KERÄILY . ARJEN HISTORIA NYT 6,90 Kivettynyt järvi-sormus, hopeaa ja akryyliä Kiehtovat uniikkikorut Kasvoi satujen maailmassa NANNA SUSI Lottien hääkruunu SOTA-AJAN HARVINAISUUS 1866 kameraa VELI MIETTISELLÄ. KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI
FISKARS ANTIIKKIPÄIVÄT ANTIKDAGAR 6.–9.7.2017 VANHA VEITSITEHDAS GAMLA KNIVFABRIKEN AVOINNA / ÖPPET 10 – 17 FISKARSIN RUUKKI – FISKARS BRUK WWW.FISKARSINANTIIKKIPAIVAT.FI WWW.FISKARSANTIKDAGAR.FI sisäänpääsy / inträde 10 €
16 Wenzel Hagelstam ajautui antiikin maailman sattumalta. Taustalla hehkuu Oiva Toikan Omena (1989-1992). Sisältö 42 Pääkirjoitus .....................................................................5 Suomen itsenäisyyden ajan korut ...............................6 Juha Rönkkö on kerännyt 1500 hopeakorua.............12 Uutisia ...........................................................................14 Wenzel Hagelstam on koko kansan antiikkimies ....16 Lauri Rinta-kanto on linja-autoihminen henkeen ja vereen ......................................................20 Keraamikko Anu Pentik keskittyy luomaan uniikkitöitä ....................................................................24 Jussi Valtakari veistää puhuttelevia patsaita .............28 Kuvaaja ja keräilijä Veli Miettisellä on 1866 kameraa ..............................................................32 Tilauskortti ....................................................................35 Marjatta Mustonen on mieltynyt Oiva Toikan lintuihin .........................................................................36 Ars17–näyttely hämmentää .......................................40 Timo Surojegin perinteikäs antikvariaatti on tuhansien kirjojen maailma ........................................42 Lottamuseosta löytyy lottien hääkruunu ...................46 Juhani Kirpilän taidekokoelmassa kultakauden taiteilijat hyvin edustettuna ........................................50 Kuvataiteilija Nanna Susi eli lapsuutensa satujen maailmassa ..................................................................54 Taskukello oli ennen vanhaan vaurauden mittari ....58 Jyrki Salminen kerää vanhaa tavaraa ........................62 Otaniemen kappeli edustaa korutonta yksinkertaisuutta ..........................................................64 Palanderin talossa voi tutustua 1880-luvun säätyläiselämään .........................................................68 Meklari Petri Vuorinen panee tavaran liikkumaan vauhdilla .......................................................................72 Nukketaiteilija Erja Mikkola maalaa silikonikasvoille sielun .................................................76 Itsenäisen Suomen taidenäyttelyitä ..........................80 Venäjän keisarillisessa junassa loistoa ja arvokkuutta ..................................................................84 Rakkaat esineet: isän tekemä höyrygeneraattorin pienoismalli ..................................................................88 Tapahtumat ..................................................................90 Antiikki ja taide | 3 Pienet oranssinpunaiset punatulkut (1994-1997) ovat Marjatan suosikkeja. Hänellä ei ollut koulutusta eikä juuri kokemustakaan alasta. Timo Surojegin myymälänsä Kampintorin jännityskirjallisuusnurkkauksessa.. Ne pääsevät joulun aikaan esille. Taiteilija Jussi Valtakari käyttää veistosten työstämiseen aluksi kirvestä ja sahaa, sitten puukkoja ja talttoja. 28 76 36 Erja Mikkolan tekemät näköisnuket ovat kuin eläviä
10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Nukkekotien laatukalusteet ja tarvikkeet edullisesti www.minimaailma.. 050 548 26 70 Myös arkisemmat huonekalut ja tavarat heti varastosta. puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit. s-posti: kurki-suonio@minimaailma.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 09-413 97 354 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 91 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh
Niillä voidaan viestittää, kuka minä olen, mistä minä tulen, mitkä arvot ovat minulle tärkeitä ja mitä haluan kertoa itsestäni. K Pääkirjoitus Korukin korostaa itsenäisyyttä 3/2017 Vuonna 2017 ilmestyy 6 numeroa. Korut olivat aikanaan myös sosiaalisen tai julkisen aseman merkki. . Aina se omistajan rakkain koru ei kuitenkaan ole rahallisesti arvokas, sillä siihen voi liittyä henkilökohtaisia muistoja. Koruihin ja niiden valitsemiseen liittyy tänään suuri vapaus, nauttikaamme tästä itsenäisen 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari athene@kolumbus.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Korukivet voivat olla lasia, hiottuja luonnonkiviä tai muovista tehtyjä helmiä. Planetaariset laaksot -koru nousi kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1977 elokuvaohjaaja George Lucasin Tähtien sota -elokuvassa koristaessaan näyttelijä Carrie Fisherin esittämän prinsessa Leian hoikkaa kaulaa. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuvat: Björn Weckström, Kivettynyt järvi. Taideteos on myös Björn Wekcrtömin suunnittelema Kivettynyt Järvi -sormus, jonka hopea-akryyli tulivat tunnetuksi, kun muusikko John Lennon osti sellaisen vaimolleen Yoko Onolle. Tämä veistoksellisen kaunis koru nähtiin viime itsenäisyyspäivänäkin Linnassa koristamassa usean kutsuvieraana olleen naisen kaulaa. Arkipäivän korut koristavat kantajansa asua ja persoonaa. Kaikkein rakkain koru voi olla myös oman lapsen pienin kätösin askartelema vaatimaton riipus tai rannekoru. Antiikki ja taide | 5 oru-sanaan mielletään useimmiten, että se on rahallisesti arvokas. Kierrätysmateriaaleista tehdyt korut korostavat puolestaan kantajansa ekologisia arvoja. Katsoja osaa määritellä esimerkiksi Daavidin tähteä kantavan juutalaiseksi ja krusifiksia kaulassaan kantavan kristityksi. Sukupolvelta toiselle siirtyneisiin vaatimattomiin koruihin voi liittyä suuri tunnearvo. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 36 €. Kuva: Kalevala Koru Oy Kuva lottakruunusta: Patrik Rastenberger Björn Weckströmin kuuluisin koru on Lapponiasarjan Planetaariset laaksot, joka nähtiin Tähtien Sota -filmin ykkösosan huimassa loppukohtauksessa prinsessa Leian kaulalla. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 41 €. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, ma–pe 9–15, puh. Joillekin koru on taideteos, kuten Björn Weckströmin Lapponialle suunnittelema Planetaariset laaksot -kaulakoru. Valmistusmateriaalina voi kuparin, hopean, kullan ja platinan lisäksi olla metalli puu, muovi, lanka tai paperi. Esimerkiksi miehen kantamasta taskukellosta pystyi helposti päättelemään, mihin yhteiskuntaryhmään hän kuului ja naisen kaulalla, ranteissa ja korvissa olevasta kullan ja jalokivien määrästä hänen sosiaalisen asemansa. Näitä koruja keräilijät himoitsevat kokoelmiinsa ja niiden rahallinen arvo on merkittävä. Useimmiten se onkin, mutta tänä päivänä korut ovat myös yhä enenevässä määrin arkipäivän somistuttajia. Nykyisin korut kertovat kantajansa identiteetistä. Kuva: Kalevala Koru Oy
– Kellomuseo on myös käynnistänyt korumuseohankkeen yhdessä Suomen Kultaseppien Liiton kanssa. Suomalainen koru -näyttely ja sen oheisohjelmisto ovat hankkeen ensimmäinen askel, kertoi amanuenssi Laura Kokki. K Korut kertovat tarinaa suomalaisesta luovuudesta, rohkeudesta ja kauneuden kaipuusta. Hopea ja kulta häikäisevät Nykykoru on taideteos iehtovia uniikkikoruja, kansan suosikkeja ja rakkaita perintökoruja koko Suomen itsenäisyyden ajalta on esillä Kellomuseon Suomalainen koru -näyttelyssä, joka on osa Suomi 100 -tapahtumia. Korunäyttely perustuu Tammen viime vuonna julkaisemaan Suomalainen Koru -kirjaan. Kuva: Teemu Töyrylä. Kuva: Suomen Kellomuseo / Rami Laitinen Juha Koskela, Kuutamosarja. 6 | Antiikki ja taide Sulo Jousjärvi, Kielonlehti. – Meillä on tavoitteena, että korumuseo saataisiin vuonna 2020, aluksi muiden kokoelmien esittelyllä, koska omia kokoelmia ei vielä ole, totesi Kellomuseon museonjohtaja Mikko Kero. – Se ilahduttaa, että olemme jo saaneet lahjoituksiakin korumuseota varten. Teoksen kirjoittajat ovat Helena Pahlman, Lars Pahlman, Tuula Poutasuo, Päivi Ruutiainen, Esko Timonen ja Ulla Tillander-Godenhielm
TEKSTI: TARJA PITKÄNEN. Antiikki ja taide | 7
Suomalaisuus oli koruissa vahvimmillaan 1950ja 1960-luvuilla. Veistokselliset korut olivat 1960-luvun ilmiöitä. Kuva: Katja Hagelstam. Ehrströmiltä ja Venäjän vallankumouksen pyörteistä Suomeen paenneilta A. Kalevalakorut syntyivät vuonna 1937 Kalevalan 100-vuotisjuhlallisuuksien innoittamina. SUOMALAISUUTTA VAHVIMMILLAAN. Näyttelyn varhaisimpien korujen joukossa on loisteliasta kultasepäntyötä Eric O.V. Lopulta kaikki modernistit käyttivät kotimaisia kiviä ja niistä tuli suomalaisen hopeakorun tunnus. Sysäyksen modernin korun kehitykselle antoivat Kalevala Korun muotoilija Eero Rislakki sekä Kupittaan Kullan Elis Kauppi, jotka ottivat käyttöön kotimaiset korukivet 1950-luvun alussa. Akseli Gallen-Kallela / A. 8 | Antiikki ja taide PIETARIN VAIKUTUSTA. Pietarilainen tyylisuunta vaikutti vahvasti sumalaiseen korutaiteeseen, mutta virikkeitä tuli myös kuvataiteesta, esimerkkinä Eva Gyldénin hienostuneet kameekorut. Tillander, kaulakoru. Modernin suomalaisen korun pioneereihin kuuluvat Bertel Gardberg, Paula Häiväoja, Elis Kauppi, Börje Rajalin, Eero Rislakki ja Björn Weckström. Tillanderin Oscar Pihliltä sekä ja Buchertin perheeltä
Itsenäistymisen jälkeen yhteyksien katkeaminen Pietarin vaikutti monella tavalla suomalaiseen kultasepänalaan. Kultasepänalan tuotanto romahti sotavuosina ja pula-aikana alle puoleen sotaa edeltäneestä ajasta. 1990-luvulla nuoret muotoilijat tulivat voimakkaasti esille. Runsaan viiden vuosisadan ajan suomalaiset kultasepät saivat ammattioppinsa ja vaikutteensa Ruotsista, lähinnä Tukholmasta. Studiotyyppiset työpajat valmistivat uniikkikoruja. Teollisuuden ja liikkeiden alihankinta työllistää monia työhuoneita. Kuva: Katja Hagelstam. 1980-luvulla naisten osuus perinteisellä miesten alalla lisääntyi. Suomalaiset korumuotoilijat menestyivät kansainvälisissä korumuotoilukilpailuissa ja heidän töitään ostettiin tunnettuihin eurooppalaisiin museoihin. Osa Pietarin perinnöstä jäi kuitenkin elämään suomalaisissa työpajoissa ja koulutuksessa. Vuosisatainen kisälli-mestarikoulutus katkesi, ja yrittäjät menettivät liiketoimintansa. Alan koulutus pirstaloitui. Teollisuus fokusoitui ja kansainväliset seminaarit elävöittivät alaa. . Ratkaisua haettiin yritysfuusioista. Kansainvälinen opiskelijavaihto lisääntyi. Kultaseppäkoulun perustaminen Helsinkiin 1930-luvulla merkitsi käännekohtaa alan koulutuksessa. Sodan aikana jaetut muistomerkit ja mitalit sekä sotatarviketuotanto työllistivät alaa. Pietarilaisessa tyylisuunnassa näkyvät klassiset kertaustyylit ja koristeelliset, yleiseurooppalaiset muodot. Autonomian ajan taloudellinen kehitys loi pohjan suomalaisen kultasepänalan nousulle jo 1800-luvun puolella. Tietokoneavusteinen suunnittelu ja valmistus tuli mukaan vuosikymmenen lopulla. Jugendin aikana koruihin tuli vaikutteita Keski-Euroopasta. Kalevala-korujen valtava suosio nosti kansallista itsetuntoa ja merkitsi monille työpajoille tervetullutta tilaustyötä. Korutuonti ja kilpailu alkoivat murentaa koruteollisuutta. Messutoiminta oli monipuolista. Jalometalleja oli huonosti saatavilla, ja korutuonti ehtyi. Vakiintunut kansainvälinen yhteistyö ruokki korutaidetta. 2010-luvulla nuorten yhteispajoista on syntynyt pieniä hightech-ateeljetyöpajoja. Kultaseppäkoulun liittäminen Lahden taideoppilaitoksiin alkoi näkyä korumuotoilussa. Kiinnostus suomalaiseen muinaiskoruun sekä suomalaiseen kuvataiteeseen ja arkkitehtuuriin vaikutti uutena ilmiönä korujen muotoon ja ornamentiikkaan. 1970-luvulla edellisellä vuosikymmenellä alkanut korutuotannon korkeasuhdanne jatkui. Koruja alettiinkin valmistaa myös muista materiaaleista. Antiikki ja taide | 9 KULTASEPÄNALAN KEHITYS SUOMESSA . Pietarin verstaiden käsityötaito sai rinnalleen teollista tuotantoa. 1960-luvulla vienti laajeni myös Euroopan ulkopuolelle. Ensimmäiset korumuotoiluun erikoistuneet maisterit valmistuivat Taideteollisesta korkeakoulusta. Kultaseppäkoulun ja Taideteollisuuskeskuskoulun yhteistyö Helsingissä. Kun Suomesta vuonna 1809 tuli Venäjän keisarikunnan alainen suuriruhtinaskunta, kultaseppien koulutus ja kisällivaellus suuntautuivat Pietariin. 2000-luvulla leimauskäytännön vapautuminen lisäsi voimakkaasti alan harrastustoimitaa. Suomalainen korumuotoilu sai huomiota varsinkin saksalaisessa lehdistössä. 1950-luvulla menestyminen ulkomailla, kuten Milanon triennaalissa, sekä lukuisissa kotimaisissa näyttelyissä vahvisti suomalaisen korumuotoilun identiteettiä. Yhä useammat yritykset alkoivat käyttää valutekniikkaa korujen valmistuksessa. Tapio Wirkkala, Avaimet
Kokeellisen korutaiteen kärjessä olivat omaperäiset Eila Minkkinen ja Olli Tamminen. W. Kuva: Teemu Töyrylä Eric O. Kuva: Rauno Träsklin Pentti Sarpaneva, Akaatti. Nuorten yhteistyöpajoissa kannuksensa hankkineet korumuotoilijat yhdistävät suunnittelussa ja valmistuksessa uuden teknologian ja käsityön. Ehrnström 1917, kultasepäntyö Oskar Lindroos. Uusia lahjakkaita muotoilijoita tuli alalle 1970-luvun puolivälistä lähtien. TAIDEKORU VALTAA ALAA. Koruteollisuudessa Lapponia Jewelryn vienti veti kaukomaita myöten ja yritys pestasi uusia suunnittelijoita: Juhani Linnovaaran, Poul Havgaardin Zoltan Popovitsin. Björn Weckström nousi nopeasti kansainväliseen maineeseen voittamalla Rio de Janeiron kansainvälisen korusuunnittelukilpailun kulta-turmaliinikorullaan Kukkiva muuri 1965. . Sittemmin on saatu nykykoru, joka voi olla itsenäinen taideteos. Juhani Heikkilä ja Helena Lehtinen herättivät huomiota omaperäisillä koruillaan. Pentti Sarpanevan hopeaja pronssikoruista tuli Turun Hopean vientivaltti. Korutaiteemme kärkijoukkoon nousi 1990-luvulla Kirsti Doukas , joka on tuonut Kalevala Korun tuotantoon kauniita ja tarinallisia koruja. Nuoren suunnittelijapolven keskuudessa taidekoru valtasi alaa. Nuorten yhteistyöpajoissa kannuksensa hankkineet korumuotoilijat yhdistävät suunnittelussa ja valmistuksessa uuden teknologian ja käsityön. Björn Weckströmiltä oli voimakkaita Lapponia-kultakoruja ja Kalevala Korun Pentti Sarpanevalta reliefimäisiä pronssija hopeakoruja. Kaunis Korulle suunnitellut Paula Häiväoja teki 1960-luvun alussa läpimurron miesten hallitsemaan korutaiteeseen ja kansainvälisiin näyttelyihin. Samoin Pekka Piekäisen Auran Kultasepälle suunnittelemilla hopeakoruilla oli vetoa vientimarkkinoilla. Tästä esimerkkinä näyttelyssä on esillä Korutaideyhdistyksen kokoelman töitä. 10 | Antiikki ja taide Veistokselliset korut olivat 1960-luvun ilmiöitä. Kaisa Vuorinen, Marraskuu. Kuva: Teemu Töyrylä
Koruilla on aikojen kuluessa kerrottu niin yksityisestä kuin julkisestakin sosiaalisesta asemasta. Kuva: Teemu Töyrylä Helena Pahlman, Tuula Poutasuo ja Ulla Tillander-Godenhielm vaihtoivat kuulumisia Kellomuseon korunäyttelyssä. Korut ovat olleet myös vaihtotavaraa ja mukana kulkevaa omaisuutta. Suomalainen koru elää vahvana – eläköön sen monimuotoisuus!” Mirjam Salovaara, riipus. Antiikki ja taide | 11 KORU . Kuva: Porvoon Museo. Suomalainen koru ilmestyi viime vuonna. Saara Hopea, sormus. ”Käsitykset koruista vaihtelevat: yhdelle koru on kallisarvoinen, jaloista materiaaleista keholle ripustettava esine, toiselle lapsen askartelema riipus tai rakas Kalevala-koru. Näillä viesteillä voidaan julistaa suuresti tai vihjata pienesti. ”Koru ei ole vain koristava esine – sillä on erilaisia merkityksiä ja funktioita niin korun kantajalle kuin korun katsojalle”, kirjoittaa Päivi Ruutiainen Suomalainen Koru -teoksen johdannossa. Koru määrittää identiteettiä: kuka minä olen, mitä asiat ovat minulle tärkeitä, mitä haluan kertoa itsestäni. Kaikki kolme ovat olleet mukana kirjoittamassa Suomalainen koru -teosta. Koruihin liittyy myös paljon henkilökohtaisia muistoja. Jollekulle koru on muuttunut enemmän taiteeksi ja vähemmän ripustettavaksi
Julmaa on, jos äkkiä joutuu hävittämään korun saaden siitä vain metallin arvon, Juha Rönkkö sanoo. – Aloittaessani aktiivisen korujen keräilyn 10 vuotta sitten löysin niitä kirpputoreilta edulliseen hintaan. Pian huomasin Bukowskilla samanlaiset korut myynnissä. Mutta on vaikea määritellä kokoelmani arvoa, koska mikä on korujen realistinen hinta. Vastasin hänelle, etten suinkaan ole. 12 | Antiikki ja taide L ahtelaisella yrittäjä Juha Rönköllä on kokoelmissaan 1500 hopeakorua, joista 600-800 oli esillä Lahdessa Koru100 -näyttelyssä. Myös Bukowski ja muut huutokauppakamarit kauppasivat niitä. – Alussa kävin itsekin pari kertaa vuodessa antiikkimessuilla myymässä. Juha Rönkkö on intohimoinen keräilijä 1500 korua Juha Rönkön hopeakorukokoelman painopiste on 1950–70-lukujen koruissa. – Korun tunnearvoa on vaikea mitata. Kerran eräs henkilö pyysi minua keräämään itselleen tietynlaisia koruja. Koru, joka maksoi maaseudun kirpputorilla vitosen tai kympin, oli usein hinnoiteltu Bukowskilla hintahaarukkaan 150–200 euroa. Joku koru puhuttelee ja joku ei, Juha Rönkkö sanoo.. – Kauneus on aina katsojan silmässä. Tein niin ja kun tapasimme messuilla seuraavan kerran, hän osti keräämäni korut. – Eräs kiinalainen koruja keräävä rouva päätteli minun olevan miljonääri nähtyään kokoelmani. Tajusin, että kaveri oli ostanut minulta korut ja myi nyt niitä kalliimmalla hinnalla edelleen. Jos kirpputorilta hankki vähänkin arvokkaamman korun hintaan 50–60 euroa, se saattoi maksaa useita satoja design-huutokaupoissa
Jokaisella antiikkikauppiaalla oli niitä yhteen aikaan valtavasti eikä niistä ollut kiinnostunut juuri kukaan. Korujen keräilyssä on säilytettävä taloudellinen ajattelu. Ei siinä mitään kaavaa ole, mutta tiedän, että jos koru on maailmalla tietyn hintainen, en ala maksaa siitä enempää. Jos tänä päivänä lähdet teettämään kalvosinnapit kultasepällä, se maksaa monta sataa. Rönkkö menee antiikkiliikkeissä aina heti myyjän pakeille, koska tällä on vitriinissään arvokkaimmat korut.. Tiffany on varmaan aikoinaan tilannut niitä sarjan myyntiin. Minullakin on Kalevala Korun alkuajoilta niin vanha koru, että siinä on käsin kaiverretut leimat. – Usein ihmetellään, miksi miehellä voi olla korukokoelma, koska naisethan yleensä käyttävät koruja. Kauneus on aina katsojan silmässä. Tavallisimmin korujen hinnat liikkuvat muutamasta eurosta sataan. Niiden nimetkin ovat jotakin tyyliin ”LSD-trippi” ja niin edelleen. Niissä on Tiffany et Company -leima. – Tänä päivänä vanhojen korujen hinnat ovat pompanneet sen verran korkealle, että aloittelijan olisi hyvä rajata tarkoin keräilyä. Kannattaisi ruveta keräämään nuorten suunnittelijoiden töitä, ainahan sieltäkin ponnahtaa joku, josta muodostuu tulevaisuuden nimi. Koruja voi hankkia ja myydä eri tavoin. Suomessa hopeaja kultakorut on leimattu tosi hyvin ja niistä löytyvät eksaktit tiedot, joten korujen hankkiminen on suhteellisen turvallista. Rönkkö on rajoittanut korujen keräilyn hopeakoruihin taloudellisista syistä. Suomesta mukana on muun muassa Korpisaaren koruja, joihin itse en ole ikinä törmännyt. Tampereella on Tampereen huutokauppakamari. – Kokoelmassani ovat myös pienet Pekka Piekäisen suunnittelemat korvakorut, joista pidän paljon. Korpisaaren koruista olisi kiva saada edes yksi kokoelmaan. VINKKEJÄ KERÄILIJÖILLE – Keräilyvietti herää, kun löytää hienon esineen ja sitten sattuu löytymään vielä toinenkin, Juha Rönkkö analysoi. Niihin liittyy myös monenlaisia tarinoita. . – Jos olisin miljonääri, keräisin kultakoruja. – Tietoa on tänä päivänä runsaasti saatavilla. Esimerkiksi helsinkiläinen Dessein Oy, joka on antiikkija vintage-koruihin erikoistunut liike, ottaa niitä myyntitiliin. Pitäisi myös käydä näyttelyissä, joista voi löytyä omat mieltymykset. Itse käytän kauluspaitoja, joissa on tuplakalvosimet. Leimasta näkee, kuka korun on tehnyt ja minä vuonna. Se on valmistettu Suomessa ja palasi takaisin vuonna 2017 Kaliforniasta. Huutokauppakamareitakin on Helsingissä useita, mm. Korujen arvon määrittelee lähtökohtaisesti raaka-aineen hinta. Sekin koru on nähnyt paljon, Juha Rönkkö sanoo. Esimerkiksi netissä on leimat.fi -sivusto. – 1950-luvulla korujen muotokieli tavallaan räjähti. Ostin kalvosinnappeja hirmu kasat muutamalla eurolla. Hagelstam et Co, Bukowski sekä Huutokauppa Helander. Olisi kiva tietää korun tarina. Aina kun olen ostanut, minulla on ollut ajatus, että jos hävitän tämän, saanko omani pois tai jopa voittoa. Olisi kiva tietää, paljonko niitä on valmistettu. 1970-luvulla oli paljon miestenkin koruja, solmioneuloja ja kalvosinnappeja. Antiikki ja taide | 13 TEKSTI: TIMO ELO Juha Rönkkö on intohimoinen keräilijä 1500 korua ?. – Jokin aika sitten hankin Timo Sarpanevan ison riipuksen vuodelta 1972. Tekijällä tulee olla oma nimen leimausoikeus, joka pitää anoa. Kun puhutaan kultakoruista, pelkkä materiaalin arvo on niissä merkittävä. Kun koru tehdään, tekijä leimaa sen. Niihin tarvitaan kalvosinnapit, joita keräsin jo varhain. Se on kaikille avoin ja toimii vapaaehtoisvoimin. HARKITTUJA OSTOKSIA. Ainahan voi muutenkin löytää jonkin arvokkaan esineen, mutta todennäköisyys on häviävän pieni. – Vaikka ajat muuttuvat, uskoisin vanhojen korujen, joista suurin osa on käsityötä, kiinnostavan keräilijöitä yhä edelleen. Ne olivat massiivisia koruja. Harva tietää Tapio Wirkkalankin aikoinaan suunnitelleen koruja, joista kuuluisimpia on ”Hopeakuu” renkaineen. Koruissa on Tiffanyn ja PP:n eli Pekka Piekäisen sekä Suomen täydelliset hopealeimat. Leima kertoo myös korun materiaalipitoisuuden. Syntyi erikoisuuksia, taottuja pintoja, joihin upotettiin isoja kiviä. – Minulla on aika tiukka raja, jonka yli en mene. Rönkön hopeakorukokoelman painopiste on 1950–70-lukujen koruissa. Minulla on pari vanhaa saksalaista korukirjaa, joissa esitellään skandinaavista korumuotoilua 1970-luvulla. Sitten on paikkakuntaleima, mistä koru on lähtöisin. – Kirpputoreillakin katson vain vitriinit. Sitä tehdään tänäkin päivänä uustuotantona. VINKKEJÄ ALOITTELIJOILLE. Myös 1960–70-luvuilla korut olivat näyttäviä. Lisäksi tulevat nettihuutokaupat, Huuto.net sekä maailmalla Etsy.com. Sen verran olen saanut selville, että hänen uransa on ollut hyvin lyhyt. Hän on ilmeisesti lopettanut korujen suunnittelun ja siirtynyt arkkitehtipuolelle. – Monenlaisissa tilaisuuksissa syntyy puhetta, kun sisään tullessamme Terttu-vaimollani on aina eri korusetti. Valitsemme yleensä jotakin teemaan sopivaa. Ne ovat ihan villejä
