ja taide NYT 6,90 Ett hem – ajankuva konsulin kodista Venäläiset mestarit Sinebrychof?n taidemuseossa Turun tuomiokirkko on Suomen ainoa keskiaikainen basilika Nykytaiteen supertähti Kiefer esillä Mäntässä Tove Janssonin suurille freskoille uusi koti HAMista Kansalliskirjasto jälleen loistossaan Muinaiskulttuurien aarteita Didrichsenin taidemuseiossa
Kandelaaberit Kohde nro 407. Alvar Aalto tuolit Kohde nro 448. Seuraavan huutokaupan esineet ovat näytillä toimipisteestämme huutokauppapäivää edeltävästä maanantaista eteenpäin klo 12 18. Tarjolla olevaan materiaaliin voi näytön lisäksi tutustua etukäteen myös netissä, jonne listaamme esineet huutokauppaa edeltäväksi viikoksi. Huutokauppahuone Aleksi Katuosoite: Lempäälän Aleksi 37500 Lempäälä Puhelin: 040 1431331 LEMPÄÄLÄN TOIMIPISTE ON AVOINNA: Ma Pe klo 12 18 Lauantai klo 12 16 Otamme vastaan huutokauppoihin arvoesineitä Palkkio 15%+alv. www.huutokauppahuonealeksi. Veistos Aaltonen Kohde nro 305. Kohteita voi vapaasti tutkia, ja ne voi huutaa myöhemmin joko paikan päällä tai ennakkohuudoilla. Kaikki kohteet myydään huutokauppapäivänä. Birger Kaipiainen Kohde nro 201. Hopeinen kahvikalusto. Vanha miekka Kohde nro 209. Ennakkotarjouksia varten huutajan pitää suorittaa kertaluonteinen rekisteröityminen, jota varten tulee olla toimiva sähköpostiosoite. Muutamia esimerkkejä nyt myydyistä kohteista: Kohde nro 47. Tavaroiden sisäänjättö seuraavaan huutokauppaan on taas vauhdissa
10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Puh. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO Ostoja myyntiliike Pillikatu 2, 11910 Riihimäki E-mail: info[at]asadonaarteet.net Avoinna MA-PE: 11-17.30 LA: 10-15.00 SU: Suljettu emalikilpi.fi ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Valpperintie 20, Nousiainen p. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 09-413 97 370. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.
Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 42 KAMARINEUVOS KARI-PAAVO KOKKI ihastui vanhoihin esineisiin jo lapsuudessaan. 60 TAIDEMAALARI, GRAAFIKKO INARI KROHN inspiroituu luonnosta. , puh. 50 GÖTAN MAAILMA Helsingissä on keskittynyt luonnonhistorialliseen antiikkiin. 20 SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEON Venäläiset mestarit -näyttely esittelee mahtavia merimaisemia, tyylikkäitä muotokuvia ja herkkiä piirustuksia. 79 JYVÄSKYLÄLÄINEN WANHA VEIKKO tuo maahan ranskalaisia huonekaluja ja esineitä. 39 AUGUSTE RODININ teoksia on esillä kevään ajan Ateneumin taidemuseossa Helsingissä. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 35 €. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suora markkinointiin. 28 TURUN TUOMIOKIRKKO on Suomen ainoa basilika-tyyppinen kirkkorakennus. 68 KUSTAVILAISUUS vaikutti Ruotsin kuningas Kustaa III:n sekä hänen poikansa Kustaa IV Aadolfin hallintokausilla 1770-luvulta vuoteen 1809. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Ett hem -kotimuseo Vastuu virheistä ja huomautukset: Karprint Oy:n suurin vastuu hyväksytyn ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta ja muihin lehtiin toimitetusta aineistosta sen valmistusarvo. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä viimeistään kahdeksan (8) vuorokauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta lehdessä. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. 58 OULULAINEN AJATON AIKA on vanhan lasin aarreaitta. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 40 €. 82 UUSKLASSISMI halusi palata antiikin arkkitehtuuriin. 46 TEATTERIMUSEOSSA on kevään ajan esillä pukuja historiallisista näytelmistä. 87 GALLERIA PICTOR Nummelassa on harvinainen kunnallinen taidegalleria.. 24 BELANTICO TURUSSA keskittyy 1700JA 1800-lukujen esineisiin. Vuonna 2016 ilmestyy 6 numeroa. 52 JAPANILAISVAIKUTTEIDEN vahva kirjo Suomessa yllättää. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint. 09-413 97 300 ANTIIKKI JA TAIDE Myyntiryhmän päällikkö: Eija Kiukkonen p. , ma–pe 8–16, puh. Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint. 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint. 4 6 SERLACHIUS-MUSEO GÖSTASSA on esillä aikamme merkittävimpiin elossa oleviin nykytaiteilijoihin kuuluvan Anselm Kieferin teoksia 12 WANHAN TAWARAN KURSSILLA Espoon työväenopistossa opetellaan kunnostamaan esineitä. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/ tilaaja palvelu 03150 Huhmari. 16 ETT HEM -KOTIMUSEO vie kävijän menneen ajan turkulaiseen porvariskotiin. 64 VANHOISTA KORUISTA SUOSITUIMPIA ovat Kalevala-korut ja tunnettujen suunnittelijoiden korut. 72 RETRO & ROMU Karkkilassa tarjoaa antiikkiesineiden ja kalusteiden lisäksi retrohenkistä tavaraa. 74 DIDRICHSENIN TAIDEMUSEON alakerrassa on esillä muinaiskulttuurien taidetta. Karprint Oy ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, jos ilmoitusta ei voida julkaista määrättynä päivänä tai suunnitellun mukaisesti aineiston teknisten puutteiden tai asiasisältöjen puutteellisuuden vuoksi. 36 TOVE JANSSONIN suuret seinämaalaukset 1940-luvulta ovat kunnostettuina esillä HAM:ssa. 32 ARABIAN MUSEO jatkaa ainakin toistaiseksi, vaikka Arabian tehtaan toiminta Suomessa lakkaa
Onneksi meillä pääkaupungissa on monia 1700-1800-luvun rakennuksia, jotka on huolella säilytetty ja ylläpidetty tämän päivän käytössä ja jälkipolville talletettuina. Hän oli 97-vuotias. Ehkä tunnetumpi Helena Tynell on kuitenkin käyttölasistaan. Laajennuksia ja uudistuksia toteutettiin vihkimisen jälkeen vielä yli kahdensadan vuoden ajan. Aurinkopullo on Helena Tynellin tunnetuimpia töitä. Tämän päivän uusrakentaminen edustaa tyylitöntä eurooppalaisuutta, lasia, suoria seiniä, tasakattoja. Laadukas sisustus on pääasiassa 1300-luvulta. Meillä Suomessa rannikkoseutujen rakennuskulttuuri kirkkoineen ja kartanoineen on edellä Sisä-Suomen rakennuskulttuuria. Meidän merkittävimpiä rakennuksiamme on Turun tuomiokirkko, jota on rakennettu kolme-neljäsataa vuotta, se vihittiin käyttöönsä vuonna 1 300 rakennustöiden alettua noin sata vuotta sitä ennen. Se on osoitus siitä, miten asutus, taide ja talouselämä ovat edenneet etelästä. Ensimmäinen taidegalleriassa järjestetty lasinäyttely vuonna 1966 esitteli juuri Helena Tynellin töitä. Muun muassa eduskunta ja helsinkiläinen hotelli Vaakuna tilasivat Tynelliltä lasiesineitä. Amerikkalainen Guggenheimin säätiö yritti perustaa taidemuseon Helsinkiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Tarkemmat kävijätiedot ovat analysoitavissa vasta vuoden vaihteen jälkeen. Kokoelman helmiksi myyjä listaa esimerkiksi harvinaisen Fazer-muumimukin, jota on tehty 400 kappaletta, sekä Muumipeikko unelmoi -mukin, jota on tehty 2005 kappaletta. Kaupungin ollessa vielä linnoittamaton, kirkolla oli huomattavia puolustusrakennelmia. Malleja syntyi sekä sarjatuotantoon että tilaustöinä. 5 S uomen rakennustaide Euroopan mitassa arvioituna on nuorta. Helena Tynell (1918-2016) on tunnettu töistään Riihimäen lasille, jolle hän suunnitteli muun muassa suositun Aurinkopullon. Tynell suunnitteli lasiesineitä myös muun muassa Iittalalle ja Nuutajärven lasitehtaalle. Guggenheim Helsinki -hankkeesta on neuvoteltu viime kesästä lähtien valtion ja Helsingin kaupungin kanssa.On mahdollista, että Guggenheim Helsingin puitesopimus valmistuu kaupungin päätöksentekoon maaliskuun loppuun mennessä. Helena Tynell oli naimisissa valaisinsuunnittelija Paavo Tynellin kanssa. Huuto.netissä on ollut aiemminkin tarjolla harvinaislaatuisia muumikokoelmia. Pääasiallinen suunta oli suoraan etelästä, Suomenlahden eteläpuolelta Turkua vanhemmista kaupungeista Taanilinnasta, joka nimi viittaa tanskalaisten kaupunkiin, nykyiseen Tallinnaan. Hinta ajaa rakennustyylin edelle. Tämän päivän Tallinnassa on Toompean kukkulalla vanhin kirkkorakennus 13oo-luvulta oleva tuomiokirkko, mutta sitä hieman vanhempi on Tallinnan Pyhän Nikolauksen kirkko, jonka rakennuttivat 1200-luvulla Gotlannista saapuneet saksalaiset kauppiaat vuosina 1230–1275. Veistokselliset taidelasiesineet olivat lähellä Helena Tynellin sydäntä. Siidassa runsaasti kävijöitä Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidan näyttelykävijämäärä vuonna 2015 oli yli 53 000. Keskiajan loppupuolella rakennettiin Suomenlahden rannikolle useita kirkkoja, jotka tänä päivänä ovat huolella ylläpidettyjä ja monet ovat nimetty tuomiokirkoiksi. Mutta mistä rakennuskulttuuri meille saapui. Se on luonnollista, asutus on levinnyt meille lämpimistä olosuhteista, pääasiassa etelästä. Lasitaiteilija Helena Tynell on kuollut Modernin suomalaisen lasin pioneereihin kuulunut Helena Tynell on kuollut. Näskäyslauta Siidan päänäyttelyssä. Saksalaisvoimin rakennettu Tallinnan vanhakaupunki on edellä suomalaista rakennuskulttuuria. Turun tuomiokirkon nykyisellä paikalla Unikankareenkummulla oli jo 1200-luvun alussa ja puinen kirkko. Edellisen kerran Siidassa vieraili yli 53 000 yksittäistä näyttelykävijää vuonna 2007. Muumimukeja 13500 eurolla Huuto.netin käyttäjä susa1980 myy muumimukikokoelma, johon kuuluu harvinaisia Arabian Muumi-aiheisia mukeja esimerkiksi 1990-luvulta. Tallinnan Pyhän Nikolauksen kirkko, Niguliste kirik, saksalaisarkkitehdin suunnittelema, toimii tänään pääasiassa musiikkisalina. Kokoelma maksaa 13 500 euroa ja sen minimikorotus on 500 euroa. Sen ikää voitaneen mitata vuoden keskilämmön määrällä – alhaisen keskilämmön alueella rakennuskulttuuri on nuorta ja vähäistä. Nykyisen kirkon kolmas laajennusvaihe valmistui 1292 ja paavi Nikolaus IV kirjoitti anekirjeen, jossa kirkkoa ensimmäisen kerran kutsuttiin tuomiokirkoksi. Guggenheimilta puuttuu vielä 10 miljoonaa Guggenheim Helsingin tukisäätiö on saanut kasaan yli kaksi kolmasosaa tavoittelemastaan summasta. Kirkon huomattavin taideteos on lyypekkiläisen Bernt Notken 30-metrisen maalauksen Kuolemantanssi. Näyttelykävijällä tarkoitetaan vierailijaa, joka lunastaa lipun museon näyttelyihin tai tapahtumaan. Kyseinen luku ei kata Siidan kokonaiskävijämäärää. Säätiön tarkoituksena on kerätä kasaan 30 miljoonaa dollaria eli hieman yli 27 miljoonaa euroa, jolla maksettaisiin Helsinkiin kaavaillun taidemuseon lisenssimaksu Yhdysvaltoihin. Suomen rakennustaide levisi maahan Turusta. Suurin osa vuoden näyttelykävijöistä on ulkomaalaisia: saksalaiset ja ranskalaiset vierailevat näyttelyissä eniten. Reilu vuosi sitten Iltalehti kirjoitti Vesa Keskisen ostaneen paljastuneen valtavan muumikokoelman 16 000 eurolla. Mukeista on myyjän mukaan tarjottu jo tuo 12 500 eli mukit eivät tule enää yksittäin myyntiin
6 Nykytaiteen supertähti Anselm Kiefer Mäntässä Menneisyyttä, metafor ia ja mykistäviä mittoja
Vain kolme maalausta… Mutta nyt on mitä katsoa. Uusimmat teokset ovat vuodelta 2015. Serlachius-museo Göstassa on huhtikuun 24. Kieferille tornin rauniot eivät edusta loppua, vaan uuden alkua. – Näyttelyprosessit vievät yleensä noin kolme vuotta idean syntymisestä avajaisiin. Suomessa on aikaisemmin nähty Anselm Kieferin teoksia vain kahdesti; kaksi maalausta Ateneumin taidemuseossa ARS-83 näyttelyssä ja yksi työ Helsingin Taidehallin Modern Masters ’89 -näyttelyssä. Jo mitoiltaan mykistävät teokset täyttävät koko Göstan paviljongin. Teos viittaa Baabelin torniin, joka sortui rakentajiensa kielten sekoituksen vuoksi. Göstan paviljongissa syyskuussa avautuneessa näyttelyssä on esillä lähes kolmekymmentä Kieferin teosta: maalauksia, installaatioita ja veistoksia. Mieltymys Kieferin taiteeseen käynnisti hankkeen Museonjohtaja Pauli Sivonen, miksi ja miten tämä nykytaiteen suuri nimi saatiin Suomeen ja juuri Mänttään. Se on myös tarina kulttuurimme synnystä. päivään asti esillä aikamme merkittävimpiin elossa oleviin nykytaiteilijoihin kuuluvan Anselm Kieferin teoksia. 7 . Näyttely perustuu saksalaisen taiteenkeräilijä Hans Grothen kokoelmaan, joka käsittää Kieferin teoksia 1980-luvulta tähän päivään. Olen koulutukseltani varsinaisesti historioitsija. – Kiefer on aina ollut yksi henkilökohtaisista lempitaiteilijoistani, eli pohjalla oli myös tällainen mieltymyskysymys. Kuvataiteilija Anselm Kiefer, taustalla ”Hedelmällinen puolikuu” vuodelta 2009. Tässä vain muutama viime aikojen taiteen tyyssija, jossa on nähty Anselm Kieferin yksityisnäyttely. Ja nyt on vuorossa Serlachius-museo Gösta, Mänttä. Kuva: Rolf Haid Nykytaiteen supertähti Anselm Kiefer Mäntässä Menneisyyttä, metafor ia ja mykistäviä mittoja T he Museum of Modern Art – New York, Pompidou-keskus – Pariisi, Royal Academy of Art – Lontoo. Ja historioitsijan on helppo pitää Kieferistä, koska hänen töissään on syviä historiallisia kerroksia, myyttejä ja myös uudempaa historiaa.. Myös tämä oli pitkä projekti, Sivonen selvittää
Nuori Kiefer avaa sodan arpia Kotimaassaan Saksassa Anselm Kiefer nousi otsikoihin 1960-luvulla performanssitaiteilijana. Kirjoista kasvavat auringonkukat ovat tässä vertauskuva valolle ja elämälle. Göstan paviljongin korkean tiPalmzoday, 2006. – Töiden ripustus ja valaistus on saanut kiitosta myös kokoelman omistajalta Hans Grotelta. Lyijystä tehdyt kirjat lyijyhyllyssä symbolisoivat kirjallisuutta, lyriikkaa ja tiedettä. Ja Grothe kerää Kieferin taidetta edelleen. Lyijykirjat, alumiini ja metallirakenne, 480 x 180 x 220 cm. -Rohkaistuin ottamaan yhteyttä kuraattoriin, professori Walter Schmerlingiin, ja tiedustelin, voisiko tämän näyttelyn saada Mänttään. Kuva: Marjut Popelka Sol Invictus Elagebal, 2012. Öljy, emulsio, akryyli, sellakka, okaita, kipsi, palmunoksa ja savi kankaalle, lasitettu, 285 x 140 cm. 1930) on luonut omaisuutensa rakennusja kiinteistöbisneksellä sekä sijoitustoiminnalla. Grothe on kertonut rakastavansa maalauksia, jotka kertovat tarinoita. Tämä taiteilija oli Anselm Kiefer. Yhdestä taiteilijasta keräilijä ei luovu Hans Grothe (s. Siellä esitettiin tiukkoja kysymyksiä muun muassa siitä, saadaanko näyttelyyn riittävästi yleisöä. Ja hänelle Anselm Kiefer on taidemaalari, joka kertoo töissään kaikista eniten. Hän valokuvasi itseään isänsä SS. Tällä hetkellä Hans Grothe omistaa tiettävästi maailman laajimman yksityisen Kiefer-kokoelman, jossa on taiteilijan teoksia 1980-luvulta tähän päivään. Näyttelystä neuvoteltiin Duisburgissa, Saksassa. Tämä näyttely on meille ensimmäinen askel tehdä todella kansainvälistä museotyötä. Mänttähän on kymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja sivussa väkirikkaasta metropolialueesta, mutta museon mielestä ”sopivasti syrjässä”. Yksityiskohta teoksesta. Näin syntyi laaja taidekokoelma, jonka Grothe erinäisistä syistä myi vuonna 2005. 8 Serlachius-museo vakuutti Pauli Sivonen kuuli Grothen Kiefer-kokoelmasta galleristi Kaj Forsblomilta. Kuva: Marjut Popelka lan ansiosta Kieferin valtavat teokset saavat ympärilleen ilmaa ja niitä on voitu sijoittaa hieman eri korkeuksille. Tulemme nostamaan vuosittain esiin kiinnostavia ulkomaisia nykytaiteen nimiä ja aloitimme komeasti Anselm Kieferistä, museonjohtaja Pauli Sivonen kertoo. – Saimme heidät vakuuttuneiksi, ja hyvinhän tämä on mennyt, Pauli Sivonen toteaa tyytyväisenä. Oli kuitenkin yksi taiteilija, jonka töistä hän ei voinut edes kuvitella luopuvansa. Olimme muuten siinä tilanteessa, ettei uusi taidemuseo Gösta ollut vielä valmis, Sivonen taustoittaa. Hän on kerännyt taidetta nuoruudestaan asti ja osti vuosikymmenien ajan merkittävien saksalaisten taiteilijoiden teoksia
Kunnianosoituksena antiikin runoilijattarelle Sapfolle Kiefer kruunaa hahmon kirjalla, joka symboloi runoutta ja tiedettä. Hän punoo yhteen historian käännekohtia, tabuja ja kipupisteitä – kaikkea sitä, mistä maailma vaikenee. Kuva: Stiftung für Kunst und Kultur historiaa germaanisista myyteistä aina toisen maailmansodan meritaisteluihin. Opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa 1970-luvulla muun muassa Joseph Beuysin johdolla. Teoksissa on voittojen sijaan katastrofeja Nykyisin Anselm Kiefer käyttää lähtökohtinaan laajasti ihmiskunnan vanhempaa ja uudempaa historiaa. Samalla teoksiin tuli myös kosmisia ja astrologisia ulottuvuuksia. Se käsittelee brittiläisen yleisneron Robert Fluddin (1574 1637) väittämää, jonka mukaan mikroja makrokosmoksen välillä on yhteys: jokainen kasvi maan päällä vastaa tähteä taivaalla. Vasemmalla ”Niin kauan kuin yötä riittää”, 2002, ja taka-alalla ”Jaakobin taivaallinen veri”, 2002. Öljy, emulsio, valokuvauspaperi ja lyijy kankaalle, 380 x 560 cm, Grothe-kokoelma. Kansainvälinen läpimurto Venetsian biennaalissa 1980. 1980-luvulle asti hän työsti Saksan. Työskenteli vuosina 1993–2007 Barjacissa, Etelä-Ranskassa. Vähitellen hän laajensi aihepiiriään käsittämään kokonaisia kansakuntia, kuten egyptiläiset ja heprealaiset. Kuva: Marjut Popelka univormuun pukeutuneena historiallisten nähtävyyksien luona, muun muassa Rooman Colosseumilla. Lisäksi teoksissa esiintyi viittauksia universaaliin aatehistoriaan, mukaan lukien Kabbala, juutalaisten salainen oppi, jota Kiefer on tutkinut ja pohtinut paljon. Suorastaan mykistävä on 14-osainen Kasvien salainen elämä Robert Fluddille -teossarja. Kieferiä syytettiin natsien ihailusta – ei ymmärretty kuvien todellista viestiä: Saksan on kohdattava omat kipupisteensä. Vuodesta 2008 lähtien Kiefer on asunut ja työskennellyt Pariisin lähellä Croissyssa. Antiikin naiset, 2006. Kuva: Sampo Linkoneva Alussa, 2008. Kansainvälisen läpimurtonsa Kiefer teki Venetsian biennaalissa 1980 jälleen kiistellyillä teoksilla, jotka käsittelivät Saksan historiaa ja saksalaista identiteettiä. Maailmoja syleileviä aiheita On sanottu, että Anselm Kieferin tuotanto on kuin kudelma kulttuurisia muistoja ja viittauksia. 9 . Anselm Kiefer Anselm Kiefer syntyi Donaueschingenissä Etelä-Saksassa 1945. Tällaisten mykistävien teosten äärellä on helppo yhtyä taidekriitikko Timo Valjakan toteamukseen: ”Kieferin teosten edessä tuntuu paikoin siltä kuin hän olisi halunnut sisällyttää niihin kaiken olemassa olevan tiedon”. Nämä valokuvateokset herättivät kiivasta arvostelua. Kieferin suurista maalauksista tuli väistämättä mieleen keskitysleirien tyhjät parakit. Lyijy, kipsi ja sekatekniikka. Samalla hän täyttää teoksensa viittauksilla alkemiaan, teologiaan, maailmanpolitiikkaan sekä maailman syntyä ja rakennetta käsitteleviin kertomuksiin ja myytteihin
Teosten aiheet ja epätavalliset materiaalivalinnat pysähdyttävät. Mutatuli -teoksen lyijypohjalle kiinnitetyt kuihtuneet kukat ovat tulppaaneja. Meri täynnä kuolemaa ja kadotusta, loputon sota. Hän palaa puolivalmiiden töiden pariin, työstää niitä lisää ja saattaa jättää ne taas odottamaan uutta ideaa. Sodan jättämistä kipupisteistä kertovat lohduttomat maisemat, kuten Mustia hiutaleita ja Jaakobin taivaallinen veri . Teosten nimet on lainattu yhden Kieferin lempirunoilijan, juutalaisen Paul Celanin (1920–1970) Mustia hiutaleita -runosta. Öljy, emulsio, sekatekniikka ja lyijy kankaalle, 385 x 560 cm, Grothe-kokoelma. Kuva: Marjut Popelka Niin kauas kuin yötä riittää, 2002. Suurta taidetta – joka suhteessa. Palmunlehvän päälle Kiefer on kaatanut kipsiä – ikään kuin parantavaksi siteeksi. Kieferin ateljeessa on kasoittain kuivuneita oksia, auringonkukkien siemeniä sekä kukkia, joita hän sirottelee töidensä päälle. Yksityiskohta maalauksesta. Teos käsittelee olemassaolomme arkipäiväisyyttä ja merkityksettömyyttä: ongelmat joiden kanssa taistelemme toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Ne sisältävät kuitenkin siemeniä tai ainakin dna:ta ja voivat siten antaa alun uudelle elämälle. Jaakobin tikapuut -teoksesta löytyy hartsilla päällystettyjä saniaisia ja Palmzoday teoksessa on palmunlehvä. Kuitenkin Anselm Kieferin sisällöltään sekä kooltaan monumentaaliset teokset ja niiden omaleimainen kauneus ovat elämys jo sinänsä. Marjut Popelka Lähteitä: www.serlachius.fi Anselm Kiefer. Jokaisessa teoksessa on monia tasoja ja ne herättävät kysymyksiä. Hänen teoksissaan kyse on osittain omakohtaisesta ajasta, osin kosmisesta ajasta ja osin myyttisestä ajasta. Taiteilija saattaa työstää teoksiaan jopa vuosien ajan. Jäähtyneenä se on veistoksellinen, lämmitettynä nestemäistä ja kiiltävää. Kiefer on käyttänyt painavaa lyijyä myös kirjainstallaatioissa. Yksi Kieferin suosimista materiaaleista on lyijy, joka on helposti muotoiltavissa. Kasvien monet merkitykset Kuivuneiden kasvien keräämisen kerrotaan olevan Anselm Kieferille lähes pakkomielle. Kieferille kasvit ilmentävät luonnollista tuhoutumista ajassa. Palmusunnuntain saksankielisen Palmsonntag-nimen ”silpominen” Palmzodayksi puolestaan viittaa Kristuksen kärsimyksiin. Maisemat kertovat ihmisten teoista ajassa Anselm Kieferin töissä ei ole ihmisiä – maisemat ja esineet ovat kuitenkin ihmisten luomia. Mitä enemmän maailmasta tietää, sitä enemmän Kieferin teoksista saa irti. Vaikka kukkien loisto on kadonnut, ne eivät kuitenkaan ole kuolleita: tulppaanien elinvoima on tallella niiden sipuleissa. Niissä kohtaa kuvatilan, joka on täynnä arvoituksellista symboliikkaa ja metaforia. Serlachius-museot, Wienand Verlag, 2015. Kasvit ja lyijy, lasitettu teräskehys, 170 x 240 cm. Kuva: Stiftung für Kunst und Kultur Kieferin taiteen tunnusmerkkejä Anselm Kieferille ovat tyypillisiä monumentaaliset maalaukset, joissa hän on käyttänyt paksuja maalikerroksia ja muun muassa lyijyä, sementtiä, kuivattuja kasveja, olkia, siemeniä ja lasia. 10 Etualalla vasemmalla näkyy osa 14-osaisesta ”Kasvien salainen elämä Robert Fluddille -teossarjasta. Alussa – In the Beginning. Haurastuneet auringonkukat siemenineen viestittävät elämästä. Kuva: Marjut Popelka Mutatuli, 1991. Teoksissa on mukana myös kuivuneita juurakoita, kokonaisia palmunlehviä ja kuivuneita kukkia. Sama materiaali voi olla mattapintainen ja kova, mutta myös kiiltävä ja kaunis. Myös ajan esittäminen on Kieferille tärkeä pohjateema
Kiinnostavat aiheet ja asiantuntevat luennoitsijat ovat keränneet kurssilaisia Espoon ohella Helsingistä ja Vantaalta, mutta väkeä on matkannut luennoille Karkkilasta ja Kirkkonummelta asti. Tauon aikana tutkittiin tarkemmin toisten osanottajien tuomia, kiinnostavia esineitä. Kevään viimeiselle kurssikerralle, Espoon työväenopiston Leppävaaran luentosaliin saapui runsaslukuinen joukko vanhojen tavaroiden harrastajia. Wanhat tavarat & Design -kurssi kiinnostanut jo yli 20 vuoden ajan Keräilijöiden illassa omat esineet näytillä Amerikasta löytynyt, vaaleanpunainen, venäläinen viiksikuppi, josta juodessa viikset eivät kastu, on todennäköisesti Kuznetsovin tuotantoa. Antero ja Maila Forstén ovat vetäneet suosittua Wanhat tavarat & Designkurssia Espoon työväenopistossa jo 22 vuotta. Lukukauden viimeisellä kurssikerralla keräilijät saavat esitellä omia esineitään ja kysellä tietoja arvoitukseksi jääneistä tavaroista. Antero ihastui Kirsti Clarken astiaan perinpohjaisesti.. 11
Kerran lukukaudessa keräilijät ovat saaneet itse esitellä kurssilla omia esineitään.. Pirkko Koskivaara toi keräilijöiden omaan tapahtumaan näytille Kauklahden lasin pyöreän maljan, joita häneltä löytyy kotoa toistakymmentä erilaista. – Kurssin idea on alusta asti ollut sama, syksyisin ja keväisin on kuusi luentoa, joiden aiheita osallistujat ovat saaneet itse toivoa. Maila Forstén toi keräilijöiden iltaan näytille kiinnostavia koruja. Anteron ja Mailan kurssilla onkin vuosien mittaan kuultu niin Kari Tarkiaisen ja Heikki Varosen esitelmiä helmistä, vanhoista koruista ja timanteista, Suomen lasimuseon intendentin Kaisa Koivistonluentoa Tapio Wirkkalasta kuin Ildiko Lehtisen luentoa tekstiileistä ja niiden koristelusta. Innostuimme sen myötä tutkimaan kurssitarjontaa laajemminkin ja löysimme Leena Nokelan vetämän vanhojen tavaroiden kurssin, jonne ennätimmekin mukaan seuraavana keväänä, Maila kertoo. Kati Tolvanen, silloisen kurssin vastaava opettaja kannusti Anteroa ja Mailaa vetämään vanhojen itse tavaroiden kurssia. – Espoon museo saattaisi olla näistä kiinnostunut, Antero Forstén tiesi. – Kynttelikkö ei vaikuta uustuotannolta, ja se on todennäköisesti kuparia, Antero pohti. – Lähdimme takavuosina itse työväenopiston kurssille kuuntelemaan luentoja Italiasta. Kurssilaiset ovat itse saaneet toivoa luentojen aiheita, jonka myötä eri aiheiden asiantuntijoita on pyydetty luennoimaan kurssille. Idea omasta kurssista syntyi monen sattuman kautta. – Vierailijoina ovat käyneet muiden muassa, tohtoriUlla TillanderGodenhjelm nukketohtori Benita Suomi, Wenzel Hagelstam, Vesa Sevon toi kurssille kookkaan metallilangasta juotetun kynttelikön, jonka hän sai parikymmentä vuotta sitten ostamansa kattokruunun kylkiäisenä Latviasta. 12 . Pariskunta tarttui tuumasta toimeen, ja ensimmäinen oma Wanhat tavaratkurssi järjestettiinkin noin 30 vuotta sitten. Kun luennon aihepiiri on muotoutunut, olemme yhdessä etsineet ja kutsuneet asiantuntevat luennoitsijat jakamaan tietouttaan eri aiheista, Antero kertoo. Sormuksen sisäpinnalla on aukeava lokero jauhemaista myrkkyä varten. Ronald Melinin kultainen myrkkysormus on peräisin vuodelta 1854. Maila ja Antero Forstén ovat vetäneet Wanhat Tavarat ja Design-kurssia Espoon työväenopistossa jo noin kolmenkymmenen vuoden ajan. E spoolaiset keräilijät Antero Forstén ja Maila Forstén tulivat mukaan Wanhat tavarat kurssille Espoon työväenopistoon jo noin kolmekymmentä vuotta sitten. Vesa arveli, että kynttelikkö olisi todennäköisesti venäläistä alkuperää
