RIITTA NELIMARKKA: Värin ja ilon luoja ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA 2/2020 • 9,50 € Lainaamoista taidetta pikkurahalla KALLEIN FABERGÉN MUNA 10 000 dollaria POSTMODERNISMI Ironiaa ja huumoria ILJA REPIN Venäjän kansan tulkki AKATEEMIKKO JUHA LEIVISKÄ Valon ja musiikin arkkitehti JORMA UOTINEN Vahva ja karismaattinen Ikonit ja Pietà-veistokset Kaunista hengellistä taidetta. KERÄILY . KÄDENTAIDOT
Stockholms Auktionsverk Helsinki Sisäänjättö kevään huutokauppoihin on käynnissä! Haemme suomalaista ja kansainvälistä designia ja taidetta, valaisimia, keramiikkaa, hopeaa, kelloja ja koruja kevään huutokauppoihin. Varaa maksuton kotikäynti tai kysy lisää tulevista huutokaupoistamme! Eteläranta 14, Helsinki | 09-354 26 700 | info.helsinki@auktionsverket.com www.auktionsverket.fi Helena Laakso helena.laakso@auktionsverket.com Tel 050 518 06 16 Dan von Koskull dan.vonkoskull@auktionsverket.com Tel 040 527 01 19 Nina Oker-Blom nina.oker-blom@auktionsverket.com Tel 040 734 78 38
Omat kokemukset ja aistimukset elämästä siirtyvät väistämättä tanssiin. Monikulttuurinen Ostia on yksi antiikin Rooman parhaiten säilyneistä kaupungeista. 14 26 Ilja Repin kuvasi venäläistä kansaa ja valtaapitäviä tarkkaakin tarkemmalla psykologisella silmällä. Valon suhteen tärkeää on heijastus, jälkiheijastus sekä lopulta heijastuksen heijastus. 35 Pasi-Mikael Huovinen on maalannut liki 600 pyhää kuvaa .................36 Luostarin puutarha inspiroi taiteilijoita .....................................................41 Helena Viitarinteellä on yli 300 maatuskaa ............................................42 Pietà on hengellinen taideteos ................................................................44 Ilomantsissa on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko .....................46 Fabergén arvokkaita munia on 69 kappaletta .......................................48 Muna on elämän symboli ........................................................................50 Antiikki ja taide –lehden tilauskortti .........................................................51 Legendaarinen Ilves-tölkki on keräilykohde ........................................... Taiteilijana olen voinut toteuttaa tanssin kautta itseäni, professori Jorma Uotinen pohtii suhdettaan tanssiin ja taiteeseen yleensäkin. 81 Sisältö – Tanssi on tapa, jolla olen ilmaissut kaikkein syvimpiä tuntojani. 30 36 Pasi-Mikael Huovinen on maalannut liki 600 pyhää kuvaa. Valo saa tilan soimaan musiikin tavoin. Antiikki ja taide | 3 Palveluhakemisto ........................................................................................4 Pääkirjoitus ................................................................................................... 20 Arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskän mukaan valo on tärkeää. 52 Iivari Viilomaata puhuttelee suomalaisen lasin historia .......................54 Monimuotoinen postmodernismi ............................................................56 Taidelainaamosta taidetta kotiin pikkurahalla .......................................60 Hirvaskankaan huutokaupassa tavara vaihtaa omistajaa .....................62 Leena ja Martti Minkkilä ovat keränneet värilasia noin 30 vuotta ......66 Aki Ranta harrastaa kotiseutukeräilyä.....................................................68 Merja Aletta Ranttila on Lapin taiteilija...................................................72 Pekka Lunnikivellä on tuhansittain perhosia ja kiviä .............................74 Mustion linnan mystiset tarinat ...............................................................78 Rakas esine: Vanhat viirit palauttavat mieleen lapsuusmuistoja .........80 Tapahtumat ................................................................................................ 5 Professori Riitta Nelimarkka – monipuolinen taiteilija ............................6 Taideuutisia .................................................................................................12 Akateemikko Juha Leiviskä – valon ja musiikin arkkitehti .....................14 Professori Jorma Uotinen – vahva ja aistillinen ......................................20 Taiteilija Ilja Repin oli venäläisen ihmisen kuvaaja ................................26 Muinaisessa Ostiassa eri uskonnot ja aatteet elivät sovussa ...............30 Antiikki ja pääsiäinen ................................................................................ Hän sai tauluissaan esille kuvaamiensa henkilöiden luonteenpiirteet.
040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK
09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy toukokuun alussa 2020. M Pahimmassa tapauksessa korona hyydyttää kaikki kesän tapahtumat. Kuhmon Kamaarimusiikki, Savonlinnan oopperajuhlat ja monet suuret kesätaidenäyttelyt ovat vaarassa jäädä järjestämättä. maaliskuuta käyttöön valmiuslain, jolla yli 70-vuotiaita ja riskiryhmään kuuluvia kehotettiin pysymään kotona karanteeninomaisissa olosuhteissa. Tässä vaiheessa voimme ainoastaan arvailla, kuinka suuret taloudelliset tappiot kaikkien muiden näyttelyiden järjestämisestä aiheutuu, kun lipputulot jää saavuttamatta. Opperajuhlien toimintabudjetti tälle kesälle on reilut 7 miljoonaa euroa, josta budjetoitujen lipputulojen osuus on noin 5,7 miljoonaa euroa. Niinpä taiteen ystävät eivät ole päässeet katsomaan esimerkiksi Helsingin Ateneumissa esillä olevaa venäläisen avantgarde-taiteen keskushahmona tunnetuksi tulleen Natalia Goncharovan näyttelyä, joka ennätti olla avoinna ainoastaan pari viikkoa ennen valmiuslain käyttöönottoa. Savonlinnan oopperajuhlille se olisi taloudellinen katastrofi. Myös meidän kulttuurinälkäisten on hyväksyttävä nämä päätökset. Antiikki ja taide | 5 2/2020 Kannen kuva: Pasi-Mikael Huovinen Vuonna 2020 ilmestyy 6 numeroa. Näillä näkymin kielto kestää 13. Viruksen leviäminen on uhka kaikelle inhimilliselle toiminnalle. Odotamme kuitenkin parempaa huomista, vaikka meillä ei ole tietoa, koittaako se kuukauden vai kolmen päästä. Hallitus otti Suomessakin 13. Jos kokoontumiskielto jatkuu vielä huhtikuun jälkeenkin ja pitkälle kesään, ovat mahdollisesti kesän kaikki kulttuuritapahtumat uhattuna. huhtikuuta saakka. Kansalaisia kannustettiin myös etätyöhön, jotta nopeasti tarttuva virus saataisiin aisoihin. Koska virukseen ei ole vielä kehitetty lääkettä eikä suojaavaa rokotettakaan, on useissa maissa jouduttu rajoittamaan kansalaisten liikkumisvapautta ja kokoontumista. Koko ihmiskunta, maailmanlaajuisesti on tänään varpaillaan COVID-19-viruksen leviämisen johdosta. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. e suomalaiset olemme surullisia ja jopa peloissaankin korona-pandemian vuoksi. Sanomatta on selvää myös, että useita taiteilijoita kohtaa ahdinko, kun esiintymiset perutaan tai taideteoksiaan ei saa kaupaksi. Maailmanlaajuinen virus on iskenyt kaikkialle. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Laaja-alainen päätös sulki myös museot ja taidenäyttelyt, sillä yli kymmenen hengen julkiset kokoontumiset kiellettiin. Korona hiljensi kulttuurielämän. Ahdistavasta tilanteesta huolimatta odotamme tulevaa kesää – me odotamme, että korona-virus saadaan torjutuksi ja elämä normalisoituu. Oopperajuhlille osallistui viime kesänä yhteensä 65 000 kävijää ja tapahtuma katetaan 80-prosenttisesti lipputuloilla. Kaikki nämä valtiovallan varotoimenpiteet ovat aiheellisia ja niitä on syytä noudattaa. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Peruuntuminen olisi festivaalille taloudellinen katastrofi. Toistaiseksi me olemme saaneet jokapäiväisen leivän ja olemme saaneet nukkua levollisesti omissa vuoteissamme, vaikka elämäämme on rajoitettu. Me kulttuurielämän harrastajat emme ole yksin. Hyvää kevättä kaikille lukijoillemme, pitäkää huolta omasta ja läheistenne terveydestänne. Ja kaikki se, mitä olemme suunnitelleet rikkaan kulttuurikesämme toteuttamiseksi, saadaan vielä elvytetyksi
Siinä olotilassa viihdyn loistavasti, Riitta Nelimarkka kertoo. 6 | Antiikki ja taide – Olen inspiroitunut eri yhteyksissä siitä, kuinka loputtomasti voi luoda ja muunnella värimaailmoja. Teos kuvassa on villareliefi ”Merimansikka ja osa-alueen houkutus” sarjasta Iloinen meri 1990.
– Nyt näyttää olevan varsinainen näyttelyiden suma ulkomailla. aiteilija Riitta Nelimarkka ottaa vastaan Helsingin Marjaniemen atelieerissaan. Kaikkiin trendeihin ei todellakaan ole pakko mennä mukaan, ei myöskään uskotella tykkäävänsä niistä. – Isoisäni ja isäni, kuten myös äitini, olivat säntillisiä. Kolmikerroksinen tiilitalo on Riitta Nelimarkan yhdessä miehensä, filosofi ja kansantieteilijä Jaakko Seeckin kanssa 1980 -luvun puolivälissä suunnittelema ja aina pieniä yksityiskohtia myöten toteuttama. Tällä hetkellä hän maalaa herkkiä, ystävällisiä, oivalluksia herättäviä semiabstrakteja hahmoja, joiden olemuksessa on usein mukana salattua huumoria. Apuna suunnittelussa ja lupa-asioissa toimi hyvä ystävä arkkitehti Matti Vesikansa. Teoksiin Nelimarkka loihtii persoonallisia, visioilleen ominaisia tyyppejä. Riitta Nelimarkan lapsuus Helsingin Munkkiniemessä oli turvattua ja virikkeistä aikaa. Näyttelyn eräässä kookkaassa teoksessa ´Merihevonen rakastuu Merimansikkaan ja seurauksista emme tiedä´, suurihampainen hahmo katsoo himoitsevasti ujoa merimansikkaa, ja sen keltasävyisessä rinnakkaistyössä A wedding portrait ollaan jo syvään suutelemassa. Se jäi mieleen ja teki suuren vaikutuksen. Talo huokuu taidetta. Koulunkäynnin ohella ja piirtämisen lisäksi pianonsoitto tuntui helpolta. Hän soitti pianoa viisivuotiaasta lähtien ja aloitti Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla yhdeksänvuotiaana. KOTOA VIRIKKEITÄ KUVATAITEESEEN. Tänä keväänä esillä on teoksia Milanossa, Lontoossa, Durbachissa ja New Yorkissa mm. teemalla GNOMES & CUPIDOS. Yksi edellisistä sarjoistakin oli nimeltään Pehmeät ´Les melodieux´, lasiveistoksia ja fotomontaaseja 2018. Kuvaamataidon opettajaksi Riitta myöhemmin valmistuikin Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1972, mutta opettajaksi hän ei intoillut, vaan tekemään taidetta ja sitä varsin monipuolisesti: grafiikkaa, animaatioja dokumenttielokuvia, maalauksia, kirjoja, taidetekstiilejä ja massiivisia näyttelykokonaisuuksia. Ateljeehuoneesta kuuluu hiljainen musiikki. Mieluummin yritän välttää sitä, samoin tosikkoutta ja löytää asenteeksi enemmän iloa ja huumoria, absurdiakin sellaista. – Kuvataiteen koin luontevalta, kun olin sitä pienestä pitäen tehnyt ja nähnyt sekä kulkenut näyttelyissä ja ateljeissa. Voi hyvin tarkastella olemassaoloa ja itseään ulkopuolelta muotien ja valtavirtojen. – Isäni piirsi minulle eläimiä kun olin ehkä noin viiden vanha. Kotona oli aina välineitä, jos ei muuta niin voipaperia ja värikyniä. Istahdamme niin kutsuttuun Ukin huoneeseen biedermeier -tyylisen, ovaalin pöydän ääreen. Seinillä on Riitan isoisän, professori Eero Nelimarkan taidetta. Kun hänen omat poikansa olivat puberteetti-ikäisiä, heidän ystävänsä naureskelivat, että miten jonkun äiti voi tehdä noin ”pornografista” taidetta. Kaiken visuaalisen runsauden keskellä Riitta Nelimarkka on itseoikeutettu kuningatar. Ne ovat pian lähdössä uuteen näyttelyyn, hän toteaa. Muistan vieläkin, kun hän vetäisi karhun yhdellä viivalla. Nelimarkalla on ollut myös leikillisen rohkeita töitä. Vanhemmat kannustivat, mutta eivät niinkään taiteilijanuraan vaan taidepedagogiksi tai pianonsoiton opettajaksi. Antiikki ja taide | 7 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: RIITTA NELIMARKKA T Professori Riitta Nelimarkka Päässäni pyörii avara palapeli Riitta Nelimarkka tekee vaihtelunhaluisena ihmisenä monenlaista taidetta videoista kirjoihin. Diplomi-insinööri -isä Antti Nelimarkka oli hyvä piirtämään, ja kannusti esimerkillään Riittaa paitsi taiteisiin myös rohkeuteen ja päämäärätietoiseen työntekoon. Olen tottunut luottamaan itseeni, Nelimarkka vastaa. Koin, että se oli vähintä mitä saatoin tehdä kiitokseksi faijalle kaikesta siitä, mitä olen häneltä saanut. – Julkaisin helmikuussa 2020 hänestä omien muistikuvieni, dokumenttien ja insinöörihaastattelujen pohjalta kirjan ANTTI&NELES. Mitä hänen taiteessaan on nyt ajankohtaista. Taiteiden tohtoriksi DA hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2001. – Näyttelyn teokset tuntuvat olevan edelleen ajankohtaisia, ja taiteellisesti ihan valideja. Isä oli keksijä, yrittäjä ja tosi luova yksilö sekä ensimmäisten joukossa Suomessa kansainvälistämässä yritystään Nelestä. Merelle antavan ikkunan syvennyksessä on kuvanveistäjä Aarre Aaltosen veistämiä patsaita perheenjäsenistä. Tiedän, että saan suunnitellut systeemini aikaan. Tuolloin vuonna 1990 hänellä oli merien suojelu -teemainen näyttely Iloinen meri, Det glada havet Amos Andersonin taidemuseossa. Hänellä on nyt ”trendinä” tehdä moniselitteisiä, hieman outojakin, mutta herkkiä ja sympaattisia teoksia. – Maailmassa on niin paljon karmaisevuutta ja julmuutta, että minua ei kiinnosta nakertaa siitä enää taidetta. Tunnit eivät tunnetusti veny, mutta en ota siitä paineita. Riitta Nelimarkalle on lukuisten kotimaisten näyttelyiden lisäksi kertynyt vuosien varrella useita kymmeniä näyttelyitä ja biennaaleja ulkomailla. Tiivis harjoittelu tuntui kuitenkin liian yksinäiseltä. Nelimarkalla ja Seeckillä on kolme poikaa ja pojilla yhteensä viisi lasta. Elämäntapaan liittyi myös. Teen palan kerrallaan. Olin kutsuttuna Firenzen biennaalissa viime lokakuussa. Menossa on tiukka kevät, koska teen samanaikaisesti uutta kokoelmaa
teemalla GNOMES & CUPIDOS. Kuvassa oleva piirustus on luonnos villareliefiksi ”Arka Samurai supistaa huokosen”.!992. Loistavan kananpojankeltainen, kookas meriaiheinen teos ”A wedding portrait” kuuluu sekin sarjaan Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1990 olleeseen näyttelyyn Iloinen meri. 8 | Antiikki ja taide Villareliefi ”Pikku skitsofrenikko villauimapuvussa” vuodelta 1990 on Nelimarkan ensimmäisestä suuresta tekstiilikokoelmasta Iloinen meri. Kuvassa yksi näyttelyn teos Cupido and her arrow.. – Mustaa käytän todella vähän. Hänen suosikkivärinsä on toistuvasti oranssi. Tykkään kuitenkin piirtää mustavalkoista hiilellä, Riitta Nelimarkka kertoo. – Glada havet – Ocenia. Tänä keväänä Riitta Nelimarkan teoksia on esillä Milanossa, Lontoossa, Durbachissa ja New Yorkissa mm
Riitta Nelimarkka on jatkuvasti kouluttanut itseään monipuolisena taiteilijana. – Olen kohtalaisen itseriittoinen ja jotenkin omnipotenttinen. Luotan myös suuressa määrin intuitioon. Taide on jatkuvaa dialogia oikeastaan kaikkien elämänilmiöiden välillä, teorian, tiedon, käytännön, tunnemaisemien. Uusi idea saattaa tulla tiskatessa tai lentokoneessa istuessa, missä sen luonnostelee alati mukana matkustavaan muistikirjaan, joita alkaa olla huolestuttavan paljon, useita satoja. Sitä peilaa taiteessa siihen mitä on opiskellut ja mitä elämässä kohdannut, ja joskus päistikkaa mennyt kummallisiin tilanteisiin. Antiikki ja taide | 9 ”Gnome in the electric fores”, photomontaasi pleksille salaperäisestä sarjasta GNOMES & CUPIDOS. Käytän jatkuvasti paljon omaa vanhaa materiaalia, ja assosioin näkemääni uutta tähän aiempaan. Maalauksia oli noin 30 ja niissä oli kuvattuna paitsi hevosia, myös erotiikkaa. Helsingin Vapaan taidekoulun opetus pohjasi Sam Vannin ja Unto Pusan abstrakteihin sommitteluteorioihin. On hyvä tuntea taiteen historiaa ja teorioita, mutta oma kokemus on perusvaatimus. Perheessä ja ystäväpiirissä arvostettiin huumoria, Nelimarkka muistelee kiitollisena. Pikemminkin vissiä rentoutta ja tärkeilyn puutetta. Mielikuvituksessa suhisee ja elementit kohtaavat toisensa. PÄÄ YHDISTÄÄ ERI ELEMENTTEJÄ. Tukholman Konstfackskolanissa hän opiskeli animaatioelokuvaa, valokuvausta ja taidekasvatusta. Olen aina ollut itseni hajottaja ja halunnut yhdistellä asioita, hyvinkin toisilleen etäisiä ideoita ja erilaisia taiteellisia elementtejä. Mustavalkoisella hiilellä piirrettyjen maalausten kokoelma Alchemy Girls oli esillä tilausnäyttelyssä Sveitsin Klostersiin hevospoolokilpailussa. – Olen kuitenkin aina tykännyt enemmän tekemisestä kuin kursseista. Näen esimerkiksi yhtäkkiä jonkun mielestäni suurenmoisen yksityiskohdan, ikään kuin ’irtojäsenen’, joka välttämättä pitää lisätä työhön tiettyyn kohtaan. Sieltä hänelle on jäänyt mieleen vaativana maalauksen opettajana Tor Arne, joka ei päästänyt puolinälkiintyneitä opiskelijoitaan vähällä. – Päässäni pyörii jonkinlainen avara palapeli tehdessäni töitä, maalauksia, kirjoja tai videoita. Näen väriyhdistelmiä ilman silmiä. Olen tehnyt taidetta niin kauan, että tästä on. Le Chat, 2019, serigrafia sarjasta Magique. oleellisesti ennakkoluulottomuus ja liberaali ote, mutta se ei ollut klassista taiteilija-boheemiutta. – Olen aina ollut itseni hajottaja ja halunnut yhdistellä asioita, hyvinkin toisilleen etäisiä ideoita ja erilaisia taiteellisia elementtejä. Taiteellisessa työssäni ponnistan pääasiallisesti elävistä elämäntapauksistani, joita saatan sitten koetella objektiivisessa valossa. Hänellä on ollut monia antoisia opinahjoja elämänsä varrella
10 | Antiikki ja taide Riitta Nelimarkan työt ovat iloisia ja hänen väriyhdistelmänsä uniikkeja. Kuva laajasta näyttelystä BARDO BARDO Kimmo Pyykkö –taidemuseossa viime syksynä. Muutkin projektit hän lupaa kuitenkin selvittää yksi kerrallaan. Ne sävyt rakennuksissa ja. – En halua sitoutua. – Kun maalaan, pyrin siis työskentelemään yhteen syssyyn, mutta aika usein joudun keskeyttämään, kun tulee esimerkiksi näyttelyiden kokoamisia ja erilaisia pyyntöjä. Nelimarkka ei kuitenkaan työskentele yhtä systemaattisesti kuin dekkarikirjailija-poikansa Max Seeck, joka aloittaa aikaisin aamulla ja jatkaa koko työpäivän. – Auringonvalon kokemisella on vahva vaikutus sisäiseen värimaailmaani, mutta pärjään toki mainiosti myös keinovalolla. Minulla on aivan järkyttävä tarve olla itsenäinen. Nelimarkalla on monta muutakin ´systeemiä´ menossa taiteen eri kategorioista, kuten videoja kirjaprojektit, mutta nyt hän aikoo maalata, koska ei ole pitkään aikaan ehtinyt kunnolla käyttää sivellintä. Se ei ole ongelma, vaan ihan luova piirre, mikä sinänsä on hyvä asia, jos ei siitä ota hermopaineita ja unohda kärsivällisyyden harjoittamista. KEVÄÄN VALO KÄYNNISTÄÄ MAALAUKSEN. – Kun matkustimme nuorena Jaskan kanssa Iranissa, muistan miten koin uudenlaisen värishokin. Nelimarkan teoksissa on iloa ja huumoria, leikkiä ja kepeyttä. Hän toivoo voivansa keskittyä tähän lajiin aina alkusyksyyn asti. Nelimarkan mielestä värien käyttöön saattoi aikoinaan vaikuttaa jo isoisän käyttämä murrettujen pastellien kirjo, joka laajeni Riitalla nopeasti impressionistien hienostuneeseen ja monisyisempään väriskaalaan. Nyt keväällä, kun maalausprosessi on taas lähtenyt liikkeelle, Nelimarkkaa inspiroi valon tulo ja sen päivittäinen lisääntyminen. Mistä nuo iloiset värit tulevat. Kirkas aamu herättää kuin satuun ja saa prosessin käyntiin. Minulla on ollut useita erinomaisia yhteistyökumppaneita, mutta jotkut projektit (oikeastaan aika useat) olen halunnut tehdä omassa rauhassa, kuten esimerkiksi tämä viimeinen kirja, josta loppujen lopuksi tulikin sitten melko henkilökohtainen. Työtä hän pystyy sitten jatkamaan pilviselläkin säällä. muodostunut minulle päivittäistä leikkiä. – Kiinnostuksen kohteita on niin paljon, että minun täytyy jotenkin joogan ja urheilun tai jonkin ulkoisen pakon avulla rajata sitä mihin sijoitan energiani, mutta olen hyväksynyt tämän levottomuuden. Aloittaminen on aina se mysteeri. ORANSSISSA ON VOIMAA. Sekin on ihan mukavaa, koska en voi enkä halua eristäytyä sosiaalisesti, mutta se tietty katkaisee työskentelyn. Riitta saattaa hyppiä yhden päivän aikana ideasta ja projektista toiseen. Ristiriidat vain täytyy elämässä hyväksyä, ja olen aika hyvä keskittymään. Ennen muuta niissä kiinnittyy huomio kirkkaisiin, hehkuviin väreihin. Toisaalta esimerkiksi elokuvaa leikatessaan tai maalatessaan hänestä olisi fiksua keskittyä pelkästään siihen viikkojen, joskus kuukausienkin ajan