Viikon pääteemoja ovat arkkitehti Alvar Aallon tuotanto ja hänen työnsä taustalla vaikuttavat ajatukset. Esille nousevat lisäksi rakennetun ympäristön ajankohtaiset aiheet. Taidehistorian HuK Mikko Välimäki tarkisti museon rutiininomaisissa tunnistustehtävissä teokseen liittyvän taustatiedon: teosrekisterin, näyttelyhistorian, kirjallisuuden ja muut lähteet. Alvar Aalto -akatemian ohjelmapäällikön Nina Heikkosen mukaan tarkoitus on, että viikon aikana järjestettävät tapahtumat levittäytyvät yhteistyökumppaneiden järjestäminä ympäri kaupunkia. Lahjoitettavien teosten taiteilijalista on mykistävä. Arkkitehtuuriin keskittyvä suurtapahtuma tarjoaa ohjelmaa kaupunkilaisille ja alan opiskelijoille sekä ammattilaisille. Museolle tulee vuosittain kymmeniä yhteydenottoja teostunnistusasioissa. Ulkomaisia tekijöitä ovat esimerkiksi Salvador Dalí, Joan Miró ja Henry Moore. 14 | Antiikki ja taide Uutiset 120 vuotta kadoksissa ollut teos löytyi AKSELI GALLEN-KALLELANVUONNA 1889 maalaama öljyvärityö Haavakuume tulee myyntiin Beurret & Bailly Auktionen huutokauppaan Baselissa Sveitsissä 21. Jo tuolloin ymmärrettiin maalauksen kuuluvan GallenKallelan varhaistuotannon merkkitöihin. syyskuuta järjestettävää Alvar Aalto -viikkoa. Teos palkittiin vuoden 1891 Pariisin salongissa. – Aranne on johtanut taidemuseota määrätietoisesti halki vaikeiden taloushaasteiden pitäen samalla huolta siitä, että Kajaanissa on edelleen toimiva ja kaikille avoin taidemuseo, joka on profiloitunut korkeatasoisella näyttelyja kokoelmatoiminnalla sekä monipuolisella yleisötyöllä, Museoliitto perustelee palkintoa. Tapahtumaviikon aikana kaupungissa järjestetään muun muassa seminaareja ja avoimia yleisötilaisuuksia. Suomalaislehdistö piti aikoinaan valitettavana työn päätymistä ulkomaille. Didrichsenin Moore-kokoelma on suurin tekijän veistoskokoelma Britannian ulkopuolisessa Euroopassa. Alvar Aalto -viikko Seinäjoella SEINÄJOKI ISÄNNÖI 13–17. SUOMEN MUSEOLIITON hallitus on myöntänyt Kauko Räsäsen suunnitteleman Suomen museoliiton 50-vuotisjuhlamitalin museonjohtaja Heikki Aranteelle ja sosiaalineuvos Pekka Saarenmaalle museotyön hyväksi tehdystä työstä sekä museoalalla saavutetuista ansioista. Huutokauppakamari pyysi museolta apua teoksen tunnistamiseen ja aitouden varmentamiseen. Se oli viimeksi julkisesti esillä Berliinissä vuonna 1895 järjestetyssä Gallen-Kallelan ja Edvard Münchin yhteisnäyttelyssä, josta se myytiin yksityiskokoelmaan. Se esittää kätensä loukannutta maatyöläistä, joka makaa sängyssä tulehduksen nostattamasta kuumeesta kärsien. Tiedot täsmäsivät myyntiin tulevan teoksen kanssa. Itsenäiset tapahtumajärjestäjät voivat ehdottaa omaa tapahtumaa osaksi Alvar Aalto -viikon virallista ohjelmaa. Gallen-Kallelan Museo yritti jäljittää teosta 2014 museolla pidetyn Akseli Gallen-Kallela ja Berliini -näyttelyn yhteydessä. Didrichsenin säätiölle suuri taidelahjoitus Museoliitto palkitsi mitalilla Akseli Gallen-Kallela Haavakuume, öljy 1889 DIDRICHSENIN TAIDEMUSEON perustajien Marie-Louise ja Gunnar Didrichseninperikunta on lahjoittanut museon taidesäätiölle 116 taideteosta. Ensimmäinen tutkimukseen käytetty tunti on tilaajalle maksuton, sitä seuraavista veloitetaan asiantuntijapalkkio. Taidehistorioitsija FT Teppo Jokisen tuolloin tekemä taustatutkimus ja nyt tehdyt jatkotutkimukset auttoivat varmistamaan Sveitsissä yksityiskokoelmasta myyntiin tulevan teoksen aitouden. Viikon yhteydessä järjestetään myös kansainvälinen arkkitehtuuritapaaminen.. kesäkuuta 2017. Suomalaisista tekijöistä taidemuseon säätiölle siirtyy muun muassa Alvar Cawénin, Marcus Collinin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eila Hiltusen, Eero Järnefeltin, Anitra Lucanderin, Laila Pullisen, Jalmari Ruokokosken, Tyko Sallisen, Helene Schjerfbeckin, Hugo Simbergin ja Ellen Thesleffin töitä. Tapahtumaan on parhaillaan käynnissä avoin tapahtumahaku. Hän on ollut suunnittelemassa museon toimintaa vuodesta 1989 alkaen, jolloin museon ensimmäinen virka perustettiin. Taiteilija maalasi teoksen Keuruulla kesällä 1889. FK Heikki Aranne työskenteli Kajaanin taidemuseossa vuosina 1989-2015
Kilpailun aikana oivalsin, että Hello Ruby on oikeastaan koulutusmuotoilua: suunnittelen, miten vanhempien ja koulujen tulisi kasvattaa lapsia teknologistuvaan maailmaan, Liukas sanoo. – Pidin itseäni juuri ja juuri kuvittajana ja kirjailijana, en muotoilijana. PAAVO TYNELLIN Lumihiutale-valaisimesta maksettiin lähes maailmanennätyshinta torstai-iltana Hagelstamin huutokaupassa Helsingin Tehtaankadulla. Sen myöntää Kiinan taideakatemia.Liukkaalle palkinto oli täysi yllätys, koska Hello Ruby ei ole klassista teollista muotoilua. Myös kaupungin tapahtuma-areenoiden luovaa käyttöä arvostetaan. Samassa huutokaupassa myytiin maailmanennätyshintaan myös Alvar Aallon nojatuoli nro 31. Apurahoja myönnettiin seuraavasti: 32 yhteisöavustushakemusta, 12 taiteilijan hakemusta ja kaksi nuoren taiteenharrastajan hakemusta. Pienin avustus oli 200 euroa. Avustusten myöntämisperusteissa huomioitiin kulttuuripalveluiden vuositeema, joka on tänä vuonna Suomi 100-juhlavuoden teeman mukainen "yhdessä". Suurimmat avustukset olivat 4 000 euron suuruisia. Yhteisöavustuksissa eduksi katsotaan yhdistysten välinen yhteistyö. Antiikki ja taide | 15 Tynellin lampusta ennätyshinta Kolmas ennätyshintaan myyty esine oli Reidar Särestöniemenmaalaus Koivikko, josta maksettiin 70 000 euroa. Valaisin myytiin Ruotsiin. Kulttuuriapurahoja jaettiin SEINÄJOEN KULTTUURILAUTAKUNTA on jakanut yhteensä 65 000 euroa apurahoja taiteilijoille, nuorille taiteen harrastajille, yhteisöille ja yhdistyksille. Paimion parantolan huutokaupasta 1970-luvulla hankitusta tuolista maksettiin 32 000 euroa. Tynellin valaisin on kuin taikatemppu: sen yläosassa leijailevat messinkiset lumihiutaleet heijastuvat valaistuna kattoon ja luovat ihmeellisen illuusion lumisateesta, huutokaupan tiedotteessa maalaillaan. Ward oli aikanaan Suomen tunnetuimpia kukkakauppiaita ja hänen aloitteestaan perustettiin muun muassa Interflora. Valaisin löytyi aikanaan Dan Wardin kukkakaupasta Helsingistä. Palkinto on 130 000 euroa, ja se on tiettävästi suurin suomalaisen koskaan voittama muotoilupalkinto, kertoo Helsinki Design Weekly. Alvar Aallon suunnittelemasta nojatuolista maksettiin 32 000 euroa.. Suomalaisen valaisintaiteen kirkkaimman nimen Paavo Tynellin, tunnetuin teos, Lumihiutale-valaisin, myytiin torstaina Hagelstamin huutokaupassa 159 016 eurolla. Palkintoa on jaettu vuodesta 2015 saakka. Hello Ruby valittiin voittajaksi 2 700 kilpailutyön joukosta. Linda Liukas palkittiin 130 000 eurolla OHJELMOINTIKIRJASARJA HELLO Rubyn tekijä Linda Liukas on saanut pääpalkinnon Kiinan suurimmassa muotoilukilpailussa. Istuimesta löytyy osastonleima IV
Wenzel Hagelstam on myynyt antiikkia jo 44 vuotta Koko kansan antiikkimies Wenzel Hagelstam palasi muutaman vuoden tauon jälkeen huutokauppansa johtoon. Antiikkija taidekaupasta on 2000-luvulla tullut globaalia ja se miellyttää Hagelstamia. 16 | Antiikki ja taide enzel Hagelstam jäi muutama vuosi sitten virallisesti eläkkeellä, mutta malttoi olla pois vain hetken, kunnes hankki nimeään kantavan huutokaupan takaisin itselleen. Mutta hyvin he ovat löytäneet. W En opiskellut käytännössä mitään, katu oli minun kouluni. Olen työskennellyt antiikin kanssa pitkään, mutta nyt minua kiinnostaa yrityksen kehittäminen ja sen logistinen puoli. – Kun ostin firman takaisin, niin oli pakko tehdä muutoksia. Kauppa on aina yhdistänyt ihmisiä ja kansoja. Onerva asui aikanaan ja kirjoitti runojaan, Hagelstam kertoo. Huutokauppa toimi pitkään Helsingin Bulevardilla, mutta nykyään se on Tehtaankadulla kahdessa osoitteessa. Yritys ei tule koskaan valmiiksi, ei voi jäädä tyytyväisenä istumaan paikalleen. Wenzel Hagelstam ajautui antiikin maailman sattumalta. Hagelstamia mietitytti, että löytävätkö asiakkaat uusiin tiloihin, kun huutokauppa toimi Bulevardilla niin pitkään. – Se on vain hyvä asia. Hänellä ei ollut koulutusta eikä juuri kokemustakaan alasta. Asun nyt asunnossa, jossa kirjailija L. – Asun tässä samassa korttelissa, lyhyt työmatka. Koen itseni ensisijaisesti maailmankansalaiseksi, sitten eurooppalaiseksi, sitten suomalaiseksi ja lopulta helsinkiläiseksi. Hagelstamin mielestä kauppa on aina yhdistänyt ihmisiä – myös taidekauppa.. – Ennen Suomi oli suljetumpi maa kuin nykyään, mutta nyt koko maailma on mukana kilpailussa
On vaikea selittää, miksi lapsi kiinnostuu jostain. Ei kotiin ostettu leluja. – Isäni oli hyvin tyypillinen insinööri. Muistan vieläkin, että yksi purkki maksoi markan ja toinen markan ja viisikymmentä senttiä. Wenzel Hagelstam syntyi sodan jalkoihin vuonna 1941. Hän oli sotalapsena Ruotsissa lastenkodissa. Se oli veressä. Sodan jälkeen hän palasi takaisin Suomeen. Nykyään elämme tavaranpaljouden keskellä, mutta silloin ei ollut mitään saatavilla. Koulu oli pienessä huoneistossa, jossa meitä oli kuusi oppilasta. Hagelstam perusti perheen ja he muuttivat Göteborgiin. – Tutustuin erääseen herraan, joka yllytti minua ostamaan antiikkiliikkeen. Eräältä ullakolta löysin myöhemmin tinasotilaita. Olin vähän kuin koira, joka kokee sen henkilön tärkeänä, joka hoitaa ja antaa ruokaa, Hagelstam naureskelee. Kodissa ei harrastettu lainkaan kulttuuria ja taiteita. – Se oli erikoinen paikka. Kuin vaivihkaa Hagelstamilla oli herännyt kiinnostus vanhaa tavaraa kohtaan. Maakunnissa kävin aina ostoja myyntiliikkeissä. Opettajina oli kaksi rouvaa, jotka pukeutuivat 1800-luvun asuihin. Minä ostin liikkeen ja hän toimi alussa minun oppi-isänäni. Jo pienenä Hagelstam kiinnitti huomiota ostoja myyntiliikkeisiin. – Matkoilla en koskaan tykännyt istua baareissa, vaan kiertelin antiikkiliikkeitä ja kirpputoreja. Meille palkattiin lastenhoitaja Pohjanmaalta ja hänestä tuli henkinen äitini. Tarkoitus oli jatkaa matkaa Portugaliin ja ryhdyin jo opiskelemaan kieltäkin, mutta palasimme Suomeen. Hagelstam kuvailee sodan jälkeistä Helsinkiä tylsäksi ja harmaaksi. – Kaikki oli kortilla. Kirjat olivat 1800-luvulta ja ne hankittiin käytettyinä divareista. Isälle työ oli ainoa tärkeä asia elämässä ja kaikki kesätkin piti olla töissä. Siellä oli hyvin tsehovilainen tunnelma. – Sain sieltä töitä. – En opiskellut käytännössä mitään, katu oli minun kouluni. Hän oli ollut pitkään alalla ja ymmärsi alaa. Hagelstam ei suunnannut yliopistoon eikä taideopintoihin, vaan suoraan työelämään. Olin viilarina tehtaissa ja tein muita rankkoja duuneja. Lapsilla ei ollut juurikaan harrastuksia, ei pelattu edes jalkapalloa. – Näin niiden ikkunoissa vanhoja lasipurkkeja. Pietarinkadulla sijainnut liike oli hyvin perinteinen antiikkikauppa ja sillä oli asiakaskuntaa valmiina.. Opetus oli ihan muuta kuin muissa kouluissa. KATUJEN KASVATTI. Äitini puolestaan sairastui polioon vuonna 1938 ja hän menetti toisen kätensä. Suvussa kylläkin oli kirjailijoita ja taiteilijoita. – Lapset leikkivät vanhoilla esineillä. Minulla oli yksi leikkiauto, jonka olin saanut Saksasta. Vuonna 1973 Hagelstamista tuli antiikkikauppias. Antiikki ja taide | 17 . Perhe asui Bulevardilla. TEKSTI: PAULI JOKINEN KOTONA EI KULTTUURIA. Hagelstamin isä laittoi poikansa Tehtaankadulle yksityiskouluun
Ihmiset uskalsivat ostaa ja myyminen oli helppoa. Ei hän ymmärtänyt alasta juuri mitään. Ala kasvoi nopeasti. Toki vanhempi tavarakin kiinnostaa,. KYSYNTÄ JA tarjonta muuttunut. – Netti muutti täydellisesti jälleen alaa. Hagelstamilla ei ole alan koulutusta, vaan hän ajautui antiikin pariin sattumalta. – Jo 1980-luvulla modernit asiat ja suomalainen design alkoivat kiinnostaa asiakkaita. Suuri muutos Hagelstamin uralla tapahtui vuonna 1979, kun hän perusti huutokaupan. – Ostin liikkeen eräältä kenraalilta, jolle se oli ajautunut puolivahingossa. Se muutti koko alaa. Ruotsalainen huutokauppakamari Bukowskis aloitti Helsingissä samaan aikaan ja he kilpailivat Hagelstamin kanssa rinta rinnan. Aikanaan tehtiin hienoja huutokauppaluetteloita, mutta nyt nekin ovat netissä. Hagelstamilla on 44 vuotta takana antiikkikauppiaan elämää ja hän on nähnyt, miten asiakkaitten kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet. – Huutokauppojen aloittaminen oli valtava muutos. Itse opin aika nopeasti. Googlen kanssa pääsee pitkälle, jos haluaa tutkia alaa ja esineitä. Aikaisemmin taideja antiikkikauppa olivat olleet hieman mystistä ja salamyhkäistä touhua, mutta huutokauppojen myötä kaikki tuli läpinäkyväksi. Antiikkiliikkeen lisäksi Hagelstam piti 1970luvulla myös taidegalleriaa Bulevardilla. KAKSI SUURTA muutosta. – Töitä oli ihan hirveästi ja työpäivät venyivät 12-tuntisiksi, Hagelstam muistelee 1980-lukua. Kauppa tavoittaa koko maapallon. 18 | Antiikki ja taide Nuoret ovat kiinnostuneita enemmän 1900-luvun esineistä. Huutokauppaa käydään netissä ja ostoja myyntipalstoilla tavara vaihtaa omistajaa. Oli kiva tehdä luetteloita, mutta kyllä se helpottaa, kun ei tarvitse niitä enää tehdä. Toinen suuri muutos alalla on 2000-luvulla tapahtunut digitalisaatio
ARVIOINNIT Nähdään Fiskarsin Antiikkipäivillä Hagelstamin huutokauppa sijaitsee nykyään Helsingin Eirassa. Antiikki ja taide | 19 Vanhan taiteen erikoisliike GEMA ANTIK Puutarhakatu 9, Turku Puh. – Kertaakaan en ohjelmassa käyttänyt sanaa huutokauppa. Ei 1700-luvun antiikista saada sellaisia hintoja. Hieman huonokuntoisesta Aalto-tuolista maksettiin 33 000 euroa. – Ihmiset luulivat, että teen vain työtä Ylelle. – Kaikessa on kyse matematiikasta. ?. Hinnat muodostuvat luonnollisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Oli ihan hyvä pitää oma bisnes ja tv-työ erillään. Hagelstam tuli koko kansan tietoisuuteen Ylen Antiikkia, antiikkia -ohjelman kautta, jossa hän arvioi ihmisten antiikkiesineitä. Suuri yleisö ei edes tiennyt, että olen huutokauppias. Juuri myimme Paavo Tynellin Snowflakes -valaisimen 150 000 eurolla. Silloin kun klassista suomalaista designia tehtiin, niin Suomi oli köyhä maa ja tuotteita tehtiin melko vähän. mutta nuoret ovat kiinnostuneita enemmän 1900-luvun esineistä ja se näkyy hinnoissa. 0500533587 www.gema.. Esineiden arvo perustuu siihen, paljonko on tarjontaa. 1800-LUVUN TAIDETTA JA ARVOKORUJA TAULUJEN PUHDISTUKSET JA KORJAUKSET VAKUUTUS YM
Volvon linja-auto vuodelta 1939 on yhä tilausajossa.. 20 | Antiikki ja taide Linjurissa oli tunnelmaa Lauri Rinta-kanto on linja-autoihminen henkeen ja vereen Lauri Rinta-Kanto sonnustautuneena entisajan kuljettajan asuun
Linja-autolla on menossa vasta kolmas omistaja, Rinta-Kanto kertoo. Siksi autoissa oli pitkään häkäpönttöjä, ja puukaasulla ajettiin eteenpäin. Hän esittelee isänsä kehittämää lipunmyyntijärjestelmää. Puinen matkustamon kori oli helppo poistaa, ja autojen rungoista tehtiin traktorin peräkärryjä maanviljelykseen. Melkein kaikki Suomen linja-autot vietiin sotaan, vain onnekkaimmat liikennöitsijät saivat jäädä kotirintamalle, Rinta-Kanto kertoo. Lauri Rinta-Kanto syntyi linja-autoyrittäjäperheeseen Kurikassa. – Tämä auto oli H.J. Isä Eino oli perustanut yrityksen vuonna 1934. Vähitellen pystyttiin uusimaan myös kalustoa. Vanha rahastajanlaukku on ollut kovassa käytössä. Tämän jutun Volvo säilyi sotatehtäviltä, koska se oli niin uusi, ettei sitä oltu ehditty vielä rekisteröidä. Liikennöitsijä Juhani Tyllilä tekee autolla tilausajoja muutaman kerran vuodessa, kuten hääja merkkipäivinä tai muita erikoisajoja. Hänellä on mukanaan vanha rahastajanlaukku ja iso kassi, missä on runsaasti vanhaa linjaautovälineistöä. – Tuonti ulkomailta oli säännösteltyä, ja oli vaikea saada varaosia. Sodan jälkeen korjatuilla autoilla alettiin saada tuloja asiakkaiden ja rahdin kuljettamisesta. URA ALKOI RAHASTAJAPOJASTA. Linjurissa oli tunnelmaa Entisajan linja-autoissa juttu luisti. Isä katsoi kansiosta kunkin matkan hinnan, ja seitsenvuotiaana rahastajapoikana aloittanut Lauri repäisi lippuvihkosta kulmikkaalla metallinpaKymmenvuotiaana sain jo siirrellä linjaautoja kotipihassa, ja 18-vuotiaana ajoin yksityisen kuormaautokortin.. Sodan jälkeen alan yrittäjien piti nousta ja katsoa eteenpäin. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN P ääsen heti vanhan linja-auton nostalgiseen tunnelmaan, kun istahdamme vuonna 1939 valmistuneen Volvon viininpunaiselle samettiselle takapenkille muistelemaan linja-autoalan todellisen konkarin Lauri Rinta-Kannon kanssa. Tupakkaakin poltettiin ”sikaosastolla” auton takaosassa. Hänellä oli silloin kaksi linja-autoa, myöhemmin vajaat kymmenen. Isän linja-autot vietiin sotaan, ja hän joutui ajamaan niitä lääkintäkersanttina ja kuljettamaan ensiapulinja-autoryhmän päällikkönä kuolleita ja loukkaantuneita joukkosidontapaikalle. Se oli Rinta-Kannon mukaan varsinaista yrittämisen selviytymistä ja korkeakoulua. Holmströmillä Loviisassa, kunnes se siirtyi 1980-luvun lopulla Someron linjalle, missä olin liikennepäällikkönä. Vasta Helsingin olympialaisten aikoihin vuonna 1952 ulkomaankauppa vapautui, ja saatettiin tilata varaosia ja ostaa uusia autoja, Rinta-Kanto kertoo. Varikon toimistossa nykykuljettaja tervehtiikin häntä arvostavasti upseerina. SOTA TUHOSI LINJA-AUTOKANNAN. Kuljettajia kunnioitettiin, koska he veivät asiakkaan perille. Jopa polttoainetta oli vaikea saada. Antiikki ja taide | 21 . Suomen linja-autokalusto meni lähes kokonaan uusiksi. Rintamalla linja-autot menivät niin huonoon kuntoon, että sodan jälkeen useimmat romutettiin ja purettiin varaosiksi muihin autoihin. – Isällä oli ollut yritys viisi vuotta, kun talvisota syttyi. Volvo on yksi noin runsaasta kymmenestä vastaavan ikäisestä ”pitkänokkaisesta” linjaautosta, joilla ajetaan edelleen. Kun hain autoa, he eivät olisi millään halunneet antaa sitä, ja kokivat, että ikään kuin riistin läheisen heiltä. Rinta-Kanto on sonnustautunut haastattelua ja kuvausta varten asianmukaiseen, vanhaan, harmaaseen kuljettajan asuun koppalakkeineen
Joko auto oli myöhässä, oli liian kylmä tai kuuma tai kuljettaja oli huono. Nyt valitetaan herkästi, jos auto on minuutinkin myöhässä valittamisen rima on laskenut. Reipas ja jämäkkä johtaja on tarvittaessa aina myös itse tarttunut linja-auton rattiin tuuraamaan. . Ote on tuttu ja varma. KULJETTAJA ARVOSTI TYÖTÄÄN . Sen sijaan asiakaspalvelua he eivät osanneet. Asiakkaiden vaatimustaso linja-autoista oli ennen matala. Esimieheltä edellytettiinkin, että hän tuntee alan koko toiminnan lattiasta tuloksentekoon asti sekä osaa ohjata kuljettajia oikeanlaiseen toimintaan. Puhutte juuri sen idiootin kanssa, vastasin. – Sekä kuljettajat että asiakkaat ovat muuttuneet. Linja-autokortin sai ajaa vasta, kun oli ajanut kaksi vuotta raskasta kuorma-autoa. Linja-autoyksiköiden johtajana pääkaupunkiseudulla vastasin parhaimmillaan noin 300 linja-autosta ja runsaasta 600 kuljettajasta. Pääsimme heti asian ytimeen, Rinta-Kanto naurahtaa keskustelua. Entisellä kuljettajalla oli lakki, nahkatakki ja pussihousut. Entisajan kuljettajan työ oli Rinta-Kannon mukaan fyysisesti vaativampaa, kun se on nykyisin kiireineen ja vaativine asiakkaineen enemmänkin henkisesti vaativaa. Myös matkustajat kunnioittivat entisajan kuljettajaa, ja olivat kiitollisia, kun pääsivät perille. Myimme pienen linja-autoyhtiömme, ja tulimme veljen kanssa Helsinkiin. Ensin piti olla ammattityössä. Moni piti komeaa lakkia vapaa-aikanakin haluten näin osoittaa olevansa ammatistaan ylpeä kuljettaja. – Kuka idiootti on suunnitellut aikataulut, nainen sanoi. LINJURILLA AIKAISIN TÖIHIN . Tyytymätön asiakas soitti toki ennenkin helposti esimiehelle ja haukkui silmät korvat täyteen. Siinä on ollut suuri hyöty, että olen aloittanut rahastajapojasta ja siivoojasta – ja tiedän, kuinka tulos syntyy ja kannattavuus määräytyy. Rinta-Kanto muistaa erään tapauksen Auto-Arvelalla kuljetuspäällikkönä ollessaan. Kuljettaja haisi naftalle ja bensalle tullessaan huoltamasta tai korjaamasta autoa, usein kesken matkan. Johtajana oli tärkeää ottaa töihin hyviä kuljettajia ja välttää huonoja. Vanhalla linja-autoasemalla Helsingin Kampissa kuljettajat ottivat yleensä sateessa ja tuulessa asiakkaat nopeasti sisään linja. Minulla on ollut hyvä tuuri. – Päätin antautua alan vietäväksi eikä ole kaduttanut. Moni rekka-auton ajossa selkänsä kipeyttänyt kuljettaja hakeutui linja-auton kuljettajaksi, koska siinä ei tarvitse nostella raskaita esineitä. Laurin ura linja-autoyrittäjäksi ja -johtajaksi ei ollut aivan suora. En kelvannut linja-auton kuljettajaksi, mutta pääsin konttoriin ajomestariksi, liikennepäälliköksi ja sitten liikennejohtajaksi. 22 | Antiikki ja taide Lauri Rinta-Kanto on pitkällä kokemuksellaan linja-autoista oikea mies istumaan vanhan Volvon rattiin. lalla juuri oikean hintaisen ”autolipun” asiakkaalle. Lippuvihon kantaosasta näki, minkä hintaisia lippuja oli myyty. – Kymmenvuotiaana sain jo siirrellä linja-autoja kotipihassa, ja 18-vuotiaana ajoin yksityisen kuorma-autokortin. Sillä sai siirtää linja-autoja paikasta toiseen tyhjänä. Asiakas soitti ja valitti, että linja-auton aikataulu on hänelle sopimaton, koska hänen pitää lähteä liian aikaisin töihin, ja odottaa lisäksi jatkoyhteyttä. Hän meni opiskelemaan Turun yliopistoon kulttuurimaantiedettä, mutta kun isä kuoli 70-luvun puolivälissä, päätös oli helppo palata linjaautoyrittäjäksi veljien kanssa perheyritykseen Kurikkaan. 50-luvun kuljettajaa ei tunnistaisi nykykuljettajaksi, jolla lukee kenties vain yrityksen nimi pienellä takissa. Väärä asenne saatikka kiroilu ei sovi kuljettajalle, ja moni entisen vapautensa menettänyt rekkakuski huomasikin pian valinneensa väärin
He olivat tyytyväisiä, että pääsivät vanhan bussin kyytiin. Elokuussa Kangasalan automuseo Mobiliassa vietetään linja-auton päivää. Polttoaineissa bensasta ja häkäkaasusta on siirrytty päästöttömiin puhtaaseen dieseliin sekä maaja biokaasuun. Vanhempi ajomestari huomasi auton syrjemmässä. Seuralla on vajaa 30 eri-ikäistä linja-autoa talleissa eri puolilla Etelä-Suomea. Kerran yhtä linja-autoa ei kuulunut laituriin. Olen linja-autoihminen henkeen ja vereen, hän myöntää. Kieltoja oli myös entisaikojen linja-autoissa. Isä vei aina lapset vappuajelulle. Kuvassa muun muassa arvokas Sisun miljoonan ajokilometrin niin sanottu keulamerkki sekä siihen liittyen liikennöitsijän kultainen rintamerkki. 70-luvuilla autoissa ei saanut enää polttaa. autoihin. Nykyisissä kilpailutuksissa työväki menee seuraavaan työpaikkaan, mikä voi aiheuttaa juurettomuutta. Antiikki ja taide | 23 Entisellä kuljettajalla oli lakki, nahkatakki ja pussihousut Taksatauluista näki ajomatkan pituuden ja lipun hinnan. Lauri Rinta-Kanto on hallituksen jäsen Suomen linja-autohistoriallisessa seurassa. Hiljattain maaseudulta tullut kuljettaja totesi: ”Täytyyhän sitä saada olla välillä itsekseenkin.” PAHAA OLOA TUPAKOINNISTA . Kuljettajien työsuhteet olivat ennen työuran mittaisia. Tuhkakupit ulottuivat auton eteen saakka. Isä ja isoisä saattoivat olla samassa yhtiössä töissä kuin sitten poika ja pojanpoika. Tupakan haju kantautui autoon, joten oksennuspussit tulivat tarpeeseen. Niistä yhdellä seura tekee nyt toukokuussa retken Pietariin joukkoliikenteen juhlapäivän tapahtumaan. Rinta-Kannoilla on Kurikan kotitalon tallissa säilytyksessä kaksi vanhaa linja-autoa. Talon tytär saattoi tulla autoemännäksi ja rahastajaksi. Linja-autoilusta on kirjoitettu paljon historiakirjoja, kuten ”Sota-Volvon kyydissä”, ”Linja-autot muistoissani” sekä Korsisaaren yrityshistoriikki ”Yhä matkaa”. Linja-autoissa moottori on siirtynyt nokasta sisälle kuljettajan viereen kopan alle, sitten keskelle autoa lattian alle, sitten nykyiselle paikalleen auton takaosaan lattian alle. ?. Tupakointi oli 50-luvulla linja-autoissa yleistä. Sain näin jatkaa isän perinnettä. – Tein ihmisille vappuajelun keskustassa. Noin 1700 jäsenen seuraan kuuluu kuljettajia, matkustajia ja linja-autoharrastajia. Myöhemmin tupakoitiin niin sanotuissa sikaosastoissa auton perällä
24 | Antiikki ja taide Anu Pentik harrastaa ruoanlaittoa. Ja kun kutsutaan vieraita, heille valmistetaan usein omat lautaset.
