Antiikki ja taide 03/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KERÄILY . KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA 3/2018 • 8,90 € Pannumyssy palkittiin karnevaalihattuna WÄINÖ AALTONEN Kuuro nero RIO-KAHVIKUPPI 60-luvun suosikki BARBIT lastenhuoneen ikonit Pentti ja Anne Siivosella 400 kupariesinettä 100 unohdettua työtä löytyi SANTERI SALOKIVI Timo Sarpaneva muotoilun mestari Katujulisteiden luoja ERIK BRUUN
ANTIIKKIPÄIVÄT ANTIKDAGAR 5.–8.7.2018 FISKARS 10 – 17 AVOINNA/ÖPPET VANHA VEITSITEHDAS GAMLA KNIVFABRIKEN
KUVA: ARI KORKALA/STUDIO VALOISA NAURIS 48 62 Barbie on toiminut yhteiskunnan kulttuuristen jaesteettisen muutoksen tulkkina yli puoli vuosisataa. 72 Graafikko Erik Brun on katujulisteiden luoja .......................................76 Rakkaat esineet: Annikki Huttunen toi kurjen Kiinasta .................... 44 Kuvanveistäjä Emil Wikström oli käytännönläheinen ja pedantti ... 42 Eevaliisa Korvola kerää vintagea ......................................................... 80 Tapahtumat ............................................................................................ 52 Punk valloitti Suomen 40 vuotta sitten .............................................. 38 Taidenäyttelyt 2018 .............................................................................. 56 Korutaiteilijat Nikolai ja Melitina Balabin värin lumoissa ................. 82 Sisältö 12 Grayson Perry ei tee rajuja taideteoksia shokeeratakseen vaan siksi että seksi, sota ja sukupuoli ovat osa häntä ja siksi ne kiehtovat häntä. 22 Kuvanveistäjä Emi Wikström rakennutti kotinsa ja ateljeensa 1800–1900-lukujen vaihteessa Valkeakosken Visavuoreen. 36 Bertel Gardberg oli modernin hopeaseppätaiteen luoja .................. 48 Riika on maailman jugendpääkaupunki ............................................. 70 Muotoilija Merja Castrénia ajaa käsillä tekemisen palo .................... Pääkirjoitus ................................................................................................5 Timo Sarpanevan menestystuote syntyi sattumalta ...........................6 Pentti ja Anne Siivosella yli 400 kupariesinettä ................................ 60 59-vuotias Barbie on lastenhuoneiden ikoni ..................................... 28 Antiikin aitouden todistaminen on haasteellista ............................... Kokoelmaan kuuluu harvinainen venäläinen samovaari. Antiikki ja taide | 3 Pentti ja Anne Siivonen ovat keränneet kupariesineitä neljä vuosikymmentä. 66 Tilauskortti .............................................................................................. 39 Jaakko Ojanperällä on 300 trofeeta .................................................... 69 Keraamikko Raija Uosikkisen tuotanto on monelle keräilykohde ... 12 Kätköistä löytyi yli 100 Santeri Salokiven tuntematonta teosta .......14 Rio-kahvikuppi oli 60-luvun suosikki ...................................................16 Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen oli kuuro nero ................................... Se on saavuttanut ajattoman, sukupolvien ja valtioiden väliset rajat ylittävän aseman. Kokoelman vanhimmat esineet ovat peräisin 1700-luvulta. 18 Grayson Perry on nyky-yhteiskunnan terävä kommentaattori ....... 62 Keisarillisen valtikan taustalla rakkautta ja sydänsuruja .................. KUVA: MATTEL JA SOILE TIRILÄ/MUSEOVIRASTO KU VA : KIA SM A. 22 Kellojen keräily on taidetta ...................................................................24 Uutisia ....................................................................................................
040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK Kristallirouva Oy Museokatu 8, 00100 HKI Puh: 050-33 66 444 tukku: 050-560 1355 kristallit.. 3 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh. Kristallisomisteet Kirkkaat ja värilliset kristalliprismat Kristalliset LED-polttimot Gobeliinityynyt ja -seinävaatteet Puhdistamme, pesemme, entisöimme ja korjaamme kristallikruunuja
Siitä voimme iloita. Tänään kesän kulttuuritapahtumat ovat astuneet pari askelta aiemmasta eteenpäin. Kesäaikana kansainvälisiä vieraita käy enenevissä määrin ja me suomalaiset käymme monissa paikallisissa taidetapahtumissa. Juhlista tiedotettiin kiinnittämällä lähiseudun sähkötolppiin mainoksia, joissa kerrottiin monipuolisesta ohjelmasta ja viimeisellä rivillä oli tavallisesti: Lopuksi 1,5 tuntia tanssia. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € Antiikki ja taide ISSN 2341-622X www.antiikkijataide.fi Kannen kuva: Designmuseo uomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, kertoo kansan keskuudessa elävä loru. 09-413 97 362 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Seutukunnan väki on satapäisenä osallistunut kesäjuhliin, joissa ovat esiintyneet paikalliset taiteen harrastajat: soittajat, laulajat, lausujat, tanssijat ja onpa vielä pari puhettakin saatu mahtumaan kesäjuhlan ohjelmaan. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari antiikki.eko@gmail.com Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Erityisen merkittävää on, että suomalainen maaseutu suorastaan kukoistaa tässä tarjonnassa. Kotikaupunkien taidetarjonta on lisääntynyt siitä huolimatta, että väestö runsaasti hakeutuu kesällä muualle – koti-Suomeen ja ulkomaille. Olemme kulttuurin vaalijoina ja ylläpitäjinä kansainvälistä tasoa. Me suomalaiset emme ole mitään tuppukansaa. Erityisesti taidenäyttelyjen määrät ovat lisääntyneet ja esittävää taidetta on tarjolla runsaasti. Kylän pelimannit pitivät rytmeistä huolen. Kun jokin organisaatio pitäisi kirjanpitoa meidän kesätapahtumista, niin voisimme todeta, kuinka tarjonta on vuosi vuodelta lisääntynyt ja taiteellinen taso parantunut. 09-413 97 300 Mediamyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Olemme omatoimisia ja elämme taiteen tarjonnassa tätä päivää emme pelkästään menneisyyttä. Me aktiiviset kesämatkailijat pääsemme nauttimaan tästä runsaasta tarjonnasta ilman suuria valmisteluja ja ilman pitkiä matkoja. Mutta kesällä elämme mitä rikkaimman kulttuurin sesonkia. Tilaisuuksia on edelleen maaseudulla runsaasti ja kaupungit ovat lisänneet erityisesti taidetapahtumien kirjoa. Suomen kesä on vilkasta matkailun aikaa. Suomalaiseen maaseutukulttuuriin vanhimpiin tapahtumiin ovat kuuluneet kesäjuhlat. Tuskin meistä kukaan jättää osallistumatta taidenäyttelyihin tai tarjolla oleviin moniin kulttuuritapahtumiin. Hyvää kesää kaikille – nautitaan suomalaisesta taiteesta täysin rinnoin! 3/2018 S Suomen kesä on vilkkainta taiteen ja kulttuurin aikaa. Antiikki ja taide | 5 Vuonna 2018 ilmestyy 6 numeroa
6 | Antiikki ja taide Veljeskunnan lasi 1966.
Antiikki ja taide | 7 Timo Sarpanevan jykevästä viinituopista syntyi suosittu kynttilänjalka Muotoilun mestari T aiteilija Timo Sarpaneva (1926–2006) valmistui 1949 graafikoksi, mutta lasitai muun teollisen alan koulutus häneltä puuttui kokonaan. Olisiko niin, että pääosin teoreettinen koulutus aikaansaa kauhukynnyksen lähteä kokeilemaan uutta. Vuonna 1951 hänet pestattiin Iittalan lasitehtaalle, jolle hän myös teki ensimmäisen lasikokoelmansa. VARHAINEN VIRSTANPYLVÄS. Tämän takia hän ei olisi pystynyt käymään koulua. – Timo on esimerkki taiteilijasta, joka ponnisti vaatimattomista lähtökohdista maailmanmaineeseen, hänen vaimonsa Marjatta Sarpaneva kertoo. Mutta hänellä oli loistokkaita luonnoksia, kaikki sellaisia, ettei niitä voitu toteuttaa. Häntä tietenkin olisi pidetty myös hirveän tyhmänä, koska tuohon maailmanaikaan sanasokeutta ei tunnistettu. TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: DESIGNMUSEO. Hän kirjoitti tikkukirjaimin tekstaten. Hänen hahmotuskykynsä oli poikkeuksellisen hyvä, Marjatta Sarpaneva muistelee aviomiestään. Kysymys voisi olla aiheellinen tänä päivänä, jolloin ihmisiä koko ajan koulutetaan, mutta oppilaat eivät silti löydä työpaikkoja. Mutta päästyään 14-vuotiaana Taideteolliseen keskuskouluun hän puhkesi kukkaan. – Timo toimi tuolloin A. Timo on kertonut, että mennessään Iittalaan hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten lasia tehdään. Timo Sarpanevan suunnittelemaa Festivo-kynttilänjalkaa on myyty 15 miljoonaa kappaletta. Timo ei koko elämänsä aikana oppinut kirjoittamaan kaunokirjoitusta. Timo Sarpanevan uran varhaiseksi virstanpylvääksi muodostui 1949 Riihimäen Lasin järjestämä Pohjoismainen kilpailu, jossa Timo Sarpaneva tuli toiseksi. Hänen opettajansa Arttu Brummer voitti kilpailun. KUVA: TIMO ELO Antiikkipallokynttilä 1963 ja Festivot 1967. Hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut käsialaa. Se syntyi onnekkaasta sattumasta. Ahlströmillä kuukausipalkalla tehden messuosastoja, ikkunasomistuksia ja grafiikkaa, mutta oli kiinnostunut lasista. – Hän oli erittäin laaja-alainen, mutta oli myös erittäin vaikeasti sanasokea. – Olen näiden vuosikymmenien aikana usein ihmetellyt, miksei kukaan ole tullut kysyneeksi, miten on mahdollista, että Timo menestyi esimerkiksi lasialalla ilman alan koulutusta
Timo Sarpaneva piirtää julistetta 1955. Professori 1976 . Timo Sarpaneva ja "Outolintu" 1950-lukua. Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori 1993. (31.10.1926 Helsinki – 6.10.20 06 Helsinki) . Timo Sarpaneva, lapsuusajan piirustuksia 1938. Timo Sarpaneva piirtää. Koska kukaan tiennyt mikä se oli, se palkittiin suomalaisena karnevaalihattuna.. Kunniatohtori R.C.A., Lontoo 1967 . 8 | Antiikki ja taide Milanossa hopeamitalin voitti Kukko-pannumyssy. TIMO SARPANEVA . Pro Finlandia -mitali 1958 . Lunning-palkinto 1956
Näin toimivat myös monet muut tuon aikakauden suunnittelijat, kuten Eero Aarnio ja Tapio Wirkkala. Timo totesi myöhemmin, että sillä hetkellä hän tunsi itsensä maailman huonoimman maljakon tekijäksi. Iittalan logo, jossa i-kirjain on punaisella pohjalla, on Timo Sarpanevan suunnittelema. MAAGINEN PAJA. Kysymyksessä ei suinkaan ollut vaasi, vaan lasiveistos, jota sittemmin myös hyvin usein ostettiin maljakkona. Timo Sarpaneva piirtää. MILANON PANNUMYSSY. – Iittalassa piirustuskonttorin johtaja Erkki Vesanto alkoi opastaa, miten lasia käsitellään. Timo Sarpaneva, lapsuusajan piirustuksia 1938. Näin teos sai nimen Orkidea. Vakiovastaus oli usein: ”Ei voi”. Myös hänen isänsä Kosti oli Timon luottopuhaltajia. Siellä hän oppi myös sen, miten teollisuudessa toimitaan. – Pannumyssyidean taustalla vaikutti pula-aika. Vuosikymmenten varrella näitä design-tähtiä sitten tuijotettiin kuin puolijumalia, mutta kukaan ei halunnut katsoa tähtien taakse, jossa varsinainen tähtisikermä oli – tehtaan työntekijät, jotka lopultakin hoitivat homman. Timo on kertonut yhdistävänsä tunnelman suoraan isoisän pajaan, jota hän on kuvaillut maagiseksi ja pyhäksi paikaksi. Kolme vuotta myöhemmin 1954 Milanon triennaalissa Timo Sarpanevan veistoksellinen lasimaljakko voitti Grand Prix’n, jonka amerikkalainen House of Beautiful -lehti sittemmin valitsi Vuoden 1956 Maailman Kauneimmaksi Esineeksi. – Tämä kaikki toi lisää vettä julkisuusmyllyyn ja pian ruvettiin rakentamaan tähtikulttia, mikä mielestäni on kaksiteräinen miekka. Pajassa on oltava hämärä valaistus, koska sepän täytyy nähdä taottavan metallin väri, joka ei näy liian valoisassa ympäristössä. Timo Sarpanevan isoisä oli ammatiltaan seppä, jonka pajassa Timo usein oli pikkupoikana polkemassa palkeita. – Timo suunnitteli sen omiin tuotteisiinsa, ensin i-lasisarjaan. On tunnettava kyseisen tuotantolaitoksen konekanta ja osaamistaso. Isoisän paja oli pikku-Timolle maaginen paikka. Useimmiten tarjolla oli vain säkkikangasta tai vanhoja canvas-paloja. Hän kuvaili toimittajalle veistosta yhden kukan vaasiksi. Timo sanoi, että työt pitää taikoa, koska taiottuina niistä tulisi parempia. – Siellä Timo poltteli kinttujaan kipinöissä ja ihastui tulen maagisuuteen. Antiikki ja taide | 9 Timo Sarpaneva, "Kukko"-pannumyssy 1951 palkittiin Milanon Triennalessa hopeamitalilla "suomalaisena karnevaalihattuna". Nämä asiat pitää tietää ennen kuin voi alkaa suunnitella mitään. Hän on todennut tulisten paikkojen kiinnostavan itseään. Timo jatkoi kysymällä mestarilta, miten luonnosta pitäisi muuttaa, jotta se voitaisiin tuotantolaitoksessa toteuttaa. – Heistä voisi nostaa esiin esimerkiksi Heikki Punkarin, joka toimi Timon luottopuhaltajana pari-kolmekymmentä vuotta. Arttu Brummer, joka toimi Taideteollisen keskuskoulun johtajana, teetti oppilastyönä kahvipannunmyssyjä, sohvatyynyjä ja muita kodin taidetekstiilejä, joita suunniteltiin saatavilla olevista materiaaleista. Veistos on ihan järjetön kukkavaasina, Marjatta Sarpaneva sanoo. – Milanossa hopeamitalin voittaneen pannunmyssyn nimeksi pantiin Kukko. Hän on tällä hetkellä alansa Suomen ykkönen. He menivät Timon kanssa lasihyttiin tapaamaan lasinpuhaltajia. Timon aikana hän oli ihan pikkupoika. – Tässä vaiheessa suunnittelija tänä päivänä usein perääntyy. Heiltä sekä Erkki Vesannolta Timo oppi ammattinsa. Antiikkiliikkeissä myytävissä ”vaaseissa” olen nähnyt raitoja sekä monenlaista kalkkeumaa, kun ihmiset ovat laittaneet niihin asettamaansa kukkaa varten vettä. Heikki on nyt jäämässä eläkkeelle. Näin mestari alkoi miettiä asiaa teknisesti omalta kannaltaan. – Timo meni ensin luonnoksen kanssa kysymään puhaltajamestarilta, voisiko sen pohjalta tehdä lasia. Koska kukaan tiennyt mikä se oli, se palkittiin suomalaisena karnevaalihattuna, Marjatta Sarpaneva kertoo. – Onneksi tänä päivänä ymmärretään, että lasista voi tehdä myös veistoksia, mutta tuohon aikaan lasi oli materiaali, josta valmistettiin vain käyttöesineitä. – Elisabeth Gordon komppasi Gummerusta sanoen, että vaasiin sopivan kukan täytyisi olla valkoinen orkidea. Isoisä myös pyysi Timoa aina lopuksi loitsimaan ja hän itsekin luki loitsuja perinteiseen tapaan. Milanon triennaalissa 1951 Timo Sarpaneva sai kukkoaiheisella pannumyssyllään hopeamitalin. – Milanon triennaalissa näyttelyn komissaarin Olof Gummeruksen keskustellessa amerikkalaisen House of Beautiful -lehden päätoimittajan Elisabeth Gordonin kanssa eräs italialainen toimittaja tiedusteli Gummerukselta voittaneen lasiesineen käyttötarkoitusta, jolloin Gummerus otti neilikan takkinsa napinlävestä ja laittoi sen lasiveistoksessa olevaan reikään, jollainen siinä teknisistä syistä johtuen oli, kun lasiveistokseen oli tehty tikkuilmalla ilmakupla. – Timo muodosti tuotantolaitoksessa tiimin, joka sitten yleensä löysi uusia toteuttamiskelpoisia teknisiä innovaatioita. Se oli hänen merk. Tämä on ainoa tapa tehdä työtä teollisuudessa, jos haluaa aikaansaada persoonallisia ja ainutlaatuisia tuloksia, jotka kumpuavat tehtaan erityisosaamisesta. Niihin lukeutuivat lasitehtaat ja valimot, joissa tuli leimuaa
Timo Sarpaneva, Mäntyniemi, hopeatarjotin, valmisti hopeaseppä Markku Laulaja, Kultakeskus Oy, 1992. Sen kuulee heti ääntämyksestänne. Onneksi mukana oli tulkki ja mestarit löysivät yhteisen sävelen. – Timo päätti lähteä tapaamaan Signorettoa tarkoituksenaan päästä tekemään tämän kanssa yhteistyötä. – Venetsian Muranossa vaikutti tuohon aikaan lasistudiossaan puhaltajamestari Pino Signoretto. Arkiaskareissa hän oli kuitenkin hyvin hajamielinen. Tuskin on suomalaista, joka ei olisi nähnyt Timo Sarpanevan suunnittelemaa Festivo-kynttilänjalkaa. Hän katsoi vain luonnokset ja valitsi niistä jonkun, jota lähdettiin tekemään. Oli haettu uutta tapaa tehdä lasia. – Opittuaan Lontoossa englantia Timo matkusti seuraavana vuonna Brasiliaan, jossa järjesti näyttelyn ja piti luennon englannin kielellä. Eikä Festivo alun perin kynttilänjalka ollutkaan, vaan hillittömän ison lasin jalka. Timo Sarpanevan luonteen periksi antamattomuutta kuvaa tapahtumasarja hänen matkustettuaan kielitaidottomana ummikkona Lontooseen vuonna 1958. kinsä ja hän teki i-lasisarjaan myös värit, jotka edelleen ovat käytössä. Tähän sarjaan Timo suunnitteli i-merkin, joka sitten hiljalleen lipui huomaamatta myös muihin Iittalan tuotteisiin. Ne ovat vähän haikeita, harmaalla taitettuja. Timo näki heti, että hän oli tekemisissä maestron kanssa, joka oli satumaisen hyvä. Timohan oli hirveän fiksu ja nopeaälyinen. 10 | Antiikki ja taide Tarmo Manni ja Timo Sarpaneva, joululeipä 1993. Tällä tavoin luonnonmenetelmällä Timo oppi kolmessa kuukaudessa englannin kielen. Verstakon kieli on elekieli. Olette taantunut taidossanne”. Se oli ehkä hänen määräävin piirteensä. MURANO KUTSUU. Tämän jälkeen Timo tietysti kuuliaisena poikana lakkasi jopa ajattelemasta suomen kieltä. – Signorettokaan ei puhunut työskennellessään. – Muranolaiset ovat erittäin arvonsa tuntevia, mutta Timo oli sosiaalisesti hyvin lahjakas. Vuonna 1997 Timo Sarpaneva siirtyi tekemään lasia Italiaan Muranoon. Timo oli nähnyt eräillä päivällisillä ollessaan pienen taidokkaasti tehdyn lasiveistoksen ja kysynyt, kuka veistoksen oli tehnyt. – Timo vuokrasi huoneen rakennuksen pohjakerroksesta ja hänellä oli siellä englanninkielen opettajana vanha rouva, joka oli suuresti Agatha Christien näköinen. Jossakin vaiheessa opiskelun puolivälissä hän kuitenkin oli puhunut jonkun tapaamansa tuttavan kanssa suomea ja seuraavana aamuna tämä Agatha Christien näköinen opettaja oli sanonut Timolle: ”Olette puhunut suomea. Ja kun työ käynnistyi lasihytissä, verstakko on käytännöllisesti katsoen mykkä. Armi Ratia ja Timo Sarpaneva tanssin pyörteissä 1976. He olivat kuin veljeksiä. Työn edetessä ei puhuta, korkeintaan kommunikoidaan elekielellä. Hän tuli helposti toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Se syntyi vuonna 1966. Minulla oli työpöytä Timon pöydän vieressä. Se sopi minulle, olenhan lapsesta asti ollut varsinainen superkeskittyjä. Timo toi mukanaan tikkuilmamenetelmän, jota oli käyttänyt 1950-luvulta lähtien. JUHLAVA KYNTTILÄNJALKA. Timo Sarpaneva suunnitteli myös kotien arkiesineitä, muun muassa patoja ja paistinpannuja. Edellisenä iltana on neuvottelu, jossa päätetään, mistä luonnoksesta lähdetään liikkeelle. – Olin mukana Muranossa ja kuvasin lasinpuhaltajien toimia videolle, Marjatta Sarpaneva kertoo. Timo hioi mielellään yksityiskohtia, mutta puhtaaksi piirtäminen ei häntä kiinnostanut. – Minä piirsin Rosenthalin astioita aika paljon ja olin Timon kanssa Saksassa pitkiä aikoja. Minusta tuntuu, ettei Timo tehnyt vain työtä, hän eli ja hengitti sitä. – Timo ja Signoretto tulivat hyvin toimeen ja keskinäinen kunnioitus oli valtava. Timo teki ne nyt jo edesmenneen huippukemistin Keijo Laitisen kanssa. – Festivo ei ollut mikään vakavahenkinen, ryppyotsainen suunnitelma, vaan syntyi ikään kuin vahingossa Timon halutessa lasiin uudenlaisen pinnan, joka sittemmin tuli puumuotista, jossa puu oli palanut hiilelle ja tarttunut kiinni lasiin. ”Mutta hänellä on kultaiset kädet”, sanottiin. Kansainvälistä toimintaa hän harjoitti saksalaisen Rosenthalin kanssa. Tuolloin Iittalan tehtailla oli saneeraus menossa ja ilmassa epävarmuutta. – Lasinteko on itse asiassa laji, jossa ei paljon puhuta. Presidentti Urho Kekkonen ja Timo Sarpaneva vuonna 1979. Tämä rouva kielsi Timoa puhumasta sanaakaan suomea kolmeen kuukauteen, jona aikana piti puhua vain englantia hänen kanssaan. Tämä sanaton viestintä on kiehtovan näköistä, eräänlaista koreografiaa. Tekijäksi paljastui muranolainen maestro, jonka kerrottiin olevan niin hankala ihminen, ettei hänen kanssaan kukaan tullut toimeen. Ja kun näitä jalkoja oli valmiiksi valettuna Iittalan tehtaalla, ylihyttimestari Eniten Timo arvosti niitä, jotka olivat hänen työnsä takana, lasinpuhaltajia.. Hän löysi maestron, joka ei puhunut lainkaan englantia eikä Timo italiaa. Timo Sarpaneva, Mäntyniemen pöytähopeaa, valmisti hopeaseppä Markku Laulaja, Kultakeskus Oy, 1992
Jokaisen näyttelyn yhteydessä hän myös muisti meitä puhaltajia. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 11 vuotta Timo Sarpanevan kuolemasta. Antiikki ja taide | 11 LUOTTOPUHALTAJA MUISTELEE Timo Sarpaneva ja Heikki Punkari 1996, Nuutajärvellä. Nuorena poikana hän kutsui Sarpanevaa ”sedäksi”. – Hän ei aina välttämättä päässyt tekemään sellaista taidetta kuin olisi halunnut. . Totta kai oltiin joskus eri mieltä, mutta asiapohjalta, ja sitten päästiin taas yhteisymmärrykseen. Pakkaan ne aina joulun jälkeen pois ja otan esiin seuraavana adventtina. Tein tämän pohjalta hautakiven. Neljäs on portti kuolemalle. Mikä on ollut urallasi Timo Sarpanevaan liittyen vaikuttavin tapahtuma. – Timo Sarpaneva teki yhteistyötä meidän kanssamme luonnosvaiheesta alkaen, mikä totta kai lisäsi myös meidän motivaatiotamme ja oppimistamme, kun saimme tehdä erikoisia ratkaisuja. Se oli todella haastavaa. Kun minulla on niitä 13 yhdessä asetelmassa, syntyy niin kova kuumuus, että viereinen palohälytin alkaa soida. Punkari on työskennellyt Iittalan lasitehtaassa yhtäjaksoisesti 47 vuotta. Tämä on koko ajan opettelua eikä kukaan ole koskaan valmis. – Taudinkuva eteni kovaa vauhtia eikä minulla ollut mitään kokemusta tällaisesta sairaudesta, koska meidän perheessämme on aina kuoltu vain vanhuuteen, Marjatta Sarpaneva sanoo. Mitä hyvältä puhaltajalta vaaditaan. Punkarin mielestä Timo Sarpaneva ei ehkä omana aikanaan ollut kyllin arvostettu. Millainen setä tämä oli. . Sain siihen idean eräästä Edith Södergranin runosta, jossa on paljon viisautta, nöyryyttä ja elämän ymmärrystä. – Festivo on levinnyt ympäri maailman. Kytken vain lähimmän palohälyttimen pois. Minullakin on niitä kotona. Lasinteossa on monta vaihetta, ja aina pitää olla nöyrä haasteiden edessä, Heikki Punkari sanoo. Taiteilija lepää Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäellä. Timo Sarpaneva, maestro Pino Signoretto ja lasinpuhaltaja Amber Hauch, Murano 1997.. – Timo innostui asiasta, ja kun lasinjalan päähän lisättiin lasinappi ja tehtiin kuoppa, näyttävä kynttilänjalka oli valmis. Minulla ei ole joulukuusta, mutta teen niistä sellaisen. Hänen haudallaan on Marjatta Sarpanevan suunnittelema hautakivi. Marjatta Sarpaneva suunnitteli miehensä haudalle Portti-muistomerkin v. Oikein miellyttävä ihminen, jolle lasinteko oli kaikki kaikessa. – Pitää olla kova motivaatio sekä kärsivällinen ja vastaanottavainen luonne. – Erittäin hieno setä, tosi fiksu kaveri, joka otti meidät aina huomioon. Sellainen tuntuu olevan jokaisessa kodissa, kirkossa ja seurakuntasalissa. Tässäkin mielessä hän oli esimerkillinen muotoilija. – Tein sen Timon vielä eläessä. VAKAVAT SAIRAUDET. TIMO SARPANEVAN NÄYTTELY ESILLÄ DESIGNMUSEOSSA 23.9.2018 SAAKKA. Reino ’Reka’ Löflund oli kysäissyt Timolta, eikö niistä voisi tehdä kynttilänjalkoja. . Niitä on nyt tehty yli 50 vuotta kaikkiaan yhteensä 15 miljoonaa. Lasinpuhaltaja Heikki Punkari on tehnyt yhteistyötä Timo Sarpanevan kanssa 1970-luvun loppupuolelta asti. 2007. Ennen poismenoaan Timo Sarpaneva ehti sairastaa kolme dementoivaa sairautta, vaskulaarisen dementian, Lewyn kappale -taudin sekä Alzheimerin taudin. – Ehkä kaikkein mahtipontisinta oli, kun tehtiin Retretin vuoden 1987 näyttelyä. – Ensi vuonna kesäkuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun menin ensi kertaa tehtaan portista sisään, tosin silloin vain kesätöihin, hän sanoo. Se on aina avoin eikä sitä saa koskaan suljetuksi. Näitä kynttilänjalkoja myytiin sitten enemmän kuin laseja. Siinä runoilija kirjoittaa itsellään olevasta portista kaikkiin neljään tuuleen. Näyttelyyn tuli tosi isoja veistoksia, esimerkiksi ”Luolamadonna”
12 | Antiikki ja taide Kupariesineistä yleisimpiä ovat kahvipannut ja kakkuvuoat, jotka olivat kiilloitettuina keittiöiden kaunistuksia.