Eläkkeelle Nelimarkka ei aio jäädä. – Halusin vain pakkomielteisesti teokseen aina toiset värit. Siinä on voimaa, ja se ei ole mikään pääväreistä. – Ensimmäiset kymmenen vuotta tutkin animaatiota ja sarjakuvaa. Tilaustöiden tekemistä hän pitää antoisana ja hauskana dialogina tilaajan kanssa. Toisaalta hän on myös itseään säästämätön perfektionisti. Hän kysyy: Mikä on eläke. ELISE-HAHMO SYNTYI FLYYGELIÄ SOITTAESSA. Antiikki ja taide | 11 On mielestäni virhe ajatella, että nopeus olisi jotenkin kyseenalaista. Kiinteistö toimii myös logistiikkakeskuksena ja taideteosten varastona. MIKÄ ON OMA SUOSIKKIVÄRISI. – Olen kokeilija. – Mielelläni työskentelen aamulla, kun on freesi olo, mutta saatan uppoutua työhön myös yömyöhään. Tykkään kuitenkin piirtää mustavalkoista hiilellä. . Yleisölle kesäviikonloppuisin sekä tilauksesta auki olevassa galleriassa on esillä yli 200 teosta. Haluan tavata heitä aina kuin he vain kiireiltään ehtivät, Riitta Nelimarkka naurahtaa. Hitauskaan ei ole. Esimerkiksi Presidentti Martti Ahtisaaren aikana hän toteutti Mäntyniemeen valtaisan taideteoksen. Parhaat työt ovat ok, ja allekirjoitan ne edelleen, mutta periaatteessa olen pohjattoman kriittinen, ja on sellaisia aikaansaannoksia, jotka surutta kannattaisi polttaa. Siellä tehdään isot tekstiilitaideteokset ja veistokset. Parhaiden juttujen pitäisi olla vielä edessäpäin. Silloin pojan hänellä hoidossa oleva labradorin noutaja Oliver tulee usein soittimen alle kuuntelemaan. Maalauksia oli noin 30 ja niissä oli paitsi hevosia, myös erotiikkaa. Museon taustavoimana on Nelimarkka-Rahasto sr, jonka puheenjohtajana Riitta Nelimarkka on toiminut yli 30 vuotta. – On vaikea luokitella itseään, mutta jos joku haluaa, voihan sen tehdä. Jossain vaiheessa pitää ottaa etäisyyttä ja sopia itsensä kanssa minkä kelpuuttaa ja toteuttaa se.. Taiteen tekeminen on hänelle katkeamaton jatkumo ja elämäntapa. Ulkopuolella olivat hevospooloradat, lunta ja sininen taivas. Riitta Nelimarkan toinen työhuone on Loviisassa, Bongan Linnassa, 110– vuotiaassa patriisitalossa. Riitta Nelimarkan teoksissa esiintyy usein flyygeliä muistuttava hahmo Elise, joka syntyi, kun Riitta väitöskirjaa tehdessään soitteli flyygeliä. Hahmo elää yhä, muuttuu ja muuntautuu hänen teoksissaan, Elise ´päivittyy´ ja voi oikeastaan tehdä mitä vain, sanoo Nelimarkka. Näin on tapahtunut myös esimerkiksi Marokossa, Italiassa, Ranskan Rivieralla ja Namibiassa. Hitauskaan ei ole. Museossa esitellään erityisesti professori Eero Nelimarkan taidetta, mutta rinnalla kulkee aina myös vaihtuvia näyttelyitä. Vaikutteita tuli siitäkin, kun kuljin alle kaksikymppisenä Euroopan suurten kaupunkien kuten Pariisin, Lontoon ja Amsterdamin museoissa. – Mustaa käytän todella vähän. Yhdessä miehensä kanssa hän teki Suomen ensimmäisen pitkän animaation Seitsemän veljestä (1979). On mielestäni virhe ajatella, että nopeus olisi jotenkin kyseenalaista. Nelimarkka on huomannut, että hänellä syntyy parasta jälkeä silloin, kun hän tekee nopeasti. Nelimarkka pitää monista tyylisuunnista, mutta ei halua noudattaa mitään yksittäistä ismiä tai trendiä. Tänä päivänä voidaan kuitenkin nähdä miten taiteen eri lajeissa kaikki sekoittumistaan sekoittuu, musiikissa, muodissa, tanssissa, kirjallisuudessa, filosofiassa ja uskonnossa. NOPEASTI SYNTYY PARASTA JÄLKEÄ. Nelimarkan ”henkireikä” on tänäkin päivänä flyygelin soittaminen. Suurenmoista sisältöä elämään ovat tuoneet myös lapsenlapset, se korkein prioriteetti. Nelimarkalta tilataan paljon erilaisia töitä firmoihin, koteihin, ravintoloihin, hotelleihin ja rakennuksiin. Nelimarkan toinen työhuone on Loviisassa Bongan vanhassa, arvokkaassa kivitalossa. Kuitenkin kieltäydyn lukeutumasta naivisteihin. – Se riippuu ihan värin sävystä, valööristä ja mielialasta, mutta monta kertaa elämässäni olen palannut oranssiin. Vaikutteita on tullut eri tahoilta – enemmän modernista ja aikalaisesta visuaalisesta taiteesta, elokuvista ja musiikista kuin esimerkiksi vanhemmasta kuvataiteesta. Eri kulttuureilla on selkeästi omat värikäsityksensä, omat värihittinsä. Yleensä hän saa vapaat kädet toteuttaa teoksen, mutta tietenkin mielellään keskustelee kaikista toiveista, esimerkiksi halutaanko työn kuvaavan abstraktia erämaata vai vilkasta perhe-elämää, ja isosta määrästä luonnoksia asiakas valitsee ”himoittavimman”. Etelä-Pohjanmaan Alajärvellä sijaitsee nykyisin kaupungin omistuksessa oleva Nelimarkka –museo. Jahtasin täydellistä. – Projektissa kiinnostavaa oli se, että ideana oli kerralla tehdä viimeisteltyä, vähän niin kuin lyijykynällä piirtäen ilman kummaamista. Nelimarkka muistelee Alchemy Girls -sarjaansa, mustavalkoisten maalausten kokoelmaa, joka lähti tilausnäyttelynä hevospoolokilpailuun Sveitsin Klostersiin. – Olen inspiroitunut eri yhteyksissä siitä, kuinka loputtomasti voi luoda ja muunnella värimaailmoja. Jahkailu pysäyttää, pitää päästä vauhtiin siltä istumalta. Nelimarkan luonteelle ja taiteelle on ominaista vaihtelunhalu ja uuden tarve. Esimeriksi Iloinen meri –näyttelyyn hän teki aikoinaan teoksen, joka nyt on Aalto EE:n kokoelmissa, ’Viattomat haluavat kaiken, mutta eivät saa mitään´, ja luonnosteli tätä varten lukemattoman määrän vaihtoehtoja, joista toteutti lopulta yhden, niistä ensimmäisen. Nelimarkka aloitti uransa animaatioelokuvilla ja lastenkirjoilla. Se oli erilainen projekti ja onnistui. – Kun olen latautunut, ja fyysisestikin nopea, ikään kuin solut liikkeessä, silloin syntyy elävää jälkeä. Se on oikeastaan aika abstraktia ja itseisarvoista sekä jokseenkin vähän yhteiskunnallista, mutta olomuotona fantastinen, eikä vain esteettinen, vaan universaali peruselementti siinä mielessä, että värihän on valoa. Uusi muunnelma tuntui hetken hyvältä, mutta taas piti jatkaa. Sarja oli selkeästi siihen ympäristöön suunnattu, valoisa ja yhtenäinen kokonaisuus. Niitä ovat kansiot täynnä. Fyysistä ja psyykkistä kuntoaan Riitta pitää yllä uimalla ja joogaamalla osaavan opettajan johdolla. Aidon naivistin ei tarvitse osata piirtää eikä tyylitellä, itse mielestäni osaan. Teen yleensä loputtoman paljon piirustuksia. Siinä olotilassa viihdyn loistavasti. Elokuvasta valmistui vuonna 2011 ranskalainen versio, jota on esitetty elokuvafestivaaleilla useissa eri maanosissa. – He menevät kaiken edelle. Yleisölle kesäviikonloppuisin sekä tilauksesta auki olevassa galleriassa on esillä yli 200 teosta. Teokset näyttivät hyvältä sisällä valtavassa valkoisessa teltassa. Hän muisteli pikku tyttönä pimputtamaansa Beethovenin Für Eliseä ja päätti ottaa väitökseen itselleen alter egoksi flyygelipäisen Elisen. Isoisän Pariisin kausi saattoi vaikuttaa, samoin vuosisadan vaihteen modernismi. Voi olla, että siitä jäi elementtejä myös kuvataiteeseeni. kankaissa! Kerta kaikkiaan olin myyty. Siellä tehdään isot tekstiilitaideteokset ja veistokset. Se on luonteenpiirre, jonka olen tiedostanut ja oppinut hyväksymään
. Pidennys koskee niitä kortteja, joihin ensimmäinen käynti on kirjattu ennen 13. Museokortteja on nyt käytössä noin 225 000. Suomen vanhin taidelainaamo myös verkossa SUOMEN VANHIN TAIDELAINAAMO, vuonna 1971 perustettu Joensuun Taidelainaamo sijaitsee idyllisessä Taitokorttelissa, aivan Joensuun keskustassa Galleria Kohinan yhteydessä. 12 | Antiikki ja taide Uutiset Onnellinen lehmä, Satu Rytkönen. maaliskuuta, Museokortin asiakaspalvelusta tiedotetaan. Museovierailu kotisohvalta KORONAVIRUS ON SAANUT VALTIOT rajoittamaan pääsyä kulttuuritapahtumiin sekä -tiloihin. Toimitus pahoittelee virhettä. Espoon modernin taiteen museo EMMA . Kulttuurinälkäinen voi kuitenkin tutustua museoiden tarjontaan myös virtuaalisesti tietokoneen tai kännykän kautta. Ateneumiin voi kurkistaa myös virtuaalisesti kotisohvalta. . Museokortin omistajan ei tarvitse itse tehdä mitään. . Kortin voimassaoloaika alkaa ensimmäisestä museokäynnistä ja jatkuu vuoden. . Joensuun Taiteilijaseura ry ylläpitää voittoa tavoittelematonta Joensuun Taidelainaamoa, jossa esillä on yli sadan ammattikuvataiteilijan teoksia. Helsingin Ateneumin taidemuseo . Museokortti mahdollistaa pääsyn yli 300 museoon ympäri Suomen.. Kaikkia taidelainaamon teoksia ei ole listattu verkkoon ja kuvissa voi olla sävyeroja varsinaiseen teokseen nähden, joten Taidelainaamossa vierailu kannattaa aina! Taidelainaamon yhteydessä toimii myös taiteilijaseuran Galleria Kohina. Helsingin Luonnontieteellinen museo . Tauolle Museokorttia ei voi panna. Tässä muutamia: . Vuoden 2020 keväällä julkaistaan Joensuun Taidelainaamon verkkokauppa, joka mahdollistaa teosten digitaalisen tarkastelun. Alvar Aallon koti . Kuvituskuva: Taideteos ei ole lainattavissa Joensuun taidelainaamosta. Verkkokaupassa on katsottavissa ja valittavissa yli 500 teosta, yli sadalta taiteilijalta. Salon Elektroniikkamuseo . Museokortti otettiin käyttöön vuonna 2015, ja museoiden kävijämäärät ovat sen jälkeen kasvaneet joka vuosi. Teokset ovat lainattavissa lainausmaksua vastaan, sekä hankittavissa kertaja osamaksulla. . . JOENSUUN TAIDELAINAAMO & GALLERIA KOHINA TAITOKORTTELI, KOSKIKATU 1, 80100 JOENSUU OIKAISU LAHTELAISEN KIRPPUTORI Kisällin suosittua kesäkirpputoria ei järjestetä tänä vuonna, kuten edellisen lehden artikkelissa kerrottiin. Riihimäen Metsästysmuseo Museokortille jatkoaikaa VOIMASSAOLEVIEN MUSEOKORTTIEN kestoa jatketaan automaattisesti yhdellä kuukaudella koronavirusepidemian vuoksi
Leiviskän herkkäpiirteinen, rytmillinen, selkeä ja päivänvaloa hyödyntävä arkkitehtuuri edustaa pohjoismaisen modernismin perinnettä parhaimmillaan liittyen samalla laajempaan eurooppalaiseen traditioon. Kouvolan kaupungintalon piha konserttisalin lämpiöstä nähtynä. Tasavallan presidentti nimitti hänet akateemikoksi vuonna 1997. Taustatekijöinä toimivat muun muassa suomalainen talonpoikaisarkkitehtuuri, eteläsaksalainen myöhäisbarokki sekä vanha eurooppalainen kaupunkikulttuuri. rkkitehti Juha Leiviskän kansainvälisestä arvostuksesta kertoo muun muassa hänen vuonna 1995 saamansa Carlsbergin arkkitehtuuripalkinto, jonka Tanskan kuningatar Margrethe II ojensi Leiviskälle Kööpenhaminassa Carlsbergin glyptoteekissa palmujen alla. 14 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO A Akateemikko Juha Leiviskä Valon ja musiikin arkkitehti Arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskä on nykyarkkitehdeistämme kansainvälisesti tunnetuin. Hänen työnsä on sekä urbaania että luonnonläheistä. Interiöörit ovat ikään kuin instrumentteja, joita valo soittelee. Kuva: Igor Herler Lähes kaikki Helsingin kaupungin julkisen liikenteen pysäkkikatokset ovat Juha Leiviskän suunnittelemia.. Myös rakkaus musiikkiin toimii tilaratkaisuissa. Leiviskää on luonnehdittu valon ja musiikin arkkitehdiksi
Antiikki ja taide | 15
– Vanhempani erosivat ollessani vuoden ikäinen. Vasta ollessani 12-vuotias äiti osti meille käytetyn pianon. Yhä edelleen minulla on siellä kesäpaikka vanhasta varastosta vuonna 1962 muokatussa pirtissä. Tästä maalaiskylän kupeessa sijainneesta pihapiiristä oli muodostunut suvun yhteinen lomaviettopaikka. Vuonna 1963 Leiviskä valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta. Satakunnansillan kaiteeseen nojaillen odotin usein äitiä koulusta. Myöhemmin 1950-luvulla palasin takaisin pääkaupunkiin opiskelemaan. Täällä vahvistui uskoni siihen, että arkkitehtuuri ja musiikki koetaan samalla tavalla. Hilding Ekelund opetti asuntosuunnittelua ja sitä, että rakennukselle tulee löytää oikea rooli ympärisTalo Lepola, Espoo. – Urjala oli lapsuuteni kesäympäristö. Arkkitehtuurin ja musiikin kokeminen muistuttaa liikkumista luonnossa. – Kävin soittotunneilla ja innostuin vähitellen pianonsoitosta. Kumpikin koetaan tilaprosesseina, liikkumalla tilasta toiseen. Kasvoin yksinhuoltajaäidin lapsena ja musiikki muodostui minulle jo lastentarhaiässä erittäin tärkeäksi. Mutta 16–17-vuotiaana musiikilliset pyrkimykseni tyssäsivät, kun alakerran naapurit hermostuivat soittoharjoituksiini ja alkoivat hakata harjanvarrella kattoon. He ehdottivat minulle samaa. – Olen syntynyt Helsingissä, josta muutimme Joensuuhun ollessani puolitoistavuotias, sieltä pian Pietarsaareen ja lopulta Tampereelle ollessani viisivuotias vuonna 1941. Vuonna 1978 perustetun Arkkitehtitoimisto Helander-Leiviskän aulassa Helsingin Ratakadulla on musta piano harjoittelua varten. Kaupungin julkiset ulkotilat, koskenvarsi, kadut, torit, puistot, satamat, voimakkaasti vaihteleva ilmeikäs topografia ja näkymät ympäröivään järvimaisemaan, toisaalta ehjät, pääosin puutaloista muodostuneet asuinkorttelit vehreine, viihtyisine sosiaalisesti toimivine sisäpihoineen olivat lapsuuteni kaupunkiympäristö, ja Tampereen kulttuuritarjonta oli runsasta etenkin teatterin ja musiikin osalta. ALVAR AALTO ESIKUVANA. Siellä täällä on kuitenkin jäljellä katkelmia siitä. Kuva: AdlC. Se oli niin traagista, että suunnittelin jopa itsemurhaa. Unelmoin siitä, vaikkei kotona ollut pianoakaan. Viime kesänä vietin siellä kuukauden päivät. – Valitettavasti suomalainen perinteinen kulttuurija luonnonmaisema on suurelta osin kadonnut maaseudulta. Nuorempana Keski-Eurooppaan tehdyilla opintomatkoilla halusin matkatoverieni harmiksi kavuta vuorille kokeakseni ympäröivän luonnon läsnäolon, vaikka kaupunkiympäristöt olivatkin matkojen varsinainen kohde. MAALLA JA KAUPUNGISSA. Tampereella on myös paljon jugend-taloja, etenkin torien ympärillä ja pääkatujen varsilla. Olenkin kulkenut luonnossa aina, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Nämä näkymät ovat varmasti vaikuttaneet ammatinvalintaani. – Kotikaupunkini Tampere muodosti lapsuudessani mahtavan teollisuusmiljöön kuohuvan Tammerkosken partaalla. – Tuohon aikaan Tampereella oli vielä tehtaanpiippuja, joista enää on vain muutama jäljellä. Molemmissa on taukoja ja kohokohtia, valoja ja varjoja, avaraa ja intiimiä. – Äitini oli kieltenopettaja ja hänellä oli pitkät kesälomat, jotka vietimme äidinäidin kotitalossa Urjalassa. 16 | Antiikki ja taide – Mielestäni arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taidelajit. – Onneksi koulussa pari kaveria ylemmältä luokalta oli pyrkinyt ja päässyt opiskelemaan arkkitehtuuria. RAKKAUDESTA MUSIIKKIIN. Tampereen koen yhä kuitenkin kotikaupungikseni, vaikka olen asunut Helsingissä jo 65 vuotta. Keskustan korkeat kirkontornit sijaitsevat kaupunkikuvaa rikastuttavasti. – Urjalan Rutajärvellä luonnossa on dramatiikkaa, joka välillä vaihtuu idylliksi. En edes tiennyt sellaista ammattia olevan olemassa, Leiviskä kertoo. – Opettajinani olivat Olli Pöyry, joka ilmiömäisen taitavasti sai oppilaat innostumaan arkkitehtuurista ja Nils Erik Wickberg, joka opetti arkkitehtuurin historiaa ja muodostui minulle kaikkein tärkeimmäksi opettajaksi. Luotojen välissä veneillessä ja uidessa hidas liikkumisnopeus mahdollistaa ympäristön herkkyyden ja vaihtuvien vivahteiden havaitsemisen. – Ei minulla ensi alkuun ollut mitään suunnitelmia ruveta arkkitehdiksi
Hänen analyysinsä Alvar Aallon Viipurin kirjaston tilaratkaisusta musiikillisena, liikkeessä koettavana prosessina oli minulle henkilökohtaisesti käänteentekevä. Dominicus Zimmermann -akvarelli, Marica Schalin Nykytaiteen museo, kilpailutyö. – Alvar Aalto oli ja on yhä minulle keskeinen esikuva. Vuonna 1964 Leiviskä palasi opiskeluajan työpaikkaansa, arkkitehti Bertel Saarnion toimistoon, jossa alettiin miettiä ehdotusta Kouvolan kaupungintalon kilpailuun. – Meillä oli neljä vuotta myös kuvataideopetusta. Kuvat: Gabriela Nussbaum ja Jari Heikkine.. Kuva: Leiviskän arkisto Pyhän Tuomaan kirkko, Oulu. Opettajina toimivat muun muassa Unto Pusa, Sam Vanni ja Gösta Diehl. Vuonna 1967 hän perusti oman arkkitehtitoimiston, ja vuodesta 1978 hänellä on ollut yhteinen arkkitehtitoimisto Vilhelm Helanderin kanssa. Opetus huipentui abstraktiin sommitteluun Pusan johdolla Wassily Kandinskyn periaatteina soveltaen. Historia on vuosien varrella toiminut Leiviskän tuotannossa keskeisenä innoituksen lähteenä. Nämä noin parin viikon välein toistuvat arvostelutilaisuudet olivat opiskeluajan kohokohtia. Hän korosti vaatimattomuutta Martti Siiralan sanoin: ”Kaiken pahan alku on ihmisen hybris”. tössään. – Professori Nils Erik Wickbergin luennoilla ja hänen johdollaan tehtyjen ekskursioiden aikana pääsin tutustumaan muun muassa Etelä-Saksaan ja Italiaan, joiden perinteinen vanha kaupunkikulttuuri iskostui tajuntaamme. Hän korosti arkkitehtuurin pysyviä arvoja ja kehotti välttämään nopeasti vaihtuvia muoti-ilmiöitä, trendejä. – Arkkitehtuurin professori ylemmillä kursseilla oli Aulis Blomstedt. Oppilastyöt pantiin näytteille piirustussalin seinille ja Blomstedt analysoi ja arvosteli jokaisen niistä erikseen. Kuva: JL Beetlehem, kulttuurikeskus. Olemassa olevan ympäristön dynamiikka muodostaa aina lähtökohdan hänen tilaratkaisuilleen. Pyhiinvaelluskirkko ”In der Wies”, Baijeri. Antiikki ja taide | 17 Interiöörit ovat ikään kuin instrumentteja, joita valo soittelee
Nyt Kiasma sulkee näköyhteyden maisemaan. Nämä uudet rakennukset olivat pitkästä aikaa ensimmäisiä puurakenteisia julkisia rakennuksia. 18 | Antiikki ja taide Valo muistuttaa akustiikkaa, jossa on kaiku, jälkikaiku ja edelleen kaiun kaiku. Niiden suunnittelu alkoi vuonna 1984. Täältä tilasarja jatkui siltana toria matalammalla tasolla olevan Salpausselänkadun yli luoteeseen kirkkopihalle tapuleineen ja takana olevaan puistoon. Männistön Pyhän Johanneksen kirkko, Kuopio. Mutta en kuitenkaan ole kokenut tehneeni turhaa työtä, koska työtä tehdessä aina oppii uutta. Leiviskän suunnittelemat Vallilan kirjasto ja päiväkoti ovat helsinkiläisille tuttuja. Sitä ympäröivät toimistojen ja konserttisalin aulat ja lämpiöt sekä pienemmät salit. Pilareille nostetun kaupungintalon alitse siirrytään avaralle ”kansalaistorille”, jonka lounaisja kaakkoissivuja kilpailuehdotuksessa reunustivat ohjelman vaatimat lisärakennukset matalampina siipinä sekä kirjasto. Tavoitellusta kokonaisuudesta on toteutunut vain katkelma. Urkujen tulee olla 100-prosenttisesti toimivia soittimia. Samalla hän on vankasti sidoksissa suomalaiseen kansanperinteeseen, jolle on ominaista pihasarjojen jäsentyminen ympäröivän maaston mukaan. Katson, että tämä nykyisen kaltainen hieno, avoin ja anonyymi kilpailuperinne tulee. Valon suhteen tärkeää on heijastus, jälkiheijastus sekä lopulta heijastuksen heijastus. KAUPUNKIKUVAN KOHENTAMISTA. Näin rakennus nousee ja laskee ketjumaisesti talon huonetilojen myötäillessä maan pinnanmuodostusta. Pakilassa olevan Hyvän Paimenen kirkon – Sittemmin Bertel Saarnion toimistossa vuonna 1964 laatimassani ehdotuksessa Kouvolan kaupungintalokilpailuun oli yritystä luoda paikkakunnalle katkelma eurooppalaista kaupunkikulttuuria. Alkuperäisen topografian säilyttäminen on minulla ehdoton vaatimus. Rakennukset valmistuivat vuonna 1991. Leiviskä kertoo myös ottaneensa osaa Helsingissä Nykytaiteen museosta käytyyn suunnittelukilpailuun, jonka voittajaksi nousi sittemmin paljon puhuttu Kiasma. – En ole koskaan ollut kiinnostunut ”ismeistä”, puhun modernismin sijasta modernista arkkitehtuurista, joka ammentaa vaikutteita historiasta. – Pihalta on sisäänkäynnit talon päätiloihin. Leiviskän suunnitelmat on usein todettu maanläheisiksi. Maaston rytmiikka on hänelle tärkeä aihe. Kirjaston esikuvana on Zimmermann-veljesten kirjasto Schussenried 1700-luvulta. Esikuvanani oli muun muassa Bargellon piha Firenzessä sekä sarja julkisia torija pihatiloja Veronassa: kun rautatieasemalta kävellään lyhyttä pääkatua pitkin Kymenlukon aukiolle, länsisivua hallitsee kaupungintalo kellotorneineen ja sisäpihalle johtavine portaineen. Suunnitelmani olisi hyödyntänyt paikan korkeuseroja ja näin mahdollistanut näkymät Töölönlahdelle, mutta se ei menestynyt kilpailussa. – Kirkkosuunnitelmiini olen aina sisällyttänyt urkujen ulkoasun suunnittelun. Työni eivät ole myöskään noudatelleet trendejä, olleet muodikkaita. – Vallilassa korttelista oli aikaisemmin purettu vanhat puutalot. – Valo muistuttaa akustiikkaa, jossa on kaiku, jälkikaiku ja edelleen kaiun kaiku. Tästä ei saa tinkiä, muotokielen pitää silti olla hyvää arkkitehtuuria eikä kitschiä. – Mikäli tontti on kalteva, en lähde tasoittamaan maata, vaan suunnittelen talon seuraamaan topografiaa. – Itse asiassa kilpailutontiksi oli annettu paikka, johon ei olisi saanut rakentaa yhtään mitään. MAANLÄHEISYYS VIEHÄTTÄÄ. Valo saa tilan soimaan musiikin tavoin. – Suurimman osan elämästäni olen tehnyt tällaisia tappiollisia töitä. Kuva: AdlC urut muistuttavat soittimena ranskalaisia barokkiurkuja, Männistön kirkon urut hollantilaisia barokkiurkuja ja Myyrmäen kirkon urut saksalaista urkuperinettä
Se sisältää salin konsertteja, tanssija teatteriesityksiä sekä kirjallisuusseminaareja varten ja muun muassa ravintolan sekä näyttelyja lämpiötiloja. Saksan suurlähetystö ?. ehdottomasti säilyttää. Kuva: AdlC Myyrmäen kirkko, Vantaa. Kuva: AdlC JUHA LEIVISKÄN TÖITÄ HELSINGIN SEUDULLA. Rakennus valmistui vuonna 2003 ja toimii vilkkaasti. Villa Johanna, restaurointi ?. – Tärkein ja rakkain työni on vielä syytä mainita. Svenska Socialoch kommunalhögskolan ?. Saksalainen kirkko, lisärakennus ja muutokset ?. Kuva: AdlC Vallilan kirjasto. Liikennelaitoksen pysäkkikatokset ?. Kirkkonummen seurakuntakeskus ?. Myyrmäen kirkko ?. Sydämeni jäi Palestiinaan! Harva taitaa tietää, että lähes kaikki Helsingin kaupungin julkisen liikenteen pysäkkikatokset ovat Leiviskän suunnittelemia. Nykyään ongelma on usein se, että kun kilpailuun tulee satoja ehdotuksia, tuomareille ei anneta riittävästi aikaa niihin perehtymiseen. Suomi valitsi avustuskohteekseen vähän aiemmin perustetun kulttuurikeskuksen, Dar al Kalima -akatemian uudisrakennuksen suunnittelun ja toteuttamisen. Kulttuuritalo Sandels ?. – Osallistun kuitenkin jutusteluun ja funtsaamiseen toimistossa, vaikken itse enää pysty piirtämään. Viimeisin Leiviskän töistä on Kalasatamassa, jonne on noussut 14 nuorelle vammaiselle koti, Kipparintalo, jonka kaikista asunnoista avautuu näkymä katutilaa pitkin Mustikkamaalle. Leiviskä kertoo näkökykynsä heikenneen niin, ettei työnteko enää juuri onnistu. – Niitä on niin paljon, ettei niihin voi olla törmäämättä kaupungilla liikkuessaan. Diakonissalaitos, lisärakentaminen, kokonaissuunnitelma ja osittainen toteutus ?. . Tämän instituutin tehtävänä on luoda ja vahvistaa palestiinalaisten suoria kulttuuriyhteyksiä muihin maihin. Asunto Oy Merikasarminkatu 7 ?. Vallilan kirjasto, päiväkoti ja rivitalo Runopuisto ?. Viisi yksityistaloa. Antiikki ja taide | 19 ?. – Voitin ministeriön järjestämän kutsukilpailun vuonna 1998. Kipparintalo ?. Hyvän Paimenen kirkko, Pakila, Helsinki. Hyvän Paimenen kirkko ?. Vanha ylioppilastalo, palokorjaus ja restaurointi, yhdessä Vilhelm Helanderin kanssa ?. Minulla on ollut loistavat työtoverit, Juha Leiviskä sanoo. Kiinteistö Oy Auroranlinna, Länsi-Pasila ?. Unesco toimeenpani vuonna 1998 kansainvälisen Beetlehem 2000 -projektin tarkoituksena kohentaa kaupunki juhlakuntoon tuohon merkkivuoteen mennessä. Myös nuoteista soittaminen ja lukeminen on hankalaa
Kymmenen tuolia nousi helposti käsivarsille. Kuva: Liisa Nojonen. 20 | Antiikki ja taide La Diva –tanssiteostaan Jorma Uotinen esitti 60-vuotiaana osana 40-vuotistaiteilijajuhlaansa