13 Espoossa toimineen Kera Oy:n kulhot, joita Sari Sarjanen toi näytille, ihastuttivat kurssilaisia. – Piilotin leluni, kun serkkupojat tulivat kylään, siksi se on edelleen ehjä Maija nauraa. Maija Bergmanin lapsuuden aarre, 1940-luvulla lahjaksi saatu Lehmannin mekaaninen seepra vaunuineen on säilynyt upeassa kunnossa tähän päivään saakka. Kera Oy oli tehtaan viimeinen nimi, jonka mukaan tehtaan tuotteita nykypäivänä usein myös kutsutaan.. Marjatta Mustonen esitteli kurssilaisille keräämiään lautasia. – Tämä kynttilänjalka on leimojen perusteella vuosina 1920–1989 toimineen Kuopion kultasepän tuotantoa, Antero kertoi. Kalevi Matikainen pyysi Antero Forsténilta apua kirpputorilta löytyneen, hopeisen kynttilänjalan leimojen selvittämiseen. Anja Juurikkalan lautanen on peräisin 1960-luvulta, Ruskean lautasen on Arabialle suunnitellut puolestaan Aino Anttila. Alkuaan Kera Oy kantoi nimeä Viherlaakson Kattotiili Oy, sittemmin Viherlaakson Saviteollisuus Oy, jonka jälkeen nimeksi tuli Grankullan Saviteollisuus Oy. Sekin ajoittunee 1960-luvulle. – Kurssin idea on alusta asti ollut sama, syksyisin ja keväisin on kuusi luentoa, joiden aiheita osallistujat ovat saaneet itse toivoa
Antero ja Maila kertovat, kuinka kurssit ovat kiinnostaneet paitsi keräilijöitä, myös niitä vanhojen tavaroiden ystäviä, jotka ovat kaivanneet kerhomaista tekemistä ja samanhenkistä väkeä ympärilleen. Maljakon alkuperä jäi kuitenkin vielä salaisuudeksi. Laliquen signeeraaman, värittömän, kannellisen lasikulhon. Seppo Marjamäen upeanvärinen vaasi on leimojen perusteella neuvostoliittolaista taidelasia. Pirkko Koskivirta on esine esineeltä kerännyt täydelliset Arabian Pirkkoastiastot. – Minulla on ruokailuastiasto ja kahviastiasto, ainoastaan sokerikko puuttuu, ilmoittakaa, jos sellainen tulee vastaan, Pirkko sanoi. – Kurssilaisista moni on ollut mukana alusta asti, minkä vuoksi ihmiset tuntevat hyvin toinen toisensa. – Pidän meikkilaatikoiden mielenkiintoisesta ulkonäöstä. On hienoa, kuinka moniin uusiin ihmisiin kurssin myötä on ollut mahdollisuus tutustua, Antero kiittelee. – Kurssilaiset tulevat luennoille Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta, mutta väkeä on matkannut kuuntelemaan kiinnostavia esitelmiä myös kauempaa, Karkkilasta ja Kirkkonummelta asti. – Näiden esineiden kanssa saa olla tarkkana, sillä markkinoilla liikkuu myös väärennöksiä, Seppo varoitteli. – Yleissivistys on kasvanut runsaasti ja tietämys niin koruista, hopeasta kuin taiteistakin on karttunut, kun on saanut tehdä yhteistyötä alan ammattilaisten kanssa. Seppo Marjamäki oli tuonut Wanhat tavarat & Designkurssille huutokaupasta löytämänsä ranskalaisen R. Eräskin osanottaja käy kurssilla Salosta saakka. Olen tehnyt löytöjä huutokaupoista ja kirpputoreilta, mutta nykyään vanhoja meikkilaatikoita tulee vastaan enää harvoin, Seppo sanoi. 14 Seppo Marjamäki tutki Tuula Sevonin tuoman, kirpputorilta löydetyn lasimaljakon signeerausta. Seppo Marjamäki esitteli pariisilaisia, messinkisiä meikkilaatikoita. Kurssi onkin monille myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Bengt Morelius, VeliJorma Juusela, sekä KariPaavo Kokki, Antero kertoo. Vuosikymmenet Wanhat tavaratkurssin parissa ovat opettaneet myös kurssin vetäjille paljon. Kurssin osallistujat ovat saaneet kahlata
Kirsti Clarken esittelemään esineistöön kuului lukuisia esineitä, muun muassa painava, patinoitunut, patsas Kayser tinaa. – Muutama rouva on kenties tarttumassa haasteeseen. Kirsti Clarken mukaan Englannista löytyy hauskoja esineitä, joita ei nykymaailmassa enää tunneta. Kolmekymmentä vuotta Wanhat tavarat & Designkurssia pyörittäneet Antero ja Maila ovat siirtymässä vetovastuusta vähitellen sivummalle. – Kurssilaisten omalla kerralla on kiinnostavaa kuulla, mistä ihmiset ovat hankkineet tai saaneet esineitään. kaikki lukukauden kurssit läpi tai ottaa kertamaksulla osaa ainoastaan haluamilleen luennoille. – Frida Doughty suunnitteli posliinifiguurit vuoden jokaiselle kuukaudelle. Osa keräilijöistä tietää kertoa myös mielenkiintoisia yksityiskohtia ja tarinoita tavaroiden historiasta. Tänä keväänä toukokuinen antiikkimatkamme suuntaa Loviisaan, missä vierailemme Malmgärdin kartanolinnassa, retkeä hoitaa Sari Sarjanen, Maila sanoo. Oman figuurini sain ostettua edukkaasti, sillä linnun siipi on liimattu, Kirsti kertoi. 15 Kurssilaiset pohtivat, mikä esine oli kyseessä, olivatko nämä kenties vanhat sokeripihdit. Asia jäi arvoitukseksi. Keräilijöiden oman illan päätteeksi on ollut tapana järjestää haastava, mutta palkitseva tietokilpailu. Keräilyssä on se mukava piirre, ettei keräiltävien asioiden tarvitse olla kalliita. Esineitä löytää hyvin harvoin ja ne ovat erittäin kalliita. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen. – Esineessä lukee: ”Jouluna 1914.” Olen usein pohtinut, minkälainen on mahtanut olla tuo joulu ensimmäisen maailmansodan aikaan, onko lahja annettu iloisissa vai kenties haikeissa tunnelmissa, Kirsti pohti. – Pidemmät reissumme ovat suuntautuneet Pietariin, Pärnuun ja Tallinnaan. Jokaisen lukukauden lopuksi kurssilaiset ovat voineet esitellä itselle rakkaita keräilyesineitään ja kysellä neuvoa tavaroihin, joiden alkuperä ei kenties vielä ole selvinnyt. Jokaisen esineen takaa löytyy yleensä kiehtova tarina tai ne ovat muutoin merkityksellisiä kerääjälleen. Autamme myös mahdollisuuksien mukaan selvittämään esineiden alkuperää, Antero sanoo. Kirsti Clarke esitteli kurssilla Englannista hankkimaansa, Royal Worcestertehtaan, vuosina 1930–1950 valmistamaa marraskuuposliinifiguuria. Häneltä löytyy myös viikonpäiväsarja. . Retkiä yhdessä Wanhat tavarat & Designkurssin osallistujat ovat vuosien varrella päässeet Anteron ja Mailan järjestämille, yhteisille retkille ja matkoille. 1900luvun alun, pieni, kaunis, jalokivikoristeinen nappikoukku voisi olla hyödyllinen tänäkin päivänä. – Kun naiset aikanaan tekivät käsitöitä, lanka kulki siististi reiästä ja pysyi purkissa sotkeentumatta, Kirsti Clarke kertoi. Kirsti Clarken mukaan Itävallasta hankittu, messinkinen art noveauesine on kauneimpia, joita hänellä on. On hienoa, jos löydämme nuoremmista vetäjät jatkamaan työtämme kurssin parissa, Antero ja Maila pohtivat. Päivän retkiä olemme vuosien mittaan tehneet Nurmijärvelle, Heinolaan, ja Lahden seudulle, Riihimäelle, Porvooseen ja muun muassa Salon Liedon ja Turun seudulle. Vanhassa, itämaishenkisessä purkissa on kannessa reikä. – Siinä missä joku kerää taidetta, toinen on kiinnostunut keramiikasta, postikorteista tai vaikkapa paperisista servieteistä, Antero huomauttaa
16 Ett hem -museoon astuessaan voisi kuvitella, että kohta talon emäntä Hélène ja isäntä, konsuli Alfred Jacobsson kiiruhtavat ottamaan vieraita vastaan. Ryhmät voivat ennakkovarauksella vierailla museossa myös aukioloaikojen ulkopuolella. Museo on avoinna 2.5-30.9.2016, sekä joulukuussa, jolloin vietetään museon joulu. Kullattu maljakko on venäläistä alkuperää.. On kuin he olisivat juuri nousseet salongin tuoleilta tai ruokasalin pöydän äärestä – asunto on hyvin aidon oloinen 1800-luvun loppupuolen porvariskoti. 1800-luvun porvariskodin komeus ja ajan mieltymykset hyvin esillä Ett hem -museossa Jacobssonien koti kuvastaa aikaansa Museo Ett hem, Åbo Akademin säätiö, Piispankatu 14, Turku
Alfred oli jo vuonna 1876 lunastanut rakennuksen itselleen. – Uusi puurakennus on tosin on vaatimattomampi kuin Jacobssonien alkuperäinen kivitalo, mutta se edustaa kuitenkin samaa arkkitehtonista tyylikautta ja samaa porvarillista kulttuurimiljöötä, Grägg toteaa. Rouva Hélène Jacobsson kuoli vuonna 1928 ja konsuli Alfred Jacobsson vuonna 1931. – Silloin näytti siltä, että museotoiminta loppuisi siihen, ja tavarat olivatkin pitkään varastoituna, kertoo intendentti Ulrika Grägg. Alfred ja Hélène Jacobsson kotonaan kultahääpäivänään vuonna 1927. S isustus Piispankadun rakennuksessa Turussa onkin aito, niin kustavilaistyyliset kalusteet kuin isännän, konsuli Alfred Jacobssonin kirjat tai emännän, rouva Hélène Jacobssonin astiatkin, taikka pariskunnan hankkimat monet arvotaulut. Jacobssonien koti kuvastaa aikaansa Salonki oli talon edustushuone. Hämeenkadulta Piispankadulle Jacobssonien Hämeenkadun kivirakennus oli tyypillinen klassisistinen rakennus, joka oli rakennettu Turun palon jälkeen. Salongissa on monia maljakoita ja kelloja. Ett hem -museon perustaminen oli Jacobssonin pariskunnan tahto. Konsulinnan huoneen sohvaryhmän yläpuolisia seiniä hallitsevat Victor Westerholmin ja Edvard Westmanin maisemat. He määräsivät testamentissaan, että Hämeenkadun varrella oleva talo irtaimistoineen lahjoitetaan Åbo Akademin säätiölle ja koti säilytettäisiin museona. Ikkunoiden väliin on sijoitettu peilipöytä ja 1700-luvun peilit, joita reunustavat kyntteliköt. Kustavilaisen sohvaryhmän yläpuolella tukholmalaisen mestarin Per Henrik Beurlingin valmistama seinäkello ja skotlantilaisen taiteilijan George Ogilvy Reidin maalaus Salaliitto. Syksyllä 1957 kuitenkin heräsi ajatus museon uudelleen järjestämisestä. Miljöökin on sikäli aito, että rakennus edustaa Jacobssonien aikakautta. Tavarat pakattiin varastoon, ja sodan päätyttyä rakennus katsottiin niin huonokuntoiseksi, että se purettiin. Åbo Akademin säätiö päätti sijoittaa museon puutaloon Piispankatu 14:ään. – Talojen huonejärjestyksessä oli paljon yhtäläisyyksiä, joten museon sijoittaminen onnistui hyvin. – Esimerkiksi Alfred Jacobssonin kirjoista täällä on esillä vain pieni osa. toukokuuta 1932 ja sen toiminta jatkui sodan puhkeamiseen 1939 saakka alkuperäisessä rakennuksessa Hämeenkadulla. Talo ei kuitenkaan ole Jacobssonien alkuperäinen koti, johon museo aikanaan perustettiin, vaan Hämeenkadulla sijainnut rakennus jäi sodan jalkoihin. Rakennus oli kaksikerroksinen vinttija kellarikerroksineen. Museo avattiin yleisölle 29. Piispankatu 14 rakennettiin Turun palon jälkeen vuosina 1828-31 Charles Johnssonin piirustusten mukaan.. 17 . Mutta koska tilat ovat pienemmät, useita kalustoryhmiä ja runsaasti esineistöä on jouduttu jättämään pois
Pariskunta ei koskaan saanut omia lapsia, mutta he ottivat Ruotsista Kerstin-nimisen ottotyttären. Hän oli menestynyt liikemies ja toimi monissa yhtiöissä: Turun rautateollisuus, Kingelinin & co Oluttehdas, Höyrylaivayhtiö Bore, Turun Kaakelitehdas, Turun Osakepankki, Turun Verkatehdas ja vakuutusyhtiö Verdandi. Ekmanin maalaama Abraham Kingelinin muotokuva ja mahonkilipaston yläpuolella Kingelinin ja hänen vaimonsa Charlottan muotokuvat. Lipaston päällä Meissenposliininen kello, seinällä kustavilainen peili. 18 Päärakennuksen lisäksi tontilla oli useita piharakennuksia mm. Pöydän ympärillä on 18 kultanahalla päällystettyä renessanssituolia. Raskaine barokkityylisine huonekaluineen ruokasali poikkeaa talon muista huoneista. Ensimmäisessä kerroksessa oli keittiö, keittäjän huone, tarjoiluhuone, pikku keittiö, ruokasali ja läntisessä siivessä oli Alfredin konttorihuoneet. Toisessa kerroksessa oli edustushuoneet ja iso salonki, sen lisäksi perheen yksityiset huoneet, Hélènen huone, Hélènen budoaari, makuuhuoneet, Alfredin huone ja kirjasto. Sohvan yläpuolella R. W. Jacobssonin pariskunta oli myös mukana perustamassa Åbo Akademin säätiötä vuonna 1917. Helene oli kasvanut varakkaassa perheessä ja hänet oli koulutettu ja kasvatettu hyväksi vaimoksi. Intendentti Ulrika Grägg ja assistentti Anni Mannevaara esittelevät Ett hem -museota. Talon renessanssityylinen julkisivu oli rakennettu Turkulaisarkkitehti Charles Johnssonin piirustusten mukaan, mutta jälkeenpäin tämä muokattiin todennäköisesti C.L. Vuosien varrella talo on toiminut yksityiskotina, mutta myös oppilaskotina saaristolaisoppilaille. Alkuperäisen Hämeenkadun talon ja nykyisen Piispankadun talon välillä on monenlaisia yhtäläisyyksiä. W. Molemmilla rakennuksilla oli myös sama rakennuttaja, silloisen asessorin, sittemmin Turun Hovioikeuden presidentti Carl Robert Procopé. Fagerströmille jo ennen kuin talo oli valmistunut. talli, navetta ja talonmiehen talo. Alfred oli kauppalaivan kapteenin Johan Jacobssonin ja Charlotta Albertina Myrbergin poika. Puutalo sai molemmin puolin sivuflyygeleitä ja edusti tyypillistä 1800-luvun turkulaista rakennuskantaa. Aktiivinen pariskunta Hélène (1854–28) ja Alfred (1841–31) Jacobsson olivat ajallensa tyypillinen porvarillinen pariskunta Turussa. Suuresta ryijykokoelmasta ruokasaliin on sijoitettu kauneimmat ja arvokkaimmat.. Engelin mukaan. Hän oli tilannut kivitalon piirustukset 1832, joskin hän myi talon hovioikeudenneuvos C. Kingelinin huone, jossa biedermeiertyyliset sohva ja tuolit. Myös Piispankadun rakennuksen on piirtänyt sama arkkitehti Charles Johnsson. Hélène ja Alfred menivät naimisiin vuonna 1877
Monet aikansa parhaimpiin lukeutuvat kuvanveistäjät ovat myös edustettuina, esimerkiksi Wäinö Aaltonen ja Felix Nylund – viimeksi mainittu on veistänyt Alfred Jacobssonin marmorisen muotokuvan. Samoin suurta suosiota saavuttanut biologinen museo oli heidän lahjoituksensa Turun kaupungille. Alfred Jacobsson oli myös Åbo Akademin perustajalahjoittajien joukossa. Konsulinnan tehtäviin kuului myös kodin sisustaminen sekä tyylihuonekalujen, taideteosten, posliinin, tinan, ryijyjen ja muiden esineiden hankinta. Suurin osa teoksista on maisemamaalauksia. Monien liiketoimien vuoksi hän matkusti paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Helene Schjerfbeckin omakuva vuodelta 1878. Anteliaita ja aktiivisia Jacobsson piti päiväkirjaa, jonka merkinnöistä tulee esille toimelias elämä, pitkät matkat sekä kodin suuri vieraanvaraisuus. . Santeri Salokiven Näkymä Aurajoen rannasta.. 19 Museossa olevat taideja esinekokoelmat ovat sekä perittyjä ja Jacobssonin pariskunnan ostamia antiikkiesineitä. Englannissa hän viihtyi erityisen hyvin. Jugend-valaisin konsulinnan huoneessa. Teksti ja kuvat:Tarja Pitkänen Lähteet: Rolf Nummelinin teksti julkaisussa Museo Ett hem, Turku 2012, ja museon kotisivut. Elin Danielson-Gambogin muotokuva Jacobssonien ottotyttärestä Kerstinistä. Jacobssonit olivat anteliaita ja yhteiskunnallisesti aktiivisia. Elin Danielson-Gambogin muotokuva konsulin veljentyttärestä Walborg Jacobssonista. Ruokasalin kalustusta, seinällä jugend-henkiset valaisimet. Museossa on esillä myös 1900-luvun alun sähkövalaisimia, sohvia ja erilaisia käyttöesineitä, jotka ovat osa museon nykyistä sisustusta. Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck ovat nimiä, jotka taiteesta kiinnostunut kävijä kohtaa museossa. Arvokas taidekokoelma Museon taidekokoelmassa on öljyväritöitä, grafiikkaa, akvarelleja, pastelleja ja veistoksia. Jacobssonin testamenttasivat koko omaisuutensa Åbo Akademille. He muun muassa lahjoittivat huomattavan summan lastenkodin perustamiseen. Kymmenkunta öljyväristöistä on muotokuvia perheenjäsenistä. Robert Lundbergin maalaama konsulinnan muotokuva vuodelta 1893. Hélène-rouva tunnettiin loistavana emäntänä ja seuraelämän keskushahmona. Kokoelmissa on myös Victor Westerholmin, Gunnar Berndtsonin, Hjalmar Munsterhjelmin ja Akseli Gallen-Kallelan maalauksia. Alfred Jacobsson toimi myös Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä ja Ruotsin varakonsulina
20 Kaksi vuosisataa venäläistä taidetta
Harvinaista Ilja Repiniä Näyttelyn kiinnostavimpiin nimiin kuuluu venäläisen maalaustaiteen suuri nimi, Ilja Repin. Näyttelyssä on esillä myös Repinin piirustuksia. Häntä pidetään ensimmäisenä taiteilijana, joka saavutti menestystä Euroopassa erityisesti venäläisillä aiheillaan. Sinebrychoffin museossa on esillä Repinin harjoitelmia ja litografioita maalauksesta. Esimerkiksi yksityisomistuksessa oleva kokoelma Repinin piirustuksia ja tussilaveerauksia on ollut viimeksi julkisesti esillä Ateneumissa 20 vuotta sitten.. M ahtavia merimaisemia, tyylikkäitä muotokuvia ja herkkiä piirustuksia. Didrichsenin taidemuseossa on esillä Sergei Jakobtsukin maalaus Saamelaisnaiset. Esillä on noin sata taideteosta noin 30 taiteilijalta ja näyttelyn kautta saa hyvän kuvan venäläisen taiteen kehityksestä 1800-luvulla. Helmikuussa avautunut näyttely tekee laajan katsauksen 1800-luvun venäläiseen taiteeseen ja mukana on lukuisten mestareiden töitä Aivazovskista Repiniin. Eräs Repinin tunnetuimpia teoksia on Zaporogit kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille, joka valmistui 1890-luvun alussa. Osa on julkisista kokoelmista, mutta iso osa on myös yksityisistä, kertoo Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Kirsi Eskelinen. Didrichsenin taidemuseossa puolestaan on esillä 1900-luvun neuvostotaidetta. Helsingissä on vaikea välttyä venäläiseltä taiteelta tänä keväänä. Näyttelyssä yksi huone on omistettu Repinin töille. Hänen tunnettuja teoksia ovat muun muassa Volgan lautturit ja Iivana Julma surmaa poikansa. Tämä osa näyttelyä on hyvin harvinainen siksi, että Repinin piirustuksia ei ole kovin usein esillä. 21 . – Teokset ovat peräisin suomalaisista kokoelmista. Maalaus on Tretjakovin gallerian Arefjevin kokoelmasta. Sinebrychoffin taidemuseossa on esillä noin sata venäläistä maalausta 1800-luvulta. – Piirustukset ja luonnokset olivat olennainen osa Repinin työskentelyä. Sinebrychoffin taidemuseo esittelee kattavasti 1800-luvun mestareita. Piirustukset ovat sen verran arkaa materiaalia, että niitä esitellään hyvin harvoin, kertoo Eskelinen. Helsingissä sijaitsevan Sinebrychoffin taidemuseon Venäläiset mestarit -näyttely on kaikkea tätä. Niiden avulla pääsee hyvin taiteilijan pään sisälle
Hänestä tulikin erittäin taitava maisemamaalari, ja häntä pidetään venäläisen maisemamaalauksen uudistajana ja kehittäjänä. Tämä näyttelyssä esillä oleva maalaus sai alkujaan paikan Repinin huvilan seinältä. Maalaus kuvaa 1600-luvulla elänyttä harhauskoisten johtajaa, joka karkotettiin Siperiaan. Vrubel oli hyvin monipuolinen maalari. Vrubel käytti usein vaimoaan maalaustensa mallina. Siihen vaikutti osaltaan se, että hänen oikea kätensä halvaantui ja Repin joutui maalaamaan heikommalla kädellään. 22 Ivan Shishkin: Maisema Ivan Shishkiniä (1832-1898) pidetään venäläisen maisemamaalauksen huippunimenä. Hänet tunnetaan erityisesti suurikokoisista historiallisia merkkitapahtumia kuvaavista maalauksista. 7 maalausta Venäläiset mestarit -näyttelystä Vasili Surikov: Luonnos maalaukseen Pajaritar Morozova (yksityiskohta, 1887) Ilja Repin: Omakuva (1920-luku) Ilja Repin: Jelizaveta Zvantsevan muotokuva (1889). Ilja Repin: Jelizaveta Zvantsevan muotokuva (1889) Repin maalasi Jelizaveta Zvantsevasta kaksi muotokuvaa Pietarissa vuonna 1889. Clodt oli lähtöisin taiteilijaperheestä. Myöhemmällä iällä Repin ei enää tehnyt tiukan realistisia maalauksia, vaan siveltimenvedot levenivät. Hän syntyi vapaaherralliseen Clodt von Jürgensburgin perheeseen ja hänen isänsä oli Venäjän ensimmäinen puukaivertaja. Hän on kuvannut itsensä vanhana taiteilija, jolla on lukulasit nenällä. Mihail Vrubel: Meren prinsessa (1897) Mihail Vrubel (1856-1910) maalasi vaimonsa, kuuluisan oopperalaulajan Nadezda Zabela-Vrubelin, joka esitti tsaarintytär Volhovaa. Repin halusi eleellä kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä. Hän teki venäläisestä maisemasta satoja maalauksia ja tuhansia piirustuksia. Shishkin ihastutti Venäjän metsämaisemien yksityiskohtaisella kuvauksella. Kauppias ja taiteenkeräilijä Pavel Tretjakov osti useita Shishkinin teoksia ja ne toimivat alkuna Moskovassa sijaitsevalle Tretjakovin gallerialle. Eräs koulun oppilaista oli sittemmin maailmanmaineeseen noussut Marc Chagall. Ilja Repin päätti vuonna 1919 lahjoittaa joukon taideteoksia Suomen Taideyhdistykselle. Maalauksen alareunaan on kuvattu kerjäläinen. Venäläiset mestarit -näyttelyssä on esillä myös Repinin muotokuvia perheenjäsenistään. Hänen kerrotaan yhdistelleen maalauksiinsa bysanttilaista ja muinaisvenäläistä tyyliä. Maisemien lisäksi Polonev maalasi myös historiallisia aiheita. Surikovin luonnos keräjäisen kasvoista on esillä Venäläiset mestarit -näyttelyssä. Hänen tuotantonsa käsitti niin maalauksia, grafiikkaa, veistoksia kuin seinämaalauksiakin. Hänen teoksissaan on voimakas todellisuuden tuntu. Polonevin Pohjoinen maisema on yksi Repinin lahjoittamista tauluista. Historiallisten aiheiden ohella Surikov maalasi myös maisemia, muotokuvia ja vesivärimaalauksia. Ilja Repin: Omakuva (1920-luku) Venäjän tunnetuimpiin maalareihin kuuluva Ilja Repin (1844-1930) maalasi omakuvansa vasta vanhalla iällä. Yksi näistä on Pajaritar Morozova vuodelta 1887. Vasili Polonev: Pohjoinen maisema (noin 1891) Vasili Polonev (1844-1927) innostui maisemamaalauksesta, kun hän vuonna 1874 maalasi Ilja Repinin kanssa taivasalla. Mihail Clodt: Kalastusveneet (1862) Mihail Clodt (1832-1902) maalasi paljon venäläistä maisemaa. Kalastusveneet tosin kuvaa maisemaa Bretagnessa Ranskassa, mutta maalauksessa on hyvin venäläinen tunnelma ja sitä on usein verrattu Ilja Repinin maalaukseen Volgan lautturit. Vaikutteita hän haki maalauksiinsa muun muassa oopperan maailmassa ja Raamatusta. Vasili Surikov: Luonnos maalaukseen Pajaritar Morozova (yksityiskohta, 1887) Vasili Surikovia (1848-1916) pidetään yhtenä Venäjän taidehistorian taitavimmista historiallisten aiheiden maalareista. Lahjoitus sisälsi seitsemän Repinin omaa maalausta ja 23 muiden taiteilijoiden tekemää maalausta. Jelizaveta Zvantseva oli itsekin taidemaalari ja Repin oli hänen opettajansa. Hänen setänsä Pjotr Clodt von Jürgensburg puolestaan oli tunnettu kuvanveistäjä, jonka pienoismalli Hevonen ja kesyttäjä on myös esillä Venäläiset mestarit -näyttelyssä. Myöhemmin Zvantseva perusti oman yksityisen taidekoulun, joka aloitti toimintansa Moskovassa ja siirtyi myöhemmin Pietariin
Esimerkkinä näyttelyssä on Mihail Clodtin Ranskan Bretagnessa maalaama Kalastusveneet. Vaeltajien teoksissa on yhteiskunnallista kriittisyyttä ja vahva poliittinen leima. Pauli Jokinen Sinebrychof n taidemuseossa näyttely Venäläiset mestarit Aivazovskista Repiniin 11.2.-8.5.2016. Se vaikutti suuresti hänen työhönsä. – Suuri osa taiteilijoista tuli vaatimattomista oloista. Didrichsenin taidemuseossa näyttely Olipa kerran neuvostotaide teoksia Arefjevin kokoelmasta 13.2.-15.5.2016.. Didrichsenin taidemuseossa avautui samaan aikaan näyttely Olipa kerran neuvostotaide, joka esittelee maalauksia vuosilta 1920-1995. Uudempaa taidetta Didrichsenin museossa Samaan aikaan, kun Sinebrychoffin taidemuseossa on esillä 1800-luvun venäläistä taidetta, niin toisella puolella Helsinkiä pääsee tutustumaan uudempaan itätaiteeseen. Clodtin maalaus Kalastusveneet on maalattu Ranskassa, mutta silti maalaus on hyvin venäläinen ja sen on sanottu muistuttavan Repinin maalausta Volgan lautturit. Hänen kätensä halvaantui vanhempana ja hän joutui työskentelemään vasemmalla kädellä. Mitä kaikkea olisimmekaan saaneet nähdä, jos hänen kätensä olisi pysynyt terveenä, kertoo Sinebrychoffin museon amanuenssi Reetta Kuojärvi-Närhi. Esillä on kaikkiaan noin 40 taideteosta. Clodt ei kuitenkaan viihtynyt Euroopassa kovin hyvin, vaan kiersi ympäri Venäjää maalaamassa maisematauluja, Reetta Kuojärvi-Närhi kertoo. Vaeltajat-ryhmä kuvasi maalauksissaan tavallisen kansan lisäksi venäläisiä maisemia. Vaeltajat-ryhmään kuluivat muun muassa Vasili Polenov, Ivan Shishkin ja Ilja Repin. Vaeltajat halusivat kuvata kansaa ja tehdä taidetta kansalle. Kapinallinen Vaeltajat-ryhmä Monet näyttelyn taiteilijoista kuului Vaeltajatnimiseen taiteilijaryhmään. Vaeltajat tekivät pesäeroa Venäjän taideakatemiaan ja koulukunta halusi olla vapaa akateemisista rajoitteista. Apurahojen turvin he lähtivät Eurooppaan, kuten Pariisiin ja Italiaan. Vaeltajilla oli vaikeuksia saada teoksiaan esille taidegallerioihin, joten he lähtivät kansan pariin ja järjestivät maaseudulla kiertäviä näyttelyitä. Ivan Shishkin: Maisema Mihail Clodt: Kalastusveneet (1862) Vasili Polonev: Pohjoinen maisema (noin 1891) Mihail Vrubel: Meren prinsessa (1897) Venäläiset mestarit -näyttelyssä on niin muotokuvia kuin maisemamaalauksiakin. Didrichsenin näyttely pohjautuu moskovalaisen keräilijän ja galleristin Mihail Arefjevin kokoelmiin. 23 – Repin oli loistava piirtäjä. Varhaisimmat teokset sisältävät avangardistisia elementtejä ja toiset ovat tyylipuhtaita sosialistisen realismin edustajia, joissa esitellään vallankumoussankareita ja tavallisia kansalaisia.