Ensimmäisessä esitellään Siivosten Mattilan talonpoikaiskoti Uuteenkaupunkiin nykyään kuuluvassa Kalannissa. Pentti ja Anne Siivonen ovat keränneet kupariesineitä neljä vuosikymmentä. Kirjoittajina ovat tunnettu antiikkiasiantuntija Wenzell Hagelstam ja tietokirjailija Matti Jussila. Heillä on ainutlaatuinen, monipuolinen ja korkeatasoinen kokoelma lasia, posliinia, taidetta ja erityisen paljon erilaista talonpoikaista esineistöä. Se ei ole kuitenkaan mikä tahansa kahvipannu, vaan se on ollut isoäitini käytössä, kotiseutuneuvos Pentti Siivonen kertoo. Tilannetta on pidetty keräilylypiireissä jopa käsittämättömänä, kun muistetaan, miten yleisiä erilaiset kupariesineet ovat kodeissa olleet. Heidän kokoelmistaan onkin tehty jo aiemmin kolme kirjaa. Nyt samalla alueella valmistetaan huippuluokan henkilöautoja, jotka myös viedään valtaosin laivoilla muihin maihin. Myös alan asiantuntijat ovat pitkään kaivanneet kuparia käsittelevää kirjaa. Kupariesineitä käsittelevää kirjaa on kaivattu Suomessa siis pitkään. Siihen kuuluu kaikkiaan noin 400 erilaista esinettä. Pentti ja Anne Siivosen kokoelmat eivät rajoitu vain kupariin. Kokoelman vanhimmat esineet ovat peräisin 1700-luvulta. Vähintään kymmeniä vuosia on odotettu, että joku tekisi tällaisen kirjan, mutta tähän saakka odotus on ollut turhaa. Kuvin ja sanoin saa kirjan sivuilla paikkansa pitkälti yli sata erilaista esinettä. Antiikki ja taide | 13 alantilaisten Pentti ja Anne Siivosen kuparikokoelma on Suomessa poikkeuksellisen, korkeatasoinen, laaja ja monipuolinen. Tulevassa kuparikirjassa esitellään heidän kokoelmansa parhaat ja mielenkiintoisimmat esineet. Heidät tunnettiin koko Itämeren piirissä korkeatasoisista tuotteistaan. Kaikki alkoi isoäidin pannusta Kokoelma on pohjana syksyllä ilmestyvälle kuparikirjalle. Heillä on ainutlaatuinen, monipuolinen ja korkeatasoinen kokoelma myös monenlaisia muita esineitä. Onpa kokoelmissa kuparirahojakin painavista plootuista pieniin penneihin. Lisäksi kupariesineet ovat varsin kauniita ja kiillotettuina niiden hohde on suorastaan hurmaavaa. Kuparikirjaa koskeva toive ei rajoitu pelkästään keräilijöihin. Esimerkiksi museovirasto on lausunnossaan korostanut, että valmisteilla oleva kuparikirja täyttää ison aukon alan kirjallisuudessa. Toisessa teoksessa esitellään heidän harvinainen juustomuottikokoelmansa ja pari vuotta sitten ilmestyneessä kolmannessa kirjassa Siivosten vakkakokoelma, joka on varmasti koko maan korkeatasoisin ja suurin. Lisäksi kirjassa kerrotaan kuparin historiasta, kupariesineitten valmistamisesta, muutamien nautintoaineiden – kahvin, kaakaon, teen, oluen ja paloviinan – historiasta ja käytöstä. Siihen sisältyy lasia, posliinia, taidetta ja erityisen paljon erilaista talonpoikaista esineistöä. K Pentti ja Anne Siivosella noin 400 kupariesinettä Tästä Pentti Siivosen isoäidille kuuluneesta kuparipannusta käynnistyi vuosikymmenien keräilyharrastus. Mukana on monenlaisia vuokia, maitokannuja, oluttuoppeja, reikäleipämuotteja, munkkipannuja, samovaareja, sotilaiden ruokapakkeja, kaakaokannuja, mittakannuja, ruokakulhoja, vateja, kattiloita, paistinpannuja jäätelönvalmistuskannu ja tietenkin monenkokoisia kahvipannuja. TEKSTI: MATTI JUSSILA. Siitä kaikki siis alkoi ja nyt heidän kokoelmansa on pohjana syksyllä ilmestyvälle kuparikirjalle, jolla ei toistaiseksi ole varsinaista nimeä. Vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta ja valtaosa 1800-luvulta. Siivosten kuparikokoelma on noin neljän vuosikymmenen keräilyn tulos. Erityisen merkittävää on, että kirja voidaan nyt tehdä yhden yhtenäisen kokoelman pohjalta. Ja löytyyhän vieläkin monesta kodista se kuparinen kahvipannu. Upeat kuvat ovat pääosin Katja Hagelstamin ottamia. Pentti ja Anne Siivosen kokoelmat eivät rajoitu vain kupariin. . – Ensimmäinen kupariesineemme on – kuinkas muuten – kahvipannu. Se on luonnollista, sillä Kalanti on keskeinen osa aluetta, joka tunnetaan virallisestikin Vakkasuomena. Kun puuesineteollisuuteen liittyi oleellisena osana voimakas merenkulku, saivat alueen asukkaat Ruotsin kuninkaan kirjeessä jo 1500-luvulla nimityksen ”vackafinnar”, mikä vakiintui sitten koko alueen nimeksi. Siellä on harjoitettu satoja vuosia vakkojen ja monenlaisten muiden puuesineiden valmistusta
Salokivi oli hyvin monipuolinen taiteilija ja persoonana kiinnostava. Salaperäisiin rulliin kätkeytyi niin impressionistitaiturin nuoruuden lyijykynätöitä kuin myöhemmin valmistuneita mestarillisia öljyvärimaalauksiakin. Kaikki työt olivat hyväkuntoisia, joskin pölyisiä. Lempinimensä taiteilija sai musikaalisuudestaan ja positiivisesta luonteenlaadustaan. Myyntinäyttelyn teosten hintaskaala on laaja, edullisimmat työt maksavat noin 500 euroa ja kalleimmat 20 000 euroa. Tämä Salokiven Santeri Salokivi oli suomalainen taidemaalari, piirustuksenopettaja ja taidegraafikko. Taiteenystävät päättivät perustaa töistä myyntinäyttelyn Galerien Donnerin tiloihin Helsingin Merikadulle. MUOTOKUVIA JA TYYLIKOKEILUJA. – Osa töistä on signeerattu nimimerkillä T. Joukossa on myös kiinnostavia tyylikokeiluja, muun muassa Gallen-Kallelan vaikutteita voi huomata. – Liikkeeni on ollut vuoden päivät suljettuna remontin vuoksi. Koloristiseen kokoelmaan mahtuu monin eri tekniikoin valmistettuja teoksia ja mukana on myös luonnoksia. . Hylätyn varaston uumenista paljastui yli sata taiteilija Santeri Salokiven (18861940) unohdettua teosta. Santeri Salokivi tunnettiin myös liikanimellä Aurinkolaulaja. – Tämä näyttely sopii mainiosti tähän kevään iloiseen ja valoisaan aikaan, Aminoff summaa. Töistä välittyy hänen karismansa, Aminoff toteaa. Salokivi, joten ilmeisesti hän käytti alkuaikoina etunimeään taiteilijanimen osana, Aminoff pohtii. Lempinimensä, Aurinkolaulaja, taiteilija sai musikaalisuudestaan ja positiivisesta luonteenlaaH Löydettyjen teosten joukossa oli muun muassa Santeri Salokiven omakuvia. Salokivi oli kosmopoliitti ihmisten ja luonnon ystävä, ja hänen henkilöönsä liittyy paljon hauskoja anekdootteja: Salokivi tunnettiin muun muassa bravuuriviheltäjänä. KARISMA VÄLITTYY TÖISTÄ. Varastosta löytyi yli sata Santeri Salokiven teosta Aurinkolaulajan unohdetut työt ennen näkemättömien töiden näyttely on upea tapa juhlistaa liikkeen uudelleen avaamista, Aminoff iloitsee. Aminoff kertoo, että joukossa on muun muassa upeita taiteilijan omakuvia sekä lukuisia muotokuvamaalauksia hänen Majsi -vaimostaan. Salokivi tunnettiin bravuuriviheltäjänä.. Vanhimmat työt ovat peräisin taiteilijan nuoruusvuosilta, jolloin hänet tunnettiin nimellä Toivo Alexander Johansson. 14 | Antiikki ja taide uutokaupan metsästäjät -televisiosarjasta tuttu antiikkiasiantuntija Maria Ekman-Kolari teki keväällä huikean löydön. Ekman-Kolari kiikutti teokset Galerie Donnerin toimitusjohtaja Arhur Aminoffin ihailtavaksi. – Myös muista kauniista naisista on paljon kuvia, taulujen miljöinä nähdään muun muassa ateljeeta, metsäluontoa ja rantoja. Näyttelyn työt edustavat tyylipuhdasta Salokiveä: valoisat värit ja kepeän leikkisät aiheet erottavat taiteilijan suomalaisista kärsivän nälkätaiteilijan myytin edustajista. – Toivomme, että näyttely kartuttaisi niin julkisia kuin yksityisiäkin kokoelmia
Omakuva, Viivasyövytys,1932 Alastontutkielma,1918 Aurinkolaulajan unohdetut työt. . Toivo Alexander Salokivi (1886–1940) oli suomalainen taidemaalari, piirustuksenopettaja ja taidegraafikko. Versailles puistosta Akv, 1925 SUOMALAISEN IMPRESSIONISMIN VALOPILKKU Teosten joukosta löytyy eri tekniikoin toteutettuja töitä. Mylly on toteutettu kuivaneulalla vuonna 1937. . . . Tunnettuja julkisia teoksia ovat muun muassa Siilijärven ja Joutsan kirkkojen alttaritaulut. Salokivi tunnetaan erityisesti impressionistisista maisemamaalauksistaan. . Salokiven taiteelle tunnusomaisia piirteitä ovat kekseliäs värien käyttö ja runsas auringonvalo. Taiteilija osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1904 ja 1936 välillä. ”Elämäniloa”, 1920-luku. Antiikki ja taide | 15 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT TEOKSISTA: MATIAS UUSIKYLÄ Monissa alastontutkielmissa mallina toimi Salokiven Majsi-vaimo, mutta monia muitakin naisia elämäniloisiin teoksiin on kuvattu
Sävyposliinia valmistettiin läpivärjätystä lasimassasta, ja sen sävyjä olivat harmaa, vihreä, roosa ja luu. ”Vain dreijaus nyrkit savessa on tuntunut oikealta tavalta tehdä keramiikkaa.”. Rio-kahvikuppi valmisA Raija Liisa Lappalainen suunnitteli Rio-kahvikupin 60-luvun suosikki Arabian Rio-kahvikuppia valmistettiin vuosina 1965–1974. Rio-kahvikuppi on valmistettu sävyposliinista, joka on Arabian omaa keksintöä. Rio-kuppia koristavan salmiakkiornamentin on suunnitellut keramiikkataiteilija Raija Uosikkinen, jonka koristelutöissä on usein selkeitä, symmetrisiä kuvioita. – Kilpailu oli siihen aikaan kovaa, joten taideosaston suunnittelijoiden käyttäminen oli yksi tapa menestyä. Thiel jatkaa, että 1960–70-luvuilla taideosaston suunnittelijatyön hyödyntäminen oli tapa erottua. Arabian mallistossa kuppi tunnetaan LL-mallina, ja sen on suunnitellut keraamikko Raija-Liisa Lappalainen, os. Tuumi. Strategia toimikin: samaan tapaan esimerkiksi keramiikkataiteilija Kyllikki Salmenhaara suunnitteli Arabialle joitain astioita, ja niillä oli kova kysyntä. Sarjaan kuului kupin lisäksi myös asetti, pullalautanen, kermakko ja sokerikko. SÄVYPOSLIININ TUOTANTO LOPETETTIIN. Rio-sarjan astioiden ornamenttia on valmistettu sekä kullanettä turkoosin sävyisenä, mutta kupin muotoilua tai pohjaväriä ei valmistusvuosien aikana muutettu. 16 | Antiikki ja taide rabian Rio-kahvikuppi edustaa melko tyypillistä 1960-luvun muotoilua: se on siro, mutta kuitenkin muotokieleltään selkeä ja erottuva. Muotoilultaan siron mutta modernin kupin huomionarvoisin piirre on erikoinen salmiakkiornamentti. Tällainen sirompi kuppi on häneltä poikkeus, kertoo Designmuseon amanuenssi Susanna Thiel. – Tuumi työskenteli Arabian taideosastolla vuosina 1950–1974 ja suunnitteli pääasiassa aika rouhevaa, käsin dreijattua keramiikkaa
Rio-kuppi oli hänen muotoilijan urallaan poikkeus. ?. ?. Muun muassa useat Kaj Frankin suunnittelemat astiat, tunnetuimpana Sointu-astiasto, on niin ikään valmistettu sävyposliinista. Lappalainen suunnitteli muun muassa maljoja, vateja, purkkeja ja taidekeramiikkaa. Arabian teolliseen tuotantoon hän suunnitteli kaksi kahvikuppiastiastoa, mutta enimmäkseen hän keskittyi käsindreijattuun keramiikkaan. Arabian vuosien jälkeen Lappalainen työskenteli omassa työhuoneessaan Jousapotissa vuoteen 1977 saakka, minkä jälkeen hänen elämässään alkoi uusi vaihe, kun hän muutti vanhaan maalaistaloon Kalannin Katinaan. – Sävyposliinin valmistukseen tarvittavat posliiniuunit poistettiin käytöstä vuonna 1974, minkä vuoksi myös Rio-kupin valmistus loppui tuolloin. Tuumi, 1923–2016) oli suomalainen keraamikko, joka tunnettiin erityisesti kivikeramiikan taitajana. Lappalaisen työt edustivat vuosien varrella Arabiaa ja Suomea kansainvälisissä näyttelyissä, ja hänen töitään nähtiin myös yksityisnäyttelyissä kotimaassa. Amanuenssi Thiel toteaa, että on epätodennäköistä, että Rio palaisi Arabian tuotantoon, sillä tarvittavia valmistusolosuhteita ei ole olemassa. Rion salmiakkiornamenttia painettiin sekä kullan että turkoosin värisenä. RAIJA-LIISA LAPPALAINEN (o.s. Rioa kuitenkin liikkuu käytettynä melko paljon, eikä sen hinta ole pilvissä: hyväkuntoisen kuppiparin asetteineen voi saada omakseen 10–15 eurolla. Toki asiasta tehtiin myös asiakaskartoitusta ja huomattiin, että Rion suosio oli laskenut. Avoin, veistoksellinen muoto, karhea pinta ja vihertävä tai ruskea lasitus olivat hänen töilleen tunnusomaisia piirteitä. Hän opiskeli muotoilijaksi Ateneumin keramiikkalinjalla. Lappalainen työskenteli Arabian taideosastolla vuosina 1950–1974. LÄHTEET: WIKIPEDIA JA RAIJA-LIISA LAPPALAISEN MUISTOKIRJOITUS HS 7.5.2016 tettiin luun värisestä sävyposliinista. Antiikki ja taide | 17 VEISTOKSELLISEN DREIJAUKSEN TAITURI TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: DESIGNMUSEON ARKISTO Keramiikkataiteilija Raija-Liisa Lappalainen os. Ensimmäinen suuri retrospektiivi Lappalaisen töistä järjestettiin Arabian museon galleriassa kesällä 2002. Tuumi tunnettiin etenkin käsindreijatusta, rouheasta muotoilusta. Rio-astiasarjaan kuuluu kahvikupin lisäksi pullalautanen, asetti, kermakko ja sokerikko. – On mahdollista saada hyväkuntoinen setti kokoelmiin edullisestikin, Thiel vahvistaa. Lappalainen tunnettiin voimakkaana persoonana, joka uskoi kohtalon johdatukseen ja luovuuden rajattomuuteen
Hän myös osasi tehdä ajan henkeen sopivaa oikeanlaista taidetta. Tarkoituksena oli, että jos Saksa voittaa sodan, Suomen Valtakunnan Liitto on täällä vallassa. Saman paperin allekirjoitti aika moni muukin Wäinö Aaltonen loi suomalaisia ihanneihmisiä Kuuro nero Wäinö Aaltonen oli opportunisti, joka toimi aina sen mukaan, mistä tuuli puhalsi. – Wäinö Aaltosta on vaikea luonnehtia muuten kuin toteamalla, että hän oli opportunisti. Esimerkiksi ennen sisällissotaa hän paini Turun työväenyhdistyksen painisalilla punaisena tunnetun Robert Oksan kanssa. Hänen vaikutustaan lisäsi se, että hänestä tehtiin akateemikko ensimmäisten joukossa. KUVA: TURUN MUSEOKESKUS/RAAKKEL NÄRHI. Mutta minkälaisia veistoksia hän sitten teki, on eri asia. 18 | Antiikki ja taide aiteilijana Wäinö Aaltonen osasi olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. T Omakuva, n. Hän toimi aina sen mukaan, mistä tuuli puhalsi. Malliksi tuli Aaro Hellaakoski, mutta ruumis on edelleen Robert Oksalta. TURUN KAUPUNGIN TAIDEKOKOELMA Naisen pää.. Kun Tampereelle haluttiin pystyttää ajan hengen mukaisesti sisällissotaa kuvaava uhitteleva veistos, Aaltosen ehdotuksessa oli ateenalaistyyppinen atleetti, alaston mies, joka piteli polvistuneena kypärää kädessään. Niinpä häntä myös pidettiin työväenyhdistyksen miehenä. Tällaista enemmänkin surumielistä ja nöyrtyvää hahmoa ei hyväksytty lainkaan! – Wäinö Aaltonen oli käyttänyt mallina ystäväänsä Robert Oksaa, tätä punaista painijaa. KUVA: TURUN MUSEOKESKUS/ MISKA LEHTO. TURUN KAUPUNGIN TAIDEKOKOELMA ”Tytön pää”, 1917. 1926. Ja kun tämä selvisi, se oli omiaan lisäämään työn skandaalimaisuutta. Kun tuuli kääntyi toisen maailmansodan alla, Wäinö Aaltonen allekirjoitti Suomen Valtakunnan Liiton ohjelmajulistuksen. Wäinö Aaltonen osallistui hyvin pitkään ja aktiivisesti suomalaiseen taide-elämään aina 1960-luvulle asti. Mutta heti sisällissodan jälkeen hän kuitenkin osallistui sodan muistomerkkien suunnittelukilpailuihin, joten tässäkin suhteessa tuuli kääntyi. Liitto oli jonkinlainen yritys aikaansaada Suomeen natsipuolue. PATSAALLE VAIHDETTIIN PÄÄ. Hän myös koulutti nuoria taiteilijoita ottamalle heitä avustajikseen ateljeehensa ja vaikutti tälläkin tavoin suomalaiseen taidekenttään. Ne eivät aina olleet valkoisen Suomen ihanteiden mukaisia, Wäinö Aaltosen museon tutkija Jonni Saloluoma kertoo. Sittemmin työ kiersi ympäri Pohjoismaita ja oli muun muassa Kööpenhaminassa esillä herättäen runsaasti huomiota, kunnes se haluttiin Savonlinnan Säämingin sankarivainajien muistomerkiksi, mutta sillä ehdolla, että veistoksen pää vaihdettaisiin
Antiikki ja taide | 19 TEKSTI: TIMO ELO Wäinö Aaltonen loi suomalaisia ihanneihmisiä Kuvassa on Wäinö Aaltonen työstämässä kiveä moskalla ja taltalla. Aaltosen vasen käsivarsi jää kiven taakse piiloon; oikean käden hiha on kääritty ylös paljastaen Aaltosen käsivarren. Heti sisällissodan jälkeen hän kuitenkin osallistui sodan muistomerkkien suunnittelu kilpailuihin, joten tuuli kääntyi.. Aaltonen on kuvattu edestäpäin, mutta hän on suunnannut katseensa alaviistoon kohti kiveä. KUVA: TURUN MUSEOKESKUS/HEINRICH IFFLAND Ennen sisällisotaa Wäinö Aaltonen paini Turun työväenyhdistyksen painisalilla punaisena tunnetun Robert Oksan kanssa. Työstettävää kiveä tai veistosta näkyy vain hieman kuvan oikeassa laidassa. Niinpä häntä pidettiin työväenyhdistyksen miehenä
TURUN KAUPUNGIN TAIDEKOKOELMA Kultalilja, 1929. Julkiset tilaustyöt ja monumenttiveistokset toivat Aaltoselle mainetta ja taloudellista turvaa, mutta etenkin toisen maailmansodan jälkeen hän haki etäisyyttä uuvuttavista julkisen taiteen ja sankarihautojen aihepiireistä maalamalla muun muassa unelmoivia, sensuelleja naiskuvia ja romanttisia maisemia. Kuvanveiston hän oppi erikseen koulun ulkopuolella. Myös eduskunnan oikeusasiamies Esko Hakkila kirjoitti toisen maailmansodan alla hänestä hyvin ihailevan monografian. TURUN KAUPUNGIN TAIDEKOKOELMA. 1930–32). Kun sota sitten päättyi, tästä ei enää juuri puhuttu sen jälkeen. Perheenjäsenet ja lähisukulaiset ymmärsivät kuitenkin hänen ääntelyään ja osasivat lukea häntä siten, että arkiaskareet hoituivat, mutta kun tekeillä oli isompia asioita, hän kommunikoi keskustelulappusilla. Mutta sitten jo vuonna 1958 hänet palkittiin Neuvostoliiton taideakatemian kunniatohtorin arvolla eli hän kyllä osasi mennä sen mukaan, mistä tuuli puhaltaa. WÄINÖ AALTOSEN MAALAUSJA VEISTOSTAIDETTA VILLA GYLLENBERGISSÄ 14.10.2018 SAAKKA. – Myöhemmin hän kävi Lontoossa hakemassa hoitoa kuurouteensa, mutta ratkaisua ei löytynyt. Aikanaan kansalliskuvanveistäjän asemaan nostettu Wäinö Aaltonen (1894– 1966) maalasi ja piirsi läpi koko uransa ja oli valmis kokeilemaan erilaisia tyylejä ja eri materiaaleja ja tekniikoita. Hän teki myös grafiikkaa ja keramiikkaa sekä suunnitteli muun muassa mitaleja, exlibriksiä ja kirjankansikuvituksia. – Wäinö Aaltosen menestystarinaa vauhditti suuresti ajan johtavan taidekriitikon Onni Okkosen jo hyvin varhaisessa vaiheessa kirjoittama monografia. Helsingissä tunnettuja Aaltosen töitä ovat etenkin Aleksis Kiven muistomerkki (1939) Rautatientorilla, Paavo Nurmi (1925) Olympiastadionilla sekä viime keväänä Eduskuntatalon istuntosaliin palautetut kullatut kipsiveistokset sarjasta Työ ja tulevaisuus (n. Nämä värikkäät maalaukset yhdessä Aaltosen julkisen taiteen toteutumattomien suunnitelmien ja myöhäisuran abstraktiota lähestyvien teosten kanssa esittävät totutusta julkisuuskuvasta poikkeavan kuvan. . Taidemaalarina toimiessaan Wäinö Aaltonen toteutti omaa taidekäsitystään ehkä radikaalimmin kuin veistotaiteessaan, Jonni Saloluoma sanoo. KUUSISAARENPOLKU 11, HELSKINKI WWW.VILLAGYLLENBERG.FI WÄINÖ AALTONEN (1894-1966) . Wäinö Aaltonen kuuroutui jo kouluaikanaan. Atlantis ja Pegasos, 1930. Aaltonenkaan ei itse kommentoinut sitä millään tavalla. KUVA: TURUN MUSEOKESKUS/ALEKS TALVE. Kysymyksessä oli pysyvä kuurous. 20 | Antiikki ja taide suomalaisen kulttuurija tiede-elämän vaikuttaja. Mikä tahansa käsillä oleva paperi kelpasi. KOMMUNIKOI LAPUILLA. KUVA: TURUN MUSEOKESKUS/MISKA LEHTO. – Wäinö Aaltonen oli valmistunut taidemaalariksi Turun piirustuskoulusta, jossa muun muassa Victor Westerholm toimi opettajana
Maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja taidekäsitöitä sisältävä taidekokoelma syntyi pääosin 1920ja 1960-lukujen välisenä aikana. Salongin, vanhan ruokasalin sekä uuden ruokasalin sisustuksena on alkuperäisiä, pariskunnalle kuuluneita huonekaluja ja esineitä. Helene Schjerfbeckin yli 30 maalausta muodostavat suurimman yksittäisen taiteilijan ryhmän. Museo sijaitsee Signen ja Anen entisessä kodissa, jonka alkuperäisen osan on piirtänyt Matti Finell. Villa Gyllenberg. KUVA: MATIAS UUSIKYLÄ. KUVA: MATIAS UUSIKYLÄ Salongissa aika tuntuu pysähtyneen. Signe ja Ane Gyllenberg kuolivat molemmat vuonna 1977, ja Villa Gyllenbergin taidemuseo vihittiin virallisesti käyttöön joulukuussa 1980. Pariskunta toivoi, että kokoelma olisi myös suuren yleisön nähtävillä ja lahjoitti sen Signe ja Ane Gyllenbergin säätiölle, joka ylläpitää Villa Gyllenbergin taidemuseota. Antiikki ja taide | 21 VILLA GYLLENBERG . Villa Gyllenbergin taidekokoelma sisältää lähes 400 taideteosta, ja kokoelmaa kartutetaan jatkuvasti uusilla hankinnoilla. Museon vanhalla puolella, Signen ja Anen vanhassa kodissa, on esillä suomalaista kultakauden taidetta sekä vanhempaa eurooppalaista taidetta. KUVA: STAFFAN SUNDSTRÖM Museon avarat tilat kutsuvat taiteenystäviä. Kokoelmassa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta 1500ja 1700-luvuilta sekä joitakin vanhempia orientaalisia taide-esineitä. SIGNE JA ANE GYLLENBERG keräsivät aikoinaan ympärilleen kaunista taidetta. Museon toisessa kerroksessa on esillä Ane Gyllenbergin elämää ja tekoja esittelevä näyttely, Anen työhuone huonekaluineen ja taideteoksineen. Erityisnäyttelyitä on kerran vuodessa. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön taidekokoelmassa suomalainen kultakausi ja modernismi ovat hyvin edustettuina
Taiteilijaa kiehtoo käsityön ja taiteen välille muodostuva jännite. Kysymys ei kuitenkaan ole tavanomaisista keramiikkatai tekstiilitöistä: Teoksilla on sanoma ja ne yllättävät kuva-aiheillaan! Keramiikan ja seinävaatteiden ohella Perry on uransa aikana työskennellyt myös valuraudan ja pronssin parissa. Ruukkujen kuvioinnissa voi olla varsinaisten piirrosten ohella myös tekstejä tai siirtokuvia. Perry on monesti palkittu taiteilija kotimaassaan, jossa hänet tunnetaan terävänä kommentaattorina, julkisena keskustelijana sekä yhteiskuntaja kulttuurikriitikkona. Keramiikka koetaan usein lähinnä harmittomana koristetaiteena, mutta Perrylle se on ilmiselvästi nykytaiteen ilmaisuväline. P alkittu englantilainen taiteilija Grayson Perry, 58, arvostaa kansanviisautta. Kiasman näyttelysaleissa on esillä lähes 50 Perryn teosta, joukossa muun muassa klassisia ruukkuja ja isoja seinävaatteita. Teokset ottavat kantaa myös taiteilijan kotimaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin aina luokkaeroista brexitiin. KUVA: KIASMA. 22 | Antiikki ja taide Grayson Perry on nyky-yhteiskunnan terävä kommentaattori Sanomaa ja yllätyksiä – En kuvaa rajuja aiheita shokeeratakseni, koska sellaiset aiheet kuin seksi, sota ja sukupuoli ovat osa minua ja kiehtovat minua, taiteilija Grayson Perry sanoo. Niiden kuva-aiheet voivat olla poliittisia, kuvata perhedraamoja, kritisoida kulutuskulttuuria tai käsitellä sadomasokistista seksiä. LÄHES 50 TEOSTA. Vaikka esillä olevat ruukut ovat klassisia, lähemmin tarkasteltuina ne voivat sisältää yhteiskunnallisen kannanoton. Omaan elämäntarinaansa pääosin pohjautuvissa teoksissaan Perry käsittelee jokaiselle tutuksi tulleita yleismaailmallisia aiheita: identiteettiä, sukupuolta, sosiaalista asemaa, seksuaalisuutta ja uskontoa. Ne ovat laajalle levinneitä käsityksiä, jotka eivät ole välttämättä rationaalisia tai tieteellisesti todistettuja, mutta joissa silti useimmiten on totuuden siemen, hän toteaa. – Ne ovat maalaisjärkeen perustuvia uskomuksia, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle tavallisen kansan keskuudessa. Grayson Perry tunnetaan nyky-yhteiskunnan ja –kulttuurin terävänä kommentoijana
Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Britannian lisäksi eri puolilla Eurooppaa ja Australiassa. Hänelle on myönnetty useita palkintoja ja kunnianosoituksia, kuten merkittävä brittiläinen taidepalkinto Turner Prize vuonna 2003. KUVA: KIASMA Shadow Boxing –ruukku on muistomerkki miehille, jotka eivät pystyneet puhumaan tunteistaan, jotka eivät pärjänneet ja jotka riistivät hengen itseltään. Matching Pair -teos (2017) koostuu kahdesta ruukusta, joista toinen edustaa brexitin kannattajien mieltymyksiä, toinen vastustajien. Perry syntyi vuonna 1960 Chelmsfordissa Isossa-Britanniassa ja aloitti taiteilijanuransa 1980-luvulla. Näyttelyssä nähdään myös teos, joka käsittelee vuoden 2016 kansanäänestystä Britannian EU-erosta, brexitistä. – En kuvaa rajuja aiheita shokeeratakseni, koska sellaiset aiheet kuin seksi, sota ja sukupuoli ovat osa minua ja kiehtovat minua. – Ruukut näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta. Taiteilijan naispuolinen alter ego Claire sekä lapsuuden nallekarhu Alan Measles esiintyvätkin monissa teoksissa. Perry on tehnyt keramiikkaruukkujaan 1980-luvulta lähtien kertoakseen niiden avulla erilaisia tarinoita. Kierre jatkuu. Silti hän suosii myös perinteisiä materiaaleja ja tekniikoita. Se on hyvä lopputulos – meillä on enemmän yhteisiä piirteitä kuin eroavaisuuksia, Perry sanoo. – Siihen on koottu asioita, joita rakastamme ja joita rakastamme vihata, Perry sanoo. Brittiläinen yhteiskunta iloineen ja epäkohtineen esiintyy Perryn teoksissa. KUVA: KIASMA. Teokset ovat täynnä yksityiskohtia: huonekaluja, vaatteita, ruokaa, kirjoja ja autoja. Suurten seinätekstiilien sarja kuvaa muun muassa taiteilijan havaintoja yhteiskunnan luokkaeroista. Teosta tehdessään taiteilija kertoo matkustaneensa tapaamaan ihmisiä alueilla, joilla EU-eron kannatus ja vastustus olivat Britannian suurimmat. Perry kehitti itselleen lapsena voimakkaan mielikuvitusmaailman ja ymmärsi jo varhain teini-iässä olevansa transvestiitti. Toisen ruukun kuvituksena ovat eron vastustajat, toisessa ovat esillä eron kannattajat. . Perry tunnetaan monialaisena taiteilijana, joka kertoo teoksillaan nykyajasta. Keraamiset ruukut kuvaavat brexitin aiheuttamia tunnelmia kansalaisten keskuudessa. Vuonna 2012 hänet valittiin kuninkaallisen taideakatemian jäseneksi. Kuningattaren kuvalla varustettu seinävaate muistuttaa sommittelultaan seteliä. Aiheensa hän ammentaa omasta lapsuudestaan ja elämästään tranvestiittina laajentaen sanomansa kattamaan yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä kulttuurin ja politiikan mielenmaisemaa. Tunnen, että minulla on niistä jotakin sanottavaa, taiteilija toteaa. Töissään Perry on halunnut tutkia myös kovapintaista maskuliinisuutta, jonka aikaansaaman vankan perinteen mukaisesti pojat oppivat miehen mallin edellisiltä sukupolvilta. VAHVA MIELIKUVITUS. Perry asuu ja työskentelee Lontoossa. KUVA: KIASMA Naiseksi pukeutunut Grayson alias Claire. Hän on myös kerännyt aineistoa Facebookista ja Twitteristä. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: TIMO ELO LÄHDE: KIASMA GUIDE Grayson Perry on nyky-yhteiskunnan terävä kommentaattori Aiheet ovat taiteilijan lapsuudesta ja elämästä tranvestiittina laajentaen sanomansa kattamaan kulttuurin ja politiikan mielenmaisemaa
– Taskukellolla on hyvä historia. Tutustuin kelloihin Aikaraudoissa arvo säilyy hyvin Kellojen kerääminen on taidetta Joonas Kokon oma kelloharrastus lähti liikkeelle perintönä kulkeneiden vanhempien ja isovanhempien kelloista. Olen ostanut hienompia ja kalliimpia kelloja. Kokko osti ensimmäisen kellonsa 18–19 vuoden ikäisenä. Se oli noin 150 euroa maksanut Seiko. O kirjoista, netistä, aloin lukea kirjoituksia, arvioita ja seurata nettikeskusteluja sekä käymään kellokaupoissa. 24 | Antiikki ja taide len syntynyt 1980 –luvulla, jolloin kellot olivat tyypillisesti patterikäyttöisiä. Ne olivat erilaisia kuin mekaaniset ja automaattikellot, joista kelloharrastajat ovat useimmiten kiinnostuneita, Joonas Kokko kertoo. 20-luvulla oli paljon tällaisia kelloja. Se on matka, jossa oma kiinnostus, näkemys ja tyyli ovat muotoutuneet aikojen saatossa, ja matka saattaa jatkua loppuun asti, Kokko arvelee. TAIDETTA JA KÄYTÄNNÖLLISYYTTÄ. – Kun tajusin, että on olemassa hienomekaanisia kelloja, jotka on viimeistelty kauniisti, koin sen erittäin innostavana ja aloin tutkia kelloja lisää. Hänellä on nyt noin 12 kelloa, jotka ovat melko uusia vuodesta pariinkymmeneen vuoteen. Se on ollut putkimiehen työkaluna, ja on edelleen täysin iskussa. Tätäkin kelloa pitää huoltaa 5-10 vuoden välein, Kokko kertoo. Vanhin kello on 1920-luvulta peräisin oleva isoisän perintötaskukello. Vähän kultaus on lähtenyt hopeakuoresta, mutta sehän vaan lisää kellon viehkeyttä. Kello on Kokon mielessä monisyinen laite, jossa Omega Speedmaster Professional & IWC Fliegeruhr 3717 Kaksi klassikko-kronografia, Speedmaster tunnetaan kuussa käyneenä kellona, IWC puolestaan on tullut tunnetuksi selkeä lukuisista pilotti-kelloistaan.. – Taudinkuva on pahentunut, kun kiinnostus ja tietämys on lisääntynyt, ja omat elämäntilanteet ovat muuttuneet
Se on omistajalleen laaja ja syvämerkityksellinen asia, koska se mittaa ihmiselle ainoaa tärkeää asiaa eli omaa aikaa. Nykyään Kokko katsoo tarkasti, minkä kellon ostaa. Vähitellen taiteelliset näkökohdat alkoivat kuitenkin nostaa päätään – kuten kellon viimeistely, yksityiskohdat ja kerättävyys. Rolex Yacht-Master löytyi netin kautta Hollannista ja tuli postilähetyksenä Joonas Kokolle Suomeen. Kokon kelloharrastus oli alussa työkalukello-orientoitunutta. Minulla on päivän aikana ranteessa jopa parikin eri kelloa, kellomies kertoo. Kokko ostaa kelloja eri tahoilta, kuten yksityisiltä henkilöiltä, ulkomailta, huutokaupoista ja uusia kelloja kelloliikkeistä. Hän etsi teknisesti toimivia, vedenja iskunkestäviä sekä mahdollisimman vähän magnetoituvia kelloja. – Suomessa on ollut heikko kellokanta. Olen rauhoittunut, ja löytänyt kelloja, jotka haluan pitää omassa kokoelmassani. Puoli vuotta mietin, ja päädyin sitten hankintaan. Kokon kelloharrastuksen yksi periaate on se, että hän käyttää kaikkia hankkimiaan kelloja. Kokon mielestä kelloharrastus, ja sen kulut pitää sovittaa elämiseen ja järki mukana, koska vain taivas on rajana kellojen hinnoissa. OMA TYYLI LÖYTYI. – Mekaaniset kellot ovat hienoimmillaan taideteoksia. On mahdollista kokeilla monia eri kelloja, ja katsoa mistä innostuu. Kelloharrastus alkaa Kokon mukaan yleensä muutaman sadan euron hankinnoilla. Pitää katsoa, mitä voi hankkia, mikä on järkevää, eikä tehdä siitä elämää suurempaa asiaa. – Vaihdan kelloa joka päivä. Hän ei osta sellaisia kelloja, joita ei voisi käyttää arjessa. – Aikaisemmin kelloja tuli ostettua ja myytyä paljon. Arvokkaita kelloja on meillä ollut vähemmän kuin naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa. Antiikki ja taide | 25 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: JOONAS KOKKO JA JOUNI SUOLANEN Joonas Kokolla on tänään ranteessaan viimeisin hankinta Rolex Yacht-Master. Kellojen hyvä puoli on kuitenkin se, että niissä arvo säilyy kohtuullisen hyvin. Sopivana rajana kellohankinnalle Kokko ja monet harrastajat pitävät kuukausipalkkaa.. – Viehätyin sen kellotaulusta. yhdistyy teknisyys ja taide. Toisessa ääripäässä on työkello, jonka tehtävä on mitata aikaa. Kellotaulut, viisarit ja koristeet ovat puhtaimmillaan hienoa käsityötä, jota voi verrata mihin tahansa taiteen tekoon. Kello on laite, joka mittaa tasaisesti ja varmasti aikaa. Toki myös varallisuutta on ollut siellä enemmän. Kellokeräilijä siis etsii joko taidetta tai käytännöllisyyttä. Taloudellista tappiota ei tule ylen määrin. Oma tyylini on löytynyt vasta parin viime vuoden aikana
Panerai Radiomir 292. KELLOT OVAT PINNALLA. Blancpaini on edelleen toimivista kellovalmistajista vanhin, 2013 julkaistu Bathyscaphe mukailee ensimmäisiä sukeltajan kelloja. 26 | Antiikki ja taide Blancpain Bathyscaphe. Sen takia mukana oleva porukka on tosi aktiivista ja sitoutunutta. Klassisen Radiomir-mallin keraamikuorinen versio kestää kolhuja. Kellot herättävät uteliaisuutta, ja ihmiset ovat kiinnostuneita kelloista. – Monelle kelloharrastajalle aihe on sellainen, että siitä on tosi vaikea jutella ihmisten kanssa, joita kellot eivät kiinnosta yhtään. – Se on ollut kellokulttuurin kannalta tärkeä asia, jota olemme oman Kelloharrastajat Facebook –ryhmän kautta saaneet edistettyä. Kelloharrastajien keskuudessa on erilaisia suuntauksia. Kokon oma kelloharrastus on tänä päivänä paljolti tutkimista ja alan seuraamista sekä yhä enemmän muiden kelloharrastajien kohtaamista ja heidän kanssaan toimimista. Tällä hetkellä 30–50 vuoden ikäiset vintage –kellot ovat Kokon mukaan kova juttu, ja toisaalta monet uudet kellot. Moni valmistaja on tehnyt uuden painoksen 50-luvun klassikkokellostaan. Erityisesti mekaaniset kellot ovat ”kova juttu” sekä toki myös älykellot. Kellot yhdistävät ihmisiä. – Jos malli on vähänkin yleinen ja kiinnostava, se menee nopeasti kaupaksi, kun hinta on kohdallaan, Kokko tietää. KELLOHARRASTAJAT KOKOONTUVAT YHTEEN. Aikaisemmin näyttävä kello nähtiin herkästi ökyilynä ja pröystäilevänä varallisuuden osoittamisena. Moni valmistaja on tehnyt uuden painoksen 50-luvun klassikkokellostaan.. – Tapaamisia järjestetään ja järjestyy oikeastaan kaikissa isoissa kaupungeissa. – Viime vuosien aikana kelloista on tullut salonkikelpoinen puheenaihe. Yleensä kellomuotoilu on kuitenkin perinteistä, Kokko huomauttaa. Kuukausitasolla on pienempiä tapahtumia ja isompia muutaman kerran vuodessa. . Kellon kuoren ei tarvitse aina olla terästä tai arvometallia. Sitä kautta tulee uusia ystäviä yli sukupolvi-, sukupuoli-, ikä,ja ammattirajojen. Kellot ja keskustelu kelloista on nyt Kokon mukaan pinnalla. He kokevat mieluisana sen, että on ihmisiä, joiden kanssa pääsee aktiivisesti keskustelemaan ja oppimaan lisää sellaista, jota ei arjessa muuten pääse, Kokko kertoo. Niitä on julkaistu paljon viime vuosina. Nyt kelloista keskustellaan avoimesti, ja niistä ollaan kiinnostuneita terveellä tavalla, Kokko kertoo. – Uusiinkin kelloihin on tullut muotoilullisia vaikutteita klassikkomalleista
Mahdollisesti maailman suosituin ja yleisin arvokello pitää pintansa vuodesta toiseen. Itse olin siellä viitisen vuotta aktiivinen ja aloin tutustua ihmisiin. Kellon ei aina tarvitse olla pyöreä, klassinen Monza on hyvä esimerkki siitä harvemmin nähtävistä kulmikkaista kelloista. Kelloharrastajat -ryhmässä kaupankäynti on rajoitettua. Erikoiskello myytiin syksyllä loppuun ennätysajassa. – Jo ennen Facebook -ryhmää Suomessa on ollut kelloharrastustoimintaa myös netissä, kuten keskustelupalstoja ja kuvia. Sarpanevan suunnitteleman kellon 50 kappaleen erä myytiin loppuun puolessatoista minuutissa. Siellä on asiasta tarkat säännöt, koska jos kaupallisuudesta tulee liian hallitsevaa, ryhmähenki hajoaa ja yhteisön merkitys häviää, Kokko korostaa. Stepan Sarpanevan Mörkö-Myrsky -kellon 50 kappaleen erä myytiin loppuun puolessatoista minuutissa.. S.U.F x KH x Moomin Myrsky. Joonas Kokko perusti Kelloharrastajat –yhteisön syksyllä 2013. Loppuunmyydyn kellosarjan tuote numero 1 myydään keväällä huutokaupassa ja tuotto lahjoitetaan Lastenklinikoiden Kummien kautta Uudelle Lastensairaalalle. Kelloharrastajien, Stepan Sarpanevan ja Moomin Charactersin toteuttama Kelloharrastajat -yhteisölle toteuttama erikoiskello vuodelta 2017. Aika alkoi olla kypsä kutsua ihmisiä uuteen yhteisöön, ja heitä alkoi myös tulla, Kokko muistelee. Esimerkiksi Kellotori -ryhmä on syntynyt spin-offina Kelloharrastaja-yhteisöstä. LISÄTIETOJA: WWW.KELLOHARRASTAJAT.FI KELLOHARRASTAJIEN NETTISIVU FB.KELLOHARRASTAJAT.FI KELLOHARRASTAJIEN FB-RYHMÄ Rolex Submariner Date 16610. – Tietty kaupankäynti liittyy kelloharrastukseen, jotta kelloja on tarjolla, mutta se ei saa ylikorostua. Haluamme lisätä keskustelua ja tietämystä kelloista, Kokko paaluttaa. Helsingin Kaapelitehtaalla valmistetussa kellossa on käytetty muun muassa suomalaista terästä, ja sen poronnahkainen ranneke on valmistettu Suomessa. Facebookissa toimiva yhteisö kasvaa rivakasti, ja nyt jäseniä on noin 17 100. – Halusimme 14 000 jäsenen yhteisössämme toteuttaa juhlavuoden kunniaksi laadukkaan erikoiskellon, jossa yhdistyvät laatu, suomalaisuus ja erikoiskelloihin tyypillinen leikkisyys, Kokko kertoo. Lisäksi on virinnyt alueellisia kelloharrastajien ryhmiä varsinkin pienempien kaupunkien kelloharrastajien lyöttäytyessä yhteen. Kelloharrastajat -ryhmän aikana Facebookiin on ilmestynyt kellokauppiaita. Kellotori julkaisee pelkästään ostoja myynti-ilmoituksia. Antiikki ja taide | 27 KELLOHARRASTAJAT AKTIIVISIA FACEBOOKISSA . Hänen mielestään on selvää, että saman henkiset ihmiset haluavat kokoontua yhteen tiiviimmin esimerkiksi paikallisella tasolla. – Näen uusien ryhmien ilmaantumisen kelloharrastuksen kehittymisenä ja jalostumisena, Kokko toteaa. Kellon ohjehinta on 2 850 euroa. Yhteisössä jaetaan tietoa muun muassa kelloista, niiden historiasta ja yksityiskohdista. – Kelloihin liitetään glamouria ja elitismiä. Kelloharrastajat –yhteisö loi viime vuonna yhdessä Stepan Sarpanevan ja Muumien kanssa Suomen nopeimmin koskaan myydyn arvokellon, Mörkö-Myrskyn. Suljettuun ryhmään voivat hakea kaikki kelloista kiinnostuneet aikaisemmasta harrastustaustasta riippumatta. Tag Heuer Monza. Facebookissa on myös muutamia kellovalmistajien ryhmiä, jotka ovat keskittyneet tiettyihin kellomerkkeihin, kuten esimerkiksi Seiko-ryhmä. Kelloharrastajat keskittyy kelloharrastukseen, kellokulttuuriin ja keskusteluihin. Haluamme kitkeä sitä pois, koska kellot ovat käyttötaidetta
– 8.7.2018, KLO 10.00 – 17.00. Ne kutsuvat luomaan uusia yhteyksiä ja merkityksiä yliopistoomme, täällä tehtävään opetukseen, tutkimukseen ja taiteeseen. Asiantuntijamme arvioivat myös asiakkaiden omia esineitä ja antavat entisöintiin liittyviä vinkkejä. Tapahtumassa kävijän on mahdollista tehdä ekologisia, kestäviä ja yksilöllisiä löytöjä itselle tai lahjaksi. Seurasaareen on sadan vuoden aikana koottu Suomen eri maakunnille tyypillisiä rakennuksia, jotka esittelevät maamme rakennusja asumiskulttuuria 1700-luvulta 1900-luvulle. Odotan innolla ensi kohtaamista teosten kanssa syyskuun avajaisissa”, toteaa Anna Valtonen, Aalto-yliopiston taiteen ja luovien käytäntöjen vararehtori. KUVA: KIRSI KAULANEN AALTO-YLIOPISTON UUSIIN rakennuksiin Otaniemen kampukselle tulevien ensimmäisten taideteoksien tekijät Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen taideteoksen ”Insight” ja Kirsi Kaulasen taideteoksen ”Lumen” .Grönlundin ja Nisusen yhteiset teokset liittyvät luonnontieteellisten ilmiöiden ja ajan olemuksen tutkimiseen. Tarjolla on laaja valikoima esineistöä 1700–luvun antiikista 1900–luvun moderneihin designklassikoihin,mielenkiintoisia keräilyja vintage-esineitä sekä suomalaista ja ulkolaista taidetta. Lopuksi kate vielä käsitellään tervalla perinteiseen tapaan. Vanha tapuli suojataan. Tavoitteena on arvokkaan, 1700-luvun lopulla valmistuneen tapulin suojaaminen ja säilyttäminen alkuperäisessä asussaan. – 15.9. Kellotapuli on harvinainen ja upea nähtävyys, sillä se edustaa lounaissuomalaista 3-nivelistä tapulityyppiä sipulikupoleineen. Kaulanen tunnetaan laserleikatuista ruostumattomasta teräksestä valmistetuista teoksistaan.Kauppakorkeakoulun pääsisäänkäynnin aulaan tulevan taideteoksen luonnos tilataan keraamikko Kirsi Kivivirralta, jonka taiteen keskiössä ovat uniikit palapelimäiset seinäteokset. – Tavoitteenamme Aalto-yliopistossa on lisätä taiteen ja luovuuden näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja arvoa yhteiskunnassa. Nyt valitut uudet teokset Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun ja Kauppakorkeakouluun toteuttavat juuri tätä. Karunan kirkon kellotapulin paanukatto tehdään erittäin tarkkaan valikoidusta ja laadukkaasta mäntypuumateriaalista ja vedenpitävyys varmistetaan tuohikerroksella. Teokset toimivat kuin oppaina paitsi kohta avattaviin uusiin tiloihin myös laajemmin yliopiston historiaan ja tulevaisuuteen. Kattotyö tehdään käsityönä. 28 | Antiikki ja taide Uutiset HELSINGIN SEURASAAREN ulkomuseon valmistautuminen kesään alkaa Karunan kirkon kellotapulin paanukatteen uusimisella. Muun muassa rakennuksien vieressä kulkeva 70-metrinen suojamuuri saa uuden ilmeen opiskelijoiden taidekilpailun ratkettua. KUVA: TOMMI GRÖNLUND JA PETTERI NISUNEN Yksityiskohta Kirsi Kaulasen ”Lumen”-taideteoksesta, joka sijoittuu Aalto-yliopiston Väre-rakennuksen aulaan. PELTORIVI 7, FISKARS FISKARSIN ANTIIKKIPÄIVILLÄ RIITTÄÄ KATSOTTAVAA JA OSTETTAVAA. Aalto-yliopisto on ainoa suomalainen yliopisto, joka noudattaa taiteen prosenttiperiaatetta rakennushankkeissaan. Kesätapahtuma Fiskarsissa FISKARSIN ANTIIKKIPÄIVÄT RY järjestää perinteeksi muodostuneen antiikin, designin, taiteen ja vintagen monipuolisen kesätapahtuman Fiskarsin Vanhalla veitsitehtaalla heinäkuussa.Näytteilleasettajina on noin 70 kokenutta ammattikauppiasta, joiden vuosien varrella kasvaneenkokoonpanon taival Raaseporin alueen kesän antiikkitapahtumissa on alkanut jo vuonna 1991. FISKARSIN ANTIIKKIPÄIVÄT 5. Grönlundin, Nisusen, Kaulasen ja Kivivirran teosten lisäksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun sekä Kauppakorkeakoulun sisäja ulkotiloihin on tulossa vielä muita taidehankintoja. Karunan kirkon kellotapuli on valmistunut vuonna 1796 Sauvossa ja siirretty museoon 1912. HELSINGIN SEURASAAREN ULKOMUSEO ON PÄIVITTÄIN AVOINNA YLEISÖLLE 15.5. Aalto-yliopistoon taideteokset Havainnekuva Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen ”Insight”-taideteoksesta, joka sijoittuu Aalto-yliopiston Väre-rakennuksen aulaan
Nyholm rakentaa teoksensa huolellisesti yhdistämällä lavastetun ja dokumentaarisen kuvan elementtejä. Kansainvälisiin taiteilijaresidensseihin lähtevien taiteilijoiden 1500 euron suuruiset apurahat myönnettiin Marjatta Holmalle ja Sirkku Ketolalle. – Useimmiten se on jotakin, mitä ei voi hallita. Hän valitsee mallit, lavastaa oikeanlaisen ympäristön, suunnittelee kuvakulman ja valon suunnan. Vastauksia, joita ei julkaista, tullaan hyödyntämään taustamateriaalina kirjaan Gösta Diehlin elämästä. Teoksissa perheet näyttäytyvät omalakisina yksiköinä, jossa kasvamme yksilöiksi peilaten itseämme toisiin perheenjäseniin. Etsimme tietoja taiteilija Gösta Diehlin (1899-1964) maalauksista ja hänen elämäänsä liittyvistä asiakirjoista. – Valokuvaus antaa parhaimmillaan mahdollisuuden paljastaa jotakin sellaista, mitä arkielämässä ei tunnista. Apurahoja Turun taiteilijoille. – 12.8.2018 TURUN TAIDEYHDISTYS jakoi Magnus ja Ellen Dahlströmin rahastosta 10 000 euroa kuraattori Mari Karppalan Merisiskot-työryhmälle, johon kuuluvat Krappalan lisäksi kuvataiteilijat Elina Ruohonen ja Tiina Vainio. Kukin teos luo oman itsenäisen pienoismaailmansa, fiktiivisen tarinan joka pohjautuu joukkoon todellisia muistoja ja kokemuksia. 020 615 5297 poikilo@kouvola.fi, www.poikilo.fi, avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu Liput 7/5 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy Ulla Rantanen, Juomapaikka I, 2005. Hetken aikaa on totta VALOKUVAAJA ERICA NYHOLMIN teosten aiheena ovat läheiset ihmissuhteet: usein äidit, tyttäret ja sisarukset. Taideyhdistyksen apurahat ovat haettavissa seuraavan kerran keväällä 2019. Iina äidin ja siskon kanssa. Nyholmin teokset liittyvät merkityksellisiin, elämänkaarta määrittäviin hetkiin. Ne tutkivat perheen dynamiikkaa naisen näkökulmasta. Se voi olla mallin pieni ele tai katse, joka tulee pyytämättä, tai yllättävä valo, jota ei osannut odottaa. Poikilo-museot Kuva: Pirkko Porkka 31 .5 .-2 .9 .2 01 8 Vetoomus TIETOJA GÖSTA DIEHLIN teoksista ja kirjeenvaihdosta. Uuden 1000 euron suuruisen matka-apurahan saajat ovat Lilli Haapala, Saara Iveskorpi, Mikko Paakkoal, Sirpa Särkijärvi sekä työryhmä Rita Vaali & Antti Jussila. Ne saavat pohtimaan millaisia me olemme ihmisinä: mikä sitoo meitä yhteen tai erottaa meidät. Ne antavat pysyvän visuaalisen muodon ajan saatossa haalistuville muistoille. Helena Bruunin rahaston 5 000 euron apuraha osoitettiin kuvataiteilija Antti Turkolle. SUOMEN VALOKUVATAITEEN MUSEOSSA HETKEN AIKAA ON TOTTA 8.6. Lisäksi Taideyhdistys myönsi 10 000 euron suuruisen apurahan Henry Lönnforsin rahastosta Hertta Kiiskille, joka työskentelee Henry Lönnforsin ateljeen stipendiaattina vuosina 2018–2020. 09 642056, eposti iskas@elisanet.fi. Vastaukset: Franciska Sundholm, Kalevankatu 11 A 7-8, Helsinki 00100, puh. Kuvissa on usein vahva tunne joko kuvattujen henkilöiden välisestä läheisyydestä tai heidän yksinäisyydestään. Antiikki ja taide | 29 Ulla Rantanen VUOSIEN KUVAT Kouvolan taidemuseo Poikilon kesänäyttely Kouvolan taidemuseo Poikilo, Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo, puh. Mutta paljastettuna se saa valokuvan eloon ja vangitsee katsojan lumoutumaan siitä voimasta, joka valokuvauksella voi olla, Erika Nyholm sanoo. Määräaikaan mennessä saapui 48 hakemusta
TEKSTI: JUHANI KARVONEN 30 | Antiikki ja taide Joni Lehtisen kokemuksella kannun alkuperä selviää nopeasti kännykän avulla.. Netissä on valtavasti tietoa, mutta sen etsiminen vaatii kokemusta. Antiikin aitous ja epäaitous ovat haaste Tunnista väärennös Kokemus ja varsinkin oikean tiedon löytäminen ovat apuja, joilla antiikkiesine voidaan todistaa aidoksi tai väärennökseksi
Antiikki ja taide | 31 Kun huonekalu on kuin taideteos, kuten tämä 1800-luvun kaappi, ei kenelläkään puusepällä ole mieltä tehdä kopiota, vaikka taitoja olisikin.
