ja taide Hattulan Pyhän Ristin kirkko, keskiajan pyhiinvaelluskohde Camilla Mobergin lasitaide: Värien hehkua ja vahvoja muotoja Kemin Jalokivigalleriassa Suomen kuninkaan kruunu NYT Hämeenkoskelta löytyi hopea-aarre Helsingin Snellmaninkatu uusrenessanssin keskittymä Helene Schjerfbeck, modernisti ja pelkistämisen mestari
klo 18–20 Runsas ohjelma Lisätietoja: antiikkitapahtuma.fi / Liput: shop.messukeskus.com Lataa Messukeskuksen mobiiliappi iOStai Android-laitteelle ja tutustu messuihin!. Mukana yli 70 kauppiasta Muotojen mestari Hior t af Ornäs -näyttely Retro ja vintage esillä Nostalgia-alueella Keräilijöiden ilta ke 7.9. . , & .–
09-413 97 370. 040 707 4753 www.porvoonwanharautakauppa.. 044-5264847 PALVELUHAKEMISTO Ostoja myyntiliike Avoinna MA-PE: 11-17.30 LA: 10-15.00 SU: Suljettu Pillikatu 2, 11910 Riihimäki Ritva 045-113 7374, Hi?osasto 050-529 0438 www.asadonaarteet.net, info[at]asadonaarteet.net emalikilpi.fi ja taide Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. Perinnerakentajan rautakauppa Vanha Hämeenlinnantie 5, Vanha asema PORVOO Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Puh. Valpperintie 20, Nousiainen p. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. 3 Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark
76 ESPOON MODERNIN taiteen museo EMMA toteutti kesän ja alkusyksyn aikana Taidekontti-yhteisötaideprojektin. , ma–pe 8–16, puh. Toimitussihteeri: Tarja Pitkänen tarja.pitkanen@karprint. 48 YRITYKSET, JOILLA ON taidetta, pyrkivät kokoelmillaan kuvastamaan toimialaansa ja luomaan haluttuja mielikuvia. 32 HELSINGIN UUDENMAANKADUN galleriakierroksella pääsee tutustumaan uusimpaan kotimaiseen taiteeseen. 52 INNOSTUS TAITEESEEN on vienyt Raini, Raimo ja Rauli Heinon mukanaan. 10 ESSI RENVALL oli tuottelias muotokuvien tekijä ja lisäksi hän oli aikansa seurapiirikaunotar, jonka elämää media seurasi tarkoin. 28 HELENE SCHJERFBECKIN intohimona oli kuvata ihmistä. 68 UUDEMPI TAVARAKIN myy Fiskarsin antiikkipäivillä. 64 SUOMENLINNA ON monille tuttu kesäinen vierailukohde, mutta harva tuntee alueen taideteoksia ja muistomerkkejä. 40 RIIHIMÄKI 44 PROFESSORI JA TOIMITUSJOHTAJA Pekka Mattila on intohimoinen taiteenkeräilijä. 09-413 97 370 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint. 18 PENTTI JA ANNE MATTILA ovat vuodesta 1972 alkaen koonneet tilalleen Kalantiin vanhaa esineistöä ja kunnostaneet rakennukset museotarkoitukseen. 22 LASITAITEEN NIMEKKÄISIIN edustajiin Fiskarsissa kuuluu Camilla Moberg. ANTIIKKI JA TAIDE Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint. 56 HATTULAN PYHÄN RISTIN kirkko on aikanaan rakennettu uuden rajamaakunnan, Hämeen kirkolliseksi keskukseksi. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 35 €. 60 OLAVI VUORELA on toiminut yli kaksikymmentä vuotta taidekauppiaana Turussa. 80 ESPOON UUTEEN, Jorvin sairaalan viereen rakentuvaan kuntoutussairaalaan sijoitetaan taidetta yli 300 teoksen verran. 79 SUOMALAISET OVAT uuden museokortin myötä uudella tavalla innostuneet käymään museoissa. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Kemin jalokivigalleria 6 KEMIN JALOKIVIGALLERIAN kokoelman vetonaula on Suomen kuninkaan kruunun malli. 36 SOTUNGIN KYLÄSSÄ Vantaalla pääsee kesällä tutustumaan Laila Pullisen ja Leonardo da Vilhun veistoksiin. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint. 4 Vuonna 2016 ilmestyy 6 numeroa. 72 HELSINGISSÄ ON jäljellä monia uusrenessanssia edustaneiden arkkitehtien Gustaf Nyströmin ja Theodor Höijerin suunnittelemia merkkirakennuksia. 14 28 44. , puh. 86 HELSINGISSÄ ON lukuisia urheilijoita esittäviä veistoksia, jotka kätkevät taakseen kiehtovia tarinoita. Heinoille kertynyt yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen kokoelmista. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 40 €. 14 RAUTAKAUDEN JA KESKIAJAN esinelöytöjen kuten hopeakolikoiden ja miekkojen myötä kiinnostus arkeologiaan on lisääntynyt
Viime vuosina syntynyt ajatus järjestää Imatralla Vuoksenniskan poikien yhteisnäyttely on nyt toteutunut. Vanhoja esineitä on yhteensä seitsemän tuhatta, lukuisimpia esinesarjoja ovat juustokehät Niitä on satoja, kaikki erilaisin kuvioin muotoiltu. Niitä on kolmen viime vuosisadan ajalta, mitä erilaismpia. Suomesta hän tiesi vain sen, että muraalit ovat täällä vielä aika uutta. Pentti ja Anne Siivosen talonpoikaismuseo maan mittavin S uomalainen maanviljelys on vanhaa, historia kertoo sitä harjoitetun Euroopan pohjoisimmilla alueilla yli kaksi vuosituhatta. Monenlaisia maataloudessa käytettyjä vakkoja on Siivosen museossa lähes kolme sataa. Vuoksenniskan pojat Yrjö Kukkapuro ja Mikko Paakkanen.. Suomalaisesta vanhasta peltoviljelystä tiedetään paljon ja sitä on tallennettu monin paikoin jälkipolville nähtäväksi. Vahvin juuri muokkasi maan ja pienempi juuri oli ylöspäin suuntautuva ja toimi ohjaimena ja puun runko-osa oli vetojuhtien väliin sijoitettu yksiosainen aisa. Opiskeltuaan Taideteollisen Korkeakoulun sisustustaiteen osastolla Kukkapuro ja Paakkanen suuntautuivat voimakkaasti huonekalusuunnitteluun ja muotoiluun. Ilman palkkaa, ainoa motiivi on ollut menneiden polvien työn kunnioittaminen. Guggenheimin taidemuseon rakentaminen olisi tarkoitus rahoittaa veronmaksajien rahoilla. Sen voitti pariisilainen Moreau Kusunoki Architectes -toimisto. Voidaan todeta, että vasta hieman yli sata vuotta sitten se tuli laajaan käyttöön ja peltoviljelyn teho ja sadot lisääntyivät merkittävästi. Kaskiviljely oli siemenviljan vanhin muoto. Ne on tehty usein tietyn henkilön oman persoonallisen valinnan mukaisin kuvioin joskus miehet ovet tehneet rakastetuilleen juustovakkaan kauniita kuvioita ja joissain on aivan tavallisia kotoisen ruokapöydän kaunistukseksi. Työ on toteutettu omin kustannuksin. Yli neljänkymmenen vuoden ansiokas maatalousvälineistön keräys ja noin kahdenkymmenen rakennuksen kunnostaminen museotarkoituksiin on ollut suunnattoman suuri työ. Viime vuosina kesäisin suurella yleisöllä on viikon aikana ollut mahdollisuus päästä tutustumaan Suomen suurimpaan talonpoikaismuseoon. Hämeentie 78:ssa sijaitsevan seitsenkerroksisen talon seinä on vielä valkoinen, mutta syyskuussa australialainen katutaiteilija Guido van Helten alkaa maalata siihen valtavaa taideteosta. Poiketen arkipäivän työkohteista, julkisten tilojen sarjavalmisteisista kalusteista, he molemmat esittävät tässä Museonäyttelyssä prototyyppejään ja kokeilumallejaan. Vetojuhtina hevonen ja härkä. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ei kuitenkaan lupaa rahaa hankkeelle. Puisia kaariauroja käytettiin Suomessa monin paikoin vielä 1800-luvulla, mutta jo keskiajan alussa yleistynyt vannasaura ei tullut käyttöön vuosisatojen aikana koko maahan. Koukku tehtiin kahdesta puusta. Guggenheimin kohtalo yhä auki Helsinkiin kaavailtu Guggenheimin taidemuseo on hallituksen pöydällä ensi vuoden budjettineuvotteluissa. – Itse pitäisin hanketta sinänsä hyvänä, mutta vaikeana taloudellisena aikana pitää löytyä sellaiset tavat, joilla museo pystyttäisiin toteuttamaan niin, ettei se ole pois hyvinvointiyhteiskunnastamme, Orpo sanoo Ylelle. Viljan viljelyn edistyminen oli hidasta, viljelytekniikan tiedetään pysyneen lähes samalla tasolla lähes kaksi tuhatta vuotta. Helsingin kaupunki haluaisi maksumieheksi myös valtion. Vakka-Suomi on ollut historian tutkijoiden mukaan yksi hitaimmin edistynyt maanviljelyn kehityksessä. Töissään van Helten kuvaa tyypillisesti suuria ihmiskasvoja. Pentti ja Anne Siivonen ovat elämänsä parhaat vuoden uhranneet maataloudessa käytettyjen esineiden keräämiseen, kunnostamiseen ja arkistointiin museoksi. Mitä moninaisimpia henkilösidonnaisia kuvioita näkee Siivosen juustovalikoissa. Van Helten on katutaiteilija, joka ei ollut ikinä ennen käynyt Suomessa. Vakka-Suomessa, Kalannin pitäjässä on merkittävä peltoviljelyn ja maaseudun asukkaiden työvälineistä koottu museo. Aikaa on kulunut yli neljä vuosikymmentä. Yle Uutisten haastattelema valtiovarainministeri Orpo kertoo, että Guggenheim Helsinki on hallituksen pöydällä, mutta ministeri ei vielä tarkenna, miten hallitus etenee asian kanssa. Tutustuttuaan paremmin he huomasivat olevansa lähtöisin Vuoksenniskalta Imatralta. Vaikka alue on vaurainta Suomea, on alue metsäistä seutua vielä tänään. Metsästys ja kalastus sekä alkeellinen peltoviljely ovat vanhimpia elämisen edellytyksiä. Kyntövälineenä koukku sivuutettiin ja tilalle tuli aura, joka käänsi ison siivun maata kerralla ja tasaisen syvään. Orpo haluaisi löytää sellaisen mallin, että Guggenheimia pystytään mahdollisimman pitkälle rahoittamaan yksityisesti. Voidaan hämmästellä, miten vakkojen ja juustokehien kokoaminen ympäri maata on voinut tulla kerätyksi talon kahden omistajan toimesta. 5 Vuoksenniskan pojat Imatralla Vuoksenniskan poikien Yrjö Kukkapuron ja Mikko Paakkasen töitä on näytteillä Imatran taidemuseossa lokakuun puoliväliin saakka. Elokuussa hän tuli viideksi päiväksi tutustumaan Helsinkiin ja seinään, johon UPEA16-katutaidefestivaali pyysi häneltä teoksen. Kaskiviljelyn jälkeen opittiin käyttämään vetojuhtia, meillä pääasiassa hevosta, mutta myös eurooppalaiseen mallin mukaan härkiä. Guggenheimin kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu ratkesi viime kesänä. Australian Brisbanesta kotoisin oleva Guido van Helten matkustaa ympäri maailmaa tekemässä muraaleja. Molemmat olivat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa Vuoksenniskalla ja sieltä lähteneet maailmalle opintielle. Molemmat päätyivät nopeasti saman helsinkiläisen valmistajan suunnittelijoiksi (Haimi / Avarte Oy), Yrjö Kukkapuro jo 1960-luvulla ja Mikko Paakkanen sitten 2000-luvun alusta. Taideteos talon seinään Vallilaan Australialainen katutaiteilija Guido van Helten suunnittelee 7-kerroksisen talon seinään muraalia eli isoa seinämaalausta
– Se on tehty kullatusta hopeasta ja sitä koristavat heraldisten ruusukkeiden lisäksi Suomen. Tulevalle kuninkaalle ehdittiin kuitenkin katsoa jo linnanpaikka Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta. Vuonna 1988 kemiläinen kultaseppä Teuvo Ypyä löysi 60 vuotta kadoksissa olleet Eric O. Hänelle valmistettiin myös huonekaluja ja vaatteita, jopa kruunu ehdittiin suunnitella. tehtävää vastaan. Vanhan tullikamarin pysyvässä jalokivinäyttelyssä on esillä mitä erilaisimpia koruja jalokiviä sekä taitavia jäljennöksiä maailman kuuluisimmista timanteista ja kruununkalleuksista. Kemin Jalokivigalleriassa luonnon taideteoksia I tsenäistymisen jälkeen Suomessa käytiin poliittista kamppailua maan tulevasta hallitusmuodosta. Monarkistit pyrkivät tekemään Suomesta kuningaskunnan ja 9. Näyttelyn rahallisesti arvokkain kivi on madagaskarilainen turmaliini. Ehrströmin laatimat kruunupiirustukset ja päätti työryhmineen valmistaa kuninkaan päähineen. 6 Suomen kuninkaan kruunu sekä yli 3000 koruja jalokiveä Kemin Jalokivigalleria viettää 30-vuotisjuhlavuottaan. Kokoelman vetonaula on Suomen kuninkaan kruunun malli. Hanke onnistui ja kruunu asetettiin näytteille Kemin Jalokivi galleriaan. W. Hanke kuitenkin kariutui Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, eikä prinssi koskaan ottanut Suomen kuninkaan kruunu on valmistettu 1990-luvulla alkuperäisten piirustusten mukaan. lokakuuta 1918 saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl ehdittiin jopa nimittää Suomen kuninkaaksi
Moisanen osaa myös kertoa monia koruihin liittyviä kiinnostavia anekdootteja. Vaikka nämä historialliset arvokivet ovat jäljennöksiä, niistä saa hyvän käsityksen maailman kuuluisimpien timanttien ulkonäöstä ja koosta. Kuvan akaatit ovat peräisin Brasiliasta. Piirustusten mukaan ruusukkeissa tuli käyttää vihreää kiveä, ja siihen tarkoitukseen Ypyä valitsi jaloserpentiinin. Ametistin rahallinen arvo on noin 3700 euroa.. Koristeena on myös kuorikkohelmiä. Kokoelmasta löytyy paitsi perinteisiä mineraaleja, myös niin sanottuja orgaanisia kiviä, eli kivettynyttä kasvija eläinkuntaa. yhdeksän maakunnan vaakunat. Maisema-akaatit herättelevät mielikuvitusta. Esillä on taidokkaita jäljennöksiä Euroopan hovien kalleuksista: esimerkiksi Ison-Britannian Imperial State Crown -kruunu, Venäjän tsaarin valtikka, Norjan kuningasparin valtakunnanomenat ja Marie Antoinetten 647 timantin kaulakoru. Jalokivigalleriassa omissa vitriineissään komeilee kuitenkin koruja, joiden arvo olisi vielä valtavampi, mikäli nekin olisivat aivan aitoja ja alkuperäisiä. Esimerkiksi kuningatar Elisabethin kruunussa cullinan-timanttien ja helmikorvakorujen lisäksi kimalteleva rubiini ei suinkaan ole vahingossa hajonnut: – On uskottu, että rubiinissa asuu paha henki, joten kiveen piti porata reikä ja paikata se ennen kuin rubiini istutettiin kruunuun, opas valottaa. Kruunusta tekee poikkeuksellisen myös se, että sen päällä ei ole ristiä vaan vaakunaleijona ja valtakunnanomena, esittelee jalokivigallerian opas Päivi Moisanen. Näyttelyn kivet on koonnut kultaseppä Teuvo Ypyän poika, taiteilija Teemu Ypyä, joka aloitti kivien keräilyn isänsä johdolla jo pikkupoikana. 7 Suomen kuninkaan kruunu sekä yli 3000 koruja jalokiveä Kemin Jalokivigalleriassa luonnon taideteoksia Kivet peräisin yksityiskokoelmasta Kemin Jalokivigallerian alakerrassa voi tutustua Euroopan suurimpaan jalokivikokoelmaan. Kruununjalokiviä ympäri Eurooppaa Suomen kuninkaan kruunu on myös Kemin Jalokivigallerian kruunu. Paljon on Ypyän itsensä keräämiä kiviä niin Suomesta kuin maailmaltakin, mutta mukana on myös ostettuja ja lahjoituksena saatuja kiviä. Kemin Jalokivigallerian opas Päivi Moisasen vieressä on 150 miljoonaa vuotta vanha brasilialainen ametistiontelo, joka on syntynyt tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Kokoelma on pysynyt muuttumattomana Jalokivigallerian perustamisesta vuonna 1986 lähtien, Moisanen kertoo. – Kiviä on maailman joka kolkasta. Kaksikiloisen päähineen vakuutusarvo on peräti 170 000 euroa, mutta historiallinen arvo vielä paljon suurempi. Kokoelman tarkkaa rahallista arvoa ei kerrota julkisuuteen, mutta yksittäisten kivien hinnoista voi saada jotain osviittaa: – Arvokkain kivemme on sateenkaaren väreissä välkkyvä madagaskarilainen turmaliini, jonka hinta olisi noin 8500 euroa, Moisanen kertoo. Myös jäljennökset on tehty arvokivistä ja esimerkiksi timantit on korvattu kvartseilla; mitään keinotekoista ei siis jäljennöksistäkään löydy
Kemin Jalokivigalleriassa on esillä myös kuivaniemeläisen Erkki Lehtolan puuveistoksia, joissa kuvataan kiviin liittyviä uskomuksia. – Vaatii korusepältä valtavasti ammattitaitoa ja luovuuttakin löytää kivestä juuri oikea kohta ja käsitellä se niin, että kaunis kuva tulee esiin. Jalokivigallerian vitriineissä on esillä koruja arvokiviä sekä orgaanisia kiviä eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi kvartsikiviin kuuluva sarviakaatti näyttää ulospäin lähinnä ruskealta limpulta, mutta on sisältä upean punainen. Jalokivigalleria on avoinna ympäri vuoden. 8 Käsityötaidon näytteitä ja luonnon ihmeitä Näyttelyn kiviin liittyy paljon kiinnostavaa tietoa ja tarinoita. Tässä kuvaelmassa nähdään, kuinka ametistisormus suojelee kantajaansa juoppoudelta.. Esillä on niin vaatimattoman oloisia raakakiviä kuin äärimmäisen taitavasti valmistettuja korujakin. Puuhun kivettyneet yli sata miljoonaa vuotta vanhat kalat ovat aivan oikeita: niitä on väritetty vain sen verran, että ne erottuvat pohjasta paremmin. Näyttelyn ehkä häkellyttävin kivi on pikkuruinen kvartsikide, jota kutsutaan Herkimeden timantiksi. Se näyttää aivan symmetriseksi hiotulta, vaikka on täysin käsittelemätön raakakivi: – Luonto voi tehdä mitä tahansa. Kivissä säihkyvät värit ja muodot valloittavat upeudellaan: – Metsässä kulkiessa ei aina arvaa, kuinka mahtavia kiviä matkalla voi tulla potkineeksi. Englannin kuningattaren kruunun tarkka jäljennös painaa noin kaksi kiloa. Tuntuu pieneltä ihmeeltä katsoa vaikkapa vuorikiteen säännöllisyyttä tai kuutiomaisia tulikiviä, pyriittejä, Moisanen lisää. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Kemin Jalokivigalleria sijaitsee vanhassa tullirakennuksessa osoitteessa Kauppakatu 29. Moisanen esittelee myös harvinaisempia maisema-akaatteja, joita katsellessa ei tarvitse paljon viritellä mielikuvitusta nähdäkseen kivissä lintuja ja metsää
Raunion työ on moniulotteinen, kiinnostavilla ja monipuolisilla lähtöaineistoilla tehty gradu Helsingin kannalta merkittävästä Kampin alueesta. Johnssonin kokoelma on yksi Suomen merkittävimpiä edelleen karttuvia yksityisiä taidekokoelmia, jonka ytimen muodostavat pohjoismainen konstruktivismi ja värimaalaus. Kauklahden lasitehdas oli yksi maamme merkittävimmistä valaisinlasin tuottajista ja tästä esimerkkeinä näyttelyssä ovat valaisimet ja erilaiset lasikuvut. Johnsson on hankkinut kokoelmaansa myös kansainvälisen nykytaiteen klassikkonimiä, kuten Josef Albersia, Anthony Caroa ja Victor Vasarelya. Hän myös lainaa näyttelyyn kaksi harvinaista Nelson Mandelalta saamaansa maalausta. Kruunuvuoren hylätty huvilaalue Helsingin Laajasalossa. Töiden aiheet liittyvät kaupunkiin tai kaupunkilaisiin. kesäkuuta ja on esillä siellä syyskuun loppuun saakka. Näyttely on avoinna yleisölle 3.9. Aiheena on Kruunuvuoren hylätty huvila-alue, jonka ihmisjoukko ottaa omakseen ja muuttaa puolijulkiseksi tilaksi. Amerikkalaista 1960-luvun jälkeisen taiteen kenttää edustavat mm. Taiteilija korostaa kasvojen piirteitä kokeilemalla erilaisia värimaailmoja ja sivellintekniikkaa, joita yhdistelemällä syntyy hänelle ominainen visuaalinen herkkyys. Lionel Smit kuvaa maalauksissaan ja veistoksissaan ihmiskasvoja ja niiden taakse kätkeytyviä ihmiskohtaloita.. Suomessa Hatoumin teoksia on nähty viimeksi ARS95 -näyttelyssä Helsingissä. Hämäläisen tekemä opinnäytetyö on mielenkiintoinen ja ajankohtainen katsaus uudenlaiseen kaupunkitilan syntymiseen. Olle Bærtling, Bård Breivik ja Kristjàn Gudmundsson . Teoksillaan hän välittää oman käsityksensä identiteetistä ja sen muodostumisesta. Lars Göran Johnsson (s. Opinnäytepalkinnot on jaettu vuodesta 1992 alkaen. 9 Johnssonin kokoelma Turun taidemuseolle Helsinki-palkinnot kahdelle taidehistorian gradulle Helsingin kaupungin Tietokeskus on jakanut tunnustuspalkinnot kahdelle ansioituneen opinnäytetyön tekijälle. Presidentti Martti Ahtisaari on antanut tukensa näyttelylle. 1931 Tampereella) kiinnostui taiteesta jo lapsena ja on kerännyt taidetta kohta 50 vuotta. Kokoelma avaa näkymiä niin kansainväliseen modernismiin kuin omaan aikaammekin. Nyt nähtävät maalaukset ovat uusia, tätä näyttelyä varten tehtyjä ja niiden erikoisuutena on kulta. Raunio palkittiin opinnäytetyöstä Kampin keskus kasvavan kaupungin välitilassa. Lahjoitukseen kuuluu mm. Jo laajasti kansainvälistä mainetta saavuttaneen taiteilijan teoksia nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa Didrichsenin taidemuseon syksyn 2016 näyttelyssä. 1952) tunnetaan runollisista, mutta hyvin poliittisista veistoksista ja installaatioista, jotka hän usein toteuttaa epätavallisista materiaaleista. Hämäläinen palkittiin opinnäytteestä Arjen tuolla puolen. John Cage, Helen Frankenthaler ja Frank Stella. Taidelasiin kuuluivat sekä maalatut että hiotut ja kaiverretut esineet. Molemmat palkitut gradut on laadittu Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. kuten Helena Tynellin, Kyllikki Salmenhaaran ja Theodor Käpin tuotantoa. Mona Hatoumi Kiasmaan Nykytaiteen museo Kiasma toteuttaa arvostetun palestiinalais-brittiläisen kuvanveistäjän Mona Hatoumin retrospektiivisen näyttelyn tänä syksynä Näyttely sisältää 75 teosta, joista varhaisimmat ovat 1970-luvulta, kirjoittaa taidelehti Artforum. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Lars Göran Johnsson on lahjoittanut Turun taidemuseol le yli 300 teosta sisältävän kokoelmansa. Arvoituksellisuus ja mystiikka näkyvät myös muotokuvissa, joihin Smit on sijoittanut kultafragmentteja. Kauklahden lasitehdas oli yksi suurimmista työllistäjistä Espoossa ja se jatkoi Kauklahden alueelle jo varhain syntynyttä teollista perinnettä. Pohjoismaista näkökulmaa siihen tuovat mm. Palkinnon voi saada tutkielma, jonka aiheena on Helsinki, helsinkiläiset tai kaupungin oma palvelutoiminta, kaupunkitalous ja elinkeinotoiminnan edellytykset. Näyttely on avoinna 9.9.2016–29.1.2017. Smit kuvaa maalauksissaan ja veistoksissaan ihmiskasvoja ja niiden taakse kätkeytyviä ihmiskohtaloita. Pariisin jälkeen näyttely nähdään Lontoon Tate Modernissa kevätkaudella 2016 ja se siirtyy sieltä Kiasmaan, jossa se on esillä 30.9.2016– 30.1.2017. Sitä pidetään arvoituksellisena materiaalina, johon liitetään usein myös mystiikkaa. Kasvoja Didrichsenin taidemuseossa Lionel Smit (s. Lasin aika -näyttelyyn ehtii vielä Espoon kaupunginmuseon näyttely Lasin aika kertoo Kauklahden lasitehtaan historiasta, sen tuotannosta, työntekijöistä ja heidän arjestaan. Kokoelma sisältää merkittäviä teoksia kotimaisilta tekijöiltä, kuten Birger Carlstedtilta, Juhani Harrilta, Ismo Kajanderilta, Leena Luostariselta, Olli Lyytikäiseltä, Greta Hällfors-Sipilältä ja Sam Vannilta. Lisäksi esille tulee muutama afrikkalainen esine museon omista kokoelmista. 1982) on eteläafrikkalainen kuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti suurikokoisista muotokuvamaalauksistaan ja veistoksistaan. Saatu lahjoitus täydentää erinomaisesti Turun taidemuseon kokoelmaa vahvistaen sitä erityisesti suomalaisen modernismin ja nykytaiteen osalta. Lahjoitus pitää sisällään maalauksia, veistoksia, esineteoksia, grafiikkaa ja piirustuksia. Teokset ovat yleisön nähtävillä museon huvilan puolella. Lasin kimallus ja arjen nostalgiset käyttöesineet, kuten juomalasit ja lautaset, kermakot ja sokerikot, maalatut ja kaiverretut maljakot kertovat oman aikansa muotokielestä. saakka. Palkitut ovat Elina Hämäläinen ja Katja Raunio. Näyttely esittelee ensi kertaa laajasti myös tehtaalla työskennelleiden taiteilijoiden, Espoon kaupunginmuseon näyttely Lasin aika kertoo Kauklahden lasitehtaan historiasta. 2000-luvulle tultaessa Johnsson kiinnostui nuorten kotimaisten maalareiden ekspressiivisestä ilmaisusta, joka luo kiinnostavaa kontrastia kokoelman muutoin hillityn esteettiselle yleisilmeelle. Beirutissa syntynyt Mona Hatoum (s. Tehdas oli tunnettu etenkin taidokkaasti puhalletuista opaalikuvuista. Lasin kiehtova maailma avautuu esillä olevan runsaan ja monipuolisen esineistön ja kuvaaineiston välityksellä. Näyttely avautuu Pompidoukeskuksessa Pariisissa 24. Janne Räisäsen, Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen, Anna Retulaisen, Jyrki Riekin ja Johanna Ehrnroothin teoksia
Hän oli tuottelias muotokuvien tekijä ja lisäksi hän oli aikansa seurapiirikaunotar, jonka elämää media seurasi tarkoin. Essi Renvallin egyptiläistyyppinen omakuva vuodelta 1966. 10 Naiskuvanveiston pioneeri Essi Renvall oli viime vuosisadan tunnetuimpia kuvanveistäjiä maassamme. Kuva: Mika Friman / Oulun taidemuseo
Hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä sota-aikaan vuonna 1942. Esimerkiksi Helvi Hämäläisen kanssa heistä tuli hyvät ystävät. Näyttely oli menestys ja hän sai runsaasti veistostilauksia. Kuva: Mika Friman / Oulun taidemuseo. Alla: Essi Renvallin tekemä muotokuva Erkki Tuomiojasta vuodelta 1951. Renvall veisti patsaat Helvi Hämäläisestä, Olavi Paavolaisesta, Otto Mannisesta, Saima Harmajasta, Aale Tynnistä ja monista muista. Samalla alkoi Renvallin ja kirjakustantamo WSOY:n pitkäaikainen ja hedelmällinen yhteistyö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi kesäkuussa naiskuvanveiston pioneerin uraa ja taidetta käsittelevän kirjan. Renvall kertoo muistelmissaan hauskoja tarinoita malleina olleista ihmisistä. Renvall opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1930-luvun alkuvuosina. Hän on erityisen tunnettu muotokuvista, mutta sen lisäksi hän teki julkisia veistoksia, mitaleita ja medaljonkeja. Esimerkiksi 1950-luvulla hän ikuisti patsaaksi nuoren Erkki Tuomiojan. Hän osoitti, ettei sukupuolelle ole merkitystä taidemaailmassa ja samalla hän tasoitti tietä myöhempien sukupolvien naistaiteilijoille. Renvall teki paljon myös lapsimuotokuvia. Kuva: Oulun taidemuseo. – Ensimmäinen malleista oli Kaarlo Sarkia. Essi Renvall työstää runoilija Otto Mannisen muotokuvaa vuonna 1943. WSOY kustansi myös Renvallilta tilattuja julkisia muistomerkkejä Kuuluisuuksia toistensa perään Renvall ystävystyi monien malliensa kanssa. Renvallin taidetta on puolestaan esillä sekä Oulun taidemuseossa kesällä että Tampereen taidemuseossa loppuvuodesta. Kirjailijamuotokuvia WSOY:lle Muotokuvat olivat Essi Renvallin lempilapsia. Renvall teki runsaasti erilaista taidetta. Heti vuonna 1942 WSOY tilasi patsaat noin neljästäkymmenestä kirjailijasta. 11 Naiskuvanveiston pioneeri K uvanveistäjä Essi Renvallia (1911– 1979) muistetaan tänä vuonna kirjalla ja näyttelyillä. Hän ei koskaan löytänyt itselleen maan päältä omaa kotia ja hän puhui usein siitä, että olisi halunnut tulla meille asumaan, kirjoitti Renvall vuonna 1971 julkaistuissa muistelmissaan Kädet savessa. Mallina istuessaan hän myös söi meillä, koska tunsi itsensä kodittomaksi. Oulussa syntyneen Renvallin kerrotaan olleen ensimmäinen naiskuvanveistäjä Suomessa, joka pystyi taiteella elättämään itsensä. Hän teki muotokuvia lukuisista julkisuuden henkilöistä. WSOY tilasi Renvallilta vuosien saatossa monia muotokuvia kustantamon kirjailijoista
– Tehköön seuraava parempi. Anne-Marie le Guyadierin muotokuva vuodelta 1959. Ben Renvall viihtyi kotia paremmin Helsingin yöelämässä ja oli usein päiväkausia pois kotoa. Kuva: Anu Mykkänen / Oulun taidemuseo Veistos Karjasillan kirkossa. Tässä maailmassa on tilaa vielä vaikka kuinka monelle rauhanpatsaalle. Se oli niin vastustamatonta, ettei sille voinut mitään, kirjoittaa Renvall muistelmissaan. – Ensimmäisellä kerralla mallina ollessaan hän oli nukahtaa ja pudota tuolilta, Renvall muisteli kirjassaan. Patsas piti tehdä kolmessa osassa, sillä huoneen korkeus ei riittänyt. Kuuluisuuksia virtasi Renvallin ateljeeseen. Kun yhden patsas valmistui, toinen odotti jo ovella. – Monien eri vaiheiden jälkeen patsas tilattiin minulta. – Työssä on jotain töksähtelevää, sen myönnän. Heidän suhteensa oli lopulta hyvin onneton. Renvall vuokrasi taiteilijakoti Lallukasta ateljeen puoleksitoista vuodeksi Rauhanpatsaan tekoa varten. – Ympärilläni hyöri nuoria miehiä, mutta kun Ben Renvall tuli ensimmäisen kerran saliin, sain kuin sähköiskun. Kuvanveistäjäpariskunta Kulosaaressa Opiskellessaan Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Renvall oli vielä sukunimeltään Lähde. 12 – Helvi Hämäläisen kuvasta otettiin myös pronssikappale, jonka eräs taidekauppiashuijari pyysi lainaksi näyttelyyn ja möi sitten 15 000 silloisesta markasta, suurin piirteen valuhintaan jollekin hankolaiselle. Ben Renvall veisti Kulosaaren hautausmaalle Kuoleva Soturi -patsaan vuonna 1941. Rauhan patsas tunnetuin julkinen työ Renvallin tunnetuin julkinen työ on Rauhanpatsas Helsingin Eteläsatamassa. Aamulämpö oli tavallisesti kaksi astetta ja säännöstelyn vuoksi lämmittäminen oli rajoitettu minimiin. Renvallin ateljeessa oli sotatalvina hyvin kylmä. Sekä Renvallit että Aaltonen asuivat Helsingin Kulosaaressa. Ja sitä paitsi olin jo aikaisemmin tehnyt monumentteja. Vuonna 1968 paljastetun veistoksen jalustassa on teksti: ”Tämän rauhanpatsaan pystytti Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi.” Vuonna 1968 tuli kuluneeksi 20 vuotta YYA-sopimuksen solmimisesta ja patsas oli osa juhlavuoden ohjelmaa. Paistoi köyhän aurinko veroviraston ikkunasta, Renvall kirjoitti. Pari oli naimisissa vuodet 1933–1943. Koulussa hän tapasi tulevan aviomiehensä Ben Renvallin. Patsastoimikunnan puheenjohtaja oli Ahti Karjalainen ja muistomerkki rahoitettiin valtakunnallisella keräyksellä. Mutta sille ei voinut mitään, aika ja voimat eivät riittäneet, eikä valo. Kirjailija F. Lisäksi olin Rauhanpuolustajain jäsen, Renvall muisteli Kädet savessa -kirjassa. Kuva: Mika Friman / Oulun taidemuseo. Ratkaisuun minun hyväkseni vaikutti se, että aika oli niin lyhyt, ettei ehditty järjestää kilpailua. Eräänä päivänä soitettiin poliisilaitokselta ja kysyttiin haluaisinko lunastaa pään takaisin. Mallit istuivat peittojen sisällä karvalakit korvilla. Sillanpää istui viisi kertaa Renvallin mallina. E. Naista kuvaava Rauhanpatsas on noin viisi metriä korkea. Essi halusi eron miehestään ja ero astui voimaan vuonna 1943. Neuvostoliitto lahjoitti patsaan pronssin. Päivän mittaan lämpötilan sai nousemaan kahdeksaan asteeseen. Rakastuin mielettömästi. Ja syytä niiden pystyttämiseenkin, hän jatkoi. Hän on myös tehnyt alkuperäisen Jussi-patsaan, joka on vuosittain myönnettävä elokuvapalkinto. Minulla ei valitettavasti ollut siihen silloin rahaa, Renvall kirjoitti. Ben Renvall oli myös kuvanveistäjä ja nuorena hän toimi Wäinö Aaltosen apulaisena. Essi ja Ben Renvall saivat kolme lasta
Suomessa myytyjen olympiarahojen myyntituotosta ohjataan tietty summa Suomen olympiakomitealle ja sitä kautta myös suomalaiselle huippu-urheilulle. Oy Nordic Moneta Ab (Suomen Moneta) myy ja markkinoi keräilyrahoja ja -mitaleita Suomessa ja Baltiassa. 13 Kesänäyttelyssä muotokuvia Renvallin taidetta kunnioitetaan kuluvana vuonna monella tapaa. Kultarahojen lyöntimäärä on yhteensä 5 000 kappaletta kun taas hopearahoja lyödään 25 000 kappaletta. Kisojen yhteydessä on julkaistu virallisia Rio de Janeiro -olympiarahoja, jotka kunnioittavat pitkää olympiarahaperinnettä. Suomen olympiakomitealle maksettu summa on kiinni siitä, montako olympiarahaa Suomessa myydään. Oulun kesänäyttely avautui kesäkuussa ja jatkuu syyskuulle saakka. Virallisten olympiarahojen tuotoilla tuetaan kesäolympialaisten järjestelyjä. Näyttelyssä esitellään Renvallin elämää ja uraa. Nordic Moneta on osa kansainvälistä Samlerhuset-konsernia, joka on keräilyrahojen ja -mitalien alalla suurimpia yrityksiä Euroopassa. Vuonna 2015 konsernin palveluksessa oli 351 henkilöä ja kokonaisliikevaihto kohosi 118 miljoonaan euroon. Hänen hautaansa koristaa Renvallin egyptiläistyyppinen omakuva. Renvallin yhteistyö WSOY:n kanssa jatkui myös kuoleman jälkeen, sillä kustannustalo osallistui Renvallin oman hautamuistomerkin kustannuksiin. – Harva suomalainen tietää, että maailman ensimmäiset modernit olympiarahat lyötiin Suomessa 1951 Helsingin vuoden 1952 kesäolympialaisten kunniaksi. Tämä perinne sai alkunsa 65 vuotta sitten, kun Suomi löi maailman ensimmäiset modernit olympiarahat. Pauli Jokinen Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall -näyttely Oulun taidemuseossa 18.6.–4.9.2016. Brasilian keskuspankki on ennen Rion olympiakisoja julkaissut yhteensä 4 kultarahaa ja 17 hopearahaa. – Sekä Suomessa että muualla maailmassa olympiarahat ovat suosittuja keräilykohteita, Simström toteaa. Esiin on nostettu kuvanveistäjän yhteydet hänen syntymäkaupunkiinsa Ouluun. Tarja Kekäläisen kirja Essi Renvall (SKS) julkaistiin kesäkuussa. Näyttely esittelee myös Renvallin julkista taidetta ja myös hänen WSOY:lle tekemiään muotokuvia on esillä. Rauhanpatsas Kaivopuiston rannassa Helsingissä. B rasilian Rio de Janeirossa on juuri käyty maailman suurin urheilutapahtuma, vuoden 2016 olympiakisat. Kuvat: Suomen Moneta Ensimmäinen olympiaraha lyötiin Suomessa Olympiaraha Rio de Janeiron kisoista. SKS:n julkaiseman kirjan lisäksi Renvallin taidetta on mahdollisuus nähdä sekä Oulun että Tampereen taidemuseoissa. Siitä lähtien olympiarahoista on tullut merkittävä osa olympiakulttuuria, Suomen Monetan markkinointijohtaja Outi Simström kertoo. Samlerhuset-konserniin kuuluva Suomen Moneta on Rion olympiarahojen virallinen jälleenmyyjä Suomessa. Essi Renvall – ihmisyyttä etsimässä -näyttely Tampereen taidemuseossa 1.10.–29.1.2016. Renvall on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijamäelle. Jalometallin lisäksi Rio-aiheisia olympiarahoja lyödään myös perusmetalliin. Renvall kuoli 68-vuotiaana lokakuussa 1979. Maailman ensimmäinen olympiaraha Helsingin olympialaisista vuodelta 1951.
– Ryhmämme jäsen Ossi Kupila on erityisen arvostettu lidarkarttojen tulkitsija maassamme, viime vuonna Kupilan vinkeistä Museoviraston arkeologit paikallistivat yli 400 kivikautista asumuspainannetta ja kaksi mahdollista ”jätinkirkkoa”. Myös kohteen paikallishistoriaan ja kirjallisuuteen kannattaa tutustua, neuvoo Hyvönen. Arkeologian harrastaja-apua ei enää väheksytä Miekkamies ja hopeakolikkoaarre Rautakauden ja keskiajan arkeologinen tutkimus on monin osin ollut Suomessa lastenkengissä verrattuna muihin pohjoismaihin, mutta tilanne on toivottavasti paranemassa. – Muutaman vuoden ryhmämme on käyttänyt yhä useammin niin sanottuja lidar-karttoja menestyksekkäästi. Asiasta innostuneena pikapikaa tilasin Suomen ainoalta maahantuojalta ensimmäisen metallinilmaisimeni. – Pienemmät löydöt voidaan laittaa mukaan otettavaan pussukkaan tai minigrip-pussiin, kertoo Reijo Hyvönen. Plootu on Ruotsin vallan aikaista kuparirahaa, usein levyinä. Erityisen aktiivisia on oltu Hämeessä. Paikallisten asukkaiden haastatteleminen on myös usein tuonut ensiarvoisen tärkeää tietoa esimerkiksi maastossa olevista rakennelmista. 14 Syksyllä 2015 Vesilahden Laukon kartanon Pohdonsaaresta löytynyt ainutlaatuinen kolmipäinen kotkariipus. O man kortensa muinaisuuden tutkimukseen tuovat yhä ammattitaitoisemmat harrastajaarkeo logit. Tuhatvuotiset asuinpaikat Viime vuosien metallinilmaisinlöydöt ovat tuoneet lisätietoa jopa yli tuhannen vuoden takaisesta esineistöstä, mutta on löydetty myös muita merkkejä menneisyydestä, muun muassa kalmistoja, asuinpaikkoja ja linnavuorten jälkiä. Lidar-kartat apuna Metallinetsijän perusvarustus ilmaisimen lisäksi on pinpointteri, jolla löydön saa kohdistettua tarkasti, jonkinlainen lapio kaivuuvälineenä sekä käsi-gps. – Meidän toimintamme perustuu kaikilta osin tiiviiseen ryhmätyöhön. Suomessa on säilynyt monelta paikkakunnalta 1600-luvun lopun ja 1700-luvun alkupuolella tehtyjä karttoja. Ryhmässämme on lisäkseni viisi jäsentä: Jussi Nieminen, Mikko Mäkelä, Ossi Kupila, Pekka Kupila ja Tomi Virtanen. – Ainakin kiinnostus esinelöytöjen kuten hopeakolikoiden ja miekkojen myötä on lisääntynyt, kertoo harrastaja-arkeologi Reijo Hyvönen. Reijo Hyvönen on ollut yksi alan pioneereja, metallinilmaisinharrastus alkoi jo vuonna 1991. Viime mainitulla kirjataan löydön koordinaatit, jos ne on tarve ilmoittaa Museovirastolle. – Näin jossain julkaisussa, että Päijät-Hämeessä oli löydetty metallinilmaisimella plootukätkö. Suomi on tuolloin ollut idän ja lännen suunnasta tulleiden kulkijoiden ja sotajoukkojen välimaastossa, joten muinaisessa. – Ennen etsimiskohteen valintaa tärkeintä on ennalta tehty esityö, mikä voi olla esimerkiksi vanhoihin karttoihin tutustumista. – Ryhmämme arvio on, että Suomessa ja varsinkin Hämeessä on esihistoriallisella ajalla viikinkija ristiretkiajan taitteessa ollut enemmän asutusta kuin historiakirjat antavat ymmärtää, sanoo Reijo Hyvönen. Nyt menneisyyden etsijöissä mukana on kuusi aktiivia, joilla on 3–25 vuoden kokemus. – Harrastus oli alussa aika satunnaista, etsin esimerkiksi ihmisten kadottamia esineitä. Tärkeä merkkipaalu oli Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät -yhdistyksen muotoutuminen vuosina 2011– 2012. Lidar-kartalla saadaan kolmiulotteinen vaikutelma. Rautakautisten ja keskiaikaisten metalliesineiden sekä muiden muinaisjäännösten etsiminen alkoi vasta 2000-luvulla
– Rautakautiset esinelöydöt myös kertovat, että Suomessakin on ollut siihen aikaan jonkinasteista vaurautta sen aikaisen eliitin elämässä, vaikka varsinaisia mahtavia aarteita ja kuninkaiden hautoja maastamme ei ole vielä löytynytkään. Myös nykyisen Pirkanmaan alueella Vesilahdessa ja Lempäälässä sekä Päijät-Hämeen seudulla Hollolan ja Sysmän alueilla on tuhatvuotista asutusta.. Ahvenanmaan tutkimuksissa löytyneitä esineitä: skandinaavinen kupurasolki, arabialaisia hopeakolikoita, hevosenkenkäsolki ja keihäänkärki, kaikki esineet viikinkiajalta. 15 – Hämeessä metallinilmaisinlöydöissä on paljon aseita, mikä kertoo ennen kaikkea vilkkaasta sotilaallisesta toiminnasta. Kuvassa vasemmalta: Pekka Kupila, Ossi Kupila, Tomi Virtanen, Reijo Hyvönen ja Mikko Mäkelä. Ahvenanmaalla keväällä 2016, Kastelholman linnan kupeessa Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöitä. Hangastenmäen linnavuorelta 2014 löytynyt viikinkiaikainen keihäänkärki, joka on putkiosaltaan hopeakoristeinen. – Merkittäviä asuinkeskittymiä oli ainakin Janakkalassa, Hattulassa, nykyisen Hämeenlinnan alueella. Kuvasta puuttuu Jussi Nieminen. Hämeessä ja Varsinais-Suomessa on täytynyt olla järjestäytyneitä ryhmittymiä ja alueita pikkukuninkaineen ja päälliköineen
Reijo Hyvösen mukaan kalmistojen ja asuinpaikkojen esinelöydöt, korut ja aseet kertovat vain sen aikaisen vauraamman asujaimiston elämästä. Tähän voisi viitata se, että miekkamiehen haudan juurella virtaa vesistö, jota myöten tunkeutujat ovat voineet muutamia maakankaita lukuun ottamatta tulla aluksillaan mereltä asti, Hakoisten ja Hangastenmäen lähistölle, pohtii Hyvönen. – Köyhemmästä väestönosasta ei ole jäänyt jälkipolville minkäänlaista esinetietoa, puhumattakaan hautauksista. Tekeillä on dokumenttisarja nimeltään Menneisyyden metsästäjät, jossa kerrotaan myös Hämeen menneisyyden kartoittajista. Mahtimiehen hauta löytyi Janakkalasta, ja kokonaisuuden perusteella miekkamies näyttää olleen ennen kaikkea arvostettu soturi. Ehkäpä miekkamies on ollut linnavuorten ratsujoukkojen tai etuvartion päällikkö. Miekkamies liittyy todennäköisesti jollakin tavalla samanaikaisiin lähistöllä sijaitseviin Hakoisten ja Hangastenmäen-linnavuoriin, arvioi Reijo Hyvönen. Todella kiinnostavaa esineistöä on maan alta saatu pelastettua: – Keväällä 2016 ryhmämme teki Hämeenkoskella hopeakätkölöydön, jossa oli yli 300 ilmeisesti 1000-luvun alkupuolelle ajoittuvaa hopeakolikkoa. Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät -ryhmän jäsen Mikko Mäkelä löysi Janakkalasta ristiretkiajan ruumishaudan, jossa oli poikkeuksellisesti miesvainajan mukana kaksi miekkaa, vieläpä eri aikakausilta. Pidempää miekkaa lienee käyttänyt ratsumies. – Yksittäisenä esinelöytönä voidaan mainita Laukon kartanosta Vesilahdelta viime vuoden syksynä löytämäni permiläinen kolmipäinen kotkariipus, joka on uniikki löytö Suomesta. Ehkä kyseessä on ollut paikallisen äveriään kauppiaan ”maapankkiin” tallettama varallisuus. Joukossa on myös ainakin yksi bysanttilainen raha ja sellaisen jäljitelmä, kertoi Museovirasto tiedotteessaan. Aarrelöytö on parhaillaan esillä Kansallismuseossa, syksyllä se siirretään Hämeen linnaan. – Etsimme ja yritämme paikallistaa kaikenlaisia ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä kuten kalmistoja, asuinpaikkoja, linnavuoria, vanhoja kulkureittejä, markkinapaikkoja jne. Valtaosa löydetyistä hyväkuntoisista rahoista on 1000-luvun alun saksalaisia ja anglosaksisia kolikoita. Hangastenmäen linnavuorelta 2014 löytynyt miekanponsi konservoinnin jälkeen, ponnessa upea hopeakoristelu. – Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät löysi vuonna 2014 Hangastenmäen linnavuoren. Miekkamiehen haudasta löytynyt viikinkiaikainen miekka “in situ”, alta pilkottaa pitkän ristiretkiaikaisen miekan väistin. 16 Salaperäinen miekkamies Kolmisen vuotta sitten loppusyksyllä 2013 paljastui ehkä hopearahakätköäkin mielenkiintoisempi löytö. Miekka on todennäköisesti kuulunut vaikutusvaltaiselle soturille.. – Lisäksi olemme muun muassa vuonna 2014 tehneet kaksi pienempää viikinkiaikaista hopeakätkölöytöä Kanta-Hämeestä ja vuonna 2015 ja 2016 myös Kanta-Hämeestä. – Näitä löytöpaikkoja tulevat arkeologit toivottavasti lähiaikoina tutkimaan vielä tarkemmin, sanoo Reijo Hyvönen. Kahdeksanosaisen sarjan tuottaa Filmaattiset Oy ja se esitetään Yle 1-kanavalla vuoden 2017 alkupuolella. Hyvin säilyneestä haudasta löytyivät harvinaisen kookas, 120 senttiä pitkä 1100-luvun miekka sekä ehkä aikanaan kertaalleen jo polttohaudattu viikinkiajan miekka. Miekassa on koristeellinen, hopealla koristeltu kahvaa leveämpi nuppi eli ponsi
Joskus tietysti on metallinetsijän etsimen alle sattunut suoranaisia kolikkoharvinaisuuksiakin. – Sen sijaan muut havainnot kannattaa kirjata. – Muinaismuistolaki sanoo, että löytäjän on ilmoitettava löydöstä jos epäilee että esineen olevan vähintään sata vuotta vanha. Hämeenkoskelta keväällä 2016 löydetyn hopea-aarteen kolikoita 1000-luvun alkupuolelta. Kaivukiellot huomioitava Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät toimivat rajoitutusti myös Hämeen ulkopuolella, usein yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. 17 Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät-ryhmän löytöihin voi tutustua facebook-sivuilla: https:// www.facebook.com/khmeweb/ Kun on aloittelemassa metallinetsintäharrastusta, kannattaa tutustua muinaismuistolakiin ja löytötavaralakiin. Esimerkiksi metallinetsijän havainnot rakennelmista, kivi-maakasoista, nokimaasta, hiilestä, palaneista kivistä ym. Kaikkia sata vuotta vanhoja esineitä, esimerkiksi kolikoita Museovirasto ei halua tietenkään kokoelmiinsa vaan se päättää tapauskohtaisesti asiasta. Oppaasta selviää, että maanomistajan lupa tulee aina kysyä. – Omana erityisenä kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena ovat rautakautiset ja keskiaikaiset teräaseet. Esimerkiksi Harvialan Niemenpäästä löytämämme viikinkiaikaisen kalmiston tutkimuksissa olimme mukana. – Olemme päässeet mukaan joidenkin löytämiemme muinaisjäännösten esitutkimukseen. Museoviraston sivuilta löytyy tietoa jo tunnetuista muinaisjäännöksistä Suomessa ja myös paikat, joissa kaivu on ehdottomasti kielletty. ovat myös arvokasta ensikäden tietoa. Kahvitauko Sastamalassa, Mikko Mäkelä ja Jussi Nieminen, kuvassa näkyy myös etsintävälineistöä.. Hyödyllinen julkaisu on Museoviraston Muinaisjäännökset ja metallinetsin: Harrastajan opas, joka löytyy alla olevasta linkistä. Kolikot ovat jo käyttöaikanakin olleet varsin pieniarvoisia. Linnavuorten kertomaa Reijo Hyvösen mukaan yhteistyö Museoviraston ja muiden arkeologian alan toimijoiden kanssa on ollut vuosien varrella ajoittain varsin tiivistäkin. www.nba.fi/fi/File/2462/metallinetsijan-opas-2015.pdf. Ahvenanmaalaiset asiantuntijat olivat erityisen innoissaan. Myös yksi bysanttilainen kolikko ja sen jäljitelmä on 300 hopearahan joukossa. – Usein ne ovat lähes tunnistamattomiksi kuluneet. – Tämän vuoden huhtikuussa teimme dokumenttisarjan kuvaus ten yhteydessä Ahvenanmaalla varsin merkittävän ennestään tuntemattoman hautakumpualuelöydön yhteistyöhankkeessa Ålands Kulturbyrån kanssa. Pelloilta löytyy silloin tällöin ihmisten hukkaamia tai sinne jättämiä kolikoita varsinkin 1600–1800-luvuilta, mutta kovin arvokkaita ne eivät yleensä ole, niiden kunto on usein huono. Kolikot ovat saksalaisia ja anglosaksisia. Myös Hangastenmäen linnavuoren koekaivauksissa olimme apuna
18 Nykytaiteen suosija Professori ja toimitusjohtaja Pekka Mattila on intohimoinen taiteenkeräilijä. Mattila on intohimoinen tai. Suuri osa Aalto EE:n taiteesta kuuluu yrityksen toimitusjohtajalle Pekka Mattilalle. A alto EE on Aalto-yliopiston omistama yritys, joka tarjoaa muun muassa valmennusta ja koulutusta liikkeenjohdolle. Kaiteen takana alakerrassa pilkottaa Jyrki Lehtolan valokuvia. Yritys sijaitsee uudessa hulppeassa rakennuksessa Helsingin Mechelininkadulla. Vastaanottoaulaa on koristeltu taiteella. Haastattelun jälkeen hän lentää taas Yhdysvaltoihin. Kiireinen mies on viettänyt kesästä ison osan ulkomailla työmatkoilla, mutta pieni rako haastattelullekin on löytynyt. Kotinsa lisäksi hän on ripustanut taidetta työpaikkansa seinälle. Seinällä roikkuu Mauri Favénin maalaus Puiden varjot nurmikolla vuodelta 1974. Aalto EE on täynnä taidetta. Mattila pitää kotimaista taidekenttää hyvin konservatiivisena ja ylimielisenä. Vastapäätä on Jan Naliwajkon veistos
Mattila pitää itseään visuaalisena ihmisenä. Tässä vieressä on Veikko Nuutisen veistos Don Quijoten hevosesta Rosinantesta. – Luotan siihen, että ammattilaiset hoitavat oman tonttinsa. Fetissi pienoisveistoksiin Mattila istuu työhuoneessaan ja esittelee kaapin päällä olevia pienoisveistoksia. Kun valmennan johtajia ja työskentelen johtajien kanssa, niin nämä muistuttavat siitä työstä, Mattila esittelee veistoksia. Kävimme paljon näyttelyissä ja avajaisissa. Junno käsittelee teoksissaan usein narsismia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän esittelee medialle Aalto EE:n taidetta. Myöhemmin tuli mahdollisuus alkaa itse harrastaa enemmän taidetta. Hän on hyvin mieltynyt pienoisveistoksiin. Veikko Nuutisen pienoisveistos Don Quijoten hevosesta Rosinantesta. 19 teenkerääjä. – Kaapin päällä olevat veistokset edustavat jollain tavalla johtamista. – Naapurissamme asui tunnettu kuvataiteilija Riitta Nelimarkka. Tässä on Tapio Junnon veistos Kravattimies. Aalto EE:n toimiston seinät ovat täynnä Mattilan taidetta. Kokoelma on suuri, eivätkä kaikki taideteokset mahdu kotiin, on Mattila sijoittanut ison osan kokoelmastaan työpaikalleen.. Mattilan innostus taiteeseen alkoi jo lapsena. Mattila ei tarkkaan tiedä, paljonko taidetta hänen kokoelmissaan on. – Toivoin lahjaksi designmattoja, valaisimia ja taidetta. Kuvaamataito oli aina kymppi, mutta ei hän itse taidetta ole tehnyt. Hän asuu Helsingin Bulevardilla kumppaninsa, huippukapellimestari Hannu Linnun kanssa. Koska kokoelma on suuri, eivätkä kaikki taideteokset mahdu kotiin, on Mattila sijoittanut ison osan kokoelmastaan työpaikalleen. Heidän kotiaan ja taidetta on esitelty lukuisissa lehdissä, myös ulkomaisissa julkaisuissa. Siihen ei liittynyt mitään syvällisempää agendaa, se oli luonnollinen osa elämää, Mattila hymyilee. Hän arvelee teoksia olevan yhteensä noin 500–600. Tapa puhua taiteesta vaivaantumatta tuli tutuksi jo hyvin nuorena. Mattila muistaa, miten hän kirjoitti ylioppilaaksi ja toivoi hieman tavallisuudesta poikkeavia lahjoja
Hänellä on paljon Hannu Väisäsen, Riitta Nelimarkan, Alpo Jaakolan ja Jarmo Mäkilän töitä. – Suomessa olen paljon riskinottokykyisempi ja -haluisempi kuin ulkomailla, koska tunnen tämän kentän paremmin. Jonkin verran joukossa on myös ulkomaista, kuten ruotsalaista taidetta. Jos ostan kansainvälistä taidetta, niin otan hyvin varman päälle. Mutta itse tekoa kiinnostavampaa oli se, miten yleisö, poliisi ja McDonald’s siihen reagoivat. Eric Hynysen teoksia. Aina ei ole.. Mutta ihan oikeasti! Tuollaiseen yhteiskuntakritiikkiin syyllistyy epäkypsä 14-vuotias. – Leinosen Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa oli sisällöltään hieman tyhjä. – Galleristi Marjukka Uusitalon kunniaksi on sanottava, että hän otti vakavasti myös nuoret Mattila pitää yhteiskunnallisesta taiteesta, jos se on tehty hyvällä maulla. Koska se käsitteli tabuja, se keräsi huomiota, mutta kukaan ei arvioinut sitä taideteoksena. Se ei välttämättä liity siihen perinteiseen käsitykseen kauneudesta. Aina ei ole. – Se on performanssina kiinnostava. – Maalausten kanssa olen eniten kotonani. Myös Suomen tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Jani Leinosen työt eivät aiheuta Mattilassa riemunkiljahduksia. Hannu Väisäsen teos Laulurausku. Taannoin Leinonen varasti McDonald’silta Ronald McDonald-nuken ja videoi sen teloituksen. – Kaikkein surkein esimerkki yhteiskunnallisesta taiteesta oli Kluuvin Galleriassa kohua herättänyt Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko. Nykytaiteessa en tarvitse asiant untijan apua, mutta melkein kaikessa muussa kyllä. Myös teoksen ja sen nimen suhde on kiinnostavaa. Suurin osa Mattilan kokoelmasta koostuu maalauksista. Konservatiivinen taidekenttä Mattila hankkii taidetta gallerioista ja huutokaupoista. – En halua sitoutua tiettyihin nimiin. Mutta on hauska huomata, että pystyy pitämään jonkun taiteilijan töistä, vaikka ne olisi tehty eri aikoina ja olisivat hyvin erilaisia. Olen ostanut paljon teoksia, koska sen teoksen ja nimen suhde on ollut jännittävä. Ensimmäiset taideteoksensa hän osti aikanaan Galleria Uusitalolta. Viime aikoina Mattila on innostunut myös valokuvasta. Valtaosa kokoelmasta on kotimaista taidetta. Mattila on lähes huomaamattaan alkanut suosia tiettyjä taiteilijoita. Se oli taiteellisesti ala-arvoinen tekele. 20 Nykytaiteessa ei tarvitse neuvoja Mattilan kokoelma koostuu lähinnä nykytaiteesta ja modernismista. Estetiikka on kaikkein keskeisin asia, kun hankin teoksia. – Valokuvaa olen viime aikoina ryhtynyt yhä enemmän ostamaan. Yhteiskunnallisuus voi olla ala-arvoista Mattila pitää yhteiskunnallisesta taiteesta, jos se on tehty hyvällä maulla. Maalauksia on laidasta laitaan. Siinä tarvitsen paljon asiantuntijan apua, en niin tarkkaan tunne sen kieltä
Taidetta kopiokoneiden vieressä. Siellä tuli lässyttävä täti kertomaan, että takahuoneessa on grafiikkaa ja grafiikka sopii nuorille. Nykyään Mattila suosii Galerie Forsblomia, Helsinki Contemporarya ja katutaiteeseen keskittynyttä Make Your Mark -galleriaa. – Ne ovat verkostoni Suomessa tällä hetkellä. Mattilan mukaan taidekenttä on hyvin konservatiivista ja täynnä ennakkoluuloja. Aikani kuuntelin sitä ja sanoin, että täällä galleriassa minkään teoksen taso ei riitä minulle ja poistuin. Etenkin nuoria asiakkaita kohtaan. – Nuorille aikuisille puhutaan kuten pienille lapsille ja aikuisille puhutaan kuten lapsille. Ulkomailla osataan hoitaa suhteet yleisöön, rahoittajiin ja liikeelämään ihan eri tavalla. Sieltä ostin varmaankin 3–4 ensimmäistä teostani. Pekka Mattila työhuoneessaan. Mutta aika korjaa sen, uuden sukupolvet ovat paljon kansainvälisempiä, Mattila toteaa. – Taiteen kentällä ei vesi vaihdu, siellä on samat ihmiset, jotka hakevat turvaa toisistaan. Muistan taannoin erään galle rian, joka ei ollut edes kovin hyvä galleria. 21 asiakkaat. Se ei ollut kaunista ja kohteliasta, mutta se oli välttämätöntä. Pauli Jokinen. Mattilan mukaan kotimainen taidekenttä on samaan aikaan amatöörimäistä ja arroganttia
Galleria avautui kesällä 2005 vanhan, entisöidyn Villa Majalan alakerrassa, joka oli kokenut muodonmuutoksen valoisaksi, tyylikkääksi galleriaksi. Hänen käsialaansa on myös Hackman Designor Oy Ab:lle suunniteltu Savoie-astiasto, johon kuuluva lautanen on saanut patentin ainutlaatuisesta pohjaratkaisustaan. M uotoilija Camilla Mobergin Sirius Galleria Fiskarsin pääkadun varrella on taidelasin ystäville must-kohde. – Työskentely teollisena muotoilijana oli minulle erittäin tärkeä kokemus, siinä todella oppi millaista on pitkän teollisen sarjan tekeminen. Kuva: Lasse Lecklin.. 22 Camilla Mobergin lasitaide Lasin lumoa – värien hehkua, vahvoja muotoja Nykypäivää elävä historiallinen Fiskarsin Ruukki tarjoaa hienoja elämyksiä ja korkeatasoista suomalaista muotoilua. Galleria Siriuksessa on esillä kattavasti muotoilijan oman tuotemerkin, Camilla Moberg Designs -kokoelman tuotteita. Niihin kuuluu piensarjatuotteita, uniikkiteoksia kuten maljoja, upeita vateja ja kynttilänjalkoja sekä veistoksellisia valaisimia. Sirius on myös nimenä valaisimelle, jonka valo hohtaa kuin tuo tähtitaivaan kirkkain tähti. Lasimuotoilija Camilla Moberg. Muotoilussa täytyy huomioida sekä teolliset valmistustekniikat että astioiden käyttötarkoitus. Lasitaiteen nimekkäisiin edustajiin Fiskarsissa kuuluu Camilla Moberg. Jo nimet kiehtovat: Tango-, Aquariusja Blink-lasit, uniikkimaljoja ja maljakoita Gaia, Azzurro, Bubblo ja Taifun. Valmistuttuaan aikanaan teolliseksi muotoilijaksi TAIKista eli Taideteollisesta korkeakoulusta, Camilla Moberg suunnitteli astioita Oy Arabia Ab:lle, muun muassa Pinokas-patasarjan suurkeittiöiden tarpeeseen
Azzurro-maljakoiden värit hehkuvat auringonpaisteessa. Viinija kuohuviinilasit puhaltaa mestaripuhaltaja Jaska Liikanen Riihimäellä. Kuva: Marjut Popelka. Kuva: Marjut Popelka. Hän ehti tehdä yhteistyötä Unto Suomisen kanssa kymmenen vuotta. Nykyisin Camilla Mobergin luottopuhaltajat Nuutajärvellä ovat puhaltajamestari Kari Alakoski ja puhaltaja Janne Rahunen. Muutin Helsingistä Fiskarsiin 1985 tavattuani nykyisen mieheni, joka asui silloin Fiskarsissa. – Se oli sattuman satoa, Camilla Moberg naurahtaa. Kuva: Marjut Popelka. Suomisen opastuksella löysin tämän materiaalin ja sen mahdollisuudet. Nykyisin taiteilijayhteisöön Onomaan kuuluu peräti 110 eri taiteen lajien edustajaa – olemme todella poikkitaiteellinen yhteisö. – Siinä kävi sitten näin, Camilla Moberg jatkaa. Tämä kaksikko tekee tällä hetkellä hänen töitään. Camilla Mobergin tarina nivoutuu Fiskarsiin myös siten, että hän on ollut mukana Onoman toiminnassa ja näyttelyissä vuodesta 1994 eli alusta lähtien. Ja on sitä edelleen ja on vaikuttanut tapaani tehdä töitä. Rumba-lasien väri-iloa Karin Widnäsin keramiikkatähden ympärillä. Kuva: Marjut Popelka.. Olin suunnitellut erästä kannua, mutta en vielä ollut päättänyt sen materiaalia. – Niistä vuosista olen todella kiitollinen, Camilla Moberg sanoo lämmöllä. Tulin Fiskarsiin ja ihastuin tähän paikkaan! Tuolloin täällä asui kymmenkuntaa muotoilijaa, jotka toisistaan tietämättä olivat muuttaneet tänne. – Olin noihin aikoihin Nuutajärvellä aivan muissa asioissa, kun tapasin siellä TAIKissa lasinpuhallusta opettaneen lasinpuhaltajamestari Unto Suomisen (1931 – 2004). 23 Miksi Fiskarsiin ja miten lasin pariin. –Se on ollut todella tärkeä osa ammatillista identiteettiäni. Orbis-valaisimia Sirius galleriassa. Niinpä tartuin Unto Suomista hihasta ja kysyin, voisiko sitä kokeilla lasista. Totta kai, oli vastaus ja niin me kokeilimme – ja innostuin lasista valtavasti, Camilla Moberg muistelee. Sillä tiellä olen edelleen. Upea Taifun-maljakko
Bubblo-sarjaan kuuluu myös kaadin ja sirotin. Valotankoon pujotetut lasisoikiot kaartuvat sillan tavoin symboloiden yhdistymistä. Workshopin lähtökohtana olivat keräämäni luonnonkivet, jotka olin maalannut valkoisiksi. Inclusive-lasiveistos on esillä Onoman kesänäyttelyssä Fiskarsin ruukissa. Kuva: Katja Hagelstam. Itse toivon meneväni koko ajan eteenpäin. 24 Inclusive, lasia ja luonnon kiviä Camilla Mobergin kookas lasiveistos Inclusive on esillä Onoman tämän vuoden Kasvu, tillväxt, growth -kesänäyttelyssä Fiskarsin ruukissa aina 25. Taustani teollisena muotoilijana näkyy ehkä siinä, että teen paljon variaatioita. Ensimmäinen idea ei ole se paras, vaan todennäköisesti vasta se sadas! Ja sitten prosessi jatkuu lasihytissä. Pyrin siirtämään näitä tarinoita ja visuaalista maailmaa vapaasti puhallettuihin lasisoikioihin, joista Inclusive-teos koostuu. Bubblo-kulho, 2012. Suunnitellessaan uutta Camilla Moberg kokee myös olevansa uudessa vaiheessa omalla polullaan. Lasin kiehtova monimuotoisuus Tuotantonsa alkuvaiheessa Camilla Moberg keskittyi vahvasti esineisiin ja mielsi itsensä lasimuotoilijaksi. Camilla Moberg kutsui vähemmistökulttuurien edustajia kotiinsa Fiskarsiin. Ajattelen määrätyllä tavalla sarjoina. Yhdessä tuotesuunnitteluprosessissa voi syntyä jopa satoja luonnoksia. Luonnoksia, luonnoksia Suunnitteluprosessiaan Camilla Moberg jäsentelee näin: – Kun alan suunnitella uutta esinettä, piirrän erittäin paljon – luonnostelen, pohdiskelen ja mietin. – Joukossa on myös turvapaikanhakijoita Raaseporista. – Pohtiessani näyttelyn teemaa ja mitä sillä halutaan sanoa, päädyin siihen, että minulle kasvu merkitsee kasvua ihmisenä ja yhteiskuntana. Voin itse asiassa sanoa, että teen työtä samalla tavalla suunnittelenpa veistosta tai käyttöesinettä. Suunnitteluprosessini etenevät samalla kaavalla, vaikkakin jokainen prosessi on omanlaisensa. Nopeasti oivalsin, että haluan tehdä kannanoton monikulttuurisuuden puolesta, Camilla Moberg kertoo. – Se mitä olen aikaisemmin tehnyt, vaikuttaa siihen mitä teen seuraavaksi. Kaikkia yhdistää koti Suomessa tai toive siitä. Ajatuksena oli että osallistujat maalaisivat oman näköisensä kiven, joka myös jollain tavalla kertoo heidän omasta kulttuuristaan tai heidän sydäntään lähellä olevista kulttuureista. Puhaltanut Kari Alakoski, Nuutajärvi. Nykyään hän kokee olevansa sekä lasimuotoilija että lasitaiteilija. – Minusta on kiinnostavaa työskennellä lasin parissa laajasti. En halua jähmettyä yhteen asiaan. Käsittelen määrättyjä asioita ja kun olen työstänyt ne valmiiksi, tartun seuraavaan aiheeseen. Jokainen lasielementti on käsin tehty ja jokainen on uniikki. Ajattelen että olen tiellä, joka on tietynlainen jatkumo. Kuva: Helen Korpak.. syyskuuta asti. Harvoin on kysymys vain yhdestä teoksesta, usein siitä poikii muutakin
Esimerkiksi lasin jalkaan tulee 3–5 helmeä ja niiden tulee olla keskellä, hieman erikokoisia ja mielellään hieman kulmikkaitakin. Kuva: Helen Korpak.. Hän suunnitteli Gaian Onoman vuoden 2009 Sarjatuote-nimiseen kesänäyttelyyn. Veistoksellinen Gaia-malja. Näyttelyn sarjatuote-teema vaikutti siihen, miten hän lähti kehittämään uutta tuotetta. Lasit ovat kuitenkin tunnistettavia, koska niiden sääri tehdään vapaasti ja jokaisessa on omat yksilölliset elementtinsä, kuten ilmakuplia tai värikkäitä lasispiraaleita. Jokaiselle lasille on omat ohjeensa. – Uniikki sarjatuotanto onkin aika hyvä nimike sarjatuotteilleni, Camilla Moberg toteaa. – Tämä on ilmaa, joka näyttää lasissa kastehelmeltä. Mielessäni olivat soikeat muodot, joihin tehtäisi aukkoja eri tavoin, ja tavallaan myös silta/ kahva. Toisessa on sitten vaikkapa viisi valuvaa pisaraa. Pyöreiden muotojen airut Gaia-malja merkitsi alkua pyöreille muodoille Camilla Mobergin tuotannossa. Sen sisällä näyttää hohtavan kirkkaita helmiä. Gaia sai erittäin hyvän vastaanoton. Kun lasinpuhaltaja tökkää puutikun kuumaan lasimassaan, siihen menee ilmaa ja kun tikku vedetään pois, sinne jää ilmakupla. Ja massiivisemman kokoisena se muuttuu veistokselliseksi. Väri ei ole se tärkeä asia, vaan kiinnostava, vahva muoto ja sellainen tuote, jota pystyy tekemään sarjana hieman helpommin. Kuva: Helen Korpak. – Ajattelin että nyt en pelaa värien kanssa. Ajatuksena on, että malja voi olla esillä puhtaasti koriste-esineenä, joskus siinä voi olla hedelmä tai kukka-asetelma. Se on mielestäni ensimmäinen tuotteeni, jossa värillä ei ole mitään merkitystä – se on yhtä kaunis kirkkaana. Ideasta kehittyi myöhemmin myös pienempi pöytävalaisin. Ilmeisesti olen siis materiaalini valinnut! Uniikki sarjatuote – ei kahta samanlaista Esimerkkinä uniikista sarjatuotteesta Camilla Moberg ottaa käteensä Tango-viinilasin ja osoittaa sen kirkasta jalkaa. Nyt Camilla Moberg on varioimassa uuden erän DoReMi-pöytäja kattovalaisimia. Valoveistos rakentuu värikkäistä lasisoikioista, jotka ladotaan päällekkäin. Esimerkiksi Tangoja Aquarius-lasien ulkomitat ovat samat, lasien muottiin puhallettu kupu on samankorkuinen ja -muotoinen. 25 Blink-lasit ovat yksi esimerkki uniikista sarjatuotteesta. Piensarjatuotteita tulen edelleen jatkamaan, samoin uniikkeja teoksia, valaisimia sekä valoveistoksia ja veistoksia. Ne Olen tehnyt viime vuosina myös isompia, vaativampia lasiveistoksia – uran edetessä ammattitaitoa karttuu. Veistoksen kautta uusiin valaisimiin Camilla Mobergin lasiveistos DoReMi oli esillä Rajapinnat-kesänäyttelyssä Fiskarsissa 2014
Painopiste kotimaisuudessa ja kestävässä kehityksessä Camilla Mobergille on tärkeää, että hänen tuotteensa on valmistettu käsityönä Suomessa ja että hän työllistää alan ammattilaisia täällä. – Minulla on ollut onnea siinä suhteessa, että kiinnostusta ja myyntiä on ollut riittävästi – se myös innostaa jatkamaan, Camilla Moberg hymyilee. – Asiakkaat kävelivät ovesta sisään ja sitten sovittiin, että ok – lähetän valaisimet heille. Haluan että valaisin lepää pöydällä aivan kuin luonnonkivi, Camilla Moberg korostaa. Camilla Mobergin lasitaiteen arvostuksesta kertoo muun muassa se, että valtio on hankkinut hänen uniikkiteoksiaan taidekokoelmiinsa. Zakowski.. Se pitää paikoillaan johdon, jonka voi myös asetella haluamallaan tavalla – se täydentää valaisimen esteettisen ilmeen. Hyvässä käytössä lasi on lähes ikuista, ja valaisimen osia voi aina täydentää. ovat 40–70 senttiä korkeita ja niissä on 3–5 lasisoikiota päällekkäin. Jokainen on omanlaisensa uniikkivalaisin, ja myös asiakkaan toivomukset voi ottaa huomioon. 26 ONOMA on fiskarsilaisten käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden vuonna 1996 perustama osuuskunta. Sirius-galleria on avoinna 1.6.–31.8. Kuva: W. Kuva: Jenny Moberg. Camilla Mobergin teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä sekä kotimaassa että ulkomailla. Myös oma galleria Sirius on tuonut kansainvälisiä kontakteja. Myös kansainvälistyneen internetin ja sosiaalisen median kautta tavoittaa taidelasista kiinnostuneita. Ne ovat irrallisia, joten niiden järjestystä voi aina muuttaa. Suunnittelemani esineet on tehty kestämään vielä seuraaville sukupolville. Onoma pyörittää näyttely-, myymäläsekä residenssitoimintaa Fiskarsin ruukissa. Soikean Eggo-valaisimen ensimmäinen versio on vuodelta 2009. Teksti: Marjut Popelka DoReMi-valaisin. – Uskon että kertakäyttökulutusbuumi alkaa hiipua ja pikkuhiljaa palaamme siihen, että arvostamme laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Jääkauden pyöreäksi hioma kivi inspiroi Camilla Mobergia luomaan Eggo-valaisimen. Hänen studiolasiaan on esimerkiksi Neste Oy:n edustustoissa Moskovassa ja Dubaissa. Esimerkiksi valaisimet: kun valaisin on kalliimpi, ostopäätöstä harkitaan enemmän ja silloin ostos on todella mieluisa. – Valmistan ja tuotan kokoelmaani Suomessa ja toivon, että se on mahdollista jatkossakin. Kuva: Jenny Moberg. – On tärkeää, että nämä valaisimet ovat vapaasti puhallettuja. Valaisimen uudessa versiossa valokytkimenä toimii kaunis lasipaino. Soikiot voivat olla valkoisia tai värikkäitä. Camilla Moberg on esimerkiksi lähettänyt kaksi Bamboo-valaisinta Yhdysvaltoihin. DoReMi-lasiveistos ihastutti Rajapinnat-kesänäyttelyssä 2014. Fiskarsissahan käy paljon ulkomaalaisia varsinkin elokuussa. (ti–su klo 12–17 sekä sopimuksen mukaan). Inspiraationlähteenä oli jääkauden pyöreäksi hioma kivi
Lähes kaikkien taulujen aiheet ovat saaneet innoituksensa taiteilijan lukuisilta ulkomatkoilta. Jussi-pojan mielestä hän haluasi testata rahkeitaan taiteilijana. Oli luonnollista, että Maija Lohikosken muistonäyttely touko–kesäkuussa 2016 järjestettiin Ars Longassa. ilm. 050 5257 464 Perhelippu 12€ www.laatumessut.com Alle 15-v. wanhaa tavaraa. antiikkiesineitä, taidetta, designia, vintagea, retroa, lasia, posliinia, hopeaa, koruja, kelloja, tekstiilejä, militariaa, kirjoja, merkkejä, kortteja, rahoja, ym. Pohjalla tosin olivat tekstiilisuunnittelijan opinnot Ateneumissa. Jussin mielestä hänen äitinsä luonteessa oli havaittavissa samoja ominaisuuksia. 27 Maija Lohikosken teoksissa värien iloa Maija Lohikoski (1938–2012) oli Suomen ensimmäinen AD, jolla oli huikea ura suurissa suomalaisissa ja sittemmin kansainvälisissä mainostoimistoissa. Kunnianhimoinen, ahkera ja visuaalisen silmän omaava nainen pääsi melko nopeasti uransa huipulle ja hänestä tuli Suomen parhaiden palkattu nais-AD, muistelee Maijan poika Jussi Lohikoski. Jos joku ei ollut ostanut tauluja vähään aikaan, Maija tiputti tämän rekisteristä. Järjestää: LAATUMESSUT Pääsylippu 6€ P. Iloa ja valoa Maija Lohikosken taulujen tavaramerkkinä ovat runsaat, iloiset värit, valo ja positiivinen pohjavire. – Maija päivitti tarkasti kutsuvierasrekisteriä. Maija käytti yksinomaan guassivärejä. Pääsyliput molempina päivinä klo 14-16 välillä vain 4€ / 8€ KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT WWW.KERÄILYKUUME.FI Järjestäjä: ExpoNova | Tiedustelut: 044 5758 056 17.9.2016 TAMPEREEN ANTIIKKIJA KERÄILYMARKKINAT Lauantai kello 10 16 Kauppaoppilaitos (TREDU), Sammonkatu 45, Tampere 1.-2.10.2016 LAHDEN ANTIIKKIJA KERÄILYMESSUT Lauantai sunnuntai kello 10 16 Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti 22.-23.10.2016 HELSINKI RETRO & VINTAGE DESIGN EXPO Lauantai sunnuntai kello 10 16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1, Helsinki. klo 10-16 2.10. Jo 55-vuotiaana Maija Lohikoski kuitenkin jätti AD:n työt ja jäi varhaiseläkkeelle. – Arvelen, että syynä olivat tietokoneet, joista Maija ei pitänyt, Jussi sanoo. – Kun tekstiiliteollisuudella alkoi mennä huonosti, Maija vaihtoi mainosalalle. HELSINKI 1.10. Nuorena eläkeläisenä Maija ryhtyi maalaamaan täyspäiväisesti. Matkoillaan hän teki hetken mielijohteesta luonnoksia nähtyään jotakin kaunista. Maijalla oli myös tapana muistuttaa potentiaalisia asiakkaitaan jo kutsukortissa taulujensa hintaystävällisyydestä, Jussi poika kertoo. Maija Lohikosken taulut ovat värikkäitä, niissä on iloa ja valoa. Aikanaan Suomessa ei ollut alan koulutusta, joten Maija oppi ammattinsa tuutoriperiaatteella Turkama&kumppaneissa. Usein vasta kotona hän teki taulut loppuun. Maija teki vuosia yhteistyötä Ars Longan galleristin Timo Teerikankaan kanssa, sillä Maija oli erittäin tarkka hintalaatusuhteesta, jota Timo hänen mielestään edusti. Äitini oli ärräpäinen härkä, tulisielu, joka tuli sosiaalisena ihmisenä kuitenkin kaikkien kanssa toimeen. klo 10-16 Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 C Myynnissä mm. Kaikki mitä sovittiin, piti hoitaa säntillisesti. – Ihmisenä Maija Lohikoski oli tarkka taiteeseen liittyvissä asioissa. Maija matkusti miehensä kanssa paljon ympäri maailmaa
Matkoilla oli erittäin tärkeä merkityksensä taiteilijan uralle, joka kehittyi koko hänen uransa aikana modernimpaan suuntaan. Teini-ikä oli valoisampaa aikaa, koska nuori pääsi opiskelemaan rakastamalleen alalle ja sai apurahoja. Kaikista pelkistetyimpänä hän näkyy aivan loppuvaiheen omakuvissa. – Toivoisin, että hänen taiteensa hinnat eivät kipuaisi niin kovin korkealle, jotta eurooppalaiset museot voisivat ostaa hänen teoksiaan. 28 Helene Schjerfbeck kasvoi modernistiksi ennen muita suomalaisia Ihminen syvän kiinnostuksen kohteena Helene Schjerfbeck kasvoi yli 60 vuotta kestäneen taidemaalariuransa aikana modernistiksi. Omakuva, öljymaalaus vuodelta 1895, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo.. K lassisista suomalaisista naistaiteilijoista tunnetuin on Helene Schjerfbeck, joka alkaa jo löytyä kansainvälisestä taidehistorian kirjoituksesta. – Myös hänen nuorempien sisarustensa kuolemat ja isän tuberkuloosi varjostivat nuoren elämää. Iloitsen, että saksalainen museo osti äskettäin Vaaleatukkaisen tytön, taidehistorioitsija Leena Ahtola-Moorhouse sanoo. Hänen intohimonaan oli kuvata ihmistä. Kriisivaihe oli se, kun sulhaskandidaatin suvun painostuksesta avioliitosta jouduttiin luopumaan, AhtolaMoorhouse selvittää. Schjerfbeck sai huomiota jo hyvin nuorena, kun hänen vuonna 1880 maalaamansa historiallinen teos Haavoittunut soturi hangella myytiin. Tahto vei läpi kriisien Nuorena Schjerfbeckin elämää varjosti lonkkavika, josta hän kärsi koko loppuelämänsä. – Taiteilija ei innostunut historiallisista teoksista kovin paljon sen jälkeen, mutta onnistuneen teoksen jälkeen hänelle myönnettiin senaatin matka-apuraha, jonka turvin hän saattoi matkustaa Ranskaan, Ahtola-Moorhouse kertoo
Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma.. Noin tuhat teosta Schjerfbeckiltä on hänen tukijansa, miestaiteilijaystävänsä Einar Reuterin eli H. Öljy kankaalle. Oikeastaan taiteilija oli idealisti. Kirjeenvaihdosta kuvastuu tietty vaatimattomuus, mutta ne eivät kerro koko totuutta: Ajan tapojen mukaan kuului olla hiukan vaatimaton, vaikka taiteilija kaiken aikaa tiesi olevansa hyvä. Ahtola-Moorhouse kertoo, että taiteilija oli kaikista onnellisimmillaan nimenomaan maalatessaan. Reuter. Ihminen kiehtova maalauskohde Nimenomaan ihminen fyysisenä ja henkisenä olentona kiehtoi Schjerfbeckiä kaiken aikaa, ja hän tahtoi kuvata ihmistä eri mallien kautta. Useita tukijoita Taiteilija löysi ymmärrystä maalarisisarilta, Maria Wiikiltä, Ada Thiléniltä ja Helena Westermarckilta. – Taiteensa kautta hän kuitenkin puhui monenlaisten yksilöiden oikeuksien puolesta. 1921–1922. – Se on aika vähän, kun ajatellaan, että taiteilijan ura kesti yli 60 vuotta. – Miehet ottivat kylläkin alunperin yhteyttä taiteilijaan nimenomaan sen vuoksi, että olivat vaikuttuneita hänen taiteestaan, Ahtola-Moorhouse sanoo. Tehdastyöläisiä matkalla työhön. Riihimäen taidemuseo. Ahtelan mukaan yli tuhat teosta. Reuteriin liittyi myös rakkaustarina, joka sekin päättyi onnettomasti. Opettaessaan Helsingin taideyhdistyksen piirustuskoulussa hänellä oli vähemmän aikaa maalata. Ahtela oli ensimmäinen elämänkerturi vuonna 1917. – Taitelijan tavoitteena oli koko ajan ihmisen ytimeen pääseminen. Maalaaminen tapaamisia tärkeämpää Taiteilija oli innokas kirjeenvaihtaja. Opettajana Schjerfbeck pahoitti muiden kritiikistä mielensä, koska ei kokenut omakseen kansallista paatosta ja historiallista, realistista maalausta. 29 Helene Schjerfbeck selvisi kaikista elämänsä kriiseistä Ahtola-Moorhousen mukaan vahvalla tahdonvoimallaan. – Naistaiteilijaystäviensä kanssakin Helene Sofia mielummin kirjoitti kirjeitä kuin tapasi heitä, sillä hänen piti toipua tapaamisista kaksi päivää jälkeenpäin. Eniten malleina on ollut suvun ja ystäväpiirin naisia ja lapsia, mutta myös miehiä. Silloin hän sairasteli psykofyysisesti, voi sanoa, että hän oli stressistä burn outissa, Ahtola-Moorhouse kuvaa. Myöhempiä tukijoita olivat vuodesta 1913 galleristi Gösta Stenman ja vuodesta 1915 E. Idealisti vailla politiikkaa Helene Schjerfbeck koki kaiken aikaa itsensä taiteilijaksi, jolle poliittinen osallistuminen oli vierasta. Hänestä taide oli kansainvälistä ja sukupuolisidonnaisuuksista vapaata. Erityistä on, että mallit katsovat usein alastai poispäin tai Helene Schjerfbeckiä kiinnosti puhtaasti taiteessa ihmisen elämä ja mieli. Vaikka hän kuvasi naisia ja naisia työssä monissa teoksissaan kauniisti, hän ei ottanut esimerkiksi naisasialiikkeen politikointia omaksi tehtäväkseen
Englantilainen lady, 1923. Sanotaan, että naturalismin äärisuuntaus on impressionismi, Ahtola-Moorhouse pohtii. Symbolismi ja impressionismi sekoittuivat Pidettyään yksityisnäyttelyn Helsingissä vuonna 1917 Schjerfbeck sai loppuunmyytyä näyttelynsä. Vuodesta 1912 hänet huomioivat Tyko Sallisen marraskuun ryhmäläiset, nuoren polven taiteilijat ja se varmasti lämmitti mieltä. Hyvinkään aikana taiteilijalla oli paljon äitimalleja ja japanilainen vaihe. – Kuvaamisen tapa on arvostava. Avantgardistisia töitä syntyi esimerkiksi Bretagnessa, kuten Vaatteita kuivumassa ja Ovi. Työläisten kuvausta Naturalismi ilmenee Schjerfbeckin maalauksissa siten, että hän kuvasi vähäosaisia ja työläisiä. – Raaseporin maisemissa taas on skandinaavista tunnelmamaalausta. Mutta ei Schjerfbeck ajatellut taiteellaan rikastuvansa, ei hän osannut pyytää niin paljon kuin olisi voinut, hänestä kohtuulliset hinnat olivat kodikkaita. Vuodelta 1884 on teos Ovi, jossa AhtolaMoorhouse näkee symbolismi-vaiheen ensimmäisiä kaikuja. – Hänellä oli pieni impressionistinen kautensa, mikä ilmenee esimerkiksi Toipilaassa. El Grecon hän tunnustaa kirjeenvaihdossaan sukulaissielukseen. Öljy kankaalle. Näen kuitenkin Vanha herraskartano -teoksessa tiettyä poliittisuutta ja kansalliseen taiteeseen osallistumista ja peiteltyä uhmakkuutta. – Uuden tyylin vastaanotto oli hidasta. Keskustelua aikalaistaitelijoiden kanssa Historiallisia aiheita muutaman kerran kuvatessaan Schjerfbeck palkittiin. Hän keskusteli taiteessaan myös aikansa maalareiden kanssa. Esimerkkinä vaikkapa Pikkusiskoa ruokkiva poika vuodelta 1881. Sjundbyn kartano oli nimittäin äidin sisaren avioliiton kautta tullut läheiseksi, taiteilija oleskeli siellä paljonkin, Ahtola-Moorhouse kertoo. Schjerfbeckin ansioksi on sanottava, että hän sai kaksi eri sukupolvea eli realismin ja modernismin sukupolvet ymmärtämään itseään.. Koskaan taiteilija ei mennyt äärimmäisyyteen eli todella impressionistiseen tyyliin. Hänen taiteensa meni lopultakin aina kaupaksi, usein piankin. Särmää taiteeseensa Schjerfbeck löysi omasta kokemusmaailmastaan ja tunne-elämästä. – Stenman osti valtaosan, mutta tienesteillä Schjerfbeck sai maksettua kokonaan velkansa veljelleen. Vastaanotto hidasta 1900-luvun ensivuodet olivat Schjerfbeckin taiteen vastaanoton vaikeinta aikaa. – Historialliset aiheet eivät taiteilijaa henkilökohtaisesti kiinnostaneet, eivätkä kriitikot pitäneet sopivana sitä, että nainen kuvaa Suomen sodan aikaisia tapahtumia. Riihimäen taidemuseo, Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma. Symbolismi ja impressionismi sekoittuivat. 30 heitä on kuvattu intiimin läheltä, kuten niskan puolelta, Ahtola-Moorhouse selvittää. Hän tyytyi vaatimattomiin oloihin, eikä hänellä koskaan ollut edes omaa ateljeeta, AhtolaMoorhouse kertoo. Lyhyt impressionismin kausi Avantgardistitaiteilijoiden lailla Schjerfbeck löysi kaksiulotteisuuden ja vertauskuvallisuuden maalauksiinsa jo 1880-luvulla. – Vuonna 1894 Italiassa matkustaessaan ja maalatessaan Schjerfbeck ihastui muiden aikalaistaiteilijoiden lailla varhaissymbolismista ja himmensi huomattavasti väriskaalaansa, Ahtola-Moorhouse kertoo
Se tilattiin häneltä, koska se oli edullinen. Omistustiedot: Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Riihimäen taidemuseo Helene Schjerfbeckin elämä miesperheeseen. Ruotsinpyhtään kirkon alttaritaulu Kristuksen ylösnousemus vuodelta 1898 on ainoa hänen julkinen teoksensa. Se on maalattu Nummelassa, mallina Ester Räihä, yksi Schjerfbeckin luottohoitajista Nummelassa. Schjerfbeck oli siinä jääräpäinen, että hän ei tehnyt tilausmuotokuvia. Lyijykynä ja vesiväri paperille. ka murtui, mikä aiheutti elinikäisen ontumisen sen piirustuskoulussa, palkintoja joka vuosi men taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä Suomen taideyhdistyksen kokoelmiin, senaatin matka-apurahalla Pariisiin koilmamaalausta Meudonissa ja Bretagnessa piirustuskoulussa ritaulu Hyvinkäälle 1902 suoraan taiteilijalta teoksia maalaamaan galleriassa Tukholmassa Suomalainen sairaanhoitaja, 1943. 31 Rajut loppukauden omakuvat Mitä vanhemmaksi taiteilija tuli, sen enemmän yksityiskohdat vähenivät hänen maalauksistaan. Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo.. Hiili ja akvarelli paperille. Parhaiten se näkyy omakuvissa. – Schjerfbeckin ansioksi on sanottava, että hän sai kaksi eri sukupolvea eli realismin ja modernismin sukupolvet ymmärtämään itseään. Majatalo, 1933. Mallina oli hyvinkääläinen rautatieläinen Johannes Lindfors. – Yksinkertaisuudessaan monet teokset tulevat rajuiksi
Verhoihin löytyy syy. Huudossa on pimennysverhot vedetty ikkunoiden eteen. S ateisena kesäpäivänä ei voi lähteä uimarannalle tai terassille, joten oiva vaihtoehto on lähteä kiertämään taidegallerioita. 32 Taidegallerioiden keskittymä Helsingin Uudenmaankadulla pääsee tekemään galleriakierroksen ja samalla pääsee tutustumaan uusimpaan kotimaiseen taiteeseen. Uudenmaankadulla saa tuntuman suomalaiseen nykytaiteeseen ja taidekauppaan. Huuto on taiteilijayhteisön ylläpitämä galleria. Gallerioita on vuosien varrella tullut ja mennyt, mutta vanhimmat ovat olleen samoilla paikoillaan jo vuosikymmeniä. Videotyöt eivät aina ole parhaimmillaan päivänvalossa, ja etenkin Kizawan työ on tarkoitettu pimeään huoneeseen. Ovi on kuitenkin auki, joten astutaan sisään. Huuto sai alkunsa vuonna 2002, kun joukko nuoria taiteilijoita päätti talkoovoimin perustaa gallerian. Huuto sai keväällä merkittävän tunnustuksen, sillä Kiasman ystävät myönsi Huudolle Vuoden nykytaiteen ystävän palkinnon. Mehiläispesä ry:n piiriin kuuluu kymmeniä taiteilijoita. Tuule Mäkinen on pyörittänyt Dixiä vuodesta 2005 lähtien.. Helsingin Uudenmaankatu on tunnettu gallerioistaan. Taiteilijavetoinen Huuto Aloitamme kierroksen Uudenmaankadun eteläisestä päädystä, jossa sijaitsee Galleria Huuto. Näyttää kuin paikka olisi kiinni. Huudossa on esillä japanilaisen kuvataiteilijan ja valokuvaajan Kazuko Kizawan videoinstallaatio. Huudolla on Uudenmaankadun lisäksi näyttelytilat myös Jätkäsaaressa
Nyt galleriassa on esillä nuoren taiteilijan Eeva-Maija Pulkkisen näyttely Jatkeet. 33 Galleria ja myymälä Seuraavana vuorossa on galleria Myymälä2, joka sijaitsee puoliksi maan alla. Vuodesta 2003 toiminut Myymälä2-galleria yrittää etsiä vaihtoehtoja perinteisille taidegallerioille. – Meillä on näyttelyiden lisäksi myynnissä myös levyjä, t-paitoja ja kirjoja, Oinonen esittelee. Näyttelyiden lisäksi galleriassa on erilaisia taidenäytöksiä. Kahvilan pöydässä istuu gallerian työntekijä Kristiina Oinonen läppäri sylissään. Katutasosta olevasta ikkunasta voi kurkistaa sisälle. Keväällä galleriassa on kuultu jazziakin. Myymälä2:ssa on myös kahvila. Katri-Anita Kähkönen galleria Artikassa.. Installaatio yhdistelee 3D-teknologiaa, liikku4-kuus-galleriaa pitää Militza Joki
Galleria avasi ovensa vuonna 2013. Helsingin Uudenmaankadun taidegalleriat katu 35 tu 16–20 maankatu 23 katu 4–6 Uudenmaankatu Galleria Huudossa oli esillä videoinstallaatio. 34 vaa kuvaa, elävää materiaalia ja esineitä. – Viikonloppuna on paljon vilkkaampaa. Vastaan tulee galleria Artika, joka lukeutuu Uudenmaankadun uusimpien tulokkaitten joukkoon. Olen jo kolmannessa galleriassa, enkä ole nähnyt vielä yhtään asiakasta. – He olivat joko koulun nykyisiä tai entisiä oppilaita. – Meillä on näyttelyitä laidasta laitaan. Alkujaan osuuskunnan taiteilijat olivat lähtöisin taidekoulu Alfa-Artista. Artikassa on menossa viiden taiteilijan ryhmänäyttely nimeltään Maisemassa. – Otamme näyttelyihin myös aloittelevia taiteilijoita. Yritämme pitää vuokrat niin matalana, että myös nuorilla taiteilijoilla on mahdollisuus järjestää näyttelyitä, kertoo Oinonen. Nykyään monilla ei ole taustaa Alfa-Artissa, kertoo galleriassa työskentelevä ja osuuskuntaan kuuluva Katri-Anita Kähkönen. Gallerian taustalla on taiteilijoiden osuuskunta Artika. Taidekoululaisten Artika Pysyttelemme edelleen kadun länsireunalla. Taiteilijat ovat Raimo Granberg, Paula Myllymäki, Matti Paatelainen, Kaj Ard Söderholm ja Heidi Toivainen. On maalauksia, veistoksia ja valokuvia. Galleriaa pyörittää taiteilijoista koostuva osuuskunta, joka tekee myös näyttelyvalinnat. Mielellään suosimme uusia taiteilijoita, niin säilyy fressi ote, Kähkönen sanoo. – Yritämme pitää vuokrat niin matalana, että myös nuorilla taiteilijoilla on mahdollisuus järjestää näyttelyitä.. Galleria Heinolla on hienot ja isot tilat
Kotimaisten taiteilijoiden lisäksi galleria esittelee myös ulkomaista taidetta. Kaikki ovat omissa oloissaan ja tekevät omia juttujaan. Uudenmaankadun veteraani Aivan Artikan vieressä on Galleria Dix. – Sellaiset ihmiset tänne harvoin tulee, jotka eivät tiedä taiteesta mitään. Pienehköön galleriaan on saatu esille yli 70 maalausta. Tuule Mäkinen on pyörittänyt Dixiä vuodesta 2005 lähtien. Galleriassa on kaksi tilaa, joka mahdollistaa joko yhden ison näyttelyn pitämisen tai sitten kaksi taiteilijaa voi pitää näyttelyn samaan aikaan. Ja jos siellä ei vielä saa taidenälkää tyydytettyä, niin lähettyviltä löytyy runsaasti lisää gallerioita. Myymälä2:ssa Eeva-Maija Pulkkisen näyttely.. Kuulemma veri veti pääkaupunkiin ja ehkä tarinaan liittyy myös joku mies, Joki myhäilee salaperäisesti. Mutta hyvä, että galleriat ovat näin lähekkäin, voi yhdellä kertaa vanen sanoo. Se on taiteilija Tapani Piirron vuonna 2001 perustama galleria. – Neljä galleriaa on tästä läheltä lopettanut hiljattain. Dix esittelee kahdessa näyttelytilassa kotimaisen taiteen lisäksi myös kansainvälistä taidetta. – Teokset on tehty muun muassa kipsistä ja paperimassasta. Uusinta uutta kotimaista Nyt on aika siirtyä Uudenmaankadun itäreunalle. Hän aloitti galleristina Tampereella 23 vuotta sitten. Mukana ovat muun sekä maailman vanhin kaupunki Ur, joka on tuhoutunut ympäristökatastrofin seurauksena. 35 Useimmiten ihmiset tulevat ovesta sisään katsomaan taidetta, hyvin harva ostaa. Galleriaa pyörittää Militza Joki. Noin kymmenisen vuotta myöhemmin hän siirtyi Helsingin Uudenmaankadulle. Tampereelta Helsinkiin Matka jatkuu Uudenmaankatua kohti Erottajaa. Nyt esillä on venäläisen Rinat Minnebaevin näyttely. – Ennen ostettiin taidetta lahjaksi. Vuonna 2002 avattua galleriaa pyörittää Rauli Heino. Pauli Jokinen en ilmakuvia. – Ollaan iloisia jokaisesta myydystä teoksesta. Heinon ”tallissa” on lukuisia eturivin taiteilijoita. Taidekauppa pysähtyi tuman aikana, eikä ole siitä kunnolla toipunut. – Eipä juuri ole yhteistyötä. – Esittelemme täällä uusinta uutta kotimaista taidetta. Niihin sitten seuraavana sadepäivänä. Galleriakierros jatkuu Viimeisenä Uudenmaankadulla on Galleria Piirto. Astun sisään 4-kuus-gallerian ovesta. Mäkinen harmittelee myös asiakkaitten vähäisyyttä. Erottajalla on valokuvagalleria Hippolyte, taidegraafikoiden Galleria G ja muutaman kivenheiton päästä löytyy luksusgalleriat Helsinki muutamia mainitakseni. Se on ollut samassa osoitteessa jo yli 25 vuotta. Kesäkuussa galleriassa on esillä Helsingin Taideyhdistyksen ryhmänäyttely Ajan aateloimaa. ja hän on huolissaan siitä, miten ihmiset tuhoavat ympäristöään, Mäkinen esittelee. Galleria Jangva oli tuossa sisäpihalla varmaan 30 vuotta, kunnes lopetti. Joki myöntää, että taidekaupassa eletään haastavia aikoja. Jos joku ihastuu taideteokseen, niin saattaa hän sen myös ostaa, Kähkönen toteaa. MinneUudenmaankadulla on runsaasti gallerioita, joten voisi kuvitella, että galleriat tekisivät yhteistyötä keskenään. Mutta onneksi on sinnikkäitä uusia yrittäjiä. Nyt rahat menevät tietotekniikkaan ja Thaimaan-matkoihin, Mäkinen tuhahtaa. Uudenmaankadun galle rioissa saa helposti vierähtämään tuntikausia. Galleria Dixiä vastapäätä on Galleria Heino. Galleriassa on taidetta esillä kahdessa kerroksessa. Nyt seiniä koristaa kymmenen taiteilijan ryhmänäyttely. Näyttelyissä voi olla valokuvaa, videota, maalauksia tai veistoksia, kertoo Heinossa työskentelevä KatiMaarit Ritvanen. Kristiina Oinonen keittää kahvia Myymälä2:ssa. Tällä kertaa esillä on maamme tunnetuimpien valokuvataiteilijoiden joukkoon kuuluvan Elina Brotheruksen sekä Victoria Schultzin töitä. Mäkinen pyrkii ottamaan galleriaansa sellaista taidetta, jonka saa myös kaupaksi
Risto Vilhunen alias Leonardo da Vilhu kodissaan mietteliäänä. Idyllinen maalaiskylä on vain pienen matkan päässä pääkaupungin vilinästä. Lehmät ja hevoset käyskentelevät niityillä. Sotungin kylä on tunnettu jo 1300-luvulta lähtien. Sotunki ja Håkansbölen kartano ovat merkitty valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. S otungin kylässä on vanhan ajan maalaistunnelmaa. Ei uskoisi, että ollaan vain muutaman minuutin ajomatkan päässä yhdestä Vantaan suurimmasta asuinalueesta Hakunilasta. Leonardo da Vilhun viinapiruja. 36 Suvinen Sotunki Sotungin kylässä Vantaalla pääsee kesällä tutustumaan Laila Pullisen ja Leonardo da Vilhun veistoksiin. Kuin olisi tullut ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Pienien pölyisten teiden ympärillä avautuu laakeita viljapeltoja. Seinät on koristeltu ikoneilla.. Sotunki on vanha kylä Vantaan itäosassa, aivan Sipoonkorven kansallispuiston vieressä
Myös pari museota alueelta pitäisi löytyä. Viinapiruja mäki täynnä Sepänrinteessä asuu Sotungin kenties tunnetuin asukas, taiteilija Risto Vilhunen, joka myös tunnetaan taiteilijanimellä Leonardo da Vilhu. Vilhunen on Kuopiossa syntynyt taiteilija, joka tunnettiin erityisesti 1960-luvulla suomalaisen poptaiteen tekijänä ja edelläkävijänä. Tiedän saapuneeni oikeaan paikkaan, kun parkkipaikan vieressä on suuri teräslevy, jossa lukee Leonardo da Vilhu. Vilhunen on vuosien saatossa rakentanut pihalleen veistospuiston. Tiedän saapuneeni oikeaan paikkaan, kun parkkipaikan vieressä on suuri teräslevy, jossa lukee Leonardo da Vilhu.. 37 Sotungin kylästä on tehty dokumentteja ja kirjoja. Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa oli viime vuonna kansainvälistä Leonardo da Vilhun uutta taidetta. Tällä kertaa tähtäimessä oli tutustua Sotungin taiteeseen ja museoihin. Siellä on kaksi veistospuistoa, jotka ovat kesäisin auki
Siellä hänen teoksensa olivat sulassa sovussa Andy Warholin, Richard Hamiltonin ja muiden poptaiteen ikonien joukossa. Pullinen toimi Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtajana ja taiteilijaprofessorina. On Picassoa, Goyaa, Gauguinia ja Rembrantia. Nissbacka oli pitkään Pullisen kesäkoti. – Alkujaan koko tontti näytti ryteiköltä, mutta nyt se muistuttaa enemmän golfkenttää, Vilhunen nauraa. 38 poptaidetta esittelevä näyttely. Laihduin 18 kiloa, Vilhunen muistelee. Hän perusti Nissbackan veistospuiston yhdessä miehensä Carl Magnus Ramsayn kanssa 1985. Pullisella on lukuisia julkisia veistoksia ympäri maata. Kuopion taidemuseolle hän lahjoitti lähes 4000 taideteosta. Vilhunen on tullut oman taiteensa lisäksi tunnetuksi intohimoisesta keräilyharrastuksesta. Veistospuistossa on lähes 150 Vilhusen viinapiru-veistosta. Niistä olisi muuten tehty sepeliä, Vilhunen kertoo. – Metalli-ikoneita käyttivät lähinnä kauppiaat ja sotilaat, Vilhunen tietää. Laila Pullisen veistämiä muotokuvapatsaita on esillä makasiinissa.. Myöhemmin Vilhunen kiinnostui renessanssin taiteesta ja otti da Vilhu -nimen käyttöön. Ensin Vilhunen esittelee ateljee-tilan, jossa työskentelee. Kuvanveistäjä Laila Pullisen perintö Nissbackan kartanon alueella esitellään kuvanveistäjä Laila Pullisen teoksia. Veistosten ohella silmään osuu takapihalla olevat hautakivet. Vilhunen on kuvaillut, että keräilyharrastus oli alkoholismin jatke. Vilhunen oli harvoja suomalaisia, jotka olivat päässeet näyttelyyn mukaan. Osa veistoksista on metsän reunassa pusikossa, mutta suurin osa kauniisti leikatun nurmikon keskellä. Vilhunen kertoo, että teokset syntyivät 1990-luvulla, jolloin hän kamppaili alkoholin kanssa. Kaikki eivät tietenkään ole mahtuneet Sotungin kotiin, vaan Vilhunen on lahjoittanut keräilyesineitä ja -taideteoksia pois. Hiljalleen rakennus on laajentunut näyttäväksi ateljee-kodiksi. Vantaan kaupunginmuseolle Vilhunen lahjoitti suuren määrän esineistöä ja ikoneita. – Yli 70 000 ihmistä kävi näyttelyissäni, se on enemmän kuin Cheekin konserteissa, Vilhunen riemuitsee. Onko paikka kenties hautausmaa. Hän muutti 1970-luvun alussa paikalla olleeseen pieneen mökkiin. – Ei ole hautausmaa. Ne ovat hyvin tylsiä, mutta spreijaamalla nukkeihin naamoja, niistä saa paljon elävämpiä. Hän kuului tunnettuun Maaliskuulaisten ryhmään ja oli Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1975. Hän täytti viime vuonna 70 vuotta ja juhlan kunniaksi hänen taidettaan ja lahjoittamiaan esineitä oli esillä monissa näyttelyissä. Nyt pitää sanoa hyvästit post popille ja kiirehtiä Nissbackan kartanon veistospuistoon, jossa on alkamassa opastus. Viime vuonna menehtynyt Pullinen oli viime vuosisadan merkittävimpiä kuvanveistäjiä maassamme. Olen saanut hautakivet Helsingin pitäjän hautausmaalta. Seinät on lähes päällystetty niillä. – Veistokset on tehty vanhoista öljysäiliöistä. Vilhunen kutsuu tyyliään post popiksi. Intohimona keräily Vilhunen kutsuu sisään kotiinsa. Seinällä roikkuu maailmantaiteen huippunimien maalauksia. Hänen isänsä lahjoitti pojalle venäläisen rautaikonin. Vilhusen kodin puolella rautaikoneita riittää. Laila Pullisen veistos Viimeiset vuodelta 1970. – Mallinuket ovat nykyajan Milon Venuksia. Näyttelyssä on päättömiä mallinukkeja ja vanerilevyjä, joille on sapluunoita avuksi käyttäen spreijattu Marilynin, Che Guevaran ja sarjakuvahahmojen kuvia. Lopuksi Vilhunen esittelee pihalla olevan ladon, jonne hän on sijoittanut kesänäyttelynsä. Mutta ikonien keräily sai alkunsa jo Vilhusen ollessa nuori. Vilhunen on aikanaan hankkinut teoksia muun muassa vaihtamalla omia taideteoksiaan niihin. Ne näyttävät kevyiltä, mutta painavat 300 kiloa. Taiteilijan kuolemasta huolimatta puisto on avoinna yleisölle kesäisin. Laskin, että eräänä keväänä polttoleikkasin 3,5 kilometriä teosten ääriviivoja. Läpimurtonsa vuonna 1933 syntynyt Pullinen teki 1950ja 1960-lukujen taitteessa
Selitys löytyy: Hänellä oli ollut häät edellisenä päivänä. Makasiiniin on sijoitettu lähinnä pienoisveistoksia, joukossa muun muassa muotokuvia. Veistoksia pihalla ja ateljeessa Vanhassa kivisessä makasiinirakennuksessa on esillä 44 Pullisen veistosta. Pihalla on kaikkinensa yli 30 kookasta teosta. Suurimmat painavat tuhansia kiloja. Suljetut museot Leonardo da Vilhun ja Laila Pullisen veistospuistojen lisäksi Sotungissa mainitaan olevan myös kaksi museota. Sekä makasiinin sisältä että ulkopuolelta löytyy Pullisen omasta miehestään veistämä muotokuva. Pitää siis tutustua alueeseen omin päin. Kesäisin myös vanhaan navettaan tehty taiteilijan ateljee on avoinna. Ateljee on osittain jätetty siihen tilaan kuin se luultavasti oli taiteilijan kuollessa. Mutta silti Nissbackassa on runsaasti tilaa Pullisen veistoksille. Orkolan kotiseutumuseon puhelin ei ollut käytössä, eikä osoitteessa näkynyt juuri elonmerkkejä. Käyn kuitenkin pihassa ihailemassa vanhaa Massey Fergusonin avopuimuria ja muita maatalousesineitä. Trollbergan traktorija maatalousmuseosta kerrotaan netissä, että se on toistaiseksi suljettu. Vanha leikkuupuimuri Trollbergan traktorimuseon pihassa.. Niistä löytyi hyvin vähän tietoa internetistä. Syksyllä eläimet poistuvat laitumilta ja taidepuistot laittavat portit säppiin. Lisäksi näytillä on valokuvia Pullisen työskentelystä. Pauli Jokinen Nissbackan puistossa on lähes 40 Pullisen veistosta. 39 Veistospuistossa pitäisi alkaa opastettu kierros, mutta odotteluista huolimatta opasta ei näy. Jäädään odottamaan taas ensi kesää. Nissbackan kartanon päärakennus on palanut 1935 ja kartanon satojen hehtaarien tilukset pienentyneet. Ateljeessa on esillä Pullisen veistoksia sekä vielä vuonna 2015 signeerattuja grafiikkatöitä. Puistossa veistokset on sijoiteltu väljästi ja niitä on helppo tutkia eri etäisyyksiltä. Ehkä museoissakin on silloin enemmän eloa. Veistospuisto on täydellinen vastakohta ahtaalle makasiinille. Sotunki on idyllinen maalaiskylä, joka herää eloon kesän tullen
Riihimäen kaupungin vt. Vuokko Koho ei halua lähteä paljon visioimaan, mitä olisi tapahtunut, jos museo olisi lakkautettu. Museon ystäväyhdistyksellä on vilkasta tapahtumaja jäsentoimintaa. K un riihimäkeläiset taiteen ystävät, muun muassa Eija Puistomaa ja Vuokko Koho saivat vihiä siitä, että tietty luottamushenkilöiden ryhmä kaupungin sivityslautakunnasta oli lakkauttamassa Riihimäen taidemuseota, he alkoivat toimimaan. kulttuurija vapaaaikajohtaja Pasi Koistinen ja Riihimäen taidemuseon intendentti Katja Vuorinen-Parm joutuivat pohtimaan viime syksynä paljon sitä, mikä oli luottamushenkilöiden tahto taidemuseokysymyksessä.. Riihimäen Taidemuseon Ystäväyhdistyksen perustajajäsenet Eija Puistomaa (vas.), Vuokko Koho, Seija Koskela ja Sinikka Elomaa. Arvokas Wähäjärven kokoelma Adressiin saatiin yli tuhat nimeä, mikä on pienessä kaupungissa paljon. En tiedä, tuliko tieto sitä kautta vai siinä vaiheessa, että lakkauttamisesitys on menossa kaupunginvaltuustoon, mutta tieto levisi puskaradion kautta kulovalkean tavoin, ja me aloimme keräämään adressia museon tueksi, Riihimäen taidemuseon ystävät ry:n puheenjohtaja Vuokko Koho kertoo. 40 Riihimäen taidemuseolla oli viime syksynä lakkautusuhka Adressi ja ystäväyhdistys pelastivat museon Arvokkaan Wähäjärven taidekokoelman vaalimisen ja esillä pitämisen tulevaisuus oli vaakalaudalla, mutta toimeliaat ihmiset estivät Riihimäen taidemuseon lakkautussuunnitelmat. – Eija Puistomaa oli tuolloin Riihimäen Kuvataiteilijat ry:n puheenjohtaja. Hallituksessa ovat tällä hetkellä Vuokko Koho ja Seija Koskela
Linjaksi tukemisessa on valittu ennen muuta ohjelman ja tapahtumien järjestäminen museoon. Herman Vedel, Istuva nainen. – Varmasti se, että museon tuek si löytyi niin paljon ihmisiä, on vaikuttanut selvään äänestystulokseen. Venetsian retkeä varten kuka tahansa voi liittyä 20 eurolla yhdistyksemme jäseneksi ja lähteä matkaan. Taidetoimintaa eri-ikäisille Museon intendentti VuorinenParm kertoo, että museon tulevaisuudesta päätettiin positiivisesti Riihimäen valtuustossa viime vuoden lopussa. Taiteiden yö ja VIP-tilaisuuksia Taidemuseon ystävät järjestää kaikille avoimia tilaisuuksia, kuten Taiteiden yön yhdessä Riihimäen Kuvataiteilijat ry:n, taidemuseon ja teatterin kanssa 2.9. Yhdistys tukee museota tapahtumin Ystäväyhdistyksen perustamisvaiheessa myös tiedotusvälineet tarttuivat asiaan. – Wähäjärven kokoelma muodostaa suurimman osan koko museon esineistöstä, jota on 2 576. – Olen työskennellyt entisen Valmetin johtotehtävissä, joten olen tottunut tarttumaan toimeen. Testamentissa lukee, että taiteen on oltava riihimäkeläisten ja kaiken kansan nähtävillä. Mirika ja Seppo Hilpon lahjoituskokoelma on paljon pienempi, intendentti Katja VuorinenParm selvittää. Riihimäen taidemuseo, Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma. 15–50 osallistujaa Yhdistys on jo lyhyessä ajassa kerännyt 120 jäsentä ja tapahtumissa on kevään aikana ollut 15–50 osallistujaa. Öljy. Myös Helene Schjerfbeckin teoksia on yli 30. – Lisäksi on vanhaa kiinalaista keramiikkaa, pronssiesineitä, venäläistä posliinia, ikoneita ja pieni plooturahakokoelma, VuorinenParm kertoo. Toimeen tarttuva, taiteileva eläkeläinen Vuokko Koho on vasta uusi riihimäkeläinen, mutta hänet opittiin heti pienessä kaupungissa tuntemaan tekevänä ihmisenä. Riihimäen taidemuseo, Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma.. – Lisäksi jäsenet saavat etuja. Rachel Ruysch (attrib.), Kukkia, 1746. Nyt eläkkeellä voin keskittyä täysillä taiteen tekemiseen ja tukemiseen. Joka näyttelyn avajaisia edeltävänä iltana eli torstaisin on jäsenten VIP-tilaisuus näyttelyyn. Helsingissä antiikkiliikettä pitäneen Wähäjärven kokoelmassa on ennen kaikkea kotimaisia,1900luvun alkuvuosikymmenten maalauksia. Retkiä, Venetsiaan asti Tarkoituksena on katsoa ensimmäisen vuoden tapahtumista sellaiset tilaisuudet, jotka kiinnostavat yleisöä eniten ja edetä suunnittelussa sen mukaan. Museossa on performansseja ja pidempi aukiolo. – Yhdistyksen tehtävänä on kaikessa tukea museota, joten meillä on hallituksessa yhdistyksen ensimmäinen kunniajäsen Eva Repo ja museon puolelta amanuenssi Tanja Pääskynen, Vuokko Koho kertoo. – Meillä oli maaliskuussa Ystävämme Helene -jäsenilta Helene Schjerfbeckistä, jossa saimme sellaista tietoa taiteilijasta, jota tavalliset näyttelykävijät eivät pystyisi saamaan, Vuokko Koho kertaa. Saamme esimerkiksi syksyllä Inari Krohnin mukaan itse kertomaan näyttelystään. En tiedä, mihin toimiin testamenttia valvova Wähäjärvien tytär Eva Repo olisi ryhtynyt. Paljon kotimaista taidetta Koko Riihimäen taidemuseo on saanut alkunsa siitä, kun Wähäjärvet lahjoittivat Pentti Wähäjärven synnyinkaupungille kokoelmansa vuonna 1994. Heinäkuussa Mänttään Serlachiuk sen taidemuseoon ja Taidekeskus Purnuun, kesäkuussa 2017 Venetsian biennaaleen. Me palvelemme kuntalaisia laajasti. 41 – Muitakin juridisia esteitä lakkauttamiselle olisi varmasti löytynyt, sillä museo on perustettu Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman pohjalle. – Bussiretkelle Mänttään ja Purnuun meitä lähtee mukaan myös taiteilijayhdistyksen väkeä. Museo avattiin vuonna 1995. Öljy. Kokoelman taiteilijoita ovat Ellen Thesleff, Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Eero Nelimarkka, Markku Collin, Juho Rissanen, Venny Soldan-Brofeldt, Wäinö Aaltonen isommilla kokonaisuuksilla ja Pekka Halonen ja Akseli GallenKallela pienemmillä. Myös retkiä on suunnitteilla. Minulla on nyt oma työhuone akvarellimaalausta ja kalligrafiaa varten, Vuokko Koho kertoo. Järjestämme paljon toimintaa ja tapahtumia kaikenikäisille kävijöille, esimerkiksi ikäihmisten tarinatuokioita, vauvojen värikylpyjä ja näyttelyistä erilaisia työpajoja koululaisille ja muille lapsille, noin 30 000 asukkaan Riihimäen taidemuseon intendentti kertoo. Retken pääasiana on vierailla Venetsian biennaalessa, Vuokko Koho kertoo
42 Konsertteja, museoiden yö, taiteilijatapaamisia ja ystäväyhdistyksen tapahtumapäiviä Sekä Suomen Lasimuseo Riihimäellä että sen ystäväyhdistys järjestävät tapahtumia museolla varsinaisen näyttelytoiminnan lisäksi. Merkittävänä ystävien tukena Uta Laurén pitää myös Suomalaisen lasin vuosikirjaa, joka on jo muutamia vuosia tehty, korkeatasoinen julkaistu. Se on Suomen suurimpia museon ystäväyhdistyksiä noin 900 jäsenellään. Suomen Lasimuseokin tarjoaa näyttelyihinsä oheisohjelmaa M yös Riihimäellä sijaitsevalla, valtakunnallisella erikoismuseolla, Suomen Lasimuseolla on oma ystäväyhdistyksensä, jonka harteilla on paljon tapahtumien järjestämistä varainkeruun lisäksi. Klassista musiikkia ja taiteilijatapaamisia Suomen Lasimuseon konsertit painottuvat klassiseen, korkeatasoiseen musiikkiin, vaikkakin 20.11. Ison salin akustiikka ja flyygeli ovat arvostettuja. Joskus ystäväyhdistys hankkii esineitä elävien, nuorten taiteilijoiden näyttelyistä. – Tammikuun lopussa on aina Lasipäivä ja kesäkuun alussa lasija keräilytapahtuma, joiden järjestelyt yhdistys talkootyönä hoitaa. Tilan ja flyygelin ovat kokeneet itselleen arvoisiksi myös maailman huippuartistit, kuten Sokolov ja Askenazy. Tapahtumia ja lasin vuosikirja Talvija kesätapahtumat museolla järjestää Suomen Lasimuseon Ystävät. Merkittäviä hankintoja Museon hankintamäärärahoja ei nykyään ole juuri ollenkaan, joten ystäväyhdistyksen avustukset hankintoihin ovat erittäin merkittäviä museon toiminnan kannalta. – Meillä on sattumoisin erittäin hyvän akustiikan omaava, 450 neliöinen iso sali, johon Lasimuseon Ystäväyhdistys on hankkinut ensi töikseen 30 vuotta sitten Steinway-flyygelin Juhani Lagerspetzin konsultoidessa. Meneillään olevaan suomalaisten nuorten lasitaiteilijoiden näyttelyyn liitMaria Jutila, Viimeiset revontulet / The Last Northern Lights, Lasismi, Riihimäki 2016. Museo järjestää 3–4 konserttia vuosittain, Lasimuseon intendentti Uta Laurén kertoo. – Konsertit pidetään näyttelyiden aikaan, jotta samalla voi sekä syventyä musiikkiin että katsella kaunista ympärillään. tulee argentiinalaista kitaramusiikkia soittamaan Juan Valou. tyen on jo järjestetty mahdollisuus tutustua lasinvalmistuksen prosessiin Lasismi osuuskunnan tiloissa ja museolla. – Se koostuu pääasiassa tieteellisistä, lasia koskevista artikkeleista ja sisältää myös museon vuosikertomuksen. Näyttelyihin liittyy myös taiteilijatapaamisia. – Joskus kokoelmaan tulee oikeita helmiä, kuten viime vuonna Tapio Wirkkalan saksalaiselle Rosenthalin posliinitehtaalle suunnittelemia, harvinaisia esineitä, Uta Laurén kertoo
43 Museoiden yö ja kesäkonsertteja Lasipäivien ja konserttien lisäksi Suomen Lasimuseolla on toukokuinen perinne yhdessä paikkakunnan muiden museoiden kanssa: museoiden yö. Se, mitä Suomen lasimuseo ainoana Suomessa tarjoaa, ovat ulkomaisten tekijöiden näyttelyt. – Lasimuotoilu on näyttävästi esillä. – Silloin museot ovat lauantaipäivänä auki ilmaiseksi kello 17–22, järjestetään hauskaa ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille, museopassiin voi kerätä leimat ja lopuksi arvotaan jotain kaikkien osallistujien kesken, Laurén kertoo. Lasintekijät opiskelijoista alkaen voivat tulla meille esittelemään töitään. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Vuokko Koho, Miki Wallenius, Riihimäen taidemuseo, Suomen lasimuseo Alma Jantunen, Väribaari / Colourbar, Lasisirkus, Nuutajärvi 2016 Kimmo Reinikka, Flower Power, Lasismi, Riihimäki 2016 Susanne Koskimäki, Vanilliinisokerimatkat/ Vanilla Sugar Journeys, 2016 Laakso, CCCPGP , Lasismi, Riihimäki 2016. Niitä näyttelyjä on 5–6 vuosittain. – Vuonna 2018 saamme venetsialaisen ja japanilaisen lasin näyttelyt, Uta Laurén lupaa. Lisäksi Riihimäen Kesäkonsertit ry:n konsertit kesäkuussa järjestetään valtaosaltaan Suomen Lasimuseon isossa salissa. Tänä vuonna suuressa salissa on vain kaksi näyttelyä, kun niitä normaalisti on kolme. – Pienemmissä tiloissa järjestetään pienempiä näyttelyitä. Museon perusnäyttely esittelee lasin historiaa, erilaisia valmistusja koristelumenetelmiä, lasiteoksia alkuajoilta tähän päivään asti. Noin 10 vaihtuvaa näyttelyä vuosittain Varsinaiseen museotoimintaan kuuluu noin 10 vaihtuvaa näyttelyä vuosittain. Ensi vuonna on luvassa ainakin portugalilaisen, nuoren lasitaiteilijan uusiin, teknisiä oivalluksiin perustuvaa lasitaidetta, jossa lasi vaihtaa väriä, ja suunnitteilla on art deco -lasin esittelyä
Karjalan reet ja rattaat poikkesivat merkittävästi Vakka-Suomen ajovälineistä. Pentti Siivonen on siirtänyt rakennuksen Mattilan tilalle ja uusinut siihen katon. Mm. Huussi on Siivosen talonpoikaistilan vanhimpia rakennuksia.. Suomen kauneimmaksi valittu huussi on hirsirakenteinen ja noin kahden vuosisadan ikäinen. kuvan leluhevonen rattaiden edessä on pienoismalli maataloudessa tarvittavasta viljakuormien, heinien ja muun tavaran kuljettamisesta. Hevosen vetokaluston mallit ovat vaihdelleen eri puolilla Suomea. 44 Suomen ainutlaatuisin TALONPOIKAISMUSEO Talonpoikaismuseoon on kertynyt myös muuta esineistöä – mm
Alla oikealla: Mortteli – tuo useimmiten messingistä valettu pyöreäpohjainen raskasmetallinen pieni astia on ollut tärkeä kotitaloudessa. Esineiden määrä on runsas, niin paljon on nähtävää, että yhdessä päivässä ei ehdi esinerunsauteen paneutua saatikka, että niiden alkuperään voisi paneutua. Kuvassa etualalla kahvinpapujen jauhamiseen käytettyjä kaukaloita. Talonpoikaismuseon yksi merkittävä esine on jauhinkivet. Sillä on murskattu survinta käyttäen mitä erilaisimpia mausteita ja ruoanlaitossa tarvittavia aineita. 45 Vakka-Suomessa, metsäisessä Kalannin pitäjässä lähellä Uuttakaupunkia on reipas jo seitsemänkymmentä jättänyt talonpoikaistilan isäntä perustanut, rakentanut ja kunnostanut talonpoikaismuseon maatilalleen. Suomalaisessa kansankielessä myllynkivi edustaa pahinta laatua silloin, kun joku henkilö on saanut kuolemantuomion.. Vastakkain pyörivien kivien välissä ovat jyvät survoutuneet jauhoiksi, tosin kuoret ovat jääneen mukaan. Sen jälkeen valmiita papuja myytiin kaupoissa. Tänään kahvia vain suodatetaan kuuman veden avulla. Huolella kiillotettu kahvipannu on pääasiassa enää kotien koriste-esine menneiltä ajoilta. Suomeen alkoi tulla raakakahvia 1700-luvulla ja sitä ryhdyttiin paahtamaan. Kivet on saatu pyörimään kiertämällä kivien sivussa olevasta kammesta. Miltei jokaisessa kodissa oli kahvimylly ja sitten keitettiin pannussa kahvia. Niillä on jyvät saatu muutetuksi jauhoiksi. Alinna oikealla: Kahvipannut ovat 1800-luvun välineistöä
Rakennuksia on nyt 17. Siivoset ovat vuodesta 1976 alkaen koonneet Mattilan tilalle esineistöä, sekä siirtäneet ja kunnostaneet 14 hirsirakennusta museotarkoitukseen. Ainutlaatuinen kokonaisuus Siivoset ovat suuren päivätyönsä halunneet esitellä myös suurelle yleisölle. Yleisimmät juustokehien mallit olivat nelikulmaisia. Museon esineistöstä on julkaistu maan parhaiden asiantuntijoiden toimittamia kirjoja. Vieraat ovat saaneet Pentti ja Anne Siivonen ovat uurastaneet Mattilan talonpoikaismuseon hyväksi vuosikymmeniä. 46 P entti ja Anne Siivosen talonpoikaistila sijaitsee Kalannin Tammiston kylässä. Esineistön kokonaismäärä noussee seitsemään tuhanteen. Pentti Siivonen on saanut merkittävästä työstään kotiseutuneuvoksen arvonimen. Kahdeksankulmainen kehä paininlautoineen on huomattavasti harvinaisempaa mallia.. Vastaavaa määrää talonpoikaisesineistöä ei Suomessa ole muulla, saatikka, että se olisi yksityisen perheen kokoamaa ja ylläpitämää
– Sen takia olemme pyrkineet keräämään Mattilan tiloihin laajan, monipuolisen ja korkeatasoinen kokoelman vakkoja. – Olemme vilpittömän iloisia ja kiitollisia Metallista valmistettu putkilukko on ollut järeä väline, käsinvalmisteisena se ollut kookas, mutta ilmeisen hyvin tehtävänsä tehnyt. Jo entisajan maataloudessa on ollut tarve lukita rakennusten ovia. Hagelstamin mukaan niillä on henkinen arvo ja tässä maailmassa säilyvät parhaiten ne asiat, jotka meillä ovat henkisenä pääomana. Niitä on entisajan maanviljelyksessä ja myös asumisessa käytetty mitä erilaisimmissa tarkoituksissa. Tammiston kylässä sijaitsevan Mattilan tilan päärakennus ja myös muut rakennukset ovat Siivoset taidolla ja tunteella entisöineet. Tämä putkilukko on noin 400 vuoden ikäinen. Vakkojen valmistamisen ja käytön ydinaluetta on ollut juuri Kalannin seutu ja ovathan Varsinais-Suomen pohjoiset kunnat saaneet nimityksen Vakka-Suomi juuri vakoista. Vakkoja käytettiin kovin moniin tarkoituksiin. 47 tutustua museoon vuodesta 2001 alkaen. Siivosen talonpoikaismuseossa on erilaisia vakkoja 250, tässä tuohinen vakka vuodelta 1866. Antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstam toteaa, kuinka vakkoja on valmistettu monenlaiseen käyttöön sekä arkeen että juhlaan. sekä terveellä tavalla ylpeitäkin vakkakokoelmastamme. Lukot ovat kehittyneet vuosisatojen kuluessa nykyiseen muotoonsa. Sitä varten on lukkojen valmistus ollut yksi merkittävä käsityön aihe, pääasiassa kyläseppien työtä. Vakkojen valmistus on ollut vaativaa käsityötä – niiden erilaisuus on ollut merkittävä entisajan ”kotiteollisuuden” työnäyte. Vaalimme vakkoja – Olemme vuosikymmenten ajan rakentaneet ja kehittäneet Mattilan talonpoikaistaloamme sellaiseksi, että se kertoisi mahdollisimman hyvin entisajan talonpoikaisesta elämänmuodosta. Se on erityisen tärkeä lisäksi sen tähden, että Mattilan talonpoikaistalo sijaitsee Tammiston kylässä Kalannissa, sekä muinaisen että nykyisen Vakka-Suomen ytimessä. Näin kirjoittavat Pentti ja Anne Siivonen Vakka Suomessa -kirjan avauksessa. Vakkoja on Siivosen talonpoikaismuseossa 250. Oleellisena osana tuohon talonpoikaiseen päivittäiseen elämään kuuluivat erilaiset vakat. Ainutlaatuisen siitä Wenzelin mukaan tekevät Mattilan maille siirretyt neljätoista erilaista hirsirakennusta, joilla Siivoset ovat antaneet samalla uuden elämän. Antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstam toteaa Pentti ja Anne Siivosen juustomuottikokoelmasta julkaistussa kirjassa Juusto muotissa, kuinka Siivosten talonpoikaistila on ainutlaatuinen kokonaisuus. Tämä metallilukko on teknisesti kehittynyt ja iältään noin kaksisataa vuotta. Kaikki erilaisia. Ainutlaatuisuttaa lisää vielä aito talonpoikainen tunnelma, joka vallitsee Mattilan tuvassa ja pihapiirissä, aitan polulla – kaikkialla, kirjoittaa Hagelstam. Esittely tapahtuu kesäisin viikon aikana. Uskallamme sanoa, että se on lajissaan Suomen suurin, kirjoittavat Siivoset kirjassaan. Oli kylvövakkoja, villavakkoja, jauhovakkoja, vaatevakkoja, kirkkovakkoja, matkavakkoja, kynttilävakkoja, kastevakkoja, tupakkavakkoja, sekä suutarin ja räätälin vakkoja ja paljon muita. Elämykset ja kokemukset ovat siitä erinomaisia esimerkkejä ja vierailu Mattilan talonpoikaiskodissa on tällainen elämys. Lisäksi oli käytössä samalla tekniikalla valmistettuja vakkakoreja, rasioita, välppia, seuloja ja pohtimia, kirjoittavat Siivoset. Vakat ovat parhaimmillaan myös taide-esineitä, vaikka ne onkin tehty käyttöesineiksi. Sen arvo säilyy, vaikka maan ja maailman talous olisi lamassa, toteaa Hagelstam.. Ainutlaatuisuutta lisää valtavan laaja talonpoikaisesineitten kokoelma, joita Siivoset ovat karuttaneet johdonmukaisesti yli neljän vuosikymmenen ajan. Hienoimpia ovat Hagelstamin mukaan kirkkovakat ja matkavakat
Teoksista, joille ei ollut enää sijoituspaikkaa pankin konttoreiden vähentyessä ja muuttuessa avokonttoreiksi yli 6 500 myytiin säätiön toimesta vuosina 2012–2015. Sen juuret ovat 25 suomalaisen liikepankin, etenkin Kansallisosakepankin ja Suomen Yhdyspankin yli sadan vuoden aikana keräämissä kokoelmissa. Aikaisemmin suurin kotimainen yrityskokoelma oli Taidesäätiö Meritalla. Mikäli yrityksillä on päällekkäisyyksiä, jotain saatetaan myydä tai lahjoittaa pois, Luukkanen-Hirvikoski kertoo. Vaikka Meritan Taidesäätiö on myynyt taidetta, se esittelee sitä edelleen Helsingin Aleksanterinkadun Vanhassa pankkisalissa. Fuusioitumisten jälkeisiä muutoksia Meritan taidesäätiön asiamies, taidehistorioitsija Teijamari Jyrkkiö kertoo päätöksen taustat: – Taidesäätiö Merita sr:n kokoelmaan kuuluu runsaat tuhat teosta, joiden tekijöinä on yli 250 suomalaista taiteilijaa. Yritykset eivät edes pääsääntöisesti pidä taidetta sijoituksena siksi, että myyntiaikeita ei niillä ole ollut. – Vuonna 2011 säätiö osti edelleen myytäväksi Nordea Pankki Suomi Oyj:ltä kaikki pankin vielä silloin omistamat taideteokset. Kuva: Taidesäätiö Merita, Jussi Pakkala.. Luukkanen-Hirvikoski kertoo, että kultakauden taidetta suomalaisten yritysten kokoelmissa ei juuri ole, joten kokoelmien kokonaisarvoa ei useimmiten lasketa useissa miljoonissa, vaan enintään muutamissa miljoonissa. Se on ollut lähinnä aikalaistaidetta, ja edelleen, jos yritys kartuttaa kokoelmiaan, ostetaan aikalaistaiteilijoiden teoksia. Teija Luukkanen-Hirvikoski Jyväskylän yliopistosta keräsi vuosina 2006–2007 aineistoa 25 yrityksestä, jossa taidetta on yli 200 teoksen verran, vertaili jonkin verran tilannetta ulkomaihin ja tutki yritysten keräilypolitiikkaa, taiteen esittämisen käytäntöjä ja sen merkitystä elinkeinoelämässä: – Suomalaisyritykset, kuten esimerkiksi metsäyhtiöt sekä pankkija vakuutussektori, ovat keränneet taidetta viimeisen sadan vuoden aikana. Lähes kaikki säätiön kokoelman teokset on poimittu Nordean suomalaisen edeltäjäpankin, Merita Pankin, kokoelmasta. S uomessa on kymmeniä yrityksiä, joilla on oma taidekokoelma. Teosten myynnistä kulujen jälkeen jääneet varat käytetään säätiön yleishyödyllisen perustoiminnan (kokoelman hoito, saattaminen yleisön nähtäville ja apurahatoiminta) rahoittamiseen, Jyrkkiö jatkaa. Useilla yrityksillä on jopa yli tuhat teosta, mutta valtaosa kokoelmista on kuitenkin tätä pienempiä. 48 Suomalaisyritykset kartuttavat taidekokoelmiaan vähemmän kuin aiemmin Taiteella luodaan mielikuvia yrityksestä Yritykset, joilla on taidetta säätiöitynä tai suoraan yrityksen omistuksessa, pyrkivät kokoelmillaan kuvastamaan toimialaansa ja luomaan haluttuja mielikuvia. – On suomalaisittain merkittävää, että Meritan taidesäätiö luopui yli 6 500 omistamastaan teoksesta. Toimistoarkkitehtuurissa yleistynyt avokonttorimalli ja toimitilojen karsiminen ovat vähentäneet seinäpintoja, mikä on johtanut joissakin tapauksissa laajamittaisiin taidepoistoihin yrityksissä. 2000-luvulla avoimuus ja näyttelyt ovat lisääntyneet. OP-ryhmällä suurin kokoelma Teosmäärältään maan suurin yrityskokoelma on nykyisin OP-ryhmän taidekokoelma, johon kuuluu noin 3 500 teosta. – Joskus kokoemia tahdotaan terävöittää fuusioiden jälkeen. Yleensä kokoelmat ovat suhteellisen pysyviä
Perinteisiä taiteen muotoja Yritykset ovat luoneet eri aikoina erilaisia mielikuvia omistamallaan taiteella. Viestimään esillä ollen Taidetta on yrityksiin yleensä hankittu työympäristön viihtyvyyden ja yrityskuvan vuoksi. 49 Myös OP-ryhmällä on tapahtunut muutoksia: – Useamman suuren yrityksen, merkittävimpänä Pohjola, kokoelmat on yhdistetty ja kokoelma on säätiöity. – OP Ryhmän Taidesäätiö on yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on edistää esittävää kuvaja säveltaidetta. Jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa taide on otettu huomioon näkyvällä tavalla; taidegalleria mahdollistaa vaihtuvien näyttelyiden järjestämisen omissa tiloissa. Sitä on nimenomaan ostettu esillä pidettäväksi, ei varastoon. Kokoelman teoksista tehdään tämän lisäksi vuosittain näyttelyitä museoihin ja yhteistyökumppaneiden tiloihin, niitä myös lainataan eri museoiden teemanäyttelyihin. Teosten valinnassa hyödynnetään alan asiantuntijoita, säätiön asiamies Tuire Jäkkö kertoo.. Meillä on myös yleisölle virka-aikaan auki oleva aulagalleria Helsingin Vallilassa, Tuire Jäkkö kertoo. Usein taiteen on tarkoitus symboloida toimialaa. Arkkitehti Asmo Jaaksin (Arkkitehtitoimisto JKMM) suunnittelema uusi OP Vallilan toimitalo otettiin käyttöön kesäkuussa 2015. – Taide ei millään muotoa kuulu yrityksen ydintehtäviin, eikä se missään tapauksessa ole hyväntekeväisyyttä. Siihen ei ole velvollisuutta, mutta perinteisesti yritykset ovat tahtoneet viestiä taiteella toimitiloissaan. Varastossa saattaa olla jotain siltä varalta, että kokoelmaa on näyttelyssä, tai esimerkiksi grafiikkaa liikelahjoiksi, Luukkanen-Hirvikoski kertoo. Taidesäätiö täydentää kokoelmaansa vuosittain hankkimalla teoksia suomalaisilta nykytaiteilijoilta. Teokset ovat esillä OPn toimitiloissa sekä henkilöstön että vierailijoiden iloksi. OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmaan kuuluu noin 3 500 teosta
Kokoelmien esillepanoon on panostettu, ja on tehty julkaisuja kokoelmista.. Linjan tai omien mieltymysten mukaan Valtaosasta yrityksiä taidekokoelmat ovat muiden kuin taiteen ammattilaisten hoidossa ja taidehankinnoistakin päättävät yleensä taloustai oikeusoppineet. – Monet yritykset ovat halunneet nimenomaan viestiä suomalaisuudestaan maisemien, luonnon ja kalevalaisten aiheiden kautta. Näytttelyitä varten on myös pyydetty museoiden apua, joten niitä on rakennettu ammattimaisesti oheisohjelmineen, Luukkanen-Hirvikoski arvioi. Perheyritykset, kuten SOL-palvelut, ovat asia erikseen: Niissä taidehankintoja ohjaavat omistajaperheen omat mieltymykset, Luukkanen-Hirvikoski selvittää. – Kokoelmien esillepanoon on panostettu ja on tehty julkaisuja kokoelmista. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Mira Piispa ja Meritan Taidesäätiö Suurimpien suomalaisten taidetta omistavien yritysten kokoelmien arvot liikkuvat sadoissatuhansissa, jopa muutamissa miljoonissa, mutta tarkkaa tietoa arvosta ei välttämättä ole, ellei teoksia oli arvioitettu taidemarkkinoiden asiantuntijoilla pitkään aikaan. Juhannusta ennen päättyi UPM:n kulttuurisäätiön kokoelmanäyttely Villa Gyllenbergissä. – Toki he noudattavat yrityksen taidehankintojen linjaa ja toimintaohjetta – muutoin he ovatkin taiteen harrastajina kertoneet, että tekisivät toisenlaisia hankintoja. Kuva: Taidesäätiö Merita, Arttu Laitala. – Innovatiivisuuteen pyrkiminen näkyy sillä tavoin, että ostetaan nuorilta taiteilijoilta. Vahva, yli satavuotias suomalainen perinne ovat niin ikään olleet johdon tai omistajien muotokuvat, joita on maalautettu 50ja 60-vuotispäiviksi tai eläköityessä tai toiseen yritykseen siirryttäessä. Tekeillä on myös kotimaisia taidekokoelmia kartoittava hakemisto, jonka tekijänä on osuuskunta Suomen taide ja taidekokoelmat. Sen sijaan nettisivuja taidesäätiöt ja yrityskokoelmat ovat vasta luoneet Luukkanen-Hirvikosken väitöstutkimuksen aineistonkeruun jälkeen. Suomalaisyritysten taidekokoelmat ovat olleet perinteisesti lähinnä maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja monumentaaliteoksia, tekstiilejä ja designia. Uudempana, ainakin korostettuna, arvona mukaan on tullut yhteiskuntavastuu: – Silloin saatetaan tukea nuoria, tuntemattomia taiteiljoita ostamalla heiltä tai paljon alueellista taidetta. Suomalaisuus ja muotokuvaperinne vahvaa Suomalaisyritykset ovat Luukkanen-Hirvikosken mukaan tahtoneet viestiä nimenomaan suomalaisuudestaan, vaikka niillä on paljon kansainvälistä toimintaa. Pankkija vakuutussektori taas on tahtonut näyttää vakavaraisuuttaan, joten he ovat ostaneet nimenomaan tunnettujen taiteiljoiden teoksia, Luukkanen-Hirvikoski selittää. 50 – Mielikuvat ovat juuri nyt murroksessa, mikä heijastuu myös eri taiteen lajeihin. Perinteisesti yrityksen toimitilan edessä tai aulassa on ollut veistos tai tilataideteos, muttei videoteosta, kuten saksalaispankissa saattaa olla. Suomalaisen modernismin merkkiteoksia on esillä Meritan taidesäätiön näyttelyssä, Alvar Aallon suunnittelemassa Rautatalossa Helsingissä sekä Aleksanterinkadun pankkisalissa. – Yleensä tällainen taide on ollut johdon kokoushuoneissa tai käytävällä, mutta mikäli yrityksen johtoon on kohdistunut mitään negatiivista julkisuutta, muotokuvat eivät välttämättä ole esillä, Luukkanen-Hirvikoski kertoo. Harvinaisia aukiolopäiviä Yritysten taidekokoelmat ovat Suomessa harmittavan vähän yleisön saavutettavissa. Vaikka valokuvataide on maailmalla kovassa huudossa ja Suomessakin on nimekkäitä valokuvataiteilijoita, se ja videoteokset ovat loistaneet poissaolollaan, Luukkanen-Hirvikoski kertoo. Toki yksi arvo kokoelmien olemassaoloon onkin henkilöstön viihtyvyys ja työnhyvinvointi. Samanlaista yleisötapahtumaa, kuten esimerkiksi Kunst privat -viikonloppu Saksassa, ei ole Suomessa vielä ollut, jolloin yksityiskokoelmien taide olisi laajasti esillä ja yhteisesti tiedotettuna. – Avoimuus ja näyttelyt ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Innovatiivisuutta tai vakavaraisuutta Muita mielikuvia, joita yrityksissä taiteen avulla on haluttu vaalia, ovat LuukkanenHirvikosken mukaan innovatiivisuus, riskinotto, luovuus, varavaraisuus ja vauraus. – Fortumin kokoelma on ollut avoinna Espoo-päivänä ja Oulussa sanomalehti Kalevan kokoelma Kalevan päivänä. Julkaisuja ja näyttelyitä Viime vuosina yritykset ovat LuukkanenHirvikosken mukaan terävöittäneet kokoelmiaan myös brändäyksen näkökulmasta
Minna Haveri on nykykansantaiteesta väitellyt taiteen tutkija, taidekasvattaja ja tietokirjailija.. Pehmeä taide -kirjan on julkaissut Maaseudun Sivistysliitto ja sen on kustantanut Maahenki Oy. Langalla voi piirtää ja virkkaamalla luoda veistoksia. Minna Haverin kirja esittelee lankatekniikoita käyttäviä suomalaisia taiteilijoita niin kuvataideammattilaisten kuin neulegraffareiden ja ITE-taiteilijoidenkin joukosta. Pehmeä, lankaperustainen kuvataide ei takerru käsityötekniikoiden perinteisiin. Ilmaisun räväkkyydestä huolimatta huolenpito, ekologisuus, naiseus, arki ja pehmeät arvot ovat lankatekniikoihin sisäänkirjoitettuja viestejä, joilla käsityötaiturit teoksissaan leikittelevät. Minna Haverin kesäkuussa 2016 ilmestynyt kirja Pehmeä taide punoo säikeitä käsityöperinteistä ja kädentaidoista tämän hetken kuvataiteelliseen ilmaisuun. Kuvassa taiteilija Minna Soraluoman Kevät-sarjan teos Leipäkuu. Langalla voi piirtää ja virkkaamalla luoda veistoksia. Haverin tutkimustyötä ja käsikirjoitusta ovat tukeneet apurahoin Emil Aaltosen säätiö, Niilo Helanderin säätiö ja Suomen Tietokirjailijat ry. Kirja on osa Maaseudun Sivistysliiton organisoimaa ITEkäsityöhanketta, joka innostaa käsityötekniikoiden rohkeaan, luovaan ja taiteelliseen käyttöön itseilmaisun välineenä. Kuvassa taiteilija Johanna Sepän teos Vapaavirkkaajatta ren valtaistuin. Hän on laajasti kiinnostunut taidemaailman marginaaleista ja omintakeisista taiteen tekotavoista. Pehmeä kuvataide ei jää kiinni käsityötekniikoiden perinteisiin, vaan luo langoilla täysin uudenlaista ilmaisua. Lisätietoja: www.maahenki.fi Minna Haverin kirja esittelee lankatekniikoita käyttäviä suomalaisia taiteilijoita. Se puhaltaa vanhoihin työtapoihin uuden, ajanmukaisen hengen. 51 Pehmeää taidetta käsityön ja kuvataiteen rajapinnalla M inna Haveri on nykykansantaiteesta väitellyt taiteen tutkija, taidekasvattaja ja tietokirjailija. Haveri pohtii kirjassaan käsityön piirissä tapahtunutta muutosta, jonka seurauksena neuletekniikat ovat nousseet suosituksi kuvataidetekniikaksi ja taiteellisen itseilmaisun keinoksi. Haverin mukaan taiteen tekeminen on jokaiselle kuuluva oikeus, eikä ilmaisutekniikoiden tarvitse rajoittua taidekouluissa opittuihin taitoihin
Taustalla Juhani Linnovaaran Herääminen.. 52 Raimo (vas.), Raini ja Rauli Heino Juhani Linnovaaran Kävelyllä-teoksen vieressä
53 Heinon perhettä puhutelleen suomalaisen nykytaiteen kokoelma on lahjoitettu säätiölle Taiteen keräily vastapainoa työlle Pikku hiljaa kasvanut innotus taiteeseen on vienyt Raini, Raimo ja Rauli Heinon mukanaan. Museon laajoilla seinillä ne pääsivät hyvin oikeuksiinsa, Mikko Oranen kertoo. Heinojen ensimmäinen vakava taidehankinta tapahtui vuonna 1975. Minulla oli voimakas tunne siitä, että taide on jotain erityislaatuista, Raini Heino kertoo. Kävimme ystävättäreni kanssa näyttelyissä ja taideluennoilla. Taulu oli Anitra Lucanderin Koulumatkalla.. Tilataideteoksia kokoelmaan ei kuulukaan siksi, että niitä olisi niin hankalaa varastoida, mutta muuten kaikki taiteen lajit ovat hyvin edustettuina. – Valitsimme tänne paljon suurikokoisia töitä, jotka muutoin pitää purkaa osiinsa varastointia ja kuljettamista varten. H einon perheen ja nykyisin Heinon taidesäätiön erittäin laaja ja Suomen merkittävimpiin kuuluva nykytaiteen kokoelma oli esillä Helsingin kaupungin taidemuseossa huhti–elokuussa. Näyttelyn kuratoineet Mikko Oranen ja Jari Björklöv olivat valinneet seitsemän prosenttia Heinon taidesäätiön kaikkiaan 1 416 teoksesta. On kertynyt yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen kokoelmista. Kouluvuosien innostuksesta Raini ja Raimo Heinon aivan ensimmäinen taidehankinta oli Olavi Laineen Mustalaistyttö. Olin jo kouluaikana kiinnostunut runoudesta ja taiteesta. On haluttu, että sillä on museoarvoa, mutta silti kaikki teokset ovat myös puhutelleet ostajiaan. Lisäksi kokoelmaan kuuluu 264 grafiikan teosta. Heinojen kokoelmasta jäi pois vain videoteoksia, kuten Eija-Liisa Ahtilan suurikokoinen installaatio, jota olisi ollut vaikea esittää, joten näyttelyssä nähtiin lähinnä maalauksia. – Sen värit puhuttelivat silloin
Kuva: Jussi Tiainen. Saamme taiteesta voimaa: nykytaideteosten edessä, joita ei heti ymmärrä, voi harrastaa oivaa aivovoimistelua. – 2000-luvulla oli hankittava ensimmäinen varasto, vuonna 2002 oman taidegalleriansa perustanut Rauli Heino kertoo. Vanhempi esittävä taide on tietysti hienoa, mutta se ei silti puhuttele itseäni enää aivan samalla tavoin kuin nykytaide. Yhteinen kokoelma 1990-luvulle ajoittui vakavaa keräämistä. Veistoksia ja tuttuja taiteiljoita Heinojen ensimmäiset hankitut veistokset olivat Nina Ternon, Erkki Mykrän ja Arvo Siikamäen veistoksia. Tällä hetkellä taidetta on sijoitettuna kolmeen varastoon kodin ja Heinojen perheyrityksen seinien lisäksi. Luennoilla oppi arvottamaan sitä. – Kaikki taiteen kaudet ja suuntaukset tulee tuntea ja käydä läpi. Kokoelmassa on noin yksi kolmasosa hänen hankkimiaan teoksia, mutta kokonaisuutta pidetään yhteisenä, koska kaikki kolme ovat olleet vaikuttamassa hankintapäätöksiin. Taiteen puhuttelevuus on tärkeä kriteeri, vaikka ostettavan teoksen täytyy täyttää muutkin kriteerit, Raini Heino kiteyttää. Sitten alettiin ostaa varojen mukaan parempaa taidetta. – Näyttelyihin uppoutumisen jälkeen pystyi ratkomaan kiperämpiäkin työelämän asioita. Kuva: Jussi Tiainen. – Ensin ripustimme seinille perintönä tai kodista mukaan saatuja maalauksia. Erno Enkenbergin Kesä, 2013, on Rauli Heinon suosikki siksi, koska se kuvaa sitä, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Tosin ostaessa emme välttämättä ajatelleet sitä, miksi ostimme. Heille läheisiksi muodostuivat Galerie Oljemark, Taidesalonki ja Ässä-galleria. Kuva: Erno Enkenberg. Taidepiirit ovat aika pienet, joten hyviäkin henkilökohtaisia suhteita syntyi aluksi ainakin Heikki Tuomelaan, Tuomas Mäntyseen ja Tapani Raittilaan, ja myöhemmin myös moniin muihin, Raini Heino kertoo. Monet taiteilijat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi: – Näyttelyn avajaisissa sitä monesti kyselee taiteilijoilta ja galleristi voi esitellä eteenpäin. Myös upouuden uusekspressiivisen tyylin taiteiljoita suosittiin, kuten Marjatta Tapiola ja Tero Laaksonen. Nykytaide puhuttelee nykyään 1980-luvulla Heinojen hankinnat muuttuivat vakavammiksi ja tavoitteellisemmiksi. Vastapainoa työlle Näyttelyissä ja taideluennoilla käyminen oli yhteinen harrastus, joka toi vastapainoa tukkuliikkeen pitämiselle. Tällä hetkellä Raini ja Raimo Heino toimivat enää hallituksen jäseninä. Halusimme seurata taidetta yhdessä mieheni kanssa. Maalausten rinnalle ovat tulleet veistokset ja on oppinut arvioimaan myös erilaisia, uudempia taiteen haaroja, Raini Heino sanoo. Nuoruutensa taiteen parissa kasvanut ja taidehistoriaa opiskellut Rauli Heino oli jo silloin itsekin päättämässä taidehankinnoista. – Taidehistoriassa kiehtoi se, että tiedon rinnalla siihen kuuluu myös tunne, koska teosten edessä kokee jotain.. 54 Oppia luennoilla Vuonna 1970 valmistuneen uuden omakotitalon tyhjyyttään ammottaville seinille haluttiin taidetta. Henry Wuorila-Stenberg: Job 4, 2007–2008. Ostokset Heinot tekivät lähes aina gallerioiden kautta. Pekka Jylhän Helmenkalastaja, 2005 on Raimo Heinon lempitaideteos
Kokoelmassa on kymmeniä Elina Brotheruksen, Kristiina Uusitalon, Stiina Saariston, Juhani Linnovaaran, Anssi Törrösen, Erno Enkenbergin, Kim Simonssonin, Kimmo Pyykön ja Jarmo Mäkilän teoksia, mutta kaikkiaan eri taiteiljoita kokoelmassa on 223. Tavoitteena on innostaa muitakin alan ihmisiä taiteen keräilyn pariin. Teksti: Mira Piispa Kuvat: Pertti Kärki, Jussi Tiainen ja Erno Enkenberg Stiina Saariston Sitä oikeaa odotellessa ja Kohtauksia eräästä avioliitosta, ja Bo Haglundin The Scull.. 1950-luvulta alkaen Kaikki kokoelman teokset ovat 1950-luvulta eteenpäin. – Tauti on vain pahentunut vuosien myötä. Suurin osa teoksista on lahjoitettu Heinon taidesäätiölle, sillä oli selvää, että niin suurta perintöä teoksia lapset eivät kaipaa. Kokoelmasta on myös tekeillä kirja, johon Rauli on koonnut jo materiaalia, Raini Heino selvittää. Vieläkin ostoja välillä Heinot kertovat, että taiteen keräily jatkuu edelleen. Heinot ovat myös kaupallisella alalla työskentelevien Maecenas-kutsukillan jäseniä. – Nyt on tosin hiukan suvantovaihe, mutta silloin tällöin teemme ostoja sillä silmällä, että teokset voi lahjoittaa säätiölle, jos haluaa. Itseäni koskettava teos näyttelyssä on Erno Enkenbergin Kesä, 2013: Se on maalaussarjasta, johon kuuluu myös kolme muuta maalausta: syksy, talvi ja kevät. – Hän on niin sanotusti kova kalamies eli on nuoresta asti tykännyt kalastaa, ja teos symbolisoi elämän kalaretkiä ja sitä, kuinka jokainen kalastaa jotain, useimmiten helmeä, Raini Heino kertoo. Elämän kalaretket Raimo Heinoa puhuttelee Helmenkalastaja, joka on Pekka Jylhän veistos. Tunnetilojen kuvaus sykähdyttää Raini Heinon lempiteos on Henry WuorilaStenbergin maalaus Job 4. Teossarja kuvaa nousua ja tuhoa ja muistuttaa maailman konflikteista ja siitä, miten hyvin asiat Suomessa ovat. Kun tietää maalauksen syntytilanteen, se puhuttelee entistäkin enemmän: Taiteilija on avoimesti kertonut tuskastaan silloin, kun oma lapsi on tehnyt itsemurhan, Raini Heino kertoo. Toisaalta suomalaisuutta ja Kalevalaa kommentoidaan myös, Rauli Heino kertoo. 55 Huomionosoituksia Rouva Raini ja kauppaneuvos Raimo Heino ovat saaneet kaksi tunnustuspalkintoa toisesta elämäntyöstään eli taiteen keräilystä: Kuvanveistäjäliitto on palkinnut heidät Pro sculptura -mitalilla ja Kiasman ystävät Vuoden nykytaiteen ystävät -palkinnolla. Ostoissa ei ole pyritty tekemään sijoituksia muuhun kuin henkiseksi pääomaksi, vaikka tavoitteena on ollut hankkia museoluokan töitä. – Se kuvaa hyvin Jobin ja yleensä ihmisen tunnetilaa, jossa ollaan kuin vereslihalla. – Taidehistoriassa kiehtoi se, että tiedon rinnalla siihen kuuluu myös tunne, koska teosten edessä kokee jotain. Ne kuvaavat kaikki samaa kaupunkia eri vuodenaikoina, mutta osassa kuvista on kaupunki raunioina. Yhteiskunnallista sanomaa Myös Rauli Heinolle taide on kokemuksellinen elämys. – Pieni työ on symbolisesti isojen varjossa. Näyttelyn suurten teosten rinnalla Raini Heino pitää myös Anni Leppälän valokuvateoksesta Aamunkajo. Valokuva kuvaa sitä, kuinka ihminen vain hiljaa uskaltautuu ryömimään ulos itsestään. Joskus jonkun teoksen ostettuamme ajattelimme, ettei ostettu mitään, vaan että taas tuli uhrattua taiteen alttarille, Raini Heino sanoo naurahtaen. – Kokoelmassa on tiettyä yhteiskunnallista kommentointia esimerkiksi internetin ja älypuhelinten aikakauteen sekä maahanmuuttoon liittyen
56 Aikamatka keskiajan pyhiinvaelluskohteeseen Hattulan Pyhän Ristin kirkko Kumpumaisella harjanteella kohoava Hattulan Pyhän Ristin kirkko on aikanaan rakennettu uuden rajamaakunnan, Hämeen kirkolliseksi keskukseksi. triumfikrusifiksi on perinteisellä paikalla kuorin ja kirkkosalin välisessä vyökaaressa. Keskiajalla kirkko oli laajalti tunnettu pyhiinvaelluskohde. Tarkkasilmäinen löytää päädyistä myös tiilisiä ihmisnaamioita. Kirkon suorakaiteen muotoinen pohjakaava ja tornittomuus olivat ominaisia keskiaikaiselle pitäjänkirkkotyypille. Hattulan kirkon ulkokuvaa hallitsevat jykevät muurit ja jyrkkä katto. Seinäpinnoiltaan tiilestä rakennettu Hattulan kirkko on poikkeus maamme keskiaikaisten harmaakivikirkkojen joukossa. Hämeen muita kivikirkkoja lähes parisataa vuotta vanhempi Hattulan kirkko on rakennettu yhtenäisen rakennusperiodin aikana ja valmistui noin 1440. H attulan Pyhän Ristin kirkko poikkeaa sekä rakennusmateriaaliltaan että yksityiskohdiltaan samanaikaisista, harvalukuisista kirkoistamme. Veistos on Liedon mestarin työtä 1300-luvun alkupuolelta.. Näkymä keskikäytävältä kuorille. Rakennusaineena tiili oli tuolloin suhteellisen harvinainen, ja sen valitseminen kirkon rakennusmateriaaliksi on liitetty Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. On mahdollista, että Hattulan kirkko on jopa samojen, Saksalaisen ritarikunnan maista saapuneiden mestarien rakentama kuin Hämeen linna. Ristiinnaulittu Kristus, ns. Tiili mahdollisti runsaamman koristelun: kirkon päädyissä on ristikuviot ja muototiilistä sommiteltuja koristenauhoja
Sen uusklassiseen tyyliin rakennettu yläosa valmistui 1813. Hattulan kirkon veistos on 1400-luvulta.. Kirkkotarhaan johtavat kiviaidassa olevat kaksi kivestä ja tiilistä muurattua, jyrkkäkattoista porttirakennusta. Kirkon uudempi, myöhäisrenessanssin ornamentein koristeltu saarnastuoli vuodelta 1701. Yksi kirkonkelloista on peräisin Vuokselan kirkosta Karjalasta. Pohjoinen porttirakennus on keskiajalta, eteläinen rakennettiin nykyiselleen vasta 1500tai 1600-luvulla. 57 Kirkkotarhan läpi pyhäkköön Matalan kiviaidan ympäröimä ruohottunut kirkkotarha on todennäköisesti ollut nykyisen laajuinen jo keskiajalla. Puinen kasteallas 1400-luvun jälkipuolelta. Ruohon keskeltä pilkottaa jokunen vanha hautaristi ja -kivi. Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon käydään eteläsivulla olevan asehuoneen kautta. Lukuisat Pyhän Annan kuvat todistanevat ajan voimakkaasta birgittalaisesta vaikutuksesta. Pohjoinen porttirakennus, taustalla kirkon pohjoissivu ja oikealla kellotapuli vuoden 1813 asussa. Myös kellotapulin harmaakivinen alaosa on alun perin toiminut porttirakennuksena. Hänet on tavallisesti kuvattu istumassa sylissään Maria ja Jeesus-lapsi. Sitä ennen asehuoneen paikalla on ollut katoksen suojaama, länteen ja etelään avoin hartauskappeli. Sen seinät on rakennettu luultavasti vasta 1580-luvulla ja ne on muurattu harmaakivestä
Siihen liittyviä merkkejä on Hattulassa. Monin paikoin Kristuksen ristintietä rakennettiin siten, että sen vaiheet esitettiin yksittäisinä kuvaryhminä eri puolella kirkon piiriä. Al secco -tekniikalla tehdyt maalaukset kuvaavat Raamatun tapahtumia ja pyhimyskertomuksia. Katolisen aikakauden ilmettä Kaksi pilaririviä jakaa kirkkosalin kolmeen yhtä korkeaan laivaan, joista keskimmäinen on sivulaivoja leveämpi. Maalaukset kirkkoon votiivilahjana Runsaan maalauskoristelunsa Hattulan kirkko sai aivan uskonpuhdistuksen kynnyksellä, todennäköisesti vuosina 1514– 1516. 58 Näkymä kohti pohjoisseinämän ikkunaa, jonka alla näkyy Ristinkantoryhmä. Keskeisellä paikalla kirkon holvissa on kuvattu myös Pyhän Ristin legenda, onhan kirkko omistettu Pyhälle Ristille. Kirkon merkityksestä kertoo myös se, että se on mainittu ainoana suomalaisena pyhiinvaelluskohteena unionikuningatar Margareetan (1389–1412) puolesta tehtävässä pyhiinvaellusohjelmassa. Se on muodostanut yhden ristintiehartauksen statioista eli pysähdyspaikoista. Veistosryhmä on nostettu ulos kirkkomaalle pyhiinvaeltajien saapuessa Pyhän Ristin kirkkoon ristin juhlapäivänä. Perimätiedon mukaan Hattulan kirkossa on ollut palanen Pyhää. Kirkko oli omistettu Pyhälle Ristille eli Pyhä Risti ja sen kautta itse Ristiinnaulittu oli kirkon erityinen suojelija. Vanhempaa esineistöä on lisäksi puinen kasteallas 1400-luvun jälkipuoliskolta sekä seitsemän 1600-luvun hautajaisvaakunaa. Maalaukset ovat ilmeisesti toimineet lahjana, jonka Tott oli luvannut Neitsyt Marialle vaikeasta sairaudesta paranemisen toivossa. Keskeinen teema on Kristuksen kärsimys sekä elämän eri vaiheet. Uudempi, Kristoforos eli Kristuksen kantaja -veistoksen kannattelema ja runsain myöhäisrenessanssin ornamentein koristeltu saarnastuoli on vuodelta 1701. Raamatun tapahtumasarja alkaa Luomisesta ja päättyy Viimeiseen Tuomioon. Ristintie Hattulassa Pyhän Ristin kirkkojen yhteydessä oli tavallisesti niin sanottu ”Ristin tie”. Kirkon keskilaivan toisen holvin kattomaalauksissa on kuvattu Pyhän Ristin löytymislegendaa ja oikean ristin tunnistamista ihmeparantumisen avulla. Maalaukset lahjoitti tiettävästi pääosin Hämeen linnan päällikkö, ylhäisaatelinen Åke Jöraninpoika Tott. Tämä poikkeuksellinen kuvasarja kertoo, kuinka Rooman keisari Konstantinus I Suuren (272–337) äiti, keisarinna Helena löysi Golgatalta Kristuksen oikean ristin. Kirkon kiinteästä sisustuksesta on säilynyt kaksi saarnastuolia. Hattulan kirkossa on kuvattu kaikkiaan 180 kertomusta. Hattulan kirkon pyhäinjäännöksen uskotaan kadonneen venäläisten hyökkäyksessä talvella 1496, kertoo ruotsalainen Sturen-kronikka. Hänen veistoksensa on ajoitettu 1300-luvun alkukymmenille. Ristiä, jolla uskottiin olevan ihmeitä tekevä voima. Kirkkosalin sekä sakariston seinäja holvipinnat on peitetty kalkkimaalauksilla, joista Hattulan kirkko on tunnettu. Maalauksia on myös asehuoneen alkuperäisenä säilyneessä itäseinässä. Pohjoisen kuoripilarin vieressä on Lepaan kartanon omistajien vuonna 1550 lahjoittama nelisivuinen jalaton saarnastuoli, joka on tiettävästi Suomen vanhin. Kiinnostava esimerkki ristintiestä on Hattulan kirkon liikuteltava ristinkantoryhmä , joka nykyisin muodostuu kolmesta veistoksesta. Hattulan kirkko pyhiinvaelluskohteena Kuuluisaksi Hattulan Pyhän Ristin kirkko tuli erityisesti siksi, että se oli Suomessa ennen kaikkea Pyhän Ristin palvonnan keskus. Hattulan Madonna ja lapsi -veistos kuuluu gotlantilaistyylisten kotimaisten veistosten ryhmään, joiden tekijää on nimitetty Liedosta löytyneiden veistosten mukaan Liedon mestariksi. Tasaveroinen asema Kristuksen kanssa on Neitsyt Marialla. Ikkunan alapuolella oikealla on seinämaalaus Ristin pystyttämisestä. Ristinkantoryhmä, johon kuuluu kolme veistosta: Kristus kantamassa ristiään, Simon Kyreneläinen, joka auttaa ristin kantamisessa sekä roomalainen sotilas. Tietoa tukee se, että kirkon määräysten mukaan jokaisessa Pyhän Ristin kirkossa oli oltava myös Pyhän Ristin kappale, yleensä alttariin sijoitettuna
Kesti lähes viisikymmentä vuotta, ennen kuin kalkkimaalaukset konservoitiin. Sen seurauksena myös Hattulan kirkossa olleet sivualttarit poistettiin, samoin lakkautettiin ”Ristin tie”, mutta maalauksiin ei kajottu. Kuvan keskellä kolmas holvi, johon on kuvattu Neitsyt ja kolmen metsästäjän ahdistama yksisarvinen. Muita merkittäviä veistoksia ovat Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Teksti ja kuvat: Marjut Popelka Lähteet: Suomen kulttuurihistoria 1, 2002 Ars – Suomen taide 1, 1987 http://www.hattula-evl.fi/tilat/ pyhan_ristin_kirkko Kuorin ikkunan alapuolella on Nils Schillmarkin Pyhää ehtoollista kuvaava alttaritaulu vuodelta 1782. Kuoriosassa oleva krusifiksi ja Hattulan Madonna ovat hänen tunnetuimpia töitään. Hattulan Pyhän Ristin kirkon runsaat maalaukset herättivät ennen pitkää historian ja taiteenystävien huomion. Hän entisti kirkon kaikki kalkkimaalaukset vuosina 1934–1940. Keskiaikaisista veistoksista tiedetään vain poikkeustapauksissa, millä alttarilla ja missä kohtaa kirkkosalissa ne ovat alun perin seisoneet. Hattulan kirkossa peitettiin ainoastaan seinien ja pilareiden maalaukset, holvimaalauksiin ei kajottu. Moni vanha veistos on pahasti vaurioitunut vuosisatojen saatossa. Ne jäivät kuitenkin korjaamatta. Pyhän Ristin löytymisen juhlaa vietetään Hattulassa syksyisin, lähinnä niin sanottua Syys-Ristiä (14.9.) olevana lauantaina. Vanha kirkko jäi autioksi vuonna 1857, jolloin seurakunnan uusi, tilavampi tiilikirkko valmistui. Koskettavat keskiaikaiset puuveistokset Vaikuttavien maalausten lisäksi Hattulan kirkossa on nelisenkymmentä keskiaikaista puuveistosta, enemmän kuin missään muussa Suomen pitäjänkirkossa. Yksisarvinen on neitsyestä syntyneen Kristuksen vertauskuva.. klo 11–17 juhannusaattoa ja juhannuspäivää lukuun ottamatta. Keskiajan oppineiden mukaan arka yksisarvinen lähestyy pelotta puhdasta neitoa. Luterilainen aikakausi Reformaation eli uskonpuhdistuksen edetessä yhteydet paaviin katkaistiin jo 1524, ja muun muassa pyhimyskultti, sielumessut ja pyhiinvaellukset päätettiin lopettaa 1544. Vieressä kuoriseinällä on piispa Arvid Kurjen vaakuna. Mittava työ vei konservaattori Oskari Niemeltä kuusi vuotta. Kirkon keskiaikaisista veistoksista vanhimmat ovat ’Liedon mestarin’ veistämiä 1300-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Jo vuonna 1886 seinien ja pilareiden maalaukset paljastettiin maisteri Emil Nervanderin johdolla. Kirkon keskilaivan holvikaaria. Hattulan kirkon Pyhän Olavin kuva on lyypek kiläisen mestarin Henning von der Heidenin valmistama 1400-luvun lopulta. Hattulan Pyhän Ristin kirkko kertoo oman tarinansa katolisesta keskiajasta ja uskonnon syvästä merkityksestä ajassa. 1700-luvulla Suomessa ryhdyttiin kuitenkin laajentamaan kirkkojen ikkunoita ja valkaisemaan kalkkimaalauksia. Varmaa kuitenkin on, että ne eivät ole olleet pelkästään koristeellisia esineitä, vaan monia niistä on käytetty aktiivisesti erilaisten kirkollisten toimitusten yhteydessä. Siinä Pyhä Olavi on esitetty ylimielisen sulkeutuneena ihmispäisen lohikäärmeensä päällä. Viimeksi ne on konservoitu 1980-luvulla. Sisäänpääsy aukioloaikana on ilmainen. 59 Kesäisin Pyhän Ristin kirkko on avoinna 15.5.–15.8
Tältä alalta se myös katoaa viimeisenä. Tämä on sekä taideliike että galleria. Olavi Vuorela tietää, millaiset valtavirtaukset näkyvät taidekaupassa. Tavoitteeni on tehdä taidetta tutuksi vaikeimpinakin taloudellisina aikoina. Varsinkin nuoret kaupunkilaiset suosivat näyttäviä pintoja, jossa moderni taide ja grafiikka ovat suosiossa. Kauppaan vaikuttavat erilaiset muotivirtaukset rakentamisessa ja sisustamisessa. – Taiteen arvo ei ole yksiselitteinen asia. Tällaisen liikkeen taulut ovat tavallisen ostajan ulottuvilla. Taidekauppa on sellaista, että ihmiset haluavat sijoittaa ja hankkia asioita, joissa ei ole ”parasta ennen -päiväystä”. 60 Olavi Vuorela sanoo olevansa kivijalkagalleristi ”Taidekauppa on taitolaji” Olavi Vuorela on toiminut yli kaksikymmentä vuotta taidekauppiaana Turussa. Myös mummolta perityt kultareunaiset kukka ja maisemataulut käyvät meillä vaihtohyvityksenä, taidekauppias Olavi Vuorela vinkkaa. P ientalojen rakentamisessa ja sisustamisessa ovat olleet vallalla suurien pintojen vaaleat tilat, joissa muun muassa moderni taide tulee hyvin esille. – Tämä lama alkoi selvästi vuonna 2008. Minä olen kauppias, joka myyn ihmisille käyttötaidetta kivijalkakaupassa keskellä Turkua. Sitä tavaraa ei myydä käyttötaiteeksi. – Todellista arvokauppaa käydään muualla kuin kivijalkamyymälöissä. Galleria Inter pitää näytteillä ja myy käyttötaidetta koteihin. Suomen taidemarkkinoilla on koko ajan kymmenen halutuinta taiteilijaa, joiden työt käyvät heti – Gallerian ikkuna on näyttelytila, johon taiteilijat haluavat töitään näytille. –Taidehankinta on onnistunut, kun se välittää katsojalle miellyttäviä tunne-elämyksiä. – Taide ja taidekauppa ovat ajassa muuttuvia toimintamuotoja. Torikauppiaiden ja divareiden ”helmistä” arvokkaiden gallerioiden töille löytyy omat myyjät ja ostajansa. Tämä ala tunnistaa laman ensimmäisenä. Lama hellittämässä Taidekaupan kirjo on lavea. Teen koko ajan yhteistyötä taiteilijoiden kanssa.. Sijoitustaiteen osuus taidekaupasta on noin 2 prosenttia. Sellaisia teoksia pääsee joskus näkemään, kun perhekalleutta tuodaan arvioitavaksi. Galleria Interin suurissa näyteikkunoissa on aina esillä taiteilijoiden töitä
61 ”Taidekauppa on taitolaji” kaupaksi. – Olen kivijalkagalleristi. Olavi Vuorela on toiminut taidekauppiaana Turussa yli 20 vuotta. Nyt konttoreihin ja julkisiin tiloihin on alettu hankkia taidetta yleisen työilmapiirin miellyttämiseksi. Internet myös taidekaupassa Taidekaupassa internet on nykyaikainen väylä. Parasta tavaraa tulee markkinoille kuolinpesistä ja avioerojen jälkeisistä selvityksistä. Ala on ollut tyhjäkäynnillä. Myyn ihmisille käyttötaidetta, joilla sisustetaan uusia koteja tai piristetään omaa mieltä.. Yhteisöjen ja yritysten taidehankinnat ovat olleet jäissä. Konkurssipesien selvittelyt heijastelevat yleisiä taloussuhdanteita, Olavi Vuorela toteaa. Olavi Vuorela on taustaltaan telealan kauppias, joten netin käyttö on hänelle luonnollista. Kauppiaiden mielestä taidekauppa kulkee noin seitsemän vuoden sykleissä, kun muualla taloudessa muutokset tapahtuvat nopeammin, neljässä viidessä vuodessa
Samassa artikkelissa kerrotaan, miten synkkien talouslukujen keskellä viime vuonna maksettiin Yhdysvallat porskuttaa – Taidekauppa uskoo, että pitkän laman jälkeen on valoa näkyvissä, sanoo Olavi Vuorela.. Yhdysvallat on taidekaupan veturi. Teksti Pentti Eerikäinen Kuvat Galleria Inter Kuka. Yritykset ja yhteisöt ovat alkaneet varovaisesti investoida henkilökunnan viihtyvyyteen muun muassa taidehankinnoilla. – Tämä kiinnosti minua ja huomasin että valinta oli kuin minulle oikea. The European Fine Art Foundation (TEFAF) on arvioinut, että viime vuonna maailman taidekaupassa liikkui yli 38 miljoonaa taideteosta. Suomi säästää taiteesta Lama ehti sulkea usean taidealan yrityksen ovat. Rahaa taiteen nimissä liikuteltiin 57,5 miljardia euroa. Kuinka Vuorela päätyi taiteen pariin, vaikka takana oli rupeama kaupallisella telealalla. Sen osuus maailman taiPablo Picasson öljyvärityöstä yli 150 miljoonaa euroa. Kiinan taidemarkkinat syöksyivät ja Euroopassa taidekauppa on hajallaan. Markkinat ovat olleet rajussa pudotuksessa. Taidekauppiaat muistuttavat, että he ottavat ensimmäisenä vastaan laskukaudet ja pääsevät niistä viimeisenä eroon. Perustin taidealan yrityksen Turkuun keskustan liiketiloihin. Taidemarkkinat syöksyvät Kiinassa ja Euroopassa ne ovat hajallaan. Teksti Pentti Eerikäinen Lähde The European Fine Art Foundation (TEFAF) – Internetin merkitys kasvaa koko ajan. Esimerkiksi öljyväritöitä kannattaa katsoa luonnollisessa päivänvalossa. Nyt yritykseni on toiminut kaksi vuosikymmentä samalla paikalla. Kaupankäyntiä jarrutellaan ja sijoittamista pantataan. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että maailman toiseksi suurin taidemarkkina on Kiina, jonka taidekaupan arvo 2015 noin oli noin 10,6 miljardia euroa. Arviot ovat ristiriitaisia. Se oli harkittua, sillä keskellä kaupunkia tavoitan parhaiten asiakkaita. Tällä hetkellä grafiikka kiinnostaa sisustajia. 62 Taide maailmantalouden mittarina Kansainväliset taidemarkkinat heijastelevat maailmantalouden kehityssuuntia. Taiteilijat ottavat yhteyttä Olavi Vuorela esittelee luetteloa taitelijoista, joiden töitä hänellä on näytteillä ja myynnissä. – Meiltä löytyy tärkeimmät taidesuuntaukset. Aivan pystymetsästä ei Olavi nykyistä alaansa valinnut, sillä hän oli opiskellut piirtämistä eri taidekouluissa jo 19-vuotiaana. Olemme samassa veneessä hyvinä ja pahoina aikoina. Selvänä laman seurauksena nähdään se, etteivät yritykset ja erilaiset yhteisöt enää osta taidetta, kuten ennen. Uskon pahimman olevan ohi tämän pitkän ja sitkeän laskukauden osalta. Vuorela Olavi Turku tarkkailu demarkkinoista on 43 prosenttia. – Löysin paikkani vasta aikuisena, vaikka taidetta olen harrastanut koko ikäni. TEFAF:n mukaan maailman taidekaupassa menestyy ennen sotia tehty taide. Vaikka Suomi yhä säästää taiteesta, valoa näkyy jo tunnelin päässä. – Tunnen runsaasti taiteilijoita ja teen heidän kanssaan yhteistyötä. Toisaalta henkilökohtaisessa kontaktissa halutaan asiantuntija-apua. Suosittua on myös nykytaide ja modernistit. Rahassa mitaten Yhdysvaltojen taidemarkkinoilla liikkui vuonna 2015 noin 24,6 miljardia euroa. Laskua vuoteen 2014 oli kaksi prosenttia. Yhdysvallat porskuttaa, sillä siellä taidekauppa kasvoi viime vuonna neljä prosenttia. Täällä on impressionismia ja nykytaidetta, modernia ekspressionismia sekä tunnettujen naivistien töitä. Maailmantalouden koko tilaa noilla luvuilla on vaikea selittää. Ihmiset haluavat kuitenkin tulla liikkeeseen katsomaan ”luonnossa” valitsemaansa ostosta. H ollannissa toimii arvostettu taidejärjestö, joka laskee tunnuslukuja maailman taidekaupalle. Tarkoitus on, että tarjolla olisi jokaiselle jotakin. Pitkä lamakauden aikana heikentyneet markkinat ovat johtaneet yritysten sulkemiseen. Usein taitelijat ottavat itse yhteyttä, kun haluavat tuoda töitään näytteille ja myytäväksi
Seniori TERVEYS 4/2016 6,70 6,20 Teuvo Hakkarainen laittaa elämänsä kuntoon Musiikkiharrastus ehkäisee dementiaa MENETETTY LAPSENLAPSI särkee isovanhemman sydämen PORRASTREENI laittaa jalkalihakset töihin Tuoksut tyrmäävät mallitoimiston johtaja Marjo Sjöroosin Kananmuna päivässä ei sairastuta Matkavakuutusehtoja kannattaa vertailla: Pahimmillaan menettää henkensä Rajoituksista luovuttu monissa maissa: N R O 3/ 20 16 sauna Meidän IRTONUMERO 6,80 ¤ 5, 90 ERIKOISHINTA Antero Kaasalainen nauttii savusaunastaan Moderni saunaosasto piiloon perinnetaloon SAUNA-TIMO nauttii saunaterapeutin työstä Hämeessä Hevossillan museotilalla lämpiää kahdeksan saunaa Löyly helsinkiläisten uusi olohuone Polarin Saunakerho 40-vuotias Hyvän savusaunan mitat ja mallit Vuoden 2016 kiuasuutuuksia Uudet saunat tuovat lisää saunojia myös vanhempiin yleisiin saunoihin Saunatapahtumien kesä. www.senioriterveys.. 8 nroa vuodessa 58€ Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti. www.ekoelo.. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. 8 nroa vuodessa 57€ Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. www.meidankoira.. Hormonit tasapainoon luomuruoalla IMUSUONI. 8 nroa vuodessa 60€ KOIRA Meidän 3/2016 6,50 DO BE RM ANNI HARRASTU SK OI RA NA Äänestä söpöin koira! Bulldoggi halvaantui Kävelykyky palautui vesijumpan avulla 80-kiloinen koira kiipesi kuudennen kerroksen katolle Mäyräkoiravoitti älypelien SM-kisat Sipoossa toimii koirien vanhainkoti Rodulla ei väliä Rohkeus poliisikoiran tärkein taito 5,90 ERIKOISHINTA Sielun peili 4/2016 7,30 Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Ota talteen! Syyskauden kurssit ja tapahtumat Karhusta tuli elämää kannatellut voimaeläin Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen pakeni lapsena väkivaltaista isäänsä metsään Mielemme on valonkantaja Myötätunnon voima vaikuttaa kaikkeen KUNNIOITUS henkisen luontosuhteen perusta Valtaosa 1700-luvun lopun noidista oli miehiä avaimet japanilaiseen sieluun Tavarasta luopuminen raivasi tilaa unelmille Mitä rakkaus ei ole. www.kissafani.. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. 6 nroa vuodessa 39€ Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Marko Parpala uskoo portugalilaiseen maastatyöskentelyyn EP MÄKINEN VOITTI amatöörilisenssillä Vermon valmentajaliigan Hyvin näyttelyyn valmisteltu hevonen kertoo omistajan kunnioituksesta RA VIK ESÄ 201 6 täy nnä tap aht um ia 4/2016 6,60 HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 5,90 ERIKOISHINTA Mörri-kissa kärsinyt virtsavaivoista Hoivakissat Pilli ja Pulla Mirrit muuttivat: Uusi koti Espanjassa VENNI seikkailee videoissa Perheen surutyö: Nekku menehtyi Kissaa palvottu ja vainottu Sisäsiittoisen Tauno-kissan monet vaivat ja isännöinti Nro 5/2016 6,50 Kiinteistö Helsingin Kalasatamaan New Yorkin mallin toteutus Rakentaminen kasvaa nopeammin kuin muu talous 15 prosenttia väestöstä saa asumistukea Putkiremonttien kustannuksissa isoja eroja eri puolilla Suomea Aurinkosähkön käyttö pohdittavana jo miltei jokaisessa taloyhtiössä Eläkerahoilla tehdään runsaasti vuokra-asuntoja 5/2016 7,30 ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli Ota talteen! Syksyn kurssit ja tapahtumat Tangokuningatarfinalisti Ailamari Vehviläinen: Kesti yli kymmenen vuotta oppia lempeäksi itselleni Kasvatetaan itse sieniä puupölkyissä Sienten polysakkaridit lisäävät vastustuskykyä Karita Aaltonen keskittyy positiiviseen: Pahanlaatuinen aivokasvain on ystävä Liikaa vai liian vähän estrogeenia. www.hevosmaailma.. www.kiinteistojaisannointi.. 6 nroa vuodessa 39€ Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. 6 nroa vuodessa 35€ Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. 6 nroa vuodessa 41€ Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. Sakura ja hanami 1 . 4 nroa vuodessa 29€ Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Lehden internetosoitteessa, tilaukset@karprint.. www.asejaera-lehti.. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. TUTKIMUS mullistaa käsityksiä terveydestä Kun Tshernobylin ydinvoimalassa räjähti, MIES: Päätä elää hyvin! kilpirauhassairaudet lisääntyivät myös Suomessa Kiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. www.sielunpeili-lehti.. 6 nroa vuodessa 36€ Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. 09 413 97 300 ja taide Kurkipatsas Laukon kartanon edustalla muisto 600-vuotisesta menneisyydestä Tapiovaaran tuolit haluttua keräilytavaraa Jugend – teollistumisen vastaisku Pienen ihmisen tarpeet Alvar Aallon lähtökohtana Aleksanterin teatterin kummitus tuli Bomarsundista tiilien mukana Artsissa sekoittuvat nykytaide ja katutaide NYT 5,90 5 – 2016 7,50 Vain osa Liminganlahdesta suojeltu, linnustettavaa riittää Teerikannat taantuneet, metso elpynyt Kaiken riistan haulipanos pelkkää harhaa Haulikkokoulu opettaa turvallisia laukauksia Mönkijöiden uudet mallit vaativiin maasto-oloihin Kansalaisaloite ampumaratojen puolesta Testissä Uovision 3G-riistakamera 6,90 ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Extrahinta 6,50 Amin Asikainen : Kuntonyrkkeily sopii kaikille Juoksu koukutti Fitness Führerin Linda Sonntagin VOLYYMITREENI OLKAPÄILLE Hyvä fiilis ja seura ovat urheilun suola Arkiliikunnastakin saa rakennettua pohjakuntoa RAVINTOLISÄT eivät korvaa perusruokaa muodissa mustavalkoinen kohtaa herkkuvärit Kesä30 päivän ihmiskoe: Puntarissa viralliset ravintosuositukset Ekoelo 5,90 4/2016 6,90 Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen Kaupunkilaispariskunta siirtyi luomuviljelijöiksi Kasviväreillä hiukset kauniiksi Päiväkodit panostavat ympäristökasvatukseen Jo kymmenesosa peltoalasta luomua – tuplasti vuonna 2020 Tunne maasto, löydä sienet Multaa kynsien alle Superfoodia Suomesta Nyhtökauralla kova kysyntä Uusi vientituote tulossa Suot kasvavat ruskeaa kultaa 3/16 6,40 5,90 ERIKOISHINTA Kakkulamäen Virgil-poni sai Ruotsissa ennätyspisteet Hevonen ei osaa karttaa tappavan myrkyllistä MYRKKYKEISOA Tappoiko rikkaruohomyrkky hevoset varsinais-Suomessa. Kehonrakentajien, kuntosalikävijöiden ja kuntoilijoiden tietopaketti. www.talomestari-lehti.. www.bodytreeni.. www.antiikkijataide.. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. 6 nroa vuodessa 38€ Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. www.luontaisterveys-lehti.. Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. 8 nroa vuodessa 60€ Bodytreeni Uudistunut Bodytreeni on jokaisen omatoimisesta terveyden vaalimisesta kiinnostuneen ikioma lehti. 8 nroa vuodessa 51€ Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti
Länsi-Mustasaaressa on muistutus Suomenlinnan osuudesta toisen maailmansodan ilmapuolustukseen. Siihen ajanjaksoon mahtuu paljon: taisteluita, linnoitustöitä, uskonkiistoja, vankileirejä. Suomenlinnan sotilassaaren muistomerkit kertovat S uomenlinnan sotilassaari on lähes 300 vuotta vanha. Suomenlinnassa oli yksi Helsingin ilmatorjuntakeskuksista sekä. Saari on Suomenlinnan läntisin saari ja sieltä on esteettömät näkymät Suomenlahden horisonttiin. 64 Suomenlinna on monille tuttu kesäinen vierailukohde, mutta harva tuntee alueen taideteoksia ja muistomerkkejä. Kaikki ajanjaksot ovat jättäneet jälkensä Suomenlinnaan. Lähdetään liikkeelle LänsiMustasaaresta, jonne kävellään yhteysvenelaiturista kahta siltaa pitkin. Niiden avulla pääsee pintaa syvemmälle sotilassaaren historiaan. Suomenlinnan historiaan historia avautuu myös alueen muistomerkkien kautta
Kirkon pihalla on Suomen painavin kirkonkello.. Patsas on vuodelta 1943 ja sillä on mielenkiintoinen historia. Alustassa on kirjoitus ”Helsingin ilmatorjunnalle 1939–1944.” Länsi-Mustasaaren vieressä on pienempi Pikku Mustasaari. Suomenlinnassa on lukuisia muistolaattoja. Suomenlinna oli maamme toiseksi suurin valkoisten perustama vankileiri ja yksi pahamaineisimmista. Suomen Leijona -patsaan oli tarkoitus olla pyramidin huipulla. NykyiSuomenlinnan kirkko nykyisessä asussaan. Suomenlinnalla on pitkä ja synkkä historia vankileirinä. Näistä ajoista on jäljellä betonijalustalle nostettu 76-kaliberinen Bofors-tykki. Tämä kertoo lentokonetehtaasta. Torni toimii majakkana. Parin sadan metrin päässä lauttarannasta on kuvataiteilija Marja Kanervon vuonna 2004 valmistunut taideteos punavankien muistolle. Vankileiri ja sankarivainajia Iso Mustasaari on Suomenlinnan keskus, jossa sijaitsee muun muassa ravintoloita, kauppa, koulu, infokeskus ja kirkko. Saaressa toimii Merisotakoulu. Väinämöinen valmistui vuonna 1932 ja se jouduttiin luovuttamaan sodan jälkeen Neuvostoliitolle. Iso osa kuoli aliravitsemukseen. Sotajoukot joutuivat perääntymään ja Wirkkalan patsas tuotiin takaisin Suomeen. Suomenlinna oli vuoden 1918 sodan jälkimainingeissa vankileiri, jonne tuotiin sodan hävinneitä punavankeja. Suomen Leijonan on tehnyt Tapio Wirkkala. 65 Suomenlinnan sotilassaaren muistomerkit kertovat tykkipatteri. Vierailijoiden ensikosketus Suomenlinnaan on yleensä Iso Mustasaari, jonka rantaan yhteysveneet tulevat. Hanketta ei koskaan ehditty toteuttaa. selle paikalle patsas sijoitettiin vuonna 1947. Merisotakoulun seinässä on panssarilaiva Väinämöisen laivakello. Suurimmillaan saaressa oli lähes 10 000 vankia, joista noin 1500 menehtyi. Rakennuksen edustalla on muotoilija Tapio Wirkkalan suunnittelema Suomen Leijona -patsas. Alus palveli Neuvostoliittoa vielä Vyborgnimisenä, kunnes se romutettiin vuonna 1966. Suomenlinnan laivakello on sentään säilynyt. Sinne suunniteltiin sodan aikana pyramidin muotoista muistomerkkiä, joka kunnioittaisi Äänisen taisteluissa kaatuneita. Wirkkala suunnitteli patsaan alkujaan Petroskoihin
Kirkon seinustalla on myös Paul Volotinin suunnittelema kaatuneiden rannikkopuolustajien muistolaatta vuodelta 1984 sekä Pro Patria -muistotaulu, jossa on 87 sankarivainajan nimet. Kuningas Kustaa III muurasi omatoimisesti Ehrensvärdin hautaholvin kiinni. Kirkkoa ympäröi aita, jossa on käytetty 1700-luvun tykkejä ja salmien sulkemiseen tarvittavaa kettinkiä. Vuonna 1772 menehtyneen Ehrensvärdin hautamuistomerkkiä pidetään ensimmäisenä patsaana, joka Helsinkiin on valmistunut. Muistomerkissä on kuusi vuosilukua. Venäjän laivasto voitti ensimmäisen ja ruotsalaiset toisen taistelun. Sisäänkäyntejä koristaa leijonapatsaat. Brunilan tekemä muistomerkki kunnioittaa Ruotsin voittoon päättynyttä taistelua. Helsingin vanhin muistomerkki Susisaaressa on Suomenlinnan näyttävimmät linnoitukset ja se on ollut lukuisten taisteluiden näyttämönä. 66 Marja Kanervo on toteuttanut rinteeseen maataideteoksen, joka koostuu kalliosta ja kivistä. Kirkko valmistui vuonna 1854 arkkitehti Konstantin Tonin suunnittelemana ja se on toiminut suuren osan ajastaan varuskuntakirkkona. Susisaaren ja Kustaanmiekan yhtymäkohdassa on obeliskin muotoinen muistomerkki. Alkujaan kirkko oli ortodoksinen ja siinä oli sipulikupolit. 1808 viittaa Suomen sodan aikaiseen Suomenlinnan piiritykseen, 1855 Krimin sodan eli Oolannin sodan taisteluihin, 1906 venäläisten soPanssarilaiva Väinämöisen laivakello Merisotakoulun edustalla. Kirkon torni toimii majakkana. Sotamarsalkka Ehrensvärd vastasi koko Suomenlinnan rakentamisesta ja linnoitustöistä 1700-luvulla. Ruotsin ja Venäjän laivastot ottivat kahdesti yhteen Kotkan edustalla. Taiteilija Elsi Borgin vuonna 1955 tekemä obeliski on valmistunut kaikille Suomenlinnassa kuolleiden muistolle. Kallioon on kaiverrettu vuosiluvut 1918 ja 1919 ja niiden yli virtaa vesi. Kirkon vanha kello on siirretty kirkon vieressä olevaan pieneen tapuliin, jossa vierailijat pääsevät sitä ihmettelemään. Teos valittiin valmistumisvuotenaan vuoden ympäristötaideteokseksi. Hän myös perusti saaristolaivaston tukemaan maavoimia. Kello on valettu Moskovassa 1880-luvulla. Kiveen on hakattu 12 kaatuneen nimet. Hautamuistomerkin suunnittelusta vastasi ruotsalainen kuvanveistäjä Johan Tobias Sergel. Ruotsinsalmen muistomerkin läheisyydessä on vanha Linnanpiha, jonka keskellä on Augustin Ehrensvärdin hauta. Haudan päälle sijoitettiin kypärä, miekka ja laivankeulakoristeet. Muistomerkissä on kuningas Kustaa III:n monogrammi ja taistelun päivämäärä. Ruotsinsalmen meritaistelu käytiin vuonna 1790 Kustaa III:n sodan aikana. Monet muistavat taiteilijan Tukholmassa sijaitsevasta Sergelin torista, joka on saanut nimensä kuvanveistäjän mukaan. Suomen itsenäistyttyä kirkon ulkonäköä muutettiin ja kupolit poistettiin. Vuonna 1996 paljastetun muistomerkin suunnitteli Altti Heiskanen. Marja Kanervon tekemä vankileirien muistomerkki. Vallisaaren räjähdysonnettomuudessa kuolleiden hauta.. Iso Mustasaaren hallitsevin rakennus on Suomenlinnan kirkko. Kirkon pihalla on kivipaasi, jolla muistetaan jatkosodassa merivoimissa palvelleita virolaisia. Ehrensvärdin puistossa on Birger Brunilan tekemä Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki vuodelta 1933. Kyseessä on Suomen suurin kirkonkello ja se painaa yli 6500 kiloa
Alakerrassa on muistolaatta Ehrensvärdiä auttaneen kenraalikuvernööri G. Lukupiiriä vetävät museon työntekijät, jotka esittelevät lisäksi Kalevalan ilmenemismuotoja kuvataiteessa. Muistolaatat kertovat tarinoita Suomenlinnan rakennusten seinissä on lukuisia muistolaattoja, jotka kertovat rakennusten ja alueen historiasta. päivittäin 11–18 1.9.–14.5. Lukupiirin aiheena on Kalevalan 37.-50. Kalevalaa lukien ja kuvataiteessa Onko sinullakin jäänyt Kalevala lukematta. M. Kuva: Gallen-Kallelan Museo / Jukka Paavola Gallen-Kallelan Museo Gallen-Kallelan tie 27, 02600 Espoo Puhelin (09) 849 2340 info@gallen-kallela.fi Avoinna 15.5.–31.8. Pauli Jokinen Virolaisten kaatuneiden muistomerkki kirkon edustalla. Heinäkuussa 1937 Vallisaaressa puolustusvoimien ammusvarikolla räjähti ja surmansa sai 12 ihmistä. Suurin osa siitä on nyt ensi kertaa julkisesti esillä. runo. Se on merkittävää näyttäessään Karjalankannaksen sekä Vienanja Aunuksen Karjalan tilannetta aikana, jolloin vierailut alueille olivat rajoitettuja ja tarkkaan kontrolloituja. 1929) ja toimittaja Sakari Määttänen (1938–1992) tekivät poikkeusluvalla viisi matkaa Neuvosto-Karjalaan vuosina 1979–1981. Vuokkiniemi, Vienan Karjala 1979. Mukaan saa tulla, vaikka olisi teksti jäänyt lukematta. Muistolaatassa on vanhaa sotakonetta kuvaava reliefi. Susisaaressa on vanhan teollisuusrakennuksen seinällä laatta, jossa kerrotaan, että ilmavoimien lentokonetehdas toimi paikalla vuosina 1921–1928 sekä valtion lentokonetehdas vuosina 1928–36. Sprengportenin muistolle. Linnanpihan reunustalla olevassa Ehrensvärd-museon talossa on jopa kolme näyttävää muistolaattaa. Gallen-Kallelan Museo. kello 16–17.30. Kalevala-lukupiiri kokoontuu Gallen-Kallelan museolla vielä tiistaina 30.8. Loukkaantuneita oli kymmeniä. Suomenlinnassa on lisäksi muistolaattoja muun muassa Kustaa III:n vierailulle, sukellusvenelaivueen esikunnalle, kansakoululle, koeampumalaitokselle ja Mannerheimin-ristin ritarille Kullervo Sippolalle. Lukupiirissä luetaan pätkä Kalevalaa ja tapaamisessa keskustellaan luetusta yhdessä. Valokuvaaja Caj Bremer (s. Belinski oli venäläinen toimittaja ja filosofi ja häntä pidetään venäläisen kirjallisuuskritiikin uranuurtajana. ti–la 11–16, su 11–17. 67 tilaiden kapinaan, 1917 Venäjän vallankaappauksen yhteydessä sattuneisiin väkivaltaisuuksiin ja 1918 vankileireihin. Räjähdys kuului ja näkyi kaupungille saakka. Suomalaisen kuvajournalismin uranuurtajana tunnetun Bremerin valokuvat kertovat legendaaristen runokylien asukkaiden arjesta ja Caj Bremer: Sulo Huotinpoika Demisov vaimonsa Marijan ja poikansa Toivon kanssa kotitalonsa rappusilla. Toisessa kerroksessa on kaksi muistolaattaa, jotka kertovat Kustaa V:n ja kuningatar Viktorian Suomenlinnan vierailusta vuonna 1925. Vuosiluku 1937 tarkoittaa läheisen Vallisaaren räjähdysonnettomuutta. Vuonna 1772 menehtyneen Ehrensvärdin hautamuistomerkkiä pidetään ensimmäisenä patsaana, joka Helsinkiin on valmistunut. Akseli Gallen-Kallela: Joukahaisen kosto, 1903, etsaus ja akvatinta. Vanhimmat muistolaatat on Ehrensvärdin ajoilta 1700-luvulta ja ne on muurattu kiinteiksi osiksi Kustaanmiekan linnoitusrakennelmia. Caj Bremer runokylissä Syksyn näyttely Gallen-Kallelan museossa Espoossa kurkistaa Neuvosto-Karjalan suljetuille alueille. neuvostoajan elämänmenosta. Onnettomuudessa menehtyneet on haudattu Suomenlinnaan Elsi Borgin obeliskin viereen. Belinski kuoli nuorena tuberkuloosiin Pietarissa. Osallistuminen museon pääsylipulla tai 12 euron lukupassilla, jolla pääsee osallistumaan lukupiirin jokaiselle tapaamiskerralle. Helsingin Sanomissa julkaistiin aikanaan pieni osa Bremerin Karjalassa kuvaamasta aineistosta. Näyttely on avoinna 10.9.2016– 15.1.2017. Linnanpihassa paikallismajurin talossa on muistolaatta, joka kerrotaan aikansa tunnetun kulttuuripersoonan Vissario Belinskin syntyneen kyseisessä talossa vuonna 1811. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita
Pudasjärveltä kotoisin oleva Eerik Alakiuttu myi His masters voice -gramofoneja hintaan 730 ja 520 euroa, mutta hinnoissa lienee ollut tinkimisen varaa. Halmetoja on työskennellyt puuteollisuudessa puuseppänä, suunnittelijana ja yrittäjänä lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Halmetoja oli Fiskarsin Antiikkipäivillä toista kertaa. Näytteilleasettajina oli yli 70 kokenutta ammattikauppiasta, jotka ovat kokoontuneet Fiskarsissa jo vuodesta 1991 lähtien. Kauppiaat olivat tyytyväisiä Veitsitehtaan ja torin markkinapaikkoihin, mutta uuttakin odotetaan, kun uudistettu Puimalan kokousja näyttelytila avataan kesällä 2017. Pöytämallisen gramofonin olisi saanut 590 eurolla. Päivät sujuivat mainiosti, kiitos teltalla käyneiden asiakkaiden. Hän myi omaa uustuotantoaan. – Tunnelma Fiskarsissa on aina siellä käydessäni ollut erinomainen. Ensi vuonna Fiskarsin antiikkipäivien pääareena on uudistetussa Puimala-rakennuksessa. Lähimuotoilua tilauksesta Hieman torialueelta sivussa olevassa Arto Halmetojan kojussa kauppa kävi tasaisesti. Antiikkipäivien keskiössä oli Vanha veitsitehdas. A ntiikin, taiteen, designin ja vintagen perinteikäs kesätapahtuma järjestettiin heinäkuussa. 68 Uudempi tavarakin myy Fiskarsin antiikkipäivillä Perinteinen Fiskarsin Antiikkipäivät oli jälleen suosittu tapahtuma. Halmetoja myi uustuotantoaan. – En sanoisi, että olen seurannut puualan kehitystä sen tarkemmin, lähinnä olen keskittynyt Puuseppä Halmetoja oli Fiskarsin antiikkipäivillä toista kertaa. Pauli Partanen oli tyytyväinen Fiskarsin antiikkipäiviin. Veitsitehtaan ohella vanhaa ja uudempaakin tavaraa oli esillä torilla. Partanen myi omia taideteoksiaan.. Sade häiritsi ajoittain Fiskarsin torikauppaa, mutta ilmapiiri oli tutun rento. Esimerkiksi hattupäinen kauppias Esa Erkkonen oli tyytyväinen tapahtumaan. Olin tyytyväinen myyntipaikkaan. – Ehdottomasti Fiskars on suunnitelmissani ensi vuodelle, mutta en osaa vielä sanoa, millaisen myyntipaikan valitsen. Myynnissä Erkkosella oli muun muassa vanha kirstu parinsadan euron hintaan sekä kahvimyllyjä jopa 20:een euroon
Toteutus tapahtuu materiaalin, puun, ehdoilla. Suunnittelun lähtökohtana Halmetojalla on aina tuotteen toimivuus. Totta kai olen huomannut Kiina-ilmiön vaikutukset, ihan omakohtaisesti – aina vain halvemmalla pitäisi tehdä, vaikka tuotantokustannukset nousevat. Jokainen tilaustyö syntyy Antiikkipäivät levittäytyi myös torialueelle.. Hänelle on tunnusomaista plastinen muotokieli ja hienovarainen yllätyksellisyys materiaalien yhdistelyssä ja rakenneratkaisuissa. Halmetoja tekee myös tilaustöitä. 69 oman toimeentulon hankkimiseen. – Kohtaamalla asiakkaan henkilökohtaisesti voin toteuttaa hänen toiveensa ja jopa ylittää ne
Puimala on upean rustiikki puuarkkitehtuurin hengessä, mutta samalla käytännöllinen. Kruunun Antiikki myi uusbarokkityylistä lyhtyä, hinta oli 950 euroa. Olemme olleet antiikkipäivillä mukana heti siitä asti, kun tapahtuma palasi alkusijoilleen Fiskarsiin, ja sinä aikana on menty parempaan suuntaan. – Olen inspiroitunut saariston elämästä, luonnon kauneudesta meren läheisyydessä. Suunnitelmissa on uusien taideteosten tekoa. Paras paikka käsityöläisille Taiteilija ja muotoilija Pauli Partanen esitteli antiikkipäivillä monipuolista tuotantoaan. Antiikkiliike R. – Käyn jonkin verran messuilla markkinoimassa yritystäni, kasvotusten. Ihmisten persoonallisia toiveita pyrin täyttämään, mittatilauskalusteilla ja oman mallistoni tuotteilla. Vanha puurakennus lienee Veitsitehtaan teollisuushallia soveliaampi paikka vanhan tavaran messulle.. Asiakkaani tavoittavat minut useimmiten puhelimitse tai tulemalla vakiomyyntitapahtumiin tapaamaan meitä. Pitäisi matkata edestakaisin Helsinkiin 4–5 päivänä, kertoo Partanen. vuorovaikutuksessa asiakkaani kanssa. Mielenkiintoista nähdä, miten tilat saadaan viimeisteltyä näyttelykuntoon! – Fiskars on meille tärkeä, sillä myyntimme on erittäin kausiluonteista, vuosittain olemme ainoastaan muutamilla markkinoilla ja messuilla. Tällä tavoin lähimuotoilu ei tunne välimatkoja. – Kävijöitä oli reippaasti. Nevalainen Oulusta oli myös mukana Fiskarsin Antiikkipäivillä monipuolisella valikoimallaan. Moni on ollut vakiokävijä jo vuosien ajan. Tunnen paikan vuosien varrelta, Fiskars on yksinkertaisesti vain paras paikka käsityöläisille. raskauden vuoksi. – Jatkan syksyllä maalaamista, teen ainakin muutaman ison lasiveistoksen ja keramiikkaruukun. Talvisin ammennan kaupungin sykkeestä ja matkustamisesta, joista saan virikkeitä esimerkiksi esineiden muotoilussa. Katon korkeus ja lattian kestävyys antavat mahdollisuuden suuremmillekin rakennelmille. Tilaan on tehty uudet lattiat, valaistus sekä ikkunaluukut. Nallemuorin puuhanainen Arja Pätiälä kertoo luottavansa vakioasiakkaisiin. Erityisen iloinen Arja Pätiälä on, että vanhoilla lastenkirjoilla on yhä keräilijänsä. 70 Kesällä 2017 Fiskarsin Antiikkipäivät siirtyy hiljattain kunnostettuun vanhaan Puimalaan, joka soveltuu erinomaisesti tapahtumaja juhlatilaksi. Fiskarsin Antiikkipäivät siirtyy ensi kesänä hiljattain kunnostettuun vanhaan Puimalaan, joka soveltuu erinomaisesti tapahtumaja juhlatilaksi. – Fiskars on ollut minulle hyvä näkyvyyden kannalta. Väliseinät toimivat tilanjakajana, jolloin tila on helppo myös rajata yksityisempää tilaisuutta varten. Tila on 100 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. – Ensi vuoden antiikkipäiville uuteen Puimalaan en ehkä kuitenkaan lähde kuljetuslogistiikan Uusittu Puimala käyttöön – Aiomme olla mukana jälleen ensi vuonna uusissa Puimalan tiloissa. Antiikkipäivät parempaan suuntaan Lasten vanhoihin vaatteisiin, peleihin, tavaroihin ja kirjoihin erikoistunut Nallemuori-liike oli tyytyväinen tapahtumaan
71 Bank Antiques Jo ennen kesän 2017 antiikkipäiviä järjestetään marraskuussa pyhäinpäiväviikonloppuna 5. – Ei se ole edes tarpeellista, kun myydään vanhaa tavaraa. – Esimerkiksi kupariesineiden sanottiin menneen pois muodista, vaikka kyllä ne yhä menevät tasaisesti kaupaksi. Entisöintioppaat ovat myös vakiinnuttaneet asemansa. Kiinnostus kädentaitoihin näyttää jatkuvan. Antikkipäivien veteraani Pertti Sundström, Antiikkija taidekirjat, uskoo taidekirjojen suosion jatkuvan. Osa oli melkoisen hintavia. Nevalaisen nimettömänä pysytellyt myyjä arvioi ”uusien” asioiden pulpahtavan pintaan silloin tällöin. Vanhat nuket ja nallet ovat kiinnostaneet aiempaa enemmän. Ja jos on hieman ylimääräistä lompakossa, on niitä mukava hankkia myös omaan kotiin. – Seuraan antiikkikauppaa tiiviisti, mutta en lue kovin paljon alan lehtiä. Meillä on myös hyvä valikoima entisöintiin liittyviä kirjoja. Gramofoneja oli myynnissä suhteellisen paljon. Muotiasiat toistuvat aika ajoin Kruununantiikin Ilkka Paronen arvioi, että messuilla ei ollut mitään erityisen uutta. – 6.11.2016 Helsingissä uusi antiikkialan myyntitapahtuma Bank Antiques. – Taiteilijaelämäkerrat myyvät tasaisen hyvin. Tapahtuma tulee tarjoamaan nykyaikaisen ja monipuolisen valikoiman antiikki-, designja vintage-esineitä noin 60 näytteilleasettajana toimivan ammattikauppiaan osastopaikoilta. Taikateatteri 13 toi väriä heinäkuiseen Fiskarsiin. Pertti Sundström, Antiikkija taidekirjojen kustantaja, uskoo taidekirjojen suosion jatkuvan. Esa Erkkonen myi kirstua parinsadan euron hintaan. Myös Antiikkiliike P. Heikki Harhan ja Tatu Tynin käsityöhengessä tehdyt huikeat taikaesitykset hämmästyttivät heinäkuun ajan niin lapsia kuin aikuisia.. Kahvimyllyistä hän pyysi 20–30 euroa. Myyntitilaisuus järjestetään Tapahtumatalo Bankin ainutlaatuisessa vanhassa pankkisalissa Helsingin keskustassa osoitteessa Unioninkatu 20. Antiikkija taidekaupassa nousevat kuitenkin näennäisesti aina uudelleen tietyt asiat pinnalle, mutta peruskauppa käy silti omaa kaartaan. Tapahtuman järjestävät Fiskarsin Antiikkipäivät ry yhdessä Suomen Antiikkikauppiaat ry:n kanssa. – Kirjoja joita on lapsena itse lukenut tai kuunnellut, ostetaan myös paljon
72 Mahtipontinen uusrenessanssi Uusrenessanssin arkkitehtuuriin pääsee tutustumaan helposti Helsingissä. Kaupungissa on jäljellä monia uusrenessanssia edustaneiden arkkitehtien Gustaf Nyströmin ja Theodor Höijerin suunnittelemia merkkirakennuksia. Uusrenessanssi haki innoitteensa 1400-luvun renessanssin muoSnellmanin patsas tuijottaa Säätytaloa.. Näin yhtenäistä arkkitehtonista kokonaisuutta saa etsiä. H elsingin Snellmaninkadulla on kenties koko maan edustavin uusrenessanssiaukio. Idässä on Säätytalo, pohjoisessa Kansallisarkisto ja aukion läntistä puolta reunustaa Suomen pankki. Keskustassa kävellessä ei voi olla törmäämättä uusrenessanssiin. Uusrenessanssi oli rakennustaiteen suuntaus, joka lasketaan kuuluvaksi 1800-luvun lopun kertaustyyleihin
Hän ei tyytynyt pelkästään harjoittamaan arkkitehdin ammattia, vaan toimi myös Teknillisen korkeakoulun rehtorina ja arkkitehtuurin professorina. Säätytalon valmistuttua valtiopäivät julkistivat suunnittelukilpailun päätykolmiosta. Erityisesti sen renessanssityylinen muhkea koristeellisuus herätti huomiota. Säätytalon arkkitehti oli Gustaf Nyström. Hän suunnitteli paljon rakennuksia myös Helsingin ulkopuolelle. Turun taidemuseo ja kauppahalli ovat hänen käsialaansa, samoin Kallon majakka Mäntyluodossa ja Kajaanin rautatieasema. Eikä mikä tahansa veistos, vaan Suomen suurin yhdestä kappaleesta valettu pronssiveistos. Nyström valmistui arkkitehdiksi vuonna 1876. 73 doista ja tyylillisistä ratkaisuista. Pröystäilevä Säätytalo Aatelissääty oli saanut 1860-luvulla kokoontumispaikakseen Ritarihuoneen ja pian alemmat säädyt alkoivat vaatia myös itselleen omaa rakennusta. Portaiden reunalla on tyylitellyt lyhdyt. Veistokset kuitenkin jäivät tekemättä, mutta luonnokset ovat edelleen seinässä. Säätytalo oli komea ilmestys valmistuessaan. Useimmat uusrenessanssirakennukset valmistuivat kaupunkiensa keskeisimmille paikoille. Rakennus oli ensimmäinen arkistokäyttöön suunniteltu rakennus koko Pohjoismaissa. Veistos on lähes 19 metriä leveä ja yli kolme metriä korkea. Suomessa ja Helsingissä uusrenessanssin parissa rakennettiin lukuisia julkisia rakennuksia, mutta myös jonkin verran asuintaloja ja teollisuusrakennuksia. Pohjolan ensimmäinen arkistotalo Kansallisarkisto valmistui samana vuonna kuin Säätytalo ja rakennuksen suunnitteli niin ikään Gustaf Nyström. Samoin kuin Säätytalo, myös KansallisTheodor Höijerin suunnittelema Grönqvistin talo Esplanadilla.. Säätytalo valmistuikin kivenheiton päähän vuonna 1891 ja on vähintään yhtä näyttävä rakennus kuin Ritarihuone. Hän jätti kilpailussa taakseen maineikkaat Ville Vallgrenin ja Robert Stigellin ja Säätytalon päätykolmion kautta vakiinnutti paikkansa kuvanveistäjiemme eturivissä. Katon alapuolella seinässä kulkee friisit, jotka oli tarkoitus olla vain väliaikaiset. Pääsisäänkäynnillä vieraat kulkevat korinttilaisen pylväsrivistön halki. Nyström suunnitteli niiden päälle veistoksia ja nykyisin esillä olevan kuvion oli tarkoitus toimia mallina. Kilpailun voitti nuori 29-vuotias kuvanveistäjä Emil Wikström. Veistokseen on kuvattu Venäjän keisari Aleksanteri I vahvistamassa autonomisen Suomen lakeja Porvoon valtiopäivillä 1809. Hän oli uusrenessanssin keskeisiä nimiä Helsingissä. Säätytalon päätykolmiossa sen sijaan on veistos. Helsingissä niitä rakennettiin Esplanadille, Kruununhakaan, Katajanokalle ja Kaartinkaupunkiin
Säätytalossa oli näyttävä päätykolmio, mutta Kansallisarkistossa sen virkaa toimittaa kolme veistosta. Patsaan on tehnyt samainen Wikström, joka teki tien toiselle puolelle Säätytalon päätykolmion. Pommien sirpaleiden jälkiä on myös Suomen pankin edustalla olevassa Snellmanin patsaassa. Sisätiloista erityisesti maininnan arvoisia ovat Kansallisarkiston tutkijoiden sali ja porraskäytävät. Vuonna 1883 valmistuneen rakennuksen suunnitteli saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt. Keskimmäinen geniuksista menetti päänsä sodan pommituksissa, mutta on sittemmin saanut tilalle uuden pään. Suomen pankki oli ensimmäinen uusrenessanssirakennus aukiolla. Rakennushallinnon ylimmän virkamiehen, arkkitehti Axel Hampus Dahlströmin suunnitelmat sivuutettiin ja Bohnstedtin suunnitelmia lähdettiin toteuttamaan. Bohnstedt oli silloin uransa huipulla ja kansainvälisesti tunnettu arkkitehti. Keisari Aleksanteri I Säätytalon päätykolmiossa.. Kansallisarkiston tyyli on hieman yksinkertaisempaa ja pelkistetympää Säätytaloon verrattuna. 74 Uusrenessanssia Helsingissä: arkisto muistuttaa kreikkalaistyylistä temppeliä. E. Sjöstrand ja patsasryhmä on nimeltään Kolme Geniusta. Antiikin aiheet ovat uusrenessanssissa vahvasti läsnä. Kerrotaan, että Nyström haki rakennukseen innoitteita British Nationalesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa järjestettiin kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu. Veistokset on tehnyt kuvanveistäjä C
Veistokset Ateneumin julkisivulla.. Päätykolmiossa on veistosryhmä Suomi palkitsee ansiot , jonka keskushenkilönä on Suomi-neito. Hän suunnitteli kymmenittäin asuintaloja ja teollisuusrakennuksia, joista iso osa on jo purettu. Ateneum levittäytyy Rautatientorin eteläiselle reunalle ja hallitsee koko korttelia. Ateneumin julkisivu on erityisen koristeellinen, kuten uusrenessanssin tyyliin kuuluu. Mutta tunnetuimmat rakennukset ovat vielä jäljellä. 75 Taiteen mekka Gustaf Nyströmin ohella toinen erityisen merkittävä arkkitehti uusrenessanssin Helsingissä oli Theodor Höijer. Höijer oli yksi ahkerimmista arkkitehdeista 1800-luvun loppupuolella. Sisätiloista mieleenpainuvimpia ovat jykevä pääportaikko ja suuri näyttelysali. Sen alla on neljän jumalattaren patsaat, jotka kuvaavat maalaustaiteita, kuvanveistoa, geometriaa ja arkkitehtuuria. Pauli Jokinen Suomen pankin suunnitteli saksalainen Ludvig Bohnstedt. Nämä kaikki ovat taiteilija C. Ekman ja Rembrant. Lähinnä pääovia on Feidiaan, Bramanten ja Rafaelin rintakuvat. E. Ateneumin ohella Helsingissä on monia muitakin Höijerin suunnittelemia uusrenessanssirakennuksia. Tunnetuin Höijerin suunnittelema rakennus on vuonna 1887 valmistunut Ateneum. Hän perusti oman arkkitehtitoimistonsa 1870-luvulla ja samoihin aikoihin hän teki läpimurtonsa. Sjöstrandin tekemiä. Hänen suunnittelemiaan taloja ovat muun muassa Rikhardinkadun kirjasto eli entinen pääkirjasto, kirjaston vieressä oleva Erottajan paloasema, massiivinen Pukki-ravintola. Alla: Kolme Geniusta Kansallisarkiston katolla. W. Näiden lisäksi ulkoseinää kiertää rivi reliefejä, joihin on kuvattu taidehistoriasta tuttuja henkilöitä, kuten Carl Ludvig Engel, Peter Paul Rubens, R
Kaikenikäiset kaupunkilaiset, miehet, naiset, lapset ja nuoret ovat käyneet jakamassa luovuuttaan taidekontilla. E spoon modernin taiteen museolla EMMA:lla on kesän ja alkusyksyn ajan ollut käynnissä Taidekontti-niminen yhteisötaideprojekti, joka on osa EMMAssa 13.5.–4.9.2016 nähtävän Rut Brykin näyttelyn yleisöpalveluiden ohjelmaa. Osa siemenistä irtosi muotista helposti, toiset vaativat ankaraa taistelua. EMMA:n museolehtori, Maria Vähäsarja kertoo. – EMMA:ssa on toimintansa alusta asti järjestetty taidepajoja, joissa taidekokemus syventyy oman tekemisen kautta. Toteutettavaksi teokseksi valikoitui taiteilija Anni Rapinojan Puusta pudonneet, johon espoolaiset valmistivat työ-pajakiertueen aikana betonisia siemeniä. 76 Espoota kiertäneet Taidetyöpajat kiinnostivat asukkaita Kaupunkilaisten valmistamat siemenet osana taideteosta Espoon modernin taiteen museo EMMA toteutti kesän ja alkusyksyn aikana Taidekontti-yhteisötaideprojektin. Kuva: Ari Karttunen, EMMA.. Valetuista siemenistä ja betonisista puunrungoista installoidaan teos Tapiolassa sijaitsevan Näyttelykeskus WeeGeen pihaan. Taideteos etenee piirretyistä luonnoksista valetuiksi betonisiemeniksi. Nyt halusimme taidemuseon kymmenvuotisjuhlavuoden kunniaksi jalkautua kaupunkilaisten pariin ja luoda toiminnallisuutta niin, että kaupunkilaiset pääsevät itse toteuttamaan oikeaa taideteosta. Ehdotuksia saatiin yhteensä 33 kappaletta, joista toteutettavaksi Taidetyöpaja on kiinnostanut myös nuoria. Roosa Harju (vas) ja Anniina Karvinen purkivat siementä muotista. Viime syksynä EMMA haki yhteisötaideprojektille taiteilijaa sekä ideaa toteutettavasta taideteoksesta
Espoon modernin taiteen museon EMMA:n Taidekontti-niminen yhteisötaideprojekti on kiertänyt kesän ja alkusyksyn mittaan eri puolilla Espoota. Anni Rapinojan teos istui täydellisesti Tapiolan miljööseen ja yhteisötaideprojektiin, jossa osallistujat pääsevät mukaan luomisprosessiin. Taiteilija Rapinoja installoin teoksen Espoo-päivänä 27.8. Yhteisötaide kiinnostaa kaupunkilaisia enenevässä määrin. Eri työvaiheisiin saa osallistua oman kiinnostuksen mukaan. Taiteilijan kanssa käytiin läpi teoksen työvaiheet, niin, että teoksen vaiheistaminen sopisi mahdollisimman monelle. Projekti on herättänyt runsaasti kiinnostusta. – Taidepajat ja yhteisötaide syventävät taidekokemusta, oman tekemisen kautta, EMMA:n museolehtori, Maria Vähäsarja kertoo. Taidekontti-pajojen sijoituspaikaksi valittiin helposti lähestyttävät kauppakeskukset ja kirjastot. Yhteisötaideprojekti toteutettiin Espooseen jalkautuvina Taidekontti-pajoina, jotka kiersivät kesän ja alkusyksyn ajan ympäri Espoota. Anniina Karvinen alkoi luonnostella uutta siementä. 77 valikoitui taiteilija Anni Rapinojan teos Puusta pudonneet. Kiertueen aikana rakentuu yhteisöllinen taideteos, jonka sijoituspaikaksi tulee Näyttelykeskus WeeGeen piha. Mahdollista on myös toteuttaa siemen alusta loppuun. – WeeGee-talolta startannut taidekontti on kesän ja alkusyksyn aikana kiertänyt Espoonlahteen, Tapiolan kulttuuriaukiolle, Espoon keskukseen ja Leppävaaraan. Vaikka Puusta pudonneet on oma teoksensa, se liittyy Rut Brykin taiteeseen luonnosta nousevien teemojen sekä paloista koostuvan kokonaisuuden kautta, Vähäsarja kertoo. – Olimme asettaneet teokselle raamit istua WeeGee-talon betonimateriaaliin ja arkkitehtuuriin ja toisaalta ympäröivään luontoon. 2016. Kuva: Ari Karttunen, EMMA.
Työpajoissa tehdään Puusta pudonneetteokseen betonisia siemeniä, jotka lopullisessa työssä sijoitetaan betonisten, puunrunkojen tyveen. – Tärkeintä on yhdessä tekemisen prosessi, jossa työpajaan osallistuvat kohtaavat toisia ihmisiä ja työvaiheita opittuaan auttavat toinen toisiaan, Vähäsarja sanoo. Paperilta luonnosteltu siemen jäljennetään styroksimuottiin. Taidekontti, eli on pop up -taidepaja on herättänyt kaupunkilaisten keskuudessa suurta kiinnostusta. – Teoksen aihe ja tekniikka ovat saaneet ihmiset innostumaan. Valmis siemen vielä putsataan huolellisesti viimeisimmistäkin styroksipalleroista. – Taiteilija Rapinoja ei ole asettanut siemenille tiukkoja reunaehtoja, vaan antanut osallistujille mahdollisuuden toteuttaa omaa mielikuvitustaan. Moni, joka on ajatellut viipyvänsä työpajassa vain hetken, onkin yhden työvaiheen jälkeen innolla siirtynyt seuraavaan työvaiheeseen ja tullut työpajaan uudestaankin, Vähäsarja sanoo. Luonnoksesta veistokseksi Siemenen elämä alkaa paperilta, johon siemenen kuva, aidossa koossaan hahmotellaan. Betoni kuivuu muutaman päivän, jonka jälkeen muotti on valmis avattavaksi vasaran, talttojen ja viilojen avulla. 78 Kaikki halukkaat saaneet osallistua. Työvaihe, jossa siemen rakentuu kahdesta muottipuoliskosta vaatii avaruudellista hahmottamiskykyä. Jokainen on osallistunut omien kiinnostusten ja taitojen mukaan. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Tuula Kolehmainen, Ari Karttunen/ EMMA Yksittäiset siemenet installoidaan Anni Rapinojan Puusta pudonneet teokseen, joka on syksyllä nähtävissä Tapiolassa sijaitsevan Näyttelykeskus WeeGeen pihassa. Ideana työpajoissa on kuitenkin se, ettei siemeniä nimikoida tai varata itselle. Jokainen siemen on erilainen ja ainutlaatuinen ja kuvastaa suunnittelijansa mielikuvitusta. Moni on kiitellyt sitä, miten virkistävää on pysähtyä hetkeksi luomaan jotakin omilla käsillään. – Moni, joka on haaveillut betoniesineiden teosta esimerkiksi omaan puutarhaan, on halunnut tehdä oman siemenen alusta loppuun, jolloin kuvanveiston eri työvaiheet ovat tulleet tutuiksi. Moni ohikulkija on pysähtynyt hetkeksi taidekontille, mutta innostunutkin luomaan taidetta pidemmäksi toviksi. Kun muotti on valmis, se öljytään ja muotin puoliskot kiinnitetään huolehtien valuaukosta. Uskon, että yhteisötaideprojekteja tullaan Espoossa toteuttamaan jatkossakin, Vähäsarja sanoo. Osallistujia on matkan varrella ollut nuorisosta, pariskuntiin, lapsiperheisiin ja varttuneempaankin väkeen. Osallistujat saavat itse kaataa valmiiksi sekoitetun betonin muottiin. – Lapsetkin ovat olleet vanhempiensa mukana ideoimassa piirrosluonnoksia siemenistä. Joku voi toteuttaa oman luonnoksen muotiksi, ja joku toinen saattaa purkaa valmiin siemenen muotistaan. Hänen mukaansa yhteisötaideprojekti on kerännyt suurta kiitosta kaupunkilaisilta. Kun siemen on saatu purettua muotistaan, se puhdistetaan huolellisesti kaikesta styroksista. Taiteilijan toiveena onkin ollut, että työpajoissa syntyisi mahdollisimman monenlaisia siemeniä, pyöreitä, pitkävartisia, sileitä, rosoisia, Vähäsarja kertoo. Työn lomassa voi oppia kuvanveiston työvaiheita.. Betonisiemeniä on kertynyt kesän mittaan jo runsaasti. – Siemenen muoto koverretaan muottiin kuumalankaleikkurilla ja kolvilla. Betonia on käytettävissä vaaleaa ja tummempaa. Kuva: Ari Karttunen, EMMA. Vaikka Espoolaiset harrastavatkin ahkerasti taiteita, monille on iso asia, että voi kantaa kortensa kekoon aivan oikeaan taideteokseen. Työkalujen kanssa ovat päässeet ahertamaan vain yli kymmenenvuotiaat. Työpajoissa on ollut mahdollista piipahtaa lyhyen hetken verran tai jäädä työstämään siemeniä pidemmäksikin aikaa
– Pääsylipputulot ovat vain osa museoiden rahoitusta, suuri osa tulee omistajilta. Siinä ovat jo lähes kaikki ammattimaisesti hoidetut museot eli yli 220 museota. – Kahden viikon sisällä ostosta kirjaudutaan asiakasnumerolla käyttäjäksi, jolle sitten valmistetaan ja postitetaan luottokortin kokoinen, sirullinen kortti. Siihen vastasi 6 900 asiakasta, jotka antoivat kortille arvosanan 4,85/5. Aivan uusia kävijöitä Huhtikuussa Museoliitto teki käyttäjätyytyväisyystutkimuksen kortista. Muuten Hollannissa on samankaltainen tilanne, mutta meillä päätettiin kerralla toteuttaa tämä uudistus. Poikkeaminen on helppoa, eikä tarvitse varata runsaasti aikaa ehtiäkseen käydä museossa. Kortteja on mennyt kaupaksi erityisesti viime heinäkuussa ja joulun alla. – Yli 80 prosenttia museokortin haltijoista kertoo, että he eivät olisi käyneet joissain museoissa ilman korttia, joten se on lisännyt kävijämääriä museoissa olennaisesti. – Harrastus ei ole kallis, sillä se maksaa alle 16 senttiä vuorokaudessa, eli vuodeksi 59 euroa. – Kortti on voimassa tasan vuoden ensimmäisestä käyntikerrasta, joten mikäli sen antaa lahjaksi, aikaa ei mene hukkaan yhtään, Honkanen kertoo. Hollannin mallista kerralla käyttöön Esikuvana museokortille on ollut Hollannin malli. Yli 220 museota Korttiin liittynyt museoverkosto täydentyy koko ajan. Korteista nyt jo saadut 3,6 miljoonaa palautetaan museoille ja käytetään museoiden yhteismarkkinointiin ja järjestelmän ylläpitokuluihin. – Olemme viestineet ja markkinoineet korttia ja lehdet ovat kirjoittaneet siitä, mutta ehkä tehokkain on ystävän suositus. Yli 80 prosenttia museokortin haltijoista kertoo, että he eivät olisi käyneet joissain museoissa ilman korttia, joten se on lisännyt kävijämääriä museoissa olennaisesti.. Museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot olivat ennen korttia 13 miljoonaa vuosittain. S uomalaiset ovat uuden museokortin myötä uudella tavalla innostuneet käymään museoissa. Teksti: Mira Piispa Museokortilla pääsee moneen mielenkiintoiseen museoon. Muuten museoiden pääsymaksut ovat hinnaltaan parista eurosta 14 euroon. Sinebrychoffin taidemuseo Helsingissä, venäläisen taiteen näyttely viime keväänä. 79 Museokortilla pääsee jo lähes kaikkiin suomalaisiin museoihin Kortti toi paljon uusia asiakkaita Moni uusi asiakas on löytänyt museot – piipahtaa niissä tai käy ajan kanssa, kun on hankkinut vuoden voimassa olevan museokortin. 59 euroa koko vuoden harrastuksesta Museoliitossa on huomattu, että piipahtaminen museoon on lisääntynyt. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja sitä myötä kasvitieteelliset puutarhat liittyvät mukaan niin pian kuin se heidän organisaationsa kannalta on mahdollista, Honkanen kertoo. Tavoitteena on noin 300 000 kortin haltijaa; tällä hetkellä heitä on yli 65 000. Tavoitteenamme on, että kortteja myydään 300–400 000. Kortin voi myös ostaa verkosta, jolloin saa asiakasnumeron. – Museokortti on Hollannin lisäksi käytössä vain Sveitsissä. Kaikki museokorttikohteet näet: www.museot.fi-sivustolta. Kuva: Pauli Jokinen. Museosta tai verkosta Museoliitossa ollaan tyytyväisiä tahtiin, jolla museokorttia on myyty. – Ammattimainen tarkoittaa yleensä sitä, joku on palkattu hoitamaan museota yksityisen, kunnan tai valtion tuella. 16 miljoonan asukkaan Hollannissa on Honkosen mukaan 1,25 miljoonaa museokorttia. Museokortti on siellä laajentunut 1980-luvulta alkaen. Se toimii pääsylippuna heti. Museoissa korttia tarjotaan aina vaihtoehdoksi kertalipulle. Sitä näytetään museossa lukijalaitteelle. Museot saavat myymisestä myyntiprovisiota. – Jo noin 65 000 suomalaista on ostanut 5.5.2015 lanseeratun Museokortin, vuoden mittaisen kulttuurimatkan, kehitysjohtaja Seppo Honkanen Suomen museoliitosta kertoo. Vain hieman vähemmän kortin haltijoista on sitä mieltä, että kortilla saatu kulttuurimatka on edullinen, mutta he aikovat silti jatkaa kortin käyttöä vuoden kuluttua
Uusi sairaala pyrkii edistämään parasta mahdollista kuntoutumista, tervehtymistä ja kotiutumista. 80 Sairaalaan sijoitetaan satoja taideteoksia Taide tukee hyvinvointia Espoon uudessa sairaalassa Espoon uuteen, Jorvin sairaalan viereen rakentuvaan kuntoutussairaalaan sijoitetaan taidetta yli 300 teoksen verran. Espoon modernin taiteen museon sekä Saastamoisen säätiön kokoelmista sairaalan tiloihin on valittu maalauksia ja grafiikkaa. Taide on sairaalassa tärkeässä roolissa tarjoten elämyksiä ja tukien osaltaan paranemisprosessia sekä luoden sairaalaan laadukkaan toimintaympäristön. – Sairaalan asiakkaille pyritään tarjoamaan tunne hotellimaiTaide on Espoon uudessa sairaalassa tärkeässä roolissa.. E spooseen Jorvin sairaalan viereen rakentuu viihtyisä Espoon sairaala. Kuusi teoskokonaisuutta on tilattu suomalaisilta taiteilijoilta
– Sairaalan 250 yksityishuoneiseen tulee jokaiseen taidetta ja henkilökunnan tiloihin sijoitetaan teoksia, jotka ovat peräisin Espoon modernin taiteen museon Emman kokoelmasta ja Saastamoisen säätiön kokoelmasta. 81 Taide tukee hyvinvointia Espoon uudessa sairaalassa sesta ja kodinomaisesta tilasta. On ollut hienoa huomata, minkälaisella innolla sairaalahenkilökunta on ollut mukana taidehankkeessa. Sairaalaan satoja taideteoksia Uuteen sairaalaan, sen eri tiloihin tulee merkittävä määrä taidetta. – Olemme suunnitteluja valmistelutyön pohjalta ehdottaneet sairaalaan sijoitettavia teoksia. Vaihtoehtojen joukosta sairaalan tuleva henkilökunta on saanut tehdä taidevalinnat. Hankkeen taidekoordinaattorina on toiminut kuvataiteilija, taiteen tohtori Matti Tainio. Teokset kehystetään varta vasten sairaalaan istuvaksi, yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, Paunu kertoo. Sairaalan taidehanketta on toteuttanut hanketta varten perustettu taidetoimikunta, jossa ovat Paunun lisäksi työskennelleet museonjohtaja Pilvi Kalhama, projektipäällikkö Elina Kylmänen, pääsuunnittelija, arkkitehti Kari Palaste, ja teatterinjohtaja Kirsi Siren. Taideteokset ovat pääasiassa suomalaista grafiikkaa 1950-luvulta nykypäivään. Uudessa sairaalassa taide lisää viihtyisyyttä, niin yksityishuoneissa, kuin asiakkaiden yhteisissä tai henkilökunnankin tiloissa, Espoon modernin taiteen museon EMMAn kokoelmaintendentti Henna Paunu kertoo. – Sairaalan taidehankkeessa ratkaisevassa roolissa ja idean isänä on ollut Espoon kaupungin perusturvajohtaja, taidetoimikunnan puheenjohtajana toimiva Juha Metso, Paunu sanoo. Uraauurtavaa museon kokoelmista valitun taiteen kohdalla on se, että sairaalan tuleva henkilökunta on saanut osallistua aktiivisesti taidevalintoihin. Ketohanhikki sijoitetaan sisääntuloaulan kattoon, Suolaheinä tulee käytävämäiseen aulatilaan.. Moderni nykytaide on otettu ilolla vastaan ja taidevalinnoisHanna Vihriälän teokset, jotka muodostuvat sadoista tuhansista teräsvaijereihin pujotetuista muovihelmistä, kuvaavat ketohanhikkia ja suolaheinää
– Espoon modernin taiteen yleisötyön osaston ja yleisötyön intendentti Reetta Kalajo jatkaa yhteistyötä henkilökunnan kanssa. Vastaanotto on ollut positiivista ja innostunutta, Paunu sanoo. 82 sa on nähtävissä myös rohkeita teosvalintoja, värejä ja erilaisia tekniikoita. Tilausteokset sijoittuvat potilasosastoille, alakerran aulan sisääntuloon, sairaalan hiljaiseen huoneeseen, parkkihallin sisääntuloreitille, jonka kautta moni saapuu sairaalaan, sekä yhdyskäytävän viereen Jorvin sairaalaan ja Espoon sairaalan välillä. Kun taiteilijavalinnat olivat selvillä, taiteilijoilta pyydettiin teosehdotukset suunniteltuun tilaan. Espoon sairaalaan tuleva Maljakkopuu on Companyn, eli Aamu Songin ja Johan Olinin käsialaa.. – Kuhunkin tilaan pohdittiin useita taiteilijavaihtoehtoja, perustuen taiteilijoiden aikaisempaan tuotantoon. Espoon sairaalan myötä toteutettava pedagoginen valmennus edustaa uudenlaista lähestymistapaa taiteeseen. Henkilökunta olisi sijoittanut sairaalaan jopa enemmänkin taidetta, Paunu sanoo. Tarkoituksena on opastaa henkilökuntaa ja työskennellä sen eteen, että taiteen sisällöt löytävät yleisön ja sairaalan työntekijät sekä asiakkaat ottaisivat taiteen omakseen. Kuusi näyttävää tilaustyötä Kokoelmateosten lisäksi Espoon uuteen sairaalaan sijoitetaan kuusi tilaustaideteosta. EMMAn ja sairaalan henkilökunnan yhteistyö ei pääty siihen, että taidevalinnat on tehty. Taideteokset integroidaan osaksi sairaalan ja sen tilojen arkkitehtuuria. Näkemykset kohtasivat Oona Tikkaojan geometrinen veistos Helix sijoitetaan sisäänkäynnin lähelle, pylonirakenteisiin
Espoon sairaalan taidehankkeessa ollaan loppusuoralla. Teosten tarkoituksena on tuoda iloa, herättää ajattelemaan, sekä luoda vuorovaikutusta ihmisten välille.. – Vihriälän teokset rakentuvat sadoista tuhansista, erikokoisista ja erivärisistä, teräsvaijereihin pujotelluista muovihelmistä, Paunu kertoo. Keramiikkateokset koostuvat lukemattomista pienemmistä keraamisista paloista, joista yhdessä muodostuu orgaanisia ja yhtenäisiä reliefimäisiä pintoja. Teksti: Tuula Kolehmainen Kuvat: Espoon modernin taiteen museo, Ella Tommila Sairaalan hiljaiseen huoneeseen sijoitetaan välkehtivää vettä muistuttava lasiteos. Teokset eivät liioin ole sidottuja mihinkään aikaan eivätkä paikkaan. Myös ihmisen ja luonnon välisen suhteen merkityksellisyys tulee esille teoksissa. Sairaalan hiljaiseen huoneeseen, pohjakerrokseen sijoittuvaan tilaan jota käytetään pienimuotoisiin tilaisuuksiin ja hiljentymiseen, on tilattu teos, jonka toteuttavat Leena Nio, Taneli Rautiainen sekä Jenni Toikka. Ketohanhikki sijoitetaan sisääntuloaulan kattoon luomaan rauhallista ja valoisaa tunnelmaa. Taideteos on Companyn eli muotoilun ja arkkitehtuurin parissa toimivan suunnittelijaparin Aamu Songin ja Johan Olinin käsialaa. Yksi sairaalaan tilattu työ on Maljakkopuu-teoskokonaisuus. Kuvat ovat monitulkintaisia – niissä voi nähdä palan mikrotai makrokosmosta. Suunnitelman mukaan teokset installoidaan sairaalan tiloihin elo–syyskuussa. Taideteos on Leena Nion, Taneli Rautiaisen sekä Jenni Toikan käsialaa. – Julkiseen tilaan sijoitettava taide saa toki pysäyttää, mutta sillä ei voi olla liian tiukkaa agendaa, tai kantaaottavuutta, joka voisi ärsyttää. Reunoista muodostuva röpelöinen pinta läpäisee ja heijastaa valoa luoden veden kaltaisen, välkehtivän ja orgaanisen pinnan. – Tilaustöiden tekijöiden joukossa on toki myös hyvin kokeneita taiteilijoita, mutta tärkeää on myös antaa mahdollisuus nuorille, nouseville taiteilijoille, Paunu toteaa. Pyrkimyksenämme on ollut, että sairaalaan sijoitettava taide tukee positiivista, eteenpäin suuntautuvaa asennetta. Teoksissa esiintyy usein geometrisia muotoja kuten ympyröitä ja kuutioita sekä spiraaleita, joista syntyy liikkeen ja tilan vaikutelmia. Lasit on pinottu toistensa päälle, niiden reunat jäävät näkyviin ja muodostavat seinämän. Teosten tarkoituksena on tuoda iloa, herättää ajattelemaan, sekä luoda vuorovaikutusta ihmisten välille. Museon ja säätiön kokoel mien teosvalinnoissa, kuten myös tilaustaideteoksissa on otettu huomioon koko taidehankkeelle suunnitellut, taiteelliset ja temaattiset linjaukset. Valkoiset, lasitetut keramiikkalaatat kuvaavat muun muassa elämänkaarta ja taiteen ajattomuutta. Julkisen tilan taideteokset ovat tärkeä osa taitelijan työtä. – Osa töistä, kuten Vihriälän teokset sekä Tikkaojan ulkotyö ovat vaatinut teknisten kysymysten ratkaisemista rakenteiden tai esimerkiksi tuuliolosuhteiden vuoksi, mutta taiteilijoiden ja suunnittelijan hyvän yhteistyön myötä tekniset haasteet on voitettu, Paunu sanoo. Sairaalan saattohoito-osastolle nähdään Jaakko Mattilan teossarja, joka koostuu suurikokoisista, abstrakteista akvarelleista. Suolaheinä tulee käytävämäiseen aulatilaan. Suomessa, Unkarissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa julkisia teoksia toteuttaneen Hanna Vihriälän teokset kuvaavat ketohanhikkia ja suolaheinää. Teoksista näyttelynomainen kokonaisuus Kaikki Espoon uuden sairaalan tilausteokset ovat taiteilijoiden itsensä näköisiä ja edustavat laajaalaisesti erilaisia tekniikoita ja toteutustapoja, – Teokset muodostavat erilaisuudessaan sisällöllisesti yhtenäisen temaattisen ja visuaalisen, jopa taidenäyttelyn kaltaisen kokonaisuuden, Paunu sanoo. Emman kokoelmien taideteokset sijoitetaan paikoilleen loppuvuodesta 2016. Teos rakentuu eri sävyisistä ja -paksuisista lasisoiroista. Mattilan itsensä mukaan teokset eivät esitä eivätkä pyri sanomaan mitään erityistä. Se muodostuu metallisesta runko-osasta, jonka haarakkeisiin voidaan asettaa erivärisiä lasimaljakoita. Keramiikan huippuammattilaisen ja kokeneen julkisten teos ten tekijän Kirsi Kivivirran keramiikkareliefit tervehtivät autolla sairaalaan saapuvia tulijoita kellarikerroksen hissiauloissa. 83 jo luonnosvaiheessa, yhteistyö ja vuorovaikutus taiteilijoiden ja suunnittelijan välillä on ollut hedelmällistä. Ainoa ulkotilaan tuleva teos on Oona Tikkaojan geometrinen veistos Helix, joka sijoitetaan sisäänkäynnin lähelle, pylonirakenteisiin
Malmgård on ollut Creutzsuvun hallussa 402 vuotta. Uusi ratkaisu olikin palatsimainen rakennus, joka valmistui 1882–85. Malmgårdin viljamakasini.. Piirustukset teki arkkitehti Frans Anatolius Sjöström vuonna 1880. – Paremmin kuin ehkä missään muussa uusrenessanssirakennuksessa Malmgårdissa on säilynyt ulkoja sisäpuolinen sopusointu, totesi kartanoita dokumentoinut Gardberg. Näin pitkä yhden suvun kausi kartanon omistajina on Suomessa tuiki harvinainen. Rakennukset ovat vuosisatojen kuluessa vaihtuneet, mutta tila on ollut kreivillisen Creutz-suvun hallussa jo 402 vuotta. Malmgårdin päärakennus on uusrenessanssityyliin 1880-luvulla rakennettu linnamainen kokonaisuus. Malmgårdin oluet tehdään ilman lisäaineita, eikä niitä suodateta. Creutz piti vanhaa päärakennusta liian vaatimattomana itselleen ja suvulleen. Kartanolinnan rakennutti Carl Magnus Creutz, joka oli suuri vaikuttaja Suomen politiikassa 1800-luvulla ja toimi maaherrana Turussa 1864–89. Aiempi päärakennus oli empiretyylinen puutalo. Kartanolinnan koillispuolella on talouspiha, jonka rakennukset ovat pääasiassa 1800-luvun jälkipuolelta. 84 Malmgård hyvä esimerkki uusrenessanssista M almgårdin kartano entisen Pernajan kunnan alueella Loviisassa on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn, oluen valmistukseen, lähiruokaan ja matkailuun. Oluenpanossa käytetään omaa viljaa ja oman lähteen vettä. Yli 400 vuoden Creutz-historia Näyttävin sisätila on toisen kerroksen ritarisali. Malmgårdin päärakennus on uusrenessanssityyliin 1880-luvulla rakennettu linnamainen kokonaisuus. Suomen kartanoita -kirjassa todetaan Malmgårdin olevan johdonmukaisimmin ja parhaiten säilynyt esimerkki kertaustyylistä ja uusrenessanssista, jotka antoivat leimansa arkkitehtuurille noin vuodesta 1870 aina 1890-luvun keskivaihteelle
Esimerkiksi 50-luvun kuvien perusteella pihaa ja puutarhaa on uudistettu. Vanhat valokuvat auttavat hahmottamaan kokonaisuutta, toteaa Näri. – Olemme löytäneet vanhoja karttoja ja valokuvia. Mainin isä oli rikas porvoolainen kauppias Johannes Askolin. Kartanon puistoa on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa. Mielenkiintoiselta kuulostavat puunhoitokurssit. Tuotteita voi ostaa tilalta. – Kartanon alun perin 1700-luvulta oleva päärakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1865 Suomenlinnasta meriteitse juustomestarin asunnoksi. Heidän mukaansa paikalla on ollut keskiaikainen Edesbyn kylä, sanoo Juha Näri. Vanhassa viljamakasiinissa on museotyökalukokoelma. Myös erilaiset kurssit ovat mahdollisia. Malmgårdin portti. Päärakennus on ollut William Thuringin aikaan (1919–1960) huolella sisustettu barokki-, renessanssija empirehuonekaluin, mutta nyky-Labbyssä antiikkisisutusta ei juuri ole. 85 Labbyn kartano Isnäsissä Hereford-karjaa ja museotyökaluja Isnäsissä sijaitseva Labbyn kartano on hieno käyntikohde, josta löytyy muun muassa vanha juustokellari, museotyökalukokoelma sekä arvokkaita puistoja ja perinnelaitumia. labby.fi Lähde: Kerttuli Närin Labby-historiikki Kartano ajan virrassa, omakustanne 2009. – Kartanon hyvämaineisia juustoja säilytettiin juustokellarissa vähintään 12 kuukautta, mikä voimisti tahkojuuston makua. Kesäisin on etukäteen ilmoittamalla mahdollisuus ottaa ryhmiä vastaan.. Malmgård järjestää yleisöpäiviä Malmgård ja Labby ottavat vastaan matkailijoita. Kartanon puistosta ja viljelystä kiinnostuneille ryhmille järjestetään maksullisia tutustumiskäyntejä. Molemmat kartanot ovat erikoistuneet luomuviljelyyn. Malmgård on Suomessa harvinaisempi tiilinen ”linna”; Labby on perinteisempi puurakennus. Aiemmin Labby oli juustojen tuottaja. Hän meni naimisiin ”Suomen rikkaimman naisen” Maini Askolinin, kanssa ja sai tältä avioerossa omaisuutta, joista arvokkaimmat olivat Labbyn ja Rönnäsin kartanot. Malmgårdin kartanopuoti on avoinna yleisölle ympärivuotisesti, mutta vierailijoiden kannattaa varmistaa tilanne netistä tai soittamalla. Labbyn tilalla kasvatetaan nykyisin Hereford-karjaa. Kartanon rakennuskantaan kuuluu myös mansardikattoinen siipirakennus sekä pitkätalo, ”väentupa”. Pienessä puulajipuistossa on paljon erilaisia puuvartisia kasveja ja perennoja. Rahasta Thuringillä ei ollut pulaa. Kartanosta ensimmäiset merkinnät ovat 1690-luvulta. – Taide ja antiikkiesineitä ei ole, sillä entinen omistaja William Thuring myi ja osin säätiöi lähes kaiken taide irtaimiston, kertoo kartanon isäntä Juha Näri. Vanhoja nurmettuneita puistokäytäviä on avattu uudelleen. Kartanon maatalousesineistöä on sen sijaan säilynyt. Puunhoitokursseja Labby on tunnettu luonnonmukaisesta ja biodynaamisesta viljelystään mutta myös Hereford-karjan kasvatuksesta. – Arkeologitkin ovat tutkineet aluetta. Suuret ja pyöreä emmental-kiekot kuljetettiin kuormaautoilla Kabbölen satamaan ja laivattiin edelleen Porvooseen ja Helsinkiin
Lähdin tekemään patsaskierrosta ja koska urheilijoista on kysymys, niin kiersin kaupunkia pyörän selässä. Hän on saanut muistolaatan kotitalonsa seinään Sibeliuksenkadulle. Kun laiva nostettiin, niin ruotsalaiset meriarkeologit olivat ihmeissään löytäessään vanhasta laivasta juoksijapatsaan. O lympiavoittajia, maailmanmestareita, legendoja. Suuri sota-alus Vasa-laiva upposi Tukholman edustalle 1600-luvulla. Veistos ei tavoittele täydellistä realismia, vaan Aaltonen halusi tehdä patsaasta juoksu-urheilua kunnioittavan ja ylistävän monumentin. Suunnistus oli Pihkalan lempilajeja. Helsingin valos paljastettiin olympiavuonna 1952. Patsaan on viestänyt taiteilija Nina Sailo ja se on paljastettu vuonna 1988, jolloin Pihkalan syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Paras paikka aloittaa urheilijapatsaisiin tutustuminen on Olympiastadionin ympäristö, jossa on useita veistoksia. Tahko Pihkala tunnetaan erityisesti pesäpallon kehittäjänä, mutta hän oli erittäin monipuolinen urheilija. He sukelsivat laivaan ja veivät sinne Paavo Nurmen patsaan pienoismallin. Nurmen patsaaseen liittyy myös erikoinen anekdootti. Aaltonen tek i patsasta 1920-luvulla Turussa Hirvensalon ateljeessaan, jossa Paavo Nurmi oli mallina. Sailo on kuvannut Pihkalan kartta ja kompassi kädessä. Urheilupatsaiden ikoni Olympiastadionin eteläpuolella on yksi Suomen tunnetuimmista patsaista, Wäinö Aaltosen veistämä Paavon Nurmen patsas. Veistoksesta on tehty kaikkiaan neljä valosta. Aaltonen on kuvannut Nurmen juoksemaan alasti. Lähimpänä stadionia on pesäpallon isän Lauri ”Tahko” Pihkalan patsas. 86 Urheilullisia veistoksia Helsingissä on lukuisia veistoksia, jotka esittävät urheilijoita. Edellisenä yönä ennen laivan nostoa suomalaiset teekkarit tekivät käytännön pilan. Monet patsaat kätkevät taakseen kiehtovia tarinoita. Vuoden 1908 olympialaisissa Lontoossa Pihkala edusti Suomea korkeushypyssä ja kiekonheitossa. Pihkala asui lähes 70 vuotta parin kivenheiton päässä Olympiastadionista. Muut valokset ovat Turussa, Jyväskylässä ja Sveitsin Lausannessa Kansainvälisen Olympiakomitean puistossa. Gunnar Bärlund nyrkkeilee Paavalin kirkon puistossa.. Hän oli monella juoksumatkalla Suomen mestari. Helsingissä on useita urheilijapatsaita, joista suurin osa esittää todellisen elämän henkilöitä. Tukholman olympialaisissa neljä vuotta myöhemmin Pihkala kilpaili 400 ja 800 metrin juoksuissa. Alus päätettiin nostaa ylös ja museoida vuonna 1961
Gunnar Bärlund nyrkkeilee Paavalin kirkon puistossa.. Lasse Viren juoksee Kisahallin edessä. Paavo Nurmen patsas on suosittu turistinähtävyys. Kukaan toinen ei ole voittanut samoja matkoja kaksissa peräkkäisissä olympiakisoissa. Pronssipatsas paljastettiin Helsingin EM-kisojen yhteydessä vuonna 1994. 87 Kisahallin taidetta Nurmen patsaan lähettyvillä, Töölön Kisahallin edessä, on toinen juoksijapatsas. Se sijoitettiin Virenin kotipaikkakunnalle Myrskylään. Nelinkertaisen olympiavoittajan Lasse Virenin on patsaaksi ikuistanut kuvanveistäjä Terho Sakki. Saman vuonna paljastettiin patsaasta myös toinen valos. Patsas paljastettiin olympiavuonna 1952. Viren oli uransa huipulla 1970-luvun puolivälissä, jolloin hän voitti 5 000 ja 10 000 metrin juoksut sekä Münchenin ja Montrealin olympialaisissa
Tiettävästi Haapasalo on käyttänyt viestoksen malleina voimisteluja urheiluseura Juryn nyrkkeilijöitä Uuno Pitkää ja Armas Wilkmania. 88 Myös Töölön Kisahallin sisällä on taidetta. Painija Kustaa Pihlajamäki on Kisahallin aulassa. Veistoksen on tehnyt Veikko Myller ja se paljastettiin vuonna 2000. Taitelija Niilo Rikulan tyylittelemä patsas paljastettiin vuonna 1991. Nyrkkeilijöiden maailmassa Olympiastadionin ja Kisahallin ympäristöstä matka jatkuu nyrkkeilyn maailmaan ja kohti Vallilaa. Sielläkin on tunnettu nyrkkeilijäpatsas. Pihlajamäen kulta-aikoja oli 1920ja 1930-luvut. Muusikon uran ohella Rautavaara oli lahjakas urheilija. Kenttä on saanut nimensä Puu-Käpylän arkkitehdin mukaan. Veistos kuvaa Rautavaaraa muusikkona. Antiikin urheilusankareista mallia ottanut veistos paljastettiin vuonna 1956 ja sen on veistänyt Jaakko Tolvanen. Aseman ja ostoskeskuksen välisessä puistossa on Oulunkylän suurta miestä Tapio Rautavaaraa esittävä patsas. Pauli Jokinen Tahko Pihkala on kuvattu suunnistamassa. Uutisessa kerrottiin juoksijasta, joka kaatui, loukkasi kätensä ja voitti silti kilpailun. Hän voitti olympiakultaa keihäänheitossa vuonna 1948 Lontoossa sekä MM-kultaa jousiammunnassa vuoden 1958 kisoissa Brysselissä. Hän soittaa kitaraa ja vieressä on joutsenta esittävä veistos viitaten Kulkuri ja joutsen -kappaleeseen. Vuonna 1981 menehtynyt Bärlund voitti raskaan sarjan Euroopan mestaruuden vuonna 1934. Patsas tunnetaan nimellä Loukkaantunut urheilija. Veistos kuvaa polvistunutta juoksijaa, joka pitelee kättään. Lähiöiden urheilijoita Vallilasta siirrytään kantakaupungin ulkopuolelle. Mutta ensin pitää koukata Siltasaaren kautta. Paavalin kirkon kupeessa seisoo nyrkkeilijä Gunnar ”GeeBee” Bärlundin patsas. Bärlund on maamme kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä nyrkkeilijöitä. GeeBee oli Vallilan oma poika ja hänen lapsuudenkotinsa oli läheisellä Somerontiellä. Paasivuoren puistossa jököttävän patsaan on veistänyt Johannes Haapasalo vuonna 1930. Hän on kaikkein aikojen menestyneimpiä painijoita. Aulassa nimittäin on painija Kustaa Pihlajamäen patsas. Siltasaaresta siirrytään Vallillaan. Sen lisäksi hän menestyi myös ammattilaisena. Tapio Rautavaara ja joutsen Oulunkylässä.. Pihlajamäki voitti kaksi olympiakultaa, yhdeksän Euroopan mestaruutta ja 29 Suomen mestaruutta. Käpylässä Olympiakylän takana on Akseli Toivosen kenttä. Kisahallin aulassa on myös muistolaatta, jonne on kaiverrettu vuoden 1952 Helsingin olympialaisten mitalistit, joiden lajeissa kilpailtiin Kisahallissa eli silloisessa Messuhallissa. Toukolehto sai innoitteen patsaaseen lehtiuutisesta. Kentän laidalla on taiteilija Erkki Toukolehdon veistämä teos vuodelta 1937. Käpylästä päästään vielä naapurikaupunginosaan Oulunkylään. Teos esittää kahta nyrkkeilijää ottelemassa vastakkain
Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I ja taide Kurkipatsas Laukon kartanon edustalla muisto 600-vuotisesta menneisyydestä Tapiovaaran tuolit haluttua keräilytavaraa Jugend – teollistumisen vastaisku Pienen ihmisen tarpeet Alvar Aallon lähtökohtana Aleksanterin teatterin kummitus tuli Bomarsundista tiilien mukana Artsissa sekoittuvat nykytaide ja katutaide NYT 5,90 Käytä palvelukorttia, kun ja taide Hattulan Pyhän Ristin kirkko, keskiajan pyhiinvaelluskohde Camilla Mobergin lasitaide: Värien hehkua ja vahvoja muotoja Kemin Jalokivigalleriassa Suomen kuninkaan kruunu NYT 6,90 Hämeenkoskelta löytyi hopea-aarre Helsingin Snellmaninkatu uusrenessanssin keskittymä Helene Schjerfbeck, modernisti ja pelkistämisen mestari Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia.. Määräaikaistilaus 40€ www.lehtiluukku.. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 35€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin
Mukana on useita artikkeleja, joissa kuvataan Nuutajärven lasikylän toimintaa nyt, kun lasitehtaan sulkemisesta on kulunut reilut kaksi vuotta. Laakso ja Jyrki Winter. Mukana on museon perustamiseen keskeisesti vaikuttaneen ja museon ensimmäisenä johtajana toimineen Eero Hillin henkilökuva. Teoksessa on mukana laaja läpileikkaus viimeksi kuluneen vuoden aikana itsenäisissä lasistudioissa sekä Iittalan lasitehtaassa valmistetuista esineistä. Monipuolisessa artikkelivalikoimassa esitellään mm. Suomalaisen lasin vuosikirjan aukeama, jolla esitellään Helena Tynellin laajaa tuotantoa. Kirja on 160-sivuinen nelivärinen teos. Suomen lasimuseon toimintakertomus viime vuodelta on laajasti kuvitettu.. Teoksen julkaissut Suomen lasimuseon ystävät ry tukee kirjan sekä muun toimintansa tuotoilla museon toimintaa. Myös Kumelan lasitehtaan ja muiden valmistajien lasia sekä kuparia yhdisteleviä esineitä on esittelyssä. Suomalaisen lasin vuosikirja 2016 on ilmestynyt Mukana Eero Hillin henkilökuva Vuosikirja esittelee Suomen lasimuseon lasikokoelmien keräämisen vaiheita museon 55-vuotisen historian ajalta. Graafinen suunnittelu on Maara Kinnermän. Oiva Toikan Japanissa nauttimaa suosiota kuvataan myös. Tuttuja Kumelan lasitehtaan tuotteita, joiden muotoilija Sirkka Kumela-Lehtonen ei ole tunnettu. Karhula-Iittalan muotoilukilpailun puristelasisarjan 1932 voittanut Olli-lasisto ja sen suunnitellut muotoilija Aarre Putro esitellään kirjassa. Kumelan lasitehtaalle laajan tuotannon muotoillut Sirkku Kumela-Lehtonen on henkilönä jäänyt vieraammaksi kuin monet muut aikalaiskollegat, hänen henkilökuvansa on tässä kirjassa. Puristelasin valmistuksen teknisen kehityksen, muotoilijoiden taiteellisten näkemysten ja kuluttajien tarpeiden muutosta 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin kuvataan kirjassa. 90 S uomen lasimuseon ystävät ry on julkaissut nyt kolmannen kerran Suomalaisen lasin vuosikirjan. Lisäksi kirjassa on poimintoja viimeksi kuluneen vuoden aikana kotimaisissa laatuhuutokaupoissa myydyistä mielenkiintoisista lasiesineistä vasarahintoineen. Kirja on tehty talkootyönä ja sen ovat koonneet Timo I. Kirjassa on myös katsaus Kauklahden lasitehtaan historiaan ja tuotantoon. Myös Iittalan lasimuseon perustamista ja toimintaa vuosina 1971–2005 esitellään kirjassa. viime talvena edesmenneiden muotoilijoiden Helena Tynellin ja Pertti Santalahden uraa ja tuotantoa. Alvar Aallon lasimuotoiluun perehdytään syvällisesti. Kirjan sivumäärä on vuosi vuodelta kasvanut, tänä vuonna teos on 160-sivuinen runsaasti kuvitettu artikkelikokoelma
Kohteita voi vapaasti tutkia, ja ne voi huutaa myöhemmin joko paikan päällä tai ennakkohuudoilla. Muutamia esimerkkejä nyt myydyistä kohteista: Kohde nro 47. Alvar Aalto tuolit Kohde nro 448. Kandelaaberit Kohde nro 407. Birger Kaipiainen Kohde nro 201. Huutokauppahuone Aleksi Katuosoite: Lempäälän Aleksi 37500 Lempäälä Puhelin : 040 1431331, 040 5453500 LEMPÄÄLÄN TOIMIPISTE ON AVOINNA: Ma Pe klo 12 18 Lauantai klo 12 16 Otamme vastaan huutokauppoihin arvoesineitä Palkkio 15%+alv. Kaikki kohteet myydään huutokauppapäivänä. www.huutokauppahuonealeksi. Vanha miekka Kohde nro 209. Tavaroiden sisäänjättö seuraavaan huutokauppaan on taas vauhdissa. Tarjolla olevaan materiaaliin voi näytön lisäksi tutustua etukäteen myös netissä, jonne listaamme esineet huutokauppaa edeltäväksi viikoksi. Seuraavan huutokaupan esineet ovat näytillä toimipisteestämme huutokauppapäivää edeltävästä maanantaista eteenpäin klo 12 18. Ennakkotarjouksia varten huutajan pitää suorittaa kertaluonteinen rekisteröityminen, jota varten tulee olla toimiva sähköpostiosoite. Hopeinen kahvikalusto. Veistos Aaltonen Kohde nro 305
Maailman taide Näyttö 16.–17.6. BAS2 Posti Oy Posti Green Syyskuun huutokauppa 3.–4.9.2016. klo 12–19 Huutokauppa 3.–4.9. Suomalaiset nykytaiteilijat Marraskuun huutokauppa 12.-13.11.2016. Hernepellonkuja 8-10, 00560 Helsinki, puh +358 2 900 319 50, info@huutokauppahelander.com www.helander.com SYKSYN OHJELMA Lokakuun huutokauppa 8.-9.10.2016. klo 11– Luettelo Huutokauppaluettelo selattavissa verkkosivuillamme www.helander.com.. Suomalaiset suuret mestarit Joulukuun huutokauppa 17.-18.12.2016