Maagista taidetta rautalangasta KUPITTAAN SAVI ARJEN HISTORIA ENTISÖINTI ESITTÄVÄ TAIDE KERÄILY KÄDENTAIDOT 2/2021 • 9,50 € MIITTA SORVALI Koomikon monet kasvot Vanhojen kuvien kiehtovat tunnelmat Kansallinen kulttuuriperintö TOVE JANSSON Taianomaiset maalaukset Sini Virkajärvi loihtii keveitä teoksia ILJA REPIN Taiturimainen maalari
www.kissafani.. Kevätpäivien Kevätpäivien parhaisiin lukuhetkiin parhaisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! tai tilaa suoraan kotiisi! www.luontaisterveys-lehti.. www.luontaisterveys-lehti.. www.kissafani.. tilaukset@karprint.. www.hevosmaailma.. tilaukset@karprint.?. www.hevosmaailma.
58 Vanhat valokuvat kertovat. Henkeä on nostatettu työpaikoilla vuosikymmenten saatossa monin tavoin. 52 57 Poliittinen taide herättää tunteita ...................................................... 32 Ilja Repin – taiturimainen maalari ............................................................38 Ilja Repinin luonnosvihko myytiin 24 000 eurolla .................................42 Ensimmäinen suomenkielinen almanakka ilmestyi vuonna 1705 .......44 Vuoden nuori taiteilija Joel Slotte ............................................................48 Tilauskortti ...................................................................................................51 Haminan ortodoksinen kirkko on pyhitetty Pietarille ja Paavalille ...... 32 42 Huutokauppa Helander myi harvinaisen Ilja Repinin luonnosvihkon huutokaupassa helmikuussa 24 000 eurolla. Muutaman vuosisadan aikamatkan voi tehdä Sastamalassa muutamassa hetkessä. Markku Ellalan kodissa tutuiksi tulevat muun muassa eri aikakausien muodot ja värit. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................... Samalla hän on koonnut työhön liittyvää esineistöä. Luonnosvihko aloitettu v. 1879.. 57 Rauhan Wanhat Veteraanit .......................................................................58 Rudolf Koivu – Satujen visualisti ..............................................................62 Iittala – Tyyliä jo 140 vuotta ......................................................................64 Rakas esine: Lempi-tädin Kiinan-purkit ..................................................68 Entisöijä Markku Ellala elää kuin kuningas palatsissaan .......................70 Sisältö 22 – Luova ihminen pystyy vaikeimmissakin tilanteissa löytämään uusia näkökulmia ja tekemään elämästä kiinnostavaa ja olemaan sille kiitollinen, näyttelijä Miitta Sorvali sanoo. 5 Sini Virkajärvi tekee veistoksia rautalangasta ..........................................6 Uutisia ..........................................................................................................12 Kupittaan Savi on arjen taidetta ja kansallinen kulttuuriperintö ..........14 Tove Janssonin taianomaiset maalaukset................................................18 Miitta Sorvali ja koomikon monet kasvot ...............................................22 Käyttömateriaali taipuu koruksi: Tuohta ja hopeaa ...............................28 Mustavalkokuvien kiehtovat tunnelmat ................................................. 70 Ismo Flink on ollut mukana viidessä eri kriisinhallintaoperaatiossa neljällä eri vuosikymmenellä. Retket, juhlat ja urheilukilpailut ovat siivittäneet yritysten vuodenkiertoa
040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Asentajantie 8, Porvoo puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK
09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy toukokuun puolivälissä 2021. Picasso maalasi tuosta tuhosta taulun. Hyökkäyksessä kuoli arviolta 1700 siviiliä, ja siihenastisen sotahistorian suurin ja tuhoisin ilmapommitus tuhosi lähestulkoon koko kaupungin. Picasso vastasi vihjailevasti, että se on teidän tekemänne . 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Guernica on Picasson suurin ja tunnetuin työ. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Toisen maailman sodan aikana taulu oli suojassa jossain, mutta Pariisissa asuvalla Picassolla oli seinällään jäljennös teoksestaan. Mustavalkoinen, kooltaan 776 cm leveä ja 349 cm korkea maalaus on Picasson suurin. Picasson toivomuksesta maalaus palautettiin Espanjaan vasta vuonna 1981, kun kenraali Francisco Francon sotilasdiktatuuri oli päättynyt ja maalle säädetty demokraattinen perustuslaki. Espanjan sisällissodan aikana 26. Espanjan sisällissodassa natsit harjoittelivat toista maailmansotaa varten ja tuhosivat ilmasta käsin Guermican kaupungin. L Tuhoisa kuva eonardo da Vincin puulle vuodesta 1503 alkaen maalaaman Mona Lisan jälkeen maailman toiseksi tunnetuin työ on ehkä espanjalaisen taidemaalari Pablo Picasson kubismia edustava työ Guernica vuodelta 1937. huhtikuuta 1937 tapahtuneesta ilmapommituksesta innoituksensa saanut työ on yksi Picasson tunnetuimpia maalauksia. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Kun Saksa sodan alussa valloitti Pariisin, natsiupseerit suorittivat tarkastuskäyntejä kuuluisuuksien koteihin. Kun natsiupseeri näki Guernican maalauksesta jäljennöksen taiteilijan seinällä, hän tiedusteli Picassolta, oliko tämä hänen tekemänsä. Antiikki ja taide | 5 2/2021 Vuonna 2021 ilmestyy 6 numeroa. Kuva: Wikimedia Commons Kannen kuva: Sini Virkajärvi. Se valmistui vuonna 1937 pidettyyn Pariisin maailmannäyttelyyn, jonka jälkeen maalaus kiersi eri puolilla maailmaa päätyen lopulta New Yorkin Museum of Modern Artiin vuonna 1939. He tulivat myös Picasson kotiin. Se on nykyään näytteillä Madridin Reina Sofía -museossa
Toivon, että joku tilaisi sellaisen, niin saisin sen jonoon, Sini vinkkaa. Kaukaisin on mennyt USAn Utahiin, Sini kertoo. Veistoksen saa Virkajärveltä tällä hetkellä noin puolessa vuodessa tilauksesta. 8 | Antiikki ja taide Muuttohaukka 2020. Miten Sini työstää taidokkaat teoksensa. – Teen jalat, varpaat ja päkiät tosi huolella, samoin kädet. Minulle on sanottu, että hyvää kannattaa odottaa. Ihmiskehossa jalat ja kädet ovat yllättävän ilmeikkäät ja niissä on jotain hyvin ihmismäistä. H. Nytkin teen tilausveistoksia merenmönkijöistä lintuihin. – Veistoksiin tulee aiheitakin monipuolisemmin, kun tilaajina on myös miehiä. Tilaajat ovat pääosin naisia, mutta myös miehet ovat aktivoituneet tilaamaan. Veistoksia löytyy kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Suurin osa töistäni menee eri puolille Suomea, joka neljäs menee ulkomaille. Miehet tekevät päätöksensä nopeasti ja tilaavat töitä esimerkiksi yrityslahjoiksi tai lahjaksi vaimolle. Ensin hän päättää, mistä kohtaa aloittaa hahmon tekemisen. VEISTOS LÄHTEE JALKAPOHJASTA. Ihmishahmoissa se on usein jalkapohja, koska sen koko määrittää veistoksen koon. Teokset Sini pakkaa hyvin ja toimittaa perille pakettiautomaatilla, joten ne pysyvät varmasti ehjinä kuljetuksen ajan. Teosten hinnat asettuvat 700 ja 1 000 euron välille. – Tämä työ on tilattu poikkeuksellisen lähelle. Eläimissä lähden yleensä liikkeelle anturoista ja tassunpohjista. Haluaisin tehdä perhokalastajan, mutta en ole ehtinyt, kun tilausprojekteja on niin paljon. Moni on sanonut, että ei itse ymmärrä taiteesta mitään, mutta tietää, että tykkää teoksistani. – Hosumalla ei tule hyvää. Esimerkiksi takatassut voivat olla etutassuja isommat. Kuva: Sini Virkajärvi aastatteluhetkellä Sini Virkajärvellä on menossa viulua soittava merenneito-teos, jonka on tilannut lähellä Mäntässä asuva viulistinainen, joka on horoskoopiltaan vesimies
Syksyllä 2018 ja Sini alkoi pyöritellä käsissään rautalankaa. – En piirrä mitään suunnitelmia. Usein hän työstää teosta televisiota katsellessaan. Kuva: Marko Marin Ihmishahmo on kooltaan noin 50 senttiä. Sini Virkajärvi tekee taidetta rautalangasta. – Hämähäkki oli naiselle iso ja pelottava. – Se käy minun järkeeni ja tuottaa mielihyvää. Minulla on hyvä anatomian, muodon ja kolmiulotteinen tilan ja avaruuden taju. Tuntuu niin kuin piirtäisin valonsäteillä, kun rautalanka oikein kiiltää, Sini vastaa. Erityistä työtilaa ei tarvita. Kuva: Marko Marin Veistoksen tekeminen on kuin piirtämistä kynällä. – Pidän rautalangassa kaikesta. Lanka tekee yleensä juuri niin kuin haluan ja näen mielikuvan päässäni. Teos sai nimen Kamala rakkaus. Sini pystyy taivuttamaan rautalangan kärkipihdeillä muotoonsa lähes katsomatta. – Pidän rautalangassa kaikesta. TeokIt was written in the stars my darlings. – Taivuttaminen on minulla lihasmuistissa. Antiikki ja taide | 9 Evangelina Astris 2021. Neljällä jalalla seisovat eläinhahmot eivät välttämättä tarvitse jalustaa lainkaan, mutta muut teokset tulevat muutaman sentin paksuisen betonijalustan päälle. Siitä muotoutui nainen, joka pitelee kädestä suurta hämähäkkiä. En keksi mieluisampaa materiaalia kuin rautalanka. Kuva: Marko Marin Inner Being 2020. Teokset on tarkoitettu lähinnä sisätiloihin. Hän tuntee sormillaan, mihin suuntaan langan pitää kulkea. Nainen pystyisi repimään sen kappaleiksi, mutta silti hän pitää hämähäkkiä vain raajasta kiinni, Sini kuvaa ensimmäistä veistostaan. SINI PIIRTÄÄ RAUTALANGALLA. Veistoksen tekeminen on kuin piirtämistä kynällä joka suunnasta. En keksi mieluisampaa materiaalia kuin rautalanka. Tuntuu niin kuin piirtäisin valonsäteillä, kun rautalanka oikein kiiltää, hän toteaa. Kuva: Marko Marin
Ne ovat olleet kiehtovia maailmanlaajuisesti ja niistä tulee kyselyjä. Sinillä on asunnossaan pieni studio, missä hän kuvaa teoksista videoita, jotka laittaa sosiaaliseen mediaan. Pyörittelen ja kääntelen sitä käsissäni ja kun se on tietyn tuntuinen, se on valmis. – Laitan veistoksen pyörimään ja lisään valoa. Perinne jatkuu seuraavaan sukupolveen. Hän katselee kasveja ja niiden olemusta. Kuva: Marko Marin. Sinin tytär harrastaa tanssia, kuvataidetta ja kirjoittamista. Kuva: Marko Marin The Companions 2020. Rautalanka on kolmea paksuutta 0,2 ja 0,7 millin välillä. Sinin lapsuuden perhe oli innostunut myös taiteesta. Hän tutkii viulun olemusta kun haluisi tehdä miniatyyriviulua soittavan hahmon. – Teen taidetta niillekin, jotka eivät tule sitä ostamaan. Vielä ei ole ruvennut. Kuva: Marko Marin Swim With Me. Pelkästään ihmishahmon hiuksiin sitä kuluu noin sata metriä. TARKKKOJA HAHMOJA. – Niin kauan kuin ihmiset haluavat veistoksiani, kysyntää ja tunnettuutta on noususuuntaisesti, en keksi mitään mitä mieluummin teen – ja saan samalla ihmiset niin iloisiksi, kun he innostuvat somessa videoistani, pysäyttävät kylillä ja kertovat niistä minulle. Tiedän, kun teos on valmis. – Nautin tehdä tätä ihan älyttömästi. Kun työskentelen koko ajan, niin välillä mietin, rupeaako se jossain vaiheessa tuntumaan työltä. Ne eivät väänny tai painu kasaan. Ketun muotoja ja olemusta hän tutkii ja tekee havaintojensa perusteella veistoksia siitä. – Veistoksista tulee jämäköitä ja tukevia. 10 | Antiikki ja taide sesta tulee se mitä haen. VEISTOKSET SOSIAALISESSA MEDIASSA. Lankaa menee yhteen teokseen satoja metrejä. The Explorer 2020. Se on hallittavissa minulle. On hienoa, että voin tuottaa iloa kaikille. Äiti osasi piirtää. Lankaa menee yhteen teokseen satoja metrejä. Siinä kiehtoivat erityisesti faaraoiden Egyptistä kertoneet jutut. Moni tykkää katsella videoita ja jakaa niitä. Rautalankaa kuluu niin paljon, että joskus langan saatavuudessa on ongelmia. Lisään videoon FMA-sivustolta musiikkia. Sinin sisko tekee enkaustiikkaa, grafiikkaa ja vaatteita. Poika opettelee itse soittamaan pianoa ja on siinä taitava. Karun materiaalin ja hahmojen herkkyyden välinen kontrasti kiehtoo ihmisiä. Kuva: Marko Marin Swim With Me 2021. Yhden tärkeimmistä töistä Sini teki tilauksesta odottavalle äidille, jonka vatsassa näkyy vauva. Hän katsoo kuvista muuttohaukkaa, miten se eroaa muista linnuista, kun se laskeutuu ja saalistaa. Sini on myös tehnyt useammankin työn lohduttamaan keskenmenon kokeneita. Jo lapsuudenkotiini tuli Tieteen Kuvalehti. Kaukaisissa sukulaisissa on muusikkoja ja ammattitaiteilijoita. Sini myöntää olevansa tiede-, taideja taidehistorianörtti. Sinin töistä on tullut suosittuja sosiaalisessa mediassa, ja tunnettuutta on lisännyt pari lehtijuttua. Kun teokset ovat läpinäkyviä, ne heittävät varjoja ympärilleen
En olisi myöskään pystynyt jatkamaan sitä astman takia. KANGASKAUPPIAASTA TAITEILIJAKSI. Jossain vaiheessa hän haluaa näyttelyn järjestää. Sini on osallistunut joihinkin Mäntän taideseuran näyttelyihin. Hänestä olisi ihanaa osallistua, mutta kun hän ei omista veistoksia, ei ole mitä näyttää eikä myyntinäyttelyitäkään voi järjestää. Se oli minulla kolme vuotta. Antiikki ja taide | 11 Ex Astris 2020. Sinistä on tullut ihmisten mielissä suuri taiteilija. Hän on kahden teini-ikäisen nuoren äiti, joka rakastaa työtään, ja on selvästi löytänyt oman alansa taiteilijana.. Rautalanveistoksista on tullut Sinille ammatti. Viikoittain tulee pyyntöjä osallistua näyttelyihin. Häntä saatetaan lähestyä varovasti ja nöyrästi sähköpostilla – ja jopa pitää hienompana kuin mitä hän omasta mielestään on. Kuva: Marko Marin Teokset ovat laajentuneet myös kuvalliseen ilmaisuun ja taidekokemukseen. – Kun veistoksen tilaukset kasvoivat, lopetin kangaskaupan. Sinin valokuvaajaystävä Marko Marin on kuvannut teoksia, ja ne näkyvät kuvina postikorteissa, magneeteissa ja printteissä. Olin onnellisessa asemassa, etten joutunut tyhjän päälle, kun veistosten tilauksia oli pitkät jonot ja niiden tekemisessä pienet kulut. Siihen asti näyttely pyöriii netissä 24/7. Hänellä oli kivijalkakauppa, missä hän ompeli ja verhoili huonekaluja
Veli Granö aloitti kansantaiteen tutkimuksen jo opiskeluaikoihin 1980 -luvun puolessavälissä. – Palasin sen pariin pitkän ja menestyksekkään nykytaiteilijaurani jälkeen. Porin taidemuseossa huhtikuun lopussa avautuva näyttely esittelee Noormarkun Käsitöiden tarinan yrityksen perustamisesta aina sen toiminnan lopettamiseen vuoteen 1976 asti. 29.8.2021 BANKSY NIMELLÄ KULKEVA taiteilija maalasi Englannissa sijaitsevan Readingin kaupungin entisen vankilan muuriin uusimman teoksensa. Sen turvin pystyn nousemaan velkasuosta ja varmaan kohta taas taidettakin syntyy, kunhan sitä vaan saisi taas laittaa yleisön nähtäville. Teoksia ei myyty, eikä edes arvioita ilmaantunut. Taiteilija, valokuvaaja ja elokuvantekijä Granö on tienraivaajana uskaltanut lähteä tutkimaan marginaaliin sujahtanutta kansaa ja sen luovuutta tilanteessa, jossa talonpoikainen kansantaide oli jo kuolleeksi julistettu, kasinovuodet kiihkeimmillään ja viihdeteollisuudesta tulossa enemmistön suosimaa kulttuuria. Veli Granö. Videon voit katsoa Instagramista. Veli Granö haastattelee Olli Juvelaa Nakkilassa. Yrityksen tunnetuimpia tuotteita ovat Bertel Gardbergin suunnittelemat pienesineet, Nanny Stillin kyntteliköt ja Kristian Gullichsenin Vanikka-huonekalusarja. En toki ole lopettanut myöskään nykytaiteilijana toimimista. – Palkinto tuli juuri oikeaan aikaan. Samalla hän liittyy suomalaisuuden kuvaamisen pitkään ja merkittävään jatkumoon. Sarjasta Persona, 2015.. Anna-Maija Jaatisen pystynaulakko ja Ben af Schulténin syöttötuoli Ben siirtyivät yrityksen toiminnan päätyttyä Artekin tuotevalikoimaan. Kuvassa maanviljelijä Setälän ”näköispatsas”. Lainarahalla kustannettu suuri projekti tussahti kuin kekäle lumihankeen. Maire Gullichsenin tavoitteena oli säilyttää käsityötaitoja kotiseudullaan sekä edistää laadukkaiden taideteollisuustuotteiden valmistusta Suomessa. Kuva: Elina Vuorenmies Hänen mielensä on tutkimaton. Taiteellisen keruutyön ja kohdettaan arvostavien valintojen kautta Granö on kytkenyt suomalaiset omaperäisellä tavalla outsider-taiteen kansainväliseen kenttään. Olen työskennellyt nyt kaksi viime vuotta ITE -taiteen kartoitustyössä Satakunnassa. Järjestin viime vuoden alussa Helsingissä ison yksityisnäyttelyn. Banksy jakoi omalla Instagram-tilillään videon, jossa hän maalaa kyseistä teosta. BANKSYN TAIDETTA ON ESILLÄ SERLACHIUS MUSEO GÖSTASSA 15.5.2021 10.10.2021 KALEVALASEURA PALKITSI Veli Granön Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnolla. Silti kokemuksesta tuli masentava. Banksyn todellista identiteettiä ei tiedetä, eikä hänen kasvoja ole nähty julkisuudessa. Video näyttää, kuinka Banksy työskentelee nopeasti vain pieni otsalamppu mukanaan. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan aihetta käsittelevä suomenja ruotsinkielinen kirja englanninkielisin tiivistelmin. Hän kertoo yhteistyössä maanviljelijäporukan kanssa tehdyistä Äijäpatsaista. Kirjan toteutus ja näyttelyn taustatutkimus on tehty Svenska Kulturfonden i Björneborgin tuella, NOORMARKUN KÄSITYÖT NORRMARK SLÖJD PORIN TAIDEMUSEO, PROJEKTIHUONE 30.4. Ajattelin vielä hetki sitten, että tähän tämä minunkin urani nyt loppui, Veli Granö sanoo ja jatkaa: -Oli suuri yllätys saada Gallen-Kallela palkinto, koska se on myönnetty aiemmin vain muutamille suomalaisille taiteilijoille. Kuva Elina Vuorenmies. Aika on nyt kaikille taiteilijoille ankaraa. 12 | Antiikki ja taide Uutiset Lumoavat käsityöt esille Kalevalaseuran palkinto Veli Granölle Banksy yllätti taas! MAIRE GULLICHSEN (1907–1990) ja Bertel Gardberg (1916–2007) perustivat taideteollisuusyritys Noormarkun Käsityöt vuonna 1961. Se ehti juuri ja juuri olla esillä ennen yhteiskunnan sulkutilaa. Britanniassa Banksy on etsintäkuulutettu, koska graffittien maalaaminen julkisille paikoille on määritelty rikokseksi. Tiilimuuriin maalattu taideteos on herättänyt valtavaa kiinnostusta. Noormarkun Käsitöiden pienesineissä, huonekaluissa, takorautatuotteissa ja kudonnaisissa perinteiset käsityötaidot yhdistyivät moderniin muotoiluun
Petri Makkonen on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi. Hanna Räty Toivo. Kallion virastotaloon. HELSINGIN TAITEILIJASEURAN Suomenlinnassa sijaitseva HAA Galleria esittelee huhtikuussa Petri Makkosen ja Seppo Renvallin monipuolisen yhteisnäyttelyn maalauksineen, valokuvineen ja installaatioineen. Kiasman sekä HAMin kokoelmissa. Kuva: Erkki Valli-Jaakola, Porin taidemuseo Maire Gullichsen ja Elisabeth Gripenberg tarkastelemassa kutomon mattoja Uotilla. Hänen elokuvansa ovat tyypillisesti abstrakteja ja mustavalkoisia, ja ne tarkastelevat jokapäiväisiä ilmiöitä rikotun kerronnallisen rakenteen kautta. Makkonen on järjestänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin 90-luvulta lähtien. Seppo Renvallin tuotanto on suomalaisen kokeellisen liikkuvan kuvan kärkeä. Taidelainaamon Galleria Arthurissa on esillä Hanna Rädyn maalauksia ja sekatekniikkateoksia, jotka tuovat metsäisen luonnon sisätiloihin. Antiikki ja taide | 13 Metsä sisällä Seppo Renvall Tervetuloa. Bertel Gardberg, kynttilänjalka . Julkisia teoksia hän on toteuttanut mm. Kuva: Mairea-säätiön arkisto Nanny Still, marmeladipurkki. Hänen teoksiaan ja esityksiään on nähty kokeellisen elokuvan ja kuvataiteen arvostetuimmilla areenoilla New Yorkin Anthology Film Archivesista Venetsian ja São Paulon biennaaleihin. Kuva: Erkki Valli-Jaakola, Porin taidemuseo. Renvall tekee elokuvia ja videoita, mutta hänen tuotantonsa käsittää myös valokuvia, installaatioita sekä tapahtumia. Hänen teoksiaan on mm. Lisäksi hän on opiskellut kolme lukukautta Städelschulessa Frankfurt am Mainissa professori Hermann Nitschin opissa. Renvall tekee yhteistyötä muusikoiden, DJ:den sekä audioalan asiantuntijoiden kanssa
14 | Antiikki ja taide Kupittaan Saven tyylikkäät esineet luovat kodikkuutta. Kuva: Juha Laukkanen Kupittaan Savi loi koko kansan keramiikkaa Kodikasta muotoilua Kupittaan Saven tuotanto on muodostunut osaksi suomalaista kansallista kulttuuriperintöä.
