KERÄILY . KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA 3/2020 • 9,50 € Vilho Lammen lyhyt ja raju elämä Ekspressionisti ja lakeuden maalari ÖNNINGEBY KUKOISTI 1886–1892 Suomen ainoa taiteilijasiirtokunta KORONA synnytti karanteenitaiteen SOPRAANO JOHANNA RUSANEN Laulua yli musiikillisten rajojen HARVINAISET SOTAKUVAT Estetiikkaa kauheuden keskeltä Nostalgiset Paula-purkit MILITARIA on harvojen harrastus Kerää eroottista taidetta!
040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi www.antiikkijataide.fi @antiikkijataide. Vanhat kortit ja joulukoristeet. 5/2020, ilmestyy viikolla 43 RETRO & VINTAGE Valokuvataide. Kartano-sarja. Kotimainen design. Mummolan muistot ja vaarin verstas. Mediamyynti: Sirpa Hornaeus, p. Kartano-sarja. Antiikki ja taide 2020 4/2020, ilmestyy viikolla 36 SYKSYN TEATTERITAPAHTUMAT JA OOPPERAT Henkilöhaastattelut. Näyttelyt. Korut ja kellot. Taidematkat. 6/2020, ilmestyy viikolla 50 WANHAN AJAN JOULU Antiikki ja taide sisustamisessa
10 Harvinaiset sotakuvat Tampereelta: Estetiikkaa kauheuden keskeltä ..12 Korona synnytti karanteenitaidetta ..........................................................18 Nettinäyttelyitä ja etäkulttuuria ..............................................................22 Aimé ja Marguerite Maeghti perustivat Maeght Foundation –taidesäätiön .............................................................................................. Hevosjalostuksenja urheilun, siviilityön ja sotiemme yhteinen tarina on juurtunutsyvälle Ypäjän Hevosurheilumuseon kokoelmiin ja arkistoihin. Sopraano Johanna Rusanen-Kartano ei ole koskaan ymmärtänyt niin sanotun korkeakulttuurin yliarvostusta. 18. – Mikä sen vastakohta on, matalampi kulttuuriko, hän kysyy. 34 60 54 Eroottista taidetta harrastettiin jo antiikin aikaan. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................... Taidemaalari Edouard-Henri Avril kuvitti eroottista kirjallisuutta nimellä Paul Avril. 24 Sopraano Johanna Rusanen ei luokittele kulttuuria ..............................28 Önningebyn taiteilijasiirtokunta kukoisti vuosina 1886–1892 .............34 Portti sellutehtaan elämään .....................................................................38 Nostalgiset Paula-purkit ...........................................................................40 Temppeliaukion kirkko rakennettiin kallion sydämeen ........................42 Jesse Kangasniemen kokoelmassa on noin 700 nukkea ......................46 Tilauskortti ..................................................................................................49 Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius myyvät ja ostavat vanhaa pop-antiikkia ..............................................................................................50 Kerää eroottista taidetta ...........................................................................54 Samovaari – venäläisen kodin aarre .......................................................58 Hevosmuseon vanhimmat esineet 1200-luvulta ...................................60 Emil Cedercreutz oli kuvanveistäjä, siluetisti ja kirjailija .......................64 Militarian kerääjät eivät pidä kokoelmistaan ääntä...............................66 Alpo Jaakola – Saviseudun shamaani ......................................................70 Rakkaat esineet: 60-luvun muovinen karttapallo .................................72 Taidetapahtumat .........................................................................................74 Sisältö 28 Koronapandemia on osoittanut, että suomalaisissa piilee valtava määrä nerokkuutta sekä taiteellisuutta. 5 Vilho Lampi oli ekspressionisti ja lakeuden maalari ................................6 Taideuutisia ................................................................................................ Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa tehtiin taidetta 1800-luvun lopulla kauniissa ahvenanmaalaisessa merimaisemassa, elettiin vapaasti, juhlittiin ja keskusteltiin taiteesta
040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh. 050 566 5350 / Satu www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 0500533587 www.gema.fi A NTIK Sajaniemi, Loppi Puh
Niiltä osin taide-elämykset ovat jopa laajentuneet, sillä hyvin harva matkustaisi esimerkiksi Lontooseen katsomaan kimononäyttelyä tai seuraisi Pariisin Oopperan balettitanssijoiden esitystä itse oopperassa. Toivottavasti Suomessa saadaan aikaan myös vuosittainen taidebiblia, josta löydämme kaikki tuhannet eri taidetilaisuudet, jotka maassamme järjestetään. Näin se on tehnyt läpi vuosisatojen. Mitä Suomen kesä olisikaan ilman erilaisia taidetapahtumia. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 39 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 44 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi Seuraava numero ilmestyy elokuun lopussa 2020. Sähköinen viestintä internetin kautta on tuonut ulottuvillemme taidetta, tanssia ja musiikkia ympäri maailman. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Nämä virtuaalitaidenäyttelyt, kuoroesitykset ja livestreamina lähetetyt musiikkiesitykset ovat vahvistaneet taiteen ilmaisemista. Taide on kuitenkin elänyt keskuudessamme, vaikka ei ihan perinteisessä muodossa. Kesäkuukaudet ovat aina olleet aikaa, jolloin taidenäyttelyt ja esittävän taiteen tilaisuudet ovat saaneet kansalaisten keskuudessa kaksinkertaisen voiman verrattuna muihin vuodenaikoihin. Näyttelyiden ja pienten taidetapahtumien valossa meillä Suomessa on edessä toivottavasti vilkas taidekesä. Hyvää kesää kaikille lehtemme lukijoille! K Taide elää ja kukoistaa – aina ja ikuisesti. Emme ole jääneet osattomiksi näistä henkisen kaipuumme eväistä. Kuluneiden viikkojen aikana korona-pandemia on pysäyttänyt arkisen elämän kaikkialla. Antiikki ja taide | 5 3/2020 Kannen kuva: Kari Lehtinen Vuonna 2020 ilmestyy 6 numeroa. Toukokuun alussa kuulimme kuitenkin hyviä uutisia, että Suomessa rajoituksia pikkuhiljaa puretaan ja kesän kynnyksellä otetaan varovaisia askeleita tavalliseen arkeen: kirjastot, museot, teatterit ja ooppera alkavat toimia. Mitä opimme koronasta, pandemiasta ja taitteesta tänä karanteeniaikana, jolloin miltei koko Suomi oli kiinni. Sen, että taide ei kuole, se etsii uusia muotoja. Museot ja näyttelyt ovat olleet kiinni, mutta netin kautta olemme voineet seurata erilaisia virtuaalinäyttelyitä ympäri maailman. Nyt se on ollut mahdollista virtuaaliesityksen kautta. Kriisit ovat jättäneet jälkensä taiteeseen ja synnyttäneet uutta luovuutta. Tähän saakka pienet, arvokkaat tilaisuudet eivät ole saavuttaneet riittävää huomiota, vaan jääneet muutamien suurten taidetapahtumien varjoon. ulunut kevätkausi on ollut meille poikkeuksellinen – pandemian edessä olemme olleet pakotettuja pysähtymään normaalista arjesta. Vuosittainen taidetapahtumavihkonen olisi tarpeellinen tiedote meille alan harrastajille. 09-413 97 300 Toimitussihteeri: Jaana Isosaari/SPK Oy antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Muuttuvassa maailmassakaan taide ei kuole – se elää ja vahvistuu. Kesäisten taidetapahtumien kirjo Suomessa on äärettömän runsas ja se kasvaa vuosi vuodelta. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh
Antiikki ja taide | 7 TEKSTI: TIMO ELO Vilho Lammen taiteellinen ura jäi melko lyhyeksi. Hän teki 38-vuotiaana itsemurhan hyppäämällä Oulussa Tuiran silloilta Merikoskeen. Matti Lampi kertoo Vilho Lammen olleen eläessään enemmänkin etelässä tunnettu, ei niinkään kotiseudullaan. Hän oli myös hyvin ulospäin suuntautunut. Hän niin sanotusti filmasi eli näytteli hurjaa luontoa ja pukeutui pohjalaisittain. Taidemaalari Vilho Lammen lyhyt ja raju elämä Ekspressionisti ja lakeuden maalari T aidemaalari Vilho Henrik Lampi (1898–1936) tunnetaan uhmakkaista omakuvistaan sekä Limingan lakeutta ja liminkalaisia kuvaavista maalauksistaan. – Kuitenkin esimerkiksi 1950-luvun muistonäyttelyn yhteydessä sanottiin hänen olevan pimeän pohjolan synkkä erakko. – En koskaan tavannut Vilhoa, hänhän kuoli jo ennen syntymääni, mutta olen kuullut hänestä paljon. Limingassa hän oli myös aikoinaan perustamassa erilaisia yhdistyksiä, muun muassa urheiluja nuorisoseuraa. Hänellä oli tällainen taito ja puhelahja. Monista valokuvista, joissa on iso joukko miehiä koolla, näkee heti, kuka on Viljo Lampi ja kuka henkisesti hallitsee koko porukkaa. Opiskelujen päätyttyä Vilho Lampi asettui asumaan kotitilalleen Liminkaan, missä hän maalasi tuotteliaasti ja osallistui aktiivisesti myös tilan töihin. Tosin tämä oli vain erään kriitikon näkemys, mikä johtui Vilhon rajuista töistä. Helsingissä taidetta opiskellessaan Vilho Lampi opiskeli myös puheja esiintymistaitoa. Myytin syntymiseen on aikoinaan vaikuttanut kirjailija Paavo Rintalan romaani ”Jumala on kauneus”, jonka taiteilijahahmon esikuva Lampi oli. Hänellä oli aina puukko vyöllä, kuten pohjalaisilla tapana oli, vaikkei Liminka enää ollutkaan varsinaista eteläpohjalaista häjyilyaluetta. ETELÄSSÄ TUNNETTU. Ei hän suinkaan ollut erakko, eikä hän ollut synkkä. Vilho Lampi -seura ry:n puheenjohtaja taidemaalari Matti Lampi – Vilho Lammen veljenpoika – haluaa purkaa Vilho Lammen ympärille kehittynyttä myyttiä yksinäisyyden valinneesta omalaatuisesta taiteilijasta, joka eli ympäristössä, jossa häntä ei ymmärretty. Muistan siitä kertovan Kaleva-lehden otsikon: ”Tulkaa. Mutta hän oli kuitenkin talonpoika, joka asui koko ikänsä kotitalossa, jossa hänen vanhempansa ja myöhemmin myös hänen veljensä, toimivat isäntinä. – Kun hän vuonna 1936 kuoli, järjestettiin Oulussa muistonäyttely. Sittemmin hän oli Limingassa suosittu puhuja ja esiintyjä
Nyt Helsingin taidemuseo HAM on yhteistyössä Oulun taidemuseon kanssa tuonut hänen työnsä julkisuuteen. Kuva: HAM/ Oulun taidemuseo/Mika Friman ”Maakunnan portti”, 1930. – Näyttely oli menestys, mutta muistonäyttelystä ehti kulua 20 vuotta ennen kuin Vilho lopullisesti asemoitiin taiteen kentässä. 8 | Antiikki ja taide Vilho Lampi kotimaisemissaan. Ikään kuin niitä ei tämän jälkeen enää olisi ollut nähtävissä. TAIDETTA MONEKSI. Esimerkiksi Paavo Rintala on kertonut nähneensä liminkalaisten käyttäneen hänen maalauksiaan jopa tikkatauluina. Vilho Lammen status taiteilijana ei etenkään viime vuosisadan maaseudulla ollut kovin korkealla. Tämä Helsingissä esillä oleva näyttely tulee myöhemmin myös Ouluun. Sitten oli taas hiljaisempaa aina näihin päiviin asti. Ja kun niitä oli taiteilijan kotitalon seinät täynnä,. Mutta kun ne tähän asti ovat olleet varastossa. Nyt ne kerrankin pääsevät esille. – Kyllä tämä pitää sikäli paikkansa siinä vaiheessa, jolloin Vilhon töitä ei vielä arvostettu. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli nyt viimeisen kerran katsomaan Vilho Lammen töitä”. Useimmat hänen niin sanotun sankarikautensa työt olivat siksi rajuja, etteivät tavalliset ihmiset niitä ostaneet. Seuraava nousukausi oli sitten 1980-luvun alussa, jolloin Helsingin Taidetalo ja Retretti järjestivät isot Vilho Lampi -näyttelyt. – Vilho Lampi on säilyttänyt asemansa 1930-luvun mestareiden joukossa, vaikkei suuri yleisö häntä juuri muistanut. Suurin osa näyttelyn teoksista onkin peräisin Oulun taidemuseon kokoelmista, mikä on ihan hyvä asia, onhan Oulun taidemuseo tähän asti hehkuttanut 30 vuotta, että sillä on suurin kokoelma Vilho Lammen teoksia. Kuva: HAM/Turun taidemuseo/Kari Lehtinen ”Liminganjoki”, 1934. Kuva: HAM/Pekka Törmä ”Lukeva poika” 1933. Kuva: HAM/Oulun taidemuseo/Mika Friman ”Omakuva”, 1932
Kun pöytää ruvettiin korjaamaan, laatikon pohjalevynä oli Vilhon taulu kuvapuoli alaspäin. NÄYTTELY HAMISSA 18.10 SAAKKA. Hän hankki vanerilevyt, pohjusti ne ja maalasi niille. Matti Lammella on siitä oma käsityksensä. ”Pokkasakki”, 1929. – Isäni toimiessa Limingassa eläkelaitoksen piiriasiamiehenä hän kulki talosta taloon virkansa puolesta. Elinaikanaan Vilho Lammella oli vain yksi yksityisnäyttely, Oulussa vuonna 1931. Esillä on yli 50 teosta, joista suurin osa on öljymaalauksia. päivään asti esillä oleva näyttely esittelee Lammen keskeistä tuotantoa 1920–1930-luvuilta. – Vilho kuoltua kotitalossa oli tauluja joka paikassa, huoneissa, vinttikamarissa, liiterissä ja kaapeissa. On käynyt ilmi, että etenkin Vilhon tehdessä toisen kauden eli sankarikauden töitä, ihmiset eivät halunneet niitä ostaa, koska ne olivat niin rajuja. Erään kerran hän huomasi talonväen käyttävän Vilho Lammen vanerille maalattua taulua rikkakihvelinä, mikä oli heidän mielestään käytännöllistä. Silloin syntyivät uhmakkaat voimamaalaukset kuten ”Mestaaja”, ”Pitäjän keisari” ja ”Viinankeittäjät”. – Vanerillekin tehty maalaus säilyy, jos sitä säilytetään oikein. Pojat heittävät tauluun tikkaa tähdäten milloin siinä kuvatun hahmon silmään ja milloin mihinkin. Jonkin verran on kuitenkin tapahtunut sellaista, että kun työt olivat olleet Vilhon kotitalossa joskus ulkorakennuksissakin, ja kun niitä 50-luvulla ruvettiin tuomaan uudelleen sisälle keskuslämmityshuoneisiin, niihin rupesi syntymään pieniä halkeamia, mutta värit kyllä pysyivät paikoillaan. Lammen työt saivat arvostusta osakseen, mutta hänen koko tuotantonsa pääsi paremmin esille vasta 1950-luvulla muistonäyttelyissä Oulussa ja Helsingissä. Sitten tietysti jäi tähteeksi myös pikkupalasia, joille hän maalasi pienempiä töitä aikaansa kuluksi. Kuitenkin Vilho asui kotitalossaan osallistuen talon töihin, kuten muutkin, mutta maalasi vapaa-aikansa ja kesäyönsä, Matti Lampi kertoo. HELSINGIN NÄYTTELY. Isä osti taulun pois ja se on yhä meillä. – Sain aikoinaan tädiltäni vanhan, hyvin koristeellisen kirjoituspöydän, josta paljastui yllätys. Kun töitä ei siinä vaiheessa vielä ostettu, niitä ei myöskään arvostettu. Näyttely on koottu HAMin Katariina ja Leonard Bäcksbackan lahjoituskokoelmassa olevan Limingan joki -teoksen ympärille, ja se on toteutettu yhteistyössä Oulun taidemuseon kanssa. Suurikokoiset ja ronskit maalaisaiheet sävyttivät Lammen tuotantoa 1920-luvun lopulla. Vilho Lampi ehti kokeilla uransa aikana monia maalaustyylejä ekspressionismista uusasiallisuuteen. NÄYTTELYN OVAT KOONNEET AMANUENSSIT TARJA KEKÄLÄINEN OULUN TAIDEMUSEOSTA JA MIKKO ORANEN HAMISTA. Eihän taiteen tekemistä tuolloin pidetty työnä. Vilho Lampi -museo Limingasta on lainannut näyttelyyn esineistöä ja Turun taidemuseo Lammen ikonisen ”Omankuvan” vuodelta 1932. – Siihen ei ole vastausta olemassa, kuten usein tällaisiin kysymyksiin ei ole. Kuva: HAM/Oulun taidemuseo/Mika Friman talossa vallitsi niin painostava tunnelma, etteivät ihmiset uskaltaneet yksin edes olla noissa huoneissa, olivathan työt siksi voimakkaasti päällekäyviä. Sittemmin taiteilijan loppukauden aikana hänen maalatessaan liminkalaisille tuttuja maisemia, joista kaikki löysivät tuttuja paikkoja, työt olivat hyvin suosittuja esimerkiksi juhlaja syntymäpäivälahjoina isoille herroille. Hänen teoksiaan nähtiin kuitenkin esimerkiksi Suomen taiteilijain vuosinäyttelyissä Helsingissä. – Ympäristö on toinen asia. Olen itse kuvaillut asiaa sillä tavalla, että kun Vilho 14 vuoden aikana teki kolmea toisistaan täysin erillistä tyylisuuntaa vaihtaen tyyliä joka kerta totaalisesti toisenlaiseen, niin olisiko hän jälleen ollut kriisissä: mitä seuraavaksi. ITSEMURHA. Vilho Lammen aikaisen poismenon syitä on usein pohdittu. Myös puusiltojen rytmittämä Liminganjoki idyllisine asuinja ulkorakennuksineen oli Lammen rakkaimpia ja tunnetuimpia kuvauskohteita. Vähän suuremman taulun ollessa kysymyksessä isommat pojat ampuivat sitä ritsalla. Antiikki ja taide | 9 Lammen 14 vuotta kestäneen luomiskauden aikana syntyi 550 teosta. Myös sankarikauden isot työt on maalattu vanerille, koska kankaan käyttö olisi ollut huomattavasti vaikeampaan. Vilho Lammen teosten aiheet ovat Limingasta: omakuvia, läheisiä ihmisiä, tupien miljöitä ja lakeuden maisemia. – Vilho maalasi vanerille lukuisia kehystämättömiä pikku tauluja, joita sitten käytettiin monin tavoin hyödyksi. Kun työ oli vanerille maalattu, siihen oli harjalla helppo lakaista roskat ja heittää ne siitä sitten uuniin. Helsingin taidemuseossa HAMissa lokakuun 18. Kerrotaan eräänkin naapurin isännän sanoneen, että saahan aikuinen mies vapaa-aikanaan tehdä mitä haluaa, mutta ensin pitää tehdä työt. SE AVAUTUU, KUN KORONARAJOITUKSET POISTUVAT.. Kukaan ei ollut muistanut tai tiennyt, että siellä oli sellainen. Eikä kotiväki, varsinkaan lapset, ymmärtäneet jokaisen niistä olevan tietyllä tavalla arvokas. Toisaalta tällainen patavanhoillinen maalaiskunta kuin Liminka silloin oli, on varmasti ollut omiaan masentamaan taiteilijaa. Niinpä lapset ottivat mukaan leikkeihinsä vaikkapa taulun, jossa oli vanerille maalattu pojan tai tytön kuva. Kaiken lisäksi nämä kolmannen kauden työt ovat minusta niin viimeisen päälle hiottuja, että voi vain arvella, miten Vilho olisi voinut taas uusiutua. Lammen elämää avataan myös valokuvien ja dokumenttiaineiston kautta