Airo on nyt antiikkikauppias Humalistonkadulla Turussa. BelAnticosta 1700ja 1800-lukujen antiikkia Aidolla esineellä on aina arvonsa A ntiikki on aina ollut Kari Airolle rakas harrastus, mutta kuusi vuotta sitten hän teki siitä myös ammatin. Usein ainutlaatuinenkin. Täyden palvelun kauppa Airolla on alusta saakka ollut selkeä linja: hän ei kerää kauppaansa kaikkea mahdollista, vaan keskittyy 1700ja 1800-lukujen esineisiin. – Joillekin tulee viidenkympin villitys, ja he ostavat moottoripyörän. – Tosin sosiaalista työtähän tämä kaupanpitokin on. Työ sosiaalialalla sai jäädä. Kullattu peili vuodelta 1807, tekijä Jon Frisk Tukholmasta.. Rokokoota, kustavilaista, empireä, biedermeieriä. – Aidolla esineellä on aina arvonsa, mutta nyt elämme aikaa, jolloin on silti ostajan markkinat, Airo sanoo. 1800-luvun posliinia, myöhäiskustavilaiset shampanjalasit, hopeinen leipäkori vuodelta 1816 ja empiretyyliset polttokullatut kynttilänjalat 1820-30-luvulta. Minulle taisi tulla viidenkympin villitys ja rupesin antiikkikauppiaaksi, Airo nauraa. 24 Antiikkikauppias Kari Airolle antiikkiesine on myös käyttöesine: laadukas, tyylikäs, huolella tehty, kestävä
Itse hän on opiskellut alaa mahdollisimman paljon. Yhdellä aidolla antiikkiesineellä on aina arvoa enemmän kuin pussillisella uudempia. 25 – Monet ihmiset eivät edes tiedä, mikä on antiikkia. aa. Minulle sata vuotta on raja. Airo tarjoaa asiakkailleen täyden palvelun antiikkikaupan. – Toki antiikki on usein myös sijoituskohde, jonka arvo säilyy ja kasvaa vuosien saatossa. Kynttilänjalat polttomaalattua messinkiä 1800-luvun alkupuolelta, vihreät pikarit 1800-luvun lopulta ja todennäköisesti saksalainen karahvipari 1800-luvun puolivälistä.. – Tämä voi johtua osaksi myös siitä, että kaikki kauppiaat ja alan jukaisut eivät aina puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Airon mielestä antiikki ei myöskään ole vain keräilytavaraa, vaan hyvä antiikki kestää myös käyttöä. Omaa kulttuuria syytä arvostaa Monet antiikkiesineet kulkeutuvat Suomeen ulkomailta, mutta Airo arvostaa suuresti kotimaisia kalusteita ja esineitä. Talonpoikaistyylinen pohjalainen sohva 1800-luvun alkupuolelta, ruotsalaiset Lindome-tuolit ja talonpoikaispöytä 1800-luvulta. Kustavilaistyylinen ja kustavilainen ovat eri asioita, Messinkinen hollantilainen tupakkarasia 1700-luvun alusta. Määrällisesti heitä on vähemmän kuin ruotsalaisia, mutta laadullisesti he ovat olleet yhtä korkeatasoisia, Airo sanoo. Harmittavan usein asiakas kuitenkin pettyy, kun ei ole ymmärtänyt esineensä olevan 1900-luvun tyylikopio eikä aito antiikkiesine. BelAnticon messuosastoa. Mutta kun sen on hankkinut, se kestää paitsi oman eliniän, se voi myös periytyä suvussa vaikka kuinka monelle tulevalle polvelle. Kerron aina rehellisesti asiakkaalle, mitä ja minkä hintaista tavaraa hän on nähtäväkseni tuonut. Ostajan markkinat – Antiikin hinta pitää ymmärtää – on aivan selvä asia, ettei aitoa, kunnostettua kustavilaista sohvaa saa muutamalla sadalla eurolla. – Yksittäisillä esineillä on usein myös tarina, joka voi olla hyvin mielenkiintoinen. Myöskään kalustepuuseppien taitoja ei tarvitse hävetä. Käytössä, eikä vain kaapissa – eihän kuollut koti ole mitään. Pitää tietää eri aikakausien työja työstötavoista ja tuntea leimat. Silloin se ei enää olekaan kallis. – Meillä on esimerkiksi ollut jo 1700-luvulla pitkin länsirannikkoa täysin Tukholman taitajien veroisia hopeaseppiä. Esineen voi hankkia kunnostettuina – tai tarvittaessa Airo auttaa asiakasta löytämään oikeat ammattilaiset kunnostamaan esineitä. – Ei pidä hylätä omaa kansallista historiPöytäkello myöhäisempireä ja myöhäiskustavilaistyylinen kynttilänjalkapari 1900-luvun alusta, ja koivunjuuriviiluinen pikkupöytä 1800-luvun alusta. – Hinta määräytyy sen mukaan, mikä on esineen kaupallinen nykyhinta. Mutta opittavaa on aina. Antiikkikalusteet on tehty kestämään vuosisatoja. Ja jos joku ei halua joka päivä käyttää hopealusikoita, niiden paikka on ainakin juhlakattauksessa. – Täytyy tuntea tyylisuunnat, opiskella taideja kulttuurihistoriaa ja hankkia esineistä ja kalusteista niin paljon tietoa kuin ikinä löytyy
Nykyisessä laskusuhdanteessa antiikin hinta on Airon mukaan hyvin kohtuullisella tasolla. Airolla on asiakaskuntaa ympäri Suomea. Myöhäiskustavilainen Olof Wetterbergin (1784-1810) peili, signeerattu Kalmarissa. Kustavilainen jakkara Tukholmasta.. . Niin sanottu salinpöytä on toisinto vuodelta 1911. Laatu ja ikä maksavat, ja niihin kannattaa panostaa, Airo lisää. Turusta ja lähiseudulta löytyy todella paljon hienoja esineitä. Asiakkaita ympäri Suomea Tällä hetkellä tavaraa tarjotaan antiikkikauppoihin runsaasti. Asiakkaat käyvät myymälässä ja BelAnticon messuosastoilla, mutta nettimyynnillä on nykypäivänä tärkeä rooli. 26 kuten myös antiikkija tyylihuonekalu. Tekijä selviää leimauksesta. – Kun esimerkiksi varttuneempi väki muuttaa pienempiin asuntoihin, ylimääräiset tavarat halutaan myydä. – Mutta paljon hyvää tavaraa on saanut hankituksi aivan yllättävistä paikoista. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen Antiikkija sisustuspalveluliike BelAntico, Humalistonkatu 13, Turku. – Kauppiaan leipä on nykytilanteessa kapeampaa kuin ennen, mutta kyllä tästä kuitenkin toimentulon on saanut, Airo sanoo. – Minulla on monia asiakkaita, jotka sanovat, että meille on kiva tulla, kun tietää, mitä saa. Polttokullattua pronssia oleva kello Pariisista vuodelta 1827, kynttilänjalat 1820-30-luvulta, kiinalainen posliinivati 1700-luvulta. jensivät asunnoistaan tavaraa, tultiin minulle näyttämään monia mielenkiintoisia esineitä, joita sitten ostin tänne myyntiin. Eli niiden, joilla on hankintoihin taloudelliset mahdollisuudet, kannattaa niitä nyt tehdä. Siksi haluankin pysyä näissä tiettyjen aikakausien tuotteissa ja panostaa niiden esillepanoon. Airo kiertää säännöllisesti messuja ja käy huutokaupoissa. Oli sellainenkin aika, että tavaraa vietiin käsistä – jos ei sitä aamulla ostanut, illalla oli myöhäistä. Avoinna ti-pe klo 11-17, la 11-14 (Kesäaikana lauantaisin vain sopimuksen mukaan.) Alkuperäiset, Johan Almqvistin myöhäiskustavilaiset kynttilänjalat ja niiden samoilla muoteilla tehty toisinto, tekijä turkulainen Johan Lindblad. Nyt tavaraa on runsaasti tarjolla ja hintataso kohtuullinen. – Ostajien on joskus hankala ymmärtää, miten ajaltaan oleva antiikkiesine voi olla niin paljon arvokkaampi kuin lähes saman näköinen vanha tavara – mutta juuri silloin antiikin arvoa ei ymmärretä. Airon mukaan nyt olisi ostajan markkinat, sillä antiikin hintataso on tällä hetkellä alempi kuin taloudellisesti parempina aikoina. Eli ei tarvitse aina lähteä kauas. Kun tässä talossa oli putkiremontti ja ihmiset tyhRaumalta 16-vuotiaana Tukholmaan muuttaneen Efraim Ståhlin tekemä tuoli
Yli 700 vuotta Suomen historiaa Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhäkkö Suomen kansallispyhäkkö on kokenut monet vaiheet – myös ryöstöt, hävitykset ja tulipalot, muta aina se on kunnostettu netistä ehommaksi. Kuva: Timo Jakonen. 27 . Piispat, sotapäälliköt sekä yksi kuningatar ovat saaneet tuomiokirkosta viimeisen leposijansa. Turun tuomiokirkon monumentit ja yksityiskohdat kertovat Suomen kansan historiaa yli 700 vuoden ajalta
Maa, jolla on oma kirjakieli, kulttuuri, sivistys ja elämänmuoto. Näistä merkittävimmät ovat Ruotsin marsalkka Åke Tott ja hänen puolisonsa Sigrid Bjelke ja Kristina Brahe, Erik XIV:n tytär Sigrid Wasa sekä maaherra Lorenz Creutz nuorempi. Alttaritaulun maalasi ruotsalainen hovimaalari Fredrik Westin 1834. 28 T urun tuomiokirkon mahtavien holvikaarien alla ovat vuosisatojen saatossa astelleet monet historiamme merkkihenkilöt, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että Ruotsin valtakunnan itäisestä takamaasta kasvoi omanlaisensa valtio ensin herttuakunta, sitten autonominen suuriruhtinaskunta ja lopulta itsenäinen Suomi. Täällä on myös hänen viimeinen leposijansa, arvokas sargofagi Kankaisten kappelissa, taustanaan upea, Kaarinaa esittävä lasimaalaus. Engel 1836. Agricolasta Juhana-herttuaan Täällä on Turun katedraalikoulun penkkejä kuluttanut lahjakas nuorukainen, Mikael Agricola, josta tuli reformaattori, Suomen kirjakielen luoja ja Uuden Testamentin kääntäjä, Turun katedraalikoulun rehtori ja Turun piispa. Suotta ei Turun tuomiokirkko ole saanut Suomen kansallispyhäkön asemaa. L. Ajasta uskonpuhdistuksen jälkeen kertovat taitavien tekijöiden hopeaesineet. Kuvat: Timo Jakonen Museossa on esillä kirkkotekstiilejä.. Piispoja ja sotapäälliköitä Kirkon kappeleissa tai lattian mahtavien kivilaattojen alla lepää lukuisa joukko Suomen historian merkkihenkilöitä, kuten piispat Maunu Tavast ja Martti Skytte, Gezelius-suvun piispat sekä useiden Tott-, Creutzja Brahesukujen edustajat. Näillä käytävillä ovat liikkuneet myös Juhana-herttua ja hänen molemmat puolisonsa – Kaarina Hannuntytär, herttuan vihkimätön vaimo ja hänen kolmen lapsensa äiti, joka joutui luovuttamaan paikkansa Juhanan poliittisista syistä solmitun avioliiton myötä Puolan prinsessalle Katariina Jagellonicalle. Uusgoottilaisen saarnatuolin suunnitteli C. Lattian alle on haudattu Turun hovioikeuden presidentti, valMikael Agricola ojentaa Uuden testamentin kuningas Kustaa Vaasalle. Täällä on kulkenut Ruotsin onnettoman, syrjäytetyn kuninkaan Eerik XIV:n puoliso Kaarina Maununtytär – talonpoikaistyttö, josta tuli ensin kuninkaan rakastattu ja myöhemmin kuninkaan puoliso ja Ruotsin kuningatar
Nykyiset tähtiholvit rakennettiin 1460-luvulla.. 29 Kirkon pihalla on Mikael Agricolan patsas. Lattian alle on haudattu yli 4500 vainajaa 1300-luvulta vuoteen 1784 asti. Aaltonen Tornin korkeus on noin 85 metriä. Tammipuinen Pietà-veistos 1300luvun lopulta. Kuva: Timo Jakonen Turun palosta pelastunut hautajaisvaakuna. Kuva: Hannu J. Kuva: Esko Keski-Oja Kuningatar Kaarina Maununtyttären musta marmoriarkku. A
Koristeellinen lampukka. Seinäfreskot teki taiteilija Robert Wilhelm Ekman 1850–1854. Talvija jatkosodan aikana myös ilmavalvontalotat, ”harmaat naakat”, päivystivät öisin tuomiokirkon tornissa, lähes 100 metrin korkeuteen rakennetussa pimeässä kopissa. Kello kahdentoista lyönnit Turun tuomiokirkko rakennettiin aikana, jolloin Suomi oli vasta hahmottumassa kansakunnaksi. Wladimir Schwertschkoffin lasimaalaukset ovat vuodelta 1871. Yleisradio aloitti lyöntien radioinnin jatkosodan lopulla kesäkuussa 1944. Monille tutut ovat myös Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyönnit, jotka kuullaan edelleen radiossa joka päivä. Nykyisin kirkko on Turun merkittävimpiä nähtävyyksiä, mutta edelleen se on tärkeimmässä käytössään, seurakuntalaisten ja vierailijoidenkin toimivana kirkkona, jossa järjestetään jumalanpalvelusten lisäksi monia muita toimituksia ja tapahtumia. Tasavallan presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti omistamaan kellonlyönnit yhteiselle rukoukselle synnyinmaan puolesta. Kirkkoa ovat koetelleet sekä useat tuhoisat tulipalot että vihollisen hyökkäykset, mutta kaikkien takaiskujen jälkeen se on aina korjattu entistä ehommaksi. Teksti: Tarja Pitkänen Kuvat: Tarja Pitkänen, Timo Jakonen, Esko Keski-Oja, Hannu J. . Kuva: Timo Jakonen Bursa, jossa pidettiin kalkkiliinaa ja öylättejä. Nekin suomalaiset, jotka eivät ole kirkossa koskaan käyneet, usein tietävät jotakin siihen liittyvää – jos ei muuta, niin nimeltä piispa Henrikin, josta kuoltuaan tuli Suomen ensimmäinen ja ainoa pyhimys ja jonka talonpoika Lalli legendan mukaan surmasi Köyliönjärven jäällä. 30 tioneuvos Jöns Kurck, Evert Kustaanpoika Horn sekä maineikkain hakkapeliittapäällikkö Torsten Stålhandske. Hakkapeliittapäällikkö Stålhandsken kappeli.. Aaltonen Carl Ludvig Engelin akvarelli vuodelta 1814. Pyhä ehtoollinen. Kirkko on kokenut katolisen ajan päättymisen ja luterilaisuuden ajan alkamisen. Kirkko oli alkujaan nykyistä pienempi. A
Suurin osa reliikeistä on kuitenkin keskiajalta 1300?1400-luvuilta. Kirkossa olevia reliikkejä on tutkittu ja sieltä on löytynyt muun muassa 2000 vuotta vanhoja luun palasia. Tuomiokirkossa toteutettiin ensimmäinen ruotsinkielinen messu 1536. Lattian alle on haudattu yli 4500 vainajaa 1300-luvulta vuoteen 1784 asti. Kirkko omistettiin Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille. Pitkän rakennusajan vuoksi tuomiokirkko edustaa useaa eri tyylisuuntaa, muun muassa romaanista, goottilaista ja uusgoottilaista tyyliä. TP Lähteet: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän internet-sivut, Turun tuomiokirkon esite Turun tuomiokirkko, Tuomiokirkonkatu 1, 20500 Turku. 31 T urun tuomiokirkko on Unikankareen kummulla, Aurajoen rannalla Turussa sijaitseva, monessa vaiheessa rakennettu kivikirkko, joka on suurimmaksi osaksi keskiajalta. Tulipalossa sortuneen kellotornin paikalle uuden tornin suunnitteli Carl Ludvig Engel. Turun tuomiokirkon alkuvaiheista on hyvin vähän tietoa. Tornissa on Suomen ensimmäinen julkisella paikalla oleva kello. Kirkko vihittiin tuomiokirkoksi vuonna 1300. Ensi kerran maailmassa ulkojoulukuusi sai sähkövalaistuksen 103 joulua sitten samassa paikassa. Mahtavimmillaan Turun tuomiokirkko oli katolisen ajan lopulla, jolloin vaikutusvaltaiset kirkkoruhtinaat kartuttivat sen loistoa ja kalleuksia runsain lahjoituksin. Sen takia korotettiin keskilaivaa ja holveja, niin että siihen saatiin ikkunat sivulaivojen vesikattojen yläpuolelle, ja kirkko muuttui basilikatyyppiseksi. Kirkon rakennusaineina ovat harmaakivi ja tiili. Eri alttareilla pidettyjen messujen sijasta jumalanpalvelus keskittyi pääalttarille ja saarnatuoliin. Pyhän Henrikin pääkallona pidetty kallo on ajoitettu 1100-luvulle. Kelloverona Tukholmaan kuljetettiin yksi kirkon suurista kelloista. Tuomiokirkko sai veistetyt penkit kirkkoväelle. Kirkon eteläisellä lehterillä on Tuomiokirkkomuseo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Suomen kirjakielen kehittäjän Mikael Agricolan suomennosten avulla jokainen seurakuntapappi pystyi toimittamaan messun suomen kielellä. Todennäköisesti kirkko rakennettiin 1200-luvun loppupuolella puusta. Nykyisin kirkkoa korjataan sen rakennushistoriallisia arvoja kunnioittaen. Hiiltyneet tiiliskivet tornin puolivälissä ja hiiltyneet alttarikomerot kertovat yhä tuhoisasta palosta. Myös kirkon kappeleita sekä pääkuoria on palon jälkeen uudistettu sisäpuolelta muun muassa maalauksin. Pyhimysalttareita oli 42. Uskonpuhdistus Lutherin uskonpuhdistusajatukset saavuttivat Suomen Turun koulun kautta. Ainoat säästyneet esineet oli lukittu vanhaan sakaristoon. Uskonpuhdistus ei kuitenkaan tullut Suomeen kertaheitolla. Keskiajan vuosisatoina kirkko sai useita pyhimyskappeleita, joista myöhemmin tuli hautakuoria. Luiden lisäksi myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä selvitetään. Myös kirkko syttyi tuleen, ja tornin kerrotaan palaneen kuin jättiläismäinen soihtu kunnes se jylisten sortui. Kellossa on vain tuntiviisari, joka näyttää kahdelta samassa linjassa olevalta viisarilta, ja kello vaikuttaa olevan aivan väärässä ajassa.. Tuomiokirkon kuusen nykyiset 700 sähkökynttilää ovat muisto Tuomiokirkon 700-vuotisjuhlasta vuonna 2000, jonka jälkeen yksi kynttilä lisätään joka vuosi, joten kynttilöitä on nyt 716. Vuonna 1827 suuri osa Turusta tuhoutui tulipalossa. Kirkossa on 90 muurattua hautakammiota eli muurihautaa sekä laskematon määrä multahautoja. Kirkossa olevan katolisen ajan reliikkikokoelmassa on noin 90 esinettä Kirkon lattiassa on hautakiviä, joissa näkyy kaiverruksia. Laajennuksia eri aikoina Kirkkorakennusta laajennettiin ja kunnostettiin useassa vaiheessa vuosisatojen varrella. Kansan takia Kustaa Vaasa eteni hitaasti. Suomen kansallispyhäköksi kutsuttu kirkko kuuluu Suomen merkittävimpiin historiallisiin rakennuksiin ja on Suomen ainoa keskiaikainen basilika. Avoinna joka päivä klo 9-18 (kirkolliset toimitukset huomioitava) www.turuntuomiokirkko.fi Historian hämärästä näihin päiviin Turun tuomiokirkko on rakennushistoriamme merkittävimpiä rakennuksia. Niiden joukossa olivat piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkku, keskiaikaiset pyhimyspatsaat ja Kaarina Maununtyttären hautajaisiin kirjoitettu surunvalitus. Sivukappeleista tuli hautakappeleita. Turun tuomiokirkko oli satojen vuosien ajan Suomen merkittävin hautapaikka. Tuomiokirkon omaisuus siirtyi valtiolle. Turun tuomiokirkkoon hautaaminen lopetettiin 1784.Tuomiokirkossa on useita hautakappeleita. Ajoituksia on maaliskuun 2012 tilanteen mukaan tehty noin kolmannekselle esineistöstä. . Ruotsi-Suomen yhteydet paavinistuimeen katkaistiin kuitenkin jo 1523. 1500-luvun alkuun mennessä Tuomiokirkko oli saavuttanut jo lähes nykyisen muotonsa. Rakentamisessa olivat myös kirkon ikkunat suurimmalta osalta peittyneet. Museossa on esillä pyhimyspatsaita ja kirkon esineistöä katoliselta ajalta sekä tekstiilejä ja hopeaesineitä uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta. Kirkon lattian alle vuosisatojen kuluessa haudattujen henkilöiden määrä laskettaneen tuhansissa. Tuomiokirkon eteen pystytetään joulukuusi kynttilöineen joka vuosi adventin alla. Tornia korotettu kolmesti Turun tuomiokirkkoa on uudellakin ajalla monesti uusittu. Tornia on korotettu kolmestikin, vuosien 1681, 1738 ja 1827 tulipalojen jälkeen. Noin vuoden 1470 vaiheilla rakennettiin kirkon rungon jatkoksi sen itäpäähän mahtava kulmikas kappeli, joka nykyisin on kirkon pääkuorina. Luterilainen usko juurrutettiin suomalaisiin noin seitsemän vuosikymmenen aikana 1500-luvulla. Tuomiokirkon 42 pyhimysalttaria poistettiin käytöstä, pyhien kuvat ja veistokset varastoitiin sakaristoon
Museo esittelee tehtaan vaiheita ja satoja kauniita astioita. Koristelut ovat peräisin 1940-luvulta. Hissien vieressä on Rut Brykin valtava taideteos Järvi vuodelta 1985. Vanhan tehdasrakennuksen seinässä ohikulkijoita ilahduttaa keraamikko Michael Schilkinin suurikokoinen reliefi. Designmuseo ylläpitää Arabian museota ja hallinnoi museon kokoelmia. Seuraavaksi noustaan hissillä 9. Thure Öbergin suunnittelema Suomen linnat -malja 1920-luvulta. Schilkin on koristellut myös tehtaan entisen pääsisäänkäynnin sekä sisäänkäynnin jälkeisen porraskäytävän. 32 M atka Arabian museolle on itsessään jo pieni taideseikkailu. Seinällä on lintuja ja naisia kantamassa ruukkuja. kerrokseen, jossa museon ovella vieraat ottaa vastaan keramiikkataiteilija Birger Kaipiaisen teos Luca della Robbia vuodelta 1945. Arabian tehtaan yhteyteen perustettu Arabian museo jatkaa toimintaansa ainakin toistaiseksi, eikä museon lopettamista olla suunniteltu. Arabian museo ei ole uhattuna Vaikka Arabian tehtaan toiminta Suomessa lakkaakin, niin Arabian museo jatkaa ainakin toistaiseksi. – Museon toiminta jatkuu näissä samoissa tiloissa. Mietimme erilaisia kehitysmahdollisuuksia, miten saada lisää kävijöitä ja uudistaa toimintaa, kertoo kokoelma-amanuenssi Susanna Thiel Designmuseosta. Näin ollaan päästy Arabian museoon. Museo sijaitsee Arabian tehtaiden yhteydessä Helsingissä. Lähes 150-vuotinen perinne tuli tiensä päähän. Viime syyskuussa maata kohahdutti uutinen, että Arabian tehdas lopetetaan ja tuotanto siirretään ulkomaille. Mutta alkuun on pakko katsoa hieman nykyisyyteen. – Näyttely on nyt erittäin runsas ja sitä meiltä toivotaankin, mutta jos olisi hieman vähemmän esineitä esillä, niin saisimme paremmin tuotua esiin tarinoita esineiden takaa.. Uudistuksia suunnitteilla Arabian museossa tutustutaan Arabian keramiikkatehtaan historiaan ja vaiheisiin esineiden kautta
Fennia-maljakot 1900-luvun alusta. Jac Ahrenbergin astiasto vuosilta 1897-1898.. Maljakkoja ja astioita Arabian ensimmäisiltä vuosilta. 33 Susanna Thiel kertoo, että iso osa museon vieraista on japanilaisia turisteja. Reinhard Richterin suunnittelemaa astiastoa
Näyttely on nyt erittäin runsas ja sitä meiltä toivotaankin, mutta jos olisi hieman vähemmän esineitä esillä, niin saisimme paremmin tuotua esiin tarinoita esineiden takaa, Thiel jatkaa. Toini Muonan uurnat 1930-luvulta. Kaatimia Arabian alkuajoilta. Keisari Nikolai II:n kruunajaisten muistokulho. Näyttely on tällä hetkellä hyvin historiapainotteinen, ja se voisi tulevaisuudessa olla hieman kuratoidumpi. 34 – Ainakin sitä olemme miettineet, että museossa voisi olla myös Nuutajärveä ja Iittalaa Arabian tuotteiden yhteydessä. – Tehtaan silloinen taiteellinen johtaja Kurt Ekholm oli idean takana ja hän ajoi voimakkaasti ajatusta museosta jo 1930-luvulla. Museo toimi alkuun tehdasmuseona, joka ei ollut suurelle yleisölle avoinna. Tehdasmuseosta kaiken kansan museoksi Arabian museo perustettiin 1940-luvulla ja se on toiminut siitä lähtien samassa paikassa. Susanna Thielin mukaan Arabian museota halutaan kehittää ja uudistaa.. Lopulta rahoitus saatiin kasaan ja kokoelmia kerättyä, jotta museo päästiin avaamaan vuonna 1948, Thiel kertoo
Niitä ei paljon arvostettu, mutta kansa rakasti niitä ja astioita tehtiin 1990-luvulle asti. Mutta nyt kokoelmaa ei enää aktiivisesti kartoiteta. Nyt vaihtuvassa näyttelyssä on esillä taiteilija Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin tuotantoa. Vitriinin majolika-koristeastiat edustavat Arabian varhaisinta tuotantoa. Hän ei tullut erityisen hyvin toimeen Arabian taiteellisen johtajan Kurt Ekholmin kanssa, Thiel kertoo. Thiel esittelee vitriinistä mielenkiintoisen maljan, jossa on kirjain N ja vuosi 1896. Hän pyrki tekemään yksiväristä lasitettua mallistoa, jota varsinaisesti vasta Kaj Franck kehitti pidemmälle. – Kokoelmaa on kartoitettu vuosien varrella myös yksityisiltä keräilijöitä. – Rörstrand perusti Arabian, koska yhtiö halusi mennä Venäjän markkinoille ja myydä koriste-esineitä äveriäälle venäläiselle yläluokalle. Fennia-sarjan vieressä on arkkitehtikirjailija Jac Ahrenbergin suunnittelema astiasto 1800-luvun lopulta. Ranskalaisia keramiikkamaalareita tuli Suomeen 1800-luvun lopulla opettamaan suomalaisia koristemaalareita, Thiel kertoo. Niissä puolestaan oli vaikutteita tyylitellyistä renessanssija rokokoo-astioista. Astioissa oli kukkaja maisemakuvioita. Thure Öberg on näyttelyssä nostettu vahvasti esiin. Majolaki-astioiden jälkeen vastaan tulee Arabian alkuaikojen niin sanottuja ensipäivätuotteita. Kurt Ekholm palkattiin yhtiön taiteelliseksi johtajaksi ja Arabian taideosasto perustettiin. Suomen suurimmissa kaupungeissa tarjottiin vähävaraisille keittoa, ja kulhon sai pitää muistona. . Ekholmilla oli aika modernia astiastoa, jossa korostui bauhausmainen pelkistetty malli. – Tässä on esillä ensimmäisiä tuoppeja ja kaatimia, joita Arabia valmisti, kun tuotanto käynnistyi. Niiden parissa ollaan Arabian syntyjuurilla. Museon kokoelmissa on noin 10 000 esinettä, joista näyttelyssä on esillä joitain satoja. Michael Schilkinin tekemät koristelut Arabian sisäänkäynnissä. Näyttelyssä on esillä heidän varhaista tuotantoa. Siihen verrattuna Arabian mallimestareiden, kuten Reinhard Richterin työt olivat kovin erilaisia. Vuonna 1984 museo avattiin yleisölle. Ahrenbergillä on myös sellainen yhteys Arabiaan, että hän on muotoilija Kaj Franckin isoisä. Museon perusnäyttely on melko staattinen, viimeksi sitä on uudistettu vuonna 2009. Ensimmäiset muotoilijat 1920-luvulla muotoilijan asema alkoi korostua ja tehtaalle palkattiin ensimmäiset nimekkäät muotoilijat, kuten Tyra Lundgren ja Greta Lisa Jäderholm-Snellman. Ollaan järjestetty teemapäiviä, jolloin asiakkaat voivat tuoda vanhoja astioita ja vaihtaa niitä uusiin. Näyttelyssä edetään kronologisessa järjestyksessä tehtaan perustamisesta lähtien kohti nykypäivää. – Se on keisari Nikolai II:n kruunajaisten muistokulho. Ristiriitainen 1930-luku 1930-luvulla muotoilun merkitys alkoi korostua entisestään. Toini Muonan uurnat 1930-luvulta.. Siellä Fenniaa kerätään aktiivisesti edelleen, Thiel esittelee. – Hän uudisti voimakkaasti Arabian koristemaalauksen perinnettä ranskalaisten koristemaalareiden jälkeen. Hän työskenteli Arabialla vain lyhyitä pätkiä. Arabian tuotanto sai entistä vahvemman teollisen muotoilun leiman. Lundgren ja Jäderholm-Snellman olivat perustaneet Kauniimpaa arkitavaraa -osaston, jonka parissa tehtiin kaikenlaisia astioita uurnista karkkipurkkeihin. Yksi suosituimmista vientituotteista oli Fennia-vaasisarja, joka on monen keräilijän suosikki. – Museon asiakkaista valtaosa on japanilaisia turisteja, Thiel tietää. 35 Arabian museon näyttely on oivallinen tapa saada yleiskatsaus Arabian historiaan ja tehtaan tuotteisiin. Museossa käy vuosittain noin 20 000 asiakasta. Öberg suunnitteli Suomen linnat -astiaston Pariisin maailmannäyttelyyn, jossa se palkittiin kultamitalilla. Astiasto otettiin teolliseen tuotantoon 1920-luvulla. Hän tuli Rörstrandista Arabian ensimmäiseksi koristemaalaamon johtajaksi. Se on alkujaan suunnattu Pohjois-Amerikan markkinoille. – Siinä on suuri ristiriita. Monilla on näitä perintöastioina. Koristeellista majolikaa Susanna Thiel esittelee alkuun vitriineissä olevia suuria ja koristeellisia maljoja. Olemme ajatelleet, että kun tuotanto täällä loppuu, niin olisi kiva saada esille näiden ensimmäisten esineiden rinnalle myös ne viimeiset esineet, Thiel pohtii. Lasitteen alaiset koboltin siniset koristeet olivat hänen tavaramerkkinsä. Arabia perustettiin vuonna 1873 ruotsalaisen Rörstrandin tytäryhtiöksi. – Lundgren teki aikaisemmin muotoilua Lidköpingin keramiikkatehtaalla Ruotsissa. Pari vuotta myöhemmin tuli uudistuksena perusnäyttelyn yhteydessä pidettävät vaihtuvat näyttelyt. Pauli Jokinen Arabian historia tutuksi näyttelyssä – Museota pääsi katsomaan vain, jos oli tutustumassa tehtaaseen. – Suomessa ei ollut laajoja keramiikin markkinoita. . Kansainvälisille markkinoille Arabian tuotannosta valtaosa meni vientiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Hän oli tunnettu ja arvostettu muotoilija Ruotsissa. Museon kokoelma-amanuenssi esittelee näyttelyn kautta Arabian varhaisvaiheita tehtaan perustamisesta 1930-luvulle. Pauli Jokinen Arabian museo, Hämeentie 135, Helsinki Avoinna talvikaudella (1.10.-30.4.) ke-su, kesäkaudella ti-su. Esineissä on päiväykset raaputettu pohjaan
Juhlat kaupungissa. – Elettiin vuoden 1946 loppua. 36 Muumien luojana tunnettu Tove Jansson maalasi 1940-luvulla suuret seinämaalaukset Helsingin kaupungintalolle. Alkuvuodesta 2016 freskot saivat uuden pysyvän kodin Helsingin taidemuseosta HAMista. Von Frenckell pyysi Janssonia koristelemaan kaupungintalon ravintolaa. Juhlat maalla.. Nyt maalaukset ovat kunnostettuina esillä Helsingin taidemuseo HAMissa. Maalaukset ovat nimeltään Juhlat kaupungissa ja Juhlat maalla. Freskot siirrettiin vuonna 1974 Etu-Töölössä sijaitsevan ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen aulaan. Taiteilijoilla ei ollut töitä ihan hirveästi. Tove Janssonin freskoille uusi koti K eväällä 1947 Tove Jansson maalasi Helsingin kaupungintaloon kaksi kookasta freskoa. Taideteokset saivat alkunsa, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell pyysi Tove Janssonia tekemään Kaupunginkellariin pientä koristemaalausta. Suomi oli hiljalleen toipumassa sodasta ja elettiin hyvin niukkaa aikaa. Mutta oli ihan yleinen ajan tapa, että taiteilijoita pyydettiin koristelemaan julkisia tiloja