Kuva: Jaana Isosaari 1950-luvulla tuli muotiin esineiden tussisigneeraus. Yhtiö hyödynsi Turun seudun korkealaatuista, punaruskeaksi palavaa saviesiintymää. Taiteilijan signeeraus kulhon pohjassa. Vanhimmat Kupittaan saven tuotteet voi tunnistaa massaleimoista ”KS OY TURKU”, ”MADE IN FINLAND” tai ”KUPITTAA”. – Tuotantoa päivitettiin tuolloin modernismin ihanteiden mukaisesti. Yhtiön toiminta loppui konkurssiin vuonna 1969. OMA RAUTATIE. 1950-luvulla käytössä oli myös tussisigneeraus koristeen tekijän nimikirjainten kera. Ensimmäisen Käsin maalatut valmisteet olivat tunnusomaisia Kupittaan Saven tuotannolle. Kodikasta muotoilua Uudemmassa tuotannossa leimakin on jo modernimpi. Tämän lisäksi 1950ja 1960-luvuilla käytössä olivat myös kultaiset ja hopeiset ”Piispa Henrik” -tarrat. Menestyneellä yhtiöllä oli saven kuljettamista varten oma rautatie ”Kupittaan savirata” Aurajoen rannalta tehtaalle. Alueella oli ollut keramiikka-alan toimintaa jo 1700-luvulta lähtien. Tuotteiden valmistusajankohdan määrittämistä vaikeuttaa sekin, että monien esineiden tuotanto keskeytettiin ja aloitettiin aika ajoin uudelleen. – Kupittaalla pyrittiin ennen kaikkea tarjoamaan kuluttajille sitä, mitä heidän oletettiin haluavan. Turkulainen taiteilija Kalle Akkola (1900–1967), syntyjään Karl Keihäs. Päätoimialana oli aluksi tiilenvalmistus. Kupittaan Saven tunnetuimpiin keramiikkatuotteisiin kuuluvat ”Matti ja Maija” -veistokset sekä ”Pyykkärit”-sarja. Kuva: Juha Laukkanen upittaan Savi Oy perustettiin vuonna 1921. Mutta tehtaan historiassa on kaksi vaihetta, jolloin pyrkimys valistaa kuluttajia ”hyvän maun” periaatteista korostui, taidehistorian dosentti Harri Kalha kertoo. Se oli tiilija keramiikka-alan yritys, jonka tuotantolaitokset sijaitsivat Turun Itäharjun kaupunginosassa. Suosituimmat esineet olivat tuotannossa vielä 20 vuotta suunnitteluajankohdan jälkeen. Kuva: Jaana Isosaari Niin sanottu kippuramaljakko. Keramiikka oli sivutuote, joka sai lisää painoarvoa tuotevalikoiman laajentuessa keraamisiin käyttöja koriste-esineisiin. Kuva: Jaana Isosaari. Antiikki ja taide | 15 K TEKSTI: TIMO ELO LÄHTEET: TUULA SALAKARI JA HARRI KALHA: ”KUPITTAAN SAVI KERÄILIJÄN AARTEET”, WSOY, 2011. Kupittaan Saven esineistöä on asiantuntijoiden mukaan usein lähes mahdotonta ajoittaa, koska kaikkia tehtaan julkaisemia kuvastoja ja tuoteluetteloja ei enää ole saatavilla. Tehtiin seinäja kattotiiliä sekä salaojaja viemäriputkia. Kuva Jaana Isosaari A niin kuin Akkola
Esimerkiksi satukuvittajana tunnetuksi tullut Maija Karma aloitti uransa Kupittaan maalarisalissa. Silti tuotannossa säilyi pitkään perinteellis-koristeellisempi linja, koska se meni yhä hyvin kaupaksi. Piipputupakkarasia on Kupittaan saviteollisuuden tuotantoa vuosilta 1918-1921. Kupittaan maalarisalissa Kalha kertoo taiteen olleen läsnä koko oikukkaassa monimuotoisuudessaan. Siitä löytyy massaleima, sillä niissä käytettiin erittäin harvoin singreenausta.. – Kupittaan design-historiallinen merkitys on yhtäältä Suomen keramiikkateollisen kokonaiskuvan rikastuttajana, toisaalta juuri edellä mainittujen uudistumispyrkimysten toteuttajana. – Nostalgia on varmasti osasyynä Kupittaan suosioon, mutta yhtä tärkeää on hintojen inhimillisyys. – Koristelijoiksi värvättiin usein Turun piirustuskoulussa opiskelleita tai edelleen opiskelevia taiteilijainalkuja, joille tehdas tarjosi ensimmäisen kosketuksen taiteellisen työn arkeen. 16 | Antiikki ja taide kerran tämä tapahtui 1930-luvun puolivälissä, sitten voimallisemmin 1940-luvun lopulla ja oikeastaan koko 1950-luvun ajan. Siellä kukkiva vapaamuotoinen luovuus tuotti parhaimmillaan kutkuttavia kokeiluja ja riemukkaita hybridejä, Kalha sanoo. Uudistusten myötä Kupittaa pääsi ajoittain vaikuttamaan modernismin julkisuusprojektin tuntumassa päästen esille jopa Milanon triennaalissa 1954. Kupittaa edusti aikoinaan ”kaiken kansan keramiikkaa”, eivätkä hinnat edelleenkään huimaa päätä. Kupittaan Saven suosikkeja: haitarinsoittaja. – Ensiaskelia taiteen tiellä astuivat Kupittaalla myös kuvanveistäjä Mauno Hartman, sisustusarkkitehti Karin Bryggman ja tekstiilitaiteilija Armi Ratia, Marimekon perusTehtaan työtiloissa oli ideahylly, johon sai kuka tahansa tehtaan työntekijöistä panna esille omia ehdotelmiaan uusiksi malleiksi. Kuva: Jorma Kivimäki ”Matti ja Maija” lienee yleisin Kupittaa-esine suomalaiskodeissa. Lisäksi nostaisin henkilökohtaisesti esiin Kupittaan salaisen aseen: maalarisalin. LEGENDAARINEN MAALARISALI
Kupittaa on lyönyt kestävän leiman suomalaiseen kotiin, joskin tehdas sai myös kansainvälistä tunnustusta. Myös valaisimet sisältyivät tuotantoon. Tehtaalla tehtiin taiteellisesti pätevää työtä, mutta myös kuluttajien mieltymykset otettiin tarkoin huomioon. Savesta muovautui tuhkakuppi toisensa perään. Ajalle tyypillisen tuoteryhmän muodostivat tuhkakupit. Tyylitellyt kukka-aiheet ja naiskuvat olivat hänen erikoisalaansa. Orvokki ”Okki” Laine palkittiin Milanossa 1954 hopeamitalilla ja Sacramentossa 1960 kultamitalilla. Tehtaan vakituisina suunnittelijoina toimivat muun muassa Kalle Akkola, Heidi Blomstedt, Pietari Lundelin, Valentina Modig-Manuel, Helena Mäkinen, Viljo Mäkinen, Artturi Numminen, Emil Rekola ja Heimo Ilmari Riihimäki. Kansansuosikeiksi nousivat myös monet eläinfiguurit, norsut, bambit, leijonat, kilpikonnat, hirvet, karhut, oravat, aasit, joutsenet ja koirat. taja. Tällä tavoin sai alkunsa muun muassa Artturi Nummisen Matti ja Maija -tuotesarja, jota sittemmin laajennettiin muilla kansanomaisia aiheita hyödyntävillä hahmoilla, muun muassa sormikoukkua vetävillä miehillä, kahvia jauhavilla naisilla, pyykkäreillä, haitarinsoittajilla sekä kottikärryjä suu irvessä työntävillä miehillä. Kultaa ja kunniaa keräsivät maailmalla Kerttu Suvanto-Vaajakallio, jonka tuotteita palkittiin pronssimitalilla Pariisin maailmannäyttelyssä 1937, sekä Marjukka Pääkkönen-Paasivirta, jonka työt palkittiin hopeamitalilla Milanossa 1954 ja kunniamaininnalla Faenzassa 1956. Onpa Nummisesta Matteineen ja Maijoineen julkaistu artikkeli Victoria & Albert -museon kansainvälisessä tutkimusjulkaisussakin. Kupittaan Saven tuotanto oli niin laaja, että tuskin on esinettä, jota ei siellä olisi valmistettu. Ne ovat yhä keräilijöiden suosiossa. Kuva: Jorma Kivimäki Viljo Mäkisen muovailema muistoja ansiotaulu annettiin ansioituneille tekijöille. Näin jokainen saattoi tuntea kuuluvansa ”luovaan luokkaan”. Näyttävin niistä lienee Wäinö Aaltosen suunnittelema ja muovailema suurikokoinen, erityisesti sikarimiehille tarkoitetu tuhkakuppi, jossa on harvinaisen hohdokas lysterilasitus. Alkuvuosikymmeninä niissä oli paperiset varjostimet, jotka kuitenkin 1960-luvulla vaihtuivat kankaisiin. Kalha toteaa, ettei Kupittaa olisi onnistunut tarjoamaan jokaiselle jotakin, ellei tehtaalla olisi vaikuttanut myös väkivahva design-tietoisuus. – Ja mitä kitschiin tulee, se lienee katsojan silmässä, kuten kauneuskin, Harri Kalha toteaa. Siitä myös tehtiin useita versioita, joiden luonne muuttui maalauskoristelun mukaa. Kuvan taulu vuodelta 1952 on luovutettu Pentti Tammistolle. Myös Kupittaan Saven mattalasitetut seinälautaset löysivät tiensä suomalaisiin koteihin. Viljo Mäkisen ”Kissa”. Tiettyjen muotoilijoiden ansiosta tehdas pääsi modernin muotoilukulttuurin parrasvaloihin. Tuhkakuppeja tehtiin myös matkamuistoesineiksi, ja ne varustettiin eri paikkakuntien nimellä. Antiikki ja taide | 17 KUPITTAAN SAVEN SUOSIKKEJA Artturi Nummisen 1930-luvun lopulla muovaama Matti ja Maija -figuuri muodostui kenties suosituimmaksi Kupittaan pienoisveistokseksi. Sukulaisuus varhaisten marikuosien ja Kupittaan tuotteiden välillä onkin helposti todennettavissa, Kalha toteaa ”Kupittaan Savi – Keräilijän aarteet” -kirjassa. Zink työskenteli Kupittaan Saven palveluksessa 1947-1969.. Vähitellen tehtaan käyttökeramiikkakin alkoi saada enemmän arvostusta osakseen. Niiden tekijänä etenkin Laila Zink tuli tunnetuksi. Taiteilija Laila Zinkin käsiala tunnetaan monista Kupittaan Saven töistä. Puunrungon ympärillä kuherteleva pariskunta syntyi Matin ja Maija jatkoksi. Nyt heidän nimensä olivat Ville ja Helena. Tehdas panosti käsityöhön, ja jokainen esine maalattiin yksilöllisesti käsin. Tehtaan työtiloissa oli ideahylly, johon sai periaatteessa kuka tahansa tehtaan työntekijöistä panna esille omia ehdotelmiaan uusiksi malleiksi. Monet olivat saaneet pinnalleen värilasitteen, mutta useita koristivat myös erilaiset eläinaiheet. Pariskunta jaksoi viehättää ostajia vuodesta toiseen. Vuoden 1941 kuvastossa niistä oli kaikkiaan 44 erilaista mallia. ”Teidän ei yhtään tarvitse epäröidä, mitä esineiden taiteelliseen arvoon tulee: sille ovat taiteentuntijat jo monesti antaneet tunnustuksensa lausuen, että tehtaamme työskentelee nykyisin samalla linjalla kuin yksityiset keramiikkataiteilijatkin”, Kupittaan Savi mainosti tuotteitaan. Kuva: Jorma Kivimäki Ensimmäinen laaja tietokirja Kupittaan Savesta keräilijöille ja taidehistoriasta kiinnostuneille – kaikki tarvittavat tiedot ja kattava hakemisto! Kupittaan Saven (1921-1969) tuotanto – etenkin sen humoristiset ihmisja eläinfiguurit – on suomalaisille rakasta kansallista kulttuuriperintöä
Näyttely valottaa Tove Janssoniin ja hänen sukupolveensa suomalaisessa taidekentässä 1930–1960-luvuilla vaikuttaneita ilmiöitä. Näyttelyn taiteilijat ovat Tove Jansson, Alvar Cawén, Eva Cederström, Ina Colliander, Mauri Favén, Sven Grönvall, Hjalmar Hagelstam, Signe Hammarsten-Jansson, Adrien Holy, Viktor Jansson, Anitra Lucander, Lars-Gunnar Nordström, Matti Petäjä, Tuulikki Pietilä, Christian Sibelius, Tapio Tapiovaara ja Sam Vanni. Näyttelyn muita taiteilijoita ovat muun muassa Janssonin opiskelutoveri Eva Cederström, Kirjailija, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Tove Jansson Ensisijaisesti taidemaalari Vaikka suomalaiset ja japanilaiset tuntevat taiteilija Tove Janssonin muumien luojana, hän itse painotti olevansa ensisijaisesti taidemaalari. Jansson opiskeli 1930-luvulla Tukholmassa taideteollisuuskoulussa, Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja täydensi opintojaan Pariisin akatemioissa. LÄHDE: DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO TOVE JANSSON MAALAAMINEN ON KAIKKEIN TÄRKEINTÄ DIDRICHSENIN TAIDEMUSEOSSA 30.5.2021 SAAKKA.. Tove Jansson seurasi taidemaailmaa aktiivisesti, muttei tarttunut uusiin suuntauksiin ensimmäisten joukossa, vaan pysyi pitkään uskollisena nuorena omaksumalleen ranskalaistyyppiselle kolorismille. Taidekoulutuksen ohella lähipiiri ja kollegat vaikuttivat taiteilijaperheessä kasvaneen Janssonin taidekäsityksen muodostumiseen. 18 | Antiikki ja taide D idrichsenin taidemuseossa esillä oleva Maalaaminen on kaikkein tärkeintä-näyttely keskittyy taidemaalari ja kirjailija Tove Janssonin uraan kuvataiteilijana. Kuva: Ainur Nasretdin opettaja Sam Vanni, vanhemmat Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson sekä elämänkumppani Tuulikki Pietilä. Sam Vanni: Tove Janssonin muotokuva 1940, öljy, Amos Rex. Janssonin maalausten rinnalla nähdään teoksia hänen lähipiiriinsä kuuluneilta sekä häneen vaikuttaneilta aikalaistaiteilijoilta. Monilahjakas Jansson painotti usein olevansa ensisijaisesti taidemaalari, vaikka tekikin uran myös kirjailijana, kuvittajana ja sarjakuvataiteilijana. Janssonin varhaistuotanto on yksityiskohdiltaan rikasta ja usein kertovaa. 1950-luvun aikana taiteilijan teoksissa ilmeni pyrkimys yhä yksinkertaistetumpaan muotoon ja hallittuun sommitteluun. Kuva: Kari Siltala Tuulikki Pietilä: Talvi-ilta Helsingissä, 1964, akvatinta Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. 1960-luvulla Jansson kokeili täysin abstraktia ilmaisua. KESKIÖSSÄ ALKUVUODET. RUNSAASTI AIKALAISIA. Näyttely esittelee Janssonin taiteellisia lähtökohtia ja ilmaisun kehittymistä. Näyttelyn ajalliset painopisteet mukailevat Janssonin kuvataiteilijan uran aktiivisimpia kausia: keskiössä ovat uran alkuvuodet 1930-ja 1940-lukujen taitteessa sekä taiteellisen uudistumisen aika 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla
Kuva: Kansallisgalleria, Hannu Pakarinen Frans Wouters (Lierre 1612-1659 Antwerpen) Amor jousineen. Pariisiin hän palasi yhä uudestaan. Linderin taideharrastus liittyy läheisesti Suomen taideyhdistykseen. Jalo Sihtola (1882-1969) loi kansainvälisen uran metsäteollisuudessa. Omaisuutensa turvin Linder vietti vauhdikasta elämää huolehtien samalla liiketoimistaan ja työläisistään Mustiossa. Eliel Aspelinin (1847-1917) varhainen keräily liittyy hänen matkoihinsa. Näyttelyn tähtiä ovat muun muassa Jacopo Bassano, Rembrandt sekä Gerard ter Borch. Aspelinin hankintoja kuvaa suuri innostus ja löytämisen riemu. Klinckowström oli mukana Suomen taideyhdistyksen varhaisessa toiminnassa. Hänen kirjakokoelmastaan löytyy runsaasti matkakirjoja. Sihtolan keräämiä teoksia yhdistää hienostuneisuus ja herkkyys, tyylillisestä vaihtelusta huolimatta. – Mesenaattien matkassa. Lopulta Linder myi omaisuutensa ja muutti pois Suomesta. Klinckowström saavutti korkean aseman niin Ruotsin hovissa kuin myöhemmin Venäjän hallinnossa. Keräilijällä oli runsaasti tärkeitä taiteilijaja asiantuntijakontakteja. Hjalmar Linder (1862-1921) kuului Suomen rikkaimpien joukkoon. ehkä kutkuttavasta ostohetkestä. Linderistä kerrottaessa tragediat korostuvat menestystarinoiden ohella. Voi päästä mukaan matkoille Euroopan kaupunkivilinään tai idyllisiin maisemiin. Teokset sai liittää yhdistyksen kokoelmiin lahjoittajan kuoleman jälJosef Grassi (Wien 1757-1838 Dresden) Katharina Friederike Wilhelmine Benigna, Saganin herttuatar, 1800-luku. Hänen salonkiaan on kuvailtu kaupungin suurimmaksi. Monet hankinnat saattoivat olla huonokuntoisia. Kokoelmassa on maalauksia, joiden tunnelmat toivat ehkä mieleen keräilijän omat matkat, ehkä Italian maisemissa alkaneen romanssin. Kokoelman keräilyyn liittyi jo varhaisessa vaiheessa ajatus taiteen kauneuden jakamisesta mahdollisimman monen ihmisen ulottuville. Taiteilijaystävä Axel Gallén (1865-1931) ilmoittautui tarvittaessa korjailemaan teosta. Aikalaiskirjeissä paroni Otto Wilhelm Klinckowströmistä (1778-1850) piirtyy kuva kansainvälisenä aatelisseikkailijana. Ensimmäiset taidehankinnat hän teki 1907 työskennellessään Pariisissa. Hän talletti arvokkaita teoksia Taideyhdistykselle jo vuonna 1904. Yhteiskunnallinen kannanotto aiheutti maineen menetyksen ja vainoa. Sinebrychoffin taidemuseo kunnioittaa merkkivuotta näyttelyllä Aarteet maailmalta. 20 | Antiikki ja taide V uonna 2021 tulee kuluneeksi 100 vuotta Fanny ja Paul Sinebrychoffin huomattavasta taidelahjoituksesta Suomen valtiolle. KERÄILIJÄT MATKALLA. Kirjeissään Sihtola kuvailee näyttelykierroksiaan ja huutokauppakohteitaan. Ura poiki matkoja ja työpestejä ulkomaille. Ajan seurapiirejä värittivät juorut ja skandaalit. SUURESTA MAAILMASTA. Voimme katsoa maalauksen horisonttiin, seurata katseella taivaanrantaa, kukkuloiden välissä kiemurtelevaa tietä, ihailla sataman kupeessa välkehtivää merta. Hän sai haltuunsa valtavan metsäomaisuuden sekä Mustion rautaruukin, sahan ja tilan. Voi aavistella tämän haaveita, tunteita, toiveita ja odotuksia. Suomeen Klinckowström asettui Ruotsin poliittisten mullistusten myötä 1810-luvun alkuvuosien kuluessa. Hän oli helsinkiläisten seurapiirien keskushenkilö. Julkisten taidekokoelmien myötä keräilijät nousevat näkyviksi. IHANA ITALIA. Toisaalta matkat liittyvät taiteiden tutkijan akateemisiin tavoitteisiin. Kuinka merkittävää olisikaan saada se Suomeen, jossa freskoja ei ennestään ollut. Matkustamisella oli suuri rooli Linderin elämässä. Kuva: Kansallisgalleria, Hannu Pakarinen. Pelko kunnian menetyksestä väijyi eliittielämän vapauden taustalla. Erään freskon hankinnasta Aspelin innostui kovasti teoksen huonosta kunnosta huolimatta. Seinälle ripustettuna teos myöhemmin muistuttaa menneestä, Mesenaatit tukivat taiteita Keräilijöiden matkassa Taidekokoelman tarkastelu vie lähelle keräilijää. Ajatus omasta laadukkaasta vanhan taiteen kokoelmasta kulkee 1900-luvun taiteen viehtymyksen rinnalla. Hän toivoo löytävänsä kiinnostavia aarteita pienellä rahalla. Näyttelyn teokset ajoittuvat 1400-luvulta 1800-luvulle. Keräily on ehkä ollut askel toiseen maailmaan – joskus todellisten matkojen muodossa. Ensimmäiselle matkalle Eurooppaan Aspelin lähti 1872. Idylliseen maisemaan uppoutumalla voi myös matkustaa paikkaan ja aikaan, joissa ei koskaan ollutkaan. Monet elivät etuoikeutettua elämää, joillakin oli myös runsaasti rahaa taidehankintoihin. Näyttelyssä on esillä taideaarteita muun muassa Paul ja Fanny Sinebrychoffin, Otto Wilhelm Klinckowströmin, Hjalmar Linderin, Herman Antellin sekä Ester ja Jalo Sihtolan kokoelmista
Egypti oli yksi lempikohteista. Aarteet maailmalta –Mesenaattien matkassa 9.1.2022 saakka Sinebrychoffin taidemuseossa. Toiveena oli, että Gourly-tytär saisi pitää teoksia hallussaan elämänsä loppuun asti. Lähi-Idän ja Välimeren alueille hän palasi yhä uudestaan. Auki koronarajoitusten loputtua. PARIISIIN JA PIDEMMÄLLE. Antellin intohimona oli vanhojen rahojen keräily. Opiskeluaikanaan von Haartman matkusteli Keski-Euroopassa ja tutustui suurten kaupunkien taidekokoelmiin. Carl von Haartman testamenttasi taidekokoelman Suomen taideyhdistykselle. Von Haartmanin keräily liittyi ehkä ajan henkeen – pietarilaisissa seurapiireissä kuului asiaan omistaa taidekokoelma. Antell valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja alkoi matkustella. WWW.SINEBRYCOFFINTAIDEMUSEO.FI Joseph Vernet (1714-1789) Satama Etelä-Ranskassa. Hänen valtava omaisuutensa oli perintö isältä. Pariisiin hän ihastui ja hankki sieltä maailmaympärimatkansa päätteeksi kodin. Myös taidekokoelma on mittava. Lisäksi hän hankki laajan kokoelman ranskalaisia julisteita, joissa korostuu ensimmäisen maailmansodan jälkeinen tulevaisuususko ja vapauden kaipuu. Kuva: Kansallisgalleria, Hannu Aaltonen Tuntematon taiteilija Overtoom Amsterdamissa, 1600-luku. Hän seikkaili Yhdysvalloissa ja Kaukoidässä asti ja hankki kiinnostavia esineitä. Alankomaalainen 1600-luku oli taiteessa muodikasta ja sopi maalaiselämästä haaveilevalle huippulääkärille. Hän osti vain sellaista mikä innosti ja viehätti. Kuva: Kansallisgalleria, Hannu Aaltonen. Carl von Haartman (1819-1888) erikoistui synnytyslääkäriksi ja päätyi Venäjän keisarillisen perheen hovilääkäriksi. Antiikki ja taide | 21 Keräilijöiden matkassa keen. Vanhan taiteen ohella Linder keräsi aikalaistaiteilijoiden teoksia. Kokoelmaan kuuluu pääasiassa hollantilaisten 1600-luvun taiteilijoiden nimissä olleita maalauksia. Miljonäärikeräilijä Herman Antell (1847-1893) tunnettiin Pariisissa asuvien pohjoismaalaisten piireissä
22 | Antiikki ja taide Miitta Sorvali katsoo elämää huumorilinssien läpi
Antiikki ja taide | 23 Miitta Sorvali käsikirjoitti Miitta elää esityksen Aleksanterin teatteriin omannäköisekseen välillä mustaakin huumoria ja draamaa sisältäväksi teokseksi. Kuva: Matti Rajala TEKSTI: JOUNI SUOLANEN Miitta Sorvali katsoo elämää huumorilinssien läpi Koomikon monet kasvot – Luova ihminen pystyy vaikeimmissakin tilanteissa löytämään uusia näkökulmia ja tekemään elämästä kiinnostavaa ja olemaan sille kiitollinen, näyttelijä Miitta Sorvali sanoo.
