ARJEN HISTORIA ALTTARITAULUT Abstraktin taiteen mestari FRANTIŠEK KUPKA TAIDELAINAAMO tukee taiteilijan työtä Turku pursuaa taidetta ja historiaa TYYLISUUNNAT: Rokokoo Kosket vaalivat emalimuistoja merkittävää taidetta ROOMA antiikin historian harrastajan paratiisi. 2/2019 • 9,10 € ENTISÖINTI . KÄDENTAIDOT . KERÄILY
Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. tilaukset@karprint.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Puh. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. 09 413 97 300 Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.
Tsekkiläisen František Kupkan avainteoksessa yhdistyvät järvi ja pianon koskettimet. Taiteilijan töihin voi tutustua Ateneumin kevään suurnäyttelyssä. Emalikokoelman harvinaisuuksia ovat Velin kädessä olevat keltaiset Kehrä-koristeiset astiat ja Tuulan pitelemä tuntemattoman suunnittelijan Fantasykuvioinen iso kulho. Se ei kelvannut keisarille Tuomiokirkkoon. 74 Ikoninäyttely Valamon luostarissa .......................................................76 Pellavakangasta on valmistettu kivikaudelta saakka .......................79 Rakkaat esineet: Matkamuisto Amerikasta .........................................80 Tapahtumat .............................................................................................82 Sisältö Antikvaariyrittäjä Timo Surojegin on taiteen pauloissa. Veli ja Tuula Koski asuvat Keuruun vanhalla rautatieasemalla, josta osa on pyhitetty täysin keräilykäyttöön. 36 22 6 18. R. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ..............................................................................................5 Tsekkiläinen František Kupka oli abstraktin taiteen mestari ...............6 Uutiset......................................................................................................10 Pääsiäinen Pokrovan ortodoksisessa veljesyhteisössä ......................12 Utsjoen kirkon tekstiileissä yhdistyvät perinnetaidot ........................16 Pääsiäinen on hyvä aika tutustua Helsingin alttaritaiteeseen .........18 Antikvaariyrittäjä Timo Surojegin taiteen pauloissa ..........................22 Tyylisuunnat: Pikkutuhma rokokoo ......................................................28 Huipputaidetta Puristamossa ................................................................31 Nykypäivän rokokootaiteilija Karoliina Hellberg .................................32 Sarpanevan Ahtojää etsii sijoituspaikkaa ............................................34 Kosket vaalivat emaliastioissa muistoja ja kulttuuriperimää ............36 Siluettitaide on maailman vanhinta grafiikkaa ...................................38 Taidelainaamot esittäytyvät .................................................................41 Turku: Taidelainaamo tukee taiteilijan työtä .......................................44 Turku: Eerik’s Auction House, huutokauppaa vaikka kotisohvalta ....46 Turku: Suomen vanhimman kaupungin nähtävyydet pursuavat taidetta, historiaa ja käsitöitä .............................................48 Eija Koski on kokenut himmelisti ..........................................................54 Vaatturija ompelijamestari Hannele Teurokoski on kädentaitaja ..56 Antiikin historian harrastajan paratiisi Rooma ....................................60 Suomen ystävä Irina Sitdikova kuvaa luontoa ja eläimiä ..................64 Aleksanterin teatterivanha oopperatalo ...........................................68 Suomenlinnan kirkko– kappale historiaa.............................................72 Porvoon öljyväriliitujen tarina .............................................................. Hänen intohimonaan ovat kirjallisuus ja taide. W. Ekmanin alttaritaulu on Helsingin Vanhassa kirkossa
0500533587 www.gema.fi A NTIK. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh
Antiikki ja taide | 5 2/2019 E Matka taiteeseen on myös matka äidinrakkauteen Kannen kuva: Mari Metsämäen teos Puupäiden perhe vuodelta 2018. Suru pannaan säkkiin, säkki lättiin ja iso tynkö oven päälle. Sokea ukko, märkähattu karjapaimen, kuitenkin vaanii Lemminkäistä ja syöksee tämän lävitse vesikyyn tai umpiputken, ja Lemminkäinen joutuu virtaan. Maalauksessa äiti odottaa katse ylös suunnattuna mehiläistä, joka toisi hunajaa Ukko ylijumalan halleista. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 38 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 43 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi remitaasissa Pietarissa nähtiin alkuvuodesta todellinen taidetapaus: varhaisrenessanssin yhden keskeisen taitelijan, Piero della Francescan (1416-1492) näyttely Piero della Francesca, Monarch of Painting. Taide tuli avuksi, täytti ikävyyden lovea. Piero della Francescan töitä ei ole lainkaan venäläisissä museoissa. Leonardo da Vinci oli varmasti itse saanut kokea, mitä on rakkaus aidoimmillaan, kun kaikki aineellinen on karsittu pois. Hunaja herättäisi Lemminkäisen taas henkiin. Pierro della Francescan Madonna con bambino, 1432-39 -teoksen, puulle tehdyn temperan, madonnan kasvoista henkii intensiivinen äidinrakkaus, ehkä kuitenkin tavanomaisesti kuvattuna. New Yorkin Frick Collection esitteli vuonna 2013 seitsemän della Francescaa, ja Metropolitan Museum of Art seuraavana vuonna neljä teosta. Tuonen verinen poika iskee vielä Lemminkäisen miekallaan palasiksi ja käskee ivallisesti tätä ampumaan nyt joutsenen joelta. SUOMEN TUNNETUIN äidin rakkauden kuvaus on varmasti Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) Lemminkäisen äiti -maalauksessa (1897). Kalevalassa Lemminkäinen saa tehtäväkseen ampua Tuonen joutsenen. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Hän syntyi avioliiton ulkopuolella notaari Piero da Vincin ja maalaistyttö Caterinan pojaksi. Kuraattori Irina Artemieva on todennut The Art Newspaperille näyttelyn olevan suurin Piero della Francescan teosten esittely tähän saakka. Vuonna 2019 ilmestyy 6 numeroa. Viisivuotiaana Leonardo da Vinci muutti isänsä, isovanhempiensa ja setänsä Francescon kotiin Vinciin, jossa hänen isänsä oli mennyt naimisiin 16-vuotiaan Albiera-nimisen tytön kanssa. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. 1400-luvulla veistos nauravasta Jeesus-lapsesta oli sensaatio, sitä ei pidetty yksinomaan radikaalina, vaan jumalanpilkkana, ja Leonardo da Vinci joutui sen vuoksi monenlaisiin vaikeuksiin. Lemminkäisen äiti on haravoinut poikansa ruumiinosat Tuonelan virrasta ja ommellut hänet taas kokonaiseksi. 1400-luvun loppupuolelta peräisin olevan veistoksen alkuperästä on kiistelty pitkään, nyt se on tunnistettu Leonardo da Vincin tekemäksi. RENESSANSSINERO Leonardo da Vinci (1452-1519) räjäytti tajunnanvirran Neitsyt ja naurava lapsi -veistoksellaan. Lemminkäinen lähtee tappamaan lintua jousi ja nuolet mukanaan. Äitiys on yksi taiteen merkittävimpiä aiheita ja inspiraation lähteitä. Sanoo kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Pietariin näyttelyn yksitoista teosta oli saatu lainaan Italiasta, Espanjasta, Portugalista ja Britanniasta. Sitä on universaali äitiys ja naiseus. Albiera rakasti Leonardoa, mutta kuoli muutaman vuoden kuluttua. Murheen karkoittaja, ilon tuoja. Lapsi äitinsä sylissä nauraa ja kujeilee pyyteettömän rakkauden tuomassa aidossa turvallisuudessa. Esimerkiksi Schjerfbeckin Miekkailija-teos (1924), joka syntyi vuosi hänen äitinsä kuoleman jälkeen, on kenties osoitus vapaudesta; nyt voi maalata miesmallejakin! Tammikuussa 2019 Reitzin säätiö hankki Helsingin Töölössä sijaitsevan museonsa kokoelmiin Helene Schjerfbeckin Miekkailijan. Museokortti on muuten oivallinen äitienpäivälahja!. Ehkä Neitsyt ja naurava lapsi -veistoksen nauravat äiti ja poika ovat myös Leonardo da Vincin kaipuuta äidin ja naiseuden rakkauden iloon, kun sen ilon hän oli jo varhain menettänyt. 1400-luvun lopulla lasta ei suinkaan kuvattu ilon lähteenä, rahvaalle lapsi oli työvoimaa, monesti taakka, ylhäisille maineen ja kunnian pönkittäjä. Se elvyttää Lemminkäisen. Äitisuhde oli merkittävä tuki ja turva äitinsä kanssa asuneelle Helene Schjerfbeckille (1833-1876), konservatiivinen äiti oli myös tyttärensä ”moraalinvalvoja”, ehkä tietynlainen kahlekin, kuten äiti-tytärsuhteessa helposti puolin ja toisin on. Äidit, nuo toivossa väkevät, heidän katseessaan on jumaluus. Luonto on äidin nöyrälle pyynnölle armollinen, mehiläinen tuo parantavaa hunajaa. Kaiken yllä lepää kaikessa uskova ja toivova äidin rakkaus. Ei ilo itsessään, kuten äitiys sekä lapsi nykyään sallitaan olevan, ja modernin psykologisin tutkimusmenetelmin molemmat myös on todettu olevan. Neitsyt ja naurava lapsi -veistoksellaan Leonardo da Vinci osoittaa olleensa todellinen renessanssi-ihmisen prototyyppi myös psykologisessa futurismissaan. Neitsyt ja naurava lapsi -veistoksen äidin katse lapseensa on kauneudessaan ja rakastavuudessaan häikäisevä, todellinen elämän valo
Abstrakti pioneeri aidemuseo Ateneumin näyttely paljastaa, miten monipuolinen taiteilija František Kupka (1871–1957) oli. ta taiteilijaa, jolla olisi yhtä ehyt ura, sanoo Kupkaan perehtynyt intendentti Anna-Maria von Bonsdorff. Hänen urallaan oli lukuisia erilaisia kausia ja se etenee johdonmukaisesti tyylilajista toiseen. – Hän on kenties johdonmukaisin taiteilija, jota olen koskaan tutkinut. Kupkasta tiedetään, että hän oli lapsena kiinnostunut piirtämisestä. Hän uudistui koko ajan ihan viimeiseen teokseen saakka. Näyttelyssä voidaan kulkea hänen uransa jokaisen vaiheen läpi. František Kupkan näyttely jatkuu Ateneumissa 19.5. T. saakka. Taiteilijan töihin voi tutustua Ateneumin kevään suurnäyttelyssä. ÄIDIN KUOLEMA PYSÄYTTI. Hän oli hyvin kiinnostunut henkimaailman asioista ja se näkyi hänen taiteessa myöhemmin. Ei varmaankaan ole toisKupkan avainteoksessa yhdistyvät järvi ja pianon koskettimet. Myöhemmin hän elätti itsensä meediona rahoittaakseen opintojaan. Hänen urallaan ei ole varsinaisia suvantoja ja huippuja, hänen taiteensa on uskomattoman korkeatasoista kauttaaltaan. Kupkalle teosofinen ajattelu oli luontaista. S oli pojalle traumaattinen kokemus, mutta tapahtumalla oli pitkäkestoinen vaikutus hänen tulevaan taiteeseensa. Lisätuloja hän hankki työskentelemällä meediona ja lehtien kuvittajana. – Hän kiinnostui spiritismistä ja meni oppilaaksi erääseen salaseuraan. 6 | Antiikki ja taide TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: ATENEUM Tsekkiläinen František Kupka oli abstraktin taiteen mestari, joka teki hämmästyttävän pitkän ja monipuolisen uran. Hänelle mikrokosmos ja makrokosmos ovat yhtä, von Bonsdorff sanoo. Kupkan ollessa 9-vuotias hänen äitinsä kuoli. Tsekin alueella, silloisessa Itävalta-Unkarissa syntynyt Kupka teki uran, joka kesti vuosikymmeniä aina 1950-luvun lopulle saakka
Tapahtumalla oli pitkäkestoinen vaikutus hänen tulevaan taiteeseensa.. Antiikki ja taide | 7 Kupkan omakuva. Kupkan abstrakti kausi. Kupkan ollessa 9-vuotias hänen äitinsä kuoli. Kupka haki innoitusta koneista
– Pariisiin hän jäi pysyvästi ja siellä hän pääsi toteuttamaan itseään taiteilijana, luonnehtii von Bonsdorff. Hyvää kannattaa odottaa. Kupka kiinnostui evoluutioteoriasta, kun Charles Darwin oli julkaissut Ihmiskunnan synty -teoksen ja näkemyksensä ihmiskunnan kehityksestä. Siellä hänelle avautui tiedemaailman ja kansainvälisen modernin elämän mahdollisuudet. Samaan aikaan Ateneumissa nähdään näyttely, joka vie katsoja Ruoveden maisemiin. 1800-luvun lopulla tapahtui valtavasti suuria tieteen mullistuksia, joita aikalaiset pääsivät seuraamaan läheltä. Hänen varhaisessa taiteessaan oli runsaasti vaikutteita wieniläisestä symbolismista ja eurooppalaisen filosofian perinteestä. Ruovedellä vaikuttivat aikanaan muun muassa Werner Holmberg, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Ellen Thesleff. Aika Wienissä avarsi hänen elämänkatsomustaan. Siellä hän hankki oppia ja kokemusta historiamaalari August Eisenmengerin ateljeessa. 8 | Antiikki ja taide SCHJERFBECK JA RUOVESI TULOSSA . Kupka siirtyi Wienistä taiteilijoiden pääkaupunkiin Pariisiin vuonna 1896 ja jatkoi siellä tutkimuksiaan ja pohdintojaan ihmisen evoluutiosta. – Kupka oli hyvin yhteiskuntakriittinen ja hän toi kuvituksissa hyvin kärkkäästi omiakin mielipiteitä esiin. Varsinaisen taiteensa ohella hän teki lehtikuvituksia ja pilapiirroksia. Ateneumissa nähdään ensi talvena laaja Helene Schjerfbeck -näyttely, joka on ensin Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa 20.7.–27.10.2019. Kuvat olivat hyvin yhteiskuntakriittisiä ja anarkistisia. Vuonna 1892 Kupka lähti täydentämään opintojaan Wieniin. Esille saadaan myös teoksia, joita ei ole aikaisemmin nähty Suomessa. Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Lontoon jälkeen näyttely nähdään Ateneumissa laajempana kokonaisuutena, jonka kuratoi intendentti Anna-Maria von Bonsdorff. – Prahan taideakatemiassa Kupka sai hyvin perinteisen akateemisen taidekoulutuksen. Esimerkiksi Schjerfbeckin tunnetuimpiin kuuluva teos Toipilas (1888) on maalattu St Ivesissä. KUVITUKSIA PARIISISSA. Kupkan kiinnostus tieteitä kohtaan näkyy hänen koko tuotannossaan. – Wienissä hän oli vain pari vuotta, mutta se oli merkittävä ajanjakso. MOLEMMAT NÄYTTELYT AVAUTUVAT MARRASKUUSSA 2019. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkoihin Pohjois-Ranskan Pont-Aveniin, Italian Fiesoleen sekä Iso-Britannian St Ivesiin 1800-luvun lopussa. Kupkan maalama prostituoitu. Hän kävi taideopetuksen ohessa tiedeakatemian luennoilla, von Bonsdorff kertoo. Näyttely on ensimmäinen kattava katsaus taiteilijan tuotantoon Isossa-Britanniassa. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Hänen näkemyksensä mukaan raha ja valta korruptoi ihmisen ja ihmiskunnan, ja siitä tulisi päästä eroon.. INSPIROIVA WIEN. Ateneumin näyttelyssä on esimerkiksi Kupkan teos Hiljaisuuden tie (1903), jossa näkyy hänen kiinnostuksensa klassiseen historiaan ja maailmankaikkeuteen. Hänen tuttavapiirissään oli anarkistiajattelijoita, joiden näkemyksiä maailmasta hän siirsi lehtien sivuille. Siellä opeteltiin maalaamaan historia-aiheisia ja uskonnollisia maalauksia
Siitä syntyi maalausten sarja Gigolettes eli Miestennielijät. – Kupka viehättyi prostituoitujen huolitellusta ulkonäöstä ja kauniista kampauksista, von Bonsdorff tietää. Sarjojen tavoitteena oli rakentaa taidetta kuin Bachin Fuuga. – Kupka ihastui koneisiin ja liikkeeseen. Kupka on aina ajatellut yleisöä ja mieltänyt itsensä yleisön palvelijaksi. Hän halusi tehdä musikaalisia teoksia, sanoo von Bonsdorff. Maalauksissa oli hyvin voimakkaat värit ja niissä näkyy hänen siirtymisensä modernimpaan ilmaisuun. LAITAKAUPUNGIN MIESTENNIELIJÄT. Samoihin aikoihin myös muut taiteilijat, kuten Hilma af Klint ja Wassily Kandinsky tekivät vastaavia kokeiluja ja pyrkivät kuvittamaan abstrakteja aiheita. Kupkan viimeinen kausi oli minimalistinen. Veden pinta väreilee musiikin voimasta, mutta samalla herää kysymys, onko kyseessä todellinen maisema vai illuusio.. Osittain Kupka teki lehtien kuvituksia rahan takia, mutta hänellä oli myös taiteellista kunnianhimoa. Kupkan taide jatkui kohti yhä abstraktimpaa suuntaa. Antiikki ja taide | 9 Siirtymä esittävästä kohti abstraktimpaa ilmaisua. KOHTI ABSTRAKTIA. – Kupka lähti käsittelemään musiikin kautta maailmaa. Hän tutki liikkeen ja värien kuvaamista ja maalasi teossarjoja. – Hänellä oli ajatus, että lehtien ja kirjojen kuvittaminen on demokraattista taidetta. Värikkään järvimaiseman alapuolelle hän maalasi mustavalkoiset pianon koskettimet. Hänen tyylinsä muotoutui entistä pelkistetymmäksi. – Mutta tuskin kukaan muu taiteilija on kuvannut yhtä havainnollisesti musikaalisuutta ja abstraktin ja esittävän taiteen rajapintaa. Masinismiksi nimetty tyyli pitää sisällään kone-estetiikkaa. Miestennielijät-sarjan hahmot muistuttavat antiikin Kreikan palatsien seinämaalauksia. – Maalaussarja uudisti Kupkan tyylin. Öljyvärimaalaus on rikkaille, mutta kenellä tahansa on varaa ostaa lehtiä. Musiikki on ainoa taiteenlaji, joka on immateriaalinen, ja sen takia se on hänen mielestään muita korkeampi taidemuoto. . Kupka oli muuttanut Pariisin esikaupunkialueelle ja käytännössä kuvitti omaa lähiympäristöään. Kupkan mielestä syrjäkujien prostituoidut toivat mieleen Aiskhyloksen tragedioiden hahmot. Hänen mielestään ihmisen tulisi saada luontoyhteys takaisin ja ihmisen tulisi kehittyä jollekin korkeammalle asteelle. Lopulta 1920ja 1930-luvuilla Kupka otti askeleen takaisin esittävään taiteeseen. 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Kupka alkoi etsiä uutta tapaa maalata ja jäsennellä todellisuutta. Siinä hän maalasi erilaisia kontrasteja, pintoja ja muotoja. Kupkan näkemykset olivat hyvin vasemmistolaisia, mutta hän ei tunnustautunut esimerkiksi marxilaiseksi, vaikka kritisoi teollistumista ja työväestön hyväksikäyttöä. Hän otti maalauksiinsa inspiraatiota koneista ja tehtaista, mutta musiikkia hän ei silti unohtanut, vaan esimerkiksi jazz on läsnä maalauksissa. – Enemmänkin kyse on hänen teosofisesta maailmankatsomuksestaan. Kupkan uran käännekohtana on pidetty hänen maalaustaan Pianon koskettimet, Järvi (1909). KONE-ESTETIIKKAA JA KONTRASTEJA. Kupka maalasi elämänsä loppuun saakka. Uransa loppupuolella Kupka työsti maalausten sarjaa, jonka hän nimesi Sarja C:ksi. Maalauksessa hän yhdisti abstrakteja ja esittäviä elementtejä. Hän kiinnostui arkielämän aiheista ja ryhtyi maalaamaan pariisilaisia prostituoituja ja parittajia. Täysin abstraktin vaiheen jälkeen Kupka yhdistää jälleen abstraktia ja esittävää taidetta, toteaa von Bonsdorff
Millaisia aarteita oululaista kodeista löytyy, siihen voi tutustua lokakuussa PohjoisPohjanmaan museossa. Se on inspiroinut suomalaisia taiteilijoita jo vuosisatoja. Esinehausta ja näyttelystä saa halutessaan enemmän tietoa museologian opiskelijoiden työryhmältä sähköpostilla minunaarteeni(at) gmail.com. Nykytaiteen maisemat voivat olla jatkumoa perinteiselle tavalle kuvata luontoa ja ympäristöä, mutta tyypillisimmillään ne tarjoavat aivan toisenlaisia tulokulmia aiheeseen. Kuva: PohjoisPohjanmaan museon kuva-arkisto/ Uuno Laukan kokoelma Uutiset Jouna Karsi, Vuoristorata, 2010, sekatekniikka. ELOKUVAA, KUVANVEISTOA JA INSTALLAATIOTA sisältävä amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Drifin Amos Rexissä nyt esillä oleva näyttely tarkastelee kaiken elollisen toiminnan perustaa: yksittäisiä kokonaisuuksia, jotka kiinnittyvät laajempaan kontekstiin. Leijuva mysteeri. Luonto ei näyttäydy nykytaiteessa pelkästään kohteena, vaan kumppanina. Hiukkanen yksinään on merkityksetön; se saa merkityksen vasta osana jotain suurempaa, monimutkaisempaa järjestelmää. Näyttely kertoo siitä, mikä on oululaisille tärkeää. Drifter symboloi inhimillisiä järjestelmiä: kappaleet ovat suuria, raskaita ja jäykkiä maassa ollessaan, kun taas ilmassa leijuessaan ne vaikuttavat luonnollisilta, vapautuvat painovoimasta ja kykenevät liikkumaan kuten kaikki elolliset olennot. Pohjois-Pohjanmaan museolla yhteyshenkilöinä ovat tutkija Eija Konttijärvi (044 703 7184, eija.konttijarvi@ouka.fi) ja museolehtori Arja Keskitalo (044 703 7159, arja.h.keskitalo@ouka.fi). 10 | Antiikki ja taide KOONNUT: JAANA ISOSAARI Luonnon ja taiteen yhteys SUOMI ON METSÄLÄISTEN. Viime vuosina he ovat siirtyneet monialaisessa taiteellisessa tuotannossaan yhä enemmän suurimittaisten installaatioiden suuntaan, joissa luonnon monimutkaiset prosessit on käännetty visuaaliseksi runoudeksi. Näyttelyn vaiheita voit seurata opiskelijoiden ylläpitämästä Minun aarteeni -blogista. Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoittamaan suomalaisen nykytaiteen kokoelmaan kuuluu yli 3200 teosta ja se on yksi Suomen hienoimmista nykytaidekokoelmista. Amos Rexin uusin vetonaula on jättimäinen kuutio, jonka alla voi kävellä. Lisäksi he saavat Luuppi-lipun, joka oikeuttaa maksuttomaan vierailuun Museoja tiedekeskus Luupin kaikissa kohteissa. Miten kuutio on saatu leijumaan, on mysteeri. Nykytaide käsittelee luonnon ja maiseman kulttuurisia merkityksiä ja tulkintoja, ekosysteemiä, luontoja ympäristösuhteen muutoksia sekä niihin liittyviä moniaistisia kokemuksia. Kokoelma, jonka koti Rovaniemen taidemuseo on, kattaa hienon kokonaisuuden 2000-luvun vaikuttavimmasta suomalaisesta kuvataiteesta. Esinehaku on nyt käynnistetty, ja aarteenlainaajaksi on ilmoittauduttava viimeistään toukokuun loppuun mennessä. Kokonaisuus on vahvasti luontoläheinen mutta kuvaa myös suomalaisen nykytaiteen luomisvoimaa varsin monipuolisesti. Näyttely toteutetaan Pohjois-Pohjanmaan museon ja Oulun yliopiston museologian opiskelijoiden yhteistyönä. TOUKOKUUTTA SAAKKA. Drifter, utooppinen visio, jossa betoninen monoliitti leijailee ääneti kohti tuntematonta määränpäätä. NÄYTTELYN AIKANA LIPUNMYYNTI SULJETAAN PÄIVITTÄIN KLO 13.45–14.15 SEKÄ LISÄKSI KESKIVIIKKOISIN JA TORSTAISIN KLO 16.45–17.15 NÄYTTELYN SÄÄNNÖLLISEN YLLÄPIDON VUOKSI. POHJOIS-POHJANMAAN MUSEO etsii oululaisilta esineitä lokakuussa avautuvaan näyttelyynsä Minun aarteeni. Rovaniemen taidemuseon Prima Vista esittelee uutuuksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta. STUDIO DRIFTIN ELEMENTAL-NÄYTTELY AMOS REXISSÄ 19. Se voi olla rakkain vaatekappale, tärkein lahja, valokuva tai aivan jotain muuta. Näyttely on esillä valvotussa tilassa museon vaihtuvien näyttelyiden tilassa. Metsä on ollut suomalaisille kaikkea, ja taiteilijoille myös muusa. Se miten teos on saatu leijumaan, on taiteilijoiden salaisuus. Ihminen luo luonnon hallintaan tarkoitettuja järjestelmiä ja tekniikoita kehittyäkseen, toteuttaakseen unelmiaan, luodakseen paremman tulevaisuuden ja, perustavanlaatuisemmalla tasolla: luodakseen yhteyksiä. Vain esineen tunnearvolla on väliä: museo haluaa jakaa aarteiden tarinoita. Näyttelyn keskeisin teos hämmentää katsojia. Lainattu aarre saa museoesineen arvoisen kohtelun, se laitetaan esille vitriiniin tai suojataan. Näyttelyyn valikoitujen esineiden omistajat kutsutaan kiitokseksi näyttelyn avajaisiin. Kuva Aamos Rex Lonneke Gordijnin ja Ralph Nautan vuonna 2007 perustama Studio Drift käyttää teoksissaan useita tekniikoita liikkuen vaivattomasti taiteen ja teknologian rajapinnoilla. Mikä on sinun aarre
Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis Magnus Enckell, Lepohetki, 1919, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Värit koskettavat Ateneumissa vieraili viime vuonna 440 828 kävijää. Avoinna: loka–huhtikuu pe–su 11–18 touko–syyskuu ti–su 11–18 Puh. Amos Rex kiinnosti väkeä jonoiksi asti. KAUKANA VIILEÄ VARJO – PIENI NÄYTTELY VÄREISTÄ TAIDEMUSEO GÖSTA, MÄNTTÄ 8. Kuva: Sampo Linkoneva VÄRIÄ EI VOI KOSKETTAA, mutta se koskettaa meitä monilla eri tavoilla. 040 831 405 Liput 8/3€ Museoiden suosio kasvoi MUSEOVIRASTON VUODEN 2018 museotilastojen mukaan Suomen ammatillisissa museoissa kävi yli 7,1 miljoonaa kävijää. SYYSKUUTA ASTI.. Kymmenen suosituimman joukkoon kipusi myös museokeskus Vapriikki Tampereelta ja Espoon WeeGee. Suosituimpia Museokortti-kohteita olivat pääkaupunkiseudun suuret museot: Ateneum, Amos Rex, Kiasma, HAM, Taidehalli, Kansallismuseo, Designmuseo ja Didrichsenin taidemuseo. Miten väripigmenttien kehitys näkyy taiteen historiassa, tai minkälaisia merkityksiä on ladattu punaiseen väriin. Näyttely nostaa esille värinkäytön helmiä Serlachiuksen taidekokoelmasta. Mukana on myös lainateoksia sekä museokokoelmasta että nykytaiteilijoilta. Antiikki ja taide | 11 Museo Milavida Milavidanrinne 8 museomilavida.. Kuva: Hannu Miettinen Anu Tuominen, Lämmintä, kylmää, 2019, installaatio lämpömittareista. Näyttelyn taiteilijat ovat Carolus Enckell, Magnus Enckell, Jussi Goman, Päivi Hintsanen, Pekka Jylhä, Marra Lampi, Alexander Lauréus, William Lönnberg, Claude Monet, Riiko Sakkinen, Sigrid Schauman, Helene Schjerfbeck, Georges von Swetlik, Reidar Särestöniemi, Anu Tuominen ja Rafael Wardi. Serlachiuksen Gösta-museossa oleva pieni näyttely väristä herättelee esiin väriin liittyviä aistimuksia ja kokemuksia. Miten näemme värit ja miten ne meihin vaikuttavat. Museoiden kävijämäärät ovat kasvaneet yli kolmanneksella Museokortin käyttöönoton jälkeen
Sitä edeltää suuri paasto, jossa valmistaudutaan pääsiäiseen, Jeesuksen kärsimykseen ja ylösnousemisen juhlaan. Näin isä Hariton muistuttaa meitä pääsiäisen sanomasta.. 12 | Antiikki ja taide Pääsiäinen Pokrovan ortodoksisessa veljesyhteisössä Uskon täyttymys ja vuoden suurin juhla Pääsiäinen on ortodoksille uskon täyttymys, vuoden suurin juhla ja riemujen riemu
Pääsiäismuna on ylösnousemuksen ja ikuisen elämän symboli. Pokrova on kahden pappismunkin, isä Haritonin ja isä Foman, muodostama veljesyhteisö Jorvaksessa Kirkkonummella Länsi-Uudellamaalla. PAASTO PÄÄTTYY PÄÄSIÄISEEN. Pääsiäismunat ovat Pokrovassa valmiina ripustettavaksi ruokasalin kattoon. Se on ortodoksisen kirkon pääsiäisperinteeseen kuuluva koriste-esine. Antiikki ja taide | 13 TEKSTI: LIISA AIRAKSINEN KUVAT: PAPPISMUNKKI FOMA sä Haritonilla on yllään pappismunkin musta viitta, risti kaulassaan ja päässään kamilavka, sylinterin muotoinen papin ja munkin päähine. Ortodoksisessa kirkossa suuri paasto eli pääsiäispaasto kestää seitsemän viikkoa. Paastoaminen on kieltäytymistä, mutta ei vain tietyistä ruoista, vaan myös mieliteoista ja nautinnoista. Pääsiäinen Pokrovan ortodoksisessa veljesyhteisössä Uskon täyttymys ja vuoden suurin juhla I. Hän istuu pöydän ääressä Pokrovan päärakennuksen salissa, jonka seiniä koristavat kauniit ikonit. Se alkaa laskiaiseli sovintosunnuntaita seuraavana maanantaina ja päättyy pääsiäisenä. Isä Hariton Suuren viikon lauantaiaamuna. Isä Hariton alttarissa ja ehtoollislahjat alttaripöydällä
