KÄDENTAIDOT . ARJEN HISTORIA MYSTISET MALJAKOT KERÄILYKOHTEENA KORISTEVEISTO ARVOKASTA KÄSITYÖTÄ Seppo Fränti lahjoitti 800 teosta Kiasmaan Suomen kuninkaan kruunu Pyhät kuvat esillä Valamossa NYT HIMOITAAN VINTAGE-KORUJA Mikko Ikosella 500 Tex Willeriä Lasitaiteilija Helena Tynellin syntymästä 100 vuotta. ENTISÖINTI . KERÄILY
0500533587 www.gema.fi A NTIK Ostoja myyntiliike Avoinna TI-PE: 11-17.30 LA: 10-15 SU: 11-15 Pillikatu 2, 11910 Riihimäki Ritva 045-113 7374, Hi?osasto 050-529 0438 www.asadonaarteet.net, info[at]asadonaarteet.net. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 3 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh
24 Jeppe Lahtinen hallinnoi noin 800 teoksen kokoelmaa .... 12 Seppo Fränti lahjoitti Kiasmalle mittavan taidekokoelmansa ................................................................. Sisältö Pääkirjoitus ............................................................................... 50 Hietaniemen hautausmaa on matka Suomen historiaan .. 72 Tilauskortti .............................................................................. 38 Armas Lindgren suunnitteli Suomen ensimmäisen rivitalon ........................................... 32 Tillanderilla tehdään koruja jo kuudennessa polvessa ...... 60 Uspenskin katedraali on keisarin uskonnon symboli ......... 6 Taideuutisia ........................................................................... Mikään ei kerro minusta yhtä paljon kuin taide, jota olen kerännyt ja rakastanut”, lehtikeisari Urpo Lahtinen on kuvaillut kokoelmaansa. 62 Ikoni on monelle tie ortodoksisuuteen ............................... 44 Suomen Teosofisen seuran perustajalla Pekka Ervastilla on oma temppeli ....................................... 20 Mikko Ikonen on Tex Willereiden keräilijä .......................... 54 Arkkitehti Alvar Aallon koti kirvoitti luovuutta .................... 75 Konservointi saa vanhat rakennukset kukoistukseen ........ 5 Helena Tynellin unohtumattomat aurinkopullot ................... 82 Antiikki ja taide | 3 ”Nämä teokset ovat minun persoonani kuva. 37 50ja 60-luvun vintage-korut kiinnostavat ostajia ........... 19 Ilmo Juntunen on noin 3000 puukon mies ......................... 40 Tero Hulkkonen vaalii vanhoja käsityöperinteitä ................ 80 Tapahtumat ............................................................................ Taiteellinen poseerauskuva Urpo Lahtisesta on otettu 1960-luvulla jollakin Espanjan lukuisista aurinkorannoista. 66 Timo Sarpanevan tuotannon helmiä esillä Design-museossa......................................................... 40 Nukketohtori Aino Ihalainen auttaa, kun rakas nukke tai nalle on mennyt rikki ja kaipaa hoitoa. 70 Suomen kuninkaan vaatimaton kruunu .............................. 76 Rakas esine: Ensimmäisellä palkalla ostettu taulu ............. 48 Nukketohtori Aino Ihalainen korjaa vanhat lelut ................ 66. 34 Meret Oppenheim uudisti surrealismia ............................... 56 Pyhät kuvat esillä Heinäveden Valamossa ......................... (Kuva: Jeppe Lahtisen arkisto) 28 Arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli Suomen ensimmäiset rivitalot, jotka rakennettiin runsas sata vuotta sitten Helsingin Kulosaareen. 50 Ikoni on monille taideteos, mutta ortodokseille se on uskonnon harjoittamisen väline, joka auttaa keskittymään rukoukseen. 28 Sakari Topeliuksen kodissa palataan 1800-luvulle ............. 14 Victor Westerholmin hankinnat esillä Turussa .................... Osa kokoelmasta on esillä kesällä Kimmo Pyykkö -museossa Kangasalla
Seuraavassa numerossa KESÄN TAIDENÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Nuoret taiteilijat Museot Taiteen ostaminen MESSUNUMERO: Olemme mukana Fiskarsin antiikkipäivillä 5.-8.7.2018 Antiikki ja taide kesänumero 3/18 ilmestyy kesäkuun alussa viikolla 23 Varaa ilmoituksesi suosittuun kesänumeroon 30.4.2018 mennessä: katja.juvankoski@karprint.?, puh. 09 413 97 362
Tänään ikonimaalaus on kulttuurinen harrastus laajasti kaikkialla Suomessa, monet taidepiirit niin kansalaisopistoissa ja taidekouluissa ovat ottaneet aktiivisesti ne ohjelmaansa. Ortodoksisessa kirkossa korostetaan, kuinka ihmisen tulee ymmärtää itsensä ja toisensa elävän Jumalan kuvaksi, ikoneiksi. Erityisesti ikonitaide on saanut maassamme laajan jalansijan – se ei enää liity monenkaan uskonnon vakaumukseen, vaan sen taiteelliseen asuun – sen sanomaan ja sisältöön. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € Antiikki ja taide ISSN 2341-622X www.antiikkijataide.fi I Ikonitaide saamassa kansantaiteen muodot Kannen kuva: Suomen Lasimuseo, Timo Syrjänen. 09-413 97 300 Mediamyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Näkyvää maailmaa kuvaavan kirkkosalin ja näkymätöntä todellisuutta, taivasta kuvaavan alttarin välissä on kuvaseinä, ikonostaasi. Ortodoksisen kirkon jäsenten kodeissa ikoni on kotialttarin avoinna oleva ikkuna kotiseurakuntaan ja ortodoksisen opin perustana olevaan kuolemattomuuden ateriapöytään. Näiden seinäfreskojen ohella kirkkorakennus on miltei vuorattu täyteen pyhillä kuvilla, ikoneilla. Ikonia voi pitää ortodoksisen kirkon tavaramerkkinä. Vanhojen ortodoksikirkkojen kaikki sisäseinät ja usein ulkoseinätkin ovat lähes täynnä pyhien ihmisten kuvia ja tapahtumia. Näin myös meillä Suomessa. Pääkirjoitus 2/2018 Vuonna 2018 ilmestyy 6 numeroa. 09-413 97 362 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Tänään tunnetaan laajana ikonitaide, joka liitetään laajasti idän kulttuurielämään, mutta on levinnyt myös läntisen kulttuurin piiriin. Ikonimaalaus on vähitellen saamassa kansantaiteen muodon – ikonimaalaus on laajentunut ja samalla ikonitaiteen sanoma pysäyttää yhä useammat. Ortodoksisessa perinteessä ikoni on useimmiten puupohjalle tehty maalaus, joka esittää Kristusta. Se ei erota, vaan yhdistää ortodoksisen opin mukaan nämä kaksi tilaa ja todellisuutta toisiinsa. Ortodoksisessa kirkossa ikoni on funktionalismia, toimivaa ja aktivoivaa taidetta parhaimmillaan. Ortodoksinen kirkko on tullut Suomessa lähemmäs kansankirkkoa, luterilaisuutta. Ortodokseille ikoni on ennen kaikkia todistekuva maailmaan ihmiseksi syntyneestä Jumalan pojasta. Ikonitaide elää tänään uutta nousukautta. Voidaan puhua ikoniteologiasta, se kertoo pyhän kuvan merkityksestä ja siten kuin synteesi ortodoksista uskosta. Antiikki ja taide | 5 koni on ortodoksisen kirkon pyhä kuva, mutta se on osa itäisen katolisen kirkon liturgiaa, jumalanpalveluselämää
6 | Antiikki ja taide Lasimuseon näyttely kunnioittaa Helena Tynellin syntymän 100-vuotispäivää Unohtumattomat Aurinkopullot Suosituksi keräilyesineeksi noussut Aurinkopullo löytyy jälleen monesta kodista.
Unohtumattomat Aurinkopullot TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SUOMEN LASIMUSEO, TIMO SYRJÄNEN. Keräilijöiden haluamista pulloista löytyy neljä eri kokoa, kuusi eri pääväriä ja 17 eri sävyä. Antiikki ja taide | 7 Lasimuseon näyttely kunnioittaa Helena Tynellin syntymän 100-vuotispäivää Monipuolisen ja kansainvälisen uran tehneet Helena Tynellin tunnetuin esine on hänen vuonna 1964 suunnittelemansa Aurinkopullo
Suomen Lasimuseossa on toukokuusta lokakuuhun esillä Helena Tynellin tuotannosta kertova näyttely Rakkaudesta lasiin ja valoon. 8 | Antiikki ja taide änä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta muotoilijalegenda Helena Tynellin syntymästä. Vuonna 1976 Riihimäen Lasi Oy lopetti suupuhalletun lasin valmistuksen. Tynellin tarkoitus oli jäädä Arabialle, mutta Taito Oy:n johtaja ja valaisinsuunnittelija Paavo Tynell (1890–1973) sai houkuSodan jälkeen kaikista käyttöesineistä oli huutava pula. Tiesin, että tämä oli se minun elämäni ”hetki”, jolloin sain viimeisen kerran kokea lasihytissä lasiesineen lumoavan syntyhetken. Punaisena hehkuvasta lasimassasta läpikuultavaksi esineeksi, valon läpäiseväksi, säteileväksi. T. Kaikki, mitä Riihimäen Lasilla suunniteltiin, meni kaupaksi. Hän työskenteli uransa aikana myös Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Koska olin oppinut lasinvalmistuksen ja muodon mahdollisuudet jo Riihimäen Lasissa sekä tutustunut valaisinten tehtävään ja tekniikkaan työskenneltyäni mieheni Paavo Tynellin kanssa Taito Oy:ssä, saatoin välittömästi aloittaa Limburgissa valaisinten suunnittelun lasista. Valmiina kestämään vaikka tuhat vuotta, ja enemmän.” TÖITÄ JA OPISKELUA. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1938, hän pääsi Taideteollisuuskeskuskoulun (nykyinen Taideteollinen korkeakoulu) mallisuunnittelulinjalle. Glashütte Limburg valmisti käsityömäisesti ainoastaan valaisinlasia, mutta aloittaessani siellä, se oli jo kehittänyt oman valaisintuotannon lasista. Lopetettuaan Riihimäen Lasin muotoilijana hän teki vielä pitkän uran Saksassa valaisinmuotoilijana. Tynell kuoli vuoden 2016 tammikuussa, 97 vuoden ikäisenä. Äänekoskella maanviljelijäperheeseen syntynyt Helena Tynell (os. Siellä työskenteli lasin ammattilaisia, puhaltajia, kristallinhiojia, kaivertajia jne. Kaikki ammattihenkilöt olivat kuitenkin taiteilijoiden käytössä. Heidän työnsä kautta, olemalla läsnä, oli opittava lasin ”kieli”, sen mahdollisuudet ja rajat. Tynellin ura oli aikanaan poikkeuksellisen monipuolinen ja kansainvälinen. Olin Suomessa työtön.” URA SAKSASSA. TAITEILIJAN SANOIN. Oli kannustavaa liittyä tähän jatkuvaan kehitykseen.” Vuonna 1986 sain vielä luvan muutaman kuukauden aikana valmistaa esineitä Suomen Lasimuseoon sovittuun näyttelyyn. Vuonna 1976 se oli monella tasolla dynaaminen, luova ja innoittava lasitehdas, jossa ammattitaidon ja laadun vaatimus oli ehdoton. Turpeinen) muutti 10-vuotiaana Helsinkiin. ”Minulle tuli tilaisuus jatkaa lasin suunnittelua Saksassa 1976–1986. Pala kuuluu Pirtti-sarjaan ja on ollut tuotannossa 1964–1976. Valmistuttuaan mallisuunnittelijaksi 1943 hän aloitti töissä sekä Taito Oy:ssä valaisimien puhtaaksipiirtäjänä että Arabiassa keramiikkaveistosten parissa. Taiteilijat eivät silloin saaneet ollenkaan koskea lasinvalmistukseen. Taiteilija Helena Tynell on itse luonnehtinut uraansa seuraavasti: ”Riihimäen Lasi Oy oli perustettu vuonna 1910 ja oli vuonna 1946, kun aloitin siellä, monipuolinen ja hieno lasin valmistaja
1950 Tynellin suunnittelema Revontulet-maljakko on sekä muotoilun näkökulmasta että valmistusteknisesti huipputuote. Lasin punaharmaa väri oli vuoden 1965 uutuusväri. Antiikki ja taide | 9 Aurora-sarja esiteltiin Finnish Design Centerissä Helsingissä huhtikuussa 1965. Helena Tynell oli tuottelias ja monipuolinen lasimuotoilija.
Osa tuotteista valmistettiin lasimassasta, jota uuniin sattui jäämään muusta tuotannosta. HELENA Tynellin suunnittelemiin tunnetuimpiin lasiesineisiin kuuluu Aurinkopullo. Hän pääsikin opiskelemaan Taideakatemian kouluun (nykyinen Kuvataideakatemia), mutta opiskelu jäi lyhyeksi, koska hän ei halunnut jättää työtään Taidossa eikä koulu hyväksynyt osa-aikaopiskelijoita. Helena Tynell. Pullojen korkeudet ovat 125 mm, 170 mm, 230 mm, 320 mm. HALUTTU AURINKOPULLO . LASI VALLOITTI. Piirtäjänä hän pääsi vierailemaan myös lasitehtaalla. Ensimmäisen taidelasiesineensä hän suunnitteli Riihimäen Lasille vuonna 1946. Kukkapuollon nimellä tunnettua tuotetta valmistetiin Riihimäen lasitehtaalla vuosina 1964–1974. Turpeinen Lasimuotoilija Syntynyt: 10.12.1918 Äänekoskella Kuollut: 18.1.2016 Tuusulassa Toiminut suunnittelijana Arabialla sekä Riihimäen Lasilla Siirtyi vuonna 1976 Saksaan suunnittelemaan valaisimia Limburgin lasitehtaalle Puoliso: valaisinmuotoilija Paavo Tynell Tunnetuin lasiesine: Riihimäen Lasille suunniteltu Aurinkopullo Rainbow. Sen vuoksi pulloa on useissa eri väreissä. Kaiverruksen tehnyt Teodor Käppi ja Tynell tekivät myöhemmin paljon kaiverrettuja lasiesineitä, kunnes niiden suosio hiipui. Pampas on suunniteltu Glashütte Limburgissa, Saksassa, jonne Helena Tynell siirtyi suunnittelemaan sen jälkeen, kun kaikki taiteilijat irtisanottiin Riihimäen Lasista vuonna 1976.. 10 | Antiikki ja taide teltua Tynellin jäämään Taitoon. HELENA TYNELL Hellin Helena Tynell os. Kipinä lasitaiteeseen syttyi jo Tynellin piirtäessä Paavo Tynellin lasivalaisimien malleja. Lasihytin ilmapiiri sekä lasin lumoava syntyprosessi valloitti Helena Tynellin täysin. Harvinaisen Kaulus-maljan yläosassa oli kaiverruskoriste. Aurinkopullo on tällä hetkellä erittäin kerätty ja haluttu taidelasisarja. Aika Arabialla oli saanut aikaan sen, että Tynell olisi halunnut saada kuvanveistooppia. Pariskunta vihittiin vuonna 1947. Aurinkopulloja on olemassa neljä eri kokoa ja kuutta eri pääväriä, joissa noin 17 erilaista sävyä
Kursivoidut tekstit Helena Tynell. 1970-luvulla suunniteltu sileä, kirkas Solar-juomalasi oli Tynellin protesti sille, että koko Suomi oli täynnä röpelö-lasia. Sodan jälkeen kaikista käyttöesineistä oli huutava pula. 1970-luvulla Riihimäellä oli nimekäs taiteilijajoukko, Tynellin lisäksi Nanny Still (1926–2009), Tamara Aladin (s. Tynell suunnitteli paljon käyttöesineitä. Helena Tynell suunnitteli Riihimäen Lasille 30 vuoden ajan. hytissä uuden taidelasikokoelmansa, joka esiteltiin vuonna 1982 Suomen Lasimuseon näyttelyssä. Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin – ja valoon, näyttely Suomen lasimuseossa 18.5.–28.10.2018 Lähteet: Suomen Lasimuseo, Helena Tynell Design 1943–1993. . VALAISINSUUNNITTELUA. Myöhemmin saksalainen ulkovalaisimia valmistava Bega-Gantenbrink Leuchten osti Limburgin, ja Tynell sai toteuttaa yhdistyneessä tehtaassa yli 20 vuoden kokemustaan valaisinsuunnittelijana. Keräilysuosikiksi nousseen Aurinkopullon lisäksi kysyttyjä ovat muun muassa Piironki, Aitanlukko, Ahkeraliisa, Emma ja Pala. Jo Riihimäen aikana Helena Tynell suunnitteli valaisimia saksalaiselle Glashütte Limburgille. Osa Tynellin töistä on tänä päivänä haluttua ja arvokasta keräilytavaraa. Ennen muuttoaan takaisin Suomeen Tynell ehti valmistaa Limburgin tehtaan Helena Tynell suunnitteli Riihimäen Lasille 30 vuoden ajan. Äänekosken taidemuseon 2012 näyttely jäi lasitaiteilijan viimeiseksi näyttelyksi hänen eläessään. Helena Tynell onkin kertonut, että kaikki, mitä Riihimäen Lasilla suunniteltiin, meni kaupaksi. Antiikki ja taide | 11 Tynell jatkoi työtään myös miehensä yrityksessä, mutta Paavo Tynellin kerrotaan kannustaneen vaimoaan omaan uraansa. Lasitehtaan taloudelliset vaikeudet pakottivat sen lopettamaan käsityömäisen tuotannon, jolloin kaikki taiteilijat saivat lähteä talosta vuonna 1976. Seuraava näyttely oli vuonna 1986, jolloin Helena Tynell muutti pysyvästi Suomeen. KÄYTTÖESINEET KAUPAKSI. 1932), Aimo Okkolin (1917–1982), Erkkitapio Siiroinen (1944–1996) ja Hillevi Lalla (1944–2018)
Ajan kulku ja voima Stefan Larsson, 45, on valmistunut Uumajan taidekorkeakoulusta 2005 ja asunut yhdeksän viime vuoden ajan ?tsussa Japanissa. Turun Taidemuseon Studioon rakentuva Cure of All -näyttely visualisoi ja tuo tarkasteltavaksi pyörimisen, odotuksen, jännityksen ja purkautumisen akteja installaation, videon, liikkeen, valon ja äänen keinoin. Who would be interested in an empty parking lot. 12 | Antiikki ja taide Uutiset Tekoäly ja luonto AUJIK ON ruotsalaistaiteilija Stefan Larssonin vuonna 2011 aloittama taiteellinen konsepti, jonka keskeisinä kiinnostuksen kohteina ovat tekoäly, luonto, tutkimus, havainnot, tulevaisuusspekulaatiot, neurotiede ja arkkitehtuuri. AUJIK:in palkittuja teoksia on ollut esillä maailmanlaajuisesti niin gallerioissa, museoissa kuin festivaaleillakin. Kuvat on tulostettu mustavalkoisella kotiprintterillä ohuille luonnospapereille, jotka on kiinnitetty suoraan seinään kuvien haurauden korostamiseksi. Audiovisuaalisella tasolla AUJIK:in teokset yhdistävät vieraat orgaanis-mekaaniset hybridit elektronisen musiikin luomaan äänimaailmaan. Everyday Revolutions kuvaa arkisen olemisen ja liikkeen rinnalla vääjäämättömiä, yhtäkkisiä kieppumisia, tasapainon menettämisiä ja uusiutumisen tiloja. AUJIK muistuttaa fiktiivistä, esoteerista kulttia, joka jakaa näkemyksiä shintolaisuuden, zenbuddhalaisuuden ja japanilaisten luonnonuskontojen kanssa. Ian Waelder on luonut näyttelyyn myös äänimaiseman, joka koostuu hänen omien kaatumistensa synnyttämistä äänistä. Teoksen meditatiivinen ja rauhallinen oleminen samassa tilassa äkkinäisen liikkeen kanssa muistuttaa elämistä epävarmuudessa, hetkeä, jolloin elämme rentoina ja samanaikaisesti valmiina kaikkeen. Tässä Ahon rakentamassa teosmaailmassa pingottuva lanka on kuin ajan kulku, piittaamattomasti eteenpäin liikkuva voima, riippuva objekti taas tekijä/ kokija ja niiden alla oleva lattia se ympäristö, jossa olemme esillä. Waelder on rajannut ku vien keskiöön henkilöt, jotka ovat vaikuttaneet skeittauskulttuurin historiaan ja hänen omaan skeittaamiseensa. Näyttelyn pääteos Everyday Revolutions koostuu katosta roikkuvista, jäykiksi itsensä ympärille kiertyneistä naruista ja niiden päässä pyörivistä objekteista. Toimintatapa on keskeinen koko hänen taiteellisessa tuotannossaan ja sen ymmärtämisessä. Aho luo tilaan eräänlaisen ajallisen installaation, jossa esineet pyörivät kukin eri tavoin, sattumanvaraisesti kieppuen ja kolahdellen, osa itseään vähitellen purkaen ja tapahtumien pitkästä prosessista vain pienen hetken kerrallaan näyttäen. Mittaamme ja määritämme ajankulumista pyörimisliikkeen kautta. Who would be interested in an empty parking lot. Hänen ilmiöiden havainnoinnille ja materiaalien lainalaisuuksille pohjautuvat teoksensa tarjoavat usein vaihtoehtoisia, oivaltavia tulkintoja todellisuudesta ja niissä on läsnä taiteilijalle ominainen hienovarainen pohjavire: pilkahdus huumoria, elämäniloista ihmettelyä tai yllättävää vapauden tunnetta tavanomaisten asioiden äärellä. Cure of all Turun Taidemuseo Pimiö 23.3.– 13.5.2018 ESPANJALAINEN, SAKSASSA asuva skeittari Ian Waelder tutkii taiteessaan skeittauskulttuurin toistettavuutta videon, valokuvan ja äänen muodossa. -näyttelyn kuvista yksikään ei ole alun perin hänen ottamansa: teokset ovat kokoelma erilaisin tekniikoin ”omittuja”, uudelleenrajattuja ja muokattuja kuvia, joita Waelder on koonnut skeittauskulttuurin keskeisistä filmeistä, lehdistä ja kirjoista. Waelder alkoi työstää näyttelyssä esillä olevaa, skeittaajien kasvokuvista koostuvaa Professional Portraits (A Chronology of Skateboarding) -sarjaa vuonna 2016 keräämällä stillkuvia sadoista internetin skeittausvideoista ja -dokumenteista. AUJIK käyttää useimmiten työskentelymuotonaan videotaidetta ja tietokoneanimaatiota, mutta hyödyntää teoksissaan myös installaation, 3D-tulostuksen, virtuaalitodellisuuden, vaatetuksen, musiikin ja tekstin keinoja. Äänet on kerätty skeittivideoilta, joita Waelderin ystävät ovat kuvanneet vuosina 2008–2012. Waelderin teoskokonaisuus sai alkunsa perinteisestä filmikuvaamisesta, mutta nyt esillä olevassa näyttelyssä kaikki kuvat on koottu muualta. Turun taidemuseo, Pimiö 23.3.–13.5.2018 KUVATAITEILIJA HEINI Ahon taiteessa analyyttinen kohtaa intuitiivisen ja aineellinen aineettoman. Sitä leimaa vahvasti ajatus siitä, että kaikella, jopa kaikesta keinotekoisemmalla, on tietoisuus ja sielu. Monet hänen teoksensa ovat tehty yhteistyössä muusikkojen, kuten Mira Calix, Christ, Sun Araw ja Daisuke Tanabe kanssa. Näyttely avoinna 23.3.–3.6.2018 Skeittauksen muotokuva Ian Waelder alkoi työstää skeittaussarjaa vuonna 2016. Muotokuviin on tallentunut hetkiä ennen temppua tai kaatumista. on osa näyttelysarjaa, jossa Ian Waelder syventää kiinnostustaan skeittaukseen ja nuorisokulttuuriin sekä niiden toistettavuuteen. Cure of All -näyttely visualisoi ja tuo tarkasteltavaksi pyörimisen, odotuksen, jännityksen ja purkautumisen akteja.
Meksikolainen kuolleiden päivän juhlintakulttuuri ja suomalainen nykytaide lähestyvät suurta teemaa hymysuin.. Samaa tunnelmaa henkivät nykytaidetta edustavat Tapani Kokon veistoskulkue, Heidi Hännisen Surullisten piknik -installaatio, Marjatta Tapiolan maalaukset, Susanne Koskimäen lasiteos, Annika Dahlstenin animaatio Yöperhonen ja Tiia Matikaisen keraamiset veistokset. Julisteet ovat MUMEDI:n joka toinen vuosi järjestettävän kansainvälisen julistekatselmuksen satoa julisteiden rinnalla nähdään kotimaisten taiteilijoiden kattaus kuin suoraan kalman kalaaseista. Kokonaisuuden täydentävät Suomen diakoniaopiston Lasse Kantolan ohjaaman Theatrum Olgan Taiteessa oppimisen prosessin yhteydessä otetut valokuvat, jotka ovat Sonja Siikasen käsialaa. Lahden taidemuseossa 16.2.–20.5.2018 Arrieta Celso: Jaja. Antiikki ja taide | 13 Hymyilevä kuolema LAHDEN TAIDEMUSEOSSA värikäs meksikolainen Dia de los Muertosin eli kuolleiden päivän juhlintakulttuuri ja suomalainen, yllättävästi yhtä värikäs nykytaide lähestyvät suurta teemaa hymysuin. Meksiko, 2016. Mukana ovat Lahden taidemuseon kokoelmien itseoikeutetut klassikot, Hugo Simbergin piirrokset, joissa Kuolema puuhailee kodeissa ja puutarhassa. Esillä on valikoima kuolemateemaisia julisteita Museo Mexicano del Diseñosta Mexico Citystä. Tiia Matikainen: Bella Morte VII, 2017, keramiikka ja epoksi
– He ovat ihania ja loistavia ihmisiä. Pidän persoonista, jotka ovat omana itsenään aitoja ja luonnollisia.. 14 | Antiikki ja taide Seppo Fränti tuntee taiteilijat, joilta hän on hankkinut tauluja, ja pitää heistä suunnattomasti
TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: PHOTO KANSALLISGALLERIA/PIRJE MYKKÄNEN Taidemesenaatti ja keräilijä Seppo Fränti: Taiteilijat ovat kotonani läsnä. Antiikki ja taide | 15 Nuoren taiteilijan elämä on usein lähes rahatonta, siksi taidekeräilijä Seppo Fränti päätyi hankkimaan teoksia nimenomaan aloittelevilta taiteilijoilta. Arvokkaan kokoelmansa hän on lahjoittanut Kiasmalle
Elävän ja intohimoinen kiinnostus taiteeseen on johtanut Fräntin muun muassa vuonna 2001 perustetun, lähes 500 jäsenen Kuvataideakatemian Ystävät ry:n puheenjohtajaksi. Olen myös paljon tekemisissä taiteilijoiden kanssa. Sitä on joka puolella ja joka tilassa yli sadan neliön huoneistossa – seinillä, pinoina ja kasoina lattialla, nurkissa nojailemassa. 16 | Antiikki ja taide un Seppo Fränti ohjaa peremmälle olohuoneeseensa Helsingin keskustakodissa, taide tunkee vastustamattomana tulijaa vastaan. Kuvataiteilijan koulutuksen saanut Seppo Fränti tekee itsekin ekspressionistista ja abstraktia taidetta. K. Apurahoissakin pitäisi pyrkiä enemmän nuorten tukemiseen, Fränti ehdottaa. Tavallaan hekin ovat kotonani läsnä, ja voin keskustella taulujen ja taiteilijoiden kanssa. – Olen ollut koko elämäni kiinnostunut taiteesta ja estetiikasta, taidemesenaatti kertoo. Soittelemme usein toisillemme, Fränti kertoo. Tunnen taiteilijat. Teosten hinta liikkuu vajaasta tuhannesta eurosta ylöspäin jopa kymmeniin tuhansiin – Noin 800 teoksen kokoelma on elämäntyöni. Seppo Fräntin mittavan kokemuksen mukaan taitelijat ovat vahvoja, mutta herkkiä, boheemeja ja värikkäitä persoonia. – Kun nuori taitelija myy ensimmäisen työnsä, se on tärkeä hetki, ja hän on todella tyytyväinen. Pitkään aikaan hän ei tunnistanut teoksissaan kokoelmaa, joka on muodostunut vuosien saatossa, kun tauluja on tullut ”valtavan paljon”. – Nautin asumisesta taulujen kanssa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kokoelma on karttunut kovaa vauhtia. Yhdistys on vieraillut myös Fräntin kotona. Saan siitä hirveästi energiaa. Omaa taiteilijuuttaan Fränti ei kuitenkaan halua korostaa. Yhdistys järjestää jäsenistölleen kiinnostavia tapahtumia, kuten museoja näyttelykäyntejä. Vain pieni osa taiteilijoista saa apurahoja. Fränti on kerännyt töitä nuoresta pitäen. Seppo Fränti aloitti taiteen keräilyn1970– 80-lukujen vaihteessa. – He ovat ihania ja loistavia ihmisiä. Joka kevät joku taiteilija saa jäsenäänestyksen perusteella 2 000 euron stipendin. Nuoren taiteilijan elämä on usein lähes rahatonta. Fräntin kokoelma on kertynyt yli sadalta taiteilijalta. ARVO MILJOONALUOKKAA. Tietoa löytyy muun muassa yhdistyksen Facebook-sivuilta. Nyt hän uskaltaa myös kutsua itseään täydestä sydämestä taiteen keräilijäksi. Se on tärkeää, kun katsoo töitä. Hän maalaa mielellään lomamatkoillaan ja kesämökillä kaikessa rauhassa. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa taiteesta kiinnostunut 20 euron vuosimaksulla. Fränti on tehnyt paljon hankintoja kotimaisilta nuorilta kuvataiteilijoilta. Hakijamäärät ovat suuria, ja jotkut saavat enemmän kuin toiset. Ystävät tukevat nuoria taitelijoita stipendein. Näyttelyitäkin on ollut kymmenkunta. Kun taulut siirtyvät Kiasmaan, Seppo Fräntille tulee jatkossa enemmän tilaa asua omassa kodissaan. Pidän persoonista, jotka ovat omana itsenään aitoja ja luonnollisia
Tämä on mittavan arvokas kokoelma, Fränti myöntää. Kaikki työt ovat suomalaisten taiteilijoiden tekemiä. – Tämä on täysin minun tunteellani ja maullani hankittu kokoelma. Antiikki ja taide | 17 euroihin. Taidetta on Seppo Fräntin kodissa joka puolella seinillä ja lattioilla, kasoina ja pinoina. Kokoelman arvo kohoaa miljoonaluokkaan. Kiasmassa Seppo Fräntin kokoelman työt pääsevät hyvään kotiin. Silloin kun näkee, että teos on tehty sydänverellä, sellainen kiinnostaa. – Sukupuolta en ole katsonut teoksia hankkiessani. Tässä edustava kokoelma olohuoneesta värikkäitä tauluja.. Fränti myöntää, että kokoelma on hänen elämänsä tärkein asia. Kokoelmassa on tasapuolisesti sekä naisten että miesten tekemiä töitä. Haastatteluiltanakin hän on menossa kahden näyttelyn avajaisiin. Työn kanssa pitää voida elää ja sitä voida katsoa, ja sen pitää kestää aikaa, Fränti pohtii. Fränti käy paljon taidenäyttelyissä ja taitelijoiden työhuoneilla katsomassa tauluja. Työssä pitää olla itseäni ja taiteilijaa niin, että näen työssä omaa itseäni, ja että taiteilija ilmaisee siinä omaa itseään ja elämänvaiheitaan. Kokoelman aarteet tulevat Fräntin arvion mukaan esille vasta sitten, kun hän ja taiteilijat ovat jo kuolleet. – Kun näen taulun, huomaan nopeasti, kiinnostaako se minua. Myös kevyemmät ja humoristiset teokset kiinnostavat häntä. Niissä on se jokin. Minä olen ollut tässä asiantuntija. Se on suuri elämän sisältö ja elämäntyö. – Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että aika monesta taiteilijasta kuullaan vielä sadan vuoden päästäkin. Fränti on pyrkinyt hankkimaan erityylisiä tauluja, kuten minimalistisia ja ekspressionistisia
– Minulle tulee haikeus, mutta pääsääntöisesti tyytyväisyys. KIASMA ON HYVÄ KOTI. Hanke työllistää laajalti Kiasman ja Kansallisgallerian kokoelmahallintaosaston moniammatillista tiimiä – kuraattoreita, konservaattoreita, valokuvaajia, näyttelymestareita ja kuljettajia, kokoelmaintendentti Kati Kivinen kuvailee lahjoituksen vaiheita. Yksinhuoltajan on luovuttava lapsistaan. Siellä teokset ovat kaikkien nähtävänä. Uusiakin taiteilijoita voi tulla mukaan. Uudet taulut tulevat hänen kotiinsa, mistä vapautuu tilaa vanhojen poistuessa. Minulla on niistä paljon kauniita muistoja. Kiasman museojohtaja Leevi Haapala arvostaa korkealle tulevan kokoelman osana Kansallisgallerian kokoelmaa. Kahden vuoden kuluessa kokoelma inventoidaan yhdessä keräilijän kanssa. – Seuraavien parin vuoden aikana otamme kokoelman teokset vastaan Kiasmaan ja tutustumme niihin jokaiseen paremmin tutkimuksen, luettelointityön, kuntotarkastusten ja valokuvausten kautta. Itselleen hän jättää joitakin vanhoja töitä, joihin hänellä vahva tunnetai perintöside. JATKAA TAIDEHANKINTOJA. Teoksiaan hän on lainannut myös museoihin ja ulkomaillekin. – Seppo Fräntin taidekokoelma on ainutlaatuinen henkilökohtaisuudessaan ja vilpittömässä kiinnostuksessaan nykytaidetta ja eläviä taiteilijoita kohtaan. . Fräntin kokoelman on tarkoitus päästä esille Kiasmassa vuonna 2020, ja siitä on tekeillä myös kirja. Voin sitten mennä Kiasman näyttelyyn katsomaan lapsiani ja muistelemaan. Teokset tarvitsevat huomion lisäksi myös huolenpitoa, mitä ne saavat Kiasmassa. Kokoelma on rohkea, avoin ja samalla intiimi tavassaan hahmottaa ihmisenä olemisen kipuilua kuvataiteen kautta, Haapala toteaa. Hankintoja hän tekee jatkossa kuitenkin harvakseltaan. 18 | Antiikki ja taide Seppo Fräntin kokoelmassa on paljon minimalistisia ja ekspressionistisia töitä. Elämässä tulee aika, jolloin lasten on lähdettävä kotoa maailmalle. – Keräämäni teokset ovat kuin ”lapsiani”. Seppo Fränti nojatuolissa takanaan Robin Lindqvistin punertava teos Under the table 2103.. Kaikki ovat kestäneet Fräntin silmiä ja aikaa. Kokoelma käsittää runsaasti paperipohjaisia maalauksia sekä joitain pienikokoisia veistoksia. – Olen todella onnellinen siitä, että ne saavat hyvän kodin. Parempaa kotia en olisi teoksilleni saanut. Hän ei ole kyllästynyt yhteenkään omistamistaan teoksista. Varsinkin nyt, koska kotini on kuin labyrintti, jossa on hankala jo nähdä mitään ja asua. Ne tunnistaa huoltajansa näköisiksi. Kiasma on ehdottomasti paras paikka teoksilleni ja kokoelmani parhaille taiteilijoille. Osan taiteilijoista myöhempiä töitä on jo esillä Kiasmassa, jolloin katsoja pääsee näkemään myös taiteilijan kehityskaarta. Samalla Fränti iloitsee siitä, että ”lapset” saavat hyvän kodin Kiasmassa. Fränti aikoo jatkaa taidehankintoja samalla periaatteella kuin aikaisemmin tukien nuoria taiteilijoita. Silti Fränti kokee helpotuksen tunnetta luopuessaan nyt valtaosasta teoksiaan
Vajaat sata teosta käsittävä näyttely on esillä Turun taidemuseossa 4.11.2018 asti. Näyttely esittelee seitsemän kultakauden teosta, jotka eri syistä jäivät saamatta yhdistyksen kokoelmaan. Albert Edelfelt (1854-1905) Lopullinen luonnos teokseen Turun Akatemian vihkiäiset 1640 Magnus von Wright (1805–1868) Kukkia esittelevät Berndtsonin, Gallen-Kallelan, Halosen, Rissasen ja Westerholmin maalauksia esimerkkeinä toteuttamattomista unelmista. Antiikki ja taide | 19 urun Taideyhdistyksen ensimmäisen intendentin, Victor Westerholmin kautena Taideyhdistyksen kokoelmaan hankittiin ja lahjoitettiin tasan 400 teosta. Westerholm oli sekä kotimaiseen että pohjoismaiseen taiteilijakuntaan hyvin verkostoitunut. Teosten määrä on suppea mutta painoarvo sitäkin suurempi: niiden merkitystä korostaa se, että ne yhtä lukuun ottamatta kuuluvat nykyisin julkisiin kokoelmiin. Niistä monet ovat sittemmin muodostuneet Suomen taiteen ohittamattomiksi klassikoiksi, kuten Gunnar Berndtsonin Kesä, Pekka Halosen Erämaa, Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa ja Kalevala-aiheiset maalaukset sekä useat Helene Schjerfbeckin teokset. Hankittujen teosten aihepiiri oli aluksi hyvin kansallinen: se käsitti suomalaisia maisemia, kansantyyppejä, muotokuvia ja mytologian merkkihenkilöitä. Vuodet 1891–1919 kattava kausi osuu ajallisesti yksiin Suomen itsenäistymisen kanssa. Pekka Halonen (1865–1933) Työstä lähtö Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) Poutapäivä. Yhdistyksen hankintapolitiikka oli alusta alkaen suuntautunut kotija pohjoismaiseen aikalaistaiteeseen. Kokoelman määrätietoinen kartuttaminen tapahtui rajallisin määrärahoin, minkä vuoksi sitä ei voitu aina kerryttää halutuin teoksin. Tuomalla esiin myös menetettyjä tilaisuuksia tarjotaan yleisölle uusi, laajempi näkökulma kokoelman rakentumiseen. Niinpä taiteilijakollegat, kuten Ville Vallgren osoittivat yhdistykselle merkittäviä lahjoituksia yksityishenkilöiden lisäksi. Ateneumin taidemuseosta, Gallen-Kallelan museosta, Pohjanmaan museosta ja Hämeenlinnan taidemuseosta sekä yksityisomistuksesta lainatut teokset T Victor Westerholmin hankinnat esillä Turussa Suomalaisia klassikoita Turun taidemuseon kokoelmanäyttely esittelee maisemamaalari Victor Westerholmin aikana tehtyjä hankintoja ja vastaanotettuja lahjoituksia. Emämaa Venäjän taidetta ei sen sijaan ostettu. Aktiivista lahjoitustoimintaa harjoittivat myös yhdistyksen hallituksen jäsenet kuten kauppaneuvos Fredric von Rettig ja kauppaneuvosveljekset Ernst ja Magnus Dahlström. Jo asemansa vakiinnuttaneiden tekijöiden ohella teoksia ostettiin kotimaisilta nuoren polven taiteilijoilta. Kyseessä oli selkeä kannanotto: yhdistyksen kokoelma oli kulttuurillisesti sidoksissa länteen. . Yhdistys hankki myös useita Westerholmin keskeisiä maalauksia ja taiteilija itse muisti kokoelmaa teoslahjoituksin
Oppimestarin outo nimi ei taipunut Keräsen suuhun ja puukoista tuli Tommi-puukkoja, joiden nimi merkitsi myös laatua. Jo vuosia sitten tajusin etten saisi ikinä sellaisia tiloja, jossa puukot mahtuisivat asiallisiin vitriineihin. Nälkävuosien jälkeen Keränen palasi takaisin Hyrynsalmelle ja ryhtyi sepäksi kotitilalleen Oravivaaran Mustalahteen. – Siellä vaikutti englantilainen tuotekehittäjä Thomas Woodward, jolta Keränen ammensi vaikutteita. Kotitekoinen rauta sisälsi rikkiä ja oli herkkää kylmälle. Samasta syystä puukirkot maalattiin punaisiksi ja ovet mustiksi. – Aina 1970-luvulle saakka kyläsepät käyttivät rautalaatuja, jotka oli osin tehty jopa järvitai suomalmista. – Pellavansiemenöljyn lämmönsiirtokyky on hitaampi kuin veden, jolloin metalliin ei syntynyt yhtä helposti hiushalkeamia kuin veteen karkaistaessa. Olen rajannut kokoelmani kotimaisiin ja käsintehtyihin puukkoihin, Ilmo Juntunen kertoo. Musta väri – kimrööki – on nokea, joka saatiin polttamalla esimerkiksi O Ilmo Juntunen säilyttää mestarien kädentaitoperinnettä Noin 3 000 puukon kokoelma Kajaanilaisen Ilmo Juntusen kokoelmassa on yli 900 Tommi-puukkoa. 20 | Antiikki ja taide nhan tämä eräänlaista hulluutta. 1930-luvulla Punainen Risti tilasi puukkoseppä Kustaa Lammilta suurikokoisen järjestöpuukon, jonka terässä on varsin erikoinen viesti. – Tuohon aikaan tavalliset kyläsepät eivät yleensä valmistaneet puukkoihin tuppia, mutta Fiskarssissa saamiensa vaikutteiden innoittamana Keränen alkoi tehdä puukkoihinsa myös tupet. Tommi-puukon luojana pidetään hyrynsalmelaista Kalle Kerästä (1866–1912), joka 1860-luvulla pakeni nälkävuosia etelään ja päätyi Firskarsiin, jossa oppi metallin karkaisun salat. – Värit ovat fennougrien pyhät värit. Kaikki paikat ovat täynnä puukkoja. Woodwardin menetelmänä oli karkaista rautataokset veden sijasta pellavasiemenöljyssä. Punainen väri on samaa ainetta, josta valmistetaan punamultamaali. Tommi-puukkojen tunnusvärit ovat punainen ja musta. Fiskars oli jo 1800-luvulla tunnettu metallituotteiden jalostaja
Norjalainen keräilijä tarjosi puukosta minulle 10 000 euroa, mutta en myynyt. Juntusen kohdalle on osunut muutamia mieleenpainuvia hetkiä. Aluksi isoisäni ei varsinaisesti kerännyt, mutta säilytti esimerkiksi tansseista takavarikoidut puukot. Suomessa on hyvin vähän puukkoon liittyviä patentteja. Tämän hetken yksi taitavimpia puukkoseppiä on Puukkoseuran puheenjohtaja Arto Liukko, jolta olen itsekin joskus puukkoja tilannut. Antiikki ja taide | 21 niitä kovin usein tainneet takaisin perätä. – Jokaiselle retkikunnan jäsenelle valmistettiin retken kunniaksi muistopuukko, joita on koko maailmassa vain neljä kappaletta. Yksi puukoista on valaanmetsästäjien museossa Sandfjordissa, yksi tunnetulla norjalaiselle keräilijällä ja yksi minun kokoelmassani. Juntusen oma keräilyharrastus on isoisän peruja. Alunperin se oli minulle vain kaunis puukko. – Suomea sotien jälkeen rakentaneen käsityöläispolven puukkoja on vaikea löytää. ISOISÄ TAKAVARIKOI PUUKOT. Norjalaiskeräilijöiden avustuksella puukon takaa paljastui huima tarina. Puukkojen keräily on Juntusen mukaan nouseva ilmiö, vaikka vanhan puukkoseppätaidon luomuksia ei enää keräilijällekään kovin paljon kohdalle osu. Näitä puukkoja on tallella kaikkiaan noin kymmenkunta kappaletta.. Ensimmäisen patentin sai Herman Renfors puukontupen valmistamiseen. TEKSTI: JUHANI KARVONEN tuohta kiven tai lasin alla ja liuottamalla raaputustuote alkoholiin. Oslossa järjestetään vuosittain iso puukkofestivaali. – Hän vaihtoi annostupakkansa puhdetyöpuukkoihin, joita kertyi viisivuotisen rintapalveluksen aikana noin 60 kappaletta. YKSI NELJÄSTÄ MAAILMASSA. Omistajat eivät Ilmo Juntusen mukaan kansanomainen puukko on tuotteena loppuun sakka hiottu. Juntunen päätti käväistä paikalla ja otti mukaansa kokoelmissaan olleen mursunhampaasta valmistetun erityisen kauniin puukon. Ilmo Juntusen isä kartutti puukkokokoelmaa lähinnä vain sota-aikana. Neljännen puukon kohtaloa ei tunneta. Isäni jälkeen perin aikanaan myös isoisäni takavarikoimat puukot. Norjalainen tutkimusmatkailija Fridtjof Nansen hiihti elokuussa 1888 kolmen muun miehen kanssa Grönlannin halki. Tuo polvi on haudassa ja jäljelle jääneitä puukkoja ei kovin paljon ole. – Valmistustavasta ja terän muodosta päätellen epäilin sen olevan alunperin Norjasta, vaikka olin ostanut sen Suomessa pidetystä huutokaupasta. – Isoisäni oli kyläpoliisi ja hänelle päätyi puukkoja tanssipaikoilta ja muista yleisötilaisuuksista
Puukon tilaaja on kansainvälinen, itseään puolueettomaksi avustusorganisaatioksi nimittävä järjestö. Retken kunniaksi on tehty mursun hampaasta neljä puukkoa, joista kolme on tallessa. Kaikissa kansanomaisissa puukoissa nämä perusasiat ovat kunnossa, Juntunen sanoo. Tavallisimmin on kyseessä tuohipäinen puukko, jonka tuohipäähän on ohuista metallinauhan paloista koottu kuvio. Juntunen hankki kokoelmaansa 1930-luvulla valmistetun SPR:n erään paikallisosaston teettämän järjestöpuukon. Korupuukko on puukko, jossa on eri tekniikoilla tehtyjä korukuvioita sekä puukon päässä että terässä. Tuolloin 82-vuotias mestari otti puukon vastaan sanaakaan sanomatta ja piti puukkoa kämmenessään koko kolmituntisen vierailun ajan. Vasta silloin Lammi kertoi puukon tarinan. Pohjanmaalla tunnettuja perinteisiä puukkomalleja ovat Kauhavan puukko ja Härmän puukko. Hän myi sen Kauhavan rautatieasemalle, eikä siitä ollut sen jälkeen mitään havaintoa. Myös terä voi olla koristeltu. Juntusen haaveena on ollut voida vaikuttaa suomalaisen puukon kehitykseen – Kansanomainen puukko käyttöesineenä on niin loppuun hiottu tuote, että yrityksistäni huolimatta en ole kyennyt keksimään mitään sellaista, millä sitä voisi parantaa. Elokuussa 1888 Fridtjof Nansen hiihti kolmen kaverinsa kanssa Grönlandin poikki. . Mittatilaustyönä tehdyssä puukossa kahvan pituus on käyttäjän kämmenen leveys, kahvan ympärysmitta on sellainen, että koukistuneet sormet juuri ja juuri ulottuvan kämmenpohjaan ja terän pituus noin 39 prosenttia puukon kokonaispituudesta. NIMI PAIKKAKUNNAN MUKAAN . Yksi puukoista on Valaanmetsästäjien museossa Sandefjordissa, yksi on norjalaisella keräilijällä ja yksi Ilmo Juntusen kokoelmissa. Puukko oli valmistettu juuri asiakkaan toivomalla tavalla. Teksti kuvaa oivallisesti 1930-luvun poliittista ilmapiiriä Suomessa. taitavasti syövytetty tekijän nimi J. Myös Etelä-Pirkanmaan Toijalan puukot ovat tunnettuja keräilijöiden keskuudessa, ja niillä on useita tekijöitä, Puukkoseuran puheenjohtaja Arto Liukko sanoo. Kerran Juntunen kävi vierailulla kauhavalaisen puukkomestari Juho Lammin (1901–2001) luona ja otti mukaansa pienen, terältään vain 3,5-senttisen puukon. PERINNEPUUKOT ovat saaneet nimensä useimmiten jonkun paikkakunnan mukaan. – Huomasin että terän veriuraan oli kaiverrettu teksti: Pirua ja ryssää vastaan. – Vierailun lopulla sanoin varovaisesti Lammille, että se minun puukkoni taitaa olla vielä hänellä. – Hivenen tuohtuneena Lammi toimitti minulle valokopion SPR:n paikallisosaston lähettämästä tilausasiakirjasta, johon sisältyi mittapiirustus kyseisestä puukosta. Lappilaisissa puukkojen ja leukujen päissä ja tupeissa käytetään poron sarvea. 22 | Antiikki ja taide MESTARI TUNNISTI OMANSA. Se oli ensimmäinen hänen valmistamansa puukko, jonka hän teki 10-vuotiaana. Juntunen varmisti puukon aikanaan valmistaneelta Lammilta itseltään, että hän ei. Puukko oli signeerattu J. Terän ja kahvan yhtymäkohta on kultaisessa leikkauksessa, kahvan paksuin kohta on kultaisessa leikkauksessa siten, että pidempi osa on lähempänä terää. PIRUA JA RYSSÄÄ VASTAAN. LOPPUUN HIOTTU TUOTE. Lammi Kauhava. – Rautalammin puukko on savolainen perinnepuukko. Isoisäni ei varsinaisesti puukkoja kerännyt, mutta säilytti tansseista takavarikoidut puukot. Lammi Kauhava. Tommi-puukko on kainuulainen perinnepuukko. Puukon terään oli ollut itse lisännyt omia tuntojaan tilattuun tuotteeseen. Sillä on useita tekijöitä Kainuussa
Helsingin Nautinto-näyttelyn kuraattori on Mika Hannula. Näyttely toteutetaan yhteistyössä HAMin kanssa. . Kolmen taiteilijan puhuttelevat valinnat Nautinto-näyttely esittelee kolmen eturivin nykytaiteilijan: Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen uusia maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa. Elina Merenmies, Lähelle, 1995–2016, tempera ja öljy kankaalle, 46 x 38 cm, yksityiskokoelma. Katsojan on mahdollista oivaltaa ja löytää yhteyksiä menneen ja nykyajan välillä sekä sijoittaa kuvien kautta itsensä historian jatkumoon. Näyttelyssä nähdään myös Suomen taiteen kultakauden teoksia sekä vanhaa eurooppalaista taidetta, jota saadaan konservoinnin jälkeen esille ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Antiikki ja taide | 23 aiteilijat valitsivat taidesäätiön kokoelmista intuitiivisesti teoksia, jotka puhuttelivat heitä. Kuva: Jussi Tiainen.. Monet teokset houkuttelevat esiin aistikokemuksia, joten näyttelyn teemaa voi lähestyä tätäkin kautta. Vanhan eurooppalaisen taiteen aiheet viittaavat maallisiin nautintoihin. Kuva: Jussi Tiainen. – Taiteen tekemisen lisäksi sen katsominen voi tuottaa nautintoa, näyttelyn kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne sanoo. Nautinto luo uutta Anna Retulainen, Plein air: Heleä kesäpäivä, 2016, öljy kankaalle, 60 x 80 cm. Näin T aihe laajenee käsittämään kiireettömän maalauksen äärellä oleilun, läsnäolon ja ja vuorovaikutuksen maalauksen kanssa. Niiden rinnalle he loivat uusia teoksia, joiden siveltimenvedoista välittyy rohkea uuden tekemisen ilo. Nautinto Taidemuseo Göstan kartanossa 10.6.–4.11.2018. Taiteilijalle nautintoa voi tuottaa itse maalausprosessi ja työhön uppoutuminen sekä tieto siitä, että tekee sitä mitä oli tarkoituskin tehdä. Kuva: Jussi Tilainen. Jukka Korkeila, Regnum Lacrimarum (Kyynelten valtakunta), 2016, öljy kankaalle, 40 x 30 cm & 40 x 30 cm, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Serlachiuksen kokoelmista ovat mukana muun muassa taiteilijat Ellen Thesleff, Maria Wiik, Olga Ehrström, Akseli Gallen-Kallela, Francisco Zurbaran, Jan van Ravesteyn, Jusepe de Ribera, Michelangelo di Campidoglio ja Pieter Lastman
24 | Antiikki ja taide 1960-luvulla ilmestyneet Tex Willerit ovat harvinaisia ja arvokkaita.
