KERÄILY . 1 | Antiikki ja taide ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA Aseet ja haarniskat varallisuuden symboleina Vuokko Nurmesniemi Designin mestari AMOS ANDERSONIA kiehtoi uskonto Kuvasiskot MUOTOKUVAUKSEN MESTARIT Sarvipäinen Mooses Merimiehen koira MUISTO KADONNEESTA ISOISÄSTÄ LAUKAAN KIRKON ERIKOISUUS Suvirannassa yli 200 maalausta EERO JÄRNEFELTIN KODISTA MUSEO. KÄDENTAIDOT
3 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK Ostoja myyntiliike Avoinna TI-PE: 11-17.30 LA: 10-15 SU: 11-15 Pillikatu 2, 11910 Riihimäki Ritva 045-113 7374, Hi?osasto 050-529 0438 www.asadonaarteet.net, info[at]asadonaarteet.net. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh
78. 40 Juhani Greinert on keräillyt säästöpossuja ympäri maailman kokoelman vanhimmat säästölippaat ovat 1800-luvulta. Sisältö Pääkirjoitus ............................................................................... 18 28 Olavi Liukkonen on isänsä kanssa kerännyt 30-luvulta alkaen yksityistä Mannerheim-kokoelmaa. 5 Ilja Repinin kuvataidekoulutus innosti Sini Kunnaksen muotokuvamaalariksi .............................................................. Valokuvaamo Kuvasiskot on kulttuurihistoriallisesti merkittävä tekijä suomalaisen studiokuvauksen kentällä. 6 Taideuutisia.............................................................................10 Eero Järnefelt maalasi kotonaan Järvenpäässä unohtumattomia maisemia ja muotokuvia ........................12 Amos Anderson oli mystiikkaan taipuvainen romantikko .............................................................................18 Ville Rokala kerää vinyylilevyjä ............................................22 Vuokko Nurmesniemi on suomalaisen suunnittelun edelläkävijä ......................................................24 Margit Ekman ja Eila Marjala loivat legendaarisen Kuvasiskot ...............................................................................28 Irakilaisen nykytaiteilija Adel Abidinin veistokset ja installaatiot käsittelevät historiamme kipupisteitä ........33 Reitzin säätiön taidemuseossa on asehuone, jossa voi tutustua vanhoihin aseisiin kolmelta vuosisadalta ............34 Taideuutisia.............................................................................39 Carl Gustaf Emil Mannerheim oli nuorena kuriton nuorukainen ..............................................................40 Tuhansien tarinoiden Louhisaari...........................................44 Antiikki ja taide -juliste .........................................................46 Helsingin Aleksanterinkatu on täynnä upeita taideteoksia .................................................................48 Vanhoissa esineissä on henkeä ............................................52 Serbialainen Filip Jovanovic´ maalaa kaduilla ja toreilla .....56 Valoisan ja koruttoman Laukaan kirkon erikoisuus on Sarvekas Mooses ..............................................................60 Kelloseppä Mikko Nykänen on kerännyt leluja jo vuosikymmenien ajan ......................................................64 Taiteilija Petri Hytönen luo teoksensa sekä pensseliä että ruiskutekniikkaa käyttäen .............................................66 Kuolinpesiä ostava kauppias Petteri Ritala tutkii aina ensimmäisenä roskakorit .............................................70 Suomen kansallispukumuseosta löytyy 450 erilaista pukua .................................................................74 Tilauskortti ..............................................................................77 Juhani Greinertillä on 300 säästölipasta ..............................78 Seinäkuvat luovat väriä kaupunkiin .....................................80 Keramiikkataiteilija Rut Bryk oli abstraktin taiteen uudistaja ..................................................83 Finlandia-talo on Alvar Aallon mestariteos – sisällä taiteiden sinfoniaa .....................................................84 Rakkaat esineet: Isoäidille jäi romanssista muistoksi lapsi ja koirapatsas ................................................................88 Tapahtumat ............................................................................90 Antiikki ja taide | 3 Uskonto kiehtoi taiteen mesenaatti Amos Andersonia
Museot. Lehti antiikin ja taiteen ystäville www.antiikkijataide.. Ilmestyy viikolla 14 Nro 3 KESÄN TAIDENÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Nuoret taiteiljat. Wanhan ajan joulu. Ilmestyy viikolla 23 Nro 4 HUONEKALUT Talonpoikaishuonekalut. Messunumero. Messunumero. Ilmestyy viikolla 41 Nro 6 ANTIIKKI JA TAIDE SISUSTUKSESSA Kotien taideaarteet. Antiikkiliikkeet. Antiikki ja taide -lehden vuoden 2018 teemat Nro 2 KORUT, KELLOT & KERÄILY Vanhat talot. Tekstiilit. 09 413 97 362 katja.juvankoski@karprint.fi. Kehystäminen. Taiteen ostaminen. Pääsiäinen & hengellisyys. Keramiikka. Hopeaesineet. Ilmestyy viikolla 49 Ilmoitusmyynti: Katja Juvankoski, p. Ilmestyy viikolla 36 Nro 5 LASI & POSLIINI Astiat & aterimet. Valaisimet
Kaikkien näiden taiteilijoiden kiinnostus nimenomaan Tuusulanjärveä kohtaan liittyi aikakauden kansallisromantiikkaan. Suomen itsenäistymisen jälkeen Tuusulanjärven ympäristöön perustetuissa täyshoitoloissa asustelivat muun muassa Uuno Kailas (1901–1933), Unto Karri(1898–1947) ja Einari Vuorela (1889–1972). H. Se oli kuitenkin lyhyen junamatkan päässä Helsingistä, joten taiteilijoiden ei tarvinnut katkaista suhteitaan pääkaupunkiin ja sen vilkkaaseen taiteilijaelämään. Taidemaalari Eero Järnefeltin rakennutti Suvirannan, joka valmistui Järvenpään puolelle 1901. Järvenpään kaupunki tarttui kiinni Juhani Kolehmaisen ajatukseen, ja kaupunginvaltuusto teki tammikuussa päätöksen ostaa tilan rakennuksineen päivineen 775 000 eurolla. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Näin toteutuu talon viimeisen omistajan tahto. Erkko (1849–1906), taidemaalarit Pekka Halonen (1865–1933), Eero Järnefelt (1863–1937) ja Venny Soldan-Brofeldt(1863–1945) sekä säveltäjä Jean Sibelius (1865–1947). 09-413 97 362 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Sillanpää (1888–1964) oleskeli Eero ja Saimi Järnefeltin luona Suvirannassa. Esimerkiksi runoilija Eino Leino (1878–1926) sekä nuoremman sukupolven edustajat Juhani Siljo (1888–1918) ja Matti Kivekäs (1888–1918) viettivät paljon aikaa Halosenniemessä ja kirjailija F. H. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö alkoi syntyä, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt vuokrasivat vuonna 1897 Järvenpään kartanoon kuuluneen Vårbackan huvilan, jota he alkoivat kutsua isännän mukaan Aholaksi. Järvenpään kaupunki ilmaisi myös halunsa avata Järnefeltin taiteilijakoti yleisölle muiden Tuusulanjärven taiteilijakotien tapaan. Erkon Erkkola valmistuivat vuotta myöhemmin ja säveltäjä Jean Sibeliuksen vaimonsa mukaa Ainolaksi nimeämä koti vuonna 1904. Taiteilijapariskunnan houkuttelemanaan paikalle muutti pian myös useita muita taiteilijoita. Antiikki ja taide | 5 ansallisromantiikan aikakaudella 1900-luvun alkuvuosina syntyi Tuusulanjärven ympäristöön suomalaistaiteilijoiden yhteisö, jonka ydinryhmän muodostivat kirjailija Juhani Aho (1861–1921), runoilija J. He halusivat päästä maaseudulle, mahdollisimman lähelle aidoksi kokemaansa suomalaisuutta. Alueelle pysyvästi muuttaneiden taiteilijoiden lisäksi Tuusulanjärvi veti puoleensa myös vierailijoita. Tuusulanjärven taiteilijakodeista yleisölle ovat auki olleet tähän mennessä Ainola, Ahola ja Halosenniemi, mutta arkkitehti Usko Nyströmin Järnefeltin perheelle suunnittelema Suviranta on säilynyt tähän päivään saakka suvun omistuksessa yksityisasuntona. Kirjailija Maria Jotuni (1880–1943) ja hänen puolisonsa professori Viljo Tarkiainen (1879–1951) ostivat 1920-luvulla huvilan Halosenniemen läheisyydestä ja kuvataiteilija Martta Wendelin (1893–1986) puolestaan muutti alueelle 1930-luvulla, asuen Tuusulassa kuolemaansa vuoteen 1986 saakka. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € Antiikki ja taide ISSN 2341-622X www.antiikkijataide.fi K Suvirannan museointi on kulttuuriteko Kannen kuva: Amos Andersonin museo. Seutu oli 1800–1900-lukujen vaihteessa suurelta osin suomenkielistä maaseutua, joka sopi aikakauden kansallisromantiikan ilmapiiriin. Järnefeltin Laura-tyttären poika Juhani Kolehmainen on kuitenkin tuonut julki tahtonsa, että hänen kuolemansa jälkeen Suvirannasta tehdään museo. Pääkirjoitus 1/2018 Vuonna 2018 ilmestyy 6 numeroa. 09-413 97 300 Mediamyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi ja J. Talon avaaminen museoksi on tämän vuosituhannen suomalainen kulttuuriteko. Tuusulanjärvi oli paikkana kompromissi joidenkin taiteilijoiden suosiman erämaa-ateljeen ja pääkaupungin kulttuurielämän välillä. E
Hyvänä puolena näen kuitenkin sen, että jos haluaa oppia klassisen kuvataiteen ja piirtämisen metodeja, Repin-instituutti tarjoaa siihen tällä hetkellä kenties parhaat mahdollisuudet koko Euroopassa, kuvataiteilija Sini Kunnas sanoo. Poika juo maitoa, yksityiskokoelma.. Hänen teoksiinsa lukeutuvat myös mustan lennokkaan viivan piirrokset ja akryylikollaasit. 6 | Antiikki ja taide piskelin tasan kymmenen vuotta sitten Repin-instituutissa ja koin venäläisen opetustavan hyvin totaalisena. Se on todella rankka ja vaativa. O Muotokuvamaalari Sini Kunnas Öljyvärimaalaus kestää vuosisatoja Kuvataiteilija Sini Kunnas on syventynyt muotokuvamaalaukseen Ilja Repin -kuvataidekoulutuksen innoittamana
Hän käytti leivinpaperin tyyppisiä silkkipapereita, joita hänellä oli iso rulla. Taideteos yhdistää perhettä ja siitä on perheyhteisölle suurta iloa etenkin, jos tekeillä on vaikkapa mallin 60tai 70-vuotismuotokuva tai häälahja. Meitä oli tuolloin kolme sisarusta, ja kun olin täyttänyt kymmenen vuotta, me kaikki saimme omat pienet pöydät, joiden valkoinen pinta täyttyi hetkessä tussipiirustuksilla. – Muotokuvien teossa olen huomannut mallin tulevan onnelliseksi, jos koko perhe on mukana taideprojektissa. – Olen kiitollinen saatuani opiskella Pietarin taideakatemiasta tulleiden venäläisten mestarien johdolla. – Venäläisten mestarien opissa oli mahtavaa olla. Opetus tapahtui intensiivisesti päivittäin kello 9–16. Sini Kunnas muotokuvan työstön äärellä. Kunnas sai innoituksen luovaan ilmaisuun lapsuudenkodissaan, jossa tekstiilitaiteilijaäiti teki omaa taidettaan. Ja heti äidin silmän välttäessä olin minäkin pienenä tyttönä vetämässä omia viivojani paperille. Kuri oli kova! – Koulutus sai minut kiinnostumaan visuaalisuudesta ja voimasta, joka perustuu aivoissamme ja hermostossamme tapahtuvaan toimintaan. Äitini teki kotona töitä ja saatan yhä kuulla äänen, joka syntyi hänen vetäessään mustaa viivaa työpöytänsä ääressä. Ensimmäinen on alkutapaaminen, jonka yhteydessä myös otan kuvia mallista, mikä vapauttaa hänet myöhemmistä rasittavista ja puuduttavista istunnoista. Se antoi paljon, mutta rankkaa se oli. TILAUSTÖITÄ JA MUOTOKUVIA. Antiikki ja taide | 7 TEKSTI: TIMO ELO Pietarin taideakatemian opetusmetodeja noudattavan Repin-instituutin kuvataidekoulutus käynnistyi vuonna 2006 Suomessa Kotkan kaupungin aloitteesta osana Taidekeskus Kyminlinna -projektia. Croquis-piirros kolmessa minuutissa.. Myös lasten muotokuvia on mukava tehdä, hän sanoo. He opettivat kurssilaisia tulkin avustuksella. – Meitä oli 15 kurssilaisen ryhmä, mikä takasi henkilökohtaisen opetuksen. Opin heiltä tosi paljon. Niitä tehtiin useita peräkkäin, ja ellei esimerkiksi kolmessa minuutissa syntynyt tuloksia, kynä otettiin kylmästi pois kädestä. Mallilta muotokuvan tekeminen vaatii kaksi istuntoa. Tällä hetkellä se on osa Kymenlaakson kesäyliopiston toimintaa. Tällä hetkellä Kunnas tekee tilaustöitä ja muotokuvia sekä abstrakteja teoksia. – Äidiltäni sain voimaa ryhtyä myöhemmin itsekin taiteilijaksi. – Muotokuva valmistuu minimissään kahdessa viikossa. Ensimmäisen tunnin aikana teimme nopeita muutamassa minuutissa syntyviä croquis-piirustuksia elävästä mallista. Ohjelmassa oli klassisen maalauksen ja piirustuksen ohella myös plastista anatomiaa sekä perspektiivin ja sommittelun opetusta. Minulle ominainen musta lennokas viiva tulee äidin muistoista
Näyttely sai Kiinassa valtavasti julkisuutta, ja koetin pitää koko ajan siellä Suomen lippua korkealla. Kunnaksen mielestä ihannemalli on ihminen, joka myös aidosti kertoo toiveistaan. Öljymaalaus on myös pitkäikäinen. – Hän sanoo heti alussa suoraan mitä toivoo. Vauhdikas tapahtuma kesti 11 päivää. Kun työ on valmis, malli voi joko hyväksyä sen tai olla sitä hyväksymättä. Kunnas on aina halunnut tutustua kansainväliseen taidemaailmaan. Näiden kahden taidemuodon eroa voisi kuvailla vaikka hiihtotermein vertailemalla syöksylaskun ja murtomaahiihdon eroja. Kysymyksessä on eri genre eli lajityyppi, vaikka mukana on osittain sama väline. Jätän hänelle kuitenkin aina option olla ostamatta työtä, ellei se miellytä. Myös New York ja Malaga ovat olleet taideprojektien kohteina. Näinhän myös valokuvaaja pääsääntöisesti tekee, mutta toimii kokonaan eri genressä. Tämä on sääli, kertovathan kokous huoneiden seinillä menneitä sukupolvia esittelevät muotokuvat elävästi työyhteisön historiasta. IHANNEMALLI ON AITO IHMINEN. – Muotokuvamaalaus eroaa valokuvasta siinä, että muotokuvaa maalatessaan taiteilija toimii käsityöläismäisesti paneutuen mallin persoonaan. Tällöin muotokuva voi olla tarkka maalaus tai myös abstrakti työ, jollaisesta hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikkapa Rafael Wardin presidentti Tarja Halosesta maalaamaa muotokuvaa. Virallinen muotokuva, tulee yleensä tilaajan, yrityksen tai instituution, toimipaikkaan ja toinen menee henkilölle itselleen. Kiinalaiset isäntäni ilmeisesti Tyttö 9-v., yksityiskokoelma. Pidän ajatuksesta, jonka mukaan lapset ja lastenlapset voivat katsella esimerkiksi isoisästään tehtyä muotokuvaa ollessaan itse isoisiä tai -äitejä. Mutta maalatessani työskentelen oman sisäisen näkemykseni mukaan. Maalaustyön edetessä en esittele keskeneräistä työtä, koska tällöin voi helposti ilmetä vääriä signaaleja. Vuonna 2001 hän piti ensimmäisen näyttelynsä Pariisissa ja jo seuraavana vuonna hänet kutsuttiin Shanghai’hin. – Valitettavasti yritykset ovat nykyään vähentäneet johtajien muotokuvien tilaamista. – Vuonna 2002 sain kutsun Shanghai World Artists Event -näyttelyyn silloisen kotikaupunkini Espoon edustajana. – Yleensä työt, jotka tulevat kotiin tai perhepiiriin, ovat edullisempia kuin julkiset muotokuvat, joita tehdään kaksin kappalein. Se kestää vuosisatoja. Maalaus yksityiskokoelmasta.. 8 | Antiikki ja taide Muotokuvan tilaaminen koetaan hintavaksi tapahtumaksi, koska eri taiteilijoiden laskutuksesta saattaa liikkua monenlaisia mielikuvia. Minä kuuntelen. KANSAINVÄLINEN TAITEILIJA. Vaikka itse näen sisäisin silmin lopputuloksen, malli ei välttämättä pysty sitä hahmottamaan. – Yksityishenkilöiden kasvokuvien peruskokojen hintahaitari on minulla noin 1 000 –2 000 euroa
Enkeli, 20 cm korkea maalaus on tehty surennuslasia apuna käytten. Kaikki alkoi siitä, kun 1990-luvun lopulla menin muovikasseineni käymään helsinkiläisessä Artegrafica-galleriassa. Mutta niin vain kävi, että debyyttinäyttelyni pidettiin Artegraficassa vuonna 1998. – Katutaidetta edustavat tavallisimmin erilaiset muraalit ja performanssit, mutta tässä tapauksessa sitä edusti klassinen, naisen päätä kuvaava taidejuliste ympäristössä, jossa ihmiset toimivat. SINI KUNNAS Asuu ja työskentelee Helsingissä Tekee tilaustöitä keskittyen intuitiiviseen taiteeseen ja muotokuviin Debyytti Artegraficassa 1998 Galerie Debelleyme Pariisi 2001 Espoon edustajana Shanghai World Artists Event’issä 2002 Pyhäniemen kartano 2010 G12 Helsinki 2013 NYC Broadway Gallery 2014 Taideyhteistyö #HCPSPIRIT:n kanssa tuottanut mm. He juoksivat Brooklynin sillallakin perässäni pyytäen julistetta omakseen. Yksityiskokoelma. – Maalatessani työskentelen oman sisäisen näkemykseni mukaan.. He pyysivät minua pitämään näyttelyn galleriassaan parin vuoden kuluttua. Antiikki ja taide | 9 kokivat vaalean ihoni ja pitkät punaiset hiukseni eksoottisina, koska yht’äkkiä huomasin olevani kaikissa lehdissä ja minua vedettiin kaikkialle. Vuonna 2015 lähdin New Yorkiin osallistumaan suomalaisen #HCPSPIRIT-yhteisön katutaideprojektiin, joka samalla muodostui eräänlaiseksi sosiaalipsykologiseksi kokeiluksi. NYC 2015 -katutaideidean ja vuonna 2016 Malagan ”Peaces of Light” -taidekuvat Espoon Emma-museossa kolme kollaasityötä ja Shanghain taidemuseossa kaksi. . Sini Kunnas EMMA:n avajaisissa loppuvuonna 2017. Kassissa oli pari teosta, jotka esittelin galleristeille. – Aika pitkän matkan olen ehtinyt kulkea taitelijana. Paperisen taidejulisteen odottamaton ilmaantuminen koettiin pääosin hätkähdyttävänä. Kahteen vuoteen en ollut uskoa tätä todeksi ja vielä pari viikkoa ennen näyttelyä, kyselin, olinko käsittänyt asian oikein. Se oli kuin seikkailu. Levitin kadulla julisteita ihmisten eteen ja keskityin kuvaamaan heidän reaktioi taan, jotka vaihtelivat aina mielettömästä pelosta positiiviseen ihastukseen. Tässäkin tapauksessa lapset olivat avoimimpia vastaanottajia. – New York on ollut toinen äärimmäisyys
Hän oli niin konserttipianisti kuin soitonopettajakin ja perustipa Kuka oli Mary Gallén. Hänet kuitenkin tunnetaan Mary Gallen-Kallelana. Mary Helena Slöör syntyi 20.11.1868 Helsingissä Karl Alexander Slöörin ja Aina os. Mary matki perheenjäsenten soittamista, jolloin Aina päätti opettaa tyttärelleen nuotit ja seitsemänvuotiaana Mary pääsi Selma Kajanuksen pianotunneille. Samana vuonna Mary alkoi käydä talouskoulua, jossa opeteltiin kodinhoitoa ja ruoanlaittoa. Mary auttoi Axelia tämän töissä mm. Hän valmisti mallien vaatteet ja toimi myös itse mallina. hän Tarvaspäähän kutomonkin. Kun Axelin taloudellinen tilanne koheni, vihittiin pari Maryn vanhempien kodissa toukokuussa 1890. Taide ei synny tyhjästä, vaan tarvitaan taustavoimia, arkea, elämää, laskujen maksamista, polttopuiden pilkkomista. Kuva: Gallen-Kallelan Museo. Suomen Kansallismuseo, Museovirasto. Usein se saattoi olla – voisiko sanoa – yhtä säätöä. Helsingissä Mary soitti pianoa orkesterissa, ja vuonna 1889 hänet hyväksyttiin Musiikki-instituutin oppilaaksi. Joka kerta Suomessa käydessään Axel kävi tervehtimässä Slöörin perhettä, ja 1886 alkoi kirjeenvaihto Axelin ja Aina-äidin välillä. Nuoripari muutti Malmille vuokrahuvilaan, ja esikoinen Impi Marjatta syntyi vuonna 1891. Ehrströmin seitsemänlapsiseen perheeseen. Akseli Gallen-Kallelan Mary-vaimo pyöritti perheen arkea ja taloutta lukuisissa kodeissa ja hän osallistui puolisonsa töihin opetellen milloin veistämään, milloin kultaamaan kehyksiä. Maryn pianon soitto auttoi Axelia keskittymään pitkäjänteisesti maalaamiseen. Pari kuitenkin kihlautui salaa keväällä 1887 Rapolassa ennen Axelin paluuta Pariisiin. Akselin kuollessa 1931 Mary totesi, että elämä oli ”kuin valtava pysähtynyt kello, kun Axel on poissa.” Leskeytensä ajan Mary eli puutteessa ja elätti itsensä opettamalla pianonsoittoa, pitämällä vuokralaisia Tarvaspäässä sekä myymällä puutarhatuotteita. Millaista oli arki tunnetun taiteilijan puolisona. Opettajakseen hän sai suuresti ihailemansa instituutin johtajan italialaisen Ferruccio Busonin. Kesät perhe vietti maalla Albergan kartanossa ja Sääksmäen Rapolassa. Elämä kuljetti Maryn sekä erämaatorppiin että maailmalle aina Afrikkaa ja Amerikkaa myöten. Musiikilla ja käsitöillä oli tärkeä rooli Maryn elämässä. Maaliskuussa 1895 esikoinen Marjatta kuoli kuumeeseen isän ollessa Berliinissä. Kun 19-vuotias Axel syksyllä 1884 lähti Pariisiin opiskelemaan maalausta, katseli 16-vuotias Mary ohi lipuvaa laivaa ja sulkeutui sen jälkeen vaatekaappiin itkemään ikäväänsä. Hän myös opetteli valokuvausta ja kuvien kehittämistä. Vaikka Axel Gallén suomensi nimensä Akseli Gallen-Kallelaksi vuoden 1907 tienoilla, säilyi Mary virallisissa asiakirjoissa Gallénina. 10 | Antiikki ja taide Uutiset YHDEN SUOMEN merkittävimmän taidemaalarin Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) vaimo Mary Gallén (1868 –1947) kurkistaa lukuisista puolisonsa maalauksista, mutta kuka hän oikeastaan oli. Parin toinen lapsi Kirsti syntyi seuraavan vuoden syksyllä, ja vuonna 1898 syntyi kolmas lapsi Jorma. tekemällä ja kultaamalla maalausten kehyksiä, puhdistamalla ja pesemällä siveltimet ja paletit, harjoittelemalla puunleikkausta ja kipsivalantaa ja osallistumalla lasimaalausten polttoon. Kirjeessä äidilleen Mary kertoo poseeranneensa Axelille Ainotriptyykkiä varten niin Ainona kuin Väinämöisenäkin. Maryn lapsuus oli onnellinen ja turvattu, perhe sivistynyt ja sen talous vakaalla pohjalla. Pianisti Mary Gallénin syntymästä tulee 20. Axel pyysi Ainaa suostuttelemaan myös Maryn kirjeenvaihtoon kanssaan. Kuva: Jan Lindroth / Museovirasto Yllä oikealla: Mary kutoo, 1905 Öljymaalaus, 74x66 cm, Yksityiskokoelma Kuva: GKM / Petri Summanen Yllä: Mary Gallén Itä-Afrikassa 1909–1910, valokuva, Gallen-Kallelan Museo. Mary Helena Gallen-Kallela (1868–1947) toimi miehensä mallina ja apulaisena ja hänen musisointinsa auttoi Akselia keskittymään maalaamiseen pitkäjänteisesti. Lapsuusvuosia kuitenkin varjosti kahden veljen kuolema. marraskuuta kuluneeksi 150 vuotta ja sen kunniaksi Gallen-Kallela museo juhlistaa tapahtumaa uudella Mary Gallénin elämää esittelevällä näyttelyllä. Läpi elämänsä Mary säilytti tiiviit välit läheisiinsä vilkkaan kirjeenvaihdon kautta, joka on säilynyt jälkipolvilleSlöörin perhe oli musikaalinen, ja pianoa soittivat Maryn äiti Aina sekä vanhin veli Arthur. Myöhemmin avioliitossaan Mary toteutti itseään kutomalla, värjäämällä lankoja ja kankaita.Axel Gallénin Mary tapasi jo nuoruusvuosinaan, sillä tämä oli Maryn sisarusten luokkatoveri. Pitkän sairauden uuvuttamana Mary Gallén kuoli 27.8.1947. Samana vuonna Axel maalasi Marysta kaksi muotokuvaa ja kosi ihastustaan, mutta Mary kieltäytyi, koska aikoi opiskella sairaanhoitajaksi. Yhtä säätöä – Mary Gallénin elämää 27.1.–2.9.2018 Gallen-Kallelan tie 27, 02600 Espoo Oikealla: Mary Slöörin valtiopäivätanssiaisissa 1885 käyttämä puku. Kesällä 1894 perhe rakennutti oman kodin Ruoveden Kalelaan
Tarkoituksena on siirtää legendaarisen helikopterin tarina KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 17.-18.2.2018 Järvenpään Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää 24.2.2018 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 10 – 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 3.-4.3.2018 Lahden Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti. annettu Helikopterikilta ry:n vastuulle. Sen suojelijana on puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.). Hanketta voi tukea Utin ilmakilta ry:n Mi8-säilytysvitriinitilin FI98 5453 0620 0530 34 kautta. Puolustusvoimien helikopteriperinteen taltiointi ja kerääminen on tulevien sukupolvien tietoisuuteen. Helena Junttila on monipuolinen taidemaalari, jonka töissä näkyy tekniikoiden runsaus: akvarelli, guassi, akryyli, öljy, liitu ja tussi. Työtä tukee Utin jääkärirykmentti. Noilla helikoptereilla on kuljetettu myös Suomen presidenttejä Urho Kekkosta, Mauno Koivistoa, Martti Ahtisaarta, Tarja Halosta sekä kuninkaita ja myös muita valtionpäämiehiä. Yksi näistä Mi-8 helikoptereista on jätetty museoitavaksi Uttiin. Utin Ilmakilta rakentaa museoitavalle kopterille säilytysja näyttelytilahallin Uttiin, joka on helikopteritoiminnan päätukikohta. Hanke toteutetaan keräysvaroin. Hallin pinta-ala on noin 640 neliötä ja sen kustannusarvio 500 000–700 000 euroa. Siihen liitetään usein seuraavia määreitä: symbolismi, myytit, tarinat, alitajunta, unet, eläimet, naiseus ja luonnonvoimat. Niitä käytettiin vuoteen 2010 saakka. . Tämä on Utin ilmakillan suurin hanke 100-vuotiaan Suomen, Utin hengen ja vuonna 2018 sata vuotta täyttävän Utin kentän kunniaksi. Teokset ovat akryylimaalauksia paperille. Helena Junttila (s.1963, Simo) asuu ja työskentelee Sodankylässä Askan kylässä. Hänen töilleen on tunnusomaista voimakas yhteys alitajuntaan, luonnon ja ihmisen itsensä tutkiminen. Suomen puolustusvoimilla ja rajavartiolaitoksella oli niitä kymmenen kappaletta 1970-luvulla. Kopterit operoivat puolustusvoimien harjoituksissa, rajavartiolaitoksella, Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden apuna. Antiikki ja taide | 11 Akryylimaalauksia Korundissa LAPIN TAITEILIJASEURAN helmikuun kuukauden taiteilija on sodankyläläinen taidemaalari Helena Junttila. Uttiin museohelikopteri VANHA VENÄLÄINEN sotilashelikopteri halutaan museoida Uttiin. Estonia-autolautan onnettomuuden yhteydessä. Junttilan teoksille on tunnusomaista voimakas yhteys alitajuntaan, luonnon ja ihmisen itsensä tutkiminen. helmikuuta saakka. Hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Kyseessä on Neuvostoliitossa valmistettu keskiraskas kuljetushelikopteri Mi-8. Hänen teoksiaan on esillä Rovaniemellä Lapin taidemuseossa Korundissa 26. Lisäksi niitä käytettiin erilaisissa pelastustöissä mm. Karhuaihe on toistunut hänen taiteellisessa tuotannossaan vuosia, ja tässä näyttelyssä on esillä muutamia variaatioita aiheesta
Juhani Kolehmainen on vaalinut isoisänsä Eero Järnefeltin taideperintöä muun muassa Suvirannan talossa ja Eero Järnefelt seurassa varapuheenjohtajana. Ateljeessa syntyi iso osa Eero Järnefeltin maalauksista, kuten suuret maalaukset Helsingin yliopiston juhlasaliin, monet muotokuvat, maisemataulut sekä alttaritaulu Johanneksen kirkkoon. Myös kuuluisat vieraat viihtyivät. Tunnelmallisessa hirsitalossa eli monipuolisesti taiteellinen suku. TAIDE OSA MILJÖÖTÄ. Kolehmainen tulee ovelle vastaan ja siirrymme avaraan ateljee -saliin juttelemaan pehmeille, antiikkisille nojatuoleille. Talon katolla on lunta. Talven ensimmäisiä pakkaslumia on satanut. Sisällä paljastuu osa Tuusulanjärven taiTEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN J teilijayhteisön keskeistä kulttuuriperintöä, jota loivat Eero Järnefeltin ohella lähitaloissa muun muassa Pekka Halonen, Jean Sibelius sekä Juhani Aho vaimonsa Venny Soldan-Brofeltin kanssa. 12 | Antiikki ja taide ärvenpään seurakuntaopiston vieressä Järvenpääntien varrella häämöttää keltainen puutalo. Talo pilkottaa puiden lomasta. Ei voi olla muuta paikkaa kuin tämä. Juhani Kolehmainen on asunut Suvirannassa koko lapsuutensa ja uudelleen vuodesta 1985 lähtien. Huojentuneena hän jättää talon Järvenpään kaupungin omistukseen tulevaa museokäyttöä varten.. Mitä perinteikäs talo merkitsee hänelle. Taiteilija Eero Järnefelt eli Suvirannassa Upeita maalauksia ja iloisia juhlia Eero Järnefelt maalasi kotonaan Tuusulassa unohtumattomia maisemia ja muotokuvia. Minun oli aikanaan vaikea siirtyä työsuhdeasuntoon Helsinkiin, Eläke-Varman toimitusjohtajan tehtävästä parikymmentä vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Kolehmainen kertoo. Suvirannan taloa asuttaa Eero Järnefeltin tyttären poika Juhani Kolehmainen yhdessä vaimonsa Anna-Kaisan kanssa. – Jos on talossa asunut lähes koko ikänsä, siihen on kiintynyt kuin vaimoonsa
Talossa on noin 400 neliötä kahdessa kerroksessa. Lisäksi on perittyä ja ostettua taidetta. Eero Järnefeltin äidin Elisabet Järnefeltin muotokuva. Talon sydämen, ateljeen eli atelierin kalustukseen kuului myös suuri pöytä, jonka mahtavat lankut Eero Järnefelt sai lahjaksi ystävältään taidemaalari Juho Rissaselta. Eikä talon taiteelle ole koskaan tullut vahinkoa. Suvirannassa on noin 200 maalausta.. Juhani Kolehmainen arvioi, että talon seinillä on noin 200 maalausta, joista iso osa on hänen isoisänsä Eero Järnefeltin tekemiä. Talon toisessa päässä on ateljee ja suuri sali, toisessa päässä keittiö apuhuoneineen sekä alun perin lasUpeita maalauksia ja iloisia juhlia Suvirannan talo talviasussaan. Antiikki ja taide | 13 – Meikäläinen nauttii hyvästä taiteesta ja katsoo sitä paljon, mutta kun tämä on koti ja me olemme täällä koko ajan, ei sitä sillä tavalla ajattele. Alkuperäisesineistöä talossa on runsaasti, kuten renessanssipöytä, mallipöytä, maalausteline, maalaustarvikekaappi, shakkipöytä, kolmejalkainen maalausjakkara, pensseleitä ja kankaanpingotuspihdit, joilla Juhani Kolehmainen nuorena miehenä pingotti monia maalauskankaita Laura-äidilleen. Talon sisustus ja kalustus on suurelta osin alkuperäistä. KALUSTEITA OMIN KÄSIN. Pöytä sekä parven alla sijaitsevan seurustelunurkkauksen sohvapöytä ja ateljeen tuolit olivat taiteilijan itsensä tekemiä. Lapset ja lapsenlapset ovat ymmärtäneet, että taide on osa miljöötä eikä sitä saa räplätä, Kolehmainen jatkaa. Pääsisäänkäynti on talon keskivaiheilla
Puutöiden tekeminen ja puun sorvaaminen kuuluivat myös aikansa yläluokan herrasmiesten harrastuksiin. Toisessa kerroksessa on kirjastohuone, alkuperäinen makuuhuone ja Eero Järnefeltin nikkarointihuone, missä katon rajassa ovat lautojen kuivatusorret. Professorin arvon hän sai vuonna 1912, ja vuonna 1923 hänet vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Kuvan massiivinen maalauspöytä ja tuolit pöydän ympärillä ovat hänen omin käsin tekemiään. PERHE MUUTTI HELSINKIIN. Huoneen puuseinät on aikoinaan käsitelty vernissalla, mikä tuo niihin kauniin vaaleanruskean sävyn. Juhani Aho oli vaimonsa Venny Soldan-Brofeltin kanssa muuttanut Tuusulanjärven rannalle 1897. Eero Järnefelt oli taitava käsistään ja hyvä puutöissä. Pöydän päällä oleva vaasi esiintyi myös hänen maalauksissaan. Nikkaritupa muutti piharakennukseen. Eero Järnefelt oli pitkään haaveillut omasta talosta maaseudulla. Katonrajassa kulkee Eeron Saimi-vaimon miehensä sabluunan mukaan maalaama rentukkaboordi. Paitsi arvostettu taiteilija Eero Järnefelt oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hänellä oli useita luottamustehtäviä, kuten Suomen Taideakatemian puheenjohtajuus vuosina 1920–34. Puulattia on maalaamaton. Shakkipöytä oli aikanaan kovassa käytössä, kun Suvirannassa vieraili Järnefeltin monipuolisesti lahjakasta sukua. Puutyöt olivat tuohon aikaan taiteilijalle sopivaa askartelua ja hermolepoa taiteellisen luomistyön vastapainona. Hän toimi Helsingin yliopiston piirustuslaitoksen esimiehenä vuosina 1902–28. Heidän perheeseen syntyi viisi lasta: Heikki, Leena, Sara, Laura ja Olavi eli Olai. Eero Järnefelt antoi arkkitehdille vapaat kädet, mutta osallistui itsekin aktiivisesti suunnitteluun. Kahden kerroksen korkuiseen ateljeehen valoa tuo iso ruutuikkuna, kattoa ja parvea kannattelevat pyöröhirret. Suvirantaan he pääsivät muuttamaan talon valmistuttua heinäkuussa 1901 kesävehreän luonnon pannessa parastaan. Uunin tiilet ovat paikallisen ruukkumaakari Grönroosin polttamia.. Miehet olivat tutustuneet opiskellessaan yhtä aikaa Pariisissa. Hän houkutteli naapurustoon ensin Pekka Halosen ja pian sen jälkeen Järnefelt hankki perheelleen oman tontin seudulta. Makuuhuoneen alkuperäiset tapetit ovat pingotettua säkkikangasta. Järnefelt halusi talosta viihtyisän kodin, joka ruokki myös luovuutta. Rentukka oli Järnefeltille Suvirannan symboli, kuten myös monissa maalauksissa esiintyvät silkkiuikku ja sammakko. Vuonna 1890 Eero meni naimisiin Suomalaisen teatterin näyttelijättären Saimi Swanin kanssa. Talon suunnittelun Järnefelt antoi ystävälleen, arkkitehti-taiteilija Usko Nyströmille. Taiteilija Pekka Halosen hirsiateljee oli samoihin aikoihin rakenteilla läheisellä Halosenniemellä. Sittemmin huone tehtiin asuinkäyttöön, ja siitä tuli Järnefeltin vanhimman pojan Heikin huone. Sohvanurkkauksen pöytä parven alla on Eero Järnefeltin tekemä. Järnefelt perheineen muutti Helsingistä Järvenpäähän vuonna 1899 ensin vuokralle Vanhankylän kartanoon. – Perhe muutti Helsinkiin BernhardinEero Järnefelt oli myös taitava puuseppä. 14 | Antiikki ja taide tenhuoneena toiminut ruokasali. Sammakosta tuli huumorintajuisen taiteilijan alter ego. Pöydän marmori on Italiasta. Talon hirret tulivat KeskiSuomesta. KAUPUNGISTA OMAAN TALOON
Ulkomailla näyttelyissä kiertäessään teos herätti aiheestaan tahattoman huvittaviakin tulkintoja. Vieressä Robert Stigellin Haaksirikkoiset-patsas, joka löytyy isommassa koossa Helsingin Kaivopuistossa. Eero veli Arvid Järnefelt näki siinä oman maailmankuvansa mukaisesti ankaraa kritiikkiä maattoman väestönosan kurjasta kohtalosta – etualan nuoren tytön syyttävä katse kohdistui sortajiin ja riistäjiin, jotka käyttivät hädänalaisten ihmisten raskasta työtä omaksi hyödykseen. Raatajat rahanalaiset. Kaski -taulu herätti aikanaan monenlaisia tulkintoja. Se herätti jo ensimmäistä kertaa esillä ollessaan laajaa mielenkiintoa ja monenlaisia tulkintoja. Kaski, vuodelta 1893 on Järnefeltin tunnetuin teos. Kuva: Ateneumin taidemuseo Juhani Kolehmainen oli Jeesuspojan mallina Eero Järnefeltin maalauksessa Pyhä Kristoferus ja Jeesus-lapsi. Eero Järnefeltin Lapinlahden Väisälänmäellä Pohjois-Savossa maalaama teos Raatajat rahanalaiset. JS. Malmössä ruotsalainen kriitikko kirjoitti taulusta, miten siinä talonpojat ovat sammuttamassa tulipaloja, jotka ovat syttyneet heidän alkeellisen maanviljelystapansa takia. Juhani Aho katsoi kuvan olevan realistinen maalaus kaskenpoltosta, mikä tuohon aikaan oli yleisesti käytetty maanviljelysmuoto Savossa. Antiikki ja taide | 15 KASKI, RAATAJAT RAHANALAISET . Rentukka oli Järnefeltille Suvirannan symboli, kuten myös monissa maalauksissa esiintyvät silkkiuikku ja sammakko.