– Julkiset maalaukset olivat keskeinen osa Janssonin kuvataiteilijan uraa, Oranen luonnehtii. Silloin ei eletty vielä Muumibuumin – Julkiset maalaukset olivat keskeinen osa Janssonin kuvataiteilijan uraa. Tove Jansson on tehnyt myös yhden alttaritaulun ja se löytyy Teuvan kirkosta. Aika ennen Muumibuumia Jansson oli kotoisin taiteilijaperheestä ja hän oli opiskellut Ateneumissa Suomen taideyhaikaa, se alkoi vasta muutamaa vuotta myöhemmin, Oranen sanoo. Vuonna 1943 hän piti ensimmäisen näyttelynsä Taidesalongissa. 37 . Juhlat kaupungissa -teoksen etualalla on pieni Muumi ja sen vieressä tupakkaa poltteleva nainen on Janssonin omakuva. Maalausten tekemiseen meni noin puoli vuotta. distyksen piirustuskoulussa. Tekniikka ei ollut Janssonille entuudestaan tuttua. Tove Janssonin freskoille uusi koti Jansson puolestaan ehdotti, että hän tekisi kaksi hieman suurempaa taidekokonaisuutta. Leikki-maalauksen Tove Jansson teki Auroran lastensairaalaan. – Se oli ensimmäinen kerta, kun Jansson käytti freskotekniikkaa. Kesällä 1953 valmistunut alttaritaulu on nimeltään Kymmenen neitsyttä. Se oli Tovelle suuri ja merkittävä työ, kertoo amanuenssi Mikko Oranen HAMista. Janssonin kädenjälkeä voi ihailla esimerkiksi Kotkan lastenkulttuurikeskuksessa, Kotkan ammattikoulussa, Haminassa hotelli Seurahuoneen kabinetissa, Karjaan yhteiskoulun ruokasalissa, Porin Taikurinhattu-päiväkodissa, Auroran lastensairaalassa Helsingissä ja Strömbergin tehtaan ruokalassa Helsingin Pitäjänmäessä. Kaupungintalon freskoista voi myös bongata Muumin. Tovella ja Vivicalla oli rakkaussuhde. Uusi tekniikka käytössä Kaupungintalon maalaukset on toteutettu freskotekniikalla, jossa maalataan märkään ja kuivaan laastipintaan. Tiedetään, että hän oli toteuttamassa toista freskoa Janssonin kanssa, mutta toisen freskon Jansson teki yksin. – Ymmärtääkseni kaikki hänen julkisiin tiloihin tekemät maalaukset ovat vielä olemassa. Suihko on merkattu molempiin freskoihin avustajaksi. Ne olivat Janssonin ensimmäiset julkiset teokset, mutta sen jälkeen hän on tehnyt taidetta lukuisiin paikkoihin. – Jansson oli vuonna 1946 tutustunut Vivica Bandleriin, joka oli von Frenckelin tytär. Tuskin von Frenckell nappasi Tovea ihan tuntemattomuudesta, vaan todennäköisesti tyttärensä suosituksesta, Oranen pohtii. Sen takia hänellä oli apulaisena konservaattori Niilo Suihko, joka oli freskotekniikan taitaja. – Kyllä Jansson oli 1940-luvulla ihan tunnettu nimi Helsingin taidemaailmassa. Paljon julkista taidetta Helsingin kaupungintalon freskot eivät ole ainoat Janssonin toteuttamat julkisten paikkojen koristelut. Hän esitteli ajatuksen von Frenckellille, joka hyväksyi ehdotelman. Kaupungintalon freskot on nyt siirretty HAMiin, mutta muuten Janssonin maalaukset lienevät alkuperäisillä paikoillaan. En ole ainakaan tietoinen, että näitä olisi tuhottu tai poistettu, Oranen sanoo. Paria vuotta ennen kaupungintalojen freskojen maalaamista Jansson oli julkaissut ensimmäisen Muumikirjansa. Tove Jansson ei siis ollut vielä Muumeista tunnettu, kun hän sai tehtäväkseen kaupungintalon freskot, vaan apulaiskaupunginjohtaja von Frenckell oli tutustunut Janssoniin muuta kautta. Jansson luonnosteli ääriviivat ja isot sommitelmat märälle pinnalle, mutta maalasi yksityiskohdat laastin kuivuttua. Tarina kertoo, että heillä meni sukset ristiin, mutta Jansson oli jo omaksunut tekniikan ja pystyi tekemään toisen freskon ilman Suihkon apua, Oranen kertoo. Jansson piti aina itseään ensisijaisesti kuvataiteilijana. – Hän ei ollut silloin vielä tunnettu Muumeista
Se oli kutsukilpailu, jossa vastavalmistuneeseen sairaalaan päätettiin hankkia julkista taidetta. Jansson teki ehdotukset kolmeen kohteeseen ja niistä hän sai kaksi toteutettavakseen, Oranen kertoo. Oranen arvioi Janssonin oikein päteväksi taidemaalariksi, jonka työt edustivat pääasiassa modernismia. Kuvataiteet olivat hänellä siis verissä. Tove Jansson omassa ateljeekodissaan. Hän kävi muun muassa Japanissa esittelemässä Muumeja. Kerrotaan, että Jansson esitteli itsensä yleensä taiteilijana ja kirjailijana, juuri tässä järjestyksessä. – Jansson teki lisäksi paljon kuvituksia ja sota-aikaan hän teki hyvin teräviä pilapiirroksia. – Auroran lastensairaalan maalaukset olivat täysin erityyppinen projekti kuin kaupungintalon työt. – Kun hän saavutti Muumeilla julkisuutta, niin se muodostui hänelle jonkinlaiseksi rasitteeksi. Kuvataiteilija, kirjailija ja kuvittaja Vaikka Jansson tuli tunnetuksi Muumeista, hän piti itseään kuvataiteilijana. Sairaalaan EEG-huoneen katossa on Janssonin maalaus, jossa on muun muassa oravia ja havupuita. Niiden toteutuksesta on paljon tietoa olemassa, sillä kaikki aiheeseen liittyvät dokumentit ovat säilyneet. 38 Leikkiä lapsille HAMissa on esitelty kaupungintalon freskojen lisäksi seinämaalaus, jonka Jansson toteutti Helsingissä sijaitsevaan Auroran lastensairaalaan vuonna 1956. Hän ei halunnut olla pelkästään Muumien luoja, ja elämänsä loppuun asti hän koki olevansa enemmän kuvataiteilija, Oranen tietää. Kuvataiteilijana Jansson ei saavuttanut kansainvälistä menestystä, eikä hän järjestänyt yhtään taidenäyttelyä Suomen ulkopuolella. Hänen isänsä oli tunnettu kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äiti ruotsalaissyntyinen kuvittaja ja piirtäjä Signe Hammarsten. Lisäksi esillä on kolme luonnosta, jotka Jansson teki taidekilpailua varten, Oranen sanoo. Porraskäytävässä on Muumi-aiheisia maalauksia. – Jansson teki lisäksi paljon kuvituksia ja sotaaikaan hän teki hyvin teräviä pilapiirroksia.. Sairaalaan pyydettiin seitsemältä taiteilijalta ehdotuksia. Tove Jansson maalaamassa kaupungintalolla. . – Maailman suurilevikkisin sanomalehti, englantilainen Evening News ryhtyi julkaisemaan Muumi-sarjakuvaa 1950-luvulla ja siitä alkoi Janssonin maailmanmaine. Jansson piti elämänsä aikana lukuisia taidenäyttelyitä. – Muumi-aiheisesta Leikki-maalauksesta on tehty 1990-luvulla kopio Lastenklinikalle. Mutta Muumien kanssa meni lujaa myös ulkomailla. Teksti: Pauli Jokinen Kuvat: HAM Nyt osasta maalausta on myös kopio HAMin näyttelyssä. Ne tunnetaan nimellä Leikki. Muumi-kirjojen jälkeen Jansson kirjoitti novelleja ja aikuisten romaaneja, joten hän on myös tärkeä osa suomalaisen kirjallisuuden historiaa. Kuvassa mukana hänen apulaisensa Niilo Suihko. Valmiit maalaukset kaupungintalon ravintolassa
Kuva: Christian Baraja ?. Kolme seireeniä vuodelta 1902. 39 Auguste Rodin, kuvanveiston uudistaja Ranskalaista Auguste Rodinia pidetään kuvanveiston mullistajana. Hänen teoksiaan on esillä kevään ajan Ateneumin taidemuseossa Helsingissä
Kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1917) otti oppia klassisesta kuvanveistosta, mutta teki sen aivan omalla tyylillään. Ajattelija on Auguste Rodinin tunnetuin patsas. Hän työskenteli aluksi kuvanveistäjien apulaisena ja yritti turhaan päästä Ranskan taideakatemian École des Beaux Arts’n kuvanveistoluokalle. – Tällä tyylillä Rodin viitoitti tietä modernille kuvanveistolle. – Kuvanveistossa haluttiin muistaa suuria historiallisia tapahtumia, kuten sotaa. Tai sitten viitattiin antiikin mytologian tai Raamatun tapahtumiin. Kuva: Kirsi Halkola. Rodin puolestaan ryhtyi patsaissaan kuvaamaan humaaneja tunteita ja tavallisten kuolevaisten elämää, kertoo Ateneumin intendentti Timo Huusko. Hän alkoi jättää teoksistaan pois yksityiskohtia. Ihanteet tulivat antiikista ja veistoksissa kuvailtiin hyvin yleismaailmallisia tunteita. Joskus veistoksista puuttui kokonaisia ruumiinosia, ja ne olivat päättömiä tai kädettömiä. Helvetin porttiin Rodin hahmotteli ja veisti kymmeniä pieniä patsaita. Häntä pidetään samaan aikaan klassisen kuvanveiston viimeisenä suurena tekijänä sekä kuvanveiston uudistajana. – Rodinin aikana 1800-luvun lopulla oli vallalla klassinen kuvanveisto, jota esimerkiksi Walter Runeberg Suomessa edusti. Suuren läpimurtonsa hän teki vasta yli 60-vuotiaana. Rodin teki uransa varhaisvaiheessa vuonna 1877 teoksen nimeltä Pronssikausi, joka kuvaa alastonta miestä. – Hän halusi ilmaista niitä veistoksissaan ja hänen työnsä ovatkin hyvin tunnevoimaisia. Hänen pitkälle uralle mahtuu monenlaisia töitä, mutta aina keskipisteenä oli ihminen. – Se oli Rodinin ensimmäinen julkinen työ ja eräänlainen läpimurto, Huusko luonnehtii. – Epäiltiin, että Rodin olisi valmistanut muotin elävän mallin päälle, koska muuten ei olisi voinut tehdä niin näköistä patsasta. Aiheen ja inspiraation hän otti Danten Jumalaisesta näytelmästä. Myöhemmin siitä tehtiin suurennos kirjailija Victor Hugon muistomerkkiä varten. Kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt vastaavaa. Rodinin piti vuosikausia vakuutella, että näin ei ollut, Huusko kertoo. Monet hänen tunnetuimmista teoksistaan ovat alkujaan suunniteltu koristelemaan Helvetin porttia. Veistos näyttää hyvin suuripiirteiseltä ja hahmolta puuttuu kädet. Kuva: Linn Ahlgren Rodin veistos nimeltä varjo. Helvetin portilla läpimurto Rodinin ensimmäinen merkittävä työ oli Helvetin portti. Siihen suhtauduttiin hyvin torjuvasti. Helvetin portti näytti suuntaa Rodinin koko uralle, sillä portin pienistä hahmoista hän teki myöhemmin lukuisia suurempia versioita. Rodin toi keskiöön ihmisen ja ihmisten tunteet. Rodin halusi kuvata ihmisen todentuntuisena, mutta Pronssikausi oli monille jo liiankin luonnollisen oloinen. Myöhemmin Rodinin tyyli saavutti toisen äärilaidan. Se herätti skandaalin naturalisminsa vuoksi. 40 P ariisin kuvanveistopiireissä puhalsi uudet tuulet 1800-luvun loppupuolella. Hän oli ensimmäinen, joka toi torson esille ja kutsui sitä valmiiksi työksi. Ateneumin taidemuseon näyttely pyrkii antamaan kokonaiskuvaa Rodinista taiteilijana. Ateneumin näyttelyssä on esillä veistos nimeltä Meditaatio vuodelta 1896. Suunnitteilla olleeseen koristetaiteen museoon tilattiin vuonna 1880 Rodinilta mahtavat pronssiovet. Ihmiskehon tulkki Rodinin ura oli pitkä. Ruotsin kuningas Oskar II kuitenkin oli avarakatseinen ja osti sen omiin kokoelmiinsa, Huusko tietää. Tietynlainen inhimillisyys veistoksissa oli hänen aikalaisilleen vielä uutta, Huusko tuumaa. – Rodin olisi halunnut lahjoittaa patsaan Nationalmuseumille, joka kuitenkin kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Rodin halusi monumentaalisten tapahtumien sijaan tutkia ihmistä
Kuva: Christian Baraja Rodinin näkemys Jeanne d’Arcista vuodelta 1906. Ajattelija oli alkujaan myös yksi Helvetin portin hahmoista. – Hänen teoksensa puhuttelevat edelleen yleisöä tunnevoimansa ansiosta. Hän on saanut monet taiteilijat jäljittelemään itseään ja omaksumaan hänen tyylinsä. Kuva: Christian Baraja tatientorilla. 41 Suudelma on Rodinin tunnetuimpia veistoksia. Ateneumin näyttelyssä on esillä Rodinin veistos kirjailija Honoré de Balzacista. Myös Ateneumin toiselta puolelta löytyy oiva esimerkki, nimittäin Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kiven patsas RauRodinin tulkinta rakastetustaan Camille Claudelista. Näyttelyn jälkeen voi kävellä parin korttelin päähän Esplanadin puistoon, jossa on Eino Leinon patsas. Hän lahjoitti veistoksiaan ja maalauskokoelmansa Ranskan valtiolla sillä ehdolla, että Hôtel Biron muutetaan museoksi. Rodinmuseo avattiin rakennuksessa vuonna 1919. Lisää tietoa Rodin-museosta Ateneumin näyttely ei ole kovin laaja, se käsittää vain muutaman huoneen. Rodinin vaikutus jälkipolville on ollut huomattava. Huomattava merkitys jälkipolville Rodin uran alku ei ollut helppo. Museo on entisessä Hôtel Bironin rakennuksessa. Kuvanveistäjä asui hotellissa yli kymmenen vuotta. Hän yritti kolme kertaa turhaan kuvataidekouluun, Pronssikausi-skandaali vahingoitti hänen mainettaan ja sodan takia hän työskenteli välillä Belgiassa. Kuva: Ole Haupt – Lähes koko hänen tuotantonsa rakentui Helvetin portin varaan. Siellä on alkuperäinen Helvetin portti sekä Ajattelija. – On jopa väitetty, että hän oli 1900-luvun alussa maailman tunnetuin taiteilija, sanoo Huusko. Näyttelyssä on haluttu korostaa Rodinin kiinnostusta muotoiluun ja kipsien tekemiseen sekä veistostaiteen luovaan prosessiin, Huusko sanoo. Rodinin merkityksen voi aistia myös Helsingin katukuvassa. – Wäinö Aaltonen ei asiaa myöntänyt, mutta huomaa selvästi, että hän on Ajattelija-patsasta tutkinut, Huusko sanoo. . Mutta silti se on hyvä johdatus Rodinin taiteeseen. Musée Rodinissa on esillä lukuisia kuvanveistäjän tunnetuimpia töitä. Se muistuttaa kovasti Rodinin Ajattelija-patsasta. – Jos pitäisi nimetä jokin yksittäinen veistos, niin monilla tulee Ajattelija ensimmäisten joukossa mieleen. Hiljalleen Rodin sai uutteralla työllään ja taidoillaan mainetta. Ajattelijapatsaasta on sanottu, että se kuvaa työläismiestä ja veistosta on tulkittu siten, että myös työväenluokka kykenee itsenäiseen ajatteluun. – Näyttelyssä on esimerkkejä Rodinin tunnetuimmista töistä, mutta myös myöhemmästä kokeellisemmasta kaudesta. Sitä on niin paljon ikonisoitu. Jos Ateneumin näyttelyn jälkeen syttyy intohimo Rodinin taiteeseen, niin silloin kannattaa matkustaa Pariisiin, jossa sijaitsee Musée Rodin. Rodinin tunnetuin veistos on Ajattelija. Pauli Jokinen Rodin-näyttely Ateneumissa 5.2.-8.5.2016.. Veistos kuvaa käteensä nojaavaa mietiskelevää miestä. Patsaan syntyaikaan Ranskassa oli vahvasti vapaus, veljeys ja tasa-arvo -ideologia voimissaan, Huusko pohtii. Patsaan veistänyt kuvanveistäjä Lauri Leppänen on ottanut ilmeisiä vaikutteita Balzacin patsaasta. Ovi ei lopulta koskaan päätynyt koristetaiteen museoon, mutta Rodin alkoi saada tilauksia näistä yksittäisistä hahmoista, ja sitä kautta hän pystyi luomaan uraa ja vakiinnuttamaan mainettaan
1700-luvun tutkimus on uudelleen herännyt henkiin. Eron syynä budjetin pienentäminen Kari-Paavo Kokki irtisanoutui Heinolan museonjohtajan virasta vuoden vaihteessa.. Ne ihmiset ovat painineet samanlaisten asioiden kanssa kuin mekin tällä hetkellä. – Vapauden aika ja kustavilainen aika ovat monella tapaa kiinnostavia aikoja. Sen enempää Kokki ei halua palata eroasiaan. Vaikeiden ihmissuhteiden, rahaja rakkaushuolien. Vain ympäristö ja muoti ovat muuttuneet, Kokki toteaa. Oletteko huolissanne museotoiminnan tasosta Suomessa. Kyllähän aikalaiskirjoituksista välittyy, että emmehän me ihmiset ole miksikään muututtu. Antiikkija museopiireissä tieto erosta otettiin vastaan uskomattomana. Kari-Paavo Kokki on tunnettu museonjohtaja myös Suomen rajojen ulkopuolella ja hänen asiantuntemustaan arvostetaan laajalti. – Olen lukenut paljon kirjeitä ja päiväkirjoja niiltä ajoilta. Moderni ihminen syntyi jo silloin. Silloinkin painiskeltiin vaikeiden ihmissuhteiden, rahahuolien sekä rakkaushuolien kanssa. Olemme pysyneet aika samanlaisina. Kokki empii olisiko halunnut elää 1700-luvulla, vaikka sen ajan arkipäivän elämän näkeminen kiinnostaakin ajatuksen tasolla. mutta löivät itsensä läpi. Vain ympäristö ja muoti ovat muuttuneet. – Ihmiset ovat pysyneet aika lailla samanlaisina. Siitä aikakaudesta on aika paljon kirjoitettu viime aikoina. Ajatuksenvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, yksilönvapaus, ne olivat silloin ihan uusia vallankumouksellisia ajatuksia, – Eroni syyt olivat museon budjetin jatkuva pienentäminen sekä taidemuseon tilojen menettäminen. Suomessakin on tällä hetkellä monia tärkeitä tutkijoita. – On kaupunkeja, joissa museotoimintaan satsataan ja joissa Kamarineuvos Kari-Paavo Kokki ihastui vanhoihin esineisiin jo lapsuudessa – Aarteeni on rikkinäinen viinakoira Kamarineuvos Kari-Paavo Kokilla on tulevaisuudessa suunnitelmia, joista ei voi vielä kertoa. 42 Heinolan entinen museonjohtaja Kari-Paavo Kokki toteaa, että 1700-luvulla painiskeltiin samanlaisten asioiden parissa kuin nykyisinkin. Ja ajatukset, jotka ovat tämän päivän ihmisille itsestään selviä, syntyivät niihin aikoihin. Myös Kustaa III:n lainsäädännölliset ja hallinnolliset uudistukset olivat merkittäviä, Kari-Paavo Kokki kertoo. H einolan museonjohtajana vuoden vaihteessa lopettanut Kari-Paavo Kokki on kiinnostunut 1700-luvusta
– Äitini ja myös hänen isänsä olivat kiinnostuneet vanhoista esineistä. Ne kaikki ovat olleet hyödyllisiä kokemuksia. Varmaan siinä on jotain myötäsyntyistä, kun kotona on ollut vanhoja esineitä ja niiden kanssa on asuttu ja eletty. – Pidän joulusta ja sekin tulee varmasti kotoa. Mitkä ovat asioita, jotka mielestänne pitäisi ehdottomasti tuoda esille Suomen itsenäisyyden juhlavuotena. Kokin ensimmäinen oma ostos on 1950-luvun loppupuolelta. Siitä tulikin meille hyvin suosittu. Näyttelyihin tehtiin myös tieteelliset julkaisut, jotka jäävät elämään näyttelyn jälkeen, Kokki kertoo. Ovathan ne vetovoimatekijöitä, kun ajatellaan vaikkapa matkailua. Koko eurooppalainen ajattelutapa sekä voimakas kansallisuustunteen herääminen ovat olleet itsenäisyydellemme tärkeitä. pienestä pitäen kiinnostunut vanhoista ja kauniista esineistä. Pystyimme aika ainutlaatuisesti näin eri aikakausin joulunviettoon liittyviä tapoja ja esineitä. Runebergin runot jopa rohkeita – Jos ajattelemme Suomen itsenäisyyttä, niin missään tapauksessa emme saa unohtaa Runebergia, Topeliusta, Snellmania emmekä Lönnrotia. Minusta on tärkeää, että nähdään, kuinka asioita voidaan tehdä eri tavalla ja ajatella eri tavoin. – Kun saimme valmiiksi lääninkivalteri eli lääninpoliisimestari Aschanin talon, ajattelin, että sinne sopisi hyvin joulun alla 1700-luvun joulu. – Tietysti olisi tärkeää tuoda esille se pohja, mistä itsenäisyytemme lähti liikkeelle. – Voin kirjoittaa ja osallistua erilaisiin näyttelytyöryhmiin eri museoissa. – Ostin tädiltäni saamilla rahoilla rikkinäisen viinakoiran, jolta puuttuivat takajalat. 64-vuotiasta Kari-Paavo Kokkia voidaan pitää hyvällä syyllä kävelevänä tietosanakirjana. Kävelevä tietosanakirja jatkaa työtään Kari-Paavo Kokin idea oli tuoda heinolalaisille nähtäväksi myös joulunviettoperinteet aina 1700-luvulta lähtien. Kaikkea sitä tietomäärä, joka hänellä on, ei kannata piilottaa vakan alle. 43 Heinolan taidemuseo oli Kari-Paavo Kokin työmaana yli 30 vuoden ajan. Kaikki on loppujen lopuksi kuitenkin ihmisistä kiinni, enkä osaa arvioida kuinka paljon raha vaikuttaa näissä päätöksissä, Kokki toteaa. Kaikki ihmettelivät ostostani ja sitä, että esine oli rikki, Kokki nauraa. Luen joskus Runebergin runoja, koska monet niistä ovat hyvin moderneja ja jopa rohkeitakin. – Kaikenlaista, mies myhäilee. On mielenkiintoista seurata, missä törmäämme häneen seuraavaksi. Kiinnostus on peräisin lapsuudenkodista. Opiskeluaikanaan hän työskenteli Turun maakuntamuseossa rakennustutkijana. Onhan kuitenkin myös aina niitäkin ihmisiä, joiden kotona ei ole välttämättä harrastettu vanhojen esineiden keräämistä ja silti heistä tulee intohimoisia taiteen keräilijöitä tai vanhoista tavaroista kiinnostuneita. Sain oppia tuntemaan vanhoja museoihmisiä, joista monet olivat käveleviä tietosanakirjoja. Sanoisin, että hän kirjailijana kiinnostava, koska hän on hyvin eurooppalainen. Olen saanut nähdä, kuinka paljon erilaisia tapoja on tehdä museotyötä. Kari-Paavo Kokki on ollut Tulevaisuudessa voin kirjoittaa ja osallistua erilaisiin näyttelytyöryhmiin eri museoissa, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki kertoo.. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja ymmärretään museoiden arvo. Suomi tahtoo olla monissa asioissa yhden asian maan. – Vuoden 1992 suuri kustavilainen näyttely oli hieno kuten myös rokokoosta tehty iso näyttely sekä empire-näyttely. Teimme myös kaupunginmuseolle joulunäyttelyn, jossa oli esillä 1800ja 1900-lukujen joulunviettoja. Kari-Paavo Kokki tuli Heinolaan vuonna 1982. Viimeiseksi jäänyt barokkinäyttelykin oli mielestäni hieno. Toin idean Turun maakuntamuseosta, jonne se oli tullut Ruotsista. Hänessä näkyvät eurooppalaiset ajatukset erittäin voimakkaana. Minkälaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden varalle. Hän ehti pitkän uransa aikana tehdä suuria merkittäviä näyttelyitä Heinolan kaupunginmuseoon. Opin heiltä todella paljon. Joulu oli vanhemmilleni tärkeä juhla. Joitain ajatuksia oli ollut jo 1700-luvun lopulla, mutta 1800-luvun aikana ne lisääntyivät ja kasvoivat. Lääninkivalteri Aschanin talo on ainutlaatuinen 1700-luvun kaupunkitalomiljöö sisämaassa. Ne ovat olleet myös aika ainutlaatuisia. Kokki puki Aschanin talon 1700-luvun joulutunnelmaan aina joulun alla. Suomessa ei tämän tyyppisiä muut ole oikeastaan tehneet. Tärkeimpiä niistä olivat Kokin mielestä suuret epookkinäyttelyt. He ovat olleet aika keskeisiä henkilöitä. Sovittunakin on jo jotain, mutta niistä en voi kertoa vielä mitään, Kari-Paavo Kokki toteaa salaperäisenä. . – Hän on hyvin kiinnostava henkilöä. Kari-Paavo Kokki ehti aloittaa ennen irtisanoutumistaan itsenäisyyden juhlavuoden näyttelyn suunnittelun. Ensimmäinen tärkeä esine on luonnollisesti Kokilla vielä tallessa. Merkittävät epookkinäyttelyt Ennen Heinolaan tuloaan KariPaavo Kokki ehti työskennellä muun muassa melkein kaikissa Tampereen museoissa. Johan Ludvig Runeberg on merkkihenkilöistä se, joka kiinnostaa Kokkia henkilökohtaisesti eniten. – Olin myös Emil Cedercreutzin museossa vs johtajana sekä Hämeenlinnan taidemuseossa vs intendenttinä. Onko joulu teille jotenkin erityinen juhla
alkaen. Uudenlaisen aineiston välityksellä on nyt saatu mahdollisuus merenkulun ilmiöiden tarkasteluun ja esittämiseen kokonaan uudesta, ihmislähtöisestä näkökulmasta. Vaikka vaikutteet ovat erilaisia verrattuna esimerkiksi 1950-luvulla syntyneisiin taiteilijoihin, kiinnostus taiteisiin yhdistää ikäpolvet. Puh +358-(0)9-6844460 museum@amosanderson.fi, www.amosanderson.fi Museo on avoinna: ma, to, pe 10–18, ke 10–20, la, su 11–17. Tyypillisesti merenkulkua tarkastellaan ennen muuta teknisestä tai taloudellisesta näkökulmasta. Kaikki taiteilijat ovat syntyneet 1970ja 1980-lukujen taitteessa. Entä esittävän ja abstraktin. saakka. Amos Andersonin taidemuseo Yrjönkatu 27, 00101 Helsinki. Kuva: Seppo Hilpo A mos Andersonin taidemuseo esittelee keväällä 2016 Olli Lyytikäisen ainutlaatuista taidetta näyttelyssä Per Aspera… sekä arkkitehti ja kuvataiteilija Stuart Wreden näyttelykokonaisuus. Lyytikäinen ja Wrede Amos Andersonin museossa Merikeskus Forum Marinum Turussa uusii vuonna 2002 avatun näyttelyn ”Skuutasta Ro-Roon, Kaleerista ilmatyynyyn”. Kokonaisuuden keskiössä ovat veistokset, joista muutama on juuri tähän näyttelyyn toteutettuja, mutta mukana on myös suuri joukko luonnoksia, valokuvia ja filmejä aiemmin toteutuneista tai kokonaan toteutumatta jääneistä projekteista. Hänen taiteensa tarjoaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Näyttelyssä on monta sataa teosta – piirustuksia, maalauksia ja valokuvia – Lyytikäisen lapsuudesta lähtien liian varhaiseen kuolemaan asti. Forum Marinum, Linnankatu 72, 20100 Turku Forum Marinumin päänäyttely uusitaan Hämeenlinnan Taidemuseon kevätkauden avaus tuo tutuiksi neljä nimeä: Ilari Hautamäki, Sami Havia, Kati Lehtonen ja Kim Somervuori esittelevät niin uutta kuin vanhempaakin tuotantoaan. Sami Havian taiteessa maailmanmenon ihanuus ja kamaluus löytyy rivien välistä.. Monille luoville ihmisille tuttu ahdistus ja epätoivo vahvistuivat. – Olemme saman graafisen maailman ympäröiminä kasvaneet. Kaikki ei kuitenkaan mennyt duurissa. Maailma oli auki. Tiistaisin suljettu. Lyytikäisen näyttelyn on koonnut Tukholman Moderna Museetin johtajana toiminut Björn Springfeldt, joka haluaa ideoista ja päähänpistoista lähteneiden ja mestariteoksiksi kiteytyneiden kuvien tulvan välityksellä viedä katsojan mahdollisimman lähelle Lyytikäisen taiteellisen luovuuden lähteitä. Forum Marinumin uuden päänäyttelyn teema on ”Töissä merellä”, joka tulee näkymään näyttelyn ihmislähtöisessä kerronnassa ja henkilöhahmojen tarinallisuudessa. Stuart Wrede, s. Lyytikäisen lahjakkuus sai myös kansainvälistä huomiota, mikä johti näyttelyihin Tukholmassa, New Yorkissa, Pariisissa ja Venetsiassa. Vuonna 1894 valtion viljamakasiiniksi valmistuneessa Kruununmakasiinissa sijaitseva näyttely esittää Lounais-Suomen merenkulun ja Suomen laivaston historiaa. Näyttelyn avainteos on sille nimensä lainannut The Garden of Life, Elämän puutarha, josta on esillä pienoismalli, elokuva, luonnoksia ja valokuvia. Siihen liittyy kaikki arkinen ympäristö katukulttuurista mainoksiin, elokuviin, tvsarjoihin ja tietokoneisiin, selittää Veikko Halmetoja. Helsingissä 1944, muutti 1957 Yhdysvaltoihin, jossa vietti nuoruusvuotensa ja opiskeli sitten arkkitehdiksi Yalen yliopistossa. Saman aikakauden lapsi on myös näyttelyn kuratoinut Veikko Halmetoja. 44 Hämeenlinnan Taidemuseossa nuoria tekijöitä Stuart Wrede: The tree of life. Wreden nyttelyssä on esillä teoksia 1960-luvun lopulta aina tähän päivään asti. Vuodesta 2003 lähtien hän on asunut jälleen Pohjolassa ja viettää aikaansa sekä Loviisassa että Tukholmassa. Olli Lyytikäinen, Muoto ja sisältö. Molemmat näyttelyt ovat esillä 16.5. Vaihtuvien näyttelyiden salissa esitetään ”Sukellusveneet Suomessa” -näyttely 5.2. Kruununmakasiinin näyttelytila suljettiin yleisöltä joulukuun lopussa, ja uusi näyttely avataan toukokuussa 2016. Taiteilija Kati Lehtonen toivoo katsojan pysähtyvän hetkeksi. Missä menee piirtämisen ja maalaamisen raja. Vaikka estetiikka on juttuna ainakin pari tuhatta vuotta vanha asia, näkyy taiteen läpileikkauksessa yhteinen ikäkausi. Näyttely tutkii rajapintoja. Olli Lyytikäisen kuvamaailma muuttui raskaaksi ja tummaksi, mutta yksi viimeisimmistä, Per Aspera …, on hänen parhaimpia teoksiaan. Näiden lisäksi Linnanpuomissa on pysyvästi esillä laivarakennuksen historiaa esittelevät Varvillaja Konepajalla -näyttelyt, sekä museon huvivenekokoelma
Vaaleatukkainen tyttö on ripustettu esille Städel-museoon ja on nähtävillä toistaiseksi. Pankkiiri Johann Friedrich Städelin vuonna 1815 säätiönä perustama museo on yksi Saksan merkittävimpiä taidemuseoita. Artsin ohella museon kutsumanimeksi ehdotettiin muun muassa Taimia, Valoa, Vandalia ja Vaskia sekä Myyrmäessä sijaitsevan museon postinumeroa 01600. K A D E N T A I T O M E S S U T . F I ANTIIKKIMESSUT JYVÄSKYLÄ 9.-10.4.2016 Lauantai klo 10-17 / Sunnuntai klo 10-16 Jyväskylän Paviljonki Uno Savolankatu Neljä tapahtumaa samalla lipulla! Samaan aikaan Hyvinvointimessut, Kädentaitomessut, Antiikkimessut ja Nordia 2016 postimerkkinäyttely. Museo kuvailee tiedotteessaan Schjerfbeckiä yhdeksi 1900-luvun alun pohjoismaisen symbolismin ja ekspressionismin avaintaiteilijoista. 45 Schjerfbeckin maalaus saksalaismuseoon Helene Schjerfbeckin maalaus Vaaleatukkainen tyttö vuodelta 1916 on ostettu Lontoon Sothebysin joulukuun huutokaupassa Saksaan. ANTIIKKI, TAIDE JA KERÄILY Lasia, posliinia, huonekaluja, koruja, hopeaa, kirjoja, taidetta, postikortteja, tekstiilejä, leluja, vanhoja aseita ja rahoja sekä paljon muuta. Hän on sulkenut oman yksityisnäyttelynsä Tanskassa ja poistattanut teoksensa toisesta vastalauseeksi Tanskan päätöksille, kertoi Ruotsin yleisradioyhtiö SVT. Huovinmaan mukaan kutsumanimi helpottaa museon markkinointia ja selkeyttää mielikuvaa, joka museosta halutaan antaa. Ai Weiwei on myös ottanut kantaa Tanskan päätökseen kiristää maahanmuuttopolitiikkaansa. Vantaan taidemuseo Artsi erikoistuu graffitiin, katutaiteeseen ja performanssitaiteeseen osana kaikkea toimintaa. Lesboksen paikallisviranomaiset ovat koonneet liivit Ai Weiweille taideprojektia varten. Museo on hiljattain hankkinut kokoelmaansa ensimmäiset graffitinsa. W W W . Artsin ensimmäisen näyttelyn, Sinä&Minä, teemana on nykymuotokuva. Valinnan teki kulttuuriammattilasten raati, johon kuuluivat muun muassa katutaiteilija Jenni Väisänen ja filosofi Esa Saarinen. LISÄTIEDO T Vantaan taidemuseo on nyt Artsi Konserttitalo verhoiltiin pelastusliiveillä Kiinalainen taiteilija ja ihmisoikeusaktivisti Ai Weiwei verhoili Berliinin konserttitalon pakalolaisten pelastusliiveillä. Lyytikäinen ja Wrede Amos Andersonin museossa. Frankfurtissa sijaitseva Städel-museo on hankkinut teoksen kokoelmiinsa. Teos täydentää museon modernin taiteen kokoelmaa, johon kuuluu entuudestaan muun muassa Vilhelm Hammershøin ja Edvard Munchin teoksia. Berliinin Schauspielhauskonserttitalon pylväisiin rakennettu tilapäisteos koostuu tuhansista pelastusliiveistä, joita Kreikan Lesboksen saarelle meren yli saapuneet ovat jättäneet taakseen. – Nimi saisi kuvata myönteisesti vantaalaisuutta, urbaania elämää, jonka keskellä museo sijaitsee, Huovinmaa selitti syksyllä nimikilpailun tavoitteita. Helmikuussa avautuneessa näyttelyssä on esillä muun muassa tunnetun rockvalokuvaajan Ville Juurikkalan kuvia Ville Valon kaltaisista tähdistä. Museon kutsumanimeksi valikoitui Artsi. Vantaan taidemuseon nimikilpailu on ratkennut. Artsi erikoistuu graffitiin sekä katuja performanssitaiteeseen. Museonjohtajan Kati Huovinmaan mukaan Artsi oli myös museon työntekijöiden suosikki. Helsinkiläinen Reitzin säätiö osti samasta huutokaupasta Schjerfbeckin teoksen Sitruunoita visakoivukulhossa lähes 735 000 eurolla. Museo maksoi teoksesta 869 000 puntaa eli 1 190 000 euroa. Viime syksynä järjestetyyn nimikilpailuun tuli 722 ehdotusta. Taiteilija ottaa teoksellaan kantaa Eurooppaan saapuvien pakolaisten hätään, kertoo Reuters
46 Nostalgisia näyttämöpukuja Teattereiden vanhat epookkipuvut herättävät tunteita ja muistoja. Teatterimuseossa on kevään ajan esillä pukuja historiallisista näytelmistä. Pukuja ovat käyttäneet Tauno Palo, Jussi Jurkka, Ida Aalberg ja monet muut aikansa tähdet.
Elettiin vuotta 1981 ja Jurkka näytteli Salierin roolia. Unelmien kuteita -näyttelyn kuraattori Joanna Weckman esittelee puvun, jota näyttelijä Jussi Jurkka käytti Kansallisteatterissa Amadeus-näytelmässä. 47 . Joanna Weckman on suunnitellut näyttelyn ja valinnut sinne puvut. T eatterimuseossa Helsingissä on esillä lukuisia vanhoja epookkipukuja, joilla on toinen toistaan kiinnostavampia tarinoita. Näyttelyssä on kymmeniä epookkipukuja eri aikakausilta. Hän menehtyi näytäntökauden aikana, Weckman tietää. – Se jäi Jurkan viimeiseksi rooliksi. Vieressä on näyttelijä Ida Aalbergin käyttämä valkoinen korsetti, joka on hankittu Pariisista 1800-luvulla. Ida Aalbergin korsetti. Hamletin pukuja ovat käyttäneet Erik Lindfors ja Oskari Katajisto.
