 16 cm. Tämä Torsten Heickellin maisema on kuitenkin mukava teos, joka kuvaa kesäistä auringonnousua tai -laskua mahdollisesti Pohjois-Suomessa. Isä-Heickell oli poikaansa tunnetumpi ja nykyään arvostetumpi maalari. Taiteilija on tavoittanut teokseensa seesteisen tunnelman, joka lupaa lämmintä ja poutaista kesäpäivää. Uusrokokoohenkinen maljakko oli erikoisuus ja tyyliltään jo vanhahtava verrattuna Kupittaan tuon ajan normaaliin muotoilulinjaan. Kyseessä on Torsten Heickell (1897–1981), maisema-aiheisiin keskittynyt suomalainen taidemaalari. Sain sen lahjaksi ystävältäni, joka oli ostanut sen Virosta. Kaksisilmäinen kamera Haluaisin tietoja ja hinta-arvion kamerastani, jolle on myös laukku. Mikä on arvo. 80 cm). 8. Kellon käyntiaika on 14 vrk. Mallin arvostetuin merkki on yhä saksalainen Rolleiflex, jonka kameroiden hinnat ovat käytettyinä sadoista eurosta useisiin tuhansiin. Antiikkikelloihin erikoistunut Vesa Hyvärinen Longitudi-liikkeestä kertoo, että kello on Junghansin 1900-luvun alun seinäkello. Kysyjän kamera on tšekkiläisvalmisteinen Rolleiflex-kopio, jota tuotettiin Meoptan tehtaalla nimillä Flexaret III sekä Flexaret III A vuosina 1948–1956. Jos ääni on epätasainen tai pysähtelee, edessä on 150–250 e huolto. Vakuutusarvo on 150 e. Sen voi testata mekaanisista kameroista seuraavalla tavalla: suljin säädetään sekunnin aikaan (jos sellainen on), ja jos laukaisun jälkeen jarrumekanismista kuuluu noin sekunnin kestävä tasainen surina, suljin toimii. Jugend-Junghans Olisin kiitollinen, jos saisin arvion vanhasta Junghansin seinäkellosta (kork. Torsten Heickellin maisema Maalauksen (50 x 40 cm ilman kehyksiä) on signeerannut T. 8 9 10 7 Testaa sulkimen toiminta helposti! Antiikki & Design kysy esineistä 75. Heikell. (AK) 9. Samanlainen maljakko löytyy tehtaan vuoden 1941 kuvastosta. Heinkell tai T. Toimivan Flexaretin arvo on Ebayn toteutuneissa kaupoissa 60– 80 e, suora ostoarvo esimerkiksi Tampereen Kameratori-liikkeessä 15–30 e. (KK) Tölkkien vakuutusarvo on yhteensä 100 e, arvio Antti Kaijalainen, A & D. Teos edustaa tekijälleen tyypillistä maalaustapaa, varsinkin veden kuvaamisessa. Valokuvahistorian tutkija, FL Hannu Sinisalo kertoo, että kyseessä on kaksisilmäinen rullafilmikamera, jossa ylin optiikka on tähtäystä ja alempi kuvaamista varten. Pohjassa ei ole mitään merkintää. Kamera näyttää hyväkuntoiselta, mutta sulkimen toimivuus on tärkeä. (AK) 10. Isänsä, taiteilija Arthur Heickellin (1873–1958) tavoin hän oli tuottelias. Kello on muotoilultaan jugendia, mutta koneistoltaan se on tavallinen. 7
Koko leimassa on viisi ”lehteä” ja keskellä naisen kasvot. Metso on tyypillisessä soidinasennossaan. Sisäpuolen kultauksella on haluttu korostaa esineen hienoutta. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI/FOTONOKKA Antiikki & Design luupin alla 76. JUGEND NÄKYY lippaassa etenkin jalkojen muodossa sekä kaiverruskoristelussa. Sen voi ajoittaa noin vuodelle 1900, sillä se on tyyliltään 1800ja 1900-lukujen vaiheessa vaikuttanutta jugendia. Suomalaisen jugendin suosimia koristeaiheita olivat männynkävyt, havut, karhut ja oravat. Tyylitelty kasvija eläinaiheinen ornamentiikka oli suosittua. Sokeri ei syövytä hopeaa, toisin kuin suola. Erityisen suosittuja ne olivat empiren ajalla 1800-luvun alussa. 1800-luvun loppua hallinneille kertaustyyleille vasta is kuksi syntynyt jugend pyrki kokonaistaideteoksiin ja korosti käsityötä, materiaalien aitoutta ja muotokielen epäsymmetrisyyttä. Lukko sokerilippaissa kävi harvinaiseksi 1800-luvun lopulla. Tie du ste lut An tii kk ilii ke R. M uu ri 04 55 3 13 78 Vasemmalla Itävalta-Unkarin hopealeima, joka on jäänyt puolittaiseksi. Ornamentiikassa on sekä pehmeyttä ja kaarevuutta että itävaltalaiselle jugendille (Sezessionstil) tyypillistä suoralinjaisuutta. Vanhempaa perinnettä edustaa lukko, joka harvinaistui jo 1800-luvun lopulla. Erilaiset linnut haukoista papukaijoihin olivat koristaneet hopeaesineitä aiemminkin. Sokeri yleistyi Euroopassa kahvin, kaakaon ja teen käytön myötä. Tämä hopeinen sokerilipas on peräisin Itävalta-Unkarista. Kannen nuppina on Keski-Euroopassa yleinen Tetrao urogallus major eli saksanmetso, jota esiintyy myös Etelä-Suomessa. SOKERILIPPAAT kehittyivät 1600-luvulla, ja ne tehtiin usein hopeasta, sillä sokeri oli ennen vanhaan suolan tavoin arvokas mauste. Metso kannen nuppina ei ole jugendin keksintö. Jaloissa on jugendille ominaisia tyyliteltyjä kasviaihekoristeita. Myös kaarevat linjat ovat tyylille tyypillisiä. Metsoa kuusen rungolla voi kuitenkin pitää erikoisena aiheena, jolla on ehkä haluttu korostaa Itävalta-Unkarin luonnon erityispiirteitä. Metso vartioi sokeria Hopeinen sokerilipas, Itävalta-Unkari noin 1900, hinta 780 e, Antiikkiliike R. Oikealla tuntemattomaksi jäävän tekijän (FB) leima. Muuri
KESKEISELLÄ SIJANNILLA on toinen puolensa. Semmoisesta tykättiin, varsinkin kun mies vielä perusti eläkekassan, orpokassan ja lastenkodin. Miksi suurvalta Venäjäkään muuten olisi perustanut pääkaupunkiaan sen rannalle. Milloin ei sodittu, raavittiin kulkutaudin rokkoja tai kaivettiin nälkään nääntyneille lapsille hautoja. Euroopan kemikaaliviraston johtajakin oli kuullut jutut periferisyydestä, mutta Helsinkiin muutettuaan yllättyi kaupungin todellisesta sijainnista. Leskikuningattaren henkirykmentin komentaja Johan Adam Cronstedt puolestaan järjesti ranskankielisiä teatteriesityksiä. Pitäkääs äijät pienempää ääntä! kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Ehrensvärdin poikakin huvitti ystäviään piirtämällä hävyttömiä kuvia makuukamareista. AUGUSTIN EHRENSVÄRDILLÄ näyttää olleen residenssissään mukavaa. Täällähän on ollut kaikkea mitä kreivillinen elämä edellyttää. Syrjäisyyspuhe on siitä ikävää, että niin kuin muutkin puheet, se alkaa toteuttaa itseään. Suvipäivä vaimenee ja mieleeni nousevat tv-ohjelmien tylsien miesten narinat. Uudenvuoden päivänä 1764 illallisvieraat toivat Albergan kartanosta Leppävaarasta mukanaan valmiin paistin, sillä Viaporin komendantintalon taloudenhoitaja ei ollut taitava ruoanlaittaja. Tarinat siitä, miten syrjässä täällä Suomessa aina on eletty. Ehkä se maistui punssin, viinien, bischoffin, mantelikakun ja omenakompotin kanssa. 77 Antiikki & Design VIAPORIN VASTAISKU AURINGONVALO TULVII Suomenlinnan rakentajan Augustin Ehrensvärdin kotitalon saleihin. Pitäkääs äijät pienempää ääntä! Kartanlukutaidon lisäksi kaivattaisiin historiantuntemusta. Syreeni lemuaa, jossain surisee kimalainen. Voi kun ne näkyvät hyvin! Opasteista opin, miksi tämän ajan talot ovat valoisia. Itsensä syrjäisiksi kokevat ihmiset käpertyvät itseensä ja sulkevat rajat. Herralla näyttäisi pilkistävän jokeri hihan käänteessä, toinen liivin alla. Mistä pahat puheet luoksemme kiemurtelevat. Museo ei tunnu Keski-Euroopan linnojen jälkeen lainkaan periferiseltä. Förmaakiin on kustavilaisen kristallikruunun alle istutettu kaksi nukkea pelaamaan korttia. Vaan huonosti kävi, eikä runoilija halua edes mainita Viaporin antautumisen syypäätä, Carl Olof Cronstedtia. Ehrensvärd se oli, kun täällä ensimmäistä piirustuskoulua piti. Lääniä olisi ollut muuallakin. Niiden perinnettä jatkaa Hyvän omantunnon raveliiniin ovelasti sommiteltu kesäteatteri. Ihaillaanpa Suomenlinnaa ulkoa ennen kuin pientareiden keltaiset pukinparrat sulkeutuvat iltapäiväksi. Jotkut entisaikojen historiantutkijat väheksyivät ainakin Helsingin 1700-luvun historiaa kahdesta syystä. Ikkuna-aukkoja voitiin suurentaa uudenlaisten kakluunien paremman lämpötehon ansiosta. Kaukana nietoksissa kuultiin sotamiehen lausuvan kalvain huulin ”Viapori” – ”Lämmitti se liekin lailla, niin kuin koti kaukomailla”, kirjoitti Runeberg. Kristallikruunut, kakluunit ja ranskan kieli sammuvat. Haluttiin joko korostaa pääkaupungiksi tulon merkitystä tai hehkuttaa Turun ja muiden kaupunkien loistoa. Pelkkä Viapori kertoo totuuden. Paitsi että keittiössä ei häärinyt mikään Carême. Suomenlahtea on täytynyt varustaa, koska se on ollut niin keskeinen paikka. Kauneimpana kesäpäivänäkään ei voi väittää, että Suomi koskaan olisi ollut lintukoto. Kakluuneihin oli nimittäin kehitetty lämpöä varaavia savukanavia, mikä vähensi vaikeasti saatavan polttopuun kulutusta. Mikään ylpeilijä hän ei silti ollut: kulki työmailla hiukset puuteroimattomana, saappaanvarret rutussa ja hatunlierit lerpallaan. Mutta näenkö taivaalla tumman pilven. Lintukoto: sinnepä lapseni saatan. Hiekkatiellä tulee vastaan kuvataidekoululaisia valtavat maalausalustat kainaloissaan
Kauniiksi kokonaisuuksiksi sisustettu liike on erikoistunut talonpoikaisantiikkiin. Yhdistelen talonpoikaisesineisiin kotimaista ja ruotsalaista posliinia ja lasitavaraa hieman rekvisiitaksi. Aikoinaan minulla oli liikkeessä mahonkisia lipastoja, mutta ne eivät tuntuneet omilta. Kierrän ahkerasti ympäri Pohjanmaata etsiessäni sopivia esineitä liikkeeseen. Talonpoikaisesineiden kuluneet värit sointuvat yhteen luonnostaan. Kauppias on halunnut tehdä liikkeestään harmonisen kokonaisuuden. Kustavilaistyylinen kaappi on Kristiinankaupungista vuodelta 1870, 1 250 e. Täällä Kokkolan seudulla on valmistettu taidokkaita talonpoikaishuonekaluja. Iso keinuhevonen 550 e, pienempi 398 e. Oma koti oli jo valmiiksi kalustettu, ja aloin myydä kunnostamiani kalusteita. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO joitakin hullutuksia, kuten kirkuvan keltaiseksi maalattu korituoli. – Pidän erityisesti talonpoikaisista kaapeista, tuoleista, puuvadeista ja arkuista. Antiikki & Design 78 liikkeessä Vierailemme erilaisissa vanhan tavaran kaupoissa.. Valaisimia en myy. Liikkeen linja on syntynyt yrityksen ja erehdyksen kautta. Välillä minulla on täällä 1800-luvun hevoset ovat oman aikansa ”leikkiautoja”. Koristeveistetyt jätän suosiolla muille. Mitä liikkeessä myydään. ”Talonpoikaisesineiden värit sointuvat yhteen” Kokkolassa toimivan Antik Helén -liikkeen omistaja Heidi Helén nauttii työstään pohjalaisten talonpoikaisesineiden parissa. Hankintoja tehdessä huomaan valitsevani vain yksinkertaisimmat ja suoralinjaisimmat mallit. – Pidän asetelmien teosta liikkeeseen. Lopulta minulle kävikin niin, että korjatuista huonekaluista tuli ylituotantoa. Käytännössä huomasin sen siitä, että en osannut yhdistellä mahonkisiin huonekaluihin oikein miKOKKOLAN vanhankaupungin, Neristanin, kupeessa sijaitseva antiikkiliike Antik Helén on kauppiaansa Heidi Helénin näköinen lattiasta kattoon. Miten olet tullut alalle. Kun esineet näyttävät hyvältä yhdessä, asiak kaankin on helpompi tarttua niihin. Suoralinjaiset huonekalut ja niiden kuluneet värit puhuttelevat häntä. – Olen aina ollut kiinnostunut vanhasta tavarasta. Kauniisti käsinmaalatut kirjan sivut esittelevät kansallispukuja, 10 e/kpl. Jo parikymppisenä kunnostin ja maalasin vanhoja huonekaluja. Uuden myymälätilan lattialankut ja hirsiseinät ovat kierrättettyä, oikeaa antiikkia. Liikkeen tiloiksi laajennettiin ja kunnostettiin vanhan puutalopihapiirin pieni piharakennus
Lasivitriinit ovat kestosuosikkeja, niitä kysytään vuodesta toiseen. Vanha silinteri hatturasioineen 79 e. Kaikki liikkeessäni myytävät esineet ovat tarkoitettu käyttöön, ja ne voi myös ottaa käyttöön saman tien. Soma pyykkilauta 39 e. Antiikki & Design 79 liikkeessä. Pienet pöydät löytävät nopeasti uuden kodin. Niiden sesonki on syksyllä, kun halutaan paikka pöytävalaisimelle. – Kokkolan seudulla seurataan paljon ruotsalaisia sisustuslehtiä. Asiakkaat etsivät usein juuri jotain tiettyä esinettä, joka on ollut esillä lehdessä, vaikkapa näkkileivänrei’ittäjää. 044 367 7140, www.antikhelen.fi. Ne eivät vain puhuttele minua, toisin kuin rehelliset ja reilut talonpoikaisesineet. Heidi Helénin rakas harrastus on ratsastus. Heidi Helén kunnosti ja laajensi vanhan piharakennuksen Antik Helénin liiketilaksi. tään. Liikkeen lattiat ja hirsiseinät ovat kierrätettyä antiikkia. Mitä nyt kysytään. P. Vitriinejä on alun perin valmistettu vain vähän. Kesäistä valkoista posliinia, terriini 79 e. Keraamiset munat houkuttelivat kanoja munimaan, 15 e /kpl. Antik Helén, Pakkahuoneenkatu 21, Kokkola
Antiikki & Design 80 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 www.lape.net/AD Pyydä ilmaiset esitteet: 019-2482336 Postimerkkiliike LAURI PELTONEN Oy Luotettavaa postimyyntiä vuodesta 1920 lähtien! Keräilijän tavaratalo Suomen Antiikki ja Keräily Oy www.suomenantiikki.fi puh. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt HURAHDA ANTIIKKIIN! ¿ www.antiikkidesign.fi www.facebook.com/antiikkijadesign. 050-5181 311 ANTIIKKI.FI SUOMEN LASIMUSEO Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki Avoinna ti-su 10-18 www.suomenlasimuseo.fi Alma Jantunen Maria Jutila Toni Kokkila Susanne Koskimäki Joonas Laakso Kaappo Lähdesmäki Johannes Rantasalo Kimmo Reinikka Helmi Remes Matti Vilppula 10 SUOMALAISTA LASITAITEILIJAA 20.5.-31.12.2016 OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä
Billnäsin antiikkija perinnepäivät, Billnäsin ratsastuskoulun alue. Nuutajärven Galleria osuuskunta NuGO ja huutokauppahuone Piijuska Ky, www.lasivitriini.fi. Pieksämäki • 16.7. Seinäjoki • 8.7.–7.8. • 24.8. • 23.8. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Lasivitriini, uuden ja vanhan lasin tapahtuma, Nuutajärven lasikylä. Elokuun kuukausihuutokauppa (taide ja veistokset), Tehtaankatu 27. ExpoNova, p. Antiikki-, taideja keräilymessut, Poselli, Nortamonkatu 12. Isonkyrön 1700-luvun markkinat, Kotiseutumuseon ja Vanhan kirkon alue, Museotie 4. Rauma • 10.9. Helsingin Messukeskus, p. 040 194 8770, www.1700-lmarkkinat.net. Tietoja tapahtumista voi lähettää osoitteeseen antiikkidesign@ fokusmedia.fi. Antiikki-tapahtuma, Art Helsinki ja Habitaresisustusmessut, Messukeskus. Tarkista tiedot järjestäjiltä. Urjala • 27.8. Tampere • 17.9. Asuntomessut, www.asuntomessut.fi. 040 450 3250, www.finnexpo.fi. Rannikon Messut, p. Elokuun kuukausihuutokauppa, Hernepellonkuja 8–10. Kustavi • 13.–17.7. ExpoNova, Tapahtumat p. NYKYTAITEEN UUSIA AVAUKSIA JA KULTAKAUDEN MESTAREITA. Elokuun kuukausihuutokauppa (hopea, huonekalut, korut, lasi, posliini, matot, muu antiikki, sekalaista), Tehtaankatu 27. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Keräilijöiden ilta ke 7.9. Loviisa • 27.–28.8. Loviisan Wanhat Talot, avoimet ovet kaupungin vanhoissa taloissa. P. TERVETULOA NAUTTIMAAN TAITEESTA, HISTORIASTA JA HYVÄSTÄ RUUASTA! VUODEN KOTIMAAN MATKAILUYRITYS 2016 KÄYKÄÄ ROHKEASTI PIDEMMÄLLE! a n t i i k i n , v i n t a g e n & v a n h a n t a i t e e n m y y n t i t a p a h t u m a m e s s u k e s k u s h e l s i n k i 7.–11.9.2016 Lataa Messukeskuksen mobiiliappi iOStai Android-laitteelle ja tutustu messuihin! Mukana yli 70 kauppiasta. Helander, p. www.loviisanwanhattalot.fi. Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Vitsiälän lava ja Vitsiälä Sali, Vitsiälänraitti 124, Hauho. Muotojen mestari Hiort af Ornäs -näyttely. Hämeenlinna • 6.8. klo 18–20. Lisää tapahtumia www.antiikkidesign.fi. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Voimassa 11.6.–31.8.2016. • 7.–11.9. antiikkidesign.fi Antiikki & Design 81 minne mennä JÄÄ YÖKSI! MÄNTTÄ-PAKETTI alk. Retro ja vintage esillä Nostalgia-alueella. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Isokyrö • 12.–14.8. Rautjärvi • 16.–17.7. www.simpeleenantiikki.fi. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat, Kauppaoppilaitos (Tredu), Sammonkatu 45. 02900 319 52, www.helander.com. • 7–10.7 Fiskarsin Antiikkipäivät, Fiskarsin Vanha veitsitehdas. Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko, Kustavin kirjallisuusyhdistys, 044 591 2396, www.vkkustavissa.fi. www.billnasantiikkipaivat.fi. Lisää tapahtumia www. Raasepori • 7–10.7. Mänttä | (03) 488 6800 | serlachius.fi Puhtaiden makujen ravintola Gösta ravintolagosta.fi Serlachius-bussilla Tre Mänttä Tre suoraan museoihin! Greg Mort, osakuva teoksesta Zero-G Apples, 2008. Savo Vintage, Vintageja retrokulttuurin messut, Kulttuurikeskus Poleeni, www.savovintage.info. www.fiskarsinantiikkipaivat.fi. Antiikki ja Keräily Kesäpäivät, Simpeleen Kivijärven koulu, Simpeleentie 40. Helsinki • 6–7.8. Noora Schroderus, Suojaväri, 2016. antiikkitapahtuma.fi. majoitus 2hh:ssa (Mäntän Klubi, ArtHotel Honkahovi, Hotelli Alexander, Rapukartano) ja liput (Serlachiusmuseot, Kuvataideviikot, Taidekeskus Honkahovi). 0500 886 217, www.rannikonmessut.com. /hlö/yö 67e Sis
Se on valmistettu 1950-luvun alussa ja on viehkeistä naishahmoistaan tunnetun Laila Zinkin käsialaa. Laila Zinkin maljakko viehättää romanttisella 1950-luvun tyylillään. Se ei mielestäni kaipaa kukkia, sillä ne on jo maalattu sen pintaan. Olen kerännyt myös muita hänen suunnittelemiaan keramiikkaesineitä. Hän tiesi minun aina rakastaneen sitä. Luin tarinan pariskunnasta, joka hankkiutui eroon kauniista vaasistaan, koska rikkoutumisen pelko oli heille liikaa. TOIVOISIN, että maljakko tulisi merkitsemään myös jälkipolville yhtä paljon kuin minulle. Tämänkin vaasin kukkatarhassa eletään ikuista kesää, joka on minun kaltaiselleni vilukissalle mieluinen vuodenaika. Joskus olen pitänyt siinä ruokoja muistuttaakseni itseäni sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, mutta toisaalta se toimii jo keramiikkaveistoksena. Pidän myös maljakon mustavalkoisesta viivakuvioinnista. PARASTA Laila Zinkin töissä on, että ne muistuttavat kauneudessaan onnellisista hetkistä. ”Maljakossa on ikuinen kesä” Näyttelijä Tiia Lousteen romanttista puolta heijastaa eleganteilla naishahmoilla ja kukkakuvioilla koristeltu keramiikkavaasi. Ainoa ikävä puoli maljakossa on, että pelkään pudottavani sen esimerkiksi siivotessa. On kuitenkin mahdotonta ennustaa lapsiensa makua tai elämäntilannetta. Käsinmaalattu viivakuviointi on innostanut keräämään muutakin mustavalkoista keramiikkaa. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG SAIN TÄMÄN korkean maljakon äidiltäni Mirjami Lousteelta (os. Se on innostanut minut keräämään mustavalkoista keramiikkaa. Rindell) nelisenkymmentä vuotta sitten häälahjaksi. Vaasi on jo kokonsa vuoksi hyvin raskas, joten en täytä sitä juuri koskaan vedellä. Hän ihailee keramiikan pehmeitä muotoja ja käsityön tuntua. Äitini suku oli Turun seudulta, joten tämä Kupittaan Saven vaasi muistutti hänen kotiseudustaan. Jos maljakkoni ei hivele heidän silmäänsä, toivon että se päätyy jollekulle sellaiselle, joka arvostaa sen kauneutta. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Keramiikkataide vetoaa näyttelijä Tiia Lousteeseen
Taide Tähdet taivaalla ja taiteessa Petri Vainion torppa HUONEKALUT HETI KÄYTTÖÖN Olympiakeräilijä Design Helena Tynell Kesämessujen löydöt Antiikki & Design 83. Uusi Antiikki & Design ilmestyy 17.8. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä