Antiikki ja taide 01/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA NYT 6,90 Suomen kultakauden mestarit Vahvoja viiltoja kankaalle SOILE YLI-MÄYRY MAALAA Kolorismin kummisetä Klassikoiden uusi tuleminen ARABIAN IKISUOSIKKI Myrnan tarina Yli 50 000 euron nukkekoti SISUSTUS SILKKIÄ JA HOPEAA SIGURD FROSTERUS. KERÄILY
puh. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 09-413 97 354 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 050 548 26 70 Myös arkisemmat huonekalut ja tavarat heti varastosta. Ajasta Aikaan Antiikki & keräilymessut 25.2.2017 Forssa Kauppakatu 17, Forssa klo 10-16 Tiedustelut 044 231 9026, suomi.satujohanna@gmail.com ANTIIKKIA KERÄILYÄ DESIGNIA RETROA 11.3.2017 Rauma Ooperi Vanha Turuntie 56, Forssa klo 10-16 8.4.2017 Pori Ailav-sali (Viikkarin Valkama) Juhanaherttuankatu 17, Pori klo 10-16. s-posti: kurki-suonio@minimaailma.. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Nukkekotien laatukalusteet ja tarvikkeet edullisesti www.minimaailma.. 91 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh
20 Korjaamalla hopeaesine saa uuden elämän ....................................... 52 Sigurd Frosterus oli kolorismin kummisetä 54 Tamminaula on korjausrakentajan unelmakauppa ............................................. Kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen luo taidetta leikkaamalla laserilla metallia. 86 Tapahtumat .................................................. .............. 24 Ryijyt – käyttöesineestä taidekäsityöksi .... 60 Maaltamuutto loi 60-luvun lähiörakentamisen ....................................... 80 Tuulikki Pietilä on monivärisen graafikan taitaja ........................................... 46 Kristalleista kauneutta ja kimallusta .......... 22 Uutisia ........................................................... 16 Isoäidin korulippaan aarteet – Rintarossin paluu....................................... 83 Antiikkikauppias Risto Muuri luottaa laatuun ............................................. 68 Lahden Sibeliustalo – parasta puusta ........ 36 Villa Ephrussi de Rothschild on Rivieran helmi ........................................ 32 Keräilylöytöjä Ollin Onnista ......................... 58 Miksi monessa kirkossa on laiva. 74 Myrna-sarja on Arabian ikisuosikki ............ 84 Johanna Oras inspiroituu kansallisista tunnuskuvista ............................................... 30 Klassikkohuonekalujen uusi tuleminen ..... 12 Soile Yli-Mäyry vetää vahvoja viiltoja kankaalle .......................................... 62 Iltahuutokaupassa liikkuu tavara ................ 78 Tero Annanolli improvisoi taidetta kierrätyskankaille .......................... 70 Kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen teokset ovat hauraita ja herkkiä .............................. 42 Puuvene on ekologinen valinta ................. Soile Yli-Mäyryn värit räiskyvät nyt myös lasiveistoksissa. 38 Charles Coypel suunnitteli seinävaatteita . 26 Pyhän Henrikin kirkko ................................. Kuva: Jussi Tiainen Arabian tehdas valmisti Olga Osolin suunnittelemaa Myrna-sarjaa peräti 68 vuotta. 64 Amedeo Modigliani – romanttinen boheemi ....................................................... 90 Sisältö 12 20 Nukkekodin sisustuksessa on käytetty aitoa silkkiä ja hopeaa. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ......................................................5 Suomen kultakauden taide ............................6 Suomen kalleimmat huutokauppaesineet 10 Unelmien nukkekoti .................................... 50 Vanhat esineet ovat Reijon ja Aunen elinikäinen harrastus ................................... 16 78 74. Historiaa huokuvan rintarossin saa hankittua myös yllättävän edullisesti. 44 Timantit ovat ikuisia ...................................
2/2017, ilmestyy viikolla 14 Taiteen hinta Antiikkitekstiilit Vanhat korut Rakennusapteekit Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 3/2017 , ilmestyy viikolla 21 Kesämökkien antiikkiaarteet Lasi ja posliini Väärennetty taide Kellot, kamerat, kulkuneuvot Kesänumero – alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 4/2017, ilmestyy viikolla 34 Talonpoikaishuonekalut Pintojen entisöinti Konservointi Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 5/2017, ilmestyy viikolla 41 Ruokailuvälineet Astiat Hopeaesineet Puukot Alan tapahtumat, messut ja näyttelyt 6/2017, ilmestyy viikolla 48 Valaisimet Kehystäminen ja kultaus Figuurit Pronssi ja tina Entisöinti ja kunnostaminen Joulunumero Varaa ilmoitustilasi nyt! Ilmoituspäällikkö Kristiina Hattberg, puh. 09 413 97 354 kristiina.hattberg@karprint.. Lehti antiikin ja taiteen ystäville www.antiikkijataide.. Antiikki ja taide -lehden vuoden 2017 teemat
Nationalismi lähinnä suomalaisopiskelijoiden vaikutuksesta levisi Suomeen. Kaiken takana oli saavutettu autonomia, kun samanaikaisesti maassamme tapahtui eurooppalaisen invaasion saattelemana kansallinen herääminen lähinnä kirjailijoiden ja sanomalehdistön avulla. Ennen autonomiaa Suomi ja suomalaisuus eivät olleet itsestäänselvyyksiä. Syntymää edeltävä aika on ollut meille merkittävää – me olemme kyenneet luomaan henkiset ja aineelliset resurssimme pitkän ajan kuluessa ennen varsinaista syntymäämme. Autonomia kohotti suomalaisten itsetuntoa. Kultakaudeksi kutsutaan vuosia 1880–1910, jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja se nousi kansainväliselle tasolle. Tosin lehdistön vaikutus oli vähäinen – syntyihän ensimmäinen suomenkielinen lehti Varsinais-Suomessa 1881. Suomen itsenäisyys, sen alku on peräisin Kustaa Vaasan ajoilta, jolloin Ruotsin kuningas kiinnitti huomiota maahamme. Suomen itsenäisyyden taustalla oli yli sadan vuoden aikana tapahtunut kultturellinen elämänmuutos itäisen suurvallan naapurissa, pienessä Suomessa. Taiteilijat alkoivat kuvata teoksissaan kotimaataan, sen ihmisiä, luontoa ja historiaa; he opettivat suomalaiset huomaamaan oman maansa kauneuden ja erikoislaatuisuuden. Tsaarin ajan sortokausien venäläistämispyrkimykset johtivat kansalliseen heräämiseen, jossa taiteilijoilla oli merkittävä osuus. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, ma–pe 8–16, puh. Autonomiamme loi sille hyvän kasvualustan. Suomeen syntyi runsaasti älymystöä viemään aatetta eteenpäin. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 41 €. Kuva: Google Cultural Institute Vuonna 2016 ilmestyy 6 numeroa. Jo sitä ennen noin neljän sadan vuoden ajan oli Ruotsi kasvattanut henkisiä ja taloudellisia resurssejamme emämaan voimavarojen kasvattamiseksi. Sitä edisti autonomia, kansallinen itsemääräämisoikeus. Sen pohjalta pienen Suomen hallinto alkoi kehittyä ja siitä voidaan nähdä syntyneen pohja itsenäistymisellemme, jolloin hieman yli sata vuotta jatkunut Venäjän valtakausi Suomessa päättyi. Kansallisuusaatteella oli Euroopassa yli 1800-luvun alussa vahva asema: muun muassa Kreikka itsenäistyi Turkista, Belgia irtaantui Alankomaista, myöhemmin aatteen palossa myös Saksa ja Italia yhdistyivät. Antiikki ja taide | 5 S atavuotias Suomi syntymäpäivänsä kunniaksi katsoo taaksepäin, kuten aina me kaikki ihmisetkin haluamme tehdä syntymäpäivinämme. Autonomian seurauksena Suomen kansan voidaan nähdä tulleen tietoiseksi itsestään ja se halusi nähdä oman asemansa yhtenä kansakuntana muiden joukossa. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Tomi Kallio Autonomia kohotti kulttuurin kukoistukseen. Merkittävä muutos oman kansallisen kulttuurimme kehityksessä tapahtui, kun Suomen sodassa Ruotsi menetti Suomen Venäjälle miltei tasan 210 vuotta sitten. Suomesta tuli Venäjän autonomia. Suomen henkinen ja aineellinen varttuminen eteni Ruotsin vallan aikana sinänsä kunnioitettavasti. Suomessa pääsi esille myös kansallista tietoisuutta korostaneet muotiaatteet, nationalismi eli kansallisuusaate ja kansallisromantiikka. Pääkirjoitus Poika ja varis, Akseli Gallen-Kallela. Meillä oli emämaata korkeampi sivistystaso. Aikakauden keskeisin kuvataiteilija oli Akseli Gallen-Kallela. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari jaana.isosaari@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 36 €. Suomen taiteen kultakausi sijoittuu samaan aikaan kansallisen heräämisen kanssa. Eurooppalaisen mallin mukaan Suomessa miltei heti alkoi nousta kansallinen herääminen. Jouduimme osallistumaan emämaan puolustamiseksi useisiin sotiin, mutta selviydyimme oman kielemme ja jo kansallisen yhtenäisyyden ansiosta. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Suomen syntymäpäivä on sinänsä suuri juhla meille kaikille suomalaisille
Taiteilijat opettivat suomalaiset huomaamaan oman maansa kauneuden ja erikoislaatuisuuden. S Lemminkäisen äiti, Akseli Gallen-Kallela. Tsaarin ajan sortokausien venäläistämispyrkimykset johtivat kansalliseen heräämiseen, jossa taiteilijoilla oli merkittävä osuus. Ajan huipputaiteilijoita kuvataiteessa olivat muiden muassa Akseli Gallen-Kallela, kultakauden keskeisin hahmo, sekä Pekka Halonen, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck ja Eero Järnefelt. Nuorempi taiteiKultakauden työt yhä Suomen taiteen kulmakiviä Kansalliset aiheet innoittivat taiteilijoita Suomen taiteen kultakausi sijoittuu samaan aikaan sortokausien ja kansallisen heräämisen kanssa. Aikakauden keskeisin kuvataiteilija oli Akseli Gallen-Kallela. Kuva: Google Cultural Institute. 6 | Antiikki ja taide uomen taiteen kultakaudeksi kutsutaan vuosia 1880–1910, jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja se nousi kansainväliselle tasolle
Antiikki ja taide | 7 . Pyykkiranta, Eero Järnefelt. Heidän idealistiset johtoajatuksensa Suomen kansan yhtenäisyydestä ja sankarillisesta menneisyydestä puhalsivat henkeä alkutaipaleelle. Kuva: Erik Cornelius, Nationalmuseum. Kuva: PaintingDp Lepopäivä, Albert Edelfelt. Kuva: www.sixtenb.fi Tanssiaiskengät, Helene Schjerfbeck. Runoilija-taidepoliitikko Fredrik Cygnaeus ja kirjailija-historioitsija Sakari Topelius olivat myös kansallisen heräämisen kantavia voimia. TEKSTI: TARJA PITKÄNEN Kansalliset aiheet innoittivat taiteilijoita lijapolvi, kuten Magnus Enckell, Vilho Sjöström ja Vemer Thomé, ehti vielä varhaisemmilla töillään liittyä kultakauden loppuvaiheeseen, vaikka pääosa heidän tuotannostaan kuuluukin jo 1900-luvun tyylimurrosten taidehistoriaan. Kuva: irina.sablina.com Niittomiehet, Pekka Halonen
Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijakukkulalle. KAKSI AINO-TRIPTYYKKIÄ Kultakausille on tyypillistä, että yhteydet eri taidelajien kesken ovat läheiset ja hedelmälliset. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen.” Taiteilijat etsivät Karjalasta aitoa ihmistä ja alkuperäistä maisemaa, suomalaista kulttuuria aidoimmillaan. Piiriin kuuluivat muun muassa Jean Sibelius, Eino Leino ja Robert Kajanus. Kuva: Google Cultural Institute KAIKKI SUOMALAISET tuntevat Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin. Kalevalan maailma oli symboli, jonka kautta taiteilijat pyrkivät välittämään ihmiskunnan syvimpiä tuntoja. Kaikissa taiteen lajeissa luotiin teoksia, jotka saivat innoituksensa kansallisista lähteistä. Ateneumin Ainoon GallenKallela sai malliksi oman vaimonsa Maryn. Aino-taru, Akseli Gallen-Kallela. 8 | Antiikki ja taide TAITEILIJAKOTI TARVASPÄÄSSÄ AKSELI GALLEN-KALLELA syntyi 1865 Porissa ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen ja kuoli 1931 Tukholmassa. Suomessakin kuvataiteen, säveltaiteen ja kirjallisuuden edustajat olivat paljon yhteydessä toisiinsa. Suomen Pankin kehyksiä kiertävät svastika-ornamentit, jotka nykyään tunnetaan natsi-Saksan hakaristeinä. Muuten itse maalauksissa on hyvin vähän eroa. . Gallen-Kallela on sanonut: ”Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Kuva: Gösta Serlachius Fine Arts Foundation/Studio Tomi Aho. Naisten lisäksi ero on kehyksissä. 1900-luvun alkuvuosiin saakka hän käytti alkuperäistä nimeään Axel Waldemar Gallén, jonka sitten vaihtoi suomalaisempaan Akseli Gallen-Kallelaan, mutta signeerasi edelleen töitään myös vanhaan tapaan. Suomen Pankin suljettujen ovien takaa löytyy Aino-triptyykin ensimmäinen versio, jonka Gallen-Kallela (silloin vielä Axel Gallén) maalasi Ranskassa vuonna 1889. Nämä taideteokset ovat yhä suomalaisen taiteen kulmakiviä. Se on vuodelta 1891. Vuonna 1961 se avattiin yleisölle Gallen-Kallelan Museo -nimisenä. KALEVALA OLI SYMBOLI. Kalevala nousi kultakaudella merkittäväksi aihelähteeksi ja sen innoittamat työt toivat taidehistoriaan nimen karelianismi. TEKSTI: JAANA ISOSAARI Maalaiselämää, Akseli Gallen-Kallela. Isoin ero töissä onkin juuri Ainoissa. Hän toteutti Kalevala-aiheita erityisesti monissa julkisissa töissään. Naturalistina Gallen-Kallelalle tuotti tuskaa, kun Pariisista ei tahtonut löytyä riittävän suomalaisen näköistä mallia Ainoksi. Tuohon aikaan taiteilijapiirit olivat laajalti nuorsuomalais-perustuslaillisia. Innoitusta työlleen taiteilijat hakivat paitsi suomalaiskansallisesta kulttuuriperinnöstä, myös Euroopan metropoleista ja taiteen keskuksista. Slöörin kanssa ja perheessä oli kolme lasta. Akseli Gallen-Kallela maalasi myös nuorsuomalaisen lähipiirinsä kokoontumisen Kämpissä Symposion-maalauksessa. Myöhemmin Kalevalan vaikutus on ollut huomaamattomampaa, enemmänkin se on tullut esiin myyttisinä luonnontunteina kuin suoranaisina Kalevala-aiheina. Kuuluisin on Helsingissä Ateneumin taidemuseossa. Sen, jossa Väinämöinen kurkottelee veneestä alastoman Ainon perään. Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti vuosina 1911–1913 Espooseen Tarvaspäähän ateljeekodin. Harva kuitenkin tietää, että niitä on oikeasti olemassa kaksi. Asetelmat ja maisemat ovat samat. Kalevala-aiheisen kuvanveiston merkittävin taiteilija oli Emil Wikström. Hänen erämaa-ateljeensa Kallela Ruovedellä on yleisölle auki kesäisin. Gallen-Kallela oli naimisissa Mary Helena os
Kalevalan myyttiset aiheet alkoivat kiehtoa häntä. Sillä on vielä kosketuskohtia realismiin, joka myöhemmin muuttui symbolismin, jopa mystiikan kautta vain hänelle ominaiseksi ”kansalliseksi” tyyliksi. KALEVALA-MYSTIIKKAA FRESKOJEN KAUTTA. SUUR-KALEVALA JA KORU-KALEVALA. Démasquéen aikoihin Gallen-Kallela kuitenkin siirtyi jo kohti Kalevala-aiheita. Gallen-Kallelan ensimmäisiä huomattavia teoksia olivat suoran realistiset Poika ja varis 1884 sekä Akka ja kissa seuraavalta vuodelta. Gallen-Kallela kutsuttiin 1914 esiintymään Venetsian biennaaliin, ja Italian valtio tilasi hänen omakuvansa Firenzen Uffizi-galleriaan. Gallen-Kallelan ensimmäinen merkittävä Kalevala-aiheinen työ oli Aino-triptyykki vuonna 1891. Tyyliin ja koristeellisuuteen vaikutti myös Berliinissä 1895 herännyt kiinnostus taidegrafiikkaan, ja Gallen-Kallela ryhtyi kehittelemään sopivaa tapaa tehdä väripuupiirroksia. Sodan syttyessä taiteilijan maalaukset jäivät Italiaan, mistä ne pyydettiin San Franciscon Panama-Pacific-näyttelyyn 1915. Pääteoksia tältä kaudelta ovat Symposionin ohella Ainolassa oleva Sibelius Sadun säveltäjänä, molemmat vuodelta 1894. Hänen laaja grafiikantuotantonsa käsitteli samoja aiheita kuin maalaukset. Realismia edusti esimerkiksi Sammon taonta, symbolismia taas Ad Astra. Kalevalan henkilöt hahmottuvat yhä hänen luomiensa kuvien kautta. Amerikassa hän tutki intiaanien kulttuuria ja taidetta ja aloitti SuurKalevalan kuvituksen valmistelut. KANSALLISROMANTTISEN TAITEEN kulminaatiopiste oli Eliel Saarisen Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn suunnittelema Suomen paviljonki, johon Akseli Gallen-Kallela maalasi Kalevala-aiheiset kattofreskot. Gallen-Kallelan aiheet olivat uran loppupuolella monipuolisempia, kuten luontoa ja afrikkalaisia kuvaavat värikkäät maalaukset Afrikan-matkalta. Melko pian Kalevalan ilmestyttyä 1835 alettiin Suomessa pohtia eepoksen kuvittamista. Kuva: www.niksula.hut.fi Antiikki ja taide | 9. Sodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Mannerheimin adjutanttina sekä suunnitteli Suomen sotajoukkojen univormut ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit. 700-sivuiseksi aiotusta Suur-Kalevalasta GallenKallela ehti toteuttaa noin 75 sivua. Pian sen jälkeen hän maalasi Porissa Juseliuksen mausoleumin elämän ja kuoleman teemoihin liittyvät freskot. Gallen-Kallela teki muitakin pitkiä ulkomaanmatkoja, kuten Itä-Afrikkaan 1909–1911 ja Pohjois-Amerikkaan 1923–1926. Gallen-Kallela sai Pariisissa vaikutteita muun muassa Jules Bastien-Lepagen maalaamista talonpoikaiskuvauksista. Keniassa hän maalasi akvarellejä ja yli 150 ekspressionistista öljyvärimaalausta. KALEVALA-ROMANTIIKASTA SYMPOSION-VAIHEESEEN. Jo erämaamaalauksissa oli koristeellisuutta, joka oli ominaista Gallen-Kallelan Symposionvaiheelle. Pariisissa opiskellessaan Gallen-Kallela maalasi boheemielämää, mutta vähitellen suomalainen luonto, korpimaisemat ja erämaiden kansa alkoivat vetää häntä puoleensa. Rakennus purettiin näyttelyn jälkeen, mutta freskoluonnokset ovat säilyneet. Hän jatkoikin realistista kansankuvausta samoihin aikoihin syntyneissä maalauksissa, kuten Muikunpaistaja, Käsikivillä jauhaja ja Ensi opetus. Kansalliset aiheet kuitenkin vähenivät 1900-luvulla. Hän toimi aluksi Suomen tasavallan joukkojen kartanpiirtäjänä, mutta siirtyi myöhemmin päämajaan. Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana, Gallen-Kallela liittyi Gustaf Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin eli valkoisiin. Lähteet: Sakari Saarikivi: Suomen taidehistorian ääriviivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kalevala Wikipedia AKSELI GALLEN-KALLELA – REALISMISTA SYMBOLIIKKAAN Omakuva, Akseli Gallen-Kallela. Sisällissodan aikana luodut Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat Gallen-Kallelan piirtämiä Mannerheimristiä lukuun ottamatta, joskin sekin perustuu hänen suunnittelemiinsa Vapaudenristeihin. Yleensäkin Gallen-Kallelan tuotanto oli 1890-luvulla kaksijakoinen, eli realismi ja symbolismi vuorottelivat. Maailmannäyttelyn paviljongin purkamisen myötä freskot tuhoutuivat, mutta Gallen-Kallela maalasi ne uudelleen yhtä aihetta lukuun ottamatta vuonna 1928 Kansallismuseon sisääntulohallin holvattuun kattoon. Tunnetuin esimerkki tästä on Démasquée vuodelta 1888. ITSENÄISESSÄ SUOMESSA. Ne palkittiin yhdellä ensipalkinnolla ja kultamitalilla. Gallen-Kallela olikin mukana perustamassa Kalevalaseuraa vuonna 1911. Gallen-Kallela suunnitteli Suur-Kalevalana tunnettua mittavaa kuvitetun Kalevalan toteuttamista useiden vuosikymmenten ajan. Vuonna 1928 GallenKallela käytti samoja aiheita Kansallismuseon eteishallin kattofreskoissa. Matkat ItäKarjalaan ja Kuusamoon toivat tuotantoon erämaa-aiheita. Vuonna 1891 järjestetyn Kalevalan kuvituskilpailun myötä Akseli Gallen-Kallela nousi huomattavimmaksi Kalevala-aiheiden kuvaajaksi. Tuolloin hän keskittyi eurooppalaisiin virtauksiin kuten symbolismi ja mystisismi, ja kansalliset aiheet jäivät sivummalle. Juseliuksen mausoleumin freskot uusi hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela 1934–1939 luonnosten pohjalta. Vuonna 1919 perustettu Kalevalaseura otti tehtäväkseen kuvituksen edistämisen ja tuki Gallen-Kallelan työtä. Kustantaja Werner Söderström Oy:n kanssa sovittiin vuonna 1920, että ensiksi ilmestyisi Koru-Kalevala, joka olisi esityö ja kansanpainos myöhempää Suur-Kalevalaa varten. KoruKalevala ilmestyi vuonna 1922. Hän kuvasi kuitenkin myös pariisilaiselämää ja sen henkevän dekadenttia fin de siècle -ilmapiiriä. KARELIANISMIA JA RAKENNUSHANKKEITA. Freskojen pariin Gallen-Kallela pääsi Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä maalatessaan Kalevala-aiheiset kattomaalaukset Suomen paviljonkiin. Ensimmäisiä suurikokoisia teoksia oli triptyykki Aino-taru, joka valmistui 1890-luvun alussa. Näitä varhaisia maalauksia aiheesta nimitetään Kalevala-romantiikaksi, kun myöhemmät ovat enemmänkin Kalevala-mystiikkaa. Gallen-Kallelan vinjettikuvin varustetulla teoksella on Suomen kirjataiteessa pysyvä arvo
. Aina tulee uusia rahayksiköitä. Kalliiden rahojen keräilijöitä numismaatikoissa on Christian von Schantzin mukaan alle 200. Kannattaa päättää, mitä kerää ja ostaa laatua. Nyt ne kuitenkin ovat siellä. Venäläiset ovat innostuneita ostamaan historiaansa takaisin. Huutokaupassa kolikon myyntihinta kohosi 132 000 euroon. – Kolikon pani myyntiin kuolinpesä. Heillä ei ollut tietoa, miten raha on tullut Suomeen eikä edes aavistusta sen arvosta. Näitä rahoja valmistettiin alun perin vain 125 kappaletta. – Suomessakin on ollut lukuisia erilaisia rahayksiköitä jo siksi, että meillä on käytetty Ruotsin ja Venäjän rahoja ennen omaa markkaa. Kysyimme huutokauppakamareilta, mitkä ovat heidän kaikkien aikojen kalleimmat myydyt tuotteet. Jos joku olisi vuonna -88 sanonut, että 2000 luvulla Fabergén munat palaavat Yhdysvalloista takaisin Venäjälle, kukaan ei olisi uskonut. 10 | Antiikki ja taide R anskalaisen jälki-impressionistin Paul Gauguinin vuonna 1892 maalaama tahitilaisnaisia kuvaava teos Nafea Faa Ipoipo (Milloin menet naimisiin?) huutokaupattiin vuonna 2015 300 miljoonalla dollarilla eli noin 265 miljoonalla eurolla. Antiikkikauppias Christian von Schantz sanoo rahoja mielenkiintoiseksi keräilykohteeksi, sillä niissä heijastuu koko maailman historia tähän päivään saakka. Se tuli heille täysin yllätyksenä. 132 000 €:n kolikko Huutokauppakamari Aleksi myi tämän erittäin harvinaisen, alkuperäisillä kiinnityksillä leimalla varustetun suomalaisen punaupseerikurssin merkin (1918-1922) 6050 eurolla. Harmittavaa on, että tiedossa ei ole kolikon historiaa, se tekisi siitä vielä mielenkiintoisemman, antiikkikauppias Christian von Schantzkertoo ja arvelee, että kyseistä kolikkoa jaettiin aikanaan Nikolai II:n kruunajaisissa lahjana juhliin osallistuneille. Tsaari Nikolai II: kultarupla on Suomen kallein huutokaupattu raha Tsaari Nikolai II:n kultarupla painaa 12,9 grammaa. Taulun myi sveitsiläinen keräilijä Rudolf Staechelin. Kauppahinta tekee maalauksesta tiettävästi kaikkien aikojen kalleimman yksittäisen taideteoksen. Helsinkiläisessä Rahaliike Holmasto Ky:ssä kaupattiin maaliskuussa 2015 pidetyssä huutokaupassa keisarillisen Venäjän 10 ruplan kultaraha Tsaari Nikolai II:n kruunajaisvuodelta 1896. Tämän harvinaisen kultakolikon paino on 12,9 grammaa, kultapitoisuus 0.900 ja halkaisija 24,6 millimetriä. Qatar Museums. Ja numismaatikot tietävät, ettei muutos pääty euroon. Kuva: Rahaliike Holmasto Ky. – Niitä on lähinnä niissä maissa, joissa pumpataan öljyä. Sellaisissa maissa on miljoonia rahaa ja silloin ei ole mitään väliä, mitä vanhat rahat maksavat, Schantz naurahtaa. Kuva: Huutokauppakamari Aleksi. Osta vaikka vain yksi raha vuodessa, mutta osta laatua. Näin valtaviin summiin suomalaisissa huutokauppakamareissa ei toistaiseksi ole vielä päästy, mutta pikainen kierros viiteen erilaiseen huutokauppakamariin esitteli varsin mielenkiintoisia kohteita. Rahankeräilystä kiinnostuneille Schantzilla on yksi neuvo: – Määrä ei korvaa laatua. – Me emme edes tiedä, kuka kolikon osti, mutta aavistettavasti se meni takaisin Venäjälle
Suomen Bukowskin kallein myyty esine on Helen Schjerfbeckin (1962– 1946) maalaus, ”Äitini”, jonka hinta nousi joulukuussa 2001 1 040 000 euroon.. Antiikki ja taide | 11 Helsingin Huutokauppakamarin kallein myyty esine on Rolex Day Date miesten Kultainen automaattirannekello Kellon kehässä timantti-istutukset. Kellon taulu on vaihdettu tehtaalla huollon yhteydessä timanttikoristeiseen kellotauluun, alkuperäinen taulu tuli kellon mukana. Joka myytiin provisioineen hintaan 21 950 euroa. Kiväärin valmistajasta ei ole tietoa, sillä leima on epäselvä. Ostaja maksoi teoksesta provisioineen 24 003 euroa. Kuva: Helsingin Huutokauppakamari TEKSTI: JAANA ISOSAARI Tsaari Nikolai II: kultarupla on Suomen kallein huutokaupattu raha 132 000 €:n kolikko Myös aseet ovat mielenkiintoisia huutokauppatavaroita. Kuva: Alberto Del Angel Huutokauppakamari Helander myi viime joulukuun huutokaupassa kuvanveistäjä Kauko Räsäsen (1926–2015) uniikin pronssiveistoksen Tabernaakkeli. Kellon paino on 138,8 grammaa, pitoisuus 750BR kellon vasarahinnaksi tuli 13210 euroa. Huutokauppa Helander myi huhtikuussa 2016 tämän Kasakka tarkka-ampujan nallilukkokiväärin vuodelta 1857 provisioineen 13 203 euron hintaan. Kuva: Huutokauppakamari Aleksi Vuonna 2015 Bukowskin kallein oli venäläisen taidemaalari Vladimir Makovskin (1846–1920) taulu Hääkulkue (kuvassa). Timanttiistutuksin varustettu kultaranneke ei ole alkuperäinen. Sen myyntihinta oli 343 238 euroa. Kuva: Alberto Del Angel Huutokauppakamari Aleksin kallein myyty esine on Pekka Halosen signeerattu öljyvärimaalaus
– Tällaisia ei tule kovin usein myyntiin Suomessa. Emma on taidokas käsityöläinen ja hän teki itse paljon yksityiskohtia nukkekotiin. Huutokaupassa sen vasarahinnaksi tuli 8000 euroa. Tämä nukkekoti olisi kansainvälisilläkin markkinoilla aika kova juttu. Pieniä kynttilöitä, koristeita, pulloja, astioita ja huonekaluja. Esittelemme nukkekodista viisi hulppeaa huonetta. Se laitettiin joulukuussa myyntiin Helanderin huutokauppaan. 12 | Antiikki ja taide V Kari ja Emma Fall käyttivät tämän nukkekodin rakentamiseen tuhansia työtunteja ja yli 50 000 euroa. Osan he tekivät itse tai teettivät alan ammattilaisilla. Siellä järjestetään suuria messuja ja ihmiset ovat täysin hurahtaneet nukkekoteihin, Jenny Siren tietää. Fallin pariskunta sai nukkekodin lahjaksi Emma Fallin siskolta. – He rakensivat nukkekotia parikymmentä vuotta. Hän vastaa Huutokauppa Helanderin markkinoinnista ja viestinnästä. Huutokaupassa nukkekodin pohjahinta oli 6500 euroa. He kertoivat laittaneensa nukkekotiin vuosien varrella jopa 50 000 euroa, Siren kertoo. Tämä nukkekoti ei ole tarkoitettu lapsille. Pariskunta muutti ulkomaille, joten he joutuivat luopumaan hengentuotteestaan. . Sisustuksessa aitoa hopeaa ja silkkiä Unelmien nukkekoti iisi kerrosta ja kolmetoista huonetta täynnä taidokkaita miniatyyrejä. Välillä jopa kahdeksan tuntia päivässä. Siren esitteli nukkekotia joulukalenterina huutokaupan kotisivuilla. Suomessa nukkekotiharrastus on hyvin pientä. Jazzlaulaja Kari Fall ja hänen puolisonsa Emma Fall ovat käyttäneet nukkekodin rakentamiseen aikaa, vaivaa ja rahaa. Vastaavasti Iso-Britanniassa se on valtavan suosittu harrastus. He ostivat huonekaluja ulkomaan matkoilta ja netistä
Kylpyamme, vessanpönttö, lavuaari, wc-harja, vessapaperirullateline ja rasiat on hankittu italialaisesta putiikista, joka sijaitsee Gardajärjen lähistöllä. . Esittelemme nukkekodista viisi hulppeaa huonetta Antiikki ja taide | 13. Salonen on tehnyt myös joulupukkinuken sekä sisäkön. Maalauksen edustalla, sermin takana on pieni kylpyamme, jonka vieressä kastilialaista saippuaa. . Toinen istuu pöntöllä ja divaanilla makaava neito on nukkekodin rakentajien mukaan kartanon herran rakastaja. Lattia on koottu pienistä levyn palasista, jotka Emma Fall on maalannut käsin. SEURUSTELUHUONE KOLMANNEN KERROKSEN seurusteluhuoneessa kaksi naista ja villapaitaan pukeutunut mies viettävät seesteistä vapaahetkeä. Ruokapöytä on katettu miniatyyriruuilla. Seurusteluhuone sijoitettiin vanhan tavan mukaan ruokasalin viereen. Kari ja Emma Fall ovat siis joutuneet tutkimaan runsaasti myös historiaa nukkekotia rakentaessaan. Sari Höglund on valmistanut lipaston päällä olevat mustepullon, leimasimen ja kirjeet, jotka eivät ole kynnenpäätä isompia. Pienet tiilet on muurattu yksitellen ja pesässä on aitoja hiiliä. Kahvipöydällä on pieni teepannu ja kakunpala. Seurusteluhuoneen takka on Emma Fallin tekemä. Sari Höglund on valmistanut Leikkirattaat ja niissä lepäävän nuken. Pöytähopeat on tilattu kultaseppä Larissa Vanniselta. TOISEN KERROKSEN ruokasali on talon juhlavin huone. Pöydän antimina on kananmunalohkoja, leipää ja lohta. Förmaaki, kuten koko talo, on sisustettu 1800-luvun tyylillä. Huoneessa on kaksi naista. Seinä on aitoa marmoria. Nukkekodin lamput toimivat sähköllä. Portaiden yllä roikkuva lamppu on tehty Ruotsista ostetusta korusta. Nukke on ostettu Prahasta. TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: ERKKI LAINE RUOKASALI KYLPYHUONE KYLPYHUONEEN TAKASEINÄÄ koristaa mukaelma Sandro Botticellin maalauksesta Venuksen syntymä. Kynttelikössä on aitoja vahakynttilöitä ja ruokapöydän tuolit on verhoiltu silkillä. Kristallikruunu ja seinälamput valaisevat huonetta. Ruokapöydän alla oleva matto on tehty taiteilija Liisa Salosen mallin mukaan. Tapetit ja matot on tehty myös itse. . Kuusi on koristeltu, joulupukki on jakamassa lahjoja ja lapset leikkivät. . Taulujen kehykset pariskunta on valmistanut itse. Posliinivaasi ja kynttilänjalka ovat oikeaa posliinia
Seinällä roikkuu hirven päät. 14 | Antiikki ja taide. Seinän parrut ovat rakennettu uutena vuotena ammuttujen rakettien varsista. Lienevätkö miehet maailmanmatkaajia, sillä kaapin päällä on maapallo ja vasemmassa alareunassa egyptiläinen rintakuva. Huone on täynnä hurmaavia yksityiskohtia. . Myös matto on itse tehty. Kari ja Emma Fall ovat itse valmistaneet sängyn päätyineen. Lipaston päälle on aseteltu sikarilaatikko. Tämä suomalaismuseoiden yhteiskortti madalsi osaltaan ihmisten kynnystä piipahtaa museoissa. Hän on myös koonnut seinän kivet ja kiinnittänyt ne laastilla. Muotoilupalkinto Merivaaralle Taidemuseoissa vilkasta Nyt MUOTOILUPALKINTO FENNIA Prize Grand Prix’n saa tänä vuonna Merivaara Oy. Seinällä roikkuvissa valokuvissa on heidän sukulaisiaan. Kansan sai liikkeelle harvinaisen vetovoimaiset näyttelyt sekä museoliiton toissakeväänä lanseeraama Museokortti, joita oli vuoden loppuun mennessä myyty jo yli 100 000 kappaletta. Palkinnon arvo on 10 000 euroa. Osa petivaatteista on tehty antiikkipitsistä. Kari Fall on tehnyt itse kivääritelineen. Huone on tapetoitu Saksasta tuodulla silkillä. Kilpailussa palkitaan yrityksiä ja organisaatioita muotoilun esimerkillisestä käytöstä niin tuotteiden kuin palveluiden, liiketoimintaprosessien tai konseptien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Emman käsialaa on pienistä yksityiskohdista rakentuva kattokruunu. Mäntässä Serlachius-museoilla kävijöitä oli kaikkiaan 97 000. Lattia on parkettia ja myös nojatuolit ovat itse päällystetty. Turun taidemuseossa puolestaan vieraili vuonna 2016 runsaat 50 000 ihmistä. Tampereella sijaitsevassa Sara Hildénin taidemuseossa kävi australialaisen kuvanveistäjä Ron Mueckin ylisuuria, hyperrealistisia ihmishahmoja katsomassa yli 115 000 ihmistä Normaalivuosina Sara Hildénin taidemuseossa käy noin 30 000 ihmistä. Merivaara on leikkaussalijärjestelmien ja sairaalakalusteiden valmistaja. Kansallisgallerian museot, Ateneum, Kiasma sekä Sinebrychoff, yltävät kaikkien aikojen ennätykseensä, yli 700 000 kävijään. Tiedotteen mukaan se on hyödyntänyt muotoilua johdonmukaisesti tuotekehityksessään jo vuosien ajan. Siitä kielii hempeän vaaleanpunainen värimaailma ja Taru Astikaisen valmistamat minikorsetit. Fennia Prize on yksi Suomen merkittävimmistä muotoilukilpailuista. HERRAIN HUONE MAKUUKAMMARI NELJÄNNEN KERROKSEN makuukammari on selvästi naisten huone. Silkkiä on käytetty myös petivaatteiden valmistukseen. . Amos Andersonin kävijämäärä saavutti 30 000 rajan. Taidehallissa vierailijoita oli enemmän kuin pariinkymmeneen vuoteen eli 70 000. Tampereen taidemuseon kävijämäärä jäi keskiverroksi eli 27 000 kävijää. TAIDEMUSEOT HELSINGISSÄ ja Sara Hildén Tampereella rikkoivat kävijäennätyksiään vuonna 2016. Sen järjestävät Design Forum Finland, Fennia-konserni, Elo ja Patenttija rekisterihallitus. TÄMÄ HUONE on miehille tarkoitettu seurusteluhuone. Niiden alapuolella on metsästyskivääreitä. Ateneumissa vieraili runsaat 350 000, Kiasmassa yli 300 000 ja Sinebrychoffilla 50 000 ihmistä. Ne on tehty pienistä leikkieläimistä, joista on irrotettu päät. Pöydällä on tuhkakuppi ja konjakkipullo laseineen
Lisäksi mies oli kiinnostunut Septem-taiteilijaryhmän väritaiteesta, mutta myös Marraskuun-ryhmän taiteesta. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Colliander, Reino Hietanen, Pentti Kaskipuro, Tapani Raittila, Nina Terno ja Ellen Thesleff muodostavat Tuomo Sepon kokoelman selkärangan. Näyttely kattaa ajanjakson 1900-luvun alusta 2010-luvulle. huhtikuuta asti. https://pixabay.com/fi/. Yhteiset kuvamme -näyttely on laajin Vilho Penttilän testamenttikokoelman esittely Hämeenlinnan Taidemuseossa. helmikuuta järjestetään keskustelutilaisuus kello 16-18, jossa Tuomo Seppo ja museonjohtaja Susanna Pettersson keskustelevat keräilystä ja taiteesta. Hän on päättänyt lahjoittaa kokoelmansa liki 2 000 teosta Kansallisgalleriaan kuuluvalle Ateneumin taidemuseolle. Näyttelyn ensimmäisenä aukiolopäivänä 28. Tuomo Sepon kokoelma. LONTOOSSA PÄÄSEE nyt tutustumaan Muumilaakson väkeen Britannian ensimmäisessä merkittävässä muuminäyttelyssä. Kokoelman taiteilijoita ovat myös Ahtela, Niilo Hyttinen, Väinö Kamppuri, Anitra Lucander, Elga Sesemann, Kain Tapper, Rafael Wardi, Carl Wargh, Veikko Vionoja.Kokoelman teokset ovat kohtaamisia taiteilijan kanssa: Seppo on halunnut tutustua itselleen läheisiin taiteen tekijöihin ja seurata heidän uraansa pitkäjänteisesti. Lehden haastattelussa Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson kertoo, että muumitarinoiden iloiselle ja suvaitsevaiselle maailmalle on tarvetta edelleen. Antiikki ja taide | 15 Muumit Lontoossa KAJAANILAINEN RANSKAN ja englannin kielen lehtori Tuomo Seppo (s. Näyttely jatkuu Royal Festival Hallissa Lontoossa 23. Vilho Penttilän kokoelma koostuu 1900-luvun alkupuolen taiteesta maustettuna kultakauden suomalaisilla taiteilijoilla. marraskuuta 2017 saakka. 1937) on omistanut koko elämänsä suomalaisen taiteen keräilylle. Penttilän kotikokoelmaan kuuluu kaikkiaan 80 teosta, joista tässä näyttelyssä on esillä noin puolet. Kokoelmassa taiteilijoiden ajatukset kehittyvät teoksiksi ja taiteilijat kypsyvät nuorista tekijöistä kokeneiksi mestareiksi. Yhteiset kuvamme -näyttely Hämeenlinnan Taidemuseossa 19. Seikkailuja Muumimaassa -näyttelyyn kuuluu brittilehti The Guardianin mukaan muun muassa henkiin herätettyjä kohtauksia muumikirjoista ja yli 40 alkuperäistä muumipiirustusta. Harvinainen kokoelma HÄMEENLINNASSA LAMMILLA sijaitsevan Syrjäntaustan koulun opettaja Vilho Penttilän (1885–1956) keräämä harvinainen taidekokoelma on nähtävissä Hämeenlinnan Taidemuseossa. Penttilän kotikokoelman tunnetuimpia taitelijoita ovat Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Juho Rissanen, Ellen Thesleff ja Werner Åström. Pienen kyläkoulun opettaja opiskeli vapaaaikanaan sekä vieraita kieliä että taidehistoriaa ja harrasti intohimoisesti taiteen keräämistä. Ina Lahjoituskokoelma esillä Ateneumissa Keräilijä Tuomo Seppo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen Väinö Kamppuri: Kala-asetelma (1920-luku). Seppo on kiinnostunut teoksiin liittyvistä pienistä sattumanvaraisuuksista rikkeettömyyden tai täydellisen lopputuloksen sijaan
Soile Yli-Mäyry ja hänen tarinansa ovat yhtä kiehtovia kuin työnsäkin. – Kun laitoin äitini arkkuun viimeiselle matkalle, hyvästelin samalla äidinkieleni. Kirkonkylän pankinjohtaja antoi vekselin menomatkaa varten, Yli-Mäyry työskenteli kesän wieniläisessä sairaalassa, imi itseensä kulttuuria ja tietoa Kokoschkasta, palasi kotiin, ja maksoi vekselin pois. Palettiveitsi viiltää Yli-Mäyryn käsissä vahvoja jälkiä kankaaseen. Kokoschka sai keskikoulun viimeisellä luokalla olevan nuoren repimään itsensä irti Mäyryn kylästä Kuortaneelta ja lähtemään kesätöihin Wieniin, Kokoschkan synnyinmaahan Itävaltaan. Tai niin luulin. Kuvataiteen rinnalla värit räiskyvät nykyisin myös lasiveistoksissa, jotka syntyvät Muranon saarella Venetsiassa. Rahoittaakseen opintojaan, Yli-Mäyry tarvitsi töitä opiskelujensa rinnalle. – Se nähdään sitten kesällä. Viime syksynä viitoin Sanalehden joulutervehdykseksi Sylvian joululaulun videolle. – Neljännesvuosisata myöhemmin samainen pankinjohtaja pelasti minut uudelleen, kun rakensin Taidehallia Mäyryn kylään. ILMAISUN INTOHIMO. Olenkin todennut, että pankista taiteilija saa varman apurahan, Soile Yli-Mäyry kertoo. 16 | Antiikki ja taide oile Yli-Mäyryn kädet liikkuvat paljon hänen puhuessaan. Yli-Mäyryn kädet ovat olleet vikkelät pienestä pitäen, sillä kuuromykkien vanhempien lapsena hän toimi tulkkina hiljaisuuden ja kuulevien maailmojen välissä. Tämä vuosi on Yli-Mäyrylle tärkeä myös siksi, koska Mäyryn Taidehallissa vietetään kesällä 25-vuotisjuhlia. Kesän vietän Mäyryssä ja syksyllä ovat näyttelyt Roomassa, Mumbaissa ja Singaporessa päättyen itsenäisyyspäivän jälkeen Dubaihin. Nuori Yli-Mäyry sai isänsä vakuutettua, että tarvitsi matkarahat – lainaksi, hän kyllä maksaisi ne takaisin palattuaan. Maailmalla ollessaan hän sanoo edustavansa oman taiteensa lisäksi aina myös Suomea. Taidehallin kesänäyttelyt ovat jokavuotinen tapahtuma, jonne Yli-Mäyry pyrkii tekemään joka vuodeksi uudet päätyöt. – Tämän vuoden näyttelyt kiertävät Suomen juhlavuoden kunniaksi. Vuoden aikana valmistetut lasiveistokset paljastetaan aina Mäyryssä. Kunnianosoitus Suomelle S Muranon saarella valmistuu joka vuosi uusi toteemi.. – Kuvanveistäjälinjan miesopiskelijat olivat päässeet kunnostamaan veistoksia Rastattin vuonna 1705 valmistuneeseen barokkilinnaan. Lapsuudessa eletty hiljaisuuden maailma on antanut Yli-Mäyryn matkalle vahvat eväät. Talvet hän kiertää järjestämässä ja avaamassa näyttelyjä Eurooppassa, Aasiasssa, Lähi-Idässä ja Amerikassa. Yksityisnäyttelyt alkavat nyt keväällä New Yorkista ja jatkuvat sieltä Kööpenhaminaan ja Tokioon. Yleensä naisia ei hyväkSoile Yli-Mäyryn näyttelyt kiertävät sekä maailmalla että kotimaassa Taiteilija Soile Yli-Mäyry tunnetaan värikkäistä töistään. Kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry on tunnettu ympäri maailmaa. – Joku siinä kuvassa vetosi minuun, vaikea sanoa vuosien jälkeen mikä. Kun äidinkieli on viittomakieli, on se antanut Yli-Mäyrylle ainutlaatuisen kasvualustan suhtautua ja sopeutua erilaisiin ihmisiin kulttuuritaustoista riippumatta. Hän kertoo värikkäästi pienestä mustavalkoisesta valokuvasta, joka esitti taiteilija Oskar Kokoschkan taideteosta. Juhlavuoden kunniaksi Mäyryssä on luvassa tänä vuonna jotain aivan spesiaalia, mutta taiteilija pysyy siitä toistaiseksi vaiti. Soile Yli-Mäyry opiskeli Stuttgartin Taideakatemiassa. Se voi olla vielä aihealue, jota voisin jotenkin myös jatkaa, pohtii Soile Yli-Mäyry Taidelinnassaan Orimattilassa. Myöhemmin Yli-Mäyry kiinnostui kuurojen kielestä niin paljon, että valmistui viittomakielen opettajaksi sekä viittomakielen tulkiksi. JUHLAVUODEN NÄYTTELYT. KOKOSCHKAN KOSKETUS. Siksi Suomi 100 -juhlavuosi on hänelle tärkeä
TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA – Suussa on ruuhka, kun minä puhun, nauraa Soile Yli-Mäyry, joka on oman tiensä kulkija ja sosiaalinen erakko.. Antiikki ja taide | 17
Taidelinnan puitteet antavat upeat kehykset Yli-Mäyryn töille. Maalaistytön eväillä lähdin maailmalle, ja niillä eväillä olen pärjännyt – sekä pirunmoisella työllä.. 18 | Antiikki ja taide FAKTA n Soile Yli-Mäyry n Kuvataiteilija, valtiotieteiden tohtori (Helsingin Yliopisto) n Stuttgartin Taideakatemia (1972 – 1975) Ateljee Lahdessa, Taidelinna Orimattilassa, Taidehalli synnyinkylässä, Mäyryssä, Kuortaneella n Soile Yli-Mäyryn Taidelinna Orimattilassa on avoinna yleisölle sunnuntaisin 12 17 tai sopimuksen mukaan n Yli 300 yksityisnäyttelyä 30 maassa, Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa sekä useissa Euroopan maissa n Taiteilijan elämäkerta Palava tuhka (kolmas painos, Auditorium 2015), käännetty myös englanniksi ja italiaksi n Päijät-Häme-mitali 2016 Palava tuhka on Soile Yli-Mäyrylle tärkeä kivijalka. Soile Yli-Mäyryn uusgoottilaistyylinen taidelinna sijaitsee Erkontiellä, keskellä Orimattilaa. Massiivilasisista veistoksista löytyy yhtymäkohtia Yli-Mäyryn maalauksiin
Mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä vimmaisemmin myös taiteilija Yli-Mäyry alkoi herätä ja lähti omille teilleen taiteilijana. TAIDELINNAN KOKOELMAT. Lasiveistokset komeilevat leveillä ikkunapenkeillä kuin katsellen päijäthämäläisen kaupungin verkkaista menoa. . 80-luvulla maalauksiini ilmestyivät primitiiviset olennot, jotka aluksi olivat sivuosassa, mutta vähitellen vaativat pääroolin. Jokainen paletin väreistä pyrkii kilpaa kankaalle. – Valtiotieteestä tuli elämän mittainen luovuuskurssi ja väittelin sittemmin tohtoriksi. PITKÄ MATKA TAITEILIJANA. Suomeen palattuaan Soile Yli-Mäyry ei kokenut pääsevänsä taidemaalarina eteenpäin, ja jäi yksin taiteen kentällä. Nelikerroksinen rakennus antaa upeat puitteet Yli-Mäyryn töille. Kesäksi hän palaa aina juurilleen Taidehalliin Mäyryn kylään ja järjestää kesänäyttelyn, jonne kutsuu kaikki. Tarvitsen yksinäisyyttä. Hän ehdotti, että alkaisin opiskella konservaattoriksi. Mäyryn Taidehallin lisäksi tärkeäksi muodostunut paikka on Taidelinna Orimattilassa, jonka Yli-Mäyry on hankkinut vuonna 1993. Yli-Mäyryn taitava palettiveitsi viiltää kankaalle teoksia, joista löytää primitiivisiä olentoja. Pohjalaistyttö ei kuitenkaan antanut periksi, vaan pyrki Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Ja sitten on venetsialainen saari, Murano, jonne hän on palannut jo kymmenen vuoden ajan aina uudestaan ja uudestaan, useamman kerran vuodessa. Rastattissa opin kuitenkin kolmiulotteisuuden, joka on maalarille tärkeä oppi. Siellä Yli-Mäyry paneutuu lasiveistosmaailmaan, joissa on tuttuja piirteitä hänen maalauksistaan. – Muranoon palaan aina rauhoittumaan lasin pariin maailmalla kiertämisen jälkeen. – Orimattilassa on esillä sekä uusia että vanhempia töitäni. Ilmaisun intohimo oli niin vahva, että valitsin taiteen. Taiteen tekeminen on hyvin yksinäistä. Vaikea tapaus. Taidelinna on myös avoinna yleisölle. Yksinäiset pitkät lennot mantereiden yli ovat mielestäni parasta. Pensseli joutui häviölle. – Raskaista väreistä syntynyt Palava tuhka valmistui vuonna 1984. Aikoinaan villatehtaan johtajan kodiksi rakennettu uusgotiikkaa edustava linna sijaitsee aivan Orimattilan keskustassa. Paletilla käy ajoittain kova mellakka, Yli-Mäyry innostuu kehumaan värejään. Samoin kävi pensselin ja palettiveitsen taistelussa. Itse olen visuaalinen miekkailija ja kuritan niitä palettiveitsellä. Pääsin kuitenkin koeajalle ja työnjohtaja oli tyytyväinen työhöni. – Olen sosiaalinen erakko. Tauluihin syttyivät värit. – Vuosikymmenten taiteilijaurani syvintä sisältöä kuvaa lause: Taiteilija elää surun, mutta lahjoittaa kauneuden, toteaa Soile Yli-Mäyry. – Yhdistän teoksissani konkreettisen ja abstraktin maailman.. Taidelinnassa voi nähdä, miten pitkän matkan olen kulkenut taiteilijana. Anna-tädin muotokuva viittaa klassiseen taidekoulutukseen, jonka sain Saksassa. VÄRIEN VALLANKUMOUS. Elämän kitkojen myötä Yli-Mäyryn taiteeseen syntyi tuli-teema. – Jokaisella värillä on oma luonteensa, ja ne kuivuvat eri lailla. Sen aihe on ollut urallani iso ja merkityksellinen, ja palaan siihen edelleen usein. Antiikki ja taide | 19 sytty fyysisesti raskaaseen työhön – ja sekoittamaan miesten päitä. Soile Yli-Mäyry asuu Lahdessa, jossa hänellä on myös pääateljee. Kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin suunnitteleman linnan ikkunoista näkyy kaupungin halkova Palojoki sekä kaupungintalo
Historiaa huokuvan rintarossin saa hankittua myös yllättävän edullisesti. Turkooseja, granaatteja, markasiitteja ja helmiä 1800 -luvun lopun hopeinen rintaneula. Hinta 260€. Hinta 490€.. Isoäidin korurasiasta löytyy aarteita Rintarossin paluu Miniatyyrimaalaus posliinille, hopea kehys, vuodelta 1836, Ruotsi. Ne ovat näyttäviä ja helppoja käyttää. 20 | Antiikki ja taide Antiikkiset rintakorut sopivat moneen tilanteeseen, kuten iloon, juhlaan ja suruun
. Ne voivat olla myös arvokkaita sijoitustuotteita ja tulevaisuuden antiikkia. Niitä löytyy antiikkiliikkeiden lisäksi muun muassa antiikkitapahtumista, netistä ja lehdistä. Hinta 290€. Niiden määrää vähensi pulaja sota-aika, jolloin kultaja hopeakoruja kerättiin sulatettaviksi. Hinta 390€. Perinteiset camé – rintaneulat ovat olleet suosiossa ja niitä on tehty eri aikakausina. Rintakoruihin ihastutaan, koska ne ovat tosi kauniita ja monikäyttöisiä. juhlavuottaan viettävästä uusikaupunkilaisesta Mianticasta kertoo. 31,10€.. Suomalainen 18 K kultaa ja timantti 1910. Paras tapa varmistaa korun aitous on leimojen tutkiminen. Suomalaiset korut ovat yleensä uudempia 1930–70 –luvuilta. Huonokuntoiset korut, joita täytyy korjata, menevät harvoin kaupaksi, Lamppu-Syrjä tietää. – Vanhat rintakorut ovat pitkälti kaupunkilaisilla. H Miniatyyrimaalaus hopeaa 1919 signeerattu A.P., Ruotsi. Entisaikaan käytettiin muun muassa mustaa hiilikiveä surukoruihin ja hiuksia muistokoruihin. Antiikki ja taide | 21 istoriallisia rintakoruja ei ole myynnissä runsaasti, mutta niitä löytyy toki markkinoilta. Aihe saatu Räisälän Tiurista löytyneestä hopeasoljesta. Antiikkisista koruista löytyy yleensä leima, jossa kerrotaan ainakin korun tekijä, vuosi ja paikkakunta. Vanhoissa koruissa näkyy granaattia, korallia tai suosittuja eläinaiheita. Kun Suomi itsenäistyi, Venäjältä tuli kultaseppiä Suomeen, jolloin korut alkoivat yleistyä, koska useassa kaupungissa oli tekijöitä, yrittäjä Veijo Bruun imatralaisesta Antiikin Vuoksi –liikkeestä kertoo. Uudenlaisen korumuotoilun Lapponian toivat tietoisuuteen 1960 –luvulla sekä korumuotoilija että taiteilija Björn Weckström ja yrittäjä Pekka Anttila. Perintökoruja myydään harvemmin, koska niissä on tunnearvoa ja ne vievät pienen tilan. Vain arvokkaimpia koruja otettiin talteen. – Rintakoruihin ihastutaan, koska ne ovat tosi kauniita ja monikäyttöisiä. Suomalaiset perinnekorut – Kalevala Koru ja Lapponia – ovat oma arvostettu ja suosittu ryhmänsä, joita sekä keräillään että käytetään. Ne ovat myös yleensä hyvin säilyneitä ja hyväkuntoisia, koska niitä on käytetty suojatussa kohtaa kehoa verrattuna vaikka sormuksiin. Hinta 330€. Solki. – Antiikkiset rintakorut ovat näyttäviä ja ne näkyvät usein koruista eniten ulospäin, koska ne ovat kauluksessa tai etupuolella puvussa näkyvällä paikalla. Antiikkisia rintakoruja on tullut aikanaan paljon Venäjältä ja Ruotsista. Antiikin Vuokseen antiikkisia koruja tulee pääasiassa perikuntien kautta. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: MIANTICA JA ANTIIKIN VUOKSI Rintarossin paluu 1800 -luvun hopeinen granaatti rintakoru, jossa myös mahdollisuus riipuksena pitämiseen. Keräilijät ovat oma ryhmänsä. Niistä löytyy muun muassa 1940–50 –lukujen nättejä pukukoruja. Ne ovat yleensä jalometallia, ja neulalla kiinnitettäviä. LEIMA KERTOO KORUN HISTORIAN. Kaikki Kalevala Korun sekä Lapponiakorun tuotteet leimataan yrityksen omalla leimalla. VANHIMMAT KORUT KAUPUNKILAISILLA. 18 K kultaa, kivi intartsia 1863 Tukholma,Ruotsi. Kalevala Koru. Kauppiaat käyvät yhäkin Miija Lamppu-Syrjän mukaan paljon Ruotsissa ja Saksassa ostamassa antiikkisia koruja. Viipuri Johan Aarne. Koruja tulee tarjolle myös, kun seniorit muuttavat palvelutaloihin, jolloin he vähentävät koruja eikä asunnoissa ole kenties enää tilojakaan korujen säilyttämiseen. Ne ovat jääneet hieman pois muodista, mutta niihin palataan aikakausiluonteisesti, yrittäjä Miija Lamppu-Syrjä tänä vuonna 20. Vanhan rintakorun hintaan vaikuttaa Miija Lamppu-Syrjän mukaan muun muassa korun kunto, ikä ja harvinaisuus. KORUILLA ON TUNNEARVOA. Hinta 1250€. Usein niihin on kaiverrettu naisen pää. Kalevala Korun tarina sai alkunsa vuonna 1935, kun Helsingissä järjestettiin suuret juhlallisuudet kansalliseepoksemme Kalevalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi. – Harvoin löytyy kahta samanlaista yksilöä, joten hintaa on vaikea arvioida, hän toteaa. Rintakoruja ostetaan lahjaksi, kuten jouluna ja hääpäivinä. Suvussa on kenties ollut samanlainen, joka nyt halutaan hankkia itselle
Tinakorjaukset tuhoavat kauniin esineen ja niistä tulee pahimmillaan pelkkää romumetallia. Niiden korjaaminen on todella haastavaa. Meille tulevista hopeaesineistä noin 7-8 kymmenestä on korjattu väärin. Hänen edustamansa Monimetalli Oy saa jatkuvasti korjattavakseen pilalle menneitä hopeaesineitä. – Tina syöpyy hopeaan ja tinakorjaukset pilaavat hopeaesineen täysin. Tämän jälkeen esine annetaan kuitenkin sille omalle sepälle, jotta se saadaan pois käsistä. Hopeaseppä saa tehtäväkseen mitä erilaisimpia kohteita. Tina tuhoaa esineen totaalisesti, Roos sanoo. – Sitten liike etsii osaavaa korjaajaa, muttei löydä mistään. Esine tulee vain pilattua. Joskus eteen tulee hopeisenkävelykepin kahvan entisöintiä.. Jos ei arvosteta esineen historiaa, niin ei myös haluta pitää siitä huolta. Kukaan ei voita. ESINEITÄ PITÄÄ KUNNIOITTAA. Tinalla korjaaminen johtuu usein piittaamattomuudesta tai tietämättömyydestä. Seppä korjaa sen tinalla, koska ei muuta osaa. – Esineitä ei kunnioiteta eikä arvosteta. Roosin mukaan yritykset ottavat liian helposti vastaan korjattavia hopeaesineitä, vaikka eivät osaa entisöitä niitä. Roos on saanut korjattavakseen jopa 1700-luvun hopeaesineitä, joita on paikkailtu tinalla. Liikkeellä ei kuitenkaan ole ammattitaitoa sen korjaamiseen. Tämä on lähtenyt ihan lapasesta, Roos huokailee. Huono korjaus tuhoaa kauniin tavaran Hopeaesineen uusi elämä Hopeaseppä Jan Roosin peräänkuuluttaa kauniiden hopeaesineiden arvostusta ja kunnioitusta. 22 | Antiikki ja taide H opeaseppä Jan Roos on huolissaan. Asiakkaalle sanotaan, ettei esineen korjaaminen paljoa maksa. Hänen mukaansa prosessi menee usein seuraavasti. Esineet ovat pilalla, koska niitä on korjattu aikaisemmin tinalla. – Esine annetaan liikkeen omalle kultasepälle korjattavaksi, mutta tämä sanoo, ettei koske siihen tikullakaan, koska hänellä ei ole osaamista eikä välineitä. Roos on saanut käsiinsä myös kynttelikköjä, joita on korjailtu sinitarralla ja pikaliimalla. – Liike ottaa asiakkaalta vastaan hopeaesineen
Roos sai hiljattain työn alle 1800-luvulta peräisin olevan hopeisen teekannun. Murtuneet kynttilänjalat työllistävät meitä tosi paljon. Arviolta meni noin 60 työtuntia yhden kasteastian korjaamiseen. Esine voi olla pöydällä monta päivää. Koulutukseltaan Roos on kultaseppä ja kelloseppä. Toisesta poistettiin 400 grammaa edellisen korjaajan tinarappauksia. – Parikymmentä vuotta tein lähes pelkästään kultasepän töitä. Hopeiden ylläpito on helppoa, jos vaan viitsii nähdä pikkuisen vaivaa. Työparin yhteistyö toimii hyvin. Nämä ovat sellaisia töitä, että etukäteen on mahdotonta arvioida tarkkoja työtunteja, Roos kertoo. Roos ei voisi kuvitellakaan tekevänsä työtä yksin. Se tekee homman mielenkiintoiseksi. Roos harmittelee, että ammattitaitoisia hopeaesineiden korjaajia alkaa olla hyvin vähän. Hopeiden puhdistamista pidetään usein hankalana, mutta Roos kumoaa tämän väitteen. Se oli sukutilalla, joka jäi Venäjän puolelle. – Ne kasteastiat olivat todella isoja esineitä, niihin mahtuu noin 40 litraa vettä. Ostimme sen hämeenlinnalaiselta sepältä, joka jäi eläkkeelle 64 työvuoden jälkeen. Hopeinen runko ei kestä, että kynttilä survotaan sinne väkisin. – Kyseessä on vanha yritys. Kun hankkii oikeat aineet ja lukee käyttöohjeet, niin puhdistaminen on helppoa. Jan Roos pyörittää Monimetalli Oy:tä Helsingissä Jari Nissisen kanssa. Korjattava esine nostetaan pöydälle, juodaan kahvia ja mietitään mitä ihmettä sen kanssa tehdään. Olemme todenneet, että parempi miettiä kahdestaan kuin yksin. – Vanhat poistuvat työelämästä ja nuoria ei tule paljon tilalle. Isoisäni isä perusti aikanaan kultasepän liikkeen Turkuun. Jan Roos antaa muutaman vinkin hopeaesineiden huoltamiseen. Asiakkaita on ympäri Suomea. Hopeasepän työ on hyvin lähellä kultasepän työtä. Asumme Jarin kanssa pääkaupunkiseudulla ja iso osa asiakkaista on täällä, joten totesimme, että on fiksua siirtää yrityksen toiminta tänne, Roos sanoo. Roosilla virtaa suonissa sepän verta. He eivät tiedä mitä puhuvat, sillä nykypäivänä on todella hyviä puhdistusaineita. Yrityksen leipätyöhön kuuluu pääasiassa kirkkohopeiden korjaus. Korjaamista pidetään kinkkisenä ja ikävänä hommana. Esine on suvulle mittaamattoman arvokas. – Tämä on sukurasite. Kirkkojen lisäksi asiakkaina on yksityishenkilöitä ja yrityksiä. – Yhtä ääripäätä edustaa sorkkarauta, jonka asiakas halusi kullata, Roos naureskelee. Nuoria kiinnostaa enemmän esineiden tekeminen kuin korjaaminen. Jan Roos on tehnyt hopeatöitä vuosikausia.. Hän opasti meitä ensimmäiset vuodet. – Teekannu on kuulunut samalle suvulle 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Jos ei arvosteta esineen historiaa, niin ei myöskään ole halua pitää siitä huolta. Isonkin hopeaesineen puhdistaa muutamassa minuutissa. Tarinat pitää tallentaa. – Kynttilänjalkojen osalta on tärkeintä, että laitetaan käsi mansetin alle ja tuetaan sitä, kun pistetään kynttilä paikalle. . Jatkoimme hänen työtään. Hän on seppä neljännessä polvessa. – Jatkuvasti tulee vastaan esineitä, joiden kanssa pitää pohtia pää puhki, miten sen korjaisi. Tärkein asia hopeiden kohdalla on kuitenkin esineen tarina. Työhön kuuluu ehtoollisviiniastioiden, öylättiastioiden ja kynttilänjalkojen korjausta ja entisöintiä. Asiakkaina ovat niin evankelisluterilaiset kuin ortodoksiset kirkotkin. – Monet sanovat, ettei hopeaesineitä viitsi käyttää, kun niissä on niin kova puhdistaminen. Ilman tarinaa teekannua ei välttämättä kannattaisi edes korjata. SEPPÄ NELJÄNNESSÄ POLVESSA. Meidän tärkein työväline on kahvipöytä. – Tarinoilla turvataan esineen arvo. Kaksikko otti Monimetalli Oy:n hoiviinsa Hämeenlinnassa muutama vuosi sitten. Roos ja hänen yhtiökumppaninsa Jari Nissinen tuntevat toisensa jo opiskeluajoilta. KIRKKOHOPEAT LEIPÄTYÖNÄ. Hiljattain he entisöivät Helsingissä sijaitsevan ortodoksisen Pyhän kolminaisuuden kirkon ja Liisankadun kotikirkon kasteastiat. Kuten yrityksen nimestä voi päätellä,Monimetalli korjaa myös muun muassa kuparija tinaesineitä. Hopeinen kynttelikkö. Kannu siirtyy suvussa eteenpäin. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: MONIMETALLI TARINA ON TÄRKEIN. Teekannu oli harvoja esineitä, joita sieltä saatiin mukaan. Ilman tarinaa esineen arvo laskee ja ne ovat ihan huutolaispojan asemassa
Lahtelainen Kauhanen työskentelee KaakkoisSuomen ja Hämeen alueilla. Hänen teoksiaan on lähes kaikissa suomalaisissa taidemuseoissa. ARKKITEHTI EERO SAARISEN vuonna 1962 New Yorkiin suunnittelemaa JFK-lentokentän terminaalia pidetään arkkitehtuurisesti erittäin arvokkaana. Heli Kauhasen suunnittelema koru Tuulen siivet. heinäkuuta nimettäisiin kalenteriin merkityksi vakiintuneeksi liputuspäiväksi. Kaikkien suomalaisten tuntema Schjerfbeckin varhaisteos ”Toipilas” vuodelta 1888 äänestettiin vuonna 2006 Ateneumin taidemuseon Maamme Taulu -äänestyksessä toiseksi suosituimmaksi maalaukseksi. Hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2008 Taideteollisesta korkeakoulusta, ja lisäksi hänellä on muotoilijan ja pedagogin pätevyys. Läänintaiteilija tekee työllään näkyväksi korutaiteen merkitystä ja tukee alan alueellista ja kansainvälistä toimintaa. Kyseessä on ensimmäinen korutaiteen läänintaiteilijan tehtävä Taikessa. Yhdelläkään suomalaisella kuvataiteilijalla ei ole vielä nimettyä liputuspäivää. 24 | Antiikki ja taide Uutiset KORUTAITEILIJA HELI KAUHANEN aloittaa työnsä korutaiteen läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa alkuvuodesta. Culture Finlandin tavoitteena on lisätä Suomeen suuntautuvaa kulttuurimatkailua ja synnyttää uusia matkailutuotteita ja -palveluita.. Omakohtaisen osuuskuntaja yritystoiminnan kautta Kauhanen ymmärtää korualan moninaiset lähtökohdat. Heli Kauhasella on pitkä tausta korutaiteen ja korumuotoilun aloilta. Schjerfbeck on myös laajasti arvostettu ja tunnettu kansainvälisesti. Terminaali rakennettiin aikanaan aikoinaan Trans World Airlines-lentoyhtiön käyttöön ja rakennus tunnetaan myös nimillä TWA-terminaali ja ”Terminaali viisi”. Kuva Teemu Töyrylä Kauhasesta ensimmäinen korutaiteen läänintaiteilija Schjerfbeckille liputuspäivä JFK-terminaalista tulee hotelli Serlachiusmuseot palkittiin SUOMEN AKVARELLITAITEEN YHDISTYS RY ja Schjerfbeck-sällskapet i Ekenäs rf esittävät sisäministeriölle, että taidemaalari Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä 10. Terminaalirakennus on ollut suljettuna vuodesta 2001 lähtien, mutta nyt rakennus saneerataan hotelliksi ja sen alkuperäinen ilme on tarkoitus palauttaa takaisin. Aloitteen tekijät perustelevat liputuspäivän saamista sillä, että Schjerfbeck on Suomen arvostetuimpia ja tunnetuimpia kuvataiteilijoita. Se kuuluu Yhdysvalloissa merkittävien historiallisten rakennusten luetteloon. Kauhanen tuntee aluehallinnon toimintaa yritystoimintansa kautta ja on tehnyt työtä korualan koulutuksen edistämisen parissa. Helene Schjerfbeck olisi samalla toinen suomalainen nainen, joka saisi vakiintuneen liputuspäivän. Läänintaiteilijan kausi on kolmivuotinen. KULTTUURIMATKAILUN VALTAKUNNALLINEN kehittämisohjelma Culture Finland on valinnut Mäntässä toimivat Serlachius-museot Suomen kulttuurimatkailuviennin kärkituotteeksi 2017. Aloitteen taustalla on ajatus kuvataiteen ja kuvataiteilijoiden arvostuksen ja merkityksen nostamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kärkituotteita valittiin yhteensä 20. Palkinnot ojennettiin Helsingin Matkamessuilla
Punainen tupa, Paula Salviander 5. Antiikki ja taide | 25 Suomen kaunein postimerkki 1. Juhlavuonna muun muassa presidentin edustusja huvialus Kultaranta II on esillä Tamminiemen puutarhassa 27. Ilman määrärahaa Tamminiemi olisi ollut avoinna vain kesäajan. Museoviraston kuvakokoelmia on kartutettu 1840-luvulta lähtien. Syksyllä ja loppuvuonna Café Adjutantissa on esillä presidentti Kekkosen aikana käytössä olleita alkuperäisiä ruokalistoja. Kesällä järjestetään vierailuja museon suljettuihin kohteisiin, kuten puiston empiretyyliseen huvimajaan ja pommisuojaan. www.finna.fi. Ajatusten siivin, Jaana Aalto 3. Kuvat voi hakea Finna-palvelusta, ja niitä voi käyttää kuka tahansa. Pääsääntöisesti kuvan julkaisun yhteydessä on mainittava kuvaaja ja kuvalähde. Niitä voi käyttää esimerkiksi verkkosivuilla tai niiden avulla voi kehittää erilaisia sovelluksia. Kaikki viisi kilpailussa eniten saanutta postimerkkiä kuvasivat Suomen luontoa. Kokoelmissa on Suomen suurin historiallisen kuvan aineisto, yli 15 miljoonaa kuvaa. Kaikkien yhteiseen kansalliskokoelmaan otetaan edelleen kansallisesti ja valtakunnallisesti merkittävää vanhaa ja uutta kuva-aineistoa. Lisäksi opastettuja kierroksia järjestetään päivittäin suomeksi. kesäkuuta. Jääkide, Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi, Pekka Honkakosken valokuva 4. Kokoelmista vain murto-osa on tähän mennessä digitoitu, mutta digitointia ja kuvien avaamista kaikkien käytettäväksi jatketaan koko ajan. UKK-museo avaa salaiset kammiot Yli 100 000 kuvaa vapaasti käyttöön MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMAT on avannut yli satatuhatta kuvaa kaikkien vapaasti käytettäväksi. Kuvia on runsaasti sadan vuodenkin takaa ja uusimmat kuvat ovat 2000-luvulta. Joukossa on myös kuvia ympäri maailmaa. Finna-palvelussa olevat kuvat ovat matalaresoluutiokuvia. Vapaa avaaminen mahdollistaa yhteisen kulttuuriperinnön laajemman ja monipuolisemman käytön. 2. toukokuuta – 11. Kuvien joukossa on muun muassa vanhaa grafiikkaa, näkymiä ja ihmisiä 1800-luvulta ja koko Suomen 1900-luvun kuvallinen kirjo. Käyntikortti Suomesta, Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi, EDUSKUNTA MYÖNSI lisätalousarviossaan Tamminiemelle 100 000 euron määrärahan, joka mahdollistaa museon aukiolon yleisölle koko Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ajan. Postimerkki sai 12 prosenttia kaikista annetuista 42 407 äänestä. Vapaaseen käyttöön avatussa materiaalissa on kuvia muun muassa historian, kansatieteen ja rakennushistorian kokoelmista. Käyntikortti Suomesta, Susanna Rumpu ja Ari Lakaniemi SUOMALAISET OVAT äänestäneet vuoden 2016 kauneimmaksi postimerkiksi Nuuksion kansallispuiston jylhää metsämaisemaa kuvaavan merkin
– Monet taiteilijat suunnittelevat todella mielellään ryijyjä, sillä niiden värimaailma kiehtoo, ja lisäksi uusilla materiaaleilla kokeileminen kiinnostaa. Taiteilijan suunnittelema ryijy on monen käsityön harrastajan suosikki. Uusia käyttötapoja tarvitaan jo senkin vuoksi, että nykyisissä asunnoissa on melko vähän vapaata seinäpintaa, jolle voisi ryijyn sijoittaa. Kun ryijyn tekee itse, hinta on ehkä noin viidesosa siitä, mitä valmiina ostettu ryijy maksaa. – Voi myös kokeilla eri materiaaleja. – Nyt ryijyt ovat tulossa uudelleen muotiin, niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa, Valpola kertoo. Vanhimmat Suomessa nykyisin kodeissa käytössä olevat ryijyt ovat peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. Myös Timo Sarpaneva tunnetaan ryijyjen suunnittelijana. Isoäitiemme aikaan ryijyjä oli joka kodissa, mutta sittemmin suosio hiipui. – Nuoret haluavat ryijyihin vähän toisenlaisen värimaailman. – Nuorilla on ryijyyn sellainen, sanoisinko rennompi suhtautuminen: paitsi että sen voi laittaa seinälle, se voi toimia vaikkapa mattona tai sängynpeittona, ja siitä voi tehdä vaikka tyynyn. Itse asiassa siis palataan vanhaan, monipuoliseen käyttöön. Harvallahan enää on mahdollisuutta omiin kangaspuihin. Meillä oli esillä yksi ryijy, johon oli sijoitettu led-valoja. Oikeastaan se kuitenkin muistuttaa hääryijyä tai pitäjänryijyä. VALTAVASTI VÄREJÄ. 26 | Antiikki ja taide R Käyttöesineestä taidekäsityöksi Ryijyn uusi tuleminen Akseli Gallen-Kallelan Liekki on edelleen erittäin suosittu. – Laatu on ryijylangoissa tärkeä asia. Ryijylangat ovat ihan oma lajinsa, sukkalangasta ei kannata tehdä ryijyä. Jo viikinkiajalla Suomeen rantautunut ryijy on historiansa varrella kokenut nousuja ja laskuja, mutta nyt on kiinnostus taas kasvamassa. Se poikkeaa niin tyystin työelämän tekemisestä. Monet haluavat omilla kädentaidoillaan toteuttaa kauniin taideteoksen. Sen tekemisessä mitataan paitsi käden taitoja, myös sitä, että saa asiat pysymään hallinnassa ja kaikki langat oikeissa paikoissa. Se on ollut nuorten suosikki. – Silloin valinta on varma. – Ryijy on tavattoman vanha käyttöesine monien satojen vuosien takaa, toteaa Anneli Valpola, Suomen Käsityön Ystävien puheenjohtaja. Alkujaan käyttöesineeksi tehty ryijy on nyt sisustuselementti ja usein ammattitaiteilijan suunnittelema taidetekstiili – ja ryijyn tekijälle myös erinomainen tapa rentoutua ja harjoittaa kädentaitoja.. Uudessa Hehku-ryijyssä tarvitaan yli sata lankaväriä. – On ihanaa nähdä, kuinka ihmiset innostuvat käsillä tekemisestä. Eräskin taiteilija ihasteli, että on saatavissa 40 eri harmaan sävyä ryijyyn. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy on edelleen erittäin suosittu. Niistä voi tehdä yhden tai useamman, tai vaikka kaikki neljänä pienempänä ryijynä. UUDESTAAN MUOTIIN. Kyllä se kummasti rauhoittaa mieltä ja virittää mielikuvitusta, kun pari riviä ryijyä tekee. Ryijyn uusi suosio näkyy siinäkin, että työväenopistojen ja käsityöseurojen kangaspuut ovat jatkuvasti varattuina. – Juuri lauantaina vierailin kodissa, jossa emäntä katsoi modernia keinutuoliaan ja sanoi, että tähän pitäisi kyllä saada ryijy. Toki työtuntejakin kuluu: ryijyn koosta ja vaikeusasteesta riippuen tyypillisesti 400–800 tuntia. Esimerkiksi meidän Elonkierto-ryijymme pohja on valkoinen, vaikka siinä on muuten vahvaa vanhaa symboliikkaa, kuten tiimalasi ja kuusi. Taiteilijoilla ryijyjen suunnittelijoina onkin Suomessa pitkä perinne. LANGAN LAATU ja kestävyys tärkeää. – Ryijyjen väriskaala on nykyisin todella laaja. Suomen Käsityön Ystävillä on myös uudenlainen Kartta-ryijy, joka koostuu neljästä osasta: Koillinen, Kaakko, Lounas ja Luode. – Minusta on ihanaa nähdä, kuinka jo kauan sitten kodin tärkeistä käyttöesineistä haluttiin tehdä myös kauniita eikä vain käytännöllisiä. Taiteilijan suunnittelema ryijy kestää aikaa aivan samoin kuin vaikkapa Aalto-maljakko tai Teema-astiat. yijyjä tarvittiin aikanaan peittoina niin reessä, veneessä kuin vuoteessakin, ja lisäksi lämmikkeenä vetoisissa seinissä. – Ryijyn tekeminen on kuitenkin monelle rentouttava harrastus, vähän kuin mindfulnessia
Antiikki ja taide | 27 . TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KUVAT: SUOMEN KÄSITYÖN YSTÄVÄT RY Kartta-ryijyn osat sisustuksessa.
28 | Antiikki ja taide Kartta-ryijyn osat Lounas ja Luode.
Esimerkiksi paikkakunnan kirkkoon voisi tehdä vihkiryijyn porukalla. Zeebra. Ryijyä voi kuitenkin ruveta tekemään aloittelijakin. Ryijymatot ovat sitten vielä eri asia, niissä langan pitää kestää kulutusta vielä enemmän. Yhdistyksen missio seuraavalle vuosikymmenelle on sytyttää lisää käsillä tekemisen kipinöitä, edistää kotimaisen muotoilun taiteellista ja teknistä tasoa, olla ajan hermolla perinteitä kunnioittaen ja tarjota monipuolisia vaihtoehtoja julkisten tilojen arkkitehtuurin ja kodinsisustuksen elähdyttäjiksi. Vaikkei nykyisiin huoneisiin enää tarvita ryijyjä lämpimyyden vuoksi, niille on löytynyt uusi tehtävä. Sen menneisyys heijastelee eurooppalaisen taiteen ja taideteollisuuden keskeisiä ilmiöitä, kuten kansallisromantiikkaa ja arts and crafts-liikettä. Huoneen akustiikka paranee usein tekstiileillä, erityisesti paksuilla ryijyillä. Ryily sopii sekä kotiin, työhuoneisiin että hallitiloihin. Hohde. Ryijyn kudontatekniikka on säilynyt vuosisatoja samanlaisena, solmuista syntyy ryijy. Käsityön Ystävien toiminta perustuu tänä päivänä samoille periaatteille kuin 1900-luvun vaihteessa. Vuonna 1879 perustettu liike vaalii ja edistää suomalaista käsityöperinnettä, tekstiilitaidetta ja -muotoilua järjestämällä kilpailuja, koulutusta ja tapahtumia sekä valmistamalla suomalaisten taiteilijoiden suunnittelemia korkealuokkaisia tuotteita ja uniikkeja taideteoksia. Kansanomainen Köyliö-ryijy. – Jos tekee tavallisesta villalangasta, kesto ei ole sama. Ryijyn kudontatekniikka on säilynyt vuosisatoja samanlaisena, solmuista syntyy ryijjy.. – Mutta eniten ryijy tietysti kiinnostaa kauniina esineenä sekä seinälle että lattialle koteihin. Aika hitaasti on ymmärretty, että langan laadulla on niin suuri merkitys. SUOMEN KÄSITYÖN YSTÄVÄT on aatteellinen liike, joka on vaikuttanut suomalaisen taidekäsityön, taiteen ja taideteollisuuden kentällä jo 130 vuoden ajan. SUOMEN KÄSITYÖN YSTÄVÄT RY . Antiikki ja taide | 29 Villalangan kierre on oltava sellainen, että se sopii ryijyyn – kun lanka katkaistaan, se on ”töpökkä” nukka, langan pää pysyy ehjänä sata vuotta eikä lähde aukeamaan, Anneli Valpola sanoo. . IDEA KIMPPARYIJYSTÄ. – Sellainen idea on meillä viime aikoina ollut esillä, että yritämme edistää ”kimpparyijyjen” tekemistä. Suomen Käsityön Ystävät myy tee-se-itse -lankapakettaja kaikkine työohjeineen, ja neuvoja saa aina tarvittaessa
Nämä maalaukset löydettiin kalkkikerrosten alta vasta vuonna 1936. Ensimmäinen luotettava maininta Nousiaisten kirkosta on vuodelta 1232. Pidetään todennäköisenä, että piispa Henrikin pyhäinjäännöksiä säilytettiin Nousiaisten kirkossa, ennen kuin ne siirrettiin Turun tuomiokirkkoon 1300-luvun taitteessa. Pyhän Henrikin kirkkoa on uudistettu ja restauPystytettiin piispan hautapaikalle Museovirasto on määritellyt Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon ja kirkkomaiseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävimmistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Alkuperäinen suunnitelma kaksilaivaisesta kirkosta muuttui matkan varrella, ja lopputuloksena on ristiholvattu, kolmilaivainen kirkko. POIKKEUKSELLINEN POHJAKAAVA. Pohjoiselta seinustalta löytyy sakaristo, ja tätä vastapäätä, eteläiseltä sivulta, asehuone. Asehuoneen kautta sisään tultaessa oikealla, pilarissa oleva suurikokoinen piispa Henrikkiä esittävä puuveistos.. Pyhän Henrikin kirkko on pohjakaavaltaan rakennusaikaansa nähden erittäin poikkeuksellinen, sillä se on kaksikuorinen sekä hyvin syvä ja kapea. Kirkon läntinen pääty on matala, ja runkohuonetta matalampi. Sarkofagia ja saarnatuolia lukuun ottamatta kirkon kiinteä sisustus on kokonaan uusittu vuonna 1969 suoritetun restauroinnin yhteydessä, jonka asusta vastaavat Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehdit Maija Kairamo ja Heikki Havas. Kirkon holveja kannattelevat neliömäiset tiilipilarit, ja sekä pilareissa että holveissa on maalauksia jotka ovat peräisin todennäköisin vuodelta 1430. Pyhän Henrikin kirkko kätkee sisälleen sarkofagin Keskiaikainen krusifiksi on kiinnitetty triumfikaareen. Itäinen osa sen sijaan on runkohuoneen korkuinen, ja viisitaitteinen. Legendan mukaan Nousiaisten kirkko rakennettiin paikalle, johon piispa Henrik haudattiin 1150-luvun puolivälissä. Jykevän harmaakivikirkon paikalla on mitä luultavimmin ennen sen rakentamista ollut useita puukirkkoja, aina 1100-luvulta lähtien. Kaksilaivaisuuteen tähtäävistä suunnitelmista ovat edelleenkin muistoina sisäseiniä jäsentävät pyörökaariset pilasterit. 30 | Antiikki ja taide N ousiaisten kirkko, eli Pyhän Herikin kirkko, joka on rakennettu 1200-luvulla, sijaitsee Hirvijoen yläjuoksun korkealla räntätörmällä
Sarkofagi on päällystetty piispa Henrikin elämää ja tekoja kuvailevilla, kaiverretuilla messinkilaatoilla. Ensimmäinen asiakirja, jossa Henrikistä puhutaan pyhänä, on paavi Bonifatius VIII:n 1296 kirjoittama kirje. Kirkon eteläpuolella oleva vaatimaton kaksikerroksinen kellotapuli on rakennettu 1759–1760, ja sen on rakennuttanut turkulainen Matias Ledenius. Kirkkosalin kiinteä sisustus on alkuperäiselle paikalleen 1960-luvun lopulla palautettua, Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin kenties huomattavinta muistomerkkiä, Pyhän Henrikin sarkofagia ja 1640 lahjoitettua saarnastuolia lukuun ottamatta erittäin selkeän ja nykyaikainen. Sarkofagi seisoo todennäköisesti alkuperäisellä paikalla, keskiosaltaan tyhjällä, haudanomaisella harmaakiviperusteella. Nousiaisten kirkon tyylillisten ja detaljiratkaisujen lähtökohtana voidaan pitää Keski-Ruotsissa, 1200-luvun puolivälissä vallalla ollutta tiiliarkkitehtuuria. Kirkossa on kuumailmalämmitys ja istumapaikkoja noin 300 ihmiselle. Kuningas Eerik Pyhän hallitusaikana piispa Henrik toimi ilmeisesti Itämeren alueen lähetyspiispana. Ikkunoissa sekä pilarien jalustoissa sijaitsevat muototiilet myös erottavat kirkon muiden saman ajan kirkkojen tyyleistä. Antiikki ja taide | 31 TEKSTI: LINDA RANTANEN KUVAT: NOUSIAISEN SEURAKUNTA/ HANNE TUULOS PYHÄ HENRIK – SUOJELUPYHIMYS roitu ainakin vuosina 1377, 1770, 1786, 1847, 1901, 1936 ja 1967–1969. . . Katoksesta löytyvät lahjoittajien, Stjernkorsja Jägerhornsukujen vaakunat, sekä lahjoitusvuosi 1460. Piispa Henrik haudattiin Nousiaisten kirkkoon, josta hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin 18. PYHÄN HENRIKIN tiedetään olleen Suomen ensimmäinen piispa. Mies itse ei ollut kotona, mutta hänen vaimonsa Kerttu oli. Keskiaikaisten lähteiden mukaan piispa Henrik sai surmansa Köyliönjärven jäällä 20.1.1156. Maininnan ansaitsee myös kolmannen pohjoispilarin arkaainen laivankuva, joka viittaa viikinkilaivoihin. Raivostunut Lalli lähti takaaajoon ja saavutti piispa Henrikin nykyisen Kirkkokarin luona, tämän reen kaatuessa ja surmasi piispa Henrikin kirveellä. Tiilien merkittävyyttä rakennusmateriaaleina on todennäköisesti tarkoituksellisesti korostettu, hyvin moniin paikkoihin taiteiluilla tiili-imitoineilla. Krusifiksin restauroimaton asu ei valitettavasti anna oikeaa kuvaa taideteoksen todellisesta arvosta. Kirkkosalin pohjoisessa sivulaivassa riippuu kaksi rautaista kynttiläkruunua, jotka ovat tyypiltään keskiaikaisia. Maalausten aiheina on käytetty erilaisia vertauskuvallisia eläinja ihmisfiguureja, geometrisia sommitelmia sekä vaakunakilpiä. Tarina kertoo piispan ja hänen ajurinsa päätyneen kylmässä talvi-ilmassa talonpoika Lallin ovelle. Saarnatuolin runkoa koristaviin kuvakenttiin on maalattu Vapahtajan ja viiden apostolin kuvat. Pyhän Henrikin maalauskoristeet ovat erittäin kuvauksellisia ja tyyliltään voimakkaita. Valtavirrasta poiketen Nousiaisten kirkossa saarnatuoli sijaitsee yleisöön nähden oikealla sivustalla. VOIMAKKAITA MAALAUKSIA. Kirkkosalin pohjoisessa sivulaivassa riippuu kaksi rautaista kynttiläkruunua. Henrikiä ryhdyttiin vähitellen kunnioittamaan koko Suomen kirkon sekä kansan taivaallisena suojelijana. Kirkon merkittävin kalleus on Piispa Maunu II Tavastin vuonna 1429 lahjoittama, mustaa belgialaista kalkkikiveä oleva sarkofagi. Lähtiessään he jättivät reilun kasan kultakolikoita. Saarnatuolin kaiteeseen kiinnitetty rokokootyylinen lasi on vuodelta 1746. Kappeli on ajan saatossa luhistunut, ja jäljellä ovat enää rauniot. Muusta keskiaikaisesta esineistöstä huomion ansaitsee asehuoneen kautta sisään tultaessa oikealla, pilarissa oleva piispa Henrikkiä esittävä puuveistos, sekä keskiaikainen triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi. Toinen kansantarina kertoo surmaajia olleen kolme: Lalli, Olli ja Pentti. Surmapaikalla olevalle saarelle rakennettiin 1300-luvulla pieni muistokappeli, jonka vuoksi saarta nimitetään edelleen Kirkkokariksi. Kirkkokarista tuli jo keskiajalla suosittu pyhiinvaelluskohde, ja edelleenkin useat Suomen katolilaiset tekevät sinne pyhiinvaelluksen kesäkuun puolivälissä, kunnioittaakseen pyhän Henrikin muistoa. Hän on todennäköisesti ollut syntyisin Englannista, mutta asui Upsalassa ja pyrki vakiinnuttamaan kristinuskoa hänelle osoitetulla alueella.L ähetyspiispan tehtävässä hän osallistui kuninkaan Suomeen tekemään ristiretkeen 1155, jonka jälkeen Henrik jäi Suomeen jatkamaan kirkollisen sanoman levittämistä. Kirkossa on Pyhää Henrikiä esittävä suurikokoinen veistos, sekä triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi. KÄTKEE SISÄLLEEN MUISTOMERKIN. Saarnatuolin runkoa koristaviin kuvakenttiin on maalattu Vapahtajan ja viiden apostolin kuvat.. Nainen tarjosi alkuun vieraille kehnointa ruokaa jota talosta löytyi, mutta tästä närkästyneenä piispa Henrik ajurinsa kanssa söivät omin luvin paistin ja ruokkivat hevosensa kunnon heinällä. . Vieraidensa röyhkeydestä kimpaantunut Kerttu jätti kertomatta kotiin palaavalle Lallille rahoista, vaan kertoi vain vieraiden maksaneen kivillä ja tuhkalla. kesäkuuta 1300 Turun tuomiokirkkoon. Legendan mukaan Nousiaisten kirkko rakennettiin paikalle, johon piispa Henrik haudattiin 1150-luvun puolivälissä
Töitä riitti, sillä Länsi-Berliinin puhelinluettelon keltaisilla sivuilla oli Evävaaran ja Janishin verstaan lisäksi ainoastaan yksi entisöintiliike. 32 | Antiikki ja taide ntti Evävaaran tie on ollut suunnitella ja valmistaa laadukkaista raaka-aineista itsensä näköisiä, mutta samalla käytännöllisiä ja pitkäikäisiä kalusteita. Alussa meillä ei ollut tarvittavia koneita eikä edes autoa. – Perustimme yhdessä entisöintiverstaan Kreuzbergin kaupunginosaan Länsi-Berliinissä. Entisöitäviksi tuli yhä haasteellisempia ja vaativimpia kohteita. Huonokuntoisia ja keskuslämmityksen turmelemia huonekaluja tuli verstaalle runsaasti, puulipastoja, barokkikaappeja, biedermeieriä ja rokokoota. – Puuvarastojen piti olla monipuoliset, koska eri aikakausina oli huonekalujen valmistukseen käytetty eri puulajeja. Nuori huonekalukonservaattoriksi valmistunut Evävaara tapasi entisöintikurssilla Ilmajoella saksalaisen Helge Janishin, joka sai houkuteltua helsinkiläisnuorukaisen Saksaan. Parhaimmillaan huonekalu herättää sekä tunteita että mielihyvää ja on kaunis katsella. Silence Phoneboxiin voidaan integroida myös videoneuvottelulaitteisto.. Näiden Antti Evävaaran Silence valloittaa maailmaa Klassikot jälleen myyntiin Huonekalusuunnittelija Antti Evävaaralle huonekalu on enemmän kuin pelkkä laatikko. Pikkuhiljaa sana kiiri ja kullanarvoisten yhteistyökumppaneiden ansiosta myös yrityksen maine kasvoi. Ensisijaisesti huonekalun tulee olla käyttöesine, mutta samalla se voi olla enemmänkin. – Yrityksen alkuaika oli tiukkaa. Jouduimmekin kuljettamaan isoja lankkuja ja valmiita töitä usein metrolla, Evävaara muistelee. Barokin aikaan Saksassa käytettiin valtapuuna pähkinäpuuta ja juuripähkinää, kun taas empire oli tummien puulajien eli Kuuban mahongin ja pyramidimahongin kulta-aikaa. Länsi-Berliinissä 1970 ja 1980 -lukujen vaihteessa alkanut matka huonekalujen maailmaan on luonut Evävaaralle vahvat juuret, jotka kantavat tänäkin päivänä. Aika yrityksen perustamiselle oli otollinen, sillä 1970-luvun antiikkibuumi teki nousuaan Saksassa, Antti Evävaara kertoo MONIPUOLISET PUUVARASTOT
Pesä-tuolin rakenne muistuttaa veneen limi-rakennetta. – Irma edusti klassista muotokieltä ja sen materiaalina oli mahonki. Kuuden vuoden jälkeen Janish halusi siirtää verstaan maaseudulle, jolloin Evävaara päätti lähteä omalle tielleen ja palasi Suomeen. Ensimmäisen myyntiin tarkoitetun tuolinsa Antti Evävaara suunnitteli vuonna 1985 ja osallistui sillä ensimmäisen kerran Habitare-huonekalumessuille. Perusklassisuutensa ansiosta tuoli tuli myöhemmin Evävaaran omaan mallistoon, josta Martela löysi sen. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: JUHA TASKINEN, TOMI KALLIO, TEEMU TÖYRYLÄ, JANI MAHKONEN, MARKKU ALATALO, LAPPEENRANNAN KAUPUNKI SEKÄ ANTTI EVÄVAARAN ARKISTO Flyygelin kantta muistuttavan Piano-pöydän pianon koskettimia mukailevat näppäimet ovat eebenpuuta ja valkoista vaahteraa. Kun sellaista ei löytynyt, suunnittelin heille Hellas-tuolit. – Alku funktionaalisille huonekaluilleni syntyi käytännön tarpeesta ja sattumasta, kuten tässä elämässä niin usein käy. Evävaara oli neuvottelussa Martelan pääkonttorilla Pitäjänmäellä. Evävaaran suunnittelu päivittyi täysin uudelle tasolle vuonna 2002 Silence-tuolin myötä. HILJAISUUDEN MAAILMA. . Antti Evävaara kalusti Uudenmaan lääninhallituksen maaherran huoneen Irma(kuvassa) ja Pesä-tuoleilla.. ANTIIKKIHUONEKALUT OPETTIVAT. lisäksi varastosta piti löytyä muun muassa eebenpuuta, palisanteria, ruusupuuta, satiinia, helmiäistä ja norsunluuta. Silencen kehitystyö tapahtui Orimattilan Kehräämöllä, jossa Antti Evävaaralla oli studio lähes 20 vuotta. Kaksi kerrosta korkeassa aulassa kaikui puheensorina ihmisten puhuessa kännyköihinsä avarassa tilassa. Sitä kautta pääsin suunnittelemaan Ulkoministeriölle myös muita kalusteita. Nimensä tuoli sai Suomen arvostetuimpiin tekstiilitaiteilijoihin kuuluvan Irma Kukkasjärven mukaan, joka suunnitteli tuoliin kankaan. KLASSIKOIDEN AIKA. Sarjaan kuului tuolin lisäksi kahden ja kolmen istuttavat sohvat, rahi sekä sohvapöytäsarja. Irmaa seurasivat Perhospöydät, Pesä-tuoli, Toro-lipasto, Vekki-tuoli sekä menestystarinaksi noussut Hellas-sarja. – Hellaksen historia ulottuu 1990-luvun puoliväliin, kun tein Stora Ensolle arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelemaan edustilaan Saimaanhoviin Imatralle irtokalusteet. – Kaikkiin neuvotteluhuoneisiin tilattiin Irma-tuolit. Entisöijänä Evävaara joutui olemaan peruspuusepän lisäksi sorvari, viiluttaja, kiillottaja, lukkoseppä sekä hallitsemaan intarsian, mitä taitoa hän käytti myöhemmin omissa huonekaluissaankin. Messuilla tuoleja meni kaupaksi vain muutama. Antiikki ja taide | 33 Silencen suomaan hiljaisuuden maailmaan pääsee muun muassa Frankfurtin lentokentällä. Sisustusarkkitehti Pirkko-Liisa Topelius etsi tiloihin klassista tuolia. Myöhemmin Martela osti Hellaksen mallioikeudet ja alkoi valmistaa sitä itse. Ensimmäinen isompi kauppa tuolien osalta tapahtui vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun Ulkoministeriö muutti Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan Merikasarmiin Katajanokalle
Vekki-tuoli on valmistettu massiivipuusta. 34 | Antiikki ja taide Alku funktionaalisille huonekaluilleni syntyi käytännön tarpeesta ja sattumasta, kuten tässä elämässä niin usein käy, toteaa Antti Evävaara. Silence Sound Center on yhden henkilön työpiste avoimiin tiloihin. Tuolin kaareva muoto ja katto suojaavat uteliailta katseilta sekä ympäröivältä hälinältä. – Minulla on unelma, että suunnittelen 85-vuotiaana vielä parhaan työni, Antti Evävaara uskoo.. Huonekalujen lisäksi Antti Evävaara on luonut hemmottelukeskuksen Orimattilan Kehräämölle
Antti Evävaaralta ilmestyi marraskuussa omaelämäkerrallinen kirja, Antti Evävaara – Veistokselliset huonekalut, josta on suomen-, englanninsekä saksankieliset painokset. Nyt niitä on jo ympäri Eurooppaa merkittävissä kohteissa. Euroopan suurimman kongressikeskuksen Pariisin Vipariksen lisäksi Silencen suomaan hiljaisuuden maailmaan pääsee muun muassa Frankfurtin lentokentällä, jonne on toimitettu viime vuoden aikana yli 40 tuolia. Intiimi hotellikokonaisuus sisältää yksitoista yhden tai kahden hengen telttaa. Antiikki ja taide | 35 – Martelan Panu Muhonen heitti ilmaan, että suunnittele tuoli, jossa voi puhua rauhassa puhelimeen. Työ ei kuitenkaan lopu. Kännyköiden käyttö oli lisääntynyt ja toimistot olivat trendikkäästi avotiloja. TÄHÄNASTINEN URA KIRJAKSI. Siitä lähtien Evävaara panosti kaiken aikansa Silenceen. Toro-lipasto syntyi Pesä-tuolin pykällyksistä.. Oma hyvinvointi on ollut Antti Evävaaralle aina tärkeä. Tajusin, että sellaiselle tuotteelle olisi tilaus. Ne eroavat Silencestä siinä, että niissä on neljä seinää. Sen vuoksi ei ole ihme, että hän suunnitteli yhdeksän vuotta sitten Orimattilan Kehräämölle hemmottelukeidas Hellimön. Silencen tuotekehittelystä ovat syntyneet myös Phone Box sekä Visio Box, joissa on Silencen tavoin kaikki tarvittavat liitännät puhelimille sekä kannettaville tietokoneille. . Harppauksen aikaansa edellä olevan Evävaaran Silence on noussut maailmanmaineeseen vasta viime vuosina. – Maailmalla haetaan uusia elämyshotelleja pitkien käytävien ja ketjuhotellien sijaan, mutta Suomessa ei oikein ole pienten hotellien ja majatalojen perinnettä, Evävaara kertoo. Ennakkoluuloton innovaatio esittäytyy Kehräämölle syntyneessä Hotelli Teltassa. Mistään sopuliteltoista ei telttakylässä kuitenkaan ole kysymys, vaan teltat ovat lämpöeristettyjä ja ilmastoituja vankkarakenteisia huoneita. – Minulla on unelma, että suunnittelen 85-vuotiaana vielä parhaan työni, Antti Evävaara uskoo. Ainutlaatuinen ja ekologinen elämyshotelli, Hotelli Teltta löytyy Orimattilan Kehräämöltä. Phone Boxia voikin kuvailla perinteisen puhelinkopin sekä yksityisen työpisteen risteytykseksi. Nykyisin Lahdessa toimivan Antti Evävaaran veistokselliset klassikot kuten Pesäja Vekki-tuolit tulevat jälleen myyntiin. HELLIMÖ JA HOTELLI TELTTA
Myymälästä voi löytää muun muassa mittavan valikoiman tekniikkaa ja vanhoja matkaradioita.. Ollin Onnista löytyy kymmeniä tuhansia mielenkiintoisia kirjoja. 36 | Antiikki ja taide Vanhan tavaran kauppa siirtyy enenevässä määrin nettiin Kirjoja ja keräilylöytöjä Ollin Onnista Ollin Onni on keräilijöiden aarreaitta
Linja-auto kuljettaa yllättävänkin isoja esineitä, esimerkiksi ison lipaston saa mahtumaan kyytiin ja toimitettua vaikka toiselle puolelle Suomea, Olli muistuttaa. – Keräilijät voivat olla rauhallisin mielin, vaikka eivät ennättäisi joka viikko poikkeamaan, sillä liikkeeseen ei pääse kukaan muukaan. Huonekalut ovat edelleen työsarkaani, mutta astioita en enää myy, ellei sitten jotain todella ihmeellistä tule vastaan. Kirjat ovat kuitenkin kauppias Olli Lindforsin tärkein myyntiartikkeli. Kirjoja ostetaan verkkokaupan kautta runsaasti. Olen keräillyt esineitä ja tehnyt ensimmäiset kauppani jo alle kouluikäisenä. Käytännössä seikkailu piileekin siinä, että Ollin Onnista voi löytää ihan mitä tahansa: kirjoja, huonekaluja, leluja, nukkeja, valaisimia, matkaradioita, peltikylttejä, perämoottoreita, kolmipyöriä tai vaikkapa vanhoja polkupyöriä. Nettikauppa kehittyi, eikä aukioloaikoja kannattanut lisätä. Huonekalujen kauppa on Ollin mukaan muuttunut takavuosista ratkaisevasti. – Toistaiseksi vanhan tavaran kauppiaat myyvät esineitä vähemmän aidossa verkkokaupassa, jossa asiakas voi ostaa tuotteen ja myös maksaa sen helposti verkossa, kaupanteon yhteydessä. Kuuden vuoden ajan uurastin viikot töissä pitäen oman liikkeeni auki sunnuntaisin ja kiertäen myös messuja, Olli kertoo. – Yli 50 euron hintaiset, Matkahuollon välityksellä toimitettavat hankinnat sisältävät rahdin. Aikaisemmin hain huonekaluja ja esineitä ulkomailta, esimerkiksi Ruotsista, mutta kustannussyistä ja nykyisellään vahvan kruunun vuoksi se ei ole kovin kannattavaa. – Vanhat tavarat ja kaupanteko ovat kiinnostaneet minua jo lapsesta lähtien. – Maailma kuitenkin muuttui nopeasti. – Alkuvuosina olin enemmän romukauppias. Ollin mukaan vanhan tavaran myynti tulee lähitulevaisuudessa mullistumaan entisestään, verkkokaupan myötä. Vanhan tavaran kauppa siirtyy enenevässä määrin nettiin Kirjoja ja keräilylöytöjä Ollin Onnista Vanhoissa fillareissa on tunnelmaa. En myy pelkästään harvinaisia teoksia, vaan ihmisiä kiinnostavat monenlaiset niteet, lastenja nuortenkirjoista runokirjoihin, Olli sanoo. Osa esineistä voi olla antiikkia, mutta yhtälailla tarjolla on esineitä, joiden arvo perustuu iän sijaan niiden erikoisuuteen tai harvinaisuuteen. – Olen panostanut kirjoihin, sillä todella kivoja esineitä on nykyisin aikaisempaa hankalampi löytää. Uudistuotantoa Ollin Onnista ei kuitenkaan löydy. Sen sijaan päätin panostaa verkkokauppaan, kirjojen nettikaupan aloitin jo vuonna 2005, esineiden verkkokauppa pyörähti vauhdilla käyntiin pari vuotta sitten. Esineissä pitää olla jotain erikoista, rautaa ja ruosteisuutta, Olli pohtii. Vuonna 2010 Olli jäi pois päivätöistä. – Perustin yritykseni vuonna 2004, mutta työskentelin vielä tuolloin rakennusalalla, taloushallinnon tehtävissä. Suunnitelmissa oli lisätä liikkeen aukioloaikoja. Näin tapahtuikin, jossain määrin jopa etuajassa. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: TIMO VESTERINEN anhan tavaran liikkeen, Ollin Onnin kauppias, Olli Lindfors, 57, päätti jo kolmikymppisenä, että täyttäessään 50-votta hän ryhtyisi yrittäjäksi. Mitä kaikkea Ollin Onnista sitten voi löytää. Silti pidän kiinni esinekaupasta, sillä se on hauskaa, Olli pohtii. Tämäkin pyörä on taittanut monta mäkeä ja niemennotkoa.. KIRJOJA JA VANHOJA TAVAROITA. Ajatuksenani onkin valita jokaiseen myyntipäivään jokin kiertävä teema, esimerkiksi lelut, tekniikka tai valaisimet, Olli kertoo. LIIKE AUKI KERRAN KUUSSA. Tulevaisuuden kauppapaikka kirjaverkko.fi toimii kuten moderni nettikauppa. Olli ei luokittele myymiään tavaroita antiikiksi. Yksityiset myyvät niitä suoraan toisilleen, eivätkä ihmiset suinkaan aina halua luopua omastaan. Ollin mukaan keräilijät ovat tyytyväisiä harvempiin aukioloaikoihin. VERKKOKAUPPA VAHVISTUU. Kirjoja voi hankkia kätevästi verkkokaupasta. Olenkin vitsinä heittänyt, että seuraavaksi harvennan aukioloaikoja entisestään ja pidän liikkeen auki kerran vuodessa, Olli naurahtaa. – Myyn vanhaa tavaraa etupäässä sisustukseen. Alkuun Olli osti ja myi kaikkea mahdollista huonekaluista lasiin ja posliiniin. Sen sijaan, että Ollin Onni olisi pitänyt oviaan auki useammin, Olli päätti toimia päinvastoin, aukioloajat harvenivat. Asiakas löytää hakupalvelusta helposti etsimänsä tuotteen, lisää sen ostoskoriin, maksaa sen ja saa tilaamansa paketin kotiin. Lisätietoja: www.ollinonni.fi V Kotkassa sijaitsevasta vanhan tavaran liikkeestä Ollin Onnista voi löytää mitä ihmeellisimpiä asioita, huonekaluista, vanhoihin polkupyöriin. . – Kirjat ovat vahvin osa-alueeni, niitä minulla onkin myynnissä kymmeniä tuhansia. Oli luontevaa jatkaa vanhojen tavaroiden saralla myös aikamiehenä, Olli pohtii. Kun myymälä on auki vain yhtenä päivänä kuukaudessa, voin tarjota ihmisille joka kerta uutta ja kiinnostavaa tavaraa. Moni ei Ollin mukaan tiedä, että huonekaluja voi Ollin Onnin verkkokaupasta ostaa helposti, vaikka asuisi kauempanakin, eikä asiaa Kotkan suunnalle olisi. – Kun ennen Ollin Onni oli auki kerran viikossa, tämän vuoden alusta alkaen liikkeeni on avoinna ainoastaan joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina
38 | Antiikki ja taide Vaaleanpunainen Villa Ephrussi de Rothschild Ranskan Rivieran helmi Huvilan lukuisat puutarhat tarjoavat upeita elämyksiä.