Hauras ja kuluva kangas Epookkipukuja on säilynyt melko hyvin teattereiden pukuvarastoissa. Pukujen tyylit vaihtelevat koristeellisista keskiaikaisista puvuista pröystäileviin renessanssija rokokoopukuihin. saakka.. – Valinta oli vaikea. – Naisilla oli näytelmissä ne tietyt roolit. 48 – Varmaan Aalberg-parka pyörisi haudassaan, jos tietäisi, että hänen alusvaatteitaan on museossa esillä, Weckman pohtii. Karrikoidusti voisi sanoa, että naiset olivat joko hehkeitä nuoria neitoja tai imettäjiä. – Kangas on haurasta materiaalia ja se kuluu. . Monelta muultakin aikakaudelta olisi ollut tarjolla kiinnostavia pukuja, mutta jotain oli pakko rajata pois. Näyttelyn vanhimmat puvut ovat 1800-luvulta. – Pukujen suunnittelu ja tekeminen vaatii paljon tietoa ja käsityötä. Weckman on suunnitellut Teatterimuseolle aikaisemmin näyttelyn Silkkiä, samettia oopperan pukuaarteita. Kansallisteatteri antoi 1960-luvulla Teatterimuseolle suuren lahjoituksen pukuja, ja niistä valtaosa oli miesten asuja. Puku kertoo omasta ajastaan Weckman on tehnyt paljon salapoliisityötä. Puvuissa voi olla paljonkin vaikutteita sen valmistusajan muodista. Saattaa olla, että sodan aikaisessa materiaalipulassa naisten pukujen isot helmat oli käytetty toisiin pukuihin. Miesten pukujen ylivaltaa Näyttelykuraattori Joanna Weckman opettaa Aalto-yliopistossa ja hänen väitöskirjansa käsitteli pukusuunnitteluammatin historiaa. Se oli sellainen kill your darlings -vaihe. Valokuvat ja puvut kertovat paljon niiden valmistusajastaan. Niitä ei taiota tyhjästä, kuten jotkut saattavat ajatella. Kansallisteatterissa käytössä ollut aamutakki löytyi ensimmäisen kerran vuonna 1913 otetusta valokuvasta. Esimerkiksi kaikkein hienoimpia silkkipukuja ei voinut ottaa näytteille, sillä ne kärsivät siitä valtavasti. Esimerkiksi eräs Tauno Palon käyttämä violetti samettitakki on alkujaan 1800-luvun puolelta peräisin, Weckman arvelee. – Ne ovat hyvin erilaisia. Hän on tunnistanut museokokoelman pukuja vanhojen valokuvien avulla, joita hän on tutkinut niin Kansallisoopperan, Kansallisteatterin kuin Teatterimuseon arkistoissa. Vanhoissa valokuvissa naisnäyttelijöillä on upeita pukuja, Joanna Weckman on tehnyt salapoliisityötä selvittäessään pukujen historiaa. Värikylläinen näyttely esittelee historiallisissa näytelmissä käytettyjä pukuja. Klassisessa näytelmäkirjallisuudessa on paljon enemmän miesrooleja kuin naisrooleja. Lopulta hän yhdessä amanuenssi Sanna Branderin kanssa valitsi näyttelyyn sopivat asut. Se oli hyvin suosittu ja kiersi ympäri Suomea. Pauli Jokinen Unelmien kuteita -näyttely Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla 29.4. Virisi ajatus epookkipukujen näyttelystä. Etenkin epookkipukujen tekemisessä on valtava työ. Naisten pukuja ei ole säästynyt samalla tavalla kuin miesten. Teatterimuseon kokoelmissa on satoja pukuja, joita Weckman kävi läpi ja tutki. Weckman on halunnut näyttelyssä korostaa pukusuunnittelijoiden ja pukujen toteuttajien roolia. Tuolloin aamutakkia käytti näyttelijä Adolf Lindfors näytelmässä Ei ole aikaa. Esimerkiksi barokkipuvut eivät mahtuneet mukaan lainkaan, Weckman kertoo. Tarkempaan tarkasteluun hän poimi kolme aikakautta: keskiaika, renessanssi ja rokokoo. Unelmien kuteita -näyttely jatkuu Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla vielä kuluvan kevään ajan, jonka jälkeen se siirtyy ensin Lohjan museoon ja sieltä Jyväskylään. 1920-luvulla tehty renessanssipuku voi olla täysin erilainen kuin 2000-luvulla tehty renessanssipuku. mutta niitä ei ole montaa jäljellä. Museokokoelman vanhimmista puvuista suurin osa onkin miesten asuja, mutta näyttelyssä on pyritty esittelemään molempia tasapuolisesti
– Tandefelt oli kuuluisa siitä, että hän tutki tarkkaan aikakautta, jota puku edusti. Näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen käytti keltaista silkkipukua Markiisittaren roolissa Pierre de Marivauxin näytelmässä Harhatunteet.. Historiallisen tutkimuksen pohjalta toki tehtiin hieman tulkintoja. Selvisi, että teatteri oli toiminnassa vain vuodesta 1920 vuoteen 1930. Ne ovat vanhimpia pukuja, joita suomalaisista työväenteattereista on jäljellä. – Suomalainen Hamlet on vetänyt roolinsa Sisulla, Weckman naureskelee. Markiisittaren puku Näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen käytti keltaista silkkipukua Markiisittaren roolissa Pierre de Marivauxin näytelmässä Harhatunteet. Aamutakkia ovat käyttäneet myös monet muut näyttelijät. Neljä valintaa 1900-luvun alusta peräisin oleva Kansallisteatterin aamutakki on ollut monessa näytelmässä mukana. Puvun silkkikukkaset on tehty käsin. Hänen esittämänsä Hamlet oli nuori vihainen mies. Näytelmän ohjasi englantilainen Dennis Arundel. – Nykyihmisestä se ei tunnu kummalliselta, mutta niin ei ole aina ollut. Näytelmä esitettiin Kansallisteatterissa vuonna 1977. Aamutakki 1900-luvun alusta peräisin oleva Kansallisteatterin aamutakki on ollut monessa näytelmässä mukana. Tutkimusprojektin jälkeen paljastui, että kyseessä on Beatrice Dawson, joka suunnitteli muun muassa Marilyn Monroen asut Prinssi ja revyytyttö -elokuvaan. Katajiston Hamlet-puku saatiin näyttelyyn suoraan Kansallisteatterin pukuvarastosta. Jussi Jurkan puku Amadeusnäytelmässä 1981. Toinen Hamlet-puku on ollut Martti Katajiston yllä Kansallisteatterissa vuonna 1957. Usein Hamlet oli ollut jonkun vanhemman ja kokeneemman näyttelijän suuri rooli. Rokokoopuvun on suunnitellut Liisi Tandefelt. Viimeisimpien joukossa Pekka Autiovuori näytelmässä Talvinen tarina vuonna 1983 ja Heikki Nousiainen näytelmässä Katariina Suuri vuonna 1996. – Museoissa on myös luettelematonta aineistoa ja pukuprojektin yhteydessä löysimme laatikon, jossa nämä vaatteet olivat. Renessanssiasun yläosa ja punainen husaaritakki ovat peräisin 1920luvulta. Puvut ovat sikäli harvinaisia, että Lahden Työväen Teatteri oli hyvin lyhytikäinen. Toista käytti Svenska Teaternissa näyttelijä Erik Lindström vuonna 1940. – Takkia on muutettu aikojan saatossa. Näyttelijä Adolf Lindfors käytti kukallista aamutakkia vuonna 1913 näytelmässä Ei ole aikaa ja muutamaa vuotta myöhemmin Arganin roolissa näytelmässä Luulosairas. Selvitin ohjelmistoa, mutta vielä ei tiedetä, missä näytelmissä näitä pukuja on käytetty. Weckman tutki pukua näyttelyä varten ja löysi Katajiston Hamlet-puvun taskusta vanhan Sisu-pastillin. Sitä on muun muassa pidennetty, sillä Adolf Lindfors oli paljon lyhyempi mies kun Heikki Nousiainen, joka käytti sitä viimeisen kerran. Renessanssiasun yläosa ja punainen husaaritakki ovat peräisin 1920-luvulta. Ohjaajan ja Katajiston tulkinta Hamletista oli täysin uudenlainen. – Hänellä oli pukusuunnittelija, josta tiedettiin nimikirjaimet B ja D. – Lindström käytti pukua monta kertaa, hän oli tunnettu Hamlet-roolistaan, Weckman kertoo. Aku Korhonen käytti samaa takkia myös Luulosairaassa vuonna 1953. Hamletin puvut Näyttelyssä on vierekkäin esillä kaksi mustaa Hamlet-pukua. 49 Joanna Weckman esittelee neljä pukua Unelmien kuteita -näyttelystä. Eeva-Kaarina Volasen kerrotaan sanoneen, että tämä on kaunein puku, joka hänellä on koskaan ollut. Kansallisteatterissa on merkattu nimilapuin, kuka milloinkin on pukua käyttänyt, Weckman kertoo. Lahden Työväen Teatterin puvut Teatterimuseon näyttelyssä on esillä pari pukua Lahden Työväen Teatterista. Aloin selvitellä Lahden Työväen Teatterin historiaa
Götan maailman erikoisuus on luonnonhistoriallinen antiikki yli sadan vuoden takaa. työntekijä, mitä nyt vanhemmat välillä auttavat. Hänen jäämistöstään löytyi muun muassa vanha konserttiflyygeli. Suomessa sellaisia messuja ei oikein ole, mutta Ruotsissa ja Englannissa on, Hamberg kertoo. Halusimme tehdä myymälästä sellaisen, millainen Götan koti saattaisi olla tänä päivänä, Hamberg kertoo. G ötan maailma on pieni, vain yhden huoneen kokoinen. Se on jännittävä kiertokulku. Erityisesti olen kiinnostunut viktoriaanisen ajan Englannista ja oskariaanisen ajan Ruotsista. – Viimeksi myin eräälle nuorehkolle naiselle täytetyn tunturisopulin 1920-luvulta. – Isäni täti Göta asui Bulevardilla. Hän tekee toiseksi työkseen teatteria, aikaisemmin hän on työskennellyt vaatekaupassa, kouluttautunut kuvataiteilijaksi ja hän on myös lähes valmis kokki. – Oli helppo perustaa antiikkiliike, kun itsellä oli siihen intohimoa. Asiakkaitten toiveita noudattaen Hamberg on vuosien myötä suuntautunut yhä enemmän luonnonhistorialliseen ja lääketieteelliseen antiikkiin. – Asiakkaat myyvät meille tuotteita samalla kun he ostavat. Kuten täytettyjä eläimiä ja synnytysvälineitä 1800-luvulta. Olen pen. Vanhojen tavaroiden kiertokulku Götan maailma lähti liikkeelle viisi vuotta sitten myymällä perinteistä vanhaa tavaraa. Hän on yrityksen ainoa konut maasta luita ja kesämökin takapihalla tein arkeologisia kaivauksia, Hamberg kertoo. Jo pienestä pitäen olen ollut kiinnostunut luonnonhistoriasta. Hambergilla on monipuolinen tausta. Osa esineistä on museoiden ylijäämäkappaleita, osa on hankittu messuilta. Kaikki hieman makaaberi ja omituinen on aina kiehtonut minua. Keräilijät jalostavat omia kokoelmiaan, ja tuovat vanhoja esineitään meille. – Käyn messuilla, joissa on myynnissä erikoista antiikkia. Hän ei pitänyt linnuista, mutta halusi kuitenkin täytetyn eläimen osaksi kotinsa sisustusta, kertoo Thomas Hamberg. Hamberg omistaa Götan maailman vanhempiensa kanssa. Suuri osa esineistä tulee Götan maailmaan keräilijöiltä. Thomas Hamberg on pitänyt Götan maailmaa vuodesta 2011. Se lienee Suomen omituisin antiikkikauppa. 50 Outojen esineiden antiikkikauppa Götan maailma Helsingissä on keskittynyt luonnonhistorialliseen antiikkiin. Kaikki sai alkunsa vuonna 2011. Mutta pieni huone on täynnä mitä erikoisempaa tavaraa. Hän keräsi kaikenlaista ihmeellistä ja erikoista tavaraa. Hänellä on aina ollut kiinnostus vanhaan tavaraan ja hän keräilee sitä myös itse
En ole tämän viiden vuoden aikana oppinut vielä ennustamaan myyntiä, Hamberg sanoo. Jättiläiskilpikonnan pää Täytetty jättiläismerikilpikonnan pää on viktoriaanisen ajan Englannista. – Vaikka itse vastustan nettikauppaa, niin asiakkaat ovat sitä toivoneet. Saattaa olla viikkoja, ettei myydä yhtään mitään. Götan maailmassa on mitä ihmeellisimpiä täytettyjä eläimiä. Näissä tinaruiskuissa on vahakankainen mäntä ja lehmus-aiheiset koristekuviot. – Sillä on ikää yli 150 vuotta ja se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Sitten voi olla päiviä, jolloin myydään tuhansilla euroilla. – Tämä ei ole mikään maitokauppa. Pauli Jokinen Götan maailma, Tarkk’ampujankatu 4, Helsinki. Jättiläiskilpikonnan pää. Netistä Hamberg ei osta mitään. Eräs rouva käy kyselemässä ikkunassa olevan täytetyn linnun hintaa, saksalainen pariskunta ihmettelee täytettyjä eläimiä ja vanhempi mies tulee kyselemään esineitä valokuvauksen rekvisiitaksi. Götan maailma lainaa ja vuokraa paljon esineitä elokuviin sekä musiikkivideoiden ja lehtien kuvauksiin. Götan maailman ovi käy vähän väliä. . Asiakkaita on ympäri Suomen ja myös ulkomailla, ja heillä ei ole aina mahdollisuutta päästä käymään täällä. – Sillä on ikää yli 150 vuotta ja se on ikäisekseen hyvässä kunnossa.. Omituinen antiikki menee kaupaksi hyvin satunnaisesti ja arvaamattomasti. Hamberg on tosin suunnitellut oman nettikaupan avaamista. Ruotsista tulee paljon lääketieteellistä antiikkia. – Lähes viikoittain vuokrataan esineitä. Hyvin harvinainen esine. Pää on täytetty kipsillä ja puulla. – Tämän tyyppistä esineistöä on pakko päästä näpräämään käsillä ja tutkimaan hieman tarkemmin. 51 Kaksi outoa esinettä Thomas Hamberg esittelee kaksi outoa esinettä Götan maailman tarjonnasta. Nettikaupan pitää olla laadukas, kuvien pitää olla hyviä ja lisäksi tulee kertoa esineiden mahdolliset viat, Hamberg pohtii. Esimerkiksi Rölli-elokuvassa ja Mikael Gabrielin musiikkivideolla on ollut meidän esineistöä. Tinaruiskuja. Tinaruiskuja Tinasta tehdyt korvaruiskut ovat 1800-luvun puolivälin Ruotsista. Se on tullut meille suomalaisen kuvataiteilijan vaimon kautta. He hankkivat sen 1960tai 1970-luvulla Englannista. Pää kuului hänen kokoelmiinsa. – Olemme erikoistuneet myös 1800ja 1900-lukujen taitteen lääketieteelliseen antiikkiin. Ei vastaavia ole edes Englannissa montaa. Edelleen ihan toimivia ruiskuja
52 Pohjoismaisen ja japanilaisen estetiikan välillä hedelmällinen vuorovaikutus Japanilaisvaikutteiden vahva kirjo yllättää
Moni suomalaistaiteilija koukkasi japanilaisuuteen Pariisin kautta – suoria yhteyksiä Nousevan auringon maahan ei juuri ollut. Eurooppalaiset sovelsivat oppeja lähinnä maalaustaiteen keinoin, puupiirrosgrafiikan tekniikkaa sinällään hyödynnettiin vähemmän. Japonismi-sanaa käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1872 Ranskassa (”japonisme”). Tanskalainen Pietro Krohn esimerkiksi valmisti haikara-aiheisen astiaston – hän ei pelkästään kopioinut vaan esitti tyypillistä japanilaista aihetta uudella ja provokatiivisella tavalla. Näyttelyssä oleva teos on suurikokoisena työnä varsin vaikuttava. Suurin yksittäinen inspiraation lähde oli japanilainen puupiirrostaide. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen.. Japonismilla tarkoitetaan japanilaisen kulttuurin vaikutusta länsimaiseen kuvataiteeseen, arkiesineisiin ja sisustukseen. Usein taiteilija ja kaivertaja olivat eri henkilöitä, mutta eräät kuten Hokusai tekivät useimmat työvaiheet itse. Norjalainen Nikolai Astrup selkeästi mukaili puupiirrosten sommitteluja. 53 Japanomania-näyttely Ateneumissa on loistava katsaus visuaalisten taiteiden japonismiin, joka alkoi noin 150 vuotta sitten. Japanilaisuus näkyy Edelfeltillä bambuaiheisena serminä. Myös aiheita haettiin Kaukoidästä. Myös tunnettu impressionisti Claude Monet haki vaikutteita japanilaisesta taiteesta Puupiirroslaatan teko oli kovaa työtä. Japanomania on leikkisä johdos tästä sanasta. tettiin useampia värejä, jolloin painolaattoja tuli tehdä useampia. Japonomania-näyttelyssä onkin esillä suurten mestarien Utamaron, Hokusain, Kuniyoshin ja Hiroshigen puupiirroksia. J apani alkoi avautua maailmalle 1860-luvulla, mikä heijastui melko pian myös länsimaisessa taiteessa ja sisustuksissa. Tekniikka oli varsin vaativa, etenkin kun käyAlbert Edelfelt: Pariisitar (Virginie) (1883). Arla Cederbergin kokoelma, Joensuun taidemuseo. Ranskalaiset mestarit uskoivat japonismiin Yksi varhaisimpia japonisteja oli ranskalainen taiteilija James Tissot, jonka Japanitar kylpee on vuodelta 1864. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen
Mielenkiintoista on, että Vincent van Gogh tunsi teoksen ja puhui teoksesta arvostavaan sävyyn. Myös Helene Kuvateksti puuttuu... Taiteilija Yoshiiku. Erittäin tunnettu on Taiteilijan luona-teos (1881), jossa naismalli tutkailee japanilaisia puupiirroksia. Mangat ovat usein sarjakuvamaisia kuvakirjoja, joiden perinne yhä jatkuu Japanissa. Kun Halonen oli tyytyväinen onnistuneeseen lumitai muuhun luontomaalaukseensa, hän saattoi sanoa, että siinä on ”japanilaista näkymää”. Gallen-Kallelan mahdolliset vaikutteet Gallen-Kallelan oma Ex libris (1895) ja Inspiraatio (1896) ovat esimerkkejä puupiirrostekniikasta, mutta aiheiltaan ne eivät olleet japanilaisia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Monet’n inspiraation lähde, puisto koti-Givernyssa, oli japanilaisvaikutteinen siltoineen. 1890-luvulla Pekka Halonen haki inspiraatiota japanilaisesta esineistöstä ja painotuotteista. 54 – ja pohjoismaisesta luonnosta. Japanilaisia puupiirroksia kuvattiin usein nimellä ukiyo-e, joka tarkoittaa ”kelluvaa maailmaa”. Toisin kuin 1800-luvun alun puupiirrokset, mangat olivat usein mustavalkoisia. Edgar Degas todistetusti keräsi japanilaista esineistöä ja taidetta, ja hän sai vaikutteita muun muassa Utamarolta, joka kuvasi hiuksia harjaavia naisia kuten Degas itsekin. Kuva: Klaus Susiluoto.. On mahdollista, että Gallen-Kallela sai Sammon puolustukseen (1896) vaikutteita Hasegawa Mitsunobun manga-kuvakirjan piirrosten dynaamisesta kuvakielestä, jossa asennot ovat liioiteltuja ja kasvonpiirteet ekspressionistisia. Degas’n makuuhuoneessaan oli myös Kiyonagan kylpylätriptyykki. Jo 1880 Edelfelt maalasi kaksi versiota aiheesta Lukeva pariisitar, joissa näkyy taustalla japanilaistyylisiä silkkitekstiilejä. Erityisen onnistunut matka ei taiteellisesti ollut. Japanomania-näyttelyssä van Goghilta on esillä teos Kukkiva mantelipuu. Hän vieraili Norjassa vuonna 1896. Schjerfbeck sai vaikutteita Japanin taiteesta. Hänen jäämistöstään löytyi useita japanilaista taidetta käsittelevää teoksia. Ukiyo-e kuvasi myös kaupunkien – varsinkin Edon eli nykyisen Tokion – kiihkeää Ukiyo-e-taiteessa kuvattiin usein kansanhuveja kuten kabuki-teatteriesityksiä. Vincent van Gogh sai vahvoja vaikutteita japanilaista puupiirroksista 1880-luvun alussa. Niiden lähtökohta oli usein arkinen, esimerkiksi kabuki-teatteriesitys tai naisten pukeutumis-ja kampausaskareet. Edelfelt ja taustarekvisiitta Japonismi alkoi vaikuttaa Pohjoismaissa muuta Eurooppaa myöhemmin. Toinen mahdollinen vaikuttaja oli Kuniyoshi, joka myös teki taistelukuvauksia. Myöhemminkin hän sijoitti japanilaista rekvisiittaa muotokuviensa taustalle, kuten Pariisitarteoksessa (Virgenie, 1883). Eräiden tulkintojen mukaan huippukausi ulottui vuosiin 1889– 1900, mutta Pariisin suomalaistaiteilijat kuten Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt olivat tutustuneet japanilaisuuteen jo aiemmin
Van Gogh sai paljon vaikutteita ukiyo-epuupiirrostaiteesta. Kuva: Rauno Träskelin. Myös ruotsalainen Porvoossakin asunut Louis Sparre oli sanojensa mukaan ihastunut ”samuraimaan taiteeseen ja sivistykseen”. Japanomaniakirjaan ja näyttelyyn liittyvässä esseessään Anna-Maria von Bonsdorff puhuu ”yksinkertaistamisen ideaalista”, joka on yhteistä molemmille. Kuvassa on valkea poro etualalla ja Fujia muistuttava vuori taustalla! Japanilaisten maisemakuvauksen yksi suosikkimotiiveja oli luminen maisema, ja Japanomania-näyttelyssä yksi iso sali on fiksusti varattukin veden, lumen ja jään kuvaamiseen. Designmuseo. Toinen mestari Hiroshige on tunnettu omaperäisistä sommitteluistaan ja taitavasta luontokuvauksesta. Eräät ruotsalaiset ja tanskalaiset tutkimusmatkailijat, kauppiaat ja merimiehet tosin olivat jo 1600-luvulla vierailleet Japanissa ja tuoneet jonkin verran esineistöä, lähinnä lakkatöitä ja posliinia. Japanilaisessa kuvataiteessa myös vältettiin liikaa symmetriaa ja keskeisperspektiiviä. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen. Suosittuja olivat ”matkakertomukset”, joissa Fuji-vuorella oli tärkeä sijansa. Silti silloinkin ani harva keräilijä tai taiteilija vieraili maassa edes 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun aikoihin. elämää. Muitakin innostuneita oli. Kuva: Kansallisgalleria/Kirsi Halkola. Pohjoismaisista taiteilijoista todellinen Japani-entusiasti oli Carl Larsson, joka kirjoitti akvarellialbumissaan1895 De mina (Minun perheeni) melkoisia ylisanoja: ”Japanilaiset ovat tällä hetkellä ainoat todelliset taiteilijat maailmassa…He ovat meidän aikanamme, mitä kreikkalaiset olivat omana aikanaan.” Hän asetti japanilaisen taiteen jopa kreikkalaisen edelle, sillä vaikka japanilainen taide oli outoa, se antoi tilaa myös rumuudelle eli olemuksen ja esineen ulkoiselle luonteelle. Toisaalta japanilaiset ottivat vaikutteita myös eurooppalaisesta taiteesta. Akseli Gallen-Kallela: Karhunputki (1889). Pelkistys ja epäsymmetria Moni pohjoismainen taiteilija omaksuikin japanilaisesta estetiikasta tietynlaista pelkistämistä. On arvioitu Edelfeltin saaneen inspiraatiota hänen maisemakuvistaan. Vincent van Gogh: Kukkiva mantelipuu (1888). Jarl Eklund: Luonnos Lokkiryijyä varten (noin 1904). Vahvasti abstrahoitu näkemys Hokusain Kanagawan suuresta aallosta. 55 Utagawa Hiroshige: Kameidon luumutarha. Kauppiaat kuitenkin huomasivat eurooppalaisten mieltyneen japanilaiseen keramiikkaesineistöön,. Taidemaalari Väinö Blomstedt teki akvarelliluonnoksen, joka kuvasi ”japanilaista poroa”. Joillain se jopa muutti käsitystä taiteen tekemisestä ja itselle sopivista tekniikoista ja materiaaleista. Pekka Halosen ja Akselin Gallen-Kallelan viehtymys lumisiin maisemiin lienee lähtenyt maisemasta itsestään, mutta japanilaista taidetta kyllä tunnettiin. Vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoivat Euroopan maiden ja Japanin suhteet kehittyä. Varsinkin Porvoo Linnanmäeltä nähtynä-teos kuuluu käkkärämäntyineen ja kuva kuvassaratkaisuineen töihin, jossa japanilainen vaikutus on selkeämpi. Hokusain 36 näkymää Fujille puupiirrossarja lienee tunnetuin esimerkki. Hedelmällinen vuorovaikutus pohjoismaisen ja japanilaisen estetiikan välillä on jatkunut tähän päivään saakka niin kuvataiteessa kuin muotoilun saralla. Mesenaatit apuna taide-esineiden hankinnassa Pohjoismaista katsottuna Japani edusti kaukaista ja eksoottista aluetta pitkälle 1900-luvulle. Japanilaiseen tyyliin etualalle jätetty kiintopiste. Myöhemmin tunnetuksi noussut ukiyo-e puupiirrostaide kehittyi vasta 1700-luvulla. Van Gogh Museum, Amsterdam. Keirknerin kokoelma
Taideteollisuusmuseo muutti 1912 Hakasalmen huvilaan, jossa huhti-toukokuussa 1913 järjestettiin japanilaisen ja kiinalaisen taiteen näyttely. Antell asui pitkään Pariisissa ja alkoi ottaa mesenaatin roolia. Viimeistään vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttely toi japanilaisuuden myös suurten kaupunkien porvariston ulottuville. Myös näyttelyn erillisisissä huoneissa sijaitseviin installaatioihin oli pitkiä jonoja. Perheetön Antell testamenttasi taide-esineensä Suomen kansalle eli valtiolle. Antellin valtuuskunta lunasti kymmenen esinettä ennen näyttelyn avaamista. Hankintoja oli muitakin. 56 taiteeseen ja tekstiileihin, ja kaupalliset yhteydet tiivistyivät. Kusaman näyttely saapuu Helsinkiin ensi syksynä. Esillä on yli 400 teosta ja esinettä, joista noin 150 on lainattu ulkomailta. Yayoi Kusama (s.1929) tunnetaan taiteesta, jonka toistuvana teemana ovat pilkut. KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 26.-27.3.2016 Lahden Antiikkija Keräilymessut Pääsiäinen, lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6, Lahti 2.-3.4.2016 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki 5.5.2016 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 6, Hyvinkää Dots obsession. Mesenaateilla oli roolinsa taidehankinnoissa. Wagnerinantiikkiliikkeestä. Suuri osa Hakasalmen näyttelyn esineistä oli hankittu berliiniläisen R. Japanilaisia esineitä noin 700:sta hankitusta oli 120. – Taiteilijat, kirjailijat ja filosofit ovat aina olleet olennaisessa roolissa uusien ajatusten ja ilmiöiden välittäjinä. Teksti Klaus Susiluoto Japonismi tutkimusprojektina Japanomania-näyttely on ollut valtavan työläs. Hän toi Japanista muun muassa kultarahoja. Tärkeitä kanavia japanilaistekstiilien ja esineiden voittokulkuun olivat tavaratalot, Pariisissa Au Bon Marché, josta Edelfelt hankki tai lainasi rekvisiittaa maalauksiinsa. toukokuuta asti Ateneumin taidemuseossa. Yayoi Kusaman takautuva näyttely nähdään Islantia lukuunottamatta kaikissa Pohjoismaissa ja Suomessa se avautuu Helsingin taidemuseossa HAMissa lokakuussa. Japanilaistaiteilija Yayoi Kusaman laajan näyttelyn viimeinen aukiolopäivä sai Tanskan Louisiana-museon ympäristön täyttymään jonottavista ihmisistä. Pilkkutaiteilija villitsi Tanskassa. Antellin valtuuskunta (säätiö) hankki paljon aasialaista taidetta varsinkin 1900-luvun alussa. Japanomania-näyttely on avoinna 15. 1950-luvulla Antellin kokoelmat siirrettiin Taideteollisuusmuseosta Ateneumin taidemuseoon. Tänä päivänä pohjoismaiset kansallisgalleriat haluavat olla yhdessä rakentamassa uusia näkökulmia taiteeseen ja sen historiaan. Moderniin taiteeseen keskittyvälle, 40 kilometriä Kööpenhaminasta pohjoiseen sijaitsevalle Louisiana-museolle In Infinity -näyttely on ollut hitti. Psykedeelisiin mittoihin kasvava, peileilläkin tehostettu pilkku-universumi saattaa Kusaman teoksissa käsittää kokonaisen huoneen. Yksi Japaninystävä oli Hermann Antell, joka keräili varsinkin rahoja mutta myös suomalaista kuvataidetta. Näyttely ja siihen liittyvä laaja tutkimushanke ovat tästä loistava osoitus, kertoi Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson avajaisten yhteydessä. Suosittuun näyttelyyn joutui sunnuntaina jonottamaan reilun tunnin. Rahaa oli kotimaassa kasattu kansalaiskeräyksenä. Yayoi Kusama on tunnettu pilkullisesta taiteestaan. Näyttely on tehty yhteistyössä pohjoismaisten kansallisgallerioiden kesken, minkä lisäksi teoksiaan näyttelyyn ovat lainanneet muun muassa H.M. Tanskan kuningatar Margareeta II, Metropolitan Museum of Art, New York, Musée d’Orsay, Pariisi, Philadelphia Museum of Art, Van Gogh Museum, Amsterdam sekä Victoria & Albert Museum, Lontoo. Suomen silloin uuden taideteollisuusmuseon pohjaksi haluttiin myös aasialaista esineistöä ja taidetta, jota hankittiin erityisesti Wienin 1873 maailmannäyttelystä. Antell tutustui maahan vuonna 1877 Japaniin parin kuukauden ajan, tehden myös retkiä sisämaahan. Hän tilasi taideteoksia varsinkin Edelfeltiltä ja Gallen-Kallelalta. Näyttely onkin kokonaisuutena loistavasti toteutettu
Asiakkaina minulla käy paljon paikallisia asukkaita ympäri PohjoisSavoa, mutta joitain tavaroita on lähetetty aina Japaniin saakka. – Asiakkaat ovat kiinnostuneita niin muutaman kympin käyttöja koriste-esineistä Ostoja myyntiliike Hirvonen tarjoaa myös konsulttipalveluita Arviointiapua perikunnille Ostoja myyntiliike Hirvonen Kuopiossa ostaa ja myy monipuolisesti erilaista vanhaa tavaraa. Kaikesta saa tinkiä Hirvosen kivijalkapuodissa Kuopion Minna Canthin kadulla voi piipahtaa kuin aarreaitassa. Kysyntää konsulttipalveluille Hirvonen uskoo, että konsulttipalveluiden tarve tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan: – Kun suuret ikäpolvet vielä vähän ikääntyvät, heitä alkaa muuttaa palvelutaloihin ja menehtyä. Sillä ikäluokalla on omistuksessaan kaikenlaista arvokasta – on hirveää, että tietämättömyyttä näitä tavaroita heitetään jopa menemään! Kun tavarat käydään huolella yksi kerrallaan läpi, voi löytyä vaikka minkälaisia yllätyksiä – joskus jopa käteistä rahaa! Arviointipalvelu paitsi helpottaa irtaimistojen jakoa omaisten keskuudessa, myös tuo myytävää Hirvosen liikkeeseen: – Minulle päämäärä on ostaa monipuolisesti erilaisia kiinnostavia esineitä ja saada tavara liikkumaan, kauppias kiteyttää. Kivijalkakaupan valikoimaan kuuluu taidelasia, koruja ja kelloja, valaisimia, taide-esineitä, sotamerkkejä ja -mitaleita, huonekaluja sekä muita koristeja keräilyesineitä. Ostoja myyntiliike Hirvonen Kuopion Minna Canthin kadulla ottaa vastaan ja myy mitä erilaisimpia tavaroita. kuin arvokkaammista kristalleista ja koruistakin. Arviointija konsulttipalvelu on olennainen osa yrityksen toimintaa. . Perinteistä ostoja myyntitoimintaa tärkeämpään asemaan Hirvoselle on viime vuosina noussut arviointija konsulttipalvelu, jota hän tekee maksusta muun muassa perikuntien toiveesta. – Kuolinpesät, muuttojäämistöt ja irtaimistot sisältävät usein sellaista tavaraa, joiden arvoa omaiset tai muut läheiset eivät tiedä tai ymmärrä. Kultaseppä Sulo Kunnas toimi Kuopiossa vuosina 1913–1935. Minä luetteloin irtaimiston ja arvioin jokaisen esineen rahallisen arvon, niin perikunnat säästyvät riidoilta. 57 Y rittäjä Kari Hirvonen kertoo, että kaikenlainen tavara liikkuu juuri nyt hyvin ja ostoja myyntiliikkeet ovat tällä hetkellä hyvässä huudossa: – Liiketilassa on tarjolla lähinnä pieniä, kauniita esineitä, joista suomalainen design-lasi on minulle rakkainta. Hirvonen kertoo, että kaikesta saa tinkiä ja kaikenlaista voi myös yrittää tarjota myyntiin. Tuotteet ovat pääsiassa 1950–1980-luvuilta, mutta niitä löytyy myös muilta aikakausilta. Liiketilan lisäksi käytössä on yli 200 neliömetriä varastotiloja, joihin mahtuu vaikka minkälaista tavaraa. Sota-ajan mitalit, muistomerkit ja muu militariaesineistö kiinnostaa keräilijöitä ja on myös melko arvokasta. Hirvonen muistuttaa, että jokaisesta jäämistöstä voi löytyä jotain yllättävän arvokasta.. Minä en rajaa myyntiartikkeleita tarkasti sillä olen huomannut, että tavaralle löytyy aina ostaja. Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Kuvat: Ostoja myyntiliike Hirvonen Osto ja Myyntiliike Hirvonen Minna Canthin katu 32 , 70100 Kuopio www.khirvonen.fi Kotimainen design-lasi on lähellä kauppias Kari Hirvosen sydäntä
Kun sopiva liiketila Oulun keskustasta Asemakadulta löytyi, Ojanperät päättivät tehdä haaveista totta: – Meillä on pieni kivijalkapuoti, jonka asiakaskunta on vuosien saatossa vakiintunut. 15 vuotta sitten keräilijäpariskunta Anne ja Tapio Ojanperä alkoivat haaveilla omasta antiikkiliikkeestä. Paikallisten asukkaiden lisäksi Ajattomassa Ajassa vierailee paljon turisteja. Anne kertoo, Liikeidea syntyi rakkaudesta keräilyyn Oululainen Ajaton Aika on vanhan lasin aarreaitta Liiketila on ollut tutulla paikalla Asemakadulla jo 15 vuoden ajan. Tapio Ojanperä oli kartuttanut kirjakokoelmaansa jo pitkään ja Annen hyllyt notkuivat vihreää lasia. Uusiakin asiakkaita toki tulee jatkuvasti: nuoret ovat kiinnostuneita sisustuksesta ja etsivät esimerkiksi Riihimäen lasipurkkeja kotiensa koristukseksi ja käyttöesineiksi, Anne Ojanperä kertoo. 58 O ululainen ostoja myyntiliike Ajaton Aika on erikoistunut suomalaiseen lasiin, posliiniin ja keräilyja sisustusesineisiin. Anne ja Tapio Ojanperän halu perustaa oma antiikkikauppa juontuu pariskunnan omasta keräilyharrastuksesta.. Liikkeen tiloissa toimii myös antikvariaatti ja Ajattoman Ajan käytettyjen kirjojen valikoima onkin yksi Oulun suurimmista
Ajaton Aika toimii myös antikvariaattina. Nettikaupan lisäksi sosiaalinen media on tärkeä yhteydenpitoja kauppakanava: meillä on sivut niin Facebookissa kuin Instagramissakin. Esteri Tomulan Pastoraali-kuva-aihe on tosi suosittu. Ajattoman Ajan kivijalkapuoti on melko pieni, joten kaupassa ei ole juurikaan esillä isompia esineitä ja huonekaluja. Kuvassa myös Antti Nurmesniemen suunnittelemat Pehtoori-pannut. Myös läpikulkumatkalla olevat suomalaiset Lapin turistit pysähtyvät usein meillä asioimassa. Toisinaan haaveilemme kyllä isommasta liiketilasta, mutta toisaalta näin monen vuoden jälkeen ihmiset ovat tottuneet löytämään meidät tästä tutusta osoitteesta. . Yrittäjä toteaa, että antiikkimarkkinoilla näkyvät selvästi sykleittäin etenevät trendit: – Kun aloitimme, kupariesineet olivat kysyttyjä. Kivijalkapuoti ja nettikauppaa Ajaton Aika toimii myös netissä. Ojanperä kuitenkin kertoo, että varastotiloja yrittäjillä on käytössään runsaasti ja asiakkaat pääsevät halutessaan tutkimaan niidenkin valikoimaa: – Huonekalut eivät kuitenkaan ole pääartikkelimme. Ajaton Aika myy etenkin kotimaista keräilylasia ja -posliinia. Astiasarjoista Valencia viedään aina käsistä, samoin Arabian figuurit. Taaempana Arabian Harlekin Gold-sarjaa 1980– 1990 luvulta. – Aina riittää ihmisiä, jotka haluavat tulla paikan päälle katselemaan, tunnustelemaan ja kyselemään. Antikvariaatti.net:iin on koottu satojen myynnissä olevien kirjojen kuvat ja tiedot. Kiinnostuneet asiakkaat voivat ottaa kotisivujen kautta yhteyttä ja tavarat toimitetaan heille postitse. Niitäkin silti tulee esimerkiksi kuolinpesistä myyntiin. Vuosiin niitä ei halunnut kukaan, mutta nyt niiden suosio on taas kasvussa. Suomalainen lasi on aina keräilijöiden suosiossa. Oiva Toikan suunnittelemaa Kastehelmi-sarjaa sekä Fauna-sarjaa. Kaupungin monipuolisin vanhan lasin kauppa Anne Ojanperä toteaa, että oululaiset antiikkikaupat ovat aika selkeästi profiloituneita: joku myy talonpoikaisantiikkia, toinen retrohuonekaluja ja kolmas sisustustavaroita. – On tärkeää seurata aikaansa. Varsinaista nettikauppaa liikkeellä ei ole, mutta suuri osa myyntiartikkeleista on kuvattu ja luetteloitu yrityksen nettisivuille. Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Kuvat: Hanna Kaisa Ojanperä Ajaton Aika, Asemakatu 4 , 90100 Oulu, www.ajatonaika.net. Anne kertoo, että tavaraa tilataan kaukaakin: viimeksi tällä viikolla puodista lähetettiin paketti suomalaisia kirjoja ja tavaroita aina Yhdysvaltoihin saakka. Kuvassa Arabian Violetta-kahvikuppi 1970-luvulta. Myös Ajattoman Ajan antikvariaattipuoli toimii netissä. Nettikaupan suosiosta huolimatta Ojanperät eivät suunnittele kivijalkapuodin lopettamista. 59 että Suomeen hullaantuneet japanilaiset ovat innokkaita suomalaisen posliinin ja koristeesineiden keräilijöitä: – Japanilaisia tavataan paitsi kivijalkapuodissa Oulussa, myös messuilla ympäri Suomen. Ajattomasta Ajasta löytyy yrittäjän arvion mukaan yksi kaupungin kattavimmista lasija posliinivalikoimista: – Aurinkopullot ovat kestosuosikki, myös kotimainen 50-, 60ja 70-luvun värillinen lasi on todella haluttua. Pala-maljakko 60–70-luvun tuotantoa, suunnittelija Helena Tynell
Koti on luonnon keskellä vanhassa kansakoulussa, ja Krohnille tärkeitä puita näkyy joka ikkunasta.. 60 Puu – elämän symboli Inari Krohnin taiteessa luonto on vahvasti esillä Kuvataiteilija Inari Krohnille luonto on loppumaton inspiraation lähde
Vahva saaristolaismänty, joka kasvaa paljaalla kalliolla ja onnistuu imemään ravintonsa paikassa, jossa ei luulisi minkään kasvavan, on kuin Inari Krohnin taiteen symboli. – Puu symboloi minulle elämää ja kasvua, elämää kaikkineen, Krohn sanoo kotona Vihdin Vesikansassa, luonnon keskellä. – Olimme hiljattain Apuliassa Italiassa. Ne ovat kuin kallionjärkäleitä, ihan mielettömän muotoisia. Niinpä luonnosta tuli Krohnin tärkein inspiraation lähde, joka ei lakkaa kiehtomasta. Siellä on erinomainen paikka tehdä työtä. Kustavissa vietetyistä kesistä on moneen Krohnin työhön tarttunut vahva ja kestävä saaristolaismänty. Kuvataide näyttää kulkevan geeneissä. Maija on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta ja valmistelee tohtorintutkintoa antropologiassa. Nyt Inari Krohn on innostunut Italian oliivipuista. Ensimmäisen kuvataidepalkintonsa Inari Krohn sai kymmenvuotiaana, jolloin hän voitti Helsingin koulujen piirustuskilpailut. Inari Krohn on kuvittanut useita sisarensa kirjoja. Ihmiset ovat kuvista vähentyneet – jos eivät kokonaan kadonneet – ja nekin jotka ovat jääneet, ovat pieniä. – Sieltä lapsuudesta metsäinnostus ja kunnioitus ovat peräisin. En ole ikinä nähnyt sellaisia puita – tuhat vuotta vanhoja, ja edelleen viheriöivät ja tuottavat hedelmää. Suomen Taiteilijaseuralla on Italiassa residenssi, josta taiteilijat voivat vuokrata asunnon ja ateljeen. Metsän kunnioitus – Isoäitini oli karjalainen ja todellinen metsäihminen. – Se on Firenzen lähellä, korkealla kukkulalla vanhassa luostarissa. Puu kuin ihmisen elämä. Nuoruuden osallistuva taide on vuosien varrella vaihtunut eleettömämpään. Mutta niiden pienen pienet juuret menevät joitain aivan minimaalisia koloja pitkin ja löytävät ravintoa. Fantastiset näköalat ja hiljaisuutta ja rauhaa. Myös Inari Krohnin ja Pertti Lassilan molemmat tyttäret ovat taidealalla. Taide läsnä aina Inari Krohnin elämässä taide on ollut läsnä aina. Huimaus, öljy.. Katri on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen laitokselta ja valmistelee tohtorintutkintoa Aalto-yliopistolle elokuvataiteen osastolla. V aikka kuvataiteilija Inari Krohn kasvoi kaupungissa, perhe vietti kaikki kesät maalla. Saniaismetsä, öljy. Talossa on tilaa sekä asumiseen että suurelle, valoisalle ateljeelle. Isoäiti oli intohimoinen marjanpoimija. Isä Alf Krohn oli Taide-lehden päätoimittaja, ja suvussa on useita taiteilijoita. Hän vei meidät, Leena-sisareni ja minut, metsään jo aivan pieninä, kun emme vielä osanneet edes kävellä. Ne vanhat oliivipuut ovat aivan uskomattomia. – Tiesin jo varhain, että minusta tulee taiteilija, enkä koskaan muuta suunnitellutkaan. Tapahtumat elämässä ja luonnossa limittyvät, vuodenajat ja vuodet seuraavat toisiaan, muodostavat elämän kiertokulun. Ihmisen jälkiä kyllä on, mutta ei niin, että työ olisi keskittynyt ihmiseen. Luku elämän kirjasta. Luonto sen sijaan on suuri, elinvoimainen ja ihmeellinen. Vihreä vallankumous oli ensimmäinen, ja viimeksi Auringon lapsia. Puita näkyy kodin jokaisesta ikkunasta. Koulun loputtua perhe muutti kesäksi maalle, ja heinätöissä Krohnin sisarukset olivat myös joka kesä. Krohn teki Italiassa muutamia grafiikoita ja lisäksi kuvasi oliivipuita – niistä riittää ammennettavaa jatkossakin. 61 . Hän opiskelee myös Kuvataideakatemian maisterikoulutusohjelmassa. Palkinnoksi saatu kuvanveistäjä Armas Hutrin koiraveistos on yhä tallella. – Mänty kasvaa vain, vaikka olisi kuinka vaikeaa imeä kallionkoloista se voima. Inari Krohn ja puoliso, kirjailija Pertti Lassila ovat asuneet vanhalla kansakoululla jo vuodesta 1975
Se menee helposti Inari Krohnin ateljeessa riittää tilaa ja valoa. Hän liikkuu luonnossa paljon, mutta harvemmin maalaa siellä – töiden tueksi hän se sijaan valokuvaa paljon. – Käytän sitä pikkuisen muunneltuna. Krohn on Japanissa opetellut myös paperin tekemistä käsityönä. Siksi hänen on mahdoton ymmärtää, miten Suomessa on sallittu sellaisia asioita kuin vaikkapa Talvivaaran tapahtumat. Krohnin värimaailma on viime vuosina hiukan muuttunut: vihreän ja sinisen runsauden rinnalle ovat tulleet keltainen, oranssi ja punainen. Mutta se on vaikea, ehkä kaikista vaikein, koska se on niin monivivahteinen, on niin paljon vihreän sävyjä. Haluan myös sen materiaalin tunnun työhön. Kun näkee käsin tehdyn kuvan, niin käsityön olemus tulee siinä esille. On myös järkyttävää, miten ihmisiä kohdellaan – kuMuutos. – Ulkona maalatessa valo muuttuu niin nopeasti ja kaikki onkin yhtäkkiä ihan erinäköistä. tukkoon ja tulee tasapaksuksi maalatessa.. Aasia oli minulle nuorena todella tärkeä ja sieltä, Intiasta ja Japanista olen saanut paljon vaikutteita. Kun käytän vesiväripuupiirrosta, siihen on kiva tehdä värejä itse. Krohn on opetellut myös japanilaisen puupiirrostekniikan. Grafiikan tekemissä käsityötä tarvitaan paljon. Luonnonsuojelija hengeltään Luonnon kunnioitus on Krohnille tärkeää aina ja kaikkialla. Krohnille metsä on kiinnostavin keväällä ja syksyllä, kun värimaailma on runsas. Krohn on piirtänyt myös tietokoneelle: – Onhan se ihan hauskaa, siinä tulee kyllä viiva ja väri, mutta ei se minua hirveästi kiehdo. – Mutta kyllähän vihreä on hieno väri. – Teen itse värejä, vesiväritkin. – Olisikohan se sitten ikääntymisen uudenlaista iloa, Krohn nauraa. 62 Perinteinen kuva säilyy Inari Krohn uskoo käsillä tekemiseen ja taiteeseen. Kasvioppia, viivasyövytys, kuivatut kasvit.. – Luontoa tuhotaan aivan surutta. – Kyllä nykyisessä kuvatulvassa ja sähköisen median keskellä perinteisen kuvan rooli säilyy. Vihreästä keltaiseen ja punaiseen Krohn on halunnut valmiiden värien lisäksi tehdä omia sekoituksia väripigmenteistä. Suuri puu. Matkustin siellä aikaisemmin moneen otteeseen ja tutustuin työpajoihin
Näyttelyssä on esillä kahden pohjalaisen pitsitehtaan, pietarsaarelaisen Anders Lassfolkin ja Vaasan pitsitehtaan pitsejä sekä jälkimmäisen tehtaan pitsikankaasta valmistettu hääpuku samoin kuin tehtaan osakekirja. . – Sitten on tulossa pieni näyttely Teksasissa Yhdysvalloissa, jossa osallistun grafiikkatyöpajaan ja esittelen siellä omaa työskentelyäni. – Grafiikka on tosin hidas laji, kun työvaiheita on niin paljon, mutta minusta se on ihan normaalia, että tehdään paljon töitä. Alkukuva ei koskaan ole se lopullinen. Käsityön talo Loftetin toiminnanjohtaja Malin Wähätalo-Palo esittelee talon entisen asukkaan, konsulinna Tulla moen pitsejä. Kun kuvaa tekee inspiraation vallassa – jos nyt sitä sanaa haluaa käyttää – ei pidä ajatella ensimmäisenä, että myynkö tämän vai en. Hänelle on myönnetty valtion apurahoja ja taiteilijaeläke. Näyttelyiden vuosi Inari Krohnilla oli joulukuussa näyttely Vuoden ajat Galleria Pictorissa Nummelassa. Tänä vuonna Krohnilla on useita näyttelyitä, jotka teettävät melko lailla töitä: hänellä on näyttelyt muun muassa Klaukkalassa, Oulussa, Kotkassa, Kuhmossa ja Riihimäellä. Näyttely on sellainen palvelu, joka kuuluu taiteilijan ammattiin. – Meillähän on vihreä puolue – olen siihen aivan pettynyt, kun eivät ole pystyneet tekemään näille asioille mitään, Krohn puuskahtaa. Taide on palveluammatti – On kiva, että ihmiset käyvät näyttelyissä. Itse hän ei ole kuitenkaan koskaan lähtenyt mukaan politiikkaan. Kokoelma sai alkunsa Hietaniemen 1989 Vaasasta ostamista Tulla Moen jäämistöön kuuluneista pitseistä. Hän on toiminut monissa kuvataiteen opetustehtävissä, viimeksi Kuvataideakatemiassa taidegrafiikan professorina. Ehkä muutkin saavat iloa ja nautintoa taideteoksesta. Työn alla on parhaillaan kaksi isoa tilaustyötä, toinen sosiaalija terveysministeriölle. – Ihan uskomatonta, että Suomessa voi tehdä tämmöistä, tämähän on kuin jossakin kehitysmaassa. Inari Krohn on saanut lukuisia palkintoja. Sen jälkeen hänellä on ollut lukuisia yksityisja yhteisnäyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen Inari Krohnilla on vielä tallella palkinto, jonka hän sai 10-vuotiaana piirustuskilpailun voitosta.. Krohn on julkaissut muistelmakirjan Muusa kirjahyllyssä, sekä romaanin Musta ja muut värit. Kuva: Helena Hietaniemi K onsulinnan pitsit palasivat juurilleen Vaasan Loftetiin eli Tulla Moen entiseen kotitaloon 9. Pitsin keveyttä Vaasassa kaan ei enää puhu siitä, mitä Talvivaran tuho on merkinnyt niille ihmisille, jotka asuvat lähellä. Esimerkiksi tässä näyttelyssä on mukana useita italialaisia ommeltuja ja nyplättyjä pitsitauluja, joista yksi on saatu lainaksi Seinäjoelta. Pitsin keveyttä -näyttely on avoinna Käsityön talo Loftetissa 5.3. Krohn on kuvittanut kymmenkunta sisarensa Leena Krohnin teosta. Riihimäen taidemuseo järjestää takautuvan näyttelyn, jossa on esillä Krohnin töitä useilta vuosikymmeniltä. Taide on aina myös kommunikaatiota. helmikuúta. saakka ma-pe 10-17, la 10-15. Seinällä voi ihailla myös kauneimpia pitsikauluksia, joista vanhin, ohuenohuesta tallipellavasta valmistettu kaulus on peräisin 1700-luvulta. – Työ kehittyy ja muuttuu tehdessä. Yhdistykseltä on lainassa myös pitsisomistein koristeltu huntu ja kaksi lapsenmyssyä, joissa on kiintoisat pitsikoristeet. Kannanotot tulevat töiden kautta. Työ on ensin silmissä, sitten päässä ja seuraavaksi se tehdään käsillä. Eikä taiteilija tehdessään ajattele edes sitä, miellyttääkö tämä muita vai ei, vaan ainoastaan pyrkii tekemään mahdollisimman hyvin. Krohnin grafiikasta on julkaistu kirja. 1945) on opiskellut Suomen taideakatemian koulussa (nykyisin Kuvataideakatemia) ja L’Ecole des Beaux-Artsissa Ranskassa, Hänen teoksiaan oli ensi kerran näytteillä Helsingissä vuonna 1968. 63 Inari Krohn . – Tämähän on palveluammatti oikeastaan. . Onhan se hyvä jos ostavat, mutta ei se ole ykkösasia. Ulkomailla Krohnin töitä on muun muassa Tukholman kaupungin kokoelmissa, Västeråsin taidemuseossa, Uffizissa Firenzessä ja Albertina-museossa Wienissä. Inari Krohn (s. Inari Krohn on ollut kautta vuosien tuottelias. Ensin on joku alkuidea, ja kun sitä ryhtyy toteuttamaan, se vie mennessään. – Esimerkiksi grafiikassahan joutuu tekemään tosi pitkään, ottamaan monta koevedosta ja miettimään. Hänen teoksiaan on Suomessa muun muassa Kiasmassa, useiden kaupnkien taidemuseoissa sekä monien säätiöiden kokoelmissa. Joukossa on Södra Vallgrundin Marthaförening r.f.:ltä lainaksi saatu ommeltu kaulus italialaista Buranon pitsiä. Sen on koonnut Vantaalla asuva FM Marjatta Hietaniemi liki 6700 pitsin kokoelmastaan. Sittemmin keräilijä on täydentänyt kokoelmaansa hankkimalla pitsejä Suomen lisäksi mm Venäjältä, Ruotsista ja Italiasta. Kuhmossa näyttely on esillä Kuhmon musiikkijuhlilla. Kun se lopulta on valmis, se voi olla tyydyttäväkin, ja silloin sen haluaa myös näyttää muille. Grafiikasta Krohn on sanonut, että se on demokraattinen taidemuoto. – Se oli eräänlainen takauma menneiltä vuosilta, mukana luontokuvia ja joitakin perhekuvia. Silloin avautui yleisölle Konsulinnan kahvihuoneessa näyttely Pitsin keveyttä. Se on kohtuuhintaista, joten suuri yleisö voi hankkia sitä, eikä se ole liian isokokoista yksityiskodin seinälle
Vanhimmat jalometalliesineet ovat 1800-luvulta, mutta eniten liikkuu 60–70-lukujen koruja tai uudempia. Kultatukku ostaa ja myy vanhoja koruja kahdeksassa liikkeessä ja netissä. 60–70-lukujen Kalevala koru suosittu Vanhimmat Kultatukun esineet ovat 1800-luvun hopeatuoppeja ja taskukelloja. Vanhempia koruja on harvemmin joukossa. Kupittaan Kullan valmistama kultainen rintakoru, jossa violetti kivi koristeena. Isoja korjaustöitä ei tehdä, vain ketjujuotoksia ja lukon korjauksia. Suosituimpia Kultatukun myymiä koruja ovat sormukset ja korvakorut. – Jos sormuksessa on kaiverrus, se hiotaan pois ja kiillotetaan sormus. Lopulta taskukelloille on kuitenkin omat keräilijänsä, Taskila kertoo. Emme edes ota myyntiin hyvin kuluneita ja huonossa kunnossa olevia koruja, Taskila kertoo. – Ale on meillä kuitenkin todellinen eli vastaa jalometallin arvoa, Taskila toteaa. Vanhoista koruista suosituimpia Kalevala-korut ja nimekkäiden suunnittelijoiden korut Tarina auttaa korun myymistä – Ne menevät hitaammin kaupaksi, sillä taskukelloissa saattaa olla jopa 40–50 grammaa kultaa ja hinta olla 2 000 euron paikkeilla. Hän näkee siinä vain esineen, jonka voi tuoda puolueettomalle taholle. Välillä koru ei mene kaupaksi nopeasti eli alle kuukaudessa, joten sen myymiseksi saatetaan pitää alennusmyyntiä. 64 V alitettavasti tietämys vanhoista koruista ja yhä useammin myös itse korut päätyvät Suomessa hautaan ja romuksi. Koru on mitoiltaan 6 cm x 1,5 cm, ja Kultatukku myy sitä 429 euron hintaan.. Koru on valmistettu vuonna 1959. Korut ovat yleisemmin 60–70-lukujen Kalevala koruja tai kultaja hopeakoruja. – Koru on hyvin henkilökohtainen asia: Usein korut eivät ole yli kahta sukupolvea vanhempia. Jos joku aiemmin ei ole halunnut myydä koruaan, voi olla, että pian perinnön saaja tuo sen meille, koska hänellä ei ole siihen välttämättä sen kummempaa tunnesidettä. – Nettikaupassa tosin yli 1 000 euron arvoiset ostokset eivät ole jokaviikkoisia, Taskila sanoo. Nettikaupassa enemmän edullisempaa Koruja tarjotaan Kultatukulle yleensä sen liikkeissä ja isommat kaupat tapahtuvat myös siellä. Ostaja taas kokee, että hän ostaa puhdistetun ja tarkistetun tuotteen meiltä ilman tunteita edelliseen korun omistajaan, Kultatukun toimitusjohtaja Rauno Taskila sanoo. Sillä on kahdeksan myymälää ympäri Suomea, nettikauppa ja 11 työntekijää: – Toiveissa olisi vielä muutama myymälä Etelä-Suomeen, mutta hyvien liiketilojen vuokrat ovat pilvissä, ja lisäksi vakuudet ja sopimukset kohtuuttomia, Taskila harmittelee. Vuonna 2010 perustettu Kultatukku ostaa jalometallia, ja myy sitä eteenpäin vanhoina koruina ja myös kultana
Tietoja ei ole kovin hyvin saatavilla muilta kuin vanhoilta kultasepiltä tai alaan perehtyHarvinainen Helky Juvosen kultarintaneula helmillä. – Voi olla, että meidän henkilökuntamme ei ole onnistunut hankkimaan jostain syystä korusta tarkempia tietoja, mutta asiakas saattaakin tietää siitä enemmän ja tehdä hyvän hankinnan. – Hinta on silloinkin maltillinen. Kalevala Korun pronssiset korvakorut vihreällä kivellä. 1900-luvulla systeemi on tarkentunut, jopa paikkaleimoja löytyy, Taskila kertoo.. Verkkokaupassa ostajalla on täysi 14 vuorokauden palautusoikeus. Sitä ennen on leimattu vuosileimoilla. Kultatukku kokoaa jatkuvasti tietoja omaan rekisteriinsä. Välillä asiakas voi tehdä Kultatukusta hyviä löytöjä. Huono periaate on mennä kysymään korun arvoa jostain liikkeestä ja sitten takertua siihen. Synteettinen ametisti 4 x 6 mm ja pienet zirkoniakivet reunoilla. neiltä. Vanhempia on harvemmin joukossa. Hyvä tarina edesauttaa aina korun myymistä. ole, mutta korun voi vaihtaa siellä, jos siihen on pakottava tarve. – Onneksi leimaussysteemi on Suomessa ollut todella hyvä jo 1800-luvulta alkaen. Hinnat alle korujen arvon Kultatukku pyrkii ensisijaisesti ostamaan koruja asiakkailta. Me maksamme lisäksi kaupoista aina arvonlisäveron ostoja myyntihinnan erotuksesta, Taskila kertoo. Leimat kertovat paljon Vanhoista koruista saadaan tietoja lähinnä leimaussysteemin kautta. Vanhoista koruista suosituimpia Kalevala-korut ja nimekkäiden suunnittelijoiden korut Tarina auttaa korun myymistä Kultainen ametistisormus 17 mm vuodelta 1965. Liikkeessä sitä ei Korut ovat yleisemmin 60–70-lukujen Kalevala koruja tai kultaja hopeakoruja. Mikäli se ei onnistu, koru voidaan myydä sen kautta myyjän tuloksi. – Meidän myyntihintamme ei ole koskaan korun arvo, vaikka sen usein mainitsemme. Kalevala Korun spiraalisormuksen koristeaiheet ovat Halikon helmistä 1100-luvulta. 65
Eino Westeback 9. Diana-tyyppinen sormus 4. Kivelliset korvakorut – Kultaiset rintakorut menevät hitaammin, koska niiden hinta kasvaa usein kullan painon vuoksi korkealle. Karl Laine Kultakoruissa: 1. E. Lapponian Hipputappikorvakorut on suunnitellut Björn Weckström. Camee-sormus Korvakorut: 1. Liisa Vitali 6. Niitä omistaja on raaskinut käyttää vain muutaman kerran, joten kunto voi olla erittäin hyvä. Granit Oy 3. . Kultatukun myydyimmät tuotteetviime kuukausina: 1. 66 Tulevaisuuden antiikki tulee olemaan vielä paljon hankalampaa erottaa: 2000-luvulla vaaditaan enää vain valmistajan ja pitoisuusleima. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Kultatukku. Björn Weckströmin koruista saa yleensä vain raaka-aineen hinnan, Kultatukun toimitusjohtaja Rauno Taskila kertoo ja jatkaa: – Erikoisia tapauksia tulee vastaan. – Erikoisia tapauksia tulee vastaan. Salovaara 10. Pentti Sarpaneva 4. 1920–1950-luvun punakivinen sormus 3. Kolmen pallon kultakäätyä Kultatukku myy 535 euron hintaan. Eino Westerbackin kultakääty vuodelta 1959. Hopeinen ja pronssinen Kalevala 2. Jopa 50 vuotta vanhoja koruja alkuperäispakkauksessaan. Tapio Wirkkala 5. Aarikka 7. Timattisormus 2. Jopa 50 vuotta vanhoja koruja alkuperäispakkauksessaan. Ristomatti Ratia 8
Herra Peetu on ihmistä viisaampi Reipas Aamu Suomen ensimmäinen poliisikissa Rotuesittelyssä letkeän rennot ja komeat ragdollit Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. 6 nroa vuodessa 39€ Sielun peili Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti 1/2016 7,30 U k , k s t v Ayurvedan tuella kohti onnellista elämää Oivaltava, yllättävä satu Hämäränkärriäinen Pyh rm n Deittileikeissä koskettaminen on sallittu Arjen kiihkeää peliä JO PIENILLÄ LAPSILLA RIIPPUVUUKSIA Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen: Koskettava kehitystarina anteeksiannosta Olen elänyt synnissä, nyt on valoa näkyvissä, mutta jäljet entisestä jäävät Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. Kehonrakentajien, kuntosalikävijöiden ja kuntoilijoiden tietopaketti. 6 nroa vuodessa 36€ ja isännöinti Nro 12/2015 6,50 Kiinteistö Toimitilojen vajaakäyttö haittaa kaupunkikehitystä Kattojen tarkastus käy kätevästi kopterikameralla Raiteilla Itäkeskuksesta Keilaniemeen – rahoitus jäissä Kiinteistöala hakee parempaa imagoa kouluttautumisesta Kiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. www.kissafani.. 8 nroa vuodessa 60€ ja taide NYT 6,90 Mika Törösen Helsinki: Raitiovaunujen elävä kuvaus saa kuulemaan niiden kolinan Jo 1600-luvulla Suomessa oli huippuluokan hopeaseppiä Värikkäistä emaliastioista välittyy sodanjälkeinen elämänhalu Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. www.sielunpeili-lehti.. www.hevosmaailma.. www.antiikkijataide.. 8 nroa vuodessa 57€ Seniori TERVEYS 4,90 1/2016 6,70 voi tuoda sydänveritulpan Eläkesuunnittelu kannattaa! Kulttuuri pitää virkeänä ja nupin kunnossa aina kun yläpaine nousee 20 KULTTUURIMATKAT ja AKTIIVILOMAT kiinnostavat eläkeläisiä Vaikkei ELÄKE enää kerrykään, ei Tapiolla ole kiire pois töistä Pääosa syöpää sairastavista uskoo vakaasti paranemiseen Hoitamaton diabetes Aivohalvausriski kolminkertaiseksi Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. RO TU ES ITTE LYSSÄ SUOMEN LA PIN KO IR A 6/2015 6,30 KOIRA Meidän 4,90 ERIKOISHINTA Näin ompelet koiralle puvun! Mitä koiralle lahjapakettiin. 6 nroa vuodessa 41€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 1/2016 6,60 5,90 ERIKOISHINTA Löytökissa Roosa perheelle rakas Pidä kissa Lihaa ja liikuntaa Muutosahdistus voi ilmetä merkkailuna Kenellä Suomen söpöin kissa. 6 nroa vuodessa 39€ Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 1/2016 6,90 Maukas SILMUSALAATTI valtaa markkinoita Puolita hiilijalanjälkesi! Kuusenpihkavoide on ihmeaine Siivouksessa ei tarvita paljon kemiaa Luomutontilla pärjää entisajan Mieli virkistyy hevosen Ekoelo 4,90 Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. 6 nroa vuodessa 35€ ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 1/2016 7,30 Ota talteen! Kurssija tapahtumakalenteri D-vitamiiniterveiset IDUT ja VERSOT sisältävät jopa 40 kertaa enemmän ravintoaineita kuin aikuinen kasvi Ylipainon syynä. 6 nroa vuodessa 38€ 1/16 6,40 5,50 ERIKOISHINTA Kesäallergiaan valmistautuminen alkaa hyvissä ajoin! POLARALLE juoksu aina ollut helppoa Pahansuopa nimetön arvostelu netissä harmittaa Hevonen kertoo kivusta ilmeellään Suomen vaunuhistoriallinen seura vaalii ajoperinteitä Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. www.bodytreeni.. 8 nroa vuodessa 51€ 1 – 2016 7,50 Ruotsissa latvalinnustus toimii, Suomen kielto ihmetyttää Laukaalla taisteltu jo 20 vuotta ampumaradasta Kuutamokytis antoi hyvän peurasaaliin Alastarossa Helsinkiin uusi ampumaurheilukeskus Koirasudet levittäytyneet susilaumoihin Uusi sarja alkaa: 6,90 Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. www.ekoelo.. www.luontaisterveys-lehti.. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. 8 nroa vuodessa 58€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 7/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ 4, 90 ERIKOISHINTA Kierrättäjän jätemaksut minimissä Kun rakentaja kierrättää, eurojakin säästyy Kierrätys on IN kalustamisessakin Lumilapiolle käyttöä etelässäkin Maatilan 1700-luvun päärakennukselle Katriina ei pelkää poraa Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. 8 nroa vuodessa 60€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Extrahinta 5,90 Hyvinvointianalyysi auttaa harjoittelussa Viidennes väestöstä ei liiku lainkaan Linda Sonntagin treenillä VAHVAT KÄDET Terveyttä ja hyvinvointia tuorepuristetuista mehuista Fat bikella hankien halki ja liukasta uhmaten Bodytreeni Uudistunut Bodytreeni on jokaisen omatoimisesta terveyden vaalimisesta kiinnostuneen ikioma lehti. 09 413 97 300. www.talomestari-lehti.. www.kiinteistojaisannointi.. 7 nroa vuodessa 29€ Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Lehden internetosoitteessa, tilaukset@karprint.. www.senioriterveys.. www.meidankoira.. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. * Kilpirauhasen toimintahäiriö * Liian vähäinen yöuni TERVEYSPOLIITIKKO IRENE ÄYRÄVÄINEN: Täydentävät hoidot virallisiksi soteen Rakasta talvea Kiitollisuus valtava voima Suoliston bakteeristo säätelee rasvojen aineenvaihduntaa Liiku ntav inkk inä Kun dalin ijoo ga Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. www.asejaera-lehti.. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. Eroahdistus helpottuu harjoittelulla Neljänsuoran keikkakoira ELLI kiertää Suomea Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen
Erityisesti Kustaa III oli kiinnostunut arkkitehtuurista sekä sisustamisesta. Parhaiten tyyliä kuvaa ankaran yksinkertainen klassinen arkkitehtuurityyli. Kuninkaan ihastuminen erityisesti ranskalaiseen kulttuurin on ollut pohjana kustavilaisen tyylin synnylle. 68 Vaikutteita uusklassismista Kustavilaisuus hallittua ja selkeän harmonista Kustavilaisuus vaikutti Ruotsin kuningas Kustaa III:n sekä hänen poikansa Kustaa IV Aadolfin hallintokausilla 1770luvulta vuoteen 1809. Rakennus on maamme huomattavin varhaiskustavilaisuuden edustaja. Inspiraationsa kustavilaisuus on saanut ranskalaisen Ludvig XVI:n uusklassisesta tyylistä. Yksinkertainen ja klassinen arkkitehtuuri Varhaiskustavilainen arkkitehtuurityyli alkoi sen jälkeen, kun ruotsalaiset arkkitehdit saivat vaikutteita eurooppalaisesta uusklassismista tehtyään matkoja Italiaan ja Ranskaan 1740ja 1750-luvuilla. Tyylillä tarkoitetaan erityisesti arkkitehtityyliä, mutta myös sisustustyyliä. Kustavilainen arkkitehtuurityyli alkoi Kustaa III:n vuosina 1783 – 1784 tekemän Italian matkan innoittamana. Hän suunnitteli Suomeen vuonna 1786 Vaasan hovioikeudentalon, joka toimii nykyisin Mustasaaren kirkkona. Päävärinä oli helmenharmaa, mutta myös muut pastellisävyt sekä maan väreistä löytyvät. Ruotsissa ja erityisesti Suomessa se muuttui kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempaan suuntaan. Suomessa kustavilaisuuden tyylipuhtaimpia edustajia on vuonna 1789 rakennettu Hämeenlinnan kirkko, joka on Kustaa III:n hoviarkkitehdin, Louis Jean Desprezin suunnittelema. Hänen perustamiaan ovat muun muassa kuninkaallinen ooppera, Ruotsin Akatemia sekä kuninkaallinen draamateatteri. R uotsin kuningas Kustaa III:a käy kiittäminen kustavilaisuudesta. Vaikka hän hallitsi vain lyhyen ajan (1771 – 1792), hän ehti edistää kulttuuria huomattavasti. Keskeinen varhaiskustavilaisuuden vaikuttaja oli ruotsalainen arkkitehti ja yliintendentti Carl Fredrik Adelcrantz. Selkeää ja harmonista Kustavilainen tyylisuunta oli hallittua ja hienostunutta sekä selkeää ja harmonista. Tyylisuunta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, varhaiskustavilaiseen, kustavilaiseen sekä myöhäiskustavilaiseen tyyliin
69 . Kuva: Heinolan kaupunginmuseo, Sirpa Juuti. Sisustuksessa soikeita muotoja Sisätilojen sisustuksessa myöhäiskustavilaisuus syrjäytti kokonaan rokokoon. Myöhäiskustavilainen arkkitehtuurityyli (1795–1816) alkoi kuningas Kustaa III:n kuoleman jälkeen ja vaikutti erityisesti tämän pojan, Kustaa IV Aadolfin, valtakaudella 1796–1809. Myöhäiskustavilaisuudessa tyyli muuttui vieläkin pelkistetymmäksi ja sitä kuvaa varsinkin julkisivujen selkeys ja koruttomuus. Suunnittelussa otettiin huomioon käytännöllisyys, hyödyllisyys ja taloudellinen järkevyys. värisävyt värittivät kustavilaista sisustusta. Tuolien ja sohvien päälliset olivat raidallisia. Niissä oli usein intarsiaupotuksia. Kalusteista yleinen oli hoikkalinjainen kirjoituslipasto, jonka kirjoitustaso käännettiin. Kalusteet olivat vaaleita, joskin poikkeuksen tekivät lipastot, jotka valmistettiin tummemmasta jalopuusta. Tyylipuhdasta kustavilaisuutta edustava Hämeenlinnan kirkko kesä(vas.) ja talviasussaan on Kustaa III:n hoviarkkitehdin, Louis Jean Desprezin suunnittelema. Kuva: Hämeenlinnan seurakunta tai Vilja Tamminen Kustavilaistyylinen salonki, josta tyylihistoriassa käytetään myös ruotsin kielestä lainattua nimitystä förmaaki. Interiöörit saattoivat sen sijaan olla koristellumpia
Huoneessa oli koristeellinen varaava kaakeliuuni, kauniit seinämaalaukset tai käsintehdyt tapetit sekä seurusteluryhmä. Kuva Heinolan museon Lääninkivalteri Aschanin talon salista. Vaikka irtotapetteja oli saatavissa jo 1700-luvun lopulla, suurin osa tapeteista maalattiin kuitenkin suoraan seinälle. Kustavilaisessa tyylissä käytettiin harmaan eri sävyjä ja myöhäisvaiheessa myös punaruskeaa, joka sai kotimaisista puulajeista tehdyt huonekalutkin näyttämään mahongilta. Lipastotyyppejä oli kaksi. Kustavilaistuoleja oli erilaisia, muun muassa salonkikustavilainen, joka oli matala ja pehmustettu soikealla, medaljonkimaisella tai kilpimäisellä selustalla. Selkeimmät muutokset rokokoolipastoihin olivat korkeammat jalat sekä ylin laatikko, joka oli muita laatikoita kapeampi. Kaapit olivat kaksiosaisia runsaalla rihlauskoristelulla. . Suomalaiset huonekalut valmistettiin yleensä mäntytai kuusirunkoisina. Teksti: Soili Kaivosoja Lähteet: Suomen antiikkiesineet kustavilaisuudesta empireen. . Kuva Heinolan kaupunginmuseo Arja Järvinen. 70 Josefin kamari edustaa tyypillistä suomalaista kustavilaisuutta Lebellin kauppiastalossa Kristiinankaupungissa. Talouden parantuminen näkyi sisustuksessa Aatelisto ja ylempi luokka sisustivat kotinsa ja kartanonsa asiankuuluvalla tavalla. Kuva Heinolan kaupunginmuseo Arja Järvinen. Kustavilaisuuteen kuuluivat olennaisesti seinämaalaukset. Lisäksi olivat punaruskeat pinnatuolit H-tukiristikolla ja alaspäin kapenevilla jaloilla. Myöhäiskustavilaisuudessa tulivat ulospäin kaartuvat takajalat ja sisäänpäin kaartuva hartialauta eli niin sanottu sulla-tuoli. Huonekaluja valmistavat puusepät pitivät uudesta tyylistä, koska sen mukaiset huonekalut olivat varsin yksinkertaisia valmistaa verrattuna edeltävään rokokoohon. Kustavilaisen ajan uutuus oli sivusta vedettävä sohvasänky, jossa oli koristeena vuodekatos. Kuva Heinolan kaupunginmuseo Sirpa Juuti. Jalopuuvanerista valmistettujen lipastojen päällyslevy oli kiveä, marmoria tai puuta ja yksinkertaisempien lipastojen levy oli puuta. Jalopuuvaneroidut lipastot, kullatut peilit ja lampetit sekä kristallikruunut kuuluivat itsestään selvyytenä kartanoiden sisustukseen. Kustavilaisella ajalla kaappimalleja oli huomattavasti enemmän kuin rokokoon aikana. Ne tehtiin pellavakankaalle ja kiinnitettiin symmetrisiin, neliön tai suorakaiteen muotoisiin kehyksiin. Sohvat olivat umpitai säleselkäisiä ja niissä saattoi olla ulosvedettävät laatikkosängyt. Taloudellisen kehityksen ansiosta kustavilaisuuden aikana alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota sisustukseen. Kuva Canne Lundberg. Kustavilaishelat olivat pyöreitä ja laakerilehtiseppeleen tai nauharuusukkeen ympäröimiä. Ovet, ikkunat, rintapaneelit ja listoitukset maalattiin usein harmahtavalla, jolloin ne toimivat rauhoittavina tekijöinä sisustuksessa. Pöydät olivat usein suorajalkaisia. Förmaakissa seurusteltiin Sosiaalinen elämä keskittyi säätyläiskodeissa förmaakiin, jota voisi kutsua arkiolohuoneeksi. Sisustusta koristivat kullatut, suorakaiteen muotoiset peilit, soikeat peililampetit, soikeat kristallikruunut kahdesta metallikehästä, muotokuvat ja ryijyt. . Erittäin korkealaatuiset huonekalut saatettiin valmistaa myös tammesta. ylös. Raidalliset pellavaja puuvillakankaat olivat yleisiä kustavilaistyylisissä huonekaluissa. Materiaaleiksi kelpasivat kotimaiset puulajit. Kampauspöydän edessä olevan tuolin selustan keskellä on rokokoosta periytyvä balusterinmuotoinen selkälauta. Käsityöläismestarien valmistamat huonekalut olivat statusesineitä, joilla osoitettiin oma asema seurapiirien arvojärjestyksessä. Seinän alaosat päällystettiin paneeliverhouksella eli rintapaneelilla. Riitta Koskinen Suomalainen kartano. Leena Nokela Antiikkia minun makuuni sekä Leena Nokela ja Katja Hagelstam Suomalainen huone..
