7 vanhanajan KEITTIÖTÄ DEKKARISTI OUTI PAKKANEN ”Hankin art decoa Berliinistä ja Pariisista” OLYMPIAMUISTOT HELSINGISTÄ Keräilijää viehättää 1940–50-luvun tyyli Antiikkimessuilla SISUSTAJAN VINTAGE Kaunis koti Keramiikka koskettaa Designlasi Rakastettu Helena Tynell O LY M PIA M U IS TO T H EL EN A TY N EL LIN LA SI BO SG ÅR D IN KA RT AN O 8/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 152 8/2 016 + 3 antiik kikotia!
klo 18–20 Runsas ohjelma Lisätietoja: antiikkitapahtuma.fi / Liput: shop.messukeskus.com Lataa Messukeskuksen mobiiliappi iOStai Android-laitteelle ja tutustu messuihin!. a n t i i k i n, v i n ta g e n & v a n h a n ta i t e e n m y y n t i ta p a h t u m a m e s s u k e s k u s h e l s i n k i 7.–11.9.2016 Mukana yli 70 kauppiasta Muotojen mestari Hior t af Ornäs -näyttely Retro ja vintage esillä Nostalgia-alueella Keräilijöiden ilta ke 7.9
Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 23. Kirjoittajat löytävät pohjalaistaloista kiinnostuneista kolmenlaista väkeä. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi Kädenjälki savessa, s. Vilkaisepa sivulta 12 alkavaa juttuamme Söderholmien talosta Stundarsinkylässä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. 21 Äänestä parasta juttuamme, voita Pentikin uusia Usva-astioita! s. 34 maija.toppila@fokusmedia.fi Antiikki & Design 3. Pureutujat ovat historiaan vihkiytyneitä asiantuntijoita, jotka arvostavat alkuperäisyyttä ja tuntevat tarkkaan vanhat rakennustekniikat. Heille uusi mutta perinteisen näköinen ja kylämaisemaan istuva talo voi olla vanhaa mieluisampi. TALOT JA TAVARAT Kyllä vanha pohjalainen talo on hieno. Siitä vain, ei se ole syntiä. Mihin joukoon itse kuulut, jos samaa jakoa sovelletaan antiikkikalusteisiin. Jäljittelijöille aitoutta tärkeämpää on toimiva nykyelämä. Keräilijälle vastaus on selvä, mutta entä sisustajalle, jolla ei ole aikaa odottaa sen alkuperäisen löytymistä. Todellisuus ei ole mustavalkoinen, kaikkia tarvitaan, jotta arvokas perinne ei jäisi vain pienen piirin intohimoksi. He ovat alan auktoriteetteja, kirjan sanoin ”kuin uskovat kansankirkossa.” Ammentajille, vaikkapa artesaaneille, pohjalaistalojen muodot ja koristeaiheet ovat inspi raation ja tuotekehittelyn lähde. Inspiroivaa antiikkisyksyä! pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Kelpuutatko kotiisi vain aidon 1700-luvun tuolin, vai kävisikö laadukas ”näköispainos” 1900-luvun alusta tai peräti 2000-luvulta. Siihen liittyy pieni mutta sisällöltään painava uusi kirja, Matti Mäkelän ja Sulevi Riukulehdon Komeat pohjalaistalot, jonka on julkaissut Ruralia-instituutti. Mikä tunnelma! Seinäjoen asuntomessujen yksi teema oli pohjalainen rakennusperinne. 79 Kyökissä vanhaan malliin, s. Sen mittasuhteet, värit, ikkunoiden katse
17. 22 ”Tunsin olevani sinut lasin kanssa” K Lasitaiteilija Helena Tynellin tuotannosta kertoo Suomen lasimuseon intendetti Kaisa Koivisto. 29 Hannu Väisänen Kolumnisti kirjoittaa New Yorkista. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. Sivu 40 Antiikki & Design 4. Sisältö Kulta hehkuu valaisinsuunnittelijan kesäkodissa. elokuuta 2016 numero 152 3 Pääkirjoitus Talot ja tavarat. 12 Pohjalaistalot muuttivat Stundarsiin Tove ja Jalle Söderholmin pihapiirin rakennukset on siirretty Stundarsinkylään eri puolilta Pohjanmaata. 30 Olympiamuistoja Helsingistä K Keräilijä-sarjassa tapaamme Risto Järmälän, jolla on mittava kokoelma vuosien 1940 ja 1952 olympialaisia varten tuotettuja esineitä. 20 Kaunis koti K Suomalainen taidekeramiikka herättää aistit. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat
50 Janne Koskinen Kolumnisti on käynyt Drottningholmin linnateatterissa. 71 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 7 vanhanajan KEITTIÖTÄ DEKKARISTI OUTI PAKKANEN ”Hankin art decoa Berliinistä ja Pariisista” OLYMPIAMUISTOT HELSINGISTÄ Keräilijää viehättää 1940–50-luvun tyyli Antiikkimessuilla SISUSTAJAN VINTAGE Kaunis koti Keramiikka koskettaa Designlasi Rakastettu Helena Tynell O LY M PIA M U IS TO T H EL EN A TY N EL LIN LA SI BO SG ÅR D IN KA RT AN O 8/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 152 8/2 016 + 3 antiik kikotia! 33562_.indd 1 3.8.2016 11:15:02 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Karhea keramiikka vetoaa tunteisiin ja houkuttelee koskettelemaan. Sivu 22. 40 Valoa ja vanhoja esineitä Petri Vainio testaa suunnittelemiaan valaisimia torpallaan. 60 Edellisen elämän kabareetanssija K Retrofiili-sarjassa dekkaristi Outi Pakkanen. 4. sivu 74 Juliste kertoo, että olympia-arpajaiset pidettiin 22. Värikäs papukaija piristää kotia. sivu 20. 62 Taiteen ja tieteen tähdet Serlachius-museo Göstan näyttely kertoo avaruudesta taiteessa. 34 Kyökistä keittiöön K Keittiön vauhdikas kehitys 1900-luvun alusta 1970-luvulle. 82 Minun antiikkini Pauliina Laitinen-Littorin ja aviomiehen lahjoittama sormus. 74 Kotoisat kaunistukset K Löytöjä kesän antiikkitapahtumista. Helena Tynellin suositut Aurinkopullo ja Pala olivat tuotannossa 1964–76. 79 Vastaa ja voita! Arvomme Pentikin astioita. Sivu 30. Kannessa K Antiikki & Design 5. 52 ”Jo pikkupoikana ihailin talon esineitä” Olli Melander osti 1920-luvulla rakennetun Koskenniskan talon takaisin sukuun. Sota siirsi kisoja 12 vuotta. 1939. 78 Luupin alla Mitä art deco -teekannu kertoo. 66 Kartano tammien keskellä Bosgårdin kartano on tunnettu charolais-karjastaan. Ks. 46 ”Villa muotoutuu kankaista parhaiten” Perinne elää -sarjassa tapaamme verhoilija Keijo Matilaisen. Dekkaristi Outi Pakkanen rakastaa 1920-lukua ja art decoa. Retrofiili-sarja sivulla 60. 81 Minne mennä Syksyn antiikkitapahtumia
Mutta eihän tämä olekaan sisustuslehti, vaan asialehti. Tuula Pesonen, Kaarina OLI MIELENKIINTOISTA lukea Pentikin tuotteista ja niiden synnystä. Tuija Peltomaa tekee erinomaisia juttuja! Soile Lähteenmäki, Helsinki KIITOS ”vanhojen talojen” kotien esittelystä. Arvomme vastanneiden kesken Jaakko Heikkilän Venetsia-teoksen Veden kätkemiä huoneita. Pöytäryhmä löytyi Fidasta. Luunvalkoinen rapattu pinta säkenöi aamupäivän auringossa. Toiseksi tuli Katri Lehtolan kirjoittama ja kuvaama juttu Korpisten Lintilästä. Tässä voikin julistaa vanhojen keittiöiden asukkaille ja uudistajille vetoomuksen: kerro meille keittiöstäsi. Onnea voittajille! lukijalta Antiikki & Design 6. Tällä kertaa lahjana on Ateneum-opas, jonka voittivat Kristina Jusell-Tasa Hyvinkäältä, Arja Aalto Raumalta, Heidi Östring-Seestie Rengosta, Helena Riekki Oulusta ja Kurt Rhen Helsingistä. Ja vanhat kartanot ja linnat kiinnostavat aina. Talon rakenteet olivat hyvässä kunnossa, eikä kosteusvaurioita remontin aikana löytynyt. Alakerran ovelle johtavat leveät kiviportaat, joiden kapea tasanne täyttyy klassisista kesäkukista. Vuokko Seppänen, Oulu OLIPA TAAS HYVÄ LEHTI ja kaikkea kivaa luettavaa. Omistajat tekevät kulttuuriteon avatessaan kartanon yleisölle, vaikka samalla asuvatkin siinä itse. Nyt kirjan Yhdessä me olemme Pentik voitti Tuula Pesonen. Koska alakerta on kokonaan kivirakenteinen, on myös perinteisiltä puutalon alimpien hirsien lahovaurioilta vältytty. Myös nettisivuilta löytyy vaikka mitä! Saila Haikonen, Kemijärvi JUTTU LAUKON KARTANOSTA kiinnosti erityisesti. Juvi Kartanon upean Bellman-tuolin voitti Lisa Saares Espoosta. Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Alaja yläkerta ovat aina olleet jaettuna omiksi asunnoikseen, joten sisäänkäyntien paikkoja ei tarvinnut muutella. Pohjoisen tyttönä valitsin sitten jutun Anusta. Remonttiin tarttuminen ei perheitä pelottanut, vaan kaikki puhkuivat innosta. – Etsimme yhdessä mieheni veljen perheen kanssa vähän isompaa vanhaa taloa pääkaupunkiseudulta. Keittiön lattia maalattiin kirkkaan punaiseksi Betoluxilla. Yläkerrassa asuu isännän veli perheineen. Vuonna 1914 rakennettu kahden asunnon talo piti sisällään korkeat valoisat huoneet, leveät ikkunalaudat ja roppakaupalla ainutlaatuista tunnelmaa. Suurkiitos teille, kaikki toiveeni on huomioitu ja nykyisin lehti on niin ihana, että se pitää ahmia pikapikaa heti, kun postilaatikkoon kolahtaa. Osoite: antiikkidesign@fokusmedia.fi Toimitus LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT lehden parhaimmaksi Suvi Segercrantzin kirjoittaman ja kuvaaman jutun helsinkiläisestä 1950-luvun tyyliin sisustetusta kodista. Kaikkiin huoneisiin tehtiin kuitenkin pintaremontti, › Huoneet ovat korkeat ja valoisat, ikkunalaudat leveät. Parasta on, kun ne on tehty Suomessa. Leila Hanhivaara, Vantaa MUUTAMA VUOSI SITTEN lukijoiden toiveita kysyttiin lehden uudistamiseen. Räväkkä punaisen ja vihreän yhdistelmä hallitsee värimaailmaa. Anne Linnansaari, Viitasaari Kiitos hyvästä ideasta. Esimerkiksi eri aikakausien tyyliin sisustettuja koteja on hauska nähdä. Toivoin silloin enemmän tietoa keräilystä, antiikkiesineistä ja taiteesta. Kerro mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot sivulla 3. Eila Willman, Kuopio ANTIIKKI & DESIGN on tullut entistä monipuolisemmaksi. Tervetuloa 1950-luvulle kahden keräilijän kotiin! TEKSTI JA KUVAT SUVI SEGERCRANTZ R yhdikäs vanha kivitalo piileskelee vehreän pihan suojissa keskellä tiheään asuttua kerrostaloaluetta. Oli vaikea valita mieleisintä juttua, kun samalle viivalle asettuivat jutut Anu Pentikistä, Korpisten Lintilästä ja Laukon kartanosta. 1950-luvun kukkateline ja puutuoli antavat vieraalle vihjeitä kodin tyylistä. Paras juttu 5/2016 kotona ”En voisi asua värittömässä tilassa” Rahiseva jukeboksi soittaa letkeää svengiä, ja kahvit on katettu sirolle sohvapöydälle Arabian Eira-kuppeihin. Unelmien täyttymys tuli vastaan neljä vuotta sitten. Saisiko jossakin vaiheessa enemmän tietoa ja kuvia vanhojen talojen keittiöistä ja miten keittiöiden muutostyöt on toteutettu. Antiikki & Design Antiikki & Design 13 12 KIRJOITA MEILLE PIDÄN LEHDEN monipuolisuudesta, on kunnon juttuja eikä ”tilkkutäkkisilppua”, kuten useimmissa sisustuslehdissä. Perheen asunto sijaitsee kaksikerroksisen talon alakerrassa, johon on oma sisäänkäynti. Meille tärkeitä kriteerejä olivat paitsi alkuperäisenä säilynyt tunnelma, myös keskeinen sijainti ja viihtyisä piha, talon emäntä kertoo. Kun olet tilaajamme, olet automaattisesti mukana
Seuraava Plaza Koti ilmestyy 25.8. Nouda omasi lähimmästä Lehtipisteestä! S u o m e n t y y l i k k ä i n S i S u S t u S l e h t i • Design täyttää Helsingin • Kolme upeaa syyskotia • Olohuoneen ja makuuhuoneen päivitys
Tämä kuva on viime vuoden Antiikki-tapahtumasta. Antiikki & Design -lehti valitsee ensimmäistä kertaa tapahtuman kiinnostavimmat myynnissä olevat esineet, joita ovat arvioimassa asiantuntijamme Kari-Paavo Kokki ja Tuija Peltomaa sekä päätoimittaja Maija Toppila. (MT) Antiikki – antiikin, vintagen & vanhan taiteen myyntitapahtuma 7.–11.9. Niki de Saint Phalle: Leaping Nana, 1970. Taiteilija kutsui Nanaksi teoksissaan toistuvaa räväkkää naishahmoa. Samaan aikaan Habitare-sisustusmessut. Ku va Em il A al to se n m us eo Ku va N ik i C ha ri ta bl e A rt Fo un da ti on SYYSKUUN Antiikki-tapahtumassa puhaltavat uudet tuulet. Perinteisten antiikkija designesineiden lisäksi tänä vuonna esillä on muun muassa museoajoneuvoja, ja yksi luennoista käsittelee museoajoneuvojen harrastamista. ANTIIKKIKESKUS Fasetti järjestää näyttelyn Muotojen mestari Hiort af Ornäs. Tämä serigrafia on sarjasta Nana Power. Palkitut esitellään Keräilijöiden illassa, joka pidetään avajaispäivänä. (AM) Niki de Saint Phalle Taidehallissa Helsingissä 20.8.–20.11., www.taidehalli.fi. Emil Aaltosen museo Tampereella esittelee joulukuulle jatkuvassa näyttelyssään Viialan nahkatehtaan (1920– 1995) ja Korkeakosken Kenkätehtaan (1897–1983) tuotantoa. Helsingin Messukeskuksessa. Keräilijöiden ilta ei kuulu normaaliin pääsymaksuun, vaan sinne ostetaan liput erikseen. Se kertoo sisustusarkkitehti Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin huonekaluista 1945–1975. Ranskalainen pop-taiteilija tunnetaan erityisesti veistostensa värikkäistä ja muodokkaista naisista. Helena Tynellin erivärisiä Aurinkopulloja. Metropolia-ammattikorkeakoulu on mukana työnäytöksin ja luennoin muun muassa eri tyylikausien interiööreistä. Viisipäiväisen tapahtuman monipuolisessa ohjelmassa on luentoja kunniamerkeistä, rahaväärennöksistä, pitseistä ja jopa Stadin slangista. Talonpoikaisantiikki tarjoaa löytöjä sisustajalle. Myös Naisten Automobiiliyhdistys esittäytyy. Keräilijöiden illassa julkistetaan myös hänestä kertova toimittaja Anna-Kaisa Huuskon kirja Muotojen mestari. NIKI DE SAINT PHALLEN (1930–2002) näyttely tuo Helsingin juhlaviikoille todellista naisenergiaa, niin huumoria kuin feminismiäkin. Antiikki & Design näyttelyt 8. ANTIIKKIA HABITAREN AIKAAN Fasetin näyttely kertoo Hiort af Ornäsin tuoleista. Kiinnostaako kotimaisten kenkien historia
Karhulan umpiointipurkki oli tuotannossa 1920–30-luvuilla, 20 e, Toisto. 1. Niistä voi etsiä lasitehtaiden nimiä, esimerkiksi W on Wiiala, R on Riihimäki ja K Karhula. Puhallettu 1900-luvun alun kirkas apteekkipurkki 10 e, Old Times. Pieni lasikantinen purkki 18 e, Momono 7. 8. Wiialan lasitehdas toimi 1890–1938, lasikantinen umpiopurkki 1930-luvulta, 20 e, Toisto. Mehupullon patenttikorkissa on Osuusliike Elannon mehiläislogo, 1920–30-luku, 15 e, Toisto 6. Puhallettujen säilöntäpurkkien kansina käytettiin voipaperia, joka sidottiin narulla tai villalangalla, 65 e, Old Times. 2. 1 3 2 5 6 7 8 4 NAUTITAAN AJAN KANSSA Vanhat talouslasiset säilöntäja säilytyspurkit ovat edelleen käyttökelpoisia. 4. 5. Teerasia 1800ja 1900-lukujen vaihteesta on hiottua kristallia, 75 e, Old Times. Ti ed us te lu t: A nt iik ki lii ke R it va Bl om qu is t 9 63 5 49 1, M om on o 40 72 6 50 4, O ld Ti m es 9 60 4 60 6, To is to 44 99 8 40 44 TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Apteekkipurkki sopii mausteille. Antiikki & Design ostoksilla 9. Puristelasinen kurkkupurkki (kannessa kolhu) 35 e, Antiikkiliike Ritva Blomquist. 3. Kannen metalli klipsi on säilynyt
Svenska Odlingens Vänner 2016. Autot tulivat katukuvaan. Suomen-, ruotsinja englanninkielistä kirjaa voi ostaa Herttoniemen museosta, Akateemisesta kirjakaupasta ja antiikkiliike Old Timesista. Sigbritt Backman: Herttoniemen kartano. Kirjaa ei sattumalta avaa luku Jazztyttö, sillä juuri jazzin saapuminen herätti aikoinaan samaa paheksuntaa kuin kaikki urbaanit ilmiöt sen jälkeen aina nykypäivään asti. Kymmenen lukua valottavat erinomaisesti ilmapiiriä. (MT) Singeriä ajaa yksi Suomen ensimmäisistä naisautoilijoista Terna Åkerman. Mikko-Olavi Seppälän eloisa teos kertoo suruttomasta kaupungista eli 1920-luvun Helsingistä. Säteritiloista museoksi. Pörssiravintolan Chat Noir -kabareen juliste. Antiikki & Design 10 kirjat. Katja Tikka, Leea Lappalainen ja Anu Järvinen: Helsingin sisäpihat kertovat. Vaikka liikenne oli varmasti rauhallista, Tatu Pekkarinen sommitteli säkeen: ”Nyt muodissa on kaikellaiset fordinväkkärät, joita ohjaa puolihullut äijänkäkkärät.” Ensimmäiset naisautoilijatkin nähtiin. Tällä sivulla esittelemme kolme näkökulmaa kaupunkiin. Tupakoivat lyhythameiset tytöt, rämisevä, hermoston tuhoava rytmimusiikki, ulkomaalaiset jazzmuusikot... (MT) Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki – 1920-luvun iloinen Helsinki, WSOY 2016. Kielitaistelu, terveysvimma ja urheilukuume, psykoanalyysi ja teosofia, moderni taide ja tiede, repivät ääri-ideologiat – oli siinä nuoren tasavallan kansalaisilla sulattelemista. Kartanosta ja sen asukkaista on nyt julkaistu kirja, joka kuvaa samalla pääkaupunkimme vaiheet keskiajalta nykyaikaan. Seppälän teoksen suuri ansio on, että hän on kaivanut esiin tuon ajan ihmisten oman äänen sellaisena kuin se kuului lehtikirjoituksissa, kirjoissa ja lauluissa. JUHLIVA VUOSIKYMMEN HELSINGIN HISTORIASTA on ilmestynyt nyt monta kirjaa. Kurikka-lehti kirjoitti: ”Melujazz iski shokin tavoin Helsingin ravintoloissa, vaikka Musiikeriliitto koetti estää soittajien maahantulon.” Koko 1920-luvun voimassa ollut kieltolaki saa oman lukunsa, samoin sen varjossa kukoistanut kahvilaja ravintolakulttuuri. Teatteritieteen tutkijan, ”laulavan dosentin” kirja on loistavasti kirjoitettu ajankuva. Runsas kuvitus tarjoaa katseltavaa myös antiikin ystävälle. Vanhimmat mustavalko-otokset ovat hätkähdyttävän tuoreita. Minerva 2015. PIHAT SYKKIVÄT elämää katujen edustusjulkisivujen takana, vakuuttaa uusi Helsingin sisäpihoista kertova kirja. (MT) HERTTONIEMEN KARTANO on vilkkaiden katujen ja lehtevän puiston kätköön jäänyt Helsingin helmi, jonka omistajiin on kuulunut Viaporin viimeinen komendantti Carl Olof Cronstedt. Sen kuvissa pyykki kuivuu ja lapset leikkivät, kannetaan halkoja, istutaan keinussa ja kahvitellaan kukkaloiston keskellä. Kirja on paitsi historiikki Ruoholahden villoista, Kruununhaan kivipihoista ja Käpylän vehreistä puutarhoista, myös kunnianosoitus niille kaupunkilaisille, jotka ovat perustaneet ja vaalineet yhteisiä pihapiirejä