Jos tunnetun H Joni Lehtinen tietää, mistä netissä oleva tieto löytyy. valmistajan leima on lasituksen päällä, kannattaa olla varovainen alkuperän suhteen. Näitä on aika paljon liikkeellä, mutta asiantuntija tietää. KERAMIIKASSA KIUSAA UUSVANHUUS. Keramiikassa aito ja epäaito ovat helpompi erottaa lasituksen alla olevasta valmistajan leimasta. Joskus kannattaa kysyä kahdenkin asiantuntijan mielipiteet ja hyvä asiantuntija kysyy usein toiselta asiantuntijalta. Etenkin 1970-ja 1980-luvuilla oli Euroopassa tehtaita jotka valmistivat hyvin aidonnäköistä uusvanhaa esineistöä. 32 | Antiikki ja taide ämeenlinnalaisella meklari ja antiikkikauppias Petri Vuorisella on yhtiökumppani Joni Lehtinen, joka on istunut kolmisen vuotta netissä. Yleisesti ottaen mitä kalliimpi esine on, sen varmempaa on väärennöksen todennäköisyys. Tietysti taulun pitäisi aina merkitä kopioiksi mutta niin ei käytännössä aina välttämättä käy. – Venäjällä on perinteisesti runsaasti erilaisia taideakatemioita, joiden oppilaiden kuuluu harjoitustöinä maalata tauluja kuuluisien taiteilijoiden teoksista. Repinin signeeraukseksi epäilty tunniste löytyi kehysten takaa. Esimerkiksi Meissenin posliinissa on aina leima lasituksen alla. Venäläinen taide on aitouden suhteessa ongelmallinen alue. Heistä toinen piti taulua aitona, toinen ei. Tosin aikojen saatossa ovat jotkut tehtaat valmistaneet sarjatuotantona keramiikkaa, jossa leima on tarkoituksellisesti jätetty lasituksen alle. Tietääkseni ostaja käytti taulun Venäjällä kahdella Repin-asiantuntijalla. – Meille tuli viime vuonna myyntiin Ilja Repinin teokseksi väitetty taulu, jonka kaikki yksityiskohdat päällisin puolin kehyksiä myöten vaikuttivat aidoilta. – Hän osaa etsiä ja etenkin yhdistellä netin tietoja, Petri Vuorinen sanoo. Kaikkea ei voida välttämättä koskaan edes todistaa aidoksi. Taiteessa esiintyy tunnetusti aika paljon väärennöksiä. Suomalainen taide on jo huomattavasti helpompaa, koska kotimaasta löytyy asiantuntijoita. Kun asiantuntijat ovat eri mieltä, on aitoutta hyvin vaikea aukottomasti todistaa. Suomessa ei mikään taho pysty varmuudella Repinin teoksia todistamaan, joten meidän oli myytävä taulu eteenpäin väitettynä Repininä. Hjalmar Munsterhjelmin teos on hyvä aikalaiskopio, joka on myös signeerattu kopioksi
Huutokaupassa ei myydä yhtään esinettä antiikkina jos se on uusvanhaa. Esimerkiksi hyvin yleisesti väärennettyjen Natsi-Saksan merkeissä jokainen kotkan sulka näkyy yksityiskohtaisesti, vaikka itse merkki olisi kulunut. Antiikki ja taide | 33 valmistajat heidän tyylinsä ja muita yksityiskohtia jotka paljastavat esineen alkuperän. Netissä on paljon tietoa, mutta oikean tiedon yhdistämisen taito on tärkeää. – Esimerkiksi Rembrandtilla oli omat oppilaansa, jotka vastaavat tyyliltään ja pensselin otteiltaan aitoja mestarin teoksia. Toisaalta myös leimoissa voi olla eroja. AIKALAISKOPIOT. Harrastajalle haasteena voi olla antiikin ja uusvanhan erottaminen toisistaan. Ulkonäkö voidaan saada näyttämään riittävän kuluneelta. – Uusvanhaa myydään antiikkina, mutta esimerkiksi kiinalaiset vaikkakin valmistavat uusvanhaa tuotantoa myyvät sen myös uusvanhana. Uunien puhtaus ei ollut aina aivan huippuluokkaa, minkä takia esimerkiksi pöly tai muu epäpuhtaus saattoi palaa mustaksi pisteeksi posliiniin. Kun esineet kulkeutuvat Europpaan, ne saattavat muuttua äkkiä antiikiksi. Koska kyse on aikalaisten maalaamista teoksista, kankaat, värit ja kehykset vastaavat Ulkopäin kolikot näyttävät aidoilta, mutta vain kehyksissä olevan ominaispaino todistaa sen oikeaksi.. AITO ON VIIMEISTELTYÄ . Väärentäjät voivat saada kolikon näyttämään hyvin aidolta, mutta materiaalit eivät ole koskaan hopeaa tai kultaa. Jos esineellä on joki ikä, on se myös niin vanha. – Euroopassa posliinia vasta opeteltiin tekemän 1700-luvulla, minkä takia sen ajan esineissä on aika usein uunivikoja. Aidoissa esineissä yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä, koska aikanaan esineiden valmistamiseen käytettiin runsaasti aikaa. – Kolikoiden aitous on sikäli helppo todentaa, että hopealla ja kullalla on ominaispainonsa ja tietyn kokoisen kolikon tulee painaa täsmälleen tietty määrä. Netissä pitää tietää mitä etsiä Jonkinlainen pieni visio mahdollisesta valmistajasta tai muusta yksityiskohdasta pitää olla, jotta etsijä päsee oikeille tiedonlähteille. Vanhoja hopeaja kultakolikoita tuotetaan uusvanhoina ja suoranaisina väärennöksinä. Vanha 1700-luvun posliinissa on usein halkeamia. Aidotkaan esineet eivät ole välttämättä Mitä kalliimpi esine on, sen varmempaa on väärennöksen todennäköisyys. Joni Lehtinen on tutkinut antiikkia vuosikaudet netin kautta. samanlaisia, mutta vuosien myötä syntyy jonkinlainen tuntuma. Huonekalujen yksityiskohdat kertovat entisajan puusepän kiireettömästä työtahdista. Uusvanhaan emme laita mitään ikää. Vuorisen mukaan militariaa väärennetään yllättävänkin paljon – Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisia Natsi-Saksan merkkejä myydään aitoina vaikka ne ovat uustuotantoa. – Nykyisin tuotesuojalaki kieltää näiden esineiden valmistuksen mutta eivät ne ole markkinoilta mihinkään kadonneet Jos vanhalta näyttävässä posliiniesineessä on halkeamia, lähtökohta esineen aitoudelle on jo varsin hyvä. Netistä löytyy kuvia aidoista ja epäaidoista kuvia, joita kannattaa tutkia. Väärennöksien tekoon ei ole käytetty aikaa, joten työn jälki on hutiloidumpaa. Vanhassa esineessä kuluu olla ryppyjä mutta toisaalta antiikkia voi olla myös erittäin hyväkuntoista. Jos esineestä ja sen käyttötarkoituksesta ei ole mitään tietoa, on nollatasolta aika hankala lähteä etsimään tietoja. – Väärennöksiä on aika paljon. Volkstedtin posliinin leima ei aivan täsmää, sillä ristissä olevien haarukoiden päät ovat oudon lyhyet. Pisteen päälle saatettiin maalta vaikka kärpänen. X Lehtisen mukaan etenkin 1700ja 1800-lukujen kuuluisien taiteilijoiden teokset voivat tuottaa päänvaivaa
He haluavat tehdä omalla nimellään, koska osaavat hommansa. – Antiikkihuonekalut ovat niin taidokasta puusepäntaitoa, ettei väärennöksiä edes pystyisi kovin moni tekemään. Ammattimiehen ei ole mitään järkeä vaarantaa mainettaan. Se on ostettu romanialaiselta antiikkitorilta. Uusvanhaa tuotantoa on valmistettu esimerkiksi 1950-luvulla, eikä tuolloin ostettu uustuotantoa oleva esi1700-luvun posliinikello on aitoa, mutta kulutuksesta kertoo hahmon liimattu käsi. Luultavasti maailman museoissa on väärennettyjä teoksia. – Myös lasitaiteeseen pätee sama asia. Huonekaluja Lehtinen uskoo väärennetyn hyvin vähän. Lehtisen mukaan pettymyksiä tulee uusvanhan esineistön suhteen. Hutiloinnista kertovat lähinnä yksityiskohtien puute.. Kun hinnoista ei oikein tiedetty, saattoi hintapiikkejä ole kumpaankin suuntaan. Tunnen puhaltajia ja heidän ammattiylpeytensä on sitä luokkaa, ettei heillä tule mieleen väärentää mitään. – Markka-aikana on jostakin esineestä on saatettu maksaa 20 000 markkaa, mutta tänä päivänä esine on 100–200 euron arvoinen. Ennen antiikkia tuotiin Suomeen aika vähän ja nyt saatavuus on helpottunut, mikä vuoksi esineestä ei enää kukaan suostu maksamaan muutamaa sataa euroa enempää. Romanialaiselta antiikkitorilta ostettu natsiajan lusikka on Lehtisen mukaan huonolaatuisensa perusteelle lähes varmasti väärennös. 34 | Antiikki ja taide tuona aikakautena käytettyjä materiaaleja, minkä takia aikalaiskopioiden erottaminen voi olla hyvin vaikeaa. Lisäksi esineiden hinnat ovat nykyisin esillä netissä, jossa ne ovat kaikkien verrattavissa, eikä ylitai alihintoja enää makseta. Ne puusepät jotka taidokkaaseen työhön kykenevät tekevät sitä omalla nimellään. Natsiupseerin lakki on varmuudella uusvanhaa. Hihanauhan aitoutta ei voi täysin poissulkea
– Jos esimerkiksi antiikkipöytä on maalattu tai pintakäsitelty uudelleen, mutta on muutoin alkuperäisessä kunnossa, voi jokainen esittää mielessään kysymyksen, onko pöytä antiikkia vai onko se väärennös. Esimerkiksi Kupittaan Saven tuotantoa on varmasti väärennetty vähemmän kuin vaikkapa kiinalaista posliinia. On hyvä miettiä, miten paljon pelimerkkejä kannattaa sijoittaa pieneen lottovoittoon, jottei tule suurta pettymystä. Tietysti tiettyjen valmistajien tuotteissa väärennöksiä on vähemmän kuin muissa. – Mitään nyrkkisääntöä en uskalla sanoa, koska esineitä on väärennetty niin monella eri tavalla. ne ole välttämättä arvokas. Kokemus on suurta pääomaa antiikin tunnistamissa ja neuvoja kannattaa aina kysyä. – Sanoisin, että väärennöstä tai epäaitoutta voi epäillä todennäköisyyden perusteella. Etenkin huonekalujen osalta voi sekä ostaja että myyjä joutua miettimään rajapintoja. Lammin mukaan ulkoisia merkkejä aitoudesta ja epäaitoudesta on lukematon määrä. Antiikki ja taide | 35 Tästä 1600-luvun aitoudesta ei tarvitse olla huolissaan. Toisaalta uusvanhan ja antiikin raja on ongelmallinen ja tulkinnanvarainen. Lammi sanoo olevan jossakin määrin kyllästynyt siihen, että hankinnassaan pettyneet ostajat syyllistävät myyjiä. Helsinkiläinen antiikkikauppias Jyrki Lammi kehottaa pitämään malttia mielessä antiikkimarkkinoilla. Toki tällainenkin löytö ei ole poissuljettu, mutta todennäköisyys sellaiselle on todella pieni, Lammi sanoo. Valitettavasti aika moni ihminen pettää itseään toivomalla, olisiko joku esine sittenkin se aarre. ?. Houkuttelevalta tuntuvan kohteen ääressä kannattaa pohtia, voiko esimerkiksi Gallen-Kallelan taulu löytyä pienestä huutokaupasta halvalla hinnalla. Antiikkihuonekalut ovat niin taidokasta puusepäntaitoa, ettei väärennöksiä edes pystyisi kovin moni tekemään. – Jos esine on kiertänyt omistajalta ja kauppiaalta toiselle, pitää asiakkaallakin olla jossain vaiheessa jokin vastuu siitä mitä hän on ostanut. Jos pöytään on lisätty osia tai koristelua, on se selkeämmin väärennös. Tietysti myyjä syyllistyy väärinkäytökseen, jos hän myy tietoisesti epäaitoa aitona, mutta aina ei esineen alkuperä voi olla selvä. Turhat kuvitelmat ovat asiakkaiden oma asia. NYRKKISÄÄNTÖJÄ EI OLE . Tässä suhteessa tulee joskus ihmisille pettymyksiä. Jos 1950-luvun kristallikruunussa ovat kaikki kristallit alkuperäisiä sekä ehjiä ja 1700-luvun kruunussa on osin korvattuja kristalleja, kumpi kruunuista on arvokkaampi
Maksetuille safareille olen ottanut osaa parina viime vuonna, mutta pidän parempana laittaa repun selkään ja lähteä luontoon yksin tai hyvän kaverin kanssa. Kokoelman vanhimmat trofeet ovat lapsuudenajan maisemista Alastarolta vuonna 1960 ammutut teeri ja kanahaukka.. Ojanperän kokoelmaan sisältyvät tavoitellut the big five eli afrikkalainen norsu, sarvikuono, leijona, leopardi ja kafferipuhveli sekä vieläpä the big seven, johon edellisten lisäksi kuuluvat myös krokotiili ja virtahepo. Innokasta metsästäjää kiehtoivat mahdollisuudet harrastaa metsästystä muualla maailmassa. – Osa eläimistä on pysyvästi rauhoitettu ja vaikka olisi rahaakin, niin lentoyhtiöt ja lentokentät rajoittavat trofeiden kuljetusta. Tämän päivän metsästäjän on hyvin vaikea yltää enää samaan trofeemäärään. Ojanperän kokoelman arvoa on vaikea mitata, mutta joidenkin arvioiden mukaan kyseessä on noin miljoonan euron kokoelma. Pettymyksiäkin mahtuu metsästäjän uralle, mutta antoisaa metsästys on joka tapauksessa ollut. – Muutin aika pian valmistumiseni jälkeen Yhdysvaltoihin. Luultavasti kokoelma sellaisena pysyykin. Jaakko Ojanperän vuosikymmenien metsästysharrastus on poikinut mittavan trofeekokoelman Jaakko ojanperä on metsästänyt 60 maassa. Pohjois-Amerikassa olen asunut kaikkiaan viisi vuotta ja myös käynyt siellä sen jälkeen lukuisia kertoja. Erityisen arvonsa kokoelmalle tuo se, että Ojanperä on käytännössä metsästänyt lähes kaiken yksin. Työasioissa olen käynyt yli 60 maassa ja jokaisessa maassa olen pyrkinyt harrastamaan metsästystä. Kotona on viitisentoista trofeeta seinillä ja osin autotallissa. Euroopan Unioni ajaa voimakkaasti trofeevapaata Eurooppaa ja Suomen mepit emännöivät kokouksia asian puolesta, joka on myötätuulessa, Ojanperä sanoo. Ojanperän onnena oli saada tehdä töitä eri puolille maailmaa. – Trofeet eivät enää omaan kotiin mahtuneet. 36 | Antiikki ja taide R aaseporilainen Jaakko Ojanperä, 79, lahjoitti trofeekokoelmansa Riihimäellä sijaitsevalle Suomen Metsästysmuseolle 1997. Ojanperä valmistui rakennusmestariksi vuonna 1964. 300 trofeeta Jaakko Ojanperällä on Pohjoismaiden suurin yksityinen trofeekokoelma. Afrikassa asuin enemmän tai vähemmän pysyvästi lähes kaksikymmentä vuotta. Moni trofeista on palkittu eri näyttelyissä. Tällä hetkellä trofeita on 110 eläinlajista. Arvostetuimpia trofeita ovat ne seitsemän, jotka ovat yltäneet Rowland Wardin Suurriistan ennätysten kirjaan (Rowland Ward’s Records of Big Game). Ojanperän kokoelma on Pohjoismaiden suurin yksityinen trofeekokoelma. – Kanadassa metsästin yksin ja Afrikassa oli mukanani paikallinen apuri niin töissä kuin metsällä
– Etenkin lämpimissä maissa eläimestä pitää saa nyljettyä nahka pois käytännössä varttitunnissa. Yksittäisiä karvoja voi vielä liimata mutta runsaaseen karvan irtoamiseen ei ole lääkettä. ?. Vaikka Ojanperän kokoelmissa on suuria harvinaisuuksia, niin kaikkia suomalaisiakaan riistaeläimiä ei Metsästysmuseon näyttelyhuoneessa ole. Lintuja ja hirviä Suomussalmella ja peuroja lapsuudenmaisemissa Alastarolla. Suomessa topparit käsittelevät parkitun nahan lopulliseen muotoon KOKOELMA KARTTUU YHÄ. TROFEE SÄILYY SATOJA VUOSIA. Karhuntalja kestää kulutusta, koska karhulla on umpikarva mutta sen sijaan esimerkiksi peuralla, porolla ja hirvellä on putkikarva, joka ei kestä kulutusta, joten ne on viisainta sälyttää esimerkiksi seinällä. Afrikassa on varattava kaatoa varten viisi kiloa merisuolaa, jota on siis kannettava mukana koko ajan. Liha ja nahka on suolattava heti, koska suola imee kosteutta. Ojanperällä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia trofeiden tuonnissa Suomeen. Eläkeläisenä jahtimatkoja on suuntautunut muun muassa Kanadaan, Alaskaan ja Afrikkaan. Metsästys ei ole miestä jättänyt. Minusta norsut ovat kertakaikkisen hienoja eläimiä. Näin talja pysyy puhtaana. Auringonvalo haalistuttaa värejä, eikä värejä enää takaisin saa. Trofeet olisi syytä säilyttää ja hoitaa kuin naisten minkkiturkit. –Vanhoja jahtikavereita on käytävä tervehtimässä, niin kauan kuin heitä on ja samalla tietysti metsästämässä. Suolaa ei ole koskaan liian paljon. Kallotrofeet Ojanperä pyyhkii vuosittain pellavaöljyn ja vernissan sekoituksella. HOIDETAAN KUIN MINKKITURKKIA. – Kun kaikki on laillista ja asiallisesti hoidettu, ei mitään ongelmia ole. Myös kotimaassa Ojanperä käy metsällä. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: JUHANI KARVONEN Pohjois-Amerikan riista on Ojanperälle käynyt tutuksi monien vierailuiden ja viiden vuoden asumisen myötä. Leijonia olen ampunut puolenkymmentä ja kaikki ovat sellaisia yksilöitä, jotka ovat olleet liian kiinnostuneita afrikkalaisten karjasta. Itselläni on karhuntalja lattialla ja se kestää hyvin käytössä Ojanperä on tuonut ulkomailta trofeita suolattuna. Afrikan savanneilla riittää sorkkaeläimiä. Silmäripset viikset ja korvat ovat hyvin herkkiä menemään pilalle. Norsuja olen ampunut vain yhden, enkä ole niitä sen enempää halunnut, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Jos eläin ammutaan kylmissä oloissa, ei suolausta välttämättä vaadita. Miten trofeiden tuonnin jatkossa käy, se saadaan nähdä. Trofeet ja taljat säilyvät monta ihmisikää kun ne on oikein parkittu ja hyvin säilytetty. Säilyvyyden kannalta olennaista on mahdollisimman nopea nylkeminen ja suolaus. Jos rasva pääsee happanemaan karvatupessa, karva tulee vuorenvarmasti irtoamaan nahkasta. – Minusta jänis pitää syödä, ei sitä kannata täyttää. Muun muassa suomalainen jänis puuttuu kokoelmista. Suolan saa pyyhittyä myöhemmin pois. – Taljat vien kerran vuodessa talvelle lumihankeen pieksen mattopiiskalla nurjalta puolelta ja annan taljan olla hangessa muutaman tunnin. – Tämä käsittely elävöittää trofeita ja poistaa niistä pölyn Olennaista taljan ja trofeiden säilyvyydelle on riittävä ilmankosteus – Etenkin kerrostalohuoneistoissa huoneilma saattaa olla kuiva, mikä voi vuosien varrella kovettaa taljaa Suora auringonvalo on aina tuhoisaa kaikille täytetyille elämille taljoille tai trofeille. Kuivuus on pahasta, mutta pieni kosteus silloin tällöin hyvästä. Vuonna 1995 Ojanperä palasi eläkeläisenä Suomeen
38 | Antiikki ja taide TEKSTI: JUHANI KARVONEN KUVAT: EVI BLOMQVIST Kaikki esineiden taustalla näkyvät kuvat ovat kaikki Gardbergin itse ottamia Irlannissa ja jotkut hieman myöhemmin Suomessa.
– Gardberg oli seurannut, kuinka harmaahaikara kalanpyyntiä harjoitellessaan heitti kiven ilmaan ja nappasi sen nokallaan kiinni. Antiikki ja taide | 39 Suuren suomalaisen muotoilijan Bertel Gardbergin nimeen voidaan liittää nimikkeet hopeaseppä, taidekäsityöläinen, muotoilija, taiteilija ja akateemikko. Bertel Gardbergin yli 50 vuoden pituinen ura on ollut osa suomalaisen muotoilun maailmanmainetta. Kuva hänen omasta arkistostaan. Kuvattu hänen Helsingin ateljeessaan 1950-luvulla Hopea ja luonnonkivet olivat Gardbergin korutuotannon punainen lanka. Aiheet odottavat kaikkialla. Edellä mainitun tavoin Bertel Gardberg kuvasi näkemystään Barbro Kulvikille 1980-luvulla, jolloin hän oli taiteilijan Gardberg kehitti sokerilusikasta oman version jonka pohjalta hän kehitti lukuisia versioita. Bertel Gardberg oli modernin hopeaseppätaiteen luoja Inspiraatiot ympäröivästä luonnosta oka hetki on elettävä silmät avoinna ja valppaana havaitsemaan kaikkein pienimmätkin asiat ympärillään. Onkin ollut luontevaa että molemmat aiheet ovat pysyvästi olleet erilaisina aiheina hänen korutuotannossaan.. Tuota ohjetta Gardberg toteutti monessa muodossa. Luonnosta vieraantuminen merkitsee kauneudesta vieraantumista”, Bertel Gardberg (1916 – 2007) sanoi eläessään. ’’ J vieraana tekemässä haastattelua taiteilijan työstään. Parin tunnin haastattelu venyi koko päivän mittaiseksi ateljeen ja ennen kaikkea ympäröivän luonnon ja sen historian esittelyksi. Luonto tekee tutkijastaan vaeltajan. Hän muutti aiheen koruksi, jossa kivestä hiotulla haikaralla on nokassaan Nuoruuden retket isän kanssa jättivät Bertel Gardbergiin pysyvän kiinnostuksen luontoon ja kalastukseen
TYÖKALUT ITSE VALMISTETTUJA. On aivan samantekevää, onko kivi esimerkiksi ”jalo” vai ”epäjalo”. Nuoruusvuodet kauppalaivan palveluksessa opettivat Gardbergille havainnollisesti, ettei tarkoituksettomille esineille ollut tilaa. Gardberg opiskeli metallitaontaa Ammattienedistämislaitoksen iltakurssilla oppiakseen valmistamaan työkaluja. Yksi harvinaisista on kuitenkin Björkbodan tuotannossa ollut pähkinänsärkijä, joka on yhä edelleen supertoimiva esine. Niiden valmistustaitoa tulisi opettaa jo opiskeluvaiheessa, Gardberg sanoi. Gardberg myös opetti metallitaidetta Taideteollisessa Oppilaitoksessa 1951–1953. – Itse arvostan Hyvinkään kirkon sakraaliesineistöä. Niinpä olen antanut niille nimiä, kuten Fogstone, Tweedstone tai Irish Flowerstone. Tätä seurannut työskentely Tampereen tekstiiliteollisuudessa puolestaan vieroitti hänet tekstiilialasta – Oma ala löytyi, kun Helsinkiin perustettiin vuonna 1938 kultaseppäkoulu; Gardberg hakeutui sen ensimmäisen kurssin oppilaaksi ja valmistui 1941. Hän työskenteli kultaja hopeaseppä A. – Siksi jokaisen käsityöläisen A ja O on osata valmistaa itse omat työkalunsa. GARDBERG TUNNETTIIN MAAILMALLA. – Maineikkaassa Milanon triennaalissa 1954 Gardbergin teräksiset tarjoiluvaJokaisen käsityöläisen A ja O on osata valmistaa itse omat työkalunsa. Huolimatta siitä, että monet muut Gardbergin suunnittelemat ruokailuvälineet ovat ystävällisempiä kädelle, niin pidän Fiskarsin Triennele sarjasta, etenkin palisanterikahvaisen, joka ei taas istu konepesuun lainkaan. Siltavuoren mukaan Gardbergin tuotannosta nousevat esiin tietyt piirteet. Tanskassa kansainväliseen ilmapiiriin tutustunut Gardberg toimi 1953 1954 Galeries Lafayetten suunnittelijana ja lopuksi pääsuunnittelijana Pariisissa. Häntä on sanottu suomalaisen modernin hopeasepäntaiteen luojaksi, taidekäsityön mestariksi ja edistäjäksi. Michelsenin työhuoneessa sekä Georg Jensenin kanssa Bjørn Andersenin työhuoneessa 1946 – 1947. Hän muutti 1955 työhuoneensa Isolle Roobertinkadulle, missä se toimi vuoteen 1966. Gardbergin töistä on välittynyt materiaalin kunnioitus ja työn laadun ehdottomuus. Hänet tunnettiin paitsi uniikkiesineistään – koruistaan, pienoisveistoksistaan ja tilaustöistään – myös teollisesta tuotannostaan. Gardberg on saanut muotoon mukaan paljon sitä, mitä Aarno Ruusuvuori tavoitteli arkkitehtuurissaan. – Hän painotti perustellusti osaavan käsityötaidon merkitystä kulttuurille ja sen säilymiselle ja viittasi samalla materiaalilähtöisen muotoilun ajattomuuteen ja henkisyyteen, Siltavuori sanoo. vuorikristalli, teollinen muotoilija Antti Siltavuori sanoo. Hän edusti käsityöläisyyttä, joka toteutti teoksen ideasta aina viimeisteltyyn lopputulokseen saakka. Taiteen arvo on muotojen ja niihin johtavien ratkaisujen kauneudessa. Suomeen palattuaan Gardberg perusti 1949 oman työhuoneen Helsinkiin Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun kulmaan ja sai samana vuonna myös leimausoikeuden. Olen löytänyt kiviä, joilla ei ole ollut nimiä, nimettömiä kiviä. Kuoriaisaiheisessa veistoksessa ruumis luonnonkiveä, jadesilmät, tuntosarvet ja raajat tummaksi oksidoitua hopeaa.. Tanskasta hän toi tuliaisinaan käsityön ja viimeistellyn laadun arvostuksen, mikä näkyykin hänen 1950-luvun töistään. Kaikessa, mitä ihminen todella rakastaa hän on etevä. Ohessa hänen käsityönä hopeasta valmistamat, nokassa vuorikristalli ja topaasi. Gardberg tunnettiin itse tekemistään, töihinsä erinomaisesti soveltuvista työkaluistaan. Sen tulee täyttää perusfunktionsa ja sopia siihen tilaan ja esineympäristöön, jossa sitä käytetään. Opettajana hän painotti ”käden tiedon” merkitystä, perinteen siirtämistä ja kokonaisvaltaista työskentelyä, sanoo Siltavuori. Siltavuori muistuttaa, että Gardbergin koruissa heijastuu hänen isänsä seurassa saama ote merenkulkuun ja luontoon. Hän valmisti käsin teollista tuotantoa varten jopa Maailman luonnonsäätiön hyljekahvaisten puukkojen muotit. TAIPUMUKSET OSIN PERITTYJÄ. Gardbergin mukaan esineissä on oleellisinta niiden toimivuus ja niiden valmistaminen materiaalin ehdoilla; työn toteuttamisen taustalla pitää olla halu ymmärtää millaisessa ympäristössä, millaisten luonnonvarojen ja millaisen historian ohjaamana oma kulttuurimme on kehittynyt. Gardbergin omien sanojen mukaan työkalut ovat välittömässä suhteessa käteen ja taiteilijan mieleen. Talvija jatkosota rintamapalveluineen keskeyttivät opiskelun ja viivästyttivät työhön ryhtymistä, Siltavuori sanoo. Gardberg suhtautui jokaisen esineen tekemiseen niin kuin olisi tehnyt sen omaan tarpeeseensa. Gardbergin tie arvostetuksi mestariksi perustui sekä perittyihin lahjoihin että kotoa saatuun kannustukseen. Hyvä esine on niin luonteva käytössä, ettei sitä juuri huomaa. Lehtokurppa oli aihe johon Gardberg palasi usein. Minun työtoverinani on ollut Atlantin valtameri. 40 | Antiikki ja taide –Vanhojen hopeamestarien tavoin Gardbergillä oli lupa käyttää isoja leimoja töissään, ja hänen leimansa ”BrG” on tunnustetun laadun merkki. Aivan liian monet ovat sisäistäneet kauneuden jonakin sellaisena, jota voitaisiin muka mitata rahan mittayksiköllä” , Gardberg sanoi eläessään. Tanskalainen hopeasepäntaide oli tunnustettua, joten Gardberg päätti täydentää taitojaan Tanskassa. Hän oli sukua Helsingissä 1829–1854 toimineelle kultaseppä Erik Gardbergille sekä Pietarissa toimineelle Fabergén alihankkijalle Alexander Gardbergille. ””Käsityöläisen ja muotoilijan tulee edustaa esineen käyttäjää. Mallia teki myös Turun hopea jossa kivenä oli punainen jaspis. Gardbergin isä oli lääkäri mutta myös taitava puuseppä, jonka sekä työettä arkiaskareissa Bertel sai olla mukana. Hopeisella sudenkorennolla ovat siivet palisanteripuuta ja pää vuorikristallia. Hänen materiaalejaan olivat hopean ohella kivi, puu, teräs, messinki ja tina. Bertel Gardbergin yli 50 vuoden pituinen ura on ollut osa suomalaisen muotoilun maailmanmainetta
Hopeakoru johon voitiin helposti sovittaa tilanteeseen ja asuun sopivia erilaisia luonnonkiviä. Gardbergin mukaan kiven ei tarvitse olla jalo tullakseen korun osaksi, vaan mikä tahansa kivi voi olla omassa lajissaan korukivi. Gardberg oli perustamassa Kilkennyn Design Workshop ja hän toimi sen taiteellisena johtajana. . Antiikki ja taide | 41 dit, ruokailuvälineet sekä tinasta valmistettu savukerasia palkittiin kultamitalilla. Gardberg teki 1950-luvulla yhteistyötä teollisuuden, Fiskarsin ja Hackmanin, kanssa, ja monet tuona aikana syntyneistä esineistä ovat pysyneet käytössä, sanoo Siltavuori. Aihe oli hänelle rakas ja teesihtejä syntyikin lukuisia erilaisia etenkin 1950 ja 1960-luvulla. Gardbergille myönnettiin arvopalkintoja myös vuosien 1957 ja 1960 Milanon triennaaleissa. IRLANNISTA MIELTYMYS KIVIIN. Saksalainen kultasepäntaiteen seura myönsi hänelle vuonna 1960 harvinaisen Kultaisen Kunniasormuksen (Der goldene Ehrenring). Sato vaihtelee päivästä toiseen. Kivenhiontaan Gardberg perehtyi pääasiassa jalokivija kultaseppä Tauno Parosen oppilaana. Kävelen rannalla, etsin ja kerään kauneutta.” LÄHDE: EEVA VILJANEN KANSALLISBIOGRAFIA-VERKKOJULKAISU SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA Etualalla hopeinen teesihti teak –alustalla. Saatuaan 1961 myös pohjoismaisten muotoilijoiden arvostetuimman kunnianosoituksen, Lunning-palkinnon, hän matkusti Espanjaan perehtymään raudan taontaan; samana vuonna hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali. Irlannin vuosistaan Gardbergilla oli runsaasti muistoja: ”Joka kerta kun olen pidellyt käsissäni lintua, pesästään tipahtanutta pikkupöllöä, vahingoittunutta merilintua tai avutonta koiranpentua, ovat niiden muodot, niiden pyöreät ja pehmeät vatsat varastoituneet tiedoksi käsiini. Kivet Gardberg hioi itse.. Niiden elämän ja suhteet voi aina tuntea käsissään. Meren rannat aaltojen hiomine kivineen olivatkin erityisen antoisia kivien keruupaikkoja, ja palatessaan Suomeen Gardbergin perhe toi mukanaan 500 kiloa irlantilaisia kiviä. Avantgardistinen muoto ei ollut avannut Gardbergin tuotteille laajoja suomalaisia markkinoita, mutta muotoilukulttuurin näyteikkunana toiminut Artek osoitti hänen paikkansa suomalaisen muotoilun ja osaamisen kentässä. Nämä kauniit kivet ovat meren lahja maalle. Laskuveden aikaan voi kulkea rannalla ja kerätä tuhansia vuosia vanhan kivisadon. Tähän kauteen palautui hänen erityinen mieltymyksensä kiviin. Myös isompia kiviä häviää takaisin syvyyksiin ja toisia kiviä tulee niiden tilalla. Aluksi käytettiin Rhodesiasta tuoduista timanteista tehtyjä jalokiviä, mutta kauppasuhteiden katkettua oli turvauduttava paikallisiin kivilajeihin. Tämä tieto on ollut hyödyksi käsiteltäessä hopeaa ja muita materiaaleja
