5 MUOTOKUVAN TARINAA Parhaat ideat Design Asko kalusti koko Suomen ULLA TILLANDER-GODENHIELM ”Palautimme sukutaloon 1700-luvun.” NÄYTTELIJÄ MIITTA SORVALI ”Aallon Mehiläispesä on aarteeni.” NÄIN SISUSTAT ANTIIKILLA Elävä legenda Keramiikan runoilija Heljä Liukko-Sundström O LL AK SE N KA RT AN O AS KO N H U O N EK AL U TE H D AS H EL JÄ LIU KK O -S U N D ST RÖ M 8/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 16 2 8/2 017 KERÄILY • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • VINTAGE • TAIDE
fasetti-ornasmallisto-9.indd 1 12/07/2017 15.00
Hienoimmat ovat tanskalaista tiikkiä, mutta myös suomalaiset kelpaavat. Tässä numerossamme on paljon ideoita sisustajalle. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: www.lehtiluukku.fi www.antiikkidesign.fi Antiikki & Design 3. Asko kalusti Suomen kodit. Toisenlaisen maaseudun rauhaa henkivän kodin omistaa asiantuntijamme Ulla Tillander-Godenhielm. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Hetki sitten tuollainen senkki näytti kiusallisen vanhanaikaiselta, mutta nyt se on himoittu kohde, jota jahtaavat nuoret ja varttuneet sisustajat. Puhdetyö on arvokas muisto. Antiikki on kierrätystä kauneimmillaan. Molemmat kodit kertovat asukkaistaan ja heijastelevat heidän arvomaailmaansa ja makuaan aivan toisella tavalla kuin suoraan sisustuskaupasta ostettu valmis kokonaisuus. Muistelen, että 60-luvulla senkin päällä näki kehystettyjä valokuvia, pieniä taide-esineitä tai esimerkiksi Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjalkoja. Miksi ostaa uutta, kun voi käyttää vanhaa, totesivat ystäväni tytär ja hänen miehensä muuttaessaan ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Nyt siellä taitavat olla lähes samat koristeet, ylioppilaskuvan sijaan vain jokin mustavalkoinen taidevalokuva. Nähdään Habitaren Antiikkitapahtumassa 13.–17.9.! Valitsemme jälleen messujen kiinnostavimmat esineet. MITÄ KOTI KERTOO. Sen laatikkoihin voi säilöä tärkeitä papereita, ja liukuovien taakse voi kätkeä isoja astioita ja kukkamaljakoita, ruokaliinoja ja sen sellaista. maija.toppila@fokusmedia.fi Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2017 ISSN 1238-5654 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 24. Katso esimerkiksi sivun 56 juttua Leena ja Joni Leppäsen kaupunkikodista: lähes kaikki on ostettu käytettynä. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Olohuoneeseen tuli kaksi 1950-luvun nojatuolia, jotka ystäväni oli nuorelleparille itse kunnostanut ja verhoillut työväenopiston kurssin opeilla. Suurin ylpeys oli kuitenkin perintökalleus mummolasta: 1960-luvun matala senkki liukuovineen ja laatikoineen. pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Julkaisujohtaja Katriina Palo-Närhinen Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Senkki on itse asiassa aika kätevä. Hänen talossaan on aitoa vanhaa antiikkia
51 Hannu Väisänen Kolumnistin messulöytö. 46 Korsutuvan aarteet Leena ja Mikko Keisu keräävät sodanaikaisia puhdetöitä. 26 Keramiikkaa ikävän torjuntaan K Elävä legenda -sarjassa tapaamme keramiikkataiteilija Heljä LiukkoSundströmin. 32 Kaunis koti K Designvalaisin kruunaa kodin. elokuuta 2017 numero 162 12 ”Ollas on vain lainassa” K Koruasiantuntijamme Ulla Tillander-Godenhielm on sisustanut perheensä maaseutukodin antiikilla. Sivu 12 Antiikki & Design 4. 34 Perinnetapetteja joka kotiin K Tapetointi on helppo tapa luoda eri aikakausien tunnelmaa. 42 ”Olen osa huonekalujen tarinaa” Perinne elää -sarjassa huonekalujen entisöijä Anne Syrén. 40 Muovituolista raitiovaunuun Sisustusarkkitehteja esittelevässä sarjassa Olavi Hänninen. 22 Kasvoista kasvoihin K Muotokuvia Sinebrychoffin taidemuseon näyttelystä. Sisältö Ollaksen salissa on 1700-luvun tunnelma. 16
42. 68 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Monia vanhoja kauniita tapettikuoseja valmistetaan edelleen, tässä 1950-luvun Flora, s. 80 Vastaa ja voita! Arvomme Utopia & Utilityn maljakon. Entisöijä Anne Syrén taitaa marmoroinnin ja monta muuta tekniikkaa, s. 73 Luupin alla Barokkikruunu lähikuvassa. 32. 74 Messut Löytöjä Fiskarsin antiikkipäiviltä. 34. 5 MUOTOKUVAN TARINAA Parhaat ideat Design Asko kalusti koko Suomen ULLA TILLANDER-GODENHIELM ”Palautimme sukutaloon 1700-luvun.” NÄYTTELIJÄ MIITTA SORVALI ”Aallon Mehiläispesä on aarteeni.” NÄIN SISUSTAT ANTIIKILLA Elävä legenda Keramiikan runoilija Heljä Liukko-Sundström O LL AK SE N KA RT AN O AS KO N H U O N EK AL U TE H D AS H EL JÄ LIU KK O -S U N D ST RÖ M 8/2017 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 16 2 8/2 017 KERÄILY • SISUSTUS • ANTIIKKI • DESIGN • VINTAGE • TAIDE 101980_.indd 1 28.7.2017 10:09:09 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Designvalaisin sopii niin perinteiseen kuin moderniinkin kotiin, lisää valaisimia s. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat. 78 Minne mennä Loppukesän antiikkitapahtumia. Laila Zinkin lautanen löytyi messuilta. 60 ”Askossa on” K Askon huonekalutehtaan mallistosta löytyi vuosikymmenten ajan jokaiselle jotakin. 52 Uutta vain mausteeksi K Leena ja Joni Leppäsen asunto Helsingissä on sisustettu kauniisti 1920–60-lukujen henkeen. 52. Sivu 74 K Kannessa 72 Janne Koskinen Kolumni sisustuksen pysyvyydestä. Antiikki & Design 5. Art deco on Leena Leppäsen lempityyli, kuten kampauspöydän viehkeä toilettisetti kertoo, s. 82 Minun antiikkini K Miitta Sorvalin rakas valaisin. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. JOKA NUMEROSSA 3 Pääkirjoitus Mitä koti kertoo
Sain aivan uutta tietoa esimerkiksi tekstiilitaiteilija Eva Taimin tuotteista. 1 800 e, Bukowskis. Kun olet lehtemme tilaaja, olet automaattisesti mukana. Hääpäivän muistoksi -artikkelin kuvitus jalokivikoruineen oli loistava ja aihe hyvin kiinnostava. Myös etenkin kotijutut jäävät kovin arvoituksellisiksi, jos asukkaista ei näy jälkeäkään. Käsittelette monipuolisesti eri antiikin alueita, kuten koruja, ryijyjä, sokeripihtejä. Ne voisi korvata aihekuvituksella paitsi silloin, kun aiheena on kuvan henkilö. Tällä kertaa lahjana on viisi juhlavaa punamustaa ruusuhuivia, jota voi käyttää myös sisustuksessa. Puolivalkoinen lasi on vihertävää tai harmahtavaa, koska siihen ei ole lisätty vastaväriainetta. Ihminen kuuluu välttämättä sellaisiin sarjoihin kuin Perinne elää, Keräilijä ja Minun antiikkini. Onnekkaat tilaajamme ovat Maila Kormano Vihannista, Marleena Arkkio Ylöjärveltä, Jussi Rissanen Helsingistä, Paula Hjort Tammisaaresta ja Anne Lahti Savonlinnasta. Lasin värejä käsittelevän jutun lisäksi voisin mainita vaikka Kari-Paavo Kokin Tyylikoulu-sarjan Rokokoo-jutun. Väristä voi tunnistaa aikakauden ja jopa tehtaan. Aalto kuitenkin halusi maljakkonsa edullisesta lasista. Sain lehdestä uusia visioita ja uutta tietoakin monesta asiasta. Onnea! Tilaaja-arvonta Joka numerossa arvomme tilaajien kesken yllätyslahjoja. Helena Tynellin Aurinkopulloa ja Palaa valmistettiin Riihimäen lasitehtaassa vuosina 1964–74. Pirjo Kupari, Hyvinkää Kerro toimitukselle, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot s. Vaasi nimittäin puhallettiin Karhulan lasitehtaassa samasta lasista kuin pullot ja puristelasiesineet, siis halvasta puolivalkoisesta lasista. Ne olivat tyypillisiä värejä Karhulan funkiksen ajan lasille. Made by Choicen laadukkaan Lonna-sateenvarjotelineen voitti Vuokko Seppänen Oulusta. Jos joku vaikkapa omistaa palatsin, kuva omistajasta ei ole oleellinen. 3. PARAS JUTTU 5–6/2017 design Pullonvihreästä turkoosiin Suomalaisilla lasitehtailla on ollut omat vahvuutensa ja erikoisuutensa lasin värjäyksessä. ANTTI KAIJALAINEN S uomalaisen lasimuotoilun ikonisimpia esineitä on Alvar Aallon 1937 suunnittelema Savoy-vaasi. Funktionalismin ihanteena oli sävytetty mutta koristelematon lasi. Aineen tarkoituksena on poistaa Alvar Aallon 1937 suunnittelema Savoy-malja on Karhulan 1930-luvun tuotantoa. Halusiko hän kenties sillä korostaa vaasin modernin muotoilun demokraattisuutta funktionalismin ihanteiden mukaisesti. Kiitän myös laadukkaista, selkeistä ja riittävän suurista kuvista. Sodan jälkeen valmistus siirtyi Iittalaan, jossa malja tuli sarjatuotantoon 1953. raaka-aineiden epäpuhtauksien aiheuttama väri ja tehdä lasista valkoista eli väritöntä. Karhulan johto olisi ollut valmis tekemään Savoy-vaasin lyijykristallista. marraskuuta asti. Muita värejä olivat savunväri, vaaleansininen, merivihreä, rionruskea ja puolivalkoinen eli vihertävä. Sinikka Villman, Kuopio NUMEROSSA 5–6 oli odella hyviä juttuja. Toimitus PERINNE ELÄÄ -sarjan juttunne paanukaton tekijästä Tom Nylundista numerossa 5–6 oli hyvä. Koulutaulut, opetusvälineet ja pulpetit muistuttivat oman 1950-luvun lapsuuteni vaiheista. Savoy-vaasia valmistettiin 1938 maailmannäyttelyyn kuitenkin myös kirkkaana. Onnea voittajille! lukijalta Antiikki & Design 6. › Ku va Ti m o Ju nt ti la Antiikki & Design Antiikki & Design 25 24 KIRJOITA MEILLE ESITTELITTE numerossa (7/2017) näyttelyn Pienet piimäsuut, joka on Heinolan kaupunginmuseossa. Toiseksi eniten ääniä sai Antti Nuortion kirjoittama ja Erja Lempisen kuvaama juttu Kullan kartanosta ”Kartano kuin tietopankki”. Sen muoto oli valmistuessaan vallankumouksellinen, mutta väri ei. Karhulan maljakot ovat signeeraamattomia, ja niiden värit, kuten tässä vihertävä, olivat samoja kuin halvoissa pulloja puristelaseissa. LEHDESSÄ on hieman liikaa kuvia ihmisistä. Suosittelen, näyttely jatkuu 20. 415 e / 30 kpl, Bukowskis. Se on tärkeää, jos haluaa tarkastella esineitä tai tauluja. Se kertoo suomalaisesta lapsuudesta viimeisen sadan vuoden ajalta. Niitä tehtiin eri kokoisina, ja niissä näkee liki kaikkia Riihi mäen lasin käyttämiä värejä. Väritön koristehiottu lyijykristalli oli 1900-luvun alussa ollut Karhulan näyttelyesineiden ja hienojen lasiesineiden valmistusmateriaali, josta se tunnettiin kansainvälisesti. En ole ennen tiennytkään aiheesta juuri mitään. Tällä kertaa arvomme vastanneiden kesken Maahengen ainutlaatuisen tietoja kuvakirjan Ylimuistoinen tuohi – käytön kulttuurihistoriaa. Myös kirjaesittelynne ovat sangen kiinnostavia. Sen sai Pirjo Kupari. Anja Helisten, Loviisa LUKIJAT VALITSIVAT numeron 5–6/ 2017 parhaaksi jutuksi Antti Kaijalaisen kirjoittaman suomalaisen värilasin historiasta kertovan jutun ”Pullonvihrestä turkoosiin”. Menin katsomaan sitä, ja näyttely olikin todella mielenkiintoinen. Raimo Teivonen, Tampere TAAS OLI Antiikissa & Designissa paljon luettavaa. SUOMALAISTA LASITUOTANTOA tehostettiin 1930–40-luvuilla vähentämällä kalKaj Franckin Nuutajärvelle suunnittelemaa juomalasia (malli 5023) tehtiin 1953–68 monen värisenä, mutta ei värittömänä. Tapio Ukkonen, Jyväskylä Kiitos palautteesta
Muotoilu ja materiaalit tekevät klassikon. www.fennooptiikka.fi Käsityönä, sinulle. Suomessa reunahiotut linssit parantavat työtehoa ja ehkäisevät niskaja hartiaseudun särkyjä. Vain Fennosta. Rodenstock Multigressiv Ergo® 2 lähityölinssit on suunniteltu erityisesti aikuisnäköisille entistä mukavampaan näkemiseen työssä ja harrastuksissa. Näemme ihmisen. Suomessa suunniteltu Titan-kehysmallisto on maalattu käsin. Ku va n ke hy ks et Ti ta n PT 61 23 F Ka llio
Japanissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa julisteet ja muut painokuvat olivat suosiossa, ja perinteisiä tekniikoita kuten puupiirrosta yhdistettiin uusiin länsimaisiin tekniikoihin. Kuinka suomalainen hänen suomalainen maisemansa oikeastaan olikaan. Werner Holmberg maalasi Suomalaisen järvimaiseman 1855 Düsseldorfissa ennen matkojaan Suomeen luonnostelemaan, ja maaston muodoissa näkyykin saksalaisia piirteitä. ”Nuoren avioparin kodis samme ei ollut edes sohvaa ensimmäiseen viiteen vuoteen, mutta grafiikkaan kuitenkin jostain löytyi rahaa”, Ismo Sirén muistelee. Lopulliset teokset eivät olleet oikeita maisemia sellaisinaan, vaan eri paikoista kerätyt elementit yhdistyivät tasapai noisiksi sommitelmiksi, kuin kollaaseiksi. (AM) Werner Holmberg 10.9. SUOMALAISET NÄKYMÄT painottuivat uran lopulla, kun Holmberg kiersi täällä luonnostele massa 1857 ja 1859. Ajan painokuvia on 2.9. KOLLAASEJA MAISEMISTA HUGO SIMBERGIN grafiikkaan keskittyvä näyttely on esillä Oulussa. Häntä opetti norja lainen maiseman mestari Hans Gude, ja hän avioitui norjalaisen taiteilijan Anna Gladin kanssa. Muodissa oli ulkoilmamaalaus, jossa luonnosteltiin maisemia kesällä ja maalattiin lopullinen teos talvella ateljeessa. asti Hämeenlinnan taidemuseossa, www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/Taidemuseo. Teok set ovat 25 vuotta grafiikkaa keränneen oululaisen pariskunnan Ismo ja Mervi Sirénin kokoelmasta. Werner Holmberg -kirjan kannessa on maalaus Postitie Hämeessä, 1860. Hänen taidokkaita, yksityiskohtaisia mai semiaan voi nyt ihailla Hämeenlinnan taidemu seossa. WERNER HOLMBERG (1830–1860) tunne taan suomalaisen maisemamaalauksen uranuur tajana. asti Oulun taidemuseossa, www.ouka.fi/oulu/luuppi/oulun-taidemuseo. Näyttelyn yhteydessä on ilmestynyt Ville Lukkarisen ja Anne-Maria Pennosen kirja Werner Holmberg, Parvs. (AM) Hugo Simberg – Suomalainen elegia 17.9. Kotimaataan Holmbergin kannatti kuvata mainetta ja taulujen myyntiä ajatellen, mutta kyllä hänellä oli siihen myös aito into. Maalarina tunne tumpi Simberg (1873–1917) oli myös suo malaisen taidegrafiikan uranuurtajia. Näyttelyn yhteydessä ilmestynyt kir ja analysoi mielenkiintoisesti Holmbergin tai detta. Hän kuoli keuhkotautiin ennen täytti 30 vuotta, mutta ehti maalata laajan tuotan non. asti nähtävillä ja myynnissä Aikaikkunoita keisari Meijin maailmaan -näyttelyssä Galleria Paperihuoneessa Hämeenlinnassa, www.paperihuone.com. Fortumin Taidesäätiö. Ku va M ik a Fr im an Ku va R au no Tr äs ke lin Helsingissä syntynyt Holmberg opiskeli ja pääosin työskenteli Düsseldorfissa, joka oli sil loin tärkeä taidekaupunki. Niistä löytynee maalarille mittaamattomia aar teita”, hän kirjoitti. Jopa sama puu saattaa olla mukana eri maisemissa. Simbergin grafiikassa häntä viehättää taitei lijan tapa piirtää ajatuksensa varmalla kädel lä suoraan pohjustetulle laatalle ilman luon nostelua. Hugo Simberg: Talonpoika ja Kuolema taivaanportilla, 1902. Näin Holm berg maalasi paljon saksalaisia maisemia. ”Voin olla kiitollinen meidän köyhästä Suo mestamme, koska sillä on metsiä, joita ei ole vielä kukaan muu kuin Luojan käsi koskenut. Antiikki & Design näyttelyt 8. Saksa lainen luonto oli hänen mielestään menettänyt vapauttaan, kun kaikkialla näkyi ihmiskäden jäl ki
4. 1800-luvun oktantti 675 e, Sea Antiques. Tyylikkään ilmapuntarin on valmistanut Optikon Helsingissä 1900-luvun alkupuolella, 280 e, Occasion. Venäläistä kompassia on vaikea ajoittaa tarkasti. 3. Sisustajan silmää houkuttavat patinoituneet lyhdyt ja valaisimet, joiden materiaalina on usein muodikas messinki. Ei vara venettä kaada. Vanhat merikartat kiinnostavat myös sisustajia. Taidolla punotut merimiesarkun kahvat ovat yksinkertaisen kauniit, 160 e, Sea Antiques. Ahvenanmaan merikartta, 50 e, Sea Antiques. Ti ed us te lu t: O cc as io n 40 53 6 49 3, Se a A nt iq ue s 40 58 56 4, To is to 44 99 8 40 44 TEKSTI JA KUVA HEIKKI RAUTIO Antiikki & Design ostoksilla 9. 7. 5. 1 3 2 5 6 7 4 ON ARMAS MULLE AALLON TIE Meriantiikin keräilijöiden kiikarissa on monenlainen merenkulun esineistö väkipyöristä salongin posliineihin. Sekstanttia edelsi yksinkertaisempi oktantti. Tarkkuuden taidonnäyte on tämä Walker & Son -pulloon säilötty Pamir-purjealuksen pienoismalli, 90 e, Toisto. 1. 2. Kauniisti viimeistellyn esineen materiaali on messinki, 120 e, Toisto. 6. Joku keskittyy merikarttoihin, toinen laivatauluihin. Bore II -aluksen pelastusliivin sisällä on korkkia, 120 e, Sea Antiques. Molempien avulla paikannettiin laivan sijainti, apuna taivaankappaleet