Kotimainen geometrisesti kuvioitu karvalankamatto (350 x 247 cm) on todennäköisesti 1930-luvulta, 300 e. 1. 2. 3. Antiikki & Design 11 huutokaupassa. Yli satavuotias suuri bidjar (362 x 248 cm) 700 e. 5. Marokkolaiset berberimatot olivat jo 1930-luvun modernistien suosiossa, ja nyt ne ovat jälleen muodissa, (304 x 196 cm), 500 e. Antiikkimarkkinoilla on tarjolla monipuolinen valikoima mattoja, ja niitä voi saada hyvinkin edullisesti. ANTTI KAIJALAINEN Kuviot viittaavat 1930-luvulle. 6. Todennäköisesti Aappo Härkösen suunnittelema matto (243 x 173 cm) on valmistunut Mattokutomo Oy:ssä Vaasassa 1960-luvulla, 220 e. Itämainen matto on klassinen valinta, mutta kotimainen funkistai designmatto on hyvä vaihtoehto. Bidjar on laadukas persialaismatto. 1 3 2 5 6 7 4 ITÄMAINEN VAI FUNKIS. 7. Nämä matot ovat Bukowskis Marketista. Suomalaisessa karvalankamatossa (265 x 152 cm) on 30-luvun funkikselle tyypillinen geometrinen kuviointi, 200 e. Nukaton kelim-matto on tehty Shirazin alueella Iranissa (koko 174 x 120 cm), 220 e. Bidjar-matot ovat tiiviitä, raskaita, kestäviä ja arvostettuja. Matossa (333 x 255 cm) näkyvät 1960–70luvun kineettisen taiteen vaikutukset, 500 e. 4
Antiikki & Design 12. Stundarsinkylässä asuu 18 perhettä. Kuisti on peräisin toisesta talosta, se on ostettu Närpiöstä. kotona Stavas-nimisen tilan päärakennus siirrettiin Maalahdesta Stundarsinkylän alueelle 1979
SARA BERGSTRÖM KUVAT LINUS LINDHOLM K un kävelee pitkin Stundarsintietä Vaasan naapurikunnassa Mustasaaressa, tuntuu kuin olisi astunut Astrid Lindgrenin satukirjaan. Talo on täynnä elämää, mutta salin hienoissa nojatuoleissa istutaan vain jouluna. Alueella asuu 18 perhettä, joita yhdistää kiinnostus antiikkiin ja vanhojen talojen kunnostamiseen. Sen rakennuttanut valtiopäivämies otti sisustukseen vaikutteita jopa Ritarihuoneesta. Talon nimi on Stavas sen ensimmäisen omistajan, maalahtelaisen maanviljelijän ja lautamiehen Josef Stafin mukaan. kotona Pohjalaistalot muuttivat Stundarsiin Söderholmien kotitalo on siirretty Maalahdesta Vaasan lähelle Stundarsiin. Hän oli edustanut talonpoikaissäätyä Suomen valtiopäivillä 1860– ja -70-luvulla ja nähnyt Helsingin Ritarihuo› Antiikki & Design 13. Nämä punamullatut ja keltaiset talonpoikaisrakennukset on pelastettu purkamiselta tai tuhoutumiselta ja siirretty eri paikoista Pohjanmaalta Stundarsin ulkomuseoalueen viereen. Tove ja Jalle Söderholm löysivät oman unelmakotinsa 12 vuotta sitten
EMPIRETYYLINEN, vuonna 1859 rakennettu kuisti ei kuulu alkuperäiseen rakennukseen, vaan se on siirretty Närpiöstä. Pacius on luultavasti vieraillut tässä talossa, mutta se on ainakin varmaa, että kirjailija Zacharias Topelius kävi lautamies Josef Stafin luona. Yhden kasetin koristekuvio oli tallella, kun talo siirrettiin Stundarsiin 1970-luvulla, muut olivat kosteuden pilaamia. Snellmanit olivat vaurastunut tervaja puutavarakaupalla. TALON AINUTLAATUISIN huone on yläkerran juhlasali. A. Korkkimattoa jäljittelevien kuvioiden esikuvaksi on tunnistettu malli, jota tuotiin Tukholmasta. Salin lattiamaalaus jäljittelee Ritarihuoneen parkettia ja korkkimattoa, oman aikansa uutuutta. TALO Pohjalaistalo Stundarsinkylässä Mustasaaressa. ERITYISTÄ Siirrettyjen talonpoikaisrakennusten pihapiiriin yhdistyy kahden valtiopäivämiehen historia. Lapset kyllä ihmettelevät, miksi kaiken pitää olla niin vanhaa, Tove Söderholm nauraa. K. › Antiikki & Design 14. Pianon yläpuolella on Suomen musiikkielämän isän, säveltäjä Fredrik Paciuksen muotokuva. kotona Vain yksi kasettikaton alkuperäisistä maalauksista oli säilynyt, muut olivat kosteuden pilaamia. Kuvittelen usein mielessäni, miten ensimmäiset talonomistajat istuivat seurustelemassa täällä salissa, Tove Söderholm kertoo. – Voisipa palata tuohon aikaan ja nähdä, mitä todella tapahtui. Koti on sisustettu enimmäkseen antiikilla. Valkoista kasettikattoa koristivat alun perin Josef Stafin pojan Hugon tekemät ruusunpunaiset sabluunamaalaukset. Uudet koristekuviot on maalattu alkuperäisen esikuvan mukaan liituvärillä liimapaperille. Juhlasalissa on harvinainen kasettikatto ja maalattu lattia. Nyt ne on maalattu uudelleen. – Otan avosylin vastaan kaikki suvun antiikkiesineet, kun niitä on tarjolla. Hugo Staf nikkaroi myös ikkunoiden uusrenessanssityyliset vuorilaudat, jotka koristavat talon julkisivua. Salin katto ja lattia on nyt palautettu alkuperäiseen asuunsa. Monet huonekalut ovat perintöä Tove Söderholmin äidinpuoleisesta suvusta, oululaiseen liikemiessukuun kuuluneelta kauppaneuvokselta ja valtiopäivämieheltä Karl August Snellmanilta (1849–1920). Tove Söderholm on Paciuksen tyttärentyttären tyttärentyttären tytär. neella ajan hienouksia, kuten kasettikaton, parkettilattian ja korkkimattoja, jollaiset hän halusi omaan taloonsa Pohjanmaalle. myös hyväntekeväisyyttä ja määräsi nuorena kuolleen Eiler-poikansa perintöosuuden käytettäväksi Oulun ja Pohjois-Suomen köyhien lasten hyväksi. Tummanruskea lattia on museoväen mukaan ainutlaatuinen, sillä se on maalattu Tukholmasta 1870-luvulla Turkuun tulleiden uusien korkkimattojen kuvioita jäljitellen. Snellman harjoitti KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Yrittäjät Tove ja Jalle Söderholm, pojat August ja Albin sekä kolme villakoiraa
Ne ovat peräisin 1800luvun tukholmalaiskodista, ja niissä on alkuperäinen verhoilu. Madonnamaalauksen on äidinisä ostanut ja tuonut rullalle käärittynä Venäjältä. Salin tuoliharvinaisuuksissa istutaan vain jouluna. Hopeinen sokerikulho on Tove Söderholmin äidinäidin vanhempien 1922 saama häälahja. Antiikki & Design 15
Antiikki & Design 16. Jalle Söderholm osti sen Pariisista 1993. Ruokasalin uhkean suuri astiakaappi on uusrenessanssia, ja se on tuotu Suomeen Södermanlandista, Tukholman eteläpuolella olevan maakunnan alueelta. Suuri mattalasinen art deco -vaasi on René Laliquen
Mahonkinen ruokasalin kalusto ja nurkkakaappi on ostettu vaasalaisesta antiikkiliikkeestä. Uusrokokookruunu on perintöä. kotona Kruunun ovat Tove Söderholmin äidinäidin vanhemmat Lucy ja August Snellman hankkineet 1800–1900-luvun vaihteesta Englannista. Pianon yläpuolella on Suomen taidemusiikin isän Fredrik Paciuksen muotokuva. Talossa musisoi nyt hänen jälkeläisiään. Pyörillä liikkuva, poljettava vanha puuhevonen löytyi hylättynä yhdestä sivurakennuksesta, ja se otettiin oitis käyttöön. Antiikki & Design 17
Kaappikellon on Tove Söderströmin isä ostanut Yhdysvalloista osina ja koonnut itse. Se on alkujaan Vaasan Hartmanin liikepalatsista, joka valmistui 1913. Se on Oravaisten Kimosta, jonne perustettiin 1703 yksi Suomen ensimmäisitä rautaruukeista. Saunan pukuhuoneen ovea kehystää lahjaksi saatu jugendkappa. Antiikki & Design 18. kotona Työhuoneessa on isännän kaataman kauriin alla jekku, kehystetty viehe, jonka entinen pääministeri Esko Aho oli kadottanut kalastusretkellään. Pariovet ovat Vaasan hovioikeuden talosta Mustasaaresta. Ulko-ovi on taitavaa puusepäntyötä 1800-luvun alusta
Kirkkoon sopimattomien rakennuksen osien huutokauppa oli monelle suurtilalliselle hieno mahdollisuus hankkia komistusta taloihinsa. Kaupunki suunnitteli paikalle kerrostalolähiötä, mutta paikalliset aktivistit halusivat kylän, johon siirrettiin vanhaan talonpoikaismiljööseen sopivia rakennuksia. Missä kerran säilytettiin Härmän ja Kyrönmaan viljaa, siellä odottavat nyt kitarat, rummut ja sähköurut soittajia. Tove Söderholm takanaan pikkutalo, joka on alun perin sotilastorppa. • Tämän jutun kirjoittaja ja kuvaaja ovat tehneet Stundarsinkylästa kirjan Lyckan är en gammal gård (Onni on vanha talo), Scriptum 2014. Antiikki & Design 19. – Jos lapset haluavat aikanaan ottaa talon käyttöönsä, ehkä me vanhapari muutamme pikkutaloon. Löylyhuoneesta pääsee ulos vilvoittelemaan ja katselemaan pihapiiriä. PIKKUTALO, lillstugan, on sotilastorppa Raippaluodosta. Se rakennettiin vuonna 1800, nyt sitä asuu teini-ikäinen August. STUNDARSINKYLÄ • Stundarsin ulkoilmamuseon ja kulttuurikeskuksen viereen Mustasaareen syntyi 1970-luvulla Stundarsinkylä. Se on siirretty pihapiiriin Vaasan edustan saaristosta Raippaluodosta. – En voi kuvitella muuttavani pois Stundarsista, Tove Söderholm sanoo. Yläkertaan on rakennettu viihtyisät huoneet, joissa on lankkulattiat, matot, puhdistetut hirsiseinät ja kuviotapetit. Vanha LP-levysoitin viihdyttää saunaan menijöitä. Se on kosteusja äänieristetty, ja siinä on sekä sauna että musiikkihuone Paciuksen jälkeläisille. Ne ovat varsinaiset aarteet. Mustasaaressa sijainnut Vaasan hovioikeuden komea kustavilaistalo muutettiin kirkoksi, kun hovioikeus siirtyi uuteen tiilirakennukseen Vaasaan. Luhtiaitta on siirretty paikalle Kauhavan Kortesjärveltä. Ovet on rakennettu Ilmolassa noin 1775. kotona Alakerran hallin pariovet ovat peräisin Vaasan hovioikeuden talon huutokaupasta 1860-luvulta. Pariovet ovat peräisin hovioikeuden rakennuksen huutokaupasta
Eläinhahmoistaan tunnetun Lea von Mickwitzin (1884–1978) maljakko on Arabian taideosaston tuotantoa 1940-luvulta, 550 e, Kruuna. Ti ed us te lu t: A nt ik W es t (0 9) 17 5 73 6, A nt iik ki lii ke R . Nosta keramiikkaa kotisi parhaalle paikalle. 1. 3. 4. 1 3 2 4 KARHEAA KAUNEUTTA Keramiikan valmistus on ikivanha taito, jota jokainen aika on tulkinnut tarpeisiinsa. Suomalaisessa talonpoikaistuolissa on salonkituolien piirteitä 1800-luvun puolivälistä, 420 e, Old Times. Valentina Modig-Manuelin (1907–2005) karheapintainen maljakko 1950–60-luvulta 450 e, Antiikkiliike R. Muuri. Anneli Sainion suorakulmainen lautanen, 29 e, Lokal. M uu ri 40 55 3 13 78 , G ol de n A rt 40 50 1 19 6, H el si nk i Se co nd ha nd 50 43 2 90 13 , Kr uu na 40 55 90 1, M om on o 40 72 6 50 4, O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG kaunis koti Antiikki & Design 20. Valuvassa lasituksessa ja karheassa jäljessä piilee kauneus, josta aistii käsin tekemisen hurman. 2
Liisa Hallamaan (1925–2008) Arabialle valmistama muki 19 e, Momono. 8. 3. Liisa Hallamaan rouheapintainen violetin sävyinen lautanen 250 e, Helsinki Secondhand. kaunis koti Antiikki & Design 21. Hehkuvan vihreä pieni maljakko on Aune Siimeksen (1909–64) työ 1940-luvulta, 350 e, Kruuna. Monivärisessä ja pinnaltaan monimuotoisessa maljassa on mystistä voimaa. Hintatiedustelut Golden Art. 7. 5. Kiinalainen ruukku edustaa Song-dynastiaa. Nykykeraamikko Anneli Sainion herkkä laakea kulho 90 e, Lokal. Lautasessa hehkuvat 1960luvun värit. Annikki Hovisaaren (1918–2004) lautanen 1960-luvulta 350 e, Kruuna. Vaalea, vihertävää heijastava maljakko 65 e, Old Times. 4. Kiinalainen ruukku Song-dynastian (960–1279) ajalta 5 600 e, AntikWest. 2. 6. 1 2 4 3 7 6 8 5 1
Kaulus ja Merivuokko kuuluivat Helena Tynellin ensimmäisiin taidelaseihin. Kaikki kuvien esineet on kuvattu Suomen lasimuseon näyttelytiloissa. Molemmat ovat vuodelta 1946, kaiverruksena Helena Turpeinen. Myös Merivuokon tapaan puhtaasti veistokselliset työt kiehtoivat häntä läpi uran. Antiikki & Design 22. Kauluksen voi katsoa näyttävän suuntaa Tynellin yksinkertaisen eleganteille esineille
Täytyi valita, ja hän valitsi työn, sillä hän tunsi saaneensa sukulaisilta jo tarpeeksi tukea vanhempien kuoltua. Nyt hänen töistään muistetaan ennen kaikkea Aurinkopullo, keräilykohde, joka suosiostaan huolimatta on vain yksi lukuisista Helena Tynellin suunnittelemista pidetyistä koriste-esineistä. Tällöin Helena Turpeinen työskenteli jo osa-aikaisena piirtäjänä Paavo Tynellin valaisimiin erikoistuneessa Taidossa. Kuvanveisto-opinnotkin alkoivat. Jo opiskeluaikana hän oli kiinnostunut muun muassa keramiikasta ja lasista, vaikka hänen todellinen toiveensa oli itse asiassa valmistua Akatemian puolelta kuvanveistäjäksi. Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto kertoo tänä vuonna edesmenneestä lasitaiteilijasta. KAISA KOIVISTO KUVAT TIMO JUNTTILA, HENKILÖKUVAT SUOMEN LASIMUSEON KUVA-ARKISTO H elena Tynell (1918–2016) kuului Suomen kuuluisimpiin lasitaiteilijoihin 1940-luvun lopulta 1970-luvulle. design ”Tunsin olevani sinut lasin kanssa” Tiedät varmaan Aurinkopullon, mutta sen suunnittelija Helena Tynell ehti pitkällä ja kansainvälisellä urallaan paljon muutakin. Työskentely Arabialla 1943–46 oli kiehtovaa. Akatemiassa ei sallittu opintojen ohella työskentelyä. Oli aika elättää itse itsensä. Helena Tynell, silloin vielä Turpeinen, valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirustusosastolta vuonna 1943. › Antiikki & Design 23. PAAVO TYNELL TEETTI valaisimiensa lasiosat Riihimäen Lasi Oy:n omistamalla Helena Tynell ja kaivertaja Teodor Käppi tekemässä Kissa-lautasta Riihimäen Lasin tehtaalla vuonna 1955. Mallipiirustus antoi pohjan monenlaiselle muotoilutyölle
Vaikka Tynell sai muiden aikansa muotoilijoiden tavoin suunnitella taidelasia poikkeuksellisen vapaasti 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, oli hänen mielestään itsestään selvää, että pääasiallinen työ olisi Kaiverrettu vati lienee uniikki. Käppi palasi Riihimäen Lasin palvelukseen, nyt Kauklahden lasitehtaalle, vuonna 1949. Niitä alkoi hävitä vieraiden mukana, ja aikanaan ne korvattiin puristelasilla. Se on siis Teodor Käpin kaivertama, kuten kala-aiheinen maljakkokin, joka on tullut tuotantoon vuonna 1955. Paavo Tynell suunnitteli 1947 valmistuneen hotelli Vaakunan valaisimet. Pöytä on Tapio Wirkkalan Suomen lasimuseon näyttelytiloihin suunnittelema. Yhteistyö Käpin kanssa jatkui, kun tämä siirtyi 1951 Riihimäelle. Nämä myytit toistuvat jopa muotoilijoiden muistikuvissakin, vaikka Helena Tynell muisti kyllä sekä sosiaalisen eron itsensä ja työntekijöiden välillä että lasiteollisuuden liki puhtaan miesvaltaisuuden. Helena Tynell puolestaan suunnitteli hotelliin kristallilasista puhallettuja tuhkakuppeja. HELENA TYNELL PALASI lasten synnyttyä töihin vuonna 1955. Suomalaisten muotoilijoiden keskuudessa kaiverrettu lasi kuitenkin tuomittiin ruotsalaisten kopioimiseksi ja turhaksi koristeellisuudeksi. Antiikki & Design 24. Hän suunnitteli vuonna 1946 ensimmäiset esineensä Riihimäen Lasille. Suurmessuilla vuonna 1955 Riihimäen Lasi esitteli useita uusia käyttölasisarjoja, muun muassa Tynellin Servus-sarjan. Kaiverrukset eivät olleet irrallisia koristeita vaan oleellinen osa kolmiulotteista esinettä. Hänen mukanaan Helena Turpeinenkin tutustui lasin tekemiseen. design Helena ja Paavo Tynell työskentelivät paljon yhdessä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla, jolloin Paavo Tynellin valaisimet olivat suosituimmillaan Yhdysvalloissa. tonut Helena Tynelliä jo opiskeluaikana. Vaikka sankarimiehet nousevat aina etualalle, saa ajan kuvauksista melko tasa-arvoisen kuvan: niiden mukaan suomalaiset olivat tasa-arvoisia, niin myös lasitehtaat sekä miehet ja naiset. Helena Tynell ihaili erityisesti Käpin kykyä muuttaa kaksiulotteinen piirustus kolmiulotteiseksi. Ensimmäiset taide-esineet pääsivät jo samana vuonna mukaan yhteen suomalaisen lasin historian merkittävimmistä näyttelyistä, Pohjoismaiseen taidekäsityön näyttelyyn Tukholmaan. K. Siinä on signeeraus H. Lasista tuli hänelle ylivertainen materiaali. Paavo ja Helena Tynell menivät naimisiin vuonna 1947. Se ei saanut ansaitsemaansa arvostusta, ja vähitellen kallis tekniikka jäi vain tilaustöissä käytetyksi. LEGENDAARISEN 1950-LUVUN lasitaiteen tunnetuimmat nimet ovat miehiä – Kaj Franck, Timo Sarpaneva, Tapio Wirkkala – mutta eivät Gunnel Nyman, Helena Tynell ja Nanny Stillkään tuntemattomia ole. Sodan jälkeinen lasiteol lisuutta vaivannut raaka-ainepula oli ohi, ja tehtaiden välinen kilpailu alkoi kiristyä. He työskentelivät paljon yhdessä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla, jolloin Paavo Tynellin valaisimet olivat suosituimmillaan Yhdysvalloissa. Ruotsalainen kaiverrettu lasi oli kiehHelena Tynell tutustui lasiin valaisimien kautta. Helena Tynell hoiti kirjeenvaihtoa ja toimi matkoilla miehensä tulkkina. – Kauklahden Lasitehdas -50. Suomen ehkä tunnetuin kaivertaja Teodor Käppi työskenteli ensin Riihimäellä ja sitten 1940-luvun loppupuolella Iittalassa. › Kauklahden lasitehtaalla. Useita kaiverrettuja malleja oli tuotannossa 1960-luvulle saakka. Kirkas kuppi kristallia, reuna hiottu, vihreä puristelasia. Tynell -Th
