Antiikki ja taide 01/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ARJEN HISTORIA Peltisepästä suunnittelijaksi PAAVO TYNELL Mahtipontinen barokki Kultaa ja kulisseja Surrealismin johtohahmo RENÉ MARGRITTE Piruja ja enkeleitä HUGO SIMBERG Keräilijöiden kuningas EERO LEHTINEN Helena Tynellin SUOSITUT AURINKOPULLOT Jäljet lumessa – kenkänäyttely Tampereella Valaisin liki 400 000 euroa. KERÄILY . 1/2019 • 9,10 € ENTISÖINTI . KÄDENTAIDOT
www.lappeenranta.fi/museot Museot avoinna ti –su 11-17. Lappeenrannan taidemuseo 19.1.–28.4.2019 TUORETTA MAALIA LAPPEENRANNASSA – TAIDEMAALARILIITON 90 V. JUHLANÄY T TELY Lappeenrannan taidemuseo Kristiinankatu 8–10, Lappeenrannan linnoitus Lappeenrannan linnoituksessa sijaitsee myös EteläKarjalan museo, jossa on esillä Kalevala Korun 80-vuotisjuhlanäyttely 31.3.2019 saakka. Erika Adamsson, Riikka Ahlfors, Tyko Elo, Anssi Hanhela, Selma Haro, Kaija Hinkula, Emmu Johansson, Markku Keränen, Sari Koski-Vähälä, Jarmo Kukkonen, Hannele Kumpulainen, Helena Laine, Riikka Lenkkeri, Katri Mononen, Paula Ollikainen, Kimi Pakarinen, André Peterdi, Mari Rantanen, Satu Rautiainen, Mikko Rekonen, Elina Ruohonen, Jukka Siikala, Ville-Veikko Viikilä ja Jenni Yppärilä
Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................5 René Magritte oman aikansa kapinallinen ...........................................6 Uutiset......................................................................................................10 Paavo Tynell kasvoi peltisepästä suunnittelijaksi ...............................12 Hugo Simberg oli valon ja varjon lapsi ................................................16 Exlibris on pienoistaidetta parhaimmillaan ........................................22 Jäljet lumessa esittelee kenkien historiaa ...........................................29 Laila Pullinen sai idean Aurinko tunturissa –teoksen räjäytystekniikkaan NASA:lta ................................................................30 Hollolan Pyhän Marian kirkko on kolmanneksi suurin keskiaikainen kivikirkko .........................................................................32 Göran Hongell: suomalaisen lasimuotoilun pioneeri .........................36 Alicja Kwaden näyttely sai inspiraation taidemuseon arkkitehtuurista ...............................................................38 Pertti Mäkelä on ihastunut vanhoihin suomalaisiin lasiesineisiin ....40 Helsingin Kaapelitehdas on jättimäinen kulttuurikeskus ...................44 Taidemaalariliiton Teosvälitys on Suomen suurin kuvataidetapahtuma ..............................................................................52 Vaskikellossa noin 2000 erilaisen kellon kokoelma ...........................56 Eero Lehtinen on keräilijöiden kuningas..............................................58 Lumoava dokumentti: Siirrettäväksi syntyneet ..................................63 80-vuotias Kirsti Stång tekee tulitikuista taidetta ..............................64 Helsingistä löytyy monipuolinen valikoima erikoisgallerioita ..........66 Tyylisuunnat: Barokki oli kultaa ja kulisseja ........................................70 Tilauskortti ...............................................................................................75 Hollolan taidemuseo – pikkukaupungin tuntematon helmi ..............76 Rakkaat esineet: Matkamuisto Amerikasta .........................................80 Tapahtumat .............................................................................................82 Sisältö 6 58 44 Surrealisti René Magritten teoksissa arkinen todellisuus käännetään päälaelleen ja tuttu onkin yhtäkkiä hämmentävän vierasta. Eero Lehtisen noin 100 000 kuulakärkikynän kokoelma vie autotallin verran tilaa. 22 Euroopan mittakaavassakin suuri Kaapelitehdas on toiminut kulttuurikeskuksena jo 30 vuotta. Lisäksi hänellä on kattava kokoelma eriaikakauden puhelimia ja puhelinkoppeja sekä tuhansia säästölippaita.. Sieltä löytyy monenlaista kulttuuria tanssija musiikkiesityksistä messuihin ja festivaaleihin sekä taidenäyttelyihin ja museoihin. Kirjanomistajamerkki eli exlibris on harvinainen keräilylaji, mutta jokainen voi tehdä sen myös itse itselleen
040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 050 566 5350 / Satu www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE. 0500533587 www.gema.fi A NTIK Sajaniemi, Loppi Puh
Guggenheim-säätiön 15 miljoonan lainan takaajanakin olisi ollut Helsingin kaupunki. Helmikuussa Amos Rexissä esittäytyy ensimmäisen kerran Suomessa maailman eturivin surrealisti, belgialainen Réne Magritte. Neljässä kuukaudessa japanilaisen Teamlab-kollektiivin Massless-näyttelyn näki noin 270 000 kävijää. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Mediapalvelu SP Oy/Jaana Isosaari antiikki.eko@gmail.com Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Jos tämän näyttelyn suosio on avausnäyttelyn veroinen, Amos Rex hätyyttelee jo kahdella näyttelyllään Helsinkiin vuosina 2011–2016 suunnitellun Guggenheimin vuotuista kävijämäärää. Kannen kuva: Matton Vuonna 2019 ilmestyy 6 numeroa. Jono oli museon ovelta Mannerheimintietä pitkin aina Simonkadulle asti ja kiinnitti jopa ulkomaalaisten huomion. Lisäksi Lasipalatsin aukiolla on näyttelytilan kattona kumpuileva tapahtuma-aukio. Niissä molemmissa kävi vuoden 2015 tilastojen mukaan koko vuoden aikana noin 260 000 vierailijaa per museo. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 38 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 43 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Amos Rexin aukio Helsingin Kampissa.. Luku on huima, kun vertaa sitä Ateneumin ja Kiasman kävijämääriin. Päivittäin kävijöitä oli keskimäärin noin 2 000. Miten loppupeleissä olisi käynyt, sitä ei voi tietää, sillä hanke eteni vain rakennuksen suunnittelukilpailun voittajan valintaan asti, kunnes viiden tunnin valtuustokeskustelun ja 170 puheenvuoron jälkeen se kaatui äänin 53–32. Siihen Helsingin kaupungin suunniteltu rahoitusmäärä olisi ollut 80 miljoonaa. Avajaisnäyttelyn perusteella Amos Rex onnistui tavoitteessaan. 1/2019 H Olisiko tähän pystynyt Guggnheim. Siitä suunniteltiin taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikka, joka koostuisi useista maanalaisista näyttelytiloista. Nyt voidaan vain spekuloida, olisiko Guggenheim turha, kun Helsingissä on Amos Rexin kaltainen yksityisellä rahoituksella tehty museo, jonka näyttelyyn jonotetaan jopa kolme tuntia. Antiikki ja taide | 5 elsingin Yrjönkadulla avattiin viime elokuun lopussa uusi, arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo Amos Rex. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Amos Rexin tavoitteeksi asetettiin esitellä kiinnostavaa ja kunnianhimoista taidetta virkistävästi ja elämäniloisesti, yhdistää menneisyys ja nykyhetki ja tulevaisuus ja tuottaa ainutkertaisia elämyksiä. Ainakin se on hatunnoston arvoinen suoritus Amos Rexiltä. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Pohjana toimi vuonna 1936 rakennettu Lasipalatsi ja elokuvateatteri Bio Rex
Tällöin Magritte yhden tunnin aikana ja parinkymmenen diakuvan avulla nosti esiin taiteilijoita, joiden vaikutuspiirissä oli teoksiaan luonut: pariisilaisen surrealismin teoreetikon André Bretonin sekä belgialaiset aisaparinsa Paul Nougén, Jean Scutenairen ja E.L.T. Hän kuvaa taiteilijaa oman aikansa kapinalliseksi. Arkitodellisuutta luotaamalla hän pyrki pääsemään käsiksi siinä piilevään ”mysteeriin”. Magritten surrealistisena päämääränä oli selvittää taiteensa välityksellä ihmisyyden arvoitus. Näyttely on rakennettu Magritten 20. La-Lampe-philosophique 1936 René Magritte valokuvaaja Lothar Wollehin kuvaamana. – Magritten taide on yleisön helposti omaksuttavissa, onhan se hyvin konkreettista, näyttelyn koordinaattorina toimiva ranskalainen taidehistorioitsija Laura Gutman sanoo. ELÄMÄNVIIVA. Hänen teoksissaan esimerkiksi omena valtaa kokonaisen huoneen ja nenä kääntyy piipuksi. Amos Rexin näyttelyn kuraattoreina ovat toimineet belgialaiset surrealismin asiantuntijat, Charleroin valokuvamuseon johtaja Xavier Canonne sekä taidehistorioitsija Julie Waseige, ja se on toteutettu yhteistyössä sveitsiläisen Luganon taidemuseon kanssa. marraskuuta 1938 Antwerpenin Koninklijk Museum voor Schone Kunstenissa pitämän Elämänviiva-luennon pohjalta. Vuoteen 1926 asti, jolloin hän toteutti ensimmäisen surrealistisen maalauksensa, hän työskenteli tapetMagritten surrealistisena päämääränä oli selvittää taiteensa välityksellä ihmisyyden arvoitus.. Vielä tuolloin Magritte oli suurelle yleisölle täysin tuntematon. Hän myös valotti surrealistisen taiteen vaiheita aiemmilta kolmeltatoista vuodelta ja luonnehti surrealismia ”kuvallisena kokeiluna”, jonka päämääränä oli päästä selvyyteen ”ihmiseen liittyvästä arvoituksesta”. Kuva Wikimedia Commons B elgialainen taidemaalari ja 1900-luvun surrealismin johtohahmo René Magritte on Amos Rexin kevään taiteilija. – Magritte maalasi näkymiä, joita yhdisteli tavanomaisuudesta poikkeavasti. (1898–1967) tunnetaan teoksistaan, joissa arkinen todellisuus käännetään päälaelleen ja tuttu onkin yhtäkkiä hämmentävän vierasta. Mesensin. 6 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO René Magritte – surrealismin johtohahmo Oman aikansa kapinallinen Surrealisti René Magritten teoksissa arkinen todellisuus käännetään päälaelleen ja tuttu onkin yhtäkkiä hämmentävän vierasta. Hänen tuotantoaan on nyt ensimmäistä kertaa esillä Suomessa
Kokonaisuus toimi eräänlaisena käyttöoppaana hänen maalaustyyliinsä. Elokuvasta kiinnostuneille näyttelyn oheisohjelma laajenee Bio Rexin valkokankaalle Louis Feuilladen ohjaamana vii. Antiikki ja taide | 7 La-Lampe-philosophique 1936 titehtaassa ja toimi mainosten ja julisteiden suunnittelijana. Lisäksi hän avasi käyttämäänsä ”syväyhteyden” menetelmää; kyseessä oli uusi todellisuuden tutkimisen tapa, jossa rinnastettiin kaksi toisiinsa yhteydessä olevaa arkista asiaa tai käsitettä siten, että niiden yhdistelmä aikaansai paljastavan visuaalisen yllätyksen. Elämänviiva-luento oli yksi niistä harvoista kerroista, jolloin Magritte avasi omaa ajatteluaan yleisölle ja esitteli lähestymistapaansa sekä maalaustyylinsä kehitysvaiheita vuoteen 1938 asti. Magritte oli muutoin aina kieltäytynyt selittämästä teoksiaan, jotka tarjosivat väläyksiä siitä, miltä ”maailman mysteeri” voisi kuvallisessa muodossa näyttää. Menetelmän tarkoituksena oli tuottaa vastauksia universaaleihin kysymyksiin maalauksen välityksellä. Näyttelyssä esillä olevat teokset avaavat monipuolisesti Magritten työskentelyn kehitystä eri aikakausilla. Antwerpenin-luennollaan hän selitti, miten muovasi taiteessaan arkipäivän esineistä hätkähdyttäviä ja kehitteli edelleen myös ajatuksia, joita oli ensi kertaa esittänyt jo vuonna 1929 kuvitetussa Sanat ja kuvat -tekstissään. Taiteilijan ajatukset siivittävät matkaa läpi hänen vaiherikkaan uransa
8 | Antiikki ja taide Alice-au-Pays-des-Merveilles 1946 Les-Forgerons 1920 Le Grand-Siècle 1954 Les Marches-de-l’été 1938 La-Belle-Idée 1963–1964 La-Chambre D’écoute 1958 La-Mémoire 1948 Les Regards-Perdus 1927-2918 Les-Reflets-du-Temps 1928
Surrealismi, ranskaksi surréalisme, merkitsee sananmukaisesti todenmukaisuuden yläpuolella olemista. Esityksiin on vapaa pääsy museon sisäänpääsylipulla. Surrealistit hakivat innoituksensa pääosin alitajunnasta ja unista. . maaliskuuta saakka. Surrealismi syntyi vastalauseena realismille ja kubismille. SURREALISMIN PERINTÖ. Surrealismi syntyi alun perin kirjallisena liikkeenä. Vuonna 1927 Magrittesta tuli surrealistisen kuvataiteen johtohahmo. Magritte ei ollut niinkään kiinnostunut alitajunnasta, vaan tutki taiteensa kautta todellisuutta epäluotettavana ja ideologisena rakenteena. Kysymyksessä on yksi 1910-luvun merkittävimmistä rikoselokuvasarjoista. Antiikki ja taide | 9 siosaisena Fantômas-sarjana. Maalaustaiteessa surrealismille tunnusomaisia piirteitä olivat unenomaiset ja vertauskuvalliset sommitelmat sekä omalaatuiset aikaja tilasuhteet Ensimmäisiä surrealistisia kuvataiteilijoita olivat muun muassa Max Ernst, Joan Miró ja Man Ray, ja ensimmäinen surrealistien maalaustaiteen yhteisnäyttely järjestettiin vuonna 1925, jolloin mukana oli myös Pablo Picasso. Magritten teokset luottavat vahvojen, hätkähdyttävien kuvien voimaan. Nykyisyyden, historian ja tulevaisuuden, toden ja ei-toden väliin nivoutuu useita, joskus katsojan eksyttämään pyrkiviä kerroksia. SURREALISMIN VAIHEITA. Esityksiä on maanantaisin 11. Liikkeen perusteksteihin lukeutuu André Bretonin vuonna 1924 laatima Surrealismin manifesti, jossa todetaan, ettei surrealismi noudata mitään tiettyä suunnitelmaa eikä perinteistä mallia, vaan surrealistit pyrkivät olemaan epätavanomaisia. Sen elementtejä pilkkomalla ja lainaamalla oli kuitenkin mahdollista lähestyä ihmisen olemassaoloon liittyviä perustavanlaatuisia kysymyksiä, ”maailman mysteeriä”. Kulkureitin varrella on lähes 150 teosta – öljyvärimaalauksia, guasseja sekä veistoksia. Surrealismi kyseenalaistaa realismin ja naturalistisen kuvauksen. Vuodesta 1929 taidesuuntauksessa mukana oli myös Salvador Dali. Johtaviin surrealisteihin vaikuttivat niin Sigmund Freudin teoriat kuin Karl Marxin ajatukset. Magritte belgialaisine surrealistipiireineen erosi muista käyttäessään todellisuutta välineenä kyseenalaistaessaan itse todellisuuden. Se teki kokeiluja uudella ilmaisumuodolla, ”automaattisella kirjoituksella”, jonka piti vapauttaa alitajuinen mielikuvitus. Magritte maalasi tavanomaisia kohteita yhdistellen niitä oudosti ja sijoittaen niitä yllättäviin ympäristöihin. Taidesuuntaus syntyi vuonna 1919. Esine, jota esimerkiksi maalaus kuvaa, korvataan jollakin luonnollisesta poikkeavalla. Sen luojina toimivat taidemaalari Max Ernst ja kirjailija André Breton. Ranskankieliset elokuvat on tekstitetty englanniksi. Les Grands-Voyages 1926 Le Retour-de-flamme 1943 Schéhérazade-ou-Portrait-deRachel-Baes_1947. Hän maalasi tavanomaisia kohteita yhdistellen niitä oudosti ja sijoittaen niitä yllättäviin ympäristöihin. Liike hajosi toisen maailmansodan aikana, ja moni surrealisti siirtyi Yhdysvaltoihin, missä myös Magritten työt olivat arvossaan. RENÉ MAGRITTE: ELÄMÄNVIIVA 8.2.19.5.2019 AMOS REX -TAIDEMUSEOSSA. Brysselin Köningsplatzilla avattiin kesäkuussa 2009 Magritte-museo, jossa viiden kerroksen läpi kulkeva reitti tutustuttaa katsojan taiteilijan elämänkaareen. Surrealismi kyseenalaistaa ja laajentaa tottumusten ja tapojen todellisuutta muovaamalla sitä uudelleen. Surrealistit painottivat taiteen syntymistä ilman järjen, estetiikan ja moraalin tietoista kontrollia
10 | Antiikki ja taide Uutiset TAITEILIJAT ERIC O. Kaluston nykyinen omistaja ei halua tienata rokokoo-harvinaisuudellaan. SERLACHIUS-MUSEOT GUSTAF JA GÖSTA 26.1.2019–12.1.2020 TEKSTIILITAITEILIJA INKA Kivalo on voittanut 150 000 kruunun arvoisen pohjoismaisen taidepalkinnon tekstiilitaiteelle. Kuva: Astiataivas Museoissa yli 7 miljoonaa käyntiä MUSEOIDEN SUOSIO pyst yi Suomessa huippulukemissa myös viime vuonna. Vuonna 2015 käyttöön otettu Museokortti-järjestelmä on lisännyt osaltaan museokäyntejä. Muut mitalisijat ottivat niin ikään Helsingissä sijaitsevat Ateneumin taidemuseo ja Nykytaiteen museo Kiasma. Tekstiilitaiteilija Kivalo palkittiin Olga GummerusEhrström, Pojan muotokuva, 1896, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Fokus-säätiön joka toinen vuosi jakama The Nordic Award in Textiles -palkinto luovutettiin eilen Boråsissa Ruotsissa. Kyseessä oli harvinainen, muuminäyttelyä varten valmistettu muumimuki. Suomen vierailluin museokohde oli viime vuonna Helsingin kaupunginmuseo, joka kirjasi noin 364 500 käyntiä. Palkintosumma vastaa noin 14 000 euroa. Näyttely pohjautuu pitkäaikaiseen luettelointija tutkimustyöhön, jonka tuloksena taiteilijapariskunnan 1930-luvun puolivälissä Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle lahjoittamaa kokoelmaa saadaan esille laajasti. Museotilastossa on mukana 154 museota, jotka ylläpitävät yli 300:aa museokohdetta. Ammatillisesti hoidetuissa museoissa vierailtiin alustavien tietojen mukaan viime vuonna yli 7,1 miljoonaa kertaa eli suurin piirtein saman verran kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2000 hänet valittiin Vuoden tekstiilitaiteilijaksi.. W. Kuva: Teemu Källi. Muumibuumi jatkuu MUUMIMUKIBUUMI EI näytä laantumisen merkkejä. Muumimukeilla on kysyntää. Verrattuna vuoteen 2015 museoiden käyntiluvut ovat kasvaneet noin 1,5 miljoonalla. Helsinkiläisessä Helanderin huutokaupassa myytiin tammikuussa Muumipeikko unelmoi -muki vasarahintaan 999 euroa. Ehrström (1881–1934) ja Olga Gummerus-Ehrstöm (1876–1938) ovat suomalaisen taidehistorian tuntemattomia. Marraskuussa Bukowskis-huutokaupassa huudettiin Fazer Muumimukista 6 100 euroa, mikä oli erikoiserämukille kelvollinen, joskaan ei huippuhinta. Inka Kivalo on osallistunut näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 1981 lähtien. Kokonaisuuteen kuuluu kolme kristallivalaisinta sekä komeita rokokootyylisiä kalusteita: mahalipasto, pari pikkulipastoa, vitriini, nojatuolipari, sohvapöytä ja sohva. Museoviraston mukaan näyttää siltä, että käyntiluvut ovat vakiintumassa seitsemän miljoonan tuntumaan. Taidemuseo Göstan näyttely painottuu Olgan maalauksiin ja piirroksiin. Näyttelyn ovat kuratoineet Serlachius-museoiden tutkija Kekkosen huonekalut lahjoitetaan HUUTOKAUPPA HELANDER on saanut erikoislaatuisen toimeksiannon: presidentti Urho Kekkosen huonekalustolle pitäisi löytää uusi koti. Huonekalut lahjoitetaan, kunhan sopiva, pitkäaikaisen presidentin arvolle sopiva sijoituspaikka löytyy. Suuri osa näyttelyssä nähtävistä teoksista ja luonnoksista on esillä ensimmäistä kertaa. Gustaf-museossa esitellään Ehrstömien henkilöhistoriaa, Ericin taideteollisuutta sekä pariskunnan yhteistyötä Gösta Serlachiuksen kanssa. Muumipeikko unelmoi –mukia valmistettiin muuminäyttelyä varten erikoiserä vuonna 2005. Mukeja järjestettiin Arabian museon järjestämään näyttelyyn valmistettiin 2 005 kappaletta. Mukin lopullinen hinta nousi kuluineen 1 204 euroon. Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide Helena Hänninen ja Visavuoren museonjohtaja Pälvi Myllylä. Näyttely levittäytyy molempiin Serlachius-museoihin. Olga (Olli) oli lahjakas muotokuvamaalari, joka suunnitteli ja toteutti miehensä työparina myös lasimaalauksia, tekstiilejä ja muita koristetaiteen teoksia. Fazer-mukeja on valmistettu vain 400 kappaleen erä. Eric (Bucklan) oli tuottelias ja arvostettu taiteilija ja taideteollisuusmies, joka teki merkittävimmät työnsä arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saariselle
Yllätys oli vielä suurempi, kun maailmankuulu graffititaiteilija Banksy vahvisti, että graffiti on hänen tekosiaan. TERÄSTEHTAASSA PORT Talbotissa Walesissa työskentelevä Ian Lewis, 55, näki Facebookissa kuvia melkoisen rumasta autotallista, jonka seiniin oli ilmestynyt graffiti. Ennen avaamista museo kertoi toivovansa ensimmäiselle näyttelylle 100 000 kävijää. Tässä yksi hänen töistään. Hän asuu oletettavasti Bristolissa Britanniassa. Hän näytti kuvaa pojalleen, joka vahvisti että kyseessä oli heidän autotallinsa. Banksy iski taas Amos Rex yllätti Esimodernista japanilaisesta taiteesta ponnistaen teamLabin digitaaliset työt yhdistävät lännen ja idän tilakäsityksiä. Kuva: Amos Rex HELSINGISSÄ UUDEN Amos Rex -taidemuseon suosio yllätti museoväen, sillä neljä kuukautta kestäneessä japanilaisessa Team Lab -avajaisnäyttelyssä kävi 270 000 vierailijaa. Banksy on tehnyt humoristisia ja usein poliittisia seinämaalauksiaan eri puolille maailmaa. Näyttelyyn johtavista pitkistä tuntia kestäneistä jonoista ehti ennen näyttelyn loppumista loppiaisena kehkeytyä jo mediatapahtuma. Britanniassa hän on etsintäkuulutettu, koska graffitien maalaaminen julkisille paikoille on määritelty rikokseksi. Pisimmillään jonotusaika oli kolme tuntia.. Banksyn todellinen henkilöllisyys ei ole selvillä. Antiikki ja taide | 11 Ostoja myyntiliike Purppura Antiikki www.purppura-antiikki.fi Banksy on mystinen, tuntematon brittimaalari, joka tekee salaa graffiteja
12 | Antiikki ja taide Lumihiutalevalaisimessa on 120 messinkilangasta valmistettua ”lumihiutaletta”, jotka luovat ympärilleen salamyhkäisiä varjoja.
Opettajana Paavo Tynell. Sieltä ne levisivät erilaisina versioina aina Amerikkaa myöten. tammikuuta 1890 Helsingissä aikana, jolloin sähkön käyttö alkoi vakiintua. – Ne ovat nimensä mukaiset. Paavo Tynell syntyi 25. Näin syntyi ajatus huutokaupasta. Myöhemmin hän Metallitaonnan opetustilanne Taideteollisuuskeskuskoulussa 1920-luvulla. – Tiedossa oli, että Tynellin valaisimesta oli aikaisemmin maksettu ennätyshinta, noin 200 000 euroa, mutta tässähän sekin tuli nyt ylitetyksi. Valaisimet olivat peräisin Enso Gutzeitin Honkapirtti-nimisestä klubirakennuksesta Imatralta. Jokaisessa on 120 messingistä valmistettua ”lumihiutaletta”, joita on ollut todella vaikea tehdä. Kaikki kolme Lumihiutale-valaisinta myyntiin samalle ostajalle erillisinä, ja yhden valaisimen korkein hinta oli 386 450 euroa. Näin on moni kultaseppäkin todennut, Galleria Annmari’s Oy:n design-vastaava Ilkka Takala kertoo. Mutta mikä olisi ollut oikea hinta. Ostajaa viehätti Tynellin ’koneellinen käsityö’, jossa yhdistyy poikkeuksellisella tavalla vanha käsintekemisen taito koneelliseen valmistukseen, Takala kertoo. Kävi ilmi, että valaisimia oli sieltä jo yritetty ostaa. Yhden valaisimen korkein hinta oli 386 450 euroa.. Tässä tapauksessa olimme olleet hyvissä ajoin yhteydessä Honkapirttiin. – On ilahduttavaa, että nykyään on alettu kohtuullisen hyvin tunnistaa arvotavaroita eikä niitä heti viedä roskalavalle. Tynell suunnitteli valaisimensa vuonna 1946 avatun helsinkiläisen ravintolan Kestikartanon hääsaliin. Lumihiutale-valaisimissa on sademaisesti leijailevia messinkisiä hiutaleita, jotka alhaalta päin valaistuina heijastuvat kattoon ja luovat illuusion moninkertaisesta määPaavo Tynell kasvoi peltisepästä suunnittelijaksi Mies, joka valaisi Suomen Paavo Tynellin nimi nousi viime joulukuussa otsikoihin tamperelaisen huutokauppakamarin myytyä kolme hänen suunnittelemaansa valaisinta maailmanennätyshintaan – 1,1 miljoonalla eurolla. K rästä putoavia hiutaleita. Antiikki ja taide | 13 TEKSTI: TIMO ELO olme suunnittelija Paavo Tynellin Lumihiutale-valaisinta lähti ulkomaalaisen ostajan mukaan tamperelaisesta huutokaupasta yhteensä 1,1 miljoonalla eurolla. TYNELLIN TARINA
Tynell itse piti eräänä Taito Oy:n 1920luvun huomattavimpana työnä eduskuntataloa, jonne tehtiin viitisentoista erilaista kattovalaisinmallia sekä toimitettiin hänen suunnittelemiaan pöytävalaisimia. LÄHTEET: ”PAAVO TYNELL JA TAITO OY”, DESIGNMUSEO 2005, TOIMITUS: MARIANNE AAV JA EEVA VILJANEN, KIRJOITTAJINA: MARIANNE AAV, TUULA POUTASUO, KAISA KOIVISTO, SUSANNA AALTONEN JA JUHANA LAHTI; ANNA-KAISA HUUSKO JA PEKKA JÄRVELÄINEN: ”MUOTOILUN AARTEET SUOMALAISIA VALAISIMIA”, WSOY 2012. Kuvat: Amos Rex . Tynellin valaisimet eivät pyrkineet kilpailemaan teknisillä ominaisuuksilla, vaan omalla tyylillään, jossa näyttävyys oli tehokkuutta tärkeämpi. 14 | Antiikki ja taide KOHTEITA HELSINGISSÄ Bio Rex’in aulaa valaisee Tynellin suunnittelema ”Rypälevalaisin”. Vuonna 1936 valmistui Viljo Revellin, Niilo Kokon ja Heimo Riihimäen suunnittelema – tilapäiseksi tarkoitettu – Lasipalatsi, jonka elokuvateatteriin Bio Rexiin ja HOK:n ravintolaan Tynell suunnitteli valaisimet. Bio Rexin aulan suuret kirkkaat lasipalloryppäät ovat edelleen tärkeä osa rakennuksen funkishenkeä. Siksi onkin ymmärrettävää, että Tynellin valaisimia hankittiin juuri tunnelmaa vaativiin tiloihin, kuten kahviloihin ja ravintoloihin. Bio Rexin aulan suuret kirkkaat lasipalloryppäät ovat edelleen tärkeä osa rakennuksen funkishenkeä.
Huttunen suunnitteli hotelli-ravintolan huonekalut ”saarislaisen” perinteen mukaisesti, mutta valaisinten osalta hän antoi ohjat Tynellille. Työympäristönä oli perheen omakotitalo Tuusulan Rusutjärvellä. PELTISEPÄN URA KUTSUU. Paikalla on nykyisin Aikatalo. Hän suunnitteli näyttäviä uniikkivalaisimia muun muassa öljymiljonäärien taloihin, ravintoloihin ja pankkeihin. Tynellin messinkivalaisimista tuli menestys sekä kotimaassa että Yhdysvalloissa, ja ne levisivät eri variaatioina julkisiin tiloihin ja koteihin. Valaisinten vienti Yhdysvaltoihin alkoi vuonna 1948 suomalaisen kauppayhtiön Finnish American Trading Corporationin avattu Suomi-talon, Finland House’n, New Yorkiin. Hotelli Juhana Herttua, Pori (valaisimia) ?. Oli aika lähteä maailmalle. Helsingin kaupunginkellarin messinkinen kattovalaisin ”Lumihiutale” vuodelta 1947 koristaa Paavo Tynellin ja Taito Oy:n historiakirjaa vuodelta 2012 (WSOY), kansikuva: Rauno Träskelin.. Tynell ei kuitenkaan malttanut jäädä eläkkeelle. Eduskuntatalo (valaisimia) ?. Tynell kuoli 83-vuotiaana 13. Isä oli kuitenkin vastaan, koska muitakaan perheen lapsia ei ollut kyetty kouluttamaan. Valaisimet edustavat Tynellin 1940-luvun ornamenttipainotteista ja koristeellista linjaa. Hotelli Vaakuna (valaisimet) ?. Mutta Tynell ryhtyikin osakkaaksi uuteen metallialan yritykseen, Taito Oy:hyn, jossa työskenteli sittemmin lähes koko uransa ajan. Designmuseo Arabia (alkuperäisen museon valaisimet yhdessä Lisa Johansson-Papen kanssa) ?. PAAVO TYNELLIN SUUNNITTELUTÖITÄ ?. Tämä oli katkera pala opinhaluiselle nuorukaiselle. Lasipalatsi (valaisimia) ?. Nakkilan kirkko (kirkkosalin valaisimet) ?. Tynellin funkiskaudelta ovat säilyneet muun muassa Lasipalatsin ”rypälevalaisimet”. Syksyllä 1916 Tynell jatkoi metallitaiteen päiväopiskelijana Taideteollisuuskeskuskoulun Ylemmässä Taideteollisuuskoulussa, jossa hänet kuitenkin todettiin ylikoulutetuksi ja hänen toivottiin kesken ensimmäistä vuosikurssia ryhtyvän koulun metallityön opettajaksi. Yrityksen tavoitteena oli valmistaa esineitä kullasta, hopeasta, pronssista ja raudasta. Myös Alvar Aalto teetti valaisinmallinsa 1950-luvulle asti yhteistyökumppaninaan Tynell, jonka asiantuntemuksella Aalto-mallit toteutuivat niin Viipurin kirjastoon kuin Villa Maireaankin. Tynell omisti yhtiön osakkeista viidesosan. Yhtiö toimi viiden huoneen huoneistossa Ateneumin naapurissa, Mikonkatu 8:ssa. Tynellin isä, lasinpuhaltajan poika Gustaf Tynell, sen sijaan oli valinnut maalarin ammatin rautateillä. Sohlbergin tehtaalla. SUOSIKKINA MESSINKI. Meilahden kirkko (kirkkosalin valaisimet, alttarikyntteliköt ja kastemalja). Hän teki ainutlaatuisen uran sekä Suomessa että etenkin Yhdysvalloissa, jossa monipuolinen ja kaukonäköinen taitaja tunnettiin suomalaisen teollisen muotoilun uranuurtajana. Hän suunnitteli sekä näyttäviä barokkihenkisiä kattokruunuja että uusasiallisia kotivalaisimia ja omaksui myös funktionalismin opit. Koulussa hän oli etevä oppilas. Sokos-talon suunnittelu oli aloitettu jo vuonna 1938, mutta talo valmistui lopullisesti vasta sotien jälkeen vuoden 1952 olympialaisiin. Niinpä opettaja kävi kotona puhumassa Paavon oppikouluun panemisesta. syyskuuta 1973. Tynell teki yhteistyötä myös amerikkalaisten arkkitehtien kanssa. Iltaisin hän jatkoi metallialan opintoja Taideteollisuuskeskuskoulussa, josta siirtyi lisäoppia saatuaan siselöinnin eli taiteellisen pintakäsittelyn oppilaaksi Taidetakomo Koruun, jossa valmisti ammattitaitonsa näytteeksi messinkisen pöytälampun saaden siselöitsijän kisällikirjan. Merkittäviin asiakkaisiin kuului muun muassa Stockmann, joka osti messingistä ja silkistä tehtyjä valaisimia. Taito Oy:n ensimmäisiä huomattavia töitä oli Suomen upseerikunnan tilaama kenraali Carl Gustaf Mannerheimin kunniamiekka (1920). TYYLIEN MONITAITURI. Tynell tuli erityisen tunnetuksi merkittävien julkisten rakennusten valaisimien suunnittelijana. Vielä tämänkin jälkeen Tynell jatkoi jonkin aikaa suunnittelutyötään free-lance-pohjalta Idmanin kanssa, kunnes 1960-luvun alussa yhteistyö katkesi lopullisesti. Tynell matkusti seitsemäksi kuukaudeksi Saksaan, jossa työskenteli berliiniläisissä metallitehtaissa. Suomessa suvussa oli runsaasti lasinpuhaltajia. Kansakouluaikanaan Paavo toimi sanomalehtipoikana jakaen ja myyden lehtiä. Tulokset julkistettiin Waldorf Astoria -hotellissa. Tynell työskenteli Taito Oy:n johdossa vuoteen 1953, jolloin yritys siirtyi Idmanin omistukseen. Tynellin messinkivalaisimien leimallisena piirteenä voidaan pitää metallija kukkakoristeiden, metalliverkkojen sekä rei’itysten ja ornamenttien aikaansaamaa valon ja varjon leikkiä. Näin ollen kaikki Vaakunan valaisimet valmistettiin Taito Oy:ssä vain tätä projektia varten. Taito Oy:n yhtenä omistajana ja pitkäaikaisena toimitusjohtajana hän teki pioneerityötä suomalaisen valaisinmuotoilun hyväksi. Suomalaisyhtiön toiminnan hiipuessa Tynellin valaisimia markkinoitiin Yhdysvalloissa amerikkalaisin voimin. Alkoi hänen ”messinkikautensa”, jonka aikana Tynellin ystävän, arkkitehti Erkki Huttusen piirtämässä Helsingin Sokos-talossa sijaitsevaan Vaakuna-hotelliin valmistui merkittävä valaisinprojekti. Ammattiuransa Tynell aloitti peltiseppäoppilaana G. Muotoilijana Tynell oli monen tyylisuunnan taitaja. . Kun sodan päätyttyä Outokummusta alettiin jälleen saada messinkiä, Tynell ryhtyi käyttämään sitä valaisinmetallina. Antiikki ja taide | 15 tuli tunnetuksi miehenä, joka valaisi Suomen. Valaisimimissa näyttävyys oli tehokkuutta tärkeämpi. Olihan hän maamme ensimmäinen, yksinomaan valaisinten suunnitteluun erikoistunut muotoilija, jonka ansiosta Taito Oy:sta muodostui maan johtava julkisten tilojen valaisinvalmistaja. 1960-luvun lopussa hän alkoi valmistuttaa muun muassa suunnittelemiaan kynttilänjalkoja teettäen niitä metalliverstaissa. Hienosepän ammattinimikettä käyttäneen Tynellin taiteelliset taipumukset tulivat ilmeisesti sukuperintönä Skotlannista. W. Hankittiinpa YK:n pääsihteerin Tryggve Lien työhuoneeseenkin Tynellin valaisin, joka voitti ensimmäisen palkinnon American Institute of Interior Decorators -järjestön vuotuisessa kilpailussa. Ahkerana ja säästäväisenä luonteena hän pystyi ansioillaan ostamaan itselleen hopeakuorisen taskukellon, jota käytti lopun ikänsä. Honkapirtti (valaisimia) ?
Syksyllä 1902 Simberg sairastui aivokalvontulehdukseen ja oli pitkään sairaana. Lisäoppia saadakseen Simberg hakeutui Akseli Gallen-Kallelan oppipojaksi Ruovedelle, jossa jo ensimmäisenä syksynään maalasi yhden tunnetuimmista teoksistaan ”Halla”, jossa isokokoinen hahmo istuu viljakuhilaalla puhaltaen ympärilleen kylmyyttä. PIRUJA JA ENKELEITÄ. Tunnetuin niistä ”Haavoittunut enkeli” on Suomen taiteen kultakauden ja suomalaisen symbolismin keskeinen teos. Niemenlautta oli taiteilija Hugo Simbergille rakas kesänviettopaikka, jossa oli paljon hedelmäpuita. Myöhemmin Simberg haki vaikutteita maailmalta, muun muassa Pariisista, Tukholmasta ja Italiasta. Tärkeintä oli katsojalle syntyvä tunnetila. Kuva: Kansallisgalleria. Pari vuotta myöhemmin hän muutti kaksoisveljensä Paulin kanssa Helsinkiin siirtyen opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Toipumisen jälkeen syntyi nykyään Haavoittunut enkeli -nimellä tunnettu teos, vaikka alun perin taiteilija oli merkinnyt teoksen nimeksi näyttelyluetteloon pelkän ajatusviivan. Opettajana toimi muun muassa Helene Schjerfbeck. Sukupolvi toisensa jälkeen on rakastunut Simbergin piruparkoihin ja enkeleihin, jotka eivät koskaan lennä. aminassa 1873 syntynyt Hugo Simberg oli kahdeksanvuotias perheen muuttaessa Viipuriin, jossa hän sittemmin, 18-vuotiaana nuorukaisena, kirjoittautui Viipurin taiteenystävien piirustuskouluun. Simberg ei halunnut selittää työtään. 16 | Antiikki ja taide H Hugo Simberg oli valon ja varjon lapsi Haavoittunut enkeli Hugo Simbergin piruja enkelihahmot ovat taideyleisön tuttuja. Hänen piru-, kuolemaja enkeliaiheisilla maalauksillaan on myös nasevia nimiä, kuten ”Emäntä ja piruparka kaksosineen” (1899), ”Enkelin siipiä kynitään” (1911), ”Kuolema kuuntelee” (1897), ”Kuolema luistelee” (1899), ”Kuoleman puutarha” (1896), ”Piru kiikussa” (1907), ”Piru on kuollut” (1907) sekä ”Piru padan ääressä” (1897)
Työt olivat omiaan herättämään myös pahennusta seurakuntalaisissa. Simberg menehtyi äkillisesti aivoverenvuotoon 44 vuoden iässä kesällä 1917. Haavoittunut enkeli. Kirkosta pyrittiin tekemään kokonaistaideteos. Hänen on kerrottu olleen opettajana tiukka, mutta samalla ihailtu. Kuva: Kansallisgalleria. Antiikki ja taide | 17 TEKSTI: TIMO ELO Sairaudesta toivuttuaan Simberg kohtasi uransa kenties haastavimman tehtävän. Uransa aikana Simberg toimi myös opettajana Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa aina vuoteen 1913 asti. Lisäksi hän teki kaksi seinämaalausta, laajemman version Haavoittuneesta enkelistä sekä Kuoleman puutarha -teoksen luurankohahmoineen. Simberg mainitaan myös suomalaisen taidegrafiikan kehittäjänä. Hän maalasi kirkkoon lehterikaidetta kiertävän koristeen köynnöstä kantavine poikineen sekä kattomaalaukset kiemurtelevine käärmeineen. Tuomiokirkon seinämaalaukset eli freskot valmistuivat vuoden 1906 tammikuussa ja pyhättö vihittiin käyttöön helluntaina 1907. Hän oli myös Suomen Taiteilijaseuran johtokunnan jäsen vuosina 1909–1916 sekä Suomen Taideyhdistyksen palkintoja ostolautakunnan jäsen vuodesta 1907 aina kuolemaansa saakka. Ystävänsä Magnus Enckellin kanssa hänen tuli koristella Lars Sonckin suunnittelema Tampereen tuomiokirkko (entinen Tampereen Johanneksenkirkko). Simberg aloitti lähes kaksi vuotta kestäneen työnsä syyskuussa 1904. Enckell maalaisi kirkon alttaritaulun ja Simberg suorittaisi muun koristelun. Lasimaalauksissa Simberg sen sijaan noudatti perinteistä kirkollista tyyliä. Lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta hänen omaperäinen ja laaja taiteellinen tuotantonsa on ansainnut sijansa Suomen taidehistoriassa
Tietokirjailija Helena Ruuska kertoo kulkeneensa Simbergin jalanjäljissä Haminassa, Viipurissa, Lontoossa, Pariisissa ja Firenzessä sekä istuneensa Tampereen tuomiokirkossa kuvitellen, miten taiteilija maalasi käärmeen, synnin vertauskuvan, kirkkosalin korkeimpaan kohtaan. Enkeli taas kuvastaa haavoittuvaa mieltä, jotain sanoin ilmaisematonta.” Ruuska kertoo kerta toisensa jälkeen hämmästyneensä, miten monipuolinen ja tuottelias taiteilija Simberg oli maalatessaan rohkeasti sielunsa silmin ja eri tekniikoita käyttäen sekä suuria että pieniä töitään. Hän toteaa Simbergin piruilla ja enkeleillä aina olleen paikkansa suomalaisten sydämessä, mutta ne kertovat jotakin myös taiteilijasta itsestään. Tässä neljän miehen ryhmä saunalaiturilla. 18 | Antiikki ja taide Simberg lukeutuu Suomen taiteen kultakauden merkittäviin taidemaalareihin. Hänet on haudattu Helsinkiin, Hietaniemen hautausmaalle. ”Piruparka on taiteilijan alter ego, valon ja varjon lapsi. Simbergin tiedetään pitäneen Haavoittunutta enkeliä rakkaimpana ja tärkeimpänä Tampereen tuomiokirkon, nykyisen Johanneksen kirkon kattoholvin maalaus. Hän kaipasi rohkaisua ja ymmärrystä, mutta myös yksinäisyyttä. Kuva: Kansallisgalleria Simberg oli opettajana tiukka, mutta ihailtu.. Ruuskan suorittaman useamman vuoden työn tuloksena syntynyt tietokirja valottaa Simbergin elämää ja taiteellisia pyrkimyksiä. SIMBERGIN JALANJÄLJISSÄ. Hänen merkityksensä katsotaan perustuvan taiteilijan omalaatuiseen, ihmiselämän syvimpiä kokemuksia ja tunteita heijastavaan mielikuvitusmaailmaan. Hugo Simberg tallensi Niemenlautan elämää valokuviin. Simberg myös epäili alati omia kykyjään. Kuva: Kansallisgalleria Refanut, purjevene oli Hugo Simbergin purjevene Niemenlautassa Säkkijärvellä
Tuolloin Suomessa elettiin ensimmäisen sortokauden puristuksessa, joten maalauksessa on aika ajoin haluttu nähdä myös poliittista symboliikkaa. Säilyneet luonnoskirjat osoittavat maalauksen idean syntyneen jo vuonna 1898 taiteilijan palattua Italian-matkaltaan. Joissakin luonnoksissa haavoittunutta enkeliä kuljetetaan kottikärryillä ja joissakin enkeliä kantavat pienet pirut. Enkelin siivessä on veritahra. Erään luonnoskirjan sivuilla pirut hoivaavat loukkaantunutta enkeliä, toisessa taas kantavat siipeensä saanutta. Enkeliä kantavat pojat ovat toisella kymmenellä olevia työväenlapsia, jotka on puettu raskaisiin aikuisten vaatteisiin. Vasemmalla Hugo Simberg ja oikealla stukkorappari Johan Arvid Nurhonen. Lopulta pirut saivat kuitenkin väistyä pikkupoikien tieltä. Antiikki ja taide | 19 työnään. Kevät – karukin – on toivon aikaa. Kuva: Kansallisgalleria. PALKITTU TYÖ. Tampereen tuomiokirkon freskoa tekemässä. Enkeli pitelee kädessään samoja hieman nuukahtaneita kukkia. Kasveissa versoo tulevaisuus. WSOY 2018. He kantavat paareja muistuttavan keppirakennelman päällä enkelipukuista tyttöä, jonka otsan ja osittain silmien ympäri on kiedottu side. Simberg sai teoksestaan valtionpalkinnon vuonna 1904. Kulkue näyttää totiselta, jopa hartaalta. ”Haavoittunut enkeli on samaan aikaan hyvin realistinen ja hyvin symbolistinen maalaus. Taiteilija Venny Soldan-Brofeltin kerrotaan tulkinneen Helena Ruuskan teos ”Pirut ja enkelit” kertoo Hugo Simbergin elämästä. Karussa keväisessä maassa kasvaa hentoja valkoisia kukkia. Maisema, jossa outo kulkue taivaltaa, on tunnistettavissa Töölönlahdeksi, mutta vain siinä tapauksessa, jos katsoja tuntee teoksen taustaa”, Ruuska toteaa. Ensimmäisenä asteleva hattupäinen poika katsoo suoraan eteenpäin, paareilla istuva enkelityttö tuijottaa maahan ja perääpitävä takimmainen paljaspäinen poika on kääntänyt katseensa maalauksen katsojaa kohti. Muun muassa tämä, jossa työstetään Tampereen tuomiokirkon freskoa. Haavoittunut enkeli nähtiin ensimmäisen kerran syysnäyttelyssä 1903, jossa se otettiin innolla vastaan. Kansallisgalleriasta löytyy huikaiseva määrä valokuvia Hugo Simbergin elämästä
Lisäksi yleisö sai äänestää mitä tahansa muuta museon kokoelmien teosta. Samantapaista tulkintaa tarjosi myöhemmin kirjailija Helvi Hämäläinen. Haavoittunutta enkeliä jokainen voi tulkita omalla tavallaan. Eikä suinkaan ole ihme, että se on myös nimetty rakastetuimmaksi suomalaiseksi maalaukseksi Ateneumin taidemuseon yleisöäänestyksessä syksyllä 2006. Tuolloin ”Maamme tauluksi” äänestettiin Simbergin Haavoittunut enkeli. Mutta oliko siipeensä saanut enkeli taiteilijan omakuva. 20 | Antiikki ja taide paareilla kannettavan tyttöenkelin haavoitetuksi Suomi-neidoksi. – 12.11.2006. . Kuoleman puutarha. Haavoittuneen enkelin tavoitettua taideyleisön siitä tuli klassikko. Kuuden viikon aikana lähes 10 000 museokävijää antoi äänensä, joista Haavoittunut enkeli keräsi 1 360. Haavoittuneen enkelin tavoitettua taideyleisön siitä tuli klassikko. LÄHTEET: HELENA RUUSKA: ”HUGO SIMBERG – PIRUT JA ENKELIT”, WSOY 2018; DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO, HANNE SYVÄLAHTI; ATENEUMIN TAIDEMUSEO, TIEDOTE 2006. Joillekin teos oli muistutus luonnon ja Töölönlahden suojelemisen tärkeydestä. Toiseksi tuli 1 201 äänellä Helene Schjerfbeckin ”Toipilas” ja kolmannelle sijalle nousi Ferdinand von Wrightin ”Taistelevat metsot” saaden 1 056 ääntä. Siitä myös esitettiin monenlaisia tulkintoja. Tutkija Riikka Stewen puolestaan on 1980-luvulla arvellut enkelin arvoituksen liittyvän uniin ja myytteihin. Hugo Simbergin elämästä kertovassa teoksessaan Ruuska etsii myös vastausta siihen, miksi nuori taiteilija epäonnistui rakkaudessa kerta toisensa jälkeen tai miltä nelikymppisestä kuolemankuvien maalarista tuntui, kun kuolema yht’äkkiä koputtelikin omalla ovella – juuri kun elämä oli alkanut hymyillä. Monet kokivat sen kuvaavan suomalaista sielunmaisemaa, toisille se oli muodostunut Suomen itsenäisyystaistelujen vertauskuvaksi. Valinnan helpottamiseksi museon kokoelmista oli esivalittu 19 teosta. Yleisöllä oli mahdollisuus äänestää paikan päällä Ateneumissa tai museon verkkosivuilla. Moni myös muisti kuva-aiheen lapsuudestaan. Haavoittunutta enkeliä kuvattiin kauniiksi ja ajatuksia herättäväksi. Tässä Maamme taulu -äänestyksessä oli mahdollisuus myös perustella valintoja. MAAMME TAULU. Ruuska lainaa ranskalaista Simberg-tutkijaa Pierre Gervasonia, joka on tulkinnut maalauksen taiteilijan kolmoisomakuvaksi. Siinä ensimmäinen poika kuvaa ailahtelevaa ja vierasmaalaisen näköistä Simbergiä, taaempi poika tavallista suomalaista poikaa, jollaisia Simberg on usein kuvannut ja joihin hän olisi halunnut samastua. Köynnöksenkantaja Tampereen tuomiokirkossa.. Maamme taulu -äänestys järjestettiin Ateneumissa 27.9. Enkelissä on hahmollaan taiteilijan haavoittunut sielu ja inspiraatio
Tonttukuningas nukkuu. Halla. Antiikki ja taide | 21 Piruparka on taiteilijan alter ego, valon ja varjon lapsi. Pirunkiikku. Enkeli taas kuvastaa haavoittuvaa mieltä, jotain sanoin ilmaisematonta. Piru padan ääressä. Lammastyttö.. Isopurjeen lintu, 1898. Omakuva vuodelta 1907
Nykyisin sen yleisin paikka on sisäkannen oikea ylätai alakulma. Suomessa ei liene ole ketään ammattimaista exlibristen tekijää. 22 | Antiikki ja taide E Oma exlibris xlibris on yleensä kirjapainossa painettu kirjanomistajanmerkki, jossa on kirjan omistajan nimi. Pienoistaidetta parhaimmillaan Kirjanomistajamerkki eli exlibris on harvinainen keräilylaji, mutta jokainen voi tehdä sen myös itse itselleen. Nimitys Ex libris on latinaa ja tarkoittaa ”kirjoista”. Kirjanomistajamerkki on aikoinaan sijainnut kirjan etusisäkannessa ja sen vasemmassa yläkulmassa. Niitä suunnittelevat ja tekevät monet kotimaan taiteilijat. Tällöin merkki ei jää kansipaperin alle piiloon. Kirjan omistaja liimaa exlibris-merkin kirjaan sen hankittuaan. Suomen Exlibrisyhdistyksen ja alan grand old man Erkki Tuominen kannustaa niitä, ketkä osaavat piirtää, suunnittelemaan oman kirjanomistajanmerkkinsä.
Ne ajoittuvat Amenophis III hallitsijakaudelle 1391–1353 eKr. Merkin kuvitusta täydensi teksti CrxiFixus Amor Meus. Vanhin kuvallinen suomalainen exlibris on Turusta Upsalan arkkipiispaksi muuttaneelle Carl Fredrik Aeneas Mennanderille tehty exlibris. Merkin voi. Tarkkaa vuosilukua ei tiedetä, mutta se on valmistettu sen jälkeen, kun Johanes Gutenberg oli keksinyt painokoneensa. OMA EXLIBRIS. Jos itse ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä piirtäjä, niin exlibriksen tekemistä voi kysyä tuttaviltaan ja sukulaisiltaan. Ristiinnaulittu rakkauteni. Euroopassa Englanti, Ranska ja Saksa olivat edelläkävijöitä exlibristen historiassa. Merkissä ei ollut omistajan nimeä, mutta vihje kirjan omistajan ajatuksista: “Kuka kirjan varastaa, sitä siili suutelee”. Vanhimpana ulkomaisena exlibriksenä pidetään saksalaisen Johannes Knapensbergin eli Hans Inglerin siiliaiheista merkkiä 1400-luvun lopulta. Silloin exlibriksellä on vahvin side sen tekijään. Merkkiin oli kuvattu siili. Ennen ei ollut näin, vaan merkkejä suunnittelivat vain tietyt taiteilijat. Nykyään kuka vai voin piirtää exlibriksiä. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: ILKKA JUKARAINEN Jos exlibriksiä säilyttää kansioissa tulee niiden olla laadukkaita ja happovapaita. Suomen vanhin kirjanomistajamerkki on painettu Johannes Holmeniukselle. Exlibristen historia voidaan laskea alkaneen Egyptistä, kun papyruskääröille kirjoitettu teksti säilöttiin omistajalaatoin varustettuihin arkkuihin. Omistajan nimikirjaimet oli kätketty tekstiin. Jos olet kiinnostunut hankkimaan itsellesi kirjaomistajamerkin, niin kannattaa käydä katsomassa yhdistysten Exlibris Aboensis ja Suomen Exlibris seurojen kotisivuja. Merkissä ei ole varsinaista kuvaa, vain omistajan nimi. Suomen Exlibrisyhdistyksen ja alan grand old man Erkki Tuominen kannustaa niitä, ketkä osaavat piirtää, suunnittelemaan oman kirjanomistajanmerkkinsä. VANHIMMAT EGYPTISTÄ. Molemmilla seuroilla on omat jäsenlehtensä
Exlibris on myös erinomainen yllätyslahja syntymäpäiväsankarille ja kirjanystävälle. Sen sijaan exlibristen satunnaisia keräilijöitä on satoja. Sellaiseksi itsensä laskee myös artikkelin kirjoittaja. Varmista luonnoksesta, että olet tyytyväinen taiteilijan ideaan, ennen sen lopullista tekoa. Huomattavasti parempi keino on vaihtaa exlibriksiä muiden keräilijöiden kansHarvinaisimmista exlibristä ei kannata haaveilla, eikä niitä kannata alussa ostaa, ainakaan aloittavan keräilijän.. Exlibriksen teettäminen taiteilijalla maksaa yleensä 200 – 1000 euron välillä riippuen tekotavasta ja taiteilijasta. 24 | Antiikki ja taide myös teettää ammattitaiteilijalle. Hänen mielestään exlibrikset on hieno harrastus, koska muuten ei niin hienoa taidetta pystyisi hankkimaan. Mieti myös sitä miten exlibrikseen saataisiin parhaiten vangittua oma persoonasi ja oma tyylisi. Merkissä tulee olla omistajan nimi, taiteilijan nimikirjaimet ja vuosiluku, sekä Exlibris-teksti. Mitkä ovat tärkeimmät harrastuksesi, tyylisi, sukusi historia, synnyinjuuresi tai sinulle tärkeimpiä asioita. Alan vanhat konkarit eivät usko exlibriskeräilyssä kaupallisuuteen. Exlibriksiä myydään oki Huuto.netissa ja Ebayssa. VAIN KYMMENIÄ KERÄILIJÖITÄ. Tärkeää on tutustua heidän tyyleihinsä ja valita sellainen taiteilija, jonka oma tyyli sopii parhaiten omaan makuun. Exlibristen systemaattisia keräilijöitä on muutamia kymmeniä Suomessa
Lehdelle voidaan sitten kirjoittaa tietoja merkin omistajasta, ammatista ja lisäksi merkin suunnittelija ja tekovuosi. Rajat eivät tule exlibriskeräilyssä vastaan, jos haluaa keräillä kotimaisten exlibristen lisäksi ulkomaisia exlibriksiä. Jos teettää muutaman oman libriksen on varma, että saa varmasti tarpeeksi muiden exlibriksiä vaihdossa. Vasta sitten niitä voi alkaa ajattelemaan omassa kokoelmassaan, kun tietää, mitä todella omalta kokoelmaltaan haluaa. Suomessa kongressi on järjestetty kerran 2012. Alan seurat järjestävät useita tapahtumia Suomessa vuosittain. Suosittelen kirjan ystäviä tutustumaan exlibristen kiehtovaan maailmaan. Exlibriksiä voi kiinnittää myös kokoelmalehdille. Antamalla heille omia exlibriksiä, saat varmasti vaihdossa kunnon nipun sinua kiinnostavia exlibriksiä. Tapahtumaan osallistui 193 osallistujaa 22 maasta. Tietysti kaikista harvinaisimmista exlibriksistä ei kannata haaveilla, eikä niitä kannata alussa ostaa, ainakaan aloittavan keräilijän. EXLIBRIKSEN SÄILYTTÄMINEN. Merkki kiinnitetään yläreunastaan vesiliukoisella ja happovapaalla liimalla. Dokumentointi on varmasti yksi exlibriskeräilijän tärkeimmistä asioista. Heidän osastoillaan vierailemalla pääsee asiassa eteenpäin. Valveutunut exlibris-harrastaja käy kansainvälisissä exlibris konfferenseissa, joissa voi tutusta muiden maiden exlibriksiin ja luoda kontakteja muihin keräilijöihin. ?. Kannattaa liittyä toiseen tai molempiin seuroihin, jos kiinnostus exlibristen keräämiseen herää. Joka toinen vuosi järjestetään kansainvälinen FISAE:n kongressi. Tällöin keräilijä tietää mitä exlibriksiä hänellä on kokoelmassaan ja milloin hän on exlibrikset hankkinut. Molemmat alan suomalaiset seurat esittäytyvät messuilla. Se avaa monia ovia pienoistaiteen innostavaan ilmapiiriin. Jos exlibriksiä säilyttää kansioissa tulee niiden olla laadukkaita ja happovapaita. Antiikki ja taide | 25 sa. Kirjamessut ovat erinomainen paikka exlibristen vaihtamiseen
26 | Antiikki ja taide Jäljet lumessa esittelee kenkien historiaa Kenkäheinästä glamouriin Suomen pitkä talvi, pakkaset ja loska, asettaa jalkineillekin omat käytännön vaatimuksensa. Kulloinenkin muoti on sanellut puolestaan omat kauneusihanteensa.
Arvonsa tuntevilla spittareilla kelpasi tanssahdella arjessa ja juhlassa, tuiskussa ja viimassa. Isäntäväki kävi ulkotöissä ja heille valmistettiin suutarilla nahkasaappaat, Lind kertoo. Löytyypä vitriinistä todellinen helmikin; matala, musta ja lämminvuorinen kenkonen. Silloin markkinoille tulivat ensi kerran juuri lämminvuoriset, nilkkapituiset talvijalkineet. – Samalla voi tehdä nostalgista matkaa lähimenneisyyteen, Mari Lind sanoo. Kuva: Kari Kumpulampi. – Kun näiden kenkien äärellä kokee jotakin tuttua, tulee samalla monta muutakin mukavaa asiaa mieleen, sanoo Vapriikin tutkija Mari Lind. Kuvassa oikealla hevosen koipinahasta valmistettu miesten pitkävartinen karvakenkä 1900-luvun alusta. Esillä on kattava valikoima käytännöllisyyttä ja hieman turhuuttakin etenkin 1980-luvulle tultaessa. Tämä aikoinaan hyvinkin suosittu jalkine on lämminvuorinen, kumipohjainen ja nilkkakorkuinen kenkä, jota uudistettiin kärjen muotoilulla. Jalkine valmistettiin Partolan kenkätehtaalla Pirkkalassa. – Valmistustekniikka kehittyi. On varrekkaita ja nilkkureita. – Hyvin heinitetty kenkä torjui kylmyyttä jopa villasukan veroisesti. Kuva: Saana Säilynoja ilavidan kenkänäyttely Tampereella on kaikessa lämminhenkisyydessään riemastuttava elämys. M TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Antiikki ja taide | 27 Vasemmalla paulapieksu ja keskellä tallukas. Entisaika. Seitsemänkymmentäluku toi kauppoihin buutsit ja kenkä onkin siitä lähtien ollut takuuvarma kestosuosikki, olennainen osa omia polkujaan kulkevan miehen identiteettiä. Kenkäheinällä ja jalkaräteillä tilkityt, kotona tehdyt virsut palvelivat puolestaan kotipiirissä liikkujia, naisia, lapsia ja vanhuksia. Se on ensimmäisiä legendaarisen Pertti Palmrothin suunnittelemia kenkämalleja. Lapset käyttivät huopatossuja läpi 1900-luvun. Näyttelyn kenkien kirjo on mielenkiintoinen. Moni buutsien ystävä taivaltaa näissä jalkineissa läpi Kerrotaan, että hyvin heinitetty kenkä torjui kylmyyttä jopa villasukan veroisesti. Näyttelyssä lähdetään liikkeelle 1800luvun loppupuolelta. Tuloksena on kiehtova muistojen polku ja mutkitteleva latu vuosikymmenten taakse, aina sotiemme jälkeiseen viattomuuden aikaan ja vielä kauemmaksikin. Viisikymmentäluku olikin erityisen merkittävää aikaa Suomen jalkineteollisuudessa. Museossa on esillä monikäyttöinen yleisjalkine paulapieksu 1890-luvulta sekä Pirkanmaan ja Satakunnan alueelle tyypillinen pakkaskenkä eli tallukas, 1800-luvun lopulta sekin. Aikuisten puolella kuusikymmentäluvun hitti oli miesten teräväkärkinen talvikenkä, kuuluisa spittari. Tämä talvinen katselmus on poimittu museokeskus Vapriikin noin 6000 kengän kokoelmasta. Milavidan näyttelyssä riittää nähtävää pieksuista spittareihin ja buutseihin. . Milavidan näyttely palauttaa mieliin talvijalkineiden suuria suosikkeja. Ja näinhän asia on. Oltiin enimmäkseen kotona, eikä juostu joka paikkaan. Milavidan näyttely vilistelee nostalgiaa, muistoja, kenkämaailman arkisia sankareita ja muodikkaita kaunottaria. Tyylikäs kenkonen valmistui 1950-luvun alussa ja on merkkiä Viva. – Ennen talveen suhtauduttiin toisin kuin nyt. SÄHKÖNSINISTÄ SÄIHKETTÄ. Seitsemänkymmentäluvulla lasten huopikkaisiin tuli kirkkaita värejä ja uudenlaisia koriste-esineitä. Moni jo ennen sotia kehitteillä ollut hanke, kuten raakakumipohjaus, löi nyt läpi. Nähtävillä on varsikenkiä, saappaita, saapikkaita, huopikkaita ja kuukenkiä vuosikymmenten varrelta
Kylmyyttä on torjuttu Suomessa kengän päälle puettavalla nilkkaimellakin eli damaskilla. Monelle lenkkareista on tullut ympärivuotinen käyttökenkä.. Naisetkin käyttävät nykyisin buutseja – eritoten rokkija kantripiireissä. Joidenkin kenkien valmistajaa ei tunneta, toteaa tutkija Mari Lind. Naisten sähkönsininen, Suomessa valmistettu nilkkuri oli ajan shokeeraava hittituote. KUOMA-SAAPAS JA ICEBUG. Paukkuvilla pakkasilla jalkineissa on käytetty lämmikkeenä villasukkia 1700-luvulta lähtien, samoin kenkäheinää eritoten saamelaisessa kulttuurissa. Vaurauden mukana naisten kenkiin tuli näyttäviä ketjuja ja kullanvärisiä tikkauksia, varren rypytyksiä. Ensi alkuun tämän lämpöisen jalkineen tuotanto oli suunnattu vain leikki-ikäisille, mutta nykypäivänä Kuomia valmistetaan jo kaikenikäisille ja mallistokin on laajentunut. Kahdeksankymmentäluvulla tavoiteltiin erikoisuuksia paitsi vaateteollisuudessa myös kenkäteollisuudessa. 28 | Antiikki ja taide vuoden, säässä kuin säässä. Kovilla pakkasillakin saatetaan puikkelehtia parkkihallista markettiin nilkat paljaina ja ohkaisissa muotilenkkareissa. Kuva: Kari Kumpulampi . LAPINSARASTA PARHAAT LÄMMIKKEET Jäljet lumessanäyttelyssä on talvijalkineita moneen makuun, kotimaisia ja ulkolaisia. Tästä esimerkkinä Milavidan näyttelyssä esillä oleva naisten tyylitajulla pelkistetty, ruskea, kotimainen saapas, jota koristaa aito riikinkukonsulka varressa. Voi sanoa, että kyseessä on eräänlainen kansallisjalkine, sangen tuttu tässä maassa monille. Laatujalkine kehiteltiin naapurimaassa kymmenkunta vuotta sitten haastamaan pohjoismaiset sääolosuhteet ja edistämään turvallista ja ympärivuotista liikkumista luonnossa. Myös sukkia ja säärystimiä on kiskottu kenkien päälle. Parhaat kenkäheinät kylmyyttä ja kosteutta vastaan saatiin lapinsarasta. Tyylikäs nilkkain oli herrasmiesten suosiossa aina 1900-luvun alkuun asti. Tämän katseet kääntävän, kotimaisen, upeasti muotoillun jalkineen päällinen on sikamokkaa. Seitsemänkymmentäluvun loppua kohden suomalaisten vauraus lisääntyi ja seuraavalla vuosikymmenellä porskutettiinkin maassa jo komeasti. Glamouria. Kankaan kiertäminen jalan ympärille lämmikkeeksi, jalkarätti, on ikivanha keksintö monissa kulttuureissa. Liikkeelle lähdetään nytkin 1800-luvun lopulta. Rohkeutta. – Hyvinvointi sai näkyä nyt reilusti kengissäkin, kiteyttää Mari Lind. Jäljet lumessa –näyttelyä siivittävät osastot, jotka esittelevät entisajan suksia, luistimia ja monoja. Näyttelyn kotimainen buutsi on 1980-luvulta, ja jalkineen lämpöominaisuuksia parantaa jonkin verran huokoinen tekstiilivuori. Päällyskenkiä käytettiin suojamaan nilkkaa lumelta ja nahkakenkiä kastumiselta. Autoistuminen on muuttanut sittemmin suomalaisten talvipukeutumista. Kaupungeissa jalkineiden suojaksi vetäistiin myös kalossit tai päällyskengät, jotka tulivat muotiin kokeilunhaluisella 1930-luvulla. Saapas saattoi mennä yli polven. Konsteja riitti. Uusinta aikaa kenkänäyttelyssä edustaa ruotsalainen Icebug-jalkine vuodelta 2018. Monenlaisilla kengillä ja viritelmillä on käyskennelty ja taitettu matkaa Suomen talvessa. Ajan myötä, vuonna 1989, markkinoille valmistui talvijalkine vailla vertaa; kevyt, suomalainen Kuoma-saapas, helposti jalkaan asettuva käyttökenkä. Milavidan näyttelyssä esillä oleva jalkarätti on leikelty flanellipaidan hihasta ja sitä on käytetty Pirkanmaalla Aitolahdella 1900-luvun alussa
Lämminvuori pitää pienet jalat lämpiminä. Niin kauan kuin suksisiteenä käytettiin nahkaista tai vitsaksista mäystintä, voitiin hiihtää millaisilla jalkineilla tahansa. Enimmäkseen hiihdettiin kuitenkin lyhyttai pitkävartilla pieksuilla. Kuvassa miesten talvisaapas 1970-luvulta. Samassa nosteessa suomalainen jalkineteollisuus alkoi toden teolla kehittää talvijalkineiden lämpöja pito-ominaisuuksia. Kaupunkikäyttöön tarkoitetussa jalkineessa näkyy ajan muoti: vahva korokepohja, tolppakorko ja antiikkivärjäys. Sisäsyrjän vetoketju aukeaa helposti alas asti. Lasten talvisaapikkaat 1970-luvulta. TALVIJALKINEITA ESITTELEVÄ JÄLJET LUMESSA –NÄYTTELY ON ESILLÄ TAMPEREELLA MUSEO MILAVIDASSA 24.3. Kuva: Saana Säilynoja Tämä sähkönsininen, tyylikäs nilkkuri käänsi katseita Suomen talvessa 1970-1980-luvuilla. Uritettu kumipohja takaa pidon. Sukset ovat olleet suomalaisille elintärkeä liikkumisen väline ennen muinoin. TIIVIS KATTAUS NOSTALGIAA. Saappaat ovat kotimaista tuotantoa 1970-luvulta. 2019 ASTI.. Museo Milavida sijaitsee 1890-luvulla valmistuneessa Finlaysonin palatsissa Tampereella Näsinpuistossa. Antiikki ja taide | 29 MONOMAISET NAHKAKENGÄT . Luontaiselinkeinojen hiipuessa suksien merkityskin väheni, mutta 1800-luvun lopulla ne olivat taas arvossaan – nyt urheiluvälineinä. Palatsin rakennutti Finlaysonin omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck. Museon lämminhenkinen kenkäkavalkadi avautuu moneen suuntaan ja asettuu luontevasti näyttelytiloihin ja myös Näsinpuiston maalaukselliseen ympäristöön. Jääpiikit tunnettiin Suomessa jo 1800-luvulla – niitä käytettiin joko toisessa tai molemmissa jalkineissa. Nämä after-ski-saappaat toivottavat museovieraan tervetulleeksi näyttelyyn. Perinteiset talvijalkineet, huopikkaat tulivat vasta 1800-luvun lopulla Venäjältä osaksi suomalaistenkin talvipukeutumista. Maaseutuyhteisöissä eränkävijä pääsi kokemaan pyydyksensä vain hiihtämällä – umpihangessa. Näissä jäljissä kannattaa viivähtää. Museo Milavidan näyttely Tampereella Näsinpuistossa on tiivis kattaus nostalgiaa, pienimuotoinen, mutta paljon puhuva. Kuva: Saana Säilynoja Näyttelylle ominaista talven riemua välittävät niin ikään reipashenkiset talvilaulut ja mainosjulisteet viisikymmentäluvulta. Kuva: Timo Lehtinen Mikään räiskyvä spektaakkeli Jäljet lumessa -näyttely ei suinkaan ole, vaan jotain paljon inhimillisempää – jotain mitä on jo ehditty kaivatakin. Nauhoitus on pelkkä koriste. . Kuva: Saana Säilynoja Valmistustekniikka kehittyi. Talviajan kestävinä yleiskenkinä palvelivat Suomessa pitkään matalavartiset, monoja muistuttavat nahkakengät – kunnes lämminvuoriset jalkineet valtasivat vihdoin markkinat viisikymmentäluvulla. Aitoa turkista. Kuva: Teppo Moilanen Moni jo ennen sotia kehitteillä ollut hanke, kuten raakakumipohjaus, löi nyt läpi
Laila itse kuvaili teosta niin, että se kuvaa sitä hetkeä Lapissa, kun aurinko on juuri matkalla horisontin taakse ja lumiset rinteet vielä hohkaavat sen loistossa. nä kiven ja valetun pronssin kanssa, joten kuparilevyn työstämiseen piti keksiä jotain uutta. Maailmannäyttelyn suunnittelija Timo Sarpaneva kutsui Laila Pullisen työstämään levystä teoksen. TEOS PINOSSA PRESSUN ALLA. Montrealin maailmannäyttelyssä Pullisen työ edusti Suomen metalliosaamista ja herätti paljon kiinnostusta. Tummat alueet ovat kuin varjoon jääneitä laaksoja ja notkelmia kun taas aukeammat ja korkeammat kohdat hohtavat kirkkaana, kuin auringon iltasäteiden värjääminä. Pullinen työskenteli Outokummun tiloissa puoli vuotta löytääkseen juuri oikean työskentelytavan ja muodon teokselle. Kuva: Turun museokeskus / Raakkel Närhi Laila Pullinen sai idean räjäytystekniikkaan NASA:lta Aurinko tunturissa on jättiteos Kuvanveistäjä Laila Pullisen Aurinko tunturissa -reliefi oli yksi Montrealin maailmannäyttelyyn tilatuista viidestä jättiteoksesta. Levyn alla on käytetty kipsimuottia, jonka päälle kuparityö on ikään kuin painettu räjäytystekniikalla, Ramsay selventää. – Aurinko tunturissa on yksi Laila Pullisen helpoimpia töitä, vaikka sitä on väitetty vaikeaselkoiseksi. Itse asiassa Outokumpu jopa lähetti hänelle laskun ylläpidosta siltä ajalta, jonka taiteilija vietti heidän tiloissaan, Ramsay naurahtaa.. Ennen lopullista teosta valmistui lukuisia pienempiä koepaloja, joista osa on nykyään esillä Nissbackan veistospuistossa. 30 | Antiikki ja taide O ranssinpunaisena hehkuva kuparilevy aaltoilee ja mutkittelee kuin kumpuileva maisema. Kyseessä on siis topografinen kuva maisemasta, toteaa Nissbackan veistospuiston toiminnanjohtaja, Laila Pullisen poika Jean Ramsay. KOLMIULOTTEISTA GRAFIIKKAA. Taiteilija ratkoi ongelmaa yhdessä ystävänsä, ydinfyysikko Ilkka Laakson kanssa, joka ehdotti NASA:n tapaa valmistaa saumattomia rakettien kärkiä räjäyttämällä metallia muotoonsa, Ramsay kertoo. Räjäytystekniikalla valmistettu kuparireliefi on tarkoitettu ripustettavaksi niin, että yksi nurkka on katsojan lähellä. Aikaisemmin Laila oli työskennellyt lähinAurinko tunturissa on kuvanveistäjä Laila Pullisen uran tärkeimpiä töitä.Teoksen omistaa Finavia. Kun jättikokoinen kuparireliefi on ripustettu niin kuin taiteilija tarkoitti, yksi nurkka maata kohden, katsoja voi melkein astua iltaruskoiseen tunturimaisemaan. – Lopullinen teos koostuu kymmenestä toisiinsa sovitetusta levyn kappaleesta, jotka ovat kuin kolmiulotteista grafiikkaa. – Outokumpu oli kehittänyt uutuustuotteena liekkisulatusmenetelmällä valmistettua kuparilevyä, joka oli tuolloin maailman puhtainta kuparia. Esimerkiksi Stanfordin yliopisto olisi halunnut ostaa teoksen kokoelmiinsa, mutta Outokummun silloinen johtaja Petri Bryk ilmoitti teoksen omistajana Pulliselle, että se kuuluu Suomeen. Hän kokeili erilaisia räjäytystekniikoita, joista tulilangalla toisiinsa yhtenäiseksi kentäksi liitetyn aniitin eli kiviräjähteen käyttäminen osoittautui parhaaksi. Räjäytystekniikalla toteutettu kuparityö on yksi Pullisen pääteoksista. – Pullinen ei itse missään vaiheessa omistanut teosta. Montrealin maailmannäyttelyyn 1967 valmistunut kuparireliefi on toteutettu erikoisella räjäytystekniikalla, joka on alun perin kehitetty avaruusteknologian tarpeisiin
?. Antiikki ja taide | 31 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN LAILA-PULLINEN-1966 Laila Pullinen tunnetaan erityisesti suurikokoisista pronssiteoksista, joiden aiheena ovat usein antiikin myytit, raamatulliset aiheet ja naisfiguurit. Teoksen omistaa Tampereen kaupunki. Siksi se on saanut riippua taulumaisesti seinällä, vaikka tämä ripustusmuoto ei teekään sille täysin oikeutta, Ramsay huomauttaa. Kuva: Wikipedia Kuvassa Laila Pullinen ja Auringonkukka vuonna 1966. Tunnetuimpia suomalaisia kuvanveistäjiä ?. Ramsay kertoo, että kuten muidenkin maailmannäyttelyn töiden, myös Aurinko tunturissa -reliefin sijoittaminen on ollut vaikeaa teosten suuren koon vuoksi. . Teos on ollut viime vuosina esillä Wäinö Aaltosen museossa Turussa (2006) ja Helsingin taidemuseo HAM:ssa (2017). Kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. ?. Töitä pysyvästi esillä Laila Pullisen säätiön nykyisin hallinnoimassa Nissbackan kartanon veistospuistossa Vantaalla. Taiteilija olisi halunnut, että teos voitaisiin ripustaa oikein eli viistosti yksi nurkka maata kohti, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Materiaaleina yleensä kivi ja pronssi ?. ?. Lukuisia teoksia julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa, mm. – Kuparilevyt oli pinottu pressun alle ja oravat olivat tehneet niiden sisään pesiä, kun tuntemattomaksi jäänyt varastomies löysi teoksen, ymmärsi sen arvon ja rakensi puutavarasta teokselle varastohyllyn, jossa jokainen osa sai asianmukaisen säilytyspaikan. Schengen-järjestelyiden yhteydessä 1990-luvulla teos kuitenkin jouduttiin purkamaan ja se unohtui pitkäksi aikaa varaston nurkkaan. Hänelle voi olla ikuisesti kiitollinen siitä, että teos saatiin pelastettua! JÄTTITÖIDEN SIJOITTELU HANKALAA. Nyt teos on jälleen esillä Finavian tiloissa Helsinki-Vantaan lentoaseman kaukolentojen alueella. Laila Pullinen (1933–1915) ?. Kuva: Wikipedia Montrealin maailmannäyttelyn jälkeen teos päätyi vuonna 1969 Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa se sai olla esillä monta vuotta. Pro Finlandia -mitali 1969, Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1975, professorin arvonimi 1995, Kuvataideakatemian kunniatohtori 2006. ?. Opiskeli Helsingissä Suomen taideakatemiassa 1953–1956, Accademia Pietro Vanuccissa Perugiassa 1958 ja Accademia delle Belle Artissa Roomassa 1961–1962. ?. Kuvassa on Tampereen Hervannassa sijaitseva taideteos Muusa vuodelta 1989. Vatikaanin taidemuseossa. – Lentokentältäkin etsittiin pitkään paikkaa, johon Pullisen teos olisi mahtunut
Sen pituus on 41 metriä ja leveys 17 metriä. Apostolien ympäröimänä olevalla Jeesuksella on kädessään pallo, joka kuvastaa maailmankaikkeutta. Puusepillä oli käytössään mallikirjoja aina keskiajalta asti, joista he saivat malleja töihinsä. Erityisen kaunis saarnastuoli on turkulaisen puusepän Nils Bengtssonin 1640-luvulla rakentama. Aurinko kuvastaa Jumalaa ja kyyhkynen on pyhän hengen symboli. Symbolien tar. Keskiajalla kirkossa oli mahtava puuveistoskoristelu, joista on jäljellä 24 veistosta. 32 | Antiikki ja taide V esijärven rannalla, Kapatuosia-linnavuoren kupeessa sijaitseva Hollolan keskiaikainen harmaakivikirkko nimettiin katolisella ajalla Pyhän Marian kirkoksi. Kolmanneksi suurin keskiaikainen seurakuntakirkko Hollolan Pyhän Marian kirkko Hollolan Pyhän Marian kirkko on yksi 86 Suomessa keskiaikana valmiiksi rakennetuista kivikirkoista. Se valmistui vuosien 1495 – 1510 välillä. Kirkko valmistui nykyiseen muotoonsa vuosina 1495 – 1510. Alttarikoristuksista voi löytää kultaisia koristeita aina Kaksoisvirranmaasta lähtien. Päijät-Hämeen tärkeimpiin keskiaikaisiin muistomerkkeihin kuuluva kirkko on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikaisista seurakuntakirkoista. Kirkkosaliin asennettiin penkit, kun uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaiset uudistukset muuttivat sisustusta luterilaiseen suuntaan 1500-luvulta alkaen. Myös saarnastuolista löytyy symboleja
Kattoon iskeneen salaman vuoksi puiset kattorakennelmat paloivat vuonna 1642. Puuveistokset ovat onttoja, jonka takia puu ei ole haljennut. Antiikki ja taide | 33 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA, HOLLOLAN SEURAKUNTA Pyhän Marian kirkko on kuuluisa hyvin säilyneistä Uuden testamentin henkilöitä ja pyhimyksiä esittävistä puuveistoksistaan. VARHAINEN PIETA-VEISTOS. Maria edustaa viatonta, rikkeetöntä, täydellistä naista, kun taas Magdalan Mariasta tuli katuvan synnintekijän edustaja. Hollolan Pyhän Marian kirkko koituksena on ollut, että saarnaava pappi löytää oikeat Pyhän Hengen ohjaamat sanat kirkkokansalle. Pyhän Marian kirkko on erittäin suosittu vihkikirkko ja nähtävyys.. Kirkon kattorakennelma ei ole alkuperäinen. Samalle seinälle asetetut Marian ja Magdalan Marian veistokset kuvaavat naiskuvan syntymistä länsimaisessa kulttuurissa. Koristeellisesti maalattujen ruoteitten alla oli aikaisemmin kirkon alttariosa. Keskiajalla kirkossa on ollut mahtava puuveistoskoristelu. Keskeisin veistos esittää Mariaa ja Jeesus-lasta. Niistä on jäljellä vielä 24 veistosta, joiden pyhimyskaapit ovat ajan myötä kadonneet
Seurakuntalaiset ovat kunnioittaneet ja rakastaneet kautta aikojen kirkon veistoksia, vaikka ne eivät enää olleet alttareissa. Lehtipuusta valmistettu Pieta on terapeuttinen ja lohduttava veistos. Krusifiksi oli kullattu 1880-luvulla. 34 | Antiikki ja taide Jokaisessa katolisessa kirkossa on 12 vihkimäristiä, jotka muistuttavat, että kirkko haluaa rakentaa opetuksensa apostolien opetusten varaan. Diedrich von Essen oli saanut Suomesta useampia läänityksiä, joista yksi oli Hollolan ja Nastolan rajalla sijainnut Koiskalan kartano. Lehtipuusta valmistettu Pieta-veistos kuvaa ristiltä otettua poikaansa Jeesusta surevaa Mariaa. Pyhän Marian kirkon veistos on varhaisimpia, jo puukirkkoajalta 1430-luvulta. Sakastin oven päälle asetettu triumfiristi on myös puukirkkoajalta. Pyhän Marian kirkon triumfiristiin sisältyy kulttuurihistoriallinen kehityskulku. Legenda kuvaa, kuinka Maria itki poikansa kuolemaa, jonka jälkeen tämä haudattiin. HAHMOT TUNNISTAA SYMBOLEISTA. Triumfikrusifiksi on kaikissa kirkoissa ennen alttaria, koska seurakuntalaiset uskaltavat mennä alttarille vain Kristuksen sovitustyön kautta. Fransiskaanien teksti kertoo, että Maria vaati saada itkeä poikaansa, kun miehet olivat ottaneet Jeesuksen ristiltä. Legendan mukaan esineet liittyvät heidän kuolemaansa tai elämäänsä. VIESTEJÄ USKONNOSTAMME. Piispa Henrikin jaloissa makaava Lalli nojaa käteensä. Kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, hän sanoi ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit”. Esimerkiksi Michelangelon kuuluisa, Pietarinkirkossa sijaitseva veistos on valmistunut 1499. Alttaripöydän yläpuolella on lahjoituksena saadun saksalaisen taiteilijan Chris. Pieta-veistoksia on useissa kirkoissa. Koiskalan kartano valmisti hänelle arvoisensa hautajaiset, joiden hautajaiskulkueeseen vaakunat valmistettiin. Johannes Kastajan veistoksen helmassa on kuvattu kamelin pää, joka symboloi hänen kasvuaan erämaassa. Hänellä on kädessään kirja, jonka päällä on karitsa. Ne ovat kuitenkin kunnioitettuja Raamatun ja kirkon keskeisen opetuksen havainnollistajia. Johannes Kastajaa ja Laurentiusta esittävät veistokset. Puuveistokset tunnistetaan esineistä ja symboleista, joita on kuvattu veistoksen hahmon käteen. 1900-luvun alkupuolella se oli valkaistu ja nykyisin mahdollisimman alkuperäisen näköinen. Pyhän Marian kirkossa on myös näyttävä Diedrich von Essenin hautajaisiin valmistettu vaakunakokoelma. von Essen kaatui Baltiassa Ruotsin armeijan upseerina ja hän oli väliaikaisesti haudattuna kaksi vuotta Tallinnassa. Vaakunakokoelma on harvoja, täydellisesti säilyneitä kokoelmia
. Kirkossa sijaitsee myös Suomen ainoa Pariisin suojeluspyhimyksen Pyhän Dionysioksen veistos, joka kantaa käsissään omaa irti leikattua päätään. Ne muistuttavat siitä, että kirkko haluaa rakentaa opetuksensa apostolien opetusten varaan. Urkuparven kaiteen noin 70 senttimetriä korkeissa puuveistoksissa on tuttuja hahmoja sekä harvinaisuuksia. Alttarin puuveistoksiin on kuvattu ehtoollisen symboleja, sekä pohjoismaitten suojelupyhimyksiä. Hollolan Pyhän Marian kirkko on talviaikaan avoinna yleisölle sunnuntaisin kello 11 – 15, jolloin paikalla on aina opas. Tapaninpäivälle nimensä antanut diakoni Pyhä Stefanus tunnetaan ensimmäisenä marttyyrina. Eräässä veistoksista on kuvattu muun muassa Maria, jonka sylissä on alaston Jeesus-lapsi. Triumfikrusifiksi sijaitsee kirkkosalin seinällä, sakastin oven yläpuolella. Nykyisen asunsa kirkko sai professori Carolus Lindbergin restaurointisuunnitelman mukaan vuosina 1934 – 1935. Anna itse kolmantena -veistos kuvaa Marian äitiä Annaa, Jeesuksen mummoa. Kun kirkko on vihitty kirkoksi, on piispa tehnyt 12 kohtaan ristinmerkin, jotka on sittemmin maalattu. Kirkon vanhin veistos on mustapartainen apostoli 1300-luvun lopulta. VANHIMMAT VEISTOKSET 1300-LUVUN LOPULTA. Alttarin pienet puuveistokset sisältävät uskomattoman joukon uskomme keskeisiä viestejä. Kirkon seinillä on näkyvissä vielä 11 vihkimäristiä, joita jokaisessa katolisessa kirkossa on 12. Jeesuksella on kädessään omena, joka kuvaa Eevan paratiisissa ottamaa omenaa, jolla Eeva sai aikaiseksi synnin kirouksen. Vuosina 2004 – 2006 kirkossa on tehty mittava ehostusja konservointityö, jonka rahoitukseen osallistuivat Euroopan Unioni sekä Etelä-Suomen lääninhallitus. Antiikki ja taide | 35 toph Schwarzin maalauksen pohjalta tehty alttaritaulu. Lammin kirkossa on ollut samanlainen veistos, joka on sittemmin palanut, mutta kuvien perusteella veistoksessa on myös Jeesus-lapsi. Pienet veistokset sisältävät lukuisan joukon uskomme keskeisiä viestejä. Artikkeli perustuu Hollolan Pyhän Marian kirkon oppaan haastatteluun. Jaakob vanhempi puolestaan tunnetaan apostolina, jonka kunniaksi edelleen kävellään Santiago de Compostelaan. Veistoksessa on Anna ja Maria ja siinä kuuluisi olla myös Jeesus-lapsi Annan polvella seisomassa. Maria katkaisi kirouksen, kun suostui Jeesuksen äidiksi, ja hänen poikansa kautta synti on menettänyt voimansa ja tulee siunaus. Puukirkkoajalta, eli 1430-luvulta on veistos Jeesuksen läheisimmästä opetuslapsesta, Johanneksesta. Hollolan seurakunnan pääkirkkona toimivassa kirkossa on istumapaikkoja noin 550.
Kumppanit vastasivat muun muassa Noormarkun kirkon maaGöran Hongellia sitoivat työnantajan määräykset Suomalaisen lasimuotoilun pioneeri Hohtomaalattu lasisarja on peräisin 1950-luvulta. Yksinkertaisen tyylikäs neljän lasin sarja on edelleen Iittalan tuotannossa. SINISTÄ JA VIHREÄÄ LASIA. Hongell palkattiin vuonna 1933 Karhulan lasitehtaalle taiteelliseksi neuvonantajaksi. Tuohon saakka suomalaisen lasituotannon mallit oli pääasiassa kopioitu eurooppalaisista lasitehtaista. lauksista vuonna 1933 ja Suomen osaston koristemaalauksista ja kartoista Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929. Hongell palkattiin vuonna 1933 Karhulan lasitehtaalle taiteelliseksi neuvonantajaksi.. Myöhemmin Hongellin päätyö Karhulassa oli puristetun lasin ja pakkauslasin suunnittelu. Hongell myös opetti koristemaalausta Taideteollisuuskeskuksessa vuosina 1927–35 ja osallistui aktiivisesti suunnittelukilpailuihin sekä yksin että yhdessä yhtiökumppaninsa Gunnar Forströmin kanssa. 36 | Antiikki ja taide S uomalainen lasi alkoi löytää taiteellista muotoaan 1920–1930-luvuilla, kun Iittalan lasitehdas Oy ja Karhulan lasitehdas yhdistyivät. Hongellin luovuutta rajoitti tarkasti määritelty ja säännöllinen työnkuva, eikä hän päässyt juurikaan valmistamaan taidelasia kuten ”freelancereina” lasiteollisuuden palveluksessa olleet suunnittelijat. Göran Hongellia oli ensimmäinen muotoilija, joka palkattiin vakituisesti lasiteollisuuden palvelukseen Suomessa. Hongell oli mieltynyt paitsi kirkkaaseen, myös vihreään ja siniseen lasiin. Vuonna 1940 Hongellin pesti muutettiin suunnittelijaksi ja hänestä tuli samalla ensimmäinen muotoilija, joka palkattiin vakituisesti lasiteollisuuden palvelukseen Suomessa. Kirkkaan lasin lisäksi Hongell käytti sinistä ja vihreää lasia. Ensimmäinen iso lasinsuunnittelukilpailu järjestettiin Karhulassa vuonna 1932 ja yksi noin sadasta osallistujasta oli koristetaiteilija Göran Hongell, joka sijoittui kolmanneksi taidelasisarjassa kala-aiheisella maljakolla ”Congorilla”. Puristelasitekniikalle suunniteltu pikari voidaan valmistaa yhdessä työvaiheessa, kun paksu jalkaosa muovautuu samalla kertaa lasin muun osan kanssa. Vuosina 1937–38 syntyivät puristelasisarjat Silko, Maininki ja Säde. Ennen muotoilijan uraansa Hongell oli kouluttautunut koristetaiteilijaksi ja hankkinut kokemusta monipuolisissa työtehtävissä muun muassa mainosten, tekstiilien ja huonekalujen suunnittelun parissa. Hongellin työnkuvaan Karhulan lasitehtaan taiteellisena neuvonantajana kuului uusien lasimallien suunnittelua, tilaustöiden valmistamista, muiden suunnittelijoiden töiden muokkaamista tuotantokuntoon ja messuosastojen suunnittelua. Vuonna 1948 Hongell suunnitteli Aarne-lasiston, joka palkittiin Milanon triennaalissa vuonna 1954. Alkuvuosinaan lasiteollisuuden palveluksessa Hongell keskittyi kristallin hiomiseen ja koristekaiverrettujen maljakoiden suunnitteluun. Tunnettuja varhaisia kaiverrusmalleja on muun muassa Lehto. TARKASTI MÄÄRITELTY TYÖNKUVA
Opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa. ARTIKKELI: VIIVI ALAJUUMA: GÖRAN HONGELL KARHUAN LASITEHTAAN MUOTOILIJANA – KOIVISTO, LAUREN: SUOMALAISEN TAIDELASIN KULTAKAUSI (TAMMI, 2013). Hongell oli tuottelias ja aktiivinen lasisuunnittelija, mutta hänen nimensä on jäänyt suurten taidelasimestareiden varjoon. Vuonna 1954 Hongell nimitettiin Ahlsrömin konsernin taiteelliseksi johtajaksi. HANS GÖRAN ANDREAS HONGELL 6.9.1902–27.7.1973 . . Hinnat vaihtelevat tuotteista riippuen, esimerkiksi lasit maksavat noin 10–40 euroa kappaleelta. Palkittu lasisarja on edelleen Iittalan tuotannossa. Silti hänenkin työlleen löytyy ystäviä ja keräilijöitä: – Tunnettuja lasisarjoja kuten Aarne, Kilta, Säde ja Kukkahovi myydään jonkin verran. Hongellin muotoilutyyliä voi luonnehtia funktionalistiseksi. Suunnitteli käyttölasia, lahjaja koriste-esineitä ja taidelasia. 1932 aloitti työn Karhulan lasitehtaan osa-aikaisena taiteellisena neuvonantajana. Kukkahovi-sarjaan kuului muun muassa viinilaseja, snapsilaseja, cocktaillaseja, liköörilaseja ja juomalaseja. KÄYTÄNNÖNLÄHEINEN FUNKTIONALISTI. . Aarne-laseja on olemassa neljää eri kokoa. Aino Aallon, Alvar Aallon ja Gunnel Nymanin kanssa. Hongellin suunnittelemaa Aarne-lasia valmistetaan yhä. LÄHTEET: – SUOMEN LASIMUSEON YSTÄVÄT RY: SUOMALAISEN LASIN VUOSIKIRJA 2015. Hiotusta kristallista valmistettu Kilta-sarja oli tuotannossa vuosina 1947–1966. Jatkoi työtä Karhulassa vuoteen 1957 saakka. Hän ei itse puhunut tai kirjoittanut muotoilufilosofiastaan, mutta hän seurasi ajan aktiivisten funktionalistien työtä ja pyrki pelkistettyyn, selkeälinjaiseen ilmaisuun ja käytännönläheiseen, jopa perinteiseen muotoiluun. Säde-sarjaan kuuluu lautasten lisäksi muun muassa tarjoilu-kulhoja ja -vateja. Kolme vuotta myöhemmin hän jäi sairauseläkkeelle ja lopetti uransa. Eteni muotoilijaksi ja myöhemmin Ahlström-yhtiön taiteelliseksi johtajaksi (1954 saakka). Valmistui koristemaalariksi vuonna 1922. . . Yhteistyötä mm. Hongellin lasisarjoja myös peritään ja jotkut haluavatkin ostaa kokoelmaansa täydennystä, toteaa yrittäjä Tuulikki Räikkönen Astiataivaasta. Pariisin maailmannäyttelyn hopeamitali lasiteoksista 1937, Kultamitali Milanon X triennaalissa 1954, Pro Finlandia -mitali 1955. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: ASTIATAIVAS.FI TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: ASTIATAIVAS.FI Hohtomaalattu lasisarja on peräisin 1950-luvulta. Kukkahovia valmistettiin vuosina 1947–1968.
Teos jää pysyvästi Saastamoisen säätiön taidekokoelmaan. Kwade on luonut näyttelyyn myös toisen teoksen erityisesti EMMAn tilaa varten. 88 sekuntia niminen teos ihastuttaa visuaalisesti: lukuisia ohuita vanteita, jotka näyttävät pysähtyneen eri asentoihin. Tässä Osien vaihto (Puu) -teoksessa puun juuret ja oksat kasvavat ulos kahdeksasta teollisesti valmistetusta kupariputkesta. Liike ja muodonmuutokset teoksina Trans-For-Men Kansainvälisissä taidebiennaaleissa menestynyt Alicja Kwaden näyttely sai inspiraation taidemuseon arkkitehtuurista. Pronssiin valettu puu on jaettu kahdeksaan osaan, mutta osien looginen järjestys on muutettu. Kwade on mallintanut graniittilohkareen 3D-teknologian avulla, ja kiviveistokset perustuvat alkuperäisen lohkareen dataan. 38 | Antiikki ja taide aksan Berliinissä asuva ja työskentelevä Alicja Kwade (s. Trans-For-Men -teos koostuu lattialle sijoitetuista kahdeksasta graniittiveistoksesta, joista jokainen kuvaa yhtä muuntumisprosessin vaihetta. 1979, Puola) on palkittu kansainvälinen nykytaiteen nouseva nimi. Ne kaikki kuvaavat liikettä sekä muodonmuutosta ja johdattavat katsojaa tilassa. Näyttelyssä kävijä kohtaa toisenkin esimerkin liikkeen muuttuvasta olemuksesta. Kwade on pannut teräsvanteen pyörimään ja dokumentoinut pyörimisliikettä. Nämä tiedot muuntavat lohkareen muotoa säännönmukaisen, mekaanisen laskumenetelmän eli algoritmin avulla, joka perustuu Fibonaccin lukujonoon. Ne herättivät mielikuvia lattialla olleista raskaista painokoneista ja suurista paperirullista, ja taiteilija päätyi pääosin lattialle sijoitettuihin suurikokoisiin teoksiin. Näin taiteilija tutkii ainetta ja sen sisältämää informaatiota, ja kannustaa meitä laajentamaan käsitystämme luonnosta. Alicja Kwade on suunnitellut näyttelynsä Espoon Modernin taiteen museo EMMAn ainutlaatuista arkkitehtuuria silmällä pitäen. Hänen teoksiaan on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut esillä niin Venetsian biennaalissa kuin maineikkaissa museoissa sekä lukuisissa kansainvälisissä näyttelyissä, muun muassa Berliinissä, Lontoossa ja Kööpenhaminassa. Näyttelyn suunnittelussa taiteilijaa on inspiroinut Wee-Gee-talon betoniarkkitehtuuri ja sen historia kirjapainona. Näyttelyssä olevat viisi veistollista teosta käyvätkin vuoropuhelua museon arkkitehtuurin ja sitä ympäröivän maiseman kanssa. S Osien vaihtoa ja Trans-For-Men -veistosrivi. LIIKE VEISTOKSEKSI. Kivien muoto muuntuu asteittain kohti kahta geometrista perusmuotoa: palloa ja pyramidia. Kaikkien kiviveistosten tilavuus on sama, mutta muodot ovat muuttuneet erilaisiksi
AIKA JA TILA. Italialainen Leonardo Fibonacci (s. Osien vaihtoa ja Trans-For-Men -veistosrivi. liljoilla on 3 terälehteä (2 kolmen terälehden sarjaa), leinikeillä 5 terälehteä ja päivänkakkaroilla jopa 55 terälehtiä. Alicja Kwade. Näyttelytilan seinämille, silmän korkeudelle on kiinnitetty pitkä rivi pieniä messinkisiä kellonviisareita. Antiikki ja taide | 39 Liike ja muodonmuutokset teoksina TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: ARI KARTTUNEN / EMMA FIBONACCIN LUKUJONO . Vanteen liike kesti 88 sekuntia – siitä veistosmaisen teoksen nimi. ”Haluaisin luoda teoksillani yleisölleni epätodellisen tunnelman, ikään kuin he siirtyisivät erilaiseen maailmaan kulkiessaan näyttelyssäni”, Alicja Kwade on sanonut. noin 1250) oli yksi keskiajan merkittävimpiä eurooppalaisia matemaatikoita. Peilirivi monistaa veistoksia. Viides teos eli Ein Tisch ist ein Bild (Pöytä on kuva) -teos esimerkittää sitä, miten Kwaden eri tekniikoilla toteuttamat teokset ohjailevat katsojan havaintoja ja kokemusta kohteista, tilasta ja ajasta. Tässä taiteilija on vaihtanut tilan ja ajan käsitteet: hän mittaa tilaa ajan avulla. . Fibonaccin lukujonon ensimmäiset yksitoista lukua järjestyksessä ovat 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55. Ne luovat rytmikkään kuvion, joka jäljittelee ajan kulkua tilassa tunti tunnilta. Tätä paikkasidonnaista installaatiota täytyy tarkastella tarpeeksi läheltä, silloin teos tulee näkyviin. neljän kameran avulla. Vanteen muoto viittaa myös planeettoihin ja niiden kiertoratoihin. Lähikuva Osien vaihto (Puu)-teoksen yhdestä osasta. Teos osoittaa, miten havaitsemme pyörimisliikkeen tilassa tietyn ajan kuluessa. Ajan kulkuun liittyy myös Kellonviisarit-teos. Pysäytyskuvien avulla taiteilija pystyi vangitsemaan pyörimisliikkeen veistoksina – ikään kuin hetki hetkeltä. Kun terälehtiä on Fibonaccin lukujen verran, pienempään tilaan mahtuu eniten terälehtiä ilman, että ne menevät toistensa päälle. Kun kulkee seinämän ohi, lukemattomat viisarit tuntuvat näyttävän aikaa eteenpäin tai taaksepäin, myötätai vastapäivään. 1170–k. 0+1=1, 1+1=2: 1+2 = 3; 2 + 3 = 5; 3 + 5 = 8 jne. Esimerkiksi monissa kukissa terälehtien määrä vastaa jotakin Fibonaccin lukujonon lukua, kuten päivänkakkarassa 34. Esim. Tässä installaatiossa taiteilija on leikannut pöydän kahdeksaan osaan ja asettanut osien väliin peilejä – konkreettinen pöytä muuttuu heijastuskuviksi. Peilikuva Pöytä on kuva -teoksesta. Fibonacci julkaisi lukujonon idean teoksessaan Liber abaci vuonna 1202. Lukujonon jäsenet muodostetaan kahden edellisen luvun summana. ALICJA KWADE: TRANS-FOR-MEN EMMA – ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEOSSA 28.4.2019 ASTI.
40 | Antiikki ja taide
Mäkelä kertoo, että vaikka välillä lasiesineitä rikkoontuukin, ei hän ole koskaan pudottanut tai rikkonut mitään kovin rakasta esinettä. Helena Tynellin Aurinkopullo löytyy monesta suomalaisesta kodista. Antiikki ja taide | 41 R TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: PERTTI MÄKELÄ Purppura Antiikin helmiä Tynellin Aurinkopullot Pertti Mäkelä on ihastunut vanhoihin suomalaisiin lasiesineisiin, sillä niitä ruoste ei raiskaa ja aurinko ei haalista. Ne puhkeavat kukkaan saadessaan valoa. Lasi on luontevasti osa riihimäkeläistä identiteettiä, mutta Mäkelää lasi puhuttelee monella muullakin tapaa. Pääpaino on kuitenkin lasissa. – Päinvastoin, aurinko ja valo leikkivät lasiesineissä. iihimäkeläisen antiikkikauppias Pertti Mäkelän Purppura Antiikki -liikkeessä on suomalaisen lasin lisäksi jonkin verran vanhaa Arabiaa, valaisimia sekä taidetta. Lasi on minun juttuni ja jatkossa aion keskittyä design-lasiin vielä enemmän. Erityisesti viime vuosina se on noussut jälleen suomalaisten suosikiksi.. – Lasi on esteetikolle hyvä ja miellyttävä keräilykohde. Jos ajatellaan vaikkapa hiottuja lasiesineitä, kuinka valo oikein leikkii jokaisen särmän kanssa. Lasi on huoletonta, kunhan ei pudota ja välillä pyyhkii pölyt pois, Pertti Mäkelä toteaa
Mäkelältä löytyy nopeasti vastaus, kun kysyy kenen lasitaiteilijan työt kiehtovat häntä eniten. Aurinkopullojen harvinaisempia värejä ruskea ja sininen 2/4sekä violetti 1/4 -koossa. Oksa on Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema maitokannu. Ammattitilintarkastajana toimiva Mäkelä perusti Purppura Antiikin Riihimäelle parikymmentä vuotta sitten. 42 | Antiikki ja taide – Nähtävästi kun toimii paljon lasin kanssa, käsittelyyn tulee omanlainen varmuus. Kuolinpesistä kertyneet arvotavarat odottivat pitkään pahvilaatikoissa kohtaloaan. Mietin mitä niille voisi tehdä, kun eihän niitä voinut rikkoa tai heittää roskiinkaan. Ruska tuhka-astia on Ulla Procopén suunnittelema.. – Jokainen taiteilijoistamme puhuttelee ja heillä kaikilla on paljon hienoa tuotantoa, mutta kun nyt yhtä kysytään, niin nostan ensimmäiseksi Aimo Okkolinin (1937-1952). Arabian tuotantoa oleva Kesäkukka-tarjoiluvati kannattaa Mäkelän mukaan ottaa käyttöön ja nauttia sen kauneudesta. – Riihimäellä on paljon lasiesineitä ja minullekin oli niitä vuosien varrella kertynyt paljon. Aimo Okkolinin signeerattu taidelasi Kesä ja talvi kuuluvat Mäkelän suosikkeihin. Alussa antiikki-innostus oli lähinnä omien akkujen latausta, mutta nyt harrastus on vienyt jo puoli kättä mennessään, Mäkelä nauraa. Ihmiset tunnistavat hänen tuotannostaan parhaiten Lumpeenkukan, mutta hänellä on paljon muutakin tuotanTynell sai Aurinkopullon urat aikaiseksi kuparilangoilla. Harrastuksesta liikkeelle lähtenyt innostus kasvoi, kun siirsin toimipisteeni kadunvarteen, jossa oli näyteikkunat. Tällä hetkelläkin olen pakkaamassa Riihimäen Lasipäiville kahdeksan laatikollista tavaraa. HARRASTUS VEI MENNESSÄÄN. Lasiesineitä ei vain saa kolauttaa keskenään, muutenhan lasi on kestävää materiaalia
. Tällä hetkellä kirkas on mielestäni erittäin hyvännäköinen samoin kuin hunaja. Myös harvinaisempia värejä kysytään jatkuvasti ja niistä minulla onkin tilauslistalla varauksia. Mäkelä kertoo Tynellin myös kertoneen, että sai Aurinkopullon urat aikaiseksi kuparilangoilla. Minullekin on tullut vastaan useita vanhoja astiastoja, jotka ovat vielä alkuperäispakkauksissaan. Myyntitapahtumissa Mäkelä muistuttaa ihmisiä käyttämään rohkeasti vanhojakin esineitä. Toki aaltoliikettä on, ja ajoittain toiset taiteilijat ovat enemmän arvossa tai kysytyimpiä. Suomalainen lasi on antiikkikauppias Pertti Mäkelän kotonakin pääosassa. Ne on ostettu aikoinaan juhla-astioiksi, mutta käytetty vain harvoin, jos koskaan. Näin tulivat nekin kaupunkilegendat tältä osin korjattua. ESINEET KÄYTTÖÖN. YKSILÖLLISTÄ KÄSITYÖTÄ. Niitä sekä Veturipulloja sai aikoinaan hakea lasitehtaalta (Riihimäen Lasi Oy) palkinnoiksi hiihtoja urheilukilpailuihin. Kyllä 60ja 70-lukujen lasiesineet on tarkoitettu käyttöön eikä minnekään hyllyn perällä pölyttymään. Mäkelä iloitsee siitä, että koko ajan tapaa henkilöitä, jotka ovat vasta aloittamassa Aurinkopullojen keräilyn. – Riihimäellä Aurinkopullo on tuttu, lähes joka kodin esine. Riihimäkeläisenä antiikkikauppiaana Aurinkopulloja on oltava jatkuvasti myynnissä erikokoisina ja -värisinä. Jos pullon kaula tai hattu on vähän vino, kertoo se vain siitä, että pulloissa näkyy käden jälki, Mäkelä ihailee. Myymälän lisäksi häneltä löytyy kotoa mittava Aurinkopullo-kokoelma. Koska puumuotti kului ajan saatossa, pulloissa näkyy käsityön leima. – Olen lähtenyt vihreästä, sen jälkeen ihastuin kummitädiltäni lahjaksi saatuun sinertävänharmaaseen, joka on edelleen rakas väri. Siitä tulee kiva tunne, kun lautasen ottaa esiin, Pertti Mäkelä kertoo. Myymälässä ja verkkokaupassa kaikki värit tekevät tasaisesti kauppansa. Alun alkaen Aurinkopullot tehtiin puumuotteihin. – Tynell oli ajatellut, että puhaltajat eivät saisi syntymään hattua, mutta ammattipuhaltajat lämmittivät pullon suuta ja iskivät hatun päälle. Pertti Mäkelä muistelee lämmöllä tapaamistaan Aurinkopullon suunnittelijan, Helena Tynellin (19182016) kanssa. Mäkelä tiedusteli Tynelliltä myös väreistä. ANTIIKKIKAUPPIAS JA AURINKOPULLO. Pertti Mäkelä toteaa, että suomalainen vanha lasi on hyvä investointikohde. PURPPURA ANTIIKIN KOTISIVUT LÖYTYVÄT OSOITTEESTA PURPPURA-ANTIIKKI.FI. toa. Esimerkiksi kauniin, itselle tarpeettoman maljakon voi täyttää kukkakimpulla ja antaa eteenpäin lahjaksi, kunhan muistaa että virkistysaineet ja seisova vesi saattavat aiheuttaa ikävää, vaikeasti puhdistettavaa harmautta lasiesineisiin. Mäkelä myöntää olevan itsekin suuri Aurinkopullojen ystävä. Itseäni oli mietityttänyt seikka, että toisissa puolloissa keskikohdat osuvat toisiinsa kiinni ja toisissa ne ovat irti. Tänä vuonna joku toinen väri tai esine koskettaa eri lailla kuin edellisenä vuonna, Mäkelä pohtii. – Vanhat Arabian lautaset ja esimerkiksi Grapponia kannattaa myös ottaa käyttöön. – Kirkas oli hänen mielestään ainoa oikea väri, sillä hän oli suunnitellut pullon nimenomaan kirkkaaksi, että auringonsäteet pääsevät parhaiten pullon läpi ja näin esine loistaa upeasti. TYNELLIN TAPAAMINEN. – Kaikki pullot ovat yksilöllisiä. – Olin aistivinani, että häntä lämmitti se, kuinka suosituksi ja halutuksi Aurinkopullo oli tullut. Näin Tynellin toive onnistui siinäkin. – Ehkä keltainen on kuitenkin väri, joka liikahtaa useammin kuin muut. Useammat ihmiset olivat kertoneet, että viallisia ovat ne, jotka ovat kiinni ja toiset olivat sitä mieltä, että viallisia ovat ne, jotka ovat irti. Voi olla,. – Kun esineessä on lasitaiteilijan signeeraus, se säilyttää arvonsa. Lasimaailmassa olen huomannut, että omat mieltymykset muuttuvat. Kädessä Erkkitapio Siiroisen Pilvilinna. – Oli hienoa saada esittää hänelle muutamia kysymyksiä Aurinkopulloon liittyen. Antiikki ja taide | 43 että ihmiset yhdistävät mielessään pullon nimen ja värin. Tynell kertoi, ettei sillä ole mitään merkitystä, ovatko pullon osat kiinni toisissaan vai eivät. Lempiväri vaihtelee ja Mäkelä pohtiikin uskaltaako edes sanoa, mikä väreistä on tällä hetkellä mieluisin. Voi kuitenkin sanoa, että sijoituksensa saa kuitenkin aina takaisin ja siihen asti tuotteesta voi itse nauttia, Mäkelä kertoo. Mikäli on syntyperäinen riihimäkeläinen ja vielä antiikkikauppias, ei myymälä olisi mitään ilman Aurinkopulloja. Muiden värien tuleminen markkinoille oli Tynellin mielestä myyntimiesten aikaansaannosta. – Lopputuloshan on aina puhaltajien ja taiteilijan yhteistyötä. Hän kertoi suunnitelleensa siinä vaiheessa jo seuraavia asioita, eikä halunnut puuttua siihen, mitä värejä synnytetään. – Itse syön joka päivä piippuleimaisista Arabian lautasista. Nautiskelen siitä, kuinka valo liikkuu hänen hiomien esineiden pinnoilla. Ensimmäiset Aurinkopullot olivat suorasuiset ilman niin sanottua hattua eli tasannetta. – Suurimmat koot kiinnostavat eniten, mutta ne tahtovat yleensä pysyä ihmisten hyllyissä
44 | Antiikki ja taide Taiteen vapaavyöhyke Kaapelitehdas on jättimäinen kulttuurikeskus
Saunan oleskelutilasta on hulppea näkymä merelle etelään sekä länteen kohti Lauttasaarta. Antiikki ja taide | 45 K TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN Taiteen vapaavyöhyke Helsingin Kaapelitehdas on toiminut kulttuurikeskuksena jo 30 vuotta. Kaapelitehdas on suomalaisen yhteiskunnan peili, Kiinteistö Oy Kaapelitalon toimitusjohtaja Kai Huotari tiivistää. Toimittaja pääsee tällä kertaa erityiskierrokselle toimitusjohtaja Kai Huotarin kanssa. Oppaat kuljettavat kävijöitä Kaapelitehtaan käytävillä ja kulissien takana. Kaapelitalon kahdessa siivessä on tilaa hengen ja ruumiin kulttuurille yhteensä runsas viisi hehtaaria. Oikealla olevan siiven jatkeeksi rakennetaan lähivuosina Tanssin talo. Kierroksen aikana osallistuja pääsee sukeltamaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin. aapelitehdas järjestää opastettuja, maksullisia kiertokäyntejä KaapeliWalkseja Kaapelitehtaalla vähintään 15 hengen ryhmille. Oppaina kierroksilla ovat talossa työskentelevät toimijat, kuten esimerkiksi kuvataiteilijat. Sauna on vuokrattavissa ryhmille. Talossa on runsas 700 tapahtumaa vuoden aikana.. Meri on vielä tällä kohtaa vapaa, mutta jäätyy lähipäivien kovissa pakkasissa. Osallistujilla on myös mahdollisuus päästä kurkistamaan taiteilijoiden työhuoneisiin, ja nähdä arkistohelmiä Kaapelitehtaalla kuvatuista elokuvista. Aloitamme talon ylimmästä, kahdeksannesta kerroksesta, missä sijaitsee Kaapelitalon hirsinen edustussauna. – Kaapelitehdas todistaa Suomen siirtymää agraarisesta yhteiskunnasta teolliseen aikakauteen, post-teolliseen aikaan ja 2000-luvulla luovan luokan keskittymäksi. Viiden hehtaarin kokoisesta talosta löytyy monenlaista kulttuuria tanssija musiikkiesityksistä messuihin ja festivaaleihin sekä taidenäyttelyihin ja museoihin
Lehmän taputtaminen kuonosta tuo hyvää onnea. Kierroksemme jatkuu monenlaisten tilojen läpi. Aikanaan tämä aina 1970-luvulle asti Suomen suurin rakennus oli myös valtiovierailujen vakiokohde. Talossa on 11 erikokoista hissiä eri tarkoituksiin. Weckman oli myös kaksinkertainen painin olympiavoittaja. Saunan halusi taloon jo talon rakennuttaja, kaapelia valmistaneen Suomen Kaapelitahdas Oy:n toinen toimitusjohtaja (1939–1943) Verner Weckman. Se oli sitä ”kosteaa” aikaa.. 46 | Antiikki ja taide Taiteilija Miina Äkkijyrkän puinen lehmä, joka toimii peräpäästä avoimena myös kirjojen vaihtopaikkana. Matkalla näen muun muassa näyttely-, tanssi-, ateljee,ja galleriatiloja, Vapaan taidekoulun tilat, sekä kellarikerroksen musiikkihuoneita. Musiikin harjoittamiseen on noin 50 huonetta, joissa jokaisessa harjoittelee vähintään kolme yhtyettä. – Oleellinen osa taloa on henkisen kulttuurin ohella ruumiinkulttuuri, Huotari korostaa. Tarinan mukaan presidentti Urho Kekkonen tarjosi kyseisessä hississä vodkaa venäläisille valtiojohtajille, kuten pääsihteeri Leonid Brezhneville. Yhteen hisseistä mahtuu kerralla jopa sata ihmistä. HENKISTÄ JA RUUMIIN KULTTUURIA. Oleellinen osa taloa on henkisen kulttuurin ohella ruumiinkulttuuri. Kaupunki aikoi evätä luvan julkisivusyihin vedoten, mutta Weckman onnistui kuin onnistuikin saamaan luvan terassille, jossa tuolloin harjoiteltiin myös painia raittiissa meri-ilmassa. Talossa on toiminut jo 30 vuotta myös Suomen vanhimman Suomen Atleettiklubin voimailusali. Ryyppy otettiin aina hissin pysähtyessä kerroksiin. Valokuvassa alkuperäinen kaapelitehdas. Kiinteistö Oy Kaapelitalo Oy:n toimitusjohtaja Kai Huotari työhuoneessaan. Tauluina ylhäällä Jari Huhdan teos Kasvot ja alhaalla Rafael Wardin teos Nimetön. Hän kävi kovaa kädenvääntöä Helsingin kaupungin kanssa saunan ulkoterassin rakentamisesta talon katolle. Hissiä on käytetty muun muassa valtiovieraiden kuljettamiseen
Vaihtuvia taidenäyttelyitä pidetään muun muassa Puristamossa ja Valssaamossa. – Kaapelitalo on jättimäinen kulttuurikeskus myös koko Euroopan mittakaavassa. Kaapelitehtaalta löytyy tänä päivänä eri-ikäisille kulttuurinharrastajille tekemistä, nähtävää ja koettavaa vuoden jokaiselle päivälle. Antiikki ja taide | 47 Pro Kaapeli -liike vaikutti vahvasti talon säilyttämiseen. Martti Aihan veistos Rumba ottaa tulijat vastaan Kaapelin nurkalla. Hinnoittelu on joustavaa. Me yrityksenä emme kuratoi vuokralaisia. Kaapelitehtaalla on noin 250 vuokralaista. Kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksomin työhuone on tilava ja runsas. Talossa on runsas 700 tapahtumaa vuoden aikana, kuten messuja, näyttelyitä, konsertteja ja festivaaleja. Käytävällä on kymmenkunta galleriaa, joissa on omien vuokralaisten ylläpitämiä näyttelyitä. Yritykset maksavat markkinavuokraa, Huotari määrittelee. Meillä ei ole myöskään takanamme mitään taiteellista linjaa. – Talvi ja kevät ovat meidän aktiivisinta kuvataidesesonkia, Huotari kertoo. Esimerkiksi Antiikkimessut ovat helmikuun loppupuolella. Kaapelitehtaalla on lyhytaikaisesti vuokrattavaksi tarjolla kuusi tapahtumatilaa ja kolme kokoustilaa. Tämä on taiteen vapaavyöhyke.. Tilat ovat 99-prosenttisesti täynnä, ja kysyntä tiloihin on kovaa. Talossa työskentelee päivittäin noin 900 ihmistä, joista kuvataiteilijoita ateljeissaan on noin 120. Talossa on toiminut vuosista 1992–1993 lähtien kolme museota: Teatterimuseo, Valokuvataiteen museo sekä Hotellija ravintolamuseo. Yrittäjät maksavat tiloista runsaan 20 euron vuokraa neliöltä, taiteilijat noin 10 euroa, ja taideorganisaatiot siltä väliltä
– Me emme saa lainkaan julkista tukea vaan toimintaa pyöritetään, ja taloa peruskorjataan vuokratuloilla. © Kuvasto 2018 Arkadia-teatteri on kooltaan puolet alkuperäisestä. Kaapelitehdas on toiminut kulttuuritalona 30 vuotta. Teatterimuseo toteuttaa näyttelytoimintaa omissa tiloissaan Helsingin Kaapelitehtaalla, kiertonäyttelyin, yhteistyöhankkein sekä verkossa. Teatterimuseon kokoelmat. Kaapelitehtaan kiinteistön säilyttäminen oli vaakalaudalla 80ja 90-lukujen vaihteessa. Kaapelitehtaan alkuaika on onnistunutta teollisuushistoriaa, sen jälkeen onnistunutta kulttuurihistoriaa. TEATTERIMUSEOSSA VOI OTTAA ROOLEJA. Kuva: Ilona Kemppainen/ Teatterimuseo KOHTALO OLI VAAKALAUDALLA. Talo on vaiheittain peruskorjattu täysin. Vitriinissä osa talon historiaa. Syntyi Pro Kaapeli -liike vuonna 1991, joka vaikutti vahvasti talon säilyttämiseen. Vuoden 2008 alusta yhtiö on hallinnoinut myös Suvilahden vanhaa energiantuotantoaluetta. Kiinteistö Oy Kaapelin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimitettiin vuonna 1991 monipuolinen kulttuurivaikuttaja Jörn Donner. Kuva: Tanja Ahola Kivi kääntyy -näyttely haluaa päivittää Aleksis Kiven ja hänen tuotantonsa suhteessa tähän aikaan ja esitellä häntä eri tavoin myös uusille sukupolville. Nokian alkuaikojen matkapuhelinmallien ohella yrityksen ensimmäinen matkapuhelin, jolla puhui muun muassa Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatsov. Kaapelitehdasta hallinnoi Helsingin kaupungin omistama Kiinteistö Oy Kaapelitalo, jonka toimitusjohtajana on toiminut vuodesta 2015 lähtien kauppatieteiden tohtori, diplomi-insinööri sekä taiteiden maisteri Kai Huotari. Pääosa Kaapelitehtaasta siirtyi Nokialta Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1991. Taloa ei ole koskaan tarvinnut sulkea korjausten takia. 48 | Antiikki ja taide . Vaihtoehtona oli talon purkaminen ainakin osittain. – Tämä on minulle ihanteellinen työpaikka, koska voin hyödyntää työssä kaikkea koulutustani, Huotari toteaa tyytyväisenä. – Perustamisesta asti olemme ylläpitäneet suomalaisen teatterin ja tanssin kansallista kokoelmaa ja keskittyneet ensisijaisesti suomalaista ammatillista teatterija tanssitoimintaan, mukaan lukien ooppera, sekä alan järjestöjä ja ammattilaisia koskevan aineiston keruuseen, tiedottaja Ilona Kemppainen kertoo. Kuva: Matti Warén: Kullervo Luonnos Suomen Kansallisteatteriin 1934. . Yhtiö peruskorjaa ja vuokraa vanhoja teollisuusrakennuksia taiteen, kulttuurin ja käsityön tarpeisiin. Syksyllä 2018 Teatterimuseon säätiön hallitus päätti laajentaa museon vastuualuetta ja Backstage-kokoelman puvut ja pienoismallit johdattavat suomalaisen teatterin kaksikieliseen historiaan ja monimieliseen nykyisyyteen. Vahvaa tasetta vastaan olemme ottaneet korjauksia varten ottaneet lainaa, Huotari kertoo. Lisäksi taloa kunnostaa jatkuvasti toista kymmentä työntekijää
Näyttämöaukon leveys ja korkeus on puolet alkuperäisestä Arkadia-teatterista. Konservoinnin ammattilaiset huolehtivat museon kokoelmien kunnossapidosta ja säilytyksestä. Osa kirjoista on saatavilla vain museosta. Nykyaikaiset äänitehosteet löytyvät ”sääkoneesta”. Valokuva-alan järjestöjen aloitteesta perustettu museo aloitti toimintansa vuonna 1969. Suomalainen valokuvataidekokoelma sisältää teoksia sadoilta kuvaajilta, näyttelyja julkaisukäytössä olleita kuvia on yhteensä noin 10.000. Dubbauskaraokessa saa antaa oman äänensä elokuvanäyttelijöille. Backstage-näyttely johdattaa näyttämön taakse katsomaan mistä esittämisessä ja teatterissa on kyse ja mitä on esittäjän työ. Museon ulkomainen valokuvakokoelma sisältää noin 300 teosta 120 kuvaajalta. Näyttelytilojen koko on yhteensä noin 800 m2. Teatterin pukuhuoneessa voi vaihtaa roolia ja pukeutua unelmien sankariksi, primadonnaksi tai vaikka tiikeriksi. Kyseessä on Euroopan toiseksi vanhin valokuvamuseo. Museokaupassa on laaja valikoima suomalaista valokuvakirjallisuutta sekä postikortteja. Antiikki ja taide | 49 Näyttelytilassa on vuoden aikana useita näyttelyitä. Näyttelyissä museo esittää kotimaista ja kansainvälistä nykyvalokuvausta sekä tuo esille valokuvan monimuotoista historiaa. Museon esinekokoelmassa on tuhansia valokuvaukseen liittyviä esineitä. Suomen valokuvataiteen museo on valokuvan valtakunnallinen erikoismuseo, jonka tehtävänä on edistää ja vaalia suomalaista valokuvataidetta ja valokuvakulttuuria. Museota ylläpitää yksityinen Teatterimuseon säätiö, jonka muodostavat Helsingin kaupunki, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry. Kuva: Joonas Fagerholm / Suomen valokuvataiteen museo . Tänä keväänä avataan vielä Minna Canthia juhlistava näyttely 19.3.2019. Museon päätukijat ovat opetusministeriö ja Helsingin kaupunki, joka tarjoaa museolle tilat Kaapelitehtaalla. Sieltä löytyy myös vanhoja efektilaitteita, kuten tuulija sadekoneet ja ukkosrumpu. – Kivi kääntyy -näyttelyssä haluamme päivittää Aleksis Kiven ja hänen tuotantonsa suhteessa tähän aikaan, ja esitellä häntä eri tavoin myös uusille sukupolville. Lisäksi museolla on paperiarkisto ja valokuvakirjasto. Museo harjoittaa myös omaa tutkimustoimintaa sekä edistää ja tukee ulkopuolista valokuvatutkimusta. Seinillä ja kaapeissa on esillä nukkeja kotimaisen nukketeatterin eri vuosikymmeniltä. JS. Teatterin ullakolle -näyttelyyn on kerääntynyt vuosien varrella tarpeistoa, nukketeatterin nukkeja, tarinoita, lavasteita ja muita teatterin tarvikkeita. Kivi kääntyy –näyttely on avoinna ainakin kesän 2019 loppuun. VALOKUVATAITEEN MUSEO VAALII VALOKUVAKULTTUURIA toimintakenttää. Kokoelman suomalaisia taiteilijoita ovat esimerkiksi Caj Bremer Jan Kaila ja Kalle Kultala. Museon näyttelytilat jakautuvat suuren näyttelytilaan, Projekti-tilaan, Prosessi-tilaan sekä Kuvakulmaan. Valolaboratoriossa voi testailla erilaisia valotilanteita ja Viherstudiossa kuvata omat uutiset. Kertomalla Kiven persoonasta, teoksista ja niiden taustoista sekä elämästä 1860-luvun Helsingissä pyrimme kääntämään hänestä katsottavaksi uuden kuvan, Kemppainen kertoo. Teatterimuseo on vuonna 1962 perustettu esittävien taiteiden valtakunnallinen erikoismuseo. Vuoden aikana museolla pidetään 8–12 näyttelyä. Kokoelmat painottuvat suomalaiseen 1900 -luvun valokuvaukseen ja muodostuvat sekä valokuvaajien valikoiduista teoksista että laajoista valokuva-arkistoista. JS.. Roolia voi vaihtaa etsimällä pukuhuoneista sopivan asun. Näistä valtaosa on harrastajakäytössä olleita kameroita. Jatkossa museon vastuulla tulevat olemaan aikaisempien lisäksi myös sirkus ja esittävä taide. Museossa Kaapelitehtaalla ovat esillä vuonna 2010 uudistetut pysyvät näyttelyt Backstage, Teatterin ullakko ja Arkadia-teatteri sekä Kantin ja Studioiden vaihtuvat näyttelyt. Suomen valokuvataiteen museo on mukana kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa, joissa tuetaan valokuvaan liittyviä oppimisen, tekemisen ja kokemisen muotoja tai edistetään alan ammattilaisten ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Backstagella näyttelyvieras saa halutessaan ottaa pääroolin. Valokuvausesineiden kokoelma sisältää noin 5000 esinettä. Museota ylläpitää Suomen valokuvataiteen museon säätiö. Tutkimusta ja valtakunnallista kuva-arkistotyötä palvelevat museon ylläpitämät tietokannat ja selvitykset suomalaisista kuva-arkistoista. Museon kokoelmiin kuuluu yli kaksi miljoonaa kuvaa, jotka kattavat valokuvan eri käyttökulttuurit. ja Suomen museoliitto. Kuva: Venla Laksola / Suomen valokuvataiteen museo Valokuvataiteen museo tervehtii tulijoita jo Kaapelitehtaan julkisivussa. Näyttelyssä esillä on teatteripukuja, lavastuspienoismalleja ja rekvisiittaa – teatterin historiaa ja tunnelmaa lähietäisyydellä. Arkadia-teatterissa pääsee hyppäämään näyttelijän, ohjaajan, puku-, valotai äänisuunnittelijan kenkiin
Pysyvässä Palveluksessanne! -näyttelyssä voi tutustua suomalaiseen ruokaja juomakulttuuriin ja sen kehitykseen, tehdä matkan majoittumisen ja matkailun historiaan, tutustua työntekijöiden arkeen, asettua asiakkaan rooliin ja viihtyä musiikin, laulun ja tanssin parissa. Kuvat: Matti Ahlgren, Hotellija ravintolamuseo.. Kaapelitehtaalla museo on toiminut vuodesta 1993. Hotellija ravintolamuseo ja Alkon myymälämuseo yhdistettiin 1.2.1999. Helmikuun ilmaisiltana 27.2. Valikoimasta löytyy muun muassa saippuoita, keittiötarvikkeita, postikortteja, kirjallisuutta, magneetteja ja kotimaisia koruja. Erikoistuotevalikoima liittyy aihepiiriltään ruokaan ja kulloiseenkin esillä olevaan teemanäyttelyyn. JS. Hotellija ravintolamuseo tallentaa ammatillista suomalaista ruokaja juomakulttuuria sekä majoittumisen ja ruokailun vaiheita Suomessa. 50 | Antiikki ja taide . on vapaa pääsy Kaapelitehtaan kaikkiin kolmeen museoon klo 17–20. Hotellin pienoismalli, Matti Ahlgren, Hotellija ravintolamuseo RUOKAJA RUOKAKULTTUURIN KEHTO Alkon myymälämuseon henkilökuntaa. Design-teemainen opastus johdattelee hotellien ja ravintoloiden arkkitehtuuriin ja sisustukseen sekä kattauksiin. Aineistoa on 1700-luvulta nykypäivään asti. Yhdessä leipominen on pääosassa Hotellija ravintolamuseon Taikinan taju -näyttelyssä. Yhteistyön tuloksena on toteutettu muun muassa näyttelyitä, pop up -ravintoloita ja verkkoaineistoja. Hotellija ravintolamuseo perustettiin Hotellija ravintolaopistosäätiön aloitteesta ja toiminta alkoi tammikuussa 1971 nykyisen Haaga Instituutti -säätiön suojissa. Museo tekee yhteistyötä laajasti eri yritysten, oppilaitosten, yliopistojen, museoiden ja yhdistysten kanssa. Museo järjestää erilaisia opastuskierroksia sekä maistiaisia, kuten Happy Hour -opastusta, Cocktail-koulua ja opastusta eri aikakausien suomalaiseen ruokaja juomakulttuuriin. Hotellija ravintolamuseon museokaupan tuotteita on myynnissä Kaapelimuseoiden yhteisessä ala-aulassa (Kaapelitehtaan G-porras, sisääntulokerros). Taikinan taju -näyttely on esillä toukokuun 2019 loppuun. Ravintoloiden astioita. Kuva: Matti Ahlgren, Hotellija ravintolamuseo. Kokoelmat muodostuvat esineistä, valokuvista, arkistosta sekä käsikirjastosta. Tietoa esimerkiksi eri aikakausien kattauksista tai vanhoista alkoholietiketeistä löytyy Hotellija ravintolamuseon tietopalvelusta
Isommat galleriat ovat auki pääsääntöisesti Kaapelitehtaan ollessa auki. LISÄTIETOJA KAAPELITEHTAASTA, NÄYTTELYISTÄ JA AUKIOLOISTA: WWW.KAAPELITEHDAS.FI Käytävägalleriassa on esillä 28.2. Drawing Gallerystä löytyy taidegraafikko Ida Valkosen näyttely Esseitä piirtämisestä 1.3. Valkonen sai idean näyttelyyn, kun hän löysi kirjahyllystään nipun vanhaa ruutupaperia. Esimerkiksi Käytävägalleria ja Galleria Vaaga ovat avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 9-20. Toisessa kerroksessa isoja näyttelyitä järjestää myös viime vuoden lokakuussa perustettu Kameraseuran Galleria West. GALLERIOISSA ESILLÄ PYSYVÄÄ JA VAIHTUVAA TAIDETTA. Näyttelyn työt kertovat taiteilijan omasta elämästä ja syntyvät usein alitajunnasta. D-rappuun kuljettaessa neljännestä kerroksesta löytyy Galleria Vaaga, joka esittelee käytävänäyttelyissään samalla käytävällä sijaitsevan Vapaan taidekoulun opiskelijoiden töitä. — Kaapelitehtaalta löytyvät mahdollisesti Suomen ensimmäiset taiteilijoiden perustamat käytävägalleriat, Kiinteistö Oy Kaapelitalon tiedottaja Anni Sundell kertoo. Tilassa on myös Ulla Kurosen ateljee. Kameraseuran galleriassa oli esillä jo päättyneessä näyttelyssä Vuoden luontokuvakilpailun voittajia. Ensimmäinen eli Käytävägalleria perustettiin jo vuonna 1989. Viidennessä kerroksessa on pienemmässä käytävätilassa Drawing Gallery, joka keskittyy nimensä mukaisesti esittelemään piirrostaidetta. asti Marie-José Dingsin improvisoituja ja kokeellisia töitä. Kevätnäyttely Maa on tulossa 4.-29.4. Yhdessä heillä on samoissa tiloissa Farbe Oy -taiteilijatarvikekauppa. JS. Monissa on pysyvä galleristin oma näyttely, osassa tiloja näyttely vaihtuu. Antiikki ja taide | 51 . Drawing Gallery on avoinna maanantaista perjantaihin klo 2-20. asti. Viimeisin näyttely esitteli Vuoden luontokuva -kilpailun voittajia. Kaapelitehtaan käytäviltä löytyy kymmenkunta galleriaa. Oopperalaulaja Matti Kuronen on pitänyt galleriaa Ulla vaimonsa kanssa siitä saakka
52 | Antiikki ja taide Suomen suurin kuvataidetapahtuma Liki 1700 maalausta Vuosittain järjestettävästä Taidemaalariliiton Teosvälitystapahtumasta voi ostaa taidetta tai vain katsella, millaista maalaustaidetta tällä hetkellä tehdään.
Pääosin esillä olevat teokset ovat kuitenkin muutamilta viime vuosilta. Kaapelitehtaalla Teosvälitys on järjestetty vuodesta 1990 lähtien. TAIDETTA MONEEN makuun. Esillä on runsaasti teoksia, jotka ovat hinnaltaan sopivia tavallisen työssä käyvän kukkarolle. Viime vuonna järjestetyssä näyttelyssä oli esillä lähes 1700 teosta 617 ammattitaiteilijalta. Siinä suhteessa meillä on hieman erilainen konsepti, Mänttäri valaisee. Suurikokoiset teokset ovat tietenkin yleensä kalliimpia, myynnissä olevien teosten hintahaarukka onkin siten muutamasta sadasta eurosta noin kymmeneen tuhanteen euroon. Taiteilijoiden teoksille on seinäkkeissä varattu neliöinä ilmoitettu tila. Merikaapelihalli on Kaapelitehtaan suurin sali, joka on tilaisuutta varten jaettu seinäkkeillä joihin teokset ripustetaan. Vuodesta 1987 lähtien tilaisuus on ollut avoin yleisölle ja sisäänpääsy on vapaa. – Ripustus on aina varsin muuntuvainen tapahtumasarja, ennen kuin kaikki runsaat 1700 teosta ovat löytäneet oman paikkansa, Mänttäri kuvailee. Vuosien varrella suhteellisen pienimuotoisesta näyttelystä on kasvanut suuren mittakaavan tapahtuma, Taidemaalariliitto ry:n toiminnanjohtaja Alina Mänttäri kertoo. Taiteilijoille on tärkeää että heillä on väylä, On ilahduttavaa nähdä että hyvinkin erityyliset työt löytävät kodin. Esillä oli töitä niin nousevilta kuin tunnetummiltakin nimiltä – nuorista taiteilijoista jopa Rafael Wardiin. Kaikki ovat tervetulleita, ovatpa ostoaikeissa tai ei, Alina Mänttäri korostaa. Taiteilijat valitsevat itse teokset tähän katselmukseen, ja kaikki ajoissa ilmoittautuneet ja tarvittavat tiedot toimittaneet Taidemaalariliiton jäsenet voivat osallistua. Mittavasta Teosvälityksestä löytyy taidetta moneen makuun ja kukkarolle. Hintahaitari alkaa muutaman sadan hintaisista teoksista. Varsin monet täydentävätkin ripustusta uusilla töillä. Luonnollisesti myös taiteilijan tunnettuus ja ura vaikuttavat hintaan. Sieltä voi ostaa taidetta tai vain katsella, millaista maalaustaidetta tällä hetkellä tehdään. – Kun olen itse ollut Teosvälityksessä myymässä, on ollut ilahduttavaa nähdä että hyvinkin erityyliset. Anu Eskelin, North Wind, 2018, akryyli kankaalle, 100 x 100 cm Ilona Niemi, Wound in the face, 2018, öljy puulle, 90 x 122 cm jonka kautta tavoittaa laajan ja monipuolisen yleisön museoväestä tavallisiin taiteesta kiinnostuneihin kansalaisiin. TEKIJÖIDEN VALITSEMAT. Antiikki ja taide | 53 T TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: TAPANI HYYPIÄ KUVAT / TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS aidemaalariliiton Teosvälitys-perinne sai alkunsa jo 1970-luvulla. – Gallerioissa on totuttu näkemään taiteilijoiden uusinta tuotantoa. Vuotuinen Teosvälitys on meidän näkökulmastamme myös tärkeä palvelu jäsenillemme, onhan Taidemaalariliitossa yli 1300 taiteilijajäsentä, Mänttäri painottaa. Jos taiteilija saa teokset myydyksi, hän voi tuoda niiden tilalle uusia teoksia. Esimerkiksi 1500 euroa maalauksesta voi tuntua isolta summalta, mutta toisaalta moni ostaa monen tuhannen sohvan ja satsaa paljonkin rahaa kodin sisustukseen. Teosvälitys on hyvä kattaus myös valtakunnallisesti, onhan liitossamme runsaat 1300 taiteilijajäsentä eri puolilta Suomea. Kun joku ihastuu tiettyyn teokseen, ei ole merkitystä sillä, miltä vuodelta se on. Kaapelitehtaan Teosvälityksessä käy noin 24 000 kävijää tuon reilun viikon aikana. Ja kaikkihan on suhteellista. Tämä menettely on koettu hyväksi, ja siitä on tullut paljon kiitosta myös yleisöltä, Alina Mänttäri toteaa. Teosvälityksessä käy aiempaan tapaan valtion, museoiden ja säätiöiden edustajia tutustumassa teoksiin. Taiteilijat voivat halutessaan tuoda näytteille myös vanhempia teoksia. Tilaisuus ei tuolloin vielä ollut avoinna suurelle yleisölle, vaan se aloitettiin valtion taidehankintojen ostotilaisuutena. HELPPOA JA JOUSTAVAA. On kokenutta tekijää, on nuoria tekijöitä pohjoisesta Suomesta Helsinkiin ja kaikkea siltä väliltä. Näin suuressa teosmäärässä myös tyylien kirjo on suuri. Teosvälityksestä suuri yleisö on saanut matalan kynnyksen tapahtuman
Teokset pakataan huolella ja asianmukaisesti pakkauspisteessä. Teosvälityksessä on lauantaisin ja sunnuntaisin iltapäivällä kokeneiden taiteilijoiden opastamia kierroksia. Erityisen kiehtovaa on löytää sellaista, mihin todella ihastuu. Juuri ensiostajat kokevat tilaisuuden inspiroivaksi ja paikan helpoksi tehdä itse ostos. Moni vierailee Teosvälityksen taidekatselmuksessa joka vuosi ja tietää, että alussa kaikki teokset ovat vielä saatavissa. Näyttelyvieraiden käytettävissä on myös teosluettelot ja taiteilijoiden cv-kansiot. Viikonloput ovat luonnollisesti suosituimmat päivät, ja ensimmäinen viikonloppu on yleensä myynnillisesti hyvin vilkas. 54 | Antiikki ja taide Taiteilijoille on tärkeää väylä, jonka kautta tavoittaa monipuolisen yleisön. Tuolloin on Hanna Olá, Nimetön, 2018 lyijy/ puuväri/ hiili levylle, 140 x 115cm Pia Feinik, Oxygen, 2017-2018 akryyli ja lyöntimetalli kankaalle, 180 x 180 cm Taidetta tutkitaan tarkkaan.. OPASTUKSIA TAI OMIN PÄIN. – Meillä on paikalla henkilökuntaa kertomassa myös teoksista ja auttamassa aina tarvittaessa. Taideteoksen saa halutessaan heti mukaansa tai sen voi noutaa myöhemmin tapahtuman aikana. työt löytävät kodin, Alina Mänttäri kertoo. Lisäksi netistä löytyy teoskuvia ja taiteilijalistoja, joiden avulla voi tutustua valikoimaan etukäteen. Maksun hoito käy kätevästi maksupisteessä pankkikortilla tai laskulla, myös korottomasta osamaksusta voi sopia eli maksutavasta voidaan aina keskustella
Antiikki ja taide | 55 TAIDEMAALARILIITTO 90. TEOSVÄLITYS AVOINNA 9.3.–17.3.2019 MA–PE 12–18, LA–SU 11-17 KAAPELITEHDAS, MERIKAAPELIHALLI, TALLBERGINKATU 1 C, HELSINKI, OPASTETUT KIERROKSET LAUANTAISIN JA SUNNUNTAISIN KLO 12 JA 14. Teoksia on paljon myös monilta nuorilta, uransa alkuvaiheessa olevilta taiteilijoilta. . Jos teoksiin kuitenkin haluaa tutustua rauhassa, kannattaa näyttelyyn mennä arkipäivänä, jolloin kävijöitä on vähemmän. Onhan tämä näytteillä oleva teosmäärä todella suuri, mutta välillä voi piipahtaa vaikka kahville läheiseen kahvilaan sulattelemaan näkemäänsä. Voi kaikessa rauhassa vaellella ja pysähtyä katsomaan tarkemmin vain sellaisia teoksia, joihin katse pysähtyy”, Alisa Mänttäri vinkkaa. JUHLAVUODEN JUHLANÄYTTELY-OHJELMISTO LÖYTYY NETTISIVUILLA WWW.PAINTERS.FI mahdollista tehdä kysymyksiä ja keskustella töistä. Eikä kaikkia teoksia tarvitse pysähtyä katsomaan eikä kannata stressaantua. Teosvälitys on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä millaisia tekijöitä taidekentällä nyt on. HTTPS://WWW.PAINTERS.FI/TEOSKUVIA/ HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/TAIDEMAALARILIITONTEOSVALITYS/ Annuli Viherjuuri, Hauras arvokas, 2018, öljyväri kankaalle Jakke Haapanen, Epämukavuusalue, 2018, öljy kankaalle, 65 x 81 cm Timo Sailaranta, Keltainen asetelma, 2012 öljy levylle, 50 x 63 cm. Kaksi museotasoista 90-vuotisjuhlanäyttelyä: juhlavuoden käynnisti Taidemaalariliiton 90-vuotisjuhlanäyttely Lahden taidemuseossa 7.9.?2.12.2018, toinen 90-vuotisjuhlanäyttely on Lappeenrannan taidemuseossa 19.1.–28.4.2019. KARUSELLI – JOKA PÄIVÄ UUDET KUVAT 20.8.– 8.9.2019 TM•GALLERIASSA HELSINGISSÄ. VUOTTA . Juhlanäyttelyviikot syys marraskuussa ympäri Suomea 17 eri paikkakunnalla: Rovaniemi, Oulu, Seinäjoki, Kuopio, Joensuu, Jyväskylä, Tampere, Hämeenlinna, Hyvinkää, Lahti, Lohja, Järvenpää, Loviisa, Porvoo, Espoo, Vantaa ja Helsinki
Sisällä ravintolassa helisevät pienemmät tiu’ut ja kilkattavat kellopelit. 56 | Antiikki ja taide Suurin painaa 8000 kiloa Nelostien varrella Pyhäjärvellä kumisee komeasti. Vaskikello-ravintolan pihassa on noin 50 kirkonkelloa, joita saa soittaa. Noin 2000 erilaisen kellon kokoelma Kirkonkelloja koristavat pyhimykset ja muut raamatulliset aiheet.
Suurien kirkonkellojen lisäksi Vaskikellossa on lähes 2 000 pienempää kelloa, jotka ovat esillä ravintolan sisätiloissa. Antiikki ja taide | 57 K TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Meissen-posliinista valmistettu kellopeli on harvinaisuus. aikki alkoi ravintolan nimestä. Kun tekniikka on hallussa, maljaan muodostuu suihkulähde. . – Kokoelma on vienyt mukanaan. – Kirkoille teräskellot olivat lähinnä romurautaa, eikä niillä nähty olevan museoarvoakaan. Vastaavia kellopelejä on maailmalla vain muutamia kymmeniä ja usein ne ovat kuuluisia turistinähtävyyksiä. Saksalaisten teräskellojen lisäksi pihalla on muitakin isoja kelloja, muun muassa japanilaisesta Buddha-temppelistä peräisin oleva kello, joka on koristanut pihaa vuodesta 1994 lähtien. Kokoelmaan kuuluu mitä erilaisimpia kelloja lehmänkelloista siroihin posliinikelloihin. Kun yrittäjä Lassi Rönkön isä 1970-luvulla pohti uudelle tienvarsiravintolalle nimeä, ajatukset veivät kellojen suuntaan. TERÄSKELLOT JÄIVÄT TARPEETTOMIKSI. Kellojen keräily ja esillepano on hauskaa puuhaa ja kelloja tarttuu edelleen mukaan lähes jokaiselta reissulta. Asiakkaat saavat vapaasti tutkia ja kilistellä useimpia kelloja, mutta arvokkaimmat ja hauraimmat on aseteltu vitriineihin. Suurin niistä painaa noin 8000 kilogrammaa. Toiset keräävät postimerkkejä ja me keräämme kelloja, Rönkkö naurahtaa. – Museoilla ja joillain organisaatioilla on isompia kokoelmia, mutta me emme ole museo. – Se on myös rahalliselta arvoltaan kallein yksittäinen kello, josta isä maksoi aikoinaan 250 000 markkaa, Rönkkö kertoo. Vaskikellossa on noin 50 isoa kirkonkelloa, joista suurin osa on peräisin Saksasta. Kirkonkelloja on kertynyt Vaskikellon pihaan noin 50. Kelloja ei erikseen lähdetä maailmalta etsimään, vaan niitä ostetaan, kun kiinnostavia kilkuttimia tulee vastaan. – Saksassa käydessään isä huomasi valimon pihassa ison hylätyn kirkonkellon ja halusi ostaa sen. Joukossa on myös erikoisuuksia kuten tuhkasta tehty kello, tiibetiläisen lama-luostarin maljakellot sekä kiinalainen lohikäärmekello, jota oikein soittamalla saa aikaan suihkulähteen. – Kellopelissä on 26 kelloa, mutta sitä varten on posliinimestari valmistanut noin 260 kelloa, sillä kellot on pitänyt saada soimaan juuri oikein. Vaskikellon kellokokoelma on asiantuntija-arvioiden mukaan maailman suurin yksityinen kellokokoelma. – Kello saatiin portinpieleen, mutta sitten homma lähti vähän lapasesta, Rönkkö naurahtaa. Meissen-posliinista valmistettu kellopeli on kokoelman todellinen harvinaisuus. Rönkkö valottaa, että Saksassa oli 1970–1980-luvuilla paljon tarpeettomia kirkonkelloja, kun kirkot halusivat vaihtaa teräskellot jälleen pronssisiksi. Lähes kaikki vanhat pronssikellot oli 1930–1940-luvuilla sulatettu sotateollisuuden tarpeisiin. KELLOJA SAA SOITTAA. Japanilaista lohikäärmekelloa soitetaan hankaamalla kädensijoja, jotta saadaan aikaan oikea äänentaajuus. Isojen kirkonkellojen suuri määrä erottaa Vaskikellon vielä edukseen muista kokoelmista. Siksi kelloja sai hankittua kohtuuhinnalla ja helposti. Näin Vaskikellon pihaan päätyi ensimmäinen 1600-kiloinen teräskello ja sitten kelloja hommattiin Saksasta lisää ja lisää. Vaskikellon ”saa soittaa” -periaate viehättää ravintolan asiakkaita ja kellokokoelma on säästynyt suuremmalta ilkivallalta. Yhden kellon valmistaminen vie mestarilta yhden työpäivän, eli kellopelin rakentamiseen on kulunut kokonainen vuosi, Rönkkö kertoo. Pieni ravintolavieras kokeilee omaa soittotaktiikkaa.. Jotkut kokoelman kellot ovat vanhoja ja museaalisesti arvokkaita, mutta museon ylläpitoon vaaditaan muutakin kuin tavaran keräilyä, Rönkkö toteaa. Läheinen Vaskilampi inspiroi nimeämään paikan Vaskikelloksi – ja pitihän pihaan saada maamerkiksi yksi kello. Sisällä olevista kelloista erikoisin ja arvokkain on saksalaisesta Meissen-posliinista valmistettu kellopeli, joka tilattiin Vaskikelloon 1980-luvun lopulla
58 | Antiikki ja taide Roope Ankan säästölipas on tutustuttanut monen suomalaisen lapsen säästämisen alkeisiin.
Monet lippaat ovat sellaisia, ettei niitä ole enää mahdollista saada kuin ole pankkejakaan esimerkiksi KOP:tä tai SYP:tä. – Lippaista rakkain on Roope Ankka, Lehtinen sanoo. – Se on ollut monen suomalaisen ensimmäinen säästölipas. Ensimmäiset valmistettiin metallista, myöhemmin materiaali korvattiin muovilla. Matkapuhelinmalleja on ollut markkinoilla valtava määrä, eikä kaikkea ole mielekästä edes kerätä. Lisäksi hänellä on kattava kokoelma eriaikakauden puhelimia ja puhelinkoppeja sekä tuhansia säästölippaita. Pytystä nousee käsi, joka vetää rahan sisään. Näyttelyssä niitä on esillä tuhatkunta, ja kotona on vielä 1 500–2 000 kappaletta. Lippaita Lehtinen on saanut kirpputoreilta ja ihmiset ovat niitä myös Lehtiselle tuoneet. Kaikki muut olen ostanut, osan kirpputoreilta. Niitäkin miehellä on jo noin 1100, aina 1970-ja 80-lukujen malleista lähtien. – Loppujen lopuksi en usko, että uusia lippaita olisi enää kovin runsaasti löydettävissä. Lippaiden ja kynien lisäksi Lehtinen keräilee kännyköitä. Afrikkalainen patsas syö rahan, jonka sille antaa käteen. Säästölippaista Lehtinen on ostanut suurimman osan. Lippaista rakkain on kuitenkin Roope Ankka. PUHELIMEN HISTORIA ESILLÄ KATTAVASTI. Lehtisen kokoelmassa vanhin puhelin, niin sanottu luurankopuhelin on vuodelta 1876. –Säästöpossuja keräsin ensimmäiseksi. Lehtinen on kerännyt puhelimia, säästölippaita, kyniä, radioita, c-kasetteja ja levyjä. Antiikki ja taide | 59 L TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN Eero Lehtisen noin 100 000 kuulakärkikynän kokoelma vie autotallin verran tilaa. – Se on veivattava seinäpuhelin. Lippaista ehkä harvinaisin on vuodelta 1902 peräisin oleva Pohjoismaiden Osakepankin messinkinen talo, joka on tehty pankiksi. Historiaa ovat myös esimerkiksi pankkikirjat. Erittäin suosittua ja koristeellista puhelinta valmistettiin kolmenkymmenen vuoden ajan ja myytiin ympäri maailmaa.. Se tuo mieleen pelleajat ja säästöjään ylpeinä pankkiin kiikuttaneet lapset. – Olen halunnut säilyttää suomalaista puhelinhistoriaa. – Kokoelmassa on vessanpytyn mallinen säästölipas. Pankit ovat lahjoittaneet vuosien saatossa omia aarteitaan. Erikoinen on myös Coca Collan lipas vuodelta 1952, jolloin juoma lanseerattiin Suomen Helsingin olympialaisten myötä. KOP:n, Meritan ja Nordean säästölippaat sain lahjaksi, koska tein pankille 32 vuotta töitä Eetu pellenä. Luurankopuhelin on Ericssonin ensimmäinen täydellisellä kuulotorvella varustettu malli. Sen numero on 9062. Myös joulupukki valjastettiin Coca Colan mainostajaksi, sillä eräässä lippaassa joulupukki pitelee Coca Cola pulloa, Lehtinen sanoo. Eero Lehtisen tavarakokoelmat eivät mahdu yhteen taloon Säästölippaita, puhelimia,kyniä... empääläläinen Eero Lehtinen ei ole enää aikoihin kyennyt laskemaan kokoelmiensa tarkkaa määrää. Puhelimen mallivuosi oli 1892. Lehtisen kokoelma osoittaa, että säästölippaiden ”tuotekehityksessä” on idearikkaus suorastaan kukoistanut. – Säästölippaita eivät jakaneet ainoastaan pankit, vaan niitä valmistettiin muun muassa mainostarkoituksiin ja matkamuistoiksi
Kännyköitä on Lehtisen kokoelmassa monelta vuosikymmeneltä. 60 | Antiikki ja taide Ensimmäisen sukupoven matkapuhelimet olivat raskaita, kalliita ja epäkäytännöllisiä, mutta silti aikansa huipputekniikkaa. Vanhoissa televisioissa on linjakkuutta vaikka sisustuselementiksi.. Tällä pölyumurimallilla Lehtinen teki Suomen ennätyksen, johon tuskin kukaan enää yltää. Äänekosken kaupungin puhelinkeskus vuodelta 1955 on jäänyt talteen. Tupakkaja tulitikkuaskeissa näkyy paikallishistoriaa
Niillä mentiin aika monta vuosikymmentä. – Ne olivat hitaita ja epäkäytännöllisiä ja kalliita verrattuna nykypäivän puhelimiin, mutta 1970-luvun alussa ARP-puhelin oli alansa huippua. joskus piti etsiä seudun korkein kohta, jotta olisi ollut edes toivoa saada yhteys keskukseen, mutta aina sekään ei auttanut. Perhesuhteet: vaimo, 2 lasta ja 4 lastenlasta. Ideaparkissa vanhemmat kuvaavat lapsiaan puhelinkioskissa luuri korvalla. MIKÄ MIES ?. Puhelimia on 1920-luvulta lähtien jokaiselta vuosikymmeneltä. Tämän jälkeen Lehtinen toimi myyntipäällikkö etikettejä valmistavassa yrityksessä 1980–1982, pankin kouluttaja ja Eetu-pelle 1982–2006, Lempäälän Ideapark -kauppakeskuksen pormestari 2006–2011. Esimerkiksi Asan 17-tuumainen matka TV vuodelta 1969 on linjakkuu. Ensimmäiset autopuhelimet olivat ns. Mallit maksoivat kuitenkin 10–15 000 markkaa ja kuuluvuus oli huono, koska mastoja oli 1970ja 1980-lukujen vaihteessa vielä verraten harvassa. Tavalliseen taskuun se ainakaan mahtunut. Minä vastaan, tosin automaatin kautta. – Sen sai autosta irti vaivattomasti, mikä oli aika huikeaa. Itse luuri ja puhelinkone sijoitettiin kuljettajan ulottuville. Puhelimeen oli mahdollista liittää hakulaite, joka ilmoitti, jos puhelin soi autossa. Puhelun yhdistäminen saattoi tosin viedä aikaa. Mobira Cityman 900 oli Nokia-Mobiran valmistama vuonna 1987 julkaistu NMT 900 verkossa toiminut matkapuhelin. Ideaparkin näyttelyssä on myös puhelinkioski ja seinään aikanaan kiinnitetty puhelinkupu. Puhelimen kokoa kasvatti akku, joka oli yksistään miltei jo kenkälaatikon kokoinen raskas mötikkä, jota oli ladattavakin varsin tiuhaan. – Kun vaihdoin autoa piti, koko systeemi vaihtaa. ARP:tä seurasi 1970-luvun lopulla useita kiloja painava kenkälaatikon kokoinen, GSM-tekniikkaan perustuva kannettava puhelin. Mallit hieman vaihtelivat mutta tekniikka ja peruspuhelin pysyivät pääosin samana. Tässä kioskissa puhelin toimii ja sillä voi soittaa. ?. – Matkatyötä tekeville se edusti kuitenkin sen ajan teknistä huippua. Itselläni oli ARP käytössä ja pohjoiseen suuntautuvilla myyntimatkoilla. PUHELIKIOSKI KÄY JO HISTORIASTA. Kotipaikka: Lempäälä ?. Vuoden 2018 rahassa rahanarvokertoimella korjattuna yli 7400 euroa. Vuosikymmenten varrella Lehtisen matkaa on tarttunut muun muassa vanhoja radioita, levysoittimia, tupakka-askeja ja kahvipurkkeja. Auton takaosaan sijoitettiin ”tekniikkalaatikko”, koska puhelin piti yhdistää auton sähkölaitteisiin ja antenneihin. Minun numeron oli 32520. Mobiran Gorpa painoi 760 grammaa ja hinta oli 24 000 markkaa eli yli 7400 euroa. Syntynyt: 1945 Lempäälässä ?. Puhelimet alkoivat siirtyä autoihin 1970-luvulla, mikä mullisti myös tekniikkaa. Puhelimen mallivuosi oli 1892. Periaatteessa malleissa oli aina luuri ja itse puhelinkone. Puhelinmalli sai tästä lempinimen Gorba. Nimi: Eero Lehtinen ?. Ne eivät ole Lehtisen, mutta ystävät ovat antaneet ne näyttelyyn. Ideana oli soittaa keskukseen ja kertoa oma ARP-numeronsa ja mihin numeroon halusin puheluni yhdistettävän. ARP maksoi huimat 20–30 000 markkaa. Monet myyntiedustajat tekivät vaikutuksen kantamalla koko laitteiston vaikkapa ravintolaan. – Sekin on monelle lapselle ennen näkemätön paikka. Seinään kiinnitetyt pallomaiset kuvut tarjosivat aikanaan soittajille edes hieman yksityisyyttä esimerkiksi vilkkailla liikepaikoilla. Mobirassa ei ollut luuria ja akkua erikseen kuten ei ole tämänkään päivän kännyköissä. taskupuhelin, vaikka se koko oli naurettavan suuri verrattuna nykyisiin matkapuhelimiin. – Moni nykylapsi ei ole koskaan puhelinkioskia edes nähnyt. Varsinainen nykypäivän matkapuhelimien esi-isä oli Nokia Mobira, jolla Venäjän presidentti Mihail Gorbatshov soitti Moskovaan lokakuussa 1989 Suomen vierailunsa aikana pidetyn lehdistötilaisuuden yhteydessä. Puhelin painoi 760 grammaa ja hinta 24 000 markkaa. Ura: Pölynimureiden ovelta ovella -myyjä vuosina1972–1980, vuonna 1976 syntyi myös ennätys 547 laitetta. Kuuluvuus saattoi olla huono, eikä puhelu yhdistynyt aina edes keskukselle saakka. – Ensimmäiset pöytämallin lankapuhelimet tulivat markkinoille 1920-luvulla. – Mobira oli ensimmäinen ns. Antiikki ja taide | 61 Luurankopuhelin on Ericssonin ensimmäinen täydellisellä kuulotorvella varustettu malli. – Moni vanha esine on myös ulkoisesti hieno. ARP-puhelimia, jota myös Lehtinen käytti. PAINOI JOPA PARIKYMMENTÄ KILOA. Lehtinen oli nuoruudessaan myös ruokakauppias, pölynimureiden ovelta ovelle -myynnin. ”Matkapuhelin” painoi varmaan parikymmentä kiloa. Kaikkiaan ARP-puhelimia oli koko maassa noin 700, joten kovin yleisestä laitteesta ei ollut kyse
Lehtistä parempi kaikissa Pohjoismaissa oli ruotsalainen Ove Sjögren, joka myi kaksi imuria enemmän. Näyttelyä on käynyt katsomassa henkilöitä, jotka ovat kertoneet suunnitelleensa hyllyssä olleita Nokian malleja. Väitän, ettei imuri ole tänäkään päivänä huonoimmasta päästä. – Kiersin myyntija markkinointityössä messuja ja yrityksiä. Koulutin heidät niin hyvin, että loppujen lopuksi koko pankki myytiin, naurahtaa Lehtinen. IMURIKAUPAN ENNÄTYS. Lehtisen noin 100 000 kuulakärkikynän kokoelma vie autotallin verran tilaa. Magnefonin torvessa on ollut joskus kokoa.. Mainoskyniä oli tarjolla hyvin monessa paikassa ilmaiseksi. – Suurimman osan kynistään Lehtinen on saanut lahjoituksina. Lehtiseltä on monesti kysytty mitä hän aikoo kokoelmalleen tehdä. Se alkoi vuonna 1984 silloin KOP:n yhden konttorin markkinointitilaisuudesta – Sen jälkeen kiersin kaikkiaan 496 konttoria ja koulutin henkilökuntia asiakaspalveluun ja myyntityöhön. dessaan niin hieno, että se sopisi vaikka kodin sisustukseksi, vaikkei televisiosta enää mitään näkyisikään. – Nykypäivää ei olisi ilman menneisyyttä. Aika moni esine on pelastunut kaatopaikalta tai roskalaatikosta viime hetkillä. Yksi niistä on Elektrolux-imuri, jolla aloitin 1972 imurimyynnin. – Toin näyttelyyn henkilökohtaisesti tärkeitä esineitä. Kynäkokoelma karttui aikanaan 30 000 kynän kokoelman ostolla. Maata kiertäneestä edustajasta kehkeytyi myyntitykki. . Nyt ne ovat historiaa, tosin vinyylilevy ja levysoitin tekevät tuloaan takaisin. Hain Vilman kynät kotiin kolmella isolla peräkärryllisellä. Äkkiä ne huomataankin harvinaisuuksiksi, joita ei enää ole. Lehtinen teki pölyimurikaupassa Suomen ennätyksen. Näyttelyssä on esillä muun muassa Irwinin kasettikokoelma. Lehtinen alkoi kerätä kyniä 1970-luvun puolivälissä. Määrä on edelleen Suomen ennätys imurinmyynnissä ja luultavasti sellaisena pysyykin. En ole täysin luovuttanut toivoa C-kasetinkaan paluusta. Lehtinen on noudattanut periaatetta, ettei kaikkea vanhaa pidä heittää pois. On ollut hienoa katsoa miten Ideaparkissa moni kävijä uppoutuu muistoihin kokoelman edessä. – Rehellisesti sanottuna en vielä tiedä. Kotona on vielä pari tuhatta kasettia ja saman verran cd-levyjä. Loppujen lopuksi tekniikka on mennyt eteenpäin huikeaa vauhtia. Kymmenkunta vuotta sitten hän tosin osti ravintola Ohranjyvän tarjoilijan Vilma Turpeisen huiman kokoelman, johon kuului noin 30 000 ympäri maailman haalittua kynää. KYNÄT VIEVÄT AUTOTALLIN. Vuonna 1972 Lehtinen lähti imuribisnekseen provisiopalkan innoittamana. – Vuonna1976 sain kaupaksi 547 imuria, mikä tarkoitti, että kauppa syntyi noin joka toisessa kodissa. Jos en olisi ehtinyt niitä saada mukaani, olisivat ne kadonneet ikiajoiksi – Olennaista on ollut säästää tavaroita, jotka aikanaan saattoivat olla hyvinkin yleisiä ja vailla historiallista merkitystä. 62 | Antiikki ja taide Vilma Turpeiselta ostamat 30 000 kynää kuskattiin kotiin kolmella isolla peräkärryllisellä. Näyttelyssä tulee ilmi myös Lehtisen ura Eetu-pellenä. Kun tekniikka etenee jättiharppauksin, tavalliset esineet tuppaavat häviämään, koska kukaan ei niitä säästä. Vielä reilut 30 vuotta sitten kannoimme noita kilojen painoisia matkapuhelimia ja musiikkia kuuntelimme stereoyhdistelmistä, joissa oli levyja kasettisotin sekä radio. Streoyhdistelmä edusti aikanaan tekniikan huippua
€, Museokortti Bussit: 551, 552 Kuusisaarenpolku 11, 00340 www.villagyllenberg.fi Komea Varpula –talo siirrettiin 2000 –luvun alussa Kauhavalta Sipoon Talmaan. Dokumentti kertoo vanhojen, siirrettyjen hirsitalojen tarinoita, joille äänen antavat niiden nykyiset omistajat ja kunnostajat. – Stundarsin siirrettävien talojen alue valittiin Suomen parhaaksi. Lähtökohtana oli tutkia, mitä on Suomessa hirsitalojen siirtäminen. . asti! SIGRID SCHAUMAN 20.3.–4.8. Talo oli alunperin Lapuan kirkko, sittemmin hirsitalo Kauhavalla. Koin hyvin merkitykselliseksi sen, että sain olla mukana TEKSTI: JOUNI SUOLANEN T Siirretyt hirsitalot VILLA GYLLENBERG Näyttelyt keväällä 2019 MARRASKUUN RYHMÄ 24.2. Elokuva on samalla suunnattu myös Sipoon kunnan päättäjille ja asukkaille. Hanke on edelleen elossa voimakkaammin kuin koskaan, Vesanen kertoo. Kun esimerkiksi elokuva alussa isä kertoo pieni tytär sylissään unelmastaan hyvästä kodista, se sisältää myös viestin hitaasta ajasta perheen kanssa. DOKUMENTTI LÖYTYY YOUTUBE.KABAVALTA OSOITTEESTA HTTPS:// YOUTU.BE/C1LDHBNHEFA Siirrettäviksi syntyneet –dokumenttielokuvan tekijät Pekka Ylirisku (vas.) ja Jari Vesanen ensi-illan tunnelmissa Elokuvasäätiön Kino K-13:n tiloissa Helsingin Kanavarannassa. Taide tunteiden kuvana Museo auki: ke 14–19 / la–su 12–17 Yleisöopastukset: ke 16 / la 13 / su 13 & 14 (sve) Pääsyliput: 10/8 €, alle 18-v. Ihmiset kertoivat asiasta, joka liittyi syvästi heidän arkipäivän elämäänsä, ja joka on muuttanut heidän arkikokemustaan, Ylirisku kertoo. elokuvan teossa, Vesanen herkistyy. Vesanen kertoo, että elokuvan piti alunperin olla muutaman minuutin mainosfilmi. Kamera viipyy myös yksityiskohdissa. Oli olemassa talo ennen heitä, nyt ja heidän jälkeensä. Hirsitalojen siirtämisestä välittyy runsaasti tietoa. Minulle tuli mieleen ajatus, että miksei tällaisia alueita ole Suomessa enemmän. Antiikki ja taide | 63 alonpoikaiskulttuurisäätiön jäsenet Pasi Ylirisku ja Jari Vesanen ovat kuvanneet dokumenttielokuvan ”Siirrettäviksi syntyneet”. Esimerkiksi Elina ja Mika Widgren Seinäjoen Kitinojalla kertovat harvinaisesta laadusta, ja esineistä, joilla jokaisella on oma tarinansa. Talon hirret ovat alun perin 1700 –luvulta Lapuan kirkosta. & yli 75-v. Haastatellut – kuten Martti Laaksonen Mustasaaren Stundarsissa – puhuvat rauhallisesti asiaa, jolle he ovat omistautuneet täysin sydämin. – Kuitenkin ne jutut, mitä haastateltavilta tulivat, ansaitsivat paljon enemmän aikaa. Ehdotin Sipoon kunnalle, että Talmaan kaavoitettaisiin samanlainen alue. Ympärillä on vehreä, kesäinen luonto. Elokuvassa vieraillaan Vaasan lähellä Mustasaaren kunnassa Stundarsin museoidulla hirsitaloalueella, Seinäjoen Kitinojalla ja Varpulan tilalla, joka on Jari Vesasen puolisonsa Riitta Rantasen kanssa siirtämä tilava hirsitalo Sipoon Talmaan. Lumoava dokumentti. – Kuvaajanakin saatoin liittyä yhtäkkiä johonkin iseäni isompaan, Ylirisku tiivistää kokemuksen. – Heille asia on totta ja tärkeä. Lumoavassa elokuvassa kuvataan taloja läheltä ja kauempaa sekä ilmasta
Kirsti Stångin ensimmäinen tulitikuilla päällystämä esine. Hoivaamisviettiä sekin, Stång naurahtaa. Tästä rasiasta tulitikkutaide alkoi. Sanoin sille aina:”Nyt lähdetään retkelle! Mennään keräämään tikkuja!”. 64 | Antiikki ja taide M inulla oli koira, kaipa se opetti huomioimaan muita kanssakulkijoita ja ottamaan melko äidillisen otteen. Siellä oli lukuisia pieniä kuppiloita, joissa ihmiset polttivat ja siihen aikaan tupakan sytyttämiseen käytettiin tulitikkuja. Eirassa oli siis – Pöytä on kulkenut mukanani pitkän matkan ja yhä se miellyttää niin omia kuin vieraidenkin silmiä, Kirsti Stång kertoo. – Vaikka asuin tuolloin Toisella linjalla Kalliossa, kävelimme paljon Eirassa. 80-vuotias Kirsti Stång tekee Tikusta taidetta Helsinkiläinen Kirsti Stång on tehnyt käsillään taidetta koko ikänsä.– Olen oivaltanut, että minulla on kädet, jotka osaavat toimia ja pidän siitä. – Kuljimme koirani kanssa keräämässä poltettuja tulitikkuja. Teen kaiken, mitä tarvitsen.
Ja kotinsa hän on tietysti sisustanut itse tekemällään taiteella. Minulla pysyvät myös ruuvimeisseli ja jakoavain hyppysissä. Minulla on täällä monta ystävää, vaikka ne parhaimmat eli oman ikäisenio vatkin jo menneet taivaaseen. Kuuppa on tuohta ja olen itse sähköistänyt lampun, kertoo Kirsti Stång. – Minulla on toki aina idea, josta lähden liikkeelle. Nytkin pöydänääressä istuu hänen läheinen ystävänsä Maijukka Paulaharju, joka kertoo Stångin olleen aina aktiivinen. Suunnittelen, mittaan ja hahmottelen kaiken paperille. – Nautin sen askeettisuudesta sekä kauneudesta, ja moni tulitikkutyö on saanut inspiraationsa Lapin reissuilta. Valmistuote ei synny nopeasti, mutta kun teen omaan tarpeeseeni ja ilokseni, eihän tässä kiirettä ole. TEKSTI: KATI WIKSTRÖM Asuessani Käpylässä, tarvitsin jalkalampun. Pieni pöytähyllykkö on omaa käsialaa.. Kirsti Stång muutti Helsingin Kruununhakaan senioritaloon vuonna 2009 ja onsaanut talosta paljon ystäviä. Kirsti Stång kertoo hahmottelevansa tulitikkutyöt etukäteen. Kirsti Stång on aina rakastanut Lapissa vaeltamista. Siinä työssä viihdyin todella hyvin. Stång kertoo viihtyneensä talossa ja Kruununhaassa hyvin. – Todellisuus on sitten toinen ja näyttää, mitä tikuista syntyykään, hän hymähtää. Hän osoittaa, että kaikki voivat vaikuttaa talon sisäiseen elämään, aina ei tarvitse odottaa huoltomiestä, vaan asioita voidaan tehdä yhdessä. Joo tutuiksi tulleet ihmiset tervehtivät:”Hei, sieltä tulee tikkukoira!”. Antiikki ja taide | 65 Liimaan jokaisen tikun alustaan aina yksitellen. – En ole koskaan osannut kutoa eli sukkaa minulta ei tule, mutta puutöitä osaan tehdä. Lasken mittasuhteita ja sommittelen, jotta valmis työ olisi sopusuhtainen. hyvä apaja kerätä materiaalia.. Olen myös matkustellut paljon ja uusista seikkailuista saa aina ideoita. – Veikkauksen aikana tarvitsin itselleni pöydän, joten pyysin sellaisen työpaikalta ja sitten aloin päällystää sitä tulitikuilla. Lisäksi osaan sähkötyöt eli sillä tavoin saan lamputkin valmiiksi ideasta valmiiseen valaisimeen. Pöytä on kulkenut mukanani siitä asti ja nyt se toimii keittiönpöytänä, sanoo Stång ja taputtelee pöytää. Pidän puusta materiaalina, sillä se on lämmintä ja mukavaa käsitellä. – Hän kävi muun muassa lapioimassa lumia sisäänkäynniltä ja piti talomme ulkoalueenistuinpaikat miellyttävinä haravoimalla aluetta. Tämä taulu on tehty Kiinan matkaa muistellen. – Muuttaessaan tänne hän alkoi heti pitää tilasta ja ihmisistä huolta – sekä heidän ompelukoneistaan. Jotkut ottavat valokuvia matkalla, toiset tekevät muistoista tauluja. Aluksi käsittelin veikkauskuponkeja, mutta sitten pääsin autonkuljettajaksi. Lähdin hakemaansiihen sopivaa puuta koirani kanssa ja löysimme puistosta tämän rungon. – Liimaan jokaisen tikun alustaan aina yksitellen, sitten lakkaan pinnan ja hion sitä useampaan otteeseen, jotta se on varmasti tasainen. Kaipaan kovasti keskusteluja. Jaksaa oivaltaa asioita. Hänestä tuli meidän Kallion asunnon pöytätaso sai uuden merkityksen tauluna. Olin Veikkauksella kaikkiaan 14 vuotta ja siitä suurenosan Matti Ahteen autokuskina. Hain ja pääsin sinne töihin. Jotkut ottavat Kiinasta valokuvia, minä tein taulun. Sitten vain tekee, mitä haluaa, oman jaksamisensa puitteissa, ohjeistaa Stång ohjeistaa. – Olin myös pitkään sairaalassa tasapaino-ongelmien vuoksi, joten en ole vielä oikein ehtinyt takaisin kaikkeen talonelämään ja tapahtumiin. . Meillä oli hänen kanssaan todella syvälliset ja hyvät keskustelut. Lopuksi laitan päälle selloosalakan, koska se on kestävä ja hylkii vettä. – Tämä on viihtyisä ja kaunis paikka asua. ompelukoneidemme hovikorjaaja. – Eräänä päivänä ystäväni luki Helsingin Sanomista ilmoituksen, että Veikkaus etsii työntekijöitä
– Perinteisesti kuvanveisto ei ole saanut niin paljon jalansijaa muissa gallerioissa. Galleriassa nähdään keväällä 2019 muun muassa Anita Jensenin, Sofia Wilkmanin, Kyllikki Haaviston ja Sirpa Häklin taidetta. Gallerian yhteydessä toimii myyntikokoelma Grafoteekki, joka toimii yhdistyksen jäsenten myyntikanavana ja sen valikoimissa on töitä jäseniltä ympäri Suomen. Yhdistyksen tarkoitus on edistää taidegrafiikan ja piirustustaiteen tunnettavuutta ja eräs tapa on näyttelyiden järjestäminen. Ja tekeväthän jäsenemmekin laaja-alaisesti monenlaista taidetta, Hollmérus tähdentää. Suomen Taidegraafikoitten yhdistys on valtakunnallinen ja yleishyödyllinen yhdistys, joka on perustettu vuonna 1931. Etelärannassa sijaitseva galleria on Suomen Kuvanveistäjäliiton ylläpitämä näyttelytila, jossa esitellään pääasiassa uutta veistostaidetta. – Meillä on Suomen suurin taidegrafiikan myyntikokoelma, joka käsittää yli 5000 teosta meidän jäseniltämme. Teoksia on myynnissä myös verkkokaupassa, jonka valikoimissa on noin 1500 teosta, sanoo näyttelykoordinaattoria Petra Hollmérus. Yhdistyksen tarkoitus on edistää taidegrafiikan ja piirustustaiteen tunnettavuutta. Galleria on toiminut vuodesta 1968 lähtien ja aikaisemmin se sijaitsi Erottajalla. Tapio pitää tärkeänä, että kuvanveistolla on oma galleria. Näyttelyhaku on kaksi kertaa vuodessa. Painotamme kolmiulotteista taidetta. Galleria G:n näyttelykoordinaattori Petra. VEISTOKSIA TAIDEGRAFIIKKAA . Gallerian mukaan näyttelyt ovat usein ”innovatiivisia, yllättäviä ja haastavat kävijää näkemään toisin.” Galleria on perustettu 1979, joten se viettää 40-vuotisjuhlaa tänä vuonna. Gallerian G:ssä järjestetään vuosittain 12 näyttelyä, ja niiden pääpaino on grafiikassa ja paperille tehdyssä taiteessa, mutta satunnaisesti esillä on myös kuita kuvataiteen muotoja. Hakijoita on vuosittain noin sata. – On hienoa, että grafiikalle on omistettu oma galleria, sillä muissa gallerioissa taidegrafiikka jää usein aika vähälle huomiolle, Hollmérus sanoo. Galleria G on Suomen Taidegraafikot ry:n ylläpitämä esitystila vanhassa Leijona-apteekin huoneistossa. Yhdistyksessä on noin 360 jäsentä. – Kaikki liittomme jäsenet saavat tuoda tänne pienveistoksia myyntiin, sanoo Tapio. Suomen Kuvanveistäjäliitto on perustettu vuonna 1910 ja liittoon kuuluu lähes 450 jäsentä. . Kaikki uusi ja kiinnostava tapa ajatella kolmiulotteisesti kiinnostaa meitä, sanoo Sculptorin näyttelykoordinaattori Raila Tapio. Jos haluaa tutustua uuteen veistostaiteeseen, Galleria Sculptor on ohittamaton paikka. Nykyisellä paikallaan Etelärannassa se on ollut vuosituhannen alusta lähtien. Kuvanveistäjäliitossa haluamme, että on foorumi, joka keskittyy kuvanveistoon. Galleria G, Pieni Roobertinkatu 10 Kotisivut: www.taidegraafikot.fi Galleria Sculptor, Eteläranta 12 Kotisivut: sculptors.fi. Kevään 2019 nimiä ovat Nora Tapper, Timo heino, Andy Best & Merja Puustinen, Anna Hyrkkänen, Jan Lütjohan ja Petri Eskelinen. – Näyttelyhaku on avoinna kaikille, ei pelkästään yhdistyksemme jäsenille, joten galleriassa saattaa välillä olla muutakin esillä kuin taidegrafiikkaa. Kuvanveistolla on erikoistarpeita, joihin me pystymme vastaamaan. – Myös muut saavat hakea meille kuin kuvanveistäjät, mutta olemme keskittyneet erityisesti nykykuvanveistoon. 66 | Antiikki ja taide Veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia Galleria G on Suomen johtava taidegrafiikan näyttelytila. Galleriassa on näyttelyiden lisäksi myös myyntikokoelma
Antiikki ja taide | 67 TEKSTI: PAULI JOKINEN Veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia Helsingissä on lukuisia gallerioita, jotka ovat erikoistuneet tietyn taidealueen ympärille. Gallerian mukaan näyttelyt ovat usein innovatiivisia, yllättäviä ja haastavat kävijää näkemään toisin.. Tutustu Helsingin erikoisgallerioihin Hippolyten tilat soveltuvat niin valokuvien kuin videoteosten esittämiseen. Asiakas voi valita, käveleekö grafiikkagalleriaan, veistosgalleriaan vai etsiikö taidetta tulevaisuuden nimiltä
Gallerian yhteydessä on myös kirjakauppa, joka on keskittynyt valokuvataidekirjoihin. – Etabloituneiden valokuvataiteilijoiden lisäksi annamme myös mahdollisuuksia nuorille valokuvaajille. Galleriaa ylläpitää Valokuvataiteilijoiden liitto ry. Galleria pyrkii tekemään erityistukea tarvitsevia taiteilijoita tunnetuksi tasaveroisesti muiden taiteilijoiden rinnalla. Valtaosa näyttelytilan näyttelyistä esittelee erityistukea tarvitsevien taiteilijoiden, kuten kehitysvammaisten ja pitkäaikaissairaiden, tuotantoa. KATUTAIDETTA . – Hippolyte on taiteilijavetoinen galleria ja ilman suoranaista myyntipainetta me pystymme järjestämään kokeellisempia ja taiteellisesti hyvin korkeatasoisia näyttelyitä, kertoo Hippolyten näyttelykoordinaattorina toimiva Darja Zaitsev. Näyttelyvalinnat perustuu vertaisarvioihin, sillä valinnat tekee työryhmä, joka koostuu valokuvaajista. Alunperin Hippolyte perustettiin 40 vuotta sitten Pietarinkadulle ja perustajiin kuului vanhan liiton valokuvaajalegendoja, kuten Ismo Kajander ja Kaj Bremer. Muista myös nämä erikoisgalleriat ERIKOISTAIDETTA . Helmikuussa Art Kaarisilta esittelee Kettukin vuoden 2018 taiteilijaksi valitun Antero Laineen taidetta. Valokuvataiteilijoiden liitto on vuonna 1988 perustettu valtakunnallinen yhdistys, joka edistää kotimaista valokuvataidetta. Hippolyte on keskittynyt valokuvataiteeseen ja sen laajennettuun kenttään. Gallerian läheisyydessä Suvilahden alueella on suuret graffitiseinät ja katutaiteen tekijöitä palvelee gallerian yhteydessä oleva Garage-myymälä, jossa on kattava valikoima graffitija taidetarvikkeita. Hippolytellä on myös verkkokauppa, jossa on vaihtuvia myyntinäyttelyitä. Yhdistys tarjoaa kulttuurialan päiväja työtoimintaa sekä kuvataiteen ja musiikin alan ammatillista koulutusta erityistukea tarvitseville henkilöille. Galleria Hippolyten pyörittäminen on yhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä. Pari pitkän linjan katutaiteilijaa perusti gallerian vuonna 2011. Kuluvan kevätkauden aikana Hippolytessä on nähtävillä Lotta Törnrothin, Aukusti Heinosen, Sanne Kataisen, Milla Talassalon, Ulla Schildtin ja Verna Joen taidetta. . Galleria järjestää vaihtuvia näyttelyitä satunnaisesti ja on viime aikoina keskittynyt myös printtien myyntiin nettikaupassa. Katutaiteesta on tullut salonkikelpoista taidekeräilijöidenkin keskuudessa ja monet keräilijät suuntaavat Punavuoren sijaan Suvilahteen. Galleriassa on kaksi tilaa, suurempi 72 neliön näyttelytila ja pieni 13 neliön studio. Galleria Hippolyte, Yrjönkatu 8-10 Kotisivut: hippolyte.fi Make Your Mark, Kaasutehtaankatu 1 Kotisivut: makeyourmark.fi Art Kaarisilta, Sanomatalo, Elielinaukio 2 Kotisivut:www.artkaarisilta.fi. Hippolytessä nähdään erityyppisiä näyttelyitä kokeilevasta taidevalokuvasta videoihin. Meillä on paljon nuorten valokuvaajien näyttelyitä, ja myös yleisöstämme ja liiton jäsenistä iso osa on nuoria, Zaitsev kertoo. Katutaide on ollut viime vuosina kovassa nousussa ja Suvilahden vanhan voimalan alueella sijaitseva Make Your Mark -galleria on ollut taidelajin keskeisiä suunnannäyttäjiä kuluvan vuosikymmenen alusta lähtien. Galleria Hippolyte sijaitsee entisen Diana-elokuvateatterin komeissa tiloissa Helsingin Erottajalla. Myynnissä on printtejä menestyneiden taiteilijoiden ja tulevaisuuden nimien teoksista. Galleriaa ylläpitää Nastolassa sijaitseva Kaarisilta ry. 68 | Antiikki ja taide VALOKUVIA Seppo Salmisen näyttely oli Sculptorin pienessä tilassa. Helsingin ydinkeskustassa Sanomatalossa sijaitseva Art Kaarisilta on erityistaiteeseen keskittynyt taidegalleria, joka on toiminut vuodesta 2009 alkaen
Tarkat tiedot löytyy kotisivulta. Taideyliopiston näyttelyillä on pitkät perinteet, sillä sen edeltäjiin lukeutuva kuvataideakatemia on kouluttanut kuvataiteilijoita jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Jos haluaa sijoittaa tulevaisuuden nimiin, niin silloin kannattaa suunnata Taideyliopiston Kuvataideakatemian gallerioihin, joissa esitellään opiskelijoiden töitä. Hippolyte sijaitsee vanhassa elokuvateatterissa. Antiikki ja taide | 69 Riikka Purosen näyttely Galleria Sculptorissa. Taideyliopiston näyttelyillä on pitkät perinteet, sillä sen edeltäjiin lukeutuva kuvataideakatemia on kouluttanut kuvataiteilijoita jo 1800-luvun puolivälistä saakka.. Opiskelijoiden lisäksi myös oppilaitoksen opettajien töitä on näytillä. Taideyliopistolla on Helsingissä kaksi näyttelytilaa, Exhibition Laboratory Merimiehenkadulla ja Project Room Lönnrotinkadulla. Gallerioissa on kevään aikana esillä muun muassa Maria Kojosen videoinstallaatio, Raato-kollektiivin taidetta ja akatemian maisterinäyttely. Exhibition Laboratory, Merimiehenkatu 36 ja Project Room, Lönnrotinkatu 35 Kotisivut: www.exhibitionlaboratory.fi TULEVAISUUDEN NIMIÄ
Pietarinaukio (Rooma) ?. New Yorkin Metropolitan-oopperan katsomo (New York). Barokkikohteita maailmalla ?. Chiesa del Gesu (Rooma) ?. Versaillesin punainen salonki.. Runsautta, kimallusta, kultaa. 70 | Antiikki ja taide Versaillesissa näkyy barokkityyli parhaimmillaan. Fontana di Trevi (Rooma) ?. San Carlo alle Quattro Fontane (Rooma) ?. Versailles (Ranska) ?. Drottningholmin linnateatteri (Ruotsi) ?
UUSI ALUEVALTAUS. Niinpä hovissa järjestettiin päivittäin sessioita, joissa hoviväki aamuisin puki kuninkaan – ja iltaisin riisui hänet. Tässä suhteessa barokki toimi osana katolisen kirkon propagandaa, joka lähti vyörymään Roomasta muualle Eurooppaan. – Vuonna 1653 nuori Ludvig XIV tanssi auringonjumala Apollonin roolin pukeutuneena kultaiseen asuun, näin häntä alettiin nimittää Aurinkokuninkaaksi eikä termin käyttöä varmastikaan haitanneet tähtitieteilijä Galileo Galilein teoriat heliosentrisestä, aurinkokeskeisestä maailmankuvasta. Pyrkimyksenä oli saada kuulija liikuttumaan. Huippuunsa barokki kehittyi Ranskassa 1600-luvun loppupuolella. B Suureellisuus, mahtipontisuus sekä ylenpalttinen koristeellisuus kuvaavat parhaiten renessanssia seurannutta barokkia. Nelivuotiaana valtaistuimelle noussut Ludvig XIV tunnetaan kaikkien aikojen pisimpään hallinneena eurooppalaisena valtionpäämiehenä. Barokkimusiikin säveltäjät eivät kuitenkaan ilmentäneet pelkästään omia henkilökohtaisia tuntemuksiaan, vaan pikemminkin yleisiä tunnetiloja. Hän myös rakennutti mahtavan Versailles’n, jonka hovielämä kuuluu barokin historiaan. Barokki loi draamaa etenkin kirkollisen vallan tukemana ilmaisukeinona kuvanveistoon, maalaustaiteeseen, arkkitehtuuriin, sisustukseen, kirjallisuuteen, teatteriin ja musiikkiin. Ooppera syntyi barokin myötä. Oli aikoja, jolloin Lully sävelsi Aurinkokuninkaalle lähes päivittäin uuden teoksen. – Barokki oli musiikin levityksen kannalta merkittävä aikakausi. Barokin uutena aluevaltauksena voidaan pitää musiikkitaidetta eli barokkimusiikkia, jonka suuria nimiä olivat muun muassa Georg Friedrich Händel ja Johann Sebastian Bach. Mahtipontinen barokki Kultaa ja kulisseja. Sen vastavoimana toiminut barokki kuvasi pyhimykset suureellisesti ja värikylläisesti sekä edusti muutenkin kirkollisessa taiteessa ylenpalttista ja mahtipontista muotokieltä. – Aivan kuten aurinko nousi ja laski päivän aikana. – Uskonpuhdistuksen myötä päädyttiin jopa kuvainkieltoon, ikonoklasmiin ja pois pyhimyskultista. Barokin katsotaan alkaneen vuoden 1600 paikkeilla Roomassa, josta taidesuuntaus levisi muualle Eurooppaan ja lopulta Amerikkaan saakka. – Katolinen kirkko ja Italian mahtiperheet toimivat taidesuuntauksen mesenaatteina barokin syntyessä vastavoimana renessanssin maalausja veistotaiteelle sekä sen aikaansaamalle katolisen kirkon voimaa heikentäneelle uskonpuhdistukselle, jonka aikana protestantit, kalvinistit ja luterilaiset olivat neutralisoineet kirkkoja ja muuttaneet niiden koristelua askeettisempaan, jumalkeskeisempään muotoon, historiallisiin tyyleihin perehtynyt asiantuntija Hanna Pulla kertoo. Antiikki ja taide | 71 TEKSTI: TIMO ELO arokki on suurellinen, mahtipontinen sekä ylenpalttisen koristeellinen tyyli. – Barokki kokosi ihmiset suurina joukkoina kirkon tai yksinvaltaisen valtion suojiin, Hanna Pulla kertoo. – Varsinainen aikansa tähti oli Jean-Baptiste Lully (alun perin Giovanni Battista Lulli), joka työskenteli Ludvig XIV:n hovisäveltäjänä Versailles’issa
Caravaggio ?. Aikaa leimasivat myös uskonsodat ja sisäiset ristiriidat. Vuonna 1637 koettiin myös maailman ensimmäinen pörssiromahdus, joka tapahtui Alankomaissa, jossa tulppaaneja oli ryhdytty kauppaamaan pörssissä. YHTÄ KULISSIA. Jo ennen häntä Ruotsin kuningatar Kristina oli kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista ja filosofiasta, muun muassa René Descartes vietti viimeiset kuukautensa Kristinan hovissa. – Koko tyylisuunnan voi kuvailla olleen yhtä kulissia, jossa oli tarjolla sekä komediaa että tragediaa, joiden vaikutus kuitenkin laimeni tyylisuunnan edetessä esimerkiksi Alankomaihin ja Saksaan. Kristina oli hyvin erikoislaatuinen hallitsija, joka vuonna 1654 luopui kruunusta ja kääntyi katolilaiseksi asettuen asumaan Roomaan. Olivat paraatiovet ja -pihat, näyttävät sisääntulot. Barokki-nimityksen juuret ovat ranskan sanassa baroque, epäsäännöllinen. Katsomot olivat hevosenkengän muotoisia ja Kankaissa suosittiin kultaja hopeakirjailua. – Versailles’n hovielämä oli yhtä niiausta ja pokkurointia. Francesco Borromini ?. permantoja ympäröivät parvekkeet. Potan sisällöt lensivät usein ulos ikkunasta. Vermeer ?. Myös kulissit olivat upeat. Rubens ?. Nicolas Poussin ?. – Ludvig XIV:n hovi levitti tapakulttuuria myös Euroopan muihin hoveihin. Oli muun muassa 80-vuotinen ja 30-vuotinen sota, ja palkkasotilaat ryöstelivät Eurooppaa. Kylmyys aiheutti pulaa viljasta ja edelleen nälänhätää. Myös teatterilla oli barokissa vahva merkitys. Se on myös ollut alkujaan taidesuuntauksen haukkumanimi, kuten oli aikoinaan gotiikkakin. Tuolit alkoivat yleistyä. Sittemmin mukaan alkoi tulla yhä enemmän myös monumentaalisuutta ja prameutta pyrittäessä kohdetta suurentavaan ja ihmistä pienentävään näyttävyyteen. Musta surma eli rutto ja muut vakavat taudit jylläsivät Euroopassa, jossa koettiin myös rankkoja sääilmiöitä, muun muassa niin kutsuttu pikku jääkausi, joka oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi aikakausi. Mutta kuninkaalla itsellään oli aina yllään valkoinen pitsipaita, jota vaihdettiin seitsemän kertaa päivässä. Renessanssi pohjusti barokkia. Barokin suosion takasi katolisen kirkon tuki. Suomalaisessa arkkitehtuurissa barokkivaikutteita on näkyvissä lähinnä vain kartanolinnoissa, Louhisaaressa (1655) ja Sarvilahdessa. Kankaissa suosittiin kultaja hopeakirjailua. Jotkut asiantuntijat ovat jopa kutsuneet barokkia renessanssin rappiokaudeksi. Kirkolle oli tärkeää, että taiteessa oli kansaa puhuttelevia uskonnollisia aiheita. Teatterit olivat suuria ja näyttäviä. Barokilla on tällöin tarkoitettu kaikenlaista epämääräisyyttä ja oikullisuutta. 1600-luku oli monessa mielessä haastavaa aikaa. Niinpä Ludvigin punakorkoiset korkokengät tulivat muotiin myös hovin muilla muotitietoisilla miehillä. Kangasteollisuus kukoisti. Pietarissa sijaitseva Talvipalatsi puolestaan on malliesimerkki venäläisestä barokista. Mutta muuten hoviväen olot olivat varsin alkeelliset. – Hoviväen pukeutuminen oli ylenpalttista. Myös maallinen yläluokka näki barokin arkkitehtuurin ja taiteen dramaattisen tyylin keinona vaikuttaa ja ilmaista valtaa ja hallitsemista. Valtavat peruukit olivat nekin omiaan kasvattamaan pituutta ja näyttävyyttä. Rembrandt ?. Tuolin mahtavat pehmustetut käsinojat ja korkea BAROKIN TAITEILIJOITA ?. Gian Lorenzo Bernini ?. 72 | Antiikki ja taide – Ludvig XIV loi taidesuuntauksesta italialaista barokkia elegantimman version mottonaan ’Valtio olen minä’. Diego Velasquez Drottningholmin linnan teatteri on Pohjoismaissa parhaiten säilynyt barokkinäyttämö.. Kuninkaan ongelmana oli kuitenkin se, että hän oli verrattain lyhyt, vain 1,65 m pitkä. Barokki toi mukanaan myös uudenlaisia sisustusratkaisuja. Brokadit, silkit, sametit, taftit ja mahtavat pitsiröyhelöt tulivat muotiin. Barokki kulkeutui myös Pohjolaan. Annibale Carracci ?. Taloudellisen epävarmuuden myötä tulppaanien arvo kuitenkin romahti ja sijoittajat menettivät rahansa. RENESSANSSIN RAPPIOKAUSI. Charles Le Brun ?. Brokadit, silkit, sametit, taftit ja mahtavat pitsiröyhelöt tulivat muotiin. Pohjoismaissa parhaiten säilynyt barokkiteatteri on Drottningholmin linnan teatteri Ruotsissa. Ja koska hoviväki peseytyi harvoin, suosittiin parfyymejä ja puutereita. Monet barokin tyyliaiheista kumpusivat renessansista, jossa symmetria oli ollut hyvin tärkeä. Tyylille tyypillinen barokkituoli koristeellisine jalkoineen oli tärkeä huonekalu. – Symmetria oli edelleen arvossaan, mutta sisustamisessa alettiin suosia myös mukavuutta
Tähtitieteilijä Galileo Galilei loi teorian aurinkokeskeisestä maailmankuvasta. Kuva: Wikipedia Commons/Matti Mattila Aurinkokuningas Ludvig XIV on barokin keskushahmo. Ludvig XIV rakennutti mahtavan Versailles’n palatsin ja muotopuutarhan.. Ludvig XIV:n hovisäveltäjä Jean-Baptiste Lully sepitti kuninkaalleen lähes päivittäin uuden teoksen. Antiikki ja taide | 73 Louhisaaren upea baldakiinivuode
Vuonna 1612 Italiassa julkaistiin kristallilasien ensimmäiset valmistusoppaat, ja tieto levisi pian ympäri Eurooppaa. Siinä missä renessanssi korosti yksilöllisyyttä, barokki kokosi ihmiset suurina joukkoina kirkon tai yksinvaltaisen valtion suojiin. Sen muodostivat talon keskisali ja rakennuksen päätyhuone tai -huoneet, joista yhteen sisältyi keittiö. Versailles’n palatsi on yksi Euroopan suurimmista ja loisteliaimmista palatseista. Tällöin vuoteessa nukkuja sai levätä rauhassa. Lähde: Wikipedia. Se oli etenkin kirkon kannalta kannattava taidesuuntaus, jota ilman katolinen kirkko tuskin olisi kyennyt vakiinnuttamaan asemaansa. Eräänä barokkityylisen huonekalun tunnusmerkkinä voidaan pitää kierresorvausta, jonka juuret viitannevat Jerusalemin Salomon temppelin pylväisiin. – Vuoteen yläosaan oli kiinnitetty höyheniä ja strutsinsulkia, joita ensin saattoi kuvitella pelkiksi koristeiksi, mutta todellisuudessa ne toimivat hyönteismagneetteina, makuuhuoneessa pesivien monenlaisten ötököiden houkuttimina. Salongit toimivat ikään kuin siltana tulevalle taidesuuntaukselle – rokokoolle, Hanna Pulla kertoo. Kaapin alla olivat barokille tyypilliset pallojalat. Kristallikruunut ja -lasit edustivat uusinta uudessa sisustuksessa. – Barokki synnytti myös niin sanotut naisten salongit, joista tunnetuin lienee Rambouilletin markiisittaren ’Sininen salonki’, joka toimi korkean yhteiskunnallisen aseman edustajien tapaamispaikkana. Muita tyypillisiä koristeaiheita olivat volyytit, lehti-, hedelmäja simpukkakoristeet sekä pienet enkelihahmot. Ranskalaisen hovibarokin tärkeä kaluste oli hienosti verhoiltu ja näyttävästi katettu baldakiinivuode, jonka katosta kannattivat kierretyt pylväät ja jota verhosivat loistavat brokadit. 74 | Antiikki ja taide selusta loivat ryhtiä. Muotiin tuli niin sanottu karoliininen pohjakaava, joka määrättiin valtion virkamiesten ja papiston kotona noudatettavaksi. Kuningas Louis XII:n patsas Bloisin linnan sisäänkäynnillä. Uutta sisustamisessa oli myös niin sanottu kabinettikaappi. – Kaiken kaikkiaan barokki oli pääosin katolinen suuntaus. Turun linnassa on upea barokkihuone, jonka tapeteissa on osittain kullattu, nahalle painettu kuviointi. Se toimi vuodesta 1682 alkaen aina vuoden 1789 vallankumoukseen asti runsaat sata vuotta Ranskan kuninkaiden ja hovin asuntona. Siellä keskusteltiin syvällisistä aiheista – kevyeen sävyyn. San Carlo alle Quattro Fontane Roomassa edustaa barokkia runsaimmillaan. Sisustuksessa huonejärjestys oli tarkoin määrätty. . Karoliininen pohjakaava oli käytössä Ruotsi-Suomessa. Suomen ensimmäinen lasitehdas avattiin Uuteenkaupunkiin 1600-luvun lopulla. – Venäjän keisari Pietari Suuri tunnetaan myös barokkimiehenä, jonka aikana Pietarista kehittyi näyttävä hallintokaupunki. Se loi näyttämön, jossa kunkin tuli esittää omaa rooliaan. Se oli kehittynyt renessanssi-ajan arkusta, joka nyt oli nostettu pystyyn. Huonekaluihin ruvettiin tekemään myös intarsia-upotuksia. UPEA BALDAKIINIVUODE
5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus. Puhelin: ............................................................................................................................. Puhelinnumero: .......................................................................................................... 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Puh. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Allekirjoitus: ................................................................................................................... Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslaksu, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Nimi: .................................................................................................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) . -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ itselleni . Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. määräaikaisena 43€/v. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Rekisterija tietosujaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. 1) Tilaus Tilaan . Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ kestotilauksena 38€/v . tilaukset@karprint.. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 201___. Sähköposti: ..................................................................................................................... Lähiosoite: ...................................................................................................................... 09 413 97 300
Yli 170 maalauksen ja piirroksen kokoelmassa ovat mukana Suomen taiteen kultakauden suuret nimet. Orimattilan Erkot -näyttely on koottu legendaarisen lehdenkustantajan, Aatos Erkon toiveesta.. 76 | Antiikki ja taide Orimattilan Taidemuseo Pikkukaupungin tuntematon helmi Viime vuonna 40 vuotta täyttänyt Orimattilan taidemuseo on helmi, jonka vain harvat tuntevat. Museossa ovat näyttävästi esillä myös Orimattilasta kulttuuripiireihin ponkaisseet Erkon veljekset
Biedermeierin aikakautta edustaa muun muassa von Wrightin taiteilijaveljesten teokset, esittelee Orimattilan kaupungin kulttuuripäällikkö Henrika Suna museon varhaisimpia töitä. – Todistettavasti vanhimmat taulut ovat romantiikan ajalta, muun muassa Alexander Lauréuksen (1783-1823) teos Maisema Italiasta 1700-luvun loppupuolelta. Ilmari Wall-Hakalan isä oli kotoisin Orimattilasta. Sen vuoksi Wall-Hakala halusi viimeisenä tahtonaan tulla haudatuksi Orimattilaan sekä määräsi säätiön antamaan taidekokoelman esille Orimattilaan. Antiikki ja taide | 77 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Pikkukaupungin tuntematon helmi O rimattilan taidemuseo syntyi 40 vuotta sitten Ilmari (19041973) ja Toini Wall-Hakalan säätiön testamentissa. Düsseldorfilaisuuden mukana Suomeen rantautui myös maisemamaalaus, joista Orimattilassa on esillä muun muassa Berndt Lindholmin (1841-1914) ja Werner Holmbergin (1830-1860) töitä. Kokoelman taiteilijat ovat suomalaisille taiteen ystäville tuttuja. Vanhaan teollisuusrakennukseen remontoiden museon seiniltä löytyy muun muassa Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931), Albert Edelfeltin (18541905), Pekka Halosen (1865-1933), Eero Järnefeltin (1863-1937), Hugo Simbergin (1873-1917), Helene Schjerfbeckin (18621946), Maria Wiikin (1853-1928), Venny Soldan-Brofeldtin (1863-1945), Dora Wahlroosin (1870-1947), Ville Vallgrenin (1855-1940), Tyko Sallisen (1879-1955), Tove Janssonin (1914-2001), Ahti Lavosen (1928-1970) sekä Ferdinand (1822-1906) ja Magnus von Wrightin (1805-1868) töitä. Tekstiilialan liikemiehenä ja taidekauppiaana toiminut Ilmari Wall-Hakala keräsi edustavan ja yhtenäisen taidekokoelman, joka käsittää valtaosaltaan 1800ja 1900-lukujen suomalaista ja ulkolaista taidetta. VANHIMMAT 1700-LUVUN LOPULTA. Taidemuseon Wall-Hakalan taidesäätiön kokoelmaan kuuluu 173 maalausta ja piirrosta sekä 41 veistosta ja etsauslevyä. Walter Runebergin (1838-1920) Taide on museon vanhin veistos.
– Kultakauden taiteilijoista on esillä kaikki merkittävimmät, mikä kertoo oman tarinansa kokoelman laadukkuudesta. Jos kokoelmaa halutaan verrata suomalaiseen taidekenttään, niin esimerkiksi Serlachius-museo Göstassa on paljon samojen taiteilijoiden töitä. Sen jälkeen työ oli esillä Essi Renvall -näyttelyssä Oulun ja Tampereen taidemuseoissa. Samassa yhteydessä museo sai S. – Tällä hetkellä meillä on tilanne, että lähes kaikki teokset ovat nähtävillä, Henrika Suna kertoo. Näyttelyssä on haluttu tuoda esille Erkkojen laajat verkostot sekä ystäväpiiri, johon kuului taiteilijoita, runoilijoita ja kirjailijoita. Kuvanveistäjä Pentti Papinahon kokoelma käsittää muotokuvia, abstrakteja veistoksia, reliefejä, mitaleita ja valokuvia. Suomalaisen kuvanveistotaiteen pioneerina pidetyn Renvallin veistoksista näyttävin on neljä vuotta sitten entisöity Naisen kasvot, joka on luonnos Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevan Rauhanpatsaan kasvoista. Näyttelyn graafisen ulkoasun on suunnitellut graafikko Tommi Jokivaara. Omat osastonsa ovat saaneet Essi Renvallin (1911-1979) veistokset sekä paikallisen kuvanveistäjän Pentti Papinahon (1926-1992) työt. Tosin heidän kokoelmansa on vielä laajempi.. HAAVE AMMATTIMUSEON STATUKSESTA. Juhlavuoden kunniaksi ripustus uusittiin viime vuonna ja se on nyt paikoitellen jopa runsas. – VEISTOKSEN kultaus oli pilkuttunut, joten se konservoitiin kultaajamestari Raimo Snellmanin toimesta. Menestyneiden veljesten tarina ja elämän kaari on ollut esillä Taidemuseon pysyvässä näyttelyssä Eeron pojanpojan, Aatos Erkon (1932-2012), toiveesta jo 25 vuotta. A. Runoilija ja kulttuurivaikuttaja J.H. Papinaho on tehnyt lukuisia julkisia teoksia eri puolille maata, joista tunnetuimpia ovat Hakkapeliittojen kotiinpaluu (1975) Lahdessa sekä Lappeenrannassa oleva Rakuunapatsas (1982). (1849-1906), Eero (1860-1927) ja Elias (1863-1888) lähtivät suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin huipulle 1800-luvun lopussa. 78 | Antiikki ja taide PAIKALLINEN PAPINAHO. Erkko rakennutti kotinsa Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön ja solmi sitä kautta yhteyden muun muassa Juhani Ahoon (1861-1921), tämän puolisoon Venny Soldan-Brofeldtiin (1863-1945), Arvid (1861-1932) ja Eero Järnefeltiin (1863-1937) sekä Pekka Haloseen (1865-1933). Vain kivenheiton päässä Orimattilan Taidemuseosta, on sijainnut Eerakkala, josta Erkkojen veljessarja J.H. Erkot -näyttely houkuttelee sukeltamaan Erkon sisarussarjan mukana mielenkiintoiseen ja antoisaan aikamatkaan. Näyttely uudistettiin viime vuonna yhdessä Päivälehden museon ja arkiston sekä Helsingin Sanomain Säätiön kanssa. Keinäsen (1841-1914) alkuperäisen maalauksen veljesten kotitalosta, Eerakkalasta. 20 teosta konservoitiin kahdessa erässä. Uusittu kokoelma ei ole ainoastaan näyttely Erkon veljeksistä, samalla avautuu tarina Suomen taiteen kultakauden aikaan. . Näyttelyn helminä voidaan pitää veljesten alkuperäisiä muotokuvia, jotka museo sai Jane Erkon (1936-2014) testamenttilahjoituksena vuonna 2014. Osa teoksista on myös entistä kirkkaimpina ja kauniimpina, sillä viime vuonna yhteensä 20 teosta konservoitiin kahdessa ERKOT-NÄYTTELYSSÄ TESTAMENTTILAHJOITUKSIA Erkkojen verkostoseinä, josta löytyy muun muassa Maila Talvio (1871-1951) sekä Robert Kajanus (18561933), joiden molempien muotokuvat löytyvät puolestaan Taidemuseon kokoelmista
Pentti Papinahon Hakkapeliitan kotiinpaluu on kipsiluonnos Lahdessa sijaitsevasta patsaasta. Ensi kesän kesänäyttelyssä saadaan kokea kansainvälinen tuulahdus, kun 20 kansainvälisesti tunnettua korutaiteilijaa muodostavat vuoropuhelun nykykorutaiteen ja kotimaisen kuvataiteen välille. J. Akseli Gallen-Kallelan Silittävä nainen on luonnosmaiseksi jäänyt teos. Orimattilassa haaveillaan ammattimuseon statuksesta.. Suomesta näyttelyyn osallistuvat korutaiteilijat Eija Mustonen, Maria Nuutinen, Nelli Tanner, Anna Rikkinen, Jenni Sokura, Janna Syvänoja, Terhi Tolvanen, Tarja Tuupanen, Sirja Knaapi ja Mia Maljojoki. Paikallinen kuvanveistäjä Pentti Papinaho on ansainnut paikkansa Orimattilan taidemuseossa. . Paasikivi (kipsi, 1960) vartioi Pentti Papinahon teosten osastoa. Jokainen kutsutuista taiteilijoista tekee kesänäyttelyä varten oman koruteoksensa kommenttina jostain täällä olevasta teoksesta. – Ilman heidän panostaan emme pystyisi pitämään museota avoinna viikonloppuisin, Henrika Suna kertoo. – Haluamme tehdä jotain sellaista, mitä ei aiemmin ole tehty. Tällä hetkellä museon viikonloppujen aukioloista vastaa Orimattilan taidemuseon ystävien yhdistys. Orimattilassa haaveillaan ammattimuseon statuksesta, joka vaatii pieneltä paikkakunnalta paljon. Museo tarvitsisi muun muassa Sunan rinnalle toisen kokopäiväisen museoammattilaisen. Ville Vallgrenin Havis Amanda (pronssi). Antiikki ja taide | 79 KORUT JA TAIDE KESÄNÄYTTELYSSÄ erässä. Kutsunäyttelyyn ovat saaneet kutsun korutaiteilijat Euroopasta sekä muun muassa Yhdysvalloista. . Näyttelyn kuratoiva korutaiteilija Helena Lehtinen valitsee teokset korutaiteilijoille. Konservointihanke, johon kuului teosten puhdistusta, suoristusta sekä pölysuojan parantamista ja kehysten kunnostamista, sai Museoviraston paikallismuseoiden hankkeisiin tarkoitetun avustuksen. K. Essi Renvallin Naisen kasvot, on kullattu kipsiveistos. Suomessa kansainvälistä korutaidetta nähdään hyvin harvoin, joten näyttely on merkittävä niin kotimaiselle yleisölle kuin myös kansainvälisesti
uonna 1981 tamperelainen Ulla Jauhiainen oli nuori ja nätti lukiolainen. Rakkaat esineet V 80 | Antiikki ja taide Ullan muisto vaihto-oppilasvuodesta Puhelin Jenkkilästä Ulla Jauhiainen muistaa elävästi vuoden 1981, jolloin hän oli Amerikassa vaihtooppilaana. – Muistan vieläkin sen tunteen. Siitä muistona on puhelin, jolla ei kylläkään voi soittaa rapakon taakse.. Jännitin, odotin ja vähän pelkäsinkin. – Isoukki oli varsin kiivasluonteinen. Laskuhumalassa oli sitten sanat ja sävelet loppuneet ja lopulta heittänyt hanurin Atlantiin. Suoraan kun sanon, tuli äitiä ja isää, siskoa ja veljeä, koko sukua ikävä. Hän matkusti suureen maailmaan Amerikan Yhdysvaltoihin. Siitä maasta hän oli nähnyt vain elokuvia ja kuullut tarinoita. Elokuvien lisäksi hän oli kuullut tarinoita isoisoisästään, joka oli 1900-luvun alkupuolella ollut Amerikassa kaivoksessa ja maatiloilla töissä. Koti-ikävä iski jo matkalla lentokentälle. Oli kuulemma paluumatkalla laivalla ottanut mörkö-öljyä hiukan liikaa. Syksyllä hän oli lähtenyt elämänsä ensimmäiselle suurelle seikkailulle yksin. Nousuhumalassa oli soitellut harmonikkaa ja lauleskellut. Eikä se pikkusisko ja -veli aina olleet tuntuneet kaikkein kivoimmilta ja että olisin niitä ajatellut ikävöiväni, mutta sellaisen tunteet myllersivät mielessä, Ulla muistelee
Avaa meille aarteittesi tarinat. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. – Olihan niistä kiva kuulla minun ääntäni. He kun ovat pienestä asti matkustaneet, niin eivät ymmärrä, miltä minusta tuntui ensimmäisen kerran lähteä ulkomaille. Muistaakseni meni kolme viikkoa ja asiat loksahtivat kohdalleen. – Silloin oli muuten todella hassua kirjepaperia. Aloin ajatella englanniksi ja jopa nähdä unet englanninkielisenä, Ulla kertoo.. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. . HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Ei ollut sähköpostia, teksiviestejä eikä kännykkää, Joten kirjoittin kirjeitä. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Jane-äiti oli tyypilliseen jenkkityyliin kotirouva. Helsinki-Vantaan lentokentältä alkoi jäähyväishalausten ja kyynelten jälkeen matka kohti suurta ja ihmeellistä. Ullan vanhemmat soittelivat silloin tällöin tyttärelleen. – Totta kai kieli oli aika vaikeaa aluksi, vaikka olinkin kympin oppilas koulussa. Maukkainta historiaa ruokaja juomakulttuurin erikoismuseossa Hotellija ravintolamuseo Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 G, Helsinki Avoinna ti-su 11-18, ke 11-20 www.hotellijaravintolamuseo.fi Ullan Amerikan-perheeseen kuului David-isä, joka oli insinööri ja työskenteli avaruusteknologian parissa. Perheeseen uusittiin puhelimet ja minä kysyin, että saisinko tuon vanhan, kun olin sen kautta puhellut vanhemmilleni. Nyt voin lukea uudelleen niitä muistojani. Matka jatkui kuitenkin Texasiin Houstoniin, missä Ullan sijaisperhe asui. – Tuon puhelimen kautta minulla oli ääniyhteys Suomeen, sillä se oli minun huoneessani Texasissa. Lentoposti oli kallista, joten se kirjoitettiin ohuenohuelle silkkipaperille, Ulla muistelee ja kertoo äitinsä säilyttäneen kaikki hänen kirjeensä. Miksi. No, ei se täällä Suomessa toiminut, mutta on se hauska muisto kutienkin, Ulla sanoo. Sijaisperheeni äiti sanoi, että totta kai, jotta voit sitten soittaa meille. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. – New York oli ensimmäinen kohde. – Jenkki-isäni työnkuvasta ei jäänyt muistijälkeä, koska se ei oikein kiinnostanut minua. KERRO AARTEESI TARINA Antiikki ja taide | 81 ?. – Puhelimella soittaminen oli kallista. Puhuin hitaasti ja mietin turhan tarkkaan kielioppia. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. KIRJEET TALLESSA. Lukemattomien muistikuvien lisäksi Ullan mukaan kotimatkalle tarttui puhelin. Jane-äiti kuskasi joka aamu meidät lapset kouluun ja myös haki meidät. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi Puhelin on vain koristeena. Tunne oli kuin olisi astunut elokuvaan, Ulla sanoo. Näin jälkikäteen ajatellen se on kiva juttu, koska tekstiviestit ja meilit tuskin olisivat säilyneet. Perheessä oli kolme lasta: Victoria, Michael ja Loren. UUSI PERHE HOUSTONISSA. Myös lapseni ovat niitä lukeneet ja hymähdelleet äidin innostukselle. Vaihtovuoden aikana Ullan kynä kuitenkin suihki kuumana ja postia lähti kiivaaseen tahtiin koti-Suomeen kaikille ystäville ja perheelle
Antiikki-, keräily-, kirjamessut, Raahen Tapahtumatalo, Kirkkokatu 28, Raahe. 23.2.–24.Hämeenlinnan antiikki-, taideja keräilymessut, Hämeenlinnan Lyseon uudemman rakennuksen Janne-sali, Linnankatu 12-13, Hämeenlinna MAALISKUU . Hämeenlinnan antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Hämeenlinna . Askotalo, Askonkatu 9, Lahti . 23.2. 30.5. Modern-huutokauppa, Hagelstam & Co, Helsinki . Weturitorin antiikki-, keräilyja vintagemessut, Tallikankaankatu 3, Pieksämäki . Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää.. Turun Messukeskus, Messukentänkatu . 9.-10.3. 30.–31.3. 16.2. 22.3. 2.-3.3. Huutokauppa, Lempäälän Aleksi. Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere . TOUKOKUU . 17.–18.3. Helsingin Antiikkija Keräilymessut, Kaapelitehdas, Puristamo & Valssaamo, Tallberginkatu 1 C, Helsinki . Huutokauppahuone Aleksi, Lempäälä . . 6.–7.4. Lahden Antiikkija Keräilymessut Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti HUHTIKUU . 82 | Antiikki ja taide Tapahtumat 2019 82 | Antiikki ja taide HELMIKUU . 27.-28.4. Mukana erikoisteemat: Turun Rahan Päivä, Old Toy Swap/leikkikalumarkkinat ja Turun Nukkekotija Nukkemessut. Antiikki-, keräily-, kirjamessut, Zemppi Areena, Pekurintie 2, Kempele. 23.–24.3. Turun Taideja Antiikkimessut. 20.–21.4. Lahden Antiikki-, Taideja Keräilymessut. 23.3.–24.3. Jyväskylän antiikkimessut, Paviljonki, Lutakonaukio 12, Jyväskylä
Apollonkatu 23 B 64, 6. Puh: 09 442 501 www.reitz.fi SUOMALAISEN TAITEEN JA EUROOPPALAISEN ANTIIKIN HELMIÄ TÖÖLÖSSÄ. Tule tutustumaan ainutlaatuiseen kokoelmaamme. Ilmainen sisäänpääsy ja opastus myös ryhmille. Museo avoinna ke ja su 15-17, ryhmät sopimuksen mukaan. krs
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2019-13 700278-1901 Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja pyydä maksuton arvio esineestäsi: Taide Helena Laakso • 050 518 06 16 • helena.laakso@auktionsverket.com Design ja taidekäsityö Dan von Koskull • 040 527 01 19 • dan.vonkoskull@auktionsverket.com Stockholms Auktionsverk on osa Lauritz.com konserina, ja yhdessä muodostamme Pohjois-Euroopan suurimman huutokauppaverkoston taiteelle, antiikille ja designille. www.auktionsverket.fi Eteläranta 14, 00130 Helsinki | +358 (0)9 3542 6700 | info.helsinki@auktionsverket.com Stockholms Auktionsverk Kevään Fine Art -huutokaupat Modern Art & Design Helsinki 5.-15.4. Classic Sale Helsinki 10.-20.5.