Sivustoon liittyy sanasto sekä opettajan opas. Millaista oli elämä lähes sata vuotta sitten. Lontoon Victoria & Albert museo on kuuluisa muotia ja historiaa esittelevistä suurnäyttelyistään. Entä millaisena Karjalankannas elää suomalaisten muistoissa. Yksi syy taiteen hankkimiselle on myös taiteilijan tukeminen nyt, kun muut myyntikanavat ovat kiinni. Kyoto to Catwalk -näyttelyyn voi kuitenkin kurkistaa Suomestakin museon verkkosivujen kautta. Yleinen ilmiö, jossa kuluttajat suosivat kotimaisuutta ja kestävyyttä, vauhdittaa myös suomalaisen taiteen menekkiä, taideverkkokauppa Taikosta todetaan. Viime vuonna museon Christian Dior -näyttely rikkoi aiemmat ennätykset: sen näki peräti 594 994 näyttelyvierasta. Sieltä löytyy myös kattava tietopaketti Etelä-Karjalan esihistoriasta ja muinaisjäännösJOS KORONAVIRUS ei olisi sulkenut maaliskuussa maailmaa ja samalla Lontoon museoita, olisi -museon kimononäyttely ollut yksi kevään hiteistä. Kuva: Wikimedia Commons Kimonot esillä Lontoossa Lappeenrannan taidemuseo. Aikatauluun ei ole toistaiseksi tullut päivitystä. Mitä tarkoittaa hoplaus. Näin teet hyvää hankkimalla taidetta Taikosta: 1. Ostat kotimaista käsityötä. Ja miksi Viipuri on edelleen suosittu matkailukohde. www.vam.ac.uk/exhibitions/kimono-kyoto-to-catwalk Alkuperäisen suunnitelman mukaan näyttelyn oli määrä jatkaa syyskuussa Göteborgin Maailmankultturien museoon, ja vuonna 2021 edelleen Amsterdamin Van Gogh -museoon. Pääosassa ovat hevoset ja ratsuväessä palvelleet. Ratsuväkeen liittyy monia nykyajan lapsille outoja sanoja ja käsitteitä. Valikoimassa on yli 8000 teosta: maalauksia, grafiikkaa, valokuvataidetta ja veistoksia. Kuva: Wikimedia Commons kohteista. Hei hoplaa! – ratsuväen elämää Rakuunamäellä ennen sotia -sivusto kertoo lähes 300 valokuvan avulla Rakuunamäen jokapäiväisestä elämästä. Tuet suomalaista ammattitaiteilijaa, jonka työnteko ja elannon ansaitseminen on poikkeustilan vuoksi hankaloitunut. Taiteen verkkokauppa vilkastui joilla tuetaan suoraan yhtä taiteilijaa.Taikossa noin 550 ammattitaiteilijaa eri puolilta Suomea esittelee ja myy taidettaan. Rakkaudesta kissoihin. Verkkokaupasta on myyty yhteensä noin 2000 taideteosta kuluttajille ja yrityksille. Kimono on perinteinen japanilainen kaapumainen vaate, jota käyttävät kaikenikäiset miehet, naiset ja lapset. Turussa toimistoaan pitävä Taiko aloitti toimintansa marraskuussa 2016. Maalaus: Päivi Ahlroth Kl on kk u Ra kk au de n lä he tti lä s (F B). Teet kestävän ja vastuullisen valinnan, joka säilyy tulevillekin sukupolville. 4. Mitkä ovat hurmahousut. Sivuilta löytyy myös tietoa arkeologin työstä ja muinaisjäännöksistä osana kulttuurimaisemaa. 3. Taiteen kokonaismyynti yli nelinkertaistui viime vuoden huhtikuuhun verrattuna. Taiko on hiljattain lanseerannut yrityksille suunnatut kummipaketit, Lappeenrannan historiaa virtuaalisesti LAPPEENRANNAN MUSEOT tarjoavat kattavan kokonaisuuden virtuaalinäyttelyitä alueensa historiasta. Tuet Taikoa pyörittävää suomalaista perheyritystä, jotta voimme jatkaa Suomen taidesektorin kehittämistä. Taikon kauttta myytiin huhtikuun aikana noin sadan taiteilijan teoksia. Sivustoa täydentävät Mikko Europaeuksen keräämät kansan parissa eläneet tarinat Suvorovista ja opas omatoimiseen tutustumiseen Suvorovin aikaisiin linnoituksiin. Kun monet galleriat ovat kiinni ja näyttelyt peruuntuneet, taiteen kuluttaminen on siirtynyt yhä vahvemmin verkkoon. www.lappeenranta.fi/fi/Palvelut/Kulttuuri-ja-liikunta/Museot/Verkkonayttelyt Nyt pystytetty kimononäyttely olisi ollut varmasti samanveroinen hitti ellei koronapandemia olisi sulkenut museon ovia. WWW.TAIKO.ART Maatiaiskissan elämää. 2. 5. Voi tehdä muun muassa aikamatkan Kannakselle, jossa Karjalankannas herää henkiin kymmenen eri henkilön tarinoissa. Sivustolla pääsee tutustumaan myös Wolkoffin kauppiassuvun taloon Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja Lappeenrannan museoiden yhteistyönä tekemän virtuaalikierroksen kautta. Mitä tekivät esimerkiksi ylösottaja, igumenia tai salakuljettaja. Kenraali Suvorov esitellään sivuilla suurena venäläisenä sotapäällikkönä ja Kaakkois-Suomen linnoitusten rakentajana. 10 | Antiikki ja taide Uutiset KORONAVIRUS ON nostanut suomalaisen kuvataiteen myyntiä verkkokaupoissa. Tuot kauneutta ja tunnelmaa kotiisi
-niminen näyttely esittelee Adamsin kuvia ensimmäistä kertaa Virossa. Kolmas kuvasarja on nimeltään Haavoittuneet: Sodan perintö. TAMMIKUUTA 2021 SAAKKA. Talvisota keskeytti opinnot ja Eila Aine joutui rintamalle. Hankintojen runsauden takia he säätiöivät taidekokoelmansa vuonna 1974. Aineet hankkivat paljon taidetta. Kuva: Wikimedia Commons. Siihen Adams on tallentanut Afganistanin ja Irakin ulkomaan operaatioista 2000-luvulla palanneita loukkaantuneita brittisotilaita. Kuva Wikimedia Commons Bryan Adamsin kuvia You Tubessa TALLINNAN FOTOGRAFISKA on avannut rockmuusikko Bryan Adamsin valokuvien virtuaalinäyttelyn. -Bryan Adamsin näyttely ehti olla avoinna Fotografiskassa vain vajaan viikon ennen kuin koronaviruksen aiheuttama poikkeustila sulki museon. www.youtube.com/channel/UCOP7s1eZ5hvw2xlk1RwyXPQ Eila Aineen kokoelma AINEEN TAIDEMUSEON keskiössä on Eila Aine (1920-2013), taiteen keräilijä ja hammaslääkäri, torniolainen perheenäiti, joka syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa Muoniossa, perhe muutti sinne talvella 1926. Tallinnan Fotografiska –museo on Telliskivessä. Koska Adamsilla on Virossa paljon faneja, niin haluamme tarjota heille mahdollisuuden näyttelyn näkemiseen, museon näyttelynjohtaja ja perustajajäsen Maarja Loorent kertoo tiedotteessa. Syksyllä 1933 Eila Aine siirtyi 13-vuotiaana Tornion yhteislyseoon. Hän solmi avioliiton luokkatoverinsa Veli Aineen kanssa vuonna 1942. Vuonna 1959 syntynyt kanadalaismuusikko tunnetaan etenkin lukuisista hiteistään, kuten Summer of 69, Heaven ja Please Forgive Me, mutta hän on myös valokuvannut yli 20 vuoden ajan. KOKOELMA ON ESILLÄ 6. Tämän kokoelman pohjalle rakentuu Tornion kaupungin omistama ja ylläpitämä Aineen taidemuseo. Muotokuvien kerrotaan kiinnittävän huomion sodankäynnin julmiin seurauksiin ja sen vaikutuksiin ihmismieleen. Viime vuoden toukokuussa osa materiaalista julkaistiin kirjana. Adams on julkaissut muun muassa valokuvakirjat Made in Canada (1999) ja American Women (2005). Mukana on myös ennennäkemättömiä valokuvia, sillä Kodittomat-nimisen sarjan kuvat eivät ole aiemmin olleet esillä missään. Antiikki ja taide | 11 Bryan Adams on kanadalaissyntyinen muusikko. Fotografiskan näyttely koostuu kolmesta valokuvasarjasta. Kuvataide oli myös Veli Aineen kiinnostuksen kohde ja myöhemmin van Assendelft vieraili vuosittain Eila ja Veli Aineen kodissa. KORONARAJOITUSTEN AIKANA NÄYTTELY EI LUONNOLLISESTIKAAN OLE AUKI. Koko näyttelyn nimenäkin oleva Exposed-sarja esittelee viihde-, muotija taidemaailman julkkiksia. Vuonna 1939 hän aloitti hammaslääketieteen opiskelun Helsingin yliopistossa. Kodin perintönä Eila Aineelle tuli kiinnostus kuvataiteita kohtaan. Nyt kuvista on koottu muotokuvanäyttely, jossa esitellään Lontoon kodittomien yhteisön jäseniä, jotka myyvät kaduilla The Big Issue -lehteä. Heidän kotonaan vieraili kiertävä taidekauppias Hellmuth van Assendelft (1898–1977), jolta hankittiin taidetta. 10-vuotiaana hän siirtyi oppikouluun Porvooseen setänsä perheeseen
Palanderin talon ikkunoita suojataan hiekkasäkeillä Tampereen keskustassa syksyllä 1939. Arvostetaanko niitä muuttuvassa, visuaalisessa ympäristössä. Kuva: E.M. Tampereen kotirintaman sotakuvissa ainutlaatuinen tunnelma Estetiikkaa hävityksen keskellä T ampere joutui sotatalvena 1939–1940 usean päivän aikana Neuvostoliiton pommikoneiden kohteeksi, koska kaupunki oli tärkeä rautateiden solmukohta. Sota lähestyy. Museokeskus Vapriikin kuva-arkiston sotakuvat Tampereen kotirintamalta ovat ammattilaisten ja harrastajien ikuistamia ja ne palauttavat eläväisesti mieleen talvisodan hyytävät ajat. Tampereella sijaitsivat myös sodankäynnin kannalta oleelliset Valmetin lentokonetehdas ja sotatarvikkeita valmistanut Tampellan konepaja. Ihmiset pakenivat pommikoneita piiloon kellareihin ja suojiin. Staf, Vapriikin kuva-arkisto. Kaupunki oli liekeissä. Kuolonuhreja tuli seitsemäntoista, rakennuksia paloi ja sortui roihuten. 12 | Antiikki ja taide TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Vanhat kuvat viime sotiemme ajalta ovat korvaamattomia, mutta miten näille arvokkaille mustavalkokuville käy. Näitä historiallisia kuvia on ottanut muun muassa kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer (1890–1962), joka oli myös kokenut ja aktiivinen valokuvauksen harrastaja, Tampereen Kameraseuran ensimmäinen puheenjohtaja vuodelta 1933. Säilyvätkö ne kotialbumeissa. Moni pakeni maaseudulle
Antiikki ja taide | 13 Tuotannon talo palaa Tampereella pommihyökkäyksen jälkeen 17.2. Kuva: Bertel Strömmer, Vapriikin kuva-arkisto Hän sai liikkua kaupungilla vapaasti ja pääsi kuvaamaan Tampereen silmitöntä tuhoamista heti, kun venäläiset pommikoneet olivat poistuneet paikalta takaisin tukikohtiinsa Tallinnan lähistölle. – Ihmiset ovat ikääntyneet ja monet kyselevät, mitä heidän vanhoille sotakuvilleen tapahtuu. Hän pyrki tallentamaan sitä, mitä näki. 1940. Hänen kuvansa Tampereen pommitukista ovat erityisen merkittäviä, Vapriikin tutkija Antti Liuttunen kertoo. – Strömmer oli valokuvaajana dokumentaristi. Ymmärretäänkö niiden arvoa, pohtii Vapriikin tutkija Antti Liuttunen. Kuva: Kari Kumpulampi Tampereen kotirintamalle sijoittuvissa sotakuvista heijastuu koskettavasti sodan kauhu ja myös talvisodan ajan karmeat tulipalopakkaset.
Toinen niistä. Kuva: Yrjö Ingman, Vapriikin kuva-arkisto Kuvien vahvuus on niiden epävirallisuus. Kuvassa tulipalo riehuu Tuomiokirkonkadulla. – Pakkanen oli sotatalvena niin kova, että palokunnan letkuissa jäätyi vesi. Pommituskuvat ovat jopa esteettisiä tai kauniita, kun ammattikuvaaja on tallentanut vaikkapa näkymän paukkupakkasen jäädyttämästä sammutusvedestä. 14 | Antiikki ja taide Pommituksen jälkiä Tampereella Aleksanterinkadulla. – Siinä mielessä ne eroavat suuresti rintamalla otetuista kuvista, joissa näkyy ennen kaikkea kuolleita puna-armeijalaisia. Se on kuin jääveistos. Stafin (1906–1985) ja muiden aikalaisten vanhoissa, Tampereen kotirintamalle sijoittuvissa sotakuvista heijastuu koskettavasti sodan kauhu ja myös talvisodan ajan karmeat tulipalopakkaset. Antti Liuttunen tähdentää, että Tampereen kotirintamalla otetut sotavalokuvat, pommituskuvat, ovat monin tavoin arvokkaita. Liuttusen mukaan historiallisiin kuviin liittyy aina kaksi ulottuvuutta. Niissä kohtaavat ihmisluonnon tuhoava ja luova puoli ja niille on tyypillistä, ettei niissä näy sodan uhreja: kuolleita ja haavoittuneita. TUHOAVA JA LUOVA PUOLI. Stalinin hävittäjät moukaroivat Tamperetta talvisodassa. Kuva: Yrjö Ingman, Vapriikin kuva-arkisto Strömmerin, E.M. Ne ovat vastapainoa päämajan tiedotusosaston kontrolloimille, virallisille sotakuville, SA-kuville, joita ottivat TK-kuvaajat
Sahalahdelta Pirkanmaalta kotoisin ollut Helminen kaatui puna-armeijan suurhyökkäyksessä Vuosalmella 15.7.1944 JR49:n joukoissa. Kuvien yhteydessä on mainittava Vapriikin kuva-arkisto ja kuvaajan nimi, mikäli se on tiedossa, Liuttunen ohjeistaa. Kuvan on ikuistanut jalkaväkirykmentin sotilas Ville Helminen. – Kuvia voi jakaa, kopioida ja muokata. Toiveiden mukaisesti Vapriikin valokuva-arkistoon on saatu viime aikoina runsaasti sotilaiden ottamia sotakuvia kohtalonvuosilta. Paperiteipillä suojattu ikkuna Tampereen keskustassa syksyllä 1939. Kuva: Eero Troberg, Vapriikin kuva-arkisto on hetki, jolloin kuva on otettu ja jolloin valokuvaaja on yhdellä sormen painalluksella pysäyttänyt ajan. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto ?. Niitä ovat ottaneet ammattilaisten lisäksi tavalliset sotilaat ja siviilit. Niitä voi käyttää myös kaupallisessa tarkoituksessa. – Erikoista Helmisen albumissa on, että se kuvaa ainoastaan sotilaiden etenemisvaihetta jatkosodassa Tulemajärven kautta Karhumäelle. Valokuva kertoo aina myös paljon sellaista, mihin sanat eivät oikein riitä. Niihin voi lisätä väriäkin. On kuvattu tärkeitä henkilöitä ja paikkoja, kuten rajanylitys, Harju mainitsee. Maailma muuttuu ja samoin ihmisten tapaa katsella ja tulkita kuvaa. Vapriikin kuva-arkisto julkaisi hiljattain Flickrissä vapaasti kaikkien käyttöön 150 valokuvaa pirkanmaalaisista toisessa maailmansodassa. Antiikki ja taide | 15 KUVISTA VÄLITTYY TOVERILLISUUS Tutkija Suvi Harju selailee Vapriikin kuva-arkistoon alkuvuodesta saapunutta albumia. Ne on tallennettu hyvälaatuisina jpg-kuvina ja niitä voi itse kukin ladata ja käyttää haluamallaan tavalla eri tarkoituksiin – avoimen datan periaatteiden mukaisesti. Tutkija Suvi Harju esittelee Ville Helmisen valokuva-albumia jatkosodan ajalta. Nyt julkaistuissa Vapriikin vanhoissa sotakuvissa on tunnettuja ja harvinaisempiakin otoksia. – Sitten on tämä kuvien raaempi puoli eli paljon on kuvattu kaatuneita vihollissotilaita, eikä näitä kuvia ole mitenkään siloteltu. – Hieman huolettaa, mikä on vahojen, mustavalkoisten kuvien tulevaisuus. Helminen palveli isänmaata jatkosodassa aluksi JR 60:n riveissä ja hänet kotiutettiin maaliskuussa 1942. Vapriikin korkearesoluutioiset sotakuvat löytyvät Flickristä parhaiten googlehaulla: Pirkanmaan sodassa 1939–1945. – Helmisen albumi on esimerkki siitä, mitä sotilaat kuvasivat rintamalla ja selustassa. Helmisen sotakuvat ovat hengeltään leppoisia ja niistä välittyy toverillisuus. Vanhat vedokset ja negatiivit tuntuvat monen mielestä jo oudoiltakin. Ne on otettu Pirkanmaan kotirintamalla ja osin myös rintamalla. Toinen ulottuvuus on nykyhetki, kun tulkitsemme kuvaa omasta ajastamme käsin. Kuvien jakamisella on selkeä tavoite; Vapriikki haluaa lisätä kansalaisten mahdollisuutta tutustua kulttuuriperintöömme.. OSA KULTTUURIPERINTÖÄ. Sieltä löytyy mielenkiintoisia taltiointeja kohtalonvuosilta. – Saatamme löytää vahoista sotakuvista paljon sellaisia merkityksiä, joita valokuvaaja ei ole aikanaan tarkoittanut. Kuva: Kari Kumpulampi JR60 matkalla kohti Tulemajärveä ja Karhumäkeä jatkosodan etenemisvaiheessa
Etulinjoilla ei kuvattu. Pommi on sytyttänyt Ruuskasen talon Tampereella 15.1 1940. Sodan jäljet. Kuva: Bertel Strömmer, Vapriikin kuva-arkisto Hävitystä. – Digitoimme kaikki lahjoituskuvat. Niitä onkin tullut jo tasaisesti. Jos kuville asetetaan erityisiä ehtoja, ne otetaan kyllä huomioon. Sotilaat veivät rintamille kameroita luvatta. RINTAMAKUVIA KOTIALBUMEISSA. Kuva: Eero Troberg, Vapriikin kuva-arkisto Liikennettä Tampereella Hämeenkadulla välirauhan aikana kesällä 1940. Kuva: Teuvo Mäkinen, Vapriikin kuva-arkisto Suurpommituksen savut peittävät Kyttälän kaupunginosan Tampereella 2.3. – Kuvaamista ei tiukasti valvottu. Polkupyöräilijät olivat ilmestyneet katukuvaan. Kuva: Eero Troberg, Vapriikin kuva-arkisto Saatamme löytää vanhoista sotakuvista paljon sellaisia merkityksiä, joita valokuvaaja ei ole aikanaan tarkoittanut. Ne ovat vastapainoa päämajan tiedotusosaston kontrolloimille, virallisille sotakuville, SA-kuville, joita ottivat TK-kuvaajat. – Kotirintamalla otetut kuvat kiinnostavat meitä myös. Toivomme arkistoon eritoten sotilaiden itsensä ottamia kuvia. 16 | Antiikki ja taide Sota-aika toi leipäkortit. Kuvaaminen oli rintamilla sota-aikana luvanvaraista. Kauppakuva on Tampereelta ja vuodelta 1940. Usein kävi tosin niin, että talon ainoa kamera oli sotilaan matkassa. Siirrämme ne Vapriikin Siiri-tietokantaan ja palautamme ne sitten takaisin omistajille. 1940. 1940. Kuva: Eero Troberg, Vapriikin kuva-arkisto – Samalla kun julkaisimme kuvat open datana, avasimme myös sotakuvien keräyskampanjan. Näiden kuvien vahvuus on niiden epävirallisuus. Antti Liuttunen uskoo, että sotilaiden ottamia rintamakuvia on yhä tallella ihmisten kodeissa eri puolilla maata. Pommien tuhoamaa Otavalankatua Tampereella 3.3
Kanninen (1907–1985) oli Aamulehden tunnetuin kuvaaja vuosina 1928– 1936. Sitten hän muutti Helsinkiin. Vapriikin kuva-arkiston kokoelmissa on myös 169 Yrjö Ingmanin ottama valokuvaa talvisodan pommituksista Tampereella. – Ilmeisesti hän on ollut tässä muuttovaiheessa talvisodan aikana Tampereella. Kuvat ovat tulleet Vapriikin kokoelmiin Valokuvataiteen museon kautta 1984. Antiikki ja taide | 17 ?. Silloin neuvostoarmeija vyöryi suurhyökkäykseen laajalla rintamalla ja suomalaisilla sotilailla oli Karjalassa taatusti muutakin tekemistä kuin ottaa kuvia. Puutetta kuvista on myös kesältä 1944. Hänen mukaansa iso, musta aukko museokeskus Vapriikin sotakuvien arkistossa on Tolvajärven taistelu talvisodassa joulukuussa 1939 Laatokan Karjalassa. Se on tamperelaisen Veikko Kannisen kaitafilmikameralla ikuistama muutaman sekunnin pituinen, värillinen pätkä. Kuva: Teuvo Mäkinen, Vapriikin kuva-arkisto Talvisodan tuhoja. OSOITE: ALAVERSTAANRAITTI 5 PL 487, 33101 TAMPERE.. Arkisto on monien yllätysten aarreaitta ja sinne on arkistoitu muun muassa myös eräs todellinen harvinaisuus. – Tuolta ajalta ei ole kovin paljon SA— kuviakaan. Kuva: Yrjö Ingman, Vapriikin kuva-arkisto TODELLINEN HARVINAISUUS ?. Vapriikin kuva-arkistossa on Tampereen kaupungin eri museoiden valokuvakokoelmat; yhteensä noin 1,2 miljoonaa valokuvaa pääasiassa Tampereelta ja ympäristökunnista. . Ingman toimi vuoteen 1939 Kauhavalla Ilmavoimien Kuvakeskuksen kuvausteknikkona. Kolmekymmentäluvulla lehden kuvauskohteista selvästi tärkein oli suojeluskunnan toiminta ja näissä merkeissä Kanninen oli tutustunut Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikköön, Aaro Pajariin. Tamperelaiset katsovat palavaa kaupunkia Kuninkaankadulla 20.1. YRJÖ INGMANIN PUHUTTELEVAT KUVAT siellä jossakin, Liuttunen kertoo. Osuman saanut Suojeluskuntatalo eli Ratinanlinna Tampereella. – Ingmanin kuvat ovat erittäin mielenkiintoisia, Antti Liuttunen sanoo. VAPRIIKIN VAHOJEN SOTAKUVIEN KERÄYSKAMPANJASTA SAA LISÄÄ TIETOA MUSEOKESKUKSEN KUVA-ARKISTOSTA NUMEROSTA 03 – 5656 52 32. Tässä taltioinnissa Mannerheim kiikaroi syyskuussa 1941 Mainilassa korsun katolta Leningradin tulipaloja. 1940. Kanninen olikin sitten jatkosodassa kenraalimajuri Pajarin eräänlainen ” hovikuvaaja.” – Talvisodan pommituksia Kanninen ei kuvannut, koska hän palveli rintamalla Kuhmossa, tutkija Antti Liuttunen mainitsee
Eero Järnefeltin (1863–1937) Kaski-teoksesta on useampia variaatioita. Alun perin kilpailun piti kestää vain muutaman viikon, mutta suuren suosion saaneena sitä jatkettiin huhtikuun loppuun asti. – Suomalaisessa haasteessa on otettu tulkintaan erityisesti suomalaisklassikoiden teoksia. – Myös Lemminkäisen äiti on ollut suosittu kohde. Museokortin haasteessa oli aluksi kilpailu, jossa viikoittain palkittiin parhaat Museokortilla. – Lähdimme kokeilemaan innostuvatko suomalaiset haasteesta. Myös Helene Schjerfbeckin (1862–1946) omakuvat ovat innostaneet ihmisiä.. Karanteeni loi uuden taidemuodon Maalausten kuvatulkinta Koronapandemia on osoittanut, että suomalaisissa piilee valtava määrä nerokkuutta sekä taiteellisuutta. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) Lemminkäisen äidissä Tuonelan virtaa kuvattiin yhdessä julkaisussa kulmasohvalla, Seppälä kertoo. M useokortin #Karanteenitaidetta-haasteessa innostettiin luomaan omia versioita tunnetuista taideteoksista sekä julkaisemaan niitä Museokortin @Karanteenitaidetta -Instagram-tilillä. KOTIMAISIA KLASSIKOITA. Julkaisuissa on käytetty luovia ja kekseliäitä keinoja. Sen lisäksi tunnisteella on julkaisuja myös Facebookissa ja Twitterissä, kertoo Museokortin viestintäsuunnittelija Susanna Seppälä. Inspiraationsa hauska haaste sai alankomaalaisen Anneleos Officierin ideasta, jossa hän kannusti ihmisiä tekemään omia teoksia vanhoista klassikoista hyödyntämällä kuvissa kotoa löytyviä tavaroita. Tällä hetkellä Instagramissa on jo 2 870 julkaisua #karanteenitaidetta-tunnisteella. Tilillä oli huhtikuun lopussa seuraajia yli 251 000. 18 | Antiikki ja taide Orpo oli Pia Simosen mielestä helppo toteuttaa. Lyhyessä ajassa saimme valtavan määrän ihmisten tekemiä omia teoksia. SUOMALAISET INNOSTUIVAT. Museokortin haaste innoitti karanteenissa olevat luomaan versioita klassikkomaalauksista. – Erityisen hienoa on ollut, että teokset on tuotu tähän päivään ja aikaan. Kuviin pääsee tutustumaan Instagram-tilillä @tussenkunstenguarantaine, jossa on julkaistu yli 500 karanteenitaideteosta
Markku Pajala mukaeltuna Pablo Picasson Vanhasta kitaristista. Kuva: Wikimedia Commons. Pablo Picasson alkuperäisteos The Old Guitarist. Antiikki ja taide | 19 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA Albert Gebhardin alkuperäisteos Orpo. Kuva: Wikimedia Commons Suomalaisessa haasteessa on otettu tulkintaan erityisesti suomalaisklassikoiden teoksia
Johannes Vermeer Tyttö ja helmikorvakoru. Kuva: Pixabay Pia Simonen Vermeerin tyttönä. Grant Woodin American Gothic. 20 | Antiikki ja taide Pia Simonen ja Markku Pajala goottilaisina. Kuva: Wikimedia Commons Haaste on tuonut ihmisille tähän aikaan kaivattua iloa ja naurua.
