KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016. 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataide-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijamme esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa
Teemoihin meitä johdattavat alansa parhaat asiantuntijat. Tule antiikkikouluun! Tuija Peltomaa Nina Westerlund Marjatta Sarpaneva Marina Catani Suosittu Antiikkietsivät-lukijatapahtuma jatkuu syksyllä. Helmet koristeena. Maksu kattaa kaikki neljä iltaa. ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautuminen sähköpostilla: isabel.palo@bukowskis.com. Antiikki & Design 2 lukijatapahtuma. KESKIVIIKKO 2.11. ”Luovuus + tekniikka = prosessi.” Dokumentaristi Marjatta Sarpaneva kertoo puolisonsa, muotoilija, professori Timo Sarpanevan työskentelytavasta tehtaalla. Taidehistorioitsija, lehtemme erikoisasiantuntija Tuija Peltomaa kertoo suomalaisen nykytaiteen kuumimmista nimistä. Ateljee-elämää Pariisissa. PAIKKA JA AIKA Bukowskis, Iso Roobertinkatu 12, Helsinki. TORSTAI 8.12. Kello 18 –20. Saat ilmoittautumisen yhteydessä maksutiedot, ja maksun suoritus vahvistaa varauksesi. HINTA Antiikkietsivät-kurssin hinta on 80 euroa. Kahvitarjoilu. Nykytaide tänään. Antiikki & Design ja Bukowskis järjestävät neljä iltaa, joissa tutustumme pintaa syvemmältä taiteeseen, designiin ja antiikkiin. Bukowskisin korujen ja jalokivien asiantuntija, gemmologi Nina Westerlund kertoo erityyppisistä helmistä ja niiden käytöstä ennen ja nyt TORSTAI 3.11. Taidehistorioitsija, Edelfelt-asiantuntija Marina Catani kertoo Albert Edelfeltin ja Helene Schjerf beckin työskentelystä Pariisissa 1800luvun lopussa. OHJELMA TORSTAI 6.10
Messuilla oli kiva tavata myös eläviä ihmisiä. Hän kertoi eräästä asiakkaasta, joka oli ostanut Rakkolanjoen keramiikkapatsaan. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. vuosikerta, 12 nroa vuodessa (kaksi kaksoisnumeroa) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraa meitä myös Facebookissa! www.facebook.com/antiikkijadesign www.antiikkidesign.fi Oliver Backman kerää imaria. s. Antiikki & Design -lehden mukana olet hyvässä seurassa. s. Tavataan siis lehdessä tai livenä! pääkirjoitus Päätoimittaja Maija Toppila Toimitussihteeri, verkkotuottaja Arja Maunuksela Toimittaja Antti Kaijalainen Taitto Susanna Lehto / Faktor Oy Sivunvalmistus Faktor Oy Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisija Fokus Media Finland Oy Kustantaja Markku Hurmeranta Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki jaana.lindvall-harki@fokusmedia.fi Levikkimyynti Johanna Mikkonen johanna.mikkonen@fokusmedia.fi Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 153 C 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.fi antiikkidesign@fokusmedia.fi Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.fi puh. Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu 2016 ISSN 1238-5654 23. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Myös Bukowskisin ja lehtemme yhteiset Antiikkietsivät-illat alkavat jälleen. 36 Olen kerännyt Pinterestiin vanhoja muotokuvia ja taiteilijoiden omakuvia, käy katsomassa! Tapaamme kuopiolaisia. Asiakas oli ollut innoissaan satyyrihahmosta, mutta pian hän oli palannut takaisin liikkeeseen: kotona oli jo samanlainen! Kohtaaminen kasvoista kasvoihin on elämän suola, mutta käy se lehdenkin avulla. TAVATAAN! Syyskuun Antiikki-tapahtumassa tutustuin moneen uuteen tekijään, kun Tuija Peltomaan ja Kari-Paavo Kokin kanssa valitsimme messujen mielenkiintoisimpia esineitä. Yksi hauskimmista kohtaamisista oli taideliike Sesannen omistajan Seppo Salvianderin kanssa. Kärkinelikon näet lehden sivuilla 12–13. Hän myös aloittaa uutena vastaajana Mikä missä milloin -palstalla. Erikoisasiantuntijamme, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki kirjoittaa vanhan kotikaupunkinsa Tampereen Milavidasta, von Nottbeckien palatsista. Teemme sinne lukijamatkan, jolla Kokki on asiantuntijaoppaana. Tuttu avustajamme, tekstiilitaiteen professori Päikki Priha on toinen uusi vastaajanimi. 60 maija.toppila@fokusmedia.fi Antiikki & Design 3. Joka esineen taustalla on aina ihminen, kuten turkulainen puuseppämestari Johan Gustaf Hammarström tai taiteilija Samuel Besprosvanni, myöhemmin Sam Vanni. Television antiikkiohjelmista tuttu Oliver Backman kertoo nyt omasta imariposliinin harrastuksestaan
22 Kaunis koti K Tee asetelma viehkeistä kampauspöydän esineistä. Ehrströmistä moderniin designiin. 14 ”Vanhassa puutalossa on sielua silittävää rauhaa” Emma Vironmäki muutti perheineen appivanhempien entiseen asuntoon Turussa. 12 Antiikki-messujen parhaat Valitsimme Messukeskuksen Antiikki-tapahtuman kiinnostavimmat esineet. syyskuuta 2016 numero 153 3 Pääkirjoitus Tavataan! 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. W. 21 Isa Kukkapuro Kolumnisti pohtii sisustuksen valintoja. Sisältö Museo Milavida palasi 1890-luvun asuun. 21. sivu 40 Antiikki & Design 4. 24 Maamme kauneimmat korut K Suomalaisen korun kehitys 1900-luvulla Eric O. 7 Lukijamatka K Näe Milavida Tampereella! 8 Ajankohtaista Näyttelyt, kirjat, löydöt ja huutokaupat
76 Janne Koskinen Kolumni miesten muodin historiasta. 60 Modernistien Kuopio K Maakuntataide-sarja esittelee Pohjois-Savon taiteilijoita. 66 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. Kansallismuseossa Helsingissä nähdään Pohjois-Italian renessanssin mestariteoksia, s. Ks. 5 vinkkiä RAHOJEN HOITOON SUUNNITTELIJA TEEMU MUURIMÄKI ”Toin Australiasta historiallisen mainoskyltin” KUOPIOLAISET VÄRIN MESTARIT Maakuntataide-sarja jatkuu OLIVER BACKMAN JA IMARIPOSLIINI Uusi asiantuntijamme esittäytyy Suomi-design Tampere kutsuu Milavidan palatsiin! Huutokaupat Onko kaikki kohta verkossa. 77 Luupin alla Lähikuvassa kastikekauha. 81 Minne mennä Syksyn antiikkitapahtumia. 40 Kauniin näkymän palatsi K Museo Milavida Tampereella on avattu upeasti restauroituna. 14. 54 ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Julia Vähäkankaan kotona näkyy innostus vintagen keräilyyn. 82 Minun antiikkini K Teemu Muurimäki kertoo mainoskyltistään. sivu 44 Emma Vironmäki viihtyy perheineen puutalon rauhassa Turun keskustassa, s. 50 Kupit ja kannut kuin uusiksi Perinne elää -sarjassa keramiikan korjaaja Erkki Stenius. 66 Perinteistä kiinni mutta uudistaen K Huutokauppa siirtyy verkkoon, mitä tekevät huutokauppatalot. Peter Linen risteilyn. 36 Imari lumosi huutokaupan näytössä K Oliver Backman keräilee japanilaista imariposliinia. Kannessa K Antiikki & Design 5. KORUJEN TARINA SU O M AL AIN EN KO RU RE N ES SA N SS ITA ID E M IL AV ID A 9/2016 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 153 9/2 016 sisältö KANNEN KUVA: PIA INBERG TYYLI: IRENE WICHMANN Näin luot viehättävän asetelman vanhan ajan kampauspöydän esineistä. 79 Vastaa ja voita! Arvomme St. 50. Keraamikko Erkki Steniuksen korjaama vanha posliinikannu on kuin uusi, s. 76 Pidä huolta K Hoida kolikoita ja seteleitä oikein. 30 Renessanssin mestarit saapuivat Suomeen Kansallismuseon harvinainen näyttely esittelee italialaisia mestareita. Björn Weckström loi uusia muotoja koruihin. sivu 22. 30
Widgrenin taloon ja perinnekylään voi tutustua Seinä joen asuntomessujen yhteydessä, sillä talo on messujen oheiskohde. Mielenkiintoinen yksityiskohta kuvan vasemmassa alalaidassa oli tumma tuoli. Myöskin vaateteollisuuden historiasta olisi kiintoisaa lukea. Vastaavia on Suomessa ollut melko paljon 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Talossa on säilytetty alkuperäinen paritupapohja. Liput kahdelle voittivat Miina Fröberg, Kaarina, Marjatta Kunnaton Jämsä, Riitta Karjalainen Imatra, Reijo Aalto Vantaa ja Saara Ijäs Seinäjoki. Oli ilahduttavaa löytää tuolimme noin vanhasta kuvasta. Olympialaisista kertova juttukin olisi ansainnut sijansa. Riitta Kalliala Lohja Kerro, mitä mieltä olet lehdestämme, yhteystiedot sivulla 3. Aluksi heillä oli vain kasa hirsiä tontilla. NUMERON 7 PARHAAKSI JUTUKSI lukijat äänestivät Antti Kaijalaisen kirjoittaman ja Jaanis Kerkiksen kuvaaman Asuntomessujen punamullattu helmi. 38) työtason ja kaappien välitila on laatoitettu. Meillä on viisi samanmallista tuolia perintönä mieheni suvun puolelta. Näin ei ole, vaan se on polttoemalimaattua kovalevyä, ns. Woodekin Oaken-sohvapöydän voitti Helena Solansuu Helsingistä. Kodissa riittää elämää, siitä pitävät huolen perheen lapset Oiva, Leo ja tuvassa olevat Klaus ja Varpu. Toivoisin lisää juttuja Arabian astioista, suomalaisesta lasista ja huonekaluteollisuuden ja tekstiiliteollisuuden tuotteista, niistä teollisuuden aloista, jotka olemme menettäneet. › Antiikki & Design Antiikki & Design 35 34 KIRJOITA MEILLE KYSYMYS Kyökistä keittiöön -jutun yhteydessä oli kuva Pyhäniemen kartanon keittiöstä 1900–1910. Malli lienee lähtöisin 1600-luvulta, ja se perustuu mahdollisesti italialaiseen renessanssityyppiin (sgabello). Tällä kertaa kirjapalkinnon voitti Tuula Keimmo-Siippainen. VASTAUS Museovirastosta vastattiin, että tuolin malli on niin sanottu tirolilainen, eli eteläsaksalais-itävaltalaista talonpoikaistuolityyppiä jäljittelevä malli. Ne on hankittu 1953. – Asumalla ja kunnostamalla vanhoja rakennuksia ylläpidämme alueen rakennus perinnettä ja pidämme elävänä palan kult tuurimaisemaamme. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT JAANIS KERKIS E lina ja Mika Widgren raken sivat lähes kokonaan itse pe rinteisen pohjalaistalon la keuksille. Alakerrassa 106 neliömetriä, yläkertaan valmistuu saman verran asuintilaa. Widgrenien talo sijaitsee Seinäjoen Kiti nojan perinnekylässä. Pirkko Virtanen Oulu KORJAUS Numeron 8 Ajankuva-jutussa luki, että 1960–70-keittiössä (s. ELINA JA MIKA WIDGREN muuttivat seit semän vuotta sitten Turusta Seinäjoelle Mi kan rakennusalan opintojen perässä. Kansallismuseon kokoelmissakin on niitä muutama. Toiseksi tuli Villa metsän siimeksessä, jonka oli kirjoittanut Antti Nuortio ja kuvannut Erja Lempinen. Toimitus JANNE KOSKISEN ja Hannu Väisäsen kolumnit ovat mielenkiintoisia. Hei dän haaveissaan oli asuminen maaseudulla, ja se toive alkoi toteutua, kun Metsäkylän Navetassa myynnissä ollut hirsikehikko he rätti heidän mielenkiintonsa. Tämän voisi todentaa tuolin omistajien vaiheitten kautta. Vuonna 2014 se oli kasana hirsiä Widgrenien tasaisella tontilla Kitin ojalla. Ensi numerossa arvomme palautetta antaneiden kesken Jaakko Heikkilän Venetsia-kirjan Veden kätkemiä huoneita. Suomessa on huippumuotoilijoita ja tekijöitä, mutta tekeminen on siirretty muihin maihin. Sinne on suunnitteilla kahdentoista perinteisen pohjalaisen ta lon ja pihapiirin rakentaminen. Talon siirtäminen voi olla ainoa keino säilyttää se, Elina Widgren sanoo. Paras juttu 7/2016 kotona Asuntomessujen punamullattu helmi Pohjanmaan lakeuksilla on ollut tapana tehdä suuria tekoja. Hirsikehikko oli rakennettu Närpiön Ka lixin kylässä ruotsinkielisellä Pohjanmaal la 1850luvulla. Onnittelut! lukijalta Antiikki & Design 6. Tulimme 1952 Laihialta viikoksi niitä katsomaan silloisen kotiväkeni kanssa. Helsingissä. Olisi kiva saada kauttanne valaistusta asiaan. Sellainen on myös perinteisen pohjalaistalon siirtäminen ja uudelleen rakentaminen. Aina se yllättää mielenkiintoisilla aiheillaan, ja aina oppii uutta – kuten esimerkiksi sen, että Helena Tynell työskenteli 10 vuotta Saksassa. Nämä kultakauden taiteilijoiden henkilökuvat antavat hohtonsa esineille, joita on onnistunut saamaan oman kotinsa kaunistukseksi. Tapahtuma järjestetään 1.–2.11. Tuoli voi hyvinkin olla vankityötä ja kuulunut Mathilda Wredelle (1864– 1928), sillä hän sai lahjoina vankien valmistamia esineitä. 1850-luvun hirsikehikolle rakennetun puolitoistakerroksisen pohjalaistalon nykyasu vastaa 1800ja 1900-lukujen tyyliä. Tuula Keimmo-Siippainen Hyvinkää OLEN TALLETTANUT kaikki tämän lehden numerot alusta lähtien, ja yhä edelleen se on paras tilaamistani aikakauslehdistä. Tarinan mukaan tuolit olisivat Mathilda Wreden vankilasuojattien tekemiä. Häpeällistä. Onnea! Tilaaja-arvonta Tällä kertaa arvoimme viisi kappaletta Bank-antiikkitapahtuman pääsylippuja. Enso-levyä. Nyt kun osa lapsenlapsistakin alkaa kiinnostua taiteesta ja vanhoista esineistä, tämän lehden vuosikerrat toimivat hakuteoksena. Raili Katajisto Vaasa JUTTU HELENA TYNELLISTÄ oli kiinnostava, koska meillä on kaksi Paavo Tynellin suunnittelemaa lamppua lapsuuden kodistani. Niin tekivät Elina ja Mika Widgren
Kirkko on aikansa rakentajien upea taidonnäyte, ja sen taideteokset ovat Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin käsialaa. Bussimatkan aikana asiantuntijaoppaamme Kari-Paavo Kokki kertoo tarkemmin päivän teemasta. Mitä merkityksiä ruokaan, esineisiin ja kukkiin liitetti in. Puhelut 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min. 29.9.– 31.12.2016 ASETELMA – ELÄMÄ TARJOTTIMELLA VARAUKSET 010 289 8100 tai 010 289 8102 ja lomalinja.fi/antiikki-ja-design Palvelumaksu 23 e / varaus, netin kautta varatessa ei palvelumaksua. 15.30 Ennen kotimatkaa nautimme iltapäiväkahvit ja makean leivonnaisen Finlaysonin tehdasalueen sydämessä kahvila Nostalgiassa. Opastus lauantaisin klo 14 suomeksi, kuukauden ensimmäinen lauantai klo 13 ruotsiksi | 12/10 € | alle 18-v. Tutustumme perusnäyttelyn lisäksi Pierre Descargues’n näyttelyyn Yves Klein ja 160 g kultaa. OHJELMA 8.30 Lähtö Helsingistä, Kiasman turistipysäkiltä kohti Tamperetta. HINTA 179 e, johon sisältyvät: • bussikuljetus Helsingistä lähtien • ohjelman mukaiset sisäänpääsyt ja ruokailut (1 x lounas, 1 x kahvi ja makea leivonnainen) • asiantuntijaopas Kari-Paavo Kokin sekä paikallisoppaiden palvelut matkan aikana. Näytt ely esitt elee hollanti laisia, italialaisia ja espanjalaisia teoksia 1500?1700-luvuilta ulkomaisista ja koti maisista kokoelmista. Matkalla mukana asiantuntijaopas Kari-Paavo Kokki. 14.00 Jatkamme matkaa Suomen vanhimpaan yksityiseen taidemuseoon, Hiekan taidemuseoon, jonka on perustanut teollisuusneuvos Kustaa Hiekka. Antiikki & Design 7 lukijamatka Millaista oli hyvä elämä 1600-luvun Hollannissa. 12.45 Tutustumme museo Milavidan näyttelyihin Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit ja Ihanat pokat – silmälasimuotia museo Milavidassa. Mukana on myös näytt elyn teemoja kommentoivia nykytaiteen teoksia. KULTTUURIMATKA TAMPEREELLE! Ku va t Ja an is Ke rk is Lähde mukavassa seurassa 26.11. .. maksutt a Meillä käy Museokortti | ti , to, pe 11?18 | ke 11?20 | la, su 10?17 | ma suljettu | Bulevardi 40 | 0294 500 460 | si. päiväretkelle Tampereelle, jossa tutustumme entiseen loistoonsa palautettuun Milavidan palatsiin, Hiekan taidemuseoon ja Tampereen tuomiokirkkoon. 11.45 Kirkkokierroksen jälkeen siirrymme entisöityyn Milavidaan ja nautimme maittavan lounaan ravintola von Nottbeckissä. 11.00 Saavumme Tampereelle ja tutustumme Lars Sonckin suunnittelemaan kansallisromanttiseen Tampereen tuomiokirkkoon
Kun mukana on teoksia lähes koko 70-vuotiselta uralta, näkyy selvästi, miten nuoren taiteilijan realismi vaihtui asteittain pelkistyneemmäksi ilmaisuksi. Jan Frans van Son (1658–1704/1719): Hedelmäasetelma, Uppsalan yliopistomuseo. Punaiset omenat, 1915, Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma, Ateneumin taidemuseo. Materiaalinen hyvinvointi herätti myös keskustelua moraalista ja maltillisuudesta, ja se heijastui maalausten vanitas-aiheisiin, jotka pääkalloineen muistuttivat elämän rajallisuudesta. (AM) Elämä tarjottimella 29.9.–31.12. Kerava oli Ilmari Tapiovaaran uralle merkittävä paikka: Keravan Puuteollisuudelle syntyi muun muassa kuuluisa Domus-tuoli. Ne yleistyivät 1600-luvun Hollannissa, kun varakkaasta porvaristosta tuli uusi taiteen ostajakunta. Hiihtäjätär (Englantilainen, Punaposkinen tyttö), 1909, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Maalauksissa kuvattiin kotoisia herkkuja ja jännittäviä tuontituotteita, kuten sitruunoita. Tapiovaaran 100-vuotisnäyttely, joka koottiin Taideteollisuusmuseoon 2014, on nyt esillä Keravan Sinkassa. SCHJERFBECK PALAA TURKUUN ASETELMAMAALAUKSET kattavat katsojan eteen sekä elämän ylellisyyden että sen turhuuden. (AM) Helene Schjerfbeck 29.1.2017 asti Turun taidemuseossa, www.turuntaidemuseo.fi. Sinebrychoffin taidemuseossa, www.sinebrychoffintaidemuseo.fi. Kasvitieteen tutkimus ja kaupankäynti tulppaaneilla nostivat kukka-asetel mien suosiota. Kuvan tuolit ovat Mademoiselle ja Crinolette. NÄYTTELY KESKITTYY toisaalta henkilöja muotokuviin, toisaalta varhaisiin historia-aiheisiin. Antiikki & Design näyttelyt 8. Jälkimmäisten kuvaajana Schjerfb eck oli aikanaan poikkeus, sillä arvostettua lajityyppiä oli pidetty miesten alana. Helene Schjerfbeck: Lehtimajajuhla, 1883, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Turun taidemuseon johtajana toimi 1891–1919 taiteilija Victor Westerholm, jonka kaudella Schjerfbeckin töitä esiteltiin mu seossa yli 20 kertaa ja kokoelmiin ostettiin kuusi teosta. Ku va M at ia s U us ik yl ä Ku va M at ia s U us ik yl ä Ku va Ka ns al lis ga lle ri a / H en ri Tu om i Ku va En ni Pe su HELENE SCHJERFBECKIN (1862–1946) näyttelyitä on nähty 2000-luvulla useita, mutta eihän häneen kyllästy. Nyt vuorossa on Turku, johon Schjerfbeckillä olikin eläessään hyvät suhteet
Fågelspelet (lintupeli) 1930-luvulta. 3. Rekvisiittana puurasia, tiedustelut Antiikki Maini ja Veli, sekä Akseli Gallen-Kallelan Symposion-maalauksella kuvitettu taskuliina, Dress like A, Vaatturiliike Sauma, 64 e. Antiikki & Design ostoksilla 9. Tavallisella 52 kortin pakalla voi vaikka panna pasianssia, pitää pokerinaaman, pudottaa marjapussiin tai pikkuisen povatakin. Korttien ikää voi olla vaikea määrittää, sillä design ei ole muuttunut nopeasti. 4. Pelissä kootaan lintulajiperheitä. A nt iik ki M ai ni ja Ve li (0 9) 88 60 25 80 , Ka un is A rk i ka un is .a rk i@ an ti kde si gn .f i, O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6, R uu tu -R ou va (0 9) 17 4 72 6, Va at tu ri lii ke Sa um a (0 9) 49 5 52 4 TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Pyöristetty muoto on patentoitu. Royal Flushes -pelikorttien kuvapuolella on pin-uptyttöjen kuvia 1950-luvulta, 60 e, Ruutu-Rouva. Ruotsalaisessa Lexikon-pelissä keksitään sanoja korttien kirjaimista, Åhlén & Åkerlunds Förlag 1934, 10 e, Old Times. 1 4 2 5 6 7 3 ÄSSÄ HIHASSA Korttia pelasivat ensimmäisinä kiinalaiset jo 1000 eKr. Bildkonst, painopaikka Tilgmann, 20 e, Old Times. 7. 1. Korttien design kestää aikaa. Turun linna -pelikortit suunniteltiin 1930-luvulla, Turun kivipaino, 22 e, Kaunis Arki. 2. 6. 1900-luvun alkupuolen kortit 10 e, Old Times. Minikokoiset saksalaiset Ramona-pelikortit, Unioncigarettenfabrik, 10 e, Old Times. Eurooppaan pelikortit tulivat 1300-luvulla. 5. Armeijapeli, Tampereen paperikonttori (viereinen kortin taustapuoli samaa sarjaa), 25 e, Old Times