Helena Tynell suunnitteli käyttölaseja Riihimäen Lasille vuodesta 1946. Solar-lasisto (keskellä) oli tuotannossa 1973–76 ja Manhattan (oikealla) 1963–75. Niitä valmistettiin eri kokoisina, ja niissä näkee liki kaikkia Riihimäen Lasin käyttämiä värejä. Servus-lasisto (vasemmalla) esiteltiin Suurmessuilla 1955, ja se oli tuotannossa vuoteen 1962 saakka. design Aurinkopullo ja Pala ovat ehkä tunnetuimpia Helena Tynellin esineitä. Hyrrät maksavat nykyään koon mukaan 60–120 e ja Aurinkopullot 50–800 e. Hyrrä vuodelta 1959 on suosituimpia Helena Tynellin maljakoita. Molemmat olivat tuotannossa 1964–76. Hyrrät olivat mukana Milanon Triennaalissa vuonna 1960. Antiikki & Design 25
Rialto on esimerkki Italian-matkan vaikutuksesta Helena Tynellin muotoiluun. Värikäs kristallisarja Revontuli kuului Riihimäen Lasin 50-vuotisjuhlakokoelmaan 1960. Antiikki & Design 26. Rialtoja lienee tehty 30 kappaletta, Suomen lasimuseon kokoelmissa oleva on numero 29/30. Se oli vuonna 1962 Stockmannin 100-vuo tisjuhlakokoelmassa, johon sisältyi kuuluisimpien suomalaisten muotoilijoiden numeroituja taide-esineitä. Tynellin taidelasiesineiden hinta vaihtelee nykyään noin 200–3 000 e välillä, esimerkiksi Revontuli-maljakko noin 1 000 e
Helena Tynell oli jo tällöin alkanut muotoilla valaisimia saksalaiselle BEGAn valaisintehtaalle. Muotoilijat irtisanottiin. Metsän ensimmäiset kappaleet ovat vuodelta 1966. design käyttölasin ja muun varsinaisen sarjatuotannon muotoilua. Näissä oloissa oli tärkeää, että Helena Tynellillä oli työpaikka. Vaikka aihe nousee perinteestä, esineet ovat tekotavaltaan ja hahmoltaan 1960-luvun lasia. Kuukausipalkka ei ollut korkea, mutta säännöllinen. Jo 1960-luvun alussa Riihimäen Lasin ja Ahlströmin välinen sopimus oli lopettanut valaisinlasin tuotannon. Alkuperäinen ilves oli arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema. Suomalaisten lasitehtaiden keskinäisen kilpailun kiristyessä Riihimäen Lasin päätuotantoa olivat täysautomaattikoneilla tehdyt pullot. KILPAILUN LISÄÄNTYMINEN ja energiakriisi johtivat siihen, että Riihimäen Lasi lopetti käsityömäisen lasituotannon 1976. Koko uransa ajan Tynell teki Riihimäen Lasissa paljon muutakin kuin suunnitteli lasia. Suupuhallettua tuotantoa varten Helena Tynell suunnitteli vuonna 1969 uuden tuotemerkin, ilveksen jäljen. Noakin arkki tuli tuotantoon vuonna 1970. Panoraaman pinta on viimeistelty hiomalla. Tynell on itse luonnehtinut näyttelyä seuraavasti: ”Strindbergin näyttelystä tuli tuotantoni vedenjakaja. SUOSITTUA 1960-LUVUN sarjatuotantoa olivat tarinalliset maljakot ja karahvit, Pirtti-sarja ja Aurinkopullo. Sellaisia olivat monivärinen Revontuli-sarja Riihimäen Lasin 50-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1960 sekä Italian-matkan inspiroimat, veistokselliset, suorastaan arkkitehtoniset Castellot ja Rialtot. Ensimmäiset pakkauksensa hän suunnitteli Riihimäen Lasille jo 1947, ja sittemmin pakkausten suunnittelu oli osa hänen muotoilijan työtään. Tynellin muodoissa näkyi toisaalta 1960-luvulla suosittu muottiinpuhaltaminen, toisaalta entistä enemmän lasille va› Riihimäellä syntyi sekä käyttöesineitä että taidetta. BEGA Valamalla tehty Panoraama on tehty samaan muottiin kuin sarjatuotannossa ollut Metsä. Näyttelyyn syntyneistä veistoksista tunnetuin lienee kerroksittain valettu metsä, joka tuli sarjatuotantoonkin. Juhlan kunniaksi hän sai mahdollisuuden pitää näyttelyn Strindbergin taidegalleriassa ja paneutua näyttelytöiden tekemiseen kokonaisen vuoden. Ilves oli ollut Riihimäen Lasin tuotemerkki vuodesta 1912 saakka. Hänen nimensä kelpasi edelleen Idmanin mainontaan, mutta töitä ei riittänyt. RIIHIMÄELLÄ HELENA TYNELLILLÄ oli mahdollisuus tehdä vaativiakin taide-esineitä. Työhön kuului myös näyttelyiden, näyteikkunoiden, mainoksien ja tuoteluetteloiden suunnittelua. Paavo Tynell koki, että hänen elämäntyönsä oli viety. Se avasi minulle aivan uuden puolen lasin olemuksesta. Muottiinpuhalletut karahvit Maaherra, Pikku-Matti ja Isoäiti, tuotannossa 1969–1970, liittyvät Topeliuksen Pikku-Matti-satuun. Se myös vapautti miettimästä liikaa, oliko suunniteltu lasisarja varmasti myyvä. Antiikki & Design 27. Tunsin, että olin lopullisesti sinut lasin kanssa, että olimme dialogissa keskenämme.” (Tuula Poutasuon artikkeli teoksessa Helena Tynell, Design 1943–1993, Suomen lasimuseo, 1993) Uniikit teokset olivat selkeästi taidetta. Todellinen käännekohta tuli vuonna 1966, kun Tynellin lasitaiteilijan ura oli jatkunut 20 vuotta. Paavo Tynellin työt vähenivät oleellisesti Idmanin lopetettua Taidon toiminnan vuonna 1953. paata muovautumista salliva ote, joka yleistyi Strindbergin näyttelyn jälkeen
Siellä Helena Tynell aloitti lasitaiteilijan uransa. Antiikki & Design 28. Pullo poikineen -näyttely pidettiin vuonna 1974 Stockmannin galleriassa. Tuloksena oli suuri näyttely Suomen lasimuseossa Riihimäellä vuonna 1982. ELÄKKEELLE JÄÄTYÄÄN Helena Tynell omistautui miehensä arkiston järjestämiselle. Hän itse arvosti ennen kaikkea vapaata veistoksellista lasitaidetta, samoin käyttögrafiikkaa. Hinta-arviot kuvateksteissä Antti Kaijalainen / Antiikki & Design. Käyttölasin muotoilu ei erityisesti kiinnostanut häntä, mutta käytännöllisyyden ja valmistustavan huomioiminen kuuluivat itsestään selvästi asiaan. Helena Tynellin muotoilijan ja taiteilijan ura oli poikkeuksellisen monipuolinen ja Helena Tynell näyttelyssään Lasiveistoksia vuosilta 1976–1986 Suomen lasimuseossa vuonna 2006. Tällainen oli uutta Limburgin puhaltajille, mutta yhteistyö osoittautui hedelmälliseksi. Arkisto lahjoitettiin vuonna 2005 pidetyn Paavo Tynell -näyttelyn jälkeen Designmuseon kokoelmiin vuonna 2011. Näyttely ei jäänyt ainoaksi, vaan uusia taideteoksia syntyi lisää. Töiden päätyttyä Riihimäellä Tynell muuttikin kymmeneksi vuodeksi Saksaan. Tein hänen kanssaan useita näyttelyitä. Esineet on kuvattu Suomen lasimuseon suuressa näyttelytilassa, joka vuonna 1946 oli Riihimäen Lasin kristallilasin puhaltimo eli hytti. Työtehtävät olivat yhtä monipuolisia kuin Riihimäelläkin, ulkovalaisimista ja julkisten tilojen valaistusjärjestelmistä tuotekuvastoihin ja messunäyttelyihin. Työn päätyttyä Suomessa Helena Tynell muutti Saksaan. omisti Limburgin lasitehtaan, ja työsuhteen alkamiseen vaikutti valaisinmuotoilun asiantuntemuksen lisäksi juuri Tynellin lasin tuntemus. design kansainvälinen. Taustalla Big River. Valoisan, osaavan, itsevarman Helena Tynellin kanssa oli ilo työskennellä. Useimmat pullot olivat uniikkeja, mutta muutama (Tammenterho, Portti, Kuikka, Puteli) tuli sarjatuotantoonkin sarjana nimeltä Hytti 75. Näyttelysuunnittelijana hän oli järjestelmällinen, luotettava ja yhteistyökykyinen. 1980-luvulla BEGA antoi Tynellille tilaisuuden tehdä uniikkeja lasiteoksia Limburgin lasitehtaalla
Ja silti. Kerron, miten pari vuotta sitten löysin heidän liikkeestään hienon nahkasalkun, jonka entinen, kuollut omistaja osoittautui miljonääriksi. Aivan kuin kolme täyteen pakattua autohallia päälletysten. Se hohtaa ja välkähtelee niin kuin elohopea vain voi. Ihan kiva liike, sanoisiko tunnelmallinen. EN LIIOITTELE. Alueesta on tullut ylettömän muodikas uuden viherväylän High Linen, trendipuotien, konseptiravintoloiden ja uuden Whitney-taidemuseon vuoksi. Antiikki, myös kirpputorit, siirtyvät pian kokonaan nettiin, kertoo Simon ja nykii partaansa kuin Sokrates. – Nykyhetkeä on vaikea pidellä kiinni. AINOA RATKAISU ON NETTI ja suuri varasto Pennsylvaniassa, kahden tunnin ajomatkan takana. Entä sitten tulevaisuus, kysyn. Nyt kaikki on toisin. Vararikkoon joutuneen maroniittikirkon lasimaalaukset. Nähtyäni heidän edellisen valtavan liikkeensä, joka ylitti Fellinin lavastevaraston, tämä vaikuttaa hieman liian kesyltä. Jos joku halusi Park Avenuelta puretun talon kattofriisin, hän löysi sen varmimmin Simonin ja Ruthin antiikkitavaratalosta. Kun sitten kysyn minne kaikki muinainen tavara on nyt varastoitu, Ruth osoittaa etusormellaan kattoa. Se on jo tehty, vastaan. kolumni Hannu Väisänen on Ranskassa asuva kirjailija ja kuvataiteilija.. Siellä todellakin oli myytävänä kokonaisia vanhojen huoneistojen sisuksia. Koko alue on käymässä läpi hurjan kohotuksen. Minä, jolle kosketus ja kaikenlainen aistihämmennys ovat tärkeitä vähäisen keräilyni yhteydessä, en voi kuin ihmetellä. Heidän edellinen puotinsa, todellinen keräilijän ja tonkijan paratiisi, oli Chelseassa. Laukun sivutaskuun jäänyt nimilappu osoitteineen paljasti – hetkisen netissä seikkailtuani – winston-salemilaisen tupakkapohatan koko elämän. Silti vanha tavara on edelleen heidän intohimonsa. Miten joku kotonaan ruudun edessä istuva voi innostua haistamatta, hipelöimättä. Simon ja Ruth nauravat ja kysyvät, siirtyikö minulle myös omaisuutta salkun myötä. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että monet terveysviranomaiset pitävät kuljeskelua pölyisissä antiikkipuodeissa vaarallisena, varsinkin astmaisille. He ovat ikääntyneet, ja vanhan tavaran myynti on saamassa kokonaan uudet muodot. Menneisyyteen liittyvät arvot ja tavarat ovat aivan yhtä liukkaita kuin kissakala, hän sanoo ja vaikuttaa nyt todellakin Sokrateelta, joka on menossa tyhjentämään myrkkymaljaansa. Ostan sen. Simon ja Ruth eivät enää selvinneet kiihtyvässä menossa. Sen vuoksi heidänkin oli avattava oma nettipuotinsa. Olen jo poistumassa, kun löydän elohopeasekoitteella silatun lasipallon. Tavaroiden varastointi itse liiketilassa on liian kallista. Viranomaiset pitävät pölyisiä antiikkipuoteja vaarallisina. Mitäpä netistä ei ostettaisi, sanoo Simon. Ruth kysyy, aionko kenties kirjoittaa siitä jotakin. Sinne mahtui monta kokonaista amerikkalaista kuolinpesää seinineen, ikkunoineen, takkoineen, valaisimineen. Simon katsoo minua pitkään harmailla silmillään. Se tarkoittaa taivasta, nettitaivaan loputtomia varastotiloja. 29 Antiikki & Design ANTIIKKIA TAIVAASTA SIMONIN JA RUTHIN keskikokoinen vanhan tavaran puoti sijaitsee New Yorkin alakaupungissa, Bowery-kadulla. Ei, mutta kirjoitin laukusta novellin, kerron heille. Jugurttipurkkeja on vielä helppo liikutella, mutta minne me panemme äskettäin puretun teatterin kahvilanurkkauksen tai Long Islandilta tulleet valtavat säästöpankin ulko-ovet. Heidän liikkeensä oli todella suuri, peräti kolmessa kerroksessa. Täytyy muistaa, että New Yorkia puretaan ja rakennetaan yötä päivää. Simon ja Ruth joutuivat muuttamaan liikkeensä pari vuotta sitten pienempään tilaan vuokrien kivuttua taivaisiin. Taivaaseen siirtyneen ennustajattaren työväline, minulle sanotaan
Arpajaisjuliste kannusti tukemaan Helsingin 1940 olympialaisiin valmistautuvaa joukkuetta. Antiikki & Design 30. Kisoja ei pidetty toisen maailmansodan syttymisen takia
Risto Järmälä pitelee kylttiä, joka oli opastamassa kisaturisteja vanhalla Turuntiellä Nummen kylällä 1952. Tavoitteena on yksinkertaisesti parempi maailma. Järmälä on 1980-luvun lopulta kerännyt Helsingin vuosien 1940 ja 1952 olympialaisiin tehtyä muistotavaraa. Esimerkiksi Fenno-radion näkee nykyään useammin kuin sen alkuperäisen pakkauksen. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG O lympia-aate oli ennen vahvempi, ja antiikin olympialaisten ajaksi keskeytettiin sodat, Risto Järmälä sanoo. Saari työnsi kisoissa sekä oman ennätyksensä että Suomen ennätyksen ja sijoittui kahdeksanneksi. Kannattaa olla kuitenkin varovainen, sillä nykyään voi törmätä joidenkin esineiden uusintapainoksiin. Olympiamuistoja Helsingistä Rion olympialaiset ovat parhaillaan menossa, mutta monien mielestä Helsingin vuoden 1952 kisat olivat viimeiset kunnolliset olympialaiset. Vuonna 1952 kisat toteutuivat, ja niitä on sanottu viimeisiksi kunnon olympialaisiksi. Risto Järmälä kerää Helsingin 1940 ja 1952 kisojen muistotavaraa. VAIKKA OLEN KIINNOSTUNUT urheilusta sinänsä, ennätyksistä, tuloksista ja olympia-aatteesta, pidän myös vanhojen olympiaesineiden kauneudesta, Risto Järmälä kertoo. – Pakkaukset, julisteet ja esineet ovat hienosti suunniteltuja ja tehtyjä. Vuodelle 1940 suunnitellut kisat jäivät pitämättä sodan takia, mutta tuotteita niihin ehdittiin valmistaa. – Laseja ja esineitä on säilytetty huolellisemmin kuin paperitavaraa. Saaren edustuspuku on harvinainen, › Edessä Helsingin 1952 olympialaisiin tehty taskulamppu, takana vuoden 1940 kisojen taskulamppu. Antiikki & Design keräilijä 31. Se on Suomen 1952 olympiajoukkueen naisten edustusasu ja kuulunut Meeri Saarelle (s. – Helsingissä melkein kaikki suorituspaikat olivat lähellä toisiaan. Minua viehättää 1940ja 50-lukujen kaunis tyyli. Se oli paras suomalaissijoitus naisten yleisurheilussa. ILMASSA ON URHEILUJUHLAN tuntua, kun Risto Järmälä ottaa esille sinisen jakkupuvun. 1925), joka edusti Suomea kuulantyönnössä. Pakkauksia ja painotuotteita on siksi vaikeampi löytää kuin käyttötavaraa. Nykyään ne ovat usein eri kaupungeissa, Järmälä sanoo. Järmälä kertoo, että hyvää olympiatavaraa voi löytää huutokaupoista ja myös maaseudun keräilytapahtumista. Hän arvostaa eniten ”paperitavaraa”, johon lukeutuvat viralliset dokumentit, kuten kisapassit ja -kartat, käsiohjelmat ja pääsyliput, mutta myös julisteet, konvehtirasiat ja muut pakkaukset. Aatteen tarkoituksena on kasvattaa urheilun avulla ymmärtämään paremmin toinen toisiaan ja luomaan ystävyyttä
Helsingin 1940 ja 1952 olympialaisten vöitä. Paulig jakoi Opan valmistamaa kuparista kahvipannua vuosina 1951 ja -52 urheilijoille, jotka olivat tehneet A-luokan tuloksen. Tarjottimen päällä on olympiarenkailla koristettuja tupakka-askeja ja cocktaillasi. Saari sijoittui naisten kuulantyönnössä kahdeksanneksi. Punaisessa leluautossa ei ole vuosilukua, mutta mallista päätellen se on tehty 1940 kisojen matkamuistoksi. Kisatavaran kirjo on laaja. Olympialaiset näkyivät pukeutumisessakin. Päällimmäisenä Fazerin makeisrasia vuoden 1940 kisoihin, alempi rasia on sisältänyt Hellaksen marmeladia ja tehty 1952 olympialaisiin. Karhulan lasitehtaan vuoden 1940 kisoihin tekemiä puristelasisia tuhkakuppeja. Ennen Helsingin 1952 kisoja olympialaisiin kuului taidekilpailu. Helsingissä ei kilpailtu taiteessa vaan pidettiin näyttely Taidehallissa. Meeri Saaren Suomen edustusasu olympialaissa 1952. Antiikki & Design keräilijä 32. Kampa ja sen nahkakotelo Helsingin vuoden 1952 kisoista