Eniten arvostan kuitenkin menestystä suomalaisissa kilpailuissa. Orimattilalainen Pia Simonen otti heti kopin Museokortin haasteesta. Harrastajakuvaajaksi itseään nimittävä Simonen on jo vuosia osallistunut niin kotimaisiin kuin kansainvälisiinkin valokuvauskilpailuihin. Näitä on kuitenkin mukava tehdä, Pia Simonen toteaa. – On kyllä hienoa saada tunnustusta omista kuvista, sillä taso näissä kilpailuissa on todella kova kautta linjan. – Koskaan ei tiedä, milloin inspiraatio iskee. Antiikki ja taide | 21 Markku Pajalan näkemys Kristuksesta. – Kun näin haasteen ensimmäisen kerran, ei siihen ollut osallistunut vielä kovinkaan moni. Kuva: Wikimedia Commons Tammikuun lopulla Simonen sai vastaanottaa FIAP:n (International Federation of Photographic) kultamitalin The World of Wine -teemasarjasta Espanjasta. Se on toiminut hyvän mielen tuojana. Simosen puoliso Markku Pajala on tottunut aiemminkin olemaan mallina Simosen valokuvissa. Albert Gebhardin (1869–1937) Orpo -teos syntyi myös helposti. Pia Simosen kuvagalleriaan pääsee tutustumaan Instagramissa tunnisteella @piasimonenphotos sekä Facebookissa Pia Simonen Photography. – Schjerfbeckin Toipilaasta on puolestaan tuotu taidokkaasti koronatunnelmaa. Simosen galleriasta löytyy lisäksi Grant Woodin (1891-1942) American Gothic, Jean Auguste Dominique Ingresin (17801867) Crist, Pablo Picasson (1881-1973) Old Guitarist sekä René Magritten (18981967) The Central Story. Kansainvälisiä palkintoja on tullut muun muassa Belgiasta, Norjasta, Espanjasta ja Ukrainasta. Museokortin kuvakilpailu on jo loppunut, mutta #karanteenitaidetta-tunnisteella voi yhä julkaista kuvia. – Siihen ei tarvittu rekvisiitaksi saunanlauteiden lisäksi kuin peitto, tyyny, kiulu ja tuohivakka, Simonen kertoo kuvan synnystä. . INSPIROIVA HARRASTUS. HAASTE INNOSTI. Viimeksi Simonen palkittiin kotimaassa Suomen Kameraseurojen liiton teemanäyttelyssä.. – Käytössäni on kuvausvalo, mutta sen lisäksi kuvan väriskaalaa saa säädettyä haluamakseen kuvankäsittelyohjelmien avulla. Etsin netistä maalauksia, jotka olisi mahdollista toteuttaa mahdollisimman helposti kahdestaan, Simonen kertoo. – Mainio oivallus oli myös Vincent van Goghin (1853–1890) kasvokuva, joka oli toteutettu jämälounaasta. Haastatteluhetkellä Pia Simosella ei ole uutta aihetta työn alla, mutta tietokoneella on tallessa useampia teoksia, jotka odottavat mahdollista toteuttamista. Sen lisäksi kunniamainintoja sekä kansainvälisissä piireissä käytettyjä hyväksyntöjä on tullut kaikkiaan 42 maasta. Museokortti on saanut haasteesta paljon positiivista palautetta. Ensimmäisenä Museokortti-haasteen kuvana Simonen toteutti oman versionsa Johannes Vermeerin (1632–1675) maalauksesta Tyttö ja helmikorvakoru. – Haaste on tuonut ihmisille tähän aikaan kaivattua iloa ja naurua. Jean Auguste Dominique Ingresin Christ
Ensihämmennyksen jälkeen luova kenttä alkoi kuitenkin kuplia ja uusia ideoita ja avauksia kulttuurielämän ylläpitoon ja jopa uudistamiseen syntyi nopeasti. MONIPUOLISTA OHJELMAA. Muusikot alkoivat pitää livekeikkoja omista olohuoneistaan Facebookin välityksellä ja museot innostuivat avaamaan kokoelmistaan virtuaalinäyttelyitä: esimerkiksi Poikilo-museot Kouvolassa on koonnut näyttelyistään nettiversiot, joiden sisään kävijä voi astua virtuaalisesti mobiililaitteeltaan VR-laseja käyttäen. K oronaepidemia tyhjensi museot, teatterit ja konserttisalit yleisöstä. Myös kansainväliset museot ovat terästäneet virtuaalipalveluitaaan: miltä kuulostaisi vierailu vaikkapa British Museumissa tai New Yorkin Guggenhaimissa mukavasti omalla kotisohvalla istuen. Kun museot, teatterit ja näyttelyt ovat kiinni, taiteilijat ja taiteenystävät ovat suunnanneet nettiin. Hyvinkään kaupungin kulttuuripalveluissa vastaiskuksi koronan kuivattamalle kulttuurikeväälle kehitettiin Poikkeustilaklubi, jossa paikalliset taiteilijat esiintyvät kaupungintalon aulassa ja heidän keikkansa lähetetään suorina Hyvinkään kaupungin YouTube-kanavalla ja Poikkeustilaklubin Facebook-si. 22 | Antiikki ja taide Koronaepidemia haastaa luovuuden Nettinäyttelyitä ja etäk ulttuuria Koronaepidemia on vaikuttanut vääjäämättä monen taiteilijan ja taiteen kautta itsensä elättävän toimeentuloon
– Teatterinjohtaja Annu Sankilampi vitsaili, että pitäisikö nyt mennä ihmisten ikkunoiden alle esiintymään ja alettiin pohtia, että ideahan on itse asiassa hyvä. Teatterikone kohdensi näytelmän ensisijaisesti vanhusten palvelutaloille, joiden päivätoiminta loppui koronan myötä, mutta Eteläaho kertoo näytelmän sopivan kaikenlaiselle yleisölle. Tarina kertoo kahden ihmisen kohtaamisesta, rakastumisesta ja perheenperustamisesta. Toistaiseksi olemme esiintyneet vain Keski-Suomen alueella, mutta tarvittaessa olemme valmiita lähtemään muuallekin, Eteläaho summaa. Vanhusten palvelutalojen lisäksi näytelmää on esitetty myös kehitysvammaisten yksiköiden pihoilla. – Tarinan ydin on peruspositiivinen ja se on toteutettu sanattoman teatterin keinoin huumoria ja komiikkaa unohtamatta. Kuva: Hanna Tarkiainen Nettinäyttelyitä ja etäk ulttuuria vuilla. RAHAA KULTTUURIHANKKEISIIN. Näytelmässä on myös musiikkia, mutta sen tarkoitus on lähinnä rytmittää näyttelijöiden toimintaa, eikä katsojien ole välttämätöntä sitä kuulla. – Netin kautta kynnys tutustua erilaisiin kulttuurintuottajiin on matala ja on ollut kiva huomata, kuinka kommentointimahdollisuuden kautta kulttuurielämyksistä tulee yhteisöllisiä juttuja, vaikka jokainen seuraakin lähetystä omassa tilassaan, Hyvinkään kulttuurija tapahtumapäällikkö Outi Raatikainen sanoo. Ikkunateatteri on saanut erittäin hyvää palautetta ja Teatterikone on saanut Jyväskylän kaupungin kulttuuritoimen yhteistyö. Jyväskyläläinen ammattiteatteri Teatterikone ei myöskään jäänyt hämmästelemään, kun tautiepidemia sulki näyttämön heti uutukaisen ensi-illan jälkeen. Kuva: Laura-Kaisa Eteläaho TEATTERIA IKKUNAN TAKAA . . Antiikki ja taide | 23 Hyvinkään kaupungintalon aula on muuttunut koronaepidemian ajaksi paikallisten taiteilijoiden Poikkeustilaklubiksi, jonka esityksiä voi seurata Facebookissa ja YouTubessa. Myös erilaiset mesenaattikampanjat ja säätiöiden apurahaelimet ovat aktivoituneet koronan aikana. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN Jyväskyläläisen Teatterikoneen näytelmää Arkinen ihme seurataan ikkunan takaa tai parvekkeelta. Esimerkiksi Kordelinin säätiö julisti pikaisella aikataululla ylimääräisen apurahahaun huhtikuun lopussa. – Näytelmän voi tilata myös kuka tahansa yksityishenkilö vaikka taloyhtiön pihalle. Ajatus jalostui Arkinen ihme -näytelmäksi, jota katsojat voivat seurata ikkunan takaa tai parvekkeiltaan, kertoo Teatterikoneen tuottaja Laura-Kaisa Eteläaho. kumppanikseen. Aaro Vuokila ja Annu Sankilampi tähdittävät sanatonta rakkaustarinaa. Digitaalisuus voisi olla yksi työkalu uusien yleisöjen tavoittamiseksi ja kulttuurin rahoituspohjan monipuolistamiseksi, säätiön toimitusjohtaja Erik Båsk kertoo ylimääräisen haun taustoista. 3 000 euron apurahan turvin yksityishenkilöitä ja työryhmiä kannustetaan kesän 2020 aikana vakinaistamaan uudenlaisia, koronaviruksen mukanaan tuomia taiteen ja kulttuurin tekemisen ja jakamisen tapoja. Poikkeustilaklubissa on nähty muun muassa musiikkiesityksiä, sirkustaidetta ja burleskia. – Kordelinin säätiö haluaa kannustaa ja tukea kulttuurin tekijöitä miettimään, kuinka he voisivat käyttää digitaalisten kanavien tuomia mahdollisuuksia enemmän hyödyksi omassa toiminnassaan. – Ihmiset selvästi kaipaavat nyt poikkeusoloissa monipuolista taidetta ja kulttuuria. Poikkeustilaklubin kolmella ensimmäisellä viikolla on striimattu yhteensä 14 tapahtumaa, jotka ovat tavoittaneet jo lähes 50 000 ihmistä
Veistos kuvastaa symbolistisesti talonpoikien nousua kapinaan Espanjan sisällissodan aikana.. 24 | Antiikki ja taide Mirón ”Fourche” eli ”Heinähanko” osoittaa kohti Rivieran kukkuloita aina merelle asti
Vedos toisensa jälkeen siirtyi myös Aimé Maeghtin omistukseen, ja vähitellen ARTE muuttui taidegalleriaksi. Ajatus omasta taidesäätiöstä kypsyi. Vuosittain siellä käy yli 100 000 taiteen ystävää. Aviopari vieraili 1955 tutustumassa Yhdysvaltojen kuuluisten taidesäätiöiden taide-aarteisiin. – Tarvitsen hengittävää ja elävää tilaa, Aimé Maeght oli todennut. Aikaa myöten oma Galleria Maeght Pariisissa alkoi ahdistaa: teoksia gallerialla oli 1500-2000, mutta vain 40-50 mahtui esille kerrallaan. O man aikansa nykytaide oli Aimé ja Marguerite Maeghtille elämän mittainen intohimo. Joan Miró, Personnage, 1970, pronssi.. Aimé ja Marguerite Maeght halusivat löytää paikan, jossa he voisivat esitellä modernia ja nykytaidetta sen kaikissa eri muodoissa. Antiikki ja taide | 25 TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA Aimé ja Marguerite Maeghti perustivat Maeght Foundation -taidesäätiön Intohimo elävään taiteeseen Aimé ja Marguerite Maeghtin perustama säätiö sijaitsee kukkulan huipulla Saint-Paulissa. Näkymää Giacometti-pihasta ja viisi naisfiguuria. 1930-luvulla Aimé Maeght avasi Cannesissa ARTE-nimisen kivipainon, johon paikalliset taiteilijat – muun muassa Pierre Bonnard – tulivat vedostamaan litografioitaan. Toisen maailmansodan jälkeen Maeghtit avasivat Pariisiin oman Galleria Maeght -gallerian
Myös taidemaalarit ja kuvanveistäjät olivat työskennelleet yhdessä katalonialaisen arkkitehti Josep Lluis Sertin kanssa luodakseen paikan, jossa taide, luonto ja arkkitehtuuri sulautuisivat toisiinsa harmonisesti. Myös luonnon läheisyys oli heille tärkeää. Paikalla olivat ”kaikki”: taiteilijoita Näkymä Mirón maalauksiin, etualalla pienoismalli Maeght Foundation -säätiöstä. Keraaminen lisko on kiipeämässä pation seinällä, toinen seinämä on koristeltu 468 keraamilaatalla... M.C.6., 1962, öljy kankaalle, 223 x 212cm (Achat Société des Amis, 1967) ja virkailijoita, taiteen keräilijöitä, runoilijoita ja miljonäärejä. Se olisi hänen elämäntyönsä huipentuma – syntyi hänen suurin maalauksensa ”La Vie”, Oodi elämälle. Aimé ja Marguerite Maeght olivat perustaneet ystävänsä, kulttuuriministeri ja taideteoreetikko André Malraux´n tukemana taidesäätiön, jota he kutsuivat nimellä ”anti-Louvre auringossa”. Heinäkuun 28. Siellä ovat muun muassa ”Kävelevä mies” ja ”Venetsian naiset”: venytettyjä, varjomaisia ihmishahmoja. VEISTOKSIA JA MOSAIIKKAA. Luonnollisesti itse taiteet olivat kiinteästi mukana arkkitehdin suunnitelmissa. päivänä 1964 kulttuuriministeri André Malraux avasi juhlallisesti Marguerite and Aimé Maeght Foundation -säätiön. Vesialtaan pohjaa elävöittävät Georges Braquen muotoilemat keraamiset kala-aiheiset mosaiikit. Säätiöllä on yli 13 000 teosta: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa sekä piirustuksia.. TAIDE-ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU. Tuona päivänä toteutui Maeght´ien kiihkein ja kunniahimoisin tavoite: tukea ja esittää taidetta sen kaikissa muodoissa – elävää taidetta. Provenceen oli syntynyt todellinen nykytaiteen laboratorio. Säätiöllä on maailman suurin kokoelma Giacomettin veistoksia, peräti 35 työtä. Hän loi rakennuskompleksin yhdessä Aimé Maeghtin kanssa, ja mukana oli myös taiteilijoita. Pierre Tal-Coat on puolestaan koristanut mosaiikeilla puutarhaa kiertävän muurin Materan luola-asumusten kunniaksi. Säätiö oli Ranskan ensimmäinen yksityinen taideinstituutio. Alueen kohokohtiin kuuluu Alberto Giacomettin nimeä kantava suuri piha veistoksineen. Vuoden 1964 alussa Ranskan taide-elämässä tapahtui jotain aivan uutta: Pariisi ei enää ollut Ranskan ainoa taide-elämän keskus. LUOVAA YHTEISTYÖTÄ. Miró tunsi olonsa kotoisaksi Saint-Paulissa, missä hän vietti joka vuosi useita kuukausia Maeghtien perheen luona ja työskenteli keramiikkastudiossa sekä grafiikanpajassa. 26 | Antiikki ja taide Tärkeää olisi myös se, että heidän taiteilijaystävänsä voisivat tulla sinne työskentelemään sekä saada töitään esille näyttelyihin. Chagall toivoi saavansa huoneen ja koko seinän tulevalle monumentaaliselle maalaukselle. Näitä olivat Joan Miró, Alexander Calder, Fernand Léger, Georges Braque, Alberto Giacometti ja Chagall. ”Mirón labyrintissa” kävijän pysäyttävät Joan Mirón kutkuttavan eriskummalliset veistokset, jotka ovat syntyneet taiteilijan omasta mytologiasta. Sen esikuvina olivat muun muassa Guggenheim Foundation, Barnes Collection ja Phillips Collection, joissa Maeghtit olivat käyneet Yhdysvaltojen matkallaan. Modernistinen Sert tulkitsi suunnittelussa välimerellistä kylää: sieltä löytyy rakennusten valoisuus, patiot ja toiminnallisuus sekä puhtaat muodot. Jokainen ”Maeght”-taiteilija sai oman tilansa säätiön alueella
Labyrinttiin Miró loi rapsodisen maailman täynnä sadunomaisia eläimiä omasta persoonisesta mytologiastaan. 1977) Maeghtin toimintaa perustajiensa hengessä. . Säätiö on vuodesta 1964 lähtien järjestänyt yli 140 kansainvälistä näyttelyä: teemanäyttelyitä ja yksittäisiä näyttelyitä modernin sekä nykytaiteen mestareiden töistä. Antiikki ja taide | 27 Miró´s The Arc (L´arc) vuodelta 1963. Maeght Foundation jatkaa Aimé (k.1981) ja Marguerite (k. Nykyisin säätiöllä on yksi Euroopan suurimmista kokoelmista modernia ja nykytaidetta – yli 13 000 teosta: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa sekä piirustuksia. Mekaaninen suihkukaivo on puolestaan belgialaisen Pol Buryn käsialaa. Säätiön suurimmassa ”Town Hall” -näyttelysalissa ovat esillä säätiön vaihtuvat nykytaiteen näyttelyt, joita on järjestetty säätiön perustamisesta lähtien. Pienoismalli Maeght Foundation -rakennuskompleksista.. Marguerite et Aimé Maeght Foundation on Ranskan merkittävin yksityinen taidesäätiö ja nykyisin yksi maailman johtavia nykytaiteen kulttuuri-instituutteja. MAEGHT FOUNDATION -SÄÄTIÖ TÄNÄÄN. Etupihan veistospuutarhan teokset vaihtuvat aika ajoin – uutta nähtävää on sielläkin vuosittain
– Mikä sen vastakohta on, matalampi kulttuuriko, hän kysyy.. 28 | Antiikki ja taide Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano rakastaa musiikkia Laulua yli rajojen Johanna Rusanen-Kartano ei ole koskaan ymmärtänyt niin sanotun korkeakulttuurin yliarvostusta
Niiden opettelu on vaatinut aivan uudenlaista asennoitumista työhön. Nyttemmin olen alkanut myös opettaa uusia laulajia ymmärtämään hitaan etenemisen ja kirjavan rakentamisen merkityksen. Klassinen musiikki on hyvin määriteltyä, koska sitä on alettu säveltää tiettyjen sääntöjen mukaan jo vuosisatoja sitten ja sen esitystraditiot äänenmuodostuksineen edustavat vanhaa hienoa kulttuuria. MONENLAISTA MUSIIKKIA. Täällä on myös loistavat harjoitteluolosuhteet. Se oli hyvin vapauttavaa, olinhan tottunut toisenlaiseen, akateemiseen työskentelyyn. Tämä on edellyttänyt kärsivällisyyttä ja asennetta ottaa pala kerrallaan, enempää kuin ei pysty nielemään. Kysymyksessä on mielestäni lähinnä 1960-luvulla syntyneiden ongelma, kun he eivät muka voi kaataa raja-aitoja ja esittää erilaista musiikkia. Totta kai päällimmäisenä on huoli toimeentulosta ja selviämisestä, mutta kun nykyinen elämänmuotoni on sellainen, että asun perheeni kanssa maaseudulla metsän keskellä päättyvän tien päässä puiden syleilyssä, voin todeta minulla olevan täällä suorastaan tavattoman hyvä olla. Tällöin joku sanoi minulle, etten voi tehdä mitään väärin. Antiikki ja taide | 29 TEKSTI: TIMO ELO H aastattelua tehtäessä oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano nauttii kahvia Siuntion-kotinsa terassilla luonnon rauhassa korkeiden kuusipuiden suojassa. – Jokainen työtehtävä on tuonut mukanaan uusia haasteita etenkin nyt, kun olen alkanut laulaa valtavan isoja rooleja, Wagnerin sankarittaria. Itse olen muun muassa 2000-luvulla tehnyt kiertueen Kari Tapion kanssa, mikä oli ihan mahtavaa. – En osaa sanoa mitä se korkeakultturi musiikin saralla oikein on ja mikä olisi sen vastakohta – matalampi kulttuuri. Kun tekee crossover-musiikkia – mikä hölmö sana, mutta se kuvaa hyvin tätä väljempää liikkumista eri musiikkimuotojen välillä, on vaikea ymmärtää sen olevan joidenkin mielestä jollakin tavalla muka huonompaa. – Olen havainnut samanlaista asennoitumista ikätovereillani Pekka ja Jaakko Kuusistolla. Kun vielä olin arka improvisoimaan jazz-musiikissa, epäilin, uskallanko mennä mukaan sointuihin. – Uskon nykyisen asumismuotoni olevan syy siihen, etten ole näinä aikoina tuntenut ahdistusta. Olemme tehneet yhdessä risuhommia ja metsäretkiä. Johanna Rusanen-Kartano kertoo olleensa aikaisemmin kärsimätön ihminen, mutta vuodet ovat opettaneet rauhoittumaan. Itse olen 1980-luvun nuori ja olen kasvanut pop-kulttuurin ympäröimänä ja olen pitänyt siitäkin. Korona-virus on siirtänyt Kansallisopperan suurproduktion Richard Wagnerin Valkyyrian harjoitukset syksyyn. – En ole ihminen, joka jää kovin pitkäksi aikaa möyrimään murheen alla. On ollut aikaa itselle ja perheelle. Harjoittelun lomassa olen myös valvonut pian 12 vuotta täyttävän poikani Aleksanterin etäkoulunkäyntiä mieheni ollessa ihan oikeissa töissä. Ja kun ilmat ovat tällaiset, on kiva istua ulkona terassilla ja kuunnella lintujen konserttia. Mielestäni musiikkikorkeakoulujen opintosuun. – Kun aikoinaan työskentelin jazz-muusikoiden Iiro Rantalan ja Lenni-Kalle Taipaleen kanssa, huomasin heidän poikkeavat työskentelytapansa, jossa heittäydytään rohkeasti antamaan tilaa improvisoinnille. Mukanamme on ollut villakoiramme Carlos, joka myös laulaa mielellään. Voin laulaa milloin tahansa toisin kuin kollegat, jotka asuvat kerrostalossa, jossa on tietyt säännöt. Johanna Rusanen-Kartano sanoo, ettei ole koskaan ymmärtänyt niin sanotun korkeakulttuurin yliarvostusta. Hyvänä puolena on ollut totaali pysähtyminen
Jokaisella meistä on oma syntymälahjaksi saatu ääni, joka myös on käytettäväksi tarkoitettu. Eräänä kuvaavana yksityiskohtana mainittakoon Johannan tavanneen musiikin merkeissä aikoinaan myös tulevan aviomiehensä Antti-Pekan karaoke-illan jälkeen legendaarisen karaoke-baarin Pataässän edustalla Helsingissä. NÄIN SE ALKOI. Nähdessään isänsä Pentti Rusasen Giuseppe Verdin Nabucco-oopperan nimiroolissa kahdeksanvuotias tytär oli niin vaikuttunut, että päätti itsekin ryhtyä isona oopperalaulajaksi. Näin ollen musiikki imeytyi minuun jo varhain. Jorma Uotisen isännöimässä Tango! – Buenos Airesista Seinäjoelle –esityksessä kuultiin argentiinalaisia ja suomalaisia sävelmiä muun muassa Johanna Rusasen tulkitsemana. Vietin kesät maalla Kainuussa mummolassa, jossa oli sikoja, lehmiä ja vasikoita. 30 | Antiikki ja taide Musiikkikorkeakoulujen opintosuunnitelmiin pitäisi ehdottomasti sisältyä eri musiikkilajien kokeiluja. Nyt jo edesmennyt mummoni muisteli usein mustikankeruureissujamme, joiden aikana minä kuusivuotiaana keräsin ensin vähän mustikoita minkä jälkeen nousin mustikkamättään korkeimmalle kohdalle laulaa kalottamaan. Kuva: Sakari Viika nitelmiin pitäisi ehdottomasti sisältyä eri musiikkilajien kokeiluja. Oopperalaulajan uran vaihtoehtona Johannan mielessä lapsena oli maanläheinen työ karjakkona. Toivoin tuolloin voivani yhdistää laulamisen ja vasikoiden hoitamisen, olenhan aina ollut hyvin eläinrakas. Musikaalisuuteni tulee Sotkamon puolesta. – Olin jo pienenä valtavan energinen ja minulla oli suuri tarve toteuttaa itseäni jollakin tavalla. Karaoke on todella suosittua, ja onneksi on vielä tallella myös kuorolaulu, joka on sekä fyysisesti että psyykkisesti todella terveellistä, kun siinä saa käyttää keuhkojaan niiden täydellä kapasiteetilla. – Karaoke on tavattoman hauska ajanvietemuoto, vaikken sitä enää harrastakaan, mutta varsinkin silloin, 15 vuotta sitten, oli mukavaa päästä laulamaan lauluja, joita kukaan ei koskaan pyytänyt esittämään keikoilla. Tämän lisäksi hän opetti laulua Kuopion konservatoriossa sekä lauloi silloisessa Kuopiossa oopperassa päärooleja. Perheessämme oli kolme lasta, joista kaksi, minä ja pikkuveljeni Ville, olemme nyt laulajia ja Maria-sisko on oopperan suurkuluttaja. Sanottiin,. – Minulla on kainuulaiset sukujuuret, vaikka olenkin Savossa syntynyt. – Isä toimi tuolloin Kuopion tuomiokirkon kanttorina. Mummo sanoi, ettei ainakaan tarvinnut pelätä karhuja. Siellä asuneella isänäidinisälläni, joka oli maanviljelijä, kerrotaan olleen normaalia voimakkaampi ja erikoinen ääni
Vaaditaan valtavasti harjoittelua ja sinnikkyyttä, jotta. Voisin kuvitella hänen äänensä olleen vähän samanlainen kuin isälläni: valtavan suuri ja pyöreän hieno baritoni. Tässä todella lauletaan lihaksilla eikä äänihuulilla. Nuorena Johanna oli lahjakkuus, joka voitti useita laulukilpailuja. Huomasin ääneni olevan suuri ja hallitsematon. Kuva: Heikki Tuuli että aina kun Hannes tuli joulukirkkoon, kaikki kääntyivät katsomaan, kun hän veisasi. Antiikki ja taide | 31 Francis Poulenc: Ihmisen ääni. Kuva Heikki Tuuli Almin Salissa sai ensi-iltansa ranskalaisen säveltäjä Francis Poulencin teos Ihmisen ääni. Oivalsin, että minun piti ihan oikeasti miettiä, mihin mennä ja mihin ei. Sitten Plácido Domingo tuli luokseni sanoen, ettei minua voinut päästää jatkoon, koska minulla on aivan erityinen ääni ja tulen myöhemmin laulamaan suuria Wagner-juttuja. Intoa oli enemmän kuin taitoa! – Sittemmin 29-vuotiaana osallistuin ainoana skandinaavina Los Angelesissa kansainväliseen oopperalaulaja Plácido Domingon nimeä kantavaan Operalia-laulukilpailuun. Mutta onneksi minulla oli viisas opettaja Anita Välkki, joka sanoi, että nythän työ vasta alkaa. Minusta se oli aika rajua. Hän kehotti minua palaamaan kotiin ja harjoittelemaan kaikessa rauhassa ainakin 10 vuotta. KILPAILUSTA TOISEEN. En voinut ottaa kaikkia ihania työtehtäviä vastaan, koska useimmat niistä olivat aivan liian vaativia. – Olin 24-vuotias voittaessani Timo Mustakallion sekä Lappeenrannan -laulukilpailut. Kuva: Heikki Tuuli Richard Wagnerin Tristan ja Isolden rooleissa Johanna Rusanen ja Jyrki Anttila. Ajattelin, että sittenhän olen jo nelikymppinen! Vasta nyt olen ymmärtänyt, ettei näitä vaativia rooleja lauleta vielä 35-vuotiaanakaan. Ajattelin, että tästähän sitä vain lähdetään. En kuitenkaan päässyt alkuerien jälkeen jatkoon, ja olin tavattoman pettynyt. Silloin tietysti tunsin jo olevani valmis. Pitää harjoitella jatkuvasti, jotta lihaksisto oppisi kestämään tuntikausien esiintymisen
DIIVAILLEN. Ensinnäkin olen kokenut, miten paljon työtä vaatii esimerkiksi ensi-illan saavut. voin saavuttaa tilan, jossa hallitsen ääntäni eikä ääni minua. – Olen hyvin kahtiajakautunut persoona. Kaipaatko kukkakimppuja ja samppanjaa. – Lahjakkuuden osuus tässä työssä on kymmenen prosenttia ja loppu on raakaa työtä. Oopperaan on kautta aikojen liitetty myös diivoja ja suuria tunteita. 32 | Antiikki ja taide Kotinsa lähimetsässä Johanna lenkkeilee Carloksen kanssa ja rentoutuu metsän tuoksuja ja ääniä aistien. Tulee opiskella vuosikausia pitämään lihaksiston avulla ilmanpaine oikean suuruisena ja fokusoida ääntä niin, että pieninkin kuiskaus kantaa juuri oikealla tavalla. Kuva: Jaana Isosaari Kainuulaisesta perimästä johtuen olen myös sisäistänyt vaatimattoman, hiljaisen ja nöyrän elämän, joka on myös luontoa kunnioittava. – Tässä työssä äänen pitää kuulua katsomossa viimeiselle penkkiriville asti. Sama koskee myös tanssijoita ja urheilijoita, joilla vaadittavien liikkeiden toistamisen määrä on suuri. Kuva: Jaana Isosaari Johannan Carlos koira tykkää myös laulaa Johannan säestyksellä. Täytyy hankkia lihaksistoon tietty rutiini. Allekirjoitan tämän, koska työn määrä on valtava kun tehdään isoja juttuja
En lukenut päivääkään kirjoituksiin, mutta onneksi olin ollut koulussa hereillä, ja olen nyt musiikin maisteri, Johanna Rusanen-Kartano sanoo. Ne olivat lapsille tarkoitettuja kummitustarinoita. taminen. Lähes joka päivä meillä oli sketsien tekemistä tai näytelmäharjoituksia. – Kun työssä pitää olla todella sosiaalinen työskennellessään ihmisten kanssa esimerkiksi oopperan harjoitusjakson aikana, jolloin työryhmänä ollaan pitkään todella lähellä toisiamme ratkomassa esityksen ongelmia ja käymällä monenlaisia tunteita läpi, on ihanaa päästä maalle, missä kukaan ei näe, kuljenko eri paria olevat reiskat jalassa tai onko tukka kammattu. Tänä päivänä koulu olisi varmaan tällainen luovaan toimintaan painottuva oppilaitos. Ja kun muut lukivat ylioppilaskirjoituksiin, minä tein ensimmäistä laulukurssitutkintoani. Poika kysyi, miten olin voinut keksiä tuollaista. Intohimo laulamiseen ja musiikin tekemiseen oli niin kova, että kaikki muut harrastukset, myös kilpatanssi, saivat jäädä. Näin ollen on aivan ihanaa, että kaikki ensi-iltaan liittyvä – kukkakimput sekä hyvällä omallatunnolla vietetyt juhlat aamuun asti – ovat kuvassa mukana. Muutama vuosi sitten luin kirjoittamani kummitustarinan pojalleni Aleksanterille ja se nauratti häntä kovasti. Käsikirjoitin aika paljon koulumme näytelmiä. Mutta toisaalta luulen, että Kainuussa vietetyistä kesistä ja koko kainuulaisesta perimästä johtuen olen myös sisäistänyt vaatimattoman, hiljaisen ja nöyrän elämän, joka on myös luontoa kunnioittava. Myös kirjoittamisharrastukseni noteerattiin. Antiikki ja taide | 33 – Ala-asteemme opettajat, luokanopettaja Leena Valtonen, joka oli koko kuuden vuoden ajan opettajani, ja hänen kollegansa, näytelmäkerhon vetäjä Marja Kivinen ovat erityisesti jääneet mieleeni. Kuopion asemakoulussa 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa opettajakunta oli hyvin taideorientoitunutta.. Vastasin, ettei tuohon aikaan ollut kännyköitä eikä juuri lasten ohjelmiakaan, korkeintaan Pikkukakkonen, joten kaikki piti keksiä omasta päästä, mikä myös oli omiaan ruokkimaan mielikuvitusta. MONILAHJAKKUUS. Luulisin, että niissä voisi olla ainesta. Koulu osallistui lasten ja nuorten taidetapahtumiin, joista tuli voittojakin. . Siihen aikaan eräänä haaveenani oli kirjailijan ammatti, mutta musiikki vei siitäkin voiton. – Minulla on vieläkin kunniakirjoja, joita sain laulamalla sooloa. Sitten opettaja ehdotti, kun minulta tuntui tekstiä tulevan, että kirjoittaisin kirjan. Nyt täytyy miettiä, voisiko niitä kenties julkaista sitten, kun olen vanha ja kuuluisa. – Yläasteella ollessani menestyin valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa ja muistan lentäneeni äidinkielen opettajan kanssa Kuopiosta Helsinkiin Finlandia-talossa pidettyyn palkintojenjakotilaisuuteen. Pitää osata nauttia näistäkin hetkistä. Kirjoitin kaksi seikkailuromaania
Tuusulanjärveä ei pidetty varsinaisena taiteilijasiirtokuntana, koska kyseessä oli taiteilijoiden muodostama yhteisö, joka pysyi samana ja jossa asuttiin pysyvästi. Kesinä 1886–1892 aktiivisemmin toiminut taiteilijayhteisö oli ainoa varsinainen taiteilijasiirtokunta Suomessa. Acke: Elin Danielsonin muotokuva. Önningebyssä työskentelevät taiteilijat vaihtuivat avainhenkilöitä lukuun ottamatta. Siirtokunta hajosi aikanaan, mutta taiteilijat säilyivät ystävinä läpi elämän. Taiteilijat halusivat omistautua taiteelleen ja elää kaukana kaupungin houkutuksista. Toisaalta nuoret taiteilijat kokivat myös tarvitsevansa työstään rakentavaa kritiikkiä, joka tukisi heidän kehitystään. Pohjoismaissa tunnetuimmat siirtokunnat olivat Fleskum Norjassa, Varberg Ruotsissa, Skagen Tanskassa ja Önningeby Suomessa. 34 | Antiikki ja taide R TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: DIDRICHSEN anskan Barbizonista 1830-luvulla alkunsa saanut taiteilijasiirtokunta -ilmiö laajentui kansainväliseksi 1870-luvulla ja levisi nopeasti koko Eurooppaan. Tämä loi suotuisat olosuhteet taiteilijasiirtokuntien syntymiselle. Boheemia taiteilijaelämää Önningebyssä oli Suomen ainoa taiteilijasiirtokunta Taiteilijasiirtokuntien kultakausi oli lyhyt. Kätevä tapa oli pyytää siirtokunnan muilta taiteilijoilta kommentteja taideteoksista. Kuva: Robert Jansson. Nuoret taiteilijat halusivat vastustaa konventionaalista taidekoulutusta. Ahvenanmaan taidemuseo. Önningebyn taiteilijasiirtokunta syntyi Ahvenanmaan Önningebyhyn taiteilija Victor Westerholmin aloitteesta. Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa tehtiin taidetta 1800-luvun lopulla kauniissa ahvenanmaalaisessa merimaisemassa, elettiin vapaasti, juhlittiin ja keskusteltiin taiteesta. J.A.G. Önningebyssä se kesti kuusi vuotta
Kuva: Rauno Träskelin. Antiikki ja taide | 35 Önningebyssä oli Suomen ainoa taiteilijasiirtokunta Elin Danielson-Gambogi: Omenapuun alla. Didrichsenin taidemuseo
Ahvenanmaan kauniit maisemat ja ympäristöt tarjosivat erityisesti ulkoilmamaalaukselle verrattomat puitteet. Taiteilijoiden elämä oli varsin boheemia, täynnä tervetuliaisja jäähyväisjuhlia, naamiaisia ja tanssiaisia. Tässä kunnostautuivat etenkin Venny Soldan-Brofeldt, Elin Danielson ja Hanna Rönnberg. Naiset saivat mahdollisuuden kouluttautua ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään aikaisempaa enemmän. Yhteisö loi myös sosiaalisesti kiinnostavan ympäristön työskentelylle. Taiteilijasiirtokuntien kultakausi oli lyhyt. taiteilijoiden kirjeenvaihdosta voidaan päätellä, että nämä taiteilijanaiset olivat lähes tasa-arvoisessa asemassa miehiinsä nähden. Aamiaisen jälkeen taiteilijat lähtivät tavallisesti kukin tahoilleen. Siirtokunta vapautti heidät hetkeksi omistautumaan vain taiteen tekemiselle. Hänet otettiin ystävällisesti vastaan ja hän oli vaikuttunut kaikesta näkemästään: ”Nyt kun olen täällä, ymmärrän miksi te kaikki olette niin ihastuneita Ahvenanmaahan.” TAIDETTA JA ELON AUVOA. Siirtokunnassa vietettiin vilkasta sosiaalista elämää työskentelyn ulkopuolellakin, ja taiteilijat olivat vuorovaikutuksessa myös paikallisten kanssa. Zachris Topelius lähetti tyttärensä Evan (1855-1929) Ahvenanmaalle vuonna 1887. IHASTUIVAT AHVENANMAAHAN. Ahlstedtit ja Rönnberg kokoontuivat Victor Westerholmin ja hänen vaimonsa Hilman kodin Tomtebon lasiverannalle juomaan kahvia. Verkostojen merkitys oli ratkaisevaa myös Önningebyn taiteilijasiirtokunnan perustamisessa. Esimerkiksi vuonna 1988 Pariisissa päivätty taiteilijasiirtokunnan jäsenten kirje osoittaa, että ”oolantilaisten” kesken oli jo tuolloin syntynyt tiivis yhteys, jota pidettiin yllä myös kaukana Ahvenanmaan ulkopuolella. 36 | Antiikki ja taide Hanna Rönnberg: Mäkimaisema. Toiset tiesivät jo missä maalata,. Ne syntyivät usein yhden tai useamman kuuluisan taiteilijan ympärille. Taiteilijat saattoivat myös esitellä päivän aikana tekemiään töitä, joita muut sitten kommentoivat. Önningebyssä se kesti kuusi vuotta. Fredrik ja Nina Ahlstedt saapuivat Ahvenanmaalle 10.6.19886. Kuva: Robert Jansson. Paikallisväestö suhtautui taiteilijoihin suopeasti, ja tulijat saatiin majoitettua vuokralle Önningeby -kylän taloihin. NAISET VAPAUTUIVAT TAITEELLE. Toisaalta se oli Myöhemmin siirtokuntaan liittyivät Elin Danielson (1861–1919), Danielson-Gambogi vuodesta 1898, Alexander Federley (1864-1932), sekä ruotsalaiset J.A.G. Siirtokuntalaiset tekivät myös retkiä muun muassa Eckeröhön, Signilskäriin ja jopa Märketin majakalle saakka. Acke (1859-1924) ja Edvard Westmanin (18651917), josta tuli yksi taiteilijasiirtokunnan avainhenkilöistä. Taiteilijasiirtokunnan avainhenkilöiden väliset siteet vahvistuivat. Naistaiteilijoiden määrä oli jatkuvasti suuri ja heillä oli siirtokunnassa aktiivinen rooli. VILKASTA TAITEILIJAELÄMÄÄ. Ahvenanmaan taidemuseo Önningebyn taiteilijasiirtokunta jatkoi toimintaansa ensimmäiseen maailmansotaan eli vuoteen 1914 saakka. Seistessäni siellä rinteen laella aurinko oli juuri laskemassa ja päilyi Lemböten kukkuloilla – se oli kaunista! Ihmeellinen rauha lepäsi seudun yllä ja värit sulautuivat yhteen niin, että seisoin paikallani lumoutuneena!” toiset etsivät sopivaa maalauspaikkaa. Toverihenki oli vahva eikä ketään jätetty yksin, ellei joku sitä nimenomaisesti halunnut. Luomistyössä lensi aika, ja taiteilijat palasivat majapaikkaansa yleensä vasta illan tullen. Naistaiteilijat venyttivät sukupuolisopimuksen rajoja menestymällä ammattitaiteilijoina, jotka vaativat oikeutta imaista itseään julkisesti. Hanna Rönnberg kirjoittaa vuonna 1888 Eva Topeliukselle: ”Tiedätkös, on tosiaan siunattu asia, että olemme niin hyviä tovereita, meillä on samat kiinnostuksen kohteet, me puhumme ja väittelemme niin, että voisi luulla, että olemme molemmat poikia.” SIIRTOKUNTA HAJOSI. Elämä Önningebyn siirtokunnassa oli vapaata. Önningebyn taiteilijat työskentelivät itsenäisesti, kukin tavallaan ja tahollaan, mutta usein vuorovaikutus haluttiin ulottaa yhdessä työskentelyyn rinnakkain, joko taiteilijatovereina tai opettaja-oppilas -suhteena. Taiteilijan persoonallisuus ja säteily olivat ratkaisevia siirtokunnan yhteenkuuluvuuden kannalta. Yhteenkuuluvuus voimistui siinä määrin, että voitaisiin melkeinpä puhua identiteetistä, jota siirtokunnassa luotu taide vahvisti. He keskustelivat siitä, miten kaunis Ahvenanmaan luonto oli ja kuinka paljon siellä riittäisi aiheita maalauksiin. Ensimmäisinä kuutena kesänä siirtokunnan toiminta oli vilkkaimmillaan, ja ”maailman paras maalauspaikka” tai ”Måland” houkutteli osallistujia Suomesta ja Ruotsista. Usein he kokoontuivat Westerhomien luokse Tomtebohon keskustelemaan uusista näyttelyistä ja muista ajankohtaisista aiheista taiteen saralla. Victor Westerholm (1860–1919) oli kutsunut Fredrik Ahlstedtin (1839–1901) Ahvenanmaalle maalaamaan. Naisten emansipoituminen alkoi 1800luvun lopulla. Taiteilijoiden elämään mahtui myös huippuhetkiä esimerkiksi silloin, kun Victor Westerholm ja Edvard Westman esiteltiin tsaari Aleksanteri III:lle (1845–1894) ja keisarinna Maria Feodorovnalle (18471928) vuonna 1894 keisarillisella Zarewna -huvijahdilla, joka oli purjehtinut Ahvenanmaan saaristossa. Fredrik Ahlstedtilta kutsun saanut Hanna Rönnberg kuvaili tunteitaan saapuesssaan Önningebyhyn: ”Kylän länsipuolella kuivia mäntyjä ja katajapensaita kasvava vuorenrinne vietti kohti metsää, ja kaukana häämötti ulappa ja Saltholman saaret ja Lemböten kukkula siellä missä meritie vei Maarianhaminaan
Turun taidemuseo Hanna Rönnberg: Ahvenanmaa. LÄHDETEOS: MAAILMAN PARAS MAALAUSPAIKKA. Sen ydinryhmä hajosi jo vuonna 1892, kun J.A.G. Acke ja Eva Topelius-Acke lähtivät Ahvenanmaalta. Teos lähetettiin Pariisin salonkiin, mutta sitä ei kelpuutettukaan salonkiin. . DET BÄSTA MÅLARLAND PÅ JORDEN. Antiikki ja taide | 37 Elin Danielson-Gambogi: Hilma Westerholmin muotokuva. Kuva: Vesa Aaltonen. Önningebyn museo epävarmuustekijä, mikäli tällainen henkilö jättäisi siirtokunnan. Näin kävi Önningebyssä. DIDRICHSEN. Acke oli tutkinut erilaisia valo-olosuhteita talvella, maalannut maalaamasta päästyään ja palkannut kymmeniä ahvenanmaalaisia malleja, jotta maalauksesta tulisi mahdollisimman todenmukainen ja täydellinen. Acke pani epäonnistumisen Ahvenanmaan syyksi eikä palannut enää vaimonsa kanssa taiteilijasiirtokuntaan vuoden 1892 jälkeen. Didrichsenin taidemuseo järjesti viime tammikuussa näyttelyn Maailman paras maalauspaikka – taiteilijaelämää Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä. Kuva: Kjell Ekström. Elin Danielson ei hänkään palannut enää siirtokuntaan. Siirtokunnan hajoamisesta huolimatta avainhenkilöt säilyivät elinikäisinä ystävyksinä. Önningebyn taiteilijasiirtokunta jatkoi silti toimintaansa vaihtuvin kokoonpanoin aina ensimmäiseen maailmansotaan eli vuoteen 1914 saakka. Acke oli alkanut työstää Snöljus-nimistä monumentaalimaalausta lähes välittömästi Ahvenanmaalle saavuttuaan. 2019.
Tehtaan lopettaminen Mäntän selluloosatehtaan alue vuonna 1936, Serlachius-museoiden kuva-arkisto. Ympäristöinvestoinnit näkyivät muuttuvina työtehtävinä tehtaan uusissa laitoksissa mutta liian vähäisinä parannuksina ympäristössä. Sellutehtaalla työskennelleet ihmiset kuvaavat näyttelyteksteissä tehtaan arkea. Työntekijöiden omalla äänellä kerrotuista tarinoista syntyy kokonaiskuva sellun valmistuksesta, työtehtävistä prosessin eri vaiheissa ja varsinaista tuotantoa tukeneista tehtävistä. Oli hämmästyttävää, kuinka hyvin ja selkeästi ihmiset osasivat kuvailla vuosikymmenien takaisia työtehtäviään”, Milla Sinivuori-Hakanen kertoo. erlachius-museo Gustafissa Mäntässä Selluportin takana -näyttelyssä nostetaan esiin ihmiset prosessikaavioiden ja tuotantolukujen takaa. Tehdas oli tuottanut viimeiset vuodet pääasiassa tekstiiliteollisuuden raaka-aineena käytettyä liukosellua, joka oli myyty Neuvostoliittoon. Kuva: Roos Yksityiskohta Selluportin takana -näyttelystä. 38 | Antiikki ja taide – Ihmiset osasivat kuvailla vuosikymmenien takaisia työtehtäviään. Samalla saatiin hieman vähennettyä syntyvää ympäristökuormitusta. Mäntän sulfiittiselluloosatehtaan päästöt ilmaan ja veteen olivat jatkuva puheenSerlachius-museo esittelee tehtaan historiaa Portti sellutehtaan elämään Mäntän selluloosatehdas tarjosi sadoille ihmisille työtä ja toimeentuloa vuodesta 1913 vuoteen 1991. Sellunkeiton jätelientä hyödynnettiin väkiviinan ja pekiloproteiinin valmistuksessa. Näyttelyyn näistä on päätynyt vain pieni osa. Kaikkiaan muistitiedon keruuseen osallistui 26 ihmistä ja tarinoita kertyi satoja sivuja. – Se että joku kertoo työstään, avaa asiaa ihan eri tavalla, kuin jos käyttäisi pelkkiä kirjallisia lähteitä. Serlachius-museoiden tutkija Milla Sinivuori-Hakanen haastatteli sellutehtaan entisiä työntekijöitä vuosina 2017–18. Saastuttavaan valmistusprosessiin perustunutta tehdasta yritettiin uudistaa ja päästöjä rajoittaa viranomaisten lupaehtojen tiukentuessa. S aihe 1970-luvulta lähtien. Kuva: Sampo Linkoneva. Sellutehtaan toiminta pysähtyi vuonna 1991 Neuvostoliiton talousjärjestelmän kaatumiseen ja kahdenvälisen kaupan päättymiseen
. Antiikki ja taide | 39 Serlachius-museo esittelee tehtaan historiaa nousi valtakunnalliseksi uutisaiheeksi, ja sen ennakoitiin merkitsevän koko Mäntän kuoliniskua. Selluloosapuun purkua Mäntän sellutehtaalla 1961, Serlachius-museoiden kuva-arkisto. SELLUPORTIN TAKANA LUO TYÖNTEKIJÖIDEN KERTOMANA NÄKYMÄN SELLUTEHTAAN ARKEEN. Kuva: Aarno Kenetti Mäntän selluloosatehtaan julkisivupiirustus vuodelta 1913, Valter ja Ivar Thomé, Serlachius-museoiden piirustusarkisto. Kuva: Pietinen Mäntän selluloosatehtaan paalipuristin vuonna 1962, Serlachius-museoiden kuva-arkisto. Gustaf-museon näyttelyn on kuratoinut Milla Sinivuori-Hakanen. Selluportin takana -näyttelyn tarinat yhdessä kokoelma-aineistojen kanssa avaavat näkymiä myös teollisen ympäristön muutokseen. SERLACHIUS-MUSEOT AUKEAVAT, KUN KORONATILANNE SEN SALLII. Sen visuaalisesta ilmeestä on vastannut Serlachius-museoiden suunnittelupäällikkö Tarja Väätänen. Runsas valokuvaja piirustusaineisto kertoo tehdasalueen ja tehdastyön muuttumisesta lähes kahdeksankymmenen vuoden aikana. Näyttelyssä on paikka, jossa on mahdollista jakaa omia sellutehtaaseen liittyviä muistoja kirjoittamalla
– Purkkeihin liittyy kivoja lapsuusmuistoja. Kaikki purkit eivät mahdu samaan hyllyyn, vaan Räikkälä on järjestänyt ne kolmeen komeroon. Porilaisella Terhi Räikkälällä on sadan Paula-purkin kokoelma. Räikkälä kertoo, että hänen äitinsä oli kerännyt niitä jonkin verran 1960–1970-luvuilla, K kun purkkeja sai ostaa ruokakaupasta kahviostoksen kylkiäisenä 50 pennin hintaan. 100+1. Terhi on löytänyt Paula-purkkeja lähinnä satakuntalaisilta kirpputoreilta. Suuri osa purkeista on arkikäytössä. Hokemasta tuli minun ja isäni yhteinen juttu, jolla sinetöimme omat salaisuutemme. Punaisessa Paula-purkissa hymyilee Sääksmäen kansallispukuun pukeutunut Anja Mustamäki, kolmas koskaan valittu Paula-tyttö, joka edusti Pauligia vuosina 1962–1969. Kun purkit tyhjenivät, niissä säilytettiin jauhoja ja muita keittiön kuiva-aineita. Paula-purkkikokoelma karttui vähitellen vuosien varrella. Oikein innolla Terhi alkoi kerätä purkkeja kymmenisen vuotta sitten. Nyt kokoelmaan kuuluu tasan sata purkkia – ja lisäksi yksi, joka odottaa toimitusta siskon varastossa. Hän kertoo, että purkkien hintahaitari on iso ja viime vuosina hinnat ovat lisääntyneen keräilyn myötä nousseet. Porilaisella Terhi Räikkälällä on sadan Paula-purkin kokoelma. Hinnat vaihtelevat parista eurosta kymppeihin Paula-purkkia un Terhi Räikkälä 26 vuotta sitten muutti Pohjois-Suomesta Poriin, hän sai lapsuudenkodistaan mukaan muutaman peltisen Paula-kahvipurkin. Muistan, kun televisiossa pyöri Pauligin mainos, jossa Paula-tyttö sanoi ”tita-tita-tietysti”. 40 | Antiikki ja taide Keräilijöiden suosimat punaiset Paula-kahvipurkit tulivat markkinoille vuonna 1965. – Aluksi säilytin purkeissa kahvin lisäksi jauhoja, mausteita, kuivattuja yrttejä ja muita keittiön kuiva-aineita, mutta nykyään niistä löytyy myös leivontamuotteja, kasvien siemeniä ja kaikenlaista, mitä emäntä talossa tarvitsee, Räikkälä kertoo. SUOLA SYÖVYTTÄÄ PURKIN
En ole suostunut maksamaan purkeista yli kymmentä euroa kappaleelta. Jos ei muuta perintöä ole lapsille jättää, niin onpa ainakin läjä peltipurkkeja. . Terhi Räikkälää viehättää Paulapurkeissa niiden punainen väri ja kaunis kuva-aihe. Antiikki ja taide | 41 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: TARU RÄIKKÄLÄ Hinnat vaihtelevat parista eurosta kymppeihin Paula-purkkia – Halvimmat löytämäni hyväkuntoiset purkit ovat maksaneet 3,50 euroa ja kalleimmat jopa kymppejä, mikä on mielestäni ihan hullu hinta. Jos ei sitten muuta perintöä ole lapsille jättää, niin onpa ainakin läjä peltipurkkeja, Terhi naurahtaa. Räikkälää miellyttää Paula-purkeissa niiden selkeä muotoilu ja kaunis, perinteinen kuva-aihe. Lisäksi punainen on lempiväri, joka saa aina hyvälle tuulelle, kun näkee purkkirivistöt komeroissa. – Nykyään purkkeja on kolmessa kaapissa, kun ne eivät kaikki enää mahdu keittiön hyllyille. Muista kahviaiheista tai keräilyesineistä Räikkälä ei ole innostunut. Kahviasanan päälle saattoi liimata kauppiaalta saadun tarran, jossa luki esimerkiksi mannasuurimoita, suolaa, palasokeria, ruisjauhoja, makarooneja, ohraryynejä, herneitä, riisiä tai kaurahiutaleita. Pauligin punaiset peltipurkit tulivat kauppoihin vuonna 1965. Toisinaan näkee myynnissä myös autotallikäytössä olleita romupurkkeja, joista silti pyydetään hirveitä hintoja. – Jos purkissa on säilytetty suolaa, se on auttamattomasti pilalla. Purkkeihin liittyy myös mukavia lapsuusmuistoja. – En minä näitäkään mitenkään intohimoisesti metsästä, vaan kokoelma saa karttua pikkuhiljaa. Räikkälä jatkaa, että hän on kelpuuttanut kokoelmaansa myös pikkuvikaisia purkkeja, mutta täysin naarmuuntuneita, kolhiintuneita tai pilalle syöpyneitä purkkeja hän ei edes vilkaise. Kun kahvirasiat tyhjenivät, säilytettiin niissä kotona muita taloustarvikkeita. PUNAINEN ON LEMPIVÄRI. Seuraava rajapyykki on 200 purkkia. Aluksi perheeni vähän ihmetteli, että mihin tarvitsen tällaisen määrän purkkeja, mutta nyt läheisenikin ovat alkaneet kiertää kirppareita silmät auki ja tuovat silloin tällöin tuliaisiksi uuden purkin. Vaikka purkkeja on jo sata, keräilijä ei aio lopettaa harrastustaan
Perimätiedon mukaan musiikkiakatemiassa opiskellut Jean Sibelius (1865–1957) on voinut hyvinkin olla yksi näistä juhlijoista, kertoo Töölön seurakunnan palvelupäällikkö Heli Suhtala Uvalic. Sirénin (1889–1961) ehdotus valittiin toteutettavaksi. Suomalaisen veljekset pystyivät rakentamaan kirkkosalin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Taivallahden seurakunta yhdistyi Töölön seurakuntaan vuonna 2011. Siinä ei löydetty sopivaa ehdotusta, vaikka kolme parasta ehdotusta valittiinkin. Siitä tulee myös kirkon nimi Temppeliaukio. Kirkon rakentamiseen varatut rahat olisi osan mielestä pitänyt lähettää tukemaan nälänhädässä olevia. Kirkon rakentaminen kesti kaikkiaan kahdeksan vuotta. Kalliotemppeli vihittiin käyttöön Mikkelinpäivänä 28.9.1969 seurakunnan mukaan Taivallahden kirkoksi. S. Rahaa ei tuolloin vielä ollut paljon. Kalliota ehdittiin louhia vain kolme päivää, kun sota syttyi. – Suurin vastarinta tuli tahoilta, jotka olivat sitä mieltä, että tarvitaanko näinä aikoina uutta kirkkoa, kun olisi tärkeämpääkin rakentamista. Opiskelijat protestoivat tilannetta maalaamalla kallioihin 11 kohtaan sanan Biafra. Kun Töölön kaupunginosaa ryhdyttiin rakentamaan 1900-luvun alussa, jätettiin nykyisen kirkon kohdalle paikka pyhättöä varten. – Seuraava suunnittelukilpailu alkoikin vasta 1960 ja päättyi 1961. Ensimmäinen suunnittelukilpailu julkistettiin vuonna 1932. – Vuonna 1939 aloitettiin louhintatyöt. Kattokupolissa on 22 kilometriä kuparinauhaa Kirkko kallion sydämessä Helsingin ydinkeskustan tuntumassa sijaitseva Temppeliaukion kirkko on maailmankuulu turistinähtävyys. – Kallion oli tarkoitus olla lähimmät vuosikymmenet paljaana. Sitten tuli vielä Biafra ja Afrikan nälänhätä. SISUSTUS KOTIMAISTA KÄSITYÖTÄ. Paikkaa käyttivät niin kotiäidit mattojen tamppaamiseen kuin lapset leikkeihinsä. Tämä oli myös suosittu nuorison kokoontumispaikka. Voittajaksi valittiin arkkitehtiveljekset Timo (1928) ja Tuomo (1931–1988) Suomalainen. RAKENTAMISTA VASTUSTETTIIN. Kaikki muut Kirkossa käy parhaimpina päivinä vierailijoita jopa yli 10 000 ja hiljaisimpinakin päivinä lähemmäs tuhat.. – Yksi näistä graffiteista säilytettiin. – 60-luku oli omanlaista aikaansa. Kallioon louhittua kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan jo 1900-luvun alussa, mutta se vihittiin käyttöön vasta vuonna 1969. Sodan jälkeen meni kauan aikaa ennen kuin oli jälleen varaa rakentaa kirkkoa. Kirkon nimi muutettiin Temppeliaukion kirkoksi vuonna 1971. Vuonna 1936 oli seuraava kilpailu, jossa kolmannelle sijalle tulleen arkkitehtuurin professori J. Kirkon rakentamiseen liittyi omia pieniä vaikeuksia. Kaikki eivät pitäneet voittaneesta ehdotuksesta ja naapuritalojen asukkaat pelkäsivät rakennustöistä aiheutuvaa meteliä. Se ei ole kuitenkaan yleisön nähtävillä, vaan lukitun oven takana. 42 | Antiikki ja taide T TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA emppeliaukion kirkon rakentaminen on ollut pitkäaikainen prosessi
Kuva: Juha Martinmaa.. LIKI MILJOONAA TURISTIA VUODESSA. Turisteja kiehtovat Suhtala Uvalicin mukaan erityisesti jylhät, upeat graniittiseinät, jotka ovat kiinnostava nähtävyys turisteille. Sävelmä on professori Taneli Kuusiston (1905-1988) säveltämä. Temppeliaukion kirkko on maailmankuulu. Kellopelisävelmä kaikuu ulkokivimuurissa olevien kovaäänisten kautta nauhalta. Kirkkotekstiilit ovat taiteilija Tellervo Strömmerin (1926) suunnittelemia. Mutta esimerkiksi tarkoituksenmukaiset toimistotilat puuttuvat kokonaan. Luku ei pidä sisällään messuihin tai konsertteihin osallistujia. Sen lisäksi täällä on ainoastaan kolme kerhohuonetta sekä kesäisin toimiva kesäkahvila. Sen ja rosoisiksi jätettyjen kallioseinien ansiosta kirkon akustiikKirkon pääsisäänkäynti ja ulkoinen muuri sekä kuparinen kattokupoli. – Parhaimpina päivinä vierailijoita voi olla yli 10 000 ja hiljaisimpinakin päivinä lähemmäs tuhat. Antiikki ja taide | 43 tilat jouduttiinkin rakentamaan pienemmässä mittakaavassa kuin alun perin piti. Pronssiset krusifixin, kyntteliköt ja kastemaljan on takonut taiteilija Kauko Moisio (1928–2007) ja urut on rakentanut Veikko Virtanen (1928). – Kuparisessa kattokupolissa on 22 kilometriä kuparinauhaa. – Kirkossa ei ole lainkaan kirkonkelloja. Esimerkiksi seurakuntasali on alkuperäisistä suunnitelmaa pienempi. Viime vuonna siellä vieraili 938 000 turistia. Kirkon sisustus on suomalaista käsityötä
Kuva: Sherina Shereen Yksityiskohta louhitusta seinästä. Kuva: Heli Suhtala Uvalic. Kuva: Heli Suhtala Uvalic Temppeliaukion kirkko suoraan ylhäältä käsin. 44 | Antiikki ja taide Alttarilla on pieni risti. Kuva: Juha Martinmaa Opiskelijoiden tekemiä Biafra-graffiteja on jäljellä, mutta ei yleisön nähtävillä
– Suomalaisille oli todella tärkeää, että sisääntulo on jatkumo kirkkosaliin ja alttarille. – Turistimäärät ovat sellaisia, että meillä on kesäisin joka päivä 12 opasta, jotka hoitavat vastaanottoa ja kahvilaa, myyvät matkamuistoja sekä opastavat vieraita. Alttaritaulu oli suunniteltu melko lailla valmiiksi, mutta rakennusvaiheen räjäytystyöt muuttivat suunnitelman. Kalliosta paljastui räjäytysten yhteydessä jääkaudelta oleva halkeama. Se on täysin erivärinen kuin kirkon puna-liilat graniitit. Alun perin veljekset vastustivat ulkopuolelle sijoitettavaa ristiä, mutta seurakunta halusi toki sellaisen. Kirkossa pidetäänkin vuosittain lähemmäs 400 konserttia. Hieman kellertävästä täysin sileästä lohkareesta tuli sattumalta luonnon alttaritaulu. Kirkon sisäänkäynti on suoraan vastapäätä alttaria. Kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti joka vuosi, tätä kevättä lukuun ottamatta. Risti on sisäänkäynnin yläpuolella, mutta puolipiilossa, joten kovin moni ei sitä edes huomaa. – Hieman kellertävä lohkare oli täysin sileä, sitä ei ole käsitelty lainkaan. Kirkko on myös suosittu vihkikirkko erityisesti kesäisin. HENGELLISET SYMBOLIT VÄHISSÄ. Tämä esteettömyys oli myös suunnittelijoille tärkeää. Valo pääsee kattoikkunoista kauniisti kirkkosaliin. – Kirkossa on kirkollisia toimituksia ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin, molempina päivinä on neljä tai viisi aikaa varattavissa niille. Temppeliaukion kirkkoon on turisteilta neljän euron vierailumaksu. ?. Taustalla näkyvissä urut. – Alttarilla on hyvin pieni alttariristi. Kirkon sisäänkäynti on maanpinnan tasolla ja ovesta kuljetaan suoraan kirkkosaliin ilman rappusia. Kuva: Anna Tilli Kirkkosalissa on nähtävillä louhintatöiden jäljet. Kuva otettu parvelta. Urut ovat Veikko Virtasen valmistamat. Antiikki ja taide | 45 TURISTIT TUOTTAVAT . Ulkoapäin tätä ei hahmota helposti kirkoksi, Heli Suhtala Uvalic kertoo. Kuva: Juha Martinmaa Kupariristi pääsisäänkäynnin yläpuolella. Kuva: Juha Martinmaa ka on maailmankuulu. Temppeliaukion kirkko on siitäkin harvinainen, että siellä on hyvin vähän hengellisiä symboleja. Turistimäärien vuoksi olemme joutuneet tekemään kompromissin, että arkitoimitukset eivät ole mahdollisia. – Alttariosan räjäytykset tehtiin vasta loppuvaiheessa. Siitä tuli sattumalta luonnon alttaritaulu
46 | Antiikki ja taide Oululainen Jesse Kangasniemi alkoi kerätä nukkeja vuonna 2015.
Toiset pyytävät tosin huonokuntoisestakin vanhemmasta nukeista kovia hintoja. ?. Sen valmistus alkoi 60-luvun alkupuolella, jolloin se oli Barbien kova kilpailija. Vuonna 2015 alkanut harrastus alkoi alennusmyynnistä löytyneestä Monster High -nukesta. Olen keskittynyt nykyisin paljon vanhempiin, lähinnä Barbeihin, Sindyihin sekä Daiseihin, jotka ovat peräisin 1960-luvulta 1980-luvulle. Vanhempien nukkien kasvomaaleja on helpompi korjata kuin nykynukkien, jotka on valmistettu eri tavalla. Alussa halusin sellaisia, joita olisin pienempänä halunnut, mutta en saanut. 24-vuotias Jesse Kangasniemi kertoo, että lapsena hänellä oli sekä autoja että nukkeja, mutta nuket olivat leikeissä kuitenkin pääosassa. Kirpputoreilla sekä erilaisilla netin myyntipalstoilla on paljon tarjolla erityisesti 80ja 90-luvun nukkeja. Daisyjen valmistaminen lopetettiin 80-luvun puolivälissä. Koulun koneilla oli helppo opetella ompelemaan. Vuonna 1980 markkinoille tulleet tummaihoiset Barbiet ovat hinnaltaan arvokkaimpia. Kangasniemen nukkekokoelmaan kuuluu varovaisen arvion mukaan noin 700 nukkea. ENSIMMÄISET BARBIT HINTAVIA. – Nuken on oltava tosi kiva, että se saa jäädä kokoelmaani. Jos sellaisen hyväkuntoisen onnistuu löytämään, pyydetään niistä hirveitä hintoja. Jos kokoelmaan päätyvän nuken hiukset tai meikki on huonossa kunnossa, ryhtyy Kangasniemi kunnostuspuuhiin. Daisy-nuket on suunnitellut brittiläinen muotisuunnittelija Mary Quant. Mikäli myynti jälkeenpäin kaduttaa, voin hankkia sen uudelleen kokoelmaani, Jesse Kangasniemi kertoo nukkekokoelmastaan. Niillä pystyi tekemään. Jos nukke ei miellytä riittävästi, voin myydä sen. – Olen ommellut nukeille aika paljon vaatteita. – Uuden tukan istutan nukelle ainoastaan siinä tapauksessa, että tukka on niin huoO Barbiet, Sindyt ja Daisyt sulassa sovussa Vintagenuket valloittivat nuoren miehen Jesse Kangasniemen kokoelmassa on noin 700 nukkea. Barbie esiteltiin ensimmäisen kerran 9.3.1959. Mattel-leluyhtiö osti oikeuden saksalaiseen Bild Lilli -nukkeen, jonka pohjalta Barbieita alettiin valmistaa. Vähitellen innostus laajeni ja nukkeja alkoi tulla enemmän ja enemmän. Nukkien värikkäät asusteet ovat hänelle tärkeitä, ja niitä valmistuu tarvittaessa näppärästi lisää. En tykkää, että nukkeja säilytetään laatikoissa. Antiikki ja taide | 47 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: JESSE KANGASNIEMI ululaisen Jesse Kangasniemen kirjahyllyt ovat täpötäynnä vierekkäin aseteltuja vintagenukkeja, joista vanhimmat ovat jo liki 60-vuotiaita. Vaateompelijaksi alkuvuodesta valmistuneelle Kangasniemelle on erityisen tärkeää nukkien vaatetus. Sindy on myös brittiläistä tuotantoa. – 1960-luvun alun nuket, jotka kiinnostavat minua tällä hetkellä eniten, on puolestaan vaikeampi löytää. – Viimeksi, kun laskin ne, niitä oli noin 500, mutta luku on kasvanut siitä melkoisesti. Jessen Daisylle valmistama pallokuvioinen mekko on tehty aidon Daisy-asun pohjalta. – Niitä en tosin enää keräile. MEKKOJEN VALMISTUS INNOSTAA. nossa kunnossa, ettei sille voi enää muuta tehdä. Haluan, että ne ovat esillä
– Mitään numeroita en osaa sanoa, mutta uskon, että keräilijöitä on paljon. Kangasniemen kokoelman kallein nukke on 1960-luvulla markkinoille tullut Barbien Ponytail Barbie, joka on kolmas Barbie-malli, joita on valmistettu. Itselläni ei ole niin hyvää konetta käytössä. Haaveissa olisi saada kokoelmiin lisää 60-luvun Barbeja. Barbiet juhla-asuissaan. Daisy-ystävättäret ovat kokoontuneet tapaamiseen. Se antaa hieman osviittaa siitä, että Suomessa on muitakin nukkekeräilijöitä. Jesseä kiinnostaa erityisesti nukkien värikkäät vaatteet, joita hän valmistaa myös itse. Lempinukkea on kuitenkin vanha lapsuudennukke, jonka Kangasniemi löysi vasta keräilyn jo alettua. – Niiden hinnat menevät kuitenkin jopa tuhansiin euroihin. – Harvinaisemmat mekot ovat sellaisia, joista on olemassa kuva, mutta niitä ei ole tehty koskaan myyntiin asti. Jesse Kangasniemi kuuluu erilaisiin nukkekeräilijöiden nettiryhmiin. – Se on 2000-luvun alun Barbie. Välillä niitä näkee myynnissä, mutta hinta saattaa nousta järkyttävän suureksi. Nukkekokoelmaan kuuluu lähes 700 nukkea. Niistä suunnittelen sitten oman versioni. Esimerkiksi vanhemmat naiset keräilevät barbeja, mutta he eivät välttämättä kuulu mihinkään nettiryhmiin, Jesse Kangasniemi arvelee. Esimerkiksi Rento retrolelukirppis -ryhmään kuuluu 1 400 jäsentä. . KALLEIN MAKSANUT 300 EUROA. Kokoelman kallein nukke on 1960-luvulla markkinoille tullut Ponytail Barbie.. KERÄILIJÖITÄ PALJON. Helpoimpia vaatekappaleita ovat mekot, joita Kangasniemi suunnittelee erilaisia. Retrovaatteet tuovat mieleen lapsuuden. Erityisesti ihan ensimmäinen Barbie olisi hyvä lisä kokoelmassa. Luulin, että se oli hävinnyt jonnekin. Jos onnistuu löytää edullisemman nuken, saattaa tarjouskauppa nousta kovaksi. – Ostin sen kaveriltani ja maksoin siitä 300 euroa. 48 | Antiikki ja taide mitä vain
Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puhelinnumero: .......................................................................................................... Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.fi tilaukset@karprint.fi Puh. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. 09 413 97 300 Karprint Oy Antiikki ja taide Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Sähköposti: ..................................................................................................................... Allekirjoitus: ................................................................................................................... 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. 1) Tilaus Tilaan r itselleni r lahjaksi Antiikki ja taide -lehden (6 nroa/vuosi) r kestotilauksena 39€/v r määräaikaisena 44€/v. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Puhelin: ............................................................................................................................. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä
Tyylikäs Hudson lava-auto vuodelta 1946 seisoo kattolipan alla ikään kuin tankkausta odottamassa. tavaroita teollistumisen ajoilta aina 1970-80 -luvuille. 50 | Antiikki ja taide ikäpä olisi sopivampi paikka Weird Antiquesin liiketoiminnalle kuin vanha, hieman kulahtanut bensa-asemarakennus Tuusulan Hämeentiellä. Auto on yksi yrittäjien Tomppa Kekäläisen ja Mike Kaireniuksen maahantuomista esineistä. lähtee hirvittävän kova törähdys.. Kuvassa muun muassa vanha bensapumppu, Kuvassa muun muassa vanha bensapumppu, cokissäilö ja mekaaninen auton äänipumppu, josta cokissäilö ja mekaaninen auton äänipumppu, josta lähtee hirvittävän kova törähdys. On ilmailua, elokuvaa, tivolia, kolikkokäyttöisiä peliautomaatteja, bensa-asemiin liittyvää esineistöä, leluja, pienoismalleja, mainoskylttejä, valomainoksia, polkuautoja, täytettyjä eläimiä vanhoista Tomppa Kekäläinen (vas.) ja Mika Kairenius Tomppa Kekäläinen (vas.) ja Mika Kairenius myyvät Weird Antiques -liikkeessään pop antiikkisia myyvät Weird Antiques -liikkeessään pop antiikkisia tavaroita teollistumisen ajoilta aina 1970-80 -luvuille. Perinteistä karismaa itsekin huokuvat Tomppa ja Mike ottavat tulijan vastaan ystävällisesti ja maanläheisesti. M lentotunteja kokenut helikopteri katolla vangitsee katseen. Löytyy monenmoista, outoa vanhaa esinettä. Mutta mitä löytyy liikkeen sisältä. Satoja ellei tuhansia Outoja esineitä vintage-miehiltä Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius myyvät ja ostavat vanhaa pop-antiikkia sekä järjestävät erilaisia tapahtumia Tuusulan liikkeessään. Tästä heitä on yleisesti asiakkaiden keskuudessa kiitelty
1980 –luvulla hän toi jo muutamia vanhoja bensamittareita Yhdysvalloista. VANHA HUOLTOASEMA SOPII TOIMINTAAN. Jo silloin annoin toiminnalle weird antiques –nimen. Mulla oli omat kokoelmat esillä, kun Mike tuli käymään. Jollain keinolla hän sai keploteltua painavan koneen ylisiltä alas. Mutta miten toisiaan täydentävän parivaljakon vanhan tavaran kerääminen, yhteistyö ja yritystoiminta oikein alkoi. Meitä kiinnostaa funkis ja art deco, joita on Suomesta hankala löytää, vintage -miehet toteavat. Mieltymys erikoiseen ja kummalliseen heräsi jo tuolloin. Molempia miehiä voi kutsua elämäntapakeräilijöiksi. Levyautomaatteja on parikymmentä sekä vanhaan populaarikulttuuriin liittyviä esineitä, kuten Onni Gideonin välineistöä, ja seinällä katsoo Kreivi Lindgrenin -juliste. Siitä se lähti, Tomppa tiivistää. – Kun tavaroissa on taustalla Suomen historia, se antaa lisänyanssia. – Olemme aina olleet alalla. Antiikki ja taide | 51 TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN Eri maissa eri tavarat ovat haluttuja. vuodelta 1974. Hän tuli mukaan jo alkumetreillä. kouluista, vinyylilevyjä, kylmiöitä, 195060 –luvun putkirunkoisia kalusteita ynnä muuta. Kaverit ihmettelivät, kun hän pienenä ”skidinä” pelasti vanhan palomiehen kypärän romukaupasta. Avaruusaiheisia leluja. Skootterin takana Jennings -nyrkkeilypeli, jota sai lyödä niin kovaa kuin jaksoi. Vuodesta 2010 lähtien molempien miesten vielä pienet kokoelmat olivat esillä Sipoossa vanhassa asemamestarin talossa. Hänen isänsä oli keräilijä, ja Tomppa kulki isänsä matkassa jo ”pikkukundina”. Löytyy myös vanhoja moottoriajoneuvoja, kuten autoja, ”prätkiä” ja mopoja. Kutsuttiin kavereita katsomaan esineitä. Liikkeen myyntitiski rekvisiittoineen ja kyltteineen on kuin vanhoista suomalaisista elokuvista. Avaruusaiheisia leluja. Kaatopaikoilta löytyi mielenkiintoista tavaraa. Mike ampumassa Mike ampumassa ampumapeliä ampumapeliä vuodelta 1974. Molemmat ovat harrastaneet tätä läpi elämän. KERÄILYÄ PIKKUPOJASTA LÄHTIEN. Harrastus tulee Tompalla verenperintönä. Pikkukakarasta asti olemme keränneet vanhaa tavaraa omaksi iloksi. Mike kertoo ”dyykanneensa” pikkupojasta lähtien. Aikuisena etsiessään autonosia navetan vintiltä hän löysi vanhan 1920 –luvun kassakoneen heinien seasta.. Miten vakka ja kansi löysivät toisensa
Merkki oli aikanaan yleinen Suomessa. Jätkäsaaressa oli enemmän ”renkaanpotkijota” ja turisteja. Sipoon jälkeen yritys toimi kuusi vuotta Jätkäsaaren makasiineissa, kunnes tuli nykyiseen paikkaansa Tuusulaan runsas kaksi vuotta sitten. Jätkäsaaresta ”tarttui” mukaan muutakin kuin vanhat tavarat. – Meillä ei ollut tarkoitus laittaa pystyyn isompaa liikettä, mutta homma lähti pikku hiljaa lapasesta, Tomppa kertoo. Hän tuuraa meitä liikkeessä silloin, kun olemme muualla hommissa, Tomppa kertoo. Jätkäsaaressa tilaa oli puolet enemmän, joten nykyinen tila on käytetty hyväksi tehokkaasti. Pihalla on lähes kolmekymmentä myyjää ja tuhansia kävijöitä, Mike kertoo. – Vanha Unionin huoltoasema oli oiva ja tosi hyvä paikka meidän toimintaan. Mike ja USAsta tuotu Gilbargon bensa-automaatti vuodelta 1949. Tuusulassa yrittäjillä on tilaa noin 200 neliötä. Tompalle mieleinen on muun muassa huvipuistoesineistö. Nykyinen tila on myös myynnillisesti Jätkäsaarta tehokkaampi. MONENLAISTA TOIMINTAA . 52 | Antiikki ja taide Weird Antiquesin tiskillä ja sen ympäristössä löytyy Suomi –nostalgiaa parhaimmillaan. Tässä on isot parkkipaikat ynnä muuta. Kaksi kertaa vuodessa järjestämme suosittuja vintage –tapahtumia yhdessä naapurin grilliyrittäjän kanssa. ”Teeveestä tuttu”, hemaiseva Ulrika Bacher alkoi ”pyöriä” liikkeessä, ja he tutustuivat. Pöhinä on hyvä. Pahin kauhukuva on, että tämä menee liian ammatilliseksi. Liikkeessä on paljon myös vanhoja leluja, kuten Tompan kädessä kitaraa soittava apina. Tyhjiä nurkkia ei tilassa näy. Teemme tätä rakkaudesta lajiin. – Ulrika oli tuttu musiikkipiireistä Knucklebone Oscarin taustalaulajana sekä burleskitaiteilijana sekä show -tapahtumien järjestäjänä ja esiintyjänä. Tulevana keväänä pihalle aukeaa patinoituneelle rustica –puolen tavaralle noin 50 neliön terassitila.. Entiset ja uudet, ostavat asiakkaat ovat löytäneet hyvin Tuusulaan. Makasiinit otettiin muuhun käyttöön eikä Helsingistä löytynyt heidän toimintaansa kohtuuhintaisia tiloja
Bluesmies Knucklebone Osacarin kanssa he ovat hyviä ”frendejä”. – Reino Helismaan ohella Kalevi Keihänen on aina puhutellut minua. He ovat pyörineet siellä 80-luvulta asti. – Teimme tyhjänä olleeseen tilaan ison remontin – seinää kaadettiin, maalattiin ja lattia uusittiin. Sen peruja liike vuokraa viikoittain esineitä erilaisiin kuvauksiin. Neonvalo -silmälasit 1950-60-luvun taitteesta. Ihmiset haluavat ostaa hyväkuntoisia tavaroita. Pikkupojan merimiestakki. Sielläkään ohjelmassa ei ole mitään lavastettua eikä käsikirjoitettua, kuten ei Suomen jaksoissakaan. Tavaran kierto vaihtelee. – Emme halua toiminnasta liian ammattimaista niin, että se pilaisi hyvän harrastuksen, miehet korostavat toiminnan luonnetta. Miltä Weird Antiquesin jatko näyttää, minkälaisia suunnitelmia teillä on. HINTA TILANTEEN MUKAAN. Selkeätä hinnoittelua tavaroille ei ole, koska jokainen tavara on yksilö. Se kuuluu asiaan, mutta on myös tuotteita, missä ei ole varaa tinkiä. Rokahtava musiikki liittyy vintage -miehiin olennaisesti. Hän tunnustautuu myös Kalevi Keihäsen suureksi faniksi, ja kerää Keihäseen liittyvää rekvisiittaa. Hän oli kapinakenraali omana aikanaan. – Vanhaa tavaraa pyöritämme harraste -pohjalta. Kun esine on riittävän outo, se viedään käsistä. Tomppa suunnittelee ravintolasisustuksia. Eniten myymme leluja, mainoskylttejä ja myyntipakkauksia, Tomppa ja Mike kertovat.. Yhdistävä tekijä kaikessa muussakin toiminnassa on se, että kaikki liittyy vanhaan tavaraan ja aikaan, miehet kertovat. – Tässä bisneksessä huomaa, että Suomessa on vain 5,5 miljoonaa asukasta. Kestosuosikkeja ovat vanhat mainoskyltit ja peltilevyt. Pieniä vivahde-eroja ehkä spontaanisti tulee. Pahimmassa tapauksessa myyjä suuttuu, Mike sanoo. Kahta samanlaista tavaraa ei liikkeessä juuri ole. – Aika samoissa puitteissa homma pyörii. He tekevät myös yhteistyötä muusikoiden, kuten Remun, Tuomari Nurmion, Marjo Leinosen ja J. Jos esine on hyvässä kunnossa, se on kalliimpi. Maa on Tompalle ja Mikelle tuttu. – Yleensä hintaa joutuu pudottamaan, ja myyjä saa siitä aina sen, mitä asiakas maksaa. Pahin kauhukuva on se, että tämä menee liian ammatilliseksi, vintage –miehet vakuuttavat. Mitä muuta sitten teette. – Kun netissä myyvät myös yksityiset, hinnat ovat vähän vääristyneet yleensä ylöspäin. Jukebokseja on mennyt paljon myös käyttöön. Porukka tilaa meiltä tavaraa, ja tuomme omaan käyttöön muun muassa autoja. Jos ostaa useampia tavaroita, sekin vaikuttaa hintaan, Mike valottaa. He määrittelevät toimintansa ”pop-antiikiksi”. Aikana, jolloin yksityinen yritteliäisyys oli lähes kriminalisoitu Suomessa, hän pani pystyyn lentoyhtiön. – Tapasimme vanhoja keräilijöitä. Oscarin vetävä ”biisi” soi myös vintage -miesten tv-ohjelman tunnusmusiikkina. Ne ovat esineen harvinaisuusaste, haluttavuus ja kunto. – Teemme lavastuksia, järjestämme tapahtumia, vanhan tavaran ja autojen maahantuontia USAsta. Kyseessä lienee vanha silmälasiliikkeen mainos. Liike on auki perjantaisin ja lauantaisin. ”Edellisessä elämässä” hän teki tv-töitä, kuten lavastuksia. Netti ja nettihuutokaupat ovat yleistyneet, ja samalla määritelleet esineiden maailmanmarkkinahinnat tietylle tasolle. KAIKKI LIITTYY VANHAAN TAVARAAN. Työn alla oli vuoden lopulla teemoitettu viihdekeskus keilahalleineen ja ravintoloineen Seinäjoen ideaparkissa. Antiikki ja taide | 53 Liikkeen katolla vanha Linnanmäen hirvitys, helikopteri, ja lipan alla pick up –jenkkiauto Hudson vuodelta 1946. – Hyvinkin erikoinen tavara menee kaupaksi. ?. VINTAGE -VALTAKUNTAAN JAKSOJA USASTA. Laji on marginaalinen, ja puitteet pienet. Yleensä olemme joustavia kohtuudella. Suositun tv-ohjelman Vintage -valtakunnan kolmas kausi alkaa maaliskuussa. Täällä käy kokoontumassa vanhojen autojen kerhoja, ja paikka on muutaman autoklubin rastiajon kohteena. Eri maissa eri tavarat ovat haluttuja. Me olemme pahoittaneet monen mielen, kun olemme joutuneet palauttamaan hänet maan pinnalle hinnan suhteen. Meillä on maan suurimpia, ja ainoa varsinainen vintage –kauppa, ja teemme tätä kuitenkin harrastepohjalta, miehet toteavat. Teemme tätä ”rakkaudesta lajiin”. Tilasta on tullut vanhan tavaran harrastajien kohtauspaikka. Oudot esineet menevät lähinnä sisustukseen. Ihmiset uskaltavat ostaa outoja esineitä. Aukioloajat pysyvät samoina myös jatkossa. Tomppa oli syksyllä parin viikon työmatkalta Turkista kuvaamassa tv-sarjaa Keihäsmatkoista. Ohjelmaa kuvattiin kolmen jakson verran USAssa. Tapahtumat on buukattu ensi vappuun asti, jolloin on folkkari –päivä, Mike ja Tomppa kertovat. Karjalaisen kanssa. POP ANTIIKKIA JA ROKKIMUSAA. Sellainen tavara on helpompi myydä, missä yhdistyy visuaalisuus ja tavaran käyttö. Hyvin avoimia olemme toki myös uusiin juttuihin, Tomppa toteaa. Tomppa antaa kuitenkin kolme kriteeriä hinnan määräytymiselle. Netissä saa tavaraa myös kohtuuhinnalla, mutta välillä myyjä kuvittelee esineen arvon liian korkeaksi. – Aina voi yrittää tinkiä. Se ei ole varsinaisesti antiikkia vaan esineitä populaarikulttuurin aikakaudelta eli teollistumisen aikakaudelta 1910-20 – luvuilta aina 1970-80 –luvuille. Miten Weird Antiques menestyy. Vintage –miesten osuus osatoteutuksena on sisustuksen suunnittelu ja esineiden hankinta tilaan
EROOTTISET KIRJAT KIINNOSTAVAT. Ainakin aluksi Eroottista taidetta harrastettiin jo antiikin aikaan Erotiikka kiehtova keräilykohde Pystymmekö määrittelemään, mikä on hienoa eroottista taidetta ja mikä halpaa populäärikulttuuria. Seksuaalisuus oli hyvin vapaamielistä Rooman valtakunnan kaupungeissa Pompeissa ja Herkulaneumissa. Erotiikka voi olla hienostunutta ja aistikasta tai tahmeaa sekä suttuista. Euroopan tunnetuista erotiikkamuseoista ovensa ovat sulkeneet Beate Uhse Berliinissä ja Pariisin erotiikkamuseo. Kirjapainotekniikan kehitys 1400-luvulla mahdollisti eroottisen kirjallisuuden Euroopassa. Eroottinen kirjallisuus sisältää romaaneja, fantasioita, runoutta, novelleja ja sukupuolioppaita. Seksuaalisuudesta on löytynyt runsaasti merkkejä freskoissa, patsaissa ja kivityksissä. Edesmennyt eroottisten kirjojen keräilijä Gèrard Nordmann oli sitä mieltä, että eroottinen kirjallisuus kuvasi parhaiten Ranskan vallankumousta ja sitä edeltänyttä aikaa. Nykyaika tuo vain asiaan uusia muodikkaampia materiaaleja ja uusia näkökantoja. Se on kuitenkin varmaa, että erotiikka on kuulunut jokaiseen kulttuuriin. Absurdiksi asian tekee se, että kielletyt kirjakokoelmat ovat usein päätyneet suurten valtiollisten museoiden kokoelmiin. Joskus eroottista kirjallisuutta voi ostaa sivukatujen myymälöiden tiskin alta ja toisinaan taas suoraan tavaratalojen hyllystä. Eroottisen kirjallisuuden esipainoksia on tuhottu ja monet kirjailijat joutuneet vankilaan. Niiden painaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Osa kirjailijoista ja julkaisijoista on joutunut lähtemään maanpakoon. Vuonna 2006, kun Nordmannin kokoelma myytiin, siitä saatiin 2.772.152 euroa. Vapaamielinen erotiikka kuului ihmisten arkeen jo antiikin Egyptissä, Intiassa, Italiassa tai Kreikassa. Usein erottisessa kirjallisuudessa on mukana yhteiskunnallista kritiikkiä ja satiiria. Siksi luulemme, että asiat on keksitty vasta aikanamme. Nordmann metsästi ennen kaikkea harvinaisia kirjoja, joita ei ollut edes suurten kirjastojen kokoelmissa. Ei auttanut, vaikka asiakkaina oli Suomen pankin johtokuntaa, kuuluisia viihdetaiteilijoita ja poliitikkoja. 54 | Antiikki ja taide älillä seksuaalisuus on sallittua ja välillä kiellettyä. Maailman ehkä tunnetuin eroottinen museo on Amsterdamin seksimuseo lähellä rautatieasemaa. Siellä vierailee vuodessa yli 500.000 kävijää ja se on Amsterdamin neljänneksi suosituin museo. Osaan kirjoista lisättiin graafisia kuvia iloittelusta puutarhoissa , bordelleissa, kylpylöissä ja makuuhuoneissa. V kannattaisi miettiä joku osa-alue seuraavista: dildot, fallossymbolit, hieromalaitteet, julisteet, kellot, kirjallisuus, kolikot, kondomirasiat, lakkatyöt, lehdet, maalaukset, nuuskapullot ja -rasiat, pelikortit, piiput, pin-up, ranskalaiset postikortit, taidegrafiikka tai valokuvat. Keräilyalueena erotiikka on hyvinkin laaja, eikä kaikkea ehkä kannata kerätä. Näin kävi myös bibliofiili Henry Spencer Ashbeen suurelle erotii. Monet eroottiset kirjat on kirjoitettu nimimerkillä, kuten Jim Black, Viset, Abis, Pisanus Fraxi ja Fraximus. Vielä 1970-luvulla oli aika, jolloin poliisit ratsasivat Iso Roobertinkadun seksiliikkeitä. Melkein kaikki on keksitty jo kauan aikaa sitten. Erotiikassa on monenlaisia keräilykohteita. Eroottista kirjallisuutta on ollut jo muinaisessa Kreikassa ja Roomassa
Kukaan Belle Èpoquen aikakautta tutkiva ei voi ohittaa postikortteja, joista löytyy jugendia, korsetteja, hattuja ja Se oli tehty kivestä, muotoiltu ja kiillotettu. Muita kuuluisia kuvittajia olivat Agostino Carracci, Markiisi de Sade, Thomas Rowlandson, Katsushika Hokusai, Peter Fendi ja Peter Johann Nepomuk Geiger. Amsterdamin seksimuseossa vierailee vuosittain puoli miljoonaa kävijää. Kiven lisäksi vanhimmat dildot valmistettiin eläinten luista, puusta, nahasta, kalkkikivestä ja eläinten hampaista. Yhtenä erotiikka-alan pioneereista oli saksalainen Beate Uhse, joka aloitti erotiikkavälineiden postimyynnin 1952 ja ensimmäisen erotiikkamyymälän 1962 Flensburgissa Saksassa.. Fallos on miehen sukupuolielimiä erektiossa kuvaava veistos tai esine. Japanissa tehtiin dildoja vesipuhvelinsarvista ja niitä esiteltiin Shungassa 17.-18. DILDOJA JA POSTIKORTTEJA. Yksi kuuluisimmista kuvittajista oli Édouard-Henri Avril. Kuvitus on ollut tärkeä elementti eroottisessa kirjallisuudessa ja juuri tämä takia eroottista kirjallisuutta usein keräillään. Kuva saattoi olla vihjaileva tai provokatiivinen. Kuitenkin alastonkorttien taustat ovat erittäin taidokkaasti rakennettuja tai maalattuja. Hän opiskeli kuuluisassa pariisilaisessa taidekoulussa École des Beaux-Arts:ssa, jossa opiskeli myös Gustave Moreau. Tämä näkyi Parisissa valokuvaamoiden ja alastonkuvien kasvuna. Maailman tunnetuimmat eroottiset romaanit ovat John Clelandin Memories of Woman Pleasure, joka tunnetaan nimellä Fanny Hill ja ja D.H. Usein alastonkuvat ja postikortit myytiin sivukatujen tupakkakaupoissa ja rautatieasemien lähettyvillä. Se, pidetäänkö alastonkortteja taiteena, riippuu tietysti katsojasta. Erilaiset dildot ovat kuuluneet arkeen jo paleoottisella kaudella. Fanny Hill ilmestyi kahtena osana 1748 ja1749 ja Lady Chatterlayn rakastaja 1928. Lasiset dildot yleistyvät 1500-luvulla Venetsiassa, jolloin niitä täytettiin kuumalla vedellä. Näissä korteissa mallit olivat alasti, puolialasti tai alusvaatteissa. Ensimmäinen hierontalaite oli englantilaisen lääkärin George Taylorin 1869 kehittämä höyryllä toimiva hierontapöytä. Antiikki ja taide | 55 TEKSTI JA KUVAT: ILKKA JUKARAINEN Kun tulivuori Vesuvius purkautui rajusti 79 AD jäi alle runsaasti eroottisia freskoja Pompein kylpylöissä, ilotaloissa ja tavernoissa. Eroottisia kirjoja ei ole haluttu kustantaa huolimattomasti, sillä kuka nyt huonon kirjan kirjan takia haluaisi joutua vankilaan. vuosisadoilla. Ranskalaisten postikorttien julkaiseminen alkoi 1841, kun brittiläinen William Fox Talbot patentoi kalotypia prosessin, joka mahdollisti valokuvien monistamisen. Kuuluisin ranskalaisten postikorttien kuvaaja oli Egyptissä syntynyt Jean Agélou. kan kirjakokoelmalle, jonka hän lahjoitti British museumille. Sähkömekaanisen hierontalaitteen kehitti Joseph Mortimer Granville 1880 ja se oli vasta viides sähkömekaaninen laite. Alussa hieromalaitteita mainostettiin pään, niskan ja käsien hieronnalla. Ranskalaiset postikortit piti lähettää suljetuissa kirjekuorissa. Kun monia kirjoja on lisäksi painettu vain muutama kappale, kiinnostavat ne bibliofiilejä. Vielä 1948 oli Pariisissa 13 valokuvaamoa ja1860 jo 400. Lawrencen Lady Chatterlayn rakastaja. Se on kuulunut eri kulttuureihin hedelmällisyyttä kuvaavana symbolina. Maailman vanhin dildo on 26.000 vuotta vanha ja löydetty Hohle Felsin luolista, lähellä Ulmia Saksasta. Mustavalkoiset erottiset ja taiteelliset postikortit ovat säilyttäneet mielenkiintonsa keräilykohteina. Kuuluisin hänen malleistaan oli Fernande Barrey, joka oli myös mallina Modiglianille ja Souttinille. Vaikka itse aiheesta oltaisiin mitä mieltä tahansa, voidaan sanoa, että eroottiset kirjat ovat huomattavasti paremmin taitettuja, kuvitettuja ja niiden kansiaiheisiin on usein panostettu tavallisia kirjoja enemmän. Nykyisin laitetta kutsuttaisiin nimellä “sexmachine”
Huutokaupasta löytyy yli 500.000 Pin-Up-aiheista kohdetta kalentereista, kenkiin, mekkoihin ja alusvaatteisiin. Lehdestä tuli suuri menestys ja se vähensi Pin-Up tuotteiden kysyntää. Ennen sa yläosattomissa tai seksikkäissä asuissa. Ensimmäistä numeroa myytiin 54.000 kpl. Useisiin lehtiin ilmestynyt Charles Dana Gibsonin piirtämä “Gibson” oli rohkea, suuripovinen, mutta säädyllinen nainen. Tultaessa 2000-luvulle on Pin-Up kulttuuri kokenut uuden kukoistuksen. Pin-Up tyttö on nokkela, tyylikäs ja seksikäs. Jallu sai nimensä Jallu jaloviinasta. KALENTEREITA JA MIESTENLEHTIÄ. Beathe Uhse erotiikkamuseo ennen sulkemistaan 2014. Ensimmäisen numeron keskiaukeama tyttönä oli Marilyn Monroe punaisella taustalla. Useat kuvaajat ilmoittivat postikorteissa vain nimikirjaimensa. 56 | Antiikki ja taide Fallos-symboleita Beahe Uhse erotiikkamuseossa. Kuuluisimmat Pin-Up mallit olivat Betty Grable ja Bettie Page, joka oli Pin-Up kuningatar. Samalla he synnyttivät uuden tyylin seinäkalentereihin. Hän rakastaa korkokenkiä ja on tyylikkäästi laitettu. Suomalaisista miestenlehdistä kuuluisimmat lienevät Jallu, Kalle, Kiki ja Coctail. Pin-Up tytöt esiteltiin seinäkalentereisGerard Nordmannin eroottinen kirjakokoelma myytiin liki 3 miljoonalla eurolla. Hän pukeutuu. Hänestä kerrotaan otetun enemmän alastonkuvia, kun kenestäkään muusta. Säädöstä kierrettiin kaikin mahdollisin tavoin. Alastonkuvat kiellettiin 1904. PinUp taiteen kultakausi ajoittui 1940 – 1960 lukujen välille. Seinäkalenterit olivat uutta jo 1887, kun Life-lehti esitteli keskiaukeaman tytön “The Gibson Girl”. Hugh Hefnerin Playboy alkoi ilmestyä 1953. Sotilaat veivät postikortteja Euroopasta Yhdysvaltoihin ja Englantiin. Usein Pin-Up liitetään Burleski taiteeseen. Ebay on Pin-Up tuotteiden aarreaitta. Alastonvalokuvia sai ottaa vain taiteellisiin tarkoituksiin. Pin-Up voi olla valokuva, piirros tai maalaus. somisteita. Vuonna 1965 alkoi ilmestyä Bob Guccionen Penthouse, joka antoi kuoliniskun Pin-Up kuville ja teki erotiikasta enemmän raadollisen. Pin-Up aiheena on yleensä vähäpukuinen tyttö, kuitenkin harvemmin kokonaan alasti. mekkoon, joka korostaa naisellisia muotoja. Nimensä Pin-Up on saanut siitä, että kuvat kiinnitettiin seiniin nastoilla tai neuloilla(pin)
Varsinkin vanhemmat litographia-pakkaukset ovat suhteellisen arvokkaita. Myös kondomiautomaatteja keräillään. Lehti kirjoitti vihjailevasti kaupunginjohtajan naisseikailuista. Lehteä kustansi alkuaikoina Södermans Tryckeri AB. KIRJOITTAJA EI ITSE OLE KERÄNNYT EROOTTISTA ESINEISTÖÄ. On tärkeää, että tämänkin osa-alueen esineet säilyvät tuleville sukupolville kokoelmissa ja museoissa. Coctail ilmestyi 1945 – 1974. HÄN TUTUSTUI AIHEESEEN TUTKITTUAAN ERI KERÄILYALOJA JA ILMIÖITÄ TEHDESSÄÄN KERÄILYKIRJAA.. Lehti oli alussa siisti ja esitteli tarinoita misseistä ja julkkiksista. Taidemaalari Edouard-Henri Avril kuvitti eroottista kirjallisuutta nimellä Paul Avril. Vanha eroottinen postikortti. Monelle ei tule heti mieleen, että myös kondomirasioita keräillään. Jallun seikkailut lähtivät kulkemaan huonompaan suuntaan, kun Lehtimiehet osti lehden 1960-luvun lopulla. Kiki ilmestyi Suomessa 1929 – 1937. Kirja “Remember Your Rubbers” kertoo kondomirasioiden keräilystä. Ne olivat myös rohkeampia kuin Jallun ensimmäiset numerot. Jallua ehtivät Suomessa Kiki ja Coctail. Ensimmäisen numeron painos oli 20.000 ja kannessa esiintyi Anneli Sauli. . Antiikki ja taide | 57 Pin-Upin kuningatar Bettie Page. Erotiikka on erittäin laaja keräilyalue ja sitä voidaan peilata niin moneen suuntaan. Suomalaisia miestenlehtiä kannattaa kerätä, sillä niissä on tärkeätä tietoa Suomen viihdehistoriasta. Jallu alkoi ilmestyä 1958. Päätoimittajana oli Mauri Lintera ja lehteä julkaisi Kustannuskeidas. Kuitenkin se on osa meidän jokaisen arkea. Sitä julkaisi Yrjö Halmeen Kustannusosakeyhtiö Ilmarinen
– Ei yhtään, Natalia Gröndahl nauraa. Suurimman osan samovaareista Gröndahlit ovat hankkineet kirpputoreilta tai esimerkiksi Tori.fi-myyntisivuston kautta. – Ne näyttivät hyllyillä niin kauniilta, joten puhuimme, että kyllä niitä täytyy hankkia lisää, Seppo Gröndahl kertoo. Joskus harvoin esittelen jollekin vieraalle, miten samovaari toimii. Ja jokainen niistä on erilainen. Sen jälkeen toinen ja kolmas. Ja kun keittiöön ei enää mahtunut, piti osa samovaareista sijoittaa jo muihin tiloihin. KOKOELMA KASVAA. Hintaan vaikuttaa kuvioinnit sekä leimat, joita samovaareissa on. Messinkinen ja kuparinen samovaari on löytynyt virolaiselta rompetorilta. – Niitä on tällä hetkellä jonkun verran päälle neljäkymmentä. – Virosta ja Latviasta samovaareja löytää paljon halvemmalla kuin Suomesta. M – Tämä isompi hiilisamovaari on kuulunut mummolleni, jolta sain sen. Sen ja toisen, äidiltään saadun samovaarin Gröndahl toi mukanaan Karjalan Aunuksesta muuttaessaan Myrskylään, Uudellemaalle. – Tämä pienempi samovaari oli äitini käytössä joka päivä, Gröndahl osoittaa tärkeää muistoa. VAIN KORISTEENA. Oikeanpuoleisessa perinteinen, kaunis kukkamaalaus.. Viimeisten vuosien aikana ne ovat saaneet ympärilleen runsaasti kavereita. – Me juomme ainoastaan kahvia, eikä samovaareja tule sen vuoksi käytettyä. Samovaarien hinnat ovat 25 eurosta ylöspäin. Vähitellen hyllyjä joutuikin lisäämään keittiön seinille. 58 | Antiikki ja taide yrskyläläisten Natalia ja Seppo Gröndahlin kotona on varsin vakuuttava samovaarikokoelma. Entä kuinka paljon perheessänne kuluu teetä. Venäläisen kodin arvoesine Upea samovaari Natalia ja Seppo Gröndahl eivät ole teenjuojia, mutta siitä huolimatta he keräilevät samovaareja. – Sen jälkeen keräily lähti lapasesta, Natalia Gröndahl nauraa. Ehkä tänne vielä jokunen uusi mahtuisi. Kahta samanlaista samovaaria meillä ei ole. Pannunmyssytytöt pitävät samovaarin päällä olevan teepannun lämpimänä. Karjalan Aunuksesta Suomeen tullut Natalia Gröndahl kertoo tuoneensa Karjalasta mukanaan kaksi samovaaria. Kalleimmat ja vanhimmat messinkiset ja kupariset samovaarit ovat löytyneet virolaisilta ja latvialaisilta rompetoreilta. . – Sitä paitsi tuntuu, että meiltä loppuu myös säilytystila. Samovaareille rakennettiin uuteen kotiin hylly. Gröndahlit ovat huomanneet, että uusia, erilaisia samovaareja on nykyisin vaikea löytää. Ensin löytyi kirpputorilta yksi uusi samovaari. Vasemmanpuoleisessa käsinmaalatussa samovaarissa on teksti VanhaLaatokka, joka on maalaiskunta Olhavan piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kun työskentelin päiväkodissa, lämmitin ulkoretkillä sillä teetä lapsille, Natalia Gröndahl esittelee rakkainta samovaariaan
Ylhäällä keskellä olevassa samovaarissa on selkeästi turkkilaisia piirteitä.. Samovaarin uskotaan olevan peräisin Venäjältä, mutta sitä tiedetään käytetyn myös Kiinassa, Persiassa sekä Turkissa. Samovaarista teki arvokkaamman sen kylkeen tai pohjaan lyödyt vuosiluvut sekä valmistajien nimet. – Perinteisestä venäläisestä teepöydästä löytyy pieniä, joko makeita tai suolaisia rinkeleitä, Seppo ja Daniel Gröndahl kertovat. Vesi kuumennettiin vesisäiliössä olevaan putkeen pantujen hehkuvien hiilien, käpyjen tai pienten puulastujen avulla. Vahva tee pidetään kuumana keittimen päällä pidettävässä teekannussa. Antiikki ja taide | 59 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA SAMOVAARI ?. Gröndahl on lämmittänyt sillä teetä päivkotilapsille. Samovaareja on valmistettu messingistä, kuparista, posliinista sekä teräksestä. Natalia Gröndahlin rakkain samovaari on mummolta saatu. Se oli kallis ja siksi näkyvästi esillä. Samovaari on perinteinen teenkeitin, joka oli aikoinaan kodin arvoesine. Nykyisin ne toimivat suurimmaksi osaksi sähköllä
60 | Antiikki ja taide Hevosurheilumuseossa vanhimmat esineet 1200-luvulta Hevosen tarina Hevosjalostuksenja urheilun, siviilityön ja sotiemme yhteinen tarina on juurtunut syvälle Ypäjän Hevosurheilumuseon kokoelmiin ja arkistoihin.
Taidekokoelman maalaukset ovat esillä Upseerikerhon salissa.. – Se on erittäin vaikea ikuistaa, minkä vuoksi siinä onnistuvat yleensä ne, jotka ovat olleet hevosten kanssa tekemisissä. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI: JUHANI KARVONEN Niilo Savian Hakkapeliittojen kotiinpaluu on vaikuttava teos. Maataloudessa hevonen oli välttämättömyys, koska traktoreita ei sotien jälkeenkään monissa taloissa ollut, kulttuuriohjaaja Juha Erola Hevosopistolta sanoo. suojeltujen rakennusten ja suojeltujen ympäristökohteiden vaatimien toimenpiteiden suunnittelun osalta yhdessä muiden Hevosopiston yksiköiden kanssa. Toki kaiken sen tekemisen keskellä on ollut myös urheilullinen näkökulma asioihin. Yhteinen nimittäjä kaikille teoksille kokoelmassa on hevonen. – Kipsiveistokokoelmamme on varmasti hevosten osalta Suomen kattavin ja kokoelmaan kuuluu muun muassa Albin Könösen ja suomalaisen kotieläinveistotaiteen huipun Anton Ravander-Rauaksen teoksia, Erola kertoo. Erolan vuosittaiseen tehtäväkenttään kuuluvat arkistotutkimuksen, näyttelyiden käsikirjoituksen ja mm. Museon taidekokoelmassa on toistasataa työtä suomalaisen klassisen taiteen mestareilta. Hevosurheilumuseolla on myös huomattavat taidekokoelmat. KLASSISTA TAIDETTA. S uomenhevonen liikutti koko armeijaamme sotien aikana ja hevosen panos jälleenrakennusvaiheessa sekä teollistumisen aikana oli korvaamaton. Kuvataiteilija Susanna Nykyrin maalaukset muun muassa Opper edustavat klassismia parhaimmillaan. – Armeija ei olisi liikkunut montaakaan metriä ilman suomenhevosta ja yhtäkään tukkia ei olisi kuljettu savotoilta metsäteollisuuden tarpeisiin ja myyty ulkomaille ilman hevosta. Olemme saaneet teoksia muun muassa ministeriöiltä ja Hippokselta, jotka ovat lahjoittaneet meille teoksia muun muassa Olympiaratsastajan edustusasu 1930–luvulta, löytyi kanalan lattian alta
Pronssireliefin on veistänyt myös Jyrki Sailo. Vaihtuvia näyttelyitä on järjestetty 20 vuotta ja ne ovat pitäneet sisällään niin presidenttien hevosia, kuninkuusravien historiaa, Ratsuväkiprikaatin ratsukoulun, puolustusvoimien ratsurykmenttien historiaa ja eläinlääkinnän kriisiaikojen näyttelyitä. Museolla on lähes seitsemän hehtaarin rakennuskanta, josta suuri osa on suojeltu joko maakuntakaavassa tai valtioneuvoston asetuksessa.. Kokoelmat käsittävät noin 2500 esinettä, 50 000 valokuvaa ja 100 hyllymetriä arkistomateriaalia. Emme aluksi itsekään tienneet täsmälleen, mikä aarre meillä oli hallussamme. Charmen aikaansaama julkisuus lisäsi kiinnostusta koko raviurheiluun, Erola sanoo. – Meillä on esimerkiksi Venäjän keisarillisen hovin ylihovitallimestarin uniformun takki, jollaista ei ole edes Venäjällä, vaikka Pietarin museon kokoelmissa on noin 20 000 hovipukua. 62 | Antiikki ja taide muuttojen yhteydessä. YLIHOVITALLIMESTARIN TAKKI. Takin löysi yksityinen henkilö purkutalon vintiltä ja toimitti sen meille. Hevosopistoa ympäröi 64 hehtaaria suojeltuja Natura2000 perinnelaitumia. Eräs vierailluimpia kohteita Siittolanmäellä on marsalkka Mannerheimin viimeisen hevosen ”Käthyn” hautamuistomerkki Itallin edustan puistikossa. – Saimme noin 70 hyllymetriä lisää arkistomateriaalia, jonka järjestely vienee pari vuotta, Erola sanoo. Vanhan maneesin sisäkattorakenne vuodelta 1933. Museon kokoelmista iso osa on suomalaisen hevosurheilun helmiä kuten hakkapeliittaesineistöä 1600-luvulta, keisarillisen Venäjän tallien historiaa Pietarissa ja olympiahistoriaa sekä raviurheilun huippuhetkiä. Charmen myötä lämminveristen raviurheilu ja jalostus alkoi kiinnostamaan suurta joukkoa suomalaisia. – Partasen saavutus pysyy luultavasti lyömättömänä, Kaarloa ei sanottu turhaan Ravikuninkaiden käskynhaltijaksi, Erola naurahtaa. – Suomenhevosen jalostusarkisto tuotiin Hippoksen tiloista alkuvuodesta Hevosurheilumuseolle. Museolla on erilaisia kokoelmaosia: ratsastusurheilun arvokisakokoelma, raviurheilun kokoelma, puolustusvoimien kokoelma sekä hevosurheilun ja hevostalouden tunnettujen henkilöiden yksityiskokoelmat. Hevosurheilumuseon vanhimmat esineet ovat 1200-luvulta. Myös yksityisiltä lahjoittajilta on tullut myös huomattavia lahjoituksia, Erola sanoo. ARKISTOMATERAALIA 100 HYLLYMETRIÄ. Kun saimme vahvistuksen Venäjältä, Pietarin museon amanuenssi lensi seuraavalla viikolla Suomeen tutusMuseo ottaa vastaan jatkuvasti esineistöä. Museolla on muun muassa yhdeksän ravikuninkuutta kahdella hevosella voittaneen Kaarlo Partasen palkintokokoelma. Toinen merkittävä puoli ovat arkistot, sillä Ypäjälle on arkistoituna suomenhevosen jalostusarkistot, FWB-arkisto ja puolustusvoimien ratsuhevosia koskeva arkisto sekä valtiollisten hevoslaitosten arkistoa. Ylihovitallimestareita oli sadan vuoden aikana kymmenen. – Meillä on näytteillä ravihistorian suurimman supertähden, Charme Asserdalin palkintokokoelma
Carolus Lindberg: lipputaidetta . . Niilo Savia: kipsiveistos, alk.per. . – Museo ottaa vastaan jatkuvasti esineistöä. Michael Tigersted: piirroksia . Alexander Paischeff: litografioita . Anton RavanderRauas: pienoisveistoksia, kipsi . . Emil Cedercreutz: ulkoveistoksia pronssi . . HOIDETTIIN KUIN SOTILASTA. Puolustusvoimien tarpeisiin tehdyissä hevosotoissa määriteltiin tarkasti molempien osapuolien vasteet. Suomenhevosen kunnianpäivät ajoittuvat paitsi sotiin myös sen jälkeiseen teollistumisvaiheeseen. Erolan mukaan juuri tarinat ja yllätykset ovat alan suola. Hevosurheilumuseo eroaa monista eurooppalaista hevosalan museoista siinä, että se peilaa koko maamme hevostalouden eri linjoja ja aikakausia. Hugo Backmansson: maalauksia . Museon omistavat hevosalan etujärjestöt Suomen Ratsastajainliitto, Suomen Hippos, Hevosopisto oy ja Ypäjän kunta. Pentti Papinaho: pienoisveistoksia pronssi . Susanna Nykyri: öljymaalauksia . Jyrki Sailo: veistoksia, taidelasia . Museon arvo ja tarkoitus on ymmärretty myös hevosalalla. . Erään suomalaisen ratsastuksen olympiaedustajan edustusasu 1930–luvulta, löytyi kanalan lattian alta lähes 70 vuotta myöhemmin. – Euroopassa museokenttä on sirpaloitunut ja museot erikoistuneita esimerkiksi vain tiettyyn hevosrotuun. Suomessakin mietittiin ravi ja ratsastusmuseoita, mutta pienenä maana kahden hevosmuseon perustaminen hevosalan etujärjestöjen toimesta ei olisi kannattanut. SUOJELEE YMPÄRISTÖÄ. Museoarkiston ala-aula antaa jo viitteen arkistojen suuresta määrästä.. . Ekaterina Smyslova: maalauksia . Eric Vasström: öljymaalauksia . Jatkosodassa suomenhevosia joutui rintamalle 62168 ja kaatui 13595. Uusi arkisto on valtava kokonaisuus ja yksityiset lahjoittajat kontaktoivat meitä jatkuvasti. Taidekokoelmiin voi tutustua vuonna 1933 rakennetun legendaarisen oppilasruokalan Upseerikerhosalissa, Valtion Hevossiittolasalissa tai Hevosopistosalissa. kilpailutyö . . Hevosurheilumuseon tehtävä on suojella alueen herkkää suojeltua ympäristöä ja suojeltuja rakennuksia. Antiikki ja taide | 63 Veistotaiteilijoita ja maalareita mm. Lahjoituksista sovitaan etukäteen museon henkilökunnan kanssa ja lahjoituksista tehdään aina kirjallinen sopimus, Erola sanoo. Museon uusitut näyttelyja arkistotilat avautuvat jälleen yleisölle tämän vuoden lopussa. Sodan jälkeen maamme teollistui voimakkaasti ja Suomenhevosen kanta romahti aina 1980-luvulle asti ja oli alimmillaan alle 20 000 yksilössä. Herman Joutsen: pienoisveistoksia pronssi . Museo on yksi osa Helsingissä toimivan Suomen Urheilumuseon urheilun erikoismuseoiden ”perhettä”. Pahimmin loukkaantuneet kuljetettiin kotirintamalle hevossairaaloihin, joissa esimerkiksi tehokkaampi leikkaushoito oli mahdollinen. . Ratkaisu oli hyvä ja kustannustehokas. . Lauri Putkonen: öljymaalauksia, akvarelleja . Luultavasti takki on ollut Venäjän vallankumousta 1917 lokakuussa paenneen keisarin hovin jäsenen päällä, kun hän pakeni Suomeen ja vaihtoi täällä siviilivaatteisiin, Erola sanoo. . Kyse oli myös rahasta, joskin moraalistakin. . Museo on se urheilulajimme ja elinkeinomme opitun ymmärtämisen arkisto ja kassakaappi, Erola sanoo. – Hevosen mukana luovutettiin kärryt tai reki sekä 100 kiloa heiniä kuten myös valjaat loimineen. Suomen Hevosurheilumuseo toimii Ypäjällä Hevosopisto Oy:n tiloissa. . Martti Santavuori: lipputaidetta . – Hevosen lopettamista vältettiin viimeiseen saakka ja haavoittunut hevonen vietiin sidontapaikkojen kautta kenttäsairaalaan. – Yllätyksiä voi ilmaantua mistä tahansa. Tänä vuonna vietämme 20-vuotisjuhlavuotta ja toiminta laajentunut valtavasti. Kipsiveistokokoelma on varmasti hevosten osalta Suomen kattavin ja kokoelmaan kuuluu muun muassa suomalaisen kotieläinveistotaiteen huipun Anton Ravander-Rauaksen teoksia kuten OnnenTähti-veistos. Esineiden vastaanotossa ja tallennuksessa huomioidaan erityisesti luovutettavan aineiston eri aikakausien historiallinen kattavuus ja ainutlaatuisuus. Puolustusvoimat pakko-ottivat siviileiltä talvisotaan 60384 suomenhevosta, joista 7204 hevosta kuoli ja 34945 hevosta kävi hoidettavana eri hevossairaaloissa. . . . Katja Hannula: maalauksia SUOMEN HEVOSURHEILUMUSEON TAIDEKOKOELMIA: tuakseen takkiin. Museo on osa Siittolanmäen tapahtumatarjontaa ja räätälöidyt retket alueelle majoituksineen ja ruokailuineen järjestetään yksilöllisesti yhdessä Hevosopiston muiden toimijoiden kanssa. Suomi oli maailman ainoa maa, jossa hevoset sotien aikaan saivat lähes saman kohtelun kuin miehetkin. . Puolustusvoimat piti lupauksensa ja korvasi hevosenomistajille huikeat 283 122 755 markkaa kaatuneista hevosista, 351 miljoonaa markkaa sairaskuluja ja 77 miljoonaa markkaa varusteiden menetyksestä. .
TolstoilaiEmil Cedercreutz: ”Ojankaivuu”. Kuva: Wikimedia Commons. Brysselissä vuosina 1903–1904 Cedercreutz tutustui tolstoilaisuuden nimellä kulkevaan aatesuuntaukseen, mikä myös näkyi hänen teemojensa valinnoissa. Cedercreutz uudisti Suomen kuvanveistotaidetta ja toi siihen moderneja virtauksia. Oppi-isiä olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin. Hänen taiteelleen tyypillistä oli arkisen työnteon kuvaus ja veistosten jättäminen luonnosmaisiksi, hetken tuokiokuviksi. Kuva: Wikimedia Commons K Emil Cedercreutz: ”Satakunnan karhu”. Tuntumaa maatyöhön Cedercreutz sai nuoruudessaan kotona Köyliönkartanon Kuvanveistäjä, siluetisti ja kirjailija Emil Cedercreutz Monipuolinen taiteilija Vapaaherra Emil Cedercreutz tunnettiin aikakautensa hienostuneena eurooppalaisena maailmanmiehenä, joka myös toimi satakuntalaisen maahengen apostolina. Vuonna 1902 Cedercreutz pääsi aloittamaan Albert Edelfeltin suosituksesta taideopinnot Suomen Taideakatemian vastaperustetulla kuvanveistolinjalla, jossa opettajana toimi Viktor Malmberg. Kenraali C.G.EMannerheimin kerrotaan ylistäneen hänen veistotaitoaan: ”Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.” KUVANVEISTON PIONEERI. Hevoset olivat hänelle rakas aihe. Emil Cedercreutz 1910-luvulla Ilmilinnan pihalla. Kuva: Wikimedia Commons mailla, missä hän myös oppi arvostamaan kotiseutunsa kansankulttuuria. Cedercreutzia on luonnehdittu yhdeksi maamme ensimmäisistä impressionistis-realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä. Taiteellisen työn tuloksena tästä ovat monumentit ”Äestäjä” Porissa, ”Kyntäjä” Harjavallassa sekä ”Äidinrakkaus” Helsingissä. 64 | Antiikki ja taide ulttuurihistoriaan Emil Cedercreutz (1879–1949) on jäänyt monipuolisena taiteilijana, kuvanveistäjänä, kansatieteellisen kokoelman kerääjänä, siluetistina ja kirjailijana. Cedercreutz yrittikin aluksi opiskella lakitiedettä, mutta lopulta veri veti kuvataiteen puoleen. Sittemmin hän jatkoi opintojaan Euroopan taidekeskuksissa, Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Cedercreutz teki myös runsaasti pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä. Kuva: Wikimedia Commons Emil Cedercreutz: ”Tyttö”. Kuva: Wikimedia Commons Emil Cedercreutz: ”Puunkaatoon”. Alun alkaen perhe kuitenkin oli toivonut hänestä juristia
Kuvat: Kai Ylinen. Kuvanveiston ohella siluettien leikkaus pysyi Cedercreutzin elämänmittaisena harrastuksena. Museossa on myös taiteilijan omien teosten kokoelma. Emil Cedercreutzin perintöä vaalii vuonna 1945 perustettu säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää, kartuttaa, hoitaa ja suojella perustajansa taiteilijakotia Harjulaa sekä hänen taideja museokokoelmiaan. Cedercreutz toimi muun muassa Arvid Lydeckenin lastenkirjojen kuvittajana. Emil Cedercreutzin taideja kulttuurihistoriallisen museon kokoelmien pohjana on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tuotanto ja hänen keräämäänsä esineistö. Emil Cedercreutz: ”Äestäjä”. Yksistään Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa on 2 000 Cedercreutzin leikkaamaa siluettia. TEKSTI: TIMO ELO Kuvanveistäjä, siluetisti ja kirjailija Emil Cedercreutz Monipuolinen taiteilija ?. Museon kokoelmat käsittävät edustavan ryijyvalikoiman ohella laajalti kansatieteellistä esineistöä. . Niiden varjokuvat toimivat myös Emilin leikkikaluina. Museon kokoelmat on jaettu neljään kokoelmaryhmään: taidekokoelmaan, kulttuurihistorialliseen kokoelmaan, av-materiaalikokoelmaan sekä arkistokokoelmaan. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi teos, jossa siluetein ja veistoskuvin kuvattiin hevosta ”Häststudier i skulptur och klippning”. Antiikki ja taide | 65 Museon kokoelmissa on 2000 Cedercreutzin leikkaamaa siluettia. Kuva: Wikimedia Commons Kuva: Wikimedia Commons suus oli saanut alkunsa kirjailija Leo Tolstoin ajattelusta, jossa korostuivat yksinkertaiset elämäntavat, lähimmäisenrakkaus ja arvostelu muun muassa kirkkoa kohtaan sekä väkivallan tuomitseminen ja kaikenlaisen sotimisen vastustaminen. Vuonna 1900 hän julkaisi silueteista kuvakirjan ”En Bilderbok för ung och gammal”. Museon pihamaalla on Cedercreutzin veistoksista koostuva veistospuisto. Vuonna 1916 perustettu museo käsittää 1914 valmistuneen Taiteilijakoti Harjulan, 1916–1942 rakentuneen Maahengen temppelin sekä myöhempinä vuosikymmeninä valmistuneita laajennusosia. TARKISTAHAN MUSEON AUKIOLOAJAN ENNEN TULOASI. Cedercreutzin tiedetään leikanneen siluetteja 5-6-vuotiaasta lähtien. EMIL CEDERCREUTZIN MUSEO HARJAVALTA. Leikkaustaidostaan hän sai lempinimen ”Saksi Cedercreutz”. Cedercreutz osasi käyttää perspektiiviä ja kuvata liikettä ja tunnelmia. kiinnostava kesäinen matkan kohde. MERKITTÄVÄ SILUETTITAITEILIJA. 1900-luvun alkuvuosikymmenten kirjoissa ja lehdissä esiteltiin laajasti hänen siluettikuvitustaan. Säätiö omistaa Harjavallan kaupungin ylläpitämän Emil Cedercreutzin museon ja tukee sen toimintaa. Siluettitaiteilijana Cedercreutz on luettavissa Suomen tunnetuimpien ja tuotteliaimpien alan taitajien joukkoon. Siluettikuvakirja naisista, ”Dikter om kvinnor”, ilmestyi vuonna 1901. Kuva: Wikimedia Emil Cedercreutzin museo on Emil Cedercreutzin museo on kiinnostava kesäinen matkan kohde. Lähde: Harjavallan kaupunki/Emil Cedercreutzin museo/Cedercreutz, E., 1939, ”Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää”. Suomeen palattuaan Cedercreutz asui vuosina 1905–1914 kesäkaudet Köyliön Ilmiinjärven rannalla sijainneessa Ilmilinna-nimisessä maaseutuateljeessaan, kunnes muutti uuteen ateljeekotiinsa Harjulaan, Harjavallan Merstolan kylään, jonne myöhemmin valmistui myös Emil Cedercreutzin museo. Lapsena häntä kiehtoivat erityisesti kotikartanon torpparien 140 hevosta. Kava, R., 1994, ”Emil Cedercreutz – Satakunnan eurooppalainen”. Museorakennuksissa on näyttelypinta-alaa yli 3 300 neliömetriä. Emil Cedercreutzin museoja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta
– Aseharrastajat ovat keränneet kaikenlaista oheisrekvisiittaa oman keräilynsä rinnalla muun muassa ampumamerkkejä, kunniamerkkejä ja uniformuja. johtaa siihen, että varkaiden kiinnostus herää heti, jos kokoelmien sisältö ja paikka tulee julkiseksi. Aseiden kerääminen on hiipunut vaikeutuneen lupamenettelyn takia, mikä tuntuu vaikuttaneen kaikkeen muuhunkin militariankeräilyyn. 66 | Antiikki ja taide onet militarian keräilijät pitävät erittäin matalaa profiilia omista kokoelmistaan. bulkkitavarat ovat menettäneet reilusti arvoaan huippuvuosista.. Flinkin mukaan harvinaisuuksilla on militariassa edelleen hintansa, mutta ns. – Siihen on monia syitä, kokoelmien rahallinen arvo on usein erittäin suuri, mikä M Moni harrastaja pitää kokoelmansa pois julkisuudesta Harrastuksena militaria Yksityisissä kokoelmissa on valtavan upeita ja isoja militariakokoelmia, mutta ne ovat valitettavan harvoin nähtävillä suurelle yleisölle. Myös aseiden keräilijät ovat pitäneet visusti kokoelmiaan piilossa ja syystäkin.Toimivat sarjatuliaseet ovat hyvinkin haluttua tavaraa pimeillä markkinoilla, sanoo Ismo Flink SGM Militaria Oy:tä
Monesti arvokas esine hyppää ikään kuin sukupolvien ylitse. Niiden keräilyyn oli suuri into noin kymmenen vuotta sitten, mutta keräilyinnon laskiessa kysyntäkin putosi. Suurin osa risteistä on museoissa tai Puolustusvoimien hallussa, minkä takia niitä tulee vapaille markkinoille myyntiin erittäin harvoin. Huutokaupoissa kokoelmat yleensä silppuuntuvat, mikä on sinänsä sääli varsinkin, jos kokonaisuus liittyy tietyn kuuluisan henkilön ympärille. Lotta-perinteeseen samoin kuin suojeluskuntiin liittyvä esineistö kiinnostaa myös keräilijöitä. HENKILÖKOKONAISUUDET HALUTTUJA. – Monet keräilijät arvostavat kokonaisuuksia, jolloin kokonaisen kokoelman arvo on huomattavasti suurempi kuin sen yksittäisten esineiden arvo. – Moni keräilijä ei suurta ääntä kokoelmistaan silloin pitänyt, koska militarian keräilyä ei oikein arvostettu. Jääkäriliikkeen ja vapaussodan merkit maksoivat huippuaikana jopa 3000–5000 euroa, mutta nyt niidenkin hinnat ovat tulleet reilusti alaspäin. – Esimerkiksi muistoja vapaudenristien hinta keräilymarkkinoilla on pudonnut lähes kolmasosaan siitä, mikä niiden hinta oli muutamia vuosia sitten. Perikunnat ja veteraanitkin luopuivat sotaan liittyvästä monesti esineistöstä hyvin halvalla ja kokoelmat saattoivat paisua sen aikakauden keräilijöillä hyvin isoiksi. Militarian keräilijöiden kulta-aika oli 1960-, 1970ja 1980-luvulla, koska kerättävää aineistoa oli silloin runsaasti tarjolla. Antiikki ja taide | 67 TEKSTI: JUHANI KARVONEN KUVAT: ISMO FLINK Ismo Flinkin osastolla oli esillä myös Mannerheim-ristin ritari Pietari Autin JR 8:n upseereilta Petroskoissa saama kirja, jossa on kaikkien JR8:n upseerien omakätiset nimikirjoitukset. Ismo Flink on yksi koko maan harvalukuisesta militarian ammattimyyjästä, joka keskittyy muuhun kuin pelkästään aseiden myyntiin. KAIKKI KIILTÄVÄ EI OLE AITOA. Sota oli vielä ehkä liian lähellä. Etenkin itäblokin maissa. Nykyisin tulee paljon myös isoja hyviä kokoelmia myyntiin vanhan liiton keräilijöiltä heidän kuoltuaan. – Suomalainen militaria kiinnostaa myös ulkomailla muun muassa Yhdysvalloissa, Japanissa Englannissa Saksassa ja Ruotsissa on paljon suomalaisen militarian keräilijöitä. –Arvokkaiden kunniamerkkien hinta riippuu paljon myös siitä, kenelle kunniamerkki on myönnetty. –Sanotaan, että Suomi olisi koluttu jo läpi keräilytavaroiden suhteen, mutta hyvää ja harvinaista militariaa löytyy edelleen. Suojeluskuntien kurssimerkit 1920–1930-luvuilta voivat olla hyvinkin arvokkaita, koska määrätyillä kursseilla saattoi olla vain muutamia kymmeniä osanottajia. Lapsi tai lapsenlapsi ei ymmärrettävästi halua myydä esimerkiksi isänsä tai isoisänsä Mannerheim-ristiä, mutta lapsenlapsenlapset saattavat sen jo tehdä. Suosittua on johonkin henkilöön liittyvä keräily. Suomen sotahistoria tunnetaan yllättävän hyvin ulkomailla. Militarian keräilijä joutuu olemaan varpaillaan väärennösten suhteen. Vasta 1990-luvulla veteraanien arvostus nousi ja samalla myös militarian arvo alkoi nousta yleisen kiinnostuksen kohotessa. Nyt ovat suosiossa pistimet ja miekat, joita etenkin venäläiset ostavat. –Kun veteraanit eivät edes oikein kertoneet sotakokemuksistaan, jäi sota jotenkin kaukaiseksi jälkipolville. Joillakin harvinaisilla vapaussotaan liittyvillä merkeillä voi olla vieläkin tuhansien eurojen arvoinen hintalappu. Kuuluisien hävittäjä-ässien ristit taas ovat olleet tuntuvasti normiristejä kalliimpia. Militariaa kerätään monella tapaa muun muassa uniformujen tai kunniamerkkien muodossa. MANNERHEIM-RISTEJÄ TULEE MYYNTIIN
68 | Antiikki ja taide Haminan näyttelyssä on muun muassa nukkeja, joiden hallussapitoa on saatettu joskus pitää jopa arveluttavana.
Aseharrastajat ovat keränneet kaikenlaista oheisrekvisiittaa oman keräilynsä rinnalla muun muassa ampumamerkkejä, kunniamerkkejä ja uniformuja. Ismo Flink törmää työssään moniin tarinoihin hänelle päätyneiden esineiden kautta. Marsalkan eri kauluslaattoja on säilynyt lähinnä Sotamuseon kokoelmissa, mutta joitakin laattoja on tiettävästi yksityisten keräilijöiden kokoelmissakin. Suomalaisista väärennöksistä ei juuri kirjallisuutta ole. Kauluslaatoilla hän viesti osaltaan myös sitä, miten hän arvosti tapaamansa henkilöitä tai tilaisuutta. Kovasta hinnasta huolimatta näille sotahistoriallisille harvinaisuuksille löytyy kyllä ottajansa aikanaan. Tietyt signaalit auttavat kuitenkin erottamaan ne aidoista, mutta nuo signaalit oppii vain kokeneemman keräilijän opastuksen kautta. JR8 oli juuri se yksikkö, joka taistelee romaanissa Tuntematon sotilas, joten tässä kirjassa ovat käsittääkseni aidot oikeat nimet romaanin keksityille vänrikki Koskelan ja luutnantti Lammion henkilöille. – Vaikka kyseessä olivat valtakunnalliset jäsenmäärältään erittäin suuret järjestöt ja niiden toiminta aikakin melko pitkä, on järjestöön liittyvää materiaalia siihen nähden jäänyt jäljelle yllättävän vähän. – Nämä kohteet tuppaavat muutaman sukupolven jälkeen muuttumaan aidoiksi. kien JR8:n upseerien omakätiset nimikirjoitukset. Kirja on kiertänyt keräilijältä toiselle, kunnes se päätyi minulle. Kesätakin kauluslaatta löytyi Valtion Pukutehtaan kassakaapista, joka myytiin aikanaan huutokaupassa. Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani järjestävät Haminassa tulevana kesänä Suojeluskuntaja Lotta Svärd järjestö näyttelyn. Esineiden joukossa on myös paljon ennen näyttelyissä näkemättömiä kulttuurija sotahistoriallisia aarteita. Antiikki ja taide | 69 HARVINAISUUDET ESILLE ?. Mannerheimin kauluslaatta ja siihen liittyvä valokuva. –Vuosikymmenten aikana erilaista järjestöihin liittyvää materiaalia on kuitenkin päätynyt keräilijöille, osa niistä tulee nyt ensi kertaa sotien jälkeen julkisesti nähtäville, Flink sanoo. Suojeluskunta ja Lotta Svärd järjestöt vaikuttivat aikanaan erittäin voimakkaasti suomalaiseen urheiluun, kulttuuriin sekä lasten ja nuorten kasvatukseen. MARSALKAN KAULUSLAATTA. Esimerkiksi Äyräpään Suojeluskunnan 1926 Äyräpään kirkolle lahjoittama hopeinen ehtoollismalja on ensi kertaa julkisesti nähtävillä. – Autti sai kirjan muistoksi siirtyessään toisiin tehtäviin. Saksalaisia merkkejä väärennetään Baltian maissa nykyään jo melkein teollisesti. – Valmistusajankohta on vain keräilijän kannalta väärä. ?. MIKÄLI KORONARAJOITUKSET ESTÄVÄT NÄYTTELYN AVAAMISEN, SIIHEN VOI TUTUSTUA VIRTUAALISESTI PIENTÄ MAKSUA VASTAAN WWW.RVPK.FI Suomalainen militaria kiinnostaa myös ulkomailla muun muassa Yhdysvalloissa on tehty väärennöksiä, jotka tosin kokenut keräilijän silmä osaa erottaa varsin helposti. Yksi keräilynhelmistä on ollut marsalkka C.G.E. Lotta Svärd järjestöön kuului 232 000 varsinaista jäsentä, kannattajajäsentä ja lottatyttöä. – Niitä on lähes mahdotonta erottaa aidoista aikalaismerkeistä, koska kopioissa käytetty metalli ja leimatkin ovat samoja kuin alkuperäisissä merkeissä. Flinkillä on esillä myös Mannerheim-ristin ritari Pietari Autin JR 8:n upseereilta Petroskoissa saama kirja, jossa on kaikMannerheimin kauluslaatta löytyi kassakaapista. Suojeluskunta- ja Lotta Svärd järjestö olivat aikanaan näkyvä ja keskeinen osa suomalaisuutta. Näyttelyn sisällössä ja esineistön valinnassa on pyritty siihen, että vierailija ymmärtää, kuinka merkittävistä järjestöistä sen ajan yhteiskunnassa oli kyse. Lotta Svärdjärjestön nimissä valmistettiin myös astiastoja. Monesti esimerkiksi paikallisosastojen jäsenluetteloita tuhottiin joko ylemmältä taholta tulleesta käskystä tai omasta aloitteesta. Parhaimmillaan Suojeluskunta järjestöön kuului yli 170 000 varsinaista jäsentä, kannattajajäsentä ja sotilaspoikaa. Merkkien uusiotuotanto alkoi jo sodan jälkeen Saksassa. – Ongelmana on aitous ja sen todentaminen. Siellä valmistettiin mitaleita ja erilaista muutakin tarviketta niistä materiaaleista ja niillä koneilla, joilla niitä oli valmistettu ennen sotaa ja sen aikana. Suomessa ei ole systemaattista väärentämistä juurikaan ole ilmennyt, mutta osa vanhan liiton keräilijöistä on aikojen saatossa teetättänyt kunniamerkeistä ja mitaleista näköiskappaleita täydentääkseen omia kokoelmiaan, koska aitoja ei ole mistään saanut. Tehtaan ompelijat olivat brodeeranneet laattoja käsin ja tämä säilynyt kappale oli mallikappaleena ompelijoille. Kuvittaja, taidegraafikko, tk-piirtäjänäkin tunnetun Erkki Tantun kaksi alkuperäistä Hakkapeliitta-lehden kansikuvatyötä ovat myös näyttelyn helmiä. – Marsalkalla oli käytössään useita eri kauluslaattoja, joita hän vaihteli asetakissaan eri tilanteissa. Vapaaehtoisena Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkönä toimiva Flink on kiertänyt viime kuukaudet ympäri maata hakemassa useiden yksityisten keräilijöiden näyttelyyn tulevaa materiaalia ja suunnitellut näyttelyn sisältöä ja ulkoasua. Yksi syy tähän oli varmasti ainakin se, että itärajan pinnassa pelättiin rauhan tultua mahdollista miehitystä, minkä takia erilaista järjestöön liittyvää materiaalia tuhottiin tai piilotettiin paljon. Esineistökirjoltaan ainutlaatuisen laaja Wanhan Veteraanin näyttely esittelee Suojeluskuntaja Lotta Svärd -järjestöjen toimintaa niiden perustamisesta lakkauttamiseen asti
Jaakolan veistohuoneena toimi entinen ruumiinleikkaushuone. 70 | Antiikki ja taide aiteilijana Alpo Jaakola (1929–1997) oli lähes itseoppinut. Jaakolan suureksi epäonneksi valtatie 9:n tielinjaus vedettiin aikoinaan niin läheltä taiteilijan asumusta, että liikenteen aiheuttama melu pakotti hänet muuttamaan pois Patsaspuistosta vuonna 1979. Loimaan Jaakola-seura ry:n puheenjohtaja Pirkko Hyvönen kertoo arvostetun taiteilijan olleen elinaikanaan kiistelty persoona. MUISTO ELÄÄ. Sittemmin Alpo Jaakola osti Torkkalan kylästä vanhan koulun, jota kutsutaan Torkvilleksi. – Jaakolan teokset olivat usein hyvin erikoisia, eikä tuohon aikaan kukaan muu maalannut samalla tavalla, ehkä joku Reidar Särestöniemi, muttei kukaan muu. Muut rakennukset: ateljee, sauna, ylämökki, pimeä vaja ja lataamo ovat syntyneet pääosin 1960–1970-luvuilla. Jaakolalla oli onneksi kavereita, jotka saivat ostaa tauluja usein hyvinkin halvalla, jos taiteilijalla oli rahapula. Hän masentui ja lähes sairastui menetettyään vaalimansa luonnonrauhan. – Kun uusi tielinjaus tuli siihen lähelle, se aiheutti Alpolle suurta mielipahaa. Tätä ennen hän kuitenkin suojeli puiston takana sijaitsevan neljän hehtaarin metsäalueen. Kuva: Matti Norr Alpo Jaakolan teoksissa vilisi alastomia naisia ja perkeleitä Saviseudun Shamaani Taiteilija Alpo Jaakolan teokset rikkoivat perinteisiä taidekäsityksiä. Vuonna 1985 Jaakolalle myönnettiin professorin arvonimi. Siellä hän piti näyttelyjäkin. Patsaspuisto on ainutlaatuinen ja kiehtova kokonaisuus, jossa luonto ja suurikokoiset veistokset muodostavat mielikuvituksellisen Identtiset intialaiset. Rakennuksen Jaakolan kerrotaan vaihtaneen tauluun. Tämän jälkeen Patsaspuisto oli pitkään tyhjillään luonnon jättäessä oman kädenjälkensä veistoksiin ja rakennuksiin, kunnes vuonna 1992 puisto kokeilumielessä avattiin yleisölle. ”Saviseudun Shamaanina” tunnettu Alpo Jaakola muutti 24-vuotiaana Patsaspuiston alueelle rakennettuaan sinne isänsä kanssa jätelaudoista metsämökin, puiston ensimmäisen asumuksen. Alpon työt ovat valtavassa arvossa. Seuraavana vuonna Loimaan kunta lunasti puiston itselleen, mistä lähtien se on ollut kesäisin avoinna yleisölle. Puistossa on yli 40 toinen toistaan merkillisempää veistosta, joista viimeisimmät ovat syntyneet 1980-luvulla. Alpo Jaakola vuonna 1958. Rakentamiseen käytettiin pääosin purkutaloja. Alpo Jaakolan veistosten ja taulujen yhteydessä on puhuttu suomalaisesta surrealismista, joka yhdistelee perinteistä kansantaidetta, mustaa huumoria ja magiikkaa. – Mutta nyt tilanne on muuttunut aivan täysin. Etenkään uran alkuvaiheessa tavalliset ihmiset eivät kerta kaikkiaan voineet ymmärtää hänen taidettaan. Taideopinnot rajoittuivat yhteen lukukauteen Turun piirustuskoulussa, jonka opettajana toimineen Otto Mäkilän mielestä Jaakola oli jo valmis taiteilija. Kuva: Wikimedia Commons. Koulutuksen katsottiin ainoastaan pilaavan persoonallisen tyylin. T symbioosin
Nauhat olivat pitkään olleet pahvilaatikossa ja vasta sitten kun olimme muuttaneet Loimaalle, nousi esiin kysymys, haluaisiko seura ostaa ne. Ja vuodesta 2006 lähtien Alpon Eksyssuon kumpareelle rakentaman piilopirtin pihalla on esitetty hänen sisarensa, kirjailija Pirkko Jaakolan vuonna 1978 kirjoittama, tapahtumiltaan Eksyssuolle sijoittuva kuunnelma ’Eksyssuon lapset’. Olen kuullut sen ainakin 20 kertaa ja se on aina ollut niin liikuttava, että itku on meinannut päästä. – Ei kuitenkaan voi tuomita tuon ajan ihmisiä siitä, etteivät he ehkä halunneet ymmärtää Alpo Jaakolan taidetta. Antiikki ja taide | 71 TEKSTI: TIMO ELO LÄHDE: LOIMAAN TAIDEMUSEO. – Mukana on usein ollut myös Alpon tunteneita henkilöitä, jotka ovat kertoneet suhteestaan Alpoon. Kysymyksessä on Ylen nauha, jonka julkiseen esittämiseen on saatu lupa. Hyvä taide on kuitenkin sellaista, että siitä pystyy kyllä ammentamaan vuosikymmeniä. Koivikonnainen. Kuva: Monika Antikainen. Niissähän vilisi perkeleitä, alastomia naisia ja vaikka mitä. Kirja on ilmestynyt vuonna 1967 ja siitäkin käy ilmi, miten Alpoa ei aina ymmärretty. – Viime vuonna Alpon syntymästä tuli kuluneeksi 90 vuotta. Monikaan ei nähnyt niissä mitään erikoista ja kaunista. – Kun kulkee alueen metsässä vähän tarkemmin ympärilleen katsellen, näkee kiviin hakattuja ihmiskasvoja. MYSTIIKKAA JA TAPAHTUMIA. Työthän olivat täysin erilaisia kuin mihin oli totuttu. Sittemmin heidät löydettiin kuolleina. Ne oli myös tehty niin, ettei niissä noudatettu perinteisiä kauneuskäsityksiä. Niistä tehdään monitaiteellinen esitys, johon liittyy nauhalta tulevaa Alpon puhetta, musiikkia ja kuvia. Vuosittain syyskuun alussa Loimaalla on ollut tapana järjestää Jaakola-päivät kulttuuriohjelmineen. Kaiken kaikkiaan Patsaspuistossa on hyvin jännittävä tunnelma, Hyvönen kertoo. Tämän kunniaksi turkulainen Tehdas-teatteri on esittänyt Alpo Jaakolan ”Ruusuruoska”-kirjan pohjalta tehdyn näytelmän. – Aivan suokummun vieressä on paikka, johon tarina perustuu: 1800-luvun lopulla kaksi pientä sisarusta meni marjaan suolle eksyen sinne. – Sen sijaan nykyään Patsaspuiston sijainti aivan tien vieressä on ihanteellinen ja sinne on helppo poiketa, mutta Alpon hankkiessa alueen sukulaiseltaan se oli pelkkää peltoa, jonne hän istutti puita, koska piti kovasti luonnosta. . Tämä on kuitenkin vasta ensi vuoden syksyn asia, Pirkko Hyvönen kertoo. Sisarusten haudalla on tapauksesta kertova ristikin, Hyvönen kertoo. – Eräs Kotkassa asuva tuttu muusikko oli 1990-luvulla käynyt paikallisessa vanhaintavarainkaupassa ja löytänyt sieltä Ylen vanhoja kantanauhoja. Se Pääsisäänkäynti. Kuva: Monika Antikainen Huvimaja. Kuva: Monika Antikainen Alpo Jaakolan teoksissa vilisi alastomia naisia ja perkeleitä Saviseudun Shamaani on voittanut aikoinaan palkinnonkin. Nauhat on nyt digitoitu ja olemme hankkineet niiden käyttöön luvat Yleltä sekä nauhoitteet tehneen nyt jo edesmenneen toimittajan lapsilta. Kuva: Monika Antikainen Saarnastuoli. Niistä kahdeksan oli Alpo Jaakolasta. Kuitenkin taiteen tunteminen ja näkeminen on pitkäaikainen prosessi, johon tulee myös kouluttautua. Kuva: Monika Antikainen Alkueläin. Kuva: Monika Antikainen Haapojennainen
72 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet Muisto pienestä lastenhuoneesta 60-luvun karttapallo Karttapalloon syttyvä valo valloitti sisarukset ja sai mielikuvituksen valloilleen. 60-luvulla kylkiäisenä perheeseen tullut karttapallo ei ole rahallisesti arvokas, mutta siihen liittyy paljon muistoja.
Olihan pallossa selkeästi nähtävillä kaikki maailman maat. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. – Meidän Suomi näytti niin pieneltä kartalla, ja pienihän Suomi onkin vaikka maailman maista minulle rakkain. – Nurinkurista, että itse olen matkustanut lukemattomissa maissa, mutta en vielä koskaan ole päässyt Australiaan. . Karttapallosta selvisivät maat, rajat ja kaupungit.. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Niitä tutkittiin ja maiden pääkaupunkeja. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com nut, joitakin taasen itsenäistynyt. – Ehkäpä se vielä joskus on veljentyttärien lapsilla. Kun silmä kiinni oleva tökkäsi sormensa palloon, se pysähtyi ja sormi osoitti maata, johon pääsisi matkalle. Nyt se on taasen Anna-Liisalla. Veljeni taasen on ollut ulkomaanmatkojen suhteen huomattavasti minua säästeliäämpi, matkustuksesta todella paljon pitävä Anna-Liisa Korhonen nauraa. Se oli jännittävää. Nyt kun palloa katsoo, niin enäähän kartta ei pidä paikkaansa, sillä monia maita on poistuE KERRO AARTEESI TARINA ?. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Kun tuo ihmeellinen pallo saapui iisalmelaiseen pienen perheen työläiskotiin, sitä kävivät ihmettelemässä naapuruston lapsetkin. Katseltiin rajoja ja naapurimaita. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Lapsuusvuosien jälkeen karttapallo oli joitakin vuosikymmeniä vanhempien varastossa. Antiikki ja taide | 73 lettiin 60-luvun puoliväliä Iisalmen maalaiskunnassa Kirkonsalmella, kun nelihenkisen perheen äiti keksi tilata kotiin kirjasarjan, jossa oli esiteltynä maailman eläimiä hienoin värikuvin. SÄILYY SUKUPOLVIEN YLI. Pidän sitä työhuoneessani. Opimmekin siinä leikin varjolla paljon asioita. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. – Se oli minusta ja vuotta vanhemmasta veljestäni uskomattoman hieno, nyt 60-vuotias Anna-Liisa Korhonen kertoo. – Eihän sillä tänä päivänä varmaan ole euron arvoakaan, kun se on muovinen ja vähän klenksukin, mutta olen säilyttänyt sen ja tykkään sen läpi siintyvästä valosta. – Lempisatukirjani oli tuolloin Gunnel Lindenin kirja Lurituri matkoilla. Näinhän se maailma muuttuu, Anna-Liisa sanoo. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Anna-Liisan ja hänen isoveljensä mieleisin leikki oli vuorotellen pyörittää palloa. Siinä radion sisällä oleva tonttu tuli iltaisin Sirkkuliisan huoneeseen ja he lähtivät yöksi matkustamaan sängyllä ympäri maailman. – Tutkimme sitten tietosanakirjasta, mikä maa oli ja millaista siellä oli. Toinen pyöritti ja toisella oli silmät kiinni. Avaa meille aarteittesi tarinat. MIELIKUVITUSMATKOJA. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Kait tuossa pyöritysleikissä samaistuin kirjan tarinaan. Hyvä Antiikki ja taide –lehden lukija. Saavat sitten katsella, millainen maailma oli, kun heidän vaarinsa ja isotätinsä olivat pieniä. Sieltä se tuli Anna-Liisalle ja teki välihypyn veljen tyttärien lastenhuoneeseen. Kirjasarjan kylkiäisenä tuli karttapallo, jonka sisään syttyi valo. Anna-Liisa sanoo, että pallonpyörityksessä hänen sormensa osuivat tavallista useammin Australiaan, kun taas hänen veljellään maiden valikoima oli laajempi
Suomessa vallitsevan koronaepidemian vuoksi voi olla mahdollista, että tapahtumia perutaan.. 9.-12.7. Seinäjoen antiikki-, keräilyja vintagemessut, Seinäjoki Areena, Kirkkokatu 23. Fiskarsin antiikkipäivät, Fiskarsin ruukki, Raasepori. Aitoon antiikkija keräilymessut, Aitoon Honkala, Honkalantie 4, Aitoo, Pälkäne. HEINÄKUU . 74 | Antiikki ja taide TOUKOKUU . LOKAKUU . 15.6. 19.– 20.9. Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas. 2.-5.7. 1.-2.8. 3.-4.10. Tapahtumat 2020 SYYSKUU . Lahden antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravirata. . 21.5. Lasija keräilytapahtuma, Suomen lasimuseon piha, Riihimäki. KESÄKUU . ELOKUU . . 10.–11.10. Billnäsin antiikkija perinnepäivät, Billnäsin ruukki, Raasepori. Hyvinkään antiikkija keräilymarkkinat, Wanha Areena, Kankurinkatu 6-8
MEMBER OF SFP GROUP SU O M E N F IL AT ELIA PA L V E L U OY
Kokoelmaripustuksessa esillä rakastettuja teoksia Schjerfbeckistä Gallen-Kallelaan ja Edelfeltiin. | Retrospektiivinen näyttely valokuvataiteilijan 20-vuotiselta uralta. Nanna Hänninen, How About the Future. Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide | ”Vuoden kulttuuriteko” HS 11.5.2019 TAIDETTA | HISTORIAA | ARKKITEHTUURIA | MAKUELÄMYKSIÄ MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI SEURAA AJANKOHTAISIA UUTISIAMME SERLACHIUS.FI SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! KUN OVET JÄLLEEN AVAUTUVAT, NAUTITAAN TAAS TAITEESTA!. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-26 700278-2003 UUTTA KARTANON KLASSIKOT -NÄYTTELYSSÄ Hugo Simbergin Köynnöksenkantaja (1905) ja Anselm Kieferin Väinämöinen Ilmarinen (2018). TUTUSTU MYÖS NÄIHIN Onnea etsimässä – Italian nykytaidetta | Italialainen nykytaide esittäytyy laajassa ryhmänäyttelyssä. Petri Eskelinen, Toimintamuisti | Miten tulkitsemme asioita eläväksi