KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA NYT 7,90 Mysteeriset maalaukset LENIN-MUSEOSSA ESILLÄ Suomen ja Neuvostoliiton yhteinen historia Lumikuvien mestari PEKKA HALONEN LEO TYKKYLÄINEN JARMO MÄKILÄ Alkuperäiset muumifigurit Kauklahden lasitehtaan nostalgiset esineet. KERÄILY
044-5264847. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 050 548 26 70 Myös arkisemmat huonekalut ja tavarat heti varastosta. Valpperintie 20, Nousiainen p. s-posti: kurki-suonio@minimaailma.. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. 91 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. puh. 09-413 97 354 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Nukkekotien laatukalusteet ja tarvikkeet edullisesti www.minimaailma.
20 Uusi sarja: Lukijan rakkaat esineet ...................... 6 Uutisia taidemaailmasta ...................................... Tampereella on läntisen maailman ainoa Leninmuseo. 42 Tampereella on läntisen maailman ainoa Lenin-museo ......................................................... – Venäläiset ovat yhä suurin ulkomaalaisten ryhmämme, toteaa Kalle Kallio. 12 Valtioneuvoston linna on Suomen hallinnon hieno kehto ........................................................... 74 Aila Nera perusti antiikkiliikkeen Tasalan Vilkun kotiin ........................................................... Kuva: Kari Kumpulampi 46 Lapset pohtivat taiteen avulla suhdetta isänmaahansa. Ronja Kämäräinen, Heta Kärkkäinen, Emma Ruotsalainen, Henna Ruotsalainen (Martikkalan koulu) 60 84 Jarmo Mäkilän maalauksissa mysteerinen ilmapiiri. 91 Pekka Halonen maalasi sääoloista riippumatta ulkona. Hänestä kehkeytyi suomalaisen lumimaiseman ainutlaatuinen kuvaaja. Lenin-museossa käy matkailijoita monista maista. 72 Postikorttien keräilyssä himoitaan kotiseutukortteja, maisemakortteja ja henkilökuvia ........ 40 Kirjahistorian tutkija ja tietokirjailija Anna Perälä on bibliofiili ............................................................ ........................................................... 32 Graafikko Tuulikki Pietilä imi kansainvälisiä vaikutteita .............................................................. Onko taulusi aito. 52 Arabian vanhat kannut ovat keräilykohde ......... Sarjasta Isien ja poikien leikit. 60 Nyt kerätään heimotaidetta ................................ 5 Kauklahden lasitehtaan nostalginen tuotanto ................................................................... 30 Heli Kauhanen on korutaiteen ensimmäinen läänintaiteilija ........................................................ 78 Suomi on taideväärentäjien Paratiisi. Kuva Tuuslan museo Antiikki ja taide | 3 24 Keraamikko Leo Tykkyläinen sai kirjailijaTove Janssonilta yksinoikeuden valmistaa taidokkaita, pikkuruisia muumifiguureita. Pekka Halonen Talvipäivä metsässä 1923. 24 Tutkija Otto Mykkänen löysi taiteen avulla sisäisen mustikkansa ............................................ Sisältö 66 Pääkirjoitus .............................................................. 38 Museoiden yhteishanke 100-vuotiaan Suomen kunniaksi ................................................................ Tuusulan taidemuseo, Pekka Halosen seura. 16 Ella Varvio tekee lasitöitä vaativalla tekniikalla: Graalin nuori mestari ............................................ 22 Leo Tykkyläinen on loi alkuperäiset muumifigurit ......................................................... Kuva: Jouko Vatanen. 36 Elisabeth Järnefelt oli vahva suomalainen vaikuttaja ............................................................... 46 Taiteilija Senja Vellonen tunnetaan myös taidekirjoistaan ...................................................... 84 Tapahtumat ........................................................... 29 Design-museossa esillä klassikoita ja ikoneita .................................................................. Nuorten suosikkilaulaja, sinitukkainen Sanni. 90 Tilauskortti ............................................................. 80 Jarmo Mäkilän maalauksissa mysteerinen ilmapiiri .................................................................. 66 Pyhän Perttelin kirkko on karun kaunis pyhättö .................................................................. 56 Lapset pohtivat taiteen avulla suhdetta isänmaahansa ....................................................... 64 Pekka Halonen – lumikuvien mestari ................
www.luontaisterveys-lehti.. 10 nroa vuodessa 69€ Turvallinen Koti Lehden sisältö keskittyy kodin ja vapaa-ajanvieton turvallisuuden parantamiseen. 5 nroa vuodessa 29€ Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. www.kissafani.. 8 nroa vuodessa 61€ Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. www.senioriterveys.. www.hevosmaailma.. www.turvallinenkoti-lehti.. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. 6 nroa vuodessa 22€. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. www.asejaera-lehti.. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. www.ekoelo.. Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Netissä, tilaukset@karprint.. www.kiinteistojaenergia.. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. 6 nroa vuodessa 40€ Kiinteistö ja energia Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. www.sielunpeili-lehti.. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. 6 nroa vuodessa 40€ Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. 6 nroa vuodessa 42€ Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. 6 nroa vuodessa 36€ Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. 6 nroa vuodessa 39€ Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. Pääosassa on energia! www.talomestari-lehti.. www.antiikkijataide.. 09 413 97 300 Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. 8 nroa vuodessa 58€ Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. 8 nroa vuodessa 61€ Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. 8 nroa vuodessa 52€ Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti. www.meidankoira.. tai p
Rikolliset joutuvat teoistaan kiinni, ja niistä oikeudelliseen vastuuseen. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Laura Kannasmaa. On ilmeistä, että oikeusviranomaiset eivät ole riittävästi paneutuneet väärennettyihin taideteoksiin. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari athene@kolumbus.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Pitääkö taideteokset käsitellä, kuin raha, metallirahat ja setelit vasta sen jälkeen taideteos voisi tulla myytäväksi markkinoille. On valitettavaa, että väärennettyä taidetta pysytään myymään. 2/2017 Vuonna 2017 ilmestyy 6 numeroa. Antiikki ja taide | 5 nko Suomessa väärennetyn taiteen kauppa suurempaa kuin muissa läntisissä sivistysmaissa. Valtakunnassa kaikkinainen epärehellinen toiminta on saatu estetyksi. Vaihtoehtoja löytyy varmasti monia, mutta ne tuottavat vaivaa eikä yhteiskunnalle ole asetettu toistaiseksi velvollisuutta ryhtyä pitämään taideteoksista julkista rekisteriä. Taiteen alkuperään olisi tarvetta kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Yhteiskunnan tulee kyetä saamaan siihen stoppi! O Pääkirjoitus Taideväärennöksille stop! Järnfeltin maisemat ovat päätyneet väärentäjien käsittelyyn. Ehkä sekin aika tulee, jos väärennettyjä taideteoksia alkaa tulla yhä runsaammin markkinoille. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, ma–pe 8–16, puh. Miten markkinoille tulevat väärennökset voidaan estää. Tuskin Suomi on taideväärentäjien paratiisi! Se lienee liioiteltua, mutta vähäinenkin väärennetyn taiteen kauppa markkinoilla on tuomittavaa. Kiitos siitä kuuluu yhteiskunnan hyville laille ja kansalaisten korkean moraalille ja niiden ylläpitämille rehellisille menettelytavoille. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 36 €. Kerrotaan, että erityisesti maalaustaiteessa esiintyy edelleen väärennöksiä runsaammin, kuin muissa taide-esineissä. Tuskin, mutta oikeudellisiin toimenpiteisiin on meilläkin kuitenkin jouduttu. Sillä pyritään samaan vähäinenkin taiderikollisuus kuriin. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Se tarkoittaa, että taiteen valmistajaksi ilmoitetaan tunnettu tekijä, joka nostaa teoksen hintaa markkinoilla. Sivistyneessä Suomessa on kyetty vuosikymmenten kuluessa estämään miltei kaikkinainen rikollinen toiminta, myös taiteen kaupassa. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 41 €. Pitääkö taideteokset numeroida ja niistä pidettäisiin valtakunnallista rekisteriä. Miten se voi helpoimmin tapahtua. Juurikaan mikään väärä, rikollinen toiminta ei jää viranomaisilta havaitsematta
Valokuvat ovat kaupunginmuseon valokuva-arkistosta ja vaatteet omista kokoelmista. – Lasinpuhaltajasuvut ovat myös olleet tukenamme tunnistamassa esineitä, Pirkko Sillanpää korostaa. Aito tunnelma on siis taattu. He pystyivät kertomaan, milloin ja millä tavalla eri tuotteita tehtiin ja keitä siellä työskenteli. – Ja olemme itse käyneet keräämässä pinttiä eli lasinsiruja sieltä vanhalta Kauklahden lasitehtaan alueelta, naurahtaa Pirkko Sillanpää. Tehtaassa alettiin ensimT. 6 | Antiikki ja taide Espoon kaupunginmuseon toteuttama laaja Lasin aika -näyttely kertoo kävijälle Kauklahden lasitehtaan historian. Kauklahden lasitehtaasta kasvoi maamme suurin valaistuslasitehdas ja Suomesta tuli 1930-luvulla tässä suhteessa omavarainen. Näyttelyvieras pääsee tutustumaan vanhaan lasihyttiin, lasinvalmistuksen sydämeen ja voi kokeilla vaikkapa lasinpuhaltajan penkkiä tai maalauspyörän käyttöä maalaamossa. Näyttelyssä on ensi kertaa nostettu laajemmin esille myös lasitehtaalla työskennelleiden taiteilijoiden töitä. Valaistuslasi, kuten talouslasikin, valmistettiin muottiin puhaltamalla. Museo on kerännyt pitkään tietoja Kauklahden lasitehtaasta. Museo on tehnyt yhteistyötä Suomen Lasimuseon kanssa, josta on saatu lainaksi muuta esineistöä, kuten muotteja. Kuva: Laura Kannasmaa Kauklahden lasitehtaan nostalginen tuotanto Lasin monet kasvot ätä näyttelyä on toivottu kovasti, Espoon kaupunginmuseon kokoelmapäällikkö Pirkko Sillanpää kertoo. Jo 1970-luvun lopulla haastateltiin kymmeniä Kauklahdella työskennelleitä. Työkaluja, kuten saksia ja pihtejä, on saatu vanhoilta puhaltajilta. Näyttely antaa elävän kuvan siitä, millainen laitos tämä lasihytti on aikanaan ollut. Näyttelyssä oppii myös alan kutkuttavia termejä, kuten mänki ja pintti, potinpano, verstakko ja vormupoika. Myös tehtaan esineistöä on kerätty pitkään, ja kokoelmiin onkin kertynyt noin 800 esinettä. KIRKKAASTA MONIVÄRISEEN. Koska olemme kulttuurihistoriallinen museo, näyttelyissä on aina mukana myös kyseisen yhteisön elämä mitä lasitehdas työntekijöineen merkitsi omassa ympäristössään ja minkälaista rakennuskantaa syntyi. Seinälautanen, Lyyli Molander, 1947
TEKSTI: MARJUT POPELKA Maljakko, opaalilasia, käsin maalattu. Nuolivaara -48. Antiikki ja taide | 7 . Kuva: Marjut Popelka. Signeeraus: A
Kuva: Rauno Träskelin mäisenä Suomessa tuottaa hankalasti valmistettavaa läpinäkymätöntä opaalitai maitolasia. Puristelasia Kauklahdessa tehtiin 1920ja 1930-luvulla, ja mallisto oli osittain yhteinen Riihimäen kanssa. Moniko mahtaa tietää, että Riihimäen Lasitehtaan ensimmäinen vakituinen muotoilija eli lasimuotoilija Helena Tynell (19182016) työskenteli Kauklahdessa jo 1946. 8 | Antiikki ja taide Kauklahden väri-iloisia, maalattuja pallovaaseja. Tuon ajan koristekuviot tunnistaa niiden omaleimaisesta, luonnosmaisen keveästä maalaustyylistä. Näytteillä on myös mallikirja erilaisista koristelumalleista. Näyttelyssä on esillä joukko valaisimia, joiden valaistuslasi on Kauklahdessa valmistettu. Kuvat: Laura Kannasmaa Ankean sota-ajan jälkeen koteihin haluttiin silmäniloa.. Tuhkakuppeja, vapaa-ajantöitä 1930-1940luku. Kauklahdessa myös hiottiin ja kaiverrettiin lasia, mutta tehtaalle tyypillinen koristelutapa oli maalaaminen. Sen varsinainen buumi oli 1940-luvulla. Lasitehtaan maalaamossa työskenteli useita koristemaalaajia, jotka tekivät sarjatyötä taiteilijoiden suunnittelemien mallien mukaan. Tuolloin Kauklahteen oli palkattu taiteilijoita suunnittelemaan koristemalleja. Koristemaalaajia opetettiin ja ohjattiin, ja he saivat tiettävästi hieman muunnellakin taiteilijoiden suunnittelemia malleja
– Kun puhutaan Helena Tynellin Kauklahdessa suunnittelemista malleista, kohdataan vaikeuksia, Pirkko Sillanpää selvittää. Helena Tynellin suunnittelemat lasiesineet ovat nykyisin suosittuja keräilykohteita. Toinen, ehkä painavampi syy oli se, että ankean sota-ajan jälkeen koteihin haluttiin silmäniloa. Sitä Kauklahden maljakot ja maljat ovat väri-iloisine kukkamaalauksineen tuoneet. Joka tapauksessa . PUHALTAJIEN TAIDONNÄYTTEITÄ. KENEN SUUNNITTELEMA MALLI. Myöhemmin, 1990-luvulla Helena Tynell on merkinnyt vihkoon ne kuviot, jotka hän todennäköisesti on suunnitellut. Jonkin verran apua museolle on ollut myös luonnosvihkosta, jossa on erilaisia koristekuvioita. Erikoistuotteita, joita Kauklahdessa valmistettiin myyntiinkin, olivat upokkaan pohjalle jääneestä luulasista valmistetut, vapaasti puhalletut maljakot. Lasitehtaassa tehtiin maljoja erilaisina versioina: niiden koristelussa käytettiin erimerkiksi lasinauhaa tai luunauhaa. Kauklahdessa hänen tiedetään suunnitelleen malleja sekä kristallille että puhalletulle lasille. – Onneksi – näin olemme saaneet niitä kokoelmiimme, Pirkko Sillanpää toteaa tyytyväisenä. ihmiset ovat säilyttäneet niitä. – Onneksi meillä on signeerattuja esineitä, joissa on sekä muotoilijan että kai. Näemme monesta maljakosta, että se varmastikin on Tynellin. Myös lysterieli hohtolasiesineet kuuluivat mallistoon, ja 1940-luvulla astui kristalli entistä vahvemmin mukaan kuvaan. Maalattu lasi menikin erittäin hyvin kaupaksi. Kuva: Laura Kannasmaa Maalauskuvioista Helena Tynell on kertonut, että tällä ajalle tyypillisellä koristelutavalla peitettiin myös lasimassassa olevia virheitä. Ei oikein ole selvinnyt, tehtiinkö niitä esineitä myyntiin vai itselle, ehkä lahjaksikin. Aivan oma tarinansa on taitavien lasinpuhaltajien vapaa-ajan töinään tekemät tuhkakupit ja vadit. Antiikki ja taide | 9 Maljakko, koristeltu raaputustekniikalla, Auvo Nuolivaara, 1947. Onpa joku loihtinut lasisen kävelykepinkin. Mutta koska arvio ei perustu tietoon eli meillä ei ole siitä dokumenttia, joudumme vain toteamaan että ”mahdollisesti tai todennäköisesti se on Tynellin”
Hänen uniikit seinälautasensa ovat hyvin erityyppisiä ja vaihtelevat aiheeltaan. Salmenhaara työskenteli Kauklahden lasitehtaalla vuosina 1943-46. Hän suunnitteli omat mallinsa – omia hiontakoristeluita – ja käytti kaivertamisessa kehittämäänsä hakkaustekniikkaa. Näyttelyssä on muun muassa kajotekniikalla tehty maljakko, joka on voitu identifioida Tynellin suunnittelemaksi, koska tiedossa on melko samanlainen maljakko signeerattuna. Kuva: Marjut Popelka Maljakko, kajolasi, taiteilija Kyllikki Salmenhaara, signeeraus KS. Toinen nimekäs kaivertaja oli legendaarinen Theodor Käppi (1902-1972). Hän hioi ja kaiversi kristallimaljakoita ja -maljoja myös Helena Tynellin suunnitelmien mukaan. Taiteilijoista erityisesti Lyyli MolanderAhon (1915–2009) aihevalinnoissa on eksotiikkaa sekä raikasta naivismia. Hän Lasinpuhaltajien vapaa-ajantöitä. Kuva: Laura Kannasmaa Sanasto on kutkuttavaa: mänki ja pintti, potinpano, verstakko ja vormupoika.. Kauklahdessa työskenteli erittäin taitavia kaivertajia, kuten Mauri Hermunen (1926-2009), joka tuli Riihimäeltä Kauklahteen lasitehtaan toiminnan loppuvaiheessa. TAITURIMAISIA KAIVERTAJIA. Kirsti Lemminkäinen (1915-) – taiteilijanimeltä Lanski ja vuodesta 1947 Auvo Nuolivaaran puoliso – maalasi maljakoita ja seinälautasia eri tekniikoilla, muun muassa ikivanhalla raaputustekniikalla. 10 | Antiikki ja taide vertajan signeeraus. Kaivertajana myös hän teki yhteistyötä Tynellin kanssa Kauklahdessa. Puhaltaja Paavo Bruun
Kuva: Laura Kannasmaa. Hän maalasi maljakoihin humoristisia ja kertovia kuvasarjoja. . Sen päätuotteina pysyivät talouslasi ja apteekkilasi, mutta pian sinne keskitettiin valaisinlasin valmistus. Kiehtova Lasin aika -näyttely on auki syyskuun 3. Laaja ja monipuolinen näyttely tarjoaa lasin ystävillä katsomista useammaksi kerraksikin. KAUKLAHDEN lasitehdas perustettiin vuonna 1923 perheyrityksenä Espooseen entisen tiilitehtaan tiloihin. Lisäksi Nuolivaara suunnitteli kristallimaljakoihin kaiverrusmalleja ja myös työsti niitä. Salmenhaara kokeili myös erilaisia tekniikoita, kuten kalagraal (fiskgraal)eli kajotekniikkaa, jossa koristekuvio jää kahden lasimassan väliin. päivään asti. Parhaimmillaan lasitehtaalla oli noin 160 työntekijää. Tehdasrakennus on edelleen olemassa, nykyisin siinä toimii Kuusakoski Oy. Tehdas lopetti toimintansa vuonna 1952 ja sen tuotanto siirrettiin kokonaan Riihimäelle. Antiikki ja taide | 11 KAUKLAHDEN LASITEHTAAN VAIHEITA ?. Kauklahden lasitehtaasta kasvoi maamme suurin valaistuslasintehdas. Tuotantoon kuului monipuolinen valikoima lasiesineitä alkaen 1920-luvulta puhalletusta talouslasista aina 1940-luvun taidelasiin ja keraamisiin uniikkitöihin. Signeeraus: Th Käppi, Kauklahden Lasitehdas -52. Maljakko, kristallia, koristekuvioissa on käytetty muun muassa hakkaustekniikkaa. Kauklahden tehtaasta tuli pian Riihimäen Lasin tytäryhtiö. Myös suomalaisen designin kultakauden mestarillisena keramiikkataiteilijana tunnettu Kyllikki Salmenhaara (1915-1981) on aikanaan työskennellyt Kauklahdessa. Lintupuu, vati, taiteilija Helena Tynell. Nuolivaara muovaili myös lähinnä kokeilumielessä punasavesta pieniä ihmisja eläinfiguureita, kuten apinoita poikasineen. Kauklahden lasitehtaan tulipalon jälkeen Salmenhaara siirtyi Arabialle eikä jatkanut enää lasialalla. Figuurien ilmeikkyys kertoo taiteilijan huumorista, mielikuvituksesta ja taidosta. Kuva: Laura Kannasmaa muotoili kokeilumielessä myös punasavisia ihmisfiguureita. Kuva: Laura Kannasmaa Helena Tynellin signeeraus Lintupuu-vadissa. Hän maalasi maljakoita ja seinälautasia eri tekniikoilla sekä suunnitteli maalausmalleja. Toiminnan vakiinnuttua Kauklahden lasitehdas kasvoi yhdeksi Espoon suurimmista teollisista työnantajaksi. Lasitehtaan leima. Taiteilija Auvo Nuolivaara (1918-1999) työskenteli maalaamossa vuosina 19471950
Näyttelystä laaditaan nettijulkaisu. Mikä on isänmaan ja äidinkielen merkitys. Julisteen suunnitteleminen on Piipolle älyllinen haaste, jossa sisällöllinen oivallus yhdistetään yksinkertaiseen ja selkeään, katsojalle nopeasti välittyvään kuvalliseen muotoon. Jaakko Sievänen. huhtikuuta mennessä. PostPast, Eremitaasi 250 vuotta, 20, Paris 2013. Esillä on julisteiden lisäksi kuvituksia, tunnuksia ja piirustuksia. Olli Miettiselle maisema ilmeni lähes abstrakteina muotoina, mutta aiheet olivat selvästi esittäviä. 12 | Antiikki ja taide Nyt Abstraktia rytmiä Pelkistettyä julistetaidetta NÄYTTELY ”KOHTI UUTTA RYTMIÄ” on koottu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelman teoksista 1950 luvulta 1990 luvulle. Lars-Gunnar Nordström, Göran Augustson ja Ernst Mether-Borgström. SUOMEN KANSAINVÄLISESTI arvostetuimpiin graafikoihin kuuluva Kari Piippo tunnetaan pelkistetyn iskevistä julisteistaan. Sam Vanni oli ensimmäisiä merkittäviä konkretistejamme, mutta hänen vanavedessään tulivat myös mm. Häntä kiinnosti etenkin Lapin luonto suomaisemineen sekä kasveineen. Lahden historiallisessa museossa esillä oleva näyttely on monipuolinen läpileikkaus Piipon lähes viidenkymmenen vuoden urasta visuaalisen kom-munikaation parissa. Arvostammeko kotia ja paikallisuutta ja voimmeko olla niistä ylpeitä. Suomen taiteen kestoaiheena on kautta lyhyen historiansa ollut maisema, niin myös noina vuosikymmeninä. Abstraktin taiteen tulo oli myös voimakasta 1950 luvun lopulta lähtien. Pyrkimyksenä on ollut koota laadukas taidekokoelma, joka antaisi havainnollisen kuvan aikamme taiteesta. Näyttely on esillä taidemuseossa loka-marraskuussa 2017. Taiteilijoille maksetaan tekijänoikeudellinen näyttelykorvaus. Kaikki taiteilijamme eivät kuitenkaan kiinnostuneet abstraktista taiteesta. Modernin teatterijulisteen Suomeen tuojana hänen merkityksensä on keskeinen. Millaista tarinaa siniristilippu tai leijonavaakuna kertoo tänään. mennessä ja heille myös lähetetään tarkemmat tiedot osallistumisesta. Per Stenius sekä Carl Wargh kuvasivat maiseman tunnelmaa herkän ekspressiivisesti. Kokonaisuus painottuu 1960 ja 1970 luvuille jolloin Suomen taiteen kestoaiheen, maiseman, rinnalla oli jo alkanut hallita abstrakti ilmaisu. Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelmaa on kerätty vuodesta 1957 lähtien. 100-vuotiaan Suomen symbolit SATAVUOTIAAN SUOMEN symbolit sekä niiden merkitys ja muuttuvat käyttötavat ovat esillä ensi syksynä Raumalla järjestettävässä Korkeemman kaiun saa -nykytaidenäyttelyssä. Onko identiteettien painoarvo muuttunut, miten keskeistä on suomalaisuus, eurooppalaisuus, maailmankansalaisuus. 1960 luvulla informalistista tyylisuuntaa edusti mm. Näyttely käsittelee myös sitä, miten symbolien merkitys ja käyttötavat muuttuvat. KOHTI UUTTA rytmiä –näyttely Rovaniemen taidemuseossa, Lapinkävijäntie 4, 23.4.2017 saakka. Aimo Kanerva pitäytyi suomalaisen maiseman kuvaamisessa. Kari Piippo tunnetaan ennen kaikkea kulttuurijulisteiden tekijänä. Näyttelyyn haetaan taideteoksia avoimella haulla ja osallistumiseen halukkaiden tulee ilmoittautua teoksillaan 30. Asetelmamaalauksessa modernit tyylisuunnat kulkivat rinnan realistisen kuvaustavan kanssa. Henkilökuvauksessa Helge Dahlman, Heikki Tuomela sekä Rafael Wardi edustivat lähinnä ekspressionismia. LAHDEN HISTORIALLISESSA museossa, Lahdenkatu 4, 13.8.2017 saakka. Näyttely avaa näkökulmia siitä, miten itsenäisyys, isänmaallisuus, kansallistunne, Suomen lippu ja sinivalkoisuus puhuttelevat ihmisiä nyt kun Suomi on ollut itsenäinen 100 vuotta. Valtakunnallisen nykytaidenäyttelyn järjestäjinä ovat Taiteen edistämiskeskuksen Porin toimipiste ja Rauman taidemuseo. Juliste-taide on Piipolle niuk-kuuden taidetta, jossa ei saa olla mitään liikaa, mutta ei myöskään mitään liian vähän. Valitut taiteilijat ilmoitetaan näyttelyn nettisivuilla 31.5
Tytär hoitaa nykyisin 80 vuotta täyttävän, muistisairaan äitinsä taiteen näyttelyt ja Outin perustaman Vehmaan Oheistaidekodin toiminnan. 2017 G12, Maaherrankatu 9, Kuopio Kuopiossa kukkaloistoa KUOPION TAIDEMUSEOSSA nähdään kevään aikana kukkaloistoa museon omista kokoelmista. Antiikki ja taide | 13 Outi Heiskasen grafiikkaa Kuopiossa TAIDEGRAAFIKKO, AKATEEMIKKO ja kunniatohtori Outi Heiskanen, 80, on yksi merkittävimpiä ja kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoitamme. Hän maalasi kotiympäristönsä kasveja; krasseja ja voikukkia pihamaalla, kukka-asetelmia ja kaktuksia ikkunalaudalla. RUUSUT, LILJAT ja orvokit ovat olleet kestosuosikkeja myös tämän päivän taiteilijoiden kukkakuvastossa, josta esimerkkinä näyttelyssä on mm. Jäälinoja Jussi, Punahilkka, 1988. Kuva: Mika Friman. Erityisen huomion näyttelyssä saavat kuopiolaisen Johan Fredrik Tuhkasen (1862–1944) kukkamaalaukset 20ja 30-luvuilta. Taidehistoriallisesti tyylit vaihtuvat 1960-luvun modernismista surrealismiin ja naivismiin. Toisaalta maalausten väri-ilottelusta ja persoonallisesta sommittelusta voi nauttia sellaisenaan ilman syvempiä tulkintoja. Esillä on nelisenkymmentä teosta suomalaisilta taiteilijoilta eri vuosikymmeniltä. Se sisältää piirustuksia, maisemamaalauksia, henkilöja muotokuvia, veistoksia, pienoismalleja ja installaatioita. NÄYTTELY ESILLÄ 18.3.–6.4. Peltoja jokimaisemat saavat vuosien varrella myös ekspressionistisia sävyjä. Yli-Iiddä syntyneen Jussi Jäälinojan, 80, kokonaistuotanto on erittäin laaja. Etenevästä muistisairaudesta huolimatta Outi nauttii edelleen matkustamisesta ja ystävien tapaamisesta ja hän on edelleen innokas esiintymään ja pelaamaan korttipelejä. Hänen taiteellaan tuntuu usein olevan pyrkimys rooliin, joka on yksittäistä teosta suurempi, osa kokonaisuutta. FLOORAN PÄIVÄT näyttely Kuopion taidemuseossa, Kauppakatu 5. Kriitikko Heikki Kastemaa onkin kutsunut Jäälinojaa visionääriksi. Toistuvia aiheita maisemien ja kaupunkikuvien lisäksi ovat lukuisat naismuotokuvat. Se tavoittelee kokonaisteosta, kokonaisvaltaista ja ympäristöön sijoittuvaa asemaa.” JUSSI JÄLLINOJAN näyttely Oulun taidemuseossa 30.7.2017 saakka. Anna Kaarina Nenosen ja Johanna Koistisen teoksia. GALLERIA G12 Kuopion näyttelyn tuottaa taiteilija Outi Heiskasen tytär, lavastaja Metti Nordin. Jällinojan tuotantoa viideltä vuosikymmeneltä Pelkistettyä julistetaidetta OULUN TAIDEMUSEO esittelee 80 vuotta täyttävän Jussi Jäälinojan tuotantoa viiden vuosikymmenen ajalta. Flooran päivät on näyttely, jossa värikkäät kukka-asetelmat, kimput ja niittykasvit hehkuvat runsaina ja monimuotoisina. PERINTEISTEN TEKNIIKOIDEN ohella nähdään myös Kirsi Pitkäsen ja Kristiina Korpelan kukka-aiheisia videoita. Leijuvia ihmishahmoja, ilmassa roikkuvia taloja, pääkallot, peilit, taulujen kehykset, suuret kädet – Jäälinojan teoksissa usein toistuvat symbolit saavat katsojan pohtimaan teosten taustalla olevia tarinoita. Rajattomuus ja ennakkoluulottomuus määrittävät Heiskasen taidetta yleisemminkin: hän liikkuu tiedostamattoman ja tiedostetun, hyvän ja pahan rajoilla. Hän on tunnettu graafikkona, mutta on tehnyt myös performansseja ja tilataideteoksia. ”Hän rakentaa pieniä ja suuria ympäristöjä, visioita olemiseensa ja elämäänsä