Kisat päätettiin pitää Helsingissä, joka oli ollut yksi alkuperäisistä hakijakaupungeista. MUISTOESINEISSÄ voi nähdä ajan tyylin. Yksi sellainen on Olympia-arpajaiset-juliste. Suomessa ei ollut aiemmin järjestetty yhtä suurta tapahtumaa. mutta Risto Järmälän olympia-aiheisessa kokoelmassa harvinaisuuksia on muitakin. Sotavuosista ja -korvauksista toipuvalle maalle kisat olivat tilaisuus näyttäytyä maailmalla itsenäisenä ja nykyaikaisena yhteiskuntana. Vuonna 1952 Helsingin kesäolympialaiset vihdoin toteutuivat. RENKAISTA TUNNISTAT OLYMPIALAISIIN TEHDYT esineet tunnistaa olympialogosta, joka muodostuu viidestä renkaasta. Mutta täytyy vain toivoa, että rauhanenkeli ei lentänyt liian kauaksi. Vuoden 1940 olympialaisia suunniteltiin ensin Tokioon. Pelkkä olympia-sana ei liitä esinettä kisoihin. Olympialaiset näkyivät yksityiskohdissakin, kuten näissä nätisti pakatuissa sokeripaloissa. Varsinkin vuoden 1940 esineissä on vahva funktionalismin estetiikka. Avajaistilaisuudessa oli kaksi kohahduttajaa: olympiatulen sytyttäjä, kuningasjuoksija Paavo Nurmi ja ”rauhanenkeliksi” ristitty Barbara Rotbraut-Player. Näin hienon laukun sai ostaa muistoksi Helsingin 1952 olympialaisista. Valkopukuinen nainen ehti puhua muutaman sanan rauhanaatteen puolesta ennen kuin kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell talutti hänet pois. Antiikki & Design keräilijä 33. Järjestelyissä ehdittiin pitkälle ja kisamuistotavaraa valmistettiin runsaasti, mutta taas sota sotki suunnitelmat: ennen olympialaisia syttyi toinen maailmansota. HELSINGIN OLYMPIAKISOJEN muistotavara on suosittu keräilykohde myös kansainvälisesti. – Helsingin 1940 pääsylipuista painettiin koepainos, mutta käsittääkseni niitä ei lähetetty tilaajille. Arpojen myynnillä kerättiin rahaa joukkueel le Helsingin vuoden 1940 kisoihin. ESINEIDEN KIRJO on laaja: eri juomille tarkoitettuja laseja, tarjottimia, viirejä, solmioita, tupakka-askeja, kiikareita, julisteita, radioita, leluja, tuhkakuppeja, jopa sokeripaloja. Kisoja suunnittelemaan kutsuttiin Berliinin vuoden 1936 olympialaisten järjestäjiä. Jos tilaaja halusi, maksetut lippurahat sai jättää valtiolle sotaan varustautumiseen, Risto Järmälä sanoo. ALUN PERIN VUODEN 1940 olympialaiset oli tarkoitus pitää Tokiossa, mutta ne peruttiin Japanin ja Kiinan välisen sodan takia
Ku va M us eo vi ra st o ajankuva Antiikki & Design 34
Aiemmin ne olivat paloturvallisuuden takia sijainneet erillisissä tuvissa. Edistyksestä kertoo tuolloin vielä harvinainen sähkövalo. Lattialuukusta pääsee kylmäkellariin. Kyökistä keittiöön Sana keittiö syntyi 1860-luvulla korvaamaan ruotsalaisperäisen kyökin. ANTTI KAIJALAINEN 1. Pyhäniemen kartano 1900–1910 Keittiöt siirtyivät asuinrakennusten yhteyteen 1700-luvulla. Kun kartanon suurkeittiö aikoinaan vilisi palvelijoita, moderni aika toi yhden hengen hallitsemat tehokeittiöt. Kuvan ulkopuolelle jää liesi uuneineen. Tapetti jäljittelee keraamista laattaseinää, se on vaalea ja henkii puhtautta. Keittiön historiaan mahtuu monta mallia. Ruuanlaitto vaati kuparisia kattiloita, pannuja sekä hyytelöja kakkuvuokia, jotka aseteltiin avohyllyille ja seinille. Keskellä keittäjä kantaa ryytimaan yrttejä, pikkupiika jauhaa huhmareessa ehkä mausteita tai jyviä. Tummaan asuun pukeutuneet naiset ovat sisäpiikoja. › 1 ajankuva Antiikki & Design 35. Kuva Hollolasta Pyhäniemen kartanosta 1900–10 kertoo ajasta, jolloin kartanoiden keittiöissä työskenteli monipäinen palvelusväki
Palvelusväki kulki keittiöön pihapuolen porraskäytävästä, jonka kautta kannettiin myös puut. 3 2 ajankuva Antiikki & Design 36. Suurissa asunnoissa palvelijoilla oli oma huone keittiön takana, mutta heistä osa nukkui keittiön alkovissa. Ku va Er ic Su nd st rö m / H el si ng in ka up un gi nm us eo Ku va Ty öv äe nm us eo W er st as Olympiakylä näytti mallia tehokkuudessa. Tiskipöydät olivat sinkkipäällysteisiä ja upotetut altaat emalipintaisia. Sen ytimenä oli liesitasolla varustettu hellakakluuni, jonka vieressä on halkolaatikko. Maustehylly kuului keittiön varustukseen, purkit ovat todennäköisesti Arabian tuotantoa. 2. Helsinki 1924 Adlivankinin perheen keittiö helsinkiläisessä kivitalossa edustaa 1800-luvun lopulla kehittyneen porvariskodin keittiön mallia
Moderneja kodinkoneita ei näy, kahvipavutkin jauhetaan käsin pienessä myllyssä. Olympiakylä valmistui Käpylään vuoden 1940 Helsingin olympiakisoihin, jotka kuitenkin peruttiin sodan Ku va Pe kk a Ky yt in en / M us eo vi ra st o takia. Keittiö voisi melkein olla 1900-luvun alusta. Perinteitä edustaa räsymatto. 1930–40-luvuilla kaupungeissa oli myös keskuskeittiöitä, joissa ruoka valmistettiin koko kerrostalon asukkaille. Tarkoituksena oli vapauttaa naiset palkkatöihin. 4. Tässä taloudessa eletään selvästi omavaraisesti, ja keittiön al› 4 ajankuva Antiikki & Design 37. 3. Kaasuliedet yleistyivät kaupungeissa 1920–30-luvuilla, tavalliseen kaasulieteen kuului 2–4 polttimoa ja uuni. Keittiöt valmisti OTK eli Osuustukkukauppa. Suuri ikkuna toi luonnonvaloa sähkövalon rinnalle. Näin keittiötyöt sujuivat tehokkaasti. Olympiakylä 1940 Uuden ajan rationalisoidussa keittiössä on kaikki pyritty sijoittamaan mahdollisimman lähekkäin. Taivalkoski 1953 Ville Junnilan talon maalaiskeittiö, tyypillinen tupakeittiö, on varusteltu alkeellisesti ollakseen 1950-luvulta
kukantaisuus kertoo, että kyseessä on pien viljelijöiden perhe. Kodinkoneiden väri oli yleensä valkoinen. Pojan takana on 1900luvun alun keittiöihin kuulunut pyyheliinateline, johon oli tapana ripustaa pyyhkeet erikseen laseille, lautasille ja ruokailuvälineille. Ovien ohuet teräksiset lankavetimet ovat tyypilliset 1960luvulle. Ovet olivat useimmiten vane rilla päällystettyä kimpilevyä, ja ne saatet tiin maalata reippaan värisiksi. Kuva on Kansallismuseon Suomi Finland 1900 näyttelystä. Väreinä suosit tiin valkoista tai vaaleita murrettuja sävyjä. 6. 5. Keittiö 1950-luvulta 1950luvun keittiö on pieni mutta tehokas. As tiakaappi kuitenkin kertoo, että ollaan mo dernin ajan yhteiskunnassa. Kiinteät kaapistot ovat suomalainen ilmiö. Suomessa suosittiin myös muuten kiinteitä keittiön kaappeja. Helsinki 1960–70-luku Erkki ja Aune Vihosen helsinkiläisasunnon keittiö on tyyliltään yksikertainen mutta tehokas. Kaappitilaa on paljon ja terästasot ja altaat ovat kestäviä ja helppohoitoisia, kuten myös laatoitettu välitila. Vieressä on laatikko polttopuille. Kaapit valmistettiin 1950luvulla vielä pääosin mittatilaus työnä, ja niiden yleisin mate riaa li oli kimpilevy tai vaneri. Sähköhellat ja sähköllä toimivat jääkaapit yleistyivät 1950luvulla. Astiankuivauskaappi oli suomalainen kek sintö, joka syntyi 1940luvulla. Tässä keit tiössä kovamuoviset laatikot on valmistanut Sarvis. Ruoka tehdään edelleen valurautaisella puuliedellä, joka on sijoitettu muuratulle alustalle. Tyypillisiä olivat lasiset tai muoviset laati kolliset mauste ja ryynihyllyköt. Myös viilu tettuja pintoja suosittiin. Tämän ajan keit Ku va O tt o Tu ru ne n / Le ht ik uv a Ku va Er kk i V ih on en / M us eo vi ra st o 5 6 ajankuva Antiikki & Design 38. KeskiEuroopassa keittiöka lustus otetaan mukaan muutossa. Kaapeissa ja laatikoissa oli joko lanka tai puulistavetimet
Keittiöön kuului yhä maustehylly. Keittiöt olivat tiöissä oli yleensä pieni ruokailutila arkiseen syömiseen. Ku va M ik ko O ks an en / Le ht ik uv a 7 ajankuva Antiikki & Design 39. Keittiökaappien rungot tehtiin usein lastulevystä, ja ovissa suosittiin kuultavalla maalilla käsiteltyä puuta tai viilua, mutta myös melamiinia, joka oli maalattu voimakkailla väreillä. Keltainen keittiö 1972 1970-luvulla valmiskeittiöt yleistyivät, ja keittiöiden koko suureni edelliseltä vuosiaiempaa monipuolisemmin varustettuja, mikä tarkoitti etenkin kodinkoneiden määrän lisääntymistä. Se saattoi olla perintönä saatu tai perheen lapsen koulun veistotunnilla tekemä, ja tyyli oli ajan hengen mukaan romanttinen polveilevine muotoineen. 7. kymmeneltä. Muodissa olivat tappimaiset tai upotetut vetimet, jotka olivat muovia, puuta tai metallia
Antiikki & Design 40. 1910–20 lukujen jugendajan puutuoleissa selkänojaa ja istuinta peittää ohut, ruotsalaisen Marks Pelle Vävaren kankaalla verhoiltu pehmuste. Petri Vainion keittiössä sivuilta jatkettava pöytä hallitsee pienen torpan tilaa täydessä pituudessaan. Vaasasta ostetut tuolit ovat astetta hienompia
Häntä kiehtoo suomalainen vaatimattomuuden kulttuuri ja yksinkertainen vanhan ajan elämä. Ja eikö tunnu lähes taikuudelta, että › Torpan hiljainen kauneus pysäyttää. Talossa ei ole muita mukavuuksia kuin sähkö. Ulkona rinnepihalla kasvatetaan tomaatteja, chiliä, perunaa, papuja, herneitä, kyssäkaalia, sipulia, porkkanoita, kurpitsaa, retikkaa, kaikenmoisia yrttejä ja kesän kukkia. kotona Valoa ja vanhoja esineitä Sisustusarkkitehti ja muotoilija Petri Vainio saa kesäkodistaan inspiraatiota valaisinsuunnitteluun. Antiikki & Design 41. PAULA ILVETSALO KUVAT ANTTI AALTO V alon kanssa painiva Petri Vainio pitää kakkoskotinaan työläistorppaa Kehä III:n ulkopuolella. Miltä lapsuudenmuistossa näyttivät kuivamaan ripustetut lakanat naruilla auringonvalossa tai illan hämärässä. Miten päivänvalo siilautuu puuvillaverhojen läpi. Meillä oli mummolassa torppaa vastaava elinpiiri, hän kertoo. Vainio ei näe minkäänlaista ristiriitaa vanhan torpan ja modernin valaisimen välillä. Sisätiloja valaisevat hänen suunnittelemansa designvalaisimet, hellahuoneen uunin pesässä rätisee tuli, ja hellalla porisee kasviskeitto. – Tällaisessa arjessa aistit pysyvät hereillä. – Olen kotoisin vanhasta Suomesta maaseudulta. SISÄLLÄ JA ULKONA Petri Vainio seuraa valon kulkua. Ikkunaan ei tarvitse ripustaa verhoja, villiviinin lehvästö hoitaa verhon tehtävän. Päinvastoin, vanhat hyväksi koetut esineet paljastavat, pitääkö uuden esineen suunnittelu pintansa satavuotiaitten seurassa. Vesi kannetaan kaivosta, ruoka kypsyy puuja kaasuhellalla. Vesi kiehuu vasta, kun uunin pesässä rätisee tuli. On ihan eri asia laskea vettä hanasta kuin kantaa vesi sangoissa kaivolta kotiin
Alun perin talo toimi ruukin työläisten neljän perheen asuntoina, nyt se jaettu kahteen erilliseen asuntoon. Nyt kasvimaa tilavalla rinnepihalla kukoistaa jälleen ja tarjoaa kaupunkilaisille tilaisuuden päästä maistamaan itse kasvattamaansa ruokaa. Ikkunoitten välissä puisella pöydällä seisoo tulppaania muistuttavan valaisimen › Antiikki & Design 42. Siinä läpikuultava kangas asettuu metallikierteen varassa polttimon ympäri niin kuin ohuen kesämekon helmat naisen jalkojen ympärille. Asumiseen tuovat lisää tilaa korkea vintti, eteinen ja eteisen vierellä oleva pikkukammari. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Sisustusarkkitehti Petri Vainio ja teollinen muotoilija Mikael Ny gård lomillaan. Hellahuoneessa asui aikoinaan työläisperhe. Valurautapannut nojaavat seinää vasten. Yksinkertaista ja aistikasta elämää. Kesällä pöydän ääressä nautitaan kahvista tai teestä, lintujen äänistä, kukista ja mehiläisten surinasta. Monikäyttöinen hella seisoo huoneen päädyssä vierellään tiskipöytä ja astiakaapit 1950 -luvulta. Hellahuoneista siirryttiin parihuoneisiin, ja sellaisena suunnittelija vuokrasi asunnon yhdessä kumppaninsa Mikael Nygårdin kanssa. Katossa valo siilautuu limittäin asennettujen puulastujen läpi. Kaapiston päällä on Petri Vainion kehittelemä kuvakoristeinen valaisin Illu. Torpan seinustan ja rinteen väliin mahtui patio. Sitä on usein myös modernin suunnittelun tulos. Suunnittelijan viimeisin suuri urakka, OP Pohjolan tiloihin valmistunut valokatto, muistuttaa taivaan valoja ja revontulten loimua. TYÖLÄISTORPIKSI 1830–40 luvuilla rakennetuissa hirsitaloissa asui reilut sata vuotta sitten hellahuoneessa kokonainen perhe. Tekniikan avulla valot saadaan ohjattua voimaltaan vaihtelevaan loimuun. Petri Vainion tunnetuin valaisin on nimeltään Helmat. ERITYISTÄ Yli sata vuotta sitten innostettiin torppien vähätuloisia pitämään hyötypuutarhaa muuten niukan ja yksipuolisen ravinnon täydennykseksi. TALO Hirsirakenteinen työläistorppa valmistui 1841. kasvatan porkkanoita pihamaalla, haen niitä multapenkistä, pesen, pilkon ja paistan pannulla ruoakseni. Myöhemmin elintason noustua kaksi hellahuonetta yhdistettiin, ja näin syntyi kahden huoneen asunto
Antiikki & Design 43. Kuusenjuurikoreja valmistettiin alueella 1900-luvun alkuun asti, ja niissä säilytettiin juureksia. Alhaalla oikealla oleva punottu kuusenjuurikori ostettiin Uudestakaarlepyystä Juthbackamarkkinoilta kymmenellä eurolla. Keittiön päädyn hyllyillä ovat esillä Mikael Nygårdin keräilemät astiat, kannut, kupit ja lasiesineet
Sohva on ostettu Hagelstamin huutokaupasta ja verhoiltu Svenskt Tennin kankaalla. Olohuoneessa kertaustyylin sohva ja kultakehyspeilit, itämaiset matot ja kristallikruunu katossa kertovat esineinä sotien jälkeen vaurastuneen kaupunkilaisen keskiluokan haaveista. Antiikki & Design 44
Vastakkaista päätyseinää peittäville avohyllyköille on pinottu kirpputoreilta ja vanhan tavaran liikkeistä ostettuja astioita. Ne kudottiin 1920-luvulla 1800-luvulta kierrätetyistä Frankin suunnittelemalla klassikkokankaalla. Lattiaa peittävät itämaiset matot. TALON VANHAT PUISET, paikalleen rakennetut kaapit ovat säilyneet teräskantisen tiskipöydän päällä. Vainio ihmettelee huokailua siitä, ettei suomalaisilla olisi perinteitä ja kulttuuria. Petri Vainio seisoo ikkunan vierellä ja tarkkailee puutarhaansa. Sohvana on kertaustyylinen muodokas kaksinistuttava, joka on verhoiltu ruotsalaisen Svenskt Tennin tulppaaniaiheisella Josef Sohvan takana seinällä on taidetta, ei suuria nimiä, mutta teoksina kauniita ja tekniikaltaan taitavia. Tosin yllättävää kyllä, rokokookannu voi olla helpompi käytössä kuin Arabian funkisajan teekannu, hän sanoo. Seuranaan sillä on keit tiön kalusteina 1900-luvun alkukymmenten huonekaluja, kätevä talonpoikainen sivusta vedettävä ruokapöytä ja puutuolit. lumpuista. – On mielenkiintoista seurata, miten uusi valaisin selviää tässä ympäristössä. Kahden kuusiruutuisen ikkunan välissä riippuu kolme kultakehyksistä peiliä. Valaisin on Petri Vainion suunnittelema Helmat. kotona prototyyppi, yksi Petri Vainion kehitteillä olevista töistä. Piristeraitoina toimivat kudonta-ajan kirkkaat punaiset ja oranssit matonkuteet. Lattialla olevat räsymatot ovat Mikaelin äidin lapsuudenkodista. Kirjahyllyjen vastapäiselle seinälle on ripustettu taideteoksia, maalauksia ja grafiikkaa. – Ruotsalaisen ja suomalaisen esineen erottaa helposti toisistaan. ”Seuraan, miten uusi valaisin selviää tässä ympäristössä.” Antiikki & Design 45. TOINEN TORPAN huoneista palvelee yhdistettynä olohuone-kirjastona. Suomalainen niukkuus, järkevyys ja käytännöllisyys synnyttivät oman estetiikkaansa. – Meille niukkuuden kulttuuri on yhtä merkittävä kuin vaikkapa ranskalaisille pariisilainen kaupunkikulttuuri. Pienen pienessä makuuhuoneessa on seinällä Petri Vainion kuvakoristeinen valaisin, kuva on valokuvataiteilija Patricia Rodaksen teos. Esine kertoo maan historiasta ja siitä, millaisissa oloissa ihmiset ovat eläneet. – Onnelliset ajat tuottavat erilaisia esineitä kuin onnettomat ja raskaat vuodet, Petri Vainio sanoo. Kaikella on puolensa. Helpointa olisi sijoittaa proto valkoiseen galleriatilaan, missä se saisi kaiken huomion ja loistaisi valoisassa yksinäisyydessään, hän sanoo. Mattona on matkamuisto Guatemalasta vuodelta 1994. Vaatimaton arki tuottaa herkkää kauneutta ja toimivia esineitä. Kynnyksen yli astuminen tuntuu kuin siirtyisi työläisja talonpoikaispuolelta porvariston eleganssiin