Posion voimanainen Anu Pentik: ’’Sieluni on omistettu uniikkitöille’’ – Suoraselkäisyys ja rehellisyys ovat aina kuuluneet meikäläisten tapoihin toimia, keramiikkataiteilija Anu Pentik sanoo. Materiaalia, josta Anu Pentik tunnetaan. Taidehallin-näyttelyni on ollut paras, mutta pian teen vielä paremman. Katsoja vaistoaa taiteilijan inspiraation lähteet: rauhan, kauniin maiseman sekä puhtauden. Taidehallin-näyttelyn valtaviin keramiikkatöihin oli käytetty 5 000 kiloa savea, josta oli muovailtu muun muassa pari tuhatta aidon näköistä signeerattua kiveä, joita myytiin näyttelystä muutama sata. Kaikki teokset olivat keramiikkaa. Mutta en huolehdi liikaa, elän tätä päivää. Katsoja sai osakseen elämäniloa ja kirkkaana leiskuavaa väriloistoa. Näyttely teki kunniaa myös taiteen ja designin rajapinnassa liikkuvalle keramiikkataiteelle. Antiikki ja taide | 25 . Posiolla asuva eteläkorealainen keramiikkataiteilija Suku Park on ollut vaikuttamassa Anu Pentikin taiteelliseen filosofiaan. 2016). PENTIK OY ?. Hän toimii silti yhä myös perustamansa Pentik Oy:n taiteellisena johtajana. Parhaillaan teen vuoden 2018 pääsiäismallistoa, mutta sieluni ja intohimoni ovat kyllä juuri nyt uniikkitöiden parissa. Seuraavana vuonna pidin oman näyttelyn Rovaniemellä. Olen ajatellut pitää uuden näyttelyn parin vuoden päästä. Hänen myötävaikutuksellaan tuhatvuotinen korealainen osaaminen on yhdistynyt posiolaiseen ennakkoluulottomuuteen. 2016). 65 myymälää eri puolilla Suomea; Pietarissa (2), Luleåssa (1), Prahassa (1) ja Utrechtissa (1) (Hollanti). Työllisti 265 henkeä (v. Käsillä tekeminen ja vuosikymmenten kokemus näkyivät teknisenä rohkeutena. euroa (v. – Käyttökeramiikka ei suinkaan ole jäänyt taakse. 5000 KILOA SAVEA. Liikevaihto 29,1 milj. Kotipaikka Posio. Se toi esiin Anu Pentikin taiteilijana ja juhlisti hänen pitkää uraansa suomalaisen keramiikan keskiössä. Aino -astiasarja.. Elokuussa 75 vuotta täyttävä Anu Pentik on viimeiset 10 vuotta omistautunut taiteen tekemiselle. Sitä käsiteltiin valtavat määrät moneen kertaan, Anu Pentik kertoo. Siinä oli puolet kotimaista kvartsia ja maasälpää sekä puolet Englannista tuotua kaoliinia. Näyttely oli osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa ja muodostui yleisöennätykseksi. – Meillä oli viisi vuotta sitten yhteinen näyttely Kouvolassa Taidemuseo Poikilossa. TEKSTI: TIMO ELO A nu Pentik oli luonut keväiseen Helsingin Taidehalliin näyttelyn, joka koostui lähinnä suurikokoisista installaatioista, joista museosaleihin muodostui kolme tilaa: ”Korkea taivas”, ”Kivinen maa” ja ”Värikäs paratiisi”. Toimitusjohtaja ja pääomistaja Pasi Pentikäinen. Savi oli valmistettu Suomessa
– Tuotantomme on hyvin monipuolista. Anu Pentikin suunnittelema kynttilänjalka. Intialainen valokuvataiteilija ja taiteen kerääjä Rajan Kapoor on todennut Anu Pentikistä: ”En tiedä maailmasta ketään toista taiteilijaa, jonka kätten kautta olisi tullut töitä ja elanto niin monelle muulle”. Idässä panostetaan estetiikkaan, joka antaa energiaa ja iloa. – Tämän on sanonut intialainen, itsekin yrittäjä ja taiteilija sekä pitkäaikainen yhteistyökumppanimme. Siellä teollisuudessa toimitaan isosti ja ripeästi. – Aivan liian usein unohdamme, että taivas on täällä tänään. – Aloitimme keramiikalla, mutta nykyään sisustuselementit, kuten tekstiilit ja tyynyt ovat nousussa, Anu Pentik sanoo. Tämän jälkeen mallimestari rupeaa tekemään muotteja, kunnes lopullinen keramiikkaesine on valmis. Ensin teen kipsimallit, jotka raati hyväksyy. Moni vaikeroi sen sijaan, että nauttisi elämästä. Mutta onneksi täällä on hyvät ihmiset ympärillä. Itse teen vielä toistaiseksi keramiikkaa, mikä on pitkä prosessi. Mehän teetämme Kiinassa aika paljon omia design-tuotteitamme. Käydessään jokin aika sitten Posiolla hän ounasteli minua Pentikin perustajana ja taiteilijana vaikeaksi yhtälöksi. Mallistomme kattaa monta sataa eri variaatiota, Anu Pentik kertoo. Varhaisempaa tuotantoa.. Keramiikan osuus Pentik Oy:n liikevaihdosta on enää vain 35 prosenttia, vaikka vanhimpana yrityksen brändinä se lienee tunnetuin. Meillähän Aivan liian usein unohdamme, että taivas on täällä tänään. He vastaavat tekstiili-, lasija metallitöiden suunnittelusta. Pentik Oy:n tuotesuunnittelussa työskentelee kolme teollista muotoilijaa: Lasse Kovanenja Minna Niskakangas Posiolla sekä Liina Harju Helsingissä. Moni vaikeroi sen sijaan, että nauttisi elämästä. Intiassa värit ja käsityötaito ovat huipussaan. – Helsingissä en varmaankaan olisi saanut mitään aikaiseksi. – Tapaan siellä tavarantoimittajiamme. Hän ihailee maan värimaailmaa. Anu Pentik tunnustautuu myös Intianystäväksi. Olen asunut siellä nuoruudessani puoli vuotta ja kun nyt jouduin olemaan siellä kaksi viikkoa näyttelyä tehdessäni, se riitti minulle. 26 | Antiikki ja taide TUOTESUUNNITTELU AJAN HERMOLLA. POSIO ON MAHTIPAIKKA. Helsingissä ihmiset ovat liian kiireisiä ja heillä on hirveä stressi, kun aikataulut painavat päälle. Anu Pentikin mielestä Posiolla on hyvä elää. Haastattelua tehtäessä hän on lähdössä Kiinaan, Hongkongiin ja Kantoniin, haistelemaan uusia tuulia. Anu Pentik kertoo näyttelyn kannustaneen museovieraita ajattelemaan tätä hetkeä
En usko sen kadonneen mihinkään. on valtavasti hyviä asioita ympärillämme, kunhan emme havittele liikoja. Kun aloittelin uraani, en olisi millään uskaltanut aavistella, että jonakin päivänä olisin saanut aikaiseksi nykyisenkaltaisen yrityksen, Anu Pentik kertoo. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat. ei enää ole tekijöitä. Koko energiani on tulevassa ja huomisessa. Ainakin kaikki tehtaallemme palkatut nuoret ovat olleet ahkeria ja yritteliäitä. Pro Finlandia –mitali 2014. Sisustusideoita haetaan mummin vintiltä ja yhdistellään uutta ja vanhaa. Vanhat kaapit ovat Intiasta. Tekstiilit tulevat etupäässä Latviasta ja pieni määrä silkkiä Aasiasta. – Aamut ovat parhaita hetkiä. – On hukkaan heitettyä aikaa kieriskellä sängyssä, ellei nuku. klo 13 Yleisöopastukset la 10.6. Olemme hankkineet koneita, jotka antavat aikaa myös käsityölle. Enkä tunnista myöskään niin sanottua pullamössösukupolvea. – Näin teen, vaikka kysymyksessä olisi itse tehty kuinka tyhmä sopimus tahansa. – Nytkin pääsiäisenä meillä oli 20 vierasta syömässä. Kesällä käy aamu-uinnilla. Tämä on valitettavaa. klo 13 ANU PENTIK ?. Ja jos joku pieni tekijä olisikin, hinta on ainakin kahdeksankertainen. Ja kun kutsutaan vieraita, heille valmistetaan usein omat lautaset, jotka vieraat myös saavat mukaansa. Itse en kaikkia ruokia valmista. Antiikki ja taide | 27 KUUTTI LAVONEN Hypnos ja Thanatos 11.5.–20.8.2017 Avoinna ti–pe 11–18, la–su 12–17, ma suljettu Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo Liput 7/5 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy www.poikilo.fi Sacral del Monte, 2017 Kuva: Rauno Träskelin Varjojen maailmassa, 1992, Tuusulan taidemuseo Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelma Kuva: Rauno Träskelin museot Taiteilijatapaamiset la 27.5. ja 5.8. Jos kerran jotakin on sovittu, sitten se vain toteutetaan vaikka väärän kiven kautta. Eeva Anneli Pentikäinen os. – Nykyään Suomessakin on ruvettu taas arvostamaan vanhoja kalusteita. Ja siitä selvittiin! – Toivonkin että näistä, jotka nyt istuvat pää kumarassa raitsikassa, löytyisi samaa yrittämisen paloa, jota isillämme ja esiisillämme sekä vielä minunkin sukupolvellani on ollut. Suomesta vastaavia ei ole löytynyt enää 20 vuoteen. – Minunkin elämässäni on ollut vaihe, jolloin jouduimme myymään kaiken – talon ja autot ja asumaan kolme vuotta tehtaan nurkassa vain sen takia, että pääasia, Pentik Oy, saatiin säilytetyksi 1990-luvun lamaaikana. Tämä Rovaniemeltä kotoisin oleva Asko Lousuanjärvi on myös kokki. ja 1.7. Illalla menen nukkumaan kymmeneltä. Pohjoisen ihmisten tapaan Anu Pentik on tottunut pitämään sen, mistä sovitaan. Sitten on vuorossa nopea suihku, jonka jälkeen työnteko voi alkaa. – Neljä viisi kertaa vuodessa järjestän traditionaaliset kutsut, joita moni on jo oppinut odottamaan. Anu Pentik tunnetaan aamuihmisenä. Eikä meillä myöskään mielistellä. Siellä on vielä jäänteitä siirtomaa-ajalta. – Keramiikkamme tehdään ja tullaan tekemään Suomessa. Se oli aivan ihanaa. Suoraselkäisyys ja rehellisyys ovat aina kuuluneet meikäläisten tapoihin toimia. Olen aina ollut innostunut uusista asioista enkä palaa entisiin kuvioihin. – Lasitavaraa saamme Euroopasta ja Aasiasta. Lapin yliopiston taiteen kunniatohtori 2012. Täällä on kylliksi osaamista. Mitä vastaat kritiikkiin, jota esitetään, kun tuotteita tehdään Intiassa tai Kiinassa, muttei Suomessa. Lapin taidetoimikunnan Pro Arte Lapponiae –mitali 2013. Muutti 1969 Posiolle. Loi yhdessä yrittäjäpuolisonsa Topi Pentikäisen kanssa taideja käyttöesineitä valmistavan Pentik Oy:n (1971). Anu Pentik harrastaa ruoanlaittoa. Sitä myymme paljon. AAMUIHMINEN NOUSEE AIKAISIN. Jos ihminen on työkykyinen, hänen myös tulisi jatkaa työskentelyä. – Olen sitä mieltä, että elämään on suhtauduttava positiivisesti ja pyrittävä eteenpäin. Aloitti keramiikka-astioilla, nahkavaatteilla ja kynttilöillä, joita teki lastenhoidon (Raisa ja Pasi) ohella. Viiden kuuden tunnin yöuni riittää hyvin, kun siihen on tottunut. Hän on jo varhain liikkeellä. Minulla on apuna Asko, joka toimi pari vuotta assistenttinani. Ei tarvitse olla rahaa pankissa, ei taloa eikä autoa, kunhan vain lähiympäristö ja oma fysiikka ovat kunnossa. – Hirveän mielellään teettäisimme ihanat tekstiilimme kotimaassa, mutta kun täällä Koko energiani on tulevassa ja huomisessa.. Kun herään neljän viiden aikaan, nousen heti ylös ja siirryn juoksumatolle, jossa harrastan reipasta kävelyä 20 minuuttia. . Pasi Pentik Oy:n perustaja ja taiteellinen johtaja
Tekemisessä on terapeuttinen aspekti. – Tilanne on veistoksia tehdessä sellainen, että siitä nauttii niin paljon. TEKEMISEN ILO VÄLITTYY. Hahmojen aiheet tulevat usein mediasta tai kylällä kulkeneista ihmisistä. – Sain ensimmäisen oman puukon isältä nelivuotiaana. Lahden taidekoulun pääsykokeiden näyttötöinä oli puuveistoksia. Tein ensin vähän abstraktimpia muotoja, ja aloin sitten tehdä henkilöhahmoja. Ne ovat ilmeikkäitä ja puhuttelevia. – Veistoksista tulee kommentteja maailmanmenosta. – Samuelin kautta löysin puun uudestaan. Heille syntyi Samuel –poika. Veistokset eivät hallitse katsojaa, vaan katsoja niitä. Yksityiskohdat hän kaivertaa erilaisilla kirurgin veitsillä. Jussi-isä käveli pojan perässä kylällä, ja veisteli samalla puukolla puukapuloita. Niihin on viime aikoina tullut mukaan kirjoituksia. Hän piirsi intuitiivisesti hahmoja – ”säkätyksiä ja söheröitä” – vanerille, mistä leikkasi ne irti ja maalasi. Valtakari maalaa myös akvarelleja. Puu on ollut läheinen materiaali koko hänen elämänsä ajan. Hän ajattelee piirtämällä. Lisään veistoksiin tekstejä kaivertamalla tai maalaamalla. Lukioaikana veistelin puusta autotallissa rakennusmestari -isän puutyöstövälineillä. ussi Valtakarin kiinnostus puuhun ilmeni jo poikasena. Miten se oikein onnistuu. Lahden taideinstituutissa Valtakari jatkoi maalaamista, mutta myös puu tuli uudestaan mukaan kuvioihin. Piirtäessä tulee esille hahmo, jota hän alkaa työstää puukolla. Puuveistoksia alkoi syntyä 1980-luvun lopussa Valtakarin muutettua puolisonsa, kuvataiteilija Eeva-Kaisa Jakkilan kanssa Taivalkoskelle. Taidekoulun aikana puuveistäminen jäi, ja tilalle tuli maalaus. Puuveistokset ovat vieneet mukanaan, ja tässä sitä nyt ollaan, Valtakari naurahtaa. Kansakoulussa tein puutöitä. Tutkiskelen myös ihmisen anatomiaa, Valtakari vastaa.. Niitä on nastaa tehdä, ja se välittyy hahmoihin ja niiden ilmeisiin. Helsingin Lapinlahden näyttelyssä saatoin itsekin huomata, kuinka taitavasti veistokset on tehty viimeistä kasvojen uurretta myöten. Piirtäminen on mukana koko ajan. Sillä veistelin kesämökillä Kopin salmessa Saimaan rannalla miekkoja ja pyssyjä lepästä. 28 | Antiikki ja taide J Pihakoivu taipui veistokseksi Jussi Valtakari veistää puhuttelevia patsaita Taiteilija Jussi Valtakari käyttää veistosten työstämiseen aluksi kirvestä ja sahaa, sitten puukkoja ja talttoja. Harrastan haikujen kirjoitusta, ja niitä työntyy mukaan veistoksiin. Kehitysvamman takia poika ei osannut hahmottaa ympäristöä
Pidän perheelle maailman ensi-iltoja, hän kertoo. Kun teen nyt pieniä veistoksia, puuta ei tarvitse paljoa. Sieltä hän on saanut lehmuslankkuja. Veistokset syntyvät siitä puusta mikä kulloinkin sattuu kohdalle, kuten koivu, leppä, haapa tai lehmus. Puun kasvupaikka vaikuttaa veistämiseen – joskus puu on kivimäisen kovaa, ja terä tylsyy nopeasti. Kummisedän pojan yritys tuo jalopuuta Suomeen. Antiikki ja taide | 29 Taiteilija Jussi Valtakarin Läheinen harrastus animaatioiden tekeminen on nyt jäänyt vähemmälle näyttelykiireiden takia. Kun Valtakari oli aiemmin täyttänyt gallerioita isoilla tavaroilla, ihmiset katsoivatkin näitä pieniä puuveistoksia erilailla läheltä. Maalaukset ovat aina abstrakteja, hän pohtii. – Sana on levinnyt. Valtakari käyttää veistosten työstämiseen aluksi kirvestä ja sahaa, sitten puukkoja ja talttoja. Esimerkiksi tuoreena leppään jää punainen väri, kuivana veistettäessä se häviää. Kolmiulotteisuus on jotenkin enemmän totta kuin kaksiulotteisuus. – Puuveistoksen henkilön tekeminen on erilaista kuin maalauksen. Yksityiskohdat hän kaivertaa erilaisilla kirurgin veitsillä. Tuota lausetta taiteilija on pyöritellyt mielellään mielessään siitä lähtien. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: JUSSI VALTAKARI KATSOJA HALLITSEE PUUVEISTOKSIA. Huono puu muuttaa tekemistä, mutta esimerkiksi oksa puussa saattaa tuoda hyviäkin vaikutteita, ja Valtakari kääntää sen voitoksi. – Animaatioita on kiva tehdä. Esimerkiksi Liettuasta saatu leppä oli tiukempaa kuin koivu. Animaatioissa hän skannaa maalaamansa akvarellit tietokoneelle aikajanaksi ja rakentaa taustalle äänimaailman musiikinteko-ohjelmalla. Ne eivät hallitse katsojaa vaan katsoja hallitsee niitä. Hän pyrkii pysymään erossa sähköisistä työkaluista, koska ne ovat äänekkäitä ja niistä tulee paljon murua.. Kun veistoksia oli esillä näyttelyssä Ruotsissa, niin eräs nainen tokaisi: ”ne ovat olemassa”. Husband. Pihakoivu taipui veistokseksi Joulufiilis. Puukko on hyvä, koska terän saa muotoiltua minkälaiseksi haluaa. – Pieni kosteus puussa tekee hyvää. Valtakari saa puuta veistettäväksi monesta paikasta, kuten oman pihan isoista, kaadetuista koivuista. Ihmiset tuovat minulle puuta niin, että pölkkyjä mädäntyy pihalla. Jotkut ihmiset rupesivat jopa puhumaan veistoksille kuin nukeille. YKSITYISKOHDAT KIRURGIN VEITSELLÄ. Vähän tuore puu on kivempi veistää. Hän muistaa kollegan sanat: ”Sie oot niin iso poika, et voit tehä mitä haluut.” PUUTA MONESTA PAIKASTA. Epätoivon hetkinä Valtakari on pohtinut, kannattaako kansanomaisia, kenties taiteilijoiden keskuudessa ei niin arvostettuja puuveistoksia tehdä, mutta tuo tunne ei vaivaa häntä enää
Valtakari on puuveistoksineen mukana näyttelyssä Kölnissä lokakuun kahtena ensimmäisenä Suomi 100 vuotta -teemalla. Kolmen sentin korkuiset hahmot ovat ikään kuin mallinnettuja ihmisiä. Viistämällä pinnan saa karkeaksi tai sileäksi.. Puu on hapan, ja sen happamuus muuttaa väriä ajan myötä. Pöytä pitää välillä puhdistaa, koska vaimo pitää tilassa kansalaisopiston maalauspiiriä. Valtakari käsittelee veistokset maitoon sekoitetulla väripigmenttiä ja laimentaa tarvittaessa vedellä. Tuntuu, että teen tärkeätä hommaa, hän naurahtaa. Hiomapinta ei minulle sovellu, ja taltalla saa parempaa veiston jälkeä. Freadom at the barrigade. . Feissari. 30 | Antiikki ja taide Nalle. Valtakarin osuus työstä ovat saarten ihmiset kesätouhuissaan. Shit happens. Syyskuussa hän on mukana taiteilija Jouko Lampisen kanssa yhteisnäyttelyssä Joensuun taidemuseossa. SYKSYLLÄ KÖLNISSÄ JA JOENSUUSSA. Veitsen terällä voi hioa pintaa, kiillottaa metallilla tai hinkata toisella puupinnalla. – Näin saan samalla etäännytettyä tekemistä vähän akateemisemmaksi ja tekemiseen tieteellisen sävyn. Viistämällä pinnan saa karkeaksi tai sileäksi. Esimerkiksi Häpeä – veistoksessa on käytetty kaseiinitemperaa. – Hiomapinta ei minulle sovellu, ja taltalla saa parempaa veiston jälkeä. Valtakari tekee parhaillaan Mäntän tulevan kesän taideviikoille viiden saaren pienoismallia yhdessä taitelija Antti Ylisen kanssa. Välineet ovat valmiina niin, että pöydän toisessa päässä ovat akvarellivälineet, toisessa päässä ruuvipenkki ja taltat. Valtakari työskentelee talon toisessa päässä olevassa ateljeessaan
Antiikki ja taide | 31 Mänttä | serlachius.fi | (03) 488 6800 | Puhtaita makuja ravintolagosta.fi Huom! Serlachiusbussilla Tampereelta suoraan museoihin! ESILLÄ YLI 10 NÄYTTELYÄ – TUTUSTU ESIMERKIKSI NÄIHIN UUTUUKSIIN: Tehdas on ulkopuolella – Esther Shalev-Gerz 1.4.2018 saakka Kesäpäiviä, Summer Days – pohjoismaalaisia nykytaiteilijoita 20.5. Guardian Angel.. Nautinto – Jukka Korkeila, Elina Merenmies, Anna Retulainen ja vanhaa eurooppalaista taidetta 10.6. alk. Shit happens. Bling Bling – Kimmo Schroderus 10.6. TAIDEJA MAKUNAUTINTOJA! Teoskuvat: Troels Wörsel, nimetön, 2016, Maurice Brianchon, Uimaranta (osakuva), 1938, Esther Shalev-Gerz, Erottamattomat, 2000, Kimmo Schroderus, Fleskepanne (osakuva), 2015 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / 12/6 ¤ WWW.VAPRIIKKI.FI Ajattelija. alk. alk
Kamerat ovat vain välineitä, millä kuvat tehdään. Monta kameraa on myös hajonnut kuvatessa. Se riski on aina olemassa. Se on ainoa yritys, joka korjaa myös vanhoja kameroita. Kun hän teki kolmiosaisen ohjelmasarjan, ohjaaja oli niin tyytyväinen, että toi hänelle miesvainaansa Contax II -kameran. Jokaisen kameran tiedot ovat tarkasti tietokoneella, joten niitä on tarvittaessa helppo jäljittää. Niissä on vain pölyä. – Minua alkoi kiinnostaa kuvaaminen. KUNNOSTAA JA KUVAA. Veli osti ensimmäisen järjestelmäkameransa Nikkomat EL:n. Nuorena Veli ei ollut kiinnostunut kuvaamisesta, ja vaimo hoiti kaiken kuvaamisen. Oikein vaikeat työt vien Mustonen & Laineelle Helsingin Oksasenkadulle. Varaosia kameroihin ei juuri löydy muuten kuin hankkimalla toinen samanlainen kamera varaosiksi. 32 | Antiikki ja taide K ameroita on 1866 kappaletta. Puhdasta alkoholia on kuitenkin nykyään vaikea saada. Kaikki kamerat ovat yksilöitä, ja niissä on omat tekniset kikkansa. Niitä saisi olla vain tuhat. – Yksi kaveri näki minulla molemmat kamerat, ja toi minulle hänen isältään jääneen Kine-Exakta -kameran. Kamerat alkoivat lisääntyä pikku hiljaa. Miettinen teki televisiossa töitä 40 vuotta kuvan kanssa leikkaajana ja kuvanauhoittajana. Hän pettyi esimerkiksi Tammisaaren museon kameroiden huonoon kuntoon, koska Veli Miettinen on kunnostanut ja korjannut hankkimansa kamerat, joten hänen kokoelmansa on Suomen huipputasoa. Sinoli taas haisee pahalle, aiheuttaen päänsärkyä ja pahoinvointia käytettäessä sisätiloissa. Pyrin koko ajan parantamaan kokoelman tasoa niin, että otan parempia tilalle ja huonompikuntoisia panen pois, Veli Miettinen valottaa. Sitten sukulaistyttö Englannista toi vanhan rullafilmikameran tuliaisiksi. Kun tytär syntyi, hänestä piti saada hyviä kuvia. Kamerat ovat vain välineitä, millä kuvat tehdään. Nikon SP moottorikameraa ovat käyttäneet lähinnä lehtimiehet.. Camera obscurassa pimeän laatikon yhdessä reunassa on reikä, josta valo tulee sisälle ja heijastuu ylösalaisin. Pölyn hän pyyhkii pois ja putsaa kameran puhtaalla alkoholilla, jolla saa kromatun metallin kiiltäväksi. Kuvaan kaikilla kameroilla yhden filmirullan tai levykameralla levyn. Kameran periaate ei sen sijaan ole muuttunut sen keksimisen jälkeen aitoa filmiä käyttävissä kameroissa. Kameran ruuvit ovat pieniä. Ihmiset toivat Kuva on tärkein. NIKON KESTÄÄ MITÄ VAAN. – Idea on se, että kunnostan ja kuvaan. Veli arvelee, että Suomessa on isompiakin kokoelmia, mutta hänen kokoelmansa on laadullisesti huipputasoa. Meillä on vaimon kanssa sopimus, että kameroiden määrä ei saa paisua liikaa. Myös itse kameroilla kuvaaminen on samanlaista. Veli Miettinen on kuvaaja ja keräilijä Kokoelmassa 1866 kameraa niitä ei ollut huollettu käytön jäljiltä. Veli kunnostaa ja tarvittaessa korjaa kaikki hankkimansa kamerat. Kuva on tärkein. Silloin kamera on testattu niin, että se toimii. Muutama on kuitenkin sellaisessa kunnossa, että korjaaminen on mahdotonta. – Magneetti on tärkein työväline. Se riittää. Sillä voi etsiä lattialle tippuneita ruuveja. 300 olen jo myynyt, ja 300 pitäisi vielä saada jaettua eteenpäin. Useimmat kameroista ovat Velille tullessaan käyttökunnossa
Dallmeyer Lontoosta Veli Miettisen käsissä on vuodelta 1860. Tämä erikoinen kamera on japanilainen Petal. Antiikki ja taide | 33 . TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN Veli Miettinen on kuvaaja ja keräilijä Kokoelmassa 1866 kameraa Kuvan Binoca on japanilainen pienoiskameran ja teatterikiikarin yhdistelmä. Se on ollut stereokamera, jonka toinen objektiivi on hävinnyt. Vanha puukamera P.H. Se ottaa kuusi pientä pyöreää kuvaa pyöreälle filmille.
Kameroiden hinnat vaihtelevat huutajien kiinnostuksen mukaan. Yhdistys järjestää kaksi kertaa vuodessa vanhan kameratavaran myyjäiset. jäämistöjään. Viidakkorumpu levitti sanaa. Kallein Velin tietämä kamera on yli kahdella miljoonalla eurolla myyty Leica.. Lähdin kuvaamaan tekemättä kameralle mitään, ja se toimi. Kaikki kamerat ovat enemmän tai vähemmän erilaisia, vaikka ne näyttävät ulkopuolisille samanlaisilta. Harrastus on Miettiselle mitä paras ajanviete. Laitoin kerran Contax -kameraan vuodelta 1936 filmin sisään. – Nikon on merkittävä kamera. Kirjallisuudesta saa arvokasta tietoa. Kuvat ovat liiankin realistisia. 1960luvulla melkein kaikki lehtimiehet ja kuvaajat muun muassa Vietnamin sodassa käyttivät Nikonia. Lahjoitanko kamerat Killankosken museolla vai olisiko jälkikasvu kiinnostunut niistä. VELI MIETTINEN osaa käyttää kameroita. Velin harrastus jatkuu vielä pitkään. Yhdistyksen kokous on joka toinen vuosi eri puolilla maailmaa, ja julkaisu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 34 | Antiikki ja taide KAMEROIDEN AMMATTILAINEN Tämä massiivinen Nikonin objektiivi on polttoväliltään 1200 millimetriä. Kuvaaminen on Velille yhä henkireikä, ja käy käsi kädessä kameraharrastuksen kanssa. Veli on mieltynyt Nikoniin. Kun Nikon F tuli vuonna 1959, se oli mullistava kamera, ja verrattavissa pienimpään filmiä käyttävään kameraan Leicaan 1920-luvulla. Yhdistyksen pääpaikka on Yhdysvalloissa. Kallein Velin tietämä kamera on yli kahdella miljoonalla eurolla myyty Leica. poista ja vanhojen kameroiden myyjäisistä. Aina löytyy jotain uutta, mitä ei ole missään kirjoitettuna. Kamera näyttää pieneltä objektiivin perässä. Joskus menee useita tunteja kerralla, joskus ei ollenkaan. Vaikka joskus mieli tekisi, Veli ei kuitenkaan halua ”erakoitua” harrastukseensa. Ei tarvitse kantaa painavia kameroita, ja pienelle muistikortille mahtuu määrätön määrä kuvia. JS. Ne on haettava muualta. – Vähän ahdastahan hyllyillä jo on. Tuskin on, joten ne täytyy varmaan lahjoittaa museolle tai museoida itse. – Jotkut kamerat ovat hyvin nerokkaita rakennelmia, täysin manuaalisia ja mekaanisesti hienosti tehtyjä. Ne olivat aluksi huonoja kameroita, useimmat palautettiin tehtaalle ja romutettiin. Veli on jäsenenä Nikon Historical Societyssä. Kokous on samalla hyvä syy käydä uudessa paikassa. Veli Miettinen oli mukana perustamassa Suomen valokuvahistoriallista yhdistystä vuonna 1994. Vaimo ja aikuiset lapset vaativat oman aikansa. Näyttävässä teoksessa on esitelty runsain kuvin kaikki Nikonin tuotanto tuolta ajalta. Siellä ne ovat kaikkien nähtävänä, hän toteaa. Kokouksissa tapaa tuttuja. Muutakin elämää on. Toiminta on laajentunut niin, että yksipäiväisen kokouksen jälkeen saatetaan kierrellä viikko katselemassa nähtävyyksiä. – Siellä on tietoa, ja voi jakaa omaa tietoa. Nikon -kamera, joka on valmistettu vuonna 1948. Siksi 1920–30 –luvun kamera toimii edelleen. Velin rakkaimmat kamerat ovat mielenkiintoisia historiallisesti tai henkilökohtaisesti. Yhdistyksen museo sijaitsee Killankoskella Pohjanmaalla. Kameroiden oheislaitteet ovat harrastuksen ”suola” – kuten Velin esittelemä vanha värifilmin kehityspakkaus tai värikäs kartonkinen kamerapakkaus. – Kuvaamisen helppous on digikameran suurin etu. Kameroiden keräilijänä Veli tunnistaa itsessään uteliaisuutta. Olisi paremman näköistä, kun kameroita olisi vähän harvemmassa. Viime syksynä kokous oli Philadelphiassa, siellä oli mukana myös Nikonin suunnittelija. Hän nauttii metsässä kulkemisesta sekä eläinten ja luonnon kuvaamisesta Veli käyttää kuvatessaan nykyään digikameraa, koska se on helpompaa ja nopeampaa. Suomesta löytyy harvoin erikoisuuksia. . – Olen miettinyt sitä jo aika pitkää. Neljäs valmistettu Hasselblad on myös mielenkiintoinen. Niiden kuvanerottelukyky on moninkertainen, ja jälki paljon filmikameroita terävämpi, mutta siinä ei ole syvyysvaikutelmaa. Se on minulle terapiaa. OHEISLAITTEISSA ERIKOISUUKSIA. Kun on luppoaikaa, puuhailen kameroiden kanssa ja kunnostelen niitä. Nyt hänen valikoimassaan on parisataa Nikonia. – Yksi suurimpia ilonaiheitani on järjestyksessä 199. Sosiaalinen ja joviaali mies viihtyy myös yksin metsässä. – Monet pudistelevat päätään, kun tietävät harrastukseni, hän myöntää. Jossain vaiheessa rakkaasta harrastuksesta pitää luopua, kun sormet eivät enää taivu kameroiden näpräämiseen. Hän esittelee joulun tienoilla ilmestynyttä Nikonin 100 -vuotisjuhlakirjaa. Se toimii edelleen. Vanhoilla objektiiveilla tulee kauniita kuvia, hän vertaa. Aika kuluu siivillä kameroiden kanssa. Useimmat jäsenet monista eri maista ovat paikalla vaimoineen. Veli löytää kameroita eri puolilta maailmaa huutokau?. – Jos kamerat ovat harvinaisia, tällaiset ovat vielä harvinaisempia. Se on maailman vahvin kamera ja kestää mitä vaan. Hän lukee jatkuvasti kamerakirjallisuutta, jota hänellä on hyllytolkulla. Museo on ainoa oikea paikka kameroille. Yhdistyksessä on jäseniä noin 150. KAIKKI KAMERAT YKSILÖITÄ. Paljous tekee sen, ettei niistä erota oikein mitään, hän pohtii
Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Puh. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. tilaukset@karprint.. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. 09 413 97 300. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r Lehti antiikin ja taiteen ystäville Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua
– Muistan, kuinka olin menossa hankkimaan mattoa kylpyhuoneeseeni. Voin miltei kuvitella, että kyseessä on isoäitini astiasto, vaikka ostinkin sen myöhemmin, Marjatta kertoo. Esineiden värit sointuvat tyylikkäästi niitä ympäröiviin huonekaluihin, tauluihin ja tekstiileihin. Marjatta ei hanki esineitä kokoelmiin tai hautumaan vitriinin perukoille. Mattoliikkeen vieressä olikin antiikkiliike, jonne pikaisesti poikkesin. Jokainen esine on kauniisti esillä, sille varatulla paikallaan. Perinnönjaossa astiasto meni toisaalle, mutta jäin sitä kaipaamaan. Lapsena keräsin paperinukkeja, kiiltokuvia ja filmitähtien kuvia. ESINEET OSANA SISUTUSTA. Alkuun Marjatta hankki vanhoja talonpoikaiskalusteita, pian mukaan tuli Nuutajärven vanha puristelasi. Myös Arabian vanhat astiat ovat kuuluneet Marjatan suosikkeihin. Keräilijä Marjatta Mustonen: Linnut miellyttävät silmääni Valkomusta Kivitasku (1987-1990) ja Alli (1980) ovat Marjatan ensimmäiset, lahjaksi saadut Toikan linnut.. Opiskeluaikoina, kun muut menivät ulos tupakalle, minä suuntasin tutkimusmatkalle viereiseen antiikkiliikkeeseen. Kenties kipinä taiteeseen ja kauniisiin esineisiin syntyi siitä, kun Marjatta lapsena kiersi isänsä kanssa taidehuutokauppoja. Erään 1928–32-lukujen astiaston hankin, sillä äitini äidillä oli ollut sellainen. Välissä Marjatan kiikarissa olivat Arabian maljakot, Kupittaan keramiikka, ja jossain kohtaa iski Heljä-kausi. – En ole suoranaisesti mieltänyt itseäni keräilijäksi, mutta jos oikein asiaa pohdin, voin huomata, että kenties olenkin ollut keräilijä koko ikäni. Matto jäi hankkimatta, mutta sen sijaan löysin viisi kappaletta 1900-luvun alun Arabian kuppeja. 36 | Antiikki ja taide K Marjatta Mustonen on keräillyt hankkii kauniit esineet osaksi kodin harmonista sisutusta. eräilijä Marjatta Mustonen muistelee keränneensä kauniita ja kiinnostavia asioita jo pienenä tyttönä. Esineet on tarkoitettu katseltavaksi ja käytettäväksi
Karjalalintu (1996 / SOK 1998) hehkuu punaisen ja mustan sävyissä.. Jokainen esine on kauniisti esillä, sille varatulla paikallaan. Toikan vanhemmat, jalalliset linnut ovat yksi Marjatan keräilykohteista. Lasilintujen eläväinen pintastruktuuri ja herkullisen oranssit sävyt miellyttävät erityisesti. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEHMAINEN Voimakkaan punainen Sieppo ( 1972-1978 ja 1995-1996) on yksi Marjatan suosikkilinnuista. – En kerää lintuja minkään systeemin mukaisesti, vaan hankin linnun, jos se jollain tapaa miellyttää silmääni
Suurta, vaaleaa Pale Malelasilintua (2007) valmistettiin vain 1000 kappaletta. Kuutioita tuleekin huolellisesti varjella porotukselta, Marjatta sanoo. Käyttöastioina minulla on kuitenkin Esteri Tomulan Floraastiasto, Marjatta kertoo. Minulla ei ole lintujen keräilyn suhteen mitään systeemiä, vaan hankin lintuja, jotka miellyttävät silmääni. Marjatta on kerännyt myös Toikan lintujen munia. Lintujen keräilyssäkin Marjatta noudattaa erehtymätöntä tyylisilmäänsä ja hankkii vain sellaisia lintuja, joista pitää, ja jotka sopivat kodin sävyihin. Hän sai ajatuksen kerätä kaikki kuutiot alusta, eli vuodesta 1977 lähtien. Nostin kuutiot pöydälle, mutta ne eivät siihen oikein sopineet. 38 | Antiikki ja taide – Hankin erilaiset esineet, oli kyseessä sitten vanha talonpoikaishuonekalu, jugend valokuvakehys, taidelasi tai keramiikkaveistos, osaksi kodin sisustusta. – Joskus ennen vanhaan Toikan lintuja saattoi tulla vastaan kirpputoreillakin, mutta ei enää. Ainoan poikkeuksen Marjatan esineistössä tekevät kahvikupit. – En tiedä, ovatko Toikan linnut enää nykymaailmassa aloittelevalle keräilijälle sopiva kohde. Itsekin olen perinyt äitini vanhan Fasaanin. – Kun olen ostanut ja myynyt esineitä, olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. KAUNIISTA ESINEISTÄ MIELIHYVÄÄ. Linnut olivat pitkään kaksistaan lasipöydällä, mutta vähitellen parvi alkoi kasvaa. Oiva Toikan linnut ovat yksi Marjatan keräilykohteista. Wanhojen tavaroiden kurssilta olen saanut ystäviä, joiden kanssa tapaamme säännöl. Ne ovat kuitenkin melko painavia, eivätkä kestä auringon paistetta, tai voivat rikkoontua. Erityisesti olen tykästynyt vanhoihin, jalallisiin lintuihin, joissa on elävä pinta ja kauniit värit. Vaikka hankin uusia lintuja, joitain lintuja olen yhtä lailla myös myynyt pois, jos minulla on sattunut olemaan jostakin linnusta kaksoiskappale. Lintu suunnattiin Yhdysvaltojen markkinoille. Keräily on Marjatan mukaan antoisa harrastus. – Ensimmäiset Toikan linnut, Kivitaskun ja Allin sain lahjaksi joskus 1980-luvulla. – Kahvikuppeja minun on hankittava aina kuusi tai kaksitoista kappaletta, eivätkä aivan kaikki kahviastiastot ole arkikäytössä. Jotkin vanhat linnut saattavat maksaa useampia tuhansia euroja. Lintujen jälkeen hän kiinnostui kuitenkin toden teolla Toikan lasikuutioista. Toikan paperipainotekniikkaa käyttäen valmistetut lasikuutiot ovat silmiä hivelevän kauniita ja yksityiskohtaisia. Iittala julkaisi rajoitetun erän kaupunkien inspiroimia City Bird -lasilintuja, joihin myös kuvan Paris-lintu lukeutui. Toikan tuotannosta Marjattaa ovat kiehtoneet myös Lollipopit, kodista löytyy myös muutamia herkullisia lasihedelmiä. LASIKUUTIOIDEN HURMAA. Toikan linnut ovat Marjatan mukaan etenkin aloittelevalle keräilijälle nykyisin kovissa hinnoissa. Etupäässä Marjatta tekee löytöjä huutokaupoista ja tuttujen kauppiaiden kautta. LINTUPARVI VAHTII HUONETTA. Ihmiset ovat nykyisin tietoisia esineiden kysynnästä ja myös arvosta. – Keräilin vuosien saatossa järjestyksessä kaikki vuosikuutiot ja hankin lisäksi muutaman erikoiskuution. Esineet on tarkoitettu katseltavaksi ja käytettäväksi. Aina kyseessä ei tarvitse edes olla nimekkään tekijän työ, jos esineen laatu, ulkonäkö ja väri miellyttävät. En voinut vastustaa, kun vastaani käveli Sihteerilintu vihreän munansa kera. Vihreä Sihteeri (2012) poseeraa Kiekun ja Kaikun (1987-1994)edessä. Vuonna 2010 päätin, että hinnoiltaan valtavasti kallistuneiden kuutioiden keräily sai riittää. Lintuparvi kasvaa hitaasti, mutta jatkuvasti, myös lintujen munia on ilmaantunut siivekkäiden lomaan. – Siivosin kerran apukeittiön kaappeja, kun silmiini osui pari, 1990-luvun alussa lahjaksi saatua lasikuutiota. – Viime syksynä en voinut vastustaa, kun vastaani käveli Sihteerilintu vihreän munansa kera. Se on mielestäni hyvin kaunis lintu, mutta edelleen hyvin edullinen. Toki lintuja löytyy moneen lähtöön. Ikkunallakin kuutiot näyttivät kovin yksinäisiltä, Marjatta kertoo. – Ikkunalla ainutlaatuiset lasikuutiot ovat ehdottomasti kauneimmillaan. Kaiken kaikkiaan minulla on 45 kuutiota, Marjatta kertoo. Sen lisäksi, että voi löytää kauneutta ympärilleen, keräilyn myötä tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Jotakin hyvin harvinaista keräilyesinettä, jota ei löydy toista, suojelen tietysti enemmän. Haikaraemon ja Ukkohaikaran (1994-1996) eläväinen pinta ihastuttaa
Marjatta kiertää huutokaupoissa noin kerran kuussa. Vuonna 1963 Toikka kiinnitettiin Nuutajärven lasiin. Erkka Auermaan humoristiset keramiikkaveistokset saavat Marjatan aina hyvälle tuulelle. Ei ole poissuljettua, etteikö kirpputoreilta tai voisi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Etenkin Birger Kaipiainen, Tyra Lundgren, Gunvor Olin ja Sakari Vapaavuori kiinnostavat. Etenkin maaseudulla, jossa hinnat eivät ole vielä karanneet pilviin, kannattaa kiertää tutkimassa kirpputoreja, Marjatta neuvoo. Keräilystä kiinnostuneita Marjatta kannustaa aktiivisuuteen. Kenties parhaiten Toikka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa lasisista linnuistaan. Tieto auttaa hankinnoissa, ja näyttelyiden kautta saa hyvin kuvaa siitä, missä esimerkiksi taidelasin suhteen tällä hetkellä liikutaan. Vuonna 2003 Toikka valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi lisesti, esittelemme toisillemme tuoreimpia esinelöytöjä ja pelaamme canastaa. – Tärkeää on lukea kirjallisuutta ja seurata näyttelyitä arvioineen. Lasiesineitä en tosin itse hanki lähetettyinä, vaan mieluummin noudan esineen paikan päältä, jotta saan esineen kotiin asti ehjänä, Marjatta sanoo. KERAMIIKKA VEI MENNESSÄÄN. Itse teen hankintoja kauniiden esineiden tuottaman mielihyvän vuoksi, mutta sijoitusmielessä keräävän kannattaa panostaa nouseviin nimiin. – Netistä voi seurata tarjolla olevia tuotteita ja hintoja myös etäämmällä sijaitsevista huutokaupoista. Esimerkiksi lasitaiteilijoista mainitsisin Markku Salon, Alma Jantusen. Oiva Toikan lasikuutiot on luotu paperipainotekniikkaa käyttäen. OIVA TOIKKA ?. Antiikki ja taide | 39 Kirjotiirojen (1994-1996) eläväisen oranssi pinta on Marjatan mieleen. Toikka palkattiin vastavalmistuneena keraamikkona töihin Arabiaan vuonna 1957. – Mietin aina ensiksi, onko esineelle valmiina jokin paikka kotonani, sopivatko sen värit ja muoto muuhun sisustukseen, ja teen hankinnan vasta sitten, Marjatta sanoo. Oiva Toikka (s. Viime aikoina Marjatta on ollut taidelasin rinnalla erityisen kiinnostunut keramiikasta. – Itsekin olen löytänyt rompetoreilta yllättäviä esineitä. . toukokuuta 1931) on arvostettu suomalainen muotoilija ja keraamikko. Tiirat huolehtivat tarkoin munastaan. Toikan taiteellinen toiminta kattaa myös lavastuksen ja pukusuunnittelun sekä muoviset sisustuselementit. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen hän siirtyi kuvaamataidon opettajaksi Sodankylään ja Helsingin normaalilyseoon. Toikalle on myönnetty Kaj Frank-palkinto, Prinssi Eugen-mitali, sekä Pro Finlandiamitali. Ladybird (2010) on Oiva Toikan ja Iittalan 50-vuotisen yhteistyön kunniaksi suunniteltu juhlavuosilintu.. Lintujen rinnalle on syntynyt sarja lasisia linnunmunia sekä aina vuoden tuotannossa oleva, lasinen vuosikuutio. Toikka on suunnitellut myös kankaita Marimekolle. Siitä lähtien Oiva Toikka on työskennellyt lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia. 29. Toikka valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta keramiikan osastolta vuonna 1956. Löytöjä voi tehdä myös ostoja myyntipalstoilta. Käyttölasien osalta Toikka on suunnitellut muun muassa 1960-luvulla Kastehelmija Flora-astiaston sekä 1970-luvulla Pionija Krouvi-sarjan lasistot. Kuvaamataidonopettajaosastolta hän valmistui vuonna 1960
Kokonaisuus on kanadalaisen Jon Rafmanin käsialaa ja on nimeltään Open Heart Warrior – The Swallower Swallowed. PLASMANÄYTÖT EIVÄT AVAUDU KATSOJALLE. Digiyhteiskunnan analysoijat eivät aina onnistu Kiasman ARS17-näyttelyyn valitut taiteilijat ovat löytäneet digitaalisen median luovuuden lähteekseen.. Tahattomasti tai tarkoituksella, possun ja kanin kohtaaminen muistuttaa myös seksuaalista aktia. Todellisuudessa teos käsittelee yhtä lailla eläinlajien muuttuneita rooleja. 40 | Antiikki ja taide Y ksi mielenkiintoisimpia – hyväksyi teoksen tai ei – kokonaisuuksia tervehtii näyttelyvierasta heti toisen kerroksen alussa. Kaksi eläinveistosta ja videoinstallaatio käsittelevät taiteilijan mukaan inhimillisten tarpeiden ja halujen suhdetta digitaalisuuteen. Taiteilija jopa arvioi, että intensiiviset videopelit voivat luoda hetkellisen kehosta irtautumisen tunteen samaan tapaan kuin hyvinvointiharjoitukset. Hän tutkii teoksissaan muistia, identiteettiä ja haluja sekä pohtii digitaalisen kulttuurin vaikutuksia elämäämme. Rafmanin mielestä vorarefilian kaikkinielevällä halulla on yhtymäkohtia digitaalisen median kulutukseen. Tuomas Laitisen videoinstallaatio Receptor käsittelee tapoja, joilla teknologiaa käytetään Hämmentävä ARS17 Kaksi eläinveistosta ja videota sisältävä kokonaisuus on kanadalaisen Jon Rafmanin käsialaa ja on nimeltään Open Heart Warrior The Swallower Swallowed. Taiteilijan mukaan veistosten lähtökohtana ovat kuvat vorarefiliasta eli voresta, fetisismin lajista, jossa seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu toisen syömiseen, syödyksi tulemiseen tai sen katseluun. Jon Rafman navigoi digitaalisen ja fyysisen maailman sekä fantasian välillä
. Onnistuneita teoksia on tuottanut myös Nandita Kumar, joka on rakentanut kolmen lasipullon sisään interaktiivisia pienoismaailmoja. Tietoa kerätään ja rekisteröidään monin tavoin, kuten elektronimikroskooppien ja drone-lennokkien avulla. Headbone-teoksessa selviää, että tavarat ovat ihmisille tärkeitä myös virtuaalimaailmassa. Teoksen teksti ja puhe on luotu tekoälyn avulla. Vain ympäristön heijastukset luovat hetkellisiä kuvia mustiin pintoihin. Mökissä voit puhua taiteilijoille videoyhteyden kautta. Satterwhite ammentaa teoksiinsa aiheita homoklubeilta, musiikkivideoista ja tietokonepeleistä. Seinällä oleva kuvasuurennos ja huoneessa esitettävä video kuvaavat digitaalista fantasiamaailmaa. Näyttöjen taustalla olevan seinämaalauksen taiteilija teki ARS17-näyttelyä varten. Niissä yhdistyvät piirilevyt ja komponentit, kuvat kasveista sekä rakennetun ympäristön yksityiskohdat. Jacolby Satterwhite ammentaa teoksiinsa aiheita homoklubeilta, musiikkivideoista ja tietokonepelien robottihahmoista. Nandita Kumarin teokset luovat tulevaisuudenkuvia, joissa luonto ja teknologia toimivat yhdessä. Teoksen näytöt on kuitenkin ”kaapattu” tekemällä ne käyttökelvottomiksi. Ne kertovat tulevaisuuden tieteismaailmasta, jossa tunteita ja aistimuksia voidaan siirtää ihmiseltä toiselle. Virossa syntynyt Katja Novitskova tutkii teoksissaan ihmisen havaintokyvyn rajoja ja toisaalta sitä, kuinka mahdotonta on pysyä näkymättömänä lisääntyvän valvonnan aikakaudella. Teokset luovat tulevaisuudenkuvia, joissa luonto ja teknologia toimivat yhdessä. Hän tuo muokatut kuvatiedostonsa osaksi seiniä, jotka puolestaan muokkaavat näyttelytilan muotoa. Tulkinta ei oikein vakuuta, katsoja ei mitenkään voi päätellä tällaisia asioita. Harvinaisia maametalleja hyödynnetään kosketusnäytöissä, ja kirurgirobotti suorittaa leikkausten osuudet, jotka vaativat eniten tarkkuutta. Espanjalaisen Julia Varelan lattialle levitetyillä, muodottomiksi rypistetyillä plasmanäytöillä ei näy mitään. Brittiläistä Charles Richardsonia kiinnostaa se, miten ihminen rakentaa identiteettiään tavaroiden, laitteiden ja lisäkkeiden avulla. Nandita Kumar haluaa herättää keskustelua ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kestävästä kehityksestä.. He eivät voi nähdä toistensa kirjoittamia viestejä. TAVARAN LUMO JATKUU VIRTUAALIMAAILMASSA. Tätä korostavat teoksessa kukkakuvioinen sohva ja raskausvatsa, jotka ovat mukana sekä videolla että fyysisinä esineinä. TUNTEENSIIRTO IHMISELTÄ TOISELLE. Niille oli tarkoitus projisoida Isis-järjestön propagandaa. Teoksen nimi on What the Heart Wants, mitä sydän haluaa. Taiteilijat vastaavat kirjoittamalla. Osana ARS17-näyttelyä on auennut ARS17+ Online Art. TAIDETRENDIEN IRONISOINTI. Oleellisinta ovat teoksen videosisällöt. Gillganin tulkinnassa uusi teknologia saattaa lisätä empatiakykyä, mutta samalla se toimii tehokkaana valvontajärjestelmänä ja koukuttaa käyttäjänsä viihteellä. Melanie Gillganin videoteos The Common Sense ( terve järki) jakautuu lyhyisiin tarinoihin. Videon pääosassa on liikkuva ja tanssiva taiteilija itse, jota on monistettu taitavasti. kiasma.fi ihmisten välisen yhteyden ja kosketuksen välikappaleena. Heidän ainoa keinonsa olla yhteydessä ulkomaailmaan tai toisiinsa on olla yhteydessä Kiasmassa olevaan mökkiin. Palvelu esittelee useita verkossa olevia teoksia, joiden tarkoitus on osallistaa yleisöä ja jatkaa näyttelykokemusta museon seinien ulkopuolelle. Nandita Kumar haluaa herättää keskustelua ihmisen ja luonnon yhteydestä sekä kestävästä kehityksestä. Teokset kommentoivat oman aikansa taidetrendejä ja tyypillisiä erottautumiskeinoja. Videon pääosassa on liikkuva ja tanssiva taiteilija itse, jota on monistettu taitavasti. Yhdysvaltalaista ArtieVierkantia kiinnostaa fyysisen maailman ja aineettomien digitaalisten objektien kohtaaminen. Cecile Evansin videoteos pohtii, mitä on olla ihminen tulevaisuudessa ja miten koneet muovaavat ihmisyyttä. Teos koostuu viidestä LED-näytöstä ja jauhemaalatuista teräsputkista. Teoksen yhtenä lähtökohtana on Varelan mukaan nettivideo, jossa terroristit pystyttävät valkokankaita Irakin Mosulissa. Espanjalaisen Julia Varelan plasmanäyttöinstallaatio ei avaudu katsojalle. Taiteilijakolmikko LaBeouf, Rönkkö & Turner asuu kuukauden ajan kolmessa syrjäisessä mökissä Suomen Lapissa, täysin eristyksissä muista ihmisistä. Jaakko Pallasvuon How to-videot neuvovat ironiseen sävyyn, miten menestyä kansainvälisessä taidemaailmassa. ARS17-näyttelyyn liittyy myös joukko teatteriesityksiä ja tapahtumia, joita järjestetään Kiasmassa loppuvuoden ajan. Antiikki ja taide | 41 TEKSTI JA KUVAT: KLAUS SUSILUOTO Yleisön osallistaminen ?. ”Hello world” on avoinna tammikuun puoliväliin 1918. Tällaisia asioita Laitinen videoinstallaatiollaan käsittelee, mutta ei mitenkään analyyttisesti. Teoksen olisi pitänyt puhua puolestaan. Niitä lähetetään ja vastaanotetaan Patch-nimisellä laitteella. Tanssiva taiteilija ja tietokonepelitNew Yorkissa asuvan Jacolby Satterwhiten teokset ovat näyttelyn parasta antia. Teos #ALONETOGETHER eli ”yksin yhdessä” luo yhteyden Kiasman yleisön ja kolmen taiteilijan välille
Timo Surojegin myymälänsä etuhuoneessa. 42 | Antiikki ja taide Kampintorin antikvaarista kirjakauppaa voi hyvällä syyllä kutsua perinteikkääksi; se on toiminut Helsingissä jo vuodesta 1931. Timo Surojegin perinteikäs antikvariaatti Tuhansien kirjojen maailma
Muutos näkyy ehkä selvimmin siinä, että kysyntä kohdistuu yhä enemmän tiettyihin kirjoihin, jolloin antikvariaattien myynti on jonkin verran hiipunut. Tässä kirjojen ja tiedon maailmassa Timo Surojegin on toiminut 1980-luvulta asti. Kirja-ala on vuosien saatossa kokenut melkoisia muutoksia. Liikkeellämme on paljon nuoria asiakkaita, Tasokkaita dvd-filmejä on useita tuhansia. – Kun aloitin alalla, haastavin puoli oli kirjojen ostaminen. MUUTOKSIEN VUOSIKYMMEN. Suurten ikäluokkien kirjastoja tulee myyntiin ja niissä on paljon kirjoja, joilla ei nykyään ole kysyntää. – Minulle kävi vähän samalla tavalla kuin monelle kollegalle: ajauduin tälle alalle, Surojegin toteaa. Valikoimaa löytyy myös science fictionista ja fantasiakirjallisuudesta, sarjakuvia ja dvd-elokuvia unohtamatta. K Kirjojen keräily on vähentynyt tuntuvasti viime vuosikymmeninä. Uutisoinnissa on väläytelty antikvariaattien katoavan pikavauhtia: ”Kirjojen kanssa pelaavista on tullut kummajaisia”. – Kun vuosia oli vierinyt ja minulla oli oma liike, sanoin Kaarlelle, että minun on kiittäminen häntä tästä ammatinvalinnasta. – Hyvistäkin kirjoista joutuu kieltäytymään, jos varastossa on niitä jo viisi kappaletta, Surojegin pahoittelee. Kirjojen tarjonta on puolestaan lisääntynyt aivan valtavasti. Tällä alalla ei voi koskaan sanoa olevansa valmis, joka viikko oppii jotain uutta. Yhteensä antikvariaatissa on huikeat, noin 50 000 tuhatta nimikettä. Vain tietyt yksittäiset teokset ovat kysyttyjä, kuten Alpo Ruuthin Kämppä, Hannu Salaman Juhannustanssit ja Paavo Rintalan Pojat. Antiikki ja taide | 43 . Jo lukiolaispoikana hän oli tuttu näky legendaarisen Kaarle Ervastin klassisessa antikvariaatissa, joka sijaitsi houkuttavasti nuorukaisen koulumatkan varrella. Hyllystä löytyy esimerkiksi Federico Fellinin ohjaama Satyricon.. LUKEVATKO NUORET. – Ervastin antikvariaatti tuli minulle hyvinkin tutuksi, taisin käydä siellä joka päivä. En tiedä, miten hän kesti minua päivästä toiseen, Surojegin naurahtaa. Esimerkiksi 1930–1960-luvulla ilmestyneestä kaunokirjallisuudesta valtaosa, noin 80–90 prosenttia on sellaista. Nyt keräilijät yleensä valitsevat kirjan heitä kiinnostavan sisällön perusteella. Ajan ilmiöitä on myös se, että vaikka painosja myyntimäärät ovat pienentyneet, nimikkeitä ilmestyy enemmän kuin koskaan. Kyllä nuoret lukevat mutta aivan eri kirjoja kuin heidän vanhempansa, saatikka sitten isovanhempansa. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA ampintorin antikvaarinen kirjakauppa Oy Fredrikinkadulla Helsingissä on profiloitunut hyvään kaunokirjallisuuteen ja monipuoliseen tietokirjallisuuteen: filosofiaa, sotahistoriaa sekä ilmailuja merikirjallisuutta ja erityisesti taidekirjoja – taidehistoriaa, taiteilijamonografioita sekä taidefilosofiaa. Hyvistä kirjoista oli jatkuva pula. Surojegin toteaa tuntevansa itsensä jopa hieman etuoikeutetuksi voidessaan tehdä sitä, mistä hän pitää. Käännöskirjallisuuden terävimmästä kärjestä, esimerkiksi Marcel Proust, Anton Tšehov ja Italo Calvino, on edelleen pulaa, ja olen iloinen jos niitä jostain saa hankittua. – Voin samalla yhdistää ammatin sekä harrastuksen – ja vielä tulla toimeenkin. Surojegin mainitsee esimerkkinä Karjala-kirjat, joita takavuosina kerättiin systemaattisesti – eli lähes kaikki, missä Karjala vain mainittiin. Myös kirjojen keräily on vähentynyt tuntuvasti viime vuosikymmeninä ja myös lähivuosina
Lisäksi on Aasiaproduktioita, joista voisi mainita Yasujiro Ozun, Nagisa Oshiman ja Takashi Miiken ohjaamat filmit. – Lastenkirjat ovat äärimmäisen haastavia keräiltäviä. Kuva: Timo Surojegin Takavuosien bestsellerit ovat kaikkein ongelmallisimpia. Myös hauskaa pomppis-nimeä on yritetty lanseerata kielenkäyttöön. Niissäkin pätee vanha sanonta ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”. Science fiction on alue, jota nimenomaan nuoret harrastavat. Kuva: Timo Surojegin TUNNETHAN POP-UP-KIRJAT. Kuvien pop-up-kirjat löytyvät Kampintorin antikvaarisesta kirjakaupasta. Kubaštan käsialaa. Pop-up-kirja 1960-luvulta, kuvitus V. Kuvat: Timo Surojegin Star Trek -tähtilaiva pop-up-kirjassa. 44 | Antiikki ja taide ja erittäin hyvin myy tietokirjallisuus ja juuri ne alueet, joihin olen pyrkinyt erikoistumaan: taidekirjat, filosofia ja historia. Niissä olen pyrkinyt suuntautumaan laatuelokuviin, erityisesti filmiklassikoihin ja hieman erikoisempaan independent-elokuvaan. Ne jos mikään ovat käytössä kuluneita: joko luettu rikki tai pienimpien ”lukijoiden” pureksimia tai muuten rikkirepimiä, naurahtaa Timo Surojegin. Liikkeestä tulee valikoimansa kautta vähän pitäjänsä näköinen. Jos asiakkaalla on Puolalaisen Jan Pienkowskin hassunkarmivaa kuvitusta ”Kummitustalo”kirjassa. Kuva: Timo Surojegin. ?. Timo Surojegin heittää esimerkin: Ajatellaan vaikkapa jotain pari vuotta sitten ilmestynyttä Jari Tervoa – ihan vaan heittona. Tämä saattaa hieman vääristää kokonaiskuvaa: koska olen yrittänyt erikoistua tiettyihin aihepiireihin, myös asiakaskuntani on suuntautunut niihin. Samoin nuo dvd:t. Jos pitäisi sanoa, mitä haluaisin ostaa, on vastaus hyvää tietokirjallisuutta mieluummin kuin takavuosien bestsellereitä. Jyväskylän yliopisto on määritellyt kolmiulotteisten kirjojen eri lajit näin: näyttämökirjat, pop-up-, popueli lelukirjat kuuluvat elokirjoihin (livres animés) veto-, kurkistus-, liuskaja reikäkirjojen ohella. Tip ja Top seikkailemassa eläintarhassa. Kuva: Timo Surojegin Myös kolmiulotteisen Tuhkimon kuvitus on V. Parin kolmen vuoden kuluttua niitä sitten tarjotaan antikvariaateille, ja kysyntää on todella vähän. Kubašta. Jos sitä silloin myytiin vaikkapa 50 000 kappaletta, kaikki jotka halusivat lukea kirjan, lukivat sen heti kirjan ilmestyttyä. Tavalla tai toisella kolmiulotteisia kirjoja nimitetään tavallisesti pop-uptai ponnahduskirjoiksi. Niiden historia ulottuu peräti keskiajan vuosisadoille. Voin perustellusti sanoa, että välillä sarjakuva myy suhteessa paremmin kuin kirjat. Takavuosien bestsellerit ovat antikvariaateille kaikkein ongelmallisimpia. Nykyään pop-up-kirjat mielletään lastenkirjoiksi, mutta varhaisimmat liikuteltavia osia sisältävät teokset oli tarkoitettu aikuisille. Ohjaajanimistä esimerkkeinä vaikkapa Tarkovski, Bergman, Buñuel ja Godard. KIRJOJEN MURHEENKRYYNIT. Samoin sarjakuvat – en kiellä ettenkö olisi aikanaan rakastanut niitä ja luen vieläkin hyvää ulkomaista sarjakuvaa. Myös pokkareita tarjotaan usein – niitä meillä on hyllyt täynnä
pieni kassillinen pokkareita, suosittelen häntä viemään ne esimerkiksi jonkin kirjaston ota/jätä-hyllyyn. Sarjakuva-albumeita koteloissaan. Käynti Taidemaalariliiton teosvälityksessä Kaapelitehtaalla on Surojeginille jo vuotuinen traditio. Mikäli kyseessä on pieni määrä kirjoja, kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen tai tuttuun antikvariaattiin ja mennä sinne, Timo Surojegin kehottaa. Monesti pienpainatteet, esimerkiksi vanhat lentoaikataulut tai mainokset 1920-1930 –luvuilta ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin vaikkapa joku kuvitettu Kalevala. Osa niistä on edelleen esillä, toiset on tilanpuutteen vuoksi karsittu jo varastolle. Timo Surojegin myös kerää taidetta. Aluksi hankittiin joitakin töitä kotiin, ensimmäisiä teoksia olivat japanilaiset puupiirrokset. Taide on kiinnostanut pitkään, ja taidenäyttelyistä sekä taidemuseokäynneistä on tullut osa elämää. Esimerkkinä vaikkapa bestsellerit, joita ihmiset lukevat paljon, mutta joiden ikä on lyhyt. – Taisin kyllä lukea enemmän silloin, kun minulle ei ollut antikvariaattia. Näillä eväillä: tervetuloa asioimaan vanhojen kirjojen maailmaan! . Jos osa lukijoista lukee nämä bestsellerit sähköisesti, ei niistä parin vuoden jälkeen synny nykyisenlaista ylitarjontaa antikvariaatteihin. Antikvariaatinpitäjän voisi ajatella lukevan oikein töikseen. – On aika vaikea sanoa, milloin se ”vaarallinen” raja tuli ylitettyä. Bisneksen pyörittäminen on täyspäiväistä työtä ja vie välillä vapaailtojakin. Nykyisin ihmiset kyllä tietävät, ettei viisikymmenluvun Aku Ankkoja kannata heittää pois, niistä on puhuttu paljon. Ne luetaan heti kun ne ilmestyvät tai ovat esillä mediassa. Hän toteaa, että lähes kaikki mitä hän nykyään lukee, liittyy tavalla tai toisella hänen taideharrastukseensa. Tämä kirjasarja nahkaselkäisinä kansineen on todella hienon näköinen. Jos kyseessä on isompi erä, niistä kannattaa ottaa digikuvia ja meilata ne antikvariaattiin. – Jos taiteenkeräily tarkoittaa sitä, että teokset eivät enää mahdu seinille, vastaus kohdallani on kyllä, hän toteaa vaatimattomasti. Hän uskoo edelleen painettuun kirjaan, vaikka e-kirjojen saatavuus on kasvussa. Miten on. Sitten odotetaan kirjailijalta sitä seuraavaa. Kun bestseller on luettu kerran – se on siinä. Töiden jälkeen tapaan mielellään ystäviä ja silloin tällöin käyn taidenäyttelyiden avajaisissa. On aina sääli, jos hävitetään sellaista, millä olisi jollekin toiselle käyttöä, kirjojen lisäksi vaikkapa pienpainatteita, lehtiä tai postikortteja. Japanilaista sarjakuvaa.. Aika harva lukee niitä uudelleen. Meille tarjotaan usein komeita kirjasarjoja, esimerkiksi Eino Leinon 16-osainen kootut teokset. Harva nykyasiakas haluaa Leinon koottuja, jotka vievät metrin verran tilaa kirjahyllyssä. Esimerkiksi kuolinpesien suuret kirjastot voivat olla ongelma, koska niiden aihepiirit eivät välttämättä kiinnosta seuraavaa sukupolvea lainkaan. Antiikki ja taide | 45 INTOHIMONA TAIDE ?. AMMATTILAISEN NEUVOJA. Sen arvo on kuitenkin erittäin pieni, koska niitä painettiin aikanaan paljon. Kokoelmani vaatimattomuudessaan ei ole suuntautunut tiettyihin tyylisuuntiin, vaan ostan töitä joihin tykästyn. Timo Surojegin on luottavainen tulevaisuuden suhteen. Niinpä luettua tulee lähinnä viikonloppuisin. Venäläinen sota-ajan juliste elävöittää sotakirjojen osastoa. Tuolloin kauppias näkee minkä tyyppisestä kirjallisuudesta on kyse, ja sitten voidaan sopia siitä, miten edetään. Jos määrä on vähänkään suurempi, on aina hyvä ottaa yhteyttä johonkin alalla toimivaan asiantuntijaan. ONKO E-KIRJA UHKA PAINETULLE. Siitä puhe siirtyy Surojeginin varsinaiseen intohimoon: taiteeseen. – Kirjakauppiaana koen tietyissä tapauksissa e-kirjan jopa hyvänä asiana. – Sieltä hankin aina jonkun työn, joskin olen hankkinut myös hieman vanhempaa taidetta