Hänen pojantyttärensä Tea Kekkonen oli katsomassa esitystä ensi-illassa. INTOHIMOA PITÄÄ OLLA. Näkymä sopii avarasti maailmaa katselevalle, moneen suuntaan antautuvalle tanssitaiteilijalle. Uotinen esittää parhaillaan Presidentti Urho Kekkosen roolia Uotinen Goes Kekkonen -teoksessa Tamminiemen museossa. – Kekkosella oli ihan loppuvuosiin asti hyvä ryhti. Kodissa on oma rauha, mutta vieressä virikkeellinen kaupungin syke. Kevään Talentin suorat lähetykset jatkuvat televisiossa, mutta konsertit Tampereen Komediateatterissa ja Porin Rakastajat -teatterissa sekä Unkarin festivaaleilla sekä Senioriliiton Rohkeasti seniori -kampanja on kaikki siirretty syksyyn. Uotinen ottaa päivittäin valoisassa asunnossaan muutaman tanssiaskeleen. Museotilassa pitää huomioida monta asiaa, kuten että joihinkin esineisiin ei saa koskea, ja tilaan mahtuu vain 30 katsojaa kerralla. Sen jälkeen ymmärtää liikkeen arvon ja merkityksen, että liikkeessä jokainen millimetri on tärkeä. Tulevatko Uotisen ominaisuudet geeneistä vai mistä, sitä on vaikea tietää. Uotisen fyysiset ominaisuudet tanssimiseen ovat mitä parhaat, kuten tanssiin sopusuhtainen vartalo, luonnostaan pehmeä lihaslaatu, ja erityisen hyvin venyvät jänteet – sekä ”jonkin sortin rytmitaju”. Se kokemus kantaa, se on minun ruumiini muistissa. Muun muassa Kekkosen henkilökultin syntymistä tutkailevan teoksen maaliskuun ja syyskuun esitykset myytiin loppuun ja loput keväältä peruutetut esitykset on siirretty syksyyn. Kuva: Minna Hatinen. Klassinen baletti on ankarin fyysisten ominaisuuksien suhteen. NÄYTTÄMÖLLÄ LAPSESTA ASTI. Uotisen viimeisin produktio on presidentti Kekkosen rooli. Pysyvä ”pesti” on Unicefin Hyvän tahdon lähettilyys, missä tehtävässä muun muassa kenttämatkat apua saaneisiin Vietnamiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan ovat jääneet mieleen. Kymmenvuotiaana hän pääsi avustajaksi Porin teatteriin, missä sai roolit näytelmistä Havukka-ahon ajattelija ja Täällä Pohjantähden alla Tanssia hän alkoi harjoitella 15-16 -vuotiaana. Ruumiinrakenne miehillä on varsin samanlainen. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN Professori Jorma Uotinen: ”Tanssissa on koko elämä” Professori, tanssija, laulaja, koreografi Jorma Uotiselle tanssi on antanut elämässä lähes kaiken, kuten monipuolisen ammatin, henkisesti rikastavat kokemukset myös ulkomailta sekä mahdollisuuden toteuttaa itseään ja ilmaista syvimpiä tuntojaan. Uotinen tuntuu sopivan Kekkosen rooliin kuin nakutettuna. Ompelija -äiti oli lahjakas ja luova ihminen ja hyvä piirtäjä. Teatterinäyttämöön verrattuna poikkeuksellinen esityspaikka tekee teoksesta Uotiselle harvinaislaatuisen ja vaativan. – Sen jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tanssia. Isää hän ei muista, koska isä kuoli pojan ollessa kolmevuotias. Uotinen halusi esiintymään ja näyttelijäksi jo lapsena. 19 -vuotiaana häneen iski harvinainen hermotulehdus, joka vei liikuntaja puhekyvyn muutamaksi viikoksi. Samaa näköä ja olemusta on, mutta yhdennäköisyys rajoittuu Uotisen mielestä lähinnä kaljuuteen, silmälaseihin ja yli 180 senttimetrin pituuteen. Sisko oli lahjakas voimistelija, vaikka ei lähtenytkään kilpauralle. Antiikki ja taide | 21 J orma Uotisen seitsemännen kerroksen töölöläisasunnon iso ikkuna antaa pitkälle alas Runeberginkatua. Isä oli kuitenkin kaukaista sukua taidemaalari Pekka Halosella. Uotinen muistuttaa, että tanssissa on monta ammattia – kuten klassinen tanssija, nykytanssija tai kilpatanssija, koreografi tai opettaja – joissa kaikissa vaatimukset ovat erilaisia. – Tekemistä on sopivasti, koska minulle täytyy jäädä myös vapaapäiviä, jolloin en suorita mitään. – Saattaa olla, että luonteessakin on jotain yhteneväisyyksiä, mutta kun en tuntenut Kekkosta, ja kaikki perustuu vaan siihen, mitä on kirjoitettu, niin en vedä itse liian pitkälle tämmöisiä johtopäätöksiä, Uotinen naurahtaa vertaukselle myös luonteiden samankaltaisuudesta. Hän sanoi, että Suomessa on ollut kaksi ryhdikästä miestä – hänen isoisänsä ja Uotinen
Harjoitukset kestivät iltapäivään, ja illalla saattoi olla esitys. Muutama vuosi sitten hän vieraili Rooman Oopperassa Kuningas Learin roolissa, koska se sopi hänen fysiikkaansa. 22 | Antiikki ja taide Olen aistit valppaina, ja otan vaikutteita. Ne tulevat kaikille vastaan. Omat kokemukset ja aistimukset elämästä siirtyvät väistämättä tanssiin. Lisäksi muilla harjoitteilla, kuten esimerkiksi kuntosalilla vahvistettiin eri lihasryhmiä ja yleiskuntoa. – Muistan joskus jollain treenaustunnilla, kun heitin jalkaa korkealle, takana oleva tanssija astui sivuun ja sanoi: ”Jorma, we are not in the circus.” SYVÄT TUNNOT ESIIN. Mitä tanssiminen vaatii vielä seitsemänkymppisenä. Uotisen tanssijan päivä alkoi aikanaan kello 10 puolentoista tunnin treenauksella, jolla valmistauduttiin päivän harjoituksiin. Ruumiin muistissa on tiettyjä asioita, joita osaan ottaa käyttöön, vaikka en ole enää moneen vuoteen treenannut päivittäin. Uskon niin, että jos taiteilijalla on oltava vahva sisäinen tarve ilmaisuun, tunteiden ja ajatusten välittämiseen. –Rooliin ja tehtävään valmistautuminen vaatii paneutumista, analyyttistä työtä ja itsensä vaivaamista. Sen lisäksi se on ollut minulle elinkeino, ja tarjonnut hyvin laajat mahdollisuudet toimia, ja antanut monipuolisen ammatin.. Uotinen myöntää auliisti, että huippuvuosina hänellä oli poikkeuksellista fyysistä lahjakkuutta, kuten ilmava lentävä hyppy ja korkealle nousevat jalat. – Tarvitaan myös kykyä kouluttaa ja sivistää itseään. – Se on tapa, jolla olen ilmaissut kaikkein syvimpiä tuntojani. Päivälle tuli pituutta. Jos tyytyy tiettyyn tasoon, taantuminen alkaa heti, koska se tapahtuu joka tapauksessa tietyn ikävaiheen jälkeen, kun voimat hupenevat eivätkä jalat tai hyppy nouse samalla tavalla. Taiteilijana olen voinut toteuttaa tanssin kautta itseäni. Mitä tanssi on merkinnyt sinulle. Ja nyt menossa on Kekkosen rooli. – Intohimo eli syvä sitoutuminen, sisäinen ilmaisun pakko on ehkä tärkein ominaisuus, jos haluaa esiintyväksi taiteilijaksi. Uotiselle tuli viisikymppisenä väistämättä eteen aktiivisen tanssiuran päättäminen, mutta senkin jälkeen hänelle on tullut vastaan kiinnostavia tanssitehtäviä, kuten Kreivi Kareninin rooli Anna Kareninassa
Jorma Uotinen myöntää auliisti, että hänen kaikki toiveensa tanssitaiteen saralla ovat toteutuneet – ja vähän enemmänkin. Ensi syksynä on tulossa laaja 50-vuotis taiteilijajuhlakiertue, Uotinen kertoo. Afganistanissa oli hyvin kuivaa ja kuumaa. Australiassa vastassa oli niin kuuma yli 40 asteen ilma, ettei voinut mennä ulos kadulle. Tanssi on avannut hänelle koko maailman. Jorma Uotisen asunnon sisustuksessa kaikkea tuntuu olevan sopivasti eikä mitään liikaa – myös taidetta. Seinillä on kolme värikästä taideteosta: Ola Kolehmaisen valokuva, Kari Riipisen serigrafia ja espanjalaisen Antoni Tápiesin maalaus. Teatterissa käyn usein kun menossa on joku kiinnostava esitys. Niin kauan kuin järki toimii, ja vireystaso on sellainen, että pystyy toimimaan, löytyy oikea kanavakin. – Viime vuosina ehkä kirjallisuus on noussut voimakkaammin esiin. Yksi merkityksellinen hänelle on nuorena kuollut, itävaltalainen Egon Schiele. JS. On se sitten kuvataidetta, muotia, elokuvaa tai teatteria. Taide ylipäätään on Uotiselle elintärkeää. Harrastan niitä kaikkia. Kuvataiteen puolelta suosikkeja on useita. Islannissa työskenteleminen oli hyvin erilaista kuin Australiassa, koska olosuhteet ovat hyvinkin erilaiset. – En ole varsinaisesti taiteen keräilijä enkä keräile taidetta vaan täyttääkseni seiniä. Aina on tullut uusi tehtävä tilalle, kun edellinen on loppunut. Kirjailijoista hän nostaa pyynnöstä esille lempikirjailijansa, ranskalaisen Marguerite Durasin. Antiikki ja taide | 23 – Olen pyrkinyt siihen, että voin siirtää ja ilmaista ajatuksia ja tunteita tanssin keinoin. Tanssiteokset ovat omalla tavallaan myös kuvallista taidetta. – On ollut etuoikeus, että on tullut kutsutuksi eri puolille, ja saanut sitä kautta tutustua eri kulttuureihin. – Aktiivisina tanssijavuosina minulla on ollut joka vuosikymmenellä oma sooloteos, joka on ollut merkittävä, koska silloin kun tekee soolotyön, niin tietää, missä menee itse taiteilijana.. Molemmissa ilmaston ja luonnon merkitys on määräävä. Sen jälkeen Intiaan esiintymään mentäessä maa tulvi vedestä. Jos minulla olisi varallisuutta ja rahaa, niin voisin ollakin keräilijä. Taulujen lisäksi hänellä on muutama design -esine. ?. – Ei, mutta riippuu vähän omasta elämäntilanteestakin. Olen kiinnostunut siitä, mitä taiteessa tänä päivänä tapahtuu ja millainen on taiteilijan prosessi. Aikanaan, kun tein paljon tanssiteoksia, silloin kuvataide oli minulle merkityksellinen, koska sain sen kautta paljon ajatuksia ja ideoita omiin tanssiteoksiini. Tanssitaiteen puolelta tärkeitä ovat Pina Bauschin tanssiteokset. Tanssi ei ole pelkästään sen fyysiset ominaisuudet ja fyysinen suoritus vaan sen täytyy välittää jotakin myös tunteen ja ajatuksen tasolla, tanssitaiteilija Jorma Uotinen toteaa taustanaan taiteilija Ola Kolehmaisen teos. Nämä teokset ovat minulle merkityksellisiä, ja niillä kaikilla on minulle oma juttunsa., Uotinen toteaa. Ura on jatkunut poikkeuksellisen pitkään. Uotisen kokemukset poikivat myös monia ideoita Suomen näyttämöille. Uotinen on saanut toimia ja esiintyä yli 40 maassa ympäri maailmaa. TANSSI TOTEUTTI KAIKKI TOIVEET. Elokuvat ovat olleet aina tärkeitä. – Eri taiteet ovat olleet aina hyvin keskeinen sisältö elämässäni. – Toki Ranskassa Pariisin Oopperassa vietetyillä viidellä vuodella oli fundamentaalinen merkitys, koska tutustuin niin suureen joukkoon tekijöitä, ja arvokkaat kontaktit kantoivat vielä tännekin. Kuva: Jouni Suolanen TAIDETTA TARPEEN JA TILANTEEN MUKAAN . – Luettelo on loputon, koska ihailen monia ihmisiä, mutta eri syistä. Islannissa tuli esityksen aikana valtava lumimyrsky, jonka takia yleisö joutui jäämään useiksi tunneiksi teatteriin. Nouseeko näistä joku ylitse muiden. Olen tehnyt jo pitkään myös chanson -konsertteja. – Olen tehnyt lukuisia tanssiteoksia ja koreografioita, tanssinut Pariisin Suuren Oopperan Kokeellisen tanssin ryhmässä, ollut johtajana Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmässä, toiminut Suomen Kansallisbaletin taiteellisena johtajana 10 vuoden ajan, ja viimeksi tehnyt 18 vuotta Kuopio Tanssii ja Soi –festivaalia. – Erääseen haastatteluun minulta kysyttiin, koska jäät eläkkeelle, niin sanoin, että mistä minä jäisin eläkkeelle: elämästäni vai. Suomalaisista nykytaiteilijoista hän mainitsee Marjatta Tapiolan työt viimeisten 20 vuoden ajalta sekä Ola Kolehmaisen valokuvat
90-luvulla tuli teos Mies, jota ei koskaan ollut, joka sai innoituksensa Fernando Pessoan runoista. päivä. Hän viihtyy muutenkin hyvin myös yksin – sitä paremmin mitä vanhemmaksi tulee. Olemuksen yhdennäköisyys on melkoinen. Kalevala oli 80-luvun lopulla tosi merkittävä Kaupunginteatterissa, joka sekin vieraili seitsemässä eri maassa ja keräsi lähes sata loppuunmyytyä katsomoa. En nosta yhtä ylitse muiden. Terveys on ollut toistaiseksi hyvä, ja siitä ei voi olla muuta kuin kiitollinen. Jorma Uotinen on yhä aktiivinen, energinen ja nuorekas mies. Mistä nämä piirteet tulevat. Haastattelija kysyi, miten hän suhtautuu naisnäyttelijänä vanhenemiseen. Sen Uotinen teki Pariisissa, ja sillä hän kiersi kymmenen vuotta ympäri Eurooppaa. – Ranskalainen elokuvanäyttelijä Catherine Froh, jota ihailen paljon, antoi Helsingin Sanomissa haastattelun täyttäessään 62 vuotta. – Sitten on lukematon määrä ryhmäja tanssiteoksia, joista jotkut ovat nousseet Jorma Uotinen esittää Presidentti Urho Kekkosen roolin teoksessa Uotinen goes Kekkonen, joka jatkuu syksyn esityksillä Tamminiemessä. Olen kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. 80-luvulla hän teki Huuto-nimisen tanssiteoksen, joka käsitteli miehen identiteettiä. Ensimmäinen tällainen merkittävä teos oli 70-luvulla Jojo. ?. Ihminen tarvitsee myös rutiineja. Hän vastasi yhdellä lauseella, että onko meillä muuta mahdollisuutta. Ystävät odottavat juhlia. Vanhentumiseen Uotinen suhtautuu maailman luonnollisimpana asiana, joka tapahtuu kaikille demokraattisesti yhtä aikaa ja yhtä paljon. Silloin hän on mieluummin omissa oloissaan. Kuva: Minna Hatinen tärkeämmiksi, kuten esimerkiksi Pateettinen baletti, joka on ollut seitsemällä eri ryhmällä Euroopassa ohjelmistossaan. Ei tullut lisäkysymyksiä. Ihmisen täytyy vaivata itseään. Jokaisella on ollut oma paikkansa, ja ne ovat tulleet orgaanisesti jatkumona silloin, kun niiden on täytynyt tulla. Merkittävä tanssiteos oli myös La Diva. Olen aistit valppaina, ja otan vaikutteita. Juhlat ovat tulossa, mutta juhlien laajuus ja pitopaikka ovat vielä auki. Olen vaan onnellinen ja tyytyväinen siitä, että minulla on vireystaso säilynyt ja avoin suhtautuminen elämään ja sen ilmiöitä kohtaan. UTELIAISUUS ELÄMÄN ILMIÖIHIN KANTAA. Uotinen täyttää 70 vuotta kesäkuun 28. 24 | Antiikki ja taide Kerran minulta kysyttiin, koska jään eläkkeelle. Jos Uotisella on huono päivä, hän ei vaivaa sillä muita ihmisiä. Kysyin, mistä minä jäisin eläkkeelle: elämästäni vai. – En osaa sanoa. – Asenne ratkaisee aina
www.luontaisterveys-lehti.. www.luontaisterveys-lehti.. tilaukset@karprint.. www.antiikkijataide.. www.kissafani.. www.kissafani.. tilaukset@karprint.?. Kevätpäivien Kevätpäivien parhaisiin lukuhetkiin parhaisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! tai tilaa suoraan kotiisi! www.antiikkijataide.
Hän maalasi noin 300 Ilja Repiniä kiinnostivat yhteiskunta,uskonto ja luonto Ilja Repin kuvasi venäläistä kansaa ja valtaapitäviä tarkkaakin tarkemmalla psykologisella silmällä. TEKSTI: JOUNI SUOLANERN KUVAT ILJA REPININ MAALAUKSISTA: ATENEUM. Venäläisen ihmisen psykologinen kuvaaja muotokuvaa aikansa huomattavimmista venäläisistä. Repin sai Ukrainassa taideopetusta vuonna 1858, ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Repin oli jo 25-vuotiaana tunnustettu muotokuvamaalari. – Taidekouluvuosiensa jälkeen Repin pyrki kuvaamaan realistisesti venäläistä kansaa ja myös sen merkkihenkilöitä niin, että mukana oli usein yhteiskunnallinen tendenssi tai muotokuvissa kuvattavan psykologisen hahmon ilmentäminen, intendentti Timo Huusko Ateneumista luonnehtii. Repin opiskeli 1860-luvulla Pietarissa piirustuskoulussa ja sitten Pietarin Taideakatemiassa, jossa hän myöhemmin toimi professorina ja vuosina 1898 – 1899 rehtorina. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. 26 | Antiikki ja taide I lja Repin (1844-1930) syntyi Harkovassa nykyisen Ukrainan alueella ja vietti siellä nuoruutensa ja osan elämästään. Hän sai tauluissaan esille kuvaamiensa henkilöiden luonteenpiirteet. Hän maalasi paljon ystäviensä, kuten muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin, muotokuvia. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset
Silloin huvilan ulkopuolelle ripustettiin kello 15 vaaleansininen lippu, joka viesti siitä, että kaikki olivat tervetulleita.. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi Keskiviikot olivat vierailupäiviä. Muotokuvien ohella hän maalasi myös venäläistä kansaa ja muun muassa maisemia. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Ilja Repin (valokuvassa) oli taitava kaikilla kuvataiteen aloilla. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kaunisto. Antiikki ja taide | 27 Venäläisen ihmisen psykologinen kuvaaja Natalia Nordmannin ja Ilja Repinin kaksoismuotokuva (1903). Muotokuvissa Repin kuvasi taitavasti malliensa psykologisia luonteenpiirteitä. Maalaus oli hänelle kuitenkin tärkein taiteen muoto. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Repinin lahja. Luonnos ”Zaporogeihin” (1887–1891)
TAITAVA KAIKILLA KUVATAITEEN ALOILLA. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa. Taiteilija järkyttyi nähdessään miehet, Lumi, Suomenlahden pinta eri muodoissaan ja Kuokkalan männyt innoittivat Repiniä maalauksissaan. 28 | Antiikki ja taide Taideakatemian lopputyöstä Jairuksen tyttären henkiinherätys Repin sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 1876–1882. Muotokuvissa taiteilija kuvaa taitavasti mallinsa psykologisia luonteenpiirteitä. Repin työskenteli tämän maalauksen parissa yli 12 vuotta ja kirjoitti siitä: Kukaan ei ole kokenut syvemmin vapautta, tasa-arvoisuutta ja veljeyttä kuin tämän teoksen sankarit. – Useimmiten hän käytti öljyvärejä kankaalle. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Hänen sankarinsa olivat selkeitä, itsevarmoja ja vakuuttavia. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Opiskellessaan Taideakatemiassa Repin kirjoitti: Ympäristö kiinnostaa minua, ei anna rauhaa, pyytää päästää maalattavaksi. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Naurava kasakka, harjoitelma Zaporogeihin (1880–1891). Repiniä kiinnosti Venäjän historia. Venäläisen museon aarteisiin kuuluu Repinin maalaus Zaporogit (kasakat) kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille. Repinin tuotanto kuuluu venäläisen maalaustaiteen huippuihin. Hän kehitteli sankareidensa luonteenpiirteitä. – Hän halusi nimenomaan kiinnittää huomion Venäjän kansan elämän epäkohtiin. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Väinö Walli. Läpi elämänsä Repin itse katsoi olevansa syntyperältään kasakka, josta hän oli myös ylpeä. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Repinin lahja. Myöhäisvuosinaan 1900-luvun puolella hänen siveltimenkäyttönsä oli laveampaa, Huusko kertoo. Lautturit Repin näki Neva-joella sattumalta ollessaan kävelyllä Nevan rannoilla 1868. Gallen-Kallelan muotokuva (1920). Tämä matka tutustutti nuoren taiteilijan tavallisten ihmisten elämään. Hänelle syntyi heti ajatus, että hänen on maalattava paljastava teos heidän raskaasta työstään. Muotokuvien ohella hän maalasi myös venäläistä kansaa ja hieman myös maisemia. Oman taulunsa esikuvat Repin löysi myöhemmin Volgalta. Hän oli taitava kaikilla kuvataiteen aloilla. Timo Huusko pitää häntä merkittävimpänä venäläisten ihmisten kuvaajana. Professori Ivanovin muotokuva (1882). Lisäksi häntä kiinnostivat yhteiskunnalliset ja uskonnolliset aiheet sekä venäläisten suhde uskontoon ja tsaarin valtaan. VOLGAN LAUTTUREISSA KANSAN KUVAUSTA. REPIN KUVASI KASAKAT TAULUUN . Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen jotka vetivät joen yläjuoksuun päin raskaasti kuormattua proomua. Jokaista henki. Avasi hänen silmänsä näkemään venäläisen luonnon kauneutta, ja antoi hänelle mahdollisuuden uudella tavalla ymmärtää tavallista venäläistä kansaa. Huuskon mukaan maalaus oli Repinille selvästi tärkein taiteen muoto. Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita, ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksessa Volgan lautturit. Hän oli Leo Tolstoin ystävä ja hänen ajatustensa kannattaja, Huusko toteaa. A. Repin koki, että kasakat edustavat vahvaa ja vapaata kansan voimaa. Mutta hän oli myös erinomainen piirtäjä ja akvarellisti
. – Sen jälkeen joitakin teoksia palautetaan Ateneumin kokoelmaripustukseen. Muualla Suomessa Repinin teoksia on julkisissa kokoelmissa ainakin Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä, Huusko kertoo. Mukana on myös joitakin öljymaalauksina toteutettuja muotokuvia, kuten Natalia Nordmannin muotokuva ja Jelizaveta Zvantsevan muotokuva, Huusko kertoo. Hänellä ei kuitenkaan ollut koskaan Suomen kansalaisuutta. – Ateneumissa on runsas sata Repinin teosta, joista suurin osa piirroksia ja akvarelleja. Keskiviikot olivat vierailupäiviä. Vaimonsa ja lapsensa jättäneellä Repinillä ja Nordmannilla oli vapaa suhde, joka oli molempien ihaileman Leo Tolstoin moraalisten periaatteiden mukainen. Perheeseen syntyi neljä lasta. LAHJOITUKSESTA ATENEUMIN KOKOELMA . Antiikki ja taide | 29 Natalia Nordmannin muotokuva (1900). Osa esineistöstä on alkuperäisiä, osa on kopioita. Tässäkin teoksessa Repin pyrki kuvaamaan tarkasti siinä olevien 89 henkilön luonteenpiirteitä. Lumi, Suomenlahden pinta eri muodoissaan ja Kuokkalan männyt innoittivat Repiniä maalauksissaan. Hän oli työskennellyt valokuvaajana ja kirjoittanut nimellä Natalia Severova. Sodassa tuhoutunut Penatyn huvila päätettiin rakentaa uudelleen Repinin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna. Vuonna 1920 Repin kutsuttiin Suomen Taideyhdistyksen kunniajäseneksi. Osa huoneista on sisustettu alkuperäiseen tyyliin. Lokakuussa 1919 Repin. Se on ryhmämuotokuva Venäjän tuon ajan korkeimman vallan edustajista. Avioliitto päättyi eroon. Repin solmi lämpimiä suhteita useisiin suomalaisiin, ja hänen taiteensa on varsin tunnettua ja suosittua Suomessa. Repin ei kuitenkaan taipunut, vaan hän vietti elämänsä vajaat 13 viimeistä vuotta itsenäisessä Suomessa. Maalauksessa on tsaari Nikolai II perheenjäsentensä ympäröimänä sekä valtion korkeimmat virkamiehet. Muinaisten roomalaisten kotijumalien mukaan nimetty Penaty tarjosi rauhallisen asuinja työympäristön, joka ei kuitenkaan ollut liian kaukana Pietarista. Nordmann oli moderni ja itsenäinen nainen. Repin asui Suomen-huvilallaan Terijoella noin 30 vuotta. Hänen elämänkumppaninsa oli kuollut Sveitsissä tuberkuloosiin vuonna 1914. Opettajana Pietarin taideakatemiassa toimiessaan Repin oli tavannut kaupungin taide-elämässä Natalia Borisovna Nordmannin, suomalaissukuisen amiraalin tyttären, joka oli häntä lähes 20 vuotta nuorempi. Esillä on paljon Repinille kuulunutta esineistöä, kuten huonekaluja, patsaita ja maalauksia. Huomattavin todiste Repinin muotokuvamaalarin taidoista on valtavan suuri teos Valtioneuvoston 100-vuotisjuhlaistunto 7.5.1901. Maassa on järjestetty useita Repinin näyttelyitä. Sen jälkeen hän maalasi Akseli Gallen-Kallelan muotokuvan, ja aloitti Suomen suurmiehiä -teoksen maalaamisen. Tapahtuman kunniaksi Helsingissä Hotelli Seurahuoneella järjestettiin illallinen. 30 VUOTTA KUOKKALASSA . Tämä asenne on nähtävissä myös hänen Suomessa tekemissään töissä. Repin luki kulloistakin työstettävää maisemaa, vuodenaikoja ja niiden valoisuuksien eroja. löä Repin kehitteli pitkään ja huolellisesti. Repinin lahjoituksesta sai alkunsa Ateneumin Repin-kokoelma. Maalauksissaan Repin kuvasi myös venäläisiä satuaiheita, kuten teoksessa Sadko vuodelta 1876. Repin ihaili Suomea ja piti ”Gelsingforsia” (Helsingin venäläinen tsaarinaikainen nimitys) ”Pariisin kolkkana”. Neuvosto-Venäjä lähetti erilaisia valtuuskuntia Repinin luokse, jotka lupasivat hänelle hyvää eläkettä ja asuntoa. Yli 500 neliön huvilassa on kahdeksan huonetta, joista suurin toimi Repinin ateljeena. Nordmannilla oli talviverannan vieressä työhuone, jossa hän kirjoitti novelleja ja romaaneja. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Repinin lahja. Hän tunsi useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Albert Edelfeltin. Repin teki matkoja Ukrainaan kasakoiden asuma-alueelle, tapasi kasakoiden jälkeläisiä, tutustui heidän tapoihinsa, aseisiin ja muihin esineisiin, ja toi näiltä matkoilta mukanaan satoja piirroksia ja luonnoksia. Se avattiin yleisölle museona vuonna 1962. Repin kuoli Kuokkalassa vuonna 1930. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen lahjoitti Suomen taideyhdistykselle kokoelmastaan 23 venäläisten taiteilijoiden työtä ja seitsemän omaa maalaustaan. Tällä hetkellä merkittävimmät Ateneumille kuuluvat Repinin teokset ovat lainassa Venäläisen museon Repinin 150-vuotisjuhlanäyttelyssä Pietarissa 8.3.2020 saakka. Repin solmi helmikuussa 1872 avioliiton Vera Tevtsovan kanssa. Myös venäläis-suomalaista Repin -aiheista tutkimusyhteistyötä on harjoitettu. Repin hankki itselleen Suomen puolelta Terijoen Kuokkalasta huvilan, Penatyn vuonna 1899 Nordmanin nimiin. He asuivat huvilalla vuodesta 1906 alkaen. Siinä mies on joutunut vedenalaiseen satumaailmaa, ja tapaa siellä viehättäviä merenneitoja. Silloin huvilan ulkopuolelle ripustettiin kello 15 vaaleansininen lippu, joka viesti siitä, että kaikki olivat tervetulleita. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Ajurit lämmittelemässä (ajoittamaton). Lukuisat luonnokset, valokuvat ja esineet kertovat Repinin tunnetuista töistä. ILOISTA ELÄMÄÄ SEURALAISEN KANSSA. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Väinö Walli
30 | Antiikki ja taide TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Muinaisessa Ostiassa eri uskonnot ja aatteet elivät sovussa keskenään Mystistä ja arkista elämää Monikulttuurinen Ostia on yksi antiikin Rooman parhaiten säilyneistä kaupungeista.