(AM) MARIA EKMAN-KOLARI , toinen Antiikki-kirjan tekijöistä, on antiikin, taiteen ja muotoilun harrastajalle tuttu ammattilainen. Hiljaisia signaaleja on kuitenkin ollut ilmassa siitä, että kiinnostus antiikkiesineisiin olisi taas heräämässä. Ja mikä parasta, niihin pääsee vierailulle Uudenkaupungin vanhat talot -tapahtumassa 2.–3.9. (MT) UUSIKAUPUNKI ON nyt ollut uutisissa autotehtaasta, mutta tiesitkö, että siellä on säilynyt paljon kauniita vanhoja taloja. Seurojen rakentamat 2 500 taloa ovat ainutlaatuinen osa suomalaista arkkitehtuuria ja kulttuuriperinnettä. Nämä omakohtaiset tositarinat ovat kirjan parasta antia. Hän on työskennellyt Bukowskisin ja Hagelstamin huutokaupoissa kolmella vuosikymmenellä. Yhdessä niistä on tiettävästi käytetty hirsiä talosta, jossa solmittiin Uudenkaupungin rauha vuonna 1721. Suomen Kotiseutuliitolle kuvat ottanut arkkitehti-valokuvaaja Tuomas Uusheimo on kiertänyt Suomea seitsemän vuotta. Niin nuorisoseuran-, työväenkuin vapaapalokunnan taloissa on järjestetty kokouksia, iltamia, harrastajateatteria ja paljon muuta. YKSI UNELMA Suomesta: kansanliike rakentaa yhteisölleen oman talon kaikkien iloksi. Ne vievät antiikkimarkkinoiden kulissien taakse ja paljastavat, kuinka vähän tavaroista usein tiedetään – eikä vain niiden rahallisesta arvosta, vaan myös kulttuurisesta merkityksestä. Päivi Sappinen ja Tuija Talvitie: Uudenkaupungin vanhat talot, Uudenkaupungin Vanhat Talot ry, www.uginvanhattalot.fi. Sen merkitys on tietokirjoissa suuri. larin kiinnostuksen. Tuomas Uusheimo: Seurantalolla, Suomen Kotiseutuliitto ja Maahenki. Se löytyi vahingossa huutokaupan kotikäynnin yhteydessä, kun vintillä ollut huonokuntoinen kalusto vaikutti laadukkaalta ja herätti Ekman-Kotämä kirja pyrkii lisäämään. (AK) Merja Asikainen ja Maria Ekman-Kolari: Antiikki – Ostajan opas, Readme. ANTIIKKITIETO ON VALTAA Venäjän keisarinnan Katariina Suuren arkiastiastoa 1700-luvun lopulta. Tapahtuman järjestäjien julkaisema kirja esittelee parikymmentä hienosti kunnostettua ja tunnelmallisesti sisustettua taloa, joiden tarinat liittyvät rannikkokaupungin historiaan. Myöhemmin osoittautui, että kalusto oli kuulunut Venäjän viimeiselle keisarilliselle hallitsijaparille Nikolai II:lle ja Alexandra Feodorovnalle. Kiinnostus antiikkiin oli Suomessa kuumimmillaan 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle, sen jälkeen on ollut muodikkaampaa kerätä kotimaista muotoilua. Kirja katselee aihettaan monesta näkökulmasta, mistä on varmasti hyötyä aloittelevalle antiikin ostajalle ja harrastajalle. Mukana on puutalojen ohella kaupungin ensimmäinen funkistalokin. Kirjan kuvitusta. Tieto on tässäkin valtaa, ja sitä Antiikki & Design kirjat 10. Vanhat huonekalut ovat ekologisia, sillä huonokuntoisenkin voi korjauttaa, ja nyt ne ovat myös nyt lähes ennätyksellisen edullisia. Nyt näiden talojen helmiä on koottu kirjaan, joka kertoo sekä historiasta että talojen nykyajan käyttäjistä. Olisin kuitenkin toivonut huolellisempaa tekstin editointia. Ekman-Kolarin uralle on sattunut satumaisia löytöjä, kuten keisarillinen kalusto
2. 5 3 1 4 2 6 7 MUOTOILUSSA MARINOITUJA Kotimainen design on yhä aallon harjalla, siitä kertoivat Huutokauppakamari Annmarisin ja Hagelstam & Co:n alkukesän modernit huutokaupat. Ne kertovat muotoilun merkityksestä 1930–60-luvun Suomessa. Rationaalisena pidetyn Kaj Franckin hempeästä puolesta kertoo tämä roosan värinen kuplalasi, 500 e, Annmaris. Tapio Wirkkalan 50-luvulla suunnittelema, hopeaa ja tiikkiä yhdistävä tarjotin on valmistettu tilauksesta Kultakeskuksessa 2007, 2 600 e, Hagelstam & Co. ANTTI KAIJALAINEN Kaj Franckilla oli myös hempeä puoli. Aino Aallon 1930-luvulla suunnittelemat tuolit tulivat myyntiin Myllykosken paperitehtaan kerhotalosta, 1 000 e / pari, Annmaris. 6. Vanhat tehdasyhteisöt voivat olla todellisia designin aarreaittoja. 5. Ompelupöytä on upea esimerkki puusepäntaidoista, Boman, 100 e, Annmaris. Tynellin valaisin tuli paperitehtaalta. 3. 55 cm) 500 e / pari, Annmaris. Kaija Aarikan puulinnut (pit. 4. Me suomalaiset olemme todellakin muotoilussa marinoituja. Vuokko Nurmesniemen suunnittelema mekko myytiin yhdessä toisen Vuokon mekon, hatun ja laukun kanssa, 550 e, Hagelstam & Co. Paavo Tynellin suunnittelema kuparivalaisin, Taito Oy, on ollut Myllykosken paperitehtaan kerhotalossa, 23 000 e, Annmaris. 7. Annmarisilla oli myynnissä Myllykosken paperitehtaan kerhotalon irtaimistoa. huutokaupassa Antiikki & Design 11. 1
Mansardikatto purettiin. Nyt julkisivua hallitsee korkea poikkipääty. kotona Ollaksen kartanon päärakennusta korotettiin 1836, jolloin sen ulkomuoto muuttui muodikkaaksi empireksi. Samaan aikaan istutettu tammi on kasvanut valtavaksi pihapiirin suojelijaksi. Antiikki & Design 12
› Antiikki & Design 13. Maalatut ihmishahmot sijoitettiin puutarhoihin ja puistoihin luomaan vieraille vaikutelmaa isosta palveluskunnasta. Ulla Tillander-Godenhielm kertoo, että vanerille maalatun ”Ollaksen tytön” esikuva löytyy 1600-luvun Euroopan suurista kartanoista. kotona ”Ollas on vain lainassa” MAIJA TOPPILA KUVAT ERJA LEMPINEN Koruasiantuntijamme Ulla TillanderGodenhielmin perheen maaseutukoti lepää vehmaassa maalaismaisemassa itäisellä Uudellamaalla. Ollaksen kartanolla on pitkä historia, joka on inspiroinut päätalon sisustamista rokokoo-, kustavilaisja myöhäisempirekalusteilla
Se siirtyy aina uusille, sitä toivot tavasti vaaliville asukkaille, Ulla Tillander-Godenhielm sanoo. Myö häisbarokkia ja varhaisrokokoota edustavat huonekalut – kaarevajalkaiset nojatuolit ja sivupöydät, lipastot ja nelikulmaiset kään töpöydät – on 1700luvun tyyliin sijoitettu salin reunoille. Sen kat veessa on keltainen empi retalo, jonka verannalla kukkii suuri Mår backapelargoni. – Vanhat, ajan kuluttamat huonekalut välittävät tunteen, että tässä talossa on asu nut monta sukupolvea. Niistä hän on tehnyt sekä väitöskirjansa että useita kirjoja. Vaaleanpunaiset kukat virittävät tulijan lempeään tunnelmaan. Asiantuntijan työ vie häntä eri puolille maailmaa, ja uusi englanninkie linen käännös teoksesta Fabergén mestarit on työllistänyt tänä kesänä. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUU FT Ulla Tillander-Godenhielm perheineen. ERITYISTÄ Talo on sisustettu sen eri aikakausiin liittyvällä antiikilla. Maa lamattomat puulattiat ovat paljaat. Ollas on meillä vain lainassa. Hämärän eteisen takaa aukeavat pari ovet johtavat valon täyttämään saliin. Hänelle rakennusten ja ihmisten histo riallinen ulottuvuus on itsestään selvä niin Tillanderin kultaseppäsuvun vaiheiden kautta kuin oman erikoisalueen, Venäjän keisarillisten lahjojen, Fabergén suomalais ten mestareiden ja koruhistorian kautta. Sama tyyli jatkuu lehmuk senvihreässä ruokasalissa. OLLAKSEN HISTORIA alkaa varhain, en simmäiset asiakirjat tilasta ovat 1300lu › Salin kalusteet ovat 1700-luvun tapaan reunoilla. TALO Ollaksen kartano, joka 1836 sai nykyisen empireasun. H iekkatietä Ollaksen karta non pihaan saapuva koh taa väistämättä valtavan vanhan tammen. Antiikki & Design 14
Antiikki & Design 15. Huonekalut ovat pääasiassa suomalaista ja ruotsalaista myöhäisbarokkia ja rokokoota. Takaseinän barokkitapetin katkelmista löytyy punaisia tulppaaneja, joista Maria Burmeister otti mallia maalaamaansa boordiin. Tummajalkaisen kääntöpöydän kannessa on maalattu marmorijäljitelmä, kuten ikkunaseinän lipastossakin. kotona Alakerran salin kalusteet ovat seinien vierillä 1700-luvun tapaan
Kattauksen koristeena on usein sesongin kukkia, kuten tässä oman puutarhan malvoja, persiljaa, minttua ja muita yrttejä. Ruokasalin pöytä on katettu. Vaaleanruskea kääntöpöytä on juuripuuta. kotona Salin nurkkauksessa on kaksi oljenkeltaista nojatuolia ja Palikaisten kartanosta tullut rokokoosohva. Keisari Nikolai I:tä esittävän taulun on maalannut Berndt Abraham Godenhjelm. Antiikki & Design 16. Samppanjalasit ovat jo olleet neljän sukupolven käytössä. 1700-luvun pienet lasit ja tinakyntteliköt ovat saaneet vierelleen uudet ruokalautaset, jotka ovat Pierre Freyn Les Gloriettes (Huvimajat) -sarjasta
Huoneiden värit suunnitteli rakennuskonservaattori Thorvald Lindqvist. Talon alkuperäiset lattiat on kunnostanut Kari Rauhanlaakso. Hieno damastiliina on Ulla Tillander-Godenhielmin isänäidin Edith Gallénin liinakaapista. Ruokasalin seiniin on valittu lehmuksenvihreä sävy. Antiikki & Design 17
Antiikki & Design 18. Se on tullut Lars-Petter Godenhielmin isovanhempien muuttokuormassa Ranskan Blois’n kaupungista. Uusrokokootyyliset kandelaaberit on valmistanut Fabergén Moskovan haaraliike. Ison salin ikkunaseinää koristaa ylenpalttinen barokkipeili. Tapetit ovat luultavasti Tukholmasta. Yläkerrassa yllättävät tummat sävyt
Tärkeänä apuna talon värimaailman määrittelyssä oli eri aikakausien värityksiä tutkinut rakennuskonservaattori ja perheen ystävä Thorvald Lindqvist. Ruokasali on lehmuksenvihreä, se on Lindqvistin löytämä 1700-luvun harmoninen sävy, Ulla Tillander-Godenhielm sanoo. Taloa korotettiin 1830-luvulla, ja yläkerran sali on sisustettu samoihin aikoihin muotiin tulleilla myöhäisempirekalusteilla ja uusrokokoolla. Löydön inspiroimana Tillander-Godenhielm on selvittänyt ajan sisustustyyliä tutkijan huolellisuudella ja halunnut tavoittaa kartanon sisustuksessa sen aidon hengen. Uraansa tuolloin aloitellut entisöijä Jorma Pulla entisöi makuukamarin aarnikotkien koristaman kaakeliuunin. – Alakerran huoneiden värit sointuvat ikkunoista näkyvän luonnon väreihin kaikkina vuodenaikoina. TALO SIIRTYI vuonna 1970 perintönä Lars-Petter Godenhielmille, Ulla Tillander-Godenhielmin edesmenneelle aviomiehelle. Yksin ei tätä vaativaa entisöintija sisustamistyötä tarvinnut tehdä. Vasemmalla seinällä olevan balttilaisen säätyläisnuorukaisen muotokuvan löysi Ulla Tillander-Godenhielmin äidinäiti helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä 1900-luvun alussa. Ajan kalusteet olivat barokkia, jota täydennettiin pian muotiin tulleella rokokoolla. Päärakennuksen restaurointi kesti vuosia. – Kun tutustuimme edellisten omistajien jättämään kirjalliseen aineistoon, löysimme Pernajan seurakunnan kappalaisen Johan Forsskåhlin edesmenneen vaimon perukirjan vuodelta 1757. Kalusteista osa on perittyjä, osa on löytynyt Suomen ja Ruotsin antiikkiliikkeistä ja huutokaupoista. Viisi sukupolvea sitten Ollas siirtyi nykyisten asukkaiden omistukseen. Hän loi joka huoneeseen oman värityksen. – Vaikka monet talon huonekalut on hankittu eri paikoista, ne näyttävät siltä kuin olisivat aina olleet paikoillaan. Miksi ajallisista kerrostumista juuri 1700-luvun puoliväli vallitsee Ollaksen alakerrassa. Uusrokokoota on myös kristallikruunu. – Ajattelen, että nuo kalusteet on hankittu Ollakseen Venäjän tuhoisasta miehitysajasta, isovihasta, toipumisen vuosikymmeninä, ehkä 1730-luvulla. Maalaustöitä teki koristemaalari Maria Burmeister (nykyään Meller). Kunnostus alkoi villiintyneestä pihapiiristä, jossa rehotti todellinen kirsikkametsä. › Sisustusta inspiroi perukirja vuodelta 1757. kotona vulta. Antiikki & Design 19. Tillander-Godenhielm avaa lennokkaalla käsialalla kirjoitettuja, kellastuneita mutta hyväkuntoisia liuskoja ja esittelee vauraan pappilan omaisuusluetteloa, johon on kirjattu rakennusten ja kulkuvälineiden lisäksi niin liinavaatteet, hopeat, lasit, kirjat kuin huonekalut. Silloin Suomessa rakennettiin ja sisustettiin kiivaasti, sillä niin paljon oli tuhoutunut
Voimakkain vedoin maalatut kukat, lehdet ja plyymit kuuluvat barokin koristeaiheisiin. Klaffipöytä, öljylamppu ja tuolit ovat olleet talossa ”aina”. Ajan muotikukkia tulppaaneita voi nähdä myös salin seinän yläosaan myöhemmin maalatussa friisissä. Kunnon maalaiskeittiö on talon vanhinta osaa, joka säilyi 1700-luvun alun sodassa. Pihapiirin pakaritupa säästyi 1700-luvun alun isovihasta, jonka jäljiltä päärakennuksesta oli pystyssä vain toisen pään keittiö ja huone. Yksitoistavuotias tyttärentytär on vastikään remontoinut tallin omatekoisille keppihevosilleen, ja seuraavaksi vuoroaan odottaa navetta. Se istutettiin, kun päärakennus viimeksi muutti radikaalisti muotoaan. Seinien roiskemaalauksen on tehnyt Airi Kallio. Antiikki & Design 20. SALIN 1700-LUVUN sini-puna-valkoisesta tapetista on jäljellä katkelmia, jotka on jätetty koristamaan salin nurkkaa. – Kruunukaupan päälle tuli painava taffelipiano! Sen kantamisessa muuttoautoon auttoi viisi ronskia helsinkiläistä palomiestä. Yläkerrassa odottaa yllätys: suuren salin alkuperäiset tummanruskeat tapetit ovat 1840-luvulta, ja samaa aikakautta edustavat myös myöhäisempireja uusrokokookalusteet. Empirejulkisivua hallitsee poikkipääty ja sen seiniä rytmittävät pilasterit. PIHAPIIRIÄ hallitsevan tammen ympärysmitta on 5,55 metriä. Salin seiniä koristavat sukulaistaiteilija Berndt Abraham Goden hjelmin (1799–1881) romanttiset taulut. Ikkunoiden vuorilaudat kielivät paikallisista puusepistä; niiden alaosaa koristavat niin sanotut Loviisan pisarat. Katossa on Pietarissa valmistettu uusrokokookruunu. Ne olivat uusinta muotia, kun yläkerta rakennettiin. Lautashyllyt ja kaapistot niiden alla ovat antiikkikauppias Fjalar Sundvikin löytämiä. Keittiö on talon vanhinta osaa, joka säästyi isovihassa. Kuudes polvi on siis jo mukana auttelemassa kunnostajia ja leikkii suurella pihalla, kohta parisataavuotiaan tammen suojeluksessa. Ollasta on siis uudistettu ja kunnostettu vuosisadasta toiseen, ja työ jatkuu. – Museoviraston tutkijat selvittivät, että tapetit ovat 1700-luvun puolivälistä mutta tuskin juuri tästä talosta. Rokokoon suosimalla vaaleanpunaisella maalattuun, mansardikattoiseen taloon rakennettiin toinen kerros vuonna 1836, ja samalla talo maalattiin keltaiseksi. kotona – Makuuhuone on suuren tammen varjossa, joten se on valoisa empiren keltainen. Pernajan päässä nautittiin kokonainen Chivas Regal -viskipullo naapureiden kanssa, kun piano kovan uurastuksen jälkeen oli saatu paikoilleen. Saadakseen ajanmukaiset, huoneiden värimaailmaan sopivat verhot Tillander-Godenhielm teetti Suomen Käsityön Ystävissä vihreäpuna-, ja siniruudulliset pellavakankaiset rullaverhot, joiden esikuvat olivat Tukholman Skansenin Skogaholmsin kartanossa. Todennäköisemmin ne on hankittu lähiseudulta Suur-Sarvilahden kartanosta. Ovet ja vuorilaudat eivät ole valkoiset vaan harmaanvihreät, ja sama väri toistuu eri vaaleusasteissa myös osassa seiniä
Ikean harsokangas suojaa hyttysiltä, jos yöllä täytyy avata ikkuna. Arkkitehti Karin Frenckell kuului Ollaksen edelliseen sukupolveen. Antiikki & Design 21. 1890-luvun maljakkoon on maalattu uusrenessanssin ja uusgotiikan herkkiä koristeita. kotona Vierashuone on sisustettu kustavilaishuonekaluin. Maljakko pareineen on Ulla Tillander-Godenhielmin isänäidin lapsuudenkodista Viipurista. Sängyn molemmin puolin on Pietaria ja Moskovaa esittävät 1700-luvun litografiat, joista toisessa on alkuperäinen kehys, toisessa taitava kopio siitä. Hän palveli nuorena Lapin sodassa, mistä muistuttaa eteisen naulakossa riippuva, tyylikkäästi leikattu lottamantteli
Antiikki & Design 22. 1 Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / Pe tr i V ilj an en
Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Tässä viisi kuvaa Sinebrychoffin taidemuseon muotokuvanäyttelystä. 1. MAIJA TOPPILA ASIANTUNTIJANA MUSEONJOHTAJA KIRSI ESKELINEN S uomi 100 -juhlavuoden huipentuminen tuo museoihin todella kiinnostavia näyttelyitä. Vaasan hovioikeus. Yksi niistä, Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia on Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä. Kädessä on Erik XIV:n valtikka vuodelta 1561, oikealla on kuningatar Kristiinan hopeavaltaistuin vuodelta 1650. Teatteria rakastava Kustaa III on tässä kuin näyttämöllä silkkikankaiden keskellä ja Ruotsin suurvalta-aikaan viittaavien vallan tunnusten ympäröimänä. Kasvoista kasvoihin Hallitsijan muotokuva on syystäkin erilainen kuin taiteilijan omakuva, perhepiirissä syntynyt intiimi pikku potretti tai maalaus asiallisesta virkamiehestä. Muotokuvat esitellään teemoittain, joita ovat muun muassa valta, identiteetti, muistaminen ja muiston vaaliminen. 2. Paschin perheateljee varioi ajan muotokuvatyyppejä, ja tämäkin muotokuva on yksi versio Kustaa III:n kokovartalokuvista. Näillä symboleilla Kustaa III korosti asemaansa nimekkäiden hallitsijoiden jatkumossa. Näyttelyn vanhimmat teokset ovat 1500-luvulta, uusimmat nykyajalta. Mukana on myös esimerkkejä varhaisista muotokuvista ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoilta: Egyptin Faijumin kuolinnaamiot maalattiin puupohjalle mallin eläessä ja kiinnitettiin myöhemmin muumion kasvoille. Julkisuuskuvan hallitsija Lorens Pasch nuorempi: Kustaa III, 1783. Ruotsin kuningas Kustaa III (1746–1792) on ikuistettu valtaanastujaisasussaan, vaikka muotokuva on maalattu 11 vuotta myöhemmin hieman muodistettuna. Uskonnollisista ja isänmaallisista monumentaaliaiheistaan tunnettu taidemaalari › 2 Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H an nu Ka rj al ai ne n. Edustettuina ovat muotokuvamaalauksen kaikki tyylit hallitsijamuotokuvista ja virallisista edustusmuotokuvista perhemuotokuviin ja taiteilijoiden omakuviin. Kuningas lahjoitti maalauksen perustamalleen Vaasan hovioikeudelle, jossa se edusti hallitsijaa hänen puolestaan. Kyse oli siis tietoisesti luodusta julkisuuskuvasta. Lorens Pasch nuorempi (1773–1805) on kuvannut aikaisemmin samaan tapaan Kustaa III:n isän, kuningas Aadolf Fredrikin. taide Antiikki & Design 23. Lennart Rafael, 6 viikkoa Hanna Frosterus-Segerstråle: Lennart Rafael, 6 viikkoa, 1892