Entinen upea ruokasali toimii nykyisin kahvilana, jossa voi lounastaa tai nauttia iltapäiväteen. Huvilan edessä olevan nykyisen ranskalaisen puutarhan nykyasusta on kiittäminen taidemaalari Louis Marchandia (1902–1946), joka oli myös intohimoinen botanisti. Oman lukunsa muodostavat huvilan puutarhat. Huvilan taideaarteisiin kuuluu teoksia myöhäiseltä keskiajalta varhaisrenessanssiin sekä 1800-luvulle. Taiteen ja kauniiden esineiden lisäksi Béatricellä oli muitakin intohimoja: pelaaminen, erityisesti baccarat. Asuntojen seinillä komeili Ludwig XV:n rokokooajan maalauksia sekä vanhempaa alankomaalaista taidetta. Antiikki ja taide | 39 enetsialaistyylisessä Villa Ephrussi de Rothschild -huvilassa on sarja ylellisesti koristettuja salonkeja ja yksityishuoneita: ilmapiiri tuo mieleen Firenzen ja Venetsian palatsit. V ?. Viehättävä, suurisilmäinen Béatrice de Rothschild avioitui 19-vuotiaana venäläissyntyisen pankkiirin, paroni Maurice Ephrussin (1849-1916) kanssa. Pariskunta asettui Monte Carloon, ”Rose de France”nimiseen huvilaan. Perheen isä, pankkiiri Alphonse de Rothschild (1827-1905), oli intohimoinen taiteen keräilijä ja mesenaatti. Upean sisäpihan ruusunpunertavat marmoripylväät ovat Veronasta. Béatrice de Rothschild, tuleva paronitar Ephrussi, vietti lapsuutensa perheen loistokkaassa 1800-luvun uusrenessanssityyliin rakennetussa Ferrières-linnassa Seine-etMarnen departementissa. BELLE ÉPOQUE -KULTAKAUDEN ELÄMÄÄ. Salongeissa on arvokkaita antiikkihuonekaluja 1600ja 1700-luvulta, upeita flaamilaisia gobeliineja, veistoksia sekä erityisen hieno posliinikokoelma. Hänen luomuksiaan ovat myös nykyiset espanjalainen puutarha, kivipuutarha, japanilainen puutarha sekä eksoottiset puutarhat. Huvila puutarhoineen on Le Monde -lehden mukaan Ranskan Rivieran kaunein nähtävyys. Perheellä oli myös Pariisin koti – palatsi Place de la Concorde -aukion tuntumassa. Aviopari viihtyi Vaaleanpunainen Villa Ephrussi de Rothschild TEKSTI: MARJUT POPELKA Ranskan Rivieran helmi Satumaisen rikas paronitar Béatrice Ephrussi toteutti unelmiensa huvilan Saint-Jean-Cap-Ferratiin, Nizzan lähelle 1900-luvun alussa
Jo samana vuonna hän alkoi suunnitella unelmiensa huvilaa Saint-Jean-Cap-Ferratista ostamalleen seitsemän hehtaarin niemekkeelle. Myös kirjailija André de Fouquières on muistellut Béatrice Ephrussia. Pääosa huvilan lopullisesta ilmeestä on aikansa nimekkäiden arkkitehtien Jacques-Marcel Auburtin sekä Aaron Messiahin käsialaa. Tyttärensä tulevaisuudesta huolestunut Rothschildin perhe painosti paronin oikeuteen, ja lopputuloksena oli Béatricen ja Mauricen avioero. Matkoillaan hän hankki laajan kokoelman maalauksia, veistoksia, harvinaista posliinia ja antiikkihuonekaluja. PERÄÄNANTAMATON PARONITAR. KURKISTUS SALIEN AARTEISIIN. 40 | Antiikki ja taide Nuori Béatrice de Rothschild. Vuonna 1912 ”Ile-de-France”-huvila oli vihdoin valmis. Monte Carlon kasinon pelipöytien ääressä turhankin hyvin, sillä harrastus osoittautui kohtalokkaaksi. PINKKIÄ, SINISTÄ JA UPEITA JUHLIA. Ne on kudottu arviolta vuonna 1745 taidemaalari Charles-Antoine Coypelin kartonkimallien mukaan ja aiheena on Cervantesin Don Quijote. Omaperäinen paronitar oli viehättynyt erityisesti 1700-lukuun ja käytti jopa rokokootyylisiä asuja vannehameineen. Hän järjesti ylenpalttisia juhlia, ja erityisesti muistan erään kesäyön, jolloin saimme nähdä Anna Pavlovan tanssivan Chopinin nocturnen soidessa kuunvalossa kylpevässä puutarhassa.” INTOHIMOINEN KERÄILY JATKUU. Béatrice Ephrussi kuoli tuberkuloosiin seuraavan vuoden huhtikuussa Davosissa, Sveitsissä. Paroni Maurice Ephrussi oli melkoinen uhkapeluri mutta yrityksistä huolimatta onnetar ei ollut hänen puolellaan. Paronitar Ephrussi jatkoi taiteen keräilyä koko elämänsä ajan. Lahjoitukseen sisältyivät myös hänen Pariisin ja Monte Carlon asuntojensa upeat kokoelmat. Suunnitellusta neljän hehtaarin suuruisesta puutarhasta oli tuolloin valmiina suurin eli huvilan edessä avautuva ranskalainen muotopuutarha vaaleanpunaisine ruusuineen ja vesialtaineen, samoin puutarha joka ympäröi taaempana kohoavaa kreikkalaistyylistä ”Rakkauden temppeliä”. Vain vuosi tämän jälkeen Alphonse de Rothschild kuoli, ja Béatricesta tuli upporikas perijätär. Béatrice Ephrussi tiesi, mitä halusi: venetsialaistyylisen huvilan, näköalan Välimerelle yli Beaulieun lahden ja Villefranchen sataman sekä suuren puutarhan ruusutarhoineen. Salin seinillä on strasbourgelaisen mestarin, Jean-Fédéric Schallin (1752–1825) viisi ihastuttavaa tanssijatarmaalausta.. Toki hän esiintyi myös aikansa ranskalaisten muotisuunnittelijoiden huippujen, kuten Jacques Doucet’n luomuksissa. Suuri sali eli Grand Salon vie kävijän 1700-luvun loistoon. Hänen viimeinen leposijansa on kotimaassa Ranskassa, Père Lachaise -hautausmaalla Pariisissa. Pienessä salissa (Petit Salon) on helmenharmaat seinäpaneelit ja sen kahta vuodesyvennystä koristaa maineikkaan Les Gobelins -tehtaan Pariisissa valmistama seinävaate. ”Paronitar oli aina pukeutunut tyylikkäästi siniseen, hänen hiuksissaan oli samanvärinen nauha ja hänen jalkojensa juuressa loikoili pieni kettuterrieri. Itse huvilan rakennusprojektin suhteen paronitar Ephrussi oli jos mahdollista vielä vaativampi: arkkitehti toisensa jälkeen sai lähtöpassit. Vuonna 1933 paronitar testamenttasi huvilan taidekokoelmineen Ranskan kaunotaiteiden akatemialle (Académie des Beaux Arts), jonka hallinnassa huvila edelleen on. Tappio seurasi toistaan, ja vuoteen 1904 mennessä paronin velat olivat nousseet yli 12 miljoonaan kultafrangiin – nykyrahassa 30 miljoonaa euroa. Suuren salin upealta erkkeriltä avautuu näkymä Villefrancen lahdelle
Kaksi taidokkaasti valmistettua pelipöytää kertovat paronitar Ephrussin intohimosta pelaamiseen – toinen niistä on kuulunut itse Ranskan kuningatar Marie Antoinettelle (1755 1793). Salin kattoa koristaa venetsialaisen Giandomenico Tiepolon maalaus, joka esittää kyyhkysten vetämiä ”Rakkauden vaunuja”. Antiikki ja taide | 41 Vaaleanpunaista Sévres-posliinia. Vaaleansinistä Sévres-posliinia. Myös huvilan posliinikokoelma on omaa laatuaan: ranskalaisen Vincennesja Sévres-posliinin lisäksi kokoelmassa on muun muassa saksalaista Meissenja Fürstenbergposliinia. La Belle Époque -käsitteen voi vapaasti suomentaa ”ihaniksi vuosiksi” tai ”kultakaudeksi”. Suurta Savonnerie-mattoa hallitsevat paronitar Béatricen lempivärit sininen ja pinkki, lisäksi maton keskellä komeilee Ludwig XV:n monogrammi. Historiassa se muistetaan tekniikan sekä tyylin, taiteen ja haute couture -muodin kukoistuskautena. Olennaista on nostalginen asenne ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen aikakauteen (noin 1890 1914). Villa Ephrussi de Rothschild on auki yleisölle ympäri vuoden. . Ludwig XVI:n ajan uusklassisia huonekaluja ovat sermi, kaksi sohvaa ja peräti kahdeksan 1800-luvun lyonilaisella silkillä verhoiltua nojatuolia, joissa on ovaalinmuotoinen medaljonkiselusta. Omaperäinen paronitar oli viehättynyt erityisesti 1700-lukuun Paronittaren makuuhuonetta; venetsialaisella vuoteella on kiinalaisesta silkistä ommeltu päiväpeite.. Suuren salin (Grand Salon) sisustus on suorastaan tuhlaileva. Huvilassa avautuu näkymä menneen kulta-ajan loistoon, ja puutarhat tarjoavat elämyksen toisensa jälkeen – hieno kohde, jos matkailee Ranskan Rivieralla. Esimerkkejä hienosta Meissen-posliinikokoelmasta. Paneelimaalaukset, joista osa on 1700-luvulta ja määritelty Pierre Adrien Pâris´n (1745–1819) töiksi, ovat peräisin kuuluisasta pariisilaisesta Hôtel Crillonista
Charles Coypel oli vain 20-vuotias, kun hänet pyydettiin taiteilijaksi Les Gobelins -tehtaan kuvakudos-hankkeeseen. Hänen isoisänsä Nöel Coypel sekä isänsä Antoine Coypel olivat maineikkaan Ranskan ”Kuninkaallisen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemian” johtajia. 42 | Antiikki ja taide harles Coypel (1694–1752) kuuluu huomattavaan ranskalaiseen taidemaalarisukuun. Villa ja silkki; moderni puuvillareunus 370,8 * 507,5 cm Charles Coypel suunnitteli seinävaatteita C. NÄYTTÄMÖKUVAT INSPIROIVAT. Taidemaalari Charles Coypel ideoi ja maalasi gobeliinien aikalaisia ihastuttaneet kuva-aiheet. Aiheena oli Miguel de Cervantesin suosittu Don Quijote -veijaritarina. 1700-luvun alkupuolella monet näytelmät, baletit ja oopperat esittivät ja tulkitsivat don Quijoten seikkailuja sekä hoville että tavalliselle kansalle. Charles-Antoine Coypel (1694-1752) Omakuva, 1734, pastelli paperille 98,1 * 80 cm Sanchon juhla-ateria Barataria-saarekkeella; don Quijoten tarina -sarjasta, 1770 1772. Ludvig XV:n hovimaalari 1700-luvulla Pariisissa Les Gobelins -tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan gobeliinisarjaa Don Quijote -romaanin tapahtumista. Kohtauksiin ja niiden sommitteluun Charles Coypel sai vaikutteita aikansa ranskalaisesta teatterista
Coypelin maalaamien kohtausten sommittelu säilyi gobeliineissa muuttumattomana koko 1700-luvun. Siinä ”surullisen hahmon ritari” don Quijote ja hänen aseenkantajansa Sancho Panza hakeutuvat järjettömiin, usein koomisiin seikkailuihin. Don Quijote -aiheiset gobeliinit herättivät suurta ihastusta, ja vuosien 1714 ja 1743 välisenä aikana Coypel maalasi aiheesta peräti kaksikymmentäseitsemän kartonkia, sarjan viimeisen vähän ennen kuolemaansa. Gobeliini: Sancho saapuu Baratarian saarekkeelle, 1772. Gobeliinien kohtaukset Coypel maalasi kehystettyinä taulun tapaan, ja nämä raamit jäljittelevät kaiverrettua, kullattua puukehystä. . Sitä voitiin myös lyhentää tulevan ripustustilan asettamien vaatimusten mukaan. Toisen näytelmän aiheesta Coypel kirjoitti maalatessaan jo kartonkeja don Quijote -aiheisia gobeliineja varten. Muut kaksikymmentä maalausta kuvaa kohtauksia romaanin toisesta osasta, jossa nämä päähenkilöt kasvoivat narreista sankareiksi. Kehystettyä kohtausta ympäröi erittäin koristeellinen ja runsas bordyyri – hyvin leveä, kehysmäinen reunus. Ensimmäinen näytelmä ei ollut kummoinenkaan menestys – olihan Coypel vasta 18-vuotias näytelmän kirjoittaessaan – mutta se osoitti hänen tunteneen tarinan. Sen sijaan reunakehystä muunneltiin kaikkiaan kuusi kertaa vastaamaan muodin ja maun muutoksia. Charles Coypelin uskotaan itse valinneen kuvattavat kohtaukset ja myös päättäneen, missä järjestyksessä hän kartongit maalasi. REUNAKEHYKSET MUODIN MUKAAN. PAUL GETTY MUSEUM, LOS ANGELES Usein Coypel lisäsi maalaukseen myös esirippua muistuttavan verhon. VUOSISATANSA MENESTYSTARINA. Coypel kirjoitti näytelmiä myös itse ja sai kahteen ensimmäiseen näytelmäänsäkin innoituksen juuri Cervantesin romaanista. Antiikki ja taide | 43 Ludvig XV:n hovimaalari TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: THE J. Folies de Cardenio -näytelmänsä esitettiin hoville Tuileriés-palatsissa viisi kertaa, ja balettikohtauksiin osallistui nuori kuningas Ludvig XV. Henkilöiden sirostelevat eleet ja asennot vastasivat näyttämöllä nähtyjä. Kahdeksan kohtausta on romaanin ensimmäisestä osasta. Silkki ja villa, 368,3 * 414 cm. Gobeliinimalleissaan Coypel kuvasi don Quijotesta kohtauksia, jotka olivat tuttuja teatteriyleisölle. Kuningas Ludvig XV:n Château de Marlyn linnassa oli 1750-luvulla peräti kuusi Coypelin kartonkia, jotka tämä oli maalannut sarjan viidenteen kudontaan. Usein Coypel lisäsi maalaukseen myös esirippua muistuttavan verhon. Ensimmäiset bordyyrit suunnittelivat Jean-Baptiste Belin de Fontenay (1653–1717) ja Claude Audran III (1658?1734). Hänen Les. Gobeliinisarja don Quijoten tarinasta kudottiin yhdeksän kertaa vuosien 1717 ja 1794 välisenä aikana, ja se oli yksi Les Gobelins-tehtaan maineikkaimmista gobeliinisarjoista. Siinä on sinisillä nauhoilla sidottuja kukkaköynnöksiä, eläimiä sekä lukuisia don Quijoten seikkailuihin liittyviä aihelmia
Ihan normaali puuveneen ikä on sellaiset 30-50 vuotta, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, ja veneestä hyvin huolehtimalla ja tarvittaessa peruskorjaamalla saadaan taas seuraavat 50 vuotta lisää, Lehti kertoo. Yleisesti ottaen puuveneilijät ovat käsistään ehkä pikkaisen näppärämpiä kuin muut. Puuveneisiin syntyy usein tunneside. P Tero Lehti on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana jo monta vuotta.. – Satavuotias vene on käyttökelpoinen edelleenkin, tosin ihmisten mukavuustaso saattaa olla erilainen kuin siihen aikaan, kun nämä veneet on rakennettu. MUKAVIA HETKIÄ LAINEILLA. Se johtuu varmastikin osin niistä mukavista hetkistä, joita sen kanssa on lainehilla jaettu, mutta myös sillä, että se on tehty käsityönä, on varmasti merkityksensä. 44 | Antiikki ja taide uuvenekulttuurin säilyttäminen, ja se ettei puuveneen hankintaan olisi kynnystä, ovat tärkeimpiä tavoitteita, joita Suomen Puuveneilijät yrittävät edistää. Ne ovatkin oikeastaan ikuisia veneitä, kun niitä oikein huoltaa, Suomen Puuveneilijät ry:n puheenjohtaja Tero Lehti kertoo. Puuvene on ekologinen valinta Käsityötä alusta loppuun Puuvene on siitä kiva, että sen voi lautaa vaihtamalla saada taas käyttökelpoiseksi, vaikka paatilla olisi ikää jo 100 vuotta. – Olisi tärkeää, ettei puuveneen hankintaan liittyisi turhia vääriä ennakkoasenteita tai pelkoja. Se johtuu siitä, että Suomessa on järjestetty alan koulutusta koko ajan. Puuvene on kestävä tuote ja näin ollen myös ekologinen hankinta. Puuveneet ovat myös kulttuuriperintöämme, jota kannattaa vaalia. Syvempi side veneeseen syntyy myös, kun sitä on itse hoitanut ja ylläpitänyt. Meillä on erittäin hyviä ammatti-ihmisiä, jotka tekevät uusia veneitä, mutta myös korjaavat vanhoja. Suomessa on hyviä puuveneveistäjiä. Toki tällä hetkellä yleinen taloudellinen tilanne on sellainen, että uusien veneiden osuus on ollut pientä viime vuosina, mutta vanhoja korjataan ahkerasti, Tero Lehti kertoo
– Myös materiaali vaikuttaa, sillä se on elävää. Se lähtee halkolaiturilta ja kiertää eteläsataman ja Kaivopuiston. . Sieltä löytyy hinta-laatu -suhteeltaan todella hyviä veneitä, joihin on tehty peruskorjauksia. Kun korjautat veneen, niin et tule saamaan niitä rahoja takaisin, mutta se ei olekaan se pointti. Jos puuvenettä haikailevalla ei ole ollut aikaisempaa puuvenettä, eikä kokemusta puuveneilystä, niin kannattaa ottaa puuveneistä tietävä tuttu veneostoksille mukaan. . Myös veneenveistäjiä on paikan päällä. On se erilainen. Jos sää vain sallii, niin ajamme myös puuveneparaatin sitä ennen. Veneveistoa on voinut opiskella myös työväenkuin kansalaisopistoissa, josta saa hyvää koulutusta. Verrattuna lasikuituiseen sen hinta on ainakin kaksinkertainen, jopa nelinkertainen. Se että maksaa veneveistäjälle pari-kolmesataa siitä, että hän katsoo veneen olevan oikeasti kunnossa, niin sen saa varmasti vielä moninkertaisena takaisin, Lehti tietää. Itselläni on vuoden -74 vanha APYachtingilla Tampereella restauroitu puuvene. Kun ihminen ihastuu johonkin, niin on ihan hyvä, että joku tulee pikkuisen pitämään jarruja ja käy oikeasti sitä venettä läpi. Puuveneet ovat kuin koruja. Esimerkiksi puuveneen hoitokursseja. – Moni veistäjä tulee mielellään pientä korvausta vastaan arvioimaan venettä kanssasi. Kestävän kulutuksen arvot näkyvät tässä. – Halvimmillaan uuden soutuvenetyylisen veneen voi saada muutamalla tuhannella eurolla, mutta vain taivas on rajana hintahaitarin toisessa päässä. Pienestä lapsesta saakka olen haaveillut puuveneistä, ja seitsemän vuotta sitten päätin, että nyt on aika hankkia sellainen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että käytettyjen puuveneiden markkinat ovat erittäin hyvät. Puupaatti-jäsenlehti ilmestyy neljäkertaa vuodessa jäsenille. Suomen Puuveneilijät on näyttävästi esillä joka vuosi helmikuussa järjestettävillä venemessuilla. Ne kestävät isältä pojalle, kun ne huolletaan säännöllisesti. – Koulutuksissa käy naisia paljon aiempaa enemmän. Muutos on tapahtunut aika nopeasti, Lehti kertoo. VENEENVEISTÄJÄN AMMATTI EI KATOA. Tämä tapahtuma on muodostunut jo traditioksi, Lehti innostuu kertomaan. – Meillä on siellä oma messuosasto. Koulutusta ja kursseja. Tämän lisäksi vuosittain järjestetään MeriViapori viikkoa ennen juhannusta Suomenlinnassa. Ihmiset ovat tällä hetkellä alkaneet arvostaa perinteisiä asioita, ja se näkyy myös puuvenekulttuurissa. Yhdistys järjestää monenlaista puuveneisiin liittyvää koulutusta ja kursseja. Sillä mennään varmasti vielä seuraavat 50 vuotta normaaleilla syksyja keväthuolloilla, Lehti kertoo. Erilaiset puuvenetapahtumat ovat tärkeitä, jotta ihmiset näkevät, että puuvenekulttuuri elää ja voi hyvin Suomessa. . Jäseniä 550 kappaletta kaikkialta Suomesta. Myös yhdistykseen on liittynyt naisia, eikä enää voikaan sanoa, että tämä on pelkästään miesten harrastus. Ja sitten menemme Suomenlinnaan varsinaiseen venetapahtumaan. Pääsääntöisesti he ovat rannikkoseudulla ja isojen järvien lähettyvillä, mutta ympäri Suomea heitä kyllä löytyy. Se on yleisölle avoin tapahtuma, jossa on mahdollisuus tutustua puuveneisiin. Ei ole enää mikään ihmeellinen asia, että nainen on puuveneen kippari, toisin oli kymmenen vuotta sitten. Ihmiset haluavat pitää. Tero Lehti on aina asunut meren rannalla Helsingissä, ja hänellä on myös aina ollut jonkinlainen vene. Lisäksi Puupaatti lehti menee Mahonkisiin veneisiin erikoistuneen yhdistyksen jäsenille (MYS ry). Suurin osa puuveneharrastajista on edelleen miehiä, mutta muutaman vuoden sisällä myös naiset ovat löytäneet puuveneharrastuksen. Ne ovat suosittuja, ja joka kerta tulleet täyteen. VAIN TAIVAAS RAJANA. SUOMEN PUUVENEILIJÄT RY . – Koulutukset ovat kaikille avoimia. Siellä valitaan esimerkiksi kaunein puuvene. PUUVENEKULTTUURI ELÄÄ. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI: VIRPI PIIPPO KUVAT: TERO LEHTI Puuveneen ikä on 30–50 vuotta todella hyvää huolta puuveneistään ja niihin satsataan. Se on luonnonmukaista ja siksi myös tunneside on erilainen kuin muihin materiaaleihin tehtyihin. 1996 perustettu yhdistys. Näytteillä on myös yksi puuvene. – Minulla on ollut moottorivene ja purjeveneitä. Uusi puuvene on hintava, koska se on tehty käsityönä alusta saakka. Niissä on usein purjeet ja kone uusittu ja niin edelleen, Lehti opastaa. Veneitä halutaan pitää yllä ja hyvänä, ja sitten perinne ja vene siirtyvät taas eteenpäin. . Ammatikseen veneveistäjiä on Suomessa muutamia kymmeniä. Se on pohjoismaiden suurin venemessutapahtuma
Ryntäyksestä ja alueestakin käytettiin nimitystä The New Rush, myöhemmin vakiintui Kimberleyn nimi. EteläAfrikan tähden löytyminen kiihdytti timanttiryntäystä. Mikään jättitimantti se ei kuitenkaan ollut. LEGENDAARINEN TIFFANY. Eräät maailman tunnetuimmista timanteista ovat Etelä-Afrikasta. Bisnestä halutaan myös timanttien leikkaamisesta, hionnasta sekä timanttikoruista. Kimberleyssä yksi parhaimpia timanttiapajia oli eräällä kukkulalla, joka aikojen kuluessa kaivausten vuoksi muuttui Suureksi aukoksi. Newyorkilainen Tiffany’s liike osti tämän 287,4 karaatin raakatimantin, mis. Hiottuna noin 21,25 karaatin eli 4.3 gramman timantti sai nimekseen Eureka. 46 | Antiikki ja taide E Timanttituotannon suurvalta Etelä-Afrikka ei enää halua olla vain raakatimanttien tuottaja. KUKKULASTA SUUREKSI AUKOKSI. Afrkikan tähti on yhä maailman suurin korutimantti Timantit ovat ikuisia telä-Afrikka on maailman suurimpia timantintuottajia, joka myy ja jalostaa timantteja kotimaisiin tarpeisiin ja vientiin. Kimberley sai nimensä siirtomaiden ministeri lordi Kimberleystä, joka vaati alueiden nimeämistä selkeämmin, eikä ollut pahoillaan että kaivoksen lisäksi kaupunki nimettiin hänen mukaansa. Timanttiryntäys alkoi 150 vuotta sitten, eteläisestä Afrikasta kehittyi suuri timanttien tuottaja 1860-luvulta lähtien. Hiottuna se oli 47.69 karaattia, 9,54 grammaa. Kimberleyn seudulla oli myös muita suuria avolouhoksia. Star of South Africa eli Etelä-Afrikan tähti löydettiin vuonna 1869, timantti painoi 83.5 karaattia eli 16,3 grammaa. Löytöalueen lähelle nousi 800 valtausta, joista kehittyi Kimberleyn kaivos. Eureka oli ensimmäinen Etelä-Afrikasta löydetty suurempi timantti. Ensimmäinen suurempi timantti löydettiin nykyisen Hopetownin seudulta vuonna 1867. Maailman suurin ja kaunein keltainen timantti Tiffany löydettiin Kimberleyn kaivoksesta vuonna 1878. Pieninä sivuvirtoina ovat myös turismi ja museotoiminta. Syvyyttä louhoksella oli 240 metriä, mutta sitä on hieman täytetty toiminnan loputtua
AFRIKAN TÄHTI – LAHJA ENGLANNIN HOVILLE. Antiikki ja taide | 47 . Tiffany-Yellow tuli kuuluisaksi, kun Audrey Hepburn piti sitä Aamiainen Tiffanyllä -elokuvan mainoksessa vuonna 1961. Se kuuluu nykyään Thaimaan kruununjalokiviin. Timantista käytettiin myös nimitystä Cullinan timanttikaivoksen omistajan Thomas Cullinanin mukaan. Tiffany’s ei kuitenkaan ole pelkkä jalokiviliike, vaikka usein niin luullaan. Maailman suurin viistehiottu timantti on sekin Etelä-Afrikasta. Tunnetuimmat hiotut mestariteokset ovat kuningattaren valtikkaan upotettu Cullinan I eli Suuri Afrikan tähti (530,20 karaattia). Poikkeuksellisen suuren fasettien määrän (90 normaalin 57 sijaan) ansiosta Tiffany Yellow säkenöi ja loistaa satumaisesti. Timantti tunnetaan myös nimellä Suuri Afrikan tähti. Hiottuna Tiffany painaa 128,5 karaattia. Kaivos Premier number 2 sijaitsee Pretorian lähellä. Vuonna 1905 löydetty Afrikan tähti oli ja on yhä maailman suurin korulaatuinen raakatimantti peräti 3106,75 karaattia. Golden Jubileen koko on 545,67 karaattia. Photo:Wikipedia, Parent Gery.. Hollantilainen timanttiasiantuntija Joseph Asscher leikkasi ja hioi Cullinanista peräti 105 erillistä jalokiveä. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO Afrkikan tähti on yhä maailman suurin korutimantti Timantit ovat ikuisia tä timantti sai nimensä. Oranssinruskea timantti löydettiin vuonna 1985 EteläAfrikasta. Osa isommista timanteista lahjoitettiin Englannin kuningashuoneelle. Afrikan tähdestä lohkottu kolmanneksi suurin timantti on Third Star of Africa (94,40 karaattia) ja neljänneksi suurin Fourth Star of Africa (63,60 karaattia). Valtakunnankruunussa puolestaan on Second Star of Africa (317,40 karaattia). Kopio Cullinanin timantin raakaversiosta, jonka paino oli 3106 karaattia. Tiffany’s yrityksellä on yhä yhteistyötä Etelä-Afrikan timanttikaivosten kanssa. Tämän jälkeen timantti ei ole ollut myynnissä. Myös esimerkiksi hopeaesineet ja erilaiset palkintopokaalit kuuluvat valikoimiin. Myös Golden Jubilee löydettiin Premier Mine-kaivoksesta, ei Kimberleystä
Ilmeisesti eteläafrikkalaiset eivät enää halua olla vain raakatimanttien tuottajia. MAAILMAN KALLEIMMAT TIMANTIT Maailman suurin ja kaunein keltainen timantti Tiffany painaa hiottuna 128,5 karaattia TEKSTI: JAANA ISOSAARI Keltainen, harvinainen timantti saa erikoisen värinsä sen rakenteessa olevasta typestä. Raakatimanttien polkua puhdistetuksi ja hiotuksi aarteeksi kuvataan monipuolisesti. Monien vaiheiden jälkeen se on esillä Smith sonian Institution -museossa Yhdysvalloissa. Shimansky on luonut pienen timantti-imperiumin. PATENTOITU RAKENNE. Britannian hallitsijankruunun keskimmäinen kivi. . Timanttimuseossa esitellään myös timanttien muodostumista. Kruunussa on lisäksi 2 868 muuta timanttia. Esillä Towerin linnassa. Eureka on todennäköisesti ensimmäinen Etelä-Afrikasta löydetty timantti. Eteläafrikkalaiset eivät tyydy vain viemään raakatimantteja ja teollisuustimantteja, myös omaa timanttikorutuotantoa on ja hiottuja irtotimantteja myydään varsinkin aasialaisille. NASSAK VANHA MUOTO 80,59 KARAATTIA UUSI MUOTO 43,38 KARAATTIA Alun perin intialaisen hindutemppelin aarre. Kuningas Edward laitatti sen kuninkaalliseen valtikkaan osana kruununjalokiviä. . CULLINAN 2 317,40 KARAATTIA Maailman neljänneksi suurin hiottu timantti. Kimberleyn ja Premier Minen seuduille järjestetään turistikierroksia timanteista kiinnostuneille, mutta havainnollisen kuvan timanttien maailmasta saa myös Kapkaupungin timanttimuseossa, joka sijaitsee Waterfrontalueella kuuluisan Kellotornin eli Clock Towerin tiloissa. Shimanskylla on myös oma hiomo ja puhdistusverstas. IDOL’S EYE 70,20 KARAATTIA Tämä intialainen timantti on vaihtanut useasti omistajaa ja vuonna 1973 se oli huutokaupattavana Sotheby Parke Bernetillä. . Newyorkilainen Harry Winston muokkautti kivestä lopulta 43,38 karaatin smaragdihiotun timantin. HOPE 45,52 KARAATTIA Harvinainen sininen timantti. Toisen maailmansodan päätyttyä venäläiset takavarikoivat timantin. Koruja, varsinkin timanttisormuksia on tehty vahvalla design-otteella eri sarjoina. Vuonna 1958 kivi palautettiin Puolaan ja on yleisön nähtävänä Dresdenin aarrekammiossa. Kuva: Shimansky.com. FLORENTINE 137,27 KARAATTIA Yksi ensimmäisistä timanteista, johon hiottiin säännönmukainen fasettipinta (126 viistepintaa). . Myöhemmin geologi Athersone tunnisti sen 21,25-karaattiseksi raakatimantiksi, jonka arvo oli 500 puntaa. . Firmalla on timanttikorujen suunnittelijoita ja kultaseppiä. Kivi painoi alun perin 90 karaattia, mutta se hiottiin 80,59-karaattiseksi. Nykyistä olinpaikkaa ei tiedetä. DRESDEN GREEN 41 KARAATTIA Hollantilainen kauppias myi tämän intialaisen timantin Leipzigin messuilla vuonna 1743 Puolan kuningas August Väkevän pojalle Frederik August II:lle 150 000 dollarilla. 950 000 dollarin tarjous ei kuitenkaan tyydyttänyt silloista omistajaa. KOH-I-NOOR VANHA MUOTO186 KARAATTIA UUSI MUOTO108,93 KARAATTIA Historian tunnetuin intialainen timantti. Timantti myytiin alun perin yhdellä floriinilla, joka vastaa noin kuutta euroa. 48 | Antiikki ja taide KAPKAUPUNGIN TIMANTTIMUSEO. CULLINAN 1 530,20 KARAATTIA Afrikan tähti, hiottiin ennätyksellisen suuresta 3 106,75 karaatin raaka timantista, joka löydettiin Etelä-Afrikasta vuonna 1905. . Timantin nykyistä omistajaa ei tunneta. shimanskytours.com . Museossa on kuuluisien timanttien kuten The Star of African ja The Taylor Burtonin aidon kokoisia replikoita. Eräs keräilijä osti raakatimantin Pariisin maailmannäyttelyssä 1887–88 ja hiotutti sen 10,73 karaatin briljantiksi. 1970 timantti huutokaupattiin 500 000 dollarilla. Museota operoi Shimansky Diamonds, suhteellisen uusi tekijä timanttialalla. . Valokuvin, piirroksin ja esinein on kerrottu, miten timantteja kaivettiin esiin. Yhtiö on innovatiivinen, se on muun muassa kehittänyt 10 Brilliant-timantin, jossa ei mainostekstin mukaan ole valovuotoja. Shimansky on patentoinut 10 Brilliantin rakenteen työmetodin. Se lahjoitettiin kuningatar Viktorialle vuonna 1850, ja se on nyt kuningatar Elisabetin kruunussa osana Britannian kruununjalokiviä. Nykyisin timantti on esillä Lontoon Towerin linnassa. EARTH STAR 111,59 KARAATTIA Vuonna 1967 löydettiin Etelä-Afrikasta 248,90 karaatin raakatimantti. . Kruunu on nähtävänä Lontoon Towerissa. Yrityksen perustaja on israelilainen Yair Shimansky, jolla on useampi timanttiliike Etelä-Afrikassa. Sen sanotaan olevan maailman suurin toistaiseksi löydetty kahvinruskea timantti. EUREKA 10,73 KARAATTIA Erasmus Jakob -poika toi kotiinsa 1866 Oranje-joesta löytämänsä kauniin kiven. . Esillä on myös työkaluja, joilla timantit upotetaan sormukseen tai muuhun koruun. Kaikki valo siivilöityy 71-viisteisen pöydän kautta tasaisesti ja heijastuu takaisin, mitä tavallinen 57-viisteinen briljantti ei tee vaan menettää valovoimastaan 8-12 prosenttia