Hän kuvaa herkullisesti ruokakulttuuria ja kulutuskäyttäytymistä, shoppailua, täysin kansainvälisillä ylellisyystuotteiden markkinoilla. Nyt tiedämme, miten paljon käsityö vaikuttaa myös ajatteluun. Nyt mustavalkoiset kuvat niitä täydentävine Juhani Styrmanin esittelyteksteineen on koottu tyylikkääksi kirjaksi. JOHANIN JA JACOBINAN MAAILMA PITÄISIKÖ MEIDÄN olla vielä enemmän huolissamme nuorten käsillä tekemisen vähenemisestä. Mitä saattoi aikoinaan tehdä suklaamestarin leski, kun nainen ei saanut toimia mestarina. Käsityö saattoi olla puurtamista mutta myös hauskaa, seurallista ja ennen kaikkea aistillista tekemistä. He päättivät ikuistaa jäljelle jääneet teatterit salien ja konehuoneiden puolelta ennen lopullista valojen sammumista. KÄSITYÖT OVAT vain yksi elämänalue, josta Joutilaat ja ahkerat -teos kertoo. Valistuksen aikakautta pitkään tutkineen Ilmakunnaksen tietomäärä on valtava, joten hän liikkuu sujuvasti niin kartanoelämän kuin kaupunkipalatsien sekä arkkitehtuurin ja sisustuksen parissa. Kulttuuriteko pieneltä kustantajalta. Romaanin aloittavassa nykyajan kolmiodraamassa posliinikannu jää sivuosaan, mutta kun siirrytään ajassa taaksepäin, sekä kannun että siihen liittyvien ihmisten kohtalo alkaa kiehtoa ja suklaan maku tuntua. Itse hän määrittelee kirjoituksensa tuokiokuviksi säätyläisten arjesta ja juhlasta, joutilaisuudesta ja ahkeruudesta. Care Santos: Suklaan maku, S & S. (AM) Aaltonen, Nenonen, Styrman: Elokuvateatterit – korttelikinojen aikaan, Laaksonen. Nuorista tuikkii valoa suurempaan kuvaan. Tarinoiden suolana ovat kahden nuoren aatelisen päiväkirjat. Sen voisi kuvitella kuuluvan jokaisen noissa katsomoissa istuneen kirjahyllyyn. (MT) Johanna Ilmakunnas, Joutilaat ja ahkerat, Siltala. Tämä tulee mieleen, kun lukee tutkija Johanna Ilmakunnaksen kirjaa 1700-luvun säätyläisten elämäntavasta ja siitä hartaudesta, jolla monet naiset keskittyivät ompelupuuhiin ja miehet sorvaamiseen. KAKSI FILMIHULLUA Olli Aaltonen ja Jussi Nenonen havahtuivat Helsingin hienojen elokuvateattereiden sulkeutumiseen 1980-luvulla. Vaikka tietyt toimet kuuluivat miehiseen maailmaan, toiset naiselliseen, ei brodeeraava mies tai sorvaava nainen ollut kummajainen. ”Kenelle kuuluvat jonkun rakastamat esineet sen jälkeen, kun niiden omistaja lähtee iäksi?” kirjassa pohditaan. Johan Gabriel Oxenstierna asui Ruotsissa, Jacobina Charlotta Munsterhjelm Hämeenkylässä. Antiikki & Design kirjat 10. (MT) KAAKAOKANNU MATKAA läpi vuosisatojen Ranskan hovista Barcelonan suklaanvalmistajille ja saa säröjä eri käänteissä
Messinkirunkoinen barokkilyhty on tehty Alankomaissa tai Ruotsissa 1600-luvulla, 2 800 e, Stockholms Auktionsverk. 1. Romanttinen Terijoki-lyhty 1800ja 1900-lukujen vaihteesta, 110 e, Annmaris. 7. 6. 2. Punalasinen lyhty on mahdollisesti venäläinen 1900-luvun alusta, 50 e, Bukowskis. 3. 5. Myöhäiskustavilaisen 1800-luvun alun lasilyhdyn metalliosat ovat kullattua pronssia, 1 300 e, Bukowksis. 1 3 2 5 6 7 8 4 LEMPEÄSSÄ VALOSSA Lyhdyt ovat paitsi kauniin valon antajia myös viehättäviä esineitä. 4. Lyhdyt muistuttavat myös 1800ja 1900-luvun vaihteen huviloista, joissa niitä käytettiin paljon. Suosittu huvila-alue, rajan taakse Karjalaan jäänyt Terijoki, on antanut nimen romanttisille lasikupuisille lyhdyille. Niitä on ollut kannettavia, kattoon ripustettavia ja pöydällä pidettäviä. huutokaupassa Antiikki & Design 11. Lyhtyjä tehtiin myös katto lampuiksi. 8. Suuri peltilyhty on 1800-luvun jälkipuoliskolta, 2 500 e, Stockholms Auktionsverk. Lasilyhdyssä on kaunis kasviaiheinen koristelu, 1800ja 1900-luvun vaihde, 300 e, Annmaris. Pronssikehikkoinen lyhty on 1800-luvun Ranskasta, kukat on tehty posliinista, 280 e, Hagelstam & Co. ANTTI KAIJALAINEN Vanha lyhty on saanut sähkön. Messinkirunkoinen 1800-luvun lyhty on myöhemmin sähköistetty, 330 e, Bukowskis
retrofiili Antiikki-kategorian voitti tuoli, jonka valmisti Johan Gustaf Hammarström Turussa 1830-luvulla, 3 600 e / 6 kpl, Antiikkiliike R. Nevalainen. Antiikki & Design 12. Vintagen kiinnostavin oli poncho, joka on Arola Oy:n 1960-luvun lopun tuotantoa, 95 e, Vintage Mary. Hinta 2 950 e, Antiikkiliike R. Taide-kategorian voitti Samuel Besprosvannin (myöhemmin Sam Vanni) maalaus 1930-luvulta, 11 500 e, Festart. Muuri. Designin ykköseksi nousi hopeamaljakko, jonka suunnitteli tanskalainen Thyra Vieth 1908
Maljakko oli Antiikkiliike R. Taide-kategoriassa palkinnon sai Festartin Pertti Männistö. Messujen kiinnostavimmat esineet valitsivat kamarineuvos Kari-Paavo Kokki, päätoimittaja Maija Toppila ja taidehistorioitsija Tuija Peltomaa. Ylimääräinen Curiosa-palkinto meni emalitarjottimelle, joka oli valmistettu Lappeenrannan humppafestivaalien kunniaksi 1978. Koristeena selkälaudassa oli vielä messinkirosetti. Tuoleja oli myynnissä Antiikkiliike R. Valitsimme tapahtuman kiinnostavimmat esineet. Teoksessa voi nähdä vielä edellisen vuosikymmenen ruumiinkulttuuria korostavaa henkeä. Tarjotin löytyi Ajanpatinaa-liikkeen osastolta. Vieth (1866–1939) tunnetaan erityisesti korujen suunnittelijana. Materiaali on leppä tai koivu. Muurin osastolla. Pirkko Arolan perustama tekstiilialan yritys oli aikoinaan käsite, ja sen tuotantoa vietiin myös Neuvostoliittoon, Yhdysvaltoihin ja Keski-Euroopaan. Nevalaisella kuuden kappaleen ryhmä, jollaisen löytäminen on nykyään harvinaista. Jury, johon kuuluivat kuuluivat taidehistorioitsija Tuija Peltomaa, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki ja päätoimittaja Maija Toppila, ei päässyt helpolla. retrofiili Drapeerauksista humpan suosioon Habitaren Antiikki-tapahtumassa Suomen suurimpien sisustusmessujen kainalossa oli monipuolista tarjontaa persoonallisen kodin sisustajalle. Teos oli myynnissä Festartin osastolla. AISTIKKAALLA IIRISAIHEELLA koristeltu ylellinen hopeamaljakko vetosi juryyn niin paljon, että se valittiin Design-kategorian voittajaksi. Poncho oli myynnissä Vintage Maryn osastolla. Vaate on Arola Oy:n tuotantoa ja edelleen käyttökuntoisena hyvä esimerkki suomalaisen tekstiilisuunnittelun korkeasta laadusta. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO K un lähdimme valitsemaan messujen kiinnostavimpia esineitä, hyviä ehdokkaita oli runsaasti. Hammarström toimi mestarina Turussa 1822–55. Jury valitsi Vintage-kategorian voittajaksi turkoosin ponchon 1960-luvun lopulta. Kotimaisuus oli valttia, mutta hyvä esinemuotoilu ja keräily eivät katso maantieteellisiä rajoja. Valitsimme esineitä neljässä kategoriassa: Antiikki, Design, Taide ja Vintage. Curiosa-erikoispalkinnon sai emaloitu tarjotin, joka kertoo humpan suosiosta 1970-luvulla, 43 e, Ajanpatinaa. MENNEEN AJAN vaatteet ja asusteet eli vintage on vakiintunut osaksi myös suomalaisten antiikkimessujen tarjontaa, ja siitä voi tehdä jopa trendejä luovia löytöjä. Niiden lisäksi jury päätti vielä antaa ylimääräisen Curiosa-palkinnon hauskalle, yllättävälle esineelle. Ne edustavat myöhäisempireä, tarkemmin sen kevyttä englantilais-skandinaavista suuntausta. Taide-kategorian voittajaksi nousi Samuel Besprosvannin rantaelämää kuvaava maalaus 1930-luvulta. Tanskalaisen Thyra Viethin 1908 suunnittelema vaasi on myös hieno esimerkki modernin muotoilun varhaisista ajoista. Taiteilijan nimi ei välttämättä soita kaikkien kelloja, mutta Sam Vannina hän on paljon tutumpi. Vaasi kertoi art nouveaun ja jugendin kansainvälisistä virtauksista, jotka eri maissa saivat hieman erilaisia muotoja. Antiikki & Design 13. Antiikki-sarjan voittivat tuolit, joista voi ensimmäiseksi sanoa: millaiset drapeeraukset! Nämä verhoaiheiset laskokset tuoliensa selkälautaan oli taidolla veistänyt puuseppä Johan Gustaf Hammarström. Sinänsä arkinen esine on hauska ja mainio muisto ajasta, jolloin humppa tuntui vievän koko Suomen kansaa. Teos muistuttaa, että myöhemmin abstrakteista töistään tunnetuksi tulleella ja 1941 nimeä vaihtaneella taiteilijalla oli myös figuratiivinen eli esittävän taiteen vaihe
Matto on saatu Emma Vironmäen äidiltä. Viherkasvit ovat peräisin perheen edellisestä kodista. Suuri Tolomeo-valaisin valaisee Ikeasta hankittua ruokapöytää, jota ympäröivät Annalan Mansikka-kankaalla verhoillut uusrokokootuolit ovat peräisin miehen isänäidin suvusta. Antiikki & Design 14
Kun he menivät katsomaan asuntoa, he huomasivat, että päätös piti tehdä nopeasti. Muutaman kuukauden päässä häämöttävä joulu on viestintäpäällikkö Emma Vironmäen perheen kolmas. Jos olisi joulukuu, olohuoneen ikkunasta voisi nähdä Turun kaupungin virallisen joulukuusen. – Lapsiparat pänttäsivät kokeisiin vaatehuoneessani, Vironmäki muistelee. TEKSTI SUVI RUOTSI KUVAT RIITTA SOURANDER V aaleanpunaisessa, vuonna 1896 valmistuneessa puutalossa sijaitseva kahden kerroksen koti on siisti, valoisa ja viehättävän hiljainen. Hänen appivanhempansa ostivat 172 neliön kokoisen asunnon vuonna 1981. Nyt ollaan kuitenkin vasta syksyn kynnyksellä, ja pilvisenäkin aamuna perheen mustaa noutajaa voi ulkoiluttaa vielä ilman toppatakkia. Emma Vironmäestä tuli osa perhettä ja säännöllinen vuotuisjuhlavieras vuonna Emma Vironmäen perheen koti 1800-luvun lopun puutalossa henkii tyynnyttävää rauhaa vaikka se sijaitsee Turun keskustassa. Neljä puurakennusta käsittävään taloyhtiöön kuuluva asunto oli houkutellut paikalle muitakin katsojia. Nelihenkinen perhe asui alakerrassa vielä helmikuussa 2014, kunnes tytär ja poika pääsivät muuttamaan yläkerrassa sijaitseviin huoneisiinsa. Osa kalusteista sai jäädä uuden sukupolven käyttöön. Joulurauhan julistuksen aikaan Emma Vironmäki maalasi tämän kodin lattiaa. kotona ”Vanhassa puutalossa on sielua silittävää rauhaa” Kun turkulaisessa 1800-luvun lopun puutalossa sijaitseva asunto siirtyi anopilta Emma Vironmäen perheelle, mukana seurasi myös aimo annos antiikkia ja vintagea. › Antiikki & Design 15. Se ensimmäiseksi uuden kodin juhlaksi suunniteltu joulu vietettiin vielä vuokra-asunnossa
Tosin asunto onnistui helposti nostamaan hien Emma Vironmäen otsalle jo kuukausia ennen varsinaista muuttoa ilman lisälämpöäkin. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT V iestintäpäällikkö Emma Vironmäki aviomiehineen, isoisovanhempien mukaan nimetyt lapset Tyra ja August sekä lempeä musta koira. Kahden kerroksen tiloihin tehtiin täydellinen remontti seiniä, lattioita ja talotekniikkaa myöten. Paljon jäi myös omasta kodista seuranneiden teosten seuraksi Ikean Billy-kirjahyllyyn vuodelta 1976. Kaikki kodin alkuperäiset, kauniit kaakeliuunit ovat kovassa käytössä erityisesti talvisin, vaikka sähkölämmityskin on. Perinteet elävät lasten nimissä. Olohuone on tapetoitu Pihlgren & Ritolan jugendhenkisellä Pro Finlandia -tapetilla. ERITYISTÄ Asunto siirtyi anopilta seuraavalle sukupolvelle ja kunnostettiin perheen kodiksi perinteitä vaalien. Osa niistä myytiin, kierrätettin ja lahjoitettiin eteenpäin. Sohvapöytä ja Annalan kutomon kankaalla verhoiltu uusrokokootuoli kuuluivat alun perin appivanhemmille, sohva on Adean. Hänet vihittiin avioliittoon miehensä kanssa vanhan puutalon olohuoneessa 1999. NE RAIVAUKSESSA SÄÄSTETYT tai jo aiemmin saadut suvun vanhat aarteet isoisoäidin seinäkellosta ja isoisoisän kassakaapista isoisoisän työpöytään ja työtuoliin sijaitsevat nyt alakerran huoneissa sulassa sovussa Ikea-hankintojen kanssa. Tytär Tyra on saanut nimensä anopin isoäidiltä, joka oli Turun › Antiikki & Design 16. Anoppi muutti tyytyväisenä pienempään ja mukavampaan asuntoon, jossa ei tarvitse kantaa painavia halkoja kaakeliuuneihin. Vuonna 2013 koitti lopulta sopiva hetki siirtää asunto nuoremmalle, tilaa tarvitsevalle perheelle. Ja remonttia edelsi ankara raivausrupeama. Muutkin sukulaiset olivat nimittäin säilöneet asunnon yläkertaan sitä sun tätä makuupussikokoelmista jopa kokonaisiin purjeveneen mastoihin. Lasten huoneet ja kotiteatterin sisältävä yläkerta on ilmeeltään nuorempi. Ostoja myyntiliikkeen edustajia kävi useammankin kerran. Emme ole ostaneet tänne mitään uusia huonekaluja. ASUNTO 172 neliön huoneisto 1896 rakennetussa puutalossa Turun keskustassa. Suurin sisustuksellinen haaste on ollut saada tänne jätetyt kalusteet ja tavarat yhdistetyksi meidän tuomiimme. – Täältä löytyi sekä hienoja aarteita että suoraan roskikseen joutavia tavaroita. 1997. Kirjojakin oli tuhansittain. Emma Vironmäen piano on kulkenut mukana asunnosta toiseen. Vironmäeltä meni hyvä tovi siihen, kun hän lajitteli 1980-luvulta lähtien kertynyttä tavaramäärää säästettävien, myytävien, kierrätettävien ja poisheitettävien ryhmiin. NUOREMMAN POLVEN perhe jaksaa vielä kantaa polttopuita
Antiikki & Design 17. Valaisin on Ferruccio Lavianin Kartellille suunnittelema FL/Y. Seinältä katsoo isoisoisä August Fredrikson. Pilvipurkeissa on koiranruokaa. Vanha kello uunin reunalla on myös säästöpossu. kotona Aviomiehen nurkkauksessa on Yngve Ekströmin Lamino-tuoli, 1956. Olohuoneen kakluuni on alkuperäinen. Sen vieressä lepäävä pala irtosi uunin yläosasta remontin yhteydessä. Dorrit von Fieandtin käsinmaalaamat Arabian kupit odottavat kahvia keittiön pöydällä, joka on kuulunut appivanhemmille. Emalikulho ja lasimaalaus kuuluivat appivanhemmille. Kamelinnahkaisen rahin toi Egyptistä hänen äidinisänsä, joka työskenteli merillä konemestarina
Kassakaappi kuului aikoinaan isoisoisä August Fredriksonin yritykselle. Anoppi jätti jälkeensä niin Ruotsista ostamansa kukkapylväät, suvussa kulkeneen seinäkellon kuin 60-vuotislahjaksi saamansa HT-collectionin nojatuolin. Antiikki & Design 18
Kirjaston 1960-luvun vuode saatiin pariskunnalta, joka oli viemässä sitä siirtolavalle. Nalle on Emma Vironmäen lapsuusajoilta. Ikean Billy-hyllyssä on sekä yli satavuotiaita että tämän päivän kirjoja. Tiukkailmeinen huuhkaja ammutiin ja täytettiin aikoinaan ennen vuotta 1983, jolloin huuhkajat rauhoitettiin kokonaan. Kristallikruunu on appivanhemmilta, pöytävalaisin Emma Vironmäen äidiltä. Kirjaston kaakeliuuni on alkuperäinen, peilin lisäsivät aikaisemmat asukkaat. Appivanhempien hankkimat kristallikruunut jäivät asuntoon. Antiikki & Design 19. Linnun vartioima peili roosanvärisellä seinällä kuuluu suvun perintökalleuksiin. Rakennuspiirustukset kuvaavat huvilaa, jonka isoisoisä August Fredrikson rakennutti Ruissaloon. kotona Kirjoituspöytä ja työtuoli ovat kuuluneet isoisoisä Augustille. Olohuoneen suuri valaisin on kuulunut Turun Lampun omistajalle
Kun tilat kuoriutuivat esille tavaroiden alta, lattiat hiottiin ja lakattiin. Vanhaksi turkulaisrakennukseksi suhteellisen suorana seisova talokin tuntuu hiljentyneen siestalle. Kaikkia ratkaisuja ei niissä ole toteutettu vanhojen talojen rakenteisiin sopivilla menetelmillä. Ne olisi hänen mielestään saanut jättää tekemättä. Sen alkuperäiset pokat löytyivät hyväkuntoisina metrin levyisestä tyhjästä tilasta, joka paljastui erään puretun seinäkerroksen takaa. Päiväpeitteen virkkasi anopin äiti. Osa maalattiin runsaspigmenttisellä Ottosson Färgmakerin pellavaöljymaalilla. Emma Vironmäen harmiksi huoneiden alkuperäiset koristemaalaukset on jo aikaa sitten peitetty maalikerrosten alle. Koskinen kuului Suomen arvostetuimpiin koristemaalareihin. Omissa ajatuksissaan nuokkuva lempeä noutaja uneksii kenties linturetkestä. Lisäksi remontoijat olivat valitettavasti poistaneet asunnosta kaikki pinkopahvit ja eri aikakausien tapettikerrokset niiden mukana. Alkuperäiset pinkopahvit oli poistettu jo ennen kuin appivanhemmat muuttivat asuntoon. Vuosikymmeniä peitettynä ollut alakerran ikkuna kaivettiin esille ja avattiin. ri Reetta Antikaisen kanssa monet kerrat miettimässä, mikä olisi juuri oikea sävy mihinkin huoneeseen. Yöpöytä on Emma Vironmäen isoäidiltä, valaisin Ikeasta. Antiikki & Design 20. Hänen liikkeensä työllisti Turussa useita kymmeniä maalareita. Hän myös korjasi umpeen vedetyn alakerran ikkunan ja säätöä kaipaavia sisäovia. Vanhempien makuuhuonetta hallitsee Messin sänky, jossa on Emma Vironmäen itse päällystämä Ikean sängynpääty. kotona saariston ensimmäisen kätilö. – Seisoimme Kaitilan ja erikoismaalaAsunnon aiemmat remontit olivat Emma Vironmäen appivanhempia edeltäneiden asukkaiden jäljiltä. Emma Vironmäki ulkoiluttaa perheen koiraa Turun maisemissa. Ne ovat mahdollisesti olleet maineikkaan turkulaisen maalarimestarin Samuel Koskisen (1850–1925) suunnittelemat. Vanhan puutalon hirsissä on sielua silittävää rauhaa, Emma Vironmäki hymyilee. OSA SEINISTÄ TAPETOITIIN eri aikakausien tyylija designtapetteihin erikoistuneen Pihlgren & Ritolan tapeteilla. Yhteen huoneeseen laitettiin myös perinteiset pinkopahvit. Koskisen ja hänen vaimonsa jälkisäädöksen osoittamilla varoilla Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen maalausalan oppilaitos vuonna 1929. – Onhan tämä ihana asunto. Harmaakin maali on sekoitettu erikseen, koska en löytänyt mistään värikartoista mieleistäni sävyä. KAUNIISSA KODISSA tuoksuvat kuvausten jälkeen emännän valmistama herkullinen kasviskeitto sekä tummapaahtoinen kahvi, joka nautitaan keittiön pöydän ääressä Dorrit von Fieandtin maalaamista Arabian kupeista. Värisävyt kehiteltiin yhdessä entisöintiin erikoistuneen puuseppä-restaurointimaalari Susanna Kaitilan kanssa. Värisävyt sekoitettiin taloon sopiviksi. Poika August on nimetty isoisoisän mukaan
Vanhenevat ylimykset tuntuivat Graalin maljan vartijoilta taideaarteiden keskellä, hiljalleen kanaaleihin vajoavissa kodeissaan. Upeiden taiteilijoiden grafiikkaa ja jopa maalauksia saa nykyään lunastaa itselleen huutokaupoista julisteen hinnalla. Antiikin yhdistäminen nykymuotoiluun vaatii erityistä hienotunteisuutta ja esineen laadun ymmärtämistä. Ystävieni kodit olivat tyystin erilaisia, jollakin oli antiikkiesineitä ja mattoja tanskalaisten tiikkikalusteiden seurana, toisella Askon sohvakalusto ja kerrossängyt. Tyttäremme 100-vuotias alakoulu siivosi kirjastoaan. Työskentelen itse yrityksessä, joka käyttää kierrätysmateriaalia designin ja sisustussuunnittelun raaka-aineena. Moni asia vanhenee sisällöllisesti, myös taiteessa. Se vaatii viitseliäisyyttä ja perehtymistä muotoilun ja taiteen historiaan, mutta saattaa olla palkitsevampaa kuin painaa hyväksy-painiketta ruotsalaisen kalustejätin verkkokaupassa. Ne eivät kelvanneet edes antikvariaattiin, sillä Runeberg ei kiinnosta kuulemma ketään. Mitä vanhempia esineet ovat, sitä rakastettavammiksi ne muuttuvat. VINTAGEN PUOLESTA puhuu kolme asiaa. Roskalavalle jouti esimerkiksi Runebergin kootut alkukieliset teokset vuodelta 1848. TAIDE ON KIRJOJEN ohella antiikkija kierrätystavarakauppiaiden ongelma. I. Suuren tarjonnan vuoksi laadukkaatkin teokset joutuvat alihinnoitelluiksi. Antiikkia leimaa käsityö. Ihmetellessäni asiaa kuului vastaus, että oppilaat saivat käskyn poistaa epäkiinnostavat teokset. Monesti vanha esine on laadukas, todisteena siitä on vuosikymmenten käyttö ja hyvä kunto. Jos nyt olisin kodin perustamisen alkutaipaleella, pyrkisin hankkimaan esineitä nimenomaan huutokaupoista. Antiikki & Design 21 MITÄ VANHEMPI, SITÄ RAKASTETTAVAMPI LAPSUUDENKODISSANI EI ollut muita huonekaluja kuin isäni suunnittelemien kalusteiden prototyyppejä. Esineet olivat muovia, metallia ja nahkaa. Antiikki käsitteenä kurkottaa vielä kauemmas historiaan kuin vintage. On kuitenkin välttämätöntä katsella maailmaa pitemmällä aikavälillä. Emme koskaan tuhoa hienoa esinettä, vaan mahdollisesti korjaamme ja uudistamme sen. V. Kolmannella oli Artekin Aalto-kalusteet, olihan perheen isä arkkitehti. Luulisi, että nuoret tähyäisivät kauas tulevaisuuteen myös arkipäivän valinnoissaan. kolumni Isa Kukkapuro on muotisuunnittelijan koulutuksen saanut toimittaja ja tuottaja–suunnittelija.. Vanhojen tavaroiden hinnat ovat usein kohtuullisia, jopa halpoja. Kirjoja ei halua kukaan. Näyttely sukelsi venetsialaisten palatsien salaiseen maailmaan. Tänään kaikki nuo tyylilajit voidaan niputtaa vintage-nimikkeen alle. Jossakin vaiheessa muotoon puristettu vaneri korvasi muovin. Tarkkasilmäinen voi saada huudettua pikkurahalla klassikkokalusteita ja taidetta. Tyylitietoiset nuoret aikuiset metsästävät innoissaan menneiden vuosikymmenten helmiä yhdistettäviksi edullisiin uusiin kalusteisiin. Historiallinen ympäristö kehittää ihmistä, jos hän ymmärtää sen yhteyden nykyisyyteen. Asuin designin koelaboratoriossa, jonka jokainen esine oli tarkoitettu tulevaisuuden käyttäjille. Hän kertoi, kuinka taianomaista ja virikkeellistä oli viettää lapsuus Palladion suunnittelemassa La Rotonda -palatsissa. Taidetta pidetään valitettavan usein pelkkänä sijoituskohteena, jollaisena se toimii vain harvoin. Mikä vanhoissa esineissä kiehtoo. Ku va H en rik En bo m Jos nyt perustaisin kotia, etsisin esineitä huuto kaupoista. Kavereitteni mielestä meillä oli jännittävää, minä viihdyin heidän kodeissaan. Herkkä puoli aiheesta välittyi venetsialaisen tutkijan Donata Grimanin luennolla. Menneisyyden maailma aukesi taannoin Kansallismuseossa Jaakko Heikkilän upeassa valokuvanäyttelyssä Veden kätkemiä huoneita. Kulttuurilla on omat aikakautensa. Arvaatte kai, kirjat ovat nyt meillä. Jos esineellä on kiinnostava historia, tarina tulee kaupan päälle ilmaiseksi. Leninin sanoin, historia on meidät tuomitseva. Käytämme niin teollisuuden ylijäämää kuin löytöjä kirpputoreilta ja huutokaupoista