Tämä taiteilija on täydessä työn touhussa. Lennart Segerstråle (1892–1975) on kuvattu päiväunilla elämänsä aamunsarastuksessa. Muotokuva on tehty nopeasti, kuin vauvan unta varoen. 3 4 Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / Ki rs i H al ko la . Lapsen toinen käsi näyttää liikahtaneen, ja etualankin käsi on luonnosmainen. Katse on keskittynyt, suupielessä palaa sikari, silmiä kirveltää. Aiheet nousivat läheltä: hän maalasi lapsia leikeissään ja oli myös suosittu muotokuvamaalari. Koltun vaaleanpunainen väri on nykykatsojan silmään epätavallinen pojalle, mutta tuolloin värit eivät vielä olleet vahvasti sukupuolittuneita. Hanna Segerstråle syntyi 150 vuotta sitten, sai hyvän koulutuksen ja onnistui poikkeuksellisesti yhdistämään työnsä ja lapsiperheen elämän. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. 3. W. Ehrström kuoli vuotta myöhemmin, joten ennakoiko tämä sitä, että teos jäisi Ehrströmin viimeiseksi omakuvaksi. Ehrström: Omakuva 1933. Taiteilijan omakuva Eric O. Monipuolinen taiteilija – taidetakoja, emalitöiden ja korujen tekijä, lasisuunnitEdelfelt maalasi edesmenneen isänsä muotokuvan. Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H an nu Ka rj al ai ne n taide Antiikki & Design 24. Ehrströmin (1881–1934) kaunistelematon omakuva ilmentää ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyttä uusasiallisuutta, joka halusi kuvata kohteensa kylmän realistisesti, joskus jopa inhorealistisesti. Harmaantuneella taiteilijalla on edessään kangas, josta voi lukea hänen signeerauksensa ja syntymävuotensa peilikuvana. W. Omakuvissa taiteilijat tutkivat ja ilmaisevat omaa persoonaansa, mutta toisaalta oma peilikuva on aina tarjolla oleva malli. Hän on raapustanut lapsen nimen ja päivämäärän maalauksen yläosaan. Erik O. Kuusiviikkoista hieman varttuneemman näköisen vauvan vuoteeseen lankeaa heleä valo ajan suositun ulkoilmamaalauksen hengessä. Vauvoista tehtiin muotokuvia lähinnä vain perhepiirissä, ja tässäkin taiteilija on oma äiti, Hanna Frosterus-Segerstråle (1867–1946)
Kuollut esiäiti on selkeä ja öljymaalauksena aineellinen, elävä taiteilija sen sijaan on epätarkka ja aineettomampi. Carl Albert Edelfelt oli ruotsalainen aatelismies, joka isänsä kuoltua muutti 14-vuotiaana sukulaisten luo Suomeen, opiskeli arkkitehdiksi ja eteni virkauralla lopulta ylijohtajaksi. asti, www.visavuori.com. Ilme ei paljasta temperamenttia tai tunnetilaa, eikä ole tarkoituskaan, sillä virkamiehen muotokuva edustaa instituutiota. Ehrström loi suuren tuotannon, josta ehkä parhaiten tunnetaan Kansallismuseon ovet ja metallitaontatyöt Hvitträskissä. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. asti, Rafael Wardin muotokuva Tarja Halosesta 5.9.–29.10. on yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtaja Carl Albert Edelfelt (1818 –69), ja hänet on maalannut oma poika, Suomen tunnetuimpiin muotokuvamaalareihin kuuluva Albert Edelfelt (1854–1905). Vuoden 2010 nuori taiteilija Anni Leppälä on ottanut kuvan itsestään etäisen esiäidin Floran muotokuvan rinnalla. 4. 5 taide Antiikki & Design 25. ja Eero Järnefeltin muotokuvat Gustaf Mannerheimista ja P. Näyttelyn yhteydessä on julkaistu samanniminen kirja, jossa eri alojen tutkijat ja taiteilijat kertovat teoksista. 5. NÄYTTELYSSÄ on kolme erikoisnostoa Suomen presidenteistä: Ilja Glazunovin muotokuva Urho Kekkosesta 3.9. Tämä saattaa viitata nykyihmisen identiteetin hahmottomuuteen tai elävän ihmisen keskeneräisyyteen päättyneen elämäntarinan vastakohtana. Ylijohtaja on kuvattu valokuvamaisen tarkasti. Flora kukkakimppuineen ja rusettihilkkoineen edustaa perinteistä naiskuvaa, jolla valokuvaaja leikittelee valtavan rusettinsa kanssa. Naisten erilaisuudesta huolimatta teos kertoo myös halusta samastua yli sukupolvien. E. W. Kaksi naista on kuvattu samankokoisina ja rinnatusten, alttiina vertailuille. MUOTOKUVIA on esillä myös Valkeakoskella: Visavuoren museon näyttely Sanasta kuvaan – kirjailijamuotokuvia Visavuoressa jatkuu 10.9. Svinhufvudista 31.10.–31.12. saakka Sinebrychoffin taidemuseossa, www. Viitteellinen tausta ja tumma asu riisuvat kohteelta persoonallisuuden. Pojan näkemys virkamiehestä Albert Edelfelt: Taitelijan isän ylijohtaja Carl Albert Edelfeltin muotokuva 1883. Tämä mies MUOTOKUVA JUHLII MINÄ EN OLE MINÄ – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia 31.12. sinebrychoffintaidemuseo.fi. Teos valmistui 14 vuotta isän kuoleman jälkeen. 1800-luvulla virkamiesten määrä ja merkitys kasvoi huomattavasti, ja silloin alkoi myös valtion, kunnan ja kirkon tilaamien edustusmuotokuvien kulta-aika. telija, taidemaalari ja graafikko – Eric O. Tällaisilla muotokuvilla on pitkä esitystraditio, jossa näkyy myös renessanssin vaikutus, kuten katseen suunta ja tapa maalata kädet tietyssä asennossa. Valokuvaaja ja esiäiti Anni Leppälä: Floran kanssa (esiädin muotokuva), 2008. Jos perinteisissä muotokuvissa jokainen yksityiskohta oli ymmärrettävä ja kertoi kohteensa säädystä ja mausta, nykytaide on avoin monenlaisille tulkinnoille. Hän kuoli pahoin velkaantuneena ja jätti 15-vuotiaan poikansa perheen elättäjäksi
Enkelit kertovat Heljä Liukko-Sundströmille, että elämä ei lopu kuolemaan. Antiikki & Design 26. Enkelit ja orvokit ovat taiteilijalle läheisiä aiheita. Atelje Heljä kylpee valossa
Aikaa on vienyt myös elämäkerran työstäminen. kerroksessa kolmena päivänä viikossa. Siellä hän on luonut keramiikkaa 1960-luvulta. Ensi vuonna myös näemme, mitä uutta hän on suunnitellut Arabialle. Vuonna 2005 valmistuneen rakennuksen polveilevaa julkisivua koristaa Liukko-Sundströmin tunnistettava maalaus kukkaketoineen ja valkorunkoisine koivuineen. Se ilmestyy ensi vuonna, kun vireä ja pulppuava keramiikkataiteilija täyttää 80 vuotta. Ihan vieressä laajan peltoaukean reunalla kohoaa Atelje Heljä. Liukko-Sundström työskentelee Arabian 9. Se on kokonaistaideteos, jota ei voi olla huomaamatta. Professori, keramiikkataiteilija ja kirjailija Heljä Liukko-Sundström on aina ollut oman tiensä kulkija. Arabian taiteilijana hän on ollut enemmän kuvantekijä ja tarinoiden kertoja kuin perinteinen muotoilija. Kesäkuussa paljastettiin vuorineuvoksen ja rakennusurakoitsijan Armas Puolimatkan (1918–89) muistomerkki, johon Heljä Liukko-Sundström teki keramiikkalaatan. elävä legenda Keramiikkaa ikävän torjuntaan ANTTI KAIJALAINEN KUVAT ANTTI KUPARINEN R akastetun taiteilijan talvi ja kevät on ollut kiireinen. Muistomerkki on Humppilan Myllynkulmalla, jossa Puolimatka vietti lapsuuttaan. Rakennuksen on suunnitellut Liukko-Sundströmin ystävä, keramiikkataiteilija, sisustusarkkitehti ja kuvataideopettaja Olli Vasa. › Antiikki & Design 27. Samassa työhuoneessa ovat ennen häntä työskennelleet Michael Schilkin ja – Dreijaaminen on perustaito, jota yllättävän moni nykykeramiikkataiteilija ei hallitse, Heljä Liukko-Sundström sanoo
Minulla ja Kaj Franckilla oli tässä ajatuksena tarjota kaunista kaikille, Liukko-Sundström sanoo. Näin alkoi pienimuotoinen sarjatuotanto, joka oli uutta uniikkiin keskittyneellä taideosastolla. Liukko-Sundström on kirjoittanut ja kuvittanut kaikkiaan 11 kirjaa. Se kiersi myöhemmin ympäri maailmaa New Yorkista Tokioon. › Antiikki & Design 28. TAIDEOSASTOLLA Liukko-Sundström sai vapaasti luoda runollista keramiikkaansa. Yhä siellä kasvaa fiikus, joka tuli pienenä oksana tasan sata vuotta sitten 1917. Jäniksenpojan tarina julkaistiin myös kirjana (Otava 1981). Pyrin luomaan kylmien esineiden ja minimalismin rinnalle tarinoita pursuvaa keramiikkaa. Toin sinne uuden koristeellisen ja mielikuvituksellisen tyylin. Heljä Liukko-Sundströmin teoksia on hankittu suomalaisten museoiden lisäksi Victoria & Albert -museon kokoelmiin Lontooseen. Mustaa värioksidia levitettiin kuviolle ja aihe nousi esiin. Vuonna 1981 Galleria Brondassa järjestetty Jäniksenpoika-näyttely oli suuri yleisöja arvostelumenestys. elävä legenda Birger Kaipiainen. Siihen liittyvät hänen takanaan olevat laatat ja veistokset, jotka ovat Korkealla päällä pilvien, puutarha sininen -kirjan (Otava 1999) kuvitusta. Pääosia näyttelevät milloin lapset ja enkelit, milloin jänikset ja pingviinit. LEGENDAARISEEN 9. – Kun tulin Arabialle, tehtaan linja oli pelkistetty. Niissä vaihtuvat vuodenajat ja kukkivat punaiset tulppaanit, ”Halusin kaunistaa ihmisten koteja.” Esitellessään ateljeetaan vierailijoille Heljä Liukko-Sundström kertoo äitinsä elämäntarinaa. Taideosastohan sijaitsee ylimmässä kerroksessa. En yllättynyt siitä, sillä ihmiset kaipasivat lämmintä ja värikästä muotoilua. Hän ei ollut perinteinen muotoilija, joka olisi kiinnostunut esineiden pinottavuudesta tai muista käytännön ominaisuuksista. Halusin kaunistaa ihmisten koteja. Sitten Arabiaan tuli seripaino, ja sen kehittyminen mahdollisti kuva-aiheen toistamisen. – Keramiikkani menestyi kaupallisesti. Ehkä parhaiten hänet tunnetaan seinälaatoistaan, joita taideosaston taiteellinen johtaja Kaj Franck kuvaili keramiikkagrafiikaksi – ohuiksi ja henkeviksi kuin grafiikanlehdet. – Kuvaan oli mahdollista lisätä kallis käsinmaalaus, ja silti hinta pysyi kohtuullisena grafiikan tapaan. kerrokseen, Arabian taideosastolle, Heljä Liukko-Sundström ”kohosi” 1967. Laatta sai kuivua ja värittäminen alkoi. Tässä kehittämässään tekniikassa Liukko-Sundström piirsi kuviaan märälle savilaatalle. Hän teki veistoksia, joissa käytti materiaalina sarjatuotannossa syntyneitä jäteosia, kuten Myrna-kupin korvia. Harvoja hänen suunnittelemiaan käyttöesineitä on suosittu Tuuli-astiasto vuodelta 1983. – Kun pääsin taideosastolle, soitin äidilleni ja ilmoitin ylpeänä, että olen nyt urallani kaikkein korkeimmalla. Laatoissa lainehtivat viljapellot. Pidän itseäni enemmän kuvantekijänä ja tarinoiden kertojana kuin muotoilijana, hän kertoo. Liukko-Sundströmille ominainen nokkeluus ja kekseliäisyys herätti huomiota jo taideteollisuusosastolla. Sitä ennen hän oli työskennellyt taideteollisuusosastolla, jonne ovet avautuivat heti hänen valmistuttuaan Ateneumista eli Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1962. Laatat kertovat tarinoita lapsuudesta, muistoista, oikeudenmukaisuudesta, erilaisuuden puolustamisesta, elämän suruista ja iloista. Eri värejä levittämällä ja toisaalta niitä poistamalla saatiin kuva-aiheeseen syvyyttä ja harmoniaa
Antiikki & Design 29. elävä legenda Julistekin voi olla keramiikkaa, tämä on Vanhan ylioppilastalon vuoden 1977 näyttelyn juliste. Tuuli-sarja vuodelta 1983 on harvoja Heljä Liukko-Sundströmin suunnittelemia käyttöesineitä. Näyttelyyn liittyi kirja Heljän lempeitä satuja (Otava). Ihana turkoosi ja muita väriaineita lasitukseen. Enkeliaihe Pekka Paikkarin muotoilemassa kannussa
– Yritän aina välttää ikävystymistä, Liukko-Sundström sanoo. Antiikki & Design 30. Tuuli-sarjan jälkiruoka-astiassa on Heljä Liukko-Sundströmin usein tarjoama herkku, mangorahka. Idea pieneen kukkaan syntyi tylsässä palaverissa. Ateleje Heljässä on myynnissä ainoastaan uniikkiesineitä, tässä valikoima niitä Liukko-Sundstömin työpöydällä. elävä legenda Koivuaihe Heikki Orvolan suunnitteleman 24h-sarjan astioissa. Sitä oli myös Finnish Food and Design -tapahtumassa Waldorf Astoria Hotelissa New Yorkissa 1989. Tämä Liukko-Sundströmin Japaniin suunnittelema koriste ei tullut tuotantoon
Siellä syntyy uniikkia keramiikkaa ja ehkä vielä jonain päivänä kristallisoituu yksi pitkäaikainen unelma: lasia ja keramiikkaa yhdistävä astiasto. – Dreijaaminen on keramiikkataiteilijan perustaito, Liukko-Sundström painottaa. Se ole niin helppoa kuin voisi alkuun kuvitella, mutta kokeneissa käsissä savi on hetkessä jalostunut klassisen ruukun muotoon. Taideosaston perinteet kuitenkin jatkuvat edelleen tehtaan 9. Myllykulmantie 241, Humppila, p. – Olen aina ammentanut mielikuvituksestani, ja aivoni ja käteni toimivat yhdessä. Siellä työskentelevät Liukko-Sundströmin lisäksi Heikki Orvola, Fujiwo Ishimoto, Heini Riitahuhta, Jasmin Anoschkin, Kim Simonsson, Pekka Paikkari, Kati Tuominen-Niittylä ja Kristina Riska. Luomisprosessi alkaa usein olemattomien katselusta ja päättyy riemuun, kun valmis teos tulee uunista. TYÖTOVERIT JA YSTÄVÄT vilahtelevat puheessa: Birger Kaipiainen, Toini Muona, Rut Bryk ja Gunvor Olin-Grönqvist. Atelje Heljä on omistajansa näköinen kokonaistaideteos. – Teen keramiikkaa Birger Kaipiaisen hengessä, ikävän torjumiseksi. Enkelit ovat vertauskuvia elämän jatkuvuudesta kuoleman jälkeen. 82 metrin pituisella seinällä on Heljä Liukko-Sundströmin Tikkurilan betonimaalilla tekemä taideteos nimeltä Suomen kevät. Ryhmätilaisuuksiin voi sopia työnäytöksiä ja esitelmiä. Myynnissä on Heljä Liukko-Sundströmin uniikkia keramiikkaa, kirjoja, kortteja ja julisteita. – Viime vuonna kohtasin kaksi kuolemaa. ATELJE HELJÄ on myös ainutlaatuinen paikka, tekijänsä näköinen luovuuden tyyssija. – Perinne elää niin kauan kuin on intohimoa luovuuteen. Kuvaankin itseäni niin, että minulla on pää pilvissä mutta kintut tiukasti maassa. Taiteilija ei heti osaa päättää, mitä siitä tulee, ehkä jalka suurelle vadille. kerroksessa Arabian taideosastoyhdistyksen ylläpitäminä. 040 536 4708, firma@helja.fi, www.helja.fi. Savimöykky mätkähtää dreijauskiekolle, ja Liukko-Sundström aloittaa sen keskittämisen pyörivällä alustalla. Ensin menehtyi mieheni Kauko Sundström, sitten loppui Arabia. Sen voima kasvaa edelleen erilaisuudesta, kun jokaisessa ateljeessa on omanlaisensa tekijä. elävä legenda ATELJE HELJÄ HELJÄ LIUKKO-SUNDSTRÖMIN Ateljessa voi vierailla aukioloaikoina tai tilata puhelimitse käynnin ryhmälle. Arabia tarjosi näille suurille persoonallisuuksille vapauden tehdä omaa taidettaan, mitä nykyään voi vain hämmästellä. ”Minulla on pää pilvissä mutta kintut tiukasti maassa.” Antiikki & Design 31. Katosta lattiaan ulottuvista ikkunoista tulvii sisään valoa. siniset orvokit ja keltaiset ruusunnuput. Elämän ja muotoilun päämäärä on kauneus. Arabian Suomen-tuotannon loppuminen oli kova pala Liukko-Sundströmille. Liukko-Sundström tuntee, että kuolleet ovat hänen lähellään, niin kuin 2007 haimasyöpään menehtynyt poika Marko Sundström
Tyra Lundgren keramiikkaruukun Arabialle 1930-luvun lopulla, molempien hintatiedustelut Vintage Design. 5. SYKSYYN VALOSSA Designvalaisin kruunaa kodin. Paavo Tynell suunnitteli messinkisen Hevosenkenkä-pöytävalaisimen Taito Oy:lle 1940ja 50-luvun vaihteessa ja 2. Se luo tunnelmaa ja tuo kiinnostavan kontrastin vanhaan tai uuteen sisustukseen. 4. Ti ed us te lu t: A rt ek 10 61 7 34 80 , Fi nn is h D es ig n Sh op 20 74 3 25 30 , H oc us In te ri or Po cu s (0 9) 69 6 26 10 , In no lu x (0 9) 47 89 22 , Lo ui s Po ul se n (0 9) 62 2 67 60 , R ep ub lic of Fr it z H an se n 20 78 1 36 , V in ta ge D es ig n 40 83 3 25 73 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1 3 2 5 4 kaunis koti Antiikki & Design 32. Kannellinen lasirasia on Nanny Stillin 1958 Riihimäen Lasille suunnittelemaa Harlekiini-sarjaa, yksityiskokoelma. 3. 1. Viereisen sivun valaisinten muoto on kestänyt aikaa: muut paitsi Paavo Tynellin valaisin ovat nykyäänkin tuotannossa. Vanha kiinalainen arkku on hankittu Casuarinasta. Sen puuosat on maalattu Annie Sloan Chalk Paint -kalkkimaalilla. Sisustustekstiililiike Hocus Interior Pocuksen Otello-sametilla päällystetty tuoli on löytö Bukowskis Marketista
4. Ranskalainen Jieldé-valaisin syntyi, kun Jean-Louis Domecq halusi suunnitella yksinkertaisen, kestävän ja eri asentoihin taipuvan työvalaisimen. Jieldé-valaisinta tehdään monen värisenä. 3. Pöytävalaisin 470 e, Louis Poulsen. Arkkitehti Vilhelm Lauritzen suunnitteli piirtämäänsä Kööpenhaminan radiotaloon 1941 valaisimen VL38, josta on eri versioita. 1. Paavo Tynell suunnitteli messinkisen Simpukka-valaisimen Taito oy:lle 1938–39. Maire Gullichsenin vuonna 1950 Artekille suunnittelemassa M510-pöytävalaisimessa on suupuhallettu lasijalka ja käsintehty paperivarjostin, 650 e. Poul Hennigsenin 1926 Louis Poulsenille suunnittelema elegantti PH2/1 pöytävalaisin 580 e, Louis Poulsen. 7. 5. Pöytävalaisin noin 1 500 e, lattiavalaisimena noin 2 000 e, Innolux. Senator palasi Suomi 100 -juhliin. 6. Lisa Johansson-Papen Senatorista, 1957, on tehty rajoitettu sarja Suomen 100-vuotis juhlan kunniaksi. Christian Dellin suunnittelema Kaiser Idell-6631 Luxus nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1936 Veljekset Kaiser & Co:n tuoteluettelossa, 673 e, Republic of Fritz Hansen. 1 2 4 3 6 7 5 kaunis koti Antiikki & Design 33. 2. 390 e, Finnish Design Shop. Alkuperäisen valaisimen hintatiedustelut Vintage Design
Borås-tapetin valmistama kuitupohjainen tapetti kuuluu Jubileum-kokoelmaan. Väritukku. Antiikki & Design 34. Josefina-tapetin herttainen neliapilakuosi sopii hyvin tämän päivän romanttiseen sisustustyyliin