1903. . NÄYTTELY JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEOSSA KIRJASTOKATU 8, JÄRVENPÄÄ 31.8. 42 | Antiikki ja taide Vanhimmat metallivaluristit ovat 900-1000 luvuilta, mutta suurin osa 1800-luvulta. Sisällissota Ahon silmin HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA sisällissota kirjailijan silmin -näyttely nostaa esiin Juhani Ahon sisällissodan aikaiset päiväkirjat ja käy läpi samalla, miten sisällissota vaikutti Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön. Tuttu ja tuntematon Wäinö Aaltonen TUTTU JA TUNTEMATON WÄINÖ AALTONEN -näyttelyssä on esillä sekä taiteilijan veistoksia, että kuvataidetta. NÄYTTELY AHOLASSA SIBELIUKSENVÄYLÄ 57, JÄRVENPÄÄ 30.9. . Teemat ja tyylit ovat kuitenkin vaihtuneet uran aikana. KU VA : M AT IA S UU SIK YL Ä KU VA : M US EO VIR AS TO N KU VA KO KO EL M AT. Gyllenbergin oman kokoelman teosten lisäksi esillä on useita lainateoksia mm. . NÄYTTELY ESILLÄ VALAMON LUOSTARISSA VALAMONTIE 42, UUSI-VALAMO 2.9. NÄYTTELY AVOINNA AHOLASSA SIBELIUKSENVÄYLÄ 57, JÄRVENPÄÄ 30.9. NÄYTTELY ESILLÄ VILLA GYLLENBERGISSÄ KUUSISAARENPOLKU 11, HELSINKI 14.10 SAAKKA. . Venny Soldan-Brofeldt, Aholan ateljeessa (Neiti Selin), n. Käspaikkoja ja metalli-ikoneja VALAMON KÄTKÖISTÄ, käsipaikkoja ja metalli-ikoneja näyttely esittelee Valamon luostarin ja Valamo-säätiön Katri ja Harri Willamon kokoelmien vanhoja metalli-ikoneja ja -ristejä, joita ei ole juurikaan ollut aiemmin esillä. SAAKKA. Näyttelyssä on lisäksi mukana metalli-ikoneja suomalaisista yksityiskokoelmista muun muassa taiteilija Leonardo da Wilhun kokoelmasta. Wäinö Aaltosen museosta. . Taitelijapariskunnan koti MINKÄ MITÄKIN AHOLASTA -näyttely esittelee Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin elämäntyötä perheen entisessä kodissa. Välähdyksiä-näyttelyssä nostetaan esiin Björn Soldanin taiteellinen valokuvaja elokuvatuotanto, sekä hänen äitinsä ja tämän sisaren taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin tarina. SAAKKA. 1899, öljy, Järvenpään taidemuseo. Maisemat ovat sittemmin muuttuneet ja rakennukset purettu, mutta jäljellä ovat Nissisen värikkäät, maalaukselliset illuusiot. Näyttelyn eräs harvinaisuus on pyhittäjä Isaakios Dalmatialaisen, Romanovien keisariperheen ja tsaari Pietari Suuren suojeluspyhän, kullattu ja hopeoitu pronssivaluikoni, joka oli valmistettu Pietarin Iisakin kirkon vihkiäisiin 30.5.1858 keisari Aleksanteri II hallitessa Venäjää. . Välähdyksiä taiteilijaparin elämästä BJÖRN JA TILLY SOLDAN ovat tulleet tutuiksi Ahojen taiteilijaperheen kautta. SAAKKA Elämän kirjo – retro Nissinen PEKKA NISSISEN teoksissa näkyy edelleen hänen nuorena omaksumansa kubistinen tyyli. NÄYTTELY ESILLÄ KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO POIKILOSSA VARUSKUNTAKATU 11 KOUVOLA 27.9.2018 N äyttelyt 2018 Tilly Soldan Nisse sylissään n. Monissa ikoneissa ja risteissä on myös kaunis monivärinen emalointi. SAAKKA
. Poikilomuseot. . NÄYTTELY ESILLÄ SUOMEN MERIMUSEO MERIKESKUS VELLAMOSS TORNATORINTIE 99, KOTKA 21.10.2019 SAAKKA. . . Monipuolisessa tuotannossa on kerroksellisuutta ja syvää näkemyksellisyyttä, uusiutumista vuosikymmenestä toiseen. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Näyttelyssä on esillä yli 200 suomalaisten hopeaseppien taidonnäytettä. Kolmasosa esineistä on Suomen kansallismuseon kokoelmista ja kaksi kolmasosaa on lainattu suomalaisten museoiden ja keräilijöiden kokoelmista sekä Nationalmuseumista Tukholmasta. Kouvolaan ja Kouvolasta muutettiin ja muutetaan ahkerasti. Elämä Kymenlaaksossa on ollut yllättävän kansainvälistä jo satojen vuosien ajan. Suomen Kuningas SUOMESSA KÄYTIIN kuninkaan kuninkaanvaali lokakuussa 1918 ja valtaistuimelle valittiin Hessenin prinssi Friedrich Karl (1868–1940), Saksan keisari Vilhelm II:n lanko. Toisaalta hänen tuotannossaan on myös POP-taiteen innoittama kausi, jolloin modernin elämän detaljit siirtyivät kankaalle ja paperille valokuvantarkkoina kuvina. Afrikka toi tuotantoon uuden ulottuvuuden vahvoine, aurinkoisine väreineen ja ihmishahmoineen. Marraskuun ryhmä VUODEN 1917 yleislakon levottomuuksien keskellä perustettiin yksi Suomen taiteen historian merkittävimmistä näyttelyryhmistä: Marraskuun ryhmä. Näyttely kertoo Suomen monarkiahankkeen taustoista ja Suomen kuningaskunnan valmisteluista. Alex Matson: Syksyinen rantamaisema, 1917. Myytinmurtajia ja matkantekijöitä NÄYTTELY POHTII perinteisiä käsityksiä suomalaisten alkuperästä, yhtenäisestä kansasta ja sen sivistämisen jaloudesta. NÄYTTELY ESILLÄ MUSEO MILAVIDASSA NÄSILINNA, MILAVIDANRINNE 8, TAMPERE 28.10 SAAKKA. Ylellisyysesineiden taitavasti kaiverretut koristukset, nimikirjaimet ja vaakunat kertovat huikeasta käsityötaidosta ja muistuttavat meitä myös Suomen ja Ruotsin yhteisestä lähes 700 vuotta kestäneestä historiasta. Yli 200 upeaa hopeaesinettä HOHTOSUOMALAINEN HOPEA 1600–1830 -näyttelyssä ennen näkemättömiä huippuesineitä museoista ja yksityiskokoelmista. Antiikki ja taide | 43 Ulla Rantanen, Hyvä paimen, 2003. . Esille saadaan kuninkaanlinnaan hankittua esineistöä yksityiskokoelmista. Vuonna 2018 tulee kuluneeksi sata vuotta ryhmän ensimmäisestä näyttelystä. Merimuseon Forum Marinumin tuottaman Menetetyt Majakat -näyttely perustuu Johanna Pakolan ja Seppo Laurellin samannimiseen tietokirjaan. Monet menetetyt majakat ovat tuttuja ainakin niminä: Suursaari, Hanhipaasi ja Ruuskeri. SAAKKA. NÄYTTELY ESILLÄ KUSTAA III:N KATU 6, HÄMEENLINNA 4.11.2018 SAAKKA. Osasta jäi jäljelle vain kivijalka ja osa majakoista on yhä olemassa. NÄYTTELY ESILLÄ KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO POIKILOSSA VARUSKUNTAKATU 11 KOUVOLA 13.10.2019 SAAKKA. Näyttelyssä on teoksia vuosilta 1916–1926 seuraavilta taiteilijoilta: Wäinö Aaltonen, Ilmari Aalto, Mikko Carlstedt, Alvar Cawén, Marcus Collin, Ragnar Ekelund, Viljo Kojo, Anton Lindforss, Alex Matson, Juho Mäkelä, Eero Nelimarkka ja Tyko Sallinen. Vuosien kuvat ULLA RANTASEN väkevä kuvamaailma liikkuu lähellä luontoa, sen orgaanisia muotoja ja syviä värejä, valoja ja varjoja. . . Kaarlo Kivekkään erikoisia elämänvaiheita Venäjän ja Ukrainan sekä lopulta Suomen armeijan palveluksessa käsitellään tässä näyttelyssä kuvin, tarinoin ja dokumentein. Kivekäs – kolmen armeijan kenraali KENRAALILUUTNANTTI KAARLO KIVEKÄS (1866–1940) oli lähtöisin Valkealan Kouvolan kylästä. Vasta valittu kuningas kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta kruunuaan jo joulukuussa 1918 Saksan sotaonnen käännyttyä. NÄYTTELY ESILLÄ KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO POIKILOSSA VARUSKUNTAKATU 11 KOUVOLA 2.9. N äyttelyt 2018 KU VA : M AT IA S UU SIK YL Ä KU VA : JO UK O JÄ RV IN EN. NÄYTTELY ESILLÄ VILLA GYLLENBERGISSÄ KUUSISAARENPOLKU 11, HELSINKI 4.11.2018 – 24.2.2019. Menetetyt Majakat NÄYTTELY ESITTELEE kertomusten ja valokuvien avulla niitä majakoita, jotka Suomi on tavalla tai toisella menettänyt. NÄYTTELY ESILLÄ KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO POIKILOSSA VARUSKUNTAKATU 11 KOUVOLA 3.2.2019 SAAKKA. Suomessa toimi lukuisia hopeasepänverstaita, joissa mestarit oppipoikineen takoivat kaikkea mahdollista astioista veitsiin, haarukoihin ja kirkkohopeisiin
Syntymäkoti oli 50 metrin päässä samalla kadulla ja seuraavakin lapsuudenkoti samalla alueella. – Haaveenani on auringonkeltainen kulmadivaani ja sen pariksi keltainen, kerninahkainen nojatuoli. Hänestä on mukavaa käyttää samaa herätyskelloa, jolla hänen äitinsä heräsi kouluun 60 vuotta sitten. Kun Eevaliisa muutti omilleen, hän asui Nummelan keskustassa. Ei ole vielä löytynyt, mutta aina olen silmät auki. Keltainen toistuu pinnatuoleissa, tulppaanikimpussa ja vanhassa pikkukaapissa.. Eevaliisan silminä on myös oma äiti, joka hänkin tykkää vanhasta ja käy kirpputoreilla. 44 | Antiikki ja taide V TEKSTI JA KUVAT: MARJA KESKI-LUOPA Eevaliisa Korvola kerää vintagea Koti tarinoita täynnä Eevaliisa Korvola sisustaa itselleen tärkeillä ja merkityksellisillä esineillä. Eevaliisa asuu kolmen kissansa kanssa 60 neliön saunallisessa huoneistossa Vihdin Vanhassa-Nummelassa, vuonna 1972 valmistuneen rivitaloyhtiön luhtitalossa. Eevaliisa rakastaa värejä ja on suorastaan allerginen valkoiselle. Keittiön tasolla on keltainen 70-luvun leivänpaahdin – vanhemmat ostivat mökille uuden – ja olohuoneen katossa pieni keltainen, metallinen Ornon pallovalaisin vuodelta 1968. Eevaliisa, 33, taitaa olla ’vanha sielu’. Arvot määrittävät elämääni. Kaupan ehtona oli, että väliseiniä saa purkaa. Kylppärissä Eevaliisa teetti remontin. Nyt näkymä on avara heti ulko-ovelta, kun olohuone, keittiö ja eteinen ovat samaa tilaa. Lähes kaikki kalusteet ja esineet ovat vanhoja – useimmat vintagea 1920–70-luvuilta, joko oman perheen perua tai muualta kierrätettyä. – Kattovalo on Tsekin entisen suurlähetystön saunasta. Eteinen oli pikkuruinen ja sieltä lähti viisi ovea: ulko-oven lisäksi keittiöön, olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen. ALLERGINEN VALKOISELLE. ihtiläisen Eevaliisa Korvolan koti on värikäs ja täynnä tarinoita. Keltainen on hänen lempivärinsä. – Ne ovat minulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Rakastan tarinoita ja tykkään historiasta: minua puhuttelee se, mikä on oikeasti tapahtunut. – Ostin tämän asunnon neljä vuotta sitten. Hänen lempivärinsä on keltainen ja hän rakastaa vanhoja esineitä, joilla on tarina. Hän naurahtaa edelleen kääntävänsä eurot markoiksi
Sisällä ovat edelleen vanhat ruusukuvioiset hyllypaperit. 1950-luvun lipasto oli menossa kierrätykseen, kun Eevaliisa ihastui siihen, sai lipaston ja lakkautti sen. Lähes kaikki alusteet ja esineet ovat vanhoja – useimmat vintagea 1920–70-luvuilta.. Eevaliisalla on kolme kissaa, sylissä ragdoll Toukkis. Antiikki ja taide | 45 Heti ulko-ovelta näkymä on avara, sillä Eevaliisa Korvola poistatti kotinsa väliseiniä. Takaseinän hän on hiljattain tapetoinut harmaaksi. Ritari-kattila ja Ruusu-kahvipannu. Eevaliisa on kerännyt Finel-emaliastioita, joita valmisti Wärtsilä-konserniin kuulunut Arabia Järvenpään Emalissa
– Hän on äitini entisen työkaverin äiti. Ihania kuoseja! PURETUN TALON MUISTOT ELÄVÄT. – Liinavaatteetkin ovat samaa aikakautta. Sohvalla katsoa tillittää kaksi Kaalimaan kakarat -nukkea: tummatukkainen on Eevaliisan ja toinen siskon. – Jos tulisi tulipalo, pelastaisin tuon piirongin, jonka mummo otti evakkorekeen talvisotaa paetessaan. Vanhat, omaa silmää miellyttävät esineet tuovat Eevaliisalle iloa arkeen ja turvallisuudentunnetta elämään. Joku on jo ehtinyt lokeroida hänet materialistiksi. HAMSTRAAJA OSAA MYÖS LUOPUA. Joku ennen meitä oli hionut keltaista maalia pois, ehkä kunnostusmielessä. . Kun Eevaliisa käsittelee pöydän oliiviöljyllä, kissojen on oltava päivä poissa. Äitini ja tämä työkaveri keksivät, että Eevat voisivat kirjoitella toisilleen. Viherkasveja hänellä oli niin paljon, että kodista tuli viidakko. Säilytin ainoastaan vuoden 1990 eskarikirjan. Emalisten Finel-kahvipannujen keräilyä hän ryhtyi rajoittamaan ja valjasti kokoelmansa käyttöön: esimerkiksi kukkamaljakoiksi. – Taloa purettaessa löytyi räystään alta kesähuone, jonka olemassaolosta ei tiedetty. Eevaliisa on kekseliäs. 46 | Antiikki ja taide Eevaliisa kerää vanhoja vuosikalentereita ja kalenteripyyhkeitä, jotka ovat usein pellavaa. Useat kaverit ovat kannustaneet kokohiontaan ja valkoiseksi maalaukseen, mutta eiiih, ei ole raaskittu! Talo on jo purettu, mutta muistot elävät esimerkiksi harmaassa pöydässä, josta maali on kauniisti kulahtanut. Eevaliisan makuuhuuoneessa on myös mummon peili ja liinavaatekaappi. Ristipistoliinat on kirjaillut Eevaliisan äiti teini-ikäisenä. Niinpä hän lahjoitti ystävilleen 30 kasvia. Kaalimaan kakarat olivat 80-luvun leluhittejä. Emalikattila toimii kukkaruukkuna. Nyt se on yöpöytäni. Harvoja uusia tavaroita Eevaliisan kodissa ovat kissojen raapimapuut.. Eevaliisa myöntää olevansa hamstraaja, mutta osaa hän päästää irtikin. Valaisin on Alvar Aallon suunnittelema. – Olen pohjaton romantikko, mutta myös käytännöllinen. Koivunrunkoverhot ovat uudet, niitä Eevaliisa mielitteli pitkään. – En koe olevani materialisti. – Noin vuosi sitten luovuin koulukirjoistani ja -vihoistani, joita oli viisi jätesäkillistä. – On kiva katsoa minä viikonpäivänä on syntynyt, sanoo Eevaliisa. Puinen pöytä on uskomattoman painava ja tehty ikivanhasta materiaalista. Kalusteilla ja esineillä pitää olla käyttöä. Kun kurkkaa kaappeihin, aterimet ovat keltaisissa ja oransseissa 70-luvun telineissä. Vanerista tehty pulaajan piironki markkeerasi hienostohuonekaluja 20-luvulla, ja samanlainen on yhdessä Suomisen perhe -elokuvassakin. Tuo pikkukaappi tai lipasto löytyi sieltä, maanalaisesta kellari-autotallitilasta. Pöytä on lapsuudenkodista, tuoli ystävän ulkovarastosta. Samoihin aikoihin hän aloitti kirjeenvaihdon Oulun seudulla asuvan kirjailija-runoilija Eeva Heilalan kanssa. Eevaliisa on pitänyt päiväkirjaa kuusivuotiaasta. Tuttava osti sen aikoinaan antiikkiliikkeestä Italiasta. Eeva Heilalan tekemät ja vaatettamat mollamaijat ovat esillä Eevaliisan olohuoneessa 50-luvun taaperokärryssä. – Olin kymmenvuotias kun muutimme 1959 rakennettuun rintamamiestaloon. Olen merkitysten perään, en materian. Kirjoittelemme yhä oikeita kirjeitä, mutta päiväkirjani on valitettavasti muuttunut sähköiseksi, kertoo Eevaliisa. Vanhat kahvipurkit toimivat hyvinä kissanruokarasioina. No, poikkeuksena on vuonna 1888 syntyneen äidinäidinäitini villafiltti, josta en tykkää visuaalisesti, mutta josta en henno luopua. Eevaliisa pitää pehmeästä, pyöreästä muotokielestä. Kotimainen Finel -emalipannu on kaunis kukkavaasinakin. Pikku kaappi on joskus maalattu keltaiseksi, mikä saa näkyä
www.luontaisterveys-lehti.. Antiikki ja taide | 47 Kesäpäivien parhaisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! www.antiikkijataide.. www.senioriterveys.. www.sielunpeili-lehti.?
KU VA : VI SA VU O RE N M US EO N AR KI ST O Visavuoren ateljeessa on nähtävissä mm. Säätytalon päätykolmio, Helsingin rautatieaseman kivimiehet sekä lukuisat muistomerkit. Taustalla näkyy tulisija, johon Wikström on ottanut vaikutteita London Towerista. 48 | Antiikki ja taide Emi Wikström rakennutti kotinsa ja ateljeensa 1800–1900-lukujen vaihteessa Valkeakosken Visavuoreen. Tiilet hän on lasittanut itse. Kuvanveistäjä Emil Wikström oli käytännönläheinen ja pedantti Visavuori oli koti ja ateljee. Helsingin rautatieaseman kivimiesten lyhty. Emil Wikström (1864–1942) on Suomen tunnetuin kuvanveistäjä, jonka teoksia ovat mm
museon karhu. Wikströmin koti ja ateljee ovat olleet yleisölle avoinna vuodesta 1967. Nuori taiteilija halusi olla luonnon ja kansan keskellä. Vanajaveden rannalla sijaitseva niemenkärki, Visavuori, valikoitui Wikströmin kotipaikaksi myös siksi, että sinne oli hyvät kulkuyhteydet. Suuria marmorilohkareita raahattiin taiteilijalle hevosvoimin Kuurilan juna-asemalta. – Wikström on itse tehnyt esimerkiksi kotinsa ruokasalin päretapetin sekä lasittanut ateljeen tulisijan tiilet, Myllylä mainitsee.. Taiteilija avioitui vuonna 1895 helsinkiläisen Alice Högströmin kanssa ja perheeseen syntyi kolme tytärtä. Wikström itse suunnitteli rakennukset ja oli mukana toteuttamassa taiteellisia yksityiskohtia. Helsingin rautatieaseman kivimiehet sekä KansallisEmil Wikströmin karjalaishenkisessä kodissa on asuinkerros, suuri kellarikerros sekä ylhäällä kesäkamari. Ateljeen laajennus puolestaan valmistui 1912. Museoalueen omistaa ja museota ylläpitää vuonna 1966 perustettu Visavuoren museosäätiö, johon kuuluvat Valkeakosken kaupunki ja Emil Wikströmin perikunta. Wikströmin ateljeen ensimmäinen osa valmistui vuonna 1903 ja laajennus vuonna 1912. Uusi koti valmistui vuonna 1902 ja ateljee 1903. Sen jälkeen taiteilija muutti Pariisiin, sillä Suomesta ei löytynyt riittävän suurta ateljeeta, jossa hän olisi voinut työstää Säätytalon päätykolmiota, kertoo Visavuoren museonjohtaja Pälvi Myllylä. Wikströmin töitä ovat mm. Taiteilijan tähtitorni on avoinna vierailijoille kesäaikaan. Säätytalon päätykolmio oli hänen ensimmäinen suuri työnsä. – Wikströmin Visavuoreen rakennuttama ensimmäinen koti valmistui vuonna 1894, mutta se paloi jo vuonna 1896. Antiikki ja taide | 49 K TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHTEENÄ KÄYTETTY MYÖS WIKIPEDIAA orpiromantiikan tavoittelu sai kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864–1942) rakennettumaan kotinsa ja ateljeensa Valkeakosken Sääksmäelle 1800-luvun lopussa
Ateljeeta valaisee alkuperäinen Lux-lamppu, jonka valoa on kuvattu 500 kynttilän syttymiseksi.. Suuri osa on lopullisten töiden hahmotelmia tai kopioita, mutta joitain alkuperäisiäkin löytyy joukosta. Emil Wikströmin tie taiteilijaksi ei ollut helppo, mutta tukijoidensa avulla hän sai hyvän koulutuksen. Lisäksi Ateljeen parvella komeilevat Wikströmin veljen rakentamat höyrykäyttöiset urut. – Esimerkiksi Uskoja Luottamus -kipsiveistokset tehtiin tilaustyönä Henkivakuutusyhtiö Suomelle. Hän veisti vain muutamia eläimiä tilauksesta. 50 | Antiikki ja taide Rakennuksia suunnitellessaan ja toteuttaessaan arkkitehtuurista kiinnostunut taitelija alkoi ajatella, että olisi pitänytkin opiskella rakennusmestariksi. Wikström kuvasikin aiheita yleensä aina ihmishahmojen kautta. Visavuoren Kari-paviljongissa on nähtävillä installaatio huoneesta, jollaisessa ystävykset asuivat. V. Lisäksi häneltä tilattiin paljon mitaleja. Pian nuoren taiteilijan lahjakkuus huomattiin ja hänen kulttuuriperinnöstä ammentamastaan tyylistä pidettiin. Wikström asui Pariisissa pienessä huoneessa ystävänsä Axel Gallénin kanssa. Kun Henkivakuutusyhtiö Suomi lakkautettiin, sai museo veistokset lahjoituksena, Myllylä toteaa. Maailmalla matkatessaan nuori taiteilija oli oppinut myös kieliä ja osasi suomen lisäksi ruotsia, ranskaa, saksaa ja englantia. Rakennuksia ympäröi myös puutarha, jossa Wikström kasvatti niin hyötykuin koristekasveja. – Wikström oli hyvin pedantti. Hän veisti paljon tunnettuja henkilöitä, kuten presidenttejä, sekä ystäviä ja perheenjäseniä. Köyhästä perheestä lähtöisin oleva poika aloitti opinnot Turun piirustuskoulussa, jatkoi sieltä Ateneumiin ja edelleen Pariisiin. Ihmisen hän halusi kuvata tarkasti ja teki yleensä ensimmäisen version alasti ja vaatetti vasta seuraavan. KU VA : JU HA M YL LY LÄ /V IS AV UO RE N M US EO Jumalat. Visavuoren ainoa nähtävillä oleva puinen teos on nimeltään Päästä meidät pahasta, joka esittää Suomi-neidon pyristelyä itsenäisyyteen. Ateljeessa on tähtitorni, jossa vierailijat pääsevät käymään kesäaikaan. Japanilainen pienoisveistos. Omassa pimiössä hän kehitti valokuviaan. Ateljeen tulisijaan Wikström otti vaikutteita London Towerista ja ateljeen parvella komeilevat höyrykäyttöiset urut. Uskon takana on laatta, jossa kerrotaan, että ensimmäinen veistos paloi Wikströmin ensimmäisen kodin tuhoutuessa ja uusi veistos on tehty kahdessa viikossa. Visavuoren museossa on nähtävillä noin sata erilaista Wikströmin teosta ja kaikkiaan niitä on museon omistuksessa kolmisensataa. Snellmannin muistomerkit. Kaikesta kiinnostunutta kuvanveistäjää kiehtoivat myös vaihtoehtoiset maailmankatsomukset, kuten teosofia, ja myös spiritismiä hän kokeili yhdessä taitelijaystäviensä kanssa. museo on saanut lahjoituksena alun perin tilaustöinä tehtyjä. Kivenhakkaajat käyttivät yleensä apureita, mutta hän halusi opetella taidon itse, Myllylä hymyilee. Sen sijaan hän harvoin luonnosteli veistoksiaan piirtämällä. Säätytalon päätykolmion lisäksi hän sai toteutettavakseen kaikki suurimmat julkiset veistokset, kuten Elias Lönnrotin ja J. Yksittäisiä teoksia hän teki myös puusta. Rakennuksissa on runsaasti koristeellisia, rönsyileviä yksityiskohtia ja kolmiulotteisuutta. Visavuoren ainoa nähtävillä oleva puinen teos on nimeltään Päästä meidät pahasta, joka esittää Suomi-neidon pyristelyä itsenäisyyteen. KÖYHÄSTÄ POJASTA TAITEILIJAKSI. – He olivat köyhiä kuin kirkonrotat ja kertoivat, että jos toinen piirsi lattialla, mahtui toinen olemaan vain sängyllä, Myllylä kuvaa. – Pariisista hän lähetti äidilleen kortin, jossa luki ”Olen nyt Pariisissa, maailman sydämessä”, Pälvi Myllylä kertoo. Hän opetteli kuitenkin itse myös kiven hakkaamisen ja teki teoksia myös marmorista ja graniitista. Mielenkiinnonkohteita hänellä riitti muutoinkin. AINUTLAATUISET TILAT. Wikströmin tärkein veistosmateriaali oli pronssi, jonka valamisen hän toi Suomeen. Sekä Wikströmin ateljee että koti ovat avoinna vierailijoille
Mesimarjoista hän teki itse likööriä ja joulua varten säilöttiin omenoita yksitellen silkkipapereihin käärittynä. viinirypäleitä ja aprikooseja. Toisinaan ihmiset halusivat ostaa Suomalaisen Helsingin Sanomissa julkaistuja päivän piirroksia ja niistä museolla on olemassa kopiot. – Wikström piti erityisesti kivikkokasveista, joita hän kutsui Alppikasveiksi. Huoneet ovat korkeita ja puiset kaarevat linjat tuovat elävyyttä. Antiikki ja taide | 51 KARI SUOMALAINEN (1920–1999) Itse taideteosten lisäksi Visavuoressa riittää ihailtavaa molemmissa rakennuksissa. . Samalla Wikström opetti lapsille elämänviisauksia, kuten että nauloja pitää säästää, Myllylä kuvaa. Emil Wikström oli innokas puutarhuri ja niemen eteläpuoli oli pyhitetty hänen hyötypuutarhalleen. Kari Suomalainen lahjoitti kaikki yli 8000 piirrostaan jo vuonna 1990 Visavuoreen. Näyttely uudistetaan seuraavan kerran vuonna 2018. Kari Suomalaisen äiti oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin tytär Estelle ja isä viulutaiteilija, musiikkikriitikko Yrjö Suomalainen. Hänen lapsenlapsensa, pilapiirtäjä Kari Suomalainen muisteli, kuinka he saivat lapsena leikkiä ateljeessa laivastoleikkejä ja myös nikkaroida. Asuinrakennuksen salista avautuu näkymät kolmeen eri suuntaan. CO PY RIG HT KA RI SU OM AL AIS EN PE RIK UN TA . Piirrosten aiheina olivat ajankohtaiset aiheet ja politiikka, mutta myös eri kansanryhmien edustajat. Kolmen vuoden jälkeen sota keskeytti taideopinnot, mutta sodan aikana taiteilijan lahjoja käytettiin hyväksi nimittämällä hänet TK-piirtäjäksi. Sodan jälkeen Suomalainen ajautui lehtimaailmaan ja ensimmäiset julkaistut pilapiirrokset kuvittivat Arijoutsin pakinoita. Niitä ei saanut kitkeä kukaan muu kuin hän, jottei vain nypännyt väärää kasvia pois, Myllylä kertoo. VISAVUORI VISAVUORENTIE 80, 37770 TARTTILA VALKEAKOSKI 1.6.–31.8.2018 JOKA PÄIVÄ KLO 11-18 (MYÖS JUHANNUKSENA) Kari Suomalainen on maamme tunnetuin pilapiirtäjä, joka oli Emil Wikströmin lapsenlapsi. Visavuoren Kari-paviljongissa on nähtävissä Suomalaisen piirroksia. Kari Suomalaisen piirrosten aiheina olivat ajankohtaiset aiheet ja politiikka, mutta myös eri kansanryhmien edustajat. – Emil Wikström oli myös siitä poikkeuksellinen taiteilija, että hän antoi lasten leikkiä ateljeessaan. . Ensimmäinen päivän piirros julkaistiin 31.12.1950 ja siitä alkoi yli 40 vuotta kestänyt ura Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä. Vuonna 2016 alkoi näyttely Saunapuhdas Suomi. Vuonna 1950 Kari ehdotti Helsingin Sanomien päätoimittajalle, että voisi ryhtyä tekemään päivän piirroksia ajankohtaisista aiheista ulkomailta saadun mallin mukaisesti. – Visavuori oli hyvin haluttu työpaikka, sillä täällä oppi paljon asioita, paitsi veistämisestä, niin paljon muustakin. Suuren puutarhan satoa tuli ajoittain niin paljon, että sitä myytiin Toijalan torilla. Hänen vaimonsa Alice ei ollut yhtä hyvä taloudenpidossa eikä käytännönasioissa. KÄYTÄNNÖNLÄHEINEN TAITEILIJA. Jäätyään eläkkeelle Helsingin Sanomista vuonna 1991 hän jatkoi piirtämistä ja piirroksia nähtiin paikallislehdissä aina hänen kuolemaansa asti vuoteen 1999. CO PY RIG HT : KA RI SU OM AL AIS EN PE RIK UN TA. Suomalainen on maamme tunnetuin pilapiirtäjä, joka oli pilapiirroskulttuurin edelläkävijä Suomessa. Hänellä oli myös kasvihuone, jossa hän kasvatti mm. Näyttävässä, karjalaishenkisessä tervatussa hirsirakenteisessa kodissa pääsee näkemään niin perheen salin, ruokasalin, keittiön kuin kamarit sekä palvelijan huoneen. Kari Suomalaisen tyyli on saanut Suomessa runsaasti jäljittelijöitä. – Kaikki on alkuperäisessä asussaan. Kari Suomalainen aloitti 16-vuotiaana opinnot Ateneumin piirustuskoulussa. Visavuoressa on Emil Wikströmin teosten lisäksi nähtävillä hänen lapsenlapsensa, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen teoksia. Wikström oli perheen käytännöllinen osapuoli. Hän on lahjoittanut kaikki piirroksensa Visavuoren museoon. Kun Suomalaisen syntymästä tulee vuonna 2020 kuluneeksi 100 vuotta, on tarkoitus avata kunnostettu tila ja kokonaan uudistettu näyttely. KU VA : VI SA VU O RE N M US EO N AR KI ST O Rakennuksissa on runsaasti koristeellisia, rönsyileviä yksityiskohtia ja kolmiulotteisuutta. Wikström viihtyi paljon myös lastensa seurassa ja opetti nuorimman lapsensa, Mielikin, kotikoulussa. Hän oli arkistoinut kaikki tekemänsä piirrokset vuosittain kansioihin. Myös kyläläiset kävivät auttamassa puutarhassa, Myllylä mainitsee. Tulisijoja talossa on seitsemän erilaista, joten Wikströmin apuna olleet veisto-oppilaat auttoivat myös lämmittämisessä. Visavuoren Kari-paviljongissa on nähtävissä Suomalaisen piirroksia. Tapettien värit ovat toki haalistuneet ja osa tekstiileistä on kopioita, mutta huonekalut, astiat ja taulut ovat Wikströmien, Myllylä kertoo
Latvian pääkaupunki. ?. vuosisadan alun latvialaisia taidemaalareita. Useimmat matkailijat saapuvat lentäen Riian kansainväliselle lentoasemalle (RIX), joka myös on Baltian suurin lentoasema. vuosisadan lopun ja 20. Tyylikkäästi sisustetuissa interiööreissä aika tuntuu pysähtyneen. ?. Rozentals oli aikanaan merkittävimpiä 19. Elämänsä aikana Rozentals teki yli 300 muotokuvaa ja maalasi myös maisemia, muun muassa Suomesta. Museo sijaitsee Peksensin entisessä asunnossa, jonka sisätilat kertovat aikansa sisustustyylistä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole perinteinen ”kotimuseo”, vaan huonetiloihin on koottu runsaasti ajalle tyypillistä esineistöä, huonekaluja ja sisustuselementtejä, tyypillisiä jugend-ihanteita, joista on koostettu toimivia kokonaisuuksia. ?. Riika on väkiluvultaan Baltian maiden suurin kaupunki. Viehättävä erkkerinurkkaus houkuttelee seurustelemaan vieraiden kanssa ja koristeelliset pienesineet luovat kodikkaan tunnelman. Shakkilauta odottaa pelaajia takan edustalla ja leposohva vetää puoleensa nokkaunien vetäjää. ?. Jugendmuseo on avattu vuonna 2009 ja se käsittää 13 huonetta. TYYLIKÄSTÄ JA TAIDOKASTA. R RIIKA ?. Väkiluku 614 000. Riika on merkittävä matkankohde etenkin jugendarkkitehtuurinsa vuoksi. ?. Latvialainen ja suomalainen kansallisromantiikka näyttävät rakentuvan pitkälti samojen aihepiirien varaan.Linnamainen rakennus on kuuluisan latvialaisen arkkitehdin Konstantins Peksensin1859–1928) itselleen suunnittelema asuintalokokonaisuus vuodelta 1903. Museon alakerran kellariholveissa on tarjolla nykyaikaista digitaalista informaatiota, jonka avulla voi audiovisuaalisesti perehtyä Riian loistokkaisiin jugendrakennuksiin. Riika sijaitsee Itämeren rannalla Väinäjoen suulla. ?. Talon viidennessä ja ylimmässä kerroksessa on Suomessakin tunnetun kuvataiteilijan Janis Rozentalsinmuseo, jonne noustaan upeasti koristellussa porraskäytävässä kierreportaita pitkin. Aistikkaasti katettu ruokapöytä kutsuu päivälliselle, joka on juuri valmistunut keittiössä. Hän oli naimisissa suomalaisen laulajattaren Elli Forssellin (1871-1943). Riiassa asuu noin kolmannes koko Latvian väestöstä. 52 | Antiikki ja taide iian Jugendmuseossa vierailija astuu ajassa taaksepäin aikakauteen, joka vaikuttaa samalla kertaa myös ihmeen tutulta. lut Pietarin Taideakatemiassa. Lentoasema sijaitsee kymmenen kilometriä Riian keskustasta lounaaseen. Perustettu 1201 ?. Hän oli opiskelJugendmuseon sisäänkäynti. Latviasta löytyy maailman jugendpääkaupunki Salaperäinen ja viehättävä Riika Näyttävin jugend-keskittymä löytyy Alberta-kadun ympäristössä, jossa myös sijaitsee Riian Jugendmuseo. ?