Vaaleanpunaiset makeanvedenhelmet tasolla 320 e ja 4. Hopeaesineet ja helmet yksityisko koel masta. 1 3 2 4 KAMPAUSPÖYDÄN AARTEET Kaunistautumiseen tarkoitettu kampauspöytä yleistyi Euroopan yläluokan piirissä 1600-luvulla, ja 1800-luvulla se oli osa tavallistakin makuuhuoneen kalustoa. 3. roikkumassa 130 e, AntikWest. A nt iik ki M ai ni ja Ve li 40 54 3 18 7, A nt ik W es t (0 9) 17 5 73 6, H el en a O ra va D es ig n Pr oj ec ts 40 64 6 45 6, Je an Ve rn et 40 41 5 64 77 , Ka un is A rk i 40 58 8 99 98 , O ld Ti m es (0 9) 60 4 60 6 IRENE WICHMANN KUVAT PIA INBERG 1. Nykyään se on jäänyt käytöstä, mutta vanhanajan kampauspöydän hurmaavat esineet tuovat yhä iloa asetelmana pöydällä kuin pöydällä. kaunis koti Antiikki & Design 22. cloisonné-emaloitu ruukku 1800-luvun lopulta 240 e, Old Times. Suomalainen uusrokokootyylinen piianpeili 1800-luvun lopulta 190 e ja 2
7. Silkkitupsullinen pieni hajuvesipullo 38 e, Kaunis Arki. Eileen Gray käytti pöytää myös tarjoiluun. kaunis koti Antiikki & Design 23. 5. 3. 8. 9. 4. 1 2 5 3 7 8 9 6 4 1. 6. Hohtava lasipurkki uustuotantoa, 40 e, Jean Vernet. Puuterirasia Pariisista 32 e, Kaunis Arki. 2. Puuterirasia tuo tuulahduksen Pariisista. Hopeinen käsipeili vuodelta 1931, 90 e, Old Times. Korkeajalkainen puinen peilipöytä on uusi ja sopii mainiosti pieneenkin tilaan, 308 e, Jean Vernet. Valmistaja ClassiCon, 2 928 e, Helena Orava Design Projects. Tuoksupullot lasilautasella 90 e, Kaunis Arki. Niin sanottua köyhän miehen hopeaa tehtiin lasista 1800-luvun puolivälistä lähtien jäljittelemään hopeaesineitä. Myöhäisempiretyylinen piianpeili 1900-luvun alusta 35 e, Antiikki Maini ja Veli. Christian Hammerin Tukholmassa 1867 valmistama hopeakantinen lasikotelo 215 e / pari, Antiikki Maini ja Veli. Rivoli-pöydän on 1928 suunnitellut Eileen Gray
Ehrströmin korut olivat aluksi jugendhenkisiä, myöhemmin rikasilmeisempiä, kuten tämä juhlava kaulakoru, kultaa, safiireja ja savukvartseja. antiikkikoulu Maamme kauneimmat korut Muodit ja muotoilijoiden ideat, vaikutteet naapureista ja kotimaiset korukivet, pula-aika ja nousukaudet, niistä on suomalainen koru tehty. Yksityiskokoelma. Tuore kirja esittelee maamme kiehtovimmat korut ja niiden tekijät. Yksityiskokoelma. Tillander. Gylden teki toistasataa kameeta, joista suosittuja olivat erityisesti luontoaiheet eteerisine naishahmoineen. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Se rl ac hi us -m us eo t Ku va Ka tj a H ag el st am Antiikki & Design 24. Eva Gyldénin simpukankuorikameen kultasepäntyön teki Suomen Kulta seppä Turussa 1930. TUULA POUTASUO Taiteilija Akseli Gallen-Kallela suunnitteli koruja perheenjäsenilleen. Hänen Elvi-miniänsä sai 1928 vihkiäislahjakseen tämän riipuksen, kultaa, emalia ja värikiviä, valmistaja A. Kultasepäntyö Oskar Lindroos 1917. Eric O.W
Materiaaleina olivat kulta, hopea, ulkomaiset kivet ja helmet. Germund Paaer toimi Kalevala Korun ensimmäisenä taiteellisena johtajana. Niistä maineikkain oli Paavo Tynellin johtama Taito Oy, josta kehittyi valaisintehdas. Kultaseppäala sai merkittävän lisän, kun Venäjän vallankumouksen pyörteistä tuli joukoittain Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kultaja hopeaseppiä. Kustantaja on Tammi. Mukana on sekä kansansuosikkeja että uniikkikappaleita. Koruissa oli itsenäisyyden alkuvuosina monia vaikutteita: pietarilaisia, ruotsalaisia, klassisia kertaustyylejä ja yleiseurooppalaista koristeellisuutta. antiikkikoulu S uomalaisen korun oma ilme alkoi syntyä 1800ja 1900-lukujen vaihteessa, jugendin aikaan. Taidetakoja Eric O.W. Ehrström oli vuosisadan alun suomalaisen metallija korutaiteen uranuurtaja. Metallitaiteen opetusta sai Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Kultaseppäkoulussa, joka perustettiin 1938. Tulijoiden joukossa olivat muun muassa Aleksander Tillander ja Georg ja Voldemar Buchert. KIRJA KORUN HISTORIASTA SUOMALAINEN KORU -KIRJA esittelee itsenäisyytemme ajan kauneimmat ja kiehtovimmat korut. VARSINAINEN HARPPAUS uutta luovaan suunnitteluun tapahtui pienissä metalliverstaissa. Perinteisissä malleissa pysyteltiin pitkään, sillä niille riitti ostajia, ja koneellistetuin työmenetelmin pystyttiin sarjatuotantoon. Tillanderille suunnittelema kaulakoru, platinaa, helmiä ja timantteja, yksityiskokoelma. Se kertoo myös suunnittelijoista, kultasepistä ja valmistajista. Tehtaita oli koko joukko: Turussa toimivat Suomen Kultaseppä Oy ja Auran Kultaseppä Oy, Hämeenlinnassa Kultakeskus Oy ja Helsingissä Hopeatehdas Oy. Pihlin suvussa oli Pietarin suomalaisia kultaja hopea seppiä, ja hän ehti suunnitella Fabergélle ennen kuin muutti Suomeen 1921. Tuolloin arkkitehdit ja taidemaalarit innostuivat suunnittelemaan myös esineitä, ja metallitaiteen edistyminen vaikutti koruihin. Oskar Pihlin 1930-luvulla A. › Ku va Pe r Å ke Pe rs so n Ku va Ka le va la Ko ru n ku va -a rk is to Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Antiikki & Design 25. Pronssinen rintakoru Leppäkerttu edustaa Paaerin omaa 1940-luvun suunnittelua Kalevala Korulle. Tillanderilla valmistettiin myös suomalaisten muinaiskorujen mukaelmia. Hän myös opetti metallitaidetta Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ylläpitämässä Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta kehittyi Taideteollinen korkeakoulu. Jalometallialan teollisuuskin kiinnostui taiteilijoiden käytöstä suunnittelijoina. Käädyssä on vaikutteita muinaiskoruistamme ja kansallisromantiikasta. SYYSKUUSSA ILMESTYNEEN kirjan kirjoittajia ovat Ulla Tillander-Godenhielm, Tuula Poutasuo, Helena Pahlman, Esko Timonen ja Päivi Ruutiainen. Taidon suunnittelijoita olivat muun muassa taidemaalari ja koristetaiteilija Henry Ericsson ja suomalaisen taidekäsityön uranuurtaja Runar Engblom sekä metallitaiteilija Gunilla Jung, joka suunnitteli myös Virille. Arvostettu verstas oli myös Frans Nykäsen Viri Oy. Myös lasia käytettiin korukivenä siten, että sen alla oli värillistä paperia. Myöhemmin hän suunnitteli hyvin pelkistettyjä koruja. Tekstiilitaiteilija Heli Vuori voitti Tähkäkääty-ehdotuksellaan Kalevala Korun suunnittelukilpailun 1947
Riihimäen Lasi ja Taito Oy kustansivat korut. Victoria and Albert Museumin kokoelmat. Ku va A ar ik ka O y Ku va Ti m o Sy rj än en /S uo m en la si m us eo Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Ku va V ic to ri a an d A lb er t M us eu m Antiikki & Design 26. Se vetosi Diorin muotihuoneeseenkin, joka hankki kokoelmiinsa 1955 kuvan kaulakorun ja korvakorut, puuta ja hopeaa. ”Siipisormus”, hopeaa ja turkooseja, on ajalta 1958–1960. Kuva-aiheet kaiversi Theodor Käppi, ja kullatut hopeakehykset ovat kultasepäntyötä. Westerbackille suunnittelemissaan kultakoruissa. Vuoden 1958 rannerenkaassa on savukvartsi. Lasitaiteilijana tunnettu Saara Hopea-Untracht suunnitteli koruja perheensä yritykselle Ossian Hopealle Porvoossa. Eero Rislakki jatkoi Kalevala Korulla aloittamaansa pelkistettyä linjaa ja kotimaisten korukivien käyttöä N. Yksityiskokoelma. Lasitaiteilija Helena Tynell suunnitteli korujakin. antiikkikoulu Kaija Aarikan varhaiset puukorut ovat yhdistelmä kansanomaisuutta ja modernismia. Helena Tynell suunnitteli noin 30 kaiverrettua kristallikorua 1940ja 50-luvun vaihteessa, tämä on vuodelta 1952
Perinteiset mallit ja varsinkin kalevalakorut olivat suosittuja. Ensimmäiset kalevalakorut esiteltiin Presidentinlinnassa rouva Kaisa Kallion kutsuilla 1937. Uusia suunnittelijoita ja ideoita haettiin kilpailuin. Naiset suosivat myös korusettejä, eli rintaneulan, rannerenkaan ja sormuksen piti olla samaa tyyliä. Kauppi oli modernin sarjatuotantokorun pioneeri, jolla oli suuri vaikutus hopeakorujen menestykseen kotimaan markkinoilla. KALEVALA KORU OLI yksi modernin korutaiteen uranuurtajista. Tanskasta haki oppia muiden muassa Bertel Gardberg, joka palattuaan perusti verstaan Helsinkiin 1949. Se sai alkunsa, kun Kalevalan juhlavuonna 1935 ryhdyttiin ajamaan kalevalaisen naisen patsashanketta. Korutaiteen lupaava kehitys katkesi sotaan. Hänen kerrotaan valaneen raumanpitsiä kipsiin muotoja hakiessaan. Jalometalleista oli yhä pulaa, ja siksi tehtiin melko pieniä koruja, kuten rintaneuloja, korvakoruja ja sormuksia. Rauhan tultua koristeellisuus ja romanttiset aiheet kuten kukat saivat sijaa. Muita modernin suomalaisen korun uranuurtajia 50-luvun alussa olivat Elis Kauppi, Eero Rislakki, Börje Rajalin, Paula Häiväoja ja Björn Weckström. Suosiossa olivat näet sileät kultaiset rannerenkaat, kultaiset Bismarck-ketjut ja helminauhat. Tekstiilitaiteilijaksi valmistunut Kaija Aarikka perusti Aarikan 1954 yhKu va R au no Tr äs ke lin /D es ig nm us eo Ku va N oo m i Lj un gd el l Ku va Ev a H id st rö m in ar ki st o Antiikki & Design 27. antiikkikoulu Börje Rajalin kehitti Kalevala Korun malliseppien kanssa modernin tyylin jalokivienkin käytössä. 325 ehdotuksesta voittajaksi julistettiin tekstiilitaiteilija Heli Vuori, ja toinen suunnittelijalöytö oli Kirsti Ilvessalo. Malliseppä Kaj Lindström valmisti Tokio-rannekorun 1966 Tokion kansainväliseen korunäyttelyyn. Muistomerkkitoimikunta keräsi patsasrahaa teettämällä Kansallismuseon muinaiskorujen mukaelmia, joihin piirustukset laati taiteilija Germund Paaer. Kultaseppäalaa huolestuttivat › markkinoille tulvivat halvat pukukorut. Ruotsi ja Tanska olivat ajan modernismin edelläkävijöitä. Sodan jälkeen saatiin myös veistos: Emil Halosen Louhi, 1945, sijaitsee nykyisin yhtiön tiloissa Helsingin Pitäjänmäellä. Hän teki koruja cloisonné-tekniikalla, jossa hopeatai kuparilangat erottavat värejä. Niistä ensimmäinen oli Kalevala Korun 1947 järjestämä suunnittelukilpailu. Pentti Sarpanevan suurmenestys Turun Hopean taiteilijana olivat ”pitsikorut”. Hän myös opetti metallitaidetta sekä Taideteollisuusopistossa että omalla verstaallaan. Kalevala Koru pestasi 1951 suunnittelijakseen Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkataiteen linjalta valmistuneen Eero Rislakin, joka otti käyttöön suomalaiset korukivet. 1950-luvun puolivälissä alalle ilmaantui kaksi uutta yrittäjää: Aarikka Oy ja Kaunis Koru Oy. Työntekijöistä ja mate riaaleista oli pulaa. Romuhopeaa kerättiin yhä tarveaineeksi, ja jalokivien puutteen korvasi lasi. Eva Hidström perehtyi emalitaiteeseen Sveitsissä ja Saksassa. KORUKIVIÄ KÄYTTÄESSÄÄN Eero Rislakki myös pelkisti muotoilua, samoin kuin Elis Kauppi, joka otti Kupittaan Kullassa käyttöön suomalaisen spektroliitin. Materiaalit ovat kulta, ruusukvartsi, savukvartsi ja Lapin granaatti. Pioneerit joutuivat uurtamaan uraa perinteisten mallien viidakossa. Poptaiteelliset rannerenkaat ovat 1960-luvun puolivälistä, emali kuparipohjalle. Korut saavuttivat suosiota, ja Kalevala Koru Oy perustettiin 1941. Niitä oli suositellut Geologisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Aarne Laitakari. Pronssiriipus on noin vuodelta 1967
Elegantti hopeinen rannerengas on vuodelta 1964. Kuvataiteen kansainvälisillä virtauksilla poptaidetta myöten oli vaikutusta koruihin. MODERNIN KORUN läpimurto tapahtui vuonna 1958 neljän korutaiteilijan näyttelyssä Artekissa, Helsingissä. Hopeakorujen koko suureni, ja esimerkiksi Paula Häiväoja suunnitteli näyttäviä veistoksellisia vartalokoruja. Kaunis Korun perusti 1956 Kalevala Korun entinen toimitusjohtaja Martta Ritvanen, ja yritys keskittyi moderneihin koruihin. Suomalaiset korut esittäytyivät näyttelyissä maailmalla, ja palkintojakin kertyi. Lehdissä oli siihen asti kirjoitettu muusta taideteollisuudestamme, mutta nyt innostuttiin levittämään tietoa uusista koruista. Myös kultakoruihin tuli veistoksellisuutta, huomattavimmin Björn Weckströmin kultakoruissa. Kaupilta oli hopeaja kultakoruja ja Rislakilta kultaisia. Tillanderilla oli pöytähopeiden ja ehtoolliskalustojen suunnittelu, mutta koruja syntyi niiden lomassa. Varsinainen läpimurto oli hänen hopeisten avaruuskorujensa päätyminen prin1960-luku oli korutaiteemme loistoaikaa. Mauno Honkasen (s. Vientiä oli aluksi muihin Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan, vähitellen myös muualle. Muoto vapautui ja kokeellisuus lisääntyi. Puunapeilla ja puukoruilla päästiin alkuun, ja onni potkaisi, kun Diorin muotihuone hankki mallistoonsa kaulakorun ja korvakorut. Gardbergin ja Rajalinin korut olivat käsityötä, päämateriaalina hopea. Paula Häiväoja suunnitteli 1960luvulla omalle Studio Paulalleen korun nimeltä Vaihtuva rytmi, käden liike, jossa hopearenkaat asettuvat eri asentoihin käden liikkeiden myötä. Pääsuunnittelijoiksi pestattiin Taideteollisen oppilaitoksen metallitaiteen linjalta juuri valmistunut Jan Salakari sekä muotitaiteilija Paula Häiväoja. Kupittaan Kullan taiteilijan Elis Kaupin sulokkaat mutta veistokselliset hopea-spektroliittikorut avasivat vientimarkkinat. Korut olivat melko suurikokoisia ja puhdaslinjaisia, ja niissä oli käytetty kotimaisia korukiviä, kuten Ylämaan spektroliittia, Lapin jaspista, Kuortaneen savukvartsia ja Outokummun kromiopsidia. Tunturipuro, 1960luku, hopeaa, spektroliitteja ja vuorikristalleja. Björn Weckström on ollut vuosikymmeniä Lapponia Jewelryn kantavia voimia. Gardberg käytti hiomattomia vuorikristalleja. 1931) päätyönä A. Kulta-turmaliinikorullaan Kukkiva muuri, 1965, hän voitti Rio de Janeiron kansainvälisen korusuunnitelukilpailun. Taiteilijat olivat Bertel Gardberg, Elis Kauppi, Börje Rajalin ja Eero Rislakki. 1960-luku oli korutaiteemme loistoaikaa. antiikkikoulu dessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ku va Jo ha nn a H äi vä oj an ar ki st o Ku va La pp on ia Je we lr y Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va R au no Tr äs ke lin /D es ig nm us eo Antiikki & Design 28. Weckström voitti 1965 Rio de Janeiron kansainvälisen korusuunnittelukilpailun
Yritteliäät nuoret perustivat omia verstaitaan ja tekivät kokeellista korutaidetta eräänlaisena protestinakin kultaluomuksia vastaan. Korun valmisti Auran Kultaseppä vuoden 1975 Lucia-neidolle. antiikkikoulu sessa Leian kaulaan ja ranteeseen George Lucasin elokuvassa Tähtien sota 1977. Kaunis Korun pääsuunnittelijan Mirjam Salmisen koruissa oli erikoisia kivien istutuksia, arkkitehtonista ilmettä ja avaruuden valloitusta kuvaavaa aiheistoa. Kaulakoru Perhonen, 1971, 1976, hopea ja spektroliitti. Uuden korun tienraivaajia meillä ovat Eila Minkkinen ja Olli Tamminen, joka herätti huomiota varsinkin muovikoruillaan. Piekäinen suunnitteli samalle yritykselle yksinkertaisia mutta voimakkaita hopeakoruja. Rohkeus kasvoi kultaseppäalalla edelleen 1980-luvulla: postmodernismin aikana oli lupa leikitellä tyylejä ja materiaaleja sekoittelemalla. Hän käytti koristeina muun muassa veneniittejä. Yksityiskokoelma. Pahlman-kokoelma. Pekka Piekäinen suunnitteli Folhälsanin tilauksesta Lucia-korun. Monessa niistä oli kuuaihe, kuten näissä Kuunsirppi-korvakoruissa, 1971. Kookkaan hopeariipuksen kultaisissa kynttilöissä liekehtivät pienet timantit. Tapio Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle hopeakoruja. Turun Hopean taiteilijana hänen ”pitsikoruistaan” tuli todellinen vientivaltti. Kuopion käsija taideteollisuusoppilaitoksessakin alkoi jalometallialan koulutus. Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va Ka tj a H ag el st am Ku va R au no Tr äs ke lin /P ah lm an Ku va M at ia s U us ik yl ä/ Bu ko ws ki s Ku va M at ia s U us ik yl ä Antiikki & Design 29. He käyttivät perinteisten materiaalien rinnalla kaikkea mahdollista paperista puuhun. Kultaseppäkoulu muutti Lahteen, ja lahtelaiset alkoivat näyttää taitojaan korumuotoilussa, kärkijoukkona Juhani Heikkilä, Helena Lehtinen ja Matti Mattsson. NUORTA SUUNNITTELIJAPOLVEA kiinnosti kokeellinen korutaide. 1970-luvulla runsas kullan, hopean ja jalokivien käyttö ei sopinut ajan henkeen. Hopeaseppä Bertel Gardberg uudisti Suomen hopeataidetta kekseliäillä, käsin tehdyillä esineillään. Taideteollisesta oppilaitoksesta tuli Taideteollinen korkeakoulu 1973, ja välillä loppunut metallitaiteen opetus alkoi uudelleen. Yksityiskokoelma. Kirjoittaja on yksi Suomalainen koru -kirjan tekijöistä. Sarpaneva suunnitteli Kalevala Korulle pronssista ja hopeasta reliefimäisiä koruja, jotka vihjaavat kansantaiteeseen, ortodoksisuuteen ja viikinkiaikaan. Hopeakorussa lintu kantaa nokassaan savukvartsia ja linnun pintaan on stanssattu lintufiguureja, 1980-luku. Tekijöiden määrä kasvoi koulutuksen lisääntymisen myötä, ja myös käsityön arvostus lisääntyi. Muutama uusi taiteilija aloitti suunnittelun teollisuudelle: Pentti Sarpaneva, Mirjam Salminen ja Pekka Piekäinen. Taideteollisuusmuseon avautuminen 1979 merkitsi kotimaisten ja ulkomaisten näyttelyjen tuloa suuren yleisön ulottuville. Eila Minkkinen on aina työskennellyt itsenäisenä taidekäsityöläisenä. Vuosikymmenten kuluessa suomalainen koru on lyönyt läpi kotimaassa ja maailmalla, ja nykykoru on hyvin moni-ilmeinen. Taidemaalari Juhani Linnovaaran riipus Toccata, kulta, spektroliitti ja timantit, Lapponia Jewelry 1973–93
1 M us eo Pi na co te ca To si o M ar ti ne ng o, Br es ci a Antiikki & Design 30