sisustus Perinnetapetteja joka kotiin T apetointi on helppo, nopea ja suhteellisen edullinen tapa uudistaa huoneen ilmettä. Mikään ei estä tapetoimasta vaikkapa keittiöön vanhan herraskartanon tunnelmaa viime vuosisadan alun kukkatapetilla tai työhuoneen seiniä 1930-lukuhenkisellä tummalla tapetilla. Lauritzon Oy. Liima kuivuu hitaasti ja tapetti on tukevaa materiaalia, Vanhantyylinen tapetti ei vaadi kartanoa tai hirsihuvilaa. Kuitutapetti ei kutistu tai turpoa eikä siis vaadi vettymisaikaa. Alicia-tapetti on helposti asennettava kuitutapetti, samoin kuin kaikki kokoelman tapetit. Antiikki & Design 35. Yksi suosituimmista, Pimpernel-tapetti, on suunniteltu vuonna 1876 Morrisin Lontoon kodin, Kelmscott Housen, ruokasaliin. William Morris suunnitteli kuoseja niin tapetteihin kuin tekstiileihinkin. Moderniin kerrostaloasuntoon saa menneen maailman tunnelmaa tapetilla ja muutamalla tyyliin sopivalla huonekalulla. Väritukku. Vanhojen kalusteiden seuraan tai jonkin tietyn vuosikymmenen tyyliseen sisustukseen löytyy monta sopivaa tapettikuosia sekä paperipohjaisina että kuitutapetteina. Sandersonin valmistamat Morris-tapetit ovat kaikki paperipohjaisia. Raitatapetit ovat klassikkoja ja niihin voi helposti yhdistää saman sarjan kukkaa, ruutua tai yksiväristä tapettia Useimmat tapetit ovat nyt non woven -pohjaisia kuitutapetteja, jotka sopivat parhaiten uusiin elementtitaloihin. Kohdistusmerkit helpottavat isokuvioisten tapettien asennusta. Valmis liima levitetään seinään ja kuiva tapetti kiinnitetään siihen lastalla. TEKSTI MAIJA-RIITTA RIUTTAMÄKI KUVAT TAPETTIEN VALMISTAJAT › Borås tapeterin valmistaman Beautiful Traditions -malliston kuosit ovat saaneet innoituksensa Skånen maataloista ja kartanoista, ja ne on nimetty tunnettujen ruotsalaisten naisten mukaan
Svenskt Tenn. 1940-luvun Klöverblad-tapetti edustaa hillityn romantista Frankia. Väritukku. Väritukku. Scandinavian Designers II -kokoelmaan kuuluva kuitutapetti sopii monen tyyliseen keittiöön. Svenskt Tenn. Non woven -pohjainen, Arne Jacobsenin 1959 suunnittelema Trapez-kuosi sopii hyvin moderniin ympäristöön. Paperipohjaisen tapetin kuosi herättää hilpeyttä niin lastenhuoneessa kuin vaikkapa eteisessä. Scandinavian Designers -kokoelman tapetit ovat 1950-luvun klassikoita tähän päivään sovitettuina. Estrid Ericson suunnitteli Elefant-kuosin 1930-luvulla Belgian Kongosta peräisin olevaa mallia mukaillen. sisustus 1960-luvulla suunniteltu Berså-tapettikuosi on edelleen yksi Ruotsin suosituimmista tapeteista. Josef Frankin värikkäät tuotteet ovat suosittuja matkatuliaisia Tukholmasta. Antiikki & Design 36. Kaikki hänen tapettinsa painetaan edelleen paperipohjalle
Kokoelman värimaailma on päivitetty nykyaikaan ja tapetit on painettu helpolle kuitupohjalle. Kesko. Jubileum-kokoelmaan on koottu Borås tapeterin suosituimmat kuosit sadan vuoden ajalta. Antiikki & Design 37. Florakuosi on 1950-luvulta
Tapetit painetaan edelleen perinteisellä rotaatiopainomenetelmällä paperipohjalle. Studio Decor. Vanaja-kokoelmassa vanhat suomalaiset tapettimallit on painettu suomalaisesta paperista valmistetulle pohjalle. Geometrinen tapetti on Lisa Johansson-Papen 1950-luvulla suunnittelema Poikilo, vieressä rehevä Taikayö. Aurinkoinen Appelsiini on 1950-luvun tapetteja. Herkkä 5207-1 on omiaan vaikka kesämökin makuukammariin. Antiikki & Design 38. Tapetti on paperipohjainen, mutta kestää kohtuullista pyyhkimistä. Kesko. Maricken. Se sopii hyvin tämän päivän retrohenkiseen sisustukseen. Kuosi on painettu non woven -pohjalle. Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola. Sandbergin Tradition-malliston jugendhenkinen kukkakuosi Katarina on 1920-luvulta, ja se löytyi pienestä Oppmannan kylästä Skånesta. Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola. sisustus Duron hempeäkuvioinen Dellen-tapetti on ollut käytössä 1800-luvun alusta asti. Värejä päivitetään aika ajoin vastaamaan eri aikakausien mieltymyksiä. Pihlgren ja Ritola Oy:n tapettitehdas on erikoistunut vanhojen mallien mukaisten tapettien valmistukseen
Hauras paperi repeää helposti, jos kohdistaminen ei mene heti nappiin ja tapettia joudutaan siirtelemään. Vuonna 1864 suunniteltu Fruit on yksi William Morrisin varhaisimpia tapettikuoseja. Hyvälaatuinen, paksu tapetti kiinnittyy seinään ilman ryppyjä eikä repeile liikuteltaessa. Lauritzon Oy. Tie du ste lut : Ke sk o ww w. Halpaan tapettiin jää myös helposti ilmakuplia. Laatueron huomaa asennuksessa. Makuuhuone sisustetaan usein romanttisemmaksi kuin kodin muut tilat. Paperitapetti hengittää, mutta varo sen pyyhkimistä. va rit uk ku .fi Antiikki & Design 39. ke sk o. ERI TYYLIKAUSIEN tapettikuoseja valmistetaan edelleen sekä paperipohjaisina että kuitupohjaisina. Paperitapetti vaatii 5–7 minuutin vettymisajan paperin laadusta riippuen, ja se liisteröidään perinteisellä liisterillä. Myöhemmin museon nimi muuttui Victoria and Albert -museoksi. VANHOIHIN PUUJA hirsirunkoisiin taloihin voi asentaa myös paperipohjaisen tapetin, jotta seinän hengittävyys säilyy entisen kaltaisena. sisustus joten sitä voi liikutella seinälle liimaamisen jälkeenkin. fi, M ar ick en (0 2) 43 6 82 00 ww w. Paperitapetin pinta kestää vain hyvin kevyttä pyyhkimistä, jotkut laadut eivät sitäkään. Morris käytti saman tyylistä kuosia myös South Kensington Museumiin suunnitellun Vihreän ruokasalin sisustuksessa. sv en sk tte nn .se , Ta pe tti te hd as Pi hl gr en ja Ri to la (0 3) 54 2 10 90 ww w. Väritykset on sävytetty oman aikamme tyylin mukaisiksi kuitenkaan muuttamatta tapetin luonnetta. ta pe tti te hd as .fi ,V är itu kk u ww w. m ar ick en .fi , St ud io D ec or (0 3) 34 5 74 00 ww w. Vanhat väripainotekniikat tekivät monista sävyistä tunkkaisia eivätkä ne enää vastaa meidän aikamme mieltymyksiä. Kukkaja lintuaiheet ovat kestosuosikkeja etenkin englantilaisissa klassikkotapeteissa. Mitä painavampi tapettirulla on, sitä paksumpaa, peittävämpää ja helpommin työstettävää se on. stu dio de co r.fi , Sv en sk Te nn +4 6 8 67 16 00 ww w. Hempeä vanhantyylinen kukkatapetti tai tummapohjainen geometrinen tapetti vaikkapa vain yhdellä seinällä vuoteen takana antaa ilmettä elementtitalon perusmakuuhuoneeseen. lau rit zo n. William Morrisin uhkeakuvioiset, tummasävyiset tapetit valmistetaan pääosin paperista. Kuitutapetit kestävät myös kevyttä pyyhkimistä, mutta pinta ei ole niin hengittävä kuin paperipohjaisen tapetin. Liian pitkä vettymisaika saa reunat irvistelemään. Osatapetointi eli vain kapeaan seinän osaan kiinnitetty tapetti vaikkapa eteisessä tervehtii kotiin tulijaa lämpimämmin kuin paljas valkoinen seinä. fi, La ur itz on (0 9) 27 27 03 22 ww w. Fruit-kuosia saa usean värisenä ja myös kankaana
Hännisen muovikuppeja valmistettiin vain muutamia kymmeniä, mutta ne olivat varhaisin esimerkki uuden materiaalin ennakkoluulottomasta hyödyntämisestä ennen 1960-luvun muovivallankumousta. Liikennevälineiden suunnittelu oli insinöörien ja muotoilijoiden yhteistyötä. Töihin kuului muun muassa Stockmannin tavaratalon kahvilan uudistaminen. Junavaunun väritystä. Olavi Hännisen julkisista sisustuksista kirkkotilat ovat säilyneet parhaiten. Ku va Pe kk a R om an o Ku va Ja lm ar i A ar ni o Esimerkiksi Keravan kirkko (1963, 1992) ja oma kotikappeli Soukassa Espoossa (1979) sekä Helsingin Maunulan lähiön pieni kirkko (1980) ovat pariskunnan säilyneitä kirkkosisustuksia. Kun Olavi Hänninen valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta 1949, hänen opettajansa, Stockmannin piirustuskonttorin johtaja Werner West pyysi lahjakkaan oppilaansa alaisekseen. Erilaiset liiketilat, ravintolat kaupat ja pankit ovat jatkuvan muutoksen armoilla. Hännisen Sarja esittelee suomalaisia sisustusarkkitehteja Antiikki & Design 40. Hän oli Antti Nurmesniemen kanssa ensimmäinen, joka suunnitteli muovituolin. Hän suunnitteli vähäeleisiä ja tyylikkäitä kalusteita Huonekaluliike Mikko Nupposelle. Työluettelossa on muun muassa yksi kaikkein pienemmistä myymäläsisustuksista, Aarikan nappikauppa 1960-luvulta, mutta myös tehtaiden suuria tiloja. OMAN TOIMISTONSA Hänninen perusti vuonna 1961. Yhteisiksi työkohteiksi tulivat kirkot, joiden harmonisia sisustuksia täydensivät myös Hännisen suunnittelemat kastemaljat, ehtoollisastiat ja kyntteliköt. Hännisen työn laajuudesta saakin parhaan kuvan säilyneen piirustusarkiston perusteella. Hän vaikutti työssään siihen, että sisustusarkkitehtien tehtävät laajenivat teollisen muotoilun alueelle. Hotellin Palacessa olleen Nissenin kahvilan tuolin istuin on muovia ja runko metalliputkea. sisustuksen 100 vuotta Muovituolista raitiovaunuun Olavi Hänninen kokeili rohkeasti uutta, muovista elokuvalavastuksiin ja juniin. Hänen työluettelossaan on yli 200 kohdetta, joista yli puolet oli julkisia tiloja. Puusta, kotoisasta männystä ja koivusta, tuli muovituolikokeilun jälkeen Hänniselle läheisin huonekalujen materiaali. SUSANNA AALTONEN KUVAT AIRI SNELLMAN-HÄNNISEN YKSITYISKOKOELMA O lavi Hänninen on vähemmän tunnetuksi jäänyt sisustusarkkitehti, jonka työ kuitenkin vaikutti ammattikunnan työnkuvan monipuolistumiseen. Uudet suunnittelutehtävät ja uudet materiaalit kiinnostivat häntä. Pieni studio Espoon Suvisaaristossa kotitalon pihassa oli yhteinen puolison, tekstiilitaiteilija Airi Snellman-Hännisen kanssa. Tuolit tulivat olympialaisia varten vuonna 1952 valmistuneeseen Hotelli Palaceen, jonka arkkitehteina olivat Viljo Revell ja Keijo Petäjä. Olavi ”Olli” Hänninen lempiharrastuksensa lukemisen parissa 1960-luvun lopulla
Ammatti periytyi tyttärelle, sisustusarkkitehti Tuula Falkille, joka työskentelee Ruotsissa puolisonsa, arkkitehti Anders Falkin kanssa yhteisessä arkkitehtitoimistossa. • Opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa 1946–49. Helsingin kaupungin liikennelaitokselle 1971 suunniteltu nivelraitiovaunu. Ku va H ei kk i Sa vo la in en / Su om en Ku va to im is to Ku va Ve ijo M ar ti ka in en tyyli oli selkeälinjaista ja pelkistettyä suomalaista 1960–70-luvun modernismia. Tuula Falk on perinyt myös isänsä vähäeleisen tyylin. Antti Nurmesniemi ja Börje Rajalin suunnittelivat metroa. Tunnelmaa täydentävät kupariset kynttiläjalat ja Airi Snellman-Hännisen rauhalliset tekstiilit. Hänninen toimi myös alansa opettajana. sisustuksen 100 vuotta OLAVI HÄNNINEN • Syntyi Lapinlahdella 14.12.1920. Taiteilijoiden panos näkyi erityisesti junien ulkomuodossa, värityksessä ja penkkien suunnittelussa. • Kuoli 16.6.1992 kesken Keravan kirkon peruskorjauksen suunnittelun. Liikennevälineiden suunnittelu oli insinöörien ja ”taiteilijoiden” eli muotoilijoiden ryhmätyötä. HÄNNISEN URALLE antoi mielenkiintoisen vivahteen lavasteiden suunnittelu elokuviin ja tv-sarjoihin. Soukan kappelin punaisesta graniitista tehty kasteallas tuo mieleen keskiaikaisten kivikirkkojen jykevät kastealtaat. Lisäksi freelance-töitä. Talon ja studion suunnitteli arkkitehti Osmo Rissanen. Kuva on vuodelta 1969. Niiden pariin hän ilmeisesti päätyi suunniteltuaan Yleisradion toimitilat. • Työskenteli Stockmannin piirustuskonttorissa 1948–51, Arkkitehti Viljo Revellin toimistossa 1952–54 ja Huonekaluliike Mikko Nupposen suunnittelijana 1957–61. • Solmi avioliiton tekstiilitaiteilija Airi Snellman-Hännisen kanssa 1954, kolme tytärtä. Kirkon suunnitteli arkkitehti Veijo Martikainen. Hännisten kodikkaassa olohuoneessa on Olavi Hännisen huonekaluja ja Alvar Aallon Paimio-tuoli, tekstiilit ovat Airi Snellman-Hännisen. Hännisen lavastamat vuoden 1959 elokuvat, Mauno Kurkvaaran ohjaama Patarouva ja Jack Witikan Virtaset ja Lahtiset, kuvaavat keskiluokkaisten kaupunkilaisten arkea. Sisustusarkkitehdit alkoivat myös tehdä teollista muotoilua, jonka varsinainen koulutusohjelma alkoi vuonna 1961. • Taiteilijaeläke 1985, Sisustusarkkitehdit SIO ry:n kunniajäsen 1989. Hänen töistään tunnetaan Suomessa erityisesti Rintala Meuble Oy:lle suunnitellut puuhuonekalut. • Oma toimisto Espoon Hanikkaan 1961. Antiikki & Design 41. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Olavi Hännisen työ Helsingin raitiovaunujen sekä Valtion Rautateiden ja Valmetin valmistamien paikallisja sähköjunien suunnittelijana. • Opetti Taideteollisessa oppilaitoksessa 1954–56 ja 1959–69, sisustustaiteen osaston johtaja 1970. Virtasen uuden omakotitalon olohuoneen sisustus on yksi kilpailuväline taistelussa naapurin Lahtisten kanssa
– Olen kolmannen polven käsityöläinen. Anne Syrén poistaa maalikerroksia yli 200-vuotiaasta rintapaneelista. Myöhemmin se jatkaa matkaansa vielä verhoilijalle. Työ on neuvonut tekijäänsä, ja Syrén hallitsee lukuisat entisöintimenetelmät. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia ”Olen osa huonekalujen tarinaa” Huonekalujen entisöijä Anne Syrén ei halua sanoa yhdellekään työlle ei. Isälläni oli Keikyässä kiviveistämö, jossa tein hautakivien kultauksia 13-vuotiaasta lähtien. Vaikka käsityöläisyys on minulla verissä, työskentelin aiemmin sairaanhoita”Tämän ammatin oppii vain tekemällä.” Biedermeier-tuoli odottaa käsinojan entisöintikorjausta, pintakäsittelyn parantamista ja viilutuksen korjauksia. Puun punaiset laikut kertovat aikojen saatossa saaduista kolhuista, muut kerrostumat ootrausyrityksistä, perinteisistä pellavaöljymaaleista ja 1960-luvun piittaamattomuudesta lateksimaaleineen. Huonekalujen entisöijä Anne Syrén viimeistelee pienessä ateljeessaan 240-vuotiaan rintapaneelin pohjatöitä. › Antiikki & Design perinne elää 42. Miten päädyit alalle. Lusikkapäiset työkalut ovat vanhoja hammaslääkärin välineitä. SELINA VIENOLA KUVAT ERJA LEMPINEN T ammisaaren vanhassa kaupungissa työskentelee onnellinen nainen. Maalikerrosten alta paljastuvat punertavat laikut kertovat paneeliin kauan sitten osuneista kolhuista. Lukuisien työtuntien aikana Syrén on poistanut kymmeniä kiloja maalia, jota paneeliin on 1700-luvulta lähtien sivelty. Maalinpoistossa Anne Syrén käyttää mitä mielikuvituksellisimpia työvälineitä. Kerros kerrokselta hän on tutustunut ”potilaaseensa” ja saanut aavistuksen siitä, missä kaikessa paneelivanhus on ollut mukana. Vähitellen on valjennut, miltä paneelin tulee näyttää, jotta se vastaa alkuperäisasuaan
Anne Syrén taitaa monenlaiset pintakäsittelyt, mutta marmorointiin hänellä on kivenhakkaajan tyttärenä erityinen suhde. Antiikki & Design 43. Tässä hän tekee koemarmorointia erään kartanon lattialistoja varten
Miten löydät asiakkaasi. Nyt keinutuoli on Länsi-Uudenmaan maakuntamuseossa, jossa käyn sitä välillä tervehtimässä. Tunsin olevani kutsumusammatissa, mutta 13 vuotta sitten oivalsin, että voisin vielä opiskella itselleni uuden ammatin. Toivottomia ta pauksia ovat lipeäkylvetetyt huonekalut. jana. Siihen kului niin paljon aikaa, ettei työ kannattanut taloudellisesti. – Kultaukset ovat intohimoni. Pikkutarkka, plastiikkakirurgin välineillä tehtävä työ tuo vastapainoa fyysisesti raskaalle maalinpoistolle, jota teen paljon. – Kun esineille antaa vähän aikaa, ne kertovat itse, mitä niille tulee tehdä. Miten töittesi hinta muodostuu. Marmoroinnissa käytän luonnonsieniä ja häivintä, roiskemaalauksessa koivuvispilöitä, maalaamisessa erikokoisia siveltimiä, sellakkapinnoissa puleeraustulloa, maalinpoistamisessa talttoja ja kirurgin veitsiä, lista on lähes loputon. Lipeäkäsitellyssä puussa eivät liioin pintakäsittelyt ja liimaukset pidä. Muuten voi käydä niin, että poistan vahingossa myös alkuperäisvärin. En koskaan syöksy suin päin värinpoistoon. – On mahdotonta nimetä vain yhtä asiaa. Toisaalta jokaisessa työssä on oma viehätyksensä. Mitkä ovat tärkeimmät työvälineesi. Millaista erityisosaamista huonekalujen kunnostaminen vaatii. Tarkan arvion antaminen etukäteen on hankalaa, koska vanhaa kunnostaessa vastaan tulee usein yllätyksiä. – Ilokseni minun ei ole tarvinnut mainostaa. – Tarvitsen mitä moninaisimpia välineitä. Aluksi jouduin opiskelemaan ennen jokaista työtäni. Taiteilijan monista maalauksista tuttu, Shaker-tyyppinen niin sanottu Joensuu-keinutuoli oli kuorrutettu ruskealla Miranolilla. Sellakan valmistan itse, samoin maalien sekä petsien värisävyt. Maalattujen, lakattujen, puleerattujen, ootrattujen tai marmoroitujen huonekalujen entisöiminen on erilaista. Mistä hankit materiaalisi. Myöhäiskustavilaisen tuolin entisöintityö on alkamassa. Joka ilta mietin hetken kunnostamiani esineitä kiitollisena siitä, että olen päässyt osaksi niiden tarinaa. Sitä käytetään marmoroinnissa ja ootrauksessa. Koska en entisöi vain huonekaluja vaan myös rakennusten osia ja kehyksiä, asiakaskuntani on laaja. Lipeä poistaa maalin lisäksi myös puun oman hartsin, jolloin puu kuivuu ja haurastuu. Siksi tällaiset ”Lipeäkylvetetyt huonekalut ovat toivottomia tapauksia.” Antiikki & Design perinne elää 44. – Opiskelin Axxell-oppilaitoksessa kaksi vuotta huonekalujen entisöintiä. Sain hyvät pohjatiedot, mutta vastavalmistuneena ei suinkaan ole valmis. Tämän tuolin naulanjäljet paljastavat, kuinka monta kertaa tuoli on verhoiltu. Onko toivottomia töitä. – En pelkää vaikeitakaan työtehtäviä. – Hinta muodostuu työtunneista ja käytetyistä materiaaleista. Joskus tunnearvo menee kuitenkin rahallisen arvon edelle. Ajoittain vastaan tulee sellaisia esineitä, joita ei kannata kunnostaa, koska entisöintityön hinta olisi moninkertainen esineen arvoon nähden. Dragsfjärdin alttaritaulun kullattujen kehysten entisöinti on yksi töistä, jollaisia tekisin mielelläni lisää. Tämän ammatin oppii lopulta vain tekemällä. Lähiseudun kartanot ovat kanta-asiakkaitani, ja niiden lisäksi myös Tammisaaren kakkoskotilaiset teettävät minulla paljon kunnostustöitä. Tuoli oli kuitenkin pelastettavissa, ja lopulta sain näkyviin jopa Schjerfbeckin käsien puuhun kuluttamat kohdat. – Helene Schjerfbeckin keinutuolin entisöiminen oli minulle suuri kunnia. Millaisen työn tekeminen on antoisinta. On esimerkiksi palkitsevaa nähdä, kuinka luokseni likaisena tullut uusrokokoolipasto muuttuu useita sellakkakerroksia vaativan ranskalaisen kiillotuksen myötä kuin uudeksi. Lisäksi tarvitaan hyvä värisilmä ja kärsivällisyyttä. Perimmäisenä pyrkimyksenäni on aina palauttaa esineet niin lähelle alkuperäistä asua kuin mahdollista. – Täytyy tunnistaa eri tyylisuunnat, jotta tietää, mikä sopii mihinkin. Mikä on parasta ammatissasi. Mäyränkarvasta valmistettu häivin on Syrénin lempityökalu. Samalla kuitenkin maksoin omat oppirahani. Ateljeen hyllystä löytyy niin vesikuin spriipetsejä. Yhtä tärkeää on tunnistaa ja taitaa pintakäsittelyt ja väripigmentit. Tänä vuonna vietän kymmenvuotisjuhlaani entisöijänä. Petsien sävyt Anne Syrén sekoittaa aina itse. Mistä olet saanut oppisi. – Eläinliimat, luonnonpigmentit, petsit, pellavaöljyt, puuraaka-aineet ja muut materiaalit hankin eri toimittajilta. Olen aina halunnut käyttää käsiäni. Miten lähestyt uutta entisöintityötä. Mikä on ollut mieleenpainuvin työsi. Esimerkiksi vankka materiaalintuntemus kehittyy vuosien mittaan. Parhaita hetkiä on kuitenkin se, kun näen asiakkaan tyytyväisen ilmeen entisöimäni esineen äärellä