Näyttely on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Elämäniloa, rohkeutta ja kauneutta juhlivissa teoksissa nähdään sekä pohjoisen luonnon karua kauneutta että kirkkaana leiskuvaa väriloistoa. ANU PENTIK Helsingin Taidehallissa, Nervanderinkatu 3, 14.52017 asti.. Näyttelyn taiteilijat ovat Jasmin Anoschkin, Mauno Hartman, Terhi Kaakinen, Pasi Eerik Karjula, Kalle Mustonen, Riku Riippa, Hanna Vahvaselkä ja Jussi Valtakari. Teosten aiheet vaihtelevat lapsimuotokuvista arvoituksellisiin hahmoihin ja on mukana maailman suurin puutarhatonttukin – Mustosen teos Death of the Gnome King – Afterlife. Kuva: Tiina Rekola Takaisin puuhun Pentikin kolme tilaa ANU PENTIK on ilmiömäinen tunnelmanluoja. Hän on viimeisen 10 vuotta omistautunut taiteen tekemiselle, mutta toimii yhä perustamansa Pentik Oy:n taiteellisena johtajana. Kaikki näyttelyn teokset ovat keramiikkaa. Käsillä tekeminen ja vuosikymmenten kokemus materiaalista näkyvät taiteilijan teknisenä rohkeutena. Kolme Tilaa -näyttely nostaa esiin Anu Pentikin, 75, taiteilijana ja juhlistaa hänen pitkää uraansa suomalaisen keramiikan keskiössä. Jussi Valtakari: Häpeä, 2007. Lämpimistä väreistä ja orgaanisista muodoista tunnettu keraamikko on luonut Helsingin Taidehalliin suurikokoisia installaatioita, jotka taikovat Taidehallin saleihin kolme tilaa: Korkean taivaan, Kivisen maan ja Värikkään paratiisin. 14 | Antiikki ja taide Nyt LAHDEN TAIDEMUSEON Takaisin puuhun -näyttely tarjoaa kahdeksan tapaa käsitellä puuta – kaikki erilaisia, kaikki primitiivisiä, kaikki ilmaisuvoimaisia. Näyttely on myös kunnianosoitus taiteen ja designin rajapinnassa liikkuvalle keramiikkataiteelle ja sen mahdollisuuksille. Tämä yli 8-metrinen veistos saapuu Suomen kiertueellaan Lahteen ja kutsuu kävijöitä tutustumaan myös kiehtoviin sisätiloihinsa! TAKAISIN PUUHUN Lahden taidemuseossa, Vesijärvenkatu 11, 14.5.2017 saakka
Arvonimi on julkisen arvonannon osoitus kansalaisen yhteiskunnan hyväksi tekemästä työstä ja sen tulee mahdollisuuksien mukaan kuvata henkilön elämäntyötä. Palkintosumma on yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa asetettu 5 000 euron suuruiseksi. Tarina nappaa mukaansa, henkilökuvaus on eloisaa, ja koko tarkkaan mietitty mielikuvitusmaailma elää ja hengittää uskottavana, A. Tässä olen eniten voinut vaikuttaa ammatin ja alan kehitykseen, Jaatinen toteaa Aamulehteen antamassaan haastattelussa. Antiikki ja taide | 15 JANNE KUKKONEN on palkittu Sarjakuva-Finlandialla albumillaan Voro – kolmen kuninkaan aarre. Taidetta vessassa GALLERIA RATAMOSSA Jyväskylässä kelpaa käydä vessassa. Pyhäniemessä Gallen-Kallelaa AKSELI GALLEN-KALLELA on ensi kesän klassikkotaiteilija Hollolassa Pyhäniemen taidekartanon perinteisessä kesänäyttelyssä. Hänen mukaansa koko perheen fantasiaseikkailu on hallittu ja valloittava esikoisteos. – Minusta tunnelma on sellainen, että aallonpohja on nyt sivuutettu ja kaupankäynti näyttää positiiviselta.Tavalliset perheet vaikuttavat nyt uskaltavan ostaa taidetta, Jokitalo sanoo. Maalauksia, veistoksia, installaatioita ja valokuvia tuovat Pyhäniemeen Marita Liulia, Pauliina Pöllänen,Teija-Tuulia Ahola, Annika Dahlsten, Miisa Hatakka, Miina Laine, Ville Heimala, Christina Holmlund, Kati Immonen, Markku Laakso, Aleksi Martikainen, Tiia Matikainen, Aki Turunen ja Ilkka Virtanen. Janne Kukkoselle Sarjakuva-Finlandia Upeita tilkkutöitä KEMIN KULTTUURIKESKUKSESSA järjestetystä Lumitilkku-tapahtumassa on esillä satoja erilaisia, laadukkaita töitä. Näin arvioi Taidemaalariliiton lahtelainen puheenjohtaja Marja-Liisa Jokitalo EteläSuomen Sanomissa. Jaatinen on ollut Tampereen kaupungin palveluksessa vuodesta 1990, jolloin hänet valittiin museotoimenjohtajaksi. – Hintahaarukka on sadasta eurosta kuuteen tuhanteen ja kaikkea siltä väliltä. Kukkonen on turkulainen animaattori, joka on työskennellyt mainosvideoiden parissa. Jokitalon mukaan valtaosa taidetta ostavista on yksityishenkilöitä. Voittajan valitsi muusikko A. Se on täyteläisesti klassinen satu, veijaritarina ja kasvukertomus. Tommi Jaatisesta museoneuvos TASAVALLAN PRESIDENTTI Sauli Niinistö on myöntänyt Tampereen kaupungin kulttuuri ja taideyksiön johtaja Tommi Jaatiselle museoneuvoksen arvonimen. Jaatisesta tuli Suomen kymmenes museoneuvos. Kemiin European Quilt Associationin -näyttely tuli Espanjasta. W. maaliskuuta. – Olennaista on museokeskuskonsepti, jossa saman talon sisällä tapahtuu monenlaisia asioita. Taidemyynti nousussa TAIDEMYYNNISSÄ LAMAN aallonpohja alkaa olla sivuutettu ja suomalainen taide liikkuu taas. Tunnustuspalkinto myönnetään vuosittain keväällä Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalilla. W. Hän on opiskellut Turun taideakatemiassa sekä Lybeckerin käsija taideteollisuusopistossa. 17 eri Euroopan maan teemana oli Musiikki ja ripaus punaista. Siinä wc:n takaseinään on liimattu erilaisia kirpputoreilta hankittuja juomalaseja, joihin on sijoitettu pienesineitä. Sen sijaan sitä on Jokitalon mielestä mahdotonta kuvata, millainen taide löytää ostajansa. – Jouhevana kulkeva kuvan, sanan tarinan liitto, jonka elementit palvelevat toisiaan tasapainoisesti. Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tekemästä ansiokkaasta sarjakuvateoksesta. Osa tilkkutöistä on Pohjois-Suomen kiltojen jäsenten tekemiä ja osa on tullut Euroopasta. Jaatinen itse pitää tärkeimpänä saavutuksenaan museokeskus Vapriikin perustamista. Gallen-Kallelan ohella heinäkuun alussa avattavassa taidenäyttelyssä nähdään teoksia 14 suomalaiselta nykytaiteilijalta. Ne ovat pääasiassa grafiikan pajalla työskentelyn sivutuotteina syntyneitä roskia, esimerkiksi lastuja, kuparisuikaleita, kuluneita pensseleitä ja syöpyneitä suojahanskoja, mutta mukana on myös hauen selkänikamia ja leukaluita.. Yrjänä kuvaili valintaansa palkinnon julkistamistilaisuudessa 17. Ihan kaikkia tekniikoita ja tyylejä ostetaan, ja tyylien kirjo on hyvin moninainen. Galleriassa näyttelyä pitävä Aino-Kaarina Pajari toteutti pysyvän taideteoksen näyttelytilan yleisökäymälään. Yrjänä. Sen myötä museoista on tullut yhä enemmän kohtaamisja tapahtumapaikkoja, niiden näyttelyohjelmistot ovat monipuolisia. Siinä mielessä eletään hyvin suvaitsevaista aikaa. Pohjois-Suomen yhdistyksistä töitä kulttuurikeskukseen toivat Oulun Tilkkufröökynät, Hilikuntilikut Raahesta, Kemin Tilkkukööri, Tilkkutähdet Sodankylästä, Alkkulan Tilkunplokkaajat Ylitorniolta ja Meän Tilkkurinki Torniosta. Kokonaisuuden kuratoi Riikka Latva-Somppi
Tyylille uskollisena Engel suunnitteli julkisivuun pylväät. Voi vain kuvitella, miten suurena puutalokaupungissa asuvat helsinkiläiset näkivät vuonna 1822 valmistuneen jättirakennuksen. Korinttilaisissa pylväissä on tunnusomaista yläosan kasviaiheiset koristelut. Valtioneuvoston linnan pääportaikko.. Senaatin keskipylväiden päällä on päätykolmio kelloineen. Korinttilaisia pylväitä käytettiin perinteen mukaan hallinnollisissa rakennuksissa. Rakennuksen sisäpihalla vastaavassa kohtaa on toinen kello. TYYLINÄ EMPIRE. Lisäksi julkisivun reunoilla on neljä pilasteria. altioneuvoston linna, alkuperäiseltä nimeltään Senaatin talo, on seissyt pian 200 vuotta Helsingin Senaatintorin kyljessä. Ensimmäisenä Engelin suunnittelemana rakennuksena torin ympärille valmistui Senaatin talo. Se on valtavan kokoinen ja käsittää kokonaisen korttelin. Saksalainen Carl Ludvig Engel pestattiin suunnittelemaan niitä. Kun Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, piti kaupunkiin saada myös julkishallinnollisia rakennuksia. Ne valmistivat tunnetun Könnin kellorakentajasuvun jäsen Jaakko Könni. Empire haki innoitteensa antiikista, ja se näkyy rakennuksen julkisivussa. Aleksanterinkadun ja Ritarikadun puoleiset siivet valmistuivat muutamaa vuotta myöhemmin. Joonialaiset pylväät oli taas varattu sivistyksen kehtoihin, kuten torin toisella puolella olevasta yliopiston päärakennuksesta huomaa. Rakennuksen keskellä pääovien yläpuolella on kuusi korinttilaista pylvästä. Kelloilla on sama koneisto. Senaatti edusti arkkitehtoniselta tyyliltään keisarillista empireä, joka Venäjän vaikutuspiirin ulkopuolella tunnettiin uusklassismina. 16 | Antiikki ja taide V Valtioneuvoston portaissa tehtiin Suomen historian kuuluisin murha Hallinnon hieno kehto Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema Valtioneuvoston linna pitää sisällään arvokasta taidetta ja kiehtovia tarinoita. Engel suunnitteli Helsingin keskeiset rakennukset ja kaupungin arvokkaan empire-keskustan
BOBRIKOVIN KOHTALON PORTAIKKO. Niistä viimeinen osui vatsaan ja oli tappava. . Schauman ampui heti perään itsensä. Schauman ampui toisen kerroksen porrastasanteella Browning M1900-revolverillä kolme laukausta Bobrikovia kohti. Bobrikov oli korkein virkamies Suomessa ja toimi suoraan keisarin alaisuudessa. Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Valtioneuvoston linna suunniteltiin toimistorakennukseksi ja aika pitkälti se on sitä tänäkin päivänä. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Vuonna 2010–2011 kellot huollettiin ja niiden entisöinnistä vastasi kultaajamestari Raimo Snellman. Bobrikov menehtyi seuraavana yönä Kirurgisessa sairaalassa. Antiikki ja taide | 17 . Kyseessä on eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista. Seinät ovat levollisen vihreät, pylväät ja kaaret juhlavat valkoiset ja kokonaisuutta täydentävät pikimustat kaiteet. Patsaan on Schauman ampui toisen kerroksen porrastasanteella Browning M1900revolverillä kolme laukausta Bobrikovia kohti. veistänyt Ville Vallgren ja jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887. Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko. JUHLAVA PRESIDENTIN SALI. Portaikko on yksi rakennuksen komeimmista yhteisistä tiloista ja se onkin säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. TEKSTI: PAULI JOKINEN Valtioneuvoston portaissa tehtiin Suomen historian kuuluisin murha Hallinnon hieno kehto Tuntemattoman piirros Bobrikovin murhasta, joka tapahtui rakennuksen portaikossa. Presidenttien muotokuvia Presidentin esittelysalin seinällä. Päätykolmion takana on kupoli, joka merkkaa rakennuksen arvokkaimman paikan: Sen alla on esittelysali. Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Sali Yrjö Liipolan veistämä muotokuva presidentti Kyösti Kalliosta.. Hän johti Suomen venäläistämispolitiikkaa, jota Schauman ja monet muut suomalaiset vastustivat. Suurin osa rakennuksen huoneista on toimistoja, juhlavia yhteistiloja ei ole kovin montaa
Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä. Alkujaan senaatti piti siellä istuntoja kenraalikuvernöörin johdolla. K. 18 | Antiikki ja taide 1600-luvulta oleva Raamattu ostettiin antikvariaatista itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina ja se on siitä saakka ollut Valtioneuvoston linnassa. Kyseessä on Raamattu 1600-luvulta. Sivuseinillä on vanhempia presidenttejä. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Huoneessa myös allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa. Pöydällä on ikivanha paksu kirja. Ekmanin maalaus Porvoon valtiopäivistä on Valtioneuvoston istuntosalissa. Presidentin esittelysalin seiniä somistavat entisten presidenttien muotokuvat. J. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin patsas pääportaikon ylimmässä kerroksessa.. Nykyään tätä valtaistuinta voi ihailla Kansallismuseossa. Raamattu 1600-luvulta. W. Ståhlbergin ja Per Evind Svinhufvudin muotokuvat on maalannut Antti Faven1920luvulla. Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä. Marsalkka Mannerheim on harvoja, jonka muotokuva maalattiin jo ennen hänen R. Päätyseinä on tarkoitettuistuvan presidentin muotokuvalle, mutta Sauli Niinistöstä ei ole vielä virallista presidenttimuotokuvaa tehty, joten seinällä on edelleen taiteilija Rafael Wardin kiistoja herättänyt maalaus Tarja Halosesta. Lauri Kristian Relanderinon ikuistanut Eero Snellman. Raamattu ostettiin antikvariaatista itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina ja se on siitä saakka ollut Valtioneuvoston linnassa. Se on ensimmäisiä kokonaan suomenkielisiä raamattuja, ja se on painettu Tukholmassa. sijaitsee toisessa kerroksessa pääkupolin alapuolella. Silloin huoneen päädyssä sijaitsi keisarin valtaistuin, jonka päällä oli kaksipäinen kotka
Maalauksen keskiössä on itseoikeutetusti keisari Aleksanteri I. Odotushuoneessa ovat Tapani Raittilanvuonna 1958 maalaama Urho Kaleva Kekkosenmuotokuva, Jaakko Sieväsentulkinta presidentti Mauno Koivistostavuodelta 1989 sekä Kimmo Kaivannonmuotokuva Martti Ahtisaaresta. Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Alkujaan valtiopäivät oli ikuistanut maalaukseksi Emanuel Thelningja senaatti palkkasi Ekmanin tekemään kopion Thelningin työstä. Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa. Se oli senaatin tilaustyö. . Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. presidentin kauttaan. Ekman ei tyytynyt pelkkään kopioon, vaan teki täysin omanlaisensa maalauksen. Maalauksesta on löydettävissä tuttuja historiallisia henkilöitä kenraalikuvernööri G. Hänet maalasi Eero Järnefeltvuonna 1922. Pääministeri istuu pöydän päässä ja hänen vieressään on pääministerin sijaisen paikka. M. Hänen takanaan on kuvattuna sama valtaistuin, joka oli autonomian aikana sijoitettuna naapurihuoneeseen eli nykyiseen Presidentin esittelysaliin. Sprengtportenista keisarin rakastajattareen Ulrika Möllersvärdiin. Antiikki ja taide | 19 Presidentti Kekkosen muotokuva on Tapani Raittilan käsialaa. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekmanvuonna 1858. MINISTERIT VALTIOPÄIVIEN ÄÄRELLÄ. Sen jälkeen ministerit istuvat pitkän pöydän ääreen virkaiän mukaisessa järjestyksessä. Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa.
– Jonkin verran on taiteilijoita, jotka käyttävät graal-tekniikkaa, mutta ei heitä ihan hirveästi ole, Varvio pyörittelee. Tekniikka tuntui omalta ja tuntui, että siitä Esineiden valmistaminen graal-tekniikalla on taianomaista katseltavaa. Esineiden valmistus graal-tekniikalla on taianomaista katseltavaa. Varvio ei ole seurannut äitinsä jalanjälkiä videotaiteen puolelle, vaan jo nuorena kiinnostui keramiikasta ja lasista. Silkkipainotekniikka on helpompi tapa, ja haastavampi tapa on kaivertaa kuva timanttikaivertimella. Varvio käyttää molempia tapoja. – Graal-tekniikka vie paljon työtunteja ja siinä on hyvin haastavia työvaiheita. Hän sai ensimmäiset kosketuksensa taiteeseen jo kotona, jossa oli jatkuvasti akvarelleja ja liituja käden ulottuvilla. Kuvan voi tehdä kahdella eri tavalla. Lasissa värien kirjo on aivan loputon, Varvio kertoo. Yksittäiset taiteilijat käyttävät tekniikkaa, mutta se ei sovellu sarjatuotantoon. Lasikerrosten väliin jää kuva. He valmistavat nuoren taiteilijan Ella Varvion suunnittelemia uniikkiesineitä. Graal-tekniikalla lasiesine puhalletaan kahteen kertaan. Kokeilujen ja muutamien epäonnistumisien jälkeen se alkoi sujua. Päätinkin sitten keskittyä lasiin ja graaltekniikkaan. Graal-tekniikalla tehtyjä lasiesineitä pitää suunnitella etukäteen hyvin tarkkaan. Tekniikka haastaa lasinpuhaltajat.. Opiskeluaikoina tehtiin ekskursio Ruotsiin ja siellä näin ihania vanhoja lasiesineitä ja lumouduin niistä. Hän hakeutui Aaltoyliopistoon opiskelemaan keramiikkaja lasitaidetta, vaikka ei hirveästi alasta tiennyt. UNIIKKEJA GRAAL-TÖITÄ. KERAMIIKKA VAIHTUI LASIIN. – Siellä ajattelin, että keskityn tekemään keramiikkaa, sillä se tuntui helpommin hallittavalta kuin lasi. Kuviot muodostuvat kahden lasikerroksen väliin. Tietääkseni mikään tehdas tai brändi ei tuota graaltekniikalla valmistettuja esineitä. 20 | Antiikki ja taide R iihimäen vanhassa lasitehtaassa on kuuma. Kuparista ja raudasta tulee sinivihreä turkoosi väri, Varvio selittää. Olemme Lasistudio Mafka & Alakosken tiloissa, jossa tuhatasteiset lasinpolttouunit hohkaavat huoneeseen lämpöä. Graal-tekniikka on verraten uusi tekniikka, sillä se on kehitetty 1900-luvun alkupuolella Ruotsissa Orreforssin lasitehtaalla. Hänen äitinsä on videotaiteeseen keskittynyt taiteilija Ina Jaakkola. Piirsin lapsena paljon erilaisia mielikuvitusolentoja, Varvio kertoo. – Varvio on erikoistunut taiteessaan niin sanottuun graal-tekniikkaan. Myös valmiit esineet ovat hyvin lumoavia. Parhaillaan uunissa olevaan teokseen Varvio on kaivertanut kyykäärmeen kuvia. – Ella Varvio on vuonna 1987 syntynyt tamperelainen lasitaiteilija. – Minulla on kodin kautta vahva kuvataidetausta. Ella Varvio tekee lasitaidetta vaativalla menetelmällä Graalin nuori mestari löytyy koko ajan jotain lisää. Lasitaiteilija Marja Hepo-Aho ja puhaltajamestari Kari Alakoski valmistavat lasimaljoja hikikarpalot otsalla ja paidat hiestä märkinä. Varvio seuraa haltioituneena vieressä. – Tuossa teoksessa oleva väri on peräisin kuparin ja raudan sekoituksesta, jonka kehitin itse opiskeluaikoina
Seuraavana päivänä se on valmis. Maljakko alkaa saada muotonsa. Puhaltajamestari harmittelee, että nuorilla lasinpuhaltajilla on nykyään hyvin vähän työmahdollisuuksia. Varvio on aikaisemmin pitänyt lukuisia näyttelyitä kotimaassa ja ollut osana ryhmänäyttelyitä ulkomailla. Lasiuunit ovat noin 1100-asteisia ja jäähdytysuuni on noin 500-asteinen. MYYTTINEN METSÄ GALLERIAAN. Hän aloitti jo 14-vuotiaana kesätöissä IittaElla Varvio piti ensimmäisen näyttelynsä 2012. – Hepo-Aho avaa jäähdytysuunin luukun ja Alakoski asettelee teoksen uuniin. . Täytyy olla maltillinen ja oikealla hetkellä tosi nopea, Varvio kuvailee. Maaliskuussa valmiit teokset ovat galleriassa yleisön nähtävillä. Varvio kaivertaa sitten teoksen pohjaan signeerauksen ja vuosiluvun. – Työtapamme osui heti yksiin, HepoAho kommentoi. Oman yrityksen voi aina perustaa, mutta sitten pitää olla todella hyvä, että pärjää, Alakoski sanoo. – Myyttinen metsä on ihana ja herkkä paikka, jossa on myös pelkoja, Varvio kuvailee. Varvio on suunnitellut maljaan kyykäärmeiden kuvia. Maaliskuussa nähtävän näyttelyn teemana on myyttinen metsä. Tehdas oli jonkin aikaa tyhjillään, mutta nyt vanhan tehtaan tiloihin on alkanut tulla pieniä lasialan yrityksiä, joista Mafka & Alakoski on yksi. – Riihimäen lasitehdas perustettiin vuonna 1910 ja se sulki ovensa 1990. Meillä on myös galleria täällä saman katon alla. – Tavoitteena on, että näyttelyssä on kiinnostavia ja erikokoisia esineitä. Ella Varvion apuna Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho. Tilanne on aika hankala. ELLA VARVION NÄYTTELY Galleria Mafta & Alakoskella 16.3.-13.4.2017 (Iso Robertinkatu 19, Helsinki) – Lasi lämmitetään uudestaan ja se pitää tehdä maltilla, sillä lasi ei kestä liian äkkinäisiä lämmönvaihteluita. STUDIO VANHASSA LASITEHTAASSA. Ajatus on, että taiteilija tekee vähän kaiken alusta loppuun. Sen idea on lähtöisin Amerikasta 1960-luvulta. Taiteilija ylläpitää pajaa, suunnittelee ja puhaltaa. Heti ei huomaa kaikkea, mitä kuvissa tapahtuu. Antiikki ja taide | 21 TEKSTI: PAULI JOKINEN lassa, jossa hänen molemmat vanhempansa työskentelivät. Hepo-Aho on tehnyt lasitaidetta toistakymmentä vuotta. Lasiuunissa on lämpöä 1100 astetta.. Graaltekniikalla valmistetut esineet ovat sellaisia, että niiden luokse täytyy pysähtyä hetkeksi. – Me edustamme studiolasiliikettä. Vanhoissa suurissa tehtaissa työt oli jaettu, niissä oli suunnittelijat, puhaltajat ja hiojat erikseen, kertoo Marja Hepo-Aho. Suurin vaaratekijä on se, että lämpöjä ei ole katsottu oikein. – Näitä Ella Varvion kaltaisia nuoria on, mutta Suomessa ei hirveästi ole paikkoja, joissa voisi harjoittaa ammattia ja saisi siitä vielä rahaakin. Hän tapasi Kari Alakosken Nuutajärven lasikoulussa, jossa Alakoski oli opettamassa. Siellä lasi pikkuhiljaa alkaa jäähtyä. Surullinen mahdollisuus on, että tuntikaupalla työstetty teos räsähtää rikki. Alakoskella on pitkä historia lasin parissa
inun kodistani löytyy lukematon määrä kauniita esineitä. Mietin kuinka veli on ikävöinyt kotijoukkoja ja sisaruksiaan, läheisiään. Tuolloin 36-vuotias Reino oli palveluksessa Syvärillä. Sitä päivittäin katsoessani mieleeni tulevat isotätini ja kummitätini Alma Kähkönen (s.1904-1996), joka oli saanut tuon lippaan pikkuveljeltään Reinolta (1907-1964) tuliaisena rintamalta. Mietin, miten kotijoukot ovat olleet huolissaan rintamalla olevista rakkaistaan. Kotonani olevat esineet ovat kaikki jollakin tavalla merkityksellisiä ja useimpiin liittyy valtavasti tunnearvoa. On taidelasia, on talonpoikaisesineitä, isoäitieni tekemiä käsitöitä, vanhoja valokuvia, veistoksia ja tauluja. 22 | Antiikki ja taide M Rakkaat esineet Suomalaisen sotilaan kädentaidon näyte Tuohesta tehty korurasia Isoenoni rintamalta siskolleen tuoma tuohesta ja puusta tehty rasia on yksi rakkaimmista esineistäni. Kun mietin, mistä esineestä halusin kertoa, mieleeni tuli vaarini kirjoituspöydällä oleva kaunis rasia. Sitä katsoessani mielessäni ovat myös vaarini, isoenoni, enoni ja muut Suomea puolustamassa olleet nykyiset veteraanit ja Lotat, joille saamme olla kiitollisia itsenäisestä kohta 100-vuotiaasta Suomesta.
Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi. PUHDETYÖT HELPOTTIVAT KOTIRINTAMAN TYÖVÄLINEPULAA Joka kerta rasiaa katsoessani ihailen myös kädentaitoa. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Puhdetyökulttuuri on lähes puhtaasti suomalaiseen sodankäyntiin liittynyt ilmiö: sen paremmin Saksan, Neuvostoliiton kuin länsiliittoutuneidenkaan rintamilla ei puhdetöitä tehty yhtä laajalti. Avaa meille aarteittesi tarinat. . Toisaalta Puolustusvoimat näki puhdetyöinnostuksen keinona helpottaa kotirintaman työvälinepulaa, ja niinpä harkinnan jälkeen puolustusvoimat päätti ryhtyä tukemaan puhdetyöharrastusta mm. KERRO AARTEESI TARINA ?. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. ?. Rasian kansi ja pohja ovat vahvaa puuta, samoin kuin kannen nuppi ja rasian jalat, mutta kannen koristelut on tehty tuohesta veistäen ja ne on kiinnitetty pienenpienillä puutapeilla. JATKOSODAN ASEMASOTAVAIHEESSA, vuoden 1941 talvesta vuoden 1944 alkukesään, suomalaiset sotilaat kuluttivat aikaansa tekemällä erilaisia puhdetöitä muun muassa puusta, metallista ja nahasta. Eräs suomalainen divisioona sai Puolustusvoimain Puhdetyöesineiden myyntikeskukselta tehtävän valmistaa 15 000 kirveenvartta, jotka laivattiin Saksaan, ja saaduilla rahoilla hankittiin mainitulle divisioonalle elokuvakone viihdytyskäyttöön. Puhdetyönä tehtiin sormuksia, rannekkeita, koruja, leikkikaluja ja korulippaita kuin kokonaisia asevelitalojakin, jotka sitten purettiin ja lähetettiin hirret numeroituna Kanta-Suomeen uudelleen pystytettäväksi helpottamaan pommitusten aiheuttamaa asuntopulaa. Verstaana toimi korsu ja työvälineenä puukko. Aluksi ylin sotajohto ei katsonut sotilaiden käsityöinnostusta suopeasti vaan oli sitä mieltä, että miesten olisi pitänyt kaivaa juoksuhautoja ja rakentaa korsuja. Kylkeen on taidokkaasti punottu tuohen eri puolta hyväksi käyttäen tekstit: Syväri 1942 ja Amille, mikä oli isotätini lempinimi. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Tällaista esinettä ei korvaa mikään teollinen muotoilu. Kotonani olevat esineet ovat kaikki jollakin tavalla merkityksellisiä ja useimpiin liittyy valtavasti tunnearvoa. Antiikki ja taide | 23 TEKSTIT JA KUVAT: JAANA ISOSAARI Alma Kähkönen opiskeli Sortavalan opettajaseminaarissa. Pitkän asemasotavaiheen aikana osoittautuikin yhdeksi tärkeimmistä joukkojen mielialaa ylläpitävistä tekijöistä. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Asemasotavaiheessa sotilaat tappoivat aikaa tekemällä puhdetöitä. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. järjestämällä puhdetyökilpailuja ja esineiden ostokampanjoita. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Lähde Olli Kleemola, www.palasuomenhistoriaa.net Vääpeli Reino Kähkönen taisteli Syvärillä
Historian saatossa tieto alkuperäisten muumifiguurien tekijästä on unohtunut.. Yksityisyrittäjyys keramiikka-alalla edellytti tuolloin kekseliäisyyttä, esimerkiksi polttouunien ja muiden työja apuvälineiden kehittämisessä. Avioiduttuaan ja perustettuaan perheen Tykkyläinen muutti Maunulan uudelle asuinalueelle, aluksi niin sanottuun puuMaunulaan ja vuonna 1952 uusiin kivitaloihin, Maunulan kansanasuntoihin. 24 | Antiikki ja taide P Leo Tykkyläinen loi alkuperäiset muumifiguurit Muumihahmojen isä ienet, eloisat muumihahmot tarkkailevat vierailijaa silmät pyöreinä lasivitriinistä käsin. Niiden rinnalla kehittyi myös lasitetun koristekeramiikan sarjatuotanto. Suurena esikuvana hän piti Michael Schilkiniä (1900-1962), keraamikon tytär Tarja Rantama kertoo. Armeija-aika ja jatkosota veivät Leon nuoruudesta viisi vuotta Karjalan Kannaksella ja Aunuksessa. Tykkyläinen markkinoi pieniä keramiikkafiguureja koko maahan, lähinnä suuriin tavarataloihin. Nämä suloiset keramiikkaeläimet ja valloittavat pikkumuumit ovat keraamikko Leo Tykkyläisen (1919-1984) suunnittelemia ja valmistamia. Kun Tykkyläinen vuoden 1964 alusta sai malliveistäjän paikan Arabian tehtaalta, oikeus muumien valmistukseen siirtyi hänen mukanaan Wärtsiläyhtymään kuuluneelle Arabialle. Keramiikkamuumien tuotantoa ei Arabiassa kuitenkaan jatkettu. Tarja Rantaman kotiarkisto. Tykkyläisen keramiikkapajalle löytyivät tilat oman kotitalon kivijalasta. Leo Tykkyläinen (1919-1984) oli merkittävä tekijä Suomen ensimmäisessä muumibuumissa. Työpöytä löytyi koulukaverin Metallitoimesta Kolmannelta linjalta. Vasta neljäsluokkalainen Leo vaihtoi koulun työntekoon maalari-isänsä apulaisena elättääkseen osaltaan köyhää perhettään. – 1940-50-lukujen vaihteessa Leo Tykkyläinen loi etupäässä uniikkitaidetta muun muassa naisfiguureja. Petroskoissa syntynyt ja Sortavalassa lapsuutensa viettänyt Leo muutti sisarineen Pukinmäkeen, menetettyään äitinsä. Muumeja ympäröi häkellyttävän sirokoipisten savibambien ja pulleiden sammakoiden joukko. Eksoottisten ja kotoisten eläinfiguurien materiaaleina oli punaja valkosavi, välineinä kipsimuoKeraamikko Leo Tykkyläinen sai kirjailija Tove Janssonilta yksinoikeuden valmistaa taidokkaita, pikkuruisia muumifiguureita. Vasta 1990-luvun toinen muumiboomi aloitti Tuulikki Pietilän suunnittelemien muumihahmojen valmistamisen. Ajan hammas on kohdellut kymmentä muumifiguuria hyvin, niitä on säilytetty kuin aarretta. – Kun isäni palasi sodasta, hän löysi muovailijan lahjansa ja ryhtyi valmistamaan käsityönä keramiikkaveistoksia ja -figuureja