KIINTEISTÖN KUNNOSTUSTA JA HOITOA. 16 | Antiikki ja taide kadulle vuonna 1917, koska Järnefelt opetti yliopistolla ja hänellä oli paljon muotokuvatilauksia, joita hän maalasi yliopiston ateljeessa. Maalaustarvikekaapissa säilytettiin maalaamiseen liittyvää välineistöä. Johdoissa oli pakkasnestettä jäätymisen estämiseksi. Kuvassa on Frans Eemil Sillanpään Eero Järnefeltille lahjoittama hämeenkyröläinen kiikkutuoli. Kolehmaisten taloon muuton jälkeen talon asuttavuutta parannettiin monin tavoin, ja lämmitys vaihdettiin sähköön vuonna 1986. Kolehmainen on vastannut kiinteistön kunnostuksista ja huollosta 1950-luvulta lähtien. – 1920 -luvulla taloon saatiin lämpöjohto, joten taloa voitiin lämmittää koksilla. Taloa on kunnostettu monissa eri vaiheissa. Puutarhanhoito oli ollut koko ajan perheelle hyvä harrastus, mutta myös taloudellisesti tärkeä ruuan lähde muuten niukkoina sota-aikoina. Kaupunkiin muuton jälkeenkin Suviranta säilyi perheen rakkaana kesäja loma-aikojen kotina. – Varman toimitusjohtajana minulla oli tuttavina kiinteistöalan ihmisiä, jotka tiesivät miten vanhaa taloa pitää hoitaa. Nuoret kävivät alakoulua kotikoulussa Suvirannassa, mutta kaupungissa lukiota, Kolehmainen kertoo. Järnefelt tuki sekä henkisesti että taloudellisesti Sillanpään kirjailijanuraa, mistä kirjailija oli vilpittömästi kiitollinen. Hän oli iso mies ja kiva kaveri, Kolehmainen muistelee. Suvirannassa on paljon erilaisia tuoleja. – Minulla on ollut kiinteistönhoidon harrastus, ja olen oppinut matkan varrella tekemään kiinteistötöitä. Renki asui piharakennuksessa, ja tallissa hirnui hevonen. Sillanpää oli Järnefeltin mallina tämän Helsingin yliopiston juhlasaliin maalaamassa teoksessa Aurora-seura. Nestettä oli vuotanut vähän tapetteihin, jotka jouduttiin uusimaan, Kolehmainen kertoo. Vanhassa talossa kaiken ei pidä olla vaakasuorassa vaan joku kohta voi olla vähän vinokin, Kolehmainen korostaa. Hänestä tuli Ainolan talonmies Sibeliuksen kuolemaan saakka. Eero-isällä oli tapana kutsua lasten perheitä ”filiaaleiksi” – pääkonttori oli Suvirannassa.. Tärkeä henkilö apuna oli kirvesmies Usko Siimes, joka kävi myös naapureissa töissä. 50-luvulla muun muassa lämmitys muutettiin öljylämmitykseksi
Eero Järnefeltin vanhemmat edustivat aatelissukua. Päiväkirjoista on otteita Eero Järnefeltin seuran puheenjohtajan, taidehistorioitsija Leena Lindqvistin aloitteesta syntyneessä hienossa kirjassa ”Suviranta, Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti” (Maahenki, 2017, 183 s). Kaupunginjohtaja kaavailee, että talo voisi olla auki yleisölle Ainolan tapaan toukokuun alusta syyskuun loppuun kolmena päivänä viikossa. Tästä suvusta taiteellinen lahjakkuus siirtyi myös Järnefeltien perheeseen. Juhani Kolehmainen on määrittänyt, että Suvirannasta tulee museo hänen kuolemansa jälkeen Ainolan, Aholan, Halosenniemen ja Erkkolan tapaan. Talon sisustus säilyy nykyisellään. MUKAVA JA SYMPAATTINEN UKKI. Perheen toiseksi nuorin tytär Saara kertoo päiväkirjoissaan elävästi ja hauskasti perheen ja taiteilijayhteisön elämästä sekä omista tunnelmistaan Tuusulanjärven rannalla. Vaikka Eero piti autostaan kovasti, hän ei ollut kovin hyvä ajaja. Tärkeän osan seuraelämästä muodostivat kotikonsertit ja vilkas teatteriharrastus. Kun Eero Järnefelt teki keskittymistä vaativaa työtä kuten maalatessaan muotokuvia olivat ateljeen ovet suljettuina. Eero Järnefelt oli Albert Edelfeltin ohella aikansa merkittävin muotokuvamaalari. Italiassa koko talven matkalla auton renkaissa oli ketjut alppeja ylitettäessä, mutta Eeron ajaessa hänen huomionsa kiinnittyi nopeasti kauniisiin alppimaisemiin, ja auto oli vähällä mennä rotkoon. Niinpä Lauratytär ajoi usein autoa. Hänen teoksiaan on kaikissa merkittävimmissä taidemuseoissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Matemaattisesta lahjakkaasta ja musikaalisesta Alexander-isästä tuli kenraali ja maaherra. Lisäksi Kolehmaisen pojalle jää henkilökohtainen, elinikäinen käyttöoikeus pihaja saunarakennukseen. Elisabeth oli itse kirjallisesti erittäin lahjakas ja perillä ajan uusista tyylisuunnista. Eero Järnefelt kuoli Juhani Kolehmaisen ollessa neljän–viiden vuoden ikäinen. JS. Kolehmaiselle ja hänen puolisolleen jää pysyvä henkilökohtainen ja elinikäinen asumisoikeus luovutuksen kohteena oleviin rakennuksiin. Ateljeessa oli myös ahkerassa käytössä oleva piano. Kirjan upeat valokuvat on ottanut Niclas Warius. Kaikki heidän lapsensa – Kasper, Arvid, Eero, Aino ja Armas – ovat antaneet erityisen merkittävän panoksen suomalaisen kulttuurin syntyyn ja kehitykseen. Antiikki ja taide | 17 . Teoksen on toimittanut Liisa Steffa. – Näin pystymme edelleen kehittämään kaupungin kulttuurihistoriallista näkyvyyttä, ja se on tarjottavissa matkailijoille entistä paremmin. Yli satavuotias talo täydentää hienosti Järvenpäässä Kultakauden taiteen ja kulttuurin keskittymää, kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen iloitsee. Eero-isällä oli tapana kutsua lasten perheitä ”filiaaleiksi” – pääkonttori oli Suvirannassa. Juhani Kolehmaisen harras toive täyttyi, kun Järvenpään kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 22.1.2018 yksimielisesti ostaa Suvirannan kiinteistön ja muuttaa sen asteittain museoksi. Eero Järnefelt seura on rekisteröinyt ja laatinut Kansallisgallerian kuvataiteen keskusarkistoon varsin täydellisen luettelon Järnefeltin Suomessa olevista töistä. Silloin Laura ohjasi isänsä napakasti takaisin takapenkille. Eero ja Saimi Järnefelt olivat hyvin perhekeskeisiä. Hankinta tukee Kukkosen mukaan hyvin myös kaupungin visiota: Elinvoimaa ja kulttuuria parhaalla paikalla. – Tässä muodostuu ainutlaatuinen tilaisuus, kun saamme Suomessa ja maailmallakin ainutlaatuiseen taiteilijayhteisöön 200 metrin säteellä mukaan Suvirannan. Avioliitosta syntyi yhdeksän lasta, joista kaksi tytärtä kuoli aivan pieninä ja kaksi nuorina aikuisina. Niissä heijastuu suomalaisessa kuvataiteessa varsin harvinainen huumori. Teoksessa on talon historiaan ja nykypäivään liittyviä useita eri alojen asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Perheenjäsenet valmistautuivat juhliin aina huolella laatien aiheeseen liittyviä pitkiä runomuotoisia kronikoita. Kun vapaa-aika koitti, ateljee oli Suvirannassa vietettyjen juhlien ja tanssiaisten päänäyttämö. SUVIRANTA AUKEAA YLEISÖLLE KESÄLLÄ JUHLIA JA KONSERTTEJA . Järvenpään Taidemuseossa on jo aikanaan taiteilijan perikunnalta lahjoituksena ja talletuksena saatu Eero Järnefeltin merkittävä teoskokoelma. Silloin kun Järnefeltin lankomies Jean Sibelius soitti, kukaan ei tanssinut vaan kaikki kuuntelivat. Merkittäviä ovat myös Järnefeltin satiiriset kansankuvaukset, kuten esimerkiksi Isäntä ja rengit ja Järvenpäässä maalattu Maalaispuodissa. Ainostaan Eeron vanhin veli Kasper, jonka kriitikon silmää taiteilija suuresti arvosti, saattoi koputtamatta mennä suljettuun ateljeehen kesken työrupeaman. Hänen Koli-aiheiset maisemansa, etenkin Syysmaisema Pielisjärveltä (1899) sekä Kaski, Raatajat rahanalaiset (1893) (Kansallisgalleria) ovat muodostuneet jo ikonisiksi teoksiksi suomalaisessa kuvataiteessa. Hän muistaa isoisänsä erittäin mukavana ja sympaattisena ukkina. Erityisesti Juhani Kolehmaisen mieleen ovat jääneet ”suurena tapahtumana” leivosten hakumatkat Hyrylän varuskunnassa sijaitsevaan Jegoroffin leipomoon ukin Nash-autolla.. Erityisesti Kolehmaisen mieleen ovat jääneet ”suurena tapahtumana” leivosten hakumatkat Hyrylän varuskunnassa sijaitsevaan Jegoroffin leipomoon ukin Nash-autolla. Elisabeth-äidin pietarilainen Clodt von Jurgrnsburgin -suku oli kuvataiteellisesti erittäin lahjakas. Jouluja, juhannuksia ja syntymäpäiviä juhlittiin yhdessä taiteilijayhteisön kanssa. . Järvenpään kaupunki aikoo avata Suvirannan ensi kesästä lähtien kaupunkilaisille ja matkailijoille. Eeron kotoa on peräisin myös tietty vaatimattomuus ja hyvin maanläheinen elämäntapa, jossa ei pyritä tekemään vaikutusta ulkonaisilla tavoilla, Leena Lindqvist kuvaa. Kauppaan kuuluu päärakennuksen lisäksi talousrakennus ja rantasauna sekä talon irtaimistoa. – Eero ja Saimi Järnefeltin jälkipolvi on perinyt kiinnostuksen kuvataiteeseen, kirjallisuuteen ja musiikkiin, ja kaikki ovat vaalineet omalla tavallaan Eero Järnefeltin kulttuuriperintöä. Lasten elämä oli heille hyvin läheistä. Nykyisen isäntäväen jälkeen Suviranta on tarkoitus muuttaa kokonaan museokohteeksi. Eero oli itsekin taitava pianisti, joka osasi myös nauttia elämäniloista
Mitä paremmin nämä tiedot tunnetaan, sitä enemmän teos kertoo itsestään ja ajastaan, mikä lisää merkittävästi taideteoksen museaalista arvoa. Hän oli erityisen kiinnostunut keskiajan taiteesta, musiikista ja seremonioista sekä uskonnosta, etenkin katolilaisuudesta. Tällöin hypoteesina on usein, että maalauksen ovat Suomeen tuoneet venäläiset emigrantit, mutta sitä ei pystytä todentamaan. Kappelista tehtiin konttori, jossa oli kirjahyllyt ja seinillä uskonnollista taidetta. Tuon ajan valokuvissa näkyy koruton ja askeettinen meditaatiohuone, jossa on valkoiset seinät ja alttari takaseinään upotetun lasimaalauksen alla. Myöhemmin Anderson antoi tehdä kappelista oman työhuoneensa, jolloin keskiaikainen hartaustunnelma katosi. 18 | Antiikki ja taide mos Anderson muistetaan määrätietoisena liikemiehenä, joka hankki omaisuutensa lehdistöja kustannusalalla sekä kiinteistöillä. Neitsyt Maria, Jeesuslapsi ja pyhimys -maalaus on saanut lempinimen Taalintehtaan madonna, koska teos on ollut talletettuna Kemiönsaarella kyseisellä paikkakunnalla. Myös museon taidekokoelman vanhojen mestareiden maalaukset ja veistokset osoittavat, että uskonnolliset aiheet ja erityisesti Neitsyt Maria olivat Amos Andersonille tärkeitä. – Täytyy kuitenkin muistaa, että 1920-luvulla joissakin kirkollisissa A piireissä esiintyi nostalgiaa, kaipuuta palata menneeseen eli aikaan ennen reformaatiota, Amos Andersonin taidemuseon amanuenssi Synnöve Malmström huomauttaa. Hänen ylöspäin käännetty katseensa ja raollaan olevat huulensa ovat merkki siitä, että hän on ekstaasissa. – Yleensä tällaisissa sommitelmissa on tunnistettavia rakennuksia tai raunioita, mutta tästä työstä en tunnistanut ainuttakaan, Synnöve Malmström toteaa. Hän muun muassa kunnostutti omalla kustannuksellaan usean keskiaikaisen kirkon, kuten Naantalin ja Kemiön kirkkojen restauroinnit. Amos Anderson oli mystiikkaan taipuvainen romantikko Uskonto kiehtoi taiteen mesenaattia Amos Andersonin museon viimeinen ”Lahjoittajan teokset” -näyttely kertoi Amos Andersonin kiinnostuksesta uskonnolliseen taiteeseen. Antiikin raunioiden keskellä -rauniosommitelmassa on jäljitelty italialaisen taiteilijan Giovanni Paolo Paninin (1691–1765), tyyliä. Siksi emme myöskään tiedä, mitä hän teoksista ajatteli, mistä hän erityisesti piti ja mistä vähemmän, Malmström pahoittelee. Kovan kuoren alta paljastui mystiikkaan ja uskonnollisuuteen taipuvainen romantikko. Aiheena on muunnos Virgo lactansista, imettävästä Mariasta. Kun teosta tutkittiin, sen takaa löytyi venäjänkielinen tullileima, jossa lukee ”Petrograd”. Paninin rauniosommitelmat olivat hyvin suosittuja, ja niillä oli jäljittelijöitä eri maissa. Vanhojen teosten provenienssitutkimus eli omistajaja käyttöhistorian selvittäminen onkin vaatinut runsaasti tutkimustyötä. Äskettäin tehdyt tutkimukset toivat uutta tietoa teoksista ja niiden taustoista. Eikä suotta: liikemies Anderson oli myös tunteikas seuraihminen, taiteiden ja kulttuurin ystävä. Taiteilija tuntematon (venäläinen?), 1800-luku öljy kankaalle, 79,5 x 105,5 cm. Taiteen ystäville hänen nimensä tuo ensimmäisenä mieleen taidemuseon Yrjönkadulla. Erityisen lähellä Amos Andersonin sydäntä olivat maamme keskiaikaiset kirkot. On surullista, ettei mitään kirjeenvaihtoa tai päiväkirjoja ole löytynyt. Synnöve Malmström valottaa esimerkein taidemuseossa tehtävää monipuolista tutkimustyötä. KENEN KÄSIALAA. Teos on siis hankittu Pietarista, jonka nimi oli venäläistetty Petrogradiksi 1914–1924. – Muutamaa teosta lukuun ottamatta tiedämme hyvin vähän siitä, mistä Anderson hankki taidetta. TUTKIMUSTA TARVITTU. Andersonin kiinnostusta uskontoon heijastaa myös se, että hän sisustutti 1920-luvulla kotonaan yhden huoneen kappeliksi, jonka sivuhuoneeseen rakennettiin komeat urut. Antiikin raunioiden keskellä
Päärakennuksessa on nykyisin Söderlångvikin museo, jonne on sijoitettu osa Amos Andersonin yksityisestä taidekokoelmasta ja huonekaluista. Amos Andersonin kotiin sisustettu kappeli vuonna 1926 Kuva: Amos Anderson taidemuseo Kappelin pohjoisseinämällä oleva lasimaalaus on koottu kahdesta eri aikakaudelta ja eri alkuperää olevista lasinpaloista. TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: AMOS ANDERSON TAIDEMUSEO / STELLA OJALA Amos Anderson hankki Söderlångvikin tilan 1927 kesäpaikakseen, missä hän vietti suuren osan vapaa-ajastaan kuolemaan saakka. Pyöreä heraldinen vaakuna ylhäällä voi olla 1600-luvulta. Alaosan Madonna ja lapsi -aihe on todennäköisesti pohjoissaksalainen tai gotlantilainen ja peräisin 1400-luvulta.. Antiikki ja taide | 19
Malmström löysi aika pian taiteilijan, joka sopi tähän tyyliin – hänelle ennestään tuntematon Carlo Innocenzo Carloni (1686–1775) Pohjois-Italiasta. Koska maalaus on varsin viimeistelty, se voisi olla myös modello eli malli, jollainen näytetään tilaajalle. He matkustivat ympäri Keski-Eurooppaa, suunnittelivat sekä toteuttivat kirkkoja ja palasivat kesäksi kotiin. Miksi Napolissa asuva taiteilija valitsi aiheekseen roomalaisen basilikan. – Ryhdyin lukemaan taiteilijasta ja lannistuin, sillä ilmeni että hän oli ollut tunnetuin ja käytetyin taiteilija ennen Giovanni Battista Tiepoloa (1695–1770), joka on italialaisista monumentaalitaiteilijoista kaikkein tunnetuin. Röntgenkuva paljasti, että maalauksen oikea yläkulma on päällemaalattu. Maalauksen pyöreän muodon perusteella lähdin siitä, että se on luonnos joko monumentaalitai freskomaalausta varten. Selitys on ehkä siinä, että Angelo Solimena, joka asui Roomassa 1670-luvun lopussa, halusi ikuistaa vuosisadan suurimman monumentaalisen luomuksen. Guarinon oppilas Angelo Solimena on voinut maalata Taalintehtaan madonnan. Oli lannistavaa huomata, että Carloni oli työskennellyt peräti kahdeksassa maassa. Neitsyt Marian sirot kasvot ja raskaat silmäluomet olivat naisihanne, joka esiintyy monen 1600-luvun napolilaisen taiteilijan teoksissa, kuten Francesco Guarinolla. Hänen maalauksiaan leimaa kauneuden aistillisen puolen korostaminen ja paatos. Alla on taiteilijan kuvaama ikkuna-aukko, josta näkyy erehdyttävästi Rooman Pietarinkirkkoa muistuttava kirkko kupoleineen. Carlo Carloni tuli hyvin mielenkiintoisesta perheestä, jossa oli yrittäjiä jo 1600-luvulla. Kun maalausta konservoitiin ja tutkittiin, tehtiin yllättävä havainto. 20 | Antiikki ja taide Jeesuslapsen ele ja miehen hämmästys kertovat juuri tapahtuvasta ihmeestä. Perheen isä saattoi olla arkkitehti, yksi poika teki stukkotyöt ja toinen freskot. Varsin vähän siis tiedetään siitä, mistä Gustaf Wilhelm Palm, Juhla Napolissa, 1848, öljy kankaalle, 72 x 107 cm Gustaf Wilhelm Palm, Näkymä Venetsiasta, 1849, öljy kankaalle, 65 x 107 cm. Söderlångvikin museon kellarista löytyi 2007 Neitsyt Marian syntymä -maalaus. – Hieman hämmästyin nähdessäni sen, sillä se on tyypillinen 1700-luvun bozzetto eli luonnos, joita taiteentuntijat arvostavat, Synnöve Malmström kertoo. Mahdollisuus löytää kyseinen kirkko tuntui häviävän pieneltä, etenkin kun paljon kirkkoja on tuhoutunut. YLLÄTTÄVÄ LÖYTÖ. Lisäksi hän eli vanhaksi ja teki koko ajan töitä
KUKA AMOS ANDERSON. Hän jätti omaisuutensa Konstsamfundetille, joka ylläpitää Amos Andersonin taidemuseota Helsingissä. Peruskorjauksen jälkeen Amos Andersonin kotimuseo avautuu uudelleen vanhan museon viidennessä kerroksessa. . Amos Anderson kävi kansakoulua Ke miössä ja jatkoi opintojaan ruotsinkielisessä kauppakoulussa Turussa 1898. Hän tuki monia kulttuurin muotoja, kuten Ruotsalaista teatteria, Taidehallia ja Villa Lantea Roomassa. Tilaajia riitti Ruotsista, Tanskasta ja jopa Venäjältä, Synnöve Malmström kertoo. Juhla Napolissa on maalattu Capodimonten palatsin puutarhasta, josta avautuu näkymä yli koko Napolin. Ajassa siirrytään 1840-luvulle. Aiheet ovat melko erilaisia, mutta hyvin viehättäviä. Italian ystävä Amos Anderson osti Mustiosta ainakin nämä kaksi maalausta sekä kustavilaisia huonekaluja. Maalaukset olivat Mustion kartanossa vuoden 1920 alkuun asti, jolloin Hjalmar Linder teki vararikon ja hänen omaisuutensa joutui vasaran alle. Amos Valentin Anderson (3. Palmqvist sai tehtäväkseen piirtää rakennuksen, ja Anderson nimenomaan halusi siihen tornin – juuri sellaisen kuin Dogen palatsin tornit. Näkymä Venetsiasta -maalaus on mielenkiintoinen, sillä se osoittaa Andersonin tutkineen maalausta hyvin tarkasti. G. Anderson oli kansanedustaja Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä 1922–1927 ja presidentin valitsijamies 1937, 1940 ja 1943. Angelo Solimera, Neitsyt Maria, Jeesuslapsi ja pyhimys, lempinimeltään Taalintehtaan madonna, n. Vuosiksi 1900–1902 hän muutti Göttingeniin opiskelemaan kansantaloutta ja vakuutusalaa ja opiskeli myös lyhyen ajan Lontoossa. Arkkitehti W. Siksi maalaukset Juhla Napolissa ja Näkymä Venetsiasta -maalaukset ovatkin mielenkiintoisia. Vanhojen maalausten nimikylttien tietojen taakse saattaa kätkeytyä uskomattoman paljon tutkimustyötä. Tuolloin ruotsalainen taidemaalari Gustav Wilhelm Palm oli todella muodissa. Takaalalla näkyy Vesuvius, Sorrenton niemimaa ja Capri. ?. Anderson omisti osuuksia kirjapainoista ja hankki kiinteistöjä Helsingin keskustasta nykyisestä Forumin korttelista ja sen liepeiltä. Suurin lehdistä oli Hufvudstadsbladet, jonka päätoimittajana Anderson myös toimi 1922–1945. Antiikki ja taide | 21 Amos Anderson hankki taideteoksia. syyskuuta 1878 Kemiö – 2. 1902 Anderson muutti Helsinkiin, missä hän toimi vakuutusalan liikemiehenä, teollisuusyrittäjänä ja ruotsinkielisten talouslehtien (Försäkrings Tidskrift, Dagens Tidning ja Mercator) kustantajana. Amos Anderson taidemuseon ovet Yrjönkadulla ovat sulkeutuneet ja taidekokoelmat muuttavat uuteen Amos Rexiin. Hän lahjoitti Tamminiemen huvilan presidentin asunnoksi. huhtikuuta 1961 Dragsfjärd) oli suomalainen liikemies, lehdenkustantaja, kansanedustaja ja mesenaatti eli taiteen tukija. 1670-luku öljy kankaalle, 90 x 125 cm Carlo Innocenzo Carloni, Neitsyt Marian syntymä, 1760 Freskoluonnos Madonna della Nativitá -kirkon kupoliin, Gionico, Pohjois-Italia, 1760, öljy paperille, kiinnitetty kankaalle, Ø 53 56 cm. Tuohon aikaan suunnitelmissa oli rakentaa Hufvudstadtsbladetin toimitalo Mannerheimintie 18:aan. Nämä kaksi työtä Magnus Linder (1792– 1863), Mustion rautaruukin omistaja, tilasi suoraan taiteilijalta 1848. Palm oleskeli Italiassa ja maalasi maisemaja kaupunkikuvia vähän Canaletton tyyliin
Oman klassisen musiikin kokoelmani ostin parilla kympillä, Rokala toteaa. HALUAISITKO eroon ylimääräisistä levyistäsi. – Joillakin levyillä ei vain ole mitään rahallista arvoa, vaikka musiikki olisi kuinka hienoa. Kokoelmaan kuului lähinnä 1970ja 80-lukujen suomalaista rockia sekä ulkomaisia rock-klassikoita. Ville Rokala maksoi omasta kappaleestaan yli 700 euroa. KERÄILY ALKOI ISÄN KOKOELMASTA. – On täällä kaikenlaista punkista bluesiin ja black metalista jazziin. Myös Huuto. Klassistakin minulla on jo niin paljon, että uusia levyjä en tarvitse, Rokala kertoo. Rokala kuitenkin toteaa, että hintahaitari on todella laaja: levyjä voi saada ilmaiseksi mutta toisaalta harvinaisuuksista voidaan pyytää jopa kymmeniä tuhansia euroja. Levyjä kuunnellaan ahkerasti ja hutiostokset jatkavat nopeasti takaisin kiertoon. Sen hankintaa hetken aikaa arvoin, sillä hyllystä löytyy samasta julkaisusta myös parempikuntoinen kakkospainos, keräilijä jatkaa. Ville Rokala ostaa lähes kaikkea paitsi iskelmää, klassista ja trancea. Beatles-rivin vieressä komeilee Black Sabbathin tuotantoa. Ville Rokala kuuntelee post-punkista bluesiin ja black metalista jazziin Yli tuhat vinyyliä Yleisyyden ja haluttavuuden lisäksi vinyylilevyjen hintaan vaikuttaa ratkaisevasti niiden kunto: pienikin naarmu voi romauttaa levyn hinnan Wigwamin Hard n’ Horny -levystä julkaistiin vuonna 1969 pieni 400 kappaleen painos, jonka jokaisessa levyssä on erilaiset, käsin tehdyt kannet. 22 | Antiikki ja taide A AC/DC:n levy nojailee sopuisasti rap-artisti Asan albumiin. Yleisyyden ja haluttavuuden lisäksi levyjen hintaan vaikuttaa ratkaisevasti niiden kunto: pienikin naarmu voi romauttaa levyn hinnan. – Arvokkaimpia levyjäni ovat muutamat harvinaisemmat suomalaiset jazz-levyt sekä Wigwamin Hard n’ Horny -albumin ensipainos, josta maksoin yli 700 euroa. netin ja Tori.fin kautta levyt liikkuvat. Rokala alkoi nopeasti kartuttaa kokoelmaansa. Villen tavoittaa sähköpostitse osoitteesta ville.h.rokala@gmail.com. – Sain isäni vanhan levykokoelman, noin 200 vinyyliä, joita hän ei enää tarvinnut. Ville Rokalan levykokoelma on toistaiseksi järjestetty aakkosittain: kunhan vinyylikabinetti ensi kuussa saapuu, reilun tuhannen vinyylilevyn kokoelma kannattaa ehkä järjestää myös kategorioittain. Hän myi ne levyt, joita ei kiinnostanut kuunnella ja sai näin rahaa toisten levyjen hankkimiseen. Kertaostoksena LP-levy maksaa keskimäärin 10–20 euroa. Itse ostan usein isompia eriä edullisesti kerralla, valitsen niistä ne, jotka haluan pitää ja laitan loput taas myyntiin, Rokala kertoo. 28-vuotias Rokala innostui LP-levyjen keräilystä kolmisen vuotta sitten ostettuaan vinyylilevysoittimen. Harrastus on koko ajan aika hyvin rahoittanut itseään, sillä levyt kiertävät harrastajapiireissä hyvin. NOLLASTA KYMMENIIN TUHANSIIN EUROIHIN. LEVYT ON TEHTY KUUNNELTAVIKSI. Minulla on aika laaja musiikkimaku ja kerään kaikkea paitsi iskelmää ja trancea. – Netissä on monia hyviä levynmyyntipaikkoja kuten Facebookin Vinyylikirppis ja amerikkalainen Discogs.com. Rokala painottaa, että hänelle levyt ovat paljon enemmän kuin keräilyesineitä
Isompia eriä ostaessa kertyy välillä myös tuplakappaleita ja niiden olemassa oloa on joskus hankalampi muistaa. Rokala kertoo, että vinyylilevyt menevät aina kaupaksi, tavalla tai toisella. – Kyse on osaltaan digitalisaation vastavoimasta. Rokalalla itsellään ei ole kummempia tavoitteita vinyylilevykokoelmansa suhteen. Rokala toteaa, että LP-levyjen keräily on tällä hetkellä jonkinlainen buumi: esimerkiksi Yhdysvalloissa LP-levyt keikkuvat postitetuimpien tavaroiden kärjessä. Levyt on järjestetty aakkosittain. – Minultakin osti ison läjän levyjä joku, joka halusi päällystää niillä olohuoneensa seinät, Rokala naurahtaa. Rokalan musiikkimaku on varsin laaja, mutta enimmäkseen hän kertoo kuuntelevansa rockia.. – Vinyyleissä on aivan oma fiilis. Mutta miksi ihmeessä digiajan nuori aikuinen haluaa satsata rahiseviin ja kömpelöihin vinyylilevyihin, kun kaikki maailman musiikki on kännykän hipaisun päässä. . – Pääasia on, että homma pysyy järjen rajoissa ja levyjä tulee oikeasti kuunneltua. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN – Pidän kirjaa levyistäni muun muassa Discogsin sivuilla, mutta aika hyvin muistan ulkoakin, mitä levyjä minulla jo on. Levyjen rohinassa on tunnelmaa ja kansitaidetta on kiva tutkia. Levyjen rohinassa on tunnelmaa ja kansitaidetta on kiva tutkia. Toisaalta levyihin liittyy nostalgia-arvoa: monet keski-ikäiset levymessujen kävijät etsivät nuoruutensa suosikkilevyjä ja haluavat ne nimenomaan vinyyleinä. Jos joku ei halua ostaa niitä kuunneltaviksi, voi levyjä lahjoittaa vaikka askartelutarpeiksi. VINYYLEISSÄ SOI NOSTALGIA. Valtaosa Ville Rokalan noin 1000 albumin levykokoelmasta on olohuoneen kirjahyllyssä. Monet nykyartistitkin julkaisevat digilevyn rinnalla LP:n, mutta CD ei kiinnosta juuri ketään. Kuuntelen kyllä paljon digitaalistakin musiikkia, sillekin on paikkansa
Hänen sanojensa taustalla on vuosikymmenten kokemus suomalaisesta designista ja lukuisista menestystarinoista, jotka elävät edelleen. Vuokko Nurmesniemi palkittiin muotoilusta Milanon triennaalissa.. 24 | Antiikki ja taide Vuokko Nurmesniemi on suomalaisen suunnittelun edelläkävijä En lepää laakereillani – En tee muotia, vaan suunnittelua, joka on tullut muotiin, tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko Vuokko Nurmesniemi toteaa
Alla: Näkymä Vuokko Nurmesniemen olohuoneen ikkunasta Vanhankaupunginselälle on tarkoin suunniteltu.. Maisema ei ole kuitenkaan sattumaa vaan tarkoin suunniteltu jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA H Vuokko Nurmesniemen tekstiileissä on vitsiä ja iloa. Näkymä Vuokko Nurmesniemen olohuoneen ikkunasta on niin kaunis kuin keskitalven aurinkoinen talvipäivä voi parhaimmillaan olla. Antiikki ja taide | 25 ehkuvan punaisena loistava iltapäiväaurinko valaisee Vanhankaupunginselkää juuri ennen tammikuun viimeisen päivän täydellistä kuunpimennystä
– Oli itsellenikin suuri mysteeri, miksi keraamikkona halusin oppia vaatteiden tekemisen. Oli opittava oma linjamme. Nurmesniemi suunnitteli Tiibet-kankaan, joka poikkesi pienikuvioisesta Oomphista täysin. Nurmesniemi oli kutsuttu Marimekolle suunnittelemaan kankaita. MARIMEKON KLASSIKOT. Antti halusi, että talo näkyy mahdollisimman vähän merelle, joten osa avaran kodin huoneista on merenpinnan alapuolella. TIIBET-KANKAAN SYNTY. – Armi sanoi Antille, että lähetä se heilasi tänne luokseni, Vuokko kertoo. Brummer opetti ajattelemaan itse, mitä pitäisi tehdä. Jos kysyt itseltäsi, saat vastauksen, mutta jos et kysy, et koskaan saa vastausta. Vuokko Nurmesniemi kiittelee saamiaan oppeja. Vuokko Nurmesniemen ideasta syntyivät väljät, klassiset marivaatteet. Tämä rakennettiin 1970-luvulla. Armi Ratialla (1912–1979) oli työhuone samoissa tiloissa, ja hän oli kuullut lahjakkaasta Vuokosta. Nurmesniemi suunnitteli Marimekolle 1950-luvulla monia edelleenkin tuotannossa olevia malleja. 15 vuotta sitten menehtynyt Antti Nurmesniemi (1927–2003) on yksi suomalaisen muotoilun tunnettuja nimiä. Naiset vapautuivat, kun muotolaskokset jätettiin puvuista pois. Sen jälkeen Ratia ei koskaan puuttunut mihinkään tekemisiini. Malliksi Ratia antoi tekstiilitaiteilija Viola Gråstenin (1910–1994) suunnitteleman Oomph-kankaan. Antti Nurmesniemi oli nuori arkkitehtiopiskelija. – Sodan jälkeen kotiompelijat ompelivat vaatteet kureliivien päälle, että ”marilynit” tulivat kunnolla esiin. Opetus oli fantastista. Tunnetuimpia ovat raidoistaan tuttu Jokapoika-paita sekä taskuistaan tuttu Iloinen takki. Pyysi vain viemään kankaan näytettäväksi tekniselle johtajalle nähtäväksi. Jos jatkuvasti vain poimii sieltä ja täältä, eivät ne ole omia ajatuksia. Sen vuoksi suunnittelemani vaatteet ovat suoria ja selkeälinjaisia. Vuokko tapasi Armin, joka halusi Vuokon suunnittelevan hänelle kankaan. Tai oikeastaan kopiomaan, se oli siihen aikaan varsin yleistä. Vuokko ja Antti Nurmesniemi tapasivat Ateneumin opiskeluaikoinaan. Legenda on myös se, että Jacqueline Kennedy (1929–1994) tilasi Marimekolta itselleen kahdeksan pukua. Istutimme talon eteen mäntyjä, jotka peittävät myös osin taloa, Nurmesniemi esittelee upeaa kotiaan, jonka arkkitehtuuri on edelleen moderni. Keraamikkona puhdistin muodot. Vasemmalla kangas, jonka Nurmesniemen piti kopioida Armi Ratialle. He ovat vieneet maailmalle niin Marimekkoa, Vuokkoa kuin esimerkiksi palkitut Suomen osastot Milanon triennaaliin vuosina 1960 ja 1964. Selkeälinjaisessa Tiibetissä on vain kaksi väriä, joiden läpi kulkee kaukana toisistaan olevat valkoiset, kapeat raidat. Nuori Vuokko, siihen aikaan vielä Eskolin, opiskeli keraamikoksi. MAAILMANVALLOITTAJAT. Oikealla lopputulos, Tiibet-kangas.. Tanskalaisen designerin Frederik Lunningin (1881–1952) perustaman palkinnon avulla pariskunta pääsi matkustamaan maailmalla ja tutustumaan useisiin 50ja -60-luvuilla vaikuttaneisiin designereihin. Hän opiskeli kolme vuotta Leikkuuopistossa Arttu Brummerin (1891–1951) johdolla ymmärtääkseen mitä design on ja miten vaate valmistetaan. Vuokko ja Antti Nurmesniemi tunnetaan töistään ympäri maailmaa. Sanonkin aina, että jos kysyt itseltäsi, saat vastauksen, mutta jos et kysy, et koskaan saa vastausta. 26 | Antiikki ja taide – Mieheni, Antti Nurmesniemi, suunnitteli talon. – Kun vein kankaan Ratialle, hän ei sanonut mitään. – Siihen maailman aikaan meidät kasvatettiin olemaan rehellisiä itsellemme. Valmistuttuaan arkkitehdiksi, Antti Nurmesniemi suunnitteli nuorempana arkkitehtinä Palace-hotellin sisustusta. Minulle vaatteessa on tärkeintä kangas
ELÄMÄN SUURIN ASIA. Ennen muuttoaan Intiaan Marimekko ja Vuokko Nurmesniemi järjestivät Suomen Taideteollisuusyhdistyksen näyttelyn Yhdysvaltojen Bostoniin. – Pöydät olivat raakapuuta, joiden pinnat oli hiottu täysin sileiksi. – En toki lepää laakereillani. Kuhina ja kohu Vuokon lähes veistoksellisten pukujen ympärillä oli kova. Vuokko-malliston ensimmäinen kangas oli Pyörre, joka kuvastaa hyvin Nurmesniemen ajattelua kankaan merkityksestä vaatteessa. – Myymälästä on myynnissä muun muassa Pehtoori-kahvipannuja sekä Antin suunnittelema saunajakkara. Varmistankin usein Aaltoyliopiston tutulta lehtorilta, onko suomalaisia parhaillaan Armanilla tai Balenciagalla töissä, sillä heidän työnsä kyllä tunnistaa, Nurmesniemi harmittelee. – Katsoin että oli parempi lopettaa, kun olimme niin kauan poissa. . – Elämäni suurin asia on ollut, että sain elää maailman hienoimman miehen kanssa. Asuimme rahapalkinnon turvin muun muassa Japanissa ja Intiassa. Japaniin meidät kutsuttiin yliopistoon kertomaan suomalaisesta designista. Yrityksellä oli myymälöitä useammalla paikkakunnalla Suomessa sekä lähes ympäri maailmaa. Tosin, täytyy myöntää, että olen jonkin verran laiskistunut työnteon suhteen, Vuokko Nurmesniemi nauraa juuri niin sydämellisesti ja nuorekkaasti, että väitettä on vaikea uskoa. Arvostelut olivat koskemattomina arkistojen kätköissä, kunnes Nurmesniemen näyttely avattiin Taidetollisuusmuseossa (nykyinen Designmuseo). Koulutuksessa ei ole riittävästi kriittisyyttä omaa työtä ja ajatuksiaan kohtaan. Tällä hetkellä Vuokko Oy:lla on yksi myymälä, Korkeavuorenkadulla Helsingissä. Marimekon uran jälkeen Nurmesniemi perusti oman yrityksensä Vuokko Oy:n vuonna 1964. Antiikki ja taide | 27 – Antti sai palkinnon muistaakseni vuotta aiemmin, kun minä. VUOKKO JA PYÖRRE. Nurmesniemi myöntää kuitenkin olleensa usein liian kiltti ihmisenä, josta on saanut myös kärsiä. Tärkein heistä on ollut Antti Nurmesniemi. VUOKKO ESKOLINNURMESNIEMI Taiteen akateemikko Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori Lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja kunnianosoituksia Jokapoika-paita tuotannossa vuodesta 1956 Iloinen takki tuotannossa vuodesta 1958 Vuokko Oy ja Pyörre-kangas vuodesta 1964 Pyörre-kangas oli lähtölaukaus Vuokko Oy:n menestykselle.. – Seuraan edelleen suunnittelua ja muotia lehdistä. Kuten sanoin, jos kysyt itseltäsi, saat vastauksen, mutta jos et kysy, et koskaan saa vastausta. Amerikkalaisissa lehdissä kehuttiin vuolaasti niin Marimekkoa, mutta etenkin Vuokkoa. Vuokko Nurmesniemi ei palannut Amerikan ja Intian matkoiltaan takaisin Marimekkoon. Ja on edelleen. – Arkistoin kaikki artikkelit lukemattomina. Ajattelin säästää itseäni ja olla vapaa arvosteluista. Esillä oli Birger Kaipiaisen (1915–1988) lintuja, Tapio Wirkkalan (1915–1985) ja Kaj Franckin (1911–1989) töitä, viisi tekemääni ryijyä sekä Marimekon muotinäytös, Nurmesniemi muistelee. Akateemikko Nurmesniemi kiittää, että hänen taustallaan on ollut paljon hyviä ja rehellisiä ihmisiä. Onneksi onnistumisia ja menestyksiä on ollut sitäkin enemmän. Pelkäsin myös, että kehut nousisivat hattuun, Nurmesniemi hymyilee. Kangas ja sen kuosi on lähtökohta koko vaatteelle. Tekstiilitaiteilijan tarmon ja pistämättömän vainun tuntien niitä on luvassa vielä jatkossakin. Harmittaa, kun nuoret eivät osaa kehittää omaa itseään. – Mutta niistä asioista en halua puhua julkisesti, hän vaientaa päättäväisesti lisäkysymykset. Tuttujen Vuokko-tuotteiden lisäksi myynnissä on myös Antti Nurmesniemen suunnittelemia tuotteita
Ja vuonna 2004 Museovirasto puolestaan hankki Kuvasiskojen kuva-aineiston tältä kouvolalaiselta valokuvaajalta, joka ilmeisesti oli jatkanut yritystoimintaa Kuvasiskot-nimellä, Museoviraston Kuvakokoelmat -yksikön intendentti Hannu Häkkinen kertoo. 28 | Antiikki ja taide argit Ekman (1919– 2011) ja Eila Marjala (1919–1983) muodostivat valokuvaajina voimakaksikon, jonka luotsaamana Valokuvaamo Kuvasiskot nousi omana aikanaan erityisesti julkisuuden henkilöiden, poliitikkojen ja taiteilijoiden suosioon. – Sittemmin Kouvolassa toiminut valokuvaaja Eila Juuma osti 1990-luvun puolivälissä Kuvasiskot-toiminimen, kaluston, kuvat sekä negatiivit Margit Ekmanin luopuessa yrityksestä. Pääkaupungissa studio tuli tunnetuksi lähes mystisestä ilmapiiristään, jossa yksittäinen kuvaus kesti useimmiten 2–4 tuntia. Kuvasiskot tekivät kaiken itse. Onneksi visertävät undulaatit Romeo ja Julia kevensivät tunnelmaa. Mutta aivan yhtä hyvin se ikuisti myös tavallisia kansalaisia. Tuhannet suomalaiset ovat lähes puolen vuosisadan aikana käyneet studiossa rippi-, ylioppilas-, häätai muotokuvassa. Museoviraston hallussa olevassa Kuvasiskojen yli 250 000 kuvaa sisältävässä kokoelmassa on negatiiveja, diapositiiveja ja vedoksia. MYSTINEN ILMAPIIRI. Muotokuvaukselle omistautuneista Kuvasiskoista puhui koko kaupunki. Ajan hermolla tapahtunut toiminta teki studiosta myös suomalaisen värimuotokuvauksen uranuurtajan. Sen aikana otoksia kertyi yleensä yli 50. Kuvasiskot Eila Marjala ja Margit Ekman.. Kokoelma käsittää mustavalkoja värikuvia, joista suurin osa on aikalaisista otettuja studiokuvia. Studion voimanaisista toinen, Margit Ekman, luotsasi toimintaa vielä kymmenen vuotta kumppaninsa Eila Marjalan kuoleman jälkeen vuoteen 1994. Valokuvaamo Kuvasiskot perustettiin vuonna 1946 Lahdessa, mistä toiminta siirtyi vuonna 1951 Helsinkiin. He eivät myöskään nimenneet yhtään ulkomaista valokuvaajaa esikuvakseen toimiessaan värimuotokuvauksen pioneereina ja aloittaessaan väreillä kokeilun niin, ettei kukaan M Margit Ekman ja Eila Marjala loivat legendaarisen Kuvasiskot Valtakunnan ykköskuvaajat Valokuvaamo Kuvasiskot on kulttuurihistoriallisesti merkittävä tekijä suomalaisen studiokuvauksen kentällä
Julkisuuden henkilöistä mainittakoon presidentti Mauno Koivisto, valtioneuvos Johannes Virolainen, poliitikko Paavo Väyrynen, poliitikko Ahti Kuvasiskojen yli 250 000 kuvaa sisältävässä kokoelmassa on negatiiveja, diapositiiveja ja vedoksia. Kuvasiskojen studiossa nähtiin asiakkaina myös runsaasti poliitikkoja sekä kulttuurija talouselämän edustajia. Antiikki ja taide | 29 TEKSTI: TIMO ELO muu ehtinyt vaikuttaa heidän tyyliinsä. Näyttelijä Tauno Palo.
Kysymykseen, mitä täällä oikein tapahtuu, poliisi vastasi Kekkosen menevän Kuvasiskoille kuvaan. Museovirastossa on käyty läpi kuvakokoelmien negatiiveja sekä etsitty tuhoutumisvaarassa olevia ja tuotettu niistä digitaaliset kopiot ja metatiedot. H-hetken koittaessa talonmies seisoi sitten ovella koppalakki päässä tilaisuutta varten hankkimassaan uudessa puvussa. Lupaa kuvan julkaisemiseen setelissä ei kuitenkaan ollut kysytty eikä Kuvasiskoja kuvaajanakaan mainittu, joten Suomen Pankin setelipaino joutui maksamaan Studio Kuvasiskoille kuvan käytöstä kertakaikkisen korvauksen. Talonmies myös levitti ajotielle asti ylettyneen punaisen maton studion ulkooven eteen Mikonkadulle. Margit Ekman muistelee kirjassaan myös 1950-luvun kohukaunottaren Tabe Slioorin halunneen Kuvasiskot kuvaajakseen. Presidentti Urho Kekkonen. Kuvasiskojen jälkeenjäänyt kokoelma sisältyy Museoviraston Kuvakokoelmien pelastus digitointiprojektiin, johon virasto sai valtion vuoden 2014 kolmannesta lisätalousarviosta 250 000 euron rahoituksen. Kokoelmasta on valikoitunut digitoitavaksi noin 3 000 muotokuvan otos. Kuvaukseen oli alun perin varattu tunti, mutta adjutantin harmiksi aikaa kului kaksi tuntia presidentin todetessa ajan kuluneen aivan huomaamatta. Hän päätti lähteä Kuvasiskoille. Presidentti Urho Kekkonen muodostaa oman lukunsa Kuvasiskojen histo riassa. Kuvasiskot olivat suomalaisen värivalokuvauksen pioneereja. Oli vuosi 1956. KOHUKAUNOTAR TABE SLIOOR. Vedoksia mentiin näyttämään Tamminiemeen UKK:n Cadillacilla, joka haki Kuvasiskot Mikonkadulta. MUSEOVIRASTON PELASTUSOPERAATIO. Uteliaita ihmisiä oli sankoin joukoin liikkeellä ja liikennevalot vilkkuivat keltaisina UKK:n saapuessa moottoripyöräsaattueessa Mikonkadulle. Ekmanin kysymykseen, miksi lehden omat kuvaajat eivät ota kuvia, Tulio totesi, ettei ollut hyväksynyt heidän otta miaan kuvia. Myös legendaarinen elokuvaohjaaja Teuvo Tulio halusi vuonna 1973 tulla kuvattavaksi Jaana-lehden 14-osaista muistelmasarjaa varten. Talonmiestä tarvittiin kuvauspäivänä avuksi lainaverhoa ripustettaessa taustakankaaksi. UKK:n tullessa ensi kertaa studiolle kuvattavaksi presidentinlinnasta oli etukäteen haettu lainaksi tarvittavaa rekvisiittaa. 30 | Antiikki ja taide Karjalainen, näyttelijä Tauno Palo, näyttelijä Ansa Ikonen, näyttelijä Ella Eronen, yrittäjä Lenita Airisto, pilapiirtäjä Kari Suomalainen, kapellimestari Jorma Panula, näyttelijä Lasse Pöysti, poliitikko Kalevi Sorsa, taiteilija Laila Pullinen, laulaja-näyttelijä Pirkko Mannola, kuvataiteilija Reidar Särestöniemi sekä toimittaja Mirja Pyykkö. Lisäksi hän eristi puomeilla sisäänkäynnin jo tuntia ennen UKK:n saapumista. Kerran Taben ollessa studiolla kuvattavana hänet pelastettiin tukalasta tilanteesta ja väärä seuralainen piilotettiin nopeasti vaatekaappiin, kun kuvauksen varsinainen maksaja tuli yllättäen paikalle. Kuvaajaa ei silti myöhemminkään tuotu esiin. Digitoitavaksi on valittu kuvia aiheensa tai jonkin muun erityislaatuisuutensa perusteella. KirjailijaVäinö Linnan muotokuva 20 markan setelissä on sekin alun perin ollut Kuvasiskojen käsialaa. Presidentille kunniaa tehden talonmies toivotti UKK:n tervetulleeksi taloyhtiöön ja kuvausavustaja ohjasi presidentin hissillä talon neljänteen kerrokseen, jossa studio sijaitsi. Studiolle oli tuotu muun muassa tyylikäs tuoli presidentin istua ja pehmeäsävyinen samettiverho muotokuvan taustaksi. Syntynyt muotokuva esiteltiin myöhemmin vuonna 1971 näyttelyssä, jonka avajaisia tasavallan presidentti kunnioitti läsnäolollaan. Projekti on pyrkinyt turvaamaan Kuvasiskojen ottamien kuvien ja niiden tietosisällön säilymisen. Näyttelijä Ella Eronen.
Joihinkin on myös tullut vaurioita vedoksissa käytetyistä repromateriaaleista tai muista aineista. Presidentti Urho Kekkonen.. Valitettavasti varhaisen kauden negatiivit eivät ole ikinä päätyneet mihinkään arkistoon, joten kokoelmasta puuttuu lähes kokonaan 1940–1950-luvun kuva-aineisto tai siitä on olemassa vain todella pieni suppea otos, Häkkinen sanoo. Antiikki ja taide | 31 – Kuvasiskojen kuvien digitointi on ollut meille aikamoinen haaste, kun käsillä ovat olleet lähinnä vain kuvien alkuperäiset negatiivit sekä koevedokset, joissa myös on paljon retusointeja. – Kokoelma voisi olla laajempikin. Nythän Museovirastossa on Kuvasiskojen aineistoa vain vuosilta 1963–1994, kun studio itse asiassa on perustettu jo vuonna 1946. Näyttelijä Ansa Ikonen. Moniin alkuperäisiin vedostuksiinkin on tehty retusointeja tai vedoksia on käsitelty eri tavoin. Kansanedustaja Johannes Virolainen. Kuvien digitointi siten, että tavoitettaisiin Kuvasiskojen vedostuksen henki, on ollut vaativaa työtä. Häkkinen toteaa Kuvasiskojen olleen värihenkilökuvauksessa monessa mielessä merkittävä edelläkävijä Suomessa. Osaan on tehty mielenkiintoisia valotai väriratkaisuja. Myös Suomen valokuvataiteen museossa on valikoima Kuvasiskojen museolle aikoinaan luovuttamia alkuperäisvedoksia. MERKITTÄVÄ EDELLÄKÄVIJÄ. Museovirastossa silloinen tutkija Hanna Talasmäki on tehnyt kokoelman luetteloinnin sekä otosten valikoinnin osalta suurtyön, Häkkinen kertoo
Tässä mielessä museoidenkin pitäisi tehdä paljon aktiivisempaa tallennustyötä ja myös olla proaktiivisemmin mahdollisimman lähellä kuvien syntyhetkeä tallentamassa niitä kokoelmiin. Värikästä tarinaa riitti, Häkkinen kertoo. – Kuvasiskojen toiminnan perustan muodostivat varsin tavanomaiset rippija hääkuvat, mutta tämän ohella studiolla oli henkilökuvauksessa myös korkeaa valokuvataiteellista pyrkimystä. Voimakaksikko myös ”valloitti” Amerikan vuonna 1979. Pelastusarmeijan univormupukuinen mies.. Valokuvauksen historiassa on kuitenkin aina 1870-luvulta lähtien esiintynyt menestyneitä naisvalokuvaajia, joista valitettavan moni on päässyt unohtumaan. Siinä hän myös kysyy, miksi historia luovien ihmisten kohdalla aina toistaa itseään. Eräänä huomattavana tapahtumana voidaan pitää Life-lehden kesällä 1964 julkaisemaa Ilona-kansikuvaa, joka toi Kuvasiskot maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Lähdeteos: Margit Ekman (toim. – Kuvasiskot sai aikoinaan kansainvälistä tunnustusta lukuisten palkintojen muodossa. Voimakaksikon taival ei ollut helppo! . Arat ja ahneet valitsevat ensimmäisen muodon, urheat ja auliit toisen.” Tämän kirjailija Maxim Gorkin ajatuksen Margit Ekman on liittänyt muistelmakirjansa loppukaneetiksi. 32 | Antiikki ja taide – Elokuvaohjaaja, näyttelijä Jaakko Pakkasvirran Kesäkapina-elokuvassa on Kuvasiskojen studiossa kuvattu kolmen minuutin kohtaus, joka esittää elävästi heidän tapaansa työskennellä. Nyt voimme löytää vaikkapa kenkälaatikosta 100 vuotta vanhoja negatiiveja. Museoilla on lakisääteinen kuvallisen kulttuuriperinnön tallennusvastuu, mikä kattaa tämän päivän yhtä hyvin kuin sata vuotta vanhan ajan. ”On vain kaksi elämänmuotoa: lahoaminen ja palaminen. Aikalaisten muisteluiden mukaan studiossa myös aina soi kuvaustilanteeseen sopiva musiikki. – Onhan nykyäänkin valokuvaamoja, jotka myös tekevät korkealaatuista henkilöja muotokuvausta ja ehkä tällaisten toimijoiden tuotannon säilyminenkin on siinä mielessä taatumpaa, että niillä varmaankin on tarvittavat järjestelmät syntyneen sähköisen kuva-aineiston tallentamiseen. – Ilahduttavaa on sekin, että Kuvasiskot naiskuvaajina ovat vieneet kehitystä eteenpäin. – Ilahduttavaa on sekin, että Kuvasiskot naiskuvaajina ovat vieneet kehitystä eteenpäin. – Kuvasiskojen voimakaksikkoa en ole koskaan tavannut, mutta suojeluprojektimme yhteydessä sain haastatella joitakin heidän työntekijöitään. – Meillä tunnetaan Signe Brander, mutta esimerkiksi Pariisin maailmannäyttelyssä kuvaajana toiminut Vivi Richter on jo jäänyt unohduksiin. Näin kävi aikoinaan myös Kuvasiskoille. On myös kerrottu Kuvasiskojen perinpohjaisesta valmistautumisesta kuvaukseen, jossa muun muassa taustavaloilla ja väreillä on ollut iso osa. – Kuvasiskot sai aikoinaan kansainvälistä tunnustusta lukuisten palkintojen muodossa. Siinä myös kiteytyy perinteellinen vaalea suomalaiskansallinen naistyyppi, Häkkinen sanoo. Signe Branderin negatiiveja on säilynyt runsaasti ja muun muassa Helsingin kaupunginmuseo on koostanut niistä kirjoja ja näyttelyjä. Toivottavasti ne myös jossakin vaiheessa toimittavat aineistojaan museoiden ja arkistojen kokoelmiin. Onhan valokuvaus perinteisesti ollut varsin miehistä puuhaa. – Nykyaikainen digikuvaus muodostaa omalla tavallaan ison haasteen, koska kuvan elinkaari lyhenee. Museoviraston verkkopalveluissa on julkaistu valikoitu otos Kuvasiskojen tuotannosta, johon kuka tahansa voi tutustua. Miksi tulisielut ja uranuurtajat kohtaavat kannustuksen sijasta vastustusta. Vuonna 1974 Kuvasiskot palkittiin tittelillä European Master of Photography – Euroopan valokuvauksen mestarit. MirjaRiitta Siivonen) ”Kuvasiskot”, Otava 1996. Mutta ellei toimintaympäristö muutu, sadan vuoden kuluttua nykyisiä digikuvia, jotka vielä aukeaisivat, tuskin on olemassa
Tämä aavemainen tiedon hautausmaa alkoi elää ja liikkua taiteilijan mielessä: se välitti tarinoita oikeista ihmisistä, joita viranomaiN set kontrolloivat ja valvovat. Valtava arkistohylly värikkäine pahvikansioineen kätki sisälleen tuhansien tavallisten ihmisten elämät, myös taiteilijan oman. Kuva: Pekka Niittyvirta. Adel Abidin on 44-vuotias irakilainen taiteilija. Olemassaolon hauraus, pelko, toivo ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat usein toistuvia teemoja Abidinin taiteessa. Al-Warqaa (2013). Kuva: Martin Jäger. Silti teokset ovat syvällisiä, vakavia ja jopa synkkiä. Näyttely käsittelee epämukavia asioita, jotka mielellämme suljemme pois mielestämme. Teoksia on esillä eri puolilla museota pääportaikossa sekä toisen ja kolmannen kerroksen näyttelysaleissa. Ateneum on yksi maamme keskeisimmistä muistiorganisaatioista, ja se on muovannut kuvaamme suomalaisuudesta ja yhteisestä historiastamme jo vuodesta 1888 lähtien. Abidin koki voimakkaasti, miten sodan tapahtumat luovat tummia varjojaan suomalaiseen yhteiskuntaan vielä sadan vuoden jälkeen. Suurikokoinen installaatio Archive (2018) pohjautuu Abidinin kokemukseen Ammanin poliisilaitoksen ulkomaalaisvirastossa. Taiteilijaa kiinnostaa, mikä pyyhitään pois näkyvistä: mitä pyritään häivyttämään ja mistä vaietaan. The Reward (2015). Tiedon manipulointi sekä epätoivottujen ja kiusallisten poliittisten tapahtumien tai henkilöiden pyyhkiminen kuvista ei muuta historiaa, vaan piilottaa ne syvemmälle arkistojen kätköihin. Antiikki ja taide | 33 ykytaiteilija Adel Abidinin, 44, History Wipes -näyttely haastaa meidät katsomaan, mitä ympärillämme tapahtuu juuri nyt – ja mitä on tapahtunut viime vuosikymmenten ja -satojen aikana. Syntyprosessin aikana teos kasvoi laajemmaksi puheenvuoroksi muistojen häilyvyydestä ja tulkinnanvaraisuudesta. Abidinin työskentelyä leimaa voimakas yhteiskunnallinen eetos. History Wipes Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 14.3.–22.4.2018 Vuoden 1918 sota loi synkän varjon kansaamme Irakilainen nykytaiteilija Adel Abidinin veistokset ja installaatiot käsittelevät historiamme kipupisteitä ja ihmisenä olemista yhä epävakaammaksi muuttuvassa maailmassa. Se sai alkunsa taiteilijan perehtyessä Suomen historian synkimpään ajanjaksoon, vuoden 1918 sisällissotaan. Monet näyttelyn uusista teoksista ovat syntyneet vuorovaikutuksessa museon arkkitehtuurin kanssa. Kenen tarinoita ja historiaa me kerromme – tai meille kerrotaan – ja millä äänellä. Kenen tarinoita kerromme. Aiheina ovat muun muassa etninen puhdistus, sota, pakolaisuus ja valtakoneistojen harjoittama manipulointi. Identiteettiin ja muistamiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä myös Adel Abidinin taiteessa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.. Adel Abidin asuu ja työskentelee sekä Helsingissä että Ammanissa, Jordaniassa. Adel Abidinin teokset kiinnittyvät usein historian traumaattisuuteen, kuten näyttelyn pääteoksiin kuuluva videoinstallaatio History Wipes (2018). Hän käsittelee taiteessaan vaikeita aiheita usein kepeän huumorin ja sarkasmin keinoin
Hilparista hautajaiskypärään Peter Mustonen ja mestausmiekka sekä Jaana Cawén kannattelemassa hautajaiskypärää. ASEITA KOLMELTA VUOSISADALTA. Tuon ajan aseista ja varusteista on esillä muun muassa täydellinen Vanhat aseet vallan ja varallisuuden symboleina Suomalaisen maalaustaiteen, antiikkihopeaja posliinikokoelmien sekä taide-esineistön lisäksi Reitzin säätiön taidemuseossa on myös asehuone, jossa voi tutustua vanhoihin aseisiin kolmelta vuosisadalta. Hankinnat tapahtuivat useassa osassa 1930-luvun kuluessa. 34 | Antiikki ja taide elsingin merkittävimpiin rakennuttajiin kuulunut Lauri Reitz keräsi huomattavien taidekokoelmiensa ohella myös kattavan antiikkiasekokonaisuuden. H Asekokoelman merkityksestä Lauri Reitzille kertoo se, että hänen suuressa työhuoneessaan – nykyisessä museon barokkihuoneessa – oli esillä muun muassa haarniska, useita miekkoja ja kypäriä, museonjohtaja Jaana Cawén kertoo. Reitz osti esineitä antiikkikauppiailta Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta, mutta myös suoraan yksityisten keräilijöiden kokoelmista. Aatelismiehen kokonainen haarniska 1500-luvun puolenvälistä. Museon asehuone vie kävijän aina renessanssiajan kynnykselle
Ne olivat antiikin ajoista lähtien teknisiä huipputuotteita aivan samoin kuin nykyaikanakin, Mustonen kertoo. Esillä on myös muutamia varsiaseita, kuten jalkaväen hilparit ja kuninkaallinen, näyttävä henkivartiokaartin Drabant-partisaani. – Voidaan sanoa, että tämä on merkittävin julkinen antiikkiasekokoelma Suomessa, Jaana Cawén toteaa. Asekokoelman kartuttamisessa Reitzin säätiö käyttää apuna tämän erikoisalan asian tuntijoita, kuten Peter Mustosta. Pistoja lyöntiaseita edustaa kolmisenkymmentä miekkaa, sapelia ja tikaria. Maallikosta aseet ja varusteet saattavat näyttää yksinkertaisiltakin, mutta niissä toteutetut tekniset ratkaisut ovat olleet aikansa huippua ja loppuun asti mietittyjä. Jos ajatellaan esimerkiksi Reitzin säätiön kokoelmien turnajaishaar. Tästä syystä vanhojen aseiden ja varusteiden keräily on yleensä ollut aktiivista ja yhteiskunnan ylempien luokkien suosimaa, Mustonen kiteyttää. ASEIDEN SYMBOLIIKKA. Aseita on kautta historian arvostettu myös rahallisesti. Antiikki ja taide | 35 . – Käsityönä tehdyt antiikkiaseet ovat kautta aikojen toimineet vallan ja varallisuuden symboleina. Ruudinkatkuisista aseista esimerkkeinä on kanuunapari 1600-luvulta sekä muutama piilukkopistoolipari ja piilukkohaulikko 1700-luvulta. Hän on alan johtava asiantuntija ja on konsultoinut säätiötä viime vuosien hankinnoissa. MARJUT POPELKA KUVAT: REITZIN SÄÄTIÖN MUSEO Vanhat aseet vallan ja varallisuuden symboleina Hilparista hautajaiskypärään haarniska, runsaasti kypäriä, merkittävä varsijousi ja historiallinen mestausmiekka. – Olemme pyrkineet hankkimaan esinetyyppejä, joita alkuperäisessä kokoelmassa ei ole ollut edustettuna. Myös asehuoneen nykyinen ripustus on Mustosen käsialaa. Viime vuosien aikana Reitzin säätiö on täydentänyt ja kehittänyt asekokoelmaa aktiivisesti muiden taidehankintojen rinnalla. Uusimpia hankintoja ovat pohjoisitalialainen turnajaishaarniska 1500-luvulta, italialainen etsauksin eli happosyövytyksin koristeltu visiirikypärä, tunnettua englantilaista alkuperää oleva hautajaiskypärä sekä renessanssitikari. Tämä pätee myös esineiden esteettisiin valintoihin. Aseteollisuuteen on aina sijoitettu merkittävästi varoja, mikä on heijastunut esineiden korkeassa laadussa
Miekkojen painopiste ja tasapaino oli tarkoin harkittu käyttötarkoitusta silmällä pitäen. 1600-luvun alkupuolella Saksassa valmistettu mestausmiekka herättää museossa huomiota, Cawén kertoo. Terät ovat kuitenkin ohuita ja kevyitä. niskaa, on sen tilaaminen 1500-luvulla maksanut kartanon hankkimiseen verrattavissa olevan omaisuuden. Reitzin säätiön kokoelman helmiin kuuluu taidokkaasti luupaneelein koristeltu 1500-luvun varsijousi. Mestausmiekan tunnistaa siitä, että sen kärki ei ole terävä, vaan tylppä, ikään kuin katkaistu. VARSIJOUSI, ASEIDEN AATELIA. Tätä painavaa 13,5 kilon esinettä on käytetty aatelismiehen metsästysaseena tuelta ammuttaessa. Parhaita museoluokan esineitä ovat ne, joiden provenienssit, eli alkuperä ja omistushistoria, ovat tiedossa. Onhan se hieman kylmäverinen esine, mutta kertoo omasta ajastaan. Raskaiden varsijousten nuolet saattoivat lentää usean sadan metrin päähän ja saattoivat taisteluaseena käytettäessä läpäistä haarniskan jopa yli sadan metrin etäisyydeltä. Mestaajat olivat alansa erikoisosaajia ja kaupungin arvostettuja, vaikkakin usein syrjittyjä, virkamiehiä. Esineen paino onkin yleensä merkittävä tekijä sen aitouden määrittämisessä, Mustonen toteaa. 36 | Antiikki ja taide Luulla päällystetty, taidokkain kaiverruksin koristeltu varsijousi, 1550–1590, Sveitsi Yksityiskohtia varsijousen koristelusta. KYLMÄÄVÄ ESINE. Museonkin miekkaan on kuvattuna hirsipuu sekä kidutusratas, ja historiallista mielenkiintoa lisää terään etsattu valmistajan nimi Johannes Willems. Usein ajatellaan, että 1500–1700-luvun mestaukset tapahtuivat kirvestä käyttäen, mutta tosiasiassa erityisesti MannerEuroopassa yleisempi työväline oli miekka. Nämä kalliit ja harvinaiset esineet ovat olleet usein linnojen tai palatsien korkeaMestausmiekka, 1620–1640, Solingen, Saksa. Esineiden taloudellinen ja esteettinen arvostus on taannut niiden säilymisen nykypäivään asti. Näin ollen laadukkaista antiikkiaseista on edelleen hyvin tarjontaa. Lisäksi miekkojen terät on usein koristeltu etsatuin tai kaiverretuin tekstein ja mestauksen symbolein. Mestausmiekat, kuten yleensä muutkin varhaiset miekat, näyttävät painavammilta kuin ovatkaan
Viimeisin esinehankinta asekokoelmaan on niin sanottu Capel-kypärä. Haarniskan malli on tyypillinen 1500-luvun puolenvälin turnajaisja kenttähaarniskalle. Varsiase henkivartiokaartin partisaanin koristeellinen terä, n. 1650, Ruotsi. PELOTTAVA NÄKY. Se on 1600-luvun alkupuolen Savoyn alueen ratsumiesten käyttämä varuste. Etualalla jalkaväen upseerin puolihaarniska, jollaisia käytettiin 30-vuotisessa sodassa. Niillä saattoi pistää tai kiskoa ratsumiehiä alas satulasta.. Esine han. Haarniskan paino keskittyi rintahaarniskaan ja kypärään, muut osat olivat suhteellisen kevyitä ja ohuesta pellistä valmistettuja. Painoa kokonaisilla ratsuhaarniskoilla oli 18–30 kilon verran. Näkymä asehuoneesta. Hilparit olivat tehokkaita aseita ratsuväkeä vastaan. Esimerkiksi rintapanssareiden keskelle valmistettiin jyrkkä harjanne, joka ohjasi vastustajan peitsen tai miekan panssarin sivulle. Asehuoneen seinätelineessä lepää synkästi katsova, mustaksi värjätty Totenkopf (kuolemannaamio)-kypärä. Myös kauluksissa oli erityinen vahvistettu kulma, joka esti terän luisumisen kaulan alueelle. Antiikki ja taide | 37 arvoisimpia aseita ja toimivat paikkojen tai sukujen symboleina. Näin ollen liikkuminen haarniskassa oli harjoittelun jälkeen suhteellisen vaivatonta, huomauttaa Mustonen. Kypärälle on tunnusomaista irvistävä naamavisiiri, jonka tarkoitus oli toimia pelotteena vastustajalle. Tähän, kuten laadukkaisiin haarniskoihin yleensä, valmistettiin lukuisia yksityiskohtia, jotka suojasivat käyttäjäänsä vastustajan hyökkäykseltä. Ikkunan edessä komeilee upea haarniska, joka suojasi varakkaan aatelisen päästä varpaisiin. Taustalla tyypillinen kokohaarniska, jollaista varakas aatelismies on käyttänyt turnajaisissa tai ratsuväkitoiminnassa. Lähikuva hilparin terästä, 1500-luku, Keski-Eurooppa
LAURI REITZ ?. Lauri Reitzin leski Maria Reitz perusti vuonna 1971 testamentillaan Lauri ja Lasse Reitzin säätiön, joka ylläpitää vuonna 1972 avattua taidemuseota Reitzin perheen entisessä kodissa Apollonkadulla sekä kartuttaa Reitzin kokoelmia säätiön tuotoilla. Hän keräsi maalauksia, antiikkihopeaa, posliiniesineitä, vanhoja aseita, soittimia, kelloja, kirjoja ja antiikkihuonekaluja. Hän oli Helsingin kaupungin rakennuskonttorin rakennusmestarina 1914–1917 ja Kulosaaren huvilayhdyskunnan rakennusmestarina 1917–1921. Lauri Kullervo Andervaldt Reitz (7. Sen tiedetään kuuluneen 1500-luvulla englantilaiselle Sir Henry Capelille. Saman Essexin herttuasuvun kypäriä tunnetaan neljä kappaletta, joista tunnetuin ja varhaisin on New Yorkin Metropolitanmuseon kokoelmissa. Rakennuttajana ja grynderinä 1930-luvulla menestynyt Reitz aloitti myös taideja antiikkiesineiden keräämisen. Reitzin suku oli alun perin kotoisin Ruotsista josta hänen esi-isänsä oli muuttanut 1770-luvulla Suomeen lasinpuhaltajaksi Grönvikin lasitehtaaseen. Reitz kävi kansakoulun Kuopiossa ja perheen muutettua Helsinkiin hän kävi viisi luokkaa Helsingin normaalilyseossa. Reitzin kaksikielisen perheen isä Ernst Andervaldt Reitz oli rautatienkirjuri ja äiti Emma Paulina Malm ompelija. 38 | Antiikki ja taide kittiin sen merkittävän ja tunnetun omistushistorian takia. Totenkopf-kypärä, 1620 1640, Keski-Eurooppa Morion-kypärä, 1570 1580, Saksa Jalkaväkimiehistön puolihaarniska, kokonaisuus 1579–1600, Saksa. maaliskuuta 1893 Valkeala – 8. . Reitz harjoitti myös maanviljelyä, hänellä oli aluksi Solvikin tila Porkkalassa ja sitten Tasbyn tila Sipoossa. Musta kypärä toimi hautamuistomerkkinä eli hautajaiskypäränä Sir Henryn kuoleman jälkeen. Siitä lähtien kypärän omistushistoria on aukottomasti dokumentoitu, Cawén kertoo. syyskuuta 1959) oli suomalainen rakennusmestari, rakennuttajagrynderi sekä taideja antiikkiesineiden keräilijä. Reitz valmistui vuonna 1914 rakennusmestariksi Helsingin teollisuuskoulusta. Kypärä edustaa malliltaan englantilaista valmistustapaa, ja todennäköisesti se on valmistettu kuninkaallisessa asepajassa Greenwichissä. Hautajaiskypärän koko provenienssi on tiedossa. Museo on avoinna ilman pääsymaksua. Lauri Reitz oli naimisissa vuodesta 1922 Maria Lindholmin (1891–1971) kanssa. Kypärä oli Capelin hautamonumentilla aina kappelin purkuajankohtaan (1840) asti
Radiomäki on upea luontokohde aivan Lahden keskustan tuntumassa. Vitriineistä löytyy runsaasti palkintoja kuten muun muassa Marja-Liisa Kirvesniemen, Eero Mäntyrannan ja mäkisankarin Matti Nykäsen esineistöä. . Lahden kisahistoria kerrotaan uudella tavalla. Bongaa kierroksella myös radiomastot, vanhat asemarakennukset, vesisäiliö, hautausmaa ja urheilukenttä. Radioja tv-museo sijaitsee Radiomäellä, Lahden maamerkkien, 150 m korkeiden radiomastojen, juurella. Antiikki ja taide | 39 Uutiset Sukella suomalaiseen radioja tv-historiaan RADIOJA TV-MUSEO Mastolan näyttelyissä on menneiden aikojen radioja tv-historiaa nykyajan tavalla tarjoiltuna Lahden Radioja tv-museo Mastolan näyttelyt kertovat suomalaisen radioja tv-alan historiasta niin katsojan kuin ohjelmatekijöiden näkökulmasta. Museon yläkerrasta löytyy Lahti kansainvälinen hiihtokaupunki -valokuvanäyttely, Lahden kisojen tarinaa 1920-luvulta nykypäivää kertova mediaseinä ja mäkihyppysimulaattori. Mastolan omassa chromakey-studiossa voit tehdä oman uutisHIIHTOMUSEON PERUSNÄYTTELYSTÄ Hiihdon henkeä löydät hiihtotunnelmia koululaisten hiihdosta jokamiehen ja -naisen hiihtoharrastukseen. Alppija ampumahiihdon historiaa esitellään myös. Mastolassa voi perehtyä suomalaisen sähköisen median historiaan. Mäkihypyn historiasta löytyy oma kokonaisuus. Näyttelyssä selviää myös mikä on Lahden suurasema ja miksi se aikoinaan päätettiin rakentaa juuri Lahteen. Museolta löytyy myös hiihtäjäsankariemme Hiihdon henkeä Lahdessa lähetyksen. Hiihtosisu-tarinoita jaetaan. Mediatunnelissa pääsee katsomaan ja kuuntelemaan yleisön suosikkiohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä. Historiallinen kilpailuasu, joka ei ehkä ollut kaikkein airodynaamisin. Nostalgisia radioita ja televisioita.. Samalla se on läpikatsaus suomalaiseen ohjelmatuotantoon. Ylhäältä mäeltä aukeaa hulppea näkymä kaupungin historiaan ja Vesijärvelle. Myös museokauppa palvelee. Elävässä huoneessa voi tarkastella millaisia medialaitteita kodeissa on ollut eri vuosikymmenillä
– Liukkonen kertoi, että häntä jopa uhattiin selkäsaunoilla kun ihmiset kuulivat hänen keräävän Mannerheimia. Suku aateloitiin jo vuonna 1695, koska silloinen Ruotsin kuningas katsoi Augustin Marheimin hoitaneen Viron taloutta erinomaisen hyvin. Jo kokoelman avajaisiin liittyi dramatiikkaa. Kaksi heistä on Tarttilan kylästä, johon Päivöläkin kuuluu. TAUSTA VAIKUTTI. 40 | Antiikki ja taide oisaalta ei tuo koditon ja rahaton poika aivan vailla tukea ollut. Päivölässä sijaitT seva liittyy sopivasti kolmantena lenkkinä Mannerheimin muistoa vaalivaan teemaan. Tietokoneelle on merkitty melkein 10 000 dokumenttia. Kokoelmaa olivat keränneet Liukkonen ja hänen isänsä useiden vuosikymmenien ajan jo 1930-luvulta saakka. – Museaalinen ulottuvuus puuttuu siinä mielessä, ettei meillä ole alkuperäistä esineistöä. Marsalkka joutuo autokolarin seuruaksena turvautumaan keppiin. Esimerkiksi Mannerheimille kuuluneita esineitä ei meillä ole, mutta sen sijaan erilaisia dokumentteja kirjallisuutta, lehtiä, valokuvia on runsaasti. Liukkonen ei halunnut missään tapauksessa syntyvän väärinkäsitystä Mannerheimin Kaivonpuiston kodin kanssa. – Samalla nimi muuttui Marheimista Mannerheimiksi. Vielä 1950-luvulla Mannerheim-kirjallisuus oli helposti hankittavaa ja edullista. Kirjoja on 22 maasta 20 kielellä. Augustin Mannerheimin isä Henrik Marheim muutti 1618 saksasIsättömästä, äidittömästä, rahattomasta, kodittomasta ja koulusta potkitusta 19-vuotiaasta Carl Gustaf Emil Mannerheimistä varttui itsenäisen Suomen sankari. – Kun tuntee hänen taustansa on helpompi ymmärtää miksi Mannerheimin elämä oli sellainen kuin se oli. Vuorinen otti vuonna 2004 rehtorina ollessaan Valkeakosken Päivölän tiloihin toijalalaisen Olavi Liukkosen yksityisen Mannerheim-kokoelman. Leikekokoelma käsittää noin 7 000 dokumenttia kansioissa aiheen mukaisesti järjestettyinä. Lisäksi kokoelmaan kuuluvat mitalikokoelma, Marskiin liittyvää filateliaa, valokuvaja korttikokoelma, taide-esineitä kuten kuvapatsaita ja tauluja, kirjekokoelma, Mannerheim musiikkia, kirjallisuudesta poimittuja täydentäviä dokumentteja sekä haastatteluja etenkin Päivölässä käyneiden veteraanien tarinoita ja kertomuksia. Kirjakokoelma on lähes täydellinen joitakin painoksia lukuun ottamatta. Hän valmistuttu SPR:n pajoissa 2500 kappaletta jäljennöksi omista ortopedisesti suunnitelluista kepeistään. – Isoisä Carl-Gustav Mannerheim oli muun muassa Turun ja Porin läänin sekä Viipurin läänin maaherra ja hänen isänsä Carl Erik Mannerheim 1800-luvun alussa Suomen senaatin talousvaliokunnan varapuheenjohtaja, mikä toimi vastaisi lähinnä nykyisen pääministerin toimenkuvaa. Pari kolme teosta on vain kopioina. Talvisodan sytyttyä Marski huomasi että kepistä saattaisi olla apua sotavammaisille. Avajaisiin saatiin nimittäin kuolleen miehen tervehdys. Kenraali oli niitä harvoja, jotka todennäköisesti olivat henkilökohtaisesti tavanneet marsalkan. – Kenraali Adolf Ehrnrooth oli kutsuttu ja tulossa mutta hän kuoli kaksi päivää ennen avajaisia. Takana olivat edelleen vahvat aatelissuvut: Mannerheim ja von Julin, Päivölän kansanopiston entinen rehtori Juha Vuorinen sanoo. Museoksi tätä ei voi kutsua, mutta kyllä kokoelmaksi, joka pitää sisällään erilaisia dokumentteja on noin 10 000 kappaletta. – Esillä ovat myös kaikki 191 Mannerheim-ristin ritaria. Vuorinen on tutkinut Mannerheimin sukua seitsemän polvea taaksepäin. Tervehdyksen kuitenkin saimme. – Muutaman vuoden päästä Liukkosen kaksi poikaa tulevat päättämään jatkuuko sopimus vai ei. Mannerheim-museo sijaitsee Helsingissä ja Päämajamuseo Mikkelissä. Carl Gustaf Emil Mannerheim oli nuorena kuriton nuorukainen Itsenäisen Suomen sankari. KUOLLUT MIES TOI TERVEHDYKSEN. Päivölään on kerätty mahdollisimman laaja dokumenttiaineisto, kaikkea inhimillistä, mikä tavalla tai toisella liittyy Marsalkkamme elämään. Liukkonen oli Viialan kirjaston johtaja, mikä selittää kokoelman sisältöä. Kokoelma sovittiin säilytettäväksi Päivölässä 20 vuotta Liukkosen korkean iän takia
Valtavat velat olivat syntyneet kortinpeluulla. Jos joku käytti muita kieliä ruokailu loppui siihen paikkaan. Myöhemmin tuleva marsalkka sai potkut kadettikoulusta. Mannerheim sai potkut Helsingin Böökin lukiosta käytöshäiriöiden takia. Suvun valtava omaisuus muun muassa Louhisaaren kartano, useita maatiloja ja kiinteistöjä kaupattiin isän pelivelkojen kattamiseksi. Louhisaaren kartano sijaitsi meren rannalla mutta veteen oli Mannerheimin mentävä itse virkkaamissaan uimahousuissa. Toisaalta 10 kieltä aikuisena puhuneen marsalkan älyssä ei varmasti ollut vikaa. Mannerheimin lapsuutta ja nuoruutta voi kuvailla kahdella sanalla hurjuus ja kurittomuus. – Kahtena päivänä viikossa ruokapöydässä sai puhua vain ranskaa, kahtena italiaa, kahtena saksaa ja yhtenä ruotsia. Mannerheimin kerrotaan tavatun viisikerroksisen Louhisaaren kartanon katon harjalla hajareisin istuneena kun hän oli kymmenvuotias. – Mannerheimin isä Carl Robert hylkäsi vaimonsa ja seitsemän lastaan ja muutti Ranskaan rakastajattarensa Sofia Nordenstamin kanssa velkojia pakoon. Äiti Helen von Julin kuoli pian tämän jälkeen 1881. Louhisaaressa kuri oli äärimmäisen tiukka. Marsalkan isä Carl Robert Mannerheim oli liikemies. Evert Porilan valmistama Vehmaisten patsaan pienoismalli. – Hän opiskeli Helsingin yliopistossa mutta sai potkut kirjoitettuaan Venäjää arvostelevan keväällä 1858 ylioppilasteatterille kirjoittaman poliittisen satiirinäytelmän: Ditt och datt. – Hänen sanotaan kuolleen suruun. Suomen sankari. Esitykset johtivat paitsi hänen myös yliopiston rehtorin, Reinin, erottamiseen. Antiikki ja taide | 41 JUHANI KARVONEN ta Ruotsin Gävleen ja teki työtä Euroopan ensimmäisessä setelipainossa Tukholmassa, minkä vuoksi hänen nimensä on ruotsalaisissa, Euroopan ensimmäisissä seteleissä1600-luvun puolivälin paikkeilla. Juha Vuorisen mukaan kokoelmaa koskeva sopimus on katkolla muutaman vuoden päästä. KADETTIKOULUSTA POTKUT
Niskassa oli vuoden poistumiskielto kasarmilta, silti Mannerheim teki ns. Yksityisen kokoelman ulkopuolelta on Päivölään saatu myös muun muassa lottavaatetus. Vääpeli otti hänet itse teosta kiinni ja erottaminen seurasi välittömästi. Kun Venäjän vallankumoukset vuonna 1917 pakottivat kaikki muut kuin bolshevikit eromaan armeijasta, Mannerheim päätti lähteä Suomeen joulukuussa 1917. Korpraali Toivo Ilomäki tuhosi yhdessä taistelussa 17 venäläistä panssarivaunua. Marsalkasta kirjoitetut kirjat eivät muutamaan teokseen lopu. Venäjällä Mannerheim vietti 30 vuotta, osallistui, Japanin ja Venäjän väliseen sotaan, kävi vakoilumatkalla Kiinassa ja yleni everstiksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Mannerheimilla oli enimmillään komennettavanaan 100 000 miestä. KylmäKallen sänkyynsä ja päätti lähteä puntikselle. 42 | Antiikki ja taide – Toisella yrittämällä Mannerheim oli päässyt kadettikouluun köyhtyneille aatelisukujen pojille varatuille vapaapaikoille. Marskiin liittyvää filateliaa on kokoelmassa runsaasti. Äidin isä ja kaksi varakasta kummitätiä pitivät huolen, ettei nuori Mannerheim joutunut heitteille. Tätä viestiä ei kaivattu yhdessäkään kodissa.. – Heidän tuellaan Mannerheim lähti Venäjälle Pietariin Nikolain ratsuväkiopistoon
Taustansa vuoksi Mannerheim oli kallellaan enemmän englantilais-ranskalaiseen ja venäläiseen kuin saksalaiseen kulttuuriin. Yhdelläkään muulla suomalaisella ei olisi ollut kokemusta 100 000 miehen liikuttamisesta. – Toisaalta Mannerheimilla oli koko hänen elämänsä ajan lukuisia naissuhteita. Vaimo otti tyttäret ja lähti Ranskaan aivan kuten Mannerheimin isä oli aikanaan tehnyt. Kumpikaan heistä ei saanut lapsia, joten Mannerheimin sukulinja päättyi heihin. Toinen tyttäristä päätyi nunnaksi Englantiin, toinen oli alkoholisti Ranskassa. Mannerheim meni naimisiin varakkaan venäläisen vapaaherratar Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa vuonna 1892. – Erikoinen yhteys on myös Mannerheimin vaimon tämän kahden tyttären kohtalo ja oman isän välillä. . Mannerheimn-kokoelma on avoinna tilauksesta Päivölässä. YMMÄRSI VENÄLÄISTÄ AJATTELUA. Mannerheimin välit Hitleriin olivat viileät, vaikka Hitler hänen syntymäpäivillään vierailikin. Vaikka vuosien varrella julkisuuteen tullut aika ajoin henkilöitä jotka ovat väittäneet olevansa suoraan Mannerheimin jälkeläisiä, ei mitään todisteita ole koskaan löydetty. – Mannerheim kieltäytyi esimerkiksi ulottamasta hyökkäystä Pietariin, vaikka Saksa sellaista oli vaatinutkin. Mannerheimn nautti myös sotilaiden kunnioitusta, olivatpa heidän sympatiansa olleet vapaussodassa punaisten tai valoisten puolella – Mannerheim korosti aina yhtenäisyyttä. Mannerheimin sanomisia painettiin aikanaan korteiksi.. Tarinan mukaan joku sotilas tokaisi talvitai jatkosodan melskeissä, että onneksi se päälahtari selvisi sodasta hengissä tarkoittaen siis kansalaissotaa SUKU KATKESI KAHTEEN TYTTÄREEN. Mannerheimin etuna oli myös toisessa maailmansodassa se, että hän ymmärsi venäläistä ajattelua ja sodankäyntiä. – Kuvaavaa on, ettei Mannerheimia tuomittu sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä koska tiettävästi itse Stalin määräsi ettei marsalkkaan saatu koskea, koska Venäjän kansa ei sitä hyväksyisi. Mannerheimin kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin osoittaa, että hän perusti Mannerheimin Lastensuojeluliiton, 4H-järjestön ja oli käytännössä myös takana puheenjohtajana Suomen Punaisen Ristin kehittymisessä, vaikka organisaatio toki oli perustettu jo aiemmin 1800-luvulla. Kokoelmassa on kaikkien 191 Mannerheim ristin ritarin tiedot. Helsingin Sanomien uutinen lienee yksi Suomen historian kovimmista uutisista. Myös opastuksen saa tilattua opiston kautta. Marski kuvattiin mieluusti alhaalta ylöspäin. Antiikki ja taide | 43 – Oli selvää, että hän oli ainoa henkilö valkoisen armeijan komentajaksi
Varsinkin myrskyöinä onnettoman rouvan huokaukset leijuvat edelleen kartanon saleissa ja kamareissa. Louhisaaren omistajat ovat siis aina olleet mukana siellä missä tapahtuu, Adolfsson toteaa. Niitä säestävät katuvan isännän raskaat askeleet ja lattialautojen narahdukset. Kiviseinät kuiskivat tarinoita viideltä eri vuosisadalta. Tarina kertoo, että erään kerran Fleming ei ollut muistanut jättää sanaa palvelusväelle, että rouva oli taas kopissaan. Linnan menneisyys on värikäs ja monivaiheinen. Toki kyseistä vinttikomeron luukkua ja sinne johtavia tikkaita on syytä tarkastella asiaankuuluvalla kiinnostuksella, sillä kuka voi varmasti sanoa, että tarina ei voisi olla tottakin, sillä yksi Flemingin vaimoista kuoli Louhisaaressa. Kartanon historiassa näkyvät isoviha, sisällissota sekä katoja nälkävuodet Tuhansien tarinoiden Louhisaari Louhisaaren kartano oli marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin suvun hallussa yli sata vuotta. 44 | Antiikki ja taide askussa Askaisissa sijaitsevan Louhisaaren viimeinen Flemingsuvun isäntä, valtaneuvos ja sotilas Herman Pietarinpoika Fleming (1520–1583) oli perimätiedon mukaan vaikealuontoinen ja mustasukkaisuuteen taipuvainen mies. – Kaikki historian tapahtumat näkyvät myös täällä, kuten isoviha, sisällissota ja katoja nälkävuodet. Louhisaaren historia on samalla myös Suomen historiaa. Uskoo ken tahtoo, mutta tarina on yksi lukuisista Louhisaaren kummituskertomuksista, sillä mitä olisi linna tai kartano ilman kummituksiin liittyviä tarinoita. – Louhisaaressa on kyllä nähty, kuultu ja koettu vähän kaikenlaista, kuten sikarin tuoksu päärakennuksessa, vaikka kukaan Louhisaaren linna on jyhkeä ilmestys suomalaisessa maisemassa.. Ensimmäinen Mannerheim, Carl Erik Mannerheim oli ruotsalainen upseeri, mutta hän vaikutti paljon Suomen puolesta myös Venäjän vallan aikana. Yksin matkoille lähtiessään hän lukitsi vaimonsa pieneen koppiin, jonne palvelusväki sai pienen ikkunan M siellä ei olekaan polttanut, Louhisaaren linnan vastaava opas Camilla Adofsson kertoo. Louhisaaren Flemingit olivat myös läheisiä neuvonantajia Ruotsin kuninkaille Kustaa Vaasalle ja Juhana herttualle ja olivat mukana esimerkiksi neuvottelemassa avioliitosta Katarina Jagellonican kanssa. kautta toimitettua ruokaa
Louhisaaressa haistaa historian. Pohjakerros oli tarkoitettu taloustilaksi ja palvelusväen käyttöön. Se kertoo kreivillisen perheen kieliharrastuksista. Kristallilasit ja hohtavan valkoiset lautaliinat taiteltuna lautasille odottavat illallispöydän vieraita. Makuukamari on sisustettu 1800-luvun lopun tyyliin poiketen muuten kerroksen tyylistä. Rahvaan kieltä, suomea linnassa kuultiin vain keittiössä. Kreivin kirjasto oli marsalkan isoisän isän työhuone. 1900-luvun alussa se siirtyi lopullisesti suvun omistuksesta. Toinen kerros oli pyhitetty isäntäväelle ja kolmannessa kerroksessa olivat juhlahuoneet. Jännittävän luukkuhuoneen vierestä löytyy kaunis pieni sininen makuukamari, jossa tapahtui jotain todella merkittävää 4.6.1867. Se edustaa tyypillistä Ruotsin vallan aikaista aatelislinnaa, jonka kerrokset oli varattu kukin eri tarkoitusta varten. Pahat kielet arvelevat huoneeseen maalatun pirunpään viitanneen entisen linnanherra Flemingin luonteeseen. 150 vuotta sitten tässä kauniissa kammarissa syntyi poikalapsi, joka tulisi olemaan yksi Suomen tulevan historian merkittävimmistä henkilöistä. Henkilökunnan määrä ei ollut vähäinen, vähintään toistakymmentä eri asemassa olevaa palkollista oli paikalla valmiina täyttämään Louhisaaren perheen moninaisia tarpeita. Pirunkammari on yksi Louhisaaren kiinnostavimmista huoneista. Huoneiden kattoja ja seiniä koristanut myöhäisrenessanssin tyylin maalaus on säilynyt koskemattomana isossa juhlasalissa. Linnan lukuisat salit kertovat omaa tarinaansa linnan historiassa. Tässä kauniissa kammarissa 150 vuotta sitten syntyi poikalapsi, josta tuli Suomen itsenäisen tasavallan kuudes presidentti, Suomessa historiallisesti hyvin merkittävä henkilö. Linnan mahtavista pidoista on jäänyt elämään Louhisaaren juoma, joka on kesäjuomien aatelia. Seinillä on kankaalle maalatut rokokootapetit 1700-luvulta. . Louhisaaren kartanon kahvilassa tarjotaan edelleen juomaa valmistettuna C.G.E. Tavallinen kouluja käymätön kansa tölleissään ja pirteissään tuskin osasi edes uneksia Louhisaaren etuoikeutetusta elämästä. Illallisen aikaan huoneen saattoi täyttää ranskan – tai englanninkielinen puheensorina. Mannerheimin Helene-äidin ohjeella, joka on tietysti se ainoa oikea. Vaikka ollaan keskellä supisuomalaista maisemaa, ruokasaliin on tehty täydellinen ranskalaistyylinen kattaus pitkälle pöydälle. Näin eli suomalainen yläluokka Louhisaaren kukoistuksen päivinä, kansan luokkaerot olivatkin todella huimat. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI JA KUVAT: TARJA LEHTOLA MAALAUKSET SÄILYNEET. Vieraskielistä kirjallisuutta on pitkä rivi, mutta vain muutama suomenkielinen kirja. Ranskalaiseen tyyliin katettua illallista säesti usein ranskankielinen puheensorina.. Louhisaaren linna on Suomen vanhimpia ja uljaimpia herraskartanoita. Kosketus paikkakunnan muihin asukkaisiin tapahtui lähinnä ruotsinkielisissä jumalanpalveluksissa, joissa niissäkin Louhisaaren perhe istui omalla korkea-arvoisella penkkijärjestyksen määräämällä paikallaan. Alkuperäiset palkkikatot ovat näkyvissä kaikissa huoneissa. PERINNEJUOMAA TARJOLLA. Juhlakerros on paras Suomessa säilynyt esimerkki suurvalta-ajan ylimystön edustustiloista. Maalauksia ei ole koskaan pilattu maalaamalla päälle. Mannerheimin isä, liikemiehenä toiminut kreivi Carl Robert Mannerheim (1835– 1914), möi taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi linnan sisarelleen vuonna 1880. Louhisaaren historia toisti itseään. Amiraali, Suomen kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Flemingin (1619–1673) rakennuttama linna oli yli 300 vuotta Flemingin aatelissuvun omistuksessa, kunnes he joutuivat myymään sen verovelkojensa takia Mannerheimin suvulle
ARJEN HISTORIA. ENTISÖINTI . KÄDENTAIDOT . KERÄILY
Wreden talon Atlantit. Hänet tunnettiin lempinimillä Keramiikan ruhtinas. Kaipiainen teki vuosikymmeniä töitä Arabian taideosastolla, jossa hän suunnitteli muun muassa tunnetun Paratiisiastiaston. Stockmannin teoksen kaltaisia Aleksanterinkatu on täynnä upeita taideteoksia Katse ylös! Monet Helsingin tunnetuimman kauppakadun taideteoksista ovat ylhäällä talojen seinissä tai julkisten rakennusten sisätiloissa. 48 | Antiikki ja taide A loitamme kierroksen Stockmannin tavaratalosta, jossa on Birger Kaipiaisen (1915– 1988) valtavan kokoinen keramiikkatyö. Kaipiainen tykkäsi barokkiaiheisista teoksista ja barokin rehevyys näkyy Stockmannin taideteoksessa. Työ maksoi 900 000 markkaa, joka vastaa nykyrahassa noin 18 000 euroa. Se löytyy, kun kävelee tavarataloon sisään Mannerheimintien puoleisesta sisäänkäynnistä. Teos on portaiden yläpuolella. Taiteilija oli suuri lintujen ystävä, ja tarkkaili niitä usein Vanhankaupunginlahdella. Kaipiainen oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia muotoilijoita ja keramiikkoja. Kaipiainen valmisti työn Arabian posliinitehtaalla Toukolassa. Stockmannin henkilökunta lahjoitti nimettömän seinäreliefin yhtiölle sen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1962. Keramiikkatyön linnut ovat pulleita kyyhkyjä, jotka olivat Kaipiaisen lempiaiheita terävänokkaisten kuovien ohella. Atlantti sanan kreikankielinen vastine atlas merkitsee taivasta kannattelevaa taruhenkilöä ja hellenistisen arkkitehtuurin miestä kuvaavaa kannattajapatsasta.. Kaipiaisen töissä toistuvat muun muassa orvokit, ruusunmarjat, verenpisarat, lumpeet ja muut koristeelliset kasvit
Antiikki ja taide | 49 PAULI JOKINEN suuria seinäreliefejä hän myös suunnitteli muun muassa Wärtsilän risteilijöille. Ohitamme Domus Litoniin, joka on kadun vanhimpia rakennuksia. Sitten saavumme Wanhan kauppapasaasin kohdalle, joka tunnetaan myös nimellä Wreden pasaasi. Se on saanut nimensä rakennuksen Walter Runebergin veistoksia erottaa vain vaivoin. Veistokset Lundqvistin talon sisäänkäynnin yllä.. Stockmannilta palaamme takaisin kadulle ja lähdemme kulkemaan Aleksanterinkatua kohti itää. Kaipiaisen tunnetuin monumentaalityönsä on Orvokkimeri, joka oli esillä Montrealin maailmannäyttelyssä vuonna 1967 ja päätyi sittemmin Tampereen kaupungin haltuun. WREDEN TALON ATLANTIT
Pohjolan talon julkisivuveistokset ovat Flodinin ainoat julkiset taideteokset. Sisäänkäynnin katossa on koristemaalari Salomo Wuorion (1857–1938) maalaus. Hän oli helsinkiläinen kuvanveistäjä, graafikko ja taidemaalari. Helsingissä on muitakin taloja, joissa on suuria Atlanteja, mutta Wreden talon Atlantit ovat kenties kaikkein näyttävimmät. Metsästäjäja Kehrääjätär-nimiset veistokset on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigell, jonka arvellaan Pohjolan talon julkisivuveistokset ovat Hilda Flodinin ainoat julkiset taideteokset. Flodin opiskeli kuvanveistoa Pariisissa Auguste Rodinin (1840–1917) oppilaana. Tunnetuin niistä lienee Ateneumin kokoelmissa oleva Ajatteleva ukko. Vakuutusyhtiö Pohjola oli ottanut nimensä Kalevalasta ja se näkyy talon julkisivussa. Alastomia miehiä esittävät veistokset kannattelevat parvekkeita. Niitä on yhteensä kahdeksan kappaletta, neljä Mikonkadun puolella ja neljä Aleksanterinkadun sivustalla. Pohjolan talo on kuin Kansallisteatterin sisar, niin samanlaisia ne ovat. Rakennuksessa on runsaasti jännittävää seinätaidetta: karhuja, menninkäisiä ja muita satuhahmoja. Kaupapasaasin julkisivulla on komeita Atlanteja. Rakennus on valmistunut 1901 ja sen suunnitteli kuuluisa arkkitehtikolmikko Herman Gesellius (1874–1916), Eliel Saarinen (1873–1950) ja Armas Lindgren (1874–1929). Birger Kaipiaisen taideteos Stockmannilla. Pohjolan talon veistoksia. Vuonna 1900 valmistuneen talon ulkoseinällä on runsaasti koristeita. Pohjolan talon vuolukivestä veistetyt koristeet teki taiteilija Hilda Flodin (1877– 1958). Wreden (1859–1943) mukaan. 50 | Antiikki ja taide suunnittelijan, arkkitehti K. Pohjolan taloa vastapäätä on Lundqvistin talo, jota pidetään Helsingin ensimmäisenä liikerakennuksena. Pohjolan talo on eräs kaupungin näyttävimmistä jugendtaloista. Se edustaa kansallisromantiikkaa puhtaimmillaan. MENNINKÄISIÄ POHJOLAN TALOSSA. Stigell oli 1800-luvun lopulla harvoja kuvanveistäjiä koko maassa, joka vastaavanlaisia töitä toteutti. Voimakkaiden muotojensa takia ne eivät silti huku julkisivuun. Hänen veistoksensa ovat kuitenkin melko huonosti tunnettuja. RELIEFI LIIKE-ELÄMÄSTÄ. Hilda Flodinin veistos Pohjolan talossa.. Atlantit ovat samanvärisiä kuin itse rakennus, joten ne sulautuvat hyvin talon arkkitehtuuriin. Pääoven ylle on asetettu kaksi patsasta. Talon Atlantien tekijästä ei ole varmuutta, mutta niitä pidetään todennäköisesti kuvanveistäjä Robert Stigellin(1852–1907) tekeminä. A
Se on kuin pieni Wäinö Aaltosen (1894– 1966) museo. Tukiainen kuvasi mielellään veistoksissaan työväestöä. L. Reliefin nimi on Kuluttajaperhe ja se kuvaa työläisperhettä: äitiä, isää ja kahta lasta. Rakennuksen seinästä löytyy peräti yksitoista kuvanveistäjä Walter Runebergin (1838–1920) veistosta. Lundqvistin talon veistokset ovat hyvin pikkutarkasti toteutettuja. Hakaniemen metroaseman tunnelissa on teos nimeltä Torielämää. VEISTOKSET ERI ELINKEINOISTA. Se valmistui vuonna 1952, jolloin Elannon kauppakeskus avattiin. Se kuvaa naista viljalyhteineen ja miestä kirves kädessään. Metsästyksen jumalatar on heittämässä keihästä ja käärinyt siitä lähtevän narun kerälle käteensä. Stockmannin tavaratalo, Aleksanterinkatu 52. Wreden talon atlantit, Aleksanterinkatu 46. . Patsaat Runeberg teki viisitoista vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen vuonna 1913. Eteisaulan ja pääsalin väliin on sijoitettu patsaat Mietiskely ja Äidinrakkaus. Kluuvin kauppakeskusta vastapäätä on jykevä pankkitalo. He edustavat eri elinkeinoja, kuten kalastusta, merenkulkua, maanviljelyä, metsästystä ja karjataloutta. Kluuvin kauppakeskus, Aleksanterinkatu 9 Runebergin veistokset pankkitalossa, Aleksanterinkatu 36 Nordea-pankki, Aleksanterinkatu 30 Reliefi Kluuvin kauppakeskuksen seinässä.. Antiikki ja taide | 51 tehneen myös aiemmin esitellyn Wreden pasaasin atlantti-veistokset. Reliefi on tehty harmaasta graniitista, kuten koko julkisivu. Ylhäällä Kluuvin kauppakeskuksen seinällä on taiteilija Aimo Tukiaisen (1917– 1996) veistämä reliefi. Runeberg oli tunnettu taiteilija 1800-luvun lopulla ja kansalliskirjailija J. Kluuvin kauppakeskuksen kohokuvasta hän oli suunnitellut suuremman, jossa olisi enemmän ihmisiä, mutta siitä toteutui vain perhettä kuvaava osa. Keskellä suurta salia on veistos Jälleenrakentajat vuodelta 1949. Taideteokset kuuluvat Nordean taidesäätiön kokoelmiin, jossa on satoja kotimaisia taideteoksia. Reliefit kuvaavat hansakauppaa, joka viittaa rakennuksen käyttöön kauppapaikkana. Lundqvistin talo, Aleksanterinkatu 13. Taustalla pilkottaa tehtaan piippu. Pohjolan talo, Aleksanterinkatu 44. Pankin aulassa asiakkaita ilahduttaa viisi suurikokoista Aaltosen veistämää patsasta. Lundqvistin talon julkisivussa on myös kolme värikästä keramiikkatyötä. Yhdeksän keskimmäistä veistosta kuvaavat miehiä ja naisia töittensä äärellä. Hän oli tehnyt luonnokset niistä jo vuonna 1897. Siksi sitä ei usein huomaa. Hän teki lukuisia julkisia veistoksia, ja nämä pankkitalon veistokset ovat hänen vähemmän tunnettua tuotantoa. KIERROKSELLA ESITELLYT KOHTEET: Birger Kaipiaisen luontokuva. Kehrääjä-patsas on lankoineen, värttinöineen ja hulmuuvine hiuksineen yksityiskohtaisesti veistetty. Helsingissä on toinenkin Tukiaisen veistämä teos, joka on kovasti piilossa katseelta, ja joka myös esittää kaupankäyntiä. Saliin tuli Jälleenrakentajien seuraksi muutaman vuoden päästä veistokset Kotkanpoika ja Kalvea Impi. Se on vuodelta 1961. Veistosrivistön laitimmaiset naishahmot edustavat oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Kierros päätetään Nordea-pankin saliin. Runebergin (1804–1877) poika. Luonnokset ovat nähtävillä Runebergin museossa Porvoossa. Stigell oli 1800-luvulla suomalaisen kuvanveiston uranuurtajia, ja hänen tunnetuin julkinen veistoksensa on Haaksirikko-veistos Ullanlinnanmäellä
Hän ei osaa sanoa, mitä menee eniten, kaikkea tasaisesti. 52 | Antiikki ja taide KUVAT JA TEKSTI: VIRPI PIIPPO Kivijalkakaupat alkavat olla yhä harvemmassa. Tilpehöriä Ikonen pitää varsinaisena aarreaittana, jonne on valikoitu laadukOstoja myyntiliikkeistä löytyy aarteita Vanhoissa esineissä on henkeä Ostoja myyntiliikkeeseen astuvia ei voi kategorioida tyypilliseksi tai epätyypilliseksi asiakkaaksi. – Ostimme mieheni kanssa juuri talon. Se on rakennettu vuonna 1903. Anni Ikonen esitteli kauppaa amerikkalaiselle ystävälleen. Näin on myös antiikkikauppojen suhteen. Yleensä mielessäni on jokin esine, jota lähden täältä hakemaan, mutta usein myös lahjoja ystäville ja sukulaisille. Tästä liikkeestä löytyy taatusti aarteita, jotka sopivat talon henkeen. Ikinä ei voi tietää mitä ihania juttuja täältä löytyy, ja lahjaksi saattaa päätyä jotakin yllättävää. Taina Talpo-Höri jaksaa palvella asiakkaita valppaasti ja iloisesti. Jyväskylän keskustassa Väinönkadulla on kuitenkin hurmaava Ostoja Myyntiliike Tilpehöri, johon astelee monenlaisia asiakkaita. Joskus sisälle piipahtaa ostava asiakas, joskus sisääntulija haluaa vain ihailla vanhoja esineitä. Ikonen on käynyt Tilpehörissä säännöllisesti ennenkin. Taina Talpo-Höri on palvellut siinä asiakkaitaan kohta 20 vuoden ajan. Miespatsas tuo mieleen kreikkalaisen jumalan. Hän on napannut mukaansa amerikkalaisen ystävänsä. Savi ja kipsi ovat saaneet kauniit muodot.. Lumituiskusta sisään liikkeeseen astuu päivän ensimmäinen asiakas jyväskyläläinen Anni Ikonen, 29
Moni astuu liikkeeseen sisään nimenomaan houkuttelevan ja mielenkiintoisen näyteikkunan takia. Moni astuu liikkeeseen näyteikkunan perusteella. Sellaisia ei valitettavasti kuitenkaan ole kovin paljoa valikoimissa. Menneen ajan glamourista saa käsityksen hypistelemällä hurmaavia puuteriastioita ja parfyymipulloja. Japanilaiset saattavat ostaa esimerkiksi designlasia. hän huolehtii, vaikka ikkuna on juuri täydellinen. Ne ovatkin parhaat myyntisesongit. Näin on ainakin asiakkaiden mielestä, joiden kuulee kommentoivan ikkunaa kauniiksi ja jännittäväksi. – Voi, miltä se ikkuna nyt näyttää, kun otin sieltä sen esineen. Kristalliastiat taittavat kauniisti valoa. Moni kuitenkin haluaa vain katsella eikä ostaa. IKKUNA HOUKUTTIMENA. Kesäaikaan kaupassa käy paljon turisteja ja joulun aikaan lahjojen ostajat ovat liikAnni Ikonen sisustaa uutta kotiaan vanhoilla esineillä. Hinnat ovat kuitenkin hyvin kohtuullisia, usein jopa kirpputorihintoja edullisemmat. Kaikki saavat samanlaisen hyvän kohtelun. Hauska koriste-esine hymyilyttää. keellä. Hyllyt notkuvat tavaraa. Tällä kertaa minun ei pitänyt ostaa mitään, vaan esitellä kauppa amerikkalaiselle ystävälleni, mutta ostan nyt tämän, Ikonen esittelee kaunista kiiltäväpintaista metallitarjotinta. He haluavat ostaa tuotteita, joissa lukee vaikkapa Jyväskylä tai Suomi. Hänen mielestään taitaa kuitenkin aina olla hiukan parantamisen varaa esillepanossa. – Laatuun nähden hintataso on hyvä, sillä täällä on paljon kotimaisia klassikkoesineitä. – Tyypillistä asiakasta ei ole. Myös vanhoja kirjailtuja tekstiilejä ja joitakin hyvin valikoituja vaatteita roikkuu hengareissaan. Nuket katsovat kauniilla nappisilmillään liikkeessä vierailijaa. Osa uteliaisuuttaan ja osa ostomielessä. Mieltä saattaa jäädä kaihertamaan joku esine, jonka hän sitten hakee jonkin ajan päästä. EHJÄÄ JA VANHAA. Ikonit ja sodasta muistuttavat esineet ovat sulassa sovussa keskenään. Ennen vanhaan osattiin todella tehdä kaunista ja ylellisen oloista.. Niissä on upeita vanhoja lasiesineitä, lisäksi pieniä ja isompiakin koriste-esineitä, kupariastioita, peltipurkkeja ja venäläisiä kahvikuppeja. Keräilijöiden suosiossa ovat pienet keraamiset figuurit. Onko se kauhean likainenkin. Pian pienen kaupan ikkunassa näkyvät kasvot, ja pian toiset ja kolmannet. Anni Ikonen jatkaa matkaansa tyytyväisen näköisenä tarjotin kainalossaan. Liikkeen omistaja Taina TalpoHöri huolehtii siitä, että esillä on aina kaunis kollaasi esineitä. Hän keskittyi tavaroiden valikoimiseen ja ostikin paljon kaikenlaista. Purnukat ja puuterirasiat saavat mielikuvituksen liikkeelle. – Turistit haluavat ostaa suomalaisia tuotteita. Venäläisiä kävi aikaisemmin enemmän, mutta ei enää niin paljoa. Niitä tarttuisi mukaan enemmänkin, mutta budjetti on hyvä pitää mielessä. Omistaja on oppinut tunnistamaan aika hyvin erilaisia asiakastyyppejä heidän pienistä eleistään. Kerran tänne tuli eräs ihminen, joka riisui oikein takkinsa ja laittoi kassinsa sivuun. Antiikki ja taide | 53 kaita ja omaa silmää miellyttäviä esineitä. Sitä katsomalla voi kurkistaa menneeseen aikaan. Ne ovat kauniita kuin korut
Aina kun tielle sattuu, täytyy nuuskia kaikkea ihanaa kolhuista ja vanhaa!. Vanha puhelin on aidosti liikkeen käytössä. Suomen juhlavuosi innoitti ihmisiä ostamaan teemaan liittyviä tuotteita. Venäläiset astiat ovat kauniita. Vanhoja aterimia on ostettu korujen materiaaleiksi. Ruotsissa niiden suosio on kova, mutta myös suomalaisille maistuu niistä tee. Jussi Järvinen tuli fiilistelemään kauppaan, ja innostui kokeilemaan kotimaisen suunnittelijan korua. 54 | Antiikki ja taide Veli-Pekka Flinkman osti koristelautasen. Hän on kerännyt niitä kymmenisen vuotta. Patsas tuo mieleen Shirley Templen. Niitä katsotaan nyt uusin silmin. Sen pirinä vie isoäidin tunnelmiin. Kattauksen vangitsijaksi sopii kulho, jota kannattelee kaunis naispatsas
Kovin kauaa emme ehdi rupatella, kun sisään astuu taas asiakas. – Näissä vanhoissa jutuissa on jotakin spirittiä. Näitä on ihan omalla seinällä. Filosofiaa opiskeleva Jussi Järvinen, 33, tuli etsimään tietyn suunnittelijan tekemää korua. Jyväskylässä tosin on paljon kirpputoreja, joiden hintatasosta hersyy keskustelu. Jotakin antiikkia olen antanut siskon likoille, kuten esimerkiksi kahvipannuja ja sen sellaista, sanoo korpilahtelainen Veli-Pekka Flinkman. Niitä on ostettu tuunauksiin sekä esimerkiksi terapiakorteiksi. Soitin tänne eilen ja kyselin yhdestä korusta. Järvinen työskentelee itsekin antikvariaatissa opiskelujensa ohella ja kiinnostus vanhoihin asioihin on luonnollista hänelle. Kolme tuntia on vierähtänyt nopeasti. He pelmahtavat pirteinä sisälle ja kysyvät heti ikkunalla olevasta lähes puoli metriä korkeasta kipsipatsaasta. Antiikki ja taide | 55 – Minulla on sellainen periaate, että ostan vain ehjää ja vanhaa. Kanervo huomaa hyllyllä lohenpunaisen peltipurkin, joka sopii keittiön sisustukseen. Vanhat valokuvat käyvät kaupaksi. Se lähtee mukaan viiden euron hintaan. Toisaalta ymmärrän hintatason esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämillä kirppareilla, sillä eihän se mukavaa ole lahjoittajallekaan, jos hänen antamansa tuote myydään pilkkahintaan. Siellä se kuitenkin on minulla kotona, Liimatainen kertoo. Hän huikkaa kiitokset ja lupaa tulevansa pian takaisin. Jussi Järvinen jatkaa matkaansa kirpparin kautta kotiin ja samalla oven avauksella sisään astuu keskiikäinen mies. Omassa kämpässäkin on paljon vanhaa tavaraa. Näin pääsee ajattomuuden äärelle, hän filosofoi. Hän kaivaa taskustaan huolellisesti taitellun lappusen, jossa on liuta vuosilukuja. Olen täältä ennenkin ostanut jotakin. Ovi näyttää käyvän suhteellisen tiuhaan. – Kerran tuossa ikkunassa oli sellainen pieni vakka, jonka värit olivat aivan ihanat. Myös ekologinen näkökulma vaikuttaa, mutta ennen kaikkea vanhoissa esineissä on jotakin lumoavaa. Vanhat tavarat on tehty usein myös kestäviksi. Hän on merkannut ruutupaperille ne lautaset, jotka kokoelmasta puuttuvat. Naiset pohtivat suhdettaan tavaraan. AJAN PATINA SAA NÄKYÄ. – Aiemmin itsekin ajattelin, että kirpputorien hintataso on aika kova. Hän on selvästikin vanha tuttu ja kuulumisia riittää. – Isäni jo hommasi näitä. Välillä kyllästyn näihin ja välillä en. Arvelin sen olevan puuta, mutta se olikin pahvia. Naiset sanovat, että he suorastaan vaativat, että tuotteessa on jokin särö. VUOSILAUTASIA OSTAMASSA. En halua ostaa uutena juuri mitään. Flinkmanin täytyy jatkaa matkaa. KORUA OSTAMASSA. Kauppiaalla on kuitenkin tästä asiasta raikas näkemys. . Kukapa ei olisi puhaltanut kukkopilliin. Ikonit ovat keräilytavaraa monelle. Täällä käy ihmisiä tarjoamassa tavaroitaan ja lisäksi ostan niitä esimerkiksi huutokaupasta, kauppias kertoo. – Aina kun tielle sattuu, täytyy nuuskia kaikkea ihanaa kolhuista ja vanhaa! Käytön jälki saa näkyä, sillä näkyyhän se meissä ihmisissäkin, naiset pohtivat hersyvän naurun kera. Jyväskyläläinen Riitta Liimatainen ja Sirkka Kanervo Espoosta vilkuttelevat iloisesti ikkunan takaa. Sirkka Kanervo ja Riitta Liimatainen tulivat spontaanisti sisälle, mutta muutama löytö rikkaampina he poistuivat liikkeestä.. Hänen katseensa naulautuu kotimaisiin keräilylautasiin. Sisälle kauppaan on astunut tuona aikana kaiken ikäisiä tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Mulle tuli siitä ajatus, että se voisi sopia eräälle ihmiselle. Eihän siitä lakkaa tykkäämästä myöhemminkään, joten ei niistä voi oikein luopua, Kanervo pohtii. Täällä on aikaa kuunnella, ja se saattaa olla monelle tärkeämpää kuin hienoinkaan kristalliesine. Nostalgia myy. Patsas on hellyttävä. – Kun ostan tavaran, niin tykkään siitä silloin. Se kuvaa tyttöä, jolla on sylissään pieniä koiranpentuja. On selvää, että pieni antiikkiliike on tärkeä paikka heille, jotka haluavat vaihtaa sanasen tai useammankin ja saada henkilökohtaista palvelua. Pieniä koriste-esineitäkin ostetaan mukavasti. – Mä tulin vähän katselemaan ja fiilistelemään. Sitä ei ollut täällä, mutta päätin tulla katsomaan muuta. Itse olen kerännyt näitä kymmenisen vuotta. He ovat uppoutuneet tunnelmissaan näiden esineiden kautta hetkeksi vuosikymmenten taakse. Ehkä me tarvitsemme konkreettista kosketusta lähihistoriaamme. Kiiltävää ja uutta ei kelpuuteta. Mies pohtii Jyväskylän muuta antiikkitarjontaa, jota ei juurikaan enää ole. Nyt kokoelmaan löytyi yksi uusi lautanen lisää, joten yhden vuosiluvun voi ruksata yli. Yleistä kritiikkiä on kuultu kirpputorien aika kovasta hintatasosta. He myöntävät, että sitä on liikaa, mutta tavarat luovat heille viihtyisyyttä ja turvallisuutta
Hän on viettänyt pitkiä aikoja monissa Euroopan suurkaupungeissa kuten Roomassa ja Barcelonassa ja nyt yllättäen, Suomessa. Taidetta livenä Filip Jovanovi´c on viihtynyt Suomessa hyvin. – Suomalaiset ovat ottaneet minut todella S Filip Jovanovi´c maalaa kaduilla ja toreilla Maalausteline ja tyhjä kangas edessä, työvälineet vieressä, ihmisiä ja hälinää ympärillä. Ensimmäiset työt syntyivät kotimaassa, mutta sittemmin hänestä tuli ympäri Eurooppaa liikkuva kosmopoliitti. Maalaukset ovat kiinnostaneet suomalaisia, ja hän on tehnyt myös monia tilaustöitä.. Taiteilija Filip Jovanovic maalaa mielellään yleisön nähden, olkoonpa paikka sitten kotikaupunki Belgrad, Ateena, Barcelona tai Helsinki. 56 | Antiikki ja taide erbialainen taiteilija Filip Jovanovi´c tunnetaan kotimaansa lisäksi nykyisin muuallakin Euroopassa
Koskaan en ole kokenut, että joku tulisi siihen negatiivisella mielellä. Kadulla moni ehtii kuitenkin katsoa, lyhyem män tai pidemmän aikaa. Filip Jovanovi´c syntynyt Serbian pääkaupungissa Belgradissa vuonna 1974. – Ihmisillä on nykyisin myös aina kiire. – Helsinki on kaunis, on luontoa, tuhansia lintuja, puhdas ilma. Tulee myös paljon kysymyksiä, ja välillä saan aplodit, kun työ on valmis. – En halua mitenkään mystifioida taiteen tekemistä. SENAATINTORILLA TUULEE... Beg, Pako, öljy kankaalle, 80 x 80. Maalauksia kuitenkin syntyi, siinä hälinän ja ihmisten keskellä. – Maalasin Senaatintorilla, ja kyllä oli kylmä, Jovanovi´c virnistää. – Työskentelen yleisön nähden aina, kun voin, ja pidän siitä. Tai ainakin piti olla... tuhat ihmistä, tuhat erilaista reaktiota. Hänen isänsä on hyvin vastaan. Omissa oloissa maalaaminen on erilaista, toki teen sitä suurimman osan aikaa. Suomalaisia Jovanovi´c pitää ystävällisinä, vieraanvaraisina ja luontoa rakastavina. Olet kaupungissa mutta on kuin et kuitenkaan olisi. Ja naiset ovat mielenkiintoisia ja kauniita! TAITEILIJAN POJASTA TULI TAITEILIJA. Olen saanut hyvää palautetta töistäni, ja myös myynyt monia töitä, Jovanovi´c kertoo. Minusta on mukavaa, että myös ne ihmiset, joilla ei ole elämässään ollut paljon mahdollisuuksia tutustua taiteeseen, voivat kadulla kulkiessaan nähdä, kuinka maalaus syntyy. Jotain mystistä täällä on myös. Euroopassa ei ole kovin paljon näin työskenteleviä taiteilijoita. Pointti ei ole se, että haluaisin esitellä itseäni, vaan haluan esitellä taidetta ja sen tekemistä. – Siinä kuluu paljon energiaa, taukoja en silloin juuri pidä, työskentely on hyvin intensiivistä ja maalaus syntyy muutamassa tunnissa. Hänellä oli viime vuonna näyttely Serbian suurlähetystössä Helsingissä, ja kun sen jälkeen tulikin työn alle useita tilaustöitä, Suomeen oli syytä palata. Ja silloin olen todella iloinen, kun siihen sattuu pysähtymään joku, joka ei ole juuri välittänyt taiteesta, mutta työskentelyäni seurattuaan saattaa kiinnostua. Monien töiden aihe löytyi Helsingistä. Helsinki, öljy kankaalle, 180 x 50.. mutta melkoisen viileässä säässä hänen oleskelunsa Suomessa viime kesänä alkoi. Hyvää keskittymiskykyä julkisessa tilanteessa maalaaminen kuitenkin vaatii. Parhaillaan hän maalaa Lapissa. Varmaan on kysymys siitä, minkälainen luonne on, kaikille tämä ei varmaan sovi. Antiikki ja taide | 57 TEKSTI JA KUVAT: TARJA PITKÄNEN Maalauksia menee usein kaupaksi suoraan telineestä. – On mielenkiintoista saada suoraa palautetta ihmisiltä työtä tehdessä. Jovanovi´c tiesi ennen Suomeen tuloaan, että vaikka Suomessa talvet ovat kylmiä, kesällä on lämmin. Muun muassa Aalto-yliopistossa on esillä hiljattain valmistunut Jovanovi´cin maalaus. – Eri kaupungeissa ihmiset ovat erilaisia, mutta ei siitä mitään sääntöä voi sanoa..
– En ole rikkaasta perheestä, ja nuorempana tein monenlaista muutakin työtä. En voi kuvitella, mistä muusta nauttisin niin paljon, enkä myöskään ole osannut ajatella mitään muuta elämänuraa. HÄMMÄSTYI NIMEN KUULTUAAN. 58 | Antiikki ja taide akateemisesti koulutettu taiteilija, joten omena ei pudonnut kauas puusta. Mutta rakkaus maalaamisen minulla on ollut lapsuudesta saakka. – Antonio Sorgente, joka on erittäinen tunnettu italialainen kriitikko ja kirjoittanut – Maalauksessa ei tarvitse sanoa kaikkea, pitää jättää tilaa katsojan tulkinnalle. Sveto trojstvo, Pyhä kolminaisuus, öljy kankaalle, 180 x 50.. Isä on ollut kannustaja ja auttanut paljon, mutta hän ei ole koskaan puuttunut pojan työskentelyyn. – Meillä on kyllä rikas kulttuuri ja korkeatasoista kuvataidetta, kirjallisuutta ja musiikkia, mutta viimeiset muutamat vuosikymmenet ovat olleet taiteilijoille vaikeita. Olemme yksi harvoista Euroopan maista, joissa ei ole toimivaa kansallismuseota. Olen aina halunnut kokeilla kaikenlaista. Suuri merkitys hänen uralleen oli Rooman Mondo del Arte -biennaalilla vuonna 2013. Jovanovi´cilla oli ensimmäinen yksityisnäyttely Belgradissa vuonna 1999, ja hän on osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin, muun muassa Barcelonassa, Ateenassa, Istanbulissa ja Prahassa. Ei varsinkaan nykyisessä Serbiassa. – Taide edustaa minulle syvää rauhaa ja turvallista aluetta, ominta itseni. – Jos olen jotain kysynyt, hän on ottanut kantaa hyvin tahdikkaasti, mutta ei ole koskaan sanonut, että minun pitäisi tehdä niin tai näin. Kun se tulee vereen, ei ole paluuta. Jovanovi´c valmistui taideakatemiasta Firenzestä, ja päätti akatemian päätettyään, ettei enää tee muuta, vaan keskittyy taiteeseen, huolimatta siitä, että uraansa aloittelevan taiteilijan toimeentulo ei ole helppoa missään. Mutta ehkäpä taas tulevaisuudessa on paremmin. Taiteen asema oli parempi ennen Jugoslavian hajoamista
Minulla on oma elämäni ja omat ystäväni. Välillä vain istun ja katson työtä – voisiko sitä ehkä parantaa jotenkin. Menen kyllä, mutta ensin teen muita asioita. Sorgenten arvostelu on erittäin positiivinen, ja sen jälkeen alkoi mediarummutus lehdissä ja televisiossa myös Serbiassa. Kun jotain pitää tapahtua, se tapahtuu. Jovanovi´cin töiden joukossa on myös paljon naishahmoja, eroottisia teemoja, luontoaiheita. Hänen töitään on myös päätynyt joka puolelle maailmaa, muun muassa Kiinan presidentille. Jovanovi´c ei halua suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle. Jovanovi´cin näyttelyn kiitettiin olevan paras Belgradissa kymmeneen vuoteen. – Maalaan lähes joka päivä. Välillä päivät ovat pitkiä, voi mennä kuusitoistakin tuntia niin, etten paljon taukoja pidä. Antiikki ja taide | 59 merkitse minulle mitään. Jovanovi´c haluaa antaa positiivista energiaa ihmisille, jotka katsovat hänen töitään. Minulle on tärkeää kehittyä työssä jatkuvasti. – Enkeli-teema on minulle hyvin rakas ja olen käyttänyt sitä vuosia, erilaisina muunnelmina. – Olen tunnettu kotimaassa ja jonkin verran muuallakin, ja on tietysti mukava, että työtä arvostetaan, mutta ei julkisuus Sveto trojstvo, Pyhä kolminaisuus, öljy kankaalle, 180 x 50. Uskontoon viittaavat teemat ovat Jovanovi´cilla usein esillä. Viime vuodet Jovanovi´c on työskennellyt tauotta. Kaikki menee, niin kuin on tarkoitus. Eikä rahakaan ole minulle tärkeintä, kunhan elätän itseni. Hän on aina halunnut kokeilla monenlaista uutta. – On paljon taiteilijoita, jotka ovat lahjakkaampia kuin minä, mutta töistä puuttuu lämpö. Ja jos haluaa luoda jotain uutta, ei pidä matkia toisia vaan pysyä omana itsenään, tehdä työtä niin kuin itse kokee ja näkee maailmaa. TILAA KATSOJAN TULKINNALLE. Andjeo, Enkeli, öljy kankaalle, 30 x 30.. Tärkein suunnitelmani on se, mitä tänään maalaan. Töitään Jovanovi´c ei halua selittää liikaa, jos ollenkaan. Tärkeää on tieto, että yläpuolellasi on jotakin, ja että me olemme kaikki yhdenvertaisia, vaikka jotkut ajattelevatkin, että emme ole – tärkeää on löytää elämässä jokin tie. – Minut on kutsuttu kuukaudeksi New Yorkiin. Hän myös haluaa niiden herättävän tunteita. Andjeo ?uvar, Vartijaenkeli, öljy kankaalle, 60 x 60. . – Maalauksessa ei tarvitse sanoa kaikkea, pitää jättää tilaa katsojan tulkinnalle. Olin aivan hämmästynyt, kun kuulin nimeni mainittavan – en todella odottanut, että minä olisin yksi niistä, jotka hän arvostelee. – Uskonnosta ajattelen, ettei ole tärkeää, meneekö joku kirkkoon vai ei. Taiteen ei tarvitse olla itsestään selvää. paljon modernista taiteesta, oli lupautunut arvostelemaan biennaalin kolme parasta työtä. Jovanovi´cin aihepiiri on laaja, mutta jotkut teemat toistuvat, esimerkiksi enkeliteema, josta hänellä on lukuisia maalauksia, ja kaupunkimiljöö on myös monien maalausten aihe – Helsingistäkin on syntynyt useita töitä. Maalaukseen täytyy laittaa paljon rakkautta. Jos Jumala antaa jonkun lahjan, sitä pitää käyttää parhaalla mahdollisella tavalla
Jossain vaiheessa se on ollut ummessakin, mutta remontin yhteydessä se on avattu. Silloin kirkko maalattiin sisäja ulkopuolelta, katto ja sakasti uusittiin, kirkkoon asennettiin sammutusjärjestelmä ja eteistiloihin rakennettiin morsiushuone. – 1800-luku oli sellaista aikaa, että luterilaisuutta tulkittiin äärimmilleen: kaikkien kuvien, koristeiden ja muun ”ylimääräisen” katsottiin kuuluvan ortodokseille ja katolisille. Laukaan kirkko on varsin pelkistetty. Ainakin kerran on pyydetty apua köysilaskeutujakerholta, kun lamppuja on pitänyt vaihtaa ja ikkunoita pestä, Romar naurahtaa. osallistunut kirkon suunnitteluun. Edellinen peruskorjaus kirkkoon tehtiin vuonna 2002. NAISELLINEN JOHANNES. Laukaan kirkkoa on peruskorjattu muun muassa vuosina 1962–1963, jolloin sisätilaa. – Engel oli varsin tuottelias arkkitehti, ja hänen aikaansa taisi olla aika tavallista, että oppilaat ja kollegat tekivät ainakin osan suunnittelutyöstä, kun Engel itse neuvoi heitä ja lopulta allekirjoitti piirustukset, Laukaan kirkkoherra Harri Romar toteaa. – Torni on noin 30 metriä korkea. Kirkkoa sanotaan yleensä Carl Ludvig Engelin (1778-1840) suunnittelemaksi, mutta myös arkkitehti Anton Wilhelm Arppe (1789-1862) on TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN L pelkistettiin arkkitehti Aarno Ruusuvuoren (1925–1992) suunnitelmien mukaan. TORNI ILMAVALVONNASSA. Tornista on hyvä näköala kaikkiin ilmansuuntiin ja talvisodan aikana sitä onkin käytetty ilmavalvontalottien päivystyspaikkana. Engelin suunnittelema ja se valmistui vuonna 1835. Jossain mielessä sen ajan kirkot ovat siis vähän karuja, mutta toisaalta klassisen kauniita ja valoisia, kirkkoherra pohtii. Laukaan kirkko on puinen sisäviisteinen ristikirkko, jonka korkea lanteriini eli kirkon korkeimmalla kohdalla oleva torni kiinnittää huomion. Romantiikan ja kansallisromantiikan tyyValoisan ja koruttoman Laukaan kirkon erikoisuus Sarvekas Mooses Empire-tyylinen Laukaan kirkko on arkkitehti J.C.L. Eihän Luther asiaansa aivan näin tarkoittanut, mutta niin se tulkittiin. Lähestulkoon ainoa taideteos on Robert Wilhelm Ekmanin (1808 –1873) malaama alttaritaulu, joka esittää Kristusta Kirkastusvuorella. Kirkkoon mahtuu 800 ihmistä. 60 | Antiikki ja taide aukaan kirkko edustaa tyylisuunnaltaan empireä, mutta sen koristelistoissa ja suippokaari-ikkunoissa voi huomata myös varhaisia uusgotiikan vaikutteita
Ekman on maalannut samasta aiheesta ainakin kaksi muuta alttaritaulua, jotka ovat esillä Oulun ja Turun tuomiokirkoissa. Sarvipäinen Mooses ja naisellinen Johannes kiinnittävät katsojan huomion alttaritaulussa.. Taulussa on Jeesuksen lisäksi kuvattuina Mooses, Elia, Pietari, Jaakob ja Johannes, joista erityisesti Mooses kiinnittää huomion: hänellä on sädekehän tilalla sarvet! – En ole suuri heprean kielen taitaja, mutta ymmärtääkseni sädekehä ja sarvet muistuttavat sanoina niin paljon toisiaan, että taiteilija on päätynyt tällaiseen tulkintaan. Laukaan kirkon urut ovat 36-äänikertaiset urut, jotka Kangasalan urkutehdas valmisti vuonna 1963. Taulun on maalannut R.W. . – Toinen huomiota herättävä seikka alttaritaulussa on se, miten Johannes on kuvattu. lisuuntausten edustajana tunnettu muotokuvamaalari R.W. Ekman. Laukaan kirkko on sisätiloiltaan hyvin pelkistetty. Lopputulos on jännä ja herättää mielikuvia, Romar toteaa. Ekman on maalannut noin 30 alttaritaulua, joista Laukaan kirkossa on ehkä yksi erikoisimmista. Monet näkevät hahmon hyvin naisellisena: kasvonpiirteet, asento ja käsien eleet ovat todella naiselliset, Romar jatkaa. Laukaan kirkon alttaritaulu esittää Kristusta Kirkastusvuorella
Laukaa on ollut itsenäinen seurakunta vuodesta 1593 lähtien. – Se tuhopoltettiin vuonna 1831, kun jollain rengillä oli vähän jäänyt asioita hampaankoloon. Kirkko sijaitsi hyvien vesireittien varrella ja se oli käytössä noin sata vuotta, kunnes Pellosniemeen rakennettiin uusi kirkko vuonna 1685. Sen emäseurakuntaan kuului aikoinaan laaja alue nykyistä Jyväsja Äänesseutua, ja kirkonmenoihin matkattiinkin aikoinaan pitkien taipaleiden takaa muun muassa Jyväskylästä, Sumiaisista, Äänekoskelta ja Suolahdesta. . Paikallishistoria peilaa koko Suomen tapahtumia lähes 500-vuotisen historian varrelta ja nostaa esiin myös unohtuneita vaikuttajia, kuten kirjailija, lehtimies, historiantutkija Adolf Ivar Arwidssonin (1791-1858), jonka kuolemasta tuntematon laukaalainen on kirjoittanut museossa esillä olevan valitusrunon. Kirkkojen vaiheiden lisäksi Laukaan seurakunnan omistamassa Kirkkomuseossa voi tutustua muun muassa vanhoihin kirkkotekstiileihin, ehtoollisastioihin ja vanhoihin kirjoihin, kuten vuoden 1744 Raamattuun. Siunauskappelia koristaa madonnakuva, jonka on maalannut espanjalainen barokkimaalari Bartolomé Esteban Murillo. Museossa vierailee paljon koululaisryhmiä, joille haluaisimme tarjoilla nykyaikaisempaa, interaktiivisempaakin sisältöä. Hän suunnitteli kaikki sisällöt ja piirsi muun muassa vanhojen kirkkojen pohjapiirrokset ja havainnekuvat, jotka asiantuntijat ovat tarkistaneet. Ajatuksena on myös tuoda esille uudempaa esineistöä kuten ensimmäisen naispapin virka-asu, Romar toteaa. Jäljelle Hartikan puisesta pitkäkirkosta on jäänyt sammaloitunutta kivijalkaa ja luoteisnurkan kuusi hirsikerrosta. Niiden pohjalta voi saada hyvän käsityksen siitä, miltä Laukaan kirkot ovat todennäköisesti aikoinaan näyttäneet. Seinille kootuissa teksteissä kerrotaan yksityiskohtia seurakunnan elämästä ja vaiheista. Yhden salin kokoinen näyttely on melko nopeasti katsottu, mutta esineiden yhteyteen kiinnitetyissä seikkaperäisissä selonteoissa riittää kirkkohistoriasta kiinnostuneille enemmänkin tutkittavaa. Kun Olavinkirkko meni huonoon kuntoon, nousi samalle kirkonmäelle vuonna 1972 Johanneksen kirkko. . Hartikan kirkkoa seurasi Pyhän Olavin kirkko, joka rakennettiin lähes nykyisen pääkirkon paikalle. Täällä museossa on nähtävillä yksi hirsistä sekä Hartikan kirkon harjaristi, joka edelleen toimii Laukaan seurakunnan logona, kirkkoherra Harri Romar esittelee. – Perusnäyttely on pysynyt muuttumattomana koko 20-vuotisen historiansa ajan, ja tarkoituksemme onkin uudistaa sitä piakkoin. Museo on aikoinaan perustettu talkoovoimin. – Hartikan kirkko on Laukaan ensimmäinen kirkko ja se rakennettiin seurakunnan perustamisen aikoihin 1590-luvulla. – Idea oli lukionopettaja Atso Kenan. MUSEO ESITTELEE KESKISUOMALAISTA KIRKKOHISTORIAA Kirkonmäen kupeessa sijaitsee erillinen kellotapuli, joka on rakennettu Heikki Kuorikosken johdolla vuonna 1823. – 1800-luvulla tehtyjä kasukoita ei saa mistään uusia, kirkkoherra Romar toteaa. 62 | Antiikki ja taide. Tilalle nousi nykyinen kirkko, joka valmistui vuonna 1835, Romar kertaa. Kellotapulia käytetään siunauskappelina. Vaikka museossa on esillä myös rahallisesti arvokkaita esineitä kuten hopeisia ehtoollisastioita, esineistön tärkein arvo liittyy kuitenkin kulttuurihistoriaan
Kirkonkello vuodelta 1758 on todennäköisesti ollut käytössä jo Laukaan toisessa kirkossa. Laukaan Kirkkomuseo sijaitsee Laukaan pääkirkon alakerrassa. Vanhin museossa esillä oleva messukasukka on vuodelta 1835. Laukaan Kirkko-museossa esillä olevat kirkkohopeat ovat Gustaf Weckmanin 1800-luvulla valmistamia. Raamattuja Laukaan Kirkkomuseossa.. Antiikki ja taide | 63 Nämä esillä museossa: Kirkonkello vuodelta 1758 Laukaan ensimmäisen kirkon seinähirsi ja harjaristi 1500-luvun lopulta Jäljennökset Laukaan toisen kirkon ikkunamaalauksista 1600-luvun lopulta Messukasukoita, joista vanhin vuodelta 1835 Kirkkoreki rekivaatteineen 1900-luvulta Raamattu vuodelta 1744 Gustaf Weckmanin valmistamia kirkkohopeita vuosilta 1838 ja 1853 Laukaan seurakunnan kirkkoherra Harri Romar esittelee Laukaan ensimmäisen kirkon katon harjaristiä, joka edelleen toimii seurakunnan tunnuksena. Se on yleensä auki kesäaikaan kirkon aukioloaikoina ja muulloin sopimuksen mukaan. Risti löytyi kaivauksissa vuonna 1950, mutta se on peräisin 1500-luvun lopulta
Mikko Nykästä keräilykärpänen puri jo nuoruudessa. Mikko Nykäsellä on satoja leluja pääosin 1950ja 1960-luvuilta. Sitä ennen lelut olivat metallia, minkä takia ne kestävät vuosikymmeniä. – Esimerkiksi panssarivanujen kumiset teleketjut ovat hyvin usein vuosikymmenten saatossa rikkoutuneet tai kadonneet. – Ne kertovat käytöstä. Muovilelut kiinnostavat vain poikkeustapauksissa. Tässä jeepissä on punainen vilkkuvalo.. Mekaniikan korjaan mikäli vain mahdollista. Täysin ehjät ja priimakuntoiset lelut ovat harvinaisia. Nykänen ei maalaa tai oikaise mahdollisia lommoja. – Sain esimerkiksi isänpäivälahjaksi upean kuuraketin. – Minua kiinnostaa mekaniikka, ei niinkään elektroniikka. – Etenkin Englannissa ja Saksassa valmistettiin 1960ja 1970-luvuilla sotilasajoneuvoista metallisia pienoismalleja, jotka vastaavat aika pitkälle todellisia ajoneuvoja. 64 | Antiikki ja taide ämeenlinnalainen kelloseppä Mikko Nykäsen harrastus tunnetaan tuttavaja sukulaispiireissä. Varaosatelaketjua voi olla vaikea löytää, koska jokaisella lelulla on oma mittansa. Isänpäivänä ei parempaa lahjaa voi edes toivoa, hän naurahtaa. Lahjaa ei ole vaikea miehelle keksiä – Olen saanut pikkuautoja H ja vaikka mitä vuosien varrella. Metallia alettiin korvata muovilla pääosin 1970-luvulla. Hän kerää etenkin militariaaiheisia leluja, joten asuntonsa yhteyteen Nykänen on perustanut maanpuolustusaiheisen museon. Joskus kahdesta romusta olen kasannut yhden ehjän. Mekaniikka on aika usein jollain tavoin rikki. Varaosia ei ole saatavilla, minkä takia ostan hyvinkin huonokuntoisia leluja. Lelupaketti on aina mieleen. Nykäsen kaapissa riittää asearsenaalia Mekaanisissa leluissa on omat “hienoutensa”. – Keräilylelujen tulee olla myös metallisia, ei mieluusti muovia. Mikko Nykänen ilostui kuuraketista isänpäivänä Kelloseppä kerää leluja Kelloseppä Mikko Nykänen on kerännyt leluja jo vuosikymmenien ajan. Kellojen varaosat sopivat joskus myös leluihin. Mekaniikassa on se hyvä puoli, että varaosan voi vaikka tehdä, elektroniikkaa ei yleensä saa korjattua millään. Joskus puuttuvan osan metsästys voi kestää vuosia
– Markka-aikaan ostin junan 500 markalla. Navettaan hän on rakentanut malliksi yhden nurkkauksen jatkosodan aikaisesta korsusta. KOTIMUSEOSSA KORSUN MALLI. Nykänen ei kovin suuria summia leluihin laita. Hinnat ovat nousseet parinkymmenen vuoden takaisiin aikoihin verrattuna. Uustuotantoa se ei ole, mutta hyvin pidetty. . – Tutut ovat myös lahjoittaneet leluja, kun tuntevat harrastukseni. Leikkiveturi oli aikanaan 500 markan arvoinen.. Paloauton ystävät toivat Ruotsista. Sotaleluissa mekaniikka saattaa olla hyvinkin pitkälle vietyä. Museossa on kypäriä, kenttälapioita, karttalaukkuja, radiovastaanotin kirjallisuutta, sotaromua kenttäpuhelin ja pienoismalleja sota-ajan kulkuneuvoista. Niitä leluja voi olla mahdoton saada toimimaan. Nykänen kartuttaa kokoelmaansa kirpputoreilta ja esimerkiksi Huutonetistä. Osassa on ollut kuulia, joita on voinut laukoa. – Niissä on vähän enemmän sitä tunnetta. Leikkipyssyjä miehellä on laatikkokaupalla ja jokainen niistä on ”laillinen”. – Niiden lisäksi olen kerännyt kotimuseoon muun muassa useita kenttäpuhelimia, pakin, vaatetusta ja muuta rekvisiittaa. Se oli varmasti 1970–1980-luvuilta, vaikka näytti uudelta. Kun tavaraa alkoi kertyä nurkkiin, oli Mikko Nykäsen pakko saada tavara jonnekin. Ammusten sirpaleita panssarivaunujen osia ja muuta sotaromua olen itse kerännyt taistelupaikoilta. Omasta lapsuudesta Mikko Nykäsellä on säilynyt kolme lelua: auto, moottoripyörä ja nallipyssy. Piipun päässä saattaa olla sytyttimien kivien aikaan saamat suuliekit. Onneksi perhe on mukana tuossakin keruussa. Joissakin pyssyissä rattaat pitävät raksuttavaa konetuliaseen ääntä. Antiikki ja taide | 65 TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN ASEARSENAALIA RIITTÄÄ. – Niissä on hienoja mekanismeja esimerkiksi tupakansytytimen kivillä on saatu aikaan kipinöintä. Sota-ajan esineistöä on loppujen lopuksi aika helppo löytää rompetoreilta, reserviläiskaupoista Huutonetistä ja kirpputoreilta. – Tytär jopa ostaa minulle leikkikaluja, jos niitä hänen silmiinsä osuu. Nykäsen keräilystä ei tulisi mitään, el leivät vaimo ja tytär harrastusta hyväksyisi. Nykäsen lapsuudessa saama leikkiauto on edelleen loistokunnossa. Lelujen hinnat liikkuvat kympeissä, tosin jokin aika sitten maksoin yhdestä panssarivaunusta 80 euroa. Tytär löysi taannoin tamperelaiselta kirpputorilta aivan loistokuntoisen Lotta Svärdin ohjekirjan. Kotimuseoonsa Nykänen on kerännyt sota-ajan välineistöä. Sain tuttavien tuliaisina Ruotsista punaisen paloauton. Yhdestä panssarivaunusta ponnahtaa ajajakin ulos. Monissa vanhoissa leluissa pauke perustui nallirulliin, joita ei enää ole myynnissä. – Yhdessä ilmatorjuntapanssarivaunussa oli jopa rekyyli
Espanjassa kiersin nuorena flamencofestareilla. Nykyään toimin lähipiirin karaokepianistina ja ärsytän rouvaani kitaran rämpytyksellä. 66 | Antiikki ja taide li 30-vuotisen taiteilijauransa jälkeen Petri Hytönen, 54, ei suinkaan ole jäähdyttelemässä; city-suomalaisuuden ja muun Suomen viiltävä mutta hauska analyysi jatkuu. Hän on aviomies, isä, isoisä, kuvataiteilija, taidemaalari ja Kuvataideakatemian maalauksen lehtori (2009–2014). Hytösen aihepiiri on laaja, Hän ironisoi monissa teoksissaan urheilun lieveilmiöitä kuten yli-innokkaita lätkäfaneja – mutta on itse retkeilijä, kuntouimari ja harrastuskoripalloilija. Hytönen maalaa vesiväreillä, sekä pensseliä että ruiskumaalaustekniikkaa käyttäen. – Ei tässä ristiriitaa ole. Tekstin ja kuvan vuoropuhelu toimi erityisen hyvin kuusi vuotta sitten ilmestyneessä Hytösen Suomi-ilmiö tabloid-muotoisessa näyttelykirjassa. Digikuvia on kymmeniä tuhansia. Myös puoliso Marika Kaarna on taiteilija. Syksyllä 2004 Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä pitämässään laajassa näyttelyssä Hytönen asetti esille ensimmäiset teoksensa, joissa pohjana oli suurikokoinen mustesuihkutuloste. Itse ottamiaan valokuvia Hytönen käsittelee usein ensin tietokoneen ruudulla photoshopilla ”pyyhkien” valokuvan pintaan tyhjän tilan, johon hän sitten vedostettuaan valokuvan paperille maalaa kuvan. ”Teoksissa on upeaa maalauksellisuutta: Hytösellä valolla luotuja tunnelmia, purppuramaisia sävyjä ja pumpulimaisen pehmeitä pintoja, Kaarnalla usein intensiivisen hehkuvia värejä, kuin mielentiloja”, Heino on tiivistänyt. – Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. – Olen myös ollut hyvin kiinnostunut luonnontieteistä ja fysiikasta, mutta taide vei voiton. – Toki maalaan myös pelkästään vesivärein, mutta erilaiset sekatekniikat ovat yleistyneet. Millainen mies taiteilija Petri Hytönen on. Hytönen pääsi alkuun uudella tekniikalla, ja hän hyödyntää sitä yhä. PYYHKIMÄLLÄ KUVAAN TILAA. Soittelin kadulla kitaraa pienissä Y katusoittopoppoissa. Hän on tehnyt myös sarjakuvia. Hytösellä on satojen printtivalokuvien varasto. Leikinomaisuus Taiteilija Petri Hytönen Petri Hytönen luo teoksensa sekä pensseliä että ruiskutekniikkaa käyttäen. Kritiikkini kohdistuu liian totiseen junioriurheiluun ja lätkäfanien käyttäytymiseen. Aviopari on tehnyt yhteisnäyttelyitä, ensimmäinen oli 1996. Hän on opiskellut myös Oulunkylän pop-jazz opistossa kitaran soitossa perustutkinnon. Galleristi Rauli Heinon mukaan Petri ja Marika molemmat ovat moniulotteisia tarinankertojia. Sekatekniikan mestari Lapin ilta, jänkhän ilta 2012, vesiväri 50 x140cm
Antiikki ja taide | 67 KLAUS SUSILUOTO Petri Hytönen on kotiutunut hyvin Porvooseen.