Lasten tapaan sisarukset näyttelivät välillä keskenään. Se oli iso ja hyvin kaunis koti. Selkeä vakaumus minulla on, että jotakin ihmistä suurempaa on olemassa. Isä teki jopa omia kuunnelmia itsekseen itselleen. Hän sai maailmaan ensin seitsemän tyttölasta, ja lähti sitten opiskelemaan perheterapeutiksi – ja tykkäsi työstään. – Hänen kanssaan meillä osui myös huumori yhteen, ja hirveästi naurettiin isän kanssa yhdessä. Se on ollut minulle tosi merkittävä ja muutenkin Kitee. – Upea vanha pappila myytiin ihan äsken huutokaupassa halvalla, kun siinä on niin paljon korjattavaa. Pappi-isä oli Kiteellä keskeinen, kanssaihmisiä rakastava ja pidetty henkilö. Ehdin harrastaa kaikkea, kuten kiinalaista maalaamista, draamaa, keramiikkaa ja joogaa. Seurakunnan ihmisiä ja pappeja kävi paljon. Muistan joulut, kun olimme kaikki yhdessä pappilan ison pöydän ääressä. Kuva: Matti Rajala. Iltavirret veisattiin ja iltarukoukset luettiin. Miitta muistaa olleensa kaveripiirissä hauskuuttaja, mutta ei muista kovin nuorena ajatelleensa näyttelijän ammattia ainoana vaihtoehtona. – Isä oli suuri humoristi. Miitan äiti oli mielenkiintoinen ja älykäs lukuihminen. AMERIKASSA OLI KAIKKEA. – Puhkuin intoa täynnä ja olin puulla päähän lyötynä. He ovat myös varsin samannäköisiä. Hän osasi puhua leikkivenäjää niin, että sodassa venäläiset vangitkin luulivat, että nyt se puhuu jo venäjää, Miitta naurahtaa. Sitten menin työväenopistoa vastaavaan Community Centeriin opiskelemaan ja harrastamaan. Tunnen, että sieltä minulle on verenperintönä tullut huumorintaju. Lomilla nähtiin isompia siskoja. – Joku lapsuuden usko minulla kuitenkin on ehdottomasti korkeampaan voimaan ja rukoilenkin silloin tällöin ja kiitän elämästä. Isä oli pappisporukoissa hauskuuttaja ja muutenkin ”ihan mahdoton” ihmisten naurattaja. Keramiikkaa opettelin keramiikkataiteilijan kotona, missä hän piti pajaa, muita Community Centerissä. Vaihtoehtoja olivat muun muassa arkeologi, keramiikkataiteilija ja taideterapeutti, vaikka hän tuskin vielä tiesi, mitä taideterapeutti tekee. N Miitta elää –esityksessä hän esitti välillä ”roiseja” juttuja, mutta siirtyi pian hänelle tyypilliseen lakoniseen huumoriinsa. Pikku–Miitta kulki isän mukana häissä ja hautajaisissa. Miitta lähti keskikoulun jälkeen au pairiksi USA:han. – Sisaret lähtivät lukioon Helsinkiin. Näytelmäharjoitukset olivat alkeistason improvisaatiota, mutta niissä Miitan englanninkieli kehittyi. Hänen vaikutuksensa oli Miitalle suuri isänä, ihmisenä ja esikuvana. Hän oli lapsenvahtina mukavassa saksalais-sveitsiläisessä psykiatriperheessä, joiden kanssa puhui englantia. Minulle on tärkeää se ekumeeninen ajatus, että kaikki maailman uskonnot jollain tavalla tähtäävät samaan asiaan, eikä ainoastaan kristinuskolla tule autuaaksi. – He antoivat minun kiltisti tehdä vain puoli päivää töitä. 24 | Antiikki ja taide äyttelijä Miitta Sorvali syntyi ja varttui viisivuotiaaksi asti rakkaaksi muodostuneessa Kiteen pappilassa, missä hänen Martti -isänsä toimi kirkkoherrana. Hän kutsuikin vanhimpia siskoja siskotädeiksi. Minua ihan riipaisi, että nyt se lapsuudenkotini meni – ja varsinkin se vintti. Miitta –kuopuksen ja vanhimman sisaren ikäeroa oli 16 vuotta. Keramiikkataiteilija opetti muun muassa makkaratekniikkaa ja dreijaamista ja teetti mielenkiintoisia töitä. Vanhemmat olivat laajakatseisia eikä kotona tuputettu uskontoa
Vain pari työtä sain tuotua kotiin. Miitta ei tuntenut koti-ikävää. Pääsy Teatterikouluun oli niin suuri onnenpotkaus minulle. Se oli vaan niin kivaa ja kiinnostavaa. – Matkin häntä, että haluan sinne. Varsinainen ammattitaito, oma kädenjälki ja oman äänen löytäminen, minkälainen taiteilija minusta tulee, sehän tapahtuu ja siihen kasvetaan vasta ammatissa pikku hiljaa, mutta alkuun saa koulusta hyvät lähtöeväät. YLIOPPILASTEATTERI ANTOI KIPINÄN. Koko kesän tienasin rahaa leikkaamalla seurakunnan nurmikkoalueita. Miitan ura urkeni ensimmäiseksi vuodeksi Jyväskylän kaupunginteatteriin, mihin tuli myös näyttelijäaviomies Kari Sorvali. Oli heti tunne, että olen oikeassa paikassa. Ammatinvalinta ratkesi saman tien. Kaskaat sirittivät Washingtonin puistoissa omakotialueella, poppelit tuoksuivat. Olin jotenkin ihan ylionnessani. Pari työtä vein Kanadassa asuvalle enolle. – Mutta kun isä ajoi aika vakavan auto-onnettomuuden kesken Amerikan matkani, ja kirjoitti surullisia kirjeitä, niin silloin minulla tuli vähän nyyhky olo, ja kävi mielessä myös koti-ikävä. Kuva: Matti Rajala Miitta elää –esitykseen sisältyi myös Miitan esittämät hänen rakkaimmat kappaleensa. Ihmettelin, miten saatoinkin päästä sinne. – Kun lähdin Amerikasta, minulla oli pukupussi täynnä keramiikkapottuja, mutta liian painaavana sitä ei saanut viedä lentokoneeseen. Tuntui, että vaan liitelin. Antiikki ja taide | 25 Miitta elää –esityksessä hän esitti välillä ”roiseja” juttuja, mutta siirtyi pian hänelle tyypilliseen lakoniseen huumoriinsa. – Kun moni lähti keväällä pyrkimään teatterikouluun, niin sain siellä erityispistoksen, että minäkin haluan lähteä opiskelemaan näyttelijäksi. VAKITUISTA JA FREELANCERIUTTA. Ehdin olla vuoden Ylioppilasteatterissa, kun pääsin teatterikouluun, Miitta muistelee. Myöhemmin opettajaksi valmistunut isosisko Manna oli ollut Ylioppilasteatterissa jo pitempään. Ihan parasta mitä minulle on käynyt. Sitten näyttelijäpariskunta pyydettiin kiertävään lastenteatteri Penniteatteriin. – Opetus sopi minulle erinomaisesti. Haluamme yllättää katsojat. – Kun kuulin, että olin päässyt Teatterikouluun, onnellisuus oli huipussaan. Rakkaus ei ole sammunut tähän päivään mennessä. Miitan palo näyttelemiseen syntyi Ylioppilasteatterissa. Miitta sai vuoden aikana käydä usein sukulaispariskunnan luona New Yorkissa – ja rakastui ”valtaisasti” kaupunkiin. Sain paljon positiivista palautetta. Parin vuoden jälkeen Miitta jäi freelanceriksi.. – Rakastin kaikkea Amerikassa, miltä siellä tuoksui ja näytti, taidemuseot, musiikkiklubit ja konsertit. Hän viihtyi erinomaisen hyvin, ja oli ”euforisessa” tilassa, eikä halunnut lähteä kotiin. Olin mukana yhdessä näytelmässä ja olisiko minulla ollut siinä viisi repliikkiä, mutta meillä oli kansanlauluryhmä, jossa oli muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, ja esitimme kivoja kansanlauluja monniäänisesti. Olin ostanut kitaran, mutta jouduin jättämään myös sen saattamassa olleelle ystävälle, koska siinä oli vain kangaspussukka päällä. Kuva: Matti Rajala Ajattelen roolia maalaustaiteen kannalta
Myös työt olivat kiinnostavia. ettei minua heti kahlehdittaisi eikä ohjaaja sanoisi kovin tiukasti. Kun on hyvä valmis teksti, niin haluan tosikkomaisesti sanoa joka sanan oikein. Jos kyse ei ole improvisaatioesityksestä, niin vuorosanat eivät saisi Miitan mielestä muuttua ollenkaan. En salli semmoista ollenkaan. Miitta arvelee näytelleensä uransa aikana enemmän – Aloin saada rooleja Ryhmäteatterista, missä oli mielenkiintoista työskennellä ja olihan siellä muun muassa upeat näyttelijät. 26 | Antiikki ja taide Miitta Sorvali on erityisesti humoristi ja komedienne, jonka lempityyli on vaihdella samassa esityksessä nopeastikin komedian ja draaman välillä. Musikaalissa Miitta esiintyi Eija Ahvon ja Susanna Haaviston kanssa. Sain Arton ohjauksessa käyttää myös tykkäämääni improvisaatiotaitoa. Yhtenä mieliteoksistaan Miitta muistaa kirjailija Veijo Meren Yhden yön tarinoita Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Freelanceriksi jääminen oli oikea ratkaisu. Miitan roolin omaksuminen lähtee käsikirjoitukseen perehtymisestä, minkä hän opettelee ensiksi ulkoa. Se on kammottavaa ja sietämätöntä. Roolia analysoidaan yhdessä, mistä siinä on kysymys, ja ”mitä paikkaa tarinassa pelaan”. – Kun Sannan ja Pirjon kanssa on tehty esityksiä, niin aina juuri ennen kuin astutaan lavalle, sanotaan joku yhteinen nimittäjä sille illalle. NÄYTELMÄN TEKSTI PILKKUA MYÖTEN. Farsseissa hän tykkäsi myös olla mukana. Kaupunginteatterissa Miitta tykkäsi näytellä sekä suurella että pienellä näyttämöllä. KOOMIKKO ON KUNNIANIMI. Musiikki oli loistava ja yhteistyö niin hirveän hedelmällistä ja hauskaa. Usein yhteinen keskittyminen tuottaa myös hyvän ja elävän esityksen. Kun ruvetaan harjoittelemaan lavalla, niin toivon vapauksia niin,. Koska kirjailija on jo nähnyt niin ison vaivan, niin ei minulla ole mitään tarvetta muuttaa sitä omaan suuhuni sopivaksi. – Ajattelen juttuja myös ohjaajan ja käsikirjoittajan kannalta enkä pelkästään oman roolihenkilön. Hän rakasti koko rakennusta sekä yleisön puolelta että lavalta. Kuva: Matti Rajala Luovuuden merkitys on iso kriisiaikoina. – Ajattelen roolia maalaustaiteen kannalta ja teen hahmotelmia, usein ensin vähän liioittelen, piirrän itselleni henkilöä näyttelemällä. Omista rooleista Miitalla tulee mieleen Tampereen teatterissa esitetty Max ja Moritz, joka oli Arto af Hällströmin ohjaama ja Jukka Linkolan säveltämä. – Se mikä on ihanaa tässä ammatissa, että vaikka toistetaan sadatta tai kahtasadatta kertaa jotain esitystä, niin joka ilta se hengitetään vähän eri tavalla ja eri painotuksilla. Tarjoan sellaista, joka minusta intuitiivisesti tuntuisi siltä, miten se menee. – Siinä on taikaa, kun nauru kajahtaa katsomosta, ja on tupa täynnä. Se voi olla mikä vaan, joku hassukin juttu, mutta sillä saamme viritettyä itsemme niin, että olemme ihan oikeasti nyt ainutkertaisesti niin hereillä kuin voidaan, ja kiitollisia ja iloisia eikä tosikkomaisia. Kun sitten Asko pyysi häntä Kaupunginteatteriin, Miitta meni ilomielin ja viihtyi siellä yhdeksän vuotta. On yllättävää, miten pienin muutoksin esitys pysyy elossa. – Jos on hyvä teksti, niin haluan esittää sen ihan pilkkua myöten. Olen onnellinen ja luovassa tilassa, kun minulle annetaan riittävästi vapauksia. Siinä hän oli koko ajan keskiössä. – Mutta kun minua on aina kiinnostanut käsikirjoittaminen ja laulukeikkojakin on ollut aika paljon, ja sain tehdä telkkariin oman ohjelmankin Miitta-tädin, josta sain myös Venlan. Esimerkiksi että annetaan nyt lahja näille tamperelaisille tai kiitetään elämästä. Se näkyy heti katsojalle. Se vie aikaa ja on vähän puuduttavaakin, mutta helpottaa kovasti näyttämöharjoituksissa. ROOLI SYNTYY MAALAUSTAITEEN KAUTTA. Rupesin saamaan töitä myös televisiosta ja Lilla Teatterista, missä Asko Sarkola oli johdossa. Siitä tuli hauska koko perheen juttu. Näin hän tyhjentää päänsä kaikesta arkisesta ja virittäytyy illan tunnelmaan, jotta on illalla iloinen ja vapaa esiintymään. Toki se aina tapahtuu vastanäyttelijän kanssa, rytmitämme yhdessä. – Susanna ja Eija saivat tehdä tietysti Maxin ja Moritzin, mutta minä sain tehdä kaikki muut roolit. Kun Miitalla on illalla esitys, hän ei kotona vastaa viesteihin, sähköposteihin eikä puhelimeen. Sound Of Music on Miitalle rakas musikaali. Mieleenpainuva ja vaativana näytelmä oli myös Henki, jo oli lähes yksinmonologi älykkölääkäristä, joka lopulta kuolee syöpään. Mieluisista vastanäyttelijöistä Miitta nostaa esille Ahvon ja Haaviston lisäksi Lillanin ajoilta Asko Sarkolan ja Tom Wentzelin ja nykypäivältä Pirjo Heikkilän ja Sanna Stellanin, joiden kanssa hän esittää Kaikki äitini, kaikki tyttäreni esitystä yhdeksättä vuotta yhä muutaman kerran vuodessa. Se riippuu siitäkin, millä mielellä yleisö on, kun yhdessä yleisön kanssa hengitetään yhteistä ilmaa. – Mä olen aivan allerginen, jos vedetään rutiinilla, ja näen, että ajatukset ovat jossakin ihan muualla. Rytmitän roolin tarkasti
Kaikki mieheni komediassa hulluteltiin ”olan takaa” miehistä ja heidän maailmastaan. Joen rannassa olevasta sauna voi pulahtaa vilvoittavaan veteen.. Emännällä on ollut samanlaiset arvot, että kaikkea vanhaa on ehdottomasti arvostettu. Lapissa elämän rytmi on rauhallinen, ja Miitan omakin mieli rauhoittuu heti. Se on hyvin hauska tyylilaji. Miitta harrasti pitkään Alvar Aallon huonekaluja, kun oli vielä kivijalkakauppoja, joissa niitä saattoi käydä ihailemassa ja ostamassa. – Kun en pappilassa voinut koko elämääni asua, ja se oli minulle taivaan esikartano, niin tämä talo on ikään kuin jatke sille. Kuva: Matti Rajala komediaa kuin draamaa, mutta hän myös yhdistelee niitä samassa näytelmässä. Isoon taloon mahtuvat myös lapset ja lapsenlapset. – Lähes aina kun antiikkimarkkinat ilmestyvät, niin kyllähän me sinne tullaan . Hän pitää komediallisuutta erityislahjana. Se on myös hyödyksi, kun on musikaalinen ja rytmitajua, niin osaa komediaan liittyvän ajoittamisen. Miitasta on ollut ihanaa saada tehdä teatteria, elokuvia ja televisiotyötä sopivissa suhteissa. Myyjiäkin on tullut puolitutuiksi. Hän tekee parhaillaan yhden tv-sarjan ja toisenkin tv-ohjelman kuvauksia. Hänen mukaansa kaikki koomikot pystyvät tekemään draamaa, mutta kaikilta draamanäyttelijöiltä ei välttämättä luonnistu komedia. Sieltä minulle on varmaan periytynyt vanhojen rakennusten, huonekalujen ja astioiden arvostus. Isä toi jo nuorena polkupyörälläkin antiikkikaupasta esineitä. –– Yksi vanha pariskuntakin yhtäkkiä vei minua vanhalla moottorikelkalla huruttelemaan. Miitta myöntää pitävänsä melko mustasta huumorista sekä ”bravuuristaan” englantilaistyyppisestä, lakonisesta, ei-alleviivaavasta huumorista. Voi nähdä tähtitaivaan ja joskus jopa revontulet. JS. Miitalle koomikko tai komedienne on kunnianimi. Miitalla on riittänyt pandemia-aikanakin töitä. Vinttiin Miitta haluaa teettää lattiaa, jotta tilasta tulee vielä huonemaisempi. Luova ihminen pystyy vaikeimmissakin tilanteissa löytämään uusia näkökulmia ja tekemään elämästä kiinnostavaa ja olemaan sille kiitollinen. Miitalta luontuu perusdraama ja komedia. Perusspeden huumori ei ole ollut kovin lähellä minua, vaikka arvostin Spedeä muuten neropattikeksijänä. Talossa on tilava kuisti ja pihalla ”vaatimaton” navettarakennus sekä puuliiteri. Pilvetkin ovat erilaisia kuin etelässä. Luovuuden merkitys niin näyttelijöille kuin ihmisille on Miitan mielestä iso kriisiaikoina, mitä nytkin elämme. – Esityksissä kuten Kaikki äitini, kaikki tyttäreni, Kaikki mieheni tai omassa teatteriesityksessäni Miitta elää ja tv-ohjelmassani lempityylilajini vuorottelee komedian ja draaman välillä, ja saamme yleisön itkemään ja nauramaan vuorotellen – Haluamme yllättää katsojat. Meillä arvostettiin vanhaa. Siellä on ihanat naapurit, ja keväällä puhdaslumiset kauniit maisemat. Alhaalla on ”korkiaa ja komiaa” huonetilaa 160 neliötä. Ensi syksyksi Aleksanterin teatteriin on tulossa ensi-ilta. – Kun sitten yhdeksän vuotta sitten ostimme Lapista vanhan ison ja ihanan hirsitalon, niin harrastus kääntyi niin, että alkoi tehdä mieli myös vanhaoja talonpoikashuonekaluja. Olen niitäkin antiikkimarkkinoilta kuljettanut Lappiin saakka eri näköisillä systeemeillä, vaikka sitä tosi vanhaa huonekalua ei hirveästi ole enää liikkeellä. – Isä ja äiti tykkäsivät antiikista. Edellinen omistaja oli arvostanut sitä, että kaikki on alkuperäisessä, mutta hyvässä kunnossa. Naisen suhdetta miehiin käsiteltiin monelta kantilta. Se elämä on vaan jotenkin niin mutkatonta ja rauhallista. Miitta ja hänen miehensä ovat tuttu näky antiikkimarkkinoilla eri puolilla Suomea. Häntä kiinnostivat myös aterimet, astiat ja esineet kuten Tapio Wirkkalan, Rut Brykin ja Bertel Gardbergin tuotanto. Miitta ja Kari Sorvali viettävät mieluisasti aikaa Kittilän talossa kaikkina vuodenaikoina ja kaikki lomat. Ja se taivas meidän edessä. – Kaikki lähtee synnyinlahjasta eli huumorintajusta ja kyvystä nähdä omaakin elämää vähän vierestä myös humoristin silmälasein. – Talo on tullut meille hyvin rakkaaksi. Jussi –palkinto Aurora –elokuvasta oli ”onnen täyttymys” ja tuntui hyvältä. Nämä yhdistettynä musiikkiin ja lauluun ovat mahdollistaneet freelancerinakin monipuoliset työt Mitkä ominaisuudet tekevät sinusta koomikon. Järkyttävän paksut ja tiiviistä puusta kasvaneet hirret ovat näkyvissä. Vuonna 1936 valmistuneessa, sodassa säästyneessä hirsitalossa on iso, täyden korkeuden vintti, missä on yksi huone ja vinttimäistä tilaa. Joskus läheisiä ystäviäkin tulee käymään. Ehkä merkityksellisimpiä hänelle ovat kuitenkin onnistumiset teatterin lavalla, kun yleisö nauraa ja antaa palautetta. Nyt olen positiivisesti yllättynyt siitä, että puhelimet ovat soineet, ja on tullut monenlaista.. LUOVUUS AUTTAA KRIISIN YLI. Juuri kun he ovat nauraneet meidän aika roisillekin jutulle silmät vedessä, niin johan yllätetään heidät seuraavassa kohtauksessa, viritetään herkkä teema, ja viedään yleisö aivan toisiin tunnelmiin. Olen aivan rakastunut Lappiin ja niihin ihmisiin meidän lähellä. – Luovuus tarkoittaa, että pystyy näkemään eri vaihtoehtoja eikä jumitu samoihin ajatuksiin, kuten että nyt kun ei pääse ulkomaille, kun matkustaminen on minullekin iso juttu. – Miitta elää –esityksessä roiskaisin aika hurjastikin ja sitten jo leikkasin sen ihan lakoniseen. Se on näiden piirteiden yhdistelmä, Miitta vastaa. Antiikki ja taide | 27 HARRASTUKSINA ANTIIKKI JA VANHA HIRSITALO KITTILÄSSÄ Miitta Sorvalin antiikkiharrastus on sekin kodin peruja. Viihdymme siellä tosi hyvin. – Kun korona tuli vuosi sitten, kesän kuvaukset ja keikat pyyhkiytyivät pois
28 | Antiikki ja taide
Itse olen koulutukseltani kultaseppä, Susanna Feuerbacher kertoo. Kuva: Koivisto Studio uohesta ja hopeasta valmistetut korut nousivat suosikeiksi kilpailussa, jossa etsittiin nykyaikaista kultaseppäkulttuuria edustavaa Vuoden korua. Ympäröivä luonto inspiroi meitä, Susanna kertoo. Kuva: Chris-Tomas Konieczny Susanna ja Tobias Feuerbacher luovat uudenlaista korutaidetta. Täällä on hyvä olla siinäkin mielessä, että tarvittavaa materiaalia löytyy jopa omasta metsästä. TuohiHopea-kaulakoru on kuin tuulahdus Suomen luonnosta. – Eräässä vaiheessa löysimme vanhasta navetasta papan keräämiä tuohenpalasia ja ihastuimme niihin niin, että halusimme saada tuohta yhdistetyksi myös koruihin.. Antiikki ja taide | 29 T TEKSTI: TIMO ELO Perinteinen käsityömateriaali taipuu koruksi Tuohta ja hopeaa Tobias ja Susanna Feuerbacher löysivät navetasta papan keräämiä tuohdenpalasia, ihastuivat niihin ja saivat idean työstää niistä koruja. – Mieheni Tobias Feuerbacher on puuseppä ja meillä on kolme vuotta ollut Viilu Jewelry -tuotemerkki, jonka alkuvaiheessa oli luontevaa valmistaa puukoruja. – Muotoilustudiomme ja verstaamme sijaitsevat Karkkilassa vanhalla Koivisto-nimisellä maatilalla, joka on entinen mummolani
Palkitun TuohiHopea -korusarjan korut valmistetaan yhdistelemällä ylikuumennettua hopeaa ja tuohta. Kilpailun taustalla ovat lisäksi olleet Suomen Kultaseppien Liitto, Suomen Kellomuseo, Ideapark Lempäälä, Tampereen Häämessut, Kukkahuone Rönsy, Vera’s Visuals sekä Namu Jewellery. He osaavat irrottaa tuohen meille oikeanlaista tekniikkaa käyttäen. Tällä hetkellä meillä on vielä aika pienet tilat, mutta ehkäpä tulevaisuudessa pystymme tekemään huonekalujakin. Lisäksi hän on innokas valokuvaaja, Susanna kertoo. Korut ovat kuitenkin päätuotteemme. Kolmannelle sijalle nousseen Hanna Korhosen 4C-korut toivat näkyviin timanttien hionnat hopeakoruissa.. – Elämme tällä hetkellä korujen suunnittelussa mielenkiintoisia aikoja. Vuoden koru -kilpailun taustalla toimiva yrittäjä Johanna Lundán Jules & Beryl -yhtiöstä kertoo haluavansa nostaa esiin kotimaista korumuotoilua ja osaamista. YHDISTELMÄ HOPEAA JA TUOHTA. Nyt teemme myös seinäkelloja ja valaisimia, joita myymme omassa verkkokaupassamme. KOTIMAINEN VAIHTOEHTO. – Suomalainen korusuunnittelu tuottaa taidokkaita ja persoonallisia koruja, mutta tietoisuus monipuolisista kotimaisista vaihtoehdoista ei ole vielä kovin laajaa, hän sanoo. Olen valmistunut vuonna 2008 Lahden kultaseppäkoulusta. – Tuohi on hyvin perinteinen suomalainen materiaali. – Itse olen kultaseppä ja korumuotoilija. Siitä valmistetut korut yllään voi osoittaa arvostusta suomalaiselle luonnolle. 30 | Antiikki ja taide – Halusimme kuitenkin työstää tuohimateriaalia niin, että siitä käytettäisiin myös tuohen ulommainen kerros sellaisena kuin se metsässä on. Korujen lisäksi teemme piensisustustuotteita puusta. – Tulevaisuudessa haaveenamme on pystyä jatkamaan tällä tiellä ja saada tästä elanto. Vuoden koru 2021 -kilpailussa kakkosijalle sijoittuneen Silja Riiholan Elämän tie -korujen geometrisissa muodoissa palkintoraati näki vaikutteita mustikan lehdistä ja kristillisyydestä. Esiraati valitsi kilpailuun 10 finalistia. Yleensähän perinteisissä tuohitöissä ulommaisia kerroksia on kuorittu pois. – Onhan se tosiaan kiitos tehdylle työlle ja osoitus siitä, että olemme onnistuneet uudenlaisessa korujen suunnittelussa, mikä mielestäni kuvaa myös suomalaisuutta sekä muotokieleltään sekä materiaaleiltaan, Susanna sanoo. Vuoden koru 2021 -kilpailun voitto on kunnianosoitus Susanna ja Tobias Feuerbacherin uurastukselle. Kuva: Jules & Beryl, kuvaaja Teemu Töyrylä Tärkeintä on, että koruilla on kasvot. Tobias on valmistunut muotoilijaksi Hochschule für Gestaltung Schwäbisch Gmündistä. Puhutaan paljon muun muassa vanerija puukoruista sekä kierrätysmateriaaleista tehdyistä koruista, mikä on omiaan etäännyttämään meitä perinteisistä kultaseppäkulttuurin valmisteista, Johanna Lundán sanoo. Kilpailun tavoitteena on lisätä tietoisuutta kotimaisen korutarjonnan monipuolisuudesta, kannustaa muotoilijoita uusiutumiseen ja luovuuteen sekä edistää alan taloudellisia menestymisen mahdollisuuksia. Haluamme myös täydentää voittoisaa mallistoamme. Me vain kokeilimme erilaisia juttuja. Vuonna 2015 valmistuin Kuopion Savonian ammattikorkeakoulusta korumuotoilijaksi. Hän on työskennellyt huonekalujen, sisustusprojektien sekä graafisten töiden parissa. Kilpailu järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Jossakin vaiheessa myös hopea tuli mukaan kuvaan. Vuoden koru 2021 -kilpailussa kakkosijalle sijoittuneen Silja Riiholan Elämän tie -korujen geometrisissa muodoissa palkintoraati näki vaikutteita mustikan lehdistä ja kristillisyydestä. – Koruissa käytettävä tuohimateriaali ei enää tule omasta metsästämme, kuten ensi alkuun, vaan meillä on Tampereen ja Porin välimaastossa alihankkijapariskunta, joka kasvattaa siellä omaa metsää. Hän on erikoistunut tuotesuunnitteluun ja on elementissään työstäessään puuta. Kolmannella kerralla oli käytössä avoin haku, jonka puitteissa suunnittelijat saivat lähettää töitään. Korumme myös rasittavat mahdollisimman vähän luontoa, Susanna Feuerbacher sanoo. Ennakkoluuloton korusuunnittelu tuotti tulosta. Kuva: Jules & Beryl, kuvaaja Teemu Töyrylä Kolmannelle sijalle nousseen Hanna Korhosen 4C-korut toivat näkyviin timanttien hionnat hopeakoruissa. – Vuonna 2019 teimme sarjan ensimmäiset puiset korvakorut ja myöhemmin laajensimme valikoimaa asiakkaiden pyynnöstä kaulaja rannekoruilla. Vuonna 2018 käynnistetyn kilpailun kaksi ensimmäistä kierrosta olivat kutsukilpailuja. – Tärkeintä on, että koruilla on kasvot, mikä tarkoittaa sitä, että myös korujen suunnittelijoita tulisi tuoda esiin
Firabelitöitä etsitään SUOMEN VALIMOMUSEON vaihtuvien näyttelyiden tilassa Galleria Bremerissä järjestettäneen ensi kesänä Högforsin firabelitöistä kertova näyttely. Esillä on monenlaista nuoPaavo Saariston lahjaksi valama kahvikuppi/asetti/lusikka -yhdistelmä, joka on yhtä ja samaa valukappaletta. Ja mallina toimi siis oikea nukke. Ääneen pääsevät myös tämän hetken nuoret, jotka ovat osallistuneet näyttelyn sisällön tuottamiseen. Pohjois-Karjalan museo Hilman NUORUUS-näyttely tarjoaa katsauksen nuorten elämään 1900-luvun alusta tähän päivään erityisesti Pohjois-Karjalan alueella. Mutta lisää kaivataan! Museo siis ottaa mielellään näyttelylainana tai lahjoituksena vastaan Högforsin tehtaalla ilman tehtaan johtajiston virallista lupaa valmistuneita, omaan käyttöön tarkoitettuja esineitä. Kuva: Tommi Rautio/Joensuun kaupunki. Myös kuvat firabeliesineistä, niiden valmistuksesta tai käytöstä (esimerkiksi ajoneuvot, joihin tehtaalla on firabelityönä valmistunut osia) olisivat tervetulleita. Kuva:Tommi Rautio/Joensuun kaupunki 80-luku oli vallatonta aikaa. Esillä on oppilaiden videoita heidän hengailupaikoistaan, ja koululaiset ovat myös haastatelleet vanhempiaan ja isovanhempiaan nuoruusmuistoista. Museon kokoelmissa on jo entuudestaan jonkin verran aiheeseen liittyvää materiaalia. SAAKKA, POHJOIS KARJALAN MUSEO HILMA, JOENSUU Nuoret ajoivat kevareilla. Näyttelyssä firabeleista kerrotaan esinein, kuvin ja äänin. Esimerkiksi Rantakylän Normaalikoulun yläkoululaisten tekemä Koronavuosi-graffiti kuvaa nykynuorten kokemuksia vuodesta 2020. Nykynuorten kokemuksia nuoruudesta on lisäksi kerätty Joensuun nuorisopalveluiden kautta. Antiikki ja taide | 31 Uutiset Valumessinkinen Ulla-nukke, jonka Högforsin konepajakoulun oppilaat valmistivat koulunsa rehtorille Toivo Nissiselle tämän 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi vuonna 1950. Näyttely tarjoaa entisille nuorille paljon muistoja herättävää materiaalia. Samoin eräät yksityiset henkilöt ovat luvanneet lainata näyttelyyn omia esineitään. Näyttelyssä pistäydytään muun muassa diskossa, ihmetellään elektroniikkalaitteita, muistellaan menneiden vuosikymmenten nuorisomuotia ja tehdään nykypäivän vessakirjoituksia. Näillä näkymin näyttely tehdään joka tapauksessa valmiiksi kevään aikana, ja avataan silloin, kun siihen saadaan lupa. Näyttely valmistuu Helsingin Yliopiston ja Työväen arkiston kanssa yhteistyössä. ruuteen liittyvää esineistöä, kuten vaatteita, harrastusvälineitä ja populaarikulttuurin tuotteita. Yhteyttä voi ottaa museoamanuenssi Janne Viitalaan (0400-938337 tai janne.viitala@ karkkila.fi). Näyttely käsittelee aihetta monesta näkökulmasta: nuoruus on yhteisöllisyyden, elämänilon ja kasvamisen, mutta myös epävarmuuden ja turhautumisen aikaa. Näyttelyn avautumisajankohta on koronatilanteesta johtuen epävarma. Nuoruus on seikkailu JOKAINEN MEISTÄ on ollut joskus nuori. Monipuolisen valokuvamateriaalin avulla tutustutaan nuorten ajanviettotapoihin ja pukeutumistyyleihin sekä heille tärkeisiin asioihin eri vuosikymmenillä. NUORUUS NÄYTTELY 30.5
Idea sai alkunsa mukavista harjannostajaiskuvista, joita Werstaan väki tiesi olevan museon kokoelmissa useita. Kokko on rakenneltu vanhoista saaveista. Retket, juhlat ja urheilukilpailut ovat siivittäneet yritysten vuodenkiertoa. Harjakaiskuvista ideointi eteni työpaikkojen juhliin ja yhteisiin taukohetkiin liittyviin valokuviin yleensä. Vanhojen kuvien kiehtovat tunnelmat Valot ja varjot kertovat Henkeä on nostatettu työpaikoilla vuosikymmenten saatossa monin tavoin. 32 | Antiikki ja taide T TEKSTI: KARI KUMPULAMPI yöväenmuseo Werstaan uusi, nostalginen valokuvanäyttely kertoo työmaiden tauoista ja sosiaalisesta elämästä. Sattumallakin oli osuutta. Koronapandemia oli juuri muuttamassa sosiaalista elämää työpaikoilla, ja näyttelyn perusajatus, yhteisöllisyys, alkoi tuntua ajankohtaiselta – Työelämän sosiaalinen ulottuvuus oli näyttelyä kootessa keskeinen näkökulma, mainitsee Werstaan tutkija Marita Viinamäki. Työväenmuseo Werstas. Kuva: Emilia Lemmetyinen Osuusliike Kansan henkilökuntaa juhannuskokolla Ahlaisten saaristossa Satakunnassa 1920-luvulla. – Pohdimme pienellä porukalla, että tällainen näyttely voisi olla yleisölle helposti lähestyttävä ja kenties hyvää mieltäkin tuottava, Werstaan tutkija Marita Viinamäki mainitsee. Tämä mustavalkea spektaakkeli on valon ja varjon juhlaa Werstaan näyttely on nimeltään Tauon paikkoja ja juhlan hetkiä ja sitä ryhdyttiin ideoimaan Tampereella noin vuosi sitten keväällä
Työväenmuseo Werstas. Antiikki ja taide | 33 OTK:n Katajanokan varaston lisärakennuksen harjakaiset, Helsinki 21.4.1939. Pöydällä maitopullot ja paperiin käärityt eväät. Kuva: OTK:n valokuvaamo. Työväenmuseo Werstas Klingendahlin villatehtaan parsimon naisia ruokatunnilla Tampereella 1921
Kaikilla asianmukaisesti hatut päässä. Vasemmalta: Hilja Siren, Lahja Saarinen, Kaino Ulmanen ja Elna Tammisto. 34 | Antiikki ja taide Muotiliike Kuopan naiset Papulan retkellä Viipurissa 1924. Edessä: Martta Koivisto. Keskellä: Maili Matilda Kurki. Työväenmuseo Werstas
Juhlan vuoksi miehet ovat pyhäpukimissa. – Nimenomaan työelämän sosiaalinen ulottuvuus oli näyttelyä kootessa vahvasti mielessä. – Työpaikkojen sosiaaliset suhteet ovat ehkä jo nyt kokeneet pienen arvonnousun. Työväen Arkisto Turussa toimineen OTK:n munapakkaamon henkilökunta kahvipaussilla syyskuussa 1938. Vanhimmat niistä ovat 1800-luvun lopulta, uusimmat 2000-luvun alusta. Retket, juhlat ja urheilukilpailut ovat siivittäneet yritysten vuodenkiertoa – kuten Werstaan näyttelyn kuvistakin käy ilmi. Viinamäen mukaan kiireen ja tehokkuuden keskellä työelämän sosiaalinen puoli voi tosin jäädä toissijaiseksi. EVÄSLEIPIÄ JA HERJANHEITTOA. Ei ollut runsaasti kilpailevia vaihtoehtoja ja myös vapaa-aikaa vietettiin yhdessä. Eletäänhän työyhteisön kanssa osa elämää ja näyttelyn kuvista päätellen ihan mukavalla tavalla. Eläkkeellelähdöt ovat yhteisöjen omia, haikeita hetkiä. – Ilman muuta työpaikan hyvät, keskinäiset suhteet ovat voimavara. Marita Viinamäen mielestä näyttelyn valokuvat muistuttavat, miten tärkeää on ollut – ja on yhä – pitää yllä myönteistä henkeä ja huumorin liekkiä työpaikoilla. Etätyö lisääntyy, työmatkustaminen vähenee, mutta samalla menetetään ehkä jotakin perinteistä ja tärkeää. Tehtaaseen kuului mm. RETKIÄ, JUHLIA, KISAILUA. Tyytyväiset ja sopuisat työkaverit työskentelevät luultavasti paremmin yhdessä, hän toteaa. Henkeä on nostatettu työpaikoilla vuosikymmenten saatossa monin tavoin. Paljon puhutaan, miten ihmisten odotetaan jaksavan työelämässä pidempään ja siinä kyllä työviihtyvyydellä on merkityksensä. Läskelän tehtaan työmiehiä ulkojuhlissa Karjalassa 1887. Talkoohenki kukoisti. Antiikki ja taide | 35 Kovan ja raskaan työnteon ohessa on myös naurettu ja vitsailtu, ainakin toisinaan. Energiaa ei jää välttämättä virkistysja juhlahetkien järjestämiseen. – Elettiin pienemmin ja enemmän oman työporukan piirissä. ja tärkeältä myös tässä hetkessä. Ne ovat museon omista kokoelmista ja muun muassa Työväen Arkistosta ja Kansan Arkistosta. – Työpaikka on tietysti ennen muuta työpaikka, mutta monille yhteisön tarjoamat sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä ja tuovat lisäväriä arkeen, Viinamäki kertoo. Werstaan näyttelyyn valikoitui 80 dokumentaarista valokuvaa. – Työpäivät voivat olla yksitoikkoisempia, kun kohdataan toisia vain etänä. – Ennen oli toisin. Työyhteisöissä on muistettu ihmisten syntymäpäiviä. Kahvitaukojen normaalit hauskuudet ja harmittelut jäävät etäaikana helposti pois, Werstaan näyttelyn käsikirjoittaja, tutkija Marita Viinamäki sanoo. Viinamäki painottaa, että työ ja ihmisten yksityiselämä ovat nykypäivänä eriytyneitä. Työväenmuseo Werstas. kaksi sahaa, mylly ja korjauspaja. TEKEEKÖ ETÄTYÖ PÄIVÄSTÄ YKSITOIKKOISEN Korona muuttaa väistämättä käytäntöjä työpaikoilla, joitain pysyväisesti. Teollisuuslaitoksissa juhlan aihetta on saatu tuotantotavoitteiden ylittämisestä. Kuva: OTK:n valokuvaamo. – Joihinkin asioihin, kuten työtovereiden huomiointiin, voi itse kukin vaikuttaa. Katoaako yhteisöllisyys etätöiden myötä. Hänen mukaansa näyttelyn tarkoitus on herätellä huomaamaan nuo työpaikkojen tavalliset, hyvät hetket, jotta tuonnempanakin osattaisiin luoda niitä tavalla tai toisella. Esimerkiksi tehtailla oli 1950-luvulla omia kesänviettopaikkoja
Työväenmuseo Werstas. Kuva: Kauko Sillman. Kuva on 1970-luvulta tai 1980-luvulta. Työväenmuseo Werstas Kirjapaino Sanan Tien työntekijät tanssin pyörteissä Aitolahden Kirjoniemessä 1958. Kuva: Eino Finne. Werstaan ilmeikkäissä, paljon puhuvissa kuvissa nautitaan totta kai kahvia, syödään eväsleipiä ja heitetään herjaa työkavereiden kesken – eletään täysin erilaista elämää kuin turvavälien ja etätöiden maailmassa tänään. Verkatehdas järjesti kisat työntekijöilleen. Kuva: Kauko Sillman. Kirjoniemessä sijaitsi Tampereen Kirjatyöntekijän Yhdistyksen kesäpaikka. Muutamalla niistä esiintyy koko kansan suursuosikki, laulaja, näyttelijä ja olympiavoittaja Tapio Rautavaara harjannostajaisissa. – Tässä kuvassa on rento meininki ja mainio tunnelma. 36 | Antiikki ja taide Kaksi työmiestä tauolla parakissa Tampereella. Kansan lehden kuvakokoelma. Katossa koruton lamppu. Työväenmuseo Werstas OTK:n Tampereen tulitikkutehtaan ruokailuhuoneen miesten puoli 1920-luvulla. Miehillä ja naisilla oli tehtaalla omat ruokailutilansa. – Näyttelyn valokuvakokonaisuus on hyväntuulinen, inhimillinen ja humoristinenkin. Seinällä lääkekaappi. Työväenmuseo Werstas Naisten juoksukilpailu Tampereen Hippoksella elokuussa 1947. Yksi hänen suosikeistaan on Kansan Arkiston kokoelmista löytynyt, Yrjö Lintusen ikuistama tunnelma OTK:n tehtaan varastossa Helsingissä 1950-luvulla. Häntä viehättää näyttelyn kuvissa arkinen elämänmeno ja tavalliset ihmiset. Työväenmuseo Werstas Työpaikan hyvät, keskinäiset suhteet ovat voimavara. Nähtävillä on myös arkistofilmejä. Termospullot pöydällä. Jonglööri esiintyy työntekijöille ruokatauolla 1960-luvulla Tampereella. Olisi hauska kuulla, mitä hyllypäädyssä seisova mies on juuri sanomassa. Hanuristi säestää. Kovan ja raskaan työnteon ohessa on myös naurettu ja vitsailtu, ainakin toisinaan, Marita Viinamäki mainitsee
Monet tehtaalaiset kuittasivat päivittäisen aterian kuitenkin kahvilla ja leivällä. SÄVYT EROTTUVAT, KONTRASTIT KOROSTUVAT. Etualalla oleva koira ja jonkinlaista varpukimppua pitelevä mies lisäävät viehätystä. Marita Viinamäki tähdentää, että näyttelyn mustavalkoisissa kuvissa – tai ehkä oikeammin harmaasävyisissä – tulee hienosti esille se, mitä valokuva on ennen muuta lähtökohdiltaan. Antiikki ja taide | 37 Tehtaissa painettiin ennen vanhaan pitkää päivää aina vuoteen 1918 asti, jolloin Suomessa tuli voimaan hartaasti odotettu kahdeksan tunnin työaikalaki. TAUON PAIKKOJA JA JUHLAN HETKIÄ VALOKUVANÄYTTELY ON ESILLÄ TAMPEREELLA TYÖVÄENMUSEO WERSTAALLA 29.8.2021 ASTI. Siksi se on niin tenhoava edelleen. Hänen mielestään mustavalkokuvaa katsottaessa voi päästä hyvinkin syvälle sen sisältöön, koska yksittäiset värit eivät nyt kiinnitä liikaa huomiota. – Hieno asetelma. Naiset osallistuivat työmaiden muonitukseen. Viinamäki pitää paljon myös Werstaan kuvasta, jossa on ratatyömiehiä ruokatauolla Uuraassa Karjalassa kesällä 1925. Työntekijät kahvittelemassa OTK:n varastossa Helsingissä 1950. Työväenmuseo Werstas Hilpeää ja rennon letkeää taukotunnelmaa. Uusi laki oli todella toivottu, siellä vielä 1800-luvun lopulla suomalaisten työpäivä saattoi venähtää 14 tunnin mittaiseksi ruokataukoineen. KAHVIPAUSSI RYTMITTÄÄ TYÖPÄIVÄÄ Ratatyömiehiä ja apupoikia ruokatauolla Viipurin Uuraassa 1925. – Värit vievät helposti ihmisen huomion – etenkin jos kuvia katsotaan nopeasti ja pinnallisesti kuten nykypäivänä on monesti tapana. Samalla kahvikansaa pyrittiin opastamaan terveellisen lounasruokailun pariin 1970-luvulla käyttöön otetuilla lounasseteleillä. – Harmaan sävyt erottuvat ja kontrastit korostuvat, Viinamäki sanoo. Niinpä pannu on porissut kuumana kaikenlaisilla työmailla kautta maan – heinätalkoista tervahaudoille. – Kahvi kuuluu tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja työntekijät kokevat, että kahvipaussit rytmittävät työpäivää mukavasti, mainitsee tutkija Marita Viinamäki. Yrjö Lintunen/ Kansan Arkisto. Sen perusraaka-aineet, valo ja varjo, pääsevät nyt toisella tavalla esiin kuin värikuvissa. – Kuva on silti luonnollinen, eikä väkisin luodun oloinen. Muonaa on korissa. Kahvipannu onkin se tavallisin näky myös Werstaan näyttelyn vahoissa ja uudemmissakin taukovalokuvissa; kahvia nautiskellaan hartaudella työmaaparakissa ja munapakkaamossa, elonkerjuutalkoissa, opettajainhuoneessa... – Hyvä, mustavalkoinen kuva kertoo usein enemmän kuin värikuva. Työmaaruokaloista tuli valtavirtaa Suomessa vasta 1900-luvun lopulla