– Ilmeisesti Tove Jansson on noihin samoihin aikoihin törmännyt isäni eläinhahmoihin ja ihastunut niihin. Antiikki ja taide | 25 . Erityisesti sirojalkaiset, lasin takaa ihmetelleet bambit ovat jääneet Tarjan mieleen. Vuonna 1956 Leo Tykkyläinen sai Suomessa yksinoikeuden pienten keramiikkamuumien valmistukseen Stockmanntavaratalolle, Tove Janssonin ja tavaratalon 20.2.1956 tekemän sopimuksen nojalla.. Juhlapappa on arviolta vuodelta 1960. Tarja Rantama muistaa lapsuudestaan, kuinka Stockmannin tavaratalossa oli taideosastolla esillä hänen isänsä keramiikkaesineitä suurissa, pitkulaisissa vitriineissä. Äitini Hilkka Tykkyläinen o.s. Luoma otti osaa työhön puhdistamalla ja penslaamalla esineitä sekä hoitamalla toimistotehtäviä, Tarja Rantama kertoo. TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN Keraamisia muumifiguureita valmistettiin arviolta 15 000 kappaletta. Hän piti keraamikon tyylistä ja halusi Leo Tykkyläisen valmistamaan muumifiguureita. tit ja puristusmenetelmä. MUUMIBUUMI VALTASI SUOMEN. Pikkuruisissa figuureissa näkyy taidokkaan käsityön jälki. Muumipappa, jonka vatsassa lukee kultaisella 10 000, on niin sanottu juhlapappa, ajalta, jolloin muumeja oli valmistettu 10 000 kappaletta
Maailman ja markkinoiden muuttuessa niiden myynti alkoi kuitenkin vähetä. Kuvassa työn alla on kokonainen Muumilaakson Poliisien armeija. Niiden rinnalla kehittyi myös lasitetun koristekeramiikan sarjatuotanto. Vaimo Hilkka Tykkyläinen osallistui työhön puhdistamalla ja penslaamalla esineitä sekä hoitamalla toimistotehtäviä. – Joulukuussa 1963 isäni sai Arabian kanssa aikaan sopimuksen, jossa keramiikkamuumien tuotanto saatettiin siirtää Arabian tehtaille. Taidokkaat Muumifiguurit olivat valtavan suosittuja, mutta köyhistä oloista lähtenyt isäni oli itse työnsä suhteen aina hyvin vaatimaton. – Säännöllisen työn hinta oli kuitenkin kova. Kun kotimaan markkinat hiljenivät, isänikin ajatukset suuntautuivat vientiin. TYKKYLÄINEN ARABIAN LEIPIIN. Leo Tykkyläinen työskenteli taideteollisuusosastossa kehittäen pikkuveistosten ja teollisten muumien tuotantoa. Tarja Rantaman kotiarkisto Tykkyläisen eteerinen naisfiguuri (ikkunalla) on vuodelta 1950.. Työsopimus määräsi isääni lopettamaan oman, yksityisen keramiikan valmistuksen ja myymään muotit, tarvikkeet ja kaikki keraamikon työhön käytettävät välineet Arabialle. Kuva. Maunulan kivijalkatyöpajan resurssit eivät olisi millään riittäneet tuottamaan muumifiguureja vientiä varten. Tykkyläisen pyynnöstä Tove Jansson suostui hänkin muutokseen. Leo Tykkyläinen sai ajatuksen, josko hän ryhtyisi muumien tiimoilta yhteistyöhön Wärtsilä-yhtymään kuuluneen Arabian kanssa. Ehtona kuitenkin oli, että Leo Tykkyläinen vastaisi edelleen muumien valmistamisesta ja laadusta, vaikka oikeus muumien valmistukseen siirtyi sopimuksen myötä Arabialle, Tarja Rantama kertoo, selatessaan isänsä sopimuspapereita ja Tovelta saamaa kirjettä. 26 | Antiikki ja taide Taiteellinen tekijänoikeus kuului edelleen Tove Janssonille, joka osallistui muun muassa figuurien värien määrittelyyn. 1950-luvulla muumifiguurit olivat menekkituote. – Maailman markkinat avautuivat, ja Suomeenkin alkoi virrata kaukomailta halpoja koriste-esineitä. Keraamikko Leo Tykkyläinen valmisti muumifiguureita Helsingin Maunulassa sijaitsevalla työhuoneellaan vuosina 1956-63. – Isäni valmisti vuosien 1956-1963 aikana Oy Stockmann Ab:lle kymmentä erilaista muumihahmoa. – Kun vuosi oli kulunut, Arabia ilmoitti, ettei se olekaan kiinnostunut muumifiguurien tuotannosta. Leo Tykkyläinen aloitti työt Arabiassa tammikuussa 1964 yhden vuoden koeajalla. En tiedä, saiko isäni käytännössä tarvikkeista koskaan mitään rahallista korvausta. Kuva: Tarja Rantaman kotiarkisto 1940-50-lukujen vaihteessa Leo Tykkyläinen loi etupäässä uniikkitaidetta muun muassa naisfiguureja. Muumifiguurien kokonaistuotanto käsityöpajassa ylsi arviolta noin 15 000 esineeseen. Stockmann antoi myöskin suostumuksen muumien valmistuksen siirtämisestä Arabiaan. Käsitykseni on, että isälleni oli todettu figuurien olevan liian pienikoTove Jansson piti keraamikon tyylistä ja halusi Leo Tykkyläisen valmistamaan muumifiguureita
Leo Tykkyläisen ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin Karjala-talolla vuonna 1984, taiteilijan 65-vuotispäivänä nimellä Keramiikkaveistoksiaja figuureja. Itsekin oivalsin vasta tuolloin, isäni työn taiteellisen arvon. Tarja Rantama vietti lapsuutensa isän keramiikkapajan kupeessa. Lopulliset syyt eivät isälleni kuitenkaan koskaan täysin selvinneet, tytär kertoo. Sama virhe kertautui kirjan vuonna 2014 ilmestyneessä jatkoosassa Keräilijän Aarteet, Muumilaakso Arabiassa. Muumilaakson järjestyksestä huolehtii Poliisi. Monipuolisesti taitava, muumeja yksinoikeudella luonut keraamikko sai malliveistäjän vakanssin turvaten leipänsä, mutta päätyen apulaiseksi tehtaan ”suurille taiteilijoille”. Juhannuksesta 1979 Tykkyläinen joutui työttömyyseläkkeelle työskenneltyään Arabian tehtaalla yli 15 vuoden ajan. koisia, niiden valmistamisen olevan liian kallista ja siten kannattamatonta. Irtisanominen oli Leolle kova paikka, tiesihän hän tehtaassa työskenneltyään, että töitä oli tarjolla runsain mitoin. Arabian yrityssaneerausten myötä vuonna 1977 Leo Tykkyläinen jäi työttömäksi. Muiden taiteilijoiden ohella isäni arvosti erityisesti tyyliltään ronskimpia keramiikkatöitä luonutta Taisto Kaasista ja tekikin tälle runsaasti muotteja. Isäni menehtyi ALSsairauteen vain neljä kuukautta ensimmäisen näyttelynsä jälkeen, tytär kertoo. Kauniit muumifiguurit olivat lapsen elämässä arkipäivää. Järkytys oli suuri, kun Tarja Rantama vuonna 2014 luki Arabian tuotannosta kertovaa kirjaa Muumit Arabiassa, vuodelta 2005. Leo Tykkyläisen ratkaisu siirtyä Arabialle, osoittautui epäonniseksi ideaksi. Surusilmäinen Tuu-tikki pitää talvesta. – Kun taiteilijat istuivat tehtaan 9. Tytär saattoi jo nuorena tuntea hienoista ylpeyttä tiedosta, että hänen isänsä valmisti muumifiguureja yksinoikeudella. TEKIJÄTIEDOT VÄÄRIN. Tietokirjailija, taiteen tohtori, keraamikko Helena Leppänen oli saanut väärää tietoa. Mymmelillä ja Pikku Myyllä on samankaltainen kampaus. Hänen töissään on omanlaisensa taiteellinen kieli, ilmaisussa on tunnistettavaa plastista estetiikkaa. Muun muassa Ateneumin taidemuseossa oli toukokuussa 2014 esillä Tove-näyttely. Pikku Myy on tyypilliseen tapaansa pahalla tuulella.. Hän pahoitteli syvästi virhettä ja vaatikin tiedon korjaamista kirjan seuraaviin painoksiin. Muumifiguureja tulee vastaan harvakseltaan. – Kirjassa muumifiguurien tekijäksi oli kirjattu Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Jansson. – Isäni aloitti omien keraamisten veistosten teon uudelleen eläkkeellä. TAITEILIJASTA APUPOJAKSI. Pikkuruinen Miisa (Miska) on saanut pienen kolhun nenäänsä. Muumien luojan Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlavuotta 2014 vietettiin Suomessa monin eri tavoin. kerroksessa, 8. Antiikki ja taide | 27 . kerroksessa tehtiin arkiset työt, siellä myös isäni työskenteli. Monet figuurit on ajan saatossa kärsineet pahoja iskuja. Hyvin pian, heti vuoden 1978 alussa Tykkyläinen palkattiinkin palkattiin pätkäsopimuksilla takaisin vanhana työntekijänä
– Kirjeessä Tove Jansson antaa Tykkyläiselle luvan siirtää muumifiguurien valmistuksen Arabialle, mutta sillä ehdolla, että Leo Tykkyläinen vastaa itse keramiikkafiguurien laadusta, Tarja kertoo. Erheellinen tieto oli puolestaan siirtynyt Arabian vuoden 2005 näyttelyyn. Miltei vuoden kuluttua, tammikuussa 2015 Tarja pääsi viimein tapamaan Tove Janssonin veljentytärtä Moomin Charactersin Sophia Janssonia. Muumifiguurit ovatkin nykyisin arvokkaita, haluttuja keräilyesineitä. – Koin, että isäni työ sai viimein ansaitsemaansa tunnustusta ja muumifiguurien tekijä Leo Tykkyläinen sai viimein nimensä kuuluviin, Tarja Rantama sanoo. Halusin selvittää, miksi isäni nimi on unohdettu, ja Signe Hammarsten-Janssonia pidetään virheellisesti muumifiguurien tekijänä. – Muumit bambilaaksossa -näyttelyssä keskityttiin 1950-60-lukujen sarjatuotannon pieniin suosittuihin figuureihin, bambeihin, ilmeikkäisiin apinoihin ja esillä olivat tietysti kymmenen muumisatujen hahmoa. – Halusin selvittää, miksi isäni nimi on unohdettu, ja Signe Hammarsten-Janssonia pidetään virheellisesti muumifiguurien tekijänä. 28 | Antiikki ja taide Leo Tykkyläisen tytär Tarja Rantama tutkii Isänsä Tove Janssonilta 7.12.1963 saamaa, aidoksi todistettua kirjettä. Näyttely avasi ovensa helmikuussa 2016, jolloin tuli kuluneeksi 60 vuotta Leo Tykkyläisen kymmenen pienen keramiikkamuumin syntymisestä. Edelleen väärä nimi kummittelee nettitiedostoissa, ja putkahtelee aika ajoin esiin jopa museoväen keskuudessa, Tarja sanoo. 1980-luvun alussa, Tykkyläinen loi kotonaan lintuja, kuten käkiä ja käkipillejä sekä pöllöjä, jotka hän sai näyttämään metallilta käyttäen patinointitekniikkaa. . Tekijätietoja ei ollut esillä. Tove Jansson ihastui Tykkyläisen tekemiin eläinhahmoihin ja halusi, että keraamikko valmistaisi yksinoikeudella muumifiguureja. – Näyttelyn myötä Moomin Characters kirjoitti muumifiguureista ja isästäni blogitekstin. Sophia sanoi, että erehdys pohjautui suvussa kiertäneeseen legendaan. Bambit ovat vuosilta 1946-64.. Kävi myöhemmin ilmi, että muumifiguurit oli toimitettu näyttelyyn Signen nimissä. . Koristetaiteen lisäksi näyttelyssä esiteltiin Leo Tykkyläisen muuta tuotantoa, 1960-luvun alun ohuita vaaseja ja tuhkakuppeja, joita taiteilija teki myös valumenetelmällä. Yritin tuolloin tuloksetta tavoittaa näyttelyväkeä. Tarja Rantama halusi korjata isänsä kokeman vääryyden ja päätti koota oman näyttelynsä Leo Tykkyläisen tuotannosta. – Museosta löytyi vitriini, jossa oli sekalainen kokoelma muumifiguureita, osa esineistä oli pahoin rikkinäisiä. Nokian tilaustyönä syntyi liikelahjaksi ”Säästöpässi”. Alkoi pitkällinen salapoliisityö asioiden selvittämiseksi ja oikaisemiseksi. OIKEUTTA TEKIJÄLLE. – Silloin hermostuin, enkä voinut ymmärtää, miksi isäni työ jätettiin huomiotta, ja miksi ihmeessä näyttelyssä esiteltiin huonokuntoisia figuureja, kun tarjolla olisi ollut täysin ehjiäkin. Näytillä oli myös asiantuntevan keräilijän ainutlaatuisia löytöjä. Näyttelyssä sai tutustua myös uniikkiesineiden kuviin ja valokopioihin lehdistä, joissa on ollut haastatteluja Leo Tykkyläisesta vuodesta 1951 alkaen. Leo Tykkyläinen loi punasavesta ihastuttavaa pikkukeramiikkaa kuten siroakin sirompia bambeja
Näyttely pyrkii osoittamaan, miten värit ja pyrkimys tuottaa tunteita ja elämyksiä sisältä, sielun syvyyksistä voi olla rikastuttava kokemus kaikille. Tämän näyttelyn alkupisteenä on oma ”sisäinen mustikkani”– sieluni värimaisema. Otto Mykkäsen sisäinen sielunmaisema on mustikansininen.. – Mustikka on mitä parhain suomen luonnon antimista ja antaa paljon väriä myös maalauksiin. Niinpä hänen taulunsa ovat soitettavia, yhteen voi piirtää liidulla ja joihinkin tarttuvat magneetit. Nyt hän hyödyntää Suomen metsien voimamarjaa myös maalauksissaan. Tiedemiehen harrastuksiin ovat aina kuuluneet myös musiikki ja taidemaalaus. Osaan tauluista tarttuu myös magneetit ja yhteen voi piirtää liidulla. Villin metsämustikan sisällä on erityisen paljon väriä ja niin on meissäkin. huhtikuuta avattavasta Mustikkaa ja kolmisointuja -näyttelystä. ?. – Olen nyt käyttänyt tuota marjaa monissa tauluissani ja kehystänyt osan töistä soiviksi kolmisoinnuin. NÄITKÖ SOINNUT, KUULETKO VÄRIT, Art Café Serendipitity, Kauppiaankatu 30, Karjaa 1.4.–30.4.2017 Näyttelyssä on esillä kahdeksan soivaa taulua. – Kaikki äänet ja värit saavat alkunsa jostain. Tutkija Otto Mykkänen etsi sisäistä mustikkaansa Teokset saivat myös äänen Tutkija Otto Mykkäsen mielestä taiteen tärkein tehtävä on aktivoida katsojia ja kuulijoita. – Pyrkimys aktivoida katsojia ja kuulijoita on nykypäivää ja avaa viestintää, mikä on mielestäni tärkeimpiä taiteen tehtäviä. Otto Mykkänen on pyrkinyt rikkomaan kuvataiteen perinteisiä rajoja tekemällä tauluista soitettavia. Mustikka on yksi värikkäimmistä luonnonmarjoista ja sillä on kiistattomasti paljon terveysvaikutuksia. Toivon, että katsojat viihtyvät ja innostuvat aiheesta, Otto Mykkänen sanoo. Värit, etenkin terveysvaikutteiset, ovat osa parempaa tulevaisuutta, jota toivon kaikille. – Olen maalannut tauluni omien sielunvärien maisemiin ja uskon, että “sisältä ulos” on tärkeämpi tapa viestiä, kuin toistaa kohtaamaansa maailmaa, Otto Mykkänen kertoo Karjaalla 1. Antiikki ja taide | 29 I tä-Suomen yliopiston tutkija, FM Otto Mykkänen johti vuosia suomalaistutkimusta, jossa seurattiin metsämustikan vaikutusta verenpaineeseen ja elimistön tulehdustasoon
Esillä on muotoilun klassikoita sekä uudempaa designia. isoja jugend-senkkejä. Lisäksi museossa on muotoilijarekisteri, joka kattaa tuhannen muotoilija tiedot. Kokoelmanäyttely on jaettu kuteen eri tilaan: Prosessihuone, Virtuaalihuone, Aikajanakäytävä, Ikonihuone, Vaihtuva tila ja Varastohuone. Aloitetaan tutustuminen näyttelyyn ProsesKatarina Siltavuori on suunnitellut Utopia-näyttelyn.. TAKANA NÄKYMÄTÖNTÄ TYÖTÄ. Kuraattori Siltavuori työryhmineen joutui tekemään paljon valintoja ja karsintoja. Näyttely on nimeltään Utopia kertomus suomalaisesta muotoilusta. Designmuseon kokoelmat ovat valtavat. Yhteensä kokoelmissa on 75 000 esinettä, 45 000 piirrosta ja 125 000 kuvaa. Kokoelmiin sisältyy pieniä esineitä, mahtavia huonekaluja, valokuvia ja asiakirjoja. Kokoelmat ovat laajat, joten niistä olisi saanut kehiteltyä tuhansia erilaisia kokoelmanäyttelyitä. Muotoilu on ollut tärkeä ja leimaa antava osa Suomen itsenäisyyden historiaa ja se tulee näyttelyssä selväksi. – Huonekaluja piti jättää paljon pois, ei tänne olisi kunnolla mahtunut esimerkiksi Desing-museossa esillä klassikoita ja ikoneita Pallotuoleja ja Jokapoikaa Designmuseo on maamme paras paikka tutustua suomalaisen muotoilun historiaan. Kokoelma valaisee suomalaisen muotoilun historiaa ja kehitystä. Ilman utopiaa ei ole muotoilua ja päinvastoin, filosofoi näyttelyn kuraattori Katarina Siltavuori. – Näyttelyn rakentamisessa on jouduttu tekemään lukuisia kompromisseja, käyty ympyrää ja menty taaksepäin, Siltavuori jatkaa. 30 | Antiikki ja taide V anhassa koulurakennuksessa Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitseva Designmuseo uudisti kokoelmanäyttelynsä perusteellisesti maamme satavuotisjuhlan kunniaksi. Mutta näyttelyssä on myös yksi vaihtuva tila, jossa tarvittaessa voidaan esitellä vaikka yksi esine kerrallaan, Siltavuori sanoo. Myös isoja ryijyjä ei ole kokoelmanäyttelyssä esillä
Ikonihuoneen nimestä voi jo päätellä mitä on luvassa. Esimerkkituotteiden kautta avataan muotoilun arkea, mitä tapahtuu ennen kuin esineestä tai palvelusta tulee valmis tuote. Esineet täydentävät kuvaa koko näyttelyn läpileikkaavista teemoista: toivosta, hyvinvoinnista, demokratiasta, globalisaatiosta, kulutuksesta, yhdenvertaisuudesta, historiasta, tulevaisuudesta sekä suomalaisen yhteiskunnan murroksista. ?. Designmuseon Utopia nyt -näyttelyyn ei ole kiire, sillä näyttely jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka. Ensimmäisenä aloittaa näyttely nimeltään Jokainen suora linja taipuu omasta painostaan. Keskuskupolissa oli Akseli Gallen-Kallelan freskoja. Ikonihuoneen jälkeen tulee vielä Vaihtuva tila, jossa järjestetään kolme eri näyttelyä vuodessa. Antiikki ja taide | 31 TEKSTI: PAULI JOKINEN sihuoneesta. Paviljonki oli kansainvälinen läpimurto suomalaiselle muotoilulle, taiteelle ja arkkitehtuurille. Ikonihuone tekee tutuksi taiteilijapareja, kuten arkkitehdit Alvar ja Aino Aalto, tekstiilitaiteilija Vuokko Nurmesniemi ja muotoilija Antti Nurmesniemi sekä keramiikkataiteilija Rut Bryk ja muotoilija Tapio Wirkkala. Kännykät ovat keskeinen osa uudempaa suomalaista muotoilua. Viimeisenä näyttelytilana on Varastohuone, jonne on koottu suuri määrä kokoelmaesineitä eri aikakausilta. Klassista lasia esitellään Ikoni-huoneessa. Näyttelytilassa kerrotaan Rovion Angry Birds -pelien suunnittelusta ja pelejä pääsee myös pelaamaan. Paviljonkiin pääsee tutustumaan VR-lasien avulla, jonka läpi katsottuna rakennus ja esineet heräävät eloon. Hyvin arkipäiväisenä esimerkkinä näyttelyyn on tuotu Fiskarsin sakset, jotka edustavat laadukasta ja kestävää käyttöesinetuotantoa. Virtuaalihuoneessa on myös 180 asteen projisointi Marimekon painokankaista. Virtuaalihuoneen vieressä sijaitseva Aikajanakäytävä antaa kokonaiskuvan kotimaisen muotoilun historiasta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle. Nimensä mukaisesti huoneessa kerrotaan muotoilutuotteiden valmistusprosesseista. Ikonihuoneeseen on koottu suomalaisen muotoilun parhaita paloja Eero Aarnion pallotuolista Marimekon Jokapoika-paitaan ja Birger Kaipiaisen keramiikkalintuihin. Palvelumuotoilusta on otettu esimerkiksi kouluruokailu, joka on hyvin uniikkia kansainvälisessä mittakaavassa. Paviljongin suunnittelivat arkkitehdit Armas Lindgren, Eliel Saarinen ja Herman Gesellius. Kaupoissa myytävät esineet ovat kätkeneet taakseen tuhansia työtunteja. Ponssen metsätraktorin suunnittelu taas edustaa hieman järeämpää teknologiaa. SUOMEN PAVILJONKI VIRTUAALISESTI. Pallotuoli ja taustalla Birger Kaipiaisen lintuja. Emme ole halunneet unohtaa vähemmän tunnettuja muotoilijoita emmekä naismuotoilijoita. Tilassa esitellään suomalaisen muotoilun ikoneita vuosikymmenten varrelta. – Tasavertaisuus on ollut yksi tämän tilan kantava teema. Nokia valloitti maailman 1990ja 2000-luvuilla ja sen jälkeen peliyhtiöt ovat tehneet maatamme tunnetuksi. Siksi esittelemme täällä taiteilijapareja, Siltavuori kertoo. Fiskarsin keltaiset sakset olivat maailman ensimmäiset muovikahvaiset sakset. Digitaalisen aineiston on tuottanut Aalto-yliopiston MediaLab. ESILLÄ TAITEILIJAPAREJA. Se kertoo myös siitä, miten tärkeää metsäteollisuus suomalaisille on ollut. – Esimerkiksi Aino Aalto oli arkkitehti itsekin ja teki oman uran, mutta aina hänestä puhuttaessa Alvar nousee esiin. Saksien valmistusprosessista kertoo valokuvat, jossa Olof Bäckström suunnittelee saksia. Esillä on puhelinjätti Nokian kännyköitä. Vaihtuvassa tilassa aloittaa taiteilijaryhmän näyttely. Näyttelyn on toteuttanut taiteilijaryhmä, johon kuuluvat Giovanna Esposito Yussif, Fahrettin Ersin Alaca, Elina Juopperi ja David Muoz. Seuraavaksi eteen tulee Virtutaalihuone, jossa tutustutaan kolmiulotteisesti Suomen paviljonkiin, joka oli Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Aino ja Alvar Aallon tuotantoa on esillä. – Olemme pyrkineet siihen, että kokoelmanäyttely ei pelkästään esittele historiaa, vaan myös analysoi sitä, sanoo Siltavuori. Prosessitila esittelee seitsemän erilaista esimerkkiä, joista jokainen on ollut oman aikansa utopia. Valitut esimerkit edustavat monella tapaa suomalaisuutta ja suomalaista elämäntapaa
Kuva: Teemu Töyrylä 32 | Antiikki ja taide Läänintaiteilija Heli Kauhanen. synnyttävät muotoja Korutaiteen ensimmäinen läänintaiteilija Heli Kauhanen haaveili jo lapsena taiteilijan urasta. Nyt hän suunnittelee koruja lähtökohtanaan laatu, kestävyys ja arkipäivän kauneus. Mukana on myös ripaus luksusta. Tunteet ”Lentäen” on ollut suosittu Heli Kauhasen suunnittelema päämiestason lahjakoru
Suomen Rahapajan järjestämän J.L. Tuuli ei välttämättä ole näkyvää, mutta halusin tehdä sen aikaansaamasta tunteesta näkyvän. Kauhasen suunnittelemien korujen laatukriteereinä ovat kestävyys ja arkipäivän kauneus. Asunut Lahdessa vuodesta 1993. Minuun saa myös ottaa yhteyttä ja otetaankin esimerkiksi apurahaneuvonta-asioissa. Mukana on myös ripaus luksusta, mikä ei välttämättä näy loisteliaisuutena, vaan kestävyytenä ja hienovaraisena kauneutena. Oma yritys Spoonful Design vuodesta 1999. – Lisäksi erilaiset tunteet synnyttävät muotoja. Näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla. Itse olen aina halunnut tulla taiteilijaksi. Syntynyt Espoossa vuonna 1972. Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2008. TEKSTI: TIMO ELO HELI KAUHANEN LYHYESTI . LAAJA TEHTÄVÄKENTTÄ. Kummitäti varmaan aavisti minun sopivan alalle. . . Ensi alkuun olin mukana opiskelukavereiden kanssa kultasepänalan osuuskunnassa, jota pyöritimme kymmenen vuotta. Korumuotoilijaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 1998. – Hopea on pehmeän taipuisa materiaali, titaani kovaa ja itsepintaista. Minulla on esimerkiksi ”Tuulen tunne” -niminen korusarja, jossa olen halunnut työstää ajatusta, miltä tuuli tuntuu. . . Täytyy sanoa, että uravalintani on mennyt ihan nappiin. – Isän isovanhemmat olivat. – Periaatteessa työ on oman ammatinalan edistämistä. Heli Kauhanen on peruskoulutukseltaan kultaseppä ja sen lisäksi saanut korumuotoilun koulutuksen Lahden ammattikorkeakoulussa sekä valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Lisäksi olen toiminut koulutuskeskus Salpauksessa korumuotoilun kultaseppämestarien koulutuksen ohjausryhmässä sekä ollut mukana jokunen vuosi sitten Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun pienyrityskeskuksen Creaent-hankkeen luovien alojen yrittäjyyskoulutuksessa. Taiteen edistämiskeskuksen valitsema ensimmäinen korutaiteen läänintaiteilija päätoimialueena Häme ja KaakkoisSuomi vuodesta 2017. LUONTO LÄSNÄ. Minulla on dystonia-niminen sairaus, jossa aivojen tahdonalaisten lihasten liikkeitä säätelevän keskuksen toiminta häiriytyy, eivätkä käteni tottele aivoista tulevia käskyjä. . Näin ollen minua ei pelota auttaa korutaiteilijoita myös kansainvälistymään. – Olen viettänyt lapsuuteni Ranskassa ja käynyt siellä amerikkalaista koulua, joten kielitaito ei ole ongelma. – Enää en pysty terveyssyistä kovinkaan paljon käsilläni tekemään, joten Juha on toiminut käsinäni. Lähetin hakemuksen ja pääsin sisään. Myös kummitäti on taiteilija. Teen hahmomallit, joiden mukaan hän valmistaa tuotteet. Se on ollut haaveenani nelivuotiaasta lähtien. Sivutoimisesti olen työskennellyt Muotoiluinstituutissa korumuotoilun opettajana, mutta nythän tämä työ loppuu. – Viime aikoina olen myös tehnyt freelancer-suunnittelijana yhteistyötä muun muassa Suomen Rahapajan sekä Kalevala Korun kanssa. ?. Antiikki ja taide | 33 – Ilokseni olen huomannut, että myös me suomalaiset olemme alkaneet käyttää koruja yhä enemmän, Heli Kauhanen sanoo. KANSAINVÄLISTYMINEN KANNATTAA. – Sittemmin kummitäti, joka oli havainnut taipumukseni, huomasi korualan kokeilukoulutuksen alkavan Muotoiluinstituutissa vuonna 1993. . – Olen työskennellyt itsenäisenä korualan yrittäjänä lähes 20 vuotta. Opettajan pedagoginen pätevyys Hämeenlinnan ammattikorkeakoulusta vuonna 2012. Kuva: Wilma Hurskainen Materiaaleina ovat hopea, titaani, kivi, puu, lasi ja vuorikide. . Kultaseppä Juha Loikala on mukana kuvioissa valmistamassa korut Kauhasen suunnitelmien mukaan. . Oma yritykseni Spoonful Design on perustettu vuonna 1999. Pyrin järjestämään tekijöille sekä kotimaista että kansainvälistä näkyvyyttä. Tuolloin olen ensimmäisen kerran sanonut ryhtyväni taiteilijaksi. Ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä vuonna 1998. Materiaaleina ovat hopea, titaani, kivi, puu, lasi ja vuorikide. Tämä ei voi olla vaikuttamatta työni kuvaan läänintaiteilijana, Kauhanen kertoo. Olivatko vanhempasi taiteilijoita. – Suurelle yleisölle lienee epäselvää, mitä läänintaiteilija tekee. Runebergin juhlarahakilpailun voittaja 2004. päivänä Taiteen edistämiskeskuksen valitsemana korutaiteen läänintaiteilijana päätoimialueenaan Häme ja Kaakkois-Suomi. Ikävänä puolena on se, että olen juuri saanut kuulla uutisen, jonka mukaan Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti lakkauttaa korumuotoilun koulutuksensa. Kauhasen töissä luonto on usein lähtökohtana, mutta myös urbaani arkkitehtuuri kiehtoo korutaiteilijaa. – Työ on vasta alussa, mutta nyt jo voin sanoa, että tämä on ollut erittäin mielenkiintoista. Kauhanen painottaa luovien alojen kansainvälistymisen merkitystä. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani korutaiteilijoiden työskentelyn edellytysten parantamista. . synnyttävät muotoja L ahtelainen Heli Kauhanen aloitti työnsä tämän vuoden helmikuun 1. Hän kannusti minua menemään sinne