Saksan sana Jugend on suomeksi käännettynä ’nuoruus’. Arkkitehtuurissa jugendtyyli esiintyy ulospäin koristeellisina julkisivuina. . On tanssivia tyttöjä ja viinirypäleitä. Sitä vastaava ranskankielinen ilmaus ’art nouveau’ merkitsee suomeksi ’uutta taidetta’. On naamioita, riikinkukkoja, veistoksellisia päitä ja geometrisiä muotoja. Jugendrakennuksissa on erikoisia ikkunaja oviaukkoja, erkkereitä, veistoksia, lasimaalauksia, obeliskeja ja sfinksejä ilmentämässä elämän jatkuvaa juhlaa. Tunnelmallinen seurustelunurkkaus. Shakkipeli odottaa. Jugendtyyli oli vallalla Euroopassa 1800-1900-lukujen vaihteesta aina ensimmäiseen maailmansodan alkuun saakka. Kuva-aiheet on otettu pääasiallisesti luonnnosta, antiikista ja mytologiasta. On huomiota herättäviä sisäänkäyntejä ja niitä vartioivia veistoksellisia kohokuvia. Rakennusten koristelussa on täällä käytetty myös puhtaasti latvialaista aiheita. JUGEND . Rakennusten julkisivuissa voi nähdä kohokuvina myös kotkia ja leijonia sekä siivekkäitä taruolentoja. Tervetuloa ruokapöytään! Rakennusten seinäkoristeet viehättävät silmää.. Nämä samaan merkitsevät ilmaukset kuvaavat eurooppalaista tyylisuuntausta, jolle oli tyypillistä eri taiteenalojen välisten raja-aitojen kaataminen. Jugendtyyli ulottuu rakennusten sisätiloihin, kotien sisustukseen ja esineistöön asti. Antiikki ja taide | 53 TEKSTI JA KUVAT: TIMO ELO Jugendaiheinen koristelu somistaa huonekaluja. Erityisesti tämä on näkynyt arkkitehtuurissa sekä taideteollisuudessa ja muotoilussa
Julkisivuja koristavat kiviset köynnökset, leijonahahmot tai tyylitellyt kasvokuvat. Helsingin keskustassa on useita jugendtyylisiä rakennuksia, muun muassa Eliel Saarisen piirtämä Helsingin rautatieasema. Mutta on myös keskieurooppalaisia vaikutteita imeneitä yksityiskohtia, kasvokuvia ja naisvartaloita. Alberta-kadun ohella kannattaa tutkia myös ympäröivät kadut, kuten Elizabetes, Strelnieku ja Antonijas. On graniittisia kivilinnoja, joita koristavat luonnon kuva-aiheet. Eikä paikallisen Radisson Blu Hotel’in näköalabaarista avautuvaa kaupunkipanoraamaa kannata jättää näkemättä. Parhaimmillaan paikalliseen jugendtyyliin voi tutustua Alberta-kadun varrella olevissa rakennuksissa sekä lähistöllä olevalla suurlähetystöalueella, jossa miltei jokainen rakennus on katsomisen väärtti. Onneksi kaupunkikuvaa on pyritty aktiivisesti säilyttämään myös tuleville sukupolville eikä vanhojen rakennusten repimisinto ole saavuttanut kortteleita. Kaupungin jugendtyylin on todettu heijastavan oman aikansa saksalaisen, itävaltalaisen ja suomalaisen arkkitehtuurin vaikutteita. Kierroksen aikana matkailijan silmien eteen levittäytyvät linnamaiset rakennukset torneineen ja näyttävine parvekkeineen. Turisteille järjestetään kävelykierroksia Riian jugendkortteleissa, joissa jugendrakennuksia on enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Näiden katujen talot on myös huolellisesti restauroitu. 54 | Antiikki ja taide LÄHTEET: MARKUS LEHTIPUU: ”RIIKA”, 2016, SUOMALAINEN MATKAOPAS FINNISH GUIDEBOOKS OY (LTD); ”RIIKA YMPÄRISTÖINEEN”, 2016, SUOMENTANUT AURI PAAJANEN, OTAVA. Riikan jugendkortteleissa kannattaa kulkea katse yläilmoihin suunnattuna, muuten moni viehättävä yksityiskohta saattaa helposti jäädä huomaamatta kaupungin yllättäessä arkkitehtuurillaan. Jugend syntyi alun perin vastustamaan aikansa eläneitä vanhoja tyylisuuntauksia. Riiassa lasketaan olevan noin 800 jugendtyylistä rakennusta, mikä on noin 40 prosenttia kaupungin keskustan rakennuksista. Ranskassa sen keskukseksi muodostui pääosin Pariisi, jossa on runsaasti tyylin mukaisia asuinrakennuksia sekä muun muassa metroasemien sisäänkäyntejä. Ei ihme, onhan rakennusten suunnittelijoiden joukossa ollut muun muassa Mihail Eisenstein (1867-1921), elokuvaohjaaja Sergei Eisensteinin isä. Myös suomalaisessa jugendissa korostuvat kansallisromanttiset piirteet. LÄHELLÄ SUOMALAISUUTTA. Latvialaisessa arkkitehtuurissa jugendtyyli muistuttaa tuttua suomalaiskansallista romantiikkaa. kanssa ja heidän tuttavapiiriinsä kuuluivat muun muassa Akseli Gallen-Kallela sekä monet muut tuon ajan suomalaistaiteilijat. Laulajatar ja taidemaalari tutustuivat vuonna 1902 Ellin tultua konsertoimaan Riikaan. SATOJA JUGENDRAKENNUKSIA . Kaupungin historiallinen keskusta on myös yksi Unescon maailmanperinnön kohteista. Seinäkoristeet ovat vaikuttavia. . Sen yläkerrassa on säilytetty taiteilijan valoisa ateljee alkuperäisessä asussaan. ?. On sanottu jugendtyylin tehneen Riiasta salaperäisen ja viehättävän kaupungin, jonne turistit palaavat yhä uudelleen ihastelemaan poikkeuksellista katukuvaa. Jugendtyyli on säilynyt ja elää Riiassa hyvin. Myös Suomessa jugendtyyli on vaikuttanut vuosisadan vaihteen arkkitehtuuriin. Edustettuina ovat kaikki jugendin virtaukset romantiikasta symbolismiin. Rozentalsin asunto on kaksikerroksinen. Elizabetes-kadun rakennusten julkisivuissa on nähtävissä paikka paikoin myös venäläistä jopa yliampuvaa uhoa. Ja sisällä portaikoissa loistavat värikkäät kukka-aiheet. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tyylistä käytetään yleisesti saksankielistä Jugend-sanaa, olivathan tuon ajan arkkitehtuurija muotoiluyhteydet pääosin suuntautuneet juuri Saksaan, jossa tyylisuunnan kerrotaan saaneen nimensä aikakauslehti Die Jugend’in (1896–1940) mukaan. Jugendtyylin latvialaiseen maailmankuvaan liittyy, kuten meillä Suomessakin, aimo annos kansallisromantiikkaa, jonka myötä alettiin arvostaa myös omia kansallisia taiteilijoita ja heidän tuotantoaan. Viehkeät naisfiguurit vartioivat Latvian musiikkiakatemian ovea
7-11.12 Antiikkimatka Budapestiin 1145€ Tutustutaan Budapestin antiikkikauppoihin Jenny Sirenin ja Antti Haukkamaan johdolla. Wielickan suolakaivoksessa. MUU TARJONTAMME: 2-4.12 Bratislava & Wien joulumarkkinat 640€ Tarkemmat ohjelmat matkoistamme kotisivuiltamme kirkkonummi.matkahaukka.com (09) 296 5000 / info@matkahaukka.com Tyylikästä ja taidokasta! Kauneutta ja aistikkuutta! Vanhan ajan keittiö.. Ota siis rikkoutunut lasiesine mukaasi! Tapahtumaan ja museolle vapaa pääsy www.suomenlasimuseonystavat.fi Tervetuloa! MATKAHAUKASTA MAAILMALLE ANTIIKKIMATKAMME: 4-7.10 Antiikkimatka Krakovaan 925€ Tämän vuotinen Euroopan antiikkimatkamme suuntaan tänä syksynä historialliseen Krakovaan. Antiikki ja taide | 55 LASIja KERÄILYTAPAHTUMA La 9.6.2018 klo 10–15 n. Ohjelmassa lisäksi vierailu mm. Ari Kupsuksen linnassa. Matkan on suunnitellut Puolan asiantuntija Jukka Soisalon-Soininen. Antiikkimatkat tehdään yhteistyössä Huutokauppa Helanderin kanssa. Antiikkikohteiden lisäksi vieraillaan mm. 90 myyntipaikkaa Suomen lasimuseon piha-alueella Tehtaankatu 23, Riihimäki Museon luentosalissa Suomen konservointiopiskelijat arvioivat lasiesineiden korjausmahdollisuuksia
Ilmestyi sarjakuvalehtiä ja rintamerkeissä otettiin reippaasti kantaa. KU VA : JY RK I SI UK O SE N AR KI ST O, PI EN LE HT IÄ JA PU N KP O ST IA N ÄY TT EL YN KU VI TU ST A P unk rantautui Suomeen 1970-luvun lopulla lähinnä Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta. PunK Punkista voi iloita ja nautiskella myös ylävartalo paljaana ja kravatti silmillä. Passiivisen kuluttamisen sijaan tärkeänä pidettiin juuri tekemisen iloa ja oikeaa asennetta. Tampereen Museokeskus Vapriikin Postimuseossa parhaillaan esillä oleva näyttely on nimeltään osuvasti Pienlehtiä ja punkpostia; viestien ja kirjeiden vaihto kun oli oleellista punk-kulttuurissa. Kaikki oli sallittua. Tyypillistä tälle energiselle vaihtoehtokulttuurille oli, että se vapautti nuorison luovuuden ennenäkemättömällä tavalla ja vihastutti arvaamattomuudellaan vanhempaa väkeä. 56 | Antiikki ja taide valloitti Suomen 40 vuotta sitten Tärkeintä oli asenne Punk ei ollut vain musiikkia. Käytännössä se näkyi niin, että itse kukin saattoi pistää bändin pystyyn, tehdä singlen tai perustaa vaikkapa pienlehden.. Suomi-punkin kukoistaessa oleellista oli myös tee se itsemeininki
Lehteä myytiin R-kioskeillakin. MYYTTINEN PUNK-VUOSI. Helsinkiläinen Briard, jossa soitti 15-vuotias Andy McCoy, julkaisi maamme ensimmäisen punk-singlen I Really Hate Ya. Punk-lehtiä ilmestyi ajan myötä lisää ja lisää. Myyttinen vuosi 1977 oli monin tavoin lähtölaukaus uudelle kulttuurille, Suomi-punkille. Alkuaikojen punkkulttuurin lukuisat pienjulkaisut – kuten Hilse, Aivopesu, Lintu ja Nakki kulkeutuivat tilaajilleen postinkantajien laukuissa Tammisaaresta Tenojoelle, Vaasasta Ilomantsiin. – Periaatteessa kuka tahansa osasi tehdä pienlehden. Hilseen levikki kasvoi nopeasti sadasta kappaleesta muutamaan tuhanteen, ja lehteä myytiin sittemmin R-kioskeillakin. Ne poikivat tiuhaan tahtiin uusia ideoita ja niiden mukana kulkeneet kirjeet toimivat keskusteluja yhteydenpitokanavana, koska nettiä ei vielä ollut. Mitä tapahtuikaan. Kirjoituskone ja kamera edustivat jo huipputekniikkaa, Pauli Kalliokertoo. KUVA: PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA-NÄYTTELYN KUVITUSTA Yleiskuva Postimuseon paljon puhuttavasta Pienlehtiä ja punkpostianäyttelystä. Elävän musiikin yhdistyksiä perustettiin ympäri maata. Kirjeenvaihdon ohessa käytiin kauppaa levyillä ja lehdillä, ja kansainvälisiä kirjekavereita suositeltiin toisille.. KUVA: PETRI KALLIO/ POSTIMUSEO Kaikki tämä vaikutti myös maamme postilaitoksen arkeen. Proge-musiikin kyllästämä Suomen nuoriso kaipasi muutosta, ja saatiinhan se, loppujen lopuksi. Antiikki ja taide | 57 TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Ensimmäisen aallon punkkari, Eppujen Martti Syrjä. Yhdysvaltalainen Ramones keikkaili toukokuussa 1977 Tampereen teknillisen oppilaitoksen auditoriossa. Andy McCoy ja Eppujen Martti Syrjä olivat ensimmäinen aallon punkkareita maassa, tunnetuimpia heistä. Ikimuistoinen punk-vuosi 1977. Punkkarit tajusivat jo varhain verkostoitumisen tärkeyden taistelussa katalaa maailmaa vastaan. Tamperelainen Epe´s Music Shop ryhtyi tuomaan maahan paljon kysyttyjä punk-levyjä. Parhaat vaihtoehtokulttuurin pienlehdet olivat jossakin määrin myös edelläkävijöitä. Niissä harjoitettiin joskus myös orastavaa satiiria, ilmaisun lajia, mikä on ollut kautta aikain jokseenkin harvinaista suomalaisissa valtavirtain julkaisuissa. Hän toimi vuonna 1977 perustetun punk-lehden, hämeenlinnalaisen Hilseen avustajana, ja on myös Postimuseon Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyn kuraattori. Tämä legendaarinen keikka oli valaistumisen kaltainen kokemus monille paikalla olleille suomipunkkarille, mikä sitten pian myös näkyi ja kuului kautta koko maan. Tarvittiin vain aloitekykyä, sanottavaa, kynä, paperia, sakset ja liimaa. Ylöjärvellä perustettiin tuleva suomirockin jättiläinen Eppu Normaali, Helsingissä Problems?, Pihtiputaalla Ratsia. KUVA: JARI MATTILA, PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA -NÄYTTELYN KUVITUSTA Hämeenlinnalainen Hilse oli punklehdistä laajalevikkisimpiä. Jatkoa seurasi
KUVA: PETRI KALLIO/POSTIMUSEO Asettelun taidetta. Rintamerkit kuuluivat punkkulttuuriin. Tässä esitellään suosittuja punklehtiä. Helsinkiläisen Stupido Recordsin perustaja, musiikkivaikuttaja Joose Berglund on seurannut läheltä myös suomipunkin vaiheita – ja seuraa edelleen. On minulla itsellänikin suhteellisen laaja punk-sinkkujen kokoelma, mutta en kasvata sitä hinnalla millä hyvänsä. – Punk voi maassa ihan hyvin, eikä edes haise kovin kummalliselta, hän sanoo. KUVA: PETRI KALLIO/ POSTIMUSEO Kirjekuoren ulkoasu viittaa vahvasti punkkiin ja aitoon itsetekemisen kulttuuriin. Laman ja Terveiden käsien varhaiset levyt ovat erityisen merkittäviä, ja uudemmista julkaisuista Berglund ottaa esille Kakkahätä 77:n albumin Huoltoasemalle unohdettu mies sekä Pää Kii-yhtyeen albumin Pää Kii. – Alan tekijöitä ja bändejä kyllä riittää. Levyharvinaisuuksien hamstraaminen ei Berglundin mukaan kuulu punkkiin. – Musiikkihan tehdään sitä varten, että se tulisi kuulluksi. KUVA:PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA – NÄYTTELYN KUVITUSTA. 58 | Antiikki ja taide ALAN TEKIJÖITÄ RIITTÄÄ . KUVA: PETRI KALLIO/ POSTIMUSEO Pienlehtiä ja punkpostia –näyttelyssä on esillä myös kasetteja. Perustetaan omia bändejä, lehtiä ja levy-yhtiöitä – eikä kysellä lupia alalla ennen toimineilta. – Jokainen tekee määritelmänsä itse. Niitä sopii kuunnellakin Postimuseossa. Berglundin mielestä kautta aikain parhaita suomalaisia punklevyjä ovat Love Recordsin Pohjalla -kokoelma, Pelle Miljoonan levyt Pelko ja viha, Viimeinen syksy ja Moottoritie on kuuma. Berglund ei lähde märittelemään, mikä on aitoa punkkia. Niitä on esillä näyttelyssä runsaasti. Pienlehtiä ja punkpostianäyttelyssä on tyylikäs asettelu. Ehkä juuri tuo itsetekeminen on punkissa se tärkein juttu
Sukupolvet vaihtuvat. Suomalaiset punk-lehdet levisivät postin välityksellä Brasiliaa ja Australiaan myöten. KUVA: PETRI KALLIO/ POSTIMUSEO ” Jos rappio on sitä että rakastaa...”. Tammikuu 1978. Kuva Imatrarockista kuumalta kesältä 1980. Antiikki ja taide | 59 Viestien ja kirjeiden vaihto oli oleellista punkkulttuurissa. Rintamerkit olivat oma sarkansa ja taiteen lajinsa: niissä otettiin reippaasti kantaa tai oltiin ottamatta – kaikki oli sallittua. Pää Kii-yhtyeen samanniminen debyyttilevy palkitaan kriitikko-Emmalla. Lähes jokaisessa läntisen Euroopan maassa oli oma punk-skenensä ja samoin Yhdysvaltain suurimmissa kaupungeissa. KUVA: MIKA JUNNA, PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA -NÄYTTELYN KUVITUSTA Punkissa ei ole kyse pelkästä nostalgiasta. Punk tuli jäädäkseen suomalaiseen sielunmaisemaan ja vaikuttaa keskuudessamme yhä edelleen elinvoimaisena. Lehdissä harjoitettiin myös orastavaa satiiria. – Kaikki rahani menivät kotimaisiin punk-levyihin, joita postitin maailmalle. Punk ei todellakaan ollut vain ja ainoastaan musiikkia; vuodesta 1977 lähtien maassa alkoi ilmestyä tiheään myös punk-henkisiä sarjakuvalehtiä, toinen toistaan hurjempia. Kuva on otettu Hämeenlinnan Ämyssä 1981. – Hän oli 1980-luvun alussa tunnettu viialalaispunkkari. Toukokuu 1977. Kevättalvi 2015. Tärkeintä oli se kuuluisa asenne.. RINTAMERKEILLÄ KANTAA. Punk on rantautunut Suomeen. Punkin nousut ja laskut, aallonpohjat ja aallonharjat, seuraavat toisiaan ikiliikkujan tavoin. PUNKIN KULMAKIVIÄ . Sisäministeriö kieltää englantilaisen punk-bändin Sex Pistolsin tulon Suomeen – nuorisoa varjellakseen. Suomi-punkkarit valaistuvat keikalla. Yhdysvaltalainen punkyhtye Ramones rymistelee kaikkein pyhimmässä, Tampereen teknisen oppilaitoksen auditoriossa. Kuva kartasta hahmottaa punkin valtaisaa suosiota maassa. Kevät 1978. Yhteiskuntakriittinen punk saa siivet alleen kunnolla. Pertti Kurkan Nimipäivät valitaan Aina mun pitää Suomen –viisulla edustajaksi euroviisuihin Itävallan Wieniin. PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA -NÄYTTELY ON AVOINNA POSTIMUSEOSSA TAMPEREELLA MUSEOKESKUS VAPRIIKISSA 4.11.2018 ASTI. Pelle Miljoona ja N.U.S julkaisee singlen Olen työtön. Punk oli alun alkaen leimallisesti kansainvälinen alakulttuuri. Jos lähetin yhden singlen, saatoin saada paluupostissa kolme albumia, tv-toimittaja Arto Nyberg muistelee. KUVA: PAULI KALLION ARKISTO, PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA -NÄYTTELYN KUVITUSTA Punkbändit ja pienlehdet Suomen kartalla. Järjestelmä valitsee puolensa, punkkarit samoin. Kuvassa näyttelyn kuraattori Pauli Kallio. . Syksy 2013
On ollut myös paljon erilaisia kilpailuja ja kutsunäyttelyitä. – Olemme käyttäneet niitä tehdessämme erilaisia tekniikoita saadaksemme aikaan mielenkiintoisia struktuureja ja sävyjä. Metalliosat yhdistyvät smaltiin eli perinteiseen mosaiikkilasiin. Kun muutimme Suomeen, hän ryhtyi opiskelemaan Lappeenrannan ammattikorkeakoulussa valmistuen kivialan artenomiksi, Melitina kertoo. Hän opiskeli alun perin arkkitehdiksi. Perhe on asunut Lappeenrannassa vuodesta 1989 lähtien. Ja ihastui korujen tekoprosesseihin. K muun muassa Virossa, Latviassa ja Tanskassa. – Tutustuin smaltiin jo lapsena Leningradissa asuessamme lähellä Taideakatemian mosaiikkipajaa, jossa vuodesta 1851 asti oli keitetty mosaiikkilasia. 60 | Antiikki ja taide Korutaiteilija Melitina Balabin kertoo saaneensa jo lapsena elää taiteellisessa ilmapiirissä perheen asuessa Leningradissa, jossa hän seurasi isänsä korutaiteilija Nikolai Balabinin työskentelyä kotona. Olemme olleet Smalti on ikivanhalla, alunperin italialaisella tavalla valmistettua mosaiikkilasia, joka on pilkottu muutaman sentin kokoisiksi paloiksi. Korut kertovat tekijöidensä kokemuksista. Leikkipuistosta pääsi Korutaiteilijat Nikolai ja Melitina Balabin Värin lumoissa Martina Blabinan koruja.. Melitina on opiskellut Lempäälässä metallija korutuotevalmistusartesaaniksi. Tämän lisäksi töitämme on ollut näyttelyissä Amerikassa, Italiassa, Saksassa sekä tietenkin Venäjällä. – Isä on käynyt Ilja Repinin taideakatemian. – Pidämme näyttelyitä eri puolilla Suomea ja myös ulkomailla. KORUT OVAT KERTOMUKSIA
Melitina kertoo lapsuuskodissaan olleen aina runsaasti tarjolla taiteellista materiaalia, eivätkä vanhemmat säästelleet sitä. Olimme päättäneet ihan kunnolla käyttää värejä. Smaltilasipaloja. Niinpä päätimme pystyttää Helsingin-näyttelyyn pöydän, jonka ääressä näyttelyvieraat saattoivat tehdä omia sommitelmiaan smaltista. Yhdistelemällä niitä muihin värisävyihin sekä muokkaamalla niiden pintaa voi työstää erivärisiä kerroksia ja yhdistellä niitä metalliosien avulla koruiksi, hän sanoo. LUOVA LAPSUUS. Hän kuvailee smaltin kanssa työskentelyn olevan kuin maalaamista materiaalilla, innostavaa väriterapiaa. – Meillä on Lappeenrannan linnoituksessa työhuone Kaakkois-Suomen taidekäsityöläisten tiloissa. Meillä on aikaisemmin ollut vain vähän värejä koruissamme, joten uusimmassa näyttelyssämme oli paljon sellaista, mitä emme aikaisemmin ole tehneet. – Monen vuoden pelkistetyn mustavalkoisen graafisen kauden jälkeen tunsimme voimakasta tarvetta väri-iloitteluun, värillisen materiaalin käyttöön. He myös aina piirtelivät meidän kanssamme. . Nikolai ja Melitina Balabin ovat korutaiteilijoita. Myös tilaustyökulttuuri on täällä jokseenkin tuntematon. Muutto Suomeen 1980-luvun lopulla muodostui nuorelle tytölle kulttuurishokiksi, mutta luova lahjakkuus auttoi sopeutumaan uuteen kotimaahan. Moni myös halusi teettää niistä itselleen korun, Melitina Balabin kertoo. Nikolai Balabinin riipuksia ja rintakoru.. – Meillä kävi usein kylässä luovan alan ihmisiä, kuvataiteilijoita, arkkitehtejä, kuvanveistäjiä ja filosofeja. – Työhuoneella olemme huomanneet ihmisten toiminnallisuuden. Aivan turhaan arkaillaan tilaustyötä. Oli hieno elämys löytää uudelleen moniväriset mosaiikkilasit ja käyttää niitä korumateriaalina. Siellä kävijät rupeavat usein itse tekemään sommitelmia. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: GALLERIA MAFKA&ALAKOSKI mosaiikkipajan takapihalle tutkimaan houkuttelevan värikkäitä jätelasikasoja, ja taskut täyttyivät lasiaarteista, Melitina kertoo. – On kiehtovaa etsiä ja sahata esiin lasinpaloista hienoja yksityiskohtia, joissa värisävyt sulautuvat toisiinsa. Siellä on myös galleria ja myymälä avoinna päivittäin, vaikkemme aina itse välttämättä ole paikalla. Heiltä saimme Ilja-veljeni kanssa kuulla värikkäitä tarinoita. Myös perheen äiti Marianne on kuvataiteilija. – Valitettavasti suomalaiset hankkivat nykyään aika vähän koruja. Se ei ole tavanomaista kalliimpaa
ikeasti hänen nimensä on Barbara Millicent Roberts, mutta maailma tuntee hänet yksinkertaisesti Barbiena. Barbie on kansainvälinen ikoni, ja 59-vuotisen olemassaolonsa aikana se on toiminut monen O. 62 | Antiikki ja taide 59-vuotias Barbiella yli 50 kansalaisuutta Lastenhuoneiden ikoni Barbie on toiminut yhteiskunnan kulttuuristen ja esteettisen muutoksen tulkkina yli puoli vuosisataa. Se on saavuttanut ajattoman, sukupolvien ja valtioiden väliset rajat ylittävän aseman. Barbie on enemmän kuin vain nukke
Tätä ennen Mattelin tuottama näyttely on nähty vain Roomassa, Milanossa ja Madridissa. Siihen aikaan useimmat nuket olivat vauvanukkeja. Täällä on vieraillut jo paljon esimerkiksi isoäitejä lastensa ja lastenlastensa kanssa. BARBIEN TAUSTA . LÄHDE: WIKIPEDIA Barbien muotiluomus keväältä 1964. Nukkea kritisoitiin muun muassa liiasta povekkuudesta ja laihuudesta. Kansallismuseoon huhtikuun lopussa rantautunut Barbie – The Icon -näyttely on tuonut Helsinkiin reilut 400 Barbie-nukkea sekä maailmankuuluun nukkeen liittyvää muuta aineistoa. Elokuun loppuun asti esillä oleva näyttely tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua Barbien monipuoliseen maailmaan. – Näyttely on elämys historian, mielikuvitusmaailman sekä muodin ja pop-kulttuurin ystäville. – Barbien ensimmäinen ammattihan oli vuonna 1959 teinimalli, jonka jälkeen hänestä tuli muotitoimittaja. Barbien ympärille on kasvanut joukko oheistuotteita: vaatteiden lisäksi on poneja, autoja, nukkekoti, urheiluvälineitä jne. Vuodesta 1985 lähtien Barbielle on suunnitellut muotivaatteita lukuisat. Barbiella on ollut kivikkoinen tie menestykseen. Barbie on paitsi rakastettu lelu myös muoti-ikoni, uranainen, maailmankansalainen ja diiva. Näyttelyssä kuljetaan tämän maailmankuulun ikonin jalanjäljissä vuodesta 1959 aina tähän päivään asti. Lisäksi ilmestyy Barbie-lehti, joka alun perin oli nuorten tyttöjen lehti, mutta se on viime vuosina muotoutunut lasten lehdeksi. Minerva Keltasen mukaan näyttely sopii kaikenikäisille. Barbie-näyttely kiinnostaa varmasti myös muotialalla työskenteleviä tai muotisuunnittelusta kiinnostuneita nuoria, sillä muodin historia on yksi näyttelyn keskeinen osa. tärkeän kulttuurisen ja yhteiskunnallisen keskustelun innoittajana. Nukke sai nimensä ”Barbie” (koko nimi Barbara Millicent Roberts) Handlereiden tyttären Barbaran mukaan. YHDISTÄÄ SUKUPOLVIA. Vuonna 1998 markkinoille tuotiinkin uusi vartalo, jossa Barbien rintoja oli pienennetty sekä lantiota ja vyötäröä levennetty. – Niin pienille tytöille, jotka leikkivät nukeilla, kuin isommillekin. Barbie Millicent Roberts, maailman ensimmäinen Barbie vuodelta 1959 on myös mukana näyttelyssä. Näyttely on monta sukupolvea yhdistävä kokemus, Keltanen lupaa. Ruth ja hänen miehensä Elliot ostivat oikeudet saksalaiseen Bild Lilli -nukkeen, jonka pohjalta alettiin valmistaa uutta aikuisvartaloista muotinukkea. Barbaran isä oli yksi Mattel-yhtiön perustajista.. Alusta lähtien vaihdettavat vaatteet ovat olleet merkittävä asia. Suurta ärtymystä varsinkin keräilijöiden keskuudessa on herättänyt Barbien paisunut niin sanottu ilmapallopää: Barbien pään kokoa kasvatettiin noin 8 prosenttia 2000-luvun alkupuolella. Barbie-nuken keksijä Ruth Handler huomasi, että hänen tyttärensä Barbara leikki aikuisia esittävillä paperinukeilla. Luvassa on pinkkiä leikin riemua sekä täyttä asiaa Barbie-ilmiöstä, näyttelypäällikkö Minerva Keltanen sanoo. Antiikki ja taide | 63 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: MATTEL JA SOILE TIRILÄ/MUSEOVIRASTO Suomessa Barbie tuli myyntiin vuonna 1963