Olen opetellut esimerkiksi ootraamaan, marmoroimaan, sorvaamaan ja kultaamaan. Saan puhe lun kantaasiakkaaltani. 13.00 Siivoan pikaisesti maalinpoiston jäl jet. Myös lukkosepän ja taidekonservaattorin apu on välillä tarpeen. 16.00 Käyn paikallisessa maalikaupassa ostamassa pensseleitä, minkä jälkeen suun taan ruokakaupan kautta kotiin. Onko sinulla lempityylisuuntaa. 8.00 Aloitan vuonna 1775 rakennetun talon rintapaneelin alkuperäisvärin esille oton. Luen säh köpostit ennen kuin lähden ajamaan atel jeeheni. Verhoilutyöt kuitenkin teetän verhoilijalla, ja suuremmissa uusien puuosien rakentamista vaativissa kohteissa apunani on puuseppä. Antiikki & Design perinne elää 45. Lisäksi ihailen suunnattomasti 1700-luvun käsityötaitoa. Kutsun heidät sisälle ja kerron heille hetken työstäni. 040 844 1601. – Opiskelen uusia taitoja jatkuvasti. Anne Syrén Huonekaluentisöijä Anne Syrén ottaa 1700-luvun rintapaneelin alkuperäisvärin esiin kerros kerrokselta ja retusoi sen. – Kaikki työ, minkä teet, ansaitsee tulla tehdyksi hyvin. Värimaailma on uskomaton kaunis, ja pidän myös tyylisuunnan klassisesta muotokielestä. Kahvin jäl keen jatkan paneelin työstämistä. ”OHIKULKEVA TURISTI KURKISTAA ATELJEEHENI” 6.30 Herään ja syön aamiaisen. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. Sovimme tapaamisen seuraavalle viikolle. Hän on perinyt kustavilaissohvan ja kaksi rokokootuolia, jotka kaipaavat entisöintiä. Möbelrestaurering – Huonekalujen enti söinti Anne Syrén, Eteläinen rantakatu 5, Tammisaari, p. 12.00 Lounastan ystävättäreni kanssa. Muuta ma ohikulkeva turisti kurkistaa innoissaan ateljeeheni. huonekalut eivät ole enää entisöitävissä. 19.00 Syön illallista poikani kanssa. Miten pidät yllä ja kehität ammattitaitoasi. Sitten jatkan vie lä tovin rintapaneelin maalikerrosten pois tamista. Alan liimata vaurioitunutta myöhäis kustavilaista tuolia kalaliimaa käyttäen. – Kustavilaiset huonekalut puhuttelevat minua yli kaiken. En halua kieltäytyä yhdestäkään työtehtävästä siksi, etten osaa jotakin. Lop puillan rentoudun puuhastelemalla puutar hassani ja käyn poimimassa muutaman lit ran kantarelleja. 10.00 Aamupäiväkahvin aika. 14.00 Koska liimaustarvikkeet ovat sopi vasti esillä, liimaan tuolin jälkeen myös rin tapaneelin haljenneen lattialistan
Antiikki & Design 46. Käsipeili on koristeltu kukkaköynnöksin ja sävytetty polttamalla. Kauneinta mitä kuvitella saattaa kotona odottavalle. Puhdetyönä tehdyt käyttöesineet on usein kulutettu loppuun, eniten jäljellä on lahjatavaroita. Varteen on kaiverrettu nimi Hilja
PUHDETYÖKULTTUURI on melkein pelkästään suomalainen ilmiö. Tuhkakupin etureunaan on kaiverrettu Suomen leijona ja sivuille Karjalan vaakunasta tutut käsivarret. Valokuvakehys on muisto Itä-Karjalasta vuodelta 1943. Perhe ja koti olivat suurin innoittaja. Siksi Suomen sotahistoria kiinnostaa häntä laajemminkin. Puhdetöiden teko oli talonpoikainen perinne, joka luontevasti jatkui jatkosodan asemasotavaiheessa vuoden 1941 talvesta vuoden 1944 alkukesään. Keisut tunnetaan kultaseppäalan yrittäjinä. Niiden tekeminen auttoi myös unohtamaan sodan kauheudet hetkeksi. Kokoelma on esillä Maikkulan Kartanon Korsutuvassa. Oululaiset Leena ja Mikko Keisu ovat keränneet puhdetöitä jo 30 vuotta. – Alun perin aloin kerätä puhdetöitä Kiestingin alueelta, mutta siellä valmistuneita esineitä ei kuitenkaan juuri löytynyt, Mikko Keisu kertoo. – Ja niin paljon romantiikkaa, lisää Leena Keisu. keräilijät Korsutuvan aarteet Sota-ajan puhdetyöt kertovat käsityötaidosta ja koti-ikävästä. Aluksi miehet tekivät nopeasti valmistuvia pikkuesineitä, kuten sormuksia, puukontuppia, kauhoja, tuhkakuppeja, kävelykeppejä ja pahkakuppeja. Mikko Keisu syntyi Torniojokilaakson Väylänvarteen saksalaisten polttamalle seudulle. – Puhdetöissä aitoa glamouria vasta onkin, vastaa kultaseppä Mikko Keisu. Puusta koverretun tupen koristeet – hevonen, sotamies, ornamentit – ja sanat Muisto 1943 on poltettu puuhun luultavasti kuumalla naulalla. Isä taisteli talvija jatkosodassa Kiestingin alueella Pohjois-Karjalassa nykyisen Venäjän puolella. Se löytyi Mikko Keisun lapsuudenkodista Ylitorniolta. Oljilla koristeltu puurasia oli kokoelman ensimmäinen esine. › Antiikki & Design 47. – Rasia on vähän rähjääntynyt, mutta ei sitä kannata kunnostaa, se kertoo historiasta, Mikko Keisu sanoo. Ne eivät vaatineet suurta taitoa tai monimutkaisia työkaluja. Rasian oli tehnyt venäläinen sotavanki, ja sitä säilytettiin paraatipaikalla piirongin päällä. Mikko Keisu ottaa sen esille varovasti, sillä rasian olkipunos on jo muutamasta kohdasta rispaantunut. Oululaisten Leena Ja Mikko Keisun puhetyökokoelma on esillä Maikkulan kartanon Korsutuvassa. Vuosiluku 1941. Mikä sai kullan ja timanttien hohdossa toimineen Oulun Korun omistajapariskunnan kiinnostumaan sota-ajan esineistä. Karhu oli suosittu puhdetöiden koristeaihe. Mikko ja Leena Keisu ihastuivat puhdetöihin jo nuorena pariskuntana. Kun lomia ryhdyttiin myöntämään, rintamamiehet valmistivat puhdetöitä tuliaisiksi. Rintamalinjat pysyivät pitkään paikallaan, ja vapaa-aikaa jäi paljon. HANNA UUSITALO KUVAT SAKARI VIEROLA K orsutuvan ylimmälle hyllylle on nostettu oljilla koristeltu rasia
Mikko Keisun lapsuudenkodin olkirasian on tehnyt venäläinen sotavanki. Karhu pitelee pyörivää maapalloa, johon on kirjoitettu jatkosodan taistelupaikkojen nimiä: Kämärä, Summa, Perkjärvi. Antiikki & Design 48. Etualalla karjalalainen aitta seiväsaitoineen. Suomumaiset kuviot tehtiin rintamalla esimerkiksi teroitetulla kiväärin hylsyllä. Sivuja koristavat nainen ja majakka. Pohjaan on naulalla poltettu Syväri 1943. Puurasian kanteen on kaiverrettu maisema, paikka Aunus ja vuosiluku 1943. Kohokuvioiset ruusukkeet ja polttamalla sävytetty tausta oli puuesineiden yleinen koristemalli. Alumiinista valmistetun lippaan etupuolelle on kaiverrettu Suomen leijona ja teksti Karjalan Karhu ja Leijona Suomen Valvovat Rajalla Vapaan Maan. Kalanpyrstön muotoisen puukontupen etupuo lelle on teräaseella kaiverrettu merenneito ja sana Muisto. Tuhkakuppi on vuodelta 1943. keräilijät Rasia on peitelty päällekkäin asetelluilla tuohinauhoilla. Metallitupet koristeltiin runsain kuvioin. Oljet liitettiin toisiinsa solmimalla tai ohuilla langoilla. Musteen kuivattamiseen tarkoitetun puisen musteimurin kylkeen on kirjoitettu Walamo, joka viittaa Valamon luostarisaareen
Koska töistä sai myös rahaa, innostus levisi ja pian vapaahetkien harrastus muuttui pienteollisuudeksi. Puolustusvoimat järjesti puhdetyökilpailuja ja myyntitapahtumia. Hyvien, taidokkaasti tehtyjen puhdetöiden hinnat ovat nousseet jo yli sadan euron. Ajan mittaan harrastus muuttui pien teollisuudeksi. Tarkkaa määrää he eivät ole laskeneet. Käyttötavarat tehtiin tavallisesti perinteisten talonpoikaismallien mukaan. Huonekalujakin syntyi, ja ne valmistuivat yhtä helposti kuin pienemmät esineet, sillä työt tehtiin monesti porukalla. – Mieheni kieltää ostamasta lisää puhdetöitä, kun tänne ei enää mahdu tavaraa. › Antiikki & Design 49. MIKKO KEISU MUISTELEE ostaneensa ensimmäiset puhdetyöt markka-aikana. Kaikilla on oma tarinansa, ja siksi ne ovat arvokkaita, hän huokaisee. Kaiverruksia on myös sävytetty polttamalla. Lotta Svärd -järjestö sai tehtäväkseen töiden välityksen, ja syntyi Puolustusvoimain Puhdetyöesineiden Myyntikeskus, PPM. – Ihmettelen, miksi ihmiset ovat näistä luopuneet. Keisujen satojen puhdetöiden kokoelma on kertynyt 30 vuoden aikana antiikkimarkkinoilta ja huutokaupoista. Jotkut taitavat piirtäjät myivät työpiirustuksia, ja lopulta puhdetöiden tekoon painettiin oppaitakin, mikä selittää monien esineiden yhdennäköisyyden. – Tuntuu kauhealta ajatella, miten ikävä heillä on ollut näitä tehdessä ja miten he ovat pelänneet, näkeekö läheisiä enää koskaan. keräilijät Sotilaan puhdetyöopas vuodelta 1944 opasti lappakannun, olutkannun, tekemiseen. Sillä pystyttiin kuitenkin helpottamaan kotirintaman työvälineja asuntopulaa, ja niin toiminta alkoi saada tukea. Ylin sodanjohto ei aluksi katsonut puhdetyöinnostusta suopeasti. – Nyt nämä maksavat euroissa enemmän, hän sanoo. Hän miettii nuoria sotilaita, jotka olivat vasta menneet kihloihin tai naimisiin tai saaneet lapsia. Parasta puuta on kataja, vanteet tehtiin kuusenoksista tai pieniin astioihin myös pajusta. Leena Keisu pitää erityisesti esineistä, joissa näkee rakkautta ja kaipuuta. Mikä riemu siitä onkaan syntynyt. Hän esittelee puista rasiaa, jonka pohjasta löytyy kaiverrus Rauhalle 24/12 ja vuosiluku 42. PUHDETÖITÄ ON pitkään saatettu pitää vain pölyä keräävinä esineinä. Mutta kyllä minä hankin puhdetyön, kun näen sellaisen. Leena Keisu on kuitenkin huomannut, että arvostus on nousussa, ja puhdetöitä näkee myynnissä aiempaa vähemmän. Nämä ovat niin ihania, hän sanoo. Suurimpia puhdetöitä olivat hirsitalot, joita tehtiin kaatuneiden omaisten ja haavoittuneiden hyväksi. Leena Keisua liikuttaa ajatella miestä, joka on tehnyt rasian ehkä jouluaattona tai valmistanut sen joululahjaksi ja tuonut sen kotiin. Korvallisen haarikan pohjaan on kaiverrettu Kannas 1943 ja tekijän nimikirjaimet G.J. Mukana oli myös taiteilijoita, arkkitehteja ja käsityönopettajia
Lähteet: Liisa ja Tim Steffa: Muistoja Syväriltä, Otava, 1981. Maikkulan Kartano, Maikkulanrinne 21, Oulu, p. palasuomenhistoriaa.net. Naulan pää lämmitettiin tulella, ja sillä poltettiin kuvio puun pintaan. Helena Pilke ja Olli Kleemola: Elämää juoksuhaudoissa, sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla, SKS, 2015. Kartanon uusi päärakennus oli 1830 valmistuessaan Pohjois-Pohjanmaalla poikkeuksellisen suuri ja mahtava. – Tämä on kunnianosoitus sotaveteraaMAIKKULAN KORSUTUPA LEENA JA MIKKO KEISUN puhdetyökokoelmaan voi tutustua Maikkulan kartanon Korsutuvassa, joka on yksi kartanon kokoustiloista. Joentörmälle rakennettu Korsutupa edustaa niin sanottua keppiarkkitehtuuria. JUHLAJA KOKOUSTILANA toimivan Maikkulan kartanon päärakennus on 1830-luvulta, jokitörmällä on Fredrikan talo 1860-luvulta ja aitta 1700-luvulta. Joskus on jäljelle jäänyt vain tuppi. Rintamalla rakennusmateriaalina käytettiin koivuja mäntykeppejä, siitä nimitys keppiarkkitehtuuri. Puhdetöihin käytettiin rintamalta löytynyttä puuta ja usein työkaluja, jotka eivät olleet varsinaisesti sellaisten esineiden valmistukseen tarkoitettuja. Japanilaiset halusivat ostaa puolet puhdetöistä. www. neja ja rintamanaisia kohtaan, kertoo itsekin sotaveteraanityössä mukana oleva Mikko Keisu. ALUKSI KEISUT keräilivät puhdetöitä kotiin. – Hurahdin antiikkiin kartanon myötä, ja puhdetyöt sopivat tänne Maikkulaan, jossa asiakkaatkin pääsevät niitä katselemaan ja ihastelemaan, Leena Keisu kertoo. Mäntykepeillä vuorattu tupa edustaa sota-ajan arkkitehtuuria. Japanilaisseurue Oulun ystävyskaupungista Sendaista vieraili taannoin Korsutuvassa ja olisi halunnut ostaa puolet puutöistä. Enää en raaskisi ostaa niitä, Mikko Keisu sanoo. Samankaltaisia sisustuksia tehtiin rintamalla korsuihin. Mikko Keisu tunnistaa puhdetyön työtavasta. Kultaseppänä Keisu tuntee kaivertamisen salat. Antiikki & Design 50. Niiden valmistus vaati taitoa, ja koristeellisten kuvioiden painaminen metalliin oli raskasta. 2000-luvun alussa pariskunta hankki historiallisesti arvokkaan Maikkulan Kartanon Oulujokivarresta juhlaja kokouskäyttöön, ja kokoelma löysi paikkansa Korsutuvaksi nimetystä kokoustilasta. keräilijät – Varsinkin puukot ovat haluttuja ja kalliita. – Alumiiniset puukontupet ovat harvinaisia. Tuppien kaiverrukset tehtiin naulalla, naskalilla tai puukon kärjellä. Työvälineitä tehtiin itsekin, esimerkiksi nauloista taottiin koristeluun sopivia työkaluja. Monesta löytyy myös sodanaikaisia symboleja ja vuosiluku. Yleensä puusta tehdyssä esineessä on tekijän signeeraus, muistokirjoitus saajalle tai tekopaikka. Korsun puhdetyöt ovat kiinnostaneet myös ulkomaalaisia. Keisut säilyttävät puhdetyökokoelmaa Korsutuvaksi nimetyssä kokoustilassa. KÄSITYÖLÄISTÄ KIINNOSTAVAT muutkin esineiden valmistusmenetelmät. Käytössä saattoi olla kirves, vasara ja jonkinlainen taltta. Maikkulan kartanon pihapiiri Oulujoen rannalla näyttää samalta kuin 1800-luvulla. 044 740 3550, www.maikkulankartano.fi. Puukot olivat käyttötavaraa, moni kului loppuun tai katosi
Se oli sullottu kaikenlaisen romun joukkoon, ja sitä kehystäneet valtavat suklaanruskeat kehykset vaikeuttivat silmäilyä. Sittemmin hänet on unohdettu. Minä ja puolisoni menimme sinne shortseissa, mikä tavallaan on sopimatonta. Antiikkimessut pidetään rakennuksessa, joka kutsuu itseään juhlavasti Palais des Congrès. Mitään ei nimenomaisesti etsitä. Kun tuohon sakeuteen vielä lisää äskettäin vahattujen mööpeleiden tuoksut, erinäisiltä vinteiltä kuljetetun tunkan ja kuparipuhdisteiden pisteliäisyyden, saa kuvan Lounais-Ranskan sydämessä vietettävien vanhan tavaran messujen ilmapiiristä. Katedraali olisi, mutta eihän sinne voi messuja viedä. Sain kuulla että asetelman tekijä, Lapierre, eli kultakautensa 1920-luvulla. Tapahtumalla on hieno nimi: Salon d’Antiquaire et Belle Brocante de Souillac. Löydetään, jos Fortunan viisari osuu kohdalle. Sinne on mentävä, jos haluaa elää paikallisten kunnioittamana. Sen ilmastointia ei ole saatu toimimaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Notaari, ravintoloitsija, veroviraston päällikkö ja tietysti kaupunginjohtaja. Hän oli erikoistunut aaseihin, ankkoihin ja lammashakoihin, teki vain harvoin asetelmia. Myös miehillä. Jokainen heistä oli jollakin tavoin halunnut eristää osastonsa muista. Pellavapuku miehillä on kirjoittamaton laki. Antiikki & Design 51 AITOUDEN AINEKSET KYLLÄ MEIDÄNKIN KYLÄLLÄ osataan elää suuren maailman tyyliin. Ostopakkoa ei ole, mutta näyttäydyttävä on. Mutta juhlavampaa tilaa meillä ei ole. TÄNÄ KESÄNÄ messuilla oli peräti 26 näytteilleasettajaa. Varsinkin jos on taiteilija ja puoliksi pariisilainen. Ruskeaa samettia tupsupäärmeineen. Se on tarpeetonta. Hinta oli niin mitätön, ettei sitä kehtaa mainita. Hän on asettunut suureen tuntemattomien taiteilijoiden armeijaan ja odottaa ylösnousemustaan. Tarkka, henkevä, valonahne, kauniisti epäsymmetrinen. Jos maalauksesta voi sanoa ”täynnä myötätuntoa”, juuri sitä tuossa maalauksessa oli. Ja silti. Eräs maalaus herätti minussa myötätuntoa, enemmänkin. Ilman kaupunginjohtajan lyhyttä puhetta messut eivät avaudu. Messuhallissa on aina kuuma. Ulkoapäin sitä luulisi tavalliseksi voimisteluhalliksi, betoniarkkitehtuurin ikäväksi monumentiksi, jollei huomaisi ikkunoita verhoavia, raskaita, poimutettuja uutimia. Erilaiset väliaikaisrakenteet pitelivät väliverhoja ja pahveja, ja ne tekivät salin ilmasta entistä sakeamman. Kaikilla on viuhka. Siirreltyäni hieman tavaroita maalauksen edestä, nostettuani sen ilmaan, myyjä oli suorastaan ihmeissään. Ja viuhka kaikilla. Niinpä minäkään en mitään odottanut. kolumni Hannu Väisänen on Ranskassa asuva kirjailija ja kuvataiteilija.. Kaupanteko ei kestänyt kauaa. Messuhallissa on aina kuuma. Liikuttuneena, onnellisena ripustin tuntemattoman Lapierren luomuksen seinälleni. Tuoko kelpaisi, vaikka parempaakin olisi. Se ei ollut enää ainoastaan asetelma vaan ennen kaikkea resepti ehdottomaan aitouteen. Tapoihin kuuluu, että kierroksen päätteeksi istutaan hetki puffetissa, juodaan lasillinen valkoviiniä, vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset ja mennään pois. KIMPALE LIHAA, reilu viipale silavaa, pari porkkanaa, valkoretikka, purjosipulia. Kuumaan saliin kerääntyy viuhkoineen kesäasuinen pikkukaupungin noblessi. Naisilla uusi, jostain isommasta kaupungista hankittu mekko. Ja pata. Maalauksen, oikeastaan asetelman aiheena oli täkäläinen kansanruoka Pot au feu ja sen tarvikkeet. Tapa millä tuo pata on maalattu iski suoraan sydämeen. Pyysin kuitenkin saada ottaa heti kehykset pois, johon – hämmennyksen jälkeen – suostuttiin. Kotona puhdistin maalauksen sen kymmenistä tarpeettomista vernissakerroksista. Meilläkin on kesäisin antiikkimessut. Lihapadan ainekset kirkastuivat