Meidän tulisi kaikin tavoin ylläpitää tietotaitoamme. Joten kyllä Suomessakin on jonkin verran keräilijöitä, mutta esimerkiksi Saksassa, Hollannissa ja Italiassa heitä on toki paljon enemmän. Tuuli ei ole näkyvää, mutta sen voi tuntea myös tässä korussa. Voisimme myös viedä näyttelyitä tai koruntekijöitä ulkomaille esittäytymään. – Muuttaessamme 1990-luvun alussa Lahteen päätimme, että kun HennaLacrima-sormus. – Itse ainakin koen olevani taiteilija ja muotoilija varsinkin tässä tilanteessa, kun en enää itse pysty valmistamaan koruja. Suomessa on historiallisesti ollut korkealaatuista kultasepänalan osaamista, johon on ollut vaikuttamassa muun muassa Venäjän keisarillisen hovin läheisyys. Tuulen siivet. Esimerkiksi Fabergén maailmankuulussa yrityksessä Pietarissa aikoinaan työskennelleistä kultaja hopeasepistä huomattava osa oli suomalaisia. Kuva: Teemu Töyrylä 34 | Antiikki ja taide – Toimenkuvani mukaan muodostan kokonaisuuksia, joissa pyrin yhdistämään eri ihmisiä ja aloja sekä mahdollistamaan myyntikanavia ja julkisuuden hallintaa. Kuva: Teemu Töyrylä. Tuuli ei välttämättä ole näkyvää, mutta halusin tehdä sen aikaansaamasta tunteesta näkyvän. – Koska työni on vasta alussa, täytyy sanoa, etten vielä ole ehtinyt kovinkaan paljon auttaa muita. – Ongelmana tuntuu olevan se, että kun itse kukin tekee työtä omassa työhuoneessaan ja kenties pitää muutaman näyttelyn kotimaassa, se ei riitä elinkeinon ylläpitämiseen. Suomalainen koruntekijä on ollut arvossaan! – Tämänkin takia olen huolissani alan koulutusta heikentävistä uhkakuvista. Siinä on työsarkaa kerrakseen! – Eräs vaihtoehto olisi tuoda alan kansainvälisiä kuraattoreita Suomeen. Suomessa on myös joitakin ihmisiä, jotka keräilevät koruja. Kauhanen asuu miehensä, teollisen muotoilijan Marko Luoman kanssa Lahdessa entisellä Hennalan kasarmialueella vuonna 1913 valmistuneessa varuskunnan upseerisaunana ja pesulana toimineessa punatiilitalossa naapurinaan Punkrock-yhtye Apulanta Oy. KORUKERÄILIJÄT. – Esimerkiksi täällä Lahdessa järjestetyssä Koru 100 – näyttelyssä oli esineitä lahtelaisen keräilijän Juha Rönkön 1500 korun kokoelmasta. Onko korujen tekemisessä kysymys taiteesta vai käsityöläisyydestä. Meillä on runsaasti taitavia ja sisukkaita tekijöitä, joiden töitä tulisi tehdä kansainvälisesti tunnetuiksi. Kysymyksessä on tavallaan korualalla toimivien taiteilijoiden promoaminen eli esitteleminen
. – Hauskana yksityiskohtana voin kertoa nähneeni vuosi sitten sattumalta aamu-TV:ssä Liettuan presidentin Dalia Gybrauskaiten rinnassaan Suomen-vierailulla saamansa hopeinen ”Lentäen”koru, jossa on värjätyt titaanisiivet. Hennala on kuin pieni ihana kylä, jossa on oma tunnelmansa, Heli Kauhanen sanoo. Ulkomailla Kauhasen koruja myydään muun muassa Saksassa, Englannissa, Ruotsissa, Hollannissa, Koreassa ja Kiinassa. Se on ollut tasavallan presidentin kanslian suosituin suunnittelemani lahjakoru. Runebergin juhlarahan. Tervetuloa tekemään löytöjä antiikin, taiteen ja keräilyalan kiehtovaan maailmaan! W W W . TERVEYS Seniori SenioriTERVEYS on +55-vuotiaille suunnattu laaja-alainen terveysasioihin keskittynyt aikakauslehti. – Viihdymme täällä oikein hyvin. Tilaa Senioriterveys: Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. 5€ • Ryhmälippu 8€ Samalla lipulla myös Kädentaitomessuille ja Hyvinvointimessuille Liput ovelta tai ennakkoon verkkokaupasta! lan varuskunta joskus lakkautetaan ja sen rakennukset tulevat myyntiin, ostamme täältä itsellemme talon. Myös Kielo-korusarjan töitä on lahjoitettu valtiovieraille. – Kauhanen on myös laatinut tuotekonsepteja lähes 50 yritykselle ja yhteisölle sekä valtiollisen tason lahjatuotteita eduskunnalle ja valtionvarainministeriölle. En kuitenkaan tiedä, kenelle koruja annetaan, joten oli onnekas sattuma nähdä Liettuan presidentti televisiossa. Internetissä: www.senioriterveys.. ANTIIKKIMESSUT JYVÄSKYLÄ 8.-9.4.2017 ANTIIKKI, TAIDE JA KERÄILY Lasia, posliinia, huonekaluja, koruja, hopeaa, kirjoja, taidetta, postikortteja, tekstiilejä, leluja, vanhoja aseita ja rahoja sekä paljon muuta. Ukki on aikoinaan työskennellyt täällä lääkärinä, joten siinä oli eräänlainen sukujuonne alueelle. Puhelimitse: 09-413 97 300. Vuonna 1999 hän perusti Spoonful Designin, joka suunnittelee, valmistaa ja tuottaa korkealaatuisia koruja sekä pienesineitä. Mukana kauppiaita eri puolilta Suomea. Suunnittelun lähtökohtana ovat työn tilaajan yksilölliset tarpeet. L. Lähetin viestin tästä myös presidentinlinnan kansliaan, jossa oltiin ilahtuneita, Heli Kauhanen kertoo. Antiikki ja taide | 35 KORU PRESIDENTIN KANSLIALLE – Kauhanen on suunnitellut muun muassa tasavallan presidentin kanslialle päämiestason lahjakoruja sekä J. Kielon materiaalina on hopea ja emali. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Tuotevalikoima ulottuu koruista käyttöhopeaan sekä pienveistoksista isoihin lasija puuesineisiin. F I LISÄTIEDO T Lauantai klo 10-17 / Sunnuntai klo 10-16 Jyväskylän Paviljonki Aikuiset 10€ • Lapset 7-15 v. M E D I A P R O M E S S U T
Erilaisten tekniikkojen taituri Graafikko Tuulikki Pietilä eli taiteilijakumppaninsa Tove Janssonin varjossa ja tulikin tunnetuksi kirjojen kuvittajana. Ateneumin taidemuseossa Helsingissä on keväällä esillä näyttely, joka esittelee laajasti Pietilän taidetta. 36 | Antiikki ja taide G raafikko Tuulikki Pietilä (2017–2009) eli ja työskenteli Muumeista tutun kumppaninsa kuvataiteilija, kirjailija (1914–2001) Tove Janssonin varjossa. Pietilä testamenttasi 10 000 lehteä sisältävän teoskokoelmansa Ateneumille. Tuulikki Pietilä noin vuonna 1980. Ikuisen jään rajalta (1965) Pietilän teos City VIII vuodelta 1975.. Viimeistään tämä näyttely nostaa Pietilän siihen asemaan, joka hänelle taidegraafikkona kuuluu
Pietilästä tuli merkittävä taidegraafikko Suomessa. Hän tuli uransa alkuvaiheessa tunnetuksi kirjojen kuvittajana, ja sitä puolta näyttelyssä ei nähdä, Malme kommentoi. Vuonna 1974 hän ei tehnyt taidegrafiikkaa lainkaan. – Pietilän taiteessa informalismi tulee esiin kenties enemmän kuin kenenkään toisen suomalaisen töissä. Malme soitti Pietilälle tämän 90-vuotispäivän kynnyksellä ja sanoi haluavansa tehdä taiteilijasta kirjan ja näyttelyn Ateneumiin. Esillä on varhaisia töitä ja myös 1980-luvun teoksia. – Hän oli hyvin tekniikkatietoinen ja perehtyi hyvin erilaisiin tekniikoihin. Näyttelyä on ollut suunnittelemassa Ateneumin pitkäaikainen intendentti Heikki Malme, joka on inventoinut kaikki Pietilän teokset. Pietilän ura alkaa hyvin realistisilla töillä, mutta muuttuu hiljalleen abstraktimpaan suuntaan, Malme kuvailee. Hänen töissään tekniikka on merkittävässä asemassa. Lopulta käsittelin yli 10 000 lehteä, jossa on valmiiden töiden lisäksi luonnoksia ja muuta aineistoa. Pietilä asui ja työskenteli puolisonsa Tove Janssonin kanssa Ullanlinnassa. Pietilä otti paljon vaikutteita kansainvälisestä taiteesta. En silloin tiennyt kokoelman laajuutta. Pietilä oli myös hyvin vahvasti mukana Muumien tekemisessä. Tämä näyttely tulee hämmästyttämään laajuudellaan ja monipuolisuudellaan. Näyttely tekee läpileikkauksen teknisesti monipuolisen ja kokeilunhaluisen taidegraafikon tuotannosta. Hän oli luova ja avoin kaikelle uudelle, Malme kertoo. Hän osasi valita tekniikan aiheen mukaan. – Sodan jälkeen ovet olivat auki Eurooppaan. . – Olisi ihan paikallaan. Pietilä lopetti taidegrafiikan tekemisen vuonna 1983. – Samalla hän ilmoitti, että haluaa testamentata teoksensa Ateneumille. Pietilä kieltäytyi, sillä hän ei halunnut lähteä sellaiseen ruljanssiin enää vanhoina päivinä. Tuulikki Pietilän näyttely Ateneumissa 9.4.2017 asti. AVOIN KAIKELLE uudelle. – Näyttely antaa hyvin monipuolisen kuvan Pietilän taiteesta. Malmen mukaan myös Pietilän ateljeen voisi merkata laatalla. Hänen kalenterissaan lukee ”Muumivuosi”. Hänen ateljeensa oli lähellä Tove Janssonin ateljeeta. Hän myös yhdisteli kekseliäästi eri tekniikoita. Myöhemmin hän opiskeli Tukholmassa ja Pariisissa. Ateneumin näyttelyssä korostuu Pietilän informalistisen kauden työt. Tämän testamentin hedelmistä saadaan nauttia kuluvana keväänä. Monet taiteilijat pysyivät yhdessä tekniikassa, mutta Pietilä yhdisteli joskus kohopainoa ja syväpainoa samassa työssä. TESTAMENTTI ATENEUMILLE. Tietysti kaikkea ei ole saatu mukaan. Ullanlinnankadulla on muistolaatta, jossa kerrotaan, että Janssonin koti ja ateljee sijaitsi kyseisessä talossa. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: ATENEUM Erilaisten tekniikkojen taituri Graafikko Tuulikki Pietilä imi kansainvälisiä vaikutteita Pietilä on syntynyt vuonna 1917, joten Pietilällä ja Suomella on molemmilla merkkivuosi. Taideopinnot hän aloitti vuonna 1933 Turun piirustuskoulussa, josta hän jatkoi Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Se on jo sinänsä hyvä syy näyttelylle. Vuonna 2009 menehtyneen Pietilän teoksia on näyttelyssä esillä noin 170. – Usein ihmisillä on aika yksipuolinen kuva Pietilän grafiikasta. Tuulikki Pietilä noin vuonna 1980.. Pietilä syntyi Yhdysvalloissa ja muutti nuorena perheensä kanssa Suomeen
Hän myös piti omaa kirjallisuussalonkia ja toimi kannustajana ja suomenkielisten kirjailijoiden ateljeekriitikkona. Suvussa oli suurta kuvataiteellista lahjakkuutta ja lapset saivat laajasti sivistävän kasvatuksen. Kuva: Museovirasto Lahjakkaan lapsikatraan äiti Elisabeth Järnefelt oli itsenäinen ajattelija ja vaikuttaja, joka osallistui ainoana naisena fennomaanien kokoontumisiin kodissaan. He viettivät kesiä sedän kesäpaikalla Halilan kartanossa, Karjalassa. Elisabeth Järnefelt puolusti naisten, lasten ja köyhien asemaa Luutnantti Alexander Järnefelt vastavihityn vaimonsa Elisabethin kanssa. Hänen isänsä työskenteli tykistökoulun johtajana, mutta perusti myöhemmin valokuvausateljeen ja oli puukaiverrustaiteen uranuurtaja. Elisabeth oli perheen yhdestätoista lapsesta viides. Jo siellä ollessaan Elisabeth ihastui ”pehmeään” suomen kieleen. Hän aloitti yksityiskoulun kahdeksanvuotiaana ja opiskeli kieliä, musiikkia ja tanssia. Vahva suomalainen vaikuttaja. Vignésta, ei tiedetä paljon, mutta ilmeisesti hänen isänsä pakeni Ranskasta vallankumouksen aikana. Ranskalaisia sukujuuria omaavasta äidistä, Catherina o.s. Perheellä oli läheiset välit Elisabethin setään Pjotr Karlovitsh Clodtiin, josta tuli tsaarin suosikkikuvanveistäjä. 38 | Antiikki ja taide E lisabeth, ristimänimeltään Jelizaveta Konstantinovna, syntyi Pietarissa 21.1.1839 Clodt von Jürgensburgin sukuun, joka oli tullut Saksasta Tallinnan kautta Venäjälle jo aiemmin. Hän oli luonteeltaan iloinen ja kujeileva
RAKAS JUSSI. Jo Helsingissä Järnefeltin poikien opiskelutoveri Juhani Aho osallistui Elisabethin kirjallisen salongin kokoontumisiin. Breakwater Oy, 2014. Toisaalta hän myönsi nuorena tikahtuneensa välillä nauruun, kun Alexander joskus harvoin, pitkään harkittuaan, heitti yllättäen jonkin hauskan jutun. Häitä vietettiin kolme vuotta myöhemmin. Kuitenkin vielä viimeisessä kirjeessään Elisabethille, Aho matkustaa Vääksyn kanavassa ja muistelee yhteisiä hetkiä Rantalan huvilassa, Vesijärven rannassa. Alexander oli päivänsankarin veljen opiskelutoveri ja ihastui vilkkaaseen nuoreen naiseen. Elisabethin ja Juhani Ahon suhde syveni sydänystävyydeksi ja sen luonnetta on arvailtu niistä päivistä lähtien. Rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa. JÄRNEFELTTIEN KUULUISAT LAPSET ELISABETH ja ALEXANDER JÄRNEFELT saivat yhdeksän lasta: neljä poikaa ja viisi tyttöä. ELISABETH JÄRNEFELT -näyttely Järvenpään taidemuseossa 11. Alexander halusi ottaa suomen kielen kotikieleksi eikä halunnut Elisabethin edes opiskelevan ruotsia. Hänen vaikutuksensa suomenkielisen kirjallisuuden syntyyn oli suuri ja hän vaikutti myös naisten koulutukseen sekä lasten ja köyhien aseman paranemiseen. Kuva: EJA ja saivat Elisabethinkin muuttamaan maalle poikansa Arvidin perässä, joka luopui lakimiehen urastaan ja ryhtyi ruumiilliseen työhön kirjailijan työn lisäksi. TOLSTOIN HENGESSÄ. Elisabeth Järnefeltin kirjeitä 1881–1929, toim. Elisabeth referoi venäläisten kirjailijoiden teoksia nuorille ja toimi kannustajana ja suomenkielisten kirjailijoiden ateljeekriitikkona. sepäksi. Kun yhdeksästä lapsesta kaksi nuorinta kuoli pienenä, Alexander uskoi ”veren heikentyneen” ja siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen. Arvid (1861 1932) vaihtoi lupaavan lakimiesuran tolstoilaisessa hengessä ruumiilliseen työhön ja opiskeli mm. Juhani Aho tuli vuokralaiseksi Järnefeltien perheeseen ja ystävystyi Elisabethin kanssa. Ainon kanssa kihlautunut Jean Sibelius luki myös Yksinteoksen ja uhkasi haastaa Ahon kaksintaisteluun. Kun perhe lähti kesällä 1881 huvilalle Vääksyyn, Juhani Aho lähti mukaan. 2. Hän oli myös lahjakas taidemaalari, mutta ei antautunut taiteilijan uralle. Elisabeth olisi halunnut elää kansanomaisesti eikä tuntenut oloaan kotoisaksi ruotsinkielisen säätyläistön keskuudessa. Aho avioitui myöhemmin Venny Soldan-Brofeldtin kanssa. Elisabeth kärsi sitä, ettei käyttörahaa ollut eikä olisi halunnut sitä myöskään pyytää. Tolstoilaiset vaikutteet tulivat siis suoraan perheeseen Kirjallisuutta: Aho, Juhani: Yksin. Syvät tunteet selvisivät myöhemmin myös pojille ja he suhtautuivat niihin aluksi torjuvasti. Elisabethin nuorempi Olga -sisar oli myös taiteilija ja kirjeenvaihdossa Leo Tolstoin kanssa. Ellen (1867 1901) toimi opettajana, mutta kärsi mielenterveysongelmista ja ajautui itsemurhaan. Puolisot eivät ilmeisesti tunteneet toisiaan avioituessaan kovin hyvin, mutta se oli yleistä ajan säätyläisten parissa. Lappalainen, Tarja: Salonkielämää. Elisabeth tapasi tulevan puolisonsa, suomalaisen upseerin, Alexander Järnefeltin, omilla 15-vuotissyntymäpäivillään, joita vietettiin tanssiaisten merkeissä. Isoäiti Elisabeth sekä Armaan ja Maikin Eva -tytär. Vasta Juhani Ahon ihastuminen Elisabethin aikuistuvaan tyttäreen, Aino Järnefeltiin, ja sen innoittamana kirjoitettu Yksin -teos (1890)muutti ystävysten välit lopullisesti. Ellida (Liida)(1865 1885) kuoli nuorena aikuisena ilmeisesti tuberkuloosiin. Hän piti myöhemmin myös kirjallista salonkia, johon myös maalaisylioppilaat olivat tervetulleita. Armas (1869–1958) oli veljeksistä nuorin ja musikaalisin. Jatkuva huoli rahasta käy ilmi etenkin Elisabethin säästyneistä kirjeistä. Hänestä tuli säveltäjä ja kapellimestari. Erik (Eero) (1863-1937) opiskeli enonsa opissa Pietarin taideakatemiassa ja oli yksi Suomen kuuluisimmista taidemaalareista. SKS, Helsinki 2013. Puolisoiden välit viilenivät ja perhe kärsi vanhempien puhumattomuudesta. Ahon repäisty takinselkämys kuitenkin riitti välienselvittelyksi ja Aino avioitui Sibeliuksen kanssa. . WSOY, Helsinki 1890. Elisabeth ihmetteli alussa Alexanderin harvasanaisuutta. Hän olisi halunnut tehdä esimerkiksi käännöstöitä ansaitakseen omaa rahaa, mutta ei hallinnut suomen kieltä riittävän hyvin. Suvisirkku Talas. – 1.10.2017. Tytöistä vain Aino eli täyden aikuiselämän. Kuopiossa helpotusta toi kirjailija, kauppias Minna Canthin salonki, jonka ovet olivat aina avoinna. Alexander työskenteli kuvernöörinä Mikkelissä, Kuopiossa ja Vaasassa ja edustusvelvollisuuksia inhoava Elisabeth joutui muuttamaan miehensä toiveiden mukaisesti usein ja osallistumaan miehensä työhön liittyviin tilaisuuksiin. Hilja (1873–1879) ja Sigrid (1875–1876) kuolivat jo lapsina. Lapset joutuivat välittämään vanhempiensa viestejä ja etenkin rahan käytöstä viestittiin lasten kautta. Hän oli myös merkittävä kirjailija. Ystävyys aiheutti myös juoruja ja särki tilapäisesti myös Juhani Ahon ja Minna Canthin kollegiaalisen suhteen. Perhe muutti Viipuriin 1863. Elisabeth osallistui ainoana naisena fennomaanien kokoontumisiin kodissaan. Elisabeth Järnefelt eli 90-vuotiaaksi ja vietti viimeiset vuotensa Helsingissä leskeksi jääneen vanhimman poikansa Kasperin kanssa. Siirryttyään Helsinkiin 1870 Alexander osallistui muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomalaisen Klubin toimintaan. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: ELINA JANTUNEN KUVAT: JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO VAIKEA AVIOLIITTO. Työkomennukset pitivät myös puolisot erillään. Kasper (1859-1941) oli kielenkääntäjä ja taidekriitikko. Alexander oli koko kesän poissa, samoin vanhimmat pojat. Elisabeth suri menetettyä suhdetta syvästi. Aino (1871–1969) teki käännöstöitä ja keskittyi puolisonsa Jean Sibeliuksen tukemiseen
Teatterimuseossa saavutaan ensin Shakespeare-huoneeseen. Rakkauden tiloja on näiden neljän uusmaalaisen museon yhteishanke. – Halusimme siirtyä täysin illuusion omaiseen maailman ja siksi rajasimme monet Shakespearen valtanäytelmät pois, Teatterimuseon johtaja Raija-Liisa Seilo kertoo. Tutustumme tällä kertaa, mitä annettavaa kahdella Kaapelitehtaan museolla on rakkaudelle. Lavastajan ja pukusuunnittelijan avustuksella tilasta on luotu satumainen metsä, jonne puvut on sijoitettu. Shakespearenäytelmien pukuja on esillä noin kolmekymmentä. Museot löivät hynttyyt yhteen. Museot havaitsivat juhlavuoden ohjelmistoa laatiessaan, että ne kaikki suunnittelivat näyttelyitä, joissa teemana on rakkaus. Neljässä eri näyttelyssä käsitellään rakkauden eri puolia: lähimmäisen rakkautta, romanttista rakkautta, rakkautta ruokaan, rakkautta näyttämöillä. Pukuja Shakespearen näytelmistä. Pukuja pullollaan oleva tunnelmallisesti valaistu huone on osa näyttelyä, jossa museo pureutuu näyttämöllä kerrottuihin rakkaustarinoihin. SATUMAINEN SHAKESPEARE. Mikä olisikaan parempi teema aloittaa tutustuminen rakkausnäytelmiin kuin Shakespeare, jonka näytelmät ovat täynnä traagista rakkautta, petosta ja valheita. Rakkaudesta voimaa Maitolaituri vie kotimaisiin maalaistunnelmiin Teatterimuseossa. Rakkauden tilojen esitteessä luonnehditaan näyttelykokonaisuutta seuraavasti: – Rakkauden ja välittämisen merkitystä ei voi liikaa korostaa tämän päivän Suomessa ja maailmassa. – Shakespearen näytelmät ovat aina inspiNeljän museon yhteishanke 100-vuotiaan Suomen kunniaksi Rakkaudessa on eri puolia: lähimmäisen rakkaus, romanttinen rakkaus, rakkaus ruokaan ja rakkaus näyttämöillä. Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa ovat mukana myös Lottamuseo Tuusulassa ja Vantaan kaupunginmuseo Tikkurilassa. Näyttelyyn on valittu kolme Shakespearen näytelmää: Myrsky, Kesäyön unelma sekä Romeo ja Julia. Rakkaus on tunnetila, johon kaikki pystyvät samaistumaan riippumatta siitä, missä maassa ja kulttuurissa ovat kasvaneet. Jokaisen puvun yhteydessä on kerrottu, mistä näytelmästä se on peräisin. Suomen satavuotisjuhlallisuuksissa muistellaan paljon sotaa, mutta nämä museot ovat päättäneet viettää juhlavuotta rakkauden merkeissä. Hotellija ravintolamuseo ja Teatterimuseo ovat osana Rakkauden tiloja -näyttelykokonaisuutta. 40 | Antiikki ja taide H elsingin Ruoholahden Kaapelitehtaan museoissa leiskuu lempi. Kuvia Romeo ja Julia -näytelmistä.
Näyttelyn pääosassa on valokuvat vuosien varrelta. Vanhimmat kuvat ovat 1930-luvulta. Näyttelyssä on yhdelle seinälle kerätty kommentteja bloggaajilta ja kirjailijoilta, jossa ilmenee mistä he pitävät ruuassa ja juomassa. Ensimmäinen näyttely avautui Balderin talossa Aleksanterinkadulla seuraavana vuonna. Kotisivut: www.hotallijaravintolamuseo.fi . Vuonna 1971 perustettu museo keskittyy tallentamaan ja esittelemään hotellija ravintola-alan historiaa. Sijaitsee Helsingissä Kaapelitehtaalla. Pysyvät näyttelyt sekä vaihtuvat näyttelyt on toteutettu teatterikasvatuksen näkökulmasta. Teatterimuseon säätiö perustettiin 1962. Aineistoa on 1700-luvulta nykypäivään asti. Keskellä huonetta on maitolaituri, jonka näytöllä pyörii uusia suomalaisia rakkausnäytelmiä. Tanssilattialla suutelu kielletty. Antiikki ja taide | 41 TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN Neljän museon yhteishanke 100-vuotiaan Suomen kunniaksi roineet valtavasti pukusuunnittelijoita ja visualisteja, Seilo sanoo. – Venäläisissä näytelmissä on aina hirveän paljon rakkautta, mutta se kohdistuu aina väärään henkilöön, Seilo luonnehtii. Teatterimuseon traagisista tunnelmista siirrytään kerrosta alemmaksi Hotellija ravintolamuseoon, jonne on katettu rakkautta eri muodoissa. Entisinä aikoina ravintoloissa on kova kuri.. . – Lautasliina kertoo siitä ajasta, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos ja homojen piti tavata salassa. . Näyttelytiedotteessa esitellään näyttelyä näin: – Nautinnon nälkä -näyttelyssä voi tehdä matkan rakkauden tunnetilasta toiseen. 1960-luvulla helsinkiläisessä ravintola Hansassa porukka päätti, että tämä on katoavaa kansanperinnettä ja he kirjoittivat salanimet muistiin lautasliinaan, Pelkonen kertoo. Venäläisiä näytelmiä näyttelyssä edustavat Leo Tolstoin Sota ja Rauha sekä Anton Tsehovin neljä suurta näytelmää: Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta ja Kirsikkatarha. Huone hehkuu punaisia ja kultaisia värejä. Kun etsimme videoklippejä, niin huomasimme harmiksemme, että monet nauhoista on kadonnut tai niiden päälle on nauhoitettu. Museo perustettiin Hotellija ravintolaopistosäätiön aloitteesta tallentamaan, tutkimaan ja julkistamaan majoitusja ravitsemisalan ja suomalaisen ruokaperinteen historiaa ja nykypäivää. Esille nostetaan niin seksi, päihteet kuin erilaiset kontrollin tasot, joita rakkauteen ravintolassa liittyy. Huoneen takimmaisessa kulmassa on parveke. Seinälle on kiinnitetty kylttejä, joissa on kieltoja menneiltä ajoilta: Farmarit jalassa tanssiravintolaan ei onnistu. Rakkaudesta voimaa HOTELLIJA RAVINTOLAMUSEO . Nykyään suutelu on onneksi sallittua – etenkin Rakkauden tiloja -näyttelyissä. . Valokuvissa on kohtauksia Suomessa kautta aikojen esitetyistä Romeo ja Julia -näytelmistä. Teatterimuseon Näytelty rakkaus -näyttelyn toinen huone on omistettu venäläisille näytelmille. – Näyttelyn sanomana on, että satavuotiaassa Suomessa jokaisella on oikeus rakastaa. Museon toiminta alkoi tammikuussa 1971 nykyisen Haaga Instituutti-säätiön suojissa. Helsingin kaupunginteatterin Sodasta ja rauhasta ei ole mitään videotallennetta olemassa, vaikka se on tehty 2000-luvulla, Seilo harmittelee. Liina esillä Hotellija ravintolamuseossa. – Parvekkeella on erillinen valokuvanäyttely Romeon ja Julian näytelmistä. Museon kokoelmat muodostuvat esineistä, valokuvista, arkistosta sekä käsikirjastosta. Vitriinissä on esillä valkoinen lautasliina, johon on kirjailtu nimiä. Yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa näyttelyyn toteutettu kotimaisten elokuvakatkelmien kavalkadi tuo silmien eteen sankarirakastajia ja sankarittaria, ikimuistoisia kohtauksia ja ikonisia kuvia itsenäisen Suomen valkokankailta. Sijaitsee Helsingissä Kaapelitehtaalla. Mitä olisi teatteri ilman venäläistä rakkautta. – Värit kuvaavat venäläisiä näytelmiä. Venäläisen huoneen jälkeen tulee suomalaisen teatterin huone, jota hallitsee koivumetsä ja järvimaisema. Graafikko on suunnitellut seinälle näytelmäjulisteita. . Maitolaituri vie kotimaisiin maalaistunnelmiin Teatterimuseossa. Minihameessa on turha yrittää ravintolaan. Eräänä näyttelyn teemana ovat kiellot. Kotisivut: http://www.teatterimuseo.fi . . Kuvista voi löytää tuttuja naamoja Tarmo Mannista ja Pentti Siimekseen. Moni ei välttämättä tunnista täällä esitettyä Venäjää nyky-Venäjäksi, Seilo sanoo. Venäläinen rakkaus on aina suurta ja dramaattista, joka johtaa äärimmäisiin ratkaisuihin ainakin lavalla. Siksi tuomme esille myös homoravintoloiden historiaa, kertoo museonjohtaja Anni Pelkonen. Homot kirjoittivat salanimensä lautasliinaan. . TEATTERIMUSEO . Ei pääsyä naisille ravintolaan yksin tai naisseurueessa. Hotellija ravintolamuseo ja Alkon myymälämuseo (perustettu 1982) yhdistettiin 1.2.1999. . Vuonna 1993 museo sai Kaapelitehtaalta uudet toimisto-, kokoelmaja vaihtuvien näyttelyiden tilat. – Videopätkiä on yhteensä viisitoista ja niistä voi katsoa teatteritoteutuksia eri vuosikymmeniltä. Museossa on sekä pysyvä näyttely että vaihtuvia näyttelyitä. Rakkauden tiloja -kokonaisuuden yhteyteen Hotellija ravintolamuseo on avannut näyttelyn nimeltään Nautinnon nälkä. Näyttelyssä tuodaan esille myös sateenkaari-näkökulmaa. RAKKAUTTA RAVINTOLOISSA. Valtakunnallisena erikoismuseona museo huolehtii siitä, että tuleville sukupolville säilyy esineistöön ja arkistokokoelmiin liittyvää tietoa suomalaisen teatterin perinteestä. . DRAMAATTINEN RAKKAUS. Huoneessa pyörii myös videoklippejä vanhoista näytelmistä. Kävijä kohtaa nälän, kaipuun ja odotukset, ilon ja intohimon, nautinnon, täyttymyksen ja lohdun sekä ähkyn ja pettymyksen. .
Kirjojen kautta avautuu historia. – Kun pikkaisen tietää, haluaa tietää enemmän. Elämään mahtuu toki muutakin, mutta näkökulma kirjaan on aina mukana, Anna Perälä toteaa. Olen heikkona käsintehtyyn paperiin, kirjakkeiden jättämiin syvennyksiin ja kohoumiin käsin painetussa kirjassa, puupiirrosten lievästi kolmiulotteisiin linjoihin, joita pitkin sormet liukuvat, teräspiirrosten tiheisiin, teräviin viivoihin, litografioiden pehmeisiin sävyihin, Perälä hersyttelee. – Kirjan lähtökohtana on tietysti sisältö, mutta minulle kirja on aina myös fyysinen, kosketeltava esine. – Kirjoihin käytettyä aikaa ei voi laskea. Sidosten tutkimisen kautta oppii tulkitsemaan näkemäänsä ja pitämään silmällä. Vanhoja kirjoja on useammassa kirjahyllyssä eri huoneissa siististi luokiteltuina pölyltä säästävien lasiovien takana. SUKU INNOITTI KIRJAHISTORIAAN. – Ajan mittaan perspektiivini laajeni fennicasta eurooppalaiseen, tekstistä kuviin ja nimiölehdiltä kansiin. Se pitää aivoja ja ajatuksia liikkeellä, ja laajentaa perspektiiviä. Puolisot ovat jo eläkkeellä, mutta harrastus kirjoihin säilyy – ja sille jää yhä enemmän aikaa. Hänen isoisänsä Arthur Hjelt purki vuonna 1929 tutkimusmatkansa antia ”Uskallan jo kutsua itseäni bibliofiiliksi” Kirjojen ystäviä ja keräilijöitä eli bibliofiilejä on monenlaisia heidän kiinnostuksensa suuntautumisen mukaan. 42 | Antiikki ja taide TEKSTI: JOUNI SUOLANEN B ibliofiilien Anna ja Seppo Perälän Katajanokan kodin isoista ikkunoista aukeaa hulppea näkymä merelle, jonka heikoilla jäillä on taas tänä talvena näkynyt uhkarohkeita retkiluistelijoita. Lukemisen rinnalle tuli katseleminen ja katselemisen rinnalle tuntoaistimukset. Kirjallisuuden rinnalle tuli kirja, materiaalit, inhimillisen työn osuus, käsityötaito, oikullisuus ja kauneus, Perälä määrittelee. Anna Perälä kasvoi bibliofiiliksi tavallaan sukunsa innoittamana. Ne ovat läsnä koko ajan. Kirjojen tutkimisen kautta Perälälle on avautunut historia – eikä pelkästään kirjan historia vaan kirjan välityksellä eri maiden, aikakausien ja henkilöiden historiaa. Valoisan kodin seiniä koristaa taide. Kirjahistorian tutkija ja tietokirjailija Anna Perälä on kirjoittanut kirjoista muutamia teoksia, ja tutkii parhaillaan kirjallisen esisukunsa tuotantoa.