Teokset herättivät ennalta kovaa kiinnostusta. Teosten myyjä toimeksiantajana oli tyytyväinen ja me välittäjänä olimme tyytyväisiä, Sirén myöntää. Repin kuvasi taiteessaan muun muassa maaorjuudesta 1860-luvulla vapautunutta Venäjän kansaa sekä aikansa älymystöä ja kansan suhdetta hallitsijoihin. Kooltaan 16 x 10 cm luonnosvihko sisältää 30 nimeämätöntä, signeerattua, lyijykynällä piirrettyä luonnosta. Ilja Repinin teokset ovat suomalaisille taiteenystäville läheisiä siksikin, että taidemaalari asui Suomen puolella sijainneessa Terijoen Kuokkalassa vuosina 1917–1930. Näistä kohteista Helander peri erikseen sovitun provision. Luonnosvihkon työstämisen Repin oli aloittanut vuonna 1879. – Olisin voinut myydä vihkon teokset yksitellen erikseen ja ansaita paljon enemmän, mutta halusin myydä sen yhtenä vihkona, koska luonnosvihko on niin hieno kokonaisuus, Sirén kertoo. Ateneumin taidemuseo avaa vuosikausia valmistellun, harvinaisen Ilja Repin näyttelyn pandemiatilanteen salliessa.. – Yksittäin myydyt teokset on varmaan jo kehystetty ja seinällä, Sirén uskoo. Yksittäisiä teoksia käytiin netissä katsomassa yli tuhat kertaa ja vihkoa yli 2 000 kertaa. Kuokkala kuului Suomeen vuoteen 1940 saakka. Huutokauppa tapahtui paikan päällä ja netissä. Samalla myytiin Repinin kaksi muuta yksittäistä työtä. Vihko ja kaksi erillistä teosta myytiin yksityisille ostajille Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Piirrokset esittävät muun muassa ihmishahmoja ja maisemakuvia. Toimitusjohtaja Mika Sirén on tyytyväinen Ilja Repinin harvinaisella luonnosvihkolla tehtyyn kauppaan ja toivoo, että se säilyy kokonaisena vihkona jatkossakin. Vihon oli myynyt kuolinpesän sukuun Repinin tytär Wera Repina vuonna 1937 Kuokkalassa. Yleensä provisio on runsas 22 prosenttia. Sen oli käynyt ostamassa henkilökohtaisesti kuolleen miehen isä. Sirén toivoo, että harvinainen luonnosvihko säilyy kokonaisena, mutta hän ymmärtää senkin, jos asiakas haluaa laittaa teoksia seinälle näkyviin. Teosten myyntihinnat kohosivat huutojen myötä niin, että luonnosvihkon lopulliseksi vasarahinnaksi tuli 24 000 euroa sekä yksittäisten piirrosten hinnoiksi 4 200 euroa ja 2 800 euroa. Huutokaupassa 10.2.2021 oli myytävänä luonnosvihon lisäksi yksi irrallinen luonnos vihkosta, sekä yksi erillinen teos. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat muun muassa Volgan lautturit, Leo Tolstoin muotokuva ja Zaporgit kirjoittavat pilkkakirjeitä Turkin sulttaanille. Toteutuneet hinnat olivatkin sitten eri luokkaa. REPIN TUTTU SUOMALAISILLE. Teokset löytyvät osoitteesta helander.com/toteutuneet huutokaupat. Huutokaupassa 10.2. 42 | Antiikki ja taide H uutokauppa Helanderin toimitusjohtaja Mika Sirén teki viime joulukuussa harvinaisen löydön ollessaan arvioimassa tamperelaisen kuolinpesän esineistöä, kun hänen käteensä osui taidemaalari Ilja Repinin (1844-1930) luonnosvihko. HINTA NOUSI MUKAVASTI. Luonnosvihkon lähtöhinta oli 1 000 euroa, irrallisten piirrosten lähtöhinnat 500 ja 300 euroa. Ilja Repinin luonnnosvihko Hinta 24 000 euroa Huutokauppa Helander myi harvinaisen Ilja Repinin luonnosvihkon huutokaupassa helmikuussa. oli myynnissä yhteensä 265 antiikkija taidekohdetta. – Aika kivasti hinnat nousivat
Sekatekniikalla tehty Ilja Repinin signeerattu teos myytiin 4 200 eurolla. Yksittäisiä teoksia käytiin netissä katsomassa yli tuhat kertaa ja vihkoa yli 2 000 kertaa.. Antiikki ja taide | 43 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: HUUTOKAUPPA HELANDER Lyijykynätöistä koostuva luonnosvihko sisältää 30 signeerattua piirrosta. Vihkon vasarahinta kohosi 24 00 euroon
Kuva: Timo Huvilinna. 44 | Antiikki ja taide Sivu almanakasta vuodelta 1665
Uskomusten mukaan väärään aikaan pidetyistä juhlista jumalalle saattoi jäädä jotain hampaankoloon ja se puolestaan tiesi ikäviä aikoja valtakunnalle, kertoo Helsingin yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen. Painetut almanakat tulivat käyttöön siinä vaiheessa, kun kehitettiin kirjapainot. Kun Suomi oli osa Ruotsia, ilmestyi ensimmäinen ruotsinkielinen almanakka, joka oli tarkoitettu koko valtakunnalle, siis myös Suomelle. – Yhden käsityksen mukaan se tuli kuun vaiheista, joiden väli on seitsemän päivää. Heidän mukaansa joka seitsemäs päivä oli pyhä, jolloin ei pitänyt tehdä mitään työtä, koska sen ajateltiin tuottavan epäonnea. Riimusauvoja 1600–1700 –luvuilta. Vuonna 1608 ilmestyneen almanakan julkaisija oli helsinkiläissyntyinen Sigfrid Aronus Forsius (1560-1624). Toisen kertomuksen mukaan päivien määrä tulee seitsemästä taivaan valosta, joita ovat planeetat Merkurius, Venus, Mars, Saturnus, Jupiter sekä kuu ja aurinko. Asko Palviainen Ajasta allakkaan -näyttelyn avajaisissa tammikuussa 2020 Helsingin observatoriolla. Sitä ennen almanakat olivat tuontitavaraa lähinnä Saksasta. – Eivätkö almanakat silloin ilmestyneet, vai emmekö vain ole onnistuneet. – Se oli tietenkin tärkeää myös elinkeinon kannalta, kun ihmiskunta siirtyi viljelemään maata. – Alussa kalenterit olivat harvinaisempia, sillä painotyöt olivat aika kalliita. Kuva: Saara Seppälä A janlaskumenetelmiä on kehitetty aikojen saatossa eri korkeakulttuureissa paitsi hallinnon tarpeisiin myös uskonnolliseen elämään. Jos kylvi väärään aikaan, ei tullut satoa ja ihmisiä kohtasi nälänhätä, joka sekään ei ollut kovin hyvä vaihtoehto. Pikkuhiljaa ne alkoivat kuitenkin yleistymään. Sanotaan, että ensimmäinen teos, joka painettiin kirjapainossa, oli Raamattu ja toinen painos kalenterit. – Toisaalta hallinnon piti tietää, koska verot kerätään kansalaisilta, toisaalta piti tietää koska kutakin jumalaa varten piti järjestää mitäkin juhlia. Siitäkään ei ole täyttä varmuutta. Käytännön elämän toimivuutta varten tarvittiin siis jonkinlainen määritelmä ajankulusta. Turun museokeskus. – Kukaan ei osaa varmuudeksi sanoa tuliko se näistä jommastakummasta vai molemmista. Meidän tuntemamme seitsemänpäiväinen viikko on peräisin muinaisilta babylonialaisilta. Antiikki ja taide | 45 Ajankulkua on varhaisista ajoista lähtien seurattu eri kulttuureissa auringon liikkeen, kuun vaiheiden ja vuodenaikojen mukaan. – Almanakkoja on siitä asti ilmestynyt vuosittain. Toisaalta piti myös tietää, koska sato oli korjattavissa. Ensin piti tietää, milloin on oikea aika kylvää viljat ja muut hyötykasvit. Kuva: Timo Huvilinna TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO Ensimmäinen suomenkielinen almanakka ilmestyi vuonna 1705 Ajasta almanakkaan Ennen kuin Suomessa alettiin laajemmin käyttää painettuja almanakkoja, ajan kulkua seurattiin yleensä riimusauvan avulla. Siihen, mistä juuri seitsemän päivää tulee, on esitetty kaksikin vaihtoehtoa. KIRJAPAINOT TOIVAT ALLAKAT. Arkistoissamme on aukkoja ainoastaan muutamien vuosien osalta. SEITSEMÄN TAIVAAN VALO
Helsingin yliopistomuseo. Forsiuksen ajoista lähtien almanakan tekoon myönnettiin privilegio, erioikeus. Suomessa kalenterisauvoina tunnettuja ajanlaskuvälineitä näkee muun muassa kotiseutumuseoissa. Vuoden 1866 almanakassa valistettiin ”Kahwin käyttämisestä rawinto-aineena” ja vuoden 1804 almanakassa kerrottiin ”Klasisilmäin walitsemisesta”. Kahvipannu ja silmälasit 1800-luvulta. Kalenterin yhdessä rivissä oli rivi, joka edusti kuun vaiheita. 46 | Antiikki ja taide Ensimmäinen suomenkielinen almanakka ilmestyi vuonna 1705 Turussa. – Katsottiin, että tällainen almanakka privilegio rajoittaa kilpailua, joten erioikeuden myöntämisestä luovuttiin. Lisäksi sauvaan oli erilaisilla kuvioilla merkitty yleisesti tärkeimmät juhlapyhät. – Lupa oli henkilökohtainen ja, kun Forsius kuoli, almanakkojen teko vapautui. 25 VUOTIAS ALMANAKKATOIMISTO. Ensimmäinen suomenkielinen almanakka oli Laurentius Tammelinin (1669-1733) toimittama Almanach eli Ajan-Lucu, joka ilmestyi vuonna 1705 Turussa. Rajoitettua on kuitenkin nimipäiväluettelon käyttö, jolle on olemassa luettelosuoja. Sauva saattoi olla myös nelisivuinen, jolloin jokaisella sivulla oli kolme kuukautta. Sauvassa oli 19 erilaista riimua, jossa esi. Ennen paperisia kalentereita käytössä oli muun muassa puiset riimusauvat. Seuraava vaihe oli, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Luettelo uusitaan nykyisin joka viides vuosi, kun nimipäiviin kertyy muutoksia. Puusauvoja oli toteutuksesta riippuen erilaisia. Kalenterisauvassa oli joko kaksi puolta, jolloin toisella puolella oli puoli vuotta ja toisella toinen puolikas. – Kun Suomi itsenäistyi, ei Venäjä halunnut, että Suomessa käytetään ruotsalaisia almanakkoja. – Katsotaan, että luettelon tekeminen ja ajan tasalla pitäminen vaatii erityistä asiantuntemusta. Samassa yhteydessä yliopisto perusti almanakkatoimiston, joka on tällä hetkellä 25-vuotias. Sen sai kerrallaan vain yksi henkilö tai instituutio, jolla oli ainoastaan lupa tehdä almanakkoja kyseistä valtakuntaa varten. – Siitä on ilmeisesti syntynyt nimitys merkkipäivä, Palviainen arvelee. Kun Turun akatemia päätyi Helsinkiin, seurasi privilegio mukana ja näin oikeus kalenterien tekoon siirtyi Helsingin yliopistolle. Kuva: Saara Seppälä samaan niistä kopiota arkistoon, jää epävarmaksi. Arabian valmistamat posliinipurkit, joiden kylkiin on painettu vuosien 1966, 1968 ja 1970 kalenterit sekä Pietarin valtion yliopistolta 1990-luvulla saatu digitaalinen kellon ja laskimen sisältävä kalenteri. – Kuun vaiheet toistuvat 19 vuoden välein samassa järjestyksessä samoilla päivillä. MERKKIPÄIVÄT RIIMUKALENTEREISSA. UPPSALASTA TURKUUN. Forsiuksen kohdalla tilanne oli se, että hänet nimettiin myöhemmässä vaiheessa kuninkaalliseksi tähtitieteilijäksi. – Tehtävänämme on säilyttää vuosien varrella kertynyttä almanakka-tietotaitoa sekä myydä kalenteripohjia ja tietosivuja kalenterien tekijöille. Puuttuvat almanakat sijoittuvat yleensä epävakaisiin aikoihin kuten Isovihan aikaan. Pystyviivat edustivat päiviä. Koska valtakunnalla ei ollut rahaa maksaa palkkaa, niin palkankorvikkeena hänelle annettiin oikeus tehdä almanakkoja Ruotsissa. Siinä vaiheessa erioikeus annettiin Turun akatemialle, joka alkoi tehdä almanakkoja Suomessa. 1700-luvun puolivälissä erioikeus myönnettiin Uppsalan yliopistolle. Helsingin yliopistomuseo. Kuva: Saara Seppälä Vanhoissa almanakoissa oli mukana valistusartikkeleita eri aiheista. Kalenterin tekeminen on tänä päivänä sinänsä vapaata
Erilaisten välivaiheiden jälkeen toiset maat ottivat karkauspäivän gregoriaanisen kalenterin mukaan, mutta määrittelivät pääsiäisen hieman toisella tavoin. AIKA AURINGOSTA TAI VEDESTÄ. Olen myös tähtiharrastaja, joten pitäisin enemmän pimeistä illoista. Kalenterivirhe oli luonnollisesti kirkolle ikävä, kun suuri juhla ei noudattanutkaan laadittuja aikatauluja. – Heillä oli ajatuksena, että he jakoivat päivän auringonnoususta auringonlaskuun 12 hetkeen sekä yön 12 hetkeen. ja pääsiäinen 22.3. KIRKOLLE IKÄVÄ KALENTERIVIRHE Vuonna 1712 Suomessa elettiin erikoinen helmikuu, sillä siinä oli 30 päivää. Saadakseen Suomen ajan järjestykseen, esitti Suomen maantieteellinen seura valtioneuvostolle kolme asiaa liittyen viralliseen aikaan. Ståhlberg (1865-1952) allekirjoitti asetuksen, mutta voimaantulopäiväksi määriteltiin vapunpäivä vuonna 1921. Yleisimpiä olivat aurinkokellot, joissa puutikun muodostaman varjon perusteella seurattiin ajankulua. Kun Joensuussa arveltiin auringon asennosta kellon olevan puolipäivä, Vaasassa oli hieman eri aika. Vesikello muodostui isosta vesiastiasta, josta vesi valui pienen reiän kautta toiseen astiaan ja vesitason muutos kertoi ajankulusta. Kolmannessa esityksessä esitettiin, että koko siirtymä pitäisi tehdä jonakin sopivana keskiyönä vuonna 1920. Asia on valmisteilla, mutta ensin tulisi selvittää eri maiden halukkuus, mikä olisi pysyvä aika. – Silloinen presidentti K. J. NAAPURIKYLÄSSÄ ERI AIKA. Kevätpäiväntasauksen päiväksi oli määritelty 21.3. Koska kulkuyhteydet olivat siihen aikaan pelkästään hevosvetoisia, ei ollut paljon merkitystä, vaikka naapurikylässä oli hieman eri aika käytössä. Tehdään miten päin tahansa, niin joku kärsii aina, Asko Palviainen toteaa. Näillä voitiin sitten seurata ajankulua ja katsoa tärkeimpiä juhlapäiviä sekä seurata kuunvaiheita, koska esimerkiksi pääsiäinen on sidottu kuun vaiheisiin. – Aikoinaan yötä pidettiin vain ajattomana aikana, kun öisin ei osattu vielä seurata ajankulua. Johonkin kohtaan oli tehtävä ero, ettei kukaan pääsisi väittämään, että noudatettiin katolilaista kalenteria. – Suomi oli siinä vaiheessa suuriruhtinaskunta, eikä keisari lämmennyt ajatukselle, että Suomen valtakunnalle nimettäisiin yhteinen aika. Öisin käytössä olivat tulikellot, mutta siinä vaiheessa, kun alettiin ymmärtää tähtitaivaan liikkeitä, myös tähtien näkymisestä voitiin seurata yön kulumista. Toisen esityksen mukaan Suomen kellon pitäisi siirtyä 24-tuntiseen kelloon siihen asti käytetyn 12-tuntisen sijaan. – 25.4. – Oikeastaan kummassakin ajassa on hyvät ja huonot puolensa. Aikavyöhykemääräys toteutui, mutta 24-tuntiseen kelloon siirryttiin almanakoissa vasta kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1930. Kellot siirrettiin vappuna vuonna 1920 20 minuuttia ja 11 sekuntia eteenpäin, joten ylioppilaiden vappu jäi sinä vuonna tavanomaista lyhyemmäksi. SIIRTYMINEN AIKAVYÖHYKEAIKAAN. Tammikuussa avautunut ja elokuun loppuun asti Helsingin observatoriossa esillä oleva Yliopiston almanakkatoimiston ja observatorion kokoama Ajasta allakkaan –näyttely on toistaiseksi suljettu pandemian takia. Suomalainen karkauspäivä on syntynyt merkkitikun siirtymisestä lovissa, jotka edustivat kalenterisauvassa päiviä. pituuspiirin aikaa, josta käytetään nykyisin nimitystä Itä-Euroopan aika. – Mikäli ratkaisuun päästään ja päätös tulee, sen toimeenpano vie varmasti muutaman vuoden, Palviainen uskoo. 1600-luvulla molemmissa kalenterissa oli karkausvuosi, joten uusia ongelmia ei syntynyt. Entä kumman ajan kannalla itse olisitte. tettiin eri vuosien esimerkiksi uuden kuun ajankohtia. Tällä hetkellä koko EU:n alueella keskustellaan kesätai talviajasta luopumisesta. Kirkko oli päättänyt, että pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Protestanttien mielestä päätös oli paavillista hapatusta, sillä siinä vaiheessa protestanttien ja katolisten väliset suhteet olivat kaikkea muuta kuin sydämelliset. Muita ajanmittauksiin soveltuvia olivat esimerkiksi tulikellot, joissa ajan kulun erotti kynttilän lyhenemisestä tai öljyä käytettäessä öljyn pinnan laskemisesta. Kalenterin virheestä johtuen kevätpäiväntasaus lähti karkuun ja niin myös pääsiäinen. KESÄ VAI TALVIAIKA. Jotain piti siis keksiä, joten Paavi Gregorius XIII (1502-1585) päätti, että käyttöön otetaan gregoriaaninen kalenteri karkausvuosineen. Kalenterissa vuosi oli liian pitkä, joka johti hankalaan tapahtumaketjuun. Helsingin yliopiston almanakkatoimiston sivuilta almanakka.helsinki.fi löytyy erikoissuunnittelija Asko Palviaisen blogikirjoitus, jossa kerrotaan tarkemmin muun muassa sadan vuoden takaisesta tapahtumasta. Ennen ajanlaskun alkua oli erilaisia tapoja mitata ajankulua. Näin merkki ”karkasi”, eri murteissa karkaaminen tarkoittaa hypähtämistä. Nykyisen 24-tuntisen kellotaulun juuret yltävät aina muinaiseen Babyloniaan. Toisen selityksen mukaan päivä oli 12 hetkeä ja yö 10 hetkeä ja aamuja iltahämärä kummatkin yksi hetki. 1700-luvulle tultaessa protestantitkin totesivat, että gregoriaanisessa kalenterissa on omat hyvät puolensa, mutta sisu ei antanut myötä tunnustaa tätä asiaa. Tilanne muuttui, kun yhteydet paranivat. Junaliikenne toi siihen omat haasteensa. Suomi ei kuitenkaan ottanut silloin käyttöön oman aikavyöhykkeensä aikaa. Käytännössä rautatieaikataulut ilmoitettiin aina Helsingin ajan mukaan. Kuva: Saara Seppälä VAPPUNA MERKKIPÄIVÄ Vappuna tulee kuluneeksi 100 vuotta, kun Suomi siirtyi Helsingin paikallisajasta aikavyöhykeaikaan. Harrastan golfia, joten siinä harrastuksessa valoisat illat eli kesäaika olisi parempi. välisenä aikana. Seura jätti esityksen, että Suomen pitäisi alkaa käyttämään aikavyöhykeaikaa, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa eli 30. – Kun Suomi itsenäistyi, sitä pidettiin entistä enemmän hankaluutena, mutta enää ei tarvinnut kuunnella keisarin mielipidettä, Palviainen kertoo. – Karkauspäivänä merkkitikku nostettiin lovesta ja laskettiin takaisin samaan loveen. 1880-luvulla Yhdysvalloissa pidetyssä konferenssissa maapallo jaettiin 24 aikavyöhykkeeseen. Siitä on syntynyt nimi karkauspäivälle. Antiikki ja taide | 47 Yliopiston almanakka vuodelta 1976. Harvinaisuus juontaa historiassa aina 1500-luvulle, kun Euroopassa oli otettu käyttöön Rooman valtakunnan ajalta oleva juliaaninen kalenteri. Auringon käyttämisestä ajanlaskuun on ollut omat ongelmansa. – Jokaisella paikkakunnalla aikaa mitattiin tietysti omasta näkökulmasta. Helsingin ajasta tulikin vähitellen Suomen aika
48 | Antiikki ja taide Vuoden nuori taiteilija Joel Slotte Maagista realismia – Ammennan paljon vaikutteita myös keskiaikaisesta maalaustaiteesta sekä varhaisrenessanssista, Joel Slotte sanoo. – Kerään inspiraatiota luonnosta, Joel Slotte sanoo.