Buddha-reliefi on hankittu Dubaista. Olohuoneessa on ajallisia kerrostumia. Sohvapöytä ja maljakko sekä kaappi ovat 1930-luvun muotoilua, mustanahkainen televisiotuoli on 60-luvulta, valaisin seinällä 50-lukua. Lattialla on itämainen nain-matto. Antiikki & Design 52
– Art deco on meidän molempien suosikkityyli. Leena Leppänen alkoi kerätä vanhoja tavaroita opiskellessaan Turun kauppaLeena ja Joni Leppäsen koti Helsingissä näyttää, että aistikkaan sisustuksen voi rakentaa lähes pelkästään vanhoilla tavaroilla. Lisäksi lähes kaikki on vanhaa ja kierrätettyä, uutta on vain mausteeksi. Hänen ja aviomiehen Joni Leppäsen kodissa tuota muodikasta yksivärisyyttä ei tarvitse kohdata. Korkeaan huoneistoon istuvat hyvin 1920ja 30-luvun muotityylit art deco ja funktionalismi. Etelä-Helsingissä sijaitsevan asuntonsa Leena ja Joni Leppänen ovat sisustaneet talon rakennusajan eli 1920-luvun henkeen. kotona Uutta vain mausteeksi ANTTI KAIJALAINEN KUVAT JAANIS KERKIS O len kyllästynyt valkoisiin sisustuksiin, Leena Leppänen sanoo. Tuolloin häntä viehättivät talonpoikaiskalusteet, ja niitä hän hankki opiskelijaboksiinsa. Nyt talonpoikaistavarat ovat käytössä kesäpaikassa Kemiössä, jonne ne sopivat paremmin kuin kaupunkiympäristöön. Hankintoja on helpottanut se, että avioparilla on samanlainen maku. Pariskunnan yhteinen lempityyli on art deco. Olohuoneen sohvapöydällä seisoo osoitus art decon viehkoudesta. Vihreälasitteisen maljakon on suunnitellut ruotsalainen Ilse Claeson 1930-luvulla Rörstrandille. Art deco -henkisestä baarikaapista paljastuu houkutteleva sisältö. › Antiikki & Design 53. VaasisLeena Leppäselle sisustaminen vanhoilla huonekaluilla ja tavaroilla on elämäntapa. korkeakoulussa. Sitä on tosin vaikea löytää Suomesta, Leena Leppänen sanoo
Art deco on asukkaiden lempityyli. Kahvit juodaan Arabian Kosmos-sarjan kupeista, jossa on Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema, 60-luvulle tyypillinen maalauksellinen koriste. Art deco ja funkis ovat vallanneet makuuhuoneen ja olohuoneen. Sohvapöytä on maljakolle mainio kumppani, sillä se on samalta ajalta ja siinä toistuu jäntevä pallomainen muoto. ”Sain nuorena yliannoksen Aallon huonekaluja.” sa on art decon ylellisyyttä ja kantti ja kaari -linjaista maalauskoristelua, mutta myös funktionalismin pelkistyneisyyttä. › Antiikki & Design 54. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Agentuuriyrittäjä Leena Leppänen ja digitaalisten mainostilapalvelujen asiantuntija Joni Leppänen. YLLÄTTÄEN KODISSA ei ole Alvar Aallon suunnittelemia huonekaluja, vaikka niitä olisi voinut odottaa modernin muotoilun ystäviltä. Väliin jäävän keittiön ja ruokailutilan tunnelma syntyy puoli vuosisataa uudemmasta tyylistä: tuolit ovat 1960-luvun tanskalaista tiikkiä, ruokapöytä Piet Heinin ja Bruno Matthsonin vuonna 1968 Fritz Hansenille suunnittelema Superellipse. Melkein kaikkiin liittyy tarina tai muisto, mikä tekee niistä Leppäsille erityisiä. Ne tulivat osaksi heidän elämäänsä, kun Nokian palveluksessa työskennellyt aviopari asui pari vuotta Dubaissa Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Ruotsalaisen Rörstrandin art deco -maljakon suunnitteli Ilse Claesson 1930-luvulla. Omaa tarinaansa asukkaista kertovat myös itämaiset matot ja tyynyt. ASUNTO 69 neliön kaksio 1920-luvun kerrostalossa Etelä-Helsingissä. Sen suunnitteli ranskalainen Jean-Louis Domecq 1959. – Olen kasvanut Paimion parantolan kupeessa, eikä siellä voinut olla kohtaamatta Aallon huonekaluja. ERITYISTÄ Lähes kaikki kodin huonekalut ja tavarat ovat perittyjä tai kierrätettyjä. Veikeä Jieldé-valaisin on edelleen tuotannossa. Sain silloin yliannoksen, mutta opiskeluaikoina kyllä hankin joitakin Aallon kalusteita, Leena Leppänen kertoo. KEITTIÖN KATSEENKÄÄNTÄJÄ on punaisena hehkuva keittiökalusto. Sen on suunnitellut italialainen Paolo Pininfarina laatukeittiöiden valmistajalle Snaiderolle. Huonekalut ja tavarat on saatu perintönä tai hankittu kirpputoreilta, ostoja myyntiliikkeistä sekä antiikkikaupoista
Sarja oli tuotannossa 1963–76. Lasi on Kaj Franckin muotoilema. Kahvipöytään on katettu Arabian Kosmos-sarjaa, sen malli on Ulla Procopén S ja koristeen suunnitteli Gunvor Olin-Grönqvist. Pöytäliinana on Maija Isolan 1960-luvulla suunnittelema Marimekon Satula, joka on yhä tuotannossa. Antiikki & Design 56
Punaisena kiiltävät, Snaideron valmistamat keittiökalusteet on suunnitellut italialainen Paolo Pininfarina. kotona Yhdistetty keittiö ja ruokailutila on hengeltään 1960-lukua. Tuolit ovat 60-luvun tanskalaista tiikkiä, ruokapöytä Piet Heinin ja Bruno Mathssonin 1968 Fritz Hansenille suunnittelema Superellipse. Antiikki & Design 57
Billnäsin kalusteet ovat päätyneet konttorin sijasta makuhuoneeseen, jonne ne kauniisti patinoituneina sopivat yllättävän hyvin. Antiikki & Design 58. Peilikokoelma lisää aistikasta tunnelmaa
Katse lentää vapaasti olohuoneesta keittiön kautta makuuhuoneeseen läpi huoneiston. Leena Leppänen on tarkka esineiden hinnoista ja tietää, mitä mikäkin maksaa ja missä. Antiikki & Design 59. Ja kuin sanojensa vakuudeksi hän vetää esille pari Billnäsin kirjoituspöydän laatikkoa ja paljastaa niiden säihkyvän sisällön. Hänen tähtäimessään on turkoosin värinen lasi, kuten Nanny Stillin Riihimäelle muotoilema Viiru-sarjan kannu, jonka hän ottaa esiin funkissenkin kätköistä. – Niihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa, hän sanoo. Leena Leppänen on huomannut vanhojen senkkien, kaappien ja laatikostojen hyödyllisyyden myös säilytyspaikkoina. Näkymä on eloisa, välitunneilla leikkiviä lapsia on ilo seurata. Se on kuitenkin monesti toisinpäin, sillä täällä on kovempi kilpailu kuin muualla. Asunnon erikoisuus on, että olohuone on matalaa porrasta alempana kuin muu huoneisto. Tilavasta makuuhuoneesta avautuvat ikkunat ala-asteen koulun pihalle. kotona Pininfarina tunnetaan erityisesti autojen, kuten Ferrarin, suunnittelijana. Nämä kaksi ja myös loput seitsemän laatikkoa pursuavat eri puolilta maailmaa hankittuja koruja, osa vanhoja, osa viime vuosilta. Tarkoitus olisi löytää etenkin saman sarjan turkooseja juomalaseja, mutta niitä on harvoin tarjolla. Se on yksi persoonallinen yksityiskohta lisää tässä aistikkaassa kodissa. – Usein ajatellaan, että Helsingissä on kalliimpaa kuin maakunnissa. 1930-luvun kampauspöytään kuuluvat pyöristetyt kulmat ja pyöreä peili. VAIKKA TILASTA alkaa olla puutetta, vanhojen kauniiden tavaroiden tenho vetää Leena Leppästä jatkuvasti puoleensa. ”Vanhat senkit ja kaapit ovat yllättävän hyviä säilytyskalusteita.” Toilettisetti vie art decon tunnelmiin 1920–30-luvulle. Helsingissä myös myydään yleisesti parempilaatuista tavaraa. Niin on myös yläja alapuolella olevissa asunnoissa, eikä Leena Leppänen ole saanut asialle selitystä. Asuntoon oli varmasti helppo ihastua ensi näkemältä. Leppäset muuttivat huoneistoon kymmenisen vuotta sitten. Niissä näkyvät 1920ja 30-luvuille tyypilliset klassiset koristeaiheet, kuten metsästyksen jumalatar Diana jousineen sekä viuhkamaiset muodot. Snaideron keittiö oli edellisen asukkaan valitsema, ja ferrarinpunaisten kalusteiden korkeasta tasosta kertoo se, että yli kymmenen vuoden käytön jälkeen ne näyttävät ja toimivat kuin olisivat juuri asennetut. Porras keittiön ja olohuoneen välissä on pieni, mutta tuo sen jännittävän tunteen kuin astuisi uuteen tilaan. Kuin koruja ovat myös peilit kirjoituspöydän yläpuolella
design Mainoksessa vuodelta 1962 esiteltiin Ilmari Tapiovaaran suunnittelemia Fanett-tuoleja, joiden valmistusoikeudet Asko osti ruotsalaiselta Edsbyltä 1955. Antiikki & Design 60
Nimi vaihtui Asko-Avonius Huonekalutehtaiksi 1931, ja siitä lähtien tehtaan tuotteet tunnettiin Asko-nimellä. Tuolloin myös alkoi kalusteiden järjestelmällinen leimaaminen ”piippuleimalla”. Kirjoittajina ovat museon kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen ja tutkija Päivi Vickholm. Yritys ei ollut Asko syntyessään, vaan se aloitti Lahden puuseppätehtaana. Niemi oli Askon myymäläjohtaja Oulussa. Askon päivänä 1918 se sentään syntyi perustajanaan puuseppämestari August Asko-Avonius (1887–1965). Asko kalusti suomalaisia koteja kaunista arkeen -ajattelun pohjalta seitsemän vuosikymmentä. Sieltä sai kaikkea muutakin kotiin: keittiöistä kodinkoneisiin, astioista tekstiileihin ja sisustuspalveluihin. › Antiikki & Design 61. Viime vuonna ilmestynyt, Lahden kaupunginmuseon julkaisema teos Asko – huonekaluja Lahdesta kertoo yrityksen historiasta ja tuotannosta laajemmin kuin koskaan. August Asko-Avonius (1887–1965) perusti Lahden puuseppätehtaan 1918. Birger Hahlin 1931 suunnittelema ruokailuhuoneen Ruutu-kalusto Leevi Niemen kotona. design ”Askossa on” ANTTI KAIJALAINEN KUVAT LAHDEN KAUPUNGINMUSEON KUVA-ARKISTO M oni muistaa ”Askossa on” -mainoslauseen. Jokaiselle jotain ja jokaiseen tarpeeseen, se tuntui sanovan, ja niin asia olikin. Kaikkia huonekaluja ei kuitenkaan merkitty, ja vuosien saatossa leima on voinut haalistua tunnistamattomaksi. Huonekalutehdas Asko oli suomalaisen huonekaluteollisuuden jättiläinen, ei vain määrässä vaan myös laadussa. Asko oli iskussa 1940–60-luvuilla, jolloin se oli Suomen suurin huonekalujen valmistaja
Asko mainosti kalusteita, joista ei lähde tikkuja. Tämän takasi nykyaikainen tekniikka ja hyvin johdettu sarjatuotanto. Mainokset vakuuttivat, että Askon huonekaluista ei lähde tikkuja. ASKO-AVONIUKSEN periaate oli valmistaa laadukkaita mutta edullisia huonekaluja. Asko otti Rehtorin uudelleen tuotantoon 1993. design Putkifunkista 1930-luvulta. Rehtori-kalusto edusti ajan kansainvälistä virtaviivaista modernia muotoilua. Muutamaa vuotta myöhemmin seurasivat Sari Kainulaisen ja Päivi Vickholmin kirjoittama Asko – huonekaluja Lahdesta (Lahden kaupunginmuseo) kertoo Askon tarinan alusta loppuun. Askosta kasvoi 30-luvulla Suomen suurin huonekalutehdas, jonka tuotteilla oli hyvä maine. Putkihuonekalujen valmistamiseen perustettiin 1937 tytäryhtiö Upo. Sanojensa vakuudeksi Asko antoi tuotteilleen kahden vuoden laatutakuun. Asko myös palkkasi ensimmäisten huonekalutehtaiden joukossa sisustusarkkitehdin vakinaiseen työsuhteeseen: Artekissa sittemmin uran luonut Maija Heikinheimo aloitti tehtaan suunnitteluosastolla 1932. 1930-luvun lehtimainokset kertoivat, että Askon huonekaluilla kodin voi kalustaa taiteellisesti, käytännöllisesti, helposti ja edullisesti. › Antiikki & Design 62. Ohjenuora siis vastasi Ruotsissa syntynyttä ”vackrare vardagsvara” -ajatusta kauniimmista arkitavaroista. Sama kaluste toimi sohvana, vuoteena, yöpöytänä ja hyllynä. Modernismin ytimeen tehdas iski esittelemällä vuoden 1935 Helsingin suurmessuilla visakoivuisen sohvavuoteen, joka sopi hyvin pieneen kaupunkiasuntoon. Kun huonekalut oli tuohon aikaan tapana pintakäsitellä asiakkaan toiveiden mukaan vasta huonekaluliikkeessä, Asko valmisti kalusteet tasakuivasta raaka-aineesta ja pintakäsitteli ne jo tehtaalla. Vuoden 1932 kuvastossa tehdas kertoi käyttävänsä maan parhaita arkkitehteja, joita olivat Eevert Toivonen, Birger Hahl ja Antti Salmenlinna. Yritys rakensi taitavasti brändiään. SUUNNITTELIJOIDEN arvo tiedostettiin Askolla varhain. Asko pyrki 1930-luvulla pitämään kiinni hyvästä laadusta ja vastaamaan huonekaluteollisuuden kovenevaan kilpailuun
Antiikki & Design 63. design Vuoden 1958 Miss Suomi Pirkko Mannola esittelee Tapio Wirkkalan rytmivanerimuotoilua
Antiikki & Design 64. Viilulaminaattirunkoinen tuoli paransi istumisen ergonomiaa, ja sitä jopa suositeltiin ”reseptiksi selkävaivaisille”. Terveystuolina markkinoidun Columnan suunnitteli Ilmari Lappalainen 1956
Esko Pajamiehen 1966 suunnittelema Palermo-ruokailuryhmä valmistettiin aluksi ajan muotimateriaalista tiikistä. design Eero Aarnion suunnittelemia Pallotuoleja (oransseja) Askon osastolla Kölnin huonekalumessuilla 1966. Mallisto tuhoutui sodassa, eikä sitä otettu enää tuotantoon. Ilmari Tapiovaara suunnitteli ajattoman vaaleasävyisen ja keveän kalustomalliston 1930-luvun lopulla, tässä lepotuoli nro 222. Myöhemmin sitä tehtiin tammesta. Tyyliin sopivat Ornon valmistamat messinkivalaisimet. Ku va Ti in a R ek ol a Antiikki & Design 65. Siirtomaahenkinen Safari-nojatuoli oli Jussi ja Sami Peipon 1958 suunnittelema
Se erotettiin seuraavana vuonna omaksi Upo-tytäryhtiöksi. Sisustusarkkitehtien vaikutus näkyi uudistuneessa mallistossa, kun tuotantoon tulivat funktionalismin pelkistetyt huonekalut. Putkikalusteiden valmistaminen lopetettiin melko pian, sillä Askon taiteellisena johtajana 1938–41 toiminut Ilmari Tapiovaara ei nähnyt niillä tulevaisuutta. Koivutaru oli 1970-luvun lopun suuri suosikki. Asko osti Fanettin lisenssin 1955 ja valmisti tuolia vuoteen 1966. Asko oli kaikkien suomalaiskotien kalustaja, olipa kyseessä äveriään porvariston huoneisto, vaatimaton työläisasunto tai nykyaikaa etsivien kaupunkiasunto. Tapiovaara vei mallistoa kohti vaaleita ja kevytSe onnistui viimeistään 1950-luvulla, jolloin vakinaisina suunnittelijoina olivat Ilse Töyrylä, Voitto Haapalainen, Olli Borg, Olli Pöyry, Eric Johann, aviopari Sami (Salme) ja Jussi Peippo, Tanu Toiviainen ja Aulis Leinonen. Eri tehtaiden pinnatuolien erottamien toisistaan ilman merkintöjä voi olla vaikeaa. Ratkaisua voi ihmetellä, sillä Tapiovaara loi hyvin ajattomia kalusteita, jotka olivat sekä kriitikoiden että yleisön mieleen. Vaahtokumin ansiosta tuoleista saatiin aikaisempaa keveämpiä, helppohoitoisempia, halvempia ja ajan mainosten mukaan hygieenisempiä. Askossa niitä ryhdyttiin valmistamaan 1937, kun tehtaalle rakennettiin putkihuonekaluihin erikostunut osasto. ILMARI TAPIOVAARA muotoili Fanett-tuolin alun perin ruotsalaiselle Edsbyn tehtaalle. Antiikki & Design 66. Vaahtokumi oli 1950-luvun uutuus, joka muutti huonekalujen muotoilua. Siitä tuli myyntimenestys, ja monet muut kotimaiset huonekalutehtaat ryhtyivät valmistamaan samanlaista pinnatuolia. Suunnittelijoiden nimiä tosin hyödynnettiin markkinoinnissa vain satunnaisesti. 1940-luvun jälleenrakennuskaudella uusiin koteihin tarvittiin käytännöllisiä ja muunneltavia huonekaluja. Lisäksi malleja tilattiin ulkopuolisilta muotoilijoilta, joita olivat Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala. Malliston uudistamisella pyrittiin myös kirimään kiinni muiden Pohjoismaiden huonekaluteollisuuden sodan aikana saamaa etumatkaa. TERÄSPUTKIKALUSTEET tulivat muotiin kansainvälisen modernismin mukana. Tapiovaara imi vaikutteita varsinkin Tanskasta ja Ruotsista ja pyrki saamaan Askon tuotteisiin optimismia ja värejä. Huonekalujen malleja myös kopioitiin ruotsalaisilta tai tanskalaisilta tehtailta. Askon tehtailla kehitettiin 1956 oma vaahtokumi, Askolette. design Gurli Johansson ja Annikki Hyvärinen (myöhemmin Tapiovaara). Tyylihuonekaluja valmistamalla Asko huomioi myös ne, jotka pitivät funkista, tuolloin uusasialliseksi kutsutta tyyliä, liian koruttomana. Esko Pajamiehen Koivutaru-sarja esiteltiin ensi kerran Kööpenhaminan huonekalumessuilla 1977, mutta Pajamies oli tarjonnut viilulaminaattiin perustuvia malleja Askolle jo 1960-luvulla. Tapiovaaran mallisto tuhoutui sodan aikana pommituksissa, eikä sitä otettu enää uudelleen tuotantoon. Askolette oli ”henrakenteisia puuhuonekaluja, jotka olivat muunneltavissa eri käyttötarpeiden mukaan
Avotakan lukijat valitsivat Koivutaru-tuolin vuoden 1977 huonekaluksi. Antiikki & Design 67. Kannattavuutta pyrittiin parantamaan vähentämällä omaa mallistoa ja ottamalla myyntiin enemmän muiden valmistajien tuotteita. Vuosikymmenen lopussa päättyi Askon kunniakas perinne huonekalujen valmistajana. Vuoden 1966 messut olivat menestys: Eero Aarnion kahdeksan oranssia Pallotuolia tekivät välittömästi kansainvälisen läpimurron. 1970-luku oli muhkeitten sohvaryhmien aikaa. Tuotteen elinkaaren määräsi myyvyys. 1960-luvun puolivälissä suunnittelijoina olivat myös Olli Borg ja Jussi Peippo, mutta vuosikymmenen lopulla vakituisia olivat enää Lappalainen ja Töyrylä. SUUNTA OLI KUITENKIN vääjäämättömästi alaspäin. sesti, sillä tuolit myivät hyvin jo messuilla. Valopilkkuja oli Esko Pajamiehen Koivutaru-sarja. Tuotesuunnittelu ostettiin entistä useammin ulkopuolisilta muotoilijoilta tai tehtaalla muunneltiin vanhoja malleja. Suomeen iski suurtyöttömyys. Vuonna 1966 perustettu tuotekehitysryhmä korvasi ”taiteellisen” muotoilun antamalla materiaaleja ja mittoja myöten tarkat ohjeet tuotteen suunnitteluksi. KANSAINVÄLISILLÄ huonekalumessuilla näkyminen oli Askolle tärkeää. Pallotuoli oli kallis valmistaa, mutta siihen luotettiin. Lama yhdessä koventuneen kilpailun kanssa heikensi Askon asemaa johtavana suomalaisena huonekalujen valmistajana. Askon tuotekehitysryhmän suunnitteleman Kensington-sohvakaluston sai paitsi nahkaisena myös plyysiverhoiltuna. Askon kalusteista voi kysyä museon nettisivuilla, ja sieltä voi myös lukea aiempien kysymysten vastauksia, www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/kokoelmat/kysy-kalusteista. design gittävä” materiaali, mitä eräässä mainoksessa todistettiin puhaltamalla tupakansavua sen läpi. Se kannatti myös taloudelliKYSY ASKOSTA ASKON TUOTANTO kiinnostaa yhä monia. Innovatiivisuudesta ja ajan hermolla olemisesta tunnetun yrityksen mallisto oli käynyt vanhanaikaiseksi. Huipulle Asko palasi 1980-luvulla, mutta selkärangan taittoi lopulta 1990-luvun lama. Mallisto kaventui muhkeisiin sohvakalustoihin. Tämä on huomattu Lahden kaupunginmuseon tietopalvelussa, joka saa vuosi vuodelta enemmän kysymyksiä Askon huonekaluista. Koivutaru perustui viilulaminaatin käyttöön, ja se esiteltiin Kööpenhaminan huonekalumessuilla 1977. Tuoleista ja tasoista sai erilaisia kokonaisuuksia. Pallotuoli kertoi Askon valmiudesta ymmärtää persoonallista ja rohkeaa muotoilua. Kysyjät haluavat useimmiten tietää kalusteidensa suunnittelijan ja tuotantoajan. Mallistoa kavennettiin, ja jäljelle jääneestä tehtiin suuria sarjoja. Markku Pakkanen suunnitteli Jugend-sarjan. Askon toiminta muuttui tappiolliseksi 1970ja 80-lukujen vaihteessa. 1970-luvun alku oli hyvää aikaa maamme huonekaluteollisuudelle, mutta nousukausi tyrehtyi maailmalaajuiseen taantumaan vuosikymmenen lopulla. Samalla kankaalla verhoillun Holiday-vuodesohvan suunnittelija on Juhani Manner. Aarnio teki myöhemmin tilaustöitä Askolle koko yrityksen olemassaolon ajan. Kunnianhimo vaihtui nostalgiaan, kun vanhoja klassikoita, kuten 1930-luvun Rehtori-kalusto, otettiin uudelleen tuotantoon. Pertti Metsälammen suunnittelema pirteä Jana-kalusto edusti 1970-luvun elementtiajattelua. Sisustusarkkitehti Tanu Toiviaisen 1960-luvun alussa johtamalla suunnitteluosastolla työskentelivät Ilse Töyrylä, Ilmari Lappalainen, Totti Laakso ja Eero Aarnio. Sarjasta tuli sisustussuunnittelijoiden ja -toimittajien sekä suuren yleisön lemmikki. Merkittävin tapahtuma oli Kölnissä, jossa Asko ensimmäistä kertaa osallistuessaan 1958 esitteli Tapio Wirkkalan pintakuvioituja, niin sanottuja rytmivanerisia pöytiä ja Nikke-tuoleja
Jos oletamme, että valaisimen muotoilija on Kari Ruokonen, sen vakuutusarvo on 700 e, ehkä jopa enemmän. Hänet tunnetaan erityisesti korujen suunnittelijana. (AK) Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Laineen ilmaisussa on ajalle tyypillistä romantiikkaa yhdistettynä moderniin muotokieleen. Designvalaisin 1970-luvulta Valaisin myytiin 1980-luvulla Hotelli Palacesta Helsingistä, kun sisustusta uusittiin. Eteläranta 10:n arkkitehtiryhmässä olivat ainakin Olli Borg ja Antti Nurmesniemi. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Valmistaja on leiman mukaan Sievä. Pronssivartisten ottimien suunnittelija on Jorma Laine (1930–2002). Hänen 60ja 70-luvun pronssija hopeakoruissaan on helposti tunnistettava tyyli, joka on tässä tapauksessa ulottunut ottimien varsiin. Hän suunnitteli sen Ornolle ja Hotelli Vaakunaan 1970-luvulla, mutta ehkä tässä tapauksessa Ornon tuotantokapasiteetti ei ole riittänyt, ja valaisinta on alettu valmistaa Sievässä. Myös arvo kiinnostaa. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Lähetä meille oma kysymyksesi! 2. Mielestäni valaisin on Kari Ruokosen suunnittelema, vaikka kuvan perusteella ei voikaan olla varma. 1. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Tieto suunnittelijasta ja arvosta kiinnostaisi. Onko valaisin jommankumman suunnittelema. Laine suunnitteli pääasiassa Turun Hopealle, jossa nämä ottimet on 1970-luvulla valmistettu. Korumuotoilijan ottimet Ottimet on signeerattu, mutta en saa nimestä selvää. Valaisimia on valmistettu myös yhdistämällä osia eri lampuista. (OB) 1 Antiikki & Design kysy esineestä 68. Hauskat esineet, joita ei kovin usein näe ja joihin on piirtynyt ajan henki tunnistettavasti. Vakuutusarvo 80 e. Muut merkinnät ovat bronze ja Finland. Kuvia ei palauteta
Helanderit jatkoivat tekniikoiden käyttöä, ja monet esineet muistuttavatkin Gunnel Nymanin tuotantoa. Vakuutusarvo 30 e. Se on tullut isovanhempieni mukana 1940-luvulla Suomen puolelle sodan jaloista Pietarin eteläpuolelta. Vakka on upea esimerkki Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi › Kirkkovakkaan pakattiin paremmat vaatteet. Liitos on tehty neuloen ilmeisesti kuusen juuresta tehdyllä vitsaksella. Mitat: pituus 155 cm, syvyys 50 cm ja korkeus 83 cm. Maalaus koristeluineen (uusklassistinen köynnösaihe) näyttää alkuperäisiltä ja on juuri niin viehättävä ja kauniisti patinoitunut kuin talonpoikaisissa esineissä voi parhaimmillaan olla. Tehtaan perustivat Helanderin veljekset 1952. (AK) 5. Kirkkovakka 1800-luvulta Onko tämä kirkkovakka. Alkuperäiseen kaappiin kuuluivat pelkästään hillityt messinkiset avainkilvet. Kokonaan peittävä valkoinen väri on myöhempi, ja se syö senkin modernia luonnetta, samoin kuin tyyliin sopimattomat vetimet. (AK) 6. Suunnittelija oli Harald Honkanen 1930-luvun lopulla. Senkki eli astiakaappi kuuluu Askon Pirtti-sarjan ruokahuoneen kalustoon. Humppilan maljakko Olisin kiinnostunut maljakon (kork. Vakuutusarvo 500 e. Raudasta taottu kantoripa ja kupera kansi olivat tyypillisiä satakuntalaisille, eteläpohjalaisille ja keskisuomalaisille vakoille 1800-luvulla. Tässä taitavasti tehdyssä maljakossa on käytetty piikkimuottia ja lasikerrosten välissä on sadin valmistamaan Water Nymph -sarjaan, joka oli tuotannossa noin 1850–1900. Mikä on arvo. Vuonna 1970 tehdas meni konkurssiin ja vaihtoi omistajaa. Lautanen kuuluu englantilaisen Wedgwookotimaisesta kansanomaisesta kulttuurista. Wedgwoodin Water Nymph Toivoisin tietoja tästä lautasesta. Vakuutusarvo 350 e. Maljakko on vanhan Humppilan lasitehtaan tuotantoa, malli 336. Vakka edustaa mallia, joka oli yleinen vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Uusi omistaja rakensi sen oranssin lasitehdasrakennuksen, joka edelleen myy lasia ja muutakin Helsinki–Pori-pikatien varrella, mutta tämä maljakko on siis 1952 perustetun tehtaan tuotantoa. Sitä ei ole signeerattu. 3. Kyllä se on kirkkovakka tai yleisemmin vaatevakka. Alkuperäinen kaluste on ollut kolmivärinen: päävärin lisäksi on käytetty kahta eri väriä koristeuurroksissa ja -profiileissa. Sarjaa on tehty myös sinisenä ja monivärisenä. Sarja oli moderni versio perinteisestä tuvan pirttikalustosta. (AK) 4. Laseja puhalsi Olavi Helander, joka oli Nuutajärven lasitehtaan puhaltajana tehnyt yhteistyötä Gunnel Nymanin kanssa ja myös ollut mukana kehittämässä Nymanin käyttämiä erikoistekniikoita. Vakan laita eli keri on tehty ohueksi höylätystä laudasta ja taivutettu pohjan ympärille. Leveys 35,5 cm. Kirkkovakkaan pakattiin niin sanotut paremmat vaatteet, jotka puettiin kirkkoon matkan jälkeen. 2 3 4 5 6 Antiikki & Design kysy esineestä 69. 30 cm) iästä ja suunnittelijoista sekä arvosta. Pirtti-senkki Kysyisin teiltä tämän senkin ikää ja hinta-arviota
60), vaikka siltä näyttääkin. Arvio AK. Häkellyttävää kukossa on poikkeuksellisen suuri koko: taitaa olla isoin Kupittaan esine, jonka muistan nähneeni! Samantapaisia, pienempiä kukkoja ja lintuja olivat Kupittaalla suunnitelleet Linnea Lehtonen ja Orvokki Laine. Kukko on noin 85 cm korkea ja painaa noin 30 kiloa. 7. Kupittaan versio on kansanomaisempi, mutta huumori on samaa sukua. Hauska ja harvinainen savikukko on valmistettu Kupittaalla 1960-luvulla, mutta siinä yhdistyy erilaisia historiallisia juonteita. (AK) 10. Kolmipyörä oli lasten ensimmäinen polkupyörä, jolla opeteltiin ajamaan. Tavallisesti maljakot on signeerattu Helander Humppila. Vakuutusarvo 100 e. 8,5 cm). (HK) Näin suuren ja erikoisen esineen vakuutusarvon määrittäminen ei ole ihan helppoa, mutta se voisi olla 400 e, jopa 500 e. Suosittu pinnatuoli Kenen suunnittelema pinnatuoli on. Pinnatuoleja valmistivat muiden muassa Invalidisäätiö, Isku ja Vakiopuu, ja ne olivat muodissa 60-luvulle. Pikareissa on kahdet leimat, venäläiset ja suomalaiset. Pikarit on todennäköisesti tarkoitettu votkan nauttimiseen. Vakuutusarvo 90 e. Jättimäinen savikukko Isäni osti 1960–70-lukujen vaihteessa ison savikukon Kupittaan Saven varastolta. Hopeapitoisuus on 925. 8 9 10 7 Antiikki & Design kysy esineestä 70. Fanett oli myyntimenestys, ja pian muutkin kotimaiset huonekalutehtaat alkoivat valmistaa samanlaista tuolia. Pikarien valmistaja on Tallinna Juveelitehas eli Tallinnan korutehdas. Kolmipyörä näyttää 1940–50-luvun mallilta. Minulla on niitä kuusi. Tallinnalaiset pikarit Mitä voisitte kertoa venäläisestä hopeisesta pikaristani (kork. Mikä on sen arvo. vuverho. Pinnatuoli ei ole Ilmari Tapiovaaran suunnittelema, Askon valmistama Fanett (lue lisää s. Suomessa dreijattuja eläinaiheita harrasti Michael Schilkin myöhäistuotannossaan. (AK) 8. Kuuden pikarin vakuutusarvo 420 e. Nostalginen kolmipyörä Miltä ajalta lasten kolmipyörä on. Mitä varten kukot on aikoinaan tehty, ja kuka voisi olla tekijä. Myöhemmin tulikin ketjuvetoisia malleja, joissa polkeminen oli kevyempää ja lähempänä tavallista polkupyörää. Toisaalta mieleen tulee Pablo Picasso, joka käytti dreijattuja muotoja lintuaiheisten keramiikkateostensa pohjana. Kuvan tuolissa istuin on erimuotoinen kuin Fanettissa, ja istuimesta puuttuu kuoppa. Myös jalkojen rakenne on erilainen kuin Tapiovaaran tuolissa, jossa on H-tukirakenne. Etupyörään kiinteästi sijoitetut polkimet tekivät kuitenkin ajamisesta paikoin raskasta ja epävarmaa. Tässä lienee kyseessä erikoinen tilaus työ tai mainosmielessä tehty messuesine, jota tuskin on valmistettu monta kappaletta. Pikarit on Suomeen tuonnin yhteydessä vuonna 1988 leimattu tuontileimalla (kruunu soikealla pohjalla). Viro itsenäistyi 1991. (AK) 9. Hopeiset pikarit on tehty Virossa, mutta niiden valmistusaikana 1980-luvulla maa kuului Neuvostoliittoon. Yhtäältä sen tyylittely tuo mieleen vanhojen savenvalajien puhdetöinään valmistamat kukkopillit
Gustafsbergin paistivati Mitä voisitte kertoa paistivadistani. 1970-luvun retroa Minua kiinnostaisi tietää kukka-altaastani. (AK) 12. Leimassa tehtaan nimi on kirjoitettu Gustafsberg, muoto Gustavsberg tuli käyttöön vuonna 1930. Lamppu on 43 cm korkea ja painaa 3,7 kg. Valitettavasti altaan valmistaja ja muotoilija jäävät tuntemattomiksi. (V-JJ) VAKUUTUSARVO tarkoittaa vakuutettavan omaisuuden nykyarvoa eli sitä hintaa, jolla esineen saa hankittua antiikkitai vanhantavaran liikkeestä. Patsasvalaisin Haluaisin tietää perimästäni lampusta: mistä se kotoisin, miltä aikakaudelta ja mikä on arvo. (AK) 13. Materiaali on todennäköisesti sinkkiä, mutta voi se olla myös metalliseosta, esimerkiksi germaniametallia, joka oli suosittu patsaiden valmistusaine 1800-luvulta alkaen. Valmistusaika on 1900-luvun alku ja alkuperämaa mitä ilmeisimmin Saksa. Mikä on sen arvo. Vakuutusarvo 70 e. Vakuutusarvo on 200 e. (AK) 14. Vakuutusarvo 70 e. Vakuutusarvo 70 e. Silloin arvoon on lisätty liikkeen pitämiseen liittyvät kulut, kuten tilan vuokra ja arvolisävero. Öljylampetti on muotoiltu koruttomasti, mikä viittaa siihen, että se on ollut ehkä työtilan valaisija. Kolmipyöriin kuului usein pieni lava pienten tavaroiden kuljettamiseen, mutta tästä se on hävinnyt. 11 12 13 14 Antiikki & Design kysy esineestä 71. Onko se minkään arvoinen. Paistivadin pohjassa on kuopat nesteelle. Vakuutusarvo 50 e. Patsaslamppua on syytä käsitellä varoen, sillä jos materaali on sinkkiä, mahdollisten vaurioiden korjaaminen voi osoittautua mahdottomaksi. Öljylamppu on lampetti eli seinään kiinnitettävä valaisin ja todennäköisesti 1900-luvun alusta. Tutumpia ovat kynttilälampetit. Koruton öljylampetti Onko öljylamppu vanha. Laippamainen jalka muistuttaa Yrjö Kukkapuron 1960-luvulla suunnittelemien Saturnus-tuolien ja -pöytien jalkaa. Muovinen, valettu, ruskea kukka-allas on 1970-luvun alulle tyypillinen esine. Myös liekkilasi vaikuttaa vanhalta. Lampun aihe on inspiroitunut antiikin Roomasta. Yhteistä niille on kiinnitystavan lisäksi taustalevy, joka sekä suojaa seinää että vahvistaa valon määrää heijastamalla sitä. (AK) 11. Muovi nähtiin 1960ja 70-lukujen vaihteessa tulevaisuuden muotoilun materiaalina, mutta 1973 alkanut öljykriisi teki siitä eettisesti arveluttavan ja suosio laski. Näyttävä paistivati on ruotsalaisen Gustafsbergin tuotantoa ja kuuluu St Angelo -sarjaan, jota valmistettiin vuosina 1839–60. Kuvan perusteella ei materiaalia voi varmasti määrittää. Vadissa olevien kuoppien tarkoitus on, että niihin on valunut paistista tihkunut lihasneste. Esineessä on kuitenkin eleetöntä kauneutta, ja maalikin näyttää alkuperäiseltä. Takarenkaissa on varmaan ollut jonkinlaiset kumit, mutta eturenkaassa todennäköisesti ei. Kukkapuron tuotantoa tämä kukka-allas ei kuitenkaan ole, vaikka sitä sellaisena joskus näkee myytävän
Vanhoista kuvista on vaikea löytää mitään, mikä ei toimisi nykykodissa. Mutta hei pojat, pitäkääs erätauko! Mahtavatkos pojat tietää, että kustavilaisen ajan tosimiehellä oli oma puuterointituoli. Olisiko tuolla jokin sukupuuttoon kuollut erikoishuonekalu. Pojan huoneessa sellaista ei ollut, vaan sinne oli tärkeämpää hankkia järeä kirjoituspöytä, urheilutossut ja tennismaila. Ei, jalallinen pronssimalja (kuvassa) onkin ”brûle-parfum”, komea ilmestys hajusteiden polttoa varten. Käytännöllisyyttä lienee korostettu kautta historian. Jo Tutankhamonin haudasta löytyi tuoleja, kirstuja ja yksinkertaisia pöytiä. Sen on suunnitellut nuori taiteilija Ilmari Tapiovaara, jota Paaer kehuu: ”Näissä muodoissa ja rakenteissa on niin paljon harkitun kypsää suoritusta, että jää jännityksellä odottamaan lisää samaan suuntaan”. Sohvissa ja nojatuoleissa houkuttaa sileä, yksinkertainen verhoilu, pöydät nousevat sopivan korkealle ja kaapin pyöreä pääty avautuu avohyllyksi. Kaukosäädintä varten taso ei kuitenkaan ole. kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja.. Sen takia näemme kaapin, josta selostetaan, miten rakenteelliset osat muodostavat sen koristuksen. Varsinkin kun kodeissa on edelleen peilejä, jotka moni haluaisi lopullisesti lyödä säpäleiksi. SUURI PEILI ON viime vuonna avatun Helsingin Maunula-talon tyttöjen huoneen keskeinen huonekalu. Carl Hollstin lepänjuuresta valmistamassa pöydässä on saranat, joten se sopii pienempään kaupunkikotiin. Pulmalliseksi kritisoinnin teki se, että huone peileineen on 2000-luvulla syntyneiden tyttöjen itsensä suunnittelema. Sohvapöydän alla on toinen taso, jonne voi sujauttaa kaukosäätimen, kun vieraat saapuvat. Poltetaanhan kodeissa edelleen tuoksukynttilöitä, ja niitä maljaan mahtuisi useampikin. (Naurua.) Kyllä meidän miesten pitäisi useammin päästä sisustamaan! Ovatko hyvät huonekalut aina ajattomia. Kuvat ovat nimittäin kahdeksankymmenen vuoden takaa Kotiliedestä, jossa Germund Paaer raportoi Helsingin Huonekalumessuilta kahden aukeaman verran. Kun siirrytään 1600-luvulle, yhtä käytännölliseltä vaikuttaa barokkiaikainen kabinettikaappi. Kotilieden teesi ”hävittää kaikki, mikä on tarpeetonta” näyttää pahasti keskeneräiseltä. Kahdelle harpulle löytyisi kaupungilta nykyäänkin helposti etevät soittajat. Pariisin sisustustaiteen ja designin museossa voi ihailla Hôtel de Serresin salonkia 1700-luvun lopulta. Samanlaiset huonekalut täyttävät itsepintaisesti kotimme, vaikka se muuten olisi älykäs. Antiikki & Design 72 ÄLYTTÖMÄN VANHA SISUSTUS KATSELEN KUVIA viihtyisistä olohuoneista. Tuoleista pitäisi kuulemma luopua, koska kaikki niillä istuneet ovat kuolleet. Ne näyttävät toimivilta. Tietenkin myös vuoden 1937 Kotilieden tyttöjen ja naisen huoneissa oli peilit. Pieniin vetolaatikoihin voi säilöä uudemmatkin hullutukset, kuten täytekynät, klemmarit ja arkisolmiot. Kustavilaisuus on pitkään ollut suosittu antiikkityyli, sillä värit ovat vaaleita ja koristukset hillittyjä. Paaerin mielestä messuilla oli syntynyt uusi tyyli, jossa huomattavinta on ”pyrkimys hävittämään kaikki, mikä on tarpeetonta, ja tehostamaan käytännöllisiä tarkoitusperiä”. ONKO KYSE FUNKTIONALISMIN lumosta, vai ovatko hyvät huonekalut aina ajattomia. Tiedostavat ihmiset raivostuivat, some sai taas hyvää sytykettä. Ryhdikkäät nojatuolit, pikkupöydät ja suuret peilit kutsuvat miellyttävään seurusteluun
Ketju on tukevampaa tekoa kuin monissa muissa 1800-luvun barokkityypin kruunuissa. Kerran hyvin ja kunnollisista materiaaleista tehty kestää ja kunnioittaa ympäristöä, mikä pätee an tiikkiin yleensäkin. Barokkikruunun malli on elänyt pitkään, erityisen muodikas se oli 1930lu vulla, usein sähköistettynä. Valaisin on yhä pätevä käyttöesine ja tulee olemaan sitä satoja vuosia. Se on kätevää, kun puhdistaa kruunua tai kuljettaa sitä muutossa. Numerointi helpottaa takaisin laittamista. S-muotoiset armit eli kynttilänvarret ovat kiinni rungossa tapeilla. Kynttiläkruunuja oli 1600luvulla vain kirkoissa ja kartanoissa, sillä messinki oli arvokasta. Pitkä elinkaari muistuttaa, että aina ei tarvitse hankkia uutta. Kruunu on kaunis sellaisenaan, mutta kynttilöiden palaessa se nousee juhlien keskipisteeksi. Käyttöarvosta. Siihen nähden 650 euron hinta on edullinen. Hyväksi havaittu valaisinmalli Messinkikruunu on 1800-luvulta Vaasan seudulta, leveys 47 cm, korkeus ilman ketjua 47 cm, 650 e, Occasion. 1700lu vulla kruunut levisivät varakkaiden kau punkilaisten ja talonpoikien koteihin. TUNNELMAN LUOMISESTA ja historias ta. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO Antiikki & Design luupin alla 73. Kruunussa on runkoon kiinnittyvät, irrotettavat kynttilänvarret. Muotoilusta, jota voi pitää iättömänä. Tie du ste lut : O cc as ion 04 53 6 49 03 Barokkikruunutyypin alaosan keskeinen koriste on messinkipallo. Rengaskoriste ei kuulu 1600–1700luvun barokkikruunuihin. ANTIIKIN KERÄILIJÄT sanovat usein jostakin esineestä, että siinä on hyvä henki. Tällaisen suhteellisen pieniko koisen kynttiläkruunun luontevin paikka on ruokapöydän yllä. Kynttilänpesä on lieriön muotoinen, myös päärynää muistuttava malli on mahdollinen. Ne ovat siis irrotettavissa. Sellainen on tässä messinkisessä kattokruu nussa, mutta mistä se oikein syntyy. Kruunu on 1800luvulta, mutta se edustaa uskollisesti vanhempaa tyyppiä barokin ajalta, joka oli 1600luvulta 1700luvun alkuun. Myös vahakynttilät olivat kalliita, mutta miellyttävämpiä kuin talikynttilät, jotka paloivat nopeasti ja kärysivät. Ruotsalainen Skultuna valmistaa edelleen perinteistä kruunua. Talivati on pyöreä, mutta voi tämän tyypin kruunuissa olla myös kukan tai simpukan muotoinen
Antiikki & Design 74. – Tulee käyttöön, tuumivat onnelliset ostajat. Inger Lauritzon-Kalpala ja Martti Kalpala löysivät retkikorin 1920–30-luvulta. Sisältö uushopeisine aterimineen ja fajanssiastioineen on lähes täydellinen. Erityisen hienot ovat kulmikkaat metallikantiset säilytysrasiat
Hänelle tyypillisiä aiheita olivat pitkäkaulaiset, romanttiset naishahmot ja monenlaiset kukka-aiheet. Tyylillisesti se on myöhäistä klassisoivaa jugendia, mutta koristelussa näkyy jo 1910-luvun eklektismi eli eri vaikutteiden yhdistely. Kupittaan Saven seinävadin on koristellut taiteilija Laila Zink 1950–60-luvulla. On mahdollista, että sen on suunnitellut joku ajan tärkeistä taiteilijoista. 100 e, Antik Anna. messut Kotimaisia kesälöytöjä KARI-PAAVO KOKKI KUVAT KATRI LEHTOLA Valitsimme Fiskarsin kesäisiltä antiikkipäiviltä kiinnostavia esineitä. F iskarsin antiikkipäivät on vuosittain heinäkuussa järjestettävä antiikin, designin, taiteen ja vintagen kesätapahtuma. Etsimme erityisesti laadukasta kotimaista tavaraa, ja sitä löytyikin huonekaluista hopeaan ja 1700-luvulta 1900-luvulle. Messujen perinteet Raaseporin alueen antiikkitapahtumissa ulottuvat jo vuoteen 1991, ja nykyään samaan aikaan Fiskarsin kanssa järjestetään Raaseporissa toisetkin messut Billnäsissä. 3 700 e, Galerie 1900. Tällä kertaa etsimme Fiskarsissa erityisesti kotimaisia kiinnostavia esineitä. Näytteilleasettajina oli 70 ammattikauppiasta ja kävijöitä oli neljän päivän aikana yhteensä 9 000. Messujen esinevalikoima oli laaja 1700-luvun Hopeisen teeastiaston on valmistanut porvoolainen hopeasepänfirma AB Alm OY 1909. › Antiikki & Design 75
Kalajokinen Helanderin messinkivalimo on valmistanut messinkikynttilänjalat noin 1860-luvulla. messut Hubertus-astiaston värikkään liemimaljan on suunnitellut keramiikkataiteilija Dorrit von Fieandt Arabialle 1990-luvulla. Myöhäiskustavilaiset samppanjalasit ovat todennäköisesti ruotsalaiset ja 1790-luvulta. Vaalea koivu tuli tuolloin muotiin. Sympaattisella tavalla käytössä kulunut lasten tuoli 1950–60-luvulta noudattelee aikuisten funkistuolien muotoja. 4 lasia 160 e / kpl, Antiikkiliike BelAntico. Suomalainen biedermeiertuoli on 1820–30luvulta. Nevalainen. Suuret kupurapakotukset ovat biedermeierhopealle ominaisia. 1 200 e, Bisarri. Ahrenbergiä. Pari tuoleja maksoi 60 e, Ostoja myyntiliike ViLin valinta. 400 e / pari, Kruunun Antiikki. Niin sanottu trafalgar-tyyppi selustan köysiaiheineen inspiroitui kuuluisasta meritaistelusta (1805). Isommat 130 e / kpl ja pienempi 90 e, Antiikkiliike R. Nevalainen. Hopeisen sokerimaljan on valmistanut 1842 vaasalainen hopeaseppä Enoch Bäckström (mestari 1836–62). 780 e, Antiikkiliike Ortelius. Se kuuluu tehtaan Pro Arte -sarjaan. Alkuperäisen värinsä säilyttänyt lasten lipasto on 1800-luvun jälkipuoliskolta. Koristeissa on kansanomaisia vaikutteita. Antiikki & Design 76. Arabia valmisti Fennia-astioita 1902–23. Niiden hienostunut kaiverruskoristelu kukkineen ja köynnöksineen kertoo korkeasta laadusta. 490 e, Schulmanin taideliike. Se valmisti monenlaisia keittiöja metallitarvikkeita. Pari mukeja maksoi 1 500 e, Antiikkiliike Risto Muuri. Pohjanmaalla valmistettiin hienoja lasten huonekaluja, jotka noudattivat tarkasti täyskokoisia esikuviaan. Mahdollisena suunnittelijana pidetään arkkitehti Jac. Messinkiset kynttilänjalat on valmistanut helsinkiläinen Osberg & Bade, joka toimi 1860–83. Ne on signeerannut Leander Helander. 120 e, Antiikkiliike R
Korkealuokkaiset rannekellot ovat kansainvälistä keräilytavaraa. Lampetin on valmistanut tukholmalainen peilitehtailija Johan Åkerblad (toimi 1758–99). Yksi messujen hellyttävimmistä esineistä oli kiinalainen Han-dynastian (206 eKr.–220 jKr.) aikainen suuri terrakottaporsas. 2400 e, Galerie Nabis. Messuilla menivätkin paremmin kaupaksi pienet esineet, mutta jotkut kauppiaat myivät hyvin myös huonekaluja. 3 000 e, AntikWest. Kuitenkin hämmästyttävää oli talonpoikaisesineiden vähäinen osuus. Se näytti viihtyvän hyvin Tuva Hellingin sylissä. Nyt lähti mukaan Alvar Aallon jakkara. Matala kaappi oli käytännöllinen pöydän ja kaapin yhdistelmä. Hän valmisti sekä rokokooettä kustavilaispeilejä, ja tämä edustaa mielenkiintoista siirtymävaihetta tyylien välillä. Peililampetti oli nerokas keksintö, koska se kertasi kynttilän valotehon. Sekä Omega Speedmaster 145.012-67 (9 550 e) että Rolex GMT Master 1675 (11 800 e) ovat vuodelta 1967, Longitudi. Ilahduttavaa oli, että myös niin sanottu vanhempi antiikki oli hyvin edustettuna ja kiinnostus sitä kohtaan on joistakin ennakkokäsityksistä huolimatta edelleen voimissaan. Erään kauppiaan mukaan messut ovat tärkeä tapahtuma siinäkin mielessä, että ne poikivat myyntiä myös messujen jälkeen. Messujen vilinässä voi olla vaikea tehdä varsinkin kalliimpien esineiden ostopäätöksiä, mutta miettimään jäänyt asiakas saattaa palata asiaan. Monet kauppiaista vaikuttivat avajaispäivänä myyntiinsä tyytyväisiltä. laatuesineistä monenlaisiin vintageja keräilyesineisiin. 790 e, Kruunun Antiikki. Alkuperäisen värityksensä säilyttänyt talonpoikainen patakaappi on valmistettu länsirannikolla 1800-luvun jälkipuolella. Antiikki & Design 77. Monet kävijät etsivät täydennystä esimerkiksi perintöastiastoonsa tai pöytähopeisiinsa tai huonekaluja kotinsa sisutukseen. messut Vanha antiikki kiinnostaa ilahduttavasti edelleen. Japanilainen kauppias Tomoko Takesue on käynyt Fiskarsissa ostoksilla jo vuosia. Avajaispäivänä oli välillä miltei tungosta. Hänen Organ-liikkeessään Fukuokassa myydään runsaasti pohjoismaista designiä. Paljon on asiakkaita, jotka tekevät myös nopeita ”päähänpisto-ostoksia, koska esine oli niin hauska”, kuten eräs ostaja totesi
Antiikki & Design 78 minne mennä. Loviisan Wanhat Talot, Perinneja korjausrekentamisen päivät. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. ExpoNova, p. Modern huutokauppa. 050 5257 464, www.laatumessut.com. Palkintoa antamassa Antiikki & Designin päätoimittaja Maija Toppila ja asiantuntija Tuija Peltomaa. Hämeenlinna • 2.–3.9. Antiikkija KeräiTapahtumat Ku va H ei kk i R au ti o Lisää tapahtumia www. Retro & Vintage + Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli. helander.com. Uudenkaupungin Vanhat Talot, avoimet ovet puutaloissa, Uudenkaupungin Vanhat Talot ry, www.uginvanhattalot.fi. • 16.8. Kuukausihuutokauppa. Modern with Classics -huutokauppa. Habitare-sisustusmessujen yhteydessä. Holmasto rahaliike, www.holmasto.com. Seinäjoen Messut, p. (09) 668 9110, www.bukowskis. Märklin Club of Finland ry, p. ExpoNova, p. Lahti • 30.9.–1.10. ExpoNova, p. Oulu • 7.–8.10. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Härkätie 17. Espoo • 14.–15.10. Laatumessut, p. Antiikki-Keräilymessut, Liikuntakeskus, Närhitie 2. Keräilijöiden illassa ke klo 18–20 juhlitaan 100-vuotiasta Suomea, ja juhlaan voi pukeutua menneen ajan asuun. 02900 319 50, www.helander.com. Antiikki-tapahtuma, Messukeskus, www.antiikki.messukeskus. Antiikki, Messukeskus, www.antiikki.messukeskus.com. com. • 2.–3.9. Huutokauppakamari Annmaris, p. Seinäjoki • 21.–22.10. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. • 21.9. Kuukausihuutokauppa, Helander, p. Ylivieska • 30.9.–1.10. • 30.9. Illan aikana Antiikki & Design palkitsee kiinnostavimmat messuosastoilta löytyneet esineet. hagelstam.fi. Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat, Otahalli, Espoo. Pälkäne • 26.–27.8. Loviisa • 26.–27.8. 02900 319 50, www. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. JUHLAILTA KERÄILIJÖILLE ANTIIKKI-TAPAHTUMA Habitare-messujen yhteydessä tarjoaa jälleen ostettavaa antiikista vintageen sekä paljon ohjelmaa. Helsinki • 15.–16.8. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Tarkista tiedot järjestäjiltä. Viime vuonna messujen kiinnostavimmasta taideteoksesta, Sam Vannin taulusta, palkittiin Festartin Pertti Männistö. Tampere • 10.9. Keräilyja Antiikkimessut, Lovisa Gymnasium, Brandensteininkatu 27. • 12.–13.9. Aikalöytö, 0400 585 926, www.aikaloyto.fi. Tapahtuman yhteydessä mm. Bukowskis, p. • 14.–15.10. com. Helsinki Today – Contemporary Art -huutokauppa. Huutokauppa. antiikkidesign.fi LASIA KAIKILLE KARHULA 1889 – 2009 Tornatorintie 99, Kotka merikeskusvellamo.fi lymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6. Iltahuutokauppa, Helander, p. www.loviisanwanhattalot.fi. Ilmoita tapahtumastasi meille osoitteeseen antiikkidesign@ fokusmedia.fi. Kuukausihuutokauppa. • 4.–10.10. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. 0400 621 039, www.annmaris.fi. Aitoon Antiikkija Keräilymessut, Aitoon Honkala, Honkalantie 4. Suuri Snadi -tapahtuman yhteydessä. 0440491826, www.marklinclub.fi. • 13.–17.9. Messuilla on myös arkkitehtien suunnitelmia esittelevä Asumisen utopioita -näyttely, huoltoasemakulttuurista kertova Bensaa suonissa -näyttely ja luentoja pitseistä Checker-takseihin. Uusikaupunki • 2.–3.9. (AM) 13.–17.9. Antiikki-Keräily-Taidemessut, Maikkulan kartano, Maikkulanrinne 21. Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Aikalöytö, 0400 585 926, www.aikaloyto.fi
Tilaa Plaza Koti nyt edulliseen tutustumishintaan www.fokusmediatilaus.fi/plaza Hyvää suunnittelua, laatua arkeen. S u o m e n t y y l i k k ä i n S i S u S t u S l e h t i
Lasi on puhallettu Bohemiassa Tšekissä ja kupariosa on muotoiltu ja viimeistelty pienessä perheyrityksessä Lontoossa. Valinnoissa yhteistyökumppanimme on designja lifestylemyymälä TRE, jonka liikkeestä ja verkkokaupasta voi samoja tuotteita myös ostaa: Mikonkatu 6, Helsinki. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. 26.-27.8.2017 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne 30.9.-1.10.2017 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 14.-15.10.2017 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki Exponova muutettava ilmoituspohja_2017.indd 10 8.6.2017 14:51:39. Palkintona olevassa vaasissa yhdistyvät harmaa lasi, kupari ja leppä. Vaasia on saatavilla erilaisina materiaalija väriyhdistelminä. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 3. www.worldoftre.com. Puuosan on valmistanut suomalainen eläkkeellä oleva maanviljelijä. Se koostuu kolmesta erillisestä osasta. Yritys yhdistää perinteisiä materiaaleja innovatiivisella tavalla, ja käsityötaito on kaiken suunnittelun pohjalla. Arvomme yhden vaasin, jonka arvo on 410 e. www.utopiaandutility.eu. Muista kertoa omat yhteystietosi! HYVÄ SUOMI! Suomi 100 -juhlavuonna palkintomme ovat kotimaista muotoilua. Sisarukset Pia ja Moritz Wüstenberg perustivat Utopia & Utilityn vuonna 2012. Antiikki & Design 80 Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT www.keräilykuume.. Vastaajien kesken arvotaan Utopia & Utilityn India-vaasi, arvo 410 euroa. INDIA-VAASI on sisustuksen katseenvangitsija. VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu. Kasattuna se on kuin veistos, irrotettuina osista tulee käytännöllisiä astioita, kulhoja ja vaaseja. Palkintona olevan India-vaasin halkaisija on 15 cm ja korkeus 30 cm
044 5264 847 www.tamminaula.fi Eilisen esineitä tämän päivän tarpeisiin OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Niin lukijammekin. Valpperintie 20, Nousiainen p. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. Puuvalmiina heti mukaan puusepän tekemä värin päätät sinä www.juvikauppa.fi Antiikki & Design 81 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI 100 lasissa 100 vuotta – 100 esinettä 18.5.–5.11.2017 SUOMEN L ASIMUSEO Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki • www.suomenlasimuseo.fi • Avoinna ti-su 10–18 Ka ap po Lä hd es m äk i 20 12 : G ia nc ar lo , La si sm i. www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä. Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. 045 122 5305. 09 855 62 10 www.juvi.fi juviposti@juvi.fi Kehä III Finnoo Petikontie 1 Suomalaistentie 1 Tehtaanmyymälät: VANTAA ESPOO Täyspuiset kaapit, keittiöt... Myynti: Jorma Viitanen, p. p
Tämän valaisimen messinkiosista huokuu materiaalin laadukkuus. Se on kauniisti työstettyä – kuin messinkipitsiä. Uskoisin Mehiläispesän pysyvän suvussa, sillä myös lapseni Silja ja Juho Sorvali pitävät valaisimesta.” Miitta Sorvali kerää Alvar Aallon suunnittelemia vanhoja kalusteita ja hurmaantuu niiden kellastuneesta puusta tai vanerista. PARASTA valaisimessani on, että se on kuin kaunis veistos. Alvar Aallon suunnittelemat esineet kiehtoivat minua jo nuorena teatterikoululaisena, jolloin kävin rahattomana kiertelemässä Artekissa. Siinä yhteydessä opin, että himoitsemansa esineen ostosta on päätettävä saman tien. Vaikka minä olen perheemme ensisijainen keräilijä ja rakastan Mehiläispesäämme, ei miehenikään siitä enää luopuisi. Jos jää empimään, keräilijä-kauppiaan voi olla liian vaikea luopua aarteestaan, tai sitten sitä tavoittelee jo joukko muita ostajia. Mehiläispesä, virallisesti A331, on tehty valaisimen ensimmäisessä tuotantovaiheeessa 1950-luvulla. ”Metalli kuin messinkipitsiä” Näyttelijä Miitta Sorvali kerää Alvar Aallon kalusteita. Olen saanut yhteydenottoja kauppiailta, jotka ovat jahdanneet juuri tällaista valaisinta vaikkapa äveriäälle japanilaiselle tai italialaiselle asiakkaalleen. Kun olen maininnut tarjouksesta miehelleni Kari Sorvalille, hän on pudistellut päätään. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. TOIVOISIN, että jos kodissani joskus raivoaisi tulipalo, voisin pelastaa tämän ensimmäisenä. Mehiläispesääni on välillä yritetty ostaa, sillä se on valmistettu mallin historian ensimmäisessä tuotantovaiheessa. Kovin tehokas valaisija se ei ole. Myöhemmin kiinnostukseni keskittyi uustuotannon sijaan ennen kaikkea vanhoihin esineisiin. MIRVA SAUKKOLA KUVAT HEIKKI RAUTIO ”SAIN HANKITTUA tämän valaisimen reilu vuosikymmen sitten Jouko Rekolan pitämästä liikkeestä Helsingistä. Niissä on jotakin aitoa ja eleganttia. Kokoelman helmi on 1950-luvun Mehiläispesävalaisin
Kunnostus Nuutajärven kartano löysi pelastajansa Vierailulla Lapsiperheen designkoti Tyylikoulu Kustavilaisuus ja uusklassismi KAUTTUAN RUUKINKYLÄÄN Kulttuurimatka Antiikki & Design ensi numerossa 83. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Uusi lehti ilmestyy 20.9. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä
Arviointi on maksuton. Tarjoamme mainion kanavan tavoittaa yli 300,000 verkkosivuillamme vierailevaa erillistä kävijää kuukausittain. Asiantuntijoidemme monipuolinen tietämys kattaa eri kategoriat koruista taiteeseen ja designista antiikkiin sekä hopeaan. PAL.VKO 2017-38 1 7 8 6 4 1 4 8 8 1 6 8 9 3 16 89 30 -1 70 8 Reidar Särestöniemi, Huurrekoivikko, myyty 76 838€ Astiasto, Wedgewood, myyty 5 517€ IWC, Ingenieur rannekello, myyty 7 354€ Nina Terno, Hevonen, myyty 9 860€ Tapio Wirkkala, Jäävuori, myyty 11 030€ Gastone Rinaldi nojatuolit, myyty 6 680€ Paavo Tynell, pöytävalaisin, myyty 7 722€ Bukowskis on Suomen ja Pohjoismaiden johtava huutokauppatalo. 17 osoitteessa Iso Roobertinkatu 4, Helsinki. Pyydä arvio osoitteessa www.bukowskis.com/valuation, sähköpostilla helsinki@bukowskis.com tai soittamalla 09 6689 110.. Laadukkaan taiteen ja designin markkinapaikka Näyttö ja arviointi on avoinna arkisin klo 13. Teemme myös kotikäyntejä