. Hän toimi 1800-luvun ensi puoliskolla kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana Turussa, ja muutaman vuoden ajan hänellä oli sivuliike myös Porvoossa. KAUNIIT TEOKSET KIINNOSTAVAT. Olin nähnyt joidenkin julkaisujen nimiösivun alareunassa myös isoisäni isoisän Christian Ludvig Hjeltin nimen. Antiikki ja taide | 43 . Bibliofiilejä on Perälän mukaan hyvin erilaisia. Näin asiantuntemus noissa yhteyksissä alkaa pikku hiljaa karttua. Tärkeää on tunnistaa se, mihin aihepiiriin tai näkökulmaan oma mielenkiinto erityisesti kohdistuu, ja sitä koskevan tiedon hankkiminen ja syventäminen. Perälä korostaa, että innokas ja hyvä lukija, joka kerää kaikkea mahdollista eteen tulevaa esimerkiksi kirjastojen poistohyllyistä on kirjallisuuden ystävä, mutta ei välttämättä bibliofiili. Seura toivottaa tervetulleeksi toimintaansa kaikki kirjoista ja kirjallisuudesta kiinnostuneet. Matkan pääkohde oli 182 pergamenttilehdelle kirjoitettu käsikirjoitus ”Syrus Sinaiticus”, jonka isoisä julkaisi sivu sivulta valokuvattuna vuonna 1930. Seura järjestää tapaamisia esitelmineen sekä vierailuja ja retkiä kotimaisiin ja ulkomaisiin kirjastoihin. Jäsenyys ja seuran toiminta eri muodoissaan olivat tietysti omiaan avaamaan mieltä vastaanottavaiseksi kirjojen moninaiselle maailmalle. – Minusta, lukijasta pienestä pitäen, tuli Hjeltin tuotannon keräämisen myötä myös etsiskelijä. Perälä osti kirjan, koska halusi ”pelastaa” päällyksen. – Bibliofiliaa ei ole hyllyjen täyttäminen kirjoin tai valtavan suurten kokoelmien kerääminen sinänsä. . Uskallan jo sanoa olevani bibliofiili, jos sitä kysytään, seuran hallituksessa toimiva Anna Perälä kertoo. Pian miehestäni ja minusta tuli 1980-luvun alussa myös Bibliofiilien Seuran jäseniä. kirjaan ”Helsingistä Siinaille”. Kurck, eli kyseessä oli suomalaissyntyinen Knut Kurck. Nimi on latinalaistetussa muodossa Canutus Joh. Hän perusti myös Suomen vanhimman yhä ilmestyvän sanomalehden Åbo Underrättelserin. Jotkut keräävät tiettyä aihepiiriä, joillain painottuvat kirjojen fyysiset ominaisuudet. Paras yhdistäjä on seuran Bibliophilos-lehti, jonka joka numerosta löytyy monta erilaista näkökulmaa kirjaan. – Löysin painetun Syrus Sinaiticuksen Pohjoismaisesta antikvariaatista vuoden 1980 nurkilla. Vossiuksen teoksen varhaisesta omistushistoriasta kertoo nimiösivulla näkyvä nimikirjoitus. Erasmus Rotterdamilaisen teos, painettu 1535.. Perälä alkoi kerätä hänen kirjapainojensa tuotantoa. – Hieno esimerkki monenlaisesta kiinnostuksesta ja harrastuksesta kirjoja ja kirjallisuutta kohtaan ovat vuosittain Sastamalassa pidettävät Vanhan kirjallisuuden päivät kesä-heinäkuun taitteen viikonloppuna, Perälä suosittelee. Seura toimii yhdyssiteenä bibliofiilien kesken ja pitää yllä harrastusta ja mielenkiintoa kirjoihin. Kuvia Suomen maasta ja kansasta” -teoksessa on näkyvillä kovia sidottuja kansia peittävä irrallinen paperipäällys, jollaisen säilyminen tuolta ajalta on todella harvinaista. SEURA YHDISTÄÄ BIBLIOFIILIT. . Perälälle teosten ulkonäkö merkitsee paljon. Jotkut etsivät esimerkiksi merikirjallisuutta tai Lappia koskevaa tai vaikkapa Eino Leinon tuotannon vielä kokoelmasta puuttuvaa teosta tai painosta. Anna Perälän kädessä Doble ordinario de la Santa Misan (Paris 1840) Pieni hartauskirja, jossa on latinanja espanjankielisiä tekstejä ja runsas puukaiverruksina toteutettu kuvitus. Kaikki kirjat eivät ole ulkoasultaan kauniita, mutta Olen heikkona käsintehtyyn paperiin, kirjakkeiden jättämiin syvennyksiin ja kohoumiin käsin painetussa kirjassa. Vuonna 1958 perustetussa Bibliofiilien Seurassa on runsas 700 jäsentä
Teoksia katsotaan esineinä ja taideteoksina. Sen käsin maalatut kuvat ja koristeelliset ornamentit hehkuvat värejä ja lehtikultaa. Niitä painetaan tai valmistetaan käsin, usein pieni määrä yhdestä kappaleesta muutamaan tai muutamaan kymmeneen. Kokonaan on poistettu lehti, jonka piirroskuvassa alastomat suomalaiset miehet ja naiset saunovat yhdessä. Renessanssiajan kirjojen ulkoasua jäljittelee Aarresaari -kirjan kirjoittajan Robert Louis Stevensonin Samoalla pitämien saarnojen kokoelma. . Perälä otti tehtävän vastaan ja kymmenen vuoden aikana syntyi Perälän pääteos, kaksiosainen järkälemäinen Suomen typografinen atlas 1642–1827. Kirjoja eivät ole sensuroineet vain viranomaiset. Ainutlaatuiselle teokselle alallaan Maailman antikvaaristen kirjakauppiaiden kattojärjestö antoi tunnustuspalkinnon vuonna 2002. Käsin tehty sidos on vihreää mokkanahkaa. Perälä muistuttaa, että Vuoden kauneimmat kirjat valitaan edelleen. Taiteilijakirjoissa taiteilija yksin vastaa kirjan muodosta ja sisällöstä. Myös niin sanotut taiteilijakirjat ovat kauniita tai muulla tavoin visuaalisesti kiehtovia. Upein värilitografioin koristeltu kirja on painettu Lontoossa vuonna 1910. Kirjat ovat kuuluneet Saksin prinsessa Amalialle, ja sensorina lienee toiminut hänen kasvattajansa. Renessnssin tyylisuuntaa jäljittelee myös pieni ranskalainen rukouskirja, joka on toteutettu käsikirjoituksena. Lähtökohtaisesti taiteilija yksin vastaa kirjan muodosta ja sisällöstä. Kansalliskirjasto etsi typografian tutkijaa Suomen kansallisbibliografia -hankkeeseen. 44 | Antiikki ja taide eri tavoin nekin kertovat ajastaan. PALKITTU KIRJAHISTORIOITSIJA. Teoksia painetaan tai valmistetaan käsin usein vain pieni määrä. Vuonna 2000 Perälä siirtyi erikoistutkijaksi Svenska litteratursällskapetiin, missä valmistui Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskuksen edesmenneen kirjastonhoitajan Jarl Pousarin yhdistykselle lahjoittamasta vajaan 3000 niteen kirjahistoriallisesti merkittävästä kokoelmasta teos Vackert, vittert, lärt. Tätä Tuula Moilasen kirjaa ”My Raincoat” tehtiin seitsemän kappaletta.. Niitä Perälöillä on muutamia. Kirja on vuoden 1935 tienoilta. Vanhojen menetelmien arvostusta heijastaa myös Elbert Hubbardin säveltäjistä kertova teos, joka on painettu käsin tehdylle paperille ja jonka koristeet on maalattu käsin. Yksityisesti sensuroitua edustaa Pariisissa vuonna 1813 painettu Venäjää käsittelevä teos, jonka tekstiä on useissa kohdin piilotettu päälle liimatuin lapuin. Kuvassa Anna Perälän kirjoittamia kirjahistoriallisia teoksia. Kaikki kirjat eivät ole ulkoasultaan kauniita, mutta eri tavoin nekin kertovat ajastaan. Niiden joukossa on todella kauniita sidoksia. Anna Perälä toimi työurallaan pitkään ammattijärjestöissä ja nykyisen Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtajana, kun uranvaihdos alkoi kypsyä vuoden 1990 tienoilla. Perälä on hankkinut kirjoja, joiden sidokset kiinnostavat häntä jonkinlaisena oppimateriaalina ja sidoshistorian esimerkkeinä. Tunnustuksena ansiokkaasta työstään kirjahistorioitsijana VTM Anna Perälä vihittiin teologian kunniatohtoriksi
JS. – Teoksen on hyvällä onnella saattanut muun muassa huutokaupoissa saada jopa aiemmin totuttuja hintoja halvemmalla. Helsingin kirjamessujen kirjahuutokaupassa 2016 yksi kappale Rautatiestä myytiin 300 eurolla, Jokinen kertoo. Suomeen näitä arvokohteita on päätynyt ilmeisen vähän, tai markkinat ovat vähintäänkin julkisuudelta piilossa, Riku Jokinen toteaa. Ellilän toimittama Suomalaisia kirjanomistajanmerkkejä (1938), jota painettiin 150 numeroitua kappaletta. Varallisuuden sijoittaminen kirjoihin ja käsikirjoituksiin on maailmalla perinteisempää ja hienoimpien kokoelmien arvo usein miljoonien luokkaa. Kaikkien kotimaisen kirjallisuuden merkkiteoksiin keskittyneiden bibliofiilien ikuinen haave on Jokisen mukaan Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensipainos (1870), joka ilmestyi alun perin neljänä vihkona. Tämä hienoja käsin väritettyjä lintuplansseja sisältävä teos on Jokisen mukaan klassinen kohde, jonka vuonna 1925 otettu bibliofiilipainoskin maksoi viime vuonna täkäläisessä huutokaupassa 4 500 euroa. Antiikki ja taide | 45 . Kirja sisältää 135 alkuperäistä exlibristä eli kirjanomistajamerkintää, joista yksi kuuluisimmista on marsalkka Mannerheimin. SUOMESSA VÄHÄN KALLIITA KIRJOJA Anna ja paksut kirjat Anna Perälä sylissään hänen pääteoksensa, kaksiosainen järkälemäinen Suomen typografinen atlas 1642–1827.. Viime vuosien ajanjaksoa tarkastellessa yksi hinnakkaimmista lienee Magnus ja Wilhelm von Wrightin Svenska Foglar efter Naturen och på Sten ritade (Stockholm 1828– 1838), joka myytiin tasan kymmenen vuotta sitten helsinkiläisessä huutokaupassa 28 000 eurolla, kertoo vuodesta 1942 ilmestyneen kirjanystävien julkaisun Bibliofiluksen päätoimittaja Riku Jokinen, joka toimi ennen päätoimittajuutta pitkään Bibliofiilien Seuran kirja-asiamiehenä. Suomessa myydään verraten vähän todella kalliita kirjoja. Muun muassa ainoa yksityisomistuksessa oleva Mikael Agricolan kirjastoon kuulunut sidos päätyi hiljattain välittäjän kautta Ruotsista suomalaiselle keräilijälle. – Kauppahinnasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kappaleen kulttuurinen merkitys huomioiden se ei arvatenkaan ollut pieni, Jokinen sanoo. Siistin kappaleen hinta on Suomessa 2000–3000 euroa. Kiven muista alkuperäispainoksista Nummisuutareista (1864) pyydetään nykymarkkinoilla tuhat euroa ja siitä ylöspäin, kappaleen kunnosta riippuen, Jokinen kertoo. – Mikäli kaikki neljä vihkosta sisältävä kokonaisuus ilmestyisi yllättäen myyntiin huutokaupassa tai antikvariaatissa, hinta olisi euroissa laskien taatusti viisinumeroinen. Innostuneelle keräilijälle näyttäisi tällä hetkellä olevan tarjolla jopa Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa käsittelevä alkuperäinen kirje, vaatimattomasti 114 000 euron hinnalla. Yksi bibliofiilien ja exlibriskeräilijöiden perinteisesti arvostama kirja on E. – Jonkinasteista kansainvälistä merkitystä ja kysyntää on varmastikin Kalevalan ensipainoksella vuodelta 1835. Viime vuosina on myös joitain kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kirjoja ostettu ulkomailta Suomeen. Klassisen kaunokirjallisuuden ja inkunaabelien (eli ennen vuotta 1500 painettujen kirjojen) ohella maailmalla tyypilliseen tapaan arvokkaimpia ja tavoitelluimpia kohteita ovat eri tieteenalojen raskaansarjalaisten alkuperäispainokset. Suomessa julkaistun kirjallisuuden painokset, joilla on jotain kansainvälistä merkitystä, on varsin pieni määrä. Ranskassa kansalliseen kaanoniin kuuluvien 1800-luvun kirjailijoiden piirroksetkin saattavat huutokaupoissa nousta satojen tuhansien eurojen hintoihin. J. –Yksi esteettistä silmää erityisesti stimuloiva kirja on Juhani Ahon Rautatieromaanin painos vuodelta 1892, joka on kansineen Eero Järnefeltin kuvittama. – Kun antikvariaattien tarjontaa silmäilee, niin ei tarvitse lähteä Pohjoismaita kauemmaksi, kun vastaan tulee Francis Baconin, Galileo Galilein, Sir Isaac Newtonin ja heidän kaltaistensa alkuperäispainoksia
Keskellä museon henkilökuntaa ja kuvassa myös neuvostoliittolainen Dneprmoottoripyörä vuosimallia 1972. 46 | Antiikki ja taide Tampereella on läntisen maailman ainoa Lenin-museo Tervetuloa Neuvostoliittoon! Vasemmalla Lenin, oikealla Stalin. Kuva: Olli-Pekka Latvala
Tervetuloa Neuvostoliittoon!. Antiikki ja taide | 47 . TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Tampereen Lenin-museo tunnettiin ennen lähinnä neuvostofanien pyhättönä ja suomettumisen malliesimerkkinä. Nyt siellä käydään läpi Suomen ja Neuvostoliiton yhteisestä historiaa totuudellisesti vailla korulauseita ja turhaa hymistelyä
Paikka oli työväentalon sali Tampereen keskustassa Hämeenpuiston laidalla. K. SUOMEN VIHATUIN MUSEO. ”Suomen vihatuinta museota” kohtaan oltiin järjestämässä mielenosoitustakin 1990-luvun alussa. Dnepr jaksoi kantaa jopa 750 kilon kuorman. Pieni Suomi tuupattiin siinä ohessa pitkään haaveilemalleen itsenäisyyden tielle. Venäjällä puhkesi vallankumous. Kuva: Kari Kumpulampi. Tarina jatkuu näin: Leninin ja Stalinin kohtaamispaikalle Tampereelle työväentalon saliin perustettiin tammikuussa 1946 Valvontakomission luvalla ja Suomi-Neuvostoliitto-seuran toimesta Lenin-museo. Keisarivalta kukistui, ja sosialistisen Neuvosto-Venäjä syntyi lokakuussa 1917. Vallankumousta puuhattiin, ja sen rahoittamiseksi suunniteltiin pankkiryöstöäkin, Lenin-museon ja Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio kertoo. Paasikivestä lähtien. – Pöytäkirjoja tapaamisesta ei ole, mutta tuskin tässä kokouksessa maatalouspolitiikkaa puhuttiin. 48 | Antiikki ja taide . onia tunneryöppyjä, kiivaitakin, vuosien varrella herättäneen Lenin-museon tarina alkaa jo joulukuulta 1905. Suomen poliittinen johtokin oli hankkeen kannalla aina pääministeri J. Hänen mukaansa mainitulla Tampereen kokouksella oli sittemmin kauaskantoiset seuraukset. – Stalin itse halusi niin. Lenin-museon nimeksi kaavailtiin aluksi tamperelaisten kommunistien ehdotuksesta Lenin-Stalinmuseota, mutta valvontakomissio päätti, että Stalin pudotetaan nimestä pois. Silloin vallankumousta Venäjälle suunnitelleet bolsevikit Vladimir Lenin ja Josif Stalin tapasivat toisensa ensi kerran. – Tästä voi päätellä, että Neuvostoliitto oli alun perin tamperelainen keksintö, merkittävä sellainen, mutta ei ehkä se kaikkein onnistunein, Kallio hehkuttaa museonjohtajan ominaisuudessa. M Museon nimeksi suunniteltiin Stalin-Lenin – museota, mutta Stalin itse pudotti nimensä pois. Aikain saatossa unohtumattomien tarinoiden ja tapaamisten Lenin-museo on saanut osakseen neuvostofanien ylenpalttista ihailua ja myös kovaa vastustusta. Kukaan muu ei olisi uskaltanut sellaista päätöstä tehdä, Kalle Kallio arvelee. Kalle Kallio kyyditsee Leniniä neuvostoliittolaisella Dnepr-moottoripyörällä
Kuva: Kari Kumpulampi KEKKONEN HALLITSI SITAATIT ?. Leninillä oli mittaa 165 senttiä, mitä Stalin tarinan mukaan hämmästeli. MAALISKUUSSA 1956 presidenttinä aloittaneella Urho Kekkosella oli suuri rooli Suomen idänsuhteiden rakentamisessa, joten UKK on esillä myös uudistuneessa Lenin-museossa. Kekkosen johdolla Suomi tasapainoili idän ja lännen välissä. Se tiesi vaurautta maahamme. Kosketusnäytöllä ”Kekkosen aika ” on aineistoa YYA-Suomesta, idänkaupan ihmeestä kuin myös suomettumisen vuosista 1950-luvulta 1980-luvun alkuun. Stalinilla itsellään oli mittaa 170 senttiä. Kuva: Kari Kumpulampi Tässä Lenin-museon maalauksessa Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev allekirjoittaa ETYK-asiakirjaa Helsingissä. Kekkonen oli rauhanomaisen rinnakkaiselon takuumies. Kekkosen aikana Neuvostoliittoa ei sopinut kyseenalaistaa. Antiikki ja taide | 49 Matvei Manizerin kookas Lenin-veistos on Lenin-museossa esillä yhä – tosin osana eri tarinaa kuin ennen. Kuva: Kari Kumpulampi Näköisnukke Stalin valvoo seinustalla, että Lenin-museon vieraat ovat varmasti tyytyväisiä uuden museon antiin Kuva: Kari Kumpulampi Museon näköisnukke Lenin on vahaa ja aivan kuin elävä. Demokratia kärsi, ja pahimmillaan Suomen asioista päätettiin Neuvostoliiton suurlähetystössä Helsingin Tehtaankadulla.. Se johti suomettumiseen. Hän tiesi, että Lenin oli Neuvostoliitossa kotijumala ja niinpä UKK:lla olikin aina sopiva Lenin-sitaatti keskusteluiden höysteeksi neuvostojohtajien kanssa. Idänkauppa kukoisti eritoten 1970-luvulla ja Suomesta tuli Neuvostoliiton suurin läntinen kauppakumppani
– Monikin asia. Museon huumoripuolesta vastaa neuvostovitsien jukebox. TUNTEIDEN KIRJAVA NÄYTTÄMÖ. Lenin-museo Hämeenpuistossa on tänään kuin suuren ja mahtavan Neuvostoliiton alkukoti; silkkaa draamaa, tunteiden kirjava näyttämö. Elokuvat, äänimaisemat ja multimediat kuljettavat kävijää unohtumattomasti tunnelmasta toiseen. Kun Hämeenpuiston pyhättö oli ennen puhtaasti propagandamuseo ja mittatilaustyö neuvostofaneille, meininki on nyt toinen. Museon Gulag-pienoismalli Stalinin vankileiristä kuvaa erään aikakauden mielettömyyttä. Leninmuseossa museovieras voi seisoa juuri sillä paikalla, missä idea Neuvostoliitosta sai alkunsa 1905. Mikä sitten on oleellisesti muuttunut uudistuneessa, viime kesänä avatussa Lenin-museossa. Lenin-museo kertoo Neuvostoliiton tarinan ainoana museona Suomessa. Näköisnuket ovat aivan kuin eläviä ja ne on valmistanut tamperelainen, äärimmäisen taitava nukentekijä Erja Mikkola. Esimerkiksi Neuvostoliiton vankileirejä kuvaavasta, Ronja Vallinharjun rakentamasta Gulagpienoismallista heijastuu koko Stalinin ajan karmeus. Koko tila on remontoitu ilmastoinnista lähtien, mutta mitä muuta on muuttunut. TAMPEREELLA sijaitseva Lenin-museo on yksi Vuoden museo 2017-finalisteista. (Kuva: Olli-Pekka Latvala) Ronja Vallinharjun rakentamasta Gulag-pienoismallista heijastuu koko Stalinin ajan karmeus. 50 | Antiikki ja taide EHDOLLA VUODEN MUSEOKSI ?. Voittaja julkistetaan Museopalkintogaalassa valtakunnallisilla museopäivillä Raumalla 9.5.2017. Perusideana uudessa Lenin-museossa on sanapari: reilusti historiaa. Lenin-museo on joutunut Hämeenpuistossa vuosien varrella tihutöidenkin kohteeksi, mutta 2000-luvulle tultaessa tilanne rauhoittui, ja tänä päivänä paikan historiallinen merkitys tunnustetaan. – Suomen historiaa ei voi ymmärtää ilman tietämystä Neuvostoliitosta. – Mielenosoittajia ei kuitenkaan saapunut paikalle, ja museo henkilökunta käväisi syömässä soppatykeistä hernesopat pois. Toisinajattelijoitakaan ei ole unohdettu uudessa Lenin-museossa – vanhassa perusnäyttelyssähän heidät sivuutettiin vallan, kuten suomettumisen henkeen kuuluikin. Muut valtakunnallisessa kilpailussa loppusuoralle päässeet ovat Helsingin kaupunginmuseo, Päivälehden museo sekä Vantaan taidemuseo, Artsi. Vanhasta museosta valuivat ilmat pihalle ja tarvittiin päivitystä. Nyt hyödynnämme uutta neuvostohistorian tutkimusta ja tuntemusta yritämme olla niin objektiivisia kuin mahdollista, Kallio mainitsee. Vuoden 1972 mallia olevan Dneprpyörän sivuvaunussa istuu Lenin ja kuvaan mahtuu myös kyytiä odottava Stalin. ?. Lenin-museo yhdistettiin Werstaaseen 2014. Leireillä eri puolilla Neuvostoliittoa kuoli miljoonia ihmisiä tauteihin ja aliravitsemukseen. Museossa voi hypätä myös aidon neuvostopyörän kyytiin vaikkapa kuvanottoa varten. Se on selvä juttu. Mato Valtosen Leningrad Cowboys-spittarit pitkine suippokärkineen on puolestaan nostalginen lisä museon antiin lähimenneisyydestä. Vuoden museo-kilpailun ovat järjestäneet Suomen museoliitto ja ICOM:in Suomen komitea. Se tarkoittaa Työväenmuseo Werstaan arvojen noudattamista eli tasapainoisen menneisyyskuvan rakentamista nykypäivän suomalaisille. Vankileireillä ja vainoissa arvellaan menehtyneen Stalinin kaudella 1922–1953 miljoonia ihmisiä. STALININ LEIRIT JA VAINO
Suomenkielellä tämä lehti ilmestyi 1957-1991. Pääpaino oli Neuvostoliiton saavutusten esittelyssä. Museossa Tampereella kävi idänmatkailun huippuvuosina 1970-luvulla vuosittain yli kymmen tuhatta neuvostokansalaista. Kesken kaiken UKK sai museossa idean ja päätti ottaa esillä olleen Leninin antiikkisen kävelykepin mukaansa ja lahjoittaa sen isännilleen tulevalla Neuvostoliiton vierailullaan. Arki Neuvostoliitossa on yksi Leninmuseon teemoista. Lenin oli määrätietoinen vallankumousjohtaja – kuten museon maalauksestakin käy ilmi. Kuva: Olli-Pekka Latvala Lokerikot. Uutisankka levisi maailmalle laajalti. Maailma kuitenkin muuttui, itäblokki kiehui, ja museonjohtaja Aimo Minkkinen lohkaisi lehtihaastattelussa 1990-luvulla, että Leninin balsamoitu ruumis olisi tervetullut Tampereen Lenin-museoon mikäli mausoleumi Punaisella torilla päätettäisiin sulkea. (Kuva: Olli-Pekka Latvala) Museonjohtaja Kalle Kallio lukee Neuvostoliitto-lehteä. Kuva: Kari Kumpulampi Neuvostokodin sisustusta: olohuoneen hylly. URHO KEKKONEN poikkesi seurueineen Lenin-museoon Tampereelle Leninin syntymän satavuotisjuhlallisuuksiin liittyen keväällä 1970. Niinpä museossa nykyisin oleva kävelykeppi on alkuperäisen kopio. Ne on nimetty museoon poikenneiden merkkihenkilöiden mukaan. Lenin-museoon saapuva vieras voi jättää tavaransa säilytykseen haluamaansa lokerikkoon. (Kuva: Kari Kumpulampi) Vierailijat voivat pukea ylleen ajovarusteet ja kuvata itsensä Leninin ja Stalinin kanssa.. Antiikki ja taide | 51 KÄVELYKEPIN TARINA ?
52 | Antiikki ja taide Sarjasta Tuohuskynttilöitä, 2012, akvarelli, 10 x 24,5 cm Sarjasta Tuohuskynttilöitä, 2012, akvarelli, 10x 24,5 cm
Aiheena voi olla vaikkapa keittiöstä löytyvä artisokka tai banaani. Oleskelu Pariisissa venyi yli vuodeksi. Lähtökohta on näennäisen yksinkertainen, mutta maalauksissa hedelmät ja kukat lähenevät monesti utuisia muistikuvia: ne ovat herkkiä, läpikuultavia, melkeinpä hauraita. Senja Vellosen aiheet löytyvät luonnosta, kasveista, kukista ja hedelmistä. Kuva: Marjut Popelka Valohämyssä, 2012, akvarelli, 31 x 41 cm Hehkuva kekäle, 2012, akvarelli, 41 x 31 cm Mestarilliseksi akvarellistiksi luonnehdittu taidemaalari Senja Vellonen tunnetaan myös useista kymmenistä taiteilijakirjoistaan.. TEKSTI: MARJUT POPELKA VALOKUVAT: JUSSI TIAINEN O li vuosi 1980, Senja Vellosen viimeinen opiskeluvuosi Suomen Taideakatemian koulussa. Antiikki ja taide | 53 . Akvarellisti Senja Vellonen Valoa ja värien runoutta Senja Vellonen maalasi suuret teokset lattialla. LUONNOSTA KUMPUAVIA AIHEITA. Vain yksi lause, hyvin lempeästi: ”Senja, sinun kannattaisi varmaan kokeilla jotain vesiliukoista tekniikkaa, kuten akvarellia, kun sinä et oikein jaksa odottaa, että värit kuivuvat.” Pian tämän jälkeen Vellonen matkusti Pariisiin, josta hän oli saanut kolmeksi kuukaudeksi ateljeen kansainvälisestä taiteilijatalosta. – Muistan vielä tilanteen. Hän alkoi maalata guasseja ja akvarelleja – öljyvärit olivat saaneet jäädä kotiin. Muutaman päivän ajan sijaisopettajana toimi Paul Osipow, temperamenttinen, jopa terävästi kommentoiva taidemaalari. Kuvassa suurin taiteilijakirja ”Hedelmällisyyden syksy” vuodelta 2008. – Olen akvarellisti – ja tämä kaikki on Paul Osipowin syytä – tai ansiota, hymähtää Senja Vellonen silmäillen Kaapelitehtaan ateljeessa olevia töitään. 1980-luvulla hän työskenteli moneen otteeseen Ranskassa ja Italiassa Roomassa sekä Grassinan ateljeetalossa lähellä Firenzeä. Mies jolla oli myös psykologista näkemystä. Olin pitkässä pimeässä käytävässä pesemässä siveltimiä, kun Osipow näki minut ja pysähtyi
Senja Vellonen tunnetaan myös aktiivisena taiteilijakirjojen tekijänä. Tämä taiteenlaji – kirjan muotoon tehty kirjankaltainen uniikkiteos – astui kuvaan 1980-luvun alussa. Töissäni on usein oma varjoni tai jonkun minulle läheisen henkilön varjo. Islanti on ollut Velloselle erityinen paikka, ja hän on ollut siellä peräti viisi kertaa. Sen sijaan hän ikuistaa ihmishahmon hetkellisenä ja aineettomana: hän maalasi varjoja useamman vuoden. 54 | Antiikki ja taide Henkilömuotokuvia Senja Vellosen tuotannosta ei löydy. – Olin Etelä-Ranskassa, kun minulle ehdotettiin että tekisin taiteilijakirjoja. Varjoista on ollut parikin näyttelyä. Vuosien saatossa Vellonen on tehnyt useita kymmeniä taiteilijakirjoja, joita on ollut esillä näyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Toistaiseksi suurimman taiteilijakirjansa, Hedelmällisyyden syksyn, Senja Vellonen maalasi Amos Andersonin taidemuseon Splätsh! Vesivärin ulottuvuudet -näyttelyyn vuonna 2008. Hän on yhdistänyt kirjoihin eri materiaaleja: Koivu-kirjassa on koivun tuohta ja Islannissa syntyneessä Tulivuori-kirjassa laavahiekkaa ja laavakiviä. Vellonen on vesiväreillään tavoittanut niiden herkän sekä voimakkaan kauneuden. Siitä se alkoi. Samassa näyttelyssä oli myös hänen Söderlångvikin omenatarhassa kahtena edellisenä vuonna maalaamiaan akvarelleja: kevään herkkiä omenankukkia ja syksyn meheviä, punaisena hehkuvia omenoita. Taidekriitikko Otso Kantokorpi luonnehtii taiteilijakirjaa näin: Taiteilijakirjassa on vastaanottajan – katsojan kannalta tietty upottava ja sisäänsä imaiseva vaikutus, jonka kautta voi myös päästä ikään kuin taideteoksen sisään. Taiteilijakirjoissaan Senja Vellonen on käyttänyt myös sekatekniikkaa. Niiden kerrottiin olevan suurta muotia Amerikassa. OMENATARHAN LUMOA. Siellä on syntynyt lukuisia akvarelleja, joista osa on lähes abstrakteja. Senja Vellonen kokee taiteilijakirjan ”värien runoudeksi kirjan muodossa” ja pohtii: – Taiteilijakirjoissa toivon katsojan pääsevän lähemmäksi maalausta, syvemmälle maalaukseen, valon ja varjon runouteen, mutta samalla myös omaan sielunmaisemaani. Jostain syystä isommat varjot, jotka olivat noin metri kertaa metri, olivat parempia kuin pienet, Senja Vellonen pohdiskelee. Sarjasta Omenien aikaan, 2006, akvarelli, 30 x 30 cm Hänen varjonsa vedessä, 1998, akvarelli, 86 x 86 cm Omenapuu III, 2007, akvarelli, 98 x 98 cm Taiteilija ja valoa hohtava, utuinen asetelma viinirypäleitä. VÄRIEN RUNOUTTA KIRJAN MUODOSSA. Tämän satujen saaren maisemissa on herkkyyttä sekä voimaa – jäätiköiden ja vuonojen pysähtynyttä hiljaisuutta sekä geysirien voimaa ja putoavan veden läpikuultavuutta. Kuva: Marjut Popelka Töissäni on usein oma varjoni tai jonkun minulle läheisen henkilön varjo.. – Henkilöt, jotka olen urani aikana esittänyt näyttelyissä, ovat maalauksissani olleet varjoja
Sarjoja on syntynyt esimerkiksi kynttilöistä. Puunrunkoja ja ylöspäin ojentuvia oksia rytmittävät tuohessa olevat leveät, mustat viivat ja kuviot. – Muistan miten kasvonikin olivat punaiset kun maalasin ensimmäistä punaista ruusuani, niin innostunut olin. Amos Andersonin taidemuseo osti kaksi iltahämyssä tehtyä omenamaalausta. Niistä tuli aika abstrakteja, värit levisivät ja juuri ja juuri erotti, että niissä oli omenoita. RUUSUJEN AIKA. – Maalaan mielelläni iltapäivällä, hieman hämärässä, ennen kuin tulee pimeä. . Auringonpaisteessa paperi kuivuu liiankin nopeasti. Hän maalasi loputtomasti ruusuja. – En osaa sanoa, miksi teen useita maalauksia samasta kohteesta – samasta ideasta – ja lisäksi vielä esitän mielellään aiheen sarjana. MUUNNELMIA TEEMASTA. Se ruusu oli vielä niin liikuttavan pienikin siinä lattialla edessäni, taiteilija muistelee. Kokemus oli voimakas. Antiikki ja taide | 55 Ruusujen valtakunta, 2000, akvarelli, 110 x 187 cm Taiteilija ja valoa hohtava, utuinen asetelma viinirypäleitä. Teos täynnä alkukesän luontoa syleilevää valoa. SENJA VELLOSEN TEOKSET ovat esillä kesällä Mäntän XXII kuvataideviikoilla (11.6.-31.8.) Syyskuussa Taidesalongissa Helsingissä nähdään lisää Senja Vellosen töitä (9.-27.9.).. Hän on maalannut myös keltaisia ja valkeita ruusuja niiden värin vuoksi. Ehkä halusin jotakin konkreettista ja tässä olevaa muotoa ja väriä; ovathan ruusuja edeltäneet varjomaalaukset hyvin eteerisiä. Senja Vellonen työskentelee usein myös sarjallisesti. Ja kaikki ruusut on maalattu mallin mukaan, muotokuviksi. Jokainen maalaus on omanlaisensa, seuraava työ puhuu eri tavalla esimerkiksi valon muuttuessa. Vellonen on tehnyt sarjan myös banaanista, peräti 16 muunnelmaa, jotka toimivat hienosti sarjana. Niitä seurasivat suurempaan kokoon maalatut kyntteliköt, sarjoina nekin. Alku voi olla hyvin yksinkertainen. Hämärän hetki tuli kuin lahjaksi. Kuva: Marjut Popelka Sarjasta Viinirypäleitä I-II, 2009, akvarelli, 18 x 50,5 cm – Söderlångvikin omenatarha sytytti minussa myös kipinän ulkoilmamaalaukseen, Vellonen kertoo. Koivujen rungot näyttävät hohtavan valkoista valoa, joka sulautuu vaaleaan taustaan ja ylempänä vihertävään lehvistöön. Aiheella sinänsä ei ole suurtakaan merkitystä, hän pohtii. – Ennen kuin ryhdyin maalaamaan ruusuja, ei ruusu mitenkään minun lempikukkani ollut. Pienikokoisia tuohuskynttilämaalauksia Vellonen alkoi maalata asuessaan Villa Lantessa, Roomassa 2012. 2000-luvun alussa Senja Vellonen eli todellista ruusujen aikaa. Tällä hetkellä Senja Vellosen ateljeen seinällä on viimeistelyä odottamassa neljä kookasta maalausta koivuista, tai oikeammin ylös kohoavista koivunrungoista, sarja siis sekin. Illemmalla ilmakin on kosteampaa ja paperi pysyy kauemmin kosteana