Sanalla viitattiin timantin kovuuteen. Timanteilla ei ole jatkuvasti päivittyvää hintanoteerausta kuten kullalla. Sen hintatiedot perustuvat timanttien toimittajille tehtyyn markkinakyselyyn. tillander.fi/osto-opas/timanttitietoa/ muun muassa tietoa timanttien hionnasta, niiden koosta ja järkevästä kaupankäynnistä. Rapaport seuraa hintoja . VVSI-laatu on lyhennys sanoista very very small inclusions. Antiikki ja taide | 49 VOITTAMATON VOI SÄRKYÄ SANA TIMANTTI englanniksi diamond tulee kreikan sanasta adamas, voittamaton. Täysin värittömien timanttien heijastamassa valossa näkyy ”tuli” värikkäimpänä. MAAILMAN KALLEIMMAT TIMANTIT Premier-kaivos sijaitsee Pretorian lähellä Gautengin provinsissa. Englannin kielessä puhutaan neljän c-kirjaimen kokonaisuudesta, joka määrää timantin arvoa. Karaatti lyhennetään ct (carat). Timantteja voi hankkia myös sijoitukseksi, mutta markkina ei ole yhtä kehittynyt kuin kultaan sijoittavan instrumentit. Keskimäärin värittömät timantit ovat kalleimpia, mutta myös keltaiset, vaaleanpunaiset ja siniset timantit voivat olla arvostettuja. Timanteista käytetään painoyksikkönä karaattia, mikä on yksi viidesosa gramma. Timantti ei kuitenkaan ole särkymätön. Yksi epätieteellinen mutta käytetty luokitus on ”tuli”. Täysin virheetön timantti on ”flawless”. Kuva Gauteng Tourism Authority , aj oi tt am at on , öl jy , 73 x 54 cm , Ri ih im äe n ta id em us eo , Ta tja na ja Pe nt ti Vä hä jä rv en ko ko el m a KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 11.2.2017 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 – 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 18.-19.2.2017 Järvenpään Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää 4.-5.3.2017 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 15.-16.4.2017 Lahden Antiikkija Keräilymessut Pääsiäinen, lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti. Jos sitä hakkaa raskaalla esineellä, voi se murskautua. Carat-sanan lisäksi nelikkoon kuuluvat clarity eli puhtaus, kirkkaus, colour eli väri ja cut eli leikkaus ja hionta. Luokituksia on kaikkiaan kymmeniä. Maailmalla timanttien markkinahintoja seuraa Rapaport-niminen amerikkalaisyhtiö. timantit.com – puolueetonta tietoa timanteista
Uudessa yrityksessä on valittuna ne tuotteet, joissa hänen osaamisensa pääsee erityisesti esille. Hänen ammattitaitoansa arvostetaan ja häneen luotetaan. Kumi ja osa pinnoista poistettiin ja lopuista pinnoista ripustettiin roikkumaan kristalleja. Söderholm on ilokseen huomannut, että kristallit ovat suositumpia kuin koskaan ennen hänen uransa aikana. – Nuoret ovat oma ryhmänsä. Söderholm kuulee usein uusia käyttötarkoituksia kristalleille. Nyt hän keskittyy kristallien, gobeliinien, soittorasioiden myyntiin. Meillä on esimerkiksi 811 erilaista gobeliinityynyä, jotka tulevat lähes kaikki Belgiasta. Kristalleja on jokaiseen makuun.. Myös Tanssii Kristallien maahantuoja Paula Söderholm Kauneutta ja kimallusta Paula Söderholm on myynyt kauniita esineitä jo nelisenkymmentä vuotta. Viisi tai kymmenen vuotta sitten he vielä totesivat, että näitä on vain mummojen huusholleissa, kauppias hymyilee. Kun perikunnat kuskaavat kruunuja uudelleen paikalle, niin niissä olevat vanhat rautalangat ovat usein rikki ja silloin käännytään meidän puoleemme, koska me myös korjaamme, huollamme ja puhdistamme kristallituotteita. – Esimerkiksi Finlandiatalolle on tehty kuusi kappaletta valtavia kristallipuita. Iso asia on, että nuoret ovat löytäneet kristallit. Meille tulee kahden viikon välein tavaraa Belgiasta. Eräs kaveri laittoi kristalleja vanhan ruosteisen polkupyörän renkaaseen. Elämänpuu seinägobeliini on kaunis rauhallisine väreineen. Ne ovat aivan ihanan näköisiä. Söderholmin asiakaskunta on laaja. Belgiassa on kolme tehdasta, joiden yksinoikeudet meillä Suomessa on ollut jo iät ja ajat. KRISTALLIT UUDESSA SUOSIOSSA. – Korjaamme myös vanhoja kristallituotteita. – Hallitsen nämä tuotteet hyvin. Vaihdamme myös tekokristalleita aitoihin, Söderholm kertoo. Ranskasta ja Italiasta ostamme vain joitakin yksittäiskappaleita. – Olen tuonut maahan näitä tuotteita nelisenkymmentä vuotta. Hänellä on tietoa ja taitoa kristalleista, ja hänen asiakaskuntansa koostuukin ihan kaikenlaisista ihmisistä, jotka tulevat pyytämään apua niin hääsisustuksen suunnitteluun kuin myös vaikkapa kristallien huoltoon ja korjaukseen liittyvissä asioissa. Hän haki aina tilipäivänä ison kasan kristalleja ja kruunu olikin erinäköinen joka kerta. 50 | Antiikki ja taide N elisen vuotta sitten Paula Söderholm myi yrityksensä Espan enkelit
Kristallit tulevat valtaosin Itävallasta, joka on perinteinen kristallimaa. Kristallirouvasta löytyy 811 erilaista gobeliinityynyä. Näiltä asiakkailta Söderholm on saanut paljon mielenkiintoista tietoa kristallien ominaisuuksista. erilaisen kuin tehtaat tekevät. KRISTALLI JA SAMMUNUT SILMÄ. Joskus asiakas tulee esineensä kanssa liikkeeseen ja luulee kristalliksi puristelasista tehtyä tuotetta. Moni uskoo kristallin parantavaan voimaan. Syitä on monenlaisia, mutta itse kerron, että kaikki lyijy tarvittiin aseteollisuuteen. Koruntekijät ja askartelijat ostavat kristalleita. – Pieni kristalli maksaa 35 senttiä ja isot kirkkokristallit maksavat toista sataa euroa ja siltä väliltä löytyy vaikka mitä. Puristelasi on kristallin rinnalla kuin sammunut silmä. Se on 28. Tšekistä tulee isot kirkkokristallit. Tyypillistä asiakasta ei olekaan. Kiinalaisia jäljitelmiä ei tässä liikkeessä nähdä. Kristallien hintahaarukka on suuri ja esimerkiksi kristallin koko vaikuttaa siihen. Lastenelokuva Onnelissa ja Annelissa on niin ikään kristalleja, mutta vielä on yllätys, missä niitä siinä tullaan näkemään. PARANTAVAA VOIMAA. Ne tehdään samoilla muoteilla, mutta ne ovat eri materiaalia ja puristelasista puuttuu hionta. Materiaalit ovat kehittyneet todella paljon. – Kun asiakas tulee ja luulee, että hänen kruununsa on kristallia, niin kerron hänelle hienotunteisesti sen olevan puristelasia. Muistan ikäni, kuinka samaan aikaan oli punkkarityttö ja rovastinna samoilla ostoksilla. Monenlaiset asiakkaat ovat työn suola, ja kivat kohtaamiset ovat Söderholmille arkipäivää. Kun ne vaihdetaan nykyajan materiaaleihin, uskoisin niiden kestävän isältä pojalle. Kristallirouvassa korjataan koko ajan vanhoja kruunuja. Sama artikkeli meni ihan vastakkaisille ihmisille. Hotelli Kämpissä kimaltelevat kauniit kristallit. www.kristallikissa.fi. Jotkut tapaukset jäävät erityisesti mieleen. Mummo saattaa tulla pikkuisen pojan kanssa, ja arvaan toki tarkkaan mitä he valitsevat: aarteita, kuten Afrikan tähtiä ja sen sellaista, tietää minkä laatikon laittaa esille. Asiakas saattaa olla vakuuttunut asiastaan, mutta kun sen viereen laittaa kristallin, niin ero on huima. – Meillä on sellainen musta kristallinen risti, joka on tulitikkulaatikon kokoinen. Valtaosaa kristalleista on yhdestä kahdeksaan kokoa, lisäksi niitä on kymmenessä eri värissä, Söderholm kertoo. – Jos samanlainen pisara on puristelasia ja kristallia, niin niillä on painoero, jonka tuntee jo kädessä. Kaikkein myydyin gobeliinityyny on trendikkään nuorekas. Lyijyprosentti ja viisteiden ammattimainen hionta tekee kristallille tyypillisen säihkeen. Kuinka maallikko sitten erottaa tavallisen lasinpalan kristallista. Kristallikruunut eivät ole enää vain mummojen juttu. – Lyijyprosentti meillä on aivan maksimi. – On hyvä, että ne elävät, mutta sitten, kun ne haurastuvat, niin ne menevät kerralla poikki. Niiden vanhat rankalaudat ovat hauraita kuin kuminauhat. Eesineet nousevat uuteen arvoon, kun niiden takana on tarina. Asiakasta ei saa tehdä vaivautuneesti, niinpä kerron, että yhteen aikaan kristallijäljitelmiä valmistettiin paljon puristelyijystä. Jos vanha rautalanka on kestänyt 150 vuotta, niin luulen uuden materiaalin kestävän tuplasti sen verran. Joskus teemme siten, että jos löydämme hyvän rungon, niin sähköistämme sen sähköliikkeessä ja yritämme tehdä siitä hiukan Pieni kristalli maksaa 35 senttiä ja isot kirkkokristallit maksavat toista sataa euroa. Antiikki ja taide | 51 TEKSTI JA KUVAT: VIRPI PIIPPO tähtien kanssa -ohjelman kisaajien korut valmistettiin tuotteistamme.
Kun olen hankkinut esimerkiksi Arabian astioita, en ole etsinyt keräilytai kauppatavaraa. TALONPOIKAISPERINNETTÄ. Hinta runtattiin mahdollisimman alas. Joskus tuntuu, että kalustojen ja yksittäisten huonekalujen kohdalla ovat tyylisuunnat menneet sekaisin. – Minulle silmä sanoo, mistä tavarasta pidän. Silti tavaran ostaminen ja myyminen koukuttavat ihmisiä. Aune (83) ja Reijo(84) Sundqvist . – Olen aina ollut kiinnostunut erikoisista ja vanhemmista tavaroista. Kiersimme huutokauppoja ja seurasimme kuolinpesien myynti-ilmoituksia. Nykyaikaiset huonekalut eivät ole minua erityisemmin innostaneet. Arvotavara myydään kaupunkien liiketiloissa ja arvostetuissa huutokauppakamareissa. Toisaalta hyvistä tavaroista maksettiin tolkuttomia hintoja. Ammattilaisen tunnistaa siitä, millainen tietämisen taso hänellä on alalta.. Maaseudulta löytyy vielä unohduksiin jääneitä ”aarteita”, Sundqvistit vakuuttavat. Nyt odotetaan parempia aikoja ja hintojen nousua. – Meillä oli vuosien mittaan melkoinen varasto tavaraa, joilla tehtiin myös kauppaa. Nykyinen asuinpaikka Kokemäki . En ole antiikin keräilijä saatikka asiantuntija. KEITÄ. Reijon ja Aunen elinikäinen harrastus ”Vanhat esineet ovat myös käyttötavaroita” Reijo ja Aune Sundqvist ovat olleet naimisissa vuodesta 1963. – Se on erittäin halpaa. Television suositut huutokauppaohjelmat ovat nostaneet vanhan tavaran uusiin mittoihin. Keräilygeeni. Asiantuntijoiden mielestä alalla liikkuu enemmän tietämättömiä kaupustelijoita. – Tavaroita on tullut ja mennyt. Toisaalta todelliset huipputavarat pysyvät piilossa. Harrastuksina keräily, metsästys, elämän kaikkinainen tarkkailu ROUVALLA KERÄILYGEENI. Me olemme jo lopettaneet varsinaisen kaupan. Usein arvuutellaan, onko alalla huijareita. Kivijalkakauppojen ammattilaiset osaavat opastaa kokemattomia antiikin ostajia. Sundqvistien mielestä vanhojen tavaroiden kauppaa kannattaa käydä tuttujen kanssa. Rouvan kasvoille nousee hymynväre, mutta vastausta ei löydy. Perheen yhteisenä harrastuksena olivat vanhat tavarat, antiikki ja löytöjen teko pitkin maakuntia. Mielestämme se on halvempaa kuin koskaan. Aune ja Reijo Sundqvistit hankkivat toimeentulonsa, mistä se kulloinkin irtosi. Helmiä liikkuu harvoin. – Kyllä se on totta, että antiikkia jahtaavat kauppiaat putsasivat monin tavoin maakuntia viime vuosisadan lopulla. – Huutokaupat ovat massojen viihdettä. Heidän yhteinen harrastuksensa on kohdistunut keräilyyn ja vanhoihin tavaroihin. . Puhelin soi jatkuvasti, kun kotosalla olimme. Vähitellen maaseudulla opittiin tuntemaan hintoja ja antiikki osattiin erottaa lastulevystä. Millaisissa hinnoissa antiikki on tällä hetkellä. Rouva Sundqvist sanoo, että hänellä on keräilygeeni, joka on myötäsyntyinen. Eläkeläisiä, entisiä monialayrittäjiä . Maakuntien putsaajat ovat löytönsä tehneet. Mielestäni myös vanhat esineet ovat käyttötavaroita. – Ymmärrän virheettömien astioiden tai lasitavaroiden etsijät. Menneinä vuosikymmeninä väitettiin, että Pohjanmaalta ”ryövättiin” arvotavara kauppiaiden kuormiin. Ihmisille uskoteltiin, että heidän tavaransa oli vähäarvoista roinaa. M Aunen mielestä Reijon esine ei ole antiikkia eikä sillä ole varsinaista arvoa. 52 | Antiikki ja taide aseudun asukkaiden toimeentulo on aina ollut pieninä palasina maailmalla. Millainen on ollut arvokkain Aunen ja Reijon myymä tai välittämä esine. – Antiikkiesine voi olla myös hyvä käyttöesine
– Lopulta kaikille tavaroille löytyy hinta. Antiikki ja taide | 53 TEKSTI JA KUVAT: PENTTI EERIKÄINEN Sundqvistien kotona oleva kalusto on tyylistään talonpoikasempireä ja lähtöisin satakuntalaisesta Kiikan kartanosta. Kalusto on siististi verhoiltu ja sitä pyritty taitavasti entisöimään. Järvenpään taidemuseo Kirjastokatu 8, Järvenpää, 040 315 3881 taidemuseo@jarvenpaa.fi, www.jarvenpaa.fi/taidemuseo helmi–huhti ke–su 10–17, touko–syys ti–su 11–18 11.2–1.10.2017 Elisabeth Järnefelt. Se opettaa nuoremmille sukupolville kansanperinnettä ja on muistutus esimerkiksi talonpoikaispuuseppien taidoista. Kello odottaa parempia markkina-aikoja keräilijän huostassa. Sellaisilla on vain käyttöarvoa, Aune toteaa. Oikean ostajan tunnistaa ja hän saa kysymykseensä vastauksen. Käyttötavaroina olleissa esineissä näkyy ajan hammas. . Lasitavarat ovat olleet Aunen mielenkiinnon kohteina. Nykyisin TV-ohjelmat ovat synnyttäneet alalle uudenlaisen buumin. Sitä ei pidä väheksyä. Hinnat löytyvät jugendkalustoille, erikoistavaroille tai vaikkapa vanhoille aseille. Yhtä hyvin kaluston voisi määritellä myöhäiskustavilaisen talonpoikaisperinteen mukaiseksi kalustoksi. Kuva: Viktor Barsokevitsh/EJA.. Sundqvistien kodissa on kymmenosainen kalusto, joka on lähtöisin Kiilan kartanosta Satakunnasta. – Jotkut lasitavarat ovat virheettömiä. Kelloa on restauroitu, mutta työ on jäänyt kesken. Me kiersimme etupäässä Pohjanmaalla, mutta vähitellen kiinnostuksemme hiipui. Ilmiö kertoo ihmisen kiinnostuksesta menneeseen. Kaapeista löytyy pulloja, kannuja ja yksittäisiä lasiesineitä. Nykyiset omistajat määrittävät kaluston olevan talopoikasempireä 1800-luvun alkupuolelta. Se on kuitenkin enemmän viihdettä kuin kaupankäyntiä arvotavaroilla. LASITAVAROISTA LÖYTÖJÄ. Talonpoikainen kaappikello on vuodelta 1847
Opintojen jälkeen Kulttuurivaikuttaja Sigurd Frosterus innoitti taiteilijoita puhtaan värin käyttöön 1900-luvun alkuvuosina. 54 | Antiikki ja taide S igurd Frosterus (1876-1956) oli todellinen kulttuurialan voimahahmo 1900-luvun alkupuolella. Hän oli maineikas arkkitehti, joka suunnitteli Vanajanlinnan, Tamminiemen huvilan ja Stockmannin tavaratalon. Sigurd Frosterus oli aikansa suurimpia kulttuurivaikuttajia. Hän kirjoitti taiteesta ja herätti keskustelua. Kolorismin kummisetä Arkkitehti Sigurd Frosterus oli taidekriitikko ja taiteen kerääjä. Frosteruksen kokoelman punainen lanka on mieltymys väriin. OPPIA WEIMARISTA. Näyttelyssä on esillä myös dokumenttielokuva Frosteruksesta. Hän oli taidekriitikko, kirjoittaja ja keskustelunherättäjä. Näyttely tuo esiin Frosteruksen mieltymykset jälki-impressionistiseen taiteeseen, jota hallitsee puhtaita värejä korostanut kolorismi. Frosteruksen kokoelmaa esitellään Taide elämänasenteena -näyttelyssä, joka jatkuu vielä kesäkuulle saakka. Nykyään hänen kokoelmansa on tallennettu Amos Andersonin taidemuseoon Helsinkiin. Asikkalassa syntynyt Frosterus opiskeli taidehistoriaa ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa, joka silloin vielä tunnettiin nimellä Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto. Frosteruksen taidekokoelmaa esiteltiin Ateneumissa jo vuonna 1915. Tämän kaiken lisäksi hän oli intohimoinen taiteenkeräilijä
Hän näki koloristisia teoksia niin museoissa kuin yksityiskodeissakin. Uusimpressionismi saapui niihin aikoihin voimalla Saksaan ja Skandinaviaan. Palattuaan Suomeen Frosterus ryhtyy itsekin keräämään taidetta. Antiikki ja taide | 55 hän kierteli Euroopassa ja imi vaikutteita mannermaisesta taiteesta. Hän oli saanut paikan van de Velden toimistossa taiteilija ja muo. Weimarin vuosina Frosterus tutustui värimaalauksen sisäpiiriin. Näyttely ei tosin tehnyt vielä suurta vaikutusta, vaan kolorismi löi Suomessa läpi vasta muutamia vuosia myöhemmin. Vuosina 19031904 hän työskenteli Weimarissa Henry van de Velden suunnitteluja arkkitehtitoimistossa. Frosteruksen ensimmäinen taidehankinta oli Paul Signacin maalaus Seine, Grenelle, joka oli vuodelta 1899. TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: AMOS ANDERSONIN MUSEO Paul Signacin maalaus Seinestä. Frosterus ryhtyi keräämään myös kotimaista taidetta. Seurat’n, van Goghin ja Signacin kaltaisten mestareiden taide tuli hänelle tutuksi. Frosteruksen ensimmäinen taidehankinta oli Paul Signacin maalaus Seine, Grenelle.. Ateneumissakin järjestettiin vuonna 1904 ranskalais-belgialainen näyttely, jossa esiteltiin muun muassa Degas’n, Monet’n ja Renoirin teoksia. KERÄSI MYÖS KOTIMAISTA TAIDETTA
Frosteruksen tyttäret perustivat vuonna 1988 Sigurd Frosterus säätiön ja kokoelmat talletetaan Amos Andersonin taidemuseoon. Frosterus mieltyi Finchin taiteeseen ja tämän maalauksia onkin hänen kokoelmissaan. Frosterus keräsi elämänsä aikana runsaasti erilaista taidetta, mutta punaisena lankana kulkee mieltymys väriin. 1910-luvun taitteessa lähes kaikki taiteilijat kokeilivat värimaalausta, joka korostaa puhtaita värejä. Uusia tuulia kotimaiseen taiteeseen toi muun muassa Tyko Sallinen, jonka maalauksia Frosterus kiitteli. Maalaukset ovat myös Amos Andersonin museon näyttelyssä esillä. Siihen mennessä hän oli ehtinyt kerätä lähes sadan maalauksen kokoelman. Taiteilijat kehittivät uusia ilmaisutapoja, syntyivät kubismit ja fauvismit, mutta Frosteruksella oli johdonmukainen linja hankinnoissaan: hän arvosti laatua. Frosteruksen innoittamana maalarit ryhtyivät suosimaan puhtaita värejä. TAIDE ELÄMÄNASENTEENA – SIGURD FROSTERUKSEN KOKOELMA -näyttely Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 23.6.2017 saakka. Tyko Sallisen Jytkyt. Ateneumissa järjestetyn näyttelyn myötä kolorismi ei vielä lyönyt läpi, mutta pian suuntaus oli levinnyt jo Suomeenkin. 56 | Antiikki ja taide Leon Bonnatin maalaus Siesta. Lisäksi kokoelmaan kuului piirroksia, grafiikkaa ja keramiikkaa. Kolorismia harrastettiin erityisesti Septem-taiteilijaryhmän sisällä, jonka äänitorvena Frosterus toimi. Pariisin syyssalongissa 1908 Suomen osastoa pidettiin epäonnistuneena ja suomalaista taidetta kehittymättömänä. Frosteruksella oli johdonmukainen linja hankinnoissaan. Hänen kokoelmiinsa kuuluukin Sallisen maalaus Jytkyt. Maalaukset Satamakuva ja Poikia rannalla puhuttivat häntä erityisesti. toilija Alfred William Finchin suosiollisella avustuksella. INNOITTI MAALAREITA. Frosterus ihaili taiteilija Magnus Enckelin kädenjälkeä. Hän arvosti laatua.. Kolorismi tuli Suomeen ikään kuin sattuman kautta. Frosterus menehtyi kotonaan Helsingissä vuonna 1956. Frosterus tutustui Weimarin matkallaan kolorismiin aikaisemmin kuin taiteilijoiden enemmistö Suomessa. ARVOSTI LAATUA
Monet esillä olevista teoksista oli Andersonin kotona Yrjönkadulla, jossa museo nyt sijaitsee. Se muistuttaa Rooman Pietarinkirkkoa. Perustajan aarteet -näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 3.9.2017 saakka. Hän on kuitenkin tullut toisiin aatoksiin ja kääntänyt tämän katseen kohti Neitsyt Mariaa. Läpileikkaus kuvaa Andersonin kiinnostusta uskonnolliseen taiteeseen. Maalin alla on ikkuna-aukko, josta näkyy kirkko kupoleineen. Maalaus Padovan Pyhä Antonius Jeesuslapsen kanssa on vuodelta 1668. Antiikki ja taide | 57 AMOS ANDERSON (1878-1961) oli taidemesenaatti, jonka hankki omaisuutensa lehdistöja kustannusalalla. Amos Andersonin taidemuseossa on parhaillaan käynnissä näyttely, jossa esitellään taidetta museon kokoelmasta. On tulkittu, että korjaamisella korostetaan jumalallisen näyn kohtaamista. Hän oli erityisen kiinnostunut keskiajan taiteesta ja hän tuki myös monien keskiaikaisten kirkkojen restaurointeja. Röntgenkuva kertoo, että maalauksen oikea yläkulma on maalattu yli. Hän suosi taiteita ja keräsi sitä. Maalauksessa Pyhä Antonius pitää Jeesusta sylissä ja katsoo ylhäällä olevaan Neitsyt Mariaan. Napolilainen Solimena kenties halusi ikuistaa ikuisen kaupungin symbolin. KESKI-AJASTA KIINNOSTUNUT MESENAATTI Angelo Solimenan maalauksesta on maalattu kirkko piiloon.. Esillä on alankomaalaista, espanjalaista ja italialaista taidetta renessanssista 1800-luvulle. Maalausta tutkittaessa paljastui yllättävä löytö. Hän myös asui Roomassa maalauksen tekoaikaan. Näyttely onkin ripustettu juuri Andersonin asunnon entisiin tiloihin sekä hänen 1920-luvulla rakentamaansa kappeliin. Röntgentutkimuksessa paljastui, että taiteilija on alkujaan maalannut Antoniuksen katsomaan alas Jeesuslasta kohti. Osa näyttelyn maalauksista on tutkittu uusin teknisin menetelmin ja niistä on tehty jännittäviä löytöjä. Angelo Solimenan 1670-luvulla maalaama Neitsyt Maria ja Jeesuslapsi sekä pyhimys on tunnettu myös nimellä Taalintehtaan Madonna, koska teos on ollut siellä tallennettuna
Nykyään niin oman kodin varastot, kuin myymälän pihallakin sijaitsevat varastot ovat pullillaan Tamminaulan Tamminaulasta löytyy vanhoja lukkoja, avaimia ja heloja Korjausrakentajan unelmakauppa Vanhaa rakennusta tai esinettä saneeraava saa Tamminaulasta myös ohjeita oikeaoppiseen korjaamiseen. Taloon on tehty laajennus sekä korotus vuonna 1950. Ennen nykyistä käyttöä talo oli Maamiesseuran omistuksessa. Norrgård kertoo, että kiinnostus rakentamiseen ja perinne remontointiin syntyi, kun hän miehensä kanssa osti vanhan omakotitalon, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupan nykyisestä sijainnista. KATTAVA VALIKOIMA TUOTTEITA. 58 | Antiikki ja taide N ousiaisten kunnassa, Valpperin kylässä, sijaitsee Tamminaulan myymälä, joka on vuonna 2002 perustettu, vanhan rakennuksen korjaajan rakennustarvikeja tietotalo, joka toimi usean vuoden ajan Maskun keskustassa. Tai ennen liikkeen avaamista pohdin kyllä antikvariaatin perustamista, mutta päädyin sitten tähän ja olen ollut oikein tyytyväinen, kertoo Tamminaulan perustaja Marjaana Norrgård. – Liikeideani on pysynyt kokoajan samana. Vanhoille lukoille on tällä hetkellä paljon kysyntää, ja Tamminaulasta löytyy niitä moneen lähtöön.. Itse rakennuskin on itsessään jo näyttävä, 1930 rakennettu vanha puutalo, jonka kaikki kolme kerrosta ovat myymäläkäytössä. Sitä remontoidessa alkoi kyteä ajatus, että jotain vanhaan tavaraan liittyvää hän haluaisi tehdä ihan työkseenkin, ja niin Tamminaula sai alkunsa. Sen jäädessä 8-tien ”alle”, tilat muuttivat nykyiseen kohteeseen, vuonna 2014
Erityisen runsas valikoima Tamminaulasta löytyy käsitöihin liittyen. Pääasiassa hänen ei kuitenkaan tarvitse itse etsiä tavaraa, vaan sitä tullaan tarjoamaan hänelle. Varastoista löytyy niin vanhoja lukkoja, avaimia, heloja, kuin ovia ja ikkunoitakin. Marjaana Norrgårdin, motto on tehdä asiat helposti ja yksinkertaisesti. Vuodesta toiseen säilyvinä hittituotteina Norrgård mainitsee muun muassa kaikenlaiset tulisijatuotteet, eli esimerkiksi kaminat. En myöskään tee mistään asiasta turhan vaikeaa, vaan mentaliteettini on tehdä ja selittää kaikki mahdollisimman helposti ja yksinkertaisesti, Norrgård ynnää. – Lajittelen Tamminaulan tuotteet karkeasti kolmeen osastoon, jotka vetävät eniten asiakkaita. MYÖS KÄSITYÖTAVARAA. Vanhaa lattialankkua sen sijaan olen ottanut, ja sille on kyllä reilusti kysyntääkin. Siltin jo työn alla on oma verkkokauppa, joka olisi suunnitelmissa saada auki jo tulevan kevään aikana. Antiikki ja taide | 59 tuotteita. Vaikka Tamminaulasta saa myös uusia rakennustarvikkeita, on pääpaino kuitenkin kierrätetyssä tavarassa, rakentamiseen ja entisöintiin liittyvissä tuotteissa. – Esimerkiksi käytetyt saunapaneelit ovat jääneet ostamatta. Norrgård kertoo toisinaan tekevänsä myymäläänsä ostoksia itse, kunhan saa nähdä myytävästä tuotteesta etukäteen kuvan, jotta hän ei joudu ajamaan turhaan. – Pidän myyntivalttinani sitä, että myös tiedän asioista jotain. Myynnissä on pellavalankoja ja -naruja, juuttia, samettilankaa, moppilankaa sekä paperinaruja. Seuraan itsekin aktiivisesti esimerkiksi erilaisia Facebook-ryhmiä, joissa näistä huonekaluista käydään kauppaa, ja ne lähtevät ihan pilkkahintaan, Norrgård harmittelee. Lisäksi vanhoja heloja sekä 90-luvun saranoita ja sähkötarvikkeita menisi enemmän kuin niitä on tarjolla. – Tuleehan siitä suuresti lisää työtä, mutta pitää pysyä mukana menossa. Ne ovat kierrätetty rakennustavaraan, maalit ja vahat sekä erilaiset kudontaja käsityötarvikkeet. Vaikka Tamminaulan myymälä itsessään sijaitseekin hieman irrallaan valtatiestä ja isoista kaupungeista, on sen asiakaskunta siltin vakiintunut ja laaja. Kertakäyttökulttuuri on hieman hellittänyt, ja ihmiset haluavat ennemmin korjata vanhaa kuin heti ostaa uutta. Monissa isoissa myymälöissä työntekijät eivät välttämättä tiedä työvaiheista tai materiaaleista juuri mitään. Yrityksen ainoana työntekijänä hänen aikansa on kortilla. Lisäksi tarjolla on Poppanaa noin 80 eri värissä, ontelokuteita, trikookuteita ja kalalankaa, sekä laadukkaat tarvikkeet kasvivärjäykseen. Huonekalujen valikoima on pienempi, mutta niitäkin Tamminaulan valikoimista löytyy. – Eiväthän ne varmastikaan kaikki varsinaiseen käyttöön mene, vaan monesti pihagrilleihin ja vastaaviin. – Tällä hetkellä vanhoja huonekaluja on liikkeellä valtavan paljon, ja niiden kate on erittäin pieni. Monet asiakkaat tulevat Helsingistä ja Porista saakka. Vanhoille lattialankuille on kysyntää. Hyvin usein tarjottava tavara on sellaista, johon hän mielellään tarttuu, mutta toki poikkeuksiakin on. – Toisaalta, jos asiakas toteaa että edessä oleva projekti on liian haastava ja aikaa vievä, niin minulta löytyy kyllä moneen lähtöön yhteystietoja, kehen kannattaa ottaa yhteyttä jotta työn saa tehtyä. Norrgårdin mielestä useimmat rakentajat ja alan myymälät selittävät ja ohjeistavat jopa ikkunan pokan maalaamisen niin monimutkaisesti, että asiakas menee aivan pyörryksiin. Onneksi kiinnostus perinneremontointiin ja omin käsin tekemiseen selkeästi lisääntynyt, Norrgård iloitsee. Ovet ja ikkunat saavat hänen mukaansa pysyäkin ulkovarastoissa, mutta muille tuotteille koetetaan hiljalleen etsiä paikkoja myymälän sisätiloista. LAAJA ASIAKASKUNTA. Kudontaosaston lankavalikoiman väriskaala on laaja, ja asiakkaat löytävät näiden äärelle kauempaakin. Tamminaulassa myytävät kierrätetyt ja uudet rakennusmateriaalit soveltuvat käytettäväksi rinnan. Ostan kyllä itsekin jonkin verran, varsinkin nyt kun melkein kaikilla on kamerat, ja on ainakin jossain määrin mahdollista tarkistaa tuotteen kunto etukäteen, ettei tule ajeltua turhaan. Vuosi vuodelta lisääntyvien verkkokauppojen ilmaantuminen ei ole Tamminaulan myyntiin juuri vaikuttanut.