Taiteilijat tutkivat kiihkeästi geometriaa, perspektiiviä ja ihmisen anatomiaa – Leonardo da Vincin ja Michelangelon kerrotaan tässä tarkoituksessa jopa leikelleen ruumiita. Maalaustaiteeseen tuli uusia kuva-aiheita. Tätä Euroopassa 1300–1500-luvuilla vallinnutta tyylikautta kutsutaan renessanssiksi, joka tarkoittaa uudestisyntymistä (ital. Kansallismuseon näyttely esittelee nyt vähemmän tunnettua Pohjois-Italian reMAALAUKSIA BRESCIASTA ITALIALAINEN MUSEO Pinacoteca Tosio Martinengo on lainannut merkkiteoksiaan harvinaiseen kiertonäyttelyyn, koska se on kiinni remontin takia. Renessanssin kolme suurinta mestaria – Leonardo da Vinci, Michelangelo ja Rafael – työskentelivät kaikki jossain vaiheessa renessanssin merkittävimmissä taidekeskuksissa Firenzessä ja Roomassa. Perspektiivin ja etenkin Leonardo da Vincin kehittämän sfumatoeli valohämytekniikan avulla luotiin illuusio kolmiulotteisuudesta kaksiulotteiselle maalauspinnalle. Nyt! – Rafaelista Tizianiin – 1500-luvun maalauksia Italiasta 23.9.2016– 15.1. Museon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen kertoo viidestä maalauksesta, joiden realismi heijastaa ajan uutta ihmiskäsitystä. MINERVA KELTANEN E urooppa oli 1300-luvulta alkaen nykypäivän näkökumasta hitaan mutta syvällisen muutoksen kourissa. Tieteen kehitys ja uudet aatteet näkyivät myös taiteessa. Kananmunankeltuaispohjaisen temperamaalauksen korvasi öljyvärimaalaus, jota kehittivät erityisesti varhaiset alankomaalaiset taiteilijat. Valtaosa näyttelyn 42 maalauk sesta on peräisin Pinacoteca Tosio Martinengo -museosta, Brescian kaupungista, joka kuului Milanon ja Venetsian vaikutuspiiriin. Brescian taiteilijat maalasivat etenkin suurikokoisia kehystettyjä alttaritauluja kirkkoihin ja pienempiä hartauskuvia yksityisille tilaajille, muotokuvia sekä palatsien freskokoristeluja. 2017 Suomen kansallismuseossa, www.kansallismuseo.fi. › taide Antiikki & Design 31. Taiteilijoille tärkeää oli naturalismi, luonnon jäljittely. Renessanssin mestarit saapuivat Suomeen Meillä harvoin esiteltyä pohjoisitalialaista renessanssiajan taidetta voi nyt nähdä Kansallismuseossa. Suomessa mukana on myös esineistöä, muun muassa italialaisia renessanssiajan mitaleita Kansallismuseon omista kokoelmista. Eri maissa näyttelyn kokoonpano on hieman erilainen. rinascita). ENNEN ITALIAN VALTION perustamista vuonna 1861 alueella oli pieniä ruhtinaskuntia ja kaupunkivaltioita, jotka kilpailivat taiteellisilla saavutuksillaan. Termiä käytti ensimmäisen kerran italialainen taiteilija ja historioitsija Giorgio Vasari 1550 taiteilijaelämäkertateoksessaan Le Vite. NÄYTTELY oli ennen Helsinkiä esillä Varsovassa ja jatkaa vielä Enschedeen Alankomaihin. Kirkon käsityksiä haastoivat Kopernikuksen idea universumin aurinkokeskisyydestä sekä Lutherin uskonpuhdistus. Myös taiteilijoiden materiaalit vaihtuivat. Syntyi uusia keksintöjä ja kehiteltiin uusia ajatuksia, joiden leviämistä kirjapainotaito helpotti. nessanssitaidetta. Museo sijaitsee Brescian kaupungissa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Milanosta. Uskonnollisten aiheiden lisäksi maalattiin yhä enemmän realistisia muotokuvia, maisemia, kohtauksia antiikin mytologiasta ja historiasta sekä arkipäivän elämästä. Taide pyrki jopa kilpailemaan luonnon kanssa. Maalauspohjina käytetyt puupaneelit korvattiin vähitellen halvemmilla ja helpommin kuljetettavilla kangaspohjilla. Renessanssi. Firenzeläinen Giotto di Bondone (noin 1267–1337) oli ensimmäisiä, jotka luopuivat bysanttilaisesta kaksiulotteisesta kuvaperinteestä. Löytöretket laajensivat maailmankuvaa. Masaccio (1401–1428) puolestaan oli ensimmäisiä perspektiivin omaksujia. Hänen mukaansa taiteet olivat Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeen rappeutuneet, kunnes toscanalaiset taiteilijat, kuten Cimabue ja Giotto, alkoivat kääntää kehitystä
Tämä teos on ajoitettu vuosille 1505–06, jolloin Rafael oli noin 22-vuotias. Taustalla on laakerinlehtipensas. Salomen äiti ehdotti, että hän pyytäisi Johannes Kastajan päätä. Teoksen tilaaja oli mahdollisesti Montefeltron hovista Urbinosta, ja hänellä oli ehkä henkilökohtainen yhteys Rafaeliin, sillä Kristuksen kasvonpiirteet muistuttavat Rafaelin omia. Tullia oli kauneudestaan kuuluisan kurtisaanin ja kardinaali Luigi d’Aragonan avioton lapsi. 1498–1554) oli Brescian johtava taiteilija 1500-luvun alkupuolella. Kristuksella on punainen vaippa, orjantappurakruunu sekä naulanreiät käsissään ja haava vasemmassa kyljessään, jota hän osoittaa. Maalaus on luonnollista kokoa, mikä oli epätavallinen kunnianosoitus eikuninkaallista syntyperää olevalle naiselle. 1510–56) Salomeksi pukeutuneena. Moroni opiskeli taiteilijaksi Moretton työhuoneella, mutta hän asettui Venetsian hallitsemaan Bergamoon, jossa hänestä tuli sen johtava taiteilija. 1523–1579) on 1500-luvun huomattavimpia muotokuvataiteilijoita ja mahdollisesti ensimmäinen italialainen renessanssiajan taiteilija, joka keskittyi muotokuviin. Palosuo tutkii maalauksissaan hiuksenhienoa rajaa, joka erottaa 1500-luvun pyhimyskuvat nykypäivän mainoskuvista. Suomen kansallismuseossa. Nainen nojaa marmorinkappaleeseen, jossa lukee suomennettuna: Hän joka sai Johanneksen pyhän pään tanssimalla. Moretto Nainen Salomena noin 1537 Morettona tunnettu Alessandro Bonvicino (n. Moroni oli taiturillinen vaatteiden, kankaiden ja korujen maalaaja, ja häntä selvästi miellytti punaisen eri sävyjen käyttö. Naisen on arveltu esittävän kuuluisaa roomalaista kurtisaania ja runoilijaa Tullia d’Aragonaa (n. Myös tämä Gian Gerolamo Grumellin muotokuva (Ritari ruusunpunaisessa asussa) on Moronin kuuluisimpia teoksia. Tämä selittäisi Salomen tunnusmerkkien – pää vadilla tai tanssiva hahmo – puuttumisen, vertauksen kurtisaanin tyttäreen Salomeen sekä laakerinlehtipensaan, joka oli runoilijoiden tunnusmerkki. Salome esitetään kuvataiteessa yleensä vadilla olevan pään kanssa tai tanssimassa, mutta tässä maalauksessa ainoa viite Salomeen on teksti. Rafael Siunaava Kristus Vapahtaja 1505–06 Raffaello Sanzio da Urbino eli Rafael (1483–1520) ei ollut itse pohjoisitalialainen, mutta vaikutti suuresti Brescian alueen taiteilijoihin. Moroni maalasi hänen muotokuvasa noin 1552–53. Teksti viittaa Matteuksen evankeliumiin, jossa kerrotaan Salomesta. PALOSUO OPISKELI taiteilijaksi Accademia delle Belle Artissa Roomassa. Toinen vaimo Isotta Brembati oli bergamonilainen aatelisnainen ja runoilija. Vaimo kuoli pian, ja Grumelli meni uudelleen naimisiin. (Mark. Näin tapahtui. 1. Grumellit kuuluivat 1500-luvun Bergamon maineikkaimpiin perheisiin, ja Gian Gerolamo Grumelli sai Kultaisen kannustimen ritarin arvon jo 10-vuotiaana. Pienikokoinen paneelimaalaus on varmasti Rafael maalasi Kristukselle omat kasvonpiirteensä. Giovanni Battista Moroni Gian Gerolamo Grumellin muotokuva 1560 ja Isotta Brembatin muotokuva 1552–53 Giovanni Battista Moroni (n. Edellisellä aukeamalla näkyvä Moretton maalaus noin tilaustyö yksityistä hartaudenharjoittamista varten. Ylösnoussut Kristus on etualalla, taustalla näkyy kevyesti hahmoteltua kumpuilevaa maisemaa. Maalauksessa on vaikutteitta Leonardolta, muun muassa pehmeä valohämyn käyttö. › Antiikki & Design 32 taide. Opiskeltuaan lakia hän meni naimisiin 24-vuotiaana vuonna 1560, tämän maalauksen valmistumisen aikoihin. Hiukset on letitetty nutturalle ja koristeltu helmin, tummansinisen samettipuvun päällä on loistavan punainen turkisreunainen viitta ja kädessä valtikka. Ennen kuin Rafael siirtyi työskentelemään Firenzeen ja Roomaan, hän vietti varhaisvuotensa Urbinossa Keski-Italiassa. 6:21–29; Matt. History Never Sleeps (as for the Future, Listen:), Hannu Palosuon pop up -näyttely 30.9.–15.1. 14:6–12). Moronin mallit ovat hiljaisia ja hillittyjä, tunnelmassa on usein häivähdys melankoliaa. Grumellin upea, korallinpunaisen eri NYKYAJAN TULKINTOJA TAITEILIJA HANNU PALOSUO avaa Kansallismuseon uuden pop up -tilan näyttelyllä, johon on saanut inspiraatiota Brescian museon renessanssimaalauksista. vuodelta 1537 on puolivartalokuva nuoresta naisesta pukeutuneena 1500-luvun alkupuolen muotiin. Hannu Palosuon maalaus sarjasta Images Are Never Innocent (Kuvat eivät koskaan ole viattomia). 3.–4. Tänä vuonna Palosuo juhlii 20-vuotista taiteilijan uraansa ja 50-vuotissyntymäpäiviään kolmella näyttelyllä: Kansallismuseossa, Sipoossa Gumbostrand Konst & Form -taidekeskuksessa ja Perun Limassa. Lontoon National Galleryn maalaus Räätäli on ehkä hänen tunnetuin työnsä. Salome tanssi Juudean kuninkaan Herodeksen syntymäpäivillä niin ihastuttavasti, että kuningas lupasi täyttää minkä tahansa hänen toiveensa. ESITTELIMME Palosuon Helsingin-kodin tämän lehden numerossa 3/2016. Salome sai pään vadilla kannettuna. Moronin muotokuvat ovat hämmästyttävän realistisia, mutta ne eivät useinkaan paljasta mallinsa persoonallisuutta – toisin kuin hänen oppi-isänsä Moretton muotokuvat. 2. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ympäri maailmaa
2 M us eo Pi na co te ca To si o M ar ti ne ng o, Br es ci a Antiikki & Design 33
Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi ovat sommitelman keskushenkilöt. Moretton ihmiset ovat hillittyjä, mutta puvut loisteliaita. Lapsi on kuvattu istumassa tyynyllä pienen arkun päällä, mikä ennakoi hänen kuolemaansa, niin kuin myös Johannes Kastajan pitelemä risti. Koska Tizian oli Venetsian suosituin taiteilija, Lotto ei jäänyt sinne kilpailemaan hänen kanssaan vaan matkusti kaupungista toiseen ja työskenteli muun muassa Bergamossa, Trevisossa ja Marchen alueella. Ristin ympäri 3 4 Pa la zz o M or on i, Be rg am o Pa la zz o M or on i, Be rg am o Antiikki & Design 34 taide. Nousun aikana hänen vaatteensa putosivat, jolloin hänen seuraajansa profeetta Elisa otti ne haltuunsa. Reliefin aiheena on profeetta Elia, joka nousi taivaaseen tulisissa vaunuissa. Maalaus vuodelta 1522 on toteutettu loistavin värein tummaa taustaa vasten. Lorenzo Lotto Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi Pyhän Johannes Kastajan ja Pyhän Katariinan kanssa 1522 Lorenzo Lotto (n. sävyissä hohtava espanjalaistyyppinen silkkipuku on nähty merkkinä siitä, että hän kuului Bergamon espanjalaismieliseen puolueeseen. Hän suosi vaakasuoraa maalauspohjaa usein myös muotokuvissa. Espanjaan viittaa myös reliefiin vanhalla kastilian kielellä kirjoitettu motto Mas el çaguero que el primero (parempi viimeinen kuin ensimmäinen). Rikkoutunut veistos ja pylväänpää voivat symboloida kiinnostusta antiikin keräilyyn, mutta rikkinäisinä ne muistuttavat kaiken katoavaisuudesta. 1480–1556) oli kotoisin Venetsiasta, jossa hän opiskeli Giorgio Vasarin mukaan Giovanni Bellinin työhuoneessa yhdessä Giorgionen ja Tizianin kanssa. Tekstin voi tulkita sisältävän moraalisen kehotuksen asettaa edelle viimeisenä tuleva. Maalauksessa on myös muita vertauskuvia: seinän muratti symboloi uskollisuutta ja aviorakkautta. 5. Maalauksen aihe on niin sanottu Sacra Conversazione, pyhien keskustelu. Lotto maalasi etenkin uskonnollisia aiheita ja muotokuvia
Antiikin roomalainen Plinius vanhempi kirjoitti Naturalis Historia -teoksessaan, kuinka oravat osaavat ennustaa myrskyn ja ennakoida talven keräämällä ruokaa varastoon. Pyhällä Katariinalla on päässään kukkaseppele, josta roikkuu jalokivi-helmi-riipus. Punakarvainen, vikkelästi liikkuva orava nähtiin jopa paholaisen symbolina. Oikealla Pyhä Katariina Aleksandrialainen tukee kädellään Jeesus-lasta. Huomion maalauksessa varastaa kuitenkin pieni tupsukorvainen orava, joka kurkkii Pyhän Katariinan käsivarrella katsoen sitä kavahtavaa Jeesus-lasta. Se viittaa Pyhän Katariinan ylhäiseen syntyperään. On mahdollista, että Lotton maalauksessa orava merkitsee ennakkoaavistusta Kristuksen tulevasta uhrista ristillä. Pyhä Katariina oli marttyyri, joka tuomittiin kuolemaan teilauspyörässä. 5 Ko ko el m a Pa lm a C am oz zi Ve rt ov a, Be rg am o Antiikki & Design 35. Teilauspyörästä tuli yksi Pyhän Katariinan tunnusmerkeistä, ja se näkyy maalauksessa Jeesuksen arkun vieressä. Teksti viittaa Raamatussa mainittuun Johannes Kastajaan huudahdukseen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. Lotton maalauksessa orava voidaan tulkita toisinkin. Kirjoittaja tekee väitöskirjaa, jossa hän tutkii huumoria taiteessa 1500ja 1600-luvun taitteessa. kietoutuneesta paperinauhasta voi erottaa latinankielisen sanan agnus (karitsa). Oravia pidettiin renessanssin aikaan lemmikkieläiminä, mutta niillä oli taiteessa usein negatiivinen merkitys. 1:29) Johannes Kastaja osoittaa lisäksi sormellaan Jeesuksen suuntaan muistuttaen tulevasta kärsimyksestä
Meiji-kauden (1868– 1912) imariposliinilautasia. Iso pyöreä lautanen on tyypillisesti jaettu kuvakenttiin ja koristeltu kukka-aihein. Sinivalkoinen kala-aiheinen vati edustaa hillittyä eläinaiheista imariposliinia, jota Backman nyt etsii. Karppi symboloi onnea ja menestystä. Antiikki & Design 36
Muotoilijan koulutuksen saanut Backman aloittaa lehtemme uutena Mikä, missä, milloin -asiantuntijana. Näin Oliver Backmanin keräilyvietti oli löytänyt uuden kohteen. OLIVER BACKMANILLA ON tavallista keräilijää parempi taidekäsityön materiaalien tuntemus, sillä hän on opiskellut muotoilijaksi Taideteollisessa korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Imariposliinia tuotiin Eurooppaan 1800-luvulla kotien koriste-esineiksi. Sekin tekee vaikutuksen, kuinka hyvin japanilaismestarit ovat hallinneet keramiikan ja lasituksen polton. Sitä koristaa granaattiomenapuu, joka on elinvoiman ja hedelmällisyyden vertauskuva. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT PIA INBERG K okoelmani imariposliinia pidetään varmasti perinteisenä ”mummonposliinina”, Oliver Backman sanoo naurahtaen. Seuraavaan huutokauppaan oli tulossa myyntiin erä imarikeramiikkaa, ja Backman tapasi vanhemman rouvan, joka tuli katsomaan sitä huutokaupan näyttöön. Oliver Backman pitelee Meiji-kauden sinivalkoista vatia. Siinä on hauskan vinksahtanut henki. – Kyseessä oli selvästi kokenut keräilijä, jolla oli paljon tietoa, ja hän sai minutkin innostumaan imariposliinista. Nyt hän työskentelee Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston koulutusohjelman työmestarina. Oliver Backman tutustui japanilaisen Imarin satamakaupungin mukaan nimettyyn imariin kymmenisen vuotta sitten, kun hän työskenteli opiskelujensa ohessa Apollon huutokaupassa (nykyinen Hagelstam & Co). Esineiden muotojen kirjo on laaja. Olen sitä paitsi aina ollut kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista. Hän ohjaa opiskelijoita taiteen tekemisen ongelmanratkaisussa. Perusopintoihin kuului perehtyminen keramiikkaan ja lasiin. Se oli aarreaitta, josta löytyi suvun jäämistöä monen sukupoven ajalta. Hän kertoo keräilyn ja kiinnostuksen vanhoihin esineisiin syttyneen jo lapsena, kun hän penkoi tavaroita ukkinsa puutalon vintillä. – Minua siinä kiehtovat käsityön laatu, japanilaisille tyypillinen tarkka koristelu ja eksoottisuus. Keskeistä työssä on eri materiaalien käyttäytymisen hallinta. › Antiikki & Design keräilijä 37. Imari lumosi huutokaupan näytössä Television antiikkiohjelmista tuttu Oliver Backman innostui japanilaisesta imariposliinista kuunnellessaan kokenutta keräilijää
Imariposliinissa koristelu on usein runsasta, tiiivistä ja värikästä. Kokoelma on pääasiassa Edoja Meiji-kausien imaria. Alapuolella on usein vain yksinkertainen koboltinsininen koriste. Backmanin imariposliini on siltä ajalta, kun se tuli muotiin Euroopassa japonismin eli japanilaisuuden ihailun myötä 1800-luvun lopulla. Alun perin japanilaiset oppivat posliinin tekemisen taidon Koreasta saapuneita mestareilta 1600-luvulla. Imariposliinista voi myös löytää jännittäviä hahmoja, joiden innoituksen lähteitä Antiikki & Design keräilijä 38. Kun on kerran nähnyt tyypillisen imariesineen, voi helposti tunnistaa toisen. Edo-aikaa elettiin Japanissa 1600–1868, Meiji-kautta 1868– 1912. Oliver Backman oli mukana myös toisessa esineisiin keskittyvässä televisio-ohjelmassa, Uniikissa. IMARIN SATAMASTA on tuotu Eurooppaan myös sinivalkoista posliinia, jossa voi olla vahva kiinalaisen posliinin henki. Sen aiheena oli suomalainen muotoilu. Esineiden muodot näkyvät hyvin, kun niitä tarkastelee alapuolelta. Tässä vadin alapuolella on myös kultakoristelua. Koristeet ovat selvärajaisissa kentissä. Oliver Backman kertoo, että klassisen imariposliinin värit ovat koboltinsininen, punainen ja kulta. Kaikki imariposliiniesineet voivat pikaisesti katsottuna näyttää hyvin samanlaisilta. Värikkäät ja eksoottiset seinälautaset, suuret vadit, uurnat ja vaasit olivat kuin luotuja kertaustyylien koristeelliseen sisustusmuotiin. Käyttötavaraakin valmistettiin: länteen vietiin esimerkiksi sateenvarjotelineitä, parranajosettejä, viiksikuppeja ja teekannuja. Tästä Antiikki & Design -lehden numerosta lähtien Oliver Backman toimii myös Mikä, missä, milloin -palstan toisena uutena asian tuntijana. Imari sopi kertaustyylien runsaaseen sisustukseen. Se kertoo luonnollisesti Kiinan ja Japanin välisestä vuorovaikutuksesta. Koboltinsininen on lasitteen alla, kultaja emalivärit lasitteen päällä. BACKMANIN KOKOELMAN imariposliiniesineet ovat peräisin kotimaisista huutokaupoista ja kansainvälisistä käytetyn tavaran verkkokaupoista, kuten eBaysta ja Traderasta. Hänellä on arviointikokemusta muun muassa Antiikkia, antiikkia -televisio-ohjelmasta, jossa hän toimi yhtenä asiantuntijana. Koboltinsininen väri on lasitteen alla, kultaja emalivärit on maalattu sen päälle. Imariposliinia ostettiin tuolloin enimmäkseen sisustukseen. Mutta vaikka värimaailma on samantapainen, esimerkiksi vatien muodoissa on vaihtelua. Backman ei ole erikoistunut tiettyyn esineryhmään, vaan hän vastaa monentyyppisiä vanhoja tavaroita koskeviin kysymyksiin
Lautasen alapuoli on usein koristeltu yksinkertaisella koboltinsinisellä kuviolla, mutta tässä on rikas kaksivärinen kukka-aihe. HUUTOKAUPOISSA imariposliinivatien hinnat vaihtelevat koon ja kunnon mukaan viidestäkympistä pariinsataan euroon. Kristallikruunut ovat yksi intohimoni. Klassisen imarin värit ovat koboltinsininen, punainen ja kulta. Rikkinäistä ei kannata ostaa, jollei se ole jotenkin erityinen. Lamppu on Meiji-kaudelta, noin vuodelta 1900. NIMI IMARIN SATAMASTA IMARIPOSLIINI on japanilaista keramiikkaa, jota ryhdyttiin tekemään 1600-luvulla Kyushun saarella Aritassa. Katossa roikkuu kristallikruunuja, jotka ovat prismoja vaille valmiita. Toisaalta Backman ei ole vain yhteen esineryhmään keskittyvä keräilijä. Käsistään kätevänä hän osaa myös korjata ja juottaa rikkinäisiä kruunuja. Perinteinen koristeaihe on myyttinen feenikslintu, jälleensyntymisen ja kuolemattomuuden symboli, tuttu myös kiinalaisesta keramiikasta. Isoimmat voivat maksaa enemmänkin. Antiikki & Design keräilijä 39. – Vanhat esineet kiinnostavat minua yleisesti, ja kiinnitän huomiota esimerkiksi käsityön jälkeen tai tekniikkaan. Ajattelen usein myös kotimme sisustusta. – Vanhan tavaran kaupassa on nyt selvästi ostajan markkinat. Koristeaiheita on laaja kirjo. NIMENSÄ se on saanut Imarin satamakaupungin mukaan. Tämän huomaa Backmanin kotona, 1920-luvulla Helsingin Kumpulaan rakennetussa puukerrostalossa. ovat fauna ja flora: kampasimpukoita, kaloja, lepakoita ja erilaisia kukkia. Moni myyjä odottaa parempia aikoja. Esineen pitää olla myös laadukas ja hyväkuntoinen. Öljylamppu on alun perin ollut vaasi, ja se on on Euroopassa muunnettu valaisimeksi. Mutta nekin löytyvät varastosta. Koristeet on usein rajattu kenttiin. Backmanin mukaan yksittäiseen kruunuun on vaikea löytää samanlaista varaosaa. Ne ovat usein onnellisen elämän, avio-onnen ja hedelmällisyyden vertauskuvia. Sieltä posliinia vietiin 1600ja 1700-luvuilla laivoilla Eurooppaan. OMINAISTA värikäs ja tiheä kukkaja kasvisekä eläinaiheinen koristelu. IMARIKERÄILYSSÄ ON ollut pitkä tauko, sillä Backmanin mielenkiinto on nyt erityisesti eläinaiheisessa ja rauhallisesti koristellussa imarissa, jota ei viime aikoina ole näkynyt antiikkimarkkinoilla
