ARJEN HISTORIA NYT 6,90 Mystiset postimerkit Filatelia sukeltaa historian maailmaan Pitsi on kiehtovaa turhuutta Didrichsenin ainutlaatuinen veistospuisto Punaarmeija ryösti Suomen taideaarteita Viinatehdas rakennutti kirkon VEXI SALMELLA 800 taideteosta IT A LY 2,60 €. KERÄILY . KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI
Näyttelytilat johdattavat ortodoksisuuden maailmaan ja kansallisen kulttuuriperintömme kauneuteen. Kultakauden mestariteokset ja modernismin värikylläiset tulkinnat kohtaavat RIISAssa vuosituhantisen bysanttilaisen uskon. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Karjalankatu 1 Kuopio www.riisa.fi ti – la 12 – 16 E ss i R e n va ll: K ir ja ili ja M ar ja -L iis a V ar ti o , aj o it ta m at o n , se ka te kn iik ka .. PYHYYDEN PORTAILLA Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä vuosituhantinen bysanttilainen traditio ja karjalais-ortodoksinen uskonnollisuus kohtaavat. Näyttely juhlistaa RIISAn 60-vuotista historiaa. KOHTAAMISIA Suomalainen usko 30.12.2017 saakka Länsimaisen kuvataiteen perusta on kristillisessä kuvastossa. Akseli Gallen-Kallelalta, Maria Wiikiltä, Juho Rissaselta, Marcus Collinilta, Inari Krohnilta ja Eero Järnefeltiltä. Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuonna RIISA tarjoaa kattauksen suomalaisesta uskosta. RIISAssa historia, kuvaja tekstiilitaide, musiikki sekä erilaiset tekniikat kietoutuvat yhteen jännittäväksi kokonaisuudeksi. Näyttelyn teokset ovat itäsuomalaisen suvun taidekokoelmasta, ja esillä on teoksia mm
Kehittämismahdollisuuksia on paljon, kertoo Kehusmaa. – Elefanttitauluille ja -tekstiileille on oma huoneensa, kertoo Auli Jyllinvuori-Mäkinen. ..........................................58 Sotamuistomerkit kertovat itsenäisen Suomen taisteluista .....................................................60 Rodoksella voi ihailla merkittävien kreikkalaistaiteilijoiden töitä .......................................64 Von Wrightin veljekset olivat luonnon mestarikuvittajia ..........................................................68 Kaivolan perinnetila on kuin aarreaitta .....................70 Didrichsenin taidemuseon hieno veistospuisto ........76 Rakkaus roihuaa Vantaan kaupunginmuseossa ........80 Suomen suurin metso loistaa yöllä ...........................82 Erkki Bonny tekee kaakeliuunit käsityönä .................84 Rakkaat esineet: puukenkien ja voipytyn tarina ......88 Tapahtumat ..................................................................90 Antiikki ja taide | 3 – Taidesäätiön tukeminen on pankilta kulttuuriteko, mutta se tuottaa myös lisäarvoa asiakkaille sekä edistää työhyvinvointia taiteiseen tutustumisen kautta. 24 Kaivolan perinnetilalla on lähes täydellinen läpileikkaus 1900-luvun alun maalaistalon elämästä. Sisältö Pääkirjoitus .....................................................................5 Taideaarteet jäivät sotasaaliiksi ....................................6 Taideuutisia...................................................................12 Vexi Salmi lahjoitti satoja teoksia Hämeenlinnan taidemuseolle ....................................14 Pitsiä 1600-luvulta tähän päivään .............................18 Inari Krohn on kantaaottava taidegraafikko ..............22 Taidesäätiö Meritalla on yli tuhat merkittävää taideteosta ...................................................................24 Aikamatkalla Helsingissä valokuvauksen keinoin.....28 Postimerkkien keräily on tutkivaa toimintaa ............32 Jugend innoitti arkkitehtejä käyttämään vuolukiveä ....................................................................38 Rajamäen tehdasmuseossa viinaa, etikkaa ja polttopulloja .................................................................42 Rajamäenkirkossa on 48 metriä korkea torni ...........48 Tilauskortti ....................................................................51 Huonekaluille uusi elämä ...........................................52 Kierikkikeskuksessa historia herää eloon ..................54 Mitkä ovat nahkurin orret. Eila Hiltunen, Auringonkukkapelto, 1975. Pankkimiesten kokoelmasta muotoutui kansallisaarre. Taidesäätiö Meritalla on kokoelmissaan yli tuhat teosta. 42 Huonokuntoisetkinhuonekalut saavat osaavissa käsissä uuden elämän. 52 Didrichsenin taidemuseo Helsingin tarjoaa tyylikästä arkkitehtuuria, tasokkaita taidenäyttelyitä ja taidemuseota ympäröivän julkisen veistospuiston. 76. 70 Rajamäen tehdasmuseo esittelee Rajamäen tehtaiden historiaa vuodesta 1888 alkaen sekä tuotteiden valmistamiseen käytettyjä laitteistoja ja lopputuotteita
040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Eilisen esineitä ja tarvikkeita tämän päivän tarpeisiin rakentamiseen sisustamiseen käsitöihin Uutena ja käytettynä www.tamminaula.. 050 548 26 70 Myös arkisemmat huonekalut ja tavarat heti varastosta. Valpperintie 20, Nousiainen p. 10-18, la-su 10-15 www.ajan-muisto.fi OSTO – JA MYYNTILIIKE Nukkekotien laatukalusteet ja tarvikkeet edullisesti www.minimaailma.. 10-16, la 10-15 | kesällä ark. Avoinna: ma, ke, to, pe 10-18 la 10-14, ti sulj. puh. 044-5264847 Ajasta Aikaan Antiikki & keräilymessut 4.11.2017 Forssa Kauppakatu 17, Forssa klo 10-16 Tiedustelut 044 231 9026, suomi.satujohanna@gmail.com ANTIIKKIA KERÄILYÄ DESIGNIA RETROA 7.10.2017 Rauma Ooperi Vanha Turuntie 56, Forssa klo 10-16 16.9.2017 Pori Ailav-sali (Viikkarin Valkama) Juhanaherttuankatu 17, Pori klo 10-16. 09-413 97 354 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki Sajatie 445, Loppi Sajaniemi talvella ark. 91 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi puh. s-posti: kurki-suonio@minimaailma.. www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh
Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta sotasaaliiksi otettu taide on luokiteltu valtion omaisuudeksi ja sen vuoksi sen palauttaminen meille takaisin lienee vaikeaa. Meillä tuskin ei ole enää mahdollisuutta saada taideaarteitamme takaisin haltuumme. Aika etenee ja talvisodan seurauksena Venäjälle siirretyt taideteokset ovat tänään ilmeisen vahvasti venäläistä omaisuutta – lienevätkö valtion hallussa, museoiden hallussa vai yksityisten. 09-413 97 300 Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Rajan taakse on jäänyt runsaasti luovutetun Karjalan monipuolista taidetta. Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 41 €. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari athene@kolumbus.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Niitä ei ole kuitenkaan onnistuttu samaan kansainvälisistä sopimuksista huolimatta palautetuiksi Suomeen. Gallen-Kallelan aktiivisin tuotanto toteutui viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Karjala ja erityisesti Viipuri on ollut merkittävä taidekaupunki, se oli sitä jo venäläisvallan aikana 1800-luvulla, mutta edelleen aina vuoteen 1940 saakka. Repin asui Terijoen Kuokkalassa huvilallaan 30 vuotta, joista itsenäisessä Suomessa 13 vuotta. Akateemikko Repin tunnettiin realistisen taitteen monipuolisena tuottajana. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 36 €. Asia on ollut esillä mm. 09-413 97 354 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi, ma–pe 9–15, puh. Mutta näin ei ole tapahtunut. Jokseenkin kaikki jäivät valloittajan haltuun. Repin oli syntynyt 1855 ja hän kuoli Suomessa 1930. Yksi hänen tunnetuimpia töitään on Volgan lautturit. Muun muassa maailmalla hyvin tunnetun ukrainalais-venäläisen Ilja Repinin maalauksia on jäänyt palauttamatta. Hänen Viipurin taidesalongeissa olleista taideteoksista vain pieni osa saatiin Suomeen talvisodan aikana. Kansainväliset sopimukset edellyttävät sodassa saatujen taideteosten ja muun taideaarteiston palauttamista omistajilleen. Antiikki ja taide | 5 uomessa monet taiteen ystävät ikävöiden muistelevat aikoja, kun osa Karjalaa jouduttiin luovuttamaan naapurillemme Neuvostoliitolle hävityn talvisodan seurauksena. – Moni muistaa erityisesti Viipurin ja monen muun Karjalan kaupungin taideaarteet, joita ei saatu sodan jaloista siirretyksi koti-Suomeen. Vieressä Lenin-patsas. Suomalaiset tutkijat ovat sodan jälkeen päässeet näkemään, missä suomalaista taidetta on tänään sijoitettuina. Siitä eteenpäin meillä suomalaisilla ei ole täysin tarkkaa tietoa siitä taideaarteistosta, joka jäi voittajalle Moskovan rauhassa 1940. Palautusasiaa ei ole naapurusten kesken saatu sovituksi. Antiikki ja taide ISSN 2341-622X Kannen kuva: Matton Tuhoutunut maalaus Sortavalan lyseon seinällä. Voimme vain muistella, että niitä oli runsaasti ja ne olivat kansainvälisesti arvokkaita. Kuva: SA-arkisto. toisen maailmansodan päättyessä, mutta hävinneen osapuolen toiveita ei iso naapurimme, vahva voittaja ole ottanut huomioon, ja kansainvälinen sopimus on tältä osin jäänyt täyttämättä. S Pääkirjoitus Suomi menetti talvisodassa runsaasti kansallista aarteistoa 4/2017 Vuonna 2017 ilmestyy 6 numeroa. Akseli Gallen-Kallelan moni niin sanotuista Malmin ajan tuotannon töistä on jäänyt Venäjälle talvisodan seurauksena
6 | Antiikki ja taide Tuhoutunut maalaus Sortavalan lyseon seinällä. Vieressä Lenin-patsas.
Iso osa on edelleen kateissa. Ihan minimimäärä pystyttiin evakuoimaan. Karjalaan jäi neljä suurta museota Rajan taakse jäi Repiniä, Gallen-Kallelaa, Edefeltiä Taideaarteet jäivät sotasaaliiksi Kun Suomi luovutti Karjalan talvisodan päätteeksi, sinne jäi taidemuseoita ja kokonaisia kartanoita arvoesineineen. TEKSTI: PAULI JOKINEN alvisodan päätyttyä menetettyyn Karjalaan jäi runsaasti suomalaista omaisuutta. Evakot jättivät jälkeensä tyylihuonekaluja, koriste-esineitä, kirjoja ja maalauksia. Takala teki retkiä Venäjälle ja jäljitti sotasaalista. Takala käsitteli aihetta jo aiemmassa kirjassaan Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvija jatkosodassa (SKS, 2010). Menetetyn Karjalan museoihin jäi valtavasti arvokasta taidetta. Lahden museon tutkimuspäällikkö Hannu Takala on tutkinut aihetta ja julkaissut keväällä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantaman kirjan Puna-armeijan sotasaalis – Karjalan kulttuuriomaisuuden ryöstä 1939–1941. Käytännössä rajan taakse jäi kaikki, tiivistää Takala. Antiikki ja taide | 7 . Kukaan ei tiedä kaikkien arvotavaroiden sijaintia. SALAINEN KÄTKÖ. Joukossa oli paljon taidetta ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä. – Kun laajasti ajatellaan kulttuuriomaisuutta, niin kaikki käyttöomaisuus on sellaista. T Hannu Takalan kirja kertoo, mitä tälle talvisodan jälkeen luovutetulle alueelle jääneelle suomalaisomaisuudelle tapahtui.. Rajan taakse jäi Ilja Repinin, Akseli Gallen-Kallelan ja Albert Edelfeltin töitä
8 | Antiikki ja taide Petroskoin museon portaikko näytti tältä.
Suuret museot olivat Käkisalmen kaupunginmuseo, Viipurin historiallinen museo, Viipurin taidemuseo ja Sortavalan kaupunginmuseo. Taidemuseoon jäi noin sata teosta, joita ei ehditty evakuoida. Monrepos’n kartanoon kerättiin sotasaalista ja se toimi sittemmin myös sairaalana ja lepokotina. Sodan aikana puna-armeija teki sotasaalisvarastoja moniin eri paikkoihin. Sisustamiseen osallistuivat muun muassa kuvanveistäjä Felix Nylund ja taidemaalari Väinö Blomstedt. Nekin olivat hävinneet. Karjalaan jäi museoiden lisäksi runsaasti yksityishenkilöiden arvoesineitä ja taidetta. – Esimerkiksi Sortavalan museosta hävisi esineitä, joita on luultu kadonneiksi. Vastaavia tapauksia on loputtomasti. Minne yksityiskodeista ja museoista viedyt sotasaaliit sitten päätyivät. Pystyin yhdistämään esineet luetteloiden ja numeroiden avulla. Niitä päätyi muun muassa Leningradiin Eremitaasiin ja Valtiolliseen etnografiseen museoon, joiden lähteitä Takala on tutkinut. Evakuointiin ei kuitenkaan ollut aikaa ja iso osa esineistä jäi museoihin. Monrepos säilyi molemmista sodista, mutta se vaurioitui enemmän sotien jälkeisenä aikana. – Kartanon sisustus ei tuhoutunut sodassa, vaan puna-armeija otti omaisuuden sotasaaliiksi ja kaikki on nyt kateissa. Viipuri oli kansainvälinen kaupunki ja kaupunkiasunnoissa oli joitain arvoesineitä. – Tutkijat veivät parhaat päältä omiin museoihinsa. Käkisalmen museo ja Viipurin historiallinen museo pommitettiin sodassa, joten niistä ei jäänyt paljoakaan jälkipolville. – Irtaimisto on sieltäkin hävinnyt kokonaan. Asuntojen uudet asukkaat eivät saaneet sinne jääneitä pöytiä ja tuoleja ilmaiseksi käyttöönsä, vaan heidän piti ilmoittaa ne sotasaaliiksi ja maksaa niistä tietty maksu. Pommitusten jälkeen hän meni katsomaan piiloa ja se oli löydetty ja tyhjennetty. Viipurin taidemuseossa oli noin 300 numeroitua teosta. Antiikki ja taide | 9 . Rakennus vaurioitui sodan melskeissä ja nyt siitä on enää kivijalat jäljellä. Museoiden tutkijat tekivät keruumatkoja sotasaalisvarastoihin ja tutkijoiden mukana päätyi museoihin arvokasta sotasaalista. – Sodan jälkeen kaikki asuntoihin jäänyt omaisuus muuttui sotasaaliiksi. Joukossa oli Stradivariuksia ja muita arvokkaita viuluja. SOTASAALISVARASTOT. Parhaiten tietoa löytyi juuri Suur-Merijoen ja Monrepos’n kartanoista. Museonhoitaja pakkasi ja listasi teokset talvisodan edellä. maataloudesta ja näissä talouksissa ei hirvittävän arvokasta esineistöä ollut. Hän näki museoissa lukuisia esineitä, joita on luultu talvisodassa kadonneiksi. Eli noin sata teosta Viipurin taidemuseosta on edelleen jossain kateissa. Esimerkiksi suurissa kartanoissa oli arvokasta omaisuutta, jotka jätettiin venäläisten armoille. KARTANOT TYHJENNETTIIN. Nyt tätä tukimusta tehdessäni näin niitä esineitä etnografisessa museossa. Niistä löytyy inventaariot sotaa edeltävältä ajalta. – Viipurin kaupunki oli myöntänyt taidemuseolle ja historialliselle museolle ylimääräisen määrärahan evakuointeja varten, jotta teokset voitiin pakata ja viedä pois. Varsinaisia sotasaalisvarastoja oli monissa eri kaupungeissa, Viipurissakin niitä oli puoli tusinaa. Ne olivat lähinnä talonpoikaisesineitä. Sen sijaan Viipurin taidemuseosta jäi evakuoimatta noin sata teosta, ja ne ovat edelleen kateissa. PALJON TAIDETTA KATEISSA. Kartanon sisustus tunnetaanmelko hyvin. Hän teki useita matkoja Venäjän museoihin ja pääsi näkemään sotasaalisesineitä. ja liuta pienempiä. Niihin koottiin armeijan haltuun saamaa sotasaalista. Kun hän välirauhan aikana palasi kotiinsa, asunto oli ehjä, mutta viulut tipotiessään. Kartanoihin jäi tyylihuonekaluja ja taideteoksia. Luovutettuun Karjalaan jäivät muun muassa Monrepos’n ja Suur-Merijoen kartanot irtaimistoineen. Eräs taiteilija puolestaan teki asuntoonsa väliseinän, jonka taakse piilotti taideteoksia. Viipurin maalaiskunnassa sijainnut SuurMerijoen kartano oli tunnetun arkkitehtikolmikon Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen suunnittelema. Vaikka Karjalassa oli teollisuuspaikkakuntia, niin suurin osa väestöstä eli Petroskoin museon portaikko näytti tältä. Museo sai täysosuman pommista. Taidemuseon vahtimestari kätki ne kellariin salalokeroon. – Museonhoitaja ei koskaan kertonut mitä teoksia piilossa oli. – Tavallisissa taloissa ei juuri arvoesineitä ollut, sillä Suomi oli maatalousyhteiskunta ennen sotia. – Eräs viulukeräilijä jätti jälkeensä yli sata viulua. Takala tutki lähteitä Eremitaasissa ja Valtiollisessa etEräs taiteilija teki asuntoonsa väliseinän, jonka taakse piilotti taideteoksia Monrepos’n kartanossa Viipurissa oli sotasaalisvarasto.
Petroskoin museon eteisessä tavaraa, jotka ovat jääneet evakuoimatta.. 10 | Antiikki ja taide Viipurin museo tuhoutui pommituksessa
Puskin-museo Moskovassa saattaisi olla yksi potentiaalinen paikka, sillä sinne kerättiin sotasaalista Berliinistä. Antiikki ja taide | 11 Hannu Takala arkeologisilla kaivauksilla. Eremitaasissa todellakin oli sotasaalistaidetta. Hän oli saanut kollegaltaan listan, jossa oli Eremitaasiin evakuoituja taide-esineitä. ?. – Huomasin, että listat pitävät paikkansa. Hän on tehnyt töitä arkeologina ja hän tutki Suomen vanhimpia asutuksia. Sen sijaan Neuvostoliito vaati välirauhansopimuksessa Suomea palauttamaan miehitysalueilta pois viedyt esineet, joista suurin osa onkin palautettu. Niistä löytyi listoja esineistä, joita museoihin oli evakuoitu ja Takala julkaisi listat kirjassaan. Lista on mykistyttävää luettavaa. Sotasaalista ei saanut pitää itsellään, mutta jotkut sotilaat kuitenkin omivat saaliin. Kun Takala sai tietoonsa, että Pietarissa Eremitaasissa olisi evakuoituja taideteoksia, hän pyysi tutkimusluvan museoon. – Aivan varmasti rajan takana on vielä arvokkaita maalauksia, kuten vaikkapa Edelfeltiä, joista kukaan ei tiedä mitään. matkakertomuksia, joita he olivat kirjoittaneet, kun olivat käyneet sotasaalisvarastoissa. Valamon luostarista Eremitaasiin päätyi kahdeksan taideteosta syyskuussa 1940. – Suomalaiset olivat itsekin syyllistyneet samanlaiseen ryöstelyyn Itä-Karjalassa, josta tuotiin tänne esimerkiksi ikoneita. Tämä oli vasta pieni otos listoista. Meillä oli taannoin usean museon yhteishanke, jonka yhteydessä tiedustelimme Eremitaasista näitä taideteoksia. Tämä tarkoittaa, että Venäjällä voi olla paljon museoita, joiden kokoelmissa saattaa olla suomalaista sotasaalista. ARKEOLOGIAN KAUTTA ASIAAN. Sieltä löytyi myös museon tutkijoiden Kansainväliset sopimukset edellyttävät sotasaaliin palauttamista Tauluja jäi asuntojen seinille. He eivät osoittaneet erityistä mielenkiintoa. Omat resurssini eivät tällä erää riittäneet koko Venäjän museokentän läpikäymiseen. Hän teki kenttätöitä Karjalan alueella ja tutustui alueen museoihin. Etnografiseen museoon sieltä päätyi kankaita, mattoja ja ryijyjä. Takalan mukaan olisi hienoa päästä järjestämään näyttely, jossa esitellään Neuvostoliittoon jäänyttä sotasaalista. Kansainväliset sopimukset edellyttävät sotasaaliin palauttamista ja kulttuuriperinnön suojelua. Sota-aikana myös esiintyi ryöstelyä. Sotasaalistaidetta saattaa olla muissakin museoissa. – Venäläiset tutkivat itse asiaa sotien jälkeen ja tiedetään, että osa sotilaista varasti esineitä. – En tiedä, mitkä olisivat muita potentiaalisia museoita. nografisessa museossa. Takala tutki tällä erää vain kahden museon listoja. Kun sain kirjan valmiiksi, nyt jo edesmennyt arkkitehti Juha Lankinen otti yhteyttä. – Sitä olemme yrittäneet. Tutkijan uteliaisuus vei mennessään. En ollut koskaan törmännyt niihin aikaisemmin. Viipurin sotasaalisvarastoon rekisteröitiin kymmeniä töitä, joukossa muun muassa Albert Edelfeltin Kalastajia. Puhumattakaan siitä sotasaaliista, joka on päätynyt yksityiseen omaisuuteen. Kukaan ei aihetta ollut aikaisemmin tutkinut, joten Takala päätti ryhtyä työhön ja valmiina hedelmänä on keväällä ilmestynyt kirja. Takala päätyi sotasaaliiden äärelle arkeologian kautta. Suhtautuminen sotasaaliiksi otetun omaisuuden palauttamiseen vaihtelee suuresti maittain: vastaus siihen, kuka omistaa toisen henkilön tai valtion haltuun päätyneen sotasaalisesineen, riippuu kysyjästä ja vastaajasta. – Selvitin millaista esihistoriallista aineistoa Karjalan museoissa on. Saadaanko sotasaalista koskaan takaisin Suomeen. Monrepos’n kartanosta Eremitaasiin evakuoitiin 18 taideteosta. Suomi tai yksityiset kansalaiset eivät koskaan ole esittäneet vaadetta palauttaa Karjalaan jäänyttä irtainta esineistöä. Siitä oli ryöstelystä hyvin ankarat rangaistukset, joten en usko, että ryöstely oli mitenkään kauhean laajamittaista. Kuuluuko se edes suomalaisille. Silloin tajusin, että iso osa museoista oli tuhoutunut sodissa ja siitä sai alkunsa kirja museoiden sotasaaliista ja tuhoutumisesta. Venäjä katsoo edelleen, että he ovat oikeutettuja pitämään sotasaalisesineet itsellään
Asiasta uutisoi Aamulehti. Kirja esittelee yli 50 kiinnostavaa sotahistoriallista retkikohdetta Helsingistä. Kirjassa on runsaasti kuvia esitellyistä kohteista. Monet näistä ovat suurelle yleisölle tuntemattomia. Korundin juhlanäyttely esittelee laajasti tämän ajan kuvataidetta, joka kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, mitkä asiat koettiin tärkeiksi. Antiikki ja taide | 13 Jälleenrakennuksen taidetta ROVANIEMEN TAIDEMUSEO juhlistaa 100-vuotista Suomea laajalla näyttelyllä Lapin jälleenrakennuksen taiteesta: Uuteen aamuun – jälleenrakennettu maisema lappilaisessa taiteessa. Hän luonnostelee lyijykynällä käyttäen malleina Janssonin kirjoja. Tutustu päiväkävelyllä sotahistoriaan MIKSI KANSALLISMUSEON ulko-ovessa on luodinreikä. Joskus kuvien hahmot ovat jopa eri tarinoista. Kun hahmotelma rupeaa olemaan valmis, alkaa tarkka piirtäminen tussilla. Hankkeen tutkijoista näyttelyn suunnittelussa on mukana taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirvioja. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Lapin yliopiston ”FEENIKS – Taide ja kulttuuri osana Lapin sodan jälkeistä henkistä ja materiaalista jälleenrakennusta” -hankkeen kanssa syksyllä 2017. Helsingin keskustaan sijoittuu noin kymmenen kävelyreittiä karttoineen, joiden avulla pääsee tutustumaan autenttisiin sotapaikkoihin ja muistomerkkeihin. Kun Slotte aloitti mukien kuvittajana, hän ei arvannut, että muumeista tulisi hänen elämäntyönsä. Lopuksi haetaan sopivia sävyjä ja väritetään kuva. Myös Lapin jälleenrakennukseen liittyvät materiaaliset ja mentaaliset erityispiirteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Näitä piirteitä Feeniks-hankeen tutkijat nostavat esiin. Mukana myös vanhoja kuvia eri sodista. Suomen Lappi oli sodan jälkeen hävitetty maakunta. Kantakaupungin ulkopuolelta retkikohteeksi voi valita vaikkapa ensimmäisen maailmansodan linnoituksia, toisen maailmansodan tykkipattereita tai sankarihautausmaita.. Slotte leikkaa valmiin sapluunan irti paperista ja kokeilee, miltä kuva näyttää teipattuna mukin kyljessä. Usko tulevaan ja parempaan huomiseen löytyy muista kuin tuhon ja hävityksen kuvista. Usein kuvitus syntyy yhdistelemällä eri kuvia. Tuo aika elää edelleen myös nykyhetkessä niin hyvässä kuin pahassakin. Muumimukeja on valmistettu kaikkiaan jo 80 kappaletta, joista Slotte on tehnyt 73. Missä patsaita säilytettiin sodan aikana. Muumimukeja jo 80 TOVE SLOTTE on piirtänyt jo 30 vuotta muumimukeja ja sillä hän on piirtänyt niitä jo vuodesta 1990 alkaen. Pääkaupunkiseudulta löytyy sotahistoriallisia kohteita niin sisällissodan ajalta kuin ensimmäisen maailmansodan sekä talvija jatkosodan vuosilta. Materiaalisen jälleenrakennuksen rinnalla kulttuuritoiminta oli tärkeässä osassa henkistä jälleenrakennusta. Professori Marja Tuomisen mukaan monet suomalaiset eivät tienneet eivä tkä edelleenkään tiedä Lapin hävityksistä paljon. Slotte tekee kaiken käsin. Muun muassa näihin antaa vastauksen toimittaja-kirjailija Pauli Jokisen teos Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä, Reittejä pääkaupunkiseudun sotahistoriaan. Tutkijoiden lähtöoletus on, että Lapin materiaalista ja mentaalista elämänpiiriä kohdannut hävitys ulotti vaikutuksensa syvälle sen kokeneiden menneisyyssuhteeseen, nykyhetken määrittelyyn ja tulevaisuuden odotuksiin. Missä pääsee tutustumaan Viaporin maalinnoituksen luoliin
14 | Antiikki ja taide Sanoittaja Vexi Salmi testamenttasi satoja teoksia Hämeenlinnan Taidemuseolle Minua kiehtovat viiva ja väri Vexi Salmi kerää taidetta taiteen vuoksi. – En halua että Hämeenlinnan taidemuseoon varattaisiin pyhättö juuri minun töilleni. Taustalla seinällä Pertti Kekaraisen Density ja kädessä Juhana Blomstedtin Moby Dick. Ne ovat siellä varastossa ja museo voi laittaa taulujani esille vähän kerrassaan ja lainata niitä muillekin museoille, sanoittajamestari Vexi Salmi sanoo.
TEKSTI: JUHANI KARVONEN S anoittaja Vexi Salmen, 75, huoneistossa Helsingin Perämiehenkadulla vallitsee naulanhakkauskielto. – Olen testamentannut kaikki teokset museolle. Ne ovat siellä varastossa ja museo voi laittaa taulujani esille vähän kerrassaan ja lainata niitä muillekin museoille. Onneksi monien museoiden henkilökunnissa samoin kuin taiteilijasuvuissa oli kaukaa viisaita ihmisiä, jotka piilottivat teoksia. Museo on järjestänyt kolme näyttelyä, joissa esillä on ollut kymmeniä Salmen kokoelman teoksia. Suuri osa teoksista on ollut taiteilijasukujen hallussa tai ainakin teosten aikaisemmat omistajat tunnetaan hyvin, koska galleristi Peter Barthin, isä taiteilija Carl Barth kuului Reinin ekspressionisteihin. Antiikki ja taide | 15 . Etenkin grafiikkaa on näiden ihmisten ansiosta säilynyt tähän päivään saakka ja edelleen uusia teoksi löytyy talojen vinteiltä ja muita kätköistä. Kun eri tauluja on esillä muutama kerrallaan, kiinnostus säilyy ja mahdollisimman moni näkee ne. Hitler julisti ekspressionismin ja muutkin uudet suuntaukset rappiotaiteeksi ja ne joutuivat kansallissosialistien epäsuosioon. Jos samat taulut olisivat jossakin pyhätössä esillä ,ne kiinnostaisivat kävijää ehkä vain kerran. Omia teoksiani voi olla esillä erilaisissa teemaja yhteisnäyttelyissä. Perämiehenkadun huoneistossa on muun muassa Kalervo Palsan Perhe koristaa Salmen olohuoneen seinää.. Ensimmäinen “Intohimona taide” -näyttely oli 2005, sen jälkeen on ollut pari pienempää. Salmi on ostanut paljon myös kotimaisten taiteilijoiden veistoksia ja tauluja. Hämeenlinnan Taidemuseossa on Viipurista evakuoidun Viipurin Taiteenystävien kokoelmasta pääosa. – Seinille ei enää mahdu uusia tauluja ilman että nykyisiä pitäisi jotenkin järjestellä, naurahtaa Salmi Salmen ja hänen puolisonsa Katri Wannerin kodissa on toistasataa taulua, kymmenittäin veistoksia ja tuhansia kirjoja. – Olen ostanut niitä eräästä düsseldorfilaisesta galleriasta. Lokakuussa avataan toinen isompi noin 60 teoksen näyttely, joka esittää saksalaista ekspressionismia. Salmi on kerännyt taidetta aktiivisesti 30 vuotta. Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmissa on satoja Salmen tauluja. Perämiehenkadun ja Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmissa on yhteensä 700–800 teosta. En halua että museoon varattaisiin jonkinlainen pyhättö juuri minun töilleni. – En valitse taidetta, se valitsee minut, sanoo Salmi. – Monet ekspressionistit, jotka tuolloin olivat taidekoulujen opettajia, menettivät työnsä ja joutuivat näyttelykieltoon
Leena Luostarisen öljyvärityö Lumikukat on yksi kotikokoelman töistä. Löytölapsi on sananmukaisesti löydetty.. Anne Koskinen kerää teiden varsilta kiviä ja jalostaa niitä taiteeksi. 16 | Antiikki ja taide Leena Luostarisen Lootuksia koristaa Salmen olohuoneen seinää
– Rakastan tietoa ja kauneutta ympärilläni. Salmen taide on pääosin modernia ja nykytaidetta, sitä vanhempaa ei kokoelmissa ole. Luen taidekirjallisuutta, mikä on opettanut alasta paljon. Vexi Salmi on itse todennut, että hänestä ei olisi tullut iskelmäsanoittajaa ilman Antti Hammarbergiä ja Antti Hammarbergistä olisi tuskin tullut Irwin Goodmania ilman häntä. Vuonna 1951 isä sairastui ja kuoli. ?. – Muistan miten luin innolla GallenKallelan kuvittamaa Seitsemän veljeksen juhlapainosta. – Joskus pikkupoikana lainasin Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu kirjan enkä ollut TOIVO KÄRJELLÄ SUURI MERKITYS OMALLE URALLE ?. Kyllästyin siihen hommaan ja muutin Helsinkiin Musiikki Fazerin leipiin. Ensimmäinen hänen sanoittama kappaleensa levytettiin 27. Vaikka olisin päättänyt etten enää osta, on ne rahat vain jostain kaivettava. – Muistaakseni vuonna 1969 istuimme iltaa hämeenlinnalaisessa Ravintola Hälläpyörässä Taidemuseon intendentti Taisto Ahtolan ja muutaman muun paikallisen taiteentuntijan kanssa. KUVA KIINNOSTI JO LAPSENA. Taidekirjallisuuden ohella Salmella on hyllyissään tuhansia kirjoja proosaa ja muuta kaunokirjallisuutta. Salmi sanoitti, Irwin sävelsi ja lauloi. Hän opiskeli aluksi somistajaksi. – Taiteen tuntemukseni olen hankkinut itseopiskelulla ja taiteen kerääminen on ollut ammattimaista 1980-luvulta saakka. Viime vuosina Salmi on lisännyt taidekokoelmaansa muutaman teoksen vuosivauhdilla. Salmi varttui Hämeenlinnassa ja kävi muun muassa monista suurmiehistään muun muassa Sibeliuksesta ja Paasikivestä tunnettua Hämeenlinnan poikalyseota. Salmi on aina korostanut myös Toivo Kärjen suurta merkitystä omalle uralleen. Salmi muistaa käyneensä kirjastossa lainaamistarkoituksessa vain kerran elämässään. Rock tuli Suomeen 1950-luvulla, ja kaksikko ryhtyi tekemään musiikkia. VANHA TAIDE ON KALLISTA. Salmi kävi keskikoulun jälkeen Myyntija mainoskoulun vuoden pituisen somistajalinjan. Piirtäjän opinnot jäivät mutta päädyin somistajaksi, mitä työtä en ole päivääkään tehnyt. – Kirjoitan enää jotakin värssyjä hyvien ystävien sävellettäviksi. Salmi sai ensikipinän taiteeseen juuri ennen muuttoaan Helsinkiin. Se on suurin syy, miksi testamenttasin kokoelmani nimenomaan Hämeenlinnan Taidemuseolle Salmi laskee tehneensä noin 8000 sanoitusta. Veikko Olavi ”Vexi” Salmi on suomalainen levytuottaja ja iskelmäsanoittaja. Salmi on kolunnut kotija ulkomaan gallerioita ja museonäyttelyitä kolme vuosikymmentä. Muutaman kymmenen vuoden päästä taulun hinta voi olla mitä tahansa, minkä takia hintoja on minusta turhanaikaista spekuloida. Salmen äiti oli tehtaan työntekijä ja isä kirvesmies. Niistä yli 3000 on levytetty, mikä on Salmen mukaan myös maailmanennätys. – Kiivaimpina vuosina ostin parikymmentä taulua vuodessa. Hän ryhtyi 1960-luvun lopulla sanoittamaan ja suomentamaan MusiikkiFazerin tuottamia iskelmiä. Lisäksi Euroopan vanhaan taiteeseen vaikutti paljon roomalaiskatolinen kirkko. Salmella ei ole erityistä mielitaiteilijaa tai tyylisuuntaa. Neljävuotiaana Salmi tutustui Antti Hammarbergiin, vuotta nuorempaan poikaan, josta tuli myöhemmin hänen pitkäaikainen työkumppaninsa. Noudatin kehotusta ja sai siitä uuden kipinän taiteeseen. Minua viehättävät viiva ja väri. Ehkä jonkinlainen konkreettisuuden ja abstraktisuuden sekoitus. Sanoitukset ovat tietyllä tapaa oman aikakautensa ilmentymiä. Hänen siskonsa oli viisi vuotta vanhempi. – Vanha taide on kallista ja lähinnä huutokauppatavaraa ja hinnat liikkuvat sellaisissa summissa ettei minulla ole niihin varaa. – En osta taidetta sijoitusmielessä tai rahan takia, vaan vaaliakseni sitä. Sitä minun olisi pitänyt harrastaa päivittäin jotta taito olisi pysynyt ja käsi tottelisi. He keksivät itselleen taiteilijanimet: Salmesta tuli Emil Retee ja Hammarbergistä Irwin Goodman. Salmen kiinnostus taiteeseen on perua jo lapsuudesta. Päätin että minusta tulee mainospiirtäjä tai pilapiirtäjä, mutta Kari Suomalaisen taso pilapiirtäjänä asetti sellaiset rajat, että pilapiirtäjän ura tuntui ehkä saavuttamattomalta. Salmi tuli alun perin tunnetuksi Irwin Goodmanin laulujen ja rallien sanoittajana (esimerkiksi ”Ei tippa tapa” ja ”Ryysyranta”), ja hän oli tärkein vaikuttaja Irwin Goodman -hahmon synnyssä. lokakuuta 1965. – Muutin pois Hämeenlinnasta 27-vuotiaana vuonna 1969 tehtyäni sitä ennen muutaman vuoden hommia Irwin Goodmanin managerina. Antiikki ja taide | 17 Hannu Väisäsen, Leena Luostarisen, Carolus Enckelin, Matti Peltokankaan, Pehr-Åke Laurenin, Pekka Ryynäsen, Kalervo Palsan, Juhani Harrin, Sanna Lepän, Matti Kujasalon, Juhana Blomstedtin, Marjatta Tapiolan, Marika Mäkelän, Wardin Rafael, Pertti Kekaraisen ja Tiina Ketaran töitä mutta myös ulkomaisten taiteilijoiden kuten amerikkalaisen Jim Dinen ja islantilaisen Kristjan Gudmundssonin teoksia. Hinta ei ole ensimmäinen kriteeri ostoksille. En tiedä mikä on kokoelmani arvo enkä ole nähnyt sitä tarpeelliseksi edes pohtia. Salmi aina hankkinut tietonsa itseopiskelun kautta, mikä pätee myös taiteeseen. Ahtola kehotti minua käymään Taidemuseossa. Nuorilla on erilainen maailma kuin minulla eivätkä minut sanoitukseni enää osu samalla tavoin nuoriin sukupolviin. Sanoituksen teorian Salmi opetteli Toivo Kärjen antamasta V. Nykytaiteessa joku nimi voi olla tänään suosioissa ja taiteilijan teoksilla on nimen perusteella kenties hyväkin hinta. – Minulla on yli 3000 taidekirjan kokoelma, ja saksalaisen taiteen kirjamäärä lienee maan suurin. Sen jälkeen päätin etten enää lainaa, vaan ostan aina oman kirjan. Artin Runoanalyysi ja runotekniikka -kirjasta. Se kuvasto ei puhuttele minua. Jos päädyn toistamiseen saman taulun eteen, tiedän että peli on menetetty. Lähde Wikipedia Muun muassa kuvitetun Kalevalan tehneen Hannu Väisäsen Marjatta Matalasta piirtyy silmiin myös Mariaja Jeesus-lapsi. En osta taidetta sijoitusmielessä, vaan vaaliakseni sitä hennoa palauttaa takaisin. Heidän yhteistyönsä kesti kaikkiaan 25 vuotta aina Irwin Goodmanin kuolemaan saakka. – Itsetuntemus on kasvanut. Genre-ajattelua minulla ei ole. En ole käyttäyt ulkopuolista apua taidehankintoihini koskaan. Piirtäminenkin on jäänyt
Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu. 18 | Antiikki ja taide Pitsiä Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo
Pitsien moni-ilmeisyys perustuu tekijänsä luovuuteen ja käytettyihin tekniikoihin. PITSI MUOTOKUVISSA. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu Merja Tanhua, Roosa, 2013. Ilman niitä ei pitsi olisi pitsiä. Museon kaikissa saleissa on pitsejä esillä vitriineissä. Antiikki ja taide | 19 . Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Pitsitekstiileitä on lainattu näyttelyyn muun muassa Naantalin museosta ja Turun museokeskuksesta sekä useasta kotimaisesta yksityiskokoelmasta sekä yhdeltä ranskalaiselta ja italialaiselta pitsikeräilijältä. Jopa museokahvion pöydillä – lasin alla – on kymmenittäin toinen toistaan viehättävämpiä pitsikauluksia. Pitsin olemukseen kuuluu olennaisesti se, että siinä on reikiä. Tämän tekstiilituotteen historia on vuosituhansia vanha, mutta länsimaissa pitsejä on tehty vasta 1500-luvusta lähtien. pigmenttivedos 80 x 60. Salon taidemuseo.. Niitä syntyy ommellen, nypläten, virkaten, neuloen, solmien, haarukoiden, käpyillen ja pujotellen. TEKSTI: MARJUT POPELKA S alon taidemuseon Pitsi on POP -näyttelyssä on esillä 80 taideteosta 1600-luvulta tähän päivään asti ja yli sata aitoa, erilaisilla tekniikoilla tehtyä pitsiä. Maalauksiin ikuistetut ja näytteillä olevat pitsit esimerkittävät monipuolisesti eri tekniikoita ja kertovat samalla pitsin historiasta länsimaissa. Pitsiä syntyy ommellen, nypläten, virkaten, neuloen, solmien, haarukoiden, käpyillen ja pujotellen. 1600-luvulta tähän päivään Pitsiä Kiehtovaa turhuutta Ilman reikiä ei olisi pitsiä. Pitsi on koristeellinen lisä, tuotettu vain sen kauneuden takia
Yksityiskohta tekstiilitaiteilija Nithikul Nimkulratin ”Seeing Paper”-installaatiosta vuodelta 2015. Näyttelyssä on hänen maalaamansa pastellinsävyinen muotokuva Miss Heckford (1757), joka edustaa tyypillistä eurooppalaista rokokootaidetta. KEVEÄÄ ROKOKOOTA. Esillä myös pitsinen päivänvarjo, erilaisia taidokkaita pitsikauluksia sekä puseronaluksia, kampausviitta ja verkkopitsikäsineitä – ja kaikki tämä on tuotettu vain pitsin kauneuden vuoksi. Pitsien koristamia hattuja 1800-luvun jälkipuoliskolta. Niiden silkillä päällystetty kupu on koristeltu kirjonnalla, takana on soma silkkirusetti ja edessä näyttävä, usein rypytetty pitsi eli tykki. Gunnar Berndtsonin Shakinpelaajatmaalaus (1878) on historiallinen tilannekuva. Puvussa on loisteliaita silkkinauhoja ja -rusetteja, hihansuita ja syvään uurrettua kaula-aukkoa koristavat pitsit. Taiteilijat ovat ikuistaneet muotokuviin aikansa muotia, johon pitsit ovat olennaisesti kuuluneet. 1900-luvulla käsintehdyn pitsin valmistus Jukka Rusasen Trésor-teos 2016-2017, silkki, kangas, lanka, öljyväri ja maalauspohja. Näin keveää ja sulokasta vain pitsi voi olla. Interiööri ja aikakauden puvut edustavat 1600-luvun barokkia. Berndtson pyrki tyylissään äärimmäiseen tarkkuuteen, ja niinpä maalauksessa on jälkipolville tallentunut tarkka kuvaus aikakauden asujen yksityiskohdista pitseineen. Muodikkaiden pukujen taidokkaasti nyplätyt ja ommellut pitsit kertovat kantajansa arvosta ja yhteiskunnallisesta asemasta sekä pitsin roolista aikansa muodissa. Huomio kiintyy erityisesti miehen upeaan nyplättyyn pitsikaulukseen ja leveisiin hihansuupitseihin, jotka muodostavat yhtenäisen asusteparin. Suomalaisen rokokootaiteen merkittävin, ehkä ainoa edustaja oli Isak Wacklin (1720 1758). Lukuisia pitsimalleja 1500-luvulta tähän päivään onkin jäljitettävissä keräilijöiden ja museoiden kokoelmista, mutta myös ylhäisön muotokuvista. Maalauksissa kuvattujen pitsien tyylit ovat 1800-luvulle asti peräisin muualta Euroopasta, samoin kuin suuri osa esillä olevista käsin nyplätyistä ja ommelluista pitseistä. Näyttelysaleihin kronologisesti ripustetut muotokuvat kertovat pitsin merkityksestä hovien, ylhäisön sekä säätyläisten vaatetuksessa eri aikakausina. 20 | Antiikki ja taide Museon buduaarista löytyy monipuolisia esimerkkejä pitsitekstiileistä, kuten kokoelma hattuja ja tykkimyssyjä. Frivolitee-pitsi, 1900-luku, Suomi, puuvillaa.. Kiintoisa yksityiskohta on muutamien maalausten edessä olevat pikku vitriinit, joihin on löydetty maalausta vastaavat aidot pitsitekstiilit
Eikä valokuvataidettakaan ole unohdettu: esillä on muun muassa palkitun argentiinalaisen Romina Ressian tunnetuin teos Bubble Gum sekä Merja Tanhuan valloittavia lapsimuotokuvia, joita luonnehditaan puoliasetelmiksi. ”Nypläämisestä on muodostunut minulle tapa ilmaista itseäni. Vieläkin on tarjolla pitsien koristelemia sukkanauhaliivejä, ja monen morsiamen hääpuvun alle kätkeytyy romanttinen pitsinen sukkanauha. Myös muodit ja tyylit muuttuivat eikä koneellisia pitsejä juurikaan arvostettu. Jopa valokuitu kutoutuu ajattoman pitsimäiseksi, kuten kuvanveistäjä Helena Hietasen Teknopitsi ja Pienempi teknopitsi -teokset osoittavat. päivään asti Salon taidemuseo Veturissa, Mariankatu 14, 24240 Salo. Marjatta Hietaniemen kokoelma.. ”PITSI ON POP” -näyttely on avoinna syyskuun 17. . Pitsillä on niissä tietysti oma roolinsa. Tästä on hieno esimerkki raumalainen Tarmo Thorström, jolta on näyttelyssä neljä mielenkiintoista, puuvillasta nyplättyä teosta, joista Tandem-pitsi on tuotettu yhteisöllisenä projektina. Myös Jukka Rusanen sisällyttää käsityötä taiteelliseen prosessiinsa. Perinteisten silkin, pellavan, puuvillan ja villan lisäksi pitsien materiaalina käytetään myös solmeiltua paperinarua, kuten tekstiilitaiteilija ja -suunnittelija Nithikul Nimkulrat teoksissaan Seeing Paper, A Glas ja A Cup. Kaksi kaulusta 1900-luvun alkupuolelta; Maltanpitsillä reunustettu kaulus sekä Valenciennes-pitsillä reunustettu kohokirjottu kaulus, jossa on upotuksina ommeltua pitsiä. Eikä pitsien virkkaaminen ole vain naisten harrastus, myös miehet virkkaavat, neulovat ja jopa nypläävät pitsejä. Tästä ovat esimerkkeinä Trésorja Trinity-teokset, joissa taiteilija on käyttänyt muun muassa silkkiä, kangasta, lankaa ja öljyväriä – pitsiä unohtamatta. Reunapitsejä, nyplättyä Genovan pitsiä, Italia, 1600-luvun alku, pellava. Pitsien harrastus ei ole meillä missään vaiheessa loppunut, joskin eri tekniikoiden suosio on vaihdellut. www.salontaidemuseo.fi Yksityiskohta kauluksesta, ommeltua venetsialaista Gros Point -pitsiä, värjätty teellä. Moni nykytaiteilija on ottanut pitsin osaksi taideteostaan. Lisäksi sosiaalinen media tuo yhteen pitsiharrastajia eri puolilta maailmaa. Thorström kutsuu itseään arkailematta pitsitaiteilijaksi. Italia, 1800-luvun loppu. PITSI JA NYKYTAIDE. Pitsini tasapainottelevat käsityön ja kuvataiteen rajalla”, hän kirjoittaa nettisivuillaan. Ylellisyystekstiilinä pitsi on nykyään kaikille helposti saatavilla oleva koriste. Käsityöharrastuksen uusi tuleminen 2000-luvulla on herättänyt uudelleen kiinnostuksen pitsejä kohtaan. Avoinna ti-pe 10-18, la-su 11-17. Antiikki ja taide | 21 ja kysyntä alkoi hiipua, kun teollistuminen vauhditti koneellista pitsituotantoa. Esimerkiksi ikivanha makramee-solmeilu koki kukoistusvaiheen 60ja 70 -luvuilla, jolloin hippikansa solmi vöitä ja laukkuja puuvillalangasta makramee-tekniikalla. Pitsin osaajat vähenivät, ja pitsit katosivat näkösältä, mutta jäivät sentään koristamaan naisten alusasuja. Nykytaiteilijoiden käsissä moni-ilmeinen pitsi on saanut uusia ilmaisumuotoja erilaisten materiaalien luovan käytön ansiosta
Heräämistä, mutta positiivisessa hengessä: ei väkivaltaa vaan rauhanaatetta. normaalisti ylioppilaaksi ja pääsin Suomen Taideakatemian kouluun normaalia tietä pääsykokeen kautta, Krohn kertoo kirjan haastattelussa, jonka on tehnyt amanuenssi Tanja Pääskynen. Hänen isänsä oli kuvataidekriitikko ja Taide-lehden päätoimittaja Alf Krohn. Inari Krohnin setä oli kuvataiteilija, lokakuun ryhmän perustajajäsen Ernst Krohn ja äidin sisar kuvataiteilija Eva Cederström. – Taidegrafiikka on innovatiivinen taidemuoto ja sen avulla olen pystynyt tuomaan esille uusia ajatuksiani. 22 | Antiikki ja taide I nari Krohn on lähtöisin tunnetusta taiteilijasuvusta. Se on kiehtovaa, ehdottoman kiehtovaa, Krohn kertoo. Olin kuitenkin koulussa vain yhden lukukauden. Silloin yksityisoppilaaksi pääsy oli vielä mahdollista. Uransa alkuvaiheessa hänen taiteensa oli yhteiskunnallista ja poliittista. Ensimmäisen näyttelynsä Krohn piti 1960-luvun loppupuolella. AASIASTA JA KUSTAVISTA. YHTEISKUNNALLISTA JA POLIITTISTA. Palasin takaisin lukioon, kirjoitin Inari Krohn on kantaaottava taidegraafikko Taiteen tärkeät teemat Krohnin kantaaottavaa taidetta. Kustavista hän maalasti. Inari Krohn on tunnettu erityisesti taidegrafiikasta ja hän on toiminut 1990-luvulla Kuvataideakatemiassa taidegrafiikan professorina. Sisareni kirjailija Leena Krohnin kanssa teimme lastenkirjan Vihreä vallankumous, jonka taustalla oli uutinen Yhdysvalloista: Berkeleyn yliopiston mielenosoituksesta puiston puolesta. Inari Krohnia on innoittanut niin ulkomaanmatkat kuin tutut kotimaan maisemat. – Seurasimme tarkkaan, mitä maailmalla tapahtuu. Taiteilijan ura oli Krohnille luonnollinen valinta. Lopputulos syntyy monien valintojen ja työvaiheiden kautta. Yhtenäisyysrintama vuodelta 1971. En sopeutunut sinne silloin ollenkaan: kaikki muut oppilaat olivat minua paljon vanhempia. Maalauksissani ei ollut taustalla puoluepolitiikkaa tai sosialistista realismia, vaan pikemminkin uudenlaista ajattelua, halua uudistaa luutuneita arvoja. Taiteilija Inari Krohnilla on taiteessaan neljä tärkeää teemaa: luonto, itämaiset kulttuurit, satumaailmat ja oma lähiympäristö. Alussa mielessä on hämärä mielikuva. Grafiikka on rikas taidemuoto: käsityöläistekniikka, jossa on valtavasti eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Lopetin lukion, ja pääsin yksityisoppilaaksi Suomen Taideakatemian kouluun. 1960-luvun nuorena Krohn kommentoi Vietnamin sotaa ja New Left -liike ja Ranskan opiskelijamellakat tulivat tutuiksi. Työn edetessä täytyy miettiä seuraavia vaihtoehtoja: mitä värejä siihen tulee, miten sen yhdistää joihinkin toisiin vedoksiin. Krohnin sisar on kirjailija Leena Krohn. – Päätin 14-vuotiaana, että haluan kuvataiteilijaksi enkä miksikään muuksi. Uuden grafiikanteoksen tekeminen on aina haaste. Hän otti taiteessaan kantaa muun muassa ihmisoikeuskysymyksiin
Tein 1970-luvulla vesiväreillä ensimmäiset kuvani Kustavista. ?. Tutustuin hänen luonaan vierailulla ollessani venäläisiin taiteilijoihin ja museoihmisiin. Kuvataideakatemian taidegrafiikan professori 1995-1998. Uni vuodelta 2914 on Krohnin uudempaa tuotantoa. Ensimmäinen näyttely vuonna 1969. Hän matkusti junalla Siperian halki Japaniin. Sisko kirjailija Leena Krohn. Syntynyt 18.9.1945 Helsingissä ?. Artekissa minulla oli näyttely, johon kaikki esille laittamani teokset olivat vesiväritöitä, hän muisteli. Äitini tuttava Punaisen Ristin kautta oli vastaanottamassa minua Tokiossa. ?. ne ovat lähtöisin vuodelta 1969, jolloin Krohn teki myyntinäyttelyn tuotoilla yksin matkan Aasiaan. Antiikki ja taide | 23 TEKSTI: PAULI JOKINEN Taiteen tärkeät teemat INARI KROHN ?. ?. ?. Krohnin kantaaottavaa taidetta. Taidemaalari, graafikko ja kirjailijaOpiskellut Suomen taideakatemiassa sekä Ranskassa. Julkaissut kaksi kirjaa: Muusa kirjahyllyssä (2004) ja Musta ja muut värit (2006). He kaikki lähettelivät hyvälaatuisia Leningrad-vesivärejä minulle. teossarjan, josta on näyttelyssä useampi teos, kuten Alastalon salissa vuodelta 1976. Matka vaikutti pitkän aikaa työhöni ja varmaan vaikuttaa vieläkin: idän kulttuuri on minulle hyvin läheinen, Krohn kertoi matkasta Lähellä ja kaukana -kirjassa. – Minulla oli upea matka, todella vaikuttava. Yhtenäisyysrintama vuodelta 1971. Muutoin matkustin ja liikuin yksin mukanani päiväkirjani, johon piirsin ja kirjoitin kaikkea matkalla kokemaani. – Sain silloin Venäjällä opiskelemassa olleelta ystävältäni, sittemmin Valamon konservointilaitoksen johtavalta konservaattorilta Helena Nikkaselta Leningradakvarellivärit. Öljymaalaus Kansainvälinen vuodelta 1972. Öljyvärit vaihtuivat akvarelleihin hieman sattumalta. Delhistä hän palasi Moskovan kautta takaisin Suomeen. Sieltä matka jatkui laivalla Bangkokiin ja lentäen Delhiin. ?. Krohnin teoksissa on vahvasti läsnä itämaiset vaikutteet
Perhepiiri kuuntelee ääneen luentaa, kuka enemmän, kuka vähemmän tarkkaavaisesti. Tällä hetkellä sen saa Suomen Kuvataideakatemiasta valmistunut, lahjakas kuvataiteilija. Säätiön parhaillaan esillä oleva Kansakunta tilaustyönä -näyttely kertoo, miten taiteilijat näkivät ja kuvasivat suomalaista luontoa ja ihmisiä 1800-luvun puolivälin Lasikaton koristeet ja sisätilojen koristemaalaukset ovat Salomo Wuorion (1876–1938) käsialaa. 24 | Antiikki ja taide T Taidesäätiöillä on Suomessa ollut merkittävä rooli kuvataiteen keräämisessä, ja kokoelmia on usein pyritty esittelemään myös suurelle yleisölle. – Säätiö jakaa vuosittain 22000 euron apurahan suomalaiselle taiteelle. Säätiön tehtäväkenttä on laaja. Käynnissä on vanhaemännän vetämä Raamatun lukuhetki. Osa hahmoista katsoo taiteilijan suuntaan. Lainaamme teoksia ammatillisiin museoihin Suomeen ja ulkomaille mahdollisuuksien mukaan, kertoo säätiön asiamies Anu Kehusmaa. –Taidesäätiö Merita osallistuu myös Suomen taidesäätiöiden (STSY) yhteistyöhön ja sillä on omaa näyttelytoimintaa. Vaatteet, astiat, kangaspuut ja ihmisten olemus todistavat talon suhteellisesta vauraudesta. – Ylläpidämme ja kehitämme säätiön taidekokoelmaa. Pankkimiesten kokoelmasta muotoutui kansallisaarre Säätiöllä yli tuhat teosta aidesäätiö Merita on yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on toimia suomalaisen taiteen ja taidehistorian tutkimuksen hyväksi. Yksi kokoelman vanhimpia maalauksia on Robert Wilhelm EkmaninSunnuntaiaamu talonpoikaistuvassa vuodelta 1857. Maalauksessaan Ekman käsittelee valoa varsin taitavasti.. Raamattu kertoo, että tässä pirtissä oli lukutaitoisia ihmisiä ja että hengen voimaan luotettiin. Maalaus loi aikoinaan kansallista identiteettiä ja kuvasi myös uskoa. Taidesäätiö Meritan näyttely kattaa ajallisesti lähes kaksi vuosisataa suomalaista kuvataidetta. Taidesäätiö Merita ei enää hanki uusia taiteoksia, mutta työsarkaa riittää ylläpidossa ja dokumentoinnissa
Kriitikot pitivät maalauksesta: se oli ”niin elävä kuin itse luonto parhaimmassa valossaan.”. Etualalla nainen soutaa poispäin pihapiiristä, jossa voi päärakennuksen edessä erottaa mieshahmon. Pirtin piipusta nousee savua. Maalauksessa on myös pari pientä ihmishahmoa. Antiikki ja taide | 25 . TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO Kaunistunnelmainen on Johan Knutsonin Suomalainen saaristomaisema Barösundista. Mielenkiintoisin yksityiskohta on iso purjevene, joka näkyy osin niemen takana.Toisella puolella kulkee siis laivaväylä hieman suuremmille aluksille.Meren voimaa ei maalauksessa näy, Knutsonin kerrotaankin olleen varsin epädramaattinen, tapaukseton luonne
Hänellä lienee ollut aiemmasta tuotannosta luonnoksia pohjana. Vuodesta 1979 lähtien pankkisali toimi Yhdyspankin ja Meritan, nyttemmin Nordea-pankin edustustilana. Paasikivestä ja F.K. – Kokoelman painopisteet ovat Suomen kultakauden taide noin vuosina 1880–1910 sekä moderni aika, kertoo Anu Kehusmaa.. Kuvassa on peräti seitsemän metsoa, joista kaksi on koppeloita. Rakennuksen pankkisali, sisääntuloala ja julkisivu ovat suojeltuja. Suomen Yhdyspankin uljas pankkisali valmistui toukokuussa 1898. Hallitseva ukkometso istuu kannolla, toinen vikittelee koppeloa. Eero Järnefelt ( 1863–1937) oli monipuolinen kultakauden taiteilija. Näyttelyssä esillä on muotokuvat J.K. Taidesäätiö Meritan kokoelman teoksiin Vanhassa pankkisalissa on mahdollista tutustua noin tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, joita järjestetään ryhmille tilauksesta. Lasikaton koristeet ja sisätilojen koristemaalaukset ovat Salomo Wuorion käsialaa. Valtaosa on maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia, mutta myös tekstiiliteoksia on kokoelmissa. 26 | Antiikki ja taide MALLINA MONELLE MUULLE PANKKISALILLE ?. Viime mainitussa maalauksessa kelopuu, kuuset ja kuutamo muodostavat kauniin, syvänsinisen ja mustan vuoropuhelun. Nybomista sekä Talvimaisema vuodelta 1900. Taidesäätiö Meritan nykyinen kokoelma käsittää 1038 teosta. Hän oli jo yli 70-vuotias taulua maalatessaan. Rakennuksen sydän oli erillinen pankkisali, joka jykevine pylväineen ja lasikattoineen vaikutti useiden pankkisalien suunnitteluun. Gustav Nyströmin suunnittelema Aleksanterinkadulla sijaitseva pankkisalirakennus oli ensimmäisiä, jonka julkisivussa käytettiin näyttävällä tavalla luonnonkiveä. Myöhemmin rakennusta hieman muutettiin ja laajennettiin. www.artmerita.fi Metsoja katajan ympärillä (1896) on Ferdinand von Wrightin viimeisiä suuria lintumaalauksia
Kansakunta tilaustyönä-näyttelyssä on esillä vain yksi naistaiteilijan työ, Anna Snellmanin still life, mutta kokoelman uudemmassa osassa naisten osuus on huomattavasti suurempi. – Kirkollisessa taiteessa alas luotujen silmien on tulkittu kertovan nöyryydestä ja alistumisesta, mutta myös omassa sisäisessä todellisuudessa elämisestä, kertoo Kehusmaa. KOKOELMASSA 1038 TEOSTA. Uusia taideteoksia taidesäätiö tai Nordeapankki eivät enää hanki. Yritysyhteystyö Anu Kehusmaan työnkuvaan Taidesäätiö Meritassa kuuluvat säätiön operatiivisen toiminnan johtaminen ja taidekokoelman hallinnointi. Mallina oli 16-vuotias Anna Vilhelmiina Lintumäki, joka työskenteli ompelijana. Hiljaisuus-maalauksessa nainen katsoo alaspäin tai on sulkenut silmänsä. Teoskokonaisuuden juuret ovat kuitenkin vielä syvemmällä, 25 suomalaisen liikepankin, etenkin Kansallis-OsakePankin ja Suomen Yhdyspankin, yli sadan vuoden aikana keräämissä kokoelmissa. Oman kokoelmansa lisäksi taidesäätiö hallinnoi Nordea Bank AB Suomen muotokuvakokoelmaa, johon kuuluu yli 70 teosta. SCHJERFBECKIN HILJAISUUS ?. – Nykyinen kokoelma käsittää 1038 teosta. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri Turun yliopistosta ja taidekonservaattori Metropolia ammattikorkeakoulusta. Anu Kehusmaa on työskennellyt monipuolisesti kulttuurialan tehtävissä. – Taidesäätiö Meritan työni on tyystin erilainen. Varhaisemmissa tutkimuksissa Schjerfbeckin taiteen pelkistynyt ilmaisu on liitetty taiteilijan elämän varjopuoliin – yksinäisyyteen, eristäytymiseen, fyysisiin vaivoihin, toimeentulon niukkuuteen ja itsekriittisyyteen. DOKUMENTOINTI JA DIGITOINTI. ?. Lähes kaikki säätiön teokset on poimittu Nordean suomalaisen edeltäjäpankin Merita Pankin kokoelmasta. – Schjerfbeck maalasi Hiljaisuus-teoksen Hyvinkäällä, jonne taiteilija oli muuttanut äitinsä kanssa vuonna 1902. – Kansallinen identiteetti löydettiin luonnosta, kansanelämästä ja omasta kulttuurista kaupunkielämän kuvaamisen jäädessä toiseksi. ja Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosien välisenä aikana. – Finanssilaitoksilla on pitkä historia taiteen tukemisessa. Kokoelman painopisteet ovat Suomen kultakauden taide noin vuosina 1880–1910 sekä moderni aika. – Taidesäätiön tukeminen on pankilta kulttuuriteko, mutta se tuottaa myös lisäarvoa asiakkaille sekä edistää työhyvinvointia taiteeseen tutustumisen kautta. Taideteoksia on esimerkiksi esillä Nordea-pankin Suomen-konttoreissa. – Vanhemmassa taiteessakin on todellisia helmiä kuten Helene Schjerfbeckin Hiljaisuus vuodelta 1907,sanoo säätiön asiainhoitaja Anu Kehusmaa. Näyttelyn on kuratoinut Teijamari Jyrkkiö. – Olemassa olevan kokoelman kehittämisen painopisteenä ovat sen teosten taustatutkimus, dokumentointi ja digitointi sekä kokoelman saavutettavuuden parantaminen. Kehittämismahdollisuuksia on paljon. Teos ei ole esillä pankkisalin näyttelyssä, mutta sitä on usein lainattu ulkopuolisiin katselmuksiin. Niukka elämä on tulkittu kasvualustaksi pelkistyneelle taiteelle. Teos on myös yksi Kehusmaan omia suosikkeja Taidesäätiö Meritan kokoelmassa. – Uudemmassa tutkimuksessa on sen sijaan korostettu Schjerfbeckin asemaa ulkomailla opiskelleena, kunnianhimoisena taiteilijana sekä varhaisena modernistina. Tunnelma on keskittynyt ja rauhallinen. – Hänen modernisminsa oli aikalaisille ja jopa taiteilijatovereille vaikeaa ymmärtää, sanoo Anu Kehusmaa. – Ennen taidesäätiötä toimin seitsemän vuotta hotellija ravintolamuseosäätiössä, joka vastaa hotellija ravintola-alan historiatiedon säilyttämisestä sekä ylläpitää erikoismuseota. Kehusmaan mukaan työ on mielenkiintoinen: – Olen saanut työni kautta palkitsevia näkökulmia finanssialaan sekä kulttuuriperinnön merkitykseen yritysmaailmassa. Antiikki ja taide | 27 Schjerfbeckin tuotanto kehittyi kohti pelkistetympää ilmaisua 1800-luvun lopusta lähtien. Pankkeihin on tilattu taidetta suoraan taiteilijoilta mutta sitä myös ostettu huutokaupoista niiden kansallisen arvon vuoksi. Valtaosa on maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia, mutta myös tekstiiliteoksia on kokoelmissa. – Schjerfbeckin tuotanto kehittyi kohti pelkistetympää ilmaisua 1800-luvun lopusta lähtien. Hänen modernisminsa oli aikalaisille ja jopa taiteilijatovereille vaikeaa ymmärtää. Tätä perintöä Taidesäätiö Merita omalla työllään nyt jatkaa, Anu Kehusmaa kertoo
– Tämä on uusimpia teoksiani, mutta kyseisellä Kalle Havaksen komealla kuvalla tein testejä jo kauan sitten. 28 | Antiikki ja taide Vaikuttava arkkitehtuuri säilyttää kauneutensa aikojenkin saatossa Mojo Erämetsä on ammentanut kotiseuturakkaudestaan ja monet työt ovatkin liittyneet Helsinkiin. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli tuoda oikean puolen jalkakäytävälle uutta elämää, mutta ruokalähetin sattuessa polkemaan kadulla, peli oli selvä ja suunnitelmat muutettu sillä hetkellä. Vanha kuva: Kalle Havas, 1920, Helsingin Kaupunginmuseo. Kuva: Mojo Erämetsä
Antiikki ja taide | 29 . TEKSTI: KATI WIKSTRÖM Vaikuttava arkkitehtuuri säilyttää kauneutensa aikojenkin saatossa Historia kohtaa nykypäivän Helsingin rakennukset ovat pysyneet vuosikymmeniä samoina, vaikka elämä, yhteiskunta ja maailma niiden ympärillä ovat kokeneet mullistuksen jos toisenkin.
fi, jossa nähtävillä kaikki näyttelyyn tulevat taulut, sekä mahdollisuus tilaustöihin. Helsingissä, Kampin Laiturilla. Ja niin kävi myös tässä. ?. Näyttelystä on oma ryhmä Facebookissa nimeltään Aikamatkakuvia Helsingistä ja sivusto www.aikamatkakuvia. Oli luontevaa tehdä aikajako niin, että toinen puoli kanavaa on vanhaa ja toinen uutta Helsinkiä. Tästä seuraava ajatus olikin, että tekisin kuvia, joissa noiden rakennusten kautta yhdistäisin vanhan ajan ja nykypäivän. Mietin elämän lyhytkestoisuutta ja rakennusten kestävyyttä jopa vuosisatojen läpi. Erämetsä hakee kuvia monin keinoin. Erämetsän uusin projekti on Aikamatkakuvia Helsingistä, jonka työt ovat esillä näyttelyssä sunnuntaina 1. L. Iltaisin elämä keskittyy perheeseen, jonka nuorin lapsi on viiden kuukauden ikäinen. Erämetsä toteaa Helsingillä olleen keskeinen rooli useammassakin hänen projektissaan. They grew up so fast-projektissa hän yhdisteli omien lastensa kuvia Helsingin katukuvaan, joskin lapset olivat niissä suurempia, kuin rakennukset. On uskomattoman hienoa, että Helsingin Kaupunginmuseo antaa valokuvakokoelmiansa vapaaseen käyttöön. – En enää muista tuliko ensimmäinen ajatus konseptista kävellessäni kaupungilla, vaiko selatessani jotakin kirjaa Helsingin vanhoista rakennuksista. – Alussa hyödynsin Suomen museoiden, kirjastojen ja arkistojen finna.fi-verkkopalvelua. Tilaaja toivoi kuvaa Katajanokalta tai Kruununhaasta, joten tämä ratkaisu vastasi paremmin, kuin hyvin tuohon toiveeseen. Hän saattaa hakea tiettyä rakennusta tai kuvia tietystä kaupunginosasta. ?. Peruskonsepti oli nopeasti kasassa ja siitä alkoi varsinainen tekeminen. Näyttely pidetään su 1.10. Kutakin teosta myydään rajattu kymmenen kappaleen erä. Carstens, 1907–1909, Helsingin Kaupunginmuseo. Rakennus. – Kai se on jonkinlaista kotiseuturakkautta, kun siitä jatkuvasti jotakin ammentaa. Hän etsii mielenkiintoisia ihmisiä ja tilanteita, tapahtumia ja merkkipäiviä. Kuvat yhdistävät historiallista Helsinkiä tämän päivän kaupunkimaisemaan, joten niiden luontainen julkaisun ajankohta on Arkkitehtuuri-festarin yhteydessä. Pyörät lähtevät pyörimään aika vauhdilla, kun innostun jostakin uudesta ideasta. – Olen moneen otteeseen haikaillut joidenkin upeiden purettujen rakennusten perään ja tietyssä määrin niitä tulee aikamatkakuvissa nostettua, mutta nämä kuvat on tehty enemmänkin kunnianosoituksena arkkitehdeille, kuin vanhan perään itkien. Helsinki nightmare:ssa hän otti kuvia Helsingistä, sävytti ne kauhuelokuvien värimaailmaan ja liitti niihin lyhyen kuvitellun otteen kauhutarinasta, jolloin kuvat saivat erityisen karmaisevan tunnelman. M – Tämä on ensimmäinen tilauskuvani. TARKKAA SUUNNITTELUA. Ja onhan Stadi nyt vaan siisti mesta. Kuinka jotkut rakennukset ovat seisseet melko muuttumattomina vaikkapa sata vuotta, ja kuinka paljon maailma niiden ympärillä on tuona aikana muuttunut. – Keskustan arkkitehtuurin eri vaiheilla on suuri rooli teoksissa, mutta tarkoitus on myös synnyttää uusia tarinoita eri aikakausien elementtejä yhdistelemällä, ja luoda kuvien sisään merkityksiä, jotka laittavat katsojan pohtimaan elämää muuttuvassa kaupungissa syvällisemminkin. Taulut ovat signeerattuja ja numeroituja. Aikamatka Helsingissä-näyttelyn kuvat on rakennettu vanhoista Helsingin kaupunginmuseon arkistokuvista ja yhdistetty ne Erämetsän ottamiin uusiin kuviin Helsingistä, kuvankäsittelyn keinoin. Projektien valokuvaukset sijoittuvat viikonlopuille, jolloin mukana on usein vaimo ja viimeisimpinä kuukausina myös poika rattaissa. Viime huhtikuussa Helsingin Kaupunginmuseo kuitenkin avasi helsinkikuvia.fi-sivuston, joka oli jonkinlainen sysäys itselleni käynnistää tauolla ollut projekti uudelleen. lokakuuta. Kaikki projektit ovat nähtävillä netissä, muun muassa Instagramissa. yhdisteli kahden elokuvan julisteet ja synopsikset, niin että lopputulos oli varsin mieleenpainuva ja tunnelmaltaan erilainen, kuin kummankaan elokuvan aiemmat julisteet. Näyttely pidetään Helsingissä, Kampin Laiturilla. Erämetsällä on jo vuosien ajan ollut mielenkiintoisia projekteja käynnissä, muun muassa 2 Movies, 1 Poster-projektissa hän AIKAMATKAKUVIA HELSINGISTÄ -NÄYTTELY ?. 30 | Antiikki ja taide ojo Erämetsä on 42-vuotias mainonnan suunnittelija, joka tekee omia taideprojektejaan lähinnä öisin. Laituri toimii Kampissa, vanhan linja-autoaseman rakennuksessa osoitteessa Narinkka 2. Kuva: Mojo Erämetsä saattaa olla seissyt samanlaisena paikallaan jo sata vuotta, mutta maailma sen ympärillä on jatkuvassa muutoksessa. UUSIA TARINOITA. Vanha kuva: M. Päivisin aikaa vie jo 20 vuotta kestänyt ura mainostoimiston visuaalisena suunnittelija
Lisäksi uusi kuva pitää pystyä kuvaamaan samasta paikasta, kuin alkuperäinenkin kuva on kuvattu. Antiikki ja taide | 31 Kuvat ovat kunnianosoitus arkkitehdeille – Tästä teoksesta pidän itse erityisen paljon. Ihmisiä ei juuri ole näkyvissä, mutta teos ei niitä edes kaipaa. Kun se löytyy, pohdin kuinka siihen voisi yhdistää uuden kuvan ja mitä haluan kyseisellä yhdistelmällä kertoa. . – Kolmas vaihe on kuvankäsittely. Kuvan on myös oltava teknisesti riittävän hyvälaatuinen. Vanha kuva: Olof Sundström, 1929, Helsingin Kaupunginmuseo. Toisinaan harmittaa, kun joitakin hienoja kuvia ei voi käyttää, koska vastaavia otoksia uusista kuvista ei syystä tai toisesta pysty enää kuvaamaan. Olisi hienoa jos teokset pysäyttäisivät yleisönsä ajattelemaan ja katsomaan Helsinkiä uusin silmin. – Aikamatkakuvan tekemisessä on kolme selkeää vaihetta: suunnittelu, valokuvaus ja kuvankäsittely. Tämä tarkoittaa sitä, että odotan kuvan tiettyyn kohtaan tulevan vaikkapa auton, pyöräilijän tai muun siihen sopivan elementin. Kommenttiketjusta löytyi ihmisiä, jotka olivat lapsena asuneet talossa ja sellaisia, jotka asuvat siellä nyt. Kuva: Mojo Erämetsä – Harva kuva kuitenkaan sopii aikamatkakuvaan eli kriteerit valittaville kuville ovat tiukat. Tämä saattaa tarkentua seuraavassa vaiheessa eli kuvauksen aikana. Kuvien yhdistämisen teen Photoshopohjelmalla. Alkuperäisessä Sundströmin kuvassa oli kaksi autoa parkissa ja olisin halunnut pitää ne kummatkin, mutta sommittelu ei toiminut. Kuva: Mojo Erämetsä. Moni muisti rakennuksen kukkakaupan ja Facebookin kommentit täyttyivät mielenkiintoisista tarinoista. Työvaiheita on lukuisia, mutta kaikki lähtee siitä, että saan vanhan ja uuden kuvan aseteltua päällekkäin täsmälleen oikeille paikoilleen. Voisi siis sanoa, että konsepti on reilun kahden vuoden takainen, mutta kuvat viimeiseltä parilta kuukaudelta. Vanha kuva: Eric Sundström, 1920, Helsingin Kaupunginmuseo. – Arkkitehtuuri-festarin aiheena on Suomi 100 vuotta arkkitehtuurin silmin. Kuva herätti paljon hyvää keskustelua Facebookissa. Kuva: Mojo Erämetsä – Kuvassa jouduin tekemään kompromisseja. HELSINKI UUSIN SILMIN. Valmiin kuvan rakentaminen kestää kuvista riippuen vähintään viisi tuntia. Suunnittelussa tärkeintä on löytää hyvä vanha kuva. – Aikamatkakuvia Helsingistä sai alkunsa jo maaliskuussa 2015 ja ehti välillä olla pitkään tauollakin, mutta huhtikuussa käynnistin sen uudelleen, hieman erilaisella visuaalisella linjalla. Vanha kuva: Tuntematon, 1930, Helsingin Kaupunginmuseo. Jatkossa tarkoituksena on laajentaa aluetta selkeästi enemmän. Kuvan pitää olla mielenkiintoinen. Kun kyseinen paikka löytyy, niin kuvan ideasta riippuen, odotan sopivaa hetkeä kuvata. Toki enemmän siitä saa purtavaa, jos Helsinki on paikkana tuttu. Kuvassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja elämä kaupungissa on hyvin läsnä. Näyttelyni teoksissa on toki suuri rooli arkkitehtuurilla, mutta sanoisin, että näyttely tarjoaa ajateltavaa kenelle tahansa. – Kuvatessa olennaisinta on löytää mahdollisimman tarkkaan se paikka, josta alkuperäinen kuva on otettu. – Ensimmäinen kuvani ydinkeskustan ulkopuolelta. Pelkkä vanha rakennus ei toimi, vaan kuvassa täytyy olla elämää, tarinaa ja jotakin erityistä. – Valitsen vanhan kuvan aina ensin. Laitan kuvien sävyt kohdilleen ja kasaan kuvan, kuin palapelin. Kuvaaminen on niin millintarkkaa puuhaa, että toisinpäin tekeminen olisi mahdotonta. Kuvan kohteessa tulee olla jäljellä joitakin samoja elementtejä, kuin nykypäivänäkin. Kuvankäsittelyyn liittyvät tehtävät sekä työn määrä vaihtelevat hyvin paljon, kuvista riippuen
Postimerkit . Ehiöt . 32 | Antiikki ja taide TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: KLAUS JUVAS, MATTON IMAGES JA WIKIPEDIA Postimerkkien keräilystä on tullut luonteeltaan tutkivaa toimintaa, jossa tehdään erilaisia matkoja menneisyyteen tai aiheeseen. . Kortit . Postimerkkien keräily on mielenkiintoinen ja historian havinaa sisältävä harrastus. Leimat Filatelia – tutkimuksellinen keräilyharrastus
Posti toimii omilla ehdoillaan ja me filatelistit omillamme, Juvas toteaa. Näin kertoo Suomen Filatelistiliiton hallituksen puheenjohtaja Klaus Juvas, 63, joka on itsekin keräillyt postimerkkejä lähes koko elämänsä ajan. Keräilijä pitelee merkkiä atuloilla ollakseen vahingoittamatta sitä.. – Kuitenkin postimerkit tulivat Venäjälle vasta pari vuotta myöhemmin. Aihefilatelia syntyi 1920-luvun alussa, jolloin eri maiden merkkien sijasta alettiin kerätä erilaisia aiheita esittäviä merkkejä. Aihetta voi tutkia yhä syvällisemmin sukeltamalla postimerkkien syntyyn ja tuotantoon liittyvään historiaan. Samalla ilmestyivät ensimmäiset ehiöt eli kirjeet, joihin merkki oli valmiiksi painettu. – Jotkut keräilijät ovat sitä mieltä, että postimerkkejä on julkaistu viime vuosikymmenten aikana liikaa ja näin ne ovat etääntyneet postimerkkien perinteisestä hengestä. – Kun postimerkit ilmaantuivat maahamme vuonna 1856, Suomi kuului silloin Venäjälle. Suomen ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1856 ja ehiöt jo vuonna 1845. P Saksalainen yhden Reichsmarkinpostimerkki vuodelta 1946 suurennuslasin läpi tarkasteltuna. Joka tapauksessa samoihin aikoihin ilmestyivät ensimmäiset merkit myös muissa Pohjoismaissa, toteaa Juvas. Filatelistiliiton verkkosivujen mukaan ensimmäinen kuvamerkki Suomessa oli Signe Hammarstén-Janssonin piirtämä Turun 700-vuotisjuhlamerkkisarja 1929. Antiikki ja taide | 33 Filatelia – tutkimuksellinen keräilyharrastus ostimerkkien keräily on kuin mystinen kehitystarina. Suomessa on julkaistu kaikkiaan noin 2.500 postimerkkiä. Onko niitä liikaa vai ei, riippuu mielipiteistä. KULKEMATTOMISTA KULKENEISIIN. Maailman ensimmäinen postimerkki oli yhden pennin arvoinen (Penny Black), joka ilmestyi Englannissa vuonna 1840. Tarina lähtee usein ensin kiinnostuksesta johonkin aiheeseen
Alustoista näkee milloin ja missä ja kenelle posti on kulkenut. Perinteisen, aihefilatelian ja avoimen filatelian lisäksi on muitakin näyttelyluokkia. AIHEJA AVOIN FILATELIA. – Esimerkiksi postimerkit ja kirjat liittyvät paljon toisiinsa. Se tuli korvaamaan maailman vanhimman Penny Black-merkin (1840). – Näyttelyluokkia on kymmenkunta, ja jokainen löytää niistä omat kiinnostuksen kohteensa. Eräs luokka on postihistoria, joka kertoo postin kuljetuksen ja käsittelyn historiaa. Kohteita esitetään ja kuvitetaan näyttelyissä aiheen sisällä riittävän maltillisesti. Laajemmin postihistoria voi käsitellä vaikkapa Itämeren, Atlantin tai koko maailman laivapostia, rautatiepostia tai lenVähitellen keräily laajeni muihinkin aiheeseen liittyviin filateelisiin kohteisiin: leimoihin, postimerkkivihkoihin ja niissä olevia mainoksiin, kuvallisiin ehiökortteihin ja -kuoriin, jne. – Kulkeneet kohteet ovat puolestaan sellaisia postikortteja ja kirjekuoria, joissa merkki on edelleen kiinni. Silloin kokoelma on syntynyt yksittäisistä merkeistä, joista ei ole voinut jäljittää kulkureittejä. erilaiset postileimat, kulkeneet postilähetykset, postimerkkivihkot ja ehiöt (postikortit ja kuoret). – Sota-aikana posti on voinut kulkea poikkeuksellista reittiä tai sotasensuuri on sen tarkastanut, jolloin kuoreen on voitu laittaa useitakin leimoja. – Aihe voi olla jokin oma harrastus, luonto, historiallinen henkilö – aiheita on lukematon määrä. Filatelia on saanut alkunsa perinteisestä filateliasta, jossa on kerätty tietyn maan tai tietyn aikakauden merkkejä. Noin 20% filatelisteista rakentaa kokoelmansa näyttelysääntöjen mukaan. Aihefilateliasta seuraava askel on avoin filatelia. Kuoressa voi olla lisämerkintöjä esimerkiksi vakuutuksesta tai rekisteröinnistä. Aihetta voi käsitellä joko luokittelevasti tai kertovasti, tai molempia. On postimerkkiaiheisia kirjoja ja kirja-aiheisia postimerkkejä, on myös partioaiheisia postimerkkejä ja partioaiheisia kirjoja. Postimerkkien lisäksi filateelisia keräilykohteita ovat siis mm. KERÄILYJA NÄYTTELYLUOKKIA. Filateliaharrastukseen yhdistyy nykyisin erilaisia keräilyalueita. Vuonna 2014 se myytiin eteenpäin 9,5 miljoonalla dollarilla. Aihefilateliassa valitaan joku tietty aihe, ja kerätään siihen liittyviä merkkejä, kirjekuoria ja leimoja. Silläkin on väliä onko kuoressa ollut oikea määrä postimerkkejä; niitäkin tutkitaan filatelistien parissa, selvittää Juvas. The Penny Red oli brittiläinen postimerkki, joka ilmestyi 1841. – Siinä tutkitaan taksoja ja postin kulkua eri aikoina, eri olosuhteissa tai jollain paikkakunnilla, kertoo Juvas. Loput tekevät niin kuin itse haluavat eikä kenenkään keräilyä haluta rajoittaa säännöillä, toteaa Klaus Juvas. Vanhat postimerkit ovat harvinaisia ja niiden hinta voi nousta korkeaksi. Kohteiden tulee olla kuitenkin postin kuljettamia. Väri vaihtui mustasta punaiseen, koska punaisesta leima erottui paremmin kuin mustasta. Joku voi myös innostua keräilemään tietyltä paikkakunnalta/ paikkakunnalle lähetettyjä, leimattuja lähetyksiä. 34 | Antiikki ja taide Guianan yhden sentin magenta -merkkiä on pidetty maailman harvinaisimpana postimerkkinä, sillä sitä on vain yksi kappale. Näyttelyssä pleksin alle mahtuu 10 millimetrin paksuista materiaalia; kaiken sen tulee tukea tarinaa ja kulkea kokoelman läpi. – Avoimessa filateliassa sallitaan korkeintaan puolet muutakin materiaalia. Esimerkiksi postikortit ovat suosittu keräilyn kohde
Hänen mukaansa harvalle keräilijälle lukumäärät ovat tärkeitäkään. – Postimerkkejä voi edelleen ostaa postimerkkiliikkeistä, tosin niiden lukumäärä on vähentynyt. – Isäni lahjoitti minulle myöhemmin myös oman koko maailman albuminsa, jonka oli saanut – samaten pikku poikana – lahjaksi 1920-luvulla. Niiden hinta voi nousta dramaattisesti, jopa satoihin tuhansiin tai miljooniin euroihin, Klaus Juvas toteaa. – Isäni halusi siirtää oman harrastuksensa eteenpäin. Siellä keräilijät tapaavat myös toisinaan. Postimerkkien hinnoittelu on hyvin laaja, sillä merkkejä on tehty kauan ja paljon. Paraisilla asuva Klaus Juvas alkoi kerätä postimerkkejä jo koulupoikana. Esimerkiksi vuonna 2014 Yhdysvalloissa myytiin erittäin harvinainen postimerkki 9,5 miljoonalla dollarilla eli noin 7 miljoonalla eurolla. Postimerkkejä hankitaan eri lähteistä. Arvioisin, että noin 90 prosenttia merkeistä maksaa muutamista senteistä joihinkin euroihin per merkki. Jos haluaa löytää jonkun tietyn merkin, voi parilla klikkauksella selvittää missä sellainen mahdollisesti on. Luonnollisesti merkit siirtyvät henkilöltä toisille myös harrastajien kesken. Saman tyyppisiä aihekokoelmia minulla on partiosta ja omasta suvustani. Loput ovat niitä, joista mediakin mielellään kirjoittaa. Lukioiässä Juvaksen harrastus jäi hieman sivuun, mutta 2000-luvun alkupuolella aktivoitui jälleen. Samalla myös järjestötoiminta vei mukanaan. – Internet on tuonut uusia ulottuvuuksia postimerkkien hankinnalle. Sen sijaan pikkupoikana määriä laskettiin ahkerasti.. topostia, sensuuripostia, haaksirikkotai katastrofipostia, kolerakirjeitä, jne. . – Olen usein pohtinut myös ihmisen keräilyhalua, joka on ilmeisesti geeneissämme. Yksittäiset kohteet voivat kuulua yhteen tai useampaan ryhmään ja yhtymäkohtia tuovat partiopostimerkkikirjat, mäyräkoirapostimerkit, partiokirjat jne. Silloin hän liittyi myös Paraisten filatelisteihin. – Keräilyni pääkohteet voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään: partio, filatelia ja postikortit, kirjat, mäyräkoirat. Pikkupoika keräili postimerkkien ohella myös purukumikuvia. Onpa minulla yksi koiraaiheinenkin kokoelma, entinen mäyräkoiran omistaja kertoo. Keräilin koko maailman postimerkkejä ja käytin taskurahojani ostamalla merkkejä liikkeestä. Jo kivikauden ihmiset laittoivat talteen materiaaleja, tarve-esineitä ja koristeita ”varmuuden vuoksi”. Viime vuosina keräilijää on viehättänyt aihefilatelia ja avoin filatelia. . – Minulla on Sibeliukseen liittyviä valokuvia, kuvapostikortteja, rahoja, mitaleita, yksi Sibelius-sikari sekä yksi prässätty ruusu, jonka nimi on Sibelius. Se kertoo Jean Sibeliuksen elämästä, tuotannosta ja vaikutuksesta. SIBELIUS, KIRJAT JA SUKUHISTORIA. Suomessa Hellmann Oy:n pitää kaksi kertaa vuodessa huutokaupan, joka maailmanlaajuisesti merkittävä. Kun heräilyn himo herää, ei vastaan pullikoiminen auta, mies tuumaa. – Harvinaiset kohteet ovat vanhoja postimerkkejä, joita on painettu hyvin vähän tai niitä on säilynyt hyvin vähän. Asiasta uutisoi muun muassa MTV3. Ruotsalainen ”keltainen kummitus” on vuodelta 1855. Huutokaupat ovat tyypillinen tapa hankkia merkkejä. Huutokauppojakin pidetään netissä, josta niitä on helppo huutaa. – Aiheista eniten minua on kiinnostanut Jean Sibeliuksen elämä, joten minulla on Sibelius-aiheinen kokoelma. Siinä on väärä väri – keltainen vihreän sijaan. SENTEISTÄ MILJOONIIN. Sitä on olemassa tiettävästi vain yksi kappale. Hänen isällään oli sama harrastus ja isä hankki pojalleen postimerkkikansion pojan ollessa noin 7-vuotias. – Valtaosa merkkeistä on hinnaltaan varsin edullisia. Juvas on kerännyt postimerkkien lisäksi kirjoja ja runsaasti partioon liittyvää materiaalia. Vain mäyräkoiria ja partiota on ollut aiheina vaikeampi yhdistää, mutta sekin on onnistunut, mies kuvailee. Postimerkki on vuodelta 1856 oleva brittiläisen Guianan yhden sentin magenta -merkki, jota on pidetty maailman harvinaisimpana postimerkkinä. En koskaan liittynyt mihinkään kerhoon, mikä oli sääli, sillä sitä kautta olisin saanut enemmän tietoa ja myös edullisemmin postimerkkejä, Juvas muistelee. Omistamiensa postimerkkien määrää Juvas ei pysty määrittelemään. Antiikki ja taide | 35 KERÄILYÄ PIENESTÄ PITÄEN Klaus Juvas kansainvälisessä postimerkkinäyttelyssä. – Ruotsissakin on yksi postimerkki, ”3 skilling banco” postimerkki vuodelta 1855, jossa on väärä väri, keltainen vihreän sijaan. Sukuhistoriasta on jäänyt kirjeitä ja postimerkkejä, jotka myös voidaan yhdistää filateliaan
Asiantuntija voi olla postimerkkiliike, valtakunnallinen huutokauppatalo tai postimerkkiyhdistys. Suomessa on mm. Usein postileimat ja kirjeen kulkureitti tekevät siitä harvinaisemman kuin pelkkä merkki. Filatelistit pyrkivätkin erityisesti houkuttelemaan iältään 50+ keräilijöitä, joilla on aikaa ja kiinnostusta harrastukseen. – Arvoa nostaa se, että alustalla näkyy postileima, päivämäärä ja paikkakunta. Virheet rokottavat arvoa paljon, mikäli kyseessä ei ole erityisen suuri harvinaisuus. Kalleimpien julkisesti myytyjen suomalaistenkin postimerkkien hinnat ovat liikkuneet sadoissa tuhansissa euroissa. 36 | Antiikki ja taide LÖYTYIKÖ ULLAKOLTA POSTIMERKKEJÄ. – Suomen Filatelistiliiton aitouttajat arvioivat yksittäisiä merkkejä oman erikoisosaamisensa alueelta, neuvoo Klaus Juvas Suomen Filatelistiliitosta. – Järjestäytyneen keräilijäkunnan määrä on toki pienentynyt ja ikärakenne koostuu vanhemmasta väestöstä, sanoo Juvas. Harvinaiset taksat ja reitit nostavat kohteen arvoa joskus huomattavastikin, kiteyttää Juvas.. – Maailman ensimmäinen postimerkki julkaistiin Englannissa 1840, ja sitä nimitetään mustaksi pennyksi. Ellei näin ole, merkin arvo heikentyy. isohampaiset merkit, joita julkaistiin Suomessa 1860 luvulla. Asiaa tuntemattomien on hankala itse arvioida niiden arvo. EHJIÄ JA LEIMATTUJA. Sitä kutsutaankin nimellä ”Keltainen kummitus”. Postimerkkien tulisi myös olla ehjiä ja hyväkuntoisia. – Suomessa on muutamia isoja huutokauppoja, joissa huutajia on paljon. Hammastus tehtiin tuolloin laitteella, joka muodosti aaltokuviota. Postimerkkiliikkeiden ja huutokauppojen avulla merkkejä voi realisoida, mikäli niillä on rahallista arvoa. Varsinkin vanhemmat kuoret kannattaa aina säästää kokonaisina. VANHAT ARVOKKAIMPIA. . valtakunnallinen Postikorttiyhdistys Apollo, jonka toiminnassa on paljon naisia ja nuorempia ihmisiä. KERÄILIJÖITÄ SUOMESSA. – Moderneja merkkejä on paljon tarjolla eikä niiden hinta ole kovin korkea. Myös Postilla on useita tuhansia pysyväistilaajia eli henkilöitä, jotka automaattisesti tilaavat kaikki uudet postimerkit. Ehjien isohampaisten määrä on pieni, ja se näkyy hinnassakin. Klaus Juvaksen Sibelius-kokoelmaan liittyy postikortti, jonka Sibelius lähetti Norjasta kotiin Ainolaan Heidi tyttärelleen 1921. Klassinen vanha merkki tulisi olla ainakin 1800-luvun puolelta. Suomen Filatelistiliiton alaisuudessa toimii noin 70 yhdistystä. Välttämättä vanhakaan merkki ei ole aina kovin arvokas – ei edes maailman vanhin postimerkki. Sitä uudemmat merkit eivät ainakaan iän vuoksi ole arvokkaita, ellei niissä ole jotakin muuta erikoista. – Painomäärästä johtuen sen hinta on nykyisin 70 eurosta ylöspäin silloin jos ne ovat kiinni kuorissa. Suomen Filatelistiliittoon tulee usein kyselyitä siitä, mitä voisi tehdä vanhemmilta tai isovanhemmilta perityille postimerkkikokoelmille. Lisätietoja: filatelistiforum.org . – Me ohjeistamme ihmisiä etsimään omalta paikkakunnalta tai lähikaupungista joku asiantuntija. Yhteneväisyyttä postimerkkien keräilyllä on myös postikorttikeräilyllä ja postcrossing harrastuksen kanssa. Merkkejä oli liian vähän ja Heidi joutui maksamaan 20 äyrin lähetyskulun sijaan 90 penniä saadakseen kortin postista. – Valitettavasti myös postimerkkien kohdalla on väärennöksiä, joita aitouspalvelu tutkii ja antaa niistä todistuksia. Arvokkaimmat merkit löytyvät aikajaksolta 1840-1880. Niissä on 3500 jäsentä, mutta tämän lisäksi on paljon keräilijöitä, jotka eivät kuulu yhdistykseen, joten todellinen keräilijäkunta voi olla kymmenkertainen. – Jonkinlainen poikkeus ovat ns. – Nykyinen omistaja, ruotsalainen kreivi Gustaf Douglas, osti merkin vuonna 2013 ja maksoi siitä varmaankin joitakin miljoonia euroja, toteaa Juvas. Sitä painettiin noin 60 miljoonaa kpl, olihan Englanti iso maa ja siellä liikkui paljon postia. Merkit menivät usein rikki jo silloin kun ne otettiin arkeista irti. Postcrossing on puolestaan kansainvälinen korttirinki, jonka perusideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja
Puh. lääketie de . hyvä mieli 6/2017 7,50 OTA TALTE EN Syksy n kurssi t ja tapah tuma t 6,90 NYT Lymfahier onta auttaa rintojen nestekiert oa Kasvikset loiventava t vaihdevuo sioireita Mehiläista rhaajan työkaverit : Emo, työläiset ja kuhnurit Hiljaisuus elvyttää jos sitä osaa käyttää Lääkinnä llisissä sienissä tulehduk sia hillitseviä yhdisteitä Luonnollin en jodi tukee kilpirauha sen toimintaa Sukkahou sut käteen ja jumppaam aan Kukat rakkauden kuvina Kukat rakkauden kuvina Lehti Sinulle Hemmottele itseäsi tilaa lehti! tilaukset@karprint.. ravinto . terapia t . www.luontaisterveys-lehti.. 09-413 97 300
38 | Antiikki ja taide Juuan vuolukivestä veistetyt ”portinvartijat” irvistelevät Helsingin Aleksanterinkadulla sijaitsevan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan entisen toimitalon paraatiovella. Kuva: Timo Elo
Juuan kaivos aloitti toimintansa vuonna 1917. Nunnanlahdessa Pohjois-Karjalassa toimi 1800-luvulla vuolukiviuuneja valmistava uunimestarien ammattikunta, jonka aikaansaannokset olivat maankuuluja. Kuva: Juhani Lehikoisen arkisto Jugend innoitti arkkitehtejä käyttämään vuolukiveä Portinvartijoiden irvistys. Toimisto suunnitteli myös Kansallismuseon rakennuksen voitettuaan suunnittelukilpailun vuonna 1902. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen ja sen julkisivussa on käytetty graniittia sekä helpommin työstettävää harmaasävyistä Nunnanlahden vuolukiveä, josta myös kansantaruston hahmoja esittävät veistokset on tehty. Suomen paviljonki Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä teki toimiston kansainvälisestikin tunnetuksi. Myös Suomen Kansallisteatterin monumentaaliset Uudenkaupungin vuolukivestä ja graniitista rakennetut julkisivut ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussaan. Karjalaisuus veti puoleensa ja uusi jugend-tyyli houkutteli kokeiluihin, joissa vuolukivellä oli näkyvä rooli. Juhani Lehikoisen Nunnanlahteen perustama yritys alkoi vuonna 1982 hyödyntää paikallisia vuolukivilajeja. Teatteri valmistui Rautatientorin varrelle vuonna 1902. TEKSTI: TIMO ELO . Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne. Parhaat uunit tunnistettiin siitä, että kovassa käytössä niiden tulipesän pintaan muodostui luja vaaleanruskea kerrostuma. TAITAVAT UUNIMESTARIT. Graniittijulkisivuineen ja vuolukivikoristeineen Kansallismuseon on sanottu olevan yksi maamme kansallisromanttisen arkkitehtuurin pääteoksista. Moni helsinkiläinen ja pääkaupungissa vieraillut muistaa Aleksanterinkadulta Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan entisen toimitalon paraatioven syvennyksessä irvistelevät taiteilija Hilda Flodinin ”portinvartijat”, joita on kaksi oven molemmin puolin. Se on työlVuolukiveä käytettiin Suomessa rakennusten koristemateriaalina kansallisromanttisen suuntauksen vallitessa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. He valmistivat sahatuista vuolukivistä uuneja, joiden rakenteissa hyödynnettiin nerokkaasti lämmön kulkusuuntaa. Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen olivat perustaneet jo opiskeluaikanaan vuonna 1896 yhteisen arkkitehtuuritoimiston, joka tuli nopeasti suosituksi. Avajaisissa joulukuussa 1901 taloa koristavat naamiot ja erikoiset veistokset herättivät ansaittua huomiota. Museo avattiin yleisölle vuonna 1916. Antiikki ja taide | 39 A jan hengen innoittamina arkkitehdit hakivat suomalaiskansallista henkeä. Sisustuksessa oli käytetty muun muassa taiteilija Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemia huonekaluja, tekstiilejä sekä kattofreskoja. Toimiston käsialaa ovat monet 1900-luvun alun tunnetuimmat rakennukset, kuten arkkitehtien yhteinen ateljeeja asuinkokonaisuus Hvitträsk-järven rannalla Kirkkonummella. Uunit olivat erityisen kuuluisia lämpöominaisuuksistaan. Paviljonki oli suomalaisen suunnittelun taidonnäyte, kokonaisuus, jonka jokainen yksityiskohta oli tarkoin mietitty
Sain siitä valtauksen vuonna 1981. – Uunia hankittaessa kannattaa tarkistaa tulipesän rakennusmateriaali, arinaratkaisu sekä polttaako tulisija puhtaasti puuta, jolloin päästöt ovat vähäiset. 1900-luvun alkuvuosina Nunnanlahdenkaivoksen helposti työstettävät vuolukivilajit tulivat tunnetuiksi myös jugend-rakennusten julkisivujen koristetöissä. Tosiasiassa vuolukivilajeja voidaan erotella rakenteen ja koostumuksen mukaan useita kymmeniä. Heidän löytämänsä esiintymä sekä suvussa kulkenut vuolukiviuunien kokemusperäinen valmistustaito ovat mahdollistaneet aitojen nunnanlahtelaisten vuolukiviuunien valmistuksen jatkumon. Muun muassa savukanavien muodot ja mitoitukset ovat peräisin Nunnanlahden vanhoilta uunimestareilta. Oli helppo päästä pienellä pääomalla alkuun. – On olemassa käsitys, jonka mukaan vuolukiviaines olisi aina samanlaista. Vuolukivituotteita meni kaikkialle maailmaan. Yritys on saanut myös tasavallan presidentin kansainvälistymispalkinnon. Kuva: Timo Elo. Lehikoisen isä ja isoisä olivat uunimestareita, jotka löysivät ainutlaatuisen, tulipesän kuumuuteen soveltuvan vuolukiviesiintymän. Ennen kaivostoiminnan aloittamista Lehikoinen työskenteli Helsingissä metallialalla, joten hän osasi itse suunnitella ja valmistaa louhoksella tarvittavat koneet ja laitteet. – Kaivoksemme vuolukivilajit lohkesivat hyvin – ja lohkeavat edelleen – ja niitä on helppo työstää nykyaikaisilla koneilla, Lehikoinen kertoo. Suomen Kansallisteatteri edustaa kansallisromantiikkaa parhaimmillaan. Isä puhui aina minulle, että louhoksessa nykyisellä paikalla on hänen mielestään paras vuolukivilaji. Paikka oli kuitenkin jäänyt kilpailijoilta valtaamatta, joten päätin ryhtyä toimeen. Toisena tärkeänä näkökohtana on lämmön varastointi ja kolmantena sen tasainen ja pitkään kestävä luovutus huonetilaan, Juhani Lehikoinen opastaa. – Vuodesta 1917 lähtien jo avattu kaivosesiintymämme nukkui Ruususen unta. Niistä muotoiltiin etupäässä veistoksia. He oivalsivat kiviaineksen olevan erilaista kuin alueen muiden esiintymien. 40 | Antiikki ja taide listänyt parhaimmillaan 260 henkilöä. Tässä on kuumuutta hyvin kestävää vuolukiveä vuosisadoiksi. Lähteet: Arkkitehtuurimuseo, Kansallismuseo. Sittemmin toiminta laajeni. Konserniin kuuluvat emoyhtiö Nunnanlahden Uuni Oy sekä tytäryhtiö NunnaUuni Oy. Tuolloin kaivoksen vuolukiveä vietiin rakennusmateriaaliksi muun muassa Helsinkiin, Pietariin, Turkuun, Tampereelle ja Imatralle
Tutkimusja tuotekehitystyön tuloksena on syntynyt uusia patentteja ja mallisuojarekisteröintejä. He aloittivat työnsä valitsemalla tulipesään tulenkestävän vuolukivilajin. Puiden kaasun polttaminen muodostaa puhtaan palamisen perustan. Ne ovat myös kaikkein tuhoisimpia lämmitystapoja – ja nokipalojen aiheuttajia! – Meillä on patentoitu ratkaisu, Kultainen tuli, jonka ansiosta arinalla alta sytytettäessä puut kaasuuntuvat tasaisesti eikä puiden ylikaasuuntumista pääse tapahtumaan, kuten rakoarinassa, ja kaasut palavat korkeassa 800 – 1000 asteen lämpötilassa suurella teholla lähes täydellisesti ja puhtaasti. Näin he myös varmistivat mestarin maineensa säilymisen omassa ja naapurikylässä. Juhani opetteli klapien kantoa jo pienenä poikana. – Alalla on meneillään murroskausi, jossa kaivataan yhtenäistä testausmenetelmää tulisijoille, jotta saataisiin selville eri tulisijojen lämpöominaisuudet ja savukaasupäästöt. Antiikki ja taide | 41 TYYLIKÄSTÄ LÄMPÖÄ Tammikuussa vuonna 1983 valmistui Juhani Lehikoisen suunnittelema ensimmäinen takka. Näin päästöt ovat minimissään ja ne täyttävät taajamaympäristön asettamat tiukat vaatimukset, Juhani Lehikoinen kertoo. Kaiken lisäksi kehotetaan sytyttämään tulisijassa puut päältä, jolloin päästöt ovat pahimmillaan. Tulipesä on tulisijan tärkein osa ja sinne sopii parhaiten vuolukivilaji, joka koostuu kovassa paineessa liuskoittuneesta ja suuntautuneesta suomuisesta talkista sekä pienistä magnesiittirakeista. – Erikoista tässä on se, että rakennesuunnaltaan väärin päin tulipesään asennettuna huippuhyväkin vuolukivilaji purkautuu korkeassa kuumuudessa ja hajoaa käytössä, Juhani Lehikoinen kertoo. Kuva: Juhani Lehikoisen arkisto Juhani Lehikoisen isä Tahvo työstämässä vuolukiveä. Tutkimukset ovat nyttemmin todistaneet vanhojen uunimestarien olleen oikeassa. Kuva: Juhani Lehikoisen arkisto ?. Kitupoltto ja päältä sytytys ovat alan suosikkeja. Tulipesän vuosikymmenien kestävyys, leivinuunin hyvät paisto-ominaisuudet sekä tulisijan tasainen lämmönluovutus antoivat myös takuun leivästä tulevaisuudessa. Tällaista testiä ei kuitenkaan ole Suomessa, eikä omia testejämme hyväksytä täällä, Saksassa kylläkin. Pohjois-Karjalan vanhat uunintekijät tunsivat eri vuolukivilajit ja osasivat kokemusperäisesti asetella oikeat kivet kuumiin paikkoihin. Kuva: Juhani Lehikoisen arkisto. – Nyt valitetaan puunpolton tuottavan pienhiukkasia ja epäpuhtauksia, muttei tehdä mitään asian korjaamiseksi
Tehdasmuseossa nostopannuja ja tislauslaitteita Viinaa, etikkaa ja polttopulloja. 42 | Antiikki ja taide Rajamäen tehdasmuseo esittelee Rajamäen tehtaiden historiaa vuodesta 1888 alkaen sekä tuotteiden valmistamiseen käytettyjä laitteistoja ja lopputuotteita, viinan lisäksi hiivaa, etikkaa ja kosmetiikkapullotteita
Suomen valtio osti Hyvinkään Tehtaan Osakeyhtiön vuonna 1920. Hiivan H. Viljan käyttö raaka-aineena alkoi Juhana III:n aikana 1500-luvun loppupuolella, jolloin viinanviljely alkoi levitä myös tavallisen kansan keskuuteen. Lähde saastui pahoin 1930 -luvulla niin että hiivan laatukin alkoi kärsiä. Mäskin annettiin käydä pari vuorokautta niin, että siihen saatiin noin 10 prosentin pitoisuus. VIINAA PAPPILOISSA JA KARTANOISSA. Antiikki ja taide | 43 . Sittemmin asia kääntyi toisinpäin. Viinanpolttotaito tuli Suomeen 1500-luvun alussa Ruotsista, myöhemmin Venäjältä saatiin lisää tietotaitoa. Pannun kaula tiivistettiin taikinalla, etteivät arvokkaat höyryt pääse karkaamaan. Pannua alettiin varovaisesti kuumentaa niin, ettei mäski pala pohjaan. Kuvassa museorakennus Patakoppi ja edessä lähde, josta aikoinaan otettiin vesi hiivanvalmistukseen. Alueen omaa pohjavettä käyttää Altia tuotantolaitoksillaan edelleen, museoopas Petri Lehtonen kertoo. Hiivaa on tehty usealla eri teknologialla, koska valmistustekniikka kehittyi jatkuvasti vuosikymmenien aikana. Museon aulassa on esillä kuparinen kotipolttopannu eli nostopannu vuodelta 1842. Tislaaminen perustuu alkoholin höyrystymiseen vajaassa 79 asteessa, Lehtonen valottaa kotipolttopannun äärellä. Aulatilan verhon takaa löytyy hiivanvalmistukseen liittyvää esineistöä. Hiivan valmistuksen yhteydessä syntyi alkoholia, eli alkoholi oli alun perin sivutuote. Manttaalin mukaan maksetulla verolla sai polttaa viinaa. TEKSTI: JOUNI SUOLANEN yvingefabriks Aktiebolag eli Hyvinkään Tehtaan Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1888 valmistamaan painohiivaa, väkiviinaa, mustetta, etikkaa ja eetteriä. HIIVAN VALMISTUS RANKKAA. Viinaa tehtiin aluksi vain pappiloissa ja kartanoissa, koska polton raaka-aineena käytettiin viiniä, joka oli kallis tuontituote. Tällöin tehtiin vedenottamoita ja pumppaamoita kauemmas sekä rakennettiin tehdasalueelle vesitorni. – Tehtaan paikkaa valitessa keskeisiä seikkoja olivat pohjavesilähteen sekä rautatien läheisyys, hiivanvalmistus edellytti molempia. Vuonna 1924 hiivan valmistusmenetelmä muuttui, jolloin prosessin yhteydessä syntyvän alkoholin määrä romahti. Museon näyttelytilat ovat kiinteistön neljässä kerroksessa. Kuva: Mika Haikonen Tehdasmuseossa nostopannuja ja tislauslaitteita Viinaa, etikkaa ja polttopulloja Pullonkuljetuslaatikko. Kuva: Mika Haikonen Museorakennus Patakoppi on pitkulainen metallipaalujen varaan tehty rakennus, joka valmistui hiivatehtaan keittoja prässihuoneeksi vuonna 1895. Hiivan valmistuksen yhteydessä syntyi alkoholia, ja alkoholista saattoi jalostaa etikkaa ja eetteriä. Tehdas nousi pikaisesti junaradan varteen Rajamäkinimiseltä talolta ostetulle maalle. Tuohon aikaan viinan polttaminen oli sallittua toimintaa. Hiivatehtaan toiminta alkoi vuonna 1889 ja hiivan valmistus päättyi tehtaalla 1995. – Ensin tehtiin mäski, jossa oli vettä, maltaita eli viljaa, sokeria ja hiivaa
Näin Suomessa tehtiin etikkaa aina 1970-luvulle asti. KOTIPOLTTO NOSTI TUOTANNON. Kuvassa myös absolutointikoje, jolla väkiviinasta tehtiin lähes sataprosenttista alkoholia laboratoriokäyttöön. Kieltolaki astui voimaan vuoden 1919 kesäkuun alussa ja jatkui vuoteen 1932. Seinät olivat mustan homeen peitossa. Laitteella saatiin yhdellä poltolla neljästi kirkastettua, noin 80-prosenttista väkiviinaa. Kuva: Mika Haikonen merkitys väheni tehtaalla jo 1930-luvulla kieltolain päätyttyä, jolloin alkoholituotanto nousi keskeiseen asemaan. Museon toisessa kerroksessa käydään läpi tehtaan historiaa ja suomalaisen alkoholin kulttuurihistoriaa. Seinällä olevassa kuvassa myöhempi tehtaan johtaja Hubert Ingman valvoo hiivanvalmistusta ylioppilaslakki päässään. Lattiat olivat niin märät, että kengät kastuivat. Ylin kerros on omistettu alkoholille. Viinapoliisin merkillä raittiusihmiset saivat viinapoliisin valtuudet tuhotakseen löytämiään pontikkapannuja. Esillä on erimuotoisia salakuljetusastioita salkkumallista perinteiseen Suomen Kuvalehden vuosikertaan. Liikemiehet huomasivat tilaisuutensa, ja Suomeen syntyi lyhyessä ajassa yli 60 viinanpolttimoa ja yli 80 alkoholijuomatehdasta. ETIKASTA TULI BRÄNDI. Työpäivät olivat pitkiä. Etikkaa pakattiin erilaisiin viinapulloihin, kunnes vuonna 1967 tuli käyttöön yleisesti tunnettu PVC-muovinen Rajamäen etikkapullo. Esillä on myös varhaisimpia meillä käytettyjä viinapulloja. Työsuojelu siis ei ollut voimissaan. – Varttilitran astia on saanut nimensä Raittiuden ystävien julkaisemasta laulukirjasta – molemmat kun saivat laulamaan, Lehtonen vitsailee. – Etikantuotanto myytiin Berner Oy:lle vuonna 2007, ja valmistus Rajamäen tehtailla päättyi 2014. Kotipoltto kiellettiin vuonna 1866 keisari Aleksanteri II:n asetuksella. Siellä on pullonkuljetuslaatikoita pulloineen, Parrunpätkäpullo oli ensimmäinen suomalaisstandardi viinapullolle. Nurkassa näytteillä olevilla, Nurmijärven nimismiehen käytössä olleilla piikkimatoilla poliisi pyrki pysäyttämään pirtuautoja. Laite oli käsikäyttöinen, ja sitä käyttivät naiset. 44 | Antiikki ja taide Museon ehkä arvokkain esine on Pistorius –tislauslaite. Yläpäästä valutettiin noin 21-prosenttista käynyttä nestettä sammioon, jossa oli pyökkilastuja, joiden pinnassa oleva etikkabakteeri hapetti nesteen etikaksi. Niin sanottu parrunpätkäpullo oli ensimmäinen suomalaisstandardi viinapullolle. Tällä pyrittiin viinan kulutuksen vähentämiseen, parrunpätkä kun oli kallis ostaa ja hankala kuljettaa. Se oli Lehtosen kertoman mukaan tavallaan lähtölaukaus suomalaisen alkoholiteollisuuden synnylle, koska tuosta eteenpäin polttimoita ja viinatehtaita sai perustaa luvanvaraisesti. Vitriineissä esitellään eri puolilla maata sijainneiden tehtaiden lukkoja, leimasimia ja leimoja sekä etikettejä. Berner rakennutti Heinävedelle uudet tehtaat, ja siellä Rajamäen etikkaa valmistuu edelleen, eli brändi on yhä olemassa, Lehtonen muistuttaa. Esillä olevassa massiivisessa suotopuristimessa hiivasta eroteltiin separoinnin jälkeen siihen jäänyt neste. Etikkaa alettiin valmistaa tehtaassa vuonna 1892 isoissa sammioissa. Lattioilla juoksenteli rottia, ja seinillä hiipi torakkain armeija. Kun metalliset portaat noustaan ylös, tilasta löytyy kolme vuonna 1913 hankittua komeaa kuparista tislauskolonnia, joilla tislattiin aluksi hiivavierrettä ja myöhemmin erilaisia jäteviinoja 96-prosenttiseksi, puhtaaksi alkoholiksi. Parrunpätkä liittyy asetukseen 1880-luvulta, jolloin vahvaa viinaa sai ostaa kerrallaan vain yhden kannun eli 2,6, sittemmin 2 litraa
Vanhan tehdasyhdyskunnan kaikkien rakennusten yhteenlaskettu pinta-ala on noin 14 800 neliötä. Kieltolain päätyttyä 1930-luvulla rakennettiin kokonaan uusi tehdasalue kun kotimainen alkoholituotanto piti saada alulle. Kuva: Jouni Suolanen . Kuvassa muun muassa viinan pullotuksessa tarvittavia laitteita. Rajamäki on tyypillinen suomalainen teollisuuspaikkakunta, joka on syntynyt tehtaan ympärille, museo-opas Petri Lehtonen kertoo. Vuonna 1938, tehtaiden jo ollessa valtion omistuksessa, Oy Alkoholiliike Ab rakennutti Rajamäelle myös kirkon. JS. Museo-opas Petri Lehtosen takana vitriinissä viinatehtaassa valmistettuja alkoholilaatuja sekä hiivaan liittyvää aineistoa. Rajamäen tehtaat perusti vuonna 1888 kemian tohtori ja insinööri Wilhelm Juslin muutaman insinöörikumppaninsa kera. Kuva: Jouni Suolanen. Heikki Kosken ja Veikko Kasurisen ideoimat Alkon taideviinit vuosilta 1991–2006. Kuva: Jouni Suolanen. Museovirasto on valinnut vuosina 1888– 1959 rakennetun Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan sekä kirkon ja rautatieaseman kokonaisuuden yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Tehtaan valmistuttua jo muutaman vuoden kuluttua alueella asui yli 200 ihmistä. Joka vuosi tilattiin pullon etikettiä varten maalaus suomalaiselta merkittävältä taiteilijalta. – Torvisoittotaito oli aikamoinen etu jo työhönottohaastattelussa. Nykyisin suuri osa vanhimmista kiinteistöistä on tyhjillään. Kuva: Jouni Suolanen Antiikkisia Alkon konttorikalusteita. Pöydällä muun muassa vanha puhelin ja yhden reiän rei`ittäjä. Rajamäki oli pitkään Nurmijärven suurin taajama, mutta sekä Klaukkala että Nurmijärven kirkonkylä ovat kasvaneet sen ohitse. Hänen aikakaudellaan Rajamäelle rakennettiin muun muassa työväen kasarmiasuntoja, perustettiin kansakoulu, osuuskauppa, vapaapalokunta ja torvisoittokunta. Patruuna Juslin työskenteli koko tehdasyhdyskunnan kehittämiseksi. Nykyisin Rajamäellä on asukkaita noin 7500. Ennen tehtaan tuloa alueella asui noin 15 ihmistä eikä alueelle ollut edes kunnon tietä. Antiikki ja taide | 45 PATRUUNA JUSLIN KEHITTI YHDYSKUNTAA ?
Museo sulkeutuu yleisöltä 27.8. Kuva: Jouni Suolanen yhden, kahden ja kahdeksan pullon kierrekapselilaite eli korkituslaite sekä pomeranssinkuorimiskone. Hedelmän kuoresta uutettua ainetta käytettiin alkoholin maustamiseen muun muassa pomeranssiviinassa. 46 | Antiikki ja taide MOLOTOVIN COCKTAIL Rajamäen tehdasmuseon tislaamo. Yleisö ei ole päässyt vuonna 1963 perustettuun museoon ennen tätä kesää, koska museossa on Altian edelleen tuotannossa olevia pullotteita, joita alkoholilain mukaan ei voi kävijöille näyttää. Niillä mitattiin viinaa suoraan asiakkaan astiaan. Tislaamalla voidaan saada aikaan vahvimmillaankin hiukan alle 96-prosenttista alkoholia. Kun tarvitaan tätä vahvempaa tuotetta, nykyisin lähinnä laboratoriokäyttöön, täytyy väkiviinaerä absolutoida. Laitteella saatiin yhdellä poltolla neljästi kirkastettua, noin 80 -prosenttista väkiviinaa. Pullot pestiin sähköllä toimivalla kahden pullon pesulaitteella. ?. Museon ehkä arvokkain esine, Pistorius tislauslaite, oli ensimmäinen teknologinen kehitysaskel kotipolttopannuista kohti nykyaikaisia kolonnitislauslaitteita. Absolutoitu tuote oli noin 99,95 prosenttista alkoholia. Tämänhetkisten tietojen mukaan tehdasmuseo on avoinna myös kesällä 2018. Museossa on kylläkin käynyt Altian yritysvieraita ja alalle koulutettavia. Isompia mitta-astioita käytettiin alkoholitehtaissa, pienempiä viinakaupoissa. Laite oli käytössä Nääsin väkijuomatehtaassa Helsingissä. Kuva: Mika Haikonen Hiivantekoprosessissa käytetty, pitkään käsikäyttöinen suotopuristin, eli hiivan kuivauslaite. Museossa on esillä absolutointikoje, joka oli vuoteen 1941 asti Suomen ainoa laite tähän tarkoitukseen. – Keskeinen syy siihen, miksi museo on nyt auki, on se, että se on kunnan kulttuuritoimintaa eikä myynninedistämistoimintaa, Nurmijärven kunnan määräaikaiseksi oppaaksi palkkaama Lehtonen määrittelee. Tehdas sijaitsi Mannerheimintiellä nykyisen Sokoksen paikalla 1800-luvun lopulta alkaen
Tarinan mukaan neuvostolentokoneet pommittivat Rajamäkeä, koska ensimmäisten pullojen korkissa luki Alko-Rajamäki. Ainoastaan jo käytöstä poistettu etikkatehdas tuhoutui ja virkailijoiden klubirakennus paloi, mutta muuten torjunta oli tehokasta, Lehtonen kertoo. – Tykit saapuivat Rajamäelle 17.12.39, eli talvisodan jo alettua. Sotahuoneessa on esillä myös ilmatorjuntakanuuna. JS. Polttopulloilla suomalaiset rintamajoukot tuhosivat venäläisiä tankkeja. Pullon räjähtäessä ilmanottoaukko imaisi liekit sisälle moottoritilaan, tankin tyypistä riippuen mahdollisesti myös miehistötilaan. Nimi ”Molotovin cocktail” tulee Neuvostoliiton ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri) Vjatseslav Molotovista. Alkon johto tarttui tähän ehdotukseen ja tilasi Ruotsista neljä Bofors ilmatorjuntakanuunaa ja neljä raskasta konekivääriä. Jo vuonna 1937 puolustusministeriö lähetti kuntiin ja yrityksille kirjeen, jossa kehotettiin omatoimisesti hankkimaan ilmatorjuntakalustoa, koska Suomen valtiolla ei ollut varaa riittäviin hankintoihin. Patterin häirintätuli oli niin tehokasta, että kovin pahoja tuhoja ei täällä syntynyt. Kuva: Jouni Suolanen Molotovin cocktail – pullojen kapselointilaite. Suomalaisen, varsinaisen Molotovin cocktailin kehitti vähän ennen talvisotaa Korian varuskunnassa kapteeni Kuittinen. Ne sijoitettiin mäelle rakennettuihin asemiin ja joutuivat tositoimiin pikaisesti. Molemmin puolin pulloa oli teipattu bengaalintikku eli sytytystikku. Tehdasvalmisteisen Molotovin cocktail -pullon kehitti Rajamäen tehtaiden työntekijä, yli-insinööri Fredrik Toivio Kirkkomäki. Molotovin cocktail – polttopulloja valmistui Rajamäen tehtailla talvisodan aikana noin puoli miljoonaa kappaletta käytettäviksi venäläisten panssarivaunujen torjuntaan. Kuva: Jouni Suolanen MOLOTOVIN COCKTAIL. Polttopulloja valmistettiin museo-opas Petri Lehtosen mukaan Rajamäen tehtailla talvisodan aikana yli puoli miljoonaa kappaletta, ja niitä oli valmistamassa noin 90 työntekijää, lähes kaikki naisia. Nimeä alettiin käyttää talvisodan aikana, kun Suomen Armeija käytti polttopulloja panssarintorjunta-aseena. Polttopullo keksittiin kuitenkin Espanjan muukalaislegioonassa syksyllä 1936, ja sitä alettiin käyttää panssarintorjunta-aseena Espanjan sisällissodassa. Ensin sytytettiin polttopullon sytytystikut, minkä jälkeen pullo pyrittiin heittämään mahdollisimman lähelle panssarivaunun moottorin ilmanottoaukkoa. Polttopulloissa oli väkiviinaa, spriitä, bensiiniä tervaa ja paloöljyä. Antiikki ja taide | 47 ?. Museon ”sotahuoneessa” on puolustusvoimien ylipäällikön, Marsalkka Mannerheimin välirauhan aikana antama päiväkäsky, jossa Marsalkka kiittää sotatarviketeollisuuden työntekijöitä heidän talvisodan aikana isänmaan hyväksi tekemästään työstä
48 | Antiikki ja taide Kirkon kaunis, vaalea torni näkyy kauas eri suunnista Rajamäkeä lähestyttäessä.
Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut tulivat vuonna 1976. Rakennus vihittiin kuitenkin kirkoksi, ja vihkimisen suoritti 20.11.1938 kiinteistöstä kirkkoa halunnut Tampereen piispa Aleksi Lehtonen. Pääoven molemmilla puolilla ulkoseinässä on Arvi Tynkkysen suunnittelemat kiviset reliefit Sallikaa lasten tulla minun tyköni ja Vuorisaarna. Arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelema Rajamäen kirkko on ensimmäisiä funkiskirkkoja Suomessa. Toimi sodan aikana kouluna ja kenttäsairaalana Rajamäen kirkon Nurmijärvelle rakensi aikanaan Oy Alkoholiliike Ab. Pyöreä Kristus-ikkuna kirkkosalin etuosassa antaa valoa alttarille ja viestii Jumalan valtakunnan iäisestä valosta. Kahdella valonheittimellä valaistava risti tornin huipulla on seitsemän metrin korkuinen. Korkeassa kirkkosalissa on tilaa hengittää. V iimeiseen asti oli aikanaan epäselvää, vihitäänkö uudisrakennus kirkoksi vai rukoushuoneeksi. 48 metriä korkea torni Suntio Johanna Mikkola ottaa aina muilta töiltä ehtiessään kirkkoon tulijoita vastaan pääovella. Rajamäen kaunis kirkko siirtyi Alkolta Nurmijärven seurakunnalle vuonna 1985. – Kirkko on omanlaisensa, ja tosi tärkeä monelle ihmiselle. Pyhä kolminaisuus näkyy kolmiosaisena poikkileikkauksena ja kolmena Paavo Tynellin suunnittelemana kattokruununa. Seitsenhaaraisia alttarikynttelikköjä käytetään vain erityisissä juhlatilanteissa. NAAMIOITIIN POMMITUKSILTA. Alko halusi tilasta rukoushuoneen. Tyylikäs kirkko peruskorjattiin vuosina 1987–88. Funktionalismin periaatteiden mukaan kirkon muoto perustuu sen tehtävän, rakenteen ja materiaalin näkymiseen. Moni luulee, että kirkko on uudempi kuin se onkaan. Etuseinässä on 25 pyöreää, pienikokoista ikkunaa. Kirkossa on yllättävän paljon kristillistä symboliikka, vaikka kirkkosali saattaa näyttää eleettömältä, Rajamäen kirkon suntio Johanna Mikkola luonnehtii ”toista kotiaan”. Silloin kirkko oli ajoittain ilmapommitusten varalta naamioituna. Antiikki ja taide | 49 . Kirkon pitkien sivujen sisäseinät on valettu yhtenäisiksi ilman harjasaumaa muistuttamaan Kristuksen ihokasta, joka oli tehty yhdestä kankaasta. Neljän pylvään rivistöt muistuttavat neljästä evankeliumista ja neljästä evankelistasta eli Matteuksesta, Markuksesta, Luukkaasta ja Johanneksesta. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI SUOLANEN. Sodan aikana kirkko palveli kouluna ja seurakuntasali toimi kenttäsairaalana. Kirkon kauniisti suippeneva, vaalea torni nousee yli 48 metrin korkeuteen
Silloin työ on tehty hyvin, Mikkola sanoo. 50 | Antiikki ja taide Kirkon 52-paikkaisessa, hillitynoloisessa seurakuntasalissa vietetään säännöllisesti monenlaisia juhlatilaisuuksia häistä hautajaisiin. 41 savukvartsilla koristellun maljan jalusta on mustaa graniittia. Hanna Korvelan toteuttamat kirkkotekstiilit noudattelevat maalauksen sävyjä. Fagerholmin ehdotus. Seurakuntasalin seinällä on muun muassa Erkki Kuloveden maalaus Kristus arjen keskellä, Lennart Segerstrålen Luonnos Rovaniemen alttarifreskosta sekä Unto Pusan Detaljeja Rajamäen kirkon alttarifreskoehdotuksesta. Kauniiden urkujen ulkomuodon loivat arkkitehdit Eila ja Erkki Havas. Se antaa tilaa monenlaisille ajatuksille. Kesäisin kirkossa on hiljaisempaa, mutta joka kesä heinäkuussa kirkko toimii myös tiekirkkona. – Joka paikasta pääsee ympäri niin kuin vanhassa rintamamiestalossa. RUNSAASTI TAIDETTA. ?. Veistoksen hankkiminen oli Alkon silloisen pääjohtajan K.A. Tosin alkuperäinen ehdotus muuttui sen jälkeen, kun Räsänen oli käynyt Firenzessä opiskelemassa reliefitekniikkaa. 12-äänikertaiset urut valmisti Kangasalan urkutehdas vuonna 1976. Alun perin kirjakäärön tavoin avautuvassa alttarisyvennyksessä oli puinen risti. Anna Räsäseen vuonna 1956 tekemän alttarifreskon Tie, totuus ja elämä yleisilme korostaa toivoa arkielämän keskellä. Vapaaehtoisia on helppo löytää tapahtumiin. Mikkola kehuu Rajamäen alueen ja sen myötä kirkon yhteisöllisyyttä, ja arvelee sen johtuvan pitkälti tehtaasta ja sen historiasta. Kun kirkon peruskorjaus valmistui vuonna 1988, kirkkosalista oli poistettu pari penkkiriviä sekä pieni suntion asunto, jolloin seurakuntasaliin saatiin lisää tilaa. Rajamäen kirkossa on runsaasti arvokkaita taide-esineitä, mikä kertoo muun muassa tehtaiden halusta sijoittaa kirkkoon. Hopeinen kastemalja on Wäinö Aaltosen suunnittelema vuonna 1958. Suomen ensimmäisen alttarireliefikilpailun voitti Anna Räsänen työllään Tie, totuus ja elämä vuonna 1956. Kirkolle kokoontuu monia erilaisia ryhmiä – alakerran kerhotilat ovat käytössä joka päivä. Joka sunnuntai on jumalanpalvelus tai ehtoollinen messu. Se on kätevää suntiolle, koska pääsee liikkumaan muiden Seurakuntasalin seinällä on muun muassa Erkki Kuloveden maalaus Kristus arjen keskellä, Lennart Segerstrålen Luonnos Rovaniemen alttarifreskosta sekä Unto Pusan Detaljeja Rajamäen kirkon alttarifreskoehdotuksesta. Syksyisin on vapaaehtoisvoimin järjestetyt kirkkokahvit aina messun jälkeen. huomaamatta. Tänä kesänä kirkossa on ensimmäistä kertaa palkatut oppaat, jotka ovat nuoria koululaisia. Saarnastuolissa on Gunnar Uotilan puinen Madonna vuodesta 1956 lähtien
Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Määräaikaistilaus 41€ www.lehtiluukku.. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 36€ Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Puh. Tilaushinnat TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I % Käytä palvelukorttia, kun r r r r r r Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. tilaukset@karprint.
Entisöijä ajaa luonnollisesti myös vanhalla autolla. Entisöity k-tuoli on saanut uuden elämän.. Fiat 600 on vuosimallia 1972. Huonokuntoisetkin huonekalut saavat osaavissa käsissä uuden elämän. 52 | Antiikki ja taide Mummon perintökaappi kunniapaikalle Huonekalulle uusi elämä Mummola-tyyli sekä sisustuslehtien karamelleilta näyttävät ihastuttavat kuvat vanhojen huonekalujen käytöstä sisustuksessa ovat nostaneet vanhojen huonekalujen arvostusta
– Näistä upeista pähkinäpuisista sängynpäädyistä haluaisimme parisängyn päädyn. – Verhoilutöitä tehdään pääasiassa vanhoihin huonekaluihin. . Nykyisin Orimattilassa asuva ja omaa huonekalujen verhoilu ja entisöintialan yritystä Verstas Taitavaa pyörittävä Tarja Gustafsson valmistui Kouvolan seudun ammattioppilaitoksesta huonekalurestaurointi ja verhoilualan artesaaniksi vuonna 2009. Ne ovat ihania ja kestäviä ja niitä kannattaa ehdottomasti uudistaa ja kunnostaa. Sukulaisilta perityissä kalusteissa on pieniä korjaustarpeita ja neuvojakin kaivataan. Mittausten jälkeen selviää, että työ on suhteellisen helppo toteuttaa. Juuri sopivasti haastattelun aikana verstaalle tulee pariskunta, jonka auton kätköistä löytyy varsinaisia aarteita. – Tyypillisin asiakkaani on yli 50-vuotias nainen. Tarja Gustafsson arvostaa itsekin vanhoja huonekaluja. Siinä ikäluokassa olevat ovat perineet vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan huonekaluja, jotka halutaan entisöidä omaan kotiin sopiviksi. Ehkä entisöin sen jossain vaiheessa, mutta toisaalta se on mielestäni kaunis ihan noinkin. Myös marmorikannellisen yöpöydän irti olevan oven asennus on pikkutyö. Sen innoittamana lähdin opiskelemaan alaa. Verstas Taitavan työhuoneessa komeilee kaunis, joskin elämää nähnyt talonpoikaiskaappi. Huonekalun entisöinti alkaa yleensä siitä, että huonekalu puretaan kokonaan rungolle asti, jonka jälkeen se kasataan vaihe kerrallaan uudestaan. Suosittelisin uudelleen maalausta. Mikäli uuden vaahtomuovisohvan mitat ovat omaan kotiin sopivat ja sohvan runko on hyvä, kannattaa sekin mieluummin verhoiluttaa kuin lisätä jätemäärää. Tarja Gustafssonin mielestä se on kaunis sellaisenaan, mutta saattaa tulla myöhemmin myös kunnostettavaksi. Lapsuusajalta tutut huonekalut tuovat nostalgiaa ja ne halutaan säilyttää, Gustafsson kertoo. Pääasia, että huonekalu tulee jälleen käyttöön, Tarja Gustafsson toteaa. – Tämä näyttää olevan ennen maalaamista olleen lakattu. – Eniten tällä hetkellä korjataan 40-luvun huonekaluja. Nuoremmatkin ihmiset ovat alkaneet sisustaa kotejaan 40ja 50ja 60-lukujen huonekaluilla. Pikkulipastosta on irronnut pieni pala puuta ja lipaston vihreä väri ei oikein istu pariskunnan kodin muuhun sisustukseen. Hinnalla ei pysty kuitenkaan kilpailemaan halpaketjujen kanssa, valitettavasti. Uusrokokoo-tuolit uudelleen jousitettuina ja verhoiltuina.. TAITO NÄHDÄ RÖTISKÖN ALLE. Vanha kaappi on pelastettu roskalavalta. Maalin poisto ei välttämättä onnistu niin, että lipasto olisi sen jälkeen lakattuna yhtä hieno. – Vanhojen jousien vaihtaminen on hidasta ja työlästä työtä, mutta mukavaa tehdä. KORJAAMATTAKIN KAUNIS. Ennen kuin Gustafsson lähti opiskelemaan, hän ilmoittautui kansalaisopiston kurssille kokeilemaan huonekalujen restaurointia. tafssonille ongelma, vaan mieluista työtä. – Pelastin sen roskalavalta. – Jo lapsuuden kodissamme oli paljon vanhoja huonekaluja, joita äitini on aina rakastanut. Antiikki ja taide | 53 V allalla oleva vanhojen huonekalujen buumi tietää töitä huonekalurestaurointi ja verhoilualan artesaani Tarja Gustafssonille. Tällaisia projekteja on kertynyt varastoon aikamoinen määrä, vanhojen huonekalujen pelastajaksi itsensä myöntävä Gustafsson kertoo. Vaikka Gustafsson ei ole puuseppä, onnistuu häneltä toki pienten osien korjaus ja valmistus. Hänen työpäivänsä koostuvat hyvin pitkälle verhoiluja entisöintitöistä, joita on suunnilleen yhtä paljon. Haalin vanhoja huonekaluja aina, kun niitä jossain näen. Ehkä näen vanhan rötiskönkin alta valmiin lopputuloksen, Gustafsson pohtii. – Omassa kodissanikaan ei juuri ole uusia huonekaluja. Nojatuolien katkenneet jousitukset sekä tuolien irronneet liimaukset eivät ole GusTEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA JA TARJA GUSTAFSSON 1900-luvun alun pähkinäpuisista sängynpäädyistä on tarkoitus tehdä parisängyn pääty. – Otin kurssityökseni suuritöisen nojatuoli-projektin ja onnistuin siinä. – Usein tuoleista voi puuttua pinnoja tai yksi jalka, joita joutuu valmistamaan. PERINTÖKALUILLE JATKOAIKAA
54 | Antiikki ja taide Kurkistus kivikauden kylään saattelee syvemmälle muinaisten esivanhempien arkeen ja paljastaa, miten Perämeren pohjukassa elettiin 5500 vuotta sitten. Kierikkikeskuksessa historia herää eloon Aikamatka kivikaudelle
Kaivauksia on toteuttanut lähinnä yliopistoväki, mutta hankkeita on ollut toteuttamassa myös amerikkalaisia ja kanadalaisia tutkijoita. Kierikin alueelta on löytynyt myös harvinaisia ja arvokkaita meripihkakoruja.. Meillä on jo 12 vuoden ajan muun muassa tehty joka kesä yleisökaivauksia, joiden turvin on tutkittu pian 700 neliömetriä Kierikin maastosta, kertoo Kierikkikeskuksen indententti Leena Lehtinen. – 1990-luvulta lähtien Kierikissä on tehty kaivauksia joka vuosi. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN I ijoen suistossa, Perämeren pohjukassa sijaitsi muinoin eloisa ja vauras Kierikin kylä, joka eli kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä ja josta tehtiin kauppamatkoja aina Vienanmerelle saakka. SÄÄNNÖLLISIÄ KAIVAUKSIA. Kierikin kyläkulttuuri oli varsin vilkasta jopa 2000 vuoden ajan noin vuosina 5000–3000 eaa. Kierikin ensimmäiset muinaisjäännelöydöt tehtiin jo 1800-luvulla, mutta vasta 1960–70-luvuilla alkoi paljastua, kuinka merkittävä kivikautinen kylä Kierikki todellisuudessa on ollut. – Kierikin tavoite on ollut vuoden 2001 avajaisista lähtien paitsi tiedon jakaminen, myös arkeologian popularisointi. Alue nukkui kuitenkin Ruususen unta aina vuoteen 1993 saakka, jolloin arkeologiaopiskelijat alkoivat tehdä alueella kaivauksia yliopistolehtori Pentti Koivusen johdolla. Aikamatka kivikaudelle Kierikkikeskuksen Muinaismarkkinoilla kuultiin muun muassa Äiniöinen-yhtyeen muinaismusiikkia. Nyt muinaisen kylän paikalla sijaitsee mahtava musta hirsirakennus, joka tunnetaan Kierikkikeskuksena. Keskuksen suojiin on koottu tietoa kivikauden ajan elämästä Suomessa ja sen alueelle on pystytetty kivikautinen kylä, jossa vierailija voi virittäytyä autenttiseen muinaistunnelmaan vaikkapa muinaisriihellä meloen tai kivikautisia ansoja tutkien. Kylä muutti rantaviivan mukana muutaman vuosikymmenen välein ja jätti jälkeensä valtavan määrän todistuskappaleita elämästään: astioita, aseita, koruja, nappeja, figuureja, luita ja työkaluja. Antiikki ja taide | 55 . – Pahkakosken voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä putkahti esiin merkittäviä kampakeraamisia löytöjä ja asbestikeramiikkaa, joka nimettiin Kierikin keramiikaksi, Lehtinen kertaa. Jossain vaiheessa kivikautta Kierikissä oli jopa 60-metrisiä rivitaloja ja kymmeniä muita lähekkäin rakennettuja asumuksia, joissa arvellaan asuneen 150–200 ihmisen yhteisöjä
Rakenuksen suunnitelleelle arkkitehti Reijo Jallinojalle on myönnetty valtionpalkinto. Kierikkikeskus oli valmistuessaan vuonna 2001 Pohjois-Euroopan suurin moderni puuhirsirakennus. Kierikkikeskus oli valmistuessaan vuonna 2001 Pohjois-Euroopan suurin moderni puuhirsirakennus. Kierikin kaivauksilta löytyy tavanomaisesti muun muassa kvartsi-iskoksia ja palaneita luita. Muinais-markkinoiden aikaan yleisökaivauksilta löytyi useita hyvin säilyneitä astian kappaleita. Rakennus on saanut muun muassa Europa Nostra -palkinnon, kansainvälisen Museo-palkinnon ja Vuoden Puu-palkinnon. Rakennus on saanut muun muassa Europa Nostra -palkinnon, kansainvälisen Museo-palkinnon ja Vuoden Puu-palkinnon. Koristeelliset, hyvin säilyneet keramiikankappaleet ovat harvinaisempia löydöksiä. Muinaismarkkinoilla myytiin muun muassa perinteisillä tekniikoilla valmistettuja käsitöitä ja lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Rakenuksen suunnitelleelle arkkitehti Reijo Jallinojalle on myönnetty valtionpalkinto. 56 | Antiikki ja taide Kivikauden kylän kesän 2017 isäntä Joni Karjalainen esitteli Muinaismarkkinoilla alkukantaisia sepän työtapoja. Kivikauden kylän talot ovat rekonstruktioita, jotka perustuvat kooltaan ja muodoltaan alueella tehtyihin kaivaushavaintoihin. Kattorakennelmat ja eräät yksityiskohdat on lainattu arktisten luonnonkansojen rakennelmista.
– Muinaismarkkinoilla luodaan kävijöille mielikuvia siitä, millaista elämä kivikauden Suomessa olisi voinut olla. Näytteilleasettajat ovat valikoituneet ajan ja paikan henkeen sopiviksi ja markkinaohjelma elävöittää tunnelmaa. Meillä on nykyään vain kolme vakituista työntekijää. Tänä vuonna markkioilla on tuotu esille myös rautakautta, sillä PohjoisSuomesta on viime vuosina löytynyt useita uusia rautakautisia kohteita, kuvailevat muinaismarkkinoita järjestäneet ”kyläpäälliköt” Joni Karjalainen ja Elina Väänänen. Projektityöntekijät, kesätyöntekijät ja vaihtoopiskelijat ovat keskukselle valtava rikkaus, mutta vakihenkilökunnan vähyys luo epävarmuutta tulevaisuuteen. SÄÄSTÖBUDJETTI RAJOITTAA. Lehtinen harmittelee keskuksen kokemaa inflaatiota ja syyttää siitä taannoista kuntaliitosta, jossa Yli-Ii liitettiin osaksi Oulua. Palaneista luista yli 90 prosenttia on hylkeenluita, mikä kertoo todella paljon alueen ja ajan elämästä, museolehtori pohtii. KIVIKAUTISTA TUNNELMAA. Lisäksi vieraat ovat päässeet kokeilemaan muun muassa jousiammuntaa ja kivikorujen tekemistä. Kaikkein tyypillisimpiä löydöksiä ovat kvartsi-iskokset, palaneet luut ja keramiikankappaleet. ?. Harvemmin löytyy liuske-esineiden katkelmia ja jopa ehjiä esineitä. – Oulun kaupungin säästöbudjetti on purrut todella rajusti. Vaikka Kierikin haaveet kehittyä suosituksi matkailukohteeksi eivät ehkä ole ottaneet kovin navakkaa tuulta alleen, alueen toimintaan ja viihtyvyyteen jaksetaan ja halutaan kuitenkin panostaa. Tänä vuonna ohjelmassa on ollut muun muassa shamaanin tarinatuokio, sepän taontaesitys, miekkailunäytös, muinaismusiikkiyhtye ja elämysteatteria. 1990-luvun lopulla Kierikkiin päätettiin perustaa arkeologinen keskus, joka avattiin yleisölle vuonna 2001. Nykyään kävijöitä on vuosittain noin 8000, joista puolet on koululaisryhmiä. – Saisihan vastaan tulla vaikka kivikirveitä, mutta tällä alueella ei ole ollut kovin paljon hyvälaatuista materiaalia, joka olisi säilynyt. – Vapaaehtoistyöntekijät ovat muun muassa panostaneet muinaisvaatteisiin, mikä luo merkittävästi tunnelmaa tapahtumaan. Antiikki ja taide | 57 YLEISÖKIN PÄÄSEE KAIVAMAAN . Meripihkakorut, piikiviesineet ja savi-idolit ovat todella harvinaisia aarteita. Näillä resursseilla se on hankalaa. Viljamaa kertoo, että Kierikin yleisökaivauksissa löytyy vuosittain tuhansia historiallisesti kiinnostavia kappaleita. Asiantuntijalle 5500 vuotta vanhat savenkappaleet kertovat hämmästyttävän paljon: – Tämä on makkaratekniikalla valmistetun astian alaosaa: tämä on ollut kananmunan muodon kaltaisesti suippeneva astia, joka on murtunut vyöhykkeiden väliltä. Suosittujen yleisökaivausten lisäksi Kierikin kävijöitä houkutellaan tapahtumilla, joista jokakesäinen Muinaismarkkinat on tärkein. Näissä palasissa on molemmat pinnat jäljellä, oikein hyvin poltettua savea! Näitä on mukava talvella liimailla kasaan ja luetteloida Museoviraston ja Kansallismuseon kokoelmiin. Tänä kesänä kaksipäiväisillä Muinaismarkkinoilla piipahti noin tuhat vierasta. Kivikauden kylän kesän 2017 emäntä Elina Väänänen opastaa markkinavieraita jousiammunnan saloihin. On mukavaa, että tällainen tapahtuma saa yleisöä liikkeelle: menneisyys ja omat juuret tuntuvat kiinnostavan ihmisiä koko ajan enemmän. – Se oli melkoinen voimainponnistus 2000 asukkaan maalaispitäjältä! Alkuaikoina keskus herättikin laajaa kiinnostusta ja kävijämäärät ylittivät vuositasolla 20 000 ihmisen rajan. Karjalainen kertoo, että Oulun seudulla on suhteellisen aktiivinen historiaharrastajayhteisö, joka on kantanut mielellään kortensa kekoon tapahtuman järjestämiseksi. Keskuksen pitäisi pystyä jatkuvasti uusiutumaan, jotta se pysyisi kiinnostavana. – On siitä kolmisen vuotta aikaa, kun edellisen kerran on tullut näin hyvässä kunnossa olevaa tavaraa vastaan, myhäilee Kierikkikeskuksen museolehtori Sami Viljamaa ja esittelee yleisökaivauksissa juuri löytyneitä kampakeraamisia ruukunpalasia
Kokemäen Kauvatsalla on vanhan kansakoulun tiloista yksi huone sisustettu nahkurimuseoksi. Kuvan taljat ovat orsilla säilytystä varten. ”Tuntemattomassa sotilaassa” kersantti Penttinen julisti porukalleen julmaa kohtaloa nahkurin orsilla. lijänä ja hoitajana toimii Mirja Tomperi. ”Nahkurin orsilla tavataan” ovat sanat, jotka heitettiin kansakunnan niskaan eduskunnan puhujapöntöstä pääministeri Paavo Lipposen suulla. Nahkurin työ oli monivaiheinen prosessi, missä nahkoja käsiteltiin kemiallisilla liemillä, minkä jälkeen nahat nostettiin orsille kuivumaan. Perinteitä on haluttu vaalia, kun paikkakunnalle on talkoovoimin työtunteja laskematta perustettu nahkurimuseo. –Täällä tiedetään, mitkä ovat nahkurin orret. Sitä tietoa on haettava historiasta. Perheen arvotavaroina vaalittiin nahkurin työkaluja ja työkirjoja. Mirja Tomperi on kirjannut tarkasti muistiin paikalliset nahkurit ja heidän henkilöhistoriansa. Museon esitteNahkurimuseo huokuu paikallista historiaa V Sisällä museossa valmiita nahkoja. Talkoohenki on perintöä vanhemmilta sukupolvilta. Valmistusprosessa nahkoja kuivattiin kuuluisilla nahkurin. Monet askareet tehdään edelleen yhteisen hyvän eteen. Mitkä ovat nahkurin orret?. Seutukunta tunnetaan vankasta käsityöperinteestään. Ammatin salat kulkivat sukupolvelta toiselle. Jälkipolville välittyy, että entisajan ammattilaiset lepäävät Kauvatsan hautausmaalla. TALKOOHENKI ELÄÄ. Selitykset sutkauksille löytyvät muualta. 58 | Antiikki ja taide anhanajan nahkurit ovat jo menneet maanmajoille, mutta heidän perintönsä elää. Kauvatsa on esimerkki suomalaisesta maalaismaisemasta, joka voi kohtalaisen hyvin. Alueelta on lähtöisin olkija lastutyön taitajia, kassinpunojia sekä nahkureita
Vanhat mestarit ovat olleet monitaitureita. Hän on nyt jo edesmennyt, mutta ehti askaroida museon esineiden oikeiden nimien selvittämiseksi kokopäiväisesti puolitoista vuotta. Talvella museotila on kylmillään, mutta kesällä museoon pääsee sopimuksen mukaan. Heidän on täytynyt hallita kemiallisia asioita ja heillä on ollut kädentaitoja, jotka periytyivät suvussa isältä pojalle. Läheisesti Kauvatsan nahkureiden historiaan liittyvät veljekset Valto ja Teuvo Lehmuskoski, jotka lahjoittivat museon perustarpeistoksi perimänsä arvokkaat työkalut ja nahkuriverstaan työkirjat. Nahkureiden elinvoimaista aikaa ovat olleet vuodet ennen koneellistumisen ja teollisumisen alkua. Tuollainen nahkurimuseo oivan esimerkki siitä, miten pitkälle ulottuu se aikajana, jota pitkin voimme kurkistaa eiliseen. – Veljeni teki paljon suuremman urakan kuin minä. ?. Antiikki ja taide | 59 TEKSTI JA KUVAT: PENTTI EERIKÄINEN Nahkurimuseo huokuu Kauvatsan nahkurimuseon seinällä on kuva nahkuri Karl Fredrik Lindforsin ja hänen puolisonsa Maijastiinasta. Itse kävin Turun käsityöläismuseossa, kun yritin saada tuntemattomille tavaroille oikeat nimet. Valmis museo luovutettiin Kauvatsan kotiseutuyhdistykselle sillä ehdolla, että esineistö säilytettiin Kauvatsalla kunnollisessa suojassa. Nahkuriperinteeseen liittyen museo on saanut lahjoituksena myös teemaan sopivan suutarinverstaan. Saa nähdä, miten tuo perinne siirtyy nuoremmille sukupolville. Sikäläinen intendentti kehui meidän runsasta esineistöä. HISTORIAA LÄHEMMÄKSI. Lahjakirjan mukaan museon pitää olla halutessa yleisölle avoinna. Kauvatsalta löytyi innostunut miesporukka, joka talkoohengessä kunnosti näyttelytilan. Nuoria pitäisi nousta remmiin , kun vanhat siirrymme pois rivistä, Esa Tasku pohdiskelee. Kauvatsalla toimi 1-3 nahkuria sotavuosiin asti. – Tervetuloa! Tänään museo on auki kotiseutupäivän vuoksi, Mirja Tomperi esittelee Kauvatsan nahkurimuseota. Esineiden hankkiminen ja oikea luettelointi oli iso urakka. Paikkakuntalaisista seniori-ikäinen Esa Tasku on ollut aktiivisesti mukana museotoiminnan aloittamisessa. Hän sanoi, ettei heilläkään ollut kaikkia työkaluja, joita Kauvatsalla oli – Talkoohengellä saa paljon aikasiksi
Taiteilija Marja Kanervo on toteuttanut Suomenlinnaan erikoisen maataideteoksen, Muistomerkit kertovat itsenäisen Suomen taisteluista Sotien jäljet Iittalan junaturmassa kuolleiden hautamuistomerkki Malmilla. VANKILEIRI 1918 SUOMENLINNA, ISO MUSTASAARI ?. joka koostuu kalliosta, kivistä, vedestä ja tekstistä. Eläintarhan alue on muistomerkille luonteva paikka, sillä sen eteläisellä reunalla oli keväällä 1918 punaisten hautausmaa. Suomenlinnan vankileiriä on muistettu ympäristötaideteoksella. Kallioon hakattujen tekstien yli virtaa vesi. Hautausmaan paikalla on nykyään Olympiastadionin parkkipaikka.. Muistomerkin takasivulle on kaiverrettu työläislaulu Kansainvälisen sanat. Ruotsin ja Venäjän laivastot ottivat yhteen Kotkan edustalla. Teos valmistui vuonna 2004 ja se valittiin silloin vuoden ympäristötaideteokseksi. Niillä kunnioitetaan sotatapahtumia Ruotsin ja Venäjän aikakaudelta, vuoden 1918 sisällissodasta, talvisodasta ja jatkosodasta. Crescendo on muistomerkki vuoden 1918 sisällissodassa kuolleille punaisille. Sotamuistomerkkejä on ollut tekemässä maamme tunnetuimmat taiteilijat. Suomenlinnassa on Helsingin ainoa muistomerkki, jolla muistellaan Ruotsin vallan aikaista taistelua. Muistomerkissä on kuningas Kustaa III:n monogrammi ja taistelun päivämäärä. Saaressa oli enimmillään lähes 10 000 vankia, joista noin 1500 menehtyi. Heistä Maiju Lassila eli Algot Untola kuoli vuoden 1918 sodassa. Suomenlinnassa oli vuoden 1918 sodan jälkeen vankileiri, jonne tuotiin sodan hävinneitä punavankeja. CRESCENDO POHJOINEN STADIONTIE ?. Sitä odotellessa kävimme katsomassa, mitä sota-aiheisia muistomerkkejä pääkaupungista löytyy. Siinä on vuosilukuja, joilla viitataan Vallisaaren räjähdysonnettomuuteen, Suomen sotaan, Krimin sotaan, Viaporin kapinaan ja vuoden 1918 sisällissotaan. Noin 5500 kiloa painava muistomerkki oli aikanaan suurin Suomessa toteutettu pronssivalu. Vankeja teloitettiin ja heitä kuoli aliravitsemukseen. Muistomerkin on tehnyt taiteilija Elsi Borg vuonna 1955. RUOTSINSALMEN TAISTELU SUOMENLINNA, SUSISAARI ?. Susisaaressa Ehrensvärdin puistossa on Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki vuodelta 1933. Muistomerkki sijaitsee Eläintarhanmäen luoteiskulmassa. Kallioon on kaiverrettu vuosiluvut 1918 ja 1919, jotka viittaavat Suomenlinnan vankileirin vuosiin. Suomen käymistä sodista on muistona useita patsaita ja muistomerkkejä. Monet muistomerkit ovat taiteellisesti hyvin korkeatasoisia. Veistoksen on tehnyt taiteilija Birger Brunila. Suomenlinna oli maamme toiseksi suurin valkoisten perustama vankileiri. Hän menehtyi epäselvissä olosuhteissa, kun kirjailijaa oltiin siirtämässä Suomenlinna vankileirille toukokuussa 1918. Susisaaressa on myös obeliski, joka kunnioittaa kaikkia Suomenlinnassa kuolleita. Sodan päätyttyä valkoiset katsoivat, että hautausmaa oli perustettu kirkkolain vastaisesti ja ruumiit määrättiin siirrettäväksi Malmin hautausmaalle, jonne pystytettiin punaisten muistomerkki vuonna 1943. Loppuvuodesta Kasarmintorille valmistuu Pekka Kauhasen tekemä talvisodan muistomerkki. Lisäksi veistoksessa on otteita työläiskirjailijoiden Elvi Sinervon, Maiju Lassilan ja Elmer Diktoniuksen runoista. 60 | Antiikki ja taide TEKSTI: PAULI JOKINEN M uistomerkeillä halutaan vaalia niin sotatapahtumien, sodissa kaatuneiden kuin lasten ja naistenkin muistoa. Taiteilija Taisto Martiskaisen tekemä muistomerkki paljastettiin vuonna 1970. Ruotsinsalmen meritaistelu käytiin Kustaa III:n sodan aikana vuonna 1790. Venäjän laivasto voitti ensimmäisen taistelun, mutta ruotsalaiset kunnostautuivat ja voittivat toisen
Tapio Wirkkalan tekemä Leijona-patsas.. Antiikki ja taide | 61
Monet valkoisista kaatui ja useat pakenivat jään yli Viroon. Pellingin retkeksi kutsutaan valkoisten pakomatkaa Pellingin saareen helmikuussa 1918. ÄSSÄRYKMENTIN MUISTOMERKKI ALLI TRYGGIN PUISTO ?. Obeliskia muistuttava muistomerkki paljastettiin vuonna 1996. Graniittiveistoksen ovat tehneet taiteilija Gunnar Finne ja arkkitehti Armas Lindgren. Erityisesti kotirintamalla naisten panos suunnaton. Miesten ollessa rintamalla naisia työskenteli lääkäreinä, siivoojina ja autokuskeina. Hakaniemen Ympyrätalon takana rinteessä on taiteilija Heikki Häiväojan tekemä Sodan ajan naisen muistomerkin. Ässärykmentiksi kutsuttiin jalkaväkirykmentti 11:ä. Se on sikäli historiallinen teos, että se on ensimmäinen valtakunnallinen sodan ajan naisten työtä kunnioittava veistos. Se oli ensimmäinen talvisodasta kertova muistomerkki ja teos kustannettiin lahjoituksilla ja keräyksillä. Punakaartilaisten jahtaamina valkoiset sotilaat pakenivat Porvoon saaristoon ja Pellingin saareen. Muistomerkin paljastusta seurasi noin 25 000 henkeä, joukossa sotamarsalkka Mannerheim. Finnen ja Lindgrenin tekemän muistomerkin jalustassa lukee In Memoriam 1918 ja siihen on kaiverrettu Pellingin jäällä menehtyneiden valkoisten nimet. Muistomerkissä on teksti: ”Elonjääneet pystyttivät tämän patsaan sodassa 1939-1940 kaatuneiden sankaritovereidensa muistoksi 13.10.1940.” Toiselle sivulle on kaiverrettu sodanaikaiset taistelupaikat: Hatjalahti, Uuras, Ylä-Sommee ja Viipurinlahti. Lisäksi patsaalla haluttiin muistaa suojeluskuntalaisia, jotka menehtyivät Kirkkonummella Sigurdsin kartanon taistelussa helmikuussa 1918. Muistomerkki paljastettiin lokakuussa 1940. Entisen Uudenmaan kasarmin ja Sotamuseon vieressä on Pellingin retkellä kaatuneita kunnioittava teos. Obeliskin suunnitteli taiteilija Aarre Aaltonen. SODAN AJAN NAINEN PORTHANINRINNE ?. Myös heidän nimensä on kaiverrettu patsaan jalustaan. Naisilla oli tärkeä rooli yhteiskunnan pyörittämisessä sota-aikana. Muistomerkki paljastettiin sisällissodan jälkimainingeissa vuonna 1921. 62 | Antiikki ja taide PELLINGIN RETKEN MUISTOMERKKI LIISANPUISTIKKO ?. Kalliossa Hämeentien varrella on niin sanottu Ässärinne, jossa sijaitsee Ässärykmentin muistomerkki. Se koostui pitkälti Sörnäisten ja Kallion kaupunginosien asevelvollisista. Hän on veistänyt muistomerkkiin nuolien haavoittaman leijonan ja tästä syystä patsasta on kutsuttu myös Leijonapatsaaksi. Naiset ottivat myös tehtaissa miehille Ässärykmentin obeliski Kalliossa.
Valtaosa kuolleista ja loukkaantuneista oli lapsia ja nuoria. Kaikkiaan 31 ihmistä menehtyi, heistä 15 oli lapsia. Rakennuksen edustalla on muotoilija Tapio Wirkkalan suunnittelema Suomen Leijona -patsas. Suojaan he eivät ehtineet, sillä pommi putosi Erottajalle keskelle väkijoukkoa. Myöhemmin sairaalassa menehtyi vielä 6. Arcturus vaurioitui vuonna 1940, jolloin sitä pommitettiin Turun satamassa. Hanketta ei kuitenkaan koskaan ehditty toteuttaa. Antiikki ja taide | 63 Punaisten muistomerkki Eläintarhanmäessä. entuudestaan kuuluneet työt. Sinne suunniteltiin sodan aikana pyramidin muotoista muistomerkkiä, jonka tarkoitus oli kunnioittaa Äänisen taisteluissa kaatuneita. Suomen Leijona -patsaan oli tarkoitus olla pyramidin huipulla. Sotajoukot joutuivat perääntymään Neuvostoliiton hyökkäyksen tieltä ja Wirkkalan patsas tuotiin takaisin Suomeen. ?. Vain laivakello on jäljellä. Muistolaatta kertoo, että Helsingin rautatieasemalta lähti sotaa pakoon 13 000 lasta. Osoitteessa Iso Roobertinkatu 18 paljastettiin vuonna 2009 aiheesta kertova muistolaatta, jossa on kerrottu tapahtuneesta suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Vuonna 2008 tehdyn muistolaatan on toteuttanut Helsingin seudun sotalapset ry. Pääosa lapsista päätyi Ruotsiin, mutta myös jonkin verran muihin Pohjoismaihin. WIRKKALAN LEIJONA SUOMENLINNA, PIKKU MUSTASAARI ?. Häiväojan apuna veistosta oli tekemässä kuvanveistäjä Ari Laitinen ja teknikko Sakari Kinnunen. Monet jäivät sille tielle pysyvästi, eivätkä palanneet Suomeen enää sodan päättymisen jälkeenkään. Kaikkiaan vuosien 1939-1945 välillä Suomesta lähti sotaa pakoon lähes 80 000 lasta. Laiva romutettiin vuonna 1966. Pommi surmasi välittömästi 45 ihmistä. Nykyiselle paikalle Merisotakoulun pihalle patsas sijoitettiin vuonna 1947. Hautakiveen on kuvattu äiti, joka pitää kuolevaa lasta sylissään. POMMITUS 1942 ISO ROOBERTINKATU 18 ?. Rautatieaseman vieressä olevassa ravintolarakennuksessa on muistolaatta, joka kunnioittaa sotalasten muistoa. Wirkkala suunnitteli patsaan alkujaan Petroskoihin. Maaliskuussa 1940 sotalapsia kuljettanut juna törmäsi Iittalassa vastaantulevaan pikajunaan. Sotalapsia lähtetettiin matkaan erityisesti isoista kaupungeista, sillä kaupungit olivat suurimman pommiuhan kohteina. Patsas on vuodelta 1943 ja sillä on erikoinen historia. Junaturman uhrit on haudattu Malmin hautausmaalle yhteishautaan. Yli sata ihmistä loukkaantui. Kauniina loppusyksyn päivänä nuoret olivat menneet viereiseen elokuvateatteriin, kun pommikone oli yllättäen päässyt kaupungin päälle. Veturit ja etummaiset vaunut tuhoutuivat totaalisesti. Jatkossa sotalapsia ryhdyttiin kuljettamaan Ruotsiin junalla Haaparannan ja Tornion kautta. Ensimmäiset sotalapset vei Turusta Tukholmaan S/S Arcturus -laiva. Ihmiset lähtivät elokuvateatterista ulos kohti Erottajan ja Johanneksenkentän pommisuojia. SOTALAPSET, ELIELINAUKIO ?. Väinämöinen valmistui vuonna 1932, mutta alus jouduttiin luovuttamaan sodan jälkeen Neuvostoliitolle. Erottajalla on seinässä muistomerkki, jossa kerrotaan traagisesta tapahtumasta marraskuulta 1942. Sotalasten muistolaatta Rautatieasemalla. Lisäksi naiset hoitivat lapsia. Merisotakoulun seinässä on panssarilaiva Väinämöisen laivakello. Häiväoja on kuvanut patsaaseen myös kolme naishahmoa reliefeinä. Merisotakoulu toimii Suomenlinnassa Pikku Mustasaaressa
64 | Antiikki ja taide odern Greek Art Museum sijaitsee yhdellä Rodoksen vanhankaupungin suosituimmista paikoista: Symisaukion oikealla puolella heti sataman porttien jälkeen, Rodoksella voi ihailla merkittävien kreikkalaistaiteilijoiden töitä Nykytaidetta historian lomassa Kun Rodoksen kävijä väsyy jatkuvaan turstiryysikseen ja krääsää tuputtaviin helppoheikkeihin, huilaamaan voi karata vaikkapa taidemuseoihin. Vaikka museo on keskeisellä paikalla, sitä ei ole aivan helppo löytää: kyltti ikivanhan kivitalon seinässä paljastaa, että museon pitäisi olla tässä, mutta pihalle ei ole sijoitettu tarkempia opasteita tai aikatauluja. Modernin taiteen museo vaikuttaa ensisilmäyksellä vaatimattomalta. Sijoitus tuntuu varsin kohtuulliselta.. Pääsymaksu museoon on edullinen: sisään pääsee parilla eurolla. Lopulta sisäänkäynti museoon löytyy rakennuksen sivusta alkavien portaiden yläpäästä. M Afroditen temppeliä vastapäätä. Lipunmyyjän lisäksi paikalla ei ole ketään muita, vaikka katu museon vieressä tungeksii turisteja. Valkoiseksi kalkituilla seinillä roikkuu kreikkalaisten taiteilijoiden öljymaalauksia. Lipunmyyjä opastaa, että kuuden euron arvoisella lipulla pääsee vierailemaan Rodoksen kaikissa neljässä nykytaiteen museossa
Kolmannessa salissa kurkistetaan 1930-luvun taiteilijoiden kädenjälkeen, neljännessä nähdään Stelios Gavalasin työt kutkuttavat mielikuvitusta.. Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa esitellään joonilaisen koulukunnan (1700–1900-luvuilla Kreikassa vaikuttanut taidesuunta) töitä. Muncipality Rhodes, Modern Greek Art Museum. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN Yksityiskohta Georgio Giorcosin sekatekniikka-öljymaalauksesta Genesis, Crusifiction. MODERNIA TAIDETTA ERI AIKAKAUSILTA. Seuraavassa salissa tutustutaan siihen, miten 1900-luvun alun kreikkalaiset taiteilijat ottivat vaikutteita jälkibysanttilaisesta ajasta, kreikkalaisesta kansantaiteesta ja länteen avautuvasta keskustelusta. – Töiden esitteleminen erillisissä huoneissa korostaa eri aikakausina vallinneita trendejä ja sallii katsojan huomata, kuinka eri aikakausien ideat ja teokset keskustelevat keskenään. Modernin taiteen museo koostuu viidestä pienehköstä salista, joissa jokaisessa on eri aikakausien kreikkalaisten taiteilijoiden töitä. Muncipal Gallery of Rhodes sijaitsee Rodoksen vanhassakaupungissa. Samalla välittyy kuva näyttelyn visionäärin ja järjestäjän herra Andereas Ioannoun ajatuksista, toteaa museon esitteessä Modern Greek Art Museumin näyttelyn kuraattori Athina Schina. Ajatuksena siis on, että katsoja saa helposti selkeän käsityksen kreikkalaisen nykytaiteen kehityssuunnista. Museo on avattu vuonna 1962 ja se keskittyy edelleen gallerian luojan, Andreas Ioannoun näkemykseen kreikkalaisen taiteen esillepanosta. Antiikki ja taide | 65 . Museossa on esillä kreikkalaista taidetta 1900-luvulta 1960-luvulle saakka
Näyttelyssä on useita upeita yksittäisiä teoksia ja on sanottukin, että Rodoksen taidemuseoiden suojissa on yksi korkeatasoisimmista Kreikan nykytaiteen kokoelmista koko maailmassa. Näyttelytilassa ei ole ilmastointia, joten kuumana päivänä taiteenystävälle tulee museossa nopeasti hiki. Gavalas käyttää töissään kekseliäästi erilaisia materiaaleja ja teoksissa yhdistyy ketterästi ja päälle liimaamattomasti erilaisia, isoja teemoja henkisyydestä ja luonnonsuojelusta teknologiseen kehitykseen. Museot ovat pääsääntöisesti avoinna joka päivä aamusta iltaan, mutta aikataulujen paikkansapitävyyteen ei voi täydellisesti luottaa. Toisaalta museossa on mukavan rauhallista: vilkkaan vanhankaupungin häly ei kantaudu sisään eikä museo todellakaan vaikuta olevan kummoinen turistimagneetti. Viidenteen saliin on koottu lähinnä 1960-luvun taidetta. HANKALA LÖYTÄÄ. Näyttelybanderolli löytyy vasta museon piilotetun sisäänkäynnin edestä – ei ihme, että tähänkään museoon ei ollut eksynyt ainuttakaan turistia. Toinen museoista sijaitsee hotellialueella lähellä kaupungin akvaariota ja neljäs näyttelytila sen välittömässä läheisyydessä. Taidepäivä Rodoksella kannattaakin suunnitella kiireettömäksi: nykytaidetta etsiessä voi ihastella kaupungin upeita vanhoja muureja, kiinnostavia pikkukujia sekä lukuisia historiallisesti kiehtovia kirkkoja ja linnoituksia. Näyttely vaikuttaa huolimattomalta, suorastaan välinpitämättömältä ja epäkunnioittavalta esillä olevia teoksia kohtaan. Seinillä on paljon tyhjiä paikkoja, joihin on teipattu ryttyisiä lappuja, joissa kerrotaan taulujen olevan tällä hetkellä muualla. Gavalasin työt heijastavat nostalgiaa ja nykypäivää monelta eri kantilta, Nikolaos Ts. Harmi sekin, sillä pienehkössä kahden salin tilassa vaihtuvat näyttelyt ovat tasokkaita, ajankohtaisia ja kiinnostavia. – Gavalasin teokset henkivät runollista unimaailmaa ja korostaa samalla kiinnostavasti välimerellistä temperamenttia sekä Egeanmeren luontoa ja siihen liittyviä arvoja. Rodoksen kaupungissa on kaksi muutakin Modern Greek Art Museumin alaista näyttelytilaa, jotka ovat keskittyneet moderninja nykytaiteen vaihtuviin näyttelyihin. Stelios Gavalasin veistosnäyttely In the dimension of dream inspiroi mielikuvitusta, herätti ajatuksia ja ihastutti niin teknisellä kuin taiteellisellakin annillaan. . Monen teoksen eteen jää mielellään pidemmäksi aikaa: esimerkiksi Triantafyllidis Theofrastosin (1881-1955) muotokuvat ja Nikos Engonopoulosin (1907-1985) kriittiset, poptaidehenkiset teokset seisauttavat tutkimaan siveltimen jälkeä pidemmäksikin aikaa. Esillä olevista teoksista kerrotaan vain perustiedot pikkuruisilla, taulujen viereen liimatuilla lapuilla, mutta esimerkiksi taiteilijoista ei ole esillä minkäänlaista lisätietoa. 66 | Antiikki ja taide ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan kreikkalaista taidetta. HUOLIMATON KOKONAISUUS. Vaikka näyttely on perustellusti ja selkeästi koottu kronologiseksi kokonaisuudeksi, siitä jää silti hieman sekava olo. – Nykytaiteen museossa esitellään sellaisten nuorten, tärkeiden taiteilijoiden töitä, jotka saavat inspiraationsa Kreikan kulttuuriperinnöstä, Euroopan historiasta ja taiteesta sekä nykyisestä maailman tilanteesta ja yksilön suhteesta siihen. Tekniikaltaan näyttelytyöt ovat kovin yksipuolisia; lähes kaikki taulut ovat öljymaalauksia ja esimerkiksi veistoksia on esillä vain yksi. Näyttelytila sijaitsee Sokratousja Ippodamou-katujen risteyksessä, mutta sisään päästäkseen täytyy tajuta kulkea ravintolan sisäpihan läpi. Fronas jatkaa. Tavoitteena on tarjota näyttelyvieraille mielikuvitusta kutkuttavia ja ajatuksia herättäviä töitä, toteaa Rodoksen nykytaiteen museon johtaja, tohtori Nikolaos Ts. Kesän 2017 näyttelyssään Rodoksen nykytaiteen museo vastasi tavoitteisiinsa erinomaisesti. Myös meriteema näyttäytyi Steilos Gavalasin yksityisnäyttelyssä.. Taulut ovat vinossa ja niitä on ripustettu eri korkeuksille. Sääli sinänsä. Näyttelyssä on myös kiinnostavia knoppeja Kreikan ja Rodoksen historian vaiheista ja mytologiasta. Yksityiskohtia In the dimension of dream -näyttelyn töistä. Nykytaiteeseen keskittynyt Gallery of Contemporary Art sijaitsee periaatteessa kivenheiton päässä modernin taiteen museosta, mutta todellisuudessa paikkaa on puutteellisten opasteiden vuoksi hankala löytää. Fronas museon esitteessä. LAADUKASTA NYKYTAIDETTA
Öljymaalaus. Öljymaalaus. Muncipality Rhodes, Modern Greek Art Museum. Muncipality Rhodes, Modern Greek Art Museum. Gavalasin unikuvateoksia on myös kytketty kaasupulloihin. Sekatekniikka. Antiikki ja taide | 67 Theofilos (1871-1934): The Hero militiades Giataganas. Muncipality Rhodes, Modern Greek Art Museum.. Thomopoulos Epameinondas (1878-1974): Harvest. Agenor Asteriadis: Nafplio. Näin museovierailut tulevat hyvin edulliseksi. Rodoksen kaupungin neljään taidemuseoon on mahdollista ostaa yhteinen lippu. Näyttelyssä toistui kierreportaita ja unimaisemia yhdistävä teema. Kesällä 2017 Rodoksen Gallery of Contemporary Artissa oli esillä ateenalaisen kuvataiteilija Stelios Gavalasin näyttely In the dimension of dream
Wilhelm von Wright (1810–1887) vaikutti erityisesti Tukholmassa ja Orustin saarella Ruotsin länsirannikolla. Veljesten teosten rinnalla esitetään uusia teoksia valokuvataiteilija Sanna Kannistolta sekä käsitetaiteilija Jussi Heikkilältä. Mukana on öljyvärimaalauksia, vesiväritöitä, grafiikkaa ja luonnoksia sekä Ateneumin kokoelmista että muista kotimaisista museoista ja yksityiskokoelmista. Taitavina metsästäjinä veljekset ryhtyivät dokumentoimaan metsästämiään lintuja. teneumin taidemuseossa Helsingissä avautuu 27. 68 | Antiikki ja taide A Von Wrightin veljesten suurnäyttely Ateneumiin Luonnon mestarikuvittajat Suomen suuriruhtinaskunnan aikana eläneet taiteilijaveljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright tunnetaan monipuolisina maisemien, asetelmien luontoaiheiden ja tieteellisten kuvitusten tekijöinä. Von Wrightin veljekset kasvoivat Haminalahden kartanossa Kuopiossa. Veljesten kiinnostus luontoon lähti isän, majuri Henrik Magnus von Wrightin, metsästysharrastuksesta. Helsinki-aiheisissa maalauksissaan, kuten Katajanokalta (1868) ja Annankatu kylmänä talviaamuna (1868), hän kuvasi kaupungissa tapahtunutta muutosta. Hän toimi Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna(1868. Hän toimi muun muassa Helsingin yliopiston piirustussalin opettajana sekä Suomen Taideyhdistyksen asiantuntijana, jonka myötä hän oli vaikuttamassa Ateneumin kokoelmien syntyyn. Vanhin veljeksistä, erityisesti maisemamaalauksistaan tunnettu Magnus von Wright (1805–1868), oli aikansa helsinkiläinen kulttuurivaikuttaja. lokakuuta von Wrightin veljesten näyttely, jossa on esillä runsaat 300 teosta. Esille saadaan myös Magnus von Wrightin täyttämiä lintuja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Kuva: Finnish National Gallery/Jaakko Holm.
Wilhelmin ura jäi halvaantumisen vuoksi muita veljeksiä lyhyemmäksi. Veljeksistä pisimmän uran tehnyt Ferdinand oli myöhemmin nuorten taiteilijoiden kunnioittama vanha mestari. Ferdinand von Wright: Näköala Haminalahdelta (1853) Kuva: Finnish National Gallery/Hannu Pakarinen. Lintututkijoiden mukaan veljesten tekemät kuvat ovat edelleen paikkansapitäviä. . Veljeksistä tunnetuin on nuorin Ferdinand von Wright (1822–1906). Ferdinand von Wright: Sinisorsia(1874). Ateneumin jälkeen näyttely jatkaa vuonna 2018 Kuopion taidemuseoon sekä Tikanojan taidekotiin Vaasaan. Wilhelm von Wright: Sinihuulikala, koiras(1836–1857). Kuva: Finnish National Gallery/ Hannu Pakarinen. Wilhelm avusti veljeään Magnusta Ruotsin linnustoa esittelevän Svenska fåglar -teoksen kuvittamisessa: teos sisältää 182 väritettyä piirrosta, joissa linnut on kuvattu tieteellisen tarkasti. Antiikki ja taide | 69 Eläimet on piirretty tieteellisen tarkasti tieteellisenä kuvittajana. Kuva: Finnish National Gallery/Ainur Nasretdin.. Ferdinand on tunnettu erityisesti lintumaalauksistaan, kuten Taistelevat metsot (1886) ja Huuhkaja iskee jänikseen (1860)
70 | Antiikki ja taide Maalattuja puuelefantteja.
Erikoisuuden täydentää pihapiirin toisella laidalla elelevä yli 14 000 elefanttikokoelma. Perinnetilan tavaroiden säilyminen on monen onnenkantamoisen summa. Salin iittiläinen sohva on 1700-luvulta. Siitä lähtien tila on ollut Mäkisen suvun hallussa. Willa Fantin elefanttilauma elelee 12:ssa pihamökissä. . Maalattuja puuelefantteja. Ei siinä vaiheessa ollut aikaa eikä ymmärrystä vaalia vanhoja tavaroita, Jarmo Mäkinen myöntää. – Oli onni, että 2000-luvun alkuun asti tässä asui vaarini veljentytär ja minä hoidin muualta käsin peltoja ja maanviljelystöitä. Auli Jyllinvuori-Mäkinen sai ensimmäisen elefanttinsa jo 14-vuotiaana. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Elefantit ja vanha esineistö sulassa sovussa Perinnetila kuin aarreaitta Kaivolan perinnetilalla on lähes täydellinen läpileikkaus 1900-luvun alun maalaistalon elämästä. Antiikki ja taide | 71 K aivolan perinnetilalla on pitkät juuret. – Mikäli tilalla olisi ollut näihin päiviin asti aktiivimaanviljelijä, olisi kaikki tavarat aitoista ja sivurakennuksista varmaan jossain vaiheessa poltettu tai hävitetty. Jarmo Mäkinen esittelee yhdestä puusta tehtyä lihatiinua.. Salia voi vuokrata vaikka kokouksiin. Tänä päivänä tilaa isännöivät Auli Jyllinvuori-Mäkinen ja Jarmo Mäkinen. Tila siirrettiin Villähteen Haravakylästä isojaon yhteydessä vuonna 1904 nykyiselle paikalleen Villähteen Montariin Lahteen
– Sanotaan, että elefantti, jolla on kärsä ylöspäin, tuottaa onnea. Maanpuolustusnaisiin kuuluva Auli JyllinvuoriMäkinen sai aikoinaan vieraakseen tilalle Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja opetusneuvos Elma Koivusaaren, joka ihasteli tilan arvokasta esineistöä. Elefanttimaailmassa elelee yli 14 000 elefanttia. – Hän kannusti minua siivoamaan rakennuksen kerrallaan ja kehotti säästämään kaikki vanhat esineet. Jyllinvuori-Mäkinen aloitti loputtomalta tuntuvan työn ja laittoi vähitellen kaiken kauniisti esille. Jo pelkästään perinnetilan näkemisessä ja kokemisessa kuluu aikaa, mutta vierailijat eivät pääse kuitenkaan niin helpolla. LÄPILEIKKAUS ENTISAJAN ELÄMÄSTÄ. – Näitä esineitä ei ole museoitu. Pihapiirin toinen laita on Auli Jyllinvuori-Mäkisen maailma. WILLA FANTTI. – Jarmo esittelee yleisölle perinnetilan rakennuksia ja tavaroita sekä kertoo tähän taloon ja näihin esineisiin liittyviä tarinoita. Nuorena se ei tosin toiminut minulla, mutta kuin sain 32 vuoden jälkeen 1 500:nnen elefantin, onneni kääntyi, Jyllinvuori-Mäkinen kertoo ja nyökkää onnellisena aviomieheensä päin. Auli JyllinvuoriMäkinen on taltioinut myös jonkin verran 1970-luvun retro-esineistöä. Nostalgiaa. Willa Fantin kokoelmassa ei ole yhtään kahta samanlaista elefanttia. Kaivolan perinnetilan pihapiiriin kuuluu vanha aittarakennus. 72 | Antiikki ja taide Uskomuksen mukaan elefantti, jonka kärsä on ylöspäin, tuottaa onnea. Elefantit asustavat nykyisin 12 piharakennuksessa. – Avioiduimme ja muutimme asumaan tänne tilalle 12 vuotta sitten, Auli Jyllinvuori-Mäkinen kertoo. Ja nähtävää riittää. Pihapiirin vanha asuinrakennus, luhtiaitta, navetta ja vaja ovat täynnä työkaluja, astioita ja huonekaluja sekä maatalouskoneita, jotka kertovat oman tarinansa entisajan elämästä ja omavaraisesta elämäntavasta. Elefanttiaiheisia elintarvikkeitakin löytyy lukuisia.. – Olimme nuoruudessamme tunteneet toisemme, ja ehkä hieman katselleetkin toisiamme, mutta vasta 2000-luvulla tapasimme toisemme uudestaan. Haluamme, että ihmiset saavat tutustua esineisiin ilman rajoituksia. Auli Jyllinvuori-Mäkinen sai ensimmäisen elefanttinsa jo 14-vuotiaana. Mäkiset avasivat perinnetilan yleisölle vuonna 2009. Perinnetilan onneksi osoittautui tilan nykyinen emäntä. Puiset, lasiset, posliiniset, pehmoiset, metalliset tai vaatteisiin ja asusteisiin painetut elefantit ovat jokainen saaneet teemansa mukaiset kodit
Antiikki ja taide | 73 Auli Jyllinvuori-Mäkisen elefanttikokoelmaan kuuluu jo yli 14 000 elefanttia ja määrä kasvaa tasaisesti lähes päivittäin. Jarmo Mäkisen sukua. Ulkona asustelevalla elefanttilla on äänikin. Haluamme, että ihmiset saavat tutustua esineisiin ilman rajoituksia.. Liukumäkikin on tietysti elefantti. – Ihmiset jättävät jopa postilaatikkoomme elefantteja. – Näitä esineitä ei ole museoitu
Tila on avoinna yleisölle toukokuun alusta syyskuun loppuun tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Ja kesällä meillä on luonnollisesti avoinna myös kesäkahvila, jossa on myynnissä elefanttiaiheisia esineitä ja muun muassa elefanttipipareita, pariskunta kertoo. Olemme tehneet myös yksityisvierailuja lähetystön väen luo. ?. Alussa elefantit asustelivat ainoastaan pariskunnan kotona, mutta pian he kyllästyivät esittelemään niitä ihmisille, jotka halusivat nähdä tuolloin vielä pienehkön kokoelman. NORSUJEN KAUTTA PIIREIHIN. Sen lisäksi ihmiset tuovat elefantteja lahjoiksi ja olemme saaneet niitä muun muassa kuolinpesistä. Konttuurissa säilytettiin ruokatavaroita. Yhdeksän vuotta jatkuneen yhteistyön aikana kevään avajaisissa ovat vierailleet muun muassa suurlähettiläät Harry Purwanto sekä Elias Ginting. – Perinnetilan salia vuokrataan myös kokoustilaksi. He ovat olleet myös innokkaita tästä yhteistyöstämme, Auli Jyllinvuori-Mäkinen kertoo. – Kun ulkoistimme elefantit, niitä alkoi tulla meille lahjoituksina ihan valtavasti. Ryhmät ovat tervetulleita muinakin aikoina sopimuksen mukaan. Päärakennuksen eteisen kaappi kuuluu vanhimpiin huonekaluihin. Kaivolan perinnetilalla ja Willa Fantissa vierailee joka kesä 1 000 – 2 000 kävijää. – Lähetystöstä tulee edelleen joka vuosi ihmisiä esiintymään kauden avajaisiin. Saimme lyhyessä ajassa muun muassa kaksi tuhannen elefantin kokoelmaa. Nyt jo edesmennyt Indonesian Suomen kunniapääkonsuli Caius Gyllenbögel sai suhteillaan järjestettyä Willa Fantin suojelijaksi Indonesian Suurlähetystön. Esillä on astioita eri vuosikymmeniltä. 74 | Antiikki ja taide Tupa on siinä asussa, kun Jarmo Mäkisen vaarin veljentytär asui siellä vielä. Ostan kirpputorilta ainoastaan erikoisempia yksilöitä, mutta en yleensä ole valmis maksamaan niistä juurikaan euroa enempää, Auli Jyllinvuori-Mäkinen paljastaa
Antiikki ja taide | 75 Tilan isäntä Jarmo Mäkinen esittelee tilan rakennusten komeita avaimia. Haluamme kunnioittaa tilallamme vanhoja arvoja. Rekiä ja rattaita on kymmeniä. Miesvetoinen pärehöylä on 150 vuotta vanha. Kourukirveellä eli telsolla tehtiin varaukset hirsiin. Sahtikuurnassa on vuosiluku 1916. Vanhan ajan pyykkikone. Kaivolan perinnetilalla on valmistettu sahtia papinlukusiin
76 | Antiikki ja taide D Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa tarjoaa tyylikästä arkkitehtuuria, tasokkaita taidenäyttelyitä ja taidemuseota ympäröivän julkisen veistospuiston, ainoan laatuaan Helsingissä. Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenille avautui yhteys luonnon, arkkitehtuurin Didrichsenin taidemuseon sisäpiha. Revellin mukaan rakennus olisi valmis vasta kun sen kruunaisi Henry Mooren veistos. Mooren veistos oli alkusysäys veistospuistolle. idrichsenin taidemuseon veistospuisto on tärkeä osa museokokonaisuutta ja sillä on jo vuosikymmenien historia takanaan. Kuva: Didrichsenin taidemuseo. Ja niin ensimmäinen, vuonna 1961 mu seolle hankittu veistos oli Henry Mooren Lepäävä hahmo jalustalla. Vahvaa ja herkkää muotokieltä Didrichsenin taidemuseon veistospuisto. Vasemmalla Henry Mooren Lepäävä hahmo jalustalla, uima-altaan luota Eero Hiirosen Saari. Villa Didrichsen valmistui 1958, ja ensimmäinen veistoshankinta tehtiin arkkitehti Revellin ehdotuksesta
VEISTOSPUISTO LAAJENEE. Osa alueesta oli saanut kasvaa luonnontilassa ja oli muuttunut ryteikköiseksi. Vahvaa ja herkkää muotokieltä Didrichsenin taidemuseon veistospuisto. Alla: Henry Moore, Reclining Figure on Pedestal (Lepäävä hahmo jalustalla), 1960. Veistospuisto on tärkeä osa museokokonaisuutta ja Revellin arkkitehtuuria. – Suomen Kuvanveistäjäliiton kautta kuvanveistäjille tarjottiin mahdollisuus saada teoksilleen näkyvyyttä. Lähellä museosiipeä on Moorelta toinenkin vaikuttava veistos: Atom Piece vuodelta 1964. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA ja taiteen välillä, ja he lähtivät määrätietoisesti kehittämään tätä aluetta, intendentti Maria Didrichsen kertoo. Se hankittiin museolle 1967, kolmisen vuotta museon lisäsiiven valmistumisesta. Ajatus veistospuiston laajentamisesta nykyiselleen syntyi taidemuseon peruskorjauksen aikana 2013 –2014. Eino Ruutsalo, Aurinkokello, 1972. Antiikki ja taide | 77 . Silloin ryhdyin miettimään, että tänne voisi itse asiassa sijoittaa enemmänkin veistoksia, Maria Didrichsen kertoo. Veistokset ovat varsin arvokkaita hankintoja, mutta Maria Didrichsen sai oivallisen idean. Nykyisen, täysin uusitun vastaanottotilan seinämän takana olleeseen takapihaan ei yleisölle aikaisemmin ollut lainkaan pääsyä. – Päätimme kunnostaa koko ympäristön, jolloin veistokset pääsevät paremmin edukseen. Kuva: Didrichsen taidemuseo / Susanna Lehtinen. Työt depoHenry Moore, Atom Piece, 1964
Eila Hiltunen, Crescendo, 1982.. Heti museolle saavuttaessa katse kiintyy paikoitusalueen reunamalla kohoavaan upeaan teokseen: kuvanveistäjä Eila Hiltusen vaikuttavaan Crescendo-teräsveistokseen. Paikoitusalueen reunamalla kohoaa toinen, erilainen teos kansainvälisesti arvostetun Eila Hiltusen uralta: rajujen ilmapyörteiden tanssia kuvaava Turbulenssi-veistos. – Mielestämme nämä veistokset sopivat tänne niin hyvin, ettemme raaskineet luopua niistä, ja niin hankimme teokset tänne. Näin kookkaat teokset saavat näkyvyyttä ja löytävät kenties ostajan, ja me saisimme upeita teoksia veistospuistoomme, Maria Didrichsen selvittää. Laila Pullinen, Arktinen Afrodite, 1972. Säänkestävästä teräslevystä leikatut kuviot toistavat puun mikroskooppista rakennetta ja kertovat kasvusta sekä muutoksesta. Ne ylistävät naisvoimaa kautta aikojen, ja niiden pinnan kiehtovat henkilökuvat on toteutettu etsaamalla. Käsiteltynä ja taivuteltuna se taipuu veistokselliseen muotoon, hulmuten kuin kangas, jota siihen kietoutunut hahmo pitelee. – Tätä puhuttelevaa pronssiveistosta kiiteltiin paljon ja se sopi tänne niin hyvin, että taiteilija halusi jättää sen veistospuistoon toistaiseksi, Maria Didrichsen kertoo. Sen valoa taittavat, iloisen väriset lasikaaret on lisätty veistokseen myöhemmin. Museosiiven ulkoseinällä on porvoolaisen kuvanveistäjä Paula Salmelan kookas Solukko-teos, joka deponoitiin museolle viime vuonna. Itse asiassa mieheni Peter Didrichsen lunasti teoksen henkilökohtaisesti kesäkuussa, joten toivomme, että se voisi jäädä pysyvästi veistospuistoon. Teos on pääasiassa ruostumatonta terästä. Kuva: Didrichsen taidemuseo / Susanna Lehtinen. Crescendossa Hiltunen on yhdistellyt esittävää ja abstraktia, ja veistos liittyy taiteilijan useasti käsittelemään kasvamisen teemaan. Veistos on omistettu Marie-Louise Didrichsenin (1913–1988), museon toisen perustajan muistolle. Tämä eteläafrikkalaisen taiteilijan, Lionel Smitin Assemble-veistos oli esillä hänen taidettaan esittelevässä näyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa 2016–2017. Ideana oli tarjota taiteilijalle mahdollisuus saada teoksiaan esille, ja sitten se poikikin teoshankinnan – aika hyvä yhtälö, Maria Didrichsen hymähtää. Ja näinkin on käynyt: kuvanveistäjä Tilla Kekin kaksi kupariveistosta, Mami Wata / Mama Africa ja Ianna / Mama Europa deponoitiin veistospuistoon. MONI-ILMEINEN TERÄS. Teoksia on jo siirtynyt muualle, esimerkiksi Matti Peltokankaan suuri graniittiteos Ihmeellinen sade viime yönä, Jenni Tieahon luonnonmateriaaleista tehty Tuuliajolla-veistos sekä Veikko Nuutisen Aallotar. 78 | Antiikki ja taide noitaisiin eli annettaisiin säilytettäväksi taidemuseon veistospuistoon esimerkiksi kahden vuoden ajaksi. Museo sai peräti kolmisenkymmentä yhteydenottoa – paljon hyviä vaihtoehtoja ja ehdotuksia. Lähestyessään museosiipeä vierailija kohtaa arvoitukselliset, mystiset naiskasvot. Veistospuistossa onkin esillä nyt myös deponoituja, vaihtuvia teoksia nykykuvanveistäjiltä. Seinään Tilla Kekin kupariveistokset Mami Wata / Mama Africa (2008) ja Ianna / Mama Europa (2009). MONINAISTA MUOTOKIELTÄ. Nurmikolla on lisäksi kuvanveistäjä Laila Pullisen pronssinen Arktinen Afrodite -teos, joka puolestaan synnyttää intohimoisen kamppailun tunnun. Pronssilevystä tuli Pullisen keskeinen materiaali. Osa veistoksista siis vaihtuisi aika ajoin, ja museovieraille tarjoutuisi uutta nähtävää
on Didrichsenin taidemuseon perustajien Gunnar ja Marie-Louise Didrichsenin viimeinen leposija. . Dialogi on viime vuonna deponoitu museolle yksityiskokoelmasta. Kolmas Hiirosen veistos, Saari on museon sisäpihalla uima-altaan reunalla, omimmalla paikallaan kertomassa kuvanveistäjän teosten keskeisimmästä teemasta eli vedestä – sen liikkeestä ja valon välkkeestä. Merenpuoleisessa levollisessa rinteessä Eero Hiironen, Saari, 1999.. Aurinkokellon metallisen alustan päällä on kiiltävä, rei’itetty teräskiekko. Suurista hirsirakennelmistaan tunnettu Hartman työstää teoksensa purettujen rakennusten hirsistä perinteisesti tapeilla ja kiiloilla. Heidän uurnansa on laskettu paikkaan, johon laskeva aurinko luo viimeisiä säteitään. Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1, 00340 Helsinki Lionel Smit, Assemble, 2016. Teos on englantilaisen kuvanveistäjä Bernard Meadowsin käsialaa. Laatoitetun käytävän vierellä, kukkaistutusten keskellä seisovat Tilla Kekiltä hankitut veistokset Mami Wata ja Inanna. Nurmikolla kiiltelevät kuvanveistäjä Eero Hiirosen teräsveistokset Vesiportti ja Dialogi ympäristöään heijastellen. Mäntyjen katveessa, mustikanvarpujen seassa yllättää Paula Salmelan toinen teos: kumi-rautakuulista toteutettu Mustikat. Näin Marie-Louise Didrichsen oli toivonut. Haudalla on Arvo Siikamäen vaikuttava veistos Tyhjä hauta. PUURAKENNE PUHUU. Didrichsenin taidemuseon veistospuisto on toistaiseksi Helsingin ainoa julkinen veistospuisto. Mauno Hartman, Ristikko, 1981. Hartman käyttää puuta myös pienemmissä veistoksissaan, kuten Ristikossa. Hiotun graniittilaatan päälle on rakennettu muutamasta kivilohkareesta suorakaiteen muotoinen hautakammio. Pää on pieni ja kirvesmäinen ja lommoinen panssari viittaa taistelun tiimellykseen. Monipuolisen Eino Ruutsalon kineettinen Aurinkokelloveistos kiiltelee nurmikolla seinän lähellä. Perinteistä hänen taiteensa ei silti ole, vaan teokset esittävät taiteilijan puurakenteessa aistimia abstrakteja muotoja. Hän oli surrealisti, ekspressionisti ja modernisti, ja hänen veistoksensa ilmaisevat inhimillisiä tunteita ja uhkaa. Jokaisen veistoksen kohdalla on oma teoskyltti, jossa on myös QR-koodi, jonka skannaamalla puhelimeensa kävijä saa lisätietoja veistoksesta. Kun aurinko paistaa ja tuuli pyörittää kiekkoa, heijastuskuvia siirtyy paikasta toiseen. ILTARUSKON MAILLA. Ei ihme, että veistokset ovat ihastuttaneet niin kävijöitä kuin museon omaa väkeä. Sen edessä olevaa kiveä on siirretty, ja siitä lohjennut palanen lojuu maassa: hauta on avoin ja tyhjä – monumentaalinen ja vaikuttava teos. Mami Wata kuvaa muinaisia länsiafrikkalaisia kuningattaria ja nykypäivän beniniläisnainen; Inanna puolestaan jumalattaria ja historian vahvoja naisia muun muassa Etruriasta ja Kreikasta. On kiehtovaa tutkailla veistosten pintaan syövytettyjä henkilökuvia, jotka näyttävät kuultavan ohuen hunnun läpi. Siellä voi käydä milloin tahansa – veistospuisto on aina auki yleisölle ja sinne on vapaa pääsy. Seinämän edessä on vielä yksi Eila Hiltusen veistos, Auringonkukkapelto: kolme tyyliteltyä auringonkukkaa, jotka kiinnittyvät eripituisten terästankojen päähän. Bernard Meadows, Augustus, 1962–1963. Taidemuseon meren puoliselle alueelle laskeudutaan portaiden kautta. Tiiliseinällä on kuvanveistäjä Mauno Hartmanin valkeaksi maalattu Ristikko, tällä hetkellä veistospuiston ainoa puinen teos. Teos on tutkielma Hiltusen 1984 Jeddahiin, Saudi-Arabiaan tekemään suihkulähdeveistokseen, ja se on deponoitu veistopuistoon toistaiseksi. Museosiiven entinen takapiha on peruskorjauksen jälkeen muuttunut viehättäväksi alueeksi, jonka terassilla voi istahtaa kahvikupillisen ääreen nauttimaan kauniista ympäristöstä ja merinäkymästä. Hahmon surkastuneet kädet töröttävät kyljistä terävinä piikkeinä. Antiikki ja taide | 79 kiinnitetty ruskeanoranssiksi patinoitunut Solukko asettuu arkkitehtuurin ja luonnon välittäjäksi. Se yhdistelee tilataidetta readymade-ajatukseen – huumoria unohtamatta Mitä mustikoita… Äärimmäisenä nurmikolla seisoo uhkaava, kulmikas, robottimainen hahmo: pronssiin valettu Augustus. Ulkona on kyltti, jossa on kartta veistospuistosta sekä QR-koodi
Tästä saattue lähti vanhaa rantatietä pitkin Träskändaan. Myöhemmin avatuille rataosuuksille asemia suunnitteli pääasiassa Rautatiehallituksen pääarkkitehti Bruno Granholm. Hämeenlinnassa oli kivinen asema, mutta se on tuhoutunut. Myös naisille oli oma odotustilansa. Helsingin ja Hämeenlinnan välillä avattiin Suomen ensimmäinen rautatieyhteys vuonna 1862. Siellä oli myös lipunmyynti. Tikkurilan aseman toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli asuintiloja, joissa asui asemapäällikkö ja rautatievirkamiehiä. VanVenäjän keisarikin on käynyt Tikkurilan asemalla Historian havinaa museossa Vantaan kaupunginmuseo tutkii ja esittelee Vantaan historiaa jääkaudesta nykypäivään. Samoin Helsingin ensimmäinen asemarakennus on purettu. Nykyään asema on Vantaan kaupunginmuseona. Vantaan kaupunginmuseon rakennus on 1860-luvulta. Alakerta oli varattu matkustajille. Rata oli juuri avattu. Pääradan vieressä sijaitseva rakennus on arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnittelema Tikkurilan vanha juna-asema. Puisia asemia on vielä jäljellä, Hiltula kertoo. Vantaalaisen teinin huone Rakkauden kiitotiellä -näyttelyssä.. Rautatien varteen piti myös saada asemia. – Tämä on ainoa jäljellä oleva kivinen asemarakennus tämän radan varrella. Vanhoista asemarakennuksista vielä nykyään jäljellä ovat Tikkurilan lisäksi Järvenpää, Hyvinkää ja Turenki. 80 | Antiikki ja taide T ikkurilassa uusien liikerakennusten keskellä nököttää yksinäinen punatiilinen talovanhus. Keisari jäi tässä Tikkurilassa pois, ja aseman pihalla odotti hevosvaunut. Vastaavaa tyyliä edustavia asemia on Saksassa paljon. – Keisarikin on kävellyt aseman läpi. Rakennus edustaa saksalaista pyörökaarityyliä, joka on saanut vaikutteita romaanisesta kirkkoarkkitehtuurista. Asemat valmistuivat samoihin aikoihin, kun rata avattiin. Asemarakennus poistui käytöstä, kun uusi asema valmistui vuonna 1977. Ihmisiä oli hurraamassa tien varsilla, museonjohtaja Leena Hiltula kertoo. AINOA KIVINEN ASEMA. CARL ALBERT EDELFELT ?. Asemien suunnittelun sai tehtäväkseen arkkitehti Carl Albert Edelfelt. Herrasväen odotustilat olivat sivummalla, kun taas rahvaan odotustilojen halki kuljettiin asemalaiturille. Hän oli kuuluisan taidemaalarin Albert Edelfeltin isä. Suomen ensimmäinen rautatieyhteys Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin vuonna 1862 ja Tikkurilan asemarakennus valmistui samana vuonna. Talolla on pitkä ja värikäs historia ennen kuin siitä tuli museo. Edelfelt suunnitteli kaikki asemat radan varteen. Se on kärsinyt vaurioita vuoden 1918 sisällissodassa ja siellä on vieraillut lukuisia arvohenkilöitä. Alkuperäiset asemapaikat olivat Helsinki, Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki, Turenki ja Hämeenlinna. Aleksanteri II nimittäin teki matkan Aurora Karamzinin kartanoon Träskendaan, jossa oli tanssit ja metsästystä
TEKSTI: PAULI JOKINEN Museonjohtaja Leena Hiltula kiittelee museon sijaintia.. PIENET TILAT RAJOITTAVAT. Museon kokoelmissa on Hiltulan arvion mukaan noin 126 000 esinettä. Niistä järjestettiin näyttely pari vuotta sitten. Tunteiden kiitotiellä on osa Rakkauden huoneita -näyttelykokonaisuutta, jossa ovat mukana myös Lottamuseo, Teatterimuseo ja Hotellija ravintolamuseo. Vernissa jäi nuorisotoimen käyttöön ja täydellisesti remontoituun asemarakennukseen avattiin museo vuonna 1990. Sitä ei kuitenkaan koskaan olla ryhdytty toteuttamaan. Se oli yksi hienoimmista näyttelyistä, joita täällä on ollut, Hiltula huokaa. – Helsinkiläiset olivat ahvenia, kun Vantaalla jo asuttiin, Hiltula piikittelee naapurikaupunkia. – Myös viereistä Vernissan tehdasta suunniteltiin museokäyttöön, mutta nuoriso valtasi sen, Hiltula toteaa. Tunteiden kiitotiellä -näyttelyssä kerrotaan vantaalaisia rakkauden tarinoita esineiden, paikkojen ja valokuvien kautta. Vantaalla on upea keskiaikainen kivikirkko, kun Helsingillä ei käytännössä ole keskiaikaa lainkaan. Kaupunginhallitus esitti vuonna 1983, että rakennus restauroitaisiin museokäyttöön sopivaksi. Museo keskittyy erityisesti keräämään tietoa Vantaan seudun teollisuudesta, lähiöistä, maaseudulta ja liikenteestä. Vantaan paikallisjulkkis, taiteilija Leonardo da Vilhu on intohimoinen keräilijä ja hän lahjoitti keräämänsä kokoelmat Vantaan kaupunginmuseolle. Asemarakennus on pieni museoksi ja tilat rajoittavatkin näyttelytoimintaa. Kaupunginmuseon tehtävä on tallentaa, tutkia ja esittää Vantaan historiaa. Mutta hyvä puoli pienessä museossa on se, että ihmiset jaksavat helposti katsoa näyttelyn, Hiltula tuumaa. Vantaan kaupunginmuseossa ollaan tänä vuonna rakkauden tunnelmissa. HISTORIA NÄKYY NÄYTTELYISSÄ. RAKKAUS ROIHUAA VANTAAN LÄHIÖISSÄ taalla virisi ajatus kaupunginmuseon perustamisesta vanhaan asemarakennukseen. – Sijainti on hieno, sillä vieressä on juuri avattu Dixin kauppakeskus ja toisella puolella iso hotelli. Näyttely jatkuu aina jouluun saakka. Museossa on yleensä vain yksi suurempi näyttely vuodessa. Antiikki ja taide | 81 Historian havinaa museossa ?. Parhaimpina vuosina on ollut kolme näyttelyä. Museo keräsi aineistoa näyttelyyn kaksi vuotta. Pitäisi saada vain ne ihmiset jotenkin kaapattua tänne. – Silloin tällöin on ollut puhetta museon laajentamisesta. Rakkaustyöpajat olivat pienissä ryhmissä tapahtuvia keskustelutuokioita, joiden lähtökohtana olivat ihmisten mukanaan tuomat esineet ja niihin liittyvät tarinat. . Hiltula pitää museon sijaintia erinomaisena. – Näyttelyissä usein otamme huomioon koko historiallisen kaaren jääkaudesta tähän päivään. Esillä olevaa aineistoa vantaalaisesta rakkaudesta on kerätty haastatteluilla, hääkuvakeruulla, karttakyselyllä sekä rakkaustyöpajoin. Vantaalaisen rakkauden näyttämönä on aineiston perusteella useimmiten lähiö tai luonto. Vantaan kaupunginmuseossa käy vuosittain noin 12 000 ihmistä. – Vantaalainen kuvanveistäjä Laila Pullinen halusi taannoin järjestää näyttelynsä juuri meillä. – Hirveän montaa näyttelyä vuodessa ei voida järjestää, sillä museo on aina vähintään kuukauden kiinni, kun uutta näyttelyä tehdään, Hiltula sanoo. Osa tarinoista ja esineistä esitellään näyttelyssä. Yksi hienoimmista ehdotuksista oli, että museo saisi uudet maanalaiset tilat. Museolla on myös erikoisnäyttelyitä. Vantaalla on pitkä historia ja se näkyy museon näyttelyissä. Romanttisia hetkiä koetaan arkisissa lähiömaisemissa, kuten kerrostaloissa ja hampurilaisbaareissa. – Rikosnäyttely järjestettiin täällä, koska Rikosmuseolla ei ole kunnollisia näyttelytiloja
– Ensin ajateltiin tehdä jotain jouluvaloista, mutta se idea ei lähtenyt jalostumaan enempää. UkkoMetson runko on valmistettu säänkestävästä painekyllästetystä puusta ja sen höyhenpeite on tehty sata vuotta vanhoista kattopelleistä kierrätyspellistä. teoksen tekee se, että se loistaa pimeässä. Teoksen ovat suunnitelleet taiteilijat Jari Antila, Kaapo Manninen ja Antti Kares. Erikoiseksi 4 metriä korkea ja painaa 600 kiloa Suomen suurin metso Pimeässä loistava valoteos ilahduttaa pimeällä autoilevia Muuramessa. 82 | Antiikki ja taide E lokuun lopussa 9-tietä ajavia ihastuttaa Muuramekeskuksen pihassa neljä metriä korkea ja 3,5 metriä leveä 600 kiloa painava UkkoMetso-taideteos. Alkunsa työ sai kun muuramelaiselta valoalan yrittäjältä Tomi Poikolalta pyydettiin valoteosta Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtumaan. Hämärän saapuessa metsoon kätketyt 2100 led-valoa syttyvät tuikkimaan. Muistelin, että Suomen Jouluvalojen osakkaat valotaiteilijat Jari Antila ja Kaapo Manninen olivat tehneet Pinsiön
UkkoMetsosta tuli yksi Valonkaupunkitapahtuman yleisön suosikeista, ja Jyväskylässä heräsi kiinnostus, että taideteos jäisi pysyvästi kaupunkiin. Kuva Tiina Riuttanen/ Muuramen kunta UkkoMetso – yleisön suosikki. UkkoMetso on Muuramen kunnan lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Muuramessa ei aikailtu päätöksen kanssa, ja sijainti 9-tien vieressä on erinomainen, Tomi toteaa. . – Muuramekeskus kehittyy ja laajenee risteyksen toiselle puolelle, josta kunta on ostanut maata noin 30 hehtaaria. Tarjosin UkkoMetsoa omaan kotikuntaani Muurameen, sillä sieluni silmin olin jo nähnyt sen Muuramen maamerkkinä. UkkoMetson suunnittelu lähti vauhdilla liikkeelle, kun Antilan ja Mannisen lisäksi mukaan tuli Antti Kares, joka on muun muassa Savonia-ammattikorkeakoulun muotoilun opettaja. Kuva Jaakko Koskela Suomen suurin metso taidepäiville romumetallista lintuaiheisen valoteoksen, Tomi muistelee kevään 2016 tapahtumia. – Laaja joukko oli kiinnostunut, mutta eivät saaneet päätöstä aikaiseksi. Antiikki ja taide | 83 TEKSTI: TIMO ELO UkkoMetso saa uuden kotipesän Muuramesta, 9-tien varrelta. Valtioneuvoston kanslia on liittänyt UkkoMetso-taideteoksen Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan. Tällä hetkellä UkkoMetso-taideteos on Muuramen Isolahdessa Tomi Poikolan pihalla.). Tämä paikka on kaivannut maamerkkiä, jollaisen nyt saamme UkkoMetsosta”, Muuramen kunnanjohtaja Ari Ranta-aho iloitsee
Alhaalta takaa se nousee jälleen ylös molempia sivuja ja tulee taas yhteen ylhäällä, josta se menee savupiippuun. Kaakeliuunit ovat aina seuranneet aikansa tyylisuuntauksia. Ensimmäiset kaakeliuunit olivat rakenteeltaan avoimien tulisijojen tapaan muurattuja ja niiden savukanavat johtivat suoraan piippuun. Sen tulipesästä savu nousee ylös, jakaantuen edessä molemmille sivuille ja menee sieltä alas. Kaakelimestari Erkki Bonny vaalii vanhoja menetelmiä Kakluuni on elämäntapa aakelimestari Erkki Bonny tekee Kaakeliuunitehdas Helsingessä Inkoossa kaakeliuunin valmistuksen koko prosessin monivaiheisena käsityönä, aina saven muokkauksesta kaakelien lasittamiseen. Helsinge on keskittynyt erityisesti vanhoihin 1700ja 1800-luvun perinnemalleihin. Helsingen vaaleankeltainen kaakeliuuni pohjaa Mariebergin Porsliinitehtaan klassiseen 1700-luvun rokokoomalliin. Kuppikaakelit ovat osa uunin rakennetta ja myös ne varastoivat lämpöä. Kaikkia tarvittavia ainesosia kaakelimestarit eivät kerro, sillä onnistunut materiaalien sekoitus on jokaisen mestarin salaisuus, joka aina aikanaan periytyy vanhalta mestarilta nuoremmalle. Mikään ei ole vähäistä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja siksi hän tietää lisäämisen K. Kaakeliuuni eli kakluuni on tulisija, joka muurataan perinteisesti kuppikaakeleista ja tiilistä. Suomen ensimmäisenä kaakeliuunina on pidetty uunia, joka rakennettiin Turun linnan linnantupaan vuonna 1543. Läpimurto syntyy 1767, kun vastavirtauuni keksittiin. Lämpö siirtyy ja varastoituu vastavirtauunissa tehokkaasti, ja keksintö mullistikin lämmitystekniikan. Kaakeliuunien päämateriaali on yhä savi, toinen tärkeä aines on hiekka. MIKÄ KAKLUUNI. ?. On kuitenkin mahdollista, että kaakeliuuneja oli jo aiemmin esimerkiksi Laukon kartanossa Vesilahdella. Savimassaan Bonny käyttää suomalaista peltosavea. – Savireseptin kehittäjältä vaaditaan säveltäjän herkkyyttä ja kapellimestarin ymmärrystä. 84 | Antiikki ja taide Erkki Bonny valmistaa kaakeliuuneja vanhojen perinteiden mukaan. Niitä alettiin rakentaa Euroopan saksankielisellä alueella 1300-luvulla ja pohjoismaissa 1400-luvun jälkipuoliskolla. Työvälineet, menetelmät ja raaka-aineet ovat samat kuin 1700-luvulla. 1700-luvun loppupuolella Ruotsissa huolestuttiin polttopuiden riittämisestä, joten kenraali Fabian Wrede ja arkkitehti Carl Johan Cronstedt saivat kuningas Kustaa III:lta tehtäväkseen suunnitella lämpöteknisesti edistyksellisen uunin. Materiaalit ovat samoja kuin 1700-luvullakin, ainoastaan myrkyllinen lyijymönjä on vaihdettu turvalliseen lyijybisilikaattiin. 1700-luvulla rokokoon aikana sisustuksia alettiin suunnitella kokonaisvaltaisesti ja kaakeliuunistakin tuli entistä vahvemmin osa koko sisustusta
Antiikki ja taide | 85 . TEKSTI JA KUVAT: TARJA PITKÄNEN Yhden kaakeliuunin tekeminen alusta loppuun eri vaiheineen vie aikaa noin kuukauden, Wekki Bonny kertoo.
ja vähentämisen vaikutukset pienimpään yksityiskohtaan, Bonny sanoo. Materiaalina se kykenee tasaamaan ja siirtämään lämpöä tasaisesti ja pitkäaikaisesti. Lämmetessään kakluunin rakenteet laajenevat, ja jäähtyessään kutistuvat. Kaakelit vain irrotetaan varovaisesti, ja muurataan sisäosat uudelleen. 86 | Antiikki ja taide Savimassan kehittäjältä vaaditaan säveltäjän herkkyyttä ja kapellimestarin ymmärrystä Kaakelin voidaan tehdä myös halutunlaisia kuvioita. Niinpä kaakeliuuni voi jatkaa elämäänsä sisäosien rapauduttuakin. Kaakelit, tiilet ja laastit muodostavat kokonaisuuden, jonka kaikki osat ovat samaa tulessa väsymätöntä ja joustavaa raaka-ainetta, savea. Kaakeliuunin muurattu sisäosa kestää vuosikymmeniä, yli sata vuottakin, mutta itse kaakelit paljon kauemmin. – Kehitystyö vaatii mestarilta kärsivällisyyttä ja yritteliäisyyttä, kunnes halutut ominaisuudet on säädetty optimaaliseksi. Kaakelintekijä leimaa jokaisen kaakelin yrityksensä leimalla. JOUSTAVA KOKONAISUUS. – Kaakeliuunien muotoilun lähtökohtana ovat tyylilliset ihanteet, kuten klassinen rokokoon kepeys, empiren sotaisuus tai moderni funkkiksen käytännöllisyys, Bonny sanoo. Kaakelien kiinnitykseen tarvitaan vain muutama pelti-sinkilä, rautalankaa ja nauloja, jotka sitovat kaakelit toisiinsa. Kaakeliuuni voidaan tehdä saumattuna tai ilman saumoja. Ei tulta ja lämmön vaihteluja kestämätöntä lyhytikäistä sementtiä, betonia tai saneerauslaastia. Kauneuden ohella on otettava huomioon muun muassa kosteuden ja lämmön vaihtelu sekä mekaanisen rasituksen kestävyys. Ne eivät yksinkertaisesti kuulu aitoon kaakeliuuniin, Bonny sanoo. Helsingen valikoimassa on pääosin perinteisiä malleja 1700ja 1800-luvuilta, mutta mukana on joitakin 1900-luvun moderneja suosikkeja. VALMISTUS KESTÄÄ KUUKAUDEN. Saumaamaton puolestaan luo 1850-luvun ilmeen puskusaumoin. Se oli mahdollista juuri kaakelien irrotettavuuden vuoksi. Silloin kaakeleiden väleihin jätetään raot, jotka täytetään liitujauhosta, titaanivalkoisesta pigmentistä ja vedestä valmistetulla saumausaineella. Saumattu korostaa 1700-luvun mukaista käsityöuunivaikutelmaa. – Muuta se ei tarvitse. Myös lasitereseptit on kehitetty yksilöllisesti tietylle saviseokselle tiettyyn polttolämpötilaan. Kakluunissa itse kaakeli on osa uunin rakennetta, jolla kuppimaisen muotonsa ansiosta on rooli myös lämmön varaajana, toisin kuin moderneissa elementtiuuneissa,. Kaakeliuuni katsottiin muinoin irtaimistoksi: uuteen asuntoon muuttaessaan moni otti kaakeliuuninsa mukaan
0400 484 497 Kustavilainen klassikkomalli 1700-luvulta, väreinä vanhanvalkoinen, auringonkeltainen, kuusenvihreä ja koboltinsininen. Kaakelit pitää myös kääntää ja painella uudelleen muotoonsa päivän päätteeksi. – Kun savi on sekoitettu ja muokattu sopivaksi, siitä puristetaan neliömäinen kakku, jonka pitää olla hyvin kiinteä ja tiivis, jotta ilma tulee pois – muuten se voi jopa räjähtää uunissa pikku kappaleiksi, Bonny kertoo. joissa kyllä saattaa olla laatat päällä lähinnä koristeena. 27.8. – Tulisijat riittävät meille lämmitykseen täysin talvipakkasillakin. ?. Erkki ja Marika Bonnyn kuusihenkisen perheen talo lämpiää vain puilla, kaakeliuunien lisäksi käytössä on puuhella, leivinuuni ja kamiina. Kaakelien tekeminen käsityönä 1700-luvun tapaan on vaativa prosessi, jossa tekijän on hallittava saven käsittely ja työn kaikki vaiheet. Kovilla pakkasilla meillä saattaa olla ainoastaan 18–19 asetta, mutta silloin vain laitetaan villasukat jalkaan. Poltossa saven ainesosat kiinnittyvät toisiinsa. Kuivaamossa kaakelin tulee olla noin neljä päivää – kuivumisen pitää tapahtua hitaasti, ettei kaakeli väänny väärällä tavalla. Yhden kaakeliuunin tekeminen alusta loppuun eri vaiheineen vie aikaa noin kuukauden. Niiden lisäksi meillä on ainoastaan kylpyhuoneessa sähköllä toimiva lattialämmitys. Viimeisetkin vedet haihtuvat ja maasälpä kytkee kvartsin ja kaoliinin toisiinsa. – Sitten savesta vuollaan eri tekniikoin ohut kaakelilehti, joka asetetaan kipsimuotin päälle kuten 1700-luvulla. Uuni on kaunis myös sisustuselementtinä ja sopii lämmitettäväksi vain silloin tällöin. Huutokaupan SuperSunnuntai klo 10.00 Työkalut, koneet, laitteet klo 12.00 Antiikki, taide, keräilytavarat, sisustus Huudettavana n. KÄRSIVÄLLISYYTTÄ TARVITAAN. Ratkaiseva osa valmistusprosessia on poltto, jossa tuli, vesi, ilma ja maa käytyään kamppailunsa saavat aikaan saven metamorfoosin. Kaakeliuunin valmistaminen on monivaiheinen, kärsivällisyyttä kysyvä prosessi, ja kaakeliuunin käyttäminen lämmönlähteenä opettaa muuttamaan elämänrytmiä: aamulla noustaan hiukan aikaisemmin, että ehtii lämmittää uunin. Taustalle laitetaan kuppiosa. – Hitaasti polttouunin lämmössä savi kypsyy juuri oikeanlaiseksi tehden uunikaakelista kovemman ja tiheämmän. Tutustu kohteisiin ja rekisteröidy: www.huutokauppakeskusturenki.fi Alangontie 3, Turenki, puh. – Yksi tärkeimmistä askelista koko prosessissa on lasittaminen, jolloin uunikaakelit saavat kestävän kauneutensa. Ja ennakoidaan elämistä niin, että liiterissä on aina kuivia polttopuita. – Me olemme myös oppineet viihtymään hiukan alhaisemmissa lämpötiloissa muin monet muut, pidämme huonelämmön noin 20 asteessa. Antiikki ja taide | 87 Savimassasta muotoutuu Erkki Bonnyn käsissä valmis kaakeli. Tässä ei voi kiirehtiä, vaan kaikki etenee mestarin huolellisesti testaaman poltto-ohjelman mukaisesti. 800 kohdetta! Voit tarjota myös verkossa
– Asuimme retkeilymajoissa ja kotimajoituksissa, söimme eväitä puistoissa. Rentoa menoa ja kivaa. EDELLISESTÄ ELÄMÄSTÄ. ykyisin Lontoossa Kensingtonissa asuvalla Johanna Honeyllä, 42, on kesämökillään Lohjan Pusulassa lukuisia ihania esineitä, jotka herättävät muistoja, mutta kaksi esinettä on ylitse muiden: puukengät ja puinen voipytty. Pääkohteemme oli Pariisi. Olimme lentäneet Amsterdamiin ja vuokranneet auton sieltä. Koska kaikki kolme nuorta naista olivat opiskelijoita, matkabudjetti oli pieni. Maagisena päivänä 8.8.1988 nuorten oli tarkoitus jatkaa matkaa Hollannista BelgiN – Molempiin liittyy viehättävä tarina. –Säilytän niitä sisäkkäin, Johanna kertoo.. Rakkaat esineet Puukengät kirpputorilta, voipytty autiotuvasta Muistoesine kulki repussa Kesämökillä paraatipaikalla olevat kaksi puuesinettä kertovat Johanna Honeylle muistoja vuosien takaa. Puukengät löysin tai ne löysivät minut 8.8.1988 Bergen op Zoomista Hollannista, jonne olin matkustanut tyttökavereitteni kanssa kahden viikon lomalle. 88 | Antiikki ja taide Voipytty ja puukengät ovat sulassa sovussa Johanna Honeyn lipaston päällä
. – Siellä ne varmasti olisivat aika eksoottinen sisustuselementti, Johanna sanoo. Avaa meille aarteittesi tarinat. Mies antoi ne minulle, koska kuulemma tuottaa huonoa onnea hylätä päivän ensimmäinen kauppa. He eksyivät lähes luhistuneelle talolle ja kurkkasivat sisään. Ainakin kovin tutuilta ne tuntuvat, Johanna sanoo. Kirpputorikauppias väitti nähneensä, että Johanna oli käyttänyt näitä puukenkiä eli hollannikkaita edellisessä elämässään. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: athene@kolumbus.fi aan, mutta ennen lähtöään naiset eksyivät paikalliselle kirpputorille aikaisin aamulla. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Myyjä pyysi 20 guldenia, mikä oli vielä silloin Hollannin rahayksikkö, Johanna kertoo. Nyt nämä tärkeät esineet ovat kunniapaikalla Johannan kesäasunnon vitriinin päällä Lohjan Pusulassa, sillä toistaiseksi Johanna ja hänen Mike-puolisonsa eivät ole vieneet niitä Kensingtoniin Lontooseen. Siellä oli upeita talonpoikaisesineitä, joista he ottivat mukaansa muistoksi voipytyn. Vanha voipytty löytyi romahtaneesta autiotalosta. – Äitini ja isäni olivat siellä kihlajaismatkalla ja vaeltelivat Kainuun upeissa maisemissa. – Ne ovat todella kauniit ja olleet varmasti jollakin pienellä pojalla tai tytöllä joskus jalassa, sillä ne ovat sisäpuolelta hioutuneet. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. lkupuolella puusta tehtyjä käyttöesineitä. Esimerkkejä talonpoikaisesineistä: Kirnu Voipytty Kapat Työkalut Kahvimylly Rukki Rengin kaappi Kuparipannu Maitotonkka Juustomuotti Lehmänkello Sivustavedettävä sänky Keinutuoli Kätkyt Kommuutti Puiset lusikat ja kauhat Längit Tuohikontti Rukin lavat Sukkulat Kapiokirstu Leili Saavi Leipätiinu Kärrynpyörä Reki KERRO AARTEESI TARINA ?. – Kiertelyn lomassa huomasin antiikkiset puukengät ja kysyin niiden hintaa. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Pyttyä on entisöity teettämällä siihen uudet vanteet.. Nämä puukengät on joku veistänyt käsin. Olisi ollut kuulemma varaa ottaa enemmänkin, sillä tavarat jäivät varmasti sinne lahoamaan. Jonkin ajan kuluttua vanha mies juoksi hänet kiinni ja kysyi, paljonko Johannalla olisi varaa maksaa niistä vanhoista puukengistä. En ihan varmasti usko uudelleen syntymiseen, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Antiikki ja taide | 89 TEKSTIT JA KUVAT: JAANA ISOSAARI MIKÄ ON TALONPOIKAISESINE. Johannan mielestä se oli liikaa hänen matkabudjettiinsa ja hän jatkoi kiertelyä myyntipöydästä eteenpäin. Mielestäni ne ovat todella kauniit ja kertovat eletystä elämästä. Tällä hetkellä talonpoikaisesineet eivät ole kovinkaan kysyttyjä huutokauppaesineitä, mutta sisustukseen ne tuovat yksityiskohtana kivaa vaihtelua. Ehkä ne ovatkin olleet minun. Ne eivät ole mitään turistirihkamaa, jota myydään Hollannissa matkaaville. Johannan vanhempien palattua vaellusreissulta Suomussalmen kirkonkylään, he kuulivat, että talo oli ollut jo vuosikymmeniä autio ja että kihlapari ei ollut tehnyt suurta rikosta anastettuaan yhden esineen. Lisäksi hän sanoi näkevänsä, että nämä hollannikkaat ovat olleet minun jalassani edellisessä elämässäni. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Toinen Johannalle tärkeä esine on vanha puinen voipytty, jonka hänen vanhempansa löysivät Suomussalmelta autiotuvasta 50-luvun loppupuolella. VOIPYTYN RAKKAUSTARINA. – Minulla oli vain viisi guldenia, sillä matkabudjettimme oli todella tiukka. – Äitiäni harmitti, ettei ollut ottanut ihanaa kirnua, mutta olisi kymmenien kilometrien metsäreitillä ollut kyllä isälläni aika raahaaminen rinkan lisäksi, Johanna nauraa. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija
Tapahtumat 2017 ELOKUU n 20.8. Antiikki, keräily, sisutus, harraste, Kajaani. Wanhat Talot, Sastamala n 26.8. Antiikki ja keräily, Seinäjoki n 28.-29.10. Antiikki ja Keräily, Joensuu MARRASKUU n 4.-5.11. Wuosisatamarkkinat, Vihti n 26.8. Tammelan perinnekorjausmessut, Rauma SYYSKUU n 2.-3.9. Wanhat Talot, Loviisa n 31.8. Retro & Vintage Design Expo, Helsinki n 21.-22.10. Antiikki-, taideja keräilymessut, Rauma n 30.9.-1.10. Antiikki-, taideja keräilymessut, Hämeenlinna n 6.9. Rakkaudesta remonttiin, Kokkola n 26.-27.8. Antiikkija Keräilymessut, Lahti 90 | Antiikki ja taide LOKAKUU n 14.-15.10. Iltahuutokauppa, Helander n 23.9. Bank Antiques, Tapahtumatalo Bank, Helsinki n 4.-5.11