– Olen keräilijä enkä postimyyntiasiakas, Mikko Ikonen toteaa.. – Irtonumerot maksavat yleensä pari euroa, mutta 16 numeron vuosikertoja voi löytää jopa parilla kympillä. Vanhat lehdet ovat paitsi kalliimpia, myös selkeästi harvinaisempia. Varmuuden vuoksi puuttuvat Tex Willer -vuosikerrat ja irtonumerot on kirjattu myös puhelimen muistioon. – Vähän vanhempana ostin divarista saman vuoden vuosikerran matkalukemistoksi ja pikkuhiljaa kokoelma alkoi karttua. Tilanne on jäänyt tarkasti mieleen: naapurinpojalta lainatun sarjakuvan kertomus oli jäänyt niin jännään paikkaan, että heti jatkoosan ilmestyttyä oli suunnattava Pieksämäen Kalevantoriin ja siitä äkkiä mummon luokse lukemaan, mitä Mefiston pojalle tapahtuu. Valitettavasti alkuperäiset lehdet kuitenkin hävisivät jonnekin, joten aloitin Tex Willereiden keräilyn uudestaan kymmenisen vuotta sitten. Hän erottaa valkoselkäiset vihkot jo kaukaa ja osaa kansien vuosilukuja vilkaisemalla arvioida, kannattaako lehtiä tutkia tarkemmin. – Vuosikerrat 1980–1994 löytyvät muutamaa irtonumeroa lukuun ottamatta kaikki, samoin valtaosa 2000-luvulla ilmestyneistä Texeistä. Koska Ikonen on onnistunut haalimaan hyllyynsä lähes jokaisen Willerin viimeisen 40 vuoden ajalta, kokoelma kasvaa nyt hitaasti ja laajenee vähitellen kohti vanhempia vuosikertoja. Ikonen tutustui Tex Willeriin pikkupoikana ja osti ensimmäisen Willer-lehtensä vuonna 1983. Vanhemmat lehdet ovat kalliimpia, 1970-luvun Texeistä saa helposti pulittaa vitosen kappaleelta. Yhteensä lehtiä on noin 500 ja kaikki niistä olen ostanut käytettyinä. Myös 1960–70-lukujen sarjakuvia on kertynyt kiitettävästi. Mikko Ikonen etsii Tex Willereitä kirpputorien lisäksi divareista. ENSIMMÄINEN LEHTI MUMMOLAREISSULLA. Löydöt ovat olleet edullisia. yväskyläläisen Mikko Ikosen, 44, kirpputorisilmä on harjaantunut tarkaksi. Lehtiä on löytynyt hyvin, usein jopa kokonaisia vuosikertoja. – Edelleen harmittaa, kun muutama vuosi sitten olisin saanut savonlinnalaiAntiikki ja taide | 25 TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN J Mikko Ikonen ihastui länkkärisarjikseen jo lapsena Kokoelmassa 500 Tex Willeriä Parasta sarjakuvien keräilyssä on etsimisen ja löytämisen ilo. KIRPPAREILTA JA DIVAREISTA
Ikonen jatkaa, että Tex Willer -sarjakuvien taso on pysynyt korkeana koko historiansa ajan. Tex Willer -sarjakuva on ilmestynyt Suomessa vuodesta 1953 lähtien säännöllisesti lukuun ottamatta muutaman vuoden paussia 1960-luvulla. Mutta mikä ihme aikuista miestä kiehtoo lapsekkaiksi mielletyissä pyssysankaritarinoissa. – Ensimmäiset Texit olivat shekkivihkon mallisia. Antikvariaatit ovat keräilijän aarreaitta. Ainoastaan vanhemman pään sarjakuvat eivät tarinoina kiehdo keräilijää: piirrostyyli niissä oli kepoisempi ja tarinat köykäisempiä. Tex Willereiden lisäksi Ikosen hyllyyn on kertynyt muutamia muitakin sarjakuvia Alixeista Aku Ankkoihin, mutta mikään muu ei kiehdo samalla tavalla kuin Willerit. 26 | Antiikki ja taide sesta divarista vuoden 1975 vuosikerran viidellä kympillä, mutta jostain syystä en sitä ostanut, Ikonen toteaa. Niitä näkee myynnissä harvoin ja ne ovat hyväkuntoisina varsin arvokkaita. Trikoissa keikaroivat supersankarit eivät miestä ole koskaan kiinnostaneet. ”Odotan aina, että saan koko vuosikerran kerätyksi ennen kuin luen ensimmäistäkään tarinaa”, hän kertoo.. Etsimisen ja löytämisen ilo on keräilyn parasta antia. TAITAVAA JÄLKEÄ. Ikonen paitsi kerää, myös lukee ahkerasti omistamiaan sarjakuvia. – Kyllä paha täytyy nujertaa stetson päässä! . Tex Willer -suomentaja Renne Nikupaavola oli lyömätön sanaseppo. – Tex Willer on ylitsepääsemättömän hyvä sarjakuva! Suosikkipiirtäjäni Fernando Fusco oli todellinen taiteilija ja käsikirjoittajista löytyy myös mahtavia tarinankertoja. Mikko Ikonen pitää puhelimensa muistiossa kirjaa kokoelmastaan puuttuvista lehdistä, joten uupuvia numeroita on helppo metsästää. Historiaharrastajaa viehättää uudempien Willereiden viittaukset todellisiin henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumiin. Tämän kyseisen lehden olen saanut lahjaksi ystävältä, Ikonen esittelee kokoelmansa harvinaisuutta
Sarjakuvat kyllä myyvät tasaisen hyvin: eurooppalaisen sarjakuvan kulmakivet kuten Tintti, Asterix ja Lucky Luke eivät hyllyssä vanhene ja esimerkiksi Tex Willerille, Korkeajännitykselle ja supersankarisarjakuville riittää aina kysyntää. Moni kerää aikuisena nuoruutSarjakuvia harrastavat aikuiset miehet ”Moni kerää nuoruuttaan takaisin” taan takaisin nostalgiasyistä, kertoo Lukuhetken yrittäjä Pekka Räsänen. Esimerkiksi Yoko Tsuno -sarjan ykkösalbumi myytiin juuri 60 eurolla. Yrittäjä Pekka Räsänen jyväskyläläisestä antikvariaatti Lukuhetkestä kertoo, että sarjakuvat kiinnostavat kaikenlaisia asiakkaita, mutta keräilijöistä valtaosa on nelikymppisiä miehiä. Heidät on kastettu sarjakuvan maailmaan 1980-luvulla kun tarjonta alalla oli valtavaa. Kyllä paha täytyy nujertaa stetson päässä!. – Albumit ovat toki kalliimpia, kymmenien eurojen hintaisia. Antiikki ja taide | 27 n Jyväskyläläisen antikvariaatti Lukuhetken asiakkaista valtaosa on sarjakuvien keräilijöitä. Käytettyjen sarjakuvien hinnat ovat varsin kohtuullisella tasolla. . Nuoret eivät löydä valtaosaa näistä lehdistä, koska heillä ei ole niihin mitään kosketuspintaa. Räsäsen mukaan sarjakuva kiinnostaa myös nuorempia lukijoita, mutta heitä on asiakaskunnassa vähemmän kuin aikuisia. – Tilanne tuntuisi olevan sellainen, että keräilijöiden kokoelmat ovat aika täynnä, mikä vaikuttaa alan markkinaan. Räsänen arvioi, että perussarjakuvalehdestä saa pulittaa keskimäärin 1–3 euroa. Ikosen kokoelman huonokuntoisin lehti maksoi alle euron. Sarjakuvien kunto vaikuttaa niiden hintaan. Jotkut yksittäiset Aku Ankat voivat maksaa jopa tuhansia euroja, mutta sellaiset kaupat ovat Suomessa hyvin harvinaisia. – Asiakkaita käy laidasta laitaan ja sarjakuva kiinnostaa niin miehiä kuin naisiakin, mutta keräilijöistä suurin osa on nelikymppisiä miehiä. Räsänen jatkaa, että sarjakuvien hinnat ovat viime vuosina jonkun verran laskeneet. – Lehtipisteissä myydään nykyään vain Hämähäkkimiestä, taskukirjoja ja japanilaista mangaa. Numero oli saatava vaikka huonokuntoisenakin, sillä se puuttui kokoelmasta
Mikään ei kerro minusta yhtä paljon kuin taide, jota olen kerännyt ja rakastanut”, lehtikeisari Urpo Lahtinen on kuvaillut kokoelmaansa. Hankintoihin maassa ja maailmalla osalJeppe Lahtinen hallinnoi noin 800 teoksen kokoelmaa Hyvä taideteos miellyttää silmää ” Nämä teokset ovat minun persoonani kuva. Mainittakoon, että tiedotusopin professori, alan guru Pertti Hemánus Tampereen yliopistosta tutki Hymyä omien sanojensa mukaan parturissa. Kuva: Jussi Koivunen. Loppu onkin sitten suomalaisen lehdistön ja myös taide-elämän historiaa. Tämä Lahtisten kokoelmiin kuuluva veistos on Arvo Siikamäen tekemä, Figuuri. Silloin tuleva lehtikeisari, legendaarinen Urpo Lahtinen (1931–1994) sai eräällä juttukeikalla lahjoituksena tamperelaisen Taisto Toivosen väripuupiirroksen Teurastamo. Lahtisten yritystoiminta lähti kukoistamaan räjähdysmäisesti kuusikymmentäluvun lopulle tultaessa Hymylehden sensaatiomaisen nousun myötä; parhaimmillaan, vuonna 1970, lehden yhtä numeroa myytiin noin puoli miljoonaa kappaletta. 28 | Antiikki ja taide ahtisten kokoelman synty juontaa aina olympiavuoteen 1952. L Huippuvuosina lehteä lukikin joka toinen suomalainen aikuinen, mikä oli kotimaisessa lehdistössä jotakin täysin uutta. Yrityksellä, silloisella Lehtimiehet Oy:llä, meni siis kaikin puolin hyvin ja niinpä firman taidekokoelmaakin kartutettiin sittemmin tasaisesti. Puhuttiin eräänlaisesta maailmanennätyksestäkin. Marmori. Kokoelmaan hankittiin maalauksia, veistoksia, grafiikkaa – Dalia, Pyykköä, Picassoa, Renvallia, Kaivantoa, Kanervaa, Koistista..
Taide heitä sitten yhdistikin läpi elämän, Jeppe Lahtinen kertoo. – Isäni hankki taidetta spontaanisti ja mielialojensa mukaan. PERIAATE YLITSE MUUN. Itse asiassa aika monet työt ovat valitsemiani. – Ostoksia tehdessä minunkin mielipidettäni kysyttiin. Molemmat tunsivat alaa ja taidemaku heillä oli pitkälle sama. Villa Urpo on Lahtisten yksityiskäytössä. Antiikki ja taide | 29 listui aktiivisesti myös Urpo Lahtisen vaimo ja yhtiökumppani Hymy Lahtinen (1930–2017). Kuva: Kari Kumpulampi Ulkokuva Ylöjärven Siivikkalassa sijaitsevasta Villa Urposta. Kuva: Jussi Koivunen. Äiti oli ostoissaan harkitsevaisempi. Graniittirakennus valmistui 1976. Hän kiersi näyttelyitä ja taidetapahtumia vanhempiensa mukana nuoresta pitäen. Isäni kanssa kiersin näyttelyitä pitkään, ihan siihen asti, kun hänessä virtaa vielä piisasi. Taideteoksia hankkiessaan Hymy ja Urpo Lahtisella oli alun TEKSTI: KARI KUMPULAMPI – Tuleva näyttely Kangasalla painottuu suomalaiseen modernismiin, Jeppe Lahtinen mainitsee. Hän muistaa, miten teoksia arvioitiin yhdessä koko perheen voimin
1956. Oi niitä aikoja! Hymy ja Urpo Lahtinen lomatunnelmissa. Alumiini. 30 | Antiikki ja taide alkaen yksi periaate ylitse kaiken muun. Kuva: Jussi Koivunen Lahtisten kokoelmia luotaavassa näyttelyssä nähdään myös Pablo Picasson tekemä keraaminen lautanen, Ahdistuneen faunin kasvot. Jeppe Lahtinen pitää yllä suvun perinteitä. Hymy Lahtisen sylissä on aito tiikerinpentu. – Hankin vain sellaisia töitä, jotka puhuttavat minua. Kuva: Jussi Koivunen Kimmo Pyykön veistos Aristokraatit. Lämpötilan on oltava aina oikeanlainen, ja töitä pitää tietenkin huoltaa säännöllisesti. Kuva: Jeppe Lahtisen arkisto Urpo Lahtisen pronssinen muotokuva on Essi Renvallin kädenjälkeä. Hänen mukaansa laajan, satoja teoksia käsittävän kokoelman varastointi on sekin oma ja vaativa lajinsa. Vuosittain ostan siinä viidestä kymmeneen työtä, Lahtinen mainitsee. Teos on esillä Kangasalan näyttelyssä. Se tiivistyy kahteen sanaan: rakkaus taiteeseen. Kolahtavat. Ne ovat teoksia, jotka miellyttävät silmää. Lautasia Picasso ryhtyi tekemään vuonna 1947.Kuva: Jussi Koivunen. – Ensinnäkin varaston pitää olla murtosuojattu ja kameravalvottu. Teos on vuodelta 1973 ja esillä Kangasalan näyttelyssä. Hän kartuttaa kokoelmaa säännöllisesti ja noudattaa omissa taidehankinnoissaan vanhempiensa hyväksi koettua mallia
– Ensin tutustuimme näyttelypaikan tiloihin. Tony Graggin veistos Puinen kristalli on suomalaista kuusipuuta – yksi tulevan näyttelyn helmistä. Teokseen voi tutustua niin ikään Kangasalla ensi kesänä. 2018. Miten on, jatkuuko Lahtisten näyttelytoiminta Kangasalan jälkeenkin. Esillä on suomalaisen ja eurooppalaisen taiteen mestareita. Aina on tulla tupsahtanut eteen jotakin uutta. NÄYTTELYYN SATA TEOSTA. Näyttelyn kokoaminen Kangasalle Kimmo Pyykkö-taidemuseoon on ollut Jeppe Lahtiselle sekä ”kamala” että mielenkiintoinen projekti, joka on kestänyt jo ainakin puolisen vuotta. Hommaa tässä on mahdottomasti ja monta asiaa MYÖS HYMYN TAIDETEOKSIA ESILLÄ . Mauri Favenin maalaus Lake Landscape on vuosilta 1971–1973. Esillä on nimittäin ensimmäistä kertaa teoksia myös Hymy Lahtisen kokoelmasta. Kesäkuussa avattava näyttely on noin sadan teoksen laajuinen. – Villa Urpoa on päivitetty nykyaikaan, turvatoimiakin siellä on nostettu. PAPERITÖITÄ RIITTÄÄ. Sitten päästiinkin jo tositoimiin. Picassosta Pyykköön – Lahtiset keräilijöinä –näyttely on avoinna Kimmo Pyykkö-taidemuseossa Kangasala-talossa 16.6.–9.9. Tuleva näyttely sisältää myös mukavasti yllätyksiä. – Äitini ja Marjatta Tapiola olivat hyviä ystäviä ja arvostivat toistensa näkemyksiä, Jeppe Lahtinen mainitsee. Työt valitaan Jeppe Lahtisen, Hymy Lahtisen sekä Jeppe Lahtisen tyttärien Klaaran ja Kukan kokoelmista. Sanasta museo minulle tulee helposti mieleen jokin hämärä kolkka, jossa on paljon pölyä ja muumioitunut Lenin, Lahtinen kertoo. Antonio Sauran maalausta Goyan koira pidetään tällä hetkellä jopa tekijän arvokkaimpana työnä. Pablo Picasson, Salvador Dalin ja Joan Mirón työt pysäyttävät katsojan aina – samoin Kimmo Pyykön taide. Antiikki ja taide | 31 Jeppe Lahtinen ja taiteilija Matti Kulmala kokoavat parhaillaan Kimmo Pyykkö-taidemuseoon Kangasalle Lahtisten kokoelmia kartoittavaa näyttelyä. LAHTISTEN taidekokoelmia luotaava kesänäyttely Kangasalla tulee olemaan monipuolinen ja varsin kattava. Näkemistä ja katsottavaa riittää! Maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, keramiikkaa. Se voi olla joskus tyttärieni koti. Paperitöitäkin on riittänyt aika lailla, Lahtinen mainitsee. – Kuka tietää. Hän tähdentää, että Lahtisten taidekokoelmissa on laadukkaita teoksia niin paljon, että niistä saisi tarvittaessa vaikka kymmenenkin näyttelyä. Nähtävillä on muun muassa Marjatta Tapiolan tekemä Hymy Lahtisen muotokuva. Äitini oli ostoissaan harkitsevaisempi.. Tavoitteena on katselmus, joka antaa kokoelmista mahdollisimman kattavan ja monipuolisen kuvan. Se sijoittuu museossa kahteen kerrokseen. Näyttelyn muita suomalaisnimiä ovat Mauri Faven, Erik Enroth, Alpo Jaakola ja moni, moni muu. Kuva: Jussi Koivunen pitää huomioida. Mikään museo se ei ole. Karsintaa on kuitenkin tehtävä rankallakin kädellä ja esimerkiksi historiallisia teoksia ei kelpuuteta mukaan lainkaan. Ehkä jatkamme näyttelytoimintaa myös tulevina vuosina – harvakseen kumminkin. Keskiössä on kuitenkin suomalainen, ansiokas modernismi alkaen 1950-luvulta. Näyttelyyn tulee töitä myös Eero Saarenja Pentti Tanhuan suunnittelemasta, vuonna 1976 valmistuneesta Villa Urposta, joka jo sinällään on taideteos ja myötäilee ympäröivää luontoa Ylöjärven Siivikkalassa. Isäni hankki taidetta spontaanisti ja mielialojensa mukaan.
Alkuperäinen patsas on Topeliuksen haudalla Helsingissä. Ullakkokamarissa Topelius, hänen siskonsa ja serkkunsa saivat yksityisopetusta. Sohvakalusto on Karl Johan -tyyliä. Talon takana virtaa Lapuanjoki. 32 | Antiikki ja taide K irjailija-runoilija Sakari (viralliselta nimeltään Zacharias) Topelius syntyi 14.1.1818 talossa, jonka ryhdikkääseen olemukseen katse kiinnittyy jo kaukaa pihaan saapuessa. Verhot ja matot on kudottu vanhan Kuddnäsmallin mukaan. Isä soitti alttoviulua, äiti ja lapset pianoa. Vaikka Sakari Topelius on jäänyt suomalaisten mieliin varsinkin satusetänä, hänellä oli keskeinen rooli 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Piano kuljetettiin myöhemmin hevosvaunuilla Kuddnäsiin. Vuonna 1873 Topelius myi lapsuudenkotinsa muuttaessaan pysyvästi Etelä-Suomeen. Kuddnäsin pihapiiri on laaja ja vehreä. Perheen yhteisenä ajanviettopaikkana toiminut sali on talon keskus, jossa musisoitiin, juhlittiin ja ruokailtiin. Sängyssä nukkui myös Venäjän tsaari Aleksanteri I, kun hän kävi kaupungissa vuonna 1819. Monet satujen seikkailut ovat tapahtuneet huvimajassa, jossa runoiltiin, nautittiin kahvikupponen Sakari Topeliuksen syntymästä 200 vuotta Sakari Topeliuksen lapsuudenkodissa kulkeudutaan 1800-luvun alkupuolelle. Salissa pilarin päällä on J. Vuosien varrella huonekaluja ja sisustusta oli kadonnut ympäri Suomea, mutta nykyään talo on samanlainen kuin Topeliuksen perheen siinä asuessa 1800-luvun alkupuoliskolla. Kuddnäsissä on mahdollista eläytyä siihen kuinka Topeliuksen perhe, tyypillinen pohjalainen porvarisperhe, eli. Talo toimi meijerinä ja kunnalliskotinakin, kunnes 1930-luvun alussa Kuddnäs säätiöitiin ja tehtiin suuri salapoliisityö. Runebergin pojan Walter Runebergin tekemä enkelipatsas. Kuddnäs on sisustettu lähinnä empireSakarille vuonna 1837 hänen asuessaan Helsingissä. Kehto, jossa tätä pienenä tuuditeltiin, on vieläkin jäljellä. Nykyään rakennuksessa toimii kahvila, lipunmyynti, museokauppa sekä vuokrattavissa oleva juhlasali.. Komea vedettävä sänky oli alun perin äidinäidin kodissa Uudenkaarlepyyn vanhan raatihuoneentorin vieressä. L. Huoneen karmista löytyy kiinnostava yksityiskohta: sitä vasten on mitattu Kuddnäsin lapset. Talossa on sänkykamari, jossa kirjailija syntyi. Siitä löytyy niin Topeliuksen itsensä kuin hänen tyttäriensä, Ainan, Toinin ja Evan, nimet. PORVARISPERHEEN KOTI. Satusedän synnyinkoti tyylisillä huonekaluilla ja seiniltä löytyy muotokuvia Topeliuksesta ja hänen perheestään. Täällä Topeliuksen lääkärinä toiminut isä piti vastaanottoaan, ja vastaanottohuoneessa on edelleen esillä hänelle kuuluneita tarvikkeita. Se oli aiemmin ollut äidinäidin kodissa 1830-luvulla. Pianon yläpuolella on kopio Albert Edelfeltin taulusta Sakari Topeliuksesta 71-vuotiaana. Salissa oleva fortepiano ostettiin Pihapiirin keltaisessa rakennuksessa on juhlittu Zachariaksen ja Emilien häät
Suomen kansan rakastaman satusedän tunnetuin yksittäinen satu lienee Koivu ja tähti. Komeassa päästävedettävässä sängyssä nukkui myös Venäjän tsaari Aleksanteri I käydessään kaupungissa vuonna 1819. Ikävän kasvaessa he lopulta lähtevät etsimään koivua ja tähteä ja löytävätkin lopulta kotiinsa. Sen jälkeen sillä on ollut useita omistajia, kunnes se muutettiin museoksi 1930-luvulla. Liikuttavan tarinansa aiheen Topelius sai sukunsa historiasta. Sakari Topeliuksen vaimo Emilie tarkkaille nykymenoa Kuddnäsin kahvilan seinältä. . Niin kuin Kristoffer lopulta kohtasi uskomattomalla tavalla äitinsä, niin sadun lapsetkin löysivät vanhempansa. Satu kertoo tytöstä ja pojasta, jotka vihollinen sodan aikana vie mukanaan Suomesta Venäjälle. Topeliusten aikaan Kuddnäsin salissa musisoitiin, juhlittiin ja ruokailtiin. ja laulettiin. Hänen isoisänsä isä, oululainen Kristoffer Toppelius, ryöstettiin Venäjälle isonvihan aikaan, 1710-luvun puoSatusedän synnyinkoti TEKSTI JA KUVAT: TARJA LEHTOLA Pianon yläpuolella on kopio Albert Edelfeltin taulusta Sakari Topeliuksesta 71-vuotiaana. Vaikka tammikuussa tuli kuluneeksi jo 200 vuotta Sakari Topeliuksen syntymästä, edelleen lähes jokainen suomalainen saa kosketuksensa tähän kansalliseen suurmieheen joulunaikaan. Sisarusten ainoa muisto kodista on ”kartanolla kasvava koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa, ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii”. Antiikki ja taide | 33 lenvälin tienoilla. Vuodesta toiseen rakastetuimmiksi äänestetyt laulut Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna ja En etsi valtaa loistoa, ovat kaikki Topeliuksen kynästä, oman elämän kokemuksista syntyneitä sanoituksia. Kuddnäsin pihapiirissä on muistomerkki talon tunnetuimmalle asukkaalle.. Pihapiiristä löytyy myös paakarintupa, vaunuliiteri ja keltainen siipirakennus, jossa on juhlittu Zachariaksen ja Emilien häät. Vieraassa maassa lapsia kohdellaan hyvin, mutta he ikävöivät silti takaisin isänmaahansa ja kotiinsa vanhempien luo. Niitä lukies sa huomaa, miten lapsuuden Kuddnäs on ollut myöhemmin Helsinkiin muuttaneelle Topeliukselle tärkeä paikka. RUNOT OMISTA KOKEMUKSISTA. Kun kulkee pitkin Kuddnäsin pihapiiriä, löytyy sieltä täältä roikkumasta Topeliuksen runoja. Talon historia yltää aina 1600-luvulle asti. Kuddnäs oli Topeliuksen perheen omistuksessa 1870-luvulle asti
Torbjörn Tillanderin perintö jatkuu ja uudistuu Koruja jo kuudennessa polvessa Tillander on ikoninen nimi suomalaisessa korubisneksessä. USEITA TILLANDEREITA. Vuonna 1928 liikkeestä tuli osakeyhtiö. Tosin suomalainen Alma Pihl oli myös erityisen luova lumija jääaiheineen. Wigström ryhtyi työskentelemään 22-vuotiaana Fabergé-mestari Mihail Perhinin alaisuudessa vuonna 1884. Suvun ensimmäinen alan yrittäjä oli Alexander Edvard Tillander, joka perusti oman liikkeensä Pietarissa vuonna 1860. Moni suomalainen kultaseppä kuten Tammisaaresta kotoisin oleva Henrik Wigström ehti Alexander Tillanderin tapaan saavuttaa pitkäaikaista menestystä Pietarin korumarkkinoilla. Samoihin aikoihin Theodorin kolme poikaa, Viktor, Leo ja Herbert, astuivat kultasepänoppiin. Noin vuodesta 1860 aina 1917 vallankumoukseen asti Pietarissa toimi kymmeniä mestaritason suomalaisia kultaseppiä. 34 | Antiikki ja taide N ykyisen Atelier Torbjörn Tillander-liikkeen toimitusjohtajan ja pääsuunnittelija Tina Tillanderin isoisän isoisä Alexander Edvard Tillander (1837–1918), lähti 11-vuotiaana Helsingin pitäjästä Pietariin ja perusti oman kultasepänliikkeensä vain 23-vuotiaana. Toisin kuitenkin kävi. Alexander, jota läheiset kutsuivat nimellä Gubben, ei ollut piitannut varoitteluista. Theodor aloitti liiketoimintansa Helsingissä syyskuussa 1918 yhdessä kultaseppä Lindmanin kanssa. Torbjörn Tillander toimi itsenäisesti oma yrityksen kautta. Tillander kuitenkin kuoli Pietarissa 1918. Kun Venäjällä alkoi vallankumous 1917, siirtyi Tillanderin liiketoiminta suvun kotimaahan Suomeen. Konttisen perhe osti Tillanderin Puolimatkan perheeltä vuonna 2008. Theodor Tillander kuoli vuonna 1943, ja liikkeen johdossa jatkoi hänen poikansa Herbert Tillander. Vuonna 1977 Herbert myi rahoitussyistä enemmistön yhtiöstä sen toimivalle johdolle. Jalokiviliikkeen toiminta mukautettiin vaatimattomammaksi, Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Ruotsalainen öljymagnaatti Emanuel Nobel arvosti Pihlin koruja. Menestyvä yritys toimitti myöhemmin esineitä muun muassa tsaari Nikolai II:n perheelle. Liikkeen perustaja Aleksander E. Ryöstöä yrittäneeseen kuuden miehen ryhmään kuului myös Tillanderin entinen kisälli. FABERGÉ LUOTTI SUOMALAISIIN. Syksyllä 1917 jo yli 80-vuotias Gubben pahoinpideltiin kadulla. Wigströmistä tuli Perhinin kuoleman jälkeen 1903 Fabergén vastaava kultaseppämestari. Torbjörnin kuoltua perinteitä jatkavat hänen Paula-vaimonsa ja Tina-tyttärensä, ja tyttären tytär Jenny on nyt myös mukana toiminnassa. Eri Tillander-yhtiöitä onkin puolenkymmentä. Traagisesti kuolleen Alexander Edvard Tillanderin poika Theodor Tillander perheineen muutti ajoissa Suomeen. Hän palasi Pietariin vaimonsa kanssa uskoen vallankumouksen tyrehtyvän omaan mahdottomuuteensa. – Teemme visuaalisesti harkittuja koruja, joissa hyödynnämme parhaita luonnonmateriaaleja. Emme esimerkiksi käytä synteettisiä timantteja, sanoo Tina Tillander.. Seuraavana vuonna hän kuoli Pietarissa syöpään. Vaikka Gubben toipui pahoinpitelystä, terveys ei palautunut ennalleen. Hyvin voi menestystarinoista. Perhin ja Wigström suunnittelivat tyylikkäimmät Faberge-pääsiäismunat. Toisaalla vuonna 1984 Herbert ja muut omistajat myivät Oy Tillander Ab:n koko osakekannan vuorineuvos Armas Puolimatkalle