Hän pukeutui punaisiin uimahousuihin, korkkisandaaleihin ja mukanaan hänellä oli keltainen pyyhe. Helmikuussa 2006 uusittu versio Kenistä julkaistiin ja suhde vaikutti olevan taas olevan raiteillaan. Viimeisimpänä meksikolainen naistaiteilija Frida Kahlo. Ken ei koskaan saanut toista nimeä, kuten Barbie. Barbie on kehittynyt ajan myötä heijastellen muuttuvaa maailmaamme, ja säilyttänyt asemansa muotinukkejen ykkösenä. Näyttelyssä esiintyy myös Barbien lähipiiri, johon kuuluvat hänen kolme sisartaan, hänen ystävänsä – joukossa myös poikaystävistä tärkein, Ken – sekä monet eläimet. Nämä nuket kaatavat raja-aitoja seuraavan tyttösukupolven tieltä. POIKAYSTÄVÄ KEN muotitalot kuten Moschino, Ferré ja Karl Lagerfeld. 64 | Antiikki ja taide Vuoden 2004 Barbie on trendikäs. 180 KANSALAISUUTTA. Helmikuussa 2004 Mattel ilmoitti, että Barbie ja Ken eroavat. – Osa Totally Hair Barbien suosiota on varmasti nuken pitkä tukka, joka ylettyi miltei nilkkoihin asti. Vuosien saatossa monet julkisuuden henkilöt ovat saaneet oman Barbiensa. Barbie on myös luontevasti astunut Kleopatran, Elisabet I:n, Katariina de’ Medicin ja Madame Pompadourin kaltaisten kuningattarien, legendaaristen historiallisten henkilöiden ja kulttuuri-ikonien saappaisiin. Mattelin tavoitteena on tarjota markkinoiden monipuolisin nukkemallisto, joka nostaa esiin erilaisia roolimalleja ja kannustaa jokaista tyttöä ymmärtämään omat rajattomat mahdollisuutensa. Ken sai nimensä Ruth ja Elliot Handlerin pojalta. – Barbie on toiminut kaikkiaan noin 180 eri ammatissa, joka näkyy myös näyttelyssämme, Minerva Keltanen kertoo. Vuonna 2016 Barbie Fashionistas -malliston myötä esiteltiin neljä uutta kehomallia, useita uusia ihon sävyjä, hiusmalleja ja muotivirtauksia, jotka heijastavat sitä maailmaa, jonka tämän päivän tytöt kohtaavat. koska ”kokevat, että olisi aika viettää hieman laatuaikaa – erillään, mutta he pysyisivät ystävinä. LÄHDE: WIKIPEDIA tanut yli 50:tä kansallisuutta ja saavuttanut vakaan aseman globaalin mielikuvituksen peilinä. Vuonna 1963 Ken koki jälleen yhden muodonmuutoksen, kun nukkea lyhennettiin 1/4 tuumaa (0,6cm), tätä Kenin välivaiheen mallia kutsutaan usein nimellä Shortie (= pätkä) Ken, sillä torso oli sama kuin ennenkin, mutta jalat olivat lyhemmät ja lihaksikkaammat. Mattel uudelleenjulkaisi hänet seuraavana vuonna (1962) valetuin hiuksin, jotka oli maalattu flokkaamisen sijaan, joten ne kestivät paljon paremmin myös vesileikkejä. Maaliskuussa 2018, samalla viikolla jolla vietettiin kansainvälistä naistenpäivää, esiteltiin uusi Barbie-mallisto kunnianosoituksena erilaisista historiallisista taustoista nousseille ja eri aloja edustaville roolimalleille ympäri maailmaa. Ken toi Barbien maailman mahdollisuuden seikkailuihin ja romanssiin, mutta suhde Barbien kanssa ei ole ollut täysin ongelmaton. Hänellä oli kuusiosainen vartalo ja siniset silmät. Keltanen uskoo, että Barbien kulta-aikaa on ollut 1990-luku, vaikka nukke on säilyttänyt pintansa edelleenkin. KOLME SISARTA JA KEN. Flokatut hiukset eivät kestäneet kastumista, joten on tyypillistä, että leikeissä olleilla Keneillä ei enää ole hiuksia tai on kaljuja kohtia päässään. Se on edus. ”Ken®, He’s a Doll!” (Ken®, hän on nukke!) oli mainoslause, jolla Barbien poikaystävä Ken esiteltiin vuonna 1961. Sitä on myyty tähän mennessä yli miljardi kappaletta, ja Mattelin mukaan joko kolmas sekunti jossain päin maailmaa myydään Barbie-nukke. 1961 nukke oli 12 tuumaa (30,5 cm) pitkä ja hänellä oli flokatut joko ruskeat tai blondit hiukset. Hiuksethan on se, mitä tytöt ovat tykänneet aina kammata ja harjata ja letittää. Näyttely kertoo yhteiskunnan kulttuuristen ja esteettisten muutosten tulkkina jo yli puolen vuosisadan ajan toimineen nuken tarinan. Muista leluista poiketen Barbie on saavuttanut ajattoman, sukupolvien ja valtioiden väliset rajat ylittävän aseman. MYYTY YLI MILJARDI. – Barbie on vieläkin maailman myydyin nukke. Kaikkien aikojen myydyin on ollut Totally Hair Barbie, joka tuli markkinoille 1992. – Hänen nukestaan tuli Kahlon kotimaassa pieni kohukin. Barbien loi Ruth Handler (1916–2002), kekseliäs yrittäjä ja tyttärensä leikkien innoittama äiti, jonka näkemys elää yhä tänäkin päivänä. Kahlon sukulaiset eivät hyväksyneet nukkea, koska se näytti heidän mielestään liiaksi amerikkalaiselta, Minerva Keltanen kertoo. Barbie – The Icon -näyttelyn on kuratoinut professori Massimiliano Capella ja tuottanut 24 ORE Cultura.. Hän vihjasi myös, että eron syynä saattaisi olla Kenin haluttomuus avioitumiseen. Näyttelyssä esillä olevat yli 400 nukkea osoittavat, miten Barbie on aina tarjonnut tytöille erilaisia vaihtoehtoja toimiessaan monissa eri ammateissa. Barbien tärkein poikaystävä, Ken tuli mukaan kuvioihin jo vuonna 1961. Pelkästään vuonna 1992 sitä myytiin noin 10 miljoonaa kappaletta. Suhteen nykytilaa jouduttiin arvuuttelemaan aina vuoteen 2011 saakka, jolloin Ken 50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi käynnisti massiivisen kampanjan sekä Facebookissa että muualla internetissä valloittaakseen Barbien sydämen takaisin
– Yllättävää kyllä, italialaisten yksityiskokoelmien keräilijöistä suurin osa on miehiä, Minerva Keltanen kertoo. BARBIE – THE ICON -NÄYTTELY KANSALLISMUSEOSSA 26.8.2018 SAAKKA. MNB = Mint No Box (= nukke on täydellinen, mutta mukana ei tule laatikkoa), usein käytetään pelkästään termiä MINT kuvaamaan nukkea. . Antiikki ja taide | 65 BARBIE KERÄILYSANASTOA . – Olen toki. HTF = Hard To Find (= vaikea löytää) on yleinen lyhenne, jota käytetään nettihuutokaupoissa ja nukkesivustoilla usein tosin melko löyhin perustein. . Silkstone-Barbie.. Näyttelyssä esillä olevat nuket ovat peräisin ulkomaisista yksityiskokoelmista sekä Mattelilta. MIB = Mint In Box (= ”Täydellinen” laatikossaan) tehtaalta lähteneessä kunnossaan alkuperäisessa laatikossaan. Barbiet olivat hienoja, koska niille pystyi suunnittelemaan vaatteita sekä rakentamaan erilaisia leikkiympäristöjä. Vintage = Vintage-Barbieiksi katsotaan yleisesti Barbiet (ja ystävät), jotka on valmistettu vuosina 1959–1973 (-76) LÄHDE WIKIPEDIA Barbielle on suunnitellut muotivaatteita Moschino, Ferré ja Karl Lagerfeld. . . Entä onko näyttelypäällikkö itse leikkinyt koskaan Barbeilla. . NM = Near mint (= lähes täydellinen) voidaan käyttää myös termiä loistavassa kunnossa (excellent) kuvaamaan nuken kuntoa. Grace Kelly -häänukke. Barbie-muotia vuosilta 1959 – 2017. En koskaan tykännyt vauvanukkejen hoitamisesta. . Ne olivat minulle todella tärkeitä. Laulaja Cher sai oman Barbiensa 1980-luvulla. NRFB = Never Removed From Box (= nukkea ei ole koskaan poistettu alkuperäisestä pakkauksestaan)
Kemin Jalokivigalleriassa palanen Venäjän keisarillista loistoa Valtikan taustalla sydänsuruja ja rakkautta Kemin Jalokivigallerian keisarillinen valtikka on kooltaan yksi yhteen Kremlssä säilytettävän aidon valtikan kanssa. Aito valtikka on esillä Moskovan Kremlissä. Kemin Jalokivigallerian valtikka on gemmologi Teuvo Ypyän hopeasta valmistama kopio.. 66 | Antiikki ja taide Venäjän keisarilliseen valtikkaan liittyy tarina rakkaudesta ja hylkäämisestä
KEMISSÄ ESILLÄ KUNINKAALLISUUTTA . Venäjällä otettiin käyttöön uusi vaakuna, jossa on käytössä vanha tunnus, kaksipäinen kotka. Britannian Imperial State Crown, Norjan kuninkaan ja kuningattaren valtakunnanomenat, Venäjän keisarillinen valtikka 1770-luvulta ja Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten kaulakoru 1700-luvun lopulta. Palattuaan ilmoittamatta Pietariin hän huomasi nuoren Aleksandr Vasilchikovin päässeen keisarinnan suosioon. Perillä Pietarissa Sophielle selvisi totuus hänen tulevasta puolisostaan, ankaran kasvatuksen turmelemasta pelokkaasta, teeskentelevästä ja hennosta nuorukaisesta, joka piti koiralaumaa huoneessaan ja leikki tinasotilailla. Sophien täytettyä 14 vuotta hänet vedettiin mukaan Euroopan jalosukuisten avioliittomarkkinoille. A ito valtikka tehtiin keisarinna Katariina Suurelle 1770-luvulla. Sen kulkeutuminen Orlovin käsiin on edelleen jossain määrin arvoitus, mutta ainakin joidenkin tarinoiden mukaan 1740-luvulla käytyihin Britannian ja Ranskan Itä-Intian kauppakomppanioiden välisiin sotiin osallistuneen ranskalaisen sotilaan kerrotaan irrottaneen sen bramiini-temppelistä, missä se olisi ollut jumalaa esittävän patsaan silmänä. Lisäksi nuorten luonteet poikkesivat toisistaan monissa suhteissa: siinä missä ortodoksiseen uskoon kääntymisen myötä nimen Katariina Aleksejevna saanut nuori nainen pyrki intohimoisesti samaistumaan uuteen kotimaahansa, suuriruhtinas oli haluton opettelemaan venäjää tai tunnustamaan ortodoksista uskoa ja kaipasi nuoruudenkotiinsa Kieliin. Grigori Orlov ei ollut varsinainen valtiomies mutta osasi arvioida tapahtumia ja oli hyödyllinen ja läheinen neuvonantaja Katariinan hallintokauden alkuajan. Aidossa valtikassa on 189,62 karaatin Orlov-timantti, joka on tietysti gallerian kopiossa vuorikidettä. Kemin valtikka on mittasuhteiltaan yksi yhteen kopio aidosta valtikasta. Hän avioitui serkkunsa madame Zinovjevnan kanssa 1777, mutta pari ei ehtinyt saada lapsia ennen vaimon kuolemaa Lausannessa 1782. Hän sai vastalahjaksi Pietarin Marmoripalatsin, mutta ei entistä asemaansa. Venäjän keisarinna 1762–1796, Romanov-sukua avioliiton kautta. Syntyi 2.5.1729 Stettinin linnassa Pommerissa Kuoli 17.11.1796 Pietarissa. – Keisarillinen valtikka on ainoa venäjän hoviin liittyvä esineemme. Antiikki ja taide | 67 TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHDE: KEMIN JALOVIGALLERIA JA WIKIPEDIA ?. Noustuaan valtaistuimelle vallankaappauksen jälkeen Katariina II ylensi Orlovin kreiviksi ja nimitti hänet adjutantikseen, pioneerijoukkojen komentajaksi ja armeijan ylimmäksi upseeriksi. elokuuta 1745. – Kreivi Grigori Orlov oli menettänyt Katariina Suuren mielisuosion, ja toi hänelle suosion takaisinsaamisen toivossa timantin. Kokoelman itseoikeutettuina tähtinä loistavat maailman tunnetuimpien kruununjalokivien ja timanttien jäljennökset sekä Suomen Kuninkaan kruunu. Vähän ennen kuolemaansa hän menetti järkensä KAKSIPÄINEN KOTKA. Orlov palasi Venäjälle muutamia kuukausia ennen kuin hän kuoli Moskovassa vuonna 1783. Keisarinna oli jopa aikeissa avioitua suojattinsa kanssa, mutta hänen vaikutusvaltainen avustajansa Nikita Panin päätti toisin. Orlov-timantin alkuperämaa on Intia, mutta tarkka alkuperä ei ole tiedossa. Lokakuun vallankumouksessa samana vuonna valta siirtyi Leninin bolshevikeille, jotka poistivat kaksipäisen kotkan kokonaan käytöstä. Sirppi ja vasara olivat käytössä sekä maan lipussa että vaakunassa ja muissa valtiollisissa yhteyksissä. Heidän avioton poikansa Aleksei syntyi 1752. Neuvostoliitto käytti tunnuksenaan sirppiä ja vasaraa, joka oli tunnettu työväen tunnus. Gallerian ensimmäisen kerroksen kokoelmaan kuuluu yli 3000 kiveä raakana tai hiottuna sekä Suomesta että eri puolilta maailmaa, noin 60 eri maasta. Orlovin vaikutus kasvoi vieläkin merkittävämmäksi hänen paljastettuaan koko Orlovien suvun päänmenoksi punotun juonen. KU VA : J.B .LA M PI (1 78 0S , KU N ST HIS TO RIS CH ES M US EU M ) KATARIINA SUURI. Hän halusi isänmaallisista ja taloudellisista syistä parantaa maaorjien asemaa ja jopa osittain vapauttaa heidät. Tuolloin keisarivallan sortuessa ja väliaikaisen hallituksen tullessa valtaan, poistettiin vaakunasta kaksipäisen kotkan kruunut. Orlov oli myös vuoden 1767 kariutuneen lakiuudistussuunnitelman vankka kannattaja, tosin hän halusi pääasiassa myötäillä keisarinnaa, joka alkuvuosinaan oli hyvin vapaamielinen. Kemin Jalokivigalleria juhli viime vuonna jo 30-vuotistaivaltaan. Poika nimettiin asuinpaikkansa Bobrikin kylän mukaan, ja hänestä alkaa Bobrinskin kreivien suku. Katariina otti timantin, kiinnitytti sen valtikkaansa, mutta hylkäsi Orlovin. Kaksoiskotka oli valtion vaakunassa aina vuoteen 1917 saakka. – Kivet ovat jalokiviä ja korukiviä. Tarinan mukaan temppeliin ei ollut pääsyä kristityillä ja temppeliä ympäröivät suojamuurit, eikä kristittyjen sallittu mennä sinne. Luultavimmin sitä käyttivät sen jälkeen muutkin Venäjän keisarit, Päivi Moisanen Jalokivigalleriasta sanoo. Kaksipäisellä kotkalla on oma, kauas ulottuva historiansa Venäjän tunnuksena. Kreivi Orlov osti timantin Amsterdamista, ja timantti sai nykyisen nimensä hänen mukaansa. – Gallerian toisessa kerroksessa esillä ovat mm. KATARIINA II, myöhemmin Katariina II Suuri, alunperin Sophie Auguste Friederike von Anhalt-Zerbst. Kokoelmassa on myös norsunluuta, meripihkaa, korallia, helmisimpukoita, helmiä, sekä fossiileja. Preussin kuninkaan Fredrik II avustuksella häntä ryhdyttiin pian sovittamaan yhteen Venäjän suuriruhtinas Pietarin kanssa. Juuri timanttiin liittyy kuitenkin tuo tarina rakkaudesta ja hylkäyksestä. Ypyä avasi jalokivigallerian vuonna 1986 ja Kemin kaupunki osti gallerian vuonna 1994. Sotilas kääntyi kuitenkin hinduksi, minkä myötä hänen sallittiin vierailla temppelissä. Kruununperillinen ei osoittanut juurikaan kiinnostusta morsiantaan kohtaan. Galleria esittelee ainutlaatuisen kokoelman raakaja korukiviä eri puolilta maailmaa. – Valtikka on noin 60 senttiä pitkä ja sen toista päätä koristaa kaksipäinen kotka, Moisanen kertoo. – Lisäksi toisessa kerroksessa on nähtävänä jäljennökset maailman kuuluisimmista timanteista varustettuna lyhyin kertomuksin niiden alkuperästä ja vaiheista, sanoo Moisanen. Avioliitosta muodostuikin etäinen hyötyavioliitto. . Kun Grigori Potjomkin sitten seurasi Vasilchikovia keisarinnan suosikkina, Orlov lähti muutamiksi vuosiksi ulkomaille. Saavuttaakseen jälleen Katariinan huomion Orlov lahjoitti hänelle yhden maailman suurimmista timanteista. Bysantin sortumisen jälkeen viimeisen keisarin veljentyttären nainut Venäjän tsaari Iivana III julisti Venäjän kolmanneksi Roomaksi ja Bysantin seuraajaksi. Kaksipäisestä kotkasta tuli Venäjällä valtiollinen symboli. Eräänä yönä hän kaivoi patsaan toisen silmän irti ja pakeni timantti mukanaan. Sotilas karkasi armeijasta noin 1750 ja hakeutui brittien suojelukseen, mistä oli myös mahdollista löytää ostaja. Vuonna 1771 hän oli Venäjän edustaja Focanin rauhanneuvotteluissa, jotka kuitenkin epäonnistuivat turkkilaisten uppiniskaisuuden ja Orlovin julkeuden vuoksi. SURULLINEN LOPPU. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Venäjä itsenäistyi uudelleen. Englantilainen merikapteeni osti timantin sotilaalta ja myi sen Lontoossa. Avioliitto 16-vuotiaan Sophien ja 17-vuotiaan Pietarin kanssa solmittiin 21
ALEKSANDER LANSKOI: Nuori kaartinupseeri, jonka kanssa Katariina aloitti suhteen 1780. Zavadovskyin jälkeen Zubov oli Katariinan rakastajista ensimmäinen, jolla oli lisäksi merkittävä poliittinen asema, mutta Katariinan hänelle antamat ylennykset, kuten Uuden Venäjän ja Krimin kenraalikuvernöörin virka, olivat enemmän kuin mihin hän pystyi ja oli ansainnut. Poistuessaan he saivat runsaat läksiäislahjat. Orlov lahjoitti Katariinalle yhden maailman suurimmista timanteista voittaakseen tämän suosion takaisin. Katariina järkyttyi syvästi Lanskoin kuollessa vuonna 1784 kurkkumätään. Vuonna 1801 Zubovilla ja hänen veljillään oli tärkeä osa tsaari Paavali I:n syrjäyttämiseen tähdänneessä salaliitossa.´ LÄHDE: WIKIPEDIA Sergei Saltykov Grigori Orlov . Rakkaussuhteen viilennyttyä Potjomkin säilytti vaikutusvaltansa valitsemalla Katariinan kaikki seuraavat rakastajat. ?. Tsaaritar Elisabet lähetti Saltykovin uuteen asemapaikkaansa Hampuriin vuonna 1755. Parin avioituessa Katariina henkilökohtaisesti huolehti heidän puvuistaan ja lahjoitti Mamonoville runsaan läksiäislahjan. Myöhemmin Katariina ikävystyi Vasilchikovin seurassa ja kaipasi vierelleen miestä, jonka kanssa voisi myös puhua. ?. SERGEI SALTYKOV: Korkeasukuinen hovimies ja Katariinan ensimmäinen rakastaja 1750-luvun alkupuolella. ?. ALEXANDER DMITRIEV-MAMONOV: Komean ulkonäkönsä ja erinomaisten seuramiehen taitojensa turvin Mamonovin oli helppo päästä keisarinnan suosioon.Katariina jätti miehen 1789 saatuaan selville, että tällä oli romanssi erään hovinaisen kanssa. Upseeri kuului samaan sukuhaaraan kuin 1800-luvulla elänyt säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov (1844–1908). ?. Heidän romanssinsa loppui kesällä 1777 kestettyään muutaman kuukauden. Zavadovsky sai Katariinalta jäähyväislahjaksi 50 000 ruplaa ja 4000 maaorjaa Ukrainassa. Historioitsija Simon Sebag Montefiore kumoaa tämän väitteen tutkittuaan monien vuosien ajan Katariina II:n ja Grigori Potemkinin kirjeenvaihtoa. 68 | Antiikki ja taide Katariina tunnettiin lukuisista miessuhteistaan ja elämänsä aikana hänellä kerrotaan olleen vähintään 12 rakastajaa. ?. Heidän rakkaussuhteensa kesti noin vuoteen 1776, ja Katariinan otaksutaan jopa menneen salaa naimisiin Potjomkinin kanssa. IVAN RIMSKI-KORSAKOV: Nuori upseeri, jonka Katariina jätti 1779 yllätettyään hänet harrastamasta seksiä hovinaisensa kanssa. ?. Pariskunnalla oli poika nimeltä Aleksei Bobrinski (1762–1813), jolle Katariina lahjoitti tiluksiaan. Neitseellisessä avioliitossa elänyt Katariina rakastui hetkellisesti Saltykoviin, joka Keisarinnan oman väittämän mukaan oli hänen poikansa Paavali I:n isä. ?. Suhde kesti joitakin kuukausia vuosina 1785–1786, mutta keisarinna ei osoittanut erityistä kiinnostusta uutta valittuaan kohtaan. Suhde merkitsi Katariinalle paljon ja hän tunsi myös äidillisiä tunteita miestä kohtaan. Pariskunnan suhde säilyi läheisenä heidän samankaltaisten älyllisten ominaisuuksiensa vuoksi. Niin kauan kuin miehet nauttivat Katariinan suosiosta he saivat asua omassa pikku hovissaan. SIMEON Zoric: Serbialainen husaarien majuri, jonka Potjomkin ylensi everstiluutnantiksi. Katariinan ja Zoricin suhde päättyi 1778 ja Zoric jätti hovin saatuaan lupauksen tiluksista ja tuhansista maaorjista. ?. Suhteet hoidettiin kaikessa julkisuudessa. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, sillä Pietari III:lle tehty kirurginen toimenpide paransi hänen sukupuolisen kyvyttömyytensä, eikä hänen isyytensä ole täysin poissuljettu. ?. ALEKSANDER JERMOLOV: 31-vuotias vaalea ja kookas upseeri, jonka Potemkin esitteli Katariinalle. Jermolovin juonittelut Potemkinia vastaan lisäsivät hänen epäsuosiotaan ja Katariina kieltäytyi lopulta tapaamasta häntä. Heistä tuli rakastavaiset 1761, ja suhde jatkui yksitoista vuotta. Suhde säilyi Katariinan kuolemaan asti. Alexander Dmitriev-Mamonov Ivan Rimski-Korsakov KU VA : A .I.C HE RN UY (1 77 0S , HE RM ITA GE ) Katariina tunnettiin lukuisista rakastajista.. Moni nuori upseeri hakeutui keisarinnan lähipiiriin ja myös monet äidit esittelivät hänelle poikiaan. PLATON ZUBOV: Katariinaa kolmekymmentä vuotta nuorempi vartioupseeri Zubov oli keisarinnan viimeinen lemmitty. PYOTR ZAVADOVSKY: Ukrainalainen upseeri ja virkamies, jonka oli ensimmäinen Potjomkinin valitsema rakastaja keisarinnalle. ALEKSANDER VASILCHIKOV: Nuori kaartinluutnantti, jonka kanssa Katariinalla oli suhde 1772–1773. Zavadovsky avusti Katariinaa myös paikallishallinnon uudistamisessa. ?. ?. GRIGORI ORLOV: Kaartinupseeri ja Katariinan valtaan nostaneen kaappauksen keskeinen osanottaja. STANISLAW PONIATOWSKI: Hienostunut 23-vuotias Pariisin puolalainen, joka oli vieraillut Euroopan kaikissa hoveissa. ?. Hänestä tuli Katariinan rakastaja 1750-luvun lopulla ja mahdollisesti hänen lapsena kuolleen tyttärensä Anna Petrovnan (1757–1759) isä. GRIGORI POTJOMKIN: Sivistynyt ja lahjakas ylempi upseeri, joka oli Katariinan hallituksen jäsen vuoteen 1791 saakka. Poniatowskista tuli myöhemmin Puolan kuningas. Vasilchikov edusti kuuluisaa venäläistä sukua, ja viehätti aluksi Katariinaa nuoruudellaan ja komeudellaan
Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). (09) 413 97 300 Tilaa netissä tai sähköpostilla Tilaushinnat www.antiikkijataide.. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Määräaikaistilaus 12 kk (6nroa) 42€ Voit tilata lehden digitaalisena osoitteesta www.lehtiluukku.. Tilaajapalvelu Puh. Puh. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 37€ • ulkomaisiin tilauksiin postituslisä • postituskulut ulkomaille tilattaessa 18 € / vuosi Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. tilaukset@karprint.. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. • Tilaat lehden itsellesi tai lahjaksi • Muutat tilauksesi kestotilaukseksi Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I Tilaaja tai lahjalehden saaja Lahjatilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin % Ka rp rin t m ak sa a p os tim ak su n Käytä palvelukorttia, kun r Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen r itselleni r lahjaksi r Kestotilaus r Määräaikaistilaus 12 kk r Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. tilaukset@karprint.
Uosikkinen kävi viisi luokkaa Lahden tyttölyseota ja valmistui keraamikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta 1947. 70 | Antiikki ja taide A rabian palveluksessa elämäntyönsä tehneen Raija Uosikkisen (1923–2004) tuotanto koostuu paljolti teollisista sarjoista, joista tunnetuimpia ovat muun muassa Emilia ja Sininen keittiö-sarja – Hän suunnitteli ja teki koristemaalauksia seinälautasiin, maljakoihin, kulhoihin ja etenkin käyttöastiastoihin pääosin Arabialle, mutta freelancerina myös muille samanhenkisiä koristeita keramiikkaesineiden valmistajille, esimerkiksi Wärtsilä Järvenpään Emalille, sanoo amanuenssi Susanna Thiel Desingnmuseosta. Keramiikkataiteilija Uosikkisen tuotannossa näkyvät vuosikymmenten vaihtelut Koko kansan Raija Siena-sarjan koriste-esineitä kannut, maljakot ja kulhot ovat keräilijöiden suosiossa. – Uosikkinen suunnitteli teollisesti valmistetuja sarjoja, joissa kappalemäärät olivat varsin suuret. Hän suunnitteli myös Arabian 1978–1983 valmistetut vuosittaiset joululautaset. Näihin kuuluvat muun muassa Linnea, Polaris, Pellervo sekä Hattara, joka palkittiin kultamitalilla Yhdysvaltain Sacramentossa 1961. Raija Uosikkisen laaja tuotanto on monelle keräilykohde. Vuonna 1976 Uosikkinen sai suunniteltavakseen vuosilautassarjan, josta syntyi vähitellen 24-osainen Kalevala-aiheinen seinälautaskokonaisuus. Uniikit esineet ovat pääosin suvun halussa. Sen pienemmät sarjat ovat aika harvinaisia, Thiel sanoo. Suosituimpia Uosikkisen malleja ovat Emilia-koriste-esinesarja sekä islamilaisestaornamentiikasta vaikutteensa saanut koristekuvio Ali. Varhasimmat työt, joita hän teki Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellessaan, ovat uniikkeja. RUNSAS TUOTANTO. Raija Uosikkisen ensimmäisiä isoja tehtäviä Arabialla oli Kaj Franckin uuden B-astiaston koristeversioiden suunnittelu. Keskimäärin teolliset sarjat oli Arabialla yli 1000 kappaleen sarjoja. Raija Uosikkisen useimmat sarjat olivat menestyksiä, minkä takia sarjat olivat kappalemääräisesti suuria.