Häissään lotat saivat kantaa lottakruunua. Kuva: Patrik Rastenberger 46 | Antiikki ja taide. Museon ainutlaatuisin esine on morsiuskruunu. Kruunussa on 9 kiveä, yksi kutakin Suomen maakuntaa kohden. Lottien hääkruunu Koristeena 9 erilaista kiveä Lottamuseoon on koottu 10 000 esinettä ja 23 000 valokuvaa
Andersin järjesti opastuksia Lottamuseossa 1990-luvulla ja kierroksilla oli usein Arkistomateriaalia on kertynyt noin 70 hyllymetriä.. Kaipaamme ainakin pikkulottien ja lottien asusteita ennen vuotta 1922. – Kohderyhmänä oli alussa lotat, sotaveteraanit ja sodan kokeneet ihmiset. Houkuttelemme uusia kohderyhmiä ja lisäksi museon tehtävä on Lotta Svärd -järjestön historian tallentaminen, tutkiminen ja esittäminen. Lotta Svärd oli humanitaarinen järjestö, joka teki vapaaehtoistyötä yhteiskunnan ja vähäosaisten hyväksi, museoamanuenssi Maria Andersin kertoo. Viimeisen kerran kruunu oli käytössä järjestön lakkauttamisen jälkeen 1945, Andersin kertoo. – Kruunua sai kantaa järjestön jäsen naimisiin mennessään. – Museon missiona oli palauttaa lottien kunnia. Tukholmalainen konsuli Jakob Hedgren lahjoitti kruunun Lotta Svärd -järjestölle vuoden 1918 sodan 15-vuotismuistopäivänä 1933. Varhaisessa vaiheessa lotilla oli myös lottakengät, joita meidän kokoelmissa ei ole. Antiikki ja taide | 47 . – Pikkulottien baskeria meillä ei ole. Lottamuseolla on suuret kokoelmat lottiin liittyvää aineistoa. Lisäksi museo kerää Syvärantaan liittyvää aineistoa. PUKUJA KAIVATAAN KOKOELMIIN. – Tällä hetkellä teemme kokoelman inventaariota, jotta saisimme selville, että mitä meiltä puuttuu. Juuri nyt museo ei halua ottaa uusia aineistolahjoituksia vastaan. Erilaisia esineitä on noin 10 000 ja valokuvia 23 000. Järjestön perustaminen ei ehkä olisi ollut mahdollista ennen Berliinin muurin murtumista. On aika luonnollista, että sotien aikaan kengät on kulutettu loppuun. Andersinin oma suosikki kokoelmien joukosta on lottakruunu. Museo halusi nostaa lottien työn valokeilaan. Kruunuun upotettiin yhdeksän koristekiveä, jotka kuvasivat Suomen yhdeksää maakuntaa. Arkistomateriaalia on kertynyt noin 70 hyllymetriä. TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN Lottien hääkruunu T uusulan Syvärannassa sijaitsevassa Lottamuseossa pääsee tutustumaan lottien värikkääseen historiaan. Kylmän sodan aikana lottia ei paljon arvostettu, eikä aiheesta juuri puhuttu. Nyt heitä ei hirveästi ole enää keskuudessamme. Lotta Svärd -järjestön juomalaseja myös kaivataan. – Tavoitteenamme on kertoa lottien yhteiskunnallisesta vastuusta ja miten he toimivat maamme hyväksi. Lisäksi valokuvia naisten toiminnasta ennen järjestön perustamista
Näyttelyssä esiteltiin lottien työtä ja heidän sota-aikaista toimintaa. Vuonna 1931 nuorisotyötä varten perustettiin tyttöosasto, ja siihen saivat vanhempiensa suostumuksella liittyä kahdeksan vuotta täyttäneet. – Lotat itse tekivät ja kokosivat museon ensimmäisen näyttelyn, koska heillä oli paras tieto aiheesta. Lotta Svärd oli vuosina 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Lottamuseossa on päänäyttely ja lisäksi vaihtuvia näyttelyitä ja verkkonäyttelyitä. Lottatyttöjä oli vuoden 1943 lopulla 48 858. Sota-aikana selviydyttiin 450 000 ihmisen uudelleen asuttamisesta, eikä täällä ollut yhtään pakolaisleiriä. Sen jälkeen siitä tuli Lottaopisto. Museo pyrkii näyttelyiden avulla hankkimaan uutta yleisöä. Järjestöön kuului vain naisia, ja lottatyö oli vapaaehtoista. 48 | Antiikki ja taide mukana vanhoja lottia. Lisäksi järjestön lakkauttamisesta ja siihen johtaneista syistä. Lotta Svärd -merkin suunnitteli Eric Vasström vuonna 1921. Museon rakennutti Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka muutti nimensä myöhemmin Lotta Svärd Säätiöksi. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia. 1920 Mathilda Blomqvist. – Haluamme kertoa Lottajärjestön kulttuuriperinnöstä, lottien ja suomalaisten naisten roolista yhteiskunnan toimijoina, kaikille ikäryhmille. – Sijainti oli Lottaopistolle hyvä, sillä taistelukoulu oli lähellä ja suojeluskunnat pitivät täällä paljon harjoituksia. Paikan tunnetuin omistaja oli upporikas venäläinen nimineuvos Konstantin Uschkoff. Siellä voi kuunnella lottien itsensä kertomia tarinoita. Andersin tiedusteli, moniko heistä oli kruunua käyttänyt. Pikkulottia alettiin nimittää lottatytöiksi jatkosodan aikana vuonna 1943, koska pikkulotta-nimi ei enää kuvannut sitä vastuullista työtä, jota nämä nuoret tekivät. Kun sulhanen pääsi lomille, niin naimisiin piti mennä. Järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vuonna 1944. PIKKULOTAT ?. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin sodan jälkeen 1944 ja sen jälkeen rakennus siir– Näyttelyssä kerrotaan sekä sodan ajan että rauhan ajan toiminnasta. He osallistuivat erilaisiin töihin aikuisten lottien kanssa. Eräs nainen sanoi, että kruunuun oli niin pitkä jono, ettei kukaan sellaista malttanut odottaa. Pikkulotille järjestettiin erilaisia kursseja ja opetettiin isänmaallisuutta. Rakennus siirtyi suomalaiseen omistukseen 1920-luvulla, jolloin siitä tehtiin lehtimiesten virkistyspaikka ja lepokoti. Lottatyttöjen oma merkki oli heraldinen ruusu. Pikkulotat joutuivat sotavuosina nuoresta iästään huolimatta varsin vaativiin tehtäviin ja työskentelivät esim. Tyttöosastoja oli vuonna 1935 jo 512 kappaletta ja niissä 13 066 pikkulottaa. – Meillä on paljon tietoa evakoista ja lottien roolista siinä. Harva käsi nousi. – Ihmettelin sitä. Alkuperäinen vanha huvila rakennettiin 1880–luvun puolivälissä. Niila Sailon tekemä lottapatsas museon puutarhassa. Puutarhassa oli näyttely, joka esitteli kenttämuonitusta. – Se oli varakkaitten perheiden kesähuvila. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. LOTTA SVÄRD ?. Näyttelyn punaisena lankana on kertoa ruohonjuuritason tarinoita. LOTTAOPISTOSTA LOTTAMUSEOKSI. Näyttelyssä oli muun muassa nukkeja, jotka esittivät lottia työssä sekä laajasti lottien työhön liittyvää esineistöä. Lottatyttöjen toiminta päättyi yhtä aikaa Lotta Svärd ry:n kanssa; järjestössä oli tuolloin 52 000 lottatyttöä eli alle 17-vuotiaista jäsentä.. Siinä on hakaristi ja neljä heraldista ruusua. Hänen vaimonsa piti kesäisin huvilassa taiteilijasalonkia, jonne saapui taiteilijoita Moskovasta. LOTAN TARINA PÄÄNÄYTTELYNÄ. Pikkulotat olivat 8–16-vuotiaita tyttöjä. Päänäyttely on vuodesta 2011 lähtien ollut Lotan tarina, joka esittelee lottien historiaa. sairaaloissa ja kanttiineissa sekä auttoivat varusjaoston lottia. – Näyttelyssä kerrotaan sekä sodan ajan että rauhan ajan toiminnasta. Syvärannan tontilla on pitkä historia. Lotta Svärdin keskusjohtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja oli v. Lottamuseo avattiin Tuusulassa Rantatien kulttuurimaisemassa äitienpäivänä vuonna 1996
tyi lottien perustamalle Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Järvi oli jäässä, eikä sieltä saanut kunnolla vettä. Pihalla esitellään evakkomatkaa. Rakennuksen arkkitehteinä olivat Irmeli ja Markus Visanti. Siinä oli monta epäonnista sattumaa. Sammutuskalusto oli myös aika alkeellista. Lottien kahvikuppi. Museorakennus on vuodelta 1996. Antiikki ja taide | 49 Ilmavalvontalotan susiturkki ja kiikari. ?. Varpuskellarille myönnetty Viihtyisin lottakantiini-pokaali. – Palolaitos luuli hälytystä aprillipilaksi, eikä lähtenyt heti paikalle. Aprillipäivänä 1947 talo paloi maan tasalle. Maria Andersinin oma isoäiti oli lotta. Tontti oli pitkään tyhjillään, kunnes uusi museorakennus nousi paikalle 1990-luvulla
Pesämunaksi Juhani Kirpilä sai perinnön kautta hyvän kokoelman Pekka Halosen taidetta. Esillä on yli 200 maalausta ja veistosta, myös muutamia piirrosja keramiikkatöitä on mukana. Kirpilän muotokuvan on maalannut Lasse Marttinen vuonna 1962.. Juhani Kirpilän taidekokoelmassa kultakauden taiteilijat hyvin edustettuna Hienovireinen taiteen ystävä aidekoti Kirpilä on kiinnostava taidemuseo ja entinen yksityiskoti, joka esittelee intohimoisen taiteenystävän, lääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) kokoelmaa ja elämää. Ensimmäisen oman teoksensa, Maria Wiikin Ohdakkeita-maalauksen hän hankki 23-vuotiaana lääketieteen opiskelijana. Forster-sukunimi muutettiin Kirpiläksi vuonna 1935. Pesämunan hän sai lääkäri-isältään, joka piti erityisesti Pekka Halosen maalauksista. Kaikkiaan Suomen Kulttuurirahaston hallinnoimassa Kirpilän taidekokoelmassa on hieman yli viisisataa teosta. Joukossa on paljon Suomen taiteen kultakauden töitä. Tällaisia taiteilijoita olivat varsinkin Kain Tapper Ilmari Nylund ja Ahti Lavonen. Tilaa taidekodissa on noin 340 neliötä. Kirpilä menetti molemmat vanhempansa alle 30-vuotiaana. Keräilijänuransa alkuvaiheessa hän suosi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta, mutta oppi ymmärtämään myös FORSTERISTA KIRPILÄKSI ?. 50 | Antiikki ja taide T Kun lääketieteen opiskelija Juhani Kirpilä hankki ensimmäisen oman teoksensa, hän tuskin osasi aavistaa, että se oli alku yli 500 taideteoksen kokoelmalle. Juhani Kirpilän sukujuuret olivat saksalais-karjalais-savolaiset. Taidekoti Kirpilä oli Juhani Kirpilän ja hänen elämänkumppaninsa, antiikkikauppias Karl Rosenqvistin koti vuosina 1979–1988. MITTAVA PEKKA HALONEN-KOKOELMA. Teokset Kirpilä hankki gallerioista ja taidekauppiailta, mutta myös taiteilijoilta suoraan. Taidekoti sijaitsee Helsingissä Pohjoisella Hesperiankadulla töölöläisen funkistalon ylimmässä kerroksessa. Juhani Kirpilä oli ahkera taiteen kerääjä. Hänen isänisänsä oli 1800-luvun lopulla Baijerista Viipuriin muuttanut panimomestari Josef Forster (1867–1946)
KARISMAATTINEN HAHMO. Rut Brykin keramiikkaa.. Ulkoisesti hän oli näyttävä, karismaattinen hahmo, lähes 190 senttiä pitkä ja painoi reilusti yli 100 kiloa, kuolemansa kynnyksellä jopa lähes 150 kiloa. Suuren kokonsa vuoksi hän joskus leikkisästi vertasi itseään gorillaan. Juhani matkusteli laajasti sekä Suomessa että ulkomailla. Todellisuudessa hän oli hienovireinen taiteen ystävä. Pesämunaksi Juhani Kirpilä sai perinnön kautta hyvän kokoelman abstraktia aikalaistaidetta, joskin suurin osa kokoelman töistä on esittävää taidetta. Kokoelman vanhin maalaus on vuodelta 1850, Magnus von Wrightin Maisema Haminanlahdelta. Juhani Kirpilä oli laajassa tuttavapiirissään pidetty henkilö – avoin, sydämellinen ja huumorintajuinen. Hän osasi arvostaa myös taiteilijoiden omakuvia ja reheviä naishahmoja. Ilmari Nylundin maalaus Tavernassa (Rodos). Lääkärinä hän oli helposti lähestyttävä ja kuunteleva. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO Hienovireinen taiteen ystävä Juhani Kirpilää viehätti Kreikan kulttuuri ja välimerellinen elämänasenne. Antiikki ja taide | 51 . Harrastuksiin kuuluivat kuvataiteen lisäksi kirjallisuus ja teatteri, matkustelu sekä kulinaariset nautinnot. Varsinkin Yrjö Saarisen värikylläiset työt viehättivät häntä
KIRJOITUKSET KIRVOITTIVAT KESKUSTELUA. Esimerkiksi marraskuussa 1971 juttu isien läsnäolosta synnytyksessä sai aikaan. Tekstit käsittelivät matkoja ja ruoka-aiheita mutta myös lääkärintyötä ja elämän hupaisia sattumuksia. Kain Tapperin veistos Ilmari Kiannosta, vuodelta 1974. Kirpilä vertasi itseään joskus leikkisästi gorillaan. Hänen suosikkimaansa oli Kreikka, jossa hän vieraili ja lomaili säännöllisesti. Kirpilä kuvasi arjen iloja suruja, mutta osasi myös ottaa kantaa, joskus pisteliäällä tavalla. 52 | Antiikki ja taide Hugo Simbergin Piru kiikussa vuodelta 1907. Harrastuksiin kuuluivat kuvataiteen lisäksi kirjallisuus ja teatteri, matkustelu sekä kulinaariset nautinnot. Taidekoti Kirpilä sijaitsee Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7, kuudes kerros. Näyttelyn on kuratoinut Jenna Sutela. Avajaiset ovat sunnuntaina 28. Samalla juhlitaan Kirpilän Taidekodin avaamisen 25-vuotisjuhlaa. Toukokuun lopusta elokuun loppuun Taidekodissa järjestetään juhlanäyttely, joka avaa uusia näkökulmia Kirpilän kokoelmateoksiin. toukokuuta klo 12–16. Suomen Kulttuurirahaston suunnittelija Olli Vallinheimo toteaa, että pakinoillaan Kirpilä saattoi joskus purevillakin mielipiteillään synnyttää keskustelua niin taiteen tilasta kuin päivänpolttavista kysymyksistä. Juhani Kirpilä kirjoitti myös pakinoita otsikolla Ohimennen Kauneus ja Terveyslehteen. Teoksista yksi sijaitsee ulkona vastapäisellä Hesperian Esplanadilla, viisi teosta on sisätiloissa. Teemu Luodon Gorilla. Kyseessä on käytännössä sama perusnäyttely, joka on ollut avoinna lähes koko alkuvuoden, mutta toukokuussa näyttelyn yhteyteen tuodaan kuusi nykytaiteen taideteosta, jotka samalla kommentoivat vanhempaa taidetta. KOHTAUKSIA JUHLANÄYTTELY ?. Juhani Kirpilä kirjoitti Kauneus ja Terveys -lehteen Ohimennnen-nimimerkillä pakinoita vuodesta 1962 aina kuolemaansa saakka vuoteen 1988. Taidekoti on avoinna keskiviikkoisin klo 14–18 ja sunnuntaisin klo 12–16, jolloin on yleisöopastus puoli tuntia avaamisen jälkeen ja joskus erilaisia ohjelmanumeroita
Antiikki ja taide | 53 Helene Schjerfbeckin mallina oli usein veljenpoika Måsse. Maalaus vuodelta 1943. Taantumukselliseksi häntä tuskin voi sanoa, tuolloin 70-luvun alussa miehet ja naiset vasta alkoivat orastavaa mies synnytyksessä -asiaa syvemmin miettiä. ?. vastinetulvan lehden toimitukseen. Juhani Kirpilä oli synnytysasiassa konservatiivi, hän ei katsonut miehen läsnäoloa synnytyksessä tarpeelliseksi. Matti Karppanen, Urpiaisia vuodelta 1909
– Minulla oli poikkeuksellisen hyvä lapsuus, poikkeuksellisessa ilmapiirissä ja kylässä. 54 | Antiikki ja taide M uistan kun mustatukkainen tyttö, lukiomme entinen oppilas, tuli pitämään meille opinto-ohjauksen tuntia ja kertoi opiskelevansa taidekoulussa. Tänäkin päivänä Vääksy näyttäytyy minulle satujen maailmana, jossa on Taiteilija Nanna Susi on 12-vuotiaasta asti liftannut pois syntymäkunnastaan Vääksystä, vaikka elikin siellä ihanan lapsuuden. Että joku on niin rohkea ja tietää mitä tahtoo. Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, pääsen kysymään taiteilija Nanna Sudelta, mistä nuoruuden varmuus kumpusi. Turun näyttelyn valmistelu sujui valoisissa tunnelmissa.. Vääksy on haave, jossa luotiin puitteet elämälleni. Kun kysyin, mikä hänestä tulee, vastaus oli lyhyt ja varma: ” Kuvataiteilija.” Se pisti hiljaiseksi. Nanna Susi työskentelee intuition voimalla Kasvoin satujen maailmassa Taiteilija Nanna Susi on kiireinen. – Vääksy näyttäytyy minulle satujen maailmana, jossa on äärimmäisen paljon kahden järven välissä
Galleriat eivät vie taidetta ulkomaille. ELÄMÄ VYÖHYKKEELTÄ TOISELLE. Koen, että tietyt asiat täytyy tehdä. Uskon ei – näkyvään, mutta en niinkään enkeleihin. – Elämässäni on usein käynyt pieniä asioita, joiden vuoksi näen ehkä naiivisti, että elämä jakaantuu vyöhykkeisiin, joita kutsun nimellä zone. Olenkin tehnyt yhteistyötä kiinalaisen tai?. Juostiin lenkkipolut, jotka olivat silloin pururatoja, pyöräiltiin, tehtiin lumilinnoja, liu`uttiin jäälautoilla Päijänteellä ja roikuttiin polvitaipeista kanavan laidalla. Elän elämää, jossa koen, että tietoisuus on loputon ja minun on pakko maalata, Nanna Susi kertoo. Jo Lahden tornitaloista tuli hyvä olo ja kun juna vei Helsinkiin, Tikkurilassa tuli jo kotoisa fiilis, sillä olen kotonani kaupungissa. – Suomalaisen taiteen vienti on jumissa. Kun valitset oven seuraavaan, siitä seuraa kuukauden kestävä ilo ja hyvä olo. Olen todella tietoinen, kun olen astunut vyöhykkeeltä toiselle, että ollaan eri taajuudella ja taajuudet vaativat erilaisia asioita. Se oli mielikuvituksellinen paikka elää, mutta tiesin, että on lähdettävä muualle. Vääksy on haave, kohtaus Fanny ja Alexander -elokuvasta, jossa on luotu puitteet elämälleni. Nanna Susi työskentelee intuition voimalla Kasvoin satujen maailmassa äärimmäisen paljon kahden järven välissä. Asuimme Myllytiellä ja muistan hetken kun kävelin siellä ja potkin hiekkaa ja tajusin vahvasti mitä olen: minä joko kirjoitan tai maalaan. – 12-vuotiaasta lähtien olenkin sitten liftannut pois Vääksystä. Sitten voin olla tyytyväinen, Nanna Susi sanoo. Se on jonkinlaista johdatusta. Antiikki ja taide | 55 TEKSTI: ELINA JANTUNEN KU VA : JU SS I TIA IN EN – Elän elämää, jossa koen, että tietoisuus on loputon ja minun on pakko maalata. Sielulla on iso voima. Tiesin, että tie vie jonnekin ja elämä odotti jossain muualla. – Teen työtäni intuition mukaan. Muistan, miten juostiin hotelli Tallukan kattoja ja käytäviä pitkin. – 10 -vuotiaana tulin tietoiseksi elämästä
Italia on sen sijaan ”kunniakkaasti lukossa”. 56 | Antiikki ja taide teilijan kanssa ja tulossa on kolme näyttelyä Kiinassa ja kolme Suomessa. Myöhemmin myös Rovaniemelle ja Joensuuhun on luvassa näyttely. Mukana oli dokumenttikuvaaja, sillä tarkoituksena oli saada liikkuvaa kuvaa mukaan näyttelyyn. Haluan selvittää itse, kykenenkö siihen. Lisäksi pidän auringosta ja lämmöstä. – Haluan löytää taiteellisia toimintatapoja taiteilijan ja yhteiskunnan välillä ja viedä niitä eteenpäin. Traditio ja rytmi ovat turvallisia ja henkisesti tärkeitä. Sen jälkeen on ollut paljon erilaisia aikakausia: synkkiä ihmiskokemuksia, viivoja, symboliikkaa ja tarustoa. Tavoitteet ihmisenä tulevat ennen muita pyrkimyksiä. Nyt maalaan pintoja ja työt ovat enemmänkin ajatusten sisältöjä kuin asetelmia. KEHITYKSEN VUODET. Monta elämänvaihetta on mennyt uskotteluun. Ne ovat kaksi metriä kertaa kaksi metriä ja abstrakteja. Olen levottomampi Suomessa. Suomi on auki 24 h ja kaikki toimii, mutta mikään ei kuitenkaan. ITALIAN VAIKUTUS. Italian vuodet vahvistivat itsetuntoani ja se elämysten määrä, jonka olen saanut Italiasta ja Suomesta on suuri. – Olen liikkunut Suomen ja Italian väliä vuodesta 1999. En edes näe itse kaikkea, mitä maalaan. Alkaa olla kokemusta ja viisautta. Kiersin sitä varten kiinalaisen taiteilijan kanssa Kiinaa, Suomea ja Karjalaa yhteensä noin 20 000 kilometriä junalla ja autolla. Ne ovat tärkeitä, jotta voi KU VA : JU SS I TIA IN EN. Turussa Makasiini Contemporaryssa on nyt näyttely ja tammikuussa Kiinassa avautuu kahdeksan museota kiertävä näyttely. – Suomi täyttää sata vuotta ja minä viisikymmentä, mutta Italia täyttää ehkä 2000 vuotta. Italiaan meno on nykyisin vähän sama kun menisi mökille. Olen kohta viisikymmentä ja huomaan, että sitä pystyy mihin vaan. Sen rinnalla on turha nyrpistellä. Työtä se vaatii ja itse pitää mennä paikan päälle. – Valmistuin 27-vuotiaana taiteen maisteriksi. – Olen oppinut, että asiat voi tehdä toisin eikä kukaan voi tehdä niitä puolestasi. Näyttelyjä on Tampereen, Turun ja Kiinan lisäksi luvassa lokakuussa Baselissa ja ensi vuonna Salon taidemuseossa ja seuraavana vuonna Jyväskylän taidemuseossa. Italiassa mikään ei toimi, mutta siellä on tietty pakotettu elämisen rytmi, esimerkiksi ruoka-ajat. Vastaanotto on ollut innostunutta. Se on terveellistä ja olen onnellisempi ja tasapainoisempi siinä rytmissä. Italia on minulle rauhan tyyssija. – Kesäkuun kahdeksas päivä Tampereella avautuu näyttely, jossa on isoja maalauksia. Se ei ole varsinaista matkustamista, Nanna Susi naurahtaa ja kertoo hankkineensa asunnon Roomasta
Susi on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa vuosina 1988–1990 sekä Kuvataideakatemiassa 1990–1994, josta valmistui taiteen maisteriksi vuonna 1997. – Opettajistani erityisen rakas oli Leena Luostarinen. Olen nyt ja tässä onnellinen ja tärkeintä on tämä hetki ja tämä elämä tässä. Hän opetti abstraktia ajattelua ja kuvataiteen filosofiaa, Nanna muistelee. 6. ?. Vuonna 1998 hän toteutti alttarimaalauksen Vantaan Rekolan Pyhän Andreaan kirkkoon. Susi maalaa ekspressiiviseen tyyliin käyttäen paksuja maalikerroksia ja vahvoja pigmenttejä. Hänet valittiin vuoden 2000 vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Se muodostaa ”toimivan paketin” vieressä olevan uuden Roster – ravintolan kanssa. Lisäksi olen aina rakastanut Pekka Halosta ja erityisesti Reidar Särestöniemeä. E T E L Ä P O H J A N M A A N A L U E T A I D E M U S E O NELIMARKKA-MUSEO Pekkolantie 123 / 62900 Alajärvi / p. Yleinen mielipide vie vaan pois hyvää elinvoimaa. Nanna Suden näyttely on galleriassa 28.4.-4. Nanna Susi on syntynyt 1967 Asikkalassa. Antiikki ja taide | 57 Makasiini Contemporary on Turkuun, Tuomiokirkon kupeeseen avattu uusi galleria, jota luotsaa Frej Forsblom. – Kun olin nuori, kuvataide ei saanut olla koristeellista tai kertomuksellista. 2017 KUKA. Se pakotettiin olemaan toista. tehdä taidetta. Kun tekee tyhjästä jotain, neljäsosa voi olla sisältöä ja muu epäilyä. On väärin ohjeistaa, sillä kukaan ei ole niin viisas, että voi sanoa ehdottomia totuuksia. Taiteessa käsitellään isoja, filosofisia asioita: häpeää, onnellisuutta, surullisuutta ja kuolemanpelkoa. – Kun luo taidetta, on tehtävä paljon päätöksiä. 06 557 2129 info@nelimarkka-museo.fi / www.nelimarkka-museo.fi Avoinna: Ti-Pe 11–17 / La 12–16 / Su 12–17 Liput: 6€ normaali / 4€ alennettu / Museokortti M E S TA R I T Y H D E S S Ä EERO NELIMARKKA & ALVAR AALTO Alajärven maisemissa 17.6.–24.9.2017 Nelimarkka-museossa Al va r Aa lto -s ää tiö n ko ko el m a N el im ar kk am us eo n ar ki st o. – Kun tekee tyhjästä jotain, neljäsosa voi olla sisältöä ja muu epäilyä. Suden teoksia on myös useissa kotimaisissa kokoelmissa, kuten Helsingin, Tampereen ja Lahden taidemuseoissa, Espoon modernin taiteen museossa sekä Taidekeskus Salmelassa. Ulkomailla hänen töitään on ollut esillä muun muassa Italiassa, Irlannissa, Bosniassa, Ranskassa, Tanskassa ja Egyptissä. Jos pystyy toimimaan kunniakkaasti ja vastuuntuntoisesti, elämän onni ei ole kaukana eikä ole kenellekään velkaa. Susan Rottenberg on tosi rakas ja kun näin Mark Rothkon töitä, itkin. Nyt taide taas saa olla sekä koristeellista että kirjallista. 2000-luvun alussa Roomassa työskennellyt Susi asuu nykyään Helsingissä. Tila on entinen Maaherran makasiini, jonka mahdollisuuksia alettiin tutkia aivan nollasta. Kuvataiteilijoista ihailen monia, esimerkiksi Cy Twomblyä. SUURET OPETTAJAT. Mikään ei ole niin tärkeää kuin ottaa lasta kädestä tai lähteä koiran kanssa lenkille. . Museovirastolta heltisivät luvat ja nyt galleria on upealla paikalla Tuomiokirkonkadulla
Saatamme laittaa kellot näytille tai käydä niillä kauppaa, mutta Taskukello raksuttaa mennyttä aikaa Vaurauden mittari Ennen taskukello oli miehen täysivaltaisuuden merkki. – Yli kolme vuosikymmentä olen ollut kiinnostunut taskukelloista. Liivintaskusta roikkuvat kullalta näyttäneet vitjat antoivat vaikutelman, että siinä oli rikas mies. Raimo Rantanen on kellomies. – Me kellojen keräilijät olemme itsetietoista porukka. Ensimmäinen kello, joka innosti minua oli isäni Leijona-merkkinen taskukello. 58 | Antiikki ja taide E ntinen huoltamoyrittäjä Raimo Rantanen, 70, myöntää, että hänellä on kiinteä suhde vanhoihin taskukelloihin. Kello ei enää ole kantajansa vaurauden mittari. Se raksutti yksin maailman aikaa, jonka tahtiin elämä kulki. Päätin, että joskus minulla on samanlainen. Harrastus on pitänyt keräilijää koukussaan yli kolme vuosikymmentä.. – En minäkään kysy sinulta, montako poroa sinulla on. Jos osasi oikein katsoa, kello näytti kantajansa yhteiskunnallisen aseman. Raimo tunsi, että arvokkaasti kannettu taskukello kertoi oikean ajan. Jos Raimolta kysyy, paljonko hänellä kelloja on, saa pohjoisen poromiehen vastauksen. Myöhemmin Raimolle on käynyt selväksi, ettei taskukelloon enää liity sellaista arvovarausta kuin ennen
Antiikki ja taide | 59 . – En ole erikoistunut mihinkään merkkiin, mutta eniten minua kiinnostavat amerikkalaiset Waltham kellot. Minulle on vuosien mittaa tullut tutuiksi ihmisiä, joita taskukellot kiinnostavat. KELLOT KERTOVAT. Kai niitä on joku Suomeen kuljettanut joku Amerikan siirtolainen. Valitettavasti en tunne yksittäisten kellojeni koko historiaa. Ne kellot eivät ole mitään yksittäisen kellosepän taidonnäytteitä. Sen tiedän, että Walthamia on valmistettu hyvin paljon. Waltham on vuodelta 1899. – Tunnen kelloni äänistä. Maksaa mitä maksaa. TEKSTI JA KUVAT: PENTTI EERIKÄINEN turha on kysellä, mitä kallein kello maksaa. Muutamia on kulkeutunut minulle asti. – Ei mikään keräilyharvinaisuus. – En ole erikoistunut mihinkään merkkiin, mutta eniten minua kiinnostavat amerikkalaiset Waltham kellot.. Joskus esittelemme toisillemme uusia löytöjä. Tietyt mallit ovat haluttuja junakellojen malleja. – Harrastajat tahtovat olla niin paljon asiantuntijoita, ettei heidän kanssaan kauppoja juuri synny. Waltheimia sanottiin junakelloiksi. Käymme keskenämme satunnaista kauppaa. Merkkiä on valmistettu yli 25 miljoonaa kappaletta. Raimo ei kuulu mihinkään keräilijäporukkaan, vaikka hän tietää sellaisia olevan. Monelle suomalaiselle amerikkalainen taskukello Waltham on kellojen kello. Jokaisella kellolla on yksilöllinen käyntiääni. – Ainakin rannekelloja keräävillä on yhtenäistä toimintaa, jossa on satoja keräilijöitä
Raimoa on kiinnostanut enemmän kelloihin liittyvät henkilöhistoriat kuin laitteiden tekniset ominaisuudet. Rannekellotkin liki katosivat ihmisten ranteista, kun kännykät välittivät aikaa koko ajan. Jokainen kello on kulkenut pitkän tien.. Raimon kelloissa on monenlaisia teknisiä ratkaisuja. Taskukelloissa on muuten useita malleja, joihin vedetään veto avaimella. – Kaikissa kelloissa on aidot koneistot. Tällainen kattaus tänään, tuntuu Raimo sanovan. Yhteistä on se, että kokoelmaan pääsevät vain toimivat kellot. Kun Raimo lähtee pelimanniristeilylle liivin ”liitingissä” roikkuu kotimainen arvokello Leijona. Kelloja on rakenneltu uuteen uskoon ja myyty niitä arvokelloina. Niitä hän on tavoitellut ja niitä myös tavannut. KAIKKI KELLOT KÄYVÄT. Puhuttiin rintakelloista, kansanomaisesti tissikelloista. Kelloja myös naisille. Rolexit ovat muodin takariviä ja öykkäreiden koristeita. Pieniä ja siroja rintakeloja. Nyt on taas vallalla rannekellojen aika. Muut tunnetut merkit ovat tuttuja: Omega, Zenit, Tissot ja suomalainen Leijona. Kellolla voi yhä osoittaa vaurautta, sillä nykyajan design-kellot maksavat jättimäisiä summia. Taskukellojen valtakausi hiipui sotien jälkeen, kun rannekellot valtasivat alaa. 60 | Antiikki ja taide Pöytä on katettu. Kelloni veto on pois päältä, kun kellot ovat lepotilassa. Raimolle tavoitelluin kello on Amerikan Waltham. Ne olivat lahjoa ja niitä voitiin antaa vaikka kihlautumisen merkiksi. Kellot ovat kiinnostaneet huijareita ja varkaita. Kellot on tarkastanut tuttu kelloseppä, joka tuntee laajalti alaansa. Raimon kellojen joukossa ovat useat tunnetut kellomerkit