Ostian satamassa sattui ja tapahtui. Kaupungissa on myös samanniminen talo. – Ostiasta ei ole meillä kovin paljon puhuttu, vähän siitä tiedetään. Parhaimmillaan satamassa odotteli lastin purkua sata merikelpoista laivaa. Kuva: Saana Säilynoja Muinaisessa Ostiassa eri uskonnot ja aatteet elivät sovussa keskenään apriikin näyttely Tampereella esittelee muinaisen Ostian pienoiskoossa ja se kertoo pääosin kaupungin kukoistuskaudesta 100–200 luvuilla jKr – Tiber-joen suulla, 25 kilometrin päässä Roomasta. Nyt tiedetään jo enemmän, Vapriikin projektipäällikkö, tutkija Marjo Meriluoto sanoo. – Miljoonan asukkaan Rooma tarvitsi leipää ja sirkushuveja. Järjestelmän ylläpitoon tarvittiin runsaasti monen muunkin alan osaajia, kuten – Ostiassa valitsi aikamoinen uskontojen ja aatteiden soppa. Etäällä redillä oli alituinen rahtilaivojen jono. Tähän tarkoitukseen Ostia oli paras mahdollinen portti, Meriluoto mainitsee. Laivojen uumenissa kuljetettiin villielämiäkin, kuten kirahveja, virtahepoja ja ärjähteleviä leijonia. SATAMASSA RIITTI KUHINAA. Laivoihin oli lastattu viiniä ja marmoria. Käyttökeramiikkaa. Antiikki ja taide | 31 V Amorin ja Psyken patsas on Ostian tunnetuimpia veistoksia. Jokainen sai vapaasti valita kelle uhrata, Marjo Meriluoto toteaa. Kankaita. Kuva: Saana Säilynoja. Kaiken kuhinan, hyörinän ja kiireen keskellä laivoista tipahteli mereen tavaroita, mikä tiesi sukeltajien ammattikunnan syntyä. Noin 50 000 asukkaan Ostian sydän oli kaupungin vilkas, kansainvälinen satama, jonne tuotiin loputtomana virtana muun muassa Egyptistä leipäviljaa ja Afrikasta oliiviöljyä. Saviastioiden ja viljasäkkien kantajat olivat kaupungin vilskeessä niin ikään merkittävä ja arvostettu ammattikunta. Kuhina oli melkoinen, huuto ja melske. Kuva: Kari Kumpulampi Vapriikin Ostia-näyttely on löytöretki antiikin ajan mystiseen satamakaupunkiin. Mausteita
Heitä tuli kaupunkiin muun muassa sotien seurauksena. Ostia palveli ensisijaisesti mahtavan Rooman nousua, ja myös orjat olivat tärkeitä bisneksen pyörittämisessä. – Elämä Ostiassa oli urbaania, Marjo Meriluoto toteaa. Ostiassa oli vetovoimaa ja sinne muutti kukoistusaikana runsaasti ihmisiä siirtolaisina. VESIJOHTOVERKOSTO VAIN RIKKAIMMILLE . Kansainvälisen merenkulun ja kaupan keskus. – Vapautuessaan he saivat entisen isäntänsä tai emäntänsä sukunimen. 32 | Antiikki ja taide seppiä, suutareita, mosaiikintekijöitä, kätilöitä, kehrääjiä ja köydenpunojia. Väkeä tuli Välimeren rannoilta, Lähi-idästä ja kauempaakin. Maaperästä on kaivettu esiin muun muassa asuintaloja, kylpylöitä, kauppoja, baareja ja teatteri. Ostian arvokkaat jäännökset peräti sadan hehtaarin alueelle levittäytyvässä rauniokaupungissa kuvaavat paljolti ihmisten arkea. Kaupungin erikoisuus oli, että sen monikulttuurinen ja moniuskontoinen väestö näyttää viettäneen sopuisaa rinnakkaiseloa ilman etnisiä tai uskonnollisia kiistoja. Oli satamaorjia, kaupungin orjia, keisarin orjia. Se oli työläisten ja leimallisesti kauppiaiden kaupunki. Löydöt kertovat ihmisten elämäntavasta. Rooman valtakunnan tärkein satamakaupunki. Kantajat olivat antiikin Ostiassa tärkeä ja arvostettu ammattikunta. Kuva: Saana Säilynoja – Sisätyöorjat saattoivat olla vähän niin kuin perheenjäseniä, Marjo Meriluoto toteaa. Kuva: Saana Säilynoja Amorin ja Psyken talo on Ostian hienoimpia. – Keittiöitä ei ollut. Mikään varuskuntakaupunki antiikin Ostia ei ollut. Keisareiden säännölliset vierailut korostivat sen merkitystä koko keisarikunnalle. Pienimmissä asunnoissa kotona lähinnä nukuttiin.. Työnteon oheen Ostiassa vietettiinkin runsaasti aikaa kaupungilla, koska asunnot olivat yleensä pieniä. Ihmiset kävivät ulkona syömässä ja peseytyivät kylpylöissä, joita oli joka puolella kaupunkia ja jotka oli tarkoitettu köyhille ja rikkaille. – Ostiassa vallinnut rauhallisen rinnakkaiselon periaate tuntuu erityisen kiehtovalta, Marjo Meriluoto sanoo
Parhain kukoistusaika oli 100–200-luvuilla jälkeen ajanlaskun alun. Ennen niin vireä satamakaupunki hautautui lopulta hiekkaan 700-luvulle tultaessa – Rooman jo menetettyä valta-asemansa koko maailman napana. Ostian kaivausalue ja yleisölle avoin muinaispuisto sijaitsevat miltei kävelymatkan päässä nykyisen Rooman Leonardo da Vinci-lentokentältä. Monikulttuurinen Ostia välitti Rooman miljoonakaupunkiin muun muassa viljaa, mausteita, kankaita, kalaa, viiniä ja villieläimiä sirkuksiin. Antiikki ja taide | 33 OSTIA . Antiikin Rooman merkittävin satamakaupunki muinaisella Tiber-joen suulla. Sen varrella sijasivat Casa di Diana-kerrostalo sekä suosittu baari. Noin 50 000 asukasta. Kuva: Saana Säilynoja Miljoonan asukkaan Rooma tarvitsi leipää ja sirkushuveja. Tähän tarkoitukseen Ostia oli paras mahdollinen portti.. Via di Diana on Ostian tunnetuin katu
Eri uskonnot ja kultit elivät sopuisaa rinnakkaiseloa Ostiassa. Naisen asema vaihteli Ostiassa, mutta yleensä se oli huono. Kyseessä on pienten yksityiskohtien ja suurten kaarien tietokirja, sukellus antiikin ajan Ostiaan. Minä karkailen.” Kuva: Saana Säilynoja Kerrostaloissa asuttiin pääasiassa vuokralla. – Itku ja nauru olivat herkässä, ja tarvittaessa osattiin olla suorasukaisiakin. Rooman kaupunki sai uudet uskonnolliset aatteensa ja virikkeensä usein juuri uudelle avoimen Ostian kautta. Vesijohtoverkosto ulottui vain kaikkein varakkaimmille. Siinä on teksti: ” Pitele minua, etten karkaisi. Naisia ei hyväksytty Mithran kulttiyhteisöjen jäseniksi.” Mithran temppeleitä, maanalaisia pyhättöjä, on löydetty Ostian maaperästä parikymmentä. Teatterissa katseltiin suuria, vakavahenkisiä draamoja, kepeitä farsseja ja eritoten suosittuja imitointinumeroita. Kuva: Saana Säilynoja Ostiasta löydetty karanneen orjan kaulapanta. 34 | Antiikki ja taide SYVÄSUKELLUS ANTIIKKIIN . Kuva: Saana Säilynoja Käymälät olivat antiikin Ostiassa julkisia tiloja. Kirja on samalla ensimmäinen, suomenkielinen yleisteos vireästä ja kansainvälisestä satamakaupungista muinaisen Tiber-joen suulla. Palvontapaikat Itämaisen Attis-jumalan patsas valvoo pyhäkköään Magna Materin temppelialueella. Kuva: Saana Säilynoja Elämä Ostiassa oli urbaania.. Teoksen kirjoittajat ovat Ostiatutkimuksen asiantuntijoita maasta ja maailmalta. Vapriikki ja Suomen Rooman-instituutti julkaisivat hiljattain yli 400-sivuisen kirjoitusten kokoelman Ostia, portti Roomaan. SUURIA DRAAMOJA,KEPEITÄ FARSSEJA. Esimerkiksi karannut orja voitiin tuomita kuolemaan. Vastapainoksi kovalle työteolle istuttiin baareissa, joita oli Ostiassa nelisenkymmentä. Kannen kuva on yksityiskohta Mithrajumalan veistoksesta. Asuintaloissa käymälöitä ei ollut – paitsi rikkaimmilla. Kuva: Saana Säilynoja oli saneerattu usein asuintalon kellariin tai varastoon. – Neljäkymmentä oli jo hyvä ikä. Samaista reittiä Roomaan saapui myös kristinusko. Marjo Meriluodon mukaan Ostiassa eläneillä ja työskennelleillä ihmisillä oli maanläheinen suhtautuminen elämään. Se on nuorin niin kutsutuista mysteerikulteista, kaikkein valikoivin jäsenistönsä suhteen ja salaperäisin. . MITHRAN TEMPPELEITÄ PARIKYMMENTÄ. Heidän artikkelinsa ja pienoisesseensä ovat lukemiseen innostavaa historiankirjoitusta, jota kirjan erinomainen kuvitus ja taitto siivittävät. – Käymälät olivat julkisia, sosiaalisia tiloja. Nainen oli aina miehen holhouksessa, joko isän tai aviomiehen. Ne ovat sijainneet eri puolilla kaupunkia, mutta eivät kuitenkaan aivan keskeisimmillä paikoilla. Yksi suosituimmista uskonnoista Ostiassa oli persialaisperäinen Mithran kultti, jonka koko teologiaa ei tunneta. Ostiassa oli korkea lapsikuolleisuus, eivätkä ihmiset eläneet yleensä kovin vanhoiksi. Kultin kantava aate on ollut hyvän voitto pahasta, valon voitto pimeydestä. Ihmiset tapasivat niissä toisiaan. Vaikka oltiin suvaitsevaisia, Ostiassa oli vallalla kuolemanrangaistus. Helsingin yliopiston dosentti Marja-Leena Hänninen kirjoittaa Mithran kultista teoksessa Ostia – portti Roomaan (Vapriikki ja Suomen Rooman-instituutti 2020): ”Mithran kultti on erityinen kaikkien Ostiassa harjoitettujen vierasperäisten kulttien joukossa. Ostia-kirja syventää näkemystä satamakaupungin elämästä, taiteesta ja arkkitehtuurista antiikin Roomassa. – Kultissa on nähty yhteneväisyyttä kristinuskon kanssa, Marjo Meriluoto toteaa. – Toisaalta tunnetaan leskiä, jotka omistivat kaupungissa kokonaisia tuotantolaitoksia. OSTIA – PORTTI ROOMAAN-NÄYTTELY MUSEOKESKUS VAPRIIKISSA TAMPEREELLA 10.5. 2020 ASTI Kannun muotoinen syöttöpullo on Ostian varhaisimpia keramiikkalöytöjä 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. – Henki saattoi olla aika löyhässä, Meriluoto toteaa. Niissä kaupunkilaiset kevensivät mieltään vastapainoksi raadannalle. Satamakaupungin raunioista on löydetty lukuisia eri uskonnon harjoittamiseen liittyviä temppeleitä. Sisäänheittäjät huolehtivat siitä, että asiakkaita riitti. Tavallinen kansa kävi asioimassa vessassa kaupungilla
Ikoni on rukouksen välikappale . Pietá – pääsiäisen taidetraditio . Helenalla on yli 300 maatuskaa ja pääsiäinen. . Antiikki ja taide | 35 . . Luostarin puutarha inspiroi taiteilijoita . Vabergén arvokkaat pääsiäismunat . . . . Suomen suurin ortodoksinen puukirkko .
Aikaisemmin olin tutustunut häneen hänen ikonitaidetta käsittelevän opaskirjansa välityksellä. Mutta on myös taitureita, jotka usein eivät itse edes tiedä olevansa luontaisesti taitavia siveltimenkäyttäjiä. Huovinen on valinnut opettajan uran, koska pelkällä ikonien maalaamisella ei Suomessa tule toimeen. Minulla on tapana painottaa oppilailleni opettajani Ksenopouloksen ajatusta, jonka mukaan vain harjaannuksella ja vaivannäöllä, pitkäjänteisellä ja sitkeällä harjoituksella päästään hyviin tuloksiin. Ikonin ulkoasu on tarkoin määritelty aina kuvattavan henkilön vaatteen värejä ja asentoa myöten, mikä pohjautuu ikiaikaiseen symboliikkaan. Lahdessa Harjulan kansalaisopistossa viimeiset kolme vuotta sekä vuoden 2020 alusta Helsingin ortodoksisen seurakunnan pohjoisen alueen ikonimaalauksen opettajana Heinolassa ja Hämeenlinnassa. Ikonin ulkoasu on tarkoin määritelty aina kuvattavan henkilön vaatteen värejä ja asentoa myöten. Harjaannus on koko elämän mittainen prosessi. Opettajana Ksenopoulos on erittäin ankara, mutta myös hyvin huumorintajuinen. mestarikursseilla. – Kreikassa olen käynyt toistakymmentä kertaa, mutta kreikkalaisen opettajani Ksenopouloksen tapasin vasta Suomessa. 36 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: PASI-MIKAEL HUOVINEN O Pasi-Mikael Huovinen on maalannut liki 600 pyhää kuvaa Ikoni on rukouksen välikappale – Yritän toteuttaa opettajani Konstantinos Ksenopouloksen ajatusta, että ainoastaan harjaannuksella ja vaivannäöllä päästään tuloksiin, Pasi-Mikael Huovinen sanoo. Huovisella on tällä hetkellä oppilaita 70, joista osa on vasta-alkajia ja sitten on sellaisiakin, jotka ovat olleet mukana lähes alusta saakka. – Aloittelija saattaa ensi alkuun olla hyvinkin innostunut, ja maalaaminen voi tuntua hänestä helpolta, mutta taito ei synny hetkessä. IKONIMAALAUS EI ELÄTÄ. Varsinaiselta koulutukseltaan hän on artesaani, savenvalaja. – Kun oppilas kurssille tullessaan sanoo, ettei osaa mitään, vastaan yleensä, että jokainen kyllä on ennen pitkää saanut jonkinlaisen työn tehdyksi, mutta jos jaksaa uurastaa ja harjoitella, uskon että taitamattomastakin tulee maalari, mutta se on pitkän työn takana. Anapeson aina valvova Kristus. rimattilalainen ikonimaalari Pasi-Mikael Huovinen on toiminut 25 vuotta opettajana eri opistoissa. Huovinen on opiskellut alaa Tuula Murtolan johdolla Valamon kansanopistossa ja ikonitaiteen akatemiassa sekä osallistunut bysanttilaisen ikonitaiteen opettajan Konstantinos Ksenopouloksen mestarikursseille
Antiikki ja taide | 37 Pasi-Mikael Huovinen maalaa ikoneita pääasiassa kesäaikaan, jolloin hänellä on vapaata opettajan työstään.
Huovinen on syntyjään Kuhmon Rimmin kylältä läheltä Venäjän rajaa. Hän on osallistunut myös yhteisja kutsunäyttelyihin. JUURET KUHMOSSA. – Itse maalaan ikoneita pääasiallisesti kesäaikaan, jolloin ei ole opetustyötä. Esillä oli 30 ikonia. – Saamani palautteen mukaan näyttely ehkä kannattaisi viedä myös Helsinkiin tai Turkuun. Pyhittäjä Serafin sarovilainen. näyttely oli hänen uransa 30-vuotisjuhlanäyttely, johon kävi tutustumassa 400–500 henkeä. Pyhä ylienkeli Gabriel. Isovanhemmat ovat rajan takaa Repolasta. – Ikoni on minulle ennen kaikkea kirkollinen sakraaliesine, rukouksen välikappale. Ikoni. Näyttelyn nimi symboloi 30 vuotta kestänyttä maalausmatkaani ikään kuin tuohus, jonka liekki jaksaa palaa läpi hankalienkin aikojen. 38 | Antiikki ja taide – Meillä ei esimerkiksi ole kirkollisia tilauksia, freskojen maalauksia tai muuta vastaavaa, jollaista on tarjolla muun muassa Venäjällä. Huovinen on pitänyt 20–30 omaa ikoninäyttelyä. Huovinen on alun perin kastettu luterilaiseksi. Se vain palaa ja palaa. Kaiken kaikkiaan olen maalannut noin 500–600 ikonia, joista osa on myyty, osa lahjoitettu ja loput ovat sukulaisilla tai omissa kokoelmissani. Se on myös maalaus, taide-esine. Kreikassa myös uusitaan vanhoja kirkkoja, joiden tummuneiden ja pahoin vaurioituneiden ikonien päälle maalataan uudet työt. Siellä rakennetaan kirkkoja, jotka maalataan täyteen freskoja. Samoin Kreikkaan nousee uusia kirkkoja, joita maalarit sitten koristelevat. Pasi-Mikael Huovisen kädessä Pyhä Partrick irlantilainen. Ortodoksi hänestä tuli 1980-luvulla. Viime vuonna Forssassa järjestetty ”Sammumaton liekki” -yksityisPyhittäjä Irene krysovalantolainen
Kolmikätinen jumalanäiti. 14:6) TEKSTI: TARJA PITKÄNEN LÄHTEET: ORTODOKSI.NET, WIKIPEDIA Pelkällä ikonien maalaamisella ei Suomessa tule toimeen. Ne välittävät ortodoksista uskonoppia ja sanomaa rukoilijalle tai katsojalleen siinä missä kirjoitettu sanakin. edustaa kirkollista Raamatun kuvitusta. Kirkon varhaiskaudella ikoniksi ymmärrettiin kaikki kuvat, mutta sittemmin on tehty ero liikuteltavien ikonien, seinämaalausten ja mosaiikkien välillä. Se myös tuo ilosanoman ja vie Raamatun tekstiä eteenpäin edustaen eräänlaista evankelioimistyötä. Kirkon perimätiedon mukaan ensimmäinen varsinainen ikonimaalari olisi ollut evankelista Luukas, jonka sanotaan maalanneen Jumalansynnyttäjän ikonin, Hodigitrian – suomeksi oppaan, taluttajan, tiennäyttäjän. Antiikki ja taide | 39 IKONI ?. Ikoni voi olla myös painettu kuva. Ikonin päälle saatetaan ripustaa koristeeksi ikoniliina, ”käspaikka”. Ikonin esikuvaksi mainitaan perimätiedossa niin sanottu käsittä tehty Kristus-ikoni, Kristuksen kasvokuva, joka piirtyi siihen liinaan, jonka Kristus lähetti Edessan ruhtinaalle hänen ollessaan sairaana. Kreikkalaisessa ikonimaalausperinteessä uudelle ajalle tultaessa signeeraukset tai tekijän puumerkit kuitenkin yleistyivät ja tapa on Kreikassa käytössä edelleen. Ikonissa Neitsyt Marian käsi osoittaa Kristusta kohti näyttäen siis kristityille tien. Pyhittäjä Cerasimos jordanialainen. Ikoneita voidaan myös peittää erillisellä metallilevyllä, riisalla, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan ikonin kuvaaman henkilön kasvot ja kädet. Monessa kodissa ikoni on huoneen rukousnurkkauksessa edessään palava ikonilamppu. Hellyyden jumalanäiti Kristus tulinen katse. Ikoneita sijoitetaan kirkkojen ja luostareiden ohella myös koteihin. – Meillä kotona oli vanhoja, rajan takaa tuotuja ikoneita. Jumaläiti sammumaton liekki. Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, kuten esimerkiksi taulu, vaan se on uskonnon harjoittamiseen käytettävä esine. (”Minä olen tie, totuus ja elämä”, Joh. Ikonia ei perinteisesti ja osin hengellisistä syistä signeerata, sillä ortodoksisessa maailmassa kuvan ajatellaan maalatun Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan, vaikkakin maalarin käden kautta. Pyhittäjä Paisios athonvuorelainen. Koska kuvien on noudatettava kirkon opetusta, niiden tekemistä säätelevät lukuisat säännöt. Minua kiinnosti ja kiehtoi tekniikka, jolla ne oli tehty. Pappi siunaa ikonin ennen sen käyttöönottoa. Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa. Kun Kuhmon. Ortodoksisessa kirkossa ikoni on Kristusta, Neitsyt Mariaa eli Jumalansynnyttäjää, pyhää ihmistä tai Raamatun tapahtumaa esittävä, tavallisesti puulle temperaväreillä maalattu kuva. Ikonit oli alun perin tarkoitettu synnyttämään rukouksen mieltä ja opettamaan lukutaidotonta kansaa. Ikoni on kreikankielisen sanan (eikón) johdannainen, joka merkitsee kuvaa ja kirkollisessa käytössä nimenomaan pyhää kuvaa
– Venäjällä ikonille saatetaan tuoda myös koruja. Huovinen käyttää työssään etupäässä kreikkalaista maalaustekniikkaa. Jatkoin maalaamista omin päin kotona pari kolme vuotta. – Haluaisin suosia uusia, kirkkaita ja voimakkaita värejä. Kun vanhat tummuneet ikonit puhdistetaan, esiin saattavat nousta heleänkirkkaat pastellisävyt. Kouluaikana olin mukana kuvataideryhmissä ja osallistuin Kuhmon kuvataideyhdistyksen kursseille. Jo toisena opintovuonna 1994 minua pyydettiin Forssan aikuisopistolle keramiikanopettajan sijaiseksi. Sairaustapauksissa voi kääntyä Pyhän Palkattaparantajan Panteleimonin puoleen. Sijaisuus kesti 10 vuotta. Ikonimaalaus on säilynyt kautta aikojen samana. Kreikan kirkoissa onkin myytävänä metallisia laattoja, joihin on kuvattu esimerkiksi jalka, pää tai sormi. . Kun eteen tuodaan voimakasvärinen ikoni, värikontrasteja saatetaan vierastaa. Siviilipalvelusta suorittaessaan Huovinen päätyi Valamoon, jossa palvelin 14 kuukautta. Ikoneille voi myös tuoda lahjoja, etenkin silloin jos on todennut ikonin auttaneen rukouspyynnössä. Myös kurssilaiset, jotka ovat tehneet ikoneita molemmilla tekniikoilla, ovat mieltyneet kreikkalaiseen tekniikkaan. Tosin jokainen aikakausi on tuonut siihen jotakin uutta, mutta varsinainen perusprofiili on sama. Pasi-Mikael Huovinen on pitänyt useita ikoninäyttelyitä.. – Olin jo aikaisemmin harrastanut kuvataidetta. Näitä laattoja sidotaan ikonin reunaan pitkiksi nauhoiksi. – En kuitenkaan jäänyt Posiolle. Uusista pyhistä tehdään ikonit heistä säilyneiden valokuvien pohjalta. – Venäläinen tyyli on pehmennettyä ja siloteltua, kun taas kreikkalaisessa tyylisuunnassa värien rajat jäävät selkeämmin näkyviin. Vanhat ennakkoluulot siitä, että ikonin tulisi olla tumma, kannattaa hylätä. Kahdessa leipomossakin kerkisin olla. Suomessa tällaista näkee etenkin Uspenskin katedraalissa ja Valamossa, Pasi-Mikael Huovinen sanoo. Ikonit hyväksytään kirkollisesti kanonisointijuhlassa. – Periaatteessa kaikki ikonit ovat rukouksen välikappaleita, mutta joillakin pyhillä on tiettyjä erikoisominaisuuksia. Suomessa prosessi on käynnistänyt ikonien suunnittelun. Siinä käytetään voimakkaampia ja kirkkaampia värejä, myös valkoista. – Kreikkalaistyylinen ikoni on Suomessa yhä marginaali-ilmiö, joka jakaa ihmisiä. Joidenkin mielestä tämä olisi voinut olla eksoottista, mutta minua se ei erityisemmin kiehtonut. Monessa vanhassa ikonissa voi myös olla päällemaalauksia kymmeniä kerroksia. 40 | Antiikki ja taide Monessa vanhassa ikonissa voi myös olla päällemaalauksia kymmeniä kerroksia. VANHA PERINNE. Ja niin matkasin etelään, jossa suoritin Tammelassa kolme vuotta kestäneet savenvalaja-artesaani-opinnot. Se ei ole kovin yleistä Suomessa, jossa suositaan venäläistä maalaustyyliä. Hän oli rakastettu rippi-isä ja armoitettu ohjaajavanhus, jonka puoleen käännyttiin henkisissä asioissa. Aika ajoin tulee uusiakin ikoneita. Huovinen on suorittanut myös venäläisen ikonimaalauksen perusopinnot. Opetin keramiikkaa ja ikonimaalausta. Sitten seuraa kanonisointipäätös, jonka Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka, tässä tapauksessa Bartolomeos I, vahvistaa. – Posiolla opinto-ohjaaja kehotti minua hakemaan edelleen artesaanikoulutukseen, savenvalajaksi. – Vanhempani eivät pitäneet ajatuksestani ryhtyä ikonimaalariksi. Samaan aikaan olin työvoimatoimiston listoilla ja työskentelin ravintoloiden keittiöissä. Kysymys ei kuitenkaan ole lahjuksesta, vaan kiitollisuuden osoituksesta. Jos on vaikkapa kadottanut avaimensa, voin kääntyä Pyhän Fanourios’in puoleen ja pyytää tätä auttamaan niiden löytymisessä. KREIKKALAINEN TEKNIIKKA. Sisälläni elättelin haavetta tulla kuvataiteilijaksi. Hänen kirjeistään on nyttemmin julkaistu laaja kokoelma hengellistä kirjallisuutta. Hän oli myös keittiössä ja tarjoilutöissä ravintolassa. kansalaisopistossa vuonna 1986 alkoi ikonimaalauksen kurssi, menin katsomaan, miten ikonimaalaus käytännössä toimii, ja saman tien kertakaikkisesti ihastuin siihen. – Maalasinkin ensimmäiset 15 vuotta venäläiseen tyyliin, kunnes koin kreikkalaisen tyylin värimaailman itselleni läheisemmäksi. Myös koulun opinto-ohjaaja tyrmäsi sen, mutta pidin pääni. Niiden avulla voi osoittaa kiitollisuutta kunkin kehon osan parantumisesta. – Kun jotakin henkilöä aletaan kanonisoida pyhäksi, suoritetaan ensin taustaselonteko, onko kanonisointi mahdollista. Ahdistuin, kun siellä oli talvella niin pimeää ja kylmää. Siellä työhön kuuluivat kesällä ruohonleikkuu ja puutarhatyöt. Kansalaissodan aikana häntä kuitenkin ruvettiin syyttämään venäläisten kätyriksi ja lopulta hänet surmattiin ilman syytä. Se on ajan saatossa tummunut oltuaan kirkossa, jossa on suitsukkeen aikaansaamaa savua sekä tuohussavua, joiden myötä ikoni on päässyt tummumaan. – Viime kesänä julkistettiin ensimmäiset suomalaiset pyhät, Pyhittäjä Johannes Valamolainen sekä Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen. Osa heistä on tottunut maalauksellisiin, hyvin silloiteltuihin ikoneihin. – Siviilipalveluksesta päästyäni vuonna 1986 palasin Kuhmoon, josta hain työvoimapoliittiselle keramiikantekijäin kurssille Posiolle, jossa koulutettiin työntekijöitä hienokeraamisen teollisuuden palvelukseen Pentikin keramiikkatehtaalle. Johannes Valamolainen oli toiminut sekä Vanhassa että Uudessa Valamossa. Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen toimi Ilomantsin seurakunnassa edistäen paikkakunnan kirkolliselämää. On myös hyvä muistaa, että vanha ja tummunut ikoni ei suinkaan ole alun perin ollut sellainen. Lunta oli joka puolella ja porot juoksivat pihalla. Rukouksen voi lähettää ilman ikoniakin, ajatuksen välityksellä
Luostarin puutarhassa -näyttely esittelee suomalaisten nykytaiteilijoiden näkökulmia puutarhaan ja siihen liittyviin aiheisiin. Keljoissa jäljennettiin käsikirjoituksia. Puutarhoissa on kasvatettu hedelmäpuiden lisäksi niin hyötykasveja, yrttejä lääkinnällisiin tarpeisiin kuin myös koristepuita ja -pensaita sekä tietysti monenlaisia kukkia. Kristiina Nyrhinen: Marian ilmestys. Paavo Halonen: Iltapäivä. Parhaimmillaan luostarin puutarha voi heijastaa paratiisin kauneutta. Näyttelyn yhdeksän taiteilijan teokset lähestyvät aihetta monipuolisesti sekä tekniikoiden, tyylien että teemojen osalta. laisten tarinoiden kertomiseen puutarha-aihe kuvataiteessa taipuu, näyttelyn suunnitellut ja kuratoinut Liisa Heikkilä-Palo toteaa. Vanha luostari tunnettiin kyllä talonpoikaisluostarina, mutta veljestön työpajoissa maalattiin ikoneja, harjoitettiin valokuvausta ja kirjansidontaa. Antiikki ja taide | 41 V alamon luostarissa on perinteisesti harjoitettu kulttuuritoimintaa. On valtavan kiinnostavaa, miten monenlaisia merkityksiä puutarhalla on ja miten monenTaiteilijat luostarin lumoissa Luostarin kauniit puutarhat ovat tuottaneet paitsi monipuolista satoa myös inspiroineet taiteilijoita kautta aikojen. VALAMONTIE 42, 79850 UUSI-VALAMO 017-570 111 Valamon luostarin kulttuurikeskus hemmottelee näyttelyillä. Puutarhateemaan luontevasti nivoutuen moni näyttelyn taiteilija hyödyntää teoksissaan luonnonja kierrätysmateriaaleja. Vanhaan Laatokan Valamoon luotiin 1800-luvun kuluessa kokonainen kasvija hedelmätarhojen sekä jalopuukujien verkosto, ja uudessa Valamossa puutarhan rakentaminen käynnistettiin miltei välittömästi perustamisen jälkeen. Se on paikka rukoukseen, hiljentymiseen ja esteettisiin elämyksiin. LUOSTARIN PUUTARHASSA –NÄYTTELY ON AVOINNA 10.1.2021 ASTI. Luostarin puutarhassa -näyttelyn taiteilijat ovat Soili Arha, Paavo Halonen, Tapani Kokko, Sirkka-Liisa Lonka, Kristiina Nyrhinen, Maija Närhinen, Ulla Pohjola, Tuula Varis ja Suvi Ylinen. – Näyttelyn yleisilme on rehevä ja värikäs, eikä teosten koossa ole säästelty. Painettujen kirjojen kustantamisen Valamon luostari aloitti jo 1860-luvulla. . Maaliskuun puolivälissä Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa Heinävedellä avautuu Luostarin puutarhassa -näyttely, jossa yhdeksän taiteilijaa esittelee puutarhateemaan liittyvää taidetta. Mukana on maalauksia, installaatioita, veistoksia ja grafiikkaa. Kaikissa luostareissa on jonkinlainen puutarha, vaikka pienikin. Luostarit ovat olleet kautta vuosisatojen tunnettuja kauniista puutarhoistaan