Suosituimpia Uosikkisen malleja ovat Emilia-sarjan astiasto. Keittolevyn suojukset Villiruusu, Maaret, Virva, ja Troubadour kuuluvat osana Uosikkisen laajaan tuotantoon. Uosikkinen suunnitteli etenkin käyttöesineitä. DESIGNMUSEOLLA NOIN 500 ESINETTÄ. Koska Uosikkinen suunnitteli paljon esineistöä, hänen 1960 ja 1970-lukujen tuotantoaan on tällä hetkellä huutokaupoissa. Uosikkisen tuotannolle on Suomessa varsin runsaasti keräilijöitä. – Ikä ei tee sinänsä esineestä arvokasta. Antiikki ja taide | 71 TEKSTI: JUHANI KARVONEN LÄHTEENÄ KÄYTETTY MYÖS WIKIPEDIAA. Uosikkisen tyyli muuttui hieman pelkistetymmäksi, mihin oli syynä myös raaka-aineen vaihdos. Nämä erikoissarjat työllistivät Arabiaa ja Uosikkista aika paljon. Sen sijaan Uosikkisen suunnittelemat ja omin käsin maalaamat on signeerattu. Hän teki työuran vuosina 1947–1986. Uosikkisen useimmat sarjat olivat menestyksiä, minkä takia sarjat olivat kappelemääräisesti suuria. R.Uosikkinen -nimellä. Uosikkisen työaura Arabilla kesti lähes 30 vuotta. – Uosikkisen suunnittelemat esineet, mutta jonkin muun koristemaalarin käsinmaalaamat esineet on signeerattu nimikirjaimin RU. SUUNNITTELI KÄYTTÖESINEITÄ. – Työuran jälkeen Uosikkinen saattoi maalata ja suunnitella yksittäisiä tuotteita, mutta niitä on lukumääräisesti hyvin vähän. Meille tarjotaan aika paljon etenkin 1940–1950-lukujen tuotantoa, mutta aika vähän mene niitä otamme vastaan. – Arabian tuotannossa oli tyypillistä, että esimerkiksi tukkuliikkeille valmistettiin yksinoikeudella erikoissarjoja, jotka saattoivat liittyä vaikkapa juhlavuosiin tai vaikkapa yhtiön kevätkampanjaan. Eläkkeelle jäätyään Uosikkinen opetti posliininmaalausta Toimelan vapaaopistossa, nykyisessä Etelä-Helsingin Kansalaisopistossa ja keraamista sarjatuotantokoristelua Taideteollisessa korkeakoulussa. Raija Uosikkisen töitä esiteltiin Milanon triennaalissa 1954 ja 1960 sekä Brysselin maailmannäyttelyssä 1958. Pastellisävyt muun muassa aprikoosin murretut sävyt nousivat selvästi esiin. – Uosikkisen 1980-luvun lautasissa ja muussa tuotannossa on postmodernismin henkeä. ?. Esimerkiksi Suomen keittiö-sarja 1980-luvulla on suuri sarja, jota on saatavilla aika runsaasti. Niitä sarjoja ei Arabia tuotekuvastoista löydy. Designmuseolla on noin 500 Uosikkisen esinettä, jotka ovat peräisin suurelta osin Arabian tehtaan kokoelmista. Arabia koki yritysaneeruksen 1970-luvulla, ja yrityksen lama näkyi myös koristelussa. Posliinia Arabia osti alihankintana, mutta kivitavaramassa jäi pysyväksi materiaaliksi. Kuparipainatuksessa väriskaala oli tekniikan takia hillitty, mutta 1960-luvulla yleistyneessä seripainatuksessa laajojen värialueiden käyttö kävi mahdolliseksi. Arabia vaihtoi posliinista kivitavaramassaan, mikä osaltaan näkyi myös koristelussa. Osin kyse oli taiteilijan vapaudesta, osin painotekniikan kehityksestä. Tosin Arabia teki myös pienempiä erikoissarjoja. – Emme ole niin sanotusti etsintäkuuluttaneet mitään erityistä esinettä, mutta kokoelman ulkopuolella lienee esineitä, joita hän on opettajana toimiessaan tai opiskeluaikoinaan tehnyt. – Uosikkisen alkuaikojen 1950-luvun tuotanto perustuu viivaornamentteihin, mutta 1960-luvulla koristemaalausten värimaailma kasvoi. Hän oli koko kansan Raija, arvostettu ja hyvin pidetty henkilö, mikä saattaa olla yksi syy hänen suosioonsa keräilijöiden keskuudessa Eri vuosikymmenet ovat erotettavissa Uosikkisen tuotannossa
Ikuinen jää -näyttelyn teokset ottavat kantaa jäätiköiden sulamiseen. 72 | Antiikki ja taide Merja Castrénin suunnittelemat lasiteokset on suupuhallettu riihimäkeläisessä Lasistudio Mafka&Alakoskessa. KU VA : M AR JA HE PO -A HO
Taiteessani luonto ja luonnonarvot ovat merkittävässä roolissa, Castrén paljastaa. – Tutkin jäätä hyvin monipuolisesti näyttelytöitä suunnitellessani. ONKO JÄÄ IKUISTA. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN erja Castrénin suunnittelemissa kankaissa lehahtelee riekkoja, espressokuppeja koristavat poronsarvikahvat, tarjottimen kuosit jäljittelevät kuukkelin muotoa ja lasimaljakoissa solisee tunturipurojen raikkaus. Luonto ei inspiroi muotoilijan työtä ainoastaan kauneudellaan, vaan taustalle kätkeytyy huoli luonnon tilasta ja ajatus luonnonsuojelun tärkeydestä. Lapin puhdas luonto lumoavine yksityiskohtineen on henkireikäni, mahtava kontrasti pääkaupunkiseudun miljöölle. Ikuinen jää -näyttely koostuu taidelasitöistä, joissa tavoitellaan muun muassa jään värejä, kirkkautta ja muotoja kuten halkeamia, railoja ja kuplia jään sisällä. M. Toukokuun lopussa avautunut Ikuinen jää -näyttely herättelee pohtimaan napajäätiköiden tilannetta ja luontosuhdetta. Etsin kuvia eri puolilla maailmaa esiintyvästä jäästä ja luonnostelin niistä eteenpäin. – Olen aina piirtänyt ja tehnyt paljon käsitöitä: olen suunnitellut paitoja, huovuttanut, kokeillut erilaisia maalaustekniikoita, entisöinyt huonekaluja, harrastanut keramiikkaa ja tiffanylasitöitä, käynyt jossain vaiheessa ryijykurssinkin. – Olen syntyperäinen espoolainen, mutta olen viettänyt paljon aikaa sukumme mökillä Kaamasessa pikkulapsesta lähtien. Jää on kiehtovaa: siinä on paljon sävyjä, erilaisia raitoja, railoja ja halkeamia. Muotoilija Merja Castrénia ajaa käsillä tekemisen palo Otan kantaa luonnon tilaan – Työväenopiston keramiikkakurssilla päätin vihdoin hakeutua alan koulutukseen. Muotoilija Merja Castrén on heittäytynyt lasin vietäväksi. – Uskon, että taiteen kautta voi vaikuttaa ihmisten tapoihin ja asenteisiin ainakin jollain tasolla. Jostain syystä ajauduin kuitenkin kemian alalle ja opiskelin diplomi-insinööriksi. Castrén valmistui muotoilijaksi Hämeen ammattikorkeakoulusta kesällä 2017. KEMISTISTÄ TULI MUOTOILIJA. TAIDE VAIKUTTAA LUONNONSUOJELUUN. – Luonto on aina ollut minulle läheistä aivan solutasolta lähtien. Suosin teoksissani luontoystävällisiä ja mahdollisesti myös kierrätysmateriaaleja.Tein opinnäytetyönikin kierrätyslasijauheesta. Teoksissa on käytetty useita erilaisia tekniikoita pintojen ja yksityiskohtien luomiseen ja useilla teoksilla on myös funktionaalinen käyttötarkoitus: niitä voi käyttää vaikkapa tarjoiluastioina tai maljakoina. Haluan herättää ihmiset ajattelemaan, mitä maapallolla tapahIkuinen jää -näyttelyn taidelasiteoksissa Castrén tutkii jään olomuotoja, värejä ja kirkkautta. Castrén työskenteli pitkään laboratoriolaitemyyjänä ja harrasti samalla innokkaasti kädentaitoja. Uutisissa luonnonsuojelulliset asiat tulevat esiin hyvin suorasanaisesti, mutta taiteen kautta ihmisiä voi ehkä lähestyä pehmeämmin, vaikuttaa mieliin ja ajatuksiin, muotoilija pohtii. Jos Lapin taikaa -sarjan työt olivat lähinnä kunnianosoitus Lapin luonnolle, uusimmissa töissä vaikuttimena on selkeämmin huoli luonnon tilasta. Vaikka uraa ei ole takana paljon, tuottelias muotoilija on ehtinyt jo tehdä vaikka mitä. Ajatus alanvaihdosta kyti koko ajan mielessä. Teoksia voi käyttää myös maljakoina tai tarjoiluastioina. Materiaalien kirjo on monipuolinen, mutta inspiraation lähdettä ei tarvitse kauan pohtia: on selvää, että luonto ja varsinkin Lapin karu kauneus on taiteilijalle tärkeää. Vaikka tekemisen palo onkin Castrénin tärkein motivoija, myös ideologiset arvot ohjaavat taiteen tekemistä. Castrén jatkaa, että kantaaottavampi ote taiteeseen on viime aikoina vahvistunut. Valmistumiseni jälkeen olen osallistunut useisiin näyttelyihin ja erilaisiin myyjäisiin, joissa on ollut tarjolla suunnittelemaani käyttötaidetta kuten Lapin taikaa -malliston innoittamat kuukkelitarjottimet. KU VA : KU VA A JA N N E KY /JA N N E LA AK SO N EN Kaikissa materiaaleissa on omat haasteensa. Hän kertoo olevansa luonteeltaan innostuvaa sorttia: on kiva kokeilla erilaisia materiaaleja ja tekniikoita ja toteuttaa projektit mahdollisuuksien mukaan alusta loppuun itse
KU VA : M ER JA CA ST RÉ N KU VA : M ER JA CA ST RÉ N. Suupuhallettua lasia käsiteltäessä on kyettävä nopeisiin päätöksiin. KUVA: VEIKKO VÄÄNÄNEN – Yhdistelen mielelläni erilaisia materiaaleja: tähänkin näyttelyyn tulee puiset alustat lasiesineille. 74 | Antiikki ja taide UHKU-lasimaljakot Lumi, Jäätyy ja Pyörre ovat Castrénin taidelasitöitä ajalta ennen Ikuinen jää -näyttelyä
Castrén suhtautuu muotoilijan työhön innostuneen intohimoisesti. . on saanut aikaan todella paljon upeita töitä, tuntuu silti usein siltä, että aika ei riitä kaikkeen. Castrén jatkaa, että lasi on tällä hetkellä ollut hänen ensisijainen materiaalinsa, mutta hän palaa mielellään myös muiden työskentelytapojen äärelle. Olisi mielenkiintoista onnistua tekemään siitä vaikkapa toimivia astiasarjoja. Castrén toteaa, että kemian alan koulutuksesta on ollut muotoilijan työssä hyötyäkin. Poro piilosilla –sarjan kupit ovat nekin saaneet inspiraationsa Lapin luonnosta. Puu taas on materiaalina lämpimän oloinen ja helposti muokattavissa, lasi sitä vastoin huokuu jäistä kylmyyttä. Ilo ja innostus heijastuu myös muotoilijan tulevaisuudensuunnitelmiin. Yhdistelen mielelläni erilaisia materiaaleja: tähänkin näyttelyyn tulee puiset alustat lasiesineille. Esimerkiksi kierrätyslasijauhe keramiikan osana on tosi mielenkiintoinen juttu, joka vaatii vielä jatkokehittelyä. – Vastakohdat kiinnostavat minua muutenkin. Esimerkiksi keramiikkaa voi työstää rauhassa ja työn ääreen voi palata uudestaan ja uudestaan kun taas lasin kanssa on oltava nopea ja pystyttävä tekemään päätöksiä samalla kun työ jo muotoutuu lasinpuhaltajan käsissä. Toivon, että tulevaisuudessa pääsisin pitämään näyttelyn vaikkapa Islannissa, jossa luonto on voimakkaasti läsnä ja vastakohdat kohtaavat. Seuraava suurempi teema muhii jo mielessä: merenpinnan nousemisen vastapainoksi olisi kiinnostavaa tutkia kuivuutta, joka sekin on ilmastonlämpenemisen tulosta. – Kaikissa materiaaleissa on omat haasteensa. Antiikki ja taide | 75 tuu kun ilmasto lämpenee ja sen myötä jäätiköt sulavat. Teos ottaa kantaa mehiläiskantojen kutistumiseen. – Olen jo hieman oppinut delegoimaan työtehtäviä, vaikka mielelläni tekisin aina kaiken alusta loppuun itse. Vaikka hän To bee or not to be -ympäristötaideteos oli esillä Tallinnassa vuonna 2015. Lähiaikoina luvassa on muun muassa ryhmänäyttely, jossa tutkitaan luontoaiheita kolmesta eri näkökulmasta – kolmen eri naisen silmin. KAIKENLAINEN TEKEMINEN INNOSTAA. – Epäonnistumisia tulee toki välillä, mutta se kuuluu prosessiin. Mutta varmaa on ainakin, että luonto ja siitä huolehtiminen näyttäytyy muotoilijan töissä myös jatkossa. – Tällä hetkellä veri vetää voimakkaasti pitämään näyttelyitä ja tekemään taidetöitä, astiastojen tai sarjojen tekeminen ei niin paljon houkuta, Castrén toteaa. VASTAKOHDAT KIINNOSTAVAT. Mieli palaa myös tekstiilisuunnittelulle. Esimerkiksi lasitteiden valmistamiseen vaaditaan kemian kaavojen ymmärtämistä. Kemian opinnoista on ollut hyötyä myös erilaisten prosessien sisäistämisessä, mikä mahdollistaa erilaisten materiaalija tekniikkakokeilujen tekemisen. Mutta on kyllä melko työlästä ja uuvuttavaakin, kun kaikenlainen tekeminen innostaa! Castrén naurahtaa. GALLERIA AVOINNA TI-PE 11–18, LA 11–16. IKUINEN JÄÄ -NÄYTTELY 19.6.2018 ASTI , GALLERIA MAFKA&ALAKOSKI, ISO ROOBERTINKATU 19, HELSINKI. KUVA: MERJA CASTRÉN Kuukkelit-tarjottimet on valmistettu suomalaisesta koivuviilusta
76 | Antiikki ja taide Katujulisteiden luoja Erik Bruun Hymyilevän norpan mies Professori, graafikko Erik Bruun täytti huhtikuussa 92 vuotta, mutta jatkaa piirrosprojekteja yhä.
Korjaukset tehtyään Bruun kiirehti kirjapainoon, jossa painon johtaja Ralf von Frenckelloli työn jälkeen ja luonnonsuojeluideaan niin tyytyväinen, että lahjoitti 1500 julistetta. Bruunin uraan on kuulunut myös opetusta, tehtäviä graafisen alan järjestöissä, palkintolautakuntien jäsenyyksiä, näyttelysuunnittelua ja monia Klassinen norppajuliste vuodelta1974, jota myytiin 43 000 kappaletta. – Elämäni tuntuisi turhanpäiväiseltä, jos istuskelisin vain sohvalla. Hän laski täytetystä merikotkasta sulkien lukumäärän, teki muut yksityiskohdat ja näytti vielä luonnostelmaa ornitologille. Erik Bruun on suunnitellut satoja julisteita, kymmeniä postimerkkejä, kirjanomistajamerkkejä, vuosikertomusten visuaalista ilmettä, seteleitä sekä yritysja yhdistyslogoja. Huuhkaja, latinaksi Bubo bubo. Julistetta painettiin viiden vuoden aikana 43000. Varsinkin värillisten ulkomainosten teho tuotemerkkien brändin rakentajana oli tärkeä. Erik Bruun paneutuu kulloiseenkin kohteeseen huolella. muita aktiviteetteja. Norppa-kuva on vuodelta 1974. Bruun on kuvannut myös kurkia ja joutsenia. Sirpin ja vasaran valtakunta tuhosi monia Suomi-neidon alueita, ei vain Karjalan kannasta. – Käyttögrafiikkaa on motivoivaa tehdä, varsinkin kun on saanut tehdä töitä monenlaisten tuotteiden ja ihmisten kanssa. – Norppa poseerasi minulle, ja voin vannoa, että se myös hymyili minulle. HYMYILEVÄ HYLJE. Monissa var. Hän teki kokonaisvaltaista visuaalista ilmettä etikettejä ja julisteita myöten. Bruun oli 1950-luvulla ensimmäinen ”jaffakuvittaja”. Grafiikan eri menetelmiä hän tuntee hyvin. Norppatyöstä tuli tavattoman suosittu. Erik ei suunnittele kokonaan eläkkeelle jäämistä, joskin hän on tahtia höllentänyt ja keskittynyt piirtämisessä vain tiettyihin aiheisiin. Ei kaikkea tarvitse tehdä otsa rypyssä, hän sanoi Apu-lehden haastattelussa muutama vuosi sitten. Merikotkan Bruun piirsi yhtä huolellisesti kuin kaiken aiemmankin. Bruun on tehnyt jopa vuosikymmeniä kestänyttä yhteistyötä esimerkiksi postimerkkikeskuksen kanssa. UNOHDA RYPPYOTSAISUUS. Erästä joulupostimerkkiä 1990-luvun alussa painettuiin 54 miljoonaa ja myytiin 52,6 miljoonaa. Hän myös visioi Kauppatorille 75 metrin korkuista Suomi-symbolia, jonka muotokieli muistuttaisi joutsenen siipeä. Antiikki ja taide | 77 TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO raafikko Erik Bruun oli luomassa katujulisteiden kulta-aikaa jo 1950-luvun alusta lähtien. Yksi Bruunin ikonisimpia töitä on ollut Jaffa-limonaadien visuaalisen ilmeen luominen. Työnteko on harrastukseni ja intohimoni enkä pysty sitä lopettamaan. kärsi merikotkakanta, Bruun sanoo. Erik Bruun on yksi harvoja nykygraafikoista, jolla ei ole ollut apuvälineenä henkilökohtaista tietokonetta. Frenckellin kirjapaino otti ensimmäiset vedokset ilman tilausta. Hartwallin Jaffa täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Myöhemmin Suomen Luonnonsuojeluliitto on käyttänyt sitä tunnuksenaan. G Erik Bruunin hieman erilainen näkemys Suomi 100-” juhlinnasta”. Yhteistyössä luonnonsuojeluliiton kanssa merikotkajulistetta myytiin noin 25000 kappaletta. Myös lintuja Bruun on piirtänyt paljon, usein siivet avattuina. Mukana on paljon leikkiäkin. Luonnontieteellisestä museosta Erik sai lainaksi laulujoutsenen siiven, jonka hän piirsi yksi yhteen. – Saimaan norpan tilanne oli tuolloin heikko, mutta eniten ympäristömyrkyistä Moni idea loksahtaa paikoilleen unessa. Kun hän sai idean hylkeestä, matkusti hän Särkänniemen akvaarioon sellaista piirtämään. – Albatrossin ja merikotkan pyrin tekemään mahdollisimman suureksi, lähelle luonnollista kokoa
Luonnos Hartwallin Jaffan 70-vuotisjuhlia varten. Destination North of Finland.. Vihkossa myös kerrotaan jokaisen linnan historiasta suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. – Merkit kuvaavat Suomenlinnaa, Hämeen linnaa, Raaseporin linnaa, Kastelholmaa, Olavinlinnaa ja Turun linnaa. Bruunin käsialaa on myös Viipurin linnan perustamisen 700-vuotisjuhlapostimerkki vuonna 1993. SUOMEN LINNAT. – Olen tyytyväinen, että Viipuri-aiheinen merkki julkaistiin, vieläpä Suomi-Finland-tekstillä. Jopa osa kirjainfonteista on syntynyt kynähahmotelmina ilman tietokoneen apua kuten edesmenneen Ravintola Palacen logo. Erik Bruun on suunnitellut maamerkkiä, joka perustuu joutsenen siiven muotokieleen. Bruun osallistui viimeiseksi jääneen markkasarjan suunnitteluun, joka otettiin käyttöön vuonna 1986. 78 | Antiikki ja taide haisissa julisteissa kivipiirrostekniikka on ollut näkyvä tehokeino kuten Bruunin klassikkojulisteessa Destination North Finland. Vuosina 2013–2014 Erik Bruunin aloitteesta syntyi Vanhat linnat –postimerkkivihko, jossa oli kuusi 1. luokan postimerkkiä. Bruun on tehnyt vuosikymmeniä kestänyttä yhteistyötä esimerkiksi postimerkkikeskuksen kanssa
Syksyllä Japanissa järjestetään suomalaiselle graafikolle kiertonäyttely. Ideointi ja ajatusten toteuttaminen ovat parasta energianlähdettä, pitäen taiteilijan vireänä. Äidillä oli jalostuskanala, isä oli puutarhuri. Sisätilojen julisteissa informaatiota voi olla enemmän. – Nyt kaunis puutarha on joutomaata. Veljensä Kajn kanssa he soutivat omatekoisella soutuveneellä Tukholmaan ja takaisin. Antiikki ja taide | 79 LAPSUUS VIIPURIN KUPEESSA . – Muistan lapsuudestani Säiniöllä äidin kanat. Erik Bruunin mukaan katujulisteen suuntaviivat vedettiin viisikymmenluvulla. . Erik meni armeijaan 1945, josta hän kävi iltaisin Taideteollisuuskeskuskoulun iltakoulua Helsingissä. Vähemmän mukavia muistoja on koulusta Viipurista. Urheilu oli Lähellä Erikin sydäntä. Sodan jälkeen koti jäi itärajan taakse ja perhe muutti useammassa vaiheessa Säiniöltä päätyen vähitellen Espoon Kauklahteen, josta perhe osti neljän hehtaarin tilan. Rakennukset oli tuhottu. Alaotsikko on yksinkertaisesti vain ”julisteita ja käyttögrafiikkaa”. Teoksen nimi on Sulka ja kynä. Matka oli suuri pettymys. Kun opettaja epäreilusti rankaisi hieman yli kymmenvuotiasta Erikiä luokalle jäämisellä kopioinnin vuoksi, seurasi siitä paljon mielipahaa, mutta myös halua näyttää. SULKA JA KYNÄ. Vuorokauden ikäisiä tipuja pakattiin pahvilaatikoihin ja kuljetettiin lähiseudun kesäasukkaille kesäkanoiksi munimaan. Tukholmasta he jatkoivat tandempolkupyörällä Osloon tapaamaan sukulaisia. . Erik Bruun vietti lapsuutensa Viipurin maalaiskunnassa Säiniön kylässä. Bruunista on tehty kirja myös japaniksi. Luovia ideoita on syntynyt sekä graafisen suunnittelutyöhön liittyen että niiden ohessa. Bruun kävi Säiniöllä 1990-luvun puoliväissä. Isän huolella vaalimat pyöreään muotoon leikatut hopeapajut olivat pois. Hän on jopa visioinut aurinkopaneeleilla kulkevaa autoa ja modernia purjealusta. Merikotka. Vuonna 2007 ilmestyi laaja Erik Bruunin tuotantoa esittelevä kirja, johon tekstin teki Ulla Aartomaa. Lahjakkuutta piirtämiseen hän uskoo perineensä äidinisältä, joka oli maanmittausinsinööri. Hän toimitti vuonna 1992 Katujuliste kunniaan-kirjasen, joka liittyi Mainosuutiset-lehden 40-vuotisjuhlien yhteydessä järjestettyyn näyttelyyn. Tarvitsen tarpeeksi yöunta. Matkaa karjalaisten pääkaupunkiin oli vain kymmenen kilometriä. Yksi tuoreimpia hankkeita on ollut ”Mennään metsään”-kampanja, johon hän suunnitteli tunnuksen. – Olin neljä, kun ukki kuoli, mutta katselin mummin luona aina ihastellen seinille ripustettuja isoisän karttoja. Meillä oli ennen sotia hoidettu jokainen neliömetri peltoakin. Kahden iltakouluvuoden jälkeen Erik pääsi päiväkouluun. Metsä, vesi ja muut luonnon elementit ovat tärkeä osa Bruunin kuvastoa. Luonnon lukemattomat yksityiskohdat ovat siirtyneet tarkasti mutta uudenlaisin variaatioin esimerkiksi julistesarjoihin Flora Fennica ja Forest Finland. – Moni idea loksahtaa paikoilleen unessa. Bruun on vuosikymmenet ollut ihastunut suomalaiseen metsäluontoon. Erikissä on aimo annos Pelle Pelotonta. Myös lennokit olivat kiinnostuksen kohde ja Erik rakensi 40-luvulla liidokin, jonka kärkiväli oli 3,5 metriä. Ruotsiksi teos julkaistiin 2010. – Ulkomainonnassa tarvitaan pelkistettyjä ratkaisuja, sillä viesti tulee ehtiä ymmärtää, vaikkapa nopeasti liikkuvasta linja-auton ikkunasta. Erik Bruunin mielestä käyttögrafiikkaa on motivoivaa tehdä.
Pekingiin oli tuolloin tullut juuri kymmenentuhatta uutta taksia, mutta Kurki on valmistettu filigraanitekniikalla eli pintaan on kiinnitetty pieniä metallisia lenkkejä, joiden välit on sitten emaloitu. – Kävimme myös puistossa, jossa Paavo Väyrynen vuonna 1984 nousi pyhän hevospatsaan päälle. Kurki symboloi pitkää ikää. – Matka oli todella mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. Matka oli ensimmäinen kaukomatkani ja kohteena pitkän historiansa vuoksi todella mielenkiintoinen, historiasta kiinnostunut Annikki kertoo ja myöntää että lukuisten dynastioiden kanssa meinasi kyllä mennä sekaisin. Kielletyn kaupungin, Kesäpalatsin, Taivaan temppelin, Kiinan muurin ja Taivaallisen rauhan aukion lisäksi ryhmä tutustui lukuisiin puistoihin, teatteriin ja konsertteihin. N yt jo pankkivirkailijan työstä eläkkeellä oleva Annikki Huttunen oli työkavereidensa kanssa Kiinassa lomamatkalla vuonna 1994. Sen jälkeen siihen oli rakennettu aita ympärille. – Ne ovat hallitsijoiden ja haltijasukujen valtakausia, joiden kautta Kiinan historia jaotellaan ja joiden vaihtumisen kautta tapahtui valtakunnallisia muutoksia ja taloudellisia uudistuksia. Näihin dynastioihin liittyy myös paljon tarinoita, joita oli mukava kuunnella. – Matkustimme Pekingiin, joka on maan pääkaupunki. inta on hienoa käsityötä. Rakkaat esineet 80 | Antiikki ja taide Emalinen koriste-esine muistona Kiinasta Kurki on pikkutarkkaa käsityötä
HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. – Kiina on niin sanotusti high-context-kulttuuri, jossa symboleilla on suuri merkitys. Se siitä liikenneturvallisuudesta. Se on tavallaan filigraanityötä. Kiinan halvat silkit eivät häntä kiehtoneet ja hän katseli ylipäätään tarjontaa vähän sellaisena rihkamana. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Annikki osti tehtaalta noin 30 cm korkean kurjen ja sille kaksi pienempää kaveria. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. • www.jarvenpaa.?/taidemuseo 7/6/4 €, Museokortti • touko–elo ti–su 11–18 KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 16.-17.6.2018 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai sunnuntai kello 10 16 Vääksyn liikuntahalli, Asikkalantie 14, Vääksy (Asikkala) 30.6.2018 Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat Lauantai kello 9 – 15 Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho, Hämeenlinna 4.-5.8.2018 Aitoon Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10 – 16 Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne ei niitä juurikaan pyöräliikenteen seasta erottanut. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. – Kun lähdimme tutustumaan kaupunkiin taksilla, paikalle kurvasi pieni keltainen auto. Koko kodin irtaimisto oli sohvakalustoa myöten pyörän perässä kärryssä. Kuljettaja aukaisi takakontin, jossa oli neljä puista jakkaraa, joille sitten kömmimme istumaan. Silmäni aukesivat, millainen työmäärä yhteen koriste-esineeseen liittyy. Työolosuhteet eivät näyttäneet loisteliailta ja tekijöinä oli enimmäkseen nuoria naisia. Esimerkiksi punainen väri on onnen väri, valkoinen symboloi kuolemaa. Antiikki ja taide | 81 KERRO AARTEESI TARINA ?. Avaa meille aarteittesi tarinat. Annikki Huttunen hakee matkoiltaan yleensä enemmän elämyksiä kuin matkamuistoja. Myös muutto sujui näpsäkästi. ?. Oli ihmeellistä nähdä, miten taitavasti esimerkiksi ikkunalaseja kuljetettiin pyörällä. Metallilangoista tehdään pieniä lenkkejä ja kiinnitetään pintaan, sen jälkeen jokainen pieni lenkki väritetään emalilla erikseen. Kuorman päällä istui emäntä. Kurki on eläimenä pitkän iän ja viisauden symboli, siksi päädyin tähän esineeseen enkä esimerkiksi kilpikonnaan, joka tarkoittaa ikuista sinkkuelämää, yksin viihtyvä Annikki nauraa. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä (koko vähintään 2 Mt). Sen verran oli yhden lapsen politiikkaa muuttanut naisen asemaa, että aiemmin rouva olisi joutunut myös polkemaan, Annikki nauraa ja kertoo myös mukavan muiston taksista. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Välähdyksiä BJÖRN JA TILLY SOLDANIN tarinasta 1.3.–31.8.2018 Järvenpään taidemuseo Kirjastokatu 8,+ 358 (0) 40 315 3881 taidemuseo@jarvenpaa.. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com Ison kurjen kavereina on kaksi pienempää. – Sitten menimme tehtaaseen, jossa tehtiin näitä emalitöitä
5.–8.7. Aitoon Antiikkija Keräilymessut Honkalantie 4, Aitoo . 29.– 30.9. Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha, Tehtaankatu 23, Riihimäki . 21–22.7. 4.-5.8. 5.–8.7. Antiikki-, taideja keräilymessut, Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu 1 SYYSKUU . Isonkyrön 1700-luvun markkinat, Kotiseutumuseon ja Vanhan kirkon alue, Museotie . 17.–19.7. 28.6.–1.7. Fiskarsin Antiikkipäivät, Vanha veitsitehdas, Peltorivi 7, Fiskarsin ruukki . Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti LOKAKUU . 9.6. 25.–26.8. Billnäsin Perinneja antiikkipäivät, Iso Paja, Ruukintie 8, Billnäs. HEINÄKUU . 10.–12.8. Hagelstam & Co, Helsinki . 10.11.2018 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere (alustava päivämäärä, muutos mahdollinen) ELOKUU . Wanha Tammitori . Antiikkimarkkinat, Maikkulan kartano, Maikkulanrinne 21. 16.–17.6 Vääksyn Antiikkija Keräilymessut Lauantai, Vääksyn liikuntahalli . Huutokauppakamari Aikalöytö, . 14.6. Modern huutokauppa. 21.–22.7. 13.–14.10.2018 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1 C, Helsinki . Hauhon Antiikkija Keräilymarkkinat, Hauhotalo, Kirkkotie 5, Hauho. Tapahtumat 2018 82 | Antiikki ja taide KESÄKUU . Inkoon Antiikkipäivät, Aktia Areena, Tykkitie 3 . Keskiaikaiset markkinat, Turun Vanha Suurtori . 27.10.2018 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää MARRASKUU . 30.6. Loviisan Wanhat Talot, avoimet ovet vanhoissa taloissa sekä antiikkimarkkinoita ym Aitoon Honkala, Pälkäne
Turun kaupungin taidekokoelma. Meille käy myös Museokortti! Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki Bussit: 551, 552 www.villagyllenberg.fi WÄINÖ AALTONEN Kultalilja, 1929. ilmaiseksi. Turun museokeskus / Miska Lehto. Museo auki: ke 15–19 / la 11–15 / su 12–16 Yleisöopastukset suomeksi: ke klo 16 / la klo 12 / su klo 13 Liput: 10/8 €, alle 18-v. T U T T U J A T U N T E M AT O N WÄINÖ AALTONEN 11.4.–14.10.2018 Wäinö Aaltosen maalausja veistostaidetta esittelevä näyttely esillä Villa Gyllenbergin taidemuseossa
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2018-29 700278-1803 Stockholms Auktionsverk Auktionsverket on osa Lauritz.com -konsernia ja yhdessä muodostamme Pohjois–Euroopan suurimman huutokauppaverkoston taiteelle, antiikille ja designille. www.auktionsverket.fi Stockholms Auktionsverk Helsinki — maailiman vanhin yhä toiminnassa oleva huutokauppatalo on nyt myös Helsingissä!. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja pyydä maksuton arviointi esineistä: info.helsinki@auktionsverket.com Tervetuloa näyttöön ja arviointia varten myös toimistollemme osoitteeseen Eteläranta 14, Helsinki, arkisin klo 11-17. Konsernilla on yli 3 miljoonaa rekisteröitynyttä asiakasta ja kuukausittain yli 6 miljoonaa vierailua myyntisivuillaan