ha nk o.f i Raimon kellot toimivat kaikki. Suomalainen komppanian päällikkö lahjoitti sen sodassa ansioituneelle alaiselleen sankaruudesta. Kellon mukana on kulkenut elämänkohtaloita. –Siinä mitataan aikaa. Elämän tiimalasi raksuttaa. Antiikki ja taide | 61 KUKA. Raimo ei halua kertoa kaikkia kohtaloita julkisuuteen. – Yksi kelloista on ollut palkintona urheudesta. Ikä 70 vuotta. WIRKKALAT Familjen Wirkkala ja sävähdys Hankoa och en gnutta Hangö 20.5.-22.10.2017 ww w. Jonkun omistaja on päättänyt itse päivänsä Kauppiaat ja huijarit, pelurit ja varkaat ovat aina kuuluneet kellojen tarinoihin. ?. – Moni kello on ollut lesken tai kuolinpesän omaisuutta ja sitten kulkeutunut minulle. Nuoret eivät niitä enää arvosta. helene schjerfbeck, hiljaisuus, 1907. taidesäätö meritan kokoelma. Raimo Rantanen, Huoltamoyrittäjä. Joskus Raimo laittaa osan kelloista käyntiin, pistää ne johonkin purkkiin ja kuuntelee. Eronnut, aikuiset lapset maailmalla, jälkipolvea useammassa polvessa. Yksikään ei voi, mutta moni kello pitää vetää avaimella. tulkintaa tuhat SATA VUOTTA schjerfbeck, gallen-kallela, churberg, järnefelt, halonen, edelfelt, wardi, pusa, lenkkeri,nevalainen… 9.6.–8.10.2017 LUENTO: Wenzel Hagelstam Taide sijoituskohteena to 31.8. Asuinpaikka Kauvatsa, Satakunta. ?. Ne ovat yhteys menneeseen maailmaan, johon napanuora koko ajan ohenee. Mitä teet kokoelmalla. Kellot puhuvat vain sellaiselle, joka ymmärtää ja osaa kuunnella. kuva seppo hilpo. Iskulause: ” Se ei ole hinnan kiro” jyväskylän taidemuseo Kauppakatu 23 | ti–su klo 11–18 | www.jyvaskyla.fi/taidemuseo yksityiskohta. klo 16.30–17.30 Kellon mukana on kulkenut elämänkohtaloita. Joitakin hän kertoo. Jokaisella kellolla on tarinansa. Monet kellojen tarinat ovat koskettavia. Jos joku puuttuu kokoelmasta, häntä vaivaa, mihin kello on joutunut. – Ehkä minä vain kuuntelen kelloja. Raimo tuntee kellonsa. KELLOJEN TARINAT. Raimo sanoo olevansa Suomen viimeisin rasvari
KUKA ?. Teoreettisen sähkötekniikan koulutus, teknisen alan opettaja. Entisöinnin kohteena muun muassa kaksi Trabant-autoa.. Jyrki Salminen, (67), eläkkeellä. Harrastus koneet ja laiteet, erityisesti moottoripyörät. Suomalaisten kesätapahtuminen klassikoksi on muodostunut ”PappaTuntuti”. 62 | Antiikki ja taide Jyrki Salmiselle on kerääntynyt vanhaa tavaraa Pappa-Tunturilla pääsee Entisen kyläkoulun tiloissa Kokemäen Kauvatsalla on pysyvä vanhojen tavaroiden näyttely, jota Jyrki Salminen vaalii omalla keräilijän asenteellaan. Entinen kilpa-ajaja. Tavaroita ei kerätä, ne kerääntyvät itsestään. Erilaisia Tunturiin liittyviä mopotapahtumia on pitkin Suomea. Pitää kesäkahvilaa Jalonojan entisellä koululla Kokemäen Kauvatsalla
Kiusaksi sen voi nähdä siksi, että kaikkien tavaroiden hintataso on sieltä tarkastettavissa. Kaksitahtinen itäinen ihme on kulttiauto, joiden hinnalla saisi kohtalaisen nykyauton. Se on kyläteiden kulkupeli ja klassikko monin tavoin. Auto tunnetaan myös nimellä ”Camionette”. Jyrkin yksi isommista pyöristä on Tunturin heimolainen, molemmissa on Buch-moottorit. Vanhimmat edustavat tekniikkaa, joka oli käytössä viime vuosisadan puolivälissä. Teoreettista sähkötekniikkaa opiskellut ja opettanut tekniikan mies hallitsee alansa myös käytännön tasolla. Kilpailemista harrastin kohtuullisen hyvällä tasolla, vaikka en aivan huipulle yltänyt. Niitä en myy. Selvitelköön sitten perikunta, mitä pyörille ja ajopuvuille tapahtuu. – Tuo farmari on minun autoni. Nykyisin myös vanhemmat veteraanipyörät ovat mielenkiinnon kohteena. Siellä on hyvässä järjestyksessä oleva verstas työkaluineen. ”Löydöt” käyvät entistä harvemmiksi. Keskitymme enemmän mopoihin ja varaosien kauppaan. Vääjäämättä vieraan huomio kiinnittyy näytteillä oleviin tavaroihin. Porista Kauvatsalle muuttanut opettaja antoi kyläkoululle uuden elämän. Niitä tullaan katsomaan, vaikka ei muuten tapahtumaan osallistuta. – Niitä on vain kerääntynyt tänne. Olen kunnostanut sitä yli kolme vuotta. Kyseessä on Citroenin ”Type-H”, jota valmistettiin vuosina 1947 -1981. PAPPATUNTURI. . Harrastus on laajentunut autoihin ja muihinkin teknisiin laitteisiin. Maaseudun ihmisten mielestä se on Pappa-Tunturi. – Nuoruudessani olen veljeni kanssa hieman harrastanut lajia. Kauvatsalla on vireä joukko, joka harrastaa mopoja. Kauvatsalla järjestetään heinäkuun alussa mopotapahtuma, johon osallistuu vajaa 200 mopedia ympäri maakuntaa. – Omat moottoripyöräni 60-luvulta lähtien ovat niin kiinteä osa elämääni, ettei siitä voi luopua pyöriä myymällä. Hyvä niin, sillä tämän harrastuksen tulee olla myönteisiä tuntemuksia herättävää toimintaa. Ranskassa ja Belgiassa auto oli erityisesti poliisin käytössä. – Nuoruudessani harrastin aktiivisesti moottoripyöräilyä ja pyörien rakentelua. Minulla olevat tavarat ovat karttuneet ja kasaantuneet enemmän kuin hankittu keräilytarkoituksessa, Jyrki Salminen toteaa. Rakentaminen on vaiheessa ja tahtoo välillä takkuilla. – Tunturi ole mitenkään ylivoimainen mopedina eikä se edusta ajoneuvotyypin kauneimpia, mutta mopedi on harrastajien suuren mielenkiinnon kohde. – Tässä meillä järjestetään hieman erilaisia tapahtumia. Kilpapyörien lisäksi entisessä luokassa on järeitä maantiepyöriä sekä mopedikokoelma. Niitä löytyy 1960-luvulta lähtien. –Arvostan ja kunnioitan kaikkea vanhaa tavaraa. – Haluaisin saada itselleni aaltopeltisen citikan, vanhan pakettiauton, johon voisin rakentaa asuntoauton. Toinen Trabant on täällä laitettavana. Monia kiinnostaa nähdä, millaisia ajopelejä on talven aikana rakenneltu kesäajoihin. Ne eivät ole myytävänä mistään hinnasta. Oma Trabanttini on vuosimallia 1966. Kyseessä on henkilökohtaisia nuoruusmuistoja. Kunnostuksen alla on ainakin kaksi Trabant-merkkistä autoa. Muulloin tiloissa on yksityisiä tapahtumia ja kokouksia. Jos tarkemmin syventyy Jyrkin kokoelmiin, ajopelien aarteet taitavat löytyä piharakennuksesta. Pappa-Tunturilla pääsee M ”Tavarat kerääntyvät ilman keräämistä.” Jyrkillä on entisöinnin alla vuoden 1966 farmari-Trabant. Täällä ei ole tavaroita, joihin liittyisi esimerkiksi vakavia onnettomuuksia. Yksi mopedi on maaseudulla ollut ylitse muiden. Jyrki on halunnut säilyttää omat tieajossa olleet moottoripyörät. Tapahtumaan kuuluu Kauvatsa-ajo, joka on muutaman kilometrin mittainen lenkki. Sillä on erityisarvonsa Saksassa, vaikka sitä ei meillä erityisemmin arvosteta. Olen hankkinut siihen Saksasta varaosia. Pyörät ovat teknisesti erikoispyöriä, joita ei jokaisesta tallista löydy. – Pyörät ovat 250 cc:n pyöriä. Pappa-tunturi kuuluu suomalaiseen kesään. Jalonojan entinen kyläkoulu on kesäaikaan kahvila, josta saa myös ruokaa. Yhdessä koulun luokkahuoneessa on kuitenkin kaksi ratapyöräilyn kilpapyörää. Onneksi minulla ei ole mitään pahoja muistoja esineistä. KAHVILAN AARTEITA. – En minä suinkaan tunne kaikkien tavaroiden yksityiskohtaisia tarinoita. Jokaiseen varmasti liittyy historiaa enemmän kuin minä tiedän. Kahvilan seinillä on kokoelma mustavalkoisia valokuvia moottoripyöräilystä. Antiikki ja taide | 63 TEKSTI JA KUVAT: PENTTI EERIKÄINEN uutama vuosi sitten teknisen alan opettaja Jyrki Salminen, 67, osti Kokemäen Kauvatsalta lakkautetun Jalonojan kyläkoulun. Nämä tavarat täällä kesäkahvilassa ovat pysyvänä näyttelynä. KORJAA LEVYAUTOMAATTI. Aikansa huippua edustaneet moottoripyörät eivät Jyrkin mukaan ole kaupan.. Teknisiä tietoja osaan pyöristä antaa, vaikka en niiden kaikkia vaiheita tunne. Projekti on vielä hieman kesken. Keräilijöille netti on sekä lahja että kiusa. Se asia on niin sanoakseni vaiheessa, sillä kaikki tuollaiset varaosat on etsittävä netin kautta ulkomailta. Saksassa asuneena Jyrki tietää, millaisessa arvossa siellä ovat entisöidyt Trabantit. Tuo vanha levyautomaatti tuotiin siksi, että olisin katsonut laitteen jotain vikaa. Yhdellä seinällä on pari jousta ja nyrkkeilyhanskat. Yksi hylly on täynnä radioita
Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemat ensimmäiset opiskelija-asunnot vihittiin käyttöön Kukan päivänä 13. Kaikkiaan 800 000 lähetystön raunioilta kerättyä ja puhdistettua tiiltä kuljetettiin Otaniemeen. toukokuuta 1952. Otaniemen kappeli. Rakennusmateriaalia, lähinnä tiiliä saatiin muun muassa Helsingin pommituksissa tuhoutuneen Neuvostoliiton lähetystön raunioista. Ellei Teknillinen korkeakoulu olisi aikanaan muuttanut Espooseen, ei Otaniemen kapPalkittua arkkitehtuuria – korutonta yksinkertaisuutta Otaniemen kappeli Keskellä Otaniemen Teekkarikylää, sen korkeimmalla paikalla kalliolohkareiden ja puiden keskellä seisoo Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema Otaniemen kappeli. Rakennustyöt Otaniemessä käynnistyivät vuonna 1950. 64 | Antiikki ja taide O taniemi tunnetaan nykyisin Aalto yliopiston korkeakouluista kampusalueineen, jonka yleissuunnitelma on arkkitehti Alvar Aallon käsialaa. Teekkarit osallistuivat kylänsä rakentamiseen sellaisella tarmolla, että se on jäänyt historiaan maailman suurimpana opiskelijatempauksena. Tästä voi halutessaan löytää myös symboliikkaa. Entä Otaniemen kappeli – kenen aloitteesta ja milloin Otaniemeen nousi tämä pieni pyhäkkö. Ensimmäinen rakennushanke oli opiskelijoiden asuinalue, Teekkarikylä. On siis hyvä tehdä pieni aikamatka 1950-luvulle. peliakaan olisi. Teknillisen korkeakoulun muuttoa Helsingistä ryhdyttiin valmistelemaan 1940ja 1950-lukujen vaihteessa. Upouuden opiskelijakylän ensimmäisinä valmistuneet asuinrakennukset toimivat vuoden 1952 olympialaisissa juuri Neuvostoliiton ja muiden niin sanottujen itäblokin maiden urheilijoiden majoitusrakennuksina. Kuva: Tapiolan seurakunta. KAPPELIN SYNTYTARINA. Tammikuussa 1949 valtio osti Espoon maalaiskunnan itäosassa sijaitsevan Otaniemen kartanon alueen, joka oli tuolloin vielä maanviljelyskäytössä
Tavoitteena oli liittää ympäröivä luonto ja vuodenajat sisäarkkitehtuuriin. Valinta ei olisi voinut olla parempi. Otaniemen kappelin esimerkin mukainen ARKKITEHTITOIMISTO KAIJA JA HEIKKI SIREN ?. Tämä teekkareiden rakennuttama kirkko rahoitettiin osin opiskelijoiden keräämin varoin, osin lahjoituksin ja lainoin. Turvatakseen toiminnan jatkumisen, hän vaikutti aktiivisesti Ristin killan, yhteiskristillisen opiskelijayhdistyksen, perustamiseen vuonna 1947. Yksi suurista saavutuksista killan historiassa on juuri Otaniemen kappelin rakennuttaminen. Tuolloin Teknillisessä korkeakoulussa oli toiminut raamattupiiri. Esipihalta rakennuksen tilasarja jatkuu matalan eteishallin kautta kirkkosaliin. Kaija ja Heikki Siren saivat työstään lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä tunnustuksia, joukossa Ranskan arkkitehtuuriakatemian jäsenyys ja kultainen ansiomerkki sekä Yhdysvaltojen arkkitehtiliiton AIA:n kunniajäsenyys. Sisäänkäynti Otaniemen kappeliin.. Kirkkorakennuksen toteutuksen pohjaksi valittiin arkkitehtien Heikki ja Kaija Sirenin kilpailutyö ”Alttari”, vaikka se hävisikin kilpailun perinteisempää tyylisuuntaa edustavalle työlle. Antiikki ja taide | 65 . Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemasta Otaniemen kappelista on vuosien saatossa tullut kansainvälisesti palkittu klassikko, jolle on ominaista koruton yksinkertaisuus ja läpinäkyvyys. Metsäinen luonnonmaisema koettiin rauhoittavana elementtinä, joka johdatti hiljentymiseen. HERKKÄÄ ARKKITEHTUURIA. Kappelin pianon ääressä Teknillisessä korkeakoulussa opiskeleva Severi Rissanen. Tämä näkyy myös Otaniemen kappelin punatiilisissä seinissä ja lattioissa sekä yksinkertaisissa puisissa kattotuoleissa. Siren Arkkitehdit Oy jatkaa menestyksellisesti työtään Jukka Sirenin johdolla jo kolmannessa polvessa. Heidän perustamansa Arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Siren on toiminut vuodesta 1949 lähtien. Hän avioitui 1944 Katri Tuomisen (Kaija Siren) kanssa, joka valmistui arkkitehdiksi 1948. Arkkitehtuurin läpinäkyvyyttä edustaa kappelin kirkkosalin lasinen alttariseinä, josta avautuu näkymä ulkotilassa seisovaan valkoiseen ristiin taustanaan metsikkö. Sen on luonnehdittu olevan ”saapumista jostakin ja valmistautumista johonkin”. Kristityt teekkarit halusivat kirkon keskelle tekniikan hallitsemaa aluetta muistuttamaan elämän kokonaisuudesta ja ihmiselämän arvoista. Heikki Siren (1918-2013) valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1946. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA Kappelin syntytarinassa joudutaan palaamaan aikaan ennen sotia. Kappelin puulla aidattu esipiha on rakennettu aukio luonnon keskellä. Sisätilojen tärkeimpiä aiheita ovat luonnonvalo ja vuorovaikutus ulkotilan kanssa. Kappelin suunnittelukilpailu järjestettiin 1952–1953, siis jo kampusalueen rakentamisen varhaisessa vaiheessa. Sen kahdeksasta miehestä vain yksi selvisi sodasta hengissä. Sirenit suosivat 1950-luvulla arkkitehtuurissaan puhtaaksi muurattua punatiiltä ja maalaamatonta puuta. Kappelin rakennustyöt käynnistyivät kesällä 1956 ja ne saatiin päätökseen saman vuoden jouluna
Sotien jälkeen tuli on riehunut 27 kirkossamme. 2000-luvulla on tehty jo viisitoista kirkkojen tuhopoltonyritystä, joissa viisi pyhäkköä on tuhoutunut täysin. Entiset kirkonrakentajamme ovat korostaneet miljöön syntymistä aidatulla esipihalla, kirkkotarhalla.” Siren jatkaa: ”Luterilaisen kirkon niukasti koristellun kirkkosalin koristeaihe on alttaritaulu, jolle kunkin aikakauden erilaiset taidekäsitykset antavat ajallisen leiman.” Ja hän päättää tekijän sanansa kuin uskontunnuksena: ”Juuri vihityn kappelin alttaritaulun tekijä on ajallisen arvostelumme yläpuolelle.” TUHKASTA NOUSSUT. Kappelin pienryhmätoiminta on vilkasta, lukuisat ryhmät kokoontuvat siellä viikoittain. Lisäksi kappelissa on eteishalli ja erillinen pieni kabinetti. Suomen Käsityön Ystävät Oy:n valmistamat kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Hilkka Vuorinen. Saman kohtalon koki aikanaan myös Otaniemen kappeli: varhain aamulla 22. toukokuuta 1957 Heikki Siren kuvailee kappelia ”tekijän sanoissaan” muun muassa näin: ”Kappeli osoittaa perustavaa laatua olevia piirteitä, jotka yhdistävät sen vanhan suomalaisen kirkkorakennustaiteen perinteisiin. Kappelin pienessä huoneessa on myös killan ylläpitämä kirjasto, jossa on lainattavissa hengellistä kirjallisuutta. 66 | Antiikki ja taide luontoon avautuva lasinen alttariseinä yleistyi siunauskappeleissa 1960-luvulla yhdeksi käytetyimmistä perusratkaisuista. Kappelin 10-äänikertaiset urut valmisti perinteikäs, Suomen vanhin Kangasalan urkutehdas ja kappelisalissa on lisäksi myös piano. HEIKKI SIRENIN SANOIN. Viikonloppuisin kappeli on käytettävissä kasteja häätilaisuuksia varten. Kappelisalissa on 150 paikkaa ja sinne voidaan lisätä 70 istuinta avaamalla kappelin ja kerhotilan välinen seinä. Muutokset olivat vähäisiä; kappeliin lisättiin papin huone ja pihalle rakennettiin erillinen talo suntiota varten. Kirkollisiin toimituksiin liittyviä perhejuhlia voidaan pitää kappelisalin takana olevassa kerhotilassa. Kuoro harjoittelee kappelissa torstai-iltaisin. Usein teoille ei ole löytynyt mitään järjellistä selitystä. Kappelin 10-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas.. Koruton alttari kastemaljoineen noudattaa kirkkosalin niukkaa muotokieltä. Kappelilla toimii myös nuorten aikuisten sekakuoro, Otaniemen Kappelikuoro, osana Espoon seurakuntien oppilaitostyötä. Arvostettu kappeli rakennettiin uudelleen alkuperäistä vastaavaksi ja vihittiin takaisin käyttöön marraskuussa 1978. kesäkuuta 1976 liekit nielivät kappelin tuhopoltossa. Urut seisovat kirkkosalin kulmauksessa. AKTIIVIKÄYTÖSSÄ. Heinäkuuta lukuun ottamatta siellä järjestetään evankelis-luterilainen jumalanpalvelus joka sunnuntai. Otaniemen kappeli edustaa Sirenien arkkitehtuurin herkkää ja intiimiä puolta, jota pidetään taiteellisesti ehkä merkittävintä heidän tuotannossaan. Siellä on perussäestykseen soveltuva sähköpiano ja tilaa noin 40 hengelle. Perinteikkään Ristin kilta ry:n tärkeintä toimintaa ovat jokaviikkoiset kappeli-illat Otaniemen kappelilla. Otaniemen kappelin vihkiäisissä 12. Vanhojen kivikirkkojemme luonne on aina karu ja askeettinen. Näitä ovat muun muassa teekkareiden kristillinen yhdistys Ristin kilta ry sekä seurakunnan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekerhot. Myös unkarilaisten ja kiinalaisten raamattupiirit kokoontuvat säännöllisesti kappelilla
?. Antiikki ja taide | 67 TUNNETUIMPIA RAKENNUKSIA KANSAINVÄLISESTI PALKITTU. Suomen kansallisteatterin pieni näyttämö (1954) edustaa modernia täydennysrakentamista Sirenien tuotannossa. ?. Kirkkosalin laajan lasiseinän kautta luontoon avautuu alttarimaisema, jota hallitsee valkea risti. Golfkerhon hirsirakenteinen ravintola 1976, Hokkaido, Japani ja konferenssipalatsi 1982 Bagdad, Irak.. ?. ?. Otaniemen kappeli kuuluu myös kansainvälisen Docomomo-järjestön merkkiteosten valikoimaan. Sirenit toimivat myös kansainvälisesti. Perusteina oli rakennuksen läpinäkyvyys ja yksinkertaisuus luonto, arkkitehtuuri ja yhteiskunta olivat yhtä. ?. Otaniemen kappeli 1957. Otaniemeen rakennettu Teekkarikylä ja ravintola Servin Mökki 1952. OTANIEMEN KAPPELI JÄMERÄNTAIVAL 8, 02150 ESPOO LUKUVUODEN AIKANA 1.9.-31.5. ?. ?. Ristin kilta tarjoaa yhteyttä yli rajojen. MA-PE KLO 11-16. KAPPELI ON AUKI MA-TO KLO 12-17 SEKÄ ERIKSEEN SOVITTUINA AIKOINA. Italialainen Fondazione Benetton Studi Ricerche -säätiö palkitsi Otaniemen kappelin ympäristöineen kansainvälisellä Carlo Scarpa -palkinnolla 2009. Oriveden pohjakaavaltaan mantelin tai silmän muotoinen kirkko (1961) ilmentää ekspressiivisiä ja symbolisia pyrkimyksiä. . ?. KAPPELIN ASIAKASPYSÄKÖINTI (4 PAIKKAA) SIJAITSEE OSOITTEESSA JÄMERÄNTAIVAL 10. Osana Otaniemen aluetta kappeli kuuluu myös Museoviraston laatimaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) luetteloon. Kappelin yksinkertaisia kattotuoleja. Tämä kansainvälinen modernin arkkitehtuurin tutkimusja suojelujärjestö on perustettu 1989. Monumentaaliset virastoja liikerakennukset Kallion virastotalo 1965, Hakaniemen Ympyrätalo 1968 ja Kampin Graniittitalo 1985. Kuva: Tapiolan seurakunta Benetton Prize -laatta muistona kansainvälisestä Carlo Scarpa -palkinnosta 2009. SULJETTU 24.6. KESÄLLÄ AVOINNA 1.6.–31.8. Kaija ja Heikki Siren suunnittelivat rakennuksia Espoon Tapiolaan puutarhakaupungin alkuvaiheista lähtien. Kimmeltien ja Kontiontien puiset rivitalot 1955, Otsonpesän rivitalo 1959 ja Aarnivalkean koulu 1957. Merkittäviä eurooppalaisia projekteja olivat La Pierrefitte -ketjutaloalue Pariisissa 1970 ja konserttitalo Brucknerhaus Linzissä, Itävallassa 1974
Porvarisperheen koti oli tyylikäs ja yksityiskohtaisesti sisustettu 1880-luvun säätyläiselämää. 68 | Antiikki ja taide Sali oli perheen edustustila
Kaikkia tauluja ei suinkaan Amanuenssi Antti Krapun mukaan talon restaurointi tuotti monta yllätystä historiaan liittyen.. Antiikki ja taide | 69 . Herrainhuone oli mitä suurimmassa määrin kodin edustustila, jonka kalustukseen kuului piippuhylly. Museolla olisi tänä päivänä esineistöä vaikka kahteenkin viime vuosisadan vaihteen taloon, sanoo amanuenssi Antti Krapu. – Jos joku ei ehtinyt tulla vieraisille hän saattoi lähettää oman palvelijansa viemään taloon käyntikortin, joka oli siis eräänlainen sen ajan facebook-tervehdys. TEKSTI: JUHANI KARVONEN P Hämeenlinnassa sijaitseva Palanderin talo on rakennettu vuonna 1861 ja siellä on esineistöä ja sisustusta 1880-luvulta aina 1920-luvulle. Sen jälkeen talo oli muun muassa Puolustusvoimien käytössä. Palanderin talossa muodikkuuteen kuuluu uusrenessanssityylinen punaisella plyysillä päällystetty sohvakalusto. Seuraelämään kuului myös käyntikorttikori, jonka paikka on eteisessä. Hämeenlinna oli hallinto-, kouluja varuskuntakaupunki, minkä ansiosta kaupungissa asui väkilukuun suhteutettuna paljon porvaristoa, virkamiehistöä ja upseeristoa. Kotimuseo ei esittele tietyn perheen kotia, vaan 1880-luvun ja 1900-luvun alun säätyläisperheen elämäntapaa. Sisustustyylinä on 1900-luvun alun vallitseva tyyli jugend, joka näkyy myös pikkuesineissä aina paperiveitsiä ja saksia myöten. Päästä vedettävä sänky on piilotettu sermin taakse. Kierros alkaa eteisestä, jota hallitsevat uusrokokoopeili, kävelykeppiteline 1800-kuvun lopun seinäpuhelin ja seinään kiinnitetty apuväline nojaamistuki. SALI OLI SEURAELÄMÄN KESKUS. Herrasväen makuuhuone on raskaasti ja tummasävyisesti sisustettu. Kahvikupit ovat aitoa suomalaista Arabiaa. – Pääpaino ei ole niinkään yksittäisissä esineissä vaan kokonaisuudessa, jolla on tarkoitus kertoa 1800-luvun lopun säätyläiskodin asuinoloista. – Ruokasalista seuraava huone suuri sali oli säätyläiskodin seuraelämän keskus, jonne tuotiin niin perintöhuonekaluja kuin muotiesineitäkin. Herrainhuoneen hallitseva kalusto on kansallisromanttista jugendia edustava sohvaryhmä. Palanderin talon huoneet ovat hieman eri aikakausilta aina 1880-luvulta 1920-luvulle. Taidevirtaukset saapuivat Suomeen ja Ruotsin ja Saksan kautta. Sen jälkeen talo osti piirilääkäri Karl von Fieandt ja von Fieandtin suvun viimeinen jäsen Vallborg von Fieandt asui talossa vuoteen 1968 saakka. – Sekä Palanderin että von Fieandtin suvut lahjoittivat irtaimistoa Hämeenlinnan kaupunginmuseolle. HERRAINHUONE OLI EDUSTUSTILA. Kustavilaiselle konsolipöydälle katettu kahvitarjotin ja posliininen kahvikannu ovat venäläisen Kuznetsovin tehtaan tuotantoa. alanderin taloa asutti Edvard ja Aurora Palander perheineen vuosina 18841904, mistä tulee myös talon nykynen nimi. Ruokasali on sisustettu 1890-luvun asuun. Tapetit ovat voimakaskuvioiset ja ootraamalla jalopuuta muistuttaviksi tehdyt kalusteet lisäävät raskautta, mutta olivat 1800-luvun lopun kauneusihanteiden mukaisia. – Taulutelineelle on laitettu taiteilija Ivar Konstantin Kaskaksen öljymaalaus 1860-luvulta
Palanderin talon keittiö on 1920-luvulta. Lastenhuoneessa nukkuivat lapset sekä lastenhoitaja.. Keittiökaappeja ei vielä ollut, joen tavaraa säilytettiin avohyllyillä. Keittiössä kaikki oli käden ulottuvilla. 70 | Antiikki ja taide Maailma avartui 1800-luvun lopulla ja matkustelu näkyi säätyläiskodissa esimerkiksi matkamuistoina. Nukkeja käsiteltiin varojen
Keittiön nykyinen väritys on otettu toiseksi vanhimman ja tapetit vastaavasti teetetty toiseksi vanhimman kerroksen mallin mukaisesti. – Jalopuuparketti oli tavanomainen keskieurooppalaisissa kartanoissa ja sieltä vaikutteet ja muodit kiirivät ennen pitkää myös Suomeen. Suuressa salissa katse kiinnittyy väistämättä alkuperäiseen puulattiaan, joka on koristemaalattu jalopuuparkettia jäljitteleväksi. Taloon oli rakennettu pattereilla toimiva keskuslämmitysjärjestelmä ilmeisesti jo 1930-luvulla ja vanhoja uuneja on vuosikymmenen varrella purettu. Antiikki ja taide | 71 ripustettu seinille vaan maalaustelineitä käytettiin ikään kuin sisustuksen osana. Suuressa salissa on 1700-luvun taffelipiano, joka on peräisin Tuuloksesta Sairialan kartanosta. Vanhoja oviaukkoja oli tukittu ja uusia avattu. . Kapteeni Grahn muutti Tampereelle ja myi talon lehtori Magnus Gaddille vuonna 1873. Tämä asui talossa vuoteen 1881 saakka. Palanderin taloa ryhdyttiin restauroimaan kotimuseoksi vuonna 1990. Talo oli vuoden verran 7. Porvariston elämää leimasi Palanderien aikaan seuraelämä, johon kuului musiikki. PUULATTIA TEHTIIN HIENOKSI. Porvarisperheissa oli tuon ajan tavan mukaan 1-4 apulaista. Parketti tuli tuohon aikaan hyvin kalliiksi minkä takia säätyläiskodit antoivat taitaville maalareille tehtäväksi parkettia jäljittelevän koristemaalauksen. Rokokoolipasto vuodelta 1770 on yksi talon hienoimmista kalusteista. – Grafiikan työt ja painokuvat olivat myös yleisiä ja aikakaudella maalattiin myös jäljennöksiä tunnettujen taiteilijoiden teoksista, jotka olivat eräänlaisia sen ajan julisteita. – Jouluksi ja pääsiäiseksi laitamme huoneet juhlan mukaiseen kuntoon tuomalla huoneisiin koristeita ja erilaista rekvisiittaa. Suuressa salissa perintöhuonekaluja ovat 1700-luvun rokokookalusteet lipasto, peili ja tummanvihreä kaappikello. Suuressa salissa piti olla myös sanomalehti siististi viikattuna esimerkiksi omassa telineessään, mikä kertoi kodin sivistyksestä, Krapu sanoo. –Lastenhuoneen sisustus on aikakautta kuvaava, eikä liity Palanderien perhetilanteeseen. Yksi 1880-luvun lopun villitys olivat huonekasvit, joita Palanderinkin talossa oli vanhojen valokuvien perusteella varsin paljon. – Restauroinnissa palautimme huonejärjestyksen miltei ennalleen. 1800-luvun porvariskodille oli tyypillistä taulujen runsaus ja varsinkin öljyvärimaisemat olivat suosiossa. – Suuressa salissa on peikonlehti ja huonekuusi, kentiapalmu, kaksi jukka-palmua ja lohikäärmepuu, jotka olivat yleisiä huonekasveja 1800-luvun lopulla. ESIKUNTAKIN TOIMI TALOSSA. Ruokasalin lattia on mäntyä, mutta sekin on aikanaan ootrattu muistuttamaan tammilattiaa. Kahdessa vitriinihuoneessa on esillä muu muassa pukuja ja talousesineitä. Alkuperäisten valokuvien ja muun muassa seinistä löytyneiden maalija tapettikerrosten perusteella seinät on tapetoitu alkuperäisiä tapettimallien mukaan. Perilliset myivät osuutensa talosta Suojeluskuntien Kannatusyhdistykselle ja Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri sai talosta käyttöönsä noin puolen talosta. – Keittiössä on 1920-luvun keittiön suurin edistysaskel sinkkipeltinen tiskipöytä kaappeineen ja vesihana. Suuren salin kattokruunu on valmistettu Englannissa 1853. Palanderin talossa käy vuodessa noin 4000 vierasta Salissa sanomalehti oli näkyvästi omassa telineessään.. Palanderin talossa käy vuodessa noin 4000 vierasta, vaikka talvisaikaan talo on avoinna vain viikonloppuisin. Hänen kuoltuaan talo siirtyi Hämeenlinnan kaupungille, joka vuokrasi tilat Hämeenlinnan sotilaspiirin käyttöön. Esikunta muutti talosta vuonna 1990 minkä jälkeen talo restauroitiin Hämeelinnan historiallisen museon ohjauksessa 1800-luvun asuun. Heillä oli kuusi lasta. Huonejärjestyskin selvisi vasta purun yhteydessä lopullisesti. Vallborg von Fieandt piti kuitenkin talon toisen päädyn asuntonaan kuolemaansa asti. Lastenhuoneessa on kolme sänkyä ja yksi aikuisen sänky. Tänä päivänä kolmessa huoneessa ovat alkuperäiset uunit mutta esimerkiksi keittiön alkuperäinen uuni on korvattu viereisestä rakennuksesta tuodulla uunilla. Restaurointi oli mittava työ sillä huonetiloja oli muuteltu eri aikoina sen hetkisten tarpeiden mukaisesti. Porvariskodeissa alettiin myös kiinnostua matkustelusta ja salissa oli hyvä olla esillä esimerkiksi simpukankuoria. – Sisäkattoa oli joskus madallettu, mutta restauroinnissa purettiin välikatto ja huonekorkeus palautettiin ennalleen. Hämeenlinnan keskustassa kantovedestä siirryttiin juoksevaan kylmään veteen vuonna 1912. Lattiat oli päällystetty linoleumija muovimattokerroksilla ja esimerkiksi salin lattian koristemaalaukset olivat jääneet piiloon muovimattojen alle. Vuonna 1904 talo siirtyi Karl von Fieandtille joka kuoli vuonna 1925. tarkk’ampu-japataljoonan kansliana ja sairashuoneena, kunnes normaalilyseon venäjänkielen lehtori Edvard Palander osti talon. Vesijohtolaitoksen rakentamisesta päätettiin 1908, rakentaminen aloitettiin 1909, ja toiminta alkoi 1911 alusta. Palanderin talon rakennutti vuonna 1861 Turusta Häeenlinnaan muuttanut harjoitustarkk’amp ujapataljoonan kapteeni Anselm Grahn, jolla oli kolme tytärtä vaimo ja piika Palanderin talo käsitti 12 asuinhuonetta ja talossa on koko sen historian ajan asunut myös palvelusväkeä ja vuokralaisia varsinaisten isäntien ohella. RESTAUROINTI PALJASTI SALAISUUKSIA
Turengin Antiikkihuutokaupassa saattaa olla jopa 1000 kohdetta huudettavana. 72 | Antiikki ja taide Arviohinta ei ole sitova, vaan suuntaa antava. Skotlantilaisesta linnasta peräisin oleva noin 100-vuotias tarjoilumalja figuureilla oli sekä Rudolstadt-Volkstedtin maljakkopari figuriineilla vuodelta 1894 tuli pelastettua vesivahingon alta.