42 | Antiikki ja taide K Iloiset ja värikkäät puunuket Yli 300 maatuskaa Jyväskyläläinen Helena Viitarinne innostui venäläisistä, sisäkkäin säilytettävistä puunukeista viitisen vuotta sitten saatuaan ystävältään maatuskan tuliaiseksi. Iloista pääsiäistä!. Koskaan ei tiedä, millainen seikkailu nukkeja voi nurkan takana odottaa! Tämä äiti on vienyt tyttärensä virpomaan. un Helena Viitarinne lähtee ulkoilemaan, hän pakkaa laukkuun muutaman maatuska-nuken ja kameran
Haaveissa on myös matka Venäjälle, maatuska-nukkien kotimaahan. Maatuska (ven. Viitarinteen yli kolmesataa maatuskaa sisältävä kokoelma on ollut pari kertaa esillä Jyväskylän aluekirjastoissa. Maatuska on äiti-sanan hellittelymuoto. Jokainen nukke on oma persoonansa, kahta samanlaista maatuskaa ei kokoelmasta löydy, vaikka niitä on jo yli 300 kappaletta. Ensi kesänä Viitarinne suuntaa Tallinnaan, jonka antikvariaateissa hän on kuullut olevan hyvä nukketarjonta. Ensimmäinen maatuska valmistettiin tiettävästi vuonna 1890. – Välillä voi löytää isonkin nuken muutamalla eurolla kun toisinaan samankokoisista pyydetään jopa kymmeniä euroja. teistä mallia, sillä nukeissa minua kiehtoo juuri niiden estetiikka, Helena lisää. Tämä sisäkkäin pinottava japanilaisperhe on yksi kokoelman erikoisuuksista. Kalleimmat vastaan tulleet nukkesarjat ovat olleet sadan euron luokkaa. Näyttely on kiehtonut kaikenlaisia kävijöitä: vieraskirjoihin on kertynyt satoja nimiä ja muun muassa päiväkotiryhmät ovat käyneet ihmettelemässä Nämä maatuskat edustavat Helena Viitarinteelle hänen tyttäriään. Maatuska-nukkejen lisäksi Viitarinne kerää muutakin maatuska-aiheista tavaraa. Vitriiniin kauniisti asetellut puunuket saavatkin mielikuvituksen liikkeelle. Hän haaveilee saavansa kokoelmaansa yhden oikein ison, ainakin 15 nuken sarjan. NUKKEJA NALLE PUHISTA PUTINIIN. Keräilijästä on myös mukavaa, että hänen lähipiirinsä on lähtenyt mukaan harrastukseen: – Minulla on kaksi aikuista tytärtä ja he ehkä pitävät tätä hommaa vähän hupsuna – mutta niin vain heidänkin joululahjapaketeistaan paljastui maatuskoita! ?. Venäjällä uudet nuket maksavat noin 30 euroa. Nukkesarjassa on perinteisesti pariton määrä nukkeja, sillä parittomat luvut symboloivat venäläisessä perinteessä elämän jatkuvuutta. Nukkeja on myynnissä melko paljon, mutta niiden hintataso vaihtelee valtavasti. TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHTEENÄ KÄYTETTY MYÖS WIKIPEDIAA Iloiset ja värikkäät puunuket Yli 300 maatuskaa HEDELMÄLLISIÄ PUUNUKKEJA ?. Helena sai ensimmäisen maatuskan Venäjän-tuliaisena ystävältään muutama vuosi sitten ja sittemmin hän on kerännyt nukkeja pääasiassa kirpputoreilta. Nukke symboloi hedelmällisyyttä. Maatuska-nuket ovat todennäköisesti ottaneet vaikutteita japanilaisesta perinteestä ja Fabergén munista. ?. ?. – Vitriinin hyllylle rakentelen usein pieniä kuvaelmia nukkekotikalusteiden avulla. Kokoelmaan on päätynyt muun muassa maatuska-aiheisia koruja, juomapulloja, magneetteja, maustesirottimia, lämpömittareita ja jopa lakanat. ?. Maatuska-pannunalusia on kertynyt jo yli kymmenen. Vaatimattomammin väritetyt puunuket lienevät kokoelman vanhimpia. ????????, matrjoška, latinan sanasta matrona) on venäläinen matkamuisto, joka koostuu sisäkkäisistä puunukeista. NUKET HERÄTTÄVÄT MUISTOJA. Myös itse nukkeja on näiden perinteisten lisäksi tehty esimerkiksi poliitikoista ja Disney-hahmoista, mutta minä kelpuutan vain tätä kaunista, perinhauskoja ja suloisia nukkeja. – Viime syksynä pihalla kasvoi kauniita kärpässieniä ja heti tuli halu ottaa maatuskoista kuvia sieniretkellä! Olemme myös Mika-puolisoni kanssa koonneet nukeille oman juhannuskokon ja Mika nikkaroi niille jopa oman saunan, Helena Viitarinne kertoo. Keittiössä hyllyn päällä taas on esillä ajankohtaan sopiva maatuskasomistus, Viitarinne jatkaa. – Maatuska-aiheista tavaraa on myynnissä yllättävän paljon. ?. – Mutta kovin paljon suuria nukkeja ei voi hankkia, kun säilytystilaa on kaksiossa rajallisesti, keräilijä naurahtaa. Kaikki kokoelman maatuskat ovat eri näköisiä. Maatuskat herättävät monissa nostalgiaa: tuollaisella minäkin leikin lapsena mummolassa! Helena aikoo jatkaa keräilyharrastuksensa parissa niin pitkään kuin uusia nukkeja vastaan tulee. Antiikki ja taide | 43 Helena haaveilee saavansa kokoelmaansa yhden ison, ainakin 15 nukkea sisäkkäin olevan sarjan
Joissakin muunnelmissa Kristus lepää Marian polvilla vaakasuorassa, kuoleman jäykistämänä. MARIAN KÄRSIMYKSEN KUVAT. Kuva: Aarne Ornio kuuluu muun muassa nykyisin Turun tuomiokirkkomuseossa oleva koskettava pietà noin 1380-1400-luvulta. Useissa vanhoissa kirkoissamme on maalattuja alttarikaappeja, joissa esiintyy usein myös pietà-aihe. Veistos on luultavasti hankittu Neitsyt Marialle omistettuun Turun tuomiokirkkoon, missä se oli nykyisessä Tavastin kuorissa sijainneella Pyhän ruumiin alttarilla. Tuolloin pitkän perjantain rukoushetket aloitettiin jakaa Kristuksen kärsimyksen eri vaiheiden mukaan. TÄSSÄ PIETÀ-VEISTOKSESSA Neitsyt Maria itkee sylissään olevaa kuollutta Kristusta, jonka kärsimys korostuu voimakkaasti tämän pietà-aiheen varhaisessa muunnelmassa. Turun tuomiokirkkomuseossa oleva Pietà-veistos. Luultavasti länsisaksalaista työtä noin 1380-1400luvulta tammea, korkeus 110 cm. Pietà-veistosryhmät saapuivat maahamme Ruotsin vallan aikana, 1400-luvun alussa. Suomessa on säilynyt vielä yli 80 keskiaikaista valmiiksi rakennettua kivikirkkoa. Veistoksista on jäljellä vielä 24 – joukossa myös lehtipuusta valmistettu Pietà, joka on varhaisimpia jo puukirkkoajalta 1430. Tämä legenda kuvaa, kuinka Maria itki poikansa kuolemaa, minkä jälkeen tämä haudattiin. Saksassa tätä pietà-kuvatyyppiä kutsutaan myös nimellä Vesperbild, iltahetken kuva. Tämä kristillisen taiteen pietà-hartauskuva kehittyi 1300-luvun alkupuolella Saksassa ja esiintyi etenkin veistoksissa. Niihin Pääsiäisen traditioita taiteessa Sureva Neitsyt Maria ja Ristintie Katolisen kirkon Neitsyt Maria -aiheisen taiteen avainaiheita ovat usein Marian suruun liittyviä: Mater Dolorosa, Stabat Mater ja Pietà. Myöhemmin pietà-veistoksissa Marian kärsimys esitetään hienovaraisemmin. 44 | Antiikki ja taide P ietà – Marian murhe – on koskettava kuva-aihe, jossa Neitsyt Maria pitää kuollutta poikaansa Jeesusta sylissään. Pietà-veistoksia on säilynyt monessa vanhassa kirkossamme, esimerkiksi Hollolan Pyhän Marian kirkko, jossa on aikanaan ollut runsas puuveistoskoristelu. Michelangelo Buonarrotin (1475-1564) ensimmäinen todellinen mestariteos oli Pietà, jonka hän veisti yhdestä ainoasta Carraran marmorilohkareesta 1498 ja 1499. MICHELANGELON PIETÀ – MESTARITEOS. Veistoksen tilasi kardinaali di San Dionigi Konstantinuksen basilikaan, ja sopimuk. Joissakin pietà-veistoksissa aikuinen Jeesus on kuvattu Marian sylissä pienessä koossa ikään kuin Marian muistona siitä, miten hän piti Jeesusta pienenä lapsena sylissään. Fransiskaanien vanha teksti kertoo, että Maria vaati saada itkeä poikaansa Jeesusta, kun sotamiehet olivat ottaneet hänet alas ristiltä
Veistoksen uuden massiivipuisen jalustan on toteuttanut kuvataiteilija Antti Ratalahti. Esimerkiksi Hattulan kirkon kolme säilynyttä veistosta ovat mahdollisesti juuri tällaisesta Ristintien kokonaisuudesta, ja veistokset ovat luultavasti sijainneet kirkkorakennuksen ulkopuolella. Pietà-veistoksessa Neitsyt Maria kannattelee sylissään luonnollisen kokoista kuollutta vapahtajaa. 1460-1480.. Pietarinkirkko, Vatikaaninvaltio. Pietà-veistoksessa Neitsyt Maria kannattelee sylissään luonnollisen kokoista kuollutta vapahtajaa. Antiikki ja taide | 45 MARJUT POPELKA sessa aihe oli yksityiskohtaisesti määritelty. Heille Michelangelon kerrotaan vastanneen: –Ettekö tiedä, että siveät naiset pysyvät paljon kukoistavampina kuin ne jotka eivät ole siveitä. Nykyiselle paikalleen Pietà siirrettiin uuden Pietarinkirkon ensimmäiseen sivukappeliin 1600-luvulla. Monet kuitenkin arvostelivat veistosta siitä, että Neitsyt Maria oli aivan liian nuoren näköinen lähes kuin poikansa. Nykyisin ne ovat esillä kirkossa. Kansallismuseo Neitsyt Marian kasvot. Eikö sitten paljon kukoistavampana säilyy Neitsyt, jossa ei koskaan ollut säädyttömyyttä. Kuva: Jaana Paulus Pietà, Michelangelo Buonarroti (1475-1564), marmoria, korkeus 174 cm. Keskiaikainen puuveistos, Pietà. Michelangelo oli vasta 24-vuotias, kun Pietà valmistui. Puuveistokset vasemmalta: sotilas, Kristus ja Simon Kyreneläinen. Pietà merkitsikin Michelangelolle läpimurtoa ja hän nousi aikansa johtavaksi taiteilijaksi. Pääsiäiseen liittyen on jo keskiajalla monin paikoin rakennettu Jeesuksen ristintietä. Naantalin kirkon keskiaikaisen taiteilijan Suomessa valmistama Pietà n. Michelangelo oli renessanssitaiteen yleisnero: kuvanveistäjä, taidemaalari, arkkitehti ja runoilija. Tämän lähes alaston vartalo luo jyrkän vastakohdan Neitsyt Marian runsaasti ja yksityiskohtaisesti esitetylle kaavulle ja aluspuvulle. Michelangelo oli ottanut vastaan todellisen haasteen muotoillessaan kovaan marmoriin kaavun painavuutta, aluspuvun laskoksia ja pehmeän kankaan aaltoilua. Birgittilaisten vaikutuksesta rakennettiin ristinteitä, joiden vaiheet esitettiin yksittäisinä kuvaryhminä eri puolilla kirkon piiriä. Tapa perustuu keskiaikaiseen uskomukseen, jonka mukaan Jeesuksen taakkaa oli mahdollista keventää rukoilemalla. Vuoden 1499 elokuussa veistos oli valmis ja se pystytettiin Konstantinuksen basilikaan, jota nykyisin kutsutaan ”Vanhaksi Pietarinkirkoksi”. Aikalaiset ihailivat myös Neitsyt Marian kauniita kasvoja. Kansallismuseo Jeesuksen kasvot. Marmorin käsittelyssä hän oli osoittanut hämmästyttävää taitoa. . Kansallismuseo Kirkkonummen kirkon pietà-veistos on äskettäin palannut konservoituna takaisin kirkkoon. Hattulan kirkon ristinkantoryhmä. Veistoksen oletetaan olevan saksalainen barokkitulkinta suositusta pietà-aiheesta. Vaativan työn on tehnyt konservaattori Jaana Paulus. RISTINTIE – VIA CRUSIS -VAELLUS
Elian kirkko on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Sadovnikov. 46 | Antiikki ja taide N Ilomantsissa on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko Ilomantsin pyhän profeetta Elian kirkko valmistui vuonna 1891 ja sen piirsi Suomen Pietarin Pyhän synodin arkkitehti S.V. Seurakunnan pääpyhäkkö – profeetta Elialle pyhitetty temppeli – on järjestyksessään jo kuudes ortodoksinen kirkko paikkakunnalla. Kirkon suunnitteli pietarilainen arkkitehti S. Alttari kuvaa. Kirkkosaliin tultaessa huomio kiinnittyy kirkon etuosassa kultaisena kiiltävään kuvaseinään eli ikonostaasiin. Sadovnikov ja siinä on myöhäisklassistisia piirteitä. KAUNIS IKONOSTAASI. Elian kirkko on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Pääkupolia ympäröi neljä pienempää kupolia. Isä Johannes Karhusaari toimi Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana vuosina 2001 – 2002. Kaunis ikonostaasi yhdistää alttarin ja kirkkosalin toisiinsa. Länsipäädyssä kohoaa kellotorni. Vanhimmat ikonit 1700-luvulta ykyinen profeetta Elian kirkko valmistui 1891 ja vihittiin käyttöön 1892. V
Osa niistä on siirretty Joensuuhun ja osa on Ilomantsissa. Ikoni konservoitiin ja siihen tehtiin uudet kehykset vuonna 2002. Kirkkotekstiilien valmistuksesta on vastannut Elian kirkon. Elian kirkon nimikkoikonin maalasi tunnettu ikonimaalari Petros Sasaki 1980. Pötönkankaan hautasmaan kappelilla on erityinen historiansa. ILOMANTSIN ORTODOKSISEN SEURAKUNNAN PYHÄTÖT Rukouksellisesti arvokas tihvinäläinen Jumalanäidin ikoni. Kirkossa on lisäksi uudempia, 1800-luvun loppupuolella maalattuja ikoneita. Ensimmäisenä Elia on kuvattu Keritin purolla, jonne Jumala käski hänen mennä turvaan ankaraa kuivuutta. JUMALANÄIDIN IKONI. – Uudempia töitä on muun muassa Petros Sasakin (1939–1999) maalaama Profeetta Elian ikoni vuodelta 1980. Pääsiäisenä kirkkosali pukeutuu valkoisiin kirkkotekstiileihin, joka on pääsiäisen väri. Nykyarvion mukaan se on rakennettu 1792. Kaikkiaan Suomessa on noin sata ortodoksista kirkkorakennusta, joista kirkoiksi on vihittyjä noin 30. Samanlaisia on muun muassa Uspenskin katedraalissa, kertoo Ilomantsin pyhän Elian seurakunnassa kirkkoherrana eläköitymiseensä asti toiminut isä Johannes Karhusaari. – Kirkossa on paljon aikansa tyypilliseen naturalistiseen tyyliin maalattuja ikoneita. Mutalahden tsasouna on pyhitetty rajan taakse jääneen Melaselän Jumalanäidin syntymän muistolle. taivasta. – Osa vanhan, vuonna 1917 puretun, kirkon ikoneista on edelleen tallessa. Vanha kirkko purettiin 1917, mutta sen elämä jatkuu Pötönkankaan kappelissa. Ikoneiden päällä olevat liinat eli käspakat ovat seurakuntalaisten valmistamia ja lahjoittamia. Pääsiäisenä, jouluna ja teofaniana eli loppiaisena puolestaan valkoisia. Koitereen rannalla sijaitseva Huhuksen tsasounaa alettiin valmistaa vuonna 1954, mutta rahapula pitkitti hanketta ja se valmistui lopulta 1964. Kappelin rakentamiseen käytettiin vanhan, 1798 rakennetun Elian kirkon hirsiä. PROFEETTA ELIAN IKONI ?. isännöitsijänä toimiva Marjaana Laatikainen. Alttari on kirkon pyhin osa, joten siellä käyvät vain papistoon vihityt ja papistoa avustavat henkilöt. Kirkon aarteisiin kuuluu kirkkosalin etuosassa sijaitseva tihvinäläinen Jumalanäidin ikoni. Korppi toi hänelle ruokaa. Antiikki ja taide | 47 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: ISÄ JOHANNES KARHUSAARI JA ORTODOKSINEN KULTTUURIKESKUS Tihvinäläinen Jumalanäidin ikoni on peräisin rajan takaa Melaselän tsasounasta. Ikonissa on kuvattu profeetan elämän pääkohtia niin kuin ne on Vanhan Testamentin Kuningasten kirjassa kerrottu. Muutamat vanhimmista ikoneista ovat peräisin 1700-luvun lopusta, vuosina 2001 – 2002 seurakunnan kirkkoherrana toiminut Karhusaari kertoo. Iankaikkisuus on ikään kuin läsnä jo tässä ajassa. Elian kirkon nimikkoikonin maalasi tunnettu ikonimaalari Petros Sasaki vuonna 1980. Ikoni on peräisin rajan takaa Melaselän tsasounasta ja se on maalattu 1756. – Vanhoissa valokuvissa näkyy, että ikoni on ollut Melaselän tsasounassa. Se on Suomen vanhin karjalaista arkkitehtuuria edustava kyläkappeli. Pyhän Profeetta Elian kirkon lisäksi seurakuntaan kuuluvat Hattuvaaran, Mutalahden, Sonkajan ja Huhuksen tsasounat, Kaikkien pyhien tsasouna Parppeinvaaralla sekä Pötönkankaan hautausmaalla sijaitseva kappeli. Sonkajan kyläyhdistys halusi lahjoittaa Ilomantsin ortodoksiselle seurakunnalle ekumeenisen tsasounan, sillä vanha ortodoksinen Sonkajan kylä vaalii ekumeniaa. ?. Hattuvaaran tsasouna sijaitsee kunnan itäisimmässä osassa. Sonkajan tsasouna on valmistunut 1998. Kaikkien pyhien tsasounan esikuvan on sodassa tuhoutunut Korpiselän Tolvajärven tsasouna. Ikonin vaiheista liikkuu paljon erilaisia tarinoita, mutta jollakulla se on ollut tallessa. Ikonia hallitsee kuitenkin Elian elämän viimeinen vaihe, jossa Elia lentää hevosten vetäminä tulisissa vaunuissa taivaaseen asettaen profeetta Elisan työnsä jatkajaksi. . – Paaston aikana alttaripöydän peitteet, analogien eli vinopöytien ikoniliinat ja papiston puvut ovat violetteja. Ilomantsin kirkko Suurena perjantaina eli pitkäperjantaina. Omatunto varmasti puhututti, sillä jo edesmennyt toimittaja sai ikonin eteenpäin vietäväksi sillä ehdolla, ettei paljasta, mistä ikoni on lähtöisin. Se oli pitkään kadoksissa, mutta ilmestyi seurakuntaan 1960-luvun loppupuolella
Munia valmistettiin kaikkiaan 69 Fabergén arvokkaita munia on 69 kappaletta Kalleimmat 10 000 000 dollaria Peter Carl Fabergé tunnetaan parhaiten upeista pääsiäismunistaan. Harva tietää, että niillä on vahva suomalainen tausta. Kaikki Fabergén munat ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita yksilöitä.. 48 | Antiikki ja taide P eter Carl Fabergé (1846– 1920) oli venäläinen kulta-, hopea ja jalokiviseppä joka jäi historiankirjoihin kuuluisista pääsiäismunistaan, joita tehtiin hänen perustamassaan yrityksessä1885 ja 1917 välisenä aikana
Keisarinnan tiedettiin tekevän käsitöitä, ja Pihl oli jo aiemmin suunnitellut kaksi rintaneulaa, jossa oli. Pihl luonnostelikin omia koruideoitansa, joiden arvon Alberteno ymmärsi nähtyään ne. Koulun piirustuksenopettajana toimi ruotsalaissukuinen Jevgeni Jakobson, joka oli valmistunut Stieglitzin taideteollisuuskoulusta ja työskenteli Fabergén taiteilijana. Antiikki ja taide | 49 Talvimuna valmistettiin läpikuultavaksi hiotusta vuorikristallista, ja siinä on 4 508 ruusuhiontaista timanttia, 360 briljanttia ja kuukiviä. Carl otti vastuun liikkeen johdosta vuonna 1872 ollessaan 26-vuotias, niin että hänen isänsä pystyi jäämään eläkkeelle.Vuonna 1872 Fabergé avioitui Keisarillisten Huonekaluverstaiden johtajan Gottlieb Jacobsin tyttären Auguste Julie Jacobsin kanssa ja heille syntyi neljä poikaa: Eugen Gottlieb (1874–1960), Agathon Theodor (1876–1951), Alexander Julius (1877–1952) ja Nikolai Leopold (1884–1939), jotka kaikki tulivat aikanaan mukaan isänsä liikkeeseen. Hän teki kuusi ehdotelmaa, joiden materiaaleina oli kulta, platinahopea ja ruusuhiontaiset timantit. Hän sai luokkaansa priimuksena kultamitalin. Vuonna 1860 Fabergét muuttivat Dresdeniin, Saksaan, jossa Carl opiskeli kultasepäksi. Pihlin vanha piirustuksenopettaja Jakobson uskoi oppilaansa kykyihin myös suunnittelijana ja ohjasi ja tuki tätä neuvoillaan. jalokiviä ruususommitelmassa. Korujen piti olla jaloja, muttei pröystäileviä, jotta ne eivät vaikuttaisi lahjuksilta. Alma sai häneltä ilmeisesti yksityistunteja mallipiirustuksessa. Uskonto oli hänen lempiaiheensa, ja häneltä sujuivat hyvin myös matematiikka, saksa ja englanti. Tämän jälkeen Fabergé teki pääsiäismunan joka vuosi lahjaksi keisarinna Maria Fjodorovnalle. Talvimunan hän suunnitteli vuonna 1913 leskikeisarinna Maria Fjodorovnalle. Venäjän syvään juurtuneisiin ortodoksisiin tapoihin kuului antaa lahjaksi munia pääsiäisaamuna ja vaihtaa kolme suudelmaa. Pihl teki harjoittelujana myös oikeakokoisia mallipiirroksia Fabergén arkistoihin. erilaista kappaletta, joista suurin osa meni lahjaksi keisarinna Maria Fjodorovnalle (1847–1928). Hänen oli tarkoitus työskennellä alussa arkistonhoitajana. Talvimuna kuuluu nykyään Qatarin emiraatin kokoelmiin, minne se ostettiin historian suurimmalla kymmenen miljoonan dollarin summalla. Keisari Nikolai II:n puolisolle varta vasten tilattu Mosaiikkimuna eli Ristipisto (1914) on nykyään Englannin kuningatar Elisabet II:n kokoelmissa. Vuodesta 1870 Fabergé vastasi liikkeen toiminnasta ja häntä tuki siinä tehtävässä työnjohtaja Hiskias Pendin kuolemaansa asti, vuoteen 1882. Alma oli kultaseppäsukua, sillä hänen isänsä oli kultaseppämestari ja äitinsä kultaseppämestarin tytär. Muna on 9,2 senttimetriä korkea ja sen sisällä oleva yllätyslahja on jalustalla seisova miniatyyritaulu. Carl Fabergé syntyi Pietarissa. Kaksi vuotta myöhemmin keisari Aleksanteri III nimitti Fabergén keisarilliseksi hovihankkijaksi ja tilasi Fabérgelta ensimmäisen kuuluisiksi tulleista pääsiäismunista lahjaksi keisarinnalle 1884. Nobelin tilaus uskottiin Pihlille, ja koska tilauksella oli kiire Pihl aloitti työt välittömästi. Talvi 1911 oli kylmin 25 vuoteen, ja Pihl inspiroitui jääkristallien värittämästä kukkatarhasta. IHASTUTTAVA TALVIMUNA. Munan sisällä olevassa yllätyksessä on puolestaan platinainen kukkakori, 1 378 ruusuhiontaista timanttia. Teollisuusmies Emanuel Nobel tilasi tammikuussa 1911 rintaneuloja, joita hän voisi lahjoittaa liikekumppaneidensa rouville. Lahjamunan Pihl päätti koristella ristipistoruusuin. Nikolai II ihastui Talvimunaan ja tilasi Pihlilta myös vuodeksi 1914 pääsiäismunan puolisolleen Aleksandra Fjodorovnalle. Maineikkaimmat suunnittelutyöt ovat kaksi keisarillista pääsiäismunaa, Talvimuna ja Mosaiikkimuna. . Carl Fabergén nuorempi veli Agathon palasi Dresdenistä ja tuli mukaan yritykseen. Alma Pihl kävi muutaman vuoden valmistavaa koulua, mutta hän pääsi sitten opiskelemaan hienoston suosimaan Annenschuleen. Kaikki Fabergén munat ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita yksilöitä. Pihl ehti suunnitella vuodesta 1911 lähtien vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen mennessä lähes 2 000 korua. Muna oli Nikolai II:n pääsiäislahja äidilleen. Hänen piirustuksen arvosanansa oli peräti 5+, vaikka 5 oli korkein mahdollinen numero. Kuuluisa Alma PIHL. . Carl ja hänen nuori veljensä Agathon ottivat 1882 osaa Moskovassa pidettyyn panslavistiseen suureen yleisvenäläiseen näyttelyyn voittaen kultamitalin. Hän poimi koruaiheensa jäätyneestä Pietarista. Suoritettuaan kisällin tutkinnon hän teki useita opintomatkoja Englantiin, Italiaan ja Ranskaan opiskellen taiteita ja taloustieteitä. Yksi viidestäsadasta Fabergéllä työskennelleistä suomalaisista oli Alma Pihl, joka syntyi Moskovassa 1888. Nobel toivoi lisäksi näkevänsä jotain uutta, yllättävää ja tunteikasta. Korin valkovuokot on tehty kalsedonista ja nefriitistä. Alma Pihl oli 19-vuotias, kun hän pääsi enonsa Albert Holmströmin työpajaan harjoittelijaksi. Lopetettuaan koulunsa Carl Fabergé meni oppipojaksi isänsä Gustav Fabergén työnjohtajalle suomalaiselle kultaseppä Peter Hiskias Pendinille (Pöntinen). Pääsiäispäivä oli koko vuoden suurin juhlapäivä ja muna ylösnousemuksen symbolina kuului siihen oleellisesti. Vuonna 1864 perhe palasi Pietariin, jossa Carl auttoi isäänsä Gustavia perheen liiketoiminnassa. Mosaiikkimunana tunnettuun teokseen käytettiin keltakultaa, platinaa, timantteja, rubiineja, smaragdeja, topaaseja, safiireja, demantoideja, sitriinejä ja helmiä. Se valmistettiin läpikuultavaksi hiotusta vuorikristallista, ja sitä koristaa 4 508 ruusuhiontaista timanttia, 360 briljanttia ja kuukiviä. Pihlin tunnetuimpia teoksia Fabergélla olivat kaksi Fabergén pääsiäismunaa. Lahjan toivottiin liittyvän jotenkin keisarinnan harrastuksiin. Tämä kello näyttää kirjaimellisesti kallista aikaa. Kuusivuotiseen kouluun Alma suhtautui vakavasti heti alusta asti. Hän valmistui koulusta toukokuusa 1906. Niissä oli piirroksen lisäksi tiedot koruihin käytetyistä jalokivistä ja arvometalleista sekä korun tuotantokustannukset
Koristellut munat, niistä kuoriutuvat untuvikot ja puput ovat perinteisiä uuden elämän ja hedelmällisyyden tunnuksia. 50 | Antiikki ja taide MUNA – UUDEN ELÄMÄN SYMBOLI ?. Juutalaiseen pääsiäiseen kuuluvat kovaksikeitetyt munat uuden elämän symbolina, ja heidän arvellaan omaksuneen perinteen kenties muinaisten roomalaisten kevätjuhlista. Siksi niistä on tullut myös monessa uskonnossa pääsiäisen symboleita. Samassa muna muuttui punaiseksi ja siitä tuli ensimmäinen pääsiäismuna. Kananmuna soveltui hyvin myös kristillisen ylösnousemususkon symboliksi. Lähde: Wikipedia. Tiberius vastasi hänelle, että ylösnousemus on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olleen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät maalattujen pääsiäismunien antamisesta on 900-luvulta. Lähteen mukaan Tessalonikin luostarin igumeni antoi munkeille pääsiäisyönä maalatut pääsiäismunat. Kristillisestä pääsiäismunaperinteestä kerrotaan legendaa, jonka mukaan Maria Magdaleena matkusti keisari Tiberiuksen luo kertomaan ylösnousseesta Kristuksesta. Katolisissa maissa pääsiäismunien suosiota on lisännyt eläinkunnan tuotteista kieltäytyminen pääsiäistä edeltävän paaston aikana, minkä vuoksi munia jäi yli. Se on päältäpäin eloton ja kylmä, mutta kätkee elämän sisäänsä. Pääsiäismunan suosioon on vaikuttanut myös käytännöllisiä syitä. Munat tuli käyttää pääsiäisenä, ennen kuin ne pilaantuivat
Sähköposti: ..................................................................................................................... Puhelinnumero: .......................................................................................................... Allekirjoitus: ................................................................................................................... Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Nimi: .................................................................................................................................... 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Puhelin: ............................................................................................................................. 1) Tilaus Tilaan r itselleni r lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) r kestotilauksena 39€/v r määräaikaisena 44€/v. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.