Päällyskangas kiristetään paikoilleen näkyvissä olevilla langoilla. Vanhojen kalusteiden verhoilu on rankkaa käsityötä. Ylinnä on hevosen jouhta, sen alla kookoskuitua, sitten hamppua. – Ilman tätä laitetta näitä hommia ei kannattaisi tehdä. MAIJA-RIITTA RIUTTAMÄKI KUVAT PIA INBERG P ainepyssy paukkuu verstaalla. Joustimet sidotaan ja grundit ommellaan käsin, ja niiden kiristäminen vaatii näppivoimia. Kirpputoreilta löytyneitä helmiä kiikutetaan verhoilijamestari Keijo Matilaisen verstaalle, jossa valmistuu töitä Eduskuntataloonkin. Yhdistin nämä kaksi, ja nyt työ on sopivan monipuolista. Lisäksi vanhoissa kalusteissa puuosat ovat nupien käytön jäljiltä niin heikot, etteivät ne enää kestä kuin painepyssyn pieniä nauloja, Keijo Matilainen selvittää. Vaalein on haapalastua. Verstaalla verhoillaan sekä moderneja tyynysohvia että vanhoja antiikkikalusteita. › Antiikki & Design perinne elää 46. Uusrokokootuolin selkänojan perustus eli grundi ommellaan kiinni käsin. – Isälläni oli verhoiluverstaan ohessa antiikkikalustekorjaamo. Sormenpäät ovat usein veril”Suurin osa työstä jää piiloon kankaan alle.” Istuimissa käytettäviä pehmusteita. Perinteisesti kankaat kiinnitettiin puuosiin nupeilla, mutta kukaan ei tänä päivänä maksaisi siihen hommaan menevästä ajasta. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Villa muotoutuu kankaista parhaiten” Kierrätysbuumi näkyy verhoilijan työssä. Matilainen toimii yrittäjänä isältään perimässään yrityksessä. Isän työkaverilta periytynyt työkalupakki on edelleen käytössä, vaikka kaikkia siinä säilytettäviä työkaluja ei voi enää käyttää
Antiikki & Design 47. Verhoilijamestari Keijo Matilainen kunnostaa niin arvokalusteita kuin tavallisia kotikalusteitakin. Oma yritys on toiminut vuodesta 1984
– Ammattitaito pysyy verhoilemalla huonekaluja antiikista nykyaikaan. – Vietin lapsena paljon aikaa isäni verstaalla kantoapuna sekä huonekaluja purkaen. Mikä on työnfilosofiasi. Jo silloin tuntui, että tämä ala on omani. Aiemmin tein töitä myös Nokialle, Nesteelle ja Valmetille. Yrittäjänä aloitin vuonna 1984 isäni verstaalla, josta hän jäi eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua. Miten pidät yllä ammattitaitoasi. Missä olet saanut oppisi. Mikä on mieleenpainuvin työtehtäväsi. Seuraavaksi kunnostetaan puuosat ja asennetaan pintapehmuste. lä. – Työ vaatii käden taitoja ja fyysistä voimaa sekä kykyä nähdä työ valmiina, vaikka se olisi pelkkä rungon raakile. Vasta kaiken tämän jälkeen tulee varsinainen verhoilu. Pöydälle nostetusta tuolista on jäljellä vain runko. Grundi pehmustetaan ja päälle kiinnitetään väliliina. – Pikkutuolin istuimen verhoilee puolessa tunnissa, ison nahkaisen laiskanlinnan kunnostus saattaa viedä 60 tuntia. Mikä on tärkein työvaihe. Istuimissa käytetään kovempia ja vahvempia joustimia, selkänojassa ja käsinojissa ohuempia. Millainen on hyvä työtila. Huonosti tehty pohjatyö tulee kuitenkin käytössä esiin, joten fuskata ei voi. – Vanhat verhoilijamestarit, joiden töistä näkyy vielä jälkiä, kun kalusteet tuodaan minulle uudelleen työstettäviksi. – Parasta on, kun samat asiakkaat teettävät töitä vuodesta toiseen. – Neuvostoliiton suurlähetystöön tekemäni kymmenien kalusteiden verhoilu 1990-luvun alussa. Puuosat ovat naulojen jäljiltä kuin madon syömiä. Käsityönä hinta nousisi liian korkeaksi. Väljä, valoisa ja korkea tila antaa mahdollisuuden tarkastella työtä eri kulmista. – Tilassa pitää olla hyvä ilmanvaihto, sillä pöly lentää ja liimat haisevat. – Olin vuoden isän verstaalla eräänlaisessa oppisopimuskoulutuksessa, sitten Vallilan Ammattikoulun verhoilijalinjalla. Linnan remontin yhteydessä kunnostin myös muun muassa kuuluisan Sinisen salongin kalusteet. Minkälaisia työkaluja tarvitaan. – Pyrin tekemään asiakkaan kanssa sovitut työt niin hyvin kuin mahdollista ja aikataulussa pysyen. Annan aina etukäteen hinta-arvion. Virheet kertautuvat työn edetessä eikä niitä piilota edes kaunis päällikangas. Se tehtiin aiemmin meriheinästä, nyttemmin pääosin haapalastusta tai hienoimmillaan hevosenjouhista. – Paineilmapyssy ja ompelukone ovat ne laitteet, joita ilman tätä työtä ei kannata tehdä. Lähettiläs oli kutsuttu kotiin, ja Neuvostoliitto hajosi seuraavalla viikolla. Isäni työkaveri Ykä Heinonen jätti minulle työkalupakkinsa siirryttyään eläkkeelle. Ihmettelin silloin homman ympärillä leijuvaa salamyhkäisyyttä. Modernin tyynysohvan kimpussa sormet saavat levätä. Kun he suosittelevat minua uusille asiakkaille, tiedän tehneeni hommat hyvin. 1950-luvulla valmistetussa nojatuolissa näkyy täyspuinen runko, joka jää piiloon verhoilun alle. Pyörivän puutuolin rikkinäisen verhoilun alta näkyy pehmuste. Presidentti piti uudenvuoden puheensa istuen verhoilemallani tuolilla. – Käsityön kustannukset ovat suurimmat. Myös fyysistä kuntoa täytyy pitää yllä, jos tätä meinaa jatkaa eläkeikään asti. Miten kauan yhden työn tekemiseen kuluu aikaa. Onko sinulla esikuvia. Viimeisten töiden kohdalla lähetystö ilmoitti, että he haluavat maksaa työn etuajassa, kun maksaja oli vielä olemassa. Kuinka hinta muodostuu. Tutun huonekalun verhoiluhinnan voi antaa puhelimessa, mutta yleensä menen paikan päälle arvioimaan. Mikä on paras saamasi palaute. – Lopputuloksen onnistumisen kannalta jokainen työvaihe on tärkeä. – Ei ikinä! Joskus on huonompi päivä, mut”Kunnostin tuoleja presidentinlinnaankin.” Antiikki & Design perinne elää 48. Sitä säilytän muistona alkuajoilta, vaikka työkalut ovat jo liian kuluneita. Satulavyönauhoilla tuetun istuimen päälle on sidottu jousipaketti, jonka päälle Matilainen alkaa muotoilla istuimen perustusta eli grundia. – Suurin osa työstä jää siis päällyskankaan alle näkymättömiin. Missä työsi tuloksia näkee. Mitä taitoja alallasi tarvitaan. Miten innostuit alasta. Tekeekö joskus mieli heittää rukkaset naulaan. – Valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa, Helsingin yliopiston eri tiloissa ja perinnejuna Valtterin salonkivaunussa sekä lukuisissa yksityiskodeissa
Molemmat ovat olleet haaveitani ja nyt täyttyneet. Raitojen ja kuvioiden kohdistus vaatii tarkkuutta. Vuoteessa luen vielä kirjaa, nyt menossa on Kjell Westön Kangastus 36. Ennen kympin uutisia ehdin käydä läpi sähköpostit. Valot sammuvat puolilta öin. Käsityön hitauden takia lopullinen tuntipalkka saattaa jäädä arvioitua pienemmäksi. Yksi oli parin vuoden takainen Presidentinlinnan kalusteiden verhoilutyö. 16.30 Palaan verstaalle asiakastapaamiseen. 8.15 Lapset lähtevät kouluun, minä verstaalle. Valitsemme kankaat kahteen nojatuoliin. – Suomessa haaveilun kohteita ei ole monia. Millaisesta työstä haaveilet. Pöly ja liimat saattavat aiheuttaa terveyshaittoja. Töistäni lähes puolet on tavallisten kotikalusteiden uudelleen verhoilua. 15.00 Pakkaan autoon nojatuolit ja vien ne asiakkaalle. 09 587 3652, matilainen.keijo@gmail.com Keijo Matilainen verhoilijamestari Verstaan yhden seinustan täyttävät asiakkaiden työt. Päivän työt alkavat kertaustyyliseen kalustoon valitun kankaan leikkaamisella. Kesällä jalkapallo ja talvella hiihto tyhjentävät pään tehokkaasti, jos rukkaset ovat lentämässä naulaan. Työ palkitsee, kun näkee kalusteet oikeilla paikoillaan. 12.30 Jatkan kertaustyylikalusteiden verhoilua, liimaan reunanauhoja ja viimeistelen työt. ”LOUNAALLA LUEN SISUSTUSLEHTIÄ” 6.45 Herätyskello soi. 12.00 Lounastauolla syön kotoa tuotuja eväitä ja selailen sisustuslehtiä. 18.00 Kotiin ruuanlaiton ja muiden kotitöiden pariin, sitten tunnin juoksutai hiihtolenkki. Tosin ammatin arvostus on noussut viime vuosina, kiitos kierrätyksen ja kirpputorien. Siellä keitän toiset kahvit. Haagan Verhoilupalvelu, verhoilijamestari Keijo Matilainen, p. – Yrittäjälle tämä on vaativa työ. Katson illalla tuleville asiakkaille valmiiksi kangasmalleja. Antiikki & Design perinne elää 49. ta asioita ei voi paeta. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. 22.00 Uutisten aikana syön iltapalaa. Valkorunkoiset, mahdollisesti venäläiset tuolit kuuluvat 12-osaiseen kalustoon. 1800-luvun lopulta peräisin oleva kalusto on alun perin ollut musta. Nyt työn alla on toinen kiinnostava kohde, Eduskuntatalon kalusteiden kunnostus ja verhoilu. Yleensä asiakaskin on tyytyväinen näkemäänsä. Aamurutiineihini kuuluvat puuro, kahvi ja sanomalehti
DROTTNINGHOLMIN LINNAN salossa liehuu kolmikielekkeinen hallitsijanlippu. Jos puunattu lavastus oli sen ajan ihanne, ei sen tarvitse enää määritellä 2000-luvun ohjauksia. Edustalla tasapainoilee tutun oloinen antiikin patsas. Antiikki & Design 50 KURKISTUS KULISSIEN TAAKSE KELTAINEN TALONPÄÄTY näkyy jo pienen hiekkapihan perällä. Jotkut nykyohjaajat ovat halunneet näyttää Drottningholmissa vanhaa näyttämötekniikkaa kääntämällä lavasteita väärin päin tai riisumalla näyttämön niistä kokonaan. Niitä en tunnistaisi, ellei kukkien nimiä olisi kirjoitettu pieneen opastauluun. LOUIS JEAN DESPREZIN maalaamassa puutarhakulississa näyttää suihkulähteistä virtaavan oikea vesi. On yhä vähemmän illuusioihin perustuvaa vallankäyttöä. Todellisuudessa virtaukset ovat liikkuvia hopeanauhoja. Ukkosen äänenä kivet kolisevat puulaatikossa. Ja vielä ennen kuin kapellimestari saapuu ehdin sanoa tämän: lavasteiden ja rakenteiden toiselle puolen katsominen on tuonut yhteiskuntaan paljon hyvää. Ja kyllä, barokin aikaan oli mahdollista pimentää näyttämövaloja. Jos Drottningholmin ohjaukset heijastavat nykyaikaa, voi teatteritalo hyvinkin elää vielä toiset 250 vuotta ja kuningas lukea lehtensä rauhassa. Sellainen ei hänen mielestään sovi 1700-luvun tapaan nauttia oopperaesityksistä. Yleensähän ne paloivat valaistuksessa ja lämmityksessä käytetyn elävän tulen sytyttäminä. Kun lavalla kohta jyrisee ukkonen, tiedän mistä se syntyy: Mälaren-järven rannan luolasta poimitut kivenmurikat kolisevat puulaatikossa, jota kallistetaan. Väki on jo pakkautunut teatterisaliin, mutta kuningas ei sinne lähde. Olen lukenut, että Belvederen Apollon pystytti Kustaa III vuoden 1784 Italian-matkansa jälkeen. Itse vierailukohde on tuo koristelematon talonpahanen, Drottningholmin linnateatteri, joka tänä vuonna täyttää 250 vuotta. Eräs historiantutkija valitteli, että kulissien taakse katsominen on omiaan rikkomaan näyttämöilluusion. Se oli näytelmää silloinkin. Siellä hän istuu, jossain yksityispuolen saleistaan, autolehteä selaamassa. kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Tällainenkin on herättänyt vastalauseita. Katsomon kristallikruunuja ei pimennetty, sillä pitihän ihmisten pystyä lukemaan toistensa ilmeitä ja keskustelemaankin. Itse olen lukenut kutkuttavista yksityiskohdista etukäteen. Siksi linnateatteri säilyi, sillä sitä käytettiin lähinnä asumiseen ja tavaran varastointiin. Ehkä siinä pienessä seurusteluhuoneessa, jossa on sininen rokokoo-ovi ja siihen sopiva ranskalaisen nykytaiteilijan Bernard Venet’n seinäveistos. Puolustan ohjaajia. Ei tietenkään! Taide-elämyksen läpivalaisu ja sen historiaan perehtyminen päinvastoin vahvistavat ja syventävät kokemusta. Parrasvalojen kirkkautta säädeltiin nostamalla ja laskemalla niitä esiin säätöpyörästä. Outo väite. Laatikko on kolme metriä pitkä ja puoli metriä leveä ja syvä. Kuulin samansuuntaista epäilyä, kun opiskeluaikana analysoin musiikinhistorian merkkiteoksia: eikö tieto sävellyksen teemarakenteesta pilaa kuunteluelämystä. Drottningholmin linnateatterissa vierailevat matkailijat janoavat tietoa paikan historiasta ja alkuperäisestä näyttämötekniikasta. Tukholman naapurissa, kuninkaan kotilinnan pihamaalla sijaitseva talo on ani harvoja Euroopassa säilyneitä vanhoja teatterirakennuksia. Ooppera ei hallitsijoita Kustaa III:n murhan jälkeen liiemmin kiinnostanut. Eivätpä entis ajankaan ihmiset oikeasti luulleet joutuneensa keskelle ukkosmyrskyä tai palatsipuutarhaa. Sen ympärillä kukoistaa medaljonki-istutus: begonioita, daalioita ja petunioita muun muassa. Hyss, nyt se alkaa! Mozartin Don Giovannia esitetään Drottningholmin linnateatterissa elokuussa, ohjelmisto www.dtm.se
IDEOITA JA INSPIRAATIOTA www.novitaknits.com
Antiikki & Design 52. Rakennusmestari Heikki Siikosen suunnittelemassa talossa on kaikkiaan kuusi pyöreää ikkunaa. Suurelta parvekkeelta avautuu näkymä puutarhaan ja läheiselle joelle
Hän on palauttanut taloon sen alkuperäisen 1920-luvun hengen, mutta sisustuksessa näkyy eri aikojen kerroksia. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG V ierailijan ottaa vastaan jykevä tamminen ulko-ovi, joka on kuin keskiaikaisesta linnasta taottuine kupariniitteineen. Olli Melanderin ja Sari Paateron yhteisiä harrastuksia ovat kodin sisustus ja puutarhan hoito. Orkomiehet käyttivät Koskenniskaa lähinnä kesäkotinaan, koska työ vei ulkomaille. – Sahanomistajan talo kun on, niin kaikki on rakennettu puusta, vain kivijalka on tiilestä ja katto pellistä, sanoo talon nykyinen omistaja Olli Melander, joka asuu siinä yhdessä Sari Paateron kanssa. Suurlähettiläsperheen asemapaikkoja vuosina 1959–79 olivat muun muassa Bern, Kairo, Amman, Beirut, Varsova ja Tunis. Koskenniskan talo valmistui alun perin sahanja myllynomistajan Karl Agapetus Weckmanin huvilaksi. › Antiikki & Design 53. kotona ”Jo pikkupoikana ihailin talon esineitä” Koskenniskan talo Mäntsälässä pääsi takasin sukuun, kun Olli Melander osti sen. Ovi on alkuperäinen ja seissyt paikoillaan siitä lähtien, kun se asennettiin 1920ja 30-lukujen vaihteessa rakennettuun taloon Mäntsälässä. Vuosituhannen vaihteessa talo oli muutaman vuoden suvun ulkopuolisessa omistuksessa. Hänen kuoltuaan talon peri tytär Sirkka-Liisa, joka avioitui suurlähettiläs Osmo Orkomiehen kanssa. TAKAISIN SUKUUN talo tuli, kun Olli Melander osti sen 2006. Sahanomistaja Weckman oli Melanderin isoäidin veli. Niin sanotut isot portaat olivat aikoinaan isäntäväen käytössä, palvelijat kulkivat toisia portaita
Talon pääsisäänkäynnin tampuuri eli eteinen on valoisa. Kustavilaistyylinen kalusto on huutokauppalöytö. Tammisen vaatekaapin päällä täytetty kanahaukka tähyilee valppaasti taloon tulijoita. Antiikki & Design 54
Seinällä on Oscar Kleinehin (1846–1919) maalaus. Rakkolanjoen Kaakelitehtaan 1920-luvun kaakeliuuni on edelleen käytössä viileinä syysja talvi-iltoina. Empiretyyliset kyntteliköt ja kello ovat huutokauppalöytöjä. kotona Salia koristaa myöhäisempiretyylinen kristallikruunu. Antiikki & Design 55. Sari Paatero on asetellut telineeseen omasta puutarhasta poimitut kukat. Suuri itämainen matto on suurlähettiläs Osmo Orkomiehen hankinta Kairosta. Arabian kukkateline on 1930-luvun tuotantoa eli talon rakennusajalta