Restauroinnissa palautettiin talon alkuperäinen kermanvaalea väri tummemman keltaisine listoituksineen ja konsoleineen. Milavidan Näsijärven puoleinen julkisivu. Antiikki & Design 40. Tasakattoa reunustaa pylväiden muodostama balustradi, ja koristeina on kahdeksan suurta uurnaa
kulttuurimatka Kauniin näkymän palatsi Näsijärven maisemissa Tampereella kohoaa palatsi, jonka nimi Milavida viittaa kauniiseen näkymään. Rakennuksessa toimi Hämeen museo 1906–98. Myös Näsilinnana tunnettu, museona toimiva rakennus on nyt restauroitu 1890-luvun henkeen. Tampereen kaupunki on tehnyt kulttuuri teon restauroimalla palatsin upeasti sen ra kennusajan 1890luvun henkeen. Se vaurioitui pahasti taisteluissa: taloon osui yli 4 000 ammusta tai sirpaletta, ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit rikkoutuivat. Olga ja Peter von Nottbeck ovat uudessa näyttelyssä läsnä nukkeina tutkimassa palatsinsa piirustuksia. Myös museon esineitä sär kyi tai katosi. KARI-PAAVO KOKKI KUVAT JAANIS KERKIS T ampereen Hämeenpuiston päästä nousee rinteenä Näsin puisto suihkulähteineen. Milavida on ollut kaupungin omistukses sa jo vuodesta 1905. Sen nimi muutettiin silloin Näsilinnaksi ajan kansallisessa hen gessä. › Antiikki & Design 41. Se on Museo Milavida, joka on avannut ovensa yleisölle suuren remontin jälkeen. Tampereen museotoimintaa uudelleen järjestettäessä rakennus suljettiin. Kun kiipeää kalliolle, puistosta järvimaiseman ja Finlaysonin tehdasalueen välistä löytyy hämmästyttävä rakennus, joka voisi olla italialainen palat si. Näyttely kertoo sen rakennuttajan Peter von Nottbeckin surullisen tarinan. Kaupun kilaiset kaipasivat kuitenkin palatsiaan ja museotaan. 2013 aloitetun suuren perus korjauksen jälkeen se on jälleen avattu ylei sölle Museo Milavidana. Sisällissodan aikaan 1918 palatsi oli myös Punaisen ristin sairaalana ja punaisten tu kikohtana. Ivan Aivazovskin maalaus Grande Marine, 1875, on kuulunut Nottbeckeille. Jo 1920 näyttelyt saatiin taas avattua yleisölle
Antiikki & Design 42. Rokokootyylinen tamminen pääovi on koristettu veistetyin ruusuköynnöksin. kulttuurimatka Kaupungin puoleisessa julkisivussa on kaksi erkkeriä, joiden päällä on taidokkaat takorautakaiteiset rokokooparvekkeet. Vaakunaan on kuvattu palmu ja joutsen. Ikkunakehysten yläosissa on epäsymmetrisen rokokookartussin keskellä aateliskruunulla kruunattu N-kirjain. Pääsisäänkäynti on talon päädyssä. Suuri von Nottbeck-suvun vaakuna on keskellä kaupungin puoleista fasadia
Lattia ja portaat ovat marmoria. Hienot takorautakaiteet tilattiin Saksasta. Antiikki & Design 43. Niiden aiheina on C-kaaria, akanthuslehtiä ja kukkia. Mahtava eteishalli eli vestibyyli on barokkityylinen. Huomaa katon oeil-de-boeufeli häränsilmäikkunat
Sisus on sinistä kaakelia ja messinkiä. kulttuurimatka Nottbeck-suvun vaakunalla koristettu uusrokokooastiasto on valmistettu Limogesissa Ranskassa. Suuren salongin rokokootyylinen kipsikatto on yksi Suomen hienoimmista. Limogesin kahvikupeissa on Nottbeckien vaakunan joutsenaihe. Sitä käytettiin keisari Aleksanteri II:n vieraillessa Nottbeckien luona 1856. Antiikki & Design 44. Messinkinen samovaari kuului olennaisena osana ajan koteihin. Voimakkaasti kaartuvassa, tyylille ominaisessa kattolistassa on vinoristikkoa, kukkia ja lehdyköitä. Koristeena on barokin suosimia klassisoivia aiheita ja maskaroni eli kasvoaiheinen koriste. Kahvikannun on valmistanut tamperelainen Kustaa Hiekka. Vestibyylin Ludvig XIV-tyylinen hiilitakka on oranssia marmoria
Perheen kodista, puisesta palatsista Tam merkosken tuntumassa, muodostui kau pungin merkittävin. Seinällä on Carl Samuel ja Charlotta Dorothea Nottbeckin muotokuvat. Tehdasyhteisö huolehti työntekijöistään muun muassa perustamalla heidän lapsil leen oman koulun. FINLAYSON OLI Suomen suurin työllistä jä. Tehdasyhdyskunnasta tuli Peter von Nottbeckin vanhemmat Constance ja Wilhelm von Nottbeck nukkeina salongissaan. Carl Samuel Nott beck näki tehtaassa mahdollisuuden kah delle pojistaan: Wilhelm Nottbeckistä tulisi Tampereella toimivan tehtaan johtaja ja Carl Nottbeck hoitaisi Pietarin konttorin kautta markkinoinnin Venäjälle. Kaupat tehtiin 1836. Lisäksi Milavidassa on vaihtuvia näyttelyitä, joiden teemat liikkuvat muodin ja muotoilun maailmassa. Wilhelm ja Carl Nottbeck oli molemmat aateloitu 1855 ansioistaan Venäjän elinkeinoelämän edis tämisestä. Työntekijöille perustettu seura tarjosi mahdollisuuden laulu, luku ja luentotilai suuksiin, ja he saivat tehdä huvimatkoja yh tiön Dagmarhöyrylaivalla. Nälkävuosina 1867–68 Wilhelm von Nottbeck hankki Pietarista jauhoja, ja nii tä jaettiin tehtaan portilla kerjäläisjoukoil le. Perheen filantrooppinen, yhteistä hyvää edistävä ajatusmaailma kumpusi pietarilai sen yläluokan protestanttisista herätysliik keistä kuten gossnerilaisuudesta ja herrn hutilaisuudesta. Hänen isoisänsä Carl Samuel Nott beck (1779–1847) sai liikekumppaneidensa kanssa tietää , että skotlantilainen James Finlayson oli myymässä perustamaansa puuvillatehdasta. › Antiikki & Design 45. Keisari Aleksanteri II vieraili heidän luonaan 1856. MILAVIDAN RAKENNUTTAJAN Peter von Nottbeckin perhe saapui Tampereelle Pie tarista. Huonekalut ovat uusrokokoota 1860–70-luvulta. Syyskuussa avautunut näyttely Ihanat pokat kertoo silmälasimuodista ja silmälasipersoonista. Vuosittain jär jestettiin Finlaysonin suuri kesäjuhla. Wilhelm Nottbeck (1816–90) avioitui pietarilaisen hovineidin, kreivitär Constance von Meng denin (1824–88) kanssa. Tehtaalle palkattiin tuolloin myös uusia työntekijöitä, vaikka heitä ei olisi tarvittu. RAKENNUKSESSA TOIMII ranskalaista keittiötä edustava ravintola von Nottbeck sekä Cafe Milavida. Museo Milavida, Näsilinna, Milavidanrinne 8, www.museomilavida.fi. kulttuurimatka NÄYTTELYITÄ JA RAVINTOLA NOTTBECKIT – Tampereen kosmopoliitit -näyttely kertoo palatsin rakennuttajasuvun historiasta ja merkityksestä Tampereen kaupungille. He asettuivat Tampereelle ja saivat seitsemän poikaa
Von Nottbeckeille kuuluneet uusempire-kynttilänjalat ovat marmoria sekä kullattua ja patinoitua pronssia 1800-luvun lopulta. Oikealla avattava sikariteline. Antiikki & Design 46
Wrede toimi Rakennushallituksessa yli määräisenä arkkitehtina. Wrede sai voimakkaasti vaikutteita ajan eurooppalaisista eklektisistä eli vanhoista tyyleistä ammentavista virtauksista. Empirepeili on kuulunut von Nottbeck-suvulle. Monet uutuudet saatiin Tampereelle Nottbeckien aloitteesta: lennätin, sähkö, kaupungin vesijohtoverkko ja Hämeenlin nan radan jatko Tampereelle, jota tietenkin aluksi vastustettiin aitoon suomalaiseen tapaan. PERHEEN NELJÄNNEKSI vanhin poika Peter von Nottbeck (1858–99) kirjoitti yli oppilaaksi Tartossa ja opiskeli Zürichissä. › Seurapelit olivat tärkeä osa seurustelukulttuuria. Arkkitehti ja vapaaherra K. Peter von Nottbeck meni naimisiin Olga von Tobiesenin (1860–98) kanssa. Puoliso oli opiskellut taidetta Helsingissä ja Parii sissa. Hän valmistui arkkitehdiksi Dresdenin Kuninkaallisesta Polytekniku mista 1882. A. Hänen päätöinään voidaan pitää Turun kaupunginkirjastoa Tampereelle saatiin sähkö, lennätin, rata ja vesijohtoverkko. Hän luki mielellään, mistä syystä hänellä oli laaja yleissivistys. Mentyään naimisiin turkulaisen tupakka tehtailijan ja mesenaatin Fredric von Rettigin tyttären Gertrud von Rettigin kanssa hän koki puolisonsa vaikutuksesta uskon nollisen herätyksen. Hän hallitsi rakennustaiteen tyylikaudet gotii kasta rokokoohon ja osasi tarvittaessa yh distellä niitä taitavasti. Pelipöytä on Venäjältä 1700-luvun lopulta, tuolit uus-Ludvig-XVI-tyyliä 1880-luvulta. kulttuurimatka myös oma seurakuntansa. Alakerran katot ovat taidokasta työtä. Tamperelaisille Nottbeckit henkilöinä jäi vät etäisiksi, mutta heidän jättämänsä hen kinen ja aineellinen perintö on aivan omaa luokkaansa. Antiikki & Design 47. Vuonna 1893 Peter von Nottbeck osti Hä meenpuiston päässä Mustalahdessa sijaitse van Näsikallion tontin Tampereen kaupun gilta ja tilasi piirustukset uutta palatsiaan varten arkkitehti Karl August Wredeltä. Rakennustyöt aloitettiin 1897. Sanotaan, että hän oli vaatimaton luonne ja otti vain harvoin osaa julkiseen elämään. Wrede (1859–1943) oli syntynyt Anjalan Wrede byn kartanossa. Hän kuului samaan yläluokkaiseen filantrooppiseen piiriin kuin muiden muassa Sinebrychoffit, Monre pos’n vapaaherra Paul Nicolaij ja von Nott beckit. Ruokasalin katto on barokkityyliä samoin kuin suuri kristallikruunukin. Punatiilinen kirkko valmistui vuonna 1879
Olga von Nottbeckille kuulunut toilettilaukku on alkuaan sisältänyt 22 osaa: muun muassa kampoja, harjoja, nappikoukkuja ja hansikaspihdit. Päällimmäiseksi on pakattu miesten säärystimet. Louis Vuittonin tasakantinen matka-arkku, 1893–1900, on kuulunut von Nottbeckeille. Esineet on valmistettu kilpikonnanluuta jäljittelevästä selluloidista. Peter ja Olga von Nottbeckin lapset Iris, Andrée, Alfred ja Olga ehtivät asua Milavidassa vähän aikaa ennen kuin heidän edunvalvojansa myi palatsin Tampereen kaupungille. kulttuurimatka Ranskalaisen, useita tyylielementtejä yhdistelevän intarsiakaapin yläpuolella on kaksi Olga von Nottbeckin maalausta: Helsinkiläisinteriööri (1877) ja Amanda Koskisen muotokuva (1884). Antiikki & Design 48
Puistossa Näsijärven puolella on barokkityyliin viittaava labyrinttiaiheinen puistosommitelma Milavida, jonka kaupunki tilasi tamperelaiselta taiteilijalta Marra Lammelta. Lapset asuivat palveluskuntineen palatsissa pari vuotta. Antiikki & Design tekee lukijamatkan Tampereelle ja Milavidaan, ks. kulttuurimatka ja Pohjoisesplanadin varrelle rakennettua niin sanottua Wreden pasaasia eli Vanhaa kauppakujaa, jossa hän myös itse asui. Sisään astuessa katsojalle avautuu koko rakennuksen korkuinen, Suomessa ainutlaatuinen barokkityylinen eteisaula eli vestibyyli. Uusi palatsi menetti näin sekä isäntänsä että emäntänsä. Antiikki & Design 49. Peter von Nottbeck halusi selvästikin korostaa aatelissukunsa taustaa barokkiarkkitehtuurilla. Lattiat ovat marmoria, ja seinien alaosaa kiertää vaaleanpunainen, marmorilta näyttävä stucco lustro -paneeli. Nyt perheestä muistuttaa talon yläkerran näyttely, joka esittelee von Nottbeck -suvun historiaa. ON HYVIN KIINTOISAA, että rakennuksen tilaaja Peter von Nottbeck ei halunnut siitä modernia jugendtyylistä. Olga von Nottbeck kuoli Baden-Badenissa lokakuussa 1898 synnytettyään kaksoset Alfredin ja Olgan. Etualan graniittipylväät on tehty kiiltäväksi hiotusta Pyterlahden graniitista, jota käytettiin 1800-luvulla runsaasti Pietarin palatseissa ja kirkoissa. Hän suunnitteli myös kirkollisia rakennuksia. Ylimmässä kerroksessa asui palveluskunta. Seuraavana keväänä isä Peter von Nottbeck kuoli Pariisissa umpisuolentulehdukeen. Milavidan ulkoarkkitehtuurin suunnittelussa Wrede nojautui lähinnä italialaisiin ja sisätiloissa wieniläis-saksalaisiin barokkiesikuviin. Esimerkiksi rikas pietarilainen Neu schel lerin liikemiessuku rakennutti itselleen 1901–04 jugendtyyliä edustavan Suur-Merijoen kartanon Viipurin maalais kuntaan. Lapset asuivat palatsissa pari vuotta palveluskunnan kanssa. Stucco lustro tehtiin kipsistä, kalkista, liimavedestä ja marmorijauheesta ja kiillotettiin kuumalla raudalla. Talon rakennusselvityksen tehnyt arkkitehti Seija Hirvikallio kertoo, että vihreän ja ruskean sävyillä tehty, hieman erikoinen väritys perustuu alkuperäiseen väriasteikkoon. Vestibyylistä avautuvat ovet suuriin saleihin, jotka oli tarkoitettu edustuskäyttöön. Kun palatsi oli lähes valmis 1898, Tampereen Uutiset kirjoitti: ”Työ puhuu tekijöidensä kunniaksi, olkoonpa sitten kysymyksessä kauneus eli lujuus.” RAKENNUSTÖIDEN AIKANA Peter ja Olga von Nottbeck asuivat kahden tyttärensä Iriksen ja Andréen kanssa puisessa Milavidassaan lähellä uutta palatsia, nykyisen Näsilinnankadun päässä. Euroopassahan uusi tyyli oli jo 1890-luvun lopulla lyönyt itsensä läpi, ja von Nottbeck kyllä tunsi uudet virtaukset. Perhe ei ehtinyt nauttia uudesta kodistaan. Sitten he muuttivat Sveitsiin, ja heidän holhoojansa myi rakennuksen 1905 kaupungille. Suuri marmoriportaikko johtaa toisen kerroksen yksityisiin huoneisiin. Porvaristo mielellään erottautui aristokratiasta uuden edistyksellisen ajan airueena. sivu 7
Nytkin pajan pöydällä pötköttää lehmäveistos, jonka kaikki neljä jalkaa ovat naksahtaneet poikki. Tarvittaessa hän tekee uusia osiakin. ANNA-KAISA HUUSKO KUVAT PIA INBERG E rkki Steniuksen keramiikkapajan hyllyllä on vanhoja Arabian lautasia. – Keramiikan materiaalit asettavat rajoituksia sille, mitä ja miten voi korjata. Lehmäveistoksen katkennut takajalka odottaa korjaamista. Silloin minulla on kaksinkertainen homma, hän sanoo. Niiden pinnan täyttävät pienet halkeamat. Sitä ei saa ahkerakaan tiskaaja puhdistettua. Vanhoille keramiikkaesineille voidaan antaa vielä uusi elämä. On ”Olen mieluummin taitava kuin taiteilija.” › Vanhaan kannuun on pinttynyt likaa, jota ei saa pois tavallisessa pesussa. Steniukseen otetaan usein yhteyttä myös silloin, kun tärkeä ja rakas keramiikkaesine on rikkoutunut palasiksi. Kaikkea ei kannata ryhtyä korjaamaan. Vuosikymmenten käytössä uurteisiin on pinttynyt likaa ja rasvaa, mikä saa lautaset näyttämään siltä, kuin niiden pinnalla olisi verkko. – Usein minun luokse tullaan sen jälkeen, kun ensin on yritetty itse liimata esine. Keraamikko Erkki Stenius on kuitenkin kehitellyt astioille pesuja polttokäsittelyn, jonka jälkeen astiat hohtavat taas puhtaina ja lasitepinnan epätasaisuudetkin ovat poissa. Erkki Stenius on tottunut tekemään kokeita keraamisilla materiaaleilla. Stenius liimaa ne huolellisesti paikalleen ja peittää saumakohdat näkymättömiin. Korjaustekniikat hän on kehittänyt itse. Antiikki & Design perinne elää 50. Esittelemme mestarillisia kädentaitajia Kupit ja kannut kuin uusiksi Keraamikko Erkki Stenius puhdistaa Arabian vanhoista astioista tummentumat ja korjaa kolhut
Sen jälkeen esine pitää vielä polttaa keramiikkauunissa. Erkki Stenius lisää lasitetta kupin kolhiintuneeseen reunaan. Jokaisen esineen korjaustapa pitää arvioida tapauskohtaisesti. Antiikki & Design 51
Tarkkuutta vaativiin korjausvaiheisiin käytän muun muassa vanhoja hammaslääkärin työkaluja. – Sodan aikana valmistetut keramiikka-astiat. Esineiden käyttäytymistä polton aikana on sen vuoksi vaikea arvioida etukäteen. Nykyisin noin puolet työajasta kuluu korjaamiseen. Heljä Liukko-Sundströmin seinälaatta on rikkoutunut palasiksi. Myös kokonaan valkoiset esineet ovat vaikeita. Missä olet saanut oppisi. Annan aina hinta-arvion etukäteen. – Korjaustarpeet vaihtelevat hyvin paljon eri esineissä. Isompien puuttuvien palasten tilalle teen uudet. Miten kauan yhden työn tekemiseen menee aikaa. Missä työsi tuloksia näkee. Jos sitä ei tee, lopputulos jää sameaksi. ammattitaitoa erottaa ne esineet, joille voi tehdä jotain. Mikä on ollut mieleenpainuvin työtehtäväsi. Helsingin Tapanilassa sijaitsevan myymälän hyllyillä on dreijattuja maljakoita, lautasia ja ruuanvalmistusastioita, joissa on vahva kädenjälki ja eläväpintaiset lasitteet. Keramiikka-astioiden polttoon kuluu aikaa lähes vuorokausi. Mitä taitoja alallasi tarvitaan. Korjaustekniikat olen kehittänyt itse kokeilujen kautta, sillä alaa ei opeteta Suomessa. – Olen mieluummin taitava kuin taiteilija. Olen vuosien varrella tutkinut ja testannut niitä ja pitänyt tarkkaa kirjaa tuloksista. Sen jälkeen korjaan lasitepinnan, lisään lasitetta ja poltan esineet uunissa. Mitkä ovat tärkeimmät työvaiheet. Millaisia työvälineitä käytät korjauksessa. Miten pidät yllä ammattitaitoasi. Silloin oli pulaa raaka-aineista, ja keramiikkamassan sekoitettiin kaikkea, mitä vain oli saatavilla. Arabialla on ollut vuosikymmenten aikana käytössä tuhansia erilaisia lasitteita ja lukuisia savimassoja. On välttämätöntä, että näen esineen ennen kuin pystyn kertomaan, voiko sitä korjata ja miten kauan työhön menee. Korjaamisen lisäksi Erkki Stenius tekee myös uutta keramiikkaa. Testasin niihin puhdistamista ja korjaamista. Täytyy tietää, miten edetään työvaihteesta toiseen. Seuraavana vuonna hain opiskelemaan Taideteolliseen Korkeakouluun ja pääsin sisään keramiikkaosastolle. Mikä on työfilosofiasi. – Työajan mukaan. Miten innostuit alasta. – Vahva keramiikan materiaalituntemus on kaiken perusta. – Taideteollisessa korkeakoulussa Kyllikki Salmenhaaran johdolla opiskelimme perinpohjaisesti keramiikan materiaaleja ja tekniikoita. Joistakin yleisimmistä korjauksista olen laatinut hinnaston. ”Sota-ajan astiat ovat vaikeimpia korjattavia.” Vanhasta kannusta irrotettiin kahva ja siirrettiin toiseen, koristeltuun kannuun, josta alkuperäinen oli mennyt rikki. – Nopeimmillaan esine tulee kuntoon parissa päivässä, mutta jos vika on monimutkaisempi ja vaatii enemmän työvaiheita, menee pidempään. Lasitepinnan korjaamisessa tarvitsen lasiteraaka-aineita ja keramiikkauunia, jossa astiat poltetaan korkeimmillaan 1 240 asteen lämpötilassa. Korjaaminen vaatii myös tarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja sorminäppäryyttä. Korjattu lautanen saa jäähtyä rauhassa uunissa polton jäljiltä. Sen kokoaminen oli kuin suuri palapeli. Jos asiakas tuo korjattavaksi rikkoutuneen esineen, työ on osien yhteen sovittamista ja liimaamista. – Keräilijöiden kokoelmissa, antiikkikaupoissa ja ihan tavallisten ihmisten kodeissa. Mikä on rakkain työkalusi. – Ensimmäisen kerran olin saven kanssa tekemisissä, kun pääsin keramiikkapajalle töihin armeijan jälkeen. – Keramiikan korjaamisessa ei ole esikuvia, sillä tätä eivät muut tee Suomessa. Vanhoja esineitä korjatessa korostuu työkaluja enemmän itse korjausprosessi. Oman pajan perustin vuonna 1978. Aina on uusi koepala poltossa mukana. Se on ollut vahva pohja kaikkeen tekemiseen. – Kun valmistan uusia esineitä, rakkain työkaluni on dreija. Keramiikan korjaamista ryhdyin kokeilemaan noin 15 vuotta sitten, kun perin isoäidiltäni vanhoja Arabian astioita. Millaiset esineet ovat vaikeimpia. Mistä työn hinta muodostuu. Pitää tuntea raaka-aineet, keramiikan polttaminen, väriaineet ja valmistusprosessi. – Pieniä lohkeamia työstän hiomalaikoilla. Antiikki & Design perinne elää 52. Onko sinulla esikuvia. – Ammattitaito kehittyy työtä tekemällä ja kokeilemalla. Jos vika on lasitepinnassa, puhdistan esineen ensimmäiseksi liasta. – Lähes 50 palaan hajonnut Wäinö Aaltosen punasavireliefi