Ne hylättiin tarpeettomina. Jotakin hyvää voi nähdä myös kaatopaikalle joutuneessa tavarassa. Kuva Ulla Koivisto. Keräilyharrastus on seurannut koko ajan mukana. Välimäki on ammatiltaan puuseppä. Tällöinhän jäljelle jääneiden arvo kasvaa valikoimien supistuessa. – Kerään yleensä sellaista, joka menee pois muodista. Kauko Välimäen kokoelmista löytyy hiukan erikoisempiakin maitokannuja ja kermanekkoja. Moni käytöstä poistettu maitokannu on jäänyt pölyttymään kaappiin tai löytänyt viimeisen sijoituspaikkansa roskalavalta. Hän kertoo aikoinaan työskennelleensä ensin tehtaassa ja sittemmin Postin palveluksessa viimeiset 15 vuotta. – Aloin kerätä maitokannuja, kun maito meni pussiin tai purkkiin ja maitokannut jäivät pois käytöstä. Sitä ennen niitä oli ollut joka taloudessa, olivathan ne olleet välttämättömiä arkisia käyttöesineitä, Välimäki kertoo. Ja mikä parasta, keräilijä myös löytää niitä helposti. Arabian maitokannut tuovat monelle mieleen lapsuudenkodin tai mummolan. Kun huomasin, että Arabian maitokannut jäivät käytöstä, aloin kerätä niitä. Kannut on kerännyt paikallinen keräilijä Kauko Välimäki, jonka suhde maitokannuihin on kehittynyt vuosikymmenten aikana. 56 | Antiikki ja taide A Arabian maitokannut keräilykohteina lavudella on kesäiseen aikaan vilskettä, kun Taidekeskus Harrin pysäköintialueelle parkkeeraa päivittäin jopa kolmekin linja-autoa, joista purkautuu kyytiläisiä taidekeskukseen, jonka pysyvistä näyttelyistä yksi on ylitse muiden: maitokannukokoelma! Taidekeskuksessa on esillä 500 aitoa Arabian maitokannua eri aikakausilta. Lisäksi kotona on 500 kannun kokoelma. Minulla on kaikkiaan 1 500 kannua, joista 500 on esillä Taidekeskus Harrissa ja 500 Alavuden Teknologiakeskus Fasadissa. KERÄILYHARRASTUS VERISSÄ. – Ne ovat kaikki tosi komeita, kuin taideteoksia. Lähes 40 vuotta sitten hän otti talteen ensimmäiset kannut, ja siitä lähtien kannuja on kertynyt huomattava määrä. Maitokannuissa Välimäkeä kiehtoo niiden laadukkuus ja taiteellinen muotokieli
Maitokannubuumin nyt ollessa kuumimmillaan herää kysymys, kannattaisiko maitokannuja ryhtyä tekemään uudelleen. Antiikki ja taide | 57 . Mitenkään väheksymättä uudempien taiteilijoiden töitä voin todeta niiden olevan vanhojen rinnalla useimmiten yksinkertaisen näköisiä. Ne myös tehtäisiin varmaankin jossakin ulkomailla, Välimäki sanoo. MONIPUOLINEN KOKOELMA. Kuva: Ulla Koivisto. – Tästä olen eri mieltä. Jos niitä ruvettaisiin tekemään uudelleen, kannuista tuskin tulisi entisen veroisia. On ironista, että Arabia hyvissä ajoin ennen Suomi 100-juhlavuotta lopetti kansallisesti arvokkaan tuotantonsa. Nykyinen tilanne on hyvä, koska tällä tavoin kannujen määrä ei kasva. TEKSTI: TIMO ELO Arabian maitokannut keräilykohteina – Minua ovat aina kiehtoneet hieman vanhemmat taide-esineet, jotka ovat upeita katsella. Mukana on muitakin keräilijöiden havittelemia yksilöitä, muun muassa erittäin harvinainen Majolika-kannu. Välimäen kokoelmissa on myös Arabian ensimmäinen maitokannu vuodelta 1874. Vanhat maitokannut väistyivät 1960-luvulla maitopussien ja –purkkien tieltä maitopullojen ja irtomaidon poistuttua kauppojen valikoimista. On ironista, että Arabia hyvissä ajoin ennen Suomi 100-juhlavuotta lopetti kansallisesti arvokkaan tuotantonsa. Kuva: Fasaani Antik Teknologiakeskus Fasadissa on esillä paras osa Kauko Välimäen ainutlaatuisesta maitokannukokoelmasta
58 | Antiikki ja taide KANNUJA HANKITAAN VERKKOKAUPASTA ?. – Yleensä on käynyt niin, että ihmiset ovat soittaneet ja kertoneet, millaisia kannuja heillä on. ARABIAN maitokannujen keräily on nykypäivän muoti. Kokoelma on edelleen omistuksessani, vaikka kaupunki hallinnoi sitä. Sitten on tehty kaupat. Keräilijöitä on lukuisia. Olen maksanut hyvästä maitokannusta aina hyvän hinnan, mikäli kyseinen malli on puuttunut kokoelmistani. Minulla on Kannuista löytyy monenlaista kuviointia ja erilaisia muotoja. Moni keräilijä saattaa käyttää vanhoja kannuja mehukaatimina tai kukkamaljakkoina. Vain kolme kannua olen saanut lahjoituksena. Kuva Fiskars. Yhtenäisestä kokoelmasta tekee arvokkaan sekin, että kaikki maitokannut ovat lähialueilta kerätty. Kuka suosii maalaisromantiikkaa ja koristeellisuutta, kuka yksinkertaisuutta ja klassisia linjoja. Tuskinpa kukaan tietää tarkoin, kuinka paljon heitä on. Olen myös sanonut, ettei kannuja myydä edelleen. Maitokannuja hankitaan verkkokaupasta tai vanhain tavarain liikkeistä. Keräilijän työtä helpottavat kannujen pohjamerkinnät: tehtaanja ajoitusleimat, mallitunnukset sekä tähtija leijonamerkinnät. Toisin sanoen kokoelmaa ei ole haalittu mistään maailman ääristä eikä netin hakukoneiden avulla. Ne säilytetään kokonaisuutena. – En ole kerjännyt kokoelmiini yhtään maitokannua. Jokunen kannu lienee päätynyt alkuperäiseen jokapäiväiseen käyttöönkin! – Alavuden kaupunki on ollut kaikin puolin näyttelylle myötämielinen, ja olen saanut sille hyvät tilat. Kannujen nimivalikoimissakin on valinnanvaraa aina Kielosta Koralliin ja Maininkiin. Kuva Ulla Koivisto Heljä Liukko-Sundströmin Elämäntie on uutta muotoilua. Ja kun kesäpäivinä taidekeskuksessa käy bussilasteittain väkeä, niin kyllähän tämä jotakin myös kaupungille tuo. Muuten olen ostanut kaikki. Näin kannut pysyvät hyvässä tallessa ja kunnossa
Pääasia on, että kokoelmat ovat täällä Alavudella esillä. Antiikki ja taide | 59 äärettömän hyvä näkömuisti, jonka avulla olen pystynyt hankkimaan kokoelmaan vain uudenlaisia kannuja. Myöhemmin myös tunnetut muotoilijat, muun muassa Kaj Franck, Kaarina Aho, Ulla Procopé ja Göran Bäck, ryhtyivät suunnittelemaan kaatimia, kunnes irtomaidon myynnin loppuessa niiden arkikäyttö väheni ja kaatimista alkoi tulla keräilyesineitä. Kannut ovat myös huippukuntoisia. Risoja yksilöitä en ole ostanut. Arabiassa kaatimia valmistettiin toiminnan alkuvuosista lähtien. Marjut Kumela ja Marja Blåfield ovat kirjassaan kuvanneet kattavasti keräilijöiden himoitsemia Arabian maitokannuja eli kaatimia. Kerään myös etikettejä ja kirjekuoria, joista on myös tulossa näyttely. – Totta. Ei kannata luulla, että olisi isompia. Täytän kohta 71 vuotta ja olen harrastanut keräilyä 67 vuotta. Välimäki toteaa maitokannujen keräämisen olevan hyvä harrastus siinä missä vaikkapa laskettelu. Yli 140-vuotisen historiansa ajan Arabialla on ollut vankka sija suomalaisissa kodeissa. He kertovat kaatimien yleistyneen vasta 1800-luvun lopulla perheen toimeentulon vakiinnuttua. KOKO PERHE KERÄILEE. Ja Fasadissa ovat kokoelmieni parhaat maitokannut, Välimäki vinkkaa. maaliskuuta 2016 ja siirsi sen ulkomaille. Maitokannukokoelma muodostaa oikeastaan vain sivujuonteen. Vuonna 1990 Arabia siirtyi Hackmanin omistukseen. – Sitä paitsi nautin tästä varmaankin paljon enemmän. Fasaani Antik,Korkeavuorenkatu 5, Helsinki Lohjanharjuntie 1147, Lohja www.fasaani.fi ARABIA ON SUOMEN VANHIMPIA TUOTEMERKKEJÄ ?. . Kakkonen ei myöskään ole myynyt kokoelmiensa esineitä. Keramiikkaja lasitaiteen keräilijänä tunnettu kauppaneuvos Kyösti Kakkonen on muistellut 1990-luvun alkua, jolloin hän hankki lasia ja keramiikkaa taidejobbareilta. Ensin hankittiin kahvikupit ja lautaset. – Vaimoni, jonka kanssa aikoinaan yhdessä harrastettiin keräilyä, on kuollut, mutta minulla on poika, joka kyllä tietää, missä mennään. Välimäen keräilyharrastus jatkuu edelleen. Valikoimat kasvoivat 1930-luvulla, jolloin kaatimet muodostuivat osaksi yhtenäistä astiastoa. Hyvä, etteivät ole pilkanneet. Mallisto oli aluksi melko suppea, ja eri nimikkeiden lopullinen lukumäärä on jäänyt tuntemattomaksi. Kuva: Ulla Koivisto Alavudella on esillä 500 eriaista kannua.. Nämä suurin piirtein naureskelivat takanapäin, mutta nyt he ovat alkaneet ylistää hänen kaukonäköisyyttään. VUODESTA 1873 Arabia on ollut vahva tiennäyttäjä, joka on myös vaalinut perinteitä. Sen tuotteilla on katettu pöytä sukupolvesta toiseen sekä arki että juhlapäivinä. Hän kertoo keräilyharrastuksen kulkevan perheessä. Ja kun aika minusta jättää, hän osaa jatkaa, Kauko Välimäki sanoo. Arabia-brändi juhlistaa satavuotiasta Suomea kymmenellä juhlavuoden mukilla, jotka kertovat tarinansa kunkin vuosikymmenen tyylistä. Liioittelematta voi sanoa, että kysymyksessä on Suomen mittasuhteissa ainutlaatuinen kokoelma. Alavudella on esillä 500 Kauko Välimäen keräämää kannua. KERÄILY ON HYVÄ HARRASTUS. Sen myös tiedän, ettei keräilijä koskaan saa sanoa omaa kokoelmaansa hyväksi, mutta sen verran toki voin kertoa, ettei tältä alueelta, josta olen kannuni kerännyt, vastaavaa kokoelmaa löydy. He ovat ajatelleet varmaankin, että herran tähden kyllä on lapsellinen mies, mutta se ei ole vaikuttanut minuun millään tavalla. Fiskars lopetti keramiikkatehtaan tuotannon 18. Tämä sopii minulle hyvin. – Olen käynyt katsomassa hänen näyttelyään, joten tiedän, mistä puhutaan Välimäki toteaa. Nykyään Arabia-brändin omistaa Hackmanista irtautunut Iittala Group, joka vuonna 2007 siirtyi Fiskarsin omistukseen. Kaikkiaan niitä arvioidaan olleen yli 2 000 erilaista, kun otetaan huomioon kaikki muoto-, koko-, materiaalija koristevariaatiot. Jonkin aikaa tämä yli 1 500 työntekijän yhteisö oli Euroopan suurin posliinitehdas. Lähdeteos: Marjut Kumela/Marja Blåfield ”Keräilijän aarteet – Arabian kannuja (WSOY 2008). – Täytyy sanoa, että ikävä kyllä saatan vieläkin olla näillä kulmilla väärin ymmärretty, muttei se muuta asioita miksikään. – Olen harrastanut historiallista, kotiseutuaiheista filateliaa eli postimerkkeilyä. – Sen verran kerron vielä maitokannuista, että aina kun olen ilmestynyt esimerkiksi huutokauppaan, ihmisiä on naurattanut kovasti
Eveliina Rissanen, Heikki Lantta (Matin ja Liisan koulu) Nuorten suuret suomalaiset eivät ole samat kuin heidän vanhemmillaan vaan jokainen sukupolvi luo omat sankarinsa.. 60 | Antiikki ja taide Hymyilevä Elastinen
Moni nuori taiteilija oli nostanut oman äitinsä tai opettajansa suurten suomalaisten joukkoon. Lasten ja nuorten teoksia kertyi yli 160. – Näyttelyssä virkistää muun muassa se, että Kekkonen ja sinihiuksinen Sanni ovat vierekkäin. vessapaperirullia, pahvilaaMannerheim , Lyyra Santeri. Teosten myötä lasten vallattomuus otetaan haltuun ja annetaan sille uusi elämä. Mukana on myös alle kouluikäisiä. Teosten myötä lasten vallattomuus otetaan haltuun ja annetaan sille uusi elämä. Paikallinen taidekampanja mukaili Suomi 100 -juhlavuotta teemalla ”me kaikki olemme yhdessä mukana veistämässä Suomea”. Parhaimmat niistä tuovat edelleen hymyn huulille, kun näen ne Taidemuseo Eemilin jalustoilla, Tikkanen iloitsee. Näyttely on esillä Taidemuseo Eemilissä 21.5.2017 saakka. Toisaalta halvaksi materiaaliksi mielletty voi olla hyvin säilytettynä kestävää. Tikkanen kuvaa näyttelyä lämminhenkiseksi siinä on sydän mukana. Videoblogien ylläpitäjät kuten esimerkiksi Youtube-tähti Lakko olivat uusi ryhmittymä. Lähetetyistä töistä kuraattorina toiminut kuvataiteilija Petteri Tikkanen valitsi niistä näyttelyyn 64. Materiaaleina on käytetty mm. tikoita, teippejä, sammalta ja käpyjä, mitä kautta myös suomalainen luonto ja metsä tulevat mukaan. KEKKONEN JA SANNI VIEREKKÄIN. – Uusien sukupolvien materiaaliajattelu voi olla välillistä niin, että materiaali elää hetkessä ja maatuu sitten luonnollisesti. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: JAANA LUTTINEN, TAIDEMUSEO EEMIL SEKÄ KOULUT S Luonnonja kierrätysmateriaalista kootut teokset ovat vilpittömiä, lämminhenkisiä ja niissä on sydän mukana. Lapset ja nuoret pohtivat taiteen avulla suhdetta isänmaahansa Esittelyssä suomalaiset sankarit yksyllä 2016 Halosen Museosäätiö ja Arkkitehtuurija ympäristökulttuurikoulu Lastu Lapinlahdella PohjoisSavossa haastoivat ja innostivat kaikki lapinlahtelaiset lapset ja nuoret mukaan taiteilemaan kolmiulotteisia näkemyksiään merkittävistä suomalaisista sekä samalla pohtimaan omaa suhdettaan suomalaisuuteen. presidentit Urho Kekkonen ja Sauli Niinistö, Marsalkka Mannerheim, Rölli –peikko, hiihtäjä Kerttu Niskanen, laulajat Sanni sekä Elastinen, josta esiin oli onnistuttu loihtimaan lähes pelkkä hymy. Monet veistokset oli tehty ryhmätöinä, jolloin osanottajamäärä lähenee kolmeasataa. Antiikki ja taide | 61 . Lisäksi kaikki veistoskampanjaan osallistuneet työt tulevat kevään aikana esille Taidemuseo Eemilin nettisivuille verkkonäyttelynä. Teosten toivottiin syntyvän luonnonja kierrätysmateriaaleista. Tunnettuja hahmoja teosten kohteina ovat mm. Töitä lähetettiin kaikilta Lapinlahden peruskouluilta ja taidelukiosta. Nuorten suuret suomalaiset eivät ole samat kuin heidän vanhemmillaan vaan jokainen sukupolvi luo omat sankarinsa, Tikkanen kokee. Tarjontaa peratessani nousivat vilpittömimmät teokset esiin ja pitivät pintansa loppumetreille asti. Jo sata vuotta sitten oli kestäviä paperinunnanukkeja, Tikkanen pohtii.. – Odotin näkeväni omaperäisiä versioita vanhoista vakiintuneista hahmoista ja ehkäpä jopa uusia tuttavuuksia
Pesonen Elli, Kerttu Niskanen. Useana vuonna meillä on toiminut kokki-taidekerho, jossa joka toinen kerta on kokattu, joka toinen kerta taiteiltu. Töitä tehtiin kuvataiteen ja käsityön tunneilla yhdestä kolmeen viikon ajan. – Koulussamme kädentaidoilla on suuri arvo. – Oppilaamme ovat menestyneet monissa kuvataidekilpailuissa. Koulu on ylpeä juuristaan Väisälänmäellä, joka on yksi Suomen kansallismaisemista, missä muun muasssa Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat maalanneet teoksiaan. Haluamme tutustuttaa oppilaitamme kuvataiteessa monipuolisesti erilaisiin materiaaleihin ja tekniikoihin.. Koulun retkillä vieraillaan myös museoissa. – Haluamme tutustuttaa oppilaitamme kuvataiteessa monipuolisesti erilaisiin materiaaleihin ja tekniikoihin, rehtori Raija Pasanen kertoo. 62 | Antiikki ja taide VÄISÄLÄNMÄEN HENKI. Väisälänmäen henki lepää koulumme päällä, Pasanen kuvaa. Iita Fagerlund, Nea-Anniina Väisänen (Varpaisjärven koulu) Urho Kekkonen, Ryytty Miklas, Juho Vepsalainen. Lapinlahtelaisen Martikkalan koulun kaikki 42 oppilasta osallistuivat teosten tekemiseen. Näyttelyn töistä kymmenen on koulun oppilaiden tekemiä. Toukokuussa koulu tekee retken Helsinkiin ja käy samalla Ateneumissa. Pikku-Kakkosesta tuttu Rölli-peikko
– Oli mukavaa, että näyttely järjestettiin. Martikkalan koulun viidennen luokan oppilas Heta Kärkkäinen teki näyttelyyn työn Sannista yhdessä kolmen muun tytön kanssa. Lastussa on monipuolista toimintaa. SUURIA SUOMALAISIA –NÄYTTELY Taidemuseo Eemilissä, Lapinlandella 21.5.2017 saakka. Solkia ja maalia käytettiin myös. Saimme jo Sannin tekemiseen lisäaikaa, Heta kertoo. Kuvassa menossa majanrakennus.. Vastaavanlaisia saisi olla jatkossakin. Taidemuseo Eemilin Suuria suomalaisia -näyttelyyn valikoitui 64 oppilaiden tekemää teosta. Toisena vaihtoehtona on joku kulttuuriin liittyvä työ. Sanni taiteiltiin päästä kaulaan asti monenlaisista materiaaleista, kuten kipsistä, pahvista, kartongista, kanaverkosta ja puusta. – Olimme kaikki aika tyytyväisiä lopputulokseen. Kiireinen Heta hoitaa koulutyönsä huolella sekä ehtii ratsastaa ja tehdä monenlaisia kädentöitä kotona ja koulussa. . Olisimme halunneet tehdä vielä toisen työn, mutta aika ei enää riittänyt. Kaikki laittoivat ideoita peliin ja sitten vaan tehtiin, Heta kuvaa taideprosessia. Antiikki ja taide | 63 YHTEISHENKI OLI MAHTAVA. – Ryhmässä oli mukavampaa tehdä kuin yksin. Ryhmän yhteishenki oli mahtava. Kaikki toivoivat lisää tällaisia asioita. Eläinrakkaana hän unelmoi eläinlääkärin ammatista. Lastu järjestää koulutusta ja leirejä sekä majoittaa leiriläisiä ja matkailijoita rakennuksissaan. Sannia fanittaville tytöille aihe löytyi helposti
– Keräilijät ja intohimoiset kokoelman ylläpitäjät ovat isohko joukko ihmisiä, jotka tykkäävät ostaa silloin tällöin jonkun erikoisen, oudon tai jännittävän esineen, Lammi kuvaa. Myös lähetyssaarnaajien Namibiasta tuomia esineitä on maailmalla vähän tarjolla. He eivät osta muutaman sadan euron pikkutavaraa, heillä on sitä ihan tarpeeksi. Mutta kun löytää heitä kiinnostavan esineen, rahaakin tulee. Vakituiset asiakkaat pitävät minut leivässä ja lapset harrastuksissa, Lammi kertoo. Saamelaisia esineitä olen onnistunut muuten ostamaan hyvin. Lammi pitää niitä kiehtovina niiden ihmiskuvauksen takia. Hurjan näköinen miekka on Kongosta. Nälkä näihin on kova. Lammi sijaitsee Helsingin Kruunuhaassa ”Pikku-Pariisissa”. Lammi nostaa esille heimotaiteen. – Pitää olla joku lisäkoukku tai edullinen hinta, jotta esimerkiksi 1800-luvun lopun Pyhä Nikolauksen ikoni ostetaan. Ostajia tulee kaikkialta, muistakin maista. Liikkeen asiakaskunta tulee kuitenkin laajemmalta alueelta aina ulkomaita myöten. Sosiaalisen median merkitys on kasvamassa esineistä tiedon hankinnan ja koulutuksen kannalta Lammin mukaan yhä merkityksellisemmäksi. Seinällä roikkuu Kuna-Blas intiaanien pusero Panamasta. Tällainen olisi esimerkiksi saamelainen neulakota ajalta ennen 1930-lukua. Siitä ylöspäin kalleimmat esineet ovat 2 000 – 3 000 euron hintaisia, kuten esimerkiksi afrikkalainen alttariveistos, joka on Lammin mukaan kansainvälisen tason esine. Siperian kansojen esineet sekä Tiibetin ja Mongolian buddhalaiset esineet Lammi laittaisi mielellään ostoslistalle. Ikkunan ”seksikkyys” vaikuttaa ohikulkijoiden kiinnostukseen astua sisälle, samoin kauppiaan paikalla oleminen. Hänestä mielenkiintoisia ovat erityisesti afrikkalaiset veistokset. Sen merkitys kasvaa myös myynnissä yhä enenevässä määrin. Eniten kysytään ihmistä kuvaavia veistoksia kaikkialta maailmasta. ntiikkiliike J. Mitä houkuttelevampi ja kummallisempi esine sitä paremmin se menee kaupaksi. 64 | Antiikki ja taide A Nyt kerätään heimotaidetta Vanhan maailman yläluokkainen ja pölyinen antiikkikauppa on muuttunut vapaamielisemmäksi. Se on hyvä puoli. Myös vaatimukset esineiden kunnosta ovat toisenlaiset. Antiikkiliike J. Lammin mukaan perustavaran myynti on tänä päivänä vaikeaa. Se ei ole varsinainen ase, vaan se on pikemminkin rituaaliesine.. – Haluaisin, että suomalaisia talonpoikaisesineitä olisi enemmän, mutta niitä on vaikea löytää enää, kuten mukavia, pieniä, keräiltäviä esineitä. Lammi tiivistää tarjontansa sanoihin ”etnistä ja uskonnollista antiikkia”. Hän näyttää esimerkkinä puista päätä Angolasta, jonka hinta on 150 euroa. FACEBOOK TUO OSTAJIA. Se on mukava ilmiö, että ne ovat nousseet, Lammi toteaa. – Facebookin keskustelurinkien kautta olen myynyt ulkomaille esineistöä. Lammin vuonna 1998 perustama yritys oli aluksi samassa talossa naapuriliikehuoneistossa. – Tätä menoa kestää 45 000 vuotta ennen kuin olen Pariisissa, mies vitsailee. – Sosiaalisessa mediassa olevan tavaran on oltava erityistä, kun kilpaillaan isojen ranskalaisten ja new yorkilaisten gallerioiden kanssa. – Tämä on hyvinkin eläväinen nurkka, yrittäjä, FM Jyrki Lammi kommentoi. Lähistöllä on gallerioita, hotelli, ravintoloita ja olutpubeja. Kirnuja ja separaattoreita kyllä löytyy, mutta niitä ei saa kaupaksi. Lammin hinnat ovat kohtuulliset. IHMISTÄ KUVAAVAT KIINNOSTAVAT. Niitä kerätään ja niistä muokataan uudenlaisia koruja. Myös Tiibetistä, Mongoliasta ja Oseaniasta tulevat ovat haluttuja. Lammi haluaisi liikkeeseensä esimerkiksi Etelä-Amerikasta jivaroiden kutistetun pään, mutta niitä ei saa mistään. Lammin mukaan elämäntapa on muuttunut ja murros tapahtunut niin, että yhä vähemmän kierrellään liikkeissä. – Varsinkin ohikulkevia ostajia kaipaisin enemmän. – Lähi-Idän korut Balkanilta Jemeniin ovat tulleet ihmeellisellä tavalla muotiin. Sieltä poikkeaa muutaman kerran vuodessa ihmisiä tänne, ja lähes aika joku esine lähtee mukaan, Lammi kertoo
Hän odottaa jo ensi syksyn tapahtumaa ”mukavana buustina”, koska kokemukset ensimmäisestä kerrasta olivat niin myönteiset. Jos esine liittyi alaan, se oli saatava. ”Niskoja nakellen” perustin liikkeen, enkä neljännesvuosisadan jälkeen osaa muuta tehdäkään. Ranska olisi keskeinen kieli, mutta englanniksikin löytyy ihan tarpeeksi kirjallisuutta, Jyrki Lammi toteaa. – Ala on rentoutunut. Myös saamelaisilla esineillä on kysyntää.. Tähän asti hän on ollut siellä omana itsenään, kun hänet siellä jo ”jollain tavalla tunnetaan”. Antiikki ja taide | 65 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN Nyt kerätään heimotaidetta Jyrki Lammin liikkeen kirjahyllyt pursuavat antiikkialan kirjallisuutta. Akateeminen maailma ei ole unohtunut. Huutokaupassa jännitin kovasti haluamani esineen puolesta, ja olin valmis korottamaan hintaa typeryyksiin asti. Siellä oli ylösnostattava tunnelma, paikka oli hieno, ja järjestelyt toimivat tosi hyvin, Lammi kehuu. – Minulla ei ole myynnissä mitään, mitä ei olisi voinut olla vuonna 1998. Samalla pöydällä voi olla erilaisia tyylejä, tasoja ja laatuja, kuten talonpoikaisesineitä, venäläistä hopeaa ja kuminen Aku Ankka. Ihan kauheita hölmöyksiä en enää tee. Akateeminen maailma alkoi tuntua hänestä liian teoreettiselta ja loppuun kalutulta kaukana fyysisestä maailmasta. Hän on käynyt pitämässä luentoja. YLIOPISTOLTA ANTIIKKILIIKKEESEEN. – Kontakti asiakkaan kanssa on alan suola. Ihmiset ja asiakkaiden merkitys on kasvanut jopa esineiden ohi. Niitä olivat nurkat täynnä, kotona työhuonevarastossa ja vanhempien tiloissa. Suhtautuminen on leikkisää. – Henkilökohtaisesti olen 20 vuodessa oppinut jotain. – Niissä on pystytty tavoittamaan inhimillisestä olemuksesta jotain olennaista. Tähän päivään saakka liikkeessä on kuitenkin ollut esineitä, kuten 1800-luvun perusesineistöä, joita en tänä päivänä ostaisi tai maksaisin niistä niin vähän, ettei kukaan myisi. ANTIIKKITAPAHTUMA ANTOI ENERGIAA. Muutos on sekin, että huutokaupat ovat siirtyneet nettiin, missä toiminta on paljon aikaisempaa kansainvälisempää. . Mahdollisuudet ostaa ulkomailta ja myydä sinne ovat suuremmat. ANTIIKKIALA ON RENTOUTUNUT. Minulle pahoja henkiä ei ole olemassa, Lammi vakuuttaa mafiauteluihin. Hän tapaa vanhoja opiskelukavereita ja museoporukkaa. Kaikki veistosten mystiikka ja henkinen maailma jää minulta kuitenkin ulkopuolelle, mutta asiakkaat saavat ostaa millä tahansa motiivilla. Ennen antiikkikauppiaaksi ryhtymistään Lammi toimi opettajana Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksella. Taidehistorian opiskelijat ovat käyneet liikkeessä useaan otteeseen esinetutkimuksen kursseillaan, jolloin Lammi on päässyt ”vähän kiusaamaan” opiskelijoita”. – Primitiivisestä taiteesta on suomeksi hyvin vähän kirjallisuutta. Vanhan maailman yläluokkainen ja pölyinen antiikkikauppa on tänään paljon vapaamielisempi. Viime syksynä Lammi osallistui ensimmäiseen Le Bankissa pidettyyn antiikkitapahtumaan. Antiikkivalikoima ei ole juurikaan vuosien mittaan muuttunut. Lammi aikoo lisätä jatkossa aktiivisuuttaan Facebookissa, kuten perustamalla sinne liikkeen sivut. Internetin ja kirjastojen kautta saatavan tiedon määrä on Lammin mukaan lisääntynyt ja tiedon saanti helpottunut. Asiakkaat ovat yleensä hyviä tyyppejä, ja heidän näkemyksensä mielenkiintoisia, Jyrki Lammi sanoo. Kun perustin liikkeen, olin intomielinen. Sitä kautta toki myös kilpailu on koventunut. – Olin kerännyt esineitä 25 vuotta. – Siellä oli kivaa, ja se antoi mukavasti lisää energiaa. Kaikkea ei tarvitse ostaa. Ihmiset ja asiakkaat ovat nyt Lammille tärkeämpiä kuin esineet. Välillä Lammi kuitenkin myöntää kaipaavansa tieteellisempää, johdonmukaisempaa, laajempaa ja perusteellisempaa suhdetta esineisiin kuin mitä antiikkimaailma tarjoaa
Maalauksessa kapeat ja korkeat tykkylumen peittämät kuuset lumoavat katsojan, kuten ne aikoinaan lumosivat taiteilijan, joka halusi intohimoisesti maalata aidoissa olosuhteissa. Kinahmi-maalaukset vuodelta 1923 muodostavat Halosen taiteen ”tavaramerkin”. Tykkylumen alla pehmeässä paketissa lepäävät kuuset edustavat suomalaisille ainoaa Pekka Halonen 1910-luvulla Halosenniemessä. Enemmistön muodostavat työt, joiden aiheena on luminen ranta. Halosen maalauksissa etualalla olevat puu ovat yleensä peittyneet kauttaaltaan lumeen. Sen kauneus koskettaa suomalaista sielua. Kuva Tuusulan museo. Taiteilija Pekka Halonen ei pelännyt pakkasta Lumikuvien mestari ekka Halonen teki elämänsä aikana lukuisia talviaiheisia maalauksia. Toisena teemana ovat lumipeitteiset puunoksat. Hän on toiminut viisi vuotta Halosen tuotannon tutkijana, järjestänyt taiteilijan töiden näyttelyn Retretissä vuonna 1982 sekä Ateneumin juhlanäyttelyn vuonna 2008. 66 | Antiikki ja taide P Pekka Halonen maalasi sääoloista riippumatta ulkona. ”Talvimaisema Kinahmista” oli ensimmäistä kertaa esillä Ateneumin juhlanäyttelyssä, jota ennen se oli puhdistettu ja kunnostettu, jolloin siitä oli tullut uskomattoman hieno ja valoisa teos. Halonen oli löytänyt luonnonkauniin Kinahmin talviset erämaat ja vaaramaisemat, joiden inspiroimissa maalauksissa esiintyy runsasluminen talvi parhaimmillaan. Tässä sarjassa kenties tunnetuin maalaus ”Talvimaisema Kinahmista” on Ateneumin taidemuseossa Alfred Kordelinin säätiön kokoelmissa. Ateneumin kokoelmien ensimmäinen Halosen talvimaisema ”Lumisia männyntaimia” on vuodelta 1899, intendentti Anna-Maria von Bonsdorff kertoo. Pakkanenkaan ei pelottanut talonpoikaissyntyistä taiteilijaa, josta sittemmin kehkeytyi suomalaisen lumimaiseman ainutlaatuinen kuvaaja
Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kordelin. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen. Antiikki ja taide | 67 . TEKSTI: TIMO ELO Taiteilija Pekka Halonen ei pelännyt pakkasta Lumikuvien mestari Pekka Halonen: Talvimaisema Kinahmista (1923)