myöhemmältä ajalta: seurusteluhuoneen ytimenä on biedermeirtyylinen sohvaryhmä, jonka on valmistanut suonenjokelainen J. TALO Rakennusmestari Heikki Siikosen piirtämä, 1920ja 30-luvun vaiheessa rakennettu talo Mäntsälässä. Weckmanin aikainen sisustus perustui biedermeieriin, joka oli isoveljeään empireä kotoisempi sisustussuuntaus 1830–50-luvuilla. Asuinpinta-ala on 300 neliömetriä, huoneita 13. Kutvosen huonekalutehtaan tuotantoa 1900-luvun alusta. – Orkomiehiltä jäi muistoksi muun muassa olohuoneen itämainen matto, joka on kooltaan lähes 20 neliömetriä ja hienossa kunnossa. Tyyliä on talossa edelleen, vaikkakin › Antiikkiliikkeestä hankittu vitriinikaappi on luultavasti englantilaista art decoa 1930-luvulta. OLLI MELANDER ON säilyttänyt ja ottanut esiin talossa mahdollisimman paljon alkuperäistä, kuten hiotut puulattiat. Se toimii seurusteluhuoneen baarikaappina. Sähköä jauhoi Weckmanin oma mylly läheisen joen virrasta, ja sitä jaettiin myös lähitaloihin. Antiikki & Design 56. Kutvosen huonekalutehdas 1900-luvun alussa. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Yrittäjä Olli Melander ja Sari Paatero. Alkuperäisiä ovat myös maalatut paneelikatot, liukuja peiliovet, Rakkolanjoen Kaakelitehtaan valmistama takka ja Hankkijan valmistamat valurautaiset vesikiertopatterit. Jo pikkupoikana vieraillessani isoäitini kanssa Orkomiehillä ihailin talon eksoottista esineistöä. Ne ovat niin raskaat, että pysyvät pystyssä omilla jaloillaan, ilman kiinnityksiä. Osmo Orkomies osti sen 1960-luvulla huutokaupasta Kairossa, Melander kertoo. Huvilassa on alusta saakka ollut vesikiertoinen patterijärjestelmä ja vesiklosetti. Talo oli valmistuessaan rakennusteknisesti moderni: siinä oli muun muassa vesikiertoinen patterijärjestelmä. ERITYISTÄ Sisustus kunnioittaa 1920–30-lukujen tyyliä, mutta siinä on myös ajallista kerroksellisuutta. – Orkomies oli innokas huutokauppakävijä ja teki paljon hankintoja ulkomailla ollessaan. Siikosta kiinnosti erityisesti maaseudun rakentamisen uudistaminen. Rakennuksen on piirtänyt rakennusmestari Heikki Siikonen, jonka kädenjälki näkyy Mäntsälässä muutenkin. Hän on suunnitellut muun muassa vanhan seurakuntatalon, vanhan kunnantalon ja elokuvateatterin. Ne olivat edellisten omistajien asentamien laminaattien alla. Seurusteluhuoneen biedermeirtyylinen kalusto on suonenjokelaisen J. Moderni oli Weckmaninkin huvila. Näyttävässä talossa on yli neljäsataa neliötä, josta lohkeaa varsinaiseen asumiseen 300 neliötä. Pariskunnalla on käytössä kolmetoista huonetta. Sinne tuli sähkö ennen yleistä sähkönjakelun alkamista. Myllyssä jauhettiin kyläläisten viljatkin. Lintumaalaus on Ejnar Kohlmanin
Ruokasalin seinällä on Jalmari Ruokokosken lintumaalaus vuodelta 1925. Antiikki & Design 57. Rokokootyylinen kalusto on 1800-luvulta. Arabian 1930-luvun Diana-koristeinen kahvikalusto on käytössä juhlapäivinä
kotona Yläkerran vierashuone henkii 1940ja 50-lukujen harmoniaa. Rakennusmestari Heikki Siikosen tekemien talon piirustusten kopiot on saatu Museovirastosta. Yläkerran vierashuoneen kalusto on 1940–50-luvulta. Alakerran wc portaiden alla oli tiettävästi paikkakunnan ensimmäinen vesiklosetti 1920ja 30-lukujen vaihteessa. Alkuaan huone oli palvelusväen käytössä. Antiikki & Design 58
Yläkerrassa oli myös Weckmanien makuuhuone. – Lintukeräily lähti ikkunaan lentäneestä tilhestä 1993 Helsingin Vartiokylässä, ja samalla tavalla sain ”pyydettyä” muitakin pikkulintuja. Yksi yläkerran huoneista, Weckmanin aikainen sali, on pyhitetty Olli Melanderin keräämälle 1950–60-luvun suomalaiselle lasimuotoilulle. SISUSTUKSEN PERUSTANA ovat perintönä saadut huonekalut ja esineet. Hän on kerännyt myös lintuaiheisia maalauksia. Kapeita portaita kapusivat puolestaan palvelijat, joiden huoneet olivat yläkerrassa. JOS OIKEIN HALUAA raaputtaa pintaa, talo kertoo myös 1920-luvun suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa rikkaat siirtyivät kesiksi hulppeisiin huviloihinsa, ja mukana seurasi palvelusväki. Toiset ovat kapeat ja jyrkät, toiset leveät ja loivat. Pikkulintujen parvi tarkkailee tulijaa lasin takana vitriinissä. Niin sanotut isot portaat sijaitsevat edelleen eteisessä. Seurusteluhuoneeseen tuovat tunnelmaa Matti Karppasen (1873–1953) ja Ejnar Kohlmanin (1888–1968) komeat lintumaalaukset, ruokasaliin Olli Melander on ripustanut juhlijoiden iloksi kookkaan Jalmari Ruokokosken (1886–1936) lintuasetelman. kotona LINNUT KODISSA kertovat Olli Melanderin harrastuksesta. Olli Melander on täydentänyt perintöään antiikkimarkkinoilta hankkimillaan tavaroilla. Ne oli alkujaan tarkoitettu vain isäntäväen käyttöön. ”On tärkeää, että huonekalut ovat oikean kokoisia tilaan.” Pariskunnan makuuhuoneen koivuinen peililipasto on Olli Melanderin isoisän perintöä 1940-luvulta. Veistokselliset, talon tunnelmaan hienosti istuvat verhoasetelmat ovat pariskunnan suunnittelemat ja paikallisen verholiikkeen toteuttamat. Tätä yhteiskunnan jakautumisesta kahden kerroksen väkeen ilmentävät yläkertaan vievät portaikot talon eri päissä. Tuolloin kohtasivat 20-luvun klassismi ja modernismia enteilevä art deco, joka toisaalta lainasi myös aikaisemmalta tyyliltä, jugendilta. Huoneet on nyt muutettu vierashuoneiksi, joissa voi tehdä nostalgiamatkan 1940ja 50-luvuille. Sisustus on toteutettu harkiten ja hyvällä maulla. Siitä on käynti suurelle parvekkeelle, josta avautuu seesteinen näkymä laajaan puutarhaan ja maita halkovalle joelle. Kodin tunnelma on viihtyisä ja tasapainoinen. Täytettyjä lintuja olen hankkinut myös maalaishuutokaupoista, Melander sanoo. Ikkunoista tulvivalla valolla on suuri merkitys. Olli Melander lisää vielä yhden oleellisen näkökulman: – Mittasuhteiden hallinta, se että huonekalut ovat oikean kokoisia suhteessa tilaan, on hyvän sisustuksen lähtökohta. – Tavoitteenani on ollut kerroksellisuus, vanhan ja modernin yhdistäminen. Heti eteisessä haukka vartioi reviiriään. Täytätin ne Lopella toimivalla ammattitäyttäjällä. Antiikki & Design 59. Kodin sisustus palauttaa mieleen 1920ja 30-luvun vaihteen sisustusmuodin ja sen rikkauden. Valo ei tule sisään jyrkkänä, vaan pehmenee matkalla verhojen läpi
Antiikki & Design 60. Outi Pakkasen olohuoneeseen tuo väriä Lumas-galleriasta hankittu Saksan Voguen kevätmuotinumeron 1929 kansijuliste
• Myös uudet tulkinnat sulostuttavat arjen elämää ja pukeutumista. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG O uti Pakkanen rakastaa Berliiniä ja viettää siellä usein aikaa kirjoittamassa. Aikuistuttuani asuin pitkään Eerikinkadun ja Aabrahaminkadun kulmassa vihreässä jugendtalossa, jolloin mielsin sen tyylikseni. Matkustellessa Pakkasen kiinnostus art deco -tyyliä kohtaan on syventynyt intohimoksi. . Lapsuudenkodissani suosittiin funkista: Artekia ja Harry Bertoiaa, jonka suunnittelema verkkotuoli kulkeutui sieltä sittemmin omaan eteiseeni. Eniten Outi Pakkasta kiinnostaa vapaamielisen ja dekadentin Weimarin tasavallan elämä. – En usko jälleensyntymiseen – muuten kuvittelisin olleeni edellisessä elämässäni takarivin kolmas tanssityttö vasemmalta jossakin 1920-luvun dekadentissa berliiniläiskabareessa. Rémy Martin -tuhkakuppi kuului 1931 avatun Hotelli Tornin sisustukseen. Monista Pariisista ostamistani rintaneuloista on irronnut strasseja, mutta se kertoo vain korujen käytöstä. Sen kipukohtia tulkitsevista romaaneista minusta kiehtovin on F. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin muutti monen elämän ja loi kadotetun sukupolven. Minulle riittää rajoitettu määrä viittauksia art decoon. . – Kymmenisen vuotta sitten Wienissä silmäni avautuivat art decon tyylikkyydelle, vaikka jo vuonna 1980 tuijotin niska kipeänä ensimmäisellä New Yorkin -matkallani Chrysler Buildingin kattorakenteita. Outi Pakkanen on kuitenkin valikoiva keräilijä. Nämä villit vuodet ovat kannustaneet vintage-ostoksiin Berliinissä. Igor Stravinskin kohistun Kevätuhrin ensiesitys Pariisissa vuonna 1913 oli uuden ajan alkusoitto. Antiikki & Design 61. Minulla on joukko 1980-luvun rintaneuloja, jotka toistavat art deco -tyylin teemoja. Olen käynyt laskemassa hänen haudalleen punaisen ruusun siitä kiitokseksi. Olen löytänyt sieltä muun muassa näyttäviä 1930-luvun bakeliittirannekoruja. Se oli ikivanhan, elegantin juutalaisrouvan pitämä Bleib treu-Antik Charlottenburgissa. • Älä tavoittele pelkkää täydellisyyttä. Elokuvat ja kirjat avaavat kauneuskäsitysten taustoja. Dietrichin androgyyni kauneus ja ujostelemattomat kabaree-esitykset tekivät hänestä Berliinin villien vuosien symbolin. Scott Fitzgeraldin Yö on hellä (1934) ja siitä juuri Pentti Saarikosken suomennos. Hän oli tyylin ylijumalatar, jolle jäi kakkoseksi jopa suuresti ihailemani Lauren Bacall. Hän on tuonut art decoa matkoiltaan ja saanut sitä ystäviltä. OUTI PAKKASEN VINKIT • Tutustu aikakauteen taiteen kautta. Ensimmäisen kerran vierailin Berliinissä kesällä 1990, muurin murtumisen jälkeen. Sekoitan mieluummin monia tyylejä keskenään. Kirjeteline voisi kaunistaa Hercule Poirot’n työpöytää. Mustavalkoinen koti Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa 1960-luvun taloyhtiössä ei saa peittyä tavaraan. retrofiili Edellisen elämän kabareetanssija Art deco -tyylin selkeys lumosi dekkarikirjailija Outi Pakkasen. . ART DECO -AJAN ELÄMÄÄ Pakkaselle on avannut etenkin maailmansotien korvilla kehittynyt taide. Yksi näistä viittauksista on Berliinistä hankittu Marlene Dietrich -juliste. . KIRJAILIJAN KOKOELMA on myös karttunut 1920?1930-lukujen strassirintakoruilla Pariisissa. Outi Pakkanen sai sen lahjaksi jo menehtyneeltä ystävältä, lastenkirjailija Kaarina Helakisalta. Lempikoruihin kuuluvat Berliinistä hankittu näyttävä 1920-luvun kaulanauha ja massiiviset bakeliittirannerenkaat. . Yksi Berliinin suosikkiliikkeistäni on nyt jo suljettu. • Näyttelyjulisteet ovat kevyitä matkamuistoja. . Useimmat hankintani ovat koruja. Outi Pakkaselle sen antoi edesmennyt rakastettu, näyttelijä Jussi Jurkka, joka oli saanut sen hotellilta. Kaupungin monikerroksisuus ja rosoisuus ovat lumonneet minut
Sen teoksista meille kertovat nyt näyttelyn kuraattorit. Taidemuseo Göstan näyttely valottaa aihetta molemmista näkökulmista. HELENA SEDERHOLM JA MARKUS HOTAKAINEN KUVAT TAIDEMUSEO GÖSTA 1. Taiteen ja tieteen tähdet Taivaan ilmiöt ovat aina kiehtoneet ihmistä. Vanha taide ammensi tähtien symboliikasta, nykytaide voi hyödyntää luonnonilmiöitä ja tiedettä teosten luomiseen. Kuutamo Bärösundissa Hjalmar Munsterhjelm, 1870-luku HELENA SEDERHOLM: Hjalmar Munsterhjelm opiskeli Saksassa Düsseldorfissa, missä tapana oli, että taiteilijat luonnostelivat yksityiskohtia eri paikoissa ja koostivat sitten dramaattiset maisemakuvat työhuoneen 1 taide Antiikki & Design 62
Julkaissut kirjoja ja artikkeleita modernista ja nykytaiteesta. Salskea malli oli tiettävästi Gallen-Kallelan amerikkalainen tuttava. Suomessa se nousee hädin tuskin taivaanrannan yläpuolelle, mutta näkyy maalauksen kuvaamalla korkeudella keskisestä Euroopasta, esimerkiksi juuri Düsseldorfista. Tuonelan matkalla Akseli Gallen-Kallela, 1888 (1894) HS: Taiteilijat ovat aina ammentaneet antiikin mytologiasta, jonka taruissa jumaluudet riitelivät keskenään ja pettivät toisiaan. Mitä tietysti sopii epäillä. Kalevalassa antiikin mytologiaa myötäilee Väinämöisen matka Tuonelaan, josta hän onnistuu pakenemaan muuttumalla käärmeeksi. Mikäli Kuu on sijoitettu tähtien suhteen todelliselle paikalleen, näkymä vastaa tilannetta 26. 2. Tuonelaan matkatessa merkityksettömäksi muuttuvat niin mainen valta (kruunu), viisaus (kirja) kuin vaurauskin (kolikot). Öiset taivaat hän sommitteli ateljeessaan. Ne näyttäytyvät hieman vääristyneinä, mutta läheltä horisonttia on löydettävissä esimerkiksi Etelän kalan kirkkain tähti Fomalhaut. 2 › taide Antiikki & Design 63. MARKUS HOTAKAINEN Tietokirjailija ja tiedetoimittaja, joka on julkaissut 21 kirjaa, suomentanut yli 40 teosta ja kirjoittanut tähtitieteestä sekä avaruustutkimuksesta vuodesta 1983. GallenKallelan teos on pullollaan kuolemaa kuvaavaa symboliikkaa kalvaine liljoineen ja pääkalloineen. HELENA SEDERHOLM Kuvataidekasvatuksen professori Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa vuodesta 2003. MARKUS HOTAKAINEN: Epäilemättä näin on myös tässä teoksessa. Tuonelan valtias Haadeskin närkästyi, kun Asklepios vei kuolleet Tuonelasta. Munsterhjelmin tiedetään tehneen maalauksiaan varten luonnoksia myös aidoissa maisemissa, mutta päiväsaikaan. Taivaalla Kuun editse lipuvien pilvien lomasta pilkistää joitakin tunnistettavia tähtiä ja tähtikuvioita. heinäkuuta 1869. Sekin selittäisi taivaan tähtikuvion. suojissa
Kalervo Palsa näyttää, ettei valon nopeutta ja sen psyykkistä vaikutusta voi paeta, vaan Kuu naulitsee ihmisen kiinni varjoonsa, omaan pimeään puoleensa. Keskeinen tähtikuvio teoksen taivaalla on Käärmeenkantaja eli antiikin Asklepios, lääkintätaidon jumala, jolla oli hallussaan toiselta keskeiseltä hahmolta, Käärmeeltä, anastettua kuolleista herättävää rohtoa. MH: Monissa Akseli Gallen-Kallelan maalauksissa on tähtiä, mutta tässä ne vastaavat esikuviaan hyvin uskollisesti, melkeinpä tähtikartan tarkkuudella. 3. Muinaiset Kuun jumalattaret joutuivat aikanaan luovuttamaan valtiuden Neitsyt Marialle, mutta se ei vähentänyt ihmisten uskoa siihen, että Kuu vaikuttaa monin tavoin elämään ja terveyteen. MH: Tutkijat ovat kovasti pohtineet, miten Kuun olemassaolo on vaikuttanut maapallon olosuhteisiin ja elämän kehittymiseen – tai 3 4 taide Antiikki & Design 64. Teoksen taivas vastaa sittemmin Gallen-Kallelalle tutuksi tulleen Pohjois-Afrikan öisiä näkymiä. Teoksesta on näyttelyssä kaksi versiota, jotka ovat esillä eri aikoina. Matkalla Tuonelaan sellaiselle on eittämättä käyttöä. Tunnistettavissa on useita tähdistöjä, jotka avaavat myös teoksen symboliikkaa. Kuuhullu(us) Kalervo Palsa, 1977/80 HS: Kuuhun liittyvät myytit ovat kiehtovia. Kuuta on pidetty ailahtelevana ja siksi naispuolisena
Elokuvan Seikkailija Thomas Crown (USA 1999) teemakappaleessa kuvaillaan Maata kuin omenaksi, joka kieppuu äänettömästi avaruudessa. Yhden teorian mukaan ilman Kuuta Maan pyörimisakseli olisi huojahdellut aikojen saatossa niin paljon ja niin nopeasti, ettei elämä olisi voinut kehittyä juuri alkua pidemmälle. Zero-G Apples Greg Mort, 2008 HS: Yhdysvaltalainen Greg Mort on osallistunut avaruusjärjestö NASAn taideprojekteihin jo 1980-luvun alkupuolelta. Greg Mortin teos on käynyt Maata kiertävällä radalla. Yksityisastronautti Richard Garriott de Cayeux otti mukaansa Kansainväliselle avaruusasemalle (ISS) valikoiman teoksia, jotka hän ”ripusti” aseman seinille ensimmäiseen Maata kiertävällä radalla pidettyyn taidenäyttelyyn. miten sen puuttuminen olisi niitä muuttanut. Näin Auringon valo tallettuu mustassa purkissa olevalle valokuvapaperille. Kuu olisi siten vaikuttanut aika tavalla myös meihin ihmisiin. Samalla on saatu näkyviin myös ajanjakson sää: sateisina aikoina aurinkoisten päivien kaarien väliin jää rako. Greg Mort viittaa teoksellaan myös tarinaan painovoimateorian kehittäjästä Isaac Newtonista ja puusta putoavasta omenasta, joka sai Newtonin esittämään perustavan kysymyksen: miksi Kuu ei putoa. Taiteen tähtitaivaat 8.1.2017 saakka Taidemuseo Göstassa Mäntässä. Nauha on vertauskuva yhteydelle omaan kotiplaneettaamme ja samalla hatunnosto huimille avaruuskävelyille vain turvavaijerin varassa. MH: Aurinko piirtää taivaalle päivittäin kaaren, jonka pituus ja korkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan: kesällä se on korkeimmillaan ja talvella matalimmillaan. 4. 5 taide Antiikki & Design 65. Mutta kumman taivaankappaleen liike kuvaan onkaan tallentunut: Maan vai Auringon. MH: Painottomia omenoita kuvaava teos on tosiaan käynyt painottomuudessa. Tryggin teoksessa nähdään Auringon liikerata puolen vuoden ajalta Namibiassa kuvattuna. Mort itse oli ymmärrettävästi vaikuttunut kunniasta: ”Pakko myöntää, että oli huumaava tunne katsella yhtenä yönä taivaalle, kun ISS kulki suoraan pääni yläpuolelta, ja oivaltaa, että vesivärityöni Zero-G Apples oli siellä kiitämässä ympäri planeettamme kerran 90 minuutissa!” Motion / Rotation of the Earth Tarja Trygg, 2015 HS: Tarja Trygg on maailmalla erittäin tunnettu suomalainen valokuvataiteilija, joka tekee solarigrafiaa. Hänen avaruusaiheisten teostensa omintakeisuus on surrealistisissa elementeissä, joilla kuitenkin on konkreettisia lähtökohtia. Tarja Tryggillä on kaikkialla maailmassa ”purkkiassistentteja”, jotka asettavat Auringon liikkeitä kuvaavia purkkeja eri paikkoihin taiteilijan ohjeiden mukaan. Hän on kehittänyt menetelmää, jossa linssittömällä neulanreikäkameralla ja jatkuvalla valotuksella saadaan kuvattua ajan kulumista. Serlachius-museoiden kaikki näyttelyt www.serlachius.fi
Antiikki & Design 66. Ottelin) Lampénin valokuvat. Salin Mora-kellon molemmin puolin on Kaarlo Schildtin isoäidin äidin Fanny Paunun vanhempien Johan Kristian ja Adolfina (os