– Ei. Pajalla on usein myös harjoittelijoita ja kurssilaisia. 10.30 Pidämme yhteisen kahvitauon aamupäivällä. Saman päivän aikana saatetaan tehdä jopa kymmentä eri työvaihetta, jotta valmistusja korjausprosessit etenevät. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle. Yleensä vähintään yksi seitsemästä uunista on päällä. Olen myös rakentanut talon itse. Palkitsevinta työssäsi. 10.00 Avaamme myymälän. 12.00 Lounastauko. Olen hyvin innostunut työstäni. Sen upeassa luonnossa rentoudun ja kerään voimia talven varalle. Päivä päättyy yleensä siihen, että laitan uunin päälle yön ajaksi ja lähden kotiin. Kunhan aika on kypsä, luulen, että palaan vielä nuoruudenharrastukseni pariin. Pitkäaikainen unelmani on rakentaa kesämökki Ilomantsin Petkeljärvelle. Pitää myös olla luja luottamus omaan tekemiseen. 9.20 Mietin, mitä työvaiheita päivän aikana pitää tehdä. Asiakkaiden palvelu on myös yksi, mukava osa työpäivää. (09) 385 8866, www.saunalahti.fi/~jaasteni/ Erkki Stenius Keraamikko ja keramiikan korjaaja Millaisesta työstä haaveilet. 9.10 Aamulla ensimmäiseksi käyn katsomassa keramiikkauuneja ja raottelen niitä yön polton jälkeen. Onko tehnyt mieli heittää koskaan rukkaset naulaan. Asun ja työskentelen samassa rakennuksessa, mikä on mielestäni ihanteellinen tapa elää. Minun lisäksi täällä työskentelevät keraamikot Ritva Tuominen, Liisa Kosonen ja Liisa Eliin. – Veistosten tekemisestä. – Tyytyväiset asiakkaat. Antiikki & Design perinne elää 53. Keramiikan valmistaminen ja korjaaminen etenee vaihe kerrallaan. – Keramiikan perusasioiden tuntemus pitää olla hanskassa. 14.00 Päivän mittaan pakkaamme uuniin uutta poltettavaa tavaraa. 18.00 Suljen liikkeen kuuden aikaan. Kannu on puhdistettu tummentumista ja pinttyneestä liasta, ja kuvio erottuu taas kauniisti. ”Ei voi olla totta!” tai ”Oletko vaihtanut esineen?” ovat aika tavallisia reaktioita, kun ihmiset näkevät astian, josta tummentumat ovat poissa ja alkuperäiset värit hehkuvat taas. Olen myös harrastajarakentaja, ja vuosien varrella olen pystyttänyt neljä taloa. Keramiikkapaja Erkki Stenius, Malmin kauppatie 33, p. ”ASUN JA TYÖSKENTELEN SAMASSA TALOSSA” 9.00 Työpäivä alkaa siitä, että kävelen portaat talon yläkerrasta alakertaan. Minusta ei ole vielä koskaan ollut ikävää tulla aamulla töihin
String-hyllyt on hankittu uusina. Bonanza-kalusto sai raikkaan ilmeen uudella verhoilulla, joka tuli entisen beesin sametin sijaan. Kirjahyllyn päällä on kokoelma Helena Tynellin Riihimäen Lasille suunnittelemia Pala-maljakoita. Antiikki & Design 54. Julia Välikankaan uusia keräilykohteita ovat tanskalaiset ja saksalaiset 1960–70-lukujen keramiikkaesineet
Julia Vähäkangas on keräillyt erityisesti kankaita, mekkoja, tuoleja ja Helena Tynellin Pala-vaaseja. Nyt pidän tumman puun ja vaaleiden pintojen kontrastista. HAUSKASTI JA HARKITEN sisustetussa kodissa on helppo hengittää ja nauttia harkituista silmäniloista. Vintage kolahti Julia › Kodin hyvä tunnelma on tärkeää Daniel, Lenni ja Julia Vähäkankaalle. – Tavaroiden ei tarvitse sopia yhteen. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO M uhkea Bonanza-sohva upottaa mukavasti. Kolmenistuttava sohva ja kaksi nojatuolia olivat 30 euron huippulöytö. kotona ”Vanhassa viehättää huippulaatu” Pietarsaarelaisen Vähäkankaan perheen kotiin pääsevät vain esineet, jotka luovat hyvää tunnelmaa. Hänellä on yli 40 retromekkoa. Antiikki & Design 55. Avarassa kodissa ympärille katsellessa huomaa, että keräilyssä on selvä linja. Vinkeään 60-luvun kotimekkoon pukeutunut Julia Vähäkangas silittää olohuoneen nojatuolin leveää käsinojaa tyytyväisenä. Julia Vähäkankaan mekko on hankittu kirpputorilta Facebookista. Monet niistä ovat kirpputorilöytöjä. Ainoa sääntöni on, että ympäröin itseni tavaroilla, jotka antavat hyvän tunteen. – Olisin alun perin halunnut kaluston vaaleammalla puurungolla, mutta kun tämä tummaksi petsattu kalusto tuli vastaan paikallisessa kierrätyskeskuksessa Retrossa, tartuin heti tilaisuuteen. Askon 1970-luvun suosikkisohvakalusto näyttää uudelleen verhoiltuna raikkaalta ja modernilta. Hyvien, siis kiinnostavien ja puhuttelevien löytöjen tekeminen on Vähäkankaan retroharrastuksen suola. Koti on muutenkin täynnä hyviä ostoksia
Tässä perheessä ei ole mikään yllätys se, että myös 2-vuotias Lenni on jo kouliintunut kirpparikävijä. Kepeä kattovalaisin on Normann Copenhagenin. – Kaikki! Materiaalit, kuosit, laatu, joka on usein huippua, sekä tietysti tyyli. Esko Pajamies suunnitteli Bonanza-sohvakaluston Askolle vuonna 1968. TUOLIT JA KANKAAT ovat Julia Vähäkankaan varsinainen intohimo. Ajaton nojatuoli on Bruno Matssonin Jetson vuodelta 1969, ja tuolilla oleva tyyny on ommeltu Göta Trägårdhin Folklore-kankaasta. Kodin sisustaminen ei ole Vähäkankaalle totista puuhaa. – Kun ostimme tämän asunnon, kirpputoreilla oli vielä paljon kivoja retrokalusteita. – Olen todella impulsiivinen sisustaja. – Hän on innostunut erityisesti designvalaisimista. TALO 89,5 neliömetrin kolmio vuosina 2004–05 rakennetussa paritalossa. ERITYISTÄ Moderniin taloon on luotu 1950-luvun tunnelmaa muun muassa uusimalla keittiö vuosikymmenen henkeen. Tunnen, että vastaan vuorostani näiden esineiden säilymisestä. Lenni puhuukin kaikista kaupoista kirpputoreina, äiti hymyilee. kotona KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Lastentarhanopettaja Julia Vähäkangas, lihanleikkaaja ja yrittäjä Daniel Vähäkangas sekä 2-vuotias Lenni Vähäkangas. Vähäkankaaseen reilut kolme vuotta sitten. Hyvän päälle ymmärtää myös puoliso Daniel Vähäkangas. Keksija kaakaofirma Mazzettin silmälogon on suunnitellut ruotsalaisen graafisen suunnittelun klassikko Olle Eksell. Uusin löytöni voi olla vaikka kuinka pieni, ja silti se saa aikaan lumipalloefektin, jossa koko huone saa uuden ilmeen. Keräilyssäni erilaisia kausia: kankaita, mekkoja, tuoleja, Helena Tynellin Riihimäen lasille suunnittelemia Pala-vaaseja. Ruokapöydän ympärillä ovat käyneet vierailemassa muun muassa topatut Kilta-tuolit, pinnatuolit › Antiikki & Design 56. Olohuoneen tapetti on Arne Jacobsenin suunnittelema Trapez. Vähäkangasta kiehtoo esineiden historia, se mitä kaikkea ne ovat ennen häntä kokeneet. – Käymme Lennin kanssa yhdessä kirppareilla lähes joka toinen päivä. Meillä on kolme erikokoista ja -muotoista tanskalaisen Poul Hennigsenin suunnittelemaa PH-sarjan valaisinta. Minua ei haittaa jos kalusteessa näkyy eletty elämä. Mikä siinä viehättää. Ne eivät olisi tässä, jos joku muu ei olisi ennen minua arvostanut ja vaalinut niitä
Edvin Ståhlin suunnittelemissa ja Effkå Möblerin 50-luvulla valmistamissa rautatuoleissa on tiikki-istuimet. Retrojääkaappi on Smegin, kaapistot paikalliselta keittiöfirmalta ja vetimet allabeslag.se-nettikaupasta. Julia Vähäkangas pitää kodin modernista pohjaratkaisusta. Marimekon pöytäliina on Annika Rimalan Puketti, 1965. Vanhassa hatturasiassa ja matkalaukussa säilytetään kaulaliinoja ja hansikkaita. Keittiö remontoitiin 1950-luvun henkeen. Antiikki & Design 57. Sorvattu puinen lampunjalka sai uuden varjostimen. Keraaminen kynttilänjalka on Rörstrandin 50-luvun tuotantoa. Ray ja Charles Eamesin DSW-tuolit ovat uustuotantoa. kotona Geometriset puukynttilänjalat ovat silmäiloja 1960ja 70-luvuilta. PH-pöytävalaisin on Louis Poulsenin valmistama. Eteinen on avara ja valoisa
kirpputoreilta. – Pähkinänvärinen kalanruotoparketti ja samanlainen fiftarikeittiö kuin meillä on nyt. Heissä kaikissa on jotain erityistä, ja heidän suunnittelemansa kankaat on helppo tunnistaa. Tuolit vaihtamalla muuttuu koko tilan henki. Olemme miettineet, kumpi sopisi meille paremmin, vanha puutalo vai 1950-luvun rapattu omakotitalo. PERHEEN UNELMA on vielä joskus muuttaa vanhaan taloon. Julia Vähäkangas on sisustanut Lennin huoneen reippaaseen 1970-luvun henkeen. – Niiden vahva luonne viehättää. Tulevan kodin sisustuksen suuret linjat ovat jo valmiiksi mietittynä. Uudesta tavarasta puuttuu myös charmi. – Minulla on ihmeellinen muisti, sillä muistan jokaisesta esineestä, mistä olen sen hankkinut, mitä se maksoi, olinko kirpparilla yksin vai seurassa ja millainen päivä silloin oli, intohimoinen keräilijä nauraa. Ihan kaikkea ei kuitenkaan ole löytynyt Lastenhuoneen taulut syntyivät kankaasta ja rullaverhosta. – Tiedän heti, kun se oikea talo tulee vastaan. Seinälle on kierrätetty tauluksi 70-luvun maisemarullaverho, joka löytyi pihakirppikseltä. 1960-luvun kirjahyllyn lastenkirjojen värikkäät kannet houkuttelevat lukemaan. Tärkeitä suunnittelijanimiä ovat esimerkiksi Saini Salonen ja Marjatta Metsovaara sekä ruotsalaiset Sven Fristedt ja Göta Trägårdh. Vintage on Vähäkankaille sekä tyyliä että elämäntapa. Lastenhuoneen lukuvalo on kirpputorilöytö. Taulu on Marimekon Puput piilosilla, kankaan on suunnitellut Teresa Moorhouse. Kokoelmassa on sekä pieniä tilkkuja että ”suoraan pakasta vedettyjä” monimetrisiä, käyttämättömiä kangasaarteita. Antiikki & Design 58. – Minusta on parempi ostaa kirpparilta jo olemassa oleva esine ja antaa sille uusi elämä. Rahi on verhoiltu Marimekon kankaalla. Perheen alati karttuvaan tuolikokoelmaan kuuluu nyt seitsemän tuoliparia. Vintageen verrattuna uudet kalusteet ovat usein heikkolaatuisia. kotona ja uusimpana ruotsalaisen Edvin Ståhlin suunnittelemat ja Effkå Möblerin 1950-luvulla valmistamat rautatuolit. Kankaita Julia Vähäkankaalle on parin vuoden keräilyn tuloksena kertynyt vaatekaapillinen. Iso ruokapöytä antoi odottaa itseään liian kauan, joten ostimme uuden, mutta valitettavasti sen pinta kului nopeasti huonoksi. Juuri nyt vaaka on kallistunut 50-luvun kodikkaan idyllin puolelle. – Suosikkejani ovat 1960–70-lukujen vahvat painokankaat. Mikä tuoleissa kiinnostaa
Keramiikkarasia on Arabian. Makuuhuoneen hersyvä tapetti on Stig Lindbergin Herbarium, jota nykyisin valmistaa Boråstapeter. Siro yöpöytä on saanut uuden leikkisän nupin. Metallisänky on kodin uudempaa kalustusta. Keraaminen pöytälamppu löytyi kirpputorilta Seinä joelta ja on italialaisen Bitossin valmistamaa Rimini Blu -keramiikkaa. Antiikki & Design 59
maakuntataide Antiikki & Design 60. Tauno Gröndahl: Orkka, 1961. Kuvien teokset ovat Kuopion taidemuseon Kuopion kaupungin kokoelmasta, ellei toisin mainita. Sarjassa esitellään alueellisesti merkittäviä taiteilijoita
› Tauno Gröndahl: Laulurinne, 1957. Lapinlahtelainen Halosen taiteilijasuku, tunnetuimpana Pekka Halonen (1865–1933), jätti suomalaiseen kulttuurielämään 1800ja 1900-luvun vaihteessa kauas ulottuvat jälkensä. Alueen pääkaupungissa Kuopiossa syntyi Juho Rissanen (1873–1950), josta kasvoi yksi suomalaisen kultakauden mestareista. Modernismin tuulet ylsivät Pohjois-Savoon ja nostivat uuden taiteilijasukupolven lentoon. Kuopion Haminalahdella Ferdinand von Wright (1822–1906) maalasi savolaismaisemia, jotka nousivat kansallisiksi taideaarteiksi. ANTTI KAIJALAINEN P ohjois-Savo on ollut taidehistoriallisesti merkittävä maakunta. maakuntataide Antiikki & Design 61. Modernistien Kuopio Kuopiossa kuvataide-elämä vilkastui sotien jälkeen niin kuin monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa. Laulurinteen rintamiestalojen taustalla näkyy uusi Haapaniemen kansakoulu. Paikallishistoriallisesti kiinnostava teos kertoo sotien jälkeisestä rakentamisesta Kuopiossa
Gröndahl, Niskanen ja Heikkinen jäivät paikallisiksi tekijöiksi, mutta heidän taiteensa laatu yltää kansalliselle tasolle. Gröndahl oli kuopiolaisen kuvataiteen monitoimimies, joka oli perustamassa Kuopion Taiteilijaseuraa ja Kuopion Kuvataiteilijoita. Gröndahl teki useita ryhmämuotokuvia kuopiolaisten perheiden lapsista. Tauno Gröndahl: Onnellinen aika, 1952. Teos oli kaupungin tilaustyö uuteen Niiralan lastentaloon. maakuntataide Antiikki & Design 62. Juha Järveläinen: Tauno Gröndahlin muotokuva, 1970. 1. Kivellä istuu taiteilijan poika Aulis, ja vierellä seisoo hänen serkkunsa Antti. Malleina oli taiteilijan lapsia ja näiden serkkuja. Tauno Gröndahl maalaa Lapset luonnossa -freskoa yksityiskotiin 1952. Hän johti 1946 perustettua Kuopion Piirustuskerhoa, josta myöhemmin tuli suosittu kansalaisopiston kuvataidepiiri. Tauno Gröndahl: Onkivia poikia, 1949. Åströmin vaikutuksesta hän mieltyi ranskalaisen modernismin raikkaaseen ja pehmeään väriasteikkoon. 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenen olivat hiljaisempaa aikaa pohjoissavolaisessa kuvataiteessa. Keskeisiä Kuopion ja maakunnan sotien jälkeiseen kuvataiteeseen vaikuttaneita taiteilijoita olivat Tauno Gröndahl, Saila Niskanen ja Unto Heikkinen. Tuolloin syntyi taiteilijaseuroja moniin muihinkin suomalaisiin kaupunkeihin. Sotien jälkeen maakunnan kuvataide-elämä virkistyi: Kuopion Taiteilijaseura perustettiin 1947, Kuopion Kuvataiteilijat, Ars Libera, 1958. Tauno Gröndahl (1911–70) Tauno Gröndahl kouluttautui taiteilijaksi Werner Åströmin yksityisoppilaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1929–30. Siellä Gröndahl opetti monia tulevia taiteilijoita, kuten Raimo Utriaista, Juha Järveläistä ja Risto Vilhusta. He loivat vankan pohjan Kuopion myöhemmälle asemalle merkittävänä kuvataidekaupunkina
Gröndahl oli monipuolinen taiteilija, jonka ilmaisu ulottui muotokuvista ja Kuopion kaupunkia esittävistä aiheista kukka-asetelmiin sekä karikatyyreistä Savon Sanomien kuvituksiin. Varsinaisen elantonsa Tauno Gröndahl sai työskentelemällä 1934–52 työnjohtajana isänsä O. Gröndahlin turkistehtaassa Kuopiossa sekä 1952–70 kuopiolaisen Niuvan kansakoulun talonmies-vahtimestarina. Teos on hyvä esimerkki Niskasen ei-esittävästä taiteesta. Tunnetuin niistä on Onnellinen aika, jonka Gröndahl maalasi Niiralan lastentaloon (nyk. 2. W. Niskanen kävi koulua 1946–49, Saila Niskanen: Sinisessä valossa, 1965. Saila Niskasen abstraktia taidetta ei ymmärretty. Kuopion taidemuseon kokoelma. Saila Niskanen: Calloja akkunalla, 1950. Saila Niskanen (1923–2003) Saila Niskanen oli ensimmäinen kuopiolainen taiteilija, joka opiskeli Vapaassa Taidekoulussa. Saila Niskanen: Omakuva, 1955. › maakuntataide Antiikki & Design 63. Teos kertoo sodanjälkeisen ajan väistymisestä ja uskosta tulevaisuuteen: leikkivissä lapsissa, uudessa sukupolvessa, elää toivo paremmasta. Niiralan päiväkoti) 1952. Hän teki myös julkisia monumentaalimaalauksia, joiden aiheina olivat usein lapset luonnossa
Taide ei elättänyt Niskasta, vaan hänen täytyi monen muun taiteilijan tapaan hank kia elantonsa ”oikeasta työstä”. Niskanen jakoi Pusan kiinnostuksen eritysesti värisiirtymiin. Maalaustapa poh jautui tiukasti sommiteltuun rakenteeseen ja hallittuun värimaailmaan samoin kuin hänen opettajallaan Sam Vannilla. Unto Heikkinen: Myhkyrin ranta talvella, 1954. Siinäkin hän oli uranuurtaja kaupungissaan. Unto Pusan Unto Heikkinen: Nainen ja kaktus, 1956. Rautavaaran kirkon alttari maalaus (1977) tuhoutui tulipalossa. Niskasen maalaustyyli muuttui 1960lu vulla kohti abstraktia. 1980luvulla Heikkinen siirtyi kirjallisiin aiheisiin, joista keskeisiä olivat kalevalaiset teemat. käyty läpi, ja hän palasi esittäviin aiheisiin: kukkaasetelmiin ja maisemiin. 1970luvulla Niskanen kuitenkin huoma si, että abstrakti vaihe oli hänen taiteessaan Unto Heikkisellä oli vaikutteita Vannilta ja Picassolta. Unto Heikkinen (1931–91) Unto Heikkinen oli Tauno Gröndahlin op pilas Kuopion Piirustuskerhosta. Niskasen tärkein esikuva oli kubismista vaikutteita saanut Pusa, jonka teokset oli vat värikylläisiä ja sommitelmaltaan kurin alaisia. Hän kuvasi Kuopion kaupunkia ja lähialueita öljyväritöihinsä ja grafiikanteoksiinsa. maakuntataide Antiikki & Design 65. Heikkisen taiteen perusta oli esittävissä aiheissa, mutta hänen tyylinsä ei ollut rea lismia tai naturalismia. Joissakin 1950luvun teoksissa voi nähdä vaikuttei ta myös Pablo Picassolta, kuten teoksessa Nainen ja kaktus, jossa varsinkin naisen kasvot on toteutettu hyvin picassomaisesti. Joissain Heikkisen töissä on myös saman laista monumentaalisuutta kuin Picasson maalauksissa. ”Luonne on vimmatun itsepäinen – kestä kööt toiset”, hän sanoi. Samalla tyylikin muuttui aiempaa yksityiskohtaisemmaksi, koristeellisemmak si ja värikkäämmäksi. Hän jatkoi taiteen opiskelua Académie André Lhotessa Pariisissa 1950. Heikkisen julkisia teoksia Kuopiossa ovat 1964 tehdyt Särkiniemen kirjaston seinä maalaus sekä Männistön vanhan kirkon alttarimaalaus. Niskanen piti Kuopiossa konekirjoitus koulua, jonka oppilaita hän tarkkaili kuin malleja tutkien heidän asentojaan ja varta lonmuotojaan. vaikutus näytti nyt, hieman jälkikäteen, puhkeavan kukkaan. ja häntä opettivat Unto Pusa ja Sam Vanni. 3. Unto Heikkinen oli näkyvä hahmo kuo piolaisessa kuvataideelämässä: Ars Liberan (Kuopion Kuvataiteilijat) perustajajäsen ja Kuopion kansalaisopiston kuvataidepiirin pitkäaikainen opettaja. Myö hemmin, 1953–55, hän kävi Suomen tai deakatemian koulun ja Aukusti Tuhkan taidegrafiikan kurssin. Saila Niskanen kertoi vanhuuden päivil lään, että 1960luvun Kuopiossa ei ymmär retty mitään eiesittävästä taiteesta. Mutta väärinymmärrys ei lannistanut taiteilijaa eikä hänen mieleensä tullut muuttaa pois