Tuhansien eurojen kohteet menevät kaupaksi muutamassa minuutissa. – Blue Birdejä on valmistettu tiettävästi neljä kappaletta. Antiikki ja taide | 73 . Sarpaneva vuokrasi hytin Huudot alkavat nollasta Janakkalalainen meklari Petri Vuorinen pistää tavaran liikkumaan vauhdilla. Ostajan valppauden pettäminen hetkeksi voi viedä kaupan sivu suun. Mahillonin Brysselissä valmistama tuuba kuljetuslaukussaan. Antiikkimeklari erottaa aidon väärästä Vanha 1900 -luvun alun C. Blue Birdin ja Jäävuori-maljakon kohdalla Vuorinen käyttää esittelyyn muutaman minuutin. TEKSTI: JUHANI KARVONEN H uhtikuun huutokaupassaTimo Sarpanevan Blue Bird ja Tapio Wirkkalan Jäävuorimaljakko on myyty parissa minuutissa 1700 ja 1400 euron hinnoilla. Noin 100 vuotta vanha juhlasalin piippuhylly ja seitsemän pitkäpiippua hopealyötteineen sopii moneen kotiin.. Kun myynnissä on tuhatkin kohdetta, ei meklari ehdi niitä kovasti esitellä. Petri Vuorinen kehottaa tutustumaan esineisiin etukäteen
– Arviohinta ei ole suinkaan sitova, vaan suuntaa antava. Arabian leima ei tee esineestä sinänsä arvokasta. Taidetta kysyvät keräilijät, mutta taiteen myynnissä tulee olla varovainen. lasta, joten lähtöhinta voi olla lopullista huutohintaa pienempi tai suurempi. POHJAHINTOJA EI TUNNETA. – Ostajan on syytä tutustua myyntituotteisiin etukäteen ja miettiä oman tarjoushaarukkansa budjetin antamissa raameissa. Huhtikuun huutokaupassa oli myynnissä väitetty Ilja Repinin teos. Ennakkotarjouksia voi tehdä poikkeuksellisesti netissä, paperilla tai puhelimitse jo ennen varsinaista huutokauppaa. 74 | Antiikki ja taide Nuutajärveltä yhdeksi päiväksi ja valmisti tuon päivän muutaman kappaleen. Esimerkiksi tämä taulu näyttää hyvin aidolta niin aiheen kuin tyylinkin perusteella. Suomalaisista kodeista päätyy Vuoriselle myyntiin joskus harvinaisiakin esineitä. Sen sijaan esimerkiksi Albert Edelfeltin heliogravyyri alkuperäisillä kehyksillä tai Olli Joen suurikokoinen maalaus ovat aitoja. – En osta kun poikkeustapauksissa. Pohjahintoja ei ole, mutta kullalle ja hopealle on meillä sulatushintatakuu. Wirkkalan taidelasimalja Jäävuori on harvinaisuus, jonka olen muutaman kerran aikaisemmin tavannut. Venäläisten taiteilijoiden teosten aitoutta on hyvin vaikea määritellä, koska aitoustodistuksia saa rahalla. – Paino on sanalla väitetty. Brander & Pottsin piilukkopistooli voi olla asekeräilijän löytö. Otan tavaran myyntiin 16 prosentin provisiolla ja arvonlisävero päälle mikä tekee 19,84 prosenttia. Vuorinen kiertää yksityiskoteja ympäri maata. Viimeinen huuto Repinistä oli vajaat 1000 euroa, Ojan taulusta 2000 ja Edelfeltistä 1200 euroa VESIVAHINKO OLI ONNENPOTKU. Satakuntalainen nahkiaisrysä ei tule joka päivä huutokauppaan. Vuorisen toimintamalli takaa huutokauppaan sähäkkyyttä ja nopeutta. Myytävät esineet näkyvät vain muutamia kymmeniä sekunteja salin tv-ruuduissa. Vanha ja kunnostettu palomiehen kypärä käy vaikka sisustusesineestä. – Oivaltava ostaja on vahvoilla, mutta ennakkotutustumisella voi tehdä hyviä kauppoja. Vuorinen meklaroi neljä muumimukia muutamalla kympillä mutta toisaalta yksi harvinainen saman sarjan joulumuki menee 130 eurolla. – Suomalainen lasi on pitänyt hintansa, kun kyse on tunnetusta taiteilijasta ja harvinaisesta esineestä. Suomalainen design ja valaisimet ovat kovassa huudossa samoin hyväkuntoiset antiikkihuonekalut. – Nuorilla ikäpolvilla on tavaraa omastakin takaa usein nurkat täynnä ja esimerkiksi uutta irtaimistoa ei saa enää mihinkään mahtumaan. Aihe kuvaa ukrainalaista maataloa ja juuri sellaisessa ympäristössä Repin nuoruudessaan eli. Haltia sai korkeimman arvolauseen teoksillaan Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Myös asiakkaat tuovat tavaraa huutokauppahuoneelle. Huhtikuussa oli myynnissä kellosepän kuolinpesä, jota piti. TAITEESTA EI AINA SAA SELVÄÄ. Huudot alkavat silti nolKaarlo Haltian Kalevalan Aino -patsas vaatii tilaa. Tämä on signeerattu ja virheetön. Tiedän yhden Blue Birdin olinpaikan tämän lisäksi, kaksi muuta ovat minulle tuntemattomissa paikoissa. Jos jotakin on valmistettu suuria sarjoja, hinta on aina alhaisempi. Vanhan tavaran tai antiikin arvostuskaan ei ole kaikkien silmissä kovin korkealla. – Kyse on aina harvinaisuudesta. Meidän on kuitenkin myytävä taulu väitettynä teoksena. Suuret ikäluokat ovat ikääntymässä ja perikunnille kertyy tavaraa. Huutokauppaa edeltävällä viikolla nettisivulla käy 100 000 ihmistä tutustumassa tavaroihin. Vuorinen saa jokaiseen huutokauppaansa mitä kummallisimpia esineitä. Kehykset näyttävät myös vanhoilta. Jokaisella tavaralle asetetaan arvioitu lähtöhinta
Hyväkuntoiset posliinikuppi ja tassi 1700-luku Berliinistä eivät ole jokapäiväisiä esineitä huutokaupoissa.. Nyt sitä viedään Suomesta ulos. Tällaiset pienet yksityiskohdat osaltaan todistavat esineen aitouden tehtaan leiman ohella. Toisaalta harvinaisten esineiden hintataso nousee. Aitous näkyy leimassa mutta kupissa on myös kuviot ylimääräinen kärpänen, sillä peitettiin lasitteeseen uunissa epäpuhtauden takia syntynyt tummennos. Antiikki ja taide | 75 myydä laatikoittain. – Se on kuvanveistäjä Kaarlo Haltian vuonna 1898 tekemä. Vuorinen kierteli 15 vuotta ympäri Suomea ja Eurooppaa ostamassa tavaraa ja pitämässä huutokauppoja, kunnes terveydelliset syyt pakottivat hiljentämään tahtia. Haltia keskittyi erityisesti henkilökuviin. Vuorisen mukaan antiikilla voi elää. Suomesta ostettu esine saattaa olla Ruotsissa kalliimpi tai päinvastoin. En ollut koskaan edes käynyt huutokaupassa, mutta siltä istumalta sain idean laittaa sanan kiertämään kylän taloissa syksyn jättihuutokaupasta tanssilavalla. Petri Vuorisen huutokaupassa ostajan pitää olla hereillä, tahti on kiivas. Vuorisen kauppiaan ura alkoi jo 18-vuotiaana tanssilavan kioskin portailta Hattulan Pekolassa. Iso patsas ei joka paikkaan edes sovi, mutta näille taide-esineille on aina omat ostajansa. Omaan mieleen välähti, ett kyläläisillä taitaa olla paljon ylimääräistä tavaraa. – Posliinin valmistustaito kopioitiin Euroopassa vasta 1700 luvulla. – Hetken päästä toinen asiakas oli kauppaamassa vähän käytettyä jääkaappia. Kelloja ja niiden osia oli tuhansia. Antiikkiesineistä ja niiden yleisyydestä välittyy tieto nopeasti ympäri maailmaa, mikä esimerkiksi suurissa sarjoissa tehtyjen esineiden osalta pudottaa hintoja. Kolme vuotta sitten siirryimme kokonaan huutokauppaan. Tällainen virheetön kuppi ja tassi ovat todella harvinaiset. Haltia on Janakkalassa syntynyt Pariisissa opiskellut kuvanveistäjä. Seuraavaan huutokauppaan Vuorisella on jo vetonaula valmiina. Tapio Wirkkala taidelasimalja Jäävuori on harvinaisuus huutokaupoissa. Toinen hieno esine oli hyväkutoinen Rudolstadt-Volkstedtin maljakkopari figuureilla vuodelta 1894. Suomalaisesta kartanosta Vuorinen oli saanut myytäväkseen kipsisen Kalevalan Aino -patsaan. Tassissa ei ole myöskään rengasta, koska 1700-luvulla tee juotiin nimenomaan tassilta. URA ALKOI KIOSKIN PORTAILTA. Yhtenä syynä antiikin hinnan laskuun Vuorinen pitää tietokonemaailmaa. Vuorinen käy aika ajoin myös ulkomailla. Tällä hetkellä antiikki on Suomessa Euroopan halvinta. Tuntui reilulta ottaa esine myyntiin provisiolla. On ihmisiä, jotka kiertävät antiikkihuutokauppoja Suomessa ja Ruotsissa ja etsivät hintahäiriöitä kummssakin maassa. Antiikin arvo saattaa myös laskea ja kymmenen vuotta sitten 500 eurolla ostettu tavara oli sillä hetkellä ehkä 200 euron arvoinen. Pelkällä viennillä saattaisi jopa elää. – Minulla on myynnissä Venäjän keisarinna Katariina Suurellehenkilökohtaisesti kuulunut tarjoiluvati. Muutaman vuoden päästä hotelli tarvitsi tilat omaan käyttöönsä ja Vuorinen vei liikkeensä Turenkiin suuriin hallitiloihin. Yhtenä suurena harvinaisuutena Vuorinen pitää 1700-luvun Berliinissä Meissenin valmistama posliinikuppia ja tassia. Kioskin asiakas tiedusteli kioskinpitäjältä, tiesikö tämä jotakuta joka ostaisi käytetyt auton renkaat. Sai korkeimman arvolauseen teoksillaan Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. . – Kun lama vuosikymmenen taitteessa iski, sain päivittäin 5-10 puhelinsoittoa, joissa ihmiset myivät takaisin aikaisemmin minulta ostamiaan tavaroita. Rörstrand majolika-malja peikonpää koristeilla on peräisin 1800-luvun lopulta. Tällä hetkellä antiikki on Suomessa Euroopan halvinta. – Perustin hotelli Aulangon yhteyteen Hämeenlinnaan antiikkiliikkeen. Kymmenen vuotta sitten antiikkia tuotiin maahan rekka-autoilla. Viimeksi hän matkasi vinkistä Skotlantiin, jossa vanha 1700-luvun kartano kokenut vesivahingon ja isäntien piti saada omaisuus tulvan alta pois. Mukaan tarttui noin 100 vuotta vanha tarjoilumalja figuureilla, jossa oli hyvin pieniä vikoja. Keräsin tavaraa ja kansaa tuli paikalle paljon. Pohjassa on leima venäjäksi ’’löytyy hovin tarvikekalustosta”
Olisi ihana saada varhaisimmat työt joskus takaisin ja korjailla niitä.. 76 | Antiikki ja taide Näköisnukke Lauri Karhu, Pajarin poika, on Erja Mikkolan uusimpia töitä; mestariteos. Kuva: Erja Mikkolan arkisto Kuvassa sotilasnukke Lauri Karhu Erja Mikkolan ateljeessa ja kuvassa myös kaikkien lastenmielisten kestosuosikki Ransu. Kuva: Erja Mikkolan arkisto – Työ opettaa ja oppirahat on maksettu
Nämä taidokkaat nukketeokset tuovat osaltaan uutta ilmettä perinteiseen museoon, lajissaan läntisen maailman ainoaan. Nämä näköisnuket, roolihahmot, ovat esillä Kemijärven turisti-infossa, No Man´s Landissa. – Nottbeckit olivat valtava urakka ja jos tekisin nuket tänään, vaatisin kyllä enemmän aikaa. Tämäkin huipputyö on esillä pysyväisesti museo Milavidassa. – Työ opettaa ja oppirahat on maksettu. Asuu ja työskentelee Tampereen ydinkeskustassa, Verkatehtaankadulla. Hän työskenteli Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaan johtajana 1860–1890, ja Milavidassa pysyväisesti esillä olevat näköisnuket kuvaavat häntä ja hänen lähipiirinsä elämää Tampereen vuosina. Erja Mikkolaa pyydettiin tekemään näyttelyyn suomalainen jalkaväen sotilas ja niin syntyi monien vaiheiden kautta museovieraita sittemmin herkistänyt nukke, Lauri Karhu. Näköisnukke Olga von Nottbeck näyttää tältä. Ohjaaja Kari Väänänen otti yhteyttä ja pyysi Mikkolalta näköisnukkeja Taivaan tulet -televisiosarjan tiimoilta. Ne pysäyttävät katsojan ja herättävät ajatuksia. TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Erja Mikkola työstää näköisnukkea kolme kuukautta Silikonikasvoille sielu ERJA MIKKOLA ?. NUKKETAITEEN HUIPPUA. Viime sotien ajalle sijoittuva visuaalinen tarina kertoo kenraalimajuri Aaro Pajarista (1897–1949), kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista ja hänen urheista joukoistaan, pohjoishämäläisistä miehistä. Suosittua, Kemijärvelle sijoittuvaa aikalaisdraamaa esitettiin Yle TV2:ssa vuosina 2007–2014. Museokeskus Vapriikissa Tampereella on esillä ensi elokuun puoliväliin asti Pajarin pojat-näyttely. Wilhelm von Nottbeck (1816–1890) oli pietarilaislähtöinen kosmopoliitti. Pajarin poikiin ja Lauri Karhuun kävi tutustumassa maakuntamatkallaan viime helmikuussa myös maamme presidenttipari. Erityisesti jäävät mieleen Mikkolan Nottbeck-lapsinuket, jotka kaikessa herkkyydessään ovat jotakin täysin jäljittelemätöntä ja tämän taiteenlajin huippua. Tarina jatkuu näin. Oma yritys, Nukkeverstas, valmistaa nukkeja tilaustöinä eri tarkoituksiin, tarvittaessa Mikkola myös korjaa ja entisöi nukkeja. Nukketaiteilija, maskeeraaja, kampaaja, puvustaja. MIELEENPAINUVA SOTILASNUKKE. Perhe: Mikael-poika, puoliso Tuomo Jokinen ja hänen kolme aikuista tytärtään, Peppi-koira. Kuva: Erja Mikkolan arkisto väisestä (miespoliisi Aimo Peltoniemi) ja Ilkka Heiskasesta (Jetsu). Museovieraat ovat kuvauttaneet itseään innokkaasti Leninin ja Stalin seurassa Tampereen Hämeenpuistossa – samalla paikalla, jossa vallankumousta Venäjälle suunnitelleet bolsevikit tapasivat toisensa ensi kerran 1905. Paljon kiinnostusta ovat herättäneet myös Erja Mikkolan von Nottbeck-nuket Tampereella museo Milavidassa. Kuva: Erja Mikkolan arkisto ?. – Oli se ihan ok nukke, Mikkola sanoo vaatimattomasti. Antiikki ja taide | 77 E nsimmäisen, ihmisen kokoisen näköisnukkensa tamperelainen Erja Mikkola teki vuonna 1998 Tero Jartin ohjaamaan, ihmiskunnan menneisyyttä ja tulevaisuutta luotaavaan lyhytelokuvaan Vastoinkäymisiä. Näköisnuket syntyvät Erja Mikkolalta luontevasti. – Olen aina tehnyt aidon oloisia ja aidon näköisiä hahmoja, hän sanoo. Mikkola ryhtyi toimeen ja teki vahanuket suosikkisarjan näyttelijöistä Ria Katajasta (naispoliisi Rauni Väänänen), Vesa KietäErja Mikkolan tekemät näköisnuket ovat kuin eläviä. Elettiin vuotta 2011. Nukkea tarvittiin eräässä elokuvan rajussa kohtauksessa, jota ei voitu muuten toteuttaa. Olisi ihana saada varhaisimmat työt joskus takaisin ja korjailla niitä, Mikkola toteaa. Motto: Kaikella on aikansa ja paikkansa, eletään hetkessä ja kaikki järjestyy. Niitä on esillä kaikkiaan kahdeksan. Mikkolan uusimpia näköisnukkeja ovat myös bolsevikit Lenin ja Stalin uusitussa Lenin-museossa Tampereella. Vahanukke esitti näyttelijä Tom Lindholmin roolihahmoa. Presidentti Sauli Niinistö kommentoi näyttelyä muun muassa sanalla ” vaikuttava ”
Kuva: Erja Mikkolan arkisto Lenin-nukke muotoiluvaiheessa. 78 | Antiikki ja taide Kuvassa Stalin muottipedillä. Unelmani työllistäisi nuoria muotoilijoitakin ja saisin siirrettyä eteenpäin sitä tietotaitoa, jota olen kerännyt kaikkien näiden vuosien varrella. – On monia työvaiheita, joita voisin ulkoistaa ja jotka voisi tehdä joku muu. Kuva: Erja Mikkolan arkisto Lenin-nukke valmiina odottamassa siirtoa Lenin-museoon nukketaiteilijan ateljeessa. Stalin-näköisnuken valmis muotti. Erja Mikkolan suuri unelma on, että Tampereelle saataisiin vielä joku päivä oma näköisnukkekabinetti. Ensialkuun muotoilen plastoliinista hahmon, pyörittelen ja korjaan ja muutan sitä. Kuvassa Iris von Nottbeck. Erja Mikkolan lapsinukeissa on jäljittelemätöntä herkkyyttä. Hän tähdentää, että näköisnukkekabinetti työllistäisi myös muita taiteilijoita eri aloilta. Lopullinen Stalin-näköisnukke on Tampereella Lenin-museossa. – Kabinetissa voisi olla Manserockin keulakuvia, Sara Hildén, Kalervo Kummola, Väinö Linna, Eila Roine, Jonne Aaron, Patrik Laine. Kuva: Erja Mikkolan arkisto Kuvassa on meneillään Stalin-nuken viiksikarvojen istutus. Kuva: Erja Mikkolan arkisto ?. Kabinetissa olisi tunnettuja, tamperelaisia vaikuttajia ja julkkiksia ja tietty urheilijoita. UNELMANA NÄKÖISNUKKEKABINETTI
Seikkailu on perheen pienimmille ja se on nimeltään Ransun joulutarina. Lavalla nähdään päähenkilön lisäksi kaksi muutakin tuttua karvakuonoa, Eno-Elmeri ja Riku. kesäkuuta ja niitä on muun muassa Helsingissä, Tampereella ja Nakkilassa. Prosessi jatkuu näin. Kun hahmo on valmis, siitä tehdään muotti. – Hiukset virkataan hius kerrallaan. Erja Mikkolan mukaan isojen näköisnukkien teossa kaikki vaiheet ovat tärkeintä ja eritoten muotoiluvaihe. Sotilasnukkea suunnitellessaan hänellä oli vapaat kädet. – Upein vaihe nukenteossa on, kun saan avata muotin ja uusi silikonivalu on virheetön. JOKAINEN VAIHE TÄRKEÄ. – Tuon verran minulta menee aikaa yhden ison näköisnuken tekoon, myös maskeeraajana, puvustajana ja kampaajana tunnettu Mikkola mainitsee. Sauli Niinistö ja Jenni Haukio vierailivat Tampereella Museokeskus Vapriikissa viime helmikuussa. . Olet koko ajan selkä vinossa. Ensialkuun muotoilen plastoliinista hahmon, pyörittelen ja korjaan ja muutan sitä. Erja Mikkolan Lauri Karhu-nukkea kävi katsomassa Pajarin pojat-näyttelyssä myös presidenttipari. KARVAKUONOJA JA ELOKUVAA. Kun työ oli valmis, nuken nimi, Lauri Karhu, tuli itsestään. Lauri Karhulle oli tehtävä sänkeäkin. Maskeeraajan työ. – Tämä vaihe pitää tehdä erityisen rauhassa. Hän on hyvä työnantaja. – Luen elokuvan käsikirjoitusta ja luon mielikuvia. Kuva: Matti Porre/ Tasavallan presidentin kanslia – Upein vaihe nukenteossa on, kun saan avata muotin ja uusi silikonivalu on virheetön.. Hän vastaa maskeerauksesta ja kampaussuunnittelusta Timo Koivusalon uudessa, Olavi Virrasta kertovassa elokuvassa. – Olihan se hieman haikea hetki, kun Lauri sitten eräänä aamuna poistui työhuoneeltani Vapriikkiin. – Katselin ensin Pajarin poikien ja suomalaisten sotilaiden kuvia. Kaiken pitää olla kesäkuussa valmista, koemaskit ja pukusovitukset. Kesä Mikkolalta sujuu paljolti elokuvan merkeissä. Nukessa on piirteitä heistä kaikista. Vasta muottiin tulee silikonivalu, Mikkola kertoo. – En käytä lasisilmiä, koska haluan, että nuken katse on läsnäoleva. Antiikki ja taide | 79 Tässä kuvassa on Stalin-nukke suoraan muotista. Katseen ja ripsien teon jälkeen alkaa nuken maskeeraus. Kuva: Erja Mikkolan arkisto Mikkola valmisti Lauri Karhua työhuoneellaan Tampereella Verkatehtaankadulla kolmisen kuukautta, mikä on hänelle minimiaika isojen nukkien teossa. – Timo kanssa olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä. Kaikki mistä sovitaan, pitää paikkansa, sanoo Mikkola. Siitä alkaa hahmon luominen ja sielun istuttaminen. Olavi Virta-elokuvan kuvaukset alkavat 12. Mikkolan mainitsema sielun istuttaminen tarkoittaa sitä, että ensin hän maalaa nukelle silmät, katseen. Nukketaiteilija Erja Mikkolalla on juttua tehtäessä työn alla karvakuonoja Tampereen Komediateatterille tulevaa joulusatua varten. Se on raskasta hommaa
Esillä on lisäksi vanhoja ja uusia pitsitekstiilejä, joiden valinnat liittyvät osittain taideteoksissa esiintyviin pitseihin. WIRKKALAT JA SÄVÄHDYS HANKOA ?. JOHANNA GULLICHSEN, Mari Isopahkala, Katriina Nuutinen, Julia Männistö ja ensæmble duon Alisa Närvänen ja Elina Peltonen ovat inspiroituneet suomalaisesta kansanperinteestä, Kansallimuseon näyttelyistä ja kokoelmista: tuloksena syntyi Kansallismuseon oma mallisto, Kansallismuseo Collection, jonka tuotteet ovat uudelleentulkintoja historiallisista esineistä. Näyttelyssä on esillä suuri määrä ennen näkemättömiä pienoismalleja sekä Suomen merimuseon omista että eri merialan toimijoiden kokoelmista. MUOTOILIJA TAPIO WIRKKALAN ISÄ, Ilmari Wirkkala, oli Granit Ab:n taiteellinen johtaja, ja hän on mm. 80 | Antiikki ja taide ARKTISEN HENKI ?. LAPPEENRANNAN TAIDEMUSEON kesänäyttely esittelee Karjalaa ja sen eri kasvoja, metsiä, maisemia, kaupunkeja, kyliä ja ihmisiä niin vanhempien kuin joidenkin uudempienkin teosten kautta. Näyttely avoinna Hämeen linnassa 17.12.2017 saakka. INSPIRATION IS HERE ?. Näyttely avoinna Suomen merimuseossa Kotkassa 29.10. saakka. MITÄ SYNTYY kun keskiaika kohtaa nykytaiteen. Näyttely yhdistää taidetta, käsityötaitoa, kulttuurija sosiaalihistoriaa. Näyttely avoinna Hangon museossa 22.10.2017 saakka. Näyttely avoinna Saon taidemuseon Veturitallissa 17.9.2017 saakka. TÄYSI SALILLINEN pienoismalleja esittelee itsenäisyytemme ajan merenkulun historiaa ja kehitystä Suomen 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Ilmari oli myös maalari, ja näyttelyssä on esillä hänen maalauksiaan. Hangossa syntyneestä Tapio Wirkkalasta kehkeytyi monipuolinen muotoilija ja näyttely esittelee hänen rakastetuimpia lasiesineitään. Kansallismuseon kokoelmien ainutlaatuiset keskiaikaiset puuveistokset saavat Hämeen linnassa rinnalleen kolmen nykykuvanveistäjän teoksia, joissa näkyy puunveiston taidokas perinne ja taiteilijoiden omat tulkinnat ihmisyydestä. PITSI ON POP ?. VÄRIKUVIA TALVIJA JATKOSODASTA ?. luonut Hangon Vapaudenpatsaan ja sen tunnetut leijonat. Esillä on kokoelma arktisia kansoja edustavien nykytaiteilijoiden teoksia, jotka käsittelevät ja kommentoivat sekä perinteisiä että moderneja aiheita. Näyttely esillä Helsingin Kansallismuseossa 31.12.2017 saakka. Näyttely avoinna Kansallismuseossa Helsingissä 27.8.2017 saakka. NÄYTTELY HEIJASTAA arktisten alkuperäiskansojen kulttuurien ja elämänolojen jatkuvuutta ja muutosta. SODAN VÄRIT -näyttelyssä on esillä harvinaisia värivalokuvia talvisodan ja jatkosodan ajalta. NÄYTTELY ON KATSAUS pitsin historiaan 1600-luvun muotokuvista ja interiööreistä nykytaiteeseen. PYHÄT JA PAKANAT ?. Näyttelyn Karjala kattaa niin rajan taakse jääneet alueet kuin Pohjoisja Etelä-Karjalankin. Aidoista sota-ajan värivalokuvista tehdyt suurennokset esittelevät vaikuttavalla tavalla sotavuosien elämän kirjoa niin rintamalla kuin rintaman takanakin. PIENET LAIVAT, SUURET TARINAT ?. Näyttely esillä Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa 5.11.2017 saakka. Esittelemme osan niistä. Näyttely esillä Lappeenrannan taidemuseossa 3.6.–10.9.2017. Näyttelyt 2017 Juhlavuottaan viettävä Suomi tarjoaa kesän ja loppuvuoden aikana lukuisia mielenkiintoisia taidenäyttelyitä, joihin kannattaa tutustua. KARJALAN KASVOT ?
NAIVISTIT IITTALASSA ?. ELLIOT ERWITT, RETROSPEKTIIVI ?. HELENE SCHJERFBECK, PEKKA HALONEN, Fanny Churberg, Akseli Gallen-Kallela, Wäinö Aaltonen, Gösta Diehl, Antti Favén, Eero Järnefelt, Tapio Wirkkala, Rut Bryk, Hannu Väisänen, Reima Nevalainen jne. ja Näkymättömät reitit sisään-ulos 21.7.–3.9. Teoksissa muutokset valosta hämärään, pimeään ja takaisin valoon edustavat myös ihmismielen muutoksia. KANSAINVÄLINEN NYKYTAIDE ?. Mukana on useita uusia taiteilijanimiä jo mukana olleiden lisäksi. SATA VUOTTA, TUHAT TULKINTAA ?. Näyttely avoinna 18.6–6.8.2017.. RITVA LINDBERGIN AKVARELLEJÄ ?. Luonnollisesti jokaisen mukana olevan taiteilijan teokset ovat aivan uusia. Uusia alkuja –näyttely 1.5.– 28.5. SALON WIURILASSA järjestetään kolme näyttelykokonaisuutta, jotka tarjoavat kiinnostavan ja monipuolisen katsauksen tämänhetkiseen kotimaiseen kuvataiteeseen. KEURUULAISEN VALOKUVAAJAN Matti Tuomisen valokuvia 1960-luvun Keuruulta museon Vinttigalleriassa. WIURILASSA KOLME NÄYTTELYÄ ?. Naivistien näyttelyn henkeen sopii, ettei se muutu kertaheitolla joksikin aivan toiseksi, vaan kehittyy vähitellen. RITVA LINDBERG tutkii akvarelleissaan värejä ja valon vaikutusta niihin. HAIHATUKSEN 18. Antiikki ja taide | 81 . Näyttely avoinna Salon taidemuseon Veturitallissa 30.9.–4.2.2018. LOISTAVA AIKA – näyttely Purnussa Orivedellä. NYKYKUVATAIDETTA SYSMÄSSÄ ?. MAISEMAA JA YMPÄRISTÖÄ ?. Alajärvi kuului eri vaiheissa molempien mestarien elämään – lapsuuteen, Suomen itsenäisyyden alkuun, sotavuosiin ja vanhuuden päiviin. HISTORIAA JA TÄTÄ PÄIVÄÄ ?. Näyttelyn taiteilijat ovat Päivikki Alaräihä, Tor Arne, Einar Garibaldi Eiríksson, Andreas Eriksson, Peter Frie, Olav Christopher Jenssen, Anna Retulainen ja Troels Wörsel. NÄYTTELY ESITTELEE Suomen itsenäistymisen aikaa ja sotavuosien vaiheita Eero Nelimarkan ja Alvar Aallon tuotannossa. Näyttely ajankohtien merkityksestä Kesän 2017 taiteilijat: Päivikki Alaräihä, Liinu Grönlund, Jaakko Pallasvuo & Anni Puolakka, Nestori Syrjälä ja Elina Vainio sekä 100 vuotta sitten syntyneet Purnu-ryhmän taiteilijat Taisto Ahtola, Erik Enroth, Unto Koistinen, Pentti Melanen, Ernst Mether-Borgström, Tuulikki Pietilä ja Aimo Tukiainen. Näyttely Ilmalinnoja 9.6.–16.7. KEURUUN MUSEON kesänäyttely #yhdessä – nuoret nykytaiteilijat Keuruulla esittelee nuoria taiteilijoita, joiden juuret ovat Keuruulla tai jotka ovat työskennelleet Keuruulla. Näyttely Iittalassa 20.5.–20.8-2017. Näyttely avoinna Taidemuseo Holvissa Jyväskylässä 9.6.–8.10.2017. Näyttely avoinna Nastolassa 16.6.–13.8.2017. 23.05.–23.09.2017. VALOKUVANÄYTTELY AVOINNA Helsingin Kansallismuseossa 16.6.–31.12.2017 MESTARIT YHDESSÄ ?. Näyttelyn teemana on Suomi ja Keuruu vuonna 2017. Juhlaa, historiaa, tätä päivää. Näyttely avoinna 23.5.–23.9.2017. VALOKUVIA VINTTIGALLERIASSA ?. PINXINMÄEN KESÄNÄYTTELY Sysmässä on avoinna 18.6.–13.8.2017. Näyttely avoinna Alajärven Nelimarkka-museossa 7.10.–3.12.2017. NUORET ESITTÄYTYVÄT KEURUULLA ?. KANSAINVÄLINEN VALOKUVANÄYTTELY. KESÄPÄIVIÄ, SUMMER DAYS –näyttely tuo Mänttään Serlachiusmuseo Göstaan joukon eturivin pohjoismaisia taiteilijoita. MÄNTÄSSÄ POHJOISMAISTA TAIDETTA ?. NASTOLA-SEURAN ja Nastolan taideyhdistyksen näyttely kansainvälinen nykytaide käy vuoropuhelua kotimaisen veistostaiteen kanssa. JULKINEN JA KÄTKETTY SUOMI ?. Näyttelyn kuratoi Timo Valjakka. Näyttely esittää kattauksen suomalaista nykykuvataidetta kauniissa Sysmän suvimiljöössä. Näyttelyssä voi tutustua Elliott Erwittin elämäntyöhön yli puolen vuosisadan ajalta aina vuoteen 2005. Näyttely esillä 20.05.–01.10.2017. Erwitt tunnetaan mustavalkoisen filmivalokuvauksen klassikkona, jonka kuvat ihmisistä ja heidän suhteistaan sekä eläimistä kuten koirista ovat ikonisina levinneet kaikkialle. KESÄNÄYTTELY Joutsassa 18.6.–25.8.2017 käsittelee maisemaa ja ympäristöä. NAIVISTIT IITTALASSA -näyttelyn kuraattori Hannu Castrén on kutsunut kesän 2017 näyttelyyn 48 taiteilijaa. Entiseen tapaan näyttely on Haihatuksessa sisällä ja ulkona; talossa, vintillä, puutarhassa, pellolla ja ulkorakennuksissa. Näyttely avoinna Nelimarkka-museossa Alajärvellä 17.6.–24.9.2017
– 27.8.2017. SATA VALOKUVAA SUOMESTA ?. KIMMO PYYKKÖ – Pitkän matkan ateljee, Kimmo Pyykkö Taidemuseon pysyvä näyttely on läpileikkaus kuvanveistäjä Kimmo Pyykön urasta ja elämästä. MAAILMA ON TOINEN – nykytaiteen näyttely Orimattilassa. Vuodet ja ihmiset muodostavat itsenäisen Suomen tarinan tavalla, joka nostaa jokaisen sankariksi. Näyttely avoinna 14.5.–24.9.2017. Näyttely avoinna 8.6. NOU HÄTÄ – maailman hauskimmat villieläinvalokuvat Espoon Luontokeskus Haltiassa kepeä ja humoristinen kooste villieläimistä hauskoissa tilannekuvissa. FISKARSIN KÄSITYÖLÄISTEN, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely Greetings from SUOMI on erityislaatuinen yhdistelmä paikallisuutta ja kansainvälisyyttä. Generation-näyttelyt toistuvat kolmen vuoden välein. 25 taiteilijalta. Kangasala Vuoden 2020 loppuun saakka.. NYKYTAIDETTA HEINOLASSA ?. ODOTETTU JUHLANÄYTTELY kokoaa yhteen aikansa merkittävimpiin maisemamaalareihin kuuluneen Werner Holmbergin (1830– 1860) tunnetuimpia teoksia. Näyttelyssä nähdään Jukka Rintalan tuotannosta mm. 100 VUOTTA 100 KUVAA. Näyttely avoinna 10.6.–3.9.2017. Mukana on esimerkkejä myös varhaisimmista tunnetuista muotokuvista, Egyptin Faijumin kuolinnaamioista, jotka maalattiin puupohjalle mallin eläessä ja kiinnitettiin myöhemmin muumion kasvoille. NÄYTTELY TARJOAA nuorille mahdollisuuden esitellä omaa visuaalista maailmaansa suurelle yleisölle. Jyväskylän taidemuseo 9.6.–8.10.2017. – 31.12.2017. Taidekeskus Salmela Mäntyharjulla avoinna 10.6.–13.8.2017. NUORTEN TAIDETTA ?. Myös Vilho Juuselan korut ovat esillä. Valokuvataiteilija Hannu Pakarinen matkusti läpi satavuotiaan Suomen kuvaten henkilöitä, jotka ovat syntyneet vuosina 1917–2017, yhden jokaiselta vuodelta. NYKYTAIDETTA ORIMATTILASSA ?. pukuja, luonnoksia, maalauksia, tekstiilejä, valokuvia ja koruja. Hämeenlinnan Taidemuseo esittelee Suomi 100-juhlavuoden päänäyttelynään maisemataiteen mestareihin lukeutuvan Werner Holmbergin taidetta. Teoksia Taideriihessä, Vanhassa pirtissä ja Kahvituvassa sekä ulkoteoksia kauniissa miljöössä Lahnajärven rannalla. Salmelan monitaiteelliseen ohjelmaan kuuluvat suomalaisen nykytaiteen näyttelyt, konsertit, lauluja kuvataidekilpailut, luennot ja runotapahtumat. MUOTITAIDETTA ESILLÄ ?. HOLMBERGIN JUHLANÄYTTELY ?. Muotokuvat ja kuvattavien omaelämäkerralliset tarinat piirtävät ajankuvaa tämän päivän Suomesta. VIELÄ HETKI LAPSENA. LEPORANNASSA IDYLLIÄ ?. Näyttely avoinna 2.6.–10.9.2017. Näyttely rakentuu taideteosten, alkuperäisdokumenttien ja muistoesineiden vuoropuhelusta. MINÄ en OLE MINÄ – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä 8.6. Samalla yleisöllä on mahdollisuus nähdä pilkahdus siitä, miten nuoret taiteen tekemistä lähestyvät. Näyttely järjestetään yhteistyössä Amos Andersonin taidemuseon, Helsingin kaupungin ja Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön kanssa. TUHAT TULKINTAA ?. SATA VUOTTA IDYLLIÄ, Suomen juhlavuoden hengessä Taidekeskus Leporannassa Orivedellä. TAIDEKESKUS SALMELA on Suomen suurimpia kulttuuritapahtumia. JUKKA RINTALA – Muotitaiteilija Dietrichenin museossa Helsingissä. Avoinna 24.6.–6.8. Näyttely avoinna 4.3.–10.9.2017. Näyttely pyrkii esittämään muodin uudenlaisessa kontekstissa ja synnyttämään vuoropuhelua muodin ja taiteen välillä. Avoinna 17.6.–13.8.2017. Teosten ajallinen kaari ulottuu 1500-luvulta nykyaikaan. State of the Art – nykytaidetta valtion taideteostoimikunnan kokoelmasta, Heinolan taidemuseo. SATA VUOTTA, tuhat tulkintaa esittelee Suomen taiteen merkkiteoksia raikkaasti erilaisten tulkintojen kautta. Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki 8.6.–3.9.2017. 82 | Antiikki ja taide GREETINGS FROM FISKARSISSA ?. SALMELASSA MONITAITEELLISUUTTA ?. 2017 Monipuolisesti taidetta eri tekniikoin n. Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki 18.5.– 3.9.2017. PYYKÖN PYSYVÄISNÄYTTELY ?. Taiteilijat: Olli Jalonen, Henna Jula, Jouko Korkeasaari, Metaria-ryhmä, Hanneriina Moisseinen, Hanna Oinonen, Paula Ollikainen, Tuukka Peltonen, Eeva Peura, Peppi Reenkola, Heli Ryhänen, Ville Räty, Jukka Silokunnas, Santeri Tuori ja Salla Vapaavuori. Näyttely kannustaa katsojaa uppoutumaan taiteeseen ja tekemään omia tulkintoja. VILLIELÄINKUVIA HALTIALASSA ?. TUNNETTUJA JA UNOHDETTUJA ?
UPEIMMAT SUOMALAISET kirjailijamuotokuvat yhdessä näyttelyssä. 1960) näyttely on sensuelli kokonaisuus, joka koostuu suomalaisen taidegrafiikan klassikoiksi muodostuneista pukuja naiskuvista ja näyttelyä varten valmistuneista luontoja henkilöaiheisista teoksista. SANASTA KUVAAN ?. Katriina Viljamaa-Rissasen värikynä-pastellitöitä on esillä myös Galleria Kaakaopavussa, Lappeenrannan kuvataidekoulun galleriassa 29.6.–18.7.2017. FILIGRAANILASIN TEKIJÄT ?. Näyttely avoinna 9.6.– 24.9.2017. MINÄN TEATTERI keskittyy suomalaiseen nykyvalokuvaan kymmenen taiteilijan voimin. ERKKI VESANTO (1915–1990) tuli Iittalan tehtaan palvelukseen 1936 muotoilijaksi. Antiikki ja taide | 83 KULTAKAUTTA JA MODERNISMIA ?. KAUNEUDEN KAIPUUTA ?. Näyttelyssä on esillä satoja Arabian lautasia noin sadan vuoden ajalta 1870–1970. H. KOHTAAMISIA – SUOMALAINEN USKO, Kultakauden mestariteokset ja modernismin värikylläiset tulkinnat kohtaavat RIISAn kokoelmanäyttelyssä vuosituhantisen bysanttilaisen uskon. Juhlanäyttelyssä on esillä mm. Näyttely kunnioittaa samalla Sääksmäen seudun rikasta kirjallista perintöä.Eri kokoelmista koottu näyttely esittelee taiteellisesti korkeatasoisimmat ja huikeimmat kirjailijamuotokuvat. NÄYTTELY ESITTELEE suomalaisuuden ihannetta kirjailijoiden ja runoilijoiden tuotannossa 1800-luvun lopulta 1930-luvulle asti. SATOJA LAUTASIA ?. RIIHIMÄEN TAIDEMUSEON näyttelyssä Taiteilijattaret – Teoksia Riihimäen taidemuseon kokoelmista esitellään suomalaisten naistaiteilijoiden teoksia pääosin 1900-luvun alkupuolelta; vuosilta ennen Suomen itsenäistymisvuotta ja etenkin vuosikymmeniltä sen jälkeen. Juhlanäyttely on avoinna vuoden 2017 loppuun. Lautasten lisäksi nähtävänä on vanhoja maitokannuja, liemikulhoja sekä maljakoita. Näyttely avoinna 17.6.–29.12.2017. Hän toimi Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan luottohenkilönä Iittalassa: Vesanto valvoi paikan päällä mm. Taiteilijakoti Erkkola, Tuusula 6.6.–17.9.2017 KUVAAJAT KOHTEENA JA TEKIJÖINÄ ?. Omakuvissa pohditaan paitsi itsen kuvaamisen leikkisyyttä ja poliittisuutta, myös kuvan eettisyyttä, objektiivisuutta ja dokumentaarisuutta. PASTELLIHEVOSIA ?. HOPLAA! – SUOMENHEVOSIA, Katriina Viljamaa-Rissanen, värikynä-pastellitöitä. taide-esineiden laatua. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Kuopio. LUONTOÄIDIN HELMASSA on osa Lapinlahden Taidemuseo Eemilin Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Pitkän linjan taidegraafikko Kirsi Neuvosen (s. Näyttelyssä on kyse ihmisestä ja luonnosta inspiroitumisesta, kauneuden kaipuusta, luonnon, elämän ja ajan rytmistä. Aboa Vetus & Ars Nova –museo, Turku. KIEHTOVA KIERRE – Filigraanilasi Suomessa kertoo suomalaisen ja ennen kaikkea nuutajärveläisen taidokkaan filigraanilasin tekijöistä vuodesta 1857 nykyaikaan. NAISTAITELIJAT ESILLÄ ?. JULISTEET VALTAAVAT LAHDEN ?. Vuosina 1971–1980 hän toimi silloin uuden Iittalan lasimuseon intendenttinä. 8.6.–27.8.2017.. VESANTOA LASIMUSEOSSA ?. ARABIAN LAUTASNÄYTTELY 13.5.–11.6.2017 Nurmijärven Taiteen museossa. Näyttely avoinna 22.9.–31.12.2017. Kohtaamisia-näyttelyllä RIISA juhlistaa 60-vuotista historiaansa ja 100-vuotiasta itsenäistä Suomea. Esillä on niin harvinaisuuksia kuin tutumpiakin lautasmalleja. Näyttelyn sisarnäyttely Voipaalan kartanossa esittelee puolestaan taiteilijakirjoja. Joka kolmas vuosi järjestettävä julistetriennale tuo julistetaiteen parhaimmiston Suomesta ja maailmalta esille Lahden taidemuseoon. Visavuoren museo, Valkeakoski 12.5.–10.9.2017 IHANUUKSIEN IHMEMAA ?. Erkon laulun sanoin ”ihanuuksien ihmemaan”. Näyttelyn teoksissa taiteilijat ovat näkyvillä sekä kohteina että tekijöinä. Maria Wiikin, Eero Järnefeltin, Juho Rissasen, Ina Collianderin ja Sam Vannin teoksia. Etelä-Karjalan museon kesänäyttelyssä juhlitaan 110 vuotta täyttävää suomenhevosta. Näyttely avoinna Taidemuseo Emilissä Lapinlahdella 8.6.2017– 17.9.2017. Kirjailijat ja taiteilijat loivat karusta kotimaasta J. Triennalen oheisnäyttelyt levittäytyivät tänäkin vuonna myös Lahden historialliseen museoon ja kauppatorille. Muotoilijan ura jatkui 1960-luvulle saakka. Suomen lasimuseo Riihimäki, 18.5.–11.9.2017. LAHDEN PERINTEIKÄS julistetriennale valtaa jälleen Lahden. Mukana on uusia ja vanhoja taiteilijoita – ja kirjailijoita
Vaunut on kuitenkin sijoitettu sisätiloihin ja ne on valaistu näkyvyyden helpottamiseksi. 84 | Antiikki ja taide K eisarillisesta junasta on Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa jäljellä kolme vaunua: Venäjän keisarin vaunu, keisarinnan vaunu sekä salonkivaunu. Niitä joutuu katselemaan ikkunan lävitse kävelysillalta. Vaunuihin voi tutustua museon aukioloaikoina sekä kotisivujemme avulla, Leila Herranen kertoo. – Alkujaan junassa oli myös keittiö-, ruokasalija lämmitysvaunu, mutta niitä ei enää ole. Kuva: Suomen Rautatiemuseo Salonkivaunu. – Vaunuista ensimmäinen eli keisarillinen vaunu on valmistettu mallin mukaan Saksassa, muut vaunut ovat suomalaista tekoa. Museon kokoelmissa on vain joitakin niihin kuuluneita esineitä, amanuenssi Leila Herranenkertoo. Keisarin vaunu. Venäjän keisarillinen juna Loistoa ja arvokkuutta Keisarillinen juna eli keisarin juna toimi aikoinaan Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan kulkuneuvona Suomen rautateillä. Kuva: Suomen Rautatiemuseo. Valitettavasti yleisö ei enää pääse keisarillisiin vaunuihin sisään, sillä ne ovat yli sata vuotta vanhat ja ainoat venäläiset keisarilliset vaunut koko maailmassa
Tämän jälkeen sisälle on päässyt vain erikoisluvalla. Silloinen rautatiejohtomme lähetti jäseniään – Vaunuista ensimmäinen eli keisarillinen vaunu on valmistettu mallin mukaan Saksassa, muut vaunut ovat suomalaista tekoa.. Hän tunsi rautatiet ja niiden historian. Herraviha oli jälleen hulmahtanut esiin. Tuolloin joku veti puukolla hienot toppaukset auki. TEKSTI: TIMO ELO Loistoa ja arvokkuutta Keisarinnan vaunu astiasto. Kuva: Suomen Rautatiemuseo TAKAVUOSIEN VANDALISMIA. Tämä ikävä muisto nousi vielä vuosia myöhemmin Rautatiemuseon silloisen hoitajan Bore Boströmin mieleen. Boström kertoi keisarillista junaa suunniteltaessa käytetyn mallina Varsovan rautateiden senaikaisia keisarillisia vaunuja. Eräänä syynä siihen, miksi museovieraat joutuvat kurkkimaan keisarillisen junan sisätiloja ikkunan läpi lienee tapaus, joka sattui vaunujen ollessa esillä Helsingissä VR:n 100-vuotisjuhlien merkeissä 1962. Kuva: Suomen Rautatiemuseo Keisarin vaunu. Rautatiemuseo joutui keräämään irti väännettyjä ovien kädensijoja lumihangesta sekä hankkimaan Italiasta saakka uutta silkkikangasta seinien peitoksi. Antiikki ja taide | 85
Erikoisuutena ovat useat käymälät. Kolme pöytää ovat pähkinäpuuta, yksi näistä on nelikulmainen avattava sametilla päällystetty pelipöytä. Bore Boströmin kertoman mukaan vuosina 1870–1917 juna oli käytössä vain muutaman kerran. Salongin yhteydessä on pieni kabinetti, jonka sohva ja seinät on verhoiltu hopeanharmaalla silkillä. Salonkivaunu rakennettiin prahalaisen vaunutehtaan valmistamasta entisestä matkustajavaunusta, matkan aikana tapahtuvaa yhdessäoloa varten. Varsovaan vaunuja tarkastamaan ja vuonna 1869 tehtiin sopimus saksalaisen toiminimen kanssa vaunujen rakentamisesta. Vaunussa on sivukäytävä palvelijoiden ja junahenkilökunnan kulkua varten. Suomen Rautatiemuseossa esillä olevat Venäjän keisarillisen junan kolme vaunua ovat viimeiset lähes sadasta Venäjän keisareiden käytössä olleista vaunuista. Kuva: Suomen Rautatiemuseo. Suuri salonkiosa on verhoiltu punaisella silkillä. Seinät, lattiat ja katot on verhoiltu. Veturinkuljettajana toimi V. Vuonna 1914 juna toi leskikeisarinnan Torniosta kotiin Pietariin. Vaunun toisen pään pieni punainen kabinetti on tarkoitettu todennäköisesti palvelijatarta varten. Puheääni kaivautuu toppauksiin, askeläänet vaimenevat. Taimio, joka sai kultakellon palkkioksi siitä, että rohkeni kaapata keisarinnan syliinsä tämän halutessa kävellä asemapuistossa junan lähtöä odoteltaessa. Keisarin vaunu tilattiin Saksasta ja sen lähtökohtana oli vakiomallinen ”ruhtinasvaunu”. Keisarinnan vaunu rakennettiin berliiniläisen tehtaan valmistamasta matkustajavaunusta. Vaunut antavat käsityksen loistosta ja upeudesta, mikä siihen aikaan oli arvostettua. Pienissä kotkan siipiin kuvatuissa vaakunoissa on muun muassa Suomen Suuriruhtinaskunnan vaakuna. Keisarillisen junan lämmittämisessä käytettiin apuna lämmitysvaunua, josta on olemassa piirustusehdotus vuodelta 1897, mutta se ei näytä toteutuneen. Högman, myöhemmin Ylänkö, joka sai keisarinnalta kultaisen muistomitalin. Loppumatkan hän teki keisarillisella junalla. Maailmansota oli juuri puhjennut ja leskikeisarinnan oli matkustettava Tanskasta Ruotsin kautta Suomeen ja edelleen Pietariin. Konduktöörinä oli V. Suomen suuriruhtinaalle eli Venäjän keisarille haluttiin saada oma juna Suomen-matkoja varten. Näin vältettiin kiusallinen tilanne, joka syntyi, kun asemalla ei ollut kunnollista laituria, jolle matkustajat olisivat voineet laskeutua junasta – matka maahan oli liian korkea heikoille naisihmisille. Juna on varmasti herättänyt kunnioitusta, minne se aikoinaan on ilmestynytkin. Keisarin junaa ryhdyttiin puuhaamaan Pietari-Riihimäki -rataa 1860-luvulla rakennettaessa. Muun muassa vuonna 1885 keisari Aleksanteri IIIja keisarinna Maria Fjodorovna matkustivat sillä Lappeenrantaan tarkastamaan sotilasleiriä. Muuten vaunu on jaettu kahteen osastoon, isoon keisarin salonkiin ja pienempään kabinettiin. Junan sisustuksessa on pyritty loistoon ja arvokkuuteen. Se saatiin vasta, kun rautatiesilta Neva-joen yli rakennettiin vuonna 1913. Ilmeisesti uutuuden viehätystä. Isossa salongissa on leposohva, kirjoituspöytä, nojatuoleja ja pesupöytä. Venäjän kullattu vaakuna koristi keisarillisten vaunujen ulkoseiniä. Venäläisiä keisarillisia vaunuja ei voitu käyttää Suomessa, koska Venäjän rataverkosta ei ollut kiskoyhteyttä Suomen rataverkkoon Pietarissa. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Vaunut maalattiin ulkoa tummansiniseksi. Keisarin vaunussa käytettiin isompia ja keisarinnan vaunussa ja salonkivaunussa pienempiä kotkavaakunoita. On pähkinäpuuta, silkkiä, samettia, vihreää sahviaania (pukinnahkaa), kullattuja kandelaabereita (korkeita monihaaraisia kynttelikköjä) sekä suuria peilipintoja. Vuodelta 1916 on tieto uudesta lämmitysvaunusta. Valaistusta varten vaunussa oli pieni dynamo, joka toimi kattilasta saatavalla höyryllä. Myös huonekalut, alun perin kaksi sohvaa, neljä isoa nojatuolia ja kuusi pienempää, ovat punaisella silkillä päällystetyt. Vuoden 1938 tilastoissa vaunua ei enää ole. 86 | Antiikki ja taide SELVISI VALLANKUMOUKSESTA . Lähde: Suomen Rautatiemuseo Pähkinäpuuta, silkkiä, samettia, vihreää sahviaania, kullattuja kandelaabereita ja suuria peilipintoja. Keisarilliset vaunut ovat säilyneet vallankumouksen pyörteissä, koska Suomen Valtionrautatiet omisti ne. Sisältä vaunu vuorattiin sinisellä silkillä, kuten sen kalusteetkin. KEISARINNAN MATKA. On pitsisiä ikkunaverhoja, topattuja nahkasohvia, kirjoituspöytiä, hauskoja pikkutuoleja sekä käytäviä pienine soppineen
Vaunut valmistuivat eri aikaan. Se on rakennettu vuonna 1870, keisarinna sai oman vaununsa 1875, salonkivaunu rakennettiin 1876. Kuva: Suomen Rautatiemuseo Salonkipeili ja kynttilänjalka. Vuode on näet kiinnitetty kattoon verkkokeinun tapaan. Johdossa olivat aina rautatien korkeimmat, päätirehtöörin erikseen määräämät henkilöt. Muuten kaikki tuntuu olevan ennallaan. Ovi. Myös Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin tiedetään käyttäneen keisarillista vaunua itsenäisyytemme alkuaikoina valtionhoitajana toimiessaan. Junan turvallisuudesta huolehdittiin aivan erityisesti, esimerkiksi junahenkilökunta valittiin huolella ja asemilla asemapäällikkö oli vastuussa junan kulusta. Keisarillinen juna tuo tuulahduksen historiasta. Lisäksi junaan kuului yhdistetty I ja II luokan vaunu saattoväkeä varten sekä keittiövaunu, joka katosi 1918. Lähde: Keisarin juna – Romanovit Suomen rautateillä. Antiikki ja taide | 87 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 25.5.2017 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Helatorstai kello 10 – 16 Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää 1.7.2017 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 – 15 Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho, Hämeenlinna 26.-27.8.2017 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne Keisarinnan vaunu. Kuva: Suomen Rautatiemuseo TURVALLISUUSTEKIJÖITÄ . Myös rataosuus sekä sen kaikki vaihteet oli tarkistettava erityisen hyvin ja tasoristeyksiin sekä muihin tarpeellisiin paikkoihin oli sijoitettava valittuja ja luotettavia henkilöitä ylimääräisiksi ratavahdeiksi. . Keisarinnan vaunussa sai hyvin unen päästä kiinni. Kuva: Suomen Rautatiemuseo. Tämän jälkeen keisari Nikolai II matkusti näissä vaunuissa Pietarista Helsinkiin vuonna 1915. Keisarin vaunu on niistä vanhin. Keisari katoaa ja juna jää odottamaan isäntää, joka ei koskaan palaa. ”Keisarin juna” –kirjassa silloinen Suomen Rautatiemuseon johtaja Matti Bergström kertoo, että 1900-luvun alussa julkaistiin monisivuinen ohje keisarin junan varustelusta ja liikkumisesta rataverkolla. Asemapäällikön tuli olla pukeutuneena virkapukuun laiturilla ottaessaan junan vastaan tai sen ohittaessa aseman. Puuttuu vain junailijan pillin vihellys ja pyörien kolina. Suomen rautatiemuseo 1998
Höyrygeneraattorin pienoismalli toimii niin, että oikealla olevaan vesisäiliöön laitetaan vettä ja se laitetaan lämmönlähteen päälle esimerkiksi hellalle. – Emme arvanneet, mutta lahja osoittautui mieleiseksi ja taisivat naapurinpojat olla vähän kateellisiakin meille tästä lelusta, Kyösti Karstinen, 77, kertoo. Isä-Karstinen oli töissä vuonna 1927 perustetun Moision psykiatrisen sairaa. Yövuorojen aikana Paavolle jäi aikaa rakennella pojilleen täysin toimiva pienoismalli lämpökeskuksen höyrygeneraattorista. – Käytössä olivat vain smirkkeli ja pylväsporakone, joita isämme käytti pienoismallia rakentaessaan. un Paavo Karstinen (1910– 1958) eräänä aamuna vuonna -47 saapui ruskeaan paperiin kääritty paketti kainalossaan kotiin yövuoron jälkeen, hän lupasi tuolloin pojilleen, 8-vuotiaalle Kyöstille ja 7-vuotiaalle Taistolle, että he saisivat lan lämpökeskuksessa. 88 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet Isä valmisti yövuoron aikana yllätyksen pojilleen Ikioma höyrygeneraattori Isän tekemä pienoismalli höyrygeneraattorista oli mikkeliläispoikien aarre. Kaikki sen ajan miehet olivat käteviä käsistään, Kyösti KarstiKaikki sen ajan miehet olivat käteviä käsistään. Höyryn voimakkuutta voi säädellä venttiilin kautta ja höyry pyörittää myllyä. K ison tukun rahaa, jos arvaisivat, mitä isällä olisi paketissa
– Edesmennyt vaimoni Mari, käytti sen Helsingin Nallesairaalassa korjattavana täyttäessäni 70 vuotta, ja nyt se istuskelee makuuhuoneeni lipaston päällä, Kyösti kertoo. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi Hanna-tädin tekemän nallen nimi on yksinkertaisesti Nalle. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. ?. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Esimerkiksi Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä Espoossa kerää ja kartuttaa kokoelmiaan tulevien sukupolvien iloksi. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Toinen Kyöstille tärkeä lapsuuden lelu on Hanna-tädin vasikannahkasta ompeleva nalle. Antiikki ja taide | 89 TEKSTIT JA KUVAT: JAANA ISOSAARI LELUAARTEEN VOI LAHJOITTAA MUSEOON ?. – Nalle ei ole ihan perusnallen näköinen vaan tätini tekemää muotoilua. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. – Porvoon lelumuseo – Nukkeja lelumuseo Suruton, Savonlinna – Annin nukketalo, Reisjärvi – Ilomantsin Nukkeja nalletalo – Lelumuseo Lelulaatikko, Mänttä – Aika leikkiä -näyttely, Museokeskus Vapriikki, Tampere Lähde: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Wikipedia KERRO AARTEESI TARINA ?. Ajatus leluja leikkimuseosta syntyi vuonna 1984, kun sosiaalineuvos Aira Heinäsen aloitteesta ja Lasten Päivän Säätiön tuella aloitettiin valtakunnallinen leikkikalukeräys tulevaa museota silmällä pitäen. nen kertoo ja nauraa, että pojankoltiaiset tietysti tekstasivat myös paineventtiilin toimivuuden. MIKÄLI SINULLA ON LELU, jolla kukaan jälkipolvestasi ei enää halua leikkiä tai säilyttää, sen voi myös lahjoittaa museolle. Säätiö halusi tukea lastenkulttuuria perustamalla Linnanmäelle kaikenikäisiä kävijöitä kiinnostavan kohteen, joka yhdistäisi eri sukupolvet. Myös muualla Suomessa on leluja nukkemuseoita: – Suomenlinnan Lelumuseo Helsingissä on perustettu vuonna 1985. Museon perusnäyttelyssä tutustutaan suomalaisten lelujen ja leikin historiaan 1800-luvun lopulta nykypäivään. Vuonna 1988 tulevan museon tukiyhdistykseksi perustettiin Suomen Leikkija Lelumuseon Ystävät ry, joka toimii edelleen aktiivisesti. Täti Hanna Jokelainen (1913–1949) oli turkkuri ja ompeli siskonsa vanhimmalle pojalle nallen joululahjaksi. Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä on Espoossa, Näyttelykeskus WeeGeellä sijaitseva leluja leikkikulttuurin museo. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Avaa meille aarteittesi tarinat
Wanhat Talot, Sastamala n 26.8. Nopperlan antiikkimarkkinat, Lokalahti n 6.-9.7. Bank Antiques, Tapahtumatalo Bank, Helsinki Pienet oranssinpunaiset punatulkut (1994-1997). Antiikkija Keräilymarkkinat, Hauho n 15.–16.7. Wanhat Talot, Loviisa n 2.-3.8 Vanhat talot, Uusikaupunki 90 | Antiikki ja taide SYYSKUU n 30.9.-1.10. Antiikkimarkkinat, Oulu ELOKUU n 8.–13.8. Antiikkimessut, Raasepori n 1.-2.7. Taustalla hehkuu Oiva Toikan Omena (1989-1992). 10. Antiikkihuutokauppa, Huutokauppakeskus, Turenki KESÄKUU n 10.6. Perinneja antiikkipäivät, Billnäs n 7.7. 8. Antiikkija Keräilymessut, Aitoo n 17.-18.6. Vanhat Talot, Hämeenkyrö n 20.8. Lasija keräilytapahtuma lasimuseon pihalla, Riihimäki n 10.–11.6. Antiikki ja keräily –kesäpäivät, Simpele n 18.-20.7. Wuosisatamarkkinat, Vihti n 26.-27. Antiikkija Keräilymessut, Lahti LOKAKUU n 14.-15. Tapahtumat 2017 TOUKOKUU n 28.5. Kuva: Tuula Kolehmainen. Retro & Vintage Design Expo, Helsinki n 28.-29. Antiikkipäivät, Fiskars n 6.-9.7. Antiikki ja Keräily, Joensuu MARRASKUU n 4.-5.11. Antiikkija keräilymessut, Jyväkylä n 12.-13.8. Antiikki-, keräilyja vintage-tapahtuma, Perniö HEINÄKUU n 1.7. Mestarit yhdessä -viikko, Nelimarkka-museo, Alajärvi n 12.8. 10. Antiikkija keräilymessut, Eura n 12.-13.8
F I. 1 2 . H Ä M E E N L I N N A TAVAST E H U S S LOTT I H M I SY Y D E N K U V I A H Ä M E E N L I N N A 2 8 . 4 . – 17. 2 017 M I A H A M A R I / M A I JA H E L ASV U O / TA PA N I KO K KO K A N S A L L I S M U S E O
Löydät samalla ainutlaatuisia esineitä. Huutokaupasta voit ostaa ekologisesti sekä auttaa planeettaamme. #Go Gre enW ithA ucti on Inst agr am kilp ailu !. Osallistu Instagram-kisaamme ottamalla värikäs ja luova kuva Second Handina eli käytettynä ostamastasi tai saamastasi esineestä, ja sinulla on mahdollisuus voittaa kaksoiskameralla varustettu Huawei P10 älypuhelin. BAS2 Posti Oy Posti Green Hernepellonkuja 8–10 | 00560 Helsinki | puh + 358 2 900 319 50 | info@huutokauppahelander.com | www.helander.com Helanderin perustamisperiaate oli se, että kaikilla pitäisi olla oikeus kauniisiin ja kestäviin esineisiin. Tästä syystä aloitimme Instagram-kilpailun nimeltä #GoGreenWithAuction