KERÄILY . KÄDENTAIDOT . ENTISÖINTI . ARJEN HISTORIA 4/2018 • 8,90 € Himoitun Noppa-pullon luoja KALAPAKIN AARRE Vaapun hinta jopa 1991 euroa MUOTOILIJA ERKKITAPIO SIIROINEN Hinta yli 25 000 euroa STEPAN SARPANEVAN ARVOKELLOT Karikatyyrit korostavat piirteitä Vanhat esineet luovat tunnelmaa WENZEL HAGELSTAM VINTAGE Menneiden aikojen kiehtovat tavarat OSMO RAUHALA Metafyysinen muuttolintu
0500533587 www.gema.fi A NTIK. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi puh. 09-413 97 362 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh
72 Helsingissä on säilynyt vain harvoja puisia 1800-luvun asuintaloja. 26 20 Anni Hemminkinen valokuvasi Punkaharjun ihmisiä upeissa kansallismaisemissa vuosina 1915–1950. 11 Erkkitapio Siiroinen loi Noppa-pullon ..................................................12 Kelloseppä Stepan Sarpaneva suunnittelee maailmanluokan aikarautoja ................................................................16 Karikatyyrit korostavat piirteitä ............................................................20 Herb Ritts – mestarikuvaaja Los Angelesista ......................................22 Uistimella voi napata vonkaleen lisäksi reilusti rahaa .......................26 Marilyn Monroe oli mystinen tähti ......................................................30 Muotoilija Ulla Procopé jätti ison jäljen Arabian tuotantoon ............34 Kultakeskus on tehnyt jo 100 vuotta lahjoja suomalaisille ...............36 Monet Klimt – katsoja on osa taideteosta ...........................................40 Wenzel Hagelstam rohkaisee sisustamaan vanhoilla huonekaluilla ..42 Huonekalujen kunnostus vie viikkoja ..................................................44 Naivismi levittää iloa ja hymyä ............................................................46 Reijo Kivijärvelle taide on sisäsyntyistä ..............................................49 Marie Antoinetten kaulakoru aiheutti skandaalin ..............................50 Lasinhenki elää Pullomuseon hyllyillä .................................................52 Neiti Anni Hemminkinen tallensi Punkaharjun paikallishistoriaa .......54 Tilauskortti ...............................................................................................57 Amos Rex – kaupunkikulttuurin kohtauspaikka ..................................58 Vintage – menneiden aikojen kiehtovat tavarat ................................60 Uspenskin katedraalin ikonostaasi kunnostetaan ja kullataan .........64 Viehättävä Ruiskumestarin talo ............................................................66 Kristallit ruokkiat mielikuvitusta ...........................................................68 Lasitaiteilija Sini Majurin kerroksellinen ilmaisu .................................72 Risto Vuorimies –rokkareiden hovikuvaaja..........................................76 Rakkain esine – isän vanha kamera.....................................................80 Tapahtumat .............................................................................................82 Legendaarinen Eppu Normaali sai oman patsaan Ylöjärvelle ..........83 Sisältö Karikatyyrit korostavat piirteitä. JA N VA PA AV UO RI. 54 Lasitaiteilija Sini Majuri yhdistelee 100 vuotta vanhaa graal-tekniikkaa, modernia 3D-teknologiaa sekä kerronnallista ilmaisua. Tämän vuoden karikatyyrihahmo oli Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Lisäksi kerätään keloja ja lohiperhoja. TE KIJÄ KIM M O PÄ LIK KÖ Kalastusvälineistä suosituimpia keräilykohteita ovat uistimet. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................5 Taiteilija Osmo Rauhala muokkaa maata ja maailmankuvaa .............6 Ateneumin taidemuseo esittelee näkemyksiä kaupungistumisesta .. Joidenkin vaappujen hinnat ovat kohonneet yli tuhanteen euroon. 68. Ruiskumestarin talo on vähintään 200-vuotias
www.luontaisterveys-lehti.. www.sielunpeili-lehti.?. Nautinnollisia lukuhetkiä tunnelmallisiin syysiltoihin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! www.ekoelo.. www.senioriterveys.
Kädentaidot ovat rakkauden tekoja. 09-413 97 300 Mediamyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.fi Puh. Kädentaidoissa toteutuvat nämä kaikki kolme. Rakentuu rakkauden tekoja monin henkisin punoksin. Kädentaitajat kuljettavat käsityötaiteen historiaa ja kurkottavat töidensä kautta kauas tulevaisuuteen sekä avaavat Suomen ikkunoita maailmalle. Antiikki ja taide | 5 uomalaisista on tullut intohimoisia antiikin ja taiteen keräilijöitä sekä antiikkihuonekalujen ja -tavaroiden entisöijiä ja kunnostajia. Onnella on kolme edellytystä: jotain tekemistä, joku, joka rakastaa ja jotain, mitä toivoa. Aivotutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että käsitöillä on runsaasti positiivisia vaikutuksia aivotoimintaan. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari antiikki.eko@gmail.com Toimituksen osoite: Antiikki ja taide Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Käsitöissä käytettävät materiaalit ovat aivojen tuntojärjestelmän kannalta voimakkaasti stimuloivia, koska niissä on erilaisia tuntokokemuksia kuin esimerkiksi tietokoneen näppäimistön käytössä. Kädentaitojen seurauksena rakentuu jotain suurempaa. Tarvehierarkiateorian kehittäjän, psykologi Abraham Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkisessa järjestyksessä ylimpänä ovat itsensä toteuttamisen tarpeet: onnellisimmillaan ihminen on kun hän saa toteuttaa itseään. 4/2018 S Kädentaidot ovat uuden luomista Kannen kuva: Designlasi.com Vuonna 2018 ilmestyy 6 numeroa. Kaksi hyvin konkreettista asiaa. Niiden yhdistyminen käsityöksi tarvitsee käyttövoimakseen ja motivaattorikseen paljon rakkautta. Tutkimusten mukaan tämän päivän suomalaiset näkevät kotinsa merkityksellisenä paikkana, johon ollaan valmiita uhraamaan sekä varallisuutta että aikaa. Taustalla on se, että kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja. Käsi ja työ. Kädentaidot ovat uuden luomista perinteiden pohjalta. Myös töiden kolmiulotteisuus stimuloi aivoja voimakkaasti. Nykyään itse entisöidyt huonekalut ja muut luovat, vanhaa hyödyntävät sisustusratkaisut saavat arvoisena paikan kodeista, ihmisten arjesta. 09-413 97 375 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Kädentaitojen kautta perinteet puhkeavat uuteen elämään uudenlaisissa konteksteissa. Käsitöiden vaikutusta aivotoimintaan on tutkittu tieteellisesti. Kodeista halutaan nykyään rakentaa persoonallisia, oman elämänarvojen heijastekeitaita. 09-413 97 362 Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh. Kädentaidot ruokkivat muun muassa kolmiulotteista ajattelua, luovaa ongelmanratkaisua ja parantavat aivopuoliskojen yhteistyötä. Kädentaitoihin yhdistyy myös syvä inhimillisyys ja siihen liittyvä sydämen sivistys: Käsillä tekeminen on onnellista, koneeksi muuttuminen ei. Käsitöitä tehdessä saa luovasti ja persoonallisesti toteuttaa omaa itseään, pääsee kapuamaan tarvehierarkian ylimmille portaille. Samalla kädentaidot kuljettavat mukanaan tietoja, taitoja ja perinteitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, suvuista toiseen sekä ylittävät myös maiden ja kultturien rajoja. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 37 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 42 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi
Mutta toisaalta ideat saavat alkunsa usein Suomessa: kun välillä ehtii nauttia luonnosta, ikuisuuskysymykset alkavat raksuttaa mielessä hyvin nopeasti. LUONTOYHTEYS RUOKKII TAIDETTA Vastaus ei kuitenkaan ole vitsi. – Luulen, etten olisi kauhean onnellinen, 6 | Antiikki ja taide O Osmo Rauhala muokkaa maata ja maailmankuvaa Metafyysinen muuttolintu Osmo Rauhalan toinen jalka rämpii syvällä Hämeen savessa, toinen kopistelee New Yorkin ateljeissa. Kun talvella saa kytkeä farmin pois mielestään ja pääsee keskustelemaan kollegoiden kanssa, luovuus pääsee kukkaan eri tavalla. Tauluissa laukkaavat peurat, pörräävät sudenkorennot ja kolibrit, rauskut uiskentelevat ja jopa pikkuruiset solut sykkivät silmille muistuttaen, että yhdessä ne voivat muodostaa niin norsuja kuin nilviäisiäkin. Olen kuin muuttolintu, jonka pitää saada vaihtaa maisemaa. Hektisen laidunja viljelykauden jälkeen on mahtavaa päästä New Yorkin rauhaan, Rauhala kuittaa ristiriitaisen yllätykselliseen tapaansa. Kulunut kuuma ja kuiva kesä on asettanut puurtamiselle vielä lisähaasteita. Osmo Rauhala yhdistää työssään tieteellisen ja taiteellisen intohimon elämän mysteerien selvittämiseksi.. Kahden maailman välissä, kontrastien kiemuroissa, siellä luovimista on paitsi Rauhalan taide, myös hänen elämänsä: talvikaudet hän työskentelee taiteen parissa New Yorkissa ja kesät hän luomuviljelee ja hoitaa lampaita sukutilallaan Nokian Siurossa. Rauhalan kesät aivan todella ovat työntäyteisiä. jos minun pitäisi valita vain jompikumpi elämäntapa. Teokset ovat yhtä aikaa herkkiä ja graafisia, moderneja ja unenomaisia, informatiivisia ja hämmästyttäviä. Rauhalan töissä vastakohdat kohtaavat ja käskevät katsojan etsimään omaa paikkaansa niiden tulkitsijana. Pääsiäisestä juhannukseen syntyy karitsoita koko ajan ja syksyyn saakka eläimiä ja viljelyksiä hoidetaan kellon ympäri. n hankala löytää Osmo Rauhalalta teosta, jossa luonto ei olisi läsnä. Siitä Osmo Rauhala tunnetaan: taiteen ja tieteen yhdistämisestä. – Nykyaikainen maatalous on pölyistä ja naftan hajuista, ei todellakaan romanttista. Kuvataiteilija kokee olevansa kuin muuttolintu, joka kaipaa kahteen täysin erilaiseen maailmaan kokeakseen olonsa täydeksi
Antiikki ja taide | 7 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: OSMO RAUHALA / ALASIN MEDIA OY JA TYRVÄÄN SEURAKUNTA
Mitä jos kehitys jatkuu samalla tavalla seuraavatkin 50 vuotta. Taulu: Game Theory West.. 8 | Antiikki ja taide Rauhala jatkaa, että hänen ajatuksensa ja se, miten ne taiteellisessa työssä ilmenevät, tuskin muodostuisivat samanalaisiksi ilman konkreettista luontoyhteyttä. – On hämmästyttävää, kuinka lähde on pulputtanut paikoillaan lähes muuttumattomana 10 000 vuotta ja 50 vuodessa puro on muuttunut tunnistamattomaksi. Rauhala toteaa, että oma päätös siirtyä tilalla luomuviljelyyn syntyi 30 vuotta sitten, samoihin aikoihin kuin ammattitaiteilijan ura alkoi. Kaikki rikkaruohomyrkyt, lannoitteet ja muut luontoon kuulumattomat kemikaalit ovat nähdäkseni suurin uhka vesistöille, maaperälle ja osin ilmallekin. Minulla on yhteys sukutilani historiaan, rakennuksiin, metsiin ja peltoihin ja on arvokasta seurata, miten ympäristö koko ajan muuttaa muotoaan. On huolestuttavaa, mihin kaikkeen ne voivat vaikuttaa: muuttavatko ne geenijärjestelmäämme, synnyttävätkö ne superbakteereja, tuhoavatko ne kokonaisia ravintoketjuja. Rauhala jatkaa, että esimerkkejä muutoksista on jo paljon – ja ne ovat tapahtuneet evoluution näkökulmasta silmänräpäyksessä. – Pohdin tuolloin, missä asiassa minä eniten kulutan ja vastaus oli ilman muuta maatalous. Taiteen olemassaololle on pragmaattisia syitä: se on auttanut kehittämään mielikuvitusta ja luomaan keksintöjä. SYIDEN JA SEURAUKSIEN TARKKAILIJA Muutokset ovat huolestuttavia. Taiteella on paljon muutakin kuin esteettinen arvo: se on parhaimmillaan yhteisöjä hyödyttävä sosiaalinen liima, joka sysää eteenpäin innovaatioiden tiellä. Tekniikka kehittyy koko ajan ja paljon positiivistakin tapahtuu maapallon hyväksi. Jo minun aikanani muutokset ovat olleet valtavia ja olen ne omin silmin nähnyt: olisi aivan eri asia vain lukea tilastoja ilmaston lämpenemisestä tai vesistöjen rehevöitymisestä. Muista unohtaa kaikki on yksi Tyrvään kirkon maalausten lomassa syntyneistä teoksista. – Jos taiteella ei olisi paljon tehtäviä, evoluutio olisi pyyhkinyt sen pois ihmisen elämästä aikoja sitten. – En ole mikään maailmanlopun profeetta, mutta syyja seuraussuhteiden tarkkaileminen on oleellista ja vaihtoehtoisia selviytymistapoja on syytä ottaa käyttöön ajoissa. Rauhala kertoo, että kirkkotaiteen vaikutus litteine pintoineen ja vahvoine ääriviivoineen säilyi hänen töissään pitkään kirkkomaalausten valmistumisen jälkeenkin. Taiteen avulla on löydetty parempia tapoja hankkia ruokaa ja puolustautua. Osmo Rauhalan tauluissa nähdään usein eläimiä ja kasveja graafisten elementtien rinnalla. TAIDE VAIKUTTAA YMPÄRISTÖÖN JA AJATTELUUN Rauhalan mukaan taide on – ja on aina ollut – yksi tapa vaikuttaa ympäristöön ja ajatteluun. Taide on kasvattanut yhteishenkeä kun heimot ovat luoneet sen avulla yhtenäistä Taide on keino, jolla ajatuksia välitetään eteenpäin. – Luonnossa on koko ajan käynnissä mahtava laboratorio. Rauhala kertoo esimerkiksi, miten tilan läpi virtaava lähdepuro vielä hänen lapsuudessaan oli kirkasvetinen ja kivipohjainen, nyt se on rehevän ruohikon ja mudan peitossa
Kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykytaiteilijoita . Viime vuonna Didrichenin museossa pidetyssä Peilitesti-juhlanäyttelyssä kantava teema oli rauskut, jotka uivat Rauhalan uniin Pythagoraan pohdinnoista: – Olen kiinnostunut matematiikasta ja siitä, miten se on syntynyt: miksi meillä on esimerkiksi kymmenjärjestelmä tusinoiden sijaan. Aloin tutkia eläintä ja selvisi, että rausku on niin fiksu, että ainoana kalana se tunnistaa itsensä peilistä, on siis tietoinen itsestään ja omasta olemassaolostaan. Asuu talvet New Yorkissa ja kesät Nokialla . Noin 60 yksityisnäyttelyä . Eläinten ja kasvien lisäksi Rauhalan töissä toistuu matemaattisia teemoja. TIEDE JA TAIDE KULKEVAT KÄSIKKÄIN Rauhala itse ottaa taiteessaan kantaa luonnon tilaan koko ajan. Teoksia lukuisissa kokoelmissa ympäri maailmaa . Rauhala lisää, että taiteen avulla voidaan myös vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen, eikä se aina ole vain kaunista ja ihanteellista. Harrastaa biologiaa, kalastamista, vaeltamista ja filosofiaa . Pythagoras ei ollut teoreettinen matemaatikko vaan lähestyi aihetta muun muassa sakraalien lukujen kautta. Esimerkiksi kissat, koirat ja hevoset eivät peilitestissä pärjää. Opiskellut taidetta Helsingissä ja New Yorkissa 1980-luvulta lähtien . Maanviljelijä ja menestystaiteilija . Taidetta arvioidessa pitää aina muistaa myös eettinen puoli: kaunis laulu ei välttämättä tee asiasta kaunista. Suomi-palkinto 2009 . Torkahtelin hänen teostaan lukiessa ja aina uniini tuli rauskuja. Naimisissa, kaksi lasta . Pro Finlandia -kunniamerkki 2017 Osmo Rauhala: The Lost Paradise – Migration Osmo Rauhala: Too Late (2012). Kirkon kulttuuripalkinto yhdessä Kuutti Lavosen kanssa vuonna 2009 . Syntynyt Nokialla vuonna 1957 . Vuoden nuori taiteilija 1992 . Nykyäänkin taide on luova hiiva, jota muut luovat ihmiset vaikkapa tekniikan ja lääketieteen aloilta hyödyntävät omassa ajattelussaan. – Taide on myös generaattori, jota on hyödynnetty uskonnollisiin ja poliittisiin tarkoituksiin. Antiikki ja taide | 9 kulttuuria ja kerääntyneet kuuntelemaan musiikkia. Yli sata ryhmänäyttelyä noin 20 eri maassa . Tästä tieteellisestä oivalluksesta virisi vähitellen Rauhalan taiteilijapersoonaa kutOSMO RAUHALA
Kaikki piti keksiä itse: harvoin on tullut luettua Raamattua niin sanatarkkaan kuin Tyrvään alttarimaalauksia suunnitellessa. Teos: The Ovulation of Evolution I Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa on yhteensä 101 kuvapintaa, joista Osmo Rauhala toteutti 80 ja Kuutti Lavonen 21. Kävijämäärä todistanee osaltaan Rauhalan väitteen siitä, että taide yhdistää ihmisiä sen lisäksi, että se välittää tietoa paitsi aiheistaan, myös aikakaudestaan ja sen painotuksista. ole pääteiden varrella eikä siellä ole mitään varsinaista vetonaulaa. TYRVÄÄN KIRKKOMAALAUKSET KIINNOSTAVAT Poikkeuksen tähän työskentelytapaan muodostaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalausprojekti, jonka Rauhala toteutti yhdessä Kuutti Lavosen kanssa vuosina 2006–2009. Tietoisuuden kysymykset kiinnostavat minua edelleen ja tulevissakin näyttelyissäni pysytellään elämän peruskysymysten äärellä. Taide on keino, jolla ajatuksia välitetään eteenpäin. – Ensin perkaan kiinnostavaa aihetta tiedemiesmäisen analyyttisesti ja sitten alan lähestyä sitä taiteen keinoin. Alttarin luomisteema on Rauhalan käsialaa. Ensin perkaan kiinnostavaa aihetta tiedemiesmäisen analyyttisesti ja sitten alan lähestyä sitä taiteen keinoin. Oli Tyrväältä rohkea päätös ottaa seinille nykytaidetta vanhojen teosten jäljittelyn sijaan. – Pyhän Olavin kirkossa käy vuosittain noin 20 000–40 000 turistia, mikä on valtava määrä kun ajatellaan, että paikka ei Rauskut uivat Rauhalan taiteeseen jo vuosituhannen alkupuolella, mutta valloilleen ne pääsivät vasta viime vuonna järjestetyssä taiteilijan 30-vuotisjuhlanäytttelyssä Peilitesti. 10 | Antiikki ja taide Orgaaninen pinta ja graafiset väripalkit luovat kiinnostavan jännitteen moneen Rauhalan työhön. Kuva: Tyrvään seurakunta Kuvataiteilija Osmo Rauhala viettää puolet vuodesta New Yorkin vilkkaan taiteilijaelämän sykkeessä ja puolet luomumaatilan kiireissä Nokialla. – Minua on aina kiinnostanut elämän syntyyn ja metafyysisiin kysymyksiin liittyvät teemat ja koen, että taide on työkalu, jolla vanhoja myyttejä ja tarinoita on aina kirjattu muistiin. ?. Maataloudesta sen sijaan voi joskus jäädä eläkkeellekin, Rauhala toteaa. – Näin teemani yleensä syntyvät. – Taiteilijuus ei ole minulle vain työ tai ammatti vaan jonkinlainen elämäntehtävä, joka varmaan jatkuu niin kauan kuin käsi toimii ja silmä näkee. – Luomiskertomus on kirkkotaiteen historiassa yllättävän harvinainen aihe. Maalaus: Replication II kuttava esteettinen kiinnostus rauskuja kohtaan. Vaikka Rauhala sai melko vapaat kädet toteuttaa näkemyksensä luomiskertomuksesta, hän ei voinut syventyä aiheeseen tieteellisellä pieteetillä. Rauhala kertoo, että pappilaan on suunnitteilla pysyvä kirkon vaiheista kertova näyttely, jossa tullee olemaan myös hänen töitään. Siksi ne vähitellen lipuivat tauluihin, peileiksi itselleen, toisilleen ja katsojilleen. Luonnoksia ja muita Tyrvään kirkon maalausprojektiin liittyviä töitä on ollut tänä kesänä esillä Tyrvään pappilassa. Tutkin ja luonnostelin valtavasti myös siksi, että olosuhteiden vuoksi en voinut maalata kirkossa vaan ateljeessa, jossa oli täysin erilainen valo
Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Axel Haartman: Intialainen verho (1911). ATENEUMIN TAIDEMUSEO, KAIVOKATU 2, 00100 HELSINKI 19.10.2018–20.1.2019, WWW.ATENEUM.FI Esillä yli 300 teosta 80 taiteilijalta Näkemyksiä kaupungistumisesta Lokakuussa Ateneumin taidemuseossa avautuva näyttely tarkastelee 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten muuttoliikettä ja kaupungistumista. – Kaupungistuminen mahdollisti uudenlaisten elämäntapojen muodostumisen. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kaunisto. Marcus Collin, Antti Favén, Marjatta Hanhijoki, Reino Harsti, Tove Jansson, Juho Karjalainen, Viktor Kuusela, Helmi Kuusi, Marjo Lahtinen, Olli Lyytikäinen, Aune Mikkonen, Helena Pylkkänen, Tuulikki Pietilä, Ulla Rantanen, Helene Schjerfbeck, Elga Sesemann, Sigrid Schauman, Ellen Thesleff ja Esko Tirronen. Mukana on tunnistettavia kaupunkinäkymiä pääosin Helsingistä, mutta myös Turusta ja Tampereelta. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Esillä on yli 300 teosta Ateneumin kokoelmista yli 80 taiteilijalta. Myös naiset pystyivät toimimaan itsenäisesti ammateissa ja luomaan uraa taiteilijoina. – Näyttely on loistava osoitus siitä, kuinka kokoelmamme avaa erilaisia näkymiä paitsi taiteen historiaan, myös yhteiskuntaan ja sen ilmiöihin. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Helene Schjerfbeck: Eydtkuhnenin tyttö II (1927). Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen Tove Jansson: Nainen (Omakuva) (1942). Henry Ericsson: Fazerin baari (1931). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Näyttelyn taiteilijoita ovat mm. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Näyttelyyn valittu teosjoukko kertoo uudenlaisen tarinan Suomen taiteen 1900-luvusta, museonjohtaja Susanna Pettersson sanoo. Teosten aiheina ovat muun muassa muoti, kahvilat ja ravintolat, yöelämä, elokuvat ja esittävät taiteet – sekä ihan tavallinen elämä ja arki kaupungissa. Kuva: Kansallisgalleria/Yehia Eweis Elga Sesemann: Kukkaismyyjä (1946). Antiikki ja taide | 11 A teneumin taidemuseon talvinäyttely Kohtaamisia kaupungissa – suomalaista taidetta 1900-luvulta syventyy suomalaisen yhteiskunnan ja arjen mielenkiintoisiin muutoksiin 1910-luvulta 1980-luvulle. Kuva: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen. . Tavallisten ihmisen vapaa-ajan määrä ja harrastukset lisääntyivät. Mukana on maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja piirustuksia. KOHTAAMISIA KAUPUNGISSA – SUOMALAISTA TAIDETTA 1900-LUVULTA. Elämä kaupungissa oli vapaampaa: rooleilla pystyi leikittelemään eivätkä ne perustuneet niin vahvasti sukupuoleen ja asemaan kuin maaseudulla, näyttelyhankkeesta vastaava amanuenssi Anu Utriainen kertoo
HALUSI TAIDEMAALARIKSI Monipuolisesti lahjakas Erkkitapio Siiroinen suunnitteli aluksi taidemaalarin uraa. Opettajana Erkkitapio Siiroinen oli tuottelias käyttölasin suunnittelija Noppa-pullon luoja Riihimäen Lasille 1960ja 1970-luvun vaihteessa ahkerasti erityisesti käyttölasia suunnitellut Erkkitapio Siiroinen unohdetaan usein, kun puhutaan Suomen merkittävimmistä lasisuunnittelijoista. Noppa tuli niin suosituksi kansainvälisestikin, että siitä tehtiin ulkomailla lukuisia jäljitelmiä. Siiroinen aloitti vuonna 1963 opinnot Taideteollisen oppilaitoksen (nykyinen Aalto-yliopiston Taideteollinen korkeakoulu) Metallitaiteen osastolla, Teollisen muotoilun linjalla vasta 19-vuotiaana. 12 | Antiikki ja taide asimuotoilija Erkkitapio Siiroisen (1944–1996) ura loppui kuin seinään, kun Riihimäen Lasi lopetti puhalletun lasituotannon 1976. Pullo valmistettiin juhlistamaan Riihimäki-Pietari-radan 100-vuotista toimintaa vuonna 1970. Siiroinen oli tuolloin vain 32-vuotias. Parhaiten Siiroinen muistetaan koristepulloistaan. Kuva Designlasi.com Erkkitapio Siiroisen edessä on Sesi-sarjaa. Hän opiskeli myös pianonja konsertinsoittoa Riihimäen musiikkiopistossa sekä sävellystä Joonas Kokkosen yksityisoppilaana 1960-luvun alussa. Kuva Erkki Vaalle. Tunnetuin esine, Noppa-pullo tunnetaan myös nimellä Arpa on heitetty, L sillä pullo muistuttaa arpakuutiota silmälukuineen. Siitä on viime vuosina tullut suosittu keräilykohde. Suuren kysynnän vuoksi pulloa alettiin valmistaa koneellisesti puoliautomaatilla. Arpakuution muotoinen koristepullo tunnetaan myös nimellä Arpa on heitetty. Arviolta Veturipulloja valmistettiin yli 20 000 kappaletta. Koristepullojen sarjaan kuuluu myös Paukkurauta-pullo, jonka suunnittelussa Siiroinen käytti villin lännen teemaa, sivulla on revolverin sylinterin poikkileikkaus ja pullon pohjassa jalanjäljet. Ensimmäiset tuhat Veturipulloa suupuhallettiin. Myöhemmin sen nimi lyhennettiin muotoon Noppa. Veturipullon Siiroinen suunnitteli matkamuistoksi
Kuva Timo Syrjänen Pilvilinna palkittiin Riihimäen Lasin vuoden 1963 suunnittelukilpailussa. Viimeisenä suunnittelutehtävänään Riihimäen Lasille Siiroinen suunnitteli Erkin, joka oli neljän erikokoisen juomalasin kirkas lasisarja. Revontulet-sarja oli suunnattu kotitalouksille. Samassa kilpailussa Siiroisen ehdotus Prima Vista voitti käyttöesineiden sarjan. Siiroisen ensimmäinen suuri työ oli puristelasisen Barokki-sarjan suunnittelu vuonna 1966. Uraa auttoi toisena opiskeluvuonna voitettu Riihimäen Lasin lasinsuunnittelunkilpailun voitto, jonka Siiroinen voitti koriste-esineiden sarjassa ehdotuksellaan Leipäpuu. Kuva Timo Syrjänen. Sarjan suosituin osa oli leivostarjotin, joka pysyi tuotannossa aina vuoteen 1975 saakka. Kun Riihimäen Lasi lopetti puhalletun lasin valmistuksen 1976, loppui myös Siiroisen suunnittelemien lasiesineiden tuotanto. Antiikki ja taide | 13 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: SUOMEN LASIMUSEO VALOKUVA-ARKISTO koulussa oli muun muassa Kaj Franck (1911–1989). Suomalainen lasiteollisuus joutui vaikeuksiin 1970-luvun öljykriisin seurauksena. Siiroinen suunnitteli Kotilasiin kirkkaasta puristelasista valmistetun Pub-sarjan, joka oli tarkoitettu erityisesti ravintolakäyttöön. Opintojensa ohella Siiroinen aloitti suunnittelutyöt Riihimäen lasitehtaalla. Tehdas siirtyi automaattikoneilla valmistettaviin pakkauslaseihin, joita suunniteltiin Kotilasi-nimikkeellä. Muita merkittäviä lasistoja olivat Kasperi, Jesperi, Old King Cole sekä Sesi, jotka valmistuivat vuosina 1964–1976. Kuva Timo Syrjänen Jesperi perustui lasiesineiden koko pinnan peittävään ameebakuviointiin. MERKITTÄVÄ LASIURA Siiroisen lasiuraa voidaan pitää poikkeuksellisen merkittävänä. Ensimmäinen suuri työ oli Barokki-puristelasisarjan suunnittelu, joka esiteltiin yleisölle vuonna 1965 ja tuli tuotantoon seuraavana vuonna
Kuva Timo Syrjänen Pablo-sarjan maljakot perustuivat lieriömäisten ja nelikulmaisten putkien liitoksiin. Kuva Timo Syrjänen Kotilasille suunniteltu Pub-sarja oli kehitetty erityisesti ravintolakäyttöön. 1980ja 1990-luvulla Siiroinen suunnitteli esineitä vielä ainakin JL-lasiin sekä Napapiirin Taidelasiin. Kasperi-sarjan maljakoita ja kynttilänjalkoja valmistettiin massiivisesta värillisestä lasista muottiin puhaltamalla. STUDIOLASIN YHTEISTYÖ Seuraavaksi Siiroinen suunnitteli Studiolasille suuren suosion saaneen Legenda-lasisarjan, joka sisälsi eri juomalasityyppejä peräti 11 kappaletta. Valmistettu ainakin vihreänä, kirkkaana, tumman ja vaalean ruskeana, violettina, sinisenä, punaisena ja keltaisena. Se saattoi olla osasyy myös lahjakkaan lasimuotoilijan varhaiseen kuolemaan vain 52-vuotiaana. . Lähteet: Timo I. Pulloja tehtiin tuolloin n. VETURIPULLOA valmistettiin matkamuistoksi Riihimäen Lasi Oy:ssä juhlistamaan Riihimäki-Pietari -radan 100-vuotis ta toiminta-aikaa vuonna 1970. Monipuolisesti lahjakas Siiroinen suunnitteli aluksi taidemaalarin uraa. Lahjakas arkkitehtuurista ja sisustuksestakin kiinnostunut Erkkitapio Siiroinen oli luonteeltaan taiteilija, joka eli jaksoittain myös railakasta taiteilijaelämää. 14 | Antiikki ja taide VETURIPULLO . Yhteistyö Studiolasin kanssa kesti kymmenisen vuotta. Kuva Designlasi.com. 15 000 kappaletta, joista 1 000 ensimmäistä suupuhallettiin, loput valmistettiin koneellisesti. . Laakso; Erkkitapio Siiroinen, www.designlasi.fi, Suomen Lasimuseo. Kuva Timo Syrjänen Veturipullosta on tullut suosittu keräilykohde. Tämän jälkeen pulloa on valmistettu 1 000–2 000 pullon eriä, viimeisin vuonna 1995, joka muodoltaan eroaa vanhemmista pulloista – suu muistuttaa höyryveturin savupiippua (puhaltaja JL-Lasi, Riihimäki)
Photo: Eric Gregory Powell. NOT VITAL ATENEUMIN TAIDEMUSEOSSA 19. Kristallirouva Oy Museokatu 8, 00100 HKI Puh: 050-33 66 444 tukku: 050-560 1355 kristallit.. Kuva: Beny Steiner Not Vital: Self Portrait as a Rice Farmer (2010). 1948) tunnetaan uransa 1960-luvulla aloittaneena monipuolisena taiteilijana, joka ilmaisee ajatuksensa vahvasti niin veistoksina, laajoina installaatioina kuin kollaaseinakin. Maalauksissaan Vital pureutuu ihmisyyden syvimpiin kerrostumiin pyyhkimällä pinnalta pois kaiken ylimääräisen. Esillepanossa noudatetaan samaa ajatusta kuin taiteilijan omassa maalausateljeessa, joka sijaitsee korkealla Sveitsin vuoristossa. LOKAKUUTA ALKAEN. Photo: Eric Gregory Powell Not Vital: Gu Cheng (2010). Kristallisomisteet Kirkkaat ja värilliset kristalliprismat Kristalliset LED-polttimot Gobeliinityynyt ja -seinävaatteet Puhdistamme, pesemme, entisöimme ja korjaamme kristallikruunuja. Not Vital pureutuu syvälle Not Vital pureutuu maalauksissaan ihmisyyden syvimpiin kerrostumiin pyyhkimällä pinnalta pois kaiken. Not Vital. Ateneumissa esitetään sarja Vitalin viime aikaisia maalauksia. n Sveitsiläissyntyinen Not Vital (s. . Antiikki ja taide | 15 Meditatiiviset ja väriaskeettiset maalaukset kuvaavat taiteilijan itsensä ohella hänen läheisiään ja ystäviään. Vitalin ankarat ja arvoitukselliset omakuvat täydentävät kokonaisuutta. Meditatiiviset ja väriaskeettiset maalaukset kuvaavat taiteilijan itsensä ohella hänen läheisiään ja ystäviään, mutta myös taiteen ja kirjallisuuden maailmasta tuttuja hahmoja
Se on kasvanut minuun, enkä osaisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Kun asiakkaani ovat tutkineet netissä sukunimeni taustaa, he ovat löytäneet tietoja Timo Sarpanevasta ja alkaneet ostaa myös hänen patojaan, koska ovat nähneet tässä tietynlaisen yhteyden. Samat linjat eivät ole harkittua, vaan kulkevat alitajunnassa. Ne myös kuuluvat huokeampaan hintaluokkaan. Muotoilija Timo Sarpaneva on hänen setänsä. S.U.F Helsinki -kelloja menee etupäässä kotimaahan ja niillä on vahva suomalainen identiteetti. Ajattelin, että se voisi aivan hyvin olla sitä Suomessakin, vaikka täällä ei ole kovin paljon alan töitä tarjolla. Hän ei ainakaan minun tietääkseni ole tehnyt kelloja, eikä Timokaan, joten voin vapaasti suunnitella niitä ilman ennakkorasitteita. – Olen alkanut nähdä omissa töissäni aika paljon faijani muotokieltä. Stepan Sarpanevan tuotannossa on kaksi päälinjaa: Sarpaneva-kellot sekä S.U.F (SarpanevaUhrenFabrik) Helsinki. S.U.F ”Paroni” -kello.. – Ajauduin vahingossa kellosepäksi, mutta nyt on tilanne toinen. Sitä ei pysty selittämään. – Faijan työt ovat jo historiaa, vaikka niitä on jonkin verran uustuotantoa. – Faija kuoli vuonna 1978, ja olen aloittanut yrittäjänä vuonna 2003, joten siinä on ikään kuin yksi sukupolvi välissä. Olen havainnut ajautuvani mittasuhteisiin ja muotoiluun, joita olen löytänyt hänen vanhoista koruistaan. TUNNETTUA MUOTOILIJASUKUA Stepan Sarpaneva on korusuunnittelijana ja muotoilijana tunnetun Pentti Sarpanevan poika. Stepan Sarpanevalla ei nuorempana ollut erityistä intohimoa kelloihin. Ne yhdistävät kunnianhimoisen omaperäisen muotoilun taitaviin teknisiin ratkaisuihin. – Siellä kellojen muotoilu on täysin omaa luokkaansa, kun siinä otetaan huomioon materiaali ja se on hyvin pitkälti kokeellisesti aikaansaatua. Kello on tärkeä elementti 24/7. 16 | Antiikki ja taide S tepan Sarpaneva suoritti vuonna 1992 kellosepän tutkinnon Tapiolan Kelloseppäkoulussa, minkä jälkeen hän lähti edelleen opiskelemaan ja töihin Sveitsiin, tunnettuun kellomaahan. Sveitsissä huomasin, että kellosepän luova työ on oikeasti myös ammatti. S.U.F-mallisto liikkuu maalla, Kelloseppä Stepan Sarpaneva suunnittelee maailmanluokan aikarautoja Kelloja, jotka muistetaan Stepan Sarpanevan suunnittelemat kellot ovat sarjassaan ainutlaatuisia. Onneksi kelloharrastus on nyt kovassa kasvussa, mikä tietää samalla kotimaisten työpaikkojen lisääntymistä
Taloustilanteen muuttuessa olemme ensimmäisiä, joilta leikataan. Yritys on erittäin vakavarainen. S.U.F-kellot ovat pyöreitä ja selkeitä. – Asiakaskuntamme ydin muodostuu harrastaja-keräilijä-yhteisöistä eri puolilla maapalloa. 2000-luvun puolivälissä alkoi vakiintua ajatus, jonka mukaan mekaaninen kello voi olla myös jotakin muuta kuin pelkkä ajannäyttäjä. TEKSTI: TIMO ELO. Antiikki ja taide | 17 merellä ja ilmassa. Eikä kellon tarvitse olla valtavan iso ”rannelaite”, jolla ei ole mitään virkaa esimerkiksi palavereissa. Suomessa ole kovin monta vastaavaa – ainakaan kellopuolella ei ole toista. S.U.F-kellot edustavat enemmänkin klassista kellonvalmistusta. – Suurin osa heistä on miehiä, joilla on selkeä näkemys siitä, mitä haluavat. – Meillä ei ole lainaa yrityksessä, vaan kaikki on tehty omarahoituksella. Se ei tavoittele isompaa kasvua tai vientiä. – Olen itse ottanut tuhansia kuvia kelloistani, koska olen halunnut saada ne näyttämään sellaisilta kuin ne itse näen. S.U.F ”Vetehinen” -kello . On hieno asia, että pystyy omalla tekemisellään olemaan riippumaton – independent! Sarpanevan yritys valmistaa vuosittain noin 35 Sarpaneva-kelloa ja 150–200 S.U.F Helsinki -kelloa eli noin 250 tuotetta. – Kellojen valinnassa tulisi vallita syy ja seuraus -suhde. MOOTTORIPYÖRÄILY SYDÄMENASIANA Stepan Sarpanevan studio työllistää kolme työntekijää. Joskus on jopa käynyt mielessä, että lentokentällä voisi olla toimipiste, jossa suomalaiset liikemiehet voisivat laittaa tyylikkään kellon ranteeseensa työmatkalle ulkomaille lähtiessään. Toisin sanoen näemme aika nopeasti, mitä on tapahtumassa. Hän myös nauttii omasta persoonallisesta kellostaan. S.U.F-mallisto liikkuu maalla, merellä ja ilmassa. – Tällä alalla myös suhdannevaihtelut näkyvät herkästi. Ihanneasiakas arvostaa kellon hienouksia ja haluaa omaan tyylinsä sopivan kellon. Asiakkaamme arvostavat tuot– Kellosepän ammatti on varsin mielekäs, joskin aloittelijan saattaa olla haasteellista löytää työpaikka, Stepan Sarpaneva sanoo. Myös Stepan Sarpanevan nettisivut ovat upeat ja niillä esiintyvien kellojen kuvat ovat hänen omaa käsialaansa. Esimerkiksi ”Myrsky” on ilmailuun liittyvä tuote. Lisäksi tarvittaessa palkataan avuksi koulutettuja kelloseppiä. Monet asiakkaat käyvät Kaapelitehtaan-studiossa etukäteen sovittuna aikana. Rannekello viestii tässä yhteydessä todella paljon. Näin he edustaisivat Suomea parhaalla mahdollisella tavalla, koska tyylikäs kello koetaan äärimmäisen tärkeänä asiana maailmalla, jossa kukin pukeutumiTEKSTI: TIMO ELO sellaan edustaa itseään
Jos kellossa pitää olla määrättyyn syvyyteen asti vesitiivis nuppi ja on olemassa tehdas, joka ei muuta tee kuin tällaisia nuppeja, silloin nuppi tilataan tehtaasta eikä ruveta sitä itse askartelemaan ja käyttämään tähän tuhottomasti aikaa. Pyrimme tietenkin tekemään mahdollisimman paljon täällä Kaapelitehtaalla, mutta on pakko myös käyttää osaavia alihankkijoita. – Saarisen muisto elää moottoriurheilun ystävien parissa. Lopuksi kultakuu toimitetaan meille ja me viimeistelemme sen ja sovitamme kellon – Taito-Finlandia 2015 on hieno kunnianosoitus työtäni ja koko kellosepän ammattikuntaa kohtaan, Stepan Sarpaneva sanoo. Pääsin yhtäkkiä kymmenien kilometrien päähän kodista. Pitää olla yhtä aikaa myyntimies, joka vastaa joka puheluun ja meiliin – ja tämän lisäksi suunniteltava uutta! – Mallistomme elää jatkuvasti ja malleja tulee ja menee. – Yritystoiminnan pyörittäminen vie kuitenkin aikaa varsinaiselta ammatinharjoittamiselta. – Moottoripyöräilyssä syntyy tila, jossa ajaja ja moottoripyörä ovat yhtä. Syntyy palkitseva tunne ja voi aistia tuulen suhinan. Kun sain mopon, alkoi varsinainen vapaus. Kaikkea ei pysty itse tekemään! Eräs Stepan Sarpanevan tavaramerkki on kellotaulun ”Kuunaama”. Tunnustuksella halutaan vuosittain nostaa esiin merkittäviä käsityöja taitokulttuuria edistäviä asioita ja osaajia sekä lisätä alan tunnettuutta ja arvostusta. – Moottoriurheilu on lähellä sydäntäni ja olen harrastanut sitä pienestä pitäen. KAUPANKÄYNTIÄ VERKOSSA Suomen Kädentaidot -messuilla 2015 Tampereella Stepan Sarpaneva sai käsija taideteollisuusalan tunnustuspalkinnon Taito-Finlandian. – Se stanssataan Kuopiossa. Meillä on tälläkin hetkellä 15 kelloa työn alla, ja ne kaikki ovat erilaisia. Hänhän nousi omin avuin maailmanmestariksi ja näen itsessäni samaa uhkarohkeutta ja sisukasta tuulimyllyjä vastaan taistelemista ja omanlaista tekemistä, Stepan Sarpaneva sanoo. Kaikki alkaa soljua itsestään. Vetehinen -sarjan kelloja.. Ratamoottoripyöräilijänä Saarinen oli lajinsa ensimmäinen suomalainen maailmanmestari vuodelta 1972. 18 | Antiikki ja taide teita, joita ei löydy joka paikasta. Ajajan tulee vain hallita pyöränsä. – Ensimmäinen kelloni syntyi moottoripyörän käynnistysrattaaseen, hän kertoo. Stepan Sarpaneva harrastaa moottoripyöräilyä, joka aikoinaan toimi kellonvalmistuksenkin inspiroijana. Myöhemmin moottoripyörä kasvatti matkat vieläkin isommiksi. Punakulta tulee Saksasta, jossa kulta valssataan muotoon, joka toimitetaan Kuopioon Saurumille, jossa on tähän tarkoitukseen työkalut. Hän sai surmansa kilpailuonnettomuudessa Monzan radalla vuonna 1973. S.U.F. Kellojen tekeminen saattaa myös olla hajautettuna eri puolille maailmaa. S.U.F ”Paroni” -kello on suunniteltu moottoripyöräilijä Jarno ”Paroni” Saarisen muistolle. Tuli vapauden tunne, josta ei pääse irti. – Mallista riippuen kellon nuppi voidaan tilata Sveitsistä ja ranneke Belgiasta. Sen väritys muistuttaa Saarisen kypärän värejä ja on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Kun olin lapsi, asuimme Kirkkonummella, jossa oli lääniä ja tilaa harrastaa
Myrsky -sarjan kelloja.. – Kannattaa hankkia kello, josta itse pitää, eikä toimia ulkoisen paineen alla. – Ensimmäinen kelloni syntyi moottoripyörän käynnistysrattaaseen. Työvaiheissa on yli 10 työntekijää. Jos itse pyrkisi tekemään kaiken, ei ikinä saisi tehdyksi mitään. S.U.F. – Kellojamme ostetaan esimerkiksi Australiassa pelkästään kuvien perusteella määrättyyn hintaluokkaan asti. Kansainvälinen verkkokauppa on mahdollistanut asiakkaiden palvelemisen kaikkialla maailmassa. Antiikki ja taide | 19 koneistoon. . SAR Korona -sarjan kuunaama valmistetaan Suomessa. Olenhan samalla kellojeni paras mannekiini. Ihmiset ovat valmiita käyttämään jopa 15 000 euroa kellon hankintaan pelkästään netissä olevia kuvia katselemalla. Haluaisin toki käyttää muidenkin suunnittelemia kelloja, mutta tässä tapauksessa se ei ole mahdollista, Stepan Sarpaneva sanoo. Itse en käytä kelloa ranteessani töissä ollessani, mutta muuten kyllä
– Aika ajoin myös kiltaa on syytetty hampaattomaksi. 20 | Antiikki ja taide S Pilapiirrosten kohteilta vaaditaan hyvää huumorintajua Karikatyyri korostaa piirteitä Tämän vuoden karikatyyrihahmo oli Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Nyt eläkkeellä ollessaan hän piirtää pilamuotokuvia lyijykynän ja tietokoneen avustuksella sekä toimii Skarpit-killan kokouspuheenjohtajana. Suomalaiset piirtäjät ovat varovaisempia, mikä johtunee muun muassa kulttuuripohjastamme. Kangas on taustaltaan mainosalan suunnittelija, jolla aikoinaan on ollut oma mainosstudio. Olenkin leikillisesti ounastellut, että kun tässä maailmassa naiset nykyään tuntuvat jyräävän lähes joka asiassa, miehet ovat löytäneet oman purkautumiskanavan pilaja karikatyyripiirroksista. Piirrosten kärjekkyydessä on suuri ero. Olemmehan vuosisatojen ajan eläneet sekä ruotsalaisten että venäläisten Jan Vapaavuori. Mutta tämä on luonnollisesti vitsi, graafinen suunnittelija Erkki Kangas sanoo. Kritiikin ymmärtää, jos vertaa suomalaisia pilapiirroksia vaikkapa ranskalaisiin Charlie Hebdo -lehden vastaaviin. On jäsenistössämme kaksi naistakin, mutta he ovat lähinnä kuvittajia. EI MIELENSÄPAHOITTAJIA Pilakuvien kohteilta vaaditaan useimmiten runsaasti huumorintajua, vaikka yleisesti ottaen suomalaiset piirtäjät ovat kilttejä. He ovat kaikki kovia ammattilaisia, jotka pääsääntöisesti piirtävät vakituisesti eri sanomalehtiin. – Suhtaudumme Kariin arvostavasti jopa niin, että koemme hänet Skarppien ”suojeluspyhimykseksi”, Kangas sanoo. karpit on yhdeksän vuotta vanha kilta, jonka jäsenistöön kuuluu 17 pilaja karikatyyripiirtäjää. Tekijä Janne Markkanen. Tekijä Heimo Suomalainen Jan Vapaavuori .Tekijä Kimmo Pälikkö Jan Vapaavuori. Pilapiirtäjistä puhuttaessa yksi nimi tuntuu nousevan yhä ylitse muiden, Kari Suomalainen
. Sovittiin aika ja hän valitsi Teuvo Salmisen karikatyyrin. Grafian toimesta Vuoden karikatyypiksi valitulle ilmoitetaan valinnasta ja hänet kutsutaan kulloisenkin näyttelyn avajaisiin valitsemaan itsestään mieleinen työ. – Jäsenkunnan joukossa on pilaja karikatyyripiirtäjien ohella myös monella muulla alalla tunnettuja osaajia, kuten vaikkapa koomikko, imitaattori, muusikko ja näyttelijä Jope Ruonansuu sekä muusikko, kuvaamataidonopettaja ja korusuunnittelija Teuvo Salminen. Vuoden karikatyyppi -näyttely oli nyt toista kertaa esillä Nastolassa, Taidekeskus Taarastissa. Tekijä Teuvo Salminen. Vain Jutta Urpilainen ei aikoinaan tullut valitsemaan ja noutamaan työtään, Kangas harmittelee. Someraivo puhkeaa herkästi – useimmiten jopa aiheettomasti. – Yleensä valitut henkilöt ovat ottaneet nimityksen hyvin vastaan. – Miehiä herkemmin naiset tuntuvat pahoittavan mielensä, minkä takia heitä on joskus hankala piirtää. Yleensä karikatyypeiksi valitut henkilöt ovat suhtautuneet vuosittaiseen valintaansa positiivisesti. ikeen alla – ja olemme samalla tottuneet myös pitämään suuta soukemmalla. Killan mielestä Vapaavuori on persoonallisen näköinen ja karismaattinen henkilö. Tämä liittyy nykyään aika paljon Mee Too -kampanjaan, Kangas sanoo. TEKSTI: TIMO ELO Karikatyyri korostaa piirteitä Karikatyyri on tarkoituksellisesti liioiteltu kuva, jonka avulla korostetusti kiinnitetään huomiota kuvattavan henkilön johonkin ominaisuuteen tai hänen toimintaansa yhteiskunnassa. Tekijä Teppo Järvi Angela Merkel. Karikatyyri on tarkoituksellisesti liioiteltu kuva, jonka avulla korostetusti kiinnitetään huomiota kuvattavan henkilön johonkin ominaisuuteen tai hänen toimintaansa Aki Kaurismaki. Uutena ilmiönä maailmalla on somekansan loukkaantuminen milloin mistäkin asiasta. Katsojasta riippuen kuva voidaan sitten kokea joko myönteisenä tai kriittisenä kuvattavaa kohtaan. – Myöskään Jan Vapaavuori ei päässyt Päivälehden museossa pidettyihin avajaisiin, mutta hänen sihteerinsä tiedusteli, voisiko pormestari tulla myöhemmin tutustumaan näyttelyyn. Tekijä Heimo Suomalainen Iivo kultamitalisti. – Vuosien varrella olemme järjestäneet näyttelyjä myös Tampere-talossa, Lappeenrannan linnoituksen kulttuurikeskuksessa, Hyvinkäällä Promenadigalleriassa, sekä Sanomatalon Mediatorilla. – Olemme vuosittain anoneet ja saaneet apurahaa näyttelyiden järjestämiseen. Tuolloin hän ei vielä ollut ulkoministeri. Antiikki ja taide | 21 yhteiskunnassa. – Esimerkiksi Timo Soini laittoi valitsemansa piirroksen työhuoneensa seinälle. Tekijä Eric Leraillez Juha Sipilä. Hauskana tapauksena muistuu mieleen Jörn Donner, joka ilmoitti arvostavansa punaviinipulloa itsestään tehtyä karikatyyriä enemmän. Vielä 1800-luvulla trumputusta harjoitettiin myös monissa Suomen kaupungeissa, Kangas kertoo. Alkuvuodesta 2018 Skarpit nimesi Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren Vuoden karikatyypiksi. KARIKATYYPPI ON KUNNIANOSOITUS Skarpit toimii pitkälti apuraha– avustusten turvin. – Trumputus tunnetaan 1700-luvun alusta alkaen aina 1900-luvulle asti ulottuneena ilmoitustapana, jossa rummutuksen avulla kadun kulmassa kerrottiin uutisia kansalaisille. Vuoden karikatyyppi -nimitys on kunnianosoitus, joka vuosittain myönnetään suomalaiselle julkisuuden henkilölle, joka hahmona on positiivinen ja kasvoiltaan mielenkiintoinen piirrettävä. Skarppien kesäkuisen vuosinäyttelyn otsikkona Taarastissa oli ”Skarpit trumputtaa”. Aiempina Vuoden karikatyyppeinä ovat olleet Sofi Oksanen, Jutta Urpilainen, Timo Soini, Jörn Donner, Ismo Leikola, Jarkko Nieminen ja Sauli Niinistö. Näyttelyn töitä oli aiemmin esillä Päivälehden museossa Helsingissä
Aihe on osoitus myös siitä, että Ritts mielellään haastoi valokuvillaan katsojaa katsomaan uudelleen ja tarkemmin. Näyttely on auki syyskuun 16. Jokainen kuva pysäyttää, monen luo palaa uudelleen. Matkan kuvasadosta on julkaistu myös kirja ”Herb Ritts Africa”. Hän valokuvasi Afrikan luontoa, eläimiä sekä ihmisiä hänelle ominaisesti pelkisteAlek Wek, Los Angeles, 1998, hopeagelatiini, 142,2 x 106,7 Neljän kuvan sarja: Jack Nicholson, Lontoo 1988, hopeagelatiini, 35,6 x 27,9 tyn esteettisesti. Näyttelyssä on parikymmentä valokuvaa Afrikan matkalta – ”á la Herb Ritts” totta kai. Vuonna 1993 Ritts lähti ystävänsä kutsusta lomalle Tansaniaan ja ihastui Afrikkaan. Ritts nosti ihmisen esiin muotitalojen luomusten alta.. Aihe on Rittsin etäinen versio taiteessakin esiintyvästä, kreikkalaisen mytologian Medusan päästä, jonka hiusten seassa kiemurtelee käärmeitä. HERB RITTS IN FULL LIGHT 16.9.2018 SAAKKA SALON TAIDEMUSEO VETURITALLI MARIANKATU 14, 24240 SALO WWW.SALONTAIDEMUSEO.FI Hyppy, Paradise Cover, 1987 ’In Full Light Herb Ritts’ -näyttely käsittää yli sata valokuvaa. Antiikki ja taide | 25 Tummaihoinen Djimon Hounsou oli yksi Rittsin suosikkimalleja. Djimon ja mustekala -valokuvassa mallin kasvot ovat profiilissa ja hänen päälaelleen on asetettu mustekala. Pikaisesti katsottuna mustekalan lonkeroita luulee helposti rastahiuksiksi. Valokuvassa Ritts luo harmonian mallin kiiltävän tumman ihon ja märän mustekalan kiillon välille. päivään asti – vielä ehtii!
Rapalan vaaput 1960-luvulta ovat jo hyvin yleisiä. Vanhimmat Suomesta löydetyt uistimet ovat vaskiuistimia. Väri harvinainen kahvinbruuni. 26 | Antiikki ja taide S uomessa on tehty uistimia jo satoja vuosia. Museoalalla uskotaan, että esikuvana on ollut kaularenkaan pää. Vanha pohjoisen Konneveden Noitasesta eli Noitasaaresta on löydetty vaskiuistin. Suomut tehty käsin. Joidenkin vaappujen hinnat ovat kohonneet yli tuhanteen euroon. Alkuperäinen pakkaus on harvinainen ja nostaa selvästi tuotteen arvoa. Lisäksi kerätään keloja ja lohiperhoja. Rapalan vaappu 1940-luvulta. Erakko Toivo Pylväläisen vaaput ovat arvostetuimpia suomalaisia vaappuja. Ne on ajoitettu merovingiajalle 700–1300 jälkeen ajanlaskun alun. Hinta-arvio noin 400 euroa.. Hinnat lähtevät 200 eurosta ja korkeimmat hinnat ovat yli 1600,-. IKÄ EI TUO HINTAA Uistimia on hyvin monenlaisia ja koko ajan tulee kalamiehille lisää uusia keksintöjä. Uistimet voidaan jaotella Suomessa maalöytöihin, kyläsepän tekemiin uistimiin, antiikkiuistimiin, kultaseppien Uistimella voi napata vonkaleen lisäksi rahaa Kalapakin aarre Kalastusvälineistä suosituimpia keräilykohteita ovat uistimet
Käyttämätön Teho-vaappu ja alkuperäinen rasia. Lisäksi Suomesta löytyy ulkomaalaisia uistimia, joista mainittakoon Creek Chub, Heddon ja Dam. Pelkkä ikä ei tuo hintaa uistimeen, vaan hintaan vaikuttavat tekijä, kokonaiskunto, yleinen arvostus ja keräilijöiden määrä. Seuralta Tamperelaiset tekijät ovat myös arvostettuja. Tulos-vaappu ja alkuperäinen metallirasia 1930-luvulta. Seuralla on eniten kokemusta kalastusvälineistä Suomessa, sillä se on järjestänyt huutokauppoja yli 15 vuoden ajan. Suurin osa ei ole arvokkaita, mutta parhaimmista ja halutuimmista uistimista maksetaan hyvin. Uistimet ovat kuin postimerkit. Antiikki ja taide | 27 TEKSTI: ILKKA JUKARAINEN tekemiin uistimiin, perinteisiin suomalaisiin uistimiin, taideuistimiin, tehdastekoisiin uistimiin ja uusiin uistimiin. Mikä sitten määrittelee uistimen hinnan. Hampaanjäljet, kulumat, ruoste, hapettumat, lisämaalaukset ja poikkeamat alkuperäisestä kunnosta laskevat luonnollisesti keräilykohteen hintaa. Seuraavaksi suosituimpia ovat kelat ja sitten lohiperhot. KULTASEPPIEN TÖITÄ Suomessa järjestetään vuosittain neljä vanhojen kalastusvälineiden huutokauppaa. Vavat eivät ole kovin suosittuja, koska niiden kuljetukset maksavat paljon johtuen niiden koosta. Seura järjestää kaksi kaikelle yleisölle avointa huutokauppaa ja kaksi jäsenille tarkoitettua tarjoushuutokauppaa. Tulos-nirha ja alkuperäinen rasia. Noin 150 euroa.. Huutokaupat järjestää Wanhat Wehkeet ja Wieheet ry. Noin 400 euroa. Uistinten kiillottaminen laskee hintaa. Seuraava huutokauppa järjestetään Espoossa marraskuussa. Noin 110 euroa. Kalastusvälinekeräilyssä uistimet ovat suosituimpia keräilijöiden keskuudessa alan seurojen tutkimuksen mukaan
Myös kultaseppä ja tehtailija Laakso valmisti runsaasti uistimia viipurilaisiin urheiluliikkeisiin ja Suojeluskuntalaisten Urheiluliike SuKelle. Kultasepät tekivät aikoinaan runsaasti uistimia Oulussa, Rovaniemellä, Kemissä, Viipurissa, Lapualla, Tampereella ja Helsingissä. Tehtailija Herman Renfors teki myyntimatkoja Viipuriin asti ja mainosti uistimia paikallisessa lehdessä. Heidän esitteissään oli annettu enemmän tilaa kalastusvälineille ja uistimille kuin kulta-alan tuotteille. Kuuluisampia tehtailijoita 1800-luvun lopulla olivatI.O. Laaksosten veljesten valmistamasta vaapusta maksettiin 1991 euroa. Jotkut kultasepät liikkuivat pitkin jokivartta myyden uistimia ulkomailta tulleille kalastajille. Laakso Lapualla, H.W. Tehtailijoilla oli laaja mallisto käsittäen devoneita, lippauistimia, metallikaloja, kaksoiskaloja, latauistimia ja muita sen ajan huippuvehkeitä. Kultasepille uistimet olivat hyvin tärkeitä aikavälillä 1880–1920. Tuohon aikaan kultaseppien liikkeet olivat sen ajan tavarataloja, joissa myytiin nenäprillejä ja korjattiin hampaita. Alkuperäinen laatikko nostaa hintaa, mutta ruoste laskee uistimen arvoa.. Arvo 50–120 euroa. Tässä tekijänä Ville Karppanen. Alkuperäinen rasia hyvässä kunnossa. Halkeamat ja hiushalkeamat laskevat hintaa. Rapala-vaappu 1950-luvulta. 200 – 400 euroa. Vanhat Oulunseudun korkkikalat eli pätäkät, joissa on metallinen leukalappu ovat keräilijöiden haluamia. Vanha lasisilmäinen Dam-vaappu 1920-luvulla. Puusta tehdyt uistimet olivat 1900-luvun alussa harvinaisia. Hanell Viitasaarella ja Herman Renfors Kajaanissa. 28 | Antiikki ja taide ilmestyy kerholehti neljä kertaa vuodessa. Koukut puuttuvat. Uistin on korkkia
Antiikkiset metalliuistimetkin ovat keräiltyjä. Veljekset kaatuivat sodassa. Pitää muistaa, että näidenkin tekijöiden hinnoissa eri tuotteilla on valtavia eroja lähtien kymmenen euron hinnoista. Vuosiluku leukalapussa on patentoimispäivä. Korkeimpaan yli 1000 euron hintakatekoriaan uistimissa ovat yltäneet Edesmennyt tehtailija Herman Renfors on saanut Kajaanin uistinpatsaan. LAAJA HINTAHAITARI Uistimet tunnistetaan uistimissa olevista merkinnöistä. Alla: Ylinnä yleinen Crek Chub väri. Vaappu on hyvässä kunnossa. Jälkimaalaus laskee hintaa noin 40-60 %. Mallia usitimeen on otettu Renforsin devonista. Malli, väri ja aikakausi vaikuttavat selvästi hintoihin kunnon lisäksi. Elossa olevista tekijöistä korkeinta hintaa on maksettu Jouko Niemivaaran ja Erkki Virolaisen vaapuista. Keskellä Harvinaisempi Creek Chub väri, mutta huonossa kunnossa. Hän asusteli Päijänteellä Koreakoivun saaressa erakkona. Vaapusta maksettiin Tampereella 1991 euroa 21.3.2009. Uistinta on löytynyt alkuperäisellä laatikolla. Silmät on alkuperäisessä värissä, mutta punaiset pisteet lisätty. Yksilöllinen käsityö on kiinnostanut keräilijöitä ja viime vuosina kalastusvälineiden huutokaupoissa suurimmat noteeraukset Suomessa on maksettu pienvalmistajien tuotteista. Merkintä voi olla logo, nimi, kaupunkileima tai vuosileima. . Suomessa on maksettu korkein hinta Laaksosten veljesten vaapusta. Suomi on aina ollut täynnä pieniä uistinpajoja. Trutta ja Laaksosten veljesten vaappu. Arvo olematon. Alinna vanha kalannahkainen Tulosvaappu. Herman Renfors ja Torpeedouistin. Antiikki ja taide | 29 erakko Toivo Pylväläinen, Jouko Antero Niemivaaran Jan-vaappu, Erkki Virolaisen E.V. Myös uudemman polven tekijöiden Harry Vinnin ja Markku Kemppaisen töistä on maksettu korkeita hintoja. Toiseksi korkeimmassa hintakategoriassa uistimissa ovat olleet Tulos/Tulos, I.O.Laakso, Herman Renfors, Jorma Kauniskangas, Erkki Honkavuori, Risto Räihä, Rapala, Markku Kemppainen ja Harry Vinni. Läheskään kaikkia uistimia ei ole pystytty tunnistamaan. Varsinkin leimoilla varustetut kultaseppien tekemät uistimet.. Vaapusta puuttuu myös metalliosa ja uistinta on jälkikäteen väritetty. Eniten 1000 euron ylityksiä on erakko Toivo Pylväläisen vaapuista. Samanlaisissa uistimissakin hinnat vaihtelevat myyntiajankohdan mukaan ylös tai alaspäin. Käyttämätön uistin rasialla noin 500 euroa
Marilyn tiesi, mitä teki ja halusi. Hän korosti naisellisuuttaan pukeutuen Marilyn Monroen taika kestää Mystinen tähti Myyttinen Marilyn Monroe oli vahva, mutta haavoittuvainen Hollywood-ikoni. Hän oli ylpeä vartalostaan, eikä myöskään häpeillyt esitellä sitä. Millaista elämää hän eli rooliensa takana?. Se kertoo paljon tähden arjesta Hollywoodin kovaksi keitetyssä elokuvabisneksessä. Tämä nostalginen katselmus on syväsukellus Marilyn Monroen ikimuistoiseen uraan ja myös sen kääntöpuoleen – tähden yksinäiseen elämään myyttien ja roolien tuolla puolen. 30 | Antiikki ja taide V apriikin Marilyn-näyttely on kuin mittatilaustyö kaikille Hollywood-huumaa ja viisikymmentälukua fanittaville museovieraille. Ja enemmänkin. Marilynin sanonta ” I dont´t mind living in a man´s world, as long as I can be a woman in it ” on myös Vapriikin näyttelyn motto. Hän rakensi itsestään tietoisesti naisellisen, eroottisen roolimallin
Antiikki ja taide | 31 LIBERAALI JA HUMAANI Kauneuden ruumiillistuma, filmitähtien oikeuksien puolestapuhuja Marilyn Monroe oli myös liberaali ja humaani. Hän hallitsi mediapelin ja osasi käyttää lehdistöä hyväkseen – vähintään samassa mitassa kuin lehdistö yritti hyväksikäyttää häntä. Näyttelyn esineet kuuluvat tunnetun Marilyn-keräilijän Ted Stampferin kokoelmaan. Vaatteita, kenkiä, koruja, valokuvia, meikkejä ja elokuvakäsikirjoituksia. Paikalla oli myösmaailman tunnetuin Marilyn Monroe-näyttelijä Suzie Kennedy. Marilyn huomasi olevansa väistämättä rakentamansa roolin vanki, ja hän pakeni yhä useammin kohtaloaan ja tähteyttään uneen – lääkkeillä. Kuva: Saana Säilynoja kapeisiin hameisiin ja tiukkoihin yläosiin. TEKSTI: KARI KUMPULAMPI LÄHTEENÄ KÄYTETTY MYÖS WIKIPEDIAA Marilyn oli uuden aikakauden ihminen, henkisesti aikaansa edellä, ja hänen julkisuuden hallintansa oli taitavaa. Se kävi kuitenkin ennen pitkää tähdelle liian raskaaksi. Näyttely tuo esille myös liberaalin ja humaanin Marilynin, kertoo näyttelyn projektipäällikkö Marjo Meriluoto. – Halusimme syventää henkilökuvaa Marilynistä. Toisaalta hän rikkoi vallitsevia Hollywood-normeja, sanoi usein mitä ajatteli, ja vaati tulla kohdelluksi tasavertaisena neuvottelukumppanina studiopomojen pöydissä. Hän painottaa, että kokoelman ainutlaatuinen irtaimisto tarjoaa vääristelemättömän kuvan Marilyn Monroen elämästä ja päästää lähemmäs tähden todellista identiteettiä. Tuskin kukaan tietää totuutta Marilyn Monroesta. Kuva: Kari Kumpulampi n MARILYN – nainen roolien takana – näyttelyssä Tampereella Vapriikissa on esillä noin 300 filmitähdelle kuulunutta, henkilökohtaista esinettä. Saksalainen Stampfer on Marilyn Monroen alkuperäisten muistoesineiden ja henkilökohtaisen jäämistön kuraattori ja lainaaja. Kamera rakasti sensuellia elokuvatähteä ja mikä ettei. Hän vastusti rotusortoa ja Joseph McCarthyn organisoimia kommunistivainoja, joiden kohteeksi joutui 1950-luvulla merkittäviä taiteilijoitakin, kuten Harry Belafonte, Charles Chaplin ja Arthur Miller. Marilyn luki vapaa-ajallaan psykologiaa, hän tutki politiikkaa ja eritoten venäläistä kirjallisuutta, haaveili Karamazovin veljesten Grushenkan roolista. Traagisesti nuorena kuollut Marilyn oli ihmisenä nokkela, luova, määrätietoinen ja tarvittaessa teräväsanainenkin. Marilynin ura oli lyhyt, mutta loistelias ja hänestä tuli pian ehkäpä koko länsimaisen populäärikulttuurin kiehtovin nainen, jonka taika kestää ja tähti loistaa kirkkaasti yhä. Kuva: Saana Säilynoja VAATTEITA, KENKIÄ, KORUJA. Marilynin tarina oli periamerikkalainen ryysyistä rikkauksiin -tarina, ja hänen valtaisia suosionsa maailmalla perustui paljolti juuri kauneuteen ja seksuaaliseen viehätysvoimaan. – Totta on kuitenkin Marilynin henkilökohtainen omaisuus, joka on säilynyt, sanoo keräilijä Ted Stampfer. Hän rakasti lapsia ja vähäosaisia. Hän on tehnyt hankintansa arvostetuista huutokauppataloista, elokuva-arkistoista sekä yksityiskokoelmista. Keräilijä Ted Stampfer oli läsnä Marilyn-näyttelyn avajaisissa Vapriikissa kesäkuussa. – Tuotantoyhtiö yritti kontrolloida Marilynia. Pelättiin, että hänestä tulisi liian suuri uhka amerikkalaiselle yhteiskunnalle, kertoo näyttelyn projektipäällikkö Marjo Meriluoto. Stampferin kokoelma on laatuaan maailman suurin käsittäen yli tuhat esinettä
– Lääkkeiden käyttö oli tuolloin järkyttävän yleistä. Tunnetuimpia levytyksiä I Wanna Be Loved By You, My Heart Belongs To Daddy ja Happy Birthday Mr. 32 | Antiikki ja taide n MARILYN MONROE (1926–1962) oli oikealta nimeltään Norma Jeane Mortenson. MARILYN MONROE OLETTAMUKSIA JA TEORIOITA Marilyn Monroe kuoli lääkkeiden, barbituraattien, yliannostukseen kotonaan Brentwoodissa Los Angelesissa elokuussa 1962 – vain 36-vuotiaana. Kuva: Saana Säilynoja Marilynin ajan patinoima tuuletin näyttää nykykatsannosta jo hieman vanhanaikaiselta. Amerikkalaisten rakastamia salaliittoteorioitakin on esitetty hänen kuolemansa tiimoilta. Hän pyrki töissään täydellisyyteen. Amerikkalainen näyttelijä, malli ja laulaja. Tähden lapsuus Kaliforniassa Los Angelesissa oli rikkonainen, asui orpokodissa ja sijaisvanhempiensa luona. Miksi. – Hänellä oli hirveä voima ja tahto. Niitä määrättiin löyhästi ja syötiin kuin karkkeja, Marjo Meriluoto toteaa. Hän tuli niistä riippuvaiseksi. Tekikö Marilyn itsemurhan vai oliko kuolema onnettomuus. Kuoliko hän oman, sekavan elämäntilanteensa uhrina. Viimeisin elokuva Sopeutumattomat (1961). President. Sukupolvet vaihtuvat, mutta Marilynin taika kestää; hänestä sepitetään myyttiä myyttien perään, hänen tyyliään ja pukeutumistaan jäljitellään. Myöhemmin Norma Jeane Baker. Näytteli 1940-luvun lopulta lähtien noin kolmessakymmenessä elokuvassa. Kuva: Vapriikki. Meriluodon mukaan Vapriikin näyttelyn ensisijainen tarkoitus on tuoda syvyyttä palvotun tähden elämään; sanoa pienessä tilassa mahdollisimman paljon. Aamulla hän tarvitsi piristeitä, koska hänen piti olla skarppina ja työt studiolla jo odottivat. – Paljon on Marilynistä liikkeellä myös väärää tietoa. Elokuva oli Marilynin läpimurto. Mieliluodon mielestä Marilyn teki elämässään lähes mitä halusi. Näin kierre paheni. Heillä on ollut selkeä halu puhdistaa tähden julkisuuskuvaa. Marilyn kärsi unettomuudesta ja käytti säännöllisesti unilääkkeitä. Hän rakensi uraansa ja imagoaan tarkasti harkiten. Tähden kuolemaa seurasi välittömästi huhujen, teorioiden ja väittämien vyöry. Oli kolmesti naimissa, viimeisin avioliitto näytelmäkirjailija Arthur Millerin kanssa päättyi eroon 1961. Kuka hänelle kirjoitti liikaa lääkkeitä. – Marilyn oli rehellinen ystävilleen. – Usein unohtuu, että Marilyn oli myös klassisen, yksityisen koulutuksen saanut pätevä ammattinäyttelijä. Totuus hukkuu. Vuoden 1953 menestyskomediat Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja Kuinka miljonääri naidaan sinetöivät Marilynin aseman yhtenä aikakauden valovoimaisimmista filmitähdistä. Osa ystävistä on sittemmin puhunut ja kertonut hänestä. Tätä satiiniaamutakkia Marilyn piti Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvan mainoskuvauksissa
FT Marjo Meriluoto luennoi otsikolla Marilynin elämä ja esineet – lempeä ja lempivaatteita. Kuva: Vapriikki. 24.10. Kuva: Vapriikki Fanikirjeiden kuoria. . Ohjelmistonsuunnittelija Antti Alanen luennoi aiheesta Marilyn Monroe valkokankaalla. Haastattelu kesti kolme päivää. Kuten sanoin jo aiemmin, en välitä rahasta. Marilyn käytti helmenvalkoisia satiinikenkiä lehdistötilaisuudessa tammikuussa 1955. Lähde: Rapala n MARILYN-NÄYTTELYN tiimoilta järjestetään myös useita luentoja. Pelättiin, että hänestä tulisi liian suuri uhka amerikkalaiselle yhteiskunnalle.” VIIMEINEN HAASTATTELU Marilyn Monroe myönsi elämänsä viimeiseksi jääneen haastattelun Life-lehden Richard Merymanille heinäkuussa 1962, noin kuukautta ennen kuolemaansa. 17.10. 21. Kengissä on 9.5 sentin korko. Kulttuurihistoroitsija Henna Karppinen-Kummunmäki tarkastelee Marilyniä pin upkulttuurin tyyli-ikonina. KM Sirkku Aaltosen luennon aihe on Marilyn Monroen arki ja ruoka. Kirjailijat Marika Riikonen ja Salla Simukka tuovat omaa näkökulmaa aiheeseen Mikä Marilynissä kiehtoo. Kuva: Vapriikki Marilynin yllättävä kuolema elokuussa 1962 shokeerasi ja järkytti koko Yhdysvaltoja. Muutamassa viikossa vuosituotannoltaan 200 000:n paikkeilla olevaa uistinta tilattiinkin kolme miljoonaa. Antiikki ja taide | 33 KUOLEMA EDESAUTTOI SUOMALAISTA MENESTYSTARINAA n VUODEN 1962 surullisin uutinen, Marilyn Monroen kuolema koitui erikoisella tavalla Rapala-uistinten onnenkantamoiseksi. MARILYNISTA LUENTOSARJA ” Tuotantoyhtiö yritti kontrolloida Marilyniä. Niitä postitettiin hänelle Suomestakin. 14.11. Yksinoikeudella Pohjoismaissa. Marilyn jutteli Merymanille kotonaan Brentwoodissa Fifth Helenalla muun muassa näin: ” Haluan olla rehellinen taiteilija ja näyttelijä. 31.10. Glamouria voidaan tehtailla.” Kaikki tämä käy ilmi myös Donald Spoton kirjoittamasta, kattavasta elämäkerrasta Marilyn Monroe (Tammi 1993). Marilyn – nainen roolien takana -näyttely on nähtävillä Vapriikissa Tampereella 2.12.2018 asti. Kuva: Vapriikki Vapriikissa on nähtävillä myös Marilynin tummennetut lasit. 3.10. Marilyn vastaanotti fanikirjeitä ihailijoiltaan taukoamatta. Ne pidetään Tampereella Vapriikissa loka-marraskuussa keskiviikkoisin, alkaen klo 17. 11. Kaikkien aikojen myydyin Life-lehden numero käsitteli kansijutussaan näyttelijättären kuolemaa, mutta samassa lehdessä oli myös ylistävä artikkeli Rapala-uistinten erinomaisuudesta. Elokuvatutkija Riikka Pennanen ja elokuvalavastaja Minna Santakari luotaavat aihetta Kuinka Hollywood näkyi 1950-luvun Suomessa. Haluan vain olla suurenmoinen.” Marilyn kertoi: ” Todellinen kauneus ja naisellisuus on iätöntä
Astiat jäivät kuitenkin kertomaan omaa tarinaansa. 34 | Antiikki ja taide lla Procopé (1921–1968) työskenteli Arabian tuotesuunnitteluosastolla vuosina 1956–1967 yhdessä muun muassa Kaarina Ahon ja Kaj Franckin kanssa. Kun monet kollegat ponnistivat töillään maailmanmaineeseen, Procopé piti matalaa profiilia. Procopé suunnitteli tuotantoon lukuisia tunnettuja astiastoja, joita varten tehtiin myös teknisiä innovaatioita: esimerkiksi uuninja liekinkestäviä Liekki-astioita varten Arabian laboratorio kehitti kokonaan uuden massan, josta Procopén muotoilemia kulhoja, patoja, vateja ja vuokia valmistettiin. Kuva: Flickr/ Jonas Forth (CC). Onkin sanottu, että Procopén kyky suunnitella ja toteuttaa keraamisesta masU Ulla Procopé jätti ison jäljen Arabian tuotantoon Muodon ja koristelun mestari Ulla Procopé teki merkittävän uran suomalaisen astiamuotoilun kulta-aikaan 1950-luvulla. Myös S-astiastomallin Ruska-koristeen mattapintainen lasite oli Procopén innovaatio. Ruska-sarja on Procopén tunnetuimpia töitä
Kuva: Astiataivas Puna-vihreäsävyiseen Purpuri-Jenkka-astiastoon kuuluu myös raidallisia lautasia. Siksi esimerkiksi Valenciaa kysytään niin paljon. Koboltinsinisellä käsinmaalatut Valencia-astiaston koristeet lienevät Procopén työn parhaiten tunnettu ja arvostetuin helmi, joka on myös keräilijöiden kestosuosikki. – Astioita valitaan usein tunnepitoisin syin. Kuva: Astiataivas Vuonna 1962 Ulla Procopé suunnitteli Chymokselle hillopurkin. Näitä pieniä, vain kahdeksan sentin korkuisia purkkeja on sekä sinisiä että ruskeita.. HINTAHAITARI ON LAAJA Procopén suunnittelemat astiat ovat keräilijöiden keskuudessa haluttuja. Procopéa niin kuin muitakin kultakauden suunnittelijoita kysytään myös nimellä, mutta nykyasiakkaat panostavat mielikuvitukseen ja leikittelyyn ja erilaisia astioita yhdistellään mielikuvituksellisesti. Esimerkiksi Liekki-patoja tykätään edelleen käyttää ruuan valmistamiseen. Ruska koetaan käytännölliseksi, kestäväksi ja kauniiksi. Myöhemmin Procopé suunnitteli S-astiastoon myös kaksi käsin maalattua koristetta, ruskean Rosmariinin ja sinisen Anemonen. Valencia pysyi tuotannossa vuoteen 2002 saakka ja se on aina kahden henkilön signeeraama: UP tarkoittaa suunnittelija Ulla Procopéa ja toiset nimikirjaimet kuuluvat maalaajalle. Monet etsivät sellaisia astioita, joita oli omassa lapsuudessa tai joita muistaa vaikkapa mummolasta. S-astiastosta tuli nopeasti todella suosittu ja nykyään se on jopa kulttimaineessa. Procopén suunnittelemien astioiden hintahaitari on laaja. – Aitoja kotimaisia astioita arvostetaan ja käsinmaalauksen arvo on tullut vanhoissa astioissa todella kunniaan. ASTIAT KIINNOSTAVAT monenlaisia ostajia Räikkönen kertoo, että Procopén astioita hankitaan paitsi koristeeksi, myös käyttöön. Samoihin aikoihin Valencian kanssa tuli tuotantoon Procopén suunnittelema S-astiasto, jonka materiaalina oli luja harmaa kivitavara, joka lasitettiin ruskeaksi. Astiavalintoja ohjaa Räikkösen mukaan myös individualismi: ihmiset haluavat panostaa persoonalliseen sisustukseen ja kattaukseen. Valencia taas on arvokkaampaa: esimerkiksi upeasta soppaskoolista saa pulittaa nelisensataa euroa. Lautasten hinnat liikkuvat 10–20 euron välimaastossa ja sarjan kalleimmatkin esineet kuten kulhot, maitokannut ja padat, liikkuvat alle 100 eurolla. Ruskaa saa omakseen edullisestikin, sillä sitä on valmistettu niin paljon. Antiikki ja taide | 35 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: ASTIATAIVAS.FI LÄHDE: ASTIATAIVAS.FI sasta toimivia malleja oli merkityksellistä Arabian menestykselle 1950ja 60-luvuilla. Procopé suunnitteli ND-Valencian vuonna 1960 aluksi hedelmäja juustoastiastoksi, mutta Valencia kasvoi kattavaksi pöytäastiastoksi kahvija teekalustoineen vuoteen 1966 mennessä. Myös Ruskan erikoisosat ovat haluttuja ja niistä kyllä maksetaankin, Räikkönen täsmentää. VALENCIA JA RUSKA TUNNETUIMMAT Procopén käyttökeramiikkaa leimaa persoonallinen muoto ja koristelut, joiden kummankin suunnittelusta hän vastasi itse. Valencia-sarjan astiat ovat käsinmaalattuja. – Hienommat posliinituotteet kuten Oili-astiat ovat arvokkaampia, muita harvinaisuuksia ovat muun muassa Mahonki ja Kaarna. . Yrittäjä Tuulikki Räikkönen Astiataivaasta kertoo, että Valencian ja Ruskan lisäksi kysytään muun muassa hauskaa Tuttifruttia, Chymoksen hillopurkkia ja raikasta Purpuri-Jenkkaa. Procopén astiat myös kiinnostavat monenlaisia ihmisiä: niitä haalivat niin japanilaiset turistit kuin nuoret suomalaisetkin. – Myös Siesta-teekuppi olisi tosi suosittu, mutta niitä ei tahdo löytyä mistään, Räikkönen kertoo
– Käynnistimme projektin perehtymällä Suomen Kultaseppien Liiton kirjastossa olevaan aineistoon. Näyttelyyn on valikoitunut noin 350 upeaa esinettä kertomaan Kultakeskus Oy:n tarinaa. Jo alkumetreillä selvisi, ettei Kultakeskuksesta ole kirjoitettu kattavaa historiikkia. Kultakeskus on tehnyt sata vuotta arvolahjoja suomalaisille. Tapio Wirkkalan suunnittelema hopeinen Aurinko-riipus. 36 | Antiikki ja taide ellomuseolle oli suuri ilo ja kunnia tehdä näyttely Kultakeskuksen historiasta. Projektista tulikin varsinainen syväsukellus menneisyyteen – puhutaanhan hyvin suuresta kansallisesta toimijasta ja sen satavuotisesta historiasta. Lisäksi Jalometallien ja muotoilun juhlaa Kultakeskus 100 vuotta Hopean hohtoa, kullan kimallusta, jaloteräksen kiiltoa ja upeaa muotoilua. – Emme vielä alussa osanneet täysin hahmottaa, millainen näyttelystä muodostuisi, koska emme tietäneet mitä kaikkea taustatutkimuksen aikana tulisi vastaan Suomen kelK lomuseon amanuenssi Laura Kokki toteaa. Kuva: Kultakeskus Oy.. Niinpä kävin läpi muun muassa kaikki Kultaseppien lehdet sadan vuoden ajalta – ja joka lehdessä mainittiin Kultakeskus, Laura Kokki kertoo. Jo sadan vuoden ajan Kultakeskus Oy on valmistanut suomalaisille lahjaesineitä
Tuolloin Kultakeskuksen omat taitavat kultaja hopeasepät paitsi valmistivat, myös suunnittelivat varhaisia malleja. Venemalja jaloterästä, design Tapio Wirkkala.. Kuva: Kultakeskus Oy. Monet heistä olivat todellisia taiteilijoita, kuten Hjalmar Armfeldt (aikaisemmin Fabergén Lehtimalja jaloterästä, design Tapio Wirkkala. Digitoimme muutamia, ja nyt ne ovat katsottavissa näyttelyssä, kuten video, jossa Tapio Wirkkala itse esittelee tuotteitaan. Heille avautui valtava arkisto, todellinen aarreaitta – kaikki aineisto sadan vuoden ajalta on säilytetty. Tapio Wirkkalan hopeisia Trumpetti-kynttilänjalkoja. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI: MARJUT POPELKA tutkin kelloseppien lehtiä sekä arkistomateriaalia, kuten vanhoja kuvastoja. Assi Arnimaan suunnittelema Kohinoor Josefina-timanttisormus, valkokulta. RUNSAUDEN PULAA Varsinainen ja mielenkiintoisin osuus alkoi, kun Laura Kokki ja museomestari Rami Laitinen ryhtyivät viikoittain vierailemaan Kultakeskuksen tehtaalla Hämeenlinnassa. Siellä on hienot luonnosarkistot aivan yrityksen alkupäiviltä tähän päivään asti, hehkuttaa Laura Kokki. Kuva: Kultakeskus Oy. Ensimmäisinä vuosikymmeninä oli palkattuja taiteilijoita ja muotoilijoita vähän. Näyttelyyn päätettiin valita tiettyjä teemoja, joista keskusteltiin Kultakeskuksen kanssa. Melko nopeasti tuoteryhmät ja esineet alkoivat löytyä: hopeatuotanto, josta kaikki alkoi, kultaja timanttikorut, palkitsemistuotteet ja mitalit sekä kellot. Käsintaottu hopeinen venemalja, tilaustyö, Tapio Wirkkala. Haasteena oli se, ettei aineistoa ole luetteloitu. Meille yllätyksenä löytyi myös vanhoja filminauhoja. Kuva: Kultakeskus Oy. Kuva: Kultakeskus Oy. Saimme rauhassa tutustua aineistoon ja saimme erittäin lämpimän vastaanoton. – Onnistumisesta on kiittäminen Kultakeskusta, jonka yhteistyön ansiosta tämä näyttely syntyi. MERKITTÄVÄT TILAUSTYÖT Tilaustyöt ovat aina olleet merkittävä ryhmä Kultakeskuksen tuotannossa. Asiakkaina ovat olleet kirkot ja seurakunnat, eri yritykset, urheiluseurat, presidentin kanslia sekä muut julkiset tahot. Myös valokuvia on valtava määrä – voidaan puhua tuhansista valokuvista ja luonnoksista
Hänen käsissään syntyi myös ainutlaatuisia hopeaesineitä. Moni heistä teki esineitä myös Kultakeskukselle. Ajatellaanpa vain miten erityyppisiä tuotteet olivat: perinteinen, koristeellinen rokokoo-kahvikalusto ja sen rinnalla Tapio Wirkkalan suunnittelemien esineiden moderni muotokieli, Laura Kokki pohtii. Kellomuseo toivookin, että näyttelykävijät ja keräilijät hyötyvät ja iloitsevat näistä. Jalometallituotteissa tapahtui vastaava modernismin läpimurto, mikä oli nähty jo lasi-, keramiikkaja tekstiilipuolella. Kultakeskuksen korutuotanto alkoi Hämeenlinnassa 1970-luvun puolivälissä.. MODERNIN HOPEAN VOITTOKULKU 1950-luvulla Kultakeskus alkoi palkata taiteilijoita suunnittelemaan uutta, modernia tuotelinjaa. Uusi hopeamuotoilu sai laajaa tunnustusta ja huomiota monissa kansainvälisissä kilpailuissa ja näyttelyissä. Näin oli lähdetty haastamaan materiaalia. Tapio Wirkkalan modernit hopeaesineet olivat ensi kertaa esillä Milanon Triennaalissa 1954 ja niittivät mainetta. Hän myös tutki huolellisesti hopeaseppien kanssa suunnittelemiensa esineiden käyttöominaisuuksia, ennen kuin tuote oli valmis tuotantoon. Kuva: Kultakeskus Oy. Kummilapsen yleisin muistolahja Suomessa on kummilusikka. Siro perhosaiheinen Vivo-kaulakoru, hopeaa, design Assi Arnimaa. Kuva: Kultakeskus Oy. Vati, TW 25, hopea 1954. Kuva: Kultakeskus Oy. Tunnetuiksi sarjoiksi nousivat muun muassa Musla – edelleen tuotannossa –, Matta, Chippendale, Käpy ja Ruusu. Taiteilija Liisa Vitalin Leppäkerttusarjan korvakorut, kullattua hopeaa. – Kultakeskukselle se on ollut tavallaan hyvin rohkeaa. SUOMALAISEN MUOTOILUN MESTARI Akateemikko Tapio Wirkkala (1915–1985) oli mitä moninaisimpien raaka-aineiden sekä käyttöja taide-esineiden käsittelyn ja suunnittelun taitaja. Hopeaesineisiin saatiin erilaista pintaa esimerkiksi käsin takomalla; pinta ei enää ollut pelkästään sileää ja kiiltävää. Näyttelyssä on kosketusnäyttöjä, joilla pääsee selaamaan Kultakeskuksen vanhoja tuotekatalogeja, satoja eri luonnoksia ja valokuvia. Kuva: Kultakeskus Oy. Yli kolmekymmentä vuotta kestäneen intensiivisen luomiskautensa aikana Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle satoja kauniita tuotteita. Suomalainen designhopea alkoi kiinnostaa maailmanlaajuisesti. Siis aivan erilainen muotokieli ja erilainen asiakaskunta. Useista Wirkkalan tuotteista on olemassa hänen itsensä valmistama mallikappale. 38 | Antiikki ja taide kultaseppä) ja metallitaiteilija Gunilla Jung. Kuva: Kultakeskus Oy. Muita 1950-luvun tunnettuja taiteilijoita ja muotoilijoita olivat muun muassa Bertel Gardberg, Anna-Greta Eker, Kaj Blomqvist, Eero Rislakki ja Jan Salakari. Tuolloin tuotevalikoiman linjauksena oli se, että mallit olivat täydennettävissä ja keräiltävissä lahjoina. Kultakeskuksella olikin 1950-luvulla kampanja ”Takoen taidetta – hopeaseppämme Liisa Vitalin pidettyyn Pitsisarjaan kuuluu siro, pyöreä riipus
Korusuunnittelussa painopiste onkin siirtynyt elegantteihin, ajattomiin timanttikoruihin ja kihloihin. Esillä on myös Wirkkalan suunnittelemia upeita kultaja hopeakoruja, joita valmistettiin tilaustöinä 60ja 70-luvulla. Kultakeskuksen tuotevalikoimiin kuuluu timantti-, kultaja hopeakoruja, ruokaja kahvipöydän hopeita, teräs-, pronssija kristalliesineitä, mitaleja, pokaaleja sekä teollisuudessa tarvittavia platinatuotteita. Kirkolliset tilaustyöt ovat olleet mukana alusta lähtien. Soihdun suunnitteli taiteilija Aukusti Tuhka. Ne on valmistettu 2004 Espoon piispalle, ja viimeksi niitä on käyttänyt arkkipiispaksi kesällä vihitty Tapio Luoma. Koska näitä käyttöesineitä ei voitu saada näyttelyyn lainaan, tehtiin videohaastattelu, jossa piispa Luoma kertoo mitä sauva ja risti symboloivat piispalle ja seurakunnalle. Omassa vitriinissään on taiteilija Timo Sarpanevan suunnittelemat juhlakattauksen hopeinen kahvikalusto ja kynttilänjalat Mäntyniemeen, Suomen tasavallan presidentin virka-asuntoon. Perinteisempiä korumalleja rippiristeistä kihlasormuksiin valmistettiin koruosastolla. Uutta korumuotoilua edusti muun muassa Ristomatti Ratian äitinsä, Armi Ratian, muistoksi suunnittelema Usko, Toivo, Rakkaus -korusarja. Yksi espoolaisille läheinen tilaustyö on kultainen risti ja piispan sauva. Tapio Wirkkalan suunnittelema tyylikäs ETYK-malja toimi vaalilippumaljana Helsingin ETYK-kokouksessa 1975. . Paljon jäi vielä janottamaan… . Kannattaa katsoa erityisesti kahvikannua; sen valmistukseen käytettiin noin 80 tuntia – mestarillista työtä. 1970–1980-luvut olivatkin designkorujen todellista kulta-aikaa. Hänen käsialaansa olivat myös Finnairin Caravelleja DC-8-suikukoneissa käytetyt teräksiset ruokailuvälineet ja tarjoiluastiat. KORUJEN KIMALLUSTA Kultakeskuksen korutuotanto alkoi Hämeenlinnassa 1970-luvun puolivälissä, kun uusi tehdas kultaseppäosastoineen valmistui. Niitä suunnittelevat nykyisin kultasepät Assi Arnimaa-Leinonen ja Sami Laatikainen. Kultakeskuksella on myös yhdentoista kellobrändin valikoima: vahva sveitsiläinen brändi ja suosittuja muotikelloja, kuten Tom Hilfinger ja Hugo Boss. – Aihe on todella monialainen, joten paljon täytyi karsia. www.kultakeskus.fi ja taiteilijat tekevät yhteistyötä”. Vuoden 1952 olympialaisten palkintomitalien hopeointia. Tuolloin Kultakeskus sai kunnian valmistaa 21 olympiasoihtua sekä 300 kappaletta kutakin kolmea palkintomitalia. Kuva: Kultakeskus Oy.. Wirkkalan hopeasekä jaloteräsesineitä onkin näyttävästi esillä tässä erikoisnäyttelyssä. Kuva: Marjut Popelka. SADAN VUODEN LAHJAT – KULTAKESKUS OY 100 VUOTTA SUOMEN KELLOMUSEO NÄYTTELYKESKUS WEEGEE AHERTAJANTIE 5, TAPIOLA, ESPOO NÄYTTELY ON AVOINNA 24.5.2018 – 7.4.2019 Timo Sarpanevan suunnittelema astiasto Suomen tasavallan presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen. Oli keskityttävä keskeisimpiin teemoihin: jotain kaikille meille tuttuja ja tietysti harvinaisuuksia, amanuenssi Laura Kokki tiivistää. Antiikki ja taide | 39 KULTAKESKUS OY TÄNÄÄN . Mäntyniemen tilaus käsitti noin 40 esinettä, jotka hopeaseppämestari Markku Laulaja valmisti. HISTORIALLISIA TILAUSTÖITÄ Moni näyttelyssä esillä oleva tilaustyö liittyy johonkin merkittävään tapahtumaan, kuten Helsingin Olympialaiset 1952. Julia kahvikalusto. Wirkkalan lisäksi monet muut nimekkäät taiteilijat, kuten Reino Hietanen, Nanny Still-McKinney ja Liisa Vitali, suunnittelivat korumallistoja. Vuonna 1975 Kultakeskus lanseerasi Kohinoor-timanttikorut. Kuva: Kultakeskus Oy
40 | Antiikki ja taide V Uusi tapa kokea taidetta Entinen elokuvateatteri Helios Tallinnassa on digitaalisen taiteen keskus, jossa pääsee kirjaimellisesti astumaan klassikkomaalausten sadunomaiseen maailmaan. uonna 1917 avattu Helios tunnetaan Tallinnan ensimmäisiin lukeutuvana elokuvateatterina, joka nyt toimii modernina digitaalisen taiteen keskuksena, jossa voi Katsoja on osa suurta teosta Vanhojen mestarien kuvataiteen ”tykitys” on mieleen jäävä kokemus. Helioksen näyttelyssä pääset itse osalliseksi taideteosta, astut siihen sisään.
UUDENLAINEN ESITYSTAPA Uusinta uutta on kuvataiteen esitteleminen tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Uusi tapa kokea taidetta Kuvien ja musiikin yhdistelmästä syntyy kaikkia aisteja herättelevä taidekokemus. Ei liene vaikea arvata lasten erityisesti pitävän tästä koko perheelle ja kaikenikäisille suunnatusta klassikkomaalausten sadunomaisesta maailmasta. Hänet tunnetaan myös Wienin art nouveaun kärkihahmona. Antiikki ja taide | 41 HELIOS HALL TALLINNA SAUNA-KATU 1, 10140 TALLINNA (VANHA KAUPUNKI) PUH. KOLME MESTARIA Claude Monet (1840– 1926) tunnetaan ranskalaisen impressionismin perustajiin kuuluvana taiteilijana, joka maalasi johdonmukaisesti impressionismin periaatteiden mukaisesti ilmaisten havaintojaan luonnosta ulkoilmamaalauksissaan. Taiteen moderni esitystapa on lumonnut myös lapset. Monet2Klimt-näyttelyssä vanhan teatterisalin seinille heijastetaan klassisen musiikin ja ääniefektien saattelemina yhteensä yli 140 Claude Monet’n, Vincent van Gogh’n ja Gustav Klimtin teosta. Klimtin töissä korostuvat kullanväriset taustat ja mosaiikkimaisuus. Taiteilijat tunnetaan oman aikakautensa neroina, jotka ovat toimineet eurooppalaisessa kuvataiteessa edelläkävijöinä matkalla klassismista modernismiin. Kuvat liikkuvat koko ajan ja koko halli on yhtä taidenäyttelyä, jossa tavallisten seinälle tarkasti kohdistettujen taulujen asemesta silmien eteen vyörytetään multimedian keinoin taidehistoriasta tuttujen mestarien töitä 360 asteen kulmassa. Gustav Klimt (1862–1918) edustaa itävaltalaista symbolismia. . ekspressionismin syntyyn. TEKSTI: TIMO ELO tutustua 45 minuuttia kestävän aikamatkan aikana kolmen maailman kuuluisimpiin lukeutuvan taidemaalarin mestariteoksiin. Van Goghin maalaustyylille tunnusomaista on värikylläisyys, voimakas siveltimen käyttö sekä ääriviivoin rajatut muodot. – Taide-elämys edustaa lähes runsauden pulaa. +37253665531 NÄYTTELY ON AVOINNA PÄIVITTÄIN KLO 12–20. Näyttelyyn tullessaan katsoja astuu suureen halliin, jonka seinille heijastetaan taideteoksia ja niiden yksityiskohtia. Kuvat pyörivät tauotta ja halli on kokonaan yhtä taidenäyttelyä.. Kuvien ja musiikin yhdistelmästä syntyy kaikkia aisteja herättelevä taidekokemus, tapahtuman järjestäjät sanovat. On vaikea päättää, mille seinälle katsoa taidekokonaisuuden levittäytyessä kaikkialle. Häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä eurooppalaisista kuvataiteilijoista, joka teoksilla on ollut suuri vaikutus mm. Taidehehkua täydentää hallissa soiva klassinen musiikki. Vincent van Gogh (1853–1890) on jäänyt taidehistoriaan alankomaalaisena postimpressionistisena taidemaalarina
Sitä ennen ei Suomessa juurikaan venäläisvaikutteisia huonekaluja ollut, vaan vaikutteet tulivat Ruotsista tai Saksasta. He olivat kouluttautuneet alaan Keski-Euroopassa ja käyttivät huonekalujen valmistuksessa myös keskieurooppalaisia jalopuulajeja. Huonekaluilla ei ole juurikaan suoranaisia keräilijöitä. Sen sijaan Venäjälle meni 1980-luvulla melko paljon aikanaan Suomeen päätynyttä huonekalua sen jälkeen, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Renessanssiin kuuluvat runsaat leikkaukset ja tietty hentous. Tosin jonkin verran suomalaisia talonpoikaishuonekaluja on kulkeutunut Ruotsiin, mutta niitä on myös osin palautunut takaisin. Täytyy muistaa, että Tukholma oli pitkään myös Suomen pääkaupunki. Esimerkiksi aitoa rokokoota, empireä tai jugendia ei juuri ole tarjolla. Rokokoota ja uusrokokoota edustavat huonekalut ovat tyyliltään erilaisia. – Ruotsi ei ole koskaan ollut riippuvainen tuonnista, mutta Suomelle tuonti on ollut melkein ainoa vaihtoehto. Kustavilaiset huonekalut ovat usein kulkeneet suvussa. Suomessa huonekalutuotanto on oli 1900-luvulle saakka varsin pientä. Tietyt mallit kuitenkin olivat heidän tuotemerkkejään. Heikon kysynnän taustalla ovat pienet asunnot. Hagelstam harmittelee yhä, miksi Suomen vanhaa kulttuuriperintöä tuhottiin sotien jälkeen 1960-luvulta lähtien. 42 | Antiikki ja taide Esimerkiksi uusrokokoota on tämän takia valmistettu aika paljon verrattuna rokokoohon. – Turussa vaikuttivat 1800-luvulla Bomanin veljekset, jotka valmistivat omassa tehtaassaan huonekaluja. BOMANIT OLIVAT EDELLÄKÄVIJÖITÄ Suomessa historian kulku on ollut monilla tavoin poikkeuksellinen. Suomeen huonekaluja päätyi 1700-luvun lopulta lähtien. LYHYT HISTORIA NÄKYY HUONEKALUISSA Hagelstam muistuttaa, että Suomen historia on lyhyt verrattuna naapurimaihin tai Saksaan. – Huonekaluissa puhutaan muun muassa tukholmalaistyyleistä, mikä kertoo korkeatasoisesta osaamisesta kuin esimerkiksi maakuntien puuseppien omaksuma tyyli oli. Toisaalta monilla tyylisuunnilla on kerrannaistyyli, joka vaikkapa rokokoolla on tietysti uusrokokoo, joka alkaa 1800-luvulta ja jatkuu aina 1900-luvun alkuun. Kustavilaistyylisiä huonekaluja valmistettiin vielä 1800ja 1900-luvuilla. Esimerkiksi aito rokokoohuonekalu on sen verran massiivinen kokonaisuus, että se harvaan nykyasuntoon edes mahtuu. Jopa Ikean huonekalusta saattaa joutua maksamaan enemmän kuin vanhasta huonekalusta huutokaupassa, Wenzel Hagelstam sanoo. – Esimerkiksi rokokoo huonekalun pitää olla 1700-luvulta tai 1800-luvun alusta. Tuolit eivät välttämättä ole kovin mukavia istuttaviksi, mutta aikakautensa tyylin mukaisia. Vanhojen huonekalujen hinnat ovat painuneet alas. otuus on, että antiikkihuonekalu on ikäänsä suhteutettuna tällä hetkellä aika edullinen. – Tyyli rantautui etenkin Pohjanmaan varakkaisiin talonpoikaiskoteihin lisäksi tyyli levisi myös talonpoikaisympäristöön, etenkin Pohjanmaalle. Yksi huonekalujen kuten monen muunkin tavaran tuotantoon vaikutti höyrykoneen keksiminen 1800-luvun puolivälissä. – Suomessa huonekalujen arvo tulee osin suunnittelijoiden eikä aikakauden kautta. Samalla asenteella myös vanhoja huonekaluja tuhoutui tai niitä myytiin. Ne ovat kuitenkin jo niin kutsuttua uustuotantoa ja huomattavasti edullisempia. Hagelstamin mukaan antiikkihuonekalun aitous on kiinni oikeasta aikakaudesta. Varhaiskustavilaisissa esineissä on merkkejä rokokoosta, mutta myöhemmin kustavilaisuus omaksui ankaramman ja selkeämmän muotokielen. – Vanhaa rakennuskantaa purettiin ja kokonaisia kortteleita laitettiin murskaksi. Historiaa hävisi ihan oman työn tuloksena enemmän kuin sodat maata hävittivät. – Osa kustavilaishuonekaluista on signeerattuja. – Uusrokokoolla kuten kaikilla kerranaistyyleillä voi olla valmistajansa tänäkin päivänä. – Tyylisuuntien suhteen Saksa oli paljolti mallimaa. Bomanien jälkeen seuraavat valmistajat olivatkin 1950-luvulla Asko ja Isku, joille huonekaluja suunnittelivat muun muassa Alvar Aalto ja Tapio Wirkkala. Sama pätee esimerkiksi renessanssiin ja uusrenessansiin. Loistokuntoisilla ja tyylipuhtailla 1700–1800-luvun huonekaluilla on toki arvoa tuhansien eurojen edestä, mutta niitä liikkuu vähän ja kysyntäkin on vähäistä. Pietarissa ihailtiin 1800-luvulla ranskalaista tyyliä ja Napoleon toi empiren Venäjälle. Ruotsissa on ollut huonekaluja omasta takaa riittävästi. Suomalaisia huonekaluja ei ole kulkeutunut niinkään Ruotsiin vaan pikemminkin Venäjälle. T KUSTAVILAISUUS ON TUTTU Kustavilaisia huonekaluja, etenkin lipastoja, valmistettiin Ruotsissa runsaasti 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja 1800-luvun alussa. Aallon huonekaluista käytetään maailmalla nimitystä fifties 1950-luvun mukaan Sen jälkeen huonekaluja alettiin valmistamaan Wenzel Hagelstam rohkaisee Osta vanhaa persoonalliseen kotiin Suomessa antiikkihuonekalujen määrään ja tyyliin ovat vaikuttaneet Suomen sijainti Venäjän ja Ruotsin välissä.. Venäjältä muutti Suomeen 1800-luvun puolivälissä venäläisiä vauraita sukuja jotka toivat mukanaan huonekaluja. – Niiden tunnistaminen on kuitenkin joskus vaikeaa, koska likikään kaikissa huonekaluissa ei ole leimoja. Esimerkiksi jugend on sanana käytetty Suomessa Itävallassa ja Saksassa. – Sitä ennen huonekalut olivat taitavien puuseppien käsityötä, mutta höyrykoneen myötä esimerkiksi huonekaluja ryhdyttiin valmistamaan koneellisesti. Rokokoo on tyyliltään pehmeää ja kuviot laajat. Bomanin huonekaluja löytyy edelleen joskus suomalaista kodeista. Suomalaisia huonekaluja ei ole kulkeutunut niinkään Ruotsiin vaan pikemminkin Venäjälle
Antiikki ja taide | 43 – Olen avaamassa uuden liikkeen Helsingin keskustaan, mutta huonekalua otan hyvin valikoidusti. TEKSTI: JUHANI KARVONEN Osta vanhaa persoonalliseen kotiin Wenzel Hagelstamin mukaan antiikkihuonekalun aitous on kiinni oikeasta aikakaudesta. Muualla Euroopassa on aina hyväksytty tietty vajavaisuus. Huonekalu pitäisi korjata niin, ettei sitä huomaa. Etsin lähinnä jotain erikoisuuksia. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu Hagelstamin mukaan erikoinen täydellisyyden vaatimus. Vanhoja huonekaluja kannattaa kuitenkin ostaa, koska hinnat ovat edulliset ja niillä voi sisustaa kodin persoonallisesti. Toisaalta kuluneisuus jossain määrin kuuluu vanhaan huonekaluun. Palvelijat pitivät niitä yllään ja kuluttivat ne sopivan nuhjuisiksi. Silti rohkaisen hankkimaan vanhoja huonekaluja edullisesti, niillä kodin saa kalustettua varmasti muista erottuvasti. Esimerkiksi Englannissa lordit eivät aikanaan suostuneet pitämään uusia päällystakkeja. KORJAUKSET KANNATTAA HARKITA Hagelstam on tehnyt huonekaluilla kauppaa lähes puolivuosisataa. Vanhoja huonekaluja kannattaa kuitenkin ostaa, koska hinnat ovat edulliset ja niillä voi sisustaa kodin persoonallisesti.. Vanhan huonekalun kunnostus kannattaa teettää asiantuntevalla puusepällä. – Meillä pyydellään anteeksi jos olohuoneessa ei ole ehdottoman siistiä tai jokin huonekalu ei ole aivan priimakunnossa. Tosin huutokaupassa meidän on joka tapauksessa ilmoitettava korjaukset. lasikuidusta. Esimerkiksi Aarnion lasikuituisella pallotuolilla on hintaa huutokaupassa noin 5000 euroa. Tänä päivänä vanhojen huonekalujen kysyntä muistuttaa jollain tavoin kirjojen jälleenmyyntiarvoa Tänä päivänä vanhojen huonekalujen kysyntä muistuttaa jollain tavoin kirjojen jälleenmyyntiarvoa. – Virheetön vanha tyylihuonekalu on huutokaupassa korkeammassa hinnassa kuin korjattu tai kulunut, mutta virheettömiä yksilöitä on kaupan hyvin harvoin. Kyse on varmaan jotenkin suomalaisesta itsetunnosta. . Meillä asenne on ollut aivan päinvastainen. Esimerkiksi 1970-luvulla tyylihuonekaluilla oli arvoa ja kysyntääkin
Kuvio osoittautui aika nopeasti kannattamattomaksi. Heleniuksen hoidossa 1880–1890-luvun kaapista syntyy vielä hieno huonekalu.. Sermin maalaus on kärsinyt, mutta kuitenkin tunnistettavissa. Yritys on toiminut vuodesta 1992 asti. anakkalassa toimiva JP Maalaushuone Oy entisöi huonekalut asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaan perinteisillä tai tarpeen mukaan nykyaikaisilla menetelmillä. 44 | Antiikki ja taide Huonekalun kunnostus voi viedä viikkokausia Vanha on nostalgista Vanhan huonekalun kunnostaminen vaatii usein niin paljon aikaa, ettei sen saattaminen alkuperäiseen kuntoon ole ammattilaisen työajan puitteissa mahdollista. Yhden pöytälevyn hiominen ja uudelleen maalaus voi viedä parikin viikkoa. – Olen tutustunut työssäni esimerkiksi moneen talouteen. AITO ANTIIKKI HARVINAISTA Helenius toi 1990-luvulla huonokuntoisia antiikkihuonekaluja Keski-Euroopasta. Kuukaudessa ei ehdi kunnostaa montaa lipastoa tai pöytää. Tänä päivänä kunnostukseen tulee 1950-luvun huonekaluja muun muassa Ilmari Tapiovaaran ja Tapio Wirkkalan suunnittelemia huonekaluja. Toisaalta ennallistamisen ja kunnostamisen raja on häilyvä. – Tarkoituksenamme oli kunnostaa ja myydä niitä Suomessa eteenpäin. – Esimerkiksi Tapiovaaran tuoleissa jalat ovat jo alun alkaen sellaisessa kulmassa, että ne ennen pitkää alkavat istumisesta heilua, entisöijä Jukka-Pekka Helenius sanoo. Heleniuksen mukaan todellista antiikkia liikkuu Suomessa erittäin vähän. Niiden huonekalut edustavat yleensä kerrannaistyylejä, jugendia, rokokoota tai muuta antiikin tyyliä on J Ilmeisesti 1700-luvulta peräisin oleva, nokisen tulisijan eteen asetettava sermi päätyi Heleniuksen haltuun sattuman oikusta
– Alkuperäiseen tulokseen pyrin, jos siitä asiakkaan kanssa sovitaan. Ne on yleensä uusittu viimeisenä, Helenius sanoo. – Nekin ovat osaltaan vanhaa ammattitaitoa enkä näe syytä lähteä niitä korjailemaan. Se tarkoittaa alkuperäisiä aineita ja työmenetelmiä. Kauppias kertoi pikkupoikana asuneensa Helsingin Lauttasaaressa, jossa tuohon aikaan purettiin vanhaa huvilakantaa. Tuolloin asiakas on valmis maksamaan kunnostuksesta. MAALEISSA RIITTÄÄ TÖITÄ Talonpoikaishuonekalut ovat olleet usein maalattu myöhemmin. Sanoin hänelle, että todennäköisesti hän sai silti arvokkaimmat esineet koko lastista. Kerrannaistyyli ei tarkoita ammattitaidottomuutta. Kuljettaja sanoi, että jokainen saa hakea lavalta tavaraa ennen kuin hän veisi ne kaatopaikalle. Heleniuksen omistukseen on kertynyt myös pari aitoa kustavilaistuolia – Asiakas kertoi vuosikymmeniä sitten olleensa työporukan kanssa tauolla. Yksi meikäläisen työtä suuresti hankaloittanut kielto oli muutama vuosi sitten voimaan astunut kielto metyleenikloridin käytöstä. Vanhimpana ja hitaimpana hänelle jäivät käteen lavan pohjalla olleet tuolit. . Hän toi sen näytille ja ostin sen siltä istumalta. Tuoli on yksi suosituimmista Alvar Aallon ruokailutuoleista.. Joskus tuolit oli maalattu ainakin kuuteen kertaan. Moni kuitenkin haluaa kunnostuttaa vanhan huonekalun nostalgian takia. Huonekaluja on saatettu jälkeenpäin käsitellä myös lakalla ja petsillä – Aika usein huonekalut on maalattu moneen kertaan. Sen sijaan sijoitusmielessä tehtävät kunnostukset ovat hyvin harvinaisia. Helenius joutuu usein tekemään valtavan työmäärän saadakseen moneen kertaan maalatun pinnan alkuperäistä vastaavaksi. Verstaalla on esimerkiksi vanha 240 senttiä korkea talonpoikaiskaappi, jonka harja on joskus sahattu poikki, koska huonekorkeus ei ole varmaan riittänyt kaapille. Sen sijaan meille tuli puhetta antiikista ja kaveri sanoi omistavansa erikoisen esineen. Tuohon aikaan uuneissa ei ollut luukkuja. Joskus kyläsepät ovat paikanneet vanhoja huonekaluja, esimerkiksi tuolien jalkoja on vahvistettu kulmaraudoilla. Huonokuntoinen huonekalu halutaan kunnostuttaa, koska se on esimerkiksi lapsuudesta tuttu, mummolassa ollut huonekalu. Tosin joskus Heleniuksen eteen on sattumalta osunut löytöjä. Antiikki ja taide | 45 TEKSTI: JUHANI KARVONEN ehkä muutama huonekalu. – Vuosia sitten pihaan ajoi kaveri, joka tarjosi ikkunoiden kunnostusta. Puukehykset on kertaalleen kullattu ja kehys on hyväkuntoinen. Uusrenesanssisen pöydän jalat ovat käsityötä, jota enää harva tänä päivänä tekee. Uskallan miltei väittää, ettei montaa vastaavaa huonekalua Suomesta löydy. Suomessa liikkuu verrattain paljon talonpoikastyylistä huonekalua. Tein hänelle erään työhomman ja sovimme, että saan ostaa tuolit. Joskus huonekaluja on myös korjailtu naulaamalla, mikä on monesti halkaissut puun Yleensä lukot kertovat huonekalun alkuperästä. Artekin tuoli 69 on Alvar Aallon suunnittelema klassikko vuodelta 1935. Koristeena oleva maalattu kuvio on kärsinyt aikojen saatossa. Pihaan oli ajanut kuorma-auton jonka lavalla oli Tervakoski Oy:ltä muun muassa vanhaa konttorihuonekalua. Niillä aineilla vanha malli irtosi nopeasti, nyt saman maalin irrottamiseen menee viisinkertaisesti aikaa. Pojat olivat keränneet taloista kaikenlaista irtainta ja jostain syystä sermi oli kiinnostanut häntä. Aidot kustavilaiset tuolit pelastettiin kaatopaikalle matkalla olleesta kuorma-autosta. Se oli aikanaan 1700-luvulla takkojen edessä pidetty sermi, joka asettiin tulipesän eteen peittämään mustaa aukkoa sen jälkeen, kun tuli oli sammunut. Sen homman osaisin itsekin, joten kauppoja ei ikkunoiden uusimisesta syntynyt
Heinäset näkivät naivismin suosion ja etsivät sopivaa paikkaa näyttelylle. Osa tarjoaa meille taidettaan, mutta osa löytyy puolivahingossa. Karsintaa on tehtävä. – Toki moni suorittanut taiteenalan opintoja myöhemmin, mutta taide on ollut kuitenkin harrastusta. K Naivismi levittää iloa ja hymyä Lempeää huumoria Naivismia ei ole tunnustettu kaikissa gallerioissa tai asiantuntijapiireissä todelliseksi taiteeksi. Säätiön tavoitteena levittää naivismin ilosanomaa laajalle. Kaikki harrastajat eivät itse pidä taidettaan naivismina ja ovat liian ujoja tarjotakseen taidettaan eteenpäin. Vuosittain saamme Iittalaan 4–5 uutta naivistia. Viime vuosina linjaus on ollut tarpeen, koska hakijoita näyttelyyn on joka vuosi eikä kaikkien töitä voida ottaa. Taiteilijoille on olennaista, että heistä hyvin moni on vaihtunut taiteentekoon jostain muusta ammatista. Silloisessa Kalvolan kunnassa niin kunnanjohtaja kuin elinkeinoasiamies suhtautuvat näyttelyyn hyvin myönteisesti ja osoittivat näyttelylle paikan puukoululta. Terho Peltoniemen isäntä tuumii että kyllä se on vales että maa olis pyäriä. – Heinäset olivat keränneet naivistisen taiteen kokoelman ja lahjoittivat sen Oulun Taidemuseolle. Esimerkiksi Minna Lehväslaiho vaihtoi kansainvälisen tutkijanuransa naivistiksi. Heinäset jaksoivat vetää näyttelyä parikymmentä vuotta kunnes näyttelytoiminta siirtyi Hämeenlinnan kaupungin ja SOL:n perustajien Reijo ja Liisa Joroisen perustaman säätiön alle. 46 | Antiikki ja taide un helsinkiläiset galleristit Kalevi ja Aira Heinänen perustivat 30 vuotta sitten ensimmäisen Naivistit Iittalassa -taidenäyttelyn paikalliselle puukoululle, Heinäset tuskin osasivat aavistaa työnsä tuloksia. Kesänäyttely on aina ollut myyntinäyttely, Naivistit Iittalassa -säätiön asiamies Ulla Heinonen sanoo. Heillä oli oma galleria, josta myös naivismia myytiin. Tuota työtä on tehty Hämeenlinnan Iittalassa kaikki nämä vuosikymmenet. Naivistit eivät välttämättä välitä perinteisistä taiteellisen koulutuksen antamista opeista esimerkiksi perspektiivistä. Jotkut ovat ryhtyneet päätoimisiksi naivisteiksi vasta eläkkeelle päästyään. Matti Laineen Arjen sankaruus on vauhdikasta.. Naivismi on luonteeltaan iloista, lempeää ja värikästä. – Naivismiin eivät kuulu realistiset figuratiivit tai aggressiivisuus. Käsitys on pieneltä osin murtumassa 30 vuoden työn tuloksena. Naivismille ei ole aivan yksioikoista määritelmää, mutta Iittalassa on pyritty linjaamaan naivismille tietty olemus
Antiikki ja taide | 47 itseoppineita taiteilijoita, jotka työskentelevät itsellisesti ja ovat tarvittaessa riippumattomia taideinstituutioiden vaatimuksista ja henkisestä ilmapiiristä. Naivistit Iittalassa-säätiön koordinaattori Hannu Castrenin mukaan monet aiheet löytyvät naivistin elämänkokemuksista. – Naivismille on tyypillistä, että sen edustajat ovat alkaneet tehdä taidetta keski-iässä tai myöhemmin, mikä on yksi syy siihen, että aiheet pohjautuvat heidän elämänkokemuksiinsa. Kävijöiden joukossa on paljon vakiväkeä, joka saapuu Iittalaan vuosittain. JO NIMET NAURATTAVAT Moni naivisti keksi tauluilleen jo sellaiset nimetkin, että pelkkä TEKSTI: JUHANI KARVONEN KATSOJILLE HYVÄ MIELI Iittalassa katsojalle tulee hyvä mieli. Heinosen mukaan naivismi on myös helposti lähestyttävää. Esa Leppäsen ”Entinen kiekkolegenda Veijo Väkevä syö aina vappuna 30 laatikkoa laskiaispullia”. Vain yksi noin 300 vastanneesta ilmoitti, ettei suosittelisi. – Tänä kesänä olemme kävijöiden keskuudessa tehneet kyselyä, suosittelevatko he näyttelyä tuttavilleen. Pertti Ylisen Ilmahyökkäys. Naivistit ovat paljolti Vesa Sarengon muistoryhmässä Turisti ojentaa vatupassin Pisan kaupunginjotajalle. Osa heistä ei käy missään muussa taidenäyttelyssä vuoden aikana. Kun taideinstituutioiden piirissä pohditaan nykytaiteen vastaanottoa taidekasvatuksellisena haasteena, naivismin kohdalla ei siihen tarvitse käyttää energiaa. Harva kykenee poistuman puukoulusta mutrussa suin. Piippalan näyttely veti tuvan täyteen Esa Leppäsen maalauksessa.. Naivismin ymmärtää jokainen omalla tavallaan
Aikanaan maalasin paljon perinteisiä maisemi, mutta nyt niitä syntyy hyvin vähän. – Kouluaikana piirtelin opettajista ja tovereistani pilakuvia enkä aina muistanut varsinaista opetusta seurata. – Loppujen lopuksi luonnos ja lopullinen työ saattavat olla kovinkin erilaisia. Naivismissa olennaista ovat nimet. Intohimoinen lukuharrastus ja kirjojen keräily on säilynyt minulla koko elämän. ALUKSI MINIATYYREJÄ – Jo lapsena kiinnostuin kuvakirjoista, joita saatoin tutkia tuntikausia puhumatta mitään. – Mitä pienempi taulu on, sen tärkeämpi on juju. Museonäyttelyitä on Keravalla tänä vuonna, viime vuonna Kemissä. Hiljattain tapasin vanhan kuvaamataidon opettajani. Valokuvista maalaan enää harvoin, koska valokuvassa tunnelma ja värit latistuvat. hmisellä pitää olla sisäsyntyisyyttä taiteeseen, koska taiteilijana minun pitää nähdä maailmaa eri kantilta kuin useimmat muut näkevät. Myös Pertti Ylisellä on Iittalasta parinkymmenen vuoden kokemus. – Kun saamme joka kesä 20 000 ihmistä iloiseksi, on tällä taiteella merkitystä. Käytän aika paljon aikaa nimen miettimiseen koska se on vähintään 50 prosenttia koko teoksesta. Tekniikkaa ja materiaalioppia voi oppia mutta sisäsyntyisyys on ihmisessä, sanoo Kivijärvi. – Taiteilijan pitää pystyä osoittamaan jonkinasteista vihkiytyneisyyttä naivismille. Heistä Kivijärvi on tänä vuonna Iittalassa 25:ttä kesää. Maalaiskylä elää Reijo Kivijärven taulussa. –Valitsimme tälle kesällä viisi uutta taiteilijaa. Isovanhemmat tuovat lapsenlapsiaan ja yli kolmikymppiset vanhemmat tuovat lapsiaan Iittalaan. Likikään kaikki teoksiaan tarjoavat eivät töitään esille saa. Naivismi nousee suoraan sydämestä. Kokeneemmasta päästä ovat myös Petra Heikkilä ja Kikka Nyren. I. Nuo maisemat edustavat myös itsellenikin nostalgiaa lapsuudesta saakka. Kivijärvi liikkuu aina luonnoslehtiö mukanaan. Mies saattaa pysähtyä kesken automatkan ja vetäistä nopean luonnoksen kohtaamistaan maisemasta. – Joskus on nimi valmiina ja joskus se tulee taulua maalatessa. 48 | Antiikki ja taide nimi vetää suupielet hymyyn. Lukuharrastus on rikastuttanut Kivijärven ilmaisua ja mielikuvitusta. Myös kaikki muodot kiinnostivat jo lapsena pienenä. Taiteilijat tarjosivat meille kaikkiaan 900 työtä, joista noin 500 otettiin näytteille Taso on noussut vuosi vuodelta. Reijo Kivijärvelle taide on sisäsyntyistä Hauskuutta arjessa Soinilaisen itseoppineen Reijo Kivijärven tie naivismiin on edennyt elämän kivikkoista polkua tallatessa. Eino Viikilän kivitavarasavesta valmistettu Lucky nauttii elämästä. . Ehkä olin synnynnäisen seikkailunhaluinen, sillä kansakouluun päästessäni lueskelin kaikki mahdolliset koulukirjaston seikkailukirjat kannesta kanteen. Maakunnissa on nyt gallerioita, joita naivismi kiinnostaa. Heille naivismi ei ole vain jonkin teoksen tekemistä sinne päin joskus, vaan todellista paneutumista naivismiin. Vanha aika saa itseni hyvälle mielelle, minkä takia monet tauluni liittyvät maalaismaisemaan. Iittalassa on useita pitkäaikaisia taiteilijoita. Luonnoksessa voin jättää sen pois. Tänä vuonna sellaiset nimet kuten Esa Leppäsen ”Entinen kiekkolegenda Veijo Väkevä syö aina vappuna 30 laatikkoa laskiaispullia” sekä ”Piippalan näyttely veti tuvan täyteen”, Reijo Kivijärven Kaikkien anoppien unelmavävy Vesa Sarengon turisti ojentaa vatupassin Pisan kaupunginjohtajalle saavat mielikuvituksen laukkaamaan, vaikkei taulua olisi edes nähnyt. Yhteensä taiteilijoita on 48. Kuvakirjojen jälkeen aloin tutkia sanomalehtien sarjakuvia ja villinlännen juttuja ja pian ryhdyin itsekin piirtämään kaikki käsiini saamani puotipaperit täyteen sarjakuvia. Naivistit eivät saa helposti töitään museoihin tai gallerioihin mutta aika moni naivisti on saanut Iittalan näyttelystä näkyvyyttä ja pontta omalle uralleen. Naivismissa pitää olla jokin juju. Usein valokuvassa on jotakin häiritsevää, esimerkiksi yksi nykyaikainen rakennus pilaa vanhan maalaismaiseman
Tuolloin hän asui Turussa kymmenkunta vuotta. Jostain syystä niistä hahmoista tuli hieman humoristisen näköisiä ja aloin tyylitellä niitä tietoisesti yhä enemmän naivistiseen suuntaan. Sen jälkeen lisään liiman joukkoon väripigmentit, vernissan ja liitujauhon. Suomessa on paljon elämäntapaintiaaneja, jotka haluaisivat opetella uusia asioita ja kokea yhdessätekemisen riemua. Kovassa seurassa joutuu pistämään parasta myös itsestään. – Näyttelyaikatauluissa on jatkuvasti kiinni. Kun joudun työskentelemään pienen paineen alla jatkuvasti, on se vain hyväksi. Seuraavat kymmenen vuotta aion kunnostaa aluetta ja katsoa, mitä sen kanssa teen. Reijo Kivijärvi paitsi maalaa tauluja, myös kerää vanhoja rakennuksia. . Haluaisin myös jakaa vuosien varrella opettelemiani katoamassa olevia työtapoja, ja pitää erilaisia perinnekursseja. – Aluksi maalailin pienen pieniä miniatyyrejä Luostarinmäeltä ja Naantalin vanhoista puutalokortteleista. Kaikki näyttelyt ovat hyväksi, vaikka joskus tuntuu että on liian paljon tullut luvattua. Kivijärvi poikkeaa valtaosasta taiteilijoista korostamalla perinteisten työtapojen merkitystä. pihallani on kymmeniä erilaisia rakennuksia muun muassa aittoja, savusaunoja, sepän paja, kesäkeittiö ja riihi. Päivillä kävi viime vuosina tuhansia ihmisiä ulkomaita myöten. Kyläläiset minua pitivät minua varmasti kummajaisena, kylähulluna ja muutenkin vain hulluna Soiniin muuttaessani. Omistan myös jälleenrakennusaikaisen, puurunkoisen kenttäsirkkelin, millä sahaan kaikki rakentamisessa tarvitsemani puutavaran. Kesäisin otan myös hoitooni aina joitakin eläimiä, kuten kanoja ja lampaita. Soiniin muuttaessaan vuonna 1986 Kivijärvi alkoi kierrellä syrjäkyliä vanhoja pihapiirejä haeskellen. Kivijärvi käyttää parasta mahdollista raakapellavaa. – Pohjustan tauluni jänisliimalla, jota myös kölninliimaksi kutsutaan. Taidenäyttelyä Kivijärvi pitänyt perinnekylässä kesäisin jo vuodesta 1993 lähtien joka kesä. Sitä kautta olen saanut tunnettavuutta merkittäviä kontakteja. Kivijärvi sai 1990-luvulla kipinän kerätä ja kunnostella kiviraunioilta ja riihien nurkilta hyljättyjä maamoottoreita joita ennen vanhaan käytettiin maatalouden voimakoneina. Täällä voisivat pitkämatkalaiset yöpyä ja tilauksesta päästä savusaunan leppeisiin löylyihin. Tapahtuma paisui niin mittavaksi, että minun oli pakko se lopettaa. Iittalassa on asiakkaina paljon keräilijöitä jotka metsästävät erikoisaiheita, ja sen vuoksi itsekin yritän maalata sinne aina hieman hassumpia juttuja. PERINNERAKENTAMINEN SOPII Kivijärvi ei ole vain taitelija vaan harrastaa myös perinnerakentamista. Sen asian kanssa taisteli aikanaan itse Akseli Gallen-Kallelakin. –Kun Wanahan ajan päivät on jääneet historiaan, olen miettinyt miten voisin taidenäyttelyn lisäksi paikkaani hyödyntää. – Laitan jänisliiman vuorokaudeksi veteen turpoamaan. Kivijärvi epäilee, etteivä kaikki kyläläiset pidä häntä aivan ”täyspäisenä”. Antoisaa on ollut myös tutustua vuosien varrella muihin kollegoihin, koska kukaan ei ymmärrä taiteilijaa niin hyvin kuin toinen taiteilija. Jollei pohjaa ole tehty kunnolla, puuttuu työstä voima. Aikuisiällä Kivijärvi hanki öljyvärit ja alkoi iltaisin harjoitella maalaamista. Niitä vietettiin kaikkiaan 21 vuotta, ja loppuaikoina se oli yksi Suomen arvostetuimpia vanhan perinteen kesätapahtumia. Mitä enemmän maalaan, sen helpommin syntyy tulosta. Nuo miniatyyrit olivat hyvää harjoitusta värienkäyttöä, sivellintyöskentelyä ja pinnanvalloitusta ajatellen. Valo on ollut minulle aina tärkeä elementti ja pohjustamisella saan tauluihin voimaa ja valoa. Antiikki ja taide | 49 Hauskuutta arjessa Hän muisti minut ensisijaisesti piirtäjänä. Muille asioille, eikä edes nukkumiselle puhumattakaan taiteelle tahtonut jäädä kesäisin aikaa. Koska pohjustus on suuritöistä suttaamista, valmistan aina heti puolen vuoden kankaat kerralla. Myöhemmin taulujen koko vähitellen suureni. Tuota mönjää sivellään taas muutama ohut kerros ja välillä hion kangasta hienolla hiekkapaperilla. Nykyään Reijo Kivijärven taulu Kaikkien anoppien unelmavävy herättää tunteita suuntaan tai toiseen. Opettelin vanhoja työtapoja päreenhöyläyksestä alkaen. Nyt he ovat siitä ihan varmoja, Kivijärvi naurahtaa. Niiden on saatava kuivuakin vernissan määrästä riippuen parista viikosta aina puoleen vuoteen ennen kuin kangasta voi käyttää maalaamiseen. – Soinissa aloin omaksi ilokseni keräämään vanhaa tavaraa sekä siirtämään pihamaalleni vanhoja hirsirakennuksia. – Pihat olivat usein autioita, mutta aloin sijoittaa niihin ihmisiä ja elämää omaa Evijärven Särkikylässä viettämääni lapsuuttani muistellen. – Tämän elämäntavan ympärille kasvoi vahingossa Soinin Wanahan Ajan päivät. Jänisliiman teko vaatii aikaa ja vaivaa. PONTTA IITTALASTA – Iittalan naivistinäyttely tosiaan on ollut merkittävä ponnahduslauta niin minulle kuin monelle muullekin. Kaikki aikaisemmin koettu pilakuvien piirtämisestä alkaen olivat hyvänä tukena. Lämmitän sitä seuraavana päivänä varovasti vesihauteessa ja sivelen sitä kankaalle muutaman ohuen kerroksen. Reijo Kivijärven ”Vanhojen poikien vuosikokous” voisi olla totta syvällä maalaismaisemassa.
Harhaisen mielikuvansa vallassa kardinaali alkoi anoa kreivitärtä järjestämään tapaamisen kuningattaren kanssa. Käädyn hinta vastasi täydellisesti varusteltua sotalaivaa tai viittäsataa kiloa puhdasta kultaa.. Koru on hopeaa, mutta timanttien paikalla on vuorikiteitä, Moisanen naurahtaa. KUNINGATARTA HUIJATAAN Historian kirjojen mukaan tarina on monivahteinen. Koru koostui 647 virheettömästä eteläafrikkalaisesta timantista, joiden yhteispaino oli 2800 karaattia. Samoihin aikoihin kardinaali de Rohan otti kreivittäreen yhteyttä. Kauppiaat päättivät sen sijaan tarjota upeaa korua kuningatar Marie Antoinettelle, joka tunnettiin tuhlailevista elämäntavoistaan. Ainaisessa rahapulassa oleva kreivitär lupasi puhua kuningattarelle. Koru päätyi monien vaiheiden jälkeen Englantiin, jonne se ilmeisesti salakuljetettiin osina ja osat huutokaupattiin siellä. Kultaseppämestari Teuvo Ypyä on valmistanut sen noiden piirustusten perusteella. 50 | Antiikki ja taide anskan parhaat kultasepät valmistuvat kaulakorun 1770-luvulla, mutta Marie Antoinette pelkäsi loppujen lopuksi lunastaa korua itselleen, koska se maksoi sotalaivan verran. Turhautunut kardinaali oli joutunut kuningattaren epäsuosioon ja pyysi kreivittären sovitteluapua parantaakseen välejään kuningattareen. Osia ei ole varmuudella löydetty, mutta ainakin Sutherlandin herttuattrella olisi joidenkin tietojen mukaan ollut hallussaan joitakin timantteja, Päivi Moisanen Jalokivigalleriasta kertoo. Onneksi korun piirustukset ja etsaus eli painolaattaan tehty kuva säilyivät jälkipolville. Käädyn arvo oli päätähuimaava: sen hinta vastasi täydellisesti varusteltua sotalaivaa tai viittäsataa kiloa puhdasta kultaa. Kardinaali vakuuttui kauniin Marie Antoinetten lämpimistä tunteista. Marie Antoinetten kaulakoru aiheutti skandaalin Käädyssä 647 timanttia Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten kaulakoruun liittyy huikea tarina. Kauppamiehet ottivat yhteyttä Marie Antoinetten hyvänä ystävänä esiintyvään kreivitär Jeanne de la Motteen, jotta tämä pehmittäisi kuningattaren. Toiveikkaat jalokivikauppiaat suuntasivat kuninkaanlinnaan, mutta koru oli kuningattarellekin liian kallis. Aito kaulakoru oli valmistettu hopeasta ja sitä koristi 647 timanttia, mitkä tekivät kaulakorusta suuren osan sen arvosta. Kuningattaren kirjeitä ei kuitenkaan kirjoittanut hän itse vaan kreivitär. Ranskan hovijalokivikauppiaat, Boehmer ja Bassenge, valmistivat ylellisen ja arvokkaan kaulakorun. Jalokivikauppiaat toivoivat erään upporikkaan ranskalaisen aatelisnaisen ostavan korun, mutta tämä kieltäytyi. Kreivitär lupasi järjestää kardinaalin kirjeenvaihtoon kuningattaren kanssa. Kreivitär suostui, R Kemin kaulakoru on hopeaa, mutta vuorikiteet korvaavat aidot timantit
Hullaantunut kardinaali maksoi suuria summia, joilla kreivipari eli leveästi ja järjesti hulppeita juhlia Pariisin eliitille. Hän käytti tähtitieteellisiä summia vaatteisiin, koruihin ja uusiin kampauksiin. – Kokoelmassa on myös norsunluuta, meripihkaa, korallia, helmisimpukoita, helmiä, sekä fossiileja. Kemin Jalokivigallerian ensimmäisen kerroksen kokoelmaan kuuluu yli 3000 kiveä raakana tai hiottuna sekä Suomesta että eri puolilta maailmaa, noin 60 eri maasta. Kardinaali suostui noutamaan korun jalokivikauppiailta ja tuomaan sen kreivittärelle. Samalla hän toimitti jalokivikauppiaille kuningattarelta kirjeen, jossa tämä ilmoitti maksavansa arvokkaan korun osamaksulla. Hän puolustautui näyttämällä kuningattarelta saamiaan kirjeitä, mikä aiheutti valtavan skandaalin. KEMIN JALOKIVIGALLERIA mutta kardinaalille esiteltiin kuningattaren sijasta prostituoitu. Marie Antoinetta oli tunnettu tuhlaavaisuudestaan ja ylellisestä elämästään. Kardinaalin toivottiin ryhtyvän kaupan välimieheksi. Toisen väitteen mukaan 22 upeimmasta briljantista valmistettiin kaulaketju Sutherlandin herttuattarelle. lokakuuta 1793) oli Unkarin ja Böömin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar, Ranskan dauphine ja lopulta kuningatar. Dorsetin herttuattaren väitetään ostaneen osan timanteista, jotka yhä koristavat suvun omistamaa otsaripaa. Kreivitär uskotteli kardinaalille, että kuningatar aikoi ostaa upean timanttikaulakorun, jota ei ollut saanut mielestään sen kerran nähtyään. Hänen pukeutumisensa oli ylellistä ja hänen hiuslaitteensa olivat korkeita ja mielikuvituksellisia. Kuningatar kielsi tietävänsä mitään koko asiasta, ja pian kardinaali de Rohan pidätettiin. Hän oli myös Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso ja Ludvig XVII:n äiti. Kuningatar Marie Antoinetten suosio oli pohjalukemissa jo ennen timanttikoruskandaalia. Skandaali ei mitenkään kuningattaren mainetta parantanut. Timanttikoru hävisi sen saman tien, ja Marie Antoinette kuuli koko korukaupasta vasta saatuaan jalokivikauppiailta kirjeen, jossa nämä vaativat häneltä ensimmäistä maksuerää. Yhtäkkiä yleinen mielipide alkoikin kiinnostaa häntä, ja hän alkoi elää vaatimattomammin. GALLERIASSA 3000 KIVEÄ . Timanttikoruskandaali kuitenkin avasi kuningattaren silmät. Hän järjesti kalliita juhlia ja peli-iltoja, jotka saattoivat kestää aamuun asti. toukokuuta 1774 Marie Antoinettesta tuli Ranskan ja Navarran kuningatar. . Antiikki ja taide | 51 TEKSTI: JUHANI KARVONEN MARIE ANTOINETTE . Marie-Antoinette Josèphe Johana de Habsbourg-Lorraine, 2. KOHTALO TUNTEMATON Timanttikaulanauhan kohtaloa ei tiedetä tarkasti, mutta todennäköisesti kreivi de la Motte purki sen osiin ja myi jalokivet Lontooseen. Marie Antoinettesta tuli oman aikakautensa muodin keulakuva. . Britannian Imperial State Crown, Norjan kuninkaan ja kuningattaren valtakunnanomenat, Venäjän keisarillinen valtikka 1770-luvulta ja Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten kaulakoru 1700-luvun lopulta. Kivet ovat jalokiviä ja korukiviä. Marie-Antoinette kirjan kanssa, Élisabeth Vigée Le Brun, 1785. marraskuuta 1755–16. Kuningatar ei koskaan käyttänyt samaa asua kahta kertaa, ja hänen päivänsä kuluivat kaunistautumisessa ja tanssiaisasujen suunnittelussa. Huvitukset saivat jäädä, ja Marie Antoinette vetäytyi viettämään perhe-elämää lastensa kanssa. Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen (ransk. Hän ei kuitenkaan enää onnistunut puhdistamaan ryvettynyttä mainettaan. Jalokivikauppiaat Boehmer ja Bassenge joutuivat vararikkoon. Kuningatar väistyi julkisuudesta eikä enää pröystäillyt vaatteillaan. Lisäksi toisessa kerroksessa on nähtävänä jäljennökset maailman kuuluisimmista timanteista varustettuna lyhyin kertomuksin niiden alkuperästä ja vaiheista, sanoo Moisanen. Ranskan vallankumous puhkesi vuonna 1789, ja kuningatar mestattiin neljä vuotta myöhemmin. Sittemmin on osoitettu, että korun timantit eivät ole samanlaisia kuin alkuperäisestä kaulakorusta tehdyissä piirroksissa. Kuva: Wikimedia Commons. Hän oli Itävallan kuningattaren Maria Teresian tytär ja keisari Joosef II:n sisar. Kreivitär ja kreivi päättivät viedä huijauksen loppuun asti. Gallerian toisessa kerroksessa esillä ovat mm. LÄHTEET: WIKIPEDIA, HISTORIA.NET. Kreivipari alkoi pumpata kardinaalilta rahaa, jota kuningatar muka tarvitsi. Kuningas Ludvig XV kuoltua 10
Kahden litran vetoinen Hämeen Helmi -viinapullo on yksi Orimattilan Pullomuseon erikoisuuksista, jota Hakama metsästi kymmenen vuotta. Lasinhenki elää Pullomuseon hyllyillä Lasi on ikuista Orimattilan Pullomuseo avasi ovensa yleisölle ensimmäisen kerran vappuna 1987. Se oli löydettäessä rikkinäinen, mutta onnistuin kolmen etsintäkerran jälkeen löytämään viimeisenkin puuttuvan palan. Tutkin niin pihatunkiot kuin talojen rakenteetkin tarkkaan, Hakama kertoo. VANHIMMAT 1700-LUVUN ALUSTA Pullomuseossa on lukuisia uniikkeja lasiesineitä, joita ei ole mahdollista nähdä missään muualla. Keräilyharrastuksen aikana eteen on osunut pullojen lisäksi paljon muitakin historiallisia esineitä, joilla jokaisella on oma arvokas paikkansa. Niitä on kertynyt ainutlaatuiseen Pullomuseoon vuosikymmenten aikana tuhansia. – Samasta paikasta löytyi Perttelin tuoppi, joka on tiettävästi myös 1700-luvulta. Panu Hakama ei suostu kuitenkaan paljastamaan tarkemmin, miten perusteellisesti vanhat talot kannattaa aarrejahdissa tutkia. 52 | Antiikki ja taide H yvällä syyllä voi sanoa, että Panu Hakama syntyi keräilijäksi. Jänisten papanoiden, kivien, sulkien ja perhosten keräilyn jälkeen mielenkiinto siirtyi vanhoihin lasipulloihin. Pullomuseo on saanut paljon myös lahjoituksia jopa täysin ventovierailta ihmisiltä. – Olen kartuttanut kokoelmaani messuilta, antiikkiliikkeistä ja rompepäiviltä. Hakaman omakotitalo on täynnä ihmeellisiä aarteita ja tarinoita. – Ihmiset eivät ikävä kyllä aina ymmärrä vanhojen pullojen ja esineiden arvoja. Onneksi osa tulee näyttämään löytämiään esineitä ja tiedustelemaan niiden alkuperää, Hakama kertoo ja esittelee yhdeksi arvokkaimmista aarteistaan Lahden Polttimon Hämeen Helmi -viinapullon. Rikkoutunutkin lasi on Orimattilan Pullomuseon isännälle Panu Hakamalle aarre. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin omat löydöt. – Edes Lahden Polttimolla ei ollut sitä kokoelmissaan, kun vihdoin löysin sen erään pariskunnan luota Turusta. Panu Hakaman veljenpoika, Lauri Hakama on luvannut jatkaa Hakaman elämäntyötä.. Museon vanhin esine on viina-astia vuodelta 1706, jonka Hakama sai ostettua Perttelistä, vanhan muinaistalon aarrevintiltä. Panu Hakaman (vasemmalla) keräämät lasipullot ja -esineet ovat säntillisessä järjestyksessä itsetehdyissä lasivitriineissä. Jo kaksivuotiaana hän kaivoi ahkerasti hiekkakasoja löytääkseen niistä timantteja. Pihatunkiolta kaivetuista lasinpaloista hän kokosi mahapuollon 1790-luvulta. Sen jälkeen Hakama on avannut kotimuseonsa ovet yleisölle kerran vuodessa muutamaksi tunniksi jokaisena vapunpäivänä
– Pullossa on erittäin lyhyt kaula ilman rengasta ja sen muoto on epäsäännöllinen. Isäntä ehdotti, että odotettaisiin kymmenen vuotta ja maistettaisiin vasta sitten. Oli valtava kaatosade, kun olin viemässä niitä heille. Kiirehdin pahvilaatikko kainalossa sisälle, mutta takapihan märkä rappuralli yllätti ja kaaduin, jolloin kolme maitopulloista meni rikki, Panu Hakama myöntää. loistavan täydellinen ja sokeri oli edelleen tallessa. Limonadin maku oli. Antiikki ja taide | 53 Mursupullo on tuotu tiettävästi sotasaaliina repussa Itä-Karjalasta. – Suomen lasimuseo halusi lasisia maitopulloja näyttelyynsä. Uskon tämän kasatun mahapullon olevan kokoelman vanhin lajissaan, noin 1790-luvulta. Juoma oli kuitenkin ollut vuosikymmenet tasaisessa viiden asteen lämpötilassa, joten mielestäni maistamisen aika oli oikea. Suomen suurin viinapullo on lähes täynnä täydellistä 100-vuotiasta pomeranssiviinaa. Suomen lasimuseon Sipoon Mariedalin kaivauslöytövitriinissä on vastaavia kauloja ja värikin täsmää. Reunimmaisena vasemmalla oleva limonadipullo löytyi 70 sentin syvyydestä hiekasta. – Pullo oli Myrskylässä toimineen A.G. – Pullat pyysi toista korkillista, mutta totesin, että tarjoan vain yhden korkillisen yhdelle henkilölle. . Panu Hakama liimasi huolellisesti palaset kokoon ja huomasi, että pullon muoto poikkesi normaalista mahapullon muodosta. Anderssonin vesitehtaan appelsiinilimonadia. Saatuaan kumottua korkillisensa Hahl totesi; ”ykkösluokan pomeranssiviinaa”. Lukuisien erikoisten tarinoiden joukosta on vaikea poimia kaikkia helmiä, mutta Suomen suurin viinapullo herättää kunnioitusta. Hiilihappoa ei ollut, mutta sitä ei varmaan ollut ollutkaan. Museon vanhin esine on viina-astia vuodelta 1706. Harvinainen nuuskapullo on kuulunut artjärveläiselle Mathilda Wileniukselle (s. – Kaivoin Orimattilassa vanhaa pihatunkiota, josta löysin rikkimenneen mahapuollon paloja. WWW.ORIMATTILANPULLOMUSEO.NET KORKILLINEN VIINAA Kaitalan vanhan muinaispullon tarina on myös mielenkiintoinen. Suupalassa oli vielä jäljellä sulkijakorkki, joka oli puuta. 19.9.1857). 100-VUOTIAS LIMONADILÖYTÖ Hakaman perusteellisesta tavasta etsiä aarteita kertoo vanhan limonadipullon tarina. Hakama on kasannut lukuisia pulloja ja lasiesineitä pienistäkin palasista, mutta onko hän koskaan itse rikkonut arvokkaita lasipulloja. Soitin talon omistajalle ja ehdotin, että maistetaan vuosina 1902–1904 toimineen tehtaan juomaa. Hän kaivoi Orimattilan Kestikievarin maakellarista 70 sentin syvyydestä hiekan alta täysinäisen limonadipullon. – Tarjosin tartolaiselle viinatutkijalle, professori Raimo Pullatille sekä Lahden kaupunginmuseon Maija Hahlille korkilliset juomaa vuonna 1991. Ruostuneen korkin suljinrautalanka oli jo tiensä päässä, mutta korkki oli edelleen toimiva. Toisen maailmansodan takia peruutettuihin vuoden 1940 Kesäolympialaisiin ehdittiin valmistaa paljon olympialaisiin liittyvää materiaalia. Hakama osti länsirannikolta apteekkarituttavansa viinakellarista 70 senttiä korkean viinapullon täynnä 100-vuotiasta viinaa. TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA LÄHDE: ORIMATTILAN PULLOMUSEON 30 HELMEÄ -JULKAISU. Vain harvat ja valitut saavat korkillisen maistiaista lähes täydestä pullosta
Negatiiveja oli kaikkiaan 124 kappaletta ja ne esittivät lähinnä punkaharjulaisia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Annilla ei olisi ollut kauneudentajua ja esteettistä silmää. – Tiesin, että lasinegatiivit olivat Punkasalmella asuneen valokuvaaja Anni Viholaisen (os. Samoihin aikoihin Punkaharjulla suunniteltiin Kotiseutuna kansallismaisema -nimistä projektia, joka käsittäisi erilaisia Punkaharjuun liittyviä näyttelyitä ja seminaareja. – Minun tehtäväni on ollut aineiston keräämisen lisäksi tunnistaa kuvissa olevia paikkoja, ihmisiä ja kuvausajankohtia. Hemminkinen) kuvaamia ja että äitini oli ne jostain saanut ja tallentanut kotiseutuhistorian harrastuksiinsa liittyen, Kanerva kertoo. – Hemminkisen kuvissa on tavallisia ihmisiä luonnollisissa tilanteissa, ne eivät ole mitään ajalle tyypillisiä pönötyskuvia. Anni kuvineen otettiin mukaan ohjelmaan. Myös sadan vuoden takainen elämäntapa ja muuttuneet maisemat kiinnostavat, Sari Kotivirta kertoo. – Annin kuvissa on ihminen pääosassa. Kuvat puhuvat puolestaan, että molempia oli mitä suurimmassa määrin. IHMINEN PÄÄOSASSA Nyt Hemminkisen kuvista noin sata on esillä Punkaharjulla Hotelli Punkaharjussa ja Suomen Metsämuseo Lustossa. Maisema ja ympäristö, vaikka hallitsisivatAITOUS JA AJANKUVA KIEHTOVAT Lusto-museon tiedottaja Sari Kotivirta kertoo, että valokuvanäyttely on herättänyt paljon kiinnostusta ja sitä on tultu katsomaan kaukaakin. Anni ei näytä harrastaneen valokuvausta kiinnostuneena valokuvasta itsenäisenä taiteellisena teoksena. Anni Hemminkisen omakuva Nervanderin kummulta vuodelta 1916.. Kanerva pakkasi kuvat mukaansa Helsinkiin tutustuakseen niihin paremmin ja hankkiakseen niille asianmukaiset säilytysmateriaalit. Neiti Anni Hemminkinen tallensi paikallishistoriaa Punkaharjun hovikuvaaja Anni Hemminkinen valokuvasi Punkaharjun ihmisiä upeissa kansallismaisemissa vuosina 1915–1950. – Jo vuonna 2016 sain Lusto-museon kokoelmapäällikkö Leena Paaskoskelta sähköpostiviestin, jossa hän toivoi, että kuvia voisi jotenkin käyttää. Kotivirran mukaan ihmisiä kiinnostaa Hemminkisen kuvissa niiden aitous ja ajankuva. kin kuva-alaa, ovat kuitenkin vain puitteita kuvan ihmisille, kiinnekohtia, mihin nämä ihmiset kuuluvat. Kuvat esittävät lähes yksinomaan ihmisiä ja valtaosa niistä on kuvattu Punkaharjun luonnossa. Anni sisällytti taiteelliset ominaisuudet, persoonallisuuden, ainutkertaisuuden ja empaattisuuden leipätyökuviinsa tavalla, joka pysäyttää katsojansa ihailemaan, miten hän sen teki. Vuonna 2015 Kanerva alkoi selvittää, keitä kuvat esittivät. Kanerva painottaa, että vaikka kuvat on otettu Punkaharjulla, niiden pääosassa ovat ihmiset, eivät maisemat. 54 | Antiikki ja taide V uonna 2010 Nuutti Kanerva löysi vanhempiensa jäämistöstä Punkaharjulta laatikollisen vanhoja, osin vaurioituneita lasinegatiiveja. Heinäkuussa 2018 kuvien henkilöistä on tunnistettu 288, Kanerva kertoo. Hyvin harvoista kuvista on ennalta ollut tietoa: joihinkin äitini on saattanut kirjoittaa nimiä ja ammattitietoja, joiden perusteella salapoliisityö on hieman helpottunut. Samoihin aikoihin lasinegatiiveja alkoi löytyä lisää: syksyllä 2017 Hemminkisen kuvaamia lasinegatiiveja oli koossa jo 614 kappaletta
Antiikki ja taide | 55 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: ANNI HEMMINKINEN (SUOMEN METSÄMUSEO LUSTO) Kanerva täydentää, että Hemminkisen kuvissa toden totta näkyy koko punkaharjulaisen elämän kirjo. Kerttu Niiranen poseeraa luonnonkauniina Punkaharjun kansallismaisemissa. Vaikka hän kuvasi tilauksesta, hänen kuvansa varsinkin nuorista neideistä ja herroista ovat luonnollisen välittömiä, kuin hän olisi kuvannut kavereitaan. Hän tunsi henkilökohtaisesti monet kuvaamansa henkilöt. – Anni oli nuorisoseuralainen, kuorolaulaja ja aktiivilotta, hyvin tunnettu ja pidetty ihminen paikkakunnalla. 1920-luvulla otetussa kuvassa tuntematon mies istuu Valtionhotellin mäellä Hotelli Finlandian vuokra-autossa. – Hemminkisen kuvissa on tavallisia ihmisiä luonnollisissa tilanteissa, ne eivät ole mitään ajalle tyypillisiä pönötyskuvia.. Anni Hemminkisen omakuva on 1910-luvun lopulta. . Osa Hemminkisen lasinegatiiveista on kärsinyt kosteudesta, mutta vauriot tuovat kuviin myös viehättävää patinaa. Monessa tapauksessa näin olikin. Ihmisiä vauvasta vaariin, rikkaita ja köyhiä, perhejuhlia, kaveriporukoita leikkimässä, harrastustoimintaa, henkilökuntia, matkailijoita, lypsyporukoita ja jopa rakennustyömaita ja ajalle tyypillisiä kulkuneuvoja
”Ystäväpiiri muistaa kaivaten ruumillisessa raihnaudessaankin loppuun asti henkisen vireytensä säilyttänyttä nöyrää ja valoisaa lähimmäistään”, muistokirjoituksessa todetaan. Tuntematon nainen kirjoineen järven rannalla. Hemminkinen tunnettiin seurallisena ja iloisena ihmisenä, joka mielellään auttoi ihmisiä miten parhaiten taisi. Hänet tunnettiin seurallisena ja iloisena ihmisenä, joka mielellään auttoi ihmisiä miten parhaiten taisi. Viholaiset asuivat Laatokan Karjalassa vuosina 1931–1937 ja palasivat sitten Punkaharjulle, jossa Anni jatkoi valokuvaamista. Hän myös perusti Valokuvaamo Hemmingin, jonka toimintaa hän jatkoi vuosina 1910–1915 synnyinseudullaan. Kiertävänä valokuvaajana hän oli naisena jokseenkin poikkeus: yleensä 1900-luvun alkupuolen kyläkuvaajat olivat miehiä, sillä kuvauskalusto oli raskasta ja sen kuljettaminen työlästä. Tuntemattomat miehet metsässä. Hemminkinen kuvasi ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Hemminkinen avioitui 50-vuotiaana itseään 25 vuotta nuoremman suutari Jalmari Viholaisen kanssa. ANNI HEMMINKINEN (1879–1966) syntyi Laatokan Karjalassa. Vuonna 1908 hän muutti Hämeenlinnaan ja toimi siellä valokuvaamon sivuliikkeen hoitajana. Hemminkinen muutti Punkaharjulle vuonna 1915 ja ryhtyi paikalliseksi ”hovikuvaajaksi”. IHMISIÄ HARJULLA – PUNKAHARJUN HOVIKUVAAJA ANNI HEMMINKINEN NÄYTTELY SUOMEN METSÄMUSEO LUSTOSSA JA HOTELLI PUNKAHARJUSSA 6.1.2019 SAAKKA.. 56 | Antiikki ja taide URA PÄÄTTYI TULIPALOON . Anni kuoli Punkaharjulla hieman alle 87-vuotiaana. Ura valokuvaajana päättyi kotitalon ja kuvauskaluston tuhoutumiseen tulipalossa vuonna 1951. Paitsi valokuvaaja, hän oli myös taitava ompelija ja tienasi leipänsä osittain käsityöläisenä
Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 37€ • ulkomaisiin tilauksiin postituslisä • postituskulut ulkomaille tilattaessa 18 € / vuosi Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. tilaukset@karprint.. Tilaajapalvelu Puh. 09 413 97 300 Lehti antiikin ja taiteen ystäville. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Lehdessä haastatellaan kotimaan ja kotiseutunsa historiasta kiinnostuneita arjen ja juhlan aarteiden keräilystä ja kunnostamisesta innostuneita harrastajia. Puh. Määräaikaistilaus 12 kk (6nroa) 42€ Voit tilata lehden digitaalisena osoitteesta www.lehtiluukku.. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet, taidekeräilijät ja mesenaatit. TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy An tiik ki ja taid e Info AT So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I Tilaaja tai lahjalehden saaja Lahjatilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin % Ka rp rin t m ak sa a p os tim ak su n Käytä palvelukorttia, kun r Tilaan Antiikki ja taide -lehden ___/___ 20___ alkaen r itselleni r lahjaksi r Kestotilaus r Määräaikaistilaus 12 kk r Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Antiikki koko laaja-alaisuudessaan on Antiikki ja taide -lehden sisällössä keskiössä. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Antiikki ja taide -lehti avautuu myös jokaiselle suomalaisen arjen historiasta kiinnostuneelle. (09) 413 97 300 Tilaa netissä tai sähköpostilla Tilaushinnat www.antiikkijataide.. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. • Tilaat lehden itsellesi tai lahjaksi • Muutat tilauksesi kestotilaukseksi Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. tilaukset@karprint.. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen)
Lasipalatsin klassinen 590-paikkainen elokuvateatteri Bio Rex tarjoaa mahdollisuuden järjestää poikkitaiteellista toimintaa sekä elokuvafestivaaleja. Kuva: Amos Rex Lasipalatsi on tuttu kohde Helsingin-kävijöille. Tunnelmallisine lämpiöineen Bio Rex on myös vuokrattavissa erilaisia tilaisuuksia varten. Taidemuseon rakentamisen yhteydessä suojeltu Lasipalatsin rakennus on samalla palautettu takaisin aiempaan loistoonsa. Kuva: Amos Rex. JKMM-arkkitehtien suunnittelema taidemuseo on vaikuttava kokemus. V Amos Rex – ainutlaatuinen taidemuseo Kaupunkikulttuurin kohtauspaikka Helsingin ydinkeskustassa on avattu arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo, kaupunkikulttuurin uusi kohtaamispaikka. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus tuottavat elämyksiä ja yllättäviä kohtaamisia. Taidemuseo Amos Rexin näyttelyohjelmisto koostuu uusimmasta ja usein teknisesti kokeilevasta nykytaiteesta, 1900-luvun modernismista sekä muinaisista kulttuureista. Amos Rexin ytimessä ovat helposti muunneltavissa olevat näyttelytilat sekä lapsille ja nuorille suunnattu taidepaja. 58 | Antiikki ja taide uonna 1936 Helsingin keskustaan rakennetussa Lasipalatsissa sijaitseva uusi taidemuseo Amos Rex käsittää maanalaiset näyttelytilat, elokuvateatteri Bio Rexin sekä Lasipalatsin aukiolla näyttelytilan kattona kumpuilevan tapahtuma-aukion
Se myös määrittelee taiteen olemuksen vuorovaikutteisena tapahtumana ja mahdollistaa taideyleisön yhteisen kokemuksen, Amos Rexin johtaja Kai Kartio sanoo. Amos Rex täydentää oivallisesti Helsingin keskustan kulttuurikeskittymää, sijaitseehan se Ateneumin, nykytaiteen museon Kiasman, Helsingin taidemuseon, uuden Musiikkitalon, Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon, Kansallismuseon sekä piakkoin avattavan Suomen suurimman kirjaston Oodin välittömässä läheisyydessä. Ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. Esimodernista japanilaisesta taiteesta ponnistaen teamLabin digitaaliset työt yhdistävät lännen ja idän tilakäsityksiä. NÄYTTELY TOKIOSTA Amos Rexin ensimmäisestä näyttelystä vastaa Tokiossa toimiva vuonna 2001 perustettu taiteilijaryhmä teamLab. Amos Rex Mannerheimintie 22–24, 00100 Helsinki TEKSTI: TIMO ELO MAANALAISTA TOIMINTAA Arkkitehtitoimisto JKMM:n suunnitteleman taidemuseon yli 2 000 neliön uudisosa on rakennettu Lasipalatsin aukion – entisen linja-autoaseman – alle. Se on noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä, joka 590-paikkainen elokuvateatteri Bio Rex vie katsojat elokuvan maailmaan. Amos Rexin edeltäjä, Amos Andersonin taidemuseo, toimi Helsingin Yrjönkadulla vuosina 1965–2017 taiteen tukijana tunnetun kustantajan Amos Andersonin (1878– 1961) entisessä kotija toimistotalossa. . Helsingin pormestari Jan Vapaavuori puolestaan toteaa uuden taidemuseon tukevan Helsingin pyrkimyksiä maailmanlaajuisessa kilpailussa kulttuurin ja taide-elämän rintamalla. Taiteilijaryhmä pyrkii muun muassa tutkimaan informaatioajan inhimillistä käyttäytymistä vaalien vuorovaikutusta ja yhdessä luomista haastaen samalla tavanomaisia käsityksiä taiteesta. Kuva: Amos Rex. teamLab edustaa hienosti näistä ensimmäistä, Kartio sanoo. – Amos Rexin lähtöajatuksena on luoda tila, joka ottaa huomioon taiteen muutoksen ja sen muuttuvat välineet. Kolme sisällöllistä tukijalkaamme ovat kokeileva teknisiä innovaatioita soveltava nykytaide, 1900-luvun modernismi sekä muinaiset kulttuurit. Katsojalle avautuu uusi yhteinen tila, jossa on mahdollista antautua universaalien teemojen, luovuuden, leikin, tutkimuksen, kauneuden, elämän ja liikkeen kokemuksille. – Olemme ylpeitä saadessamme avata Amos Rexin teamLabin näyttelyllä, josta osa on kohdistettu erityisesti lapsille ja lapsenmielisille. Suunnittelun lähtökohtana ovat olleet mahdollisimman joustavat nykytaiteen tarpeisiin muuntautuvat tilat. Kuva: Amos Rex Esimodernista japanilaisesta taiteesta ponnistaen teamLabin digitaaliset työt yhdistävät lännen ja idän tilakäsityksiä. Antiikki ja taide | 59 koostuu taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista ja kirjailijoista. Amos Rex on yksityinen taidemuseo, jonka rakentamisen ja toiminnan rahoittaa Amos Andersonin perustama yleishyödyllinen yhdistys Föreningen Konstsamfundet. Kuva: Amos Rex Bio Rex’in tyylikkäät aulatilat kutsuvat viihtymään. – Amos Rexin avaus on suuri tapahtuma Helsingin kulttuurielämässä. Taidemuseon suunnittelu alkoi vuonna 2013 ja rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 2016. Taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikkana Amos Rex vahvistaa Helsingin asemaa eurooppalaisena kulttuurikaupunkina
Kuva Cristian Capasso.. Oman työni kautta haluan luoda mielikuvaa, miten näitä esineitä voi konkreettisesti käyttää. Visuaalisella inspiraatiolla ja käytännönläheisyydellä haluan luoda mielikuvaa, että nämä kaikki ovat yhteen laitettavissa. On turha pelätä designklassikon tai antiikkiesineen käyttöä. VALOA SYKSYYN Kohti syksyä mentäessä kotiin halutaan panostaa ihan uudella tavalla. Kesällä sisustus on yleensä kevyempää ja sisustukseen tai kattaukseen liittyvät hanEri aikakausia voi yhdistellä ennakkoluulottomasti Vintagesta ripaus ylellisyyttä Vintage-sisustusta on vaikea määritellä tarkasti. – Olen kasvanut antiikin parissa koko elämäni. Tärkeämpää on kuitenkin, miten asioita yhdistellään. – Vaikka joku esine olisi varsinainen aarre, niin käyttöä vartenhan lähestulkoon kaikki esineet ovat aikoinaan luotu. Menneiden aikojen kiehtovia tavaroita voi kuitenkin yhdistellä sisustuksessa ja kattauksessa ennakkoluulottomasti. Syksyiset sävyt voivat olla osa kattausta niin astioiden, kukkien kuin tarjoilujenkin osalta. Ulottuvuudet voivat olla aika laajojakin, ja yhteneväisyyksiä voi löytää pienistäkin sisustuksen yksityiskohdista, Vintage Style Events HKI:n Amanda Kääriäinen kertoo. Havahduin siihen, että on tosi paljon herkullisia esineitä, jotka tunnetaan tietyissä piireissä ja niitä hankitaan tai peritään. Kääriäisen myymälästä Helsingin Kalliosta löytyy eri aikakausien vintagea, mutta myös paljon antiikkia. – Sisustuksessa ei ole enää niin kiveen hakattua, että kaiken pitäisi olla joltain tietyltä aikakaudelta. On sitten kysymys 50 tai 100 vuotta vanhasta huonekalusta tai vain second handina ostetusta kivasta ja käytännöllisestä esineestä. 60 | Antiikki ja taide E ri aikakausia voi yhdistellä rohkeasti toisiinsa, oli kyse sitten kattauksesta, kodinsisustuksesta tai liiketilasta
Tarjottimen aterimet ja ottimet on tuotu Helsinkiin Lontoon antiikkitoreilta. – Mitään varsinaista valtatrendiä ei ole, mutta asiakkaiden hankinnat toistuvat usein vuodenajoittain. Syksyllä kaivetaan esille kynttilänjalat ja pöytävalaisimet, koska valo on keskeinen asia, kun huomataan, että ulkona alkaa hämärtyä. Viinilaseihin on hiottu jugend-kuvio.. Syksyllä mietitään, miten kotiin saadaan syystunnelmaa. Kuvassa muun muassa kakkuhaarukoita, pieniä lusikoita, kala-aterimia, erilaisia ottimia ja suolalusikoita. Itse olen hurahtanut täysin samettiin. Erilaiset ottimet voivat toimia kattauksen kiinnostavina yksityiskohtina. Kuvan lautaset ja vadit ovat Arabian ja osin englantilaista tuotantoa. – Tekstiileillä haetaan sisustukseen kotoisuutta, lämpöä ja pehmeyttä, Amanda Kääriäinen toteaa. – Sisustuksia on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Kuva Cristian Capasso. Lämpimät luonnonmateriaalit, kuten villa, ovat suosittuja. Antiikki ja taide | 61 TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: AMANDA KÄÄRIÄINEN kinnat liittyvät kesämökkiin tai tuliaisiin. Itse pidän runsaasta sisustuksesta. Siinä on lämmin pinta ja kiva tekstuuri. Serviettirenkaita voi kerätä omaan kokoelmaan yksi kerrallaan. Kääriäisen mukaan kyse on ennemminkin omasta persoonallisuudesta. Eri kuosit ja mallit sopivat kauniisti yhteen, kun värimaailmat toimivat. Muutaman viime vuoden aikana ryijyt ovat nousseet esille sisustuksessa. – Niillä saadaan luotua helposti erilaista tilan tuntua. Kuva Cristian Capasso. Syksyn tullen ihmiset hankkivat myös uusia päiväpeittoja ja tyynyjä. RUNSASTA TAI MINIMALISTA Ei ole mitään sääntöä siinä, pitääkö sisustuksen olla runsas vai minimalistinen
Vahvassa suosiossa Kuvan Lontoosta ostettu otinhaarukka soveltuu monenlaiseen tarjoiluun. Pöytäkynttilät näyttävät kauniilta pienten tina-astioiden päällä. – Kattauksessa itseäni puhuttelee runsaus. – Senkin voi tehdä valtavan monella tavalla. ARJESTA ERITYISEMPÄÄ Kääriäinen on huomannutkin alalla, että ammattilaiset eivät myy pelkkiä esineitä, vaan mielikuvaa, miten esineitä voi käyttää ja yhdistää omaan sisustukseen. Vuosien varrella syntynyt patina luo osan tarjoilun tunnelmasta. Lomonosovin kupit ovat laadukasta ja ohuen ohutta posliinia. Värien lisäksi myös materiaaleilla saa aikaiseksi tunnelmaa. Minimalisointi ei välttämättä ole enää tällä hetkellä se juju sisustamisessa. Tärkeämpää on kuitenkin rakentaa itselle oma väripaletti, joka palvelee omaa makua. Tarjottavat saadaan tosi näyttävästi esille vanhoihin astioihin. Näin syksyn tullen sen tummemmat sävyt kiehtovat enemmän kuin raikkaat ja räväkät. – Mikäli värejä käytetään runsaasti, kannattaa katsoa, että ne istuvat kauniisti keskenään. Eläminen saa näkyä kotona, eikä ihan kaikkea tarvitse piilottaa katseilta. Olen aina ollut muun muassa shampanjacoolereiden puolestapuhuja. Amandan kotona yhdistyvät eri aikakausien esineet. – Syksyn iltojen hämärtyessä teekuppien myynti kääntyy selvään nousuun, kertoo Amanda Kääriäinen.. Kauniilla, käytännöllisillä esineillä saa kokonaisuudesta tehtyä hieman odotettua spesiaalimman. Jokaiselle vuodelle on sisustuksen ja pukeutumisen trendivärit. OMA VÄRIPALETTI Sisustuksessa saa ja pitääkin olla värejä. Ennenhän niitä oli mummolassa isot pinot kaapeissa, eikä niitä koskaan käytetty. – Yhdessä syömisessä ollaan menossa selkeästi siihen suuntaan, että ruoka tarjoillaan isoilta vadeilta, joista kukin saa ottaa mieleistään syötävää. Esimerkiksi kattauksesta saa mielenkiintoisemman ja leikkisämmän yhdistämällä rohkeasti eri aikakausien esineitä toisiinsa. Arjesta saa tehtyä erityisempää, kun kauniit esineet otetaan rohkeasti käyttöön. Tai räväkästi tai hillitysti, miten kukin haluaa, Kääriäinen nauraa. Tuoli on Ilmari Tapiovaaran Pirkka, maalaus Jari Hepokorven ja vaaterekki toimii niinikään sisustuselementtinä. – Esineiden säästely ja kaappien kätköihin hautaaminen ei ole tarpeen, ellei kyseessä ole erityisen harvinainen keräilyesine. monet asiakkaat ovat muun muassa ihastelleet kuinka vanhoja Ruska-astioita voi yhdistellä kattauksissa tai käyttää sisustuksessa yksityiskohtina. Toisaalta hyvinkin pienellä kikkailulla saa aikaiseksi näyttävän sisustuksen. – Kyse ei ole ainoastaan siitä, että esine on esillä, vaan mikä fiilis siitä voi tulla, Amanda Kääriäinen toteaa. – Omassa henkilökohtaisessa väripaletissani vihreä on ikuinen suosikkini. Kuvan puinen korurasia on löytynyt Lillen katutorilta. 62 | Antiikki ja taide Värit saavat olla herkullisia, mutta hyvin hallittuja
Nyt hankitaan astioita, jotka miellyttävät omaa silmää, eikä ole niin vaarallista, vaikka kaikki eivät ole samanlaisia. – Erityisesti kaupunkien pienissä kerrostaloasunnoissa on rajalliset säilytystilat, joka on aiheuttanut sen, ettei enää pitkään aikaan ole hankittu suuria astiastoja tai lasistosarjoja. Täydellinen lahjaidea laatua arvostavalle. Tietysti muutto asunnosta toiseen voi aiheuttaa sen, että esineistä on joskus luovuttava, mutta hankinnat kannattaa tehdä niin, että rahat eivät ole niissä hukassa, Amanda Kääriäinen vinkkaa. Ihmiset arvostavat huonekaluissaan puuta. Tärkeämpää on hankkia ratkaisuja, jotka toimivat useammassa eri käyttötarkoituksessa. KERAMIIKKA NOUSUSSA Kattaukseen on tullut vahvasti keramiikka, jota käytetään rohkeasti vanhojen ja laadukkaiden astiastojen ja lasien kanssa. Vanhat rintaja hattuneulat tulevat kauniisti esille tummaa samettia vasten. Vanhat valokuvat ovat kaunis ja ajaton sisustuselementti. Champagne-coolerit lukeutuvat kattauksen ajattomiin ja näyttäviin klassikoihin. Luonnonmateriaalit pitävät pintansa vuodesta toiseen. – Kyllä jokainen meistä tietää, mistä esineestä tulee hyvä fiilis ja mistä ei. Määrätyistä puulajeista tehdyt huonekalut ovat arvokkaampi kuin toiset. – Sisustus nähdään enemmän kokonaisuutena, joka saakin elää ja kehittyä. . Kääriäinen arveleekin, että kertaheittoista kokonaisen sisustuksen uusimista ei enää harrasteta. näyttää olevan edelleen messinki, joka sopii syksyisiin valaisimiin ja kynttilänjalkoihin. Kuva Cristian Capasso. AMANDA KÄÄRIÄINEN YRITTÄJÄ, VINTAGE STYLE EVENTS HKI KALLION KAUPPA, KAARLENKATU 10, HELSINKI PUNAVUOREN SHOWROOM, ANNANKATU 11, HELSINKI WWW.VSEHKI.FI FACEBOOKISSA: VINTAGE STYLE EVENTS HKI INSTAGRAMISSA: @VSEHKI Arjesta saa tehtyä erityisempää, kun kauniit esineet otetaan rohkeasti käyttöön.. Niitä voi sitten täydentää oman fiiliksen ja mielen mukaan pienemmillä yksityiskohdilla, Amanda Kääriäinen toteaa. – Eri metallejakin voi rohkeasti yhdistellä keskenään. Tänä päivänä rajojen rikkominen on täysin luvallista, Kääriäinen kannustaa. Vintage Style Events HKI:n asiakkaat hankkivat käytännöllisiä esineitä, joilla voi parhaassa tapauksessa olla useampia käyttötarkoituksia. Parhaat hankinnat kestävät aikaa tyylillisesti ja materiaalisestikin. – Hankintoja tehdessä ensisijaisena ajatuksena kannattaa ajatella, että esine tulee olemaan käytössä pitkään. SISUSTUS ON KOKONAISUUS Vaikka trendit vaihtuvat tänä päivänä joskus nopeallakin syklillä, se ei tarkoita sitä, että koko kodin sisustus pitäisi aina uusia. Kääriäinen korostaa kuitenkin, että sävy ja käsittely ovat tärkeämpiä asioita omaa sisustusta suunniteltaessa. – Tai vaihtoehtoisesti ihan joitain yksittäisiä pieniä esineitä, joiden myötä saadaan luotua iloa joka ikiselle arkiselle hetkelle. Kääriäisen mielestä onkin vaikea ymmärtää, että mikäli ihminen pitää vaikka viidestä eri elementistä, etteivätkö ne toimisi yhdessäkin
Ikonit maalasi italialaisvaikutteiseen tyyliin pietarilainen taidemaalari, akateemikko Pavel Šiltsov (1820–1893)katedraalin valmistumisvuonna 1868. 64 | Antiikki ja taide spenskin ikonostaasissa on 22 kankaalle öljyvärein maalattua ikonia, mikä oli tavallista 1800-luvulla. Ikonostaasin puurakenteinen, taidokkaasti koristeleikattu, kultauksin ja maalatuin yksityiskohdin U Uspenskin ikonostaasi kunnostetaan ja kullataan 150-vuotias katedraali Uspenskin katedraalissa on aloitettu seitsemän vuotta kestävä kirkon etuosassa olevan ikoniseinän eli ikonostaasin perusteellinen kunnostus ja kultaus.
Se mikä on säästettävissä säästetään. Kirkkosalista katsottuna kuninkaan ovien oikealla puolella on kuvattuna toinen kirkon pääikoneista – Kristus Kaikkivaltias. Alimmassa rivissä ovat kirkon pääikonit, jotka muodostavat perustan ikonostaasille. – Ikonostaasilla onkin ikänsä ja suurikokoisuutensa ohella erityistä kulttuurihistoriallista merkitystä siksi, että se lienee ainoa nykypäiviin säilynyt taiteilija ?iltsovin maalaamista ikonostaaseista. Uutta kultausta lisätään sinne, mistä vanha on kulunut pois, kultaajamestari Harri Virtanen Kultausja kehysliike Virtanen Ky:stä kertoo. Ikonit maalasi italialaisvaikutteiseen tyyliin pietarilainen taidemaalari, akateemikko Pavel ?iltsov, kertoo taidehistorioitsija, FT Hanna Kemppi.. Ikonostaasia on nyt kunnostettu puolen vuoden ajan ja edessä on yhteensä seitsemän vuoden massiivinen urakka, jonka on määrä valmistua vuonna 2024. Keskellä ikonostaasia on juhlallinen kuninkaan ovi, josta käyvät vain piispat, papit ja diakonit jumalanpalveluksen aikana. Hänen teoksiaan on jonkin verran Venäjän museoissa, mutta muut Šiltsovin maalaamat ikonostaasikokonaisuudet ovat tuhoutuneet, taidehistorioitsija, filosofian tohtori Hanna Kemppi kertoo. Työn kustannusarvio on noin 700 000 euroa. Ikonostaasin lisäksi ikoneita on sijoitettuna eri puolille kirkkoa. Sen yläpuolella on Kristuksen taivaaseenastumisen ikoni, ja sivuilla neljä evankelistaa, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Ikonien konservointi tehdään Valamon luostarissa, mutta ikonostaasien muu kunnostus kuuluu työryhmälle, jossa on mukana kultausalan, maalausalan ja puusepänalan konservaattoriyritykset. Suurin osa korjataan paikan päällä telineiltä, koska se on liian suuri siirrettäväksi muualle. IKONIT KOLMESSA RIVISSÄ Ikonostaasin ikonit on järjestetty kolmeen riviin. Kuninkaan ovien vasemmalla puolella on kuvattuna toinen pääikoneista – Jumalansynnyttäjä. Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta / Katja Hagelstam Uspenskin katedraali täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Antiikki ja taide | 65 Kuninkaan ovien yläpuolella on toisinto Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta. Toinen ovi on periaatteessa valmis, ja toinen valmistuu tämän vuoden TEKSTI JOUNI SUOLANEN : koristeltu runko on valmistettu Pietarissa. – Pieniä osia otetaan irti, esimerkiksi kuninkaan ovet ovat nyt työhuoneella laitettavina. Ikoneja on kolmessa kerroksessa. Uspenskin katedraalin ikonostaasi ulottuu koko seinän yli. – Ikonostaasissa on 22 kankaalle öljyvärein maalattua ikonia. Katedraalin komeat kupolit kullattiin vuosina 2004–2007. – Uusimme vain kriittiset paikat. Kirkkoa aiotaan myös käyttää korjausurakan aikana normaalisti, jolloin seinän on hyvä olla paikallaan
Sitten sulautetaan vanhaan kullattuun pintaan uusi, ja koetetaan saada se hyvin lähelle samaa näköä, Virtanen selvittää. Kuvassa ikonostaasin yläosa.. Kaikki ovien pinnat käydään läpi, Virtanen kertoo. KULTA SAKSASTA Ikonostaasiin käytettävä kulta valmistetaan pienessä saksalaisessa Schwabachin kaupungissa. Kuninkaan ovista voivat kulkea vain piispat, papit ja diakonit – ja hekin vain jumalanpalvelusten aikana. Vertauksen vuoksi kannattaa kertoa, että kun katedraalin 13 kupolia kullattiin vuosina 2004 – 2007, niihin tarvittiin arviolta yhteensä yhden kultasormuksen verran 24 karaatin kultaa. Silloin tuhat 8 x 8 cm kultalehteä painoi ”peräti” 22 grammaa nyt käytettävän normaalin 16 gramman sijaan. Schwabachin alueella on useampia kultatehtaita. – Liituliimapohjusta on rapautunut ja se hilseilee pois. Äärettömän ohuessa lehdessä ei ole reikiä eikä ”laiskanpaikkkoja”. Kultaus on viimeinen vaihe. – Kulta on hyvälaatuista tavaraa. Ennen kultausta, muun muassa rapsutellaan maalikerroksia ja hiotaan uudelleen kullattavat kohdat. Ihmiset ovat lahjoittaneet seurakunnalle erilaisia koruja. 66 | Antiikki ja taide puolella. Kultaajamestari Harri Virtanen esittelee ikonostaasin keskiovien eli kuninkaan ovien kultauksia, joista toinen on jo uusittu. Tässä venäläisestä kohteessa on käytetty Virtasen mukaan paljon kiiltokultausta, missä puupohjalla ovat liituliimapohjusteet, ja kullan sideaineena on kananmunan valkuainen. Sen päälle ei voi tehdä korjausta vaan se täytyy ensin poistaa niiltä osin, mistä on pakko. Toinen vaihtoehto on öljykultaus, joka on kiiltokultauksen rinnalle tuleva mattaosio. Kultausja kehysliike Virtanen kultasi tuolloin kupoleista 11 kappaletta. . Siinä on liituliimapohjustusten päällä lakka, ja siinä kulta on kiinni mikstionöljyllä. Kun me tilaamme 10 000 lehteä, niin johonkin hotellin sisustukseen saudeihin saattaa mennä 100 000 lehteä, Virtanen vertaa. – Tämä ikonostaasi on työmäärältään huomattavasti suurempi, vaikka kupolitkin olivat isoja, Virtanen kertoo. Sitten tehdään uudelleen pohjustukset
Kirkko haluaa tuoda kauneimmat asiat Jumalan kunniaksi, ja ihmisille iloksi ja lohdutukseksi. Lisäksi kirkossa pidetään muun muassa erilaisia perhejuhlia. Neljän pylvään ja kattoholvien yhtymäkohtiin on sijoitettu apostolien kuvat. Ikonien konservointi tehdään Valamon luostarissa. Katedraali on sisustuksineen ja piha-alueineen ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaisesti suojeltu, kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Joka viikonloppu siellä pidetään jumalanpalvelukset. Holvien korkein huippu ja alttarin katto on maalattu siniseksi tähtitaivaaksi.. Akateemikko Gornostajev ei ehtinyt nähdä katedraalia valmiina, sillä hän kuoli rakennustöiden ollessa vasta aluillaan vuonna 1862. Kirkko haluaa tuoda kauneimmat asiat Jumalan kunniaksi, ja ihmisille iloksi ja lohdutukseksi, kirkkoherra Markku Salminen toteaa. – Kirkko on meille tärkeä ja keskeinen tapahtumien paikka. – Rappaamattomissa julkisivuissa on romaanisia pilastereita ja kaaria, pyörökaari-ikkunoita, harkotuksia ja ristireliefejä. Valtioneuvos Jakov TŠernyscheff, joka toimi katedraalin rakennusurakoitsijana, kustansi yksinään kymmenesosan koko katedraalin rakennusvaroista. Antiikki ja taide | 67 Neljä massiivista, yhdestä kivestä veistettyä doorilaistyyppistä pilaria kannattelee halkaisijaltaan kymmenmetristä keskusholvia ja koristeellista kattoa. Julkisivuja varten valmistettiin tasalaatuisia tiiliä Leppäkosken tehtaassa Janakkalassa, Kemppi kertoo. JS. Hän käytti muun muassa käsittelemätöntä punatiilipintaa, joka on tunnusomainen Uspenskin katedraalille, mutta joka ei ollut 1800-luvun puolivälin venäläisessä kirkkoarkkitehtuurissa tavanomaista, FT Hanna Kemppi kertoo. Lisäksi katedraaliin kuuluu kellotorni, joka yhdistyy rakennukseen kallionrinnettä myötäilevän porraskäytävän avulla. Kirkossa on aktiivinen seurakuntaelämä. AKTIIVINEN SEURAKUNTAELÄMÄ Uspenskin katedraali toimii nykyisin Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja Helsingin hiippakunnan pääkirkkona, ja samalla se on Suomen ortodoksisen kirkon pääkatedraali, kun arkkipiispanistuin siirrettiin tänä vuonna Kuopiosta Helsinkiin. Hänen apunaan toiminut arkkitehti ja taidemaalari Ivan Varnek jatkoi työt loppuun. Vanhalle bysanttilaiselle ja venäläiselle kirkkoarkkitehtuurille ominaisesti katedraalin pohjan perusmuoto on neliö, jonka sisäpuolelle hahmottuu tasavartinen risti. Kirkko on aina palvellut yksittäistä ihmistä, jolla on hengen palo ja jano, Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen muistuttaa. – Kirkko on meille tärkeä ja keskeinen tapahtumien paikka. . Keisariperhe tuki rakennustöitä merkittävällä summalla, mutta myös seurakuntalaisten rahalahjoitukset olivat olennaisia. Kellotorni muodostaa myös katedraalin talvisisäänkäynnin eteisen, Kemppi toteaa. Hän kehitteli kansallisromanttista, niin kutsuttua venäläisbysanttilaista tyyliä. Jokainen pilari on tehty yhdestä käsitellystä ja kiillotetusta graniittilohkareesta. – Uspenski on osa koko Suomen aineellista ja henkistä kulttuuriperintöä, ja kertoo osaltaan väestömme ja sen kulttuurin monimuotoisesta rikkaudesta. Erityistä oli myös uusiokäytetyn materiaalin määrä: suurin osa rakennustiilistä hankittiin Oolannin sodassa räjäytetystä Bomarsundin linnoituksesta Ahvenanmaalta. Katedraalin käyttöön vihkimisen toimitti silloisen Pietarin hiippakunnan apulaispiispa, Viipurin piispa Paavali 25.10.1868 – Katedraalin rakennustyöt olivat Suomen oloissa poikkeuksellisen suuret ja vaativat. Kirkko elävä tapahtumien keskus n Kun 40 vuotta aiemmin perustetun ortodoksisen seurakunnan väkiluku kasvoi vähitellen, Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingin empirekeskustassa kävi ahtaaksi, ja haluttiin rakentaa uusi ja kookkaampi kirkko. Holvien korkein huippu ja alttarin katto on maalattu siniseksi tähtitaivaaksi. Nykyinen katedraalin sisustus on vähitellen lähes 150 vuoden kuluessa muotoutunut, eri-ikäisten esineiden muodostama kokonaisuus, jossa näkyy myös Suomen ortodoksisen kirkon viime sotien jälkeinen historia. Uspenskin katedraali valmistui Helsingin ortodoksisen väestön pääkirkoksi edustavalle paikalle Katajanokan korkealle kalliolle 150 vuotta sitten vuonna 1868. Ristin keskuksen yläpuolella kohoaa avara keskuskupoli, jota peittää jyrkkä telttakatto. NELJÄ PILARIA KANNATTELEE Uspenski on tontillaan perinteiseen tapaan niin, että rakennuksen pääsisäänkäynti on lännessä ja alttaripääty on kohti itää. Kirkkolaulu on keskeinen osa jumalanpalvelusta. – Arkkitehti Gornostajev oli perehtynyt sekä Pohjois-Venäjän puuarkkitehtuurin että Venäjän ja Bysantin kirkkoarkkitehtuuriin. Kemppi kertoo, että sisäseinät on rapattu ja koristettu ristija tähtiaiheisella ornamentiikalla. Samalla katedraali on myös yksi tärkeimmistä Helsingin matkailukohteista, johon tutustuu vuosittain satojatuhansia kävijöitä, Kemppi toteaa
Ruiskumestarin talo on vähintään 200-vuotias. Päärakennus oli maalattu punamullalla, mutta Wickholmin ostaessa talon se oli jo maalattu okrankeltaiseksi. Kuva: Maija Astikainen Ruiskumestarin talon keittiön hellaa lämmitetään edelleen vanhaan malliin. 68 | Antiikki ja taide A lexander Wickholm toimi Kristianinkadulle muuttaessaan kaupungin palokalustosta huolehtivana ruiskumestarina, mistä saatiin idea museon nimeen. Piharakennusta on käytetty saunana, leivintupana ja asuinhuoneina. Ruiskumestarin talo esittelee 1860-luun arjen historiaa, virkaPienporvaristo ei asunnoilla pröystäillyt Viehättävä Ruiskumestarin talo Helsingissä on säilynyt vain harvoja puisia 1800-luvun asuintaloja. miesperheen asumista ja kotielämää. TALON PIHARAKENNUS oli pitkään sisäilmaongelmien vuoksi suljettuna. Ruiskumestarin talo on osa Helsingin kaupunginmuseota. Kuva: Maija Astikainen. Puinen Ruiskumestarin talo sijaitsee Kruununhaassa, kivikaupungin keskellä. 1970-luvulla tehty moderni remontti ja kivijalan vieressä kasvanut vaahtera olivat aiheuttaneet taloon kosteusvaurioita. Kiinteistöön kuuluu yksikerroksinen päärakennus ja piharakennus, Aiemmin tontilla oli myös talli, navetta sekä vaunuja puuvaja, mutta rakennukset purettiin vuonna 1905 ja niiden tilalle rakennettiin kolmikerroksinen kivitalo
Alexander Wickholm toimi tuolloin ruiskumestarina ja vastasi muun muassa kaupungin palokalustosta ja nuohouksen valvonnasta. Tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta vuonna 1818 se on ollut jo paikoillaan. Yksi Helsingin paloasemista sijaitsi tuolloin osoitteessa Konstantinkatu 12 b / Vironkatu 2. Kuva: Maija Astikainen Kahvittelu oli jo 1800-luvulla osa porvariselämää. Rakennukset kertovat omaa vahvaa tarinaansa menneestä elämänmuodosta. Toukokuussa 2016 Sederholmin talossa avautui Lasten kaupunki osana uutta Helsingin kaupunginmuseota. Ainoana onkin nykyaikaan säilynyt Ruiskumestarin talo. Uuden suuren ja ajanmukaisen paloaseman Helsinki sai vasta vuonna 1891, kun Erottajan kaunis asema valmistui. Jokaisessa huoneessa on tulisija. . Helsingin menneisyys tulee tutuksi leikkien ja yhdessä puuhaillen. Eteisen ja keittiön seinät on roiskemaalattu, salissa ja keittiökamarissa on maalatut tapetit ja pihakamarissa painetut, ”ranskalaiset” tapetit. Silloinen Helsingin muinaismuistolautakunta palkkasi valokuvaaja Signe Branderin tallentamaan muuttuvaa kaupunkia. Branderin vuosina 1907–1913 kuvaamat 907 lasinegatiivia ovat samalla kaupunginmuseon valokuvakokoelmien perusta. Kristianinkadun talot annettiin vuokralle. Ruiskumestarin talossa voi eläytyä menneen ajan arkeen ja asumiseen pikkuvirkamiehen kodissa 1860–70-lukujen LASTEN KAUPUNKI n SENAATINTORIN kulmalla Helsingin vanhimmissa kortteleissa sijaitsee siniharmaa Sederholmin talo, joka valmistui vuonna 1757. Vaatimattoman puutalon pikkuisessa salissa on muodikas trumpettisohva ja komea pietarilainen kirjoituslipasto, mutta keittiössä roikkuvat reikäleivät katossa ja nurkassa on kirnu. Lasten kaupunkiin on aina vapaa pääsy, kuten myös Ruiskumestarin taloon. RUISKUMESTARIN TALO, KRISTIANINKATU 12, HELSINKI Ruiskumestarin talon saliin on sijoitettu ajanmukaisia huonekaluja. AIKAKONE, ALEKSANTERINKATU 1 Kruununhaassa. Kahvipannulla oli kokoa. Kuistia ei tuolloin vielä ollut. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO. Kahvit juotiin salissa, kirjoituslipasto, tyylikäs sohvakalusto ja kahviastiasto ja olivat tärkeitä sisustuselementtejä. Talon huonejärjestys on säilynyt ennallaan, mutta ulkoseinät oli alun perin punamullattu ja talossa oli aumakatto. LASTEN KAUPUNKI, ALEKSANTERINKATU 16 AIKAKONE n HELSINGIN kaupunginmuseoon kuuluu myös aikakone, jossa voi matkata 1900-luvun alkupuolelle. Antiikki ja taide | 69 Keväällä 2016 talon runko korjattiin perinteisiä hirsirakennusmenetelmiä noudattaen. Vuonna 1863 perhe muutti raatihuoneelle, jonka vahtimestariksi Alexander Wickholm pääsi. Wickholmin perheeseen kuuluivat myös Erika-vaimo sekä lapset Augusta, Alexander ja Frans. Vaikka Ruiskumestarin talo tuntuu meistä melko vaatimattomalta, oli se aikanaan asuinalueensa parhaimmistoa. Perheen tulot eivät olleet suuret, mutta säädynmukaisesti haluttiin käyttäytyä. Seinille on palautettu 1800-luvun tyyliset pintakäsittelyt, joiden mallit on löydetty talon seinien aiemmista kerrostumista. Pääosin pienporvarit, käsityöläiset ja pikkuvirkamiehet rakensivat kodeikseen vaatimattomia puutaloja karun Siltavuoren rinteille, silloisen Helsingin syrjäiselle pohjoislaidalle. Lattiat ovat leveää lankkua, katot ja ovenpielet ovat herttaisesti vinossa. Talon rakennutti merimiehen leski Christina Wörtin. Lasten kaupungissa leikki-ikäiset ja heidän seuralaisensa pääsevät tutustumaan Helsingin historiaan itse kokeillen
Paula Söderholm esittelee ledvalon kirkkautta kristalleissa. KRISTALLIT SISUSTUKSESSA Kristallirouvassa on hyvä valikoima värittömiä ja värjättyjä Paula Söderholm myy säihkettä arkeen Kristallit ruokkivat mielikuvitusta Kristallilasista tehdään muun muassa juomalaseja, maljakoita, koriste-esineitä ja koruja. helsinkiläisen Kristallirouva Oy:n vetäjä Paula Söderholm kertoo. 70 | Antiikki ja taide H ienosti viistohiotuilla kristalleilla voi somistaa ja koristaa ravintoloiden sisustusta, kattausta, vaatteita, kampauksia tai puutarhaa – vain mielikuvitus on rajana. Kristallivalikoimaa.. Itselleni kristallit toimivat kuin kaleidoskooppi, kristallin prismat luovat alati muuttuvan kokonaisuuden. Kristallit voivat johdattaa mielikuvitusmaailmaan. Hänen valikoimansa on Pohjoismaiden laajimpia
Lyijyoksidi siis nostaa valon taitekerrointa. Syynä on lyijyn suuri atomipaino. Swarovskin tuotteet ovat keskimääräistä kirkkaampia ja monisärmäisimpiä, hionnan laadultaan parhaita. Kiviterapian mukaan vuorikidesykerö on oiva huoneen energeettinen puhdistaja pöydällä tai hyllyllä säilytettynä. Ihmiset osaavat etsiä luovia sisustusratkaisuja esimerkiksi feng shuin hengessä. TEKSTI: KLAUS SUSILUOTO. Antiikki ja taide | 71 KRISTALLIEN OMINAISUUKSIA n KRISTALLILASIN hyvät optiset ominaisuudet aiheutuvat hionnan lisäksi lasimassan suuremmasta tiheydestä. Tshekistä tulee hinta-laatusuhteeltaan hyviä esineitä kuten kristallihelmiä. Entisaikaan niissä kuvattiin metsästysretkiä, nyt aiheet ovat kevyempiä. – Työläitä ovat joskus sormenjälkien poistot, vaikka se onkin rutiinia. Aidoissa kristallikruunuissa on satoja osia. – Kristallia käytetään nykyään sisustuksessa melko paljon. n ERIKSEEN on luonnon omaa vuorikristallia, josta sanotaan, että se auttaa keskittymään. Kiinnikkeiden vaihto voi viedä aikaa, jos kyseessä on kristallikruunu. On sanottu, että kvartsikristallin pitäminen kädessä tuplaa bioenergisen kentän. Kvartsi on syvällinen sielun puhdistaja, kiviterapiassa se on mestariparantaja. kristalleja. Oikeanlaiset kiinnikkeet ovat tärkeitä, oli kyseessä kristallikruunu tai koru, joten niihin kannattaa panostaa. – Meillä on kristallituotteita usealta eri valmistajalta, joista tunnetuin on Swarovski. Tunnettu yritys on Preciosa. Väittämissä ei välttämättä ole totuuksia, mutta kauniit ihmiskäden tekemät kristallit ja luonnon kvartsikivet ovat kauniita ja voivat ruokkia mielikuvitusta. Yöksi tyynyn alle laitettuna vuorikristalli selventää unia, lisää vireyttä ja luo uusia ideoita. Energiahoidoissa vuorikristalleja laitetaan hoidettavan kehon ympärille. Kristallikvartsikappaleen voi ottaa käsien väliin ja yrittää päästä yhteyteen mieltään askarruttavien asioiden kanssa. Myös Jousimiehen aurinkomerkki liitetään tähän kiveen. Suomen Kultaseppien Liiton hyväksymän kiviluettelon mukaan vuorikide on toinen huhtikuun kuukaudenkivistä sekä Leijonan horoskooppikivi. Kissaihmisten oma tyynygobeliini. Yksi tuoteryhmä ovat kaappien ja lipastojen kristallivetimet. Myös Suomesta löydetään vuorikiteitä. KRISTALLIA KESKI-EUROOPASTA Kristallia tuotetaan paljon Itävallassa ja Tshekin tasavallassa eli entisaikojen Böömissä. VUORIKRISTALLI AUTTAA KESKITTYMÄÄN Ledvalot sopivat kristallivalaisimien kumppaneiksi. Gobeliineissa kuvataan usein eläimiä. Gobeliineissa on muun muassa tsekkitaiteilija Alfons Muchan teosten mukaelmia. Usein puhdistukseen riittää Fairy-liuos, tosin kristallikruunut esimerkiksi eivät paljon likaa kerää. Hyvälaatuiset vuorikristallit tulevat Brasiliasta, Englannista, Madagaskarilta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista. Luku on 207.2, peräti viisi kertaa suurempi kuin tavallisen kalkkipitoisen lasin. . Paula Söderholmin mukaan ei voi puhua kristallien uudesta tulemisesta, sillä kysyntää on monipuolisesti ja tasaisesti. Yksi tunnettu kristallinvalmistaja on itävaltalainen Schöler, joka valmistaa myös lyijyvapaita kristallituotteita. Itävaltalainen Daniel Swarowski perusti nimeään kantavan yrityksen vuonna 1895. Kristallirouva myös konsultoi, miten vanhoja kristalliesineitä kannattaa korjata tai puhdistaa
Olen myös halunnut käyttää veistoksissani vanhaa Lasitaiteilija Sini Majurin kerroksellinen ilmaisu Lasia pitää katsoa rohkeasti Lasitaiteilija Sini Majuri yhdistelee 100 vuotta vanhaa graaltekniikkaa, modernia 3D-teknologiaa sekä kerronnallista ilmaisua. Se on kahteen kertaan puhallettua lasia, jolloin lasikerrosten väliin voidaan laittaa kuva-aihe. Graalin malja liittyy varhaisissa kertomuksissa kuningas Atrhurin ja pyöreän pöydän ritarien tarinoihin. Kysymyksessä on salainen perinne tehdä lasia. Tekniikka on alun perin lähtöisin ruotsalaisesta Orrefors-lasitehtaalta, jossa se on kehitetty vuonna 1916 ranskalaisten A esikuvien mukaan. Origo.. – Olen halunnut käyttää töissäni päällekkäisiä kuvakerroksia, jotka työstän sipulimaisesti kerros kerrokselta. 72 | Antiikki ja taide uuritöinen ja haastava satavuotta vanha graal-tekniikka vaatii aikaa. Legendaarisesta Graalin maljasta nimensä lainannut menetelmä on taiteilija Sini Majurin erikoisuus. Sillä on kerrottu olevan muun muassa parantavia ominaisuuksia
Lasia pitää katsoa rohkeasti Sini Majuri haluaa panostaa kansainvälisyyteen. Ja heti lukion jälkeen lähdin saman tien opiskelemaan Lapin yliopistoon ja sitten Taideteolliseen korkeakouluun. – Lisäksi keräilijät ovat olleet erityisen kiinnostuneita Oiva Toikan veistoksellisista teoksista. Ihailen muun muassa 1900-luvun alun muotikuvia. – Tosin veli on kyllä seppä ja ukkini – äidin puolelta – teki aikoinaan rekiä sekä muun muassa kaikki huonekalut itse. Lapsena tein kattausesineitä ja kahvikuppeja sekä piirsin sarjakuvia ja suunnittelin vaatteita. – Piti myös ryhtyä pohtimaan, miten hallita suuria kokonaisuuksia ja säilyttää samalla oma tinkimätön laatu. Aika-näyttely on puhuttanut alan asiantuntijoita jo ennen avautumistaan. Tähän liittyy myös kiintymykseni vaatteiden suunnitteluun. Kuva: Heidi-Hanna Karhu. KIIREINEN VUOSI Kulunut vuosi on ollut kiireinen Sini Majurin saatua edellisenä vuonna Tokion design-messuilta 500:n kappaleen studiolasimallistotilauksen Alankomaihin. Sini Majurin uran lähdettyä nousukiitoon avuksi on tullut lasinpuhaltaja Kari Alakoski, joka aikoinaan on työstänyt myös Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan lasiveistoksia Iittalan lasitehtaalla. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI: TIMO ELO tekniikkaa ja löytää siitä jotakin raikasta ja ennennäkemätöntä. Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut luovuudesta. – Risteily toistuu vuosittain, jolloin amerikkalaiset lasinkeräilijät tulevat Eurooppaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Habatat Gallery järjestää elokuussa lasinkeräilijöille lasitaideristeilyn Eurooppaan, jossa Suomen päänäyttelykohteeksi Aika-näyttely on valittu. Täytyi omaksua uusi lähestymistapa muotoiluun sekä paneutua miettimään, miten pakata yksittäisiä suuria lasimääriä, ettei mikään esine poksahda matkalla rikki. – Aluksi valmistuin vaatemuotoilijaksi, mutta sittemmin Oiva Toikan lasiesineitä katsellessani palaset loksahtivat kohdalleen ikään kuin sattuman kautta hänen opettaessaan Taideteollisessa korkeakoulussa. OUTO LINTU Sini Majuri kertoo olleensa outo lintu omassa suvussaan, jossa taiteelliset lahjakkuudet ovat harvassa. – Keskityn siinä esittelemään uniikkeja lasiveistoksiani, jotka ovat herättäneet maailmalla kiinnostusta erityisesti omalaatuisen tekniikkansa vuoksi. Graal-tekniikan avulla käytän teoksissani muodikkaita naishahmoja. Tänä vuonna on tulossa peräti 200 lasitaiteen harrastajaa, jotka myös ostavat lasiesineitä kokoelmiinsa. Boat. He lentävät ensin Lontooseen, josta lähtevät risteilemään eri maihin. Rain.. Sini Majurin elokuussa avautuva Aika-näyttely on saanut osakseen laajaa huomiota. – Lasia alkoi yhtäkkiä lähteä rekkalasteittain maailmalle
– Aika-kertomuksen esineet poikkeavat aikaisemmista veistoksistani siinä, että niiden mittakaava on suurempi ja tekninen haastavuus on noussut materiaalin tutkimisen kautta. Näyttelyn filosofisena lähtökohtana on, että jokin hetki voi olla niin ainutlaatuinen, että se määrittelee koko ihmisen. LASITAIDETTA MAAILMALLA Sini Majuri haluaa panostaa kansainvälisyyteen. – Varsinkin avaruuteen, aikaan ja maailman syntyyn liittyvät tarinat ovat veistosten takana. Viidakko myös valittiin kiinnostavimpia nuoria muotoilijoita esittelevään Design Pier -näyttelyyn Hong Kongiin tänä kesänä. – Viime vuoden syyskuussa olin Ohiossa esittelemässä lasista puhallettua Kalevala-teosta. Niissä myös yhdistellään esimerkiksi Timo Sarpanevan aikoinaan kehittämää tikkuilma-tekniikkaa graaliin. Myös kaksi malliston prototyyppiä huutokaupattiin Bukowskin nykytaidehuutokaupassa Helsingissä. Olen yhdistänyt 100-vuotta vanhaan graaliin nykyteknologiaa, kuten 3D-tulostusta. – Hong Kongista sain kutsun New Yorkin Design-viikoille NYX Design-tapahtumaan, missä esittelin graal-tekniikalla toteteutun uniikin Rain-lasiveistokseni, jossa on useita päällekkäisiä kuvakerroksia paksun lasin sisällä. Sini Majurin Aika-lasikertomus pohjautuu karjalaisiin kertomuksiin. – Hong Kongissa oli ilo huomata keräiltävän designin olevan pinnalla. Sitä ymmärrettiin syvällisesti ja varsinkin esineen alkuperä ja sielu ovat tärkeitä. Opetin Ohiossa myös itse kehittämääni graal-tekniikan muunnosta Glass Axis -koulun workshopissa. – Viidakko-mallistoni maljakot ovat olleet japanilaisten mieleen. Vaikka itse esine painaisi 30 kiloa, se voi näyttää herkältä ja keveältä. Mallisto esiteltiin viisillä eurooppalaisilla muotoilumessuilla ja se kutsuttiin esimerkiksi Land Rover-autonvalmistajan kilpailuun sekä Designboom-muotoilulehteen sekä A-design Awardseihin. – Mielestäni olen onnistunut, kun ihmiset viettävät taiteen äärellä aikaa.. Vaikka veistokset ovat massiivisia, olen tavoitellut niihin herkkyyttä ja maalauksellisuutta. Sini Majuri on käynyt usein Japanissa, jossa suomalainen lasitaiteilija on otettu hyvin vastaan. 74 | Antiikki ja taide – Kun risteilylaivallinen lasinkeräilijöitä tulee Suomeen, on tärkeää saada heille välittymään lasin tekemisen perinne sekä omalaatuisuus. Joskus esineen varjo voi olla Eternity. Jokaiseen esineeseen on piilotettu optisia illuusioita, jotka näkyvät vain tietystä kulmasta katsoen. Lasi soveltuu hyvin juuri painottomuuden illuusion luomiseen. Kansainvälinen verkostoituminen on tärkeää, Sini Majuri sanoo. Hän onkin tehnyt töitään tunnetuiksi eri puolilla maailmaa. Veistoksessa kuvakerroksia on viisi, joten katsojan kiertäessä esinettä kuvat näyttävät liikkuvan arvaamattomasti. Olisi hienoa, että tapahtuma loisi myös pysyviä yhteistyöväyliä lasialan ihmisten välille. – Lasiveistoksissa minulle tärkeää on houkutella ihmiset katsomaan lasia rohkeasti
. Viidakko. Mielestäni olen onnistunut, kun ihmiset viettävät taiteen äärellä aikaa, kurkistelevat sitä eri suunnista. Nostavat lapsen olkapäilleen katsomaan veistosten sisään ja keskustelevat omista tulkinnoistaan. On ollut ilo huomata, että varsinkin suomalaisuus on ollut tärkeä arvo, johon etenkin Japanissa sekä Yhdysvalloissa on kiinnitetty huomiota. Antiikki ja taide | 75 tärkeämpi, kuin itse esine. Cell. – Taiteellisessa työssäni olen tähdännyt kansainvälisyyteen, koska uskon sen olevan tärkeää tulevaisuuden kannalta. – Joskus esineen varjo voi olla tärkeämpi, kuin itse esine. Something in the woods.. Uskon, että esineissäni ihmisiä kiinnostaa sekin, että ne ovat leikkimielisiä ja hulluttelevia sekä tavanomaisuudesta poikkeavia, Sini Majuri sanoo
Tämä näkyi myös Risto Vuorimiehen suunnittelemien vinyylilevyjen kansissa. Ennen musiikkivalokuvaajan hän opiskeli valokuvausta vuosina 1970–72 Ruotsissa Risto Vuorimies teki legendaarisen Hurriganesin kannen Rokkareiden kuvaaja – Tammikuun lopulla 1973 hyppäsin ensimmäistä kertaa Hurriganesien keikka-autoon, ja siitä se suomalaiseen musiikkielämään tutustuminen alkoi, musiikin monitoimimies Risto ”Ripa” Vuorimies kertoo. Kiersimme eskilstunalaisten kerrostalojen rappukäytäviä, soitimme suomalaisnimisten ovikelloja ja kerroimme, että haluamme kuvata suomalaisten elämää Ruotsissa, sanoo Vuorimies. Remu Aaltonen, Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen eli Hurriganes-yhtye esiintymässä Keimolassa 28.7.1973. Kuvattu Helsingissä Fleminginkadun ja Porvoonkadun risteyksessä modernissa kerrostalossa muusikoiden ystävän kotona. Kuva RV.. 76 | Antiikki ja taide 1 TEKSTI JA HAASTATTELUKUVAT KLAUS SUSILUOTO KUVAT RISTO VUORIMIES 960ja 70-luvuilla Love Records julkaisi valtavirrasta selvästi poikkeavia levyjä. Uusiin taloudellis-sosiaalisiin tilanteisiin tuli kuvajournalisminkin reagoida nopeasti. Petersenin valokuvausideologiaan kuului ”heittäytyä kuvattavien todellisuuteen”. – Opintojen päätteeksi minä ja Ben Kaila päätimme sukeltaa ruotsinsuomalaisten maahanmuuttajien todellisuuteen. – Valokuvia otettiin syksyllä 1972 kahden viikon aikana, ja itsenäisyyspäivänä samana vuonna järjestettiin aiheesta VanYksi versio Hurriganesin Crazy Days -levyn kansikuvauksesta 1975. Albert Järvinen oli vaihtunut kitaristi Ile Kallioon. Samalla Loven onnistui laajentaa mielenkiintoisesti suomalaista musiikillista kulttuuripohjaa. Edes salamaa ei hyödynnetty. – Opetus perustui luonnonvalon käyttöön. Ilmeni että iso osa suomalaisista oli melko hiljattain Ruotsiin muuttaneita siirtolaisia, joiden asumisolosuhteet saattoivat olla vielä aika alkeelliset. muun muassa Anders Petersenin johdolla. Kuva RV
Ensimmäisten kuvauskeikkojen joukossa oli muusikoiden valokuvausta. – Opimme kohtaamaan erilaisia kuvattavia, tilanteita, kuvausolosuhteita ja vallitsevia valoja sekä olemaan nopeita. Vuonna 1973 Vuorimies sai valtion valokuvataiteen palkinnon yhdessä Ben Kailan kanssa. Antiikki ja taide | 77 halla ylioppilastalolla Helsingissä näyttely. Muutettuaan takaisin Suomeen ei heitä tunnettu valokuvausja mediapiireissä. Näyttelyä pidettiin eräässä kommentissa ”puhuttelevana”. Hurriganesin Risto Vuorimies esittelee usein palkittua Roadrunner-albumin kansikuvaa, jossa muusikot istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä.. Valokuvakirja Siirtosuomalainen ilmestyi myöhemmin vuonna 1994 Mustan Taiteen julkaisemana. VALLITSEVAA VALOA Ruotsin Fotoskolan ei teknisesti tarjonnut laajempaa tietoa, mutta perusasiat opittiin hyvin. Kaila ja Vuorimies perustivat oman Saftra-nimisen valokuvaosuuskunnan, mikä auttoi jonkin verran saamaan näkyvyyttä ja toimeksiantoja. Siihen kävi tutustumassa myös presidentti Urho Kekkonen. Koulutuksesta oli paljon hyötyä
Roadrunner ei ollut tyypillinen Love-levy, sillä se laitettiin purkkiin Ruotsissa paremman studiotekniikan vuoksi. Kuva suomalaisten työläisten tauolta. 24.8.1974 kuvaus Mikko Alatalon ’Maalaispoika’-levyä varten eteläisessä Suomessa.Kuva RV. Hurriganes-kuvien lisäksi Vuorimies otti monta legendaarista valokuvaa muistakin Love Records -levy-yhtiön artisteista. Kuitenkaan se ei hirveän paljon auttanut ja sen takia pojat joutuivat istumaan aika paikallaan kuvauksen ajan, ettei tule liike-epäterävyyttä kasvoihin. Kuva RV. – Työskentely Rauli Baddingin kanssa oli mutkatonta. Usein jo pian tutustumisen jälkeen hän lähti bändien mukana keikoille, minkä jälkeen Love Recordsin perustajiin kuulunut Atte Blom tilasi häneltä usein levyjen kansien suunnitteluja. Roadrunnerin kansikuvassa yhtyeen jäsenet istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä Helsingin Ruskeasuolla, paikassa, jossa Ratsastie erkanee Tilkanvierrosta, kiertäen Mannerheimintieltä alas Pikku Huopalahteen. Loppuvuonna 1974 ilmestynyt albumi oli myös myyntimenestys. Tunnelma muistuttaa eräitä amerikkalaistaiteilija Edward Hopperin maalauksia, joissa kuvastoon kuuluivat junat ja autot sekä yksinäiset ihmiset yössä. Oleellisempaa tunnelman kannalta on, että Cadillac on parkkeerattu katulamppujen alle ja että isossa autossa näyttää olevan tosisiisti fiilis. Dave Lindholm puolestaan osallistui suunnitteluun enemmän. Kuva RV.. Roadrunner-kansikuvan ottaminen vaati pientä säätöä: – Irrotin auton kattosisävalon maitolasisen kuvun, jotta saisin hieman lisävaloa. Virkkala 26.1.1973. Hurriganeskitaristi Albert Järvinen odottelee keikan alkamista tanssipaikan keittiössä. Yleensä kaikki sujui hyvin, vaikka joskus ehkä ei suunnitelmien mukaan. Badding antoi aika vapaat kädet. Roadrunner-kansi on valittu useita kertoja Suomen parhaaksi. 78 | Antiikki ja taide Virkkalan-keikka tammikuussa oli lopullinen sytyke, mutta todellinen sisäinen roihu oli Kuuban musiikin löytäminen. Siirtosuomalaisteemainen valokuva-aineisto syntyi syksyllä 1972 Ruotsissa Eskilstunassa, jossa asui huomattava määrä Itäja Pohjois-Suomesta saapuneita maahanmuuttajia. Auton sijainnilla ei kuitenkaan sinällään ole merkitystä. Levyn kansi kuvattiin kuitenkin Suomessa. Se oli Hurriganesin toinen albumi, jota on myyty yli 170 000 kappaletta. Hän oli minulle helppo ”työpari”, olimme selvästi samoilla aaltopituuksilla monista asioista. Kansi voitti muun muassa nykytaiteenmuseo Kiasman ja Soundi-lehden järjestämän yleisöäänestyksen vuonna 2012. YHTEISTYÖTÄ BADDINGIN KANSSA Risto Vuorimies tunnetaan ikonisen Hurriganesin Roadrunner-levynkannen kuvaajana ja suunnittelijana. Vuorimies suunnitteli kansia myös muun muassa Baddingille ja Dave Lindholmille
Jossain määrin Vuorimieheen on vedonnut vallankumousromantiikka ja uudet näkökannat. Vuorimies esitteli kuubalaista musiikkia ja analysoi ja ihaili samalla kuubalaisten valtavaa luovuutta. Niitä kuulee Helsingissä, Turussa, Tampereella, Loviisassa, Tallinnassa ja Espanjassakin. – Menetpä Euroopassakin minne tahansa hieman suuremmalle paikkakunnalle, sieltä aina löytyy vähintään yksi kuubalainen salsaopettaja, sanoo Vuorimies. Erityisen hyvin hänet tunnetaan radio-ohjelmistaan. – Olen voinut tallentaa ja säästää kaikki yli kolmenkymmenen vuoden aikana tekemäni ohjelmat; vähintään parituhatta tuntia on tallessa kasetteina ja digitaalisessa muodossa. – Olen sittemmin opetellut monet kuubalaiset soittimet kielisoittimista rumpuihin ja perkussioihin ja opetan niiden käyttöä tarvittaessa. KUUBALAINEN MUSIIKKI Vuorimies lopetti ammattimaisen valokuvauksen jo kolmekymppisenä. Antiikki ja taide | 79 – Olin aktiivinen musiikkivalokuvaaja alkuvuodesta 1973 vuoteen 1976, jolloin päätin laittaa kameran säilöön hyllyn reunalle. Yksi Vuorimiehen pidempään jatkunut intohimo on kuubalaisen musiikin keräily. Rumban soittoa ja tanssia Pinar del Rion maakunnassa Kuubassa 1989. Yksi Vuorimiehen pidempään jatkunut intohimo on kuubalaisen musiikin keräily.. Risto on tosimielellä soittanut vuodesta 1982 lähtien, jolloin perustettiin Septeto Son -yhtye Sipoon kodissa Boxin kylässä. IHMEELLINEN MAA Valokuvaamisen lisäksi Vuorimiehestä tuli muusikko, kuubalaisen musiikin tuntija ja radiotoimittaja. Kuvassa menossa guaguancó-rumban esitys. Se alkoi varsinaisesti 1975 ensimmäisellä Kuubaan suuntautuneella matkalla, jolloin ensimmäiset äänilevyt hankittiin. Kuubalainen perinneyhtye Havannan provinsissa 1975. Vuonna 1987 käynnistyi Radio Cityssä Cuba Libre -ohjelmat radiopersoona ”Papá Monteron” juontamana. Kuva RV. Kuuba on ollut tärkeä virikkeiden antaja. – Yhtye kävi esiintymässä myös Kuubassa kansallisilla son-festivaaleilla, joissa se sai erittäin positiivista huomiota, varsinkin yhtyeen naispuolisen bongonsoittajan takia. – Seuraavilla matkoilla mukaan tuli myös soittimia ja kirjallisuutta sekä useita nauhahaastatteluja kuubalaisten veteraanimuusikkojen kanssa. Opiskeltuaan puutarha-alaa puolisen vuotta 1970-luvun lopussa Valkeakoskella, alkoi kuubalainen musiikki 1980-luvulla viedä miestä entistä vahvemmin. Monipuoliseen tuotantoon kuuluu myös Baila, baila -tanssikirja yhdessä kumppanin Sanna Kuusiston kanssa. Jotkut hyvät perusasiat kansalaisille ovat saattaneet pysyä jokseenkin samanlaisina; toisaalta kasvavaa tarvetta esimerkiksi yksityisyrittäjyyden laajenemiseen on selvästi olemassa. . Kuubalaisen musiikin ohjelmat jatkuvat vielä tänäkin päivänä muutamilla pienillä radioasemilla. – Kuuban vuonna 1959 alkanut vallankumous on luonnollisesti muuttunut ja kehittynyt ajan myötä. Tyypilliset soittimet ovat clave, güiro, tres, kitara, basso, bongot, congat ja timbales-rummut. Kuva RV. – Sana ”montero” tarkoittaa väljästi tulkittuna vuoren miestä. – Ihmettelyn aiheena oli myös se, että vaaleat pohjoismaalaiset osasivat soittaa niin hyvin heidän perinnemusiikkiaan sonia. Kuubalainen musiikki, tanssi ja elämäntyyli kuuluvat yhteen pakettiin. Siihen aikaa naisperkussionisti oli hyvin harvinaista. Jokaisella matkalla matkalaukut pullistelivat keräilykohteista ja tällä hetkellä Vuorimiehen koti muistuttaa museota
Siitä tulikin sitten oikein tunnelmallinen kuva, kun minä mökötin otsa kurtussa ja suu mutrussa kuvassa, koska minä olisin halunnut ottaa sen kuvan, Minna nauraa muistolleen. – Itse asiassa aloin harrastaa valokuvausta nimenomaan tämän kameran takia, Minna Koponen taustoittaa. Rakkaat esineet Saksalaista Beijer Precisa -kameraa valmistettiin vuosina 1936–1939.. Yleensä kameran takana oli isäni, mutta yhdellä reissulla isoveljeni sai ottaa kuvan isästäni, äidistäni ja koirastamme teltan edessä. Vanhat kamerat ovat kauniita ja niillä otetuissa kuvissa on ihana tunnelma. PÄÄTIN SAADA OMAN KAMERAN Siinä kuvassa ei ollut kesän riemua eikä makkaran paistoa, mutta nyt Minnaa jo hymyilyttää Lapsuuden kamera toimii yhä Koristeena työhuoneessa Saksalainen kamera innosti Minna Koposta valokuvauksen pariin. 80 | Antiikki ja taide R ovaniemellä nyt eläkepäiviään viettävä Minna Koponen, 65, pitää kotinsa tärkeimpänä esineenä isänsä hankkimaa, saksalaista Beijer Precisa -kameraa. – Kesäisin retkeilimme loma-aikaan paljon Pohjois-Pohjanmaalla ja etenkin Pudasjärvellä. Kamera oli aina mukana ja siihen tietysti taltioitui mukavia retkitapahtumia makkaranpaistosta, uintiin ja telttakuviin
Se on aina yhtä mielenkiintoista ja koskaan ei tiedä, kuinka monta karhua kojun eteen tallustelee. Beijer Precisa -kamerassa käytettiin 6x6-kokoista filmiä. . Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Nyt se on rakas muistoesine ja mielestäni myös erittäin kaunis. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos ha luam me täydennystä esineen tietoihin. Sukujuhlissa olen yleensä aina se juhlatunnelmien tallentaja niin häissä, kastejuhlissa, syntymäpäivillä kuin hautajaisissakin. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä (koko vähintään 2 Mt). Digitekniikka on astunut Minna Koposen elämään jo kauan sitten. Antiikki ja taide | 81 Kamera oli aina mukana ja siihen tietysti taltioitui mukavia retkitapahtumia makkaranpaistosta, uintiin ja telttakuviin. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com. Lisäksi liikun paljon luonnossa ja otan luontokuvia. – Digikuvaaminen on toisaalta vaivattomampaa kuin filmille kuvaaminen. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. KAMERALLA ELÄKEPÄIVÄT Isän kamera on kuitenkin Minnan kotona kunniapaikalla isoisän valmistaman kirjoituspöydän päällä. Viimeksi olen kuvannut sillä 70-luvulla. Kuvan suunnittelu on ollut tarkempaa, kun filmiä ei haluttu tuhlata. Mielestäni nykyiset kamerat eivät enää ole niin kauniita kuin tuo ”haitarikamera”, Minna päättää. Mielenkiintoista niissä on myös vallitsevan valon käyttö. HYVÄ Antiikki jA taide -lehden lukija. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Minna ostikin lahjarahoillaan ensimmäisen oman kameran, joka oli Pentax ME super. Toisaalta vanhoissa filmille tallennetuissa kuvissa on oma viehättävyytensä, kun niitä ei ole käsitelty. Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Valovoimaa niin sanotussa normaaliobjektissa oli 1,7. Lapsuuteni ja nuoruuteni kuvat on otettu sillä, joten nyt se saa levätä ja kertoa oman aikakautensa tarinaa. Kerran voitin jonkun nuorten valokuvauskilpailunkin. Avaa meille aarteittesi tarinat. – Sillä retkellä päätin, että joskus minulla on ihan oma kamera, jolla voin ottaa niin paljon kuvia kuin haluan. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Beijer Precisa on edelleen toimintakuntoinen, mutta Minna ei kuvaa sillä. Muutamia kertoja olen ollut kuvaamassa karhuja Suomussalmella Martinselkosessa. – Tykkään kuvata monipuolisesti. KERRO AARTEESI TARINA . Myöhemmin Minnan kamerakalusto vaihtui ensin Nikoniin sittemmin Canoniin ja linssivalikoimakin laajeni. Vanhoja kuvia on ihana katsoa. Nyt kameralaukusta löytyy useimpien linssien joukosta myös macro ja tele. – Voi sitä tunnetta, kun sain tuon kameran. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. Se kulki mukanani joka paikkaan aina Suomessa, Euroopassa ja Aasiassa. Ei tarvitse miettiä filmikuluja eikä kehittämistä, mutta helppouden takia kuvia tulee yleensä otettua liikaa ja kuvien karsiminen vie puolestaan aikaa tietokoneella. Joka kerta kameraa tai tuota kuvaa katsoessaan hän kuitenkin muistaa sen 50-luvun päivän. se kuva. – Siihen pitäisi saada 6x6 -kokoista filmiä enkä ole sellaista löytänyt
Helsinki Antiques, Wanha Satama Helsinki . Hagelstamin kuukausihuutokaupat, Helsinki . 6.–7.10. 13.–14.10. 12.–16.9. Hagelstamin Modern-huutokauppa, Helsinki . LOKAKUU . 3.–4.11. 3.–4. Kajaanin antiikkija keräilymessut . Helsingin Messukeskus . 20.–21.10. 27.9. 29.–30.9. 10.11.2018 Tampereen Antiikkija Keräilymarkkinat Kauppaoppilaitos,Tampere. 29.–30.9. Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, . Antiikki-keräily-taidemessut. Tapahtumat 2018 82 | Antiikki ja taide SYYSKUU . Helsinki Retro & Vintage Design Expo Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Helsinki . . Antiikkija keräilymessut, Zemppi Areena, Kempele. Helsingin antiikki-, taideja keräilymessut Kaapelitehtaalla . Finnish design -huutokauppa. 11.–12.9. 27.10.2018 Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat Villatehdas, Wanha Areena MARRASKUU . Maikkulan Kartano, Oulu. Antiikki-tapahtuma Habitaresisustusmessujen yhteydessä. 9.9. Annmari’s huutokauppakamari,Tampere
Sekin on historiallista. Teoksen materiaali on haponkestävä teräs. Veistoksen budjetti on noin 100 000 euroa ja se katetaan pääosin kaupungin saamilla testamenteilla, jotka on osoitettu kulttuuritarkoitukseen. Kuva: Arttu Kokkonen. Suurellakin tarinalla on lähes aina pieni alku. Tuumimme, että tämä olisi todellista seinästä revittyä huumoria, Martti Syrjä kuvailee yhtyeen tuntoja. Se on tuntunut ihmeelliseltä ja hienolta. Kuvanveistäjän käyttämä muottitekniikka mahdollisti sen, että veistoksessa näkyy äärimmäisen tarkasti vanhan mökkiseinän pintaa kaikkine uurteineen ja yksityiskohtineen. Alamökki on ollut poikkeuksellisen tärkeä Eppu Normaalin alkuvaiheiden ja koko olemassaolon mahdollistaja, eikä alamökin merkitys yhtyeelle ole kadonnut alkuvuosien jälkeenkään, Kimmo Schroderus kertoo. – Lopputulos on kaunis, kookas ja kiiltävä esine, jolla on esteettistä arvoa. Alamökki liittyy kiinteästi Martti ja Mikko ”Pantse” Syrjän perheen ja veljesten yhtyeen historiaan mutta myös Ylöjärven menneisyyteen. – Historiallista on myös se, että kaupunki osoittaa arvostustaan meille tällä tavalla. On hienoa, että Ylöjärven ja Eppu Normaalin pitkä yhteinen tarina sai myös tällaisen muodon. . Kuva: Arttu Kokkonen Veistosta varten yhtyeen harjoituskämpän seinästä otettiin silikonimuotti, josta syntyi useiden työvaiheiden jälkeen teräksinen veistos. Lähde: Ylöjärven kaupunki Suomen suosituin yhtye sai kunnianosoituksen kotikuntaansa Kaikki alkoi alamökistä Ylöjärven kunta osoitti arvostustaan kulttibändi Eppu Normaalille kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen suunnittelemalla patsaalla Alamökki. Tämä oli bändin toive ja se toteutui. Tämä on ensimmäinen asia, joka saa meidät nöyrtymään minkään edessä. Yksityiskohta veistoksesta. Uskon, että veistos lisää Ylöjärven tunnettuutta ja vahvistaa osaltaan kaupungin matkailun kehittämistä, jota viedään eteenpäin yhdessä alueen yrittäjien kanssa”, kaupunginjohtaja Jarkko Sorvanto toteaa. Veistos kaunistaa Ylöjärveä ja sitä tullaan katsomaan kauempaakin. Kimmo Schroderus (oik.) eppujen seurassa. Ylöjärven kaupunki halusi kunnioittaa veistoshankkeella yhtyeen ainutlaatuista uraa ja sitoutumista kotikaupunkiinsa. Tämä on ollut poikkeuksellinen, sanoisin jopa historiallinen hanke. Ajatus alamökin seinästä Ylöjärven keskusaukiolla oli humoristinen. Alamökki on toiminut aikanaan Takamaan vanhan koulun keittolana. Antiikki ja taide | 83 V eistoksen mallina on toiminut Eppu Normaalin ensimmäisen treenikämpän, sittemmin studiona palvelleen ”alamökin” päätyseinä
Konsernilla on yli 3 miljoonaa rekisteröitynyttä asiakasta ja kuukausittain yli 6 miljoonaa vierailua myyntisivuillaan. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja pyydä maksuton arviointi esineistä: info.helsinki@auktionsverket.com Tervetuloa näyttöön ja arviointia varten myös toimistollemme osoitteeseen Eteläranta 14, Helsinki, arkisin klo 11-17. www.auktionsverket.fi Stockholms Auktionsverk Helsinki — maailiman vanhin yhä toiminnassa oleva huutokauppatalo on nyt myös Helsingissä!. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2018-41 700278-1804 Stockholms Auktionsverk Auktionsverket on osa Lauritz.com -konsernia ja yhdessä muodostamme Pohjois–Euroopan suurimman huutokauppaverkoston taiteelle, antiikille ja designille