Antiikki ja taide 04/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KÄDENTAIDOT . ARJEN HISTORIA Taiteilija ja tiedemies ALEKSANTERI AHOLA-VALO Oiva Toikka suunnitteli 261 erilaista lintua LEIKKISÄ LASITAITEILIJA Ikiklassikko MARISKOOLI TYYLISUUNNAT • Uusgotiikka, • Uusrenessanssi • Uusbarokki • Uusrokokoo 1790-luvun kalastajatorppa Aseista mahtavimpia Paulilla on kaikki suomalaiset postimerkit TEATTERIKULISSIEN DRAMATIIKKAA Tähdet ja diivat Tampereella VIIKINKIMIEKAT PENTALAN SAARISTOMUSEO. 4/2019 • 9,10 € ENTISÖINTI . KERÄILY
Kulttuurikierros Kuopio. Antiikkiliikkeet. Kulttuurikierros Tampere. Mediamyynti: Sirpa Hornaeus, p. Antiikki ja taide 2019 5/2019, ilmestyy viikolla 41 LASI POSLIINI. Taidematkat. 6/2019, ilmestyy viikolla 48 WANHAN AJAN JOULU. www.antiikkijataide.. Antiikki ja taide sisustamisessa. @antiikkijataide. Valaisimet. Astiat ja aterimet. MESSUNUMERO. Keramiikka. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.
Soitinrakentaja Jukka Mäkelä taikoo vaikka sikarilaatikosta soivan pelin 32 Jalkapallomuseossa avautuu suomalaisen potkupallon historia. 12 Gurli ja Arvid Nyholm asuivat Pentalan tilallaan kuolemaansa saakka. Toistensa lisäksi he rakastivat merta, kalastusta, ympäröivää saaristoluontoa, hyötypuutarhaa ja kukkia. Miekkojen symboliarvo on säilynyt näihin päiviin. 36 Viikinkitohtori Mikko Moilanen tuntee viikinkimiekkojen historian. 72 24. Antiikki ja taide | 3 Pääkirjoitus ................................................................................................5 Lasitaiteilija Oiva Toikka suunnitteli 261 lintua ja 43 vuosikuutiota ...6 Uutisia ......................................................................................................10 Aleksanteri Ahola-Valo – tiedemies ja taiteilija ..................................12 Teatterikaupunki Tampere – diivoja ja idealisteja ...............................16 Hiljaista kauneutta Ateneumissa ..........................................................21 Ihmisen aika kuvantaa luonnon tilaa ja ilmastonmuutosta ..............22 Pentalan kalastajatorppa: Gurli ja Arvid kalastivat ja rakastivat ......24 Mariskooli – suomalaisen kodin ikiklassikko .......................................30 Soitinrakentaja Jukka Mäkelä taikoo sikarilaatikosta soivan pelin....32 Valkeakosken jalkapallomuseo .............................................................36 Hietaniemen hautausmaa on täynnä tarinoita ..................................38 Verhoilija Anniina Pudas taikoo vanhalle tuolille uuden elämän .....42 Putulan navettakirjasto voi hyvin testamenttivaroilla .......................46 Pernajan kirkko rakennettiin paavin käskystä ....................................48 Kehys viimeistelee grafiikanlehden tai maalauksen .........................52 Paulilla on kaikki suomalaiset postimerkit ..........................................54 Uutisia ......................................................................................................58 Vihattu ja rakastettu oppiaine – yli 150 vuotta koulukäsitöitä .........60 Kertaustyylit: uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki, uusrokokoo ..64 Tilauskortti ...............................................................................................69 Lucas Cranachin upeat naiskuvat: Renessanssin kaunottaret ...........70 Viikinkitohtori Mikko Moilanen: Miekat ovat aseista vahvimpia ......72 Sinikka Hurskaista kiehtoo kalevalainen nainen ................................76 Rakkaat esineet: Pieni keinutuoli .........................................................80 Tapahtumat .............................................................................................82 Sisältö Aleksanteri Ahola-Valon elämän valintoja ohjasivat toiminta, itsekuri, ikuinen oppiminen ja epäitsekkyys
0500533587 www.gema.fi A NTIK. 2 Varaa paikkasi palveluhakemistossa! Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi puh. 040 753 8555 Palveluhakemisto Uudenmaankatu 17, Helsinki www.porvoonwanharautakauppa.fi Asentajantie 8, Porvoo puh. 040 707 4753 WANHAN TALON VARAOSAT • tulisijat ja -tarvikkeet • vanhat ovet ja ikkunat • helat, lukot ja ruuvit Puutarhakatu 9, Turku Puh
Postimerkkien keräily sopii harrastajalleen toimia yksin, mutta mitä suurimmassa määrin sillä voi saavuttaa suuren tietämyksen ja tyydytyksen, kun sitä voi tehdä pienessä joukossa. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 38 € Määräaikainen tilaus: 12 kuukautta, 6 numeroa 43 € ISSN 2341-622X (painettu) ISSN 2489-8686 (verkkojulkaisu) www.antiikkijataide.fi ämän nuorehkon lehtemme toimitustyössä tulee vastaan usein henkilöitä, jotka ovat kiireestä kantapäähän antiikin harrastajia. T. Tämän laajan aihealueen harrastajia on yhä runsaammin. Kaikella keräilyllä on arvoa. Suomen lasimuseo, Niclas Warius. Miltei jokainen haluaa tallentaa kotitalouksista poisjääneitä esineitä. Postimerkkien keräily on viime vuosisadalta alkaen ollut suosittu harrastus – se on laadukasta, vaativaa ja harrastajalleen antoisaa. Onpa siitä joillekin muodostunut harrastus, joka vie miltei kaiken vapaa-ajan. Heitä voi kutsua keräilijöiksi. Vuonna 2019 ilmestyy 6 numeroa. Näillä esineillä ei välttämättä ole suurta rahallista arvoa, mutta tunneside niihin on vahva. Oli kyseessä kultakauden taide, vanhat Arabian astiastot, talonpoikaishuonekalut, postimerkit ja –kortit, vanhat autot tai leikkikalut. Esineitä, jotka herättävät muistoja lapsuudenkodista tai mummolasta. Ne antavat konkreettisen näytteen menneestä kulttuuristamme. Päätoimittaja: Eero Ahola eero.ahola@karprint.fi Toimituksen osoite: Antiikki ja taide antiikki.toimitus@karprint.fi Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Antiikki ja taide | 5 4/2019 Keräilemällä tallennetaan kulttuuriamme Kannen kuva: Tacoma 2004 Kiwi, yksityiskokoelma. He kertovat omaavansa usein suuriakin kokoelmia erilasia menneen ajan tavaroita. 040-753 8555 Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma–pe 9–15 Puh. Tieto alasta laajenee ja keräilyn reviiri voi laajeta jopa kansainväliseksi. Ja erityisesti eläkeläiset tuntevat säilyttävänsä nuoruutensa, kun ovat löytäneet vaativan keräilyharrastuksen. Myös vanhojen esineiden keräily on nousussa: vanhat astiat, vintage ja hopea. Ehkä yksi yleisimpiä keräilykohteita, sillä miltei jokaisessa perheessä on joku jossakin vaiheessa kerännyt niitä. Jossain vaiheessa se alkaa saada jo tieteellisen työn laatuvaatimukset. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.fi Puh
Tämä ilmenee selvästi hänen monipuolisesta tuotannostaan, joka puhuttelee ihmisiä laidasta laitaan. Oiva oli renessanssi-ihminen. Muotoilija keraamikko Oiva Toikka Leikkisä lasitaiteilija. TEKSTI: TIMO ELO 6 | Antiikki ja taide Lasiset linnut ovat muotoilija Oiva Toikan tunnetuimpia töitä. Malleina oli sekä aitoja lintuja että mielikuvituksellisia siivekkäitä. Uransa aikana hän ennätti suunnitella 261 erilaista lintua
Oiva Toikka ja Markku Salo toimivat siellä yhteistyökurssin vetäjinä. T Antiikki ja taide | 7 Leikkisä lasitaiteilija eollinen muotoilija Harri Koskinen oppi tuntemaan Oiva Toikan sympaattisena ja leikkisänä lasitaiteilijana. Koskinen on myös toiminut Iittalan free-lance muotoilijuuden ohella Iittala-brändin muotoilujohtajana vuosina 2012–2016. Hän ei kuitenkaan halunnut suhtautua siihen liian vakavasti, vaan löysi aina uusia lähestymiskulmia ja tapoja toimia. Niin olin kolme kuukautta Nuutajärvellä, jossa tein kaikkea mahdollista tuotannollisia ja teknisiä tuoteideoita myöten. – Oiva Toikka oli todellinen ammattilainen työssään. Hän ei myöskään sietänyt tyhjäkäyntiä eikä turhanpäiväisiä palavereita. Lampussa on hehkulamppu jääkuutiota muistuttavan lasikuution sisällä. Kuva: Suomen lasimuseo Oiva Toikka vuonna 1958 Wärtsilän näyttelyhuoneiston avajaisissa. – Kaikki alkoi vuonna 1996, jolloin opiskelin TaiKissa sivuaineena lasi. Oiva teki lopulta Magisille kolme työtä.. Työ on hankittu New Yorkin Museum of Modern Art’in kokoelmiin. Koskinen on toiminut Suomen Lasimuseon Oivan ihmemaassa -näyttelyn arkkitehtinä. Samalla kävimme Muranossa. Yrityksen perustaja oli kerran sattunut kysymään minulta, tuntisinko Oiva Toikan. Ja kun yhdelle kurssilaisista annettiin stipendiksi kesätyö Nuuta– Olen saanut Oiva Toikalta ”perinnöksi” oivalluksen, ettei vähäpätöisiä asioita aina tarvitse ottaa liian vakavasti, Harri Koskinen sanoo. Ja jos työssä ilmeni vastoinkäymisiä, tehtiin jotakin muuta tai palattiin aiempaan, teollinen muotoilija Harri Koskinen kertoo. Niin menimme Magisin tehtaille, jotka sijaitsevat Venetsiasta pohjoiseen olevalla Motta di Livenzan alueella. Muotoilijanuransa aikana hän on suunnitellut huonekaluja, astioita ja taidelasia. – Vuonna 2010 vierailimme Oivan kanssa Italiassa Magis-kalustevalmistajan tehtailla, jonne minulla oli hyvät kontaktit. He olivat pitkään antaneet liikelahjoiksi Oivan lintuja ja toivoivat yhteistyötä hänen kanssaan. Hänet tunnetaan muun muassa Block-nimisen lampun suunnittelijana. Kuva: Wikipedia Commons/Kalevi Pöyhönen järven tehtailla, valinta osui minuun
Oli tekemisen meininkiä. Vakituisena suunnittelijana Oiva Toikka aloitti vuonna 1963 Nuutajärvellä suunnitellen lasisarjoja ja uniikkiteoksia. Gummerus, kosmopoliitti, joka halusi edistää suomalaista muotoilua ja viedä sitä triennaaleihin. Hän on myös toiminut professorina Tukholmassa, Konstfackskolanissa. MONENLAISTA LASIA. Sieppo ja Kiikkuri liitettiin Nuutajärven Art-kokoelmaan vuonna 1975. Vaikka Oiva Toikan tuotannossa korostuvat taidelasityöt, Koskisen mielestä ei silti tulisi unohtaa hänen käyttölasisarjojaan. Nuutajärvellä tehtiin pienempää. 1960-luvulla elettiin kokonaisvaltaista elämää, mikä tarkoitti lähinnä sitä, että Nuutajärvellä oli oma kyläyhteisö, jossa myös Oiva ja Inkeri asuivat eläkepäiviin saakka ennen Helsinkiin muuttoa. VIIPURIN POIKIA. – Oivan lintusarja lähti liikkeelle hänen läheisimmän kollegansa Kaj Franckin tekemistä linnuista. Hän on kertonut elävästi muistikuvistaan, joissa Viipuri palaa ja matka kohti tuntematonta alkaa, Koskinen muistelee. – Vuosikuutioita on tehty vuodesta 1977 lähtien aina tähän päivään asti. Toikan monivuotinen kokemus, tarkka silmä ja lempeä peräänantamattomuus ovat vaatineet aika ajoin jopa mestaripuhaltajan taitoa. Työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla. Uransa aikana hän on suunnitellut myös kankaita Marimekolle. Alan koulutus oli kuitenkin kohdallaan. Lintujen rinnalle syntyi sarja lasisia linnunmunia ja vuosikuutioita. – Sittemmin haluttiin tietää, kuka tuotteet oli suunnitellut. Suosittiin värejä ja nyansseja. Sarjan varhaisinta lintua Sieppoa valmistettiin vuonna 1971 sekä seisovana että istuvana. Oiva Toikan taiteellinen toiminta kattoi myös lavastuksen, pukusuunnittelun ja tilateokset. – Oiva halusi saada myös vaimonsa Inkeri Toikan töihin Nuutajärvelle. Inkeri oli lahjakas muotoilija, joka teki komeita teollisia tuotteita. ?. Tämä ilmenee selvästi hänen monipuolisesta tuotannostaan, joka puhuttelee ihmisiä laidasta laitaan. Kuoli 22. Aikaisemmin ne olivat olleet osa Nuutajärven brändiä. Syntyi muotoilijakulttuuri. Lintujen rinnalle syntynyt sarja lasisia linnunmunia ja aina vuoden tuotannossa oleva, lasinen vuosikuutio. Hän teki monenlaisella tekniikalla töitä, joiden muotomaailmaa hän varioi ja kehitteli edelleen. Suomalaisen muotoilun takavuosien menestys johtui Koskisen mielestä kotimaisen kysynnän suuruudesta ja tuontitavaran vähyydestä. – Oivan linnut eivät ensi alkuun olleet kova juttu. Hän työskenteli muotoilijana Arabiassa vuoteen 1959, jonka jälkeen toimi opettajana Taideteollisessa oppilaitoksessa sekä kuvaamataidonopettajana Sodankylässä. Käyttölasia Toikka suunnitteli muun muassa 1960-luvulla Kastehelmija Flora-astiaston sekä 1970-luvulla Pionija Krouvi-sarjan lasistot. Vuonna 2003 hänet nimitettiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi. JEN N IFE R HA W KIN S O PIE ), DE SIG N M US EO . Linnut ovatkin luontevinta eläinkuvastoa, mitä lasista puhalluskeinoja käyttämällä voidaan saada tehdyksi. Lapsenomaisena ajatuksena oli kiehtova tunne päästä matkustamaan. Hän toimi myös professorina Tukholmassa Konstfackskolanissa. 1960-luvulta tunnetaan etenkin hänen Kastehelmija OIVA TOIKKA ?. Moni kokee linnut sijoituskohteina, joiden arvo säilyy – tai jopa nousee, mutta suurin osa hankkii niitä lahjaja koriste-esineiksi, Harri Koskinen sanoo. Jenkeissä Oivan linnut olivat joinakin vuosina Iittalan myydyin tuotekategoria. Oli suomalainen muotoilija ja keraamikko ?. Tehtiin kauniimpaa arkea. Vuonna 2003 hänet valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi. Suuri yleisö tuntee Toikan kuitenkin ehkä parhaiten hänen Iittalalle suunnittelemastaan Birds-sarjasta, jonka käsityönä valmistetut uniikit lasilinnut ovat keräilijöiden suosiossa kautta maailman. Oivan malleina oli sekä aitoja lintuja että mielikuvituksellisia siivekkäitä. Lintujen suosion kasvaessa lasinpuhaltajien taidot ja Toikan kunnianhimo sarjaa ajatellen kasvoivat. Etenkin linnut ja vuosikuutiot kiinnostavat. Hän suunnitteli myös kankaita Marimekolle. Toikan puoliso oli lasitaiteilija Inkeri Toikka (1931–2009). Lintukokoelma julkistettiin vuonna 1981 osana Nuutajärven tehtaan 300-vuotisjuhlallisuuksia. ?. Oiva löysi aina uusia lähestymiskulmia ja tapoja toimia.. Sitemmin molempien lasitehtaiden tuotantoa alettiin markkinoida Iittalan nimellä. Oiva Toikan linnuista muodostui aikojen myötä ilmiömäinen brändituote – erityisesti Amerikassa. Ei tehty vain peruskäyttölasia. Vuosikuutio on ikään kuin kyseisen vuoden kiteytymä, johon Oivalle tärkeitä värejä ja tekniikoita on vangittu. Ne sisältävät määrätynlaista tietotaitoa, kauden tekemistä parhaimmillaan. ?. Oli hyvät opettajat, joiden ansiosta estetiikka iskostui tekijöihin. – Oiva oli renessanssi-ihminen. huhtikuuta 2019 Helsingissä. ?. LÄ HD E: ”O IV A TO IK KA – 50 VU OT TA O IV AL LU KS IA ”, (K IR J. Oiva Toikka syntyi vuonna 1931 viipurilaiseen maanviljelijäperheeseen. ?. Kaikkineen Toikka ennätti uransa aikana suunnitella 261 erilaista lintua ja 43 erilaista vuosikuutiota. Ja sitten oli mesenaatti H.O. Tekninen osaaminen tuli oleelliseksi osaksi tuotantoa. Nykyään ala on pirstaloitunut ja maineikkaat tekijät ovat lähinnä suuryrityksissä, joissa he tekevät valtavan hyvää muotoilutyötä, joka välttämättä ei aina kohtaa kuluttajaa, Koskinen sanoo. Vasta 2000-luvulla Iittala nimensi ne omaksi tuoteryhmäkseen. Hänelle oli todellisesta elämästä ja fantasiamaailmasta muodostunut oma kokonaisuus. Tämä innosti Oivaa lintujen pariin. Niihin on kaiverrettu vuosiluku. Flora-astiastonsa sekä 1970-luvulta Pionija Krouvi -sarjan lasistot. Muotoilijat suunnittelivat valtavasti töitä tuotantoon, ja joka vuosi lanseerattiin uusia tuotesarjoja. toukokuuta 1931 Viipurin maalaiskunnassa. Toikka sai Kaj Franck -palkinnon, Prinssi Eugen –mitalin ja Pro Finlandia -mitalin. . Valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta keramiikan osastolta vuonna 1956 ja kuvaamataidonopettajaosastolta vuonna 1960. Muistan Muranossa Oivan silmin nähden nauttineen päästessään tekemään isoja ja raskaita massiivisia töitä, joissa koko ei ollut rajoittavana tekijänä. Myös keräilijät ovat ihastuneet hänen töihinsä. ?. Toikka on saanut Kaj Franck -palkinnon, Prinssi Eugen -mitalin sekä Pro Finlandia -mitalin. Toikka toimi vuosina 1956–1959 Arabia Oy:n muotoilijana, vuonna 1959 Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja sen jälkeen kuvaamataidonopettajana Sodankylässä vuosina 1959–1963. Hän ei suinkaan kopioinut orjallisesti lintuja, vaan teki niitä laidasta laitaan erilaisilla typologioilla ja tekniikoilla. Oiva Toikka valmistui keraamikoksi vuonna 1956 Taideteollisesta oppilaitoksesta. Toikka on todennut jokaisen linnun syntyneen tiiviissä yhteistyössä verstakon kanssa, jossa hänen ideastaan alkanut linnun karakteristiikka on selvinnyt lopullisesti vasta muutamien keskustelujen sekä monien yritysten ja erehdysten jälkeen. Sodan syttyessä kotitilalta tuli kuitenkin lähtö pojan ollessa kymmenvuotias. – Oiva on kertonut kokeneensa evakkomatkan lähinnä jännittävänä seikkailuna. 8 | Antiikki ja taide – Oivan rikas ja rohkea lasitaide on aina poikennut muotoilun valtavirtauksista. Sotien jälkeisessä Suomessa oli pulaa käyttöja lasitavarasta. Syntyi 29. OIVA TOIKAN LINNUT . Nuutajärven ja Iittalan lasitehtaiden siirtyessä vuonna 1990 Hackman Designorille varsinkin Saksassa ja Hollannissa suositut linnut lanseerattiin uudelleen vuonna 1974 ”Toikan lintuina” (Birds by Toikka)
Kuva: Wikipedia Commons Pinja, 1990-luvun alku, Collection Kakkonen. Kuva: Suomen lasimuseo, Rauno Träskelin Kastehelmisarjan kermakko ja sokerikko vuodelta 1988. Kuva: Suomen lasimuseo, Rauno Träskelin Juhlasieppari 2012-2014, yksityiskokoelma. 1966, Collection Kakkonen. Kuva: Suomen lasimuseo, Rauno Träskelin Pampulavaasi, 1968–1970-luvun alku, Collection Kakkonen. Kuva: Suomen lasimuseo, Rauno Träskelin. Kuva: Suomen lasimuseo, Rauno Träskelin Uniikki, taide-esine, 1968-1970luvun alku, Collection Kakkonen. Antiikki ja taide | 9 Bambu, taide-esine, 1967–1969, Collection Kakkonen. Kuva: Suomen lasimuseo, Niclas Warius Mustarastas 2007, yksityiskokoelma. Kuva: Suomen lasimuseo, Niclas Warius Pomelo 2007, yksityiskokoelma. Kuva: Suomen lasimuseo, Niclas Warius Bambu, taide-esine, n
Ikääntyvää ihmistä katsotaan näyttelyssä peittelemättä, mutta kunnioittavasti. Yhteiskunta tarjoaa ihanteiksi eläkevuosia elämän kultakautena, lifestyle-huipentumana, joka on täynnä nuorekasta elinvoimaa, harrastuksia, puuhastelua ja pöhinää. Julkaisun lopussa on täydellinen kuvallinen luettelo kaikista sarjatuotannossa olleista Toikan linnuista ja vuosikuutioista. Oivan ihmemaassa Näkymätön vanhuus SUOMEN LASIMUSEON amanuenssi Uta Laurén on kirjoittanut 144-sivuisen runsaasti kuvitetun Oivan ihmemaassa – julkaisun, jossa kerrotaan Oiva Toikasta, joka on yksi maamme merkittävimmistä lasitaiteilijoita ja joka työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla. Ulla Liuhala: 16.8.03, 2003. Joka tuntuu nivelissä ja nikamissa, sielussakin. Kirjassa myös Kansallistetterin entinen johtaja Kai Savola kertoo Toikan työstä teatterimaailmassa. Kuva: Yehia Eweis Päivittäin Pariisin Louvressa käy Mona Lisaa katsomassa 30 000 vierailijaa. Leonardo da Vinci oli varsin monipuolinen lahjakkuus. Ranskan kansalliskokoelmaan kuuluva maalaus sijaitsee Pariisin Louvressa kunniapaikalla Säätyjen salissa, jossa sen näkee noin kuusi miljoonaa henkeä vuosittain. Se, joka tekee kipeää, usein kirjaimellisesti. Kaikki teokset eivät käsittele suoraan tai tietoisesti vanhuutta, vaan näyttelyn aihe tarjoaa näille teoksille uuden hetkellisen merkityssisällön. Arabialle ja Marimekolle. Kuva: Maija Toivanen. Esillä on kaikkiaan 37 teosta 10 taiteilijalta. Maailman tunnetuin puulle maalattu öljyväriteos esittää salaperäisesti hymyilevää naista. HAMin Vanhuus -näyttelyssä kohdataan tämä näkymättömiin pyyhitty vanhuus. Alice Kaira: Omakuva, 1992. Kuva: Wikimedia TEOLLISTUNEISSA LÄNSIMAISSA korkean iän saavuttaneiden ihmisten määrä kasvaa kasvamistaan. Louvren vuosittaisesta noin 10 miljoonasta kävijästä arviolta 80 prosenttia tulee katsomaan nimenomaan Mona Lisaa. Kuva Wikimedia commons Leonardo da Vincin omakuva noin vuosilta 1512–1515, punaliitu. Kansallisteatterille, Kansallisoopperalle sekä muille teattereille. Da Vincin todennäköisesti kuuluisin maalaus on Mona Lisa. Jos kulkee kumarassa, voi huonosti tai sairastaa, jää helposti sivuun valtavirran elämyksistä ja syrjäytyy. VANHUUSNÄYTTELY HAMISSA HELSINGISSÄ 20.10.2019 SAAKKA. Näyttely koostuu piirustuksista, grafiikanlehdistä, installaatiosta ja videoista. Salaperäisesti hymyilevää naista voi käydä katsomassa tällä hetkellä Galerie Médicis -huoneessa, kun Säätyjen salia peruskorjataan. 10 | Antiikki ja taide Oiva Toikka suunnitteli 261 erilaista lintua. Tämän lisäksi hän suunnitteli mm. Näyttelyn taiteilijat ovat: Pasi Autio, Alice Kaira, Santtu Koivu, Maarit Kotiranta, Markus Lampinen, Ulla Liuhala, Sirkka Penttilä, Eeva Tiisala, Rafael Wardi ja Charlotta Östlund. Joka huomaa peilistä syvenevät uurteet ja tiedostaa elämän rajallisuuden. Toikka toimi lavastajana ja puvustajana mm. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tällaiseen. Hän oli tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija, mutta parhaiten hänet maalauksistaan, joista monista on tullut osa ihmiskunnan ikonista kuvastoa. Uutiset Monipuolinen nero LEONARDO DA VINCIN kuolemasta tulee kuluneeksi 500 vuotta (1452 -1519) oli laaja-alainen nero, joka kehitti muun muassa polkupyörän, sukellusveneen ja helikopterin konseptit noin 500 vuotta etuajassa, mutta sen aikaisilla tekniikoilla mitään näistä laitteista ei pystytty valmistamaan
Myymälämme puolelta löytyy kattava valikoima taidetta; piirroksia, maalauksia ja veistoksia sekä monipuolisesti laadukkaita taidetarvikkeita niin aloittelijoille kuin kokeneemillekin tekijöille. Näyttelyn kuratoi Ateneumin erikoistutkija Anu Utriainen. Myös Ellen Thesleff (1869–1954) rakennutti Ruoveden Muroleelle sinne itse suunnittelemansa ateljeehuvilan. Uusi avoin kehystämömme tarjoaa henkilökohtaista palvelua, mittatilaustöiden suunnittelun ja toteutuksen korkeimmalla mahdollisella laadulla ja ammattitaidolla. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu Akseli Gallen-Kallela: Karhunputki (1889). Thesleff kuvasi taiteessaan Muroleen maisemia ja tunnelmia läpi elämänsä. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Keirkner. Valtakatu 37, 53100 LAPPEENRANTA puh +358 5 411 9515 www.facebook.com/MaiArtOy/ Y-tunnus 0548752-4 Ruovesi houkutteli taiteilijoita Werner Holmberg: Myrsky Näsijärvellä (1860). Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen. Kalelassa vieraili muun muassa Hugo Simberg (1873–1917), jonka pikkupirut, kuolema-aiheet ja luonnonmystiikka saivat inspiraationsa Kalelaa ympäröivän seudun talonpoikaisesta kulttuurista. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Lisäksi näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Ruovedellä asuneet tai työskennelleet Lauri Anttila, taiteilijapariskunta Elga Sesemann ja Seppo Näätänen sekä Louis Sparre. Esille saadaan teoksia 1850-luvulta 1980-luvulle. Kuvataiteilijoista Ruovedellä retkeili ensimmäisenä Werner Holmberg (1830–1860),joka kuvasi teoksissaan seudun luontoa, maisemia ja talonpoikaista elinpiiriä.Ruoveden maisemiin ihastunut Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) rakennutti sinne 1890-luvun puolivälissä erämaa-ateljeensa Kalelan, jossa syntyivät ikoniset Kalevala-teokset. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. TAITEILIJOIDEN RUOVESI, ATENEUMISSA 22.11.2019–26.1.2020. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen PIRKANMAALLA SIJAITSEVA Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Antiikki ja taide | 11 Uudessa galleriatilassamme on esillä niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten taiteilijoiden kuukausittain vaihtuvia näyttelyjä
Kuvamanipulaatio. 12 | Antiikki ja taide Helleasuinen Aleksanteri Ahola-Valo, Ali, kesällä 1921
Gallen-Kallela Museon näyttelyssä Tarvaspäässä hahmotetaan kuvaa Ahola-Valon kasvatusajattelusta ja maailmankatsomuksesta. Se auttoi löytämään yhteyksiä ihmisiin ja hankkimaan myös elantoa.. ohjaamisen opinnollinen yhdistys ELPO ry sekä Valola-säätiö. Kuvamanipulaatio uomessa Aleksanteri Ahola-Valo (1900–1997) tunnetaan ensisijaisesti graafikkona, mutta tämä monipuolinen taiteilija ja tiedemies oli paljon enemmän kuin osiensa summa. VALINTANA RAKKAUS. Näyttelyn kuraattorina on taiteen tohtori Jouni Kiiskinen, jonka kuvataidekasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja Visuaalinen tie arvoelämään. 1980-luvun ja osan 1990-lukua ennen Ruotsiin muuttoa Ahola-Valo vaikutti Hämeenlinnassa, jossa nykyään sijaitsee hänen jäämistöään taidetta ja tiedettä säilyttävä Valola-säätiön arkisto. Hän joutui pakenemaan vainoja ja mahdottomiksi käyneitä olosuhteita. Antiikki ja taide | 13 S TEKSTI: REETTA AHOLA KUVAT: GALLEN-KALLELAN MUSEO Helleasuinen Aleksanteri Ahola-Valo, Ali, kesällä 1921. Gallen-Kallela Museo toteuttaa Aleksanteri Ahola-Valo – Tie arvoelämään -näyttelyn yhteistyössä Elpo ry:n ja Valola-säätiön kanssa. Näyttelyssä mukana olevat Akseli Gallen-Kallelan teokset asettuvat ihmettelevään vuoropuheluun ihmisyyden äärelle. Aleksanteri Ahola-Valon itsekasvatuksen menetelmä ja etiikka (2011) käsittelee evohomologiaa. Ahola-Valon moniulotteinen elämäntyö kattaa niin taideteoksia, huonekaluja arkkitehtuurisuunnitelmia kuin hänen kehittämänsä ae-evohomologiaksi kutsutun itsekasvatusmenetelmän. Taide kulki osana elämäntapaa kaikkialle. Neuvostoliitossa häntä kuitenkin myös ymmärrettiin. Ahola-Valo kokosi 80ja 90-luvulla Suomesta kannattajia; näin syntyivät hänen elämänarvojaan kunnioittava Elämäntapojen ja toiminnan Taiteilija ja tiedemies Aleksanteri Ahola-Valo Sisäisen äänensä kuuntelija Aleksanteri Ahola-Valon elämän valintoja ohjasivat toiminta, itsekuri, ikuinen oppiminen ja epäitsekkyys. Pohditaan, kuinka ihmisestä tulee ihminen ja kuinka voi säilyttää toimintakykynsä ja ihmisyytensä myös poikkeusoloissa. Uusien valtiorajojen piirtyessä ja asuinpaikan vaihtuessa Ahola-Valo ajautui usein epäluulojen kohteeksi ja jopa vangituksi. Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla lapsuutensa viettänyt Ahola-Valo oli suomalaisen kuvataiteen kentän sivullinen. Tämä kesänä Ahola-Valon ajattelusta ja tuotannosta alkoi toinen väitöskirjatutkimus. Aleksanteri Ahola-Valo syntyi Raja-Karjalassa Impilahdella ja kuoli Simrishamnissa Ruotsissa.. Tulevan maailman ihmisen monumentti. Hän eli suuren osan elämästään nykyisen Suomen rajojen ulkopuolella: Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä, Valko-Venäjällä ja lopulta myös Ruotsissa
Kokemukset lasten yhteisöllisestä voimannäytöstä, omatoimikoulusta, ja toisaalta aikuisten elämäntapojen rapistumimasta, ja toisaalta ihmisyysprojektin keskeneräisyydestä. Järkyttävät kokemukset Venäjän vallankumouksen alla ja kaikkialla väijynyt väkivalta ohjasivat nuoren ”Alin” valitsemaan elämälleen suunnan kohti hyvää tai ainakin parempaa tulevaisuutta. TOIMINNAN MIES. Aleksanteri Ahola-Valon taiteen kautta piirtyvä henkilökohtainen tie arvoelämään on osoitus kasvatuksen ja luovuuden voi. Koulussa opettivat muun muassa surrealisti Marc Chagallja abstraktin taiteen pioneeriKasmir Malevits. Ahola-Valo opiskeli taidetta 1920-luvun alussa Neuvostoliitossa Vitebskin taidekoulussa keskellä moninaisia taiteellisia vaikutteita. Ahola-Valo kehitti 1930ja 40-luvuilla oppinsa tulevaisuuden ihmisestä ja hänen sesta ohjasivat Alin jo varhain lapsuudessa valistuksen ja kasvatuksen poluille etsimään muutoksen avaimia. Tätä hän toivoi luovansa taiteellaan ja keksinnöillään myös kaikille muille ihmisille. 14 | Antiikki ja taide Yksi Aleksanteri Ahola-Valon näkemyksestä aiheesta Tulevan maailman ihmisen monumentti. Toimeliaisuuden ja terveyden edistämisen tueksi syntyi sittemmin ”toiminnan ohjaamisen välineitä”, jotka lopulta muodostivat olennaisen osan Ahola-Valon omakohtaista menetelmää ja tiedettä evohomologiaa
10-vuotiaasta lähtien aihemuistiovihko kulki Ahola-Valon mukana kaikkialle. Dialogi on primääri ja universaali. Alin ajattelun myötä uskalsin alkaa elää sellaista elämää, jota sydämeni sanoo: sydämen etiikan mukaista elämää. Hän esimerkiksi suunnitteli ja teki kasvatuksellisia huonekaluja lapsille eri kausille, kuten ryömintäkaukalon. ”Teoria jää ilmassa roikkuvaksi tiedoksi, jollei sitä toteuteta käytännössä kokeiluainein”, Ahola-Valo on todennut. Toiminnan käsite on Ahola-Valon ajattelussa keskeinen asia. Yksi on aihemuistiovihko. Rakkaus on puhtauden aurinko Rakkaus on elämän alku Rakkaus on väsymätön vaellus valoa kohti Se on ikuista niiden aarteiden etsintää, jotka elämän tekevät elämisen arvoiseksi Rakkaus uskoo kaiken, mikä on pyhintä, ehdottomasti luovutettavaksi toiselle Rakkaus on kaikki esteet voittava elämää antava voima Rakkaus ei ole vaihtotavaraa, vaan pyhä uhri ”Teoria jää ilmassa roikkuvaksi tiedoksi, jollei sitä toteuteta käytännössä kokeiluainein.” Ali retkellä Ruotsin Lapissa. Varatuomari ja kasvatustieteen maisteri Risto Suvanto on sittemmin perehtynyt laajasti Ahola-Valon henkilöhistoriaan ja aatteisiin. Toki hän oli välillä hyvin pettynyt siihen, ettei tullut kuulluksi. Paitsi tiukka ja ehdoton tiedemies, Aleksanteri Ahola-Valo on toisaalta leikkisä ja lempeä; samalla kertaa lapsi ja aikuinen. Ahola-Valo kehitti runsaasti välineitä ihmisen henkisen kasvun tueksi. Vielä 97-vuotiaana Ahola-Valo oli valmis uudelleenjulkaisemaan teorioitaan. Samalla matkalla Aleksanteri Ahola-Valo tapasi Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspäässä eli nykyisessä Gallen-Kallela Museossa. POIKKEUKSELLINEN LAPSI. Hän ylläpitää Valola-säätiötä ja on julkaissut lukuisia Ahola-Valoa käsitteleviä teoksia. Se tulee esille myös hengen ja ruumiin puhtautta korostavissa elämäntavoissa: raittiudessa, kasvissyönnissä ja liikunnallisuudessa sekä elinikäisessä oppimisessa. Ajankäytön suhteen hän noudatti tarkkaa itsekuria, ja kehitti siitä systemaattisen itsetarkkailuvälineistön, ajastolistan. ”Säästyin päänvaivalta, kun kirjasin ideat ylös tuoreeltaan enkä kantanut niitä päässäni”, on Ahola-Valo suunnitellut aihemuistiovihon tarkoituksen. – Ali on loistava esimerkki uskalluksesta omaan elämään: vahva sisäisen äänensä kuuntelija ja kunnioittaja ja sen mukaan toimija, usein hyvinkin voimakkaasta vastustuksesta ja väärinymmärryksestä huolimatta. Koulupoikana, 7-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa päiväkirjaa, jota on Elpo ry on Suomessa julkaissut Koulupojan päiväkirja -sarjana. Ali arvosti suuresti lasta; lapset ovat tulevaisuuden kansalaisia. kokonaisvaltaisesta kasvuympäristöstään, jossa yhtenä keskeisenä osana oli rationaalisesti suunniteltu koti. Työskentelin tuolloin valtion virkamiehenä, olin yksi ratas byrokratian isossa pyörässä – ja helpostin korvattavissa toisella vastaavalla. Luovan ihmisen elinvoimaisuus niin henkisesti kuin fyysisesti välittyi taiteilijan temperamentilla. Hänessä lapsi nousi monesti vahvasti pintaan. SYDÄMEN ETIIKKA. Ruotsiin Ahola-Valo muutti Suomesta vuonna 1946; päästäkseen rauhaan ryssittelystä, ja muutti takaisin 1981. Rakkaudesta Aleksanteri Ahola-Valo kirjoittaa aihemuistiovihossaan vuonna 1932 otsakkeella Mikä on rakkaus. – Ali oli hyvin poikkeuksellinen ja lahjakas lapsi. Niin tarkkasilmäisesti ja kypsästi hän havainnoi ihmisiä ja ympäröivää maailmaa lapsena kirjoittamissaan päiväkirjoissa, Risto Suvanto toteaa. – Ali muutti täysin elämäni. Sen hän otti omaan käyttöönsä jo lapsena, 10-vuotiaana merkitäkseen ylös pienimmänkin mieleen tulevan idean ja uuden ajatuksen ennen kuin se pääsi karkaamaan. Hän myös korosti, että yhteistoiminnalla ja sovinnolla voidaan tuhansia kertojakin enemmän saavuttaa kuin vihatilanteessa, ja harmitteli, miksi ihminen ei tätä ymmärrä. Nyt olen tavannut ihmisen, joka on nero, kolmekymppinen, nuori juristi Risto Suvanto pohti mielessään vuonna 1981, kun hän tapasi ensimmäisen kerran Aleksanteri Ahola-Valon Hämeenlinnassa Amnesty Internationalin kokouksessa. Tätä tukivat hänen suunnittelemansa ja itse käsityönä tekemänsä huonekalut, joissa yhdistyy käytännöllisyys, kauneus ja rationaalisuus. Suvanto uskoo, että ihmiskunta kulkee kohti Ahola-Valon sydämen etiikkaa ja aitoa yhteisöllisyyttä – rakkaudessa, joka Alin sanojen mukaan on väsymätön vaellus kohti valoa. Intiaanien sananlaskussa sanotaan: Kun sinua kritisoidaan, kuuntele, sillä silloin sinua varoitetaan vaarasta. Ahola-Valo esitteli Gallen-Kallelalle graafisia teoksiaan, joissa keskeisenä teemana oli pureutuminen yhteiskunnallisiin epäkoh. Hän uskalsi näyttää kaikki, myös negatiiviset tunteensa. tiin. He tunsivat keskenään syvää sielujen sympatiaa; puhuivat samaa kieltä. Antiikki ja taide | 15 MIKÄ ON RAKKAUS. Suvannon mukaan toisaalta Ahola-Valo oivalsi kritiikistäkin olennaisen. Paitsi ylistyslaulu ihmisrakkaudelle ja kasvatuksen voimalle, niin Alin päiväkirjat ovat myös ylistyslaulu tarinankerronnalle sen tehtävä ihmiskunnassa on ajaton, tekniikasta riippumaton. Ahola-Valo matkusti Suomeen loppuvuodesta 1930 selvittääkseen toimeentulomahdollisuuksiaan synnyinmaassaan. Samoin hän antoi suuren arvon naisen ajattelulle ja naisen tavalle kohdata maailma pehmeästi, joustavasti, lujuudella ja lämmöllä rakkaudella. Sisäinen muutokseni oli aivan valtava, Suvanto kertoo. ALEKSANTERI AHOLA-VALO – TIE ARVOELÄMÄÄN GALLEN-KALLELAN MUSEOSSA 21.9.2019 – 19.1.2020
Pettymyksiä. Perheiden dynamiikkaa. Räiskyvä Tilda Vuori oli näyttelijä ja Tampereen Työväen Teatterin johtaja. Nähtävillä on runsaasti tunnelmallisia, mustavalkoisia teatterivalokuvia Tampereen museoiden kuva-arkistosta. Kirkasotsaisia idealisteja. – Pohdittiin ympäristöasioita, ihmisen ja teknologian suhdetta. Kilpailua. Kulissien dramatiikkaa. Estradien työmyyriä. Diivoja ja idealisteja Monia muistoja herättävä Teatterikaupunkinäyttely tarjoaa näkökulman tamperelaiseen teatterimaailmaan, suurten tunteiden ja unohtumattomien esitysten pariin. Ja paljon, paljon muuta. Esillä on teatteripukuja, pukuluonnoksia ja lavastepienoismalleja. – Esityksiin liittyvä ilmoittelu oli ennen vanhaan totista, mutta niin sympaattista, Vapriikin tutkija Katri Pyysalo sanoo. Aikamatka tamperelaisen teatterihistorian ytimeen – Tämä näyttely kertoo myös tamperelaisten teatterirakkaudesta, tähdentää Vapriikin tutkija Katri Pyysalo.. Kuvassa Vuori 1800-luvun lopulla Rouva Suorasuun roolissa. Hän tähdentää, että Tampereen teattereissa käsiteltiin jo sata vuotta sitten teemoja, jotka ovat ajankohtaisia yhä. Hänkin sai teatterioppinsa Viipurissa. Vapriikin Teatterikaupunki-näyttely tuo parrasvaloihin tamperelaisen teatterihistorian syövereistä ainutlaatuisia hetkiä, sattumuksia ja näyttämöiden persoonallisuuksia. Näyttelyn vanhoissa teatterijulisteissa ja ohjelmissa on hellyttävää komiikkaa. 16 | Antiikki ja taide T ähtiä ja diivoja. Kuva: Vapriikki Tampereen teatterihistoriaa on tutkittu monelta kantilta, mutta ihan kaikkia kiviä ei ole vielä käännetty
Vuosi on 1926. Kuva: Vapriikki. Antiikki ja taide | 17 TEKSTI: KARI KUMPULAMPI Diivoja ja idealisteja Kuva Tampereen Työväen Teatterin näytelmästä Tiitus
Ryhdyimme toimeen, ja tarinaa ja materiaalia todella riitti. – Tietävätkö alan tutkijatkaan, millaista ja minkä tyyppistä teatteriin liittyvää aineistoa on hajallaan ympäri kaupunkia. Tampere oli kuitenkin avoin uudelle – ja niin myös teatterille. Hän yllättyi, miten runsaasti mielenkiintoista materiaalia oli tarjolla; kuitteja ja leikekirjoja, kaikkea mahdollista. Teatterielämä kukoisti Turussakin. 18 | Antiikki ja taide Nuoriso-, raittiusja työväenseurojen vilkas näyttämöharrastus loi pohjaa kahden teatterin synnylle. Kuva: Kari Kumpulampi Näyttely sai alkusysäyksen, kun eläköityneestä teatteriväestä koostuva Eino-klubi toivoi taannoin kovasti teatteriaiheista katselmusta Vapriikkiin. Kuva on joulukuulta 1923. Vuonna 1904 perustettu Tampereen Teatteri oli alun alkaen ammattiteatteri. Kummallakin talolla oli käynnistysvaikeuksia ja niiden tarina näytti loppuvan heti alkuunsa. Kaupungissa 1800-luvun lopulla vierailleet kiertävät teatterit herättivät paikallisissa laajaa innostusta perustaa omia näyttämöryhmiä. Innokkuus meni luultavasti osaamisen edellä, Katri Pyysalo kertoo. Ajallisesti näyttely alkaa 1800-luvun loppupuolelta, ajalta, jolloin Tampere oli vielä syrjäinen Sisä-Suomen kaupunki. – Tampereen teatterihistoriaa on tutkittu monelta kantilta, mutta tuntuu siltä, että ihan kaikkia kiviä ei ole vielä käännetty. Kilpailu näiden kahden talon kesken on ollut kautta aikain tervettä ja kehittävää. Kulttuurin painopiste oli Helsingissä ja Viipurissa, joka ammensi vaikutteita eurooppalaisuudesta ja slaavilaisuudesta. Esiinnyttiin milloin missäkin, Seurahuoneella, Työväentalolla, Puuvillatehtaan lukusalissa. On kilpailtu laadulla – ei hinnoilla.. Vuosikymmenten myötä molemmat teatterit ovat kehittäneet laadukkaalla ohjelmistollaan tamperelaista näyttämötaidetta merkittävästi. – Väki oli nuorta, ja ryhmiä perustettiin. Televisioteatteri ja nukketeatteri jätettiin näyttelystä pois, Pyysalo toteaa. Kuvassa Lempi Kari operetissa Mustalaisruhtinatar. Lempi Kari oli Tampereen Työväen Teatterin kasvatteja, tähtinäyttelijä. KIERTÄVÄT TEATTERITESIKUVINA. Tampereen Työväen Teatteri aloitti 1901 harrastajapohjalta. Toisin kävi. – Idea oli hyvä. Oli tehtävä rajauksia. Kuva: Vapriikki Tampere on viimeisen päälle näyttelijöiden kaupunki, mikä tulee monin tavoin esille myös Vapriikin näyttelyssä. Tähtinäyttelijä. Nuoriso-, raittiusja työväenseurojen vilkas näyttämöharrastus loi pohjaa kahden suuren ja ansiokkaan teatterin synnylle
Tilda Vuori (1869–1922) oli näyttelijä, ohjaaja ja Tampereen Työväen Teatterin johtaja. Kaarle Halme (1864–1946) työskenteli kaudella 1904–1905 Viipurin Suomalaisen Maaseututeatterin johtajana. Yli viisikymmenvuotiaan koulun tulevaisuus on väliin ollut vaakalaudalla pahastikin ja sitä on yritetty sulauttaa milloin mihinkin organisaatioon. Eipä ihme, että moni teatterintekijä läksikin hakemaan lisäoppia ja kokemusta Karjalasta. Hänen koreografiaansa Tampereen Teatterin musikaaliin West Side Story pidetään paikallisen teatterihistorian yhtenä huippusaavutuksista. Antiikki ja taide | 19 . Kannaksella Käkisalmella syntynyt Heikki Värtsi (1931–2013) oli balettitanssija, musikaaliohjaaja, koreografi. Näyttelijänkoulutusta antava perinteikäs opinahjo aloitti tammikuussa 1967. Näty porskuttaa Teatterikaupunki-näyttelyssä ei ole unohdettu Tampereen yliopistossa toimivaa Nätyäkään. Näyttelijänkoulutus kuuluu tamperelaiseen teatterielämään. VAIKUTTEITA KARJALASTA Huippuesitys. Erityisesti musiikkiteatterin saralla Viipuri oli maan johtava kaupunki. Musikaalin ensi-ilta ja pohjoismainen kantaesitys oli syksyllä 1963. Vuori kehitti TTT:n toimintaa kohti ammattilaisuutta. Tampereen Teatterin musikaali West Side Story oli uutta kuusikymmentäluvun Tampereella. Kuva on marraskuulta 1963. Hän ohjasi Viipurissa menestyksekkäästi myös ulkoilmateatteria vuosina 1914–1917 ollen tiennäyttäjä tämän taiteenlajin parissa. – Nyt Näty näyttää porskuttavan taas hyvin, Katri Pyysalo mainitsee. Esimerkiksi Tuija Piepponen, Anna-Leena Härkönen, Puntti Valtonen ja Hissu Hietalahti ovat Nätyn kasvatteja. Muutamia esimerkkejä. Kuva: Juhani Riekkola/Vapriikki. Mutta periksi ei ole annettu. Ennen talvisotaa Viipuri oli kansainvälinen, idästä ja lännestä ammentanut kulttuurin keskus. Tämä huippuunsa viritelty esitys löysi kuitenkin yleisönsä. Tamperelaista teatterielämää on kehitetty myös evakkovoimin. Monet uudet aatteet ja ideat tulivat myös Tampereelle Viipurin kautta. Hän aloitti uransa vuonna 1888 Viipurissa Aspegrenien Suomalaisessa Kansanteatterissa. Hänkin sai oppinsa Viipurissa, missä hän työskenteli Suomalaisessa Maaseututeatterissa 1899–1917. Hänen aloitteestaan syntyi sittemmin Tampereen Teatteri, jonka johtajana hän toimi lyhyen ajan. Hän käytti tuolloin nimeä Tilda Raitio. Kosti Elo (1873–1940) oli näyttelijä ja Tampereen Työväen Teatterin pitkäaikainen johtaja. Suomalaiseen teatterija elokuvamaailmaan on tullut ja tulee edelleenkin Tampereelta merkittäviä näyttelijöitä. Vuosien varrella Nätyn professoreina ovat toimineet muun muassa Kaisa Korhonen ja Yrjö Juhani Renvall, viimeksi Pauliina Hulkko
Hän näytteli sekä Tampereen Teatterissa että Tampereen Työväen Teatterissa. Karismaattista Aarne Orjatsaloa pidetään 1900-luvun alun yhtenä parhaista suomalaisista teatterinäyttelijöistä – ellei sitten parhaana. TEATTERIKAUPUNKI-NÄYTTELY ON NÄHTÄVILLÄ TAMPEREELLA MUSEOKESKUS VAPRIIKISSA 31.1.2021 ASTI.. Hän tuli tunnetuksi paitsi lahjoistaan myös naisseikkailuistaan. Heillä on ollut ainakin yksi yhteinen piirre: palava innostus teatteriin ja usko sen voimaan herättää uusia ajatuksia, jopa muuttaa maailmaa. Hän eli hurjan ja räiskyvän elämän. Musikaalin ensi-ilta oli 13.11.1963. Tapahtuma tuo kaupunkiin vuosittain mielenkiintoisia vierailuja ympäri maata ja myös kansainvälistä tunnelmaa. Hän kiinnitti erityistä huomiota ohjelmiston suunnitteluun. – Kriitikot olivat ennen isossa roolissa ja vahvoja persoonallisuuksia kaupungin kulttuurielämässä, Pyysalo mainitsee. WEST SIDE STORY ARVELUTTI. Se oli hienostunutta, kohteliasta ja asiallista, vaikka molemmat pitivät tiukasti kiinni näkemyksistään, Katri Pyysalo kertoo. Kuva: Vapriikki Monessa mukana ollut kriitikko Olavi Veistäjäkin korosti terveen kilpailun merkitystä koko Tampereen teatterielämälle. Aarne Orjatsalo oli 1900-luvun alun seuratuimpia näyttelijöitä, suuri tähti – myös Tampereella. Se nostatti kohua ja herätti kiivasta keskustelua jo ennen ensi-iltaa. West Side Story Tampereen Teatterissa oli ikimuistoinen kulttuuriteko, kuusikymmentäluvun helmi. Teatterikaupunki-näyttely on mittatilaustyö eritoten heille, jotka ovat seuranneet teatteria pidempään. Professori Eino Salmelainen toimi lähes parikymmentä vuotta, 1943–1966, Tampereen Työväen Teatterin johtajana. – Vuoropuhelu kesti ja kesti. Monet valovoimaiset persoonat ovat tehneet Tampereesta aikain saatossa teatterikaupungin. – Olisipa mahdollista matkustaa ajassa taaksepäin ja nähdä tämä esitys, Pyysalo huokaa. Nostalgiasta on kyse, ja on makuasia, mikä tässä moneen suuntaan soljuvassa näyttelyssä kiehtoo eniten. Suomen ensimmäinen naisteatterinjohtaja, ristiriitaisia tunteita herättänyt Elli Tompuri luotsasi Tampereen Teatteria kunniakkaasti läpi 1900-luvun alun vaikeuksien. Orjatsalosta saisi aivan omankin näyttelynsä, Katri Pyysalo kertoo. Poltettu oranssi kiinnosti yleisöä laajalti; näytelmä kuului monen itseään kunnioittavan, kulttuuritietoisen tamperelaisopiskelijankin yleissivistykseen. He olivat voimistelijoita. Poltettu oranssi sai Suomen kantaesityksen Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 1969. Tampereen esitys huomioitiin New Yorkia myöten. Hänen mukaansa paljon pohdittiin Tampereella sitäkin, mistä saadaan musikaaliin kaikki tanssijat. – Osa ehdokkaista ei ollut tanssinut koskaan ennen. PALAVA INNOSTUS. – Epäiltiin pystyykö Tampereen Teatteri ylipäätään toteuttamaan esityksen ja riittääkö katsojia, Katri Pyysalo kertoo. Kuvassa Orjatsalo Hamletin roolissa. . Hänen kaudellaan, 1900-luvun alkupuolella, TTT palkkasi ensimmäiset ammattinäyttelijät ja samalla käynnistyi iltanäyttelijöiden koulutus, mikä ei ollut kovin yleistä tuon ajan Suomessa. Miestanssijoiden löytäminen esityksiin oli kuusikymmentäluvulla ylipäätään hyvin vaikeaa. 20 | Antiikki ja taide Legendaarinen näyttelijä Aarne Orjatsalo tuli tunnetuksi paitsi lahjoistaan myös naisseikkailuistaan. Sopivia miehiä löytyi sitten urheilun parista. – Kyllä siinä Orjatsalon kyydissä nuorten naisnäyttelijöiden päät taisivat mennä pyörälle. Hän antoi kaupunkilaisille skandaaleja ja hänestä puhuttiin paljon. Veistäjän ideasta syntyi Tampereen Teatterikesä vuonna 1968. POLTETTU ORANSSI. Eri tahoilla päiviteltiin sitä, kun musikaalissa vilistelee huonosti käyttäytyvää nuorisoa, on jengitappeluita ja muuta, eikä esityksessä ole onnellista loppuakaan. Ennakkoluuloton teatterinjohtaja ja näyttelijä Tilda Vuori onnistui vakiinnuttamaan Tampereen Työväen Teatterin toiminnan – epäilyistä huolimatta. Mielen murtumista kuvaavan menestysnäytelmän syntyä edellytti Mannerin ja teatterinjohtaja Eino Salmelaisen pitkä keskustelu ja kirjeenvaihto. Musikaalista tuli valtaisa menestys Tapani Pertun ja Kaija Sinisalon vastatessa päärooleista. Uusi teatterinjohtaja Rauli Lehtonen otti kovan, mutta onnistuneen riskin, Juhani Raiskinen toimi kapellimestarina, koreografiat olivat Heikki Värtsin. Eeva-Liisa Mannerin näytelmään perustuva, muun muassa Veikko Sinisalon tähdittämä esitys oli TTT:n ohjelmistossa peräti yhdeksän vuotta
Suosittu näyttely synnytti tarpeen tutkia, miten ilmiö jatkui 1900-luvun edetessä ja millaisia uusia muotoja se sai. Hiljainen kauneus on jatkoa Ateneumissa keväällä 2016 nähdylle näyttelylle Japanomania pohjoismaisessa taiteessa Abstrakteja aiheita, maisemia ja asetelmia Kaksisuuntaista vuorovaikutusta Hiljainen kauneus -näyttely syventyy Pohjoismaita ja Itä-Aasiaa yhdistävään pelkistettyyn estetiikkaan erityisesti 1950ja 1960-lukujen taiteessa. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen. . Teosten lainaajia ovat myös muun muassa Designmuseo, Ruotsin Göteborgin taidemuseo ja Moderna Museet sekä Tanskan Louisiana Museum of Modern Art. HILJAINEN KAUNEUS – POHJOISMAIDEN JA ITÄ-AASIAN YHTEYS ATENEUMISSA HELSINGISSÄ 6.10.2019 SAAKKA. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Japan Folk Crafts Museum, Tokio. Designmuseo. Näyttelyssä nähdään noin 250 teosta, joista noin kolmasosa on Ateneumin kokoelmista. Japanin ohella taiteilijat saivat vaikutteita myös Kiinasta ja Koreasta. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen ShÕji Hamada: Kulho (1956). Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen Ulla Rantanen: Kivi vedessä (1980). Kuva: Japan Folk Crafts Museum Aimo Kanerva: Kiinanmuurilla (1953). Teosten estetiikka on pelkistettyä: geometriset muodot, hienostuneet värit ja materiaalin tuntu yhdistävät näyttelyssä nähtäviä teoksia. Näyttelyssä nähdään runsaasti teoksia Japanista Tokion Mingei-museosta sekä Hayama Museum of Modern Artista. Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Aulis ja Heidi Blomstedt, Rune Jansson, Aimo Kanerva, Carl Kylberg, Maija ja Ahti Lavonen, Bernard Leach ja Shoji Hamada, Kyllikki Salmenhaara, Key Sato, Helene Schjerfbeck, Jaakko Sievänen ja Zao Wou-Ki. Pohjoismaiset taiteilijat, muotoilijat ja arkkitehdit matkustivat Japaniin, ja vastaavasti japanilaiset taiteilijat ja muotoilijat matkustivat Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Kyllikki Salmenhaara: Maljakko (1959). Hiljainen kauneus tarkastelee erityisesti kahdensuuntaista vuorovaikutusta: myös Itä-Aasian taide otti vaikutteita Pohjoismaista. Näyttelyn maalaukset, piirustukset ja grafiikantyöt kuvaavat abstraktien aiheiden lisäksi maisemia ja asetelmia. Esille saadaan kauniita ja toimivia arjen esineitä, kuten hienostunutta aasialaista keramiikkaa ja kimonoja. Antiikki ja taide | 21 iljainen kauneus esittelee rinnakkain kuvataidetta, keramiikkaa, tekstiilitaidetta ja arkkitehtuuria suomalaisista, ruotsalaisista, tanskalaisista ja japanilaisista kokoelmista. H 1875–1918. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen Hiljainen kauneus -näyttely Ateneumissa. Mistä pohjoismainen pelkistetty estetiikka juontaa juurensa ja miten se kytkeytyy kuvataiteisiin. Miksi pohjoismainen estetiikka vetoaa erityisesti itäaasialaisiin ihmisiin. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Suomen Säästöpankki Oy
Nykytaiteen eri tekniikat ovat myös laajasti esillä. Monet kutsutuista taiteilijoista ovat pohtineen ekologiaa ja ihmisten vastuuta maaNykytaide kuvantaa luonnon tilaa ja ilmastonmuutosta Ihmisen aika Mäntän kuvataideviikkojen tärkeimmäksi aiheeksi nousivat ajankohtaiset ympäristökysymykset. 22 | Antiikki ja taide T änä vuonna Mäntän Kuvataideviikot kuratoi Marja Helander, saamelainen valokuvaja videotaiteilija sekä elokuvaohjaaja. Tärkeintä Helanderille oli, että näyttelykokonaisuudesta tulisi kävijöille elämys. Yksi Jaakko Tornbergin kimaltavista pienoisveistoksista, jotka muodostavat oman humoristisen kansansa.. Taiteilijat ilmaisevat monin tavoin näkemyksensä tästä aikakaudesta. ilman tilasta. Taiteilijat tutkivat ihmisen vaikutusta ympäristöönsä monin tavoin, kuten uskonnon, politiikan, ihmissuhteiden ja myös eläinten näkökulmasta. Hän lähti liikkeelle antroposeenin käsitteestä: sillä viitataan geologiseen ajanjaksoon, ”ihmisen aikakauteen”, jonka katsotaan alkaneen viimeistään 1950-luvulla. Näyttelyssä on maalauksia, installaatioita, veistoksia, videoinstallaatioita, taidegrafiikkaa, seinämaalauksia, performanssia, ympäristötaidetta, lasija valotaidetta, mediataidetta, valokuvaa, sarjakuvaa
Yksityiskohta ”Tehtailijan unet” -installaatiosta. Taiteilijat tuovat esille näkemyksensä ihmisen aikakaudesta ja sen vaikutuksesta ympäristöön monin tavoin: uskonnon, politiikan, ihmissuhteiden tai vaikkapa eläinten näkökulma. XXIV MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT. Sakari Kannosto, ”Riders of the Cursed Earth”, keramiikka, teräs, jouhikarva Taustalla kuvataiteilija Jussi Twosevenin kookas kettu ”Vulpes, vulpes”, etualalla näkyy osa Hanna Vihriälän ”Pyhäjoki, Suvanto” -installaatiota. Huoli haavoittuvasta luonnosta näkyy erityisesti pohjoisen taiteilijoiden teoksissa. Anna Estarriolan ”Reincarnation alert” -mediainstallaatio kuvaa hetkeä esityksestä. Moni uhka pohjoisen luonnolle puhuttaa: kaivokset, tekoaltaat, kalastusoikeudet ja pohjoisen rautatiesuunnitelmat. . PÄIVÄÄN ASTI. Jokainen esillä oleva taideteos on omanlaisensa kannanotto näyttelyn teemaan: ihmisen aikaan. Antiikki ja taide | 23 Huoli haavoittuvasta luonnosta näkyy erityisesti pohjoisen taiteilijoiden teoksissa. Teoksia on valmistettu myös kierrätetyistä tai ylijääneistä materiaaleista. MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKKOJEN RUNSAS JA MONIPUOLINEN NÄYTTELY ON ESILLÄ SYYSKUUN 1. Paavo Paunun jättimäinen veistos; rujo ja koskettava ihmisen kuva. Näyttelyn moni-ilmeisyys on antoisaa. Renate Jakowleff, ”Päivänvalo”, heijastumamaalaus, hopea.. Etualalla Moratorio-toimisto, takana Arto Korhosen sadunomainen ”Aamu tulee puskista” -maalaus. TEKSTI JA KUVAT: MARJUT POPELKA LÄHTEET: IHMISEN AIKA, THE HUMAN ERA 2019. Osaa taiteilijoista yhdistävät Lappi ja pohjoiset aiheet
Toistensa lisäksi he rakastivat merta, kalastusta, ympäröivää saaristoluontoa, hyötypuutarhaa ja kukkia. Museo sijaitsee vanhalla kalastajatilalla Pentalan saaressa Espoonlahdella. Gurli ja Arvid Nyholm tulossa veneellä rantaan 1970-luvulla. Saaristomuseo Pentalan museoalueen muodostavat yli kymmenen erilaista rakennusta, jotka koostuvat pääasiassa kahden kalastajatilan hyvin säilyneistä ja entiselleen kunnostetuista rakennuksista.. 24 | Antiikki ja taide S TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: ESPOON KAUPUNGINMUSEO Pentalan kalastajatorppa on säilynyt 1790-luvulta Gurli ja Arvid kalastivat ja rakastivat Gurli ja Arvid Nyholm asuivat Pentalan tilallaan kuolemaansa saakka. aaristomuseo Pentala on yksi Espoon kaupunginmuseon viidestä museosta
Saaristomuseo avattiin vuonna 2018 eli samana vuonna, jolloin kaupunginmuseo täytti 60 vuotta. Saaristomuseon idean syntymästä asti Espoon kaupunginmuseo on kerännyt kokoelmiinsa aihepiirin materiaalia, kuten esineitä, kuvaja arkistoaineistoa sekä muistitietoa. Suurin niistä on Isossa Lehtisaaressa valmistettu silakkavene, jolla voi kuljettaa jopa 1800 kiloa silakkaa. Yksittäisinä lahjoituksina tuli kalastukseen ja muihin saariston pyyntielinkeinoihin liittyviä esineitä, kuten pyydysten valmistuksessa ja korjauksessa tarvittavia välineitä. Kuva-arkistoon Gurlin talo 1950-luvun taitteessa Nordbladin perhe. Museossa on merkittävä kokonaisuus saaristoaiheisia valokuvia, jotka ovat dokumentteja aikansa rakennetusta ympäristöstä, ja niissä on esitetty myös saariston asukkaiden elämää ja työntekoa. Niistä vanhin, kalastajatorppa, on rakennettu 1790-luvun alussa. Välineistössä oli muun muassa rysiä, verkkoja, ankkureita ja nuottakeloja. Saaristomuseo Pentala Espoonlahdella esittelee vanhan kalastajatilan kunnostettuja kiinteistöjä ja tuhatmäärin talojen esineistöä. Keskeiset rakennukset ovat Gurlin talo ja kalastajatorppa. Fanny ja Ester Nyholm pyykillä Pentalanjärvellä 1910. Kalastajatilalla asuttiin ympärivuotisesti aina vuoteen 1986 saakka. Kokoelmaan hankittiin myös muutama vene. Antiikki ja taide | 25 kalastivat ja rakastivat Nuori aviopari Gurli ja Arvid Nyholm 1930-luvulla. Kalastusvälineistöä oli hyvin saatavilla vielä 1970-luvulla, jolloin viimeiset ammattikalastajat olivat lopettaneet työnsä. Koska museota suunniteltiin nimenomaan kalastusmuseoksi, esineiden tallennus painottui aluksi kalastukseen. Myös kalan myyntiin liittyvää esineistöä kerättiin. KALASTUSVÄLINEITÄ JA VALOKUVIA. Kuva: Bruno Tallgren Talon vanhin esine on 1700-luvulla valmistettu kaappi.. Museo oli espoolaisten haaveena vuosikymmeniä
Hän rakasti kotiaan, läheisiään ja Pentalan saarta, ja asui siellä lähes kuolemaansa saakka. 26 | Antiikki ja taide Gurli oli työteliäs, iloinen ja sosiaalinen ihminen. Isorysän nosto -silakkasaalis Ivar ja Nils Sneitz. Kuvassa Gurli päivänkakkarapellolla, 1981. Ranta-aitta. Kieltolaki salakuljettajat Tarvon saaressa. Kalastajamökki ja krokettimaila, 1966. Kuva: Alpo Vuorenalho 1932 Ida Boberg ja isorysä.. Pihapiiri noin 1910
Kesän koittaessa saaren elämä vilkastui, kun naapurin paviljonkiin saapuivat Esbo Segelföreningin purjehtijat ja muualle saareen kesävieraat. Säilytystilan puutteen Nyholmit olivat ratkaisseet olohuoneeseen sijoitetuilla lastulevykaapeilla. Heidän suuri surunsa oli lapsettomuus. Saaristomuseon esineistön laajin hankinta on Gurli Nyholmin kodin jäämistö. Muovija kuivakukat sekä käävät kertovat luonnonrakkaudesta ja luovat kodikkaan kokonaisuuden joulukoristeiden ja sukulaisten valokuvien kanssa. Keväällä ja kesällä puutarhatyöt pitivät hänet kiireisenä. Gurli itse asui vanhemmilla päivillään talonsa alakerrassa, ja vuokrasi yläkertansa kesäasukkaille. Heidän majoittamisensa toi mukavasti leivänlisää kalastajan tuloihin. Gurli Nyholm kuoli Puolarmetsän sairaalassa huhtikuussa 1987. Nyholmien kalastajasuku saapui Pentalaan vuonna 1850. Tekemistä riitti talvellakin, kuten esimerkiksi matonkudontaa. Pentalalaiset emännät tunnettiin Kauppatorilla myytävistä kukistaan ja mansikoistaan. Arvid ja Gurli Nyholm tilasivat avioitumisensa aikaan vuonna 1929 muodikkaat art deco -tyyliset mahonkikalusteet naapurisaaresta Staffanista Nordberg & Åhmanin huonekaluverstaalta. Hän sairastui vakavasti ja kuoli syyskuussa 1972 ennen 81-vuotissyntymäpäiväänsä. GURLI RAKASTI SAARTA. Hän oli aamuvirkku, ja tarvitsi vain muutaman tunnin unta, joten pellolla hän oli usein jo auringonnousun aikaan. Kodissa oli 1930 -luvulla yleistyneen putkifunkiksen tuotteita sekä muun muassa Askon ja Artekin valmistamia puisia huonekaluja 1930–1950 –luvuilta. ARVID OLI KOLMANNEN POLVEN KALASTAJA Arvid_Nyholm_asettaa_verkkoa_kuivumaan_1920_luvulla_EKM on tallennettu myös saariston huviloilla kesiään viettäneiden perheiden valokuvia. Arvidin kerrotaan säilyttäneen ja välittäneen pirtua, mutta hän ei itse noutanut sitä aluevesirajalta. Hän nautti luonnon ihmeistä ja luonnon ilmiöistä ja rakasti kotiaan, läheisiään ja Pentalan saarta syvästi. Sisustustekstiileitä on esillä runsaasti. 1920-luvun loppupuolella Arvid alkoi kosiskella Kirkkonummen Medvastössä asunutta Lönnbergin perheen vanhinta tytärtä Gurlia. Kaksitoistaosainen kalusto oli sijoitettu olohuoneeseen, jossa oli myös kuusi nojatuolia, keinutuoli ja heteka. JS. 1790-luvun alussa rakennettu kalastajamökki ja vuonna 1821 pystytetty ranta-aitta seisoivat jo tuolloin tukevasti omilla sijoillaan. Arvid Nyholm kalasti viimeisiin vuosiinsa asti ja kuljetti kalaa Kauppatorille myyntiin. Gurli säilöi meren ja puutarhansa antimia. Kilohailista tehty maustekala ja itse käytetty omenaviini olivat tuttuja kyläilijöille. Talteen otetut, pestyt tuotepakkaukset kuvaavat säästäväisyyttä. Se ostettiin kesäkuussa 1988 Hugo ja Maria Winbergin säätiöltä, jolle Gurli Nyholm oli testamentannut omaisuutensa. Kymmenlapsisen perheen 24-vuotias esikoinen suostui viimein 38-vuotiaan kalastajan vaimoksi. Gurlin suuri ylpeydenaihe oli kukkiva puutarha. Astioiden runsautta selittänevät kesävieraiden pitäminen ja Nyholmien seurallisuus ja vieraanvaraisuus. USKONNOLLISUUS ESILLÄ. Pentalan tilalle oli juuri sopivasti valmistunut uusi ja moderni päärakennus. Ardid Nyholm jatkoi kalastajan ammattia isänsä ja isoisänsä tavoin. Muitakin tulonlähteitä oli etenkin 1920-luvulla, jolloin kieltolain aikana vain harvat jättivät osallistumatta pirtun salakuljetukseen, jota tuolloin harjoitettiin hyvin avoimesti. Verkoilla Gurli kävi vielä 1970-luvulla, mutta enimmäkseen kotitarpeiksi. GURLIN KODISTA LAAJA JÄÄMISTÖ. RUNOJA JA RUKOUKSIA. Gurli antoi kutomiaan mattoja lahjaksi, mutta kudonta oli hänelle myös ansionlähde. Gurli muistetaan ystävällisenä, mutta myös hieman erikoisena ja taiteellisena persoonana. Kaivattuja lisätuloja saatiin myös kesävieraiden ja heidän tavaroidensa kuljettamisesta veneellä. Puolison kuoleman jälkeen puhelin oli sosiaaliselle Gurlille erityisen tärkeä yhteydenpidossa sukulaisten kanssa. Gurli ja Ardin Nyholmin kodissa oli paljon esineitä, noin 4 200 kappaletta, kuten astioita, muuta keittiötavaraa ja huonekaluja. Talvikauden eristyneisyys ja hiljaisuus eivät ahdistaneet Gurlia. Kesäasukkaat olivat jo 1900-luvun alussa saariston arkipäivää. Ahkeruus ja maanläheisyys määrittivät koko hänen yli 81 vuoden mittaista elämäänsä. Gurlin kutomia räsymattoja on säilynyt Espoon kaupunginmuseon kokoelmissa 53 kappaletta. Gurli kirjoitti runoja ja runomuotoisia rukouksia ja piti aktiivisesti päiväkirjaa etenkin Arvidin kuoleman jälkeen. Hän alkoi kalastaa Arvidin kanssa Pentalaan saavuttuaan. Antiikki ja taide | 27 . Gurlia ja Arvidia on muisteltu työteliääksi ja ystävälliseksi pariskunnaksi. Kansakoulun käynyttä Gurlia voi luonnehtia ”hyväksi työihmiseksi”. Emännän käsityöharrastuksesta kertovat Singer.-ompelukone vuodelta 1914 sekä kangaspuut. Gurli osallistui myös 1970-luvulla paikallisen marttayhdistyksen toimintaan. Isossa Lehtisaaressa valmistetulla silakkaveneellä voi kuljettaa 1800 kiloa silakkaa.. Talon vanhimmaksi huonekaluksi paljastui pieni päälle maalattu kaappi, jossa alin maalauskerta on 1700-luvulta. Koti haluttiin palauttaa sellaiseksi kuin se oli Gurlin kuoleman aikaan. Huonekaluissa tyylien ja ajallisten kerrostumien kirjo on suuri. Leskeksi jäänyt Gurli oli tuolloin 66-vuotias. Muistelmien ja valokuvien perusteella Arvidista piirtyy kuva jäyhänä ja ahkerana miehenä, joka seurasi aikaansa ja jolla oli omanlainen huumorinsa. Gurlin päiväkirjoista löytyy runsaasti merkintöjä matonkuteiden leikkaamisesta ja mattojen kutomisesta. Myös uskonnollisuus näkyy sisustuksessa muun muassa seinätauluissa. Heidän keskinäinen suhteensa näyttäytyi rakastavana sekä ihmisten muistoissa että Gurlin omissa teksteissä. Koti on siroteltu täyteen koristeja muistoesineitä. Myös säilöntään liittyvää tarpeistoa on paljon. Nyholmit olivat nykyaikainen perhe: he hankkivat jo 1910 -luvulla venemoottorin ensimmäisten joukossa koko Espoossa. Nyholmien naapuriin, niin ikään kalastajatorppareiksi, asettui samoihin aikoihin Petterssonin suku. Syvä kristillinen vakaumus antoi hänen elämäänsä sisältöä
Kuva: Janne Ketola 2017 Gurlin talon salin valokuvia. Kuva: Rauno Träskelin Gurlin talon ruokakomero. 28 | Antiikki ja taide Lyhty ikkunan vieressä. Kuva: Janne Ketola 2017 Kalaverkko ja verkkomerkki, 2016.. Kuva: Janne Ketola 2017 Gurlin talon kihlalipasto. Kuva: Henna Aaltonen 2016 Gurlin talon Sali – Soukan puuseppien kädenjälkeä. Kuva: Janne Ketola 2017 Gurlin talon olohuone vuonna 1988
Esineet kertovat Nyholmin tilan kalastuksesta ja merenkulusta, maanviljelystä sekä kotieläinten ja puutarhan hoidosta. Meren tuoma käyttökelpoinen materiaali oli myös tapana korjata talteen. Navetan, piharakennukset ja Lillstuganin sekä muiden rakennusten esineistö jetuksesta saaristolaisille kertyi varallisuutta. ARTIKKELIN LÄHTEENÄ ON KÄYTETTY ESPOON KAUPUNGINMUSEON VUONNA 2018 JULKAISEMAA KIRJASTA SAARISTOMUSEO PENTALA JA SIINÄ ERITYISESTI ANNAMARI ESKOLAN ARTIKKELIA SAARISTOAIHEISET AINEISTOT MUSEON KOKOELMISSA SEKÄ NINA TALVELAN ARTIKKELIA NYHOLMIN KALASTAJASUVUSTA GURLIIN. Antoisa lähde Gurlin ajatusmaailmaan ovat hänen vuosina 1957–86 kirjoittamansa lukuisat muistikirjat ja päiväkirjat. Siihen tarvittiin oma välineistönsä. . Museoalue mereltä nähtynä. Kuva: Henna Aaltonen 2016 Saaristomuseo. Antiikki ja taide | 29 Kodista ovat tallessa myös valokuva-albumit, kaikki arkistoaineisto sekä kirjat ja taulut. Pirtun salakul. seulottiin kesällä 2016, jolloin kokoelmiin liitettiin lähes tuhat esinettä, joista vajaa puolet otettiin käyttökokoelmaan. Vintissä oli säilössä myös erilaisia työkaluja ja niiden teelmiä sekä käsin tehtyjä verkonpainoja ja kohoja. TYÖKALUJA JA NAHKAJALKINEITA. Ne kertovat myös kesänvietosta, kalojen ja puutarhatuotteiden myynnistä, kalojen ja maidon käsittelystä, eri käyttötekniikoista ja kaikenlaisesta korjausja huoltotyöstä sekä pyykinpesusta ja tekstiilien huollosta. Yhteydet saariston kesäasukkaisiin, kaupankäynti tai yhteydet merimiehiin selittänevät osan arvoituksellisimmista esineistä. Lyhty ikkunan vieressä. Kuvassa vasemmalla rantavajan kulma, keskellä Gurlin talo ja oikealla kalastajamökki. Vuonna 2010 kalastajamökin eli Gamla stuganin korjaustöiden yhteydessä vintin esineistö käytiin läpi ja kokoelmaan valittiin lähes 150 esinettä, kuten nahkajalkineita ja päähineitä. Rautalankapaja. Pirtun säilytys ja välittäminen toivat lisätuloja. Kuva: Henna Aaltonen 2016 Kalaverkko ja verkkomerkki, 2016
Mariskooli säilyttää suosionsa vuodesta toiseen. Erikoisen värisistä Mariskooleista maksetaan jopa tuhat euroa. 30 | Antiikki ja taide. Suomalaisen kodin ikiklassikko Kuka keksi Mariskoolin. Kuvassa skooli omenanvihreänä
PIENI Mariskooli – korkeus 120 mm 2008: kirkas, ultramariininsininen 2008-2009), siniturkoosi (2008-2012), vaaleansininen (2008-2014), hiekka (2008-2014), musta (2008-2013), matta kirkas, vaaleanpunainen (2008-2012), punainen (2008-2014) 2009: omenanvihreä (2009-2014), purppura (2009-2010), keltainen (20092011), pomeranssi (2009-2011), vihreä (2009) 2010: harmaa, koboltinsininen (20102011), vedenvihreä (2010-2014) 2011: Rion ruskea (2011-2012), vihreä (2011) 2012: vihreä (2012) 2013: metsänvihreä (2013-2014), lohenpunainen (2013-2014), vaalea pinkki (2013-2014) 2014: sade (2014), karpalo Pohjateksti: valmistusmuotista tuleva teksti Marimekko maljan pohjassa. Keräilijät ovat valmiita maksamaan haluamistaan tuotteista useita satasia. – Mariskoolien keräilijöitä tiedetään olevan Suomessa jonkin verran. Värit ja tuotantovuodet (tummennettuna tämänhetkinen valikoima):. Marimekon paperitarra on ollut käytössä vuosina 1965–1980 ja silkkitarra vuosina 1980-2004. – Keräilijät ovat kiinnostuneita erityisesti vanhasta ametistista sekä matatuista väreistä, jotka olivat tuotannossa 1980 – ja -90-luvuilla. – Vanha punainen väri on muuttunut karpaloksi, joka ei ole enää niin paljon kalliimpi kuin aiemmin vanha, syvänpunainen. Parhaimmillaan Iittala on valmistanut paria kymmentä eri väristä Mariskoolia, tällä hetkellä valikoimista löytyy vajaat kymmenen väriä. Iittalassa ei pidetä kirjaa tuotannosta poisjääneiden tuotteiden arvoista, mutta karkeasti ottaen voi sanoa, että hintaan vaikuttavat muun muassa ikä, tuotantomäärä, kunto ja väri. KOPIOTA VAIKEA EROTTAA AIDOSTA. ERIKOISUUKSIA HAMUTAAN. Sieltä tuli aikojen alussa paljon erilaisia malleja, kun Suomeen tuli lasinpuhaltajia Keski-Euroopasta, kertoo Iittalan kuluttajapalvelupäällikkö Kirsi Lauttia. Muottinumerot kaikissa. Silkkitarra käytössä vuosina 1980-2004.Valmistusmuotista tuleva teksti marimekko maljan pohjassa, tuli käyttöön 2004. Se on alun perin kulkeutunut lasinpuhaltajien matkassa Keski-Euroopasta Suomeen. Vuodesta 2004 Iittalan valmistamien skoolien pohjasta löytyy Marimekko-teksti kohokirjaimin. Iittalasta ei kerrota Mariskoolin myyntilukukuja, mutta Lauttian mukaan myynti on tasaista. – Ennen 2004 valmistettujen skoolien aitoutta onkin hieman haastavampaa tunnistaa, ainakin mikäli käsillä ei ole aitoa kappaletta, johon verrata. MARISKOOLI – korkeus 155 mm 1965: kirkas, orvokinsininen (nykyinen vaaleansininen), vihreä (1965–1994), koboltinsininen (1965, 1988-2006, 2010 – 2011), ruskeanharmaa (suonruskea) 1968: ametisti (1968, 1988–1992) 1973: ruskea (1973–1995, 2002–2009), harmaa (1973–1996), lila (1973-1995) 1985: valkoinen (1985), musta (1985) 1988: alfan vihreä (1988–1995), mattakirkas (1988, 1996-), keltainen (1988–2012), punainen (1988-2014, vaaleansininen, taivaansininen (19881995), joulunvihreä (1988-1995), Mondon vihreä (1988-1995), Kartion vihreä (1988-1995) 1996: vaaleanvihreä (1996–2004), luumunpunainen(1996–2011), matta luumu (1996–1997) 1997: matta keltainen (1997–2001), matta taivaansininen (1997–2001), matta mondonvihreä (1997-2001), matta pinkki (1997–2001) 2000: ruusuoliivi (2000–2009, 20112013) 2001: harmaa 2002: merensininen (2000–2008), lila (2002–2011) 2003: vedensininen (2003–2009), lime (2003–2008), pinkki (2003–2004), pomeranssi (2002–2011), vaalea lila (2003– 2012), mustikansininen (2003–2009), turkoosi (2003–2006), sitruunankeltainen (2003), laguuninsininen (2003), koivunvihreä (2003) 2004: granaatinpunainen (2004–2013), turkoosi (2004–2009) 2005: vaaleanpunainen (2005–2012), sammaleenvihreä (2005–2009, 2011– 2012) 2006: ultramariininsininen (2006– 2009), hiekka 2007: oliivi (2007–2009), siniturkoosi (2007–2012), musta (2007-2013) 2009: omenanvihreä, purppura (2009 -2010) 2010: vedenvihreä, koboltinsininen (sama kuin 2006 poistunut väri, 2010– 2011) 2011: Rion ruskea (2011–2012) 2013: metsänvihreä, lohenpunainen, sitruunankeltainen, vaalea pinkki, laventeli 2014: sade, karpalo Pohjateksti: käytössä ollut paperisia ja silkille painettuja marimekko-tekstillä olevia tarroja, jotka kiinnitetty esineen pohjaan. Yksi tällainen erikoisuus on oranssinen Mariskooli, jota näkee harvoin myynnissä. Niitä ei ole nähtävissä joka päivä kirpputoreilla tai myyntipalstoilla. Nurmesniemi oli löytänyt Nuutajärven lasitehtaalla työskennellessään vintiltä italialaista muotoilukieltä mukailevia maljoja, jotka miellyttivät Nurmesniemen silmää. Mariskooleista on liikkeellä kopiota, joita on hankala erottaa aidoista. – Kun kaksi aitoa skoolia asetetaan vastakkain, nypyt menevät limittäin. Kysytyimmät Mariskoolit ovat vanhemmista ne, jotka ovat olleet lyhyimmän aikaa tuotannossa, ja joita on myös vähiten liikkeellä. Mariskooli 1965-2015 . – Niitä saatettiin myydä pieninä erinä tai ne ovat jotenkin muuten joutuneet maailmalle. – Lisäksi aitojen skoolien ”nypyt” ovat enemmän kolmiomaiset kuin useissa jäljennöksissä. – Skoolin alkuperä on vanha saksalainen prässilasimalli, jolla ei ole ketään nimettyä suunnittelijaa. Erikoisimmista väreistä pyydetään jopa tuhanteen euroon kipuavia hintoja. Antiikki ja taide | 31 M TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA KUVAT: IITTALA Kuka keksi Mariskoolin. . Mariskoolien suosikkivärit ovat joulun alla punainen sekä aina haluttu kirkas. Muottinumerot Iittalassa valmistetuissa Mariskooleissa 2004 lähtien, Nuutajärvellä valmistetuissa 2008 lähtien. Aidot on valmistettu aina läpivärjätystä lasista. Useimmat kopiot ovat usein päälle värjättyjä, jolloin väri saattaa jo uutena halkeilla pois, kerrotaan Iittalan tiedotuksesta. PUNAINEN JA KIRKAS SUOSITUIMMAT. Lauttia kertoo myös, että Nuutajärvellä tehtiin aikanaan erilaisia kokeiluja, jotka eivät päässeet lopulta viralliseen tuotantoon. Kopiomaljan yksityiskohdat voivat myös olla epäsymmetriset, mitä ne aidossa maljassa eivät koskaan ole. Toisessa tarinassa maljan löytäjän uskotaan olevan Ristomatti Ratia. . – Nuutajärvi alkoi valmistaa skoolia Marimekolle 1960-luvulla ja Iiittalan valikoimaan Mariskooli tuli vuonna 2002. Väärennöksissä on usein huomattavasti aitoa Mariskoolia paksumpi ja kömpelömpi jalka. Keräilijät ovat kiinnostuneita erityisesti vanhasta ametistista sekä matatuista väreistä. Ulkomailla Mariskooli ei ole yhtä kysytty kuin meillä. Mattakeltainen ja mattasininen ovat aina kysyttäjä ja keräilijät haluavat niitä kokoelmiinsa. Kirjassa tuotteen synnystä on olemassa myös kaksi muuta versiota, joissa toisessa arvellaan skoolin keksijäksi Armi Ratiaa. arimekon historiasta kertova Marimekko – suuria kuvioita -kirjassa skoolin suunnittelijaksi mainitaan Vuokko Nurmesniemi. Kuluneella muotilla valmistetun skoolin yläreunan muoto voi olla kuitenkin poikkeava, joten reunan muoto ei yksinään riitä vahvistamaan maljan aitoutta
Soittimia hurdy-gurdyista muinaislyyriin Sikarilaatikosta SOIVA PELI. 32 | Antiikki ja taide Jukka Mäkelän näkemys perinteisestä sähkökitarasta
– Näin Riiassa antiikkiliikkeen ikkunassa viulun, joka kiinnitti huomioni. Mäkelä nostaa kontrabasson olkaansa vasten ja alkaa näppäillä. Purkkiorjat-bändin kanssa käytämme näitä purkkisoittimia. Mäkelän lempimateriaali on lämpökäsitelty Metallipurkeista lähtee itsessään kohtalainen ääni, mutta sähköistettynä ne soivat hienosti.. Siellä rakennettiin yksinkertaisia yksikielisiä, purkkirunkoisia soittimia, mutta minua alkoi kiehtoa, kuinka monimutkaisiin rakenteisiin peltipurkit voisivatkaan taipua. PELTIPURKISTA BANJOKSI. Jukka Mäkelän näkemys perinteisestä sähkökitarasta. Soittimessa on kaksi keskikokoista purkkia ja sähkökontrana se jytisee aivan yhtä komeasti kuin puukylkiset serkkunsa. – Peltipurkkisoittimet saivat alkunsa parisenkymmentä vuotta sitten kun minulta tilattiin soitinrakennuspaja lapsille. Antiikki ja taide | 33 J TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN ukka Mäkelä poimii seinältä käsiinsä dobron ja alkaa soittaa. – Löysin kirpputorilta sairaalan alusastian ja ajattelin heti, että siinähän olisi dobroon sopivat sisuskalut. Usein mikitän nämä purkkisoittimet huokeilla mutta tähän tarkoitukseen toimivilla piezo-mikeillä. Soitinrakentajan käsissä syntyvät myös perinteiset kielisoittimet sekä lähes kaikki Suomen kanteleiden kielet. Toimistohuonenn seinää koristaa alusastiadobron lisäksi pieni viulukokoelma, jonka joukkoon mahtuu muutama erittäin vanha ja arvokaskin soitin. Kokoelmani paras viulu on italialainen Antoniazzi di Cremona, jota käytän aina keikoillani. – Itse en ole viulunrakentamiseen lähtenyt – jos siihen ryhtyisi, niin mitään muuta ei sitten voisi tehdäkään, se on niin oma ja kokonaisvaltainen ammatinlajinsa, Mäkelä lisää. – Purkeista lähtee itsessään kohtalainen ääni, mutta sähköistettynä ne soivat hienosti. Siellä täällä seinillä roikkuu sikarilaatikkokitaroita ja erityisesti huomion kiinnittävät peltipurkeista tehdyt soittimet. No taipuvathan ne. En tiedä, kenen tekemä se on, mutta se on valmistettu tilaustyönä Riikan kansallisoopperan muusikolle. Mäkelää soitinrakentajan työssä näyttää motivoivan kekseliäisyys ja tietynlainen luova hulluus. Blues kaikuu kauniisti eikä kuulija heti havahdu hämmästelemään, mistä resonaattorikitara on oikein tehty. Kekseliäs soitinrakentaja käyttää työssään toki perinteisempiäkin materiaaleja. – Lähinnä olen kiinnostunut kielisoittimimien rakentamisesta, sillä niitä soitan pääasiassa itsekin. Minun käsistäni on lähtöisin valtaosa Suomen kanteleiden kielistä. MITÄ VAIN PAITSI VIULUJA. parikymmentä vuotta hän on askarrellut niitä myös kierrätysmateriaaleista. Melkein mistä tahansa voi rakentaa soittimia: eksoottinen puunaamio sopii kitaran kopaksi ja armeijan ylijäämälautasista voi askarrella vaikka 3-parikielisen kvintresin. Mäkelä paitsi rakentaa, myös keräilee soittimia. Soittimia valmistan sekä omaksi ilokseni että tilauksesta: tärkein leipätyöni on soitinrakennusalalla kanteleenkielien tekeminen ja muu kanteletarvikekauppa. Soitin on viitisen vuotta vanha ja vain yksi esimerkki soitinrakentajan pitkältä ja monipuoliselta uralta. Lisäksi täällä on vahvistimena alumiiniresonaattori ja sen päällä alumiiniristikko ja talla, Mäkelä esittelee. Se on toiseksi paras viuluni. Kintauslainen Jukka Mäkelä rakentaa kielisoittimia vaikka peltipurkeista tai sairaalan alusastioista. Purkeista on Mäkelän käsissä valmistunut myös kitaroita, mandoliineja ja banjoja. Yli 30 vuoden ajan Mäkelä on rakentanut erilaisia soittimia ja Joku projekti on aina kesken: sikarilaatikkokitaroita on hauska tehdä
Mäkelä on rakentanut kvintresin esimerkiksi muusikko Heikki Salolle. – Minun rakentamani malli on aika yksinkertainen, siinä on vain kaikki soittimen olennaiset ominaisuudet: hartsilla käsitelty pyörä ja pumpulilla suojatut kielet sekä koneisto, joka lyhentää ja pidentää kieliä tarpeen mukaan. Jukka Mäkelä kertoo, että soittimien rakentamiseen kuluvaa aikaa on mahdoton arvioida. PERINNESOITTIMET KUTSUVAT TUTKIMAAN. Mäkelä järjestää myös kursseja perinnesoittimien rakentamisesta. Soittimen runko levenee alaspäin, mikä antaa äänelle lisää kaikupohjaa. Viisikielisiä pienkanteleita Mäkelä valmistaa sarjatyönä tehokkaasti, mutta erikoisempiin tilaussoittimiin voi kulua viikkoja tai jopa kuukausia. Vaikka Mäkelä tunnustautuu enimmäkseen rock’n rollja blues-mieheksi, myös perinneja muinaissoittimet kiehtovat häntä. Mäkelän oma pienkantelemallisto takaa jatkuvan toimeentulon, mutta myös tutkimusmatkat esimerkiksi viikinkilyyrien ja shamaanirumpujen maailmoihin ovat olleet kiinnostavia. 34 | Antiikki ja taide koivu, jonka hän viimeistelee kiinanpuuöljyllä. Mäkelän kehittämä ja itse nimeämä kvintres-soitin on kansirimoituksiltaan tavanomaisesta poikkeava ja pienehkö kansi antaa suuren äänen. Näin lopputulos on luonnollisen lämmin ja rouhea; kiiltäviksi karamelleiksi lakatut soittimet eivät ole Mäkelän tyyliä. Mäkelä kertoo, että teknisen ja musikaalisen osaamisen lisäksi soitinrakentaminen vaatii jonkinlaista matemaattista älyä; on osattava esimerkiksi laskea kielten pituudet ja kireydet kun kehitetään uudentyyppisiä soittimia tai viritetään niitä tietyille äänialoille. Tällä kehittämällään koneella Jukka Mäkelä punoo käytännössä kaikki Suomen kanteleiden kielet ja paljon kieliä myös muihin soittimiin. Jukka Mäkelän pienkantelemallistoon kuuluu monenlaisia soittimia perinteisistä viisikielisistä oktaavikanteleisiin ja purkkikanteleisiin. Isoja kanteleita en valmista, koska silloin syntyisi eturistiriita muiden kanteleen tekijöiden kanssa, joille teen kielet. Jukka Mäkelä on saanut soitinrakentamisen perusoppinsa aikoinaan alan guru Jyrki Pölkiltä mutta Siperia on kuitenkin ollut tärkein opettaja työssä. Säilykepurkit taipuvat soitinten rungoiksi: Mäkelä on rakentanut niistä kaikenlaista kontrabassoista banjoihin.. Minulla ei ole soitinvarastoa, josta myisin mitään, mutta seinilleni kerättyjä soittimia voi käyttää malleina, joiden pohjalta soittimia voidaan valmistaa asiakkaiden tarpeisiin. – Puuosat hankin pääasiassa Tonewood Oy:n kautta ja muokkailen niitä sitten omassa puuverstaassani. Siksi myös soittimien hinnoista on hankala puhua: – Viisikieliset kanteleeni ovat hinnaltaan hyvin kilpailukykyisiä, mutta tilaustöistä pitää aina sopia erikseen. Muut kielet punon itse. Elektroniikkaosat pitää hankkia milloin mistäkin riippuen tarpeesta. Epätasapainossa olevalla tallalla saadaan rytmiefekti kun kampea käännetään ja lisäksi soittimen sivussa olevat resonaattorikielet resonoivat muun äänen mukana, Mäkelä esittelee. TILAUKSESTA ERIKOISUUKSIA. Nylonkielet tulevat Finncorde Oy:ltä. . Näissä molemmissa olen osakkaana. – Kun tietää lähtökohtaisesti, mitä on tekemässä, epäonnistumisia tulee harvoin. Ehkä joskus jotain on lentänyt jorpakkoonkin, mutta niitä juttuja en muista, Mäkelä naurahtaa. Yksi hauskimmista Mäkelän rakentamista perinnesoittimista on 1000-luvulta peräisin oleva soitin hurdy-gurdy eli kampiliira, joka kuulostaa säkkipilliltä ja jota soitetaan veivaamalla soittimen sivussa olevaa kampea
Hurdy-gurdy eli kampiliira on Suomessa harvinainen soitin, jonka rakentamista Jukka Mäkelä on opettanut myös kursseilla. Riikalaisesta antiikkikaupasta löytynyt viulu on yksi Mäkelän keräilyharvinaisuuksista. Jukka Mäkelä on rakentanut soittimia yli 30 vuoden ajan. Hän myös soittaa useissa eri yhtyeissä, esimerkiksi Dixie Friedissa, Purkkiorjissa ja HallanallaH-kokoonpanossa, nykyään kuitenkin satunnaisesti. Jukka Mäkelä valmistaa pienkanteleita sarjatyönä. Lisäksi Mäkelä toimii ison taiteilijaosuuskunta Smartistin toiminnanjohtajana. Niitä myydään muun muassa F-musiikissa, mutta välillä niitä tilataan myös ulkomaille.. Antiikki ja taide | 35 Teknisen ja musikaalisen osaamisen lisäksi soitinrakentaminen vaatii jonkinlaista matemaattista älyä. Tämä autoharppu on yksi vanhimpia Mäkelän valmistamia soittimia
36 | Antiikki ja taide S uomen Jalkapallomuseossa Valkeakoskella paljastuu monta kiinnostavaa yksityiskohtaa jalkapalloilun historiasta. PELIPAITOJA J a viirejä. Pietarin joukkueen kapteenina pelasi silloinen apulaispormestari muuan Vladimir Putin. Ilmeisesti Veikkaus tuli asiassa vastaan. Hänellä oli oma pelipaita, vaikkei hän koskaan ole tainnut jalkapalloa pelatakaan. – Otamme tunnetulta pelaajilta, jos he tuovat sen ja laittavat siihen nimikirjoituksensa. Se oli suuren maailman touhua, jota ei ollut Suomessa varmaan ennen nähty. – Hän oli ennen presidentiksi valitsemistaan Suomen Palloliiton puheenjohtaja. Joskus kuitenkin tulee löytöjä, joihin museo ei voi olla reagoimatta. – Emme voi millään ottaa kaikkia meille tarjottuja asuja, koska sitä määrää ei saisi mahdutettua mihinkään. Yksi mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen esine on todiste ensimmäisestä suomalaisen jalkapallojoukkueen ulkomailla pelatusta ottelusta. Nopealla varoitusajalla kootun turkulaisten joukkueessa pelasi miehiä Piispan Poikien joukkueesta, jonka kapteenina oli Suomen silloinen arkkipiispa John Vikström. Muistoksi tuotiin reliefi, joka on valmistettu 1800-luvun lopulla. – Yhteiskuvassa on useita tunnettuja henkilöitä, mutta yksi on varmasti ylitse muiden. Toinen ryhmä jota olisi saataville lukematon määrä, ovat viirit, joita joukkueet vaihtavat keskenään. – Työväen urheiluliiton joukkue kävi Pietarissa vuonna 1922 pelaamassa ottelun paikallista joukkuetta vastaan. Joskus paidan saaminen voi olla mittavakin prosessi. – Kun esitimme aikanaan Ajaxille, että saisimme kokoelmiimme Jari Litmasen pelipaidan, vaati se aika monta porrasta ja henkilöä ennen kuin meille paita myönnettiin. Museolle tarjotaan runsaasti peliasuja, joita kuitenkin otetaan kokoelmiin suurin varauksin. Englantilaiset olivat kirjoittaneet nimeksi Hypia, museon hallituksen jäsen Eero Väyrynen naurahtaa. Litmanen toi sen itse ja mukana seurasi turvamies. Jalkapallomuseo on Suomen Urheilumuseonvalvonnassa oleva laitos. Ensimmäisen kansainvälisen jalkapalloottelun muistona on jäänyt kokoelmiin 1800-luvun lopun reliefi.. Suomalaisen potkupallon historia Futis yhdistää piispat ja presidentit Paavo Nurmi täytti kaikkien aikojen ensimmäisen veikkauskupongin. – Kaupoista saisi pelipaitoja, mutta niitä emme tänne kelpuuta. Vuonna 1994 Pietarin ja Turun kaupunkien johdosta ja muusta henkilökunnasta kootut joukkueet pelasivat ystävyysottelun Turussa. Hyypiä lahjoitti meille pelipaitansa, jossa hän suostui pelaamaan tasan yhden ottelun. Eräässä pelipaidassa lukee selässä Niinistö, joka tarkoittaa todella nykyistä presidenttiämme. Sami Hyypiän pelipaitaan kirjattiin Englannissa nimi kahdellakin tapaa väärin. – Juoksija Paavo Nurmi oli tunnetusti nuuka mies, mutta täytti ensimmäiseen kuponkiinsa peräti viisi riviä. Museo perustettiin Valkeakoskelle, koska 1990-luvulla paikallinen seura Haka voitti suomenmestaruuksia ja useita cup-mestaruuksia. – Museo kokoelmille on vaikea sanoa mitään rahallista arvoa, vaikka Hagelstamin edustaja on joiltakin osin kokoelmaa arvioinut. Suomen ensimmäiset jalkapallomestareiden riveissä vuodelta 1908 pelasi myös myöhemmin salakuljettajana tunnetuksi tullut Algot Niska. Museo perustettiin vuonna 1993 ja avattiin vuonna 1994. Joskus on ollut vähän vaikea sanoa paitaa tuovalle omaiselle tai pelaajalle, että emme me nyt tätä paitaa voi oikein ottaa
Hän tuli kieltolain aikana tunnetuksi pirtun salakuljettajana. Emme ole niitä laittaneet esille, mutta pidämme tallessa. . – Seuroilla ei ole yleensä mahdollista säilyttää kaikkea sitä varustetta ja rekvisiittaa, mitä seuroille kertyy. Jalkapalloilijan kengänauhojen sitominen ei ole aina ollut välttämättä kovin yksinkertainen homma. Presidentti Sauli Niinistön pelipaita on peruja Suomen Palloliiton puheenjohtajuuden kaudelta Sami Hyypiän pelipaidassa Englannissa nimi lipsahti väärin melko perusteellisesti.. Eero Väyrynen löytää perustiedot kaikista tuon kunnianosoituksen saaneista henkilöistä. Sateella painoa saattoi tulla 1-2 kiloa lisää. – Eräs urheilutoimittaja keräsi mittavan kirjaston, jossa on eri kielisiä teoksia eri puolilta maailmaa. Vaasan VIFK:ssa pelanneen Sven Weijolan peliasu 1940-luvun alkupuolelta oli varsin paksua tekoa. Museolla on hallussaan 2000 niteen jalkapalloaiheinen kirjakokoelma. VALOKUVIEN TARINAT. Pelaajat ovat pukeutuneet ykkösasuihinsa pukuihin ja kravatteihin Joukossa on yksi huomiota herättävä nimi Algot Niska. Museon valokuvakokoelmissa on monta mielenkiintoista otosta. Kun Tito tuli vierailulle, tuli puhetta jalkapallosta. Presidentti Urho Kekkonen toi mieluusti vieraitaan Valkeakoskelle, jossa Yhtyneiden Paperitehtaiden patruuna Juuso Wallden kestitsi heitä. Suurin osa pelaajista oli paperitehtaalla töissä, joten joukkue saatiin kasaan nopeasti. Museolla on hallussaan myös ainutlaatuinen jalkapalloaiheinen kirjakokoelma, jossa on arviolta noin 2000 nidettä. Antiikki ja taide | 37 TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN – Aikanaan Urjalassa oli purettu talo ja sen raunioista paljastui matkalaukku, jossa oli yksitoista paikkakunnalla 1940-luvulla pelanneen Urjalan Taimi-joukkueen täydellistä peliasua. – Sen rekvisiitta on muuten aitoa, mutta kamiinaa emme mistään löytäneet. Museoon kuuluu myös pukukoppi 1930luvulta. Suomen Jalkapalloilun Hall of Fame on museossa esillä. Osa seuroista pakkaa esineistönsä ja lähettää meille sillä periaatteella, että ottakaa, mitä tarvitsette. Museon kokoelmat karttuvat myös urheiluseurojen kautta. Wallden halusi näyttää, että hänelläkin on oma joukkue ja Hakan joukkueen pelaajat hälytettiin siltä istumalta kentälle kättelemään Titoa. Teetimme sellaisen vanhojen mallien mukaan. Suomen jalkapalloilun ensimmäisten suomenmestareiden Unitakien joukkuekuva vuodelta 1908 kertoo sen ajan kulttuurista. Eräässä kuvassa Jugoslavian presidentti Tito kättelee Hakan pelaajia
Granholmilla oli virka Yleistenrakennusten ylihallituksessa. Tarinoiden kalmisto Hietaniemen hautausmaa Helsingissä on tunnettu taiteilijoiden ja kulttuuripersoonien viimeisistä leposijoista. Keskimmäisessä haudassa lepää vuonna 1922 kuollut arkkitehti Florentin Granholm vaimoineen. Florentinin ja hänen vaimonsa toiselle puolelle on haudattu heidän nuorena kuolleet lapset. – Lasten haudasta on risti kadonnut, Pehkonen tarkkailee. Myös hänen isänsä oli tunnettu mies. Kiertelemme katsomassa keitä taiteilijoita, kulttuurielämän edustajia ja muita merkkihenkilöitä sinne on haudattu ja millaista hautataidetta sieltä löytyy. 38 | Antiikki ja taide M Hietaniemen vanhimmat haudat ovat 1830-luvulta Arkkiatri Tornrothin muistomerkki on kirjan muotoinen. arja Pehkonen kävelee varmoin askelin Hietaniemen hautausmaan kapeita käytäviä. Hänen hautansa on Florentinin vieressä, ja on merkille pantavaa, että poika on veistänyt isänsä hautakiven. Ensimmäinen pysähdyksemme on Granholmien sukuhaudalla, joka sijaitsee aivan vilkkaan Mechelininkadun vieressä. – Hän oli merkittävä arkkitehti, sillä hän on suunnitellut kivitalojen lisäksi Bengtskärin majakan ja heidän kesäpaikkansa Mustasaaren huvilarakennuksen, Pehkonen kertoo. – Isä oli tunnettu pianotehtailija, joka valmisti muun muassa taffellipianoja, Pehkonen tietää. Aitaa vasten makaa irtonainen risti ja päättelemme, että se saattaa kuulua Granholmin lasten haudalle.. Pehkonen on lupautunut opastamaan kierroksen Hietsun vanhalla puolella, jossa on hautoja 1830-luvulta lähtien. Hän tuntee Suomen legendaarisimman hautausmaan erinomaisesti ja osaa kertoa tarinoita sinne haudatuista henkilöistä
– Robert Stigellin haudan takana on hänen isänsä hauta. Stigellin haudan veistoksen on puolestaan veistänyt Viktor Jansson. – 1800-luvulla Helsingistä tuli pääkaupunki ja säätyläisille piti perustaa kahviloita. Monet tuntevat Ekbergin kahvilan, joka sijaitsee Bulevardilla. Eräässä vanhassa haudassa on paakarimestari Fredrik Ekberg. Jansson on kuvannut Stigellin hyväntuulisena veijarina. Se saattaa liittyä jollain tapaa puistotaiteeseen, Pehkonen pohtii. – Käytävät tulivat vasta 1860-luvulla. Aurora Karamzinin haudalla on Hietaniemen suurin marmoriveistos. Ekberg on tuonut Suomeen kinuskin, Pehkonen tietää. Hietaniemen vanhalla puolella on paikoin hankala suunnistaa, sillä alkujaan haudoille merkittiin tietynkokoiset alueet, mutta käytäviä ei hautojen väliin laitettu lainkaan. Hugo Simberg on tehnyt itse oman hautaveistoksensa Kuolema kolkuttaa.. Käymme katsomassa myös Stigellin hautaa, joka löytyy niin ikään Hietaniemen vanhalta puolelta. Hän oli kivenhakkaaja ja on tehnyt valtavan määrän anonyymejä hautakiviä tänne. Paakarimestari Ekbergin hautamuistomerkin on suunnitellut Robert Stigell. PAAKARIMESTARI JA KUVANVEISTÄJÄ. Hautakiveen Stigell on veistänyt Ekbergin kasvokuvan. Alkujaan Fredrik Ekberg perusti kahvilansa Aleksanterinkadun varrelle 1860-luvulla. Ekbergin hautakiven on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigell, joka muistetaan muun muassa Tähtitorninmäen Haaksirikkoiset-veistoksesta. – Tämä on hyvin tyypillinen perhehauta, jollaisia täällä Hietaniemen vanhalla puolella on paljon. Antiikki ja taide | 39 TEKSTI JA KUVAT: PAULI JOKINEN Tarinoiden kalmisto Veistosaiheet ovat ajan myötä vähentyneet haudoilta, sillä ne ovat kalliita. Fredrik Paciuksen hautakiveen on raaputettu Maamme-laulun ensi tahdit. Ville Vallgren on veistänyt Robert Stigellin rintakuvan
KUOLEMAA JA VARKAUKSIA. – Törnrothin ansiot olivat muun muassa siinä, että hän puuttui äitien asemaan, kun Helsingissä oli runsas lapsikuolleisuus. Myös Janssonien haudalta veistos lähti pitkäkyntisen matkaan. – Simberg on veistänyt itse oman hautaveistoksensa, jossa kuolema kolkuttaa hautakiveä. – Kuolema kiehtoi Simbergiä ja se näkyy myös monissa hänen maalauksissaan. – Tove Jansson aikanaan laittoi lehteen ilmoituksen, jossa kehotti varasta palauttamaan veistoksen ja se palautettiin, Pehkonen sanoo. Katkennut pylväs edustaa Hietaniemen empireä. Kuvanveistäjä Into Saxelin teki omalle haudalle naisfiguurin, mutta se on varastettu. Harvoin muistetaan, että Simberg oli myös oivallinen kuvanveistäjä. 1800-luvun alkupuolella vaikuttanut arkkiatri Lars Törnrothin hautamuistomerkki on kirjan muotoinen. Pienet veistosaiheet ovat Pehkosen käsityksen mukaan ajan myötä vähentyneet haudoilta. Hautamuistomerkkien taiteessa on ollut vain mielikuvitus rajana. Seuraavaksi pysähdymme taiteilija Hugo Simbergin haudalle. Arkkitehti Herman Geselliuksen suunnittelema aitaus. Simberg on Suomen rakastetuimpia taiteilijoita, jolta muistetaan muun muassa Haavoittunut enkeli -maalaus. Ne ovat kovin kalliita nykyään. PERSOONALLISIA VEISTOKSIA. 40 | Antiikki ja taide Seikkailija Becker-Bein hauta on Hietaniemen erikoisuuksia. Becker-Bein haudalla on kaksi lepäävää hahmoa, jotka esittävät häntä itseään itseään ja hänen vaimoaan. Siitä tulee mieleen Kansalliskirjaston pihalla oleva kirjallisuusmies Matti Pohdon hautakivi, joka on kuin suuri kirja. Taiteilijat, muusikot ja muut kulttuuripersoonat ovat saaneet hautakiviinsä tai. Natalia Steinheilin hauta on kenties Hietaniemen vanhin. – Hautaveistoksia on myös varastettu
– Hautakivet ovat omistajan omaisuutta ja ne saattavat muodostua joskus rasitteeksi. Eräässä on malja, toisessa katkaistu pylväs ja kolmannessa obeliski. Hän oli alkuperäiseltään nimeltään Waldemar Becker ja hän oli sotilas, seikkailija ja toimittaja. Vuonna 1797 syntyneen ratsumestari Carl Ridderströmkin hautapaaden päällä on pronssikypärä, kilpi ja miekka. Suurten hautamuistomerkkien ylläpito on hyvin kallista, Pehkonen sanoo. Becker-Bein haudalla on kaksi lepäävää hahmoa, jotka esittävät Becker-Beitä itseään sekä hänen vaimoaan. – Yliopiston rehtorikin puuttui asiaan, ja Helsinki-Seuran edustajat kävivät tutkimassa hautojen tilannetta. Hieno kulttuuriprojekti, näin pitää toimia, Pehkonen kiittelee. Hietaniemessä näkyy monia arkkitehtonisia tyylejä. ?. Becker-Bein kirjailijanimi oli Ilmarinen ja se on kaiverrettu hänen miekkaansa. Siihen on kuvattu enkeli ja surija, joka on etenkin Euroopassa tyypillinen symboli. Laputetuissa haudoissa oli muun muassa 1800ja 1900-lukujen poikamiesprofessoreja, joilla ei enää ollut jälkeläisiä hoitamassa hautoja. Marja Pehkonen on ollut vuosikymmeniä kiinnostunut hautausmaista. Aihetta käsiteltiin seurakuntayhtymän johtoa, kaupunginhallitusta ja pormestaria myöten. Tehtävä sopi minulle parhaiten ja tein sen mielelläni. Museon tehtäväksi tuli selvittää, keitä laputetuissa haudoissa on. 1940-luvun lopulla tulimme tänne Lauttasaaresta kävellen. Meillä on täällä perhehauta ja olen kuudennen polven helsinkiläinen. – Tunsin hautausmaan ja taisin olla kaupunginmuseossa ainoa syntyperäinen helsinkiläinen. Muistomerkin on tehnyt Ville Vallgren. Maamme-laulun säveltäjän Fredrik Paciuksen hautakivessä on laulun ensimmäinen säkeistö, säveltäjä Leevi Madetojan hautakiveä koristaa miestä ja naista kuvaava reliefi, Aaro Hellaakosken haudalla on Wäinö Aaltosen tekemä veistos. Pehkonen pysähtyy paikkaan, jossa on useita empiretyylisiä hautoja. Hän oli 1800-luvun julkkis, seurapiirineiti ja diakoniatyön uranuurtaja. Nykyään hautausmaan kulttuurihistorialliset arvot ovat turvattu. Vieressä on myös suomalaisen empiren tunnetuimman arkkitehdin Carl Ludvig Engelin sukuhauta. Hietaniemen vanhalla alueella on myös sotilaita. On jugendia ja empireä. Antiikki ja taide | 41 HAUTOJEN ASIANTUNTIJA . – Ihan klassinen sotilaskypärä, joka on laakeriseppelöity, Pehkonen esittelee. Pehkonen teki työtä käskettyä. – Tämä aita on kunnostettu, sillä jokin aika sitten se oli aivan rämänä. Hän on tutustunut niihin työnsä puolesta, sillä hän on työskennellyt tutkijana Helsingin kaupunginmuseossa. Kaupunginmuseon johtaja antoi taannoin Pehkoselle tehtäväksi selvittää Hietaniemen hautoja. – Hautausmaalla on runsaasti näyttävää empireä jäljellä, Pehkonen toteaa. Kuusi viikkoa myöhemmin hän kuoli. – Minun muistini ulottuu yli 70 vuoden taakse. detta, joka kuvaa heitä. Sen jälkeen hautoja ei kehdattu enää hävittää, koska siitä oli noussut julkisuudessa niin iso juttu. Täällä on nähty monet hautajaiset. Siinä lepää vuonna 1830 kuollut Natalia Steinheil, joka oli kuvernööri Fabian Steinheilin puoliso. – Kreivitär Natalia Steinheil kuoli kuusi viikkoa hautausmaan vihkimisen jälkeen. Marja Pehkosella on yli 70 vuotta historiaa Hietaniemessä. Eräs persoonallisimmista haudoista kuuluu Becker-Beille. Samassa korttelissa on luultavasti alueen vanhin hauta. Elokuussa 2019 ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama kirja Opas Hietaniemen hautausmaalle. Hän päätyi Meksikon sisällissodan pyörteisiin. – Hän pakeni erään naisen kanssa Yhdysvaltoihin, mutta nainen jätti hänet ja sotilaskarkurina hän ei voinut palata Suomeen. Hautamuistomerkin on tehnyt hänen tytärpuolensa. Paljon vanhempia hautoja täällä ei edes mahdollista olla. Tehtävä meni Pehkoselle. Hufvudstadsbladet nosti aiheen esiin ja siitä nousi suuri haloo. Pehkonen julkaisi vuonna 2008 teoksen Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, jossa hän esittelee hautausmaiden historiaa. – Haudoille oli levitetty suuri määrä poistolappuja. Aurora Karamzinin hauta on eräs alueen näyttävimpiä. Kerrotaan, että hän seisoi tällä paikalla vihkiäisissä ja katsoi merelle ja sanoi, että hän haluaisi oman hautansa näin kauniille paikalle. JUGENDIA JA EMPIREÄ. – Sovimme, että aina kun jatkossa hautoja laputetaan, niin minä tulen tutkimaan tilanteen. Hyvin erikoinen ja harvinainen on yksityishenkilön hauta, johon arkkitehti Herman Gesellius on suunnitellut aidan ja portin. VANHOJA SOTILASHAUTOJA. 75-vuotiaalle Pehkoselle Hietaniemi on tuttu lapsuudesta saakka. – Se on hautausmaan suurin marmoriveistos
Kahta samanlaista päivää ei todellakaan ole! Pudas kertoo. piironkipöydän vai pääseekö vaihtamaan klassikkoistuimen nahkaosia uusiin. Jos on löytynyt mitoiltaan ja tyyliltään tilaan sopiva huonekalu, siitä halutaan pitää huolta. Ravintolat, konttorit ja muut yritykset verhoiluttavat toisinaan kalustesarjoja. Hän sanoo, että vihreä ajattelu on tuonut verhoilijoille uusia, nuoria asiakkaita.. – Lisäksi minulla on yrityksen yhteydessä pieni sisustuspuoti. KÄYTTÖJA TUNNEARVO RATKAISEVAT. Verhoilijan puoleen käännytään usein silloin, kun halutaan huoltaa käyttötai tunnearvoltaan tärkeää huonekalua. Aamulla herätessä ei koskaan tiedä, millaisen haasteen tänään saa eteensä: Tuoko asiakas muovikassissa palasiksi puretun mummon Modernit klassikot ja antiikkihuonekalut kuntoon Nojatuolin uusi elämä Ekologiset arvot ja kierrätys nostavat verhoilijoiden työn arvostusta. – Yleensä korjattavat huonekalut ovat yksittäiskappaleita, tyypillisesti moderneja klassikkohuonekaluja mutta myös antiikkia. Monet haluavat myös kunnostaa tai päivittää nykyaikaan sopiviksi isovanhempiensa vanhoja laiskanlinnoja ja sohvakalustoja. Vanhoja, 1800-luvulta peräisin olevia huonekaluja Verhoilijamestari Annina Putaalla on yli 30 vuoden kokemus alasta. Verhoiluja Sisustusliike Artemikissa Kirkkonummella tehdään verhoilutöiden lisäksi myös mittatilausverhoja, sängynpäätyjä ja irtopäällisiä esimerkiksi nojatuoleihin ja joskus rakennetaan sisustusarkkitehdeille huonekalujen prototyyppejä. Huonekaluja entisöidään myös tunnearvon takia. Kalusteen rahallinen arvo ei aina ole tärkein syy. Lisäksi asuntovaunujen ja veneiden omistajat ovat tärkeä asiakasryhmä, Pudas luettelee. Pudas kertoo kunnostaneensa edullisia huonekaluketjujen tuolejakin. – Kyse on siitä, mitä asiakas arvostaa ja haluaa. 42 | Antiikki ja taide V erhoilijamestari Annina Pudas ei voi moittia työtään yksitoikkoiseksi. Artemikissa järjestetään myös verhoiluja muita käsityökursseja. Hintavista design-huonekaluklassikoista pidetään myös tarkkaa huolta. Usein asiakkaat haluavat vaihtaa kuluneet tai tyyliltään vanhentuneet istuinten päälliset uusiin
Pudas käyttää työssään vain mahdollisimman laadukkaita ja luonnollisia materiaaleja kuten juuttikangasta, pellavavöitä, metallijoustimia, säkkikangasta, meriheinää, haapalastuja, hevosenjouhia ja puuvillavanua. Valtaosa materiaaleista on hankittu lähituottajilta. Pudas jatkaa, että verhoilijoille riittäisi töitä vaikka kuinka paljon. Joskus huonekalu täytyy riisua puuosiksi saakka, joskus pelkkä kankaiden vaihtaminen tai jopa paikkaaminen voi riittää. Omalla työlläni annoin huonekaluille taas 50 vuotta lisää elinaikaa, Pudas kertoo. ASIAKKAINA PALJON NUORIA. – Minua ihastuttaa ajatus siitä, että jos kunnostamastani huonekalusta joskus aika loppuu, niin siitä ei jää mitään kierrätyskelvotonta jäljelle. Ekologisuus ja kierrätettävyys ovat myös Artemikin asiakkaille tärkeitä syitä tuoda huonekaluja kunnostettaviksi. LUONNOLLISTA JA PERINTEISTÄ TYÖTÄ. Nyt vihreä ajattelu on lisännyt paljon kysyntää ja tuonut nuoria asiakkaita. Olisi hienoa, jos alalle voisi opiskella oppisopimuskoulutuksella opiskelijastatuksella, Pudas visioi. – Vähän aikaa sitten kunnostin rokokoo-kaluston, joka oli entisöity ensimmäistä kertaa 1800-luvulla, sitten 1910-luvulla ja vielä 1960-luvulla. Kunnolliset materiaalit ja hyväksi todetut perinteiset työtavat takaavat vanhoille huonekaluille pitkän elinkaaren. Toinen uusi asiakasryhmä on sisäilmaherkistyneet, jotka eivät kestä huonekalujen synteettisiä materiaaleja ja vahvoja homeenestoja suojakemikaaleja. Välissä oli myös sukupolvi, joka halusi ostaa kaiken uutena. – Asiakas ei ikinä arvaisikaan, kuinka paljon päällimmäisen kankaan alla tapahtuu! Työvaiheita on todella paljon, eikä niissä voi oikoa, kun tavoitteena on kestävä ja kaunis lopputulos. Työvaiheita on paljon, eikä niissä voi oikoa, kun tavoitteena on kestävä ja kaunis lopputulos.. Verhoilijamestarin tulee hallita lukuisia työtapoja ja -vaiheita. – Kun aloitin verhoilijana 30 vuotta sitten, asiakkaat olivat pääasiassa iäkkäämpiä. Alalle työllistyminen on kuitenkin vaikeaa; moni vastavalmistunut päätyy perustamaan oman yrityksen. Pudas toteaa, että etenkin nuoret käyttävät mieluummin rahaa vanhan kunnostamiseen kuin uuden ostamiseen. – Valitettavasti verhoilijakoulutus on nykyään niin suppea, että opintojen aikana ei ehdi tarpeeksi harjoitella käytännön töitä, ja kun kokemusta ei ole, töitäkään ei tahdo löytyä. Antiikki ja taide | 43 TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: ANNINA PUTAAN KOTIALBUMI Nojatuolin uusi elämä Tämän 1800-luvulla alunperin valmistetun Empire-tyylisen gondolituolin sisuksista paljastui säkkikangasta, joka on tekstin mukaan keisarillisen hovihankkijan vanha jauhosäkki Venäjältä! halutaan myös hoidattaa käyttökuntoon
Valokuvasta saa osviittaa myös siitä, kuinka paljon huonekalua pitää purkaa. Monipuolisen osaamisen lisäksi verhoilijalta vaaditaan hirveän hyvää muodonhahmottamisen kykyä ja ymmärrystä huonekalujen tyylihistoriasta. Epäilyttävän halpoja tarjouksia ei kannata yleensä hyväksyä. – Esimerkiksi modernin kolmen istuttavan sohvan verhoilutyöhön kuluu minulta noin 20 tuntia ja perinteisen laiskanlinnan perusteellinen entisöinti taas ottaa viikon työtunnit, Pudas laskeskelee. Verhoilijat laskuttavat työstään yleensä tuntiperusteisesti. Tämä Putaan entisöimä Chesterfield-tuoli on peräisin 1920–30-luvulta. Itse laskutan 75 euroa tunnilta, mutta toisaalta olen pitkän työkokemukseni ansiosta nopea. Perinteisen laiskanlinnan perinpohjaiseen entisöintiin kuluu verhoilijamestarilta viikon työtunnit. Helsingin keskustassa verhoilutyöstä joutuu todennäköisesti pulittamaan aika paljon enemmän kuin maaseutupitäjässä. . AMMATTITAITO SYNTYY HITAASTI. Jos esineessä on hajuhaittoja tai vaikka kosteusvaurioita, niistä kannattaa mainita jo tarjousta pyydettäessä. Pudas itse on opiskellut verhoilijan perustutkinnon lisäksi muun muassa pintakäsittelyä, entisöintiä ja joustinverhoilua. HINNAT VAIHTELEVAT PALJON. 44 | Antiikki ja taide Maija Heikinheimon Artekille suunnittelema nojatuoliklassikko heräsi uudelleen henkiin Annina Putaan käsissä. Verhoilijamestari painottaa, että verhoilemaan oppii vain verhoilemalla, ei lukemalla kirjoja tai katsomalla videoita. Ammattilainen näkee nopeasti, onko huonekalussa haastavia muotoja tai työläitä teknisiä ratkaisuja, joiden korjaaminen vie aikaa. Verhoilijoilta kannattaa pyytää tarjous työstä valokuvan perusteella. Todelliseen ammattitaitoon vaaditaan vuosien harjoittelua ja mitä moninaisimpien tekniikoiden opiskelua. – Hankalammat joustotyöt, napitukset, nahkatyöt ja perinteisten materiaalien työstäminen ovat haastavimpia juttuja ja niitä pitäisi harjoitella paljon. – Täytyy osata vähän kaikenlaista puusepän töistä lähtien. Monipuolisen osaamisen lisäksi verhoilijalta vaaditaan muodonhahmottamisen kykyä ja ymmärrystä huonekalujen tyylihistoriasta. Itse käytän alihankkijoita esimerkiksi haastavampiin pintakäsittelytöihin. Tyypillinen taksa on 40–80 euroa tunnilta. – Alan keskihinta vaihtelee paljon riippuen tekijälle kertyvistä kuluista ja hänen ammattiosaamisestaan. Tuntihinnat voivat vaihdella paljonkin riippuen muun muassa toimipaikasta;
0400 162 352 tapio@barokki.. Käytössä laadukkaat materiaalit kaikkiin verhoilutöihin ja laaja kangasmallisto erilaisista verhoilukankaista. www.barokki.. Mottoni on ”Teen huonekaluistanne entisiä” Verhoomo Silkki Huonekalujen verhoiluja kunnostustyöt ammattitaidolla antiikki, vintage, design ja nykykalusteille. Verhoomossa valmistuvat eri aikakausien kalusteet alkuperäisiä työtapoja ja materiaaleja vaalien. Teen arkikalusteiden ja antiikkiaarteiden erilaisia kunnostustöitä. Kauttani saat myös verhoilukankaat usealta eri valmistajalta. STUDIO RIDAL Studio Ridal toteuttaa kotien ja yritysten verhoiluratkaisut pääkaupunkiseudulla. Materiaalija verhoilukangasmyynti myös omiin projekteihin. 040 557 6461 anne.silver@turunverhoilijamestarit.. www.studioridal.com 040 0465882 Huonekalujen entisöintiä, kunnostusta ja maalausta. Ota yhteyttä niin suunnitellaan ja toteutetaan sinun kalusteellesi uusi elämä! Lisäksi Studio Ridal on erikoistunut mittatilaussängynpäätyjen, sekä niihin sopivien helmalakanoiden suunnitteluun ja valmistukseen. www.verhoomosilver.net www.facebook.com/verhoomosilver/ www.instagram.com/verhoomo_silver/ Yritys on aloittanut toimintansa vuonna 2006. Teen myös vaahtomuovilla pehmustettuja kalusteita. Antiikki ja taide | 45 ENTISÖINTI JA VERHOILU ILMOITUS HUONEKALUJEN ENTISÖINTI BAROKKI Barokissa teemme vahvalla kokemuksella huonekalujen entisöinnit, korjaukset, lakkaukset sekä maalaukset. Koristemaalaukset vanhan mallin mukaan tai uudet suunnitellen. www.sirkku.. Verhoilupalvelut myös yrityksille. Työkuvia löydät kotisivulta sekä Facebookista ja Instagramista. 045 1382772 sirkku@sirkku.fi Anna huonekalullesi uusi elämä! Verhoomoja entisöintiliike Puh. www.verhoomosilkki.. Verhoilutöissä käytän perinnemateriaaleja ja vanhoja työtapoja. Pintakäsittelyä teen käsin eli maalaan, petsaan, lakkaan siveltimellä, en ruiskulla. Entisöinti Sirkku Peippo Eturuskonkatu 1 tila 32 33720 Tampere puh. 040 500 7115. Kunnostamme kalusteet niiden tyyliä ja aikakautta vaalien. Vähäheikkiläntie 37 20810 Turku Puh. Ota yhteyttä ja kysy lisää! Annetaan yhdessä huonekaluillesi jatkoaikaa! Huomioithan, että Huonekalujen Entisöinti Barokilta myös keittiökalusteet, väliovet ja ikkunapokat
Samoin käy osalle kirjastonkin teoksista. Kesällä eräs keittokirjoja kerännyt henkilö lahjoitti meille puolet 600 kirjan kokoelmastaan. Putula on pieni kylä nykyisessä Hollolan, entisessä Hämeenkosken kunnassa. Kyläläiset ja kesäasukkaat eivät päätöstä nielleet ja perustivat jo seuraavan vuoden helmikuussa mutta kirjaston niteiden määrällä mitattuna Putula ohittaa aika monta suurempaa paikkakuntaa kirkkaasti. Perikunnat, kirpputorit samoin yksityiset ihmiset lahjoittavat meille kirjojaan. Kylässä ei ole kauppaa eikä muitakaan palveluita, Kyläkirjaston teosten määrä arvioidaan noin 25 000 teokseksi. Jos ne eivät mene sielläkään, ne viedään tuhottaviksi. – Tiettyjen kirjailijoiden teoksia tulee suuria määriä ja osa niistä on samaa kirjaa. Hämeenkosken kunta lakkautti Putulan kunnallisen sivukirjaston joulukuussa 1988. Huonokuntoisimmat kirjat viedään ilmaisliiteriin. Tutkimuksista tuskin kukaan kävijöistämme on kovin kiinnostunut Tämän päivän trendinä näyttää olevan, että kirjoja luetaan, mutta niitä ei haluta säilyttää hyllyissä. – Kirjojen määrä kasvaa koko ajan sillä meiltä poistuu vähemmän kuin mitä sisään tulee. Erään yliopiston sivupiste olisi lahjoittanut koko kirjastonsa, mutta siitä tarjouksesta oli pakko kieltäytyä. Meidän on pakko saada vanhaa kirjaa pois uuden tieltä jo senkin takia, ettei lisätiloja ole käytettävissä. Ihmiset ostavat meiltä kirjan ja palauttavat sen takaisin, Ollila sanoo.. – Päiväkodit lahjoittavat lastenkirjoja. Putulan yli 20 000 niteen lainaamo voi hyvin testamenttivaroilla Navettakirjasto keskellä maaseutua Putula kyläkirjaston ilmaisliiteristä tekee löytöjä, joiden arvo voi euromääräisesti olla melko mitätön. LAKKAUTUS POIKI KYLÄKIRJASTON. – Toiveissa olisi saada vanhat kirjat omaan osastoonsa laajentamalla kirjastoa, mutta tiloja ei ole. Kirjojen hävittäminen tuntuu ikävältä, mutta kaikkea emme enää voi vain säilyttää. 46 | Antiikki ja taide P utulan kyläkirjastossa on Putulan kirjastoja kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Seija Ollilan arvion mukaan noin 22 000 teosta, joita vanhaan navettaan on kertynyt 30 vuoden ajan
Kirjasto aloitti entisen kestikievarin päärakennuksen päätykammareissa elokuussa 1989. Putulasta saa hankittua sellaista hengen ravintoa, että sillä elää taas pitkään, Strömberg naurahtaa. Vuonna 2004 kirjasto laajensi tilojaan samassa pihapiirissä olevan kivinavetan parvelle. Toki kylmään ja pimeään osaan saa talvellakin mennä kirjoja peitteiden alta tonkimaan, mutta aika äkkiä alkaa sormia paleltaa, Ollila sanoo. VIISAUTTA LÖYTYY HYLLYSTÄ. – En ole ihan varma onko tämä minulla mutta parilla eurolla se kannattaa ostaa. – He toivoivat että heidän kotitilansa olisi muutettu kotiseutumuseoksi. Toinen löytö oli Reijo Wileniuksen Ihminen ja työ vuodelta 1930. – Voisimme pitää kirjastoa auki useamminkin, muttei täällä riitä asiakkaita. Kirjasarja tai kirja voi olla myös lahja. Vanhoja navettoja on tyhjillään, joten tiloja varmaan maaseudulla riittäisi. Kirjat ovat säilyneet jopa vuosikymmeniä yllättävän hyvänä, sillä navetan parvella on läpiveto, joten kosteusongelmaa ei ole. Hyvä kirja on hänelle hengen ravintoa.. Sulosaaren kotimuseon on uusin navetan näyttely. Talven aikana hiiret nakertavat muutaman teoksen, mutta vahingot ovat minimaaliset. Hammarskjöld oli erittäin viisas mies ja hänen tekstejään on hyvä lukea joka tapauksessa. Se olisi ollut käytännössä mahdottomuus, joten toimme esineistön tänne. Putulan kyläkirjasto ei ole vain kirjojen lainauspaikka, vaan se on koko kylän kohtaamispaikka. Rune Strömberg ei ole koskaan joutunut pettymään Putulassa. Tämän kesän ensimmäiselle käyntikerralla haaviin jäi muun muassa Dag Hammarsköldistä kertova kirja. – Tietääkseni tätä mallia on vireillä parissakin paikassa, mutta tähän mennessä yleensä ongelmaksi on tullut rahoitus. Navetan lämmin osa on avoinna lainaajille läpi vuoden tiistai-iltaisin. Ideaa on Ollilan mukaan yritetty toteuttaa muuallakin maassa, mutta tiettävästi yritykset ovat kaatuneet rahoitukseen. Täältä löytyy sellaisia teoksia joita en usko muualta ainakaan kovin helposti löytyvän. Parvelle kirjasto kunnostettiin EU-tuella. Hollolalainen Rune Strömberg lukeutuu Putulan kyläkirjaston vakiokävijöihin. – Luulen, että joissakin kylissä saatetaan olka kateellisia meille tästä paikasta, Ollila naurahtaa. Avajaispäivänä kokoelmissa oli noin 200 kirjaa. Putulan kyläkirjasto on koko maankin mittakaavassa ainutlaatuinen matkailukohde. . Tänä päivänä navetasta löytyy kirjaston ohella, kirjakahvila, kirjamyynti ja kesäisin taidenäyttely. – Mietimme kirjaston laajentamista alakertaan, mutta laajennus ei ole mahdollinen nimenomaan kosteuden takia. RAHOITUS VUOSIKSI. Voin kuitenkin palauttaa kirjan takaisin. Antiikki ja taide | 47 TEKSTI JA KUVAT: JUHANI KARVONEN oman yksityisen kyläkirjaston. Tänä kesänä avattiin alakertaan Sulosaaren kotimuseo, jonka esineistö on peräisin 1800-luvun Sulosaaren tilalta, jonka viimeiset omistajat testamenttasivat omaisuuttaan Putulan kirjastoja kotiseutuyhdistykselle toiveenaan saada esineistä kotiseutumuseoon. Kirjaston ylläpidosta vastaamaan perustettiin Putulan kirjastoja kotiseutuyhdistys ry eli PKKY. Me olemme 30 vuoden aikana saaneet EU-rahaa ja muun muassa erilaisia palkintorahoja, mutta kirjaston toiminta ja olemassaolo perustuvat isoon perintöön, jonka uskomme säästeliäällä käytöllä riittävän vielä muutaman vuosikymmenen. – Luen hyvin paljon erilaista kirjallisuutta myös runoja
– Kirkko-osa on rakennettu oletettavasti 1410–1440-luvuilla ja asehuone 1450-luvulla. Pernajan seurakunta sai alkunsa jo ennen uskonpuhdistusta sekä Mikael Agricolaa, joka syntyi Pernajassa vuonna 1510. Siinä on luultavasti kastettu myös Mikael Agricola. Väylä oli Ruotsin valtakunnan itäisen osan toinen maantie Hämeen härkätien ohella. U Kirkko on Pernajan mestariksi nimetyn suunnittelijan, saksalaisen kirkonrakennusmestarin käsialaa, jonka suunnittelemia ovat kaikki Itä-Uudenmaan kirkot Helsingin pitäjän kirkosta alkaen. Pernajan Pyhän Mikaelin kirkko on arvorakennus Pyhättö rakennettiin paavin käskystä Agricolan suomalaisen seurakunnan ylpeys on Pyhän Mikaelin kirkon kalkkikivinen kasteallas, joka on peräisin 1200-luvulta. 48 | Antiikki ja taide TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA udellamaalla, Loviisan Pernajassa sijaitseva Pernajan keskiaikainen harmaakivikirkko rakennettiin Suuren Rantatien varteen. Sakaristo on osista kaikkein vanhin. Pyhälle Mikaelille omistettu harmaakivikirkko on kirkonkylän keskipiste. Runkohuoneen jakaa laivoihin viisi pilariparia, jotka kannattelevat sisäkaton 12ja 28-ruoteisia tähtiholveja. Kirkko koostuu kolmilaivaisesta runkohuoneesta, asehuoneesta ja sakaristosta. Nykyi. Se on ollut paikalla jo ennen kirkkoa 1300-luvulla, Pernajan seurakunnassa tiekirkko-oppaana toiminut Jesper Palmgren kertoo
ARVOKASTA ESINEISTÖÄ. Kirkon ulkopääty on koristeltu taidokkailla tiiliyksityiskohdilla. Se on peräisin 1200-luvulta ja siinä on kastettu tiettävästi myös Pernajan oma mies Mikael Agricola. Kastemalja on kirkon ylpeys. Taru tosin kertoo, että tyttölapset kastettiin kylmällä vedellä ja ainoastaan poikalasten kastevesi lämmitettiin. Kirkon krusifiksi on todennäköisesti Padisen munkkien ajoilta eli 1300-luvulta. Antiikki ja taide | 49 Kirkko-osa on rakennettu 1410–1440-luvuilla ja asehuone 1450-luvulla. – Ne on maalattu uudelleen 1700-luvulla. sin Pernajan seurakunta kuuluu Loviisan seudun muiden seurakuntien kanssa Agricolan suomalaiseen seurakuntaan ja Agricola svenska församlingeniin. Kirkolla on erityistä tunnearvoa, sillä sen rakentamisesta antoi kirjallisen käskyn Rooman paavi vuonna 1398. Krusifiksi on todennäköisesti 1300-luvulta. Siinä on luultavasti kastettu myös Mikael Agricola. – Seurakunnan ylpeys on kalkkikivinen kasteallas, joka on peräisin 1200-luvulta. Kastemaljassa on isot kivet, jotka lämmittivät kasteveden. Pernajan kirkossa on eri vuosisadoilta olevaa sisustusta ja esineistöä. 1400-luvun patsaat, joilla osoitettiin kummalla puolella istuivat miehet ja kummalla naiset, on tuotu Pohjois-Saksasta. Kirkon aarteisiin kuuluu myös Försön hopeakaivoksen hopeasta valmistettu öylät
1400-luvulta peräisin oleva patsas osoitti, kummalla puolella kirkkoa istuivat naiset. Kirkossa olevista hautamuistomerkeistä merkittävin on tallinnalaisen Arent Passerin (1560-1637) työpajassa valmistettu Viipurin linnan käskynhaltija Arvid Tönnesson Wildemanin (1560-1617) ja hänen vaimonsa Anna Björnram henkilökuvilla varustettu kalkkivinen hautalaatta. Kirkon ulkopuolella, pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella on ikkunaton ja oveton uloke. Kirkon seinällä on siitä muistuttamassa Creutzin neljän sukupolven vaakunat. tilautanen vuodelta 1617 sekä Kristina Boijen vuonna 1681 lahjoittamat hopeiset kynttilänjalat, jotka ovat vain harvoin esillä. PIRUN HUONE . Votiivilaivan lahjoittivat sarvisalolaiset kirkon 600-vuotisjuhlassa vuonna 1953. Creutzin neljän sukupolven vaakunat. AATELISSUKUJEN VAAKUNAT. Votiivilaivan esikuva kuunari Kathrina on veistetty Sarvisalossa. Niinpä pirulle asetettiin korttipöytä, kortit ja viiniä kirkon seinän viereen. Creutz komensi ruotsalaista Stora Kronan -sotalaivaa, joka haaksirikkoutui Öölannin eteläkärjessä vuonna 1676 vieden mukaan. Pernaja on tunnettu useista kartanoistaan ja aatelissuvuistaan. 50 | Antiikki ja taide Pernajan kirkko on restauroitu vuosina 1938–39 arkkitehti Carl Frankenhaeuserin johdolla. Keskellä on vuonna 1667 kuolleen Jacob Creutzin hautajaisvaakuna ja toisella puolella kahdeksan äidinpuolen ja toisella puolella kahdeksan isänpuolen sukuvaakunaa. Votiivilaivan on tehnyt Artur Johansson. Kun kortit alkoivat liikkua ja viiniä vähetä, muurattiin piru umpinaisen huoneen sisään. – Jacobin isä, Lorenz Creutz lahjoitti kirkkoon saarnastuolin, minkä hän tilasi Lorentz Habermannilta vuonna 1652. Paikkakunnalla elävä vanha taru kertoo, että itse piru häiritsi kirkon rakennustöitä, kaatoi tiilikasoja sekä valmiita muurauksia. Kirkon ulkopuolella sijaitsevaan ulokkeeseen sisältyy kansantaru
– Kirkkoon aseita ei toki saanut tuoda. Agricolan kuolinpäivänä 9. Kirkon lasimaalaukset ovat vuodelta 1939, ja ne on suunnitellut Lennart Segerstråle (1892-1975). Kirkon pääsisäänkäynti oli aikoina, jolloin kaikki kantoivat aseita, asehuoneen kautta, jonne aseet jätettiin kirkonmenojen ajaksi. Kirjalliset työt: Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Kuoli: 9. Pieniä korjauksia on tehty sen jälkeenkin. Pillistön on valmistanut Kangasalan urkutehdas vuonna 1970. – Täällä on esillä myös kaksi vuoden 1938 restauroinnin yhteydessä kirkon lattian alta löydettyä kupariarkkua sekä neljä surulippua, joita käytettiin muinoin hautajaissaattueessa. huhtikuuta 1557 Uusikirkolla ?. Lorenz Creutz hukkui miehistönsä mukana eikä siksi saanut nähdä valmiina aloittamaansa Suur-Sarvilahden kartanoa, joka sijaitsee myös Pernajassa. . – Kirkossa on aikoinaan ollut myös sivulehterit, mutta ne on purettu myöhemmin pois. Häntä pidetäänkin siksi suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä. Urkujen julkisivu on valmistettu 1864 ja maalattu samoilla väreillä kuin kirkon ensimmäiset urut noin 1600-luvulla. Taidokkaasti rakennettu asehuoneesta kirkkosaliin johtava ovi lienee alkuperäinen. Valmistuttuaan hän toimi Suomessa Turun katedraalikoulun rehtorina ja Turun piispana. Esimerkiksi paanukattoa tervataan säännöllisesti. Kirkon lattian alle haudattiin yläluokkaisia vainajia aina vuoteen 1822 asti. Kaksi uudempaa vaakunaa ovat vain 15 vuotta vanhoja, toinen on Tervikin kartanon Ehrnroothien vaakuna ja toinen Creutzien jälkeen Suur-Sarvilahden omistaneen von Bornin -suvun. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää. Vaikka Agricola tunnetaan erityisesti suomen kirjakielen isänä, hän loi perustaa myös uskontotieteelle ja folkloristiikalle runomuotoisella luettelolla vanhoista suomalaisista jumalista. Syntyi: 1510 Pernajassa ?. – Pernajassa viimeinen kirkkoherra on haudattu alttarin eteen vuonna 1785. Vuoden 1938 restauroinnin yhteydessä kirkon lattian alta löydettiin kaksi kupariarkkua, jotka ovat esillä kirkon asehuoneessa.. Antiikki ja taide | 51 MIKAEL AGRICOLA ?. Barokkityylisen saarnastuolin ovat lahjoittaneet Lorentz Creutz vanhempi ja hänen vaimonsa Elsa Duwall 1652. Opinnot: Agricola opiskeli 1530-luvulla Wittenbergin yliopistossa reformaatiokauden molempien johtohahmojen Philip Melanchthonin ja Martti Lutherin oppilaana. Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, vain kymmenessä vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse. Asehuoneessa säilytetään myös arvokkaita 1600-luvun tekstiileitä. ?. 839 miehistön jäsentä. Kirkko restauroitiin perusteellisesti arkkitehti Carl Frankenhaeuserin johdolla vuosina 1938-39. 1500-luvulla Lyypekissä tehty, Ristin tietä kuvaava alttarikaappi on päätynyt kirkkoon sotasaaliina 30-vuotisen sodan aikana
Ensimmäiset kaksi näyttelyä on jo pidetty. Lista on loputon, ja vain taivas rajana. Uutta uudessa tilassa on myös galleria. MONENLAISIA KEHYSTYSTÖITÄ. Jaana Talonpojan lisäksi liikkeessä on työskennellyt pitkään Terhi Muhonen, joka on keskittynyt erityisesti kehystykseen. – Vitriineissä voi olla muistoja, kuten mitaleja, kukkakimppuja, koru, lapsen tossut, nukke, leluja, rakkauskirjeitä, kirjoja tai vaikka tennismaila. Vitaly Chizhikov taas hallitsee tietokoneet ja toimistotyöt. 52 | Antiikki ja taide Y Asiakas Kyllikki Aaltonen on iloinen vanhan valokuvan uudesta ilmeestä. Tärkein oppiminen tapahtuu kuitenkin tekemällä ja vanhoilta, kokeneilta työntekijöiltä oppimalla, itsekin oppisopimuksen kautta alalle aikoinaan tullut Talonpoika toteaa. – Materiaaleissa emme tingi. Mitä haasteellisempi työ tulee eteen sen mielenkiintoisempaa homma on. Eteläkarjalaisten sekä muiden suomalaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden näyttelyitä on tarkoitus järjestää jatkossa säännöllisesti. Kehystys on luovaa ja monipuolista työtä, joka vaatii muun muassa värisilmää, tarkkuutta ja kädentaitoja. – Työn suola ja innostus tulee siitä, kun asiakkaat tuovat joka päivä erilaisia töitä kehystettäväksi, kuten maalauksia, grafiikkaa, lasten piirroksia, karttoja ja vitriinieli tilakehyksiä. Kehystys on luovaa ja monipuolista työtä, joka vaatii muun muassa värisilmää ja tarkkuutta. Muuttomatka oli vain noin 50 metriä, mutta muutos asiakasvirroissa on iso. Raamin pitää säilyttää kasvonsa sukupolvelta toiselle Kehys viimeistelee työn li 40 vuotta toiminut lappeenrantalainen Taidekauppa ja Kehystämö Mai-Art Oy muutti juuri isompiin tiloihin ydinkeskustassa. Elämää ja vilskettä on nyt enemmän kuin aikaisemmassa paikassa. Se asettaa kehystäjällekin pohtimista, Talonpoika vakuuttaa. Asiakkaat ovat todenneetkin, että onpa ihana paikka ja liike, 37 vuotta yrityksessä työskennellyt taidemyyjä ja kehystäjä Jaana Talonpoika toteaa. – Oppisopimus on erittäin hyvä tapa tulla sisään tähän hommaan. Muu oppiminen kehystykseen tapahtuu paljolti Taidekehystäjät ry:n kautta, joka kouluttaa kehystäjiä ja pitää kursseja. Haluamme, että kehystys säilyttää kasvonsa vielä seuraaville ja sitä seuraaville sukupolville, Talonpoika korostaa. – Valtakadun ja Kirkkokadun risteys on aivan eri maailma. Avarien tilojen lisäksi näyttelyt näkyvät isoista ikkunoista myös kadulle ympäri vuorokauden. Näyttelyiden lisäksi näyttelyvaihtoa on tarkoitus järjestää tulevaisuudessa puolin ja toisin. Passe. Eniten Mai-Art kehystää tänä päivänä, vitriinien lisäksi, mittatilaustöinä grafiikkaa, lasten piirroksia ja valokuvia. Yrityksen omistaa venäläis-saksalainen pariskunta, taidehistorioitsija Anna ja Alexander Reichberg. Kehyksissä käytetään nykyisin ainoastaan hapottomia pahveja uv-suojattujen eli näkymättömien lasien suosio on kasvanut valtavasti. Kehystettävät työt ovat monipuolisia. Yritys on tarkka siitä, että kehystykset tehdään oikein ja oikeilla materiaaleilla. Uutena työntekijänä kehystyksessä ja taidemyynnissä on aloittanut Imatran kuvataidekoulusta kuvataiteilijaksi valmistunut Eppu Isotalo. Yrityksen yhteydet ovat hyvät myös ulkomaille, erityisesti Pietariin ja Berliiniin
Taidekauppa, Kehystämö ja galleria Mai-Art tekee kehystyksen lisäksi taidemyyntiä ja taidetarvikkeiden myyntiä. ASIAKASKUNTA NUORENTUNUT. – Taulun pitää sopia muuhun sisustukseen. Hän tuo tullessaan ja vie mennessään. LISTOJA USEITA SATOJA. Joka aamu etenkin nyt uuden liikkeen aikana on tosi kiva tulla töihin. Mai-Art Galleria ja taiteilija Eeva Vesterisen näyttely. Yritykselle on vuosien mittaan tullut runsaasti uskollisia vakioasiakkaita. Yrityksen asiakaskunta on nuorentunut. Sopiva kehys viimeistelee työn ja tuo sen hyvin esiin. Yrityksen uusi tila on avara ja valoisa. Me olemme oppineet tuntemaan nämä asiakkaat ja sen, minkälaisia kehyksiä he haluavat, ja mitä eivät missään nimessä halua, Talonpoika kertoo. . Nuoria asiakkaita on paljon, mutta suurin kehystäjäkunta ovat yhä keski-ikäiset. – Meillä on käynyt joka kesä monta vuotta asiakas Ruotsista. – Kehyslistoissa suunta on mennyt modernimpaan ja selkeämpään. Työntekoon ovat tulleet yhä voimakkaammin mukaan kehittyneet tietokoneohjelmat ja koneet, jotka helpottavat ja nopeuttavat kehystystyötä. – Listavalikoimat ovat 40 vuodessa moninkertaistuneet useaan sataan, ja laatu on noussut kaikissa kehysmateriaaleissa. Mikä kehystämisessä on muuttunut yrityksen pitkän historian aikana. Antiikki ja taide | 53 TEKSTI: JOUNI SUOLANEN KUVAT: TAIDEKAUPPA, KEHYSTÄMÖ JA GALLERIA MAI-ART partouria eli pahvista valoaukkoa käytetään antamaan työlle enemmän tilaa ja se nostaa lasin irti työstä. Koneita uusitaan ja investoidaan. Perusasiakkaiden lisäksi asiakkaina on paikallisia taiteilijoita ja yrityksiä. Myös venäläisiä taiteilijoita ja turisteja käy paljon. Monta kertaa asiakkaalla on visio valmiista kehyksestä, mutta teknisesti sitä ei voi aina toteuttaa niin kuin asiakas on sen ajatellut. Asiakkaita käy myös muualta päin Suomea aina Helsingistä asti. Talonpoika on innoissaan yrityksen kansainvälistymissuunnitelmista. Valkoista väriä käytetään enemmän kuin pitkään aikaan, mutta värimaailma on suuntautumassa vähän tummempaan suuntaan, värikkyyttä toki unohtamatta, Talonpoika kertoo. Autamme ja neuvomme, miten toteutus on mahdollista, ja miten siitä tulee edustava ja oikeaoppinen. Kuvassa Anna Reichberg (vas.) ja Jaana Talonpoika. Yleensä asiakas on ollut tyytyväinen, vaikka oma visio on saattanut vähän muuttuakin. Kehyslistojen valinta on mennyt modernimpaan ja selkeämpään suuntaan.. Siinä vaiheessa me tulemme apuun. – Laitteiden kehityksestä huolimatta koen yhä olevani käsityöläinen. Taidemaailma on avara ja mielenkiintoinen. – He saattavat tuoda työn ja jättää sen meille laitettavaksi ilman, että valitsevat edes kehyksiä. Työssä yhdistyvät kehystäjän näkemys ja ammattitaito sekä asiakkaan visio. Työ on vienyt mennessään. – Niistä löytyy keskitie. Näkymät eteenpäin ovat positiivisen valoisat. Sen takia kysymme aina asiakkaalta, minkälaiseen ympäristöön taulu tulee. Kookkaita grafiikoita kehystetään paljon aikaisempaa useammin. Haluan jatkaa mahdollisimman pitkään, kun työ tuntuu harrastukselta, Jaana Talonpoika iloitsee
– Lapsenlapsi katseli uusia kiiltäviä postimerkkejäni ja totesi että pappa, sinähän keräät kiiltokuvia. Zeppelin-lisäpainama painettiin 500 arkkiin, joista kussakin oli 100 Saimaa-postimerkkiä. painettiin 50 000 kappaletta. En ole tutkinut merkkejä tieteellisesti tai tehnyt niistä tutkielmia. Tunnettu virhepainama on ns. –En ole koskaan ollut todellinen filatelisti siinä mielessä, että postimerkkeily olisi ollut minulle ikään kuin tiedettä. Postija lennätinlaitos ei ehtinyt 24. Yhteensä Zeppelin-merkkejä. oli kerätä kaikki suomalaiset postimerkit perusversioina ja siinä onnistuin. En ole kerännyt esimerkiksi virhepainamia, värisävyjä ja virheellisiä merkkejä. Suvun uusin tulokas, poikavauva, sai harkitsemaan, että veisin kokoelman loppuun. Ajattelin jättää keräämisen, koska jälkipolvet eivät ole olleet kiinnostuneet postimerkeistä. Virhepainamat maksavat niin paljon, ettei sellaiseen ole ollut varaa. ZEPPELININ VIRHEPAINAMA. Virheellinen lisäpainama oli arkin järjestyksessään 86. Inhimillisen erehdyksen vuoksi jokaisen arkin yhteen merkkiin tuli väärä vuosiluku 1830. syyskuuta 1930 tapahtunutta Graf Zeppelinin Helsingin vierailua varten julkaisemaan siitä omaa postimerkkiä. Sen sijaan painettiin aikaisemmin samana vuonna ilmestyneeseen Saimaa-aiheiseen yleismerkkiin teksti ZEPPELIN 1930. Arkeista ehdittiin myymään noin puolet ennen virheen havaitsemista. Zeppelin-postimerkkejä oli myynnissä ainoastaan Helsingissä. Tämän jälkeen annettiin määräys irrottaa jokaisesta arkista väärän vuosiluvun sisältävä merkki ja palauttaa ne Postin pääkonttoriin. postimerkissä. Zeppelin-merkissä. Toistaiseksi Riihilahden kokoelma ulottuu vuoteen 2000 saakka. 54 | Antiikki ja taide Y li puolivuosisataa myöhemmin Pauli Riihilahdella on täydellinen kokoelma suomalaisista postimerkeistä aina vuoteen 2000 saakka. Merkkejä käytettiin muun muassa Graf Zeppelinin mukana ulkomaille lähteneissä postilähetyksissä, joita ilmalaiva kuljetti noin 8 500 kappaletta. Aunuksen merkki täydensi kokoelman Olympiavoittaja Veikko Hakulisen kirjeenvaihtoa päätyi Riihilahdelle sattuman kautta. Kokoelma tyssäsi yli kymmenen vuotta sitten lapsenlapsen lausahdukseen. Tavoitteeni Paulilla on kaikki suomalaiset postimerkit Hämeenlinnalaisen Pauli Riihilahden postimerkkiharrastus alkoi alakouluiässä saadusta belgialaisesta postimerkistä
Koko maailmaa kerääviä on hyvin vähän. TEKSTI: JUHANI KARVONEN Vanhoilla ensipäivän kuorilla on edelleen arvoa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla Saksan kaupungeilla oli omia valuuttojaan. En niitä suoranaisesti kerää, mutten ole poiskaan laittanut. Vanhemmilla kuorilla arvoa on, mutta esimerkiksi 1980–1990-lukujen ensipäiväkuoret ovat vain osa luetteloarvosta. Toinen tapa on kerätä aihemerkkejä. Riihilahdelle on riittänyt yksi merkki laatuaan, yleensä leimaamattomana. Tänä päivänä niiden arvo on pudonnut. Posti julkaisi jokaisen merkin ilmestymispäivän ensipäiväkuoren, jossa oli erikoisleima ja kuorikin oli usein kuvitettu. Kun merkissä on Hitlerin kuva, voi jokainen miettiä, millaista propagandaa merkeillä on tavoiteltu. Keräilyharrastus tuo käsiin monenlaista erikoisuutta. Riihilahdella on muutakin Saksan historiaan kuuluvaa materiaalia, muun muassa vanhaa rahaa, – Postimerkeillä voidaan tehdä propagandaa mistä tämä postimerkki on erinomainen esimerkki. Sen sijaan 1930-luvun Punaisen Ristin kuorista voi saada noin 1500 euroa. POSTIMERKEILLÄ PROPAGANDAA. – Jotkut filatelistit saattavat kerätä kustakin merkistä esimerkiksi leimatun, leimaamattoman, parin neliö ja vielä postiosoituksenkin. Tunnetuin heistä taitaa olla Englannin kuningatar Elisabeth , jonka maailmanlaajuista kokoelmaa hoiti ainakin ennen kaksi miestä täyspäiväisesti. –Niitä on tullut eri kanavien kautta haltuun. Antiikki ja taide | 55 On kiinnostavaa seurata maailmanhistoriaa postimerkkien kautta. Aikanaan kaikki ensipäivänkuoret olivat arvokkaita. Saksassa inflaatio laukkasi huikealla vauhdilla 1920-luvulla, näkyi seteleissäkin.. Hän ei ole kerännyt esimerkiksi pareja, neliöitä, leimattuja leimaamattomia. Riihilahden kokoelmissa on myös kokonaisia postimerkkiarkkeja. Kukin kerää tavallaan, mutta yleensä Suomessa kerätään suomalaisia merkkejä. – Keräsin ensipäiväkuoria, joita on Suomessa julkaistu 1930-luvulta saakka. Riihilahti on asunut Saksassa, mistä hänen kokoelmiinsa on tarttunut harvinainen Hitler-aiheinen merkkiarkki. Arkissa lukee, joka haluaa pelastaa, täytyy ajatella sankarillisesti
Kyseiset postimerkit olivat käytössä lyhyen aikaa vuoden 1918 heinäja lokakuun välillä. Soikio on sen sijaan ehjä. Merkki liittyy heimosotiin, jotka olivat Suomen lähialueilla käytyjä aseellisia selkkauksia, joihin suomalaiset vapaaehtoisjoukot ottivat osaa vuosina 1918–1920 ja 1921–1922. Se oli samalla kokoelman viimeinen merkki. Sadan vuoden aikana merkkejä on tietysti suurelta osin tuhoutunut ja hävinnyt, joten jäljellä on enää hyvin vähän. 56 | Antiikki ja taide – Satuin saamaan käsiini hiihtäjä Veikko Hakulisen veljelleen lähettämiä kortteja ja kirjeitä olympialaisista ja muista kisoista. Luettelohinnassa arvo on noin 1600 euroa. Ne oli tietenkin otettava talteen. Ensimmäiset merkit olivat viiden kopeekan sininen ja kymmenen kopeekan punainen soikiomerkki, jotka otettiin käyttöön maaliskuussa 1856.. Nelikulmainen merkki on arvokas, mutta halpaversiossa kehykset on leikattu pois. Venäläisiä merkkejä Riihilahti käyttää kirjeensulkijoina kokoomuslaisille kavereilleen. Minulla on nämä halvemmat versiot, joiden hinta on 800 eurosta ylöspäin. Suomen ensimmäisissä postimerkissä leimaa vastasi mustekynällä vedetyt ruksit – Soikiomerkkejä on yksi, mutta niissä on kaksi eri arvoa. Harvinaisemmassa versiossa hinnat tuhansia ja esimerkiksi parien hinta saattaa olla noin 60 000 euroa Suomen kaikkien aikojen yleisin merkki on sota-aikana käytössä ollut kenttäpostiHuutokauppojen kautta tulee aika ajoin markkinoille kokoelmia, joiden kerääjän kenties vuosikymmenten työ saattaa mennä kaupaksi liiankin halvalla. Suomen valtio ei virallisesti ollut retkien osapuoli, mutta vapaaehtoisia oli sodissa mukana yhteensä noin 9 000. Muun muassa omassa merkissäni on takana aitouttajan leima. Ensimmäinen suomalainen postimerkki on viiden kopeekan sininen ja kymmenen kopeekan punainen soikiomerkki, jotka otettiin käyttöön maaliskuussa 1856. Heimosotien aikana Aunuksen väliaikainen hoitokunta painatti kahdeksan omaa postimerkkiä varustamalla Malli Saarisen merkkejä lisäpainamalla ”Aunus”. KAKSI ARVOA. Riihilahden harvinaisin ja arvokkain merkki on vuoden 1919 Aunuksen-lisäleimalla leimattu 10 markan merkki. Aunuksen merkit ovat Suomen eniten väärennettyjä postimerkkejä, johtuen lähinnä väärentämisen helppoudesta. –Niitä tehtiin ensimmäisessä painatuksessa sata kappaletta ja toisessa 1000. –Tämän takia harvinaiset merkit on syytä käyttää aitouttajalla
Ensimmäinen eläkevuosi siihen sitten kuluikin. Antiikki ja taide | 57 Propagandaa on tehty postimerkeillä muun muassa Hitlerin eduksi. Myös postimerkkikerhon kautta on kokoelma karttunut. Niitä on markkinoilla kokonaisia käyttämättömiä arkkeja. Aunuksen kymmenen markan lisäpainanta merkki oli kokoelman viimeinen niitti. Huutokaupoista olen ostanut aika vähän. Yksi asiakkaani oli maan merkittävimpiä filatelisteja ja hänen kauttaan sain paljon harvinaisia merkkejä. Noin 70 vuoden mittainen harrastus on antanut Riihilahdelle paljon. Kerhossa on moneen sektoriin asiantuntijoita, joten ole aina saanut apua puutteellisiin tietoihini. Pyrimme tietysti ottamaan kokoelman talteen, mutta arvoa sillä ei ole, jollei joku kerää samaa aihetta. Hinnat saattavat yksittäisen merkin kohdalla vaihdella huomattavasti riippuen siitä, syntyykö siitä kilpailua huutajien kesken. Hämeenlinnan Postimerkkikerho on aktiivisuudessaan maan toimivimpia. Kenttäpostimerkit ovat Suomen eniten painettuja postimerkkejä. Olin päättänyt, että järjestän kokoelman, kun olen päässyt eläkkeelle. Huutokauppojen kautta tulee aika ajoin markkinoille kokoelmia, joiden kerääjän kenties vuosikymmenten työ saattaa mennä kaupaksi liiankin halvalla. – Meidän kerhossamme on esimerkiksi henkilö, joka pyrkii keräämään kaikkien suomalaisten postikonttorien leimat. Kokoelman hinta saattaa jäädä muutamaan kymmeneen euroon. Otin aina talteen kaikki merkit, jotka kohdalle osuivat ja laitoin ne laatikkoon. ?. – Olin työelämässä kenkien tukkukauppiaana, eikä minulla ollut aikaa rakentaa kokoelmaa. JÄRJESTELY VEI VUODEN. Tavoite on käytännössä mahdoton, minkä hän toki tietää itsekin. Hiljattain hän osti muutamalla eurolla valtavan määrän postikortteja, mutta yhtään uutta leimaa ei löytynyt. Postimerkkien keräilyssä oppi maantiedettä ja historiaa. – Minun lapsuudessani hyvin moni poika keräsi postmerkkejä ja tulitikkulaatikoiden etikettejä. Omaa kokoelmaansa Riihilahti kasvatti muun muassa ystävien ja tuttavien kautta. Kaikki kerhossa tietävät hänen tavoitteestaan ja pyrkivät auttamaan. – Joskus tekee pahaa, kun kukaan ei satu keräämään tai ole kiinnostunut vaikkapa tuhansien merkkien kukkatai eläinaiheisesta postimerkkikokoelmasta. Postimerkkeilyä voi harrastaa monella tavoin. Arvo on hyvin pieni. – Minulle riittää, että minulla on joka merkkiä yksi kappale. On ollut kiinnostavaa seurata maailmanhistoriaa postimerkkien kautta. Kun Saksa valloitti maita, lisäleimalla postinkulku järjestyi nopeasti. Riihilahti ei enää aktiivisesti täydennä kokoelmaansa. Otan tietysti talteen, jos kohdalle osuu ja saatan vaihtaa kokoelmaan paremman. –Kumpaakin merkkiä painettu noin 45 miljoonaa kappaletta 1940-luvulla. Luettelohintoja ei tavallisista merkeistä saa. merkki, jota on sekä vihreänä ett lilana. Suomessa on ollut mahdoton määrä kyläpostikonttoreita, joilla on ollut omat leimansa
Kuva: Wikimedia Commons Eero Saarisen suunnittelemassa terminaalissa ei ole yhtään suoraa kulmaa. Noin 100 000 euroa maksanut teos on pystytetty hänen kotiinsa. Eero Saarinen oli suomalaisyhdysvaltalainen arkkitehti. Sieltä sen osti takaisin Suomeen kauppaneuvos, taiteen kerääjä Kyösti Kakkonen. Hän on sitä mieltä, että näyttely sopii lähinnä vilvoitteluksi kuumana kesäpäivänä. Photo: Maaria Wirkkala SUOMALAISEN KERAMIIKKATAITEEN äidin, Rut Brykin, yksi merkittävimmistä teoksista kolme metriä korkea ja viisi metriä leveä työ, Muuttolinnun laulu on löytynyt saksalaisesta huutokaupasta. Kuva: Wikimedia Commons ARKKITEHTI EERO SAARINEN suunnitteli New Yorkiin TWA-lentoyhtiölle terminaalin, jossa ei tiettävästi ole yhtään suoraa kulmaa. Esimerkiksi aulan matto on tismalleen samaa chilipippurin punaista kuin 1960-luvulla. The Timesin toimittaja Rachel Campbell-Johnston puolestaan kuvaa Schjerfbeckiä Suomen Edvard Munchiksi ja antaa näyttelylle neljä tähteä viidestä. 58 | Antiikki ja taide Uutiset Helena Scjerfbeckin maalaus Kotona. Huolelliseen remonttiin upposi noin 300 miljoonaa dollaria. – Schjerfbeck ei ole tunnettu nimi Britanniassa – eikä ole mitään syytä, miksi hänen pitäisikään olla, Jones kirjoittaa. Lontoon kuninkaallisessa akatemian näyttely keskittyy Helene Schjerfbeckin matkoihin Euroopassa 1800-luvun lopussa, muun muassa Pohjois-Ranskan Pont-Aveniin, Italian Fiesoleen sekä Britannian St Ivesiin ja näyttää, miten pensselinvedot vaihtuvat ranskalaistyyppisestä naturalismista voimakkaampaan modernismiin taiteilijan pitkän uran aikana. Kyseessä on taiteilijan ensimmäinen oma Britanniassa pidettävä näyttely, joka on esillä Lontoon kuninkaallisessa akatemiassa 27. lokakuuta saakka. Arvostelussa kriitikko Jonathan Jones kuvaa rakastetun suomalaisen taidemaalarin töitä kylmäksi suihkuksi kakkoslaadun taidetta. Projektissa pidettiin tiukasti kiinni Eero Saarisen suunnittelemista pienimmistäkin yksityiskohdista. Rut Bryk oli muotoilija Tapio Wirkkalan puoliso. Kakkonen pelasti kadonneen työn Schjerfbeckin näyttelylle ruusuja ja risuja 300 miljoonan dollarin remontti. Vuonna 1962 valmistuneen terminaalin kaarevien linjojen keskellä ei aina tiedä missä seinä päättyy ja katto alkaa. Kuva: Wikimedia Commons BRITTILEHTI THE GUARDIAN haukkui suomalaisen taidemaalarin Helene Schjerfbeckin (1862–1946) näyttelyn lyttyyn
Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Ateneumin ystävien kokoelma. Sata vuotta ystävyyttä. Näyttely on Lontoon National Portrait Galleryn tuottama, ja sen on kuratoinut NPG:n johtaja tohtori Nicholas Cullinan. Hugo Simberg: Keinutuolissa, Anni Bremer (1908). SATA VUOTTA YSTÄVYYTTÄ ATENEUMISSA 6.10.2019 SAAKKA Kehinde WileyEquestrian Portrait of King Philip II (Michael Jackson) 2010 David LaChapelle, American Jesus: Hold me, carry me boldly 2009 Kakkonen pelasti kadonneen työn ESPOON EMMASSA nähtävä Michael Jackson: On the Walnäyttly esittelee 48 kansainvälisen nykytaiteilijan tulkintoja ilmiöstä nimeltä Michael Jackson. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Karvinen VUOSISADAN 1919–2019 aikana Ateneumin ystävät ovat lahjoittaneet Ateneumille yli 130 taideteosta. Antiikki ja taide | 59 Millainen oli Michael Jackson. EMMA on näyttelykiertueen viimeinen esityspaikka, jossa näyttely on esillä 26.1.2020 saakka. Lahjoituksiin kuuluu 24 maalausta ja kaksi veistosta, sekä viisi luonnoskirjaa ja sata luonnosta Helene Schjerfbeckiltä. Jacksonin on arvioitu ansainneen elinaikanaan sooloäänitteiden ja musiikkivideoiden rojaltien, konserttitulojen ja siirtomerkintöjen myötä 500 miljoonaa dollaria, ja jotkut analyytikot ovat arvelleet, että hänen musiikkikataloginsa arvo olisi jopa miljardeja dollareita. 1980-luvun alussa hänestä tuli merkittävä hahmo populaarimusiikissa. Michael Jackson aloitti musiikkiuransa lahjakkaana poikasopraanona yhdessä veljiensä kanssa The Jacksons/The Jackson 5 -yhtyeessä 1960-luvun puolivälissä ja siirtyi soolouralle vuonna 1971. Jacksonin vuoden 1982 albumi Thriller on kaikkien aikojen myydyin albumi, ja myös Off the Wall (1979), Bad (1987), Dangerous (1991) ja HIStory (1995) ovat maailman myydyimpien joukossa. Ateneumin ystävien kokoelmasta valittujen teosten kautta avataan taiteen hankkimisen tapoja ja lähteitä eri näkökulmista sekä kerrotaan taideteosten taustasta ja vaiheista. EMMAssa esillä oleva näyttely nähtiin ensiksi National Portrait Galleryssa, Lontoossa 2018, jonka jälkeen se kiersi Pariisin Grand Palais’hen ja Bonnin Bundeskunsthalleen. Jackson saavutti muun muassa 13 Grammy-palkintoa, 26 American Music Awards -palkintoa ja 13 ykkössijoitusta Yhdysvaltojen musiikkilistoilla soolouran aikana, mikä on toiseksi eniten Elvis Presleyn jälkeen
Patalappu, josta tuli mustekala. Katri Maasalo kokosi kirjaksi suomalaisia koulukäsitöitä vuosikymmenten varrelta. Uusimaa 1990-luvulta. 60 | Antiikki ja taide Vihattu ja rakastettu oppiaine Yli 150 vuotta koulukäsitöitä. Hän oli itse toivoton koulukäsitöissä, vaikka olikin käsityönopettajan tytär
Muistin ne pettymyksen tunteet, kun käsityöstä ei tullutkaan sellaista kuin sen olin mielessäni ajatellut.. – Ajatus lähti siitä, että löysin laatikon, jossa oli omia koulukäsitöitäni, joita en ollut nähnyt vuosiin. Kirjaan on päätynyt 50 käsityötä, jotka ovat peräisin ympäri maata: Etelä-Suomesta, Kainuusta, Pohjanmaalta ja Savosta. Ne toivat mieleen paljon muistoja. Muistin elävästi tilanteita, joissa olin käsitöitä tehnyt. –Vanhimmat ovat 1950-luvulta, Maasalo sanoo. – Ne aiheuttivat hauskoja ja tunteikkaita reaktioita ja ihmiset alkoivat muistella omia käsityötuntejaan. Maasalo jakoi sosiaalisessa mediassa kuvia omista kouluaikaisista käsitöistään. Katri Maasalo innostui aiheesta ja hän julkaisi keväällä kirjan Kauneimmat koulukäsityöt (SKS), jossa hän esittelee kymmenittäin suomalaisten kaapeista löydettyjä käsitöitä: patalappuja, kynttilänjalkoja, leikkuulautoja ja kynätelineitä. Hän ryhtyi keräämään lainaksi käsitöitä ja kyseli niihin liittyviä tarinoita ystäviltään, tutuilta ja tuttujen tutuilta. Yhtä kaikki, käsitöitä on suomalaisissa kouluissa tehty yli 150 vuoden ajan. K TEKSTI: PAULI JOKINEN Antiikki ja taide | 61 äsityö on toisten suosikkiaine ja toiset puolestaan saattavat vihata käsillä näpertämistä. Maasalossa heräsi uteliaisuus, että millaisia käsitöitä muut ihmiset eri puolella Suomea ovat tehneet. Nuorisokassi Pirkanmaalta 1970-luvulta. Muistin ne pettymyksen tunteet, kun käsityöstä ei tullutkaan sellaista kuin sen olin mielessäni ajatellut. Katri Maasalo kokosi kirjaksi vanhoja koulukäsitöitä
Maasalo laittoi kirjaa tehdessään merkille, että aikojen saatossa on tehty hyvin samankaltaisia käsitöitä. Kaikille virkkaaminen ei vaan sovi. Opettaja oli hänelle sanonut, että jos patalappu ei valmistu, niin oppilas jää luokalle. – Olen kuullut monilta saman tarinan, että kun on yrittänyt virkata pyöreää patalappu, niin se on alkanut lähteä suppiloksi. 62 | Antiikki ja taide PEUKALO KESKELLÄ KÄMMENTÄ . – Kädentaidot kehittävät aivoja. Omena on pudonnut hyvin kauas puusta. Maasalon kirjassa esitelty käsitöiden kokoelma on peräisin yksityisten ihmisten kodeista. Äiti kertoi opettajalle, että poika oli neljävuotiaasta asti puuhannut mikroautojen kimpussa ruuvimeisselien ja muiden työkalujen kanssa ja oli tosi taitava siinä. Sellaisia voi löytyä vaikka isoäidin jäämistöstä. Eräänä iltana huomasin, että saunan kiulussa oli siskoni löylykauha. Minun löylykauhani varsi oli vino, puinen kahvaosa hädin tuskin pysyi kiinni ja kauhaosa oli muodoton. Toinen kirjassa esitetty patalappu on pieni värikäs möykky. KIERRÄTYSMATERIAALIT KÄYTÖSSÄ. Pari vuotta myöhemmin pikkusiskoni teki koulussa oman löylykauhansa, josta tuli huomattavasti parempi kuin omastani. Koulukäsityöt saattavat aiheuttaa päänvaivaa vanhemmille, joiden kaapit alkavat nopeasti täyttyä pääsiäiskoristeista ja ruokaliinoista. Muistan, miten olen neulalla pistänyt sormeen ja virkkasin ilman lankaa. Materiaalit ovat aina olleet huokeita. Kirkkaansininen hame on vuosien saatossa jo hävinnyt. Perinteiseen tapaan, kaiketi opetushallituksen ohjelman mukaisesti, teimme teknisen työn tunnilla löylykauhan. Ennen tuomitsemista käsitöitä kannattaa katsoa uudemman kerran, sillä jostain Michelangelo ja Alvar Aaltokin ovat uransa aloittaneet. Tai annetaan sukulaisille lahjaksi. Vaikka Maasalo ei käsitöissä huippuoppilas ollutkaan, niin hänen mukaansa kädentaidoilla on suuri merkitys lapsille. Se oli langasta tehty punainen koristetyttö, jolla on helmisilmät ja mustat palmikot. – Osa on käyttöesineitä, joita voidaan käyttää vuosikausia. – Patalappuja on paljon jäljellä, koska ne ovat pieniä ja helppoja säilyttää. Omani oli kaikessa hiljaisuudessa siirretty kaappiin. – Se oli ripustettu eteiseen, kun se oli valmistunut ja siitä oli muodostunut niin arkipäiväinen asia, ettei siihen kiinnitetty mitään erityistä huomiota, Maasalo kertoo. – Jo minun lapsuudessani 1970-luvulla kierrätettiin paljon ja niin tehdään edelleen. KLASSISET PATALAPUT. Eräs henkilö muisti vasta tämän kirjaprojektin aikana, että hänen käsityönsä on roikkunut äidin eteisessä kaikki nämä vuodet. – En ollut mitenkään näppärä. Kävin kouluna 1980-luvulla, jolloin pojat aloittivat teknisissä töissä ja tytöt tekstiilikäsitöiden parissa. Ihmiset kaivoivat laatikoita ja varastoja ja lähettivät käsitöitään Maasalolle. – Kaikki eivät edes muista, että heillä on kotona tallessa vanhoja koulukäsitöitä. Eräs kirjassa esitetty patalappu on lopulta päätynyt suppilon muotoiseksi mustekalaksi. Isä korjasi käden käänteessä koneen kuin koneen ja äiti valmisti iltaisin kangaspuiden ääressä kauniita ryijyjä. Siinä näkee selvästi, mikä on pienen ihmisen tekemää ja mikä opettajan kädenjälkeä. Maasalo on käsityöopettajan tytär ja hän on käynyt koulunsa Itä-Suomessa 1970-luvulla. Kirjassa esitetty korkea patalappu on sellainen, jossa opettajakin oli jo nähnyt, ettei siitä patalappua enää tule ja hän oli auttanut oppilasta tekemään siitä mustekalan. Muut oppilaat saivat kierrettyä löylykauhan varren kauniin koristeelliseksi ja varsinaisen kauhaosan he muotoilivat nätin pyöreäksi. Tästä löytyy esimerkkejä Maasalon kirjasta. Vohvelikankaat ja juuttisäkkikangas ovat pitäneet pintansa. Lisäksi ne kehittävät luovaa ongelmanratkaisukykyä. Kaikkea ei tarvitse hakea kaupasta, vaan asioita voi tehdä itsekin. Olin kasvanut ja elänyt lapsuuteni maalla ja vanhempani olivat taitavia käsistään. KÄSITYÖOPETTAJAN TYTÄR. – Siihen liittyi sellainen tarina, että ekaluokkalainen oli tullut koulusta kotiin ja heittänyt repun nurkkaan ja kertonut jäävänsä luokalle. Toisilla ne ovat onnistuneet paremmin, toisilla huonommin. Sillä tekeleellä läpäisin kuitenkin vaatimukset rimaa hipoen ja todistuksessa taisi olla teknisen aineen kohdalla kuutonen. Mutta kyllä niitä viedään mökille ja piilotetaan yläkaappeihin. Käsityöaskartelu aloitetaan maitopurkeista ja vessapaperirullista. ARKISET KÄSITYÖT. Patalaput ovat koulukäsitöiden klassikko, joita jokainen on joutunut tekemään. Vaikka molemmat saivat tehdä kumpaakin, jako oli selvä: Tytöistä vain harva valitsi valinnaisaineeksi teknisen työn ja pojista ei kukaan tekstiilitöitä. Vanhempani ottivat säälistä löylykauhani saunaan käyttöön, ja kyllä sillä juuri ja juuri löylyt sai heitettyä. Kädentaidot eivät siirtyneet geeneissä eteenpäin. ?. Patalaput ovat koulukäsitöiden klassikko, joita lähes jokainen on koulussa saanut –tai joutunut – tekemään. PJ Villatossut Etelä-Savosta 1970-luvulta
Käsityönopetuksen keskeinen tavoite oli opettaa tuleville kansannaisille arkielämän kätevyyttä. Koulukäsitöitä yli 150 vuotta . Marjasen mukaan valmistetut tuotteet, niiden valmistamisessa käytetyt käsityötekniikat, materiaalit ja työvälineet osoittivat, että koulukäsityössä keskityttiin naisten arjessa tarvittavien taitojen ja tarve-esineiden valmistamiseen. Siitä huolimatta tehdyt tuotteet olivat kodissa tarvittavia tarve-esineitä. Marjanen havaitsi, että vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen tekstiilityön tehtävän hahmottaminen oli vaikeaa, sillä valtakunnallisesta opetussuunnitelmien normiohjauksesta sekä koulujen ja oppikirjojen tarkastustoiminnasta luovuttiin.–pj LÄHDE: PÄIVI MARJANEN: KOULUKÄSITYÖ VUOSINA 1866-2003 –KODIN HYVINVOINTIIN KASVATTAVISTA TAVOITTEISTA KOHTI ELÄMÄNHALLINNAN TAITOJA (VÄITÖSKIRJA, TURUN YLIOPISTO, 2012). 1970-ja 1980-luvuilla peruskoulun opetussuunnitelmassa arkielämän taitojen harjoittaminen menetti merkitystään. Kansakoulun varhaisaikojen (1866–1911) käsityönopetus valjastettiin kodin hyvinvointia palveleviin tehtäviin, mutta koulukäsityön kasvatuksellinen arvo nostettiin myös esille. Vuosina 1946-1969 elettiin sodan jälkeistä pula-aikaa ja kansakoulun tavoitteissa oli taas havaittavissa tarve tehdä hyödyllisiä tuotteita. Toinen jakso alkoi vuonna 1912. Marjanen näkee, että nuket ja niiden vaatteet osoittivat kuitenkin uutta kasvatuksellista ajattelua, joka korosti tyttöjen lapsuutta ja leikkejä. VIISI HISTORIALLISTA JAKSOA. Koulukäsitöiden historia on käytännössä yhtä pitkä kuin kansakoulun historia. Käsityökomitean mietinnön myötä tavoitteiden painopistettä pyrittiin siirtämään kansalaisyhteiskuntaan kasvattavien tavoitteiden suuntaan. Koulukäsitöitä on tehty Suomessa 1860-luvulta lähtien, mutta käsityöopetuksen merkitys on vaihdellut aikakaudesta toiseen. Ujo jänis Etelä-Savosta vuodelta 1972. Antiikki ja taide | 63 Seinäkello Kainuusta 1990-luvulta. Marjasen mukaan tavoitteena ei ollut enää jäljentävä vaan luovaa ajattelua kehittävä koulukäsityö, jolloin käsitöiden merkitys muuttui prosessia korostavaksi. Päivi Marjanen teki vuonna 2012 Turun yliopistoon väitöskirjan tyttöjen käsitöiden muutoksesta. Opetuksen tavoitteita uudistettiin kasvatuksellisempaan suuntaan. Peruskoulu-uudistuksen myötä nimityksiksi vakiintuivat tekstiilityö ja tekninen työ. KASVATUKSELLISIA NÄKÖKULMIA. Suomen kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen aloitteesta perustettiin ensimmäiset kansakoulut 1860-luvulla ja Cygnaeus ehdotti mallikoulun tytöille mahdollisuutta harjoittaa ”pukuja liinavaateompelua, liinaja pitovaatteiden leikkaamista, kehräämistä, kutomista, sukankudontaa, palmikoimista, virkkaamista ja monia muita käsitöitä, joita voidaan pitää tarpeellisina, käyttääkseen vapaat väliaikansa hyödyllisellä tavalla.” Poikakoulussa puolestaan Cygnaeus halusi, oppilaat harjoitetaan ”käyttämään puusepän, sorvarin ja sepän työkaluja, jotta oppilaat oppisivat valmistamaan tavallisessa talonpoikaiskodissa tarvittavia huonekaluja, talouskapineita, pelto-, niitty–ja ajokaluja sekä laittamaan yksinkertaisia koneita, mekaanisia työkaluja jne.” Myöhemmin sukupuolineutraalisuus on tullut myös koulukäsitöihin ja tyttöjen ja poikien työt ovat sekoittuneet. OPETUSSUUNNITELMAT UUSIKSI. Peruskoulun myötä myös oppiaineen vahvaa sukupuolittuneisuutta pyrittiin kadottamaan muun muassa muuttamalla oppiaineen nimi tytöille suunnatusta oppiaineesta tekstiilityöksi, joka viittaa oppiaineessa käytettyihin materiaaleihin. Kynttiläjalka 1980–ja 1990-lukujen taitteeesta. Hän erottelee käsitöiden historiassa viisi erilaista jaksoa
Kuva: Wikipedia Commons. Ne pyrkivät nostamaan esiin aikaisemmin suosiossa olleita elementtejä. 64 | Antiikki ja taide Uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki ja uusrokokoo Kertaustyylit taidesuuntausten uusiokäyttö Kertaustyylit ajoittuvat vuosiin 1840–1900, uusklassismin jälkeiseen aikaan, jolloin yhteiskunnat uudistuivat. Eiffel-tornin futuristista ”insinöörityyliä”. Kuva: Wikipedia Commons Eiffel-tornin futuristista ”insinöörityyliä”
Kodin yleissävy oli tumma, mihin vaikutti kaasuvalon yleistyminen. Näin syntyivät uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki ja uusrokokoo. Museoita perustettiin ja antiikin keräily laajeni. Kuva: Wikipedia Commons Maailmannäyttelyillä oli valtava merkitys tieteen ja taiteen saavutusten esittelyssä. Myös huonekasvit, etenkin palmut, tulivat muotiin sisustuselementteinä. – Valokuvaus keksittiin ja kotisalonkeihin ilmestyi perhepotretteja sekä kuvallisia visiittikortteja. Kuva: Wikipedia Commons sääteli Englannin kuningattaren Viktorian mukaan nimetty viktoriaaninen tyyli. Sivistystä arvostettiin, mutta samalla tavoiteltiin nautintoja. Samalla kun puhuttiin terveydestä ja puhtaudesta, suosittiin raskaita pölyä kerääviä samettiverhoja. Romantiikan ohella nähtiin myös varsin futuristista ”insinööriarkkitehtuuria”, Hanna Pulla sanoo. UUSINTA UUTTA. Aikakausi oli täynnä vastakohtia. Historiallinen käännekohta syntyi teollisuuden nousun myötä keskiluokan alkaessa hankkia esineitä, jotka ainakin vaikuttivat historiallisilta tai aatelistolle kuuluneilta. Kuva: Wikipedia Commons. Herrainsalongissa suosittiin maskuliinista uusgotiikkaa tai uusrenessanssia, ruokasalissa uusbarokkia ja naisten seurusteluhuoneessa uusrokokoota. Viktoria ja Albert – viktoriaanisen aikakauden symbolit. Sen näyttävimpänä Uusbarokkinen Pariisin Ooppera, Palais Garnier, Charles Garnierin luomus v. Luonnonvaloa ei enää tarvittu asuntojen valaisemiseen. – Suosituin oli uusrenessanssi. Kuva: Hanna Pullan arkisto Eiffel-tornin futuristista ”insinöörityyliä”. – Nyt oli mahdollista hankkia kohtuuhintaan teollisesti valmistettuja kauniita esineitä kohottamaan perheen statusta, historiallisiin tyyleihin perehtynyt Hanna Pulla kertoo. 1861–1875 oli aikansa suuri näyttämö ja esittäytymispaikka. – Muotiin tuli taidesuuntausten uusiokäyttö. Vaikutteita otettiin itämailta. Aikakauden mieltymyksiä Kertaustyylit taidesuuntausten uusiokäyttö – Kertaustyylien aikakausi oli vastakohtia täynnä. Porvaristo omaksui uudet ajatukset, joiden myötä asuinhuoneissa saattoi olla erilaiset sisustukset. Antiikki ja taide | 65 K TEKSTI: TIMO ELO ertaustyylejä kutsutaan myös yhteisellä nimellä historismi, sillä ne ovat kytköksissä aikaisempina aikakausina vallalla olleisiin tyylisuuntiin. Sisustuskankaiden ja mattojen käyttö yleistyi. Myös öljylamput olivat käytössä, ja vuosisadan lopussa tuli sähkövalo. Romantiikan ohella yleistyi myös futuristinen ”insinöörityyli”
66 | Antiikki ja taide saavutuksena voidaan pitää rakentajansa Gustave Eiffelin mukaan nimettyä Eiffeltornia ja kasvihuoneinsinööri Joseph Paxtonin valuraudasta ja lasista Lontoon vuoden 1851 maailmannäyttelyyn suunnittelemaa Crystal Palace -näyttelyhallia, joka sittemmin tuhoutui tulipalossa. Miehestä alettiin viktoriaanisella ajalla muokata koti-isää prinssi Albertin esimerkkiä seuraten. Niillä oli valtava merkitys tieteen ja taiteen saavutusten esittelyssä. 1800-luvulla naiset alkoivat päästä opiskelemaan ja esiintymään aika ajoin jopa kirjailijoina. MAALAUSTAITEEN UUDISTAJIA. Haussmann pani toimeksi ja koko senaikainen vanha ja ahtaasti asutettu Pariisi lähes katosi. Edouard Manet’n vuonna 1863 maalaama ”Olympia”, joka esittää alastonta naista lepäämässä vuoteella, nostatti viktoriaanisessa maailmassa voimakkaan vastalauseryöpyn. KEHITYS KEHITTYY. Myös arkkitehtuuri oli täynnä vastakohtaisuuksia. Samalla väheni kuolleisuus koleraan ja tuberkuloosiin. Myös Emil Cedercreutzin hevosaiheiset veistokset olivat suosittuja. Oli keksitty metallirenkaat, joiden läpi korsettien kiristämiseen tarkoitettu nyöri pujottui jouhevammin, ja korsettien kiinnittäminen oli tehokkaampaa. Albert oli omistautunut yhdeksänlapsiselle perheelleen Herrainsalongissa suosittiin maskuliinista uusgotiikkaa tai uusrenessanssia, ruokasalissa uusbarokkia ja naisten seurusteluhuoneessa uusrokokoota. Impressionisteihin lukeutuva Edgar Degas kuvasi töissään balettitanssijoita ja Henri de Toulouse-Lautrec maalasi Pariisin 1800-luvun lopun boheemielämää. Edelfelt maalasi tilaustyönä muun muassa aikakauden suurmiehen Louis Pasteurin muotokuvan. Näyttelyssä esiteltiin muun muassa sohvan uudenlainen jousitus, jonka avulla saatiin kotiin lisämukavuutta. Maalaustaiteessa ajan valtatyylin, akateemisen taiteen, vastavoimana toimivat impressionistit, joiden ensimmäinen näyttely pidettiin Pariisissa vuonna 1874. – Suomalaiset taiteilijat, kuten Helene Schjerfbeck, saivat vaikutteita ranskalaisesta impressionismista. Albert Edelfeltin tuotanto ulottui historiamaalauksista ja muotokuvista impressionistisiin kohtauksiin Pariisin kaupunkielämästä. Kaikki tämä tehtiin aviomiehen sosiaalisen statuksen korostamiseksi. Haussmannin avarat bulevardit ehkäisivät tautien leviämistä kaupungissa. – Hyveellisen naisen tuli toimia kodin hengettärenä, hoitaa lapset, ylistää miestä, koruommella sekä soittaa pianoa miehen nautinnoksi. Pariisissa ranskalainen kaupunkisuunnittelija Georges-Eugène Haussmann ryhtyi Napoleon III:n toimeksiannosta uusimaan kaupunkikuvaa vuosina 1852–1870. Lopputuloksena oli jopa sairaalloisen kapeita vyötäröitä. – Maailmannäyttelyitä järjestettiin noin kymmenen vuoden välein, milloin Pariisissa, milloin Lontoossa. Kuva: Wikipedia Commons. Bahutti-muotihattu verhosi kasvot niin, ettei naisen katse päässyt vilkuilemaan sivuille. Heistä tunnetuin Suomessa oli Minna Canth. Fanny Churberg oli aikansa suuria maisemamaalauksen mestareita, joka suosi impressionismin värimaailmaa ja kontrastisuutta. Edouard Manet’n ”Olympia” oli aikansa sensaatio. Aluksi impressionismikin oli, muiden ismien tavoin, haukkumanimi, kun eräs taidekriitikko pilkkasi Monet’n maalausta luonnosmaiseksi impressioksi. Kun nouseva keskiluokka pääsi nauttimaan taiteesta, hankittiin kipsikopioina muun muassa Johannes Takasen ja Walter Runeberginveistoksia. – Claude Monet kuuluu ranskalaisen impressionismin perustajiin. Samaan aikaan naiset oli aikaisempaa kireämmin pakattu korsetteihin. Lontoon ensimmäisen maailmannäyttelyn suojelijana toimi kuningatar Viktorian prinssipuoliso Albert. Tyylisuunnan periaatteiden mukaisesti hän havainnoi luontoa, erityisesti valoa ja värejä, sekä kehitti ulkoilmamaalausta
Abraham Lincoln ja orjuuden lakkauttaminen 1861 . Leo Tolstoi . . – Kaksinaismoraali kukki niin voimakkaasti, että kun 1800-luvun puolivälissä alettiin valmistaa kokonaan verhoiltuja ja pehmustettuja ”Emma”-tuoleja, kerrotaan jopa tuolinjalkojen olleen kankaan peitossa niin, etteivät niiden näkyessä kaksimieliset ajatukset vain nousisi pintaan, Hanna Pulla kertoo. . . Kuva: Wikipedia Commons Ennen kertaustyylejä klassismi oli ollut vallalla Euroopassa, mutta nyt käytetty tyyli valittiin rakennustyypin mukaisesti. . Lennätin . . Marie Curie . . Radio . . . Giuseppe Garibaldi . . . Felix Mendelssohn . Niinpä monella miehellä oli rakastajatar, ja aikakausi oli bordellien ja kurtisaanien kulta-aikaa. Pankkija hallintorakennuksissa käytettiin uusrenessanssia uusgotiikan ollessa vallitsevana lähinnä kirkkoarkkitehtuurissa. . Edgar Allan Poe . . Victor Hugo . . Oscar Wilde . Fantasia ja kauhuromantiikka Keksintöjä . Röntgen . Kuva: Wikipedia Commons jopa enemmän kuin puolisonsa Viktoria. Pierre-Auguste Renoir . Aleksanteri III . . . . Edgar Degas kuvasi töissään balettitanssijoita. Puhelin . . Sirkushuveja ja korkeakulttuuria . . . . Polkupyörä . . Paul Gauguin . Radioaktiivisuus Claude Monet’n impressio, ”Auringonnousu” (1872). Siitä tuli häpeällistä ja epäsopivaa, mikä puolestaan johti kaksinaismoralismin nousuun. . . . . Charles Darwin . August Strindberg . . Gregor Mendel . . Antonin Dvorak Kirjallisuus . Louis Pasteur . Abraham Lincoln . . Thomas Edison . Florence Nightingale . AIKAKAUDEN TULKKEJA. Hjalmar Munsterhjelm . Vincent van Gogh . Valokuvaus . Friedrich Nietzsche Maalaustaide . . Rautatiet . Giuseppe Verdi . Hudson River -koulukunta Vaikuttajia . Suezin kanavan avaaminen 1869 . . Höyryveturi . . . Lasten arvostuksen nousun taustalla oli suuri lapsikuolleisuus. . Antiikki ja taide | 67 Musiikki . . . . . Sigmund Freud Ilmiöitä . Sähkövalo . . Höyrylaiva . 10-tuntinen työpäivä . . . Aleksis Kivi . . . Elokuva . Jules Verne . Otto von Bismarck . Richard Wagner . . . Minna Canth . . . Auto . . . Aurora Karamzin . . Frédéric Chopin . Oopperan ja baletin nousu . . Berndt Lindholm . . Perheidylli nousi kunniaan, mutta myös avioliiton ulkopuoliset suhteet yleistyivät. Aleksanteri II . . Fjodor Dostojevski . . – Englannissa jopa 50 prosenttia lapsista kuoli alle yksivuotiaina. Uusklassimin jäädessä unholaan alastomuuteen alettiin suhtautua uudella tavalla
Kuva: Wikipedia Commons. – Valitettavasti Helsingin vanhaa rakennuskantaa tuhottiin 1900-luvun puolivälin jälkeen, jolloin kertaustyylejä ei enää kunnioitettu. Kuva: Wikipedia Commons TYYLIKÄS HELSINKI. Esimerkiksi Heikinkadun eli nykyisen Mannerheimintien alku oli fantastinen kokonaisuus. Kuva: Wikipedia Commons Michael Thonet’n wieniläistuoli on yhä suosittu. ”Wieniläistuoli” on siro ja mittasuhteiltaan lähes täydellinen. – Erääksi aikakauden klassikoksi on noussut saksalaissyntyisen huonekaluarkkitehdin Michael Thonet’n vuonna 1849 Wienissä suunnittelema tuoli, jonka valmistus perustuu hänen kehittämäänsä puuntaivutusmenetelmään. . Komea uusbarokkikohde on Luonnontieteellinen museo, entinen Eläinmuseo, joka aikoinaan toimi Helsingin venäläisenä poikakouluna, Aleksanterin kimnaasina. Vanhassa Helsingissä oli runsaasti upeita uusrenessanssitaloja. Kun nouseva keskiluokka pääsi nauttimaan taiteesta, hankittiin kipsikopioita patsaista. Niinpä tuoli otettiin nopeasti yleiseen käyttöön etenkin kahviloissa. Rakennusten purkua perusteltiin myös ”huonolla arkkitehtuurilla” eikä niiden suojelua pidetty tarpeellisena, Hanna Pulla harmittelee. Se on ajattoman yksinkertainen ja käytössä kestävä. Nykypäivän Helsingissä Johanneksen kirkko ja Ritarihuone edustavat uusgotiikkaa. Onneksi Wulffin kulmatalosta on säästetty kuoret ja 1960-luvulla purettu Kämp on rakennettu uudelleen. Valtionarkisto, Ateneum ja Säätytalo ovat uusrenessanssia. – Yhtenä Helsingin hienoimpana vanhana asuintalona pidän Pohjoisesplanadilla sijaitsevaa arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemaa uusrenessanssista Grönqvistin kivimuuria, jossa jo 1880-luvulla oli ajanmukaista tekniikkaa vesiklosetteineen ja pian myös sähköineen. 68 | Antiikki ja taide Albert Edelfelt maalasi Louis Pasteurin muotokuvan. Edistyksellinen Grönqvistin uusrenessanssityylinen kauppaja asuinkivimuuri Esplanadilla on Theodor Höijerin käsialaa (1882–1883). Niitä valmistetaan edelleen, Hanna Pulla kertoo
Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Antiikki ja taide -lehti kertoo asiantuntevalla ja syväluotaavalla tavalla suomalaisesta taiteesta ja taiteilijoista, keräilystä, vanhoista esineistä ja niiden kunnostamisesta sekä suomalaisen muotoilun klassikoista. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Puh. Lehti antiikin ja taiteen ystäville Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. tilaukset@karprint.. Tilaa Antiikki ja taide www.antiikkijataide.. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. 09 413 97 300 Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.antiikkijataide.. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Ajankohtaiset palstat kertovat tämän hetken halutuista esineistä, alan tapahtumista sekä näyttelyistä. Lehden artikkelit antavat lukijoille tietoa tyylisuunnista ja niiden ilmentymistä Suomessa sekä eri kaupunkien tarjonnasta antiikin ja taiteen ystäville. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun
Lucas Cranch vanhemman tuotantoon kuuluu myös piirustuksia ja kuparikaiverruksia. He toimivat muun muassa toistensa lasten kummeina. 70 | Antiikki ja taide L ucas Cranachia (1472-1553) pidetään yhtenä merkittävimmistä saksalaisista renessanssimestareista, ja hänen maalauksiaan vaalitaan museoissa suurina aarteina. Arvioiden mukaan Cranachin työhuoneen tuotanto kattaa jopa 5000 maalausta. Sinebrychoffin taidemuseon juuri avautunut näyttely Renessanssin kaunottaret esittelee 30 teoksen joukossa Cranachin tuotannon vähemmälle Lucas Cranach vanhempi: Lucretia. Cranach on ehkä tunnetuin juuri Lutheria ja tämän puolisoa Katharina von Boraa esittävistä muotokuvistaan. Tunnetuimpia lienevät Picasson tulkinnat.. Cranach toimi myös Wittenbergin pormestarina ja raatimiehenä, mikä puolestaan kertoo hänen nauttimastaan yhteiskunnallisesta arvostuksesta. Hän työskenteli Wittenbergissä vaaliruhtinaiden ja etenkin Fredrik III Viisaan (1486–1525) hovissa, jossa hän loi varsinaisen uransa. Lisäksi Cranach tuki monin tavoin Lutheria uskonpuhdistukseen liittyen. Lucas Cranachin työhuone oli siis perheyritys, mikä renessanssiaikana ei ollut tavatonta. Lisäksi hän omisti apteekin, mikä takasi hänelle kohtuuhintaiset väriaineet, sekä kirjapainon. Hän oli Albrecht Dürerin (1471–1528) aikalainen, ja taiteilijat olivat myös toistensa kilpailijoita. LUTHERIN YSTÄVÄ. Cranach oli ennen kaikkea hovimaalari. ALASTOMIA KAUNOTTARIA. Lucas Cranachin upeat naiskuvat Renessanssin kaunottaret Lucas Cranachin arvoitukselliset ja kiehtovat maalaukset ovat puhutelleet taiteilijoita kautta aikojen. Hän johti menestyvää työhuonetta, jossa työskentelivät myös hänen poikansa Hans (1513?1537) ja Lucas (1515?1555), joka myöhemmin otti yrityksen johtaakseen. Luettelo maalauksista on luettavissa Cranach Digital Archive-verkkosivuilla. Cranachia voi luonnehtia sarjayrittäjäksi. Lucas Cranach ja Martin Luther olivat läheisiä ystäviä. Nykyään tunnetaan yli 1000 paneelimaalausta
Lucas Cranach vanhempi: Venus ja Amor hunajavarkaissa. Tunnetuimpia lienevät Picasson tulkinnat. LUCAS CRANACH – RENESSANSSIN KAUNOTTARET, SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEOSSA HELSINGISSÄ 26.9.2019-5.1.2020.. Näyttelyssä on esillä esimerkkejä hänen grafiikanlehdistään, joiden lähtökohtana ovat Cranachin Venukset ja naismuotokuvat. Näyttelyn lähtökohtana ovat Lucas Cranachin maalaukset Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Lucretia (1530) Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista. Renessanssin kaunottaret huomiolle jäänyttä aluetta, naiskauneutta ja alastomia kaunottaria. Lucretia toimii esimerkkinä hyveellisyydestä hovinaisille, mutta on mitä ilmeisimmin maalattu myös miehisen katseen kohteeksi, mikä kertoo maalauksen potentiaalisesta tilaajakunnasta. Naisen olemuksessa on jotakin arvoituksellista ja kiehtovaa. Tämän päivän näkökulman Cranachin teoksiin, ja tarkemmin ottaen niissä kuvattuihin koruihin, tarjoavat näyttelyssä saksalaisten korutaiteilijoiden teokset. Alastomuutta korostavat osaltaan myös läpikuultava harso ja Lucretian muodikas kaulakoru. Teosta on tutkittu hyvin perusteellisesti noin 30 vuotta sitten, mutta nyt Cranachin tuotannosta on paljon uutta teknistä tutkimustietoa. Nuoren naisen muotokuvassa muodinmukaisesti pukeutunut ja kallisarvoisiin koruihin sonnustautunut nainen vastaa itsetietoisesti katseeseen. Ei olekaan ihme, että juuri Cranachin maalaukset ovat erityisellä tavalla puhutelleet taiteilijoita kautta aikojen. Ne edustavat taiteilijan tuotannossa erittäin suosittuja aiheita: naismuotokuvia ja antiikin mytologiaa. Maalaus on sävyltään eroottinen. Sinebrychoffin taidemuseon Nuoren naisen muotokuva on otettu tarkemman tutkimuksen kohteeksi tätä näyttelyä silmällä pitäen. Lucas Cranach vanhempi: Nuoren naisen muotokuva. Cranach kiehtoo ja puhuttelee taiteilijoita edelleen. UUTTA TUTKIMUSTIETOA. Lucretia kuvaa hyveellistä roomalaista ylhäisönaista, joka raiskatuksi jouduttuaan riistää hengen itseltään. Lucas Cranach vanhempi: Nuoren naisen muotokuva. Antiikki ja taide | 71 Lucretia kuvaa hyveellistä roomalaista ylhäisönaista, joka raiskatuksi jouduttuaan riistää hengen itseltään. Alasti poseeraava nuori nainen antautuu estoitta katseltavaksi. . Nuori nainen on kuvattu alastomana kallisarvoisen turkiksen toimiessa vain jonkinlaisena taustana esiteltäville sulokkuuksille. Pablo Picasso: Naisen rintakuva Cranach nuoremman mukaan
Alan epävarmuus kuitenkin arvelutti, ja lukioaikana heräsi kiinnostus esihistoriaan – aikaan, josta ei ole kirjoitettuja lähteitä. Viikinkitohtorin portinpielessä kiveen isketty miekka pysäyttää ohikulkijat. Viikinkitohtori tuntee Suomen viikinkiajan miekat Aseista mahtavimpia aa ja sepäntyö jäi harrastukseksi, filosofian tohtori, arkeologi, seppä Mikko Moilanen kertoo kotonaan Orimattilassa. – Se voitti. Päädyin lukemaan arkeologiMikko Moilanen tuntee viikinkimiekkojen historian. 72 | Antiikki ja taide M ikko Moilasesta piti tulla seppä. Vielä yläasteikäisenä hän haaveili enoiltaan oppimiensa taitojen riittävän ammatiksi. Miekkojen symboliarvo on säilynyt näihin päiviin. Koristeellinen viikinkiajan miekka on kielinyt kantajansa varallisuudesta.. – Toisen opiskeluvuoteni silloinen lehtori tunsi edesmenneen Leena Tomanterän, joka toimi konservointilaitoksen tutkijana. Nurkan takana odotti kuitenkin yllätys, joka saatteli nuoren miehen viikinkimiekkojen maailmaan
Sen lisäksi on tullut joitain tilaustöitä museoille sekä yksityisille keräilijöille. Eri museoiden ja Museoviraston kokoelmista löytyi yli 400 miekkaa tai miekan osaa, kun Moilanen alkoi listaamaan niitä. Mikko Moilanen: Viikinkimiekat Suomessa, SKS, 2018. – Tajusin itsekin, ettei valmistuksessa käytettäviä tekniikoita osattu tehdä kunnolla, joten niitähän piti alkaa kokeilla. Kirjoitusmuotoja on tavattu useita erilaisia, joka voi kieliä myös väärennöksistä. Aseista mahtavimpia Miekan terässä näkyvä Ulfberht-upotus tarkoittaa yleisintä sepän tai pajan nimeä viikinkiajalla. Lehtori järjesti audienssin Tomanterän kanssa ja sille tielle jäin. Antiikki ja taide | 73 TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA Mikko Moilanen on valmistanut yli 20 viikinkiajan mallista miekkaa. Satoja miekkoja käsitelleenä Mikko Moilanen tunnistaa yksityiskohdista miekkaväärennökset.. Kukaan ei ollut arvannut, että niitä oli niin paljon. Ensimmäinen Moilasen valmistama miekka ei ollut ihan sellainen kuin sen olisi pitänyt olla. MIEKAN LUMOSSA. Vanhimmat talletetut miekat ovat noin 1860-luvulta. Ensin kokeilin kirjoituksia, miten ne oli aikanaan kiinnitetty terään. Tomanterä oli kiinnostunut miekoista ja tehnyt niistä 1970-luvulla gradun Helsingin yliopistolla. Pian Moilanen huomasi olevansa täysin miekkojen lumoissa. – Tein 13 miekkaa väitöskirjaa varten. Hän etsi seppää, joka osaisi tehdä Halikosta vuonna 1998 löytyneestä viikinkiajan miekasta alkuperäisillä tekniikoilla tehtävän ennallistuksen. – Suomen miekoista ei ollut tehty lainkaan kokoavaa tutkimusta. Mikko Moilasen väitöskirja käsittelee miekkoja, joissa on säiläkirjoituksia. Sen jälkeen kiinnostuin kahvaosista, sillä niistäkään ei ollut tehty tarkkoja kopioita
Ehkä täällä haluttiin satsata vauraus aseisiin. Raakaraudasta on pitkä tie miekaksi. – Miekkojen suuri määrä kertoo, että täällä on ollut paljon väkeä, meillä on ollut paljon vaurautta sekä paljon liikkuvuutta. Viikinkimiekkoja löytyy metallinilmaisulöytöjen ansiosta koko ajan lisää. – Määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Esinetutkimuksen takia ei ole kuitenkaan tarjoutunut mahdollisuutta päästä kaivamaan miekkahautausta. Luentojensa yhteydessä Moilaselta pyydettiin jatkuvasti suomenkielistä versiota väitöskirjasta. Viikinkimiekkojen, joilla tarkoitetaan yleisesti kaikkia viikinkiajalla käytössä olleita miekkatyyppejä, runsaus sopii Moilasen mukaan hyvin yhteen sen kuvan kanssa, että vaikka Suomi oli viikinkiajalla eräänlainen periferia, ei se ollut sitä kulttuurisesti. – Väitöskirja oli liian tiukasti rajattu yleistajuista teosta varten, joten laajensin Viikinkimiekat Suomessa -kirjan aineiston koskemaan viikinkimiekan elinkaaren eri vaiheita. Viimeisin löytö Urjalasta heinäkuun puolivälissä. Mikko Moilasen pihapiirissä on oma pajarakennus.. – Olisi hienoa kerran elämässään löytää itsekin viikinkiaikainen miekka. Moilasen Suomen alueelta löydettyjä säiläkirjoitusmiekkoja käsittelevä väitöskirja Marks of Fire, Value and Faith valmistui vuonna 2015. Sepän taitojensa ansiosta Moilanen sai kirjaan mukaan myös miekan valmistuksen, joka tekee kirjasta ainutlaatuisen. Teräaihiosta syntyy jonain päivänä viikinkiajan miekka. Siihen aikaan tehtiin vielä paljon tieteellisiäkin kaivauksia, joihin ei enää nykyisin ole samalla lailla resursseja eikä rahaa. Se heijastuu muissakin löytöaineistoissa, esimerkiksi löydettyjä keihäänkärkiä on tuhansia. JATKUVASTI UUSIA LÖYTÖJÄ. Vastaavia teoksia ei löydy edes muualta maailmasta. . Myös koruja on mittavat määrät. – Miekkoja löytyi aika paljon ennen sotia maanmuokkausja rakennustöiden ansiosta. MIEKKALÖYTÖ OLISI MIELUINEN. 74 | Antiikki ja taide Miekkalöytöjen määrä kasvaa koko ajan räjähdysmäisesti. Väitöskirja-aineiston keräämisen jälkeen metallinilmaisinlöytöjä on tehty yli 40 viimeisten viiden vuoden aikana. Niitä löytyy paitsi vanhojen kalmistojen lähettyviltä, myös uusilta paikoilta, missä ei ole kuviteltukaan olevan muinaisjäännöstä. Esinetutkimus on kuitenkin meillä aika vähäistä eikä tietyistä esinetyypeistä ole olemassa kattavia luetteloita. Yhteiskunta on varmasti ollut monikulttuurinen
Tällainen määrä ei myöskään siirry esimerkiksi hallitsijoiden välisinä lahjoina tai sotasaaliina. Suomessa miekkalöydön tutkimus jää useimmiten siihen. Oikealla muinainen karhukeihäs.. Kun miekka löydetään tänä päivänä, se pyritään mahdollisimman nopeasti konservoimaan. Ensisijaisesti miekka on ollut sota-ase. Se kertoo jo siitä, että ne eivät voi olla samoista pajoista peräisin. Tällöin valmistukseen käytettiin erilaatuisia rautoja ja teräksiä. Venäjällä puolestaan samoja miekkatyyppejä kuin Norjassa on ajoitettu jopa 100 vuotta myöhäisemmiksi. Arkeologinen aineisto ei kerro kuitenkaan minkälaisissa yhteyksissä. Perinteinen arkeologien näkemys on, että kaikki miekkojen terät ovat peräisin Manner-Euroopasta, frankkilaisen valtakunnan mestarien pajoista. Todennäköistä on myös se, että miekkojen valmistus on tehty vaiheistettuna. Vajaassa kahdessakymmenessä Suomen miekoista on nähtävissä jonkin verran käytön jälkiä. Antiikki ja taide | 75 MIEKAN ELINKAARI . Sen avulla nähdään, onko terässä ylipäätään mitään koristeita. Lähes kaikkien terien leikkaavassa reunassa on karkenevaa, kovaa terästä, jolla on taattu terän toimivuus tositilanteessa. Kelvottomiakin miekanteriä oli toki olemassa. – Miekkatyyppien ajoitukset ovat hyvin vakiintuneita. – Se on oma maailmansa, jonka ymmärtäminen kesti useamman vuoden. – Useissa Suomen miekoissa sen näkee siitä, että kahvat istuvat huonosti. Röntgenkuvalla nähdään myös, miten säilä on tehty. Väistimessä on ylisuuri reikä, jonka vuoksi se on täytynyt kiilata kiinni kahvan ruotoon. Salakuljetus ei taas olisi onnistunut millään, kun ajatellaan miekkamääriä. – Suorat jäljet miekan kärkikolmanneksen kohdalla ovat selkeästi tulleet siitä, että vastustajaa kohti on isketty ja vastassa on ollut rautainen kilven reuna tai vastustajan oma ase. Terät on valmistettu erikseen ja kahvat erikseen. Ensimmäinen tyypittely tehtiin vuonna 1919 Norjassa norjalaiselle aineistolle, mutta se on kestänyt ajan hammasta yllättävän hyvin. Aseteollisuuden arvellaankin lähteneen sieltä viikinkiajalla ja jopa varhaisemminkin. Mikäli terä olisi kokonaan kovaa terästä, se voisi paukahtaa poikki. – Se on selvinnyt tutkimalla miekan terän poikkileikkausta, materiaaleja sekä sitä kuinka monesta palasta terä on tehty. Miekalla haluttiin ilmentää myös kantajan yhteiskunnallista asemaa tai varallisuutta. Arkeologisella tutkimuksella voidaan miekan kahvan muodon perusteella antaa karkea ajoitus miekan iästä noin puolen vuosisadan tarkkuudella. Valmistukseen on saatettu käyttää paikallisia malmivarantoja tai rautaa ja terästä, jota liikkui kauppatavarana. Ovatko ne olleet saagamaisia kaksintaisteluja vai pienten yhteisöjen välisiä kahakoita vai peräti puolustustaisteluja. Ainoa vaihtoehto on, että miekkoja on tehty myös paikallisesti. – Asekauppa on ollut perinteinen olettamus. Osa Suomenkin miekoista on tehty mantereella ja tuotu tänne jotakin kautta. MIEKAN KÄYTTÖ. – Hieman samanlainen kuin samuraimiekassa, joka on yhtä aikaa kova, joustava ja sitkeä niin että se kestää iskujen rasitusta paremmin. Jos isku osuu kärjellä, tuntuu tärinä kädessä. – Näkemys pohjautuu siihen, että terän valmistus nähtiin niin vaikeana, ettei sitä pystytty tekemään kuin muutamassa pajassa. Lähellä kahvaa olevat vinot kolot terässä ovat syntyneet, kun vastustajan iskuja on torjuttu. Yleisin toimenpide konservoinnin yhteydessä on röntgenkuvaus, millä päästään ruostekerroksen alle. – Mitä koristeellisempi miekka, sen vauraampi kantaja on ollut. Se jää vain arvailun varaan. Yhden ajattelutavan mukaan aseiden piti seurata vainajaa samassa muodossa eli kun vainaja on rikki, myös ase on rikki. Tutkimieni miekkojen variaatio on uskomaton, 151 säiläkirjoitusmiekasta 149 on omaleimaisia. Esimerkiksi Saksassa ja Espanjassa traditio on säilynyt jossakin määrin nykypäivään saakka, samoilla paikoilla tehdään edelleenkin teräaseita. 1000-luvun lähteet kertovat, että novgorodilaiset tekivät hyökkäysretkiä Hämeeseen. Kahvoja on ihan varmasti valmistettu Skandinaviassa, sillä joissakin kahvoissa on skandinaavista eläinornamentiikkaa. Moilanen on kuitenkin asiasta eri mieltä. Jo 800-luvun alussa eli viikinkikauden alussa kiellettiin asekauppa pohjoisille kansoille. KÄYTÖN JÄLKEEN. Arkeologinen aineisto ei pysty vastaamaan siihen, voisiko näillä asioilla olla joku yhtymäkohta. Niihin oli kirjailtu epämääräisiä merkkejä, jotka vain jäljittelivät oikeinkirjoitettuja varsinaisia säiläkirjoituksia. Se, että jäljet ovat kärkikolmanneksen kohdalla, johtuu siitä, että se kohta terää on terästä, joka ei värähtele. Suomessa niitä on ainakin 450, Ruotsissa 600-700 ja Norjassa monta tuhatta. Pajassa syntyy muutakin kuin miekkoja. Yleisimmät käsitykset lienevät liittyneen uskomuksiin kuten, ettei vainaja käytä kuoltuaan enää aseita eläviä vastaan. Kun jossain yhteiskäräjillä on vilauttanut koristeellista miekkaa, on varmasti saanut naapurin kateelliseksi. Konservointi voi tulla maksamaan tuhansia euroja ennen kuin miekka on siinä kunnossa, että sen voi esittää näytteille. Siinä tulee kuitenkin vastaan mutta, kun tutkitaan frankkilaisia kirjallisia lähteitä. Yleisin hautausmuoto oli polttokenttäkalmisto eli vainaja asetettiin polttoroviolle aseineen ja varusteineen, jolloin hänellä oli tietysti kaikki asuunkin liittyvät osat mukana. Käytännönläheisin selitys on kuitenkin se, että sillä haluttiin estää haudanryöstely. Koko komeus poltettiin ja aseet rikottiin. – Suurin osa näistä miekoista keskittyy Hämeeseen, ja ne ovat tulkittavissa taistelukäytön jäljiksi sijainnin ja suunnan perusteella. Valmistuksessa pyrittiin saamaan joustava, rautainen ydin sekä kova, teräksinen pinta. – Suomesta on löytynyt ainoastaan kaksi miekkaa, joissa on lähes samankaltaiset säilämerkit. KUN MIEKKA LÖYTYY. Suomi asettuu jotakuinkin siihen puoliväliin, Mikko Moilanen toteaa miekkojen ajoituksista. Suomessa käytetään ehkä koko löytökombinaatiota tai kalmistoa ajoittamaan, mikäli löydössä on vain yksi miekka. – Suomessa oli viikinkiajalla esikristillinen uskomusperinne – toiset sanovat pakanallinen, mutta itse käytän esikristillistä – eli vainajat haudattiin antimineen päivineen
76 | Antiikki ja taide Kansanedustajauransa jälkeen Sinikka Hurskainen antautui maalaustaiteelle.
KALEVALAN VAHVAT naiset. – Olen lukenut Kalevalaa useaan otteeseen ja luen jatkuvasti; joka lukukerta sieltä nousee uusia asioita, uusia aiheita, jotka alkavat elää mielessäni, hän sanoo. Sinikan maalauksessa Pohjan akka osoittaa Väinämöiselle matriarkaarista voimaa: heristää rannalta sormeaan yksin järven selälle soutelemaan jääneelle Väinämöiselle; Aino heittäytyi veden varaan, eikä suostunut Väinämöiselle vaimoksi. Sinikan Lemminkäisen äidin ilme on vertaansa vailla äidinrakkaudessaan, päättäväisyydessä ja elämän riemussa. Hänelle Kalevalan kertomukset ja Kalevalan hahmot nousevat Kalevalaa lukiessaan vahvoina kuvina mieleen. Sinikkaa kiehtoo Kalevalan naisten vahvuus. – Toki tuolloin Kalevalan aikana tosielämässä nuoret naiset olivat tavallaan uhreja, esimerkiksi avioliitot olivat naisten äitien ja tulevien aviomiesten kauppoja, tytöiltä ei kysytty mitään. Väinämöisen soiton yhdistävästä voimasta kertoo maalauksen yleisö, emäntä ja karhu jammaavat sulassa sovussa. Sinikka kutsuu prosessiaan Kalevalan uudelleenlukemiseksi. Hän uskoi mahdottomaan ja naisen sitkeydel. ntinen kansanedustaja Sinikka Hurskainen oli 2014 opiskelemassa ja maalaamassa Ateenan instituutin taideresidenssissä ja tutustui siellä kreikkalaiseen mytologiaan, joka myös käytti siellä maalaustensa aiheena. Suomeen tultuaan hän tarttui kreikkalaisen mytologian innoittamana oman mytologiamme aarrearkkuun, kansalliseepos Kalevalaan. Hänen Kalevala-aiheisten maalaustensa aiheina ovat esimerkiksi Pohjan Akka, Joukahainen, Lemminkäisen äiti ja Väinämöinen, joka tekee kanteleen hauen leukaluusta. Naivismin tapa tarkastella elämän aivan tavallisia, arkisia asioita pilke silmäkulmassa kiehtoo minua. Antiikki ja taide | 77 A TEKSTI: REETTA AHOLA KUVAT: SAKARI LEHMUSKALLIO Sinikka Hurskaista kiehtoo kalevalainen nainen Tarinat myyvät Kansanedustajan uran jälkeen Sinikka Hurskainen antautui taiteelle. Suurin ja ymmärtäväisin on äidin rakkaus. Kalevalan Aino ei Sinikan mukaan suinkaan olekaan uhri, vaan tekee vahvasti omat ratkaisunsa, ottaa elämänsä avaimen omiin käsiinsä. Kansanedustajauransa jälkeen Sinikka Hurskainen antautui maalaustaiteelle. Hän on opiskellut maalaustaidetta Ateenassa, Pariisissa ja Pietarissa, ja haluaisi opiskella vielä Italiassa. Kalevalan kirjokannesta kipinöi Sinikan taiteessa symbolismin muodossa. Sinikka tosin oikoo tekovaihetta; hänen teoksessaan Väinämöinen jo soittaa hauen leukaluuta. Vahva nainen seisoo luut kädessä Tuonelan pääkalloisessa virrassa Tuonelan mustien joutsenten ollessa yleisönään – varmana lopputuloksesta: hulivilipoika haalitaan täältä kokoon ja uuteen elämään. Ne Sinikka ikuistaa taideteoksiksi. – Ja naisten usko jopa mahdottomaan, kuten Lemminkäisen äidin kohdalla
Hänen mielestään Suomen ja suomalaisten pitäisi paremmin osata hyödyntää Kalevalan kiehtovien ja myyttisten tarinoiden markkina-arvoa sekä samoin Suomen upeaa luontoa sekä tuotemarkkinoinnissa että ennen kaikkea matkailussa. Asuu Imatralla ?. 5-vuotiaan tyttärenpojan lisäksi hänellä on 1-vuotias tyttärentytär. Sinikan mukaan taide eri muodoissaan on merkittävä luovuuden, estetiikan, ajattelun, elämän ja inhimillisyyden lähde. Häntä huolestuttaa, kun peruskoulun taitoja taideaineiden opetuksen resursseista on tingitty. – Sitten menemme omakotitalomme pihassa olevaan studiooni, maalaamme, piirrämme ja kuuntelemme klassista musiikkia sekä keskustelemme siitä, mitä yhdessä maalaamme sekä jo valmiista taideteoksistani. Isoäiti, mennään ateljeehen maalaamaan, Sinikka Hurskaisen 5-vuotias tyttärenpoika sanoo useasti ollessaan isoäitinsä luona Imatralla. En olisi ikinä uskonut, miten paljon iloa lastenlapset antavat, Sinikka hymyilee. SDP:n kansanedustaja vuosina 1983–1999 ja 2003–2011 ?. Väinämöinen soittaa hauenluista kannelta.. Tietäjä iänikuinen. lä osoitti olevansa oikeassa: poika virkosi Tuonelan virrasta. Yksi lapsi (Ida, syntynyt 1985), lastenlapset viisivuotias poika ja 1-vuotias tyttö ?. Etelä-Karjalan taiteilijaseura ry:n ja Pietarin taiteilijaunionin jäsen Taide eri muodoissaan on merkittävä luovuuden, estetiikan, ajattelun, elämän ja inhimillisyyden lähde. Samanlaista sitkeyttä ja uskoa mahdottomaan osoitti sota-ajan Suomen kotirintaman naiset. TAIDE KASVATTAA. – Tarinat myyvät, hän korostaa. Kotirintama kesti monesti täysin epäinhimillisissä olosuhteissa, Sinikka kiittää. Syntynyt 22.3.1951 Kuusankoskella ?. Naimisissa ?. Sinikka kertoo, että muutama vuosi sitten Tanskassa näyttelyä pitäessään hänen Kalevala-aiheiset taulunsa herättivät suurta mielenkiintoa, ja näyttelyn avajaisyleisö oli erittäin kiinnostunut kuulemaan tarinoita, jotka ovat Kalevala-maalausten taustalla. Tammi, joka oksalla omena, omenan vierellä kultainen omena. – Onko Kalevalaa käännetty tanskaksi, moni kysyi. Olin aivan yllättynyt, miten suuri kiinnostus tanskalaisilla oli Kalevalaan. 78 | Antiikki ja taide SINIKKA HURSKAINEN ?
Pesikovin, Gennadi Manasherovin ja Anatatoli Lukasenovinoppilaana yhteensä vajaa puoli vuotta. Ranskan ja Italian klassisen maalaustaiteen erojen löytäminen kiehtoisi, hän pohtii. Ne ovat nähdyn, kuullun, koetun, luetun sekä mielikuvituksen mosaiikki. – Taide kaikkine muotoinensa – maalaustaide, musiikki, näyttämötaide, mikä tahansa taiteen laji – hoitaa sekä tekijää että taiteesta nauttijaa, Sinikka painottaa. ?. Sanonta ilmaisee monen taiteilijan käsitystä siitä, että taide ei tarvitse perusteluja, eikä sen tarvitse palvella poliittisia, kasvatuksellisia eikä muitakaan tavoitteita. l’art pour l’art, lat. Sinikka korostaa taiteen tärkeää merkitystä kaikenikäisten ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin – fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lähteenä. Hän teki tuolloin naivistisia postikortteja. Kesällä Suomen näyttelyt olivat Iittalassa ja Varkaudessa. Vastasin, että minun. – Naivismin tapa tarkastella elämän aivan tavallisia, arkisia asioita pilke silmäkulmassa kiehtoo minua. Kansanedustaja-aikanaan hän vieraili Norjassa tutustumassa erään kaupungin julkisten laitosten toimintaan ja havaitsi siellä, miten taidetta osattiin käyttää koko yhteisön hyödyksi ja hyvinvoinniksi. Sinikka lähti maalaustaiteen maailmaan, kun hän teki päätöksen, ettei enää asetu kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Naivismin ohella Sinikka tekee paljon ulkomaalaustaidetta, eli maalaa kohteitaan paikan päällä. Hän lähti opiskelemaan Pariisiin ja Pietariin. ars gratia artis) kuten kuuluu ranskalaisen taidefilosofi Théophile Gautieren 1800-luvulla lanseeraama iskulause. Pohjanakka harvahammas. HYVINVOINNIN LÄHDE. Talvella 2019 hänellä oli näyttely Espanjassa, jossa hän myös maalasi talven. – Hyvä ystäväni, Vuoden nuori taitelija 2017 Tiina Pyykkinen on sanonut osuvasti, että taide ei ole vain väline, vaan se on myös itseisarvo. – Kyseiset postikortit nähdessään eräs belgialainen taiteilija kysyi, kenen tekemiä kortteja nämä ovat. – Opiskelin Pariisissa syksyn 2011 ja 2014 taiteilija Pascal Poitoux’n oppilaana. Sinikalla on maalaustaideopintoja runsaasti myös Suomesta. Keväällä olivat vuorossa Venäjä (Pietari), Puola ja Belgia. – Tästä Assi Liikanen on tehnyt väitöstutkimuksenkin, ja selvittänyt siinä taiteen vaikutusta terveyteen, ja positiivista vaikutusta osoitettiin olevan. – Nyt minua innostaisi opiskella Italiassa. – Kyseisen kaupungin julkisten laitosten seinällä oli kaiken aikaa norjalaisten taiteilijoiden töitä, esimerkiksi sairaaloissa ne tarjosivat valtavasti iloa potilaille. Tätä olisi syytä pohtia, kun taiteen opetuksen määrärahoja ja resursseja ollaan leikkaamassa. Kyseinen taiteilija jatkoi, että missä sinulla on näyttelyitä. Teatterifestivaalin jälkeen hän otti uudelleen yhteyttä, ja niin tuli ensimmäinen näyttely, ja sitten näyttelykutsuja on vain sadellut eri puolille maailmaa, Sinikka naurahtaa. Antiikki ja taide | 79 LUKUISIA NÄYTTELYITÄ . Naivismi on edelleen hänen taiteensa pääasiallinen tyylilaji. Väinämöinen soittaa kannelta, metsän eläimet itkevät, kyynelistä tulee helmi. Keväällä 2016 opiskelin Pietarin MatissClubStudiossa, hän kertoo. Lemminkäisen äiti Tuonelan joella. Eli taidetta taiteen vuoksi (ransk. Maalaustensa ideoita hän ei tietoisesti etsi. Näyttelytoiminta käynnistyi vähän sattumalta. Maalaustaidetta hän on harrastanut jo 1970-luvulla. Lisäksi olen opiskellut Pietarin taideakatemian professoreiden Vladimir S. – Olen surullinen myös siitä, että taidealan koulutusta on monissa toisen asteen oppilaitoksissa lakkautettu. En oikein osannut suhtautua tuolloin vakavasti tähän belgialaistaiteilijan kysymykseen. Sinikka on pitänyt lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ennen kaikkea ulkomailla. Sinikka oli kesällä 2014 Imatralla järjestettävän kansainvälisen Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin suojelijana, ja siellä yksi hänen espanjalainen ystävänsä halusi ostaa Sinikan naivistisia postikortteja
80 | Antiikki ja taide Rakkaat esineet Nukke 30-luvulta, keinutuoli 40-luvulta Kaksi vanhusta yhdessä Kammarissani on koristeena äidin nukke ja naapurin rouvan lapsuuden keinutuoli. 80-vuotias Heikki pääsi lepuuttamaan sahajauhoisia jäseniään arvokkaaseen kiikkustuoliin.
Ajattelin, että 80-vuotiaan sahajauhotäytteisen nukkeni nivelet olivat jo siinä kuosissa, että se saisi eläkevuotensa keinua upeassa punaisessa kiikussa. Kirjoita esineeseesi liittyvät muistot ja liitä mukaan myös kuva siitä ( koko vähintään 2 Mt). Esineen hinnalla ei ole mitään merkitystä. Kun vielä kuulin, että hänen isänsä Kalle Sauna-aho oli keinun tehnyt jatkosodan keskellä, liikutuin mielessäni. Sitä Mari ei muistanut, tekikö isänsä tämän keinun nimenomaan rintamalla vaiko kotilomillaan, mutta mielessäni alkoi soida Harmomy Sistersin rauhaa hehkuva kappale Kodin kynttilät. Esine on kaunis ja minulle muisto ihanasta naapuristani Marista, mutta olen sitä mieltä, että tällaisen sukukalleuden paikka on periytyä suvussa jälkipolville, siellä sen arvokaalla tarinalla on merkitys ja se säilyy. Avaa meille aarteittesi tarinat. Mari Karstinen nauroi, että se on hänen isänsä hänelle tekemä tuoli ja lisäsi, että hän juuri miettii sille hintaa, millä saisi sen myytyä kirpputorilla. . Keinutuoli on tehty pieteetillä. 15 53 ): N uo re n na ise n m uo to ku va , en ne n 15 37 . Hän ei sitä tarvitsisi. Hänen Lontoossa asuva Sari-tytärkään ei kiikkustuolia halunnut siirtää maasta pois. (1 47 2. Kun esineeseen liittyy tarina, se muuttuu arvokkaammaksi, se ei ole enää pelkkä esine. llan rauha kun syliin maan sulkee Varjot puistojen kun hämärtää Aatos taas aikaan menneeseen kulkee Kotiin kauaksi kaipuu niin käy… Tein ostopäätökseni heti. – Ethän sinä tuota voi myydä, minä rääkäisin, mutta Mari pysyi päätöksessään, että keinu ei mahdu heidän kotiin ja se vaan pölyttyy varastossa. K SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Pääsy: 15|13 € tai museokorti lla Avoinna: ti , to, pe 11?18, ke 11?20, la, su 10?17 Bulevardi 40, Helsinki, si. Muutamia vuosia sitten Marin aika jätti. Se on jousia ja meriheinätäytettä myöten kopio 40-luvun keinutuolista.. Rakkaan esineet kirjoitukset ja kuvat sähköpostilla: antiikki.eko@gmail.com TEKSTI JA KUVAT: JAANA ISOSAARI Keinu on tehty jatkosodan aikaan. EHKÄ KIIKKU LÖYTÄÄ SUKUNSA. Niinpä marssin iltakahvilta metsätietä kotiini pieni keinutuoli olallani. Minä en varsinaisesti tarvinnut lastenkeinua, mutta esine oli huutavan kaunis, joten halusin pelastaa sen täysin tarinaa tuntemattoman käsistä.. Vuosien kuluessa kysyin usein Marilta, haluaisiko hän keinunsa takaisin, mutta hän pysyi päätöksensä takana. KERRO AARTEESI TARINA ?. Heti Mari ja Kyösti Karstisen tupaan astuessani silmiini tarttui pienen lapsen keinutuoli, niin suloinen kopio aikuisten vastaavasta 40-luvun kiikusta. SOTA-AJAN PUHDETYÖ. Sta te ns M us eu m fo r Ku ns t, Kö öp en ha m in a 26.9.2019–5.1.2020 Antiikki ja taide | 81 einutuolin tarina alkoi osaltani kymmenen vuotta sitten, kun illan himmentyessä kävelin naapuriin kahville. Ku va : Lu ca s Cra na ch va nh em pi, d. Minä pyörittelin mielessäni, että turhempiakin asioita kotoa kirpputorille joutaisi, mutta mitäpä sitä päättäväisen rouvan mieltä kääntämään. – Mikä ihanuus tuo on, pääsi suustani. Se voi olla taulu, kirja, lasiesine, patsas ihan mikä vaan sinulle tärkeä tavara, johon liittyy myös tarina. Lähetä meille kuva ja tarina sinulle tärkeästä, rakkaasta ja merkityksellisestä esineestä. Kunhan hän tulee isoisänsä luokse mökille, kysäisen, josko isoisopapan tekemä keinutuoli lähtisikin hänen mukaansa. Liitä mukaan myös puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voimme olla yhteydessä, jos haluamme täydennystä esineen tietoihin. Marin tyttären poika Oliveravioitui elokuun alussa. .. ä. Tarina voi liittyä siihen, mistä olet hankkinut esineen tai keneltä olet saanut sen. Rauhallisessa keinunnassa sen sahajauhosisuksetkin pysyisivät sisällä eivätkä tipahtelisi kirjahyllyn päältä lattialle. Isä oli ikävissään ajatellut pientä tytärtään rintamalla. HYVÄ ANTIIKKI JA TAIDE –lehden lukija. – Mari minä ostan keinutuolisi ja kun haluat sen takaisin, saat sen samalla hinnalla milloin tahansa. Kotiin tultuani istutin siihen lapsuuden nukkeni Heikin
SYYSKUU . . Harrasta-messut,antiikki, keräily, taide, militaria, kirja, äänilevy. . 24.–27.10. Loviisan Wanhat Talot –tapahtuma . Habitaren Antiikki, Messukeskus, Helsinki. 2.-3.11. 11.–15.9. 9.-10.11. 23.–24.8. . Antiikki-, taideja keräilymessut, Elenia Areena, Hämeenlinna. . Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Helsinki. . Helsingin kirjamessut, Messukeskus, Helsinki. LOKAKUU . Oulu. 24.–25.8. Lasivitriini-tapahtuma, Nuutajärven lasikylä . Antiikkija keräilymarkkinat, Villatehdas, Hyvinkää. 12.–13.10. 31.8.–1.9. Kajaanin keräily& harrastemessut, Kajaani . Antiikki & Vintage, Kuivaamo, Tampere. Helsinki antiques, Wanha Satama , Helsinki . Juhtbackan markkinat, Uusikaarlepyy. . Hämeenlinnan Antiikkimessut, keräilymessut & vintage, Hämeenlinna 82 | Antiikki ja taide Tapahtumat 2019. 26.10. 21.–22.9. Antiikkija keräilymessut, Jokimaan ravikeskus, Jokimaankatu 6, Lahti. 24.8. 31.8.–1.9. ELOKUU . Antiikki-, taideja keräilymessut, Kaapelitehdas, Helsinki. MARRASKUU . . 5.–6.10. 5.–6.10. 16-17.11
040 753 8555 Keramiikka. puh. Astiat ja aterimet. Antiikkiliikkeet.. Varaa ilmoituksesi 18.9.2018 mennessä: sirpa.hornaeus@karprint.. Seuraavassa numerossa LASI JA POSLIINI Antiikki ja taide 5/18 ilmestyy lokakuussa viikolla 41
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2019-40 700278-1904