Kustavilaissali Lebellin kauppiastalossa Kristiinankaupungissa. Kuva Canne Lundberg.. 71
Pöydällä Kaija Aarikan lahjaksi tekemä uniikkityö 1960-70 -lukujen vaihteesta. 03600 Karkkila. Sota-ajan esineistöä. Retro & Romu, Helsingintie 44. jättivät entiset työnsä ja ryhtyivät päätoimisiksi vintagekauppiaiksi. Retro & Romu Karkkilassa: Lapsuuden tunnelmia, antiikkia ja vintagea Muistoja menneiltä vuosikymmeniltä – tässä kaupassa monet keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tuntevat olevansa aikamatkalla lapsuuteen. – Tähän oli tarkoitus laittaa vain varasto, mutta kun tässä kadun varressa oli näin hyvä tila, siitä saatiin hyvä paikka myös myymälälle. Yritämme aina hankkia tuotteista niin paljon tietoa kuin mahdollista. – Hankimme myyntiin muun muassa Tapiovaaran ruokailuryhmän, josta sitten selvisi, että se oli aikanaan ostettu tästä samaisesta tilasta Niinisalon myymälästä. Pöytä ja tuloit ovat Ilmari Tapiovaaran suunnittelemia, valmista Laukan Puu. Juuri tuollainenhan meillä oli kotona... Retro & Romu Karkkilassa myy antiikkia, vintagea ja retroa sekä paikan päällä myymälässä että nettimyyntinä Facebookin kautta ympäri Suomea. 72 H arrastuksesta tuli karkkilalaiselle Kari Strengellille ja hänen puolisolleen Erjalle pikku hiljaa ammatti. Nettimyynti välttämätöntä Nettimyyntinä yritys toimittaa tavaraa joko postitse tai matkahuollon kautta ympäri Suomea. Ensin kauppaa tehtiin vain nettimyyntinä, mutta nyt yrityksellä on jo yli kaksi vuotta ollut myös myymälätila Karkkilassa. Onpa sattunut niinkin, että Niinisalon aikoinaan myymä huonekalu on päätynyt Retro & Romuun myyntiin, josta se sitten taas on myyty uudelleen. Vajaat neljä vuotta sitten vanhan tavaran keräilijät Kari Strengell ja puoliso Erja ovat tehneet harrastuksesta ammatin. Avoinna pe klo 10-18 ja la klo 10-15 sekä sopimuksen mukaan.. Paikka on karkkilalaisille nostalginen: siinä toimi pitkään Niinisalon huonekaluliike. huudahtelevat asiakkaat 50-60 -lukujen tavaroiden äärellä. Retro & Romu toimii Karkkilssa Huonekaluliike Niinisalon entisissä tiloissa. Otettiin osa tilasta myymäläkäyttöön ja osa varastoksi, Strengell kertoo
Liitokset on niissä vielä tehty sormiliitoksena. Alvar aallon tuolit talvisodan ajalta, malli 69. Pääkaupunkiseudulta tietysti, mutta meille on tullut väkeä myös Jyväskylän ja Tampereen seudulta. Yritys myy muun muassa huonekaluja ja designia, mutta valikoimassa on myös kojeita ja laitteita, valuesineitä, aseita, puukkoja ja radiolaitteita. – Me pääsimme ehkä heti aloittaessamme mukaan kovimpaan retroinnostukseen. Siitä on kuvan lisäksi annettava mahdollisimman tarkat tiedot, jotta asiakas olisi tyytyväinen, Strengell. Eräs porukka tuli Pohjois-Karjalasta saakka varta vasten meille, Strengell kertoo. Japanilaisia peltiautoja 1960-70 -lukujen vaihteesta. Hyvää tavaraa on tarjolla Strengell on tyytyväinen siitä, että Karkkila on hyvää seutua myös hankkia tavaraa. Nanny Stillin, Saara Hopean, Kaj Franckin, Erkkitapio Siiroisen ja Gunnel Nymanin lasiastioita. Toisaalta myös nuoremmat sukupolvet hakevat usein vintagekalusteita ja retroastioita. Asiakkaat ovat löytäneet myös Karkkilan myymälän. On tärkeää, että tavara on juuri sellainen kuin on luvattu. Yrjö Kukkapuron oranssit tuolit 1960-luvun lopulta. Takana puinen leikkiauto, joka on tehty vankilassa 1950-luvulla. Oikealla ylhäällä Kalevala-rannerengas 19650-60 -lukujen vaihteesta. Karhulan, Nuutajärven j Riihimäen Lasin narupurkkeja. Kuplavolkkari oli tuolloin suosittu. – Meillä käy asiakkaita hyvinkin kaukaa. – Täältä on moni löytänyt lapsuudestaan tuttuja esineitä. Retro & Romu myy myös hopeaa. 73 Nukenvaunut 1940-luvulta. – Keräilyä harrastetaan monistakin syistä, mitta yksi tärkeä syy monelle on varmastikin se, että halutaan elää uudelleen omaa lapsuutta. . Tyytyväisiä asiakkaat ovat olleetkin, sillä palautuksia ei tule ollenkaan. Meille tullaan aika paljon myös tarjoamaan kaikenlaista tavaraa myyntiin. Keski-ikäisille ja sitä vanhemmille Retro sitä jonkin verran huutokaupoista, mutta täältä Karkkilasta ja lähiseudulta on löytynyt paljon hyvää tavaraa ihmisten vinteistä ja varastoista. Retro & Romun valikoimassa on osittain vähän erikoisempiakin esineitä. – Olemme aika kriittisiä, kun hankimme tavaraa. – Ei tämä tavara onneksi lopu. Kotimainen laatu viehättää Strengelliä: mikäpä olisi parempi kuin hyvän suunnittelijan suunnittelema, suomalainen täyspuinen kaluste, joka kestää sukupolvelta toiselle. Myös Karkkilan kesäasukkaat ovat merkittävä asiakasryhmä. Keskitymme pääosin kotimaiseen, vaikka tarjonnassa voi olla esimerkiksi ruotsalaisia tai tanskalaisia ja muita ulkolaisia esineitä. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen & Romu edustaa menneiden vuosikymmenten nostalgiaa. Bakeliittinen Philipsin kaiutin vuodelta 1926. – Nettimyynti on nykyisin välttämättömyys, etenkin, kun toimimme pienellä paikkakunnalla. Hankimme. 1930-luvulla tehdyt ovat suupuhallettuja, 1950-60 -lukujen purkit prässätyjä. Tällä hetkellä kysyttyjä ovat muun muassa vanhat peltilelut, joita Retro & Romussa onkin hyvä valikoima. – Kun netin kautta myydään, meidän liikeideaamme kuuluu, että asiakas voi luottaa saavansa hyvää tavaraa
Eikä aikaakaan kun Buddhan pää sai seuraa. Kiinnostus Kiinan taiteeseen heräsi Didrichsenin pariskunnassa jo 1950-luvun lopulla, kun he löysivät keskiaasialaista khmer-kulttuuria edustavan Buddhan pään. – 1500 jaa. Nayarit, Meksiko. 1950ja 1960-lukujen taitteessa he kiinnostuivat kansainvälisestä modernista taiteesta. Museo on myös kulttuurimuseo. M arie-Louise ja Gunnar Didrichsen olivat keränneet taidetta jo 1940-luvulta lähtien. Kadonneiden kulttuureiden taidetta Esikolumbiaaninen taide viittaa intiaanien korkeakulttuureihin, jotka kukoistivat Meksikon, Keski-Amerikan ja Andien alueella 2000 eaa. Didrichsenin taidemuseo tunnetaan tasokkaista nykytaiteen näyttelyistään. Groteski mieshahmo ja naishahmo, kuiluhautakulttuuri, 200 eea. He olivat itse asiassa aivan ajan hermolla, sillä esikolumbiaanisia keramiikkafiguureita alkoi ilmestyä taidemarkkinoille juuri 1960-luvulla. Samoihin aikoihin heräsi myös mielenkiinto eksoottisiin muinaisiin kulttuureihin. Siis ennen kuin eurooppalaiset saapuivat Amerikan mantereelle. Didrichsenit matkustivat paljon ja tämä figuuri oli löytö newyorkilaisesta taidegalleriasta. Sen rauhallinen ja harras, mutta samalla inhimillinen ilmeikkyys kiehtoi heitä. Aikamatkalla Kuusisaaressa Muinaisten kulttuureiden taideaarteita Kipinä esikolumbiaaniseen taiteeseen syttyi vain muutama vuosi myöhemmin eli 1962 Tukholmassa Bukowskin huutokaupan näyttötilaisuudessa. Sen alakerran hiljaisessa maailmassa odottaa toisenlainen elämys: muinaiskulttuureiden taide. Tyyni, mietiskelevä nayariitti-hahmo avasi Didrichseneille uuden maailman. Kesti tosin runsaat parikymmentä vuotta, ennen kuin Keski-Amerikan silloisen valtakeskuksen, asteekkien valtakunnan, valloitus alkoi.. Rajapyykkinä pidetään vuotta 1492, jolloin Kristoffer Kolumbus rantautui Bahamasaarille ja palasi sitten Eurooppaan kertomaan kokemastaan ja näkemästään. Vuonna 1963 Villa Didrichseniin ilmestyi ensimmäinen esikolumbiaaninen teos: pieni, istuva länsimeksikolainen nayariitti-figuuri. 500 jaa. 74
535 557 jaa. Sirén, kuolinpesä/1967. 1000 – 1500 jaa. Kuva: Didrichsenin taidemuseo / Jussi Pakkala Hautaveistos, tanssijatar, vaalea savi, Tang-dynastia, Kiina, 618 907 jaa. Hautaveistos, seisova kanalintu, harmaa savi, Wei-dynastia, Kiina. Tila toimii myös pienimuotoisena auditoriona.. Prof. Lieriömäinen kannellinen uurna, savea, Muisca, Kolumbia, n. Sirén, kuolinpesä/1967. Kuva: Didrichsenin taidemuseo / Jussi Pakkala Tämä vaikuttava suitsutusastian kansi esittää istuvaa Maya-soturia taisteluvarusteissaan. Prof. 700 900 jaa., 40 cm, ø35 cm, Alta Verapaz, Guatemala. 75 Istuva ”chinesco”-hahmo, kuiluhautakulttuurit, 200 eea.-500 jaa., Nayarit, Meksiko. Kuva: Didrichsenin taidemuseo / Jussi Pakkala Vitriineissä on esillä esineistöä aasialaisesta kokoelmasta sekä muista maista
Figuuri edustaa alueen esikolumbiaanisen kuiluhauta-kulttuurin hautalahjoja. Länsi-Meksikon kuiluhautakulttuurin taidetta nimitettiin pitkään primitiiviseksi, koska sen katsottiin esittävän kohtauksia ihmisten arjesta ilman symbolisia merkityksiä. Erityisen mielenkiintoiseksi esikolumbiaanisen taiteen tekee se, että Australian lisäksi oikeastaan vain Amerikan voi sanoa kehittyneen lähes täysin erillään muusta maailmasta aina löytöretkien aikaan asti. Mutta todellisen ilmestyksen Picasson kerrotaan kokeneen, kun hän näki afrikkalaisia veistoksia ja seremoniallisia naamareita Trocadéron etnografisessa museossa Pariisissa 1907. Moderni taide vaikuttui muinaiskulttuureista 1960-luvulla, siis samaan aikaan kuin kipinä muinaiskulttuureihin syttyi, myös kansainvälinen modernismi alkoi kiinnostaa Marie-Louise ja Gunnar Didrichseniä yhä enemmän. Niiden muotokieli merkitsi Picassolle ratkaisevaa askelta kohti kubismia. Myöhemmin on kuitenkin todettu, että monet figuurit ovat täynnä tuntematonta, uskonnollista symboliikkaa ja niiden tulkitaan ilmaisevan syvää uskonnollisuutta, jonka päätavoite oli jatkaa elämää tuonpuoleisessa. Puolessa vuosisadassa eurooppalaiset valloittajat ottivat haltuunsa valtaosan Amerikasta ja alkuperäisten kansojen elämänmuoto murskattiin säälimättä. Keramiikkaesineitä kuiluhautojen kätköistä Didrichsenin pariskunnan hankkiman keramiikkafiguurin nayariitti-nimi kertoo sen alkuperän: Nayaritin osavaltio Länsi-Meksikossa. Surulliset seuraukset tiedetään. Henry Moore ja esikolumbiaaniset veistokset Esikolumbiaanisten keramiikkafiguureiden puhdas alkuperäisyys ja arkaainen luonne inspiroivat puolestaan Meksikon omia taitei. Kiinan, Intian ja Afrikan kulttuurit puolestaan eivät ole kehittyneet eristyksissä, vaan yhteisiä piirteitä ja kulttuurilainoja voidaan löytää niiden ja Euroopan välillä. Tämän paikalliskulttuurin figuureilla oli itämaiset kasvonpiirteet, ja siksi tälle arkeologiselle tyylisuunnalle vakiintui chinesco-nimike. Näinhän on: länsimaisella modernismilla on selvä yhteys muinaisten kulttuureiden taiteen ilmaisuvoimaiseen muotokieleen. 76 Mayojen taidetta: vasemmalta ihmiskuvin maalattu astia Guatemalasta sekä monivärinen kolmijalkainen lautanen ja reliefin kappale Meksikosta. Sen airuena Picasso maalasi samana vuonna ”Avignonin naiset”. Siellä herää huomaamaan niiden yhteneväisyyksiä modernismin taidesuuntaan. Kannattaa laskeutua portaat alas Didrichsenin taidemuseon pohjakerrokseen. Modernismi ja muinaiskulttuurit mutta ovatko ne kuitenkaan niin kaukana toisistaan. Askel aasialaisten ja esikolumbiaanisten muinaiskulttuureiden esineistöön saattaakin tuntua hieman yllättävältä. – Sivumennen: Avignon ei tässä viitannut ranskalaiseen kaupunkiin, vaan Barcelonan kuuluisaan ”punaisten lyhtyjen” katuun Carrer d’Avinyóhon. Moderni taide vaikuttui muinaiskulttuureista Moni taiteilija vaikuttui vuosisadan vaihteessa vanhojen kulttuureiden alkuperäisyydestä ja primitiivisestä taiteesta. Sen hiljentyneessä ilmapiirissä voi rauhassa tutkailla vitriineihin ryhmiteltyjä muinaiskulttuureiden aarteita. Louvressa vuonna 1906 ollut iberialaisten veistosten näyttely teki Pablo Picassoon (1881–1973) syvän vaikutuksen
Kolme uhriastiaa, Shang-dynastia, Kiina, n. – Kiinalainen ja persialainen esineistö ovat enemmistönä itämaisessa kokoelmassa. – Nykyisen kokoelman voi sanoa jakautuvan karkeasti kahteen osaan: itämaiseen ja esikolumbiaaniseen, intendentti Maria Didrichsen selvittää. 1600 – 1046 eaa. Iso Maya-suitsukeastia Guatemalasta, 850 950 jaa. Kantokahvainen laamaaiheinen astia sekä viheltävä kaksikammioinen astia savesta, Moche, Perun pohjois rannikko, 300 550 jaa. Pysyvässä näyttelyssä on nykyisin esillä noin 110 esikolumbiaanista esinettä ja runsaat seitsemänkymmentä aasialaista. Kokoelmaa kartutetaan huolella Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenille länsimeksikolainen nayariitti-hahmo oli vasta alkusoittoa: kiehtova mennyt maailma valloitti heidät täysin. 77 . He hankkivat ainoastaan esineitä, jotka antavat edustavan läpileikkauksen muinaiskulttuureiden taiteen tunnuspiirteistä eri aikakausina. Myös kuvanveistäjä Henry Moore oli vaikuttunut muinaiskulttuureiden taiteesta ja esikolumbiaanista taidetta hän oli käynyt tutkimassa muun muassa British Museumissa. Rivera oli kerännyt mittavan kokoelman meksikolaisia arkeologisia esineitä – hänen suuri intohimonsa heti maalauksen jälkeen. Saviastiat vasemmalta: ihmiskasvoinen, Andien hirvi-aiheinen, muotokuva-astia sekä ketun muotokuva-astia, Moche, Perun pohjoisrannikko, 300 550 jaa. Moni keräilijä keskittyy jonkin tietyn aikakauden esineistöön, mutta Didrichsenit toimivat toisin. Vieraillessaan Meksikossa 1953 Moore kävi tapaamassa myös Diego Riveraa ja Frida Kahloa heidän kodissaan, joka oli maalausten lisäksi täynnä länsimeksikolaista keramiikkaa ja esineistöä. Muinaisten kulttuurien kokoelma alkoi kasvaa ja laajeni ajan myötä käsittämään lähes 400 esinettä. Didrichsenit käyttivät kansainvälisiä asiantuntijoita apuna kartuttaessaan laadukasta muinaiskulttuureiden kokoelmaa. Lisäksi siinä on yksittäisiä esineitä muun muassa Afrikasta, Intiasta, Oseaniasta, Thaimaasta ja Egyptistä. Yksityiskohta istuvasta Buddhasta, puuta, 64 x 52 cm, Tiibet, n. lijoita, kuten Diego Riveraa (1886 1957) ja Frida Kahloa (1907 1954). Jo vuonna 1950 Moore on eräässä kirjeessään todennut, että esikolumbiaaninen meksikolainen kuvanveisto on ollut tärkein yksittäinen vaikuttava tekijä hänen kuvanveistotaiteeseensa. Suurimman osan kokoelman esineistä he hankkivat jo 1960-luvulla. 1600 jaa.