– Nyt tietenkin pandemian aikana olen itse ollut enemmänkin mallina. Suurimmat ovat 160-senttisiä ja muut reilusti puolimetrisiä. Antiikki ja taide | 49 V TEKSTI: TIMO ELO uoden nuori taiteilija on Tampereen taidemuseon ja Tampereen kaupungin vuosittain järjestämä taidetapahtuma, jonka tarkoituksena on tuoda esiin lupaavia alle 35-vuotiaita kuvataiteilijoita. Stipendin ohella luvassa on ollut perinteisesti yksityisnäyttely Tampereen taidemuseossa. Nyt hän tekee figuratiivisia öljyvärimaalauksia. – Osa niistä on aika isoja, mutta ne ovat omaan kehooni suhteutettuina sopivan kokoisia. Jo lapsena hän oli hyvä piirtämään, ja niinpä vanhemmat laittoivat pojan kokkolalaiseen Lasten ja nuorten kuvataidekouluun. Vuoden nuoren taiteilijan valitsee asiantuntijaraati. Kävin kuvataidekoulua tavallisen koulun ohessa, ja sinne mentiin iltaisin koulun jälkeen, Joel Slotte kertoo. TAIDETTA KOKO ELÄMÄ. Samassa yhteydessä Tampereen taidemuseo ja Vaasan kaupungin museot aloittivat Vuoden nuori taiteilija –tapahtumaan liittyen yhteistyön, jonka myötä ”Vuoden nuori taiteilija 2021 – Joel Slotte” -näyttely avataan 12.6. – En ollut vielä tuolloin harkinnut kovinkaan vakavasti kuvataiteilijan uraa, kunnes lopulta päätin suunnata tähän ammattiin. Malleina ovat toimineet taiteilijan ystävät ja taiteilija itse. Opiskelin vuosina 2007–2009 Pohjoismaisessa taidekoulussa, joka myös toimi Kokkolassa. – Olin tästä tosi innoissani ja olin siellä ensimmäiseltä luokalta aina 18-vuotiaaksi asti. Koulussa oli myös kansainvälisiä opiskelijoita, joista monella oli selkeät sävelet sen suhteen, että he halusivat tulla taiteilijoiksi, mikä sitten minustakin alkoi tuntua houkuttelevalta. ”Laulu ryövärinpesästä”, öljy kankaalle, 160 x 140 cm, 2020-21. Tänä vuonna ansiokkaan tittelin sai Helsingissä työskentelevä taidemaalari Joel Slotte. Joel Slotte on kotoisin Kokkolasta. Vuonna 2016 Joel Slotte valmistui kuvataiteen maisteriksi Helsingissä sijaisevasta Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Tampereen taidemuseossa ja syksyllä Tikanojan taidekodissa
Toisaalta minua on aina kiinnostanut myös näytelmäkirjallisuus. – Olen tällä hetkellä aikamoisessa oravanpyörässä. Muistan miten Kuvataideakatemiasta valmistumisen kynnyksellä oli vähän sellainen olo, että uskaltaako kuitenkaan lähteä tälle tielle. Kerään inspiraatiota luonnosta. Se oli hyvä projekti ja olin siitä tosi innoissani. Taiteilijat ottavat siinä usein myös kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kansainvälisistä kuvataiteilijoista Anj Smith on vaikuttanut minuun tosi paljon. – Käytän paljon aikaa teoksiini enkä mielelläni tingi siitä, vaan käyn koko maalauksen läpi samanlaisella tarkkuudella ja samoilla arvoilla. UUSASIALLISTA MAAGISTA REALISMIA. Ne ovat arkisia, mutta samalla kertaa kummallista karnevalistisia. Pitää kehitellä ja pöyhiä ideoita työstämättä aktiivisesti mitään. Kävimme katsomassa renessanssin ja keskiajan taidetta. Minulla on myös parhaillaan Taiteen edistämiskeskuksen työskentelyapuraha. Ammennan paljon vaikutteita myös keskiaikaisesta maalaustaiteesta ja varhaisrenessanssista.. Näin taidehistoria käy jatkuvasti dialogia itsensä kanssa. Uusasiallisuus on saksalainen 1920-luvun taidesuuntaus, joka syntyi ekspressionismin vastapainoksi. Sen seurauksena hain Teatterikorkeakouluun dramaturgian puolelle, mutten päässyt. Pitää olla aikaa imeä itseensä uusia vaikutteita. Venetsiassa minuun tekivät suurimman vaikutuksen Tizianin ja Tintoretton huikeat teokset. – Itse en ole hirveästi ehtinyt miettiä omaa tulevaisuuttani. Kaipaan normaalia aikataulua, johon sisältyy tietty määrä väljyyttä ja happea. Se pyrkii jäljittelemään totuutta kylmän realistisesti, satiirisesti ja jopa ivallisesti. Olen muun muassa saanut valmiiksi yhden muotokuvatilauksen, ja sitten tein Maustetytöille levynkannen. – En idolisoi ketään kuvataiteilijaa. Joel Slotte kertoo figuratiivisen nykymaalauksen saaneen vaikutteita uusasiallisuudesta ja maagisesta realismista. Ennemminkin koen asiat niin, että wau, onpa maailmassa hienoja tekijöitä. Siinäkin on magiikkaa, taikaa, tekstin muuttuessa lavalla liikkuvaksi toiminnaksi. – Parhaiten saan ideoita ystävien ja rakkaiden kanssa vietetystä ajasta, jaetuista keskusteluista ja huomioista, joita tehdään ympäristöstä ja yhteiskunnan ajankohtaisista tapahtumista. Pidänkin mahdollisena sitä, että jatkossa voisin myös kirjoittaa jotakin, Joel Slotte sanoo. Olen joka päivä työhuoneella ja ehdin tuskin pitää yhden vapaapäivän viikossa. – Italialaisilla maagisilla realisteilla on ollut tapana ottaa vaikutteita 1400-luvun Firenzestä. – Pidän kävelystä ja pyöräilystä. Olen sitä mieltä, että pitäisi myös ehtiä olemaan joutilaana, koska se on palauttavaa. Nuorempana fiilistelin Hugo Simbergiä ja Kalervo Palsaa. He ovat myös voineet vakiinnuttaa asemansa ja valita omat tekemisensä. Jokaisella on töissään hieman erilaisia painotuksia. METSÄSSÄ SAMOILU RAUHOITTAA. Sitten ajattelin, että katson tämän kuvataiteilijakortin. Maaginen realismi yhdistelee arkea ja äärimmäistä banaaliutta johonkin sellaiseen, joka jollakin oudolla twistillä vie arjesta ihan muualle, päiväuniin tai haaveisiin. – Nyt olen tehnyt tilaustöitä. 50 | Antiikki ja taide Joel Slotte kertoo maalaustensa syntyvän hitaasti. – Kyllä tunnen ehdottomasti olevani oikealla alalla. – Uusasiallisuus on ehkä kuivemmin toteavaa, mutta otan kyllä siitä koppia tosi mielelläni, koska se yhdistyy hienosti maagiseen realismiin. Helsingissä hakeudun mielelläni hieman syrjäisempiin maisemiin. – Kuvataideakatemiassa ollessani teimme seminaariryhmän kanssa opintomatkan Venetsiaan ja Roomaan. ”Sormien nuolija”,öljy kankaalle,60 x 54 cm, 2020 – Varmasti Vuoden taiteilija -valinta auttaa minua tulevaisuuden suunnitelmien teossa. Uusasiallisuutta edustavissa teoksissa on jotakin tosi maagista, jos katsoo vaikkapa Otto Dix’in töitä. – Minulla on sellainen fantasia, etten pitäisi näyttelyitä pariin vuoteen, mutta tekisin samanaikaisesti uusia teoksia, ja sitten vasta näyttäisin niitä. – Figuratiivisia maalareita on Suomessa muitakin, muun muassa Emma Ainola, Kaarlo Stauffer ja Kari Vehosalo. Tietenkin minulla on pyrkimyksenä tehdä näyttelyitä ja pysyä työssä kiinni niin, ettei tarvitsisi ihan kaikkia työtarjouksia ottaa vastaan. – Itse ammennan paljon vaikutteita myös keskiaikaisesta maalaustaiteesta sekä varhaisrenessanssista, Joel Slotte sanoo. Seuratessani edellisten vuosien nimiä ja heidän tekemisiään olen havainnut, että lähes kaikilla heistä menee hyvin. Joel Slotte harrastaa yksinäistä metsässä samoilua
Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Allekirjoitus: ................................................................................................................... Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Sähköposti: ..................................................................................................................... 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Lähiosoite: ...................................................................................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Puhelinnumero: .......................................................................................................... Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Puhelin: ............................................................................................................................. 1) Tilaus Tilaan itselleni lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) kestotilauksena 39€/v määräaikaisena 44€/v. Nimi: ...................................................................................................................................
52 | Antiikki ja taide
Pyhän Elisabetin kirkko ja sitä ennenkin iso luterilainen puukirkko. PYHÄLLÄ PAIKALLA. Umpitiilistä valmistetun kirkon rakennustyöt alkoivat 1832 ja se valmistui vuonna 1837. – Kun kirkkoa alettiin suunnitella, työlle piti valita arkkitehti. Näin ollen Nikolai I määräsi, että kirkko pitää purkaa ja uusi kirkko tulee rakentaa sotaväen ulkopuolelle, kuitenkin linnoituksen sisälle. Rakennus oli vaurioitunut Haminan suurpalossa 1821, mutta sitä voitiin vielä käyttää. Kirkon sijainti häiritsi kadettikoulun toimintaa erityisesti jumalanpalvelusten aikana. Tarkastuksen yhteydessä huomattiin, että keskellä kadettikoulun harjoituskenttää on pieni, osittain tuhoutunut puinen ortodoksinen kirkko. Kirkkopuisto on saanut nimensä kultasadepensaista. Pyöreää ulkokehää rikkoo kahdeksan doorilaista pylvästä. – Koska paikalla oli valmiiksi pyhää maata ja tyhjä tontti, päätti venäläinen virkamiesjohto, että uusi kirkko tullaan rakentamaan siihen. Haminan virallisen historian mukaan suunnittelijaksi valikoitu italialaissyntyinen arkkitehti Louis Visconti (1791–1853), joka vaikutti Pariisissa, mutta jolla lienee ollut arkkitehtitoimisto myös Pietarissa. – Venäläisen historiakirjoituksen mukaan puolestaan suunnittelija saattaisi olla arkkitehti Davide Visconti (1768– 1838), joka vaikutti samaan aikaan Pietarissa. MALLI ROTUNDA TEMPPELISTÄ. On jäänyt epäselväksi, kävikö suunnittelijana toiminut Visconti koskaan ympyräkaupungissa, mutta hän suunnitteli kirkosta kuitenkin pyöreän. Ne puhkeavat kukkaan sopivasti Haminan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkon praasniekaksi, ortodoksisen kirkon temppelijuhlaan, jota vietetään 29.6. Tontilla, missä kirkko tänä päivänä sijaitsee, on ollut aiemmin Haminan palossa tuhoutunut luterilainen Pietarille ja Paavalille nimetty Haminan ortodoksinen kirkko Kultasadepuiston helmi Tsaari Nikolai I hääti vanhan ortodoksisen kirkon Suomen Kadettikoulun tieltä. – Kirkon pohja muodostaa ympyrän kehän ollen näin tyypillinen varhaiskristillisen rotunda-temppelin mallinen. Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkon kellotapuli on vuodelta 1862 ja se edustaa klassista venäläistä tyyliä.. – Kirkon pyöreä muoto ja ympyrän kehä yleensä symboloi iäisyyttä. Haminan ortodoksisen kirkon tarina sai alkunsa vuonna 1830, kun tsaari Nikolai I (1796–1855) vieraili Haminassa tarkoituksenaan tarkastaa kymmenkunta vuotta aiemmin perustetun Suomen Kadettikoulun toimintaa. Antiikki ja taide | 53 H TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: JUKKA JAUHIAINEN aminassa, Raatihuoneentorin varrella, aidan takana kukkivat aina kesäkuun lopussa kultasadepensaat. Tilalle rakennettiin 34,5 metriä korkea pyöreä kirkko. – Tsaari määräsi, että kirkosta pitää tulla iso, että se toimii maamerkkinä haminalaisille ja Haminaan tuleville sekä se pitää rakentaa kivestä, ettei se pala, kertoo Kaakkois-Suomen ortodoksisen seurakunnan pastori Jukka Jauhiainen. Davide Viscontin suunnittelemiksi merkitään myös Käkisalmen ortodoksinen kirkko sekä Savonlinnassa edelleen toiminnassa oleva yksityisen ortodoksisen yhdistyksen omistuksessa oleva niin sanottu pikkukirkko
– Tekstin kirjoittaja on ajatellut tekstillään varmasti myös kirkkoa rakentamassa olleita ihmisiä, joista osa on ollut mahdollisesti eri puolilta Venäjää tuotuja työvelvollisia, jotka ovat olleet vaikeassa asemassa. Keskellä kupolia on iso kattomaalaus, joka kuvaa taivaan kantta. Teksti tosin sopii ihan jokaiselle ihmiselle tähänkin päivään. Pystykaarissa on maalattu neljä apostolia, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes symboleinaan Keskikupolia kiertää kirkkoslaavinkielinen teksti; ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28). Taivaan kannen keskellä on Uuden testamentin pyhä kolminaisuus. Seinän vierillä on ainoastaan muutamia tuoleja henkilöille, jotka eivät jaksa seistä koko palveluksen ajan. Isä Jumala vanhan miehen hahmossa, poika risteineen hänen oikealla puolellaan sekä Pyhä Henki kyyhkysen muodossa heidän yläpuolellaan. – Maalaus on kiistanalainen, sillä on sanottu, että Jumalaa ei saisi kuvata, kun kukaan ei ole Jumalaa nähnyt. Kirkko on paikka, jonne voi tulla rauhoittumaan. – Keskellä kirkkoa on korkea, avara keskikupoli, joka antaa kirkolle avaruutta, ilmavuutta ja valvoa. Keskikupolia kiertää kirkkoslaavinkielinen teksti; ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. – Palvelukset voivat kestää 50 minuutista 1,5 tuntiin. UPEAT KIRKKOMAALAUKSET. Aurinkoisena päivänä aurinko paistaa koko päivän kirkon sisälle, Jauhiainen kertoo. Kirkkoon mahtuu 250 henkeä. 11:28) heidän varhaiskristilliset enkelija eläinhahmonsa. Kirkon halkaisija sakarasta sakaraan on 23 metriä ja korkeus maasta ristiin 34,5 metriä. – Kirkossa ei ortodoksisen perinteen mukaisesti ole penkkejä. Täytyy kui. Pääsiäisen ajan palvelukset voivat olla jopa kaksitai 3,5-tuntisia. Kirkon seiniä koristavat seinämaalaukset. 54 | Antiikki ja taide Sisältä kirkko muodostaa tasavartisen kreikkalaisen ristin, joka edustaa puhtaasti uusbysanttilaista kirkkoa
Seurakuntalaisten 1885 lahjoittamat Kristus Kaikkivaltias ja Jumalanäidin ikonit ikonostaasin Pyhän oven molemmin puolin. – Maalauksen nukkuvat opetuslapset kuvaavat sitä, että opetuslapset lupasivat Kirkon keskikupolia kiertää kirkkoslaavinkielinen teksti, jossa suomeksi ”Tulkaa minun tyköni te kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä suon teille levon”. Kirkon sakaroissa on kuvattuina kevääseen liittyviä maalauksia. Kuva: Ville Kiiveri. Tämä on kuitenkin erilainen, opetuslapset ovat kyllä pöydän takana, mutta siinä on kuvattuna tapahtuma ennen ehtoollista, jossa Jeesus pesi opetuslasten jalat. Pohjoisen sakaran maalaus on Getsemanesta, jossa Jeesus oli rukoilemassa. Etelän puoleisessa sakarassa on viimeinen ehtoollinen eli kiirastorstain tapahtumat. Antiikki ja taide | 55 tenkin muistaa, että Kristus opetti, että kuka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kirkkoa ympäröi Kultasadepuisto. – Aihe on hyvin klassinen ja esiintyy monen taiteilijan töissä. USKONNOLLISET VERTAUSKUVAT. Maalauksessa Kristus pesee Pietarin jalkoja, joka kertoo siitä, että Jeesus ei tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ihmisiä ja Jumalaa, Jauhiainen tulkitsee puhuttelevaa maalausta. Ja Jumala tuli maan päälle ihmisen, Kristuksen, muodossa
– Ikonit ovat tulleet pääasiassa venäläisten sotamiesten, mutta myös seurakuntalaisten lahjoituksina. SEURAKUNNAN YHDISTYMINEN. – Saman vuoden joulukuussa Haminaan tuotiin valtauksen kunniaksi Pietaria ja Paavalia esittävä iso ikoni Viipurista. Kaikkien tekijöitä ei tiedetä eikä edes sitä, miltä ajalta ne ovat. Haminan kirkko toimii Kouvola-Haminan toiminta-alueella toisena pääkirkkona yhdessä Kouvolan Pyhän Ristin kirkon kanssa, pastori Jukka Jauhiainen kertoo. 56 | Antiikki ja taide Kirkon temppeli-ikoni on peräisin 1700-luvulta. Silloinen kirkko nimettiin pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin mukaan ja Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin ikoni vuodelta 1742 on kirkon temppeli-ikoni.. Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko säästyi niin kansalaissodan pyörteissä kuin myöhemmissä sodissakin. Kirkkosalissa on kaikkiaan noin 60 erilaista ja eri-ikäistä ikonia ja seinämaalausta. Ikonissa on kuvattuna Jumalan äiti ja hänen jalkojensa juuressa olevat syntiset ja kärsivät, joille Jumalan äiti tuo ilon ja lohdutuksen. Esimerkiksi Pyhän oven kummallakin puolella olevien Kristus kaikkivaltiasja Jumalan äiti -ikonien kerrotaan olevan seurakuntalaisten lahjoittamina. Sen tarina sekä kirkon saama nimi alkaa jo 29.6.1742, jolloin venäläiset valtasivat Haminan kaupungin. Kirkon temppeli-ikoni on iso, kirkon eteläsakarassa sijaitseva Pietarin ja Paavalin kaappi-ikoni. – Tämän vuoden alusta Haminan ortodoksinen seurakunta yhdistettiin yhdessä Kotkan ja Lappeenrannan kanssa yhdeksi Kaakkois-Suomen ortodoksiseksi seurakunnaksi. Yleisnäkymä kirkon ovelta kirkkosaliin. Seuraava, Kadettikoulun kentän keskellä sijaitseva, kirkko vihittiin 1785 ja se peri edellisen kirkon nimen sekä temppeli-ikonin. ikoni asetettiin kirkkoon temppeli-ikoniksi. – Kun tämä nykyinen kirkko valmistui, siirrettiin temppeli-ikoni tänne ja se on ollut kirkossamme nyt 184 vuotta 80-luvulla tehtyä peruskorjausaikaa lukuun ottamatta. Muut ikonit ovat tuoreimpia, osa jopa 2000-luvulta. Jeesus kysyi heiltä, ettekö te tämän vertaa jaksa kanssani valvoa, vaikka lupasitte. Haminan ortodoksisen seurakunnan synty lasketaan alkavan siitä, kun kirkko vihittiin koko väestön käyttöön joulupäivänä 1744. – Itäpuolen sakara on ikonostaasin eli kuvaseinän takana, joten siellä oleva Kaikkien murheellisten ilo -ikoni ei näy kirkkosaliin. Vanhimmat ikoneista ovat peräisin 1700-luvulta. Länsipuolen sakarassa on kuvattuna, kuinka arkkienkeli Gabriel ilmestyy kertomaan Marialle, että tämä on tuleva neitseellisesti raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttävä pojan, josta on tuleva maailman vapahtaja. valvoa ja vartioida sillä aikaa, kun Jeesus oli kauempana rukoilemassa, mutta nukahtivat. Osa ikoneista on peräisin kasarmeista, jotka siirrettiin turvaan kirkkoon, kun Venäjän sotaväki poistui Haminasta. Kirkkoon on osunut ainoastaan yksi pommi aiheuttaen vähäisiä vaurioita. Seurakunta on toiminut muutamia taukoja lukuun ottamatta itsenäisenä vuodesta 1744 lähtien aina viime vuoden loppuun. TEMPPELI IKONI 1700 LUVULTA
Totuus – The Truth -näyttelyn oli määrä avautua jo viime syksynä. Raunioiden keskellä on ihmeellisesti ehjänä säilynyt lasimaalaus, jonka läpi heijastuva valo tekee paikasta maagisen kauniin. Yhdessä kerroksessa toteutetaan nykytaiteilijoiden teoksia. Jani Leinosen mukaan viime kuukaudet ovatkin tuoneet uusia mahdollisuuksia tulkita näyttelyä, kun totuus näyttää muuttuneen suhteelliseksi. Koronapandemia siirsi kuitenkin näyttelyä puolella vuodella.. Halutaan kertoa vain ihanista ja kauniista saavutuksista. Jani Leinonen toteutti ensimmäiset lasimaalauksensa vuonna 2019 Sveitsissä sijaitsevaan viisisataa vuotta vanhaan latoon. Kuva näyttelystä Totuus – The Truth. Kuva: Sampo Linkoneva Jani Leinonen, The Forest 1 ja 2, 2021, lasimaalaus. Jani Leinonen. Näyttelyssä ollut teos esittää ristiinnaulittua Ronald McDonaldia. Haluammeko me edes kuulla totuuden vai sittenkin vain jotain kaunista?, taiteilija kysyy. Vuonna 2019 hänen teoksensaMcJesus(2015) herätti mellakoita Haifa-museon edustalla Israelissa. Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija on herättänyt kansainvälistä huomiota teoksillaan, joissa hän kritisoi ylikansallisia yrityksiä käyttäen hyväksi niiden omia tuotemerkkejä. Totuus-näyttelyn lasimaalaukset on valmistettu siellä. Palaneen puun haju sekoittuu tilassa leijuvaan savuun. . Antiikki ja taide | 57 Elovena-tytön Leinonen on pukenut burgaan. Sampo Linkoneva Poliittinen taide herättää tunteita Totuus tai jotain kaunista Jani Leinosen näyttely Totuus – The Truth on tunteita herättävä tilataideteos, jossa maaginen valo siivilöityy lasimaalauksen läpi raunioituneeseen rakennukseen. Elovena-tytön hän on pukenut burgaan ja osallistunut teoksillaan Banksyn yhteiskuntakriittiseen antihuvipuistoon Dismalandiin Englannissa. N äyttelytilan rakennus on palanut ja osittain romahtanut. Lasimaalauksen teksti Do you want the truth or something beautiful. Samalla taiteilija toivoo teoksen herättävän ajatuksia siitä, miten meitä yritetään johdatella. Taiteilija löysi Münchenissä Saksassa kaksisataa vuotta toimineen Mayer’sche Hofkunstanstalt -nimisen yrityksen, joka tekee ja restauroi lasimaalauksia ympäri maailmaa. Hän halusi luoda saman tunnelman myös Serlachius-museoiden näyttelyyn. – Harvoin logojen takana olevat yritykset haluavat kertoa totuuden. Maalausten ansiosta tilaan syntyi harras tunnelma kuin kirkkoon tai kappeliin. Leinonen haastaa katsojat miettimään oman aikamme totuuksia. Jani Leinonen on eräs Suomen kohutuimmista nykytaiteilijoista. on koottu taiteilijalle tuttuun tapaan ylikansallisten yritysten ja tuotteiden logoista. TOTUUS THE TRUTH NÄYTTELY ON AVOINNA SERLACHIUS MUSEO GÖSTASSA 5.9.2021 SAAKKA