– Haloselta on katalogissamme 556 teosta aikajärjestyksessä. Hänellä on myös joitakin hyvin pieniä talvikuvia Helsingistä, von Bonsdorff kertoo. Äiti Wilhelmiina oli kansanmuusikko ja herännäinen. Niitä on kotien seinillä jo kolmannessa ja nykyään varmaankin jo neljännessä polvessa. Onpa häntä kutsuttu luonnonmystikoksikin. Henkistä rikkautta toi kotiin vanhempien taiteellinen lahjakkuus. – Halonen oli erittäin tuottelias taiteilija. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Pekka Halonen Talvipäivä 1910. Isä Olli oli taitava käsistään. Kun väri kovettui, hän painoi sitä kynnellä kankaaseen.. Talvisia maisemia maalatessaan Halosen kerrotaan seisseen ulkona tuntikausia maalaustelineineen jopa yli 30 asteen pakkasessa. Maastossa hän saattoi viipyä aina pimeän tuloon asti. Kuva: Kansallisgalleria/Jouko Könönen. Monissa perheissä Halosista ei ole haluttu luopua, vaikka tauluja olisi vuosien varrella myyty. Halonen aloitti taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa Helsingissä vapaaoppilaana köyhäintodistuksella. Tuusulan taidemuseo, Pekka Halosen seura. Öiseen aikaan rinteiden tykkylumiset kuuset ovat kauniisti valaistut. Emme edelleenkään tunne kaikkia hänen töitään, koska suuri osa niistä on yksityisessä omistuksessa. Sitä tulevat katsomaan myös ulkomaalaiset turistit, jotka talvisin ihailevat vaikkapa Kolin vaaramaisemia. Halonen syntyi vuonna 1865 Lapinlahdella ulkonaisesti köyhään pienviljelijäperheeseen. Halosen tuotannon keskeisenä osana näyttäytyy luonto, jossa talvinen maisema näyttelee tärkeää roolia. Sittemmin hän jatkoi opintoja ulkomailla. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kinahmi sijaitsee Pohjois-Savossa, Nilsiässä ja tunnetaan maisemallisesti edustavana paikkana. HÄMMÄSTYTTÄVÄ URA. Hänen arvioidaan maalanneen noin 3 000 teosta, mutta tämä on todellakin vain arvio. 68 | Antiikki ja taide oikeaa lumista metsää. Tällä tavoin on helppo seurata hänen työhistoriaansa ja nähdä, mitä hän on maalannut. Se on suunnilleen yhtä korkea kuin läheisyydessä oleva Tahkovuori. Ilveksenhiihtäjä (1900). Ja kun väri kovettui, hän painoi sitä kynnellä kankaaseen. Kuva Tuuslan museo Halonen maalasi ulkona tuntikausia jopa yli 30 asteen pakkasessa. Hänen maailmankatsomuksessaan korostui vahva luonnon kunnioitus, jonka myös jälkikasvu omaksui. Suomen luonnonsuojeluliitto on nimennyt Kinahmin yhdeksi Suomen sadasta Luontohelmi-kohteesta. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen ja Kirsi Halkola Avannolla (1900)
Tämä oli hieman vähättelevä nimitys maalauksille, joita hän työsti taideyleisön halutessa jatkuvasti uusia maisematauluja. Japanilaisuudesta Halonen sai vaikutteita teoksiinsa. Ja kun taulujen kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta, tämä rupesi jossakin vaiheessa ärsyttämään taiteilijaa, muttei hän silti luopunut aiheistaan. Samalla hän tuli luoneeksi suomalaisen talvimetsän ihannekuvan. Ne olivat myös ”leipätauluja”, jollaisia kaikki kuvataiteilijat ovat pakotettuja tekemään rahaa saadakseen. Samalla hän tasoitti tietä monille muille, esimerkiksi Tyko Salliselle.. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä Halonen sai hopeamitalin. Talven erikoisluonne oli omiaan erottumaan kansainvälisissä näyttelyissä. Tämä ei kuitenkaan vähennä Halosen parhaiden töiden arvoa. Halonen elätti 10-henkistä perhettään maalaamalla talvimaisemia. – Halonen alkoi maalata sarjallisia talvimaisemia vasta oltuaan Pariisissa ranskalaisen jälki-impressionistisen taidemaalarin Paul Gauguinin oppilaana. Sittemmin Bretagnen ja Tahitin maalauksistaan tunnetun Gauguinin näkemyksen mukaan taiteilijan oli etsittävä aina jotakin alkuperäistä itsestään. Taiteilija veisti itse suurimman osan huonekaluista. Puhuttiin Pohjolan eksotiikasta. Suomen paviljongissa olivat maalaukset ”Avannolla” ja ”Ilveksen hiihtäjä”. Kuva Tuusulan museo/Kari Kohvakka Hän kävi useaan otteeseen Pariisissa tutustumassa aikansa taiteellisiin virtauksiin. Jotkut tekevät potretteja, joita Halonen ei maalannut kuin muutaman, jotkut kukkatauluja, kuka mitäkin. Lumisen metsän kuvaajana hän on Suomen taiteen kultakauden rakastetuimpia taiteilijoita, jota kutsuttiin aikoinaan Suomen kotien omaksi taiteilijaksi. – Gauguin arvosti pohjoismaisia opiskelijoita ihmisinä, joita länsimaiden keskuspaikat eivät olleet turmelleet. Gauguinin ateljeessa Halonen pääsi tutustumaan myös japanilaisiin puupiirroksiin, jotka viehättivät pohjoisen maalaria. Kova työtahti ei luonnollisestikaan tuottanut jatkuvasti mestariteoksia eivätkä kaikki huutokauppojen Haloset suinkaan ole yhtä tasokkaita. Kuva Tuusulan museo/Kari Kohvakka Halosenniemen ateljee. Halosenniemen mahtavuutta lisäsi niukka kalustus. Kuva Tuusulan museo Halosenniemi. KOVAA TYÖTÄ. – Suuren kysynnän takia taiteilija joutui tekemään tilaustöitä, joita hän usein humoristisesti kutsui ”talvilapuiksi”. 70 | Antiikki ja taide Pekka Halosen ateljeerissaan. – Halonen oli tavallaan ensimmäinen talonpoikaistaustainen täysin suomenkielinen taiteilija, joka niin sanotusti breikkasi eli teki läpimurron. Halonen oivalsi tämän ja alkoi tuottaa isoja talvimaisemia, joita myös haluttiin ostaa. Niitä voi käydä katsomassa taidemuseoissa
Mäkinen, Pekka Halonen löysi Sortavalasta. ?. Halonen veisti itse suurimman osan huonekaluista. Talosta tuli valtavan iso ja korkea. Pihalla kasvanut ”miljoonamänty” oli eräs suosituimmista. päivänä 1933. Kuva: Tuusulan museo/ Tarja Kärkkäinen Lapset leikkimässä Halosenniemien edustalla 1900-luvun alussa. Pari vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin Ranskan kunnialegioonan kunniamerkki. asti ti–su klo 12–17 2.5.–31.8 ti–su klo 11–18 1.9.–10.12. Kuva: Tuusulan museo ELÄMÄNTYÖ NOUSEE KUNNIAAN. Halosen taide puhuttelee edelleen. Se sijaitsee Tuusulan Rantatien varrella Tuusulanjärven rannassa. Maija Halonen eli miehensä kuoleman jälkeen vielä 11 vuotta ja asui kuolemaansa saakka kotona. He tutustuivat laivamatkalla vuonna 1892 ja menivät naimisiin vuonna 1895. Kun rahaa ei ollut, Juhani Aho lainasi kivijalkaa varten 1 000 markkaa. – Rakennus pystytettiin talkootyönä. Sittemmin Haloset muuttivat Tuusulaan, josta oli löytynyt talonpaikaksi sopiva tontti Tuusulanjärven Pitkäniemi. Mikäli Halonen olisi tehnyt saman kuin Jean Sibelius eli tilannut arkkitehdiltä itselleen räätälöidyn talon ja rakennuttanut sen kovalla rahalla, se ei olisi ollut mitenkään mahdollista, vaikka Halonen olisi myynyt kuinka paljon tauluja tahansa, intendentti Anna-Maria von Bonsdorff kertoo. Halosella oli todella kova työ hankkia elanto, rakennuttaa talo ja maksaa velat. Vanhaan suomalaiskansalliseen tapaan tontille valmistui ensimmäisenä sauna, jossa asuttiin, kunnes päärakennus vuonna 1901 oli muuttokunnossa. Vieraita kävi talossa usein. ti–su klo 12-17 Halosenniemi. Sen mahtavuutta lisäsi niukka kalustus. Hänet on haudattu Tuusulan kirkkomaahan. Nykyään se toimii galleriana ja kotimuseona. PUOLISONSA Maijan, o.s. Antiikki ja taide | 71 HALOSENNIEMI INNOITTAJANA . Halosenniemi on tänään suosittu nähtävyys. Eräs heistä oli vuonna 1925 toukokuussa ruotsalainen taidemaalari-prinssi Eugen. – Olihan se aikamoinen hyppäys. Malleiksi joutuivat myös perheen lapset, joita oli kahdeksan, neljä poikaa ja neljä tytärtä. Halonen sai 60-vuotispäivänään vuonna 1925 professorin arvonimen. Halonen suunnitteli itse rakennukset lähimpänä apulaisenaan veljensä Antti, joka oli tottunut rakentaja. Kotina ja työpaikkana rakennus tyydytti kaikin puolin rakentajaansa. ”Erämaaateljeen” lähes jokaisen yksityiskohdan, pensaan, puun ja kiven kerrotaan olleen taiteilijan kuvauksen kohteena. He kaatoivat puut, ja rakennus muotoutui sitä mukaa kuin työ edistyi. Halosenniemen ympäristö tuli sittemmin laajalti ikuistetuksi. – Uskon, että Halosen kehityksen kannalta merkittävää oli Gauguinin kannustus individualismiin ja oman kokemuksen kuvaamiseen. ”Ensi lumi” on Halosen viimeisten elinvuosien maalaus, jossa on vahvaa japanilaista vaikutusta. Hänen elämässään ei juuri leppoisaa hetkeä ollut ennen kuin vasta 1910-luvun lopulla, jolloin suurimmat velat oli saatu maksetuiksi. Halosenniemen ateljeetalon rakentamiseen tarvittiin lähiympäristön apua. Kun esimerkiksi Albert Edelfeltin taulujen ostajat edustivat lähinnä ruotsinkielistä yläluokkaa, Halosen teoksia hankki koko Suomi. Koko Halosen suku oli sitä rakentamassa. Tämä yli hehtaarin suuruinen alue oli ollut lampaiden laidunmaana ja tuli myöhemmin tunnetuksi Halosenniemenä. Halonen kuoli joulukuun 1. Erityisesti loppuvuosina tämä näkyy entistä vahvempana, von Bonsdorff sanoo. Halosenniemi: Halosenniementie 4-6, 04310 Tuusula, www.halosenniemi.fi Avoinna 2017: 30.4. – Sekä nuoruudessa Pariisin aikoina että aivan viimeisinä vuosina tehdyissä töissä aiheiden pelkistys nousee esiin. Talvinen ulkona maalaaminen kostautui kuitenkin reumatismina ja vahvat reumalääkkeet sivuvaikutuksineen tuhosivat lopulta taiteilijan terveyden ja veivät hänet hautaan
Irmeli Nieminen kertoo että kellojen soitto on hänelle kunnia-asia.. Suosio vihkikirkkona on nousussa. Tiedot ensimmäisestä samalla paikalla olleesta kirkosta juontavat juurensa aina 1300-luvulle saakka, mutta nykyisen kirkon perusrakennus on valmistunut 1600–1700 luvun taitteessa. Myös itse kirkolla on useita nimiä; Valvon kirkko, Soukaisten kirkko, P. Se ei kutsu ketään luokseen loistolla tai krumeluureilla, vaan kodikkuudella, turvallisuudella ja lämmöllä. Vaikka kirkko on Suomen tuomiokapitulin alainen, se ei ole seurakunnan vaan Soukaisten kylän omistama, ja näin ollen se on myös kyläläisten ylläpitämä. Pyhän Perttelin kirkko on rakennettu 1700-luvulla, jolloin Soukaisten kylä tunnettiin vielä Valvon kylänä. Bartolomeuksen kirkko, Valvon kappeli sekä Pertun kirkko. 72 | Antiikki ja taide L Pyhän Perttelin kyläkirkko Karun kaunis pyhättö Vakka-Suomessa Laitilan Soukaisten kylässä sijaitseva kirkko kutsuu luokseen turvallisuudella ja lämmöllä. aitilan Soukaisten kylän keskiössä, puiden reunustaman Perttelintien varrella sijaitseva punainen puukirkko on Suomen ensimmäisiä kyläkirkkoja
Vanhoissa, 1700-luvun isojaon kartanoissa on Soukaisten kirkon kohdalla merkintä ”kirkonmaa”, joka vahvistaa vakuuttavasti kirkon ja hautausmaan yhteenkuuluvuutta. Pärekatto vaihdettiin nykyiseen paanukattoon vuonna 1969. – Nykyään pyrimme pitämään kirkon kunnossa talkootyöllä, ja olemme siinä hyvin myös onnistuneet. YKSINKERTAISEN KAUNIS. Soukaisten kylässä asuva, muun muassa kellojen soitosta jo kahdenkymmenen vuoden ajan vastannut Irmeli Nieminen kertoo, että perimätiedon mukaan Pyhän Perttelin kirkkoon tuotiin vainajia pitkienkin matkojen takaa. Bartolomeus merkitsee ”Tolmain poikaa”. Vaikka Suomesta löytyykin toinen toistaan upeampia, kullalla ja arvoesineillä koristettuja kirkkoja, ei pelkistetyn kaunis ja jopa hieman karu Pyhän Perttelin kirkko häpeile niille laisinkaan, ja kirkko on myös aktiivisessa käytössä. Perttelin kirkko on keskiajalla muodostanut oman seurakuntansa, ja tämän jälkeen se on ollut Laitilan kirkon kappelina ainakin vuodesta 1544 lähtien. Toissa talvena oli ensimmäinen talvivihkiminen ja ensi kesäksikin jo kolme varausta, Nieminen iloitsee ja esittelee seinällä riippuvaa, Aila Vuorisen valmistamaa vihkiryijyä, jonka päälle tuleva aviopari alttarilla polvistuu. Raumalta, Irjanteelta ja mahdollisesti jopa Vaasasta. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI JA KUVAT: LINDA RANTANEN HAUTAUSMAA EI KÄYTÖSSÄ. Kirkkokäytävän yläpuolella riippuva Himmeli on Kirsti Vuorisen valmistama. USEITA RESTAUROINTEJA. Nykyinen, pyhälle Bartholomeukselle omistettu kirkkorakennus on myöhemmältä ajalta. Vihkiryijy on ollut käytössä vuodesta 2014.. – Juuri soitin viimeviikolla kelloja eräälle entiselle kylän asukkaalle joka siirtyi ajasta ikuisuuteen. Hän asui toisaalla, mutta hänellä oli kesäpaikka täällä. Hautausmaalle ei kuitenkaan ole haudattu ketään sitten 1700luvun. – Aikanaan kun tätä kylätietä tehtiin, löydettiin samalla ihmisten luita, Nieminen muistelee. Aivan kirkon vieressä olevan, Soukaisten koulun oppilaat käyvät kirkossa kolmesti vuodessa, koulun alkaessa, joulukirkossa sekä keväällä koulun päättyessä. Tunnelmallisessa porstuassa palavat kynttilät toivottavat tulijat tervetulleiksi. Pyhän Perttelin kirkko on kaikessa yksinkertaisuudessaan kodikkaan kaunis. Joulukirkon, satunnaisten jumalanpalveluksien ja rukoilevaisten seurojen lisäksi kirkkoa käyttävät koululaiset ja sen suosio vihkikirkkona on nousussa. Nieminen soittaa kelloja joka lauantai, aattoina sekä niin sanottuja sanomakelloja, eli kuolinkelloja kylän asukkaille – myös silloin, kun he kuolevat toisaalla. Kirkon länsipäädyn edessä on matala, asehuoneen tyyppinen tila, ja länsipäädyn harjalla kelloteline jonka viirissä on vuosiluku 1847. Perimätiedon mukaan Pyhä Henrik olisi matkallaan Köyliöön antanut käskyn alkuperäisen kirkon rakennuttamiseen, ja nimennyt sen silloin Pyhän Pertlan kirkoksi. Nämä tämänhetkiset penkit on tuotu Laitilan Pyhän Mikaelin kirkosta vuonna 1967, Nieminen kertoo. – Vihkimisiä kirkossa on ollut viimevuosina kasvavissa määrin. . Nykyään kirkkoa ympäröi valkoinen puuaita, huhujen mukaan tämän aidan paikalla on muinoin ollut kiviaita jonka kyläläiset ovat sitten käyttäneet rakennuksiinsa. – Jouluisin laitan aina runsaasti kynttilöitä palamaan ja tuon ovelle havuja, lapsetkin selkeästi t?kkäävät hämyisestä tunnelmasta. Pyhän Perttelin kirkko on käynyt läpi lukuisia korjauksia, muun muassa vuonna 1800, 1847, 1896 sekä laajempi korjaus vuonna 1932. Kellojen soitto ja kirkosta huolehtiminen on kunnia-asia. Pyhä Bartolomeus oli synoptisten evankeliumien ja Apostolien tekojen mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista. Vuonna 1965 kirkkorakennus laudoitettiin ja maalattiin punaiseksi ja sen välikatto uusittiin
74 | Antiikki ja taide Marsalkan, kotiseudun ja taiteilijoiden kuvat kiinnostavat Postikorttien keräily on kiehtovaa
Keräilen edelleen, tosin keräilykohteet ovat osin muuttuneet vuosien varrella. Naisten myötä postikorttien kysyntä kasvoi entisestään. Liike on pullollaan postimerkkejä, postikortteja sekä vanhoja kirjekuoria, ja valokuvia. Vaistosin varhain, että postikorteissa oli tulevaisuutta. Marsalkan, kotiseudun ja taiteilijoiden kuvat kiinnostavat Postikorttien keräily on kiehtovaa elsingin Annankadulla sijaitseva Merkki-Albert on keräilijän aarreaitta. Nykyisin niin postimerkkien kuin postikorttienkin keräily on yhtäläisesti miesten ja naisten, varttuneemman väen, kuin nuortenkin harrastus. – Postimerkkien keräilyllä on pitkä historia. Olinkin ensimmäisiä kauppiaita, joka panosti korttipuoleen. – Keräilin postimerkkejä jo pikkupoikana jolloin päätin, että jonain päivänä toteuttaisi haaveeni omasta postimerkkiliikkeestä. – Kerään vuoden 1885 merkkimallia innolla, vuosia 1901-1911 suorastaan intohimoisesti. 1980-luvulla naiset innostuivat miesten ohella keräilystä. KERÄILYLLÄ ON TAPANA RÖNSYTÄ. Antiikki ja taide | 75 . Kauppiaan pitää muistaa olla maltillinen, itse ei voi kerätä kaikkea mahdollista, Harri toteaa. Merkkien rinnalle on muutaman vuosikymmenen aikana noussut yhtä intohimoinen keräilyharrastus: postikortit. – Postikortit ovat olleet omassa liikkeessäni mukana alusta asti. TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN H Postimerkkien keräilyllä on toistasataa vuotta jatkunut historia. Olin oikeassa, 1980-luvun lopulla postikorttien keräilyboomi kasvoi voimallisesti ja on jatkunut kiivaana tähän päivään saakka, Harri kertoo. Postimerkkejä on kerätty ensimmäiMannerheim on haluttu keräilykohde. Koko maailman merkeistä kerään loistoleimattuja merkkejä vuosilta 18401931, Harri kertoo. Tällä hetkellä Harrin intohimon kohteet löytyvät Suomen filateliasta. Moni postimerkeistä aloittanut onkin laajentanut keräilyharrastuksensa postikorttien maailmaan. Mannerheim kuvautti itseään ahkerasti, joten aiheesta kiinnostuneilla riittää keräiltävää.. Kaikki sai alkunsa kauppias Harri Kuusiston omasta keräilyharrastuksesta
– Ennen kerättiin maakokoelmia, jokaiselle postimerkille oli yksi merkkipaikka. – Jokainen meistä on lähtöisin joltakin seudulta, tietyltä maantieteelliseltä alueelta. Itse olen kotoisin Tampereelta, josta olen ammentanut omat keräilyvaikutteeni. Verkossa tieto kulkee ja tavara vaihtaa omistajaa entistä helpommin, Harri pohtii. Kyse ei ole niinkään rahallisesta panoksesta, vaan oivaltamisesta ja tietämyksestä. KOTISEUTURAKKAUS VOIMISSAAN. Jostain syystä käy siten, että jotkut ihmiset alkavat kiinnostua tietyistä asioista ja kysellä samojen artikkelien perään, mikä luo markkinoita. Kotiseutukorttien ohella suosittuja ovat erilaiset taiteilijakortit. Jossain määrin netti on muokannut keräilyharrastusta. Jokin asia nousee pinnalle toisten kohteiden jäädessä taka-alalle. Uutena suosikkina nousussa ovat Virpi Pekkalan kortit. – Jonkin keräilyvirtauksen syntyminen on mielenkiintoinen ilmiö. Keräilijöiden haluamat merkkitai korttiaiheet kumpuavat useimmiten heidän omasta elämän piiristä. Keräiltävää riittää. Tämä keräilymuoto on pitänyt asemansa. – Esimerkiksi Osmo Omenamäen kortit ovat olleet pitkään suosiossa. Paikkakuntakortit ovat monille suosittu keräilyaihe. Keräilyn myötä voi palata juurilleen, lapsuuden rakkaisiin paikkoihin. Kaikki eivät edelleenkään miellä kortteja keräilyesineiksi. Netin maailma on saanut aikaan sen, että keräilijät voivat tehdä löytöjä verkosta. Postikorttikeräilyssä ja oman paikkakunnan maisemakuvissa näkyy rakkaus kotiseutuun. Myös Merkki-Albertilla on oma verkkokauppa, josta hankintoja voi tehdä kotisohvalta käsin. Runsasta tietopohjaa vaativa postihistorian kerääminen on mielenkiintoinen ja nouseva suuntaus, Harri kertoo. Ihmiset saattavat tuoda liikkeeseen merkkejä ja lähetyksiä nähtäväksi, ja yllättyvät siitä, että kortit ovat nekin haluttuja keräilykohteita, Harri toteaa. – Postikortteja on kerätty vasta muutama kymmenen vuotta. Taiteilijakorttien keräilijät arvostavat omintakeista tyyliä tehdä kortteja ja he myös pitävät siitä, jos taiteilijaan saa suoran kontaktin, Harri sanoo. LÖYTÖJÄ LIIKKEESTÄ JA HUUTOKAUPASTA. KERÄILY ELÄÄ MUODIN MUKANA. Olen kerännyt muun muassa Tampere-aiheisia, vanhoja kortteja. Uudet muotivirtaukset elävöittävät keräilyn kenttää. Kotiseutu määrittää monien keräilykohteet. Harrin mukaan muodit vaihtuvat myös keräilyn saralla. Toiset keräävät sekä kortit että merkit, Harri kertoo. Kokoelman parhaita kohteita on vuoden 1885 5 pennin korkealuokkainen päikköpari Impilaksin yksirenkaisella leimalla 10.5.1886.. – Työ, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet nostavat esiin korttiaiheita tai merkkien kuva-aiheita, joita halutaan kerätä. Tietyt, perinteiset keräilykohteet pitävät kuitenkin pintansa muuttuvassa maailmassa. Harri Kuusisto esittelee vuoden 1885 kokoelmalehteä. 76 | Antiikki ja taide sestä 1840-vuoden merkistä lähtien, pian jo 180 vuotta. Tässä vanhoja, tamperelaisia lippukortteja. Kuvassa Harrin omaan kokoelmaan kuuluva 1800-luvun mainoskortti Tampereelta. Uusin muotivirtaus ovat yhden kehyksen kokoelmat. Monissa perheissä vaarit ovat aloittaneet keräilyn, ja isät ja edelleen lapset ovat perineet kokoelman. Erikoinen palettikortti on sekin Tampereelta. Postikorttien keräily on postimerkkeihin nähden nuorta. Ihmisillä on yleisesti tietoa postimerkkien keräilyarvosta, Harri sanoo
Huhtikuussa, 7.4. – Usein nämäkin keräilykohteet liittyvät kotiseututeemaan, Harri toteaa. Merkki Albert on palvellut keräilijöitä jo vuodesta 1983 lähtien. Tampereelta kotoisin oleva Harri kerää itse Tampere-aiheisia kortteja. huutokauppansa, josta voi löytää mielenkiintoisia ja harvinaisia keräilykohteita. Monia kiinnostavat myös keräilyn reuna-alueet, eli niin sanottu cinderella-osasto, johon kuuluvat esimerkiksi erilaiset keräilyetiketit ja junaliput. Merkkien, korttien ja kuorien ohella meilTaiteilijakortit ovat suosittu keräilykohde. Antiikki ja taide | 77 Muodit vaihtuvat myös keräilyn saralla. Uudet muotivirtaukset elävöittävät keräilyn kenttää. – Huutokauppaan kannattaa ehdottomasti tulla penkomaan, Tarjolla on runsaasti filateliaan ja kortteihin liittyvää katseltavaa. Keräilyssä näkyy rakkaus kotiseutuun. Keräilijät arvostavat sitä, että he voivat pitää yhteyttä helposti lähestyttävään taiteilijaan. Merkki Albertin omistaja Harri Kuusisto päätti jo pikkupoikana, että hän perustaisi jonain päivänä postimerkkiliikkeen. Virpi Pekkalan tyyliltään tunnistettavat kortit ovat nousseet keräilijöiden suosioon. Merkki-Albert pitää järjestyksessä jo 53. Moni haluaa kuitenkin tehdä niin, sillä liikkeessä voi nähdä itse paikanpäällä tuotteiden kunnon ja laadun ja saada konkreettisen näppituntuman hankintoihinsa, Harri sanoo. tä löytää myös vanhoja valokuvia. Jokin asia nousee pinnalle, toisten kohteiden jäädessä taka-alalle. Kuvassa vanhoja tonttukortteja Tampereelta.. – Kivijalkaliikkeeseen ei ole tänä päivänä välttämätöntä rantautua.
Kuvan peili on lähtöisin Englannista ja pannu Marokosta. 78 | Antiikki ja taide Liikkeestä löytyy myös vanhoja työkaluja moneen lähtöön. Aila Neran mukaan jokainen päivä tässä työssä on seikkailu.. – Alussa istuimme täällä usein vieraidenkin kanssa, mutta sittemmin tavaraa on tullut niin paljon lisää, ettei se enää onnistu, hän kertoo. Aila Nera perusti antiikkiliikkeen Tasalan Vilkun kotiin ”Kaikki hirretkin pesin käsin” Kun Aila Nera perusti Hauenguanon antiikkiliikkeensä, hänen pyrkimyksensä oli pitää se mahdollisimman kodikkaana
Antiikki ja taide | 79 TEKSTI JA KUVAT: LINDA RANTANEN ottijärvellä ja Tyrväällä, isoissa pappiloissa lapsuutensa asunut Aila Nera kertoo, että pienenä tyttönä hänen ammattihaaveensa oli tulla kioskikauppiaaksi. Menneelläkin viikolla kauimmainen asiakas oli Guatemalasta saakka. Vaikka nyt liiketilasta löytyvät kauniit lankkulattiat ja näkyvissä ovat upeat seinähirret, remontin alkaessa tilanne oli toisenlainen. HAAVEESTA TEHTIIN TOTTA. – Suomalainen puunkäyttö pistää mielen matalaksi. Nera on halunnut huomioida myös lapset, ja heitä ajatelleen liikkeessä on aivan oma pieni tarjotin, jossa on pieniä, kiinnostavia ja ei helposti rikkoutuvia esineitä. – Meillä ei ollut muita ruoanlaittomahdollisuuksia kuin mikro, joten kävimme pääasiassa ulkona syömässä. Kun alkaa tulla ikää, monet haluavat ympärilleen esineitä jotka luovat muistoja omasta lapsuudestaan kädet selän taakse”, ja niin ne lapset kävelevät jonossa vanhempiensa perässä, kuin pienet ankanpojat. Kun alkaa tulla ikää, monet haluavat ympärilleen esineitä jotka luovat muistoja omasta lapsuudesta, vaikka sieltä mummolasta, ja silloin ne esineet ovat antiikkia. Kauppaan kuului kaksi liiketilaa sekä asuinkiinteistö, johon pariskunta itse muutti, ja joka remontointiin ensimmäisenä. Heti kun astuin tähän tilaan, tiesin että tässä on sitä jotain. Aila Nera kertoo, että vaikka hänen liikkeellään onkin vakiintunut asiakaskunta, mitään erityistä asiakastyyppiä hän ei kuitenkaan osaa sanoa. Jokainen päivä on seikkailu, kun saan tavata ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä. ANTIIKIN RAJAT. Nopeasti kuitenkin asiakaskunta alkoi vakiintua, ja nykyään etenkin kesäkaudet ovat turistien ansiosta erittäin vilkkaita. Se raja on tavallaan lapsuuden raja. Alkuun Nera halusi hieman kartoittaa tilannetta ja hankkia tavaraa myyntiin, joten parin kuukauden ajan hän piti tilassa kirpputoria. – Minusta on aivan hurmaavaa, kun liikkeeseen tulee lapsiperhe ja ovella jo vanhemmat komentavat että ”nyt sitten T Liikettä valaisevat isoista ikkunoista paistava luonnonvalo sekä lämpimät, kodikkaat antiikkivalaisimet. Hauenguanon antiikista löytyy likimain kaikkea, mitä kotona voikaan tarvita. Yhteistyössä Raumalaisen arkkitehdin, Markus Bernoullin kanssa Nerat lähtivät remontoimaan tilaa, ja vanhan rakennuksen arvokas hehku saatiin palaamaan. Hän sai valmistajalta tilalle uuden, ja seuraavassa muutossa sekin hajosi. – Ystäväni täti omisti kioskin, ja enhän minä koskaan kassalle päässyt, mutta sain viettää siellä aikaa, ja jotain kovin kiehtovaa siinä oli, hän nauraa. Mutta oli se kaiken sen arvoista. Ei täällä silloin kovin kaunista ollut mutta potentiaalin näki. ?. Kukaan tuskin koskaan törmää antiikkisiin lastulevyesineisiin, koska ne eivät kestä. Aikaa kuitenkin kuluu reilusti, kun esineiden alkuperää pitää selvittää – tässä liikkeessä esineistä ja niiden taustoista osataan myös kertoa. – Eniten aikaa kuluu, kun asiakkaat kyselevät talon historiasta. – Nykyään kaikki mitä liikkeeseen päätyy myyntiin, tullaan tarjoamaan minulle, ei minun tarvitse etsiskellä mitään. – En ole keräilijä, vaan vanhalla sisustaja. Vaatteita, kirjoja, astioita, huonekaluja ja monenlaisia käyttötavaroita sekä koriste-esineitä. Kuitenkaan nykyäänkään, antiikkikaupan omistajanakaan, Nera ei miellä itseään antiikin keräilijäksi. Sittemmin se muuttui kiinnostukseksi ja ihan omasta halusta vanhalla sisustamiseksi. 43 vuoden opettajan urastaan hän työskenteli 42 vuoden ajan Rauman Lyseossa. Mieluisimpia hetkiä ovat sellaiset, kun asiakkaat jäävät juttelemaan ja kertomaan omia muistojaan esineistä. Hänen mukaansa eläkkeelle jäämisen jälkeen olisi ollut liian iso muutos jäädä vain kotiin oleskelemaan, kun on vuosikymmenet tottunut ympärillä olevaan hälinään. Pienemmässä liiketilassa Neran mies työskenteli hammasteknikkona, ja toisesta alettiin työstämään haavetta, oikeanlaista liiketilaa antiikkikaupaksi. Nykyään ei osata antaa arvoa kokopuisille huonekaluille ja esineille, vaan panostetaan lastulevytuotteisiin jotka eivät kestä mitään. – Poikani kun osti lastulevystä tehdyn kirjahyllyn, se hajosi jo koottaessa. – Minä ajattelen asian niin, että antiikin raja vaihtelee. Yksi asia häntä kuitenkin surettaa. Hauenguanon antiikin hän kuitenkin perusti jo reilusti ennen eläkkeelle jäämistään. Kuninkaankadulla sijaitseva talo on kuuluisa Rauman Tasala, joka oli Hjalmar Nortamon Rauman kielisissä jaarituksissa seikkailevan, Tasalan Vilkun koti. ESINEILLÄ ON TAUSTAT. – Loisteputkivalot, lastulevyseinät ja madallettu katto. Kauppojen jälkeen alkoi kokonaisvaltainen remontti, myös asuinkiinteistö remontoitiin lattiasta kattoon. Neran mukaan hänen liikkeessään asioivat kasvavissa määrin myös nuoret, omaa kotia sisustavat aikuiset. – Täällä käy ihmisiä laidasta laitaan, ja se on rikkaus. Nuorena, ensimmäiseen omaan kotiin muuttavana ihmisenä, se alkoi lähinnä olosuhteiden pakosta kun ei ollut varaa uusiin huonekaluihin, vaan sain sukulaisten vanhoja. VANHAN RAKENNUKSEN hehku. Käytönjälkiä niissä ei näy edelleenkään. Kioskikauppiasta Nerasta ei kuitenkaan tullut, vaan hän teki pitkän uran matematiikan, kemian ja fysiikan opettajana. Vuonna 1997 alussa Aila Nera osti aviomiehensä kanssa ison kiinteistön kauniista ja idyllisestä Vanhan Rauman kaupunginosasta. – Eräässä jaarituksessa kerrottiin miten salin katto romahti alas. – Jäin eläkkeelle vasta 68-vuotiaana, kaksi ja puoli vuotta sitten. On ollut ihanaa huomata, että vaikka olinkin aika tiukka täti, niin entiset oppilaat käyvät täällä edelleen tervehtimässä minua. Vihdoin kesällä 2000 Hauenguanon Antiikki avasi ovensa. Kesän lopulla tuntui aivan siltä, kuin olisimme tehneet pitkän ulkomaanmatkan, Nera muistelee. Liiketilasta löytyvät upeat kirjahyllyt ovat peräisin Ailan lapsuudenkodista, ja hän kertoo niiden kestäneen jo ainakin viisitoista muuttoa. Aila Neran ei omien sanojensa mukaan kadu hetkeäkään tälle tielle lähtemistä, ja toivoo saavansa jatkaa työssään vielä useita vuosia. – Minä, korkean paikan kammoinen, keikuin tuolla telineiden päällä ja pesin kaikki hirretkin käsin. Kun remontoimme taloa, niin alkuperäistä kattoa ei salista todellakaan löytynyt, joten ilmeisesti se tosiaan on joskus pudonnut sieltä ihmisten niskaan
80 | Antiikki ja taide Edefeltin teos tyttö on väärennökseksi epäiltyjen taulujen joukossa.
Jouni Rannan mielestä Suomi on ollut väärentäjien paratiisi. Entinen hitsari kehitti väärentämisen erityistaiteeksi. Hänen mukaansa täällä on voitu levittää arvotaulujen väärennöksiä jopa taidemuseoille. Kirjan mukaan kaikki alkoi, kun taiteilija ja taulukauppaa tehnyt Jouni Ranta tapasivat forssalaisen hotellin parkkipaikalla vuonna 1982. TEKSTI: PENTTI EERIKÄINEN KUVAT: PENTTI EERIKÄINEN, PAULIINA LAITINEN-LITTORIN/ KUVA: LEENA LOUHIVAARA T Taidekauppias Juhani Ranta väittää, että Suomen taidemarkkinoilla liikkuu tuhansia väärennöksiä. Lukija joutuu käymään painia sen kanssa, miten pitkälle Jouni Rannan kertomusta voi pitää totuutena. Ranta ei esiinny viattomana pulmusena, vaan tunnustautuu eläneensä korttipelien ja hevoskauppojen liukkaassa maailmassa. Vuoden kohukirja” Vilpitön mieli” kuohuttaa taidemaailmaa. Kertomus noista vuosista on vauhdikasta luettavaa. Hänen mukaansa täällä on voitu levittää arvotaulujen väärennöksiä jopa taidemuseoille ja arvostetuille huutokauppakamareille. Jouni Rannan mukaan väärennöksillä on tehty rahaa kymmeniä miljoonia euroja. Töitä on levitetty niin paljon, etteivät kaikki petetyt ostajat enää hiiskahda arvokotien seinillä roikkuvista väärennöksistä. Suomi on väärentäjien paratiisi Onko taideteoksesi aito. Kirjan on kirjoittanut toimittaja Marko Erola. Yhdeksi motiivikseen hän on maininnut epäoikeudenmukaiset tutkintamenetelmät. Antiikki ja taide | 81 . ”Suomalaiskodit ovat täynnä väärennöksiä. Teoksessa ”Vilpitön mieli” olevien väärennetyiksi epäiltyjen taulujen kuvaukset on tehnyt Patrik Rastenberger. Kirjan viimeisillä sivuilla paljastetaan, että taiteilija on Sattumaa, että kirja ilmestyi samanaikaisesti taideoikeudenkäynnin alkamisen kanssa.. Hänen sanotaan olevan niin taitava, että hänen väärennöksensä menivät aitoina arvoteoksina myös asiantuntijoille. Kohuteos on nimeltään Vilpitön mieli – Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta (Tammi 2017). Kansilehdellä on kuva taidekuplan paljastaneesta Jouni Rannasta. Niitä on niin paljon, että pahaa tekee.” Paljastuskirjan toinen päähenkilö on Tampereen seudulla asunut taidemaalari. Miljoonat vaihtoivat omistajaansa ja maisema muuttui. 30 VUOTTA YHTEISTYÖTÄ. Kirja on mielenkiintoinen lukukokemus, jossa lukijan on koko ajan syytä miettiä, milloin mennään varmuudella faktan puolella. Peluri Jouni Ranta joutui katsomaan monenlaista totuutta, jopa pistoolin piippua. ammikuussa ilmestyi taidemaailmaa kuohuttava muistelmateos, missä entinen taidekauppias Jouni Ranta (67) paljasta Suomen taidehistorian suurimman kuplan. Kirja paljastaa vasta lopussa, kuka on väärennöksiä tehtaileva taiteilija. Lehtihaastattelussa Jouni Ranta sanoi, että olisi harkinnut kirjan julkaisemista paremmin, jos hän olisi arvannut, millaisen kohun se aiheuttaa. Kuinka paljon Suomessa on väärennettyä taidetta. Siitä alkoi yhteistyö, joka kesti 35 vuotta. Törkeä petos vanhenee kymmenessä vuodessa, joten monet kirjan tapauksista ovat vanhentuneita rikoksia. Moni Gallen-Kallela, Halonen tai Schjerfbeck ei kestäisi todellisten asiantuntijoiden arvioita. Siellä ei omatunto kalvanut, jos kauppoja tehtiin myös väärennetyillä tauluilla. Jouni Ranta sanoo suoraan, ettei paljasta kaikkia tietojaan eikä kerro kaikkia nimiä. Siihen kohukirja ei anna tyhjentävää vastausta. Toiminta ehti jatkua vuosikymmenien ajan
Kaikki Jouni Rannan kertoma ei kuulosta uskottavalta. – Reidar Säreistöniemen maalaukset ovat olleet talouden olleet talouden suhdannebarometreinä, toteaa Pauliina Laitinen-Littorin. Taidehankinnoista pitäisi aina saada hyvä mieli. Pitävätkö väitteet tuhansista väärennetyistä suomalaisista arvotauluista paikkansa. Suomen taidemarkkinoilla nousukausi näkyy vasta noin viiden vuoden kuluttua ensimerkeistä. Pari kertaa hän on päätynyt leivättömän pöydän ääreen. 82 | Antiikki ja taide ?. Todennäköisesti väärennöksiä tapahtui enimmäkseen joskus 1980-luvun taidebuumin aikana. – Kun lähdetään selvittämään teoksen aitoutta, aloitetaan prosessi siitä, kuka on teoksen myynyt. – Liian edullinen hinta on varoitussignaali. SATTUMA VAI ”KÄRÄJÄKIRJA”. Käräjillä tunnustettuja väärennöksiä oli paljon vähemmän kuin kirjan vauhdikkailla sivuilla. Tuomio oli lievähkö, kun Seppä on tehnyt yhteistyötä poliisin kanssa. ?. On varottava myyjää, jolla on erityisen paljon arvoteoksia myytävänä. – Hyvä uutinen on se, että väärennöksiä kerätään ja osalla niistä on enemmänkin arvoa. VÄÄRENNÖS ARVOTAULUNA. Taidekauppias Jouni Ranta vai vuonna 2005 yli kaksi vuotta vankeutta väärennösten myymisestä. TEKSTI: PENTTI EERIKÄINEN KUVAT: PAULIINA LAITINEN-LITTORIN/LEENA LOUHIVAARA KUVA: TEOKSESTA ”VILPITÖN MIELI” Asiantuntija epäilee väärennösten määrää – Petollinen taidekauppias ei peru kauppoja, muistuttaa filosofian tohtori Pauliina Laitinen-Littorin. Siihen yleensä petolliset myyjät reagoivat perääntyen kaupanteosta. Taidemarkkinoiden asiantuntija, filosofian tohtori, Pauliina Laitinen-Littorin pitää väitteitä väärennettyjen taulujen määristä ylimitoitettuna. Oma elämäntehtäväni on ollut auttaa siinä, etteivät ihmiset ostaisi tietämättään väärennöksiä. Väärennöksen omistajalla on tarkoitus myydä teos aitona (väärennöksen omistaminen ei sinänsä ole rikos). Kun Ranta oli Keskusrikospoliisin suojissa Turussa, tutkinnanjohtaja päästi hänet hoitamaan omia asioitaan, kun rikoksista epäilty taidekauppias Ranta niin vaati.. Syyttäjän arvioimaa 10 miljoonan euron rikoshyötyä koko kärhämässä Ranta pitää vähäisenä. Jokainen ammattiaan arvostava myyjä pitää huolta maineestaan ja asiakassuhteistaan. On saata varmuus, keneen myyjään voi luottaa. Maine on tärkeä mittari, joten ostajan kannattaa tiedustella myyjän mainetta eri kollegoilta. Yksi syytetyistä on taidekaupan jo jättänyt Jouni Ranta. Juttua pidetään laajana myös eurooppalaisen mittapuun mukaan. Julkisuuteen on esitetty epäily kirjan ilmestymisajankohdasta. – Valitettavasti voi. Helmikuussa alkoi Helsingin käräjäoikeudessa Suomen rikoshistorian laajin taideoikeudenkäynti. . PAULIINA LAITINEN-LITTORIN nimeltään Veli Seppä. TAULUKAUPAN TILANNE. Nyt hänelle vaaditaan vuoden vankeustuomiota. Hintatason voi tiedustella taidekauppiaalta. – Monissa tapauksissa kuluttaja kysyy vasta jälkikäteen työn aitoutta. Syytettyjä on 16 ja uhreja noin 20. ?. Myyjä tietää myydessään väärennökseksi, mutta myy sen aitona. Petollinen kauppias ei peru kauppoja ei peru kauppoja. Aluksi taidemarkkinoilla nousevat jotkut tietyt kohteet. Lukijan tekisi mieli antaa kirjalle lisänimi ”käräjäkirja”. Joko nousukausi näkyy taidekaupassa. Taidealalla on hiljaista tietoa, jota pitää osata kysyä oikeilta tahoilta. Silloin Suomessa opeteltiin vielä taidemarkkinoiden lainalaisuuksia. Työ myydään väärällä nimellä. – Nousukausi ei ole vielä palannut taidekauppaan. Monet ostajat tekivät virheitä vahingossa, sillä tietoa ei ollut saatavissa. ?. – Minusta ne kuulostavat ylimitoitetuilta. Yksi Rannan väittämistä on vähintäänkin arveluttava. Ostajan kannattaa aina sanoa myyjälle, että hänellä on oma taideasiantuntija, joka tarkistaa teoksen. ?. Tuomio oli lievä ja väärennettyjä töitä oli jälleen rutkasti vähemmän kuin kirjan sivuilla. Voiko maallikko ostaa tietämättömyyttään väärennöksen arvotauluna. Se tuomio on kärsitty, mutta uutta tyrkytetään. (Kopion tekeminen ei ole sinänsä rikos). – Yleinen hintataso alkaa nousta pääoman määrän kasvaessa markkinoilla. Kyseessä on rikos, jos ?. Järnfeltin maisemat ovat päätyneet väärentäjien käsittelyyn. Työ myydään siten, että sen voisi sekoittaa toisen taiteilijan työhön. Hän on jo eläkeiässä oleva vakavasti sairas mies. Kenen hyväksi tai ketä vastaan, siihen ei ole selvää vastausta. Veli Seppä oli alkuvuodesta tuomiolla Pirkkalan käräjäoikeudessa. Jos myyjä ei suostu antamaan työtä kotisovitukseen, sellainen kauppa kannattaa unohtaa. – Nykyisin kuluttajat ovat varovaisempia. – Nimeä ei tarvitse kertoa. – Se oli sattumaa, että kirja ilmestyi samanaikaisesti taideoikeudenkäynnin alkamisen kanssa, kirjan kirjoittanut toimittaja Marko Erola vakuuttaa. Taidemarkkinoiden asiantuntija, filoso-fian tohtori, Pauliina Laitinen-Littorinesittää mielenkiintoisen näkökannan. Työssä on ollut selvästi kopio-merkki ja se on otettu pois
Millaisena kauppias näkee tilanteen nyt, kun kohukirja on juuri ilmestynyt. Kuinka paljon heidän käsiensä kautta oli kulkeutunut maailmalle Jouni Rannan ja Veli Sepän ”arvotauluja”. Osapuolten yhteisenä toiveena tuntuu olevan, että väärennöksiksi todetut teokset kerättäisiin markkinoilta pois. Tammikuussa käynnistyneessä Suomen suurimmassa taideväärennysjutussa on kyse törkeistä petoksista, törkeistä kavalluksista ja rahanpesusta. Taideväärennösten kupla oli niin suuri ja niin monisäikeinen, että se kävi liian kovasti arvostettujen kauppiaiden maineen päälle. Oletko törmännyt väärennettyyn taiteeseen. Taidekauppias Olavi Vuorela: Taidekauppa elpymässä Järnfeltin maisemat ovat päätyneet väärentäjien käsittelyyn. Taidekauppias, jota Ranta sanoi pitäneensä oppi-isänään, teki itsemurhan ampumalla. Keskusrikospoliisi on tutkinut asiaa vuodesta 2009 lähtien. – Jonkun turkulaisen koulukunnan legendoista. Varsinais-Suomessa on isoja ostovoimaisia keräilijöitä. Tauluja myytiin galleriassa ja huutokaupoissa sekä annettiin lainojen vakuudeksi. ”Vilpitön mieli” sisältää surullisia tapauksia. Näitä tauluja väärennettiin Suomessakin ja niille kehitettiin omistushistoria. Epäilevätkö ihmiset edullisemmassakin taiteessa olevan väärennöksiä. Vaikuttaako väärennyskohu teihin. Taidekauppias Olavi Vuorela on toiminut Turussa alan ”kivijalkakauppina” yli kaksikymmentä vuotta. Ammattitaitoni auttaa huolen siitä, että en joudu niiden kanssa tekemisiin. Esimerkiksi Otto Mäkilä, Edwin Lyden, Kauko Lehtinen, Ali Munsterhjelm tai Ragnar Ungren. – Ilmassa on selvästi elpymisen merkkejä. ?. Teot ajoittuvat pitkälti viime vuosikymmenelle. Syyttäjän mukaan taideharrastajille on myyty kymmeniä väärennettyjä tauluja. Peruuntunut Dali-näyttely Helsingissä pitää sisällään oudon kuolemantapauksen. Meille on tärkeintä asiakkaan turvallisuus. Suomen rikoshistorian suurimman taideväärennösjutun tutkinta ulottui muun muassa Venäjälle, Viroon, Ruotsiin ja Ranskaan. Joukossa on tunnettujen maalareiden kuten Helene Schjerfbeckin, Hugo Simbergin, Akseli Gallen-Kallelan, Reidar Särestöniemen, Pablo Picasson, Renoirin ja Claude Monet’n maalauksia. Muuten ne putkahtavat uudelleen ja uudelleen markkinoille taidekaupan kiusaksi. Viime syksynä kuoli yllättäen tunnettu huutokauppamies Paul Hörhammer. – Ei mitenkään. Vahinkoa taulukaupoista epäillään koituneen 20 ostajalle yli 10 miljoonaa euroa. Ehdottomia vankeusrangaistuksia syyttäjä vaatii kaikkiaan yhdeksälle henkilölle, heistä seitsemälle 3-7 vuotta ja kahdelle vuoden pituista vankeusrangaistusta ehdottomana. Tammikuussa käynnistynyt oikeudenkäynti jatkunee pitkälle syksyyn.(JI) OUTOJA KUOLEMANTAPAUKSIA. Kuolema tapahtui juuri ennen suuren oikeusjutun valmistelevaa istuntoa. – Eivät epäile. Syyttäjän mukaan toiminta on ollut suunnitelmallista ja nivoutui pitkälti helsinkiläisen Galerie Visionin ympärille. Kuinka moni arvokodin isäntä tai emäntä uskaltaisi tutkituttaa kaikki seinillään olevat Munsterhjelmit, Scherfbeckit tai Pekka Haloset. Kaikkiaan syytettyjä on jutussa toistakymmentä. Kuolema kerää satoa kirjan kuvaamissa taidepiireissä. Syyttäjä vaatii taideväärennysjutun päätekijöille pitkiä vankeusrangaistuksia. Suomen suurin taideväärennösjuttu ?. Minkä taulun haluaisit seinällesi juuri nyt. – Vuosikymmeniä alalla toimineena täytyy sanoa, että olen törmännyt väärennöksiin erittäin harvoin. He ovat nyt nousussa. Antiikki ja taide | 83 Asiantuntija epäilee väärennösten määrää ?. Kuolemantapauksista koetetaan vaieta, vaikka toisaalla levitetään tietoa, että kuolema oli seurausta epämääräisestä toiminnasta
Kuva: Jouko Vatanen. 84 | Antiikki ja taide Sarjasta Isien ja poikien leikit
Juurakosta voi löytää ihmishahmon. – Eläkkeelle jäätyään isä tosin rentoutui ja kertoili myös sota-ajan tapahtumista. Mutta juuri näistä aikuismaisesti pukeutuneista, ryhmissä liikkuneista pojanviikareista tuli Mäkilän taiteen 2010-luvun peruskiviä. Isillä ei ollut aikaa leikkiä tai puhua poikien kanssa. Taidekriitikko Markku Valkonen on ihmetellyt Mäkilä-esseessään Metsä, vapauden symboli, miksi maalaustaide on kuvannut seikkailuikäisiä esipuberteettipoikia niin harvoin. – Pojilla tuli esimerkiksi olla lakeerikengät, valkoinen paita ja mustat suorat housut. Maalausten ja installaatioiden lisäksi Jarmo Mäkinen tekee kuvanveistotaidetta. – En olisi arvannut, että alitajuiset, jopa groteskit kuvastot vetoaisivat niin moneen nykyajan ihmiseen. Ei liene suuri yllätys, että myöhemmässä nuoruudessani minusta tuli vastareaktiona hippi. POJAT JA KUOLEMAN SYMBOLIT. – Vietin elämäni 16 ensimmäistä vuotta rintamamiestalossa Raumalla, Mäkilä kertoo. Antiikki ja taide | 85 . – Varsinaisia esikuvia minulla ei poikamaalauksissa kuitenkaan ole, toteaa Mäkilä itse. Ennen rentoutumistaan isäni oli eräissä asioissa porvarillisen tiukka. – Perheemme tarina on tuhansille tuttu. J Taiteilija Jarmo Mäkilän poikajoukkomaalaukset on otettu hyvin vastaan useissa maissa. Hän myös hyväksyi ammatinvalintani taidemaalarina. Sodan vaikeat muistot löivät leimansa 1950-luvun Suomeen, vaikka sota oli päättynyt monta vuotta aiemmin. Poikkeuksiakin toki on, ja niitä Valkonen esittelee esseensä alussa. Poikajoukkomaalauksilla ja -installaatioilla hän haluaa kuvata sodanjälkeistä lapsuuttaan alitajuntaansa hyödyntäen. Isä palaa sodasta ja rakentaa perheelle talon, mutta puhumaan hän ei suostu, ei ainakaan sodasta. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO Jarmo Mäkilän maalauksien mysteerinen ilmapiiri Poikien psykohistoria surrealistisin sävyin armo Mäkilä on syntynyt vuonna 1952
Kuva Jussi Koivunen Hyödynnän alitajuntaani, aina ei tiedä, mistä aihe juontaa juurensa ja mitä se merkitsee.. Sara Hildénin säätiö. 86 | Antiikki ja taide Kärpästen herra Mäkilä on nimennyt yhden maalauksen kirjailija William Goldingin kunniaksi Kärpästen herraksi. Goldingin kirja kertoo saarelle joutuneelle lasten yhteisöstä, joka ajautui kaaokseen
Kokoeroa pojissa tosin usein on, esimerkiksi Maskuliinista vatsastapuhumista -teoksessa vuodelta 2013 on melkeinpä jättikokoinen nuori aikuinen, kaksi lähes murrosikäistä nuorukaista, toinen susiturkki päällään. Esimerkiksi Kotiinpaluu maalauksessa (2014) pojat potkivat metsäpolulla huolettomasti pääkalloa jalkapallon asemesta. Taiteilijan pääasialliset tekniikat: . Syntynyt Raumalla 1.7.1952 . Taustalla pienoismalli Jarmon lapsuuden rintamamiestalosta. Taideteollinen oppilaitos 1970– 1971 . Poikien kokoerot ovat vain yksi joskin tärkeä osa kokonaisuutta. . Jarmo Esa Antero Mäkilä . Vuonna 2002 Mäkilälle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja vuonna 2014 taiteilijaeläke Taiteilija Jarmo Mäkilä ateljeessaan. Lisäksi on kolme noin 10–12-vuotiasta poikaa ja kaksi pikkupoikaa, joista yksi hakkaa rumpuja ja toinen on joutunut nurkkaan, ehkä häpeämään käytöstään. Monissa maalauksissa kalloja on enemmänkin. Taiteilija ei anna suoria vastauksia. Jarmo Mäkilä ammentaa poika-aiheesta monipuolisesti. Pojat myös kiusaavat susia ja hirviä pitkin kepein, vai onko kyse vain poikajoukon itsepuolustuksesta. Magnus Enckellin tunnettu symbolistinen maalaus Poika ja pääkallo tuntuu kesyltä Mäkilän eräisiin töihin verrattuna. Suomen Taideakatemian koulu 1970–73 . Silloin tällöin joku pojista pukeutuu susitai hirvitaljaan, mikä voisi olla merkki orastavasta shamanismista ja kunnioituksesta toteemieläintä kohtaan. Ainakin se on harvoja keinoja erottautua, sillä poikajoukon hahmojen kasvot ovat yleensä samanlaisia tai ainakin lähes samanlaiset. Akryyliväri ruiskutekniikalla, vuoteen 1998 saakka öljyväri, guassi, akryyli sivellin tekniikka, grafiikka litografiatekniikka. . – Pojat voi nähdä eri henkilöinä tai yhtenä ja samana henkilönä eri ikäkausilta, Mäkilä sanoo. – Hyödynnän myös alitajuntaani, aina ei tiedä, mistä mikin aihe juontaa juurensa ja mitä se merkitsee, Mäkilä sanoo. Antiikki ja taide | 87 KUKA. ?. POJAT SALAISUUKSIEN PORTILLA. Tanssituntimaalauksessa (2011) poika tanssii suuren pääkallon päällä
Maalauksissa on toki myös pehmeämpiä näkymiä. – Kuvataidetta seuraan suhteellisen tarkkaan taidelehtien mutta myös taidemaalarityttäreni kautta. LAPSI LASILAATIKOSSA. – Toinenkin tytär Aura on opiskellut taidetta Turun taideakatemiassa, mutta hän on ollut kiinni kolmessa lapsessaan. Akryyli kankaalle 200 x 400 cm. 88 | Antiikki ja taide – Minua kiehtoo ihmisyhteisö, jossa on vain lapsia ja varhaisnuoria. OP Ryhmän Taidesäätiö. – Olen ylpeä itähelsinkiläisyydestäni, johon nykyään kuuluu sopiva määrä etnisyyttä.. . Mäkilä on nimennyt yhden maalauksen Goldingin kunniaksi Kärpästen herraksi. Myös tällainen yhteisö voi olla väkivaltainen kuten William Goldingin romaani Kärpästen herra osoittaa. Pojat ovat myös välinpitämättömiä toisiaan kohtaan, eivätkä juuri puhu keskenään. Vastuun kysymykset kiinnostavat, taiteilija sanoo. PULAA EMPATIASTA. Romaanissa kuolee kaksi poikaa, moni vajoaa villieläimen tasolle, syntyy eri klikkejä, on juonitteluita, lopussa on raakaa valtataistelua. Kriitikko Altti Kuusamo on omassa Mäkilä-analyysissään korostanut ”poikavuosien hymytöntä maailmaa”. Pojat esimerkiksi ratsastavat milloin sudella, milloin sialla, joskus jopa toisella pojalla – kaikissa näissä ratsastajan käsi valmiina lyömään, jollei suostu olemaan tottelevainen. Osa sisätilan pojista leijuu katonrajassa, jotkut pojat ovat lasilaatikossa. Alakerran erillisessä huoneistossa asuu tytär Rauha Mäkilä, myös kuvataiteilija. Mäkilän lapsuudessa 1950-luvulla elettiin vielä pula-aikaa. Sisätiloihin sijoitetut pojat vaikuttavat ahdistuneemmilta kuin metsässä vaeltavat pojat. Sara Hildénin taidemuseon näyttelyssä on myös esillä kotitaloinstallaatio, joka pohjaa rintamamiestalon henkeen. Ateljeessaan Jarmo Mäkilällä on kolmen teoksen sarja, jossa kaikilla maalauksilla on sama nimi, ”Hirveksi muuttunut poika salaisuuksien portilla”. Eräänlaista henkistä väkivaltaa, vai onko isällä syynsä kätkeytyä maskin taakse. Jarmolla on myös 12-vuotias jalkapallosta innostunut Otso-poika elämänkumppaninsa lavastaja Päivi Kettusen kanssa. Suuri vaellus on Jarmo Mäkilän 1980-luvun tuotantoa. JARMO MÄKILÄ asuu ja työskentelee Helsingissä. – Pulaa oli kaikesta, varsinkin empatiasta, sanoo Kuusamo. Aivan hiljattain hän sanoi, että alkaa taas tehdä taidetta, Jarmo Mäkilä kertoo. Myös poikajoukko installaatiosarja viittaa Goldingin kirjaan. Jarmo Mäkilä on asunut yli 30 vuotta ItäHelsingissä Myllypurossa, tänä aikana ongelmalähiöstä on kehittynyt monimuotoinen, selvästi rauhoittunut asuinalue, jonne on rakentunut satoja uusia pientaloja. Toisessa saman sarjan työssä kaksi poikaa rummuttaa, neljä muuta poikaa matkaa metsässä pitkän kulotuskepin kanssa. Poikajoukkomaalauksia, joissa on taustana metsää, hallitsee usein mysteerin ja kauneuden ilmapiiri. Mäkilä on installaatiossaan polttanut, jäädyttänyt ja unohtanut sen sitten keskelle sekä tehnyt saviperustan kotitalomallilleen. Kuva: Rauno Träskelin TYTTÄRETKIN KUVATAITEILIJOITA Pojat kulottavat metsää pitkillä kepeillään, mutta eivät tunnu ottavan työtä tosissaan. Korkeuttakin on viisi metriä. Ateljeessaan Myllypurossa Mäkilällä on hulppeasti tilaa, noin 180 neliötä, pieni keittiö ja varasto mukaan lukien. – Leijuminen voi olla myös positiivinen kokemus, mutta lasilaatikossa oleilu tuskin sitä on. Kaikki isäni linnut -maalauksessa (2010) kaksi poikaa on päässyt isän polvelle, mutta isä on piiloutunut kipsimaskin taakse ja on yhtä etäinen kuin ennenkin. Taiteilija tekee suurikokoisia maalauksia ja muita tilaa vieviä taideteoksia, joten mittava tilaratkaisu on perusteltu. – Pojat kuitenkin kommunikoivat rituaaleilla, toiminnallisuudellaan ja kilpailemalla, kuka on kaikista uhkarohkein, Jarmo Mäkilä tarkentaa. Internetiä käytän paljon ulkomaisten lehtien lukemiseksi, mutta uutta digiteknologiaa en ole teoksissani hyödyntänyt. Poikajoukko mittelee rohkeuttaan suden kanssa. Mäkilän töissä ei suoraan lahdata toisia ihmisiä, mutta piilevää väkivaltaa kyllä löytyy. – Pojat kehittyvät luonnon helmassa hyvään tai huonoon suuntaan, en osaa sanoa mihin hahmot päätyvät
Akryyli kankaalle 200 x 400 cm. Antiikki ja taide | 89 MÄKILÄ ESILLÄ SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEOSSA . Myös poptaide on taakse jäänyttä elämää. Ehkä yhtenä syynä on saksalaisten mieltymys metsiin, useissa töissäni on metsää. OP Ryhmän Taidesäätiö. Poikajoukko mittelee rohkeuttaan suden kanssa. Vaikka Kuusamo analysoi poikia mielenkiintoisesti suomalaisen psykohistorian kautta, on maalauksissa ja installaatioissa jotain yleispätevää, sillä Mäkilän ”poikajoukkoteokset” ovat saavuttaneet suosiota muissakin maissa. Kuva: Klaus Susiluoto Suuri vaellus on Jarmo Mäkilän 1980-luvun tuotantoa. – Kotimaastakin on tullut lainausmerkeissä fanipostia, mikä ei ole kovin yleistä, kertoo taiteilija. Kronologisesti rakennettu kokonaisuus sisältää Mäkilän tuotannon pääteemat ja sisällölliset murroskohdat 1970-luvulta uusimpiin 2010-luvun teoksiin. Artikkeli ilmestyy kesäkuussa. JARMO MÄKILÄN näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 28.5.2017 saakka. Mäkilän uudemmista ja menneiden vuosikymmenten taideteoksista muodostuva retrospektiivi jatkaa Sara Hildénin taidemuseon takautuvien näyttelyiden sarjaa, joka esittelee säätiön kokoelmataiteilijoita. Jonkin verran hän maalasi sosialistisen realismin henkeen tehtyjä maalauksia, mutta tämä jakso jäi lyhyeksi. Vasemmassa reunassa tilannetta seuraa hirvitaljaan pukeutunut poika. – Ranskalainen Art Tension-lehti kävi muutama viikko sitten Suomessa tekemässä jutun minusta. Sara Hildénin näyttelyyn valikoitui lähes 80 maalausta, veistosta ja installaatiota, joista Hylätyt-kokonaisuus valmistui juuri ennen näyttelyä. Kuva: Rauno Träskelin Lapset olivat monille vanhemmille vain riesa. SARA Hildénin taidemuseossa on esillä useita Jarmo Mäkilän poikajoukkotöitä toukokuun loppuun asti. Useissa Mäkilän töissä pojat ovat kooltaan toisiinsa verrattuina epäsuhtaisia. Teoksia josta valita, löytyi paljon. – Saksassa tuli hyvää palautetta. ?. – Jokin ihmisiä on poikajoukkoteemassa koskettanut. Ripustus sujui hyvin, mutta paljon työtä oli näyttelyyn liittyvän kirjan kanssa. Yhdysvalloissakin näyttely sai positiivisen vastaanoton, kun ihmiset keskustelivat puhumattomuudesta. http://www.tampere.fi/sarahilden/nayttelyt.html Sarjasta Maskuliininen vatsastapuhuja. Esillä on myös 1970ja 80-lukujen taidetta, jolloin Mäkilä teki muun muassa kantaaottavaa taidetta, pop-taidetta ja mukaelmia vanhojen mestarien kuten Rubensin teoksista. Yksityiskohta maalauksesta Hirveksi muuttunut poika salaisuuksien portilla. Uusi teos kuitenkin ilmestyy pian
Retro & Vintage Design Expo, Helsinki n 28.-29. Kevään Keräily-messut, Tampere TOUKOKUU n 25.5. Antiikkija Keräilymarkkinat, Hauho ELOKUU n 12.-13.8. Rikalanmäen Perinnepäivät, Halikko KESÄKUU n 10.–11.6. Antiikkija Keräilymessut, Aitoo HEINÄKUU n 6.-9.7. 4. 4. Wanhat Talot, Loviisa n 2.-3.8 Vanhat talot, Uusikaupunki SYYSKUU n 30.9.-1.10. 10. Antiikkija Keräilymessut, Lahti n 21.-23. Postikorttienja merkkien huutokauppa. Antiikkija Keräilymessut, Lahti LOKAKUU n 14.-15. Tapahtumat 2017 HUHTIKUU n 1– 2.4. Antiikki, keräily, sisustus, harraste, Kajaani n 7.4. – 9. Vanhat Talot, Hämeenkyrö n 20.8. 8. Wanhat Talot, Sastamala n 26.-27. Antiikki ja Keräily, Joensuu KU VA : M AT TO N 90 | Antiikki ja taide. Antiikkimessut, Jyväskylä n 15.–16. Merkki-Albert, Helsinki n 8. 4. 10. Antiikkija Keräilymarkkinat, Hyvinkää n 13.-14.5. Antiikkipäivät, Fiskars n 7
Puh. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. tilaukset@karprint.. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. 09 413 97 300. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r ENTISÖINTI KERÄILY KÄDENTAIDOT ARJEN HISTORIA NYT 6,90 Suomen kultakauden mestarit Vahvoja viiltoja kankaalle SOILE YLI-MÄYRY MAALAA Kolorismin kummisetä Klassikoiden uusi tuleminen ARABIAN IKISUOSIKKI Myrnan tarina Yli 50 000 euron nukkekoti SISUSTUS SILKKIÄ JA HOPEAA SIGURD FROSTERUS Lehti antiikin ja taiteen ystäville Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa
Jos haluat arvion esineestäsi ota yhteyttä verkkosivujemme kautta tai tule käymään kamarillamme. Asiantuntijamme arvioivat huutokauppaan tulevia esineitä niin sähköisesti kuin kasvotustenkin. Myyjille Huutokauppa Helander tarjoaa hyvä kanavan tavaroiden realisointiin, sillä laaja tarjontamme houkuttelee jatkuvasti tuhansia laadukkaita kohteita etsiviä ostajia. Teemme myös kotikäyntejä. Muutaman viikon välein järjestettävissä huutokaupoissamme myydään kuukausittain noin 3000 kiinnostavaa esinettä eri aikakausilta ja kaikissa hintaluokissa. BAS2 Posti Oy Posti Green Hernepellonkuja 8–10 | 00560 Helsinki | puh + 358 2 900 319 50 | info@huutokauppahelander.com | www.helander.com TAVARAN VASTAANOTTO KÄYNNISSÄ JATKUVASTI – TULE MUKAAN HUUTOKAUPPAAN! Onko sinulla esineitä, jotka haluaisit myydä helposti ja turvallisesti. Voit myös lähettää arviointipyynnön sähköisesti osoitteessa www.helander.com/arviointipyynnot-myyja tai soittaa numeroon 02 900 319 50.. tavaran vastaanotto Arkisin klo 12 – 17 ja lauantaisin klo 10 – 14 osoitteessa Hernepellonkuja 8-10, Helsinki