Kuva: Turun kaupungin kuvapankki/Studio Vizualis Votiivilaiva koriste vai uhrilahja Miksi kirkossa on laiva. Votiivilaivat Merenkulkija Jouko K. Se on ajoitettu vuodelle 1748. Votiivilaiva on kirkolle annettu lahja esimerkiksi merihädässä annetun lupauksen vuoksi tai vaaralliseksi koetun matkan onnistumiseksi. 60 | Antiikki ja taide N Valtaosa suomalaisista on kirkossa käydessään saattanut ihmetellä kirkossa olevaa laivan pienoismallia. . Lehmusto Suomen Joutsenen ruorissa. yt jo eläkkeellä oleva Turun kaupungin entinen kansliapäällikkö Jouko K. Sen rakentajaksi arvellaan Paattisten kirkon Matti – lukkaria, Matti Mikonpoikaa. Lehmusto on perehtynyt kirkkoeli votiivilaivoihin. Votiivilaivanimeä käytetään yleisesti kirkkolaivan rinnalla, Lehmusto tarkentaa. Chileläisen pakolaisen Suomelle arkkipiispa John Wickstömin välityksellä lahjoittama votiivilaiva.. — Votiivi, latinan votum, tarkoittaa jonkun tekemää lupausta uhrilahjasta. Kaunein ja mielenkiintoisin kirkkolaiva on Vahdon kirkossa. Miksi kaunis, usein tyylitelty, joskus kömpelöltäkin vaikuttava laiva on kirkossa. . Todellisuudessa vain osa kirkkolaivoista on votiivilaivoja
Kirjan sisällön rajaaminen oli pakko tehdä ja siksi mukana on vain lounaisen Suomen rannikon ja saariston kirkot Raumalta Perniöön. Ruskon kirkkolaiva on vuodelta 1804. Toista vastaavaa ei ole. Richard-nimisen laivan lahjoittivat kirkolle lokakuussa 2006 Kari Immonen itse ja hänen tyttärensä Pirjo Immonen-Räihä. Näyttely on hieno päätös työlleni, mutta en vielä tiedä saako se jatkoa jossakin muualla, Lehmusto sanoo. . Linnankatu 72, Turku, ti-su 11 – 19. Kuvat siis ovat kaikki, yhtä lukuun ottamatta omia kuviani. Suomen vanhin kirkkolaiva on Perniön Pyhän Laurin kirkossa. Hän rakensi useita kirkkolaivoja, jotka edustavat uudempaa tyyliä. Laivat ovat oikeissa mittasuhteissa ja kuvaavat oikeaa laivaa. Sen ovat kirkolle lahjoittaneet 14 sotilasta. Se on ajoitettu vuodelle 1570. Lehmusto kertoo matkoillaan vierailleensa Saaristomeren saarilla ja mikäli siellä oli kirkko, siellä oli käytävä. Pohjoisin kirkkolaiva lienee Inarin kirkossa. Suomessa kirkkolaivoja on kirkoissa saaristo-alueilla, eniten Ahvenanmaalla ja rannikoilla, mutta myös sisämaassa. Monet ovat sota-aluksia tykkeineen, mutta myös merirosvoaikaan oli tavallisissa kauppalaivoissa aseistusta. Pienoismalli, jota kutsutaan nimellä Mataro, on aikanaan lahjoitettu San Simonin kirkkoon lahjana neitsyt Marialle. NÄYTTELYN ERIKOISIMMAT. Vanhin näyttelyn kirkkolaivoista on Perniön Pyhän Laurin kirkon kirkkolaiva. Se on ajoitettu 1570-luvulle. — Kirkkolaivat, jotka ovat merimiesten tekemiä tunnistaa juuri rakenteellisista eroista. Siitä kirkkolaivojen tykit. Sen todetaan olevan 1450 -luvulta. — Onhan kirkkolaiva myös voitu hankkia kirkkoon koristeeksi, Lehmusto huomauttaa. ovat näin ensisijaisesti merimiesten, mutta myös matkustajien kirkolle lahjoittamia. Näyttelyn erikoisin kirkkolaiva on chileläisen pakolaisen rakentama kirkkolaiva. — Yleensä kirkossa on vain yksi laiva, mutta Hiittisissä on neljä ja useissa muissa kirkoissa kolme kirkkolaivaa, Lehmusto selventää kirkkojen ja laivojen lukumäärien suhdetta. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI JA KUVAT: JOUKO MOISALA KIRKKOLAIVAT KIRKKOLAIVAT OVAT tulleet Keski-Euroopasta ja Brittein saarten kautta ensin Pohjoismaihin. Miksi kirkossa on laiva. – Mirja Kanerva on Helsingin yliopistossa tehnyt Pro Gradutyön kirkkolaivoista vuonna 1978. Hän arvioi silloin, että Tanskassa on noin 870, Ruotsissa noin 500, Norjassa noin 280 ja Suomessa noin 200 kirkkolaivaa. KAHDEKSAN TAALERIN PALKKA. Kaljuunakuvana on takajaloilleen noussut hevonen.. Hiittisten kirkossa on neljä kirkkolaivaa, joista yksi ei ole purjelaivaa, vaan troolari. Vaikka ne useimmiten esittivät laivoja, joissa miehet itse olivat palvelleet, ne eivät mittakaavoiltaan olleet oikeita laivoja. Matin jäljiltä saattavat olla myös Vahdon ja Auran kirkkojen kirkkolaivat, Lehmusto tähdentää. Siitä huolimatta kirjassa on 54 kirkkoa ja 71 kirkkolaivaa. — Päätöksestä tehdä kirja kului vuosi aineiston keräämiseen. Näin kertyi koko joukko kuvia niin kirkoista itsestään kuin kirkoista sisältä ja kirkkolaivoista. Uusintamatkoja oli pakko tehdä ja uusia kuvia oli pakko ottaa, vaikka kriitikkona olin itse itselleni. – Uusimmat kirkkolaivat ovat Kaarinan ja Piikkiön kirkoissa. Ahvenanmaakin oli rajattava ulkopuolelle. Piikkiön kirkon täyttäessä 250 vuotta vuonna 2005 piikkiöläinen laivanvarustaja Hans Langh lahjoitti juhlan kunniaksi kirkkoon Tomi Iso-Pahkalan tekemän Margareta -laivan pienoismallin. Eräs erikoisimmista rakentajista on ollut Paattisten kirkon lukkari Matti, joka sai työstään kirjojen mukaan kahdeksan taalerin palkan. Turun Merikeskus Forum Marinumin Kruununmakasiinin vitriiniin on koottu nauvolaisen pienoismallirakentajan Åke Sandvallin työkaluja. — Tietysti laivoja on kirkoissa muistakin syistä. Laiva voi olla kirkossa myös vakavan merionnettomuuden uhrien muistoksi. — Kirkkolaivat ovat purjelaivoja. — Kirkot ja kirkkolaivat eivät ole kuvattavina helpoimmasta päästä, mutta halusin mukaan myös kirkon, en vain laivaa. Pakolaisena 70-luvulla suomeen tullut mies rakensi laivan ja antoi sen arkkipiispa John Wickströmille kiitoksena Suomesta saamastaan turvapaikasta ja mahdollisuudestaan ihmisen arvoiseen elämään. – Kuvista syntyi ensiksi kuvakalenteri, mutta jatkossa kuvista alkoi jalostua kirja, Lehmusto muistelee. Vapaaaikanaan purjehtinut Jouko K. Näyttely on avoinna Turussa Merikeskus Forum Marinumissa kuluvan vuoden helmikuun loppuun os. Uusimmat kirkkolaivat ovat vuosilta 2005 ja 2006. HIITTISTEN KIRKOSSA NELJÄ LAIVAA. Poikkeuksia on hyvin vähän. Se on voitu lahjoittaa kirkolle kertomaan paikkakunnan laivanrakennusja merenkulkuperinteestä. Kaarinan kirkon kirkkolaivan on rakentanut Kari Immonen. Sandvallin kirkkolaivoja on Turussa muun muassaTurun Tuomiokirkossa ja Mikaelin kirkossa. Mataro on Kataloniassa, mutta sieltä peräisin oleva kirkkolaiva on Rotterdamin merimuseossa. Vanhimmaksi kirkkolaivaksi mainitaan useimmiten Espanjan Mataron kirkkolaiva. Suomeen kirkkolaivat ovat tulleet Ruotsin kautta
Pihlajamäen lähiö on suojeltu asemakaavalla. Asemakaavan laati vuonna 1960 arkkitehti Olli Kivinen. Lähiön rakennutti Haka ja Sato. MAALTA KAUPUNKIIN. Pihlajamäessä funktionalistinen kaupunkirakentaminen yhdistettiin suomalaiseen metsämaisemaan. Ensimmäisiä kokonaisvaltaisia lähiöitä oli Helsingin Pihlajamäki. Arkkitehtuurin, joka on saanut osakseen paljon arvostelua. 62 | Antiikki ja taide iime vuosina 1960-luvun arvostus on ottanut viime vuosina harppauksia ylöspäin, puhutaanpa sitten sisustuksesta, muotoilusta tai arkkitehtuurista. Maalta muutettiin isoihin kaupunkeihin ja syntyi suuria ajalleen tyypillisiä lähiöitä. Sitä on parjattu ja vihattu. Maata rakennettiin vauhdilla ja kaupungistuminen oli voimakasta. Helsingissä Arkkitehtuurimuseon talvinäyttely keskittyy esittelemään vuosikymmenen arkkitehtuurin erityispiirteitä. Nyt osa ajan rakennuksista on jo suojeltu. Vuonna 1969 kaupunkilaisten määrä ylitti maalaisten määrän. Taustalla on vaikuttanut Le Corbusier’n ajatukset, joiden mukaan kerrostalot rakennetaan isojen viheralueiden keskelle. 1960-luvulla elettiin suurta tulevaisuususkon aikaa. Autopaikat sijoitettiin betonisen pihakannen alle V 1960-luvulla rakennettiin ostareita. Lähiörakentaminen oli päässyt vauhtiin jo 1950-luvulla, mutta voimistui 1960-luvulla tultaessa. Kuvassa Puotinharjun ostari Itä-Helsingissä.. Jopa niin suurta, ettei kaikkia pystytty edes toteuttamaan. Maaltamuutto käynnisti lähiörakentamisen 60-luku oli betonin vuosikymmen 1960-luvulla suunniteltiin suurta ja mahtavaa betoniarkkitehtuuria. Autojen määrä nelinkertaistui vuosikymmenen kuluessa ja se puolestaan johti uudenlaisiin arkkitehtonisiin ratkaisuihin: rakennettiin ostoskeskuksia ja tarvittiin parkkipaikkoja ja ajoväyliä
Suomalaisista arkkitehdeistä suuntausta edustivat erityisesti Viljo Revell ja Aarno Ruusuvuori. SUURIA JULKISIA RAKENNUKSIA. VÄRIKKÄÄMPI, ILOISEMPI, hienostuneempi 1960-luvun suomalaista arkkitehtuuria -näyttely Arkkitehtuurimuseossa 19.2.2017 saakka.. Hyvinkään kirkko valmistui vuonna 1960. Arkkitehtuurimuseon näyttelyssä esitellään 1960-luvun rakennusten lisäksi myös rakentamattomia kohteita. Tyylille tunnusomaista ovat käsittelemättömät betonipinnat. Antiikki ja taide | 63 Monet suunnitelmista jäivät toteuttamatta. Kuvassa Eero Eerikäisen ehdotus Temppeliaukion kirkoksi. MERKITTÄVÄÄ 1960-LUVUN ARKKITEHTUURIA: LÄHIÖITÄ: Pihlajamäki, Merihaka, ItäPasila ja Kontula (Helsinki), Kortepohja (Jyväskylä), Ylioppilaskylä (Turku). Pohjaltaan kolmion muotoinen, keskitetysti valoa kohti nouseva kirkkosali toteutettiin betonisista taitelaatoista. Molemmat valmistuivat pääosin 1970-luvulla, mutta edustavat 1960-luvun arkkitehtonisia ratkaisuja. Toivo Korhosen ja Jaakko Laapotin suunnittelema Lauritsalan kirkko Lappeenrannassa huipensi suurmuotojen käytön kirkoissa. Arkkitehti Aarno Ruusuvuori suunnitteli kolme betonikirkkoa. Ruusuvuoren mukaan rakenteen kantavuutta oli tutkittu yksinkertaisella tavalla: poimuttamalla tavallista paperia, Eija Rauske kirjoittaa. 1960-luvulla Suomeen valmistui lukuisia uusia kirkkoja, jotka heijastavat omalta osaltaan aikansa rakennustyylejä. Pihlajamäki: Pihlajamäen lähiön asemakaava on suojeltu. Nykypäivän katukuvassa on vielä lukuisia julkisia rakennuksia, jotka edustavat 1960-luvun betonibrutalismia. Seinät jätettiin usein maalamattomaksi ja valumuottien jäljet jätettiin näkyviin. Molemmissa paikoissa on huomioitu kasvava yksityisautoliikenne, jonka takia katuverkosto ja parkkitilat rakennettiin eri kerrokseen kuin jalankulku ja leikkipaikat. Betonibrutalismin käsite syntyi Englannissa vastareaktiona hillitylle modernismille. Vuonna 1969 valmistunut kirkko ja sen ympäristö on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. – Rakenteeltaan kirkko oli edelläkävijä. Esimerkkeinä käyvät Helsingin vanha jäähalli, Makkaratalo ja WeeGee-talo Espoossa. JULKISIA RAKENNUKSIA: Helsingin jäähalli, Kallion virastotalo, Makkaratalo (Helsinki), WeeGee-talo (ESPOO), Oulun yliopistollinen keskussairaala, ostoskeskukset. Kirkkoarkkitehtuurissa käytettiin hyväksi geometrisia suurmuotoja ja useat kirkoista muistutti enemmän veistoksia kuin taloja. . Iso osa 1960-luvun tulevaisuuden huumassa tehdyistä suunnitelmista oli niin suurisuuntaisia ja edistyksellistä tekniikkaa vaativia, että ne jäivät toteuttamatta. VEISTOKSELLISIA KIRKKOJA. KIRKKOJA: Hyvinkään kirkko, Lauritsalan kirkko, Vatialan siunauskappeli, Kannelmäen kirkko (HELSINKI), Pyhän ristin kappeli (Turku), Tapiolan kirkko (Espoo), Kalevan kirkko (Tampere). Toisenlaista lähiörakentamista nähtiin Helsingin Merihaassa ja Itä-Pasilassa. Esikuvana toimi Le Corbusier’n suunnittelema kappeli NotreDame-du Haut vuodelta 1954. 47 metriin kohoava katto on rakennettu liukuvalumenetelmällä. Betonisen pihakannen alla sijaitsee tuhansia autopaikkoja. – 1950-luvun lopulta lähtien betonista tuli kaupungistuvan Suomen keskeisin rakennusmateriaali, ja 1960-luvun yhteiskunnallisen rakennemuutoksen vuosina edullista betonia käyttivät kaikki, nopeita voittoja tavoittelevista rakennusliikkeistä ja elementtiteollisuudesta taitavimpiin arkkitehteihin, tutkija Eija Rauske kirjoittaa Arkkitehtuurimuseon näyttelyjulkaisussa
Taiston keräilyharrastus alkoi jo aikaa sitten. Minulla on kameroita, projektoreita, äänilevyjä, levysoittimia ja kirjoja, joita olisi tarkoitus myydä seuraavalla kerralla. Mittakaavaltaan pienempi, kerran kuussa pidettävä tapahtuma onkin saavuttanut keräilijöiden suosion. 64 | Antiikki ja taide H elanderin iltahuutokauppaan saapunut mäntsäläläismies Taisto Rautavesi istuskeli rennon oloisesti vanhassa keinutuolissa. KULTA JA HOPEA KIINNOSTAVAT. – Kirpputoreillakin olen kiertänyt miltei 15 vuoden ajan. Helanderin huutokauppa tuli tutuiksi jo sen Mäntsälän vuosina. Hannu Tuominen saapui ostoksille iltahuutokauppaan Jyväskylästä saakka. – Olisi tarpeen hävittää tavaraa omista nurkista. Kulta ja hopea kiinnostavat Hannu Tuomista, joka saapui Helanderin huutokauppaan Jyväskylästä saakka.. Helanderin iltahuutokaupassa toistasataa kävijää – Helposti lähestyttävä, vuoden ajan pyörinyt iltahuutokauppa on kasvattanut voimakkaasti suosiotaan ostavan yleisön keskuudessa, toinen Helanderin omistajista, meklarina toiminut Mika Sirén kertoi. Tavallisesti hän käy viikonloppuhuutokaupoissa, mutta nyt Tavarapaljoudesta löytöjä jokaiselle keräilijälle Perinteisen Helenderin kuukausihuutokaupan rinnalle on viime vuonna noussut arkena järjestettävä iltahuutokauppa. Miehen tarkoituksena ei ollut tällä kertaa ostaa tavaraa, vaan pikemminkin selvitellä hintatasoja tulevaisuuden myyntiä varten. Keräily on alkuun kivaa, mutta siinä vaiheessa, kun kodista ei enää tyhjää tuolia löydy, on aika laittaa tavaraa kiertoon, mies pohti. Nykyisin välttelen niitä, sillä tulen yleensä ostaneeksi enemmän tavaraa, kuin mistä pääsen eroon, Taisto naurahti
– Tuttuja kauppiaita on tullut vastaan, Joensuusta ja Kuopiosta saakka. Pekka Koskelan huomio kiinnittyy esineisiin ja huonekaluihin, joissa on jokin omintakeinen juju. On hyvä vertailla hintoja ennen varsinaiseen kaupantekoon ryhtymistä, Taisto Rautavesi pohtii. – Minulla on paljon tavaraa, jota suunnittelen myyväni. Sukulaiset ja nuoriso ovatkin viime aikoina saaneet Leilan keräämiä esineitä lahjaksi. LÖYTÖJÄ LAATIKOIDEN POHJALTA. Tulen silti aina paikanpäälle tutkimaan astioita omin silmin, Leila kertoi. – Tykkään käydä huutokaupassa katselemassa, vaikka en aina mitään ostaisikaan. Antiikki ja taide | 65 . Olen käynyt Helanderilla jo miltei toistakymmentä vuotta niin Mäntsälässä, Hämeentiellä, Koreankadulla kuin Työpajankadullakin. TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN Tavarapaljoudesta löytöjä jokaiselle keräilijälle asiaa pääkaupunkiseudulle oli muutoinkin. Vantaalainen Leila Kivinen kertoi keränneensä vanhoja Arabian astioita ja 1950-luvun lasitavaraa oikeastaan koko ikänsä. Hänen mukaansa porukkaa saapuu iltahuutokauppaan 300 kilometrin säteellä Helsingistä ja kauempaakin. Tutkin tuotteita ennakkoon netissä, ja pohdin, onko tuotteiden joukossa jotakin, mitä haluaisin, ja kuinka paljon olisin kustakin esineestä valmis maksamaan. – Kulta ja hopea kiinnostavat ja teen hankintoja paitsi itselleni, myös työni puolesta. Helanderin iltahuutokaupasta voi tehdä löytöjä mielestäni edullisesti. Menneistä ajoista huutokauppa on kasvanut valtavasti, Nykyisin Helanderilla on isot, hienot tilat ja tavaraa myynnissä paljon enemmän kuin aikoinaan.. On hyvä, että viikonvaihteen huutokaupan rinnalle on tullut tämä iltahuutokauppa, Hannu pohti. Menneistä ajoista huutokauppa on kasvanut valtavasti, Nykyisin Helanderilla on isot, hienot tilat ja tavaraa myynnissä paljon enemmän kuin aikoinaan. Tällä kertaa Leilan silmiin osui vanha Arabian kahvikuppi
Kaiken kaikkiaan koen, että Helanderilla hintalaatusuhde on hyvä, Satu sanoi. Matkaan Leila Kivinen keräilee vanhoja Arabian astioita ja 1950-luvun lasitavaraa. PENKOMINEN ON JÄNNÄÄ. Pekka Koskela suki tuuheita hiuksiaan ja tarkasteli huutokaupattavia esineitä tarkkaavaisesti silmälasiensa takaa. Myös huonekaluja hän pitää silmällä, jos oman tyylin mukaisia kalusteita sattuisi tulemaan vastaan. Jarmo tekee tarjouksen netissä, mutta tulee tutkimusmatkalle paikanpäälle. Tavaralaatikoita on tärkeää tutkia itse, sillä valokuvasta jokin laatikon pohjalla oleva esine voi jäädä huomaamatta. Vinyylilevyt kiinnostivat Jukia Vantaalta (kesk.). Itse asiassa monta kertaa se kallein esine jää kuvassa piiloon, Jarmo vinkkasi. – Olen jo kymmenen vuoden ajan kiertänyt kirpputoreja ja tehnyt löytöjä huutokaupoista niin viikonloppuisin kuin arkisinkin. – On hienoa, että nykyisin musiikki ja vinyylit tunnustetaan jo keräilytavaraksi. Minua kiinnostavat esineet, joissa on jokin erikoinen yksityiskohta tai elementti. Mitalit, kunniamerkit, lasiastiat ja esimerkiksi Tapiovaaran ja Wirkkalan design-huonekalut kiinnostavat. Satua kiinnostavat huutokaupoissa erityisesti kristalli ja suuret matot. 15 VUODEN ETSINTÄ. Hieman se harmittaa, että saadakseen yhden esineen, huutokaupassa joutuu ostamaan koko laatikon tai useita laatikoita tavaraa. Esineiden ei tarvitse olla valmiita. – Huutokaupassa on kiva käydä katselemassa esineitä, vaikka ei mitään ostaisikaan. Ennen musiikkia ja vinyylejä pidettiin nuorten juttuna. – On jännittävää penkoa tavaralaatikoita, mitä tahansa voi löytyä. Huittisista asti saapunut mies totesi monien erilaisten esineiden kiinnostavan. Jarmo Rekikoski tutki laatikkojen sisältöjä keskittyneesti. Nykyisin on viimein tunnustettu, että vinyyleillä on aitoa keräilyarvoa.. Satu Walleniussaapui iltahuutokappaan miehensä ja 8-vuotiaan poikansa Maxin kanssa. Tämä on kuin iso karkkikauppa. Iltahuutokaupassa tekee hyviä löytöjä, mutta kuukausihuutokaupassa on mielestäni parempi valikoima laatutavaraa. – Käymme huutokaupoissa usein. 66 | Antiikki ja taide – Laatikossa on muitakin ihan kivoja astioita, mutta erityisesti haluaisin kahvikupin, joka minulta puuttuu. Vuosien mittaan minulle onkin kehittynyt näppituntumaa hankkimisen arvoisista tavaroista ja niiden sopivista hinnoista. – Huonekalujen joukossa ei tällä kertaa ollut mieleistä, mutta yksi turkki saattaisi kiinnostaa, Satu sanoi hymyillen. Minulla olisi kuppiin jo lautanenkin valmiina. Tutkin huutokapassa myös postikortit, joita veljeni keräilee. – Olen keräilijä, ainakin, jos kotiani katsoo. Yleensä lahjoitan ylimääräiset tavarat eteenpäin tai vien ne kirpputorille
– Toivoisin löytäväni polkupyörän tai kaksi omaan käyttöön. Kahdeksanvuotias Maxim-poika on hänkin, nuoresta iästä huolimatta, innostunut antiikista.. Tämä on kuin iso karkkikauppa. – Jo 30 vuotta olen leikkinyt vinyylien parissa ja tunnistan nopeasti ne levyt, joilla on keräilyarvoa. – Vinyylien ohella militaria kiinnostaa. Jukin kaveri, salamyhkäisenä pysyttelevä Pepe Espoosta on hänkin kiinnostunut vinyyleistä. – Minua kiinnostavat muun muassa mitalit, kunniamerkit, lasiastiat ja design-huonekalut. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostan ison määrän levyjä ja myyn ylimääräiset pois. – Minulla on itselläni vastaava purkki, mutta se on odottanut korkkia jo 15 vuoden ajan. Ovelasti on laatikot kasattu siten, että levyjen joukossa on yksi tai kaksi hyvää levyä. Nykyisin on viimein tunnustettu, että vinyyleillä on aitoa keräilyarvoa. VINYYLIN ARVOSTUS NOUSSUT. Vinyyli nousi pimennosta jo kymmenen vuotta sitten, nyt eletään vinyylin huippukautta. Juki Vantaalta askarteli levylaatikoiden parissa. Antiikki ja taide | 67 On jännittävää penkoa tavaralaatikoita, mitä tahansa voi löytyä. Pelkään kuitenkin pahoin, että purkin hinta nousee, Pekka harmitteli. – Ennen musiikkia ja vinyylejä pidettiin nuorten juttuna. saattaa lähteä esimerkiksi vanhat pöydänjalat, joista tuunaan uuden pöydän, ensimmäistä kertaa iltahuutokaupassa vieraileva Pekka kertoi. Haluaisin ostaa purkin, jotta saisin siitä korkin varaosaksi. Taitaa olla niin, että kiinnostava tavara on jo suurelta osin päätynyt toisten keräilijöiden takuun. Erityisesti Pekan mieltä askarrutti eräs rikkinäinen, vanha, venäläinen purkki. Satu Walleniusta kiinnostavat erityisesti kristalli ja vanhat matot. . Vinyylit ovatkin miehen ykkösjuttu. Jukin mukaan huippulöydöt ovat harvassa, mutta löytämisen riemu on sitäkin suurempi. Vaikka harvoin löydän mitään hyvää, järkevään hintaan, ostan levyjä silti, tyhjin käsin en halua lähteä kotiin, Juki nauroi. Asun kaupungissa, joten fillarilla pääsee liikkumaan kätevästi, Pekka pohti. Tammikuun iltahuutokaupassa tehtiin ensimmäistä kertaa yhteistyötä poliisin kanssa. Mies on ilahtunut siitä, että vinyylien arvostus on keräilypiireissä noussut. Myynnissä olikin suuri määrä löytötavaratoimiston polkupyöriä maantiekiitäjistä jopoihin. Ostettavaa tavaraa on tosin nykyisin todella vähän. Veli kerää postikortteja, joita olen luvannut pitää silmällä, Hannu Reikikoski kertoo. – Huutokaupoista on oikeastaan tullut elämäntapa, en osaa olla täältä poiskaan. Työnjako on selvä, Juki huutaa, Pepe ostaa Jukilta ylimääräiseksi jääneet levyt
68 | Antiikki ja taide I talialainen taiteilija Amedeo Modigliani on synonyymi boheemille. Hän saattoi tehdä satoja luonnoksia päiAmedeo Modiglianin löysi veistosten avulla oman muotokielensä. Modiglianin töiden arvo huomattiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän teki maalauksia, veistoksia ja piirustuksia. Hän tutustui toisiin taiteilijoihin ja imi vaikutteita muun muassa Paul Cézannen ja Henri de Toulouse-Lautrecin taiteista. Amedeo Modigliani, Marc Vaux’n valokuvaamana taiteilijan työhuoneella. Karismaattisen taiteilijan lähipiiriin kuului kirjailijoita, säveltäjiä, taidemaalareita ja kuvanveistäjiä. Amedeo Modiglianin elämää ja taidetta on ollut esillä Helsingissä taidemuseo Ateneumissa lokakuusta saakka. Näyttely on laajin Modiglianin taiteen esittely, mitä Pohjoismaissa on koskaan nähty. Maalausten kohteet olivat usein hänen lähipiiriään. Maalaus on Ateneumin omistuksessa ja se lienee ainoa Modiglianin öljyvärityö, joka on suomalaisessa omistuksessa. Hän on ollut myös väheksytty ja unohdettu. Hänen maalausten arvo alkoi nousta ja niistä maksettiin huimia summia huutokaupoissa. Survage oli Modiglianin läheinen ystävä. Kuva: PVDE / Bridgeman Images. Kuva: Philip Bernard. Istuva alaston ja paita (1917). Modigliani maalasi runsaasti muotokuvia. Hän matkusteli Roomaan, Firenzeen ja Venetsiaan, joista sai inspiraatiota taiteeseensa. Kaksi vuotta sitten taiteilijan alastonmaalauksesta maksettiin 170 miljoonaa dollaria. Modigliani oli kotoisin Toscanassa sijaitsevasta pienehköstä Livornon satamakaupungista. Näyttely on aikaisemmin nähty Lillessä ja Budabestissa. Hän ja hänen elämäntyylinsä vastaavat lähes kaikkia käsityksiä boheemista taiteilijasta. Hän teki taidetta Pariisissa MontRomanttinen boheemi Taidemaalari Modiglianin maine on perustunut enemmän boheemiin elämäntyyliin kuin hänen maalauksiinsa. Mutta aina ei niin ole ollut. Esillä on 83 veistosta, maalausta ja paperipohjaista työtä. Modigliani työskenteli vimmaisesti ja ahkerasti. Jännittävän lisän Ateneumin näyttelyyn tuo Modiglianin maalaama muotokuva taidemaalari Léopold Survagesta vuodelta 1918. Tunnetuimpina taiteilija Pablo Picasso ja runoilija Anna Ahmatova. Hän sairasteli paljon ja pelkäsi kuolemaa. Kirje on päivätty vuonna 1956. Vuonna 1884 syntynyttä ja vain 35-vuotiaana kuollutta Modigliania pidetään nykyään eräänä modernin taiteen kiinnostavimmista taiteilijoista. TAITEILIJAELÄMÄÄ MONTPARNASSESSA. Elämänsä aikana Modiglianilla oli vain yksi näyttely ja hän oli kuollessaan lähes varaton. Hän aloitti taideopinnot kotikaupungissaan vuonna 1898. VERI VETI PARIISIIN. Ateneumin arkistosta löytyi myös Survagen museolle lähettämä kirje, jossa hän kertoo teoksen omistushistoriasta ja maalaustilanteestaan. parnassen alueella, joka oli taide-elämän keskus 1900-luvun alussa. Ateneumin näyttely luo erinomaisen läpileikkauksen taiteilijan uraan, elämään ja tyyliin. Nuorena kuolleen taidemaalarin arvo on huomattu myöhemmin ja nykyään maalauksista maksetaan miljoonia. Modiglianin elämäntyylistä on kirjoitettu paljon. Hänen elämää varjostivat myös alkoholi ja huumeet. Venetsiassa hän opiskelikin taidetta useamman vuoden. Pian taiteilija löysi uuden kodin Pariisista, jonne hän muutti vuonna 1906
Hän ylikorosti maalausten kohteiden ominaisuuksia. Kaulat ovat pitkiä ja silmät mantelimaisia. Modigliani ryhtyi tekemään veistoksia ja materiaalina hän käytti Pariisin metron työmailta löytämäänsä kalkkikiveä. Avantgarde ja kubismi tekivät tuloaan. Modigliani otti malleikseen mielellään toisia boheemeja sekä androgyynejä. Hänen maalauksissaankin värisävyt vaihtuivat tummasta vaaleammaksi. Tyylisuunnat näkyvät myös Modiglianin maalauksissa. Modigliania kiinnosti myös Euroopan ulkopuolinen taide. Kuva: Pola Museum of Art, Kanagawa, Japani. Hän jätti veistosten tekemisen vähemmälle ja palasi maalausten pariin. Hän viihtyi usein Louvren taidemuseon antiikin ja Egyptin osastoilla, joista hän etsi vaikutteita omalle taiteelleen. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.. Modiglianin hautajaiset Pére Lachaisen hautausmaalla oli suuri tapahtuma. Vuonna 1919 pariskunta palasi Pariisiin. Patsaiden kasvot ovat pitkänmuotoisia ja juhlavia. Häntä kiinnosti myös mustan Afrikan taide. Lepäävä alaston hiukset avoinna (1917). Jeanne ei kestänyt menetystä, vaan heittäytyi vanhempiensa asunnon ikkunasta alas katuun ja kuoli. Paikalla oli suuri joukko Montparnassen taiteilijoista. Aika Etelä-Ranskassa oli muutenkin Modiglianille onnellista aikaa. Veistoksissa on runsaasti piirteitä afrikkalaisesta kulttuurista. Jeanne odotti viimeisillään heidän toista lastaan. . Samanlaiset teemat alkoivat toistua myöhemmin myös Modiglianin maalauksissa. Modiglini maalasi Nizzassa paljon muotokuvia lapsista. Modigliani maalasi myös arvoituksellisen omakuvan nimellä Omakuva, Pierrot, jossa hän esittäytyy yksisilmäisenä. Näyttelyssä on esillä Nainen ja samettinen kaulanauha vuodelta 1915. Mutta veistosten avulla hän oli löytänyt oman muotokielensä. NIZZA JA VIIMEISET VUODET. Modilgiani alkoi nähdä itsensä yhä enemmän kuvanveistäjänä. Hän tunsi vetoa erikoisiin persooniin. Kuva: Osaka City Museum of Modern Art. AFRIKKALAISIA VEISTOKSIA. Montparnassen taiteilijapiireissä luotiin innolla uutta. PERSOONALLISIA MUOTOKUVIA. Renée (1917). Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918). Modigliani pakeni ensimmäisen maailmansodan jaloista pois Pariisista Välimeren rannalle Nizzaan. Modigliani maalasi lähinnä muotokuvia. Hän otti mukaansa rakastettunsa Jeanne Hébuternen. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: PAULI JOKINEN vässä, mutta tuhosi ne välittömästi. Joitain luonnoksia on säilynyt, ja ne osaltaan piirtävät kuvaa Pariisin taiteilijapiireistä ja Modiglianin ystävistä. Modiglianin kunto kuitenkin heikkeni nopeasti ja hän kuoli vuonna 1920. Modiglianilla oli myrskyisä suhde brittiläiseen runoilijaan ja tiedekriitikkoon Beatrice Hastingsiin, josta hän maalasi useita muotokuvia. Heille syntyi tytär vuonna 1918
Australialainen lehti The Sydney Morning Herald valitsi vuonna 2009 Sibelius-talon yhdeksi kymmenestä maailman parhaasta. Uusien osien kantavien rakenteiden materiaali on puu. Useaan otteeseen laajennetussa rakennuksessa ovat toimineet myös lasitehdas, puujauho-, puusepänja puutalotehdas. Alun perin rakennus toimi sulfaattiselluloosatehtaana. 70 | Antiikki ja taide V Parasta puusta – Lahden Sibeliustalo Lahden Sibeliustalo yhdistää kauniin puuarkkitehtuurin vanhaan teollisuushalliin. Sibeliustalon sisäänkäynnin tiilinen osuus on jäännös alkuperäisestä rakennuksesta. Kokonaisuus koostuu neljästä osasta: suuresta salista, saneeratusta ja punatiilisestä entisestä puusepäntehtaasta, kongressisiivestä ja suuresta Metsähallilämpiöstä. uoden 2000 keväällä valmistunut Sibeliustalon rakennuskokonaisuus yhdistää vanhaa ja uutta rakennusja teollisuuskulttuuria. Tiilinen osa on vuosina 1907–1908 rakennettu Lahden vanhin säilynyt teollinen rakennus. Pääsalin ulkopinta on lasia, joten pääsalin vaaleita puisia seinärakenteita voi katsella myös ulkoa
Sibeliustalo sisältyi myös The Guardianin kymmenen parhaan konserttitalon listaan vuonna 2015, ja The Wall Street Journalin nimeämien Euroopan viiden parhaimman konserttisalin joukkoon. Toinen luonnollinen suunnittelun lähtökohta oli rakennuspaikan teollinen historia, vanhojen tiilirakennusten mutkaton estetiikka ja veden läheisyys, suunnittelijat toteavat. Aulasta on suora yhteys Metsähalliin, ravintolatilaan sekä näyttelysiipeen. Sibeliustalo sai Suomen metsäteollisuuden tuen puolelleen ja valittiin valtakunnallisen Puun Vuosi 1996 / Puun Aika -kampanjan 1997–2000 pääkohteeksi, jolla haettiin innovatiivisia puurakenneratkaisuja. Talo nimettiin puurakentamisen lippulaivaksi, joka valmistuessaan oli Suomen suurin julkinen puurakennus sataan vuoteen. Kilpailuun toivottiin uusia, innovatiivisia puurakenneratkaisuja sekä tarkastelemaan suhdetta tontilla sijaitsevaan vanhaan puusepäntehtaaseen. Sibeliustalon lähes 90.000 m3:n rakennuskompleksi koostuu neljästä elementistä: saneeratusta puusepäntehtaasta, salirakennuksesta ja näitä yhdistävästä Metsähallista sekä lasikäytävällä yhdistetystä kongressisiivestä. Kaikissa uusissa osissa kantavana rakenteena on puu. Vaaleista koivupuisista harjoitushuoneista avautuu Metsähallin lävitse näkymä Vesijärvelle.. Kesällä 1997 käynnistyi Lahden puisen kongressija konserttitalon arkkitehtuurikilpailu Lahden Ankkurirantaan puuteollisuuden keskukseen nykyisen matkustajasataman kupeeseen. METSÄSTÄ KAIKKI LÄHTI. Antiikki ja taide | 71 . Entisen niin sanotun kuulahuoneen tiloihin toiseen kerrokseen on sijoitettu pienet harjoitusja kokoustilat. – Metsä on tarjonnut suomalaisille ”metsäläisille” aina ravinnon ja raaka-aineen, mutta siihen liittyy myös myyttisiä muistoja ja tuoksuja, se rauhoittaa olemuksellaan. TILOIHIN SELKEYTTÄ TEHDASSALEISTA. Sisääntuloaula, tärkeimmät kongressitoiminnan aputilat, informaatiopisteet, saniteettisekä vaatesäilytystilat sijoitettiin puusepäntehtaan ensimmäisen kerroksen tiloihin. Salin värimaailma muodostuu grafiitinharmaasta, luonnonvalkoisesta ja vanhan jousisoittimen punaisesta. Puisen kongressija konserttikeskuksen arkkitehdit Hannu Tikka ja Kimmo Lintula ovat kertoneet talon suunnittelun päällimmäisenä innoittavana lähteenä olleen suomalainen metsä. Suuren tilaohjelman sovittamiseksi vanhan teollisuusrakennuksen yhteyteen rakennuskokonaisuus jaettiin yksinkertaisiin rakennusosiin, joiden rakenteet noudattelevat tehdassalien selkeitä ja tarkoituksenmukaisia rakenneperiaatteita. Lattia on öljyttyä ja lämpökäsiteltyä savukoivuparkettia konserttitalosta. Rakennukseen saavutaan vanhimman rakennusosan ”konttorin” kautta. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: KOKO LAHTI OY/LAHDEN SIBELIUSTALO Vuoden 2000 keväällä valmistunut Sibeliustalon rakennuskokonaisuus yhdistää vanhaa ja uutta rakennusja teollisuuskulttuuria
Tilallisesti selkeä Metsähalli -lämpiötila muodostaa rakennuksen kokoavan ytimen. Varsinaista salitilaa rajaavat kaikukammiot, mikä mahdollistaa salin jälkikaiuntaajan säätämisen aina katedraaliakustiikkaan saakka. ?. Saliosan kaikki kantavat rakenteet ovat liimapuurakenteita. Vaneriverhous ja sen takana oleva eristekerros kehitettiin parantamaan seinänä ääneneristysominaisuuksia. Sali on suunniteltu palvelemaan konserttija kongressitilanteita sekä levytyksiä. Uudeksi yhdistyneiden tapahtumatalojen toimitusjohtajaksi valittiin tammikuussa 2016 Emilia Mäki. PUULLA SAADAAN AKUSTIIKKAA. Ulkoseinien julkisivulasin taakse kätkeytyvät massiiviset seinäelementit, joissa eristävinä kerroksina kertopuulevyjen välissä toimivat hiekka ja mineraalivilla. Kaikukammiot hyödynnetään permantotasolla yleisön sisääntuloreitteinä. Näyttämöparven taakse varattiin paikka konserttiuruille, jotka saatiin vuonna 2007. Salin uritettu seinäpinta hajottaa heijastuvia ääniä. Liimapuinen kolmiulotteinen rakenne muodostaa puiden oksiston, joka kannattelee katon puuelementtejä. Lattia on öljyttyä ja lämpökäsiteltyä savukoivuparkettia. Sibeliustalon salissa on 1100 yleisöpaikkaa, ja 150 paikkaa niin sanotulla kuoroparvella, joka voidaan hyödyntää myös yleisökäyttöön. Sibeliustalon aulasta löytyy Ankkurin alueen teollisesta historiasta kertova näyttelyseinä. Salin kaltevat ulkoseinät on verhoiltu säänkestävillä kuultokäsitellyillä vanerilevyillä. Talon akustiikan suunnittelusta on vastannut amerikkalainen Russel Johnson ja Artec Consultants Inc. Sinne on sijoitettu tuohiverhoiltu kongressipalvelutoimisto, välittömästi sisäänkäynnin läheisyyteen. 72 | Antiikki ja taide Metsä on tarjonnut suomalaisille aina ravinnon ja raaka-aineen, mutta siihen liittyy myös myyttisiä muistoja ja tuoksuja, se rauhoittaa olemuksellaan. Kiinteistön omistaa Lahden kaupunki. Vuoden 2015 marraskuussa Sibeliustalon ja Lahden messujen toiminta yhdistettiin, tavoitteena myynnin ja markkinoinnin yhdistäminen, yhtiöiden vahvistaminen sekä synergia. MESSUT YHDISTYIVÄT. Metsähalli toimii myös banquet -tilana konserttien ja kongressien yhteydessä, ja siellä voidaan järjestää pienimuotoisia messuja sekä näyttelyjä. Salitilaan saavutaan akustisten luukkujen ja kallistettujen massiivisten, hiekkatäytteisten kertopuuelementtiseinien rajaamien ”puukatedraalien” kautta. Salin kenkälaatikkomuoto ja sen sisällä ovaalin muotoinen yleisöja esiintymistila on akustinen optimiratkaisu. METSÄHALLI YHDISTÄÄ VANHAN JA UUDEN. Salin hienostunut värimaailma muodostuu grafiitinharmaasta, luonnonvalkoisesta ja vanhan jousisoittimen punaisesta. Talon taustayhtiönä toimii vasta perustettu KOKO Lahti Oy, missä Sibeliustalo jatkaa omana brändinään. Säädeltävä akustiikka muodostuu esiintymislavan päällä olevasta, nostettavasta ja laskettavasta puisesta kanoopista, salin sivuilla olevista, kaikukammioihin aukeavista 188 akustisesta ovesta sekä villakangasverhoista. Metsähallin kantavana rakenteena on yhdeksän puupilarin varaan tuettu suurimittakaavainen puinen avaruusrakenne. Metsähallin kantavana rakenteena on yhdeksän puupilarin varaan tuettu suurimittakaavainen puinen avaruusrakenne. Uuden kongressija konserttisalin ja vanhan puusepäntehtaan yhdistäväksi rakennusosaksi luotiin läpikuultava julkinen katettu kaupunkitila, Metsähalli, joka tavoittelee mäntymetsän ilmavaa tilavaikutelmaa järvinäkymineen. Lämpiö avautuu rauhallisesti länteen Vesijärvelle. Salitilan dynamiikkaa korostavat akustisissa ovissa olevat urat
Uransa aikana Hartman on myös maalannut paljon. Hartman hyödyntää taiteissaan vanhojen rakennusten hirsiä, joista hän rakentaa moottorisahaa ja kirvestä käyttäen mahtipontisiakin teoksia. Maalauksien nimissä on viittauksia Sibeliuksen musiikkiin. Hollolassa asuva Mauno Hartman on tehnyt mittavan uran puuveistäjänä ja modernin suomalaisen kuvanveiston uudistajana. Taiteilija käyttää puuta myös pienemmissä veistoksissaan. Antiikki ja taide | 73 SIBELIUSTALON NIMIKKOTAITEILIJA PROFESSORI MAUNO HARTMAN SIBELIUSTALOON ON sijoitettu yli 30 kuvanveistäjä, professori Mauno Hartmanin teosta: puuveistoksia, reliefejä, maalauksia ja kollaaseja. Lähivuosina Hartman on tehnyt nelisen kymmentä isoa kolmiulotteista maalausta, joista useimmat on tehty sekatekniikalla, luonnonmateriaaleja käyttäen. Suurin hänen puuveistoksistaan, 18,5 metriä korkea Stockhimmel, on Volvon pääkonttorissa Göteborgissa. Sibeliustaloon on sijoitettu yli 30 kuvanveistäjä, professori Mauno Hartmanin teosta: puuveistoksia, reliefejä, maalauksia ja kollaaseja.. Pääosassa on suomalaisille tuttu hirsi. Hartman tunnetaankin juuri suurista hirsirakennelmistaan, joiden on sanottu olevan suomalaisen talonpoikaismiljöön muistikuvien arkkitehtuuria. Hartman hyödyntää taiteissaan vanhojen rakennusten hirsiä. Puu on myös nimittäjä, joka yhdistää taiteilijan tuotannon ja Sibeliustalon toisiinsa. Vaikka taiteilija haki uransa alkuaikoina oppeja myös maailmalta, on hänen veistostuotantonsa hyvin suomalaista ja luonnonläheistä. Viisikymmentäluvun puolivälissä opintonsa Ateneumissa suorittaneen Hartmanin taiteilijaura on kestänyt jo yli 60 vuotta ja taiteilijan 85-vuotisnäyttely järjestettiin kesällä 2015 Sibeliustalossa yhteistyössä Lahden kaupunginmuseon kanssa. Valmistusmateriaalin luonteesta poiketen, hän ei kuitenkaan tee perinteistä, esittävää, kansallisromanttista taidetta, vaan hirsityöt ovat abstrakteja, usein monumentaalisia tilateoksia. Puu on myös nimittäjä, joka yhdistää taiteilijan tuotannon ja Sibeliustalon toisiinsa
Suku on kotoisin Äkäslompolosta, ja Lapin luonto onkin Kaulaselle tärkeä inspiraation lähde. Hän luo taidetta leikkaamalla laserilla metallia. Äkäslompolossa hän käy edelleen useamman kerran vuodessa. 74 | Antiikki ja taide N Kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen saa inspiraationsa luonnosta ja rakastaa suuria avoimia tiloja. ykyisin Porvoossa asuva kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen on viettänyt lapsuutensa Lapissa, Lappeenrannassa ja Oulussa. Silloin kolahti: mitä kaikkea Kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen teokset ovat hauraita ja herkkiä Tapa tulkita tunteita. Haurasta ja herkkää, kuin aineetonta, mutta kuitenkin kestävää. Kaulanen näki kuvaamataidon tunnilla diaesityksen Marc Chagallin töistä. Innostus taiteeseen syttyi peruskoulun kahdeksannella
Kaulasen julkisia teoksia ovat myös Pylväspyhimykset Kotkassa, Haartmanin sairaalassa teokset Vaaleanpunaine luonto ja Viileä mätäs, Eviran pääkonttorissa Raja sekä Annantalossa Iso tyttö. Kun on neljävuotiaasta asti hiihtänyt tunturissa, luonnon muodot menevät kehon muistiin. – Elämähän on ristiriitoja täynnä... Olen halunnut löytää oman tavan työstää metallia. Se on myös tapa kommunikoida toisten ihmisten ja itsensä kanssa. Antiikki ja taide | 75 . Metalli myös taipuu kaikkeen, laserleikkaamalla saan näkyviin pienimmätkin yksityiskohdat. 1969) on suomalainen kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Porvoossa. Kaulanen on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun Pallasohjelmasta vuonna 2004. Nyt materiaalina on useimmiten metalli, kiillotettu ruostumaton teräs. Veistokset tulevat sieltä. taide voikaan olla. Sitten aloin hakea niille runkomateriaaleja, kuten vaneria, ja sitten jossain vaiheessa tuli metallikin mukaan. KIRSI ELINA KAULANEN (s. – Taide on minulle tapa olla olemassa, ja tapa tulkita omia tunteita ja tuoda niitä visuaaliseen muotoon. Inspiraation lähteenä on usein luonto. Kuva: Mimosa Kaitala. Kaulasen teoksia on sekä Helsingin taidemuseon että Suomen valtion kokoelmissa. METALLI KIEHTOO LOPUTTOMASTI. Ehkä hiukan yllättäen kova ja painava metalli on sopinut loistavasti Kaulasen tavoitteeseen luoda haurasta ja herkkää, mutta silti kestävää. Visuaalinen maailma jaksaa kiinnostaa vuodesta toiseen. palkinnon 2010. Nuorempana Kaulasella oli pitkä paperitaiteen kausi. – Innostuin paperitaiteesta Eija Isojärven käsintehdyn paperin kurssilla. Kirsi Kaulanen on opiskellut Lapin taidekoulussa (1988–1989), Kankaanpään taidekoulussa (1989–1993) sekä Tallinnan taidekorkeakoulussa (1993–1994). Pystyn leikkaamaan jokaisen puolen millin juurikarvan esiin. Porvoossa sijaitsevat Valtiopäivätriptyykin ja Bilabia-reliefin Kaulanen on tehnyt yhdessä Ylva Hollanderin kanssa. TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KIRSI KAULANEN . Kiillotetussa teräksessä on vähän samaa kuin paperissa, se on ikään kuin epämateriaali, kun se kiiltää ja heijastaa kaiken. Kaulanen on osallistunut näyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla vuodesta 1988. Sen jälkeen Kaulanen kiinnostui taiteesta yhä enemmän, ja tajusi, että juuri sitä hän haluaa tehdä. Hän voitti Helsingin Musiikkitalon yleisen taidekilpailun 1. Kaulanen kertoo olevansa loputtoman kiinnostunut materiaaleista ja siitä, mitä ne aiheuttavat tilassa, miten heijastukset, valot ja varjot tulevat esiin. Kaulanen on ollut myös kuvanveistäjä Tapio Junnon (1940–2006) assistenttina. Työhuoneella Taidetehtaalla. Metalli kiehtoo jatkuvasti, se on niin jännittävää. Kirsi Kaulanen on syntynyt Helsingissä. Paperikausi jatkui kymmenisen vuotta, tein silloin kymmenmetriä paperiveistoksia
Haen sellaista totaalista kokemusta, sitä, että teos olisi sama kuin katsoisit vaikka tähtitaivasta, sellaista äärettömän kokemista. Veistokset tulevat sieltä. Kuva: Jussi Tiainen Pylväspyhimykset, 2013. Tulkinta on kuitenkin aina katsojan. Yksi Kaulasen upeimmista töistä monumentaalinen Gaia-veistos on Helsingin Musiikkitalossa. Kaulanen onkin tehnyt monia töitä julkisiin tiloihin. – Minua kiehtovat hirveästi kaikki luonnon pienet yksityiskohdat. Se on saanut nimensä muinaiskreikkalaisen maan jumalattaren mukaan. Kuva: Jussi Tiainen Luola 2011, kiillotettu ruostumaton teräs. – On aika mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia kokemuksia katsojille töistäni tulee. Kaulasen työt ovat usein kookkaita, ja tarvitsevat tilaa ympärilleen. MAAÄITI GAIA MUSIIKKITALOSSA. – Minua ovat aina kiehtoneet isot tilat. 14 metriä pitkä, kymmenen metriä korkea ja 2200 kiloa painava kiillotettua ruostumatonta terästä oleva veistos näkyy sekä Musiikkitalon Iso tyttö, 2003, pellavapaperi, vaneri. Kuva: Jussi Tiainen. 76 | Antiikki ja taide YKSITYISKOHDISTA ÄÄRETTÖMYYTEEN. Haluan tuoda viestiä luonnosta, useinhan töissäni ovat mukana esimerkiksi Suomen uhanalaiset kasvit muistuttamassa luonnon haavoittuvuudesta, kauneudesta ja ainutkertaisuudesta. – Ja metsästä olen ihan riippuvainen, sinne pitää päästä säännöllisesti. Suvun kotisetu Äkäslompolo on Kaulaselle edelleen tärkeä ja rakas, hän käy siellä monta kertaa vuodessa. Kun on neljävuotiaasta asti hiihtänyt tunturissa, luonnon muodot menevät kehon muistiin. – Varmaan kiinnostus isoihin tiloihin tulee juuri tunturissa liikkumisesta, olen tottunut katsomaan kauas
Taulujen korjaukset ja puhdistukset. SIELUN JA SYDÄMEN KIELTÄ. – Gaia on lähtenyt kokemuksesta, kun olin Haltilla hiihtämässä tädin kanssa. – Maailma on ehkä sillä tavalla muuttunut, että koteihin ei hankita niin paljon taidetta kuin joskus aikaisemmin, joten julkinen taide on entistä tärkeämpää. Gaia on kiehtova julkinen teos, koska sen orgaaninen muoto korostuu pelkistetyn arkkitehtuurin rinnalla. – On herätty siihen, että ihmiset haluavat ja tarvitsevat ympäristöönsä taidetta, ja juuri julkinen taidehan on kaikkien saatavilla. Kirsi Kaulanen tekee parhaillaan Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan aulaan isoa julkista veistosta. Taide on Kaulaselle sitä sielun ja sydämen kieltä, mitä tarvitsemme tässä ajassa. Veistoksen yhteys luontoon syntyy vapaasti virtaavan muodon ohella siitä, että siinä esiintyy 28 Suomen 150 tällä hetkellä uhanalaisesta kasvista. Teoksen nimi on Elämän lähde. Vanhan taiteen erikoisliike GEMA ANTIK Puutarhakatu 9, Turku Puh. – Elämme hyvin virtuaalisessa ja visuaalisessa maailmassa, jossa taiteella on aina paikkansa. Siellä Kaulanen on mukana kuuden suomalaistaiteilijan joukossa, näyttelyn teemana on itsenäisyys. Ja lisäksi jännitän, miten käy Pasilan alueen taidekilpailussa, jossa on päässyt kahdeksan parhaan joukkoon. . Kaulasen viimeisin yksityisnäyttely oli maaliskuussa Sculptorissa Helsingissä. Kaulanen oli yksi neljästä Kalasataman taidekilpailun viime syksynä voittaneista. Kuva: Jussi Tiainen Ostamme wanhaa taidetta ja kokonaiset kuolinpesät. Teos muuttuu katsomissuunnan perusteella aina uudenlaisen näköiseksi, mikä korostuu entisestään vaihtelevaksi suunnitellun valaistuksen ansiosta,” kirjoittaa FT Juha-Heikki Tihinen Gaiasta. Gaian voi nähdä Musiikkitalon sisäpuolella useista eri kulmista, jolloin kokemus siitä muuttuu rakennuksessa liikuttaessa aivan kuin kuljettaisiin maisemassa. arvioinnit sekä neuvonta. – Nyt neuvottelemme juuri sopimusta Kalasatamaan tulevista töistä. Ihmiset haluavat ja tarvitsevat ympäristöönsä taidetta.. Vakuutus ym. ”Käsitteellisemmällä tasolla veistos tutkii laajenevan muodon ideaa, jonka tunnemme vaikkapa mandaloista tai tippuvan vesipisaran laajentumisesta. Hän on iloinen siitä, että taidetta edelleen hankitaan julkisiin tiloihin, vaikka säästöjä onkin tehty. sisällä että myös ulos Mannerheimintielle. Muodoltaan orgaaninen teos näyttäytyy milloin saksofonina, torvena, maisemana tai kiertyvänä muotona. Olen ikään kuin veistoksen muotoon tehnyt tämän kokemuksen, jossa ihminen on vain pieni piste äärettömän äärellä. Kuva: Juha Kassila Gaia, Musiikkitalo 2011, kiillotettu ruostumaton teräs. 0500533587 www.gema.. art@gema.. Muitakin projekteja on käynnissä. Illalla yhtäkkiä taivas rävähti auki, ja näimme, että olemme torahampaita muistuttavien vuorten keskellä pieninä pisteinä. Eksyimme sumussa, ja hiihdimme koko päivän eksyneinä. Kuva: Jussi Tiainen Andromeda, materiaali kiillotettu ruostumaton teräs. Seuraava näyttely tulee Uppsalaan Ruotsiin. Talon ulkoapäin nähtynä teos taas linkittyy sekä kaupunkimaisemaan että Töölönlahden luontoon. Antiikki ja taide | 77 Huokaus 2011, kiillotettu ruostumaton teräs
78 | Antiikki ja taide A rabialla otettiin 1930-luvun lopulla tuotantoon keramiikkataiteilija Olga Osolin suunnittelema empire-henkinen AX-astiasto. Myrna oli tuotannossa peräti seitsemän vuosikymmentä, varhaisimmissa on Arabian ”piippuleimat”. – Myrna on ollut yksi rakastetuimmista ja pisimpään tuotannossa olleista sarjoista, eli kyllä se kuuluu eniten valmistettujen ja myytyjen Arabian kahviastiastojen kärkeen, kertoo communications manager Lotta Lappalainen Fiskarsilta, jonka hallussa Arabian tuotemerkki nykisin on. Myrnan suunnittelija Olga Osol halusi sarjallaan tuoda koteihin iloa miellyttävillä esineillä.. – Valitettavasti meillä ei ole tarkkoja tilastoja myyntimääristä, mutta valmistusvuosista voi päätellä, että mitä pitempään tuotannossa, sitä suositumpi on ollut. Suureen suosioon lienee paljon syitä, mutta ainakin seuraavaa on Arabiassa arvailtu: Myrnan ruskean kukan mallina oli saksalainen siirtokuva. Sitä valmistettiin sävyposliinista ja myöhemmin kivitavarasta ja vitroposliinista. Suosikkikuppia valmistettiin peräti 68 vuotta. Eli Myrnaa on myyty paljon. Ruskea sointui kellertävään massaan, runsas aito Myrna on Arabian myyntivaltti ja ikisuosikki Juhlatunnelmaa kahvipöytiin Arabian tehdas alkoi valmistaa taiteilija Olga Osolin suunnittelemaa Myrna-sarjaa vuonna 1937
Olga Osolin mielestä teollisuuden palveluksessa oleva taiteilija ei voinut olla ihmisten maun parantaja, vaan hänen tehtävänsä oli tuoda iloa miellyttävillä esineillä. Ajat olivat silloin ankeat ja juhlatunnelmaa tarvittiin mielialan nostamiseksi. Ajattelin niiden sisustuksia, maaseudun vaatimattomia koteja vanhoine tavaroineen. Suomenvenäläiseen perheeseen syntynyt Olga Osol oli Arabian tehtaiden muotoilija, keraamikko ja suomalaisen posliinitaiteen merkittävä kehittäjä. Myrna-sarjaan kuuluu kahvikuppien lisäksi sokerikko, kermakko ja kahvikannu. Mutta seuraavana päivänä iltapäiväkahvin aikaan katettiin kahvit olohuoneeseen ja otettiin esille Myrna-kupit ja hopealusikat. KULTAUS TOI JUHLAN TUNTUA. Tekninen kehitys on vuosien varrella jonkin verran muuttanut Myrnaa. Pula-aikana 1940-luvulla kultareunus jouduttiin vaihtamaan ruskeaan väriraitaan ja pohjaleimat ovat vaihtuneet tehtaan historian aikana. Olga Osol itse on kertonut Myrnan taustasta näin: ”Minulta pyydettiin juhlallista kahvikuppia. Loy ja Osol sattuivat olemaan jopa ikätovereita, sillä kumpikin syntyi vuonna 1905. Myrna tehtiin nimenomaan myyntivaltiksi. MUISTOJA MUMMOLASTA EMME ME LAPSET KAHVISTA PERUSTANEET, mutta kun mummo otti Myrnakupit esille, tiesimme, että nyt saadaan jotain oikein hyvää. Osol piti Myrna Loyta hyvin eleganttina ihmisenä ja halusi siirtää hänen nimensä myös elegantille kahvikalustolleen. Myös kupin korvaa muutettiin isommaksi. Toivottavasti Myrna-kuppini vielä kelpaavat seuraavillekin sukupolville, näille tiskikoneeseen tottuneille, pikakahvia Ikean mukista juoville nuorille. TP Myrna-astiasto on Eila Pitkäselle tuttu sekä lapsuudenkodista että appivanhempien kotoa. Myrna-astioita nähdessäni tunnen vieläkin vastaleivotun pullan tuoksun ja näen sieluni silmillä muhkeat korvapuustit, suklaanapeilla koristellun kermatäytekakun ja ison vadillisen herrasväen pikkuleipiä, joiden väleistä pursuaa mummon puutarhan vadelmista tehtyä hilloa. Korvan piti sopia pieneen ja isoon sormeen ja antaa vakaa ote kahvinjuojalle. Kupin suuosa on ulospäin avautuva, että siitä on miellyttävä juoda ja kahvi säilyy kuumana, mutta ei liian kuumana. Sarjaa suunniteltaessa jopa tutkittiin, mitkä värit ovat eniten kansalle mieleen ja juuri ne ruskeat ovat olleet kaikki nämä vuosikymmenet Myrnassa. Esimerkiksi ennen käsin sorvatut jalat sorvattiin myöhemmin koneella ja koriste painettiin kivipainon sijasta silkkipainolla. Materiaaliltaan Myrna vaihtui sävyposliinin sijasta vitroposliiniksi ja pohjaväri ruskehtavasta valkoiseksi. Pieniä muutoksia vuosien varrella. Mutta oikeaa kahvikalustoa pidettiin tehtaassa parempana ratkaisuna ja niin hän suunnitteli sitten kermaja sokeriastian, kakkuvadin ja kahvikannunkin. Mummola oli sen verran kaukana, että siellä yleensä käytiin vain juhlapyhien aikaan, jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena tai pyhämiesten päivänä. Osol nimesi astiastonsa amerikkalaisen elokuvanäyttelijän, 1930-luvun supertähden Myrna Loyn mukaan. Myöhemmin sarjaan lisättiin vielä tarjoilulautanen.. Eikä kukaan ole onneksi rikkonut ainuttakaan aarrettani. Sinne piti Myrnan tuoda juhlan tuntua.” Kupin hyvä muoto on tärkeä ja muodon sirouden vuoksi kuppi sai jalan. MYRNA TEHTIIN MYYNTIVALTIKSI. Suomen myynnin päällikkö Jantunen ehdotti jo 50-luvulla, että Myrnalle pystytettäisiin muistopatsas, kun se meni niin hyvin kaupaksi.” Myrna oli tuotannossa vuosina 1937– 2005. Mummolan ihmeellinen käkikello raksutti seinällä – sellaista en ollut missään muualla nähnyt – valkoinen käsin kirjailtu liina peitti pöytää, ja mummo kulki keittiön ja olohuoneen väliä kantaen lisää herkkuja esille. Suunnittelin Myrnan maaseudun ja pikkukaupungin koteihin. Hän toi Arabian tehtaille myös joukon venäläisiä työntekijöitä, jotka välittivät Suomeen venäläistä posliinitaidetta. Tässä muutoksessa Osol tummensi koristeen ääriviivoja ja korosti muutenkin värejä. Kuvanveistäjä Anja Juurikkala on muistellut: “Myrna oli tehty jo ennen minun tuloani Arabiaan. Kuva painettiin sitten valmiiksi lasitettujen astioiden päälle ja kultareunukset maalattiin käsin. Ja pöytään ilmestyivät kaikki ne mummon loihtimat ihanat leivonnaiset, jotka tuohon kattaukseen liittyvät mielessäni edelleenkin. Antiikki ja taide | 79 TEKSTI: TARJA PITKÄNEN Myrna on Arabian myyntivaltti ja ikisuosikki Juhlatunnelmaa kahvipöytiin kultaus kupin ja lautasen reunassa sekä filmitähdeltä lainattu nimi loivat ylellisyyden tuntua. Myrnan kukka-aihe on saksalainen siirtokuva. . Pitkän ajomatkan jälkeen päästiin väsyneenä perille ja syötiin iltapalaksi reilusti voilla siveltyjä, edamjuustolla tai lauantaimakkaralla päällystettyjä ruisleipäviipaleita keittiön pöydän ääressä – me lapset puolinukuksissa, kun loppumatkasta oli jo nukuttu autossa, mykkyrässä takapenkillä ennen turvaistuinten aikaa, ja herätty vasta mummolan pihalla, kun vanhemmat rupesivat purkamaan tavaroita autosta. Tuotanto oli yhtäjaksoista, mutta loppuajasta tuotannossa ei enää ollut koko astiasto vaan ainoastaan muutamat osat. Samaan AX-malliin on ollut tarjolla noin 30 muutakin koristetta, jotka on otettu tuotantoon Myrnan menestyksen siivittämänä, mutta tunnetuin ja rakastetuin AX-mallin koristeista on edelleen Myrna. Osol suunnitteli ensin vain kupit lautasineen, koska hän ajatteli, että ostajien rahat riittävät niihin paremmin kuin kokonaiseen kahvikalustoon. Osol haki kuvien joukosta ruokavärejä ja löysi kahville houkuttelevan lämpimän värisävyn. Aah! Nyt nuo mummon kupit ovat minulla, ja vaikka ne suurimman osan aikaa pölyttyvät kaapin ylähyllyllä, juhlapöydän kattaukseen ne minunkin kodissani kuuluvat
80 | Antiikki ja taide Taiteilija Tero Annanolli improvisoi taidetta kierrätyskankaille Materiaalit kirpputoreilta Tero Annanollin taideteosten taustalla saattaa olla pöytäliinoja, verhoja, peittoja tai mattoja. – Usein pingotan kankaan kolmekin kertaa, jotta saan kaikki rypyt pois. Jos kangas kestää sen, se kestää lähes ikuisesti, Annanolli sanoo. Tero Annanolli ja Paratiisin tuoksua -maalaus.
Sain vanhemmilta paljon materiaalia käsitöiden tekoon. Paratiisin tuoksua -maalauksessa kukkasten keskellä on kaksi kasvoa. – Niitä oli enemmänkin, mutta maalasin niitä peittoon, koska ne eivät maalaukseen sopinut, hän kertoo prosessista. Usein maalaan kohteen siten, miltä minusta tuntuu.. Taiteilijan ura ei ollut Annanollille mitenkään itsestään selvä valinta nuorena. Usein kankaan joutuu pingoittamaan kolmekin kertaa, jotta kaikki rypyt saa pois. – Vanhemmillani ei ollut mitään yhteyksiä taiteeseen ja kulttuuriin, mutta he olivat toki hyvin myötämielisiä taiteille. Paratiisin tuoksua -teoksen tekemiseen Annanolli laskee kuluneen noin kuukauden työtunnit. Usein maalaan kohteen siten, miltä minusta tuntuu. Annanolli kuvailee maalaamistyyliään impressionistiseksi. – Pohjalla on puulevy, jonka päälle olen pingottanut vanhan pöytäliinan. Paratiisin tuoksua on sikäli tyypillinen Annanollin teos, että siinä on käytetty kierrätyskangasta. Hän kertoo, että maalaus elää usein paljonkin työn edetessä. – En välttämättä valitse värejä minkään väriteorioiden pohjalta. Annanolli piti hiljattain näyttelyn Indonesiassa. – En välttämättä valitse värejä minkään väriteorioiden pohjalta. Kookas pyöreä taideteos on valmistunut vuonna 2014 osana paratiisi-aiheisten teosten sarjaa. Hän kasvoi kokkolalaisessa työläisperheessä, jossa isä oli levyseppähitsaaja ja äiti työskenteli päiväkodissa. Hän muistaa tapauksen päiväkodista, jolloin hän oli viisivuotias. Antiikki ja taide | 81 . KÄDENTAIDOT KIINNOSTIVAT. Annanolli oli jo pienenä hyvä kädentaidoissa. Isän kanssa sain testata MIG-hitsauskonetta maskit päässä, hän muistelee. TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN T aiteilija Tero Annanolli esittelee Sipoon kotinsa seinällä olevaa Paratiisin tuoksu -teosta. Jos kangas kestää sen, se kestää lähes ikuisesti, Annanolli kertoo
Öisin en työskentele, sillä aivotkin kaipaavat lepoa. Peruskoulun ja lukion jälkeen Annanolli hakeutui opiskelemaan Pohjoismaiseen kuvataidekouluun Kokkolassa. AMMATTINA TAITEILIJA. KANKAAT UUSIOKÄYTTÖÖN. Muut ihmettelivät, mikseivät he saa viedä omia töitään kotiin. – Askartelimme muovailuvahoilla ja minä muovailin mummun ja kissan istumassa kiikussa. Annanolli käyttää vanhoja kankaita taiteessaan ja haluaa sitä kautta omalta osaltaan kiinnittää huomiota vanhojen käsityötaitojen arvostukseen. Annanolli on tullut tunnetuksi taiteesta, jossa hän käyttää hyväkseen kierrätyskankaita ja lehtimetalleja. Välillä omistan päiviä niin sanotuille toimistotöille, kuten rahoitusten hakemiselle ja tapaamisille. Kirjaimista ja numeroista ei tahtonut tulla mitään. – Kuvataiteilijan töiden ohessa olen vuosia opettanut Pekka Halosen akatemiassa Tuusulassa. Heräsi ajatus siitä, että voin käsilläni ilmaista jotain erityistä. Harjoittelin sitten erikseen ympyrän, neliön ja viivojen tekemistä. Mehulasin läpi pikkulapsi katsoo pöydän kuvioita aivan eri näkökulmasta kuin aikuiset. Lähipiirissä ei ollut taiteilijoita, joten se tuntui ihan absurdilta ammatilta. Annanolli on pitänyt näyttelyitä myös ulkomailla Englannista Kiinaan. Näyttelyllä juhlittiin satavuotiasta Suomea ja se oli järjestetty yhdessä Suomen suurlähetystön kanssa. Päiväkodin opettaja sanoi, että Tero saa viedä oman työnsä kotiin, koska se oli niin hienosti onnistunut. . Annanolli toimii myös kuvaamataidon opettajana.. Työskentelin hiljattain Ranskassa taiteilijaresidenssissä ja löysin sieltä nurkasta käytetyt rullaverhot ja aloin työstää niistä taidetta. Haluan taiteeni kautta hieman nostaa esiin käsityötaitoja. Se on ollut yksi lähtökohdistani. – Mikään ei ole tullut helpolla. Kaikki taidot vaativat hirveästi työtä, jos haluaa kehittyä. – Käytän taideteosteni taustalla vanhoja pöytäliinoja, mattoja, verhoja ja peittoja. Annanolli on vuosien varrelle pitänyt lukuisia näyttelyitä. Annanollin kiinnostus esimerkiksi vanhoihin pöytäliinoihin juontaa juurensa kauas lapsuuteen. Mummu ja kissa oli minulla varmaan parikymmentä vuotta muovirasiassa, kunnes siitä alkoi tippua palasia pois. Annanollilla oli myös ongelmia hienomotoriikan kanssa, joten hän aloitti koulun vuotta myöhemmin kuin muut. Se olisi pitänyt esimerkiksi valaa vahaan. Tarjoan yrityksille esimerkiksi taidelähtöisiä kehittämismenetelmiä ja luovuuspajoja, Annanolli kertoo. Vuosi 2017 pitää Annanollin kiireisenä, sillä luvassa on useita näyttelyitä. Kun Annanollin hienomotoriikkaan kiinnitettiin erityistä huomiota, niin sitten myös piirtäminen lähti sujumaan. Sen jälkeen Annanolli on opiskellut muun muassa teollista muotoilua Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa, maalausta Kuvataideakatemiassa ja valmistunut taiteen maisteriksi ja kuvataiteen opettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Jos näyttely lähestyy, niin päivät voivat venyä. Taiteilija yrittää pitää työskentelyrutiininsa mahdollisimman työpäivämäisinä. NÄYTTELY INDONESIASSA. – Muistan 1980-luvulta mummolan pyöreät pöytäliinat. – Perustin yrityksen Art Annanolli Oy, jonka puitteissa teen taidetta ja tarjoan yrityksille taidepalveluita. – Tykkäsin leipoa ja tehdä ruokaa. Nyt hieman harmittaa, ettei se säilynyt. 82 | Antiikki ja taide Välillä pöytään kaatuu mehua tai kahvia. – Lähetystön edustaja kävi aikaisemmin näyttelyssäni ja piti taiteestani ja tavastani käyttää kierrätyskankaita. Hän kuvailee itseään renessanssi-ihmiseksi, joka haluaa tehdä paljon erilaisia asioita. Viime vuoden lopulla hänellä oli näyttely Indonesian pääkaupungissa Jakartassa. Viime syksynä Annanolli teki uuden aluevaltauksen. Sitä kun lähtee lusikalla levittämään, niin kuvioista syntyy erilaisia tarinoita. Useat käyttämäni kankaat on löydetty kirpputoreilta. Hän ajatteli, että taiteeni voisi puhutella myös Aasiassa. – Herään kahdeksan ja yhdeksän aikoihin ja työskentelen noin kuuteen saakka. Ajattelin, että minusta tulee kokki. Lopuksi kaikki muovailuvahat kerättiin pois ja yhdistettiin. – Sitä kun lähtee lusikalla levittämään, niin kuvioista syntyy erilaisia tarinoita. – Suomalainen tekstiiliteollisuus on hävinnyt maailmalle, mutta kierrätyskankaista vielä näkee miten laadukasta materiaalia meillä on tehty, vaikka joku onkin heittämässä sitä pois. KOULUUN VUOTTA myöhemmin. – Minun hienomotoriikkani oli huonoa. Hänen yksityisnäyttelyitään on nähty Tuusulan taidemuseossa, Designmuseossa ja monissa gallerioissa. Annanolli ei lapsena ajatellut, että taiteilijan ura olisi edes mahdollista. Välillä pöytään kaatuu mehua tai kahvia. – Kuvataidekoulussa opettaja kysyi, että olenko ajatellut, että voisin tehdä taidetta ammatikseni
Kuva: Kansallisgalleria/Ainur Nasretdin Punainen sommitelma (1955). Näyttely esittelee läpileikkauksen kokeilunhaluisen ja teknisesti monipuolisen taiteilijan laajasta tuotannosta. Näyttely keskittyy etenkin informalistisen kauden töihin. Kuva: Matias Uusikylä Monivärisen grafiikan taitaja TEKSTI: JAANA ISOSAARI Halveksuntaa (Psipsina 3) (1977). Hän vei aiheiden tyylittelyn ja abstrahoinnin yhä pitemmälle ja siirtyi 1950-luvun kuluessa luontevasti konstruktiiviseen ilmaisuun. TUULIKKI PIETILÄN töitä esillä Ateneumissa 28.2.–9.4.2017 Tuulikki Pietilä (noin vuonna 1980). Tuulikki Pietilä oli teknisesti taitava taiteilija, joka sovelsi tuotannossaan useita eri tyylilajeja realismista kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, lähinnä konstruktivismiin ja informalismiin. Kansallisgalleria/ Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Ainur Nasretdin Älyperäinen uteliaisuus ja kokeilunhalu olivat olennainen osa taiteilija Tuulikki Pietilän taiteilijapersoonaa. Monet näistä grafiikan menetelmistä vaativat taitoa, kärsivällisyyttä ja runsaasti kokeiluja. . Kuva: Kansallisgalleria/Ainur Nasretdin Etsaaja (1945). Työtä on helpottanut, että järjestelmällinen Pietilä kirjasi jokaisen tekemänsä vedoksen tiedot muistiin työkirjoihin 1930-luvulta alkaen. Tuulikki Pietilä kiinnostui värien käytöstä jo opiskellessaan Pariisissa vuonna 1953, jolloin hän alkoi tehdä moniväristä grafiikkaa säännöllisesti. Ikuisen jään rajalta (1965). Esillä on yhteensä noin 170 teosta vuodesta 1933 vuoteen 1985. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Antiikki ja taide | 83 T uulikki Pietilä (1917–2009) on sotien jälkeisen ajan keskeisiä suomalaisia taidegraafikkoja. Ateneumissa Helsingissä Kalevalan päivänä avautuva, kolme salia täyttävä näyttely esittelee läpileikkauksen taiteilijan tuotannosta hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Ainur Nasretdin. Hän alkoi myös tehdä erilaisia kokeiluja grafiikan tekniikoilla, kuten yhdistelemällä metalligrafiikkaa puupiirroksiin sekä litoja serigrafioihin. Myös työ yhdisti Pietilää ja Janssonia, joilla oli erilliset ateljeet samassa rakennuksessa Helsingin Ullanlinnassa. Kokonaisuudessaan Tuulikki Pietilän poikkeuksellisen laaja tuotanto käsittää yli 1 400 teosta. Testamenttilahjoituksena saatuun Ateneumin Pietilä-kokoelmaan kuuluvat lähes kaikki taiteilijan teokset. 1960-luvulla hän alkoi suosia useampia värejä myös metalligrafiikassa. Näyttelytyöryhmään ovat kuuluneet amanuenssi Anu Utriainen, erikoistutkija Erkki Anttonen ja asiantuntijana Ateneumin pitkäaikainen intendentti Heikki Malme, joka on inventoinut kaikki lahjoituskokoelman teokset. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. 1960-luvulla Pietilä siirtyi vapaamuotoiseen informalistiseen esitystapaan. Teoksissa heijastuvat taiteilijan elämänvaiheet ja loputon kiinnostus taidegrafiikan eri tekniikoita kohtaan. Näyttely havainnollistaa myös grafiikan vedostamisen eri vaiheita. Ensimmäisen nonfiguratiivisen eli ei-esittävän työnsä Pietilä teki jo vuonna 1948. Aluksi hän teki 2–6-värisiä litografioita, kunnes hän siirtyi väripuupiirroksiin ja -serigrafioihin, joissa hän käytti enimmillään 12 eri väriä. Ei-esittävien aiheiden lisäksi teoksissa esiintyvät Tuulikki Pietilän ja hänen taiteilijapuolisonsa Tove Janssonin (1914-2001) yhteiset harrastukset: matkat maailmalla, kesät Klovharun saarella Pellingissä sekä pariskunnan Psipsina-kissa
– Kiinnostus antiikkiin on mielestäni jatkuvasti kasvanut, kiitos hyvien tapahtumiemme ja julkisen sanankin vaikutuksesta. Siksi käytetään paljon myös uusille sukupolville tutumpia ilmaisuja, kuten vintage ja retro. Tämä tuo luontevasti kaivatun nuoremman polven mukaan tähän Antiikin merkitys ihmisille on moninainen: kauneusarvot, sisustaminen nostalgia, sijoittamien ja funktionaalisuus saavat uudetkin sukupolvet kiinnostumaan antiikista. maailmaan, toteaa antiikkikauppias, Fiskarsin Antiikkipäivät ry:n hallituksen puheenjohtaja Risto Muuri, jolla on vuosikymmenien kokemus antiikin maailmasta. Viime marraskuussa järjestettiin ensimmäisen kerran Bank Antiques -antiikkimessut Helsingissä. Myös siitä on tarkoitus tulla jokavuotinen.. 84 | Antiikki ja taide S ukupolvet vaihtuvat ja sisustustyylit muuttuvat, mutta antiikki on pitänyt pintansa ja löytänyt ostajia myös nuorempien joukosta. KÄVIJÖISTÄ TULEE OSTAJIA TAI MYYJIÄ. – Antiikki voi sanana olla nuoremmille hiukan vieras. Laatu kuitenkin myy aina, riippumatta aikakaudesta. Fiskarsin Antiikkipäivät ry järjestää joka kesä suuren antiikkitapahtuman Fiskarissa. Antiikkikauppias Risto Muuri: Maku muuttuu, mutta laatu myy aina Antiikkikalusteet ja -esineet kestävät aikaa. – Toisaalta vakavan keräilyn muuttuminen sisustamiseksi, samalla kuin ostava sukupolvikin on vaihtunut, ovat myös tyylisuunnat nuorentuneet osittain
Joka messuilla on kumpiakin. He olivat tyytyväisiä uudesta konseptista pääkaupunkiseudulla, sitä oli jo odotettukin. Vain parhaat yksilöt jäävät elämään ja niistä tulee huomispäivän antiikkia. Myös tarjonnan laatu sai kiitosta. Konsolipöytä Ruotsista, kustavilaista tyyliä 1800-1900 -lukujen vaihteesta. – Täytyy kuitenkin muistaa, että valinta on aina henkilökohtainen. Antiikki ja taide | 85 TEKSTI: TARJA PITKÄNEN Laatu on antiikkiin sijoittamisessa tärkeintä. – Vetäähän se hiukan nöyräksi, kun miettii vaikkapa kustavilaisen huonekalun edellisten kuuden-seitsemän sukupolven käyttöä eri aikakausina, ja sitä, että entistettynä kyseinen esine täyttää kaikki vaatimuksemme edelleen. Sama koskee myös tämän päivän suunnittelua ja tuotantoa. Muurin mukaan katselijoista kehittyy ostajia tai myyjiä; molempia tarvitaan. – Kävijät antoivat tietääkseni positiivisia signaaleja siitä. ?. Persoonallinen koti syntyy kerroksista. – Tarvitsemme myös tulevaisuuden asiakkaita, ja nämä kouliutuvat vähitellen käymällä ja tutustumalla tarjontaan. – Antiikin merkitys ihmisille on moninainen; nostalgia, kauneusarvo, sisustusarvo, funktionaalisuus, sijoittaminen, Muuri luettelee. – Tämän lisäksi antiikkiesine ympäröi meitä ja toimii kanssanne joka päivä. Harvalle tänään muotoillulle ja tuotetulle esineelle voi ennustaa samaa elinkaarta. Bank Antiques -messuilla kävi reilut 3000 henkeä. Itse tähdennän, että onnen lisäksi tavaralla, sen hinnoittelulla ja kauppiaan asenteella on vahvin vaikutus myyntiin. Nojatuolipari Venäjältä 1800-luvun alkupuolelta. – Laadukas antiikkiesine toimii aina hyvin myös sijoituskohteena. Esineisiin ja niiden historiaan tutustuminen avaa luonnollisesti myös historiallista aspektia. Antiikkikauppias Risto Muuri kertoo, että myös nuoremmat sukupolvet ovat löytäneet antiikin. Hyvänä taloudellisena aikana antiikkiesineen arvo kasvaa ja heikompinakin aikoina arvo pysyy. MONINAINEN MERKITYS. Muuri suosittelee, että aina kannattaa sijoittaa laatuun: tyylipuhdas oman aikansa paras edustaja, joka on asiantuntevasti entisöity, on turvallisin kohde. – Perityt, matkan varrella hankitut ja tämän päivän tuotannon yhteensovittaminen ja vuoropuhelu tuo kaikkein parhaan tuloksen. Uudelleen tähän päivään tuotu verhoilu vie esineen edelleen tulevaisuuteen ainakin yhtä pitkän matkan verran. – Kuten messuilla aina, oli onnistumisia, hyviä tuloksia ja pettymyksiäkin
– Olen löytänyt ideoita myös esimerkiksi astioista ja ruukuista. Muissakin maalauksissa kuten Metsän tarinassa Oras on käyttänyt kalloaihetta taiten: suden kallo symboloi vahvan pedon kohtaloa, mutta ei mitenkään alleviivaten. NOPEASTI VANHENEVAT UUTUUSTUOTTEET. Esimerkiksi Nokian kännyköiden maalaaminen pikemminkin osoitti, miten nopeasti Johanna Oras on myös tehnyt kuvituksen neljään Anja Välimäen lastenkirjaan.. anhasta kansakoulusta löytyi muun muassa opetustauluja, täytettyjä eläimiä, eläinten kalloja, hyönteismalleja ja koeputkia. 86 | Antiikki ja taide V Taiteilija Johanna Oras inspiroituu kansallisista tunnuskuvista Suomelle ja symbolismille soiva sivellin Kun taiteilija Johanna Oras hankki Koskelta vanhan kansakoulun, hän halusi säilyttää koulun vanhaa opetusvälineistöä. Maalauksessa on koivuja kuusimetsää, on käpylehmiä ja sieniä, on villiyrttejä, on kieloja ja ketunleipää, on jopa linnunpesä munineen. Jälkimmäinen on kansakoulun jäämistöä. Usein Oras käyttää neutraalimpia symboleita kuten vanhoja kirjoja ja kynttelikköjä. – Olen toki hyödyntänyt vanhan kansakoulun opetustauluja ja muuta vanhempaa rekvisiittaa, mutta melkein mikä tahansa esine voi olla inspiraation lähde. Ammennan symboliikkaa yhtä lailla muodista kuin suoraan luonnosta, sanoo Johanna Oras. – En koe lainauksia markkinointina. – Elämä on mysteeri-teoksessa olen käyttänyt Versacen tyynyjä ja jyrsijän pääkalloa tehokeinoina. Ratkaisu oli oikea, sillä myöhemmin moni esine päätyi hänen maalauksiinsa symbolistisena aineksena. Metsän tarinassa hän hyödyntää myös suomalaiskansallista symboliikkaa. Johanna Oraksen maalausten kuvastossa voi kuitenkin olla myös nykyajan ylellisyysja käyttöesineitä, kuten Louis Vuittonin laukkuja tai aikoinaan Nokian matkapuhelimia
Turun lentoaseman VIP-tiloihin hän suunnitteli ja toteutti kahden lentoaiheisen maalauksen kokonaisuuden. Oodi korkokengille, työn nimi Tähdet punaisella matolla.. Helene Schjerfbeckin ja Maria Wiikin taiteesta pidän. Caravaggion elämänkaari oli varsin traaginen. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO KUVAT: KLAUS SUSILUOTO, JOHANNA ORAS. Antiikki ja taide | 87 . On myös opittu, että raja-aitoja voi kaataa monin eri tavoin. – Onneksi taiteen kenttä on entistä laajempi, eikä taiteilijoita enää yhtä usein yritetä valaa tiettyyn muottiin, mitä ehkä aiemmin tehtiin enemmän. aikanaan muodikkaat esineet kuluttajien silmissä vanhenevat. – Sama päti Minna Parikan muodikkaisiin kenkiin teoksessa Tähdet punaisella matolla, jossa inspiroiduin hänen suunnittelemistaan korkokengistä. Sitä Nokia ei todellekaan tehnyt. Johanna Oras on tehnyt ”taulutaiteen” lisäksi seinäja kattomaalauksia. – Akseli Gallen-Kallelan symbolistiset työt ovat mielenkiintoisia. Kaupallisuus ei ole taiteilijalle enää samanlainen kirosana kuin aiempina vuosikymmeninä. Burberryn ruutukuosia ja Marimekon Unikkoa Johanna Oras on lainannut, mutta vain osana suurempaa maalausta. Ei vain taulutaidettaJohanna Oras arvostaa useita kultakauden taiteilijoita. – Silti minulta kysyttiin, sponsoroiko Nokia minua. Carnival Miracle-loistoristeilijän ruoOn opittu, että raja-aitoja voi kaataa monin eri tavoin. – Kyllähän jo Andy Warhol ja moni muu poptaiteilija lainasi populaarikulttuurista, muodin maailmasta ja arkipäivän brandeistä. Moni ei edes tiedä, että maalauksessa on vaikutteita häneltä. Hän joutui vähän väliä syviin riitoihin ja jopa tappeluihin ja kaksintaisteluihin ja kuoli vain 38-vuotiaana. Renessanssin ja barokin ajan maalareista italialainen Caravaggio teki vaikutuksen
Ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Oras piti 1990-luvun alussa. Keväällä näyttely Sivellin, joka soi Suomelle, siirtyy Reidar Särestöniemen museoon Kittilään. TULEVIA NÄYTTELYITÄ SUOMI 2017 on samalla Johanna Oraksen 25-vuotis merkkipaalu. Eri tekniikoiden opettelu oli aika ajoin puurtamista. . SYDÄN NIZZASSA JA FIRENZESSÄ. Ulkomaisia näyttelyitä on ollut yli kymmenen, salonkinäyttelyt mukaan lukien paljon enemmän. – Voisi jopa puhua kurinalaisuudesta. 88 | Antiikki ja taide Antauduin-maalaus kertoo kuvan ja musiikin yhteydestä. Johanna ja Reijo Oraksen tytär Olivia on 18-vuotias ja käy lukiota Turussa. – Italia on ollut tärkeä vaikutteiden antaja, ja erityisesti Firenzen ilmapiiri viehättää. Hän on myös tehnyt kuvituksen neljään Anja Välimäen kirjoittamaan kirjaan: Prättäkitti – Tepon talon outo emäntä, Riki ja Lotikonkellarin aarre, Riki ja susivaara sekä Riki ja karitsa. Nyttemmin kesät ollaan pääosin Punkaharjulla, talvet Koskella sijaitsevassa taidekartanossa. Teos on taiteilijan omalaatuinen tarina suomalaisuudesta. Tammi-helmikuussa hän piti näyttelyn Luxemburgissa. Floridaan saadaan mahdollisesti töitä esille. – Varmaan 95 prosenttia töistäni on öljyvärein toteutettu. Alavuksella näyttely nähdään heinäkuussa ja Turussa syksyllä. Tiesin taideakatemian korkeatasoiseksi, työtä vaativaksi oppilaitokseksi. Palkittu teos oli Metsän tarina, jossa taiteilijalle tyypillinen asetelma on sijoitettu suomalaiseen kuusija koivumetsään. Aviomies, taidekauppias Reijo Oras hoitaa teosten logistiikan ja kehystyksen ja osallistuu tiedotukseen. Oraksen pariskunta asui Ranskassa vuodet 2005–2013. Punkaharjulla on sekä näyttelytilaa että Johannan ateljee. Johanna Oras opiskeli lukion jälkeen Varsinais-Suomen kansanopiston luovan toiminnan linjalla ja Yksityisessä taidekoulussa. Näyttelyn jury palkitsi Oraksen tässä arvostetussa katselmuksessa. Kesiä vietettiin tosin Suomessa. Mutta kun perusasiat ovat kunnossa, on oma polku taiteessa helpompi hahmottaa. kasalin kattokasetteihin tehtiin Johanna Oraksen alkuperäisteoksen pohjalta satojen neliöiden suuruinen viiniköynnöstä kuvaava teos. Myöhemmin hän kävi Pietarin taideakatemiaa sekä Firenzen Florence Academy of Art -taidekoulua. Johanna Oras huomasi lukioaikana kuvataiteen olevan se oma juttu: – Turun lyseon lukio oli kuvataidepainotteinen opinahjo, josta oli paljon hyötyä. Metsän tarina-maalaus, jossa taiteilijalle tyypillinen runsas asetelma on sijoitettu suomalaiseen metsään.. – Pietarin ajat olivat voittopuolisesti positiivisia, mutta 2000-luvulla Ranska ja erityisesti Nizza ovat olleet urani kannalta tärkeämpiä. Johanna Oraksen tekniikaksi vakiintui öljyväri kankaalle. Venäjää kohtaan minulla ei ollut juuri ennakkoluuloja. ORAS PALKITTIIN HILJATTAIN JOHANNA ORAS osallistui Ranskan Taiteilijaseuran – La Société Nationale des Beaux Arts – vuotuiseen Salon SNBAsalonkiin joulukuussa 2016
Lattialla on Versacen tyynyt ja kultaisella tyynyllä pikkuinen chihua-hua-koira, joka odottaa herkkuhetkeään. Samalla kun ihailemme leijonan jylhää vapautta, haluamme liian usein vangita eläinten kuninkaan. Inspiroiduin Versacen sisustuksellisesta värienkäytöstä: musta, kullan eri vivahteet ja erilaiset lämpimän harmaan sävyt puhuttelivat minua. Granaattiomena on perinteisesti intohimon symboli. Pöydän hedelmävadilla on monenlaisia rypälelajikkeita, on myös persikoita, on aprikooseja ja sitruunoita. Kiitollisuus. Juhlapäivän muistaminen. Viinipullo on Etelä-Afrikasta Graffin viinitilalta, kuten on myös maailman suurin keltainen timantti, jollaisen näin viinitilan timanttimuseossa. Taustalla olevat tapahtumat symboloivat ihmisen ikiaikaista tarvetta hallita. Innoituksen lähteitä oli useita. Hedelmävati on kuin pulppuava elämän lähde, joka ehtymättömänä tarjoaa Äiti Maan parasta satoa. Ihmisen suhde leijonaan on kaksijakoinen. Samalla teoksen tuli olla särmikäs ja puhutteleva. Henki on vapautumassa kultaisen lampun uumenista ja kysyy: mitkä ovatkaan sinun kolme toivomustasi… varo mitä toivot sillä ne käyvät toteen! Elämä on toden totta suuri mysteeri. Maalauksen kynttelikössä palaa seitsemän kynttilää. Uusi mahdollisuus ja uusi aika. Teos oli hyvän matkaa valmistumassa jo ennen Afrikan-matkaani, ja jätin tarkoituksella inspiroitumisvaran sommitteluun. Maalauksessa on ripaus suomalaisuutta: Mariskooli-kulho ja marmeladit. Pöydällä vasemmalla viinipullo ja sen edessä timanttisormus ovat kuin romanttisen illan alku tai loppuhuipennus. Ikiaikainen ruukku on vanhimpia ihmisen keksintöjä. Sen vieressä kultainen nauha johdattaa katseen kompassiin… joskus tuntuu että rakkauden metsikössä tarvittaisiin kompassia. Mustepullo kirjan päällä on sydämen muotoinen. Alhaalla oikealla lattialla on kuuluisa Aladdinin kannumainen taikalamppu, jota juuri on kyljestä hierottu. Numerologiassa seitsemän on maaginen täydellisyyden luku. Maalauksen tausta lähti kehittymään antiikin Kreikan mytologisista reliefihahmoista, joita olin luonnostellut matkoillani ja joita olin jo aikaisemminkin käyttänyt. Ken tällä sulalla kirjoittaa, se todellakin tapahtuu sydänverellä! Pöydällä olevassa kukka-asetelmassa on eksoottisia Afrikan kukkia, mutta myös valkoisia liljoja ja iiriksiä. Pöydälle valitsin runsaan mutta harmonisen kokoelman erilaisia esineitä ja asioita. Kentauri ja pari muuta soturihahmoa saivat seurakseen leijonan Afrikan matkan inspiroimana. Rakkaus. Ehkä rakkaudentunnustus joltakulta. Pienemmän hedelmävadin oikealla puolella pöydällä on vanha kirja, sivistyksen symboli, ja sen päällä jyrsijän kallo. Muistamme myös antiikin maailman seitsemän ihmettä, seitsemän lihavaa vuotta, seitsemän laihaa vuotta jne. Ruukuissa on säilötty kaikkea tarpeellista kuten vettä, ruokaa ja viiniä. Antiikki ja taide | 89 KUN LÄHDIN VISIOIMAAN MIELESSÄNI Elämä on mysteeri-teosta elokuussa 2014, halusin luoda kokonaisuuden, joka olisi monitasoinen, riittävän isokokoinen, sadunhohtoinen, elämän mysteeriä ratkova sekä kompositioltaan haasteellinen, jopa vaikeasti hallittava. Pöydällä on tipahtamaisillaan oleva, reunan yli kurkottava ruusu. Oraksen symboliikkaa taiteilijan itsensä kuvaamana: elämän pieniä mysteerejä Elämä on mysteerimaalauksen symboliikka on varsin monitasoista.. Itämaiselle matolle, tyynyjen keskelle, mies kohta saattelee rakkansa ja ojentaa hänelle kultaisen juoman sekä kultaisesta tertusta poimitun hedelmän… Pienellä mustalla pöydällä on vanha kirja, jossa on ikiaikaisia espanjalaisia viisauksia ja tarinoita kuvitusten kera. Maalauksessa vasemmalla oleva verho tai näyttämön esirippu on vedetty sivuun
helmi Antiikkija Keräilymarkkinat, Tampere n 12. – 19. maalis Antiikki-, taide ja keräilymessut, Hämeenlinna n 18. huhti Antiikkimessut, Jyväskylä n 15. huhti Antiikkija Keräilymessut, Lahti TOUKOKUU n 25. maalis Taideja Antiikkimessut, Turku HUHTIKUU n 1. kesä Antiikkija Keräilymessut, Aitoo KU VA : TU UL A KO LE HM AIN EN. huhti Antiikki, keräily, sisustus, harraste, Kajaani n 8. – 19. – 9. – 11. – 12. Tapahtumat 2017 90 | Antiikki ja taide HELMIKUU n 11. helmi Huutokauppa, Huutokauppakamari Aikalöytö, Oulu n 15. helmi –1. Helsinki n 11. helmi Tukholman antiikkimessut n 18. – 19. – 2. touko Antiikkija Keräilymarkkinat, Hyvinkää KESÄKUU n 10. helmi Helanderin iltahuutokauppa klo 17, Helsinki n 16. – 5. helmi Antiikkikierros, Kalanti ja Lokalahti n 11. maalis Kuukausihuutokauppa Hagelstam, Helsinki MAALISKUU n 4. – 12. – 16. maalis Helanderin kuukausihuutokauppa klo 11. maalis Antiikki ja Keräily, Seinäjoki n 4. maalis Retro & Vintage + Design Expo, Helsinki n 4. – 5. helmi Antiikkija Keräilymessut; Järvenpää n 28. – 5
Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. tilaukset@karprint.. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r ENTISÖINTI KERÄILY KÄDENTAIDOT ARJEN HISTORIA NYT 6,90 Suomen kultakauden mestarit Vahvoja viiltoja kankaalle SOILE YLI-MÄYRY MAALAA Kolorismin kummisetä Klassikoiden uusi tuleminen ARABIAN IKISUOSIKKI Myrnan tarina Yli 50 000 euron nukkekoti SISUSTUS SILKKIÄ JA HOPEAA SIGURD FROSTERUS Lehti antiikin ja taiteen ystäville Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Puh. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. 09 413 97 300. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle
BAS2 Posti Oy Posti Green KUUKAUSIHUUTOKAUPAT