Muita vuosina 1970– 1971 suunnitellun sarjan riipuksia ovat Hopeakuu ja Kuunsirppi, joihin tehtiin myös korvakorut. Puolikuu on yksi Tapio Wirkkalan kolmesta Kuutamo-korusta. Hopeakuuta näkyy markkinoilla eniten, Puolikuu on harvinainen. Kaikki kolme mallia ovat sarjatuotteita. Keraamisen seinälaatan suunnittelija on Raija Uosikkinen (1923–2004), joka tunnetaan erityisesti hienovaraisesta Emilia-sarjasta (Arabian tuotannossa 1957–66) sekä selkeäkoristeisista Pomona-purkeista (1965–75). Lähetä meille oma kysymyksesi! 1. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Wirkkalan Puolikuu Etsin tietoa korusta, jonka olen saanut 1977. Tässä seinälaatassa näkyy 1970-luvun rehevä ja suurieleinen tyyli, myös värit ovat ajalle tyypilliset. Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Vakuutusarvo on 200 e. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. (AK) 2. Uosikkisen seinälaatta Mitä voisitte kertoa Arabia seinälaatasta (koko 30 x 45 cm). Mikä on sen vakuutusarvo. Tiedän sen olevan Tapio Wirkkalan suunnittelema, mutta onko se harvinainen ja missä se on valmistettu. Kuvia ei palauteta. Sisäkkäisistä hopeakaarista koostuvan riipuksen Antiikki & Design kysy esineestä 66. ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija 1 2 Mikä missä milloin Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Venäläinen empirekruunu Kruunu ei ole valmistettu metallista, vaan ilmeisesti puusta ja jostakin massasta. Pitkällä aikavälillä realistinen arvo löytyy näiden ääripäiden väliltä. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. Samalta vuosikurssilta valmistuivat mm. Sitä ei ole sähköistetty. Se on kaksipuolinen, toinen puoli on vaaleampi. Kynttilänvarret ovat empiren suosimat käärmeen muotoidossa ollut varsinaisessa sarjatuotannossa. Pastellage-kruunuja näkee varsin usein Suomessa. Pohjan nuppina on ollut käpy tai pieni kukkakimppu. Kruunun runko on puuta ja ketjut messinkiä. Kruunu jäljittelee ajan pronssikruunuja, jotka usein saivat amppelimaisen muodon. Kenen tekemä se on, ja mikä on hinta-arvio. Onnittelut hienosta esineestä! (K-PK) Hyväkuntoisena tällaisen kruunun vakuutusarvo olisi 5 000 e. Numerosarja 2122 on mallinumero. Pieni koko tekee Billnäsin konekirjoittajan/ reportterin pöydästä tämän päivän hittikalusteen. 4. Pöytä ei ole tässä muo› Empirekruunu on puuta ja pastellage-massaa. Materiaaliksi saattoi valita kiillotetun tai vahatun tammen, mahdollisesti myös vahatun koivun. Kruunut kullattiin, jotta ne näyttäisivät kullatulta pronssilta. Se on mennyt yli satavuotisen elämänsä aikana huonoon kuntoon. Suomessa Puolikuun arvo liikkuu 1 000 euron molemmin puolin. 4 5 set. Se on kunnostettu hiomalla ja lakkaamalla. Kruunu kannattaa ehdottomasti korjauttaa koulutuksen saaneella konservaattorilla (www.konservaattoriliitto.fi). Tekotapa oli halvempi kuin pronssityö. Täkänän nimi on Kesäinen leikki, ja se on oikea täkänöiden klassikko. Jalkoihin kiinnitettyine pyörineen tämä yksilö saattaa olla myöhemmin muunneltu tai tietylle tilaajalle tehty. Mitat 110 x 180 cm. Reunassa kulkee ilmeisesti maataloutta symboloivia puttoja, ja pohja koostuu palmeteista ja akanthuslehdistä. Otin yhteyttä lisensiaattityön täkänöistä tehneeseen fil.lis. Anna-Kaisa Kaartiseen. Täkänöiden klassikko Täkänä on ostettu Karhulasta Helmi Vuorelman liikkeestä 1950–60-luvulla. Armi Airaksinen (Ratia) ja Uhra Simberg(-Ehrström) sekä Aino Hausman. Vuosiluku 1936 tai 1938 tarkoittaa valmistusaikaa. Pöytä sopii kuin valettu nykykotiin ja kannettavalle tietokoneelle, joten siitä voi tavoitella 250–300 e. Molemmilla sivuille sai ulosvedettävät aputasot. Punaisen lasipohjan voi teettää lasiliikkeessä. Jalkojen alle tuli metallitupet. Billnäsin kirjoituspöytä Toivoisimme tietoa pienestä Billnäs-pöydästä. Materiaali on sterlinghopeaa eli korkean hopeapitoisuuden (925 tuhannesosaa) ansioista helposti muokattavaa mutta vaurioille altista. Kruunu on erittäin hieno venäläinen empirekruunu 1830–40-luvulta. Maija Kolsi-Mäkelä oli Vuorelman pitkäaikainen suunnittelija. Sitä on tehty 1940-luvun lopulta 2000-luvulle saakka. Koristeet on valettu rautalangan ympärille. Presidentinlinnan Suuressa ruokasalissa on suuret kullatut pastellage-seinäkyntteliköt 1840-luvulta, mikä kertoo siitä, että materiaali kelpasi palatseihin. Pyörät ovat alkuperäiset. 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi idea syntyi veden pinnalla väreilevästä kuun valosta. Leimasarja kertoo, että riipus on vintagea eli tehty 1972 (T7) Helsingissä Westerbackin liikkeessä. Hän oli syntynyt 1911 ja valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen osastolta 1935. (TP) 5. Alkuperäinen rasia ja ketju nostavat hintaa. Olisiko sen korjaaminen mahdollista. Hän kertoi, että täkänä on Helmi Vuorelman mallistosta, ja sen suunnittelija on Maija Kolsi-Mäkelä. Ennätyskorkeita noteerauksia on saavutettu USA:ssa, jossa keräilijät ovat kilpailleet korusta jopa 4 000–5 000 euroon saakka. Se on valmistettu puusta ja pastellage-massasta, joka tehdään kipsistä, liidusta ja liimasta. Ketjut ovat nyt liian lyhyet. Samaa perusmodulia käytettiin sen sijaan osana yleisempää konekirjoituspöytää niin, että vasemmanpuoleisten jalkojen tilalle tuli laatikosto ja ulosvedettävät pöytälevyt sijoittuivat pöydän oikealle puolelle sekä laatikosto-osa ylimmäiseksi. Se on katossamme muistona sukulaisesta. Antiikki & Design kysy esineestä 67. (TP) 3
Ne on ostettu silloisesta DDR:stä joskus 1950-luvun alkupuolella. Messingin ja opaalilasin hienostuneen yhdistelmän kruunaavat osittain avoimeksi taipuvat kuupat. 6 7 Antiikki & Design kysy esineestä 68. Lasit on valmistettu lasitangosta tai -putkesta puhaltamalla tai muovaamalla kaasuliekin avulla. Levysoitin on valmistettu 1950-luvun taitteessa. Mitään leimoja tai merkintöjä ei ole. Kansainvälisillä markkinoilla hintapyynnöt vastaavasta setistä vaihtelevat parista sadasta jopa yli 500 euroon. Siitä saattaisi löytyä valmistajan merkintä. Täkänöitä ei osata arvostaa tarpeeksi. Haluaisin tietää valmistajan ja arvon. Kallistuin lopulta Ornoon ja Lisa Johansson-Papeen, jonka valaisimia hankittiin 1950-luvuilla useisiin Lahden seudun julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Lahden seurahuoneelle ja Heinolan reumasairaalaan. (OB) 8 9 Hienostunut muotoilu viittaa Lisa Johansson Papeen. (PP) 6. Haluaisin tietää, miltä ajalta ja minkä arvoinen se on. Muita taidokkaita yksityiskohtia ovat varjosti mien kiinnitys ja messinkiputkien koristama kattokuppi. Johansson-Papen valaisin Kenen valmistajan mahtaa olla tämä kaunis valaisin. (TP) 7. Ne on valmistettu Biminin lasitehtaassa, joka toimi Wienissä Itävallassa 1923–38. Koska valaisinta on luultavasti tehty vain rajallinen sarja ja designlamppujen kauppa käy kuumana, annan kauniin 1950-lukulaisen myyntiarvoksi 3 000– 4 000 e. Puntaroin valmistajana sekä Ornoa että Taito Oy:tä juuri ennen Idman-fuusiota. Kattoa vasten oleva kupu on niin tiukasti kiinni, etten tohdi sitä irrottaa. Se on 1952 valmistuneessa talossa Lahdessa ja luultavasti ollut katossa 50-luvulta asti. Funkishenkinen levynsoitin Tämä kaunis grammari tuli meille 20 vuotta sitten huutokaupasta. Art decon ajan lasia Sain aikoinaan ylioppilaslahjaksi karahvin ja kolme lasia, kaikki hyvin ohutta lasia, mutta yhä ehjiä. Hyväkuntoisena mallin arvo on 150 e. Kuvut ovat valkoista lasia, metalliosat kullanväristä messinkiä. lampputyönä tehtyä lasia valmistettiin myös Lauschassa Saksassa. Naisfiguurit ovat taidokkaasti tehtyjä, ja Biminin tuotteet olivat jo aikoinaan arvostettuja. Kaapin vaalea pyöristetty koivupuinen yläosa ja musta sokkeli viittaavat vahvasti funktionalismiin, joka on pohjoismaisessa huonekaluteollisuudessa ollut tyylisuuntana vallalla 1920-luvulta 50-luvulle asti. 8. Kuvan malli R.C.70 S on valmistettu varta vasten Ruotsin markkinoille. Myös harkitun tarkoituksenmukainen ja toimiva muotoilu kuuluvat Johansson-Papen tyyliin. Toimiva peli sisältää muutaman savikiekon. Markkinoilla on tarjolla runsaasti vanhoja levysoittimia, ja vaikka kokonaisuus kolikkotoimintoineen on hieno, niin levysoittimen arvo jää 150–200 euroon. Englantilaisen Garrardin automaattinen levynvaihtaja malli R.C.70 tuli markkinoille 1948. Huippulaatuisen kattovalaisimen historia vie vuonna 1952 valmistuneeseen taloon Lahdessa. Samanlaista ns. Arvio Antti Kaijalainen, Antiikki & Design. (KK) Karahvin ja kolmen lasin vakuutusarvo on 300 e. Tyyliltään lasit viittaavat enemmän 1920tai 1930-luvulle kuin 1950-luvun alkuun
Yhtiön Wienin mehiläispesäkuviota muistuttava syväleima on ollut käytössä sata vuotta vuodesta 1882 alkaen. 10 11 12 Meriaiheita suosittiin funkiksen aikaan. Nimettömänä maalauksen arvo on korkeintaan 200 e, kun taas Onni Ojan työnä sen myyntiarvo lähtisi 400–600 eurosta. (V-JJ) 12. Jugendin saniteettiesineitä Posliiniastiat jäivät omistukseemme jugendhuvilan ja sen irtaimiston oston yhteydessä 30 vuotta sitten. Vakuutusarvo on 300 e. Koristelu on toteutettu ajan henkeen tyylitellen, mutta sitä ei löydy kirjallisuudesta. Painava (8 kg) kehys viimeistelee näyttävän taideteoksen. Pohjan leima ”Meri” viittaa todennäköisesti sarjan nimeen. Malli on Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin Arabialle suunnittelema selkeä LM, joka oli tuotannossa 1932– 41. Olisin kiitollinen, jos saisin maalauksesta edes jotain tietoa. (AK) 11. Ylellisen kukka-asetelman punaiset, vaalean punaiset, valkoiset ja keltaiset pionit on aseteltu tinajalkaiseen lasimaljakkoon. Vuosiluvun hän merkitsi vain satunnaisesti työn kääntöpuolelle. Nämä saniteettiesineet ovat 1910-luvulta. Nettiä on koluttu, mutta tietoa ei ole löydetty. 9. Olisin iloinen, jos saisimme jotain tietoa niiden alkuperästä ja arvosta. Signeeraus Miller jää tunnistamattomaksi, mutta kätkee taakseen taitavan ammattimaalarin. Barokkityylinen maalaus Toivoisin tietoja tästä maalauksesta. Mielenkiintoista tavaraa sitä voikin talokaupassa tulla mukana. Muista leimoista sininen Dec 1441 on mallinumero, loput kirjainja numeromerkinnät lienevät valmistusaikakoodeja. Arabian Meri Siskoni löysi ehjät sokerikon ja kermakon. Teos saattaa olla toisinto Ojan maalauksesta, koska se on merkitty pelkällä vuosiluvulla -46. Kiva löytö! Sokerikon ja kermakon koristelussa näkyy 1930-luvun funkiksen mieltymys meriaiheisiin. Vaikka ensiostaja saattaa olla valmis maksamaan tällaisesta asetelmasta 400–800 e, jälleenmyynnin hetkellä käteen saatava summa jää lähes aina alle odotetun. Hyväkuntoisilta vaikuttavat esineet ovat muodoiltaan erikoisia, mutta niiden markkinointi voi olla haastavaa, ostajakuntaa kun ei liiemmälti ole. En ole löytänyt nimeä. Talvinen kylämaisema Vanhassa öljyvärimaalauksessa on vain merkintä -46. (TP) 10. Silti maalaus on ennen kaikkea sisustuksellinen taidonnäyte ja tehty kodin paraatihuonetta kaunistamaan. Arvo kiinnostaa myös. Mehiläispesää se ei kuitenkaan esitä, vaan se on alueella vaikuttaneen Isenburgin kreivillisen suvun vaakuna. Maalauksen selkeä pelkistetty tyyli, värit ja kehys tuovat mieleen hämäläisistä maisemista tunnetun Onni Ojan. Ojalla itsellään oli tapana signeerata työnsä isoin kirjaimin ”OJA”. Koko kehyksineen 112 x 82 cm. Valmistaja on saksalainen Wächtersbach Keramik. Vakuutusarvo 35 e / kpl. Tyyli mukailee 1600–1700-luvun ranskalaisia ja englantilaisia kukkamaalauksia, mutta teos itsessään on 1900-luvulla maalattua tuontitavaraa. Löytyisikö teiltä tietoa näistä, ja mikä on arvo. (TP) Antiikki & Design kysy esineestä 69
Antiikki & Design 70. Nykytaide on uusi tulokas huutokaupoissa. Sieniaiheinen rasia, Kuznetsov, 1800-luku, lähtöhinta 120 e Annmarisilla 13.9. Kaj Franckin viinalipas Napakymppi, Nuutajärvi, 540 e, Bukowskis. Kotimainen 1950-luvun muotoilu myy hyvin. Kotimainen vanha hopeinen pikari, Erik Löfgren, Vaasa 1797–1820, 150 e, Hagelstam & Co. huutokaupassa Birger Kaipiaisen muotoilua keräillään myös Ruotsissa. Marjatta Tapiolan teos Koira ja Minotaurus, 2010, kohosi 18 200 euroon Bukowskisin Contemporary-huutokaupassa. Kaipiaisen ruotsalaiselle Rörstrandille 1950-luvulla muotoilema keramiikkaesine, 2 100 e, Bukowksis. Venäläistä ostavat etenkin venäläiset
Tunnelma salissa oli jännittynyt, ja tuskin olin ainoa, jonka kädet alkoivat täristä adrenaliiniryöpyssä, kun ”oma” kohde tuli vuoroon. Oma vika, kun olen tehnyt kuntoarvion yhden kuvan perusteella. Sitten alkoi nousta valkoisia lätkiä ilmaisemaan tarjousta. Oman kokemukseni perusteella verkossa huutaminen on myös hallitumpaa. Juhlallista oli myös ihmisten pukeutuminen, muutamaa originellia keräilijää lukuun ottamatta. RUOTSIN JOHTAVIIN taiteen ja antiikin asiantuntijoihin kuuluvan Pontus Silfverstolpen mielestä huutokaupoista on internetin myötä tullut ajanvietettä. › Antiikki & Design 71. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, napautti lopuksi meklari vasarallaan. Nyt yhä useampi huutokauppa käydään verkossa. huutokaupassa Perinteistä kiinni mutta uudistuen Suomen huutokauppabisnes on murroksessa, ja välillä se on jo näyttänyt laskevan auringon alalta. Nykyään kuvien määrä ja laatu on parantunut, mutta tutustuminen esineeseen näytössä on tärkeää niin salikuin nettihuutokaupassakin. Ruotsalainen Pontus Silfverstolpe on hakuportaali Barnebys.sen ja Barnebys.comin perustajia. Ja myös nettihuutokaupassa voi kokea kihelmöivää jännitystä. Verkkokauppaa voi pitää kasvottomana ja kylmänä, mutta monille se on tapa osallistua huutokauppaan vaivattomasti ja anonyymisti. ANTTI KAIJALAINEN I stuin 2000-luvun alussa Hagelstamin ja Bukowskisin kansainvälisissä huutokaupoissa. Olen saanut pettyäkin, erityisesti esineen kuntoon. Kysyimme huutokauppataloista, miten ne uskovat pitävänsä asiakkaansa ja hankkivansa uusia. Puitteet olivat arvokkaat: Kauppakorkeakoulu, Finlandia-talo, Hesperia, Astoria-Sali. Tarjontaa on helppo selailla ilman ostoajatusta. Siinä ei heittäydy mukaan tarjouskilpaan niin helposti kuin nopeita siirtoja vaativassa salihuutokaupassa
huutokaupassa Helanderin toimitusjohtaja Mika Sirén uskoo elämyksiä tarjoavien salihuutokauppojen voimaan. Hienot puitteet ovat melko varmasti jääneet menneeseen, mutta salihuutokaupat elävät. Tunnelma on tärkeä myös helsinkiläiselle Helanderille. Suomesta mukana on Bukowskis. Uutinen on sekin, että Hagelstam & Co ei pidä huutokauppoja enää BuAntiikki & Design 72. – Huutokaupoista voi löytää kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Esimerkiksi vanhat valokuvat kaupunkinäkymistä herättävät mielenkiintoa. SIIRRYTÄÄN HELANDERILTA Helsingin Viikistä Tehtaankadulle Hagelstam & Co:n tiloihin, jossa suomalaisen huutokaupan grand old man Wenzel Hagelstam on jälleen ottanut ohjat käsiinsä. Ensi vuonna yritys avaa salihuutokaupan rinnalle pelkästään verkossa toimivan huutokaupan. Suomen liikkeen toimitusjohtaja Jori Keckman iloitsee nykytaiteen suosiosta. Antiikin ja taiteen tuntija Silfverstolpe on ollut edelläkävijä digitaalisuuden soveltamisessa huutokauppa-alaan. Helanderin vahvuus on monipuolisuudessa, ”kultahampaista polkupyöriin”. Silfverstolpen mielestä huutokauppatalon täytyy luoda itsestään vahva brändi, jonka nettisivut tunnetaan houkuttelevina. Silloin me asiakkaat palaamme toistekin. Helanderillakin suunta kuitenkin on vahvasti nettiin. – Vähintä, mitä yritysten tulee tehdä, on luettelon julkaiseminen ja tarjousmahdollisuus netissä, Silfverstolpe neuvoo. OVATKO SALIHUUTOKAUPAT jo historiaa. Venäläinen hopeinen pääsiäismuna 1800-luvulta myytiin 1 200 eurolla Helanderilla. Parhaiten käy kaupaksi kotimainen muotoilu, mutta Mika Sirén uskoo, että kiinnostus historiallisiin ja antiikkiesineisiin nousee. Niihin tullaan viihtymään, ja usein salissa tehdään heräteostoja, toimitusjohtaja Mika Sirén sanoo. – Myös käyttäjäanalyysien tekeminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Ruotsalainen Bukowskis toimii vain verkossa. Perinteisen huutokaupan vetovoiman on todistanut keskisuomalainen Huutokauppa Palsanmäki, josta on tullut Suomen huutokauppakeisari -ohjelman myötä suorastaan ilmiö. Hän oli 2011 perustamassa Barnebys.com -sivustoa, josta on nopeasti kasvanut maailman laajin huutokaupan hakuportaali. Hagelstam päätyi kesällä takaisin 1979 perustamansa huutokauppayrityksen pääomistajaksi, kun yritystä lähestyi ulkomainen ostajaehdokas. – Salihuutokaupat ovat bisneksemme perusta. Sieltä näkee keskitetysti, mitä huutokaupoissa on tarjolla. Wenzel Hagelstam, joka on itsessään alan vahva brändi, on tilanteesta silmin nähden innoissaan. Itävaltalaisen Friedl Bakalowitsin 1960luvulla suunnittelema Miracle Sputnik -valaisin nousi Helanderilla 3 600 euroon. On pystyttävä tarjoamaan asiakkaalle juuri sitä, mikä häntä kiinnostaa. Jo nyt Helanderin salihuutokauppoihin voi jättää ennakkotarjouksia netissä ja osallistua puhelimitse huutokauppaan vaikka kotisohvalta
– Nykytaide meni hyvin, Keckman sanoo. Verkossa asiakas voi osallistua huutokauppaan myös anonyymisti. Kotimainen taide on yksi Hagelstam & Co:n suurimmista myyntikategorioista, mutta tarjolla on paljon myös huonekaluja. › Antiikki & Design 73. Tutkimme asiakkaittemme käyttäytymistä ja teemme sitä analyysejä, jotka ohjaavat tarjontaamme ja markkinointiamme. Nettihuutokauppa palvelee globaalisti. Bukowskisin vahvuus on digitaalisessa datassa, jota asiantuntijat purkavat ja käsittelevät markkinoinnin avuksi Tukholmassa. Siihen osallistuToimitusjohtaja Mia Okko-Koskinen ja Wenzel Hagelstam tarkastelevat Alvar Aallon 1960-70-lukujen maljakoita. Satsaus kannatti. Bukowskisin uusi aluevaltaus on nykytaide, jota ei perinteisesti ole juuri myyty suomalaisissa huutokaupoissa, vaikka se maailmalla on kovassa nosteessa. Myös Bukowskis haluaa painottaa huutokauppoja vihreiden arvojen brändinä. Bukowskis Market ehtymättömine esinekavalkadeineen näytti muutamia vuosia sitten, että huutokauppa voi olla suosittua nettiviihdettä. – Perinteet jatkuvat, sillä pidämme edelleen salihuutokauppoja, mutta niihin voi osallistua suoraan myös tietokoneen, älypuhelimen tai tabletin välityksellä. Se on monelle keräilijälle hyvin tärkeää, Suomen-Bukowskisin toimitusjohtaja Jori Keckman sanoo. – Meillä on sekä salihuutokauppa että puhtaasti nettihuutokauppa. Suurien lähtöhinnat olivat 4 000 e kappaleelta Modern-huutokaupassa 15.9. MITÄ HUUTOKAUPPOJEN tulevaisuudesta ajatellaan Helsingin ulkopuolella, ja miten siellä on toimintaa kehitetty. – Olemme osa kierrätysbisnestä, sitähän tämä ala on. Valikoimaa yrityksen Tehtaankadun tiloissa. Mutta perinteet säilyvät Annmarisillakin. Alkuvuoden Contemporary-huutokaupassa oli tarjolla teoksia nykytaiteilijoilta, kuten Heikki Marila, Nanna Susi, Katja Tukiainen ja Rauha Mäkilä. BUKOWSKIS JÄRJESTÄÄ ainoana Suomessa huutokauppansa pelkästään netissä. Esimerkiksi korujen ostaminen huutokaupasta on järkevää. Uusi galleriamainen ja suurilla ikkunoilla varustettu tila on tarkoitettu Classicja Modern-huutokaupoille, siis valikoidummille esineille. Jukka ja Annmari Takalan pojan Ilkka Takalan mukaantulo on päivittänyt yrityksen digitaalisen toiminnan nykypäivän vaatimuksien tasolle. Sittemmin myös kansainväliset modernin ja klassisen huutokaupat ovat siirtyneet pelkästään onlineen. Esineisiin pääsee kuitenkin yhtä tutustumaan näytöissä huutokaupan tiloissa. – Huutokauppojen tulevaisuus on meidän mielestämme digitaalisuudessa. huutokaupassa levardilla, vaan toiminta on keskitetty Tehtaankadulle kahteen toimitilaan, jotka ovat toisiaan vastapäätä. pereen Hämeenkadulla on perheyritys, joka oli ensimmäisten suomalaisten antiikkialan yritysten joukossa hyödyntämässä nettiä. – Salihuutokauppojen tunnelma on loppujen lopuksi ollut merkittävä vain pienelle joukolle asiakkaitamme. Vuonna 1990 perustettu Annmaris TamVerkkohuutokauppa ei ole vain nuorten juttu. Pidämme kiinni perinteistä, mutta uudistuen, toimitusjohtaja Mia Okko-Koskinen sanoo