Ulla Tillander-Godenhielmin mukaan työhuoneet eivät kuitenkaan kilpailleet vaan toimivat kollegiaalisessa yhteisymmärryksessä. Emme esimerkiksi käytä synteettisiä timantteja, Tina Tillander sanoo. EI SYNTEETTISIÄ TIMANTTEJA. Korujen valmistus tehdään yhä valtaosin käsityönä.. – Kihlasormuksista meillä on vuosikymmenten kokemus. – Koru viimeistelee miehenkin tyylin lisäämällä pukeutumiseen persoonallisen elementin. Tinan tytär Jenny Tillander on jalokiviyrittäjä kuudennessa polvessa, mutta hän ei tiennyt kullasta ja jalokivistä kovin paljon ennen kuin hiljattain, vaativan koulutusjakson jälkeen. Molemminpuolinen sopimus takasi, että Fabergé osti työhuoneiden koko tuotannon ja että mestarille riitti töitä. Näistä mestareista 14 oli suomalaisia. Tiedetään Karl Fabergén arvostaneen suomalaisten ammattitaitoa ja rehellisyyttä. Emme tee luksusta, mutta hyödynnämme parhaita luonnonmateriaaleja. Kihlasormukset, korvakorut ja kaulakorut ovat osa Atelier Torbjörn Tillanderin valikoimaa. – Kaikkihan on kiinni asiakkaasta, siitä mitä hän haluaa. Antiikki ja taide | 35 jopa vauvatuotteista alkaen. Lapsille on omat vaihtoehtonsa, tosiaan Sormukset ovat iso tuoteryhmä. Tillander käyttää suhteellisen paljon helmiä ja värillisiä jalokiviä, mutta myös timantteja. UUSIN SUKUPOLVI. Fabergén koko tuotanto tuli näistä työhuoneista. Kulumattomia tai särkymättömiä korut eivät ole, vaan pienet rikkoontumiset kuuluvat asiaan etenkin kun puhutaan päivittäisessä käytössä olevista koruista, Tina Tillander sanoo. Torbjörn Tillanderin perintö elää yhä perillisten intohimoisena suhtautumisena omaan työhönsä. Teemme visuaalisesti harkittuja koruja, joita voi käyttää myös arjessa. Suomalaiset saivat käyttää mestarileimaa ja he omistivat oman liikkeensä. Kun Jenny parikymppisenä aloitti kokopäiväisenä sukunsa liikkeessä, oli hän itse asiassa aika arka asiakaspalvelussa. Atelier Torbjörn Tillanderin miesten mallistoon kuuluu niin jalokivien ympärille suunniteltuja kalvosinnappeja kuin sormuksia ja rannekorujakin. Mestarit perustivat Lauantaiseuranimisen yhdistyksen, mikä varmasti tiivisti yhteisöä. Aidot korut kulkevat sukupolvelta toiselle, ja vuosien vieriessä niiden arvo vain kasvaa. Fabergé työskenteli huippuvuosinaan 24 kultaseppämestarin kanssa, jotka kaikki edustivat omia työhuoneitaan. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO Hän suunnitteli myös kuuluisan Ristipisto-pääsiäismunan, jonka tsaari Nikolai II antoi vaimolleen pääsiäisenä 1914.Keisarinna piti käsitöistä, mistä Alma Pihl sai ideansa
Nyt tutkinto on valmis, ja jalokivialan uusin tieto Atelier Torbjörn Tillanderin asiakkaiden käytettävissä. Teemme visuaalisesti harkittuja koruja, joita voi käyttää myös arjessa. Uskomattomalta tuntuu, että analysoimme ja tunnistimme kurssin aikana yli 1800 kiveä. Jenny päätti, että seuraava askel olisi gemmologin tutkinto, jollainen on perheessä jo sekä Jennyn isoäiti Paula Tillanderilla että äiti Tinalla. TYÖTÄ JA OPISKELUA. 36 | Antiikki ja taide – Nopeasti tuli fiilis, että pitää hankkia lisää tietoa jalokivistä, helmistä ja muusta, jotta pystyn palvelemaan asiakkaita niin hyvin kuin mahdollista. Natural History Museumin ”timanttihuoneessa”on esillä huikean upeita koruja. Puntaroinnin jälkeen Jennyn kouluksi valikoitui maailman parhaaksi alan oppilaitokseksi luokiteltu American Institute of Gemology (GIA), jolla on haarakonttori Lontoossa. Lokakuussa 2016 Jenny lensi Lontooseen ja asettui ensin äidin lapsuudenystävän luokse Fulhamiin. Opiskelu oli erittäin intensiivistä: – Teorialuentojen ohella vietimme päivittäin tuntikausia laboratoriossa tutkimassa eri kivien ominaisuuksia ja opiskelemassa tunnistusta. Kuva: Krista Keltanen. Huhtikuussa 2017 Jenny palasi Suomeen ja suoritti vielä timanttikurssin etäopiskeluna, samalla kun teki töitä liikkeessä Helsingin Kluuvikadulla. Hyödynnämme parhaita luonnonmateriaaleja.. . – Vasta myöhemmin löytyi oma kämppä keskustasta – aika pieni ja vaatimaton paikalliseen tapaan, mutta sijainti oli loistava GIA:n lähellä, Jenny kertoo. Jenny Tillander kävi myös vapaa-ajallaan syventämässä tietojaan korualasta: – Tutustumisen arvoisia ovat legendaariset huutokauppakamarit kuten Sotheby’s ja Christie’s, jotka ovat myös korualan ihmisten pyhiinvaelluskohteita. Toki kirjallista oppimateriaaliakin oli useamman erittäin jykevän mapin verran. Koru äitienpäivänä on ajaton lahja. – Koska itse opin pikemminkin tekemällä kuin lukemalla, labratöiden runsaus oli positiivinen yllätys. Tillander on tehnyt koruja kuudessa sukupolvessa
Samantyyppinen hahmo nykypopulaarikulttuurissa on ehkä yhdysvaltalainen R&B-laulaja Beyoncé, Penttilä vertaa. Näyttelyssä on noin 200 teosta: esinehybridejä, maalauksia, grafiikkaa, piirroksia, koruja ja kokeellista muotia sekä taitelijan runoja. Emman kuraattorin Tiina Penttilän mukaan Oppenheimilla oli suuri merkitys feministinä ja perinteisten sukupuoliroolien rikkojana. Espoon modernin taiteen museo EMMA, Ahertajantie 5, Tapiola Meret Oppenheim uudisti surrealismia Mielen peilit Surrealisti Meret Oppenheim ei välittänyt perinteisistä sukupuolirooleista. Meret Oppenheim: Tatuoitu muotokuva, 1980. Hän halusi elää näköistään elämää. . EMMAn näyttelyarkkitehtuurin lähtökohtana on kuraattori Tiina Penttilän konsepti, joka perustuu surrealisteille tärkeään ajatukseen: mieli kuvataan talona erilaisine huoneineen. Kenkä, jossa turkista, 1936/2003, Kuva: Ari Karttunen / EMMA Sormus, jossa sokeripala, 1936-37 / 2012, kullattu hopea, sokeripala, Kuva: Ari Karttunen / EMMA Orava, 1969, sekatekniikka. Sabluuna ja spray Heinz Günter Mebuschin ottamaan valokuvaan, T.A.L.-kokoelma. Neljä erilaista tilaa – kuriositeettikabinetti, buduaari, unitila ja peilisali – avaavat Oppenheimin taidetta surrealismille ominaisten elementtien ja tunnelmien kautta. Espanjalaisen taidemaalari-kuvanveistäjä Salvador Dalin (1904–1989) ja saksalaisen dadaistisurrealisti Max Ernstin (1891–1976) suurieleisestä taiteesta poiketen Oppenheimin surrealismi oli älyllistä, leikkisää ja perinteisiä sukupuolirooleja haastavaa. Thomas Levy on sanonut, ettei Oppenheim ollut mikään suuri maalari vaan pikemminkin ideoiden kehittelijä. Meret Oppenheim: Mielen peilit 14.2.– 12.8.2018. Oppenheim käytti erityisesti muotia keinona tutkia identiteetin rajoja, ja loi yllättävillä materiaalija esineyhdistelmillä mitä mielikuvituksellisimpia asusteita ja koruja. – Oppenheim oli rohkea oman elämänsä kulkija, vapaa sielu. Surrealistina Oppenheim uskoi runouden, mielikuvituksen, unien, piilotajunnan ja luonnon voimaan, ja hän pyrki yhdistämään taiteen ja elämän. Taideteoksen tuli aiheuttaa muutos katsojassa. Hänen mielestään ihminen on sisimmiltään androgyyni. Hän halusi kyseenalaistaa modernissa yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja uskoi, että mieli on androgyyni. Kuva: Ari Karttunen / EMMA. Meret Oppenheim oli surrealismin radikaali uudistaja, joka erottui selkeästi miespuolisista aikalaisistaan. Antiikki ja taide | 37 M ielen peilit – näyttely Espoon modernin taiteen museossa EMMASSA on laaja katsaus saksalais-sveitsiläisen Meret Oppenheimin (1913– 1985 ) monimuotoiseen taiteeseen, joka ulottu yli viidelle vuosikymmenelle
Materiaalien lisäksi trendit vaikuttavat merkittävästi siihen, paljonko korusta voidaan maksaa. – Käytetyissä koruissa on aina käytön 50ja 60-luvun tuotanto kiinnostaa ostajia Huutokaupassa korun voi saada jopa kolmanneksella sen kauppahinnasta. Vähemmän suosittuja koruja yhdistellään usein paketteihin: esimerkiksi pukukoruja, hopeakoruja ja ”nimettömiä” koruja myydään usein isommissa erissä. Seisomme myymiemme tuotteiden takana, Siekkinen jatkaa. Mummon vanhaa rintarossia on saatettu pitää rihkamana kunnes huutokaupassa ilmenee, että hely on ihan oikea timantti. Timanttikorujen lisäksi myös muut värikkäät jalokivikorut ovat selvästi nousussa ja tämä näkyy hintojen nousuna huutokaupoissa. Myös timanttikoruja sekä myydään että ostetaan paljon. – Toki välillä tulee myös pettymyksiä: koruilla voi olla suuri tunnearvo, mutta niiden rahallinen arvo onkin odotettua pienempi. Kuuluisien suunnittelijoiden kuten Tapio Wirkkalan, Pentti Sarpanevan, Martti Viikinniemen, Saara Hopean, Zoltan Popovitsin ja Björn Weckströmin korut ovat H suosittuja. Johtava intendentti Hanne Siekkinen Huutokauppa Helanderista kertoo, että korujen huutokauppahinnat ovat noin puolet tai jopa kolmanneksen uusien korujen kauppahinnoista. Korujen keräily ei ole kovin suosittua, joskin sitäkin jonkin verran harrastetaan. 38 | Antiikki ja taide uutokaupat ovat hyviä paikkoja koruostoksille. Keräilijöitä kiinnostavat lähinnä design-korut. Siekkinen kertoo, että kaivertamattomat korut ovat aina parempia, mutta toisaalta kaiverruksen poisto on suhteellisen helppo ja edullinen toimenpide. Materiaaleista ostajia kiinnostaa hopea, valkokulta ja platina. Myös korujen kuntoa tarkastellaan niiden arvoa arvioitaessa. Yleensä asiakkaat ymmärtävät, mistä korun hinta koostuu, kun se heille kerrotaan. Niiden vasarahinta huutokaupassa asettuu keskimäärin 100–200 euron tietämille.. Siekkinen jatkaa, että asiakkailla on yleensä hyvä käsitys myyntiin tarjoamiensa korujen arvosta, mutta yllätyksiäkin tulee välillä vastaan. Esimerkiksi Kalevala Koruja tarjotaan huutokauppaan paljon ja niille onkin taas kysyntää. Tällä hetkellä suosiossa ovat 1950–60-lukujen korut kuten vintagekorut. Koruja ostavat enimmäkseen yksityisasiakkaat omaan käyttöönsä. – Valtaosa huutokaupatuista koruista menee asiakkaiden käyttöön. Huutokaupoista etsitään ennen kaikkea käyttökoruja. HARVINAISIA AARTEITA. Korujen keräilijöitä ei ole paljon. Vintagekorut suosiossa Kamee-koruja löytyy monilta mummolanvinteiltä. RIHKAMAN ARVO VOI YLLÄTTÄÄ. Siekkinen kertoo, että koruja tulee paljon myyntiin sekä yksityisiltä myyjiltä että kuolinpesistä. – Kultaisia rannerenkaita tarjotaan myyntiin hyvin usein ja niillä on ostajansakin. – Meillä asiantuntijat myös tarkistavat korut, joten niiden ostaminen on turvallista
Hopea, valkokulta, timantit ja platina ovat nyt trendimateriaaleja. Todella arvokkaatkin korut löytävät ostajansa. Kultaisen timanttisormuksen voi huutokaupasta hyvin löytää alle 300 eurolla. Perintökalleudet voi siis olla syytä syynätä uudestaan läpi ja viedä ne asiantuntijan arvioitaviksi. Ostajan maksamien kulujen kanssa hinta kipusi yli 20 000 euron. Uutena vastaavan sormuksen hinta voi kivuta yli 5000 euron. Nämä hopeiset Pentti Sarpanevan suunnittelma rannekoru, Kalevala Korun sormus ja helmikaulakoru myytiin lokakuussa 89 euron yhteishintaan. Vähemmän arvokkaat korut voidaan huutokaupassa myydä paketteina. Materiaalien lisäksi trendit vaikuttavat merkittävästi siihen, paljonko korusta voidaan maksaa. ?. jälkiä, mutta aika tarkkaan pitää katsoa, että niitä edes huomaa. Silloin tällöin huutokaupattavaksi tulee myös harvinaisuuksia. Esimerkiksi venäläiset antiikkikorut ovat Siekkisen mukaan todella kiinnostavia ja niille riittää ostajia. Korun arvokkaat materiaalit ja mielenkiintoinen historia lisäävät korun rahallista arvoa. Tällainen kauppa on poikkeuksellinen, mutta silloin tällöin näitä tapahtuu. Siekkinen lisää, että korukauppa on siitä kiinnostavaa, että harvinaisia aarteita voi putkahtaa esiin mistä tahansa. Se huutokaupattiin lokakuussa 20 405 eurolla. Sormuksella oli todella mielenkiintoinen historia ja tarina, jotka lisäävät korun arvoa. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: HUUTOKAUPPA HELANDER Venäläinen keisarillinen lahjasormus Suuriruhtinatar Aleksandra Petrovnan nimikirjaimilla on esimerkki harvinaisesta antiikkikorusta. – Viime lokakuussa huutokaupattiin venäläinen keisarillinen lahjasormus, jonka vasarahinta oli 17 000 euroa. Valkokultainen timanttisormus vaihtoi lokakuussa huutokaupassa omistajaa 2405 eurolla
Ribbingshofin talot on rakennettu rinteeseen.. Ribbingshof-seuran puheenjohtaja Kirsti Santaholma esittelee asuntoaan ja pahoittelee, ettei ole ehtinyt siivota paremmin. Saaressa oli suuret metsät, joissa leikimme. Meren ääressä on arkkitehti Armas Lindgrenin (1874– 1925) suunnittelema Kulosaaren kasino ja Lars Sonckin (1870-1959) käsialaa oleva linnamainen Wihurin pääkonttori. Saareen on rakennettu paljon ja lapsiperheiden tilalle on tullut lähetystöjä. Suomen vanhin rivitalo on Armas Lindgrenin suunnittelema Ribbingshofin tarina Suomen ensimmäiset rivitalot rakennettiin runsas sata vuotta sitten Helsingin Kulosaareen. Kulosaaressa oli hirveästi pikkulapsia. Kirkon vieressä rinteessä sijaitsee kaksi erikoista rivitaloa. Kolmikerroksiset Ribbingshofin talot ovat Suomen ensimmäiset rivitalot. Sen jälkeen alue on muuttunut kovasti. Kirja Kulosaaren Ribbingshof – Sata vuotta rinnakkain ilmestyi I pari kuukautta sitten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Ne ovat nähneet Ribbingshofissa monet ilot ja surut, sillä Santaholman perhe muutti Ribbingshofiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Talon nykyiset asukkaat päättivät perustaa Ribbingshof-seuran ja tehdä kirjan talojen historiasta. TAKAISIN KOTIIN. Ne valmistuivat useassa vaiheessa ja ensimmäiset asukkaat muuttivat taloon vuonna 1917. Asunnon seinillä on perinnöksi saatua taidetta ja myös huonekalut ovat pitkälti peräisin edelliseltä sukupolvelta. – Vanhempani osti tämän asunnon ja muutimme tänne vuonna 1954. 40 | Antiikki ja taide tä-Helsingissä sijaitseva Kulosaari on tunnettu lähetystöistä ja komeista huviloita
Lahden poukamassa lukee Ribbingshof. Jungista tuli Kulosaaren virallinen asemakaava-arkkitehti. – Täällä tunnen olevani eniten kotona. Antiikki ja taide | 41 pääsi käyntiin. – Ribbingshof liittyy Kulosaaren huvilakaupunginosan syntyyn. – Lapseni sanoivat, että he eivät halua mitään muuta niin paljon kuin muuttaa takaisin Ribbingshofiin. Ribbingshofin rivitalot suunnitteli maineikas arkkitehti Armas Lindgren, joka muistetaan yhteistyöstä Eliel Saarisen (1873–1950) ja Herman Geselliuksen (1874–1916) kanssa. Siinä paikalla oli rakennuksia, jotka Seppälän arvion mukaan liittyivät maanviljelykseen. TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN 1970-luvulla Santaholma oli mennyt naimisiin ja asui Kulosaaressa toisessa paikassa. Vuonna 1907 saaren kehittämiseksi perustettiin maayhtiö AB Brändö Villastad ja alueen suunnittelu lina Seppälä ja Kirsti Santaholma vanhan kakluunin edessä. Suomenlinnassa on useita rakennuksia, jotka ovat saaneet nimensä upseereilta. – Ehrensvärdillä oli tapana nimetä rakennuksia suosikkiupseeriensa mukaan. Hän asui Ribbingshofissa nyt jo kolmannen kerran. Ribbingshof-seura pestasi juhlakirjan toimittajaksi historian tutkija Elina Seppälän. Arkkitehti Lars Sonck laati alueelle ensimmäisen asemakaavan ja Bertel Jung (1872–1946) heti perään seuraavan kaavan, johon nämä rivitalot oli jo merkitty. Niin he muuttivat Kirsti Santaholman alkuperäiseen lapsuudenkotiin. LINGREN OMISTI KAIKKI. Pariskunta kuuli, että Ribbingshofissa oli myynnissä asunto ja he päätyivät sinne. Vastapäätä Santaholman vanhempia. Ja asuu edelleen, samassa asunnossa jonne muutti lapsena 1950-luvulla. Ehrensvärd omisti mantereen puolella sijainneen Kulosaaren kartanon 1700-luvulla. Näkymä yläkerran ikkunasta vastapäiseen taloon, joka on toinen Ribbingshofin taloista.. YHTEYS SUOMENLINNAAN. Hän perehtyi talon historiaan ja tarinoihin. Santaholman äiti kuoli 1990-luvun puolivälissä ja Santaholman perheelle tuli tilaisuus muuttaa jälleen Ribbingshofiin. Seppälä esittelee kirjasta Kulosaaren karttaa, joka on vuodelta 1700-luvulta. Joka tapauksessa nimi on jäänyt elämään ja rivitalot nimettiin historiallista nimeä kunnioittaen. – Asuimme siinä noin kahdeksan vuotta, kunnes muutimme taas pois. – Nimi tulee Carl Ribbingistä (1826–1899), joka toimi Augustin Ehrensvärdin (1710– 1772) linnoitusupseerina Suomenlinnassa. Todennäköisesti tämäkin on saanut nimensä juuri Carl Ribbingistä. Talokokonaisuuden nimi, Ribbingshof, liittyy alueen historiaan. Tarinan mukaan hän kokoontui lähipiirinsä kanssa Kulosaaren korkeille kallioille seuraamaan Suomenlinnan valmistumista
42 | Antiikki ja taide – Lindgren oli perustamassa AB Brändö Villastadia ja hän hankki Kulosaaresta kesähuvilan, Seppälä tietää. Loppujen lopuksi hän suunnitteli toiseen taloon kahdeksan asuntoa. – Ribbingshofin jokainen asunto oli oma kiinteistönsä. Mutta se on erikoinen yksityiskohta, että tänä päivänäkin tämän rivitalon jokainen asunto on oma kiinteistönsä, selvittää Santaholma. Muun muassa Eliel Saarinen piirsi rivitaloja Munkkiniemi-Haaga -suunnitelmaansa. Kulosaaren pohjoispuolella on pieni Leposaari, jossa on kulosaarelaisten hautausmaa. Munkkiniemen Hollantilaisentielle valmistuikin rivitaloja, mutta vasta pari vuotta Ribbingshofin jälkeen. – Lattia oli mätä, kun vanhempani osti asunnon 1950-luvulla. Parketit purettiin, lähetettiin Billnäsiin hiottavaksi ja ladottiin sitten takaisin paikalleen. Sinne Lindgren suunnitteli kappelin ja hänet on myös haudattu saareen. ASUKKAIDEN VAIHTUVUUS PIENTÄ. Santaholman ensimmäisessä asuinkerroksessa on muun muassa olohuone, ruokahuone ja keittiö. Kulosaaressa on myös Armas Lindgrenin tie. Alkujaan Lindgreniltä oli pyydetty Kulosaareen kaksi viiden asunnon rivitaloa. Ribbingshofin rakennukset on tehty kolmeen kerrokseen, jonka lisäksi asunnoissa on kellarikerros. Lindgrenin vaimon sukua on asunut Ribbingshofissa myöhemminkin. Sitten he myivät niitä yksitellen. Nurkassa jököttää kakluuni ja lattialla on vanhaa parkettia. Nousemme kapeita portaita toiseen kerrokseen, jossa on makuuhuone ja työhuoSantaholman kodissa on vanhan ajan tunnelma. Ovet ja ikkunat on pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisinä. Lisäksi hän suunnitteli Kulosaareen kirkon kellotornin ja -tapulin ja kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894–1966) ateljeen, joka on purettu 1970-luvulla. Vanhemmilleni oli tärkeää, että talossa säilyy vanhan ajan henki, Santaholma kertoo. Lindgren perusti vaimonsa kanssa nämä kiinteistöt, joten aluksi he omistivat jokaisen asunnon. Kulosaaresta muodostui arkkitehti Lindgrenille rakas paikka. Pieni veistos portaikossa.. Hän suunnitteli alueelle muitakin rakennuksia, kuten jo edellä mainitun kasinon. Ennen Ribbingshofin valmistumista 1910-luvulla suunniteltiin lukuisia rivitaloja, joita ei kuitenkaan toteutettu
Antiikki ja taide | 43 . Höyrylaiva Brändö kuljetti raitiovaunua Kulosaareen vuosina 1910–1919. Ylimmän kerroksen vinttitila on myös muutettu ajan saatossa asuinkäyttöön. Lopulta kaupunki taipui kulosaarelaisten tahtoon ja silta valmistui vuonna 1919. . Mantereella sijainneet huvilakaupungit oli rakennettu pääasiassa rautateiden viereen, mutta Kulosaaren liikenne oli hankalampi järjestää. Etelässä on Mustikkamaa ja Korkeasaari. Vuonna 1907 hän luonnosteli alueelle ensimmäisen tonttijakokartan. Kun Ribbingshofiin kerran muuttaa, niin helposti sinne jää pysyvästi asumaan. Elina Seppälä ja Kirsti Santaholma olivat Ribbingshof-kirjan puuhanaiset. Osa on asunut yli 40 vuottakin, kertoo talonkirjoja tutkinut Seppälä. KULOSAAREN HUVILAKAUPUNGINOSA neita. Kulosaari sijaitsee itäisessä Helsingissä Vanhankaupunginlahden, Kruununvuorenselän ja Tullisaarenselän puristuksessa. 1900-luvun alussa asumattomaan saareen ryhdyttiin puuhaamaan uudenaikaista huvilakaupunkia ja sitä varten perustettiin yhtiö AB Brändö Villastad. Kulosaari kehittyi askel askeleelta ja siitä tuli melko yhtenäinen jugend-huvilakaupunki. Santaholman asunto on ollut samalla suvulla jo yli 60 vuotta. Asukkaiden vaihtuvuus on pientä. Kuva: Foto Roos / Helsingin kaupunginmuseo.. Puhelinkeskus valmistui vuonna 1909 ja koulu aloitti toimintansa vuonna 1912. Parissa vuodessa Kulosaareen nousi noin 40 huvilaa. Yhtiön perustajajäseniin ja pääosakkaisiin kuului lukuisa määrä aikansa merkkihenkilöitä, kuten arkkitehdit Bertel Jung, Lars Sonck ja Armas Lindgren sekä liikemiehet Axel Ståhle ja Allan Granfelt. Vuosien varrella asunnot ovat vaatineet paljonkin remonttia ja ajanmukaistusta. Lars Sonck oli tiettävästi jo 1880-luvulla ensimmäisen kerran pohtinut ajatusta Kulosaaren huvilakaupungista. RIBBINGSHOFIN talojen historia liittyy Kulosaaren huvilakaupunginosan syntyyn. Kaupunki ei suostunut rakentamaan siltaa, joten liikenne järjestettiin raitiovaunuilla, jotka kuljetettiin Sörnäisistä lautalla Kulosaareen. Kulosaari ei ollut ainoa paikka, jonne rakennettiin huvilakaupunkia, sillä keskija yläluokan perheitä oli jo hyvän aikaa muuttanut keskustan ulkopuolelle muun muassa Haagaan ja Oulunkylään. Asukkaiden vaihtuvuus on pientä. – 25 vuotta on hyvin tyypillinen aika, jota täällä asutaan. Suunnitelman tunnuspiirteisiin kuuluivat muun muassa avoin rakennustapa ja tieverkon rakentaminen maaston ja luonnon mukaan. Vuosien saatossa alueelle on tehty täydennysrakentamista, mutta kävelykierros Kulosaaressa on edelleen jännittävä aikamatka 1900-luvun alun aikoihin. Kun Ribbingshofiin kerran muuttaa, niin helposti sinne jää pysyvästi asumaan
Hulkkonen on toiminut Etelä-Karjalassa Taipalsaarella vuodesta 2001. Olen aina ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä ja aina jotain tehnytkin, joten tämä tuntui heti omalta jutulta. Kaikki työt syntyvät kokopuusta. Koristekuviot sahataan lehtisahalla tai leikataan irti esimerkiksi ohuesta viilusta ja liimataan intarsiatyön alustaan. Kokeiltuani sitä se vei heti mennessään, enkä ole muuta ammattia sitten ajatellutkaan. Hulkkonen suoritti ensin koristeveistäjäkisällin ammattitutkinnon ja sitten koristeTero Hulkkonen vaalii vanhoja käsityöperinteitä Veisto vaatii vakaata kättä Jugendia, biedermeieria, rokokoota – mutta myös modernia tyyliä. Intarsiatyöt ovat huonekalujen, sisustuspintojen ja taulujen upotuskoristelua, jossa kuviointiin käytetään erilaisista jalopuulajeista tehtyjä upotuskuvioita. Hän käyttää monia tyylisuuntia ja tekee monipuolisesti erilaisia töitä. – Valmistan työni vanhoja käsityöperinteitä vaalien ja kunnioittaen, mutta ottaen kuitenkin huomioon tämän päivän käyttäjän tarpeet. Teron tie koristeveistäjäksi kävi pitkän linjan kautta. – Suunnittelen ja valmistan kaikki työni mittatilaustyönä asiakkaan toiveiden ja mieltymysten mukaan, tyylisuunnasta riipK pumatta, Hulkkonen kertoo. Tero Hulkkosen mielenkiinto työhön säilyy, kun hän tekee lähes kaikkea, mikä liittyy veistämiseen ja vaativampaan puusepäntyöhön. 44 | Antiikki ja taide oristeveistäjämestari Tero Hulkkonen valmistaa tilaustyönä erilaisia koristeveistoja intarsiatöitä sekä tyylihuonekaluja. Taidokas koristeveisto sopii niin kalusteisiin kuin sisustusesineisiinkin. Ensin hän kävi Lappeenrannassa ammattikoulun puulinjan ja sen jälkeen Jurvassa Pohjanmaalla puuseppäkoulun. Veistoverstas T. Lastulevyä tai muuta kalustelevyä Hulkkosen verstaassa ei tunneta. VAPAUS LISÄÄ LUOVUUTTA. Hulkkonen pitää Etelä-Karjalan kansalaisopistossa myös puutyöja koristeveistokursseja sekä puukkokurssia. – Eniten käytän koivua, mutta paljon myös lehmusta, pähkinäpuuta, mahonkia ja jalavaa. Hän tekee muun muassa tyylihuonekaluja, koristeveistoa kehyksiin, kelloihin ja reliefeihin, huonekalujen ja sisustuskohteiden veistettyjä osia ja koristeita sekä intarsiatöitä tauluihin ja pöytien kansiin. – En edes tiennyt, että siellä on tarjolla koulutusta koristeveistossa. Koristeveistäjämestari Tero Hulkkonen valmistaa tilaustyönä erilaisia koristeveistoja intarsiatöitä sekä tyylihuonekaluja.. MATERIAALINA KOKOPUU
Divaani, tammi.. Ja työ on haastavaa, taiteellistakin, siinä saa käyttää omaa mielikuvitustaan ja luovuuttaan. – Kun tekee yksinään, säilyy oma vapaus. Kun Hulkkonen valmistui vuonna 2001, hän aloitti työt itsenäisenä yrittäjänä. Leivässä olen pysynyt. 17 vuotta on vierähtänyt, eikä ammatinvalinta ole koskaan kaduttanut.Ainahan yrittäjällä on helpompia ja vaikeampia päiviä, mutta pidän tästä työstä. Tulot eivät ole samalla lailla tasaisia ja varmoja kuin palkkatyössä, mutta omat hyvät puolensa tässä on, eikä kaikkea voi palkassa mitata. Se oli minulle selvää. Antiikki ja taide | 45 veistäjämestarin erikoisammattitutkinnon nelivuotisen koulutuksen päätteeksi. Verstaalla on toki yleisimmät puusepän tarvitsemat koneet, kuten höylät ja sahat, mutta varsinainen koristeveisto tehdään aina käsityönä taltoilla. – Koristeveisto vaatii vakaata kättä, tarkkaa työskentelyä ja pitkäjänteisyyttä. Biedermeier-tuoli, tammi. Tuoli syntyy usein noin viikossa, mutta sekin riippuu koristeveiston määrästä. – Perustin toiminimen heti, en ole ollut muualla töissä. Työmatka Hulkkosella on lyhyt: noin 70-neliöinen verstas on omalla tontilla, muutaman askeleen päässä asuintalosta. Hulkkonen saa useimmiten itse suunnitella asiakkaan tilaaman työn. Toki asiakkaan esittämien toiveiden mukaan. TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KUVAT: TERO HULKKOSEN ARKISTO Jugend-tyylinen astiakaappi, mahonki. Hän suunnittelee mallin oikeassa koossa etukäteen ja sen jälkeen alkaa työstää sitä. Joku pieni työ voi syntyä nopeastikin, mutta yleensä yksittäiseen työhön kuluu viikko tai useampi, ja isoissa töissä puhutaan kuukausista. ARVOKASTA KÄSITYÖTÄ
Viime aikoina olen tehnyt hyvin paljon muuta kuin huonekaluja. – Joskus on tullut hinnoiteltua alakanttiin, kun työ onkin vienyt aikaa arvioitua enemmän. Veistettyjä pylväitä olen myös tehnyt paljon. 46 | Antiikki ja taide Kun työt ovat kaikki uniikkeja ja veistotyön määrä niissä vaihtelee paljon, hinnoittelu on aina tapauskohtaista. Koristeellinen, veistämällä tehty huonekalu tai esine tuo vaihtelua moderniin sisustukseen.. Useimmiten hinta sovitaan ennen työn aloittamista, mutta joitakin töitä Hulkkonen on tehnyt tuntityönä. Koristeveisto on monelle melko tuntematonta. – Kalliimpiahan nämä ovat kuin tehdastekoiset kaupasta ostetut, koska käsityö vain vie niin paljon aikaa. Suomalainen jugend on tyylisuuntana usein modernin oloista, ja helppo yhdistää nykyaikaiseen kotiin. Nämähän myös kestävät käytössä hyvin pitkään. Joskus tuntuu, ettei ole päivässä saanut juuri mitään näkyvää aikaan, mutta kyllä se työ aina etenee.Ne asiakkaat, jotka minulta ostavat, osaavat arvostaa käsityötä. Jugend-tyyliset tuolit, tammi. Erilaiset seinäkoristeet ja ikkunan eteen tulevat veistetyt säleiköt ovat olleet suosittuja. Kaupasta ostetun huonekalun tai sisustusesineen vaihtoehdoksi ei osata ajatella, että voisi teettää uniikin kalusteen, tai tilata työn, joka on varta vasten suunniteltu juuri johonkin tiettyyn kohteeseen. SOPII MODERNIIN KOTIIN. Kirjoituspöytä, jalava ja eri puuviilut. Se on meillä aika selkeää, maailmalla se voi olla monimutkaisempaa. Hulkkosen asiakkaat ovat pääasiassa yksityishenkilöitä, mutta on myös yrityksiä ja julkisia tahoja. Sitä kautta minulle on tullut isojakin tilauksia. – Moni saattaa ajatella, että tämä on pääasiassa tyylihuonekalujen tekoa, mutta veistää voi monenlaista muutakin, eikä aina niitä samoja kukkasia ja lehtiä. – Teen myös koristeveistoa joillekin puusepänliikkeille, joille on tullut joku työ, jonka osana tarvitaan koristeveistoa. Se on oma moka, tuntipalkka jää pieneksi silloin ja se on nieltävä. Vaikka valtaosa Hulkkosen kalusteista edustaa vanhempia tyylisuuntia, jotkut ovat tyyliltään nykyaikaisia, mutta toki niissäkin on koristeveistoosia. Rokokoo-tyylinen arkku, petsattu ja lakattu koivu
. Yksityiskohta rokokoo-tyylisestä seinäpeilistä, lakattu Lapin honka.. Yöpöytä, mahonki. Rokokoo-tyylinen mahalipasto, petsattu ja lakattu koivu. Makuasioistahan nämä ovat, jokainen sisustaa oman mieltymyksensä mukaan, Tero sanoo. Vanhaan tupakkapöytään tehtiin intarsiatyönä uusi kansilevy, useita puulajeja. Veistetty seinäpeilin kehys tai vähän koristeellisempi arkku voi olla juuri se juttu, joka täydentää modernin sisustuksen. Siitä syntyy vaihtelua sisustukseen, ja se toimii jonkinlaisena kiintopisteenä tai katseenvangitsijana todella hyvin. Jos ihan kaikki on laatikkomaista, vaikutelmasta tulee helposti vähän liian tasapaksu. Antiikki ja taide | 47 – Minusta klassista, hyvinkin koristeellista tyylisuuntaa edustava huonekalu tai sisustusesine saattaa sopia erittäin hyvin moderniin kotiin. Rokokoo-tyylisen mahalipaston kansi, intarsiatyö, useita puulajeja
Periaatteessa temppeli on 1980-luvulta lähtien ollut teosofisen liikkeen alaisuudessa toimivien järjestöjen temppeli, kertoo temppelin talonmies Juha Kumara. Suomen ensimmäinen Ruusu-Risti-temppeli 90-vuotias kristosofian pyhättö Suomen Teosofisen seuran perustajalla Pekka Ervastilla on nimeään kantava temppeli Jyväskylässä. – Rakennus valmistui vuonna 1927 ja se vihittiin Pekka Ervastin perustaman teosofisen Ruusu-Risti -järjestön temppeliksi vuonna 1928. – Pekka Ervast oli näkijä, ja hänellä oli visio siitä, kuinka Päijänteen pohjoispuolelta nousee sivistyksen valo. Pekka Ervast -temppeli on Jyväskylän Kauppakadun ainoa jäljellä oleva puurakennus.. Kristosofitemppelin nimi muutettiin vuonna 1988 Pekka Ervast I -temppeliksi. Rakennuksessa on kokouskäyttöön sopiva eteistila, vahtimestarin asunto ja kirjasto sekä suuri istuntosali, jonka sisätilat on suunnitellut arkkitehti Rafael Blomstedt. Ruusuristiläisyys on teosofisen liikkeen muoto, jossa korostetaan mystisen eli ihmisen sisäisen Kristuksen lisäksi ihmisten välistä veljeyttä, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. RuusuRisti eriytyi ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa muista teosofisista suuntauksista juuri pasifistisuutensa vuoksi. Tämä selittänee osaltaan sen, miksi ensimmäinen Ruusu-Ristin temppeli rakennettiin juuri Jyväskylään, Kumara jatkaa. Rakennuksen ovat suunnitelleet rakennusmestarit A.W. Pekka Ervast -temppelin talonmies Juha Kumara kertoo, että kristosofinen liike on nykyään kovin hiljainen eikä temppelillä ole kovin aktiivista käyttöä. 48 | Antiikki ja taide son kerrostaloalueen sisäpihalla Jyväskylän ydinkeskustassa seisoo suuri, tumma puutalo. PASIFISTINEN SUUNTAUS. Moni kaupunkilainenkaan ei tunnu tietävän mikä tuo komea goottilaistyylinen rakennus näyttävine ikkunoineen on. Lounas, Augusti Teräsvaara ja W. Nygård. Kyseessä on kristosofinen Pekka Ervast -temppeli, joka on seissyt paikallaan lähes muuttumattomana jo 90 vuoden ajan
Kristosofisen liikkeen ja elämänymmärryksen keulakuva. Valtaosa temppelin kalusteista ja irtaimistosta on alkuperäistä. Sali on tehty myös yhteisvapaamuurarityötä varten. Valkoisella ja vaaleanharmaalla maalattuun kattoon on upotettu lukuisia keskenään erilaisia tähtiä: viisija seitsenhaaraisia sekä maltanristejä ja yksinkertaisia ristejä. MYSTISIÄ MUOTOKUVIA. Lisäksi kapiteeleissa on lehväaiheita. Temppelissä on paljon goottilaisen tyylisuunnan piirteitä, mutta mukana mukana on myös uusrenessanssia.. Sen paljastaa katon tähtien lisäksi muun muassa edustan mustavalkoruutuinen matto. Maalaukset tuhoutuivat kun rakennusta käytettiin välirauhan aikana suojeluskuntalaisten majoitustilana ja keittokattiloista lähtevät huurut höyrystivät taideteokset uudistuskelvottomiksi. Myös jokakesäinen kristosofinen valtakunnallinen kesäkurssi luentoineen, opiskeluineen ja taiteellisine ohjelmineen kerää temppeliin melko paljon kuulijoita. – Vanhoja albumeita selatessa voi nähdä, kuinka suosittu liike ruusuristiläisyys oli vielä 1970-luvulla, mutta sittemmin kristosofien määrä on vähentynyt huomattavasti. Antiikki ja taide | 49 TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Ervast oli näkijä, jolla oli visio siitä, kuinka Päijänteen pohjoispuolelta nousee sivistyksen valo. Jyväskylän Pekka Ervast -temppeli on vuodesta 1985 lähtien ollut kaavalla suojeltu rakennus. Temppeli on rakennettu kirkkojen tapaan itä-länsi-suuntaiseksi ja sen sisätilat ovat muutenkin varsin kirkkomaiset. Pekka Ervast esiintyy useissa kuvissa, mutta muitakin teosofisen ja kristosofisen liikkeiden kantahahmoja esitellään. Ruusu-Ristissä on yhä tänä päivänä käytössä yhetisvapaamuuraritoiminta eli vapaamuurarius, joka on avoin myös naisille. Pekka Ervastin kerrotaan tavanneen tämän kuolemattomaksi väitetyn kreivin, Kumara kertoo. Temppelin seinillä olevissa teoksissa on runsaasti okkultistista symboliikkaa. Tuottelias kirjailija ja esitelmöitsijä, joka julkaisi elinaikanaan 70 omaa teosta. Liikkeeseen kuuluu nykyään ehkä muutamia kymmeniä jäseniä, Kumara toteaa. Salin kattoa kannattelee yhteensä kymmenen korinttilaistyylistä pylvästä, joiden kapiteeleihin on veistetty viidestä ruususta muodostuvia ristejä. – Alkuperäiset lasimaalaukset olivat urkutaiteilija-säveltäjä Juhani Pohjanmiehen käsialaa ja ne esittivät suomalaiskansallisia myyttisiä hahmoja. Temppelissä on paljon sellaista symboliikkaa, jota harjaantumaton silmä ei heti huomaa. Temppelissä järjestetään jonkin verran myös muita, vuokralaisten järjestämiä tapahtumia ja esityksiä, mutta kovin vilkkaassa käytössä tila ei ole. Temppelin seinällä on teoksia, jotka kuvastavat teosofisia mysteerioita ja sisältävät okkulttis-symbolisia viitteitä: esimerkiksi takalaivan kookas perspektiivivirheinen teos esittää pyramidia ja sfinksiä. Puiset pylväsrivit jakavat temppelisalin kolmeen laivaan ja etuosan alttaria koristavat komeat ikkunat, joihin on 1950-luvulla maalattu henkistä kilvoittelua ja elämänpuuta symboloivat teokset. Eräässä taulussa kuvataan kreivi Saint Germaina, 1700-luvulla vaikuttanutta myyttistä alkemistihahmoa, jonka kerrotaan kiertäneen hoveja rauhan asialla. Myös muotokuvia seinällä on paljon. . PEKKA ERVAST (1875–1934) Suomen Teosofisen Seuran perustajajäsen ja ensimmäinen ylisihteeri. Ruusu-Risti-järjestön perustaja. Ervast yhdisti teosofiaan suomalaiskansallista mystiikkaa sekä tolstoilaisuutta. Jyväskylän Pekka Ervast -temppelissä järjestetään edelleen kuukausittaisia kristosofisia yleisöluentoja. Pekka Ervast oli 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut mystikko ja kirjailija. KÄYTTÖ NYKYÄÄN VÄHÄISTÄ. Kuvat on maalannut Leena Sippola. Tämä kristosofinen kesäkurssi on pidetty Jyväskylässä katkeamatta vuodesta 1945. Rakennus on säilynyt lähes alkuperäiskunnossaan lukuun ottamatta 1980-luvulla lisättyä sähkölämmitystä
– Oli onnellinen sattuma, että kuulin siitä. Olen toki perinyt osan Benitan entisistä asiakkaista, mutta uusia tulee koko ajan ympäri Suomen. Parasta kuitenkin tässä on kuulla tarinoita leluista: mistä lelu on peräisin, kuka sillä on leikkinyt, mitä se on leikkijälleen merkinnyt. Hän oli vaatekaupassa töissä, kun sai sattumalta kuulla ystävältään, että nukketohtori Benita Suomi on jäämässä eläkkeelle 25-vuotisen toiminnan jälkeen ja etsii työlle jatkajaa. Aino Ihalainen kävi kuvataidelukion ja opiskeli sitten modistiksi. Olen aina ollut kova näpertämään kaikkea, ja kiinnostunut vanhoista esineistä, joten tämä työ tuntui heti omalta. Niinpä Ainosta sitten tuli uusi nukketohtori. Tarvitseeko nalle hoitoa. – Töitä on riittänyt. – Pidän käsillä tekemisestä, ja on kiva nähdä työnsä jälki. Teddy Hermann -nalle villahousuissaan.. Tieto minusta löytyy usein internetin avulla, nettisivuiltani tai Facebookin tai Instagramin kautta, ja tietysti osa asiakkaista vain sattuu kävelemään ohi ja kiinnostuu, kun Suru on usein suuri, kun rakas lelu menee rikki, tai on lopulta leikitty niin loppuun, ettei enää yksinkertaisesti pysy kasassa. Nyt on takana viisi vuotta työtä lelujen parissa, ja korjatuksi on jo lähes kaksituhatta lelua. Ystäväni kävi Benitan asiakkaana ja vinkkasi tästä mahdollisuudesta minulle. Nukketohtori Aino Ihalainen on viisivuotisen toimintansa aikana korjannut jo lähes 2000 lelua. Monenlaista muutakin Ainon korjattavaksi tulee, alkaen hymypatsaista moderneihin käyttöleluihin. Tunnepuoli liittyy niin vahvasti leluihin. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat asiakkaat voivat vain huokailla ihastuksesta: ”Voi, tuohan on juuri sellainen kuin minulla oli...” – Leluilla on niin paljon tunnearvoa, Aino sanoo. Nukketohtorin potilaiksi tulee eniten nukkeja ja nalleja, joiden jo varttuneeseen ikään ehtineet omistajat haluavat korjauttaa vanhat rakkaat lelunsa ja joko säästää ne koristeina tai antaa vaikkapa lapsenlapsille. 50 | Antiikki ja taide Nukketohtori korjaa vanhat lelut N ukketohtori Aino Ihalaisen yhdistetty myymälä ja työpaja Mannerheimintiellä Helsingissä henkii nostalgiaa. SATTUMALTA ALALLE
Työtiloissa sekä korjausta odottavat että jo korjatut potilaat ovat hyvässä järjestyksessä omissa laatikoissaan. Lisäksi saan niitä ihmisiltä lahjoituksina, ja ostan, kun vain jostakin tehtaasta löydän. Selvittelen alkuperää kirjallisuuden avulla. TEKSTI: TARJA PITKÄNEN KUVAT: TARJA PITKÄNEN JA AINO IHALAINEN Tarvitseeko nalle hoitoa. Antiikki ja taide | 51 näkee myymälän. – Leluteollisuus ei ole enää Suomessa ollut kannattavaa, halpatuonti on syönyt elintilan. niiden suhteen vain on haastavaa se, että nuket ovat patentoituja, eikä varaosia myydä. Bebeä on valmistettu vuosina 1920-1950. – On tosi mielenkiintoista, kun saa oikein vanhan nuken korjaukseen. Se on keskittynyt pääasiassa matkamuistonukkeihin, joten varaosien saannista on tullut haastavampaa. VARAOSIA KASAPÄIN. Yhdistetty myymälä ja työtila pursuaa leluja, joita on runsaasti myös myytävänä. Ja jos ei löydy aivan samaa, löytyy kuitenkin vastaava, jonka avulla entinen tyyli on säilytettävissä. – Lapsuudenaikaiset nuket ja nallet ovat monille tunnearvoltaan ihan mittaamattomia. – Puhelimessa tilanne ei oikein selviä, minun pitää nähdä se lelu, niin osaan arvioida, mitä sille voidaan tehdä. Työtiloista Ainolta löytyy runsaasti alan kirjallisuutta. Vanhimmat Ainolle korjaukseen tulevat lelut ovat aidosti antiikkia, 1800-luvun loppupuolelta. – Suomessa oli ennen monta lelutehdasta, esimerkiksi Vihdissä Dollytex, jonka koneilla nykyisin jatkaa Artic Dolls Rovaniemellä. Suurin osa Ainon potilaista on kuitenkin 1950–60 -luvuilta peräisin, ja niiden omistajat jo isonäiti-ikäisiä. Todella huonokuntoisetkin nuket saavat nukketohtorin käsittelyssä uuden elämän. Euroopan muissa maissa, kuten Saksassa, on kuitenkin edelleen lelutehtaita. – Yritän aina selvittää korjattavan lelun alkuperän ja aikakauden, jolta se on peräisin. Kävelevä massanukke alkuperäisessä mekossaan, hattu ja essu ovat uudet.. Vanhoihin leluihin Ainolta löytyy suuri valikoima varaosia: laatikkokaupalla päitä, käsiä, jalkoja, erivärisiä ja erikokoisia silmiä... Marttanukke Beben korjaus meneillään. Monesti nukeissa on leimoja ja merkkejä, joista valmistaja selviää. Mutta toki aina kannattaa kysyä, voisiko rikkinäiselle lelulle tehdä jotain. Bebejä on eri kokoisia, punaiset numerot nuken rintalastassa takapuolella auttavat tunnistamisessa, numero on pienin ja 5 suurin. Kuvan nukkepotilas on kokoa 3. – Kyllä tässä välillä täytyy vähän soveltaa ja tehdä kompromisseja. Vanhempiin leluihin löytyy usein juuri oikea varaosa. – Uudempia leluja toki tuodaan myös korjattaviksi, Baby Borneista alkaen. – Benitalla oli paljon varaosia, joita on onneksi vieläkin jäljellä. HAASTAVIAKIN POTILAITA
Paperinkeräysnukke, joka on ollut Aino Ihalaisen äidin nukke. Saksa oli 1500-luvulta 1700-luvulle nukkejen ja lelujen johtava valmistajamaa. – Tässä pitää työstää monenlaisia materiaaleja, kangasta, kumia ja muovia. 52 | Antiikki ja taide Toisinaan korjaus on helppo – kun puuttuvat jalan tai käden tilalle löytyy varaosa, työ ei ole vaikeaa. Myös Kreikan ja Rooman valtakuntien ajan nukkeja on säilynyt. Nykyisen nukketuotannon juuret ovat Saksassa 1400-luvulla. Myöhemmin teollistumisen ja uusien materiaalien, kuten posliinin ja muovin myötä alkoi tehdastuotanto. – Mutta juuri ne huonokuntoisimmathan ovat niitä, joilla on eniten leikitty ja tunnearvo omistajilleen on suuri. Vaatteet ovat uudet, kertoo Aino. Esihistorialliselta ajalta kokonaisia nukkeja ei ole säilynyt, mutta muun muassa Babylonian ajalta on löytynyt palasia alabasterista valmistetusta nukesta. On todella palkitsevaa työtä saada ne taas kuntoon, nukketohtori hymyilee. Monen vanhemman nuken kasvot on maalattu käsin, joten kahta täysin samanlaista ei tehtaasta ole tullut.. Sille on uusittu kuminauhat ja kasvoja on hieman ehostettu. – Vanhoissa nukeissa on niin paljon enemNUKEN HISTORIAA NUKKEJA on jo ammoisina aikoina tehty saatavilla olevista materiaaleista, kuten savesta, kivestä, puusta, luusta, norsunluusta, nahasta tai vahasta. Nukketohtori Aino sekä vanha nukke tohtoriasussa. Joillakin on kasvoista jäljellä vain palasia, tai puuttuu kokonaan vaikkapa toinen korva. Arkeologit pitävät nukkea ensimmäisenä tunnettuna lasten leluna. Vanhimmat säilyneet nuket ovat ajalta 3000–2000 ennen ajanlaskun alkua, niitä on löytynyt muun muassa haudoista Egyptistä. Nukkeja on perinteisesti käytetty myös magiassa ja uskonnollisissa rituaaleissa kautta maailman. – Tämän nuken korjasin ensimmäisenä työnäni. Ennen – jälkeen -kuvat puhuvat puolestaan: asiaa tuntematon sanoisi helposti, ettei tuosta enää tule kalua, mutta onpa vain tullut. Monen vanhemman nuken kasvot on maalattu käsin, joten kahta täysin samanlaista ei samastakaan tehtaasta ole tullut. Niinkin aikaisempi kuin 1413 Nürnbergissä oli nukentekijöitä. 1800-luvun alkupuolelle saakka eurooppalaiset nuket tehtiin muistuttamaan aikuisia. Nukketalot olivat myös suosittuja Euroopassa. – Ne ovat yksilöitä, on vähän erilaista kulmakarvaa tai silmää tai muuta yksityiskohtaa. Lapsinukkeja ja vauvanukkeja alkoi ilmaantua vasta vuoden 1850 tienoilla, mutta vuosisadan lopulle tultaessa niillä oli jo vankka asema markkinoilla. Toinen aikainen nukkejen massatuottaja oli Pariisi, jossa valmistettiin enimmäkseen muodikkasti puettuja nukkeja. Lähde: Encyclopaedia Britannica The English Wikipedia män ilmettä kuin nykyisissä sarjatuotantoleluissa. Nukkeja on löydetty inkojen ja atsteekkien haudoista Etelä-Amerikasta. . Käytän erilaisia massoja korjauksiin, esimerkiksi rikkinäiset kasvot saa usein koottua entisen näköisiksi, jos edes palasia on jäljellä. Jotkut Ainon korjaamat nuket ovat olleet niin huonossa kunnossa, että tuntuu uskomattomalta, että niistä on vielä saatu entisen näköisiä, joko leikkeihin tai koristeeksi kelpaavia kauniita nukkeja. Vaikka ne olivat tehdastekoisia, niissä on kuitenkin ihan käsityönä tehtyjä osia. Savesta ja puusta tehtyjä nukkeja on löydetty niin Amerikoista, Aasiasta, Afrikasta kuin Euroopastakin
1950-luvun puolivälissä markkinoille tulivat suuret liikuvilla silmillä ja äänellä varustetut nuket. Tänä päivänä Martta-nuket ovat harvinaisia ja haluttuja keräilykohteita. Näitä nukkeja ei ole säilynyt, koska ne valmistettiin luonnonmateriaaleista ja hajosivat helposti käytössä. Nukkeja sai tilata myös postimyyntinä Emäntälehden ja Kotilieden ilmoitusten kautta. Martta-Nukketeollisuus lopetti toimintansa vuonna 1974 ja myi nukketuotannon Kanervan perheelle. Oikealla olevat nuket ovat saksalaisia.. Antiikki ja taide | 53 NUKKETEOLLISUUS alkoi Suomessa, kun Amanda Hertman jäi leskeksi ja aloitti nukkeja teollisen valmistuksen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nukkejen irtopäitä oli kaupoissa myynnissä, sillä äidit tekivät nukkeja tyttärilleen itse. Nukketeollisuus perustettiin Turussa paikallisen Martta-yhdistyksen toimesta vuonna 1908 ja se tuli nopeasti suosituksi nukkien valmistajaksi. Lähteet: Nukkemuseo, Marttaliitto, Wikipedia SUOMALAISET NUKET Nukenpäitä eri maista ja valmistajilta. 1930-luvun alussa syntyi Nukketeollisuuden ehkä suosituin nukke, silmänsä sulkeva, Hollywoodin lapsitähti Shirley Templeä muistuttava Bebe. Toisen maailmansodan jälkeen perinteisiä materiaaleja halvemmat muovi ja kumi alkoivat vallata alaa nukenpäiden valmistuksessa. Martta-nukkejen päät ja kädet tehtiin yleensä paperimassasta, vartalo täytettiin sahanpurulla ja valmistajan punainen leima näkyy nukkejen rinnassa Aluksi nukkeja myytiin Etelä-Suomen kaupunkien toreilla ja markkinoilla sekä osallistumalla näyttelyihin ja messuihin myös Suomen ulkopuolella. Kansallispukuisia nukkeja valmistettiin Nukketeollisuuden ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. ja ne edustivat erilaisia luonteita Suosituin vauvanukkemalli oli Pipsa. Hertmanin nuket olivat ajan tavan mukaan pitkävartaloisia, hoikkia ja siropiirteisiä nukkeja. Ulkomaantuonnin lisäksi muovinukkeja alkoi valmistaa Suomessa muun muassa vihtiläinen Dollytex. Nukkemalleja oli kaksi, metsästäjä ja pitsimekkoon pukeutunut metsästäjän rouva eli Jeegeri ja Jeegerska. Yksi tunnettu suomalainen nukke syntyi Naantalissa, kun Lindblomin tyttäret alkoivat valmistaa nukkeja puuvillalangasta neulomalla. Valmistettavien nukkien koko vaihteli noin kuudesta senttimetristä seitsemäänkymmeneen. Vasemmalla kaksi amerikkalaista nukkea 50-luvulta. Turun Martta-Nukketeollisuus on ollut yksi tunnetuimpia ja kaikkein kauimmin toimineita nukkien valmistajia maassamme. Marttojen kanssa kilpailevia nukkeyrityksiä oli syntynyt, ja niistä tunnetuimmaksi muodostui hyvin samanlaisia tuotteita valmistanut Herralan nukketehdas
Eräs Taiteilijakukkulalle muistomerkkinsä saanut on sävletäjä Oskar Merikanto, jonka melodinen ja kansanomainen sävelkieli pysyy suomalaisten suosiossa sukupolvesta toiseen. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. TAITEILIJOITA KUKKULALLA. Mannerheim, J.K. Myös heidän puolisoillaan on oikeus hautapaikkaan Taiteilijakukkulalla. Nykyinen 28 hehtaarin alue jakaantuu Vanhaan ja Uuteen hautausmaahan. Moni hautakivi kertoo kiintoisalla tavalla viimeisen leposijan haltijasta. Svinhufvudin hauta löytyy Luumäeltä. Säveltäjä-kapellimestari George de Godzinskyn hautakivi on flyygelin muotoinen ja koomikko-keksijä Pertti ”Spede” Pasasen kivessä on hänen veijarimainen kuvansa. 54 | Antiikki ja taide H elsingin Hietaniemen hautausmaa perustettiin vuonna 1829 ja sitä on neljästi laajennettu. Vanhan hautausmaan koilliskulmassa sijaitsee Taiteilijakukkula. Kyösti Kallion viimeinen leposija on Nivalassa ja P. Ståhlberg, Lauri Relander, Risto Ryti, C.G.E. Uudet hautapaikat ovat harvassa, leposijan saa vain, jos siellä on sukua. Hietaniemeen on haudattu monta suomalaista valtiomiestä: K.J. Taiteilijainmäelle on haudattu vain erittäin ansioituneita taiteilijoita, joita ovat muun muassa kirjailijat, säveltäjät ja muusikot, taidemaalarit, näyttelijät, kuvanveistäjät ja viihdetaiteilijat. Walter Runebergin veistämä hautapatsas Valoa kohti koristaa Sakari Topeliuksen hautaa.. Jälkimmäisestä löytyvät myös uurnalehto, Sankarihautausmaa ja Suomen Kaartin hautausmaa. Ikätoveristaan säveltäjä Jean Sibeliuksesta poiketen, Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanHietaniemen hautausmaalla näkee palan Suomen historiaa Muistokivet kertovat Kävely Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä on oppitunti Suomen historiaan niin politiikan, kulttuurin kuin taiteenkin saralla. Merikantojen sukuhaudalla on 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki. E
Rafaelin haudat. Merikantojen sukuhaudalla on 1927 paljastettu taiteilija Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki. TOPELIUS JA HELLAAKOSKI. Hän toimi myös Suomen itsenäisyyden alkuvuosina kansanedustajana ja ministerinä. Erkko palasi uudestaan 1908 päätoimittajaksi lehteen, jonka nimeksi oli nyt vaihtunut Helsingin Sanomat, ja jatkoi tehtävässä pienin keskeytyksin kuolemaansa asti. Patsas kuvaa taivaalle lehvä kädessään tähyävää naispuolista enkeliä. Hänestä onkin aikojen saatossa tullut yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä. Runebergin poika Jakob Robert Runeberg oli omana aikanaan Pohjoismaiden johtava jäänmurtajien suunnittelija Lehtimies ja poliitikko Eero Erkon muistopatsas tunnetaan nimillä Ajatuksen vapaus ja Kirkkauteen. Satusetä Sakari Topelius oli aikanaan Suomen keskeisin kulttuuripersoona ja yksi Suomen kansakunnan arkkitehdeistä. Aaro Hellaakoski oli runoilija ja tiedemies. Tekijänä Eemil Halonen. Topeliuksen haudalle pystytettiin vuonna 1905 runoilija-professori Johan Ludvig Runebergin kuvanveistäjäpojan Walter Runebergin tekemä hautapatsas Valoa kohti. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov karkotti perustuslaillisiin kuuluneen Erkon maanpakoon ja hän vietti vuodet 1903–1905 Yhdysvalloissa ja Kuubassa. Kun hauta on näkyvällä paikalla ja huomiota herättävän muistomerkin on veistänyt itse taiteilija Wäinö Aaltonen, on helppo päätellä, että tässä lepää joku merkittävä henkilö. L. Kuvanveistäjä Eemil Halonen toteutti Erkon suvun muistopatsaan, joka tunnetaan nimillä Ajatuksen vapaus ja Kirkkauteen. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen. Runoilija Aaro Hellaakosken muistokivi on Wäinö Aaltosen käsialaa. Oskar Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu, Ilta tuntureilla, Oi, muistatko vielä sen virren, Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto. Antiikki ja taide | 55 omaisempaan ilmaisuun. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa ja nousi aikansa suurimpien ja merkittävimpien joukkoon. ?. Suomenkielisessä, 1986 uudistetussa virsikirjassa on edelleen seitsemän Topeliuksen kirjoittamaa virttä. Topelius oli kiinnostunut sekä hengellisestä elämästä että musiikkielämästä, ja hän kirjoitti myös virsiä. Rafaelin muistolle Topelius kirjoitti erään suomalaisten rakastetuimman joululaulun Varpunen jouluaamuna. Hän ei ollut vain kynäilijä, lehtimies, kirjailija ja sadunkertoja, vaan hänellä oli keskeinen rooli suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Hietaniemestä löytyvät myös Topeliuksen pienenä menehtyneiden lasten Rosan ja TEKSTI JA KUVAT: TARJA LEHTOLA J. Eero Erkko jäi historian kirjoihin Päivälehden, josta myöhemmin tuli Helsingin Sanomat, perustajajäsenenä ja päätoimittajana. Hietaniemessä on erityisen runsaasti enkeli-ja naispatsaita
Kuva: Eva ja Pertti Ingervo.. Kesällä1927 Aallon toimisto muutti Turkuun, jona aikana Aallolla oli lukuisia Turkuun liittyviä projekteja, kuten 1927–28 valmistunut aikansa monitoimitalo, Lounais-Suomen Maalaistentalo. Vuonna 1935 Aino ja Alvar Aalto hankkivat tontin Munkkiniemestä lähes luonnonvaraisesta ympäristöstä ja alkoivat suunnitella itselleen kotitaloa Helsinkiin. Timo Keinänen toteaa Aallon ”suunnitelleen perheelleen talon, josta tuli tärkeä virstanpylväs hänen tiellään tiukasta rationalismista kohti vapaampaa, persoonallista arkkitehtuurikäsitystä”. Toinen iso projekti Turun seudulla oli Paimion parantola, joka valmistui 1930-luvun alussa. Alvar Aalto (1896–1976). Aalto asui ja työskenteli vastavalmistuneessa talossa viisi vuotta. Helppo ei Aallon tie kuitenkaan ollut. Omaan taloon Aallot muuttivat vasta vuonna 1936. Myös työtilana toiminut pieni talo oli kompakti kokonaisuus. A SISUSTUKSEEN PANOSTAEN. Arkkitehtuurin asiantuntija Pekka SuhoArkkitehti Alvar Aallon syntymästä 120 vuotta Jyväskylää pidetään Alvar Aallon kotikaupunkina, mutta omakotitalon hän rakensi Helsingin Munkkiniemeen 1930-luvun puolivälissä. Kotitalo kirvoitti luovuutta Aallon kotitalo oli koti ja työpaikka. ”Arkkitehtuuri ja monumentaalitaiteen toimisto Alvar Aalto” esittäytyi potentiaalisille asiakkaille iskevällä mainostyylillä. Alvar Aalto ja Helsinki -kirjassa pohditaan pääkaupunkiin muuton merkitystä Aallon uralle. Talo valmistui loppukesällä 1936. Perhe muutti vuokralle Mechelininkadulle 1933. 56 | Antiikki ja taide lvar Aalto (1896–1976) opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä, ja sai diplomityönsä alkukesästä 1921. Veri veti kuitenkin pääkaupunkiin. Arkkitehtipariskunnan kodikas, intiimi työskentelyja asuinrakennus valmistui loppukesällä 1936. Jyväskylä muodostui Aallon uran ensimmäiseksi varsinaiseksi tukikohdaksi vuonna 1923
Antiikki ja taide | 57 NÄKYVYYTTÄ ULKOMAILTA. Paimion parantola olikin samalla alku hänen huonekalusuunnittelijan uralleen. Vuonna nen huomauttaa samassa Alvar Aalto ja Helsinki -kirjassa, että ”Helsinki haastoi Aallon”. Hieman väheksyvästi Suhonen toteaa, että muualla Suomessa suuria projekteja hallitseva Aalto näkyy 1930-luvun Helsingissä lähinnä huonekalu – ja sisustussuunnittelijana. Jo Paimion parantolassa oli Alvar Aallon suunnittelemia huonekaluja, valaisimia ja sisustukseen liittyviä yksityiskohtia, kuten saniteettilaitteita. Aalto itse kuitenkin halusi huomioida myös sisustukset jopa tuoleja myöten. Vuonna 1948 hän vihdoin voitti isomman Helsinki-kohteen, Kansaneläkelaitoksen pääkonttorin suunnittelukilpailun. Vuosina 1933–35 Aallon huonekalut alkoivat saada huomiota kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa. Ulkomailla saatu julkisuus siivitti myyntiä kotimaassa. Totta kuitenkin oli, että hän ei voittanut kovinkaan monia arkkitehtuurikilpailuja Helsinkiin suunnitelluista rakennuksista ennen sotia. Eräät Aallon Paimioon suunnittelemista tuoleista kuten Artek Aalto Paimio 41 -nojatuoli ovat yhä myynnissä. TEKSTI KLAUS SUSILUOTO
Keksinnön ansiosta jalat voitiin kiinnittää suoraan pöytään, tuoliin tai jakkaraan. Aalto itse piti tätä puusta taivutettua jalkaa eräänä suurimmista innovaatioistaan. Aallon kotitalon yksityispuolen huoneet ovat yllättävän pienet. Tätä versiota on valmistettu vain rajallisia eriä. Julkisivussa on valkoiseksi rapatun tiilen ohella käytetty puuta. Ateljeetilaan mahtuu työskentelemään kymmenisen henkilöä – tarkkoja lukuja ei ole. A331:n muoto rakentuu valkoiseksi maalatusta alumiinivarjostimesta ja kiillotetuista messinkipintaisista teräsrenkaista, joiden välistä valo siivilöityy kauniina raitoina. Savoy-maljakko. MEHILÄISPESÄ-VALAISIN. Aallon kotitalon huonetilojen jaottelu on toimiva, mutta huoneet ovat yllättävän pieniä. Artek perustettiin myymään ensi sijassa Alvar Aallon suunnittelemia huonekaluja, mutta sen tavoitteena oli myös ”edistää modernia asumista näyttelyin ja muilla keinoin”. 58 | Antiikki ja taide 1935 Alvar Aalto perusti Aino Aallon, Maire Gullichsenin ja Gustav Hahlin kanssa Artekin, huonekaluja ja valaisimia valmistavan yrityksen. Kuvassa eräs versio Artekin jalkavalaisimesta A809. Aalto on myös arvostettu lasisuunnittelija. Huonekalumuotoilun ja arkkitehtuurin ohella Aalto tunnetaan valaisinsuunnittelijana. Varsinainen standardiversio A809-lattiavalaisin suunniteltiin ranskalaisen galleristin ja taiteenkeräilijän Louis Carrén Pariisin lähellä sijaitsevan, Alvar Aallon vuonna 1959 suunnitteleman kodin olohuoneeseen, kuvassa olevassa version erikoisuus on messinkirinkula kunkin kolmen varjostinosan leveimmässä kohdassa. Valaisimet oli usein suunniteltu johonkin tiettyyn rakennukseen, mutta myöhemmin ne on otettu osaksi laajempaa sarjatuotantoa. Arkkitehtuurin asiantuntijan Timo Keinäsen mukaan monet ratkaisut kotitalossa ennakoivat eräitä piirteitä, jotka pari vuotta myöhemmin toteutuivat ihailtavalla tavalla Villa Mairea -huvilassa. Myös Aallon kotitalosta löytyy parikin omaa maljakkoa. KOMPAKTI TILANKÄYTTÖ. Vuonna 1955 valmistui uusi toimistotalo Munkkiniemeen, Alvar Aallon ateljee.. 50-luvun alkuun mennessä arkkitehtitoimiston työmäärä oli kasvanut jo sen suuruiseksi, että lisää työtilaa hankittiin Aallon suunnittelemasta Insinööritalosta Ratakadulta. Hänen suunnittelemansa Aalto-maljakko (Savoy-maljakko) on eräs ikonisimpia ja tunnistettavimpia suomalaisia lasiesineitä, joita on lähes jokaisessa taidetta arvostavassa kodissa. Mehiläispesänäkin tunnettua valaisinta saattoi ihailla aluksi osana Jyväskylän yliopiston sisustusta; sittemmin se on valaissut lukemattomia koteja sekä Suomessa että ulkomailla. Ne avautuvat suurten ikkunoiden välityksellä puutarhaan. Alakerran ruokasali, olohuone ja työtilat liittyvät toisiinsa jatkuvana tilasarjana. Samanlainen valaisin on käytössä myös muun muassa Finlandia-talossa. Yksi Aallon nerokkaimmista huonekaluihin liittyvistä keksinnöistä on L-jalka, jonka hän patentoi vuonna 1933. Artekin A331-riippuvalaisin on tyylikäs klassikko, jonka Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1953 ja jollainen löytyy Aallon kotitalostakin. Mehiläispesä on hyvä esimerkki Aallon ajattomasta tyylistä
Vanhoista ikonimalleista tehdään uusvaluja ja myös väärennöksiä, joita asiantuntijankin voi olla vaikea erottaa aidosta vanhasta ikonista. Näyttelyssä on lisäksi mukana metalliikoneja suomalaisista yksityiskokoelmista, muun muassa taiteilija Leonardo da Wilhun kokoelmasta. Metalliikonien laajempi tuotanto loppui Venäjällä lokakuun vallankumoukseen 1917, jolloin ateistinen hallitus kielsi ikonien ja kirkollisten esineiden valmistuksen. Vanhimmat metallivaluristit tässä näyttelyssä ovat 900–1000-luvuilta, mutta suurin osa kuitenkin 1800-luvulta. Suurtuotannon katsotaan alkaneen 1720-luvulla Lieksajoen ja Uikujoen vanhauskoisten luostareista ja niiden skiitoista. Mistä tämä johtuu. Kysynnän lisäännyttyä 1800-luvulla, valmistusmäärät olivat hyvin suuria ja niitä valmistivat useat ikonivalimot eri puolilla Venäjää. Salaisesti vanahuskoiset kuitenkin edelleen valoivat metalli-ikoneja. Metalli-ikonit edustavat vuosituhantista perinnettä Pyhät kuvat esillä Valamossa Valamon luostarissa Heinävedellä on syyskuun alkuun asti esillä tuhatvuotisia metalli-ikoneita ja ennen näkemättömiä käsipaikkoja. Kokoelmissa on paljon vanhoja metalli-ikoneja ja -ristejä H samoin kuin Valamo-säätiön Katri ja Harri Willamon kokoelmassa. Messinki tummuu helposti ja metalli-ikonien pyhinä esineinä haluttiin olevan puhtaita ja kiiltäviä, jonka vuoksi niitä ahkerasti puhdistettiin. VANHIMMAT 900-LUVULTA. 60 | Antiikki ja taide einäveden Valamon luostarin kulttuurikeskuksen suuressa näyttelysalissa on suuri metalli-ikonien ja käspaikkojen yhteisnäyttely nimellä ”Valamon kätköistä – käspaikkoja ja metalli-ikoneja”. Molemmat kokoelmat sisältävät paljon ennennäkemätöntä materiaalia, vanhimmat metallivaluristit sijoittuvat yli tuhannen vuoden taakse, käspaikat ovat suurimmalta osin peräisin 1900-luvulta. Näistä kaikista on esimerkkejä Valamon näyttelyssä. Vanhoina aikoina ei ollut käytettävissä tehokkaita puhdistusaineita vaan kansa käytti ikonien puhdistukseen hiekkaa, jolla ikonit hangattiin kiiltäviksi, sillä seurauksella, että vähitellen pyhien kasvojen piirteet hävisivät kokonaan. Vanhimmat metallivaluristit tässä näyttelyssä ovat 900–1000-luvuilta, mutta suurin osa kuitenkin 1800-luvulta.. Venäjällä erityisesti vanhauskoiset valmistivat metalli-ikoneja. Metalli-ikoneja on valmistettu kirkon alkuajoista saakka. Näitä metalliikoneja ei ole juurikaan ollut aiemmin esillä. Metallivaluikonien valmistus jatkuu nykyisin ja uusia ikonimalleja ja -tekniikoita on otettu käyttöön. Joskus vanhoihin ikoneihin tehdään uusia emalointeja, jolla ikonin arvoa saadaan nostettua. On mielenkiintoista, että näissä ikoneissa emaloinnit ovat säilyneet joskus erittäin hyvin vaikka metallia on hiekalla hangattu voimakkaasti. Joidenkin metalli-ikonien pyhien kasvot ovat kuluneet kokonaan pois. Näyttelyn eräs harvinaisuus on pyhittäjä Isaakios Dalmatialaisen, Romanovien keisariperheen ja tsaari Pietari Suuren suojeluspyhän, kullattu ja hopeoitu pronssivaluikoni, joka oli valmistettu Pietarin Iisakin kirkon vihkiäisiin 30.5.1858 keisari Aleksanteri II hallitessa Venäjää
Ne ovat suosittu aihe Ukrainan kansanperinteessä: unikko suojelee perhettä ja kotia. Perinteinen ukrainalainen käspaikka on punaisella ja mustalla kuvioitua valkoista pellavaa. Luostarin vanhimmat säilyneet käspaikat ovat erityisiä historiansa takia: ne oli varattu keisarillisten perheiden käyttöön heidän vierailleessaan Laatokan Valamon luostarissa. Erityisesti ukrainalaisten käspaikkojen värien, kuvioiden ja symbolien rikkaus kiehtoo. Onnea tuottavina symboleina linnut soveltuvat hyvin hääkäspaikkoihin, mutta toisaalta myös hautaustapoihin, sillä karjalaisilla kuten monilla muilla kansoilla oli uskomus, että vainajan sielu poistuu ruumiista linnun hahmoisena, sielulintuna. Unikon kukka on rakkauden symboli. Ruusu on tytön kauneuden, neitsyyden ja nuoruuden symboli. Käspaikkaan on kirjottu ristipistoin ruusuja, liljoja, pikkukukkia, marjoja ja unikkoja. Näyttelyssä nähdään ennennäkemättömiä malleja luostarin käspaikoista. Tytöt kirjoivat niitä lupauksenaan jatkaa sukua ja elämää. Suomen vuoden 2018 käsityötekniikaksi on valittu kirjonta. Kirjontainnostus on kansainvälisestikin noussut suureen suosioon. Rehevät elämänpuut kertovat tarinoitaan, koiranheisin marjat hehkuvat, ruusut ja unikot kukkivat täydessä loistossaan. Näyttelyn kohokohtia ovat käspaikkojen upeat pitsit. Musta ja valkoinen symboloivat elämää ja kuolemaa. Ukrainalainen perinnekirjonta voidaan jäljittää satojen, ellei tuhansien vuosien taakse. Valamon luostarin käspaikkakokoelman ainutlaatuinen runko on toisen maailmansodan jaloista evakuoiduissa käspaikoissa. Antiikki ja taide | 61 KÄSITYÖTÄ ON VAALITTU . Käspaikkoihin sopivia polvekereunaisia pitsimalleja on ollut vain vähän saatavilla – uusia malleja on todella etsitty ja kaivattu. Lilja on hengellisen elämän symboli. Lintu on ollut rakas kuvioaihe niin ukrainalaisille kuin karjalaisillekin. Ukraina, 1900-luku. Eri linnuilla on monenlaisia merkityksiä. Ukraina, 1900-luku. ?. Ukraina, 1900-luku. Kirjallisuutta: luostari julkaisee alkukesästä teoksen Metalli-ikonit – Vuosituhantista perinnettä ja kesällä ilmestyy upea, kuvapainotteinen käspaikkoja käsittelevä teos Ruusuja ja unikoita – Kirjottuja aarteita Valamon luostarista. Esimerkiksi unikko kirjottiin käspaikkaan muistoksi sodassa kaatuneelle perheenjäTEKSTI: ARKKIMANDRIITTA SERGEI JA LEENA SÄPPI Käspaikkaan on kirjottu ristipistoin unikoita. Käsityötaidot ovat kautta aikojen siirtyneet taitajalta toiselle. Valamon luostarin käspaikkakokoelma karttuu lahjoituksilla ja hankinnoilla. Myös innostus valmistaa käspaikkoja on lisääntynyt – karjalaisuus ja perinteet kiinnostavat. Kokoelmassa on yli 300 luetteloitua käspaikkaa, joka on huomattava määrä Suomessa. Unikko suojelee perhettä ja kotia. Ristipistoin kirjotun, näyttävän käspaikan aiheena ovat unikot lehtineen ja vinoneliö-ornamentin sisällä olevat tyylitellyt kukkakoristeet. senelle
– Ensi kertaa katedraalissa kävijälle on vaikea antaa mitään yksiselitteistä ohjetta, jonka avulla voisi parhaiten kokea kirkon ainutlaatuisuuden. 62 | Antiikki ja taide A nsi syksynä 150 vuotta täyttävää Uspenskin katedraalia pidetään pohjoisen ja läntisen Euroopan suurimpana ortodoksisena kirkkona. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta Miro Järnefelt. Uspenskin katedraalin rakentaminen rahoitettiin pitkälti seurakuntalaisten ja yksittäisten lahjoittajien voimin. 150-vuotias Uspenskin katedraali Keisarin uskonnon symboli Uspenskin katedraali on Suomen ortodoksien pääkirkko ja yksi Helsingin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Uspenskin katedraalin rakentamisen aikaan Suomi kuului autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Ikkunoista lankeava valo on erilainen riippuen siitä, olemmeko kirkossa aamupäivällä vai illalla. Sen luettuaan voi ehkä helpommin ymmärtää ympärillään olevaa kauneutta. – Myös valaistus vaihtelee katedraalissa. Se vihittiin käyttöön 25. Kirkkovuoden kierto vaikuttaa sekin sisätiloissa olevaan värimaailmaan. Sittemmin katedraalia on kunnostettu useita kertoja 150-vuotisen historiansa aikana. Mutta sikäli ensikertalaista voisi kyllä ohjeistaa, että katedraalista saatavilla olevan opasvihkosen avulla voi tutustua kirkkorakennuksen ja esineiden historiaan. Keisari Aleksanteri II:n toivomuksesta kirkko pyhitettiin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen – uspenien – muistolle. lokakuuta 1868. Yksityiskohta Uspenskin katedraalin vainajien muistelupöydästä. Kirkko nousi suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa näkyvälle paikalle tuomaan esiin keisarin edustamaa uskontoa ja valtaa sekä näin osoittamaan suuriruhtinaskunnan merkitystä Venäjän keisarikunnassa. Kannattaa myös aktiivisesti kysellä kirkkoon ja ortodoksisuuteen liittyviä yksityiskohtia paikalla olevilta seurakunnan edustajilta, FT, taidehistorioitsija Hanna Kemppi opastaa
Ikonostaasissa yhdistyvät klassiset ainekset ja venäläisbysanttilaiset koriste aiheet.. Katedraalin suunnittelu ja rakentaminen kesti yhdeksän vuotta. KATEDRAALIN YSTÄVÄT. – Šiltsov on ollut myös sillä tavalla maineikas taiteilija, että hän pääsi aikoinaan osallistumaan Venäjän eturivin arkkitehteihin lukeutuneen akateemikko Konstantin TEKSTI: TIMO ELO – Kirkossa voi kaikessa rauhassa aistia kokemaansa, johon sekoittuvat äänet, ylhäältä lankeava valo sekä suitsukkeen tuoksu, joka tuntuu jossakin määrin, vaikkei palvelusta olisikaan menossa. Uspenskin katedraalin ystävät -yhdistys edistää Uspenskin katedraalin toimintaa ja ortodoksista kulttuuria Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta Miro Järnefelt. Esimerkiksi sen ikonostaasi, jonka konservointi on juuri alkanut, on Suomen oloissa ainutlaatuisen suurikokoinen ja myös suhteellisen vanha. – Uspenskin katedraali on Helsingin kulttuurihistoriassa – ja laajemminkin koko Suomessa – ainutlaatuinen. Hänen töistään vain Uspenskin katedraalin ikonostaasi on säilynyt. Aluksi hän myös itse johti rakennustyötä, ja Uspenskin katedraali on yksi hänen päätöitään, Kemppi sanoo. Ikonostaasi on pietarilaisten tekijöiden käsialaa, ja sen on maalannut venäläinen taiteilija-akateemikko Pavel S. Antiikki ja taide | 63 lilla on keskeinen merkitys edustavuutensa vuoksi. Ajankohtaisin hanke on avustaa seurakuntaa Uspenskin katedraalin ikonostaasin korjauskustannuksissa. Rakennustiilet tuotiin Krimin sodan aikana tuhoutuneesta Bomarsundin linnakkeesta Ahvenanmaalta. – Ympärillä on eri-ikäisiä ikoneja, joita voi katsella ja syventyä niihin. Kirkossa on esimerkiksi holveja kannattelevat, yhdestä kivilohkareesta tehdyt massiiviset pylväät. – Uspenskin katedraalin ikonostaasi koostuu rungosta ja kankaalle maalatuista ikoneista. Šiltsov on tehnyt useita ikonostaaseja, mikä ei ole kovin tavallista. Šiltsov. Yhdistys on hankkinut varoja katedraalin korjaukseen. Kirkon on suunnitellut tunnettu venäläinen kirkkoarkkitehti, akateemikko Aleksei Gornostajev vuosina 1859 – 1860. – Ikonostaasissa yhdistyvät klassiset ainekset ja venäläisbysanttilaiset koristeaiheet. Yhdistys perustettiin vuonna 2005 rahankeräyksen järjestämiseksi katedraalin kupolien kultaamista varten. – Jokaisella maamme ortodoksisella kirkolla on oma kulttuurihistoriallinen taustansa ja jokainen niistä on uniikki kokonaisuus, mutta totta kai Uspenskin katedraaJuhlaliturgia Uspenskin katedraalissa 27.8.2017. Kempin erikoisalana taidehistorioitsijana on ortodoksinen kirkkotaide sekä ortodoksinen kulttuurihistoria ja -perintö Suomessa. Kemppi kuuluu Uspenskin katedraalin ystävät -yhdistykseen, jossa on pääasiassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäseniä. Kirkossahan ei pääse joka paikkaan, mutta kannattaa liikkua rajatulla alueella ja kokea tilan valtavat mittasuhteet, joita voi peilata omaan itseensä
Vuosittain siellä vierailee puoli miljoonaa kävijää. – Taidehistoriallisesti Uspenskin katedraalia tai sen ikonostaasia ei ole tutkittu paljonkaan, joten työtä olisi tässäkin. Onneksi se kuitenkin löydettiin seuraavana vuonna Turun seudulta. Näin ollen ikonin ihmeitä tekevyys perustuu ajatukseen Jumalan ihmeitä tekevyydestä. Tämän kirkon Josif Stalin sittemmin määräsi räjäytettäväksi, mutta se on nyt rakennettu uudelleen. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta Miro Järnefelt.. Syksyllä 150 vuotta täyttävä Uspenskin katedraali lukeutuu Helsingin päänähtävyyksiin. – Tämä vanha helmin kirjailtu ja kullatulla hopeariisalla – ikonia peittävällä ja suojaavalla metallivaipalla – varustettu ikoni varastettiin vuonna 2010. Ikonin varkaustapauksessa kärsimiä vahinkoja yritettiin korjata konservoinnilla, jolloin myös selvisi, että ikoni oli alun perin painettu Pultavassa vuonna 1885 ja että se on Ukrainan KozelŠtŠanin luostarissa olevan ikonin jäljennös. Ihmisen mennessä rukoilemaan ikonin eteen hän kohtaa Jumalan ikonissa kuvatun pyhän henkilön välityksellä. Sen myötä vietiin myös siihen kiinnitettyjä koruja, joita ei koskaan saatu takaisin. IHMEITÄ TEKEVÄT. PUOLI MILJOONAA KÄVIJÄÄ. – Näin ovat ihmiset kokeneet. ’Ihmeitä tekevä’ on siis ikonin arvonimi, mutta se ei silti tarkoita, että vain jokin ikoni olisi ihmeitä tekevä. Ei sitä viety sen takia, että ikoni joskus myytäisiin edelleen jollekin keräilijälle. On selvää, että juuri näiden korujen vuoksi ikoni varastettiin. Joitakin saattaa houkutella paikalle KozelŠtŠanin ihmeitätekevä Jumalansynnyttäjän ikoni. Toisaalta ’ihmeitä tekevä’ on ortodoksisessa kirkossa tiettyjen ikonien arvonimi ja mikä tahansa ikoni voi periaatteessa olla ihmeitä tekevä. Päinvastoin ajatellaan, että kaikilla ikoneilUspenskin katedraalin ikonostaasi. Aika vähäinen korujen arvo kuitenkin oli, jos sitä verrataan itse ikonin kulttuurihistorialliseen ja hengelliseen arvoon. Vahvasti symboliarvoinen rakennushanke valmistui vuonna 1883. Jumalanpalvelukseen osallistuvaa kirkkokansaa katedraalissa. Ikonin menetys olisi ollut suuri tappio. 64 | Antiikki ja taide Thonin suunnitteleman Kristus Vapahtajan kirkon rakentamiseen Moskovassa – ei kuitenkaan päämaalarina, vaan yhtenä monista. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta. Mutta se on ilman muuta erittäin merkittävä ja kansainvälisestikin kiinnostava ainutlaatuinen kokonaisuus, Kemppi sanoo. Onko ikoni todella saanut – nimensä mukaisesti – ihmeitä aikaan. – Tällaisiin ikoneihin on usein kiinnitetty pieniä koruja tai muita lahjoja, jotka kertovat niiden antajan saaneen vastauksen rukouksiinsa. KozelŠtŠanin Jumalansynnyttäjän ikoni on yksi Suomen ortodoksisen kirkon merkittävimmistä hengellisistä aarteista
Antiikki ja taide | 65 la on tämä mahdollisuus, onhan kysymys uskonnollisesta kokemuksesta, rukouksesta, eikä ikonista sinänsä. – Ikoni on ortodoksisen kirkon kulttikuva, joka voidaan valmistaa monenlaisin menetelmin. Kirkon kupolikatto nousee 33 metrin korkeuteen.. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta Laura Karlin. Kryptakappeli toimii myös näyttelytilana ja siellä on järjestetty kirkkotaiteen ja kirkollisen esineistön näyttelyitä sekä luentoja yleisötilaisuuksia. Tervaa leviteltiin joka paikkaan. Kappeli purettiin kuitenkin sisäministeriön käskystä jo vuonna 1920. Haminan rauhassahan Suomi oli liitetty Venäjän keisarikuntaan Venäjän vallattua Suomen Ruotsilta. Vasta myöhemmin se on eriytynyt tarkoittamaan liikuteltavaa kuvaa erotuksena vaikkapa seinämaalauksesta. Ne ovat vapaaehtoisia lahjoja. Ikonia kunnioitetaan siihen kuvatun pyhän henkilön tai tapahtuman vuoksi, ei itse esineen materian vuoksi, Kemppi sanoo. Uspenskin mahtava katedraali on erikoisuus Helsingin nähtävyyksien joukossa. – Kappelin purkaminen iskee suoraan suomalais-nationalistiseen ajankuvaan. Venäjän kirkko kanonisoi hänet eli luki pyhien joukkoon vuonna 1994. RAUHAN KAPPELI. Se oli rappusten päässä nykyisen aidan reunassa olevalla tasanteella. Rakennuksen kokoa korostaa sen sijainti Katajanokan kalliolla, josta kirkon kupoYksityiskohta Uspenskin katedraalin tähtikuviokatosta. Kappelista on säilynyt muistona Uspenskin katedraalissa oleva Kristuksen syntymää esittävä metallille maalattu hieno ikoni, Kemppi kertoo. Koruja ja lahjoja voi viedä kiitokseksi, muttei näin ole pakko tehdä. – Se koettiin provokaationa suomalaisuutta vastaan, vaikka se toisaalta oli aivan tavallinen rukoushuone, ei pelkkä muistomerkki, vaan kirkollinen tila. – Vuonna 1909 muurattiin kappelin peruskivi, mutta itse rakentaminen viivästyi niin, että kappeli valmistui vasta vuonna 1913. Pyhän Aleksanderin muistopäivä on hänen kuolinpäivänään 19. Kappeli jouduttiin purkamaan sen jouduttua vuonna 1919 vandalisoinnin kohteeksi suomalaismielisten ylioppilaiden toimesta palmusunnuntain vastaisena yönä viikkoa ennen pääsiäissunnuntaita, joka on seurakunnan suuri kirkkojuhla. – Kappeli sijaitsi kirkon tontin rajalla kohdassa, jossa kapeat kivirappuset nousevat heti Katajanokan sillan jälkeen kirkon pihaan. – Tämän taustalla oli se, että kappeli oli jo pitkään ollut yleisenä keskustelunaiheena ja sitä pidettiin poliittisen sorron symbolina. – Ylioppilaat tervasivat kappelin ja maalasivat sinne muun muassa latinalaisia ristejä ja pirun kuvia. Uspenskin katedraalin kellaritiloissa on Pyhän Aleksander Hotovitskin kryptakappeli, joka vihittiin vuonna 1998. elokuuta, jolloin vietetään kryptakappelin temppelijuhlaa eli praasniekkaa. Historiankirjat kertovat myös, että Haminan rauhan satavuotispäivän muistoksi Uspenskin katedraalin edustalle rakennettiin ”Rauhan kappeli”, joka valmistui vuonna 1913. Kozel Š t Š anin ihmeitätekevä Jumalansynnyttäjän ikoni. – Ikoni on alun perin tarkoittanut kuvaa sanan laajassa merkityksessä. Pyhä Aleksander toimi vuosina 1914 – 17 Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana ja kärsi marttyyrikuoleman Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa vuonna 1937. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta
Jumalanäiti-ikoneissa on suuri symboliarvo kolmella tähdellä, jotka ovat hänen viitallaan otsassa ja molemmilla olkapäillä. Raamatussahan on kuvakielto: älä tee kuvaa tai patsasta Jumalasta (2. moos. I Ikoni on monelle tie ortodoksisuuteen Pyhän kuvan symboliikka Kristus Kaikkivaltias.. – Tähdet kuvaavat hänen neitsyyttään ennen Jeesuksen syntymää, synnytyksen aikana ja sen jälkeen, eli hän on ainainen neitsyt. Ikonien värien käytössä on myös paljon symboliikkaa. – Kun puhutaan ikoneista, ensinnäkään ei ole ihan itsestään selvää, että voidaan kuvata pyhiä ihmisiä. Ikoni on monille taideteos, mutta ortodokseille se on uskonnon harjoittamisen väline, joka auttaa keskittymään rukoukseen. – Jumalanäidin ikonit ovat yleisimpiä, niistä on lukemattomia variaatioita. Jumalanäidin ikonit saavat nimensä paikkakunnan mukaan – esimerkiksi Vladimirin, Kazanin, Valamon tai Konevitsan Jumalanäiti. Ortodoksikirkon oppien mukaan Jumalaa ei voida kuvata, mutta Kristusta ja muita pyhiä ihmisiä voidaan. 20:4-6). 66 | Antiikki ja taide koneissa on hyvin monenlaista symboliikkaa, niin väreissä kuin kuvioissakin, ikoneihin hyvin perehtynyt ikonimaalari, FL Seija Lappalainen kertoo. Ikonien tekstit ovat yleensä sen maan kielellä, jossa maalari on ikonin maalannut. Pyhää Henkeä voidaan kuvata tietyllä tavalla, esimerkiksi niin, että ikonissa on ylhäällä puolikaari, josta tulee säde, ja kyyhkynen, jolloin sanotaan, että Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen tavoin – esimerkiksi Kristuksen kasteen ikonissa. Jeesus Kristus ja Jumalanäiti kirjoitetaan kuitenkin aina kreikaksi. Ortodoksikirkon oppien mukaan Jumalaa ei voidakaan kuvata, mutta Kristusta ja muita pyhiä ihmisiä voidaan, Kristusta siksi, että hän inkarnoitui eli tuli lihaksi ja eli ihmisten keskellä. Lappalainen on muun muassa toimittanut ikoneita käsittelevän teoksen teoksen Pyhyyden kosketus. VAATETUKSEN VÄRIT
On sanottu, että ihminen ei katso ikonia, vaan ikoni katsoo ihmistä. Tämän ulkopuolisen pakopisteen huomaa esimerkiksi rakennusten seinäviivoista. Pyhä kolminaisuus. Oma symboliikkansa sisältyy kuitenkin myös materiaan: ikonien materiaaleissa ovat edustettuna niin kasvikunta, kivikunta kuin eläinkuntakin. – Minusta se on kaunis ja tärkeä ajatus, että koko luomakunta on edustettuna. Samat värit toistuvat Kristuksen vaatetuksessa, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. – Kristus on aina keskeisimmällä paikalla ja arvokkain, sitten Jumalanäiti. Sisään tultaessa ikonia tervehditään ensimmäiseksi, ennen kuin paikalla olevia ihmisiä. Konevitsan Jumalanäiti. Antiikki ja taide | 67 – Esimerkiksi Jumalanäidin vaatetuksessa käytetään viininpunaista päällysviittaa ja sinistä aluspukua, koska ne ovat olleet kalleimpia värejä, joita maailmassa on ollut, keisarillisen Bysantin hovin värejä. Kun oleskelee tilassa, jossa on ikoni, syntyy usein vaikutelma, että ikonin henkilön katse seuraa katsojaa, onpa tämä missä kohdassa huonetta tahansa. Jumalanäidin vaatetuksessa käytetään viininpunaista päällysviittaa ja sinistä aluspukua.. Tämä vaatetus symboloi inkarnoitumatonta Kristusta. KODISSA TIETTY PAIKKA. Korsunin Jumalanäiti. Lappalainen haluaa kuitenkin korjata sen käsityksen, että ikoni olisi ortodokseille palvonnan kohde. Kodissa ikoni pyritään sijoittamaan ensimmäiseen nurkkaan, joka on näkyvissä, kun astutaan esimerkiksi olohuoneeseen – siis tulosuunnan vastapäiseen nurkkaan. – Materian palvomisesta ei suinkaan ole kyse, vaan kunnioituksen osoittamisesta sille, mitä kyseisessä ikonissa on kuvattuna. Kristuksen vaatetuksessa on toinenkin vaihtoehto, tiilenpunainen pohjaväri, jossa on keltaiset tai kultaiset säteet. Kun esillä on useita ikoneita, ei myöskään ole samantekevää, missä järjestyksessä ne seinällä ovat. Kasvikuntaa edustavat TEKSTI JA KUVAT: TARJA PITKÄNEN ikonin pohjassa käytettävä puu ja kangasliina, kivikuntaa liitujauho ja mineraalivärit sekä eläinkuntaa munankeltuainen, jota tarvitaan väreihin. Ikonin henkilöille kuvataan henkistyneet, ei-aistilliset piirteet: suuret avoimet silmät, Jaroslavin Jumalanäiti. KÄÄNTEINEN PERSPEKTIIVI. – Tämä vaikutelma syntyy siitä, että ikoneissa on perinteisesti käännetty perspektiivi, eli pakopiste tuleekin ikonin ulkopuolelle katsojaan, eikä ole maalauksen sisällä, kuten muussa maalaustaiteessa
Joku pyhä häneen on vaikuttanut, kun hän on halunnut aloittaa maalaamisen. Pyhien henkilöiden lisäksi ikoneissa kuvataan sellaisia Raamatun ja muiden pyhien tekstien tapahtumia, joilla on muistopäivä kirkkokalenterissa.. Vaikka ikonien maalauksessa on tarkat säännöt, se ei kuitenkaan ole pelkkää kopiointia. Ikonien materiaaleissa ovat edustettuna kasvi-, kivija eläinkunta. – Ikoni puhuu ja puhuttelee katsojaa, mutta myös maalaria työn kuluessa. Ikonien mallit ovat satojen vuosien takaa, vanhimmat parin tuhannen. Hengellinen ulottuvuus on koko ajan mukana, Seija Lappalainen sanoo. MAALARI KEHITTYY HENGELLISESTI. Ikonimaalaus voi jollakin alkaa vain teknisenä suorituksena, kauniin kuvan tekemisenä. Kun joku henkilö kanonisoidaan pyhäksi, hänestä tehdään ikoni. . Nummelan munakurssin työn jälkeä. Vanhojen ikonien henkilöillä on ruskeat silmät, mutta kun tiedettiin Johannes Kronstadtilaisella olleen siniset silmät, ne hänelle myös maalattiin. – Usein kuitenkin käy niin, että ikonimaalaus on monelle tie ortodoksisuuteen, samoin kuin kirkkolaulu. Siinä on se pyhyyden kosketus. Ikonimaalarin pitää tietää tarkkaan, mitä maalataan ja miksi maalataan, ja pitää ymmärtää symboliikka. Muunnella toki saa, mutta on tiedettävä, missä rajoissa. 68 | Antiikki ja taide pitkä kapea nenä, pieni suu. Kun lähtee sitä polkua kulkemaan, se viekin syvemmälle ja syvemmälle ja haluaa saada lisää tietoa. Ikoneja ei yleensä koskaan signeerata, koska ikoni tehdään Jumalan kunniaksi, ei tekijän. Uusiakin ikoneita syntyy. – Jos ikoni on esillä näyttelyssä, tekijän nimi saatetaan kiinnittää liimalapulla ikonin taustaan. – Toki varhaiskristillisestä perinteestä ajatellaan olevan mukana jotakin Kristuksen alkuperäisistä kasvoista, tietyt tyylipiirteet ovat säilyneet kahden tuhannen vuoden ajan. – Persoonalliset piirteet voivat näkyä paremmin näissä nykyikoneissa, kun on käytettävissä tarkempaa tietoa
Tarima on opiskellut ikonimaalausta muun muassa Valamossa sekä Vjatseslav Mihailenkon johdolla, ja opettanut pitkään ikonimaalausta LänsiUudellamaalla lukuisilla kursseilla. Ne välittävät ortodoksista uskonoppia ja sanomaa rukoilijalle tai katsojalleen siinä missä kirjoitettu sanakin. Ikonia ei perinteisesti ja osin hengellisistä syistä signeerata, sillä ortodoksisessa maailmassa kuvan ajatellaan maalatun Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan, vaikkakin maalarin käden kautta. Antiikki ja taide | 69 IKONI ?. Ikonin esikuvaksi mainitaan perimätiedossa niin sanottu käsittä tehty Kristus-ikoni, Kristuksen kasvokuva, joka piirtyi siihen liinaan, jonka Kristus lähetti Edessan ruhtinaalle hänen ollessaan sairaana. Kreikkalaisessa ikonimaalausperinteessä uudelle ajalle tultaessa signeeraukset tai tekijän puumerkit kuitenkin yleistyivät ja tapa on Kreikassa käytössä edelleen. Kirkon varhaiskaudella ikoniksi ymmärrettiin kaikki kuvat, mutta sittemmin on tehty ero liikuteltavien ikonien, seinämaalausten ja mosaiikkien välillä. Ikonissa Neitsyt Marian käsi osoittaa Kristusta kohti näyttäen siis kristityille tien. Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, kuten esimerkiksi taulu, vaan se on uskonnon harjoittamiseen käytettävä esine. Pappi siunaa ikonin ennen sen käyttöönottoa. (”Minä olen tie, totuus ja elämä”, Joh. Terttu Mäkinen on maalannut ikoneita jo kymmenen vuotta. – Teen näitä kotiin omaksi ilokseni, ja sukulaisille lahjoiksi.. Ikoni voi olla myös painettu kuva. Hän on eläkkeellä oleva käsityönopettaja, ja käden taitojen kokeileminen muuhunkin kuin omaan työhön innosti aloittamaan maalauksen. Ortodoksisessa kirkossa ikoni on Kristusta, Neitsyt Mariaa eli Jumalansynnyttäjää, pyhää ihmistä tai Raamatun tapahtumaa esittävä, tavallisesti puulle temperaväreillä maalattu kuva. Kirkon perimätiedon mukaan ensimmäinen varsinainen ikonimaalari olisi ollut evankelista Luukas, jonka sanotaan maalanneen Jumalansynnyttäjän ikonin, Hodigitrian – suomeksi oppaan, taluttajan, tiennäyttäjän. IKONI on kreikankielisen sanan (eikón) johdannainen, joka merkitsee kuvaa ja kirkollisessa käytössä nimenomaan pyhää kuvaa. Ikonin päälle saatetaan ripustaa koristeeksi ikoniliina, ”käspaikka”. Ikonit oli alun perin tarkoitettu synnyttämään rukouksen mieltä ja opettamaan lukutaidotonta kansaa. Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa. Ikoneita voidaan myös peittää erillisellä metallilevyllä, riisalla, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan ikonin kuvaaman henkilön kasvot ja kädet. 14:6) Lähteet: ortodoksi.net, Wikipedia Ikonikurssin opettaja Ritva Tarima esittelee evakkoikonia, joka on monille karjalaistaustaisille tärkeä. Ikoneita sijoitetaan kirkkojen ja luostareiden ohella myös koteihin. Koska kuvien on noudatettava kirkon opetusta, niiden tekemistä säätelevät lukuisat säännöt
Saksalaisen Rosenthalin Suomi-astiasto on yhä tuotannossa ja italialaisen lasinvalmistaja Veninin kanssa Sarpaneva työskenteli 1990-luvulla. Kansainvälinen ura vei Sarpanevan työskentelemään myös ulkomaille. Utelias ja ennakkoluuloton muotoilija imo Sarpaneva on kansainvälisesti tunnustettu ja merkittävä suomalainen muotoilija, joka nosti suomalaisen muotoilun maailmanmaineeseen 1950-ja 1960-luvuilla. Kuva: Marjatta Sarpaneva. Sarpaneva aloitti uransa graafikkona ja vuonna 1951 hänet palkattiin Iittalan suunnittelijaksi. Kansainvälistä menestystä hän saavutti myös näyttelyarkkitehtuurien muodossa, Suomen osastot H55-näyttelyssä, Milanon triennaalissa 1957 ja Montrealin maailmannäyttelyssä 1967 olivat kaikki Sarpanevan suunnittelemia. Designmuseon laaja ja kattava näyttely Timo Sarpanevasta tuo esille ennenäkemätöntä materiaalia Sarpanevan uran varrelta: lahjakkaan graafisen taiteen opiskelijan oppilastöitä, painokangasja tekstiilimalleja ja paljon sellaista materiaalia, jota ei ole aiemmin ollut esillä. Designmuseon näyttelyssä Helsingissä Sarpanevan tuotanto nähdään ensimmäistä kertaa näin laajasti. Hänen uransa ensimmäinen menestys oli vuoden 1954 Milanon triennaali, jossa suunnittelija voitti Grand Prix-palkinnon lasiesineillään. Näyttelyssä taiteellisen työskentelyn rinnalla nähdään monipuolinen Hiidennyrkki ja hiidenkehto, hiekkapuhallettu lasi, valmistaja Iittala, 1951.. Näyttelyssä nähdään myös Montrealin maailmanäyttelyyn vuonna 1967 toteutettu suurikokoinen Ahtojää teos, jossa Designmuseon versiossa on esillä 210 lasiosaa. Sarpaneva tunnetaan parhaiten hänen Iittalalle suunnittelemistaan lasija taide-esineistä, mutta hänen monipuolinen, utelias ja ennakkoluuloton luovuus veivät suunnittelijan työskentelemään niin metallin, keramiikan, kuin tekstiilienkin pariin. Timo Sarpaneva nosti suomalaisen desingin maailmanmaineeseen Muotoilija Timo Sarpaneva ensimmäinen maailmanvalloitus tapahtui Milanon triennaalissa vuonna 1954. Lasiveistosten toteuttaminen jatkui 1990-luvulla Venetsian Muranossa, jossa viimeisiä Sarpanevan teoksia tehtiin 2000-luvun alkupuolella. Näyttelyssä on esillä myös Sarpanevan keskeiset lasiteokset kuten Kajakki (1954) ja Orkidea (1954). Timo Sarpaneva veistää Vela Biancaa 1986 Jokisen kiviveistämölla Toijalassa. Kuva: Rauno Träskelin. 70 | Antiikki ja taide T Iittala 1956
Sarpaneva sai innostuksen tarttumaan ja se näkyy töiden lopputuloksessa. Timo Sarpanevan tekstiilisuunnittelu on kattanut niin kudottuja kankaita Porin puuvillalle, kuin menestyksekkäitä Ambientekankaita Tampellalle (1965). Hän valmistui graafikoksi vuonna 1949 graafisen taiteen osastolta Taideteollisuuskeskuskoulussa ja muun muassa ikoninen Iittalan i-merkki on hänen käsialaansa. TIMO SARPANEVA (1926–2006) . Sarpaneva vihittiin maailman ensimmäiseksi muotoilun kunniatohtoriksi Royal College of Art, Lontoossa 1967. Teosten toteutuksessa ammattilaisten työpanos on tärkeä, on turha säveltää loistavaa sinfoniaa, jos orkesteri on ammattitaidoton. Kansainväliseen tietoisuuteen Sarpaneva nousi vuonna 1954 Milanossa pidetyssä triennaalissa, jossa hän sai Grand Prix-palkinnon mm. 1985. Suunnittelija oli työteliäs, utelias ja kommunikaatiokykyinen lahjakkuus”, näyttelystä vastaava Designmuseon kuraattori Harry Kivilinna kertoo. SARPANEVA oli muotoilijatyön ohessa lahjakas graafikko. Yliopiston elokuvaleikkauksen professori Anne Lakanen on editoinut näyttelyssä käytetyt projisoinnit ja filmit. Vuonna 1970 Sarpaneva aloitti yhteistyön saksalaisen Rosenthalin keramiikkatehtaan kanssa, ja Suomi-astiastosta (1974) tuli myyntimenestys, joka on yhä tuotannossa. Näyttelyn keskeisenä materiaalina ovat Marjatta Sarpanevan kuvaamat ainutlaatuiset videotallenteet Timo Sarpanevasta. Lasiveistosten toteuttaminen jatkui 1990-luvulla Venetsian Muranossa, jossa viimeisiä Sarpanevan teoksia tehtiin 2000-luvun alkupuolella. Timo Sarpanevan -näyttely esillä Designmuseossa 23.9.2018 saakka.. Timo Sarpanevan keskeisiä töitä ovat: Lansetti (1952), Orkidea (1954), Kajakki (1954), Iittalan i-lasisarja (1956), Festivo (1966), Ahtojää (1967), Finlandia-sarja (1964), Suomi-astiasto (1974) ja Archipelago (1979). Orkidea, valmistaja Iittala, 1954. 1980-luvun alusta lähtien Sarpaneva alkoi keskittyä yhä enenevässä määrin taideteosten toteuttamiseen, teosten materiaaleina olivat lasin lisäksi graniitti ja metalli. lasiesineistään Kajakki, Orkidea ja Lansetti. Lisäksi materiaaleissa on haastattelunauhoja, joissa Sarpaneva kertoo omasta työstään ja teoksistaan. . Kuva: Rauno Träskelin. – Sarpaneva on sanonut, että suunnittelija ei ole mitään, jollei hän pysty kommunikoimaan niiden henkilöiden kanssa, jotka toteuttavat työt. Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtoriksi hänet nimettiin 1993. Kuva: Rauno Träskelin. Niissä ollaan eri lasihyteissä, tehtailla ja tuttujen ihmisten seurassa: Iittalassa, Nuutajärvellä ja Muranossa Venetsiassa; Helsingissä ja Washingtonissa. – Näyttely paneutuu Timo Sarpanevan loputtomaan kykyyn uusiutua. Sarpanevan ura lasitaiteilijana alkoi 1949, jolloin hän voitti toisen palkinnon Riihimäen lasitehtaan järjestämässä Pohjoismaisessa kilpailussa. Tuuli, vihreaa lasia ja graniittia, valmistaja Iittalan kiviveistamö, 1985. Antiikki ja taide | 71 otos hänen käyttöesineistöään. Sarpaneva sai professorin arvonimen vuonna 1976. Hän oli myös University of Mexico Cityn akateemikko H.C. Aalto Suomi-astiasarja Rosenthalille, 1974. Timo Sarpanevalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1958
Toisen teki kultaseppämestari Tuomas HyrsV Hessenin prinssiä ei koskaan kruunattu Suomen kuninkaaksi Vaatimaton kruunu Suomen kuninkaan kruunu on hillitty ja yksinkertaisen tyylikäs. Itse asiassa kruunuja on tällä hetkellä kaksi, toinen on ollut Kemin Jalokivimuseon yksi vetonaula jo noin 30 vuotta. Kuningas jäi Saksasta saapumatta mutta sen kruunun suunnitelmat jäivät. 72 | Antiikki ja taide uonna 1918 Suomi oli kovaa vauhtia valmistautumassa kuningasta varten. Sitä kiertävät yhdeksän maakunnan vaakunat ja valtakunnan omenan huipulla on ristin asemesta Suomen vaakunan leijona.. Kuningas oli valittu, kruunukin teetettiin samoin kuin runsaasti muuta irtaimistoa esimerkiksi huonekaluja. Sen valmisti kultaseppämestari Teuvo Ypyä 1980-luvulla
Vaakunat sellaisenaan ovat hyvin harvinaisia kruunuissa, yleensä kruunujen vanteet ovat ylenpalttisesti koristeltu kallisarvoisin jalokivin ja helmin. Isoja lehtikoristesakaroita on neljä ja niiden välissä on suuret helmikupit, joihin Ehrström oli merkinnyt istutettavaksi suuret Karjalan jokihelmet. Tämä kuva oli pitkään ”kateissa” ja löytyi Setälän arkistosta keväällä 1988. Kruunun aihevalinnoissa Ehrström käytti kasvimaailman ja heraldiikan elementtejä. 70 vuotta myöhemmin kultaseppämestari Teuvo Ypyä valmisti kruunun alkuperäisten piirustusten mukaan. Kruunussa on vihreitä kiviä, mutta ne eivät ole jalokiviä vaan helmiä. joulukuuta luopuvansa kuninkuudesta. Ehrströmille oli hyvin tunnusomaista käyttää havuja ja koivun lehtiä heraldisessa tuotannossaan, jolla ei ole yhtymäkohtaa sota-aiheeseen. Setälän arkistossa Ehrströmin 22.9.1918 piirtämä värillinen kuva kruunusta. marraskuuta johti kuitenkin siihen, ettei Suomen itsenäistymistä olisi tunnustettu, jos maan valtaistuimella olisi istunut saksalainen prinssi. – Kruunun kaarien harjanteiden yhtymäkohtaan kruunun huipussa on Ehrström perinteiseen tapaan sijoittanut pienoiskokoisen valtakunnanomenan. Kruunu on kullattua hopeaa ja siinä on kuorikkohelmiä ja jaloserpentiinihelmiä sekä emalia.. Kansallisarkistossa on E. Ehrströmin luonnos oli Kansallisarkistossa TEKSTI: JUHANI KARVONEN Teuvo Ypyän valmistama Suomen kuninkaan kruunu on kullattua hopeaa. – Kun kruunun vanne oli vielä melko perinteinen pois lukien vaakunat, oli kruunun ylärunko omaperäinen niin malliltaan kuin koristelultaan. – Oletin sen aika suuritöiseksi ja muutakin hommaa olisi ollut. Kruunun vanne on melko perinteinen siitä nousevine lehtiaiheisineen koristesakaroineen. Suomen kuninkaan kruunu valmistui 70 vuotta luonnosten teon jälkeen, eikä Suomen kuninkaan olemassaolosta ainakaan laajasti tiedetty, Päivi Moisanen Kemin Jalokivigalleriasta sanoo. N. Pallonmuotoisen valtakunnanomenan yläosa on Suomen lipun värien mukaan emaloitu siniseksi alapuolen ollessa valkoinen. Kruunuille tyypillinen rikas jalokivikoristelu puuttuu tyystin, vain muutama jokihelmi on symboloimassa maamme vähäisiä rikkauksia. Hyrsky valmisti kruunun messingistä osin kiireisen aikataulun takia. Se on ollut Suomen tunnuksena 1580-luvulta lähtien. Kultaseppämestari Tuomas Hyrsky ei alunperin ollut ottaa tehtävää vastaan. Kun Suomi itsenäistyi, eduskunta päätti syksyllä 1918, että Suomesta tulee kuningaskunta. Ehrström oli suunnitellut kruunun, joka jäi vain paperille tehdyksi suunnitelmaksi. Saksan kukistuminen 11. Akseli Gallen-Kallelan oppilas Eric O. Kruunua kiertävät Suomen silloisen yhdeksän maakunnan vaakunat ja niiden välissä on valkoiset ruusukkeet. Tämän värillisen kuvan perusteella Ypyä valmisti 1980-luvulla kullatusta hopeasta Suomen kuninkaan kruunun näyttelyesineeksi. – Kruunun piirtäneen Eric O. Kuninkaan kruunun Ehrström suunnitteli poikkeamaan esimerkiksi muista Pohjoismaiden kuninkaiden kruunuista. W. Kruunun suunnittelun Ehrström lienee saanut tehtäväkseen elo–syyskuussa 1918, sillä ensimmäinen päivätty lyijykynäluonnos on merkitty päivämäärällä 15.9.1918. Friedrich Karl ilmoittikin 14. AIHEET KASVIMAAILMASTA. SUOMEN LIPUN VÄRI. Kaarien ulkoreunoja vahvistavat kullankeltaiset ornamenttisarjat, joka kuvioaiheiltaan muistuttavat vanhojen kivikirkkojemme holvien koristemaalauksia. Kaariin oli suunniteltu pintakuvioinniksi tyyliteltyä havukuviointia ja harjanteisiin lehtikuvikunnes eräs sanomalehti Kalevan toimittaja kiinnostui aiheesta, kaivoi piirrokset esiin ja toi ne kemiläiselle Teuvo Ypyälle, joka ryhtyi valmistamaan piirustusten mukaista kruunua, jonka hän sitten laittoi näytteille Kemin Jalokivigalleriaan. – Kruunun vannetta kiersi vanhimmissa päiväämättömissä luonnoksissa vain Suomen vaakunasta peräisin olevat heraldiset ruusut, mutta tässä viimeisimmässä luonnoksessa platinasta valmistettavaksi suunniteltujen heraldisten ruusujen väleihin on lisätty emalimaalauksin toteutettavat Suomen historiallisten maakuntien vaakunat ympärillään tyylitellyt kuusenhavukoristeet. Yleensä valtakunnanomenan huipulla on risti, mutta Ehrström sijoitti ristin sijaan huipulle Suomen vaakunan leijonan. Hyrskyn kruunusta puuttuu toistaiseksi kruunun purppuran värisen sisähatun päällä olevat kultaverkko, joka valmistetaan myöhemmin. TAMPEREEN KRUUNU MESSINGISTÄ. Kemin jalokivigalleriassa olevan kruunun materiaalina on kullattu hopea. Kumpikin kruunu on alkuperäisten piirrosten mukaan valmistettu. – Piirustukset eivät ole kovin hyvät. Suojakuoreen on myös kirjoitettu viesti siitä, että Setälä on ottanut kuvan ja jättänyt sen palauttamatta. Muutoin kruunu ky Tampereelle Miladivia-näyttelyyn tänä vuonna. Kuninkaaksi kutsuttiin saksalainen Hessenin prinssiFriedrich Karl. Suomen kuninkaan kruunussa on vahvasti suomalaiskansallisia elementtejä, se on hillitty ja yksinkertaisen tyylikäs. Yleisilmeeltään kruunu on verraten vaatimaton monen muun maan kuninkaan kruunuun verrattuna. Museo sai kuitenkin lopulta ylipuhuttua. Kruunu on kullattua hopeaa ja siinä on kuorikkohelmiä ja jaloserpentiinihelmiä sekä emalia. Varsinainen luonnos on postikortin kokoon tehty vesiväriluonnos ja toinen on lyijykynällä hahmoteltu piirros, jossa on lähinnä merkitty eri osien materiaalit. Tämän värillisen kuvan alkuperäinen suojakuori löytyy Museoviraston kuvakokoelmista. Antiikki ja taide | 73 on alkuperäisten piirustusten mukainen eikä eroa Kemin kruunusta. Ylärunko muodostui neljästä kaaresta, joista kustakin nousee korkea ylöspäin kasvava harjanne
– Erivärisiä kultaseoksia saadaan aikaan vaihtelemalla kullan seostuksessa käytettäviä metalleja, esimerkiksi kadmiumilla saadaan aikaan vihreää kultaa ja kuparilla punaista. Kultaseppämestari Tuomas Hyrsky valmisti kruunun Tampereelle Miladivia-näyttelyyn tänä vuonna. Purppuraväriin on jo antiikin ajoista liittynyt ylellisyyden merkityksiä. Näissä, mitä todennäköisimmin Ehrströmin suosimalla metallinpakotustekniikalla valmistettavaksi suunnitelluissa kaarissa, voi aistia jugendin tyylivivahteita. METALLIPAKOTUS ERIKOISALAA. Ehrström oli lisäksi käynyt hakemassa oppia ulkomailta. Ehrström oli perehtynyt erilaisiin metalliseoksiin suunnittelemissaan koruissa ja myöhemmin hän kirjoitti myös näistä erivärisistä seoksista opaskirjassaan Taidekäsityö. YLELLINEN PURPPURA. Väriaine saatiin aikoinaan eräiden kotiloiden eritteestä ja tämän väriaineen valmistus oli erittäin työlästä ja kallista. Sen jälkeen kruunu päätynee minulle takaisin. intendenttinä, vapaana taiteilijana sekä taiteilijajäsenenä Valtion sinettikomiteassa, jonka yhtenä tehtävänä oli saada ajan tasalle valtiolliset tunnukset. Taiteilija Ehrström oli kuitenkin työhön hyvin sovelias henkilö, sillä erityisesti jalometallityöt ja metallinpakotus olivat Ehrströmin erikoisalaa. Kaaret ovat muotoilultaan omaperäiset sekä harvinaiset, sillä niistä, kuten kruunun vanteestakin, puuttuvat vanhoille kruunuille tyypilliset runsaat jalokivikoristelut, Hyrsky sanoo. Ehrströmin ehdotuksen mukaan kruunun valmistuksessa olisi käytetty pääraaka-aineena eripitoisia ja -värisiä kultaseoksia sekä eräissä yksityiskohdissa platinaa. Tampereelta kruunu jatkaa matkaan Mänttään Serlachiuksen Taidemuseoon. 74 | Antiikki ja taide ointia. Hyrskyn mukaan mitään dokumenttia suunnittelutyön tilauk sesta tai siitä miksi juuri Ehrström työhön valittiin, ei tunneta. Kruunun sisähattu on Ehrströmin luonnoksissa suunniteltu valmistettavaksi purppuran värisestä silkistä, jonka päällä on kultaisista renkaista valmistettu verkko. Ehrströmin (1881–1934) ehdotus valmistui 22.9.1918. . Kuva: Kemin Matkailu Purppuraväriin on jo antiikin ajoista liittynyt ylellisyyden merkityksiä.. Nämä havuja kasviaiheet oli tarkoitus valmistaa vihertäväksi seostetusta kullasta ja nämä aiheet täten väriltäänkin viittasivat maamme rikkauteen, ”vihreään kultaan” eli metsävaroihin. Museot eivät ole pysyvien kokoelmiensa osalta tällaisesta kiinnostuneet, koska kyseessä on kopio. W. Taideteollisuusalalla toimineen Eric O. Hän oli aloittanut taiteilijauransa 1890-luvun lopulla ensin oltuaan lyhyen aikaa oppilaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja sen jälkeen jatkaen Akseli Gallen-Kallelan oppilaana. Kuva: Tuomas Hyrsky Kemin Jalokivigalleriassa on esillä jalokivien ohella myös kuninkaallisten kalleuksista tehtyjä kopiota eri puolilta maailmaa. Tämän johdosta purppuravärin käyttö asusteissa vallan symbolina on joskus ollut sallittu vain tietyille henkilöille kuten keisareille, kuninkaille, kardinaaleille ja hovin jäsenille. Kruunun suunnittelutyön aikoihin hän toimi Taideteollisuuskeskuskoulussa opettajana, Suomen Taideyhdistyksessä restauroijana ja vt
kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). tilaukset@karprint.. Määräaikaistilaus 42€ www.lehtiluukku.. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Puh. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 37€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa
Hän on tehnyt pitkän päivätyön Museovirastossa toimialueena koko Suomi ja sen monipuolinen ja arvokas rakennusperintö: kirkot, kartanot, valtion virastotalot, taideteokset. 76 | Antiikki ja taide M Rakennusten konservointi on taitolaji Vanha rakennus kukoistukseen Väri on aina ollut muotijuttu, mutta myös kemian kehitys on vaikuttanut pigmenttien tarjontaan. Pentti Pietarila toimi kirjaston konservointitöiden suunnittelijana.. onipuolinen rakennusperintö muodostaa sillan historiaan – aina keskiajalle asti, rakennuskonservaattori Pentti Pietarila sanoo. Kansalliskirjaston keskisalin kupolin koristemaalaus puhdistettiin ja rappauksen kiinnitys varmistettiin. Rakennusten konservointi voi palauttaa koristeja väripintojen entisajan värimaailman silmiemme iloksi
Kuva: Timo Elo. – Arkistot, kirjastot ja museot muodostavat yhdessä kansakunnan keskusmuistin, joten ei ole yhdentekevää, miten niitä vaalitaan, Pentti Pietarila sanoo. Myöhemmin olen opiskellut Roomassa seinämaalausten konservointia sekä osallistunut Venetsiassa Unescon järjestämälle kivikonservointikurssille. Nyt on meneillään Kämpin julkisivun ensimmäinen laajempi huoltokorjaus, ja olen ikään kuin palannut takaisin työmaalle, jossa aikoinaan aloittelin viisikymmentä vuotta sitten. Sadat kirkkojen taideteoksetkin joutuivat veden varaan. Antiikki ja taide | 77 Nyt eläkkeellä Pietarila työskentelee toiminimellä Rakennusten värisuunnittelu Petapi, jonka asiakkaina ovat muun muassa asunto-osakeyhtiöt, isännöitsijäja arkkitehtitoimistot, kiinteistöyhtiöt, seurakunnat ja muut julkisyhteisöt sekä yksityiset rakennusten omistajat. – Parhaillaan olen asiantuntijana muutaman kartanon korjaustyössä. Varsinainen työura Suomessa alkoi, kun Pietarila pääsi kesätöihin rakennuksille. – Esimerkiksi Santa Crocen -aukiolla veden korkeus oli kuusi metriä, Pietarila kertoo. – Ensimmäinen suurempi kohde oli Kämpin hotellija ravintolarakennuksen purkutyömaa, jonne palkattiin nuoria taidekoululaisia dokumentoimaan ja pelastamaan kattoja seinämaalauksia. TEKSTI: TIMO ELO. Vesi nousi kaupungin historialliseen keskustaan, meni kansalliskirjastoon ja kaupunginarkistoon. Vuonna 1966 Firenzessä oli valtava tulva. Kirjaston kupoliholvin maalaamalla tehty koristeruusuke lähikuvassa. Suunnittelun alla on myös julkisivujen ja porrashuoneiden värityksiä Helsingissä. – Onneksi vanhojen rakennusten purkuinto pääkaupungissa on loppunut. Huomattavin käynnissä oleva kohde on Hotelli Kämpin julkisivun 50-vuotishuoltotyö, Pietarila kertoo. – Tapahtuman johdosta perustettiin pohjoismainen Pro Firenze -avustusorganisaatio, jonka merkeissä olen ollut Italiassa kahteen otteeseen tulvavahinkoja konservoimassa. Värien vertaamisessa ja määrittelyssä tarvitaan laaja kokoelma erilaisia sävymalleja. Mutta uudet asuinalueet ja kauppakeskushankkeet tornitaloineen muuttavat kyllä olennaisesti kaupunkikuvaa loputtoman pitkäksi aikaa! FIRENZEN TULVA
Maalausten taiteellinen arvo vastaa vanhaa hyvää koristetaidetta, mutta kulttuurihistoriallisesti ne ovat paljon arvokkaammat. – Nyt se on myyty, ja muitakin kartanoita on myynnissä. Rakennuksen omistajan Kansallis-OsakePankin, KOP:n, ja rakennussuojelijoiden välille syntyneeseen kiistaan maan hallituskin joutui ottamaan kantaa. Portaan vestibyylin palautettu väritys 1930-luvulta.. muita merkittäviä kulttuurihenkilöitämme. Sen rokokootyylinen päärakennus, jonka rakennutti maaherra Christoffer Johan Rappe, on vuodelta 1762. Onko rakennuskulttuurin suojelu jäämässä pelkästään kaupallisten intressien varaan. Alimpana värinä on löytynyt voimakasta sinistä. Niiden päällä on moderneja valaisinjärjestelyjä. Tämä on aika mielenkiintoista. – Kukaan ei nykyään puutu voimakkaasti rakennuskulttuurin ja arkkitehtuurin säilyttämisen kysymyksiin. Ne vietiin Vuorikadun pommisuojaan, jossa niiden takaa poistettiin rappauskerrokset. Koko talo purettiin sitä ennen. Wetterstrand, ruotsalainen koristemaalari, joka on koristellut linnoja ja palatseja Ruotsissa. Pietarila kertoo esimerkin Kaarinassa sijaitsevan Pukkilan kartanomuseon vaiheista. Niiden alla ovat istuneet maamme tunnetuimmat taiteilijat, kuten säveltäjät Jean Sibelius ja Robert Kajanus ja taidemaalari Akseli Gallen-Kallela, sekä suuri joukko Kirjastot ja museot muodostavat kansakunnan keskusmuistin eikä ole samantekevää, miten niitä kohdellaan. Etenkin Pukkilan osalta tämä on kummallista, onhan valtio saanut sen aikoinaan lahjakirjalla ihmisiltä, jotka ovat uskoneet olevansa tekemässä kulttuuritekoa. – Olen ollut mukana kunnostamassa ja sisustamassa nyt myytyä Pukkilan kartanomuseota ja tekee mieli kysyä, oliko Suomi 1960–1970-luvuilla todella nykyistä rikkaampi, kun sillä oli varaa museoihinsa. Museovirasto remontoi rakennukset alkuperäiseen ulkoasuunsa vuosina 1965–1970 ja avasi kartanon yleisölle vuonna 1970. Peilisali käännettiin peilikuvakseen korttelin sisäisten järjestelyjen takia. – Yksityiset tahot kantavat aikaisempaa Värikerrosten esiinotto porraskäytävän seinäpinnassa. – Maalaukset on tehnyt K. Kompromissina oli, että pankki lupasi rakentaa julkisivun ja osan Espan puoleisista huonetiloista sekä Peilisalin näköiskappaleina uudestaan. Ne ovat nyt siellä, mutta kun kansainvälinen hotellinvuokraaja muotoilee sisätiloja uudelleen, ne on peitetty. Kämpin tapaus muodostui vuonna 1966 näkyväksi taitekohdaksi rakennussuojelijoiden ja purkajien taistelussa. Meillä Suomessahan on meneillään aikakausi, jolloin kulttuuripersoonatkin vaikenevat kulttuuriin kohdistuvista säästötoimista. G. Ihmetyttää, mihin kulttuurilta leikatut rahat häviävät. Koristeiden mallit ja muodit levisivät usemmiten mallikirjojen ja alan aikakauslehtien välityksellä 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Kartano oli 1540-luvulta aina 1720-luvulle Bock-suvun hallussa. Kansallismuseokin on joutunut myymään kartanomuseoitaan, eikä kukaan nosta sormeakaan. – Ensin irrotettiin ravintolasalin kaksi kattomaalausta ja Peilisalin pitkä seinämaalaus. Tämän jälkeen maalaukset siirrettiin uudelle pohjalle ja tukirungolle, jonka avulla ne kiinnitettiin uudisrakennukseen jätettyihin syvennyksiin. 78 | Antiikki ja taide KÄÄNTÖ PEILIKUVAKSI
Asian voi todeta esimerkiksi Helsingin värikaavasta, joka on kaupungin rakennusvalvontaviraston verkkopalvelussa. SALAPERÄISET VÄRIT. Kehitystyön tärkein aikaansaannos on värivalikoima, josta voi valita turvallisesti värisävyjä – ilman ylilyöntejä. – Harmoninen väriperinne rikkoutui 1960-luvun puolella, kun maalitehtaat alkoivat laajentaa värikarttojensa värivalikoimia kirkkaiden ja puhtaiden synteettisten pigmenttien suuntaan. Värimallit tehdään rapatulle alustalle oikean vaikutelman tavoittamiseksi.. – Helsinki-värien kokoelma perustuu Thorvald Lindqvistin 1980-luvulla tekemiin taltiointeihin eri aikakausilta. Arvostettua Puu-Käpylää edustavat kellertävät ja punertavat sekä jotkut vihreään perustuvat sävyt. Pietarila edustaa näkemystä, jonka mukaan arkistot, kirjastot ja museot muodostavat kansakunnan keskusmuistin eikä ole samantekevää, miten niitä kohdellaan. Helsingissä porrashuoneista löytyy edelleen hyvin mielenkiintoisia koristeluita, jotka kannattaa restauroida. Muidenkin maalitehtaiden värikartat olivat täynnä kirkkaita ja räikeitä väriyhdistelmiä. Itse työskentelin virastossa 37 vuotta, joten yhdessä edeltäjäni kanssa olemme olleet mukana lukuisissa kaupunkikuvassa näkyvissä väriratkaisuissa. Varsinaisen kantakaupungin alueella, missä on paljon vanhaa ja eri-ikäistä rakentamista, on tyylien ja värien kirjo jo huomattavasti moninaisempi.Italiassa kaupunkien pitkäaikaisessa rakennuskulttuurissa väritys on perustunut hyvin paljon paikalliseen kivimateriaaliin ja luonnon pigmentteihin, kuten keltamultaan ja rautaoksidiin. – Joissakin taloyhtiöissä ollaan kovasti valveutuneita ja fiksuja, joten tilanne on yleisesti ottaen hyvä ja ainakin Helsingissä värimaailma on aika lailla hallittu ja sopivasti vaihteleva. Eräs lempiaiheistani onkin rakennusten julkisivuväritys. Seuraavan kerran värikarttaa laajennettiin vuonna 1970, jolloin sävytyskoneiden läpimurto oli lähes kaksinkertaistanut sävymahdollisuudet 360:een. – Värit ovat aina olleet muotijuttuja, mutta myös kemian kehitys on vaikuttanut siihen, mitä pigmenteiksi on pystytty tarjoamaan. Esimerkiksi Tikkurilan Jokervärikartassa oli jo 190 sävyä valittavana. Tulee harkittavaksi, mikä eri vaiheista kohteessa on oikea ja kokonaisuuteen sopivin. – Kerrosten lukumäärän ja värisävyjen perusteella saadaan ensimmäinen kuva siitä, mitä kohteesta voidaan tutkimuksen avulla löytää, Pietarila kertoo. Antiikki ja taide | 79 suuremman osan rakennusperinnön suojelun kustannuksista ja sen takia olisi kohteiden kunnossapitoon ja konservointiin varattava huomattavasti suurempi summa valtion menoarvioon Museoviraston entistämisavustusten jakoa varten. – Kun raskaimmat jälleenrakennustyöt Suomessa oli tehty ja sotakorvaukset maksettu, meille koitti uusi värikäämpi tulevaisuus. – Lindqvist oli edeltäjäni Museovirastossa. Näin asiat olivat meilläkin aina teollisen aikakauden alkuun asti. Kun kiertelee maailmalla, huomaa miten vaikutteet ovat aina tulleet jostakin, vain aniharva keksintö on kotikutoinen. Tuolloin alkoi myös ilmaantua rakennusten julkisivuihin sopimattomia ja räikeitä värejä, joiden kokeilukäyttö jatkui vielä seuraavan vuosikymmenen ajan, mutta jo 1980-luvulla palattiin vähitellen rauhallisempiin värivalintoihin. . – Olen tutkinut tilannetta muun muassa Helsingin Katajanokalla ja voin sanoa, että noin 75 prosenttia rakennusten värityksestä on siellä ollut lämpöisen väriskaalan puolella, kellertävää, ruskehtavaa tai punertavaa. – Konservoinnin osalta mitään varsinaista yksiselitteistä ohjetta ei voi antaa siitä, mikä olisi paras värivaihtoehto. Vuosikymmeniä sitten hän kehitti Helsingille värikaavan, joka kertoi eri aikakausien väritysten yleisistä suuntaviivoista. Suomalaisten kaupunkien historialliset värit ovat olleet harmonisia, mutteivät tylsiä. Nyt vielä enemmän. Vuonna 1977 värikartassa oli jo valittavana 528 sävyä. Rakennusten värikerrosten selvittäminen konservoinnin yhteydessä muistuttaa lähes salapoliisintyötä. Usein alkuperäisen suunnittelijan, arkkitehdin väritys on todennäköisesti paras mahdollinen, mutta sitten nousevat esiin muut kysymykset, jos esimerkiksi julkisivuun on tehty muutoksia
80 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet Juhani Linnovaara, Yllätys Metsässä. Signeerattu, 1982.
Ne ovat osa kotiani ja en niistä luovu. Ikkunoille ja piironkien päälle on ilmestynyt jo veistoksia, myös lasitaide kiinnostaa. – Muistan kun kiersin Helsingin gallerioita joka viikonloppu innoissani, koska oli kiehtovaa katsella eri taiteilijoiden töitä. Ensimmäinen yksityisnäyttely hänellä oli Porvoossa 1953. En mieti teoksia sijoituksina, ostan sellaista, mikä miellyttää silmääni ja sopii kotiini. Tokikaan koko palkka tähän ei mennyt, mutta mittava osa siitä, Helena nauraa. En tiedä, kuka sen on tehnyt, mutta kaunis maisemataulu se on ja perspektiivi kohdallaan. 7. Yllätys metsässä oli juuri sellainen työ, jonka halusin seinälleni. Siinä oli jotain mystistä ja kaunista, Helena kertoo ja sanoo, että mukana ollut ystävätär yritti kovasti puhua hänelle järkeä päähän, että ehkä kannattaisi ostaa joku kauniimpi juliste. Linnovaara on suunnitellut koruja Lapponialle ja on tehnyt maalausten lisäksi veistoksia. Se on kokoelmani arvokkain työ, koska siitä taideharrastukseni alkoi. HINTA EI RATKAISE. Pariisin nuorten biennaalin pääpalkinnon hän sai 1969 ja edusti Suomea Venetsian biennaalissa 1970. Sekin Linnovaaraa ja siitä seurasivat kuukauden välein Salainen rakastettu, Marquies de Sade, Päivänvarjo, Roi Soeleil… , Helena luettelee Linnovaarasta innostumistaan. – Kerran lentokoneessa ihastuin uskomattoman ihanaan tuoksuun. – Kävin pientä neuvottelua gallerian pitäjän kanssa ja omasta mielestäni sain haluamani työn sopivaan hintaan. Kun näin eräässä punavuorelaisessa pienessä galleriassa Linnovaaran töitä, olin heti myyty hänen mielikuvitukselliseen maailmaansa. – Parfyymit kuitenkin kuluvat, mutta taide jää, Helena muistuttaa. Ei pelkästään nimi ja hinta. Helena nauraa, että kyseinen ystävätär on yrittänyt häntä suitsita muulloinkin ostoksissa. Kuvataiteilija, professori Juhani Linnovaara tunnetaan surrealistista maalauksistaan, joissa seikkailevat omaperäiset hahmot ja sympaattisen kummajaiset. Linnovaaralle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1971 ja professorin arvonimi 1994. – Muistutan kuitenkin, että minulle tärkeintä on se, että nautin esineen tai taulun kauneudesta. Minä totesin, että kyllä köyhä voi olla, mutta ei saa haista köyhältä ja ostin tuon Cartierin Ensimmäisellä palkalla ostettu taulu Yllätys metsässä Taiteilija Juhani Linnovaaran serigrafia Yllätys metsässä on koristanut Helenan seinää jo yli 30 vuotta. Kirpputorilta ostin ihanan taulun vuosia sitten markalla ja se on edelleen yksi kauneimmista tauluista. – Kuukausi myöhemmin ostin Yön hiljaisuudessa Mary Sturartin. Linnovaara on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykymaalareita. Pitkän uran tehnyt taiteilija on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen yleisöön ja kriitikoihin. – Ostin tämän kuvataiteilija Juhani Linnovaaran Yllätys metsässä -serigrafian vuonna 1991 palkallani, jonka sain ensimmäisestä vakituisesta työsuhteestani. Ystäväni sano, että älä ole hullu, osta joku halvempi. Antiikki ja taide | 81 I – Tokikin, jos ajattelen rahaa, niin Linnovaaraan sijoittamani rahat tulisivat moninkertaisena takaisin, mutta teokset eivät ole myytävänä. JUHANI LINNOVAARA PERTTI Ensio Juhani Linnovaara (s. Mutta kuten sanoin, se ei ole myytävänä. Se maksoi opiskelijabudjetilla maltaita. Ne ovat osa kotiani ja en niistä luovu. Sitä katsoessani lennän sieluni siivin mummolani maisemiin. Linnovaaran ura alkoi 1950-luvulla realistisilla, melkein fotorealistisilla asetelmaja maisemamaalauksilla. Hyvin taidokkaasti tehty, Helena lopettaa. Myöhemmin tämä ystäväni yritti vakoilla, että mikä tuo valloittava tuoksu on, mutta pidin salaisuuteni. Lisäksi hän oli Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1978. HYVÄ SIJOITUS. – Olen hankkinut Laila Pullista, Raimo Kanervaa, Miina Äkkijyrkkää, mutta myös tuntemattomampien taiteilijoiden töitä. Veistos Kävelyllä herätti huomiota Venetsian biennaalissa 1970. Aina ei ole ollut kyseessä taide. 1.1934 Hämeenlinna) on suomalainen kuvataiteilija. Tuosta ensimmäisestä grafiikkaostoksesta alkoi Helenan innostus taiteen keräämiseen ja asunnon seinät ovatkin täyttyneet pikkuhiljaa myös muista taideteoksista. Tokikin, jos ajattelen rahaa, niin Linnovaaraan sijoittamani rahat tulisivat moninkertaisena takaisin, mutta teokset eivät ole myytävänä. isalmesta kotoisin olevan Helena Mannisen, 56, kotona Espoon Viherlaaksossa on useita taideteoksia, mutta yksi on ylitse muiden. Hän aikoo jatkaa vielä mahdollisuuksiensa mukaan taidekokoelmansa kartuttamista. Nyt työstä kuitenkin maksetaan tuhat euroa. Enää en sitä hintaa muista, mutta se oli satoja markkoja. 1970-luvun alussa hän teki sarjan ”historiallisia muotokuvia” joiden tyyli ja värimaailma olivat menneiltä aikakausilta, mutta hahmoina esiintyi sympaattisia sammakkomaisia sarjakuvasankareihin rinnastuvia olioita. Lähde: Wikipedia tuoksun. Hänet tunnetaan muun muassa surrealistisista töistään, joissa on usein myös huumoria. ?
Modern Masters Helsinki, näyttö ja online-huutokauppa, Bukowskis, Helsinki n 18.–23.4 . Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena n 15.–21.5. Fine Art & Antiques Helsinki huutokauppa, Stockholms Auktionsverk, Helsinki n 24.5. Keräily-vintage-harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2, Kajaani n 20.–22.4. Aitoon Antiikkija Keräilymessut Aitoon Honkala, Pälkäne SYYSKUU n 29.–30.9. Selected Classics Helsinki, näyttö ja onlinehuutokauppa, Bukowskis, Helsinki n 10.5. Jyväskylän Antiikkimessut, Jyväskylän Paviljonki, Unto Savolan katu. Hagelstam & Co, Helsinki n 9.–14.5. Modern + Design Helsinki huutokauppa, Stockholms Auktionsverk, Helsinki n 21.–24.4. Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti Tapahtumat 2018 82 | Antiikki ja taide. Classic huutokauppa. Lauantaina kello 10–17, sunnuntaina kello 10–16 n 11.–16.4. Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Hauhotalo ELOKUU n 4.–5.8. Keräily-messut, Supermessujen yhteydessä. HUHTIKUU n 7.–8.4. Hagelstam & Co, Helsinki KESÄKUU n 16.–17.6 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai, Vääksyn liikuntahalli n 30.6. Messuja Urheilukeskus, Tampere TOUKOKUU n 7.5. Militaria ja Numismatiikka -huutokauppa
Turun kaupungin taidekokoelma. Meille käy myös Museokortti! Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki Bussit: 551, 552 www.villagyllenberg.fi WÄINÖ AALTONEN Kultalilja, 1929. Turun museokeskus / Miska Lehto. T U T T U J A T U N T E M AT O N WÄINÖ AALTONEN 11.4.–14.10.2018 Wäinö Aaltosen maalausja veistostaidetta esittelevä näyttely esillä Villa Gyllenbergin taidemuseossa. Museo auki: ke 15–19 / la 11–15 / su 12–16 Yleisöopastukset suomeksi: ke klo 16 / la klo 12 / su klo 13 Liput: 10/8 €, alle 18-v. ilmaiseksi