Didrichsenin taideja kulttuurimuseon muinaisten kulttuureiden aarteita onkin jo ollut esillä näyttelyissä kaikissa maanosissa. Tällä hetkellä meiltä on seitsemän Schjerfbeckin maalausta laajalla kiertueella Japanissa, intendentti Maria Didrichsen summaa. 200 eaa. Didrichsenit hankkivat peilikokoelman 1967, jolloin heille tarjoutui siihen mahdollisuus Tukholman Östasiatiska museetin museonjohtaja Bo Gyllensvärdin ansiosta. Todellinen menestystarina, joka kertoo kokoelmien korkeasta tasosta. Sarja jatkui vielä 2012 – 2013 Maya III – Elämä, kuolema, aika -näyttelyllä, joka houkutteli 22 000 kävijää. Kuva: Didrichsenin taidemuseo / Jussi Pakkala Pyöreä, kohoreunainen peili, pronssi, ø 17,7 cm, Han-dynastia, Kiina, 9-23 jaa. Näyttely liittyi mayojen ennustukseen maailmanlopusta 22.12.2012. Se on Suomen ainoa julkinen esikolumbiaanisia kulttuureita esittelevä kokoelma – todella mielenkiintoinen kohde myös opetusmielessä. Ainutlaatuinen maassamme – ja avoinna yleisölle Didrichsenien intiaanikulttuurien kokoelma on harvinainen helmi maassamme. . Kuva: Didrichsenin taidemuseo / Jussi Pakkala Erikoisena yksityiskohtana voi mainita kiinalaiseen esineistöön kuuluvan huomattavan peilikokoelman, joka on aikanaan kuulunut Ruotsin kuninkaan seremoniamestarille Joen Lagerbergille. Testamentissaan Sirén oli toivonut, että osa hänen kokoelmastaan sijoitettaisiin hänen kotimaahansa Suomeen. Sulkakäärme ja jaguaarijumala. Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit, Tampereen taidemuseo, 1977. Koira, jolla on naamio sekä papukaijan muotoinen astia, kuiluhautakulttuuri, Meksiko. – Vuonna 2000 lainasimme kiinalaista ja esikolumbiaanista esineistöä Berliiniin suureen, vuosituhannen vaihteeseen liittyvään näyttelytapahtumaan. Pronssipeilit olivat kalliita ylellisyystavaroita, joihin liitettiin myös uskonnollisia ja henkisiä uskomuksia, kuten pahuutta karkottavia voimia. – Myös nykytaiteella on kysyntää. Ympyränmuotoisten peilien etupuoli on kiillotettu kirkkaaksi ja tausta reliefinauhoin koristeltu. Museossa on nähty aiheesta myös merkittäviä näyttelyitä. Pronssipeili, ø 9 cm, varhainen Han-dynastia, Kiina, 206 eaa.9 jaa. Maya I – Sademetsän kadonnut kuningaskunta oli esillä museossa vuonna 1997. Kokoelman merkityksestä ja arvostuksesta kertoo myös se, että vuonna 1967 Guatemalan valtio lainasi kokoelmasta esineitä huomattavaan kiertonäyttelyyn Euroopassa. 78 . Pääosa kokoelman 230 esineestä on peräisin Meksikosta, Guatemalasta ja Perusta. Vainajat haudattiin kuiluista avautuviin syvennyksiin uhrilahjojen kanssa, jotka kertoivat maanpäällisestä elämästä.. – 9 jaa. Vuosina 2002–2004 museomme esikolumbiaanisia esineitä oli laajassa eurooppalaisessa Asteekki-kiertonäyttelyssä. Ne muodostivat yleensä hautausmaita, joissa oli maahan kaivettuja erisyvyisiä kuiluja. Näin peiliä oli mahdollista kantaa kaulassa tai ripustaa seinälle. Kysyntää eri puolilta maailmaa – Myös lainapyyntöjä on vuosien mittaan tullut eri puolilta maailmaa, Maria Didrichsen kertoo. Kuiluhautakulttuurit . – 500 jaa. Se sai jatkoa vuonna 2005 suuren suosion saaneesta Maya II – Kadonneen kaupungin arvoitus -näyttelystä, jonka näki peräti noin 40 000 kävijää. Kuva: Didrichsenin taidemuseo / Jussi Pakkala Tsáo Yeh peili, pronssi, ø 13,7 cm, varhainen Han-dynastia, Kiina, 206 eaa. 39. Lisäksi Martin-GropiusBau lainasi Berliiniin veistospuistostamme Henry Mooren suuren Atom Piece -veistoksen. Koristepuolen keskellä on nuppi, jonka läpi pujotettiin nauha. Meksikon länsiosien kulttuuria luonnehtivat kuiluhaudat. Teksti ja kuvat: Marjut Popelka Lähteet: Didrichsenin taidemuseon julkaisu No. Samana vuonna he saivat myös mahdollisuuden valita ja hankkia esineitä aikanaan Ruotsiin siirtyneen professori Osvald Sirénin (1879–1966) merkittävästä kiinalaisen taiteen kokoelmasta
K olmen suuren tien tuntumassa Jyväskylän Vaajakoskella kohoaa komea keltainen kivirakennus, jonka suojissa toimii vanhan tavaran kauppa Wanha Veikko. Valikoimaan kuuluu huonekaluja ja pienesineitä. – Parhaana vuonna ollaan käyty Ranskassa seitsemän kertaa. Kalusteet ja pientavarat ovat paljon koristeellisempia ja niissä käytetyt puulajit Suomessa harvinaisia. Wanha Veikko tuo maahan ranskalaisia huonekaluja ja esineitä Valtaosa Wanhan Veikon myyntiartikkeleista on peräisin Ranskasta. Ranskalaiset kalusteet valmistetaan pääosin kovapuusta kuten tammesta, kirsikasta, pyökistä ja omenapuusta. – Vanhan tavaran kauppa on Euroopassa ihan eri kaliiberia kuin Suomessa. Vuonna 2007 perustettu Wanha Veikko on keskittynyt ranskalaisen vanhan tavaran ja antiikin myymiseen. Vanhat ranskalaiset huonekalut ja esineet kiinnostavat suomalaisia. Ranskassa vanhaa tavaraa piisaa Ranskan-matkat ovat hyvin koordinoituja ja jo ennen reissuun lähtöä tiedetään melko tarkkaan, millaista tavaraa kyytiin tullaan pakkaamaan. Markkinat ovat hirvittävän paljon suuremmat – onhan asukaslukukin kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Käsityöläisyydellä on myös pidemmät perinteet: Suomessa talonpoikaiskalusteet ovat vanhinta ja hienointa, mitä on tarjolla, Ranskassa yli 100-vuotiaat kalusteet eivät ole mikään erikoisuus, Mäkelä täsmentää. Wanhan Veikon työntekijät ajavat yhdeksänmetrisellä kuorma-autolla Saksan, Hollannin ja Belgian läpi Ranskaan tavaranhakumatkalle muutamia kertoja vuodessa. Kilometrejä reissulle kertyy noin 4000, kertoo Wanhan Veikon vetäjä Pekka Mäkelä. Liikeja varastotilaa myymälässä on lähes 1000 neliömetriä ja erilaisia myyntiartikkeleita kynttilänjaloista kattokruunuihin ja pianoista piironkeihin on tarjolla useita satoja. Käsityöperinteessä valtavia eroja Eurooppalainen käsityöperinne poikkeaa muutenkin suomalaisesta melkoisesti. Yrityksen ranskanvahvistus Ari Viinikainen kiertää aktiivisesti paikallisissa antiikkiliikkeissä tekemässä Wanhalle Veikolle hankintoja. Mahonkia käytetään vähemmän.. Erikoisempia esineitä metsästetään Euroopasta myös tilauksesta. 79 Kilometrejä kertyy reippaasti
– Vanhoilla kalusteilla ikääntyneiden käyttämiin tiloihin saadaan aivan erilaista kodikkuutta kuin kromijalkaisilla lasipöydillä. On tavallista, että meiltä vuokrataan ensin kalusteet muutamaksi kuukaudeksi mutta kun noudon aika koittaa, pyydetäänkin kirjoittamaan lasku, sillä kalusteista ei enää haluta luopua, Mäkelä naurahtaa. Myös eurooppalaiset valaisimet ja kellot ovat suosittuja, Mäkelä kertoo. Mäkelä toteaa, että vanhoilla kalusteilla haetaan sisustukseen paitsi tyyliä ja persoonallisuutta, myös kestävyyttä. Vanhin helmikuussa myynnissä ollut tuote oli sänky vuodelta 1881. Tilaukset eivät ole sitovia, mutta ennakkotilaajat ovat aina etusijalla kauppoja tehdessä.. – Ruokailuryhmät, senkit, vaatekaapit ja sohvapöydät ovat haluttuja kalusteita, mutta erikoisuuksiakin on myyty paljon. 80 Vanhan tavaran kauppa Wanha Veikko Konttisentie 1, 40800 Vaajakoski www.wanhaveikko.fi Kotisivuilta löytyvät myös myynnissä olevat tuotteet kuvattuina. Vanhan tavaran kauppa Wanha Veikko sijaitsee Jyväskylän Vaajakoskella 116 vuotta vanhassa hevostallissa, jonka aikoinaan on rakennuttanut sahuri James Salvesen. Yksi erikoisimmista tarjolla olleista myyntiartikkeleista oli helmikuussa vanha hopeakaappi, jossa on tilaa myös hopeakannuille. Ajatus on, että jos ne ovat kestäneet isältä pojalle, ne kestävät varmasti vielä pojanpojallekin! Vanhaa tavaraa myös palvelutaloihin Yksityisasiakkaiden lisäksi Wanhassa Veikossa asioi jonkin verran julkisen sektorin toimijoita. Wanha Veikko palvelee asiakkaitaan joustavasti ja yksilöllisesti. Mäkelä kertoo, että Ranskan-matkoilla on aina mukana reissuvihko, johon asiakkaat ovat jättäneet tuliaistoivomuksia: – Joku voi haluta vaikka tietyntyyppisen senkin ja sellainen pyritään hänelle sitten löytämään. Ikääntyneiden palvelutalot ovat tärkeä asiakasryhmä, ja Wanha Veikko onkin kalustanut niitä Keski-Suomessa useita. – Käsin tehdyt huonekalut ovat todella jykeviä ja kestäviä; niissä ei ole liukumekanismeja tai muita helposti hajoavia osia. Wanhan Veikon asiakaskunta koostuu kaikenikäisistä vanhan tavaran ystävistä. Ruokailuryhmät ja suuret peiliovelliset vaatekaapit ovat kysyttyjä. Esimerkiksi vanhat rukouspenkit ovat hienoja esineitä
Mäkelä kertoo, että vanhoihin huonekaluihin ja etenkin yli satavuotiaisiin antiikkiesineisiin suhtaudutaan usein sijoituksena, jonka arvo ei tulevaisuudessa ainakaan laske: – Taloudellinen kurimus on toki leikannut myynnistä, vaikka lama ei ehkä koske pahiten tämäntyyppisten tuotteiden ostajia. Wanhassa Veikossa on näytillä useita satoja tavaroita. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen. Eräs kiinnostavimmista Ranskasta tuoduista esineistä on 175-senttinen kalastajapoikapatsas, jonka asiakas halusi koristamaan koskea. Myös eurooppalaisille astioille löytyy Suomesta ystäviä. Isomman tavaran ostajat uusivat yleensä sisustustaan suunnitelmallisemmin. Yksi erikoisuus on sähkökello 1930-luvulta. Ihmiset haluavat kauniita koteja ja sijoittavat mielellään kestävään ja persoonalliseen sisustukseen. Vanhoihin tavaroihin ihastuneet ihmiset osaavat niitä myös arvostaa. Keskieurooppalainen käsityö on koristeellista. Persoonalliset, kestävät, kovapuiset kalusteet eivät hinnassa ainakaan häviä uudenkarheille massakalusteille. 81 Pekka Mäkelä kertoo, että pienesineitä myydään muun muassa ohikulkumatkalla oleville autoilijoille. Antiikki on sijoitus Wanhan Veikon myyntiartikkeleiden hinnat yllättävät kilpailukykyisyydellään
– Uusklassismin arkkitehtuurille oli tyypillistä osoittaa kantavat ja kannatettavat rakenteet pylväillä ja pilastereilla sekä palkistoilla. 82 Uusklassismin aikana haluttiin palata antiikin arkkitehtuuriin Kansalliskirjasto edustaa uusklassisen tyylin huippua Euroopassa 1700-luvun puolivälissä muotiin noussut uusklassismin arkkitehtuuri levisi voimakkaimmin Venäjän pääkaupungin Pietarin kautta Suomeen 1800-luvun alussa. Kalkinvalkoiset kerroslistat, vaakalistat ja pystypilarit loivat julkisivujen seinävärien kanssa voimakkaita kontrasteja, rakennuskonservaattori Pentti Pietarila kertoo. Saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel jätti uusklassisen tyylin edustajana merkittävimmän jälkensä aikansa julkisivuihin. Venäjän arkkitehtuurilla oli vankat siteet eurooppalaiseen tyylikehitykseen. Pyrkimyksenä oli palata takaisin antiikin klassiseen arkkitehtuuriin, jolle tyypillistä olivat yksinkertaiset, suoraviivaiset ja geometriset muodot. Uusklassismin arkkitehtuuri toimi vastareaktiona barokin ja rokokoon rönsyilevälle tyylille. Uusklassismin arkkitehtuurin katsotaan saaneen alkunsa 1700-luvun puolivälissä Ranskassa, Rooman akatemiassa, joka muodostui keskeiseksi eurooppalaisten arkkitehtien kohtaamispaikaksi. – Vuoden 1808 palo Helsingissä ja vuoden 1827 tuhoisa palo Turussa saivat valtiovallan suosittelemaan kivirakennuksia. Uusklassismin arkkitehtuurin esikuvana toimikin kreikkalainen ja roomalainen antiikin rakennustaide. Uusklassismi rantautuikin täkäläiseen arkkitehtuuriin hivenen muuta Eurooppaa jäljessä. Kivirakentaminen toi mukanaan muun muassa tyylisuunnalle tyypilliset holvimuodot.. Suomessa rakentaminen oli 1800-luvulle tultaessa vielä pienimuotoisempaa kuin muualla Euroopassa, ja kaupungit olivat pitkälti puurakenteisia. Venäjällä uusklassismin arkkitehtuuri nousikin muotiin 1700-luvun loppupuolella ja jatkoi kukoistustaan 1800-luvun alkupuoliskolle saakka. Ranskalaisen arkkitehtuurin piiristä uusklassismi levisi Englantiin, Saksaan ja muualle Eurooppaan. Kansalliskirjasto on myös aikansa rakennustekninen taidonnäyte. H elsingin Senaatintoria ympäröivät rakennukset henkivät uusklassismin ihanteiden mukaisesti antiikin klassista arkkitehtuuria
– Engelin kirjeessä yliopiston työmaalta kerrotaan venäläisten muurarien työskennelleen laulellen sellaista vauhtia, ettei arkkitehti itse meinannut pysyä piirustuksineen perässä, Pietarila kertoo. 83 . – Engelin tärkeimpiä töitä on Helsingin Senaatintorin korttelit, joissa sijaitsevat Bockin talo, Helsingin tuomiokirkko, valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus sekä kansalliskirjasto. Konttorin kautta uusklassismi levisikin 1800-luvun alkupuoliskon määrääväksi rakennustyyliksi. Senaatintorin miljööstä löytyy niin korinttilaisia kuin joonialaisiakin koristeaiheita.. – Kipsinvalajat ja koristelijat tulivat suurelta osalta Pietarin suunnalta. Engelin kädenjälki näkyy Helsingissä Saksalaissyntyinen arkkitehti Carl Ludvig Engel, joka työskenteli Suomen suurruhtinaskunnassa vuodesta 1816 lähtien, vaikutti ratkaisevasti uusklassismin arkkitehtuurin näkyvyyteen maassamme. Erilaisia koristekuvioita saattoi tuolloin myös tilata katalogien kautta, Pietarila kertoo. Engel onkin ottanut asiaan kantaa eräässä Bockin taloa koskevassa kirjeessään. Uusklassismin aikana haluttiin palata antiikin arkkitehtuuriin Kansalliskirjasto edustaa uusklassisen tyylin huippua Uusklassismille tyypilliset holvimuodot ja pylväiköt ovat upeasti edustettuina Engelin suunnittelemassa Kansalliskirjastossa. Uusklassismin arkkitehdit pohtivat perusteellisesti antiikin tyylin mukaisten koristeaiheiden suunnittelua. He toivat mukanaan muun muassa uutta tekniikka, jolla oli mahdollista valaa julkisivujen, pylväiden ja salien komistukseksi monimutkaisia kipsikoristeita. Suomeen virtasi Venäjältä rakennustekniikkaa, tekijöitä sekä uusklassista muodonantoa, sijaitsihan suurruhtinaskunnan pääkaupunki Pietari vain muutaman sadan kilometrin päässä. Kun valta vaihtui Ruotsilta Venäjälle, oli tilanne arkkitehtuurin kannalta hedelmällinen. Suuri osa 1800-luvun alun rakennusurakoitsijoista oli peräisin Venäjältä. Intendetinkonttorin, jonka johdossa Engel toimi, tehtävänä oli valvoa julkista rakentamista koko suurruhtinaskunnassa. – Engelin mukaan palkkien ja pylväiden koristeaiheiden suunnittelu oli monin verroin työläämpää kuin rakennuksen pohjakaavan piirtäminen. Ennen Suomeen tuloaan Engel oli työskennellyt muun muassa Tallinnassa ja tutustunut Pietarin arkkitehtuuriin paikan päällä
– Maavärit olivat jopa sata kertaa halvempia kuin arvokkaista mineraaleista jauhetut pigmentit. Vuonna 1845 käyttöön otetun rakennuksen vuosia kestänyt peruskorjaus valmistui maaliskuun alussa. Punamullan väri miellettiin vanhahtavaksi, Rankasta tuotu keltamulta toi mieleen eurooppalaisen hiekkakiven ja sen väri valtasi julkisivut. 84 Kansalliskirjaston päärakennus edustaa uusklassismin arkkitehtuuria komeimmillaan. Kirkkaat värit, vihreät, siniset ja punaiset nousivat muotiin rakennusten sisustuksissa. Engelin suunnittelemat keskilinjan oviaukot parvelta toiselle avattiin peruskorjauksen yhteydessä. Kansalliskirjaston seinustaa reunustaa linjakas pilasteririvistö. Kustannuskysymykset olivat syynä siihen, miksi katukuvassamme ei näy kirkkailla väreillä maalattuja uusklassismin ajan rakennuksia. Vaalea keltainen koettiin Maapigmentit edullisempia Helsingin katukuvaa hallitsee uusklassismin arkkitehtuurissa vaalea keltainen ja toisinaan vaalea harmaa sävy valkoisin pylväin ja koristeaihein. Värivalintoihin on vaikuttanut Pietarilan mukaan raha. Pietarin palatsien julkisivuistakin löytyy upeita, kirkkaita värejä, joita ei Suomessa juurikaan tapaa.. Kansalliskirjastossa näkyy tyylisuunnalle tyypillisiä jaloja puulajeja hyllyissä ja portaikoissa. Tyypillistä oli toteuttaa huonesarjoja eri värein, Pietarila kertoo. – Uusklassismin aikakautena kemia otti rakennustekniikan ohella kehitysaskelia, jolloin tuli mahdolliseksi valmistaa uudenlaisia väripigmenttejä
Vaikka päärakennusta on vuosien saatossa muunneltu ja korjattu, ovat uusklassismille tyypilliset elementit säilyneet. Jalopuulajien puutteessa tavanomainen puu ootrattiin mahongin ruskeaksi. Harvoin puujulkisivuun saatettiin yhdistää rappaus ja kipsikoristeita, Pietarila kertoo. Lattiat ovat nyt aikaisempien vinyylilaattalattioiden sijaan värjättyä tammea muistuttaen rakentamisen aikaisia pintoja. – Puusta rakennetut rakennukset hakivat uusklassismin selkeyttä, mutta olivat kaupunkien kivirakennuksia yksinkertaisempia, sillä puu ei taipunut monimutkaisiin koristeluihin kipsin tavoin. – Kansalliskirjastossa näkyy etelän mailta tuotuja, jaloja puulajeja hyllyissä ja portaikoissa. Lukusalien kipsimarmoripylväissä on koristeelliset korinttilaistyyppiset kapiteelit. Ympyräkaaresta löytyy myös 1800-luvun lopun koristeaiheita. Kupolin kasettikuvio on sekin samanlainen, kuin Engelin luonnostelmissa, vaikka ympyräkaaresta löytyy myös 1800-luvun lopun koristeaiheita ja allegorisia hahmoja, Pietarila kertoo. Kiiltävät stukkopylväät yhdessä kirjahyllystöjen kanssa luovat mehevän, koristeellisen kokonaisuuden. – Empiretyyliset huonekalut olivat kuitenkin osin tuontitavaraa, jota näki lähinnä vauraimmissa piireissä. Muoti levisi kaupungista maaseudulle Julkisista rakennuksista uusklassinen tyyli omaksuttiin kartanoihin ja edelleen kaupunkien porvaristaloihin ja myös vauraimpiin maalaistaloihin. 85 . Sisustuksessa on kiiltäväksi lakattua puuta ja kullattuja koristeaiheita. – Koristeaiheet ja maalauksin koristellut pinnat ovat hyvin pitkälti saman henkisiä, kuin minkälaisina ne näyttäytyvät Engelin leikkauspiirustuksissa. Rakennuksessa on pohdittu tulipalonvaaraa sijoittamalla kivirakenteiset porrashuoneet erilleen kirjastosaleista, Pietarila kertoo. Kupolin kuvio on samanlainen, kuin Engelin luonnostelmissa. Koristeiden runsaus oli tyypillistä empiresisutuksessa. Nyt olemme palanneet jälleen Engelin maailmaan, jossa valo kulkee rakennuksen läpi kaikissa kerroksissa, mikä tuo tilaan avaruutta ja ilmavuutta, Pietarila sanoo. Arkkitehtuurin ohella tyylivirtaukset heijastuivat sisustukseen, huonekaluihin ja koriste-esineisiin. Vuonna 1822 valmistunut valtioneuvoston linna Senaatintorin korttelissa on osa Engelin uusklassista kokonaisuutta. Lukusaleissa palattiin puulattioihin. – Suuret tynnyriholvit ja rakennuksen lävistävä keskikupoli ovat taidonnäyte niin suunnittelun kuin muurarien toteutuksenkin osalta. – Suurin muutos tehtiin, kun 1800-luvun lopulla umpeen muuratut, salien väliset keskilinjan oviaukot parvelta toiselle avattiin. Sisääntuloaula sekä palautusaula saivat nykymuodon vasta 1800-luvun lopulla, jolloin tilat holvattiin ja peitettiin sen ajan koristemaalauksin.. Tyylisuunnalle ominainen kipsimarmori näyttäytyy kirjastosalien lukuisissa pylväsriveissä. Rakennus oli ensimmäinen Senaatintorin laidalle noussut uudisrakennus, ja sen tyyli määräsi koko aukion tulevan arkkitehtonisen ilmeen. Kansalliskirjasto taidonnäytteenä Vuonna 1845 käyttöön otettu, Engelin suunnittelema kansalliskirjaston päärakennus edustaa hienostuneella tavalla uusklassismin arkkitehtuuria ja aikansa rakennustekniikan huippua. myös valoisaksi sävyksi uuden tyylisuunnan rakennuksiin, Pietarila kertoo. Kirjaston kerroskaiteissa on jalopuisia, kultauksin koristeltuja yksityiskohtia. Maaseudun puusepät eivät sellaisenaan osanneet eurooppalaisten taitureiden tekemiä kalusteita kopioida, vaan loivat tyylistä omat, yksinkertaistetut muunnelmansa. Uusklassismin arkkitehtuuriin ja empiretyyliin kuului pyrkimys ylellisyyteen. Vuosien peruskorjaus valmistui Kansalliskirjastossa valmistui vastikään vuosia kestänyt, noin 19 miljoonaa euroa maksanut peruskorjaus, joka palautti Engelin rakennuksen jälleen loistoonsa. Kansalliskirjaston kupoli kohoaa 23 metrin korkeuteen. Napoleonin sotaretket muun muassa Egyptiin herättivät kiinnostuksen koristeellisiin esineisiin ja kaudelle tyypilliseen runsauteen
Koska tilat on myöhemmin holvattu, ei alkuperäisen värityksen palauttaminen tullut kyseeseen. – Kansalliskirjasto on ollut sikäli onnellisessa asemassa, että sen käyttötarkoitus on pysynyt samana kautta aikojen. Rakennuksiin kuuluu luonnollisena osana eri aikakausien korjausten ja muutosten tuoma kerroksellisuus, joka haluttiin kansalliskirjastossa tietoisesti säilyttää. Muutamissa kohdissa 1800-luvun lopun maalaukset otettiin esiin, mutta muutoin päädyttiin rekonstruktiomaalaukseen. Kun kiinteistöjä muutetaan, usein kaupallisistakin syistä uusiin käyttötarkoituksiin, valtiolla, kunnilla ja yhteisöillä on suuri vastuu siitä, että rakennusten historia ja henki säilytetään, Pietarila toteaa. Pietarilan mukaan vanhojen arvorakennusten kohdalla tärkeimpiä ovat korjaavat ja säilyttävät toimenpiteet. – Alunperin palautustila on todennäköisesti ollut vihertävän sävyinen ja sisääntuloaula pehmeällä punertavalla maalattu. Teksti ja kuvat: Tuula Kolehmainen. 86 Yliopiston päärakennus on merkittävä osa Engelin suunnittelemaa uusklassista kokonaisuutta Senaatintorin miljöössä. . Uusklassismin arkkitehtuuri haki vaikutteita antiikin Kreikan ja Rooman klassisesta rakennustaiteesta. Pääoven julkisivun pylväisiin on valittu joonialaiset kapiteelit. Tyylisuunnalle ominaiset valkoiset pylväät, pilasterit ja vaakalistat näyttäytyvät rakennuksessa selvästi
Taidepiirit ylistävät gallerian innostunutta, vetovoimaista ja ammattitaitoista otetta. Kivikoulusta funkkistaloon Galleria Pictor aloitti toimintansa helmikuussa 1988, kun pieni vapaaehtoisjoukko kunnosti talkoovoimin tilat Nummelan vanhalle ”Kivikoululle”. Galleria on lajissaan harvinainen myös siksi, että kuntien ylläpitämiä gallerioita ei Suomessa juuri ole. Hankkeen. 87 . Voisi hyvin luulla, että galleria on pääkaupungissa tai ainakin jossain muussa suuressa kaupungissa. Taidegalleria Pictor on harvinainen lajissaan Tasokasta taidetta alusta saakka Kaiju Haanpään Kaukana ja tässä tekstiilikollaasien näyttely pidettiin viime lokakuussa. Yleisö on löytänyt Galleria Pictorin jo yli 28 vuotta, toteaa Pictorin galleristina 26 vuotta toiminut Auli Nysten. – Galleria Pictor on onnistunut siinä, mistä monet suuremmankin paikkakunnan galleriat voivat vain haaveilla – taiteilijat ja käyttäjäkunta kiittävät Pictorin välitönta tunnelmaa, lämpöistä yhteishenkeä ja rentoa ilmapiiriä. Kunnallinen Taidegalleria Pictor Vihdin Nummelassa on saavuttanut tunnustetun ja merkittävän maineen Suomen eturivin taiteilijoitten näyttelypaikkana. P ieni galleria Kehä III:n ulkopuolella tarjoaa näyttelyn toisensa jälkeen korkeatasoisia läpileikkauksia Suomen eturivin taiteilijoitten töihin. Hän otti Iranin matkoillaan aiheita maan rikkaasta kuvallisesta kulttuurista ja yhdisti ne tähän päivään satukuviksi Taustalla ’’Labyrintti’’ ja osa ’’Kvartetti’’-teosta, 2015
88 Galleria Pictorin takaseinä mykistää: Trop d’amour (vas.), Madonna di carminio, Pas d’absinthe, La tierra ja Afrodite. Nykyisin Galleriaa hoitaa kuvataiteilija Lotta Ingman. Galleria Pictor sijaitsee Vihdin pääkirjaston vieressä Nummelan keskustassa vanhassa funkistalossa. Myös bussi tulee korttelin päähän. Seuraavaksi tilan valtasivat Juhana Blomstedtin komeat maalaukset, ja sitten jatkoivat Ulla Rantanen, Pirkko Nukari ja Tapio Junno. takana olivat opettaja Maila Pakarinen, silloinen kulttuurisihteeri Johanna Forsius sekä galleristi Auli Nystén ja taiteilija Kaiju Haanpää. Gallerian toiminta-ajatuksena on ollut korkeatasoisen ja monipuolisen taiteen esittely mahdollisimman laajalle yleisölle. – Laadukasta taidetta esittävällä taidegallerialla on alueellisesti merkittävä rooli tämän päivän kuvataiteen suuntauksien esille tuojana. Teokset ovat vuosilta 2005-12. Yksityisja yhteisnäyttelyiden lisäksi. Riitta Karvonen kutsuttiin mukaan keväällä 2006 Hiidenheimon säätiön edustajana. Parkkipaikkoja on kirjaston pihalla tai Hannankadulla, gallerian alapuolella. – Näin komea oli alku ja korkeaa tasoa on pystytty pitämään yllä jatkuvasti, kertoo Auli Nystén. Kunnan kulttuurija kansalaistoiminnan lautakunta valitsi marraskuussa 1999 Pictortoimikunnan vastaamaan galleriannäyttelyohjelmasta, mukaan tuli Pictorin työhön Nysténin, Krohnin ja Nopsasen lisäksi Tapani Tamminen ja myöhemmin Maria Mäkinen. Nykyisin toimikuntaan kuuluvat galleristin lisäksi taiteilijajäseninä kuvanveistäjä Marja Mäkinen, tekstiilitaiteilija Kaiju Haanpää, Hiidenheimo-säätiön edustajana Katariina Soine, kunnan edustajana sivistysjohtaja Marjo Ojajärvi ja kulttuurilautakunnasta Mikko Yli-Rosti. Pictor avasi näyttelytoimintansa Mirja Airaksen ja Hannu Väisäsen yhteisnäyttelyllä. Taiteilijat Inari Krohn ja Jukka Nopsanen olivat alusta asti vaivojaan säästämättä avustamassa omine verkostoineen
– On tärkeää, että nuoret saavat työnsä Kuutti Lavosen teosten keskiössä on ikiaikainen ihminen ja ihmisen katse: serigrafiat Heure asienne (oik.) ja Largo di ritardato. Hannu Väisänen, Katri Lassila,Tapio Junno, Pirkko Nukari, Tuomas von Boehm, Helge Dahlman, Ariadna Donner, Chris af Enehielm, Carolus Enckell, Kaiju Haanpää, Marjatta Hanhijoki, Jorma. Gallerian toiminta on taloudellisesti tiukkoina aikoina välillä kyseenalaistettu, mutta onneksi apuun tullut Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, jonka tuki on edelleen huomattava. Sisällä ja naulakossa oli jo ruuhkaa. Taiteen tulee tavoittaa mahdollisimman helposti lapset, nuoret ja aikuiset Pictor on suunnattoman upeaa palvelua asukkaille, se on kuin kuvataiteen kirjasto, josta sietää olla ylpeä.” Galleria Pictorilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten taidekasvatuksessa sekä kuvataiteen edistämisessä Vihdissä. Tuulikki Sainio (vas.) ja Merja Viertokangas. Sen taiteilijaluettelo on poikkeuksellisen upea: Kristoffer Albrecht, Maija Albrecht, Mirja Airas. – Vihdin kunta on tehnyt arvokkaan kulttuuriteon ylläpitämällä taidegalleriaa ja suonut täten jokaiselle kuntalaiselle ja muullekin käyttäjäkunnalle mahdollisuuden nauttia korkeatasoisesta taiteesta, Nystén toteaa. Kuin kuvataiteen kirjasto Nykyisin Galleria sijaitsee aivan Nummelan sydämessä pääkirjaston vieressä 1930-luvulta peräisi olevassa funkkisrakennuksessa, helposti kaikkien löydettävissä. Kynnys tulla tutustumaan uusiin näyttelyihin on todella matala. galleriassa on ollut esillä merkittäviä taidekokoelmia. Jukka Nopsasen näyttely Elämän palasia on parhaillaan esillä Galleria Pictorissa 30.1. Nouvelle Mére vuodelta 1999 – klassinen madonna ja lapsi yllättää: lapsi onkin tyttö, Lavosen edellisvuonna syntyneen esikoisen kunniaksi. Galleria Pictorissa on esitelty maamme taiteilijoitten terävin kärki. Lavosen teoksia myös varattiin. 89 . Juhlanäyttelyn avajaisissa oli noin 130 vierasta, mm. esille oikeaan galleriaan. Se onkin ainoa eiammattilaisten joukko, joka on päässyt pitämään näyttelynsä galleriassa, Nysten kertoo. Esillä maamme terävin kärki Vuosien varrella Pictorissa on nähty näyttelyitä monilta taiteen aloilta, muun muassa maalauksia, grafiikkaa, piirustuksia, valokuvia, veistoksia ja tilateoksia, ja myös erilaisia kokoelmia kuten intialaisia miniatyyreja ja Iittalan lasitaidetta. Kuten Kiasman entinen johtaja Tuula Karjalainen totesi vieraillessaan näyttelyä avaamassa Pictorissa: ”Taiteen tulee olla siellä, missä ihmiset elävät, se ei saa jäädä vain isojen paikkakuntien ja museoiden varaan. Kuutti Lavonen – grafiikan menetelmien nimiä t-paidassaan – tervehti avajaisvieraita Pictorin ovella mutkattomasti ja lämpimästi. Vihdin kuvataidekoululle Pictor tarjoaa näyttelyantinsa lisäksi foorumin kuvataidekoululaisten näyttelylle, joka pidetään toukokuisin. saakka. Pictorin tapahtumista tiedotetaan Vihdin kunnan nettisivuilla ja Facebookissa ja paikallislehdet tekevät juttuja näyttelyistä
Tunnustettujen ja kysyttyjen taiteilijoiden näyttelyt Pictorissa ovat omiaan kohottamaan kunnan houkuttelevuutta. Vihtiläinen taidegraafikko Inari Krohn analysoi kollegansa Kuutti Lavosen taidetta kiinnostavasti avajaispuheessaan. Nuoresta yleisöstä kasvaa polvi, joka ymmärtää ja tuntee taidetta. Gallerian huippuhetkiä koettiin muun muassa kymmenvuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä, kun Funkkistalo täyttyi 24 taiteilijan yhteisnäyttelystä Pictorin vieraita vuosien varrelta. Pictorissa on järjestetty lukuisia kiinnostavia luentoja musiikkitilaisuuksia, jotka ovat olleet kävijäkunnalle mieleenpainuvia ja koskettavia. Hautala, Reino Hietanen, Outi Heiskanen, Samuli Heimonen, Matti Hintikka, Outi Ikkala, Janne Kaitala, Kaarina Kaikkonen, Pekka Kauhanen, Pentti Kaskipuro, Matti Kujasalo, Markku Kolehmainen, Markus Konttinen, Marjatta Kekki, Aimo Kanerva, Inari Krohn, Ipi Kärki, Seppo Kärkkäinen, Tiina Kivinen, Hannele Kylänpää, Juho Karjalainen, Kuutti Lavonen, Tero Laaksonen, Anne Meskanen, Sakari Marila, Tapani Mikkonen, Marika Mäkelä, Jarmo Mäkilä, Erkki Mykrä, Veikko Myller, Jukka Nopsanen, Thomas Nyqvist, Veikko Nuutinen, Maaria Oikarinen, Paul Osipow, Olavi Pajulahti, Marjatta Palasto, Zoltan Popovits, Helena Pylkkänen, Tapani Raittila, Ulla Rantanen, Silja Rantanen, Kristina Riska, Kaisu Sirviö, Suku Park , Tuomo Saali, Teemu Saukkonen, Raili Tang, Marjatta Tapiola, Henrich-Ilmari Rautio, Ea Vasko, Jan Kenneth Weckman, Sven-Olof Westerlund, Hanna Westerberg, Heikki Virolainen, Henry Wuorila-Stenberg... ?. Hyvää yleisöä ovat myös koululaiset. Sitten on vuorossa Maiju Salmenkivi, Andreas Walden ja Vihdin kuvataidekoulu. Parhaillaan Pictorissa on esillä Mari Rantasen näyttely. saakka. Aktiivinen taiteilijajoukko on ollut Pictorin korvaamaton tukipilari, kiittää Auli Nystén. 90 Anitra Lucanderin ja Erik Granfeltin maalauksia -näyttelyn kuratoi ja avasi Torsten Michelsen (oik.). Tai ehkä New Yorkissa tai Lissabonissa…, mietiskeli silloinen taideakatemian professori Kuutti Lavonen. Innostunut yleisö Nysten kertoo, että Pictorin yleisö on tottunut hyvälle, se on valveutunutta ja taiteilijoitten ylistämää joukkoa. Jukka Nopsasen näyttely Elämän palasia oli esillä Galleria Pictorissa 30.1. Avajaisyleisö kiitteli kilvan Galleria Pictorin onnistunutta remonttia. Taustalla litografia Arda. Vihti on kautta aikojen vetänyt puoleensa ertyisen paljon ammattitaitelijoita. Näyttelyjen avajaiset on järjestetty viime syyskuusta saakka aina lauantaisin ja ne ovat avoimia. Kumpikin on toiminut Kuvataidekatemiassa professorina. – Ilman yleisöä ei ole Pictoria. Jotkut ovat saaneet siitä ammatinkin. Paikallisten taiteilijoitten yksityisja yhteisnäyttelyt ovat luonnollisesti kuuluneet jokavuotiseen ohjelmaan. Pictorin tapahtumista tiedotetaan Vihdin kunnan nettisivuilla ja Facebookissa ja paikallislehdet tekevät juttuja näyttelyistä. – Näin paljon hyvien taiteilijoitten töitä ei näe kuin Pictorissa. – Gallerian toiminnan ylläpitämiseen on tarvittu paikallisten taiteilijoitten voimakasta taustatukea ja talkootyötä. – Gallerian imagoarvo on kunnalle tärkeä, se tuo kuntaan uusia kulttuurista kiinnostuneita asukkaita. Nauttikaamme tästä ainutlaatuisesta palvelusta, Nysten sanoo
Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia.. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 35€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Määräaikaistilaus 40€ www.lehtiluukku.. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy Van ha Tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I ja taide NYT 6,90 Väinö Blomstedt omaksui matkoillaan vaikutelmia ja maalasi myöhemmin Rokokoo-tyylissä huoneiden interiööri sointuu yhteen Mika Törösen Helsinki: Raitiovaunujen elävä kuvaus saa kuulemaan niiden kolinan Kuokkalan kartano Jyväskylässä jälleen vanhassa loistossaan Jo 1600-luvulla Suomessa oli huippuluokan hopeaseppiä Värikkäistä emaliastioista välittyy sodanjälkeinen elämänhalu Käytä palvelukorttia, kun ja taid e ja taide NYT 6,90 Designlasia saa nyt kohtuuhintaan Ritarihuone on suomalaisen uusgotiikan tyylinäyte Ina Colliander tunnetaan enkeleistä Kultakello panttiin ja galleria pystyyn – Taidesalonki 100 vuotta Aikahyppy talonpoikien menneeseen maailmaan Taidemaalari Aaro Matinlauri Taiteeni on taidetta ihmisestä ja ihmiselle – ilman nokkeluuksia Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä