ARJEN HISTORIA Muotoilija Heikki Orvolan UNIIKIT PRODEERAUKSET Kultakauden radikaali Totinen humoristi Vanhan tuolin verhoilu on ekoteko Janakkalan tietokonemuseo Klassismi nosti älyn kunniaan Panssarivaunut Suomeen 100 vuotta sitten Yksilöllisiä kelloja – halvin 60 000 euroa ELLEN THESLEFF IIU SUSIRAJA TYYLISUUNNAT KARI VOUTILAINEN. 3/2019 • 9,10 € ENTISÖINTI . KÄDENTAIDOT . KERÄILY
12 Krisse Karima kerää Kinderyllätyksiä. Heikki Orvola,brodeeraus. Talvisodassa niillä olisi ollut käyttöä, mutta osa tykeistä ei ehtinyt mukaan sotaan. 28 Suomalaiset panssaritorjuntamiehet nimittivät tämän M/34 panssaritorjuntatykin Marianneksi. 66. 20 Soljet, kolikot ja erilaiset hevosten varustuksiin kuuluvat esineet, muun muassa kengät ja naulat, ovat yleisiä löytöjä Menneisyyden Etsijöille. – Taiteen tekeminen on vain niin kivaa. Sarjoihin kuulumaton intiaani muuttuu veturiksi, kun sen kääntää toisinpäin. Noin 60 panssarivaunusta ja -ajoneuvosta osa on edelleen liikkuvia. 36 Jasmina Ijäs on itseoppinut taiteilija, jonka taide ottaa kantaa, mutta jättää katsojalle myös tulkinnanvaraa. Vähän kuin olisi hiekkalaatikolla koko ajan, maailmallakin mainetta saavuttanut kuvataiteilija Iiu Susiraja sanoo. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................5 Itsenäinen, itsepäinen ja vapaa Ellen Thesleff .....................................6 Petra Tiihonen voitti Finnish Photo Awardsisin ..................................10 Muotoilija Heikki Orvolan prodeeraukset ...........................................12 Uutisia ......................................................................................................16 Verhoilijan käsissä vanha huonekalu uudistuu ...................................20 Ateneumin kesä .....................................................................................24 Menneisyyden Etsijät kaivavat maastosta esille historiaa ................26 Ehrnströmit: Kiehtova kaunotar ja pullea seuramies .........................33 Tapio Wirkkalan Ulthima Thule kuvasi Suomen puunjalostusteollisuutta 34 Panssarivaunut saapuivat Suomeen sata vuotta sitten ....................36 Bussikuski Melanie Kircherin intohimona Barbiet ..............................40 Pitsinnypläys vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä .......................................42 Lahdessa kinastellaan evakkopatsaasta ..............................................46 Tyylisuunnat: Klassismi nosti älyn kunniaan .......................................48 Uutisia ......................................................................................................52 Kellomuseo – kellojen ja korujen kohtaamispaikka ...........................54 Veli Aineen kokoelmassa 2648 teosta.................................................58 Janakkalassa voi tutustua tietokoneiden historiaan ...........................62 Krisse Karima kerää Kinder-yllätyksiä ..................................................66 Jasmina Ijäksen taulut ovat täynnä tarinoita ......................................68 Kari Voutilainen valmistaa aikarautoja varakkaille ja aatelisille .......72 Iiu Susirajan totiset ja humoristiset valokuvat ....................................76 Tapahtumat .............................................................................................80 Tilauskortti ...............................................................................................81 Rakkaat esineet: Dollytexin vanhat nuket ...........................................82 Sisältö – Jokainen hyvin tehty työ on yksi huonekalu vähemmän kaatopaikalla, verhoilija Jenny Langenskiöld tietää. Hattulan Parolassa sijaitsevalla Panssarimuseolla on useita maailmanluokan harvinaisuuksia. (Highlights of the Weekly cleaning, 2018.) 36 68 Bullterrieri 2003
0500533587 www.gema.fi A NTIK Sajaniemi, Loppi Puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 050 566 5350 / Satu www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh
Antiikki ja taide -lehti pyrkii elämään mukana suomalaisessa nuoressa kulttuurissa ja menneen ajan tapahtumissa. Heikki Orvolan brodeeraustyö. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Se kunnioittaa säveltäjä Jean Sibeliuksen uraa ja kertoo myös suomalaisen muotoilun osaamisesta. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Me Suomessa kunnioitamme omaa menneisyyttämme vahvasti – se ei ole eurooppalaisen mittapuun mukaan vanhaa, mutta se edustaa meille tämän päivän suomalaisille arvokasta omaa suhteellisen nuorta historiaamme. Vuonna 2019 ilmestyy 6 numeroa. Suomi on taiteellisen menneisyytensä osalta noussut kansainvälisen mittapuun mukaan eturiviin. Meillä on ollut arvostettuja säveltäjiä, kirjailijoita, kuvataiteilijoita ja arkkitehtejä, joiden elämää ja aikaansaannoksia voidaan arvostaa ei yksin kotimaassamme Suomessa, vaan mittavasti myös kansainvälisesti. Antiikki ja taide -lehti keskittyy suurelta osin historiallisen kuvaja rakennustaiteen kuvauksiin, mutta useimmiten lehden aiheet käsittelevät asioita lähimenneisyydestä. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä.. Tänään me suomalaiset olemme yhä kiinnostuneimpia menneisyydestämme. Menneisyyden kunnioittaminen, sen kaikkinainen esilläpito on osoitus kulttuurimme arvosta. Meillä ei jo yksinomaan ilmastostamme johtuen ole eurooppalaisen mittapuun mukaan vanhaa kulttuuriperintöä, esineistöä ja rakennuksia siinä määrin kuin maanosamme eteläisissä osissa, joita voidaan pitää maailmanlaajuisesti antiikin tyyssijoina. Helsingin Töölössä sijaitseva muistomerkki painaa 24 tonnia, ja siinä on yli 600 putkea. Pieni Suomi on taiteen alueella saavuttanut monia kansainvälisiä suorituksia. VÄESTÖLTÄÄN SUOMI on pieni ja nuori – kylmä pohjoinen maa jonne asutus on alkanut levitä vasta noin tuhat vuotta sitten. Lännestä maahamme ulottunut kulttuuri elää ja vaikuttaa edelleen keskuudessamme, osaamme arvostaa menneisyyttämme, vaikka se on eurooppalaisen mittapuun valossa vähäinen ja nuorinta. Taiteilija Eila Hiltusen tekemä Sibelius-monumentti on esimerkki suomalaisesta kulttuurista. Eurooppa on tällä sektorilla maailman laajuisessa kentässä ykkönen ja Suomi sen mukana. Me, pienen pohjoinen kansan asukkaat emme ole kansainvälisesti taiteen kentällä eturivissä, mutta mennyttä vaalien ja kunnioittaen luomme uutta ja joka vuosi ikuistamme tuleville sukupolville tämän päivän saavutuksiamme. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Meillä Suomessa kulttuuri on nuorta – Kreikan ja Rooman antiikin ajoilta meillä ei ole jäljellä juuri mitään – vanhimmat kirkkorakennuksetkaan eivät täytä Välimeren maiden antiikin ajan kriteerejä. Monumentti on 8,5 metriä korkea, 10,5 metriä pitkä ja 6,5 metriä syvä. Tänään antiikki yleisimmin tarkoittaa taiteellisia esineitä ja rakennuksia. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 38 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 43 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi ntiikki on sana, joka alun perin tarkoittaa ajanjaksoa menneiltä ajoilta – Rooman ja Kreikan historiassa ennen ajanlaskumme alkua ja viitisen sataa vuotta sen jälkeen. Antiikki ja taide | 5 3/2019 A Suomi – antiikin ja taiteen pohjoinen, eturivin maa Kannen kuva: Juuttunut valta 1986
Kuva: Svenska Litteratursällskapet, arkisto Ellen Thesleff oli Suomen ensimmäisiä symbolisteja ja ekspressionisteja. Hän oli värin, valon ja liikkeen kuvaamisen mestari.. 6 | Antiikki ja taide TEKSTI: TIMO ELO Itsenäinen, itsepäinen ja vapaa Ellen Thesleff Poikatukkainen radikaali Taiteilija 1890-luvun alkupuolella
Vuosina 1936– 1937 hänelle tarjoutui mahdollisuuksia asettaa töitään näytteille New Yorkiin, Prahaan, Bratislavaan, Milanoon, Roomaan, Budapestiin, Wieniin ja Kööpenhaminaan. Asetelmat, eläimet tai äitiys eivät häntä kiinnostaneet. Gradua tehdessäni sain ohjaajaltani idean ryhtyä lähemmin tutkimaan myös Ellen Thesleffiä ja siitä se alkoi, Schreck kertoo. – Tämän jälkeen hain apurahaa taiteilijan elämäkerran kirjoittamista varten. Elämäkerran julkaisemisen yhteydessä nousi esiin ajatus, olisiko hyvä saada samaan Lukuhetki (Gerda Thesleff ja Sigrid Schauman), 1906. Myös väitöskirja on tekeillä. Hän myös oli yksi aikansa merkittävistä pohjoismaalaisista maalareista. – Minua kiinnostaa Ellen Thesleffin taiteessa tanssin ja liikkeen osuus ja se, miten taiteilijan käsitys ruumiista muuttuu ja muotoutuu asteittain. Myöhemmin 1930-luvulta eteenpäin hän lähestyi myös surrealismia. Hän maalasi miesten maailmassa ja miesten aiheita: naisia, maisemia ja uransa lopulla jopa abstraktiota. Kuva: Svenska Litteratursällskapet, arkisto T aidemaalari Ellen Thesleff (1869-1954) aloitti uransa 1890-luvun alussa kaksikymppisenä ja maalasi viimeiset työnsä kahdeksankymmenen vuoden iässä 1940-luvun lopussa. KOSMOPOLIITTI. Helsingin taidemuseo HAMin Ellen Thesleff -näyttelyn on kuratoinut taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck, joka muun muassa on tutkinut Ellen Thesleffin laajaa kirjeenvaihtoa ja julkaissut vuonna 2017 ”Minä maalaan kuin jumala” -nimisen Ellen Thesleffin elämäkertateoksen. Hanna-Reetta Schreck on toiminut myös Ellen Thesleff-näyttelyn kuraattorina Retretissä vuonna 2008. Alfred Kordelinin säätiön kaksivuotisen apurahan turvin pystyin keskittymään kirjoitustyöhön. – Kiinnostus Ellen Thesleffiä kohtaan syntyi tanssin myötä tehdessäni pro gradu -tutkielmaa kuvataiteen ja tanssin välisestä suhteesta. Ellen Thesleffiä arvostettiin kansainvälisessä taiteilijaverkostossa. Ellen Thesleff uudisti värimaalausta ja suomalaisen puugrafiikan ilmaisutapaa sekä lähentyi uransa viimeisinä vuosina myös abstraktia ilmaisua. Kuva: Yksityiskokoelma. Maaseudulla hän puki päälleen miesten vaatteet, housut ja takin, veti lippalakin syvälle päähänsä ja sukelsi luontoon. Taidemaailman kansainvälinen verkosto soi hänelle turvapaikan, Suomessa tärkeänä tukikohtana toimi kesäateljee Casa Bianca Ruoveden Muroleessa. Taiteilijadebyyttinsä jälkeen vuonna 1891 Ellen Thesleff suuntasi Pariisiin ja aloitti liikkumisensa eurooppalaisissa metropoleissa. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli Ellen Thesleffin tukikohta Suomessa Ruoveden Muroleessa sijainnut ”Casa Bianca”, valkoinen talo. Varsinainen kansainvälinen läpimurto jäi kuitenkin saavuttamatta. Ellen Thesleffin tapa maalata oli huomiota herättävä, itsenäinen, itsepäinen ja vapaa. Hänen henkinen kotinsa oli kuitenkin Firenzessä, jossa hän asui pitkään ja jonne hän myös kaipasi vanhuutensa päivinä. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli Ikaros, 1940-luvun loppu. Hän ei sitoutunut kansallisiin aiheisiin eikä nuoren kansakunnan identiteetin rakentamiseen, vaan verkostoitui aktiivisesti eurooppalaisen taide-elämän toimijoiden kanssa. Antiikki ja taide | 7 Poikatukkainen radikaali Taiteilija 1900-luvun alkupuolella. Osana rohkeaa ja tinkimätöntä taiteellista toimintaansa hän toi ensimmäisten joukossa suomalaiseen taiteeseen useita kansainvälisiä taidesuuntauksia, kuten symbolismin ja ekspressionismin. TANSSI JA LIIKE. Taiteilijana Ellen Thesleff oli kosmopoliitti, joka oli kotonaan niin Suomessa, Pariisissa kuin Firenzessäkin
Kuva: HAM/Hanna Kukorelli Tyttöjä (Tytöt niityllä), 1906. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli Pinjoja Villa Borghesen puistossa, 1905. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli Helsingin satama, 1912. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli Lehtimaja, 1908. Kuva: Hanna Kukorelli. 8 | Antiikki ja taide ”Chopinin valssi” (1930-luku) on kuvaus tanssivasta tytöstä, joka liikkuu keveästi ja aistillisesti keinahdellen valssin tahdissa
Hän ei läheskään aina tehnyt niin kuin pitää. Näyttelyssä Screck johdattelee katsojan Ellen Thesleffin moni-ilmeisen taiteen pariin nostaen esiin myös itse taiteilijan näyttelyn historiallisen oheisaineiston myötä. On tosi tärkeää tuoda vanhan totuuden rinnalle uutta rikastuttavaa tietoa. Näin nainen esitti olevansa yhtä hyvä kuin kuka tahansa mies ja kyseenalaisti naiseuden vanhoja määritelmiä. – En pysty nimeämään yhtä tai kahta tärkeintä työtä, mutta jokaisessa tilassa on nostettu esiin pari kolme teosta eri teemojen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan näyttelyssä ei ole töitä kovin runsaasti, joten sen kyllä jaksaa kahlata läpi. Kuva: HAM/Maija Toivanen Thyra Elisabeth, 1892. – Ellen Thesleff sai elämässään käydä läpi todella kiinnostavia aikakausia. Lisäksi on elämäkerrallista aineistoa, valokuvia, kirjeitä, luonnoskirjoja sekä joitakin taiteilijaan liittyviä esineitä. LÄHTEET: HAM/HELSINGIN TAIDEMUSEO; HANNA-REETTA SCHRECK: ”MINÄ MAALAAN KUIN JUMALA – ELLEN THESLEFFIN ELÄMÄ JA TAIDE”, TEOS, 2017. Ja sitten ovat ’Tytöt niityllä’ sekä ’Toscanalainen maisema’ – molemmat vuodelta 1906. – Ellen Thesleff oli vahva ja itseriittoinen taiteilija, joka vertasi itseään vailla epäilystä taiteen maskuliineihin mestareihin, kuten Leonardo da Vinciin ja Michelangeloon. Ellen Thesleff oli taiteilijana itsenäinen ja moderni ’uusi nainen’, joka teki mitä halusi ja oli sitä myötä radikaali myös elämänvalinnoissaan. – Ellen Thesleff oli itseriittoinen taiteilija, joka vertasi itseään vailla epäilystä taiteen maskuliineihin mestareihin, Hanna-Reetta Schreck sanoo. Hän eli kiehtovan ja rikkaan elämän ja oli edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden oli vaikea saada tunnustusta. 1920-luvulla uuden naisen näkyväksi symboliksi oli noussut poikamiestyttö, josta Suomessa käytettiin nimityksiä ”poikatyttö” tai ”jazz-tyttö”. Tämä on tärkeä näkökohta varsinkin nyt, kun naiset ovat voimalla lyömässä itsensä läpi taiteilijoina jopa niin, että Suomen taiteen kokonaiskuva on laajenemassa. Ja eihän se, että naistaiteilijoita nyt nostetaan, ole mitenkään poissa niiltä, joita aikanaan on tuotu esiin. – On seinätekstejä ja teosanalyysejä, joiden myötä eri teemat myös toivottavasti aukeavat. Loppukauden töistä ’Aurinkosuudelma’ on merkittävä. Tämä liittyi myös Ellen Thesleffiin, jota kysymys naisesta ammattitaiteilijana ei jättänyt koskaan rauhaan, vaan nousi esiin aina uudelleen ja uudelleen. – Onneksi historiankirjoitus muuttuu ja sen pitääkin muuttua, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Esillä on 70 maalausta ja 40–50 grafiikanvedosta. Antiikki ja taide | 9 Hän ei käyttäytynyt sievästi tai suostunut jäämään kotiin, vaan sen sijaan matkusti ja maalasi. Hanna-Reetta Schreck kertoo painottaneensa näyttelyssä taiteilijasta kertovia erilaisia teemoja. Ellen Thesleff oli poikatukkainen radikaali, joka eli taiteelleen. Helsingin satama, 1912. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli yhteyteen myös näyttely. ’Kaiku’ vuodelta 1891, oli Thesleffin läpimurtotyö, ’La Rossa’ eli italialaisnaisen muotokuva vuodelta 1915 sekä itse näyttelyn pääkuva ’Thyra Elisabeth’ vuodelta 1892. ELLEN THESLEFF – MINÄ MAALAAN KUIN JUMALA/HAM HELSINGIN TAIDEMUSEO 26.4.2019 26.1.2020. Taiteilijana hän ei kuitenkaan osallistunut innokkaasti naisille suunnattuihin ryhmänäyttelyihin. Hän oli taiteilijana voimakkaasti uudistuva ja halusi elää vapaasti, mikä mielestäni on tosi koskettavaa. – Olen halunnut tuoda esiin näkökulman, josta mielestäni ei ole riittävästi puhuttu: mitä tuona aikana naiselle merkitsi olla taiteilija eikä vain elää yleisesti hyväksytyssä naisen roolissa. Kuva: Hanna Kukorelli. RIKAS ELÄMÄ. Hän myös koki ylittävänsä näiden saavutukset – työskentelevänsä kuin jumala, Hanna-Reetta Schreck sanoo. . ITSENÄINEN JA MODERNI. Helsingin taidemuseo HAM halusi tehdä sen. Ei käyttäytynyt sievästi tai suostunut jäämään kotiin, vaan sen sijaan matkusti ja maalasi
KU VA : PE TR A TI IH O N EN Finnish Photo Awardsissa kova taso Kantaaottava kuva voitti. 10 | Antiikki ja taide Uutiset AMMATTIVALOKUVAAJAT RY:N järjestämän ensimmäisen Finnish Photo Awards –valokuvakilpailun kokonaisvoittajaksi valittiin kuopiolainen valokuvaaja Petra Tiihonen. Finnish Photo Awards -kilpailuun osallistui kaiken kaikkiaan 170 valokuvaajaa yhteensä 710 kuvalla; finaaliviikonlopussa arvioitiin kunkin yhdeksän kilpailusarjan 10 parasta kuvaa. Kilpailukuvat arvioi kansainvälinen asiantuntijaraati brittiläisen valokuvaajan ja valokuvauksen opettajan Jim Lowen johdolla. Klassisen muotokuvasarjan voitti Mikaela Holmberg. Tommi Taipaluksen kuva valittiin Hääkuva-sarjan voittajaksi. Petra Tiihosen kuva Against fur voitti Finnish Photo Awards -palkinnon ja oli ykkönen myös Illustrative-sarjassa. Illustrative-sarjan lisäksi kilpailussa kisattiin paremmuudesta kahdeksassa eri sarjassa: Nature, Classical Portrait, Commercial, Wedding, Reportage, Creative Portrait, Baby ja Children. Hänen kuvituskuvansa Against fur oli kilpailun tuomariston mukaan ajatuksia herättävä ja he kiittelivät voittajatyön kykyä välittää yhteiskunnallista sanomaa. Päätuomari Lowe kertoi raadin työskentelyn olleen todella haastavaa, mutta samalla erittäin mieluisaa kisan korkean tason vuoksi. Kilpailun tiedotteessa kerrotaan, että tuomaristo oli vaikuttunut suomalaisten valokuvaajien luovuudesta, idearikkaudesta sekä korkealaatuisesta teknisestä osaamisesta. Toiseksi kokonaiskilpailussa sijoittui Onni Wiljami Kinnunen ja kolmanneksi Mikaela Holmberg
Kaupallisten kuvien sarjassa voitton vei Onni Wiljami Kinnunen. Luontokuvasarjan voitti Anna Greus. Antiikki ja taide | 11 Vauvakuva-sarjan voiton nappasi Satu Mali. Luova muotokuva -sarjan voitti Antti Karppinen. Hannu Rainamon rallikuva voitti Reportaasi-sarjan.. Suvi Roikon kuva voitti sarjan, jossa kohteena oli lapsi
Kuva: Fiskars Finland rofessori Heikki Orvolan suunnittelemia lasija keramiikkaesineitä on lähes joka kodissa, mutta vähemmän tunnettuja ovat Orvolan värikkäille kankaille käsin tekemät brodeeraukset, pienikokoiset uniikit taideteokset, jotka leikittelevät tunnistettavilla ja abstrakteilla muodoilla, värikylläisyydellä ja langan suunnanvaihdoksin luoduilla efekteillä. Heikki Orvola. Halusin kuitenkin tehdä käsilläni jotakin. Jossakin vaiheessa harrastin applikoinnin ohella myös kirjontaa eli brodeerausta, johon siirryin myöhemmin kokonaan. Yrjönkadulla jonotettiin näyttelyyni, jossa oli mukana myös kymmenkunta brodeerausta vaimoni Mirjan ja Oiva Toikan pakottamina.. – Nuutajärven lasitehtaan taiteellinen johtaja Kaj Franck pyysi minua, vasta valmistunutta keraamikkoa, vuonna 1968 kesäharjoittelijaksi lasitehtaalle. 12 | Antiikki ja taide P TEKSTI: TIMO ELO Muotoilija Heikki Orvola on käsitöiden mestari Uniikki brodeerattu teos Lasimuotoilustaan tunnettu Heikki Orvola harrastaa myös tekstiilitaidetta – käsin tehtyä brodeerausta. Pienen työn tekeminen vaatii yli sadan tunnin pikkutarkkaa ahertamista. Ensimmäinen niistä oli 4,5 metriä leveä ja 1,5 metriä korkea ja se täytti asuntoni takaseinän kokonaan. isoja. Herneenpalko Punaisella merellä 1985. Ilmeisesti onnistuin työssäni sen verran hyvin, että minua pyydettiin syksyllä jäämään vakituiseksi suunnittelijaksi, Orvola muistelee. Niin aloin 1970-luvun alussa tehdä applikaatioita. Applikaationi olivat aluksi hyvin Meren syvyydestä 2009. Sittemmin rupesin tekemään pienempiä applikaatioita, koska minulla ei ollut liiemmin säilytystiloja töilleni. – Näyttely muodostui minulle läpimurroksi lasin suhteen. Samana vuonna tuli urallani 15 vuotta täyteen. Ludvig XVI leikkikalut 1987. – Brodeeraus oli koko ajan vain hyvin pienen piirin tiedossa. – Olin valmistunut keramiikkataiteen osastolta ja kun olin nyt siirtynyt lasin pariin, en päässytkään enää itse materiaaliin käsiksi samalla tavalla kuin savitöissä. Siitä eivät tienneet muut kuin lasitaiteilija Oiva Toikka ja vaimoni Mirja, kunnes vuonna 1983 brodeerauksiani oli ensi kertaa esillä lasinäyttelyssäni Galleria Sculptorissa Yrjönkadulla. 15 vuotta kului Nuutajärven lasitehtaalla, joka sijaitsi pienessä noin 500 asukkaan kylässä, jossa poikamiehelle iltaisin ei ollut juuri mitään tekemistä
Paratiisi 2005.. Antiikki ja taide | 13 Muotoilija Heikki Orvola on käsitöiden mestari Meren syvyydestä 2009
En osannut kuvitella sen menestymistä eikä se alkuun myynytkään kovin hyvin. Kankaan ollessa nyrkissä, pystyn tekemään työn parhaiten. Pohjakangas on työn kannalta lähes yhtä tärkeä kuin lopullinen teos. – Näyttelyssä oli pääosin esillä runsaasti vaikeita lasitekniikoita vaatineita esineitä, ja sen tekeminen otti kovasti voimille. Tämän jälkeen hain apurahaa kirjontatöihin. TEKSTIILITEOLLISUUTEEN. Kun se on valmis, vedän sen muotoon. Useimmiten piirrän brodeeraustyön ääriviivat paperille ja siirrän ne siitä sitten kankaalle. Toki niissä on tiettyjä historiaan liittyviä teemoja, esimerkiksi vaikkapa Ludvig XVI:n leikkikalut, Lounas Versailles’ssa sekä Päivällinen Versailles’ssa, vaikka olenkin neulonut työt ajattelematta lainkaan esimerkiksi Ludvig XVI:sta. Nimet ovat tulleet mieleeni jälkeenpäin. Myös kankaan pingottaminen hidastaisi työtä, koska silloin pisto kulkee ylhäältä alas. Töiden aiheet eivät ole tietoisesti valittuja. Näin ollen kaipasin näyttelyn jälkeen hengähdystaukoa lasin suhteen. Her masters voice 2003. Brodeeraus vaatii pitkää pinnaa. Se hidastaisi työn etenemistä, kun alkaisi tarkkailla ketjusilmukkapistoja. Sitä tehdessä ei ajattele mitään muuta. Pohjakankaan valinta on oleellinen lähtökohta. Olen myös hyvä silittämään loput kohoumat. – En käytä apuna suurennuslasia. Kun Marimekon taiteellinen johtaja Hilkka Rahikainen otti yhteyttä nähtyään pienoistekstiilejäni Sculptorin-näyttelyssä ja kysyi, voisinko tehdä Marimekolle kangaskokoelman, vastasin myöntävästi. Muotoilija Kaj Franck ja tekstiilitaiteilija Maija Lavonen toimivat suosittelijoina. Vuonna 1986 valmistui Marimekolle laaja kokoelma verhokankaita, joista Päiväkirja-niminen kuosi oli yli 30 vuotta tuotannossa. Kun sitten istuimme siinä päivänvarjon alla, ohi menevä kansa kyllä katsoi vähän hitaasti tapahtumaa, jossa rouva lukee ja herra neuloo. Suomessa on ainoastaan muutama alan taiteilija. Sain valtion kolmivuotisen apurahan ja niin neuloin kolme vuotta kokopäiväisesti. BRODEERAUKSEN AIHEET. Yhdessä kangaskokoelman kanssa syntyi Tuikku-kynttilälyhty, joka on edelleen tuotannossa. Vaimoni on hankkinut pohjakangasta silloin aikoinaan ja hänellä on sitä yhä säästössä. Käsin tehty, ompelusilkkilankaa käyttäen valmistettu työ on edellyttänyt yli sadan tunnin pikkutarkkaa ahertamista, mikä rasittaa silmiä. KÄRSIVÄLLLISYYS KOETUKSELLA. Orvolan brodeeraukset ovat aihepiiriltään hyvin erilaisia. – Ne ovat painopöydän ja painettavan kankaan välissä olleita kankaita, jotka ovat olleet pingotettuina painopöydän päälle. Minulla oli neulomukset mukana ja Mirjalla kirja. Mikäli se olisi ollut jonkin lasitehtaan tuotannossa, sen valmistus olisi varmaankin lopetettu, mutta kun se oli suunniteltu Marimekolle, sitä tehtiin kärsivällisesti, kunnes Tuikun. Kolmivuotisella apurahalla ollessaan Orvola huomasi tekstiilien alkavan kiinnostaa. Pohjakankaana töissäni on niin sanottu trykkityyki. Tällainen pohjakangas, jolle en ole tehnyt mitään, muodostaa oleellisen osan brodeeraustani. 14 | Antiikki ja taide Tuikku-lasilyhty on tunnetuin työni. Eräänä kesänä olimme Kreikassa, jossa lähdimme tietysti rannalle. – Tuikku on tunnetuin tuotteeni. Brodeeraus on meditatiivista toimintaa, joka vie mukanaan. – Monena kesänä kesämökillä saunan patiolla ollessamme Mirja on lukenut kirjaa ja minä neulonut. Siinä ne ovat imeneet painettavasta kankaasta kuvioita itseensä toimien ikään kuin imupaperina. Tosin vielä seuraavana vuonna minulla oli Amsterdamissa vastaavanlainen näyttely
Chili 2012. Työskentelin siellä kiinteäpalkkaisena taiteilijana seitsemän vuotta suunnitellen astiastoja. Kubistinen hedelmä 2011. – Yritän parhaan kykyni mukaan olla pedantti. Lasi on kuitenkin aina ollut ykkössijalla. – Vuoden 1994 apurahan ehtona oli, etten voinut olla missään vakituisessa virassa, jäin vapaaksi taiteilijaksi. Luumu 1984. – Minulla olisi ollut mahdollisuus palata takaisin myös Nuutajärvelle, mutta valitsin Arabian, joka tuolloin oli samaa konsernia. Apurahakauden päätyttyä vuonna 1987 Orvola siirtyi Arabian taideosastolle. – Brodeeraaminen on meditatiivista, Heikki Orvola toteaa. Heikki Orvola tunnetaan puhdaslinjaisuudesta ja loppuun asti viimeistellyistä töistään, joissa yksityiskohdat ovat tärkeitä. Pesusieni 2013. Yritän hioa töitäni mahdollisimman pitkälle. Vastarannalla 1999. Kukkiva vihannes 2016. Paprika 2013.. Päivällinen Versaillesissa 1986. – Skaalani on kahden kämmenen väliin mahtuva koko. Lanttu 1980. Ja vaikka olen tehnyt myös suurempia lasitöitä, minusta tuntuu, että hallitsen paremmin pienemmän skaalan. Tämä tapahtuu piirrosvaiheessa ja mallikappaleita tehdessä. Antiikki ja taide | 15 suosio räjähti. . Taittunut 2007. Lähtökohdan täytyy olla tinkimätön, Orvola sanoo, Hän on työskennellyt uransa aikana lasin, keramiikan, raudan ja tekstiilien parissa. Käsin tehty, ompelusilkkilankaa käyttäen valmistettu työ edellyttää yli 100 tunnin pikkutarkkaa ahertamista. Nykyään se on Iittalan tuotannossa
Moni yhdistää keramiikan käyttökeramiikkaan, jonka vuoksi Keramiikan toinen luonto -näyttelyssä halutaan näyttää, kuinka keramiikka taipuu myös taiteellisen ilmaisun välineeksi kuvanveistossa. Näyttelyn ovat koostaneet Timo Lähteenmäki ja Mikko Vienonen, jotka 10 vuotta sitten toimittivat kirjan Koit ny rauhottu! Tositarinoita pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin. Tuloksena on teoksia, joiden kirjo kuvastaa suomalaisten omaa monimuotoista luontosuhdetta, kaikkea luonnon kauneudesta sen makaaberimpaan olemukseen. Luonnosta saa alkunsa monet myytit, tarinat ja sadut, jotka ovat myöhemminkin vaikuttaneet ihmisten luontosuhteen kehittymiseen. KERAMIIKAN TOINEN LUONTO SUOMEN KÄSITYÖN MUSEOSSA 8.12.2019 SAAKKA. Se kertoi, miten suuren maailman pop-villitykset asettuivat osaksi suomalaisen katunuorison elämää ja millaisia omintakeisia muotoja ne täällä Pohjolassa saivat. Se kertoi tarkasti ja lämpimän ironisesti Salon pop-historiasta 50-luvulta 80-luvulle, lättähatuista upolaisiin ja hipeistä punkkareihin. Suomen Käsityömuseossa Jyväskylässä Keramiikan toinen luonto -näyttelyn viisi kuvanveistäjää tuovat esiin henkilökohtaista suhdettaan luontoon ja taiteen tekemiseen sekä kertovat ajatuksistaan teostensa takana. Vaikka kirja kertoi Salosta, se oli samalla monella tavalla yleispätevä esitys. Nuoruus on todellakin seikkailu suunnaton, kuvailevat Vienonen ja Lähteenmäki kuvakoostettaan. He havainnoivat ympäröivää luontoa ja tulkitsevat sitä veistosmaisesti keramiikan kautta. Tarinallisuus, ihmisyyden olemus, kansanusko ja symboliikka vaikuttavat yhdessä ympäröivän luonnon kanssa taiteeseen. – Kuvia valitessa itketti, nauratti ja liikutti. Työkuva tulevasta teoksesta. Ville Heimala. Työkuva osasta tulevaa teosta. Jänis, 2019. KOIT NY RAUHOTTU –NÄYTTELY SALON VETURITALLIN KAHVILASSA 8.9.2019 SAAKKA Janne ”Kale” Rantanen Sleepy Sleepers -performanssi Moision kopilla 1978, Mikko Rantasen kokoelma. KU VA : LA UR A M AT TI LA Lotta Mattila. Ennen kaikkea toinen luonto kertoo näkyvän luonnon lisäksi myös sen toisesta, piilossa olevasta ja mystisestä puolesta – siitä, jonka taiteilija ajatustensa ja tuntemustensa kautta tekee näkyväksi taiteen keinoin. Mikko Vienosen ja Timo Lähteenmäen palkittu kirja oli arvostelumenestys. Keramiikan toinen luonto Koit ny rauhottu! SALON TAIDEMUSEON kahvilassa on kesällä 2019 esillä ennen julkaisemattomia valokuvia Salon nuorisosta 50-luvulta 80-luvulle. Koit ny rauhottu! oli pioneerihanke: ensimmäinen suomalainen pop-historiaopus, jossa näkökulmaksi oli valittu yhden kaupungin ruohonjuuritaso. 16 | Antiikki ja taide Uutiset IHMISILLÄ ON suuri halu vertailla ominaisuuksiamme ja luonteenpiirteitämme eläimiin. Siitä huolimatta kaikki hienot kuvat eivät mahtuneet kirjaan.. Koit ny rauhottu! sisältää huikean määrän hienoja kuvia kaduilta ja keikoilta. Kieloja-laattoja, 2019. Ville Heimalan, Katri-Maria Huhtakallion, Aura Kajaksen, Tiia Matikaisen ja Lotta Mattilan käsissä raaka materiaali muokkautuu luonnon loputtomien muotojen ja tekstuurien inspiroimana sekä tarinoiden ja uskomusten kyllästämänä henkilökohtaisiksi tulkinnoiksi eri lajien kohtaamisista
Heinon tuotanto on kuitenkin vahvasti tähän hetkeen päivitetty muunnos tuosta perinteestä: futuristinen, siloteltu pinta yhdistyy muodonantoon, joka tuo mielen virtuaalisen mutkikkaan ja kiehtovan 3D-kuvamaailman. Ku va : Ha nn u M ie tti ne n. 160x140x140cm. maalattu alumiini. He le ne Sc hj er fb ec k, Pu na po sk in en ty ttö (o sa ku va ), 19 27 . Kuvanveistäjä Aaron Heino palkittiin Aaron Heino, Duesday, 2018. marmori, ruostumaton teräs ja maali. Heino on monipuolinen taiteilija, jonka tuotannossa klassisten materiaalien käyttö yhdistyy kiinnostavasti arkisten asioiden kuvaukseen. Raikas uusi tuuli, Taideakatemian palkintolautakunnan puheenjohtaja Antti Linnovaara luonnehtii. Suomen taideakatemian palkinnonsaaja Aaron Heino. Klassinen suomalaisen modernin kuvanveiston ja muotoilun perinne ilmenee erityisesti vapaista ja orgaanisista luonnonmuodoista ammennettuina vaikutteina. – Heino on kiinnostava taiteen tekemisen tekniikan ja muodon uudistaja. SE RL AC HIU S-M US EO T MAKUNAUTINTOJA MUSEOVIERAILUUN, RAVINTOLAGOSTA.FI SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPERE MÄNTTÄ TAMPERE SUORAAN MUSEOIHIN! KATSO TAPAHTUMATIEDOT JA OSTA LIPUT SERLACHIUS.FI | MÄNTTÄ Uusi Kartanon klassikot -kokoelmaripustus esittelee Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin, Hugo Simbergin, Albert Edelfeltin ja lähes sadan muun taiteilijan rakastettuja teoksia Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmasta. 130x40x30cm. Näistä elementeistä syntyy tunnistettava, omanlaisensa estetiikka, tuore katsanto suhteessa traditioon ja vahva, ajassa hengittävä taiteellinen ilmaisu. KU VA : EL LA TO M M ILA / EM M A Aaron Heino, A Natural Feature, 2018. K A RTA N O N KLASSIKOT. Antiikki ja taide | 17 SUOMEN TAIDEAKATEMIAN p alkinto myönnettiin kuvanveistäjä Aaron Heinolle (s.1977). KU VA : JU SS I TIA IN EN KU VA : SA M PO LIN KO N EV A
KU VA : AL VA R AA LT O –M US EO N AR TE KKO KO EL M A Alvar Aalto ja Le Corbusierin suunnittelema Villa Stein, Pariisi 1937. Näyttely tuo päivänvaloon ennennäkemättömän valikoiman arkkitehtuurivalokuvia museon arkistosta. amanuenssi Nina Takala kertoo. Hopeinen suolakko.. VANHAN HOPEAN KERTOMAA 8.9.2019 SAAKKA, TIKANOJAN TAIDEKOTI, VAASA Vanhojen hopeaesineiden tarinat nusten materiaalit ja yksityiskohdat saattoivat myöhemmin ilmestyä mukailtuina teemoina Aallon arkkitehtuuripiirustuksiin ja saada uuden tulkintansa modernin arkkitehtuurin muodossa. Tämä suurnäyttely oli ensimmäinen laatuaan ja nosti Alvar Aallon esiin yhtenä aikamme suurimmista arkkitehdeista”, näyttelyn kuraattori, taidehistorioitsija Asko Mäkelä kertoo. 18 | Antiikki ja taide Uutiset Alvar Aalto valokuvin Aino Aalto Paimio-tuolissa valokuvamontaasi, 1930-luku. Sen kuviin ikuistettiin perheen lapset ja arkkitehtitoimiston työtoverit, ajankohtaiset rakennusprojektit ja juuri valmistuneet arkkitehtuurikohteet osin kokeellisista kuvakulmista. Esillä on myös taidetta ja muuta esineistöä. Aaltojen ystäväpiiriin kuului muun muassa maailmankuulu unkarilainen valokuvataiteilija Lazlo Moholy-Nagy. Tamperelaisen kultaseppä Kustaa Hiekan (1855– 1937) hopeakokoelmasta näyttelyssä nähdään muun muassa venäläistä, saksalaista ja suomalaista hopeaa 1600–1900-luvuilta. Näyttelyssä kerrotaan lisäksi muutamista vaasalaisista.Vaasan kaupungin museoiden kokoelmista näyttelyyn tulevista esineistä suurin osa on vaasalaisen lääkärin Karl Hedmanin (1864-1931) kokoelmasta, jossa on vaasalaisia, suomalaisia ja eurooppalaisia hopeaesineitä. KU VA : AI N O AA LT O ”LYÖDÄÄN NE HEPNAADILLA!”. “LYÖDÄÄN NE HEPNAADILLA!”. – Hedman osti hopeaesineitä suoraan kultasepiltä, esineiden omistajilta tai paikallisten välittäjien kautta. Vanha hopeinen kahvikalusto. Muutamia esineitä on myös Pohjanmaan museon sekä vaasalaissyntyisen insinöörin Ingvald Souranderin (1874–1961) kokoelmista. Alvar Aalto ymmärsi jo varhain valokuvan merkityksen oman arkkitehtuurinsa markkinoinnissa. Kiinnostus modernistiseen valokuvaan näkyy Aaltojen omassa perhealbumissa. Näyttelyssä on esillä hopeaesineitä Vaasan kaupungin museoiden ja Hiekan taidemuseon kokoelmista. Monet eurooppalaiset esineet päätyivät kokoelmaan helsinkiläisen antiikkikauppiaan välityksellä ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina, Vaasan kaupungin museoiden vs. Matkoilla kuvatut kaupunkinäkymät tai rakenVANHAN HOPEAN KERTOMAA –näyttelyssä Tikanojan taidekodissa Vaasassa esitellään kotimaisten ja ulkomaisten hopeaseppien tuotantoa 1600-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Alvar Aalto valokuvissa piirtää uuden kuvan Alvar Aallosta ja hänen tuotannostaan, kun valokuvat ovat tarinan kertojina Alvar Aalto -museon kesänäyttelyssä. ALVAR AALTO VALOKUVISSA ALVAR AALTO -MUSEON GALLERIASSA 15.9.2019 SAAKKA. – Näyttelyn runkona ovat Alvar Aallon itsensä valitsemat valokuvat, joista koottiin hänen tuotantoaan laajasti esittelevä näyttely Firenzen Palazzo Strozziin, Italiaan vuonna 1965. Souranderin kokoelmaan kuuluu Suomen 1700ja 1800-lukujen hopeaa sekä Pietarissa toimineiden suomalaismestareiden töitä. Näyttelyssä merkittävä rooli on myös museon omilla valokuvaajilla Martti Kapasella ja Maija Holmalla. Näyttelyyn valitut arkkitehtuurivalokuvat tuovat esiin, kuinka eri aikakausien valokuvaajat ovat nähneet Alvar Aallon rakennukset sekä hänen persoonansa. Valokuvataiteella oli Aallon perheessä tärkeä sisja. Aalto käytti aikansa parhaimpia valokuvaajia, kuten Gustaf Welin, Eino Mäkinen, Heikki Havas ja Kari Hakli
Bremer kysyi pakolaisilta, mikä on tärkein kuva näiden kännykässä. Lotta-astioita. LOTTAMUSEO ON valtakunnallisesti merkittävä erikoismuseo, joka tallentaa Lottajärjestön historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoista työtä. Bremerin kuvien keskiössä on ihminen iloineen ja suruineen sekä mennyt aika muistoineen. Lottamuseon päänäyttely Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi on koskettava kokonaisuus. Suvaitsevaisuus ja myötäeläminen ovat keskeisiä lähtökohtia Bremerin tekemisessä. Antiikki ja taide | 19 Lottien koskettava historia Lotta-kuppeja. 1953) laaja retrospektiivinen näyttely Keskeltä ja täysillä sisältää sata valokuvaa, joista osa on yksittäisiä kuvia ja osa suurempaan sarjaan kuuluvia. Keskeltä ja täysillä esittelee monipuolisesti Stefan Bremerin tuotantoa, joka sisältää sekä dokumentaarista kuvausta että kokeilevampaa taidevalokuvaa. Irak 2015. HELSINKILÄISEN VALOKUVAAJAN ja valokuvataiteilijan Stefan Bremerin (s. Kännykällä pidettiin yhteyttä omaisiin ja siinä säilytettiin muistoja, kuvia henkilöistä, pakomatkasta, taakse jääneestä kotiseudusta. Näyttelyn varhaisimmat kuvat ovat Helsinki by Night -sarjasta 1970-luvulta, uusimmat Bremerin viimeisintä, ennennäkemätöntä tuotantoa. STEFAN BREMER, KESKELTÄ JA TÄYSILLÄ SALON TAIDEMUSEOSSA 8.9.2019 SAAKKA Aino Aalto Paimio-tuolissa valokuvamontaasi, 1930-luku. Odottavalle vain seurustelu ja kännykkä antoivat sisältöä. Vastaus oli yleisimmin oma perhe ja äiti. Maaliskuussa 2019 avattu uusi erikoisnäyttely Harmaat sisaret Lääkintälottien tarina puolestaan perehdyttää museovierailijat Lottajärjestön lääkintäjaostossa työskennelleiden naisien arkeen. Lottamuseon näyttelyitä täydentää museon monipuoliset opaspalvelut. Kesäkaudella Lottamuseolla järjestetään joka päivä avoin yleisöopastus. Näyttely kertoo Lottajärjestön naisille tarjoamista mahdollisuuksista vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi maanantaisin Lottamuseon ohjelmistossa on elämyksellinen draamaopastus Sairasjunan matkassa. Draamaopastuksen päähenkilö fiktiivinen lääkintälotta Saara Kuosmanen kertoo kuulijoilleen tarinoita lottakomennukselta. Kaipaus oli sanoinkuvaamattoman suuri. Syksyllä 2015 ja alkuvuodesta 2016 hän kävi kuvaamassa turvapaikanhakijoita eri vastaanottokeskuksissa ja näki, että aika on pitkäveteinen seuralainen. Yleisöopastuksiin voi osallistua museon pääsymaksun hinnalla tai museokortilla.a LOTTAMUSEO JA MUSEOKAHVILA LOTTAKANTTIINI RANTATIE39, TUUSULA AVOINNA: MA-SU 9.00-18.00 Sata sykähdyttävää kuvaa Stefan Bremer, Kurdilainen pakolaisisä ja kuva hänen kolmesta tyttärestään. Vanhojen hopeaesineiden tarinat
Puuta ja värejä näkyy enemmän, enää ei kaikki ole harmaata ja valkoista. He eivät halua bulkkitavaraa vaan yksilöllistä ja omaa, missä on historiaa, verhoilija Jenny Langenskiöld toteaa. Kuvassa verhoilija pryylaa meriheinää paikoilleen.. 20 | Antiikki ja taide – Ihmiset ovat rohkaistuneet ja uskaltavat kokeilla eri värejä ja kuoseja sekä ottaa eri värisiä kankaita tuoliin. Ihmiset suosivat myös kierrätystä ja haluavat tehdä vanhasta uutta
Huonekalun ikä vaikuttaa siihen, onko verhoilu tehty perinteisin menetelmin nupeilla vai uusin menetelmin niiteillä. Joskus niissä on edellisen tekijän niittejä enemmän kuin tarpeeksi. Onhan tämä joskus palapeliä, säntillinen verhoilija myöntää. LangenVerhoilija Jenny Langenskiöld Materiaaleja voi kierrättää Vanhoissa, perinteisissä tuoleissa on pehmusteena heinäkakku eli grundi, jota voi käyttää uudelleen lisäämällä heiniä ja ompelemalla kantit uudelleen. Kaikki huonekalut ovat yksilöitä. Vaihtelu virkistää, verhoilija toteaa. – Kollegojen kanssa joskus nauretaan, että jollain on ollut raivotehokas-päivä tai kyseessä on aloittelija, joka ei uskalla luottaa siihen, että vähemmän riittää, ja niittejä laitetaan niin paljon kuin mahtuu. Myös kankaan kuviointi tai yksivärisyys vaikuttaa tarvittavaan työaikaan. Välillä on isompia keikkoja, ja kun on monta vuotta tehnyt, pystyy jo paremmin laskemaan, paljonko aikaa menee mihinkin. JOKAINEN TYÖ ON YKSILÖ. Jonossa on myös toimistotuoleja, ruokatuoleja sekä vuodenaikaan sopien venepatjoja. Aika, joka vierähtää jonkun huonekalun työhön, riippuu siitä, onko tuoli perinteisesti verhoiltu, kierrejousilla tai ilman, vai onko tuoli kenties teollisesti verhoiltu ja pehmustettu vaahtomuovilla. Mitä verhoilijan työpäivään kuuluu, minkälaista on verhoilijan työ. Vanhoja hevosen jouhia voi pestä ja pöyhiä. Aloitan yleensä aamut tietokoneella, ja joskus illatkin menevät tarjouksien kirjoittelemisessa. Julkisten tilojen työt yleensä kilpailutetaan, ja tehdään tietyllä aikataululla. S Näyttötuoli, josta näkee tuolin sisään ja perinteisen verhoilun vaiheita.. Antiikki ja taide | 21 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: SOFFAN VERHOOMO-MÖBELTAPETSERING offan Verhoomo-Möbeltapetseringin yrittäjä Jenny Langenskiöld on aloittanut työt aamulla omakotitalon yhteydessä sijaitsevassa verstaassaan Kauniaisissa. Perinteisissä tuoleissa kierrejoustimia voi olla istuinosassa ja selkänojassa sekä laiskanlinnoissa myös käsinojissa. Useinkaan asiakkaalla ei ole kovin kiire, koska hän on saattanut miettiä esimerkiksi perintökalusteen kunnostusta jo pitkään. – Yritän tehdä normityöpäiviä ja olla verstaalla ainakin kello 8-16, mutta toki työaika on muuttuva. Yritykseen voi lähettää kyselyn kunnostustyöstä kuvineen sähköpostitse. – Mietin aina jokaisen huonekalun kohdalla, paljonko siihen menee aikaa. – Kun teen sekä vanhaa perinteisesti verhoiltuja ja uutta teollista, ei tule tylsää hetkeä. Perheen kolme lasta ovat saaneet aamupalansa ja lähteneet kouluun. Työajan ulkopuolella olen paljon liikenteessä lasten kanssa, mutta sähköpostilla tai puhelimella minut saa aina kiinni, yrittäjä Jenny Langenskiöld lupaa. Langenskiöld kertoo heti aluksi asiakkaille aikataulun, milloin pystyy lupaamaan työn valmiiksi, koska haluaa pitää kiinni aikataulusta. Pääsiäisen jälkeisenä arkiaamuna työn alla on uusrokokoo-tuolipari, jota Langenskiöld on juuri purkamassa. Tuoliparin jälkeen korjausta on odottamassa iso, vanha jugend-tuoli
Kuvassa sakset, pryyli, nuppineulat sekä ompelulanka. Ennen varsinaisen verhoilutyön aloitusta hän tekee kaikista töistä kirjallisen sopimuksen. Myös haapalastua ja hamppua käytetään pehmusteina paljon. Verhoilijan työssä tärkeitä työvälineitä ovat vasara, hyvät kangassakset, mattoveitsi, vinosivuleikkurit, nupinnostajat, porakone ja leikkuupöytä kankaiden leikkaamiseen. – Jos työn kuluessa tulee jotain yllätyksiä, olen yhteydessä asiakkaaseen, ja keskustelemme, miten edetään. Jos asiakas haluaa uusia kaikki, silloin uusitaan. Langenskiöld pyrkii kierrättämään materiaaleja mahdollisuuksien mukaan. Syväheftaus menossa. Kuvion kohdistusta parhaimmillaan. Perinteisesti istuimiin tulee meriheinää. Jos on vaikka kuviteltu, että pärjätään vain pintapehmusteen vaihdolla, mutta tuoli onkin huonommassa hapessa, se vaatii enemmän työtä. Esimerkiksi vanhoissa, perinteisissä tuoleissa on pehmusteena niin sanottu heinäkakku eli grundi, jota voi usein käyttää uudelleen lisäämällä heiniä ja uudelleenompelemalla kantit. Harvinaisempi työ eli perinteisin menetelmin verhoillun ”laiskanlinnan” korjaus puurungosta alkaen vaatii jo vähintään 40 työtuntia. MERIHEINÄÄ VOI KIERRÄTTÄÄ. Lisäksi tulee materiaalien sekä kankaan hinta. Jos tuoli on tehty vaahtomuovilla. – Tämäkin on asiakkaasta kiinni. Niillä pärjää jo aika pitkällä. skiöld tekee kuvien perusteella alustavan hinta-arvion työstä ja materiaalikustannuksista. Halvimmaksi tulee ruokatuolin ”lätkän” eli kankaan ja pintapehmusteen uusiminen, koska niitä voi tehdä aika nopeasti. 22 | Antiikki ja taide Vaahtomuovisahalla saa hyvin leikattua. Kallein työ voi maksaa useamman tuhatta euroa. Ostin esimerkiksi juuri viisi kiloa hevosen jouhta ja meriheinää. Perinteisiä materiaaleja saa uusinakin. Langenskiöld myy myös käytettävän kankaan itse, koska silloin hän voi taata kankaan hyvän laadun. Jokainen hyvin tehty työ on yksi huonekalu vähemmän kaatopaikalla. – Tein hiljattain ”avonaisen” tuolin, mistä pystyi selittämään asiakkaalle, mitä kaikkea perinteisesti verhoillussa tuolissa yleensä löytyy. Halvin kangas maksaa 40 euroa metri. Vanhoja hevosen jouhia voi pestä, pöyhiä ja käyttää uudelleen
Langenskiöld ottaa koko työn ajan valokuvia, joita asiakas voi saada erilaisista työvaiheista. Hän on koulutukseltaan mikrobiologian lisensiaatti, ja teki tutkijan töitä, kunnes sai lapsia. Viime viikolla olin verhoja asentamassa. Kouluttauduin verhoilijamestariksi, ja vaihdoin uraa kokonaan. – Se riippuu päivästä ja viikosta. Jokainen hyvin tehty työ on yksi huonekalu vähemmän kaatopaikalla! SUVUSSA LÖYTYY KÄDENTAITOA. – Nyt verstaalla tehdään töitä laidasta laitaan. Kävipä hän taidekurssejakin. Kevätkausi on venepenkkipainotteista veneilijöiden heräillessä uuteen veneilykauteen. Värikäs 50 –luvun tuoli uudelleen verhoiltuna.. Olen ollut tosi tyytyväinen. Äidin äiti oli erittäin taitava käsistään, mikä on periytynyt myös äidille ja siskolle. Mahdollinen Pedro –tuoli. Hän myy materiaaleja ja alan kirjoja. Antiikki ja taide | 23 Artek on ikuisesti tyylikäs. Kauniaisten kaupungintalon valtuustosaliin verhoilin viime vuonna 114 tuolia. – Ajattelin, että tekeväthän muutkin verhoilijan työtä, niin miksen minäkin voisi kokeilla. He näkevät, että tämä on työtä, ja vaihtelevaa työtä. teollisesti, siinä on yleensä pohjakangas ja vaahtomuovi sekä pintapehmustus, mutta perinteisessä tuolissa voi olla todella monta kerrosta materiaaleja, jotka oikein yhdistettynä kestävät pitkään. – Siihen aikaan tiedossani ei ollut, että tämmöisiäkin ammatteja, kuten verhoilija, on olemassa. On kiva tietää, että on pieni osa kestävää kehitystä, ja pystyy omalla kädenjäljellä osallistumaan kierrätykseen. – Teen ikään kuin dokumenttia, ja jos tulee kysymyksiä, voin kertoa, mitä ja miten huonekaluun on laitettu. TYÖT VAIHTUVAT SESONGIN MUKAAN. Tietoa ei löytynyt lähipiiristä, eikä koulussakaan kerrottu enemmän ammattiopinnoista. Soffan verhoomossa on ollut alan opiskelijoita harjoittelijoina. Jos olen verhoillut ihanan sohvan, ja asiakkaan naamasta näkee, että olen onnistunut, silloin on todella mielekästä tehdä tätä työtä. Syksyllä verhoillaan enemmän sohvia ja nojatuoleja, vaihtaen niiden pehmusteita ja kankaita. Isä ja veljet ovat myös tee-se-itse-miehiä, ja korjaavat sekä rakentavat mitä lomilla ehtii. – Kun meillä on verstas kodin yhteydessä, lasten kaverit tulevat usein katsomaan, ja toteavat, että mitä ihmettä sun äiti tekee. Ja kun tietää, että rähjäisestä huonekalusta saa hyvän, se palkitsee. Alun perin Langenskiöldillä oli mielessä erilainen ura. Ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita siitä, mitä tuolista löytyy, ja millä tavalla se on tehty. Välillä on ihanan meditatiivista sitoa jousia paikoilleen oikeaan korkeuteen perinteisessä Design Anne Jacobsenin Esset –tuoli uudelleen verhoiltuna. Verhoilijan on vaikea nimetä mieluisinta työtään. Kiva, kun voi yhdistellä kuviollista sekä yksivärisiä kankaita. Hän neuvoo ja auttaa ihmisiä, jotka haluavat itse verhoilla. Jennykin teki jo nuorena mielellään käsitöitä, ompeli ja maalasi. . Se on perinteistä käsityötä, mistä pidän. Jennyn suvussa löytyy kädentaitoa. Sillä tiellä ollaan. Langenskiöld haluaa jakaa tietoa alasta, ja olikin kaksi vuotta opettajana työväenopistolla. Teen töitä yksityisten asiakkaiden lisäksi kaupungille ja yrityksille pääkaupunkiseudulla. Syy uran muutokseen oli, että hän halusi olla enemmän lasten kanssa läsnä kotona, mutta samalla tehdä myös töitä. tuolissa ja ommella kantteja. Työt vaihtelevat Soffan Verhoomolla
näyttely. kesäkuuta näyttely ”Hiljainen kauneus – Pohjoismaiden ja Itä-Aasian yhteys”. Näyttely syventyy Pohjoismaita ja Itä-Aasiaa yhdistävään pelkistettyyn estetiikkaan erityisesti 1950ja 1960-lukujen taitteessa. Myös Itä-Aasian taide otti vaikutteita Pohjoismaista, josta taiteilijat, muotoilijat ja arkkitehdit matkustivat Japaniin. Näyttelyn maalaukset, piirustukset ja grafiikantyöt kuvaavat abstraktien aiheiden ohella maisemia ja asetelmia. Näyttelyssä nähdään runsaasti teoksia Japanista Tokion Mingei-museosta (The Japan Folk Crafts Museum) sekä Hayama Museum of Modern Artista. 24 | Antiikki ja taide iljainen kauneus -näyttely on jatkoa Ateneumissa keväällä 2016 nähdylle ”Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918” -näyttelylle, joka synnytti tarpeen tutkia, miten ilmiö jatkui 1900-luvun edetessä ja millaisia uusia muotoja se sai. Mistä pohjoismainen pelkistetty estetiikka juontaa juurensa ja miten se kytkeytyy kuvataiteisiin. ELOKUUSSA: SATA VUOTTA YSTÄVYYTTÄ. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen Tulossa Ateneumiin: Hiljainen kauneus Aimo Kanerva, Carl Kylberg, Maija ja Ahti Lavonen, Bernard Leach sekä Shoji Hamada, Kyllikki Salmenhaara, Key Sato, Helene Schjerfbeck, Jaakko Sievänen ja Zao Wou-Ki. Sen kuraattoreina toimivat amanuenssi Anne-Maria Pennonen ja intendentti Anna-Maria von Bonsdorff. Esillä on kaikkiaan noin 250 teosta, joista kolmasosa on Ateneumin kokoelmista. Designmuseo. Japanin ohella taiteilijat saivat vaikutteita myös Kiinasta ja Koreasta. Näyttely tarkastelee kahdensuuntaista vuorovaikutusta. Yhdistyksen satavuotisjuhlan kunniaksi Ateneumissa nähdään 15.8.–6.10. Kyllikki Salmenhaara: ”Pullot” (1953). Suomen vanhin ja suurin museonystäväyhdistys Ateneumin ystävät ry perustettiin vuonna 1919 tukemaan Ateneumin taidemuseon toimintaa. Teosten lainaajia ovat myös muun muassa Designmuseo, Ruotsin Göteborgin taidemuseo ja Moderna Museet sekä Tanskan Louisiana Museum of Modern Art. Näyttelyyn on luvassa kauniita ja toimivia arjen esineitä, kuten hienostunutta aasialaista keramiikkaa ja kimonoja. Vastaavasti japanilaiset taiteilijat ja muotoilijat matkustivat Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Miksi pohjoismainen estetiikka vetoaa erityisesti itäaasialaisiin ihmisiin. Näyttely on avoinna 14.6.–6.10. Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Aulis ja Heidi Blomstedt, Rune Jansson, Uutiset H Ateneumin taidemuseossa avautuu 14
– Ateneumin ystävät ry on Ateneumin tärkeä voimavara. Elokuussa avautuva näyttely esittelee Ateneumin ystävien lahjoituskokoelman taideteoksia. Sata vuotta ystävyyttä -näyttelyn teokset muodostavat teemojensa kautta teospareja, kuten uskonnolliset aiheet teoksissa Jusepe de Riberan ”Ecce Homo” ja Anitra Lucanderin ”Kuninkaitten kumarrus”, valon kuvaaminen Alexander Lauréuksen ja Sulho Sipilän teoksissa sekä naisten muotokuvat Hugo Simbergin ja Marcus Collinin tuotannossa. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Ateneumin ystävien kokoelma. Satavuotisen historiansa aikana Ateneumin ystävät ovat myös konkreettisesti monin tavoin auttaneet ja tukeneet museota, museonjohtaja Marja Sakari sanoo. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Ateneumin ystävien kokoelma. Sadan vuoden aikana Ateneumin ystävät ovat lahjoittaneet taidemuseolle yli 130 taideteosta. Aimo Kanerva: ”Talvimaisema Otalammelta” (1951–1952). Yhdistyksen jäsenet toimivat välittäjinä museon ja erilaisten yleisöjen välillä. Kuva: Kansallisgalleria / Janne Mäkinen Anitra Lucander: ”Kuninkaitten kumarrus” (1955). Näyttelyn kuratoi Ateneumin amanuenssi Hanne Selkokari. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen ”Sata vuotta ystävyyttä”, joka esittelee ystäväyhdistyksen lahjoittamia ja rahoittamia taidehankintoja. Kuva: Kansallisgalleria. Designmuseo. Näyttely kertoo myös taideteosten taustoista ja vaiheista sekä taidekokoelman rakentumisesta ja taiteen hankkimisen eri tavoista ja lähteistä. Antiikki ja taide | 25 Alfred William Finch: “Maljakko” (1903). Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen Alexander Lauréus: ”Pastorin kestit” (1815).
26 | Antiikki ja taide Osa Hämeenkosken hopea-aarteesta, joka on haudattu joskus 1000-luvun alkupuolella. Kuva: Reijo Hyvönen
Hän alkaa kaivaa ja alle kymmenen sentin syvyydestä paljastuu Johan III:n aikainen neljän äyrin hopeakolikko vuodelta 1592.. Menneisyyden Etsijät kaivavat maastosta esille historiaa Rahaa, aseita ja jopa hautoja Tervakoskelaisen Tomi Virtasen metallinpaljastin piippaa janakkalalaisen pellon keskellä olevassa metsäsaarakkeessa. Antiikki ja taide | 27 TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN Jussi Nieminen, Mikko Mäkelä, Tomi Virtanen ja Reijo Hyvönen yrittävät saada aikaa harrastukselleen, vaikkei se aina arjen kiireissä ole helppoa
Olemme löytäneet pelloilta hyvin monesta maasta peräisin olevia kolikkoja, mikä kertoo ihmisten liikkuvuudesta. Iso osa löydöistä on erilaista metalliromua. Ne eivät kiinnosta huonokuntoisuutensa takia numismaatikkoja, eivätkä yleisyytensä takia Museovirastoa Hyvösen mukaan peltokolikoille ei ole yhtä ja varmaa selitystä. Aikajana voi ulottua rautakaudelta vaikkapa 1600-luvulle. Huikea ajatus on, että kolikko löytyy yli 400 vuoden päästä, Hyvönen sanoo. Kuva: Reijo Hyvönen Rautakuona saattaa viitata rautakautiseen asutukseen. Sinne emme voi mennä etsimään, mutta ympäristössä voimme kaivaa maanomistajan luvalla, kun pidämme sopivan etäisyyden muinaisjäännökseen. Emme etsi aarteita taloudellisessa mielessä, vaan pääasia on kartoittaa historiaa, vakuuttava ryhmäläiset. Likikään kaikille kolikoille ei näin tehdä. 28 | Antiikki ja taide anta-Hämeen Menneisyyden Etsijöiden ryhmä on tutkimassa maastoa paikallisen kartanon mailla, joilla on vierailtu kertalleen muutama vuosi sitten. Alustojen mukana pelloille on päätynyt taskuista pudonneita kolikoita. Ryhmä oli tekemässä etsintöjä pellolla, josta oli saatu merkkejä ihmisen muinaisesta. Muutaman tunnin etsinnän parhaaksi tulokseksi jää hopeakolikko. Itse uskoisin, että kolikoita on saatettu myös heittää peltoon paremman sadon toivossa. Erilaiset soljet ovat hyvin yleisiä pelloissa. MIEKKAMIES YLLÄTTI. Pronssi tai oikeastaan kupariseos on usein merkki rautakautisesta tai keskiaikaisesta asutuksesta. Toisaalta kalmisto ja kylä liittyvät yleensä läheisesti toisiinsa. – Joskus tuntuu että niitä olisi suorastaan kylvetty maahan. Ryhmäläiset haluavat tehdä selvän eron aarteenetsintään – Kaivamme esiin tietoa historiasta ja suomalaisuuden juurista. Metsäsaarekkeesta löytyy pieniä pronssin kappaleita samoin epämääräistä rautakuonaa sekä viikatteen terä, pari hevosenkenkää, luoteja ja hylsyjä. Niillä ei ole käytännössä taloudellista arvoa ja useimmat kolikot ovat aika huonossa kunnossa. Virtasen löytämä kolikko otetaan talteen Museovirastoa varten. Hämäläisillä pelloilla metallinpaljastin piippaa usein. – Yksi syy voisi olla, että käymälöiden alustat on kuljetettu pelloille. Tomi Virtasen lisäksi ryhmässä ovat Reijo Hyvönen, Mikko Mäkelä, Jussi Nieminen, Pekka Kupila ja Ossi Kupila. Luultavasti kolikko on juuri siinä, mihin se on aikanaan kadonnutkin. Pelloilta löytyy enemmän 1600ja 1700-lukujen kuin esimerkiksi 1900-luvun kolikoita. Viikatteen terälle voi olla vaikea saada täsmällistä aikaa Emme etsi aarteita taloudellisessa mielessä, vaan pääasia on kartoittaa historiaa. – Rautakuona on mahdollisesti osoitus siitä, että järvimalmista on valmistettu rautaa, mutta näitä on vaikea ajoittaa. – Sen kylän kalmistonpaikka on edelleen arvoitus. Ryhmä ei mene sattumalta etsintäalueille, vaan takana on vuosien kokemus ja runsaasti paikallista historian tietoa – Tämän kohteen läheisyydessä on Museoviraston suojelema alue, jolla on ollut tiettävästi keskiaikainen kylätontti. K Pyhiinvaellusmerkki 1300-1500-luvulta löytyi Valkeakoskelta. PELLOILLA PIILEE SILKKAA RAHAA. – Kulttuuriamme kuvastanee jollakin tavoin se, että yleisimpiä löytöjä ovat viinapullonkorkit, hylsyt sekä 1960ja 1970-lukujen repäisykorkit, Nieminen naurahtaa. Soljet, kolikot ja erilaiset hevosten varustuksiin kuuluvat esineet, muun muassa kengät ja naulat,ovat yleisiä löytöjä. RAUTAKUONAA JA PRONSSIA. Pelloilta, kuten myös tältä pellolta paljastuu 1600–1700-lukujen kolikoita. Ryhmän huikein löytö on vuodelta 2013 Janakkalan Hyvikkälästä noin seitsemän kilometrin päässä tästä pellosta. – Tuohon aikaan kyseinen hopeakolikko merkitsi pientä omaisuutta. Kolikot ovat yleensä arvoltaan pieniä. Viikatteen terä saattaa olla muodosta päätellen vanhakin, mutta asia vaatii lisää tutkimista
Museovirasto saapui paikalle seuraavana päivänä. Ryhmä oli jo aikeissa vaihtaa paikkaa, kun Mikko Mäkelä päätti testata vielä pienen kumpareen pellon laidalta sähkötolpan vierestä. Kultainen ns. Kuva: Reijo Hyvönen toiminnasta. – Löytö paljastui ristiretkiajan ruumishaudaksi. Etsintä keskeytettiin ja ryhmä otti yhteyttä Museoviraston koekaivausryhmään. Kuva: Reijo Hyvönen Laukon kartanon edustalla sijaitsevalta Pohdonsaarelta Hyvönen löysi ainutlaatuisen pronssisen kotkakorun. Siinä vaiheessa ryhmälle valkeni, että kyseessä voi olla muinainen hauta. – Parinkymmenen sentin syvyydestä paljastui keihään kärki, sitten kirves ja padansanka ja kirveen alta pilkotti miekan säilä, josta erottui tekstiä. Pari vuotta sitten Päijät-Hämeen Hämeenkoskelta paljastui. Toinen on ehkä polttohaudattu miekka viikinkiajalta vuosilta 950–1050. Ryhmä pääsi avustamaan kolme päivää kestäneissä kaivauksissa. Antiikki ja taide | 29 Reijo Hyvösen tarvitse yleensä kaivaa maata 20 senttiä syvemmälle, sillä etenkin pelloilla löydöt ovat aika pinnassa. Miespuolisen vainajan mukana oli kaksi miekkaa eri aikakausilta. Kuningas Erik Pyhä ja piispa Henrik kävivät käännyttämässä hämäläisiä kristinuskoon 1150-luvulla. Permiläistä muotoperinnettä edustava mahtiriipus on ilmeisesti tuotu muinaiseen Laukkoon kaukaa Venäjältä, Volgan mutkan pohjoispuolelta. “Uskollisuussormus” 1500-luvulta löytyi Sysmästä. Toinen harvinaisempi miekka on kookas 120-senttinen ristiretkiaikaan 1150–1250-luvuille ajoitettu miekka. Paikka oli varsin epätodennäköinen, koska kumparetta oli muokattu 1980-luvulla. Kieltämättä kädet alkoivat täristä mitä pitemmälle kaivuu eteni, Mäkelä muistelee. HOPEAKÄTKÖ JÄI OSIN MAAHAN. Hautaus on ajoitettu vuoteen 1300. Ryhmä on löytänyt Kanta-Hämeestä ja muista maakunnista kolmisenkymmentä rautakauden kalmistoa ja asuinpaikkaa
30 | Antiikki ja taide Esimerkiksi 1700-luvun kolikoita paljastuu hyvin monelta pellolta. Kuva: Reijo Hyvönen Hämeenlinnan Lammilta paljastui muutama viikko sitten 40-senttinen keihäänkärki. Kuva: Reijo Hyvönen Luoti ja hylsy ovat monissa kohteissa maaperän ”vakiokamaa”. Hopea, kulta ja tinapronssi säilyvät maaperässä hyvin.. Johan III:n aikainen neljän äyrin hopeakolikko vuodelta 1592 oli maannut maasa yli 400 vuotta. Ossi Kupila löysi Suomen kenties harvinaisimman rahan Erik Pommerilaisen kolikko Hattulasta
Kuva: Reijo Hyvönen Reijo Hyvösen kaltaisille kokeneille etsijöille ilmaisimen antama ääni kertoo jo jotakin esineen olemuksesta 900–1000-luvuilta peräisin olevan 405 hopeakolikon kätkö. Osa esineistä on valmistettu puusta, luusta tai muusta orgaanisesta aineesta ja ne ovat jo hävinneet, Nieminen sanoo. Ilmoitimme asiasta Museovirastolle, joka lähetti koekaivausryhmän, jonka kanssa kaivoimme loput kolikot. Samanlainen kätkö paljastui Valkeakoskelta, jossa ryhmä löysi 82 hopeakolikkoa. – Käytännössä pelloilta voi etsiä vain aikaisin keväällä ja syksyllä sadonkorjuun päätyttyä ennen lumentuloa, Hyvönen sanoo.. Permiläistä muotoperinnettä edustava mahtiriipus on ilmeisesti tuotu muinaiseen Laukkoon kaukaa Venäjältä, Volgan mutkan pohjoispuolelta. Ryhmä etsii omatoimisesti ja maaomistajien toivomuksesta sekä käy arkeologien että maallikoiden pyynnöstä tarkistamassa alueita ja tekee yhteistyötä Museoviraston kanssa – Etsinnöille on pyydettävä aina lupa, vaikka maanomistaja olisi esimerkiksi kunta. Kyse oli peltoon laajalle levinneestä hopea-aarteesta. Luultavasti iso osa kolikoista jäi maahan, Hyvönen sanoo. – Löytämämme aiemmin tuntemattomat muinaisjäännökset osoittavat, että seudulla on ollut huomattavasti enemmän asutusta kuin mitä historiakirjallisuus tuntee. Vuonna 2017 ryhmän jäsen Ossi Kupila löysi ehkä ”Suomen harvinaisimman” rahan, Erik Pommerilaisen (1396–1439) Turussa lyöttämän kuuden penningin hopeakolikon. Metsistä löydöksiä on vähemmän, ne ovat luultavasti osin myös usein niin syvällä, ettei etsin niitä paljasta. Pidämme näin hyvät välit maanomistajien kanssa. Museoviraston suojelemilla alueilla kaikki etsintä on yksiselitteisesti kielletty, Virtanen sanoo. – Molemmissa oli runsaasti keihäänkärkiä ja miekkoja. Toisesta kohteesta löytyi miekka ja kymmenkunta keihäänkärkeä. Lupa kysytään yksityisiltä maanomistajilta joka kerta erikseen. Hämeessä on täytynyt olla laajaa asutusta koska löytämämme esineet ovat vain jäävuoren huippu. – Kaivoimme itse ylös 46 kolikkoa, minkä jälkeen piippaukset vain jatkuivat. Antiikki ja taide | 31 Valkeakosken hopea-aarre 82 kolikkoa on haudattu 1000-luvun loppupuolella. Vuonna 2015 Laukon kartanon edustalla sijaitsevalta Pohdonsaarelta Hyvönen löysi ainutlaatuisen pronssinen kotkakorun. Pellot ovat olleet löytöjen kannalta parasta aluetta, koska ne kielivät yleensä vanhasta asutuksesta ja mahdolliset löydöt ovat maanmuokkauksen ansiosta melko pinnassa. TYÖTÄ KIRJOITUSPÖYDÄN ÄÄRESSÄ. – Maanomistajat ovat yleensä hyvin myönteisiä antamaan lupia, koska heitä kiinnostavat oman tilan historia Joskus joku saattaa pelätä, että mahdolliset löydöt tuovat paikalle Museoviraston, joka lopettaa viljelyn. Tuo pelko on kuitenkin turha, sillä mahdollinen suojelualue ei vaikuta vallitsevaan maankäyttöön, Hyvönen jatkaa. Jokamiehenoikeus sallii luvan liikkua maastossa etsimen kanssa, mutta kaivaa ei saa ilman lupaa. Museoviraston asiana on jatkaa tutkimuksia. Muinaislöytö on alustavissa arkeologisissa tutkimuksissa ajoitettu merovingiajalle (550–800). Toisesta havainnoimme puolentusinaa miekkaa ja keihäänkärkeä ja lopetimme kartoituksen siihen, vaikka signaalit jatkuivat. Hattulasta, Hämeenlinnan kupeesta ryhmä paljasti kaksikin muinaista taistelupaikkaa. KAIVAMISELLE AINA MAANOMISTAJAN LUPA
Muun ajan ryhmä käyttää historian tutkimiseen vanhojen karttojen, ilmaja satelliittikuvien tulkintaan sekä laserkeilauksen laadintaan. – Nyt ryhmiä on suomessa 5-6, mutta me olemme varmasti aktiivisin. Ryhmästä tehty TV-dokumenttisarja on tuonut mukanaan myös mahdollisuuden päästä Norjaan. 32 | Antiikki ja taide TIEDONLÄHTEITÄ . Käsitys siitä, mikä on historiaa, vaihtelee. KOKEMUS ON OPETTANUT ETSIJÖITÄ. Reijo Hyvösen laite on piipannut ja sitten alkaa kaivaminen. Vainajat ja heidän esineensä poltettiin, minkä seurauksena pintaa on muodostunut esinettä suojaava palopatina, Hyvönen sanoo. Jussi Nieminen tietää, että seuraavan askeleen päässä voi olla arkeologisesti mielenkiintoinen löytö tai sitten vaikkapa viinanpullon korkki. Meille vanha esine tarkoittaa 1600-lukua ja sitä edeltävää aikaa, kun monella maallikolla historia tarkoittaa 1900-luvun alkupuolta, Hyvönen sanoo. Yleensä ne eivät siltä ajalta ole. Kaivelu on lopetettava ja arkeologin on tarkistettava alue. Muinaismuistolaki määrää, että arviolta satavuotiaalta tai sitä vanhemmat esineestä on ilmoitettava Museovirastoon. Rautakauden esineiden hyvään kuntoon on vaikuttanut polttohautaus. – Ilmakuvissa voi näkyä tummaksi värjäytynyttä maata, mikä voi kertoa poltetusta maasta ja kalmistoista. – Minulle lähetetään aika usein kuvia esimerkiksi rautakirveen teristä joita lähettäjä epäileee rautakautisiksi. Ohjeita toimintatavoista mahdollisen muinaisesineen tai -jäännöksen löytyessä saa paikallismuseoista tai Museovirastolta. Menneisyyden etsijät ovat ensimmäinen organisoitu metallietsintään erikoistunut ryhmä. ?. Hopea, kulta ja tinapronssi säilyvät maaperässä hyvin ja kuparikin säilyy hiesumaassa melko hyvin – Tuhat vuotta vanha esine saattaa olla hämmästyttävän hyvin säilynyt. Parhaiten ilmaisin toimii hieman kosteassa maaperässä, jolloin esine saattaa paljastua jopa 60 sentin syvyydestä, Hyvönen sanoo. Rautakautisen esineen oppii tunnistamaan vain kokemuksesta ja tutkimalla alan kirjallisuutta. Kuvia löydöistä, tarkat koordinaatit ja mahdolliset muut havainnot esimerkiksi maaperästä tulee liittää ilmoitukseen. – Meidät on kutsuttu ainoana suomalaisena ryhmänä Norjaan, jossa halutaan tätä kautta etsiä arkeologiaa ruotsalaisten ja tanskalaisten etsijöiden kanssa, sanoo Hyvönen. Museoviraston sähköpostiosoitteeseen metallinilmaisin@nba.fi voi ilmoittaa metallinilmaisinlöydöistä ja pyytää ohjeita Osoite www.aarremaanalla.com tarjoaa keskustelupalstan ja apua esineiden tunnistukseen Museoviraston suojelemat alueet, joilla etsintä on kielletty löytyvät sivulta http:// kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellutus/ rekisteripirtaali/portti/default.aspx. Etsinnöille on pyydettävä aina lupa, vaikka maanomistaja olisi esimerkiksi kunta. Jos pienehköltä alueelta paljastuu 2-3 rautakautista esinettä, on kaivaminen keskeytettävä ja löydöistä ilmoitettava Museovirastolle. Laserkeilaus ei tuo välttämättä oikeaa tulosta, sillä esimerkiksi vanhat metsätiet ja erikoisiin asentoihin päätyneet kivet voivat aiheuttaa virheellisiä tulkintoja, Hyvönen sanoo. Laserkeilauksella voi erottaa maan pinnanmuotoja, jolloin esimerkiksi rakennelmat erottuvat säännöllisinä muotoina, joita ei luonnossa yleensä ole. Tomi Virtanen haluaa pitää hyvät välit maanomistajiin, jotta etsinnät olisivat jatkossakin mahdollisia. Pelloilla esineet ovat yleensä 10–25 sentin syvyydessä – Signaaleja saattavat aiheuttaa myös koksikivet vanhat tiilet ja tietty maaperä
. Heidän taiteellinen yhteistyönsä oli niin tiivistä, että joitain kokoelman teoksista ja luonnoksista on ollut mahdoton nimetä vain toisen tekemäksi. Hän suunnitteli ja toteutti mm. Ehrströmin, ja pariskunta meni pian naimisiin. Hän kuului myös taidetakomo Taito Oy:n perustajiin yhdessä Gösta Serlachiuksen kanssa. Kuva: Sampo Linkoneva. Kuva: Sampo Linkoneva OLLI JA BUCKLAN – EHRSTRÖMIEN ELÄMÄ JA TAIDE 12.1.2020 SAAKKA SERLACHIUS-MUSEOT GÖSTA JA GUSTAF, MÄNTTÄ Olga GummerusEhrström (attr.), luonnos Fazerin Pihlajanmarjakaramellin pakkauskääreeksi, n. Hän suunnitteli ja teki lasija freskomaalauksia sekä grafiikkaa, heraldiikkaa, astioita ja tekstiilejä. Ehrström olivat lahjakas ja monipuolinen taiteilijapariskunta. Olga oli hillitty ja kiehtova kaunotar, Bucklan puolestaan pieni ja pyöreä elämäniloinen seuramies, joka rakasti hyvää ruokaa ja seurustelua. W. W. Täysin eriparisena näyttäytyvä pariskunta rakasti syvästi toisiaan. Ehrström oli taiteilijana poikkeuksellisen monipuolinen. tunnetun arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelemiin jugend-rakennuksiin sisustuksen yksityiskohtia ja koristeaiheita. Hän osallistui yksittäisillä teoksilla muutamiin näyttelyihin käyttäen toisinaan lempinimeään Olli, minkä vuoksi kriitikotkin erehtyivät luulemaan häntä mieheksi. W. Ehrström suunnitteli Suomeen sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 valitun kuninkaan kruunun. Ehrström (1881– 1934) (Bucklan) halusi nuorena taidemaalariksi, mutta löysi Akseli Gallen-Kallelan opissa Ruoveden Kalelassa kutsumuksensa taideteollisuuden ja taidekäsityön parista sekä graafikkona. Olga ja Eric erosivat ihmisinä toisistaan täysin. Olga toimi miehensä työparina E Eric O. Ehrström, Omakuva, 1933, guassi pahville, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Tomi Aho Olga Gummerus omakuva 1897. tämän projekteissa luopuen paljolti omasta urastaan taidemaalarina. 1908, vesiväri ja tussi paperille, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Heidän taiteellinen yhteistyönsä oli niin tiivistä, että heidän töitään on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Ehrströmien lahjakas pariskunta täydensi toisiaan Kiehtova kaunotar ja pullea seuramies Olga Gummerus-Ehrström ja Eric O. Hän tapasi 1900-luvun vaihteessa Pariisissa nuoren Eric O. Gösta Serlachius oli paitsi Ehrströmien mesenaatti myös heidän ystävänsä. Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) oli Suomen ja Pariisin taidekouluissa opiskellut taidemaalari, jonka lahjakkuus tunnustettiin jo nuorena. Kruunusta myöhemmin tehty malli on esillä näyttelyssä. Antiikki ja taide | 33. ric O. W. Hän kirjoitti ja kuvitti kirjoja, piirsi ja maalasi. Lapseton pariskunta testamenttasi 1930-luvun puolivälissä koko taiteellisen jäämistönsä: noin 4 000 teosta ja luonnosta Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle hakien sopimuksella taloudellista turvaa loppuvuosilleen. Hän osasi metallin pakotuksen, siselöinnin sekä emalija jalokivisepän työt. Kaiken tämän lisäksi Ehrström toimi konservaattorina, opettajana, intendenttinä ja taiteellisena johtajana
– Ultima Thulen valmistuessa Lapista oli jo muodostunut Wirkkalalle tärkeä inspiraation lähde. 34 | Antiikki ja taide T apio Wirkkalan monumentaalisen vaneriveistoksen koivuinen pinta elää, virtaa ja mutkittelee kuin joenuoma. Kerralla valmistettiin aina kaksi osaa, koska verstas oli niin pieni. – Wirkkalan työ kuvasi Suomen puunjalostusteollisuutta. KIRVEELLÄ VEISTELYN ALKUUN. Tämä vaneriveistos muodostui tärkeäksi teokseksi muun muassa siksi, että Tapio Wirkkalan jättikokoinen Ultima Thule -vaneriveistos on saanut paistatella aitiopaikalla meksikolaisen yliopiston aulassa ja joutunut kyhjöttämään vuosikaudet varastolaatikoissa autotallissa. Teos onkin saanut innoituksensa Lemmenjoesta: Ultima Thule -vaneriveistos on kuin ilmakuva tuntureiden keskellä pyörteilevästä virrasta. Muotoilija Tapio Wirkkalan työ kuvasi Suomen puunjalostusteollisuutta Ultima Thule pääsi lopulta museoon siinä yhdistyy materiaalin ja luontovaikutelman välinen suhde, amanuenssi Laura Kokkonen Espoon modernin taiteen museo EMMAsta toteaa. Ultima Thulen valmistuksesta ja myöhemmistäkin vaiheista on säilynyt harvinaisen paljon dokumentteja, muun muassa kuulakärkikynällä tehty luonnospiirros, jonka pohjalta teos hyväksyttiin ja sitä alettiin valmistella.. Eri materiaaleista olevat elementit edustivat Suomen vientiteollisuuden pääaloja ja samalla suomalaista maisemaa. Ensimmäisen kerran Wirkkala näki teoksen kokonaisena Helsingin vanhassa messuhallissa, kun kaikki Montrealin työt esiteltiin yleisölle, Kokkonen kertoo. Teos on valmistettu Martti Lindqvistin puusepänverstaalla aluksi kirveellä veistäen ja sitten aina hienommilla ja tarkemmilla menetelmillä. 23 lentokonevanerin palasta muodostuva Ultima Thule -veistos on yhteensä 4,5 x 9 metrin mittainen, samankokoinen kuin muutkin Montrealin maailmannäyttelyyn vuonna 1967 tilatut työt: Uhra-Beata Simberg-Ehrströmin tekstiiliteos Metsä, Laila Pullisen kupariteos Aurinko tunturissa, Birger Kaipiaisen keramiikkateos Orvokkimeri ja Timo Sarpanevan lasiteos Ahtojää
Wirkkalaa pidetään Suomen modernin taideteollisuuden johtavana hahmona. Tapio Wirkkalan mielestä sijoituspaikka oli heijastavan vesielementin ansiosta oivallinen. Tapio Wirkkala sai innoituksen taiteeseensa Suomen luonnosta ja erityisesti Lapista. 1970–1980-lukujen vaihteessa taiteilija halusi kuitenkin palauttaa teoksen Suomeen, sillä hän valmisteli Riihimäen lasimuseon avajaisnäyttelyä, joka oli samalla hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Suomessa, Kokkonen jatkaa. – Muutaman vuoden päästä pidettiin Tapio Wirkkalan 100-vuotisjuhlanäyttely ja tuolloin valtion taideteostoimikunta päätti sijoittaa teoksen toistaiseksi EMMAan. – Sitä yritettiin sijoittaa esimerkiksi Oopperataloon ja se jopa ehdittiin kuljettaa rakennukseen, mutta teos ei mahtunutkaan sille varatulle paikalle, Kokkonen kertoo. Teos pääsi jälleen esille vasta vuonna 2009, kun EMMAssa avattiin Tapio Wirkkalan kuvanveistonäyttely. Näyttelyn jälkeen teos oli esillä vielä Designmuseossa, minkä jälkeen valtava vaneriteos pakattiin taas kuljetuslaatikoihinsa ja sijoitettiin autotalliin varastoon. ?. Suomalaisen taideteollisuuden sodanjälkeistä kultakautta aina 1960-luvulle asti onkin kutsuttu ”Wirkkalan kaudeksi”. kesäkuuta 1915 Hanko – 19. toukokuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen muotoilija ja kuvanveistäjä. EMMAssa on esillä myös Tapio Wirkkalan ja hänen puolisonsa Rut Brykin yli 5 000 esineen ja mittavan arkiston kokoelma, joka on Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön omistuksessa. Rahasto tukee lahjakkaiden kolttaja saamelaisnuorten opintoja sekä kolttaja saamelaisva?esto?n kulttuuria tukevaa toimintaa ja tutkimusta. Vuonna 1984 Tapio Wirkkala päätti lahjoittaa veistoksen Suomen Kulttuurirahastolle, joka myi teoksen eteenpäin Suomen valtiolle ja pääomalla perustettiin Tapio Wirkkalan nimikkorahasto. Näyttelyn jälkeen teos vietiin museon varastoon. Wirkkala oli Milanon triennaalin moninkertainen voittaja. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1955 ja akateemikon arvo vuonna 1972. Ensin teos tilattiin Meksikon vuoden 1968 kesäolympialaisten yhteydessä järjestettyihin kulttuuriolympialaisiin. Meillä on myös isot tilat, joissa Ultima Thule pääsee edukseen esille, Kokkonen summaa. Montrealin maailmannäyttelyn jälkeen Ultima Thulen vaiheet ovat olleet monenkirjavia. Ultima Thulen nimeä kantaa vaneriveistoksen lisäksi myös Wirkkalan Iittalalle suunnittelema kuuluisa astiasarja, joka muotokielellään ilmentää pohjoisen luonnon jäätä. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN Tapio Wirkkala Ultima Thule (luonnos), Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelma Ultima Thule -teosta alettiin toteuttaa mustekynäluonnoksen perusteella. 1960-luvulta lähtien Wirkkala pyrki yhä kauemmas pohjoiseen, vielä syvemmälle erämaahan, aina lähemmäs omaa Ultima Thuleaan – äärimmäistä pohjoisessa sijaitsevaa aluetta, myyttistä ja lähes maagista tarunhohtoista paikkaa. Kuva: Maaria Wirkkala MEKSIKOSTA AUTOTALLIN NURKKAAN. Wirkkalan ja hänen vaimonsa Rut Brykin taiteellista perintöä vaalii Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö. Kuva: Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelma Tapio Wirkkalan monumentaalinen vaneriveistos Ultima Thule (1967) kuuluu Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan ja on pysyvästi sijoitettu Espoon modernin taiteen museo EMMAan. Antiikki ja taide | 35 KOHTI ULTIMA THULEA . Kuva: EMMA Ultima Thule oli pitkään esillä Meksikossa yliopiston aulassa. Tapio Veli Ilmari Wirkkala (2. Kookkaalle teokselle ei löytynyt valtionkaan tiloista sijoituspaikkaa, vaan se joutui takaisin varastoon. – Wirkkala itse mieltyi tähän sijoituspaikkaan, jossa teos heijastui aulan vesialtaaseen. OSAKSI ISOMPAA KOKOELMAA . Veistos pääsi yliopiston aulaan komealle paikalle, jossa se sai olla kymmenen vuotta. Vuonna 2015 Ultima Thule saatiin pysyvästi esille museon seinälle, amanuenssi Kokkonen kertoo. – Ultima Thulen sijainti EMMAssa täydentää hienosti tätä kokoelmaa ja sitä kautta koko EMMAn ohjelmaa
36 | Antiikki ja taide TEKSTI: JUHANI KARVONEN Suuri osa museon vaunuista on toimintakuntoisia ja niitä käytetään muun muassa näytöksissä ja elokuvissa. Panssarivaunut saapuivat Suomeen sata vuotta sitten Museo täynnä harvinaisuuksia. Noin 60 panssarivaunusta ja -ajoneuvosta osa on edelleen liikkuvia. Hattulan Parolassa sijaitsevalla Panssarimuseolla on useita maailmanluokan harvinaisuuksia
Vuoden päästä, elokuussa 1944 vaunuja tuli vielä 29 lisää, mutta ne eivät ehtineet mukaan taisteluihin. – Kävijöistä kymmenisen prosenttia on ulkomaalaisia, joista enin osa on ollut venäläisiä ja japanilaisia. Myöskään T-50 ja T-28 panssarivaunuja ei tiettävästi ole ainakaan Suomi osti Sturm-rynnäkkötykejä, jotka tuhosivat kesän 1944 taisteluissa Karjalan Kannaksella 87 vihollisen panssarivaunua omien tappioiden ollessa kahdeksan vaunua. Panssarivaunujen ja-ajoneuvojen lisäksi museon kokoelmissa on noin 10 000 valokuvaa, tuhansia teokTutkija Simo Hautalan mukaan vaunujen siirtely katoksen rakentamisen tieltä sujui yllättävänkin hyvin.. Antiikki ja taide | 37 P anssarimuseon vahvuus ovat liikuntakuntoiset vaunut, joita on noin puolet museon kalustosta. Jälkipolville on säilynyt vain yksi kappale, sanoo museonjohtaja Simo Hautala. BT-42 rakennettiin kiireessä BT-7 alustalle, ja siihen lisättiin englantilainen 114 millin tykki. – Kesällä 1943 Suomi osti 30 Sturmgeschütz-rynnäkkötykkiä Saksasta. Japanilaisia tuo tänne BT-42 -vaunu, joka on jonkinlainen maskotti sikäläisessä animaatiosarjassa. Museon auto oli käytössä Riihimäen keskusvankilalla vuoteen 1951 saakka, minkä jälkeen se siirtyi puolustusvoimille Panssarimuseon kalustoa käytetään aika ajoin myös elokuvissa, viimeksi uusimmassa Tuntemattomassa Sotilaassa. LAHJOITUKSIA RUNSAASTI. Vaunut taistelivat aika huonolla menestyksellä eikä konstruktio ollut kovin onnistunut. Se oli yksi panssaridivisioonan tulivoimaisimmista aseista jatkosodan aikana. Se on edelleen ajokuntoinen, tosin elokuvan teossa auton moottori leikkasi kiinni, mutta saamme sen kyllä korjattua. Museo täynnä harvinaisuuksia Venäjän ulkopuolella. Hautalan mielestä Sturm-vaunu on panssarijoukkojen historian helmi. Koulutuskäytössä ne olivat vuoteen 1966 asti. – Meiltä puuttuu esimerkiksi saksalainen Panzer III, jota saksalaiset käyttivät Lapissa. Muita maailmaluokan harvinaisuuksia on Klim Vorosilovina tunnettu venäläinen sotasaalisvaunu KV1E, jossa on erikoisuutena lisäpanssarointi. Kahdeksan vaunuista tuhoutui taisteluissa. Panssarimuseon kokoelma on sotien ajalta varsin kattava, muttei täydellinen. Saksalaisilla oli myös ranskalaisia sotasaaliiksi saatuja Somua ja Hotchkiss -vaunuja, joita ei Suomeen jäänyt. – Elokuvassa Äänislinnan valtausparaatissa ajettiin BA-10 -panssariautolla. Jos kokoelmista pitäisi valita yksi ratkaiseva ase, olisi se Sturmgeschütz-rynnäkkötykki. Jäljelle jääneet olivat aktiivikäytössä pitkälle sodan jälkeen. Näyttelyhallissa oleva BA-10 panssariauto on niin ikään tiettävästi ainut lajiaan maailmassa – Autoja saatiin sotasaaliiksi ja enimmillään niitä oli kirjanpidossa 24 kappaletta
Siinä saattoi mennä materiaalia, joka olisi meitäkin kiinnostanut. Raskas kalusto on pääosin Sotamuseon omistuksessa. Renault oli Puolustusvoimien ensimmäinen panssarivaunutyyppi, joka kuiten. sia alan kirjallisuutta ja lukuinen määrä kunniamerkkejä, sekä runsaasti asusteita, uniformuja ja niiden osia. Aika pian kuitenkin alettiin etsimään sopivampaa sijoituspaikkaa vaunuille, ja rykmentti siirrettiin vuonna 1921 Poltinaholle, sanoo Hautala. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi runsaasti T26-vaunuja ja niitä kunnostettiin omaan käyttöön 114 kappaletta talvi ja jatkosodissa. Panssarivaunu saapui Suomeen tasan sata vuotta sitten, minkä takia Panssarimuseon yksi tämän vuoden vaihtuvista näyttelyistä on nimetty ”Panssarijoukot 100 v – Renault F.T. Panssarikilta perusti museon vuonna 1961. – Saamme esimerkiksi kunniamerkkejä ja valokuvia, jotka kaikki ovat arvokasta kulttuuriperinnön säilyttämistä, vaikkei kaikkea voi näytteille asettaakaan. Katokset ovat monen vuosikymmenen unelma. – Vaunuja hankittiin Suomeen vuonna 1919, ja kaikki 32 kappaletta vaunua sijoitettiin Santahaminaan heinäkuussa 1919 perustetulle Hyökkäysvaunurykmentille. Museo saa muun muassa kuolinpesiltä edelleen lahjoituksia. Panssarimuseon kalustoa käytetään aika ajoin myös elokuvissa, viimeksi uusimmassa Tuntemattomassa Sotilaassa. – Veteraanien määrä laskee koko ajan ja perikunnat ovat entistä useammin halukkaita lahjoittamaan esimerkiksi kunniamerkit museolle. Modéle 1917 panssarivaunut saapuvat.” Renault-panssarivaunuja valmistettiin ensimmäisen maailmansodan aikana ja osin sen jälkeenkin noin 3800 kappaletta. 38 | Antiikki ja taide Yhdysvaltalaisia White M2 puolitelavaunuja hankittiin Suomen armeijalle vuodesta 1948 alkaen 213 kappaletta. PANSSARIHISTORIA ALKOI RENAULTISTA. Jos perikunta on kovasti jakaantunut, voi arvokkaiden kunniamerkkien lahjoittaminen neutraalille museolla olla hyvä ratkaisu. Näin arvomerkkikokoelma pysyy koossa eivätkä merkit jakaudu perikunnan jäsenten kesken, jotka sitten saattaisivat myydä niitä eteenpäin. – Sotien jälkeen paljon kalustoa tuhottiin ja esimerkiksi Lapista siivottiin kaikki saksalainen kalusto. Hautalan mukaan lahjoitusten määrä on pikemminkin kasvamassa kuin vähenemässä. Vaunu edusti aikansa uusinta tekniikkaa, ja se oli maailman ensimmäinen panssarivaunu, jossa tykki oli asennettu rungon päällä pyörivään torniin
Jokaisella vaunulla on yksilöllinen maalauksensa. Museolla on vuoden mittaan useita mielenkiintoisia teematapahtumia muun muassa lapsiperheille. ?. Tällä hetkellä on työn alla Mannerheim ristin ritarin Olli Aulangon johtama vaunu. Vaunukatoksen valmistuminen pari vuotta sitten oli museolle suuri asia, sillä arvokkaat vaunut saatiin miltei kokonaan sateelta suojaan. Hautalan mukaan mitään legendaa ei ole kertomukset siitä, miten suomalaiset turvautuivat panssarintorjunnassa jopa koivuhalkoihin. Museoiden välinen vaihtokauppa on ollut viime vuosina aika vähäistä. Vuonna 2018 Panssarimuseossa vieraili hieman alle 30 000 kävijää, mikä on ollut viime vuosien vakiomäärä. – Panssarimuseoita on lähes kaikissa itseään kunnioittavissa maissa, Euroopassakin varmaan ainakin parikymmentä. Panssarimuseossa voi vierailija tutustua myös siihen, miten eri ammusten iskemät näkyvät vaunussa. Etenkin männynneulasista erittyvä entsyymi vaikutti maalipintojen kuntoon. Tykkikalusto osoittautui epäkäytännölliseksi ja tehottomaksi. Venäläiset jopa pommittivat paikkakuntaa, koska siellä uskottiin olevan merkityksellinen sotilaallinen laitos. Panssarivaunu saapui Suomeen tasan sata vuotta sitten Renaultin muodossa. Kun polttopullon heitettiin ilmanottoaukkoihin, tuli levisi nopeasti vaunussa. Antiikki ja taide | 39 BT-42 vaunuja saatiin sotasaaliiksi kummassakin sodassa mutta niitä ei otettu laajemmin käyttöön vaunujen huonojen suoritusarvojen takia. Venäläiset kokeilivat T34-protyyppiä Mannerheim-linjalla talvisodan päätyttyä ja vaunu osoittautui erinomaiseksi muun muassa maastoliikkuvuutensa ansiosta. – Suomessa oli noin 100 panssaritorjuntatykkiä sodan alkaessa. Venäläisiä BA-10-panssariatoja saatiin sotasaaliiksi sekä talviettä jatkosodassa. – Nyt vaunut ovat suojassa paitsi sateelta myös neulasilta. Saamme vuodessa kunnostettua ehkä yhden vaunun ajokuntoiseksi tai ainakin museokuntoiseksi. Talvisodasta säästyneet viimeiset neljä koulutuskäytössä ollutta vaunua poistettiin rivistä vuonna 1942. Vielä vuonna 2003 neljä vaunua löytyi yllättäen Afganistanista. – Se on hidasta hommaa, koska meillä on vain yksi täysipäiväisesti palkattu restauroija. Panssarintorjuntatykkien historia Suomessa oli lyhyt mutta kunniakas. – Niillä ei ollut enää talvisodan syttyessä taisteluarvoa ja vanhentuneita vaunuja käytettiin osin kiinteinä pesäkkeinä maahan kaivettuina. Panssarimuseo pyrkii kunnostamaan mahdollisimman monta ajoneuvoa. Kun yhden tykin toiminta vaatii minimissäänkin 12 miehen joukkueen, saattoi tehokasta sinkoa käsitellä yksi mies. Kaikki 32 katettua paikkaa ovat käytännössä täynnä. – Renaulteja on säästynyt maailmalla jonkin verran. KUNNOSTETAAN KOKO AJAN. SOTAAN SADALLA PANSSARITORJUNTATYKILLÄ. Pääosan polttopulloista oli tuottanut Alko, jonka tehdas sijaitsi Rajamäellä. Vain yksi paikka on vapaana ja sen jälkeen vaunuja pitää laittaa katottomille paikoille. Uusia vaunuja museon kokoelmiin tuskin enää päätyy. Osa niistä kaipaisi maalausta, mutta yhden vaunun maalaus maksaa tuhansia euroja eikä työhön soveltuvia maalareitakaan ole kovin paljon. Vuosikymmenien aikana kalusto altistui säälle. Sen jälkeen ne korvaantuivat osin ohjuksilla ja singoilla. Venäläisissä vaunuissa oli ilmajäähdytteinen bensiinimoottori. Suomessa Renaultien kenties suurin hetki oli Mäntsälän kapinan aikana talvella 1932, jolloin kaduille tuodut vaunut herättivät vähintään kunnioitusta ja rauhoittivat kansaa pelkällä olemassaolollaan. Kun telaketju saatiin jumiin tai katkeamaan koivuhalolla, liikkumaton vaunu tuhottiin polttopulloilla. Toinen vaihtuva näyttely kertoo talvisodan panssaritorjunnasta. Neulaset erittävät entsyymiä, joka edistää korroosiota. Jos jossakin olisi kaupan meitä kiinnostava vaunu, olisi hinta luultavasti sellainen, ettei meillä olisi siihen varaa. – Käytännössä panssarintorjuntatykkien käyttö loppui sotiin. kin vanheni nopeasti tekniikan mennessä eteenpäin. Panssarimuseolla oleva vaunu on ainoa Suomessa säilynyt yksilö. Yksi sotasaaliina saaduista T-34 -vaunuista on viisi vuotta lainassa englantilaisessa museossa
Hän on alkujaan saksalainen, mutta asunut Suomessa jo yli 15 vuotta. Nukkeja alkoi vain tulla yhä enemmän ja enemmän. B. SYNTTÄRIJA JOULULAHJAKSI. Pikkukaupungissa, jossa asuimme, Barbie-nukkejen hinnat olivat niin suuria, että Melanie Kircher ja hänen ensimmäinen Barbiensa. Barbieita on monen maalaisia. Kircher ei koskaan erityisesti aikonut Barbie-keräilijäksi. Se oli niin erikoinen, että en antanut kenenkään koskea siihen. Siellä se kaapissa seisoo punavalkoisessa mekossaan satojen muiden nukkien seassa. Kircher on Espoossa asuva bussikuski, jonka intohimo on Barbiet. Perhe asui silloin pikkukaupungissa Kölnin lähellä ja Melanie-tyttö oli kymmenenvuotias. Hän varoo, ettei kissat pääse tuhoamaan hänen 300 Barbien kokoelmaansa. Sain sen lahjaksi äidiltäni. Hän muistaa elävästi tilanteen, jolloin hän sai ensimmäisen Barbiensa. Olin ikionnellinen, se oli laadultaan niin paljon parempikin kuin muut nuket. – Kissat raapivat Barbie-nukkien tukkaa, Kircher kertoo. Barbie sai vuonna 1961 rinnalleen Kenin. keja ja olin kovasti toivonut aitoa Barbia. Kircherillä on hänen ensimmäinen Barbiensa edelleen tallella. – Sitä ennen minulla oli vain halpisnukBussikuski Melanie Kircherin intohimona Barbiet Arvokkain 500 euroa Melanie Kircher sai ensimmäisen Barbie-nukkensa kymmenenvuotiaana ja sen jälkeen hän on kerännyt niitä satoja. – Sain niitä syntymäpäivinä ja jouluina. 40 | Antiikki ja taide ussinkuljettaja Melanie Kircher avaa varovasti kaapin oven, joka on pullollaan Barbie-nukkeja
Täydellisessä kunnossa ja tehtaalta lähteneessä alkuperäisessä laatikossaan. Nukke on täydellinen, mutta mukana ei tule alkuperäistä laatikkoa. Barbie-nukkeja voi ostaa uusina nettikaupoista. . – Suomalaista Barbieta ei ole. Nukkea ei ole koskaan poistettu alkuperäisestä pakkauksestaan.. – Nämä vintage-nuket ovat maksaneet 500 euroa kappaleelta. Kävikö Kircher katsomassa näyttelyn. Ne ovat minun kalleimmat hankintani, Kircher kertoo. Kircher sai myöhemmin pikkusiskonsa Barbiet ja sen jälkeen hän on ostanut niitä kirpputoreilta ja nettikaupoista. HTF = Hard To Find (vaikea löytää) on yleinen lyhenne, jota käytetään nettihuutokaupoissa ja nukkesivustoilla. Se ei ole pelkästään länsimainen, vaan mukana on eskimoita, afrikkalaisia ja aasialaisia. NM = Near Mint. Kirpputoreilta, Facebookista tai vanhan tavaran kaupoista voi löytää vanhoja nukkeja, joista osasta maksetaan jopa tuhansia euroja. . Kircherin lisäksi monet muutkin Barbie-harrastajat kävivät näyttelyssä. MONIMUOTOINEN BARBIE. – En missään vaiheessa ajatellut, että alkaisin keräillä, mutta jossain kohtaa nukkeja alkoi vain olla tosi paljon. Kircherin kokoelmasta saa hyvän kuvan Barbie-maailmasta. Barbien keksijä oli Ruth Handler. – Muita musiikkiin liittyviä Barbieita on. . – Vaikka en ole koskaan ihannoinut laihaa naisvartaloa, niin silti Barbeihin oli nuorena helppo samastua, Kircher kertoo. – Siellä myös pyydetään apua ja neuvoja, miten rikkoutuneita nukkeja voi korjata. – Uusimman Barbien sain eilen syntymäpäivälahjaksi, Kircher esittelee. Kircherillä on Elvis-Barbie ja neljä Michael Jackson -nukkea. Keräilysanastoa: . Barbiesta on tullut koko maailman juttu. . Hänen ystävänsä ja perheensä tuntee naisen harrastuksen. . BARBIE-TAPAHTUMA. Barbien viehätys perustui siihen, että ne esittivät aikuista, kun aikaisemmin nuket olivat olleet pääasiassa vauvoja ja lapsia. Ryhmissä käydään kauppaa ja esitellään omia nukkeja. . MNB = Mint No Box. Kircherillä on muutamia todellisia harvinaisuuksia 1960-luvulta. Esimerkiksi poikabändi-Barbieita on kehitetty. Joskus Barbie-harrastajat pitävät epämuodollisia tapaamisia, mutta Suomessa ei järjestetä varsinaisia Barbie-aiheisia tapahtumia. . Tietysti Barbielle voi itse ommella vaikka lappalaisasun, Kircher sanoo. Loistavassa, lähes alkuperäisessä kunnossa. . Hän tunnustautuu suureksi Jackson-faniksi. Antiikki ja taide | 41 TEKSTI: PAULI JOKINEN BARBIEN KERÄILYÄ Kirhcerin kokoelmaan kuuluu noin 300 nukkea. . – Kysy vaan kuinka monta kertaa, hän naurahtaa. Barbie-nuket lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna 1959 ja niitä tuottaa lelujätti Mattel Inc. . Hän on saanut nimensä Handlerin pojan mukaan. . . Harrastajat pitävät yhteyttä toisiinsa blogien ja Facebook-ryhmien välityksellä. MIB = Mint In Box. NRFB = Never Removed From Box. Kircher kuuntelee hevimusiikkia ja harmittelee, ettei myöskään hevi-Barbieta ole kehitetty. Nettikauppoja ei ollut, Kircher muistelee lapsuuttaan 1980-luvulla. Barbien koko nimi on Barbara Millicent Roberts ja pari vuotta lanseeraamisen jälkeen markkinoille tuotiin poikaystävä Ken. ei niitä kovin usein osteltu. Vintage = Vintage-Barbieiksi katsotaan yleisesti Barbiet, jotka on valmistettu vuosina 1959–1976. . Suomen Kansallismuseossa oli viime vuonna Barbie-näyttely, josta muodostui museon historian suosituin näyttely. Saksassa ja Yhdysvalloissa niitäkin järjestetään
42 | Antiikki ja taide Nypläys on lyhykäisyydessään lankojen järjestelemistä.
Nypläyskirjallisuutta julkaistaan monilla kielillä, mutta kielimuuri ei ole ongelma, koska tekniikkapiirrokset ovat kielestä riippumatta aina samat. Nyplään koristeita ja olen jonkin verran harrastanut metallislangalla nypläystä. Terälehtiä on kaikkiaan 13. Särkimäki on harrastanut nypläystä neljäkymmentä vuotta. Hitaus on kenties suurin syy siihen, miksei nypläyksestä ole tänä päivänä elinkeinoksi. Varsin pieneenkin työhön kuuluu helposti 40 tuntia. – Tänä päivänä oppilaani ja muutkin harrastajat nypläävät koruja, koristeita ja erilaisia asuja kuten liivejä. Antiikki ja taide | 43 N TEKSTI: JUHANI KARVONEN ypläyksestä tekee haasteellista se, ettei siinä ole koskaan täysoppinut –Yleisimmät tekniikat ovat jatkuvalankaiset Torchontekniikat sekä nauhaja palapitsitekniikat, tervakoskelainen nypläyksenopettaja Pirkko Särkimäki sanoo. Jokainen ymmärPitsinnyplääjä Pirkko Särkimäki Työ vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä Pitsinnypläys on lyhyesti sanottuna lankojen järjestelemistä ristiin. Jos saisin siitä euron tuntipalkkaa, olisi se tienisti noin 500 euroa. NYPLÄÄMÄLLÄ TEHDÄÄN TAIDETTA. – Ensimmäinen terälehti on vienyt noin puolen työpäivän verran tunteja. Tällä hetkellä Särkimäki nyplää maljakkoruusua lapsenlapselleen rippilahjaksi. Pitsinnypläys mielletään monesti liinojen teoksi, mutta itse asiassa niitä nyplätään nykyisin hyvin vähän. Malleja on lukemattomia eikä kukaan varmaan hallitse kaikkia. Nyplätä voi kupari-, hopeaRuusukkeen ensimmäinen lehti alkaa valmistua.. Ennen valmistettiin paljon myös tyynyliinojen ja lakanoiden pitsejä liinojen lisäksi. Jokaisessa tekniikassa on omat niksinsä, eikä kukaan hallitse kaikkia tekniikoita. tää, että tuolla työtuntimäärällä vaatekappaleen hinta nousisi sille tasolle, ettei kukaan sellaista ostaisi. Nypläämällä voi valmistaa muun muassa tauluja, koriste-esineitä, koruja ja asusteita, kuten hattuja, jakkuja ja kauluksia. Nypläämällä voidaan tuottaa taidetta sekä tasona että kolmiulotteisena teoksena. – Nypläsin tyttärelleni hunnun josta hänen lapsilleen valmistettiin kastemekko. – Nypläys ei ole vaikeaa mutta hidasta se on. Hän aloitti nypläyksen 25-vuotiaana
Merimiehet opettivat vaimonsa nypläämään. Esimerkiksi tuo kastemekko on sellainen, jota en myisi mistään hinnasta. Suomessa nypläys oli erityisessä suosiossa siksi, että hallitus rajoitti esimerkiksi pitsin ja muiden ylellisyystavaroiden käyttöä Näin naisten piti nyplätä itse omat pitsinsä. – Itse käyn vuosittain Euroopassa etsimässä uusia malleja. Särkimäki on kehittänyt oman helmikukkatekniikan. Tutkin paanukaton rakennetta rakennuspiirustuksista ja tein yhden koetilkun. ARVOA VAIKEA MÄÄRITTÄÄ. Suunnittelin kaikki mallit ja työryhmä nypläsi niitä parin vuoden ajan. Mallia piti ottaa valokuvista, piirtää nypläysmalli ja alkaa sen jälkeen jäljitellä paanua nypläämällä. Särkimäki aloitti nypläyksen 25-vuotiaana. Museopitsin suurin arvo on, että se voi olla mallina. Yhtenä aamuna sain idean miten kukanmuotoinen helmi voidaan kiinnittää pitsiin. Kahdessa rakennuksessa katot olivat paanua ja pelkästään niihin nyplättiin noin 80 metriä pitsiä. Nypläämisen perinteet ovat lähtöisin 1400-luvulla Euroopasta. Särkimäki nypläsi tyttärelleen hunnun, josta hänen lapselleen valmistettiin myöhemmin kastemekko. – Pohjalaisen maatalon tyttärenä moni asia oli opittava lapsesta saakka. Itse en ole kokeillut pajulla ja kaislalla nypläystä, mutta tiedän joidenkin harrastajien sitäkin tehneen. ja kultalangasta. 44 | Antiikki ja taide Särkimäki nyplää muun muassa tauluja. Siinä pitsiin kiinnitetään pieniä kukanmuotoisia helmiä. Alakouluun kuljin itse kutomissani tumpuissa ja sukissa. Liinoja nyplättiin aika paljon vielä 1980-luvulla, mutta nyt suosittuja ovat maljakkokukat, joihin nyplätään kukan lisäksi lehdet varteen. – Pitsinnypläys on ja pysyy harrastuksena. Mallien piirtäminen on todellisen nypläystaidon mittari. TUUSULAN KULTTUURIKOHTEET. Suomeen nypläys rantautui 1500-luvulla Ruotsin kautta. Tekniikka on erilainen kuin helminypläystekniikka. Pitsillä ei ole Suomessa taloudellista arvoa kuin tekijälle itselleen. – Tekniikoiden haastavuus riippuu osaltaan lankojen vahvuuksissa. Tuusulan taiteilijakodit on nyplätty, mikä oli patin vuoden projekti. Piirtäminen on vähintään yhtä hidasta kuin varsinainen nypläyskin. Työryhmä nypläsi Tuusulan kulttuurikohteita ja taiteilijakoteja Lotta-museon ja Aleksis Kiven kuolinmökin, Halosenniemen ja Tuusulan kirkon, jonka korkeus on 35 senttiä ja harjan pituus 50 senttiä. Haastavaa oli suunnitella esimerkiksi paanukatto. Hirsiseinätkin teimme nypläten. – Se on eri tekniikka kuin helminypläystekniikka, jossa helmet ovat pyöreitä ja pieniä. Ikä sinänsä ei tee pitsistä arvokasta Pitsin suurin arvo on monesti tunnearvo. Takana oli vahva kädentaito. Särkimäki sai viime vuonna valmiiksi kymmenkunnan muun harrastajan kanssa luultavasti elämänsä mittavimman nypläysurakan. Keski-Euroopassa julkaistaan vuosittain myös runsaasti nypläyskirjoja joissa esitellään malleja ja eri tekniikoita. – Idea tuli Suomen pitsinyplääjien puheenjohtajalta tuusulalaiselta Tarja Takalalta. Ohut lanka edellyttää nyplääjältä parempaa taitoa kuin paksu lanka. Kyseessä olivat pienoismallit, sillä kehikko oli puupahvia, mutta muutoin kaikki oli nyplätty. Pitsiä nyplätään aina malleista. Tuon niitä tänne muun muassa opiskelijoitani varten. Ilmeisesti tulos oli aika onnistunut, koska ainakin muutamat näyttelyvieraat eivät olleet uskoa, että kyseessä. Nypläys oli suosittua etenkin keskiajalla Euroopassa, mutta myöhemmin sen suosio laantui
Heinämaalla on lähes 250 vuotta elänyttä nypläystaitoa. Avoinna ti-su 10–18 Useat näyttelyn teokset ovat ensimmäistä kertaa suuren yleisön ihailtavissa. Sen lisäksi tehtävänä on kansanomaisen pitsin kudonnan perinteen siirtäminen tuleville sukupolville. oli nyplätty pitsi. Nykyisin nyytinkejä nyplätään etupäässä kansallispukuja valmistettaessa. Antiikki ja taide | 45 Maljakkoruusu on yksi nyplääjän taidonnäyte. Nypläyksen opettajista on Suomessa pulaa. En usko, että vastaavaa parin vuoden verran kestänyttä suurtyötä enää tulee vastaan. Mallikansiokokoelma sisältää 100 nyplättyä liinaa ja piirretyn mallin, liinan suunnittelijan, jos se on ollut tiedossa, sekä nyplääjän kuvan. . Toki nypläystä voi harrastaa yksikseen, mutta ryhmä kautta harrastaja saa uusia ideoita, mikä on tässä harrastuksessa iso etu. Valitettavasti monilla paikkakunnilla on jouduttu lopettamaan nypläysryhmiä opettajapulan takia. MIEHET TOIVAT TAIDON SUOMEEN. Nyytinkejä on karjalassa käytetty etenkin esiliinojen koristeina ja liinavaatteissa. Ne esittelevät pitsejä, niiden tekijöitä ja heinämaalaista pitsinnypläysperinnettä. Pitsinkutominen Heinämaalla on hyväksytty osaksi Suomen Elävän perinnön kansallista luetteloa. Särkimäki opettaa pitsinnypläystä kahdeksassa eri kansalaisopistossa Seinäjoelta Tuusulaan. Hämeessä ja Uudellamaalla on pitsinnypläys ollut ennen yleistä, mutta nypläystaito on säilynyt lähinnä vain Orimattilassa ja etenkin Heinämaan kylässä. Kolmas tunnettu pitsityyppi Suomesta ovat karjalaiset nyytingit, joista ensimmäinen maininta löytyy jo vuodelta 1597 Viipurin tulliluettelosta. 019 758 4108 www.suomenlasimuseo.. Mallin luku on kuitenkin kaiken perusta. – Jostain syystä nypläystaito kehittyi erityisen vahvaksi Rauman seudulla. Vaikeinta on opettaa oppilaat lukemaan malleja. Pitsinnypläyksen toivat rannikolle merimiehet, jotka puolestaan opettivat vaimonsa nypläämään ja tekemään lisätienestiä perheilleen. Suomen lasimuseo Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki puh. Heinämaan Pitsinkutojat ry:n hankkeita ovat olleet historian ja mallien tallentaminen, joiden tuloksena ovat syntyneet Heinämaan pitsiprinsessat -kirja ja mallikansiot. Toinen pitsinnypläyksen vahva alue on Orimattila. Näyttelyn kumppani: Collection Kakkonen In association with: Collection Kakkonen. Heinämaalla on lähes 250 vuotta elänyttä nypläystaitoa
– Johtuisiko tämä siitä, ettei patsaan suunnittelijalla ole professorin tai maisterin titteliä. Tästäkö kenkä puristaa. Hutun teoksiin lukeutuu myös jalkapalloilija Jari Litmasen näköispatsas Lahden kisapuistossa. Hän on muun muassa tehnyt Lahden Sairaalanmäelle sotainvalidien puolisoiden kunniaksi pystytetyn Vuosien tuki -patsaan. – Minusta tuntuu, että julkisen taiteen edustajat ovat kenties tunteneet itsensä syrjäytetyiksi, kun eivät ole päässeet kilpailuttamaan hankkeita, Koukonen sanoo. – Reijo Huttu myös opettaa kuvanveistoa ja elävän mallin piirustusta Harjulan kansalaisopistossa. Kuva: Raimo Koukosen arkisto. – Tuolloin seuramme jäsen taiteilija Pekka Asikainen, joka oli myös taitava muurari, ryhtyi suunnittelemaan Evakkopatsasta. Miksei tämä kelpaa Lahden kaupungin päättäjille, Lahden Karjalaseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen kysyy. L Evakkopatsaan pienoismalli. Hän teki patsaan ensimmäiset luonnokset. SitLahdessa kinastellaan evakoiden muistomerkistä Riita patsaasta Evakkopatsasta Lahteen puuhaavan Lahden Karjalaseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen ihmettelee hankkeesta noussutta kohua. Tämän lisäksi Heinolassa sijaitsevassa Itä-Häme-talossa on hänen tekemiään tyyliteltyjä maakuntavaakunoita. 46 | Antiikki ja taide ahden Karjalaisseuran patsashankkeeseen on tehnyt ehdotuksen yhdistyksen oma karjalaistaiteilija Reijo Huttu. Patsashankkeen taiteilijana toimiva Reijo Huttu tunnetaan lukuisten onnistuneiden taideprojektien toteuttajana. – On myös seuran patsastoimikunnan hyväksymän pienoismalli. Hän myös opetti kuvanveistoa työväenopistossa. Viimeisin hänen työnsä on valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin muistoreliefi rautatieasemalla. Evakkopatsastoimikunnan puheenjohtajana toimivalla Koukosella on aavistus, miksi jotkut suhtautuvat patsashankkeeseen nihkeästi. Nykyisen version hän lahjoitti vuonna 1987 Lahden Karjalaseuralle. Näköispatsas ei kelpaa kaupungin päättäjille. Lahtelaiset ovat tottuneet näköispatsaisiin, joihin lukeutuvat myös hiihtäjä Siiri Rantasen ja jääkiekkolegenda Erkki Laineen patsaat sekä mäkihyppääjien muistomerkki. Ja rahoitus on kunnossa. Idea Evakkopatsaasta on lähtöisin vuodelta 1980. VANHA IDEA
Kävimme jokin aika sitten hänen luonaan kuulemassa, että kaupungin julkisen taiteen työryhmä vaatii tätä. Pekka Asikainen oli tuossa vaiheessa jo vanha mies, 88-vuotias, eikä hän olisi enää jaksanut toteuttaa hanketta. Tekee mieli kysyä, onko Lahden kaupungilla varaa menetellä näin. Toinen vaihtoehto oli Mukkulassa, kunnes Museovirasto suositteli Kalmarinpuistoa, jonka myös seuramme hallitus hyväksyi. Karjalaseuralla on kaikki. Joka tapauksessa patsas muodostuu kolmesta persoonasta. Evakkoja tuli aikoinaan Lahteen kaiken kaikkiaan noin 10 000. Tällöin myös heräsi kiinnostus lähteä puuhaamaan Evakkopatsasta Lahteen. – Nyt kaupunki on kuitenkin ajamassa patsashankkeen kilpailuttamista uuden kaupunginjohtajan Pekka Timosen voimin. – Nyt on myös melko varmaa, millainen patsaasta tulisi. On totta, ettei pienoismalli aina vastaa lopputulosta ja että patsaan viimeistely ja toteutus ovat viime kädessä taiteilijan varassa. Kuva: Raimo Koukosen arkisto temmin luonnos hautautui jonnekin, mutta tultuani seuran puheenjohtajaksi se nousi jälleen esiin. ONGELMANA KILPAILUTUS. Emme halua teosta, jonka vieressä pitää jonkun olla jatkuvasti selittämässä, mitä se esittää. Antiikki ja taide | 47 TEKSTI: TIMO ELO Lahdessa kinastellaan evakoiden muistomerkistä Riita patsaasta valmiina, joten miksi lähteä kilpailuttamaan ideaa. Evakkopatsashankkeen suojelijana toiminut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on julkisuudessa todennut toivovansa ”sellaista sielun sivistystä, että evakot saisivat patsaan, jonka he ansaitsevat”. . Tänne tuli muun muassa Starkki, Viipurilainen Kotileipomo, Koiviston Auto ja Kääpä sekä monenlaisia puusepäntaitoisia yrittäjiä. Nouseeko tässä nyt niin sanottu evakkoviha. – Tässähän menee kaupungilta maine, jos kirjallisia sopimuksia ei noudateta ja meitä lähdetään ajamaan ulos. Joku on todennut patsaan yleiskuvan voivan olla ehkä vähän liian totinen, mutta niinhän on aihekin. Suunnitelman mukaan kilpailutukseen valitaan kolme työtä, joiden tekijöille maksetaan yhteensä vähintään 30.000 euroa. Herää kysymys miksi. EVAKOT LAHDESSA. Samalla lähdettiin ottamaan selvää luonnoksen taustoista. – Kaupunginmuseo nimesi hankkeen yhteyshenkilöksi Lahden viherja puistoalueista vastaavan Kirsi Kujalan, joka piirrätti asemakuvan, jonka mukaan on nyt toimittu. Kilpailuraatiin kuuluisi kolme Lahden kaupungin ja kolme Evakkopatsashankkeen sekä kaksi Suomen Taiteilijaseuran edustajaa, joiden ääni olisi ratkaiseva. Ja pian täällä alkoi yritystoiminta kukoistaa. Kaikki tuntui olevan hyvin siihen asti, kunnes kuvaan mukaan tulivat julkisen taiteen puuhamiehet ja -naiset, joiden makumieltymyksiin suunniteltu Evakkopatsas ei sopinut. Näyttää kuitenkin siltä, että kaupunki pysyy kannassaan ja haluaa kilpailuttaa hankkeen. Siinä on sotaleskiäiti poikansa ja tyttärensä kanssa. Hän oli kuitenkin ehtinyt sopia luonnoksen toteuttamisesta taiteilijatoverinsa Reijo Hutun kanssa. Ensi alkuun se aiottiin sijoittaa Fellmaninpuistoon, jonka kuitenkin siinä vaiheessa todettiin liittyvän enemmänkin vuoden 1918 tapahtumiin. – Pahaksi onneksi Pekka Asikainen poistui keskuudestamme juuri ennen kuin saimme patsashankkeelle rahankeräysluvan. Kun evakkojunia saapui Lahden asemalle, kaupunginjohtaja oli vastassa ja kehotti jäämään kaupunkiin, jossa oli töitä tarjolla. – Isä on Raudusta ja äiti Uudeltakirkolta. – Aiomme joka tapauksessa pystyttää Evakkopatsaan – joko yhdessä Lahden kaupungin kanssa tai omatoimisesti, Raimo Koukonen sanoo. Meillä on varalla kolme yksityistonttia ja lisää on lähikunnissa. Julkisen taiteen työryhmä on esittänyt, että kilpailutukseen kutsutaan kolme taiteiljaa, joista yksi olisi Reijo Huttu. – Aikoinaan Karjalaseura on neuvotellut asiasta Lahden entisen kaupunginjohtajan Jyrki Myllyvirran kanssa. Koukonen kertoo olevansa sataprosenttinen karjalainen, vaikka onkin syntynyt Porvoossa vuonna 1940. – Taustalla toiminut läänintaiteilija Elisa Lietola haluaa ilmeisesti näin tehdä taiteilijoille rahaa. Yhä vieläkin Lahden Karjalaseurassa on 160-180 jäsentä, Raimo Koukonen sanoo. Neuvotteluissa oli mukana kaupunginmuseon edustajana Timo Simanainen, joka lähti hakemaan patsaalle sijoituspaikkaa. Yhdessä taiteilijat tekivät lopullisen luonnoksen ja pienoismallin, jonka perusteella on nyt lähdetty hanketta edistämään. Kaupungin tehtäväksi jäivät pohjatyöt, kiveykset sekä istutusten hoito. Lahden kaupungin kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella patsaan sijoituspaikaksi on siis vahvistettu Kalmarinpuisto Lahdenkadun ja Vapaudenkadun kulmassa patsaan rintasuunnan ollessa Lahden Pikku-Viipuriin päin. – He halusivat kilpailuttaa patsashankkeen saadakseen uusia ehdotuksia. – Meillä on kaikki valmiina, emmekä ole yksin tämän varassa. He ovat päässeet uuden kaupunginjohtajan kanssa sopimukseen, jonka mukaan kaupunki on lupautunut maksamaan kilpailutukseen liittyvät kulut eli kaikkiaan noin 50.000-60.000 euroa. Se tuskin olisi näköispatsas, jollaista olemme suunnittelemassa. Tälle kaikelle on olemassa virkamiespäätös
48 | Antiikki ja taide
Syntyi englantilainen puutarha. PUISTOT UUDISTUIVAT. Napoleon Bonaparte työhuoneessaan, 1812, David, Jacques Louis (1748–1825). – Tyylisuunnan pääasiallisena innoittajana toimivat antiikin Kreikka ja Rooma sekä myöhemmin myös muinainen Egypti. Alastomuuden erotiikkakin esitettiin ylevyyden kaapuun verhottuna. Empire oli juhlallisen jäykkä tyyli, jonka koristeaiheet olivat esimerkiksi sotaan viittaavat kotkaja eläinaiheet, laakeriseppeleet, sfinksit, trofeet, siivekkäät voitonjumalat, leijonat, lyyrat ja palmetit. Yhdessä Johan Albrecht Ehrenströmin kanssa hän työsti Helsingin uutta ilmettä. Heidän kädenjälkensä näkyy erityisesti Helsingin arkkitehtuurissa. Klassismiin lukeutuvat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa muun muassa kustavilaisuus, empire ja Saksasta myöhemmin levinnyt biedermeier, empiren porvarillisempi, kotoisampi ja mukavuutta korostava tyylisuunta. Lopputuloksena on nykyinen upea empirekeskusta. 1700-luvun lopulla Napoleon toi mukanaan sotaretkiltä Egyptistä sikäläistä taidetta, jolloin syntyi erityisesti Ranskassa ja Venäjällä vallinnut empireeli keisarityyli. NAPOLEONIN UUSI TYYLI. Uusklassismi pyrki takaisin ”puhtaaseen” klassiseen arkkitehtuuriin ja palautti rakennuksiin yksinkertaiset ja suoraviivaiset muodot sekä antiikista tutut pylväsjärjestelmät, historiallisiin tyylisuuntiin perehtynyt Hanna Pulla kertoo. Empiren kalusteissa on viitteitä muinaisesta Egyptistä. – Klassismi eli uusklassismi alkoi orastaa jo 1600-luvulla filosofien mietteissä ja aatteissa. Myös puistoarkkitehtuurissa koitti vapautumisen aika. Isossa-Britanniassa antiikin tyyliin perustunut palladiolainen arkkitehtuuri oli hallinnut brittiläistä arkkitehtuuria 1700-luvun puoliväliin asti, ja siellä neo-, eli uusklassismi tunnettiin muun muassa Greek Revival, Adamja regency-tyyleinä. Ranskassa klassismi alkoi Ludvig XVI:n tyylinä ja kehittyi Ranskan keisari Napoleon Bonaparten aikana empireksi. – Antiikin tutkija J. Kustavilaisuus omaksuttiin ajan myötä talonpoikaisena versiona koko kansan tyyliksi. Winckelman loi 1700-luvun lopulla tyylin käsitteet loogiUskonto väistyi, äly nousi kunniaan Klassismi oli järkityyli Klassismissa palattiin antiikin juurille ja taiteesta tuli jälleen selkeää ja puhdasta. – Ranskassa kirjailijat ja filosofit olivat mielipidevaikuttajia, ja klassismin eräänä taiteellisena keskuksena toimi Roomassa sijaitseva Ranskan Rooman Akatemia. Myös renesanssin vaikutus tunki klassismiin arkkitehti Andrea Palladion ihannointina, ja hänen töitään pidettiin malliesimerkkeinä, Hanna Pulla kertoo. Antiikki ja taide | 49 K TEKSTI: TIMO ELO KUVAT: WIKIMEDIA-COMMONS lassismi eli uusklassismi alkoi orastaa jo 1600-luvulla filosofien mietteissä ja aatteissa. Jälleen kerran Ranska toimi tyylisuunnan ”moottorina”. Puiston ei enää tarvinnut olla symmetrinen ja pompöösi, vaan hyvin vapaamuotoinen. Tässä auttoi muun muassa uusi kivipainotekniikka, litografia, jonka avulla kuvallinen viestintä oli käynyt mahdolliseksi. Esimerkiksi Kustaa III rakennutti kauniin Hagan linnan puutarhan, jossa on tyylille tyypillinen luonnollinen ”ihanteellinen maisema”. Teollistumisen. suudesta, selkeydestä ja yksinkertaisuudesta. Klassismin myötä ihmisäly nousi kunniaan uskonnon jäädessä taka-alalle. Yleisesti se kuitenkin ajoittuu vuosiin 1750-1840. – Napoleonin aikana uudistettiin yhteiskuntaa. Kun Herculaneumin ja Pompeijin kaivaukset Italiassa olivat 1700-luvun jälkipuoliskolla päässeet vauhtiin, sieltä löydettiin runsaasti hyvin säilyneitä antiikin aarteita, joista saadut vaikutteet levisivät edelleen. Samaan aikaan, 1700-luvun loppupuolella, James Wattin keksimä höyrykone mullisti Euroopan ja koko maailman kehityksen. – Empire tuli myöhemmin Pietarin kautta Suomeen, jossa sen suuria nimiä ovat Carl Ludvig Engel, Charles Bassi sekä Pehr Granstedt. Keisarin nimeä kantava siviililakikokoelma julkaistiin ja metrijärjestelmä otettiin käyttöön. Heitä aikaisemmin Ludvig XVI aikakana vaikuttanut Elisabeth Vigée Le Brun muistetaan etenkin Marie Antoinetten muotokuvasta, jossa tämä esiintyy hyvin kansanomaisena lähes karjakkomaiseen tapaan. Engel oli alkujaan saksalainen arkkitehti, joka sai vuonna 1816 Helsingin kaupunginarkkitehdin suunnattoman urakan Suomen suuriruhtinaskunnan tuoreen pääkaupungin suunnittelijana. Yleisesti se kuitenkin ajoittuu vuosiin 1750-1840, historiallisiin tyyleihin perehtynyt asiantuntija Hanna Pulla kertoo. Klassismin ajan ranskalaisista kuvataiteilijoista tunnetuimpia ovat Jean-Auguste-Dominique Ingres sekä Jacques-Louis David, joka muun muassa maalasi Napoleonista useita henkilökuvia. J
Gustav_III_Sweden. Marie Antoinette in a muslin dress, after Elisabeth Vigée Le Brun. François_Gérard_–_Madame_Récamier. Self-portrait with Her_Daughter_by Elisabeth-Louise Vigée Le Brun.. Marie Antoinette in a muslin dress, after Elisabeth Vigée Le Brun. 50 | Antiikki ja taide Naiset vapautuivat korseteistaan, harsomaiset kankaat ja kashmirliinat yleistyivät
Tyyli on säilynyt puusepänverstaiden tuotannossa meidän päiviimme saakka. Klassismin ajan merkittäviä tapahtumia olivat muun muassa Jean-Jacques Rousseaun Yhteiskuntasopimuksesta-teoksen julkaiseminen vuonna 1762. Thomas Jefferson's Monticello Estate. Muutamaa vuotta aiemmin British Museum avattiin, ja perunaa alettiin käyttää ihmisravintona Euroopassa. Panostettiin käytännöllisyyteen klassisen arkkitehtuurin hengessä järkeen käypine rakennustapoineen. Vuosina 1783–84 hän matkusti Italiaan Pompeijin kaivauksille, josta laavan alta oli paljastunut kodin oloja kuvaavaa esineistöä ja hyvin säilyneet seinämaalaukset, jotka tarjosivat uuden väriskaalan tyylin käyttöön. Kustavilaisuus oli vahva tyylisuuntaus pohjolassa, sillä se omaksuttiin ajan myötä talonpoikaisena versiona koko kansan tyyliksi. – Suomessa on paljon upeaa klassismia, josta eräs mielenkiintoinen, kolmen tuon ajan huippuarkkitehdin Charles Bassin, Carl Ludvig Engelin ja Pehr Granstedtin suunnittelema helmi on Fiskarsin kivimuurin eli ruukin päärakennus, jonka arkkitehtuurissa ilmenee jalo yksinkertaisuus ja hiljainen suuruus, Hanna Pulla kertoo. Antiikki ja taide | 51 KLASSISMIN TAITEILIJOITA: ?. Yhdysvalloissa kongressi julisti Ihmisoikeudet vuonna 1789. Pohjolan suosikki oli helmenharmaa. MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA. Antonio Canovalle ?. James Cookin tutkimusmatkat laajensivat maailmankuvaa. Tyypillistä oli myös liikkeen pysäyttäminen niin, että teos ilmensi hiljaisuutta ja rauhaa ilman korostettua aistillisuutta. Bertel Thorvaldsen ?. – Itsevaltainen Kustaa III oli hyvin kiinnostunut antiikista. Tänä aikana pukumuotikin muuttui. Ruotsin kuningas Kustaa III toimi tyylisuunnan alullepanijana. Ruotsissa ja Suomessa uusklassismin ensimmäinen kausi tunnetaan kustavilaisena tyylinä, jonka erikoisuutena ovat huonekalut. 1797.. Musiikkimaailmaa ilahduttivat Mozart, Haydn ja Beethoven. . Veistotaiteen ihanteena oli antiikin valkoinen, hillitty marmori. Tavoitteena oli antiikin taiteen jäljittely, ei kopiointi. Se oli jälleen jaloa, kaunista ja hyveellistä, antiikin hengen mukaista puhdasta taidetta. Helsingin Yliopiston kirjasto C.L.Engel 1836. Muodin esikuvat siinäkin olivat lähtöisin antiikista, Hanna Pulla kertoo. Jean-Antoinen Houdon myötä porvaristo nousi hallitsevaksi yhteiskuntaluokaksi hovin menettäessä vaikutusvaltaansa, Hanna Pulla kertoo. Näin myös syntyi kontrasti aikaisempaan: enää ei suosittu mahtavia rönsyjä. Jacques-Louis David ?. – Veistotaiteessa palattiin antiikin juurille eikä alastomuuteenkaan enää suhtauduttu rokokoon tapaan eroottissävytteisenä taiteena. Naiset vapautuivat korseteistaan, harsomaiset kankaat ja kashmirliinat yleistyivät, naisten vyötärölinja nousi poven alle. Pyrittiin ylevyyteen ja harmoniaan. Keskeisiä aiheita olivat historialliset kuvaelmat, maisemat sekä antiikin mytologia. Klassismissa historialliset maalaukset perustuivat tarkkaan tutkimukseen ja pyrkivät esittämään kohteensa mahdollisimman autenttisina. Nils Schillmark Malja asetelma n. Tavoiteltiin yksinkertaisia, selkeitä ja puhtaita linjoja. – Siinä missä rakennustaiteessa oli aikaisemmin keskitytty lähinnä kirkkojen ja linnojen suunnitteluun, uusien ajatusten myötä syntyi runsaasti myös uusia kohteita – akatemioita, kouluja, hallitusja hallintorakennuksia, pörssejä, museoita, sairaaloita ja teattereita. Jean-August-Dominigue Ingres ?
Hän oli tiettävästi ensimmäinen Kolin maisemia ihaileva taiteilija patikoidessaan Karjalassa ja Itä-Suomessa kesällä 1886. Taideopintojen ohella hän aloitti 21-vuotiaana piirustuksenopettajan työn, joka jatkui 46 vuotta. ANNA SAHLSTÉN -160 VUOTTA TAITEILIJAN SYNTYMÄSTÄ TAIDEMUSEO EMILISSÄ LAPINLAHDELLA, 7.6.–29.9. Sini Majuri voitti kultaa. Näyttely toteutetaan yhteistyössä ministeri Lauri Tarastin kanssa. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. Kuvaaja: Daniel Nyblin. Anna Sahlsténin teoksia oli ensi kerran esillä vuonna 1884. Kultakauden teoksia Emilissä TAIDEMAALARI JA PIIRUSTUKSENOPETTAJA Anna Sahlsténin (22.9.1859, Iisalmi – 21.8.1931, Helsinki) tuottelias ura alkoi Suomen taiteen kultakaudella. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa vuosina 1877–1880 ja tämän jälkeen Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa vuosina 1880–1882. Anna Sahlstén, Luonnos kylänraitista, Yksityiskokoelma. Anna Sahlstén kuvasi mielellään suomalaisia kansanihmisiä. Anna Sahlstén siirtyi alun naturalismista pehmeän realistiseen tyyliin maalaten etenkin muotokuvia, idyllisiä perhekuvia, lapsiaiheita ja maisemia. Taiteilijan maalausmatkat suuntautuivat Itä-Suomen lisäksi ympäri Suomea. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1926 taiteilija vieraili säännöllisesti lempimaassaan Ranskassa. Taiteilija haki aiheitaan kesäisiltä maalausmatkoilta ympäri Suomea. 52 | Antiikki ja taide Uutiset Anna Sahlstén, Kahvimummo, 1895, Olvi-säätiön taidekokoelma. ja vuonna 1896 Pariisiin suuntautunut opintomatka kulki Pietarin ja Berliinin kautta. Hän maalasi noin 50 vuoden ajan tehden samalla pitkän taidepedagogisen uran. Anna Sahlstén opiskeli kolmeen otteeseen Pariisissa pohjoismaalaisten suosimassa Académie Colarossissa, talvikaudet 1884–1885, 1889–1890 Jungle-lasimallisto toi Sini Majurille kultaa kansainvälisessä suunnittelukilpailussa. Uskonnollisista aiheista hän teki varsinkin herännäisyyteen liittyviä henkilökuvia. HELSINKILÄINEN LASIMUOTOILIJA Sini Majuri on voittanut kultaisen palkinnon kansainvälisestä A’Design Awardsista. – Voittotyöni on Jungle-lasimallisto, jonka olen suunnitellut hollantilaiselle DutZ Collectionille. Kilpailu on yksi maailman suurimpia ja sen palkintogaala järjestetään Italiassa. Anna Sahlstén, valokuva otettu 1800-luvun lopulla. Studiotyönä Riihimäellä valmistettu mallisto on päässyt näyttelyihin Euroopassa, Hong Kongissa, New Yorkissa, Venetsiassa ja Dubaissa, Sini Maruri kertoo
TERVETULOA tutustumaan edullisiin, runsaisiin ja nopeasti vaihtuviin valikoimiimme! Jaakko ja Lauri Kemppainen Yrittäjäveljekset MEILTÄ LÖYDÄT: • TALONPOIKAIS. – 1934 rakennettu Lontoon Isokon-asuinrakennus on merkittävä jo arkkitehtuurinsa puolesta, mutta rakennuksessa asui myös joukko merkittäviä ihmisiä, kuten Alvar Aalto, Ray ja Charles Eames, Le Corbusier, Carlotte Perriand, Frank Lloyd Wright, Josef & Anni Albers, Ernö Godlfinger ja Nanna Ditzel. LÄHDE siis löytöretkelle myymäläämme osoitteeseen Kynttilätie 2, Lahti. Isokon Furniture Company olisi voinut olla Britannian vastine Suomen Artekille, ellei tuotanto Tallinnassa olisi päättynyt sodan takia”, Isokonia tutkinut Magnus Englund kertoo. HABITARE ON AVOINNA HELSINGISSÄ MESSUKESKUKSESSA 11.–15.9.2019. Luther, jonka Isokonille valmistamat materiaalit toimivat inspiraation lähteinä monille 1900-luvun merkittävimmille huonekaluille. Valikoimamme on runsas erityisesti suosi tuimpien tyyli suuntien kohdalla, kuten talonpoikaisantiikki, rokokoo, barokki, jugend, renessanssi... Näyttely esittelee tekijöitä ja toimijoita kuuluisan urbaanin Lontoon Isokon-asuinrakennuksen taustalla, sekä rakennuksen tunnetuimpia asukkaita 1930-luvulta, joihin kuuluivat muun muassa Bauhaus-taidekoulun perustajat. Isokon-rakennuksen merkittävimpiä henkilöitä on virolainen vanerivalmistaja A. KUTSUU KOKO SUOMEN OSTAMAAN ANTIIKKIA JA DESIGNIA LAHDEN ANTIIKKITUKKU PAREMMAN PALVELUN ANTIIKKILIIKE Kynttilätie 2, 15700 Lahti | Puh. PÖYDÄT • PEILILIPASTOT • KIRJAKAAPIT • TV?TASOT • SENKIT, LIPASTOT • PÖYDÄT, TUOLIT • MUUT HUONEKALUT • VALAISIMET • KÄSINSOLMITUT MATOT • TAULUT JA PEILIT • VEISTOKSET • PALJON PIENIÄ ESINEITÄ. Estonian Association of Designers on ylpeä tuodessaan Luther-Isokon –näyttelyn maahan, jossa vaneri on näin keskeisessä osassa, Estonian Association of Designersin johtaja Ilona Gurjanova kertoo. OLEMME antiikkiliike, jossa on rentoa ja hyvää palvelua sekä kaupanteon iloa! Tavoitteemme on auttaa Sinua löytämään tarpeisiisi täydellisesti istuvat tuotteet iloisella ja nuorekkaalla otteella, tarvittaessa paikalleen asennettuna. 03 735 3378 www.antiikkitukku.fi | suurmyymala@antiikkitukku.fi Meiltä myös kotiinkuljetus ja tavaroiden paikalleen asennus! Seuraa menoamme! SISUSTAT sitten kotia, kesäasuntoa, puutarhaa, ravintolaa, yrityksen toimistoa, edustustiloja, hotellia tai ihan mitä hyvänsä, myymälästämme löydät ratkaisut! Valikoimistamme löyty vät kaikki suosituimmat aikakaudet aina 1800-luvulta nykypäivään. RYHMÄT • VAATEKAAPIT • ASTIAKAAPIT • SOHVAT • VITRIINIT • KIRJOITUS. M. Esille pääsevät myös rakennusta varten suunnitellut modernit ja käyttäjien tarpeita varten suunnitellut huonekalut. Antiikki ja taide | 53 Luther ja Isokon – arkkitehtuurin ja vanerin uranuurtajat Luther Isokon näyttely on ollut esillä myös Marseillessa. LUTHER JA ISOKON –NÄYTTELY tuo Lontoon ja Tallinnan Habitareen. KALUSTEET • RUOKAILU. Bauhausin ja Isokonin yhteys avasi uusia mahdollisuuksia urbaaneille huonekaluille, ja harva tietää, että vanerissa käytettävät kosteutta hylkivät aineet ovat saaneet alkunsa Tallinnassa. – On hienoa nähdä modernismin ja Viron, Suomen ja Iso-Britannian kansainvälisen yhteistyön näkyvän siinä, miten vaneria käytetään
Haluamme tuoda entistä enemmän esille designin ja muotoilun näkökulmaa, Suomen Kellomuseon museonjohtaja Mikko Kero kertoo. S muotoilua ja designia kellotekniikan ja -historian lisäksi. Tällä näkökulman muutoksella tuomme museon sisältöjä ja näyttelyitä lähemmäksi Näyttelykeskus WeeGeen desingpainotteista tarjontaa. 54 | Antiikki ja taide uomen Kellomuseossa valmistellaan parhaillaan uutta museokonseptia. Tarkoituksena on laajentaa museon toimintaa kultasepän ja korumuotoilun aloille kelloalan rinnalle. Uusi konsepti tuo mukanaan Kellot pitävät sisällään arvokkaan määrän tarkkaa käsityötä. Suomen Kellomuseo Kellojen ja korujen kohtaamispaikka Suomen Kellomuseon 8000 esineen kokoelma on koottu pääosin lahjoituksista. – Olemme päivänneet uudistuksen vuodelle 2022. Suunnitteilla olevassa uudessa perusnäyt
Löimme asiasta vetoa, hävitessäni maksaisin hänelle 25 ruplaa kullassa, voittaessani saisin Maukosen juuri valmistaman kronometrin. Vuosisadan alussa Maukonen toimi Pietarissa asiakkainaan muun muassa Saksan ja Venäjän keisarilliset hovihankkijat. Vuonna 1916 hän siirtyi New Yorkiin, jossa hän loi lähtemättömän maineensa. Antiikki ja taide | 55 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SUOMEN KELLOMUSEO – Tarkoituksena on luoda Kellomuseosta yhteinen kohtaamispaikka alasta kiinnostuneille, uusille museokävijöille ja harrastajille, kertoo Kellomuseon museonjohtaja Mikko Kero. Kelloseppä Akseli Suni kertoi Suomen kellomuseolle lahjoitetusta Maukosen valmistamasta kronometristä seuraavaa: – Vuonna 1912 olin Maukosen kanssa viettämässä kesää Pietarin lähellä ja meille tuli kiistaa siitä, että onko Suomen Pankin virallinen kieli suomi (minun mielipiteeni) vai ruotsi. Siinä on päästy hyvään alkuun, sillä olemme perustaneet koruja kelloharrastajille Museon ystävä -yhdistyksen. VIRTUAALIMUSEO TUO MILJOONAYLEISÖN. – Tarkoituksena on luoda kelloja koruharrastajille yhteinen kohtaamispaikka, mutta myös kaikille tästä laajasta alasta ja sen ilmiöistä kiinnostuneille. Digitalisoituminen avaa huikeat näkymät pienelle erikoismuseolle. Toinen on Suomen Kellomuseon kokoelmassa oleva (kuvassa) – toinen on presidentinlinnassa. – Muunneltavat vitriinit sekä digitaalinen esitystapa mahdollistavat nopeamman näyttelykierron sekä reagoimisen ajankohtaisiin aiheisiin ja keskusteluihin. Maukosen kuoltua New Yorkin lehdistö vertasi häntä Paavo Nurmeen. telyssä pyritään aiempaa ketterämpään esitystapaan. Kerran Helsingin matkalla tarkistin asian Suomen Pankista ja kerroin heti asianlaidan Maukoselle. Suomesta tunnetaan vain kaksi Wäinö Maukosen valmistamaa kronometriä. WÄINÖ MAUKOSEN KRONOMETRI . Parhaillaan esillä olevan näyttelyn koruissa on käytetty vaativia emalija kaiverrustekniikoita. Hänen valmistamiaan kelloja pidetään yhä suurina harvinaisuuksina. Sen myötä Pohjoismaiden ainoalle koruja kellomuseolle voisi avautua globaalit markkinat ja miljoonayleisö, Kero iloitsee. Maukonen lahjoitti kellon 50-vuotispäivänään presidentti Relanderille. Virtuaalimuseon myötä Pohjoismaiden ainoalle koruja kellomuseolle voisi avautua globaalit markkinat ja miljoonayleisö.. Vasta muuttaessaan Amerikkaan Maukonen lahjoitti kronometrinsa minulle. Hän otti tiedon vaieten vastaan eikä asiasta sen koommin keskusteltu. – Yleisömuseon rinnalle voisi kehittyä virtuaalimuseo, joka toimii globaalisti. Kansainvälisesti maineikas kelloseppä Wäinö Maukonen (1877–1929) oli 1910ja 1920-luvuilla maailman tunnetuimpia toimivia kelloseppiä
Itsenäiseksi säätiöksi Kellomuseo muuttui 1980-luvun puolivälissä. Kellot ovat tänä päivänä varsin suosittu harrastuskohde. On kiinnostavaa pohtia, mihin kasvava suosio perustuu, mutta todennäköisesti kädentaitoa arvostetaan nyt, kun kaikki on muuttunut digitaaliseksi. Kuva Suomen Kellomuseo Kellomuseolla on upea kokoelma taskukellojen vanhoja vetoavaimia. Tänä vuonna 75 vuotta täyttävän Suomen Kellomuseon juuret yltävät aina vuoteen 1944, jolloin Suomeen perustettiin ensimmäinen kelloseppäkoulu. – On hienoa huomata, että ihmisillä on kiinnostusta alaa kohtaa. Kelloista ollaan valmiita maksamaan isojakin summia ja niitä vaihdellaan muiden harrastajien kesken. Esimerkiksi Facebookin Kellofoorumi-ryhmään kuuluu yli 22 000 jäsentä. Kuva Suomen Kellomuseo 56 | Antiikki ja taide. – Museo toimi vuosina 1988-2006 TapiLastenhuoneen seinäkello kotimaista valmistusta, Sirius, 1950-luku. Alkujaan Lahdessa sijainnut koulu, jossa museokin sijaitsi, muuttivat myöhemmin pääkaupunkiseudulle. VUOSITTAIN 70 000 KÄVIJÄÄ. Suomen Kellomuseossa oleva näyttely on kunnianosoitus suomalaiselle käsityölle ja muistutus alan koulutuksen tärkeydestä
Sieltä museo muutti Näyttelykeskus WeeGeelle, missä olemme toimineet viimeiset 13 vuotta, kertoo Kero. – Ammatillinen kultaseppäkoulutus käynnistyi Suomessa 1930-luvun lopussa. Tilanne käsityövaltaisilla aloilla on haastava, kun koulutuksia on alettu ajaa alas. Koemme tärkeäksi tuoda esille myös päättäjille minkälaista opetusta ja koulutusta alalle pitäisi suunnitella ja miten koulutusleikkaukset vaikuttavat alaan. Antiikki ja taide | 57 Amanuenssi Laura Kokki korostaa kuinka Koru & Taito 80v -näyttely tuo hienosti esiin kultasepänalan koulutuksen tärkeyden. Meihin voi ottaa yhteyttä ja kysymyksen laadusta riippuen palvelu on joko maksutonta tai erikseen hinnoiteltua. Parit ovat valinneet yhteisen aiheen, josta kumpikin osapuoli on toteuttanut oman näkemyksensä koruteoksen muodossa. Suuri osa museoon tulevasta aineistosta tulee lahjoituksina. Aiemmin kultaja kellosepät koulutettiin oppipoika-mestari-tien kautta. Aihe on luonteva, sillä kelloja kultaseppäkoulutuksen ammattihistoria on hyvin samantyyppinen. . – Haluamme kertoa suurelle yleisölle, mitä perinteisille käsityöammateille on käymässä, jos osaaminen katoaa. Siksi halusimme nostaa tämän vuoden erikoisnäyttelyssä esiin juuri erityisesti koulutuksen merkityksen. Toukokuun alussa avattu Koru & Taito 80v -näyttelyyn osallistuu 26 Muotoiluinstituutin korumuotoilun opiskelijaa, jotka ovat kutsuneet näyttelyyn pareikseen Kultaseppäkoulun alumneja. Museon kokoelmat kattaa yli 8 000 nimikettä, joista alle 10 prosenttia on esillä museon perusnäyttelyssä. – Joskus harvoin oikean helmen osuessa kohdalle hankimme sen huutokaupasta, mutta pääsääntöisesti tavarat tulevat lahjoituksina. Tutkijan työtä vaativat tunnistukset ovat maksullisia, Mikko Kero kertoo. Yksinkertaisimpiin kysymyksiin vastaamme ilmaisella sähköpostivastauksella. KORU & TAITO 80V -NÄYTTELY AVOINNA 5.1.2020 SAAKKA. Ku va : Ju ss i T ia in en. TUNNISTUSPALVELUA TARJOLLA. Koulutuskeskus Salpaukselta osallistuu 15 opiskelijaa näyttävillä koruilla, joissa on käytetty vaativia emalija kaiverrustekniikoita. – 4.8.2019 Su sa nn e G ot tb er g, Si nä ?, 20 18 , pu uv är ik yn ä pu ul le , 34 x 26 cm . Su sa n n e G ot tb er g Helsingin Taidehalli Helsingfors Konsthall Kunsthalle Helsinki www.taidehalli.fi Nervanderinkatu 3 Nervandersgatan 3 00100 Helsinki Kolmas tekijä Tredje faktorn The Third Factor Susanne Gottberg & Markus Kåhre Samaan aikaan toisaalla Samtidigt någon annanstans At the Same Time Elsewhere + 1.6. Vuosittain Kellomuseossa vierailee noin 70 000 kävijää. olassa Kelloseppäliiton toimitiloissa. – Näyttelykoruissa voi nähdä korumaailman koko kirjon, perinteisistä kultasepäntaidonnäytteistä rajoja rikkoviin taidekoruihin, jotka venyttävät käsitystä siitä, mikä oikeastaan on koru, amanuenssi Laura Kokki toteaa. Näyttelyiden ja tapahtumien lisäksi Kellomuseo tarjoaa tunnistuspalvelua sekä tutkimustyötä. Museolle on avautunut tässä tärkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävä. – Tänä vuonna päädyimme tärkeään näyttelyaiheeseen, joka tuo esille alan koulutuksen. – Organisaatiossamme on kelloseppä sekä kellohistorian asiantuntija, jotka ovat avuksi tietopalvelukysymyksissä. . Kelloseppien ammatillinen koulutus alkoi sodan jälkeen 1944. Toukokuun alussa avautunut uusi Koru & Taito 80v -näyttely juhlistaa kultasepänalan koulutusta
Veli Aine oli kiinnostunut kuvataiteista jo pikkupoikana. aiteenkeräilijä Veli Ainesyntyi sodan runtelemaan Suomeen vuonna 1919. – Hänellä oli kuvaamataito kymppi. Pikkupojasta taiteesta kiinnostuneen keräilijän syntymästä on nyt sata vuotta. Hänen opettajansa oli Hilma Huhta, jota Veli Aine on muistellut lämmöllä. T Muotokuva edestä: Dora Estlander, Schjerbeck Helena, 1920, öljy kankaalle, Aineen kuvataidesäätiö. Se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen ja pian perustettiin jo sivuliike Rovaniemelle. Runoilija, Thesleff Ellen, 1940, öljy kankaalle, Ainee kuvataidesäätiö. Kun kieltolaki kumottiin 1930-luvun alussa, Iikka Aine perusti Tornion Kaupunginhotellin. 58 | Antiikki ja taide Veli Aineen kokoelmassa 2648 teosta Keräilijän elämäntyö Torniolainen taiteenkeräilijä Veli Aine oli tunnettu liikemies. Hänen isänsä Iikka Aine perusti vuonna 1923 autoliikkeen Tornioon. Huhdan kanssa he menivät taidenäyttelyyn, joka järjestettiin koulun juhlasalissa ja isältä saamillaan taskurahoilla Veli oli ostanut ensimmäisen taideteoksensa. Meudon, Sallinen Tyko, 1909, öljy kankaalle, Aineen kuvataidesäätiö.. Voidaan tietysti ajatella, että hän olisi halunnut olla mielin kielin opettajalle, jotta numero säilyisi kympissä, Aineen museon johtaja Katriina Pietilä-Juntura naureskelee. Aineen ostama teos oli Santeri Salokiven etsaus Aurajoelta. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet vuoden 1918 sodan jälkeen Tornioon, jossa Veli Aine näki päivänvalon. Veli-poika sai liikemiesuralleen oppinsa suoraan isältään
URA AUTOJEN JA HOTELLIEN PARISSA. Antiikki ja taide | 59 TEKSTI: PAULI JOKINEN – Se on meillä museon kokoelmissa. Hänen isänsä Iikka Aine keräsi taidetta ja kerrotaan, että hän oli joskus ostanut kokonaisen näyttelyn itselleen. Lapsuudenkodilla oli suuri vaikutus Veli Aineen kiinnostukseen taidetta kohtaan.. – Iikka Aine omisti Tornion Kaupunginhotellin, joka paloi vuonna 1956 ja koko Koiviston kokoelma paloi mukana, Pietilä-Juntura harmittelee. Veli Aine kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseossa 1939, jonka jälkeen hän osallistui Veli Aineen muotokuva, Raittila Tapani, 1973, öljy kankaalle, Aineen kuvataidesäätiö. 1930-luvulla ostettu paperipohjainen teos olisi hyvinkin voinut tuhoutua ajan melskeissä, mutta se on säilynyt, joten uskon, että se on ollut Veli Aineelle hyvin tärkeä. Myös kotioloilla oli suuri vaikutus Aineen kiinnostukseen taidetta kohtaan. Hänellä oli suuri kokoelma Aukusti Koiviston Pohjois-Suomen maisemia kuvaavia teoksia
60 | Antiikki ja taide Veli Aine oli tunnettu henkilö kotikaupungissaan Torniossa. Hän hankki lähes aina naisten selkiä kuvaavan teoksen, jos sellaisen jossain näki, Pietilä-Juntura kertoo. Kaikkinensa Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma sisältää 2648 teosta. Hyvin paljon joukossa on naistaiteilijoiden töitä. Galleristin kanssa pystyi myös tinkaamaan. Koska Aine oli liikemies, hän koki kaupankäynnin galleristin kanssa luonnolliseksi tavaksi hankkia taidetta. Torniolaisen arkkitehdin Matti Porkan suunnittelema Aineen museo avattiin vuonna 1986. Taidesalonki Helsingin Bulevardilla oli hänen suosikkigalleriansa. Hän on myöhemmin pohtinut uravalintaansa näin: – Minun olisi pitänyt lähteä opiskelemaan humanistisia aineita. Säätiö solmi Tornion kaupungin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Tornion kaupunki sitoutui rakentamaan sekä ylläpitämään Aineen taidemuseota ja vastaavasti Kuvataidesäätiö sijoittamaan kokoelmansa sinne. Veli Aine sanoi muutamaa päivää ennen Aineen taidemuseon avajaisia vuonna 1986: ”Kokoelma voi olla epätasainen, mutta se on minun kokoelmani, se kertoo jotain minun maustani. Urallaan hän jatkoi isänsä viitoittamaa tietä. talvisotaan, jatkosotaan ja Lapin sotaan. Ainoa neuvonantaja oli hänen vaimonsa Eila, joka työskenteli hammaslääkärinä Torniossa. Vaikka hän teki mittavan uran liikemiehenä, ei hän silti mikään miljardööri ollut, Pietilä-Juntura sanoo. – Valokuvasta hän ei ole kiinnostunut lainkaan, Pietilä-Juntura sanoo. Aineen museossa on pysyvä näyttely ja vaihtuvia näyttelyitä. – Hän koki hieman kiusallisena vierailla taiteilijoiden työhuoneilla. Välirauhan aikana hän opiskeli Helsingissä Suomen liikemiesten kauppaopistossa ja kauppakorkeakoulussa. Tinkaaminen oli myös hankalaa. Se on kyllä ehdoton totuus. Olen useissa lehtileikkeissä tunnistanut Eilan käsialan. Galleristi tekee myös bisnestä, joten neuvotteluasetelma oli helpompi kuin jos ostaisi taidetta suoraan taiteilijalta. Aine oli bisnesmies ja vieraili paljon Helsingissä, jossa hän tutustui gallerioihin ja taiteilijoihin. Aineella ei ollut ketään varsinaista neuvonantajaa, joka olisi ohjaillut hänen taidehankintojaan, vaan hän osti taidetta lähinnä oman mieltymyksensä mukaan. Hän piti maalauksista, jotka kuvasivat naisten selkiä. TEOKSIA ERI AIKAKAUSILTA. TAIDESALONGIN VAKIOVIERAS. Kokoelmissa on muun muassa 24 Ellen Thesleffin teosta. Kokoelma käsittää pelkästään suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Hän seurasi lehdistä, missä on näyttelyjä ja säästi lehtileikkeitä miehelleen. Lopulta hän perusti vaimonsa kanssa Aineen Kuvataidesäätiön vuonna 1974. Aineen kokoelma pitää sisällään taidetta monilta eri aikakausilta. Hän solmi ystävyyssuhteita taiteilijoihin, mutta osti mieluummin teoksensa gallerioista. – Kotoa saattoi tulla painostusta uravalintaan ja olihan se taloudellisessa mielessä järkevä vaihtoehto. – Kokoelmissa on muun muassa kultakauden töitä ja marraskuulaisten teoksia. Jos ei pidä työstä, niin sitä on vaikea sanoa taiteilijalle suoraan. Valtaosa on Aineen keräämiä, mutta säätiö on sittemmin saanut lahjoituksia ja kartuttaa kokoelmaansa myös uusilla hankinnoilla. Maalausten lisäksi Aine oli kiinnostunut grafiikasta ja myös veistoksia on kokoelmissa jonkin verran. Hän toimi omistamansa autoliikkeen johdossa sekä pyöritti hotellia Torniossa. Veli Aineen taidekokoelma kasvoi ja kasvoi. Ihminen, joka ei rakasta taidetta, ei voi tätä vuosikymmeniä harrastaa”. – Hän oli ystävä Bäcksbackan perheen kanssa, joka pyörittää edelleen Taidesalonkia. Osti taidetta oman mieltymyksensä mukaan. Hän piti maalauksista, jotka kuvasivat naisten selkiä.. – Työnsä takia Eila ei pystynyt miehensä kanssa matkustelemaan Helsingissä, mutta hän varmasti ohjaili miehensä ostoja
Perusnäyttelyn lisäksi Aineen museossa on vaihtuvia näyttelyitä. – Hän maksoi joskus meille matkoja Roomaan ja Pariisiin. Museojohtaja Katriina Pietilä-Juntura tunsi vuonna 2008 kuolleen Veli Aineen henkilökohtaisesti. Haastattelussa hän kertoi, että kun hän on löytänyt naisen selkää kuvaavan työn, niin se on aina hankittu. Eila ja Veli Aine tekivät paljon ulkomaanmatkoja, niinpä yksi sali on omistettu maisemille. Siellä on maisemia Ranskasta, Espanjasta, Kreikasta, Tatran huippuja, Himalaja ja intialaisia hahmoja. Lisäksi näyttelyssä on esillä sota, sillä Veli Aine oli mukana talvisodassa sekä jatkosodassa ja Lapin sodassa. SIVISTYSMATKOJA ROOMAAN JA PARIISIIN. Vuoden 2019 ohjelmassa nähdään muun muassa Viggo Wallensköldin teoksia sekä Sanna Haimilan ja Hanna Schroderuksen yhteisnäyttely. Me olimme hänelle tyttäriä ja poikia, hän oli meille Veli. Aineen museossa on pysyvä näyttely ja vaihtuvia näyttelyitä. AINEEN TAIDEMUSEO TORIKATU 4, TORNIO. Salissa on Valoaaltoa, Luxia, Raakaa valoa, Kevään valoa, Valon hajoamista ja paljon muuta valoon liittyvää taidetta. Pietilä-Juntura kuvailee Ainetta näin: – Hän sai minusta heti vilpittömän ihailijan, kuten muistakin silloisista taidemuseon työntekijöistä. Nuorempana hän työskenteli museossa ja teki opinnäytetyön yliopistoon Veli Aineen taiteenkeräilystä. Kahvilan seinällä on Veli Aineen ensimmäinen ja viimeinen hankinta. Olimme kaupungin virkamiehiä, eikä työn puolesta muuten olisi sellaisiin matkoihin olut mahdollisuutta, Pietilä-Juntura muistelee. Seuraavan salin teemana on nainen. Aineet tukivat vuosien varrella runsaasti myös taiteilijoita, kirjailijoita ja tutkijoita ja rahoittivat näiden opintomatkoja. Aineen taidemuseon rakennuksen suunnitteli Matti Porkka. En ole kohdannut hänen laistaan persoonaa Tornion kaupungin hallinnossa. Mutta on myös Kalervo Palsan teos, kenties Kittilästä. Yhden salin teemana on valo. Sotilasarvoltaan hän oli reservin majuri. Hänen päätöksentekonsa oli nopeaa ja varmaa, rohkeaakin. Liisa Rautiaisen maalauksissa autot suihkivat kadulla ja Kari Cavénin autot lattialla. Veli Aine oli autoliikkeiden ja Tornion kaupunginhotellin omistaja ja niinpä näyttelyssä ollaan tanssin pyörteissä. Aine kehotti museon työntekijöitä matkailemaan ja sivistämään itseään. Veli Aine kertoi haastattelussaan vuonna 1989, että hän on aina pitänyt naisista, ennen kaikkea naistaiteilijoista samoin kuin naisfiguureista. Hänen ymmärryksensä työtämme ja meitä kohtaan oli ainutlaatuista. . Aineet vierailivat Palsan ateljeessa, Getsemane-mökissä. Valo oli myös Veli Aineen toinen nimi. Antiikki ja taide | 61 JAETTU ILO . Ensimmäiseen saliin on koottu teoksia jotka sivuavat Veli Aineen elämää: kotielämä, johon liittyy puoliso Eila ja lapset sekä harrastukset, kuten lukeminen. Esillä on muun muassa Wäinö Aaltosen Tanssi-veistos, joka Veli Aineen avulla hankittiin Tornion kaupungille. Aineen museon uusittu perusnäyttely Jaettu ilo on läpileikkaus Veli Aineen taiteesta ja elämästä. Santeri Salokiven etsauksen Aurajoelta Veli Aine hankki koulupojan taskurahoillaan 1930-luvulla ja Arvid Liljelundin Tornion kirkon interiööri oli hänen viimeinen museokokoelmaan hankkima teos
– Kävin heti pomon juttusilla ja kysyin, saisinko pelastaa muutamia koneita. KOKOELMA ALKOI JÄTELAVALTA. – Fiskars tunnetaan aivan muiden tuotteiden valmistajana, mutta sillä on lyhyt historia myös tietotekniikan valmistajana. Laite koteloineen painoi noin 14 kiloa. Vaikka nämä ovat lukemattomia kertoja toistettuja kliseitä, ne konkretisoituvat janakkalalaisessa tietokonemuseossa. 62 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN leisesti ottaen tietokoneiden koko ja paino ovat pudonneet murto-osaan muutaman kymmenen vuoden takaisista ajoista, mutta laitteiden kapasiteetti on vähintään monisatakertaistunut. ei ollut mahdollista, Janakkalan Vähikkälässä yksityistä tietotekniikan museota pitävä Olavi Kanervisto sanoo. – Ehkä ensimmäinen idea museosta alkoi itää 1980-luvulla, kun olin Hausjärvellä käytettyjen atk-laitteiden huutokaupassa. Hän sanoi, että ota vaikka kaikki. Huudettavana oli muun muassa entisen Postisäästöpankin käytössä ollut reikäkorttikone, jota ei kukaan huutanut edes markalla. Osborne 1-laitteessa oli viiden tuuman kuvaputki, minkä takia akkukäyttö Ensimmäinen kannettava tietokone painoi 14 kiloa Tietokoneiden historia Aika kuluu nopeasti ja tekniikka kehittyy huimasti. Myöhemmin sain kokoelmiin viiden tuuman kuvaputkella varustetun Osborne I:n vuodelta 1981 ja samankokoisen Kaypro II:n. Olisin koneen ostanut, mutta itselleni ei tuolloin ollut sille sijoituspaikkaa. Käyttäjäkunta oli näiden ominaisuuksien puolesta jo varsin rajattu. – Esimerkiksi ensimmäisistä niin sanotut kannettavista tietokoneista voisi käyttää pikemmin ilmaisua raahattava tietokone. Laitteisto sijaitsi luolassa Nervanderinaukion alla. Kanervisto huomasi lehtitalon jätelavalla romunkeräykseen lähdössä olevia atk-laitteita. Ensimmäisen PC:n toi markkinoille IBM jo vuonna 1981, mutta menetti lopulta aika nopeasti johtoasemansa pc-markkinoista kilpailijoiden tuodessa vastaavat laitteet markkinoille huomattavasti halvemmin hinnoin. Koneen päätyminen romuttamoon kuitenkin jäi harmittamaan. Näin sain museolle muun muassa Compaq Portable-laitteet, jotka olivat olleet Lehtimiehet Oy:n toimittajien ensimmäisiä raahattavia tietokoneita. Ehkä parhaiten tekniikan kehitystä ilmentää Fiskars Trafic System -laitteiston keskusyksikkö, joka oli osa Helsingin keskustan liikennevalojen ohjausjärjestelmää vielä 2000-luvun alkupuolella. Luultavasti yksi suuri syy oli koneen iso koko. Minä onnistuin saamaan osan siitä. – Luola kärsi useita vesivahinkoja, minkä takia laitteisto jäi vähitellen käyttöä vaille. Museon pesämuna löytyi työpaikalta. Kaiken lisäksi kone toimi ainoastaan verkkovirralla. Kanervistolla on vain pieni osa laitteistosta, mutta silti se vie pari neliötä lattiasta kattoon. – Yksi ryhmä oli maatalousneuvojat, jotka maaseutua kierrellessään pääsivät tiedon lähteille — Maatalouden Laskentakeskuksen keskustietokoneelle — ”vaivattomasti” modeemin ja puhelinlinjan avulla. Olavi Kanervisto päätyi museonpitäjäksi tehdessään pitkää uraa ison lehtitalon palveluksessa.. Y Kun vanha kotitilatalo Vähikkälässä jäi tyhjilleen, syntyi Kanervistolle mahdollisuus säilyttää laitteitaan sisätiloissa
Antiikki ja taide | 63 Noin 14-kiloinen tietokone oli sanamukaisesti raahattavaa laatua. Videotex-järjestelmässä puhelinlinjaa myöten saattoi käyttäjä soittaa tietopankkiin, josta järjestelmä välitti tiedot laitteeseen. Yksi merkittävä edistysaskel oli hiiriohjaus, joka oli ensimmäisenä kottaraispönttönä tunnetussa MacIntoshin SE:ssä. Turun yliopiston sovelletun matematiikan laitoksen oppilaat syötttivät tietokoneelle 50 Toivo Kärjen suosituinta kappaletta, joiden pohjalta ja kone ”sävelsi” Tietokonetangon.
Sony Mavicakamera tallensi kovut 1,4 megatavun levykkeille eli korpuille. Olavi Kanervistolle tietotekniikan mahdollisuudet valkeni Yhdysvalloissa maatalousnäyttelyssä vuonna 1980, jossa hän eräällä osastolla törmäsi Apple 2:een. Suuria voittoja tahkonnut jättiyritys ilmeisesti uskoi voivansa näin kaapata markkinat itselleen, mutta siinä kävi juuri päinvastoin. Nokia menestyi paremmin yhteensopivuuden ansiosta. Yleisesti ottaen nykyisissä tietokoneissa on monesti 1000 000-kertaisesti muistia 10 000-kertaisesti prosessointitehoa. Varhaisemmilla käyttöjärjestelmillä toimineet Mikro-Mikko 1ja 2-laitteet olivat olleet tuotannossa jo ennen Microsoftin tuloa tietoisuuteen sen onnistuttua myymään IBM:lle DOS-käyttöjärjestelmän. Kun Apple valmisti iMacin, tuli markkinoille myös muotoilultaan hieno laite, mikä näkyi myynnissä. Yhdelle disketille mahtui ainoastaan 5–7 tiukasti pakattua jpeg-kuvaa. Ensimmäisen PC:n toi markkinoille IBM jo vuonna 1981, minkä jälkeen myös Nokia esitteli DOS-yhteensopivat Mikro-Mikkonsa. kuvankäsittelyja taitto-ohjelmia. – Windows 95:n viimein valmistuttua PC-laitteet alkoivat vihdoin pystyä graafisten ohjelmien osalta samaan kuin Mac, mutta halvemmalla, joten PC:stä tuli kilpailukykyinen muun muassa työpaikoilla. – IBM menetti lopulta aika nopeasti johtoasemansa pc-markkinoista kilpailijoiden tuodessa vastaavat laitteet markkinoille huomattavasti halvemmin hinnoin. Alamäki jyrkkeni yrityksen alettua valmistamaan PS2-konetta, jonka mikroväylään eivät sopineet edulliset ”yhteensopivat” komponentit. – Nykyiset läppärit ja älypuhelimetkin ovat ainakin tuhatkertaisesti tehokkaampia kuin tämä laitteisto. Laitteen nimellä ”SE” (System Expansion) viitattiin koneen laajennettavuuteen. Valmistajat alkoivat tehdä 1980-luvulla mm. Se oli ensimmäinen Macintosh, jossa oli mahdollista käyttää sisäistä kiintolevyä. Moni aloitti tietokoneuransa ns. Kun aikaisemmin tiedon käsittely edellytti kahvipaketin kokoista muistilaitetta, mahtuu sama tieto nyt vaikkapa kalvosinappiin mahtuvaan USB-liittimeen, jollainen myös on näytillä. Ensimmäisissä PC-koneissa kiintolevyllä oli 10–20 megatavun verran muistia. – Esittelijä kertoi, että hänen vaimonsa hyödyntää yhden naisen konttorissaan. – Tietokonemuseossa toimi viime kesään saakka jopa alkuperäinen Mac 1980-luvun puolivälistä, mutta nyt se on sammunut, museoisäntä pahoittelee. AHAA-ELÄMYS SYNTYI MAATALOUSNÄYTTELYSSÄ. 64 | Antiikki ja taide Nokian tutkimuskeskuksen laitteistoilla valmistettiin 1980-luvulla mikrosiruja. KOTTARAISPÖTTÖ HIIPUI TALVEN AIKANA. Yksi merkittävä edistysaskel oli hiiriohjaus, joka oli ensimmäisenä kottaraispönttönä tunnetussa MacIntoshin SE:ssä. kottaraispöntöllä, joka ei ollut muotoilultaan erityisen silmiä hivelevä
Museon valttina on mahdollisuus päästä itse kokeilemaan monia laitteita alkuperäisine ohjelmineen. Videotex-järjestelmä oli käytössä 1980-luvun alussa. – Näillä laitteilla juotettiin mikrosirut kultalangalla komponenteiksi, jotka kiinnitettiin piirilevyihin. konetta 30-henkisen yrityksen palkanlaskennassa ja kirjanpidossa. Kanervisto huomasi lehtitalon jätelavalla romunkeräykseen lähdössä olevia atk-laitteita. – Siinä oli Macin korput mutta myös lerppuasema, jolloin tieoja voitiin siirtää levykkeeltä toiselle. Ainutlaatuisena voi pitää Nokian tutkimuskeskuksen laitteistoja, joilla valmistettiin 1980-luvulla mikrosiruja. Se tuntui suorastaan huikealta, meillä Suomessa tuo oli täysin uutta. Kanervistolla on kokoelmissaan paljon laitteita, jotka olivat aikanaan yleisiä, mutta ovat vähitellen ainakin toimintakuntoisina koneina miltei kadonneet. Sen jälkeen, Applen VisiCalc-toimisto-ohjelmien toimivuuden käytännössä nähtyäni aloin itsekin uskoa, että henkilökohtainen tietokone voisi olla tulevaisuutta ja se piti ottaa vakavasti. Kun aikaisemmin tiedon käsittely edellytti kahvipaketin kokoista muistilaitetta, mahtuu sama tieto nyt vaikkapa kalvosinappin mahtuvaan USB-liittimeen. Sävellys osoittautui niin hyväksi, että se sanoitettiin ja sen esitti Erkki Liikanen. Suomessakin järjestelmää yritettiin ajaa kuin käärmettä pyssyyn, mutta taloudellista kannattavuutta sille ei pystytty saamaan aikaan. Puhelinlinjaa myöten käyttäjä saattoi soittaa tietopankkiin, josta järjestelmä välitti tiedot laitteeseen.. Toki Olavi Kanervistolla on kokoelmissaan todellisia helmiä. – Aika monen laitteen osalta kehitys on ollut se, ettei kukaan ole laittanut niitä ehjinä talteen siinä vaiheessa kun ne ovat olleet yleisiä. – Kamera tallensi kuvat 1,4 megatavun levykkeille eli korpuille. – Osalla laitteista voi pelata vanhoja pelejä, joita on enää hyvin harvassa, eikä nuori polvi ole välttämättä sellaisia koskaan edes tavannut. Eräs museon ylpeyden aiheista on ennen internet-aikaa, jo 1980-luvulla monissa maissa käytössä ollut Videotex-järjestelmä neljän eri laitevalmistajan Finluxin, Nokiaa, Saloran ja ranskalaisen Minitelin voimin. Grammari. – Järjestelmällä oli kansainvälinen standardikin. Museossa voi kuunnella myös ensimmäistä Suomessa valmistettua tietokonemusiikkiäänitystä. Näitä laitteistoja ei tietääkseni ole muualla Suomessa tallella. Museossa voi kuunnella myös ensimmäistä Suomessa valmistettua tietokonemusiikkiäänitystä. Museossa kiehtoo osaltaan juuri eri aikakausien vertailun mahdollisuus. JANAKKALAN TIETOKONEMUSEO VEHMAISTENTIE 65, VÄHIKKÄLÄ. Kun nykyisillä kännykkäkameroilla voidaan ottaa huipputason kuvaa miltei rajattomasti, esimerkiksi 1990-luvun edistyksellistä tekniikkaa käyttänyt Sony Mavica vaikuttaa varsin vaatimattomalta laitteelta, vaikka toimiikin. – Laitteeseen mahtuu tekstiä vain viisi liuskaa kerrallaan ja massamuistiksi tarvittiin tämän takia vaikkapa tavallinen kasettinauhuri, Kanervisto naurahtaa. Järjestelmä jäi aika lyhytaikaiseksi muualla paitsi Ranskassa, jossa joku keksi soveltaa järjestelmää aluksi puhelinluetteloissa, sittemmin jopa postimyyntiluetteloissa. . Kun niitä ei enää tahdo löytyä, alkaa kiinnostus laitteita kohtaan kasvaa. – Turun yliopiston sovelletun matematiikan laitoksen oppilaat syöttivät tietokoneelle 50 Toivo Kärjen suosituinta kappaletta, joiden pohjalta ja kone ”sävelsi” Tietokonetangon. Tietokonemuseo on pc-peliharrastajan taivas. Nixdorfin hybridi edusti myös aikansa huipputekniikkaa. Antiikki ja taide | 65 Olavi Kanerviston museon pesämuna löytyi aikanaan työpaikalta. Yhdelle disketille mahtui ainoastaan 5–7 tiukasti pakattua jpeg-kuvaa. Korppuja oli moneen lähtöön. TIETOKONE TEKI TANGON. 1970ja 80-lukujen pelikoneita on toki esillä jonkinmoinen valikoima, mutta useimpia niistä ei voi päästä kokeilemaan, koska ”yhteensopivia” näyttölaitteita, kuten mustavalkotelevisioita, ei enää ole ehjinä. Yksi sellainen on maailman ensimmäisen kämmentietokoneen Microwriterin skandi-merkitkin osannut myyntimalli 1980-luvun alkupuoliskolta
Harvinaisemmista, käsinmaalatuista leluista maksetaan satoja euroja. Päätin, että rajaan keräilyä, muuten tämä paisuu liikaa, Karima naurahtaa. Saatoin punnita munia hedelmävaa’alla ja aika usein muita hieman painavammassa munassa oli todella sarjaan kuuluvia leluja. Nykyisin ei paino enää samalla tavoin kerro munan sisällöstä. 66 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN amperelainen Krisse Karima osti ensimmäiset Kinder-suklaamunansa lapsuudessaan Tahmelan kioskilta. Kun aloin 1990-luvulla kerätä sarjoja, ainakin itse uskoin, että munat joissa oli sarjaan kuuluvia leluja, olisivat hieman painavampia. Minulla on parikymmentä täyttä sarjaa. Kindereiden valmistus aloitettiin vuonna 1974. Suomeen Kinderit tulivat vuonna 1977. Kinder-yllätysmuna kuuluu italialaiseen Ferreron tuoteperheeseen. Yritän tietysti ravistelemalla selvittää sisältöä, mutta se ei ole kovin luotettava keino. Haastetta keräilyyn tuo se, ettei sarjoihin kuuluvia hahmoja ole likikään kaikissa munissa. Kinder munia myydään nykyisin ympärivuotisesti. Sen tarina alkoi vuonna 1968 Alban pikkukaupungista. Niiden sisälle on laitettu johonkin hahmoon liittyviä sarjoja. Osassa niistä on jotain muuta pikkulelua. Krisse Karima kerää Kinder-yllätyksiä Keskityn yhteen sarjaan Kinder-yllätysten keräilijöitä on Suomessa tuhansia. Tuolloin hänelle maistui suklaa, tänä päivänä kiinnostuksen kohteena ovat suklaan sijasta munien sisältämät yllätykset. – Niitäkin luultavasti joku kerää, mutta minä en ole siihen ryhtynyt. T Kinder-hahmojen keräily ei vie liikaa tilaa.. Karima kerää vain keväällä, käytännössä pääsiäisen aikaan, Kindereissä olevia sarjoja. Yhdessä sarjassa on yleensä 8-10 hahmoa. – En kerää syksyisin tai muina vuodenaikoina olevia sarjoja
– Esimerkiksi 1980-luvun käsinmaalatut Smurffit-, Tao Tao- ja Maija Mehiläinen -sarjat ovat satojen eurojen arvoisia. VANHAT HAHMOT OLIVAT HAUSKEMPIA. Epäilin, etten koskaan sitä enää löytäisi mutta äkkiä se olikin myynnissä Facebook-ryhmässä. Suvun nuori polvi sitä jonkin verran syö naapuruston kesken on aika hyvä vaihto suklailla ja munilla. Toinen tämän harrastuksen etu on, että kokoelma vie tilaa vähän Kinder-muniin liittyy aina suklaa, mutta siihen Karima muistaa ”sortuneensa” joskus lapsena. – Itse en halua kovin suuria summia maksaa. Itse en juuri osta, vaan vaihdamme niitä sukulaisten kesken. Hahmojen vaihto ja osto on vilkasta – Tämä on halpa keräilyharrastus, hahmo maksaa 50 sentistä ehkä pariin euroon. Ennen hahmot olivat ainakin Kinderin mukaan käsinmaalattuja. Esimerkiksi tänä keväänä sukulaiset toivat meille kymmenen munaa, joista kuudessa oli muita kuin sarjaan kuulumattomia leluja ja lopuissa neljästä munasta kolmessa oli sama lelu. APUA SUVULTA JA NAAPURUSTOLTA. Chinese Beaverin sarjaa viimeistä hahmoa Krisse Karima joutui metsästämään pitkään. Terrapins-sarjan hahmo on huolellista työtä. Facebook-ryhmässä on 3900 keräilijää. He saavat minulta vaihdossa uuden munan. Naapurin lapset tietävät, että muna lelu kannattaa tuoda minulle, jos sisältä paljastuu sarjan hahmoja. – Meillä lähes koko suku joko kerää sarjoja tai on ainakin jotenkin keräilyssä mukana ostamalla munia lahjaksi muille. – Pidän suklaasta, mutta vain kotimaisesta. Tämän vuoden keräilysarjassa seikkailevat Minion-hahmot. SUKLAA KATOAA JONNEKIN. Ystävät ja naapuritkin tietävät harrastuksesta, mutta munia joutuu silti ostamaan 50–60, jotta sarja täyttyy. Nykyiset hahmot ovat yleensä koottavia, eivätkä viehätä omaa silmää samalla tavoin kuin entiset viehättivät. Myös lappu tulee säilyttää.. Kinder-munien suklaata minulla on tarjolla aika usein, mutta aina se suklaa johonkin katoaa. Antiikki ja taide | 67 Keskityn yhteen – Ainoaksi mahdollisuudeksi jää ostaa riittävästi Kinder-munia, jotta sarja täyttyy. – Itse pidän enemmän kokonaisista hahmoista. Tämän vuoden keräilysarjassa seikkailevat Minion-hahmot. Munissa on mukana pieni lappu, jossa on sarjaan kuuluvien lelujen kuvat. Minulla oli muu sarja, mutta tuo puuttui, vaikka olin metsästänyt sitä vuosia. Ne ovat hyvin maalattuja ja hauskojakin. Sarjoihin kuuluviin leluihin sisältyy lappu, jossa on kuvattu koko sarja. –Joskus tuntuu että tietyt lelut ovat yleisempiä kuin toiset. . Ensimmäisen sarjan hankin 1990-luvulla, mutta sitten into laantui hetkeksi omien lasten ollessa pieniä, eivätkä kaikki sarjat olleet omalle silmälle miellyttäviä. Keräilysarjan hahmot olivat ennen kovamuovisia kokonaisia hahmoja kuten kilpikonnia tai krokotiileja, mutta tänä päivänä keräilysarjojen hahmot ovat miltei poikkeuksetta koottavia. Hiljattain maksoin Chinese Beaver -sarjan hahmosta kaksi euroa. Olen kuitenkin päättänyt kerätä sarjat, vaikkeivät ne aina näyttäisi kovin kauniilta
Se nojaa etukäpäliinsä jokseenkin väsyneen mutta toisaalta myös uteliaan oloisena. Ehkä mahdollisia todellisuuksia, uhkakuvia tai haaveita. – Kutsun sitä palkkitekniikaksi. Kaikkinensa taulusta voi tavoittaa kuusi erilaista värimaailmaa ja tunnelmaa: ehkä ajan kerroksia. Kun jaan taulun useampaan osioon, minulla on enemmän mahdollisuuksia kokeilla erilaiK. Jasmina Ijäs kuvaa luontoa persoonallisella tavalla Taulut täynnä tarinoita Salmelan kesän nuoreksi taiteilijaksi tänä vuonna valittu Jasmina Ijäs maalaa paljon eläimiä ja tunnelmakuvia luonnosta. Antiikki ja taide | 69 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: JASMINA IJÄS Jasmina Ijäs on itseoppinut taiteilija, jonka taide ottaa kantaa, mutta jättää katsojalle myös tulkinnanvaraa. arhu istuu hakkuuaukealla. Karhun takana, taulun vasemmassa laidassa maisema näyttää keväisen vehreältä, uuteen heräävältä, mutta karhun katseen suunnassa, taulun oikeassa laidassa hakkuuaukean laidalla, näyttää olevan ränsistyneitä, harmaanpuhuvia, savuavia kerrostaloja
Olen urani alussa ja toivon, että tällainen kunnia poikii mahdollisuuden jatkaa tätä työtä täysipainoisesti myös tulevaisuudessa. Hänen työskentelytapansa on aika hidas. Myös äitini on lahjakas piirtäjä ja kannustanut minua taiteen tekemiseen. Ijäs on itseoppinut taiteilija – tai ainakaan hän ei ole toistaiseksi käynyt alan kouluja. Vuonna 2017 oli Ijäksen ensimmäinen näyttely Taidekeskus Salmelassa ja samana vuonna hänet myös valittiin asumaan syyskaudeksi Salmelan taiteilijaresidenssiin. Maalaistalon kasvattina luonto on aina ollut nuorelle taiteilijalle tärkeä ideoiden ja luovuuden lähde. Pikkutarkkaa ja taiturimaista maalausjälkeä on ilo ihastella itsessään, mutta tunnelmiltaan vaihtelevat työt tempaisevat ajatuksen helposti kauas tulkinnan puolelle, irti itse kuvatusta kohteesta. UUSIA TYYLEJÄ JA TEKNIIKOITA. ISOISÄN OPISSA TAITEILIJAKSI. – Vietin lapsuuteni Pirkanmaalla Ruoveden kunnassa. – Vaihdoin työpaikkaa taidekehystämöön, jossa myös myytiin taidetarvikkeita. Ijäs maalaa lähinnä ateljeessaan, mutta telttaretkilPieni kulkija, 40x40cm akryylimaalaus kankaalle. Taiteilija on pysynyt tyylilleen ja tekniikalleen melko uskollisena, mutta uuttakin hän on kokeillut: – Akryylimaalit sopivat palkkitekniikkaan parhaiten, mutta viime aikoina olen lisännyt öljyvärien käyttöä ja tehnyt myös jonkin verran grafiikkaa. Työt ovat myös löytäneet ostajansa: kodin yhteydessä olevassa ateljeessa ei ole yhtään myymätöntä taulua. Ijäs kuvaa maalauksissaan Suomen luontoa ja sen eläimiä. Koska luonto ja sen suojeleminen ovat Ijäkselle tärkeitä teemoja, eläimet ja maisemat ovat pääosassa uusimmassakin näyttelyssä. Uudessa näyttelyssä kohtaa ikään kuin kaksi erilaista maailmaa, joita eläinten kautta hallitsevat mielikuvitus ja symboliikka. – Tällainen arvonimi merkitsee minulle todella paljon ja olen saanut siitä paljon itseluottamusta. – Kotona työskentelyssä on haasteensa ja viikkoni ovat usein aika intensiivisiä. Muutoksia, 60x60cm, akryylimaalaus kankaalle. Kesällä 2018 Ijäksen töitä oli taas esillä Salmelassa, niin myös tänä kesänä. Erilaisten pintojen ja tyylien työstäminen taulun osioihin vie aikaa ja joskus Ijäksestä tuntuukin, että työ etenee tuskastuttavan hitaasti, vaikka valmiita tauluja on paljon. Tämä taitaa olla vähän sukuvika, Ijäs naurahtaa. Ijäs on myös valittu vuoden 2019 Salmelan kesän nuoreksi taiteilijaksi. Viikonloppuisin retkeilen mielelläni luonnossa. Pidän kuitenkin huolta siitä, että minulla on myös vapaa-aikaa, jota vietän perheeni, poikaystäväni ja ystävieni parissa. Silloin tutustuin syvemmin materiaaleihin ja tutustuin alan ihmisiin. 70 | Antiikki ja taide Riskinotto kannatti. Asuin perheeni kanssa isossa vanhassa kyläkoulussa ja vietin paljon aikaa metsässä ja eläinten parissa. sia tyylejä ja tekniikoita, leikitellä väreillä ja tuoda töihini tarinallisuutta. Mielikuvitusta Ijäksen työt todella kutkuttavat. Olen piirtänyt ja maalannut paljon pienestä saakka, Ijäs kertoo. Rohkaistuin maalaamaan myös itse enemmän ja näyttämään kuviani muille.. Kodit ja kodinomaiset, 2018. – Isoisäni on taitava harrastajamaalari, ja hän on opettanut minulle tekniikoita. TUNNELMIA MONISTA TILANTEISTA. Luvassa on esimerkiksi erilaisiin naamioihin puettuja eläimiä, Ijäs valottaa. Ennen uraansa kuvataiteilijana Ijäs ehti työskennellä eläinlääkäriasemalla. Haluaisin, että työni herättäisivät ihmisissä halun katsoa vähän pidempään ja muodostaa kuvista omia mielipiteitään, taiteilija Jasmina Ijäs, 29, kertoo. Työ eläinten parissa oli mukavaa, mutta taiteelliset tarpeet imivät kohti uusia haasteita. Ijäksen työt eivät siis ole pelkkää esteettistä ilottelua, vaan niissä on jotain syvempää, jotain persoonallisempaa ja todempaa
Puettu 40x40cm, akryylimaalaus kankaalle. – En niinkään kuvaa suoraan sitä, mitä luonnossa näen, vaan tauluihini päätyy tunnelmia ja vaikutelmia monista tilanteista. – Näistä kokemuksista syntyy usein synkempiä tauluja, mutta kuvaan mielelläni myös kauniita hetkiä Suomen luonnosta. Mutta inspiraatio voi syntyä hetkestä. JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO Kirjastokatu 8, Järvenpää, 040 315 3881 • taidemuseo@jarvenpaa.fi www.jarvenpaa.fi/taidemuseo • touko–syys ti–su 11–18. Parhaat ideat tauluihin syntyvät usein juuri luonnossa. En muutenkaan halua ottaa taiteellani liikaa kantaa, vaan jätän katsojan omille ajatuksille ja tulkinnoille tilaa. Antiikki ja taide | 71 Tauluihini päätyy tunnelmia ja vaikutelmia. Kerran esimerkiksi pysähdyin polulle katselemaan maisemia ja kiinnitin huomioni lumen alta paljastuviin roskiin. . Usein ideat pulpahtavat mieleen myös junassa tai autossa istuessa. Näky oli samalla esteettisesti kaunis ja kuitenkin pohjimmiltaan aivan kamala, ja tilanne päätyikin yhden uuden tauluni aiheeksi, Ijäs avaa. lekin pakataan aina luonnoslehtiö mukaan. Esimerkiksi moottoritien varressa lojuva kuollut eläin voi innostaa maalaamaan
72 | Antiikki ja taide Uusin Voutilaisen kellomalli 28Ti.
Kun työntekijöitä oli Sveitsissä parhaimmillaan 80 000, vuoden aikana yli 50 000 kelloalan ammattilaista jäi työttömäksi. Voutilaisen kyvyt huomattiin pian. – Lukion ja armeijan jälkeen mietin, mille alalle ryhtyisin. Ajattelin, että ehkä on parempi tehdä töitä ihan omin nokkineen.. Vanhempien perhetuttava ja kontakti kelloalalle oli Kyösti Hautaniemi, joka oli alalla aktiivinen kelloseppä, Caratian perustajia ja pitkään Kelloseppäliiton puheenjohtaja. Parmigiani Mesure et Arts du Temps -niminen työhuone valmisti kellojen mekanismeja, korjasi ja restauroi kelloja muille yrityksille alihankintana 1990-luvun alussa. Halvimmat Voutilaiset maksavat 60 000 euroa. Voutilainen meni eteenpäin omalla tavallaan. Koulussa hän suoritti monimutkaisten, harvinaisten ja korkealaatuisten kellojen tekijöille ja kunnostajille suunnatun kurssin. Siellä minun piti tehdä puolta päivää, mutta olinkin töissä yhteensä 150 prosenttia enkä 50 prosenttia. Alalle jäi vain vajaat 30 000 ihmistä. – Olin vuosina 1999-2002 opettajana samassa kelloseppäkoulussa, missä olin ollut oppilaana. Mieleeni tuli kelloseppäkoulu. K Lukuisin kansainvälisin palkinnoin palkittu kelloseppä Kari Voutilainen meni Sveitsiin vuonna 1989 vaativaan Kansainväliseen kelloseppäkouluun. Hän suuntasi Sveitsiin vuonna 1989 Kansainväliseen kelloseppäkouluun. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: KARI VOUTILAINEN ari Voutilaisen tie arvostetuksi ja korkeasti palkituksi kellosepäksi alkoi oikeastaan jo pienenä poikasena. OPETTAJASTA YRITTÄJÄKSI. Kävin Tapiolan kelloseppäkoulun. Sen jälkeen olin vuoden töissä Ylitorniolla kelloalan vähittäisliikkeessä. Sitten iski lama-aikaa myös kellopiireissä. Kvartsikellot olivat tulleet 1980 -luvulla. 2 000-luvun alussa Voutilainen vuokrasi työhuoneen kodin ulkopuolelta ja kuvitteli, että hänellä olisi ollut enemmän aikaa valmistaa omia kelloja. ka niissä on vähemmän korjattavaa kuin mekaanisessa kellossa. Voutilaisella oli työhuone kotona. Hän teki, korjasi ja restauroi kelloja. Alan työpaikkoja oli vaikea löytää. Myöhemmin se aloitti myös omalla kokoelmalla. Parmigiani pyysi Voutilaista töihin. – Siellä tein töitä yhdeksän vuotta vuoteen 1999. Kvartsikellon korjaaminen on paljon nopeampaa, kosKari Voutilainen valmistaa aikarautoja varakkaille ja aatelisille Luksuskello on yksilö Kari Voutilainen valmistaa uniikkeja, arvostettuja ja laadukkaita luksuskelloja Sveitsissä. Aikaa ei kuitenkaan ollut yhtään enempää vaan vielä vähemmän. Voutilainen halusi oppia lisää kellon tekemisestä. Kelloalalle tuli Sveitsissä kovasti työttömyyttä. – Se oli syy, että aloitin virallisesti yksityisyrittäjänä vuonna 2002. Kelloseppiä tarvittiin vähemmän, ja kelloalan työnkuva muuttui. Koulun jälkeen hän jäi työskentelemään maahan. Hän oli jo alakoulussa kiinnostunut käsitöistä. Sama kello 28Ti takapuolelta, missä näkyy sekuntti ja käyntivara osoitin. Valmistuksessa käytetään vanhoja ja uusia koneita, mutta työ on pitkälti tarkkaa käsityötä. Sveitsissä on alan perinteitä, tietämystä ja koulutusta
Voutilaisen asiakkaat tulevat pääasiassa perinteisistä asiakasmaista Amerikasta ja Euroopasta, kuten Sveitsistä ja pohjoismaista. Koneisiin voi tehdä atk-pohjaisia ohjelmia. Sanonnan mukaan ”yhden Voutilaisen hinnalla saa kymmenen Rolexia”. – Suurin piirtein näin se on. Jos kellon tilaa nyt, sen saa noin 15 kuukauden kuluttua. Varastossa kelloja ei ole. Koneistossa voi olla erilaisia pintaviimeistelyjä ja värejä, kuten metalli, punatai kultakeltainen tai musta. Koneiston pohja on kellon tärkein elementti. Mutta suhteeni valmistukseen on ihan erilainen. – Ne on tehty ja rakennettu aikanaan kestämään. Kari Voutilaisen yritys tekee noin 50 kelloa vuodessa. Kun Rolex valmistaa miljoona kelloa vuodessa hyvin pitkälle automatisoidusti eikä tee käsityötä ollenkaan, meillä kaikki on käsityötä. – Teemme alusta asti uniikkeja kelloja sillä tavalla, että asiakas voi haluta esimerkiksi erilaisia GMT (eri aikavyöhyke) – ja päivyrimekanismeja. Hän valmistaa myös kellotaulun, koska usein asiakas haluaa oman kellotaulun. Ennen vanhaan koneet tehtiin myös niin, että ne pystyttiin korjaamaan ja purkamaan osiin, ja uusimaan osia. Myös koneiden hinnat ovat tulleet alaspäin verrattuna aikaisempiin koneisiin muutama kymmenen vuotta sitten ennen atk:ta, jolloin koneiden säätäminen saattoi kestää kuukausia. Vähän asiakkaita on esimerkiksi Kiinasta, Venäjältä, Afrikasta tai Lähi-Idän maista. Vuosien saatossa Voutilainen on ostanut työhuoneeseensa jatkuvasti jopa yli sata vuotta vanhoja koneita, joita käytetään yhä kellojen valmistuksessa joka päivä. Huippukelloilla on myös arvoisensa hinta – noin 60 000 eurosta ylöspäin. Kellosepän työ on pitkälti tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa käsityötä. Tietenkin se antaa samalla myös vapauden tehdä ja kontrolloida laatua. LAATUKELLOILLE KERTYY HINTAA. ASIAKKAAT PERINTEISISTÄ MAISTA. – Kello on meidän rakennelmamme ja oma työmme alusta asti. Viimeistelyssä käytetään vanhoja koneita. – Kun meni töihin, niin sen jälkeen ei ole ollut tunnetta, että pitää mennä töihin. Ainut markkinointi, mitä teen, on se, että käyn messuilla ja erilaisissa tapahtumissa, kuten Sveitsin Baselissa, USA:ssa ja Englannissa. Teknisesti kellot ovat Voutilaisen mukaan kohtuullisen samanlaisia, mutta ne eroavat toisistaan esimerkiksi koneiston viimeistelyssä. Työkalut ovat kovametallia, kun ne olivat ennen hiiriterästä. Me valmistamme koneistot, osat, viimeistelemme ja kasaamme kellon. Kellojen valmistuksessa käytetään automaattikoneita, joilla tehdään erilaista työstöä, jyrsintää ja sorvausta. Yrityksellä on kellomalleja, mutta kello on usein Voutilaisen suunnittelema yksilö. Asiakkaat ovat usein varakkaita kelloharrastajia tai aatelisia, jotka malttavat odottaa Voutilaisen huippulaadukkaita kelloja. – Tänä päivänä tietokone on mullistanut kellonvalmistuksen tuotantomenetelmät ja maailman täysin. Se on aika kiva juttu se. UUSILLA JA VANHOILLA KONEILLA. Materiaali on muuttunut. – Virallisesti kellon takuu on kaksi vuotta, mutta tarvittaessa hoidamme kelloa. 74 | Antiikki ja taide Valmistamme 50 kelloa vuodessa. – En tee mitään mainontaa. Uusilla koneilla valmistetaan kellon osia. Edelleen tehdään perinteistä, satoja vuosia tehtyä työstöä, jossa työkalu leikkaa metallia, jyrsin jyrsii ja poranterä poraa ohuen ohuita reikiä. Se on vähän sama kuin suutari, joka tekee kengät alusta asti mittojen mukaan verrattuna kenkiin, jotka on valmistettu automatisoidussa tehtaassa, Voutilainen vertaa. Värit ja viimeistelyt tehdään asiakkaan oman maun mukaan. Sen päälle tulee kaikki muu, kuten sillat, akselit, rattaat ja rellit
Vielä edellisen omistajan muuttaessa taloon keittiöönkään ei päässyt kodin puolelta vaan seinässä oli luukku, mistä ruoka tarjoiltiin isäntäväelle. Kellojen korjausta ja huoltoa hän ei enää tee, pelkästään omien kellojen huoltoa. Rouva ei kuitenkaan viihtynyt siellä, joten he palasivat kylään ja rakensivat linnamaisen talon vuosina 1907-08. Taloon on aikanaan tehty kaksi sisäänkäyntiä. Vuoteen 2008 asti talossa asui lääkäri, sen jälkeen me olemme asuneet tässä, Voutilainen valottaa. PUOLET AJASTA KELLONTEKOA. Toisesta kulki isäntäväki, toisesta palvelusväki. Voutilaisten linnamainen asuintalo ja työhuone ovat samassa talossa, ja sijaitsevat laaksossa pienessä Val-de-Travers -kylässä Ranskan rajan tuntumassa. PÄÄSYLIPUT 3-7 € P. Pienessä kylässä on vanha keskusta. Kylän reunassa sijaitseva talo oli silloin ainoa talo kylässä historiallisen keskustan ulkopuolella. Yrityksessä työskentelee 11 ihmistä. ?. 27.10.2019 NANNA SUSI CANAL CHEONG JAGERROOS JOENSUUN TAIDEMUSEO ONNI KIRKKOKATU 23, 80100 JOENSUU TI, TO-SU 10-16, KE 10-20, MA SULJ. Koko alue on kehittynyt luonnollisesti. Voutilainen aloitti yrittäjänä yksin, mutta pikku hiljaa hän on palkannut työntekijöitä, ja nyt työhuoneessa työskentelee 24 ihmistä. Antiikki ja taide | 75 BLUE &RED TWO JOURNEYS KAKSI MATKAA 23.5. pitempäänkin. – Tauluyritys on muutama minuutin ajomatkan päässä, kellonkuoria valmistava yritys tunnin ajomatkan päässä. Talon historia on mielenkiintoinen. Toisessa valmistetaan kellontauluja sekä tehdään alihankintaa muille yrityksille. Lisäksi hänellä on kaksi muuta yritystä. Kuva talosta puutarhan puolelta. Toisessa, kellon kuoria valmistavassa yrityksessä on neljä työntekijää. Kylän reunassa sijaitseva talo oli valmistuessaan kylän ainoa talo historiallisen keskustan ulkopuolella. Sen jälkeen taloon tuli toinen omistaja, joka myös valmisti kellomekaniikkaa. – He asuivat tässä 1940 –luvun puoliväliin asti. – Laakso on muotoutunut aikanaan niin, että ihmiset ovat kulkeneet laakson läpi kauppatietä Ranskaan eikä ole tarvinnut nousta kukkulan yli, koska nouseminen hevosen kanssa on ollut raskasta. Pidän huolen asiakkaista, Voutilainen vakuuttaa. Hän asui vuoteen 1985 asti. Talo pihan puolelta. Vieressä oli vain peltoja. – Poika rakastui kylällä kuohuviinin valmistajan tyttäreen, meni naimisiin, ja muutti takaisin Baseliin. – Meille tämä talo sopi tosi hyvin ja on kätevä, koska kodin puoli pysyy erillään työhuoneesta, ja työpaikan tiloihin on erillinen sisäänkäynti. Kellofirman Baselissa 1800 –luvun puolivälissä perustanut Herra Thommen lähetti poikansa Sveitsin parhaimpaan kylässä sijainneeseen mekaniikkayritykseen oppimaan kellojen mekaniikkaa. Tie nousee pikku hiljaa ja laskee Ranskan puolelle loivasti. Kun kuuntelee puhelimessa Kari Voutilaisen elävää kuvailua kotikylästään, tuntuu kuin olisi itse paikalla vehreässä sveitsiläislaaksossa tai ainakin kaipaisi käymään sinne. 013 337 5388 WWW.JOENSUUNTAIDEMUSEO.FI ASUINLINNA JA TYÖHUONE SAMASSA TALOSSA . Voutilainen on keskittynyt kellojen valmistamiseen. Työhuone on nyt kokonaan entisissä palvelusväen tiloissa. Kelloseppä Kari Voutilainen perheineen asuu Sveitsissä Val-deTravers –kylässä Ranskan rajan tuntumassa
Valtavankokoisten venäläisten asetelmamaalausten näkeminen innosti tytön piirtämään asetelmakuvia. ?. Aiemmat näyttelyt: Parikymmentä yksityisnäyttelyä Suomen lisäksi muun muassa New Yorkissa, Los Angelesissa, Ruotsissa ja Saksassa. Opiskelu on ollut minulle jopa harrastus. Siinä vaiheessa aiemmin puuttuneet palaset loksahtivat kohdalleen. Garden Party is Over, 2018.. Vähän kuin olisi hiekkalaatikolla koko ajan, maailmallakin mainetta saavuttanut kuvataiteilija Iiu Susiraja kertoo. Motto: Sydämellä. OMA GALLERISTI NEW YORKISSA. Siviilisääty: Naimaton ?. Ammatti: Kuvataiteilija ?. Uran kannalta merkittävä käännös tapahtui vuonna 2011, kun Helsingin Sanomien Nyt-liite teki Susirajasta ison ja näyttävän jutun. 1970ja -80-luvuilla ajatusmaailma oli lisäksi sellainen, että ammatit olivat lääkäreitä ja talonmiehiä tai vastaavia. Vasta pääsy Turun Taideakatemiaan oli merkittävä askel ja alkoi avata ovia. Lisäksi useita yhteisnäyttelyjä ympäri Eurooppaa. ?. Susiraja tajusi vasta vuonna 2008, että Turun Taideakatemiassa on myös valokuvauslinja. – 1.9.2019. T Fun, Sand and Sun, 2018. Pyrin koko ajan sitä kohti, että minusta tulisi kuvataiteilija. – Salainen haave oli taiteilijaksi pääseminen, mutta en uskonut siihen, koska en ollut mitenkään hyvä piirtämään tai maalaamaan. Ennen kuvataideakatemiaa Susiraja opiskeli ensin artesaani maalariksi sekä tekstiiliartenomiksi. Tarhaikäiseen Iiuun teki suuren vaikutuksen käynti Wäinö Aaltosen museossa. Group exhibition, Mänttä Art Festival 1.6. – Taidemaailmassakin tunnutaan arvostettavan tutkintoja, ainakin, mikäli hakee apurahoja tai näyttelyaikoja, Susiraja uskoo. Iiu Susirajan taide on totista ja humoristista Surrealistisia kuvia – Taiteen tekeminen on vain niin kivaa. – Vuodet ovat kuluneet aika pitkälti opiskellessa. Kuvataiteilijaksi hän valmistui 2012 ja kuvataiteen maisteriksi vuonna 2018. ?. Harrastukset: Kirpputorit, ajoittain kuntosalia sekä bändikeikkoja ?. Syntynyt: 1975, Turku ?. INNOKAS OPISKELIJA. Vaikka aiemmat opinnot olivat kulttuurialaa, menivät ne silti jatkuvasti vähän ohi. Samaan aikaan minulla oli näyttely Valokuvataiteen museon projektitilassa, ja ihmiset kiinnostuivat siitä todella paljon. – Sitä ennen kukaan ei tiennyt minusta yhtään mitään. Opinnot: Rakennusmaalaus linja, Artesaani maalari, artenomi tekstiili, kuvataiteilija (valokuvaus), kuvataiteen maisteri. 76 | Antiikki ja taide TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: IIU SUSIRAJA urkulainen Iiu Susiraja, silloin vielä Pirre Karvinen, on pienestä pitäen tykännyt kuvataiteista. Näyttelyt: Solo exhibition, Kiasma 28.7.2019 saakka. Asuinpaikka: Turku ?. IIU SUSIRAJA ?
Antiikki ja taide | 77 Surrealistisia kuvia Flirting with toilet seat cover, 2018.
– Moni on halunnut pääni sisään, mutta en tiedä itsekään. Se poiki minulle yksityisnäyttelyn hänen Ramiken Cucible -galleriaan talvella 2016. Kun kuvaan hotellissa, menen sinne tavarat kassissa. Goodbye playboy cover, 2018.. Vaikka työt myyvät, etenkin jenkeissä, on säännöllinen kuukausitulo rauhoittava tekijä. Vuotta myöhemmin Susiraja oli puoli vuotta taiteilijaresidenssissä New Yorkissa. – Sain newyorkilaiselta galleristilta, Mike Eganilta, sähköpostia keväällä 2016, ja hän tuli minua tapaamaan Suomeen pari kertaa. Ensimmäinen taiteilija-apuraha on helpottanut taiteilijan elämää taloudellisesti. 17-vuotiaaan Pirre Karvinen halusi muuttaa etunimensä Iiuksi. Pirre vaihtui Iiuksi muutamassa minuutissa. ESINE RATKAISEE. – Tammikuussa saamani viisivuotinen taiteilija-apuraha mahdollistaisi sen. En todennäköisesti viipyisi siellä yhtä pitkää aikaa kuin viimeksi, mutta lyhyemmät ajat olisivat mahdollisia. Peace Flag, 2018. Suuremmat merkitykset syntyvät vasta, kun nimeän töitäni. Videoita ja valokuvia tekevä Susiraja kertoo, että esine yleensä määrää, tuleeko aiheesta valokuva vai video. Lowely Wife,2018. Vaikka Susiraja ei tee taidettaan ulkona, on hän miettinyt, että New Yorkin hotelleissa voisi käyttää tehosteena ikkuENNEN URAA TAITEILIJANIMI . Suunnitteluvaiheessa Susiraja listaa esiKuvaustilanteessa Susiraja on yksin kameransa kanssa. – Ei Pirre Karvinenkaan ollut huono nimi, mutta ajattelin, että hankin ensin taiteilijanimen ja vasta sitten uran, toteaa Iiu Susiraja, joka hänen virallinen nimensä. Susirajalta on kysytty useinkin, mistä hän ammentaa taiteensa aiheet. KIEHTOVAT HOTELLIT. Se tuli avaamaan ovet myöhemmin myös ulkomaille. Susiraja ei pidä mahdottomana ajatusta, että palaisi Amerikkaan tekemään lisää taidetta. Televisiosta keksityn nimen muuttamiseen oli jo vanhemmilta lupakin, mutta silloiset nimisäädökset olivat niin tiukat, ettei nimen vaihtaminen onnistunut. 78 | Antiikki ja taide Muutama vuosi myöhemmin amerikkalainen Huffington Post -lehti kirjoitti Susirajasta oman artikkelinsa. Koskaan ei esimerkiksi tiedä mistä valo tulee. Samoin, jos esineellä voi tehdä jonkun juonen kaaren. – Vuonna 2005 kuljin maistraatin ohi ja ajattelin kokeilla asiaa uudestaan. Uutta sukunimeään Susiraja joutui etsimään Turun maistraatin tietokoneelta useampana päivänä. Susirajaa kiehtoo jenkeissä erityisesti hotellit. – Vasta nyt olen uskaltanut vuokrata työhuoneen. nasta näkyviä kaupunkisilhuetteja. – Sukuni on kotoisin Pohjois-Karjalasta, joten nimi tuntui hauskalta. – Mikäli esine on sellainen, ettei se toimi yhdestä suunnasta kuvattuna valokuvassa, tulee siitä video. – Suunnittelemme jatkuvasti Miken kanssa kaikenlaista uutta ihmisten pään menoksi. – Siellä olevat hotellit ovat tosi herkullisia, aivan erilaisia kuin meillä Suomessa. VALOKUVAKSI TAI VIDEOKSI. Oma galleristi pitää huolen siitä, että työt edistyvät, vaikkei hänen ole tarvinnut erityisemmin kysellä tekemisieni perään. Yllätyin, kun se ei ollut kenelläkään käytössä. – Mikea saan kiittää paljon siitä, miten ovet ovat auenneet jenkkien päässä. Lähtökohtani taiteeseen on niinkin tylsä kuin kuvassa tai videossa esiintyvä esine. Se on tuonut töihini enemmän värejä, sillä käytän studiossa värillisiä taustakankaita
Antiikki ja taide | 79 neitä paperille ja käy listaa jatkuvasti läpi miettien, miten voisi käyttää mitäkin esinettä kuvassa. – Viime aikoina olen alkanut käyttää useampiakin esineitä samassa kuvassa. ARVOSTELU EI OSU. Ja vaikka tulisikin, niin olen isältäni perinyt sen, että en yksin kertaisesti välitä toisten puheista, Iiu Susiraja kertoo. Kuvassa hymy menettäisi voimansa. – Monien Kiasmassa esillä olevien teosten ruuat on kuvausten jälkeen syöty. – Jos yrittäisin provosoida, teokset olisivat paljon, paljon pahempia. Se on mielestäni kiva kombinaatio. Suojelen itseäni, sillä haluan säilyttää taiteellisen vapauteni. – Minulla ei ole edes Instagramia. Hän ei halua kuitenkaan provosoida sillä. – Ruoka kiehtoo, koska se on orgaanista. Susirajan taide puhuttelee ihmisiä. . Taiteilija pyrkii käyttämään kuvausten jälkeen ruuat niiden alkuperäisen tarkoituksen mukaan. Kiukkuilme voi johtua vaikka siitä, että olen pähkäillyt kuvan kanssa tuntikausia ja olen lopulta jo väsynytkin. – Tuntuisi hölmöltä hymyillä valokuvissa. Saatan näyttää kuvissa jopa vihaiselta. Sen suhteen olen tynnyrissä. Kukaan ei tule päin naamaa sanomaan mitään negatiivista. Livenä aurinkoisen, sosiaalisen ja nauravaisen Susirajan taiteelle on leimallista myös se, että kuvissa itse esiintyvä taiteilija ei hymyile kuvissaan ja videoissaan, vaikka teokset olisivatkin humoristisia. Aiemmin kuvat syntyivät itselaukaisijalla, mutta nykyisin hänellä on käytössään kaukolaukaisin. alkaen. Iiu Susirajan taidetta on nähtävillä parhaillaan Kiasman yksityisnäyttelyssä sekä Mäntän kuvataideviikoilla 1.6. Aiemmin oli vain 10 sekuntia aikaa asettautua kameran eteen, Susiraja muistelee. Yritän pikemminkin puhdistaa itseni ajatuksista ja olla mahdollisimman avoin ja tyhjä. – Loppujen lopuksi ihmiset osaavat käyttäytyä. – Tietoisesti en pyri ottamaan mitään ilmettä. Kuvista tulee surrealistisempia, ainakin, mikäli ei lue teosnimeä. Absurd trap, 2018. Jopa niin rajuja, etteivät ihmiset pystyisi niitä katsomaan tai eivät tykkäisi niistä. KIRJOTUT BANAANIT JA MUUTA SYÖTÄVÄÄ. Hän ei seuraa netistä, mitä hänestä kirjoitetaan. Susiraja suosii kuvissaan usein ruokaa. Myönteistä palautetta taiteilija on saanut sähköpostin kautta. Eyes, 2017.. Duo, 2017. Yhdistän mielelläni usein myös orgaanista ja ei orgaanista, esimerkiksi tekemällä ommelpistoja kurkkuihin tai banaaneihin. – Se on helpottanut kuvan tekemistä huomattavasti. Teen, mitä teen, enkä anna toisten puheiden vaikuttaa siihen. Sen vuoksi hänellä on yksi tärkeä periaate. Kuvaustilanteessa Susiraja on yksin kameransa kanssa. Shirts, 2017. HYMYTÖN KUVATTAVA
Aitoon Antiikkija Keräilymessut Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne. 8.6. Kotkan Antiikkija Keräilymessut Jylpyn Tapahtumahalli, Kotka. . 27.–28.7. ELOKUU . 13.–14.7. . Nopperlan antiikkimarkkinat, Nopperlantie 1, Lokalahti. . 20.5. 27.7. 27.–28.7. 28.–29.6. Antiikki-, taideja keräilymessut, Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu, Porvoo. Tampere Antiikki & Vintage Kuivaamo, Tehdaskartanonkatu 24, Hiedanranta, Lielahti, Tampere.. 4.– 7.7. 31.5.–13.6, online. Vanhan kirjallisuuden päivät, Sylvään koulu, Sastamala. 17.–18.8. Fiskarsin antiikkipäivät, Vanha veitsitehdas, Raasepori. Stockholms Auktionsverkin Classic Sale -huutokauppa, Helsinki. Antiikkipäivä, Inkoon satama. . 4.– 7.7. Mastokatu 4-6. . Nuutajärvi-päivä, Nuutajärven lasikylä. 3.–4.8. 20.7. . Antiikkia ja löytöjä, Häkkilän tila, Heinälammentie 50, Pieksämäki. 31.8–1.9. . HEINÄKUU . Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha-alue, Riihimäki. . Billnäsin perinneja antiikkipäivät, Billnäsin ruukki, Raasepori. Jokelan tiilitehtaan antiikkija vintagemarkkinat, Nukarintie 3, Tuusula. . . Bukowski Helsinki Design Sale. KESÄKUU . 13.–14.7. . Tapahtumat 2019 80 | Antiikki ja taide TOUKOKUU . . 15.6. Näyttö 3.6.–12.6. Antiikin ja keräilyn kesäpäivät, Simpeleen koulu, Simpele
Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. 09 413 97 300 Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Puh. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. tilaukset@karprint.. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun
Maaretilla oli paljon vaihtovaatteita, mutta ne ovat ajansaatossa kadonneet ja yllä on Helenan itse lapsena leikkelemä mekko. Tein niitä myös itse leikkelemällä erilaisista kankaanpaloista. Ne ovat muistona lapsuudestani, josta on jo vierähtänyt tovi, Helena nauraa. Hattu kyllä tipahteli milloin minnekin. Toisesta paljastui vaaleahiuksinen nukke, jolla oli korisänky vuodevaatteineen. Outin niskasta löytyy kastemerkki: Dollytex, Vihti Finland.. Rakkaat esineet 82 | Antiikki ja taide yhäjärveläinen Helena Luostarinen, 57, muistaa vuoden 1966 joulun yllätyksellisenä, sillä työläisperheen nuorimmainen sai tavallista ruhtinaallisemmin lahjoja. – Yleensä perheemme lahjat olivat sen ajan mukaisesti varsin käytännöllisiä: sukset tai luistimet tarpeen mukaan, mummoni tekemä yöpuku ja villasukat. Olin aivan hurmioitunut: kaksi omaa nukkea, Helena muistelee ja kertoo Helenan ikimuistoisin lapsuuden joululahja Rakkaat nukkevanhukset Dollytexin valmistamat nuket ovat nykyisin keräilytavaraa. Iltaisin peittelin työt vierekkäin nukkumaan korisänkyyn pitsisen aluslakanan ja punaisen peiton alle. Nukeista en kuitenkaan henno luopua. Nuket ovatkin kulkeneet Helenan mukana pitkin Suomea, mutta korisänky on jo kadonnut. Välillä ne ovat kirjahyllyssä, välillä nojatuolissa ja joskus sohvan päällä. Maaretin pukua en koskaan vaihtanut eikä kaiketi se edes lähde päältä kuin repimällä. – En kyllä enää peittelisi niitä nukkumaan, vaikka sänky olisikin tallessa. Toisessa oli lapinpukuinen tummatukkainen nukke. – Leikin molemmilla tosi paljon. Ne olivat minulle tosi rakkaat. – Joskus lapsenlapseni leikkivät niillä ja saavatkin leikkiä, sillä ne ovat varsin vankkaa tekoa. P nimenneensä vaalean Outiksi ja lapintyttö sai nimen Maaret. Outille pystyin vaihtamaan vaatteita, joita oli lahjapaketin mukana paljon. Sinä jouluna sain kuitenkin kauniiseen kultaiseen paperiin käärityn hajuvesipullon ja lisäksi vielä kaksi varsin kookasta pakettia. Molemmat tätini olivat ostaneet minulle nuken. Helena on tutkinut nukkien historiaa ja osaa kertoa, että Maaret ja Outi ovat vihMaaretin lapinpuku on kiinteä, mutta lapinhattu on reissussa päässyt tippumaan ja ryvettymään
Dollytex oli 60-luvulla Pohjoismaiden johtava nukketehdas. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. www.lottamuseo.. Nuket valistanut Dollytex Oy perustettiin Vihdin kirkonkylään vuonna 1952 kappalaisen virkatalon entiseen navettarakennukseen. Lottamuseo ja museokahvila Lottakanttiini Rantatie 39, Tuusula p. Siinä lukee: Dollytex, Vihti Finland. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). 09 274 1077 Avoinna: ma-su 9.00-18.00 Rakkaat nukkevanhukset Nuket ovat kotimaista tuotantoa. Sen jälkeen perilliseni päättävät niiden kohtalosta. Eivät siis mitään kiinalaista halpatuotantoa. Alvar Aalto valokuvissa Alvar Aalto ja Villa Stein, Pariisi 1937. Kuva Aino Aalto, Alvar Aalto -säätiö. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Yrityksen perustaja, Antti Halonen, osti ensimmäiset nukkemuotit Englannista, Helena tietää. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. tiläisen lelutehtaan Dolytexin tuotantoa. Avaa meille aarteittesi tarinat. Nyt niiden nuket ovat leluja nukkepiireissä haluttua keräilytavaraa, mutta Helena ei aio Maaretista ja Outista luopua. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.toimitus@karprint.fi Alvar Aalto -museon Galleria 17.5.?15.9.2019 Alvar Aallon katu 7 40600 Jyväskylä Avoinna ti-su klo 11-18 www.alvaraalto.fi “Lyödään ne hepnaadilla!”. – Löysin Outin niskasta ”kastemerkin”. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. – Toivottavasti joku lelumuseo on kiinnostunut ottamaan ne hoiviinsa, jos tyttärentytär ei niitä halua. Se aloitti toimintansa monialaisesti erilaisten nahkamuovija tekstiilitarvikkeiden sekä lelujen ja lelutarvikkeiden valmistuksen, myynnin, tuonnin ja viennin parissa. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. ?. KERRO AARTEESI TARINA Antiikki ja taide | 83 ?. – Kyllä minun tyttöni saavat seurata minun matkaani ihan vanhainkotiin saakka
www.?skarsantikdagar.?. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2019-28 700278-1903 FISKARS ANTIIKKIPÄIVÄT – ANTIKDAGAR 4.-7.7.2019 vanha veitsitehdas gamla knivfabriken ?skarsin ruukki – ?skars bruk avoinna / ÖPPET 10 – 17 sisäänpääsy / inträde 10€ www.?skarsinantiikkipaivat.