Purkit täytetään nyt mansikkahillon ja suolakurkkujen asemesta irtokaramelleilla tai kausivaloilla. Tölkkiä valmistettiin aina vuoteen 1990 asti, kunnes Riihimäen Lasi päätti toimintansa. Koska Ilves-purkki on ollut käyttöesine, ei historiankirjoista löydy kattavia tietoja valmistusmääristä, tölkkien koosta tai väreistä. elikulmaisen, kulmistaan pyöristetyn tölkin yhdellä sivulla on ilveksen kuva ja sen alla suorakulmaisen laatikon sisällä teksti Riihimäki. Suomen lasimuseosta kerrotaan, että Ilves-tölkki tuli tuotantoon 1950-luvun alussa. AIKANAANKIN SUOSITTU. N 52 | Antiikki ja taide Riihimäen lasin Ilves-tölkissä on pyöristetyt kulmat.. Vastakkaisella sivulla lukee Ilves-tölkki ja sen alla tölkin litramäärä. – Tölkkiä valmistettiin aika pitkään, joten se on ollut varmaan lähes jokaisessa kodissa tuttu, säilöntään käytetty purkki, arvelee Suomen lasimuseon kokoelma-amanuenssi Johanna Lindfors. TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SUOMEN ANTIIKKI JA KERÄILY Vanhoista maksetaan jopa 50 euroa Ilvestölkki teki paluun Säilöntään tarkoitetut lasipurkit ovat saaneet uuden elämän sisustuksessa. Ilves-tölkkien alkuperäiskannet ovat harvassa tai ne ovat huonokuntoisia
– Esimerkiksi messuilla tölkistä on pyydetty jopa 50 euroa, Haapapuro kertoo. Peltisiä kansia on vuosien varrella hävinnyt paljon. Haapapuron mukaan hinta riippuu täysin myyjästä. Ilves-kuva toistuu myös tölkin peltisessä kannessa. Vielä muutama vuosi sitten niitä tuli huomattavasti suurempia määriä myyntiin.. Purkissa ja kannessa olevan ilves-hahmon on suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio. Tölkissä lukee kohokirjaimin Ilves-tölkki ja sen alla tölkin litramäärä. Hintaan vaikuttaa myös koko ja värisävy. – Ihmiset ovat varmasti huomanneet, että niillä on arvoa. Antiikki ja taide | 53 ?. – Valmistusmäärät ovat olleet arvatenkin suuria, sillä se on ollut jo aikanaan suosittu, ja on sitä edelleen. – Nykyisin ihmiset käyttävät lasipurkkeja enimmäkseen sisustuselementteinä, Johanna Lindfors toteaa. Kirpputorien ja vanhan tavaran myymälöistä löytyy myynnistä ainakin litran, kolmen litran sekä viiden litran tölkkejä. Tällä hetkellä Haapapuro ei ole onnistunut hankkimaan juurikaan uusia tölkkejä myyntiin. SISUSTUSELEMENTIKSI. Alun perin tölkkeihin säilöttiin ruokaa tai niihin tehtiin esimerkiksi hilloja. Tölkin suunnittelijasta ei ole tietoa, mutta ilves-kuvan on suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio (1884 – 1964). . Kansi nostaa hintaa, mutta isommista, hyväkuntoisista purkeista on pyydetty jopa 50 euroa. Ilvestölkki teki paluun Suuri osa Ilves-tölkkien metallisista kansista on kadonnut tai ne ovat huonokuntoisia. Keittiötölkit ja apteekkipullot ovat olleet viime vuosina helpoimmin myytäviä tuotteita. Myös lasikansia käytettiin. OIVA KALLION ILVES. HINTA RIIPPUU MYYJÄSTÄ Lasipurkeissa on kautta aikojen säilötty ruokaa. – Peltiset kierrekannet tulivat käyttöön jo 1930-luvulla. Sitä ennen tölkit suljettiin kankaalla, joka kiinnitettiin narulla. Lasipurkkien kysyntä väheni sen jälkeen selvästi, vaikka kyllähän lasipurkkeja käytetään edelleen monenlaisessa säilönnässä. – Tölkkiä on tuotettu tarpeen mukaan ainakin kirkkaana, vähän vihertävänä sekä sinertävänä, riippuen siitä, minkälaista lasimassaa on ollut käytössä. Haastatteluhetkellä Haapapuron verkkokaupasta olisi saanut kolmelitraisen, kirkkaan Ilves-tölkin 16 eurolla. – Purkkien historia liittyy siihen, miten ihmiset ovat aikanaan säilöneet. Ennen niin arkisesta esineestä joutuu pulittamaan kirpputoreilla ilman kanttakin parinkymmenen euron paikkeilla. Se näkyy myös tölkkien kirpputorihinnoissa. Vanhojen astioiden myymälöissä hinnat ovat kymmenestä kahteenkymmeneen euroa enemmän. Ne liikkuvat verkkokaupassa tasaiseen tahtiin, kertoo Tarmo Haapapuro Suomen Antiikki ja Keräily -verkkokaupasta. Muovipurkit syrjäyttivät osin lasiset purkit 70-, 80-luvulla, kun säilönnässä siirryttiin pakastamiseen
Nuutajärven värillinen lasi on kiinnostanut Iivari Viilomaata alusta lähtien. Saara Hopean tuotenumerolla 1719 myydyt juomalasit alkuperäispakkauksessaan. Aino Aaltoa, Kaj Franckia ja Saara Hopeaa. Saara Hopean liköörilasit. Lasit alkuperäispakkauksissa ovat haasteellisia löytää. Nuutajärven rottinkiset mehukorit. Saara Hopan maustepurkit.. Välillä kirpputoreilta löytyy myös mielenkiintoisia 50ja 60-lukujen designhuonekaluja. 54 | Antiikki ja taide Kalastus ja designlasien keräily ovat molemmat kuin aarteenmetsästystä, koskaan ei tiedä mitä saa
Tässä muutama. – Vaatii aikaa oppia tuntemaan eri valmistustapoja ja erottaa hyvät huonoista. Nuutajärven värillinen lasi on kiinnostanut Iivari Viilomaata alusta lähtien. Olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaatii paljon työtä. Viime vuoden puolella alkanutta näyttelyä varten Iivari laski kokoelmansa. arinat ja historia esineiden takana ovat minulle keräilyssä tärkeitä. – Olen onnistunut löytämään niitä aika paljon, vaikka niitä ei kovin paljon liikukaan. Antiikki ja taide | 55 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: IIVARI VIILOMAA T Suomalaisessa designissa Iivari Viilomaata puhuttelee erityisesti esineiden historia. Iivari pyrkii hankkimaan aarteensa mahdollisimman pienellä budjetilla. Juuri se on keräilyssä hienoa. Puusepäksi opiskellut nuori mies työskentelee Fiskarsissa Nikarin puusepänliikkeessä nykysuunnittelijoiden suunnittelemien huonekalujen parissa. Suunnittelukin kiinnostaa Viilomaata. Myös väreistä voi päätellä, mikä tehdas voisi olla kyseessä. Vaatii tietynlaista luonnetta kiertää kirpputoreja ja löytää sieltä esineitä kuin ostaa isolla rahalla alan myymälöistä tai huutokaupoista. Ilman häntä en olisi näin pitkällä. – Jotain hänen suunnittelemia esineitään 30-luvulta jo on, mutta niitä olisi mukava löytää lisää. Esineiden hankinta on yhtä jännittävää kuin niiden löytäminenkin. Iivari Viilomaa oli mukana Designmuseon näyttelyssä Keräilijät ja kokoelmat, joka loppui maaliskuun puolivälissä. Iivari Viilomaa on nuoresta iästään huolimatta kerännyt näyttävän lasikokoelman.. Suomalaisen muotoilun historia on kiehtonut ja kiinnostanut aina. Nuutajärven lasituotteet täydentyvät Viilomaan mielestä hienosti tuotteiden alkuperäisten myyntipakkausten myötä. – Teen ostoksia pienellä budjetilla, joten isot satsaukset esineisiin eivät usein ole mahdollisia. Iivari Viilomaa myöntää, että mielenkiintoisia tarinoita on kertynyt paljon. Iso osa keräilyä on Iivarin mielestä se, että löytää harvinaisen aarteen. Iivarin omiin suosikkeihin kuuluvat Nuutajärven värilasit, jotka ovat olleet aina ykkösiä. OIKEA AIKA JA PAIKKA . – Se on varmaan myös syy, miksi lasi on tullut pääartikkeliksi. Sen taustapuolelle oli kirjoitettu, että kaappi oli ostettu huutokaupasta 1800-luvun alussa ja restauroitu 1840-luvulla. Ensimmäiset esineet omaan kokoelmaan olivat Saara Hopean (1925–1984) kolme liköörilasia, jotka Iivari sai äidiltään joululahjaksi. Myyjälle esine oli tullut suvun kautta. Helsinkiläinen puuseppä oli valmistanut niitä ainoastaan kaksi helsinkiläisen Kirjokangas-yrityksen rekvisiitaksi 1950-luvulla. – Samana jouluna ihastuin isovanhempieni luona Hopean Marja-sarjan laseihin, jotka myöhemmin sainkin omaan kokoelmaani. . ÄIDIN TIEDOISTA TUKEA. – Löysin kirpputorilta vanhan kaapin. Nyt niitä on kertynyt jo lisää, joten pian voi puhua lähes tuhannesta esineestä. – Tuotesuunnittelu kiinnostaa, ja jotain yksittäisiä huonekaluja olen omaksi ilokseni suunnitellutkin. Iivari on huomannut nuorempien keräilijöiden määrän olevan selkeästi kasvussa. – Avovaimoni on koko yhteisen historiamme ajan kerännyt muumimukeja. Ensimmäinen oma ostokseni olivat lasihuutokaupasta hankitut Hopean Saara-nimiset karahvit. Vain kiertämällä voi tehdä löytöjä. Esineet voivat sisältää paljon mielenkiintoista historiatietoa. Esineestä pystyy usein päättelemään kenen suunnittelijan se voisi olla, vaikka ei tunnistaisikaan itse esinettä. Onneksi työmatkani varrella Helsingistä Fiskarsiin on monta hyvää kirpputoria. Suomalaisen muotoilun historia kiinnostaa nuorta keräilijää Kokoelma kasvaa kirpputorilöydöillä JÄNNITTÄVÄÄ AARTEENMETSÄSTYSTÄ. – Olen keräillyt nyt vasta hieman yli viisi vuotta, mutta sitäkin intohimoisemmin. Sukulaisten kaapeista sitten etsittiin, minkälaisia Muumeja sieltä löytyy. Erityisesti 50-, 60-lukujen vintage-ja design-huonekalut ovat juuri nyt todella suosittuja nuorten aikuisten keskuudessa. – Jos jokainen lasi lasketaan erikseen, oli siinä vaiheessa 700 esinettä. Sen jälkeen en ole juurikaan hankkinut esineitä huutokaupoista. Se olisi haaveena saada kokoelmiin. – Vapaapäivinä ehtii käydä useammilla kirpputoreilla, ja reissuissa tulee käytyä myös muilla paikkakunnilla. Saatan käydä jopa päivittäin kiertämässä kirpputoreja. Myös Kaj Franckin (1911-1989) ja Saara Hopean rottinkikorit, joissa on lasit, kuuluvat helmiin. Tällä hetkellä haluan kuitenkin katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aino (1894-1949) ja Alvar Aallon (18981976) tuotannosta kiinnostunut Iivari haluaisi Aino Aallon kokoelmaa vielä laajemmaksi. Ehkä keräilyidea sai sysäyksen jo siitä. Iivari Viilomaan kokoelmiin pääsee tutustumaan Instagramissa nimellä finvint. Koskaan ei tiedä, mihin hyvä tavara tulee myyntiin. PIAN TUHANNEN ESINEEN KOKOELMA. Iivari hankkii lähestulkoon kaikki esineet kirpputoreilta. VÄRILASIT JA ROTTINKIKORIT. Itseltäni puuttuu vielä Kaj Franckin suunnittelema Lilli-sarjan kori. Olen saanut häneltä paljon arvokasta tietoa. Suurena apuna keräilyssä on ollut Iivarin äiti, joka on työskennellyt Riihimäen Lasimuseolla. MYYNTIPAKKAUKSET PUHUTTAVAT. 27-vuotiaan Viilomaan vanhoissa ystävissä ei ole muita keräilijöitä, mutta muutamia uusia keräilyharrastuksen myötä on tullut. Vuosien varrella tietotaito esineiden tunnistamiseen on lisääntynyt huomattavasti. – Löysin kirpputorilta puisen mallinuken pään, jota käytän hattutelineenä. Alkuperäispakkaukset kiinnostavat, sillä ne ovat usein myös suunnittelijoiden suunnittelemia. Viilomaan keräilyn tarkkaa alkamisajankohtaa on vaikea määritellä. Molemmat lajit ovat kuin aarteenmetsästystä, koskaan ei tiedä mitä saa, hän vertaa. – Mehukoreista on tehty kolme mallia Nuutajärvelle. – Toinen lempiharrastukseni on kalastaminen
Postmodernissa yhteiskunnassa subjektille jää yksilöllisiä valintoja tekevän kuluttajan rooli. Postmodernia taidetta luonnehtii ehkä parhaiten epäluottamus aatteisiin sekä vaikeasti määriteltävä suhde itse taiteeseen. Postmodernismin tarkka määritteleminen kuvataiteessa on hankalaa, koska eri suuntaukset voivat jo itsessään sisältää postmodernistisiksi luonnehdittuja piirteitä. Samalla myös kuva taiteilijasta on muuttunut. Työt eivät kerro taiteen tuottamisesta tai taiteilijasta, vaan kulutusyhteiskunnan ylivertaisesta hyödykkeestä – kuuluisuudesta. 56 | Antiikki ja taide Sekatyylejä, lainaamista, ironiaa, huumoria ja prosessinomaisuutta sekä tulkintojen loputtomuutta ja uusien tekniikoiden kokeilua. MODERNISMIN JÄLKEINEN AIKA. Etuliitteen post-käsite kuvaa modernismin jälkeen tulevaa aikakautta tai tyyliä, jolloin ”moderni” jää taakse. orkeakulttuuri ja viihde sekä etninen ja paikallinen kulttuuri sekoittuvat keskenään postmodernismissa, jolloin myös hyvän ja huonon maun määritelmät usein hämärtyvät. Tärkeintä on, ettei postmodernismi ole yhtenäinen tyylisuunta. Käytössä ei kuitenkaan ole yhtenäistä aihepiiriä. Postmodernismi on kiistelty aihe. Yleisesti ottaen postmoderni taide alkoi muodostua 1960-luvulla, ja sen vaikutus tuntuu edelleen. Kysymyksessä on maailmanlaajuinen ilmiö, jonka keskeisenä pyrkimyksenä on ollut taiteen rajojen murtaminen. Kuva: Wikimedia Commons Postmodernin taiteen kiistattomana mestarina voidaan pitää taiteilija Andy Warholia (1928–87), joka teki mekaanisesta jäljentämisestä taidetta siirtämällä valokuvia silkkipainotekniikalla kankaalle. Suositaan sekatyylejä, lainaamista, ironiaa, huumoria ja prosessinomaisuutta sekä tulkintojen loputtomuutta ja uusien tekniikoiden kokeilua. Warholin tuotannosta tuttuja ovat muun muassa Campbellin keittopurkkien toisinnot näyttelijä Marilyn Monroen kasvokuvista puhumattakaan. Kuvanveistossa mukaan tulevat installaatiot, esineasetelmat, performanssit, tila-,. Postmoderni taide käyttää teoksissaan usein viittauksia populaarikulttuuriin tai taiteen historiaan. K Korkeakulttuuri, viihde, etninen ja paikallinen kulttuuri sekaisin Monimuotoinen postmodernismi Postmodernismi taiteessa syntyi 1960-luvun lopulla yhdistyneenä jälkiteolliseen yhteiskunnalliseen elämäntapaan, jonka arvoja joukkotiedotusvälineet ja kulutus muokkasivat. Originellista, luovasta ja itsenäisesti työskentelevästä ”sankaritaiteilijasta” on tullut kansainvälinen, visuaalisen kulttuurin paikallisista ja globaaleista ilmiöistä vaikutteita ammentava toimija. Tällä tavoin taiteen ”inhimillisestä kosketuksesta” tuskin on enää mitään jäljellä. Philip Johnson, Sony Building, 1978, New York
ARKKITEHTUURIN UUDET TUULET. Kuva: Wikimedia Commons Andy Warholin teos Che Guevarasta. käsite-, mediasekä maaja ympäristötaiteet. Myös Philip Johnsonin vuonna 1978 suunnittelema Sony Building New Yorkin Manhattanilla edustaa postmodernismia parhaimmillaan.. Arkkitehtuurissa postmodernismi-sanaa on tiettävästi ensimmäisenä käyttänyt Joseph Hudnut artikkelissaan ”The Post-Modern House” (1949). Tyylisuunnan huomattavana monumenttina pidetään Gravesin suunnittelemaa valtavaa rakennusta Portlandiin, Oregoniin (1982). Postmodernismia ovat edustaneet maailmalla muun muassa arkkitehdit Michael Graves, Robert Venturi ja James Stirling. Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: TIMO ELO Korkeakulttuuri, viihde, etninen ja paikallinen kulttuuri sekaisin Monimuotoinen postmodernismi Andy Warhol, ”Campbell’s Soup Campbell”, Museum of Modern Art
Suomalaista postmodernismia edustavat muun muassa Jarmo Mäkilä ja Kimmo Sarje. 58 | Antiikki ja taide Italiassa suunnittelijoista koostuneen Memphis-ryhmän perustajiin kuulunut Ettore Sottsass tunsi tyytymättömyyttä vallitsevia suuntauksia kohtaan ja ryhtyi etsimään vaihtoehtoja, joiden ansiosta hänet nyt tunnetaan. Häntä on jopa kutsuttu kitschin kuninkaaksi ja hän on ollut lyhyen aikaa naimisissa italialaisen pornonäyttelijän ja parlamentaarikon Ilona ”Cicciolina” Stallerin kanssa. Kuva: Wikimedia Commons tenkin sille alisteisten – piirteiden rinnakkaiselon. Kuva: Wikimedia Commons Michael Graves, Portland Building, 1982, Portland, Oregon. Pörssimeklarinakin toiminut taiteilija Jeff Koons on saanut osakseen runsaasti huomiota mediassa. Erään näkemyksen mukaan postmodernismia pitäisi tutkia ominaisuutena, joka sallii hyvinkin erilaisten – mutta kuiAinoana parannuskeinona postmodernismiin nähtiin romantiikkaan parantumattomasti sairastuminen. Parin yhteistyön tuloksena syntyi tuolloin ”Made. Yhteistä kaikille postmoderneille liikkeille on ollut raju irtisanoutuminen modernismin selkeyteen ja yksinkertaisuuteen perustuneista näkymistä. Kuva: Wikimedia Commons Robert Venturi, Vanna Venturi House, 1962-64, Philadelphia, Pennsylvania. Ettore Sottsass, Odalisca, 1967 (1988). Victoria & Albert -museossa vuosina 2011–2012 pidetyn ”Postmodernismi, tyyli ja kumous” -näyttelyn järjestäjien näkemyksen mukaan kaikista taiteen ja muotoilun liikkeistä postmodernismi lienee ristiriitaisin. MEDIAPERSOONIA. Kuva: Wikimedia Reima Pietilä, Hervanta
Ainoana parannuskeinona postmodernismiin nähtiin romantiikkaan parantumattomasti sairastuminen. Postmodernistit lähtivät siitä, että kun valistusajasta teolliseen vallankumoukseen siirtynyt ”moderni” oli romahtanut, elämä jatkui päättymättömässä samanaikaisessa kulttuurissa, virtuaalimaailmassa. Antiikki ja taide | 59 Jeff Koons, ”Puppy”, Bilbao, Museum Guggenheim. Postmodernismin vaikutukset ovat edelleen nähtävissä. Tarkoituksena oli olla kaikkea, mitä koristelemattomaan rehellisyyteen muodossa ja rakenteessa tähdännyt modernistinen suunnittelu ei ollut. Aikakaudelle ominaista oli voimakas taiteilijain brändäys. Radikaalin alakulttuuri-ajanjakson jälkeen postmodernismi muuttui vähitellen valtakulttuuriksi, joka synnytti myös sen kritiikin. Markkinoiden mekaniikasta, ostamisesta ja myymisestä tuli pysyvä olotila. Erään määritelmän mukaan postmodernismi on lyhyen aikaa elänyt arkkitehtuurin ja muotoilun tyyli, joka kukoisti 1970ja 1980-luvuilla yhdistäen popin ja klassisen. LÄHTEET: RICHARD APPIGNANESI JA CHRIS GARRATT SEKÄ ZIAUDDIN SARDAR JA PATRICK CURRY: ”POSTMODERNISMI – VASTA-ALKAVILLE JA EDISTYVILLE, JALAVA 1998; KOPPA – JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO; WIKIPEDIA.. . Kuva: Wikimedia Commons in Heaven” -sarja veistoksia, maalauksia ja valokuvia. Koonsin teoksia on ollut esillä Suomessakin muun muassa 1980-luvun taidetta esittelevässä yhteisnäyttelyssä Ateneumin taidemuseossa
Teoksen voi lunastaa itselleen 30 kuukauden sisällä. Alin hinta on 20 euroa kuukaudessa, mikä koskee alle 600 euron teoksia. Hankinnan myötä kiinnostus taiteilijaankin monesti herää ja hänet halutaan ehkä tavata ja hänen työskentelyynsä tutustua lähemmin. Teostemme hinnat noudattelevat pitkälti taiteen yleistä hintatasoa ja tehtävämme on huolehtia, ettei taiteilijan etua hinnoissa poljeta. – Yleensä taiteilijoiden oma hinnoittelu on hyvin kohdallaan. Moni taiteenystävä haluaa ensin hieman totuttautua teokseen ja varmistaa, miellyttääkö se itseä ja soveltuuko se kodin tai työhuoneen ympäristöön. yvin usein lainaksi otettu teos jää lainaajan omistukseen. Moni taiteenystävä valitsee teoksia sen perusteella, mikä omaa silmää miellyttää tietämättä tekijästä välttämättä mitään. Kaikki ovat ammattitaiteilijoita ja tälläkin hetkellä lainattavia teoksia on tarjolla noin 9000, joista yli puolet on netin kautta tilattavissa lainaamoon. Muonan mukaan taiteilijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä taidelainaamotoimintaan. – Tätä kautta he saavat teoksilleen ja työlleen laajan näkyvyyden, jota olisi muutoin aika vaikea yksittäisen taiteilijan tavoittaa. Kuva: Pia Männikkö. – Emme voi ottaa seuran ulkopuolisten taiteilijoiden teoksia jo senkin takia, että tilamme on rajallinen. 60 | Antiikki ja taide H Taidelainaamo tuo taidetta kotiin matalalla kynnyksellä Vuokrattu teos lunastetaan usein omaksi Taidelainaamot ovat madaltaneet kynnystä hankkia taidetta kotiin pysyvästi. Lainassa on nytkin noin pari tuhatta teosta. Taidelainaamo perustettiin vuonna 1995 Helsingin Taiteilijaseura ry:n ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyönä. Taidelainaamo välittää teoksia ainoastaan Helsingin Taiteilijaseuran jäseniltä. Taidelainaamoista teoksen voi lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksua maksamalla, kunnes teos on kokonaan maksettu, sanoo Eeva Muona Helsingin Taidelainaamosta. Maalausten lisäksi lainaamo tarjoaa muun muassa veistoksia, valokuvia ja grafiikkaa. Omiin tiloihimme saamme esille noin 4000 työtä. Toisaalta asiakkaatTälläkin hetkellä lainattavia teoksia Helsingin taidelainaamossa on tarjolla noin 9000 kappaletta. Teosten vuokrahinta on suhteessa teoksen hintaan, jonka taiteilija itse teokselleen määrittää. –Helsingin Taiteilijaseurassa on 840 jäsentä, joista kaikki voivat toimittaa teoksiaan meille lainattaviksi. Helsingin Taiteilijaseuran ylläpitämä taidelainaamo on toiminut 25 vuotta ja on tällä hetkellä maan suurin taidelainaamo. Useimmiten teos on mieleinen ja lainaaja lunastaa sen loppujen lopuksi itselleen. Järjestämme asiakkaille myös tapahtumia ja taiteilijatapaamisia sekä teosvälityksen puitteissa vierailuja taiteilijoiden työtiloihin. Joskus hinnasta myös keskustellaan ja pyrimme siihen, että hinta on asianmukainen sekä taiteilijalle että asiakkaalle. Gallerioista toki saa ostettua taidetta, mutta niissä ostajalla ole sitä mietintäaikaa, jonka vuokraus tarjoaa
Lainaamalla teoksen voi halutessaan osta pikkuhiljaa omakseen. Toukokuussa Vantaan, Espoon ja Helsigin taidelainaamot järjestävät ensimmäistä kertaa yhteisen teosvälitystempauksen ja näyttelyn Kauppakeskus Sellossa. Volymiin nähden vahingot ovat olleet hyvin vähäiset. Vuokraajat pitävät teoksista hyvää huolta. Teemme asiakkaan kanssa kirjallisen sopimuksen ja veloitamme ensimmäiset maksut lainauksen yhteydessä. – Yli 90 prosenttia vuokraajista lunastaa teoksen itselleen, mikä on myös taiteilijoille merkittävä määrä. Tätä kautta he saavat taidettaan levitettyä, mikä lisää heidän tulojaan ja motivaatiotaan. Kun taiteenystävä hankkii meidän kauttamme teoksen, hän voi olla varma, että tekijä on ammattilainen. Voi hyvällä syyllä sanoa, että asiakkaat hankkivat taidetta tositarkoituksella. Muonan mukaan vuokraajat pitävät teoksista huolen erittäin hyvin. TEKSTI: JUHANI KARVONEN KUVAT: HELSINGIN TAIDEMUSEO kin ovat lainaustoiminnan myötä oppineet ymmärtämään taiteilijan tekemän työn arvon. Muonan mukaan taidelainaamotoiminta on viime vuosina tasaisesti kasvanut koko maassa – Kun aloitimme 25 vuotta sitten, meillä oli muutama kymmenen taitelijaa ja ehkä satakunta teosta lainattaviksi. Yhden veistoksen muistan lapsen vahingossa pudottaneen, mutta senkin taiteilija sai korjattua. Taidelainaamosta voi tehdä omaan makuun soveltuvan löydön. Hintoja kyseenalaistetaan hyvin harvoin. TEOKSIA VOI TUTKIA OSOITTEESSA WWW.TAIDELAINAAMO.FI Lainattavista teoksista löytyy tyylisuuntia joka makuun. –En muista suoralta kädeltä, että yhtäkään teosta olisi käsitelty huolimattomasti tai niitä olisi joutunut kadoksiin. Nyt meillä on asiakkaita, joiden seinät alkavat olla täynnä teoksia ja he ovat keskittyneet lainaamaan esimerkiksi veistoksia. Antiikki ja taide | 61 Asiakkaat ovat lainaustoiminnan myötä oppineet ymmärtämään taiteilijan tekemän työn arvon. Suurten tilateosten tai veistosten vuokraaminenkaan ei ole ongelma. Taiteilijat itsekin epäilivät, toimisiko tämä ja haluaisiko kukaan todella lainata taidetta. Asiakkaatkaan eivät heti löytäneet meitä ja vuosittain ehkä vain joitakin kymmeniä teoksia lainattiin. Taiteilijat saavat saavat teoksilleen lainaamon kautta laajan näkyvyyden.. . – Tosin isoja tilallisia teoksia hankkivat harvoin yksityiset, mutta esimerkiksi yritykset voivat niitä lainata erilaisiin tilaisuuksiin tai pysyvästi toimitiloihinsa
Nyt suositusta tv-sarjasta kuvataan jo 13. kautta. 62 | Antiikki ja taide Hirvaskankaan huutokauppa vetää väkeä Olokaa hiljaa ja huutakee! Aki ja Heli Palsanmäki ovat pyörittäneet huutokauppaa Hirvaskankaalla vuodesta 2006 lähtien. Aki Palsanmäki meklaa tottuneesti ja aina yhtä hersyvällä tyylillään. Vitsit ja sanaleikit lentelevät nuijanpaukutuksen ohessa. Nimikirjoituksilla varustettu aloituskuparipannu myytiin helmikuisessa huutokaupassa 160 eurolla. Huutokauppatavaran lisäksi fanituotteet tekevät kauppansa.
Olemme pitäneet kolmisen kuukautta taukoa ja ottaneet Helin kanssa ihan lomaa. – Huutokauppa-asiakkaat ovat hintaja laatutietoista väkeä. – Aina on kuitenkin pikkuisen yllätys, mikä sillä kertaa kiinnostaa ja välillä huutokaupan jälkeen joutuu miettimään, mikä ihmisille oikein kelpaa. Kun huutokaupan ovet avataan puoli viideltä, salin satakunta istumapaikkaa täyttyvät heti ja väki alkaa etsiä istumatilaa lattialta. Yhteensä asiakkaita on kuuteen mennessä paikalla arviolta yli kaksi sataa. Palsanmäki jatkaa, että hintayllätyksiä tulee vastaan harvoin. Myyjillä on useammin vääristynyt käsitys siitä, mitä tavarasta voidaan maksaa. Tänään on myynnissä Aki Palsanmäen mukaan aika perinteistä tavaraa, mutta joukkoon mahtuu muutamia herkkujakin. Pian huutokaupan isot ulko-ovet avataan ja osa innokkaista ostajista jää seuraamaan huutokaupan kulkua ulos katoksen alle. Vanhojen pahvija peltimainosten Palsanmäki arvelee kiinnostavan yleisöä, samoin kotimaiselle design-lasille löytyy yleensä maksuvalmiita ostajia. Maanantaina alkoivat Huutokauppakeisarin 13. Ruuhkaa syntyy tänäänkin. Erityisesti kesäisinä kuvauspäivinä väkeä riittää tungokseksi saakka, mutta hiljaisempiakin päiviä mahtuu joukkoon. Nyrkkisääntö on, että ehjää ja puhdasta pitää olla. Toisinaan kaksi keräilijää saattaa kilpailla samasta tavarasta ja kumpikin on valmis maksamaan melkein mitä tahansa, mutta näin ei käy kovin usein. Kun huutokaupan ovet avataan puoli viideltä, salin satakunta istumapaikkaa täyttyvät heti ja väki alkaa etsiä istumatilaa lattialta. PAIKALLA JOPA TUHAT ASIAKASTA. Lumeton talvi ei suosi hiihtäjiä tai luistelijoita, joten jo puoli tuntia ennen näyttötunnin alkua Palsanmäen huutokaupan parkkipaikalla on toistakymmentä autoa. Ylöspäin mennään viiden euron korotuksilla eikä tavaroilla ole vaihtotai palautusoikeutta. Tällä kertaa hinta jää suhteessa maltilliseen 160 euroon. Lasiesineet vaihtavat omistajaa melko rivakkaan tahtiin ja kohtuullisilla hinnoilla. Kultakorut, hyvät työkalut ja -koneet ja Arabian maitokannut löytävät aina ostajansa. – Tänään on vuoden ensimmäinen huutokauppa. Esimerkiksi signeerattu lasikukko myydään Ison Ultima Thule -tarjoiluvadin vasarahinnaksi kertyi 110 euroa – suunnilleen saman verran kuin astia maksaa uutena. HINTATIETOISIA ASIAKKAITA. H elmikuisena perjantai-iltana Uuraisen Hirvaskankaalla käy kuhina. Antiikki ja taide | 63 TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Aki ja Heli Palsanmäki ovat pyörittäneet huutokauppaa Hirvaskankaalla vuodesta 2006 lähtien. Etelä-Suomen koulujen talvilomat ovat juuri päättyneet ja Keski-Suomessa lomaviikko on aluillaan. Ensimmäisenä myydään perinteisesti Akin, Helin ja huutokaupan nikkari-yleismies Markku Saukon nimikirjoituksilla varustettu kuparipannu. Palsanmäen maalaishuutokauppa houkuttelee kävijöitä läheltä ja kaukaa joka perjantai. KUPARIPANNUSTA YLI 1000 EUROA. – Edellisessä huutokaupassa marraskuussa oli 47 asiakasta. Huutokaupan seinällä on hall of fame -taulu, johon kuvansa ovat saaneet kaikki, jotka ovat maksaneet aloituspannusta yli tuhat euroa. Ostajilla on hyvä kuva siitä, mitä he ovat valmiita maksamaan. kauden kuvaukset, joten tämä viikko on taas ollut hulinaa, Aki Palsanmäki kertoo. Aki Palsanmäki napauttaa nuijalla huutokaupan alkaneeksi ja kertaa illan säännöt. Joukosta voi tunnistaa televisiosta tuttuja vakioasiakkaita, mutta tänään liikkeellä on erityisen paljon myös lapsiperheitä. Palsanmäet neuvovat pitämään käytävät tyhjinä, jotta kuvausryhmä mahtuu liikkumaan. Huutokauppakeisari nosti lämpimän ja persoonallisen pariskunnan koko kansan suosikeiksi. Heinäkuussa huutokaupassa voi käydä 1047 ihmistä, Aki Palsanmäki sanoo. Hiihtolomaa viettänyt 11-vuotias Amalia Jokela Hämeenlinnasta sai matkamuistoksi Aku Ankka -pehmolelun, jolle hintaa kertyi peräti 50 euroa.
Keminmaalaiset Hilkka ja Tapani Kulju ovat pysähtyneet Palsanmäen huutokauppaan ohikulkumatkalla. 64 | Antiikki ja taide Design-lasi on melko varma huutokauppakohde, mutta suurin kysyntä on edelleen Arabian maitokannuilla, joilla riittää keräilijöitä. KIINALAISTA KAUNEUTTA JA MOOTTORIURHEILUA ?. Kahvilan Veeralla oli kädet täynnä töitä, kun hiihtolomalaisia saapui huutokauppaan yllättävän runsaasti. Huutokauppakokemus on pariskunnalle jo toinen. – Myös pienet kiinalaiset horoskooppifiguurit kiinnostavat, sillä olemme asuneet pitkään Kiinassa, Hilkka lisää. Kahvilanurkkauksessa myydään Helin leipomia lämpimäisiä. Pariskuntaa kiinnostaa etenkin vanha moottoriurheilulehti, sillä heidän tyttärensä harrastaa ratamoottoripyöräilyä. – Viimeksi ostimme Arabian lautasen, Tapani kertoo.. Näyttötunnilla esinepöydän ympärillä riittää ruuhkaa
Osallistujat tuovat esineitä myyntiin ja niiden tuotto lahjoitetaan ennalta valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen, Palsanmäet kertovat. Antiikki ja taide | 65 Lahden Taidelainaamo Lahden Taidelainaamon kynnys on matala ja tunnelma rento. Kaikki huutokauppaasiakkaat eivät helmikuussa mahtuneet sisään, vaan osa seurasi kaupankäyntiä katoksesta. Erikoisempien keräilyesineiden sarjaa edustaa harvinainen shekinnumeroimiskone, jonka vasarahinta 30 euroa tuntuu peräti alhaiselta. Ohjelmassa nähdään alle kymmenen prosenttia niistä tavaroista, joita meille tuodaan myyntiin. Palsanmäet eivät ole kyllästyneet Huutokauppakeisarin tekemiseen ja jatkonkin suhteen suunnitelmat ovat selvät: – Ohjelmaa jatketaan niin kauan kuin katsojia riittää! ?. Välttävän kuntoinen Paula-kahvipurkki myydään 30 eurolla, kun niiden hinta ainakin Keski-Suomen kirpputoreilla on keskimäärin 5–12 euroa. – Järjestän listat niin, että ylimpänä näkyy korkein huuto ja siitä alaspäin aina pienemDesign-lasi on melko varma huutokauppakohde, mutta suurin kysyntä on edelleen Arabian maitokannuilla, joilla riittää keräilijöitä. Toiseksi suurimman tarjouksen päälle huudan aina vitosen: jos vaikkapa maljakosta on tullut 200 ja 300 euron ennakkotarjoukset, niin minä huudan 205 euroa, jolloin korkeimman tarjouksen jättäjä saa maljakon tuolla hinnalla. Mittavaan n. Vanhat pahviset mainostaulut kiinnostavat keräilijöitä, mutta myynnissä niitä on harvoin. Ennakkotarjouksia tulee yleensä paljon ja lähes kaikista esineistä: tänään tulostelistassa on yli 250 tarjousta. 700 teoksen kokoelmaan voi tutustua lainaamon verkkosivuilla. ENNAKKOTARJOUKSIA JOKA ESINEESTÄ. Lahden Taidelainaamo Avoinna ti-pe 12-18, la-su 12-16 Kymintie 1 15140 Lahti Puh 03 734 3865 www.lahdentaidelainaamo.fi – elämäsi taidekohta Kuvassa Terhi Kaakisen teos Kurre Katsele, ihastu, sisusta, kokeile. Jotkut ovat selvästi valmiita maksamaan ylimääräistäkin saadakseen itselleen matkamuiston kuuluisasta huutokaupasta. Huutokaupassa pahvikyltit vaihtoivat omistajaa muutamien kymppien kappalehinnoin. Taidelainaamoon saa myös lahjakortteja! 20 eurolla ja Nuutajärven vihreä näppyläkulho 65 eurolla. Pariskunta kuitenkin toteaa, että kiireisimmät vuodet ovat jo takanapäin ja nykyään he merkitsevät kalenteriin myös vapaa-aikaa. Löydät taidetta korottomalla osamaksulla, maksuerät ovat alkaen 15 €/kk. Kuvausjaksojen aikana Palsanmäkien viikot ovat hyvin hektisiä ja työpäivät voivat venyä 17-tuntisiksi. TÖITÄ LOMAILUN OHESSA. Jotkut ovat selvästi valmiita maksamaan ylimääräistäkin saadakseen itselleen matkamuiston kuuluisasta huutokaupasta. Lomailukin tosin kuluu osin työn merkeissä: – Oman huutokaupan pyörittämisen lisäksi meklauskeikkoja on ympäri Suomen kymmeniä vuodessa. Pariskunta ei itse juuri ehdi enää ajaa hakemassa myytävää tavaraa kuin Keski-Suomesta, mutta onneksi televisiojulkisuus saa ihmiset kulkemaan kuormineen huutokaupan pihaan. – Tavaraa tulee myyntiin paljon ja kaikki myydään, hinnalla millä hyvänsä. Jatkan korotusten huutamista niin kauan, että tarjoajan yläraja tulee vastaan, Heli Palsanmäki selventää. mät huudot. Heli Palsanmäki istuu työpöydän takana ja kertoo puolisolleen lisätietoja myytävistä tavaroista ja huutelee välillä netin kautta tulleita ennakkotarjouksia. Keväällä olemme lähdössä Karibian-risteilylle, jossa samalla pidetään hyväntekeväisyyshuutokauppa. Eräskin mies pulittaa 20 euroa laatikollisesta sukkahousuja ja jakaa sitten niitä lähistöllä istuville naisille. Valikoimassa on maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa, veistoksia ja valokuvia
– Meillä on Maran kanssa samanlainen maku ja värillinen lasi on molempien mieleen. Myöhemmin löysin vielä kaksi muuta saman sarjan pulloa samaan tapaan puoli-ilmaiseksi, Minkkilä muistelee. – En tiennyt, mikä se oli, mutta pullo näytti kiinnostavalta. 66 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN M artti Minkkilän silmä osui kirpputorin romuläjässä erikoiseen, siniseen, miehen muotoiseen lasipulloon 1990-luvun alussa. Jyväskyläläiset Martti ja Leena Minkkilä ovat keränneet värilasiesineitä jo vuosikymmenten ajan ja sisustaneet niillä kotinsa kauniiksi. Nyt sinisiä ukkoja reunustavat monimuotoiKaikki alkoi sinisistä lasiukoista Värilasi kaunistaa kodin Minkkilöiden lasikeräilyharrastus alkoi Henela Tynellin suunnittelemista Maaherrapulloista: tosin aluksi keräilijät eivät tienneet hankkineensa muutamalla markalla suomalaisen designin harvinaisuuksia erkkeriään koristamaan! Tamara Aladinin suunnittelema rubiininpunainen Kleopatra-maljakko on keräilijöiden suosikki. Leenalla kädessä Helena Tynellin suunnittelema Onnenlehti-maljakko, takan päällä muun muassa Tamara Aladinin suunnittelemia Taalari-kulhoja ja Apollo-lyhtyjä. set sinisävyiset pullot, ja ukoille on löytynyt nimikin: ne ovat Helena Tynellin 1970-luvulla Riihimäen lasille suunnittelemia Maaherra-koristepulloja, joista maksetaan huutokaupoissa nykyään pitkästi toista sataa euroa kappaleelta; enemmänkin, jos korkki on tallessa, kuten Minkkilöiden suurimmassa pullossa on. Heidän keräilyään on viitoittanut halu kaunistaa kotia ennemmin kuin tarve sijoittaa designiin. Aluksi keräsimme vain sinistä. Kauppias oli viemässä pulloa roskikseen, mutta Minkkilä pyysi lunastaa sen omakseen muutamalla markalla. Lasitavaran rahallinen arvo ei Minkkilöitä kuitenkaan juuri hetkauta. SINISTÄ, VIHREÄÄ, PUNAISTA JA KELTAISTA. Leena ja Martti Minkkilän värilasikokoelmaan kuuluu suomalaisen lasimuotoilun helmiä mutta myös edullista tusinalasiakin. Leena-vaimo asetteli siniset lasiukot pariskunnan Jyväskylän-kodin valoisalle kuistille ja ajatteli, että tilaan voisi alkaa kerätä muitakin sinisiä lasiesineitä
Näyttelyja taidelainaamotoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kahta taiteilijataloa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. lasia, mutta aika pian väriskaala laajeni, Leena kertoo. Esillä on maalauksia, gra?ikkaa, veistoksia ja valokuvataidetta hinta-, kokoja teostiedoin varustettuna. 045 129 0447 Kaikki alkoi sinisistä lasiukoista Värilasi kaunistaa kodin Keittiön ikkunalle on päätynyt vihreää lasia. www.taidelainaamo.com p. Avoinna ti-pe 11-18, la 11-16 Verkatehdas, Paasikiventie 2, 13200 Hämeenlinna Opistotalon 1.krs www.taidelainaamo.com taide lainaamo Taidelainaamoa ylläpitää Ars-Häme ry, joka perustettiin 70-luvulla edistämään kuvataidetta Hämeessä ja ajamaan ammattikuvataiteilijoiden ammatillisia etuja. Kotiin on kelpuutettu myös pikkuvikaista lasia: – Tässä punaisessa Noppa-pullossa on pieni särö, mutta kuka sen huomaa, kun kääntää virheen ikkunaan päin! ?. Tila loppuisi kesken, jos keräisimme vielä violetteja ja muitakin sävyjä, sillä haluan pitää eri väriset lasit omissa ryhmissään, Leena Minkkilä naurahtaa. Taidelainaamotoiminnan tuotoista 70% menee suoraan taiteilijoille. Päivänkukka-maljakko on Helena Tynellin suunnittelema, Noppa-pullo taas on Erkkitapio Siiroisen käsialaa. Olohuoneen valo siivilöityy sisään punaisen lasitavaran läpi. – Nuorempina kävimme usein huutokaupoissa ja myös myimme omaa ylijäämätavaraa muun muassa Mikkelin kirpputoreilla. Minkkilät ovat hankkineet lasitavaraa etupäässä huutokaupoista ja kirpputoreilta. Tamara Aladinin suunnittelemat Carmen-kynttilänjalat luovat pääsiäistunnelmaa. Vielä 1990–2000-luvuilla he olivat innokkaita keräilijöitä, mutta viime vuosina harrastus on hiipunut. Seuraavaksi sujahdetaan isoon ruokailutilaan, jonka ikkunalle on kerätty keltaista lasia. Taidehankintojen tekeminen käy vaivattomasti joko suoraan nettisivustomme kautta tai Hämeenlinnan Verkatehtaalla sijaitsevasta Taidelainaamostamme. Antiikki ja taide | 67 TAIDELAINAAMO HÄMEENLINNAN VERKATEHTAALLA Monipuoliseen yli tuhannen taideteoksen valikoimaamme ja liki sadan taiteilijamme pro?ileihin pääsee vaivattomasti tutustumaan nettisivustomme kautta. Minkkilät eivät ole sijoittaneet lasikeräilyynsä suuria summia, vaan he ovat pyrkineet löytämään kaunista ja koristeellista pikkurahalla. Kasperi-maljakoiden rinnalla on ruotsalaisia lasituoppeja, alahyllyllä muun muassa Nuutajärven Kierre-maljakoita. – Näihin väreihin olemme vetäneet rajan. PIKKUVIKAINENKIN KELPAA KOTIIN. Ikkunalaudalla on muun muassa Erkkitapio Siiroisen suunnittelemia Kasperimaljakoita, joita Minkkilöillä on monessa eri värissä. Ja toden totta: sinisessä valossa kylpevän erkkerin jälkeen sukelletaan eteisen läpi keittiöön, jonka ikkunaa koristavat vihreät lasituopit ja -maljakot. Lasitavaran lisäksi olemme keränneet kaikenlaista muutakin: Martilla on hieno antiikkikellokokoelma ja minulla on muun muassa erilaisia posliiniesineitä ja vanhoja posliinisia maustekippoja, Leena sanoo
Uskoin, että paikallinen lipas jostakin ilmaantuisi, koska kaikissa kunnissa pankeilla on ollut nimetty lipas. Käytännössä etiketit loppuivat, kun Suomesta loppui tulitikkujen valmistus jo vuosikymmeniä sitten. Tulitikkuaskien etiketit tarjoavat kerääjälle kohteen, jonka laajuutta ei voi tietää. Rannan kokoelmiin päätyneet virvoitusjuomapullojen etiketit todistavat, että kunnassa on toiminut jopa virvoitusjuomatehdas. – Tehdas oli toiminnassa ainakin jo vuonna 1924 tehtaan säilyneen myyntikirjan mukaan. – Joskus esinettä saa etsiä pitkään. Omissa etiketeissäni tuoreimmat taitavat olla 1990-luvulta. 68 | Antiikki ja taide K äytännössä kotiseutukeräily on loputon kohde. Etenkin vanhat etiketit ovat osin hyvinkin koristeellisia. Uusia etikettejä pulpahtelee esiin lähes vuosittain. Sota-ajan sokeripula vaikeutti. – Aikanaan paikalliset kyläkaupat teettättivät keskusliikkeiden kautta omilla etiketillään varustettuja tulitikkuaskeja. Kyläkauppa saattoi teetättää etikettejä muutaman vuoden välein, joten niiden todellista määrää ei kukaan tiedä. Kotiseutuaiheen lisäksi Aki Rantakerää myös sortokauden postikortteja Suomen lippu –aiheisia postikortteja Rannan Hausjärvikokoelmissa on tulitikkuaskien etikettejä, Ryttylän lasitehtaan tuotteita sekä runsaasti erilaisia yksittäisiä esineitä säästölippaista keraamiseen kolpakkoon ja lotta-astiastiota Aki Ranta kerää Hausjärveä sekä lisäksi sortokauden postikortteja Suomen lippu –aiheisia postikortteja Aki Ranta harrastaa kotiseutukeräilyä Hausjärvi on aarreaitta Aki Ranta aloitti kotiseutukeräilyn postileimoilla ja -korteilla, mutta se laajentui vähitellen kaikkeen Hausjärveen liittyvään esineistöön. En ollut löytää mistään hausjärveläisen pankin säästölipasta, vaikka kaikkien muiden kuntien pankkien lippaita löytyi
Postikorteissa aiheina ovat tyypillisesti rakennukset. Vanhimmat 1900-luvun alun kortit ovat piirrettyjä – Siihen aikaan oli tapana, että korttiin saatettiin merkitä korttiin ruksi sen ikkunan kohdalle, missa. Maalaiskirjeenkantajat kuljettivat ja jakoivat tavallisia postilähetyksiä sekä sanomalehtiä.Muita lähetyksiä he saivat kuljettaa vain lähettäjän ja vastaanottajan vastuulla. Maisemia on jonkin verran. Etiketeissä luki muun muassa Metsäviiniä, Appelsiini Limonaadia ja Suomalaista Portteria. Juhani Aho asui Hausjärvellä kolmisen vuotta.. Kuinka lyhyen ajan kuluessa woisi saada sukset takaisin. Käyttöönsä he saivat numeroleimasimen, jolla kuljetettu kirje tai kortti leimattiin kyseisellä linjalla. Kolpakon pohjaan on signeerattu pohjaan OL (Orvokki Laine). Suuri osa tehtaiden tuotannossa vietiin Helsinkiin asti. Rannalla hallussa oleva vanhin Hausjärven alueen postileima on Ryttylän kaksirenkaisella leimalla lokakuussa 1884 leimattu ehiöpostikortti. Tulitikkulaatikoiden etiketit ovat parhaimmillaan taidetta. Kirjailija Juhani Aho lähetti Hausjärveltä Brandt & Blombergin suksikauppaan Helsinkiin postikortin, jossa kirjailija kyseli suksihuoltoa Kupittaan Saven 1960-luvulla valmistama keraaminen kolpakko Hausjärvi Hikiä-tekstillä. – Pyyntö oli aika erikoinen, kun tuo taito varmaan osattiin nimenomaan maaseudulla. Kortti postitettu Ryttylästä 6.10.1884 ja saapunut seuraavana päivänä Turkuun, josta merkkinä on ANK (= ruots. AHOKIN LAITTOI POSTIA HAUSJÄRVELTÄ. ankomma = saapua) tuloleima sekä postivaunun n:o 6 pyöröleima 07.10.1884. – Kihlakunnanpostin lakkauttamisen jälkeen perustettiin Suomeen maalaiskirjeenkantojärjestelmä 1890. Hausjärvellä on viettänyt lomansa muun muassa kustantaja Werner Söderström, jonka lähettämä kortti on Rannan kokoelmissa Toinen Hausjärvellä asunut kuuluisuus oli kirjailija Juhani Aho, joka asui Hausjärvellä kolmisen vuotta muutamassa eri paikassa. Päivässä valmistui vain pari korillista limsaa. Tänne tultiin pääkaupunkiseudulta viettämään lomaa ja täältä lähetettiin kortteja aina ulkomaita myöten. Hausjärvellä kenties kuvatuin kohde on kirkko. Lähetys leimattiin yleensä tämän jälkeen vielä virallisella postiasemalla päivämääräPostileimat ovat osa paikkakunnan historiaa. Hausjärveläisen pankin säästölipas teetti töitä, vaikka kaikkien muiden kuntien pankkien lippaita löytyi Sortokaudella julkaistiin suomalaisten postimerkkien muistotauluja, joissa näkyvät lakkautetut suomalaiset postimerkit. POSTILEIMAT KERTOVAT HISTORIAA. Rannalla on Ahon 10.02.1897 Hikiästä Brandt & Blombergin suksikauppaan Helsinkiin lähettämä postikortti, jossa kirjailija kyselee suksihuoltoa sanoin ”Pyytäisin saada kysyä, otatteko suksia tervattavaksi ja mitä maksaisi kaksien suksien terwaus ja taiwuttaminen sekä keskeltä että kärkien kohdalta. Kortissa lukee jo tuolloin suomeksi: POSTIKORTTI SUOMESTA. – Yksi aika hauska kohde ovat olleet lomakodit, joita kunnassa oli 1900-luvun alussa kolme. Postileimat kertovat harrastajalle omaa kieltään historiasta. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: JUHANI KARVONEN Hausjärvi on aarreaitta ja lopetti limsan valmistuksen. lomailija oli asunut
–Vainola teki taidokkaita puukaiverruksia ja maalasi muun muassa Kolin maisemia ja järjesti ainakin yhden taidenäyttelyn Helsingissä. Ulkomuodoltaan se on kuin kirja, mutta sisältä ontto. Jäämiinapulloilla räjäytettiin railoja (oik). – Niillä ei ollut niinkään suuria valtuuksia kuin aikaisemmin perustetuilla maalaiskirjeenkantajilla Pysäkinhoitajat saivat käyttöönsä pysäkkileimasimet, joita leimoja nimitetään myös rivileimoiksi. Taiteilija Lauri Vainola puukaiverrus on ainutlaatuinen löytö. Ryttylän Lasitehdas valmisti lähinnä talouslasia muun muassa lääkepulloja Ryttylän lasitehtaan pullot pääsivät maineeseen, kun niihin valmistettiin sodan aikana Molotovin coctaileja.. Vainola perusti Riihimäen Kuurojen yhdistyksen ja oli Kuuromykkäin Urheiluliiton perustajia. Näitä numeroleimoja on kertynyt jonkin verran Toinen 1800-luvun lopun uudistus postinkuljetuksessa oli entistä yksinkertaisempien ja kustannuksiltaan halvempien postipysäkkien käyttöönotto. Vainola on maalannut tauluja, mutta niitä ei Rannan kokoelmiin ole päätynyt Vainola sairastui muutaman vuoden iässä ja menetti kuulonsa. 70 | Antiikki ja taide leimalla. Lisäksi lähetykset leimattiin yleensä myös lähimmän postiaseman pyöröleimasimella. PUUKAIVERRUS ON TEKIJÄNSÄ TAIDONNÄYTE. . Ryttylän lasitehtaan pullot pääsivät kuitenkin maineeseen kun niistä valmistettiin sodan aikana Molotovin coctaileja eli polttopulloja. Hän opiskeli Ateneumissa maalausta ja kuvanveistoa ja hänen parasta luomiskauttaan oli 1920-luku. Yksi Rannan kokoelman ainutlaatuinen esine on taiteilijaLauri Vainolan ( 1888 1960 ) tekemä puinen kirjankannen muotoon valmistettu laatikko, johon on muotoiltu puusta Hausjärven kirkko – Tämä on itse asissa kirjan muotoon tehty säilytyslaatikko
– Näitä käytettiin siten, että lasipulloon laitettiin pari kiloa räjähdysainetta ja räjäytyspanos. Ryttylän lasitehtaan pullot pääsivät kuitenkin maineeseen, kun niistä valmistettiin sodan aikana Molotovin coctaileja eli polttopulloja. Taidetta voi hankkia meiltä kertaostona tai lainaamalla maksaen maltillisia kuukausieriä. Se teki jo 1922 konkurssin jonka jälkeen uusiksi omistajiksi tulivat helsinkiläinen kauppias Harald Östensson ja tikkurilalainen liikemies Axel Sumelius. Tehdas toimi vuosina 1920–1961. Lasitehtaan perustivat 1920 Oscar Bergqvist, A. – Tarinan mukaan venäläiset saivat haltuunsa räjähtämättömiä pulloja, joiden pohjassa oli RY -tunnus. Tehtaalla raivosi iso tulipalo 17.4.1942, jolloin tuhoutuivat molemmat sulatot, hiomo, muottivarasto, pakkaamo, suuri osa lasivarastosta sekä asuinrakennuksia. Rajamäen tehtaalla yli 450 000 kappaletta. Jonkin verran tehtiin hiottua lasia, mutta varsinaista taidelasia ei Ryttylässä koskaan valmistettu. Pullojen pohjassa ei ole mitään merkintää valmistajasta, mutta kyljessä on SAja P -kirjaimet. Venäläiset selvittävät tämän avulla tehtaan sijaintipaikaksi Ryttylän. ARTon yhteydessä on myös näyttelytila ARTtila ja Galleria 5. Sota-aikana Sakon ammustehdas oli siirretty Riihimäestä Ryttylään ja venäläisten lentopommi osui tehtaaseen 14.1.1940 keskeyttäen puhaltamon tuotannon pariksi viikoksi. Puolen litran viinapulloon laitettiin petrolin, tervan ja ja spriin sekoitusta ja niitä käytettiin panssarivaunujen torjuntaan. Pullo asetettiin jäähän kairatusta reiästä jään alle ja räjäytettiin sähköllä sarjana. Antiikki ja taide | 71 ARTo Taidelainaamo ja -myymälä Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n taidelainaamosta löydät mittavan valikoiman kuvataideteoksia pohjoispohjanmaalaisilta ja kainuulaisilta ammattitaiteilijoilta. Autamme mielellämme taidehankinnoissa sekä yksityisettä yritysasiakkaita. Vuonna 1934 Ryttylän lasitehdas oli maamme suurimpia lasitehtaita ja se työllisti noin 250 henkilöä.. Tehtaan nimenä oli 1920–1922 Oy Ryttylän Lasitehdas – Ryttylä Glasbruk Ab, 1922– 1937 Ryttylä Glasindustri Ab Ryttylän Lasiteollisuus Oy ja viimeksi vuodesta 1937 alkaen Ryttylän Lasitehdas Oy. Voit tutustua teoksiin ja toimintaamme nettisivuillamme tai tulla vierailulle paikan päälle. Maksaessasi kaikki lainaerät toimii lainaaminen kuin koroton osamaksu. Pullojen täytöstä polttopulloiksi huolehti armeija ja niitä pullotettiin muun muassa. Tehtaan valmistamien pullojen pohjassa oli tunnuksena RY tai RYTTYLÄ Vuonna 1937 tehtaan omistajaksi tuli Riihimäen lasi ja tehdas toimi tytäryhtiönä vuoteen 1941 saakka. Nykyisin tehtaan tiloissa on vuokralla useita eri alojen yrityksiä ja lisäksi tiloja on vuokrattu varastoiksi. Thorstensson ja M. RYTTYLÄN KAUPUNKI tuhottu. Yli 500 teoksen joukosta löytyy ihasteltavaa jokaiselle. Tehdas valmisti aluksi apteekkilasia ja pulloja. Liimatainen. Nähdään Oulussa, Hallituskatu 5:ssä! www.arto.artoulu.fi taidelainaamo.arto@gmail.com 044 054 5727 nnen sotia tehdas tarjosi niin paljon työpaikkoja, että siellä työskenteli myös 13-14-vuotiaita koululaisia, vaikka se ei ollut luvallista. Lapstyövoiman käyttö oli mahdollista, koska ammattientarkastajien tulosta saatiin tieto etukäteen. Tehtaassa valmistettiin myös mm. – Ryttylässä valmistettiin etenkin käyttölasia muun muassa viinija viinapulloja sekä lääkepulloja ja purkkeja. Tehdas valmisti 1930-luvulla myös etsaamalla tehtyä kirjokoristelasia. monenlaista talouslasia, kuten juomalaseja, vateja, karahveja, vesikannuja, maljoja, pikareja, juustokupuja ja kukkamaljakoita. Jäähän saatiin noin parimetrinen railo. Tehtaan toiminta loppui vuonna 1961. – Myös jäämiinapulloja valmistettiin Ryttylän lasitehtaalla. – Pulloja myytiin myös suuria määriä Saksaan. Tehtaan tiloissa toimi sitten aluksi Ryttylän Muovi ja sen jälkeen ne olivat puolustusvoimien käytössä. Vuonna 1927 tehtaalle hankittiin puoliautomaattiset puhalluskoneet aikaisemman suupuhallusvalmistuksen rinnalle. Ryttylän lasitehtaalla valmistettiin myös sokerikkoja ja kermakkoja, joiden pohjassa on merkkina massaleimassa kohokirjaimin RYTTYLÄ. Propagandaradio Tiltussa kuultiin tieto: Ryttylän kaupunki on tuhottu. LÄHDE:WIKIPEDIA JA RANNAN NETTISIVU Lasitehdas tuotti talouslasia Polttopullojen takia tehdas joutui pommituksen kohteeksi E Ryttylän lasitehdas on jäänyt muiden hämäläisten muun muassa Riihimäen ja Iittalan lasitehtaiden varjoon
Lasten ollessa pieniä perhe muutti Lemmenjoen sydänmaille isän Niilo Ranttilan puistonvartijan työn takia. Hänen työnsä tekevät vahvan vaikutuksen. Urpo ja Maija Lahtisen säätiön taidepalkinto ?. aiteilija Merja Aletta Ranttila on syntynyt vuonna 1960 Karigasniemessä, Utsjoen kunnassa. Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto 2000Merja Aletta Ranttila Lapin taiteilija Merja Aletta Ranttila ottaa teoksillaan kantaa maailman tapahtumiin – ihmisten kärsimyksiin, sotiin ja luonnonkatastrofeihin. Pahuus tuntui olevan läsnä kaikkialla, ihmisissä – ja pelottavasti minussa itsessänikin, hän sanoo. Hänen ajatteluunsa ja tuleviin elämänvaiheisiinsa vaikutti kodin tiukka uskonnollinen ilmapiiri, jota hallitsi ahdas lestadiolainen ajatusmaailma. 72 | Antiikki ja taide T MERJA ALETTA RANTTILA ?. Lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla ?. Kirjoittanut ja kuvittanut useita saamenkielisiä satukirjoja ?. Ahdistavat kokemukset heijastuvat erityisesti ”piru-enkeli” -kauden töissä, muun muassa ”Herra Armahda Meitä” –sarjassa. Lino-sekatekniikkateoksia, maalauksia, installaatioita ?. Asuu ja työskentelee Inarin kirkonkylässä ?. Syntynyt Karigasniemellä Utsjoen kunnassa v. Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1993 ?. 1960 ?. Ja olen tyytyväinen luodessani jotakin uutta, Merja Aletta Ranttila sanoo. Hiilellä ja pastellivalkoisella toteutettu tunnelmakuva. Läpimurto taiteilijana 1990–luvun alussa ?. Inarilaisteko 1994 ?. Usein kotonakin järjestetyt seurat pelottivat ja ahdistivat pientä tyttöä jättäen ristiriitaisen kuvan Jumalasta, joka jatkuvasti vain tuntui syyttävän ja tuomitsevan ihmisiä. Tyylisuuntana ”shamanistinen expressionismi” ?. Valmistui Lapin Taidekoulusta v. 1982 ?. – Tänään tunnen armollisen ja hyvän Jumalan. – Lopulta en enää erottanut, mikä on oikein ja mikä väärin
Näiden teosten kautta Aletta Ranttila on purkanut sisintään ja käsitellyt elämäänsä. Hyvän ja pahan maailmassa on tärkeää tasapainotella, hän sanoo. Herkkänä ihmisenä olen tuuminut, olisiko niin sanottu tavallinen elämä ollut ”helpompaa”. Taustalla lehdetön elämäni puu huojui oksistoineen. Koen, että minun on taiteeni avulla aika kantaa vastuuta kulttuuriperimän siirtämisestä tuleville sukupolville. . Saamelaisalueella elänyt vanha sukupolvi on vähitellen poistumassa ja kosketus alkuperäiseen vahvaan saamelaiskulttuuriin heidän välityksellään on häviämässä. Pohdin, kuka olen ollut ja miksi olen ollut juuri sellainen. Tunsin räjähtäväni! Juuri nyt oli pakko rohkeasti käsitellä asioita, palata vielä kerran lapsuuteeni. Myös prinssit ja prinsessat ovat löytyneet ja rakastavat kuvissani toisiaan. Arvostan mustavalkoisista töitä. Tästä ilahtuneena hän etsi käsiinsä saamelaisuutta käsittelevää kirjallisuutta ja yllättyi huomaamaan, kuinka rikas ja monimuotoinen saamelainen kulttuuriperintö on – eikä sitä tarvinnut lainkaan hävetä, kuten lapsena. – Pitkä taiteilijanurani on tullut vaiheeseen, jossa haluan siirtyä taiteellisessa kerronnassa uudelle tasolle. – Taulua tehdessäni tunsin yhtäkkiä kummaa voimaa. Kynä kädessä itkin ja tuskailin. PAPERIMASSASTA SE ALKOI. Muodostaahan lapsuus tänä päivänä kuitenkin minuuteni pohjan. ARKA ASKEL ITSEENI. – Paperimassareliefit olivat minulle tärkeitä. Tunsin erilaisuutta perheen ainoana vaaleana ja vihreäsilmäisenä lapsena muiden tummien ruskeasilmäisten joukossa. Taideja käsiteollisuusoppilaitoksessa graafisen suunnittelun linjalla hän valmisti valtavan isoja yli kaksimetrisiä paperimassareliefejä, jotka kuitenkin lopulta pelottava metsä uhkaavine puineen. – Rovaniemellä opiskellessani aloin myös tehdä linotöitä, joiden valmistustekniikka sopi minulle. Niiden tekemisessä kiinnosti ennen kaikkea töiden kolmiulotteisuus. Tunnetuin teos ”neitsyt-huora” -ajalta on ”Neitsyiden iltapäivä”, jossa kolme villiä naista ratsastavat omituisen porontapaisen eläimen selässä. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Urpo ja Maija Lahtisen säätiön lajissaan Suomen suurin kuvataidepalkinto, jonka turvin taiteilija pääsi esittäytymään myös laajemmalti Euroopassa. Aletta Ranttila kuvaa värikkäin sanakääntein työjaksoaan: – Kävelin monta päivää puhtaan valkoisen samettilevyn kanssa. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI: TIMO ELO vuodelta 1992. Myös kirjankuvitus on mielenkiintoista, hän sanoo. Pitkien työskentelyjaksojen jälkeen olen todella väsynyt ja levon tarpeessa. Kuvat vain kypsyvät pikkuhiljaa päässäni ja muuttavat muotoaan, kunnes ne ovat valmiita teoksia. päätyivät kaatopaikalle, koska mistään ei löytynyt niille tilaa. – En pysty erottamaan vapaa-aikaa ja työtä toisistaan. – Vastapainoksi olen tehnyt ”nättejä” kuvia, saamelaisen elämän myötä iloa ja rakkautta. Jokaisessa teoksessani on viilto kaikesta kokemastani. – Viime vuosien hiljaisuus on johtunut eristäytymisestä, vetäytymisestä ja masentuneisuudesta. Koin erilaisuuden olleen syynä hyljeksityksi, kiusatuksi, rumaksi ja epäonnistuneeksi tulemisen tunteeseeni. – Omaan kehitykseeni jättivät karut jälkensä muutto tutusta ja turvallisesta kodista asuntolaan, irtautuminen omasta perheestä, saamelaisesta kielestä ja kulttuurista aina seitsenvuotiaasta aikuisikään. Joen tai suon takana on Linotyöt heijastavat ahdistusta ja pelkoja. Lapsille suunnatut satu-aiheiset kuvitukset tuovat iloa elämään. SAAMELAISUUDEN VOIMAVARAT. Pahimman kauden diagnoosina onkin ollut ”vaikea-asteinen psykoottinen masennustila”. Syvällä rinnassa tunsin suuren möykyn ja valtavan kivun, joka pyrki pintaan. Taiteilijan uran selkeästi vahvimman osion muodostavat lino-sekatekniikalla toteutetut tuskaiset, ahdistavat ja vääntelehtivät omakuvat naishahmoineen. Nykyisin taiteilijan suhde saamelaisuuteen on mutkaton. Merja Aletta Ranttila alkoi tehdä vuosina 1980-82 Tornion taidekoulussa opiskellessaan reliefejä paperimassasta ja myöhemmin Rovaniemellä 1982-86. Huomasin, kuinka vimma pakotti tekemään aina vaan pelottavampia puita, jotka muistuttivat lino-sekatekniikka-teosten kulmikkaita ja vääntelehtiviä hahmoja! Ja sitten eteeni istahti varis tuomaan minulle puuttuvaa silmää näkemistä varten. – Aloitin taulun piirtämisen hellästi ja varovasti sen keskellä seisovalla tytöllä. – Jokainen ihminen on minulle samanarvoinen, tämä käy ilmi tuotannostani, jossa otan kantaa voimakkaasti tulevaisuuden puolesta, hän sanoo. Saamelaisena taiteilijana koen tärkeäksi tehtäväkseni etsiä uusia tapoja tutkia ja tulkita omaa kulttuuriani muistojen välityksellä. Vasta taidekouluaikanaan Torniossa Aletta Ranttila havahtui huomaamaan saamelaisuuden voimavarat. – Olen tasapainoillut mieleni ja elämäni kanssa vuosien varrella. Olen järjestänyt ja rakentanut elämääni moneen kertaan uudelleen. Taiteilija on saanut tunnustusta myös etelästä. Merja Aletta Ranttilan töitä ovat hankkineet kokoelmiinsa keräilijöiden ohella muun muassa Rovaniemen taidemuseo, Aineen kuvataidesäätiö ja Pieksämäen kaupunki. Saamelaisena taiteilijana koen tärkeäksi tehtäväkseni etsiä uusia tapoja tutkia ja tulkita omaa kulttuuriani muistojen välityksellä.
Uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien kerääminen on kiellettyä. 74 | Antiikki ja taide TEKSTI: JUHANI KARVONEN H Iso ja upea Atlas ämeenlinnalaisen Pekka Lunnikiven perhosja mineraalikokoelmat kattavat kymmeniä hyllymetrejä ja kymmeniä vetolaatikoita. – Olen kiertänyt 36 maassa ja lisäksi olen saanut perhosia ulkomailta kaverieni välityksellä. Perhosia on tuhansittain eri puolilta maailmaa ja samoin myös kiviä, korukiviä ja mineraaleja. Kaverini pyydystää perhosia Aasiassa, pakastaa ne ja lähettää perhoset postitse minulle. Nykyisin maahantuonnissa ja keräilyssä tulee olla tarkkana. Niiden siivet ovat supussa ja levitän perhoset täällä. Minä satuin rikkomaan niistä muutaman, jolloin äitini kehotti kerääPekka Lunnikivi kiertänyt 36 maassa, minkä ansiosta kokoelmissa on esimerkiksi mineraaleja perhosia ympäri maailmaa. Pekka Lunnikivi rakastaa luontoa ja keräilyä.. Lunnikiven perhosharrastus alkoi puhtaan sattuman kautta 12 vuoden iässä: – Äitini keräsi perhosia opiskellessaan seminaarissa
Ensimmäinen preparoimani nokkosperhonen on edelleen kokoelmissa. – Aito kerilijä pyrkii keräämään materiaalinsa itse. Kaikkea ei silti itse löydä. Esimerkiksi simpukoiden tuominen matkamuistoina voi tuoda iso sakot, jollei matkailija tiedä, mitä mukanaan kantaa. Perhosnäytteellä pitää olla cites-merkintä tai numero, joka kertoo että se on laillisesti pyydystetty ja omistajalleen hyväksyttäviä reittejä myöten tuotu. Antiikki ja taide | 75 Iso ja upea Atlas Maailman suurimman perhosen Atlas-kehrääjän siipien kärkiväli voi olla 25–30 senttiä. – Niitä on mahdotonta saada kokoelmiin, ellei käy aivan tavaton tuuri. Kokoelmissa on suurin osa Suomessa tavatuista perhoslajeista. Muutamia vuosikymmeniä sitten Kokoelmissa on myös simpukoita, kotiloita sekä koru-ja jalokiviä ja mineraaleja.. Kun kerää perhosia yli puolivuosisataa, kokoelmat väistämättä karttuvat, naurahtaa Lunnikivi. Kipsiruusuja harrastaja voi löytää eri puolilta maailmaa. Perhosten värit antavat mahdollisuuden sommitella tauluja. Silloin ystävät ovat tulleet apuun ja tuoneet varsinkin ulkomailta. Lunnikiven kokoelmissa on myös runsaasti simpukoita, kotiloita sekä koru-ja jalokiviä ja mineraaleja. mään tilalle uudet yksilöt. Kotimaassakin harrastajan tulee pitää mielessä, ettei uhanalaisia ja hyvin rajoitetulla alueella esiintyviä perhosia pidä kerätä. Maailmalla on perhosia myös myytävänä, mutta mitä keräilyä se on jos ostaa kaiken. – Kerään joka lajia kaksi naarasta ja kaksi koirasta, koska ne yleensä eroavat toisistaan kokonsa ja värityksensä puolesta. Ilmaston lämpeneminen tuo Suomeen vuosittain uusia lajeja muutamia yksittäisiä yksilöitä. Lisäksi Lunnikivellä on runsaasti eri puolilta maailmaa peräisin olevia perhosia, muun muassa maailman suurin perhonen Atlas-kehrääjä, jonka siipien kärkiväli voi olla 25–30 senttiä. Lunnikivi ei ole kokoelmiaan kartuttanut ostamalla koska omat moraalikäsitykset tulee vastaan. Yökkösistä saa komean taulun. LAITTOMASTA TUONNISTA SAKOT. Kaiken eloperäisen tuonnissa rajojen yli pitää olla tarkkana
– Kiviharrastukseni aloitin Etelä-Suomen malminetsintäkilpailun aikaan vuonna 1972, kuskaillessani malminetsinnästä kertovaa materiaalia Lammin kunnan koululaisille. Itsekin kiersin aktiivisesti Kanta-Hämeen metsiä volframin ja muiden arvometallien perässä ja löydökseni huomioitiin Etelä-Suomen malminetsintäkilpailuissa useaan otteeseen. Kun malminetsintä tai oikeastaan kansannäytetoiminta hiipui säästöliekille Kiven olemus paljastuu vasta kun kiven pinta rikotaan.. – Suosittelen että kaikkien luontoperäisten matkamuistojen, niin kivien kuin hyönteistenkin, tuonti varmistetaan kyseisen maan viranomaisilta. – Esimerkiksi kiviä sai tuoda käytännössä niin paljon kuin matkalaukut kestivät. Kiven kuten kiilteiden olemus paljastuu yleensä vasta kun kiven pinta rikotaan. Joitakin hyvin viattomalta vaikuttavia löytöjä voidaan tulkita muinaismuistoiksi. KIVET VEIVÄT MENNESSÄÄN. Ulkomailla kaupoissa myydään esimerkiksi perhostauluja, mikä ei takaa, että kaikki taulun lajit olisivat sallittujen listalla. Kiviharrastus sai alkunsa wolframia, kuparia, rikkiä ja rautaa sisältäneestä kivinäytteestä. Vastuu jää aina ostajalle. Lunnikivi on etsinyt malmia vuosikymmeniä ja harrastus on paljastanut niin kultawolframikuin grafiittiesiintymiä. Useilla Välimeren saarilla on esimerkiksi rantakivien keruu kielletty, koska kiven keruu ennen pitkää muuttaa maisemaa. esimerkiksi simpukoiden ja kiven keräilylle rannoilta ei ollut juurikaan rajoituksia. –Esimerkiksi uhanalaisten simpukoiden tuominen matkamuistoina voi tuoda iso sakot. Simpukoitakin tuotiin aika villisti,v aikka niissä mahdollisesti olevat bakteerit ovat myrkyllisiä. Jos kaikki miljoonat turistit keräävät jokainen vaikka vain kymmenkunta kiveä, vaikuttaa se lopulta jopa rantaviivaan. 76 | Antiikki ja taide Lunnikivi on itse käynyt huuhtomassa kultaa maailmalla
Tulivuori on sijainnut Karjalan kannaksen tienoilla. – Kiinnostava harrastus vei pian mukanaan ja kuvaan tulivat myös korujen hionta sekä esitelmäja opetustoiminta. Huhu kiertää nopeasti harrastajien keskuudessa. SUPERTULIVUORIKIN VAIKUTTANUT – Olen ottanut talteen kaikki löytämäni kiinnostavat kivet ja mineraalit. –Vuosien kuluessa ovat useimmat Suomen kivilouhokset tulleet tutuiksi ja lisäksi sadat pienemmät esiintymät ympäri maata. Lunnikiven kokoelma karttui huikeaa vauhtia, ensiksi yhdestä hyllyköstä kolmeen, sitten yhdestä huoneesta kahteen. Kiven olemus paljastuu yleensä aina vasta siinä vaiheessa kuin kiven pinta rikotaan. Antiikki ja taide | 77 Pekka Lunnikiven kokoelmissa vanhassa kanalassa on kymmeniä hyllymetrejä perhosia, kiviä ja simpukoita. – Purkauksen levittämä laava on valunut pitkin Etelä-Suomea jopa Ahvennamaalle ja ohikin. Kivet paljastavat myös historiaa. Etsintöihin kuluttamaani aikaa en uskalla edes arvioida, mutta aikaa ei ole ainakaan säästelty. Vitriinejä on tällä hetkellä yhteensä noin 35,35 metriä. Toisaalta nykyinen sateliittitekniikka on kehitetty niin huippuunsa, että esimerkisi Suomen uraanivarat voidaan nähdä kilon tarkkuudella. Olen vaihtanut näytteitä toisten harrastajien kanssa ja monet kivet näyttelyssäni ovat harrastuskaverieni löydöistä saatuja lahjoituksia. Joitakin näytteitä olen ostanut, mutta valtaosan näytteistä olen kuitenkin itse perheeni kanssa reissatessani etsinyt. 1980-luvulla, Lunnikivi alkoi harrastaa myös korukivien etsintää. Lunnikiven kokoelmista löytyy vulkaanista kiveä, joka on osoitus siitä, että Suomessa on muinaisina aikoina ollut valtava supertulivuori. Kaikkiaan kivinäytteitä on esillä runsaat 10 000 kappaletta, mutta niiden määrä kasvaa jatkuvasti. – Metallipaljastimet eivät välttämättä ole hyvä keino, koska paikoin maaperä on niin rautapitoista, että laite huutaa koko ajan. ?. Teiden rakentamisen yhteydessä löytyy usein kiinnostavia mineraaleja,samoin metsien laikutuksesta syntyy kiinnostavia kohteita. Vähitellen tulikin ajankohtaiseksi perustaa oma talo ja vanha poikaskanala näyttelytilaksi
Mustion linnan puurakenteista päärakennusta ympäröi yksi Suomen suurimmista yksityisistä puistoista. Linderin suku vaikutti kartanossa peräti kaksi vuosisataa. Hjalmar Linder omisti maata yhteensä 64 000 hehtaaria ja varakkaana herrana pystyi hankkimaan myös Suomen ensimmäisistä autoista vuonna 1902. Nykyään puisto tarjoaa rauhaa sielulle kiemurtelevine polkuineen, huvimajoineen, romanttisine siltoineen, patsaineen Linnan lattiat on restauroitu alkuperäiseen kuntoon.. Hän istutti puistoon monia eksoottisia, Suomessa hyvin epätavallisia puita eri puolilta maailmaa. Jean Sibelius ja kreivi ja taiteilija Louis Sparre. kautta rokokoosta uusklassismiin. Päärakennuksen mielenkiintoisimmat kohteet ovat parkettilattiat, erityisesti neljästä eri puulajista tehty patruunan työhuoneen lattia sekä toisessa kerroksessa sijaitseva vierashuone, ”kuninkaan huone”, jossa kuningas Kustaa III sekä tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II ovat levänneet. UPEA YKSITYINEN PUISTO. Sisustus on puolestaan kokonaan kustavilainen. 78 | Antiikki ja taide M ustion linna, jota myös Mustion kartanoksi sanotaan, on Karjaalla Raaseporissa sijaitseva kartano, jonka rakennukset on rakennettu vuosina 1783–1792. Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder (1751– 1801), ja sen suunnittelivat Erik Palmstedt ja Christoffer Friedric Schröder. Rakennus on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus ja se edustaa tyylisuunnaltaan siirtymäMustion linnassa voi kohdata jopa aaveen Kartanon mystiset tarinat Mustion linna on yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista. Kartanonherran vieraina kävi aikakauden merkkihenkilöitä kuten Hjalmar Linderin säveltäjä. Upea puisto rakennettiin alun perin barokkityyliin vuonna 1787, mutta Fridolf Linder uudisti puiston 1800-luvun lopulla englantilaistyyliseksi puistoksi. Eräs Mustion Linnan loistokkaimmista aikakausista oli 1900-luvun alkuvuodet. Se rakennettiin 1700-luvun lopulla, ja se on ollut suurimman osan historiastaan saman Linder-suvun hallussa
Sitä ei tiedetä, onko daami Magnus Linder III:n puoliso Jeanette Hisinger. Vaalea daami liikkuu myös linnan puutarhassa, ja hänet on nähty myös läheisen kirkon hautausmaalla Linderien toisen sukuhaudan läheisyydessä. Sen kerrotaan liikkuvan vaaleassa puvussa linnan toisessa kerroksessa kahden kynttilän kanssa. Helsingin Taiteilijaseuran TA I D E L A I N A A M O Puhelin 050 470 5298 www.taidelainaamo.. Helsingin Taiteilijaseuran TA I D E L A I N A A M O toimii Helsingin ydinkeskustassa Rikhardinkadun kirjaston yhteydessä. Teoksen voi halutessaan myös lunastaa, kerralla tai kulutonta kuukausimaksusysteemiä käyttäen. Kartanon mystiset tarinat sekä ainutlaatuisine kelluvine lummepolkuineen. Taidelainaamosta taidetta saa lainaan hyvin kohtuullista kuukausimaksua vastaan. Monet perinteiset okrankeltaiset ja punamultaiset rakennukset ovat peräisin rautaruukin ajoilta. Siivooja katseli ympärilleen ja muisti, ettei ikkunoita voi avata, kun niitä ei ole saranoita. Kartanon kolmas on yhä keskeneräinen, koska eräs romaninainen kirosi linnan ja uhkasi, että tapahtuu kamalia, jos kolmas kerros rakennetaan valmiiksi. Myös Hjalmar Linderin sanotaan edelleen vierailevan omassa työhuoneessaan linnan alakerrassa. Mustion linna kolmannessa kerroksessa on puolestaan nähty Harmaa rouva, jonka iäkkään hahmon sanotaan ilmestyvän linnan peileihin. Kun siivooja mainitsi viimasta oppaalle, tämä oli nyökännyt tietävänsä tunteen. MUSTION LINNA HÅLLSNÄSINTIE 89, 10360 MUSTIO Linnaa ympäröi upea englantilaistyylinen puisto. Siitä samasta huoneesta kuullaan edelleen askelia kuin joku kulkisi levottomana edestakaisin. Suomen suurin Taidelainaamo juhlii vuonna 2020 25-vuotista toimintaansa erilaisten teemanäyttelyiden ja taidetapahtumien merkeissä. Yksi kuuluisimmista on vaalean daamin mysteeri. Puisto ja linna sijaitsevat lähellä vanhaa viehättävää Mustion ruukkikylää, jonka historia ulottuu ruukkiteollisuuden alkuaikoihin 1500-luvun lopulle. Teosvalikoimaa pääsee sujuvasti selaamaan taidelainaamo.. Taidelainaus on erinomainen tapa hankkia aitoa taidetta kotiin ja työpaikalle. Antiikki ja taide | 79 Myös linnan sivurakennuksessa on kuultu raskaita askelia portaissa, kovaa kolinaa ja yskäisyjä. Mustion linnaan liitetään myös monen muun vanhan kartanon tapaan mystisiä tarinoita. Kerrotaan erään siivoojan ihmetelleen ohitse puhaltavaa kylmää viimaa ja luuli oppaan avanneen ikkunan, joka aiheuttaisi läpivedon. Nainen, joka oli tuon ajan termein mieleltään järkkynyt ja piti kohtausten takia teljetä aina välillä linnan toiseen kerrokseen tarkoitusta varten rakennettuun huoneeseen. Myös linnan sivurakennuksessa, on kuultu raskaita askelia portaissa, kovaa kolinaa ja yskäisyjä, vaikka talossa ei kuulijoita lukuun ottamatta ole ollut ketään muita. Taidelainaamon viihtyisässä galleriassa näkee kerralla laajan otoksen helsinkiläisten kuvataiteilijoiden teoksia, kaikkiaan noin 4000 teosta 500 taiteilijalta. MITÄ AAVEET KERTOVAT. Hyvinä aikoina Jeanette eli aivan normaalia perhe-elämää. Kun kuningas Kustaa III pakeni vuonna 1788 Anjalan liiton kapinallisia, hän lepäsi Mustion linnassa. Mustion linna on Suomen suurin ei kirkollinen puurakennus.. Laajasta valikoimasta löytyy taidetta kaikkiin makuihin ja tarpeisiin. . -sivuilla, joiden hakutoiminnolla voi mieluista teosta etsiä vaikkapa taiteilijan, tekniikan, värin ja koon mukaan
80 | Antiikki ja taide H Rakkaat esineet einolalainen Leena Juvonen muistelee lämmöllä lapsuutensa kesälomamatkoja, joita nelihenkinen perhe teki kesäisin ympäri Suomea kirkkaankeltaisella kuplavolkkarilla. Rauhoituimme, kun autoa ajanut isämme tokaisi, että jättää meidät molemmat seuraavalle bussipysäkille, mikäli emme lopeta metelöintiä. – Kilpailimme veljeni kanssa, kumpi näkee sellaisen ensimmäisenä. Aika moneen kohteeseen Juvosen perhe 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa ennätti. Yksi ajanviete ja hauska muisto Leenalle noilta matkoilta olivat heinolalaistytölle kovin eksoottiset porot. Siinä ruska-Lappi todella kutsui, Leena nauraa muistolleen. Tuohon aikaan ei muuten autoissa ollutturvavöitä, joten saatoimme heilua takapenkillä ihan miten halusimme. LÄHINNÄ KOTIMAAN MATKAILUA. YLEINEN MATKAMUISTO. No, hiljenimme sen seuraavan pysäkin kohdalle saakka, Leena nauraa. – Yhdellä lomamatkalla olimme Posiolla. Ja ruokakin maistui paremmalle reissussa, vaikka se tehtiin spriikeittimellä. Viirejä katsellessa Leena muistelee samalla hauskoja matkasattumuksia.. me syytä. – Ne näkyivät paremmin sieltä katonrajasta. Takapenkkiin oli tarkasti tehty keskelle raja, jota toinen ei edes sormenpäällään saanut ylittää. Näiltä lomamatkoilta tarttui aina matkamuistoksi viirejä. Äitimme oli myös leiponut matkalle aina vaniljalla maustettua kuivakakkua, joka oli taivaallisen hyvää. 1950–1970-luvuilla matkamuistoviirejä kerättiin yleisesti. – Meillä oli myös tapana tuijottaa takana olvia autoja ja kerätä vihkoon niiden rekisterinumeroita. Jos se lähti ohittamaan autoamme, uskoimme sen olevan tiiviin tuijotuksemViirit muistuttavat perheen yhteisistä lomamatkoista Ruska-Lappi kutsui Matkamuistoviireissä on kuvattuna paikkakunnan tärkeimpiä nähtävyyksiä tai muita merkittäviä kohteita. Niitä oli sekä isoja että pieniä, mutta pääosa Leenan kokoelmasta on isoja viirejä. – Ostimme veljeni kanssa aina erilaiset viirit, jotka liimasimme sitten kotona oman huoneen ikkunan yläpuolelle verholautaan kiinni. Isämme oli juuri saanut teltan kasaan ja työnsi meidät sinne ja hyönteismyrkkyä perään. Kaukaisimmat matkat kohdistuivat Ruotsiin ja Norjaan. Kun tulin teini-ikään revin ne pois, mutta säilöin ne laatikkoon. Menimme veljeni kanssa puskapissalle ja tulimme kiljuen pakoon kun mäkäräiset kävivät ahnaasti kimppuumme. Niitä myytiin matkakohteissa ja kioskeissa. Siinä unohtuivat kinastelukin isoveljen kanssa, kun suu oli täynnä herkkua, Leena muistelee. . Tuijotimme tiiviisti takana tulevaa. Viirit roikkuivat ylhäällä katonrajassa. Luulimme kuskin hermostuneen tiukkaan syyniimme. Leena Juvonen kertoo, että perheen lomamatkat eivät olleet luksusmatkoja hotelleissa vaan perhe yöpyi lähes aina kuplateltassa. Totuus taisi olla, että se meidän kupla ei täydessä lastissa kovin lujaa kulkenut. Idässä ja lännessä, etelässä ja pohjoisessa. – Istuimme veljeni kanssa takapenkillä ja välillä kinastelimme urakalla. Välillä kiljuimme kurkku suorana ”poro, poro” ja lisäsimme nopeasti perään sanan ”peukalo”,jos toinen meni ansaan ja luuli toisen havainneen poron. – Kyllä meillä oli hauskaa. Halvat olivat huvit. Tietysti keksimme sitten härnätä toisimme ja lopulta se kina johti poruun. – Kävimme eri puolilla Suomea. Onneksi, nyt niitä on kiva katsella ja muistella, missä kaikkialla olimme seikkailleet Matkamuistoviirejä oli myynnissä 1950– 1970 luvuilla matkailukohteissa ja kioskeissa
1.2.–24.5.2020 Tallessa on myös pieniä hihamerkkejä.. Hyvä Antiikki ja taide –lehden lukija. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Antiikki ja taide | 81 KERRO AARTEESI TARINA ?. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com JO SE PH AL AN EN : RA UD AN SY NT Y, 19 10 –19 12 , YK SIT YIS KO KO EL M A Puutarhakatu 34, Tampere ti–to 9–17, pe–su 10–18 tampereentaidemuseo.. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Avaa meille aarteittesi tarinat. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine
Lahden antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravirata. 11. . TOUKOKUU . KESÄKUU . LOKAKUU . Suomessa vallitsevan koronaepidemian vuoksi voi olla mahdollista, että tapahtumia perutaan.. Tapahtumat 2020 ELOKUU . 82 | Antiikki ja taide HUHTIKUU . 2.-5.7. 3.-4.10. 9.-12.7. Seinäjoen antiikki-, keräilyja vintagemessut, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. Fiskarsin antiikkipäivät, Fiskarsin ruukki, Raasepori. 15.6. Lahden antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravirata, Lahti. 19.–20.9. 1.-2.8. HEINÄKUU . Billnäsin antiikkija perinnepäivät, Billnäsin ruukki, Raasepori. Aitoon antiikkija keräilymessut ,Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne. 10.-11.10. 21.5. – 12.4. Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha, Riihimäki . Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas. SYYSKUU . Hyvinkään antiikkija keräilymarkkinat ,Wanha Areena, Kankurinkatu 6-8.
03 5656 6966 | LIPUT 13/6¤ VAPRIIKKI.FI. PORTTI ROOMAAN 1.11.2019–10.5.2020 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-19 700278-2002 Sirk kaLiis a Lon ka: Ku kkia 201 9, leht iku lta, öljy kan kaa lle 130 x 140 cm . Soili Arha • Paavo Halonen • Tapani Kokko • Sirkka-Liisa Lonka • Kristiina Nyrhinen Maija Närhinen • Ulla Pohjola • Hanna Varis • Suvi Ylinen 21.3.2020 – 10.1.2021 Luostarin puutarhassa VALAMON LUOSTARIN KULTTUURIKESKUS, VALAMONTIE ??, UUSI VALAMO 1.6 – 31.8.2020 ma-la 10-17, su ja kirkollisina juhlapäivinä 12-17 | Muina aikoina ma-to 10-16.30, pe-la 10-17, su 12-16.30