14 | Antiikki ja taide Isä Hariton tekee itse kaikki Pokrovan pääsiäispöydässä tarjolla olevat ruoat. Aterialla meitä on koolla 30-40 henkeä, talkoolaisia ja kirkkokuorolaisia. Hän on ollut 45 vuotta kokki ja keittiömestari sekä ravintoloitsija. . Joskus nuorempana tein ruokaa isommallekin porukalle, mutta en enää.. – Palvelukset pitää toimittaa hartaasti ja antaumuksella. Osa palveluksista on vain munkeille, osassa on läsnä myös seurakuntalaisia, isä Hariton kertoo. Hän korostaa paastoamisessa hengellisen kilvoittelun tärkeyttä. HENGELLISTÄ KILVOITTELUA. Paaston aikana ei syödä mitään imettäväisistä eläimistä lähtöisin olevia tuotteita eikä siipikarjatuotteita. Lisäksi syödään kulitsaa, vehnäistä pääsiäisleipää. Nykyihminen ei täysin ymmärrä paaston merkitystä. Teksti on tavattoman kaunis ja syvällinen, isä Hariton toteaa. Joskus on kalakeitto ja ulosheitto, joskus taas neljän ruokalajin ateria. Palvelukset tiivistyvät pääsiäistä edeltävään, ns. Isä Hariton tekee itse kaikki Pokrovan pääsiäispöydässä tarjolla olevat ruoat. PÄÄSIÄISEN JUHLA-ATERIA POKROVASSA – Kun ihminen luopuu jostakin itselleen todella tärkeästä ja tuntee syvän kirpaisun sielussaan, se on merkki siitä, että hän haluaa kasvaa paremmaksi ihmiseksi, isä Hariton avaa paaston merkitystä. Tarjottava vaihtelee vuodesta toiseen, mutta pääroolissa ovat makeat ruoat, kuten pasha, ja kulitsa, vehnäinen pääsiäisleipä. Ensimmäisellä paastoviikolla kirkossa luetaan Andreas Kreetalaisen katumuskanoni, joka on runoelmaksi kirjoitettu teksti Vanhan Testamentin pyhien ihmisten lankeemuksista. Kun ihminen ravitsee itseään Jumalan sanalla osallistumalla jumalanpalveluksiin, käymällä synnintunnustuksella ja pyhällä ehtoollisella, hengellinen kasvu vahvistaa hänen sieluaan. Tämä ei ole osa ortodoksista perinnettä, vaan johtuu hänen kokkitaustastaan. Pokrovan pääsiäisruoka vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, millä tuulella isä Hariton sattuu olemaan ja mitä hän saa ostettua edullisesti. Seitsemän viikkoa kestäneen paaston jälkeen Pokrovassa kokoonnutaan pääsiäisyön jumalanpalveluksen jälkeen yhdessä pääsiäisen juhla-aterialle. – Kun me tulemme kirkosta, ruoan pitää olla valmista, ja se vain nostetaan pöytään. Pitkän paaston jälkeen pääsiäisruoissa makea puoli on voitolla ja pasha näyttelee pääroolia. Pokrovassa paasto on jumalanpalvelusten toimittamista sekä yleisiä synnintunnustuspäiviä ja sairaanvoitelupäiviä. SYVÄLLINEN KATUMUSKANONI. Pääsiäisyön palvelusten jälkeen Pokrovassa kokoonnutaan yhteiseen pöytään. Ruoan täytyy lisäksi olla sellaista, että se tekeytyy itsestään sillä välin, kun väki pääsiäisyönä on kirkossa. Sen vuoksi emme pysty kaikkia paastonaikaan kuuluvia palveluksia toimittamaan, koska meillä on muitakin töitä, kuten pääsiäiseen ja pääsiäisateriaan valmistautumista sekä puutarhatilan kevätajan töitä. Katumuskanonia luetaan maanantaista torstaihin joka ilta. – Pidän ruoanlaitosta enkä halua päästää ketään tunareita keittiööni, hän nauraa. Tämä ei ole osa ortodoksista perinnettä, vaan syynä on hänen taustansa ja entinen ammattinsa. – Ei se saastua ihmistä, mitä hän laittaa suusta sisälle, vaan se, mikä tulee sieltä ulos, Sanassa sanotaan, isä Hariton tiivistää. Kirkkovuodessa on muitakin paastojaksoja, esimerkiksi ennen joulua. Neljännen viikon torstaina se luetaan alusta loppuun. Isä Hariton siunaa pääsiäisruoat palveluksen jälkeen pääsiäisyönä. suureen viikkoon
?. PÄÄSIÄISYÖN PALVELUKSET. – Uskon, että me kaikki haluaisimme tulla paremmiksi ihmisiksi, mutta valitettavan usein kuitenkin lankeamme synnin polulla. Palvelusten jälkeen nautitaan juhla-ateria, jonne olen kutsunut nelisenkymmentä vierasta, isä Hariton sanoo. Kirkon kaunistamista jatkettiin ja jatketaan yhä. Niitä ei voi pyhittää samassa liturgiassa, missä ne nautitaan, vaan ne on jo aikaisemmin pyhitetty. Samalla tila sai uuden nimen, Pokrova, mikä tarkoittaa Neitsyt Marian suojelusta. Kirkko on kokonaisvaltainen paketti, johon kuuluu synti, synnin katumus, kilvoittelu, hyväntekeväisyys ja usko sekä ymmärrys siitä, että me olemme heikkoja, isä Hariton tähdentää. Kesäkuun 17. Majoitusrakennuksen rakennustyöt alkoivat 2002. Pääsiäisyön palveluksissa Pokrovan kirkko on tupaten täynnä ja läsnä on myös luterilaisia. Muutostyöt kirkoksi alkoivat vuoden 1998 alussa. Pokrovan tarina alkaa vuodesta 1995, jolloin silloinen Suomen ortodoksinen johtaja K.P. – Kirkko ei ole mikään hengellinen konvehtirasia, josta tullaan poimimaan itselle sopivat makupalat vaikkapa pääsiäisenä ja jouluna. Aluetta siivottiin seuraavat vuodet. Rakennukset valmistuivat kahden vuoden kuluttua, ja Pokrovan veljestöllä oli valmius palvella alueen ihmisiä ja yrityksiä työllään. Suuri paasto päättyy pääsiäisyönä. päivänä 2001 kirkko vihittiin käyttöön, ja noin 250 henkeä osallistui liturgiaan. arkkipiispa Johannes antoi isä Haritonille virallisen siunauksensa käynnistää yksityinen luostarihanke Kirkkonummen Jorvakseen. Antiikki ja taide | 15 Isä Hariton ja ehtoollislahjat. Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgiat tarkoittaa sitä, että ehtoollislahjat on siunattu jo edellisessä liturgiassa, koska ortodoksisessa kirkossa meidän ymmärryksemme ehtoollisesta on toinen kuin luterilaisilla, isä Hariton selittää. – Ehtoollisleipä ja -viini muuttuvat Kristuksen vereksi ja ruumiiksi. Jumalanpalvelukset pääsivät alkamaan uudessa kirkossa. Samanaikaisesti kunnostettiin päärakennusta, Villa Danneborgia, jossa toimi pieni kotikirkko siihen asti, kunnes vanhaan hevostalliin valmistui nykyinen Pokrovan kirkko. Helmikuussa 1996 allekirjoitettiin Kirkkonummen kunnan kanssa kauppakirjat Dannebrog-nimisen tilan ostamisesta. Sen jälkeen on aamupalvelus, jonka aluksi kuljetaan kirkon ympäri. Pokrovan kirkko ja kupoli. Niiden avulla veljestö elää ja pystyy kehittämään toimintaansa. Siksi on lohdullista muistaa, että meillä on mahdollisuus nousta ylös ja mahdollisuus pelastua. Seuraavana keväänä isä Hariton aloitti talkooväen kanssa alueen ja sen rakennusten kunnostamisen ja remontoinnin. Konevitsan Jumalanäiti Pokrova, Jorvas . Sitten seuraa liturgia, joka päättyy puoli kolmen tai kolme maissa aamuyöllä. POKROVA – NEITSYT MARIAN SUOJELUKSEN KIRKKO – Tämä on hyvin tärkeä palvelus, koska siinä ihmiset tavallaan virittäytyvät paaston ajatukseen ja sen syvällisyyteen. Pääsiäisyön palvelukset alkavat klo 23.30 puoliyöpalveluksella. – Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa on teatraalisuutta, mutta juuri sitä ihminen tarvitsee voimaantuakseen. Samaan aikaan ikonostaasin maalauksesta vastasi 20 henkilön ryhmä, joka sai työnsä valmiiksi kahden vuoden kuluttua. Katumuskanonin luku jatkuu seuraavina päivinä pitkänä runoelmana ihmisen synneistä ja katumuksesta
. Niiden materiaali on verkaa, joka on tiivistä, lyhytnukkaista ja sileää villakangasta. . Utsjoen kirkon tekstiilit on suunnitellut Matti Porkka ja valmistanut Päivi Ruottinen. Alttarivaate korostaa alttaria Kristuksen läsnäolon paikkana. U tsjoen vuosina 1850?1853 rakennettu kirkko entisöitiin 1990-luvun alussa. Läsnäolo toteutuu ehtoollisessa. Kuvassa kalkkiliinoja. Tekstiilin ristikuvio on valmistettu hopeanauhasta. Utsjoen kirkon tekstiileissä yhdistyvät perinnetaidot: Saamelainen käsityö ja kristillinen kirkkotekstiili nykyisten kirkkotekstiilien materiaalivalinnoissa. Kirjaliina Sekä saarnastuolin että lukupulpetin kirjatelinettä verhoaa kirjaliina. Utsjoen kirkossa käytetään kahdenlaisia kalkkiliinoja. Vaatteen reunoja kiertävät Utsjoen saamenpuvun värit. Utsjoen kirkon alttarivaate on kirkkovuoden värien mukaisesti vaihtuva, yksinkertainen ja suorakaiteen muotoinen. Utsjoen seurakunnassa on vuosisatojen ajan käytetty kirkkotekstiilejä eli paramenttejä. Saamelainen käsityöperinne näkyy Utsjoen kirkon upeissa kirkkotekstiileissä kietoutuvat yhteen perinteinen saamelainen käsityötaito ja kristillinen kirkkotekstiiliperinne. Kirkkotekstiilit valmisti Päivi Ruottinen Rovaniemellä. Molempien perinteiden väritkin ovat löytäneet paikkansa. Kirkollista värisymboliikkaa edustavat neljä liturgista värisarjaa: valkoinen (Jumalan ja autuaiden väri), punainen (Pyhän Hengen, Jumalan rakkauden väri ja Kristuksesta todistamisen väri), vihreä (kasvun ja elämän väri) ja violetti (katumuksen ja parannuksen väri). Suntio Juha Reinola esittelee papin kasukoita ja stoolaa. Saamelaisvärit reunustavat toista liinamallia, kuten messukasukoitakin. ?. Utsjoen kirkossa käytettävien kirjaliinojen kuviona on Kristus-monogrammi. Kalkkiliina Ehtoollismalja peitetään kalkkiliinalla. Monogrammi koostuu kahdesta kreikankielisen Kristus-nimen alkukirjaimesta X (khii) ja P (roo), jotka on kirjailtu päällekkäin. Messua johtavalla papilla on yllään kasukka. Kirkkotekstiilien reunoissa esiintyy Utsjoen saamelaispuvun, gáktin, värit: sininen, punainen ja keltainen. Koristeena tekstiileissä on käytetty hopeatai kultanauhaa. Alttarivaate Alttarin etuosan peittävä tekstiili on alttarivaate eli antependium. 16 | Antiikki ja taide . Vanhoista tekstiileistä on vielä tallessa messukasukka, joka on valmistettu mustasta sametista ja hopealangoista vuonna 1843. Vuonna 1992 se sai kaunistuksekseen nykyisinkin käytössä olevat alttarivaatteet ja papin liturgiset asut, jotka suunnitteli korjaustöitä johtanut ortodoksi-isä, arkkitehti Matti Porkka. Samaa painottaa kirkon alttarin krusifiksi, ristiinnaulitun kuvapatsas. Kirjaliina verhoaa lukupulpetin kirjatelinettä kuin myös saarnastuolin kirjatelinettä. Toinen liinamalli on koristeltu lisäksi ristikuviolla. Stoola on pappeuden merkki, jota pappi käyttää kaikissa liturgisissa toimituksissa. Värit vaihtuvat kirkkovuoden mukaisesti ja kertovat vertauskuvallisesti kunkin kirkkopyhän sanomaa
HELSINKI 2019. Alba on myös kristityn vaate, kastepuku, jota voivat käyttää muutkin kuin papit. KRISTILLINEN TAIDESEURA RY. Utsjoen kirkon alttarivaate on yksinkertainen ja suorakaiteen muotoinen. Toinen on koristeltu lisäksi ristikuviolla.. . ARTO JA RAIJA SEPPÄSEN ARTIKKELI: KIRKKOJEN KAUNISTUKSESTA UTSJOELLA JA YHTEYDET KRISTILLISEEN TAIDESEURAAN. – Tuntuu juhlavalta pukea ylleen upea messukasukka. Se jää kasukkaa käytettäessä sen alle. TAITEEN POLKUJA 1919?2019. Kasukka on tehty villakankaasta ja siinä on silkkivuori. Antiikki ja taide | 17 TEKSTI: LIISA AIRAKSINEN KUVAT: PÄIVI AIKASALO LÄHDE: IKKUNASTA NÄKEE ULOS JA SISÄLLE. Pappi käyttää stoolaa kaikissa liturgisissa toimituksissa. Kalkkiliinalla peitetään ehtoollismalja. . Kasukka ilmaisee vertauskuvauksellisesti sen, että pappi julistaessaan evankeliumia ja toimittaessaan ehtoollisen sakramenttia tekee sen Kristuksen sijassa ja hänen paikallaan (Christi vice et loco). Kasukka Ehtoollisjumalanpalvelusta eli messua johtavan papin vaate on kasukka. Utsjoen kirkon stoolat noudattavat samaa kirkkotekstiilien värisymboliikkaa kuin muutkin tekstiilit. Kuva: Juha Reinola Alttarivaatteen väri vaihtuu kirkkovuoden värien mukaisesti. TOIMITTANUT IRJA ARO-HEINILÄ. Messukasukka peittää papin muun vaatetuksen. Utsjoella rippikoululaiset käyttävät konfirmaation aikana joko saamenpukua tai muuta juhla-asua. Kasukoiden värit noudattelevat kirkkovuoden värejä. Stoola on nauhamainen pitkä tekstiili, joka asetetaan papin niskan takaa olkapäiden yli eteen riippumaan. Stoola Pappeuden merkki, Kristus-ikeen symboli on stoola. Toista reunustavat saamelaisvärit. . Utsjoen kirkossa on käytetään kahdenlaisia kalkkiliinoja. Niskaosaan on ommeltu ristikuvio kultalangoin. Muilla papeilla on yllään messupaita eli alba sekä stoola. Se onkin mukava ja lämmin päällä, kun kirkossa on talvella vähän viileä, sanoo Utsjoen seurakunnan määräaikainen kirkkoherra Päivi Aikasalo. Utsjoen kirkossa käytettävien kasukoiden etupuolelle on ommeltu Kristus-monogrammi ja selkämykseen ristikuvio. Alba Pitkä, valkoinen paitamekko on alba, jolla pappi peittää oman maallisen vaatetuksensa. Stoolan niskaosa on suunniteltu samoin kuin saamelaismiehen lapinpuvun eli gáktin ylös nouseva kaulus
W. 18 | Antiikki ja taide R. Ekmanin alttaritaulu Vanhassa kirkossa.
Joukossa on muun muassa R.W. Ville Vallgrenin veistämä Mikael Agricola Tuomiokirkossa. Harvemmin kiinnitetään huomiota Tuomiokirkon alttaritauluun, vaikka se onkin kovin näkyvällä paikalla. Alkujaan alttaritauluksi tilattiin Robert Wilhelm Ekmanilta kaunis maalau sJeesus siunaa lapsia. Vanhan kirkon alttaritaululla on sikäli erikoinen historia, että se ei kelvannut Tuomiokirkkoon. Rukoilevat enkelit veisti saksalainen August Wredow. Ne ovat merkittävien taiteilijoiden tekemiä; osa suomalaisten, osa ulkomaisten taiteilijoiden. Ekmanin ja Bruno Tuukkasen töitä sekä Eero Järnefeltin viimeiseksi jäänyt teos. Pääsiäinen on hyvä aika tutustua Helsingin alttaritaiteeseen Jumalallisia maalauksia Helsingin kirkoissa on alttaritauluja eri vuosikymmeniltä. HYLÄTTY ALTTARITAULU VANHASSA KIRKOSSA . Antiikki ja taide | 19 TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN MESTARITEOS TUOMIOKIRKOSSA . Venäjän keisari Nikolai I:n edustaja, vapaaherra O.W. Klinckowström ei kuitenkaan ollut maalaukseen tyytyväinen. Tuomiokirkon alttaritaulua pidetään yhtenä von Neffin pääteoksista. Helsingin tunnetuimmassa maamerkissä, Carl Ludwig Engelin suunnittelemassa Tuomiokirkossa on paljon tunnettua taidetta, kuten katon harjalla seisovat apostoliveistokset ja sisätilojen uskonmiesten patsaat. Hän teki myös alttaritaulua reunustavat kullatut pilasterit ja yläreunassa olevat enkelireliefit. Kun Tuomiokirkkoa rakennettiin 1800-luvun alkupuolella, niin Vanha kirkko rakennettiin väliaikaiseksi kirkoksi, mutta samalla paikalla se edelleen on. Kirkon länsiosan alttaria komistaa venäläisen Timoleon Adrejevits von Neffin vuonna 1851 maalaama alttaritaulu, joka kuvaa Jeesuksen ristiltä ottoa. Esittelemme edustavan valikoiman pääkaupungin alttaritaidetta.. Nikolai I tilasi uuden alttaritaulun von Neffiltä, joka oli keisarin hovimaalari ja Pietarin taideakatemian historiaja muotokuvamaalauksen professori. Von Neffin alttaritaulun reunoilla on kullatut enkelipatsaat
Alttaritauluja hän on tehnyt muun muassa Sauvon, Viitasaaren, Tammelan, Paimion ja Sääksmäen kirkkoihin. R. TYÖLÄISIÄ KALLIOSSA . Johanneksenkirkossa Edelfelt esitti toiveen, että alttaritaululle varattu tila suurennettaisiin, jotta hänen Golgata-maalauksensa mahtuisi sinne, mutta arkkitehti Melander jyrähti, ettei voi sellaista sallia, vaikka kovasti arvostaakin Edelfeltiä taiteilijana. Jugendia edustava graniittikirkko valmistui ja vihittiin käyttöön vuonna 1912. Hän oli hyvin kiinnostunut maamme historiasta ja uskontarinoista. Ekmanin maalaus Jeesus siunaa lapsia. Etu-Töölöön vuonna 1969 valmistunut Temppeliaukion kirkko rakennettiin kallion sisään ja siitä on tullut koko Suomen tunnetuimpia nähtävyyksiä. Alttariseinälle tilattiin taulu Hannes Autereelta, joka on tunnettu puuveistoksistaan. 20 | Antiikki ja taide Tuomiokirkkoon tilattiin alttaritauluksi R. W. Johanneksenkirkon kapea alttaritaulu. Taivaallinen näky -maalauksen aiheena on Jeesuksen opetuslapsia vainonneen apostoli Paavalin kääntyminen kristinuskoon Damaskoksen tiellä. PERUSKALLIO TAIDETEOKSENA . Siinä Jeesus kutsuu luokseen Kallion asukkaita. Kilpailuun oli osallistunut 14 työtä, ja Edelfeltin ehdotukset nappasivat kisassa kaksi kärkisijaa. Kaikkiaan Ekman toteutti yli 30 alttaritaulua. Helsingin komein uusgotiikkaa edustava kirkko, Johenneksenkirkko, oli vuosikymmeniä ilman alttaritaulua. Hän on tehnyt raamatullisia veistoksia myös muihin kirkkoihin, kuten Pylkönmäen, Riihimäen, Iisalmen ja Saarijärven kirkkoihin. W. Vuonna 1932 Johanneksenkirkko viimein sai alttaritaulunsa. Ekman oli 1800-luvun tunnetuimpia maalareita Suomessa. Alttaritaulun nimi on Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Venäjän keisari edustajineen ei pitänyt maalausta riittävän arvokkaana, ja se sai kodin Vanhasta kirkosta. Hän teki runsaasti taidetta kirkkoihin. Voittajaksi päätyi ehdotus Betlehem, mutta kirkkoneuvosto päätyi ehdottamaan toiselle sijalle päätyneen Golgatan toteuttamista, johon Edelfelt myöntyi. Albert Edelfelt voitti vuonna 1891 kilpailun alttaritaulusta. TYHJÄ TAULU JOHANNEKSENKIRKOSSA . Kirkon sisällä ollut peruskallio poistettiin ja tilalle rakennettiin puinen alttaripöytä. Seurakuntalaiset tottuivat vuosien saatossa tyhjään tilaan ja sitä alettiin pitää alttaritauluna, joka kuvaa iäisyyttä. Kallion kirkon nykyinen alttaritaulu on vuodelta 1956. Kallion kirkon alttaritaulu on tehty pieni pilke silmäkulmassa, ja Autereen taiteelle olikin tunnusomaista leikkisyys ja humoristisuus. Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Kallion kirkko kohoaa jylhästi kaupunginosan korkeimmalla paikalla. Kirkon arkkitehtuurista vastasivat veljekset Timo ja Tuomo Suomalainen, jotka voittivat arkkiKallion kirkon alttaritauluun on kuvattu Kallion asukkaita. Hän toteutti Turun Tuomiokirkkoon suuritöiset seinämaalaukset, jotka valmistuivat 1850-luvulla. Maalaus jäi Järnefeltin viimeiseksi.. Kirkkoa uudistettiin ja remontoitiin 1950-luvulla ja koko alttarialue laitettiin uuteen uskoon. Edelfelt teki myöhemmin Betlehem-ehdotuksen pohjalta alttaritaulun Vaasan kirkkoon, ja se on taiteilijan ainoa toteutunut alttaritaulu. Sen teki professori Eero Järnefelt. Kaksi taiteilijaa oli törmäyskurssilla, eikä asiaan löytynyt ratkaisua ja alttaritauluhanke hautautui lähes 40 vuoden ajaksi. Totuus oli kuitenkin se, että kirkon arkkitehti Adolf Emil Melander oli jättänyt alttaritaululle niin kapean tilan, ettei siihen kunnolla mahtunut kookasta alttaritaulua. Tämä maalaus kelpasi keisarille ja Tuomiokirkkoon. Veistokseen on kuvattu kirkon ylivahtimestarin vanhemmat, naapurin talonmies, muurari, pyykkäri ja kalliolaisia lapsiperheitä. Lisäksi hän teki myös huonekaluja ja sankaripatsaita. Myös alttaritaulun materiaaliksi valikoitui puu. Kirkko valmistui 1880ja 1890-lukujen taitteessa ja alttaritaulun paikalla oli ensiksi vain tyhjä tila ja sininen kangas
Taiteilija suunnitteli maalaavansa suuren öljyvärimaalauksen, jonka hän nimesi Iankaikkiseksi elämäksi. Saarnatuolin päällä on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen pronssattu kruunua kantava enkeli. Arkkitehtiveljekset suunnittelivat myös pitkälti kirkon sisustuksen ja värit pohjautuvat pohjoisen graniitin sävyihin eli harmaaseen ja sinipunaiseen. Hän oli luonnollinen valinta Käpylän kirkon taiteilijaksi, sillä hän oli myös laatimassa Puu-Käpylän ensimmäistä värikarttaa. Tuukkanen oli myös suunnittelemassa Suomen lipun lopullista versiota. Taiteilijan työ Töölön kirkossa jäi keskeneräiseksi, mutta se on edelleen kirkossa nähtävillä. tehtuurikilpailun ehdotuksellaan Kivikirkko. Alttarin takainen kuoriseinä on maalattu jyrkän punaiseksi ja sitä koristavat taiteilija Bruno Tuukkasen maalaukset Soihtua kantava enkeli ja Hyvä paimen. Funkkisarkkitehtuurin aikana perinteiset alttarimaalaukset olivat saaneet rinnalleen modernimpia vaihtoehtoja, ja uutta tyyliä sovellettiin myös Käpylässä. Hänen käsialaansa ovat vihkikappelin Viinipuu-seinämaalaus, kastekappelin Jeesuksen kaste-seinämaalaus ja ala-aulan kaarisyvennyksen Mooses ja palava pensas -maalaus. Käpylän kirkossa muutakin kuin Tuukkasen taidetta. . Kirkkosalin kahden seinän yläosassa on viisi suurta Aaltosen raamattuaiheista korkokuvaa, jotka ovat nimiltään Jeesus pesee opetuslasten jalat, Jeesus siunaa lapsia, Vaalenevat vainiot, Ehtoollisen asettaminen ja Tuhlaajapojan paluu. Bruno Tuukkasen maalaukset koristavat Käpylän kirkon seiniä. Alkujaan rakennus toimi seurakuntasalina, ja siitä tuli seurakunnan kirkko vasta vuosikymmen valmistumisen jälkeen. Tuukkanen oli monipuolinen koristeja taidemaalari, ja hänen kädenjälkensä on nähtävissä monien muidenkin kirkkojen koristelussa. KESKEN JÄÄNYT MAALAUS . Arkkitehti Erkki Ilmari Sutisen suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1930 keskelle uutta Puu-Käpylää. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Hilding Ekelund. Antiikki ja taide | 21 Eri vuosikymmeniltä olevat alttaritaulut ovat merkittävien taiteilijoiden tekemiä. Niinpä oli luonnollista, että alttaritaulunkin materiaaliksi valitaan kivi. Temppeliaukion kirkkoon on jätetty alttaritauluksi ikiaikaista kalliota.. Ja se valikoitui kaikkein karuimmassa muodossaan: kirkossa ei ole varsinaista alttaritaulua, vaan sen virkaa toimittaa peruskallio. Hän oli tulossa ystävänsä syntymäpäiviltä, jolloin hänen ohjaamansa auto suistui tieltä ja syöksyi Porvoonjokeen. UUSIA TUULIA KÄPYLÄSSÄ . Krusifiksin, kyntteliköt ja kastemaljan on takonut taiteilija Kauko Moisio ja tekstiilit on suunnitellut taiteilija Tellervo Strömmer. Eriksson, hänen vaimonsa ja kaikki muut kyydissä olleet menehtyivät. Pahaksi onnekseen Eriksson menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1933. Taidemaalari Paavo Leinonen teki lisää taidetta kirkkoon. Töölön kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1930 ja se edustaa tyyliltään klassismia. Alttaritaulua tekemään pestattiin taiteilija Henry Eriksson. Kallion sisään rakennetun kirkon keskeiset elementit ovat katosta tuleva valo ja salia joka suunnasta ympäröivä ikiaikainen kivi. Käpylän kirkko on Helsingin ainoa puhdasverinen funkkiskirkko. Kallion kirkon alttaritauluun on kuvattu Kallion asukkaita
Kiinnostus taiteeseen roihahti pian rakkaudeksi, ja nyt taidetta on yli 400 teoksen kokoelma. KIINNOSTUS KASVAA. – Ensimmäisiin taidehankintoihini kuului japanilaisia puupiirroksia. Todellinen kiinnostus taiteeseen syttyi parikymmentä vuotta sitten, ja sen myötä heräsi halu hankkia taidetta. Aikaa myöten taide astui kuvaan pysyvästi. Surojegin luonnehtii kiinnostuksensa taiteeseen kasvaneen pikkuhiljaa. – Kauan ennen tätä taideharrastusta olen joskus maalannutkin, on kai vielä öljyväritkin jossain. – Kotona on myös pinoina taidekirjoja, Timo Surojegin toteaa. Minä olin ehkä vähiten tyylikästä jälkeä aikaan saava, eli lopputulos ei antanut mielestäni syytä jatkaa tätä harrastusta, Surojegin naurahtaa. Mutta hänellä tiedetään olevan toinenkin intohimo: taide. Siitä viestittävät myös lukuisat myynnissä olevat taidekirjat hyllyissä, aika ajoin pinossa lattiallakin. Seuraava rivi ylhäältä: Jyrki Riekin ja Dylan Arnoldin teokset. Lukioaikana tein parin ystävän kanssa pyöräretkiä lähimetsiin, ja yritimme maalata maisemia. Timo Surojeginin intohimona kirjallisuus ja taide Antikvaariyrittäjä taiteen pauloissa L Punaista hehkua: vasemmalla Heikki Veijolan kookas teos. Minulla oli silloin kollega, jolla oli kirjakauppa Mechelininkadulla, ja hän myi myös taidetta. Siihen aikaan hänellä oli usein melko edullisia – Parikymmentä vuotta sitten Timo Surojegin teki ensimmäiset taidehankintansa. – Niitä on aina enemmän kuin hyllytilaa. Siitä oikealla ylhäältä: Anna Kiljusen maalaus ja kaksi Jyrki Riekin työtä. Olen aina ollut hamsteri tai kuin Muumi-maailman Hemuli; en kai muuten olisikaan ajautunut kirjakauppiaaksi. 22 | Antiikki ja taide ukuiset vanhojen kirjojen ystävät tuntevat Kampintorin Antikvaarisen Kirjakaupan antikvariaattiyrittäjä Timo Surojeginin intohimoisena kirjojen ystävänä ja keräilijänä. Heikki Veijolan meditatiivinen työ.. Opiskeluaikana tuli matkoilla käytyä taidemuseoissa, klassisissa kohteissa kuten Louvre ja l’Orangerie
Hän teki satoja hienoja levyjen kansia. Kari Riipinen oli 1980-luvulla suomalaisen kuvataiteen kuumimpia nimiä. – Alkuvuosina en vielä mieltänyt hankkimiani teoksia keräilyksi. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: MARJUT POPELKA KUVAT: TIMO SUROJEGIN, MARJUT POPELKA Timo Surojegin takanaan Esko Tirrosen öljymaalaus, kaapin päällä Atro Linnavirran veistos Punainen risti. Minulla on muun muassa pari Utagawa Kunisadan shungaa noin 1840-luvulta, näitä ”kevään kuvia”, mitä japaninkielinen sana shunga tarkoittaa. Leonhard Lapinin viivakoodimaalaus. Taidekiinnostuksensa alkuvuosina Timo Surojegin tutustui kuvataiteilija ja valokuvaaja Kari Riipiseen. Hänestä tuli myös Surojeginin ensimmäisiä taiteilijaystäviä. Riipinen oli monen suomalaisen rockbändin luottokuvaaja, sellaisten kuin Pelle Miljoona ja Hanoi Rock. – Joskus on esimerkiksi tullut ostettua erä grafiikkaa, koska olen halunnut sieltä muutaman työn, mutta muut eivät ole puhutelleet. RIIPINEN STOORI. Niistä voisin periaatteessa luopuakin. Heimo Suntion pronssiveistos.. Hän tuli tunnetuksi valtavista polaroid-kollaasiteoksistaan, ja oli taiteenlajin edelläkävijöitä Suomessa. Niin siinä kuitenkin kävi, ja nyt voi täydellä syyllä puhua kokoelmasta: teoksia on karttunut runsaat neljä sataa, Surojegin kertoo. nykyhintatasoon verrattuna – japanilaisia puupiirroksia, myös eroottista shunga-taidetta
Timo Surojeginin kokoelma on 90-prosenttisesti kotimaista taidetta. Siitä viisastuneena varaan nyttemmin aina hyttimatkan. Taideharrastus on hienoa myös siksi, että sen kautta on syntynyt uusia kontakteja. Minun kohdallani teokTaideharrastus on hienoa myös siksi, että sen kautta on syntynyt uusia kontakteja.. – En vielä tuntenut häntä ulkonäöltä, kun hän sitten kerran putkahti liikkeeseen iso rulla kainalossa ja avasi keskustelun sanoen: Terve, nyt sinä ostat yhden työn. TUNNE RATKAISEE. Kysymykseen lempitaiteilijoista tai tyylisuunnista Timo Surojegin vastaa: – Taidemakuni on hyvinkin laaja-alainen. Pidän erityisesti Leonhard Lapinin teoksista. – Tuolloin Riipinen oli jo ajautunut suoranaiseen köyhyyteen niin sanoakseni huonon taiteilijaelämän seurauksena. Vaikkei hankinnoista olisikaan kysymys, tavataan ja käydään juttelemassa Cafe Wiiraltin eli tutummin Konstihooneen baarissa, Surojegin naurahtaa. Lapinin teoksia on kertynyt kokoelmaani parikymmentä. 24 | Antiikki ja taide Robert Koseniuksen ”Man poisons self”, sekatekniikka levylle. TAIDETTA MYÖS VIROSTA. Hän käveli siellä edestakaisin, kävi välillä kahvilla tai kaljalla ja piipahti sitten liikkeisiin moikkaamaan. Jo ensimmäisellä tapaamisellamme ostin häneltä kaksi työtä, joita sitten kotimatkalla varjeltiin iltalautan tungoksessa olutkärryjen seassa. Senja Vellosen herkästi hehkuva akvarelli. Riipisen tuotantoon kuului myös julisteita, etikettejä ja mainoksia. – Niihin aikoihin 90-luvulla Riipinen asui Albertinkadulla ja piti vähän ”omana katunaan” tätä Fredaa, jossa minulla oli liike, Surojegin muistelee. Ja kaupat tehtiin – teos oli minusta hieno ja on edelleen minulla. Ostan teoksia, joihin tykästyn tai rakastun ensi silmäyksellä. Niin minulle karttui pikkuhiljaa parinkymmenen teoksen kokoelma Kari Riipisen töitä. Siellä tulee käytyä 5–10 kertaa vuodessa. Näyttelyt on lähes poikkeuksetta todella hienosti järjestetty ja kuratoitu. – Ystävystyimme vuosien varrella, ja hän otti tavakseen piipahtaa usein liikkeeseen, monesti jotain kainalossaan. Surojegin tunnustaa, että hänen lempimuseokseen on viime vuosina muodostunut Tallinnan Taidemuseo Kumu. – Hän rullasi esiin lasertulosteen, jossa oli muun muassa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Myös siellä näyttelyt vaihtuvat kolme, neljä kertaa vuodessa. – Vaikkeivät ne temaattisesti tai sisällöllisesti aina olisikaan aivan sitä ominta aluettani, ne ovat hyvin harvoin tuottaneet pettymyksen. – Oikeastaan ainoa poikkeus on virolainen taide, jota minulla on jonkin verran. – Olen ystävystynyt useammankin taiteilijan kanssa, myös Virossa
Antiikki ja taide | 25 Inga Sipiläisen kookas työ. Jyrki Riekin voimaa pursuava teos. Jyrki Riekin värimaailma: mustaa ja punaista.