Samalla hän on koonnut työhön liittyvää esineistöä.. 58 | Antiikki ja taide Ensimmäiset sotilaat lähtivät helteeseen monoissa ja sarka-asuissa Rauhan Wanhat Veteraanit Ismo Flink on ollut mukana viidessä eri kriisinhallinta operaatiossa neljällä eri vuosikymmenellä
Mitaleiden nauhojen väritys ja nauhaan kiinnitettävät soljet kertovat, mistä operaatiosta kulloinkin on kyse ja missä maassa kyseinen operaatio kulloinkin oli. – Aloin kerätä merkkejä ja esineistöä palvellessani eri puolilla maailmaa eri rauhanturvaamistehtävissä. Kokoelmiin kuuluu rauhanturvaajien asuja, kypäriä, hattuja, baretteja ja varusteita eri vuosikymmeniltä, suomalaisten rauhanturvaoperaatioiden operaatiomitallikokoelma, rauhanturvaoperaatioiden operaatiomitalien myöntökirjakokoelma , rauhanturvaoperaatioissa käytettyjen Zippo-sytyttimien kokoelma, rauhanturvaoperaatioiden muistotaulukokoelma rauhanturvaoperaatioiden pienoislippukokoelma, rauhanturva-aiheisten pinssien, tarrojen ja muistoesineiden kokoelma. Myös kaikki suomalaisille myönnetyt eri operaatioiden muistomitalit löytyvät kokoelmasta. – Kokoelmassa on noin 900 suomalaisten rauhanturvaajien erilaista kangas-, metallimerkkiä ja irtohihoja vuodesta 1956 tähän päivään. Antiikki ja taide | 59 K TEKSTI: JUHANI KARVONEN un rauhanturvaamistehtävät ja keräilijän luonne yhdistyvät, syntyi Haminaan Rauhanturvaamisen ja Veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani. Olen ostanut ja saanutkin esineistöä sekä rauhanturvaajilta itseltään että heidän perikunniltaan. Wanhan Veteraanin rauhanturvaamisen perusnäyttely kertoo suomalaisen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan 60 vuotisesta historiasta ja nykypäivästä. Nykyisin näyttelypäällikkönä museossa toimiva sotilasmestari evp Ismo Flink on kerännyt mittavan määrän rauhanturvaamiseen liittyvää esineistöä. Merkkien suunnittelussa oli vain mielikuvitus rajana. – Esimerkkinä erittäin harvinainen Hijack clubin merkki osoittaa, että asianomaiselta on ryöstetty YK:n ajoneuvo palveluksessa. Vartioasemille dieselöljyä ajavan polttoaineauton kuljettajan hihassa saattoi taas nähdä merkin Löpö-Mörkö. Ilman omia rauhanturvatehtäviäni tuskin olisin näin kattavaa kokoelmaa saanut koskaan kerätyksi, sanoo Flink. Näiden lisäksi on paikallisesti teetätetty eri operaatioissa satoja erilaisia epävirallisia merkkejä, joita on ommeltu uniformuihin ja lomakasseihin. Näihin sinänsä erittäin vaarallisiin tapahtumiin on jälkikäteen osattu suhtautua huumorilla. YK-, NATOja EU-operaatioiden mitalit ovat kaikissa operaatioissa samanlaiset. – Osa merkistä on hyvin koristeltuja ja taidokkaasti emaloituja. Kokoelman lähes tuhat erilaista merkkiä ovat kattava valikoima suomalaisten rauhanturvaajien käyttämistä merkeistä. Egyptin Kairossa oli paikallinen yritys T Bishay, joka valmisti Yksi kokoelman helmi on ensimmäisten joukossa rauhanturvaamistehtäviin Suezille 1956 lähteneen sotilaan matkalaukku, jossa on vielä lentoyhtiöiden laput. Menneinä vuosikymmeninä niitä sai käyttää palveluspuvuissa aika vapaasti, nykyään linja on paljon tiukempi epävirallisten merkkien suhteen. OLUT MUISTUI MIELEEN. Rauhanturvaajat perustivat klubin ja tekivät jäsenmerkin. MERKEISSÄ KUKOISTI huumori. – Jokaisessa operaatiossa on oma muistomitalinsa, jonka jokainen operaatiossa palvellut kriisinhallintaveteraani saa muistoksi palveluksestaan. Rauhanturvaajat ovat suunnitelleet itse erilaisia merkkejä. – Virallisia merkkejä palveluspuvussa ovat oikeastaan vain Suomen lippu ja operaatio tunnus sekä muutamat erikoiskoulutusmerkit kuten lääkintä ja EOD-merkit. – UNPREDEP-operaatiossa taas vartijan BASE GUARD-merkkiin oli kylmästi kopioitu suomalaisen Karhu-oluen etiketistä karhun tunnus. Ismo Flinkin oma henkilökohtainen muistoesine on ammunasta saatu palkinto.. Vitriineissä on useita täysin uniikkeja kokeiluversiomerkkejä varsinaisista käyttöönotetuista merkeistä samoin kuin uniikkeja komppanioiden lippuja, YK-, NATOja EU-operaatioiden lippuja ja ajoneuvolippuja eri vuosikymmeniltä. Näissä epävirallisissa merkeissä ja niiden symboliikassa kekseliäisyys ja huumori kukoistavat
Ensio Siilasvuo on ansioituinen suomalainen rauhanturvaaja. RISKIT SEURASIVAT MATKASSA. – Yksi kokoelman helmi on ensimmäisten joukossa rauhanturvaamistehtäviin Suezille1956 lähteneen sotilaan matkalaukku, jossa on vielä lentoyhtiöiden laput tallella sekä rauhanturvaajan omien lomamatkojen hotelli tarroja Kairosta ja Jerusalemista. Nämä merkit roikkuivat palvelus asun paitapuseron rintataskun napissa. Luoti osui oikean korvan taakse pari senttiä kypärän reunan ulkopuolelle. Kjällman ajoi telamiinaan ja kuoli välittömästi. Tunnetuimmalle suomalaiselle rauhanturvaajalle kenraali Ensio Siilasvuolle on omistettu kokonaan oma vitriini.. Topilla oli sytyttämätön tupakka suussa ja kypärä takaraivolla hän kumartui sytyttääkseen tupakan. – Repeytynyt ja reikäinen auton rekisterikilpi osoittaa, millainen tuhovoima miinalla oli. Osa niistä on hyvinkin koristeellisia. 1970-1990 luvut olivat suomalaisen rauhanturvaamisen kulta-aikaa. Ilman tuota pientä kumarrusta luoti olisi luultavimmin tappanut. Operaatioissa on tähän mennessä kuollut 49 suomalaista ja haavoittumisia ja läheltä piti-tilanteita on ollut runsaasti – Eräs onnekas oli jääkäri Toivo Leponiemi, joka sai Kyproksen kriisin aikana konepistoolin luodin kypäränsä. Kypärään tuli lommo. UNIFIL-operaatiossa lääkintämies Tom Kjällman lähti auttamaan miinakentässä haavoittunutta siviiliä. Operaatioissa tuotettiin myös erilaisia muistoesineitä muun muassa Zippo -sytyttimiä. Vuonna 1956 presidentti Urho Kekkonen lähetti komppanian rauhanturvaajia Suezin kriisiin monot jalassa ja sarkapuvut päällä. Tukikohdan ulkopuolelle tehtäviin lähtiessä päälle tuleva raskas suojavarustus on kaikilla samanlainen. EPÄKÄYTÄNNÖLLINEN ASU. Hänet pelasti se, että hän oi juuri kumartunut syttymään savuketta. Ulkomaan komennus saattoi olla miehen ensimmäisiä ulkomaanmatkoja. Rauhanturvaamistehtävissä on aina riskinsä. Sarka-asujen epäkäytännöllisyys helteillä kävi nopeasti selväksi ja rauhanturvaajat omaksuivat mukavamman shortsija paitapuseromuodin. 60 | Antiikki ja taide Kokoelmassa on noin 900 suomalaisten rauhanturvaajien erilaista kangas-, metallimerkkiä ja irtohihoja vuodesta 1956 tähän päivään. Tuon ajan kuvissa rauhaturvaajat esiintyvät usein ilman paitaa vain shortseissa ja lippalakissa. Nykyisin pukeutuminen on aika vapaata enää oman tukikohdan sisällä. – Vuonna 1957 rauhanturvaajat saivat kevyemmän lomapuvun, joka meilläkin on näyttelyssä esillä. Alkuvuosina lähtökohdat olivat huikean erilaiset. – Melkein jokaisessa operaatiossa teetätettiin oma operaation nimikkosytytin. valtaosan suomalaisten napinläpimerkeistä eli ”supalätkistä”
2000-luvun alussa suomalaiset osallistuivat muun muassa Afganistanin operaatioon. Tuolloin Suezille lähti komppanian verran miehiä. – Palvelin operaatioissa EOD-raivaajana, jonka tehtäviin kuului räjähteiden ja miinoitteiden raivaus. Kyprokselle 1964 Suomi lähetti jo 1000 miehen komppanian. – Meillä on tiettävästi tuo aito kilometripylväs, jossa lukee arabiaksi 101 kilometriä Kairoon. Yksikkö ei kuulunut UNEF:iin vaan kanavaa raivaavaan YK:n organisaatioon. Siilasvuo oli allekirjoittamassa YK:n edustajana Egyptin ja Israelin välistä loitontamissopimusta 101 kilometrinpylvään kohdalla Kairon ja Suezin välisellä maantiellä. – 1970-1990 luvut olivat suomalaisen rauhanturvaamisen kulta-aikaa. Jalkaväkimiina ei yleensä tappanut miinan astunutta, mutta saattoi silpoa jalkaterän ja sirpaloittaa alaraajat. Operaatiosta riippuen raivaaminen tapahtui käsin tai koneellisesti. Suomi on osallistunut yli 30 rauhanturvaja kriisinhallintaoperaatioon vuodesta 1956 alkaen. Jokaisessa operaatiossa on oma muistomitalinsa, jonka jokainen operaatiossa palvellut kriisinhallintaveteraani saa muistoksi palveluksestaan. Loitontamiskarttoja oli kolme, joista yksi jäi israelilaisille, yksi egyptiläisille ja yhden sai Siilasvuo. Raivaajan kannalta hankalimmat olivat muoviset miinatyypit kemiallisilla sytyttimillä, jotka sisälsivät niin vähän metallia, että raivaajillakin oli vaikeuksia löytää niitä miinaharvalla.. Vuonna 1990 rauhanturvaaminen jäi sanana pois ja operaatioista alettiin käyttää nimitystä rauhaan pakottaminen ja kriisinhallinta. Siinä oli 30 suomalaista ja 30 ruotsalaista vapaaehtoista, jotka lomautettiin omasta joukostaan. Hänen roolinsa Suezin kriisin välittäjä on edelleen yksi merkittävimpiä, mitä suomalaisessa rauhanturvaamisen historiassa on ollut. Päähineenä miehillä oli YK:n sininen baskeri, jossa YK:n päämajan vartijoiden kokardi. Näyttelyssä on erilaisia miinoja, jotka kävivät hyvinkin tutuiksi Flinkille eri operaatioissa. Vuonna 1957 rauhanturvaajat saivat kevyemmän lomapuvun sarka-asun sijasta. Esimerkiksi humanitaarisessa miinaraivausoperaatiossa Mosambikissa Suomesta oli kerrallaan vain kuuden hengen koneellinen miinaraivauskomennuskunta. Antiikki ja taide | 61 Port Saidin satamaa raivaavien raivauslaivojen suojaksi perustettiin yksikkö nimeltä Civil Watch Unit of Suez Canal Clearance Group. – Siilasvuo on ylivoimaisesti ansioitunein suomalainen rauhanturvaaja. – Miinoitteisiin eksyivät yleensä lapset ja naiset, jotka liikkuivat paljon luonnossa keräten polttopuita ja hoitaen viljelyksiä. – Museon ehkä harvinaisin esine on peräisin Siilasvuon perikunnalta. SUOMELLA KUNNIAKAS HISTORIA. Yksikkö toimi kuukauden ajan ja lakkautettiin 10.2.57. Suuri joukko suomalaisia palveli Lähi-Idässä näinä vuosikymmeninä UNEFII-, UNDOFja UNIFIL-operaatioissa, joka on edelleen käynnissä. Jo talvija jatkosodassa ansioituneelle sotilaalle on myönnetty suomalaisten kunniamerkkien lisäksi useita korkeita ulkomaalaisia kunniamerkkejä
Tapaamisen seurauksena hän pääsi asumaan tämän kotiin Seutulaan, jossa kummitäti toimi kansakoulunopettajana. Piirustuskoulussa Koivun opettajina toimivat muun muassa Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt ja Hugo Simberg. Myöhemmin Roomassa Rudolf Koivu tutki museoita ja erityisesti freskoja. 62 | Antiikki ja taide T aiteilija Rudolf Sefanias Koivunen syntyi Pietarissa 24.12.1890. Monien satuhahmojen tavoin Rudolf jäi vähän yli 10-vuotiaana täysin orvoksi, kun hänen äitinsäkin menehtyi keuhkotautiin. Hän myös maalasi Kustannusosakeyhtiö Otavan tilauksesta Rudolf Koivu tunnetaan taitavana pilaja sarjakuvapiirtäjänä, satukirjailijana, kuvittajana sekä taidemaalarina. Andersenin satuun ”Lumikuningatar”. Isä Henrik oli ammatiltaan sorvari sekä myös ksylografi eli puukaivertaja. C. Isoäidin kuollessa hän oli 15-vuotias. Tämä jälkeen poika asui jonkin aikaa enonsa nuohoojamestari Hartikaisen luona Pietarissa. Opiskelutoverinsa Matti Warénin kanssa toteutettu Pariisin-matka oli tärkeä etappi Rudolf Koivun taiteelliselle kypsymiselle. Taiteellisesti lahjakas poika halusi pyrkiä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jonne Salmensaaren perhe hänet myös kustansi vuosiksi 1907–1910. Rudolf Koivun ensimmäiset kuvitukset ilmestyivät vuonna 1911 Raittiuskansan kirjapainon Koitto-lehdessä. Kuva: Finna Rudolf Koivun kuvitus H. Poika oli luonteeltaan arka ja ikäistensä seuraa karttava. Nuorimies muutti Helsinkiin ja sai vuonna 1905 juoksupojan paikan Tuulispää-nimisessä pilalehdessä, jota myös itse myöhemmin kuvitti. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua toverukset pakenivat viimeisellä laivalla Lontooseen, Suomalaiseen merimieskirkkoon, mihin Rudolf Koivu teki art nouveau -tyylisen maalauksen. ENSIMMÄISET KUVITUKSET. Palkkiota maksaessaan lehden toimittaja muisti evästää taiteilijaa, ettei tämä vain tuhlaisi rahojaan viinaan ja tupakkaan. Kuva: Wikimedia Commons. Vuonna 1906 hän tapasi kaupungilla Suomeen muuttaneen kummitätinsä Maikki Salmensaaren. Sukunimi säilyi virallisesti Koivusena vuoteen 1915, mutta taiteilijapiireissä hänet tunnettiin Koivuna vuodesta 1910 lähtien. Hän menehtyi keuhkotautiin 1895. Taidemaalari Rudolf Koivu Satujen visualisti Rudolf Koivulle sadut antoivat vapauden liikkua esteettömästi ajasta ja maanosasta toiseen. Sittemmin hän muutti isoäitinsä luo Tyrväälle
”Kuninkaantytär kristallivuoressa”. Antiikki ja taide | 63 Koivun hartain toive oli maalata maisemia. Tällöin valmistui satoja kuvia. Esillä oli maisemia, henkilökuvia ja asetelmia. – Minua harmittaa, että olen kevytmielisesti myynyt kaiken, mitä häneltä omistin, hän totesi aikanaan. Vuodet 1935 ja 1940 muodostavat Koivun kuvitusten huiput. Thitz oli sivistynyt liikemies, Laborin perustajajäseniä Suomessa ja Michelinin toimitusjohtaja vuosina 1935– 40. Satukirjailija Raul Roineen romanttiset seikkailusadut saivat Rudolf Koivusta parhaan mahdollisen kuvittajan, joka aikaansai niistä poikkeuksellisen loistokasta satutaidetta. Rudolf Koivun taiteilijaura voitaneen karkeasti jakaa kolmeen osaan. Raul Roine puolestaan on ylistänyt Rudolf Koivua Suomen suurimpana satujen kuvitRudolf Koivun näkemys ”Sammon taonta”. Taiteentuntija ja -keräilijä Gösta Stenman arvosti Rudolf Koivua hienona maalarina. Sota-aika lienee herättänyt myös kaipuun tarunhohtoisille itämaille ja menneisiin aikakausiin. Vuonna 1931 Koivu sai mesenaatikseen johtaja August Thitzin, jonka luokse muutti asumaan. KOLMIJAKOINEN URA. Humoristien näyttelyyn hän osallistui vuonna 1933 saaden pilakuvistaan tunnustusta. KUVITTAJAMESTARI. He astelevat kuvan näyttämölle juhlavasti tai hypähtävät balettiaskelin. Vuosiin 1910–24 ajoittuvat hänen varsinaiset näyttelynsä maalarina. Boheemielämä sijoittuu vuosiin 1925– 1931, jolloin Rudolf Koivu oli osa legendaarista Brondan piiriä. LÄHTEET: RUDOLF KOIVUN YSTÄVÄT RY; MARJA SALONEN, MARIA LAUKKA: ”RUDOLF KOIVU 1890 1946”, WEILIN+GÖÖS 1990; WIKIPEDIA. Hänen luonaan Rudolf Koivu sai vaatimattoman, mutta rauhallisen työhuoneen. Rudolf Koivun kuvitusta ”Pääskysessä” vuonna 1915. Kuvituksia myytiin Ruotsiinkin. Siellä hän myös tapasi satukirjailija Raul Roineen, joka satuja myöhemmin kuvitti. Rudolf Koivu itse on kertonut Nuori Voima -lehdessä vuonna 1936 hartaimman toiveensa olleen saada maalata maisemia. TEKSTI: TIMO ELO myös Eino Leinon muotokuvan. Koivu oli tuolloin 30-vuotias. – Rudolf Koivun käyttämä liioittelu – liioiteltu rumuus, kauneus, laihuus, lihavuus, jyrkkyys, syvyys, keveys, raskaus luo hänen satukuviinsa arjesta irtautuvan ylivirityksen. Koivu rakasti draamaa, toteaa taideasiantuntija Maria Laukka taiteilijaa käsittelevässä teoksessaan. Sittemmin hänelle tarjottiin tilaisuutta muuttaa Amerikkaan kuvituksia tekemään, mutta hän jäi mieluummin Suomeen. Hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt lopullista valintaa maalarin ja kuvittajan uran välillä. Vuosina 1932–46 Koivu työskenteli kuvittajana. Kuva: Wikimedia Commons. Piilotajunta juhlii Rudolf Koivun peikkojen, tonttujen, jättiläisten ja keijukaisten kuvissa. Kuva: Wikimedia Commons ”Pistekota” vuodelta 1908 edustaa maalaisromantiikkaa. Myös henkilöhahmot ovat teatraalisia. Kuva: Finna Rudolf Koivun kuvittamat sadut lumosivat oman aikansa lapset ja nuoret. Kuva: Wikimedia Commons tajana ja samalla yhtenä Euroopan parhaista. Rudolf Koivu otti taidemaalarina osaa noin 30 näyttelyyn, mutta ainoan yksityisnäyttelynsä hän piti Gösta Stenmanin taidesalongissa vuonna 1921. Toimeentulon hankkiminen pakotti hänet kuvittajaksi
Kuva Johnny Korkman. 64 | Antiikki ja taide Göran Hongell: ”Sorsajahti”. Pääosassa lasi ja design-klassikot Tyyliä 140 vuotta Suomalaisen muotoilun ydintä ei voi tajuta, ellei ymmärrä luonnon ja kulttuurin välistä dialogia
– Kaksi vuotta sitten teimme yhdessä Kansallismuseoon ”10 000 vuotta muotoilua” -näyttelyn, jonka puitteissa kävimme läpi muotoilua aina kivikaudelta asti. Toinen kuraattoreista Florencia Colombo, Ville Kokkosen puoliso, on kotoisin Argentiinasta. – Hänelle myös esimerkiksi Alvar Aalto on ollut tuttu arkkitehti, joka on Etelä-Amerikassa yhä vallitsevan tiiliarkkitehtuurin myötä hyvin merkittävä. Pääosassa ovat lasi ja Iittalan design-klassikot. Hän on erikoistunut näyttelyarkkitehtuuriin. – On ollut hyvä yhdistää meidän molempien näkökulmat. Antiikki ja taide | 65 D TEKSTI: TIMO ELO esignmuseo on avannut näyttelyn, joka kertoo Iittalan 140-vuotisesta historiasta. Kuva: Designmuseon arkisto. Näyttelyn laajassa muotoilukatsauksessa Iittalakin nousi esiin, mikä ilmeisesti johti Ville Kokkonen Florencia Colombo Lasitehtaalla syntyi jatkuvasti uutta. Myös Kaj Franckin työt nousivat hänen silmissään merkittävälle tasolle. Näyttelyssä muun muassa kerrottiin, miten ensimmäiset työkalut ovat syntyneet. Näyttelyn ovat konseptoineet, kuratoineet ja suunnitelleet arkkitehti Florencia Colombo ja teollinen muotoilija Ville Kokkonen. – Tämä on ollut pitkä hanke jo senkin takia, että näyttelyn yhteydessä myös julkaistaan Iittalan kanssa tekemämme Phaidonin kustantama kirja, kuraattori Ville Kokkonen kertoo. Florencia on asunut Euroopassa yli 15 vuotta. Hän onkin nostanut Iittalan historiasta esiin monia hyviä esimerkkejä, joita en itse suomalaisena ehkä olisi helposti huomannut
– Heistä ensimmäisenä tulee mieleen Gunnel Nyman, jolla oli erittäin hieno tapa Yrjö Rosola: ”Vähän vino”. – Olemme yrittäneet esitellä myös Iittalan uniikkia tuotantoa, jota ei aikaisemmin ole nähty. Kuva: Studio Pietinen. Myös Iittalan kansainvälinen brändi on laajentunut. Uusinta uutta on se, että Iittala on viime vuosina strategisesti panostanut erittäin paljon kierrätyslasin käyttöön. VALTAVA TAUSTA AINEISTO. – Iittalan tämänhetkiset muotoilijat edustavat totta kai uutta kehityskautta. – Tällä hetkellä Iittala on ainoa suurempi lasitehdas Suomessa. Saimme vapaat kädet ja lähestyimme kohdettamme temaattisesti käyden läpi eri aspekteja ja konteksteja Iittalan historiasta tähän päivään. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän perusti Iittalan kylään Iittalan museon. – Suomalaisen muotoilun ydintä ei voi tajuta, ellei ymmärrä luonnon ja kulttuurin välistä dialogia, Ville Kokkonen sanoo. siihen, että meitä pyydettiin tekemään tämä Designmuseon juhlanäyttely, Ville Kokkonen kertoo. – Näyttelyn kokoaminen on ollut pitkä prosessi, jonka toteutimme kirjaprojektin myötä. VOIMAVIISIKKO. Tapio Wirkkalan lasia. Näyttelymateriaalia ovat täydentäneet lainat yksityisistä ja julkisista kokoelmista. – Se on alun perin suunniteltu Sarpanevan i-lasimallistoa varten osana isompaa tuotekokonaisuutta, kunnes siitä sittemmin tuli koko Iittalan logo, joka on tuonut Iittala-brändiin identiteettiä. Ja olemme pitäneet mielessä senkin, että näyttely on jatkossa lähdössä ulkomaille. Apuna toimi Iittalan historiallinen kuva-arkisto. Hän hoiti yhteyksiä muotoilijoiden ja tuotannon eli lasinpuhaltajien välillä ja toimi myös kouluttajana. ”Iittala – Kaleidoscope: Luonnosta kulttuuriin” -näyttely kokoaa yhteen Iittalan historian peilaten sitä suomalaisen yhteiskunnan monipolviseen kehitykseen. Nyt Iittalan muotoilijoiden joukossa on muitakin kuin suomalaisia. LOGOSTAAN TUNNETTU. Kuluttajista kuitenkin viime kädessä riippuu, minne tuotantoa siirretään. Tänään Iittala Group on Fiskarsin tytäryhtiö, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun ja astioihin. Mikäli suomalainen kuluttaja haluaa mieluummin hankkia kotimaisen merkkituotteen asemesta halpamaissa tehdyn nimettömän esineen, oli se sitten kaluste tai lasiesine, hän samalla tulee myös vaikuttaneeksi siihen, missä esineet tulevaisuudessa tullaan tekemään. – Tuotantoakin on siirretty muihin maihin, ja Iittalan tulevaisuus on pitkälti kansainvälinen. Ville Kokkonen haluaa nostaa Iittalan historiasta esiin suunnittelijoita, jotka vuosien varrella ovat nousseet merkittävään asemaan. – Temaattinen lähestymistapa mahdollisti myös sen, että kykenimme asettamaan rinta rinnan uutta ja vanhaa. Emme halunneet teoksestamme pelkkää kronologista yrityskertomusta, mikä oli myös kustantajan toivomus. Mukana on maailman huippunimiä. Kuva: Johnny Korkman käsitellä lasia. Hän oli uskomattoman taitava. Iittala on vuosien varrella ollut osa Suomen teollisen ja luovan kehityksen ydintä. – Halusimme myös tuoda esiin yleisesti tunnettuja tuotteita, joihin kuuluvat niin Alvar Aallon Savoy-maljakko kuin Kaj Franckin kaatimet, Ville Kokkonen kertoo. – Iittalan lasissa näkyy, miten Suomen boreaalinen ekosysteemi nousi vuosien varrella tärkeään rooliin monen muotoilijan luovassa kielessä ja taiteellisessa ilmaisussa tai kutoutui osaksi heidän luovan prosessinsa eri vaiheita, Ville Kokkonen sanoo. Valitsimme eri käyttötarkoituksiin suunniteltuja tuotteita, käsittäähän Iittalan laaja portfolio tänä päivänä lasin lisäksi yhtä lailla terästä, keramiikkaa ja puuta. Designmuseon näyttelyä tehdessään suunnittelijat ovat käyttäneet aineistona museon kattavaa Iittala-kokoelmaa, joka koostuu yli 10 000 esineestä sekä laajasta arkistoja kuvamateriaalista. Lasi on kuitenkin pysynyt brändin olemuksen ytimessä. Kävimme myös läpi sarjatuotannossa pitkään olleita historiallisesti merkittävimpiä valmisteita, joista voisi mainita vaikkapa Karhula Iittalan tekemät ja Väinö Paasosen suunnittelemat klassiset ruskeat olutpullot, jotka valitettavasti nyttemmin ovat poistumassa alumiinitölkkien vallatessa alaa. Kulttuurimme kehitys 1900-luvulla antoi sysäyksen uusille variaatioille lasimuotoilun maailmassa tuotekirjon laajetessa nopeasti ruokapöydiltä sisustamiseen ja valaistukseen. Se on myös ollut merkittävästi muovaamassa pohjoismaista muotoilua. – Nykyaikaisen kulutusyhteiskunnan kehitys on tuonut mukanaan uusia seurustelumuotoja ja rituaaleja, jotka vaikuttavat muodollisiin ja toiminnallisiin kokeiluihin, värin rooliin sekä Iittalan entistä laajempaan materiaalivalikoimaan. Myös tehtaan valmistusmenetelmät ovat edistyneet vuosien saatossa. Myös Kaj Franck kuuluu ilman muuta tähän voimaviisikkoon. Nuutajärvellä lasitehtaan vanhoissa tiloissa toimii artesaanipohjaisesti yksittäisiä puhaltajia, mutta toista isompaa lasitehdasta ei meillä ole, Ville Kokkonen sanoo. – Temaattinen lähestymistapa on mahdollistanut sen, ettei esillä ole pelkkää kronologiaa tai typologioita, vaan rikas kokonaisuus. DESIGNMUSEON JUHLANÄYTTELY ON AVOINNA SYYSKUUN PUOLIVÄLIIN, MINKÄ JÄLKEEN SE LÄHTEE KIERTUEELLE ERI PUOLILLE MAAILMAA, ALUKSI JAPANIIN. Yritys tunnetaan kuluttajien keskuudessa Timo Sarpanevan vuonna 1956 suunnittelemasta ikonisesta i-logostaan. 66 | Antiikki ja taide Näyttely lähtee myös ulkomaille. Sitten tulee kolmikko Timo Sarpaneva, Tapio Wirkkala ja Erkki Vesanto, jonka rooli Iittalan sisällä oli merkittävä
Kuva. Kuva: Johnny Korkman Kaj Franckin tuotantoa. Johnny Korkman. Antiikki ja taide | 67 Oiva Toikka: ”Lintu”. Kuva: Johnny Korkman Alvar Aalto: ”Maljakko”. Kuva: Johnny Korkman Erkki Vesanto: ”Karahvi”
Pyöreän purkin kansi on liimattu kasaan.. Täti toi koristeelliset purkit Itä-Aasiasta Kauneutta Kiinasta 68 | Antiikki ja taide Maljakko ja koristepurkki. Rakkaat esineet Käsinmaalattuihin keramiikkapurkkeihin liittyy sadunomaista hohtoa ja mielikuvituksellisia tarinoita
Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Lokakuussa 1949 perustettu Kiinan kansantasavalta ja Suomi olivat solmineet diplomaattiset kauppasuhteet jo 28. Tästä legendasta hän ei antanut millään periksi, Seppo Vartiainen sanoo ja muistaa tädin kertoneen hauskasta käynnistä lääkärissä, kun sai flunssan kesken matkan. Lopulta pieni, harmaapäinen mies oli kiivennyt tikkaita pitkin hyllylle ottamaan erilaisia purnukoita. Muistelen tätini sanoneen matkan maksaneen noin 20 000 silloista markkaa. – Ja sitten hän toi myös nämä kolme käsinmaalattua keraamista purkkia, jotka ovat nyt minulla. Tuskin hänen palkkansa hurjan iso oli, mutta tarkan markan ihmisenä ja pennin venyttäjänä, hän pani rahaa sivuun ja matkusteli. TEKSTI: JAANA ISOSAARI KUVAT: SEPPO VARTIAINEN. En pahemmin saanut satikutia, mutta sen jälkeen Lempi-tätini siirsi karamellit vanhaan peltiseen kahvipurkkiin, Seppo naurahtaa. – Tuo matka ja siitä tehdyt uutiset lienevät kasvattaneet Lempi-tätini kiinnostusta ja halua matkustaa nimenomaan eksoottiseen Kiinaan. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä (koko vähintään 2 Mt). Rakkaan esineet -kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com Antiikki ja taide | 69 KERRO AARTEESI TARINA Lempi toi myös yrttejä ja voiteita. – Niinpä Lempi käytti ainakin suurimman osan säästöistään ja lensi muiden seikkailijoiden mukana ihka ensimmäisten suomalaisten joukossa Venäjän kautta Pekingiin. ENSIMMÄISIÄ KIINAN MATKAAJIA. – Toki hän oli käynyt kävelyllä Kiinan muurilla ja väitti elämänsä loppuun asti, että Kiinan muuri on ainoa rakennelma, joka näkyy kuuhun saakka. Tädin luona ei vielä 70-luvullakaan uskaltanut aivastaa tai joutui nuuhkaisemaan siitä pullosta, Seppo nauraa. Tämä on kuitenkin muistikuva, sillä mitään kuittia minulla ei ole dokumenttina, mutta valtavan määrän tätini oli siihen käyttänyt, Seppo Vartiainen sanoo. Sepolla ei ole tietoa, mihin nämä purkit on alun perin tarkooitettu ja mitä kiinankielisessä tekstissä kerrotaan. H selsinkiläisen Seppo Vartiaisen, 60, lasivitriinissä on kolme ihastuttavaa keramiikkapurkkia, jotka hän on perinyt tädiltään Lempi Nuutiselta (1907–2005). lokakuuta 1950 ja jo huhtikuussa vuonna 1953 lähti ensimmäinen suomalainen kulttuurivaltuuskunta Sylvi Kekkosen johdolla Kiinaan 16 arvovaltaisen jäsenen kanssa. Niissä olevista yrteistä ja ties mistä oli sitten tehnyt punaisia pillereitä, joita oli Lempi-tädille antanut pienessä paperipussissa. Avaa meille aarteittesi tarinat. – Lääkäri oli kysellyt tulkin välityksellä kaikenlaista perhe-elämästä, lapsuudesta, nukkumisesta, suolen toiminnasta ja ruokatavoista alkaen. Ja aivan hirveän hajuista nestettä pienen pullollisen. Matkalla olivat muun muassa näyttelijä Ritva Arvelo, kuvataiteilija Aimo Kanerva, kirjailija Pentti Haanpää ja historiantutkija Kustaa Vilkuna. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. – Tätini oli Karttulassa taloudenhoitajana varsin varakkaassa perheessä, jossa oli myös sisäköt, puutarhurit ja autonkuljettaja. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. aluksi empinyt, uskaltaisiko niitä syödä, mutta oli kuuliaisesti napsinut ne ja oli tuota pikaa taas terveenä kohti uusia seikkailuja. Kun olin lapsi, purkeissa oli erilaisia nameja. Hän olikin tuonut Kiinasta myös erilaisia tiikerija yrttivoiteita mukanaan Suomeen. Purkin kansi on liimattu kasaan, mutta muistuttaa Seppoa yhä tapahtuneesta vahingosta. Matka kesti kolme viikkoa ja sieltä palattuaan tädillä riitti tarinoita vuosikymmeniksi. Kerran sitten menin omin lupineni hamuamaan niitä ja pyöreästä purnukasta tipahti kansi lattialle ja se tietysti särkyi. – Varmaan tätini antoi nämä purkit minulle ihan vaan, että muistaisin, miten ahneelle voi käydä. SEIKKAILU LÄÄKÄRISSÄ. Täti oli Hyvä Antiikki ja taide –lehden lukija. Lopulta vuonna 1961 Suomi-Kiina-seura teki avauksen Suomen ja Kiinan kansantasavallan välisen matkailun järjestämiseksi ja järjesti Matkatoimisto Lomamatkat Oy:n kanssa ensimmäisen kaikille avoimen turistimatkan Kiinaan. Seppo kertoo tädin tuoneen myös kauniin teeastiaston muistoksi matkaltaan. PURKEISSA SÄILYTETTIIN KARKKEJA. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Siitä nautittiin juhlapäivinä haudutettua teetä ja tarjolla oli tädin tekemiä pikkuleipiä ja tietysti kotitekoista pullaa. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina
70 | Antiikki ja taide Markku Ellala tunnustautuu rojalistiksi. Hän vastaanottaa vieraansa työhuoneessa asianmukaisesti pukeutuneena.
Noin 40 vuoden aikana kerätyt kokoelmat ovat villan kalustuksena. – Olemme vaimoni kanssa aina olleet intohimoisia antiikin keräilijöitä. Antiikki ja taide | 71 K TEKSTI: JUHANI KARVONEN un 1800-luvun empiretyylissä ihailtiin värityksessä kultaa ja Napoleonin mahtivallan aikana tummaa vihreää ja syvän punaista, Skandinaviassa harmaat sinertävät sävyt olivat tyyliin kuuluvia ja arkkitehtuuri suoraviivaista. Tutuiksi tulevat muun muassa eri aikakausien muodot ja värit. ANTIIKILLE KOTI KANSAKOULUSTA. Lainaa oli pakko hakea pankista, mutta lainan käytöstä emme uskaltaneet hiiskahtaakaan. Ellala ei ole tohtinut lähteä palauttamaan peiliä alkuperäiseen kuntoon. Olihan se aika juhlava kalusto opiskelijalle. Markku ja Sirpa Ellala elävät omaa unelmaansa kuninkaallisessa kartanossaan. Ellala on myös sisustustaiteilija, joten hän osaa itse tehdä huippukohteiden taiteelliset työt apulaisineen. Entisöijä Markku Ellala elää kuin kuningas palatsissaan Barokista jugendiin Muutaman vuosisadan aikamatkan voi tehdä Sastamalassa hetkessä. Villa Royalin salit on kalustettu aidolla antiikilla, tosin jotakin on myös valmistettu uustuotantona, minkä aina kerromme kävijöillemme, Suomen eturivin sisustussuunnittelijoihin kuuluva Markku Ellala sanoo. Rokokoosalin erikoisuus on Egyptin kuninkaan Farukin sohvakalusto hänen Italian huvilaltaan. Isoimmassa noin 80 neliön salissa klassismia on esillä ranskalaisen venäläisen ja pohjoismaisen empiren eli kustavilaisuuden muodossa. Tyylit paljastuvat koristeissa ja huonekalujen muodoissa täysin puhtaina muotoina. – Ostin sen jo vuosikymmeniä sitten parikymppisenä opiskelijana. Villan Royalin eteinen edustaa jugendia, ruokasali edustaa 1600-luvun barokkia ja viereinen sali 1700-luvun rokokoota. Jugendille oli ominaista linjakas usein joutsenkaulaornamentti ja jäykähkö muotoilu. Historia, sisustaminen ja oma rakas harrastus, rojalismi, yhdistyivät 120-vuotiaassa hirsirakennuksessa. Ornamentiikka noudatteli usein luonnon aiheita, kukkia, eläinaiheita. Entinen kansakoulu on tänä päivänä kuninkaallinen palatsi. Rakennus toimi kouluna vuosina 1904–2003. Useat vitriinit kätkevät sisäänsä lasin taakse jopa yli 300 vuotta vanhaa kansainvälistä posliinia. Kun Ellalat ostivat vuonna Mouhijärveltä Hyynilän entisen koulu, alkoivat he elää unelmaansa todeksi. Porvariskotiin kuulunutta peiliä oli aikanaan ”jaettu”. Barokki suosi mahtipontisuutta ja koristeellisuutta. Kalusto maksoi vuonna 1980 noin 6000 markkaa. Mitä suurempi yhtenäinen lasipinta-ala peilissä oli, sen suurempi oli peilivero. Rokokoohon liittyi ylellisyysvero, peilivero. – Tuohon aikakauteen liittyi ylellisyysvero, peilivero. Komeaan rokokoo-ajan peilin Ellala ajatteli entistää. Rokokoo tavoitteli mukavuutta ja suosi kaarevia epäsymmetrisisiä aaltoilevia Skirjaimen muotoja sekä pastellisävyjä. Olin aikeissa laittaa peilin alkuperäiseen kuntoonsa, mutta lasi on niin vahvaa, etten uskaltanut hommaan ryhtyä. Villan hirret ovat paikalla olleen 1700luvun suuren maatilan päärakennuksen hirsiä.
Hyvät yhteyden Italian ja Ranskaan sekä ulkomaisten asiantuntijoiden neuvot ja vinkit ovat yksi salaisuus löydöille, mistä yhtenä osoituksena ovat Tanskan hovin kuninkaallinen astiasto, joka on meillä käytössä. 72 | Antiikki ja taide Kääntöpöytä 1700-luvun alusta säästi tilaa pienissä kodeissa. Päärakennuksen alla on myös 1700luvulla tehty graniittikellari. Ellalan kokemus, rohkeus ja asiantuntemus ovat tuoneet löytöjä. Empirekello 1800-luvulta on harvinaisuus erikoisen narumekanisminsa ansiosta. Kaikkia taitojani olen käyttänyt hyväksi sisustuksessa. Yksi erikoisempia esineitä on 1700-luvulta peräisin oleva tuoksurasia.. Osaan kaikki tekniikat ootrauksesta kattotaideteoksiin ja kultauksiin. Olen suunnitellut kaiken itse ja lähes kaikki on oman käden jälkeä. Egyptistä saa juurensa empireOlemme keränneet tätä esineistöä 40 vuotta. Empire-tyylissä suosittiin moneen kertaan laskostettuja verhoja, jotka ovat näyttävät mutta kangastakin kului. Esimerkiksi verhoja on talossa kahden kilometrin verran. – Olemme keränneet tätä esineistöä 40 vuotta. Esimerkiksi 1980-luvulla suomalaiset huusivat huutokaupoista arabiaa, mutta kukaan ei halunnut ulkomaista posliinia. – Olen tehnyt kymmeniä opintomatkoja taidehistorian juurille Euroopan maihin ja Egyptiin. Huutokauppiailla saattoi olla laatikoittain esimerkiksi vanhaa Meissenin posliinia, jota ei kukaan huolinut. Minä ostin ne pois. Kuninkaalliseen kylpyyn kuuluvat loisteliaat olosuhteet Sevresin pöytäkelloja 1800-luvulta Suomessa on vähän. Myyjät eivät aina tienneet mitä he Euroopasta Suomeen toivat. TANSKAN HOVIN ASTIASTO. Rokokoon aikana eivät ihmiset halunneet nähdä takan sammuvan, minkä takia se peitettiin sermillä. – Olimme siihen saakka keränneet antiikkia ja nyt saimme tilat mihin kaikki saatiin esille. Jollei jotakin sisustuselementtiä ole saatu, olen sen itse valmistanut kunkin aikakauden tyylien mukaan
Antiikki ja taide | 73 Rokokoo tavoitteli mukavuutta ja suosi kaarevia epäsymmetrisisiä aaltoilevia Skirjaimen muotoja sekä pastellisävyjä. Kynttilät heijastuvat palaessaan lampetin takalaudasta, mikä tuo lisää valoa. Egyptin kuningas Farukille kuulunut kalusto tuli Ellalalle jo opiskeluiässä. Kattomaalaukset ovat Ellalan omaa käsityötä.. Vanhimmasta päästä on 1700-luvun alusta oleva lampetti
Ellala opiskeli työn ohessa hallintotieteitä, mutta ala ei tuntunut oikealta. – Äiti kertoi taivaasta, jossa kadutkin olisivat kultaa. Sieltä ammennan tietoa ja energiaa. Kuninkaallisia asuja on komerossa, eikä kullassa ole tingitty. Esimerkiksi 1800-luvun mahonkinen korkea uusrokokoo peili 1800-luvulta. Rokokoo-salin komean takan luukkujen edessä on koristeellinen sermi, joka ei ole kuitenkaan tarkoitettu suojaamaan tulelta. – Siinä kuten monessa muussakin esineessä on huomioitu käytännöllisyys ja kekseliäisyys. – Kellossa on naru, jota vetämällä kello löi edellisen tunnin lyönnit. Ranualaisen pienviljelijän pojalla kiinnostus kultaan syttyi jo lapsuudessa. – Tervakoskella aloin miettiä, miksen voisi itsekin perustaa vastaavan tyyppistä matkailukohdetta. –Kruunu on sikäli harvinaisuus, että se on virheetön. – Hän sanoi, että vieraita vastaanottaessani minulle sopisi kuninkaallinen asu. Ensiksi vuokrasin asun teatterin puvustamosta. – Uskoisin sen olevan tuoksurasia. KULTA KIEHTOI JO LAPSUUDESSA. Vanhimmasta päästä on 1700-luvun alusta oleva lampetti. 74 | Antiikki ja taide Empiresalissa on sekä ranskalaista, venäläistä ja pohjoismaista empireä. Sen seurauksena valitettavan usein aitoja antiikkihuonekaluja on maalattu valkoisiksi. tyyli. Kynttilät heijastuvat palaessaan lampetin takalaudasta, mikä tuo lisää valoa. Kolmessa vuodessa remontoin ryhmäni kanssa tämän kuninkaallinen huvila Villa Royal matkailukohteeksi. Markku Ellala on rojalisti, joka ei omaa harrastustaan peittele. – Kausi oli voimakkaimmin esillä 19902010. Empirekello 1800-luvulta on mekanisminsa puolesta harvinaisuus. Villa kalusteissa on todellisia löytöjä. Ellala ei ole pihistellyt materiaaleissa. Mietin usein millaista elämä olisi, jos ympärillä kiiltelisi kultaa. Esimerkiksi kuninkaallisen kylpyhuoneen ovenkahvat ja hanat on päällystetty aidolla lehtikullalla. mutta siten teetimme asut mittatilaustyönä. Ammatteja on kertynyt useita, jotka täydentävät toisiaan. Peilin oikea väri on mahonki. Yöllä kello ei siis lyönyt tunnin välein. Kruunut olivat palatseissa vinssattavissa alas, koska katon yläpuolella oli ikään kuin kaivon veivi ja kruunut laskettiin alas puhdistuksen ajaksi. Yksi erikoisempia esineitä on 1700-luvulta peräisin olevan posliiniesine. Peili on pilattu maalaamalla se valkoisella ja koristelemalla kultamaalilla. Poistan Miranol-maalin ja ootraan sen mahongin väriseksi. Ellala on törmännyt turhan usein valkoiseen kauteen sisustuksessa. Sermi on tiettävästi jostakin kuninkaallisesta palatsista, luultavasti Euroopasta. Sammuva takkaa ei soveltunut sen ajan käsityksiin mukavuudesta. Korkein kruunu on empiresalissa 1,8 metriä. Ellalan ensimmäinen iso työ oli Janakkalan Tervakosken kartanon eteishallin kasettikaton tekeminen ja portaikon marmorointi. Kruunuja on yhteensä 15 kappaletta. Kun tämä Hyynilän kansakoulu tuli myyntiin 2003, ostimme paikan heti. Kartanolla on kaikkiaan 14 kelloa. Kuninkaallinen vaatetus sai alkunsa paikallisen asukkaan tokaisusta. Empire-salissa on 1800-luvun kattokruunu, joka on aikanaan valaistu nestekaasulla. – Hylkäsin hallintotieteet ja opiskelin sisustustaiteilijaksi, myöhemmin erikoismaalariksi ja entisöijäksi. – Rokokoon aikana eivät ihmiset halunneet nähdä takan sammuvan. Kuninkaallisen kylpyhuoneen ovenkahvat ja hanat on päällystetty aidolla lehtikullalla. Vanhoja huonekaluja on Suomen kartanoissa mutta harva omistaja niistä luopuu. Suurimmat kruunut painavat lähes 90 kiloa. MEILLÄ ESITELLÄÄN VIERAILLE AIKAMATKA BAROKISTA JUGENDIIN JA KOTISIVUILTAMME LÖYTYY TIETOA MEISTÄ WWW.SUOMENVILLAROYAL.FI JA PUHELINNUMERO ON 040 5162453. AIKAA MITATAAN MONELLA KELLOLLA
MESSUNUMERO. MESSUNUMERO. 4/2021, ilmestyy viikolla 33 ENTISÖINTI Alan koulutus. 6/2021, ilmestyy viikolla 48 WANHAN AJAN JOULU Taidematkat. Kortit ja koristeet. Teatterit ja Musiikki. Valaisimet ja kynttilät. 5/2021, ilmestyy viikolla 40 LASI JA POSLIINI Astiat ja aterimet. Antiikki ja taide 2021 3/2021, ilmestyy viikolla 21 KESÄN TAIDENÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Museot ja Näyttely. Kotimainen taidelasi. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi www.antiikkijataide.fi @antiikkijataide. Nuoret taiteilijat. Mediamyynti: Sirpa Hornaeus, p. Keräilijöiden aarteet. Antiikki ja Taide sisustuksessa. Kehystys ja verhoilu
03 5656 6966 | 14/7 ¤ AVOINNA TI–SU 10–18, MA SULJETTU | VAPRIIKKI.FI. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2021-20 700278-2102 R R itarit itarit R R itarit itarit 20.5.– 5.12.2021 20.5.– 5.12.2021 20.5.– 5.12.2021 20.5.– 5.12.2021 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE | PUH