KUVATAIDEKAUPUNKI PORVOO. Carousel of Life and Death, 170 x300. Noin 110-kiloinen ja hieman yli 190-senttinen Petri arvioi olevansa perin rauhallinen mutta suuttuneena joskus temperamenttinen. Hytönen panostaa joskus näyttäviin kehyksiin.. – Meillä oli noin 30 taiteilijaa tekemässä tätä uutta kaupunkifestivaalia (www.porvoontriennaali.fi) ja triennaalimme levittäytyi ympäri kaupunkia sisä -ja ulkotiloihin teemalla ”Piirtäminen on yhteinen asia”. Petri Hytönen on ulkomailla kotonaan kuin koti-Suomessa. Vesiväri kankaalle. Hän väittää olevansa aika ruma ja seurallinen mutta on vain seurankipeä. Koordinaattori Iina Virkki teki hyvää työtä, Hytönen sanoo. ja rauhallisuus tulisi säilyttää. Valokuvatusta vuoresta muotoutui päälle maalauksen jälkeen sfinksi. Porvoossa järjestettiin viime kesänä kuvataiteen triennaali, jota Hytönen veti. Hän on korisseura Suomen koripallomiesten jäsen, kuten myös Helsingin taiteilijaseuran, Porvoon taiteilijaseuran, Art Party Pravdan, taidemaalariliiton, yliopiston lehtoriliiton, S-pankin ja Ilomies-taiteilijaryhmän jäsen. – Viimevuotinen triennaali oli iso voimainponnistus monelle taholle ja varsinkin minulle taiteellisena johtajana. 68 | Antiikki ja taide JÄSENYYKSIÄ RIITTÄÄ ?. Hän on melkein savuton, viinistä, aperitiiveista ja digestiiveistä nauttiva kohtuuden kannattaja
Petri Hytönen valaisee luovuuden saloja haastattelun aikana. Maalla suomalainen kaipaa kaupunkiin ja kaupungissa maalle. Alaotsikkona oli kuvia ja tekstejä cityn ja korven välistä. Vuoden 2012 Galleria Heino -näyttelyn ja tabloid-kokoisen näyttelylehden hän nimesi ”Hytösen Suomi-ilmiöksi”. Samassa näyttelyssä monen teoksen arvioitiin tuovan mieleen valveunia ja elokuvaa. Suomi-ilmiö teossarja käsittelee Hytösen mukaan Suomi-kuvaa, jota ei näe pelkästään valokuvasta tai videolta dokumenttina. – Se on se suodatettu kuva, jossa pyrin yhdistämään useampia sisällöllisiä tasoja yhteen ja luomaan uudenlaista tulkintaa. Antiikki ja taide | 69 ?. Hytösen luovuus kumpuaa leikistä. Seuraavat korpianalyysit ovat Hytösen tekstiä. Sisällöllisesti Petri Hytöstä kiinnostaa ”korven ja cityn” jännite. Hän kertoo olevansa todella huono kirjoittaja, mutta tämä ei pidä paikkansa. On ollut ihanaa kun meillä on ollut yhteistyökumppaneita, sponsoreita ja tukea, muun muassa Porvoon kaupungilta. Maagisen realismin, ihanan outouden, karun kauneuden, rujon elon, pimeän ja valon maassa. HANKIKANTOHIIHTOHIMOINEN. Hytönen myös leikittelee sekä puhutun että kirjoitetun kielen kanssa. Amos Andersonin ja Helsingin juhlaviikkojen näyttelyn yhteydessä 2004 pohdittiin vakavaa, hauskaa tai surua, johtaako kaikki lopulta voidaan puhua ”totisesta leikistä”. – Kotimaasta olen oppinut kaipaamaan suorapuheisuutta retorisen sanahelinän keskellä, rehellisyyttä – hölmöltäkin haiskahtavaa rehellistä suoraselkäisyyttä, rehellistä hiljaisuutta, hiljaisuutta tarvittaessa, luonnollista alastomuutta, avaraa luontoa jokamiehen oikeuksineen, vuoden aikojen rajuja eroja, juotavaa hanavettä, salmiakkia, ruisleipää, rauhaa ja suoraa teeskentelemätöntä kontaktia – siis silloin kun kontaktin voi saada… CITY JA KORPI – Kohteita oli noin 15. – Meitä oli noin 30 taiteilijaa tekemässä uutta kaupunkifestivaalia ja triennaalimme levittäytyi ympäri kaupunkia sisä -ja ulkotiloihin teemalla ”Piirtäminen on yhteinen asia”, kertoo Hytönen.. Pilke silmäkulmassa hän toteaa. Petri Hytönen: Metsästäjät ja Jeesukset, 2012, 122x275cm. . ”Korpimaa on kaikki. Hän osaa tuottaa hauskaa, ajatuksia herättävää tekstiä. Yksi tällainen kuvaava sana on ”hankikantohiihtohimoinen”, joka tarkoittaa innostusta kantavan hangen oloissa tapahtuvaan hiihtoon. tunteen että perkele täällä tapahtuu enemmän kuin aistin. Syli, äiti, mielenrauha, alitajuinen yhteys valittavaan akkansa kadottaneeseen joutseneen, itikan sirinään korvan juuressa, kalastella talven varalle vesillä vapahilla, metsässä kontion kannoilla peijaisissa sahdista hullaantua, shamaanirummun lyönneistä toisiin maailmoihin matkustaa, savusaunan syvässä, kupparista nauttia, marja suussa, toinen korressa.” Jeesus-osiossa tekstin sävy nopeasti muuttuu: ”ja sitten Jeesus saapuu korpeen, kristinusko valtaa perämaan ja protestanttinen työmoraali, etiikka, kuningas ja keisari osoittavat ettet ollutkaan täydellinen vaan syntinen saatana, pakana, alempiarvoinen… Mutta – sinulla on mahdollisuus kilttinä kansalaisena päästä taivaaseen, työskennellä kartanolla, saada lapsia sotimaan kuninkaan, keisarin ja kirkon puolesta, saada asema
Vaikka tilaa olisi, ei varastoja ole mitään mieltä kartuttaa loputtomiin. Aika usein viimeinen vaihtoehto on ottaa kannet irti ja laittaa sivut paperinkeräykseen. Vanhat partahöylät, hihamerkit, viirit karamellija tupakka-askit, tulitikkulaatikot, kuivamustekynät ja maustepurkit ovat menekiltään lähes varmoja. – Oikeastaan ainoa asia, mitä ei kerätä, on romaanikirjallisuus. Pahaltahan se tuntuu, mutta muutakaan ei ole oikein tehtävissä, Ritala sanoo. Vien kirjoja esimerkiksi Fidan kirpputoreille, mutta niidenkin vastaanottokyvyllä on rajansa. Jos joukossa on edes muutama yksittäinen teos, jolla on rahallista arvoa, voin ottaa koko lastin. – Joskus itselläni oli kymmeniä tuhansia kirjoja ja kokoelmaa voisi tänä päivänä helposti kasvattaa hyvinkin suureksi. Aurinkolaseillekin löytyy ostajansa. 70 | Antiikki ja taide ämeenlinnan Tuuloksessa Bookkolo-antikvariaattia pitävä Petteri Ritala on viime vuosina lakannut ihmettelemästä, mitä ihmiset eivät keräisi. Vanhat tupakkaja karamelliaskit ja saippuapakkaukset ovat keräilyn kohteita.. Kuolinpesistä sitä tulisi laatikkokaupalla ja aika usein kirjoja tullaan tarjoamaankin. Jos laaturomaanista H Petteri Ritala ostaa kuolinpesiä Ensimmäisenä tutkin roskikset – Poisheitetyistä tavaroista löytyvät yleensä ne kiinnostavimmat kohteet, Petteri Ritala tietää
Arvoa on sotakirjoilla, muttei siinäkään kirjallisuudenlajissa romaaneilla. Käsikirjat vaikkapa Viestiohjesääntö tai Tutkaopas menee kaupaksi. Reino Lehväslaihon tai Esa Anttalan romaaneiden ensipainoksilla saattaa vielä olla arvoa. Tänä päivänä kirjan hinta vaihtelee kahdesta eurosta 50 euroon. – Sodan tuoma häpeä vaikuttaa edelleen vanhassa polvessa varsinkin punaisten puolella. Petteri Ritalan kaukaisimmat ostajat ovat Japanissa saakka Sotaromaani ei käy kaupaksi, mutta erilaiset ohjekirjat ovat kysyttyjä. Erilaiset historiaan liittyvät teokset vaikkapa jonkin rykmentin historia tai manuaalit ovat kysyttyjä. Esimerkiksi punaisten sotilaiden vankileireiltä saamia vapauspasseja ei hevin haluta tuoda julkisuuteen tuoda. Antiikki ja taide | 71 JUHANI KARVONEN saa euron muutaman kerran vuodessa, ei se summa kenenkään kauppiaan taloutta mihinkään suuntaan nosta. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi tuntui herättävän kiinnostusta sotahistoriaan ja tänä vuonna kansalaissota näyttää olevan kiinnostuksen kohde. – Tietosankirjoja en ole ottanut vuosiin
Lehtinen neuvoo miten vaikkapa siltoja voi räjäyttää. KÄYTTÖOHJEILLA KYSYNTÄÄ. Samoin arpalipukkeet, julisteet, tarrat, pinssit ja mainostaulut käyvät kaupaksi. – Puutarhanhoito-opas ja keittokirjat eivät yleensä jää pitkiksi ajoiksi hyllyille Niissä on paljon sellaista tietoutta, joita en tänä päivänä saa välttämättä mistään muusta lähteestä. Samoin vanhat opetusteokset, joissa on esimerkiksi maanviljelystai talonrakennustietoutta ovat suosittuja. – Vanhat 1970-luvun alun Tex Willerit ovat kysyttyjä, uudemmilla lehdillä ei ole juurikaan myyntiarvoa. Kunnolla on merkitystä, mutta autoa entisöivälle harrastajalle ei kannen rasvaisuudella ole suurta merkitystä. Valokuvista ja postikorteista käyvät kaupaksi harvat ja valitut kohteet. Esimerkiksi vanha korjaamokäsikirja on luonnostaan kansistaan rasvainen. – Tosin kaikki äänitteet eivät kaupaksi käy, mutta tunnettujen artistien levyt ja kasetit tuntuvat soivan monessa kodissa. Punasotilas on luultavasti kulkenut salaa kädestä käteen, koska kyseessä on suorainen terroristiopas. Taidekortit ovat jossain määrin kokeneet inflaation, esimerkiksi Martta Wendelinin postikorteista saa tänä päivänä euron tai kaksi. Kaikki manuaalit ja käyttöohjeet kiinnostavat huonokuntoisinakin. Vanhat Kotiliedet, joissa kansi on Martta Wendeliniä, menevät kaupaksi, mutta esimerkiksi vanhat Avut tai Seurat eivät vedä. – Vanhoissa kuiteissa on monesti yhtiön logoja tai leimoja jotka kiinnostavat keräilijöitä. Niistä korteista on otettu lukuisia uusintapainoksia, mikä näkyy nyt hinnoissa. Olennaista on sisältö. – Autojen vanhat rekisteriotteet ja huoltokirjat ovat kuin kultaa. – Jos postikortissa tai valokuvassa on esimerkiksi vanha kulkuneuvo, ovat keräilijät niistä kiinnostuneita. Autoiluun liittyvät oppaat ovat kysyttyjä, eikä huonokuntoisuuskaan ole aina este kaupalle. Sarjakuvista esimerkiksi vanhat Asterixit ja Ahmed Ahneet ovat kysyttyjä. Yksi sellainen on Suomalaisen kommunistisen puolueen sotilasjärjestön vuonna 1919 julkaisema Punasotilas-lehtinen. Ennen vanhaan vainaja hyvin usein kuvattiin ennen hautausta. 72 | Antiikki ja taide Joskus kauppias saa käsiinsä suoranaisia harvinaisuuksia. Yksi varsin yllättäväkin aihe ovat vainajakortit. – Se on julkaistu sisällissodan jälkeen. Matkaesite kiinnostaa keräilijöitä.. Opas lienee levinnyt kädestä käteen luottamuksella ja salaisesti. Pienpainanteet mainoslehtiset, kuitit, matkaja tuotesitteet menevät kuumille kiville. Tätä voisi kutsua jopa terroristioppaaksi. Viime vuosina vinyylilevyt ja jopa C-kasetit ovat nousseet uudestaan pintaan. Ilmeisesti levyja kasettisoittimia on nurkissa säästetty. Sama koskee monia muitakin lehtiä, ensimmäisten vuosien lehdet kiinnostavat. Toinen kysytty aihe ovat vanhat maisemaja paikkakuntakortit. Ylipäätään kaikki sellaiset painanteet, joissa on jonkin yhtiön logoja, leimoja ja muuta yhtiöistä kertovaa tietoutta, ovat keräilijöiden keskuudessa kysyttyjä
– Japanilaiset ostavat Muumi-tavaraa, mutta ihmeellisintä on, että sinne uppoaa suomenkileistä kudontaja ompeluopasta. Poisheitetyistä tavaroista löytyvät yleensä ne kiinnostavimmat kohteet, Ritala naurahtaa. Muun muassa harituseli sahanjakopihtien tarkoitusta piti selvittää. Vanhat partahöylät, hihamerkit, viirit karamellija tupakka-askit, tulitikkulaatikot, kuivamustekynät ja maustepurkit ovat menekiltään lähes varmoja. Joskus Ritala joutuu selvittämään mikä hänelle päätynyt esine ylipäätään on. Entäs kauppias itse, kerääkö hän mitään. – Jokin aika sitten yhden kuorman mukana olivat aurinkolasit, kenties jostain 1970-luvulta. Toisaalta kaikki tavarat on katsottava läpi, koska joukossa voi aina olla pientä kivaa jollei peräti harvinaisuuksiakin. – Työkaluissa on joskus kummallisuuksia. Ritalan vaja on täynnä tavaraa, joten kiertoa on saatava aikaan. – Monesti minulle tarjotaan esineitä, joita ihmiset luulevat arvokkaiksi. Kun kuitissa on yhtiön logo, on sillä jo oma arvonsa. Olen vuosien varrella oppinut ensimmäisenä tutkimaan roskikset. Erilaiset opaskirjat tekevät kauppansa.. Hintaakaan ei paljon kysellä. Maustepurkkeja ei kannata heittää roskiin. Toisaalta saksalaiset keräilijät hamuavat suomenkielisiä sarjakuvalehtiä. – En todellakaan, kaupankäynti ja keräily ovat kaksi eri asiaa. Ritala on oppinut ottamaan miltei kaiken, jos tavara on ehjää ja siistiä. Antiikki ja taide | 73 – Olen tavannut sellaisenkin kortin, jossa pieni tyttö makasi nalle kainalossaan. Periaatteessa mitään ei kannata heittää pois. Nettikaupan kautta hän myy sitä periaatteessa kaik kialle maailmaan. Tavaraa ei tule ikävä. Yhdysvalloissa oli tapana istuttaa vainaja tuettuna tuoliin sukulaisten ympäröimänä. En uskonut niillä olevan kysyntää, mutta erehdyin taas kerran. MITÄÄN EI KANNATA HEITTÄÄ POIS. Minulle pihdit eivät ensi näkemältä sanoneet mitään. . Vanha linja-auton kyltti päätyi Ritalalle sattumalta. Koska miltei kaikkea kerätään, on kysymys vain siitä, osuuko jokin kiinnostava esine juuri oikean keräilijän silmiin. Ritala myy nettikauppansa kautta tavaraa muun muassa Japaniin. – Monesti jonkin esineen menekistä on mahdotonta etukäteen ennustaa yhtään mitään. Näitä kuvia ei ole ainakaan itselleni vastaan osunut. Minä pidättäydyn edellisessä. Paperitavaran ohella saa kuolinpesistä mitä erilaisinta tavaraa
Käsityön museoon kuuluu myös konservointikeskus, kertaa kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen kansallispukukeskuksesta. Kansallispukuneuvosto lopetti toimintansa vuonna 2010 ja sen tehtävät siirtyivät kansallispukukeskukselle. KANSANPUKUJEN UUSINTOJA. Asu on kokonaisuus Kansallispukujen lisäksi kansallispukukeskukseen kerätään tietoa puvuista, niiden historiasta ja käyttäjistä. 74 | Antiikki ja taide uomen kansallispukukeskus toimii valtakunnallisen, käsityöhön ja käsityöteollisuuteen keskittyneen Suomen käsityön museon yhteydessä Jyväskylän keskustassa. – Pukujen malleissa mukailtiin alueiden perinteistä kansan juhlapukeutumista, joka oli käytössä 1700–1800-luvuilla. Suomen käsityön museossa ja Suomen kansallispukukeskuksessa vierailee vuosittain noin 35 000 kävijää. Tätä lahjoituksena saatua Etelä-Pohjanmaan naisen pukua on käytetty myös Juhannustyttökisoissa, kuten vanhoista valokuvista selviää.. 1800-luvun jälkipuoliskolla, kansallisromantiikan innoittamina, Helsingin yliopiston osakunnat aloittivat museoesineiden keruutoiminnan. UUSIA MALLEJA KOOTAAN. Ylioppilaiden keräämät S kansanpuvut taltioitiin Ylioppilasosakuntien Kansatieteellisen museon tekstiilikokoelmiin. Suomalaisilla kansallispuvuilla on takanaan pitkä historia, kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta kertoo. Nykyiselle paikallemme Suomen käsityömuseon yhteyteen muutimme vuonna 2000. Kansallispukukeskus perustettiin vuonna 1991. Keskuksessa on kaksi näyttelytilaa, joista suuremmassa on esillä Komeasti juhlaan -perusnäyttely, joka esittelee kansallispukuja eri puolilta Suomea. Pienemmässä Kujanäyttelytilassa esitellään monipuolisesti pukeutumiskulttuuriin liittyviä näyttelyitä: talvella 2018 esillä on enontekiöläisiä saamelaispukuja. Työtä on paljon: Kansallispukumalleja on 450 Suomen kansallispukukeskuksen kokoelman kansallispukumallit ovat kulttuurihistoriallisesti tavattoman arvokkaita, sillä niihin on tallentunut uskomaton määrä suomalaisen käsityön historiaa ja tietotaitoa. Suomen kansallispukukeskus esittelee ja tallentaa suomalaisia kansallispukuja. Vuonna 1979 Suomeen perustettiin Kansallispukuneuvosto, joka alkoi tutkia ja ohjata kansallispukuihin liittyviä asioita: tuolloin aloitettiin muun muassa pukutarkistukset. Kansanpukujen uusintojen eli kansallispukujen ensimmäinen virallinen esiintyminen tapahtui 133 vuotta sitten vuonna 1885, kun Venäjän keisariparia tervehtinyt ryhmä oli pukeutunut yhdeksään erilaiseen, Suomen maakuntia ja säätyjä edustaneisiin pukuihin. – Suomen kansallispukuneuvoston tutkimustyön tuloksena oli kertynyt runsaasti kansallispukujen mallipukuja, joille haluttiin järjestää vakituinen tallennusja näyttelypaikka. Jyväskylässä toimi Suomen käsityön museo, silloiselta nimeltään Suomen kotiteollisuusmuseo, jonka yhteyteen pukukokoelma oli luonteva liittää
Kauniit, taidokkaasti koristellut tykkimyssyt ovat kuuluneet etenkin länsisuomalaisten naisten juhlapukeutumiseen. Myös pukutarkistuksia toteutetaan jatkuvasti. Tietopalvelu palvelee kaikkia kansallispuvuista kiinnostuneita vastaamalla kansallispukuja koskeviin kysymyksiin esimerkiksi puvun hankintaa, valmistusta ja käyttöä koskien. Antiikki ja taide | 75 – Aiemmin kootut kansallispuvut ovat aikansa tuotteita. Siksi taitojen ja tietojen opettaminen uusille sukupolville on tärkeää, kansallispukujen valTEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Kangas kertoo, että kansallispukumalleja on tällä hetkellä noin 450 ja uusia malleja kootaan edelleen: – Viime elokuussa julkistettiin uusin puku, Johanneksen naisen savakkopuku. Myös työtapojen ja materiaalien tuntemus kehittyy vain kokemuksen kautta. Kansallispukukonsultti Kangas kertoo, että niin sanotut pukutarkistukset, eli aiemmin koottujen kansallispukumallien saattamiset mahdollisimman hyvin esikuviaan vastaaviksi, on tärkeä osa keskuksen toimintaa. Alkuperäisten mallien, kaavoitustekniikan, koristelujen ja materiaalien käsittelytavat siirtyvät käytäntöön ammattilaisille tarkoitetuilla käsityökursseilla. – Harrastajia kiinnostaa nyt tehdä pukuja itse. – Suomessa ei ole monta ihmistä, jotka osaavat kaavoittaa kansallispukuja: menetelmä on aivan erilainen kuin nykyvaatteissa. Kansallispuvut heijastelevat paikkakuntien maantieteellistä sijaintia ja kulttuuria. Monet työtavat olisivat ilman kansallispukujen valmistusta jo kadonneet käytöstä. Kivennavan naisen puvussa, niin sanotussa äyrämöispuvussa, huomio kiinnittyy esiliinan värikkäisiin tilkkuihin, joita maaseudun naisen pystyivät hankkimaan laukkukauppiailta. Kansallispukukeskuksessa toimii myös kansallispukujen tietopalvelu. Tykkimyssyyn kuuluu kovitettu koppaosa rusetteineen ja erillinen, muotoon tärkätty tykkipitsi. Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultti Taina Kangas (vas.) ja kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen iloitsevat siitä, että kansallispuvut kiinnostavat ihmisiä. Kansallispukukeskuksessa tehdään paljon tutkimustyötä. Koska muun muassa työohjeet ovat olleet kovin niukkoja, pukujen mallit ovat saattaneet muuntua aika kauaksi esikuvistaan. Kiinnostus kansallispukuja kohtaan on tällä hetkellä suurta. Kansallispukukeskuksessa järjestetään myös kansallispukuihin liittyvää koulutusta. Perunkirjojen, maalausten, akvarellien ja muiden alueellisten aineistojen tutkiminen kansan juhlapukeutumisen selvittämiseksi on kiinnostavaa salapoliisityötä. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi antoi potkua kansallispukuharrastuksellekin.. PALJON PUKUTARKASTUKSIA. ARVO ON MITTAAMATON. Pukutarkistuksessa ne palautetaan alkuperäisten mukaisiksi
– Kansallispukumalleja on tänään Suomessa nelisensataa, joista yli puolet on suomenkielisiltä alueilta ja vajaa puolet suomenruotsalaisilta alueilta. Talvella 2018 esillä on enontekiöläisiä saamelaispukuja. Suomessa ei ole monta ihmistä, jotka osaavat kaavoittaa kansallispukuja: menetelmä on aivan erilainen kuin nykyvaatteissa.. Malleja ovat koonneet eri vuosikymmeninä lukuisat tutkijat ja virkamiehet. Kansallispuvut perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Kansallispukujen kokoamiseen on vaikuttanut esimerkiksi yleismuoti. . 76 | Antiikki ja taide mistajanakin työskennellyt Kangas kertoo. Kokoamisja tutkimusperiaatteet ovat vaihdelleet. Kansallispukujen julkiseksi ensiesiintymiseksi mainitaan vuosi 1885, jolloin kansallispukuiset neitoset esiintyivät Venäjän keisariparille näiden vieraillessa Suomessa. Perusnäyttelyn lisäksi Suomen kansallispukukeskuksessa esitellään pukeutumiseen liittyviä vaihtuvia näyttelyitä. – Kokoelmiemme kansallispukumallit ovat kulttuurihistoriallisesti tavattoman arvokkaita, sillä niihin on tallentunut uskomaton määrä suomalaisen käsityön historiaa ja tietotaitoa. Rahallista arvoa näille olisi mahdoton sanoa. Kansallispukuun kuuluvat tietyt puvun osat, päähineet, kengät ja korut. KANSALLISPUVUN KIRJAVA HISTORIA . – Kansallispuku on kokonaisuus, joka nykyihmisen näkökulmasta katsottuna on eräänlaista kerrospukeutumista. – Kansallispukututkimuksen periaatteet ovat vaihdelleet aikojen kuluessa. Miehen mallipukuun voi huopasilinterin sijaan yhdistää myös verkaisen tai sarkaisen kairalakin tai kiiltävälippaisen lakin. Lähde: Suomen kansallispukukeskus www.craftmuseum.fi Kuopion seudun naisten mallipuvussa on vaaleasävyisiä kankaita ja runsas hame. Kuopion seudun miehen puku oli valmistuessaan ensimmäinen pohjoissavolainen miehen kansallispuku. Kangas ja Väisänen toteavat, että käytännössä tämä on toki mahdotonta, sillä tiettyjä materiaaleja, väriaineita tai esimerkiksi tehdasvalmisteisia nauhoja ei enää ole olemassa tai niitä on hankala saada. Kansallispukuja valmistettaessa tulisi pyrkiä autenttisuuteen. – Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista. – Ensimmäiset kansallispuvut koottiin 1800-luvun loppupuolella kansallisromanttisen aatteen innoittamana. Asuja käytettiin 1700ja 1800-luvulla
Määräaikaistilaus 42€ www.lehtiluukku.. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. tilaukset@karprint.. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Puh. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 37€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua
Juhani Greinert on kerännyt lippaita vuosikymmeniä ja hän säilyttää kokoelmaansa omassa kodissaan. 300 lippaan mies Juhani Greinertin kokoelmissa on noin 300 säästölipasta. Kokoelman vanhimmat lippaat ovat yli sadan vuoden takaa.. Säästölippaita on joka paikassa: olohuoneen kirjahyllyissä, pöydillä, makuuhuoneessa ja työhuoneessa. Yövieraansa Greinert majoittaa säästölipH Juhani Greinert on keräillyt säästöpossuja ympäri maailman Juhani Greinertin kokoelman vanhimmat säästölippaat ovat 1800-luvulta. 78 | Antiikki ja taide elsingin Vuosaaressa on eräs Suomen laajimmista säästölipaskokoelmista
– Tietääkseni liigan jokaisella joukkueella on ollut omat lippaansa, mutta en ole saanut kokoelmiini kuin muutamat, Greinert harmittelee ja esittelee samalla vanhaa lipasta, jonka kannessa komeilee nuori Keke Rosberg. Kaikkein perinteisin on säästöpossu. Niistä löytyy Tapparan, Ilveksen, KooVeen ja TPS:n logoja. Lippaiden aiheita on ammennettu polpulaarikulttuurista.. Urheiluseurat ovat myös sponsoroineet säästölippaita. Monille on tuttu myös Osuuspankin Hippo. Greinert on kerännyt säästölippaita eri paikoista. Lippaita alkoi sitten vaivihkaa kerääntyä ja jossain kohtaa havahduin, että varmaankin sitten keräilen näitä, mies hymyilee. Joskus perikunnat ovat tarjonneet Greinertille lippaita, kun tietävät, että hän keräilee niitä. Ei tarvinnut edes maksaa mitään, Greinert naureskelee. Mies vei minut takahuoneeseen ja antoi tämän lippaan. VANHIMMAT 1800-LUVULTA. – Siellä saattaa olla joukossa helmiä, mutta jos niistä pyydetään satasia, niin ei ole järkeä hankkia. Suomen vanhimmat säästölippaat lienevät Greinertin arvion mukaan Rahamuseossa. On metallia, peltiä, muovia, lasia, nahkaa ja jopa puuta. Monet säästölippaat ovat eläimiä ja niillä on kaulaliinat ja pipot. Kokoelmassa on pääasiassa kotimaisia lippaita, mutta paljon on myös ulkomailta. Perinteisiä Hippo-säästölippaita. Greinertin kokoelmissa on lippaita useita eri maista. Säästölippaina ovat myös puhelinkoppi, ulkohuussi, tietokone ja televisio. – Pohjoismaisissa säästölippaissa on usein kasvatuksellinen idea. Greinertin kokoelmissa on arviolta noin 300 lipasta, tarkkaa määrää hän ei tiedä itsekään. Greinertin kokoelman vanhimmat säästölippaat ovat 1800-luvulta. Vanhimpien joukkoon lukeutuu muun muassa Sjundeå Sparbankenin lipas ja Viipurin Suomalaisen Säästöpankin lipas. Lisäksi ystävät ja sukulaiset tuovat niitä tuliaisiksi, Greinert sanoo ja heiluttaa yhtä lipasta, jonka sisällä on kolikoita. – Ulkomailla käyn pankeissa kysymässä lippaita. Antiikki ja taide | 79 TEKSTI: PAULI JOKINEN paiden keskelle, sillä kokoelman ydin on asunnon vierashuoneessa. KOTIMAASTA JA ULKOMAILTA. Säästölippaiden joukossa on Tintti ja kapteeni Haddock, Harry Potter, Harald Hirmuinen ja Muumi. – Olimme Rodoksella vierailulla eräässä savipajassa. Vaikka käteisen rahan käyttö on yhteiskunnassa vähenemään päin, ei Greinert silti usko, että säästölippaat tulevat poistumaan. Greinert esittelee erästä keraamista säästölipasta. Greinertin kokoelman tuoreimmat lippaat ovat nykypäivän pankeilta. – Yhdyspankin maapallot olivat varmaan ensimmäiset säästölippaat, jotka minulla oli. Kokoelman ensimmäiset lippaat ovat Greinertin lapsuudesta. – Taloudellisista syistä johtuen en ole voinut kartuttaa kokoelmaa enempää, enkä ole pystynyt hankkimaan kaikkia lippaita, joita olisin halunnut. – Kuka on matkinut ketä, Greinert pohtii. . – Monissa lippaissa on sisällä kyseisen maan rahoja. Heitin lähinnä huulena, että eikö teillä ole säästölippaita lainkaan. Ja tietysti mukana on eläinten muotoisia lippaita. Ne ovat suuria raha-arkkuja. Säästölippaiden muotoilussa ja ideoinnissa on käytetty paljon hyödyksi satuja, kirjallisuutta ja populaarikulttuuria. – Näissä on vain mielikuvitus rajana, Greinert innostuu. Greinert esittelee myös saksalaista ja turkkilaista lipasta, jotka ovat samoilta ajoilta ja muotoilultaan tismalleen samanlaisia. Kerroin keräileväni niitä. Hyllyssä on säästölippaita muun muassa Kreikasta, Havaijilta ja Islannista. Säästölippaiden materiaalit ovat laidasta laitaan. Greinert on nyt jo eläkkeellä, joten keräilyvuosia on ehtinyt kertyä kymmeniä. Edelleen hän kiertää aika ajoin kirpputoreja ja etsii säästölippaita kokoelmaansa. Minulle on tarjottu lippaita, jotka maksavat satoja euroja, mutta en minä niitä ole ostanut, Greinert sanoo
Rosa Kivinen tekee katutaidetta nimellä Ruusa.. Katutaiteilija Rosa Kivinen eli Ruusa kertoo ajatuksiaan katutaiteesta ja miten hänestä tuli katutaiteilija. Ruusa on mukana katutaideyhdistys Upeart ry:ssä ja hän pyörittä naisille suunnattua Mimmit peinttaa -liikettä, joka siirtyi vuoden 2018 alusta Mimmit-kaupunkitaideyhdistyksen alle. Katutaiteilija Rosa Kivinen Seinäkuvat luovat väriä kaupunkiin Katutaide elää vahvaa murroskautta. Linja alkoi murentua kymmenisen vuotta myöhemmin ja Ruusan innostuminen katutaiteesta ajoittui tähän hetkeen. Oli ihan uusi kokemus, kun otin spray-pullon käteen ja maalasin sillä seinään. Ruusa on tehnyt työkseen graafikon ja kuvittajan töitä. Jengi kävi siellä maalaamassa ja kaikki olivat innoissaan siitä, että oli vihdoin joku paikka, jossa on sallittua tehdä graffiteja. Sen jälkeen hän on ollut erittäin aktiivinen toimija kotimaisen katutaiteen maailmassa. Piirtäminen ja maalaaminen ovat olleet aina läsnä hänen elämässään. Hän rohkaisi mielensä ja kenellekään kertomatta lähti toteuttamaan maalausta, joka kuvasi hänen koiraansa. Ruusan ensimmäinen varsinainen graffitimaalaus oli Kalasatamassa. Hengailin kavereiden kanssa, jotka maalasivat graffiteja, ja koska en halunnut istua vain vieressä, niin päätin itsekin kokeilla, mitä saan aikaan. Siitä on pian kymmenen vuotta aikaa. K – Silloin oli ollut Suvilahden graffitiseinän avajaiset, joka on ensimmäisiä laillisia graffitiseiniä Suomessa. Taloyhtiöt maalauttavat suuria seiniä, taidemuseot ja galleriat ovat ottaneet katutaiteen omakseen. Se kiehtoi, että pääsee laillisesti maalaamaan. 80 | Antiikki ja taide atutaiteilija Rosa Kivisen alias Ruusan ensimmäinen maalaus katutaiteilijana oli Thaimaassa. Lanseerattiin Stop Töhryille -kampanja, jossa vartijat valvoivat, ettei graffiteja maalata. – Jos maalasin jotain, niin tein akvarelleja. Helsingissä kaupunki oli päättänyt vuonna 1998, että kaikelle katutaiteelle ja graffiteille on nollalinja. Hän maalasi pienen nuudelikupin suuremman teoksen yhteyteen
Taloyhtiöt haluavat entistä useammin, että rakennusten seiniä koristaa suuret taideteokset. Ajattelin, että olisi kiva tehdä joku tapahtuma naisten kesken. – Mielestäni ne ovat hienoja ja tuovat väriä kaupunkiin. Monet suurten kivitalomuraalien tekijöistä ovat ulkomaalaisia. NAISET KATUTAITEILIJOINA. Suomessa katutaiteen historia on vielä niin lyhyt, että meillä ei ole paljon kokemusta suurten maalausten tekemisestä. Hän maalasi taloyhtiön pyynnöstä Vallilaan erään seinän, jota oli vuosikausia töhritty. Päätapahtuma on kesäisin, mutta pienempiä tapahtumia järjestetään halki vuoden. Ruusa teki maalauksen hongkongilaisen katutaiteilija Redyn kanssa. – Kun aloin maalata, niin tunsin vain muutamia naisia. Vuonna 2016 Mimmit peinttaa -tapahtumassa maalattiin alikulkutunneli ItäHelsingissä, Kontulassa. Kaupungeissa on harmaita seiniä ihan yllin kyllin. Vastaanotto oli niin hyvä, että tehtiin siitä jatkuva tapahtuma. Ruusa perusti muutama vuosi sitten Mimmit peinttaa -katutaidetapahtuman ja -liikkeen. – Vieressä on kirjasto ja päiväkoti Runo, joka huomioitiin maalausta suunniteltaessa. Hämeenlinnassa vanhaan siilorakennukseen on tehty 56 metriä korkea seinämaalaus. Antiikki ja taide | 81 TEKSTI: PAULI JOKINEN – Tietenkin siellä oli Helsingin Sanomien toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua graffitimaalareista ja päädyin lehteen, Ruusa naureskelee. Suomessa on viime vuosina tehty lukuisia näyttäviä, kokonaisen kerrostaloseinän kokoisia muraaleja. Kotimaisten katutaiteilijoiden kokemus on karttunut ja taidot kehittyneet. – Niiden teettäminen saattaa tulla jopa halvemmaksi, kun seinän maalaaminen yhdellä värillä, Ruusa arvelee. Ensimmäistä kertaa tapahtuma järjestettiin Taiteiden yönä 2015, jolloin maalasimme Vallilassa ensikodin seinän. Mutta paikka pitää valita tarkoin ja siinä pitää olla tarkkana, että maalaus sopii ympäristöönsä. – Se on vain hyvä asia. Jyväskylässä, Kotkassa ja Lahdessa on maalattu talojen päätyjä. MAALAUKSIA TALOYHTIÖILLE. Helsingin Kontulassa maalattiin kolmen kerrostalon päätyseinät, mutta valtavia maalauksia on Helsingin lisäksi myös maakunnissa. Maalasimme siihen Suomen luonnon eläimiä ja kirjoitimme eläinten nimet kiinaksi, englanniksi ja suomeksi. Mielestäni ulkomaalaisten artistien teokset Suomessa ovat hyvä lisä suomalaisten teosten rinnalla. Ruusan töitä löytyy useasta paikasta Helsingistä. Niin se loppuikin. Taloyhtiö uskoi, että töhriminen loppuu, jos seinään tehdään maalaus. Kun katutaidetta on alettu arvostaa perinteisemmän taiteen rinnalla, on taiteilijoille samalla avautunut enemmän mahdollisuuksia maalata suurempia muraaleja. Suuri muraali Helsingin Arabiassa.
. – Siellä on tilaa ja kysyntää, Ruusa toteaa.. Helsingin Suvilahdessa on katutaiteeseen keskittynyt galleria Make Your Mark. Lomamatkoilla tulee usein myös maalattua. Lisäksi Mimmit peinttaa -tapahtumassa naiset maalasivat Myllypurossa sähkökaappeja. – Mutta katutaide on monipuolistunut ja mukaan on tullut hyvin erilaisia tekijöitä. Katutaiteesta on tullut salonkikelpoista. – Naiset tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneita maalaamisesta ja tämän tapahtuman yhteydessä on matala kynnys lähteä kokeilemaan. – Katutaide on yksi taidemuoto. Alikulkutunneleitakaan ei voi mennä noin vain maalaamaan. Se on tosi hienoa, Ruusa tuumaa. Ennen kaikki graffitimaalarit leimattiin helposti rikollisiksi, ainakin mielikuvissa. Asenteet katutaidetta kohtaan ovat nykyään paljon sallivampia, Ruusa sanoo. Nykyään syntyy kestävämpää katutaidetta ja silloin myös katutaiteilijat keskittyvät enemmän taideteoksensa tekemiseen ja tekevät huolellisempaa ja parempaa jälkeä, Ruusa toteaa. He pyysivät meitä tekemään ja seuraavana vuonna menimme Myllypuroon maalaamaan. Lähes kaikissa kaupungeissa on laillisia seiniä, joihin voi käydä maalaamassa. Aikaisemmin graffiteja tehtiin yön pimeydessä junavaunujen kylkiin ja laitakaupungin varastojen seiniin. kaupungilta lupa. Vantaan taidemuseo nimesi itsensä Artsiksi ja museo keskittyy esittelemään ja edistämään katutaidetta. HYVÄKSYTTYÄ KATUTAIDETTA. Nykyään katutaide on hyväksyttävämpää ja tekijöitä on tullut paljon. Ruusa pyörittää myös Mimmit peinttaa -liikettä. Myllypuron kaupunginosayhdistys näki Kontulan teoksen ja halusi oman kaupunginosaankin taidetta. Esimerkiksi Tukholmassa olen maalannut ja myös Thaimaassa, jossa tosin ei ole laillisia seiniä, mutta maalaamaan pääsee, jos kysyy talon omistajalta luvan. – Nykyään ei tarvitse tehdä graffiteja pelkästään vaneriseinille, jotka maalataan pian päälle uudestaan. Edelleen on ihmisiä, jotka hiipivät pimeän tullen maalaamaan aitoja ja junia. Aikaisemmin graffiteja tehtiin yön pimeydessä junavaunujen kylkiin ja laitakaupungin varastojen seiniin. Taiteilijoille on yhä enemmän tilaisuuksia toteuttaa itseään. Niihin pitää saada Sähkökaappi on saanut taidetta kylkeensä. Taidekeräilijät hankkivat katutaidetta kokoelmiinsa. Katutaide elää ja muuttuu jatkuvasti. Ensi kesänä mimmit peinttaa Ruusan suunnitelmien mukaan jälleen Itä-Helsingissä. Katutaiteella on perinteisesti ollut myös kantaaottava tarkoitus. Ruusa ei ole tällä hetkellä vakituisessa ansiotyössä ja hänellä on aikaa maalata enemmän kuin katutaiteilijauransa alkuvaiheessa. MUUTTUVA KATUTAIDE. 82 | Antiikki ja taide – Ohikulkijoilta tulee paljon positiivista palautetta. Graffitikulttuurin parissa on maalareita, jotka ovat nuoresta saakka tehneet graffiteja ja nyt he saavat siitä elantonsa. – Sillä tapaa pääsee tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja katutaiteilijoihin. Otimme mukaan paikallisia, joiden kanssa järjestimme työpajoja ja tutustuimme maalaustekniikoihin
Rut Bryk–Taikalaatikko on laajin koskaan nähty katsaus kansainvälisesti palkitun uudistajan elämäntyöhön. Sadan teoksen joukossa on niin varhaisia arkeen ja kodin piiriin liittyviä esittäviä töitä kuin suureen K kokoon kasvavia, pelkistetympiä teoksia. Graafikkona uransa aloittanut Bryk ei ollut koskaan tehnyt keramiikkaa, kun hänet kutsuttiin Arabian taideosastolle 1942. Brykin teokset palkittiin Milanon triennaalissa Grand Prix -palkinnolla. Taustalta hahmottuu Suomen nousu sodan raunioista moderniksi teollisuusvaltioksi ja kansainväliseksi kulttuuritoimijaksi. Oliko hän suunnittelija vai taiteilija, keraamikko vai kuvataiteilija. Tehtaan värväyspolitiikka osoittautui kauaskantoiseksi; kymmenen vuoden sisällä Arabian taidekeramiikka oli maailman asiantuntijoiden huulilla. Kuinka fantasiaaiheisten keramiikkalaattojen tekijästä tuli abstraktin taiteen ja reliefikäsitteen uudistaja. Brykin tuotannon kaaressa heijastuu koko modernin taiteen tarina. Rut Bryk–Taikalaatikko Turun taidemuseossa 26.1.– 13.5.2018 Asetelma (Ruiskaunokki ja kukkakaali) 1948 Kuva: Ari Karttunen/EMMA Keramiikkataiteilija Rut Bryk Rut Bryk–Taikalaatikko -näyttely esittelee laajasti yhden sodanjälkeisen Suomen taiteen keskeisimmän taiteilijan ja modernin keramiikkataiteen uudistajan tuotantoa. Elettiin toisen maailmansodan levottomia, aineellisesti köyhiä vuosia. 1960-luvun lopun pop-henkinen värimaailma riemastuttaa, lopuksi hehkeät värit väistyvät henkevän valon tieltä. Antiikki ja taide | 83 eramiikkataiteilija Rut Bryk (1916–1999) on monille suomalaisille tuttu nimi, mutta mihin hänen klassikkostatuksensa perustuu. Abstraktin taiteen uudistaja Perhosten tutkija, 1950 fajanssi Kuva: Ari Karttunen/EMMA Perhonen 1957 fajanssi Kuva: Ari Karttunen/EMMA. Luonteeltaan syrjäänvetäytyvä, mutta taiteessaan tinkimätön ja väsymätön kokeilija nautti teknisistä haasteista ja kykeni yhä uudelleen päivittämään ilmaisunsa – intiimiä, henkilökohtaista perusvirettä kadottamatta. Taiteilija näyttäytyy ennen kaikkea koloristina ja varmaotteisena modernistina, joka antoi abstraktille muotokielelle sielun. Näyttely on aikamatka maailmaan, jossa teollisuus vielä uskoi kulttuurin voimaan. Taiteellisen idealismin myötä kauneus ja teknologia, herkkyys ja voima löivät kättä
Taiteiden sinfoniaa Heikki Häiväojan veistos Alvar Aallosta. ETYK-kokousta silmällä pitäen rakennusta laajennettiin kongressiosalla muutamaa vuotta myöhemmin. – Mannerheimintieltä on suora käynti tähän huoneeseen. 84 | Antiikki ja taide arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Finlandia-talon kokousja konserttisaliksi ja se valmistui vuonna 1971. Tämä on vip-tilojen sisäänkäynti, tarvittaessa voimme saatella vieraat sisään punaista mattoa pitkin. Huonekalut ovat Aallon suunnittelemia. MANEESIN KAUTTA AITOON. Kongressisiiven ominaispiirteisiin kuuluu jännittävästi aaltoilevat seinät. Laila Pullisen taideteos esittää presidentti Kekkosta.. Aulan keskellä on vitriinissä Birger Kaipiaisen Joutsen-veistos. Finlandia-talon toimitusjohtaja Johanna Tolonen johdattaa meidät pieneen Maneesi-nimiseen huoneeseen. Patsaan on tehnyt taiteilija Heikki Häiväoja vuonna 1969. Finlandia-talon pääsisäänkäynnillä vastassa on Alvar Aaltoa esittävä patsas. Pääsisäänkäynnistä nousee monista kuvista tunnetut pääportaat. A Alvar Aallon mestariteos Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Finlandia-talon yksityiskohtia myöten. Arkkitehtuurin lisäksi siellä voi ihastella kymmeniä taideteoksia
Antiikki ja taide | 85 Tämän tyyppisiä tiloja ei juurikaan enää rakenneta, Tolonen sanoo. Kuva: Matti Tirri. Aitio ei ehkä ole näkyvyydeltään ja kuuluvuudeltaan paras mahdollinen paikka salissa. Rakennus myötäilee ympäröivää puistoa ja istuu osaksi maisemaa. Finlandia-talo on maailmankuulun suomalaisen arkkitehdin Alvar Aallon suurtyö. Aalto voitti PAULI JOKINEN Johanna Tolonen on ollut Finlandia-talon toimistusjohtajana vuodesta 2012 lähtien. Nykyään presidenteillä on tapana mennä permannolle eturiville istumaan. Sen vierestä vieraat kulkevat portaita yläkertaan, josta on käynti talon pääsalin eli Finlandiasalin aitioon. Presidentti Urho Kekkonen käytti aitiota. Yleisö katseli alhaalta, kun Urkki otti pienet torkut aitiossa. Maneesin seinällä on Heli Hiltusen taideteos Väsytän pois turhaa ikävääni. Se muistuttaa hyvin paljon Essenin oopperatalon salia, joka on myös Aallon suunnittelema. Aalto käytti marmoria niin sisäkuin ulkopinnoissakin, missä se muodostaa kontrastin mustalle graniitille. – Viimeksi suurlähettiläät ja presidentti käyttivät tätä sisäänkäyntiä. Talon sydämeksi Alvar Aalto suunnitteli Finlandia-salin, joka on tarkoitettu konserttikäyttöön. Kuva: Katri Pyynönen
Montréalin maailmannäyttelyyn 1967 valmistuneessa Orvokkimeri-seinäreliefissä. 86 | Antiikki ja taide TAIDEPOIMINNAT FINLANDIA-TALOSSA BIRGER KAIPIAINEN: JOUTSEN (1964) Birger Kaipiaisen Joutsen-veistos on vieraita vastassa pääaulassa. VERANDAN NÄYTTELYT Finlandia-talon alakerrassa sijaitsee talon uusimmat tilat, joita kutsutaan nimellä Veranda. Taustalla Kimmo Schroderuksen veistos. Läheisessä kokoushuoneessa 10–11 on esillä kansainvälisesti tunnetun valokuvaajan Elina Brotheruksen töitä. Joutsen tuli keskeiseksi aiheeksi Birger Kaipiaisen teoksiin 1960-luvun puolivälissä. Birger Kaipiainen oli hyvin innostunut käyttämään teoksissaan fantasia-aiheita ja luontoa. Nykyisin Orvokkimeri on esillä Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalissa. Verandassa on muun muassa kahvila ja käytävägalleria. MARI RANTANEN: THIS AND OTHER PLEASURES (1982) Finlandia-talon kokoustiloissa on useita taideteoksia. Veistos on ollut Finlandia-talossa kolmisen vuotta. Se lahjoitettiin Persian shaalille ja veistos katosi Iranin vallankumouksen yhteydessä. Valkoisen ja mustikansinisen kolmiulotteisten Joutsenten lisäksi joutsen-hahmo esiintyi mm. Galleriassa on vaihtuvia näyttelyitä. Maalauksen toistuvat kuviot rauhoittavat tilan yleisilmeen ja luo tunnelmaan hieman meditatiivisen lisämausteen. Pienoismalli Alvar Aallon keskustasuunnitelmasta. Kolmiosainen teos kuvaa nutturaa avaavaa tanssijaa. Mari Rantasen taideteos kokoushuoneessa. Geometrisia kuvioita yhdistelevä abstrakti akryylimaalaus istuu hyvin huoneen värikkääseen sisustusmaailmaan. Kaarevakaulaiset joutsenet uivat Orvokkimeri-teoksessa kukkien keskellä. Birger Kaipiaisen Joutsen-veistos.. Finlandia-talon Joutsen on mustikansininen, ja Kaipiainen teki siitä myös valkoisen version. Veistos on tehty lasitetuista keramiikan paloista ja lasihelmistä. Huoneen vastakkaisella seinustalla on abstraktin taiteen pioneerimme, Sam Vannin grafiikkaa. Eräs mieleenpainuvimmista on kongressisiiven kokoushuoneessa 15 sijaitseva Mari Rantasen teos This and other pleasures. Teosvalinnat on kuratoinut HAMin amanuenssi Kati Nenonen. Teos on valtavan kokoinen, 183 x 264 senttiä, ja se hallitsee koko huonetta
Aulan seinällä on historiallisia valokuvia talon historiasta. Talon sydämeksi Alvar Aalto suunnitteli Finlandia-salin, joka on tarkoitettu konserttikäyttöön. LÄMPIÖ KUIN TORI. Talon suurin lämpiötila kulkee nimellä Piazza. Seinillä on runsaasti korkeatasoista taidetta. Finlandia-talo valmistui siinä välissä. Kongressisiiven erikoisuus on aaltoilevat ulkoseinät. Aalto teki vuosien varrella aiheesta uudistettuja versioita. Kampin alueen Aalto olisi varannut liikeelämää varten. Aalto suunnitteli rakennukseen kaikki yksityiskohdat kaiteista ovenkahvoihin. Suunnitelmissa oli rakentaa lahden rantaan mm. Töölönlahden länsiranta olisi pengerretty ja sinne olisi rakennettu rivi kulttuurirakennuksia, jotka olisivat peilautuneet veden pintaan. Hän sai vuonna 1961 toimeksiannon suunnitella Helsingin keskustan asemakaavan, jonka oli tarkoitus käsitellä keskustan reunaalueiden hyödyntämättömiä alueita. Seinällä on Laila Pullisen presidentti Urho Kekkosta kuvaava taideteos. – Kaiteet on päällystetty nahalla. Aallolle se toi mielleyhtymiä Välimeren maiden avariin aukioihin. Aallon keskustasuunnitelma ei koskaan toteutunut. Aalto suunnitteli urkujen ulkoasun. Lisätietoa: www.finlandiatalo.fi OSA AALLON KESKUSTASUUNNITELMAA ?. Antiikki ja taide | 87 vuonna 1959 kilpailun Essenin oopperatalosta, mutta sitä päästiin rakentamaan vasta 1980-luvulla. Se on kodikas ratkaisu, mutta vaatii todella paljon huoltoa ja kunnossapitoa, Tolonen sanoo. Keskustasuunnitelmassa Aalto ehdotti uusia liikennejärjestelmiä, toreja ja puistoja. Salissa on punaiset penkit ja tiettävästi Aalto käytti salin esikuvana Saksan Detmerodessa sijaitsevan Pyhän Stefanoksen kirkon kirkkosalia. – Piazzalla järjestetään kokkareita ja illallisia, Tolonen toteaa. Piazzalta avautuu näkymät Töölönlahden puistoon. Hän suunnitteli myös konserttisalien penkit, joiden värien suhteen hän oli hyvin tarkka, Tolonen tietää. – Aalto on suunnitellut rakennukseen kaikki huonekalut ja valaisimet. Suunnitelman keskiössä oli Töölönlahden ranta ja Kampin ympäristö. Finlandia-salissa on Aallon arkkitehtuuri näyttävästi esillä. . Matkalla Kongressisiipeen kävellään eteistilan läpi, jossa on pienoismalli Alvar Aallon keskustasuunnitelmasta. Lattioilla on kokolattiamattoa. Piazzaan tulee valo riippuvalaisimista ja köynnöskasvien reunustamista ikkunoista. arkkitehtuurimuseo, oopperatalo, kirjasto ja taidemuseo. Niitä pitää öljytä säännöllisesti. Kamppiin valmistui vain Aallon suunnittelema Sähkötalo. Sen takana on suuri Kimmo Schroderuksen veistos. FINLANDIA-TALON kongressisiivessä on pienoismalli, joka kuvaa Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelmaa. Finlandia-talo järjestää opastettuja kiertokäyntejä rakennuksessa. Seinät ovat aaltoilevat, salista löytyy vain yksi terävä kulma. On Kuutti Lavosta, Tiina Heiskasta, Hans-Christian Bergiä ja Nelli Palomäkeä. Linja-autoasema, Nikolajeffin talo ja Lasipalatsi olisi purettu ja tilalle olisi rakennettu liikerakennuksia. Tolonen esittelee orkesterilämpiöitä, taiteilijakahviota, solistihuoneita ja muita takahuoneita. Aalto vertasi rakennusten riviä Venetsian renessanssipalatseihin. IIlmavat, valoisat ja modernin tyylikkäät tilat tarjoavat viehättävän kohtaamispaikan.. Töölönlahden rannalle valmistui vain Finlandia-talo, joka olisi ollut eteläisin massiivisten kulttuurirakennusten rivistössä. Aaltoilu näkyy myös hyvin sisätiloista. Seuraavaksi päästään Helsinki-saliin, joka on tunnettu aikaisemmin nimellä Kamarimusiikkisali. Tolosen mukaan vanha nimi koettiin rajoittavaksi. Salin esiripun suunnitteli tekstiilitaiteilija Dora Jung ja suuret urut valmistettiin Kangasalan urkutehtaalla
– Kai se johtui tuosta boxerin vai mopsin ulkonevista silmistä ja irvistyksestä. Näille 88 | Antiikki ja taide V Rakkaat esineet Muisto kadonneesta isoisästä Merimiehen koira Keltainen kolhuja kokenut posliinikoira kertoo tarinaa vuosisadan vaihteesta, jolloin ulkomaalainen seilori lahjoitti sen suomalaiselle heilalleen lyhyen suhteen päätteeksi. NENÄLIINAT KASTUIVAT. Saapuvien laivojen mukana rantautui Suomeen hetkeksi myös eksoottisia ulkomaalaisia merimiehiä. Ehkä se kiehtovuus johtui siihen liittyvästä tarinasta ja siitä, että esine oli erityisen tärkeä Ullan isoäidille. Keltainen posliinikoira on saanut sadan vuoden aikana runsaasti kohuja.. Se ikään kuin vahti isäntäänsä ja tämän perhettä. Patsaan koiralla ei ollut nimeä, mutta verannalla koiran katse oli suunnattu aina ulos ja merelle päin. antaan Martinlaaksossa asuva Ulla Koistisella, 68, on muistikuva Rauman-mummolastaan, jossa verannan pöydällä pitsiliinan päällä istui tuolloin vielä ehjä keltainen koirapatsas. Lähteville laivoille oli satamassa vilkuttamassa monet äidit, isät, siskot ja veljet sekä merimiesten tyttöystävät. — Isoäitini mukaan merimiesten lahjoittamat koirat katsoivat aina merelle, kun isäntä ei ollut kotona ja seilorin saavuttua sen kuono käännettiin sisätiloihin päin. Rauma oli kaupunki, jonka toiminnan meri kyllästi läpikotaisin. Koiraa pidettiin yleensä ikkunalaudalla, mutta mummolassani se oli minun muistojeni mukaan aina verannan pöydällä. Merille seilaamaan, työtä tekemään ja seikkailuja hakemaan lähti niin raumalaisia nuoria miehiä kuin muualta Suomesta tulleita. – Voisi melkein sanoa, että aika monta kauniilla, nyplätyllä pitsillä koristeltua palttinaista nenäliinaa siinä kostui läpimäräksi vuosien saatossa, kun äidit ja morsiamet jäivät rannalle nyyhkyttämään, Ulla Koistinen maalailee 1920-luvun tunnelmia satamalaiturilta. Koira jäi pienelle Ullalle mieleen jo senkin vuoksi, että naapurissa asustanut Liisa-tyttö pelkäsi patsasta. Koira on sen verran kookas, ettei se ikkunalaudalla olisi pysynytkään, Ulla Koistinen kertoo. Ullan isoäiti Serafia oli syntynyt 1905 ja silloin monien leipä oli taipaleiden takana. En minäkään sitä kauniina pitänyt, mutta jotain kiehtovaa siinä oli, Ulla muistelee
Sielläkin se katsoi ikkunasta ulos ikään kuin odottaen isäntänsä palaavan, mutta koskaan ei niin käynyt eikä äitini siis saanut tavata isäänsä enkä minä isoisääni. Hänen vanhempansa eivät kuitenkaan tuominneet ja hylänneet tytärtään, vaan hän ja äitini saivat viettää elämää turvallisessa kodissa, Ulla Koistinen kertoo ja jatkaa, ettei mummo koskaan löytänyt uutta rakkautta tai edes etsinyt sitä. Hyvin harva niistä päätyi onnellisesti niin, että eksoottinen ulkomaalainen olisi jäänyt Suomeen ja perustanut perheensä tänne. – Näin kävi isoäidillenikin. Minulla patsas on ikkunan lähellä olevalla pöydällä, mutta katse on tiukasti sisälle huoneeseen. Mahdolliset kosijat kaunis nainen käännätti kotiovelta. Sukunimestä minulla ei ole tietoa eikä äitinikään sitä käsittääkseni koskaan saanut selville. Serafia kävi vuosien ajan aina laivojen saavuttua satamassa tarkistamassa, josko Miguel olisi saapunut takaisin. Merimiesten lahjoittamat koirat katsovat tarinan mukaan ikkunasta merelle päin, kun sen isäntä ei ole kotona. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Ennen lähtöään hän oli antanut tämän keltaisen koiran mummolleni ikään kuin suojelemaan häntä. Ehkä kiihkeän romanssin yhteydessä esittely on jäänyt puolitiehen, Ulla naurahtaa. – Siitäkään ei ole tietoa, minkä maalainen tämä merimies oli. – Äitini syntyi seuraavana keväänä. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Hän odotti varmasti vielä kuolinvuoteellaankin, että hänen suuri rakkautensa saapuisi kotiin hänen luokseen ja saisi tavata lopulta heidän rakkauden hedelmänsä. Ehkä tuon levottoman merimiehen sielu nyt asustaa täällä meidän kodissa Vantaalla, Ulla Koistinen sanoo. Avaa meille aarteittesi tarinat. Lähtevä seilori vannoi itkevälle morsiamelleen palaavansa pian takaisin, mutta lupaukset jäivät lunastamatta. Antiikki ja taide | 89 ?. Äitini oli myös luonteeltaan hyvin temperamenttinen. Koiran irvistys pelotti naapurin pientä tyttöä.. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi KERRO AARTEESI TARINA Lyhyen romanssin seurauksena syntyi äitini. tummille nappisilmille suomalaiset vehnänvaaleat tytöt olivat ilo ja silmänruokaa. Kesällä 1925 hän tapasi liki pikimustahiuksisen miehen, joka oli esittäytynyt Migueliksi. Joskus pelkkä silmänruoka ei riittänyt vaan laivan viipyessä pitempään satamassa, syntyi myös romansseja. TOIVO EI HIIPUNUT. Itsessäni värit ovat jo huomattavasti hailakammat, vaikka vahva ja tumma tukka minullakin oli nuorena. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. . Äitini oli perinyt hänen hyvin mustat ja vahvat hiuksensa ja myös ruskeat silmät. Miguelilla ei uudesta elämänalusta ollut mitään tietoa, kun hän jätti Suomen ja lähti kohti uutta seikkailua. Isoäitini ja merimiehen suhteen pituudesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta sen verran pitkä se oli, että Serafia ennätti tulla raskaaksi. – Tuo koira oli mummolla vielä vanhainkodissakin mukana. Olen arvellut äitini piirteiden perusteella, että hän olisi voinut olla espanjalainen. Hyvin monet päättyivät viikon, viikkojen tai kuukauden jälkeen loputtomiin ikävän kyyneliin. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Siihen aikaan avioton lapsi oli skandaali
Hagelstam & Co, Helsinki n 31.3.–1.4.Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Merikaapelihalli HUHTIKUU n Jyväskylän Antiikkimessut, Jyväskylän Paviljonki, Unto Savolan katu. Lauantaina kello 10–17, sunnuntaina kello 10–16 TOUKOKUU n 10.5. Antiikki-, taide ja keräilyesineiden huutokauppa. Kuukausihuutokaupat. Huutokauppahuone Aleksi, Lempäälä. Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Tapahtumat 2018. Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena KESÄKUU n 16.–17.6 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut. 90 | Antiikki ja taide HELMIKUU n 17.–18.2. n 18.2. Kello 10–16 n 24.2. n 10.–11.3 Antiikki-, taideja keräilymessut, Hämeenlinna n 22.3. Scandinavian design -huutokauppa. Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat. alkaen kello 13.00. Hagelstam & Co, Helsinki MAALISKUU n 3–4.3.2018 Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus. Lauantai–sunnuntai kello 10–16. Järvenpään Antiikkija Keräilymessut, Järvenpää-talo, Hallintokatu 4. Lauantai, Vääksyn liikuntahalli n 30.6. Modern huutokauppa. Lauantaina ja sunnuntaina kello 10–16. Annmari’s huutokauppakamari, Tampere n 24.2. n 27.–28.2. Sammonkatu 45
09 413 97 300 SenioriTerveys -lehdestä vinkkejä ja tietoa: terveelliseen ja mukavaan arkeen turvalliseen asumiseen liikuntaan ja aktiviseen eloon vapaa-aikaan ja matkailuun. 8 kertaa vuodessa! 55+ -ikäiselle asiaa terveydestä ja hyvinvoinnista TERVEYS Seniori Tilaa SenioriTerveys nyt tarjoushintaan: Kestotilauksen 1. tilaukset@karprint.. 54€) Käytä koodia ST2018AT ja tee tilaus: www.senioriterveys.. vuosi / 8 nroa 36€ (norm
2 1 8 Lasia, posliinia, huonekaluja, ko uja, hopeaa, ki joja, taidetta, postiko tteja, tekstiilejä, leluja, vanhoja aseita ja ahoja sekä paljon muuta. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti Lauantai klo 10-17 / Sunnuntai klo 10-16 Jyväskylän Paviljonki Uno Savolankatu Aikuiset 10 € • Lapset 7-15 v. F I ANTIIKKIMESSUT J Y VÄ S K Y L Ä 7. 4 . 8 . M E D I A P R O M E S S U T . ukana kauppiaita e i puolilta Suomea. 5 € • Ryhmälippu 8 € Monta tapahtumaa samalla lipulla! Samaan aikaan Kädentaitomessut, Hyvinvointimessut ja Antiikkimessut sekä Kes la 018 postime kkinäyttely W W W . e vetuloa tekemään l yt jä antiikin, taiteen ja ke äilyalan kiehtovaan maailmaan LISÄTIEDOT A N T I I K K I TA I D E K E R Ä I LY