Mikko Paakkolan teosten intensiivisiä värejä. EKSPRESSIIVISTÄ, ABSTRAKTISTA… Timo Surojeginin kokoelmassani on siis vähän kaikenlaista: Leonhard Lapinin avantgardea ja useita Heimo Suntion teoksia, kuten pieniä pronssija sekatekniikkaveistoksia. Henkistynyt on kenties nykytaiteesta huono sana, mutta sanotaan nyt kuitenkin. – Taidemakuni on ehkä muuttunut voimakkaampaan ja ekspressiivisempään suuntaan. Jyrki Riekin värimaailma: mustaa ja punaista.. – On pari Tommi Toijan ekspressiivistä, jopa raadollisestikin luonnehdittua teosta – vaikka on niissä usein myös huumoria, joskin hieman makaaberia. 26 | Antiikki ja taide Etualalla Senja Vellosen 3-osainen Etna yöllä I-III -teos. Hänen taiteensa on hyvin voimakasta, – jotkut sanovat sitä äijämäiseksi. Kuin vastapainona on esimerkiksi pari klassisen modernistisen Kauko Hämäläisen zeniläistä, pysähtynyttä teosta. Kun teoksen nähdessäni ihastun siihen, ja jos se jää vielä jälkeenpäin vaivaamaan, voi ostopäätös hyvinkin syntyä. On useita Senja Vellosen akvarelleja, joissa kuvataidekriitikko Leena Kuumolan sanoin ”yhdistyy hiljaisuuden runous ja varjojen estetiikka”. Löytyy pari Mauno Markkulan koloristista teosta, jotka perustuvat värein luotuihin tunnelmiin. Portaikon takaseinällä Inga Sipiläisen kookas öljymaalaus, oikealla seinällä useita Leonhard Lapinin töitä sekä Eino Ruutsalon kollaasi. Pidän edelleen paljon myös vähäeleisestä ilmaisusta. – Pidän myös täysin abstraktisesta taiteesta. sen sisältö herättää kiinnostukseni ja voimakkaan tunteen. Pari vuotta sitten tutustuin oululaiseen Anssi Hanhelaan, ja nyt minulla on jonkin verran hänen töitään
On useita Jyrki Riekin voimaa pursuvat teoksia, joita luonnehditaan kovaäänisiksi, energisiksi ja raivokkaiksi. Antiikki ja taide | 27 Teoksia odottamassa paikkaansa, keskellä Sami Havian teos. ?. Pidän esimerkiksi valtavasti Egon Schielestä ja olen viimeksi nähnyt pari vuotta sitten useamman hienon näyttelyn hänen tuotannostaan. Vasemmalla Olli Sarmajan ”Green Window”, oikealla Heimo Suntion teos. ”Leimallisesti 2000-lukulaista, samanaikaisesti syvää ja pinnallista, iloista, ironista ja ärsyttävää” kokoelmassa edustavat muun muassa Sami Havia sekä Ville Kylätasku. – Taiteilijoiden kanssa syntyneet ystävyyssuhteet ja tuttavuudet tavallaan määrittävät sitä, että tiettyjä taiteilijoita tulee ehkä seurattua enemmän, Surojegin pohtii. Kankaalla on paljon tavaraa, värimaailma musta ja punainen: musta on kuolema ja punainen verta. – Ja on tietysti paljon sellaista huipputaidetta, johon resurssini eivät riitä. Hän on teknisesti uskomattoman taitava nimenomaan piirtäjänä. Kaarinan Kaikkosen kaksi työtä ”Yön kuningatar” -sarjasta
François Boucher: ”La Toilette” (1742). – Rokokoossa voi aistia ajan hengen mukaista vapautumista. Aikaisemmin suositun kultauksen käyttöä vähennetRokokoo tunnetaan Pariisissa ja Ranskan hovissa 1700-luvun alkupuolella syntyneenä tyylisuuntana, joka sittemmin levisi myös muualle Eurooppaan. – Tyylin nimitys tulee sille tunnusomaisista koristeaiheista ja ornamenteista, joita loi italialaissyntyinen suunnittelija Juste-Auréle Meissonnier. Rokokoonaisia pukeutumishuoneessa. – Tyylille tunnusomaista oli kepeys, leikillisyys, taipuisa ja sirous sekä vaalea väriasteikko, hän kuvaa. – Rococo ja Rocaille tarkoittivat alun perin puutarha-arkkitehtuurissa suosittua kivistä, simpukoista tai koralleista tehtyä sommitelmaa, mutta nimitystä käytettiin myös pilkkanimenä. Englannissa rokokoo tunnetaan kuningatar Annan mukaan Queen Anne -tyylinä, jossa kalustesuunnittelija Thomas Chippendalen huonekalumallit muodostavat oman tyylilajinsa. istoriallisiin tyyleihin perehtynyt asiantuntija Hanna Pulla kertoo, että rokokoo oli ensisijaisesti sisustusja huonekalutyyli, jonka vaikutus ulottui myös muille aloille. Seiniä koristeltiin listoilla tai maalaten muodostetuilla kentillä, kehysteillä ja myös paperija kangastapetit tulivat muotiin. Pikkutuhma ROKOKOO H. tiin. – Rokokoo ajoittuu Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n aikaan, ja sen keskus oli Pariisi. – Rokokoo syrjäytti sitä edeltäneen raskaan barokin, jonka tilalle haluttiin valistusajan hengen mukainen kevyempi, aistikkaampi ja valoisampi vaihtoehto. Rokokoon ilottelu oli hyvin kevytmielistä, Hanna Pulla luonnehtii. Siinä myös rikottiin vallalla olleita sääntöjä ja edettiin epäsymmetrisyyteen ja rönsyilevyyteen. 28 | Antiikki ja taide – Rokokoo ajoittuu Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n aikaan, ja sen keskus oli Pariisi. François Boucher: ”Madame de Pompadour” (1756), kuningas Ludvig XV:n virallinen rakastajatar ja pitkäaikainen ystävä, mesenaatti, vallankäyttäjä ja rokokoomuodin esikuva
Jefferson . Suomessa rokokoo jäi vaatimattomaksi ja vasta 1840-luvun uusrokokoossa nähtiin tyylille ominaisia epäsymmetrisiä piirteitä. Ikkunat olivat korkeita, jotta valon tuleminen sisään varmistettaisiin. Fragonard . Myös lipastot tulivat käyttöön. Diderot . Sisustamisessa valo muodostui tärkeäksi elementiksi. PALJON VALOA IKKUNOISTA. Kant . Madame de Pompadour SOHVILLA LEPÄILLEN. Locke . Kiinalaisuus ”chinoisserie” oli muodissa ja Kaukoidästä tuli myös uusia materiaaleja, jalopuuta ja upeita kankaita. Myös kiinalaiset sermit ja huonekalut olivat suosittuja. Gainsborough . Kalusteita ei enää sijoitettu pitkin seinänviertä, vaan niistä muodostettiin muun muassa sohvaja istumaryhmiä. Fredrik Suuri . – Rokokoossa vältettiin suoria kulmia ja suosittiin kaartuilevaa ornamentiikkaa, Nicolas Lanceret: ”Dance in a Pavilion” (1730-luvun alku) kuvaa rokokoolle tyypillistä keimailua, leikkejä ja tanssia sekä valon merkitystä sisustuksessa.. Voltaire . Antiikki ja taide | 29 TEKSTI: TIMO ELO ROKOKOOAJAN VAIKUTTAJIA . Sisustustekstiilit olivat pastellisävyisiä ja vähitellen klassismia lähestyttäessä helmenharmaa tuli vallitsevaksi muotiväriksi, etenkin Pohjoismaissa. Tuolit suunniteltiin siten, että niissä oli mukava istua. Rokokoon suosikkihuonekalu oli sohva, joita oli hyvin monenlaisia. Ludvig XV . Oli muun muassa canapé-, seslonkija ammesohvia. Myös peilien käyttö yleistyi, koska haluttiin moninkertaistaa valon määrä sisätiloissa. Canaletto . Niistä tyypillinen oli pulleamuotoinen ”mahapiironki”. Rousseau
Teatterin, draaman ja komiikan maailma oli vahvasti läsnä harlekiineineen ja teatteriseurueineen. Naisilla saattoi olla jopa metrin korkuisia puuteroituja peruukkeja symboloimassa kuvaannollisesti kantajiensa älykkyyttä – mitä kaikkea kaunottarien pään sisässä liikkuikaan! Myös jopa yli kolmen metrin levyiset hameet sekä kireät korsetit olivat hoviväen suosikkeja. – Jonathan Swiftin ”Gulliverin retket” kertoi maailman kummallisista maista. Kansikuva, joka myös esiintyy lehden sivulla 74, ei liity mitenkään barokkiin, vaan on gotiikkaa. Antoine Watteau: Fête Galante ”ulkoilmalemmenjuhla” (noin 1721). – Sanalla sanoen rokokoo oli hyvin kevytmielinen aikakausi. Juhlissa iloiteltiin ja leikittiin pikkutuhmia leikkejä. Sivuilla 72 ja 73 on kuvia Drottningholmin linnan teatterista, joka ei liity barokkiin vaan edustaa klassismia, eikä liity näin myöskään mitenkään Versaillesiin, vaikka kuvatekstissä niin mainitaankin. Sofia Magdalenan (Kustaa III:n puolison) Pariisissa valmistettu hääpuku vuodelta 1766. ARJEN HISTORIA Peltisepästä suunnittelijaksi PAAVO TYNELL Mahtipontinen barokki Kultaa ja kulisseja Surrealismin johtohahmo RENÉ MARGRITTE Piruja ja enkeleitä HUGO SIMBERG Keräilijöiden kuningas EERO LEHTINEN NYT 6,90 Helena Tynellin SUOSITUT AURINKOPULLOT Jäljet lumessa – kenkänäyttely Tampereella Valaisin liki 400 000 euroa Hanna Pulla jatkaa kuvausta. muutamissa kuvissa ja kuvateksteissä. Pukeutumiskulttuurissa suosittiin muun muassa valtavia hiuslaitteita. Posliinitaide yleistyi. 1700-lukua on kutsuttu valistuksen vuosisadaksi, jonka perusajatus oli että järjen avulla voidaan rakentaa parempi yhteiskunta ja lisätä onnellisuutta. ”Tuhat ja yksi yötä” kuvasi idän mystiikkaa. Myös rokokooaiheiset, posliiniset pienet figuriinit olivat suosittuja. KERÄILY . VALISTUKSEN VUOSISATA. KÄDENTAIDOT . Näiden pienoispatsaiden esittämillä henkilöillä oli kauniit asusteet, ja patsaat kuvasivat mm. Meissenin ja Sevresin posliinitehtaat kukoistivat kahvikalustojen ja posliiniastiastojen levitessä ylimystön keskuuteen. Antiikki ja Taide -lehden numerossa 1/2019 ”Barokki Kultaa ja kulisseja” jutun yhteydessä on virheitä mm. Se antoi maallikollekin oikeuden päättää mistä itse pitää ja avasi samalla mahdollisuuden hyvän maun esittämiselle, hienostelulle, snobbailulle. Kotikirjastot näkivät päivänvalon. Esimerkiksi historiasta tuttu venetsialainen seikkailija ja naissuhteistaan kuulu Casanova oli tyypillinen rokokoohahmo, Hanna Pulla kertoo. Myös luonnontieteet kehittyvät ja ihmisälyä ylistettiin. Maalaustaiteessa kukki kauneus ja elämänilo, ja naisten muotokuvat yleistyivät ja kapriisit tulivat muotiin. Tärkeä muodinluoja oli Ludvig XV:n virallinen rakastajatar Madame de Pompadour. Valistuksen ajan kirjailija ja filosofi Voltaire nostikin esille käsitteen ”hyvä maku”. – Ristiriitaista oli se, että vaikka samaan aikaan muodissa olivat Jean-Jacques Rousseaun takaisin luontoon -ajatukset, naisten muoti oli vielä kaikkea muuta kuin luonnonmukaista, Hanna Pulla toteaa. 30 | Antiikki ja taide Oikaisu . Vaatteet korostivat kantajansa elitististä statusta. Kuvavalintojen ja virheiden takana eivät ole olleet artikkelin asiantuntijana toiminut Hanna Pulla eikä tekstin kirjoittaja Timo Elo. Valistusfilosofia korosti järjen ja tiedon merkitystä. herkkiä rakkaustarinoita tai -kohtauksia. 1/2019 • 9,10 € ENTISÖINTI . . Daniel Defoen ”Robinson Crusoe” -romaani muodosti lukuelämyksen. Siro uuma kuvasi naisellisuutta, jota korostivat hameen valtava leveys ja pienenpienet kengät kuin kiinalaisilla ikään. Siro uuma kuvasi naisellisuutta, jota korostivat hameen valtava leveys ja pienenpienet kengät kuin kiinalaisilla ikään.. Taidemaalarit Antoine Watteau, Francoise Boucher sekä Jean-Honoré Fragonard ja myös naistaiteilija Rosalba Carriera maalasivat kauniita muotokuvia ja miniatyyrejä, sekä kepeitä, ajan hengen mukaisia Fête galante puutarhaja lemmenjuhlia sekä tanssiaisia. PUKEUTUMISESSA LUONTORISTIRIITA
Teoksen saattoi myös hankkia omakseen korottomalla osamaksulla. Hän osallistui kolmatta kertaa Teosmyyntiin. Raija Rastas: Virtaava 1. Rantasalo Nathalie Lautenbacher: Kolme uurnaa. Kuva: Nathalie Lautenbacher T Tänä vuonna monet teokset myös ottivat kantaa yhteiskunnallisesti: teemoista esiin nousivat etenkin ilmastonmuutos ja muovijätteen vaikutukset vesistöihin sekä pakolaiset ja vallan rakenteet yhteiskunnassa. Antiikki ja taide | 31 arjolla oli mielenkiintoinen katsaus taideteollisen taiteen nykytekijöihin. Teosmyynnistä taidetta on ostettu esimerkiksi valtiolle sekä muihin julkisiin taidekokoelmiin, mikä on ollut merkittävä etu etenkin hieman tuntemattomampien taiteilijoiden osalta, Kotikoski sanoo. Kotikoski on itsekin keramiikkataiteilija. Tänä vuonna Teosmyynnissä oli esillä muun muassa ennen näkemättömiä uniikkeja käyttöesineitä ja veistoksia, valaisimia, koruja, keramiikkaa, lasia sekä tekstiilejä. Kuva: Petra Tiihonen Johannes Rantasalo: Ihanat kultaiset kahleet. Hinnat vaihtelivat alle sadasta eurosta useisiin tuhansiin. Uutiset Huipputaidetta Puristamossa TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: ORNAMON TEOSMYYNTI Ornamon Teosmyynti -näyttely kokosi maaliskuussa suomalaisen uniikin designin ja taiteen huiput Kaapelitehtaan Puristamoon. Myös ostajakunta on ollut monipuolista. Kuva: J. ?. – Näyttely tarjoaa taiteilijalle vuosittain oivallista näkyvyyttä. Teosmyynnin galleristi Clarice Finell veti opastettuja kierroksia ja kertoi näyttelyn teoksista ja taiteilijoista. Kuva: Kari Vähäsarja Veera Kulju: Naku. – Taiteella sisustaminen on iso trendi ja Teosmyynnistä voi hankkia persoonallisia taideteoksia sisustamiseen, tuottaja Katja Kotikoski sanoo. Kuva: Ananya Tanttu Ritva-Liisa Pohjalainen: Tanssi 1-3-4. Lisäksi mukana olivat myös tekstiilitaiteilija Raija Rastas, lasitaiteilija Johannes Rantasalo sekä keramiikkataiteilija Veera Kulju. Samaan aikaan Kaapelitehtaan Merikaapelihallin valloitti Suomen suurin kuvataidetapahtuma Taidemaalariliiton Teosvälitys, joka kokosi yli 1 700 taideteosta lähes 600:lta Taidemaalariliittoon kuuluvalta ammattitaiteilijalta kautta Suomen. Näyttelyssä oli mukana sekä uransa alussa olevia että jo tunnettuja taiteilijoita, kuten lasitaiteilija Ritva-Liisa Pohjalainen sekä keramiikkataiteilija Nathalie Lautenbacher, joka tunnetaan Iittalalle suunnittelemistaan astioista. Tapahtumaan osallistui yli 140 taiteilijaa, jotka esittelivät viimeisten kolmen vuoden aikana valmistuneita töitään. TAIDETTA KAIKILLE
32 | Antiikki ja taide idrichsenin taidemuseo kylpee kevään ajan väreissä, sillä siellä on esillä 31-vuotiaan Karoliina Hellbergin värikylläisiä maalauksia. – Lapsena kävin taidekoulussa ja siitä tuli rakas harrastus, joka on pysynyt mukana koko elämän. Porvoosta kotoisin oleva Hellberg on pienestä pitäen ollut tekemisissä taiteen ja kuvien kanssa. Hellberg sai Pro Arte -tunnustuksen viime syksynä ja näyttely avattiin jo tammikuussa. Yleensä näyttelyiden valmisteluun varataan runsaasti enemmän aikaa. Jo varhain tiesin, että haluan D Karoliina Hellberg Nykypäivän rokokootaiteilija Nuori taiteilija Karoliina Hellberg sai Pro Arte -palkinnon, ja palkintonäyttely on kevään aikana esillä Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa. Sitä suunniteltiin kymmen vuotta. Hellberg itse näkee, että oli myös hyvät puolensa siinä, että näyttely koottiin vauhdilla, sillä se pakotti tekemään myös uusia teoksia. Pro Arte tunnustus myönnettiin lokakuussa, joten aikaa näyttelyn kokoamiseen ja suunnitteluun oli vain muutama kuukausi, kertoo museon intendentti Maria Didrichsen. MONIPUOLINEN TAITEILIJA. – Maalasin näyttelyyn seitsemän uutta teosta, muut ovat vanhoja. D. Maria Didrichsen ottaa esimerkiksi Edvard Munch -näyttelyn, joka heidän museossaan oli muutama vuosi sitten. – Näyttelyn rakentamisessa oli kiire. Teoksista näkyy jännästi, miten taiteeni on kehittynyt vuosien varrella, Hellberg esittelee töitään
Hellberg myöntää, että hän on erittäin kiinnostunut rokokoosta. Antiikki ja taide | 33 NELJÄS PRO ARTE . Ingrid, 2017, akryyli, muste ja öljy kankaalle. Niissä on jotain kiehtovan ajatonta. Hän sanoo, että taiteilijan pitää osata sijoittaa itsensä ja taiteensa osaksi taidehistoriaa. Ovi, 2018, akryyli, muste ja öljy kankaalle. Myös heidän taidettaan on kuluvana keväänä museossa esillä. – Rokokoossa on tiettyä rohkeutta ja eroottista latausta, joita olen yrittänyt maalauksiini saada, Hellberg tuumaa. Tarkkaa ajoitusta kuvien maailmalle on vaikea löytää. Lisäksi esillä on jopa Hellbergin suunnittelemia lasiesineitä. SAAKKA. HELLBERGIN NÄYTTELY DIDRICHSENIN TAIDEMUSEOSSA JATKUU 5.5. Hakeudun tiettyjen taiteilijoiden teosten äärelle tai luen heidän ajatuksiaan, ikä kuin etsisin vastauksia tai apua. Toinen taiteilija toimii myös eräänlaisena haamuna, koska kiinnostus heijastaa aina omia mielikuvia ja tulkintoja, Hellberg kertoo julkaisussa. Ne ovat pieniä herkkupaloja taiteen katsojalle. BB, 2016, akryyli, muste ja öljy kankaalle. – Tämä on hankala ala ja esimerkiksi yksin työskentelemiseen en ole vieläkään tottunut. Niissä ei ole ihmisiä ja jokainen voi miettiä, mitä siellä on tapahtunut ennen ja jälkeen. Toiset sijoittavat ne nykypäivään, toiset 1900-luvun alkuun. Hellberg naurahtaa puolivakavissaan, että hän kyseenalaistaa ammatinvalintansa lähes päivittäin. Aikaisemmin tunnustuksen ovat saaneet Sari Bremer, Kim Simonsson ja Tamara Piilola. Hellberg mainitsee näyttelyjulkaisussa esikuvikseen muun muassa sellaiset taiteilijat kuten Elisabeth Peyton, Louise Bourgeois, Pierre Bonnard ja Alex Katz. ROKOKOON IHAILIJA. Näyttelyyn on valikoitunut suuria maalauksia, pieniä paperitöitä ja julistemainen tapettiseinä. Kuvataideakatemiassa tein sitten lopullisen päätöksen, että haluan taiteilijaksi. Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä on esillä lukuisia töitä, joita suomalaisyleisö ei ole koskaan nähnyt. – Maalaukset voisivat olla still-kuvia elokuvista. Hellberg työskentelee nykyisin ateljeessaan Suomenlinnassa. Karoliina Hellbergin saamaa Pro Arte -tunnustusta on jaettu vuodesta 2003 nuorille taiteilijoille. Tai sitten maalauksessa on lasimalja, josta Hellberg on tehnyt aidon lasimaljan, joka on aseteltu näyttelyssä maalauksen lähettyville. OMA PAIKKA TAIDEHISTORIASSA. Hellberg leikittelee yksityiskohdilla. Maalauksen huoneessa seinällä saattaa olla Hellbergin itsensä maalaama taulu, jonka voi löytää myös näyttelystä. Intohimo rokokoohon näkyy myös hänen maalauksissaan. Papukaijatulppaanit, 2018, muste ja vesiväri paperille.. Maalausten huoneet ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, kuten peilejä, vaaseja, pienoisveistoksia ja koriste-esineitä. On hienoa tuntea osallisuutta traditioon sitä kautta, että paneutuu johonkin tekijään tai ajanjaksoon, vaikka eniten tekee töitä yksin. Useat Hellbergin arvoitukselliset maalaukset kuvaavat interiöörejä, kuten takkahuonetta tai suurta olohuonetta. . Näyttely esittelee hyvin monipuolisen taiteilijan. Toisaalta oma taiteilijaidentiteetti tarttuu joihinkin tekijöihin, joka puhuttelevat itseä. Hänen töitään on ollut esillä muun muassa Lontoossa ja Kööpenhaminassa. jollain tavalla työskennellä kuvien parissa. TEKSTI: PAULI JOKINEN KUVAT: DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO, PAULI JOKINEN Nykypäivän rokokootaiteilija – Ammattitaitoon kuuluu, että hahmottaa tradition mahdollisimman laajasti, ei vain se, mikä kiinnostaa itseä
Näyttelyn jälkeen Tampereen kaupunki osti lasireliefin itselleen, mutta teos päätyi varastoon 20 vuodeksi. Designmuseon amanuenssi Harry Kivilinna kertoo, että työn kokoaminen oli melko helppoa, sillä teoksen jokaisen kappaleen pohjassa on metallinen ruuvitanko, joka pyöritetään kiinni alustaan. Kivilinna sanoo, että teosta varten valmistettiin enemmän lasielementtejä kuin siihen lopulta päätyi. Osat ovat korkeudeltaan noin 24–68 senttimetrin mittaisia ja painavat noin 2–6 kilogrammaa kappaleelta. Aiemmin sijoituspaikaksi oltiin suunniteltu muun muassa keskussairaalaa, pääkirjastoa ja Tampere-taloa, mutta valtavalle teokselle ei löytynyt niistä paikkaa. Ahtojää esitteli Montrealin maailmannäyttelyssä vuonna 1967 Suomen talvista luontoa modernin lasitaiteen keinoin. Pelkästään lasiosat siis painavat pari tonnia, minkä lisäksi teoksella on tukeva pohja. Puoli vuotta kestäneessä Timo Sarpaneva -näyttelyssä Ahtojää sai seurakseen myös valoja ääni-installaatiot. – Yksittäisiä Ahtojää-elementtejä on sekä yksityisissä kokoelmissa että meillä museossakin pari kappaletta. 34 | Antiikki ja taide imo Sarpanevan (1926– 2006) jättimäinen lasiteos Ahtojää koostuu yhteensä 485 erikokoisesta lasielementistä. Elementit ruuvattiin yksitellen niitä varten valmistettuun alustaan. YKSITTÄISIÄ ELEMENTTEJÄ MYÖS KOKOELMISSA. Vuonna 1987 näyttävälle jättiläistyölle löytyi paikka uudesta Koskikeskus-kauppakeskuksesta. Ahtojää sai olla paikoillaan aina vuoden 2012 Koskikeskuksen remonttiin saakka, minkä jälkeen teokselle ei enää löytynyt kauppakeskuksesta sopivaa tilaa. Teknisen toteutustavan vuoksi teosta onkin ollut yksinkertaista muunnella sen historian aikana. Designmuseo Timo Sarpaneva 2018. Puolet Ahtojäästä oli esillä Helsingin Designmuseossa viime vuonna. Koskikeskusta varten Sarpaneva muutti Ahtojäätä lisäämällä siihen uuden osan, Meren peilin, joka taiteilijan mukaan heijastaa visiota ympärillä liikkuvasta elämästä. Ahtojää päätyi jälleen Tampereen kaupungin varastoon, mutta keväällä 2018 puolet siitä pääsi esille Helsingin Designmuseoon. Kuva: Paavo Lehtonen. T esittelivät Suomen teollisuutta. Designmuseossa Ahtojäähän liitettiin myös valoja ääni-installaatiot. Sarpanevan 4,5 x 9 -metrinen lasielementeistä koostuva teos Ahtojää on varastoituna Tampereella. Teoksen alapuolelle oli kiinnitetty kuvia, jotka Sarpaneva kuvaa jäätä modernilla otteella Ahtojää etsii sijoituspaikkaa Timo Sarpaneva toimi vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyn Suomen osaston näyttelyarkkitehtina, koostaen osaston Suomen taidetta ja teollisuutta esittelevistä teoksista. Sarpaneva muokkasi myös teoksen muotoa: aiemmin suorakaiteena esillä ollut teos pääsi esille kolmiomaisesti ylöspäin kapenevana
lokakuuta 2006 Helsinki) oli kansainvälisesti arvostettu suomalainen taiteilija ja professori.[1] Hänet tunnetaan erityisesti taideteollisesta muotoilusta. ?. Puhaltamisessa oli valtava työ, sillä muottia ei kastettu vaan puhaltaminen tehtiin polttamalla muottia. Uudeksi sijoituspaikaksi on ehdotettu muun muassa monitoimihalli Tampere Areenaa. Eri vaiheissa valmistamisen huomaa myös siitä, että teoksen elementit ovat eri sävyisiä: mukana on kirkkaan lisäksi muun muassa punertavaa ja harmahtavaa lasia. Se on ollut hirmu savuista hommaa, sillä muotti paloi koko ajan kun sitä puhallettiin, jotta saatiin aikaan lasin hiiltynyt pinta, Kivilinna sanoo. Ahtojään elementit puhallettiin Iittalan lasitehtaalla vuosina 1966–1967. Sarpaneva toimi myös taideteollisuusnäyttelyjen suunnittelijana.[2] Hänen mielimateriaalejaan olivat lasi ja metalli, mutta käytössä olivat myös muun muassa posliini, puu ja tekstiili. Sävyerot eivät kuitenkaan ole virhe, vaan ne vain vahvistavat mielikuvaa toisiaan vasten murskautuneista ja pusertuneista ajojäälohkareista. Helsingistä Ahtojää matkasi takaisin Tampereelle, jossa se edelleen odottaa pysyvää sijoituspaikkaa. Designmuseo Timo Sarpaneva 2018. Antiikki ja taide | 35 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: DESIGNMUSEO / PAAVO LEHTONEN Timo Tapani Sarpaneva (31. lokakuuta 1926 Helsinki – 6. Kuva: Paavo Lehtonen PUHALTAMINEN OLI SAVUISTA PUUHAA. – Elementtejä valmistettiin urakkana pieni erä kerrallaan silloin kun ei ollut muita kiireitä. Kuva: Wikipedia, Timo Sarpaneva 1964 Ahtojää etsii sijoituspaikkaa Timo Sarpanevan Ahtojää-teos koostuu yhteensä 485 lasielementeistä, jotka ovat noin 24–68 senttimetrin ja 2–6 kilogramman kokoisia. Designmuseon Sarpaneva-näyttely loppui syyskuussa 2018
Kuparipannut olivat tuolloin kalliita, joten päädyimme hankkimaan edullisempia emalipannuja. Emalikokoelman harvinaisuuksia ovat Velin kädessä olevat keltaiset Kehrä-koristeiset astiat. Wärtsilän Finel-emalia ja Arabia-emalia ovat muotoilleet ja koristelleet varsin nimekkäät Kosket vaalivat kivoja muistoja ja kulttuuriperimää Iloisen värikkäitä emaliastioita Veli ja Tuula Koski ovat keränneet emaliastioita yli 30 vuotta, mutta kokoelma ei ole vieläkään täydellinen. 36 | Antiikki ja taide annuja, pannuja, mukeja, patoja, lamppuja, purkkeja, kippoja, kuppeja... Kesti-kattilan ja -pannun harvinaisempi Mustikka-koriste on Esteri Tomulan käsialaa.. Keuruun vanhan rautatieaseman peränurkka pursuaa iloisen värikkäitä emaliastioita. Edelleen vastaan tulee yllätyksiä. Haaveena on saada kerättyä kaikki sarjat kokonaan. Nyt Koskien emalikokoelma on tiettävästi Suomen suurin. NIMEKKÄITÄ TAITEILIJOITA. Yhteensä Veli ja Tuula Kosken kokoelmaan kuuluu viitisen sataa emaliaarretta. Emalia pariskunta on kerännyt jo kolmisenkymmentä vuotta: – Aiemmin olimme keränneet muun muassa kahvipaketteja ja ajattelimme, että niiden rinnalle olisi kiva saada kahvipannuja. K Veli ja Tuula Koski asuvat Keuruun vanhalla rautatieasemalla, josta osa on pyhitetty täysin keräilykäyttöön. Siitä homma vähitellen levisi, pannujen rinnalle alkoi ilmestyä kaikenlaista muutakin, Kosket nauravat. Silti kerättävää piisaa yhä: – Monesta sarjasta puuttuu osia, eikä aina ole tarkkaa tietoakaan siitä, mitä kaikkia astioita sarjoihin kuuluu. Koskien kokoelmaan kuuluu pääasiassa suomalaisia emaliastioita, joita ovat valmistaneet muun muassa Wärtsilä-konserniin kuuluneet Kone ja Silta Oy ja Järvenpään Emali
Taustalla näkyy Koskien emalitaulukokoelmaa. Koskien kokoelma ulottuu 1990-luvulle saakka, mutta emaliastioita valmistetaan jossain määrin edelleen. Kun saamme uusia emaliesineitä, kuulemme mielellämme niiden tarinoita: kenen omistuksessa ja missä käytössä ne ovat olleet. Hyväkuntoisia vanhoja emaliastioita on sitä paitsi aika hankala löytää, sillä emali kolhiintuu ja kuluu helposti, Veli Koski pohtii. – Vastaanotto on yleensä hämmentyneen innostunut. Keräily on Koskille ennen kaikkea iloinen harrastus. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Seppo Mallatin 1970-luvulla suunnittelemat ruttunokkaiset kaatimet ovat haluttuja keräilykohteita. Moni tunnistaa mummolan kahvipannun tai kesämökin hammasmukin. Koskien rahallisesti arvokkain emalipari on Raija Uosikkisen suunnittelemalla Kehrä-kuviolla koristeltu Kesti-kattila ja kahvipannu. Kosket etsivät emalia huutokaupoista, kirpputoreilta ja netistä. Lisäksi keräilyyn liittyy arvokas ajatus kulttuuriperinteen vaalimisesta: – Meistä on tärkeää, että tuleville sukupolville säilyy esineitä, jotka kertovat eletystä elämästä, Kosket nyökyttelevät.. Heinäkuisin Kosket avaavat kotimuseonsa ovet myös yleisölle. Kaj Franckin kulhoja on valmistettu monessa eri värissä ja kymmenessä eri koossa. Nykyään se kiinnostaa muitakin keräilijöitä ja hinnat ovat nousseet sen mukaisiksi. – 1980-luvulla emali oli tosi halpaa ja sitä oli tarjolla paljon. Heikki Orvolan suunnitteleman Vegata-sarjan astiat ovat piristäneet monia suomalaiskoteja. Eräskin rouva joutui lähtemään näyttelystä ulos haukkaamaan happea. Antiikki ja taide | 37 taiteilijat kuten Kaj Franck, Esteri Tomula, Raija Uosikkinen, Gustav Gahmberg, Antti Nurmesniemi, Timo Sarpaneva, Harry Moilanen ja Leif Eriksson. Somat pikkukipot ovat nyt haluttuja sisustusesineitä. Kodiksi remontoidulla Keuruun vanhalla rautatieasemalla voi ihastella muun muassa valtavaa nukkekokoelmaa, vanhoja kauppatavaroita tulitikkuaskeista karkkirasioihin ja VR:n vanhaa esineistöä. Juoksin perään ja kysyin, onko kaikki kunnossa. Niistä Kosket maksoivat huutokaupassa pari sataa euroa. Joskus ne ovat surkuhupaisiakin: – Joku katseli erästä harvinaista ja arvokastakin kahvipannua ja totesi, että heillä on kotona samanlainen: hiekkalaatikolla lasten leikkikaluna! PARISTA EUROSTA PARIIN SATAAN. Myös yhteydenpito muihin keräilijöihin kartuttaa kokoelmaa. Yleisiä yksivärisiä kulhoja voi löytää muutamalla eurolla, mutta harvinaisuuksista voi joutua pulittamaan satasia. Emaliastiat ovat olleet oleellinen osa suomalaisen keittiön esineistöä 1920-luvulta lähtien. Messut ja muut tapahtumat ovat keräilijöille tärkeitä. Hän kertoi tarvinneensa tauon, koska olisi halunnut ostaa kokoelman kaikki esineet, Tuula Koski naurahtaa. Isojen kulhojen muoto on Kaj Franckin käsialaa, mutta seripainokoristeita niihin on suunnitellut moni taiteilija. On kutkuttavaa, kun löytää uuden esineen ja saa asettaa sen kauniisti esille. Emaliastioiden hintahaitari on suuri. Emali ei ole Kosken pariskunnan ainoa intohimon kohde. – Ihmisille nousee muistoja mieleen, kun he näkevät kokoelmamme. Koskien emalikokoelmaan kuuluu noin 500 esinettä.. KOTIMUSEO AUKI HEINÄKUUSSA. Kosket jatkavat, että ihmiset myös jakavat mielellään emalimuistojaan
– Nyt olen lopettanut siluettien leikkaamisen. – Isä oli aloittanut siluettien leikkaamisen jo vuonna 1934. KIPINÄ ISÄLTÄ. KU VA : AN N EL I SA LO MAAILMAN VANHINTA GRAFIIKKAA. Sittemmin Sirkka Lekmanin toimiessa opettajana Koillis-Helsingissä vanhemmat pyysivät häntä leikkaamaan kuvia luokkatoimikuntien juhlissa. Sirkka Lekman kertoo innostuneensa silueteista seuratessaan isänsä toimintaa. Sirkka Lekman Postimuseossa siluetteja leikkaamassa Taiteiden yönä 2009. Näin hankittiin luokkaretkirahoja. Leipätyökseen hän työskenteli opettajana Hankasalmen koululla. Hän toimi alkuun kiertävänä siluettitaiteilijana Keski-Suomessa. Sirkan kotona oli aina mustaa paperia ja sakset, joilla Mannisen sisarukset leikkasivat kuvia kukista, ötököistä ja vaikka mistä. Nykyään siluetteja leikataan mustasta paperista mallin profiilin mukaan, – vuosikymmeniä muun muassa Linnanmäellä. Tuli ajatus, että jos en tee lopettamista selväksi itselleni, jatkan ja jatkan edelleen, Sirkka Lekman kertoo. Isä Eero Manninen oli myös siluettitaiteilija. S iluettitaiteilija Sirkka Lekman, 74, on leikannut siluetteja koko ikänsä, 30 vuotta myös Linnanmäellä. 38 | Antiikki ja taide Sirkan kotona oli aina mustaa paperia ja sakset, joilla Mannisen sisarukset leikkasivat kuvia. Ikivanhat luolamaalaukset ovat ääriviivapiirroksia eli siluetteja. Sirkka Lekman Siluettitaide on maailman vanhinta grafiikkaa. – Me lapset leikkasimme kotona toisistamme myös pilakuvia. Harrastus kiinnosti ja kiehtoi. Ja jotta päätökseni myös pitäisi, kävimme ystäväporukalla kesällä 2017 Inarijärvellä heittämässä symbolisesti sakset järveen
Se oli niin hyvä! – Isä paineli kotiin ja otti äitinsä sakset tuvan seinältä ja alkoi leikata. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI: TIMO ELO SILUETTIKUVAT: SIRKKA LEKMAN, SILUETTI, PROMETHEUS KUSTANNUS OY 2014. Se on massiivinen määrä etenkin, kun on tavannut jokaisen niissä kuvatun ihmisen henkilökohtaisesti. – Kuva myös tehdään tarvittaessa uudestaan, mikäli asiakas niin haluaa. kesä siluettitaiteilijana Linnanmäellä. Perinteisimmin ne leikataan mustasta paperista mallin profiilin mukaan ja liimataan valkoiselle kartongille. Monia tekniikoita ja erilaisia vastakkaisvärejä voidaan käyttää. Muotokuvataiteilijan työssä jokainen kuvattava on yksilö. Eero Manninen oli toiminut kesäisin Linnanmäellä siluettitaiteilijana vuodesta 1955 alkaen. – Isä pysähtyi kuin seinään jääden katsomaan, miten taitavasti siluettitaiteilija Onni Pursiainen väsäsi Langinkosken kuvaa, ja kun se valmistui, isä oli kuin lekalla päähän lyöty. Muiden töidensä ohella Sirkka toimi huvipuistossa isänsä apuna aikuisuuteen asti. Presidenttien Tarja Halosen ja Sauli Niinistön siluettikuvat Sirkka Lekmanin Siluettikirjassa. Ne voi tehdä myös piirtämällä varjosta tai käyttämällä apuna valokuvaa. Sirkka pienenä isä-Eeron näkemänä. ISÄN TÖIHIN LINNANMÄELLE. – Oli tyytyväinen näkemäänsä, koskapa pyysi minut pariksi viikoksi sijaisekseen Linnanmäelle kesällä 1988 halutessaan päästä välillä kalaan, Sirkka Lekman kertoo. Sirkka Lekman muistaa kovasti jännittäneensä siluettitaiteilijaksi ryhtymistä Linnanmäellä. – Tähän ikään mennessä olen huvikseni laskenut tehneeni 50 000 muotokuvaa. Isä piti pari oppituntia, joissa käytiin läpi erityisen hankalia yksityiskohtia, joita ovat muun muassa silmälasit, valkoinen paidankaulus, solmio, poninhäntä, nuttura, parta, viikset ja siilitukka. JOKAINEN YKSILÖ MESTARITYÖKSI. Sirkka Lekman lopetti työjaksonsa huvipuistossa kesällä 2007, kun isälle luvattu kahden viikon sijaisuus oli kestänyt yhteen menoon 20 kesää. Sirkan isä sai siluettitaiteen kipinän ollessaan Rauman-seminaarissa opiskelemassa. Tullessaan sieltä kotiin Kangasniemelle kesälomalla hän näki paikallisessa kyläjuhlassa miehen leikkaavan mustasta paperista toisen miehen kuvaa. – Ainahan epäonnistuminen pelottaa, kun siinä on yleisö aivan vieressä seuraamassa leikkaamista. Hän kuoli vuonna 1999. ISÄN KIPINÄ KYLÄJUHLISTA. Sirkkakin oli aloittanut jo 10-vuotiaana työt Linnanmäellä, jossa hän liimasi isänsä leikkaamia kuvia valkoiselle kartongille ja hoiti rahastuksen. Eero Manninen leikkasi kesällä 1992 viimeisen kuvansa Linnanmäellä 78-vuotiaana. Eero Mannisen taidonnäyte. Isä oli tullut salaa Sirkan selän taakse erääseen tilaisuuteen seuraamaan tyttären työskentelyä. Siluettitaiteilija menettää uskottavuutensa, jos uudestaan leikattu kuva ei ole ensimmäisen kanssa identtinen, Sirkka Lekman muistuttaa. Sakset liikkuvat ja yleisö on hiljaa. Linnanmäki oli ollut hänen ensimmäinen työpaikkansa – ja myös viimeinen. Hän oli huvipuistossa yksityisyrittäjänä, ja hänellä oli siellä itse rakennettu oma koppi. Jännitys tiivistyy, kun kuva on valmis, hän kuvaa. Oman siluettitaiteilijan uran aloittaminen vaati ankaraa harjoittelua. Mallina sattui olemaan kaikkien tuntema vallesmanni Langinkoski. Sirkka Lekman on toiminut luokanopettajana, rehtorina, Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä, kansanedustajana, kirjailijana ja tuottajana. Hän kuitenkin jatkoi Linnanmäellä vielä 10 vuotta satunnaisena ”katutaiteilijana” Pariisin malliin ilman kiinteää työpistettä mukanaan kärry, josta sai kätevästi esiin kaksi alumiinijakkaraa ja pöydän. Sittemmin hän leikkeli Savon Sanomat miljooniksi kappaleiksi kuvatessaan naapureita, suku. HUVIPUISTON VETONAULAT. Ihmisistä tehdyt varjokuvat ovat muotokuvasiluetteja. Oli tullut aika siirtyä eläkkeelle. Vuosi 2017 oli Sirkka Lekmanin 30
Sirkka Lekmanin leikkaama siluettikuva vuonna 2005 korutaiteilija Alma Pihlin muistoksi tehdyssä ensipäivän leimassa. Ne myös säilyttävät tarkkuutensa sekä pienennettäessä että suurennettaessa. laisia, ystäviä ja tuttavia. Painotuotteissa niitä onkin vaivatonta käyttää. KOKOELMA MUSEOON. – Olen kerännyt 110 henkilön kokoelman, jonka aion myöhemmin lahjoittaa Harjavallassa sijaitsevaan Emil Cedercreutzin museoon, joka on varsinainen siluettitaiteen Mekka. ?. Ja koska ne on leikattu paperista, niissä on tarkka raja – toisin kuin valokuvissa. Puhumattakaan muinaisen Egyptin hieroglyfeistä tai antiikin Kreikan maljakoiden kuvituksista. Näistä seikoista johtuen siluetteja voi käyttää tuomaan persoonallisuutta vaikkapa käyntikortteihin tai juhlakutsuihin. Kymmeniä tuhansia vuosia vanhat luolamaalaukset ovat varjokuvia eli siluetteja. Kymmeniä tuhansia vuosia vanhat luolamaalaukset ovat varjokuvia eli siluetteja. Erityisesti hääkutsussa niillä on tärkeä ja morsiusparille ainutkertainen paikkansa. – Syksyllä seminaarissa kuvaamataidon opettaja sitten kertoi, että kysymyksessä on ikivanha tapa tehdä kuvia. – Leikkaamiani siluettikuvia on aikojen saatossa käytetty muun muassa vaalimainoksissa ja hääkutsuissa. Tarinoissa esiintyvät muun muassa Kimi Räikkönen, Teemu Selänne, Tarja Halonen, Sauli Niinistö, Saara Aalto, Esko Aho, Kirka Babitzin, Georg Dolivo, Eino Grön, Pekka Haavisto, Seppo Hovi, Kai Hyttinen, Ulpu Iivari, Jaakko Iloniemi, Ilkka Kanerva, Marketta Kokkonen, Matti Kuusla, Matti Kyllönen, Linda Lampenius, Lea Laven, Helena Lindgren, Eva-Riitta Siitonen ja Paavo Lipponen. 40 | Antiikki ja taide Sirkka Lekmanin leikkaama siluetti tuo hyvin esiin kuvattavien persoonallisuuden. Siluettitaide on maailman vanhinta grafiikkaa. Kuvankäsittelyä ei tarvita. Siluettikuvat ovat koristaneet myös hääkutsuja. Sirkka Lekman on tehnyt siluettikuvia myös julkisuuden henkilöistä. Kuvaamataidon opettaja myös järjesti isälle ensimmäisen maksullisen keikan Raumalle paikallisen yrityksen henkilökuntajuhliin leikkaamaa siluettikuvia. Ihmiset alkoivat jo sanoa, etteivät jaksa enää tulla malliksi. Tallennan myös tarinoita siitä, millä tavalla olen kohdannut kuvattavani ja millainen on ollut muotokuvataiteilijan ja kuvattavan sessiohetki
Taidelainaamosta saa myös lahjakortteja. Teoksista ja niiden toimitusmahdollisuuksista Pirkanmaan ulkopuolelle voi tiedustella helposti nettisivujen kautta. 040 753 8555 TAMPEREEN TAIDELAINAAMO Zsuzsa Demeter: Ylös-alas, 2012 Lainaamon kokoelmassa on lähes tuhat teosta pirkanmaalaisilta ammattikuvataiteilijoilta. Osa on Taidelainaamossa Taidekeskus Mältinrannassa, osa tuodaan pyynnöstä Taidelainaamoon asiakkaan nähtäväksi. Taidelainauksen historia juontaa juurensa Yhdysvalloista, jossa perustettiin ensimmäinen taidelainaamo kirjaston yhteyteen Illinoisiin 1920-luvulla. Suomessa toimii nelisenkymmentä taidelainaamoa, joista suurin osa on taiteilijayhdistyksen ylläpitämiä. Tampereen Taidelainaamo | Taidekeskus Mältinranta Kuninkaankatu 2, 33210 Tampere tampereentaidelainaamo.artest.net Taidelainaamot esittäytyvät. Suomen ensimmäinen taidelainaamo perustettiin 1971 Joensuuhun, Joensuun Taiteilijaseura ry ylläpitää lainaamoa edelleen. Antiikki ja taide | 41 TAIDELAINAAMOT ILMOITUS Taidelainaamo tarjoaa vaivattoman tavan hankkia laadukasta taidetta. Lisätietoja näkyvyydestä taidelainaamojen ilmoitusliitteessä: sirpa.hornaeus@karprint.fi, puh. Maksuerät alkaen 10 €/kk. Teokset ovat hankittavissa myös kertaostona tai osamaksuna
Teoksen voi halutessaan myös lunastaa, kerralla tai kulutonta kuukausimaksusysteemiä käyttäen. ARTo Taidelainaamo ja -myymälä Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n taidelainaamosta löydät mittavan valikoiman kuvataideteoksia pohjoispohjanmaalaisilta ja kainuulaisilta ammattitaiteilijoilta. 42 | Antiikki ja taide TAIDELAINAAMOT ILMOITUS TAIDELAINAAMO HÄMEENLINNAN VERKATEHTAALLA Monipuoliseen yli tuhannen taideteoksen valikoimaamme ja liki sadan taiteilijamme pro?ileihin pääsee vaivattomasti tutustumaan nettisivustomme kautta. Esillä on maalauksia, gra?ikkaa, veistoksia ja valokuvataidetta hinta-, kokoja teostiedoin varustettuna. Nähdään Oulussa, Hallituskatu 5:ssä! www.arto.artoulu.fi taidelainaamo.arto@gmail.com 044 054 5727. -sivuilla esiteellään yli 9000 teosta, maalauksia, gra?ikkaa, veistoksia, valokuvia. Hakutoiminnolla voi mieluista teosta etsiä vaikkapa taiteilijan, tekniikan, värin ja koon mukaan. Taidelainaamo.. Maksaessasi kaikki lainaerät toimii lainaaminen kuin koroton osamaksu. ARTon yhteydessä on myös näyttelytila ARTtila ja Galleria 5. Laajasta valikoimasta löytyy taidetta kaikkiin makuihin ja tarpeisiin. Taidelainaamotoiminnan tuotoista 70% menee suoraan taiteilijoille. Taidelainaus on erinomainen tapa hankkia aitoa taidetta. Näyttelyja taidelainaamotoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kahta taiteilijataloa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Valikoimaa pääsee sujuvasti katsomaan myös taidelainaamo.. Autamme mielellämme taidehankinnoissa sekä yksityisettä yritysasiakkaita. Taidetta voi hankkia meiltä kertaostona tai lainaamalla maksaen maltillisia kuukausieriä. Avoinna ti-pe 11-18, la 11-16 Verkatehdas, Paasikiventie 2, 13200 Hämeenlinna Opistotalon 1.krs www.taidelainaamo.com taide lainaamo Taidelainaamoa ylläpitää Ars-Häme ry, joka perustettiin 70-luvulla edistämään kuvataidetta Hämeessä ja ajamaan ammattikuvataiteilijoiden ammatillisia etuja. Taidelainaamosta taidetta saa lainaan hyvin kohtuullista kuukausimaksua vastaan. Taidehankintojen tekeminen käy vaivattomasti joko suoraan nettisivustomme kautta tai Hämeenlinnan Verkatehtaalla sijaitsevasta Taidelainaamostamme. www.taidelainaamo.com p. Yli 500 teoksen joukosta löytyy ihasteltavaa jokaiselle. -sivuilla. 045 129 0447 Helsingin Taiteilijaseuran TA I D E L A I N A A M O Puhelin 050 470 5298 www.taidelainaamo.. Helsingin Taiteilijaseuran TA I D E L A I N A A M O toimii aivan Helsingin ydinkeskustassa perinteikkään Rikhardinkadun kirjaston yhteydessä. Katutason viihtyisässä galleriassa näkee kerralla laajan ja kiinnostavan otoksen helsinkiläisten kuvataiteilijoiden teoksia, kaikkiaan noin 5000 teosta 500 taiteilijalta. Voit tutustua teoksiin ja toimintaamme nettisivuillamme tai tulla vierailulle paikan päälle
Lahden Taidelainaamo välittää Lahden Taiteilijaseuran, Lahden Taidegraa?koiden sekä Lahden valokuvataide ry:n jäsenten teoksia ja edustaa yhteensä noin 150 ammattikuvataiteilijaa. Katsele, ihastu ja valitse uniikki taideteos kotiin, työpaikalle tai lahjaksi. Unohtumaton ja arvokas lahjakortti sankarille. Yli 1000 teoksen valikoimassa on gra?ikka, maalauksia, piirustuksia, valokuvateoksia sekä veistoksia yli sadalta taiteilijalta. Salon TAIDELAINAAMO Ole rohkeasti aito ja erilainen, astu kynnyksen yli ja nauti mutkattomasta tunnelmasta! Osallistu työpajoihin, pop up -taidehetkiin, taidenäyttelyiden avajaisiin tai tule tutustumaan Salon Taiteilijaseuran jäsenten tapaan tehdä taidetta. 29 taiteilijaa – liki 200 teosta. Kuukausivuokra on teoksen hinnasta riippuen 10 – 100€/kk. Teoksen voi lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksulla kunnes teos on kokonaan maksettu. Erikoisuudet: Taidelainaamon lahjakortti on oiva lahja. Valikoimissa piirustuksia, gra?ikkaa, maalauksia, lasiteoksia, veistoksia ja keramiikkaa. Lahjakortin saaja pääsee itse valitsemaan mieleisensä teoksen. Perustettu vuonna 2003. Taidelainaamolla on myös verkkokauppa osoitteessa jkltaidemyynti.net. Taidelainaamo sijaitsee Galleria Uuden Kipinän yhteydessä, aivan Lahden ydinkeskustan tuntumassa osoitteessa, Kymintie 1, 15140 Lahti. Lahden Taidelainaamo – Elämäsi taidekohta Mittavassa n. Taidelainaamo toimii Galleria Beckerin yhteydessä. www.bizarre.fi/salon-taidelainaamo p. Kursseja, koulutusta, kuukauden taiteilijoita, kynnyksettömiä kohtaamisia. 750 teoksen kokoelmassa on tarjolla monipuolisesti maalauksia, piirustuksia, gra?ikkaa, veistoksia ja valokuvia. Pisin laina-aika 1 vuosi. Kuvassa Virva Kanervan teos Rakkaus on olemassa www.lahdentaidelainaamo.. 040 809 7308 • bizarre@bizarre.fi Taidelainaamo sijaitsee Salon ydinkeskustassa, piristävän poikkeuksellisen Bizarren uumenissa. Galleria Becker ja taidelainaamo Seminaarinkatu 28, Jyväskylä 040 824 3031 www.jkltaiteilijaseura.net Taidelainaamo välittää Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsenten teoksia. Antiikki ja taide | 43 TAIDELAINAAMOT ILMOITUS Lahden Taiteilijaseuran ylläpitämä Lahden Taidelainaamo on ollut toiminnassa vuodesta 1974, ja se on yksi Suomen vanhimmista taidelainaamoista. Valikoimaan voi tutustua myös taidelainaamon verkkosivuilla. Taidelainaamo tarjoaa vaivattoman tavan hankkia laadukasta taidetta omaksi tai vuokralle. Nettilainaamo
Markku Ojalan veistos Birdman (2017). – Teosvuokrat tai myyntitulot tilitetään taiteilijoille, taidelainaamo hoitaa myynnin ja ottaa pienen välityspalkkion, Hellén kommentoi toimintaperiaatetta. VUOKRAUS TAI OSTO. Sitten teoksen saa kotiinsa lainaksi haluamakseen ajaksi. Maksamalla riittävä pitkään kuukausivuokraa, teoksen voi lunastaa itselleen. Hellén kertoo, että Taidelainaamojen palveluja käyttävät enimmäkseen yksityiset ihmiset.. Taidelainaamo on paikka, josta voi lainata kuvataidetta kuukausimaksua vastaan. Taidelainaamojen verkkosivuilla myynnissä olevat teokset ovat ostajan/vuokraajan nähtävillä. 44 | Antiikki ja taide aidelainaamo mahdollistaa taidehankinnan pienelläkin budjetilla. Samalla taidelainaamo on asiakkaalle matalan kynnyksen paikka hankkia taidetta, summaa Anna Hellén Turun Taidelainaamosta. Korkoakaan ei peritä. TAIDELAINAAMO tukee taiteilijan työtä TAITEILIJAT YHDISTYSTEN JÄSENIÄ. Vasemmalla alakulmassa Milla Karppisen teos Local Talent-Show (2017). Turun Taidelainaamolla on vakiintunut asiakaskunta, ja teoksia myös liikkuu hyvin. – Näitä ovat Turun Taiteilijaseura ry, Turun taidegraafikot ry, Jöötti ry ja Arte ry. Alkuvuodesta lähtien toiminta on ollut mahdollista myös Valokuvakeskus Peri ry:n jäsenille edellyttäen että taiteilija kuuluu johonkin Suomen Taiteilijaseuran jäsenyhdistykseen. Taidelainaamo on siis kätevä tapa hankkia taidetta ikään kuin ”osamaksulla”. Ainakin Turussa valtaosa vuokraa teoksen ostomielessä. – Meillä Turussa kuukausivuokra vaihtelee 10 euron ja reilun 100 euron välillä. – Kuukausivuokra tuntuu monien kukkarolle sopivammalta tavalta hankkia taidetta kuin ostaa taideteos kerralla. TAIDETTA KOTIIN TAI TYÖPAIKALLE. Teoksen kokonaishinta määrittää vuokran suuruuden. Taustalla näkyy vasemmalla yläkulmassa Hilja Roivaisen teos On the way (2011). Taidelainaamot vastaavat myös markkinoinnista – Taidelainaamotoiminnan avulla halutaan tukea taiteilijoita, ja suurin osa Suomen taidelainaamoista onkin taiteilijaseurojen tai taideyhdistyksen ylläpitämiä. Taidelainaamosta voi myös ostaa teoksen, mutta valtaosa teoksista lähtee ainakin aluksi vuokralle. Jos sitten tuleekin toisiin ajatuksiin eikä haluakaan teosta, sen voi aina palauttaa – vuokrahintaa ei luonnollisesti saa takaisin. Turun Taidelainaamossa edellytyksenä on, että taiteilija kuuluu johonkin taideyhdistykseen, muita valintakriteereitä ei ole. T Kuvassa etualalla Mari Metsämäen teos Puupäiden perhe vuodelta 2018. – Meille otetaan töitä neljän turkulaisen taideyhdistyksen jäseniltä. Välityspalkkioiden avulla pystytään kattamaan osa taidelainaamotoiminnan kustannuksista, koska taiteilijaseurojen ja taideyhdistysten resurssit ovat usein melko pienet. Taidelainaamoihin vuokrattavat työt tulevat yleensä paikallisilta taiteilijoilta. Taidelainaamotoiminta on tärkeä myyntikanava taiteilijoille, sillä sitä kautta he saavat teoksensa kätevästi esille. Anu Halmesmaan sekatekniikalla toteutettu teos Suuren Onnen Tuoja (2018), taustalla näkyy Toni Hautamäen teos You Must Believe In Spring 1 (2018). Oikealla ylhäällä on Pirjo Railan teos Ei koskaan yksin (2018). Taidetta lainataan tai myydään maksua vastaan kaikille halukkaille. Taidelainaamo on oiva esimerkki reilusta kaupankäynnistä, jossa taiteen tekijälle jää oikeudenmukainen korvaus. Vuokraustilanteessa asiakas maksaa jo ensimmäisen kuukauden vuokran
Yleisnäkymää lainaamosta. Mukana on myös erilaisiin yhdistelmätekniikoin tehtyjä teoksia, kuten kollaaseja. Anna Hellén on taidelainaamon ainoa vakituinen työntekijä. Anna Hellén kertoo, että taidelainaamotoiminta on kotoisin Yhdysvalloista, jossa niitä perustettiin kirjastoiden yhteyteen. Näin voi luoda vaihtelevaa tunnelmaa kotiin ja sisustukseen. Turun Taidelainaamo täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Taidelainaamotoiminta alkoi alun perin kirjastoista, sillä kuvataiteen haluttiin löytävän tiensä koteihin siinä missä kirjallisuudenkin. – Itse olen koulutukseltani kuva-artesaani ja ympäristösuunnittelija. Turun Taidelainaamossa paikanpäällä voi olla maksimissaan neljä teosta yhdeltä taiteilijalta. Jos teokselle koituu vahinkoa, asiakas on velvollinen korvaamaan sen taiteilijalle, sanoo Hellén. Se aloitti toimintansa Joensuussa, jossa on siis Suomen vanhin taidelainaamo, Nykyisin taidelainaamoita Suomessa on peräti noin 40 kpl. TAIDELAINAAMO tukee taiteilijan työtä Jotkut haluavat hankkia taidetta esimerkiksi johonkin juhlatilaisuuteen. Taidelainaamossa tarjolla on monipuolisesti kuvataidetta: maalauksia, taidegrafiikkaa ja veistoksia, toisinaan valokuviakin. Myös yritykset ja yhteisöt voivat olla asiakkaita. On myös hyvä muistaa, että niin kauan, kun taiteilija omistaa teoksen, asiakkaalla ei ole oikeus esimerkiksi vaihtaa siihen kehyksiä tai tehdä muitakaan muutoksia. – Helmikuu oli todella vilkas taidelainaamossa, ja moni teos lähti uuteen kotiin. – Ensimmäinen taidelainaamo syntyi 1920-luvulla. TAIDELAINAAMON HISTORIAA. Jos siis yritys haluaa vaikkapa neljän kuukauden välein vaihtuvia teoksia, niiden vuokraus on kauttamme mahdollista. Edessä vasemmalla Annika Dahlstenin litografia ja edessä oikealla Arja Maarit Puhakan pronssiveistos. – Tilamme ovat rajalliset. KUVATAIDETTA JOKA MAKUUN. Kuusi teosta voi kuitenkin laittaa verkkosivuille myyntiin. – Siihen asti kunnes asiakas on lunastanut teoksen, se on taiteilijan omaisuutta. Taidelainaamossa taiteilijan teokset ovat vakuutettuja ja jos jotakin vahinkoa niille tapahtuisi, taidelainaamo korvaisi sen taiteilijalle. Se sijaitsee Turun Taidehallissa, vanhankaupungin ytimessä. Näin saadaan vähän enemmän teoksia tarjolle. Hellén kertoo, että tällä hetkellä Turun Taidelainaamossa lainattavia teoksia on yhteensä 538, niistä paikalla on haastatteluhetkellä 367 teosta. – Meiltä ostavat jotkut yritykset teoksia henkilökunnan ja/tai asiakkaidensa iloksi. Taidelainaamolla on myös asiakkaita, jotka eivät halua hankkia teoksia omaksi, vaan lainaavat teoksen muutamaksi kuukaudeksi, palauttavat sen ja ottavat uuden tilalle. . – Tähän tehtävään siirryin vuoden alussa ja vastaan Turun Taidelainaamon toiminnasta. Niitä on Turun lisäksi muun muassa Joensuussa, Helsingissä, Turussa, Järvenpäässä, Kouvolassa, Rovaniemellä ja Mäntässä. Olen toiminut aikoinaan myös Turun Taiteilijaseuralla harjoittelijana. Siinä vaiheessa kun asiakas vuokraa teoksen, vastuu siirtyy asiakkaalle. T U R K U. Eurooppaan idea lanseerattiin 1940-luvulla, käsittääkseni ensin Saksaan. TURUN TAIDELAINAAMO 25 VUOTTA. Etäteoksia on 170; tämä merkitsee sitä, että teos on vuokrattavana verkkosivuilla, mutta taiteilijan hallussa. Lainassa on tällä hetkellä yli 400 teosta. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: TURUN TAIDELAINAAMO Yleisnäkymää lainaamosta Kuvassa näkyvät Maarit Nissilän ja Markku Ojalan veistokset ja seinällä Paula Suomisen maalaus sekä grafiikan töitä ja piirroksia Suvi Toivoniemeltä, Minna Maija Lappalaiselta, Pirkko Teräväiseltä, Lotta Lekalta, Helena Ruusulaakso-Norimalta, Tea Tikalta, Pive Toivoselta, Lena Kuivistolta ja Keanne van de Kreekeltä. Turun Taidelainaamo siirtyi hiljattain Turun kaupungin alaisuudesta Turun taiteilijaseuran hallinnoimaksi. – Suomeen ensimmäinen taidelainaamo perustettiin 1971. Lisäksi työvuoroja tekevät myös muut Turun Taiteilijaseuran henkilökunnan jäsenet sekä osa hallituksen jäsenistä. Seinällä Toni Hautamäen, Sinikka Salmen, Sini-Meri Hedbergin, Henna Ahon, Outimaija Hakalan ja Saija Hairon maalaukset
Yrittäjät Eerik’s Auction Housen takana: Joonas Aukeenpää, Akseli Hämäläinen ja Jorma Aukeenpää. Yritys palvelee tasapuolisesti sekä myyjiä että ostajia. Pitkään antiikkialalla toimineilla on valmiina kontakteja esineistön hankintaa varten. Samoin meillä on myös runsaasti venäläistä esineistöä, joka menee maailmalla hyvin kaupaksi. TURUSTA MAAILMALLE. – Taulut, keramiikka ja lasi ovat tyypillisiä designkohteita. Eerik’s Auction House perustajajäsenet ovat Joonas Aukeenpää, hänen isänsä Jorma Aukeenpää sekä ITja designekspertti Akseli Hämäläinen. Aukeenpäillä on hyvin pitkä historia antiikin parissa, he ovat tehneet kauppaa kotimaassa ja ulkomaille ennenkin. E Eerik’s Auction House on vuonna 2018 perustettu onlineja live-huutokauppatalo. Auction House toimii sekä netissä että reaaliajassa livenä. – Olemme saaneet todella hyvää esineistöä, vaikka olemme olleet markkinoilla vasta lyhyen ajan, Aukeenpää lisää. Militaria on nykyisin kysyttyä. Kansainvälisiä markkinoita varten esineistön kovaa keräilyn kärkeä ovat esimerkiksi design, kellot ja militaria. Live-huutokauppa järjestetään noin kuusi kertaa vuodessa. 46 | Antiikki ja taide erik’s Auction House on suomalaisia varten, mutta samalla se tähtää kansainvälisille markkinoille. Turkulainen Eerik’s Auction House HUUTOKAUPPAA vaikkapa kotisohvalta. – Turussa ei ole ollut aiemmin nettiä apuna käyttävää huutokauppapalvelua, joka tavoittaa sekä kotimaiset että ulkomaiset ostajat, joten toimintamuodolle tuntuu nyt olevan ajan tilaus, toteaa Jorma Aukeenpää. Miehet kokevat verkossa toimimisen laajentavan huutokaupan mahdollisuuksia. – Ulkomailla kiinnostavat tietyt suomalaiset designtuotteet, kuten lamput. Eerik’s kokoaa yhteen yli sata vuotta ammattitaitoa laadukkaiden design-, taide-, militaria-, kellojen ja muiden kohteiden aloilta. Osa on yksityisiä henkilöitä, osa kauppiaita
Huutokauppasovellus on hyvin tehokas. – Verkkosivuilla pääsee tutustumaan katalogiin ja rekisteröitymisen jälkeen huutamaan esineistöä. Arvioinnissa tulee olla ajan hermolla. Ennen vanhaan oli helpompaa: kun henkilö osti esineen, sille oli määritelty melkeinpä vakiohinta. Turun Taideja Antiikki -messujen yhteydessä. Näin tehdyt huudot välittyvät meklarille automaattisesti, selvittää Hämäläinen. Sukupolvien vaihtuessa keramiikka ja lasi ovat jääneet kuitenkin enemmän taustalle. Joonas on kulkenut antiikkimessuilla isänsä kanssa noin 4-vuotiaasta alkaen ja nähnyt alaa paljon. Jos asiakas ei pääse vasarahuutokauppaan, hän voi siis yhtä lailla osallistua tapahtumaan kotisohvaltaan tai esimerkiksi mökiltään. KYSYTTYÄ ESINEISTÖÄ. Tulevaisuuteen uskotaan ja myös hankintapuolta tullaan laajentamaan. AJAN HERMOLLA. . Ensimmäinen huutokauppa oli 17.3. – Huonekalujen suhteen ei ole kuitenkaan sama, mitä otetaan vastaan. Jorma Aukeenpään vastuulla on tavaroiden arviointi. Eerik’s Auction House veloittaa ostajilta ja myyviltä asiakkailtaan vain 15 prosentin provision +alv. Tilanteet kuitenkin jatkuvasti myös muuttuvat, joten hintatason seuraaminen kysyy jatkuvaa valppautta. Miehet kokevat, että uuden yrityksen perustaminen on mennyt odotuksia paremmin ja vastaanotto on ollut todella myönteinen. – Huutaminen onnistuu myös mobiililaitteilla, sovellus on saatavilla kahdeksalla eri kielellä. HUUTOKAUPPAA vaikkapa kotisohvalta LIVENÄ JA VERKOSSA. Akseli Hämäläinen kertoo, että huutokauppa toimii verkossa live.eeriks.fi -osoitteessa. Live-huutokauppa järjestetään noin kuusi kertaa vuodessa tilanteesta riippuen. On siis määriteltävä esineen toteuttamiskelpoinen hinta sen mukaan, mitä siitä on mahdollista saada kullakin hetkellä. Huonekaluista kysyttyjä ovat esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut. Seuraava on huhti– toukokuun tienoilla. Joku upea talonpoikaisesinekin voi mennä kaupan, sanoo Jorma Aukeenpää. Lähetyspalvelun avulla esineet lähetetään ympäri maailmaa. – Seuraan useita huutokauppapalveluita ja paikkoja, joiden mukaan hinnat muodostuvat. – Tietotekniikka on minulle kuin toinen kieli. Antiikkikauppaa olen pitänyt vuodesta 1977 lähtien, hän kertoo. Akseli Hämäläisen tietotekninen kiinnostus alkoi myös jo lapsena isoveljen lahjoittaessa hänelle tietokoneen. Myös laukut, keramiikka ja lasi ovat kysyttyjä, jos kyse on designkohteista, hän lisää. Hänen opintonsa suuntautuivat kuitenkin oikeustieteeseen. Jorma Aukeenpää on ollut antiikkialalla käytännössä jo 6-vuotiaasta. Joonas Aukeenpää lisää designin. – ’25 tuntia vuorokaudessa’ pitää seurata mitä maailmalla tapahtuu. Antiikki ja taide | 47 TEKSTI: MERJA KIVILUOMA 1 KUVAT: EERIK’S AUCTION HOUSE Eerik’s Auction Housessa on runsaasti venäläistä esineistöä – se menee maailmalla hyvin kaupaksi. – Usein esineistössä tulee esille myös lifestyle. Militaria-esineistö ja erityisesti venäläinen esineistö on kysyttyä. Joonaksen kanssa tutustuimme lukiossa aikoinaan ja Jorma on jossain kohtaa sanonut minua perheenjäseneksi, mies nauraa. MIEHET YRITYKSEN TAKANA . – Tuolloin naapurini lahjoitti minulle puukauhan. Arviointi vaatii määrätynlaisen kokemuksen ja tuntuman alaan. Perinteinen tyylihuonekalu ei välttämättä riitä tänä päivänä, vaan on melkeinpä mentävä 1700-luvulle, jotta kauppa käy. Design huonekalut myyvät. Sovelluksen avulla huutaminen on mahdollista ennen live-huutokauppaa sekä sen aikana. Kansainvälisiä markkinoita varten esineistön kovaa keräilyn kärkeä ovat myös militaria-kohteet. Nuorempi sukupolvi on kiinnostunut esimerkiksi rannekelloista, ja niihin kohdistuvat henkilökohtaiset mieltymykset. Kelloillakin on nyt keräilyarvoa. Innostus jatkui edelleen ja hankin museoalan koulutuksen. T U R K U. On myös otettava huomioon se taho, joka tavaran toimittaa. Eerik’s Auction Housen ydinporukka lepää siis kolmessa miehessä. Tilanne kuitenkin elää ja maut muuttuvat ja toivottavasti perinteisenkin antiikin arvostus palautuu myös Suomessa. Jorma Aukeenpään mukaan tällä hetkellä arvossaan on esimerkiksi Paavo Tynellin valaisimet. Nykyisin hinnat tekevät aaltoliikettä ja saattavat vaihdella esimerkiksi vuoden sisällä suurestikin
Päälinnassa on myös pienoismallinäyttely linnan rakennushistoriasta. Päälinnassa pidetään myös vaihtuvia näyttelyitä. Ensimmäinen asutus joen rannalla syntyi vähintään 6 000 vuotta sitten. 1881 lähtien linnassa on toiminut Turun kaupungin historiallinen museo. Linnan rakentamisen uusi vaihe oli 1556 luvulla kun Kustaa Vaasa nimitti Juhanan Suomen herttuaksi. Aurajokivarrella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Linnankirkossa järjestetään kirkollisia toimituksia ja konsertteja. Luonnon monimuotoisuuden kannalta rikkaaksi jokivarren tekevät lehdot, kosket, asutuskumpareet ja vanhat jokivarsilaitumet. Se sulkee sisäänsä linnan vanhimmat huoneet sekä museon historiallisen esinekokoelman näyttelytilat. Näistä suurin on Liedon Nautelankoski, jossa vesi putoaa 17 metriä 600 metrin matkalla. Turku on Suomen vanhin kaupunki sekä Varsinais-Suomen maakunnan keskus. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe oli Turun linnassa 1600-luvulla, mutta hallinnollisen tehtävän väistyttyä linnasta tuli vankila ja kruunun varastotila. Se onkin arvokas kansallismaisema-alue Suomessa. Niissä on nähtävillä myös runsaasti maalauksia, esinekokoelman antiikkihuonekaluja ja asuja. Bryggman-sali on luentosali. Aurajoki on 70 km pituinen laskujoki, joka alkaa Oripään harjualueilta ja laskee Turun kohdalla Saaristomereen. Viljelysmaat ovat laajoja Aurajoen savikoilla ja ne kohoavat välillä jyrkästikin joesta, osa metsäisiksi kumpareiksi. Turun linnassa järjestetään museon kokoelmia esittelevien ja linnan historiasta kertovien pysyvien näyttelyiden lisäksi vaihtuvia näyttelyitä.. Turun linna on yli 700 vuotta vanha, jossa toimii myös historiallinen museo. Valtaosa linnan huoneista on restauroitu alkuperäiseen kuntoonsa. Päälinna on jo itsessään keskiajan ja renessanssin ajasta kertova rakennushistoriallinen muistomerkki. Sen alkuperä johtaa Ruotsin kuninkaan käskynhaltijan ja sotilaiden linnaleiriin 1280-luvulle. Renessanssihovi toimi lähtölaukauksena Suomen renessanssiajalle. Aurajoessa on 11 suurehkoa koskea. Sodan jälkeen linnaa restaurointiin aina vuoteen 1961 asti. TURKU . Aurajoki ja sen jokilaivat kuuluvat ehdottomasti ainakin Turun kesään. T Suomen vanhimman kaupungin nähtävyydet pursuavat taidetta, historiaa ja käsitöitä Aurajoki – vanha kulttuurimaisema Aurajokivarsi tarjoaa puitteet useille tapahtumille etenkin kesäaikaan. Jokilaakso edustaa vanhaa kulttuurimaisemaa, sillä ihminen on pitkään muovannut jokivarsimaisemaa. Tällöin syntyivät linnan ylimmät kerrokset: juhlasali, kuninkaansali ja kuningattarensali. Sisustetut tyylihuoneet ovat peräisin 1600?1800-luvuilta. Renessanssikerroksen juhlasaleissa on historiallisen taidekokoelman maalauksia ja tekstiilejä. Tuskin mistään muusta Suomen kaupungista löytyy yhtä vanhaa ja vaikuttavaa historiaa. Joen alajuoksulle rannalle syntyi 1200-luvulla Turku, ja Aurajoki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Erinäisten vaiheiden jälkeen linna tuhoutui pommituksessa 1941. PÄÄLINNA JA ESILINNA. Se tarjoaa unohtumattomia elämyksiä kulttuurin, historian ja taiteen ystävälle. Esilinnassa sijaitsevat pyöreän tornin vankilat, Eerik XIV:n vankityrmä, rahaja mitalikabinetti, ritarisali,Turun linnan Paja, Pienoishovi sekä Tonttu-ukon aarrekammio. . Nähtävillä on asuja, koruja, astioita, tekstiilejä ja leluja eri ajoilta. Kaupunki sijaitsee Aurajoen suulla Saaristomeren rannikolla. Turussa on koko Suomen kannalta keskeisiä nähtävyyksiä, kuten esimerkiksi Turun linna ja Turun tuomiokirkko. Vuosisatojen kuluessa linnaleiristä kasvoi vaikuttava harmaakivilinna. Turku on Suomen vanhin kaupunki. 48 | Antiikki ja taide urussa on paljon nähtävää jokaisena vuodenaikana. Esilinnassa sijaitsee päänäyttely, joka esittelee Turun linnan historiaa ja sen vaiheita. TURUN LINNA – LINNALEIRISTÄ HARMAAKIVILINNA. Kulttuurin, taiteen ja käsityön ystävän kannattaa vierailla myös Turun taidemuseossa, Luostarinmäellä, Turun kaupunginteatterissa, Aboa Vetus & Ars Novassa (nykytaiteen museo) ja vaikkapa juuri avautuneessa Turun Taidehallissa. Kaupunki pursuaa historiaa, taidetta, arkkitehtuuria, elämyksiä ja kokemuksia. Varhaisimmat maininnat Aurajoen ja samalla koko Suomen vesimyllyistä ovat vuodelta 1352. Turun ja Oripään välinen Varkaantie eli Aurajoen maisematie on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Turun linnan historia onkin vaiheikas ja mielenkiintoinen. Esimerkiksi Turun Tuomiokirkko on keskiajalta peräisin oleva rakennus, jota kutsutaan kansallispyhäköksi. Aurajokea käytettiin ennen Turun raakavedenottoon ja se on padottu useasta kohtaa. Marraskuussa 2018 kaupungin asukasluku oli 191 737, joten Turku on Suomen kuudenneksi suurin kunta ja kolmanneksi suurin kaupunkialue
Kirkko on ollut Suomen pääkirkko sekä katolisena aikana että protestanttisena aikana uskonpuhdistuksen jälkeen. Turun linnan päälinna on jo itsessään keskiajan ja renessanssin ajasta kertova rakennushistoriallinen muistomerkki. MAA, ILMA, VESI JA TULI. Kuva: Juuli Kangasniemi Hannaleena Heiska (s. Kuva: Markus Kojonen T U R K U. Vanhaa ja uutta taidetta rinnan esittelevä ripustus tarjoaa uusia näkökulmia niin suomalaisen kuvataiteen klassikoihin kuin kokoelman uudempiin tulokkaisiin. Näyttely sisältää lähes sata teosta keskeisiltä, pääosin kotimaisilta tekijöiltä, joiden tekniikat vaihtelevat maalauksesta kuvanveistoon, esinekoosteista valokuvaan ja videoon. Neljä elementtiä tarjoaa tilaisuuden tarkastella, miten taiteilijat ovat nähneet ihmisen suhteen elementteihin ja fyysiseen todellisuuteen eri aikoina. Turun tuomiokirkko – rakennushistoriallinen muistomerkki PYHIMYSPATSAITA JA RELIIKKEJÄ. Aikaisemmin vallinneen käsityksen mukaan hävitystä seurannut rakennuksen uusinta laajeni uuden kuoriosanrakentamiseen, joten kirkon runko sai pääasiassa nykyisen laajuutensa. Werner Holmberg, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Alfred William Finch, Juhani Harri, Ismo Kajander ja Kain Tapper, joiden teokset käyvät kiinnostavaa vuoropuhelua viimeaikaisten nykytaidehankintojen, kuten Petri Ala-Maunuksen, Emma Helteen, Sasha Huberin, Jouko Korkeasaaren, Esko Männikön, Umppa Niinivaaran ja Miikka Vaskolan tuotannon kanssa. Kuva: Kari Lehtinen Petri Ala-Maunus (s.1970) ’Rest is Silence’. Maan, ilman, veden ja tulen Juhani Harri (1939-2003) esinekooste ’Cagliostro purjehtii’. Tuomiokirkossa oli keskiajalla kaikkiaan 42 pyhimysalttaria. Pyhäinjäännöksiä on tutkittu ja niistä on löytynyt muun muassa 2000 vuotta vanhoja luun palasia. Ajoituksia on maaliskuun 2012 tilanteen mukaan tehty noin kolmannekselle esineistöstä. Kirkossa olevan katolisen ajan reliikkikokoelmassa on noin 90 esinettä. Vanhoista mestareista mukana ovat mm. Turun palon 1827 jälkeen Turun tuomiokirkolle tehtiin palossa tuhoutuneet sisustus ja torni. Antiikki ja taide | 49 Neljä elementtiä Turun taidemuseossa . Museossa on esillä pyhimyspatsaita ja kirkon esineistöä katoliselta ajalta sekä tekstiilejä ja hopeaesineitä uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta. Turun tuomiokirkkoa pidetään Suomen arvokkaimpana rakennushistoriallisena muistomerkkinä. Öljy kankaalle. Suurin osa reliikeistä on kuitenkin keskiajalta 1300?1400-luvuilta. Pyhän Henrikin pääkallona pidetty kallo on ajoitettu 1100-luvulle. Kuva: Ville Löppönen Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhäkkö ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon pääkirkko. Se vihittiin tuomiokirkoksi vuonna 1300 ja sai lopullisen muotonsa 1400?1500-luvuilla. Klassiset neljä elementtiä virtaavat läpi taidemuseon yläkerran näyttelysalien museon tämän hetkisessä kokoelmanäyttelyssä. Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhäkkö ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko. Kirkon ydinosa on rakennettu harmaakivestä mahdollisesti 1300-luvun lopulla. Puisen kirkon otaksutaan valmistuneen 1200-luvun lopulla. Vuonna 1318 novgorodilaisten kerrotaan polttaneen kirkon. Tuomiokirkossa on nykyisin kolmet urut; ne ovat Suomen toiseksi suurimmat. Kirkossa on hyvä katedraaliakustiikka. Kirkon eteläisellä lehterillä on Tuomiokirkkomuseo, joka kertoo kirkon historiasta ja rakennusvaiheista. Turun tuomiokirkon alkuvaiheista on hyvin vähän tietoa. . 1973), ’Rachael’ Öljy MDF-levylle. Luiden lisäksi myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä on selvitelty
Vuoden 2018 aikana esityksiä kävi katsomassa 26 301 katsojaa. VANHAN AJAN TUNNELMAA. Teatteri tuottaa vuosittain 8–10 ensi-iltaa ja toistakymmentä vierailevaa näytöstä sekä yhteensä noin 400 esitystä. Pidämme jatkossakin tärkeänä sitä, että talo pysyy auki monenlaisille tekijöille, tekotavoille ja katsojille, Kouki ja Valkama linjaavat. – Varissuo-musikaali ja Taru Sormusten herrasta ovat esityksiä, jotka ovat saaneet nuoret katsojat liikkeelle. Museolle on myönnetty matkailualan kirjailijoiden ja toimittajien kansainvälisen liiton FIJET:n Kultainen omena 1984 ainoana Pohjoismaissa. Kesäaikaan verstaissa työskentelee käsityöläisiä, jotta kävijöillä on mahdollisuus tutustua perinteisiin käsityöammatteihin. Taloihin on sisustettu esiteollisen ajan kaupunkikäsityöläisten verstaita ja koteja. Lisäksi museoalueen ulkopuolella toimii kahvila Kisälli 1800-luvun puolivälissä rakennetussa talossa Kesän kohokohta ovat vuodesta 1943 olleet elokuussa vietettävät Käsityötaidon päivät, jotka keräävät museoon noin 40 eri ammatin ja taidon edustajaa esittelemään työtään. Kaupunginteatteri toimii keskustassa, Aurajoen varrella kolmannessa kaupunginosassa sijaitsevassa teatteritalossa. Henkilökuntaa teatterilla on noin 120, joista vakituisia näyttelijöitä 20. Luostarinmäen käsityöläismuseo avattiin yleisölle kesäkuussa 1940. Se oli Suomen (ja luultavasti maailman) vanhin täyskunnallinen teatteri, kunnes vuoden 2014 alusta se siirtyi Turun kaupungin omistamaksi osakeyhtiöksi. Sisältövalinnoilla on vaikutusta siihen, että olemme tavoittaneet laajemmin eri ikäryhmiä katsomoon. Museossa toimii myös oma postikonttori sekä kaksi kauppaa: Höökarin puodista voi ostaa vanhan ajan makeisia truuttiin pakattuna ja museokauppa Hantvärkistä muun muassa museossa valmistettuja käsityötuotteita. Jokaisen elementin ympärille luotu teoskokonaisuus luo tunnelmaltaan erilaisen tilan ja avaa elementtejä sekä luonnontieteellisessä että mytologisessa valossa. Vuoden 2018 kokonaistäyttöaste Turun Kaupunginteatterissa oli 78 prosenttia. Näyttelyn nimi viittaa antiikin Kreikassa muotoiltuun oppiin, jonka mukaan fyysinen maailma jakautuu neljään alkuaineeseen: maahan, ilmaan, veteen ja tuleen. Museo käsittää kahdeksantoista 1700luvun lopussa ja 1800-luvun alussa rakennettua puutalokorttelia, jotka koostuvat yli kolmestakymmenestä alkuperäisillä paikoillaan säilyneistä puutaloista. Ulkoilmamuseona Luostarinmäki on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen arvokas kokonaisuus, sillä alueen rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Näyttely resonoi vahvasti myös tästä ihmisen ja luonnon epävakaata tasapainotilaa kommentoivasta perspektiivistä. Yhdessä Vartiovuorenmäen ja Turun akatemian observatorion kanssa se on myös yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. LIVEKARISMAA NYKYAIKAAN. voi löytää niin teosten aiheista kuin materiaaleista. Taiteellinen johtaja Mikko Kouki ja toimitusjohtaja Arto Valkama pitävät viime vuoden kävijämäärää osoituksena siitä, että teatteri ja livekarisma kiinnostavat ihmisiä myös digiaikana. Alkuvuonna ripustus täydentyy myös kymmenen mukana olevan nykytaiteilijan videohaastatteluilla.. Ekologisesta näkökulmasta elementtioppiin sisältyy varsin ajankohtaista viisautta. Luostarinmäki on myös Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi Turun palosta vuonna 1827. Turun Kaupunginteatterin ensimmäinen kokonainen vuosi uusitussa teatteritalossa oli menestys. Luostarimäen rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Koko Luostarinmäki – käsityötä kulttuuriympäristössä . Kyseessä on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi Turun palosta vuonna 1827. Teatterin vuosittainen katsojamäärä on noin 100 000 ihmistä. Lukuisat yhteistyöt muiden teattereiden ja yhteisöjen kanssa ovat myös olleet merkittävä osa vuoden 2018 menestystä. Luostarinmäen käsityöläismuseo on ulkoilmamuseo, joka sijaitsee Turun keskustassa, Vartiovuoren kupeessa. Kasvua edelliseen vuoteen oli 19 %. Turun Kaupunginteatteri on Turussa toimiva ammattiteatteri. Museovalvojat, oppaat ja käsityöläiset ovat museotoiminnan alusta saakka pukeutuneet ajanmukaisiin asuihin ja esittelevät näin 1700–1900-luvun alun kansanomaista pukeutumista. – Katsojamäärä on viesti siitä, että teatterin monipuolinen ohjelmisto on onnistunut. Se perustettiin vuonna 1946 Turun Teatterin ja Turun Työväen Teatterin yhdistyessä. Klassiset alkuaineet, kuten vesi ja maa, eivät ole ainoastaan materiaalija energiavarantoja, vaan korvaamattomia osia maapallon ekosysteemissä. 50 | Antiikki ja taide Turun kaupunginteatteri – kohti menestystä . Näyttelyn teemoja taustoittamaan järjestetään kevään 2019 aikana sarja eri alojen asiantuntijoiden erikoisopastuksia
Museon latinankielinen nimi tarkoittaa ”Vanhaa Turkua ja uutta taidetta”. Aboa Vetus & Ars Nova on Varsinais-Suomen suosituimpia nähtävyyksiä. Kuva: Otto-Ville Väätäinen vuoden ajan teatterissa pyörinyt Taru sormusten herrasta -fantasiaseikkailu toimi ohjelmiston vetonaulana. Turun taidemuseo on suomalaiseen taiteeseen keskittyvä museo, jonka toimintaa ylläpitää Turun Taideyhdistys ry (Konstföreningen i Åbo). Museon omistaa Matti Koivurinnan säätiö. Vuoden 2019 näyttelyvalinnoissa heijastuvat ennen kaikkea tuotantovälineiden monipuolisuus, esittämistapojen kokeellisuus ja tuoreet tekijät. Hamletnäyttelijät kuvassa: Minna Hämäläinen, Kimmo Rasila, Eero Aho, Markus Ilkka Uolevi. Museo sai alkunsa kaupunkiarkeologisten kaivausten tuloksena 1990-luvulla. Kyseessä on vuonna 1995 toimintansa aloittanut historian ja nykytaiteen museo Turun keskustassa. Stipendiaatti saa taiteellista työskentelyä varten kolmeksi vuodeksi käyttöönsä korvauksetta Turun Puolalanpuistossa sijaitsevan ateljeen.. Vuoden 1827 suuren Turun palon jälkeen kaupunki rakennettiin pitkälti uudelleen: katuja levennettiin ja rakennuskantaa harvennettiin – uusi väljä ruutukaava jätti keskiaikaisen Turun rauniot alleen. Keskiaikaisten talojen kellarit on rakennettu 1300ja 1400-luvuilla. Näyttelyt on pystytetty museon kunnostustöiden yhteydessä aloitetuissa arkeologisissa kaivauksissa löydettyjen vanhojen kivirakennusten yhteyteen. Turun Taidehalli on elävä keskus luomiselle, taidevälitykselle, kohtaamisille, taidepalveluille ja tapahtumille. Näyttelytoiminnan lisäksi tiloissa toimivat Turun Taidelainaamo, valokuva-aiheinen kirjasto sekä taiteilijoille varattavissa oleva digityöhuone PeriLab. Lisäksi Turun Taideyhdistys ry edistää taiteen harjoittamista jakamalla apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Aboa Vetus – vanha Turku sisältää kuuden kivitalon kellarikerrokset ja osan keskiaikaista Luostarin jokikatua. Suomalaista taidetta Turun taidemuseossa . 16 yksityisnäyttelyä, neljä ryhmänäyttelyä, festivaalitapahtuma, seitsemän teoksen screening, kaupunkitaideteos ja äänimatto. Turun Taidehalli on uusi visuaalisen taiteen keskus, sinne muuttivat kaksi alueen keskeistä taideyhteisöä, Turun Taiteilijaseura ry ja Valokuvakeskus Peri ry. ABOA VETUS – VANHA TURKU. Se on Suomen ainoa arkeologinen museo ja ainutlaatuinen katettu kaivausalue kaupungin keskustassa. Esiin kaivetut rakennukset säilytettiin sellaisina kuin ne löydettiin. Museorakennuksen on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström (1856–1917) ja se valmistui vuonna 1904. Yhdistykset järjestävät taidehallissa gallerianäyttelyjä, tapahtumia sekä ylläpitävät talossa mm. Ars Nova -puoli puolestaan keskittyy nykytaiteeseen. Vuonna 1928 tupakkatehtailija Hans von Rettig rakennutti paikalle näyttävän Villa von Rettigin yksityiskodiksi perheelleen. kuvataiteilijoiden digitaalista työhuonetta ja valokuva-aiheista kirjastoa. Taidehallin 3. Museon alueella sijaitsee kuuden keskiaikaisen kivitalon rauniot, joiden välissä kulkee Luostarin jokikatu. Kuva: Jari Nieminen Aboa Vetus & Ars Nova – Vanhaa Turkua ja uutta taidetta . Turun Taidehalli avautui Turun Vanhalle Raatijuonelle helmikuussa 2019. Nimi viittaa Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 julkaistuun väitöskirjaan Aboa Vetus et Nova. Lisäksi näyttelyiden yhteydessä järjestetään myös oheisohjelmaa. Shakespearen Hamlet on nähtävissä Turun Kaupunginteatterissa (15.2.-17.5.2019). Liikemiesveljekset Ernst (1846–1924) ja Magnus (1859–1924) Dahlström lahjoittivat varat Turun kaupungin taidemuseon rakentamiselle; ja se oli avautuessaan Suomen toinen taidemuseoksi suunniteltu rakennus Ateneumin jälkeen. Turun Taideyhdistys ry perustettiin edistämään taiteen harrastusta, ymmärtämistä ja harjoittamista sekä ylläpitämään taidekokoelmaa erityisesti Varsinais-Suomen alueella. Ne kertovat alueen eri vaiheista ja historian kerroksellisuudesta. Se keräsi yhteensä lähes 40 000 katsojaa ja kokonaistäyttöaste oli 94 prosenttia. Vuonna 2004 Turun Taideyhdistys ry sai pitkäaikaisen rahastonhoitajansa Henry Lönnforsin testamentin mukaisesti taiteilija-ateljeen, joka luovutetaan kolmen vuoden välein Turun Taideyhdistyksen hallituksen valitsemalle ateljeestipendiaatille. 1800–1900-lukujen taitteessa tontilla toimi Auran kylpylaitos. Aboa Vetus & Ars Nova on vuonna 1995 avattu yksityinen historian ja nykytaiteen museo Turussa. Museon Aboa Vetus -puolella esitellään keskiaikaista Turkua. Antiikki ja taide | 51 Turun Taidehalli – taiteen elävä keskus . Vuoden 2019 ohjelmaan sisältyy mm. Suomen ainoa arkeologinen museo, Aboa Vetus, on siis maan alta löydetty kaupunginosa, jossa on eletty vuosisatojen ajan. kerroksen juhlasali on vuokrattavissa kaupunkilaisille ja yhteisöille erilaisten tapahtumien ja juhlien pitopaikaksi. Yleisömäärissä mitattuna menestyivät myös kesäkomedia Love me Tinder 21 600 katsojalla ja tänä keväänäkin ohjelmistossa jatkava Varissuo-musikaali syksyn lähes 14 000 katsojalla. Näyttelyvuosi on uudenlainen katsaus, jossa on tarkasteltu paitsi nykytaiteen suuntauksia, kummankin yhdistyksen näyttelyhistoriaa. Magnus ja Ellen Dahlströmin rahaston apurahaa on jaettu vuodesta 1931 ja Helena Bruunin säätiön vastaavaa apurahaa vuodesta 2005 lähtien. Museo sijaitsee Valter Jungin suunnittelemassa, Rettigin palatsina tunnetussa rakennuksessa Aurajoen itärannalla. Vuodesta 1995 lähtien Rettigin palatsin tiloissa on toiminut historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova
– Aloitin alalla vuonna 1992. Louis Vuitton, Chanel), lisää Kulmala. Marttanukkejen valmistus oli suurimpia ja pitkäaikaisimpia nukketeollisuuden muotoja Suomessa. Liikkeen omistaja Petteri Stén kertoo, että huonokuntoiset ja rikkinäiset arvokorut kunnostetaan, romumetalli puhdistetaan ja kierrätetään uudelleen käytettäväksi raaka-aineeksi. Kiertokaluste on perustettu vuonna 1996. Materiaali: Damier Azur canvas. ja liike avautui 1998 Eerikinkatu 29:ssä. Liikkeen valikoimissa on antiikkia 1600–1900-luvuilta, designvalaisimia (Tynell, Aalto, Pape, Nummi, Taito, Orno yms.), astioita, lasiesineitä, kodinirtaimia, kotimaista ja ulkomaista taidetta, meriantiikkia, hopeaesineitä, designhuonekaluja ja -esineitä (Kukkapuro, Wirkkala, Alvar Aalto, Artek), taidelasia (Franck, Toikka, Wirkkala, Okkolin, Sarpaneva) koruja, vanhoja leluja, kunniamerkkejä ja paljon muuta. Kiertokaluste Oy – kultaa ja hopeaa T Hyväkuntoinen Chanel huivi, jossa Shawl CC logo. – Kaksi vuotta sitten meille tuli uusi tuoteryhmä Vintage/Luksuslaukut.(mm. Suomalaiset maavoimien upseerimiekat (1922). Antiikkia, taidetta ja designia A ntiikkiliike Wanha Elias on Turun vanhin antiikkiliike, se on perustettu vuonna 1998 ja myyntitoimintaa liikkeessä on ollut 20 vuoden kokemuksella. Mitat: 180x65cm Martta-nuket ovat Turun marttojen vuosina 1908–1974 valmistamia. Wanha Elias liikkeeseen tavarat tulevat pääosin kuolinpesistä, joita tyhjennetään 2–4 viikossa. Eerikinkatu 31:ssä sijaitsee Osto ja Myyntiliike Kalustepalvelu, toteaa yrittäjä Antti Kulmala. Nukkejen vaatteisiin liimattiin valmistajasta kertova paperilappu, joka on kuitenkin usein leikeissä irronnut. . Hörster & Solingen kromattu leima terässä. Wanha Elias otti kaksi vuotta sitten uuden tuoteryhmän, Vintage/Luksuslaukut. Liikkeeseen voi tutustua osoitteessa wanhaelias. Kiertokalusteen design ja vintage kultakoruja.. Stén on diplomigemmologi ja tekee korujen ja jalokivien arviointia. Yritys osta myös kultaa ja hopeaa. Martta-nukkejen päät ja kädet tehtiin yleensä paperimassasta, vartalo täytettiin sahanpurulla, ja valmistajan punainen leima näkyy nukkejen rinnassa. 52 | Antiikki ja taide urkulainen Antiikkiliike Kiertokaluste Oy ostaa ja myy kultaa ja hopeaa sekä vanhoja koruja, muun muassa vintageja designkoruja. Kuvassa Louis Vuitton olkalaukku. Nyt minulla on kolme liikettä Turussa. Lisäksi tavaraa tulee muuttoirtaimistoista ja jäämistöistä. Kuvan Martta-nukke on myyty. fi sekä Instagramissa
14 karaatin keltakullasta valmistettu, turkulaisen kultaseppä Jukka Laineen tuotantoa vuodelta 1972. T U R K U. Antiikki ja taide | 53 – Liikkeen alkuaikoina keskityin erityisesti huonekalujen myyntiin ja entisöintiin. Valmistaja Lapponia. Korkeudet 23 cm, 18 cm ja 14.5 cm. f i Kuvat: Elinkeinoelämän Keskusarkisto/Rettigin Perhearkisto, Rettig Group, Gustaf Welin, Turun museokeskus, Turun Sanomat, Åbo Akademis bildsamlingar. Viime vuosina toiminta on keskittynyt entistä enemmän koruihin. Myös huonekalujen entisöinti onnistuu monen vuoden kokemuksella. Björn Weckströmin suunnittelema 14 karaatin keltakultasormus ”Kioto”. Halli on avoinna sopimuksen mukaan iltaisin. Sormus on kokoa 17,5. Liike on avoinna arkisin 10–17, sanoo Stén. +358 (0) 207 181640 | Avoinna joka päivä 11–19 w w w . Koruja, valaisimia, taidelasia ja astioita löytyy liikkeestä Turusta (Eerikinkatu 25). Kiertokalusteeseen kannattaa olla yhteydessä, kun on myymässä arvoirtainta. Kaunislinjainen naisten vintage-sormus 70-luvulta. Sormus on kooltaan 16,5 mm (halkaisija). Valmistusvuosi 1969. – Liikkeen koruvalikoimaa on kasvatettu jo pidempään. Kynttilänjalat, design Tapio Wirkkala. . Huonekaluihin ja koruihin voi tutustua verkko-osoitteessa www.kiertokaluste.com sekä Facebookissa ja Instagramissa. Hopeakeskus, Hämeenlinna. a b o a v e t u s a r s n o v a . – Huonekalut sijaitsevat 600 m2 hallissa Liedon Tuulissuolla. Kiertokalusteen valikoimiin kuuluvat myös talonpoikais-, funkkis-, jugendja 1950-luvun huonekalut. (Kiertokaluste) Rettig Group, Gustaf Welin HISTORIAN JA NYKYTAITEEN MUSEO Itäinen Rantakatu 4-6, Turku | puh. Hopeaa, ”Trumpetti”, signeerattu TW
– Pian jätin myös lupaavan akateemisen työurani yliopistolla. Yleensä Koski kerää tuhatkunta olkinippua. Himmelisti leikkaa rukiit läheltä maata, aina kämmeneen sopivan nipun kerrallaan. Hänen EKoArt-yrityksensä ateljee on maatilan asuinrakennuksen yläkerrassa. Sveitsissä hänen puoli vuotta kestänyt himmelinäyttelynsä on juuri loppumassa. – Kursseillani on jopa käynyt ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet viljelemään ruista, vaikka olisivat tokiolaisia. Eija Koski harmittelee, että himmeli on useimmille suomalaisille lähinnä vain osa jouluperinnettä; se on joulukoriste muiden joukossa. Hän on onnistunut kansainvälistämään suomalaisen perinteen. Sittemmin himmelisti on kirjoittanut kolme himmelikirjaa, joita on julkaistu H – Himmelit puhuttelevat ihmistä, joka osaa lukea himmelin hiljaista kieltä, sanoo Eija Koski. Ensimmäisen kerran kutsu Japaniin tuli Finnish Institute of Japan järjestöltä kolme vuotta sitten. Ulkomailla näyttää arvostus olevan täysin toista luokkaa, varsinkin Japanissa, – eikä sitä yhdistetä mitenkään jouluun. – Olen hämmästynyt myös siitä, että japanilaisen suhtautuminen materiaaliin on niin kunnioittava. Kutsu käsityöhön oli niin vahva, etten voinut sitä vastustaa, hän sanoo. Taiteilijalle himmeli on pyhä. Himmelitaiteilija Eija Koski, 51, asuu Mustasaaressa, Martoisten kylässä lähellä Vaasaa. – Menemme Japaniin aina yhdessä mieheni kanssa. HIMMELILÄHETTILÄS MAAILMALLA. – Nähdessäni rukiin kultaisen kimalluksen visualisoin sen heti olkena! HANNA LÖYTÖSEN TYÖN JATKAJA. Näin he saavat kasvatettua myös raaka-aineen himmeleilleen. Hän pitää himmeliä design-esineenä sekä ajan ja tilan taiteena. Kaupunkilaistyttö päätyi maanviljelijän puolisoksi, ja siten tulivat myös viljat paremmin tutuiksi. Suomalaisilta Koski kuulee usein kysymyksen: kuinka kauan jonkin himmelin tekeminen kestää. Eija Koski kertoo, että kun japanilainen johonkin ryhtyy, hän menee siihen syvälle. Kurssi Japanissa on nyt jokavuotinen tapahtuma. Tultuaan pellolta hän ripustaa niput kodin navetan ovenpieleen auringonpaisteeseen noin neljäksi viikoksi kultaantumaan. – Japanilaisille siis tekeminenkin on kaunista: neulat ja langat ovat ojossa rasiassa, kauniisti symmetrisesti. Kurssitoiminnan ohella edustamme Japanissa monella tavalla Suomea, suomalaista maaseutua ja elämäntapaa. Tästä alkoi Eija Kosken tie muidenkin kurssittamiseen. Sen geometrinen kieli on matemaattista kauneuden kieltä. Muistan vieläkin hyvin yksityiskohtaisesti, miltä se näytti, hän muistelee. Se ei sovi himmelin tekemiseen. Vasta paljon myöhemmin Koski päätyi Pohjanmaalle, josta hän löysi toisen suuren rakkautensa eli nykyisen miehensä. Noin 25 vuotta sitten Koski päätyi himmelimestari Hanna Löytösen himmelikursseille ja lopulta ikääntynyt Löytönen pyysi Koskea seuraajakseen. Talven aikana niistä valmistuu hänen itsensä tekemiä himmeleitä. Lisäksi olkinippuja tarvitaan hänen ohjaamillaan himmelikursseilla sekä tarvikepaketteihin. Siihen suhtaudutaan varovaisesti ja kunnioittavasti se on kuin kultaa jota pitää kohdella hellästi. Mieheni kertoo esimerkiksi himmelin raaka-aineen, suomalaisen rukiin, kasvatuksesta. RAKKAUTTA ENSI SILMÄYKSELLÄ. – Minusta himmeli oli aivan ihmeellinen, loistava ja suuri. Kukaan ei kiirehdi. Vaikka ihmiset olisivat ensi kertaa kurssilla, heidän käsissään ei edes olki hajoa. Rakkain himmelimateriaali Eija Koskelle on rukiinolki. – Aikamääre on epäolennainen, kuten esimerkiksi kalligrafiakirjoituksessa. Se jäi sieluni syvyyksiin vaikuttavana näkynä. Eija Koski pitää nykyisin enemmän himmelikursseja ulkomailla kuin kotimaassa. Heinäkuun ensimmäisen viikon paikkeilla himmelisti Eija Koski laittaa sakset taskuunsa ja lähtee ruispellon laitaan. Välillä olkinippuja käännellään. Hän käy eniten Japanissa, mutta myös muun muassa Sveitsissä ja Ruotsissa. suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, espanjaksi ja japaniksi. OLJEN ARVOSTUSTA MATKAA TEHDEN. Suomalainen pitää kiirettä ettei ainakaan ole hitaampi kuin naapuri. Heilimöinnin jälkeen, suunnilleen heinäkuun ensimmäisellä viikolla, rukiin olki on riittävän vahvaa kerättäväksi himmelitarpeita varten. 54 | Antiikki ja taide immelin tekeminen alkaa ruispellosta. Kosken himmelitarpeisiin keräämä olki on vielä aivan vihreää. Itse tekeminen on tärkeää, ja matkalla oleminen on olennaisempaa kuin perille pääsy. Suomalaisen himmelin perinne maailmalle. Japanilainen – Jos olisin ruispellolla samoihin aikoihin kuin isäntä on puimurinsa kanssa, olisi olki jo liiaksi tummunutta, vallankin jos on ollut sateinen kesä. Matemaattista kauneuden kieltä HIMMELISTI vienyt maailmalle suomalaisen rukiinolkihimmelin pe en Eija Koski on kokenut himmelisti, jonka käsissä rukiin oljet saavat uuden elämän. Japanilainen ei kysy tällaista koskaan. Himmelisti sai arvostettuun galleriaan töitään näytille, ja kurssitoimintakin pyörähti Japanissa käyntiin. Koski oli 10-vuotias, kun hän näki elämänsä ensimmäisen himmelin tätinsä luona, – ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. – Se aito ja oikea himmelimateriaali, hän toteaa. Kerromme suomalaisista perinteistä
Suomalaisen himmelin perinne maailmalle. Koski kertoo, että Platon, kreikkalainen filosofi, näki koko universumin rakentuneen geometrisistä muodoista. Antiikki ja taide | 55 TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: HAASTATELTAVAN ARKISTO EIJA KOSKI . Vaikka tehtäisiin samallakin mallilla, himmeli on aina silti yksilö ja siinä on oma henkensä, himmelisti sanoo. Hänellä itsellään on himmeleitä joka huoneessa. Eija Kosken himmelitaidetta on netissä osoitteessa: www.ekoart.fi auttaa naapuria, jos on nopeampi. Saatan katsoa kankaita, verhoja, rakennuskonstruktioita, yritysten logoja ja nähdä ne himmeleinä. Paikoin himmeliä on kutsuttu Suomessa myös olkikruunuksi, hän kertoo. Hänen mukaansa himmelit sopivat mihin tahansa tilaan tuomaan arkeen palan taivasta. KAUNEUTTA JA HARMONIAA. Geometrinen kieli on matemaattista kauneuden kieltä, summaa Koski. Palkinnon perusteluissa korostui Kosken tekemä työ himmeliperinteen uudistamiseksi. GEOMETRINEN KIELI PUHUTTELEE. Eija Koski sanoo, että himmelissä on kaikessa keveydessään, hetkellisyydessään ja hauraudessaan jotain suurta, kaunista ja syvästi harmonista. Hän on työskennellyt ulkomailla oppaana, Helsingissä keskuskauppakamarissa ja Vaasan yliopistossa tutkijana. Perinteinen himmeli tehdään hyvin valikoiduista oljista pujottamalla lanka korrenpätkän sisään ja muotoilemalla näistä korrenpätkistä kolmiulotteinen teos. Eija Koski on tehnyt himmeleitä 25 vuotta, ensin harrastuksena, sitten työnä. Kursseilla lähdetään liikkeelle perinteisestä himmelistä, joka koostuu siis erikokoisista oktaedreista. Kun taitoa karttuu, voi alkaa tehdä omiakin malleja. Muodot ovat tetraedri, oktaedri, kuutio, dodekaedri ja ikosaedri. Himmelin peruselementti on kahdeksansivuinen tahokas. Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunta myönsi 15.11.2017 Eija Koskelle kulttuuripalkinnon. Ne ovat kuin onnen symboleita, ja mietin voisiko näkemästäni tehdä himmelin. – Himmeli on mielen tila, jonka tekemisessä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos. Himmelin peruselementti on oktaedri eli kahdeksansivuinen tahokas. Kuopiosta kotoisin oleva Eija Koski on opiskellut kauppatieteiden maisteriksi. Palkinto on suuruudeltaan 3000 euroa. Nimi himmeli on peräisin germaanisten kielten sanasta Himmel (taivas). Muodot on myös yhdistetty pyhään geometriaan, joten eipä ihme, että himmelien geometriset muodot puhuttelevat. – Platon sanoi, että luonnossa on viisi perusmuotoa, loput ovat niiden yhdistelmiä. Väitöstutkimuksensa hän aloitti Vaasan yliopistossa vajaat kymmenen vuotta sitten. Usein sitten kokeilen. – Näen himmeleitä joka puolella, myös paikoissa, joissa niitä ei ollenkaan ole. . Eija Koski on tehnyt jo niin pitkään himmeleitä, että hän kokee pitävänsä ’himmelisilmälaseja’. Edelleen hän löytää himmelin tekemisestä ja sen tuloksista uutta ja ihmeellistä. Kaikki valmistuvat yhtä aikaa. – Aluksi himmelit valmistetaan valmiiden mallien mukaan
Isä rakensi kotitalon ja äiti teki käsitöitä kotiin ja tilauksesta muille. TEKEILLÄ MONTA ASUA PÄÄLLEKKÄIN. Juttua tehtäessä Teurokoskella on työn alla näyttelijä Ville Majamaalle tuleva ”tirehtöörin” asu eli pitkä lievetakki, liivi ja housut. Teurokoski tähdentää, että teatterin puvustossa eletään enimmäkseen kiireisiä aikoja. – Vanhempani olivat käteviä. Marika Vapaavuoren ohjaama näytelmä on ohjelmistossa parhaillaan. Sukellus historiaan. Erikoistuminen tiesi hänelle töitä Tampereen Teatterista syksyllä 1992. Tekemisen malli tuli kotoa, Teurokoski kertoo. Tässä kaavakuosittelukuvassa Hannele Teurokoskella on työn alla hihan kaava hoviherran asuun T uttiritari-näytelmään. Hänen harrastuksiinsa ovat kuuluneet pienestä pitäen käsityöt. Meidän ammattitaitoamme on sitten se, että asusta tulee sellainen kuin halutaan. Syventääkseen taitojaan, uutta oppiakseen hän suoritti aikoinaan päivätyönsä ohessa sekä vaatturimestarin että ompelijamestarin tutkinnot, eikä tässä kaikki – eipä todellakaan. Kuva: Mari Penttinen/ Ahjolan kansalaisopiston valokuvakurssi ”En aamulla tiedä, mitä illalla osaan” Mestarikillan Hannele Teurokoski Vaatturija ompelijamestari Hannele Teurokoski on kädentaitaja viimeisen päälle. Ensinnäkin: hän on aikaansa seuraava persoonallisuus, ikuinen opiskelija ja mitä innokkain uuden etsijä. Peruskoulun jälkeen hän haki ompelijan oppiin Lahteen, mutta sattuikin pääsemään vaatturikouluun Kotkaan. Ensi syksynä Tampereen Teatterissa saa ensi-illan Georg Malviuksen ohjaama suurmusikaali; 1400-luvun lopun Pariisiin sijoittuva Notre Damen kellonsoittaja. Hänen tiensä teatterin vaatturimestariksi ja Tampereen Mestarikillan puheenjohtajaksi, oltermanniksi, ei ole suinkaan ollut mutkaton, mutta jokainen mutka on opettanut. Teurokoski on tutustunut modistin työhön Hämeenlinnassa ja Tanskassakin. Myöhemmin Teurokoski kehitti taitojaan lisää ja hakeutui 1991 näyttämöpukulinjalle Lahden ammattikouluun. Seuraava lista on lähes loputon. Hän työskentelee samassa, perinteikkäässä talossa tänäkin päivänä – vaatturimestarina. Kuinka luonnehtia Hannele Teurokoskea ihmisenä ja kädentaitajana. Kuva: Hannele Teurokoski. – Saamme pukusuunnittelijalta viivapiirroksen tai kuvia ja muita dokumentteja. Majamaa käyttää asua Tampereen Teatterin rakkautta, taikuutta ja lavahypnoosia sisältävässä Spiraali-näytelmässä. Helsingissä hän on opetellut muuttamaan tavalliset jalkineet historiallisiksi. HANKALATKIN HOMMAT HOITUVAT. – Tällä alalla on aina uutta opittavaa, hän sanoo. Joskus asusteita tarvitaan jo aikaisemminkin markkinointikuvauksia varten. 56 | Antiikki ja taide H TEKSTI: KARI KUMPULAMPI annele Teurokoski on yhdeksänlapsisen katraan vanhin Keski-Suomesta Leivonmäeltä. – Ja sehän sopii minulle. – Meillä on puvustossa tekeillä yleensä monta näytelmää ja asua päällekkäin. Kaiken pitää olla valmiina ennen kulloisenkin näytelmän ensi-iltaa. Heinävedellä, Valamon luostarissa, hän on perehtynyt kultaja hopeatöiden saloihin, kuten myös luuja sarvitöihin. Hannele Teurokoski esittelee teatterin pukuvarastossa historiallisia miesten vaatteita. – Paljon mielenkiintoisia, historiallisia asuja nähdään tässä musikaalissa, joten taas saa näyttää osaamistaan, Teurokoski myhäilee. Touhua ja kiirettä kyllä riittää. Kymenlaaksossa vierähti kolme opettavaista vuotta, minkä jälkeen hän ryhtyi yrittäjäksi
– Muistan, miten oppi-isäni, vaatturimestari Paavo Saarinen sanoi erään kerran, että paras vaatturi on eläkkeelle jäävä vaatturi. ?. Hänen mottonsa on kuvaavasti: ”En aamulla tiedä, mitä illalla osaan”. Kädentaitoja lisäävät kurssit ovat avanneet Teurokoskelle uusia mahdollisuuksia toteuttaa myös kierrätystä.. Hän painottaa, että ilman kiltaan liittymistään hän olisi jäänyt elämässään paljosta vaille. Vietti lapsuuden ja osan nuoruuttaan Keski-Suomessa Leivonmäellä. Päivätyö Tampereen Teatterin puvustossa vuodesta 1992 lähtien. – Onneksi olen hankkinut taitoja eri materiaaleihin liittyen, joten sormi ei mene suuhun vaan homma hoituu. MILLAINEN ONKAAN PARAS VAATTURI. – Pedagogiset opinnotkin suoritin, jotta olisin pätevämpi opettaja. Asuu Tampereella; kaksi lasta, poika ja tyttö, kolme lastenlasta, kaikki tyttöjä. Killan ansiosta olen voinut verkostoitua eri alojen taitajien kanssa ja tätä kautta on löytynyt monia yhteistyökumppaneitakin. ?. – Niiden kautta työ tulee entistäkin mielekkäämmäksi. Teurokosken valmistamia asuja on päätynyt myös Teatterimuseoon Helsingin Kaapelitehtaalle. Antiikki ja taide | 57 – Olen käynyt tulityökurssinkin, jotta osaan käyttää tarvittaessa erilaisia tuleen ja kuumuuteen liittyviä työkaluja, Teurokoski toteaa. Sydämenasiana kierrättäminen. ?. Uskon, että minulla on tässä vielä paljon annettavaa. He ryhtyivät viemään aikanaan perinteitä eteenpäin. Killan tehtäviä ovat muun muassa käsityöammattien arvostuksen kohottaminen, korkean ammattitaidon ylläpitäminen ja kädentaitajien koulutuksen kehittäminen. ?. Tehtävä on vain otettava vastaan ja toteutettava. Hannele Teurokoski on vannoutunut yhdistysihminen. Remontoi Keski-Suomen Luhankaan miehensä Tapio Heinosen kanssa eläkepäivien asunnoksi vanhaa, vuonna 1954 rakennettua pankkirakennusta. – Saamme kiittää vanhoja mestareita. ?. Vaatturija ompelijamestari. Itse olen jo lähellä eläkeikää, joten eiköhän opettaminenkin tällä kokemuksella suju. – Ikimaailmassa en olisi uskonut, että saan tutustua niin moniin ammattikuntiin ja ammatin harjoittajiin. HANNELE TEUROKOSKI ?. Hänellä on kokemusta monista luottamustehtävistä, ja Tampereen Mestarikillan oltermanni hänestä tuli vuonna 2012. Perinteiden esiin nostaminen killassa on oltermannille mieluinen velvollisuus ja kunnia-asia. – Päivän aikana minulle saattaa tulla yllättäen jokin työtehtävä, josta minulla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta ja osaamista. Teurokosken mukaan kädentaitajat rakastavat ylitse kaiken onnistumisia. Tampereen Mestarikillan puheenjohtaja, oltermanni. Teurokoski iloitsee siitä, että on saanut omalta osaltaan jatkaa perinteitä ja opettaa kädentaitoja nuorille eri opinahjoissa
Tietotekniikan parissa tämä tunne häviää jonnekin. Meillä kädentaitajilla taitaa olla sitä vikaa, että osaamme markkinoida huonosti taitojamme. MONEN ALAN MESTAREITA. – Erilaiset roiskeet ja sinkoilevat osaset ovat taas silmille ja silmälaseille haitallisia, joten myös suojalasit on hyvä olla päässä. – Pitää olla joku, joka myy ne tuotteet ja laskee hinnat. Hannele Teurokoskella on monia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita kädentaitoihin liittyen. – Paljon tulee nyt tietotekniikkaa mukaan. SUOJAIMIA TARVITAAN Suojautumista. – Niissä sitä olisikin sopivasti haastetta! No, ehkä sitten eläkkeellä. Tampereen Mestarikillalla on tapahtumarikasta historiaa takana komeat 150 vuotta. Entä näkeekö oltermanni alalla jotakin sellaista, mikä voisi olla nykypäivänä paljon paremminkin. – Säästän vielä jäljellä olevaa kuuloa, vaatturimestari mainitsee. 58 | Antiikki ja taide Teurokoski kannustaa kaikkia kädentaidoista kiinnostuneita kulkemaan rohkeasti omia polkujaan ja suorittamaan vaikkapa mestarinkirjan. . Kunniamerkit ja korut kiinnostavat myös kädentaitajaa. Maailma muuttuu kiivasta kyytiä ja samoin vaatturimestarin työ. Kuva: Hannele Teurokoski. Käsillä tekeminen on terapeuttista. Piirtäminen ja akvarellit niin ikään. Itse pidän kuitenkin tärkeänä, että kaavoitus tehdään manuaalisesti. Meneillään on oikea työtehtävä teatterin puvustossa. – Tuota noin. Vasemman korvan kuulon heikkenemisen vuoksi Hannele Teurokoski käyttää Tampereen Teatterin puvustossa kuulosuojaimia, kun hän työskentelee koneilla, joista lähtee kova ääni. Suojakäsineitäkin tarvitaan, koska seuraava työ saattaa olla vaikkapa ohut, valkea silkki... – Hattujen ja kenkien lisäkurssit eivät olisi lainkaan pahitteeksi, hän sanoo. Kuva Hannele Eurokoskesta suojavarustuksessa ei ole lavastettu. – Tärkeää on, että osaaminen välittyy uusille sukupolville. KUNNIAMERKIT JA KORUT. He ovat muun muassa suutareita, verhoilijoita, joukossa on kultaseppä, koruseppä, hammasteknikko, on leipureita, kalligrafi, kondiittoreita, puuseppiä... Voimakashajuiset liimat ja maalit vaativat puolestaan hengityssuojaimet. Kiltaan kuuluu kolmisenkymmentä eri ammattikuntaa edustavaa mestaria, jäseniä on kaikkiaan 112. Yhdistykseen voi liittyä henkilö, joka on suorittanut ammattitutkinnon eli kisällinkirjan tai erikoisammattitutkinnon, mestarinkirjan. Kuva: Tampereen Teatteri/ puvusto . Hannele Teurokosken valmistama asukokonaisuus Tampereen Teatterin näytelmään Frankesteinin hirviö. Ennen kisälli seurasi mestaria hyvinkin pitkään ja oppi tältä arvokkaita niksejä, Teurokoski kiteyttää. ”Ikimaailmassa en olisi uskonut, että saan tutustua niin moniin ammattikuntiin ja ammatin harjoittajiin.” ”Tärkeää on, että osaaminen välittyy uusille sukupolville.” – Kovasti puhun sen puolesta, että kädentaidot ja suomalaisen työn arvostus säilyisivät tässä maassa. – Helposti tutkinto ei tule, mutta sen sanon, että kaikki on lopulta vaivan arvoista
Ompelijamestari Hannele Teurokoskelta työ sujuu vuosien vankalla ammattitaidolla. Antiikki ja taide | 59 Verhoilijamestari Katja Torvinen tarjoaa oltermanni Hannele Teurokoskelle olutta Tampereen Valtakunnallisessa Mestarimöötissä keväällä 2018. Kuva: Tampereen Teatteri/ puvusto Tampereen Mestarikillan puheenjohtaja, oltermanni, käyttää kuvan hopeista sinettiä. Hannele Teurokoski sovittaa asua lohikäärme Löhölle, Ville Majamaalle. Asu valmistui Tampereen Teatterin näytelmään Spiraali, joka on ohjelmistossa parhaillaan. Kuva: Tampereen Teatteri/ puvusto Kädentaitajat antavat toisilleen itse tehtyjä lahjoja. Kuva: Kari Kumpulampi Satumusikaali. Kuvassa Hannele Teurokosken lahjaksi saamat säärystimet. Aiheena on Cats-musikaali. Kuva: Mari Penttinen/ Ahjolan kansalaisopiston valokuvakurssi Suunnittelupalaveri. Kuva: Sami Pesonen Hannele Teurokoski asettelee mallinukelle kaulusta. Oltermanni Hannele Teurokoskella on sinetti käytössään killan virallisissa tilaisuuksissa. Kuva: Maria Arosuo/ Tampereen Teatteri Ompelemassa. Kuvassa vasemmalta pukusuunnittelija Tuomas Lampinen, puvuston esimies Nina Hanhisuo ja vaatturimestari Hannele Teurokoski. Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus -musikaalin ensi-ilta oli helmikuussa 2017. Kuva: Kari Kumpulampi
60 | Antiikki ja taide Antiikin historian harrastajan paratiisi Rooma oli antiikin aikana maailman napa. Forum Romanumiin, Colosseumiin ja Palatinus-kukkulaan pääsee vierailemaan kätevästi yhdellä kertaa ja yhdellä pääsylipulla. Vuosituhansien takaiseen Roomaan pääsee nykyään tutustumaan helposti. Ovaalin muotoinen areena Palatinus-kukkulalla.
Palatinus-kukkulalla kierrellessä saa helposti kulumaan puoli päivää. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN ooma on alkujaan rakennettu seitsemälle kukkulalle, joista tunnetuin on Palatinus-kukkula. Nykyäänkin Palatinuksen rinteiltä pystyy hahmottamaan areenan suuruuden, vaikka siitä ei paljon olekaan jäljellä. Palantinus-kukkulan rinteillä sijaitsi aitioita, joista Rooman silmäätekevät pystyivät seuraamaan Circus Maximuksen kilpailuja ja gladiaattoritaisteluita. Lännessä siintää Vatikaani ja Pietarinkirkko, koillisella on massiivinen Colosseum. Circus Maximus toimii tänään puistona, jossa järjestetään konsertteja ja kokouksia. Välillä voi käydä piipahtamassa Farnesen puutarhassa. Kukkulalla on ollut asutusta jo vuodesta 1000 ennen ajanlaskun alkua ja se on kaikkein vanhinta Roomaa, johon pääsee tutustumaan. Siellä kulkee polkuja ja välillä pitää pysähtyä ihastelemaan raunioituneita rakennuksia. Portilta saa kartan, joka auttaa suunnistamaan alueella. Puoli kilometriä pitkällä areenalla oli myös obeliskeja ja Ceresin temppeli. Kukkulalta on huikeat näköalat eri puolille Roomaa ja keskitytään ensin niihin ennen kuin lähdetään kiertämään kukkulaa. Areenaa reunustaa näyttely, jonka avulla pystyy tutustumaan Circus Maximuksen historiaan. Parhaimmillaan katsomoon mahtui kirjailija Plinius vanhemman mukaan 250 000 henkeä. Noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua Palatinus-kukkulasta alkoi muodostua Rooman suurten ja vaikutusvaltaisten sukujen asuinpaikka ja monet keisarit rakensivat sinne omat kotipalatsinsa. Etelässä taas on Circus Maximus, jossa järjestettiin aikanaan huimia kilpa-ajoja. Kukkulalla on nähtävissä edelleen jäänteitä Tiberiuksen, Vespaniuksen ja Augustuksen rakennuttamista palatseista. Se vetää nykyäänkin eniten turisteja puoleensa. Domus Flaviaa käytettiin kokouspaikkana ja ovaalinmuotoista pelialuetta urheilustadionina. PALATINUS-KUKKULA OLI KEISAREIDEN KOTI. Forum Romanum oli vanhan Rooman keskusta.. Rakennusten jäännösten lisäksi polkujen varsilla on vanhoja pylväitä, suihkulähteitä ja patsaita. Opastaulut kertovat rakennuksista ja niiden vaiheista. Kukkula Antiikin historian harrastajan paratiisi R Maxentiuksen basilika on ollut valtavan kokoinen
Palatinus-kukkulalla asuivat keisarit ja mahtisuvut, mutta sen vieressä Forum Romanumilla käytiin kauppaa, harjoitettiin uskonnollisia menoja ja jaettiin oikeutta. PIIPAHDUS MUSEO PALATINOSSA. Nykyään basilikat mielletään kirkoiksi, mutta antiikin aikana basilikat olivat myös esimerkiksi oikeusja hallintotaloja. KAIVETTIIN MAASTA 1900-LUVULLA. Etenkin alueen syntyhistoria on hämärän peitossa, vaikka mytologiassa on kerrottu siitä monia versioita. rakennetusta temppelistä on jäljellä vain korkeat pylväät. 62 | Antiikki ja taide on hurmaava sekamelska antiikin aikaisia jäänteitä ja luontoa. Ei ole tarkkaa tietoa, minkä tapahtuman kunniaksi keisari Fokas korinttilaisen pylväänsä sai. Roomalaisilla oli tapana rakentaa raunioiden päälle, joten Forum Romanumista on löytynyt jäännöksiä eri aikakausilta. Rooma on saanut nimensä Romuluksen mukaan. Palatinuksen alueen historiaan pääsee tutustumaan pintaa syvemmälle Museo Palatinossa, joka sijaitsee kukkulan laella. Siitä voi vieläkin huomata, miten rakennus on muistuttanut lähinnä roomalaista kylpylää. Toki kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään päivittäin. ollut valtavan kokoinen rakennus. Myös Rooma-passilla pääsee jonojen ohi. Colosseum on Rooman suosituin turistinähtävyys. Palatinus-kukkulalla on näköalatasanne, jonne turistit kerääntyvät ottamaan selfieitä. Forum Romanumin sisäänkäynnin vieressä kohoaa Colosseum. Keskiajalla Forum Romanum oli hautautunut jätteen ja rojujen sekaan, eikä kristillinen keskiaika katsonut tarpeelliseksi pitää yllä antiikin muistoa. MASSIIVINEN COLOSSEUM. Pääsylippu kannattaa ostaa netistä etukäteen, jos haluaa välttää jonot Colosseumin lippuluukulle ja turvatarkastukseen. Välillä alueella laidunnettiin karjaa. FORUM ROMANUM OLI ROOMAN KESKUSTA. Etenkin Maxentiuksen basilika on Kivitaulu on löydetty Colosseumilta. Palatinus-kukkulalla tehdään jatkuvasti uusia arkeologisia kaivauksia, jotka antavat lisävaloa alueen historiaan. Molempiin pääsee tutustumaan helposti yhteislipulla. Museossa pääsee näkemään muun muassa pienoismallien avulla, miltä vanha Rooma on näyttänyt ja miten se on kehittynyt. Pudotusta alas Forum Romanumille on kymmeniä metrejä, ja sinne pääsee laskeutumaan pieniä kiviportaita pitkin. Vestan temppelistäkin on enää rauniot jäljellä. Antoniuksen ja Faustinan temppeli on vuodelta 141, mutta se muutettiin 600-luvulla kirkoksi ja siksi se on säilynyt hyvin näihin päiviin. Vasta 1700-luvulla alueella ryhdyttiin tekemään ensimmäisiä laajamittaisia kaivauksia, ja 1900-luvun alussa Forum Romanum saatiin kaivettua kokonaan esiin. Kasvettuaan he perustivat Rooman juuri Palatinus-kukkulalle. Ja mikäs siellä on kuvia räpsiessä, kun taustalla avautuu komeasti Forum Romanun. Viimeinen antiikin ajan muistomerkki alueella on Fokaksen pylväs, joka on pystytetty vuonna 608. Se oli myös poliittisen vallan keskus. Castorin ja Polluxin kunniaksi vuonna 484 eaa. Mutta ensin kannattaa ihastella Forum Romanumia hetki lintuperspektiivistä, jolloin rakennusten valtava mittakaava selviää. Sittemmin he riitaantuivat ja Romulus tappoi veljensä. Colosseumin rakentaminen käynnistyi 70-luvulla keisari Vespaniuksen aloitteesta. Tunnetuin tarina kertoo, että naarassusi löysi veljekset Romuluksen ja Remuksen Palatinus-kukkulan vierestä kosteikosta ja ruokki poikia luolassaan. Forum Romanum oli antiikin Rooman ydinkeskusta. Muisto Keisari Augustuksen palatsista
Antiikin historian harrastajille Rooma on paras tutustumiskohde koko maailmassa. Se on myös valittu maailman suurimpien ihmeiden joukkoon. Forum Romanum. gladiaattoritaisteluja. Colosseumilla järjestettiin kilpa-ajoja ja elokuvistakin tuttuja gladiaattorinäytöksiä. . Lehtereiltä voi vieläkin nähdä kellarikerroksiin ja aistia gladiaattoreiden ja orjien pelon, kun he siellä odottivat pääsyä areenalle mylvivän ihmisjoukon eteen. Arviolta 500 eaa. Tulipalot ovat tuhonneet Colosseumin puurakenteita. Areenalla järjestettiin myös metsästysnäytöksiä ja teloitettiin karanneita orjia. . . Kaupungissa on edelleen jäljellä runsaasti kohteita, joiden avulla saa elävän kuvan antiikin ajan maailmasta ja elämästä. Se oli valtakunnan suurin teatteri, joka veti lehtereille jopa 50 000 katsojaa kerralla. Viimeiset veriset gladiaattoritaistelut käytiin 400-luvulla. Joukko arkeologisia museoita Capitolium-kukkulalla. Etenkin maanjäristykset ovat tehneet tuhoja ja suuria osia rakennuksen seinistä on romahtanut. Tässä tutustumisen arvoisia kohteita: . Palatinus-kukkula. Rooma oli Ateenan ohella antiikin maailman keskus. . Colosseumia on pidetty arkkitehtuurinsa puolesta roomalaisen ja kreikkalaisen tyylin sekoituksena. Antiikin Rooman keisareiden ja mahtisukujen asuinalue. Antiikki ja taide | 63 Colosseum oli teatteri, joka veti lehtereilleen kerrallaan jopa 50 000 katsojaa. TUTUSTUMINEN ANTIIKIN ROOMAAN ja se valmistui seuraavalla vuosikymmenellä keisari Tituksen kaudella. Esimerkiksi keisarin sisäänkäynti on romahtanut. rakennettu areena, jossa järjestettiin kilpa-ajoja. Colosseumin eri kerroksiin pääsee tutustumaan ja siellä on myös valokuvanäyttely, Colosseum on Rooman suosituin turistinähtävyys. . joka kertoo rakennuksen historiasta. ?. Keisari Caracallan rakentaman valtavan kylpyläkompleksin rauniot. Ensimmäisellä vuosisadalla valmistunut suuri amfiteatteri, jossa käytiin mm. Antiikin ajan keskusta, joka oli kaupan, uskonnon ja politiikan keskus. Colosseum. . Caracallan kylpylät. TUHOJA MAANJÄRISTYKSISSÄ. Kaikesta huolimatta se on vaikuttava näky ja yksi Euroopan suosituimmista turistikohteista. Capitoliumin museot. Circus Maximus. Colosseum on Rooman symboli, vaikka se on vuosisatojen kuluessa kärsinyt pahoin. Jos Forum Romanum, Palatinus-kukkula ja Colosseum eivät vielä tyydyttäneet antiikin historian harrastajan tiedonjanoa, niin seuraavaksi kannattaa suunnata joko naapuriin Capitolium-kukkulan museoihin, joissa on vanhoja antiikin patsaita tai sitten keskustan ulkopuolelle, jossa on keisari Caracallan rakennuttaman jättimäisen kylpylän rauniot
Vuodesta 1981 lähtien hän on asunut Murmanskin alueen toiseksi suurimmassa, kaivosteollisuuskaupungissa Apatiitissa. – Lapsena asuin paljon isoisän luona maaseudulla Permin alueella. Neuvostoaikana muutettiin paljon pohjoiseen, missä oli työtä sekä paremmat työehdot ja palkat. Sitdikovan taiteellinen tuotanto käsittää maalauksia ja grafiikkaa, luonto– ja kierrätystaidetta sekä kuvituksia kirjoihin ja aikakausjulkaisuihin. PERMIN KESÄT JA ELÄIMET. Iloinen ja valoisasti naurava Irina puhuu sujuvaa suomea, mutta selittää mielellään asioita suomen lisäksi myös venäjäksi. Hänen uusin näyttelynsä Hyperborea – Pohjoinen satujen maa kiertää Suomea tämän vuoden ajan. Sitdikova syntyi vuonna 1965 Ural-vuorten eteläosissa Tseljabinskin Simin kaupungissa. Venäjän pohjoisessa oli semmoinen tapa, että kesällä kaikki lapset lähtivät sukulaisille Keski-Venäjälle, missä kesä oli todellinen, Sitdikova kertoo. Esillä on kiehtovia kuvia Venäjän Lapista. Hän muutti pohjoiseen vanhempien ”Pohjoisessa luonnossa on oma salaperäisyytensä ja taikansa” Irina Sitdikovalla kiertävä näyttely Suomen ystävä Irina Sitdikova kuvaa monipuolisessa taiteessaan erityisesti luontoa ja eläimiä. Siellä oli tosi villi ja suuri metsä eli taiga. mukana. Seuran hallintosihteeri Marja Paavilainen toimii tulkkina. Olin siellä joka kesä. Luonto ja eläimet ovat keskeisessä osassa hänen tuotannossaan. Kevään aavistus, 2010, paperi, sekatekniikka, 57x37 cm.. Mistä tämä teema mahtaa juontaa juurensa. T Lumimyrsky, 2015, paperi, sekatekniikka, 57x37 cm. 64 | Antiikki ja taide TEKSTI: JOUNI SUOLANEN eemme venäläisen taiteilijan Irina Sitdikovan haastattelua skypen välityksellä Suomi– Venäjä-seuran tiloissa Helsingin Merihaan tornitalossa
Hän on nähnyt luonnossa kuvaamansa eläimet. Tämä ilmenee myös Neuvostoliiton aikaisesta työkirjasta, joita siihen aikaan kirjoitettiin. Suomessa hänen teoksiaan on aiemmin nähty Kemissä ja Apatiitin ystävyyskunnassa Keminmaassa. Kuva: Elena Belogurova. Syntymässä on eläinaiheinen taulu. Kaikki tietävät, että karhu pitää mustikoista. ARVOSTETTU JA SUOSITTU. Sitdikovan teoksia on ollut esillä Apatiitissa, Kirovskissa ja Murmanskissa sekä muissa Murmanskin alueen kaupungeissa samoin kuin Pietarissa ja Moskovassa. Irina Sitdikovaa pidetään yhtenä parhaista kuvataiteilijoista Kuolan niemimaalla. Sitdikova taiteessa eläimet ovat usein värikkäitä. Hänen töitään on hankittu Murmanskin alueen taidemuseon ja Venäjän Tiedeakatemian Pohjois-Euroopan tutkimuksen museon kokoelmiin sekä lukuisiin yksityiskokoelmiin Venäjällä, Suomessa, Norjassa ja Saksassa. Sitdikova kävelee metsässä kahden koiransa kanssa. Antiikki ja taide | 65 – Isoisä oli yksityinen turkismetsästäjä ja pyyti muun muassa soopeleita ja näätiä. Niissä voi olla eri värisiä eläimiä, kun haluan välittää tunnelman ja kuvastaa vuodenaikaa. Näyttelykiertue palkittiin Venäjän kulttuuriministeriön apurahalla syyskuussa Savonlinnassa järjestetyssä Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumis– Kuvat ovat realistisia, mutta eivät aina ihan niin realistisia. Kun karhu on syömässä mustikoita, sen suu on sininen. – Kuvat ovat realistisia, mutta eivät aina ihan niin realistisia. Hän on ollut jo monta vuotta luonnonsuojelujärjestön vapaaehtoistyöntekijä, ja huolissaan villin luonnon tilasta varsinkin Apatiittien ja Murmanskin alueella. Siksi minulla on taulu, missä on tummansininen karhu. Tiedän ja osaan hyvin eläimet, pidän niistä, ja siksi myös kuvaan niitä. SININEN KARHU SYÖ MUSTIKOITA. Hän on ollut Venäjän taiteilijaliiton jäsen vuodesta 2016 lähtien. Uusi näyttely Hyperborea – Pohjoinen satujen maa avautui Suomessa Kemin historiallisessa museossa ja kiertää eri paikkakunnilla joulukuuhun 2019 saakka. Niissä voi olla eri värisiä eläimiä, kun haluan välittää tunnelman ja kuvastaa vuodenaikaa. Sen takia jo lapsuudesta eläimet ovat minulle tuttuja. Näyttely on Suomi–Venäjä-seuran 75 -vuotisjuhlanäyttely. Hän kertoo, että Apatiittien ulkopuolella on hyvä ja kaunis metsä ja puhdas luonto. Irina Sitdikova on aktiivinen luonnonsuojelija. Taiteilija Irina Sitdikova työssään
Suosikkeja ovat saamelaislaulaja ja joikaaja Ulla Pirttijärvi ja lahjakas saamelaisartisti Wimme Saari. Hän tekee paljon myös luontokirjojen kuvituksia Muurmanskin alueen luontoja tiedekirjoihin. Nyt Varzugajoen hopea, 2010, paperi, grattografia, 54x34 cm. Häntä hämmästyttääkin se, että joskus taiteilijat sanovat olevansa kriisissä eivätkä tiedä, mitä maalaisivat tai tekisivät. TILAUSTÖISTÄ UUSIA ULOTTUVUUKSIA. Harjusjärvi, 2011, pahvi, sekatekniikka, 57x37 cm. Taiteilijan on pidettävä yllä taitoa ja harjoiteltava koko ajan. Taulussa Mustikkametsässä sininen karhu on nauttinut loppukesän mustikoita. Kirjoissa ja kuvissa esitellään muun muassa pomorien ja kolttasaamelaisten ruokaa ja ruuanlaittoa. Kuva: Ari Vuorela sa. Sitdikova työskentelee säännöllisesti. Ihmiset eivät osta tauluja joka päivä. Heillä on aivan oma kulttuurinsa ja omat tapansa. Hän pitää erityisesti kansanmusiikista. – Mielestäni kirjailijat ovat tehneet taiteilijoille valmiiksi asian. – Pidän kirjojen kuvittamisesta. Sitdikova tekee pääasiassa grafiikkaa. Sitdikovaa inspiroi myös musiikki. – Työskentelen sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta. Kun lukee kauniita asioita, mieleen tulee kauniita kuvia, hän sanoo. Mielestäni taiteen pitää olla positiivista, Irina Sitdikova korostaa. kiertävässä näyttelyssä on kuvattuna muun muassa graafisesti arktisen alueen eläimiä. Kun luen kirjoja, mieleen nousee heti kuvia. Hän on kuvittanut monia pohjoisen Vie. Taiteella Sitdikova tulee kuitenkin toimeen, sillä hän tekee myös tilaustöitä yksityisille ihmisille ja yrityksille, kuten designia tai – Näen maailmassa myönteisiä asioita. KUVIA MIELEEN KIRJOISTA JA MUSIIKISTA. Ei tarvitse kuin lukea, niin jo syntyy lukemisen pohjalta kuvia. Lisäksi näyttelykiertueen toteuttamista tukevat Suomi–Venäjä-seura ja sen Pohjois-Suomen piirijärjestö. Jos yksi asia ei huvita tai kiinnosta, niin voi tehdä toisenlaista työtä, vaikka puun kaiverrusta. 66 | Antiikki ja taide nanmeren rannalla asuvien pomorien elämästä kertovia teoksia
Suomi on lähellä. Pääni on sillä tavalla rakentunut, että näen maailmassa myönteisiä asioita, Irina Sitdikova nauraa heläyttää. Sitdikova on käynyt muuallakin Suomessa, kuten Helsingissä, Turussa ja Turun saaristossa. Hänestä on mielenkiintoista ja mukavaa tutustua paikalliseen elämään ja luontoon. Hän on opiskellut suomea 12 vuotta, eikä tiedä miksi, mutta kieli kiinnostaa kovasti. Pihamaaltani on 300 kilometriä rajalle. Irina Sitdikova ulkoiluttaa kahta söpöä koiraansa metsässä tarkkaillen samalla luontoa ja eläimiä. – Ensimmäinen syy ystävyyteen on se, että olemme hyviä naapureita. Häneltä tilataan myös muistoesineitä, kuten vaikka taululautasia. – Neuvostoliitossa oli maksuton koulutus, ja se oli korkealaatuista. Tuosta ajasta kaikki on muuttunut. Neuvostoliiton ajassa oli omat hyvät ja huonot puolensa, mutta sama on Venäjän aikaisessa elämässä. – Tilaustyöt avaavat uuden ulottuvuuden taiteessa. Siitä ei voi kertoa sanoin vaan se pitää nähdä omin silmin. Hän käy säännöllisesti Lapissa, missä hänellä on paljon ystäviä. Hän arvelee, että Neuvostoliiton ajan jälkeen kaikki taiteilijat ovat postmodernisteja. Yleensä hän asuu suomalaisessa tuttavaperheessä. Hänellä on Aallon ja Arabian esineitä ja designia. Nyt on myös mahdollisuus saada korkeatasoista koulutusta, mutta se kaikki on maksullista. Taiteilijoille työllisyys tarkoitti kuitenkin sitä, että piti olla kommunistisella tehtaalla töissä. Valtio tilasi töitä, kuten julisteita. Hän toimii myös Apatiitin Suomen ystävien yhdistyksen ”Naapurien” puheenjohtajana. Esimerkiksi ruska-aika on ihanaa. . Voi matkustaa ja tehdä töitä vapaasti, vaikka myydä töitään netissä. Sitdikova haluaa taiteen olevan positiivista. Kaikilla ihmisillä oli töitä. Joiun synty, 2015, paperi, grattografia, 57x38 cm. Antiikki ja taide | 67 pakkausmateriaaleja. Tunturinäkymä, 2007, paperi, sekatekniikka, 60x42 cm. Savonlinnaa hän pitää uskomattoman kauniina, yhtenä Suomen kauneimmista paikoista. Kuva: Inna Nadezdina. Ei myöskään voinut matkustaa vapaasti. Hän harrastaa Alvar Aallon arkkitehtuuria. Sitdikova on innokas Suomen ystävä. Kun ammattitaiteilija tekee ne omalla tyylillään, se tuottaa etua myös muuhun omaan tuotantoon. Irina Sitdikova on nähnyt taiteilijana myös Neuvostoliiton ajan. MONTA SYYTÄ SUOMEN YSTÄVYYTEEN. Itse en halua ottaa kantaa vaan luoda positiivisuutta. Taiteilijoilla oli aina töitä. – Nykyisin taiteilijoilla elämä on vapaata. TAITEILIJOILLA NYT VAPAATA VENÄJÄLLÄ. Vapaana taiteilijana ei voinut olla. Taidenäyttelyissä hän käy aina Suomessa vieraillessaan. Hän pitää Marimekosta ja Nansosta, joissa taide ja tuotanto yhdistyvät. On toki tärkeää käsitellä ongelmia, ja taiteenkin pitää esittää maailman päivänpolttavia kysymyksiä. – Monet taiteilijat haluavat laittaa tunteensa kankaalle tai paperille. – Pohjoisessa luonnossa on oma salaisuutensa, salaperäisyytensä ja taikansa. Suomen taiteessa Sitdikova tunnistaa ensin designin. Sitdikova pitää omaa taidesuuntaustaan postmodernina. Maailma muuttuu, ja meidän pitää muuttua sen mukana. Myös ne ovat kauniita, ja myös ne täytyy tehdä huolellisesti ja hyvin
68 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: ALEKSANTERIN TEATTERI lkuvuonna 2019 tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomalaisen oopperan ensiesityksestä omassa talossaan Bulevardin ja Albertinkadun kulmauksessa sijaitsevassa Aleksanterin teatterissa, joka vuonna 1880 oli saanut nimensä Venäjän keisarin Aleksanteri II:n mukaan tämän annettua suostumuksensa kutsua teatteria nimellään. Viikon kuluttua siitä, kun Aleksanterin teatteri oli siirtynyt virallisesti Suomen valtion omaisuudeksi heinäkuussa 1918, senaatti päätti luovuttaa rakennuksen kaikkine kalusteineen Suomalaisen Oopperan käyttöön.” Aleksanterin teatteri tunnetaan yhä edelleen ”Vanhana Oopperatalona”. Vuosien saatossa rakennus on säilyttänyt peruspiirteensä ja yhä vieläkin siellä voi aistia keisarillisen ”hoviteatterin” tunnelmaa. A Helsingin keskustan nähtävyyksiin kuuluvassa Aleksanterin teatterissa Bulevardilla tehtiin 100 vuotta sitten historiaa Suomalaisen oopperan saadessa ensiesityksensä omassa talossaan. Samalla anottiin myös lupaa liian pieneksi tiedetyn katsomon laajentamiseksi. Tammikuussa 1919 valmistuneissa muutostöissä yleisötilojen kapasiteettia nostettiin huomattavasti, mutta rakennuksen havaittiin kuitenkin tästä huolimatta olevan liian ahdas oopperaksi. Väliaikaisuudestaan huolimatta vuonna 1956 Kansallisoopperaksi muuttunut rakennus oli oopperakäytössä lähes 75 vuotta. Bulevardi ja sitä rajaavat rakennukset Aleksanterin teatteri mukaan luettuna – on määritelty Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Selvitys tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan rakennuksen historiaan: ”Kun saksalaiset olivat vallanneet Helsingin huhtikuussa 1918, oopperayhtiön johtokunta anoi oopperalle oikeutta käyttää venäläisiltä takavarikoitua Aleksanterin teatteria näytäntöihinsä. Aleksanterin teatteri. Vuonna 1918 Suomalainen Ooppera sijoitettiin rakennukseen ”väliaikaisesti”. Kansallisoopperan nykyisen rakennuksen valmistuttua vuonna 1993 Bulevardin teatteri sai takaisin Aleksanterin teatteri -nimensä ja jatkoi toimintaansa Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen vuokraamana vierailuteatterina. VENÄLÄINEN TEATTERI. Itse teatterirakennus on suojeltu. Kaupungin vuokra-aika päättyi vuoden 2005 alussa, jolloin teatterirakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan vierailuteatteritoiminnan jatkuessa edelleen. – Vanha Oopperatalo Tärkeimmät sisätilat, päälämpiö, keisarillinen salonki ja katsomo ovat säilyttäneet lähes alkuperäisen asunsa. Talon nykyisen omistajan Senaatti-kiinteistöjen teettämän ”Aleksanterin teatterin rakennushistoriaselvityksen” laati talvella 2014–15 arkkitehti Markus Manninen Arkkitehtitoimisto Schulman Oy:stä. Alkuperäisessä käytössään Helsingin venäläisenä Aleksanterin teatterina rakennus palveli 38 vuotta, vuosina 1880–1918
Tsaari Aleksanteri II ei koskaan päässyt istumaan aitioonsa. Hänet murhattiin pian teatterin valmistumisen jälkeen.. Antiikki ja taide | 69 – Vanha Oopperatalo Aleksanterin teatteri Aleksanterin teatteri oli Suomalaisen Oopperan ensimmäinen oma talo
Oli päätetty perustaa Suomen Kansallisoopperan säätiö, jolle Suomalainen Ooppera Osakeyhtiön toiminta siirtyi syksyllä 1956. Kansallisoopperan viimeinen oopperaesitys, Lemmenjuoma, esitettiin Aleksanterin teatterissa toukokuussa 1993. päivänä 1939 Neuvostoliiton ilmapommitukset tuhosivat useita rakennuksia oopperan lähiympäristöstä. Näyttämöllä päivysti kaksi palosotilasta ja katsomossa tilannetta tarkkailivat komisario ja konstaapeli, minkä lisäksi poliisimestarilla ja maaherralla sekä lehdistön edustajilla oli vapaapaikat esityksiin.” PIENI YLEISÖPOHJA. Myös teatterin käyttötarkoitus palasi lähemmäs alkuperäistä mallia, vierailuteatteria. Töiden valmistumista saatiin kuitenkin odottaa vielä seitsemän vuotta. Ja kun tuolit vihdoin saapuivat lokakuussa 1939, nahkapäällysteiden tilalla oli punainen plyyshi – sotavarusteluteollisuuden kannalta vähemmän tärkeä materiaali. Oopperaa vaivasi myös joidenkin kriitikoiden mielestä kurja akustiikka. Se oli ainoa keino tulla nähdyksi. katsomon laajentamiseksi 700 katsojalle silloisten 425 sijasta.” Ja niin Verdin Aidan trumpetit kajahtivat Suomalaisen oopperan avajaisesityksessä Aleksanterin teatterissa sunnuntaina 19. Rakennuksen laajennustyöt aloitettiin kesällä 1954. Ennen sotia talon uudeksi johtajaksi Edvard Fazerin ja oopperalaulaja Aino Ackten jälkeen tullut professori Oiva Soini ryhtyi tarmokkaasti uudistamaan näyttämötekniikkaa. Muun muassa valaistuslaitteiden heikkouden takia solisteilla oli tapana tulla laulamaan aariat näyttämön etuosaan ramppiin, suoraan yleisölle. Oopperan näyttämön tekniset asennukset olivat jo 1920-luvun lopussa vanhentuneita. Tarjonta laajeni vuonna 1922, kun oopperan yhteyteen perustettiin baletti. Permannolle ja ensi parvelle tilattiin Saksasta nahalla päällystetyt pehmustetut tuolit, joiden toimitus kuitenkin viivästyi Saksan aloittaessa toisen maailmansodan. Valtio pysyi rakennuksen omistajana. tammikuuta 1919. Aleksanterin teatteria alettiin markkinoida painottaen teatterirakennuksen pitkiä perinteitä helsinkiläisen ja myös venäläisen kulttuurielämän keskuksena. Aleksanterin teatteri tunnetaan yhä edelleen ”Vanhana Oopperatalona”, vaikka Kansallisoopperan lähdön jälkeen Aleksanterin teatteri sai vanhan nimensä takaisin. Siinä on kuvattuna 12 amoriinia ja taiteen hengetärtä vuorottelemassa piiritanssissa. Korjaukset suoritettiin vasta keväällä 1940 talvisodan päätyttyä. Yläkerran lämpiössä ovat vuosien varrella viihtyneet monet oopperan ystävät. Taiteilija Severin Falkmanin teatterin kattomaalaus on säilynyt meidän päiviimme asti. Nyttemmin on ryhdytty selvittämään Aleksanterin teatterin myyntiä vaihtoeh”Taloa käytiin tutkimassa arkkitehti Sjöströmin kanssa ja tämä luonnosteli suunnitelmat tarvittavista muutostöistä Henkilökuntaan kuuluvien tuli olla siististi pukeutuneita ja kantaa merkkiä, jolla heidät erotti yleisöstä. ”Henkilökuntaan kuuluvien tuli olla siististi pukeutuneita ja kantaa merkkiä, jolla heidät erotti yleisöstä. Ensiksi katsomon kovat penkit oli vaihdettava parempiin. Vaikka Suomalaisen oopperan yleisöpohja oli laajempi kuin venäläisellä teatterilla, se oli silti melko pieni ja teoksia täytyi vaihtaa usein. Pommit särkivät myös oopperatalon ikkunalaseja, ja kattorappauksia putosi eri puolille taloa. Marraskuun 30. Oopperan hallintoa johdettiin tästä lähtien johtokunnan sijaan hallintoneuvostosta, jossa päätösvalta oli opetusministeriön määräämillä edustajilla. Katsomo oli täynnä, ja kuninkaallisessa aitiossa istui itse valtionhoitaja Mannerheim. Vuonna 1925 oopperaa saatettiin kuunnella myös kodeissa, koska Suomen Radioyhdistys ry oli saanut luvan lähettää näytännöistä radio-ohjelmia korvausta vastaan. 70 | Antiikki ja taide Aleksanterin teatterissa voi kokea aikamatkan menneeseen. Taiteilija Severin Falkmanin maalasi teatterin katon.. ”Katsomossa hajuvesien, vastakuivuneen maalin ja puuterin kyllästämä ilma, briljantteja ja hermeliinejä, frakkipukuisten herrojen mustapukuista taustaa vasten myöhään lauantai-iltana kotiin tuodut leningit kuin koreat päivänkukat ja kaiken yllä Falkmanin iloiset amoriinit”, Iltalehti raportoi tammikuussa 1919. ”VANHA OOPPERATALO”. Uuden oopperatalon rakennustyöt alkoivat vuonna 1986 entisellä sokeritehtaan tontilla Töölössä. Juhlavuoden päätapahtuma järjestettiin kuitenkin Finlandia-talossa, jossa hehkutettiin suunnitelmia uudesta oopperatalosta. Tulossa oleviin kotimaisen oopperan 100-vuotisjuhliin vuonna 1973 ryhdyttiin valmistautumaan hyvissä ajoin
Valtion toimintatavan mukaisesti kiinteistöt myydään julkisella tarjouskilpailulla. Aleksanterin teatteri rakennettiin Helsingin venäläiselle valtionteatterille, joka oli perustettu vuonna 1868. Piirustukset laati Viaporin Insinöörihallituksen esimies everstiluutnantti Benard. Rakennus on todennäköisesti saanut vahvoja vaikutteita keisarikunnan pääkaupungin teatteriarkkitehtuurista. Ministeriö ei näe teatterin myynnille estettä. Itsenäistymisen jälkeen taloon muutti vuonna 1911 perustettu Suomalainen Ooppera (myöhemmin Suomen Kansallisooppera). Kaupunkikuvallisten syiden ohella tämä johtui myös paloturvallisuusvaatimuksista. Tämän jälkeen Senaatti-kiinteistöt on ylläpitänyt rakennusta. Antiikki ja taide | 71 ALEKSANTERIN TEATTERI . Rakennuksen edellinen laajempi peruskorjaus valmistui vuonna 1980. tona valtion rahoittamalle korjaukselle. Arkkitehti Jac. Teatterin kulttuurija rakennushistoriallisten arvojen säilyminen on varmistettu rakennuksen suojelulla. Vastapäätä teatteria Bulevardin toisella puolella oli Sinebrychoffin panimon tiilimakasiini ja yhtiön päärakennus. . Teatterirakennus on kadunpuolelta säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Ratkaisuun on päädytty yhteistyössä opetusja kulttuuriministeriön kanssa. Teatterin julkisivut edustavat tyyliltään pietarilaissävytteistä uusempireä. Aleksanterin teatteri Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa sijaitsee viimeisessä korttelissa ennen Hietalahdentoria. Avajaisia päästiin viettämään 19.1.1919. Hankkeen takana oli kenraalikuvernööri kreivi Nikolai Adlerberg, joka tunnettiin suurena kulttuurin ystävänä. Arvokohteessa kriteereinä ovat paitsi hinta myös uuden omistajan teatteritaloon suunnittelema konsepti ja suojelunäkökohtien huomioiminen. Helsingin kaupungin hallussa ollut kiinteistö siirtyi vuonna 1928 valtion omistukseen. Ahrenberg suunnitteli sisustuksen sekä julkisivujen koristuksia. Uusi oopperatalo valmistui Töölönlahdelle monien vaiheiden jälkeen vuonna 1993, jolloin Aleksanterin teatteri sai takaisin vanhan nimensä ja siitä tuli vierailevien teatteriesitysten näyttämö. Erikoista rakennuksessa on runsas kierrätysmateriaalin käyttö. Enää eivät ylläpitokorjaukset riitä. Aleksanterin teatterin näyttämö ja katsomo saavat uuden vesiukaton. Vanhoja rakenteita purkaessa on tullut vastaan yllätyksiä.. Kansallisooppera toimi talossa kuitenkin lähes 75 vuotta. Tiilien kuljetukset tapahtuivat pääosin meriministeriön laivoilla. Myyntivalmistelut eivät vaikuta kiinteistön käyttöön, vaan toiminta jatkuu talossa normaaliin tapaan. Myös sisäänkäynnin ja kahden porrashuoneen lattioissa ja portaissa on käytetty Bomarsundista tuotuja kivilaattoja ja -askelmia. Sen harkotettu pohjakerros seisoo jykevän, pääosin Bomarsundista tuoduista kivistä rakennetun graniittisokkelin päällä. Bulevardin rakennus oli oopperan tarpeisiin liian pieni ja tarkoitettu alun perinkin väliaikaiseksi ratkaisuksi. Vuonna 1956 saatiin kipeästi kaivattua lisätilaa, kun näyttämön taakse valmistui arkkitehti Aarno Ravealan suunnittelema kolmikerroksinen lisäsiipi. (LÄHTEET: MARKUS MANNINEN ”ALEKSANTERIN TEATTERI, RAKENNUSHISTORIASELVITYS”, SENAATTI-KIINTEISTÖT, ARKKITEHTITOIMISTO SCHULMAN OY, 2015; LIISA BYCKLING: ”KEISARIAJAN KULISSEISSA, HELSINGIN VENÄLÄISEN TEATTERIN HISTORIA 1868-1918”, SKS, 2009). – Senaatti-kiinteistöt näkee, että kiinteistön myynti uudelle omistajalle, joka pystyisi toteuttamaan talon vaatimat, muun muassa laajat taloja näyttämötekniikan uudistukset, tarjoaisi kestävän ratkaisun talon pitämiseksi arvonsa mukaisessa kulttuurikäytössä, Senaatin toimialajohtaja Tuomas Pusa toteaa. Arkkitehtitoimisto Palmqvist & Sjöström suunnitteli muutostyöt, joissa laajennettiin katsomoa, näyttämöä ja orkesterisyvennystä. Alun perin teatteri oli aukiomaisen tontin keskellä ympärillään runsaasti vapaata tilaa. Suurin osa runkorakenteissa käytetyistä tiilistä, noin 1,1 miljoonaa kpl, ja osa kivijalan graniittilohkareista on tuotu Ahvenanmaalta, Bomarsundin linnoituksesta, joka oli hävitetty Krimin sodan aikana. Toisessa kerroksessa on korinttilainen pilasterijärjestelmä. Rakennusaikanaan 1870-luvun lopulla Aleksanterin teatteri erottui selvästi ympäristöstään, kaupungin laitamilla olevasta Punavuoren ja Kampin matalasta puutalovaltaisesta rakennuskannasta. Vuonna 1879 valmistunut teatteri nimettiin keisari Aleksanteri II:n mukaan, joka oli hyväksynyt suunnitelmat ja jolta Adlerberg useaan otteeseen pyysi lisää varoja rakennuskustannusten noustessa. (LÄHDE: SENAATTIKIINTEISTÖT)
72 | Antiikki ja taide istoriallisissa kuvissa Isossa Mustasaaressa sijaitseva Suomenlinnan kirkko hallitsee sipulikupoleineen Helsingin eteläistä horisonttia. Kuvat ovat linnoituksen venäläiseltä kaudelta, jolloin kirkkorakennuksen ulkonäköä ei vielä ole muutettu. Rakennuksessa oli tuohon aikaan viisi tornia sipulikupoleineen, ja sitä kutsuttiin Suomen kauneimmaksi ortodoksiseksi pyhätöksi. H Viaporin kirkko linnoituksen venäläisellä kaudella oli lajissaan Suomen kaunein. Kuva: Suomenlinnan hoitokunta TEKSTI: TIMO ELO LÄHDE: ”VENÄLÄINEN VIAPORI”, NETTA BÖÖK JA MAIJA-LIISA TUOMI, SUOMENLINNAN HOITOKUNTA. 1920-luvulla suoritetuissa kirkon muutostöissä kirkon pääkupolin sipuli poistettiin, torni rakennettiin ulkoa nelikulmaiseksi ja pikkukupolien kannat jätettiin vesikaton Suomenlinnan kirkko – kappale historiaa Suomenlinnan kirkko valmistui alkujaan ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi vuonna 1854
Ruotsalaiset antoivat linnoitukselle nimen Sveaborg, joka suomalaisten suussa kuitenkin vääntyi varsin nopeasti muotoon Viapori. Ortodoksisen kirkon symboliikan ja liturgisten vaatimusten mukaisesti kirkossa oli eteinen, temppeli ja alttari. Kauppatorilta saapuvan lautan päälaiturilta matkaa kirkkoon kertyy 200 metriä. Venäläinen Viapori ei ollut osa Suomen suuriruhtinaskuntaa, vaan toimi itsenäisenä. Seinät rapattiin sileiksi. Helsingin edustalla olevaa Suomenlinnan merilinnoitusta alettiin rakentaa Ruotsin vallan aikana vuonna 1748. Kuva: Teuvo Kanerva, Museovirasto. Tuohon aikaan venäläisten varuskuntien kirkkojen arkkitehtuuri edusti venäläisiä kulttuuriarvoja. Kirkon ympärille rakennettiin aita vuonna 1872 Ruotsin vallan aikaisista tykinpiipuista ja vanhoista Viaporin salmien sulkuketjuista. ORTODOKSISELLE SOTAVÄELLE. Pietarin Taideakatemian arkkitehtuurin professori Konstantin Thon laati Viaporin kirkon piirustukset vuonna 1838, ja kirkko rakennettiin arkkitehti Ivan Varnekin johdolla vuosina 1849–1854. . Yksityisinä lahjoituksina oli saatu muun muassa kattokruunu ja kirkonkellot. Pian saatiin myös oikeus järjestää jumalanpalveluksia, mutta pysyvää kirkkotilaa ei ollut. Nykyään pyhättö on suosittu hääkirkko, jossa järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia ja konsertteja. Belgialaissyntyiseltä taidemaalarilta Vitali de Gronckelilta tilattiin 23 maalausta ikonostaasiin. Linnoituksen johdossa oli komendantti, joka oli vastuussa suoraan Pietarissa oleville esimiehilleen. Aleksanteri Nevskin kirkko korotettiin tuomiokirkon eli katedraalin asemaan 18.5.1891. Sisätilaa hallitsi neljä suurta pilaria, jotka kannattivat keskikupolia. Kirkon sisäänkäyntien kohdalla olevien porttien luona oleviin tykinpiippuihin kiinnitettiin kullatut kotkat. Muut tykit koristettiin valurautaisin kullatuin ristein. Liikenteellisesti Suomenlinnan kirkon sijainti on ihanteellinen. 1800-luvulla linnoituksessa oli enemmän väkeä kuin Helsingissä. Venäläisen kirkonrakennusperinteen mukaisesti kirkko rakennettiin korkealle kivisokkelille ja katolle tehtiin keskustorni, jota kehysti neljä pienempää tornia, joissa oli muhkeat sipulikupolit. Antiikki ja taide | 73 alle. Venäläistä aikaa linnoituksessa kesti vuoteen 1918. Lopputuloksena oli luterilainen kirkko. Kirkon katto oli kuparia ja sen kupoleiden kullatut ristit oli valmistettu Pietarissa, josta myös oli hankittu sakraaliesineitä, lampukoita, lattiakynttelikköjä, ikoneita ja kirkkotekstiilejä. Kreikkalaiskatolinen kirkollinen toiminta oli alkanut Viaporin linnoituksessa elokuussa 1808, vajaa neljä kuukautta Viaporin valtauksesta. Venäläisellä kaudella Viaporilla oli tärkeä tehtävä Pietarin suojelemisessa. Aitarakennelmaan liittyi olennaisena osana vuosina 1888–1889 rakennettu sipulikupolinen kellotapuli. Tyyliin kuului sipulikupoleiden lisäksi runsaasti pyörökaaria ja koristelua. Suomenlinnan kirkko tänään. Myös kirkollinen elämä juhlineen muodosti tärkeän osan venäläistä sotilaskulttuuria. Sotamiehet olivat kotoisin kaikkialta Venäjältä, ja heillä oli oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Entinen varuskuntakirkko olisi tänäkin päivänä eksoottinen turistikohde. Tänään Suomenlinnan kirkon tornissa toimii lentoja laivaliikennettä palveleva majakka, jonka lyhdyn viesti on neljä peräkkäistä väläystä eli morseaakkosten H-kirjain Helsingin merkiksi. Loput ikonit maalasivat Pietarin taideakatemian oppilaat. Sveaborgiksi nimetty linnoitus antautui toukokuussa 1808 Venäjän joukoille ja siirtyi laivoineen ja linnoituslaitteineen Venäjän keisarikunnalle. Kesäisin liikennöivällä vesibussilla pääsee läheisen Suomenlinnakeskuksen laituriin. Niinpä jumalanpalvelukset pidettiin väliaikaisissa tiloissa yli 40 vuoden ajan, kunnes vuonna 1854 valmistui Aleksanteri Nevskin mukaan pyhitetty viisikupolinen kirkkorakennus, jota myös kutsuttiin aikansa kauneimmaksi kreikkalaiskatoliseksi kirkoksi Suomessa. HELSINGIN NÄHTÄVYYS. Linnoituksessa vietettiin vilkasta seuraelämää, jota muun muassa kirjailija Maila Talvio on kuvannut romaanissaan ”Linnoituksen iloiset rouvat”. Viaporin kirkko oli tyyliltään bysanttilais-venäläinen. Kirkon kryptaa vuokrataan pienimuotoisiin juhlatilaisuuksiin. Viaporin maine matkailukohteena myös kasvoi 1800-luvulla ja se mainittiin Helsingin tärkeimpien nähtävyyksien joukossa vuoden 1914 matkaoppaassa, jonka mukaan linnoituksen päänähtävyyksiin lukeutuu myös varuskunnan kirkko. Sotilaiden lisäksi siellä asui myös siviiliväestöä. Nykypäivänä Suomenlinnassa voi edelleen aistia venäläisen varuskunnan tunnelman, vaikka ortodoksikirkon sipulitornit ovatkin kadonneet. BYSANTTILAIS-VENÄLÄISTÄ TYYLIÄ. Viaporin venäläiskaudella valtaosa sotaväestä oli kreikkalaiskatolisia eli ortodokseja
TEKSTI: TIMO ELO 74 | Antiikki ja taide Porvoon ÖLJYVÄRILIITUJEN tarina Myös taululiidut olivat aikoinaan lähes korvaamattomia opetustyössä.
– Hän rakasti uudenaikaisia keksintöjä. Sinettilakkaa on myös käytetty näihin päiviin asti. – 1970-luvun alussa Sylvi Swahnin irrottautuessa yhtiöstä tehtaasta muodostettiin osakeyhtiö, joka toimi vanhassa tehdasrakennuksessa Porvoon Aunelanmäellä aina vuoteen 1992. Tehtaan kassakirjaukset päättyvät helmikuuhun 1918, jolloin Aram Aunela perheineen pakeni Kråkön saareen. Perustajana toimi vuonna 1900 proviisorin tutkinnon suorittanut Aram Aunela, joka aikaisemmin oli työskennellyt apteekeissa Raumalla, Seinäjoella ja Alavudella sekä Helsingissä. – Isoisäni Aram syntyi Iisalmessa vuonna 1873, kävi koulua Kuopiossa ja lähti sittemmin Sortavalan kaupunkiin farmasian oppiin, porvoolainen galleristi Jorma A. – Väriliitupakkauksen kannessa on kuvattuna Porvoon kirkko Linnanmäeltä nähtynä, likipitäen samalta kohdalta kuin Albert Edelfeltin maalauksessa vuodelta 1892. – Vapaussodan jälkeen joitakin saksalaisia sotilaita oli jäänyt Porvoon lähistölle toipumaan taisteluissa saamistaan vammoista. Esimerkiksi Ruotsin hovissa on suosittu laadukasta Porvoon Teknillisen Tehtaan lakkaa, Jorma A. – Niinpä he vaativat tehtaan omistajaa henkensä kaupalla saapumaan takaisin johtamaan tehdasta, pojanpoika kertoo. Vuonna 1907 Aram avioitui Anniksi kutsutun Anna Elin Grandellin kanssa ja hankki perheelleen kodin Porvoosta, minne myös Alavuden Teknillinen Tehdas siirrettiin. On myös sanottu, että suuret ikäluokat ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan Aunelan taululiitujen avulla ja että ensimmäiset taiteelliset kokemukset koulussa on saatu Porvoon värikynillä. Kassakirjan merkintä 12.5.1924 kertoo lyhyesti surullisen tosiasian: ”Seppele A. KANSALAISSOTA ALKAA. Eräs heistä, Paul Hoge, tuli myöhemmin kiittämään saamistaan kirsikoista, Aunela kertoo. – Kansalaissodan päätyttyä isoisän voimat alkoivat heiketä. Jo kassakirjan tekstin vaihtuminen ruotsista suomeksi vuoden 1924 alussa enteili muutosta tehtaan hallinnossa. Valmistettiinpa tehtaassa myös suksirasvaa tsaarin armeijalle. Ja koska Aunelan puutarhan kirsikkasato oli sinä syksynä erittäin runsas, Anni pyysi joitakin tehtaan työntekijöitä viemään korillisen kirsikoita haavoittuneille sotilaille. Pian Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi kansalaissota. Näin hänet myös armahdettiin. Porvooseen hankittiin myös perheen ensimmäinen auto, joka oli neljäs koko kaupungissa. Olipa hän nuoruudessaan kokeillut maan ensimmäisiä korkeapyöräisiä polkupyöriäkin. P Suuret sodanjälkeiset sukupolvet oppivat lukemaan ja ennen kaikkea kirjoittamaan Porvoon öljyväriliitujen avulla. – Jo toimiessaan proviisorina Alavuden apteekissa Aram haaveili omasta tuotantolaitoksesta, ja haaveet toteutuivat hänen perustettuaan saapasrasvaa ja kuparinkiillotuspulveria valmistavan Alavuden Teknillisen Tehtaan. – Isoisä palasi kaupunkiin vain joutuakseen punaisten vallankumousoikeuteen, jossa hänelle vaadittiin ankaraa tuomiota, kunnes eräs porvoolainen työmies, joka oli toiminut kesäisin isoisän soutajana kalamatkoilla, ryhtyi puolustamaan häntä kertoen isoisän olevan oikein mukava ja ystävällinen mies. Aunela kertoo. Tehtävä ei ollut helppo. Sittemmin isoisä matkusti Englantiin, Ranskaan ja Saksaan opiskelemaan sinettilakan tekoa. – Tehtaan tuotteita on käytetty maamme koululaitoksessa aina 1930-luvulta 1990-luvulle asti. Aunela kertoo. Hän kuitenkin osoitti luovaa johtamistaitoa, ja tehdas alkoi menestyä. Aunela sanoo. Ennen kuolemaansa 1955 Anni Aunela pyysi poikaansa Veikko Aunelaa siirtymään seuraajakseen tehtaan johtoon. Kannen on piirtänyt Paul Hoge.. Hoge palasi sittemmin Saksaan, jossa opiskeli insinööriksi. – Yrityksestä muodostettiin avoin yhtiö, jonka osakkaiksi tulivat tehtailijan lapset Sylvi Swahn, Aune Ilander ja Veikko Aunela, jotka kaikki myös työskentelivät yhtiössä, Veikon Jorma-poika kertoo. Pakkauksen kansikuvan on piirtänyt Paul Hoge. Hänen onnistui myös löytää yritykseen tarvittava tekninen johtaja, sangen merkillisellä tavalla. Tehtaalla alettiin nyt valmistaa värikyniä ja taululiituja nopeasti laajenevan koululaitoksen tarpeisiin. PORVOO KUTSUU. Näin muodostui entistä tukevampi tuotevalikoima, joka kantoi aina 1990-luvulle asti. Punaiset kuitenkin tarvitsivat tehtaan tuotteita: he muun muassa sinetöivät Sarvlaksin kartanon huoneita Aunelan sinettilakalla. . – Tunnetuimpina Aunelan tehtaan tuotteina on pidetty Porvoon öljyväriliituja, joilla myös on ollut Porvoon kaupungille erittäin tärkeä markkina-arvo. Antiikki ja taide | 75 orvoon Aunelanmäellä toiminut Porvoon öljyväriliituja valmistanut tehdas perustettiin vuonna 1907. TUOTANTO JATKUU. Leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti Anni Aunela jatkoi tehtaan toimintaa. KOKO PERHE TYÖSSÄ TEHTAASSA. – Porvoossa tehtaan tuotantoa laajennettiin, ja se alkoi valmistaa – ensimmäisenä Suomessa – sinettilakkaa, muovailuvahaa sekä nopeasti lisääntyvien kirjapainojen käyttöön tarkoitettua valssimassaa. Ja kun hän 1930-luvulla tuli takaisin Suomeen, hänellä oli tuliaisinaan runsaasti uusia ideoita, joiden avulla Aunelan tehdas nousi uuteen kukoistukseen. Niitä käytettiin koululaitoksessamme aina 1930-luvulta 1990-luvulle asti. Aunelan haudalle, 200 markkaa”. Suurten ikäluokkien sanotaan oppineen lukemaan ja kirjoittamaan Porvoon Teknillisen Tehtaan tuotteiden avulla, Jorma A. Öljyväriliitujen pakkauksen kansikuvassa on kuvattuna Porvoon kirkko Linnanmäeltä nähtynä
AINUTLAATUINEN NÄYTTELY. Näyttelyvieraan on mielenkiintoista nähdä tekniikkojen moninaisuus.. 76 | Antiikki ja taide Uutiset V Jumalansynnyttäjä ja Pyhä marttyyripiispa Erasmus (vas) ja pyhä Nikolaos (oik). Valamon luostarin johtaja, Arkkimandriitta Sergei, painottaa, että ikonikokoelma on todellakin ainutlaatuinen ja uniikki. Näyttely tutustuttaa katsojan myös ikonitaiteen erilaisiin koulukuntiin, suuntauksiin ja tyyleihin. Ikoninäyttely Valamon luostarissa 17.3.2019-12.1.2020 Yhteiset Pyhämme jakamattoman kirkon ajalta Valamon luostarissa on avautunut ikonien kansainvälinen näyttely. alamon luostarissa lähes vuoden ajan nähtävillä oleva ikoninäyttely on ainutlaatuinen ja uniikki, sillä se esittelee jakamattoman kirkon (ennen vuotta 1054) pyhiä miehiä ja naisia. Maalareilta se on vaatinut paljon tutkimustyötä kehittää ja esittää uusi ikonografia pyhien hahmoista kaanonin puitteissa. Myös Pyhä Monica on monille tuttu pyhimys. TAITEEN TYYLEJÄ. Eräs tunnetuimmista on lienee Norjan kuningas Olavi, joka kuoli aikoinaan marttyyrikuoleman. Se koostuu yli sadasta ikonista, joissa on kuvattu jakamattoman kirkon ajan pyhiä miehiä ja naisia. – Näyttely sisältää lähinnä Länsi-Euroopassa 500-600-luvun tienoilla vaikuttaneiden pyhien kuvia. Joukossa on myös paljon piispoja sekä luostareiden johtajia. Lännen pyhien vanhoja ikoneja ei säilynyt juuri lainkaan, joten nykyisten ikonimaalarien edessä on ollut vaikea ja haasteellinen tehtävä. Joukossa on kuitenkin erikoisia nimiä kuten Pyhittäjä Leonard (erakko), Pyhittäjämarttyyri Osita, Pyhä Radegunda (frankkien kuningatar), Pyhittäjä Fridesfida (Oxfordin igumenia) ja lukuisia muita. – Tutkiessani itse pyhien nimiä ja henkilöitä niiden taustalla, totesin, että joukossa on tuttuja nimiä, mutta erittäin paljon myös tuntemattomia. Suomalaiselle tuttu nimi Ida (Killeedyn igumenia) on ollut Englannin alueella luostarin johtajatar
Meillä on täällä myös Valamo-säätiön kokoelma, joka ei ole ollut esillä useaan vuoteen. Toinen tärkeä teos on Valamolainen Jumalanäidin ihmeitätekevä ikoni 1800-luvun lopulta. Lisäksi meillä on paljon omia ikoneja, kertoo Valamon johtaja, Arkkimandriitta Sergei. – Taustalta löytyy iso joukko ikonitaiteilijoita. Antiikki ja taide | 77 IKONIT – TÄRKEÄ OSA ORTODOKSISUUTTA . Se on vaikuttava ratkaisu. Ikonit on maalattu 15 eri maassa. Ikonien kanssa siis eletään läpi elämän. Ikoneita läpi elämän. Jo lapsena saadaan ensimmäiset ikonit ehkä kummitädiltä tai -sedältä. Temperamaalauksen lisäksi hartautta herättäviä pyhäinkuvia on valmistettu mosaiikkitekniikalla, posliinimaalauksella, puuhun veistämällä tai savesta muotoilemalla ja polttamalla reliefi keramiikaksi. Mukana on myös. Kolmas tunnettu ikoni on Jumalanäidin Suloisesti suuteleva, ihmeitätekevä ikoni. Pyhä Olavi – Norjan kuningas. Tekevätkö ikonit ihmeitä. – Ikonien edessä rukoillessa on tapahtunut monia ihmeitä, kuten sairaiden parantumista. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: VALAMON LUOSTARI Yhteiset Pyhämme jakamattoman kirkon ajalta Pyhä marttyyrikuningas Edwin. Avioliiton solmimisen yhteydessä pariskunnalle lahjoitetaan tavallisesti ikoni tai kaksi. – Ikoni on ortodoksisessa seurakunnassa erittäin keskeinen. Ikoneihin ei hänen mukaansa liity kuitenkaan taikuutta, ne ovat enemmänkin välikappaleita Jumalan todellisuuteen. Pyhä Hilda. Valamossa ollaan uudistamassa myös historiallista näyttelyä, ja luostarin museo avataan tänä keväänä. Valamon luostarin merkittävin ikoni on Konevitsalainen Jumalanäidin ihmeitätekevä ikoni 1300-luvulta. Isä Sergei kertoo, että ikonia käytetään rukouksessa; niitä ei palvota, mutta niissä esiintyneitä henkilöitä kunnioitetaan. Ikoneissa on toki nähtävillä perinteisiin kuuluvat nimet ja sädekehät, mutta uusia tekniikoita on käytetty ja luotu rohkeasti – kuitenkin perinteen sisällä, pohtii Valamon johtaja. Maat ovat Espanja, Iso-Britannia, Israel, Italia, Kreikka, Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Serbia, Suomi, Tadzikistan, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä. Ikoneissa kuvataan tyypillisimmin Kristusta, Jumalanäitiä, pyhiä ihmisiä ja kirkollisia juhlia. – Meille uutta on esimerkiksi mosaiikin istuttaminen käsittelemättömään puuhun. Olen saanut aitiopaikalta seurata erilaisia rukousvastauksia, vastaa Isä Sergei. Kun ihminen kuolee, arkkuunkin laitetaan ikoni. Hän toivoo myös, että näyttely innoittaa myös suomalaisia ikoninmaalareita kokeilemaan erilaisia tekniikoita. VALAMON LUOSTARISSA on jatkuvasti ikoninäyttelyitä, sillä ikonit kuuluvat vahvasti ortodoksiseen kristillisyyteen. – Luostarin museoon tulee esille suuri määrä vanhoja ikoneja
Kreivi Draculan, monien nykyvampyyrien esiisän, loi Bram Stoker romaanissaan Dracula (1897). – Alun perin halusimme popularisoida kristillistä taidetta ja pidimme useita ikoninäyttelyitä Moskovassa. Pyhittäjä Valdetrudis (Monsin igumenia), pyhittäjä Aldetrudis sekä pyhittäjä Madelberti.. Näyttelyn esineistö on koottu useista eurooppalaisista ja amerikkalaisista museoista ja yksityiskokoelmista. 78 | Antiikki ja taide KOONNUT: JAANA ISOSAARI Mikä vampyyreissä kiehtoo. Projekti on siis myös ekumeeninen. Pyhä Daniel – Bongorin piispa. Halusimme tehdä ikoninmaalauksen saralla jotakin täysin uutta, mutta sen luominen oli erittäin haastavaa kun puhutaan traditionaalisesta, venäläisortodoksisesta ikonimaalauksesta, hän kertoo. Pyhä marttyyri Colomanus. Valtaosa taiteilijoista on ortodokseja, mutta joukossa on myös roomalaiskatolisia ja luterilaisia. Maalarit suostuivat. Näyttely esittelee vampyyreitä kansanuskomuksissa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa. Heitä löytyi kolmisen sataa. Länsi-Euroopan pyhät eivät olleet vain länsieurooppalaisia, vaan koko ortodoksisen kirkkokunnan edustajia. Suomen jälkeen näyttely lähtee Siperiaan ja Itävaltaan. KRISTILLINEN TAIDE ESILLE. Chapnin korostaa, että ikoninäyttelyllä on pari, kolme tärkeää funktiota. Sergei Chapnin on erittäin iloinen yhteistyöstä myös Valamon luostarin kanssa. Kristilliset arvot ovat meille yhteisiä tekijöitä sekä idässä että lännessä. Vladin muotokuva on 1600-luvun kopio noin sata vuotta aikaisemmin kadonneesta alkuperäisestä maalauksesta. Moskovalainen Sergei Chapnin on kokenut journalisti. Ensimmäinen on jo mainittu uuden ikonitaiteen esittely. Taiteilijasta riippuen vaikutteita on otettu Bysantin ja romaanisen ajan tyyleistä. Esillä on muun muassa Bram Stoker Estaten Dracula-romaanin ensipainokset, Stokerin käyttämää lähdeaineistoa ja hänen henkilökohtaisia muistiinpanojaan. Sergei Chapnin tiedusteli innostusta ikonimaalareilta haluaisivatko he maalata jakamattoman pyhien ajan ikoneja ja luovuttaa teoksensa maksutta useiksi vuosiksi yhteiseen projektiin niin, että niitä kierrätettäisiin eri puolilla näyttelyissä. Yhdysvalloissa syntyi 1970-luvulla nuorille aikuisille suunnattu, romanttinen ja eroottissävyinen vampyyrifiktio, mikä on tuonut verenimijöille joukoittain uusia varttuneempiakin ystäviä. NÄYTTELYN MISSIO. Kirja nousi huikeaan menestykseen 1920–30 luvulla eri teatterisovitusten ja elokuvien siivittämänä. Valkokankaalla kirjan tunteettomasta hirviöstä kehkeytyi vähitellen romanttista ja menetettyä rakkautta etsivä, tukahdutetun eroottinen hahmo. Ensi kerran hän kävi Valamossa viime kesänä, jolloin hän ehdotti näyttelyn tuomista Suomeen. Vampyyrien suosiolle ei näy loppua. Ikoni on siis myös elävä osa modernia nykymaailmaa, summaa Chapnin. Esimerkiksi kelttiläisten pyhien elämästä löytyi paljon myös tärkeitä eläinhahmoja, jotka näkyvät ikoneissa. KHM Museumsverband. Tästä luostarin johtaja innostui heti. Uutiset joensuulaisen, Elizaveta Korpelaisen, työ. – Toinen tavoite on kuroa umpeen kuilua idän ja lännen välillä, tämä sisältää myös pyrkimyksen vähentää poliittista propagandaa. – Kolmanneksi, haluamme osoittaa, että ikonit eivät ole vain vanhan mallin mukaan tehtyjä kuvia, vaan samalla nykyaikaista taidetta eri tekniikoilla toteutettuna. Kuva: Vapriikki DRACULA – VAMPYYRIT VAPRIIKISSA -näyttely Tampereella selvittää verenimijöihin liittyvää taikauskoa, mistä ne tulevat, miten elävät kuolleet voi tunnistaa ja kuinka niiltä voi suojautua. – Tutkimustyön tuloksena taiteilijat tekivät aluksi listaa niistä pyhistä, jotka ovat vaikuttaneet Länsi-Euroopassa. Sekin paljastuu, mitä yhteistä oli 1400-luvun Valakian hirmuhallitsija Vlad Seivästäjällä ja kreivi Draculalla. Näyttely on toteutettu yhteistyössä moskovalaisen Artos Fellowship -järjestön kanssa. Tämä on ainakin Venäjän ortodoksisuudessa poikkeavaa, Chapnin sanoo. Vlad III (1428-77) oli Valakian voivodi eli hallitsija. Hän on opiskellut teologiaa ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Venäjän ortodoksisessa kirkosta. JOTAIN UUTTA SYNTYY. Asiassa onnistuttiin erittäin hyvin – ja tuloksena syntyi perinteistä poikkeavasti täysin eri aikakauden ja eri alueiden ikoneita, täysin uusin tekniikoin toteutettuna. . Artos Fellowshipin puheenjohtaja, Sergei Chapnin, on idean taustalla. ASTI TAMPEREELLA. Kyseinen näyttely oli viime vuonna Minskissä Valkovenäjällä. Chaplin kertoo, että harva on tuntenut niitä satoja pyhiä, jotka ovat vaikuttaneet Länsi-Euroopassa ensimmäisen vuosituhannen aikana. DRACULA – VAMPYYRIT VAPRIIKISSA 18.8. Monien liioitellun julmien tarinoiden vuoksi hän sai lisänimen Seivästäjä
. Suomesta pellavakuituja on löydetty ainakin pronssikaudelta lähtien. Suomessa pellava kelpasi jopa veronmaksuvälineeksi 1500-luvulla. Pellava on ollut kautta aikain tärkeä ja arvostettu kuitukasvi, jota on hyödynnetty tekstiilien valmistuksessa kivikaudelta lähtien. Pellavaa on hyödynnetty ylellisissä juhla-asuissa, laivojen purjeissa ja kalaverkoissa. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN LÄHDE: PIENI TIETOSANAKIRJA. Tekokuitujen ja puuvillan myötä pellavan käyttö kuitukasvina on vähentynyt, mutta viime aikoina sen suosio on jonkin verran kasvanut. Pellavalangan valmistaminen perinteisin menetelmin on pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka kestää kuukausia. Pellava on myös ekologinen valinta, sillä sen viljely ei vaadi paljon lannoitteita eikä lainkaan keinokastelua. Työvaiheita on kymmenkunta. KU VA : W IK IP ED IA / AN N EL I SA LO. Tampereelle perustettiin pellavatehdas vuonna 1856. noin viikoksi. Piti päästä mahdollisimman pitkälle, jotta tulevasta pellavasadosta tulisi pitkää ja lujakortista. Karkeasta rohdinpellavasta tehtiin arkivaatteet ja hienommasta aivinapellavasta juhlapuvut. Kuivunut pellava ensin loukutetaan, sitten lihdataan tai vidotaan, seuraavaksi häkilöidään ja lopuksi harjataan sianharjaksesta ja piestä tehdyllä harjalla. Egyptin pyramideista löydetyt muumiot on kiedottu korkealaatuiseen pellavakankaaseen ja karkeammista pellavalaaduista on tehty vaatteita kaikelle kansalle Kiinasta Karjalaan. Sitten lakaistiin tupa ja vietiin roskat kauas pihan perälle, jotta rikkakasvit eivät valtaisi kesällä pellavaviljelyksiä. Pellavakangas on lujaa ja kestävää, se sietää toistuvia pesuja ja kovaa kulutusta. Sitten seuraa rohkinta, jossa siemenkodat irrotetaan varsista rohkalla eli nuijalla. Koska pellavalla on tärkeä rooli suomalaisessa perinnemaisemassa, sitä suositellaan yhä maisemointikasviksi. Vahapintainen kuitu hylkii vettä ja likaa. Suomalaiset pukeutuivat pääasiassa pellavaan pitkälle 1900-luvun puolelle saakka ennen kuin puuvilla syrjäytti sen lähes täysin. Liotuksen jälkeen pellavaniput kuivatetaan ulkona pellolla ja sen jälkeen saunassa tai riihessä. Ensin pellavat nyhdetään maasta juurineen ja asetetaan nippuina kuivumaan Pellavakangasta on valmistettu kivikaudelta saakka Muumioiden käärinliinoista talonpojan arkipukuun Pellava on perinteinen kuitukasvi. Vanhimmat pellavakuitulöydöt ovat Sveitsistä kivikaudelta. Kuitupellavaa viljellään pääasiassa Pohjanmaalla, ja sen yhteisviljelyala on noin 500–1000 hehtaaria. PITKÄ TIE PELLOLTA LANGAKSI. Pellavan työstäminen on ollut ennen kaikkea naisten työtä, minkä vuoksi pellavaan liittyvät uskomukset ja perinteet koskevat lähinnä naisia. Pellavakuidut kehrätään langaksi rukilla. . Antiikki ja taide | 79 . Kuitupellavakasvi voidaan hyödyntää lähes sataprosenttisesti, sillä pellavan varret käytetään eläinten rehuksi, päistäreet rakennusteollisuuden raaka-aineeksi tai polttoaineeksi, siemenistä voidaan puristaa öljyä ja jätepellavasta saadaan muun muassa paperia. ”Pitkiä pellavia, pitkiä pellavia!” huusivat esiäitimme laskiessaan mäkeä laskiaisena. Tekstiilien lisäksi pellavasta on valmistettu öljyä, ja sitä on käytetty elintarvikeja rohtomateriaalina. 1700-luvulla pellavakangas oli Suomelle tärkeä vientituote. KESTÄVÄ JA PESTÄVÄ TEKSTIILIKUITU. Pellavaa kasvatettiin Lappia lukuun ottamatta yleisesti koko Suomessa ja erityisesti Hämeessä ja Karjalassa. Kun siemenet on saatu talteen, varsia liotetaan esimerkiksi järvessä menetelmästä riippuen muutamasta viikosta puoleen vuoteen. OTAVA, HELSINKI 1927 Pellavanloukuttajien työnäytös Anttilan Elomarkkinoilla Tuusulassa 2004. Pellavakuidun käytön soisi yleistyvän, sillä moni asia puhuu pellavan puolesta
ARKKU MUUTTI HELSINKIIN. Rakastin nukkeni rikki, se ei ole säilynyt, mutta arkku lähti mukaani, kun muutin työn perässä Helsinkiin 60-luvun loppupuolella. Molemmilla sivuilla on takorautaiset kahvat. – Voisihan sitä kapioarkuksikin sanoa, mutta kovin vähän siihen liinavaatteita mahtuisi, Marja-Liisa Huttunen nauraa ja kertoo, että Arvi-isä oli ammatiltaan timoman pienen kapioarkun. Äidilläni oli uskomaton silmä yhdistellä kangastilkkuja ja koota niistä ihania mekkoja. puri, jolla pysyi käsissä niin kirves kuin vasara ja muut työvälineet. Marja-Liisa syntyi keväällä 1948 ja heti tytön synnyttyä, Arvi-isä oli päättänyt tehdä tyttärelleen E. – Ei ollut sellaista hommaa, mitä isäni ei olisi osannut tehdä. Hän oli töissä rakennuksilla ja vapaa-aikanaan korjaili jos ei muiden nurkkia niin sitten meidän kotitaloa. – Myös Kaisa-äitini oli kätevä käsistään. Olisi kyllä varmasti osannut, mutta olisiko hänellä ollut niihin tarvittavat työvälineet. Myös Arvi-isän työkaluarkku on päätynyt Marja-Liisan luokse Helsinkiin. Taitavasti tehtyyn arkkuun on sorvattu pyöreähköt jalat ja se on koristeltu kukkakuviolla. Töiden sivussa syntyi sitten myös koriste-esineitä, Marja-Liisa kertoo. – Niitä vaatteita säilytin tuossa arkussa. läkkeellä olevan Marja-Liisa Huttusen, 70, Puotinharjun kodissa Helsingissä on paljon vanhoja ja muistorikkaita esineitä. Kirstusta ei tullut kapioarkkua Marja-Liisalle, mutta lapsena se täyttyi Lotta-nuken vaatteilla. Lotalla oli varmasti enemmän vaatteita kuin minun monien ystävien nukeilla. – Äitini teki aluksi aina uusia vaatteita nukelleni pienistä tilkunpaloista, joita jäi yli asiakkaiden tilausvaatteista. Kaunis 70-vuotias kapioarkku Marja-Liisa Huttusen omistama koristearkku on kooltaan 48 cm leveä, 29 cm syvä ja 24 cm korkea. – Nuo kukkakuviot hän on kuitenkin aivan itse maalannut ja sisäkanteen syntymävuoteni. Rakkaat esineet 80 | Antiikki ja taide Marja-Liisa Huttusen isä nikkaroi ainoalle tyttärelleen pienen kirstun Rovaniemellä nikkaroitu pieni kirstu on matkannut Helsinkiin ja sisältö vaihtunut nukenvaatteista villalankakeriin. Hän oli ammatiltaan ompelija, niinpä minulla oli aina kauniita vaatteita käytössäni. En kyllä isääni nähnyt koskaan toimettomana. – Sitä en tiedä, onko isäni tehnyt itse nuo kahvatkin. Perheemme ei ollut varakas, kuten ei monet muutkaan perheet silloin, mutta hyvin toimeen tulimme ja pieltä kasvimaaltamme saimme niin salaatit, porkkanat kuin perunankin. Yksi niitä on kuitenkin ylitse muiden: hänen Arvi-isänsä nikkaroima pieni arkku. Aina puuhasi jotakin
Kahvat ovat takorautaa. Kun pääsin eläkkeelle, liimasin valokuvat albumeihin ja arkku oli jälleen tyhjä. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.toimitus@karprint.fi Arkun sisäpuolelle on kanteen maalattu MarjaLiisan syntymävuosi. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Avaa meille aarteittesi tarinat. ?. KERRO AARTEESI TARINA Antiikki ja taide | 81 ?. Kirstu on kevyt liikutella, joten se on helppo nostaa nojatuolini viereen, kun alan neuloa. Marja-Liisa Huttunen teki pitkän uran kirjanpitäjänä. Aluksi hän oli töissä useissa yrityksissä, mutta perusti lopulta oman kirjanpitoyrityksen, jota pyöritti eläkeikäänsä saakka. Lapsena Marja-Liisa säilytti arkussa nukenvaatteita, nyt se on täyttynyt villalangoista. Koska olen ahkera neuloja, säilytän siellä nykyisin villalankoja. Sieltä löytyi vasaraa, raspia, sahaa, höylää, talttaa ja meisseliä. Sinne ei minulla ollut mitään asiaa, vaikka se kovasti kiehtoikin, Marja-Liisa kertoo. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. – Siinä isäni säilytti kaikki työvälineensä. ISÄN TIMPURINARKKU TALLESSA. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Marja-Liisalla on kotonaan myös toinen isästä muistuttava esine: timpurin työkaluarkku. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. – Säilytin isäni tekemässä arkussa alkuun tärkeitä valokuvia
Ulkotapahtuma Lasitehtaan piha-alueella Lasinpuhalluksen MM-kilpailujen yhteydessä. Antiikki-, keräily-, kirjamessut, Zemppi Areena, Pekurintie 2, Kempele. Helsingin Antiikkija Keräilymessut, Kaapelitehdas, Puristamo & Valssaamo, Tallberginkatu 1 C, Helsinki . . Käsityöläisyys ammattina. TOUKOKUU . La 18.5. . Työnäytöksissä ja luennoimassa mm. La-su 6.–7.4. 82 | Antiikki ja taide Tapahtumat 2019 82 | Antiikki ja taide HUHTIKUU . La-su 6.–7.4. kultaaja ja konservaattori Suvi von Essen, entisöintimestari Peter Eklund ja kamarineuvos, antiikin asiantuntija Kari-Paavo Kokki. Annantalo, Annankatu 30, Helsinki. Iittala Keräily + Vanhat tawarat Iittalan Lasitehtaan piha-alue, Tehtaantie 3, Iittala (Hämeenlinna). La-su 20.–21.4. Helatorstaina 30.5. Kajaanin antiikkija harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. La-su 27.-28.4. La 11.– su 19.5. Jyväskylän antiikkimessut, Paviljonki, Lutakonaukio 12, Jyväskylä . . Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää.
YHTEISET PYHÄMME jakamattoman kirkon ajalta 16.3.–12.1.2020 VALAMON KULTTUURIKESKUS ma–la klo 10–17 sunnuntaisin ja kirkollisina juhlina 12–17 | Valamontie 42, 79850 Uusi Valamo
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2019-21 700278-1902 Kansainvälisen huutokauppatalon Eerik’s Auction Housen myyntiinjättö on käynnissä! Etsimme nyt design-esineitä, keramiikkaa, valaisimia, huonekaluja, arvokelloja, modernia taidetta, kokoelmia ja erikoisuuksia. Tarvittaessa noudamme kohteet Helsingin, Tampereen, Turun ja Porin alueelta. Ei muita kuluja. info@eeriks.fi eeriks.fi 050 326 8763 PALVELEMME TURUN KESKUSTASSA Yliopistonkatu 9B, 20100 Turku Aukioloaikamme: Ti–Pe 12:00-18:00 La 11:00-14:00. Myyntiprovisio 15 % + provisiolle laskettava ALV