Huutokaupat tarjoavat löytämisen iloa ja usein edullisia hintoja. Se ei ole vain nuorten juttu, kuten usein ajatellaan, Jukka Takala sanoo. Suurin osa kohteista myydään meillä jo netin kautta, ja suuntaus tuntuu vahvistuvan, Huutokauppa Aleksin toimitusjohtaja Sami Taustila sanoo. 13.9. Huutokauppa Aleksin toimitusjohtaja Sami Taustila tutkii sokeripihtien leimoja. – Miksi ei. Netissä on oltava esinekuvat, joista voi luotettavasti tarkistaa leimat, yksityiskohdat ja kunnon. Esimerkiksi tylsältä vaikuttava uusrokokootuoli voi ollakin aivan upea uudelleen verhoiltuna modernissa kodissa. – Hyvät kuvat ovat kaupan elinehto. – Uskon vanhan tavaran voimaan, mutta se pitää markkinoida uudella tavalla. Antiikin suosio on hiipunut myös Ruotsissa, mutta Pontus Silfverstolpe uskoo, että se kokee vielä renessanssin. Mutta bisneksessä mukana pysyminen vaatii kehittämistä. Minulle ostajana kaupankäynnin tapaa tärkeämpää on lopulta se, millaisia esineitä huutokaupoissa myydään ja miten ne esitellään. myynnissä oli Paavo Tynellin valaisin, lähtöhinta 3 500 e, ja puuleijona 1800–1900-lukujen vaihteesta, 500 e. HUUTOKAUPPA TURENKI ja Huutokauppahuone Aleksi Lempäälässä ovat perinteisiä huutokauppoja, joiden ytimenä on salihuutokauppa ja hyvin monipuolinen tarjonnan kirjo. Nyt kohteet ovat aikaisempaa paremmin esillä, tarjouksien tekeminen ja kaupanteko on helpottunut. Antiikki edustaa myös kierrätystä laadukkaimmillaan, ja sellaisena se voi puhutella nuorta sukupolvea. Oiva Toikan linnut, tässä Jalokivi, menevät kaupaksi Aleksin huutokaupoissa. Meidän pitää tietää, mitä myymme, ja osata hinnoitella esineet oikealle tasolle. Muutamme sitä aikaisempaa asiakasystävällisemmäksi ja reaaliaikaisemmaksi. huutokaupassa Netin käyttäjät luovat nyt pelin säännöt, eivät kauppiaat. Antiikki & Design 74. Voinko esimerkiksi saada niistä luotettavan käsityksen kuvan perusteella. Annmaris on perheyhtiö. Ilkka Takala vastaa kuvaamisesta ja tietotekniikasta, Annmari Takala taloudesta ja hallinnosta, toimitusjohtaja Jukka Takala arvioi esineet. Käyttäjä voi myös nähdä tarjoushistorian, mikä tuo avoimuutta, Jukka Takala kertoo. Tällä saralla huutokaupoilla, jotka myyvät moneen kertaan kierrätettyä ja usein kulttuurihistoriallisesti merkittävää tavaraa, on vielä paljon saavutettavaa. – Meillä on lähiaikoina tulossa suuria uudistuksia huutokauppaohjelmistoomme. Olemme juuri uudistaneet nettisivut. vat myös vanhemmat ihmiset. – Netti avaa globaalit markkinat, mutta samalla se lisää vastuuta ja vaatii aikaisempaa enemmän ammattitaitoa. – Nykyään alalla vaaditaan, että sekä sisällön että tekniikan on oltava kunnossa, eli myytävän tavaran pitää olla oikeaa ja tekniikan toimia luotettavasti ja käyttäjäystävällisesti. Barnebys.comin Pontus Silfverstolpe painottaa, että netinkäyttäjät luovat nyt pelin säännöt, eivät huutokauppatalot. Teemme aktiivista yhteistyötä museoiden ja keräilijöiden kanssa esineiden tunnistamiseksi. Samaa mieltä on Wenzel Hagelstam: – Antiikki on sanana vähän pölyttynyt, sitä pitää uudistaa ja liittää osaksi lifestyleä, sisustukseen sopivaa tavaraa. ONKO HUUTOKAUPPOJEN tulevaisuus puhtaasti netissä vai pelastaako bisneksen nettija salihuutokaupan yhdistelmä. Ovathan antiikkiesineet hämmästyttäviä ja kauniita esineitä, joihin liittyy uskomattomia tarinoita. Kestävää kehitystä tukevat, ekologiset valinnat ovat vahvistuvia trendejä
Paras sekoitus klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia. AKI LINNANAHDE TEEMME AAMUSTASI PAREMMAN Radio Novan Aamu arkisin 6–10 MINNA KUUKKA
Ja kuningas Edward VII:ttä siitä, että illalliselle ei tarvitse aina lähteä frakissa. kolumni Janne Koskinen on Yleisradion toimittaja ja kirjoittaa myös Herrasmiehen päiväkirja -blogia.. Miehet viettivät vapaaaikaansa kodin ulkopuolella paheiden parissa. Tullgarnin linnassa vierailen sekä her rain että rouvain salongissa. Parta kätki alleen hallitsemattomia tunne kuohuja. Miesten puoli on raskaasti barokin tyyliin sisustettu. Prostituoituja eli ”apusisaria” kyllä oli, hehän olivat ainoita ravintoloissa pyöriviä vapaita naisia. Wahlbergin museonäyttely jää takarai voon, kun matkani jatkuu lahden yli ruot salaisiin linnoihin. Kalmarin linnassa riippuu Kustaa Vaa san kokomuotokuva, jossa monarkin mas kuliinisuutta korostetaan leveällä yläosalla ja puikulamaisilla lihaksikkailla jaloilla. Viinaa, ”apusisaria” ja kammottavaa mälliä. Logiikasta kertovat museoiden partaveitset, kauhtuneet silinte rihatut ja linnojen pimeät herrain salongit. Siksi monarkin jalkoja varten poseerasi at leettinen varamies. Prostituutiota pidet tiin Suomessa jopa tarpeellisena. Se oli paitsi alkeellista photoshoppausta, myös sukupuolistavaa ja miehiä esineellistävää valtakulttuuria. Antiikki & Design 76 MIEHET MUODIN KAHLEISSA MUSEOSSA KÄYDESSÄÄN toivoo salaa nä kevänsä, miten ennen oli paremmin. Kiittäkää veljet prinssi Georgen eriskum mallista ystävää Beau Brummelia (1780– 1840) siitä, että ylipäätään saamme käyttää pitkiä housuja. Huvi tuksena on ollut biljardin peluu, tupakointi ja pianonsoitto. Sikarilaatikoita, nuuskaastioita, tupakka hakkuri, letkuvarsipiippuja, vihreä sylky astia. Kustaa Vaasan jalat eivät kelvanneet muotokuvaan. Kustaa V esiintyy muoto kuvassa smokissa, jonka takin alta näkyvät mustat liivit. Niin ei taaskaan käynyt. Seinää koristaa linnan entisen isännän, ItäGötanmaan herttuan Fredrik Adolfin muotokuva. Vielä 1800luvun puo lella parrakasta miestä pidettiin älykkäänä ja parran uskottiin suojaavan sairauksilta. Entisaikain miehiin kohdistuneita sääntöjä tulee vastaan patal joonittain. Uusi miesihanne suosi kuitenkin urhei lullisuutta, ja partaa alettiin pitää epähy gieenisenä. Sääntöjen rohkeat rikkojat, kuten Geor ge Bryan ”Beau” Brummell tai Edward VII, ovat jääneet historiaan, ja kieltämättä ke ränneet ihailijoita. Tummilla väreillä, verhoilla ja biljardipe lin säännöillä hallitsee edelleen patriarkaat ti itseään: ettei toinen mies olisi toista kieh tovampi. Miesten maailma kihisi likaa ja vaaroja. Ja veisi naista. Se on kai ollut toinen mies. AINAKIN PARTURIN löytäminen olisi ollut tärkeää, sillä miehiin kohdistui ankaria ul konäkövaatimuksia. Oppaan kertoma tarina elää, vaikka alun perin ver hot ovat suojanneet maalausta auringonva lolta. Jos oli viikset, ne piti päivittäin vahata ja prässätä. Talon emän nät johtivat arkea puhtoisen pesukomuutin ääreltä. NAISTEN UUSROKOKOOSALONKI tul vii valoa, ja siellä on upeat paratiisiaiheiset paneelimaalaukset. Ensimmäisen maailmansodan aikaan todettiin, että parta estää kaasunaa marin asettumisen tiiviisti kasvoille. Uudenkaupungin museos sa, tupakkatehtailija Wahlbergin talossa, esitellään tänä vuonna Herrojen huvituksia. Jos naisten elämästä määräsi ennen van haan mies, kuka sitten kahlitsi miehen. He eivät Uudestakaupungista aina löytäneet edes selvää parturia, jonka veitsikäteen olisi voinut luottaa. Mutta koska Kustaa III:n veli oli niin tavattoman komea, on muotokuvan eteen viritetty verhot, joilla kuvan saattoi halutessaan peittää. Mustia smokkiliivejä sai käyt tää pelkässä herraseurassa. Ne hohtavat valkoisissa sukissa, mutta Kustaan omat jalat eivät muotokuvaan kelvanneet. Naisten hallinnassa olivat nimikir jaillut pellavaliinat ja höyryävä pesuvesi
Kruunueli tarkistusleima kertoo, että esine on tehty Suomessa. Monesti puuvarret on korvattu hopei silla. Hopeavartista kauhaa saattoi käyttää myös boolin annosteluun, mihin puuvarti nen ei niin hyvin sopinut. Luunuppi on säilynyt Liemikauha, hopeaa ja maalattua puuta, tekijä Henrik Willgren 1878 Turussa, 380 e, Old Times. Se kertoo, että esineessä on hopeaa 13/16 osaa, eli promil leina 813 (tai 813H). Liemikauha edustaa mallia, joka syntyi 1700luvun lopulla. Nupit ovat usein aikojen saatossa hävinneet kauhoista, ja nykyään nupilliset kauhat alkavatkin jo olla harvinaisuuksia antiik kimarkkinoilla. Usein tämä pieni koriste on irronnut ja hävinnyt. Tavallisemmin näkee sileäpesäisiä kauhoja, mutta Willgrenin pesää koristaa tähtimäi nen aihe. Sorvaaminen oli 1800luvun lopulla ker taustyylien aikaan hyvin muodikasta. Tie du ste lut O ld Tim es (0 9) 60 4 60 6 Kultaus pesän sisäpuolella suojaa hopeaa tummumiselta. Promillemerkintään siirryttiin 1892. Kauhassa on tekijä, paikkakunta, tar kistus, vuosi ja pitoisuusleima. 1800-luvun lopun liemikauhan sorvatun varren harjanteet ovat yleensä terävämmät kuin varhaisemmissa kauhoissa. Siihen kuuluu mustaksi maalattu sorvattu puuvarsi harjanteineen. Hopean pitoisuus on merkitty leimalla 13L, jota käytettiin vuosina 1853–91. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT KRISTIINA HEMMINKI / FOTONOKKA Antiikki & Design luupin alla 77. PUUVARREN PÄÄHÄN on alun perin lai tettu koristeeksi valkoinen luunuppi. Ensimmäisenä on tekijäleima HW, W3 kertoo valmistusvuoden, seuraava tekopaikan ja 13L hopeapitoisuuden. Pesä on myös kullattu, mutta se on jo yleisempää 1800luvun lopun liemi kauhoissa. Kultauksella on haluttu estää hopean tummuminen kosketuksessa suo laisten lienten ja keittojen kanssa. Tässä liemikauhassa varrenpään luunuppi on säilynyt. Nuppi on pieni mutta tärkeä elementti, joka vaikuttaa myös kauhan arvoon. Pesä on myös koristeltu, mikä on melko harvinaista. Se tekee liemikauhasta erityisen hienostuneen. Puuvarren etu taas oli, että se ei kuumentunut. KUN TURKULAINEN kultaseppä Henrik Willgren (mestarina Turussa 1857–91) teki liemikauhan 1878, hän näki tavallista enemmän vaivaa sen pesän muotoilussa
3 Säilytä vanhat rahat valolta suojat tuina ja kuivassa paikassa. • Säilytä rahoja kuivassa paikassa. 5 Metallinpaljastimien yleistyminen on lisännyt harrastajien rahalöytöjä. • Pimeä säilytyspaikka takaa, etteivät vanhojen setelien värit haalistu. Asiantuntija: Marko Salonen, Suomen Numismaattisen yhdistyksen toiminnanjohtaja. Sormista irtoaa aina hieman rasvaa, joka himmentää kolikoiden pintaa. Kun raha on säilytyskotelon suojissa, sitä voi tutkia huoletta. Tummentuneiden hopea tai kuparirahojen alkuperäistä kiiltoa ei pidä yrittää palauttaa. Tärkeintä on muistaa, ettei vanhoja rahoja pidä koskaan puhdistaa. Älä puhdista edes 1 Rahat ovat ennättäneet kulkea monien käsien kautta. • Taittaminen laskee setelin arvoa. Jokainen taite, ryppy, repeytymä tai kynän jälki laskee setelin arvoa. 2 Hanki rahakokoelmalle oikeanlaiset säilytysrasiat. Seteleille on omia, erikoismuovista valmistettuja tasku ja. Parhaita ovat varta vas ten rahoja varten valmistetut pahviset tai muoviset säilytyslaatikot. Kosteat ullakot, kellarit ja ulkovarastot tuhoavat erityisesti seteleitä sekä vanhoja kuparirahoja. Virheellinen puhdistami nen laskee rahojen arvoa tai pahimmillaan tekee niistä täysin arvottomia. Jos sinulla ei ole vielä rahoille säilytysra sioita, pidä niitä esimerkiksi pöytälaatikos sa paperien välissä niin, etteivät ne hankaa Vanhat kolikot säilyvät parhaiten säilytyskoteloissa ja -kansioissa. Antiikki & Design pidä huolta Viisi vinkkiä vanhojen esineiden hoitoon. Setelien säilytyksessä on tärkeintä, että ne pidetään suorana. toisiaan. 78. VARO • Älä yritä puhdistaa vanhoja rahoja. • Nahkalompakko on huono säilytyspaikka, se tuhoaa vähitellen vanhat rahat. 4 Kun otat vanhan kolikon käteesi, tartu siihen kiinni reunoista. Kai vamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Yli sata vuotta vanhat maasta löydetyt rahat pitää ilmoittaa Museovirastolle. maasta löytyneitä rahoja, sillä harjaaminen, peseminen ja hankaaminen voivat vahin goittaa niiden pintaa. Jos vastaan tulee suurempi rahalöytö, jätä kai vaminen asiantuntijoille. Ole erityisen varovainen silloin, kun kolikossa on tallella alkuperäinen kiilto. Ne ovat saaneet vuosi kym menten tai satojen varrella pin taansa likaa ja ajan patinaa, mutta sitä ei pidä poistaa. ANNA-KAISA HUUSKO Säilytä kolikoiden patina TEE NÄIN • Hanki vanhoille rahoille niille tarkoitetut kotelot, kansiot tai rasiat
Muista kertoa kortissa omat yhteystietosi. Laivalla sinua odottavat kansainvälinen tunnelma, loistokkaat esitykset sekä herkkuja notkuvat pöydät. Peter Linen M/S Princess Marialle. Lähde päiväksi Pietariin! Toteuta risteilyhaaveesi hyppäämällä St. Kerro siellä mielestäsi parhaan jutun sivunumero. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. 2016 saakka (ei erikoislähdöillä). Palkintona on lahjakortti, joka oikeuttaa 1–2 hengen risteilyyn B2-luokan hytissä reitillä Helsinki–Pietari–Helsinki. PETER LINEN RISTEILY PIETARIIN Vastaa 17.10. Mikä on lehden paras juttu. Viihtyisät hytit takaavat maittavat yöunet. Aamulla olet jo Pietarissa. Lahjakortti on voimassa 28. Palkintona on St. Voit osallistua myös lähettämällä postikortin osoitteeseen Antiikki & Design, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki. Peter Linen risteilylahjakortti. Arvomme lahjakortin, jonka arvo on 155 e. Exponova muutettava ilmoituspohja_2016.indd 4 28.7.2016 12:27:56. www.antiikkidesign.fi/kilpailut Antiikki & Design 79 17.9.2016 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU) Sammonkatu 45, Tampere 1.-2.10.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 22.-23.10.2016 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Tallberginkatu 1, Helsinki 12.-13.11.2016 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT www.keräilykuume.. 12. Näin osallistut Täytä vastauslomake nettisivuillamme. Valitse suosikkisi ja voita ST
Tapaat hänet tällä palstalla! Pidätkö. Antiikki & Design 80 Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 www.lape.net/AD Pyydä ilmaiset esitteet: 019-2482336 Postimerkkiliike LAURI PELTONEN Oy Luotettavaa postimyyntiä vuodesta 1920 lähtien! Keräilijän tavaratalo JOUPIN KIRPPIS JA ANTIIKKI Karvarinkatu 2 Seinäjoki www.joupin-antiikki.fi TARVITTAESSA KOTIINKULJETUS JOUSTAVAT MAKSUEHDOT PUHELIN 06-4120777 SEINÄJO UPEASTI L A I N A N ANELMA MATILDA RIKHARD ANNIKKI ANTIIKKI.FI Niin lukijammekin. 045 122 5305. Myynti: Jorma Viitanen, p
Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Huutokauppailtama, Hernepellonkuja 8–10. ExpoNova, p. Huutokauppa, Holmasto rahaliike, www.holmasto.com. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. 02900 319 52, www.helander.com. Oulu • 22.–23.10. ExpoNova, p. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. Tampere • 18.–20.11. alkaen Contemporary-huutokauppa, näyttö 5.–12.10. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Seinäjoki areena, Kirkkokatu 23. Keräily-messut, Tampereen Messuja Urheilukeskus, p. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. akmessut.com. A&K-messut, p. Iso Roobertinkatu 12. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. (09) 668 9110, www.bukowskis.com. • 27.–28.9. AntiKe Club, p. • 8.–9.10. Antiikki-keräilymessut, Liikuntakeskus, Närhitie 2. Tapahtumat Lisää tapahtumia www. Bukowskis, p. helander.com. AntiKe Club, p. Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1. antiikkidesign.fi minne mennä Antiikki & Design 81 OSTA JA MYY ANTIIKKISHOPISSA! www.antiikkidesign.fi Myyjinä luotettavat kauppiaat ja yksityishenkilöt Kaikkien aikojen ihanuuksia nyt netissä joka päivä.. 02900 319 52, www. Bukowskis, p. • 1.–2.10. • 22.–23.10. Iso Roobertinkatu 12. • 2.11. Helander, p. 0207 701 200, www.kerailymessut.fi. Bank Antiques, Tapahtumatalo Bank, Unioninkatu 20. Ylivieska • 8.–9.10. Antiikki-keräily-sisustus-harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. ExpoNova, p. Tarkista tiedot järjestä jiltä. Seinäjoen Messut, p. Fiskarsin antiikkipäivät, www.fiskarsinantiikkipaivat.fi Joensuu • 29.–30.10. Hagelstam & Co, (09) 687 7990, www.hagelstam.fi. Lokakuun kuukausihuutokauppa, Hernepellonkuja 8–10. 044 5758 056, www. • 20.10. 050 5257 464, www.laatumessut.com. 050 531 8016, www. Seinäjoen Messut, p. Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6. Syyskuun kuukausihuutokauppa, Tehtaankatu 27. Kajaani • 5.–6.11. • 5.–6.11. (06) 423 5517, www.seinajoenmessut.fi. Turku • 12.–13.11. Helsinki • 21.9. kerailykuume.fi. alkaen Modern + Design -huutokauppa, näyttö 2.–9.11. Helander, p. Seinäjoki • 15.–16.10. 0400 585 926 www.antikeclub.blogspot.com. Antiikki ja Keräily -myyntitapahtuma, Joensuu areena. • 5.10. Tietoja voi lähet tää osoitteeseen antiikki design@fokusmedia.fi. Antiikkija Keräilymessut, Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5. Laatumessut, p. Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C. 044 5758 056, www.kerailykuume.fi. Women Artists -huutokauppa, Tehtaankatu 36. Antiikki-keräilymessut, Äimäraution Ravikeskus. • 8.10. Tapahtumien tiedot saat tavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Lahti • 1.–2.10
Olen tutkinut netistä His Masters Voicen mainosjulisteita, mutta en ole löytänyt samanlaista. Sanon leikilläni, että toin sieltä kaksi koiraa: tämän peltikoiran ja lemmikkini Jasperin. Valitsin taustaseinään lämpimän mustan sävyn, josta koiran pikimusta korva erottuu. Nykyinen kotini on 1870-luvulla rakennetussa kivitalossa, jonka tunnelmaan mainos sopii täydellisesti. Toivoisin myös, että kotini sähköremontti valmistuisi ja saisin teokseen kunnollisen kohdevalaistuksen.” Peltimainoksella on pituutta neljä metriä ja korkeutta lähes kaksi. TOIVOISIN saavani lisää tietoa mainoksen historiasta. Ostohetkellä se oli yhdistetty kahdeksi isoksi kappaleeksi. Pellille maalattu His Masters Voice -gramofonimainos oli myynnissä antiikkihallissa, jonka nimi oli Mitchell Road Antique & Design Centre. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO ”SAIN hankittua tämän vintage-ulkomainoksen Sydneystä vuonna 2010. Antiikki & Design 82 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä. Kävin katsomassa sitä monta kertaa ennen kuin päätin lopulta ostaa sen. Onneksi keskellä oli sauma, sillä kun vein sen kotiini, värit eivät sopineetkaan olohuoneen sisustukseen. Suurin ero on gramofonin torvessa, joka on tässä erilainen kuin HMV-logossa yleensä. Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki toi Australiasta myös Jasperin, joka on kuusivuotias prahanrottakoira. PARASTA mainoksessa on, että se muistuttaa kahdesta Australian-vuodestani. Gramofoni päätyi makuuhuoneeseen ja vain koira olohuoneeseen. Nykyisessä Helsingin-kodissani mainos pääsee vihdoin oikeuksiinsa. Mainos on alun perin tehty neljästä palasta. ”Toin kaksi koiraa Australiasta” Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin sisustuksen lähtökohtana toimii 1920-luvun peltimainos. Myyjä arveli mainoksen olevan 1920-luvulta. Minusta se lähestyy taidokkuudessaan taideteosta. Se on koko sisustuksen lähtökohta: seinien, kattojen ja listoitusten sävyt on poimittu siitä. Se on maalattu käsin ja koottu niiteillä
Uusi Antiikki & Design ilmestyy 19.10. ensi numerossa Antiikki & Designin tilaajat ovat Fokus Media Finland Oy:n asiakasrekisterissä. Arabian harvinaiset kahvikupit Keräilijä Designjohtaja Anne Stenrosin suosikit Tekstiilin uudistaja Kirsti Rantanen Ruokakuttuuri Vieraana Mustion kartanossa TANSKAN MUOTOILUKLASSIKOT Teemana design! Antiikki & Design 83. | Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. | Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Rekisteriseloste on nähtävissä verkkosivuillamme osoitteessa http://fokusmedia.fi/ rekisteriseloste sekä toimipaikassamme osoitteessa Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
3000 mielenkiintoista laatuesinettä eri aikakausilta ja kaikissa hintaluokissa. Teemme myös kotikäyntejä. Myyjille Bukowskis tarjoaa mainion kanavan tavoittaa yli 300,000 erillistä kävijää kuukausittain. Voit myös lähettää arviointikyselyn sähköpostitse osoitteeseen helsinki@bukowskis.com tai soittaa 09 6689 110. PAL.VKO 2016-42 1 6 9 6 4 1 4 8 8 1 6 8 9 3 16 89 30 -1 60 9 Bukowskis on Pohjoismaiden johtava huutokauppatalo, joka toimii kansainvälisesti luoden ja kehittäen pohjoismaisia taideja designmarkkinoita. Ota yhteyttä jos haluat arvion esineestäsi, tai jos sinulla on kysymyksiä designing, taiteen, antiikin tai muiden arvoesineiden myymisestä tai ostamisesta. Jatkuvassa online-huutokaupassamme on aina n. Asiantuntijamme edustavat vahvaa tietotaitoa monilta eri osa-alueilta koruista taiteeseen ja designista antiikkiin ja hopeaan. Max Salmi, myyty 9 860€ Nojatuolipari, Gastone Rinaldi, myyty 6 680€ IWC, Ingenieur, rannekello, myyty 7 354€ Berndt Lindholm, myyty 4 047€ Jakkarapari, Alvar Aalto, myyty 2 148€ Nanny Still, ”Harlekiini”, myyty 3 947€ Kahviastiasto, Ulla Procopé, myyty 445€. Sisäänjättö käynnissä, tule mukaan huutokauppaan! Näyttö ja arviointi on avoinna arkisin klo 13—17 osoitteessa Iso Roobertinkatu 12, Helsinki