Veden rajassa on näkyvissä hirsirakenteita, jotka ovat jäänteitä yhdestä Suomen vanhimmasta puolustuslinnasta. Arkeologiset kaivaukset rannassa ovat osoittaneet, että tätä paikkaa on asutettu ja linnoitettu jo 1300-luvulla. Julkisivu katsoo puiston ja rannan suuntaan. Komea kaksikerroksinen kuisti on samalla puolella kuin sivurakennukset. Schildtin perhe on avannut kartanonsa alakerran juhlatiloiksi, ja Bosgårdissa voi myös vierailla kahvilassa ja ostamassa luomulihaa. Antiikki & Design 67. Bosgårdin kartano muodostui vuonna 1610 viidestä rälssitilasta. Ensimmäinen omistaja oli Jakob Sabelhjerta. Nykyinen päärakennus on noin vuodelta 1803, mutta sitä on laajennettu 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Kun sireenit, kirsikat, luumupuut ja juhannusruusut kukkivat, Bosgårdin rehevyydessä on jotakin keskieurooppalaista. Kartano on avautunut ryhmille, ja sen avarilla laitumilla laiduntaa ranskalainen charolais-nautakarja. ANTTI NUORTIO KUVAT ERJA LEMPINEN B osgård-nimi viittaa hyvään ja viljavaan asuinpaikkaan, ja sitä tämä seutu on ollut vuosisadat, sanoo agronomi Kaarlo Schildt esitellessään kotinsa miljöötä vieraille. Paikalla on 1600-luvulla palanut suuri rakennus, ilmeisesti kartanon päärakennus. kulttuurimatka Kartano tammien keskellä Leveät puistokäytävät ja avarat laitumet hallitsevat Bosgårdin kartanon maita Itä-Uudellamaalla. Täällä kasvavat Porvoon seudun korkeimmat tammet ja lehtikuuset. Menneinä aikoina kartanoissa oli paljon työväkeä, minkä vuoksi nämä väljät tilat on tehty suurta ihmismäärää varten. › Bosgårdin päärakennus on 1800-luvun alusta, mutta sitä on laajennettu myöhemmin
Ruokasalin uuni sopii seinäpaneelien ja huonekalujen luomaan tummaan tunnelmaan. kulttuurimatka Ruokasalin loisteliaat barokkityyliset huonekalut on veistänyt kirkkoherran puoliso Fanny Paunu, os. Salin rokokoouuni on 1850-luvulta. Antiikki & Design 68. Hän oli Kaarlo Schildtin isoäidin äiti äidin puolelta. Sohvaryhmä edustaa uusrokokoota. Laakeriseppele kehystää valokuvaa 1920-luvulla hammaslääkäriksi valmistuneesta Aune Talvikki Koskimiehestä, Kaarlon Schildtin isän äidistä. Lampén (1870—1962). Kipsimuotokuvassa kaakeliuunin kranssilla on Kaarlo Schildtin isoisän Paavo Lauri Wolmar Schildtin ensimmäinen puoliso Eini Halonen. Kartanon kaakeliuunit ovat säilyneet, ja ne ovat kaikki erilaisia
Muutin tänne Bosgårdiin vuonna 1980 maanviljelijäksi, Kaarlo Schildt kertoo. PÄÄRAKENNUS tarjoaa tilauksesta kokousja juhlatilan. Vanhassa piirroksessa Bosgårdista näkyy hyvin maaston muoto. Kartanon luomulihatuotteita myydään myös Helsingissä Hakaniemen hallissa sekä verkkokaupassa, lisätietoa www.bosgard.com. Veden raja on vetäytynyt vuosisatojen aikana etäämmälle maankohoamisen seurauksena. Kaarlo Schildtin isännyyden aikana 1990-luvulla siirryttiin pihvikarjan hoitoon, mihin kartanon avarat laidunmaat antavat hyvät mahdollisuudet. Päärakennus katsoo ylhäältä alas laaksoon ja merelle päin. SCHILDT-NIMI LIITTYY vahvasti Jyväskylän historiaan, sillä Kaarlo Schildtin isoisän isoisä oli piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt (1810–1893), joka poleemisissa lehtikirjoituksissaan käytti nimeä Kilpinen. Schildtin suku on lähtöisin Etelä-Saksasta, Etelä-Baijerista, noin 50 kilometriä Münchenistä koilliseen sijaitsevasta Lands hutista, jonka Mariankirkossa on yhä Schildt -suvun vaakuna. – Alun perin Schildtit olivat kilventekijöitä, mihin kilpeä merkitsevä nimi viittaa. Isoisoäiti veisti itse salin barokkityylisen kaluston. Hän oli fennomaani ja suomen kielen uudissanaston kehittäjä ja suomentaja. Antiikki & Design 69. Tila keskittyi silloin maidon ja viljan tuottamiseen. – Isoisäni Wolmar Schildt osti tämän kartanon ja siihen kuuluvat maat vuonna 1953. Suvun jäsen on myös kirjailija ja taidehistorioitsija Göran Schildt (1917–2009), jonka matkakirjat purjehduksista Daphne-veneellä ovat avain Välimeren ja Kreikan saariston kulttuurihistoriaan. kulttuurimatka LUOMULIHAA JA JUHLATILOJA AVARAT LAITUMET , rehevät lehtipuut, luontopolut, hyvin hoidetut vanhat rakennukset ja nuorekas energia ovat Bosgårdin kartanon nykyaikaa. Itse olen syntynyt Jyväskylässä ja käynyt Jyväskylän lyseon. Wolmar Schildt vaikutti myös ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun syntyyn ja ehdotti Keski-Suomen läänin perustamista. Tiedustelut 050 3753 183 (Olli Andersson). Kesällä käytettävissä on myös Vanha Heinävintti. Alun perin Bosgårdiin tultiin veneellä. BOSGÅRDISSA TOIMII grillikahvila ja tilakauppa, Bosgårdintie 68, Porvoo, 040 553 6327 (Aarne Schildt). Hänen keksimiään sanoja ovat muun muassa tiede, › taide, jalkine, kirje, sairaala, vankila, päätelmä, tietoniekka, taitoniekka, suure, ympyrä, neliö, uskonto, puoliso, henkilö ja yhtiö. Suku siirtyi 1600ja 1700-lukujen vaihteessa työn perässä Inkerin kautta Suomeen. – Vielä 1960-luvulla palkollisia oli 20, mutta nykyisin selvitään muutamalla työntekijällä, Kaarlo Schildt kertoo. Nyt viljelystä vastaa hänen poikansa Aarne Schildt. Myöhemmin suvun jäsenet ovat olleet etupäässä sotilaita ja virkamiehiä. Piirroksen ajan jälkeen suuret puut ovat kasvaneet päärakennuksen ympärille. KAARLO SCHILDT edustaa sukunsa kolmatta polvea Bosgårdin omistajien ketjussa. Isäni Wilhelm Schildt jatkoi viljelyä, mutta karjasta luovuttiin 1961
Sen perusosa on 1850luvulla rakennettu navetta, jonka metrin paksuiset seinät on muurattu savesta ja kanervasta. Ra kennuksen yläkerran heinävintti on muutet tu avaraksi juhlatilaksi, johon mahtuu 150 vierasta pöytien ääreen aterioimaan. Antiikki & Design 70. Muinainen saari Husholmen on kasvanut kiinni man tereeseen rantaviivan vetäydyttyä maanko hoa misen seurauksena etäämmälle. Rakennus laajennettiin kaksi vuotta sit ten nykyaikaiseksi talouskeskukseksi. Sitä on käytetty liha karjana ja vetojuhtana. Neljä vuotta sitten Bosgårdissa tehtiin su kupolvenvaihdos. – Muodostettiin kaksi yhtiötä. Charolaisnautakarja tunnettiin jo 800-luvulla. Levollinen näky tuo mieleen vanhat maalaukset. Uudessa osassa sijaitsee kahvilaravintola ja Bosgårdin luomulihan myyntipiste. Rantakallion näköalapaikalla kasvaa orvokkia ja villiruu sua. Laitumilla käyskentelevät rauhalliset nautaeläimet luovat kartanolle ajatonta maalaistunnelmaa. Talouskeskuksen paikalla on sijainnut ai koinaan keskiaikainen kylä. Sitä on käytetty noin viidessäkymmenessä rakennuksessa Suomessa. Hän on neljännen polven agronomi Bosgårdissa ja asuu perheineen rannassa sijaitsevassa uudessa talossa. Uu si osa tehtiin samalla vanhalla tekniikalla, jonka Tanskasta ja Saksasta tulleet maa hanmuuttajat toivat Suomeen 1800luvulla. Nautakarja Bosgårdin laitumella huolehtii kartanon perinnemaiseman säilyttämisestä. Nykyään Pernajanlahden rantaan johta vat luontopolut ovat yksi Bosgårdin miljöön tarjoamista elämyksistä. Nuori isäntä Aarne Schildt, Kaarlo Schildtin poika, jatkaa Bosgårdin viljelyä. Suurempia tilaisuuksia voidaan järjestää myös talouskeskuksen avarassa heinävintissä. Toisen isäntänä on poikani Aarne Schildt, jo ka vastaa viljelystä ja karjasta. Ja taivaalla liitelee merikotka, jota lok kiparvi ahdistelee. Tila on ihanteellinen kesäjuhlien pitopaikka, sillä se on viileällä lämmin ja helteellä viileä, ja sen akustiikka sopii niin konserteille kuin teat terillekin. – Maailmankuulut alppiniitytkin ovat lehmien aikaansaannosta, Kaarlo Schildt muistuttaa. Vuonna 2013 leskeksi jäänyt Kaarlo Schildt asuu toisessa kerroksessa. Viljeltyä on 400 hehtaaria ja siitä 200 vuokrattua.Bosgårdin ylpeys on ikivanha ranskalainen nautakarja, charolaisrotu, joka tunnettiin jo 800luvulla Burgundissa. – Ranskalaiset vieraat katsovat kunnioit tavasti Bosgårdin karjaa laitumella, Kaarlo Schildt kertoo. Bosgård on Uudenmaan suurin vanhojen laitumien ylläpitäjä, ja kar tano on mukana monissa ympäristönsuoje luohjelmissa. KARTANON TOIMINNAN sydän on komea talouskeskus. kulttuurimatka PÄÄRAKENNUKSEN ensimmäinen kerros on avattu ryhmille, ja sitä voi vuokrata juh lien ja kokousten pitopaikaksi. Toinen yh tiö vastaa kartanon cateringtoiminnasta, ja sen isäntänä on Marcus Walsh, joka on myös metsänhoitoalan ekspertti. Rotu on säilynyt puhtaana ja samannäköi senä yli tuhat vuotta. Opastetaulut ker tovat kartanoa edeltäneen puolustuslinnak keen historiasta ja sijainnista. Charolais on vanha ranskalainen rotu. Alun perin kar tanoon on tultu mereltä päin
kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja 1 2 1. Se on hieman epäkäytännöllinen syvän tulipesän takia. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Jugend-uuni Ystäväni on ostanut Hämeenlinnasta vapaa-ajan asunnon, johon aikaisemmat omistajat ovat asennuttaneet vanhoja, Helsingistä ostettuja uuneja. Kuvia ei palauteta. Tyylikäs tuoli on Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin 1962 suunnittelema Caravelle. Jari Ahlqvist perinnerakentamiseen erikoistuneesta Rakennusapteekista kertoo, että uuni on tyyliltään jugendia ja tyypillinen Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saariselle. Myös kaakeleitten kunto vaikuttaa arvoon ja työkustannuksiin. Se on 1950–60-luvulta. Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti. Tuolissa ei ole valmistajan leimoja. Ahlqvistin mukaan uunien arvoon vaikuttaa se, missä ne sijaitsevat. Vakuutusarvo on 700 e. Istuinosa on muotoon prässättyä vaneria, jalkaosa tiikkiä ja metallia. Uunin vakuutusarvoksi Ahlqvist määrittää muurattuna 13–15 000 e. Ystäväni haluaisi tietää sen suunnittelijan, iän ja vakuutusarvon. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Caravelle-tuoli Kuka on suunnitellut tuolin. Uunien muurareilla on Helsingissä korkeammat hinnat kuin maaseudulla. Sitä valmistettiin Ornäsin omassa firmassa Puunveisto Oy:ssä sekä pyörivänä tv-tuolina (kuvan tuoli) että kiinteäjalkaisena. Kuvassa yksi takoista. Lähetä meille oma kysymyksesi! Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi › Antiikki & Design kysy esineistä 71. Ajattelin suunnittelijaksi Yrjö Kukkapuroa, mutta mielessäni kävi myös Ilmari Tapiovaara. Hyväkuntoinen uuni on ajalta 1900–10. (AK) 2. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla
Siinä on samoja elementtejä, ja väritkin sopivat tiettyihin Stillin prototyyppeihin. Cecil Hagelstam Antikvariaatti C. Tarvitsisin vakuutusyhtiölle hinta-arvion tuoleista ennen vaurioitumista. Tuolia on tehty ainakin myös vihreänä, mustana ja valkoisena, kuten tässä kuvassa. Arvo on enintään 100 e. Siinä on 66 sivua, ja se on ranskankielinen. 380g), jonka takana on teksti Heikki Konttinen, Kuopio. Vakuutusarvo on 100 e. Cortambertin atlas eli kartasto Nouvel Atlas de Cosmographie de Géographie Moderne et de Géographie Historique vuodelta 1846. Tuolini olivat alkuperäisessä, virheettömässä kunnossa, mutta muutossa niihin tuli pieniä vaurioita. Sisustusarkkitehti ja muotoilija Perttu Mentula (1937–2009) oli keskeisiä muovikalusteiden suunnittelijoita 1960-luvulla Suomessa. On mahdollista, että veistoksia on myyty matkamuistoina. Tätä Mentulan 60-luvulla muotoilemaa, puristamalla tehtyä tuolimallia näkee usein keltaisena. Mahdollisesti Nanny Still Perin Riihimäen lasitehtaalla työskennelleeltä isoäidiltäni kolme jalallista liköörikoon lasia, joista yksi on kuvassa. Pikari voi siis olla Nanny Stillin prototyyppi Riihimäen Lasille 1960-luvun lopulta tai 1970-luvun alusta. (AK) 6. Pienoisveistos on toteutettu selvästi ylimalkaisemmin ja luonnostellummin kuin esikuvansa. Pikari voi olla kotimainen. Hyväkuntoisen tuolin vakuutusarvo on 150 e. noin 11 cm, paino n. Nanny Stillin piirustuksissa on säilynyt päiväämätön piirustus nimellä Flower Power. Kartastolla on historiallista arvoa, sillä siitä näkee vanhat valtioiden rajat ja tuntemattomia alueita. Minulla on kaksi mustaa tuolia. Ovatko ne Riihimäen lasitehtaan tekemät. Pieni Veljmies Minulla on vanha pronssinen Veljmies-patsas (kork. Historiallinen kartasto Mikä on vuoden 1846 kartaston (koko 33 x 25 cm) arvo. En ole löytänyt laseista mitään tietoa. Antiikki & Design kysy esineistä 72. Perttu Mentulan tuolit Osaisitteko kertoa Perttu Mentulan 60-luvun tuolien hinta-arvion. 3. Kartat ovat teräspiirroksia, osa mahdollisesti värilitografioita. (KK) Pikarin vakuutusarvo on 30 e / kpl, arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Cortambert tehnyt useita atlaksia, ja niistä on useita painoksia. Kartasto ei ole harvinainen eikä eurooppalaisen kartografian näkökulmasta erityisen vanha tai merkkipaalu kartogra fian historiassa. Pronssiteos on pienoismalli kuvanveistäjä Heikki Konttisen 1959 tekemään pronssiveistokseen Veljmies, joka seisoo Kuopion torilla suihkualtaan ympäröimänä. (AK) 4. 5 6 4 3 Mentulan tuolia tehtiin myös valkoisena. Mikä on teoksen arvo. 5. Hagelstamista vastaa, että kyseessä on E. Myös veistoksen kunto on kärsinyt
Lautanen on maalattu öljyvärein. Sellaiset olivat aikoinaan varakkaitten kotien ylellisyyksiä, mutta palvelusväen kannalta ne olivat vaivalloisia, sillä jää piti vaihtaa säiliöön päivittäin. Hän on ehkä saanut ne lahjaksi. (HK) Koristevadin vakuutusarvo on 30 e. E.) sekä vuosiluku 1947. Vakuutusarvo 150 e. Ryyppylasit ovat 1800-luvun anonyymiä lasia, eikä tehdasta pysty päättelemään. Ryyppylasit Kertoisitteko kenen suunnittelemia nämä lasit ovat. Siinä on signeeraus vain nimikirjaimin (ilmeisesti S. Kupittaan vateja sai ostaa myös ”paljaina”, jolloin harrastemaalarit saivat toteuttaa niihin omia kuviaan. Joskus tällaisia päätyi myyntiin; niitä on saatettu myydä yksityisesti vaikkapa torilla tai matkamuistoja tarjonneiden kauppojen kautta. Mikä on hinta-arvionne. Maisema-aiheisen koristemaalauksen on lisännyt jälkeenpäin joku harrastajataiteilija. Temperator-merkkisen jääkaapin on valmistanut Auran Rautateollisuus Turussa 1920-luvulla. Kalvosinnapit ovat 1930–50-luvulta. Uskon senkin olevan vanha. Oikean puoleinen alaosastaan kiinnipuhallettu malli oli hyvin yleinen 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussakin. noin 30 cm). Vasemmanpuoleisessa lasissa on hieno ilmakuplasääri. Siitä nimi jäälohkarekaappi. Sitä ovat valmistaneet mm. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Löysin ne kirpputorilta Ikaalisista. Nimikoidut kalvosinnapit Löysin isovanhempieni jäämistöstä kalvosinnapit, joista haluaisin tietää, milloin ne on tehty ja mitä kirjaimet RM tarkoittavat. Antiikki & Design kysy esineistä 73. Nopeasti kylmää saatiin, kun jää hakattiin pienemmäksi ja mukaan laitettiin karkeaa suolaa. Kalvosinnapit näyttävät hopeisilta, mutta niissä ei ole hopean leimoja. Kansanomainen matkamuistotyyli on sinänsä hellyttävä. Iittalan, Nuutajärven ja Karhulan lasitehtaat. 10. Jos ne ovat hopeaa, on arvo on 35 e / pari, jos taas hopeoidut, 20 e / pari. (AK) 8. Muita merkintöjä niissä ei ole. Koristeellisesti tehdyt kirjaimet RM viittaavat varmastikin käyttäjään, hänen etuja sukunimensä ensimmäisiin kirjaimiin. 9. Turun linna -vati Kiinnostaisi tietää, kuka on maalannut Turun linnaa esittävän koristelautasen (halk. Kupittaalta sai myös yrityksen omien taiteilijoiden maalaamia lautasia Turun näkymin, mutta tämä ei kuulu niihin. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. (AK) 8 9 10 7 Pikarissa on hieno ilmakuplasääri. Jääkaapin edeltäjä Mikä on tämän vanhan jääkaapin nykyarvo. (KK) Lasien vakuutusarvo on 25 e / kpl. 7. Kaappi pysyi kylmänä jäälohkareella, jolle oli paikka oli kaapin yläosassa. Mikä on niiden rahallinen arvo. En löydä sitä mistään kuvastoista. Lautanen on todennäköisesti Kupittaan Saven tuotantoa, vaikka sitä ei voi varmasti sanoa näkemättä pohjaa. Hinta-arviokin kiinnostaa
Kaunis rokokooterriini 1700-luvulta on Royal Copenhagenin valmistama, 1 800 e, Antiikkiliike R. Nevalainen, Fiskarsin Antiikkipäivät. Antiikki & Design 74
Tarjolla oli kuitenkin ehta päätoimittajan palli. Toikan lastenkirjan originaali myytiin Vanhaa ja kaunista -liikkeen osastolla Fiskarsissa hintaan 1 400 e. Kotimaiseen designOnko tässä Oiva Toikan omakuva. › Antiikki & Design 75. Kauppias Katy Elo on kerännyt Toikkaa jo kolme vuosikymmentä. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO F iskarsin vanhalla veitsitehtaalla seitsemännen kerran järjestetyt Fiskarsin Antiikkipäivät keräsivät lähes 10 000 kävijää. Messujen kiinnostavimpiin esineisiin kuului Lempäälän Antiikin talonpoikainen leipälautateline, jonka neljälletoista leipälaudalle on mahtunut leipä jos toinenkin nousemaan. Uusia näytteilleasettajia oli mukana kahdeksan. Jakkaran pohjassa oli sen entisen omistajan, Kotilieden päätoimittajan Alli Wiherheimon nimi ja osoite. messut Kotoisat kaunistukset Heinäkuiset antiikkimessut Fiskarsissa ja Billnäsissä keräsivät neljän päivän aikana jälleen ennätysyleisöt. Veistoksellinen esine myytiin ensimmäisenä messupäivänä. Aarikan kynttilänjalkaa koristavat lasipallot, 200 e, Tähtiantiikki & Design, Fiskars. Oikea kahvipöydän keskustelunherättäjä. Kauppansa tekivät monenlaiset kodin kaunisteet jakkaroista vanhaan apteekkilasiin. Houkutuksia oli tarjolla yli 70 osastolla. Antiikkija vanhantavarankauppiaiden lisäksi messuilla esittelivät taitojaan antiikkiin, perinnerakentamiseen ja -sisustamiseen erikoistuneet käsityöläiset ja suunnittelijat. Hauska löytö oli Niittyvillan osaston vaatimattoman oloinen pikku jakkara
Hauska ja leikkisä, kuten papukaijan kuuluu. Talonpoikaisesineistö kiinnosti messuilla. Rosenlewin valmistamaa pöytää koristavat kompassiruusu ja Helsingin, Tammisaaren, Hangon, Maarianhaminan ja Turun merikartat. Maljakoita oli neljä erilaista, yksi huoneen kuhunkin nurkkaan. Leipälautatelineitä näkee myynnissä harvoin, 850 e, Lempäälän antiikki, Fiskars. Arabian käsinmaalattu lattiamaljakko on tehty Turkuun Rettigin palatsiin 1928. Emaloitu pöytä 480 e, Piijuska, Fiskars. Alkuperäiset etiketit ovat säilyneet Kristiinan apteekin lasipurkeissa. Kotilieden päätoimittajan Alli Wiherheimon jakkaran pohjassa on päätoimittajan nimi ja osoite, 120 e, Niittyvilla, Fiskars. Suupuhalletut 1800luvun puolivälin purkit olivat Fiskarsissa kankaan pääläisen Winsalon osastolla, 70–80 e / kpl. Ei mikä tahansa keittiöjakkara. Posliinifiguriini on Saksasta 1920–30-luvulta, 180 e, Antiikkiliike Ortelius, Fiskars. 3 500 e, Ajan-Muisto, Billnäs. Harvinaisempaa Alvar Aallon valaisindesignia oli Fiskarsissa turkulaisen Art+Designin osastolla, 5 000 e. Sitruunasorbetin raikkautta on näissä Nanny Stillin Tzarina-sarjan jälkiruokamaljoissa. messut Mainio piipputupakkarasia on Kupittaan Saven valmistama, 380 e, Ajan-Muisto, Billnäsin Antiikkipäivät. Antiikki & Design 76. Riihimäen lasi valmisti Tzarinaa 1964–72, 180 e / kpl, Fifty-Sixty, Billnäs
Nämä messut olivat Vanhan veitsitehtaan viimeiset, sillä ensi vuonna antiikkitapahtuma siirtyy piirun verran lähemmäksi Fiskarsin toria. Antiikki & Design 77. Flygforsin lasitehtaalla tehty komea lasinen valaisinkupu oli tarjolla Tukholmalaisen Modernt & Antikt -liikkeen osastolla. Teos myytiin messujen ensi tunteina. lasiin keskittyneen Vanhaa ja kaunista -liikkeen Katy Elo oli tuonut myyntiin Oiva Toikan lastenkirjakuvituksen originaalin vuodelta 2008. Moni designin ystävä tuntee Helena Tynellin Riihimäen lasin suunnittelijana, mutta freelancerina hän teki töitä muun muassa Ruotsiin. Ollille pieni, mutta olisiko Suomisen Pipsalle juuri oikean kokoinen. Sopiva vaikka salin puolelle. BILLNÄSIN ANTIIKKIPÄIVÄT tekivät aurinkoisessa säässä kävijäennätyksensä, noin 12 000 kävijää. Arabian vuonna 1928 tekemä esine on kuulunut Rettigin palatsin alkuperäiseen sisustukseen. Tämäkin messutapahtuma saa jatkoa jälleen ensi kesänä. Loppilaisen Ajan-Muiston osaston katseenvangitsija oli yli 90 senttiä korkea, kiinalaisin aihein koristeltu lattiamaljakko. Tiikerintalja on 1920-luvulta. messut Ilmeikäs lasinen valaisin on Helena Tynellin designia. (Lue lisää Tynellistä s. Varjostin oli Billnäsissä tukholmalaisen Modernt & Antiktin osastolla hintaan 250 e. Uusi messupaikka on vanha Puimala. Tie du ste lut : Aj an M uis to 04 00 72 34 6, An tii kk ilii ke O rte liu s 04 00 82 7 05 0, An tii kk ilii ke R. Hauska lasten funkisnojatuoli 350 e, Helsinki Salvage & Design, Fiskars. Pienen tauon jälkeen myös talonpoikaisesineet kiinnostivat niin kotimaisia kuin ulkomaisia ostajia. Piijuskan osastolta Fiskarsista löytyi sarjan iso tarjoilukulho, 45 e. Maneesin mailla esittäytyi 84 myyjää. 22.) Billnäsin messuilla oli tänäkin vuonna tarjolla laajalla skaalalla kodin pientavaraa, kuten astioita ja lasia, sekä huonekaluja. Ruotsalainen 1800-luvun loppupuolen mahonkinen pylväskaappi 750 e, Antiikki Maini ja Veli, Fiskars. N ev ala in en 04 55 2 57 57 , An tii kk i M ain i ja Ve li 04 54 3 71 87 , An tik H ele n 04 4 36 7 71 40 , An tiq ue sH els in ki 04 00 95 3 22 9, Ar t+ de sig n 04 74 1 78 53 , Fi fty -S ixt y 04 73 4 44 90 , H els in ki Sa lva ge & D es ign 05 31 2 05 80 , Le m pä älä n An tii kk i 04 59 28 73 , Le nk o An tik +4 6 08 33 5 66 5, M od er nt & An tik t +4 6 08 58 17 12 9, N iit ty vil la 05 00 59 9 75 5, Pi iju sk a 04 00 62 6 46 0, Tä ht ian tii kk i & D es ign 04 00 70 4 76 3, Va nh aa ja Ka un ist a 05 00 70 3 26 9, W in sa lo 04 4 25 6 52 87 Lena Tallqvist katseli täydennystä perimäänsä Arabian Verkko-astiastoon
Urbaanin elämänmenon rinnalla art decon visuaalista ilmettä rikastutti menneisyys, varsinkin muinainen Egypti, jonka ornamentiikka ja hallitsijoiden kullalla silattu loisto iski tyylin ytimeen. Tie du ste lut To ist o 04 4 99 84 04 4 Pohjan leima kertoo, että kannu on valmistettu Tšekkoslovakiassa, mutta valmistaja jää tuntemattomaksi. Kannen nupissa on limittäinen muoto, jota esiintyy myös maalaustaiteen kubismissa. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI Antiikki & Design luupin alla 78. Eleganttia kokonaisuutta tehostavat yllättävät, taiteestakin tutut yksityiskohdat. Se oli tyyli, joka syntyi Ranskassa 1910-luvulla. Kahva päättyy alhaalta yllättävään mutta art decolle tyypilliseen koristeelliseen yksityiskohtaan, laskoksiin. Art deco eli modernin ajan sykkeessä, johon kuuluivat jazz-musiikki ja sähköistyminen. Kahva taas päättyy alhaalla laskoksiin. Kannun kapea kiekkomainen muoto ja yksityiskohdat, kuten kannen nuppi, kertovat art decosta. Kannen nupin limittäinen muoto tuo mieleen kuvataiteen kubismin, joka pyrki monien kuvakulmien samanaikaiseen esittämiseen. Art decon eurooppalaista kultakautta olivat 1920ja 30-luvut, mutta tyyli kantoi 50-luvulle asti. Nuppi kuin kubismia Posliininen kahvikannu on Tšekkoslovakiasta 1930–40-luvulta, hintatiedustelut Toisto. Hopeavärillä toteutetussa koristeessa on jugendille ominaista tyylittelyä. Termi art deco onkin lyhennys ranskan kielen sanoista les arts décoratifs, suomeksi koristetaiteet. Se oli suuntauksien ja tyylien yhdistelmä, johon sisältyi jugendia, funktionalismia ja kubismia. POSLIININEN KAHVIKANNU puhuttelee olemuksellaan, joka on samaan aikaan sekä hienostunut että rohkea. KAHVIKANNU ON valmistettu Tšekkoslovakiassa (1918–38, 1945–90) todennäköisesti 1930–40-luvulla, mutta valmistaja jää tuntemattomaksi leimasta huolimatta. Sekin on art decolle ominainen itsevarma koristeaihe. Kannu ei yllä art decon hienompien edustajien tasolle, varsinkaan ranskalaisten, mutta silti siitä välittyy tyylin hurmaava, hyvällä tavalla keikaroiva luonne
Palkintoon sisältyy 6 mukia (0,35 l), 6 lautasta (26 cm), 6 syvää lautasta (20 cm) ja 6 tummansinistä lautasta (21 cm). Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Samalla voit antaa myös muuta palautetta lehdestä. Exponova muutettava ilmoituspohja_2016.indd 4 28.7.2016 12:27:56. Pentikin Usva-astiasto on kotimaista, Posiolla valmistettua keramiikkaa. www.antiikkidesign.fi/kilpailut Antiikki & Design 79 17.9.2016 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU) Sammonkatu 45, Tampere 1.-2.10.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 22.-23.10.2016 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu 1, Helsinki 12.-13.11.2016 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT www.keräilykuume.. Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi. Valitse suosikkisi ja voita PENTIKIN USVA-ASTIOITA Vastaa 20.9. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero. Mikä on lehden paras juttu. Palkintona on Pentikin uuden Usva-sarjan keramiikkaa. Astiaston muodon on suunnitellut Anu Pentik, ja koriste on Liina Harjun käsialaa. Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme. Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on 500 e. mennessä, niin olet mukana arvonnassa
HURAHDA ANTIIKKIIN! ¿ www.antiikkidesign.fi www.facebook.com/ antiikkijadesign. ANTIIKKI.FI IRTAIMISTOJEN HUUTOKAUPAT www.KOLMASKERTA.fi SUOMEN LASIMUSEO Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki Avoinna ti-su 10-18 www.suomenlasimuseo.fi Alma Jantunen Maria Jutila Toni Kokkila Susanne Koskimäki Joonas Laakso Kaappo Lähdesmäki Johannes Rantasalo Kimmo Reinikka Helmi Remes Matti Vilppula 10 SUOMALAISTA LASITAITEILIJAA 20.5.-31.12.2016 www.lape.net/AD Pyydä ilmaiset esitteet: 019-2482336 Postimerkkiliike LAURI PELTONEN Oy Luotettavaa postimyyntiä vuodesta 1920 lähtien! Keräilijän tavaratalo Antiikki & Design 80 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä
Design Week -tapahtumaan liittyy myös Aino Aallon lasimuotoilua esittelevä näytteminne mennä Antiikki & Design 81. • 22.–23.10. Seinäjoen Messut, p. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Joensuu areena. 0400 585 926 www.antikeclub. Lasivitriini, uuden ja vanhan lasin tapahtuma, Nuutajärven lasikylä. Urjala • 27.8. Helsinki Design Week, www.helsinkidesignweek.com. Loviisa • 27.–28.8. Hämeenlinna • 3.–4.9. • 24.8. Syyskuun kuukausihuutokauppa, Hernepellonkuja 8–10. Lahti • 1.–2.10. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Huonekaluja ja lasia Ainolta ja Alvarilta -näyttely on Artek 2nd Cycle -myymälässä 1.9.–31.12. alkaen Modern + Design -huutokauppa, näyttö 2.–9.11. Seinäjoki • 15.–16.10. antiikkidesign.fi Design Market -myyntitapahtumassa Kaapelitehtaalla on tarjolla muun muassa vaatteita. Antiikki-keräily-sisustusharrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Helsingin Messukeskus, p. Joensuu • 29.–30.10. Tietoja tapahtumista voi lähettää osoitteeseen antiikki design@fokusmedia.fi. Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6. ly, jossa on mukana myös hänen miehensä Alvar Aallon suunnittelemia huonekaluja. Silloin nimittäin järjestetään Pohjoismaiden suurin muotoilutapahtuma Helsinki Design Week. A&K-messut, p. Iso Roobertinkatu 12. • 1.–2.10. NuGO ja Piijuska Ky, www.lasivitriini.fi. Modern-huutokauppa, Tehtaankatu 36. AntiKe Club, p. 02900 319 52, www.helander.com. Elokuun kuukausihuutokauppa (hopea, huonekalut, korut, lasi, posliini, matot, muu), Tehtaankatu 27. Laatumessut, p. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. 050 531 8016, www.akmessut.com. Bukowskis, p. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki areena, Kirkkokatu 23. ExpoNova, p. Siinä riittää näkemistä ja kokemista arkkitehtuurin, muodin ja muotoilun alalta. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. • 8.10. Iso Roobertinkatu 12. Huutokauppa, Holmasto rahaliike, www.holmasto.com. blog spot.com. Seinäjoen Messut, p. AntiKe Club, p. Suosituimpia tilaisuuksia on Design Market, Pohjolan suurin varastomyyntitapahtuma, johon aiempien vuosien kokemuksen perusteella kokoontuu parisataa myyjää ja parikymmentätuhatta vierailijaa. ExpoNova, p. 050 5257 464, www.laatumessut.com. • 1.–11.9. • 2.11. Syyskuun kuukausihuutokauppa, Tehtaankatu 27. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. • 27.–28.9. 050 5257 464, www.laatumessut.com. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. Marketissa on tarjolla alehintaisia kalusteita, sisustustuotteita, vaatteita ja asusteita. MUOTOILUA KOKO VIIKKO SYYSKUUN ALUSSA kelpaa olla Helsingissä, ainakin designin ystävän. Bukowskis, p. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. alkaen Contemporary-huutokauppa, näyttö 5.–12.10. • 5.10. Kajaani • 5.–6.11. Antiikki-keräilymessut, Äimäraution Ravikeskus. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. 040 450 3250, www.finnexpo.fi. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Helander, p. Lasit tulevat näyttelyyn Aaltojen muotoiluun syventyneen arkkitehdin Igor Herlerin kokoelmasta, huonekalut Artek 2nd Cycle -liikkeestä. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. ExpoNova, p. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1. Elokuun kuukausihuutokauppa (taide ja veistokset), Tehtaankatu 27. Tampere • 17.9. • 7.–11.9. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. • 3.–4.9. Antiikki-keräilymessut, Liikuntakeskus, Närhitie 2. www.loviisanwanhattalot.fi. Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat, Kauppaoppilaitos (Tredu), Sammonkatu 45. Tapahtumat Ku va A in o H uo vi o Lisää tapahtumia www. Ohjelma www.helsinkidesignweek.com. Antiikki-tapahtuma, Art Helsinki ja Habitare-sisustusmessut, Messukeskus. Loviisan Wanhat Talot. Helsinki • 23.8. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. Ylivieska • 8.–9.10. Laatumessut, p. • 5.9. (AK) Helsinki Design Week 1.–11.9. Oulu • 22.–23.10. Tarkista ne järjestäjiltä
Sen vihreä toivon väri tuntui kauniilta symbolilta kahden jo elämää nähneen aikuisen avioliitolle. Pidän timanteista niiden kauneuden vuoksi, en statusarvon takia. Ystävättäreni, Helsingissä Faber Art -kultasepänliikettä pitävä diplomigemmologi Annamari Ettilä sanoi, että se on loistava löytö. TOIVOISIN VOIVANI lahjoittaa sormuksen jälkipolville: mahdollisille tuleville lapsenlapsilleni, puolisoni tyttärille tai omille, tuleville miniöilleni. Hän oli hankkinut sen antiikkikoruja ja -kelloja myyvästä Kaplans-liikkeestä Tukholmasta. MIRVA SAUKKOLA KUVAT PIA INBERG SAIN TÄMÄN platinaisen timanttisormuksen syntymäpäivälahjaksi aviomieheltäni Sverker Littorinilta kolme vuotta sitten. Esimerkiksi kihlasormuksessani on smaragdi. Suhteeni jalokiviin alkoi jo kuusivuotiaana, kun hoitotätini antoi minulle pikkuruisen timanttisormuksen. Välkehtivien timanttien puhtaus nostaa sormuksen arvoa. Pauliina Laitinen-Littorin yhdistää mielellään 1920-luvun tyylisen sormuksen saman aikakauden juhlaleninkiin. Siron art deco -sormuksen istutukset on tehty taidokkaasti. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Aiemmin toivoin myös voivani pienentää sormusta, jotta se pysyisi tukevasti etusormessa. Yhdistän sen useimmiten juhlapukeutumisessa 1920-luvun helmikirjailtuun cocktail-mekkoon, jonka ostin New Yorkista syksyllä 2014 häämatkaltamme. Tyyliltään 1920-luvun sormus edustaa selkeälinjaisuudessaan art decoa. Valitettavasti ei ole tiedossa, kuka ja missä sen on valmistanut. ”Sormus on lahja rakkaalta” Taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin rakastaa naisellisia koruja. Kiinnostukseni ei rajoitu vain timantteihin. Hänen aarteensa on art deco -sormus. PARASTA SORMUKSESSA on luonnollisesti se, että olen saanut sen rakkaalta ihmiseltä. Valitettavasti se ei onnistunut, sillä pienentäminen olisi vaatinut taitavien istutusten purkamista. Kivet ovat puhtaat ja kauniisti käsin hiotut, ja sormuksessa näkyy laadukas käsityötaito
| Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Uusi Antiikki & Design ilmestyy 21.9. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Suomalaiset korut 1900luvulla Huutokaupat uudistuvat Taide Italian renessanssi Kansallismuseossa LOISTAVA MILAVIDAN PALATSI Tampereelle! Antiikki & Design 83. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti